initial commit of ebook 38192HEADmain

7 files changed, 19356 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/38192-8.txt b/38192-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..30f1cbd
--- /dev/null
+++ b/38192-8.txt
@@ -0,0 +1,9602 @@
+The Project Gutenberg EBook of Alhambra, by Washington Irving
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Alhambra
+
+Author: Washington Irving
+
+Translator: R. Mellin
+
+Release Date: December 3, 2011 [EBook #38192]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ALHAMBRA ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+ALHAMBRA
+
+Kirj.
+
+Washington Irving
+
+
+Suomentanut R. Mellin
+
+
+Helsingissä,
+G. W. Edlundin kustannuksella,
+1880.
+
+Oulussa,
+Oulun kirjapainoyhtiön kirjapainossa,
+1880.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+
+David Wilkie'lle
+Matkustus
+Alhambran hallinto
+Alhambran sisäpuoli
+Comares'in torni
+Mietteitä Maurilaisten vallasta Hispaniassa
+Talouden hoito
+Karkuri
+Kirjantekijän kamari
+Alhambra kuutamolla
+Alhambran asukkaat
+Leijonain kartano
+Boabdil el Chico
+Muistelmia Boabdilista
+Balkongi
+Muurarin seikkailus
+Huvikävely kukkuloilla
+Paikkakunnallisia muinaistaruja.
+Arabialainen tähteinselittäjä.
+Prinsessain torni
+Satu kolmesta kauniista prinsessasta
+Vieraita Alhambrassa
+Satu prinssi Ahmed Al Kamel'ista
+Maurilaisen testamentti
+Satu Alhambran ruususta
+Sotavanhus
+Linnanherra ja notario
+Linnanherra Manco ja sotamies
+Satu kahdesta äänettömästä kuvapatsaasta
+Muhamed Abu Alahmar
+Yusef Abul Hagig
+
+
+
+
+DAVID WILKIE'LLE.
+
+
+    _Herraseni!_
+
+    Te muistanette, että me, yhdessä vaeltaissamme muutamissa Hispanian
+    kaupungeissa, erittäinkin Toledossa ja Sevillassa, näimme jyrkästi
+    silmäänpistävän sekoituksen arabialaista ja göthiläistä rotua,
+    jäännöksen Maurilaisten ajoilta, ja että meitä, useammin kuin
+    kerran, hämmästytti seikat ja tapaukset kaduilla, jotka
+    muistuttivat meille muutamia paikkoja "Tuhat yksi yötä" nimisessä
+    satukokouksessa. Te silloin kehoititte minua kirjoittamaan jotain,
+    mikä valaisisi näitä omituisuuksia, "jotain Harun al Rashidi'seen
+    kirjoitustapaan," mikä maistuisi Arabian höysteeltä, johonka kaikki
+    olot Hispaniassa ovat tuhraantuneita. Tätä nyt muistutan teille,
+    osoittaakseni, että te tavallanne olette edesvastauksen alainen
+    tästä teoksesta, johon olen laatinut muutamia luonnon mukaan
+    piirrustettuja "Arabeskeja" ja kansantaruihin perustuvia
+    kertomuksia, jotka enimmäkseen ovat kirjoitetut oleskellessani
+    eräässä tämän niemimaan enimmin Maurilais-Hispanialaisessa linnassa.
+
+    Teille omistan nämät lehdet, niiden hupaisten kohtausten muistoksi,
+    jotka yhdessä olemme kokeneet tässä seikkailusten maassa, ja
+    todisteeksi kunnioituksestani teidän persoonallisia omaisuuksianne
+    kohtaan, jota suurempaa ei ole muuta kuin ihastukseni teidän
+    taidonlahjoihinne.
+
+                                 Teidän ystävänne ja matkakumppaninne,
+                                             kirjantekijä.
+
+
+
+
+Matkustus.
+
+
+Keväällä 1829 lähti tämän kirjoittaja, jonka uteliaisuus oli Hispaniaan
+saattanut, käymään Sevillasta Granadassa, yhdessä erään ystävän kanssa,
+joka oli jäsenenä Venäjän lähettikunnassa Madridissa. Sattumus oli
+saattanut meidät yhteen toisistaan sangen kaukaisista maista maan
+päällä, ja jonkunlainen luonteen ja mielipitein yhtäläisyys saatti
+meidät yhdessä vaeltelemaan Andalusian ihastuttavissa vuoritienoissa.
+
+Jos nämät lehdet joskus tulevat hänen silmäinsä eteen, minne hyvänsä
+hänen tarkoitusperänsä hänet vienee, joko hän oleskelee hovin
+loistoisissa saleissa, taikka rauhallisemmassa seurassa katselee luonnon
+todenperäisempiä ihanuuksia, muistuttakoot ne hänelle matkamme
+seikkaisia kohtauksia ja samalla herättäkööt hänen sielussaan muiston
+eräästä ystävästä, jonka muistista ei aika eikä etäisyys milloinkaan ole
+haihduttava hänen jaloja omaisuuksiansa ja ihastuttavaa käytöstänsä.
+
+Ja tässä, ennenkuin matkalle lähdemme, suvaitkoon lukija että minä,
+aineen valmistuksen vuoksi, ennakolta panen tähän muutamia oivalluksia
+Hispanian maisema-näkymöistä ja matkustuslaadusta Hispaniassa. Monen
+tekee mieli ajatella Hispaniata suloiseksi eteläiseksi maaksi,
+hekumallisen Italian kaikella uhkealla luonnolla kaunistetuksi.
+Kuitenkin se on, paitse joitakuita meren luona olevia maisemia,
+enimmäksi osakseen synkkää, surullista maata, täynnä röhmyisiä vuoria
+ja pitkiä metsättömiä, sanomattoman hiljaisia ja yksimuotoisia
+lakeuksia, jotka ovat kuin Afrikan autiot ja kamalat tienoot. Se mikä
+vielä enentää tätä hiljaisuutta ja yksinäisyyttä, on laululintuin
+täydellinen puute, joka on luonnollinen seuraus lehdikkoin ja puroin
+puutteesta. Korppikotkan ja tavallisen kotkan nähdään kyllä
+vuorenkukkulain vaiheilla lentelevän ja laukuillen kohoavan noiden
+pitkäin lakeutten ylitse, ja arkoja, kesuttomia kalkkuunaparvia hiipii
+kanervikkokankailla; mutta noita tuhansia pikkulintusia, jotka niin
+suuresti elähyttävät luontoa muissa maissa, tavataan vaan muutamissa
+Hispanian maakunnissa, ja näissä olletikin niissä hedelmä- ja
+puutarhoissa, jotka ovat asukasten huoneiden ympärillä.
+
+Sisämaakunnissa saapi matkustaja monasti vaeltaa avarain tienoiden
+kautta, jotka ovat milloin viljeltyjä vainioita, niin pitkältä kuin
+silmä kantaa, milloin vihannoitsevia niittyjä, milloin paljaita ja
+ankarasti vaikuttavan auringon paahtamia. Jo vihdoin keksii hänen
+silmänsä kylän jollain jyrkällä kukkulalla tahi röhmyisellä
+vuorenrinteellä, jonkun vartijatornin rapistuneine tornineen ja
+jäännöksineen, joka muinoisina aikoina oli linnoitus, suojaksi
+keskinäisissä sodissa tahi Maurilaisten hyökkäyksiä vastaan rakettu;
+sillä vielä nytkin on useimmissa Hispanian tienoissa rahvaan kesken
+tapana keräytä keskinäiseen puolustukseen, noiden tiheässä liikkuvain
+rosvojoukkoin tähden.
+
+Mutta vaikka iso osa Hispaniata puuttuu lehtoin ja metsäin kaunistusta,
+ja huolellisemman ja kauneutta tarkoittavan viljelyksen armaampaa
+suloisuutta, on kuitenkin sen luonto jaloa ja ylevää laatua, joka osaksi
+korvaa tuon puutteen. Se eräässä katsannossa osoittaa kansanluonnetta,
+ja minusta on kuin paremmin ymmärtäisin tuon ylpeää, terästyneen,
+kohtuullisen ja raittiin Hispanialaisen, hänen miehuullisen jäykkyytensä
+vaivoissa ja vastuksissa ja hänen ylenkatseensa ventomielisiä nautintoja
+kohtaan, kun olen oppinut tuntemaan sen maan jossa hän asuu.
+
+Paitse tätä on Hispanian luonnon yksinkertaisissa, jäykissä piirteissä
+jotain, mikä täyttää sielun jaloilla ja ylevillä tunteilla. Molemmat
+Castiliat ja La Manchan äärettömät lakeudet, jotka ulottuvat niin
+pitkälle kuin silmä voi ottaa, ihmetyttävät meitä juuri paljaudellaan ja
+äärettömyydellään, ja niissä on jotain samaa kuin valtameren
+juhlallisessa suuruudessa. Matkustaissamme näissä äärettömissä
+erämaissa, silmä keksii siellä täällä jonkun kuljeksivan karjalauman,
+jota yksi ainoa paimen kaitsee, liikkumaton kuin kuvapatsas, ja
+varustettu hoikalla sauvalla, joka niinkuin keihäs kohoaa ilmaan; taikka
+näemme pitkän jonon hevos-aasia hiljaa liukuvan nummea pitkin, kuin
+kameelilauma erämaassa; taikka jonkun yksinäisen paimenen, väkipyssyllä
+ja pistinpuukkosella varustetun, niinkuin ryövärin hiipivän lakeudella.
+Näin on itse maan luonteessa, näin kansan tavoissa, puvussa ja näössä
+jotain Arabialaista. Yleinen epävakuus maassa näkyy siitä yleensä
+vallitsevasta tavasta että käydään aseissa. Paimenta kedolla, isompain
+karjalaumain kaitsijoita lakeuksilla ei tavata koskaan pyssyttöminä ja
+puukottomina. Varakkaampi maanmies uskaltaa harvoin likimmäiseen
+kauppalaan ilman trabuco'ttansa (eräänlainen lyhyt pyssy), ja kenties on
+hänellä vielä muassaan jalan kulkeva palvelija pyssy seljässä, ja
+pienimmällekin matkalle lähdetään varustuksilla, jotka ovat samanlaiset
+kuin partioretkelle sodassa lähdettäissä.
+
+Siksipä matkustetaankin Hispaniassa, vaarain tähden joiden alttiina
+matkustaja yhteisillä maanteillä on, tavalla joka, vähemmässä määrässä,
+on yhtäläinen kuin Itämaiden karavaanien. _Arrieros_ eli ajomiehet
+kokoontuvat isompiin joukkoihin ja lähtevät määräpäivinä matkaan, isoina
+laumoina ja hyvästi varustettuina, jonka ohessa sattumoisiin tavatut
+matkustajat monasti lisäävät heidän lukumääräänsä ja voimaansa. Tällä
+tavalla, joka on hyvin yhdenlaista kuin tapa oli vanhempina aikoina,
+käydään maassa kauppaakin. Aasin-ajajat, nämät maan oikeutetut
+partiolaiset, ovatkin ne jotka pitävät yleisiä kauppa-yhdistyksiä
+voimassa, vaeltaen tämän niemimaan halki Pyrenean vuorilta ja Asturian
+vuoritienoilta Alpuxarras vuorille, Serrania de Rondalle ja aina
+Gibraltarin porteille asti. He elävät visusti ja kohtuullisesti; heidän
+karkeasta verasta tehdyt _alforjas_ (satulapussit) sisältävät heidän
+niukat ruokavaransa, yksi satulankoljussa rippuva nahkapullo heidän
+viininsä tahi vetensä, heidän lähtiessään noille jylhille vuorille ja
+suurille lakeuksille. Yksi maahan levitetty aasinloimi on aasin-ajajan
+vuode yöllä, ja kuormasatula hänen pään-alustansa. Hänen lyhyt mutta
+siro ja vankka ruumiinrakennuksensa osoittaa voimaa; hänen ihonsa on
+tumma ja ahvettunut; hänen silmänsä uskalias, mutta levollinen, paitse
+kun joku äkkipikainen mielenliikutus häntä elähyttää; hänen
+käytöslaatunsa on luonteva, miehuullinen ja kohtelias, eikä hän koskaan
+sivuuta matkustajaa juhlallisesti tervehtämättä: "_Dios guarde à
+Usted! Va Usted con Dios, Caballero!_" Jumala varjelkoon teitä,
+Jumala olkoon teidän kanssanne, herraseni!
+
+Koska näiden ihmisten koko tavara usein on niissä pakoissa eli tukuissa
+joita he aasinseljässä kuljettavat, heillä on aseensa aina käsillä,
+satulaan sidottuina ja hurjaan puolustukseen milloin hyvänsä valmiina.
+Mutta heidän suurempi lukumääränsä turvaa heidät isommilta
+rosvojoukoilta, ja yksinäinen, kantapäästä kiireesen asti aseilla
+varustettu, _bandolero_ (maantien rosvo), häilehtii Andalusialaisella
+hevosellaan niinkuin merirosvo matkavartiolla varustetun laivan
+vaiheilla, tohtimatta heitä hätyyttää.
+
+Hispanian hevosaasin-ajajalla on ammentamaton varasto lauluja ja
+kertomarunoja (balladeja), joilla hän karkoittaa ikävyytensä
+alinomaisilla matkustuksillaan. Nuotit ovat luonnonmukaiset ja
+mutkattomat, hyvin harvoilla vaihteluilla. Näitä he laulavat isolla
+äänellä, pitkillä loppuvetäyksillä, kahden-reisin istuen hevosaasin
+seljässä, joka näyttää laulua hyvin vakaisena kuuntelevan ja askelillaan
+pitää tahtia nuotin mukaan. Nämät laulut ovat usein vanhoja
+romantilaisia taruja Maurilaisista, legendoja, rakkauden lauluja,
+taikka, tavallisemmin, joku viisu jostain rohkeasta salakuljettajasta
+tahi uskaliaasta bandolerosta; sillä salakauppiaat ja rosvot ovat
+runollisia sankareita Hispanian alhaisemmassa, väestössä. Monasti
+laaditaan aasinajajan laulu yhtäkkiä, ja tarkoittaa jotain
+paikallisnäkyä tahi tapausta matkalla. Tämä suorasta päästä
+kokoonpanemisen ja laulamisen lahja on yleinen Hispaniassa, ja sen
+sanotaan perintönä kulkeneen Maurilaisilta. Omituisesti haaveellinen
+huvitus on näiden lauluin kuunteleminen niissä autioissa ja yksinäisissä
+tienoissa, joita ne selittävät, hevosaasin kellon kilinän, niinkuin
+tavallista on, niitä saatellessa.
+
+Vaikutuksen mitä ihanimman tekee niinikään aasin-ajajain kohtaaminen
+jossain vuorensolassa. Ensin kuulet esimmäisten hevosaasien kellot,
+jotka yksijonoisella kilkutuksellaan keskeyttävät hiljaisuuden noilla
+korkeilla ylängöillä; taikka kenties aasin-ajajan äänen, joka kiivoittaa
+laiskaa eli juonittelevaa aasia, taikka äänensä kaikella voimalla laulaa
+jotain vanhaa romansia. Lopuksi näet hevosaasien verkalleen vaeltavan
+jyrkkää vuorensolaa pitkin, milloin laskeuten äkkijyrkkiä kallioita
+alas, näkyen jyrkkänä ylennyksenä taivaankantta vasten, milloin kiiveten
+louhisesta kolosta ylös. Näiden lähetessä näet heidän moniväriset
+koristeensa, villatupsunsa, silkkihipsunsa ja satulaloimensa; ja niiden
+mennessä ohitse antaa _trabuco_ myttyin ja satulan takana matkustajalle
+aina merkin tien vaarallisuudesta.
+
+Vanha kuningaskunta Granada, jonka alueelle kohta astumme, on Hispanian
+vuorisimpia seutuja. Suuret _Sierras_, eli vuoriharjanteet, ihan
+pensaattomat ja puuttomat, monivärisestä marmorista ja harmaasta kivestä
+kirjavat, kohottavat auringon paahtamat kukkulansa tummansinistä
+taivaanlakea kohti; kuitenkin löytyy näiden jyrkänteiden alla ihanasti
+vihannoitsevia hedelmällisiä laksoja, joissa autiot ja ihanat seudut
+ikäänkuin taistelevat ylivallasta, ja kalliokin on pakoitettu antamaan
+viikunoita, orangseja ja sitruuneja ja koristumaan myrtti- ja
+ruusupensailla.
+
+Kun näissä jylhissä vuorensolissa näkee kaupunkeja ja kyliä, muureilla
+ja maurilaisilla linnoituksilla ympäröittyjä ja, kuin kotkan pesät,
+kallioiden sekaan rakettuja, taikka vartijatornien jäännöksiä noilla
+korkeilla vuorenkukkuloilla, palajaa ajatus vastustamattomasti
+Kristittyin ja Maurilaisten ritarillisiin taisteluihin ja tuohon
+romantilaiseen otteluun Granadan valloittamisesta. Matkustaja,
+kulkiessaan näiden korkeiden Sierrain yli, on usein pakoitettu astumaan
+ratsailta ja taluttamaan hevostansa ylös ja alas noita jyrkkiä ja
+epätasaisia polkuja, jotka ovat kuin rikkinäisiä portaita. Välistä
+mutkistelee tie huikaisevia jyrkänteitä pitkin, ilman mitään käsipuuta
+alla olevaa syvyyttä vasten, ja menee sitten jyrkkiä, synkkiä ja
+vaarallisia rinteitä alas. Monasti täytyy ruotustaa röhmyisten
+_barrancoin_ eli notkelmain kautta, jotka ovat talvitulvista syntyneitä
+ja salakuljettajain synkkiä polkuja; jonka ohessa yleensä tuo
+merkillinen risti, ryöväyksen ja murhan muistomerkiksi johonkin
+yksinäiseen paikkaan tien varrella kiviraunioon pystytettynä, muistuttaa
+matkustajalle että hän nyt on rosvoin piilopaikoissa, kenties tällä
+hetkellä jonkun väijyvän _bandoleron_ tähystäväin silmäin esineenä.
+Monasti, ahtaiden, koukertelevain laksoin kautta pyrkiessään, hän
+kavahtaa käheästä mylvinästä ja näkee päällänsä, jollain vihannalla
+paikalla vuorella, lauman Andalusian sonneja, jotka ovat noihin hurjiin
+tappeluihin kentärellä aiottuja. Ihmisestä tuntuu kamalalta nähdessään
+noita hirmuisia eläviä, jotka kesuttomassa villiydessä, hirveällä
+voimalla varustetut, kuljeksivat laidunpaikoilla, jotka ovat nähneet
+niiden syntyvän, melkein peräti harjaumattomina ihmisiä näkemään: ne
+eivät tunne ketään muuta kuin yksinäisen paimenen, joka heitä vahtaa;
+eikä tohdi hänkään aina heitä lähestyä. Näiden sonnien synkeä mylvinä ja
+niiden uhkaavainen katsanto, kun ne kallioilta katsovat alas, lisäävät
+tuon jylhän seudun kamaluutta ja oneutta.
+
+Minä olen, huomaamattani, viehtynyt laveammin, kuin olin aikonut,
+kuvaamaan Hispaniassa matkustajaa kohtaavia esineitä; mutta kaikkein
+tältä niemimaalta seuranneiden muistoin muassa on jonkunlainen
+romantilaisuus, joka on kuvas-aistille kallis ja unhottumaton.
+
+Oli ensimmäinen päivä Toukokuuta, jona matkakumppanini ja minä lähdimme
+Sevillasta matkalle Granadaan. Me olimme tehneet kaikki tarpeelliset
+valmistukset matkallemme, joka oli tehtävä vuoristen tienoiden kautta,
+jossa tiet tuskin ovat parempia kuin hevosaasin-ajajien polut ja
+tavallisesti ovat rosvoin tähden rauhattomia. Kalliimmat kalumme olimme
+lähettäneet edeltäkäsin _arriero'jen_ (ajomiesten) muassa; me pidätimme
+luonamme ainoastaan vaatteemme, välttämättömimmät tarpeemme ja rahaa
+matkalla tehtäviin maksuihin; paitse näitä otimme rahaa omaan mukaamme,
+taitaaksemme hätätilassa tyydyttää rosvot, jos meitä hätyytettäisiin, ja
+pelastaa itsemme siitä julmasta kohtelusta, joka aina odottaa liian
+varovaista ja tyhjäkätistä matkustavaista. Pari vankkaa oritta olimme
+vuokranneet meille itsellemme, kolmannen vähäistä kuormaamme
+varten ja myös erään jäykän ja vahvan, Biscayasta olevan, noin
+kaksikymmen-vuotiaan talonpojanrengin käytettäväksi, jonka piti opastaa
+meitä vuoriteiden sokkeloiden kautta, hoitaa hevosiamme, olla
+väliaikoina passarinamme ja joka aika suojelus-vartijanamme; sillä
+hänellä oli hirmuinen _trabuco_ eli ratsupyssy muassaan, jolla hän aikoi
+puolustaa meitä _rateroja_, (vaanivia rosvoja) vastaan; hän puhui aina
+suuresti kerskaten tästä aseestansa, vaikka minun, kyllä vähäksi
+kunniaksi johtajallemme, täytyy tunnustaa, että se aina rippui
+laahaamattomana hänen satulansa takana. Kuitenkin oli hän rehellinen,
+iloinen ja hyväluontoinen poika, satuja ja sananlaskuja täynnä, samoin
+kuin paras kaikista aseenkantajista, kuuluisa Sancho, jonka nimen me
+hänelle annoimmekin; ja vaikka me kohtelimme häntä tuttavuudella kuin
+toveria ainakin, hän oikean Hispanialaisen tavalla yhtäkaikki ei
+rattoisimmallakaan mielellä ollessaan silmänräpäykseksikään rikkonut
+kunnioittavaisen soveliaisuuden vaatimuksia.
+
+Näin varustauneina ja tällaisen palvelijan kanssa lähdimme nyt matkalle,
+päättäen tehdä matkamme niin hupaiseksi kuin mahdollista. Kun
+tällaisella mielialalla ollaan, mikä matkustajalle on tämä Hispania,
+jossa viheliäisinkin ravintola on täynnä seikkailuksia kuin noiduttu
+linna, ja jokainen atria kuin uroteko! Valittakoot muut säännöllisten
+teiden puutetta, kallishintaisia hotelleja ja niiden mukavuuksien
+kaipuuta joita sievennykseen ja jokapäiväisyyteen kehkeynyt maa tarjoaa.
+Minä pidän parempana tuon vaivaloisen kiipeilemisen vuorilla, tuon
+kuljeksivaisen seikkaisen vaeltaja-elämän, nuot teeskentelemättömät,
+vieraanvaraiset, vaikka puoli-hurjat tavat, jotka tekevät tämän
+romantilaisen Hispanian niin omituisen ihastuttavaksi.
+
+Meidän ensimmäinen yöpaikkamme tarjosi meille huvituksen tätä laatua. Me
+tulimme päivän laskettua erääsen vähäiseen kaupunkiin vuoristossa,
+väsyttävän matkustuksen perästä avaran, aution lakeuden poikki, jossa
+useat sateenroikat olivat meidät läpimärjiksi kastelleet. Ravintolassa
+oli joukko _Miqueletes_ nimellä tunnettuja jalkaisin metsästäjiä, jotka
+samoilivat tienoossa rosvoja kiini ottamassa. Muukalaiset, jommoiset me
+olimme, olivat tässä syrjäisessä kaupungissa outoja nähdä; isäntämme,
+yhdessä kahden tahi kolmen puheliaan, ruskeihin kaapuihin puetun
+kumppanin kanssa tutkivat passejamme muutamassa _posada'n_ (ravintolan)
+nurkassa, jolla aikaa eräs _Alguazil_ (kaupungin palvelija) lampun
+himeässä valossa teki muistoonpanoja kirjaansa. Passimme olivat
+ulkomaankieliset ja saattivat heidät pulaan, mutta aseenkantajamme
+Sancho kävi heille heidän tutkimisessaan avuksi, ylistäen meidän
+persooniamme Hispanialaisen kaikella suuripuheisuudella. Sillä välin
+olivat muutamat aulisti annetut sikarrit voittaneet kaikkein sydämet
+puolellemme, ja tuota pikaa oli koko seura täydessä liikkeessä
+näyttääkseen meitä tervetulleiksi. Itse Corregidorikin kävi meitä
+tervehtimässä, ja emäntämme kantoi suurella komulla sisään ison,
+ruovosta kudotulla istuinpaikalla varustetun nojatuolin, näin mahtavan
+miehen mukavuudeksi. Patrullin päällysmies söi illallisen meidän
+kanssamme; hän oli vilkas, puhelias ja iloinen Andalusialainen, joka oli
+ollut sotaretkellä Etelä-Amerikassa ja jutteli urotekojaan sodassa ja
+rakkauden asioissa, paljolla leveäpuheisuudella, vilkkaasti liikehtien
+ja salamielisesti silmäillen. Hän sanoi meille, että hänellä oli
+luettelo kaikista rosvoista Hispaniassa, arveli voivansa nuuskia
+käsiinsä jokaisen heistä heidän lymypaikoistaan ja tarjosi meille yhtä
+sotamiehistään suojelukseksi. "Yhdessä on kyllä suojelemaan teitä,
+Sennores; rosvot tuntevat minut ja minun mieheni; ei tarvitse muuta kuin
+että yksi nähdään heistä, niin kauhistus leviää koko Sierralle." Me
+kiitimme häntä tarjouksestaan, mutta vakuutimme häntä samaan laatuun,
+että me hirvittävän aseenkantajamme suojelemina emme peljänneet
+kaikkiakaan Andalusian _ladroneja_ (ryöväreitä).
+
+Tämän kerskurin kanssa illastellessamme kuulimme kitarrilla soitettavan
+ja kastanjisilla napsutettavan, ja heti sen jälkeen äänistön, joka
+lauloi erästä kansan-nuottia. Isäntämme oli nimittäin koonnut kaikki
+laulajat, kaikki soittoniekat ja kaikki maaseudun kaunottaret
+lähiseudulta, ja mentyämme kartanolle, tarjousi meille kohtaus
+tosi-hispanialaiseen laatuun iloinen. Me istuimme ravintolan
+porttikäytävään, yhdessä isännän, emännän ja patrullin päällysmiehen
+kanssa; kitarri kulki kädestä käteen, mutta eräs lystillinen suutari oli
+oikeastaan itse Orpheus tällä paikalla. Hän oli iloinen veitikka,
+viikset suunnattoman suuret ja mustat, ja takinhihat aina kyynärpäähän
+asti ylöskäännetyt; hän käytteli kitarriaan erinomaisella taitavuudella
+ja lauloi pieniä rakkaudenlauluja, luoden merkillisiä sivusilmäyksiä
+naisiin, joiden lemmikki hän silminnähtävästi oli. Sitten tanssi hän
+katsojain suureksi huviksi yhden fandangon muutaman Andalusian tytön
+kanssa. Mutta ei yksikään naisista vetänyt vertoja isäntämme kauniille
+tyttärelle Pepitalle, joka oli puikahtanut pois muuttamaan vaatteitaan
+tätä tilaa varten ja oli koristanut päänsä orjantappuran ruusuilla, ja
+nyt teki tehtävänsä oivallisesti yhdessä volerossa erään nuoren, kauniin
+rakuunan kanssa. Me olimme käskeneet isäntämme antaa viiniä ja
+virvokkeita runsaasti kulkea seuran seassa; mutta vaikka siellä oli
+monenlaisia sotamiehiä, hevosaasin-ajajia ja maanmiehiä, niin ei
+yksikään heistä liiaksi nautinnut. Kohtaus oli tosiaankin maalarin
+esineeksi omansa: tuo kuvan-ihana ryhmä tanssivia, nuot puolittain
+sota-asussa olevat jalkajääkerit, nuot talonpojat ruskeissa kaapuissaan;
+tuo vanha, laiha, lyhyellä, mustalla levätillä huoliteltu
+kaupungin-palvelija niinikään, johon koko tämä lystillinen seura ei
+näyttänyt tekevän vähintäkään vaikutusta, ja joka loukossaan yhä jatkoi
+kirjoittamistaan ison vaskilampun himeässä valossa, jonka lampun olis
+sopinut olla Don Quixotten päivinä oleskelemassa.
+
+En aiokaan säännöllistä päiväkirjaa kirjoittaa enkä siis kuvailla joka
+päivän erinäisiä kohtauksia, retkeillessämme noilla kukkuloilla ja
+noissa laksoissa, noilla rämeillä ja vuorilla. Me matkustimme juuri kuin
+oikeat salakuljettajat, pidimme hyvänämme mitä eteemme sattui, niin
+mieluiset kuin tukalatkin kohtaukset, sekaantuen kaikkiin
+kansanluokkiin ja säätyihin, joiden kanssa kävimme jonkunlaiseen
+kulkulais-kumppanuuteen. Tämä onkin oikea matkustuslaatu Hispaniassa.
+Koska tiesimme ruokakammion ravintoloissa tavallisesti olevan huonon ja
+koska myös tiesimme ne paljaat maisemat, joiden kautta matkustajan
+monasti on kulkeminen, niin olimme, matkalle lähtiessämme, olleet niin
+varuisat, että olimme antaneet aseenkantajamme hyvästi varustaa
+_alforja'nsa_ (satulapussinsa) kylmällä ruoalla ja täyttää ison
+_botansa_, (nahkapullonsa) aina kaulaan asti valiolla viinillä
+Valdepennas'ista. Koska nämät sotavarat olivat sotaretkellemme paljoa
+tarpeellisemmat kuin yksin hänen _trabuconsakin_, niin käskimme hänen
+tarkasti pitää niitä vaarilla, ja minä tahdon tehdä hänelle sen
+oikeuden, ettei hänen kaimansakaan, hyvästä ruokahalustaan niin mainio
+Sancho, olis käynyt hänestä edelle huolellisena muonamestarina. Ja
+vaikka sekä hänen alforjansa että botansa varoja aikatavasta ja oikein
+oiva lailla käytettiin, näytti niillä yhtähyvin olevan se kummallinen
+omaisuus etteivät koskaan tyhjenneet, sillä meidän vaarinpitävä
+aseenkantajamme pani aina kaikki mitä iltaisistamme ravintoloissa jäi
+jäljelle suurella huolellisuudella talteen seuraavaksi päiväksi.
+
+Kuinka ylellisiä atrioita me nurmella nautimme, jonkun joen tahi lähteen
+reunalla, noiden varjoisain puiden alla! Ja kuinka suloiset _sietas_
+(ruokanukahukset) nurmelle levitetyillä kaapuillamme!
+
+Me levähdimme eräänä päivänä puolenpäivän aikana, nauttiaksemme
+täänkaltaista atriata. Me olimme eräällä pienellä ihastuttavan
+vihriällä, kunnailla ympäröityllä, öljypuita kasvavalla niityllä.
+Kaapumme olivat erään jalavan alle, lorisevan puron partaalle,
+levitettyinä. Hevosemme olivat syömään liejattuina, ja Sancho toi
+alforjansa voitollisen näköisenä. Ne sisälsivät meidän neljäksi päiväksi
+varustetut ruokavaramme, jotka kuitenkin olivat saaneet melkeän lisän
+illalla sitä ennen eräästä hyvin varustetusta ravintolasta Antequerassa.
+Aseenkantajamme veti esiin nuot erinäiset ruoka-aineet, yhden toisensa
+perään, mutta eipä näyttänytkään päähän pääsevän. Ensiksi tuli paistettu
+vohlanlapa, sitten kokonainen peltopyy, iso, paperiin kääritty kappale
+suolattua kapaturskaa, jäännös liikkiötä, sitten vielä puolinainen
+kananpoika muutamain sämpyläin kanssa, ja kaikkein viimeiseksi, hujan
+hajan, orangseja, viikunoita, rusinoita ja saksanpähkinöitä. Botansakin
+oli hän varustanut oivallisella Malagan viinillä. Joka kerta kun hän
+veti uuden palan ruokakammiostaan, hän riemastui meidän iloisesta
+hämmästyksestämme, heittäysi pitkäkseen nurmikolle ja nauroi että oli
+nikahtua. Ei mikään riemastuttanut meidän teeskelemätöntä
+matkakumppaniamme niin paljon, kuin että häntä hyvän ruokahalunsa tähden
+vertasimme Don Quixotten kuuluisaksi aseenkantajaksi Sanchoksi. Hän
+tunsi hyvästi vaeltavan Ritarin historian ja, samoin kuin useimmat
+Hispanian alhaisemmasta väestä, hän täyttä totta uskoi sen
+tositapaukseksi.
+
+"Kaikki nämät tapahtuivat kumminkin jo aikoja sitten, Sennor?" sanoi hän
+minulle muuanna päivänä, kysyvästi katsoen minuun.
+
+"Aikoja sitten," vastasin minä.
+
+"Minä uskallan sanoa enemmän kuin tuhat vuotta tätä ennen?" jatkoi hän
+epäilevällä katsannolla.
+
+"Minä uskallan sanoa, ei sitä vähempää."
+
+Aseenkantaja oli tyytyväinen.
+
+Atrioidessamme ja naurellessamme yksinkertaisen aseenkantajamme
+hulluttelemisille, läheni meitä yksinäinen vaeltava kerjäläinen, melkein
+kuin pyhiin-matkustajan näköinen. Hän näytti joksikin elähtäneeltä
+mieheltä; harmaapartainen, sauvaan nojaava, vaikkei ikä vielä ollut
+hänen päätänsä kumarruttanut; kookas varreltaan, joka osoitti jalon
+ruumiinrakennuksen jäännöstä. Hän oli puettu pyöreään Andalusian
+hattuun, lammasnahka röijyyn, nahkahousuihin, säärystimiin ja
+varvikkaisin. Hänen vaatteensa, vaikka vanhat ja paikatut, olivat
+siistit, hänen liikentönsä miehuulliset ja hän puhutteli meitä tuolla
+vakaisuudella ja kohteliaisuudella, joka on niin edullinen merkillisyys
+Hispanian alhaisemmissa kansanluokissa. Me olimme tällaiselle vieraalle
+myötäisellä mielialalla ja annoimme hänelle oikullisesta laupiudesta
+moniaita hopearahoja, viipaleen hienoa nisuleipää ja pikarillisen
+valiota Malagaamme. Hän otti ne vastaan kiitollisuudella, mutta ei
+liehittelevällä kohteliaisuudella. Hän maisteli viiniä, piti sitä
+aurinkoa kohti, jolla aikaa äkkipikainen hämmästys näkyi hänen
+kasvoissaan, tyhjensi sen yhdessä hengenvedossa ja sanoi: "Moneen
+vuoteen en ole juonut tämmöistä viiniä! Se on sydäntä vahvistava juoma
+näin vanhalle miehelle." Sitten katseli hän tuota kaunista leivän
+viipaletta: "_bendito sea tal pan!_" (siunattu olkoon tällainen leipä),
+sanoi hän ja pisti sen pussiinsa. Me kehoitimme häntä syömään tällä
+paikalla. "Ei, sennores!" vastasi hän; "viini on minun juotava taikka
+jätettävä, mutta leipä tulee minun ottaa kotiini ja jakaa omaisteni
+kanssa."
+
+Sanchomme katsahti meihin kysyväisesti, ja koska hän silmistämme näki
+meidän vastauksemme, antoi hän vanhukselle muutamia aika paloja
+atriastamme, sillä ehdolla kumminkin että hänen piti istua meidän
+kanssamme ja syödä kunnon lailla.
+
+Hän istui hetikohta vähän etäälle meistä ja alkoi syödä verkalleen ja
+tavalla, joka olis sopinut _hidalgo'lle_ (aatelismiehelle). Paitse tätä
+osoitti tämä vanhus mittamääräisyyttä ja tyyntä mielenmalttia, joka
+pani minut ajattelemaan, että hän muinoin oli nähnyt parempiakin päiviä:
+hänen lauselmissaan, vaikka ne olivat mutkattomat, oli välistä jotain
+kuvailevaista ja runollista. Minä luulin häntä joksikuksi köyhtyneeksi
+herrasmieheksi. Minä erehdyin; kaikki tämä käytös ei ole muuta kuin
+Hispanialaisen luontoperäistä kohteliaisuutta, ja sitä runollista
+käännöstä ajatuksissa ja lauselmissa, jonka usein tapaamme tämän
+mielevän kansan alhaisemmissa luokissa. Viisikymmentä vuotta tätä ennen,
+näin kertoi hän meille, oli hän ollut lammaspaimenena, mutta nyt oli hän
+ilman palvelusta, ja hyljättynä. "Nuorra ollessani," sanoi hän, "ei
+voinut mikään saattaa minua levottomaksi eli murheelliseksi; aina olin
+minä terve, aina iloinen; mutta nyt olen yhdeksänkahdeksatta vuotias ja
+kerjäläinen, ja mieli alkaa lannistua."
+
+Kuitenkaan ei hän ollut tavallinen kerjäläinen: vasta hiljakkoin oli
+hätä pakoittanut hänet tähän halventavaan yritykseen, ja hän antoi
+mieltä liikuttavan kuvauksen kilvoituksestaan näljän ja ylpeyden
+välillä, kun puute hirmuisuudessaan ensin kävi häntä väkevämmäksi. Hän
+palasi Malagasta, rahattomana, ei ollut kotvaan aikaan mitään maistanut
+ja kulki erästä suurta lakeutta pitkin Hispaniassa, jossa vaan harvassa
+ihmisiä asui. Miltei nälkään nääntyneenä valitti hän hätäänsä erään
+_venta'n_ (maaseudun ravintolan) ovella. _Perdon usted por Dios,
+hermano!_ (Suokaa anteeksi, Jumalan tähden, veikkoseni!) tuli
+vastaukseksi, -- tavallinen tapa Hispaniassa käskeä kerjäläisiä pois.
+"Minä menin sieltä," sanoi hän, "suuremman häpeän kuin näljän kanssa,
+sillä sydämeni oli vielä suurellinen. Niin tulin eräälle
+korkea-ahteiselle, syvälle ja vikevälle virralle ja tunsin mieleni
+tekevän heittäytä siihen: mitäpä varten mokoma vanha, epäkelpo raukka,
+kuin minä olin, tarvitsikaan elää? Mutta seisoessani joen partaalla
+muistin Pyhän Neitsyen ja menin tieheni. Minä pyrin eteenpäin, kunnes
+näin erään maantalon, vähän matkaa tieltä, ja menin ulkopuolisesta
+kartanonportista sisään. Ovi oli kiini, mutta kaksi nuorta Sennoraa
+istui akkunassa. Minä lähenin ja anoin almua: --_Perdon usted por Dios,
+hermano!_ ja akkuna suljettiin. Minä hoippuroitsin ulos kartanosta,
+mutta nälkä voitti minut ja epätoivo valtasi sydämeni. Luulin jo
+viimeisen hetkeni tulleeksi, panin portin viereen makaamaan ja peitin
+pääni, kuollakseni. Vähän ajan perästä tuli talon herra kotiin:
+nähtyänsä minun portin vieressä makaavan, paljasti hän pääni, sääli
+harmaita hiuksiani, otti minut asuntoonsa ja antoi minulle ruokaa. Tästä
+näette, Sennores, että meidän aina tulee luottaa Pyhän Neitsyen
+suojelukseen."
+
+Vanhus oli kotimatkalla syntymäpaikkaansa, Archidonaan, joka oli
+lähiseudussa jyrkän röhmyisen vuoren kukkulalla. Hän osoitti tämän
+paikan vanhan Maurilaisen linnoituksen jäännöksiä. "Tuossa linnassa,"
+sanoi hän, "asui eräs Maurilainen kuningas, siihen aikaan, kun sodat
+riehusivat Granadassa. Kuningatar Isabella hätyytti sitä lukuisalla
+sotajoukolla, mutta kuningas katseli linnastaan pilvien seassa alas ja
+nauroi hänen vihastukselleen. Sitten ilmestyi Pyhä Neitsyt
+kuningattarelle ja vei hänet ja hänen sotajoukkonsa vuorelle, erästä
+salaista polkua myöten, josta ei koskaan sitä ennen ollut tietty mitään.
+Maurilainen, nähtyään hänen tulevan, hämmästyi, syöksähti hevosensa
+kanssa jyrkältä kalliolta alas ja musertui mäsäksi. Hänen hevosensa
+jäljet," sanoi vanhus, "näkyvät vieläkin kallion reunalla. Ja
+katsokaapa, sennores, tuolla on tie jota myöten kuningatar ja hänen
+sotajoukkonsa menivät ylös. Te näette sen, kuin nauhan, nousevan vuoren
+kuvetta ylös, mutta mikä siinä on ihmeellistä on se, että vaikka sen
+etäältä näkee, se likemmä tultua katoaa."
+
+Luultu tie, jota hän osoitti, oli epäilemättä joku hietainen ura
+vuoressa, joka näytti ahtaalta ja kapealta etäälle, mutta leveni ja kävi
+epäselväksi likempää katsoen.
+
+Vanhuksen sydämen viinistä ja kestityksestä lämmettyä alkoi hän kertoa
+meille historiata eräästä aarteesta, jonka tuo Maurilainen kuningas
+sotaretken aikana oli jälkeensä jättänyt. Vanhuksen oma asunto oli juuri
+linnan perustuksen vierellä. Kirkkoherra ja notario näkivät kolmasti
+unta tästä aarteesta, ja menivät kaivamaan unessa osoitetulle paikalle.
+Hänen oma vävynsä kuuli heidän kuokkainsa ja lapioidensa mukseen yöllä.
+Mitä he löysivät ei kukaan tiedä; heistä tuli yhtäkkiä rikkaat, mutta
+salaisuuden he pitivät omanaan. Näin oli tämä vanhus kerran ollut onnen
+ovea likellä, mutta oli tuomittu pysymään iäti poissa saman katon alta
+sen kanssa.
+
+Olen havainnut, että taruja Maurilaisten kätkemistä aarteista, jotka
+ovat niin yleiset Hispaniassa, on enimmin kaikkein köyhimmissä
+kansaluokissa. Juuri tällä tavalla armas luonto lohduttaa
+mielikuvatuksilla todellisuuden puutteessa. Janoinen uneksii lähteitä ja
+juoksevia virtoja; nälkäinen komeita atrioita, ja köyhä kätketyltä
+aarteita; ei kenelläkään ole kuvas-aisti rikkaampi ja väkevämpi kuin
+kerjäläisellä.
+
+Viimeinen matkakuvaus jonka tahdon antaa, tulee olemaan eräs iltakohtaus
+pienessä Lora'n kaupungissa. Tämä on ollut kuuluisa sotaa käypä
+rajakaupunki Maurilaisten vallan aikana, ja on kerran ajanut Ferdinandin
+muuriensa luota takaisin. Se oli Boabdil'in apen, vanhan Aliatac'in
+suojeluslinna, kun tämä uljas vanha soturi vävynsä kanssa lähti siihen
+onnettomaan päällekarkaukseen, joka päättyi johtajan kuolemalla ja
+kuninkaan vangiksi joutumalla. Lora on jylhällä paikalla autiossa
+vuorensolassa, Xenil-joen rannoilla, vuorten ja metsäin, niittyin ja
+lehtoin keskellä. Väestöllä näkyi vieläkin olevan sama rohkea, sotaisa
+uskallus, kuin muinoisinakin aikoina. Ravintolamme oli juuri kaupungin
+asemaan sopiva. Sitä piti eräs nuori Andalusialainen leski, jonka kaunis
+mustasilkkinen basquinna, joka oli mustilla lasipalloilla koristeltu,
+sitä enemmin ylensi hänen sorean vartensa ja täyteläisten, notkeiden
+jäsentensä koko ihanuutta. Hänen käyntinsä oli luja ja jänteä, hänen
+mustat silmänsä täynnä tulta, ja hänen veikistelevä laatunsa ja
+käytöksensä ja ne monenlaiset koristeet, joilla hän oli huoliteltu,
+osoittivat että hän oli tottunut ihailtavaksi.
+
+Hänen miltei yksi-ikäinen veljensä oli laadulleen ja liikennöilleen
+hyvin sisareensa; he olivat Andalusialaisen Majon ja Majan täydelliset
+esikuvat. Veli oli pitkä, roteva ja sukeva, iholleen vaalea,
+öljymarjan-värinen, mustat kirkkaat silmät, käherät kastanjan-ruskeat
+viikset, jotka leuvan alla yhtyivät toisiinsa. Hän oli puettu pulskeaan,
+lyhyeen vihriään samettijakkuun, joka soveltui oivallisesti hänen
+varteensa ja oli aina ylellisyyteen asti hopeanapeilla koristettu,
+valkoinen nenäliina kummassakin lakkarissa. Hänen housunsa olivat samaa
+vaatetta; napinrivit lanteista aina polviin asti; vaaleanpunainen
+silkkivaate, joka etupuolella pidettiin renkaalla kiini, rippui kaulasta
+sievälle, poimuille lasketulle paidalle; vyö vyötäisten ympärillä;
+puolisaappaat mitä kauniimmasta ruskeasta nahasta, koreasti kirjaillut
+ja pohkioiden kohdalta avoimet, että sukat näkyisivät, ja punaiset
+kengät, jotka tekivät sievämuotoisen jalan kauneuden vielä enemmin
+silmään pystyväksi.
+
+Hänen ovella seisoessaan tuli ratsastava mies, joka alkoi hiljaa ja
+vakaisesti puhua hänen kanssansa. Tämä oli puettu samalla lailla ja
+melkein yhtä pulskeasti; noin kolmikymmen-vuotias, varrelleen vankka
+mies, tarmokkailla, Romalaisilla kasvonmurteilla, kasvot kauniit vaikka
+vähän rupulin-arpiset, ja käytös sievä, uskalias ja miltei rohkea. Hänen
+vahva, musta hevosensa oli tupsuilla ja monivärisellä satulaloimella
+koristettu; satulan takana rippui pari lyhyttä ratsupyssyä. Koko
+olennolleen oli hän noiden salakauppiaiden näköön, jotka olin nähnyt
+Ronda-vuorilla, ja silminnähtävästi oli hän yksissä tuumin emäntämme
+veljen kanssa; ja päällisiksi, ellen erehdy, hän oli lesken suosittu
+ihailija. Koko ravintolassa ja sen asukkaissa olikin jotain
+salakuljettajain laatuista, ja pyssy seisoi loukossa kitarrin vierellä.
+Edellämainittu ratsastaja vietti iltansa posadassa (ravintolassa) ja
+lauloi rohkeita kertomalauluja vuoritienoilta tulisesti ja hilpeästi.
+Illastellessamme tuli huoneesen kaksi köyhää Asturialaista, anoen ruokaa
+ja yömajaa; he olivat joutuneet ryövärien käsiin palatessaan eräiltä
+markkinoilta vuoritienoossa ja menettäneet hevosensa ja kaikki
+kaluvarastonsa, rahansa ja enimmän osan vaatteistansa; sitten oli heitä
+pieksetty, kun olivat vastusta tehneet, ja heidät miltei alastomiksi
+tielle jätetty. Matkakumppanini käski, omituisella äkkipikaisella
+jalomielisyydellään antaa heille atrian ja vuoteen, ja lahjoitti heille
+rahasumman, avuksi että kotiinpääsisivät.
+
+Illempana eneni henkilöiden lukumäärä näytelmässä. Eräs paksu, noin
+kuusikymmen-vuotias, roteva mies tulla kolusi huoneesen emäntää
+puhuttelemaan. Hän oli tavallisessa Andalusian puvussa; iso sapeli
+kainalossa, viikset suuret ja miehen olento kerskaavaista pöyhkeyttä
+osoittava. Kaikki läsnäolevat näyttivät katselevan häntä suurella
+kunnioituksella.
+
+Aseenkantajamme Sancho kuiskasi meille, että se oli Don Ventura
+Rodriguez, Loxan rohkeudestaan ja voimakkaasta kädestään kuuluisa uros
+ja taistelija. Ranskalaisten Hispaniaan karatessa hätäytti hän kuusi
+ratsastajaa, jotka makasivat ja nukkuivat, vei ensin heidän hevosensa
+omaan talteensa, kävi sitten sapelilla heidän kimppuunsa, tappoi yhden
+ja otti muut vangiksi. Tästä uroteosta oli kuningas määrännyt hänelle
+yhden Pesetan (viidennen osan Duro'a eli riksiä) jokapäiväiseksi
+palkinnoksi, ja suonut hänelle arvonimen _Don_.
+
+Minusta oli lysti tarkata hänen leveäpuheisuuttaan ja suurellista
+käytöstään. Nähtävästi oli hän oikea Andalusialainen, yhtä kerskaavainen
+kuin urhoollinen. Hänellä oli aina sapeli kädessä tahi kainalossa. Hän
+pitää sitä alinomaa luonansa joka paikassa, niinkuin lapsi vauvaansa,
+kutsuu sitä Santa Teresakseen ja sanoo, että kun hän sen tupesta vetää:
+_tembla la tierra_, silloin maa järisköön.
+
+Minä istuin myöhäiseen yöhön ja kuuntelin tämän sekanaisen ryhmän
+monenlaista kanssapuhetta, joka Hispanialaisessa posadassa tavallisella
+keveydellä seurusteli keskenänsä. Me kuulimme salakauppias-lauluja,
+ryövärijuttuja, guerillatekoja ja Maurilaisia taruja. Näitä jälkimäisiä
+jutteli meidän kaunis emäntämme, joka teki runollisen kertomuksen
+_Infiernoista_, eli Loxan helvetillisistä seuduista, pimeistä, ontoista
+eli koloista, joissa maan-alaiset virrat ja vesiputoukset synnyttävät
+salamielisiä ääniä. Alhaisempi väestö sanoo rahanlyöjiä, aina
+Maurilaisten ajoilta asti olleen sinne sulkeutuneina ja Maurilaisten
+kuninkaiden näissä koloissa aarteitansa puolustavan.
+
+Jos olis tarkoituksenani ollut, olisin saattanut täyttää koko tämän
+kirjan kertomuksilla ja kohtauksilla näiltä vaelluksiltamme; mutta eräs
+toinen aine houkuttelee minua. Näin matkustaen tulimme viimein alas
+vuorilta ja saavuimme kauniille _Vegalle_ eli Granadan lakeudelle.
+Täällä otimme viimeisen atriamme eräässä öljypuulehdossa joen ahteella,
+tuo vanha Maurilaisten pääkaupunki ulohtaalla, elähtyneinä näkemästämme
+Alhambran vaaleanpunertavat tornit ja majesteetillisen Sierra Nevadan,
+jonka lumipeittoiset huiput loitolla sen takana levittävät hopeamaista
+kiiltoa. Taivas oli kirkas, ihan pilvetön, ja auringon hellettä
+lievensivät raittiit tuulet vuorilta; atrioittuamme levitimme kaapumme
+maahan ja nukuimme viimeisen siestamme, kukkasten vaiheilla surisevain
+mehiläisten ja öljypuissa kuhertelevain kaulus-kyyhkyjen meidät uneen
+tuuditeltua. Polttavan helteen sivumentyä me jatkoimme matkaamme
+pensas-aitain välitse, joita aloe-pensaat, indialaiset viikunapuut ja
+itsestään kasvavat puutarhametsiköt muodostivat, ja saavuimme viimein,
+auringon laskulla, Granadan porteille.
+
+Matkustavaiselle, joka on lahjoitettu runollisuuden ja historian
+tunnolla, on Alhambra yhtä kunnian-arvoinen esine kuin Kaba, eli pyhä
+huone Meccassa, on Mahomettilaisille pyhiin matkustajille. Kuinka monet
+legendat ja sadut, todet ja tarumaiset, kuinka monet laulut ja romansit,
+Hispanialaiset ja Arabialaiset, rakkaudesta, sodista ja
+ritarillisuudesta, ovat ylistyttäneet tämän romantilaisen rakennuksen
+muistoa! Lukija voi siis ajatella kuinka me ilahduimme, kun, heti
+Granadaan tultuamme, Alhambran kuvernööri antoi meille luvan ottaa
+haltuumme hänen joutilaat huoneensa tässä Maurilaisessa palatsissa.
+Virkavelvollisuudet vaativat kohta matkakumppanini sieltä pois; mutta
+minua pidätti useita kuukausia juurikuin joku lumous tässä tenhotussa
+linnassa. Seuraavat lehdet ovat tässä lumoavassa vankeudessa olleiden
+mielikuvatusteni ja tutkimusteni tulos. Jos ne lukijan mieleen voivat
+kuvata jotain tämän paikan hurmaavasta ihanuudesta, niin hän ei ole
+katuva, että jonkun ajan on kanssani oleskellut Alhambran
+muinaistaruilla ja lauluilla ylistetyissä saleissa.
+
+
+
+
+Alhambran hallinto.
+
+
+Alhambra on vanha linna eli Maurilaisten kuningasten Granadassa
+vahvistama palatsi, josta he vallitsivat tätä niin suuresti ylistettyä
+paratiisiaan, ja joka oli heidän valtansa viimeinen tuki ja luja paikka
+Hispaniassa. Palatsi on vaan osa linnaa, jonka torneilla tiheään
+varustetut muurit kulkevat säännöttömästi erään korkean kukkulan ympäri,
+joka kohoaa kaupungin yli ja on eräs Sierra Nevadasta eli tuosta
+lumipeittoisesta vuoriseljänteestä eroava haara.
+
+Maurilaisten aikana linnaan voi mahtua neljäkymmentä tuhatta miestä
+sotaväkeä, ja oli se muutamin ajoin kuninkailla puolustuspaikkana
+kapinallisia alamaisia vastaan. Kuningaskunnan jouduttua kristittyin
+käsiin, pysyi Alhambra edelleen kuninkaallisena valtatiluksena, ja
+Castilian yksinvaltiaat ajoittain siinä asuivatkin. Keisari Kaarle V
+rupesi rakentamaan komeata palatsia sen muurien sisälle, mutta useat
+peräkkäin seuranneet maanjäristykset peljästyttivät hänet sitä valmiiksi
+saattamasta. Viimeiset kuninkaalliset henkilöt, jotka täällä asuivat,
+olivat Filippi V ja hänen kaunis puolisonsa Elisabetti Parmasta,
+kahdeksannentoista vuosisadan alulla. Suuria valmistuksia tehtiin heidän
+vastaanottamisekseen. Palatsi ja puutarhat korjattiin johonkin määrään,
+uusi huonerivi sisustettiin, ja Italialaiset taideniekat koristivat sen.
+Kuninkaallisen parikunnan asuminen täällä ei tullut kumminkaan olemaan
+pitkällinen, ja heidän poislähdettyään palatsi taas jäi autioksi.
+Kuitenkin vallitsi siellä, vielä aina jonkunlainen sodallinen komeus.
+Se oli kuvernöörin hallussa suorakohtaisesti kruunulta, sen lakipiiri
+ulottui aina Granadan esikaupunkeihin asti eikä ollut se tämän kaupungin
+ylipäällikön valtaan kuuluva. Siinä pidettiin melkeätä vartijajoukkoa,
+kuvernöörillä oli huoneensa vanhan Maurilaisen palatsin etupuolessa,
+eikä koskaan tullut hän Granadaan ilman sodallista komua. Linna yksinään
+olikin vähäinen kaupunki ja sillä oli useampia katuja huoneiden kanssa,
+ja yksi Franciskanien luostari ja kirkko, muuriensa sisällä.
+
+Hovin poissa-olo oli kuitenkin suuri onnettomuus Alhambralle. Sen
+kauniit salit olivat autioina ja muutamat niistä rapistuivat; puutarhat
+hävitettiin, ja suihkukaivot herkesivät vettä antamasta. Vähitellen
+täyttyi sen huoneet maankulkureilla ja irtanaisella väestöllä;
+salakuljettajat, jotka käyttivät sen omavaltaista tuomio-oikeutta
+hävyttömästi harjoittaakseen avarata salakauppaa, ja kaikenlaiset
+varkaat ja konnat valitsivat sen turvapaikakseen, josta tekivät
+rosvousretkiä Granadaan ja sen ympäristölle. Hallituksen täytyi viimein
+käyttää mitä ankarimpia toimeenpiteitä tätä vallattomuutta vastaan;
+väestöä ruvettiin tarkkaan eroittelemaan; ei yksikään saanut aloilleen
+jäädä, joka ei ollut hyvämaineinen eikä tainnut laillisesti näyttää
+oikeuttaan siihen todeksi; enin osa huoneita revittiin maahan, ja
+ainoastaan vähäinen kauppala jätettiin, niin myös kirkko ja
+Franciskanein luostari. Viimeisten rauhattomuuksien aikana Hispaniassa,
+kun Granada oli Ranskalaisten käsissä, oli Alhambra pakoitettu ottamaan
+heidän sotaväkeään vartijaväeksi, ja palatsissa asui siihen toviin
+Ranskalainen päällikkö. Sen valistuneen aistin kautta, joka aina on
+mainioittanut Ranskalaisia heidän voitoissaan, pelastettiin tämä
+Maurilaisen loiston ja suuruuden muistomerkki siitä täydellisestä
+hävityksestä, joka sitä uhkasi. Katot korjattiin, salit ja kalterit
+suojattiin ilman vaikutukselta, puutarhat viljeltiin, vedenjohdot
+laitettiin entisilleen, suihkukaivot alkoivat vielä kerran syytää
+kimelteleviä suihkujaan; ja Hispania saa kiittää vihollisiaan siitä,
+että sen kauniin ja huvittavin historiallinen muistomerkki ei ole perin
+hukkaantunut.
+
+Poislähtiessään räjähyttivät Ranskalaiset muutamia ulkopuolisen muurin
+tornia ilmaan, jättäen nämät linnoituslaitokset tuskin puolustettavaan
+kuntoon. Tästä ajasta alkain ei tällä linnalla ole ollut mitään
+sodallista arvoa. Vartijaväkenä on pivollinen invaliiteja, joiden
+paraana velvollisuutena on vartioida muutamia ulkopuolisia tornia, joita
+välistä käytetään valtiovankeuksina; ja kuvernööri, joka on lähtenyt
+pois Alhambran kukkulalta, asuu nyt Granadassa, että sitä mukavammin ja
+joutuisammin voisi hoitaa virkavelvollisuutensa.
+
+En malta lopettaa näitä ilmoituksia linnan tilasta, mainitsematta
+nykyisen maanherran, Don Francisco de Gernan kiitettäviä ahkeroimisia,
+joka on käyttänyt kaikkia niitä vähiä apuvaroja, jotka ovat hänelle
+tarjona olleet, pitääkseen tätä palatsia jotensakin välttävässä
+kunnossa, ja joka viisailla toimillaan ja puuhillaan on viivyttänyt sen
+kovinkin varmaa rapistumista. Jos hänen edellisensä olisivat yhtä
+huolellisesti täyttäneet velvollisuutensa, niin Alhambra kenties vielä
+seisois alkuperäisessä kauneudessaan; ja jos hallitus auttais häntä
+tavalla, joka vastais hänen ahkeruuttansa, niin tätä rakennusta kenties
+vielä kävis säilyttäminen kaunistukseksi maalle, ja se voisi vielä
+monina vuosisatoina panna uteliaat ja sivistyneet matkustavaiset
+ihmettelemään.
+
+
+
+
+Alhambran sisäpuoli.
+
+
+Matkustajat ovat niin monasti ja niin juurtajaksain selittännet
+Alhambran, että vaan pikamaisessa kuvauksessa siitä arvattavasti on
+kyllä virkistämään lukijassa vanhoja muistoja; tahdon sentähden vaan
+hyvin lyhykäisesti mainita käyntiäni siinä, aamulla tuloni jälkeen
+Granadaan.
+
+Me lähdimme tuosta La Espada nimisestä posadasta (ravintolasta) ja
+astuimme suoraan mainion Vivarrambla tornin poikki, joka ennen muinoin
+oli Maurilaisten ritarien keihäis-pelien näyttämönä, ja nyt on suuri
+markkinapaikka. Täältä menimme pitkin Zacatinea, joka oli pääkatu
+Maurilaisten aikaisessa avarassa pasaarissa, jossa pienet kauppapuodit
+ja ahtaat kadut vielä säilyttävät itämaista laatua. Käytyämme erään
+avonaisen paikan yli, vastapäätä kenraalikapteinin palatsia, menimme
+erästä ahdasta, koukertelevaa katua ylöspäin, jonka nimi muistutti
+meille Granadan ritarillisia aikoja. Sitä kutsutaan _Calle'ksi_ (luetaan
+Kalje) eli Gomarien kaduksi, erään Maurilaisen, vanhoissa aikakirjoissa
+ja lauluissa mainion, perheen nimeltä. Tämä katu vei eräälle
+kreikalaista rakennuslaatua olevalle, Kaarle V:nnen rakentamalle
+porttikäytävälle, jonka kautta astutaan Alhambran alueelle.
+
+Portilla istui kolme ryysyistä ja ikäloppua sotamiestä, kivipenkillä
+uinaillen, Zegrien ja Abencerragien jälkeisiä; eräs pitkä laiha roikale,
+jonka tummanruskea kaapu silminnähtävästi oli aiottu peittämään hänen
+repaleisia alusvaatteitaan, loikoili päivänpaisteessa, puhellen erään
+vanhan vahdissa olevan sotamiehen kanssa. Astuissamme porttikäytävään
+hän kävi meitä vastaan ja tarjousi meille linnaa näyttelemään.
+
+Minulla on, niinkuin matkustavaisilla ylipäänsä, jonkunlainen inho
+apukernoihin opastelijoihin eikä ollut minusta anojan pukukaan mieleen.
+
+"Tunnet hyvinkin tämän paikan, sen arvaan?"
+
+"Ninguno mas; pues, Sennor, soy hijo de la Alhambra." (Ei kukaan tunne
+sitä paremmin; sillä, herra, minä olen Alhambran poika.)
+
+Hispanian alhaisemmat kansaluokat käyttävät aina hyvin runollisia
+lauselmia. "Alhambran poika!" nämät sanat miellyttivät minua hetikohta.
+Tuo repaleinen puku, jossa uusi tuttavani esiintyi, sai jonkunlaisen
+arvollisuuden silmissäni. Se oli paikan onnenvaiheiden vertauskuva ja
+sopiva jäännöksen jälkeiselle.
+
+Vielä tein hänelle muutamia kysymyksiä, ja huomasin että hän tosiaan
+ansaitsikin ottamansa arvonimen. Hänen esi-isänsä olivat asuneet
+linnassa, polvesta polveen, aina siitä asti kun se valloitettiin. Hänen
+nimensä oli Mateo Ximenes. "Siispä ehkä olette," sanoin minä, "suuren
+Kardinaali Ximeneen jälkeinen?" -- "_Dios sabe, Sennor!_ (Jumala tiesi).
+Se on mahdollista. Me olemme vanhin perhe Alhambrassa -- _Christianos
+Viejos_ (vanhoja kristityltä), ilman sekoitusta Maurilaisista tahi
+Juutalaisista. Tiedän kyllä että me olemme suuresta perheestä sukuperää,
+mutta minä olen unhottanut mistä. Isäni kaiken sen tietää; hänellä on
+kilpimerkkinsä majansa seinällä tuolla ylähällä linnassa." -- Ei löydy
+yhtään Hispanialaista, olkoon se kuinka köyhä hyvänsä, joka ei väitä
+olevansa korkeata syntyperää. Tämän ryysyisen aatelismiehen ensimmäinen
+arvonimi oli kuitenkin minun mielestäni hänen paras puolustuksensa,
+jonka tähden mielelläni otinkin "Alhambran pojan" palvelukseeni.
+
+Me olimme nyt ahtaassa notkelmassa, jossa oli kauniita lehtoja, jyrkkä
+ylösnousu ja useampia mutkistelevia polkuja, joiden sivuilla oli
+kivi-istuimia ja suihkukaivoja. Vasemmalla kädellä meillä oli Alhambran
+tornit; oikealla puolen, vastapäätä kirkkoa, näimme niinikään yhtä
+korkeita tornia eräällä louhisella kukkulalla. Nämät olivat, niinkuin
+meille sanottiin, niinkutsutut _Torres Vermejas_, eli Punaiset Tornit,
+punaisesta väristään näin kutsutut. Ei kukaan tiedä niiden alkuperää. Ne
+ovat paljoa vanhemmat Alhambraa; muutamat luulevat niitä Romalaisten,
+toiset jonkun Phoinikialaisen siirtokunnan rakentamiksi. Päästyämme
+tuolta jyrkältä ja varjoisalta polulta ylös, olimme kohta erään ison
+nelisnurkkaisen Maurilaisen tornin juurella, joka oli jonkunlaisena
+vartijatornina, jonka kautta päämenopaikka linnaan oli. Vartijatornissa
+tapasimme toisen ryhmän invaliiteja, joista yksi seisoi vahdissa
+pääportilla, ja toiset, rikkinäisiin kaapuihinsa kääriytyneinä,
+uinailivat kivipenkeillä. Tätä porttikäytävätä kutsutaan _Oikeuden
+Portiksi_, tuomioistuimen mukaan, joka, Maurilaisten vallan aikana,
+tämän holvin alle kokoontui, tutkimaan ja tuomitsemaan vähempiä asioita:
+yleinen tapa Itämaisissa kansoissa, ja Pyhässä Raamatussa monessa kohti
+mainittu.
+
+Ison porstuvan muodostaa mahdottoman suuri Arabialainen, hevosenkengän
+muotoinen, holvikaari, joka ylettyy puoliväliin tornin korkeutta. Tämän
+holvikaaren loppukiveen on mahdottoman suuri käsi hakattu. Itse
+käytävässä porstuvan viimeiseen kiveen on samalla tavalla suunnaton
+avain koverrettu. Jotka luulevat tuntevansa Mahomettiläisiä
+vertauskuvia, sanovat kättä opillisuuden ja avainta Maurilaisten
+uskonnon vertauskuvaksi; tämä jälkimäinen, he lisäävät, on ollut heidän
+sotalippuunsa maalattuna, silloin kuin he tekivät Andalusian
+alaisekseen, vastoin kristillistä vertauskuvaa, ristiä. Toisen
+selityksen antoi kumminkin Alhambran oikea poika, ja alhaisemman väestön
+käsitteiden kanssa paremmin yhtäpitäväisen, jotka ajattelevat jotain
+salaperäistä ja taikaista kaikessa mikä on Maurilaista, ja yhdistävät
+kaikenlaista taikauskoa tähän vanhaan Maurilaiseen linnaan.
+
+Mateon selityksen mukaan sanoi eräs taru, joka juonti alkunsa
+vanhimmista asukkaista ja jonka hän oli isältään ja isän-isältään
+kuullut, että käsi ja avain olivat taikakuvat, joiden varassa Alhambran
+kohtalo oli. Se Maurilainen kuningas, joka oli sen rakentanut, oli ollut
+mainio noita, eli oli, niinkuin muutamat luulevat, luvannut hänensä
+perkeleelle ja loihtinut koko linnan. Täten oli se pysynyt useita satoja
+vuosia, vastoin myrskyjä ja maanjäristyksiä, jota vastoin melkein kaikki
+muut Maurilaiset rakennukset olivat kukistuneet ja kadonneet. Tämä
+lumoustila oli, tarun mukaan, kestävä, kunnes ulkopuolisessa kaaressa
+oleva käsi oikenee alas ja tarttuu avaimeen kiini, jolloin koko rakennus
+romahtaa alas, ja kaikki Maurilaisten sen alle kaivamat aarteet tulevat
+näkyviin.
+
+Vastoin tätä turman tietävää ennustusta rohkenimme kumminkin mennä tuon
+noidutun porttikäytävän läpi, koska mieltämme suuresti rohkaisi Pyhän
+Neitsyen suojelus; jonka kuvan näimme pääportin päällä.
+
+Mentyämme vartijatornin läpi, me astuimme erästä muurien välitse
+mutkistelevaa polkua, ja tulimme eräälle aukinaiselle paikalle linnan
+sisällä, jonka nimi on _Plaza de los Algibes_, se on Vesisäiliöiden
+Tori, näin kutsuttu niistä suurista vesitydyistä sen alla, joita
+Maurilaiset ovat juuri kallioon hakanneet, varustaakseen linnaa vedellä.
+Täälläkin on mahdottoman syvä kaivo, joka antaa mitä puhtainta ja
+kirkkainta vettä; muistomerkki tämäkin Maurilaisten tarkasta mausta,
+jotka olivat väsymättömät ahkeroimisissaan saada tätä elementtiä
+kristallinpuhtaana.
+
+Tämän avonaisen paikan eli esplanaadin etupuolella on se loistoisa
+rakennus jonka Kaarle V aloitti ja joka, niinkuin sanotaan, oli aiottu
+himmentämään Maurilaisten kuninkaiden residenssin loiston. Kaiken
+suuruutensa ja loistoisan rakennuslaatunsa kanssa se kumminkin
+oli meistä kuin julkeata ahdingontekoa tuolle arvoisalle
+muinaisjäännökselle; me astuimme sen ohitse ja menimme erään tavallisen
+yksinkertaisen portin kantta, joka vei Maurilaisen palatsin
+sisäpuolelle.
+
+Muutos oli miltei hurmaavainen; mielestämme oli niinkuin tuota pikaa
+olisimme siirtyneet toisiin aikoihin ja toiseen valtakuntaan, ja
+niinkuin olisimme astuneet Arabialaisen historian näyttämölle. Me olimme
+nyt isolla, valkealla marmorilla ladotulla ja molemmissa päissään
+keveillä Maurilaisilla pylväsriveillä kaunistetulla kartanolla; sillä on
+nimenä _Albercas_ eli _Vesisäiliön kartano_. Keskellä tätä oli
+mahdottoman suuri vesi-arkku eli kalalammikko, satakolmekymmentä jalkaa
+pitkää ja kolmeakymmentä leveä, kultakaloilla varustettu ja
+orjantappura-aidalla ympäröitty. Kartanon yläpäästä kohoaa _Comares'in_
+iso torni.
+
+Alapäästä menimme erään Maurilaisen holvikäytävän kautta mainiolle
+_Leijonain pihalle_. Ei mikään osa tätä rakennusta anna täydellisempää
+käsitettä sen alkuperäisestä kauneudesta ja loistoisuudesta kuin tämä;
+sillä ei mikään osa ole kärsinyt niin vähän vahinkoa ajan hävityksistä.
+Keskellä pihaa on tuo romaaneissa ja historiassa mainehikas lähde.
+Alabasteriset vesisäiliöt valuttavat vieläkin timanttipisaroitaan, ja ne
+kaksitoista leijonaa, jotka niitä kannattavat, viskovat vieläkin
+kristalli-suihkujaan, niinkuin Boabdilin päivinä. Piha on kaunistettu
+kukkapenkeillä ja ympäröitty keveillä Arabialaisilla arkaadeilla; näitä
+kannattavat keveät, valkoiset marmoripylväät. Rakennuslaatu täällä,
+samoin kuin koko muussakin palatsissa, on merkillinen enemmin
+pulskeudestaan kuin suurenmoisuudestaan, ja osoittaa tarkkaa ja hienoa
+aistia ja taipumusta huolettomaan nautintoon. Katsellessa noita keveitä
+pylväitä ja noita näöltään kestämättömiä, muuriin koverrettuja teoksia,
+on työläs käsittää kuinka noin paljo on voinut säilyä vuosisatain
+hävityksistä, maantäräysten pudistuksista, sodan väkivallasta,
+sivistyneiden matkustavaisten ei tosin väkivaltaisista mutta yhtä
+turmiollisista varkauksista; ja milteipä tee mieli uskoa tuota kansassa
+käypää tarua, että mahtava tenhous suojelee tätä kaikkea.
+
+Yhdellä sivulla kartanoa viepi komeasti koristettu portti
+majesteetilliseen saliin, jossa on valkoinen marmorilattia, ja jota
+kutsutaan _Kahden Sisaren Saliksi_. Kupulaki, eli laterna, laskee saliin
+lauhentunutta valoa ja aina raitista ilmaa. Alapuolet seiniä ovat
+nelisnurkkaisista Maurilaisista tiilikivistä, joille muutamia
+Maurilaisten kuninkaiden vaakunoita on maalattu; yläpuolet sitä vastoin
+ovat koristetut kauniilla stukki-teoksilla, joka keino keksittiin
+Damaskossa. Nämät teokset ovat isoja, kuoseihin valetuita laakoja ja
+niin taitavasti kokoonliitetyitä, että näyttävät olevan suurella
+huolella laaditut keveiksi basrelieveiksi (yläis-kuvauksiksi) ja
+haaveellisiksi arabeskeiksi (lehditys-kuvauksiksi), jotka ovat rasvotut
+koraanin lauseilla ja runollisilla kirjoituksilla, Arabialaisilla ja
+Kufilaisilla kirjaimilla. Nämät koristeet seinillä ja kupulaeilla ovat
+vahvasti kullatut, ja välipaikat maalatut lasuuri-kivellä ja muilla
+loistavilla ja kestävillä väreillä. Molemmin puolin salia on koveroita
+ottomaaneille ja lepovuoteille.
+
+Yläpuolella erästä sisäistä ovipaikkaa on balkongi, josta taittiin mennä
+naisten huoneisin. Vaatevarjostimet ovat vielä aloillaan, joiden välitse
+haaremin mustasilmäiset kaunottaret kenenkään näkemättä taisivat
+tirkistellä viliseviin saleihin heidän allansa.
+
+Mahdotonta on katsella tätä itämaisten tapain mielipaikkaa, siirtymättä
+mielikuvatuksessa jälleen muinaiseen arabialaiseen taruelämään ja miltei
+odottamatta että saa nähdä jonkun salatemppuisen prinsessan käden
+viittovan balkongilta, eli kahden mustan silmän vilkkuvan ristikkoin
+välitse. Kauneuden asunto seisoo vielä täällä, niinkuin se olis vielä
+eilen ollut asuttuna; mutta missä ovat Zoraydat ja Lindaraxat.
+
+Toisella puolen Leijonain Pihaa on Abencerragien sali, näin kutsuttu
+noiden uljaiden tähän mainioon sukuun kuuluvain Ritarien nimeltä, jotka
+täällä kavalasti murhattiin. Moni epäilee tämän kertomuksen totuutta;
+mutta meidän nöyrä palvelijamme, Mateo, osoitti juuri sitä pientä
+porttia pääportissa, jonka kautta heidät sanotaan sisälle viedyn, ja
+valkoista marmorikaivoa keskellä kartanoa, jonka päällä he mestattiin.
+Hän näytti meille myöskin muutamia punaisia pilkkuja kivityksessä,
+heidän verensä jälkiä, joita, kansanluulon mukaan, ei saada ikänä
+poispyyhityiksi. Nähdessään meidän uskovan mitä hän sanoi, lisäsi hän,
+että monasti öisin ajoin Leijonain Kartanolla kuultiin sekavata kumua
+eli tohua, niinkuin väkijoukon kohua, johon silloin tällöin yhtyi
+hiljainen kilinä, joka oli kuin kahleiden etäinen sälinä. Tämän kohun
+vaikutti arvattavasti ne kohisevat ja porisevat vesiputoukset, jotka
+kivipihan alla kulkevat putkien ja rännien kautta, vieden vettä
+kaivoihin; mutta Alhambran pojan kertoman tarun mukaan, tämän äänen
+vaikuttaa noiden täällä mestattuin Abencerragien hahmut, jotka öillä
+kummittelevat sillä paikalla, jossa he mestattiin, ja huutavat taivaan
+kostoa murhaajillensa.
+
+Leijonain Kartanolta me palasimme Albercan kartanolle, eli suurelle
+kalalammikolle, josta jatkoimme vaellustamme Comares'in Tornille, joka
+on saanut nimensä Arabialaisesta rakennusmestaristaan. Tämä on varsin
+vahva rakennus ja majesteetillisen korkea, sillä se on muuta palatsia
+paljoa korkeampi ja siitä näkee sille jyrkälle kukkulan rinteelle, joka
+äkisti viestää Darron rantoihin. Maurilainen holvikäytävä vei meidät
+avaraan ja korkeaan saliin, joka täyttää tornin sisäpuolen ja oli
+Maurilaisten kuninkaiden vastaanotto-huone, jonka tähden sitä myös
+sanotaan Lähettien saliksi. Siinä on vielä jälkiä sen muinaisesta
+loistosta. Seinät ovat runsaasti koristetut stukki-teoksilla ja
+lehdityksillä; kupea laki seeteripuusta, joka, korkeutensa tähden,
+melkein katoaa hämärään, kiiltää vieläkin runsaasta kultauksesta ja
+Arabialaisen pensselin loistoisista väreistä. Kolmella puolella salia on
+syvät akkunakomerot, hakatut noihin suunnattoman paksuihin muureihin,
+joiden balkongeilta näkee alas Darron vihantaan laksoon, Albyacinin
+kaduille ja luostarille, ja niinikään etäiselle Vegalle (lakeudelle).
+
+Minä saattaisin juurtajaksain selittää muutkin ihastuttavat huoneet
+tällä puolella palatsia; Tocodorin, eli kuningattaren vaatetushuoneen,
+avonainen belvedere (ihantola), erään tornin huipussa, jossa
+Maurilaiset sulttanittaret nauttivat vuorilta puhuvia raikkaita
+vilvoittavia tuulia ja läheisen paratiisillisen seudun näkyalaa;
+vähäisen erilleen aidatun Patio'n, eli Lindaraxan puutarhan
+alabasteri-kaivonsa kanssa, myrtti- ja ruusupensas-aitoineen,
+sitruuni- ja pomeranssi-lehtoineen; nuot viileät kylpysalit ja luolat,
+joissa päivän kimeltelevä valo ja kuuma helle lievennettiin
+salalaatuiseksi hämäräksi ja raitistuttavaksi viileydeksi. Mutta en
+tahdo kovin kauan viipyä näissä näyissä; tarkoitukseni on vaan antaa
+lukijan yleisesti katsahtaa asuntoon, jossa hän, jos niin hyväksi näkee,
+viipyköön ja kuluttakoon aikaa minun seurassani ja vähitellen
+tutustukoon sen paikkoihin.
+
+Vettä, jota Maurilaisilla kanavilla johdatetaan vuorilta, juoksee
+runsaasti koko palatsin kautta, se täyttää sen kylpy- ja
+kalalammikot, viskoo kimelteleviä suihkuja sen saleihin, taikka juoksee
+poristen ränneissä marmorilla ladottuin pihain läpi. Maksettuansa
+kuninkaalliselle asunnolle veronsa ja käytyänsä sen puutarhoissa ja
+niityissä, juoksee se rinnettä alas kaupunkiin lorisevina ojina, tahi
+pursuavina suihkuina, ja pysyttää alinomaista vihannuutta niissä
+lehdoissa ja lehtimajoissa, jotka ympäröitsevät ja kaunistavat Alhambran
+kukkulata.
+
+Ne vaan, jotka ovat oleskelleet etelän kuumassa ilmanalassa, voivat
+oikein arvata sen hekuman, jota ihminen nauttii asunnossa, joka yhdistää
+vuoritienoiden raitistuttavan ilman laksoin viileyteen ja vihannuuteen.
+
+Sillä aikaa kun kaupunki alapuolella nääntyy puolenpäivän helteessä, ja
+auringon paahtama Vega vipajaa silmissä, humisevat Sierra Nevadan
+raitistuttavat tuulahukset Alhambran korkeiden salien läpi ja levittävät
+sen puutarhaan hyvänhajuisia lemuja. Kaikki kehoittaa tuohon leutoisaan
+lepoon, joka on eteläisten maiden autuus, ja sillä aikaa kun puoleksi
+ummistunut silmä varjotuilta balkongeilta katselee tätä hohtavaa
+maisemaa, on korva huvitettuna lehtoin huminalla ja juoksevain vetten
+suloisella lorinalla.
+
+
+
+
+Comares'in torni.
+
+
+Lukija on saanut lyhykäisen kuvauksen Alhambran sisäpuolesta, ja
+halunnee nyt yleistä katsahusta sen ympäristöihin. Aamu on kirkas ja
+suloinen, eikä ole aurinko vielä saanut kyllin voimaa hävittääkseen yön
+virvoittavaa viileyttä; sentähden tahdomme nousta Comares'in tornin
+huippuun ja katsella Granadaa ja sen lähiseutuja.
+
+Tule siis, hyvä lukija, ja seuraa minua tuohon runsailla kuvateoksilla
+koristettuun etehiseen, joka vie Lähettien saliin. Kuitenkaan emme tahdo
+saliin mennä, vaan käännymme vasemmalle kädelle, tuohon pieneen oveen,
+joka tekee aukon muuriin. Pidä tarkoin varasi! tässä on jyrkät
+kiertoraput, mutta niukasti päivänvaloa; näitä ahtaita, pimeitä ja
+kierteleviä portaita ylös ovat kumminkin Granadan uljaat kuninkaat ja
+heidän kuningattarensa nousseet tornin harjalle, pitämään silmällä
+Kristittyin kohti marssivia sotajoukkoja ja katselemaan taisteluita
+Vegalla. Jo vihdoin olemme penkereillä kaunistetulla katolla ja saatamme
+hengittää vähän aikaa, sillä aikaa kun yleisesti silmäilemme kaupungin
+ja maiseman loistoisata panoramaa: louhisia vuorenkukkuloita,
+vihannoitsevia laksoja ja tuota hedelmällistä lakeutta, linnaa,
+tuomiokirkkoa, Maurilaisia tornia ja Göthiläisiä kupukirkkoja, kaatuvia
+rakennuksia ja kukoistavia lehtoja.
+
+Menkäämme likemmä harjaa ja katsokaamme suoraan alas. Katsosta, yhdellä
+puolen on meillä koko Alhambran keto näkymässä ja me saatamme nähdä sen
+kartanoille ja puutarhoihin. Tornin juurella on Albercan piha, suuren
+vesisäilönsä eli kalalammikkonsa kanssa, ympäröitty kukkaisistutuksilla;
+tuolla on Leijonain kartano, kuuluisine suihkukaivoineen ja keveine
+Maurilaisine holvikäytävineen, ja keskellä palatsia on Lindaraxan pieni
+puutarha, juuri palatsin sydämeen haudattuna, ruusupensaineen ja
+sitruuni-lehtoineen ja rehevästi vihannoitsevine pensas-aitoineen.
+
+Tuo meitä ympäröitsevä, neliskulmaisilla torneilla varustettu
+harja-jono, joka ulottuu kukkulan huipun ympäri kokonansa, on linnan
+ulkoinen raja. Muutamat tornit ovat, niinkuin näet, ainoastaan
+raunioita, ja niiden vankat jäännökset ovat peitetyt viiniköynnöksillä,
+viikunapuilla ja aloe-aidoilla.
+
+Katselkaamme nyt tornin pohjaista puolta. Korkeus huikaisee; tornin
+perustuksetkin ovat korkeammat kuin tämän jyrkän, viestävän kukkulan
+lehdot. Ja katsopas, pitkä halkeama noissa vahvoissa muureissa osoittaa
+että tuo halkeama on syntynyt jostain noita maanjäristyksiä, jotka aika
+ajoin ovat nostaneet niin paljon peljästystä Granadassa, ja jotka, ennen
+tahi myöhemmin, välttämättömästi muuttavat tämän kukistukseensa
+kallistuvan rakennuksen raunioruhoksi. Tuo syvä, ahdas lakso allamme,
+joka vähitellen lavenee, jota enemmin se ulkoontuu vuorista, on Darron
+lakso. Sinä näet sen vähäisen joen koukertelevan lehtoin, lehtimajain ja
+hedelmä- ja kukkaistarhain läpi. Se oli muinaisina aikoina mainio joki,
+sillä sen aallot kuljettivat, kultaa muassaan ja sen hietaa seulotaan
+vieläkin usein, toivossa että siinä löydettäisiin tätä kallista
+metallia. Muutamat noista valkoisista huvihuoneista, jotka siellä täällä
+haamoittavat lehtokujain ja viinitarhain välitse, olivat Maurilaisten
+maaseudullisia turvapaikkoja, joissa he nauttivat ihastuttavain
+puutarhainsa virkistyttäviä sulohajuisia lemuja.
+
+Tuo korkealla oleva palatsi, korkeine valkeisine tornineen ja pitkine
+holvikäytävineen, joka kääntää etupuolensa tuota vuorta kohti, ihanain
+lehtoin ja rippuvain puutarhain keskellä, on Generalife, yksi
+Maurilaisten kuninkaiden kesälinnoja, johonka he menivät kuumaksi
+vuodenajaksi, nauttimaan vielä viileämpää tienoota kuin Alhambran on.
+Tuo paljas kukkulan huippu tuonnempana sitä, muutamine muodottomine
+raunioineen, on _Silla del Moro_, eli _Maurilaisen olopaikka_, näin
+kutsuttu sentähden että se oli onnettoman Boabdilin turvapaikkana erään
+kapinan aikana, jossa hän istui ja surullisena katseli kapinallista
+kaupunkiansa.
+
+Juoksevan veden lorina kuulun silloin tällöin laksosta; se tulee erään
+Maurilaisen myllyn vesijohdosta, kukkulan juurelta. Lehtokuja tuolla
+ulompana on _Alameda_ (poppelimetsä) pitkin Darron rantaa, mieluinen
+kävelypaikka iltasilla, ja rakastavain kohtauspaikka kesä-öinä, jolloin
+käytävien varrella olevilta penkeiltä usein kuullaan kitarrin näpytystä.
+Tätä nykyä näkee siellä vaan muutamia vetelehtäviä munkkeja ja joukon
+vedenkantajia Avellanon kaivosta.
+
+Sinä säikähdyt ja kavahdat? Se vaan on haukka, jonka olemme pesästään
+säikäyttäneet. Tuo torni on parvelevain lintuin oikea pesäpaikka;
+pääskysiä ja muita pikku lintusia on kosolta joka halkeamassa ja raossa,
+ja ne lentelevät sen ympärillä kaiken päiväkauden; ja yöllä, kun kaikki
+muut ovat levolle menneet, esiintyy kamala hukkapöllö piilopaikastaan ja
+antaa tornin harjoilta kuulla turmaa ennustavan huutonsa. Katsopas
+kuinka haukka, jonka liikkeelle säikäytimme, laukuilee pois tuolla
+alhaalla, hiipoo puunlatvoja ja purjehtii raunioille tuonnemma
+Generalifeä!
+
+Jättäkäämme nyt tämä puoli tornia ja kääntäkäämme silmämme lännen
+puolelle. Täällä näemme, etäältä, Vegaa rajoittavan vuoriharjanteen,
+tuon vanhan rajan Maurilaisen Granadan ja Kristittyin alueen välillä.
+Sen huippuin välissä näemme vieläkin sotaisia kaupunkeja, joiden harmaat
+muurit ja katonharjat näyttävät olevan samaa kappaletta kuin kalliotkin,
+joille ovat raketut; ja sieltä täältä näkyy jonkun kallion nenältä
+yksinäinen _Atalaya_ (vartijatorni), ikäänkuin pilvistä katseleva
+läheisiin laksoihin.
+
+Noista solukoista, Lopen vuoren-ahdingon kautta, astuivat Kristittyin
+sotajoukot Vegalle tuon harmaan ja paljaan vuoren juurelle, joka on
+melkein erillään kaikista muista ja ojentaa rohkean louhisen kätensä
+lakeudelle ulos, ja nämät laumat hyökkäsivät äkisti kohti, lentävin
+lipuin, torvien räikkyessä ja rumpujen rämistessä. Kuinka muuttunut on
+nyt tämä taulu! Haarniskoittuin sotijain kimelteleväin rivien sijassa,
+me näemme ahkerain hevosaasin-ajajain verkallisen kulkueen hitaasti
+liukuvan pitkin vuoren syrjää. Tuolla loitompana on kuuluisa
+Pinos-silta, mainio monesta verisestä ottelusta Maurilaisten ja
+Kristittyin välillä, mutta vielä mainiompi sinä paikkana, jossa Kolumbo
+saavutettiin ja kuningatar Isabellan lähettiläät kutsuivat hänet
+takaisin, juuri silloin kun epätoivossaan aikoi lähteä pois maasta ja
+Ranskan hoville esittää löytötuumansa.
+
+Kas tuossa toinen paikka, löytäjän historiassa niinikään merkillinen.
+Tuo aamu-auringon paisteessa kiiltävä jana muuria ja tornia, juuri
+keskellä Vegaa, on Santa Fén kaupunki, jonka tuo katholinen kuningas ja
+kuningatar rakensivat, Granadan piirityksen aikana, sittenkuin ankara
+tulipalo oli hävittänyt heidän leirinsä. Noiden muurien sisäpuolella
+kutsui tuo sankarillinen kuningatar Columbon takaisin, ja niiden sisällä
+tehtiin se sopimus, jonka seurauksena oli uuden maailman löytäminen.
+
+Täällä, etelän puolella, vilkkuu silmä Vegan kaseville kauneuksille,
+tämän kukoistavan erämaan puutarhoille, lehdoille ja uhkeille
+hedelmätarhoille, joita koukertelevan Xenilin hopeoitut aallot
+leikkovat, muodostaen lukemattomia noroja, jotka täytetään vedellä
+vanhoista Maurilaisista kanavista ja pukevat tienoon vihannuuteen joka
+ei koskaan lakastu. Täällä ovat ne ihastuttavat maakartanot, puutarhat
+ja lehdot, joiden omistuksesta Maurilaiset niin urhoollisesti
+taistelivat. Yksin nekin talot ja majat, joissa nyt talonpoikia asun,
+säilyttävät arabeskein ja muiden somain koristeiden jälkiä, jotka
+osoittavat niiden olleen loistoisia asuinpaikkoja Maurilaisten ajalla.
+
+Tuonnempana Vegan lehdoilla kaunistettua tienoota näet etelää kohti
+jakson jylhiä kukkuloita, jota alas hevosaasia hiljaan tulla jonottaa.
+Eräältä noiden kunnaiden huipulta loi onneton Boabdil viime kerran
+silmänsä Granadalle, ja antoi helppoa sille epätoivolle, joka ahdisti
+hänen sieluansa. Se on paikka joka on mainio kertomalauluissa ja
+historiassa, ja sitä kutsutaan "_Maurilaisen viimeiseksi huokaukseksi_."
+
+Nosta nyt silmäsi tuon vuoriruhon lumipeitteiselle huipulle, joka
+kiiltää kuin valkoinen kesäpilvi sinisellä taivaalla. Se on Sierra
+Nevada, Granadan uljuus ja ihastus; sen viilistyttäväin tuulten ja
+iäisen vihannuuden, sen purskuvain suihkukaivoin ja iäti kuivamattomain
+virtain lähde. Tämä majesteetillinen vuoriruho antaa Granadalle
+paljouden nautintoja, joka on harvinainen eteläisessä maassa olevalle
+kaupungille: pohjaisen ilmanlaadun pirteän kasvillisuuden ja keveän
+ilman, yhdistettyinä tropiikimaiden auringon elähyttävään lämpöön ja
+eteläisen taivaan pilvettömään siniin. Juuri tuo sen kukkuloille
+kokoutunut lumi se on, joka, kesän lisääntyneen kuumuuden mukaan,
+lähettää puroja ja virtoja joka lakson ja notkon kautta
+Alpuxarras-vuorissa, ja levittää uhkeata vihannuutta ja hedelmällisyyttä
+moniin onnellisiin ja yksinäisiin laksoihin.
+
+Näitä vuoria kyllä sanottakoon Granadan kunniaksi. Niiltä nähdään koko
+Andalusia ja ne näkyvät sen kaukaisimpiinkin tienoihin. Hevos-aasin
+ajaja tervehtii niitä, kun hän polttavilla lakeuksilla saa niiden
+lumipeittoiset kukkulat näkyviinsä; ja Hispanialainen merimies laivansa
+kannella, tuolla loitolla, loitolla Keskimeren sinertävillä laineilla,
+huomaa ne aateksivaisen näköisenä, ajattelee ihanaa Granadaa ja laulaa
+matalalla äänellä jonkun vanhan kertomalaulun Maurilaisista.
+
+Mutta jo on kyllä -- aurinko paistaa korkealta vuorien päällitse ja
+valaa polttavaa hellettään päämme päälle. Jo on tornin penkereillä
+kaunistettu katto lämmin jalkaimme alla; lähtekäämme täältä, astukamme
+alas ja virvoitelkaamme meitämme lakikäytäväin alla Leijonain Kaivon
+ympärillä.
+
+
+
+
+Mietteitä Maurilaisten vallasta Hispaniassa.
+
+
+Mieluisimpia paikkojani on balkongi Lähettien salin keskimmäisen akkunan
+ulkopuolella, Comares'in korkeassa tornissa. Olen vastikään istunut
+siellä, nauttimassa pitkän kauniin päivän loppua. Aurinko, joka vajosi
+Alhambran purppurapunaisten vuorten taa, loi sädevirtaa Darron laksoon
+ja levitti surullista kultausta Alhambran punaisille torneille; Vega,
+keveällä auterella peitettynä, oli kuin kultainen järvi edessäni. Ei
+ainoakaan tuulahus häirinnyt tämän tunnin onnellisuutta, ja vaikka
+heikkoja kitarrin helähyksiä ja iloisia ääniä silloin tällöin nousi
+Darron lehdoista, tekivät ne linnassa vallitsevan merkillisen
+hiljaisuuden ainoastaan sitä juhlallisemmaksi. Se oli yksi noita hetkiä
+ja luonnon näytelmiä, joissa muisti vaikuttaa miltei lumoavasti ja,
+niinkuin ilta-aurinko, joka loi viimeistä heloansa näille rapistuneille
+torneille, säteillään valistaa muinaisten aikain jaloisuutta.
+
+Istuissani ja katsellessani vaikutusta minkä vähenevä päivänvalo teki
+tähän Maurilaiseen linnaan, tarkistui huomioni tuohon keveyteen,
+pulskeuteen ja hekumallisuuteen koko sen sisäisessä rakennuslaadussa, ja
+sen täydelliseen vastakohtaisuuteen noissa isoissa, synkissä ja
+juhlallisissa Götiläisissä rakennuksissa, joita Hispanialaiset
+valloittajat rakensivat. Jo rakennuslaatukin osoittaa noiden kahden
+sotaisaa kansan vastakkaista ja yhdistämätöntä luonnetta, jotka niin
+kauan taistelivat ylivallasta tällä niemimaalla. Vähitellen aloin
+vakaisesti miettiä Hispanian Arabialaisten merkillisiä onnenvaiheita,
+joiden koko olemassa oleminen on kuin kerrottu taru ja varmaankin on
+historian harvinaisimpia, mutta kumminkin loistoisimpia sivuseikkoja.
+Niin mahtava ja pitkällinen kuin heidän valtansa olikin, tuskin tiedämme
+kuinka meidän tulee kutsua heitä. He olivat tavallaan ilman laillista
+maata oleva, nimetön kansakunta. Eronnut, Europan rannoille viskattu
+laine tuosta suuresta Arabialaisesta tulvasta kuin olivat, heissä
+näyttää olleen tuon tulvan ensimmäisen hyökkäyksen koko ankaruus. Heidän
+valloitusretkensä Gibraltarin kalliosta Pyrenean vuorille oli yhtä
+pikainen ja loistoisa, kuin Muhamettilaisten voitot Syriassa ja
+Egyptissä. Mikä vielä enempi on, jollei heitä olis ehkäisty Tours'in
+lakeuksilla, olisi kenties koko Ranskanmaa, koko Europa yhtä helposti
+voitettu, kuin Itämaan valtakunnat, ja Puolikuu vielä tänäkin päivänä
+levittäisi valoansa Parisin ja Londonin temppeleiltä.
+
+Pyrenean vuorten tuolle puolen karkoitettuina luopuivat Asian ja Afrikan
+sekanaiset parvet, jotka tämän suuren tulvan tekivät, Muhamettilaisesta
+valloitus-aatteesta, ja koettivat Hispaniassa perustaa rauhallista ja
+pysyväistä herrautta. Valloittajina he osoittivat yhtä paljon
+urhoollisuutta kuin maltteellisuutta, ja molemmissa näissä omaisuuksissa
+kävivät he yhden aikaa edelle niistä kansoista, joiden kanssa he
+taistelivat. Syntymätienoiltaan eroitettuina he rakastivat sitä maata,
+jonka he katsoivat Allahn lahjaksi, ja kokivat kaunistaa sitä kaikella,
+mikä voi vaikuttaa ihmisen onnellisuuteen. He perustivat valtansa
+viisaille ja kohtuullisille lakisäädelmille, viljelivät ahkerasti
+tieteitä ja taiteita, edistivät maanviljelystä, käsitehtaita ja kauppaa,
+ja muodostivat näin vähitellen valtakunnan, jota etevämpi
+varallisuudessa ja onnessa ei mikään muu ollut, keräsivät huolellisesti
+ympärilleen sen suloisuuden ja sievistyksen, josta Arabialainen
+valtakunta idässä korkeimman sivistyksensä aikana oli mainio, ja
+levittivät itämaisen opillisuuden valoa yöpeittoisen Europan läntisissä
+tienoissa.
+
+Hispanian Arabialaisista kaupungeista tuli pakopaikkoja kristityille
+taideniekoille, joissa nämät saivat opetusta hyödyllisissä taiteissa.
+Toledon, Cordovan ja Granadan yliopistoissa kävi muiden maiden
+nuorukaisia, oppimassa Arabialaisten tieteitä ja tullaksensa tuntemaan
+muinaisuuden läjätyitä viisauden aarteita; iloisten tieteiden
+harrastajat menivät Cordovaan ja Granadaan, oppimaan Itämaiden runoutta
+ja musiikia; ja pohjan teräkseen puetut sotijat riensivät sinne,
+vaurastumaan ritarillisissa harjoituksissa ja harjautumaan
+ritarillisuuden laadullisiin, sievistettyihin tapoihin.
+
+Jos Muhamettilaiset muistomerkit Hispaniassa, jos Cordovan moskea,
+Sevillan Alkazar ja Granadan Alhambra vielä ovat kaunistetut
+päällekirjoituksilla, jotka komeillen kerskaavat heidän valtansa
+pysyväisyydestä ja mahtavuudesta; käyneekö tätä kerskausta
+tyhmänrohkeana ja mielettömänä pilkkaaminen. Sukukuntia sukukuntain,
+vuosisatoja vuosisatain perästä oli kadonnut, ja yhä pysyivät he maansa
+omistuksessa. Aikakausi oli kulunut, pitempi kuin se oli mikä oli
+kulunut siitä ajasta jolloin Normannit valloittivat Englannin, ja Musan
+ja Tarikin jälkeiset taisivat yhtä vähän ajatella tulevansa maanpakoon
+ajetuiksi, kuin Rolfin ja Wilhelmin jälkeiset ja näiden vanhat paroonit
+taisivat uneksia tulevansa ajetuiksi takaisin Normandian rannikoille.
+
+Yhtäkaikki ei ollut Muhamettilainen valta Hispaniassa muu kuin loistava
+ulkomainen kasvi, joka ei tehnyt pysyväistä juurta siihen maahan, jota
+se kaunisti. Naapureistaan lännessä uskonnon ja tapain voittamattomilla
+esteillä eroitetut, ja heimolaisistaan idässä merillä ja erämailla, he
+olivat itsekseen oleva kansa. Koko heidän olemisensa oli pitkällistä,
+vaikka loistoissa ja ritarillista taistelua jalansijasta valloitetussa
+maassa.
+
+He olivat Islamin ulkovartijoita ja rajanvahtia. Hispanian niemimaa oli
+se suuri tappelutanner, jossa pohjan Götiläiset sotijat ja idän
+Muhamettilaiset valloittajat yhtyivät toisihinsa ja taistelivat
+herraudesta, ja Götiläisen yksipintainen ja kestävä urhoollisuus voitti
+viimein Arabialaisen uljaan rohkeuden.
+
+Ei milloinkaan ole minkään kansan häviö ollut täydellisempi, kuin
+Hispanialaisten Maurilaisten oli. Missä he ovat? Kysy Barbarian
+rantamailta ja sen autioilta kaupungeilta. Heidän muinoin mahtavan
+valtakuntansa maanpakoon ajetut jäännökset katosivat Afrikan
+raakalaisten sekaan ja herkesivät olemasta kansa. He eivät ole edes omaa
+nimeäkään jälkeensä jättäneet, vaikka he noin kahdeksan vuosisataa tätä
+ennen olivat itsepäällinen kansa. Maa, jonka he olivat kodikseen
+valinneet ja jota olivat vuosisatoja hallussaan pitäneet, kieltäytyy
+heitä tunnustamasta, muina kuin valloittajina ja väkivaltaisina
+anastajina. Ainoastaan muutamat harvat rapistuneet muistomerkit
+todistavat heidän voimaansa ja valtaansa, samoin kuin yksinäiset
+kalliot, syvällä jonkun maan sisämaissa, osoittavat muinaista laajaa ja
+hirmuista vedenpaisumusta. Semmoinen muistomerkki on Alhambra.
+Muhamettilainen rakennus kristityssä maassa, Itämainen palatsi lännen
+Götiläisten loistorakennusten keskellä; uhkea muistomerkki
+urhoollisesta, ymmärtäväisestä ja sivistyneestä kansasta, joka
+valloitti, vallitsi ja katosi.
+
+
+
+
+Talouden hoito.
+
+
+Jo on aika että annan lukijalle käsitteen minun taloudellisesta
+laitoksestani tässä merkillisessä asunnossa. Kuninkaallisen palatsin,
+Alhambran, hoito on uskottu eräälle vanhalle, naimattomalle naiselle,
+nimeltä Donna Antonia Molina, mutta jota, Hispanialaisen tavan mukaan,
+tavallisesti ja tuttavallisesti sanotaan _Tia Antoniaksi_, eli täti
+Antoniaksi. Hän pitää Maurilaisia puutarhoja ja salia voimassa ja
+näyttää niitä muukalaisille; tästä vaivasta luovutetaan hänelle kaikki
+palatsia katsomassa käyviltä tulevat sivutulot, ja kaikki puutarhain
+tuotteet, jonka ohessa hän on velvollinen tilapäissä antamaan
+kuvernöörille veron hedelmistä ja kukista. Hänen asuinhuoneensa ovat
+eräässä kulmassa palatsia; ja hänen perheesensä kuuluu yksi veljenpoika
+ja yksi veljentytär, kahden eri veljen lapset. Veljenpoika Manuel Molina
+on useilla hyvillä omaisuuksilla lahjoitettu nuori mies ja
+Hispanialainen Graviteti. Hän on palvellut armeijassa, sekä Hispaniassa
+että Länsi-Indiassa, mutta tutkii nyt lääkintätiedettä, toivoen kerta
+pääsevänsä lääkäriksi tässä linnassa, joka virka vuosittain tuottaa
+ainakin lähes kaksisataa Suomen markkaa. Sisarentytär taas on pienoinen
+pyylevä, mustasilmäinen Andalusian tyttö, nimeltä Dolores (murhe), mutta
+joka, kiiluvista silmistään ja iloisesta luonteestaan, ansaitsee
+iloisemman nimen. Hän on tätinsä kaiken tavaran varma perillinen, johon
+tavaraan kuuluu muutamia rappioisia huoneita linnassa, jotka antavat
+noin satakymmenen markkaa vuotuista tuloa. En ollut kauan ollut
+Alhambrassa, ennenkuin keksin vienon rakkauden olevan olemassa
+ymmärtäväisen Manuelin ja hänen mustasilmäisen orpanansa välillä, ja
+ettei mikään estänyt heitä yhdistämästä tuumiaan ja toiveitaan, muu kuin
+tohtorinkirja ja paavin erilupa, heidän likeisen sukulaisuutensa tähden.
+
+Kelpo Antonian kanssa olen minä tehnyt sen sopimuksen, että hän antaa
+minulle ruoan ja huoneen, ja pieni ilomielinen Dolores siivoaa kamarini
+ja palvelee minua pöytään. Myös on minulla komennossani eräs pitkä,
+änkyttävä vaaleatukkainen hoitukka, nimeltä Pepe, joka tekee työtä
+puutarhoissa ja mielellään tahtois olla minun passarini, johon virkaan
+kumminkin Mateo Ximenes, "Alhambran poika," on ennen häntä ennättänyt.
+Tämä reipas ja palvelukseen mieluinen poika on, en oikein tiedä itsekään
+millä lailla, osannut asetella niin, että hän alinomaa, siitä asti kun
+ensi kerran kohtasin häntä linnan portilla, on ollut minun vaiheillani
+ja on niin oleutunut asioihini, että viimein on jäänyt aloilleen ja itse
+asettanut hänensä palvelijakseni, oppaakseni, vartijakseni ja
+historialliseksi aseenkantajakseni, niin että minun on ollut täytymys
+parantaa hänen pukuansa, että hänen kävis tarpeellisella arvollisuudella
+näyttäyminen moninaisissa askareissaan ja toimituksissaan. Hän on
+sentähden pannut vanhan, harmaan kaapunsa pois, kuin käärme nahkansa, ja
+käy nyt, omaksi sanomattomaksi tyytyväisyydekseen ja toveriensa suureksi
+hämmästykseksi, siistissä Andalusialaisessa hatussa ja jakussa. Siivon
+Mateon päävika on kovin pitkälle menevä halu olla hyödyllinen. Koska hän
+tykönään tietää, että hän on ikäänkuin luikahtanut palvelukseeni ja että
+minun mutkaton ja hiljainen olemislaatuni tekee hänen palveluksensa
+tyhjäntoimitukseksi, niin hän ponnistaa kaikkea keksimystaitoaan,
+tehdäksensä hänensä minulle oikein tarpeelliseksi. Minä olen kuin
+pääsemättömissä hänen apukernaudestaan; minä en pääse askelta astumaan
+ulkopuolelle palatsia, kävelläkseni sinne tänne linnassa, hänen olematta
+hetikohta kintereilläni, jolloin hän selittää kaikki mitä näen; ja jos
+minä rohkenen lähteä ympäristön kukkuloille kävelemään, väittää hän
+olevansa oikeutettu seuraamaan minua suojelijavahtina, vaikka suuresti
+pengon hänen, jos päällekarkaus tehtäisiin, ennemmin luottavan pitkiin
+sääriinsä, kuin vankkoihin käsivarsiinsa. Tähän katsomatta ompa
+Mateo-parka toki toisinaan hyvinkin lystillinen kumppani; hän on
+teeskentelemätön, aina hyvällä mielellä, puhelias ja juoruileva kuin
+kylän-parturi, ja tuntee tarkoin kaikki paikan ja ympäristön ämmäin
+jutut; mutta se minkä hän suurimmaksi ansiokseen lukee, on hänen tätä
+paikkaa koskeva satuvarastonsa; hän tietääkin kertoa juttuja mitä
+kummallisimpia jokaisesta linnan tornista, holvi- ja porttikäytävästä,
+jotka kaikki hän silmittömästi todeksi uskoo.
+
+Useimmat näistä on hän, oman kertomuksensa mukaan, oppinut
+isän-isältään, eräältä saturikkaalta räätäliltä, joka eli kunnes oli
+liki satavuotias eikä koko elinaikanaan ollut käynyt kuin kahdesti
+linnan alueen ulkopuolella. Hänen työhuoneensa oli, miltei kokonaisena
+vuosisatana, kokouspaikkana muutamilla kunnian-arvoisilla
+hölppähuulilla, jotka tavallisesti siinä viettivät iltayönsä, puhellen
+muinaisista ajoista, palatsin salaisuuksista ja siinä olleista
+kummallisista tapauksista.
+
+Tämän historiallisen räätälin koko olento, hyörintä ja pyörintä,
+ajatukset ja elämä olivat täten rajoitetut Alhambran muurien sisälle;
+siellä oli hän syntynyt, siellä eli ja hengitti hän ja siellä oli
+hänellä toimeentulonsa; siellä hän kuoli ja haudattiinkin. Onneksi
+jälkimaailmalle ei hänen satuviisautensa ole hänen kanssansa
+hukkaantunut. Uskottavan Mateon oli jo poikana tapa tarkasti kuunnella
+isän-isän ja tämän työpöydän ympärille keräytyneen juoruseuran
+kertomuksia, ja on hän täten koonnut varaston verrattomia tietoja
+Alhambrasta, joita ei löydy kirjoissa ja jotka tosiaankin suuressa
+määrässä ansaitsevat jokaisen tiedonhaluisen lukijan huomiota.
+
+Nämät ovat ne ihmiset, jotka vaikuttavat minun kodillisiin mukavuuksiini
+Alhambrassa, ja minä kysyn, onko yhtään niistä valtamiehistä,
+Maurilaisista tahi Kristityistä, jotka ennen minua ovat tässä palatsissa
+vallinneet, palveltu suuremmalla uskollisuudella taikka onko hänellä
+vallastaan ollut suurempaa iloa?
+
+Noustessani aamusilla ylös, kantaa minulle Pepe, tuo änkyttävä puutarhan
+renki, äskenpoimittuja kukkia veroksi, jotka sitten Dolores, joka katsoo
+kunniaksensa saada kamarini parahin tavoin koristetuksi, taitavalla
+kädellä järjestää ruukkuihin. Atriani nautin minä missä sattuu; välistä
+jossain Maurilaisessa salissa, välistä lakikäytävissä Leijonain
+kartanolla, kukkain ja suihkulähteiden keskellä; ja mennessäni ulos
+viepi minut palvelevainen Mateo vuoripaikoille mitä romantilaisimmille
+ja laksoin ihanoille huvipaikoille, joista jokainen, poikkeuksetta, on
+jonkun kummallisen jutun näyttämö.
+
+Vaikka minä mieluisimmin vietän suuremman osan päivää yksinäni, menen
+minä toisinaan käymään Donna Antonian vähäisessä kodillisessa seurassa.
+Tämä kokoontuu tavallisesti johonkin vanhaan Maurilaiseen kamariin, joka
+on sekä köökkinä että salina, koska nurkkaan on laitettu törkeätekoinen
+tulisija, jonka savu on soaissut värit seinillä ja pian kokonansa
+hävittänyt muinaiset arabeskit. Yksi balkongilla varustettu akkuna,
+josta näkee Darron laksoon, laskee viilistyttävää iltatuulta huoneesen;
+ja täällä syön minä kohtalaisen iltaiseni, hedelmiä ja maitoa, ja käyn
+perheen kanssapuheesen osalliseksi. Hispanialaisilla on luontoperäinen
+lahja, eli synnynnäinen hyvä äly, joka tekee heidät ymmärtäväisiksi ja
+hupaisiksi seuraihmisiksi, kuulukoot mihin säätyyn hyvänsä ja olkoon
+heidän kasvatuksensa ollut kuinka vajavainen tahansa; tähän tulee vielä,
+ettei he koskaan ole halpamielisiä eli roistomaisia; luonto on
+lahjoittanut heille syntyperäisen arvollisuuden ja mielen ylevyyden.
+Kelpo Tia Antonia on nainen, jolla on syvällinen ja hyvä ymmärrys,
+vaikka häneltä puuttuu sielun sivistystä; ja kirkas-silmäisessä
+Doloresissa on, vaikka hän kaikkiansa ei ole lukenut kuin kolme tahi
+neljä kirjaa, ihastuttava sekoitus luontaisuutta ja tervettä ymmärrystä,
+ja hän hätäyttää minut monasti sattuvilla ja teeskentelemättömillä
+kokkapuheillaan. Veljenpoika huvittaa meitä välistä lukemalla jotain
+vanhaa Calderonin tahi Lope de Vegan ilvenäytelmää, jota hän
+silminnähtävästi ei tee ainoastaan meitä huvittaakseen, vaan myös
+sivistyttääkseen orpanaansa Doloresta, vaikka, hänen suureksi
+nöyristyksekseen, tämä pieni tyttö nukkuu ennenkuin ensimmäinen näytös
+on loppuun luettu. Välistä käy Tia Antonian luona vieraisilla ystäviä ja
+alustalaisia läheisestä kauppalasta, taikka invaliitien vaimoja. Nämät
+kohtelevat häntä, palatsin suojelijana, suurella kunnioituksella, ja
+pyytelevät hänen suosiotansa kertomalla uutisia kotoansa taikka
+ongituita kulkupuheita Granadasta. Kuunnellessani näitä iltajuoruja olen
+saanut tietää monta merkillistä tapausta, jotka selittävät kansan tapoja
+ja lähiseudun omituisuuksia. Ne olivat vaan mutkattomia kertomuksia
+viattomista huvituksista, ja saivat kaiken miellyttäväisyytensä ja
+arvonsa paikan laadusta. Minä kävelen lumotulla pohjalla ja olen
+romantilaisilla kuvilla ympäröitty. Aina lapsuudestani asti, jolloin
+minä, Hudsonin rannoilla, ensi kerran viehdyin erääsen vanhaan Hispanian
+historiaan sodista Granadassa, on tämä kaupunki aina ollut minun
+valvovain unelmaini esineenä, ja usein vaeltelin minä kuvas-aistillani
+Alhambran romantilaisissa saleissa. Niin ovat siis nämät unelmat nyt
+vihdoin viimein toteutuneet! Kuitenkaan tuskinpa saatan minä uskoa
+aistejani, eli ajatella, että minä todellakin asun Boabdilin palatsissa
+ja sen balkongeilta katselen tuota ritarillista Granadaa! Kävellessäni
+näissä Itämaisissa ilman-aloissa ja kuullessani suihkulähteiden lorinata
+ja satakielien lauluja; hengittäissäni ruusujen lemuja ja tuntiessani
+tämän sulohajuisen ilman-alan vaikutusta, mieleni melkein tekee
+ajatella olevani Mahometin paratiisissa, ja että pieni pyylevä Dolores
+on yksi noita heloittavia Houreja, jotka ovat aiotut panemaan
+oikeauskoisten autuaallisuuden mittaa kukkurallensa.
+
+
+
+
+Karkuri.
+
+
+Sittenkuin kirjoitin edelliset sivut, meillä on ollut vähäinen
+surullinen tapaus Alhambrassa, joka on synkistyttänyt Doloresin iloisia
+kasvoja. Tällä pienellä tytöllä on naisellinen intohimo kaikenlaisiin
+kotieläimiin, ja yksi Alhambran rapistuneita kartanoita on täynnä näitä
+hänen lemmikkejänsä. Komea riikinkukko kanansa kanssa näyttävät pitävän
+kuninkaallista valtikkaa paisuneille kalkkunoille, härskyville
+piskukanoille ja tavallisten kukkoin ja kanain roistojoukolle. Mutta
+Doloresin paraana ilona oli kuitenkin, joku aika tätä ennen, kaksi
+nuorta kyyhkystä, jotka äskettäin olivat käyneet pyhään aviosäätyyn ja
+hänen suosiostaan tunkeneet pois erään keltakailavan kissan poikinensa.
+
+Asunnoksi, jossa heidän piti aloittaa taloutensa, oli hän valmistanut
+erään vähäisen kamarin köökin vieressä, jonka akkuna oli muutamalle
+hiljaiselle Maurilaiselle pihalle päin. Tässä elelivät he onnellisessa
+tietämättömyydessä siitä että löytyi toinenkin maailma tuonnempana
+kartanoa ja sen päivänpaisteisia kattoja. Ei milloinkaan ollut heidän
+mieleensä juolahtanut lähteä harjan yli liitelemään, tahi aina tornin
+huipuille asti lentämään. Heidän onnellinen yhteytensä siunattiin
+viimein kahdella täplittömällä ja lumivalkealla munalla, heidän pienen
+emäntänsä sanomattomaksi iloksi. Ei mikään saattanut kiitettävämpää
+olla, kuin nuorten äskennaineiden käytös tässä hupaisessa tilassa. He
+makasivat vuorottain pesässä, kunnes munat olivat pojiksi haudotut, ja
+niin kauan kuin höyhenettömät pienokaiset tarvitsivat lämpöä ja suojaa;
+toisen näin maatessa, meni toinen ruokaa hankkimaan ja toikin sitä aina
+varalta.
+
+Tämä aviollinen onnellisuus sai aivan äkkiä kovan kolauksen. Muuanna
+aamuna, kun Dolores antoi koirakselle ruokaa, pisti hänen päähänsä antaa
+sen vähän maailmalle tirkistellä. Hän avasi sentähden yhden akkunan,
+joka oli Darron laksoon päin, ja nakkasi sen tuota pikaa Alhambran
+muurien yli. Ensi kerran elämässään piti hämmästyneen linnun koetella
+siipiensä voimaa. Hän aleni laksoon, kohosi sitten äkisti korkeuteen ja
+laukuili miltei pilvien tasalla. Ei ollut hän koskaan ennen näin
+korkealle kohonnut, eikä näin mielikseen lennellyt, ja niinkuin tapa on
+nuoren tuhlarin, joka äsken on päässyt tavaraansa hallitsemaan, samoin
+näytti tämä rajaton vapaus ja ääretön liikkumatila huimaavan hänen
+päätänsä. Kaiken päivän oli hän, vallattomasti lennellen, liidellyt
+tornista torniin, puusta puuhun. Turhia olivat kaikki yritykset katoille
+ripoitetulla ruoalla houkutella häntä takaisin; hän näytti kokonansa
+unhottaneen itsensä, hellän puolisonsa ja höyhenettömät pienokaisensa.
+Lisäksi Doloresin hätään oli kaksi _Palomas ladrones_ eli viete-kyyhkyä,
+joiden luontoon kuuluu eksyneiden kyyhkyin vietteleminen, ruvennut
+hänelle toveriksi. Niinkuin moni kevytmielinen nuorukainen, ensiksi
+maailmaan astuessaan, näyttää karkuri oikein ihastuneen noihin
+kavaloihin, mutta pahatapaisiin kumppaneihin, jotka ovat luvanneet tehdä
+häntä tunnetuksi maailmassa ja saattaa häntä seuroihin. Hän on
+leijaillut heidän kanssansa kaikkein Granadan kattoin ja tornien yli.
+Ukon-ilma on alkanut kaupungin päällä, mutta ei ole hän vielä sittenkään
+kotiin palannut; yö on tullut, eikä näy häntä vieläkään. Lisäksi
+kaikkeen tähän onnettomuuteen on naaras, joka useita tuntia on maannut
+pesässä, lähtenyt hakemaan uskotonta puolisoaan, mutta jäi niin kauaksi
+pois, että pienokaiset, lämpimän ja äitillisen rinnan suojeluksen
+puutteessa, ovat kuolleet. Hiljan illalla sanottiin Doloresille, että
+poislentänyt lintu oli nähty Generalifen tornilla. Nyt on sattumus niin
+sallinut, että tämän vanhan palatsin _Administradorillakin_ (hoitajalla)
+on kyyhkyis-lakka, jonka asukkaissa kaksi tahi kolme noita
+viete-kyyhkyjä sanotaan olevan, jotka ovat kaikkein likeisten
+kyyhkyis-ystäväin kauhistus. Dolores arvasi hetikohta, että nuot kaksi
+siivellistä viettelijää, jotka oli nähty hänen karkurinsa seurassa,
+olivat Generalifen kyyhkyislakasta kotoisin. Nyt pidettiin
+sotaneuvoittelua Tia Antonian kamarissa. Generalife on Alhambrasta
+kokonansa erinäinen alue, jonkatähden myös vallitsi jonkunlainen
+arkatuntoisuus, jos ei juuri kateus, niiden hoitajain kesken. Siis
+päätettiin lähettää Pepe, tuo änkyttävä puutarhanrenki, asiamiehenä
+Administradorin luokse, vaatimaan, että jos sen ja senlainen karkuri
+ilmaantuis hänen alueelleen, se hetikohta, Alhambran alamaisena,
+annettaisiin ulos. Pepe lähti heti matkaan, valtavälitys-asialleen,
+kuunvaloisten lehtoin ja lehtokujain kautta, mutta palasi tunnin
+perästä, tuoden sen surullisen sanoman, ettei sen näköistä karkuria
+ollutkaan Generalifen kyyhkyis-lakassa. Päällysmies oli kumminkin,
+virkansa pyhyyden puolesta, juhlallisesti luvannut, että jos
+sen-näköistä irtolaista nähtäisiin, vaikka sydänyöllä, hän hetikohta
+panettais sen kiini ja vankina lähettäis pienelle mustasilmäiselle
+valtiattarelleen jälleen.
+
+Tällainen on nyt tämä surullinen tapaus, joka on nostanut niin paljon
+levottomuutta ja surua koko palatsissa ja tuottanut toivottomalle
+Doloresille unettoman yön.
+
+"Suru kestää yön," sanoo sananlasku, "mutta ilo tulee aamulla".
+Ensimmäinen esine joka silmiäni kohtasi, kun aamulla lähdin kamaristani,
+oli Dolores, karkuri-kyyhky käsissään, ja silmät iloisina. Kyyhky oli
+varhain aamulla ilmaantunut katon harjalle, lennellyt arkana katolta
+katolle, mutta viimein akkunan kautta sisään, ja antaunut vangiksi.
+Kuitenkaan ei hän juuri voittanut luottamusta paluullansa; sillä
+hulmius, jolla hän söi mitä eteen pantiin, osoitti että hän, samoin kuin
+tuhlaajapoika, pelkästä näljästä oli häätynyt kotiin palaamaan. Dolores
+torui häntä hänen vilpillisestä käytöksestään, antaen hänelle
+kaikenlaisia rumia nimityksiä, vaikka hän, naisten tapaan, kaiken tämän
+ohessa likisti häntä hellästi rintaansa vasten ja ehtimiseen suuteli
+häntä. Kuitenkin havaitsin hänen olleen niin varuisan että oli leikannut
+hänen siipensä lyhyemmiksi, pannaksensa esteen kaikille toistaisille
+huviretkille; jonka varokeinon mainitsen ainoastaan niiden vuoksi,
+joilla on huikentelevaiset rakastajat taikka siellä täällä häälyväiset
+aviomiehet. Useamman kuin yhden terveellisen opetuksen sopii ottaa
+Doloresin ja hänen koiraskyyhkynsä historiasta.
+
+
+
+
+Kirjantekijän kamari.
+
+
+Päätettyäni ruveta Alhambrassa asumaan, sisustettiin toinen rivin pää
+tyhjiä, nykyistä tekolaatua olevia kamareita, jotka olivat aiotut
+kuvernöörille asuinhuoneiksi, minua varten. Ne olivat palatsin
+etupuolessa ja sieltä näki esplanaadille (kävelimölle); toisella puolen
+ne olivat vieretysten useiden pienten, osittain Maurilaisten osittain
+uudempain kamarien kanssa, joissa Tia Antonia perheensä kanssa asui, ja
+päättyivät isoon huoneesen, jota tämä kelpo vanhus käytti vierashuoneena
+ja köökinä. Maurilaisten aikana se oli ollut vähän loistoisakin; mutta
+nurkkaan oli, niinkuin jo mainitsin, tehty tulisija, jonka savu oli
+liannut seinät, melkein kokonansa soaissut koristeet ja tehnyt koko
+huoneen synkän näköiseksi. Näistä synkistä kamareista tultiin ahtaan,
+pimeän käytävän ja yhtä pimeiden kiertoportaiden kautta alas erääsen
+Comares'in tornin soppeen; kun tästä oli hamuillen päästy ja eräs ovi
+pohjalla avattu, hätäytti silmää yhtäkkiä loisto mitä huikaisevinta
+laatua, kun, tuo Albercan kartanolla poriseva kaivo kimeltelevine
+suihkuineen edessämme, astuimme hohtavaan vierashuoneesen lähettien
+salin ulkopuolella.
+
+Minä olin pahoillani siitä että olin tullut majoitetuksi uuden-aikaiseen
+kamariin palatsin etupuolessa, ja minun teki mieleni linnoittaa itseni
+juuri rakennuksen sisimmäiseen osaan. Vaeltaissani muuanna päivänä
+noissa Maurilaisissa saleissa, löysin eräässä kaukaisessa salissa oven,
+jota en ollut ennen huomannut, ja joka epäilemättä vei avaroihin, mutta
+yleisölle suljettuihin huoneisin.
+
+Tässä on siis salaisuus, ajattelin minä; tässä linnan noiduttu
+kylkirakennus. Avaimen sain kuitenkin ilman mitään vastusta, ovi vei
+tyhjään kamari-riviin, joka oli Europalaista rakennuslaatua, vaikka
+rakettu Maurilaisen lakikäytävän päälle, pitkin Lindaraxan pientä
+puutarhaa. Siinä oli kaksi korkeata huonetta, joiden katot olivat
+seeteripuusta, ja joissa oli taidollisesti tehtyjä hedelmä- ja
+kukkakoristeita, kummallisia naamareita ja kasvoja, mutta monessa kohden
+turmeltuja ja rapistuneita. Selvästi näkyi että seinät muinaisina
+aikoina olivat olleet peitetyt damasti-tapeteilla; nyt ne olivat ihan
+paljaat ja tuhritut itserakkaiden matkailijain vähäpätöisillä nimillä;
+akkunat, jotka olivat puitteettomina ja tuulen ja ilman käytävinä,
+olivat Lindaraxan puutarhaan päin, ja pomeranssi- ja sitruunapuut
+ojensivat koukertelevia haarojansa huoneisin. Näistä kamareista tultiin
+kahteen saliin, joista niinikään näki puutarhaan, mutta jotka olivat
+vähää matalammat. Katot olivat koristetut hedelmäkoreilla ja
+kukkakiehkuroilla, jokseenkin taitavasti maalatuilla ja jotensakin
+hyvästi säilyneillä. Seinätkin olivat olleet kalkille-maalauksilla
+koristetut Italian laatuun, mutta nämät olivat nyt lähimmittäin
+soentuneet, ja akkunat olivat yhtä rappioisessa tilassa kuin muissakin
+huoneissa. Näiden kummallisten huoneiden rivi loppui avonaiseen
+kalteriin, rintavastimilla varustettuun. Kaikissa näissä huoneissa
+olivat koristeet niin erinomaisen sievät ja kauneudentuntoa
+osoittavaiset, ja niiden asemassa oli jotain niin omituista, pitkin
+tuota yksinäistä puutarhaa, että minun teki kovin mieli tulla tuntemaan
+niiden historiata. Minä kuulin kysyttyäni, eitä Italialaiset taideniekat
+olivat ne sisustaneet alulla mennyttä vuosisataa, siihen aikaan kun
+Filippi V:ttä ja kaunista Elisabettia Parmasta odotettiin Alhambraan, ja
+että kuningatar hovinaisineen oli niissä asunut. Yksi korkeimmista
+huoneista oli ollut hänen makuukamarinsa, josta kaitaiset, nyt umpeen
+muuratut portaat, veivät erääsen lumoavaiseen Belvedere'hen
+(Ihantolaan), joka alkujaan oli ollut Maurilaisten sulttanittarien
+kalteri, mutta sitten oli laitettu syrjäkammioksi kauniille
+Elisabetille, jonkatähden sitä vielä sanotaan kuningattaren
+_tocador'iksi_ eli vaatetushuoneeksi. Mainitusta makuukamarista näki
+eräästä akkunasta Generalifelle ja sen lehtimajoille: erään toisen
+akkunan alla porisi alabasteri-lähde Lindaraxan puutarhassa. Tämä
+puutarha paluutti muistiini erään vielä kaukaisemman aikakauden, jolloin
+kauneus täällä vallitsi: Maurilaisten sulttanittarien ajat.
+
+"Kuinka ihana tämä puutarha on," sanoo muuan Arabialainen
+päällekirjoitus, "jossa maan kukat kilpailevat taivaan tähtien kanssa!
+Mitä sopii verrata tämän alabasteri-lähteen vesisäiliöön, joka on täynnä
+kristallin-kirkasta vettä! Ainoastaan täysikuuta, pilvettömällä
+taivaalla paistaessaan."
+
+Vuosisatoja on kulunut, ja mitä on tähteenä tästä katoavaisen kauneuden
+näyttämöstä? Lindaraxan puutarha on vieläkin kukkasilla kaunistettuna;
+lähde näyttää vieläkin kristallinkirkasta peiliään, se on tosi;
+alabasteri on kadottanut valkoisuutensa, ja vesisäiliö sen alapuolella,
+roskaruohoon peittynyt, on muuttunut sisiliskoin ja hyönteisten
+pesäpaikaksi; mutta juuri nämät ajan raiskaukset ylensivät paikan
+miellytystä, ja puhuivat vastustamattomasti tuosta katoovaisuudesta,
+joka on ihmisen ja kaikkein tekoin muuttumaton osa. Itse autioisuuskin
+näissä kamareissa, jotka muinoin olivat uljaan ja ihastuttavan
+Elisabetin asuntona, liikutti enemmin mieltäni ja kelpasi minulle
+paremmin, kuin jos olisin katsellut niitä muinaisessa loistossaan,
+hohtavan hovin kaikessa komeudessa välkkyvinä. Minä päätin hetikohta
+valita yhden näistä huoneista asunnokseni.
+
+Tämä päätökseni kummastutti suuresti Tia Antoniata ja hänen perhettänsä,
+jotka eivät voineet ajatella yhtään järjellistä syytä, minkä tähden minä
+valitsin nämät näin autiot, syrjäiset ja rappioiset huoneet asunnokseni.
+Tia Antonia katsoi sen kovin vaaralliseksikin; lähiseutu, sanoi hän,
+vilisi kuljeksivia varkaita; vuoren luolat olivat Mustalaisia täynnä,
+linna rapistunut ja monesta kohden helppo päästä sisään, ja maine että
+muukalainen oli ruvennut yksinään asumaan yhdessä näistä huoneista,
+johonka linnan muiden asukasten oli mahdotonta häntä kuulla, voisi
+helposti yön aikana houkutella sinne ikäviä vieraita, olletikin koska
+aina luultiin semmoisella olevan lihavan kukkaron. Dolores selitti
+huoneiden hirmuista kamaluutta, jossa ei muuta nähnyt kuin räpisteleviä
+yölipakoita ja pöllöjä; myös oleskeli noissa holveissa yksi kettu ja
+yksi villikissa, joiden oli tapa nuuskien liikkua siellä öisin ajoin.
+
+Kuitenkin pysyin päätöksessäni, ja erään timperin ja aina apukernon
+Mateo Ximenes'in avulla pantiin ovet ja akkunat pian jotensakin
+suvaittavaan kuntoon. Vastoin kaikkia näitä varokeinoja, täytyy minun
+tunnustaa, että ensimmäinen yö jonka uudessa majassani kulutin oli
+sanomattoman kamala. Koko perhe saatti minua kamariini, ja heidän
+hyvästellessään minua ja huoneisinsa palatessaan noiden tilavain
+vierashuoneiden ja kaikuvain kalterien kautta, paluutin minä
+kuvas-aistiini jälleen noita juttuja haltijattareista, joissa sankari
+jätetään yksinään, jotain uhkayritystä lumotussa linnassa
+toimeenpanemaan.
+
+Yksin kauniin Elisabetinkin ja hänen hovinsa kaunottarien muisto, jotka
+muinoin olivat hänen hovinsa kaunistus, lisäsi, kuvas-aistini
+hämmennyksen tähden, tilani kamaluutta. Täällä, oli heidän pikaisen
+ilonsa ja armautensa näyttämö; täällä, nyt tähteinä olevat merkit heidän
+loistostaan ja huvituksistaan; mutta mitkä ja missä he itse olivat? --
+Tomuja tuhka! haudan asukkaita! varjokuvia muistille!
+
+Sanomattoman synkeä ja kamala tunne valtasi minut. Minun teki mieleni
+syyttää siitä ryövärien pelkoa, illan haastelun johdosta; mutta minä
+tunsin sen olevan jotain haaveksivampaa ja typerämpää. Sanalla sanoen,
+jo ammoin unhotetut sadut lapsikamarista virkesivät jälleen ja
+vallitsivat kuvas-aistiani. Kaikki mitä ympärilläni oli alkoi käydä
+sieluni tilan mukaiseksi. Tuulen huminassa sitruunapuissa akkunani alla
+oli jotain aaveellista ja kamalata. Minä loin silmäni Lindaraxan
+puutarhoihin; lehdot näyttivät minusta epäselviltä varjoilta, pensaat
+kummituksen-näköisiltä hahmuilta. Oli hyvä mielestäni kun sain sulkea
+akkunani, mutta kamarinikin oli saastunut. Yölipakko oli osannut lentää
+siihen ja räpisteli pääni ympärillä ja himeätä lamppuani kohti; nuot
+kummalliset, seeterikattoon vuollut kasvot näyttivät minuun
+tirkistelevän ja minulle irvistelevän.
+
+Minä toinnutin ajatuksiani ja pyysin päästä tästä hirmuisesta
+mielialasta, ja puoleksi naurahtaen tälle satunnaiselle heikkoudelle,
+päätin minä olla rohkea, otin lampun käteeni ja lähdin ulos kamarista
+ruvetakseni kävelemään tässä vanhassa palatsissa. Vaikka kuinka sieluani
+ponnistin, ei se kumminkaan tahtonut minulle onnistua. Lamppu levitti
+säteitään ainoastaan lyhyelle etäisyydelle minusta; minä kävelin
+ikäänkuin valokehässä, ja ulkopuolella sitä vallitsi pilkkopimeä.
+Kupulakiset käytävät olivat minusta kuin kamaloita luolia, salien holvit
+katosivat kamalaan hämärään; kuinka helposti taisi näkymätön vihollinen
+väijyä edessäni tahi takanani! Oma seinillä liikkuva varjoni ja
+askelteni kopina täytti minut kauhistuksella.
+
+Tässä kiihoittuneessa mielen tilassa, astuessani Lähettien ison salin
+läpi, tulikin todellisia ääniä korviini, lisäämään kuvas-aistini luomaa
+kamaluutta. Haikea uikutus ja sekavia huutoja kuului, niinkuin minusta
+tuntui, jalkaini alta. Minä seisahduin ja kuuntelin. Ne tuntuivat olevan
+ulkopuolella tornia. Välistä ne olivat kuin eläimen ulvinaa, välistä
+hillittyä kiljumista, taikka kuin hullun ihmisen huutoja. Näiden äänien
+sydäntä vihlova vaikutus tällä tunnilla ja tässä kummallisessa paikassa
+otti minulta kaiken halun jatkaa yksinäistä vaellustani. Minä palasin
+kamariini, nopeammilla askelilla kuin olin siitä lähtenyt, ja hengitin
+helpommasti, ollessani taas sen seinäin sisällä ja salvattuani oven
+jälkeeni. Aamulla herättyäni, ja auringon paistaessa akkunasta sisään ja
+valaistessa kaikkia rakennuksen osia kirkkailla säteillään, tuskin
+taisinkaan muistaa edellisen yön kamaluuden vaikuttamia hahmuja ja
+aavenäkyjä, eli ajatella kuinka näin paljas ja selvä lähistö taisi
+muuttua luultuin kauhuin ja eriskummaisuuksien näköpaikaksi.
+
+Kuitenkin nuot vihlovat ulvomiset ja huudot, jotka vaellellessani
+kuulin, eivät olleet mielikuvatukseni pelkkiä sikiöitä. Dolores selitti
+ne minulle; ne tulivat eräältä mielipuolelta ihmiseltä, hänen tätinsä
+veljeltä, jolla usein oli kovin kovat taudinsätkeet, joiden aikana hän
+suljettiin erääsen holvilakiseen huoneeseen Lähettien salin alle.
+
+
+
+
+Alhambra kuutamolla.
+
+
+Minä olen selittänyt huoneeni, kun ensin otin sen haltuuni; muutamat
+harvat illat ovat tehneet täydellisen muutoksen sekä ympäristön
+ulkonäössä että tunteissani. Kuu, jota silloin ei näkynyt, on vähitellen
+voittanut yön, kohoaa nyt täydessä kirkkaudessa tornien yli ja valaa
+lauhkeata valoa Alhambran kaikkiin kartanoihin ja saleihin. Puutarha
+akkunani alla on valaistu suloisella paisteella: orangsi- ja
+sitruunapuut ovat hopeoitut; suihkukaivo vilkkuu kuun valossa ja yksin
+orjantappura-ruusunkin punan silmä keksii.
+
+Olen istunut useita tuntia akkunani edessä, hengittääkseni puutarhan
+suloisia lemuja, ja miettinyt niiden vaihtelehtavaa onnea, joiden
+historia on hämäräisesti osoitettuna noissa komeissa muistomerkeissä
+ympärilläni. Välistä olen mennyt ulos puolen yön aikana, kaikkein
+ollessa uneen vajonneina, ja vaeltanut siellä täällä koko linnassa. Kuka
+osaa kyllin ylistää kuudan-yötä tämmöisessä ilman-alassa ja tämmöisessä
+linnassa. Andalusian sydän-yön ilma kesällä on ihan seesteinen. On kuin
+olisimme puhtaampaan ilmakehään siirretyt; sielu täyttyy suloisimmalla
+rauhalla ja ylenee korkeampiin avaruuksiin, ruumis käy jänteämmäksi ja
+koko ihmisen olento ikäänkuin sulautuu taivaallisimmassa nautinnossa.
+Alhambraankin kuutamo vaikuttaa lumoavasti. Kaikkinaiset ajan
+raiskaukset, kaikki halkeamat ja raot muureissa, surkastuvat maalikuvat
+seinissä, kaikki nämät katoavat; marmori saapi jälleen alkuperäisen
+valkoisuutensa; pitkät pylväskäytävät hohtavat kuun valossa; salit ovat
+valaistut lauhkealla helolla, niin että koko linna viimein muistuttaa
+Arabian satujen taiotuita linnoja.
+
+Tämmöisellä hetkellä menin minä siihen vähäiseen huvihuoneesen, jota
+sanotaan kuningattaren vaatetushuoneeksi, iloitsemaan noista avaroista
+ja moninaisista näköaloista. Oikealla puolen hohtaa Sierra Nevadan
+lumipeitteiset kukkulat, kuin hopeapilvet tummenpaa taivaslakea vasten,
+ja kaikki vuoren hahmoviivat ovat lauhkeammat ja kuitenkin hienosti
+merkityt. Suurin iloni oli kumminkin nojauta Tocadorin rintavastimeen ja
+katsella Granadaa, joka oli kuin kartta jalkaini alla levitettynä:
+kokonansa vajonneena sikeimpään lepoon, ja sen valkoiset palatsit ja
+luostarit kuunvalossa ikäänkuin uinailevina.
+
+Välistä kuulin kastanjisten näpsäyksiä jostain tanssiseurasta, joka
+vielä kuhisi Alamedassa (poppelimetsässä); välistä kitarrin näppimistä,
+yhden äänen saattelemaa, jota kuului joltain yksinäiseltä kadulta,
+jolloin aina kuvas-aistiini esiintyi nuori ritari, joka
+vallitsijattarensa akkunan alla viritti iltalaulua; kaunis tapa
+muinaisina aikoina, mutta joka nyt paha kyllä on pois jäämässä, paitse
+muutamissa Hispanian syrjäisemmissä kaupungeissa ja kylissä. --
+Tämmöisiä olivat ne kohtaukset, jotka useita tuntia viivyttivät
+vaelluksiani linnan saleissa ja pidättivät minua sen balkongeilla,
+puoleksi uneksivassa, puoleksi valvovassa tilassa, joka eteläisissä
+ilman-aloissa ikäänkuin hivuttaa pois ihmisen olemisen, niin että minut
+monasti aamu hätäytti, ennenkuin sain levolle menneeksi, uneen
+tuuditettavaksi Lindaraxan lähteen lorinan vierellä.
+
+
+
+
+Alhambran asukkaat.
+
+
+Minä olen usein havainnut, että jota ylhäisempiä ja uljaampia asukkaita
+jollain asunnolla on ollut onnensa päivinä, sitä halvempia ne ovat sen
+rappiolle jouduttua, ja että kuningasten hovilinnoista viimein tulee
+kerjäläisten pesäpaikkoja.
+
+Alhambra on tällaisen pikaisen muutoksen tilassa. Heti kun joku torni
+alkaa raunioksi kukistua, ottaa ryysymekot kohta sen haltuunsa ja
+rupeavat, yhdessä seurassa yölipakkoin ja tarhapöllöin kanssa, sen
+kullatuissa saleissa asumaan, ripustaen ryysyjään, näitä köyhyyden
+lippuja, sen ampureikiin ja akkunoihin.
+
+Minun on ollut hupaista tarkastella muutamia näistä kirjavista
+luonteista, jotka ovat anastaneet entisten kuninkaiden ikivanhan
+asumuksen ja näyttävät tulleen tänne siirretyiksi, tekemään naurullista
+loppua inhimillisen kopeuden näytelmälle. Yksi heistä on pilan vuoksi
+saanut kuninkaallisen arvonimenkin. Se on vähäinen ämmä, nimeltä Maria
+Antonia Sabones, mutta tavalliselta nimeltään _La Reyna Coquina_ eli
+Raakku-kuningatar. Hän on siksi pieni että voi käydä linnan
+haltijattaresta, ja taitaa, kaiken mukaan mitä olen huomahtaa voinut,
+todella ollakin semmoinen, sillä ei kukaan tunne hänen sukuperäänsä.
+Hänen asuntonaan on eräs pieni soppelo palatsin ulkoisten rappuin alla,
+ja hän istuu kylmässä kivikäytävässä, tekee ahkerasti työtä neulalla,
+laulelee aamusta hiljaan yöhön, ja pitää jokaiselle sivukulkevalle
+jonkun leikkisanan valmiina; sillä vaikka hän on köyhimpiä naisia joita
+voi ajatella, niin tuskin sentään löytynee lystillisempää olentoa.
+Juttuin kertomuslahja on hänen tuloinsa paras lähde; luulenpa tosiaankin
+olevan hänellä yhtä suuren satuvaraston, kuin ammentamattomalla
+Sheherezadella "Tuhannessa yhdessä yössä." Useita niistä olen kuullut
+hänen itsensä juttelevan Tia Antonian ilta-tertulioissa
+(ilta-seuroissa), joihin hän toisinaan pääsee.
+
+Että joku haltijatar on lahjoilla varustanut tämän pienen salatemppuisen
+naisen, näkyy jo hänen tavattomasta onnestansakin, sillä, vaikka hän on
+sangen pieni varreltaan, ja sangen ruma ja köyhä, on hänellä yhtäkaikki
+ollut viisi miestä ja paitse näitä puoli; sillä erään rakuunan, joka
+kuoli kihlaus-ajalla, hän lukee puoleksi. Tämän pienen haltijattaren
+kanssa kilpailee eräs pulskea, vanha ja paksunenäinen veitikka,
+joka liikkuu paikasta paikkaan nihki kuluneessa takissa ja
+vaksivaate-hatussa, varustettu ylöspäin käyristetyillä lierillä ja
+punaisella sulkatöyhdöllä. Hän on yksi noita Alhambran oikeutettuja
+poikia ja on viettänyt elämänsä monenlaisten velvollisuuksien
+täyttämisessä; sillä hän on ollut ala-alguazilina (kaupungin
+palvelijana), lukkarina Alhambran kirkossa, ja marköörinä eli
+merkitsijänä eräässä pallihuoneessa, joka laitettiin muutaman Alhambran
+tornin juurelle. Hän on köyhä kuin rotta, mutta yhtä ylpeä kuin
+ryysyinenkin, sillä hän kehuu olevansa sukuperää aatelisesta
+Aguilar-nimisestä suvusta, joka lukee suuren sotapäällikön Gonsalven
+Cordovasta jäseneksensä. Ompa hänellä vielä nimenäkin Alanzo de Aguilar,
+joka on niin mainio nimi Granadan valloituksen historiassa, vaikka
+linnan jumalattomat veitikat ovat antaneet hänelle _el padre santo'n_,
+eli pyhän isän arvonimen -- nimityksen, jonka olen luullut oikeain
+katolilaisten pitävän ylen pyhänä, näin pilan vuoksi käytettäväksi.
+Omituinen oikku sallimukselta on, että se tämän ryysymekon tavattomassa
+hahmussa, joka tässä ennen muinoin niin komeassa linnassa, jota
+valloittamassa hänen kantaisänsä oli avullisena, elää pian kuin
+kerjäläinen, tuopi esiin kaiman ja jälkeisen uljaalle Alonzo de
+Aguilarille, Andalusian ritariston peilille; ja kuitenkin olisivat
+kenties Agamemnonin ja Akilleen jälkeiset saaneet kokea saman kohtalon,
+jos olisivat jääneet Trojan raunioiden lähistöön asumaan.
+
+Tästä kirjavasta seurasta mahtanee puheliaan oppaani Mateo Ximenes'in
+perhe, ainakin lukumäärän puolesta, olla sangen tähdellinen osa. Hänen
+vaatimuksensa saada käydä Alhambran pojasta, ovatkin perustetut. Hänen
+sukunsa on asunut linnassa aina sen valloituksen ajalta, ja köyhyys on
+perintönä kulkenut isästä poikaan, sillä ei ilmoisna ikänä ole
+yhdelläkään tämän suvun jäsenellä ollut Maravedia taskussaan. Hänen
+isänsä, ammatilleen nauhankutoja, ja, tuon historiallisen räätälin
+kuoltua, suvun pää, on nyt liki seitsemänkymmenen vuoden vanha ja asuu
+ruovoista ja savesta tehdyssä majassa, jonka hän omin käsin on
+rakentanut, juuri vastapäätä rautaporttia. Huoneenkaluina ovat yksi
+horjuva sänky, yksi pöytä ja kaksi eli kolme toolia ja yksi puinen
+arkku, joka sisältää hänen vaatteensa ja samalla on sukukunnan
+arkistona, se on, säilyttää moniaita oikeudenkäymisen asiakirjoja, joita
+hän itse ei osaa lukea; mutta hänen majansa uljuus on loistoisasti
+maalatussa, puitteissa seinällä rippuvassa sukuvaakunassa, joka
+pohjissaan silminnähtävästi osoittaa ne perheet, joiden kanssa nämät
+periköyhät jälkeiset väittävät sukua olevansa.
+
+Mitä Mateoon itseensä tulee, niin on hän vointinsa mukaan levittänyt
+syntykuntaansa; sillä hänellä on vaimo ja koko joukko lapsia, jotka
+asuvat miltei katottomassa ja kaluttomassa majassa kauppalassa. Miten he
+menettelevät saadakseen elatuksensa, sen tietää sanoa hän yksinänsä,
+joka näkee salaisuudet; tällaisen hispanialaisen talouden toimeentulo on
+aina ollut minulle salaisuus; yhtähyvin elävät he, ja mikä on vielä
+enempi, he näyttävät elämästään iloitsevankin. Vaimo tulee
+sunnuntaipäivinä Granadan paseolle (kävelimölle), lapsi käsivarrella ja
+puoli tusinaa lapsia kintereillä, ja vanhin tyttö, joka nyt on kohta
+naimisen iässä, palmikoitsee kukkasia tukkaansa ja tanssii iloisena ja
+huoletonna kastanjisten näpsytykseen.
+
+Täällä on kaksi kansaluokkaa, joille elämä näyttää olevan pitkä
+juhlapäivä -- pohatat ja periköyhät; edelliset sentähden ettei heidän
+tarvitse mitään tehdä; jälkimäiset sentähden ettei heillä ole mitään
+tehdä. Eikä osaakaan kukaan konstia olla mitään tekemättä ja elää
+tyhjästä, paremmin kuin köyhät luokat Hispaniassa. Ilman-ala tekee
+toisen puolen, ja luonnonlaatu toisen. Annettakoon Hispanialaiselle
+siimestä kesällä ja aurinkoa talvella, vähän leipää, laukkaa, öljyä,
+herneitä, vanha kaapu ja kitarri, niin sitten maailma menköön vaan
+tasaista menoaan. Vielä puhua köyhyydestä! Siinä ei hänestä ole mitään
+häpeällistä. Se liehuu hänen ympärillään ylevässä muodossa, samoin kuin
+hänen rikkinäinen levättinsä. Hän on Hidalgo rievuissakin.
+
+"Alhambran pojat" antavat oikein selvän esimerkin tästä käytännöllisestä
+viisaustieteestä. Niinkuin Maurilaiset luulivat taivaallisen paratiisin
+häälyvän tämän suositun paikan päällä, samoin on minun mieleeni monasti
+juolahtanut, että joku jälkihohde tuolta kultaiselta ajalta vielä asuu
+tämän rehjanain yhdyskunnan päällä. Heillä ei ole mitään, he eivät tee
+mitään, he eivät huoli mistään. Ja yhtähyvin, vaikka näet heidän kaiken
+viikkokauden joutilaina käyvän, he vaarinottavat kaikki pyhäpäivät ja
+pyhimysten juhlat yhtä hartaasti kuin virein käsityöläinen. He käyvät
+kaikissa Granadan ja sen ympäristön tansseissa ja juhlallisuuksissa,
+virittävät Juhannus-yönä ilovalkeita kukkuloille, ja ovat juuri
+äskettäin tanssineet kuudan-öillä, viettääkseen linnan sisällä olevan
+vähäisen pellon sirpinsiliäisiä, joka tuskin antoi muutamia kappoja
+rukiita.
+
+Ennenkuin lopetan nämät oivallukseni, täytyy minun mainita yhtä tämän
+paikan huvituksista, mikä erinomattain nostatti huomiotani. Minä olin
+useita kertoja nähnyt erään pitkän ja laihan miehen istumassa eräällä
+torninhuipulla, hoitaen kahta eli kolmea onkivapaa, ikäänkuin tähtiä
+pyytääksensä. Kotvan aikaa olin oikein kummissani tuosta ilmassa
+kalastajasta, ja vielä enemmin kummastuin, kun näin toisia, jotka yksi
+siellä toinen täällä katonharjoilla ja vallinsarvilla tekivät samaa
+työtä. En saanut selkoa tästä salaisuudesta, ennenkuin kysyin Mateo
+Ximenes'iltä.
+
+Linnan terveellinen ja korkea asema näkyy tekevän sen, samoin kuin
+Macbetin linnan, hedelmälliseksi pesäpaikaksi pääskyille ja muille
+pikkulinnuille, jotka niinkuin vilkkaat, riehakat pojat, jotka vastikään
+ovat koulusta päässeet, tuhatlukuisina lentelevät tornin ympärillä.
+Näiden liiteleväin ilman asukkaiden onkiminen, kärpänen syöttinä, on
+mielihuvituksena "Andalusian ryysyisillä pojilla," jotka oikean
+vetelehtijän mihinkään kelpaamattomalla älyllä ovat keksineet konstin
+onkia ilmassa.
+
+
+
+
+Leijonain kartano.
+
+
+Ihanimpia nautintoja, joita oleskeleminen tässä vanhassa haaveellisessa
+linnassa antaa, on voima jonka se antaa sielulle, synnyttämään unelmia
+ja kuvia menneisyydestä, ja siten pukemaan pelkkää todellisuutta muistin
+ja kuvas-aistin hohteesen. Koska mieleni tekee vaeltaa noiden "tyhjäin
+varjoin" keskellä, etsin minä etenkin niitä paikkoja Alhambrassa, jotka
+ovat soveliaimmat näihin sielun kuvajaispeliin. Paikkaa sopivampaa
+siirtämään ihmistä tähän mielialaan ei ole kuin Leijonain kartano ja sen
+salit ovat. Tänne on ajan käsi pudonnut keveimmästi, ja Maurilaisen
+sievyyden ja komeuden jäljet näkyvät täällä melkein alkuperäisessä
+loistossaan. Maanjäristykset ovat tärisyttäneet tämän suunnattoman
+rakennuksen perustuksia ja panneet sen vankimmatkin tornit halkeilemaan;
+mutta katsopas, ei yksikään noista keveistä pylväistä ole siirtynyt
+paikaltaan, ei yksikään kaari keveässä ja heikossa pylväsrivissä ole
+murtunut, ja kaikki nuot keveät, kummalliset teokset holvikatoissa,
+näölleen yhtä keveät kuin aamukylmän kiteiset muodostukset, ovat vielä
+vuosisatain kuluttua olemassa, miltei yhtä vereksinä, kuin ne lähtivät
+Maurilaisen taideniekan kädestä. Minä kirjoitan tätä noiden muinaisajan
+muistomerkkien keskellä, varhain virkistyttävällä aamuhetkellä,
+Abencerragien turmallisessa salissa. Verellä tahrattu suihkukaivo,
+heidän surullisen kuolemansa mainehikas muistomerkki, on edessäni; sen
+korkeat suihkut miltei visko vihmaa paperilleni. Kuinka työlästä
+yhdistää tuota vanhaa kertomusta väkivallasta ja murhasta suloisen ja
+lauhkean lähistön kanssa yhteen! Kaikki täällä näyttää olevan aiottu
+vaikuttamaan helliä ja onnellisia tunteita, sillä kaikki on suloista,
+sievää ja ihanata. Yksin valokin käy sisään lauhkeana ylhäältäpäin,
+laternan kautta, ikäänkuin inhimillistä ylemmällä kädellä maalatusta
+kupulaesta. Avaran ja koreasti valmistetun, holvitetun pääportin kautta
+näen minä Leijonain kartanon, päivän paisteessa välkkyvine
+pylväsrivineen ja suihkukaivoineen. Vilkas pääskynen lentää kartanoon,
+liehahtaa ilmaan ja katoaa visertäen kattojen taa; vireät mehiläiset
+surisevat kukkapengerten vaiheilla; ja monivärisiä perhoja liipoittelee
+kukasta kukkaan, kohoaa ilmaan ja leikittelee keskenään
+päivänpaisteessa. Tarvitset vaan hiukan kuvas-aistiasi ponnistaa
+ajatellaksesi jotakuta aateeksivaista Haremin kaunotarta, joka
+hekumallisessa joutilaisuudessa viettää päivänsä näissä Itämaisen
+ylellisyyden suljetuissa asunnoissa.
+
+Se sitä vastoin, joka tahtoo nähdä tämän paikan yhtäläisempänä siinä
+tapahtuneiden surullisten kohtausten kanssa, käyköön siinä silloin kun
+illan varjot lauhentavat Leijonain kartanon heloa ja levittävät
+synkeyttä läheisiin saleihin. Eipä totisesti saata mikään olla
+suloisempaa ja surullisempaa, eli paremmin sopia yhteen tarun kanssa
+inhimillisen suuruuden katoovaisuudesta.
+
+Tällaisella hetkellä menen minä mielelläni Oikeuden Saliin, jonka
+synkästi varjotut lakikäytävät ulottuvat kartanon yläpään poikki. Siellä
+pidettiin Ferdinandin ja Isabellan ja näiden riemuitsevan hovin
+läsnäollessa se juhlallinen messu, kun he olivat Alhambran haltuunsa
+ottaneet. Sama risti näkyy vielä seinässä, jonka viereen alttari
+rakettiin, jossa Hispanian suurikardinaali ja muut kirkon ylimykset
+toimittivat jumalanpalveluksen. Minä ajattelen sitä kohtausta, kun
+voittanut sotajoukko täytti tämän pihan; noita pääpappeja
+juhlapuvuissaan ja kaljupäisiä munkkeja, teräkseen puettuja ritareja ja
+silkillä koristettuja hoviherroja sekalutten; kun ristejä ja
+pispansauvoja ja kirkon viirejä, sekaisin uljaiden hispanialaisten
+sotapäällikköin kilpimerkkien ja lippuin kanssa, voittoriemussa liehui
+näissä mahomettilaisissa saleissa. Minä ajattelen Columboa,
+maailman-osan tulevaista löytäjää, ujoilevasti seisovana jossain
+kaukaisessa loukossa, tuon juhlallisen voittokomun nöyränä katselijana.
+Minä kuvailen mieleeni, kuinka tuo katholinen kuningas ja kuningatar,
+alttarin eteen polvistuneina, lähettävät taivaasen kiitostaan saadusta
+voitosta, sillä aikaa kun holvit kaikuvat pyhiä yhdysvirsiä ja
+juhlallista Tedeumia.
+
+Tämä lyhyt hairaus on loppunut -- komu ja loisto katoaa
+mielikuvatuksesta -- yksinvaltiaat, papit ja soturit joutuvat
+unhotuksiin, samoin kuin onnettomat Maurilaiset, joiden voittamisesta he
+riemuitsivat. Sali, jossa voitosta riemuittiin, on tyhjä ja asumaton.
+Yölipakko räpistelee sen puolihämärissä holveissa, ja pöllö lähettää
+kamalaa huutoansa Comares'in läheisestä tornista.
+
+Tullessani muutamia iltoja tätä ennen Leijonain kartanolle, näin minä
+hämmästyksekseni erään Maurilaisen ihan huoleti istuvan suihkukaivon
+luona. Minusta ensin tuntui niinkuin nuot taikauskoiset sadut tästä
+paikasta olisivat toteutuneet, ja että joku Alhambran muinaisista
+asukkaista olis murtanut vuosisatain taikauksen ja jälleen tullut
+näkyviin. Ei hän kuitenkaan ollut muu kuin tavallinen ihminen,
+Tetuanilainen Barbariasta, jolla oli kauppapuoti Zacatinissa Granadassa,
+jossa hän kaupitsi rabarberia, leikkikaluja ja haju-aineita. Koska hän
+puhui hyvin sujuvasti Hispanian kieltä, taisin minä puhella hänen
+kanssansa, ja minä huomasin hänen mieleväksi ja ymmärtäväiseksi
+mieheksi. Hän sanoi käyvänsä välistä kesällä tällä kukkulalla,
+viettämässä jotain osaa päivästä Alhambrassa, joka muistutti hänelle
+Barbarian vanhoja hovilinnoja, jotka olivat samaan laatuun rakettuja ja
+koristettuja, vaikka ei näin loistoisasti.
+
+Kävellessämme siellä täällä palatsissa, näytti hän minulle muutamia
+arabialaisia päällekirjoituksia, ylevästä runoudellisesta kauneudesta
+merkillisiä.
+
+"Ah, sennor," sanoi hän, "Maurilaiset, hallitessaan Granadaa, olivat
+iloisempi kansa kuin ovat tätä nykyä. He vaan ajattelivat rakkautta,
+musiikia ja runoutta. He panivat kokoon säijejaksoja joka tilassa ja
+laativat nuotinkin niihin kaikkiin. Mies, joka osasi tehdä kauniimpia
+värsyjä, ja nainen, jolla oli ihanin ääni, oli varma suosiosta ja
+erismerkityksestä. Siihen aikaan, jos joku anoi leipää, hän sai
+vastaukseksi: sepitse minulle laulu; ja köyhin kerjäläinen palkittiin
+monasti kultarahalla, jos oli esittänyt anomuksensa värsyllä."
+
+"Ja onko tämä yleinen runouden tunto," sanoin minä, "nyt kokonansa
+kadonnut teistä?"
+
+"Ei millään muotoa, sennor; kansa Barbariassa, yksin alhaisimmatkin
+luokat, sepitsee vielä lauluja, niinkuin muinaisinakin aikoina, mutta
+tätä ei palkita enää niinkuin silloin; rikas pitää kullan helinän
+kauniimpaan kuin runouden ja musiikin soinnollisuuden."
+
+Hänen puhuessaan tarkistui hänen silmänsä erääsen päällekirjoitukseen,
+joka ennusti tämän linnan omistajille, Maurilaisille kuninkaille, että
+heidän valtansa ja kunniansa oli kestävä iäti. Lukiessaan tätä hän
+pudisti päätänsä ja nykäytti hartioitansa. "Näin olis kaikki käynyt,"
+sanoi hän, "Maurilaiset vallitsisivat vieläkin Alhambrassa, ellei
+Boabdil olis ollut petturi ja luovuttanut pääkaupunkiansa kristityille.
+Hispanian kuninkaat eivät olis ikänä voineet suoralla väkivallalla ottaa
+sitä."
+
+Minä koetin puolustaa onnettoman Boabdilin muistoa tätä panetusta
+vastaan ja näyttää, että riitaisuudet, jotka vaikuttivat Maurilaisen
+vallan kukistumisen, juontuivat hänen tiikerimaisen isänsä julmuudesta;
+mutta Maurilainen ei tahtonut hyväksyä minkäänlaisia puolustuksia.
+
+"Muley Hassan," sanoi hän, "lienee ollut julma; mutta hän oli
+urhoollinen, huolellinen ja isänmaallinen. Jos häntä olis tarpeeksi asti
+autettu, Granada vielä olis meidän; mutta hänen poikansa esti hänen
+aikeitaan, rampautti hänen voimaansa, levitti kavallusta hänen
+palatsiinsa ja eripuraisuutta hänen leiriinsä. Kohdatkoon häntä Jumalan
+kirous hänen kavaluudestaan!" Näin sanoen lähti Maurilainen Alhambrasta.
+
+
+Tämän käärelakilla koristetun Maurilaisen vihastus sopii yhteen erään
+kertomuksen kanssa, jonka olen kuullut muutamalta ystävältä, joka
+matkustaissaan Barbariassa oli puheilla Tetuanin pashan kanssa. Tämä
+Maurilainen kuvernööri kyseli erittäinkin Andalusian onnellisia
+tienoita, ihanaa Granadaa ja sen kuninkaallisen hovilinnan jäännöksiä.
+Vastaukset, jotka hän sai, herättivät kaikki nuot suloiset muistot
+heidän muinaisesta voimastaan ja loistoisesta vallastaan Hispaniassa,
+joita Maurilaiset niin suuresti rakastavat. Kääntyen Maurilaisen
+seurueensa puoleen pyyhkäsi pasha partaansa ja surkutteli katkerasti,
+että moinen valta oli ryöstetty oikea-uskoisten käsistä. Hän lohdutti
+kumminkin mieltänsä sillä lujalla uskolla, että Hispanian kansan voima
+ja onni oli kukistumaan päin; että aika oli tuleva, jolloin Maurilaiset
+jälleen valtaisivat oikeudenmukaiset omaisuutensa, ja että se päivä ehkä
+ei olis kaukana, jona Allahta jälleen palveltaisiin Cordovan moskeassa
+ja Mahomettilainen prinssi taas istuis Alhambran valtaistuimella.
+
+Tällainen on yleinen toivo ja usko Barbarian Maurilaisissa, jotka
+katsovat Hispanian ja erittäinkin Andalusian oikeaksi perinnökseen, joka
+on heiltä kavaluudella ja väkivallalla ryöstetty. Näitä aatteita
+suosivat ja kannattavat Granadasta karkoitettuin Maurilaisten jälkeiset,
+joita on yleensä Barbarian kaupungeissa. Muutamat näistä asuvat
+Tetuniassa, ovat vieläkin muinaisilla nimillään, esimerkiksi Paez ja
+Medina, eivätkä antaudu naimisiin muiden sukujen kanssa, jotka eivät
+saata väittää olevansa samaa korkeata sukuperää. Heidän itsensä näin
+korkealle arvaamaa sukujohtoa kansa pitää jonkunlaisessa kunniassa, jota
+muuten harvoin missään Mahomettilaisessa yhteiskunnassa osoitetaan
+millekään perimöiselle etevyydelle, paitse kuninkaallisessa
+polvikunnassa.
+
+Nämät suvut ikävöitsevät, kuten kerrotaan, vieläkin heidän esi-isäinsä
+maallista paratiisia, ja lähettävät moskeoissaan yhä edelleen rukouksia
+Allahlle, että hän jouduttaisi sitä aikaa, jolloin Granada jälleen
+annetaan oikea-uskoisille: rukous, jonka kuulemista he yhtä hartaasti ja
+yhtä suurella luottamuksella odottavat, kuin ennen muinoin kristityt
+ristiretkeläiset toivoivat pyhän haudan valloitusta. Sanotaanpa
+muutamain heistä vieläkin säilyttävän karttoja ja asiakirjoja, jotka
+koskevat heidän esi-isäinsä omaisuuksia ja puutarhoja Granadassa,
+vieläpä huoneiden avaimiakin, joita he säilyttävät todisteina
+perimöisiin vaatimuksiinsa, ja näytettäviksi sinä suuresti ikävöittynä
+päivänä, jolloin saavat isänmaahansa palata.
+
+Leijonain kartanollakin on osansa yliluonnollisia satuja. Olenpa jo
+maininnut alhaisemman väestön uskosta äänten hälinän ja kahleiden
+kalinan suhteen, jonka murhattuin Abencerragien hahmut öisin ajoin
+aikaansaattavat. Mateo Ximenes kertoi minulle tapauksen, joka oli ollut
+hänen isän-isänsä, tuon niin saturikkaan räätälin elinajalla.
+
+Alhambrassa oli eräs invaliiti, jonka toimena oli näytellä linnaa
+muukalaisille. Astuessaan eräänä iltana hämärissä Leijonain pihan yli,
+kuuli hän askelten kapsetta Abencerragien salista. Luullen linnassa
+kävijöitä vielä viipyvän siellä, meni hän sinne katsomaan, kun
+hämmästyksekseen näki neljä Maurilaista komeassa puvussa, kullatuissa
+haarniskoissa, kalliista kivistä välkkyvät sapelit vyöllä. He kävelivät
+edes takaisin juhlallisilla askelilla, mutta seisahtuivat ja viittasivat
+häntä luoksensa tulemaan. Vanhus pötki pakoon, eikä saatu häntä
+sittemmin enää Alhambran muurien sisälle astumaan. Näin tapahtuu
+toisinaan, että ihminen kääntää selkänsä onnelleen, sillä Mateo oli
+täyttä uskoa, että Maurilaiset aikoivat sotamiehelle ilmoittaa missä
+heidän aarteensa olivat kätkettyinä. Eräs tämän vanhan invaliitin
+jälkeinen oli viekkaampi; hän tuli köyhänä Alhambraan, mutta meni ennen
+vuoden kuluttua Malagaan, osti kartanon, laitatti kuormarattaat ja elää
+nyt siellä kaupungin rikkahimpana ja vanhimpana miehenä; ja oli tämä
+kaikkityyni, miten Mateo viisaasti päätti, seuraus siitä, että hän löysi
+noiden kummittelevain Maurilaisten salaisuuden.
+
+
+
+
+Boabdil el Chico.
+
+(Boabdil Vähäinen.)
+
+
+Haasteluni Maurilaisen kanssa Leijonain kartanolla johti ajatukseni
+Boabdilin merkillisiin elämänvaiheisin; liikanimeä sopivampaa kuin minkä
+hänen alamaisensa hänelle antoivat ei ole ollut; he kutsuivat häntä: _el
+Zogoybi_, eli _Onnettomaksi_. Hänen kova onnensa alkoi miltei jo
+kehdosta. Jo piennä lasna suljettiin hän telkien taa; julma isä uhkasi
+häntä kuolemalla, ja ainoastaan hänen äitinsä kekseliäisyys sai hänet
+pelastetuksi; vaurastuneemmalla iällä karvastuttivat kunnianhimoisen
+sedän vihollisuudet hänen elämäänsä ja saattivat sitä alinomaa uusien
+vaarain alaiseksi; hänen hallintonsa oli häirittynä ulkonaisten
+vihollisten hyökkäyksillä ja sisällisillä levottomuuksilla. Hän oli
+vuorottain Ferdinandin vihollinen, vanki ja ystävä, mutta aina hänen
+leikiteltävänsä, kunnes hän viimein voitettiin ja tuo uskoton
+yksinvaltias otti häneltä valtaistuimen. Pakolaisena syntymäseudultaan
+pakeni hän erään Afrikalaisen ruhtinaan luokse ja kaatui kenenkään
+huomaamatta eräässä tappelussa, muukalaisen puolesta taistellen. Mutta
+eipä hänen kuoltuansakaan hänen onnettomuutensa loppuneet. Jos Boabdil
+halusi jättää kunnioitetun nimen historiaan, kuinka julmasti hän tässä
+toiveessa pettyi! Kuka on vähimmälläkään tarkallisuudella lukenut tuota
+romantilaista historiaa Maurilaisten vallasta Hispaniassa eikä kovinkin
+harmistuisi niistä julmuuksista, joista Boabdilia syytetään? Kuka ei ole
+säälinyt hänen hellän ja herttaisen kuningattarensa onnettomuuksia,
+jota hän, väärän kanteen nojalla uskottomuudesta, syytti hengeltä
+tuomittavaksi? Kuka ei ole kauhistunut kertomusta siitä murhasta jonka
+hänen, vihan vimmassa, sanotaan tehneen tappamalla sisarensa ja tämän
+pienet lapset? Kuka, lopuksi, ei ole tuntenut verensä kuohuvan
+lukiessaan kertomusta tuosta julmasta verilöylystä, kun kuusineljättä
+ritarillista Abencerragia, kertomuksen mukaan, hänen käskystään
+mestattiin Leijonain pihalla. Kaikkia näitä syytöksiä on, erimuotoisina,
+usein uudistettu; niistä on tullut balladeja, näytelmiä ja romanseja, ja
+ne ovat kovin syvälle kansan mieleen juurtuneet taitaakseen siitä
+haihtua. Ei löydy yhtään Alhambrassa käypää muukalaista, joka ei kohta
+kysy sitä suihkukaivoa, jonka vierellä Abencerragit mestattiin, ja joka
+ei kauhistuksella katsele tuota rautaristikolla varustettua vankeutta,
+jossa kuningattaren sanotaan olleen suljettuna; jokainen talonpoika
+Vegalla tahi Sierralla laulaa kaikkia näitä juttuja törkeissä
+balladeissa, kitarrilla lauluaan saatellen, josta hänen kuulijansa
+oppivat kiroamaan paljasta Boabdilin nimeä.
+
+Yhtäkaikki ei ole milloinkaan yhtään nimeä suuremmalla hävyttömyydellä
+ja vääryydellä paneteltu. Minä olen lukenut kaikki oikeat aikakirjat ja
+niiden hispanialaisten kirjantekijäin kirjoitelmat, jotka olivat
+Boabdilin aikaisia, ja joista muutamat olivat likeisessä tuttavuudessa
+tuon katholisen kuninkaan ja kuningattaren kanssa ja todellakin olivat
+leirissä kaiken sodan ajan. Minä olen tutkinut kaikki Arabialaiset
+kirjantekijät, jotka olen voinut käännöksinä käsiini saada, enkä ole
+löytänyt mitikään, mikä oikeaksi todistaisi nuot julmat ja iljettävät
+syytökset. Kaikki nuot kertomukset ovat saaneet alkunsa eräästä
+teoksesta, jolla tavallisesti on nimityksenä: _Historia de las guerras
+civiles de Granada_ (historia Granadan keskinäisistä sodista), ja joka,
+sen mukaan kuin sanotaan, sisältää historian Zegrien ja Abencerragien
+taistelusta, Maurilaisen vallan viimeisen kamppauksen aikana. Tämä teos
+tuli alkuaan Hispanian kielellä ulos ja sen sanottiin olevan erään
+Murcialaisen _Gines Peres de Hilan_ Arabian kielestä kääntämän. Se on
+sittemmin käännetty useaan kieleen; Florian on siitä ottanut paljon
+tarumaiseen kertomukseensa Cordovan Gonsalvosta; ja se on kauan ollut
+suuressa arvossa todenperäisenä historiana, ja kansa, erittäinkin
+Granadan rahvas, uskoo sitä yleisesti. Koko kirja ei kumminkaan ole muu,
+kuin joukko juttuja, sekaisin muutamain harvain rumistettuin todellisten
+tapausten kanssa, jotka tekevät sen toden-näköiseksi. Siinä on
+sisällinen todistus epäluotettavuudestaan; Maurilaisten olot ja tavat
+ovat ylenmääräisesti rumistetut, ja kohtauksia kerrotaan, jotka eivät
+ensinkään sovi heidän tapoihinsa ja uskontoonsa ja joita ei mikään
+Maurilainen kirjantekijä ole kertoa saattanut.
+
+Minä tunnustan että tässä teoksessa tavattavat aikomuksesta tehdyt
+rumistukset näyttävät minusta miltei todellisilta rikoksilta;
+romantilaisella sepityksellä tulee epäilemättä olla avara liikkuma-ala,
+mutta ompa kumminkin rajoja, joiden yli ei saa mennä, ja oivallisten
+vainajain nimiä, jotka kuuluvat historiaan, ei saa häväistä enemmin kuin
+mainioiden vielä elossa olevain. Muutenkin näyttänee siltä että onneton
+Boabdil jo on kärsinyt kyllin anteeksi suotavasta vihollisuudestaan
+Hispanialaisiin, kun häneltä ryöstettiin hänen kuningaskuntansa, ja että
+hänen sentähden olis pitänyt päästä näkemästä nimeänsä noin
+kevytmielisesti häväistävän ja ikään kuin häpeän esimerkkinä
+syntymäseudullaan ja vieläpä esi-isäinsä asunnossa esitettävän.
+
+Tällä ei ole tarkoitukseni väittää että kaikki teot, jotka Boabdilista
+kerrotaan, ovat kokonansa ilman historiallista pohjaa; mutta niin
+pitkältä kuin niiden jäljille voi päästä, ne näyttävät olevan hänen
+isässä, Aben Hassan'in, tekemiä, jonka sekä kristityt että arabialaiset
+historioitsijat kuvaavat julmaksi ja hurjaksi luonteeksi. Hänpä se oli
+joka mestautti ritarit Abencerragien kuuluisasta suvusta, sentähden että
+piti heihin epäluuloa salaliitosta, joka muka tarkoitti hänen
+kukistamistaan valtaistuimelta.
+
+Syynä kertomukseen syytöksestä Boabdilin puolisoa vastaan ja tämän
+torniin salpaamisesta, lienee niinikään hänen julmasydäminen isänsä
+pidettävä. Aben Hassan nai, loppupuolella ikäänsä, erään kauniin
+vangiksi otetun, jalosukuisen kristityn naisen, joka otti nimekseen
+Maurilaisen nimen Zorayda, ja jonka kanssa hänellä oli kaksi poikaa.
+Zorayda oli kunnianhimoinen luonnoltaan ja erinomaisen huolellinen siitä
+että hänen poikansa pääsisivät valtaistuimelle. Tätä tarkoittaen
+vaikutti hän kuninkaan epäluuloiseen luonteesen, härsytti häntä niitä
+poikia vastaan jotka kuninkaalla oli muiden vaimoinsa ja jalkavaimoin
+kanssa, ja syytti heitä salaliitoista valtaistuinta ja henkeä vastaan.
+Muutamat heistä hurja isä surmasi. _Ayxa la Horra_, tämä Boabdilin siveä
+äiti, joka muinoin oli ollut Aben Hassanin rakastettu lemmetyinen,
+joutui niinikään hänen epäluuloinsa esineeksi. Aben Hassan salpasi hänet
+ja hänen poikansa Comares'in torniin, ja olis uhrannut Boabdilin
+raivolleen, ellei tämän äiti yöllä olis laskenut häntä tornista omilla
+ja palvelijanaistensa hunnuilla, joten Boabdil pääsi Cadix'een
+pakenemaan.
+
+Tämä on ainoa perustettu aihe jonka minä olen voinut löytää kertomukseen
+kuningattaren syytöksestä ja vangitsemisesta, josta näkyy että Boabdil
+oli vainottu puoli eikä vainoaja.
+
+Koko lyhyen, levottoman ja onnettoman hallintonsa aikana osoitti Boabdil
+lempeätä ja armasta luonnetta. Hän saavutti hetikohta kansansa rakkauden
+ystävällisyydellään ja lauhkeilla tavoillaan; hän oli aina rauhallinen
+menoissaan, eikä koskaan käyttänyt kovuutta niitä vastaan, jotka monta
+kertaa tekivät kapinan häntä vastaan. Hän oli itsekohdastaan
+urhoollinen, mutta häneltä puuttui siveellistä voimaa, ja hän osoitti
+hänensä vaikeissa ja arveluttavissa tiloissa epäileväksi ja hätäiseksi.
+Tämä mielen heikkous joudutti hänen kukistumistaan ja vei häneltä tuon
+sankarillisen viehättäväisyyden, joka olis antanut hänen
+onnettomuudelleen suuruutta ja arvoisuutta, ja tehnyt hänet ansainneeksi
+lopettaa Maurilaisen vallan loistoisan näytelmän Hispaniassa.
+
+
+
+
+Muistelmia Boabdilista.
+
+
+Onnettoman Boabdilin historian sieluani vielä elähyttäissä, lähdin minä
+katsomaan niitä muistettavia paikkoja, jotka ovat yhteydessä hänen
+historiansa kanssa ja vielä ovat olemassa tässä paikassa, hänen valtansa
+ja onnettomuuksiensa näyttämöllä. Taulukalterissa Generalife-palatsissa
+rippuu hänen muotokuvansa. Kasvot ovat leppeät, kauniit ja vähän
+alakuloiset, iho kaunis ja tukka vaalea; jos se tosiaankin on hänen
+näköisensä, niin hän näyttää olleen horjuva ja epäröitsevä, mutta
+julmuuden eli kovuuden merkkiä ei ole hänen kasvoissaan ensinkään.
+
+Sitten kävin siinä vankeudessa, jossa hän oli salvattuna lapsuudessaan,
+kun hänen julma isänsä aikoi surmata hänet. Se on kaaritettu huone
+Comares'in tornissa Lähettien salin alla, samanlainen, ahtaalla
+käytävällä eroitettu kamari oli hänen äitinsä, siveän Ayxa la Horran
+vankeuksena. Seinät ovat kummallisen paksut, ja pienet akkunat
+varustetut rautaristikoilla. Kapea kivi-alttaani, matalalla
+rintavastimella varustettu, ulottuu tornin kolmen sivun ympäri, juuri
+akkunain alatse, mutta melkeän korkealla maasta. Tältä alttaanilta
+luullaan kuningattaren, yön pimeydessä, omilla ja passarinaistensa
+hunnuilla, laskeneen poikansa kunnaalle, jonka juurella palvelija odotti
+nopean oriin kanssa, viedäkseen prinssiä vuorille.
+
+Kävellessäni tällä alttaanilla, ajattelin minä tuota huolestunutta
+kuningatarta, kuinka hän nojasi rintavastinta vasten ja äitinsydämen
+kaikella hätäisyydellä kuunteli hevosenkavioiden kopseen viimeistä
+kajahusta, kun hänen poikansa täyttä nelistä karkuutti pitkin Darron
+ahdasta laksoa.
+
+Sitten joutui se portti, jonka kautta Boabdil samosi Alhambrasta,
+luovuttaakseen pääkaupunkiansa minun tiedustukseni esineeksi.
+Alakuloisena, surumielisenä anoi hän kuninkaalta ja kuningattarelta
+ettei kenenkään tästälähtiin sallittaisi kulkea tämän portin kautta.
+Säälivä Isabella myöntyi, vanhain aikakirjain mukaan, hänen rukoukseensa
+ja portti muurattiin kiini. Turhaan tiedustelin minä kotvan aikaa tätä
+porttia; viimein sai kuitenkin siivo Mateo linnan vanhoilta asukkailta
+sen tiedon, että eräs rapistunut porttikäytävä vielä oli olemassa, jonka
+kantta, tarun mukaan, Maurilainen kuningas, linnasta luopuessaan, oli
+mennyt, mutta jota, niin pitkältä takaperin kuin vanhimmat voivat
+muistaa, ei ollut milloinkaan avattu.
+
+Hän opasti minut paikalle. Porttikäytävä on erään ennen muinoin
+mahdottoman ison tornin keskustassa, ja on nimeltä _Torre de las siete
+Suelos_ eli Seitsemän Huonekerran Torni. Se on paikka, joka ympäristön
+taikauskoisista kertomuksista, on tullut kuuluisaksi ihmeellisistä
+näyistään ja Maurilaisista noituuksista.
+
+Tämä ennen vanhaan noin peljätty torni on nyt pelkkänä rauniona,
+sentähden että Ranskalaiset, linnasta lähtiessään, räjähyttivät sen
+ruutilla ilmaan. Isoja muureista tulleita kiviruhoja makaa siellä täällä
+hajallaan, rehevän nurmen alla, tahi viiniköynnösten ja viikunapuiden
+peitossa. Porttikäytävän holvi, vaikka jäsäyksestä haljennut, on
+kuitenkin vielä alallaan; mutta onnettoman Boabdilin viimeinen pyyntö on
+jälleen, vaikka vastoin aikomusta, tullut täytetyksi; sillä portti on
+jälleen suljetta kivillä, joita siihen on kokounut raunioista, ja pysyy
+läpipääsemättömänä.
+
+Minä seurasin Maurilaisen kuninkaan tietä, niinkuin se tarun mukaan
+vielä on, ratsastin _Los Matyros_ kukkulan yli, pitkin sitä puutarhaa,
+joka kuului samannimellisen luostarin alle, ja sieltä louhiseen
+rotkoon, jossa kasvoi aloe-pensaita ja viikunapuita ja jonka sivuilla
+oli luolia ja hökkeliä, Mustalaisten pesäpaikkoja. Juuri tätä tietä
+Boabdil meni, välttääkseen kaupungin kautta kulkemista. Tie alaspäin oli
+niin jyrkkä ja kuoppainen, että minun täytyi astua ratsailta ja taluttaa
+hevostani.
+
+Päästyäni rotkosta ylös ja kuljettuani _Puerta de los Molinos_ nimisen
+portin (mylly portin) ohitse, tulin minä suunnattoman suurelle, Prado
+nimiselle kävelimölle, seurasin Xenilin juoksua ja saavuin vähäiselle
+Maurilaiselle moskealle, joka nyt on muutettu San Sebastianin kapelliksi
+eli erakkolaksi. Eräästä seinällä olevasta taulusta saa tietää, että
+Boabdil tällä paikalla Castilian kuninkaalle ja kuningattarelle jätti
+Granadan avaimet. Täältä ratsastelin verkalleen Vega-lakeutta pitkin
+erääsen kylään, jossa onnettoman kuninkaan perhe ja seurue odotti häntä,
+sillä hän oli viime yönä lähettänyt heidät pois Alhambrasta, etteivät
+hänen äitinsä ja puolisonsa näkisi hänen omaa nöyristymistään, eivätkä
+joutuisi alttiiksi voittajain uteliaille silmille. Tätä näille
+kuninkaallisille maanpakolaisille surullista tietä tulin minä
+hedelmättömiin ja jylhäin kukkulain juurelle, jotka kuuluvat
+Alpuxarra-vuoriin. Yhdeltä näitä kukkuloita katseli onneton Boabdil
+viime kerran Granadaa; sillä on hänen suruansa kuvaava nimi: _la Cuesta
+de las Lagrima_ (kyynelten kukkula). Tämän takana koukertelee hietainen
+tie erään karhean, aution lakeuden poikki, onnettomalle kuninkaalle
+kahta vertaa surullisempi, koska se johti maanpakoon.
+
+Minä kannustin hevoseni erään kallion huipulle, jossa Boabdil lausui
+viimeiset surulliset sanansa, kun hän, viime kerran jäähyvastin
+sanottuansa, käänsi kasvonsa pois; sillä on vielä nimenä: _el ultimo
+Suspiro del Moro_ (Maurilaisen viimeinen huokaus). Kukapa
+kummastelleekaan hänen tuskiaan, kun hän karkoitettiin tällaisesta
+kuningaskunnasta ja tuollaisesta asunnosta? Alhambran kanssa katsoi hän
+menettäneensä sukunsa kaiken maineellisuuden, kaiken kunnian ja ilon
+elämässään.
+
+Täällä niinikään hänen suruansa katkeroitti hänen äitinsä, Ayxa la
+Horran nuhteet, hänen, joka niin monasti oli auttanut häntä vaaroissa ja
+turhaan oli koettanut vaikuttaa hänessä samaa uskaliasta mielialaa kuin
+hänellä itsellään oli. "Sinä teet hyvin," sanoi hän, "itkiessäsi naisen
+tavoin sitä, jota et ole kyennyt miehen tavoin puolustamaan" -- jotka
+sanat enemmin ilmaisevat kuningattaren uljuutta, kuin äitin hellyyttä.
+
+Kun pispa Guevara kertoi tämän tarinan Kaarle V:nnelle, lausui tämäkin
+keisari ylenkatseensa huikentelevan Boabdilin heikkoudelle. "Jos minä
+olisin ollut Boabdil, taikka hän Kaarle," sanoi ylimielinen
+yksinvaltias, "olisin ennen muuttanut tuon Alhambran haudakseni, kun
+elänyt ilman kuningaskunnatta Alpuxarrassa."
+
+Kuinka helppo on niiden, jotka vielä ovat täydessä vallassa ja onnessa,
+saarnata sankarillisuutta voitetulle! Kuinka vähän he ymmärtävät että
+elämän arvo nousee onnettomalle, kun ei mitään muuta enää ole kuin
+elämä!
+
+
+
+
+Balkongi.
+
+
+Lähettien salissa on keskimmäisen akkunan kohdalla balkongi, josta jo
+olen maininnut. Se pistää, kuin linnunhäkki, tornista ulos ilmaan,
+korkealla puista, joita kasvaa tällä jyrkkäviestoisella kukkulalla. Minä
+käytän sitä jonkunlaisena observatoriona, ja menen sinne usein niinhyvin
+taivasta päälläni, kuin maata allani katselemaan. Paitse ihanaa näköalaa
+vuorille, laksoon ja Vegalle, näkyy tänne heti altani monta pientä
+vilkasta kohtausta inhimillisestä elämästä. Kukkulan juurella on eräs
+_Alameda_ (poppelimetsä), yleinen kävelimö, jossa, vaikkei se ole
+muodissa niinkuin Paseo Xenilin varrella, kuitenkin käypi paljo
+kuvanihanaa ja moniväristä väkeä. Tänne keräytyy esikaupunkien
+herrasihmisiä, pappeja ja munkkeja, kävelemällä ruokaa kuluttamaan tahi
+ruokahalua kiihoittamaan, Majos ja Majas, alhaisempain luokkain
+keikareita ja kaunottaria, Andalusian puvuissa, pöyhkeitä
+salakauppiaita, ja välistä, salaisen välipuheen mukaan, ylhäisempäin
+säätyin kaapuihinsa salamielisesti kääriytyneitä vetelehtijöitä.
+
+Tämä on vilkas ja kirjava taulu hispanialaisesta luonteesta ja elämästä,
+joiden tutkinto aina on ollut miellyttävimpiä huvituksiani; ja niinkuin
+luonnontutkija tarkastuksissaan käyttää suurennuslasia, niin on
+minullakin vähäinen kaukosilmä, joka niin likentää tuon kirjavan
+väkijoukon kasvot, että monta kertaa luulen kasvonjuonteiden liikkeistä
+ja eleistä saattavani arvata heidän puheensa. Näin olen minä tavallani
+näkymätönnä katselijana, ja minun käy, yksinäisyydestäni luopumatta,
+hetkisen ajaksi tähän seuraan siirtyminen, mikä on harvinainen etu sille
+joka on hiukan arka ja hiljainen luonteelleen ja haluaa ottaa vaaria
+elämän näytelmästä, käymättä itse näyttelijäksi näyttämölle.
+
+Alempana Alhambraa on jokseenkin iso esikaupunki joka täyttää ahtaan
+notkon eräässä laksossa, ja ulottuu Albaycian vastakkaiselle kukkulalle.
+Useat kartanot ovat Maurilaista rakennuslaatua, _Patio'iden_ (pihain)
+ympärille rakettuja, jotka suihkukaivoilla viilistytetään ja ovat
+taivaalle avonaiset, ja koska asukkaat kesällä ovat enimmän aikansa
+näillä pihoilla ja noilla tasaisilla katoilla, niin seuraa itsestänsä,
+että niin ylhäinen katselija kuin minä, joka saatan heitä pilvistä
+tähystellä, olen tilaisuudessa luoda montakin silmäystä heidän
+kodilliseen elämäänsä.
+
+Minulla on tavallani samat edut, kuin ylioppilaalla vanhassa
+hispanialaisessa sadussa, jonka silmissä kaikki Madridin huoneukset
+näkyivät katottomina; ja minun puhelias aseenkantajani, Mateo Ximenes,
+palvelee minua toisinaan Asmodeuksena, ja kertoo pikku juttuja monesta
+talosta ja sen asukkaista.
+
+Paremmaksi kumminkin katson että itse sepitsen satuja, ja niin saatan
+useinkin istua monta tuntia ja erinäisistä viivoista ja satunnaisista
+tapauksista, jotka käyvät juuri silmäini editse, kutoa hankkeita, juonia
+ja askaroimisia, joissa useat noista toimekkaista ihmisistä allani
+häärivät. Tuskin on yhtään kaunista muotoa eli ihanaa vartta,
+jonkalaisia joka päivä näen, joista en vähitellen ole tehnyt dramallista
+kaavausta, vaikka useat luonteistani sittemmin toimivat juuri
+päinvastoin sitä rollia, jonka olen heille antanut, ja näin häiritsevät
+koko näytelmäni. Muutamia päiviä tätä ennen kiikarillani katsellessani
+Albaycian katuja, näin minä saattokunnan erään nuoren nunnan muassa,
+joka aikoi ruveta huntua kantamaan, ja huomasin monta asianhaaraa, jotka
+panivat minut säälimään tätä nuorta ihmistä, joka nyt oli valmis
+antamaan salvata hänensä elävään hautaan. Hyväksi mielekseni näin minä,
+että hän oli kaunis; ja hänen kasvoinsa kalpeudesta päätin minä, että
+hän enemmin pakosta kuin jumalisuudesta ja vapaasta tahdosta antausi
+taivaan palvelukseen. Hän oli morsiameksi puettu ja hänellä oli
+valkoinen kukkaiskiehkura tukassa; mutta varmaan hänen sydämensä
+inhostui tuota hengellistä yhdistystä ja huokasi maallista rakkautta.
+Eräs hoikka, vakaisen näköinen mies kävi hänen vierellään
+saattokunnassa; minä näin selvästi, että tuo hänen hirmuvaltainen isänsä
+oli juuri se, joka taikauskoisuudesta tahi jostain muusta halvasta
+yllykkeestä oli kiristänyt häneltä tämän uhrin. Lukuisissa
+saattelijoista oli niinikään eräs ruskeaverinen, kaunis nuorukainen,
+Andalusian puvussa, joka näytti katselevan tyttöä haikeimmalla
+mielikarvaudella. Hän oli epäilemättä se salainen rakastaja, josta tytön
+täytyi iäti eritä. Närkästykseni eneni nähdessäni tuon ilkikurisuuden,
+mikä ilmaantui saattokunnassa olevain munkkien ja luostariveljesten
+kasvoissa. Saattokunta saapui luostarin kirkolle, aurinko paistoi
+viimeisen kerran alokas-raukan seppeleelle kun tämä astui tuon
+salaperäisen kynnyksen yli ja katosi kirkkoon. Väkijoukko hyökkäsi
+sisään, tehden ristinmerkkiä ja veisaten; rakastaja viipyi vähän aikaa
+portilla. Minä arvasin hänen kuohuiset tunteensa, mutta hän voitti ne ja
+meni sisään. Nyt seurasi pitkällinen hiljaisuus -- koko kohtaus tuolla
+kirkossa kuvastui mieleeni: alokas-raukka katoovaisen pukunsa
+menettäneenä, luostaripukuun puettuna, morsius-seppele tukasta otettuna,
+pitkät silkkikiharat hänen kauniista päästään leikattuina -- minä kuulin
+hänen kuiskivan tuon peruuttamattoman lupauksen. Minä näin hänet
+paarilla pitkänään; kuolon kalpeuden hänen kasvoillaan; hautausmenot
+olivat päätetyt; minä kuulin urkuin juminan ja nunnain vaikertelevan
+sielumessun; isä katseli kaikkea tätä kylmällä, tunnottomalla
+katsannolla. Rakastaja -- mutta eipä, mielikuvatukseni ei voinutkaan
+kuvata tytön rakastajaa; tässä kohden puuttuu taulussani jotain.
+
+Vähän ajan perästä virtasi väkijoukko takaisin ja hajausi eri
+suunnille, riemuitsemaan päivänpaisteessa ja käymään elämän vilkkaampiin
+tapauksiin osalliseksi; mutta uhri jäi sinne sisälle. Viimeisten
+ulosastuvain joukossa oli isä ja rakastaja, jotka näyttivät vakaisesti
+keskenään haastelevan. Rakastaja puheli kiivaasti liikehtien; minä
+odotin väkivaltaista kehkeämistä näytelmälleni, mutta erään kartanon
+kulma tuli väliin ja teki kohtauksesta lopun. Aina olen sittemmin
+karvain mielin luonut silmäni luostarille. Hiljan muuanna iltana näin
+minä kynttilän palavan muutaman luostarintornin kaukaisessa akkunassa.
+"Tuolla," sanoin minä, "istuu se onneton nunna kammiossaan ja itkee,
+samalla kun hänen rakastajansa, turhaan mieltänsä vaivaten, kenties
+vaeltelee hänen allansa kadulla."
+
+Häärivä Mateo häiritsi unelmani ja raasti silmänräpäyksessä
+kuvas-aistini luoman hämähäkinverkon rikki. Tavallisella
+huolellisuudellaan oli hän tiedustanut kaikki tähän asiaan kuuluvat
+seikat, jotka puhalsivat kaikki unelmani pois. Romaanini sankaritar ei
+ollut nuori eikä kaunis; hänellä ei ollutkaan rakastajaa -- ja hän oli
+omasta ehdostaan mennyt luostariin, jonka hän katsoi kunnia-arvoiseksi
+turvapaikaksi, ja hän oli iloisimpia nunnia sen muurien sisällä.
+
+Kotvan aikaa kului ennenkuin taisin suoda tälle nunnalle anteeksi, että
+hän, päinvastoin kaikkia romaanin sääntöjä, tunsi hänensä onnelliseksi
+kammiossaan, mutta minä haihdutin kuitenkin pahan tuuleni sillä, että
+päivänä parina pidin silmällä erään mustasilmäisen ja mustaverisen
+kaunottaren sievisteleviä kiekailuksia, joka erään kukkapensaiden
+peittämän balkongin suojassa ja silkkiteltissä salaa puhutteli erästä
+kaunista, mustaveristä ja vahvapartaista ritaria, joka usein näkyi
+kedolla hänen akkunansa alla. Välistä näin hänen, kaapu korvilla,
+varhain aamusilla loikkivan tiehensä. Välistä taas odotti hän jossain
+kulmassa, missä valepuvussa milloinkin, ja minä näin selvästi, että hän
+odotti jotain salaista merkkiä, huoneesen puikahtaakseen. Sitten kuului
+yöllä kitarrin näpsäyksiä ja lyhty liikkui edes takaisin balkongilla.
+Minä ajattelin nyt rakkauden seikkaa, semmoista koin kreivi Almavivan,
+mutta taaskin petyin arvauksissani; sillä minulle sanottiin, että se
+jota minä luulin rakastajaksi, oli nainut mies ja salakauppiaaksi
+yleisesti tunnettu, ja että kaikki hänen salaiset merkkinsä ja
+liikkeensä epälemättä tarkoittivat jotain salakuljetuksen yritystä.
+
+Monta kertaa katselin minä balkongilta huvikseni niitä muutoksia, joita,
+vuorokauden eri aikain vaikutuksesta, vähitellen tapahtui ympärillä
+olevissa luonnon kohtauksissa.
+
+Tuskin oli ensimmäinen koitto levittänyt harmaata sarastustaan taivaalle
+ja ensiksi herännyt kukko tämän kukkulan rinteen majoissa antanut
+äänensä kuulua, niin alkoi, esikaupungeissakin uusi elämä, sillä
+ensimmäiset aamutunnit lämpimässä ilman-alassa ovat ihastuttavia. Kaikki
+pyysivät innolla päivän askareissa ennättää edelle aurinkoa.
+Hevosaasin-ajaja kuormatun aasinsa kanssa lähtee matkalle; matkustaja
+kiinittää ratsupyssynsä satulan taa ja nousee ratsaille ravintolan oven
+ulkopuolella; ahvettunut talonpoika häätelee hitaita juhtiaan, joiden
+kuormana on hedelmillä ja yökasteessaan vielä olevilla ruokakasveilla
+täytettyjä vasuja, sillä nyt jo rientävät toimekkaat emännät torille.
+
+Aurinko on noussut ja heittää säteitään pitkin laksoa, puiden harvain
+lehtien välitse. Aamukellot soivat soinnullisesti puhtaassa kirkkaassa
+ilmassa, ja julistavat hartauden hetkeä tulleeksi, Hevosaasin-ajaja
+seisahtuu kuormattuin aasiensa kanssa kapellin ulkopuolelle, pistää
+sauvansa vyöhön selkänsä taa, järjestää pikimustan tukkansa,
+ja astuu, hattu kädessä, sisään, kuulemaan messua ja rukoilemaan
+onnellista matkustusta Sierran (vuorijakson) kautta. Nyt hiipii,
+keijuisen-tapaisilla askelilla, armas sennora esiin, sievään basquinnaan
+puettuna, heiluva viuhka kädessä, ja hänen mustat silmänsä heloittavat
+somille laskoksille pannun manttiljan alla; mutta tuo luonnikas puku,
+tuo naasti kenkä, sukkain hämähäkinverkko, tuo äskenpoimittu ruusu, joka
+niinkuin hohtokivi kimeltää kauniisti palmikoittuin pikimustain
+hiuskiharain välitse, osoittavat, että maa on taivaan kanssa osallisena
+ylivallassa hänen ajatuksiinsa. Älä päästä häntä silmistäsi, huolellinen
+äiti, naimaton täti tahi valpas duenna, lienet kuka hyvänsä, joka
+seuraat hänen askeliansa.
+
+Aamun kuluessa työn kohu joka haaralla enenee; kaduilla vilisee ihmisiä,
+hevosia ja juhtia, ja humina ja kohina kuuluu kuin meren aalloilta.
+Auringon lähetessä keskipäivän korkeuttaan, melu ja hälinä vähitellen
+vaikenee; sen ollessaan korkeimmallaan syntyy seisahus. Puskuva kaupunki
+raukenee, ja useita tuntia vallitsee yleinen hiljaisuus. Akkunat ovat
+suljetut, kartiinit alaslasketut; asukkaat ovat peräytyneet kartanoiden
+viileimmille paikoille; lihava munkki kuorsaa makuuhuoneessaan; vahva,
+roteva kantaja makaa takkansa vierellä pitkänään kivikadulla; talonpoika
+ja päiväpalkkalainen lepäävät Alamedan puiden suojassa, uneen
+tuuditettuina heinäsirkkain tirskunnalla. Kadut ovat väestä tyhjät,
+paitse muuatta vedenkantajaa, joka ylistää ja tarjoilee kristallikukasta
+juomaansa, "kylmempää kuin vuoren lumi."
+
+Auringon mailleen mennessä kaikki vähitellen virkistyvät jälleen, ja kun
+iltarukouskello antaa kuminansa kuulua, on kuin koko luonto riemuitsisi,
+että päivän hirmuvaltias on vallastaan kukistettu. Nyt käy ilo
+yleiseksi, sillä kaupunkilaiset virtaavat nyt ulos iltailmaa
+hengittämään ja parveilevat tässä lyhyensä hämärässä siellä täällä
+Darron ja Xenilin lehtokujilla ja puutarhoissa.
+
+Yön tullessa muuttuu tämä vaihtelehtava näytelmä toisenluontoiseksi.
+Valkeita sytytetään vähitellen missä milloinkin, täällä vahakynttilä
+balkongin akkunaan, tuolla lamppu pyhimyksen kuvan eteen. Näin esiintyy
+kaupunki vähitellen tästä peittävästä pimeydestä ja kiiluu hajallisista
+valoista, kuin tähditetty taivaankansi. Nyt kuulan pihoista ja
+puutarhoista, kujilta ja kaduilta, lukemattomain kitarrien ja kastanjien
+ääniä, jotka tällä melkeällä korkeudella sulavat yhteen lauhkeaksi ja
+suloiseksi konsertiksi. Iloita hetkestä on iloisen ja rakastuneen
+Andalusialaisen uskontunnustus, eikä harjoita hän tätä milloinkaan
+innokkaammin kuin sulohajuisina kesä-öinä, jolloin hänen hartahin
+ahkerointinsa on hänen sydämensä valitun voittaminen tanssilla,
+rakkauden lauluilla ja hellyttävällä serenaadilla.
+
+Minä istuin eräänä iltana balkongilla, nauttien noita viilistyttäviä
+tuulenlöyhäyksiä, jotka pitkin kukkulaa puissa humisivat, kun siivo
+Mateoni, joka seisoi vierelläni, osoitti erästä avaraa kartanoa erään
+Albaycian tuntemattoman kadun varrella, ja siitä, muistaakseni, kertoi
+seuraavan historian.
+
+
+
+
+Muurarin seikkailus.
+
+
+Oli kerran köyhä muurari Granadassa, joka vaarinotti kaikki pyhä- ja
+juhlapäivät, vieläpä työttömät maanantaitkin, ja joka, vaikka oli näin
+hurskas, yhtäkaikki köyhtyi köyhtymistään, niin että tuskin sai
+jokapäiväistä leipää talouteensa hankituksi. Eräänä yönä heräsi hän
+unestaan kiivaasta koputuksesta ovelle. Hän avasi ja näki pitkän ja
+laihan papin, melkein kuin luurangon, seisovan edessään.
+
+"Kuulesta, ystäväiseni," sanoi vieras, "minä olen havainnut että olette
+hyvä kristitty ja että teihin käy luottaminen; tahdotteko nyt juuri,
+tänä yönä, ottaa erään työn tehtäväksenne?"
+
+"Oikein mielelläni, Sennor Padre, kuitenkin sillä ehdolla että saan
+säännöllisen palkkani."
+
+"Se on tietty; mutta teidän täytyy antaa sitoa peite silmäinne eteen."
+
+Muurarilla ei ollut mitään tätä vastaan muistuttamista ja pappi kääräsi
+huivin hänen päänsä ympärille ja vei häntä monia kuoppaisia katuja,
+mutkateitä ja solia myöten, kunnes he seisahtuivat erään portin
+ulkopuolelle. Pappi otti avaimen, väänsi sitä tuossa kitisevässä lukossa
+ja avasi jonkun esineen, joka kuului kuin raskas ovi olis auvennut. He
+menivät sisään, portti suljettiin ja pantiin salpaan, ja muuraria
+vietiin kaikuvaa käytävää pitkin ja suurten salien kautta rakennuksen
+sisempään osaan. Täällä otettiin side hänen silmiltään ja hän oli nyt
+patiolla eli pihalla, joka oli yhdellä ainoalla lampulla kimeästi
+valaistuna. Keskellä pihaa oli vanhaan Maurilaiseen kaivoon kuuluva
+kuivanut vesisäiliö, jonka alle pappi käski hänen rakentaa vähäisen
+holvin; kiviä ja savea oli sitä varten varalla. Muurari teki sitten
+työtä kaiken yön, saamatta kumminkaan alkamaansa työtä. valmiiksi. Juuri
+ennen päivänkoittoa laski pappi kultarahan hänen käteensä, sitoi taas
+peitteen hänen silmilleen ja vei hänet jälleen kotiinsa.
+
+"Haluatteko," sanoi hän, "tulla takaisin ja lopettaa työnne?"
+
+"Oikein kernaasti, Sennor Padre, sillä ehdolla että minulle taas yhtä
+kunniallisesti maksetaan."
+
+"Hyvä; ensi sydän-yön aikana tulen taas teitä noutamaan."
+
+Näin tapahtuikin, ja holvi tuli valmiiksi.
+
+"Nyt," sanoi munkki, "täytyy teidän auttaa minua hankkimassa tänne niitä
+ruumiita, jotka ovat tähän holviin haudattavat."
+
+Nämät sanat panivat karvat köyhän muurarin päässä pöyristymään; hän
+seurasi pappia horjuvin askelin erääsen syrjäiseen huoneesen kartanossa,
+luullen tulevansa näkemään jonkun hirveän kuolonkohtauksen, mutta
+tointui pelvostaan, nähtyänsä kolme tahi neljä astiata eräässä loukossa.
+Selvästi näkyi että ne olivat kultaa täynnä, ja suurella vaivalla vaan
+sai hän ja pappi ne uloskannetuksi ja niille määrättyyn hautaan
+lasketuksi. Holvi pantiin nyt umpeen, kivitys laitettiin entiselleen ja
+kaikki merkit siihen mitä oli tehty poistettiin. Pappi sitoi taas
+peitteen muurarin silmille ja vei hänet jälleen kotiin, toista tietä
+kuin sitä ennen. Vaellettuansa mutkistelevia katuja ja kujia, he
+seisahtuivat, ja pappi laski kaksi kultarahaa hänen käteensä. "Odottakaa
+tässä," sanoi hän, "kunnes kuulette tuomiokirkon kelloin aamukirkoksi
+soivan. Jos rohkenette sitä ennen ottaa sidettä silmiltänne, niin teille
+onnettomuus tapahtuu." Näin sanottuaan meni hän tiehensä. Muurari odotti
+tunnollisesti, noita kultarahoja kädessään punniten huvikseen ja
+toisiansa vasten helähytellen. Juuri samassa kun tuomiokirkon kello soi
+aamukirkoksi, otti hän siteen silmiltään ja oli nyt Xenilin rannalla,
+josta hän hopusti riensi kotiinsa ja kokonaiset kaksi viikkokautta eli
+perheensä kanssa hyvästi tuon kaksi-öisen työn maksulla; niiden
+kuluttua, oli hän yhtä köyhä kuin ennenkin.
+
+Edelleen teki hän vähin työtä, mutta rukoili vireästi, ja otti joka
+vuosi vaarin kaikista sunnuntai- ja juhlapäivistä, jonka ohessa hänen
+lapsensa kasvoivat yhtä ryysyisinä ja nälkäisinä, kuin joku
+Mustalais-joukko. Hänen muuanna iltana tuvan oven edessä istuissaan,
+tuli eräs vanha rikas saituri, jolla tiettiin olevan monta kartanoa ja
+joka tunnettiin tuiki itaraksi isännäksi, hänen luoksensa. Rahamies
+katseli häntä vähän aikaa, katsoa tihruttaen kahden epäluuloisen, pitkän
+silmäkulman alta.
+
+"Minulle on sanottu, ystäväni, että olette vallan köyhä."
+
+"Sitä asiata ei käy kieltäminen, Sennor, se kyllä selvästi näkyy."
+
+"Kenties siis otatte erään työn tehdäksenne ja hyvällä palkalla?"
+
+"Niin hyvällä palkalla, herraseni, kuin kukaan muurari Granadassa."
+
+"Sitäpä juuri tahdon. Minulla on vanha kartano, joka on kovin rappioinen
+ja maksaa minulle, pitääkseni sitä hyvässä voimassa, enemmän rahaa kuin
+sen arvo onkaan, sillä ei kukaan tahdo siinä asua; minun täytyy
+sentähden, niin hyvällä kaupalla kuin on mahdollista, koettaa saada se
+voimaansa, niin että pysyy koossa."
+
+Muurari vietiin hetikohta erääsen isoon, asumattomaan huoneesen, joka
+oli raunioksi kaatamallaan. Mentyänsä useiden tyhjäin salien ja kamarien
+läpi, tuli hän erääsen sisäiseen pihaan, jossa eräs vanha Maurilainen
+kaivo tarkistutti hänen huomiotansa. Hän seisahtui hetkisen ajaksi,
+sillä muisto paikasta heräsi kuin unelma hänen sielussaan.
+
+"Kuulkaapas," sanoi hän, "kuka on ennen asunut tässä kartanossa?"
+
+"Hän palakoon kiirastulessa," huudahti kartanon isäntä; "se oli eräs
+vanha saituri pappi, joka vaan huoli itsestänsä. Hänen sanottiin olleen
+upporikkaan, mutta koska hänellä ei ollut sukulaisia, niin hänen
+luultiin testamenttaavan kaikki tavaransa kirkolle. Hän kuoli äkisti, ja
+papit ja munkit kiirehtivät tänne, ottamaan hänen tavaroitaan haltuunsa;
+mutta ei löydetty muuta kuin moniaita tukaatteja eräässä
+nahkakukkarossa. Pahin kaikesta on tullut minun osakseni, sillä tuo
+vanha mammona asuu yhä edelleen hänen kuolemansakin jälkeen minun
+kartanossani, mitään hyyryä maksamatta, ja kuollutta ei käy oikeuteen
+haastaminen. Sanotaanpa, että joka yö, samassa kamarissa missä papin oli
+tapa nukkua, kuuluu kultarahain helinätä, ikäänkuin hän tavaroitaan
+siellä lukisi, ja välistä pihalla hirmuista puhkamista ja ähkymistä.
+Nämät puheet olkoot nyt valheita taikka tosia, niin ne kumminkin ovat
+saattaneet taloni pahaan maineesen eikä kukaan hyyryläinen tahdo tässä
+asua."
+
+"Hyvä," sanoi muurari karskisti, "antakaapa minun maksutta asua
+kartanossanne, kunnes rikkaampi hyyryläinen tulee, niin minä lupaan
+korjata sen ja saattaa sen hengen, joka tässä levottomuutta tekee,
+lepoonsa. Minä olen hyvä kristitty ja köyhä mies, enkä pelkää piruakaan,
+vaikka ilmestyisikin ison rahasäkin muodossa."
+
+Tämän rehellisen miehen tarjous hyväksyttiin ilolla; hän muutti
+perheensä kanssa kartanoon ja täytti kaikki lupauksensa. Hän pani
+kartanon vähitellen entiseen kuntoonsa; kultarahaan helyä pappivainajan
+kamarista ei kuulunutkaan enää öillä, vaan alkoi sen sijaan kuulua
+elävän muurarin lakkareista. Sanalla sanoen, hänestä tuli yhtäkkiä,
+naapurien hämmästykseksi, varakas mies ja hänen luultiin olevan
+rikkaimpia miehiä Granadassa; hän lahjoitti kirkolle suuria summia,
+epäilemättä rauhoittaakseen omaatuntoaan, ja ilmoitti vasta
+kuolinvuoteellaan, pojalleen ja perillisilleen, tuon holvin jutun.
+
+
+
+
+Huvikävely kukkuloilla.
+
+
+Usein iltasilla, kun päivän helle on huojennut, käyn minä huvikseni
+kaukanaki kävelemässä likeisillä kukkuloilla ja noissa syvissä
+varjoisissa laksoissa, pitäen historiallista aseenkantajaani Mateota
+muassani, jonka puheliaisuudelle minä näissä tiloissa annan
+rajattomimman vapauden, ja tuskinpa onkaan yhtään kalliota tahi
+rauniota, rappioista suihkukaivoa tahi yksinäistä laksoa, josta hänellä
+ei ole joku kummallinen juttu, ja etenkin joku kultainen legenda, sillä
+ei suinkaan ole vielä kukaan köyhä miesparka ollut niin auli kätkettyin
+aarteiden ulosjakamisessa.
+
+Me lähdimme eräänä iltana tällaiselle huvikävelylle, jolla Mateo oli
+tavallista puheliaampi. Auringon laskun tienoilla me samosimme ulos
+Oikeuden ison portin kautta, ja mennessämme ylöspäin erästä lehtokujaa,
+seisahtui Mateo muutamain viikuna- ja kranaatti-puiden alle, erään ison,
+rapistuneen tornin juurelle, nimeltä Seitsemän Huonekerran Torni (_de
+los Siete Suelos_). Täällä osoitti hän yhtä matalaa porttikäytävää
+tornin perustuksessa, ja alkoi jutella eräästä hirmuisesta aaveesta, eli
+kouvosta, joka, aina Maurilaisten ajasta asti, piti vallattomuuttaan
+tässä tornissa ja vahtasi erään Maurilaisen kuninkaan aarteita. Välistä
+ilmaantuu hän pimeässä yössä ja kummittelee Alhambran lehtokujilla ja
+Granadan kaduilla, päättömän hevosen muotoisena, kuuden koiran
+ajelemana, jotka hirmuisesti vikisevät ja ulvovat.
+
+"Mutta etkö ole itse koskaan häntä kohdannut, Mateo, kävellessäsi?"
+kysyin minä.
+
+"En, Sennor, en ole Jumalan kiitos! Mutta isän-isäni, räätäli, tunsi
+monta, jotka olivat sen nähneet, sillä se tuli muinoin paljoa useammin
+ulos kuin nyt, milloin minkin muotoisena. Joka ihminen Granadassa on
+kuullut puhuttavan Belludosta, sillä vanhat ämmät ja imettäjät
+peloittavat sillä lapsia, kun ne itkevät. Muutamat sanovat sitä erään
+julman Maurilaisen kuninkaan hahmoksi, joka murhasi kuusi poikaansa ja
+hautasi heidät näihin holveihin, ja että nämät, kostaaksensa, ajelevat
+häntä öillä."
+
+En tahdo pitemmältä puhua niistä eriskummaisuuksista, joita siivo Mateo
+jutteli näistä kummituksista, vaan ainoastaan muistuttaa, että tämän
+tornin kautta meni se porttikäytävä, josta onneton Boabdil lähti
+pääkaupunkiaan luovuttamaan.
+
+Me jätämme tämän taruissa ja lauluissa mainion tornin ja jatkamme
+käyntiämme kauniiden hedelmätarhani ympäri, Generalifen luona, joissa
+pari kolme satakieltä sävelsi lauluja mitä ihanimpia. Näiden puutarhain
+takana kuljimme me useampain Maurilaisten vesisäiliöiden sivuitse,
+joiden ovet olivat hakatut muurin kalliopohjaan, mutta nyt suljetut.
+Nämät vesisäiliöt, niin kertoi Mateo, olivat hänen ja hänen kumppaniensa
+lapsuudessa olleet heidän mieluisimmat kylpypaikkansa, kunnes heitä oli
+kammostuttanut kertomus eräästä hirveän rumasta Maurilaisesta, jonka
+tapana oli tulla tuon kallioon hakatun oven kautta hätäyttämään
+varomattomia kylpijöitä.
+
+Me jätimme nämät noidutut vesisäiliöt ja jatkoimme matkaamme erästä
+yksinäistä hevos-aasien polkua ylös, joka koukerteli kukkulain välitse,
+ja olimme kohta jylhäin ja oneiden vuorten keskellä, joilla ei ollut
+puuta merkiksikään, ja jotka vaan siellä täällä olivat niukalla
+vihannalla peitetyt. Kaikki, niin pitkältä kuin silmä otti, oli jylhää
+ja kasvamatonta, ja minun oli miltei mahdotonta ajatella todeksi, että
+Generalife kukoistavine hedelmätarhoilleen, penkereineen ja
+puutarhoineen, oli meitä niin likellä, ja että me olimme ihanan
+Granadan läheisyydessä, suihkukaivoineen ja lähteineen. Mutta tämmöistä
+on Hispanian luonto -- jylhää ja autiota samassa kun ihmisen viljelevä
+käsi luopuu siitä; erämaa ja puutarha ovat aina toisiaan ihan
+likitysten.
+
+Ahdas vuorisola, jota astuimme ylös, on, Mateon mukaan, nimeltä
+_Barranco de la Finaja_, eli _Ruukun Lakso_, sentähden että siitä
+muinoin on löydetty iso ruukku täynnä Maurilaista kultaa. Mateo rukka
+kiusaa alinomaa päätänsä noilla kultaisilla taruilla.
+
+"Mutta mitä merkitsee tuo risti, tuolla kivirauniossa, lakson
+kapeimmalla paikalla?"
+
+"Oh, mitäpä siitä -- eräs hevosaasin-ajaja murhattiin siinä muutamia
+vuosia tätä ennen."
+
+"Siispä, Mateo, on rosvoja ja murhamiehiä ihan Alhambran porttienkin
+vierellä?"
+
+"Ei tätä nykyä, Sennor; niin oli ennen, kun linnassa ja sen lähistössä
+oli paljo irtanaista väkeä, mutta ne ovat kaikki hävitetyt. Tosin
+saattais sanoa, että Mustalaiset, jotka asuvat kukkuloiden rommakoissa,
+juuri linnan ulkopuolella, ovat ihmisiä jotka eivät pidä paljon väliä;
+mutta ei ole täällä nyt kotvaan aikaan murhaa tapahtunut. Mies, joka
+tappoi hevosaasin-ajajan, hirtettiin linnassa."
+
+Meidän tiemme kulki edelleen laksoa ylöspäin, jyrkkä, röhmyinen kukkula
+vasemmalla kädellämme, nimeltä _Silla del Moro_, eli Maurilaisen tuoli,
+tuon jo ennen mainitun tarun johdosta, että onneton Boabdil otti sinne
+pakonsa erään kansankapinan aikana, ja jäi koko päiväksi kalliolle
+istumaan ja murheissaan kapinallista kaupunkiansa katselemaan.
+
+Jo viimein tulimme kukkulan huipulle, jonka nimi on Auringon vuori. Ilta
+läheni, laskeva aurinko kultasi parastaikaa vuorten korkeimpia
+kukkuloita. Siellä täällä näimme jonkun yksinäisen paimenen, joka ajoi
+karjaansa kukkuloilta alas, viedäkseen sitä tarhaan; taikka jonkun
+hevosaasin-ajajan, joka hitaine hevosaasineen astui jotain vuoripolkua
+ylös, ennättääkseen ennen yötä kaupungin porteille.
+
+Heti sen jälkeen kuului tuomiokirkon kellon kumina vuorensolaan,
+ilmoittaen että nyt oli rukoushetki. Tähän ääneen vastattiin kaikista
+kirkontapuleista ja suloisilla luostarinkelloilla vuorten seasta. Paimen
+seisahtui kukkulan rinteellä, hevosaasin-ajaja keskelle tietä, itsekukin
+otti hatun päästään, pysyi liikkumatonna vähän aikaa, ja teki
+iltarukouksensa. Kaunis juhlallisuus on tässä tavassa, että,
+sulosointuisten merkkien kuuluessa, kaikki maan asukkaat
+silmänräpäyksellä yhdistyvät kiittämään Jumalata päivän hyvistä teoista.
+Se levittää ikäänkuin hetkisen pyhyyden maan ylitse, ja laskeva aurinko
+kaikessa ihanuudessaan ylensi suuresti tätä juhlallisuutta.
+
+Tällä kertaa enensi vaikutusta paikan jylhä ja onea luonto. Me seisoimme
+taiotun Auringon-vuoren kaljulla ja röhmyisellä huipulla, jossa
+rapistuneet vesisäiliöt ja ammeet, ja avarain rakennusten perstauneet
+perustukset todistivat muinaisista asukkaista, mutta jossa kaikki nyt
+oli hiljaista ja autiota.
+
+Vaeltaissamme näiden entisten aikain jäännösten seassa, osoitti Mateo
+minulle erästä syvää kuoppaa, joka näytti menevän syvälle vuoreen.
+Selvästi näkyi että se oli syvä kaivo, jonka väsymättömät Maurilaiset
+olivat kaivaneet, saadakseen mieluisimpaa juomaansa oikein puhtaana.
+Mateolla oli kumminkin kokonaan toisenlainen kertomus, luonteensa kanssa
+paremmin yhteensopiva. Siitä mentiin, tarun mukaan, niihin maanalaisiin
+rommakoihin, joihin Boabdil hovinsa kanssa oli taikauksella sidottuna,
+ja joista he Sisin ajoin tulivat ulos, määrätunteina, entisissä
+asunnoissaan käymään.
+
+Enenevä hämärä, joka tässä ilman-alassa on niin lyhyt, muistutti meitä
+lähtemään tältä taiotulta paikalta. Mennessämme vuorensolia alas emme
+nähneetkään paimenta emmekä hevosaasin-ajajata, emmekä muuta kuulleet
+kuin omat askelemme ja heinäsirkkain tirskutuksen. Laksojen varjot
+pitenivät pitenemistään, kunnes kaikki ympärillämme oli pimeään
+peitettynä. Ainoastaan Sierra Nevadan korkealla huipulla viipyi vielä
+muutamia päivänvalon säteitä; sen lumipeittoiset kukkulat kiiluivat
+tummansinisinä taivaslakea vasten ja näyttivät olevan ihan likellä,
+ilmakehän harvinaisen puhtauden vuoksi.
+
+"Kuinka likellä meitä Sierra näyttää tänä iltana olevan!" sanoi Mateo;
+"näyttää niinkuin siihen kädellä yltäisimme, ja kuitenkin on se monen
+peninkulman päässä." Hänen puhuissansa vilkahti tähti lumipeittoisen
+huipun päältä näkymään, ainoa jo näkyvä tähti taivaalla, niin puhdas ja
+heloisa, niin kirkas ja kiiltävä, että se sai kelpo Mateonkin
+ihastuksesta huudahtamaan: "_Que estrella hermosa! que clara y limpia
+es: No pueda ser estrella mas brillante!_" (Mikä kaunis tähti! kuinka
+kirkas ja kiiluva: Ei mikään tähti voi loistaa kauniimmasti!)
+
+Usein olen Hispanian alhaisemmassa väestössä huomannut tuon herkkyyden
+luonnon ihanuksiin. Tuikkiva tähti, kaunis hyvänhajuinen kukka,
+kristallinkirkas lähde, saattaa heidät runolliseen ihastukseen; -- entä
+vielä -- kuinka soinnollisiä sanoja on heidän kielessään, tämän
+ihastuksen ilmaisemiseen!
+
+"Mutta mitä valkeita nuot ovat, Mateo, joiden näen kiiluvan tuolla
+Sierra Nevadalla, juuri alapuolella sitä paikkaa missä vuori on lumella
+peitetty, ja joita vois luulla tähdiksi, elleivät olisi punertavia ja
+vuoren mustaa kuvetta vasten?"
+
+"Ne valkeat ovat tulia, Sennor, joita miehet, jotka Granadalle noutavat
+lunta ja jäätä, ovat virittäneet. He menevät sinne joka iltapäivä
+hevosaasineen, ja muutamat lepäilevät ja lämmittelevät valkeiden
+vaiheilla, sillä aikaa kun toiset täyttävät vasuja jäällä. Sitten
+lähtevät he tulemaan vuorta alas, niin että ennättävät Granadan
+porteille ennen auringon nousua. Tuo Sierra Nevada, Sennor, on jääruho
+keskellä Andalusiaa, jäähdyttämässä sitä kesän aikana."
+
+Nyt oli jo pilkkopimeä; me astuimme lakson kautta, jossa murhatun
+hevosaasin-ajajan risti seisoi, kun samassa havaitsin etäällä liikkuvia
+valkeita, jotka nähtävästi lähenivät meitä kukkulata ylöspäin. Niiden
+likemmä tultua, näimme niiden olevan tulisoittoja, joita joukko
+kumman-näköisiä, mustiin puettuja hahmuja kantoi; he olisivat, minä
+aikana ikäänsä, olleet sangen kamala saattojoukko, mutta olivat
+olletikin nyt, tällä jylhällä ja autiolla paikalla.
+
+Mateo tuli ihan vierelleni ja sanoi matalalla äänellä, että se oli
+ruumiin saattokunta, joka kantoi ruumista hautauspaikkaan vuoristossa.
+
+Saattokunnan astuissa ohitse, teki tuo kamala, kantajain karkeihin
+kasvoihin ja murhepukuihin käypä tulisoittoin valo mitä kummallisimman,
+milteipä aaveentapaisen vaikutuksen, valaistessaan vainajan kasvoja,
+jota, Hispanian tavan mukaan, kannettiin peittämättömänä avonaisilla
+paarilla. Minä seisoin vähän aikaa katsellen tuota kamalaa kulkuetta,
+sen astuessa tätä pimeätä vuorensolaa ylös. Se muistutti minulle erästä
+vanhaa juttua saattojoukosta, jossa oli saattoväkenä perkeleitä, jotka
+kantoivat erään syntisen ruumista Strombolin tuli-aukkoon.
+
+"Ah, Sennor," huudahti Mateo, "minä saattaisin kertoa teille historian
+eräästä saattoväestä, joka kerrankin nähtiin näillä vuorilla; mutta te
+nauraisitte minulle ja sanoisitte, että se on minun isän-isäni räätälin
+testamentteja."
+
+"En millään muotoa, Mateoseni. En mistään pidä niin paljon, kuin
+kummallisesta sadusta."
+
+"No hyvä, Sennor, se koskee muuatta juuri noista miehistä, joista
+vastikään puhuimme, ja jotka keräävät lunta Sierra Nevadalla." -- Niin
+tietäkää siis, että monta vuotta tätä ennen, isän-isäni eläessä, oli
+eräs vanha mies, nimeltä Tio Nicolo, täyttänyt vasunsa lumella ja jäällä
+ja oli jo hevosaasinsa kanssa paluumatkalla vuorta alas. Tuntiessaan
+painostavan meni hän aasin selkään istumaan, nukkui ennen pitkää ja
+istui nuokkuen, jolla aikaa hänen vanha aasinsa vakavin askelin
+astuskeli pitkin jyrkänteiden reunoja ja jyrkkiä kukkuloita alas, yhtä
+taneana ja vakavana, kuin jos se olis kävellyt sileällä maalla. Jo
+viimein heräsi Tio Nicolo, tirkistellen ympärilleen ja silmiään hieroen
+-- ja totta tosiaan, olipa hänellä siihen syytäkin. Kuu levitti valoa,
+melkein yhtä kirkasta kuin päivänvalo on, ja hän näki kaupungin
+allansa, yhtä selvästi kuin te näette kätenne, hohtavine valkeine
+kartanoilleen, kuin hopeamaljan kuunvalossa; mutta, Sennor, eipä se
+ollutkaan sen näköinen, josta hän oli lähtenyt muutamia tuntia sitä
+ennen. Tuomiokirkon sijassa kupulakineen ja tornineen, kirkkoin sijassa
+huippuineen ja luostarien sijassa pienine tornineen, kaikkein näiden
+sijassa siunattuine ristineen, ei hän nähnyt muuta kuin Maurilaisia
+moskeoita, minaretteja ja kupulakia, kimeltelevine puolikuineen,
+jommoisia nähdään Barbarian laivanviireissä. No, niin, Sennor, Tio
+Nicolo kovin hämmästyi kaikesta tästä, niinkuin voi ajatellakin; mutta
+hänen kaupungille tirkistellessään, samosi lukuisa sotajoukko vuorta
+ylös, koukertelevilla poluilla pitkin notkoja, välistä kuunvalossa,
+välistä pimennossa. Sen tultua likemmä näki hän siinä olevan sekä
+hevos- että jalkaväkeä, kaikki Maurilaisessa sota-asussa. Tio Nicolo
+yritti väistymään heidän tieltänsä, mutta hänen vanha aasinsa seisoi
+yhdessä kohti kuin tukki, eikä paikalta päkähtänyt, vaan vapisi kuin
+kaisla; sillä järjettömät eläimet, herraseni, pelkäävät mokomia yhtä
+paljon kuin ihminen. No niin, Sennor, Aavejoukko samosi ohitse; siinä
+oli miehiä, jotka näyttivät torviin puhaltavan; toisia, jotka löivät
+rumpua ja puhalsivat sympaleihin: yhtäkaikki eivät he saaneet yhtään
+ääntä kuulumaan; he menivät kaikki sivuitse ilman vähintäkään melua,
+ihan niinkuin olen nähnyt maalattuin sotajoukkoin samoavan Granadan
+teaterin näyttämön poikki, ja kaikki näyttivät kalpeilta kuin kuolema.
+Viimeksi, jälkijoukoissa, ratsasti kahden mustan Maurilaisen ratsastajan
+välillä Granadan suur-inkvisitori (syökäystuomari), hevosaasilla,
+valkealla kuin lumi. -- Tio Nicoloa suuresti kummastutti nähdä hänet
+seurassa tuommoisessa, sillä inkvisitori oli mainio vihastaan
+Maurilaisiin, samoin kuin kaikenlaisiin uskottomiin, Juutalaisiin ja
+harhauskoisiin, ja hänen tapansa oli vainota heitä tulella ja miekalla.
+Tio Nicolo tunsi hänensä kuitenkin turvatuksi, nähtyänsä noin pyhän
+papin olevan saapuvilla. Hän teki ristinmerkin ja anoi hänen
+siunaustaan, kun samassa sai kolauksen, joka paiskasi hänet ja hänen
+vanhan aasinsa päistikkaa jyrkkää kukkulata alas syvyyteen. Tio Nicolo
+ei toipunut tainnuksistaan ennenkuin päivän nousulla, jolloin hän makasi
+syvässä ja jyrkässä rotkossa, aasi hänen vierellään nurmea syöden ja
+lumi vasuissa kokonansa sulaneena. Hän jutusteli nyt Granadaan, pahoin
+pieksettynä ja muokkauneena, mutta tapasi ilokseen kaupungin
+saman-näköisenä kuin tavallisesti, kristittyine kirkkoineen ja
+ristineen. Hänen kertoessaan mitä hänelle yöllä oli tapahtunut, kaikki
+ihmiset nauroivat hänelle; muutamat sanoivat hänen aasin seljässä
+istuessaan ja nukkuessaan unta nähneen; toiset arvelivat hänen itsensä
+keksineen koko tämän jutun. Mutta mikä oli kummallista, sennor, ja mikä
+teki että useat sittemmin toden takaa ajattelivat asiata, oli se että
+suur-inkvisitori kuoli vuoden kuluessa. Minä kuulin usein isän-isäni,
+tuon räätälin, sanovan, että tuo Aavejoukko, joka vei papin hahmua
+muassaan, merkitsi enemmän kuin ihmiset tohtivat ajatellakaan.
+
+"Siispä tahtonet, Mateoseni, väittää, että noissa vuorissa on
+jonkunlainen Maurilainen _limbo_ eli kiirastuli, ja että inkvisitoria
+vietiin siihen."
+
+"Jumala minua varjelkoon, Sennor! Siitä asiasta en tiedä mitään --
+kerron vaan mitä olen isän-isältäni kuullut."
+
+Samassa kun Mateo oli lopettanut satunsa, joka oli rasvottu monilla
+muistutuksilla ja liiallisuuksilla, mutta jonka minä olen lyhyemmin
+kertonut, me saavuimme Alhambran portille.
+
+
+
+
+Paikkakunnallisia muinaistaruja.
+
+
+Hispanian alhaisemmat kansaluokat ovat kuin itämaalaisetkin hyvin
+haluiset satuihin, ja mikä vaan on ihmeellistä, se on heistä mieluista.
+He kokoontuvat tuvan-ovien ulkopuolelle kesä-iltamina, tahi
+valkeatakkain ympärille ventoihinsa (maaseudun ravintoloihin)
+talvi-iltoina, ja kuuntelevat kyllästymättömällä halulla kummallisia
+legendoja pyhimyksistä, matkustajain vaarallisia seikkailuksia ja
+rosvoin ja salakauppiasten rohkeita urotekoja. Maan jylhä ja autio
+luonto, vähän vielä levinnyt sivistys, yleisten puheen-aineiden puute ja
+se romantilais-seikkaileva elämä, jota itsekukin elää maassa, missä
+matkustuslaatu vielä on melkein sama kuin muinaisina aikoina, kaikki
+nämät asianhaarat yhdistyvät pitämään halua suullisiin kertomuksiin
+vireillä ja tekevät että ihmeellisiä ja uskomattomia oikein
+ylellisyyteen asti jutellaan. Kuitenkaan ei löydy sen tavallisempaa ja
+mieluisempaa ainetta, kuin jutut Maurilaisten kätkemistä aarteista:
+nämät jutut ovat yleisiä koko maassa. Matkustaessa noiden jylhäin
+vuorenjaksojen, noiden vanhain taisteluin ja urotekoin näyttämöjen yli,
+ei näe yhtään Maurilaista atalyaa eli vartijatornia, kallioiden keskelle
+rakettua, eli vuoristoon raketusta kylästä kohoavaa, ilman että
+hevosaasin-ajaja, jos häneltä toden takaa kysyy, keskeytä sikarrinsa
+polttamista, jutellakseen sadun Maurilaisista aarteista, jotka ovat sen
+alle kätketyt; eikä löydy yhtään raunioiksi kukistunutta Alcazaria
+kaupungissa ilman tällaista polvesta polveen lähistön köyhemmissä
+luokissa kulkenutta tarua.
+
+Näissä kertomuksissa, niinkuin useimmissa kansanjutuissa, on aina joku,
+jospa vähäpätöinenkin, historiallinen pohja, josta ne ovat alkunsa
+saaneet. Maurilaisten ja kristittyin välisten sotain aikana, jotka
+vuosisadottain häiritsivät näitä maakuntia, muuttui kaupungeissa ja
+linnoissa usein ja äkisti isännät, ja asukkaat kaivoivat,
+päällekarkausten ja piiritysten aikoina, rahojaan ja hohtokiviään
+maahan, taikka kätkivät niitä holveihin ja kaivoihin, jota vielä tänäkin
+päivänä, sota-aikoina, tehdään Itämaan yksinvaltaisissa maissa. Kun
+Maurilaiset karkoitettiin Hispaniasta, kätki moni heistäkin kalliimmat
+kapineensa, toivoen maanpakonsa tulevaa vaan vähän aikaa kestämään ja
+saavansa joskus maailmassa palata ja ottaa aarteensa pois. Vissi on,
+että kulta- ja hopearahaläjiä, aika ajoin, on satunnaisesti kaivettu
+Maurilaisten linnain ja huoneuksien raunioista; eikä tarvinnut kuin vaan
+muutamia semmoisia tapauksia, niin niistä syntyi tuhansittain satuja ja
+juttuja.
+
+Tällä tavoin syntyneissä taruissa on tavallisesti itämainen väri eli
+vivahus, ja ne ovat merkilliset tuosta Arabialaisesta ja Götiläisestä
+sekoituksesta, joka minun mielestäni on Hispanian ja olletikin sen
+eteläisten maakuntain kaikissa oloissa nähtävänä. Kätketty aarre on aina
+jonkun loihdun alaisena, ja turvataan noituuksella eli jollain
+tehokkaalla taikakalulla. Toisinaan vahtaa sitä hirmuiset pedot eli
+hurjat lohikäärmeet; välistä noidutut Maurilaiset, jotka istuvat sen
+vierellä, sota-asussa ja paljastettu miekka kädessä, mutta
+liikkumattomina kuin kuvapatsaat, ja jotka useiden sukupolvien ajan ovat
+sen luona unetonta yötä pitäneet.
+
+Tietystikin on Alhambra, tämän johdosta ja muutamain omituisten
+asianhaarain tähden sen historiassa, tällaisten kansantarujen oikea
+aarnio: ja useat muinais-jäännökset, joita silloin tällöin on maasta
+löydetty, ovat osaltaan antaneet niille vauhtia. Kerta löydettiin
+saviastia, jossa oli Maurilaisia rahoja ja kukon luuranko, joka,
+muutamain älykästen tarkastajain ajatuksen mukaan, oli elävänä
+haudattu. Toisella kerralla kaivettiin maasta astia, jossa oli iso
+scarabeus eli tamminkainen (tammihärkä) poltetusta savesta,
+Arabialaisella päällekirjoituksella, joka tamminkainen selitettiin
+olevan ihmeitä tekevä, salaisilla omaisuuksilla varustettu lumouskalu.
+Tällä tavoin ovat Alhambran ryysyisten asukasten älykkäät tarut
+levinneet ja tulleet onkeen otetuiksi, niin että nyt jokainen sali,
+kaikki tornit ja holvit välttämättömästi ovat jonkun ihmeellisen sadun
+näyttämöitä. Koska minä, toivoakseni, olen johonkin määrään
+tutustuttanut lukijani Alhambran paikkoihin, tahdon nyt vähän laveammin
+kertoa ne haaveelliset sadut, jotka ovat yhteydessä sen kanssa, ja joille
+olen huolellisesti kokenut antaa muotoa ja rakennusta, niiden
+muistotarullisten vihjausten ja aiheiden johdolla, joita vaelluksillani
+olen kerännyt, samoin kuin muinaistutkija laatii säännöllisen
+historiallisen todistuskappaleen muutamista miltei soentuneessa
+päällekirjoituksessa siellä täällä olevista kirjaimista.
+
+Jos joku paikka näissä saduissa loukkaa kovin arvelevaista lukijata, hän
+muistakoon paikan laadun ja osoittakoon kohtuullista kärsivällisyyttä.
+Hän ei saa niissä odottaa samoja todenmukaisuuden ohjeita, jotka
+vallitsevat tavallisissa tapauksissa ja jokapäiväisessä elämässä; hänen
+tulee muistaa, että hän liikkuu noidutun linnan saleissa ja että
+kaikkityyni lepää "noidutulla pohjalla."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Albaycian kukkulan, Granadan kaupungin korkeimman osan, huipulla on
+raunioita eräästä vanhasta kuninkaallisesta hovilinnasta, joka rakettiin
+heti sen jälkeen kun Arabialaiset valloittivat Hispanian. Se on nyt
+muutettu tehtaaksi ja oli joutunut niin unhotuksiin, että sain nähdä
+paljon vaivaa ennenkuin sen löysin, vaikka älykäs ja monitietoinen Mateo
+Ximenes oli minulla apuna. Tällä rakennuksella on vieläkin sama nimi,
+mikä sillä oli useita satoja vuosia tätä ennen, nimittäin _La Casa del
+Sallo de Viento_, eli: Viirikukon huone. Se on saanut nimensä siitä
+pronssisesta ratsastavan, kilvellä ja keihäällä varustetun sotijan
+kuvasta, joka oli eräässä sen tornissa ja kääntyi joka tuulen mukaan.
+Siinä oli arabialainen päällekirjoitus, joka, Hispanian kieleen
+käännettynä, kuuluu näin: _Dice el Sabio Aben Habuz, que asi de defiende
+el Andaluz_: s.o. viisas Aben Habuz sanoo, että näin puolustaa hänensä
+Andalusialainen.
+
+Tämä Aben Habuz oli, Maurilaisten aikakirjain mukaan, sotapäällikkö
+Tarikin johdossa olevassa sotajoukossa, joka karkasi Hispaniaan, ja
+jonka Tarik asetti Alcaldiksi Granadaan. Hänen luullaan tällä
+sodallisella kuvalla tahtoneen antaa Maurilaisille pysyväisen
+muistutuksen siitä, että koska he olivat joka haaralta vihollisilla
+ympäröityt, heidän tuli etsiä turvallisuuttaan alinomaisessa
+valppaudessa ja aina olla sotaan valmiit.
+
+Kansantarut antavat kumminkin toisenlaisen kertomuksen Aben Habuzista ja
+hänen hovilinnastaan, ja sanovat että tämä pronssinen sotija alkujaan
+oli hyvin tehokas taikakalu, Taikka se aikain pitkään kadotti
+taikavoimansa ja siitä viimein tali tavallinen viirikukko.
+
+Seuraava satu tarkoittaa sitä mitä nyt olen sanonut.
+
+
+
+
+Arabialainen tähteinselittäjä.
+
+
+Muinaisina aikoina, monta sataa vuotta takaperin, oli Maurilainen
+kuningas, nimeltä Aben Habuz, joka hallitsi Granadan kuningaskuntaa. Hän
+oli valloittaja, joka oli ruvennut levossa ja rauhassa elämään, se on,
+hän oli nuorempina vuosinaan kuluttanut elämäänsä alinomaisilla sota- ja
+partioretkillä, mutta joka nyt, vanhettuaan ja raihnaiseksi tultuaan,
+halusi lepoa, eikä halunnut mitään sen hartaammin kuin elää rauhassa
+koko maailman kanssa, levätä kunnioissaan ja rauhassa nautita niitä
+maa-omaisuuksia jotka hän oli naapureiltaan voittanut.
+
+Tapahtuipa kumminkin niin, että tällä näin järjellisellä ja
+rauhallisella vanhalla kuninkaalla oli nuorten kilpailijain kanssa
+tekemistä; ruhtinasten kanssa, joissa hehkui hänen entinen kiihkonsa
+kunniaan ja sotaan, ja jotka nyt saivat halun kutsua häntä tilintekoon
+hänen menetyslaadustaan heidän isiinsä kohtaan. Muutamat kaukaiset
+tienoot hänen valtakunnassaan, jotka hän, tarmonsa päivinä, valtavalla
+kädellä oli hillinnyt, olivat sentähden nyt, hänen lepoa halatessaan,
+mieluiset kapinoitsemaan ja uhkasivat piirittää häntä hänen
+pääkaupungissaan. Näin oli hänellä vihollisia joka haaralla, ja koska
+Granada on ympäröitty jylhillä ja jyrkillä vuorilla, jotka estävät
+lähenevää vihollista näkymästä, niin pidettiin onnetonta Aben Habunla
+alinomaisen valppauden ja levottomuuden tilassa, tietämättömänä miltä
+ilmansuunnalta vihollisuuksia voi tulla.
+
+Turhaan rakensi hän vartiotorneja vuorille ja asetti vartijoita joka
+vuorensolaan, käskyn kanssa virittää valkeita öillä ja laskea savua
+päivällä nousemaan, vihollisen lähetessä. Hänen väsymättömät
+vihollisensa kiersivät kaikki hänen varokeinonsa, hyökkäsivät jostain
+unhotetusta vuorensolasta maahan, hävittivät hänen maitansa juuri hänen
+silmäinsä edessä ja vetäysivät sitten vuorille vankien ja saaliin
+kanssa. Onko milloinkaan rauhallinen ja lepoa ikävöitsevä valloittaja
+ollut onnettomammassa tilassa?
+
+Aben Habuzin ollessa näillä huolilla ja vastuksilla vaivattuna, tuli
+eräs vanha Arabialainen lääkäri hänen hoviinsa. Hänen harmaa partansa
+ulottui aina vyöhön asti, ja koko hänen ulkonäkönsä osoitti että hän oli
+ennättänyt melkeän korkeaan ikään; mutta yhtäkaikki oli hän kulkenut
+melkein koko matkan Egyptistä jalan, ilman muuta apua kuin
+hieroglyfeillä merkitty sauva. Hänen maineensa oli käynyt hänen
+edellään. Hänen nimensä oli Ibrahim Ebn Abu Ajeeb; hänen sanottiin
+eläneen aina Mahometin ajalta asti ja olevan Abu Ajeebin, rohveetan
+viimeisen seuralaisen, poika. Hän oli lapsena seurannut Amrun
+voitollista sotajoukkoa Egyptiin, jonne hän oli jäänyt moneksi vuodeksi
+tutkimaan Egyptin pappein salaisia tieteitä, ja erittäinkin
+loihtutaitoa.
+
+Muuten sanottiin hänen keksineen keinon pitentää elämän aikaa, joten hän
+oli päässyt noin kahdensadan vuoden ikään, vaikka hän, koska ei ollut
+salaisuuttaan keksinyt ennenkuin jo itse oli korkeaan ikään ennättänyt,
+ei tainnut muuta ikuisuutta kuin harmaat hiuksensa ja ryppynsä.
+
+Kuningas, joka, samoin kuin useat iälliset hallitsijat, alkoi suuresti
+suosia lääkärejä, otti tämän kummallisen miehen suurimmalla
+kunnioituksella vastaan. Hän tahtoi antaa hänelle erään huoneen
+hovilinnassaan, mutta tähtein selittäjä tyytyi ennemmin yhteen luolaan
+sen kukkulan kupeessa, joka kohoaa Granadan kaupungin yli, sen saman
+kukkulan, jolle Alhambra sittemmin on rakettu. Hän laajennutti luolan
+avaraksi ja korkeaksi saliksi, varustaen sen pyöreällä reiällä huippuun,
+jonka kautta hän, niinkuin kaivosta, taisi nähdä taivaan ja katsella
+tähtiä, päiväsydännäkin. Tämän salin seinät olivat peitetyt
+hieroglyfeillä, salaopillisilla vertauskuvilla ja tähtein muodoilla
+heidän taivaanmerkeissään. Tämän salin varusti hän myöskin monenlaisilla
+työkaluilla ja kapineilla, joita taitavat käsityöläiset Granadassa hänen
+katsantonsa alla olivat valmistaneet, mutta joiden salaisia omaisuuksia
+ei kukaan muu kuin hän itse tuntenut.
+
+Ennen pitkää tuli viisaasta Ibrahimista kuninkaan etevin neuvonantaja,
+jolta jokaisessa tähdellisessä asiassa neuvoa kysyttiin. Aben Habuz
+kiukkuili kerran naapuriensa vääryydestä, katkerasti valittaen sitä
+valppautta, jota hänen täytyi käyttää pitääkseen varansa heidän
+hyökkäyksiään vastaan. Hänen lopetettuaan puheensa, oli tähtein
+selittäjä vähän aikaa vaiti ja vastasi sitten: "Tiedä, oi kuningas, että
+minä Egyptissä ollessani näin suuren ihmeen, jonka eräs pakanallinen
+pappi ennen vanhaan oli keksinyt. Eräällä vuorella, Borsan kaupungin
+päällä, Niili-virran suuren lakson vierellä, oli oinaan kuva ja tämän
+päällä kukon kuva, molemmat malmista valetut ja rautapuikossa ympäri
+kääntyvät. Niin pian kun maahankarkaus uhkasi, kääntyi oinas sille
+suunnalle, mistä viholliset aikoivat tulla, ja kukko lauloi, täten
+saivat kaupungin asukkaat tiedon vaarasta ja tienoosta mistä viholliset
+lähenivät, ja taisivat ajoissa pitää varansa."
+
+"Jumala on suuri!" huudahti rauhallinen Aben Habuz; "kuinka kallis
+tavara semmoinen oinas olisi, joka voisi pitää nuot vuoret minun
+ympärilläni silmällä; entä kukko vielä, joka laulaisi vaaraa hetkellä!
+Allah Akbar! (Jumala on suuri!). Kuinka turvallisena minä nukkuisin
+hovilinnassani, kun semmoiset vartijat olisivat vuorenhuipulla!"
+
+Tähtein tutkija odotti kunnes kuninkaan into oli asettunut, ja jatkoi:
+
+"Sittenkuin voittoisa Amru oli saattanut Egyptin valloituksen loppuun,
+jäin minä maan entisten pappein luoksi, tutkin heidän epäjumalallisen
+oppinsa lakia ja juhlamenoja, ja koetin päästä juurtajaksain tuntemaan
+ne salaiset tiedot, joista he ovat kuuluisat. Minä istuin eräänä päivänä
+Niilin rannalla, puhellen erään vanhan papin kanssa, kun hän osoitti
+niitä mahtavia pyramideja, jotka niinkuin vuoret kohoavat läheisestä
+erämaasta. 'Kaikki mitä me saatamme sinulle opettaa,' sanoi hän, 'ei ole
+mitään sen tiedon suhteen, joka noissa mahtavissa ruhoissa on
+kätkettynä. Keskimmäisen pyramidin keskuksessa on hautakammio, jossa sen
+ylipapin muumia on, joka oli avullisena tuon hämmästyttävän pylvään
+pystyttämisessä; ja yhdessä hänen kanssansa on myöskin eräs ihmeellinen
+kirja haudattuna, joka sisältää kaikki loihtutaidon salaisuudet. Tämä
+kirja oli annettu Aatamille, hänen langettuansa, ja on polvesta polveen
+kulkenut viisaalle Salomolle, ja juuri sen kirjan avulla tämä kuningas
+rakensi Jerusalemin temppelin. Kuinka se oli tullut sen käsiin, joka
+rakensi pyramidit, sen tietää vaan Hän, jolle ei ole mitään salattua.'
+
+"Kuultuani nämät sanat tältä Egyptiläiseltä papilta, sydämeni alkoi
+kiihkeästi haluta tuota kirjaa. Minä taisin avukseni käyttää koko joukon
+voitollisia sotijoitamme ja myös suuren joukon syntyperäisiä
+Egyptiläisiä, näiden kanssa aloitin minä työn ja tunkeusin pyramidin
+ensimmäisen ruhon läpi, siksi kunnes, paljon vaivaa nähtyäni, tapasin
+yhden sen sisäisistä ja salaisista käytävistä. Minä seurasin tätä
+käytävätä, tulin hirvittävään sokkeloon ja painuin aina pyramidin
+sisimpään osaan eli hautakammioon, jossa ylipapin muumia oli maannut
+useita miespolvia. Minä mursin muumian ulkopuolisen koteron, levitin sen
+monet kääreet ja siteet auki, ja tapasin viimein tuon kalliin kirjan sen
+rinnan päällä. Minä kaappasin sen vapisevaan käteeni, hamuilin
+pyramidista ulos, ja jätin muumian hiljaiseen ja pimeään hautaansa,
+ylösnousemista ja tuomion viimeistä päivää odottamaan."
+
+"Sinä Abu Ajeebin poika," huudahti Aben Abuz, "sinä olet merkillinen
+matkustaja ja sinä olet nähnyt kummallisia asioita; mutta mitä hyvää on
+minulla pyramidin salaisuudesta ja tuosta viisaan Salomon tietorikkaasta
+kirjasta?"
+
+"Siitä voi olla sinulle paljo hyvää, oi kuningas! Sen kirjan lukemisesta
+olen minä oppinut kaikki loihtukonstit, ja minä voin komentaa henkiä
+avukseni aietteni toimeenpanemisessa. Borsan kaupungin taikakalun
+salaisuus on siten tullut minun tietooni, ja semmoisen taikakalun saatan
+minä tehdä, saatanpa tehdä tehokkaammankin."
+
+"Oi viisas Abu Ajeebin poika," huudahti Aben Habuz, "parempi olis
+semmoinen taikakalu kuin kaikki vartijatornit kukkuloilla ja vahtimiehet
+rajoilla. Anna minulle semmoinen suojelusvartija, niin minun
+rahastohuoneeni rikkaudet ovat käytettävinäsi."
+
+Tähtein selittäjä kävi hetikohta työtään toimeenpanemaan, täyttääksensä
+kuninkaan tahtoa. Hän rakennutti ison tornin sen kuninkaallisen
+hovilinnan päälle, joka seisoi Albaycian kukkulan huipulla. Torni
+rakettiin kivistä, jotka tuotiin Egyptistä, ja otettiin, puheiden
+mukaan, eräästä pyramidista. Tornin yläosassa oli ymmyrkäinen sali,
+jonka akkunat olivat kaikille ilmansuunnilla, ja joka akkunan edessä oli
+pöytä, jolle, samoin kuin sakkilaudalle, oli sotajoukko jalka- ja
+hevosväkeä asetettuna, sen kuninkaan kuva niinikään, joka vallitsi siinä
+tienoossa, johonka päin akkuna oli, kaikkityyni puusta tehtyä. Jokaiseen
+pöytään kuului vähäinen, hiusneulan paksuinen keihäs, johonka muutamia
+kaldealaisia kirjaimia oli piirretty. Salia pidettiin aina suljettuna;
+ovi oli malmista ja isolla teräslukolla varustettu, jonka avainta
+kuningas piti tallessaan.
+
+Tornin huipulla oli pronssista tehty Maurilaisen ratsastajan kuva, rauta
+puikossa, kilpi toisella käsivarrella ja keihäs pystyssä. Tämä
+ratsastaja piti kasvojaan kaupunkiin päin, ikäänkuin vartioidakseen
+sitä; mutta jos joku vihollinen läheni, kääntyi kuva sille suunnalle,
+ojentaen keihästä ikäänkuin tapellaksensa.
+
+Kun tämä taikakalu oli saatu valmiiksi, oli Aben Abuz oikein innossaan
+saadakseen koetella sen omaisuuksia, ja halasi nyt yhtä kiihkeästi
+päällekarkausta, kuin hän sitä ennen oli huokaillut lepoa ja rauhaa.
+Hänen halunsa tuli kohta täytetyksi. Sanoma tuotiin varhain eräänä
+aamuna, vahtimieheltä tornin luona, että pronssi-ratsastajan kasvot
+olivat kääntyneet Elvira-vuorta kohti, ja että sen keihäs suoraan
+osoitti Lopez'in vuorensolaan.
+
+"Lyöttäkää rumpua ja puhalluttakaa torveen päällekarkaukseksi, ja
+käskekää koko Granadan varustauta tappeluun," sanoi Aben Habuz.
+
+"Oi kuningas," sanoi tähtein selittäjä, "älä saata kaupunkiasi
+levottomuuteen, äläkä käsketä sotijoitasi aseisin, me emme tarvitsekaan
+sotavoimaa, pelastaaksemme sinua vihollisistasi. Laske palvelijasi
+menemään, ja lähtekäämme yksinämme tornin salaiseen saliin."
+
+Vanha Aben Habuz kiipesi tornin portaita ylös, nojaten tuon vielä
+vanhemman Ibrahim Ebn Abu Ajeebin käsivarteen. He avasivat vaskiportin
+ja astuivat sisään. Akkuna Lopez'in vuorensolaan päin oli auki. "Tältä
+haaralta," sanoi tähtein selittäjä, "vaara tulee; käykää likemmä, oi
+kuningas, ja katselkaa pöydän salaisuutta."
+
+Kuningas Aben Habuz läheni osoitettua sakkipöytää, jolle pienet puukuvat
+olivat asetettuina, kun samassa hämmästyksekseen näki niiden kaikkein
+olevan liikkeellä. Hevoset tanssivat ja hyppivät pystyyn, sotamiehet
+huiskuttivat aseitaan, ja rumpuin räminää ja torvien toitotusta,
+aseenkalsketta ja hevosten hirnuntaa kuului; mutta ei kovempaa eli
+selvempää kuin miltä mehiläisen eli kärpäsen surina kuuluu sen korvassa,
+joka päiväsydännä puolinukuksissa makaa siimeksessä.
+
+"Katso, oi kuningas," sanoi tähtein selittäjä, "siinä on todistus että
+vihollisesi juuri nyt ovat sotaan lähteneet. Heidän täytyy tulla noiden
+Lopezin solan vuorten yli. Jos tahdot heidät äkisti peljästyttää ja
+häiriöön panna, ja mieshukatta saada heidät peräytymään, niin lyö näitä
+kuvia tämän taikakeihään tylsällä päällä; mutta jos tahdot verilöylyn
+heidän joukkoonsa, niin lyö kärjellä."
+
+Mustansinervä juomu lennähti rauhallisen Aben Habuzin kasvoihin; hän
+kaappasi tuon taikaisen keihään, vapisten ankarasta mielenkuohustaan,
+ja hoippuroitsi pöydän eteen, jonka ohessa hänen harmaa partansa
+ikäänkuin aaltoili iloisesta odotuksesta. "Sinä Abu Ajeebin poika,"
+huusi hän, "minä luulen että meidän täytyy nähdä vähän verta."
+
+Näin sanoen sysäsi hän noitakeihäällä muutamia noista pienistä kuvista
+ja löi toisia tylpällä nenällä, jonka tehtyä edelliset kaatuivat kuin
+kuoliaaksi laudalle ja toiset kääntyivät toisiaan vastaan ja alkoivat
+huiskin häiskin tapella keskenään.
+
+Työlästä oli tähtein selittäjän hillitä tämän muuten niin rauhallisen
+kuninkaan kättä ja estää häntä vihollisiaan perin tuhoamasta; viimein
+sai hän hänet lähtemään tornista ja lähettämään vakoajia Lopezin solan
+vuorille.
+
+Nämät palasivat sen tiedon kanssa, että kristitty sotajoukko oli
+samonnut suoraan Sierran kautta ja jo päässyt melkein Granadan
+näkyville, kun samassa epäsopua oli syntynyt heidän keskenään, jonka
+perästä he olivat kääntäneet aseensa toisiaan vastaan ja hirmuisen
+mieshukan tehtyään palanneet rajan toiselle puolelle.
+
+Aben Habuz ilahtui ylenmäärin, kun tämmöiseksi oli nähnyt taikakalun
+tehon. "Jo vihdoinkin," sanoi hän, "saan siis elää rauhallista elämätä
+ja menetellä vihollisteni kanssa miten tahdon. Oi sinä Abu Ajeebin
+viisas poika, mitä saan antaa sinulle palkinnoksi näin siunatusta
+lahjasta?"
+
+"Vanhan miehen ja tietoviisaan tarpeet, oi kuningas, ovat harvat ja
+vähäiset; hankkikaa vaan minulle keinot miten voin sisustaa luolani
+sopivaksi erakkolaksi, niin olen tyytyväinen."
+
+"Kuinka jaloinen on tosi viisaan kohtuullisuus," huudahti Aben Habuz,
+hyvillään palkinnon vähyydestä. Hän käsketti rahanvartijansa luoksensa
+ja käski hänen antaa ne summat, joita Ibrahim pyysi asuntonsa
+valmistamiseksi.
+
+Tähtein selittäjä antoi nyt käskyn että muutamia kammioita oli hakattava
+tuohon kovaan kallioon, niin että kaikki olivat yhdessä jaksossa ja
+yhteydessä hänen tieteellisen salinsa kanssa; nämät varustutti hän
+kalliilla turkkilaisilla sohvilla ja divaaneilla ja päällystytti seinät
+mitä komeimmilla silkkitapeteillä Damaskosta. "Minä olen vanha mies,"
+sanoi hän, "enkä jaksa enää leväyttää jalkojani kivilavitsoilla, ja nuot
+nuoskeat seinät tarvitsevat peitettä."
+
+Myös laitatti hän itselleen kylpypaikkoja, jotka olivat varustetut
+kaikenlaisilla hajuvesillä ja hyvänhajuisilla öljyillä; "sillä kylpy,"
+sanoi hän, "on välttämättömän tarpeellinen vastustamaan vanhuuden
+kankeutta ja antamaan tieteistyksistä muuttuneelle ruumiille hilpeyttä
+ja notkeutta."
+
+Hän ripustutti huoneisinsa lukemattomia hopea- ja kristalli-lamppuja,
+jotka hän täytti hyvänhajuisella öljyllä, joka valmistettiin erään hänen
+Egyptin haudoissa löytämänsä määräyksen mukaan. Tämä öljy oli
+luonnostaan loppuun palamatonta ja levitti suloista paistetta, kuin
+lauhkeata päivänvaloa. "Auringon valo," sanoi hän, "on kovin kirkasta ja
+huikaisevaa vanhalle miehelle, ja lampun valo sopii paremmin tutkivalle
+tietoviisaalle."
+
+Kuningas Aben Habuzin rahanvartija vaikeroitsi noita summia, joita joka
+päivä vaadittiin erakkolan valmistamiseksi ja valitti kuninkaalle. Mutta
+tämäpä oli antanut lupauksensa; Aben Habuz nyhjäytteli hartioitaan;
+"meillä täytyy olla kärsivällisyyttä," sanoi hän, "tuo vanhus on ottanut
+aatteensa, minkälaisen asunnon tietoviisaalla tulee olla, pyramidien
+sisältä ja Egyptin isoista jäännöksistä; mutta kaikella on loppunsa ja
+niinpä hänen luolansakin sisustuksella."
+
+Kuningas oli oikeassa; erakkola valmistui ja oli kuin pulskea
+maan-alainen palatsi. "Nyt olen tyytyväinen," sanoi Ibrahim Ebn Abu
+Ajeeb rahanvartijalle; "minä menen nyt kammiooni ja pyhitän elämäni
+tieteistyksille. En halua enempää kuin erästä vähäpätöistä huvitusta,
+saada nimittäin haihdutella ajatuksiani niillä tunneilla, jolloin lepään
+sielunponnistuksistani."
+
+"Oi viisas Ibrahim, ano mitä tahdot; minulla on käsky hankkia sinulle
+kaikkia mitä yksinäisyydessäsi tarvitset."
+
+"Mielelläni soisin muutamia tanssija-naisia luokseni," sanoi
+tietoviisas.
+
+"Tanssija-naisia!" vastasi hämmästynyt rahanvartija.
+
+"Tanssija-naisia," vastasi viisas vakaisesti; "muutamia vaan tarvitsen,
+sillä minä olen vanha mies ja tietoviisas, kohtalaiseen elantoon
+tottunut, eikä ole työläs minua tyydyttää. Laittakaa kumminkin niin,
+että ne ovat nuoria ja kauniita katsella; sillä nuoruuden ja ihanuuden
+näkeminen virkistää vanhuutta."
+
+Sillä aikaa kun viisas Ibrahim Ebn Abu Ajeeb tällä tavoin kulutti
+aikaansa erakkolassaan, teki rauhallinen Aben Habuz hirmuisia
+sotaretkejä tornissa olevain kuvain kanssa. Kunniarikasta oli miehelle
+noin vanhalle kuin hän ja noin rauhalliselle, käydä sotia näin helposti
+ja huvitella mieltänsä kammiossaan ajamalla kokonaisia sotajoukkoja
+pakoon, yhtä helposti kuin kärpäsparvi karkoitetaan.
+
+Näin noudatti hän jonkun ajan luonteensa viehätyksiä, vieläpä härsytteli
+ja loukkailikin naapureitaan, saadakseen heitä maahan ryntäämään; mutta
+he tulivat vähitellen vahingoistaan viisaammiksi, kunnes viimein ei
+kukaan rohjennut hätyyttää hänen valtakuntaansa. Useita kuukausia pysyi
+pronssiratsastaja rauhallisessa asennossaan, keihäs pystyssä, ja vanha
+kuningas alkoi kaivata tavallista ajanvietettään ja kävi
+yksitoikkoisesta rauhallisesta elämästään kiukkuiseksi ja kärtyiseksi.
+
+Jo viimein eräänä päivänä pyörähti ratsastaja toisaalle, laski keihäänsä
+alas ja torkotti liikkumatonna Caditz'in vuorelle päin. Aben Habuz
+riensi torniinsa, mutta taiottu pöytä pysyi sillä suunnalla
+rauhallisena; ei yhtään sotamiestä ollut liikkeellä. Hämmästyksissään ja
+epätiedossaan lähetti hän joukon ratsuväkeä vakoilemaan vuoria ja
+tiedustelemaan. Se palasi kolme päivää poissa oltuaan.
+
+"Me olemme hakeneet jokaisen vuorensolan," he sanovat, "mutta ei yhtään
+kypärää, ei yhtään keihästä ollut liikkeellä. Minkä löysimme, on
+tavattoman ihana kristitty tyttö, joka puolenpäivän aikana nukkui erään
+lähteen partaalla, ja jonka olemme tuoneet vankina muassamme."
+
+"Tavattoman ihana tyttö!" huudahti Aben Habuz, vilkkain silmin.
+"Joutukaa häntä tänne tuomaan!"
+
+Tyttö tuotiin paikalla kuninkaan eteen. Hän oli puettu kaikella sillä
+komeudella mikä Götiläisissä Hispanialaisissa vallitsi, siihen aikaan
+kun Maurilaiset valloittivat maan. Huikaisevan valkoisia helmiä oli
+hänen mustiin kiharoihinsa palmikoittuna, ja hohtokiviä kimelteli hänen
+otsallaan, kilpaillen hänen silmäinsä helon kanssa. Kaulassa oli hänellä
+kultaketjut, joihin hopeainen, hänen kupeellaan rippuva lyyry oli
+ripustettuna.
+
+Hänen mustain, heloittavain silmäinsä katseet kävivät kuin tulenkipinät
+Aben Habuzin jäähtyneehen, mutta kuitenkin tulen-ottavaan sydämeen:
+suloisuus, hekumallisuus koko hänen olennossaan hurmasi kokonansa
+kuninkaan aistit. "Ihanin naisista," huudahti hän ihastuksissaan, "kuka
+ja mikä olet?"
+
+"Erään Götiläisen ruhtinaan tytär, niitä ruhtinaita, jotka nykyisin
+vallitsevat tässä maassa. Isäni sotajoukot tuhottiin, ikäänkuin noita
+voimalla, noilla vuorilla; hän ajettiin maanpakoon, ja hänen tyttärensä
+on vankina."
+
+"Varo, oi kuningas!" kuiskasi Ibrahim Ebn Abu Ajeeb, "tämä varmaankin on
+yksi niitä pohjan noitanaisia, joista niin paljon puhutaan, ja jotka
+rupeavat hahmuun mitä viehättävimpään, varomattomia viekoitellakseen.
+Minusta on kuin näkisin noituutta hänen silmissään ja taikamahtia
+kaikissa hänen liikennöissään. Epäilemättäkin hän on se vihollinen, jota
+taikakalu osotti."
+
+"Sinä Abu Ajeebin poika," vastasi kuningas, "sinä olet viisas mies, sen
+tunnustan, oletpa noitakin, kaikesta nähden mitä voin ymmärtää; mutta
+vähän olet harjaantunut naisia arvostamaan. Siinä taidossa en tunnusta
+ketään paremmakseni, empä edes viisasta Salomoakaan, niin monta kuin
+hänellä olikin vaimoa ja jalkavaimoa. Mitä tähän tyttöön tulee, niin en
+näe hänessä mitään vaarallista, hän on kaunis katsella ja kelpaa
+silmilleni."
+
+"Kuules, oi kuningas!" vastasi tähtein selittäjä. "Minä olen hankkinut
+sinulle monta voittoa taikakalullani, mutta osaa saaliista en ole
+koskaan ottanut. Anna siis minulle tämä eksynyt vanki, että hän
+hopealyyryllään huvittaisi minua yksinäisyydessäni. Jos hän todellakin
+on noitanainen, niin minulla on vastavaikuttavainen voima hallussani, ja
+minä voin vastustaa hänen lumousvoimansa."
+
+"Mitä? Naisia vielä useampia!" huudahti Aben Habuz. "Eikö ole sinulla
+tanssija-naisia jo kyllin sinua huvittamassa?"
+
+"Tanssija-naisia on minulla tosin, mutta ei yhtään laulajaa. Minä
+haluaisin vähäistä soiton osaavaa naista, joka virvoittaisi sieluani,
+sen väsäytyessä vaivaloisista tutkimuksista."
+
+"Herkeä jo kertakaan aina uutta vaatimasta tuohon erakko-elämääsi,"
+sanoi kuningas suutuksissa. "Tämän tytön olen minä määrännyt itseäni
+varten. Hän hyvin kelpaa minulle; yhtä paljon kuin Sunanilainen vaimo
+ennen muinoin kelpasi Taavitille, viisaan kuninkaan Salomon isälle."
+
+Tähtein selittäjän enemmät rukoukset ja intokset vaikuttivat yhä
+jyrkemmän kiellon kuninkaan puolelta, ja he erosivat, sangen
+tyytymättöminä. Viisas mies salpasi hänensä luolaansa, päästääkseen
+mielikarvautensa tästä tyhjään menneestä toiveesta valloillensa;
+ennenkuin meni, varoitti hän kumminkin kuningasta vielä kerran hänen
+vaaralliselta vangiltaan. Mutta milloinkapa rakastunut ukko on
+kuunnellut järjellisiä neuvoja. Aben Habuz antausi hillittömästi
+kiihkeän taipumuksensa varaan. Koko hänen hyörimisensä ja pyörimisensä
+oli nyt siinä että hän tekis hänensä viehättäväksi Götiläisen
+kaunottarensa silmissä. Tosi on, ettei hän nuorellisella kauneudella
+tainnut häntä viehättää; mutta hänellä oli rikkautta, ja kun rakastaja
+on vanha, hän aina on auli: Granadan Zacatin haettiin läpensä, että
+löydettäisiin kalliimmat Itämaan kalut; silkkivaatetta, jyveeleja,
+kalliita kiviä, paraita hajuvesiä, kaikkea mitä Asialla ja Afrikalla oli
+komeata ja harvinaista, tuhlattiin prinsessaan. Kaikenlaisia näytelmiä
+ja juhlallisuuksia keksittiin ja laitettiin hänen huviksensa: soitantoa,
+tanssia, keihäis-peliä, sonninpuskiaisia; Granada oli yhden aikaa
+alinomaisten juhlallisuuksien näyttämönä. Götiläinen prinsessa katseli
+kaikkea tätä komua silmin semmoisin, joista näkyi että hän oli tottunut
+tällaiseen loistoon ja komeuteen. Hän arvasi tämän kaiken
+kunnian-osoitukseksi, joka syystä oli hänen arvolleen, eli pikemmin
+hänen kauneudelleen tulevaa, sillä kauneudella on aina suuremmat
+vaatimukset kuin arvolla. Hän näytti olevan salaa hyvilläänkin siitä kun
+sai kuninkaan maksuihin houkutelluksi, jotka tyhjensivät hänen
+rahastohuonettaan, ja yhtähyvin arvasi hän hänen tuhlauksensa ihan
+tavalliseksi asiaksi. Niin ahkera ja auli kuin tämä kunnian-arvoinen
+rakastaja olikin, ei hän sittenkään tainnut sillä hyvitellä mieltänsä,
+että olis tehnyt prinsessaan minkäänlaista vaikutusta. Ei tämä tosin
+hänelle nenäänsä niuristellut, mutta eipä leppeästi eikä suloisesti
+hymyillytkään. Joka kerta kun kuningas yritti rakkaudestaan puhumaan,
+prinsessa soitteli hopealyyryänsä. Salainen hurmaus oli sen sävelissä.
+Tuota pikaa alkoi kuningas nyökyttää päätänsä; horros valtasi hänet ja
+hän vaipui vähitellen uneen, josta heräsi ihmeellisesti virkistyneenä,
+mutta kiihkeästä rakkaudestaan hetkisen ajaksi kokonansa jäähtyneenä.
+Tässä hän pahoin pettyi toiveissaan; mutta hänen uinailustansa seurasi
+aina suloisia unia, jotka kokonansa lumosivat tämän uneliaan rakastajan
+aistit. Näin näki hän unelmia näkemistään, sillä aikaa kun koko Granada
+nauroi hänen houkkapäisyydelleen ja oli vihoissaan noista tavaroista,
+joita syydettiin ulos muutamista lyyrynnäppäyksistä.
+
+Jo viimein keräysi Aben Habuzin pään päälle pilvi, josta hänen
+taikakalunsa ei antanut hänelle mitään varoitusta. Kapina nousi juuri
+hänen pääkaupungissaan, hänen hovilinnansa piiritettiin aseellisella
+roistojoukolla, joka uhkasi sekä häntä että hänen kristityn
+lemmetyisensä henkeä. Kipinä vanhaa sotaista mieltä syntyi kuninkaan
+sydämessä. Kourallisen kanssa vartijaväkeään teki hän hyökkäyksen, ajoi
+kapinalliset pakoon ja tukahutti kapinan heti sen alussa.
+
+Rauhan taas palattua meni hän tähtein selittäjää tapaamaan, joka yhä eli
+luolaansa sulkeutuneena ja vihoissaan mietti kostoa.
+
+Aben Habuz läheni ja puhutteli häntä ystävällisesti. "Oi viisas Abu
+Ajeebin poika," sanoi hän, "tosin ennustit sinä minulle onnettomuuksia
+ihanan vankini tähden; niin sano minulle siis, sinä joka niin tarkasti
+arvaat kaikki vaarat jo edeltäkäsin, mitä on minun tehtävä, että ne
+välttäisin?"
+
+"Poista luotasi tuo uskoton tyttö, joka niihin on syynä."
+
+"Ennen menetän kuningaskuntani," huudahti Aben Habuz.
+
+"Sinä olet vaarassa menettää molemmat," vastasi tähtein selittäjä.
+
+"Älä yrmyile äläkä ynseile, sinä syvällisin tietoviisaista; ajattele
+kuninkaan ja rakastajan kaksinkertaista hätää, ja keksi joitakin keinoja
+suojellakses minua uhkaavilta vaaroiltani. Vähän huolin minä
+suuruudesta, vallan ja kunnian katson minä ylen, ainoastaan raahaa minä
+halajan; oi että minulla olis joko tyven turvapaikka, johon saisin
+peräytyä maailmasta, kaikista sen murheista, komusta ja levottomuudesta,
+ja jossa saisin omistaa elämäni jäljellä olevat päivät rauhalle ja
+rakkaudelle."
+
+Tähtein selittäjä katseli häntä vähän aikaa, rypistellen pitkiä
+silmäkulmiaan.
+
+"Ja mitä tahdot antaa, jos saatan hankkia sinulle senlaisen
+turvapaikan?"
+
+"Sano itse palkintosi, ja olkoon se mikä hyvänsä, jos se on minun
+vallassani, niin totta kuin elän, sinä olet sen saapa."
+
+"Olet kai, oi kuningas, kuullut mainittavan Iremin puutarhaa, joka on
+onnellisen Arabian ihmetekoja?"
+
+"Olen kuullut siitä puutarhasta puhuttavan, siitä mainitaan Koraanissa,
+juuri siinä luvussa, jolla on päällekirjoituksena: 'Päivän koitto.' Olen
+ilmankin kuullut pyhiinmatkustajain, jotka ovat käyneet Mekkassa,
+kertovan siitä kummallisia asioita; mutta minä katsoin ne mahdottomiksi
+saduiksi, jonkalaisia kaukaisissa maissa käyneiden matkustajain on tapa
+sepitä."
+
+"Älä epäile, oi kuningas, matkustajain kertomusten totuutta," jatkoi
+tähtein selittäjä vakaisesti, "sillä ne sisältävät kalliita, harvinaisia
+tietoja, maan ääristä saatuja. Mitä taas Iremin puutarhaan ja
+hovilinnaan tulee, niin on se, mitä niistä ylipäänsä sanotaan, totta;
+minä olen ne omin silmini nähnyt: kuuntele seikkailustani, sillä se on
+yhteydessä pyyntöni esineen kanssa."
+
+"Nuoruudessani, kun en ollut muu kuin erämaan Arabialainen, kaitsin minä
+isäni kameeleja. Vaeltaissani Aden-erämaan kautta, eksyi niistä yksi ja
+hukkaantui. Minä hain sitä monta päivää, mutta turhaan, kunnes
+voipuneena ja heikkona panin maata puolenpäivän aikana ja nukuin erään
+palmupuun alle, vähäisen kaivon vierelle. Herättyäni olin erään
+kaupungin portin luona. Minä menin kaupunkiin ja näin kauniita katuja,
+toria ja markkinapaikkoja; mutta kaikki oli hiljaa eikä yhtään asukasta
+näkynyt. Minä vaelsin eteenpäin, kunnes tulin erään komean kivilinnan
+luokse, jonka vieressä oli puutarha, koristettu suihkulähteillä ja
+kalalammikoilla, lehtimajoilla ja kukilla, ja puilla, jotka notkuivat
+hedelmäin mitä suloisimpain painosta; mutta ihmistä en nähnyt vieläkään.
+Minä säpsähdin tätä yksinäisyyttä, riensin sieltä pois, ja kun olin
+tullut kaupungin portista ulos, käännyin minä hovilinnaa katselemaan,
+mutta sitä ei enää näkynytkään, ja ainoastaan tuo ääretön erämaa oli
+silmäini eteen levitettynä."
+
+"Läheisyydessä kohtasin erään vanhan dervishin (turkkilais-munkin), maan
+taruihin ja salaisuuksiin tutustuneen, ja kerroin hänelle mitä minulle
+oli tapahtunut. Tämä, sanoi hän, on se laajalta kuuluisa Iremin
+puutarha, yksi erämaan ihmeitä. Se tulee vaan muutamina aikoina näkyviin
+jollekulle matkustajalle, niinkuin nyt on sinulle tullut, ilahuttaa
+häntä torneillaan, hovilinnoillaan ja muureillaan, joiden yli rehevät
+hedelmäpuut ojentavat oksiansa, mutta katoaa sitten eikä jätä muuta kuin
+aution erämaan jälkeensä. Ja tämä on sen historia. Muinaisina aikoina,
+kun Addilaiset asuivat tässä maassa, perusti kuningas Sheddad, Adin
+poika, Noakin pojanpojan poika, täällä loistavan kaupungin. Kun hän sen
+valmiiksi saatuaan näki sen suuruuden, paisui hänen sydämensä kopeudesta
+ja röyhkeydestä, ja hän päätti rakentaa hovilinnan, jonka piti kilpailla
+kaiken kanssa, mitä koraanissa kerrotaan taivaallisesta paratiisista.
+Mutta taivaan kirous kohtasi häntä, hänen ylläisyytensä tähden. Hän ja
+hänen alamaisensa pyyhkäistiin pois maan päältä, ja hänen komea
+kaupunkinsa, palatsinsa ja puutarhansa pantiin iäisiin tenhoksiin, jotka
+kätkevät sen ihmisten silmiltä, paitse että ne näkyvät muutamina
+väli-aikoina, jos ihminen alati muistaa syntinsä."
+
+"Tämä kertomus, oi kuningas, ja ihmeet, jotka näin, eivät koskaan
+haihtuneet muistostani, ja useita vuosia sen jälkeen, käytyäni Egyptissä
+ja saatuani viisaan Salomon tietorikkaan kirjan, päätin minä jälleen
+käydä Iremin puutarhassa. Minä teinkin niin, ja huomasin sen ilmestyvän
+näkööni. Minä otin Sheddadin hovilinnan haltuuni ja vietin useita päiviä
+hänen taivaallisen jälkeen mukaillussa paratiisissaan. Palatsia
+vartioitsevat henget tottelivat minun taikavoimaani ja ilmoittivat
+minulle sen taikauksen, jolla koko puutarha saatettiin näkyviin ja
+joilla se jälleen tehtiin näkymättömäksi. Semmoisen palatsin ja
+semmoisen puutarhan saatan minä sinulle tehdä, oi kuningas, saatanpa
+tehdä sinullekin, tälle vuorelle, kaupunkisi päälle. Enkö tiedä kaikkia
+salaisia noitasanoja, ja eikö ole minulla viisaan Salomon tietorikas
+kirja?"
+
+"Oi Abu Ajeebin viisas poika!" huudahti Aben Habuz, kiihkeästä halusta
+vapisten, "totisesti olet sinä matkustaja ja olet nähnyt ja oppinut
+kummallisia asioita! Rakenna minulle semmoinen hovilinna, ja vaadi
+palkinnokseksi vaikka puolet kuningaskunnastani."
+
+"Ah!" vastasi Ibrahim, "sinä tiedät että olen vanha mies ja tietoviisas,
+ja helposti tyydytetty; kaikki palkinto, minkä vaadin, on ensimmäinen
+juhta, kuormansa kanssa, joka tulee hovilinnan tenhotun portin kautta."
+
+Kuningas myöntyi ilolla näin kohtalaiseen vaatimukseen, ja tähtein
+selittäjä aloitti työnsä. Kukkulan huipulle, heti maan-alaisen
+erakkolansa yläpuolelle, rakennutti hän suuren porttikäytävän, joka vei
+varustetun tornin keskitse.
+
+Ulkopuolella oli porttikäytävä eli ulkopuolinen porstua, korkealla
+kaarella varustettu, ja kaaressa vankat ovet. Portin loppukiveen koversi
+tähtein selittäjä omalla kädellään ison avaimen; ja porstuan
+ulkopuolisen kaaren loppukiveen, joka kaari oli portin kaarta korkeampi,
+piirti hän mahdottoman suuren käden. Nämät olivat tehokkaat taikakalut,
+joihin hän luki useita loihteita oudolla kielellä.
+
+Kun tämä porttikäytävä oli valmiina, sulkeusi hän kahdeksi päiväksi
+saliinsa, salaisiin noituuksiin; kolmantena päivänä meni hän kukkulalle
+ja vietti koko päivän sen huipulla. Hiljan yöllä tuli hän alas ja meni
+Aben Habuzin eteen. "Jo vihdoin," sanoi hän, "on työni täytettynä.
+Kukkulan huipulla seiso palatsi mitä ihanimpia, joita ihmisen pää on
+voinut keksiä tahi miehen sydän haluta. Se sisältää komeita saleja ja
+kaltereja, ihania puutarhoja, jäähdyttäviä suihkukaivoja ja lemuavia
+kylpylaitoksia; sanalla sanoen, koko vuori on paratiisiksi muutettu.
+Niinkuin Iremin puutarha se on suojeltu voimakkaalla tenhouksella, joka
+kätkee sen kuolevaisten silmiltä ja tiedustukselta, mutta ei niiltä,
+joilla sen taikakaluin salaisuudet ovat."
+
+"Hyvä!" huudahti Aben Habuz iloisena, "huomen aamulla, päivän ensi
+koitolla, menemme sitä katsomaan." Onnellinen kuningas ei juuri paljon
+nukkunut sinä yönä. Tuskin olivat auringon säteet alkaneet kiilua Sierra
+Nevadan lumipeittoisella kukkulalla, kun hän istui oriinsa selkään ja,
+otettuaan mukaansa ainoastaan muutamia valiopalvelijoita, ratsasti
+jyrkkää ja kapeata polkua kukkulalle. Hänen vierellään, valkoisella
+hevosella, ratsasti Götiläinen prinsessa, välkkyvillä hohtokivillä
+peitetyssä puvussa, ja hänen hopealyyrynsä rippui kaulaan käärityissä
+kultaketjuissa. Tähtein selittäjä astui kuninkaan vasemmalla puolella,
+nojaten hieroglyfilliseen sauvaansa, sillä hänen tapansa ei ollut
+ratsastaa.
+
+Aben Habuz odotti saavansa nähdä palatsin kiiltelevän tornin ja sen
+puutarhain penkereiden ulottuvan pitkin kukkulaa, mutta ei mitään näistä
+voinut hän vielä keksiä. "Se on salaisuus ja palatsin suojelusvahti,"
+sanoi tähtein selittäjä, "ettei mitään näy ennenkuin on käyty palatsin
+tenhotun portin kautta sisään ja katseltu palatsia."
+
+Heidän lähetessään porttikäytävätä, seisahtui tähtein selittäjä ja
+osotti kuninkaalle tuota kummallista kättä ja avainta, jotka olivat
+porttiin ja kaareen koverretut. "Nämät," sanoi hän, "ovat ne taikakalut,
+jotka vartioivat tämän paratiisin porttia. Ennenkuin tämä käsi ylettyy
+avainta ottamaan, ei mikään inhimillinen voima eikä taika voi mitään
+vuoren vallitsijaa vastaan."
+
+Sillä aikaa kun Aben Habuz avosuin katsella tuijotti noita salamielisiä
+taikakaluja, astui prinsessan hevonen edelleen, vei hänet portista
+sisään ja seisahtui keskelle porttiholvia.
+
+"Katsos," huudahti tähtein selittäjä, "tuossa on se minulle luvattu
+palkinto, se eläin, joka kuormansa kanssa ensiksi oli tenhotusta
+portista sisään astuva."
+
+Aben Habuz naurahti tälle, niinkuin hän luuli, leikilliselle sanalle
+tuolta vanhalta mieheltä; mutta kun hän näki vanhuksella olevan toden
+tarkoituksen, alkoi hänen harmaa partansa liikkua närkästyksestä.
+
+"Abu Ajeebin poika," sanoi hän kovuudella, "mitä kahda-puheisuutta tämä
+on? Sinä tiedät mitä minä lupauksellani tarkoitin: ensimmäistä juhtaa
+joka kuormansa kanssa menee tästä portista sisälle. Ota vahvin hevosaasi
+tallistani, kuormaa se kalliimmilla kaluilla mitä rahasto-huoneessani
+on, ja se kaikki on sinun omasi; mutta älä rohkenekaan ylentää
+ajatuksiasi häneen, joka on minun sydämeni ilo."
+
+"Mitäpä minä tavaroista," huudahti tähtein selittäjä ylenkatseellisesti;
+"eikö ole minulla viisaan Salomon tietorikas kirja, ja siinä avain maan
+salaisiin aarteisin? Prinsessa on laillisesti minun; sinun
+kuninkaallinen sanasi on sen panttina; minä vaadin häntä
+omaisuutenani."
+
+Prinsessa katseli kopeasti hevosensa seljästä, ja keveä,
+ylenkatseellinen hymy liikkui hänen ruusuhuulillaan, kahden harmaaparran
+kiistellessä nuoruudesta ja kauneudesta. Kuninkaan viha voitti hänen
+viisautensa. "Sinä erämaan halpa poika," huusi hän, "lienet kyllä
+monenkin konstin mestari, mutta tunnusta minut herraksesi äläkä rohkene
+pilkata kuningastasi."
+
+"Minun herrakseni" matki tähtein selittäjä, "minun kuningastani!
+Myyränmättään kuningas vaatii ollakseen valtija sille, jolla on Salomon
+taikakalut! Jää hyvästi, Aben Habuz, hallitse vähäistä kuningaskuntaasi
+ja huvittele sinuas tässä narrien paratiisissa; mitä minuun tulee, niin
+nauran sinulle tietoviisaudellisessa yksinäisyydessäni."
+
+Näin puhein tarttui hän hevosen suitsiin, löi maahan sauvallaan ja
+vaipui Götiläisen prinsessan kanssa keskelle porttiholvia. Maa meni
+umpeen heidän jälkeensä, eikä näkynyt mitään merkkiä aukosta, jonka
+kautta he olivat kadonneet.
+
+Aben Habuz seisoi kotvan aikaa hämmästyksestä äänettömänä. Toinnuttuaan
+komensi hän monta tuhatta työmiestä kaivamaan, kuokilla ja lapioilla,
+maata, johonka tähtein selittäjä ja prinsessa olivat kadonneet. He
+kaivoivat kaivamistaan, mutta turhaan; kukkulan kivikova pohja vastusti
+heidän aseitaan, ja jos heidän onnistuikin päästä vähän syvemmälle,
+täyttyi reikä jälleen mullalla, niin pian kuin he sen syrjään loivat.
+Aben Habuz etsi luolan suuta kukkulan juurella, joka vei tähtein
+selittäjän maan-alaiseen palatsiin, mutta sitä ei löydetty mistään.
+Missä ennen reikä oli ollut, siinä oli nyt ikivanhan vuoren luja pinta.
+Ibrahim Ebn Abu Ajeebin kadottua loppui hänen taikakaluinsa hyvät teot.
+Pronssiratsastaja pysyi liikkumatonna, kasvot kukkulaan päin, ja hänen
+keihäänsä torkotti siihen paikkaan, mihin tähtein selittäjä oli
+kadonnut, ikäänkuin siinä vielä väijyisi Aben Habuzin pahin vihollinen.
+
+Silloin tällöin kanini hiljainen soitanto ja hiljaisia naisäänen
+säveliä kukkulan aistista; ja eräs talonpoika kertoi eräänä päivänä
+kuninkaalle, että hän yöllä sitä ennen oli löytänyt raon kalliossa,
+jonka kautta hän oli ryöminyt sisään ja kurkistellut erääsen
+maanalaiseen saliin, jossa tähtein tutkija istui komealla sohvalla,
+uinaillen ja päätään nyökytellen prinsessan soittaessa hopealyyryänsä,
+joka näytti lumoavasti vaikuttavan hänen aisteihinsa.
+
+Ahen Habuz etsi tuota kallion halkeamaa, mutta se oli jälleen ummessa.
+Hän yritti vieläkin kerran luolasta karkoittamaan kilpailijaansa, mutta
+kaikki oli turhaa. Käden ja avaimen taikavoima oli liian väkevä
+inhimillisen voiman voitettavaksi. Vuoren huippu, jossa luvatun palatsin
+ja puutarhan olis pitänyt olla, pysyi kaljuna ja autiona, joko niin että
+tämä ylistetty paratiisi taikauksella pidettiin kätkössä inhimillisiltä
+silmiltä, taikka vaan oli tähtein selittäjän sepitsemä satu. Maailma
+uskoi tätä jälkimäistä, ja muutamain oli tapa kutsua palatsia "Kuninkaan
+hullutukseksi," jota vastoin toiset nimittivät sitä "Hullun
+paratiisiksi."
+
+Lisäksi Aben Habuzin suruun tekivät hänen naapurinsa, joita hän oli
+härsyttänyt ja ylenkatsonut ja niin mukavasti aina voittanut, niin kauan
+kun hänellä oli tuo taikainen ratsastaja, joka haaralta paljon
+hyökkäyksiä hänen maahansa, kun eivät enää nähneet minkään noitavoiman
+häntä suojelevan, ja tämän rauhallisen kuninkaan jäljellä olevat päivät
+kuluivat alinomaisissa sodissa ja vastuksissa.
+
+Viimein Aben Habuz kuoli ja haudattiin. Vuosisatoja on siitä kulunut.
+Alhambra on rakettu tuolle tapauksista niin rikkaalle vuorelle, ja
+toteuttaa osaksi tuota ihanaa satua Iremin puutarhoista. Tuo taiottu
+porttikäytävä on vieläkin olemassa, epäilemättä tuon salamielisen käden
+ja avaimen suojelemana, ja sitä kutsutaan nyt Oikeuden Portiksi, tätä
+linnan suurta porttia. Tämän portin alla istuu, sadun mukaan, tähtein
+selittäjä maanalaisessa salissaan, ja nyökyttää sohvalla päätänsä,
+prinsessan hopealyyryn häntä uneen tuuditellessa.
+
+Vanhat, portilla vahdissa seisovat invaliitit kuulevat silloin tällöin
+näitä ääniä kesä-öinä, ja nukkuvat, niiden unnuttavan voiman voittamina,
+paikoillansa. Mikä vielä enempi on, unen voima on niin väkevä tässä
+palatsissa, että niitäkin, jotka päivällä ovat vahdissa, tavataan
+torkkumassa porttikäytävän kivilavitsoilla, taikka läheisten puiden
+alla; niin että tämä vahtipaikka tosiaankin on unnuttavin koko
+kristikunnassa. Kaikki nämät seikat, niin sanovat vanhat sadut, tulevat
+näin pysymään polvesta polveen. Prinsessa pysyy tähtein selittäjän
+vankina, ja pitää häntä taikaisessa horroksessa viimeiseen päivään asti,
+jos vaan ei tuo salamielinen käsi tavoita tuota taiottua avainta ja
+lakkauta sitä noituusvoimaa, jonka vallassa tämä tenhottu vuori on.
+
+
+
+
+Prinsessain torni.
+
+
+Eräällä iltakävelyllä muuatta ahdasta, viikuna- ja kranaattipuiden ja
+myrttipensaiden varjoamaa notkoa ylöspäin, joka eroittaa linnan tilukset
+Generalifen tiluksista, tarkistui huomioni erääsen romantilaisen
+näköiseen Maurilaiseen torniin Alhambran ulkomuurilla, joka torni kohosi
+paljoa ylemmä puiden latvoja ja oli valaistuna laskevan auringon
+punasäteillä. Yksi ainoa akkuna oli notkoon päin, ja katsahtaissani
+siihen, tirkisti nuori nainen ulos, jonka pää oli kukkasilla koristettu.
+Minä näin selvästi, ettei hän ollut siihen ihmisluokkaan kuuluva, joka
+asuu linnan vanhassa tornissa, ja hänen pikainen ja ihana vilahuksensa
+paluutti minun muistiini noiden vangittuin kaunotarten selitykset
+haltijattarein saduissa. Nämät haaveelliset ajatukset saivat uutta
+vauhtia, kun Mateo sanoi minulle, että tämä oli _La Torre de las
+Infantas_ eli Prinsessain Torni, joka, tarun mukaan, oli saanut nimensä
+siitä, että Maurilaisten kuninkaiden tyttäret olivat siinä asuneet. Minä
+olen sittemmin käynyt tässä tornissa. Sitä ei tavallisesti näytetä
+muukalaiselle, vaikka se ansaitsee kaikkea mahdollista huomiota, sillä
+sen sisustaa sopii, rakennuslaadun kauneuden ja koristeiden sievyyden
+suhteen, verrata mihinkä Alhambran osaan hyvänsä. Keskimmäisen salin
+loisto, marmorisen suihkukaivonsa kanssa, korkeine holvikaarineen ja
+komeasti koristetun kattonsa kanssa, lehdityskuvauksineen ja
+stukki-teoksineen noissa pienissä mutta hyvin suhdallisissa kamareissa,
+vaikka niitä valitettavasti aika ja huono hoito on vahingoittanut,
+kaikki vahvistaa sen tarun totuutta, että se ennen muinoin on ollut
+kuninkaallisten kaunotarten asuntona.
+
+Se vanha haltija-ämmä, joka asuu Alhambran portaiden alla ja välistä
+käypi Tia Antonian iltaseuroissa, puhuu monta kummallista satua kolmesta
+Maurilaisesta prinsessasta, jotka muinoin heidän isänsä, eräs julma
+kuningas Granadassa, tähän torniin salpasi, ja joilla vaan öisin ajoin
+oli lupa ratsastella vuoritienoossa, jossa ei kukaan kuoleman
+rangaistuksen uhalla tohtinut heitä kohdata. Heidän nähdään, niin sanoo
+ämmä, vieläkin kuudan-öinä ratsastelevan yksinäisillä paikoilla pitkin
+vuoren kuvetta, komeasti puetuilla jalkojilla, kalliista kivistä
+hohtavina; mutta he katoavat heti kun heitä puhutellaan.
+
+Mutta ennenkuin menen etemmä kertomuksessani näistä prinsessoista,
+halunnee lukija saada jotain tietää tämän tornin kauniista
+asujattaresta, jolla oli nuot koristetut kiharat ja joka tirkisteli
+akkunasta ulos. Minä kuviin että hän joku aika tätä ennen on tullut
+naimiseen arvoisan invaliitiajutantin kanssa, joka, vaikka jo jokseenkin
+elähtänyt, on rohjennut ottaa nuoren Andalusialaisen utukan
+aviopuolekseen. Jospa tämä vanha kunnon soturi olis arvannut
+onnellisesti valita ja jospa Prinsessain Torni meidän aikanamme
+huomattaisiin turvallisemmaksi asunnoksi naisellisille kaunottarille,
+kuin Maurilaisten ajalla, jos saamme uskoa seuraavaa satua.
+
+
+
+
+Satu kolmesta kauniista prinsessasta.
+
+
+Ennen vanhaan hallitsi Granadassa eräs Maurilainen kuningas, jonka nimi
+oli Mohamed, mutta joka alamaisiltaan sai liikanimen _El Haygari_, eli
+Vasenkätinen. Muutamat sanovat häntä näin kutsuttaneen sentähden, että
+hän todella käyttikin vasenta kättä taitavammasti kuin oikeata; toiset,
+että hän aloitti joka asian hullusta päästä, eli toisin sanoen, pilasi
+kaikki mitä hän tekemään yritti. Varma on että hänellä, joko kovan onnen
+taikka oman taitamattomuuden tähden, oli alinomaisten vastusten kanssa
+taistelemista: kolmasti hän valtaistuimeltaan karkoitettiin, ja kertakin
+pääsi hän, kalastajaksi pukeuneena, töin tuskin hengissä Afrikaan
+pakenemaan. Kuitenkin oli hän yhtä urhoollinen kuin hurjapäinen, ja,
+vaikka vasenkätinen, hoiti hän miekkansa niin taitavasti, että
+urhoollisuudellaan aina uudelleen kohosi valtaistuimelleen. Mutta sen
+sijaan että olis vahingosta viisaaksi tullut, hänestä tuli yhä
+jäykkämielisempi ja yksipintaisuudessaan paatuneempi. Ne yleiset
+onnettomuudet, jotka hän täten saatti itselleen ja valtakunnalleen,
+saavat ne tietää, joilla on halua ruveta tutkimaan Arabialaisia
+aikakirjoja Granadasta; tässä sadussa puhutaan vaan hänen kodillisista
+asioistaan.
+
+Kun tämä Mohamed eräänä päivänä, hoviherrainsa kanssa, ratsasti
+Elvira-vuoren juurta pitkin, kohtasi hän muutamia ratsastajia, jotka
+palasivat partioretkeltä kristittyin maasta. Näillä oli muassaan pitkä
+jana hevos-aasia, joilla oli kuormana ryöstöksiä ja paljo vankeja
+molempaa sukupuolta. Näissä oli eräs kaunis, komeasti puettu tyttö,
+joka, itkien istuva ratsailla eikä näyttävä huolivan vierellään
+ratsastavan kaitsijanaisen lohduttavista sanoista, erittäinkin käänsi
+hänen huomionsa puoleensa.
+
+Kuningas ihastui hänen kauneuteensa ja sai joukon päämieheltä sen
+tiedon, että se eli päällikön tytär eräästä rajalinnasta, joka tällä
+partioretkellä oli hätäytetty ja ryöstetty. Mohamed vaati tyttöä
+kuninkaalliseksi osakseen, ja lähetti hänet haremiinsa (vaimolaansa)
+Alhambrassa. Täällä pyydettiin kaikin tavoin huojentaa hänen suruansa,
+ja enemmin ja enemmin rakastuva kuningas pyysi häntä kuningattareksensa.
+Hispanialainen kaunotar alussa ei suostunut hänen tarjoukseensa --
+kuningas oli uskoton eli mahomettilainen -- oli hänen maansa ilmeinen
+vihollinen -- ja mikä oli vielä pahempi, hän oli jokseenkin iällinen.
+
+Kuningas, nähdessään kiihkeydestään ei mitään apua olevan, päätti
+suosittaa puolelleen sen kaitsijanaisen, joka oli otettu vangiksi
+yhdessä tämän Hispanialaisen tytön kanssa. Nainen oli synnylleen
+Andalusialainen, jonka kristitty nimi on joutanut unhotuksiin, koska
+häntä Maurilaisissa saduissa ei mainita muuten kuin viekkaan Kadigan
+nimellä -- ja viekas hän olikin, niinkuin koko hänen historiansa
+osoittaa. Tuskin oli Maurilainen kuningas kahden kesken lyhyesti häntä
+puhutellut, kun hän jo huomasi kuninkaan syiden tärkeyden ja puolusti
+hänen asiaansa nuorelle valtiattarelleen.
+
+"Ohoh!" huudahti nainen, "mitäpä tässä on itkemistä ja ruikuttamista?
+Eikö ole parempi olla valtijatar tässä kauniissa linnassa kaikkine
+puutarhoineen ja suihkukaivoineen, kuin olla salvattuna isänne vanhassa
+rajatornissa? Ja että tuo Mohamed on uskoton, mitä se tekee? Te naitutte
+hänelle, ettekä hänen uskonnolleen; ja jos hän on vähän vanha, sitä
+pikemmin pääsette leskeksi ja olette omassa vallassanne; muuten olette
+hänen vallassaan ja teistä tulee joko kuningatar tahi orja. Kun ollaan
+ryövärin käsissä, parempi on myödä kalunsa hyvästä hinnasta, kuin
+menettää se ilmeisen väkivallan kautta."
+
+Viekkaan Kadigan syyt voittivat. Hispanialainen kaunotar pyyhki
+kyynelensä pois ja rupesi Vasenkätisen puolisoksi; menipä, ainakin näön
+vuoksi, kuninkaallisen puolisonsa uskontoonkin, ja hänen viekkaasta
+kaitsijastaan tuli heti innollinen Mahomettilainen; juuri silloin tämä
+saikin tuon Arabialaisen nimen Kadiga, ja nyt sai hän luvan jäädä
+kuningattarensa uskopalvelijaksi.
+
+Tarpeellisen ajan kuluttua tuli Maurilaisesta kuninkaasta kolmen
+armahisen, yhtä haavaa syntyneen tyttären ylpeä ja onnellinen isä, hän
+olis ehkä suonut niiden olevan kolme poikaa, mutta hän lohdutti mieltään
+sillä ajatuksella, että kolme tytärtä yhtä haavaa toki oli jokseenkin
+kaunis asia miehelle, joka oli jo jotensakin elähtänyt ja vasenkätinen!
+
+Niinkuin kaikilla Mahomettilaisilla oli tapana, kutsutti hän tähtein
+selittäjät tämän onnellisen tapauksen johdosta eteensä. Nämät asettivat
+kolmen prinsessan horoskopan (ennustuspeilin) esiin ja pudistivat
+päätänsä. "Tyttäret, oi kuningas," he sanoivat, "ovat aina vaarallinen
+omaisuus; mutta nämät erittäinkin vaativat sinun valppauttasi, kun ovat
+naima-ikään tulleet; ota heidät silloin siipeisi suojaan äläkä usko
+heitä kenenkään muun haltuun."
+
+Mohamed Vasenkätinen tunnustettiin hoviherrainsa kesken viisaaksi
+mieheksi, ja tottapa hän itsekin luuli hänensä viisaaksi. Tähtein
+selittäjäin ennustus ei juuri suuresti häntä huolettanut, sillä hän
+luotti sukkeluuteensa, jolla muka luuli voivansa vartioida tyttärensä ja
+voittaa sallimuksen.
+
+Nämät kolmoiset olivat kuninkaan viimeinen aviollinen uroteko; hänen
+kuningattarensa ei synnyttänyt hänelle useampia lapsia ja kuoli ennen
+muutamain vuotten kuluttua, uskoen pienet tyttärensä kuninkaan
+rakkaudelle ja viisaan Kadigan uskollisuudelle.
+
+Monta vuotta oli vielä kuluva, ennenkuin prinsessat ennättivät tuohon
+vaaralliseen ajankohtaan -- naima-ikään. "Hyvä on kuitenkin olla ajoissa
+varovainen," sanoi viisas kuningas, ja päätti lähettää heidät
+kuninkaalliseen Salobrenna linnaan kasvatettaviksi. Tämä oli komea
+palatsi vahvassa Maurilaisessa linnassa, erään kukkulan huipulla, josta
+näki Keskimerelle. Se oli kuninkaallinen pakopaikka, johonka Maurilaiset
+kuninkaat sulkivat semmoisia sukulaisiaan, jotka voivat tulla heidän
+vakuudelleen vaarallisiksi, ja jossa he antoivat niiden elää hyvillä
+päivillä ja kaikenlaisissa huvituksissa, joiden keskellä ne viettivät
+elämänsä hekumallisessa joutilaisuudessa.
+
+Täällä nyt nämät prinsessat elelivät, erillään maailmasta, mutta
+huvituksilla ympäröittyinä ja nais-orjain palvelemina, jotka jo ennen
+kuultuansakaan pienimmissäkin noutivat heidän mieltänsä. Heillä oli
+ihanoita puutarhoja virvoituksekseen, joissa oli yltäkyllin hedelmiä ja
+kukkia mitä harvinaisimpia, ja lemuilevia lehtoja ja sulohajuisia
+kylpylaitoksia. Kolmelta sivulta näki linnasta erääsen uhkeaan,
+kaikenlaisista kukista ja puista loistavaan laksoon, korkeain
+Alpuxarra-vuorten keskellä, neljänneltä näki sieltä avaralle,
+päivänloistoiselle merelle.
+
+Tässä ihanassa asunnossa, lauhkeassa ilman-alassa ja kirkkaan taivaan
+alla, kasvoivat nämät kolme prinsessaa ihmeellisen ihanoiksi; mutta
+vaikka kaikki samaan laatuun kasvatettiin, havaittiin heissä kumminkin
+jo aikaisin merkkiä suureen erilaisuuteen heidän luonteissaan. Heidän
+nimensä olivat Zayda, Zorayda ja Zorahayda, ja sama oli järjestys heidän
+iässäkin, sillä heidän syntymisensä väliä oli ollut tasalleen kolme
+minuuttia.
+
+Zayda, vanhin tyttö, oli luonnoltaan pelkäämätön ja sisartensa
+valtijatar kaikissa, niinkuin hän oli ensiksi maailmaankin tullut. Hän
+oli utelias ja tiedonhaluinen, ja tahtoi juurtajaksain tutkia kaikki
+asiat.
+
+Zorayda harrasti suuresti kauneutta ja ihanuutta, mikä luultavasti oli
+syynä siihen, että hän niin mielellään katseli kuvaansa peilissä tahi
+lähteessä, ja rakasti kukkasia, hohtokiviä ja muita sieviä koristeita.
+
+Zorahayda, nuorin, oli lempeä ja arka ja ylen herkkätuntoinen, mikä
+näkyi siitä paljoudesta mielikukkasia, lintuja ja eläviä, jotka hän oli
+lemmikeikseen valinnut ja joita hän rakasti hellimmästi. Hänenkin
+huvituksensa olivat laukeata laatua ja osoittivat aina miettiväistä ja
+hurmehtivaista luonnetta. Hän saatti useita tuntia istua balkongilla ja
+katsoa, tuijotella tuikkiviin tähtiin kesäisenä yönä tahi silmäillä
+kuutamoiselle merelle; ja tämmöisissä tiloissa taisi jonkun kalastajan
+rannalta vienosti kuuluva laulu, tahi jonkun Maurilaisen huilun ääni
+liukuvassa veneessä, viehättää häntä mitä suloisimmasti. Mutta vähinkin
+kapina luonnossa täytti hänen sielunsa kauhistuksella, ja ukkosen
+jyrähys voi panna hänet tainnuksiin.
+
+Vuosia kului, onnellisia ja rauhallisia; viisas Kadiga, jolle prinsessat
+olivat uskotut, oli velvollisuudessaan uskollinen ja hoiti heitä
+väsymättömällä huolella.
+
+Salobrenna-linna oli, niinkuin olemme sanoneet, eräälle kukkulalle meren
+rannikolla rakettu. Yksi ulkoisista muureista kulki kukkulan etupuolta
+pitkin, kunnes ulottui erääsen kallioon, jonka juurella ranta oli kapea
+ja hietainen, jolle laineet loiskivat. Vähäinen Vartijatorni tällä
+kalliolla oli huvihuoneeksi laitettuja ristikko-akkunoilla varustettu,
+että meren ilma sisään pääsisi. Täällä oli prinsessain tapa kuluttaa
+päivän helteistä aikaa.
+
+Utelias Zorayda istui kerran huvihuoneen akkunassa, sillä aikaa kun
+hänen sohvilla lepäävät sisarensa olivat siestassaan eli
+paivällis-unessaan. Hänen huomioonsa oli pystynyt eräs vene, jota
+soudettiin pitkin rantaa, mutta määräisillä vedoilla. Sen lähemmä
+tultua, näki hän sen olevan aseellisia miehiä täynnä. Vene laski
+ankkuriin tornin juurelle; joukko Maurilaisia sotamiehiä nousi maalle,
+tuolle kapealle rannalle, tuoden muassaan useampia kristityitä vankia.
+Utelias Zorayda herätti sisarensa, ja kaikki kolme tirkistelivät
+varovasti tiheiden varjostimien valitse, jotka kaihtivat heitä tulijain
+silmiltä. Vankein joukossa oli kolme hispanialaista ritaria komeissa
+puvuissa. He olivat nuoruuden kukoistuksessa ja jalon näköiset, ja ylevä
+ryhti heidän käytöksessään, vaikka olivat kahleissa ja vihollistensa
+vallassa, osoitti uljasta sielua. Prinsessat katselivat heitä säälivin
+ja sykkivin sydämin. Koska heitä tässä linnassa oli pidetty palvelevain
+naisorjain joukkoon suljettuina, ja ketään muita miehellisestä
+sukupuolesta näkemättä, kuin mustia orjia ja raakoja kalastajia
+rannalla, niin eipä ollut kumma että, kun he näkivät kolme ritaria
+nuoruuden ja miehuullisen kauneuden kukoistuksessa, tämä vaikutti heissä
+ankaran mielenkuohun.
+
+"Onko koskaan jalompi olento tallannut maata, kuin tuo punapukuinen
+ritari on?" huudahti Zayda, vanhin sisarista. "Katsokaapa kuinka
+uljaasti hän liikkuu, juurikuin kaikki hänen ympärillään olisivat
+orjia!"
+
+"Entäs tuo keltapukuinen!" huudahti Zorayda. "Mikä iha! mikä sievyys!
+mikä ylevyys!"
+
+Hellä Zorahayda ei virkkanut mitään, mutta salaa hän katsoi
+vihriäpukuisen etevimmäksi.
+
+Prinsessat viipyivät akkunoissa, kunnes vangit olivat menneet heidän
+näkyvistään; sitten vetivät he syviä huokauksia, katsoivat toisiinsa
+vähän aikaa ja istuivat, aateksivaisina ja surullisina, sohvilleen.
+
+Viekas Kadiga tapasi heidät tässä tilassa, he kertoivat hänelle mitä
+olivat nähneet, ja yksin tuon vanhan apunaisenkin sydän lämpeni.
+
+"Nuorukais-raukkoja!" huudahti hän, "lyön veikan, että heidän
+vankiutensa saattaa monen kauniin ja ylhäisen naisen sydämen pakahtumaan
+heidän isänmaassansa! Ah lapsukaiseni! Tuskin saatatte ajatellakaan
+minkäkaltaista elämätä nuot ritarit elävät heidän omassa maassansa.
+Kuinka komeita ne keihäispelit ovat! Mikä viehtymys naisiin! Kuinka
+helliä puheita, kuinka ihanoita serenaateja!"
+
+Zaydan uteliaisuus tuli nyt oikein kiihkeäksi, hän oli kyselemään
+kyllästymätön ja houkutteli vanhalta apunaiselta mitä viehättävimpiä
+selityksiä tämän nuoruuden seikoista ja syntymämaasta. Kaunis Zorayda
+nousi istumasta ja katseli ylpeästi kuvaansa peilissä, kun
+Hispanialaisten naisten kauneus ja hempeys tuli puheeksi, jota vastoin
+Zorahayda hillitsi nousevaa huokausta, kun selitettiin serenaateja
+kuutamessa.
+
+Joka päivä kyseli utelias Zayda noita samoja asioita, ja joka päivä
+jutteli viekas apunainen kertomuksensa uudelleen, joita kaunottaret
+kuuntelivat osanottavaisuudella mitä hartahimmalla, vaikka silloin
+tällöin huokauksiin puhkeillen. Viekas vanhus alkoi viimein miettiä mitä
+vallattomuutta hän oli hankkeille panemassa. Hän oli tottunut
+ajattelemaan näitä prinsessoja ainoastaan lapsiksi, mutta ne olivat
+huomaamatta vaurastuneet hänen hoidossaan ja esiintyivät nyt kolmena
+kukoistavana naima-ikäisenä neitona. Jo on aika, ajatteli palvelija,
+että annan kuninkaalle tiedon.
+
+Mohamed Vasenkätinen istui eräänä aamuna sohvallaan muutamassa
+viileässä salissa Alhambrassa, kun orja tuli Salobrenna-linnasta,
+sanansaattajana viisaalta Kadigalta, joka toivotti hänelle onnea hänen
+syntymäpäiväkseen. Orja ojensi samassa kuninkaalle pienoisen sievän
+korin, täynnä kukkia, joiden seassa, viini- ja viikunapuun lehtiä
+alustana, oli persikka kukkansa kanssa, aprikka untuvineen ja nektariini
+suloisen kasteensa kanssa, ja nämät kaikki houkuttelevan kypsyyden
+aikaisessa iässä. Kuningas tunsi Itämaisen kukkais- ja hedelmäkielen ja
+arvasi hetikohta lahjan tarkoituksen.
+
+"Niin on siis," sanoi hän, "tähtein selittäjäin osoittama vaarallinen
+ajankohta tullut; tyttäreni ovat naima-iässä. Mitä pitää minun tehdä? He
+ovat kätkössä miesten silmiltä; he ovat viisaan Kadigan katsannossa --
+kaikki hyvin hyvästi -- mutta he eivät ole minun omassa hoidossani,
+niinkuin tähtein selittäjät sääsivät. Minun täytyy koota heidät siipeini
+alle, enkä saa minä luottaa kenenkään toisen valppauteen."
+
+Sitten antoi kuningas käskyn että yksi torni Alhambrassa oli kuntoon
+pantava prinsessoja varten, ja lähti henkivartionsa etunenässä
+Salobrenna-linnaan, itse omassa korkeassa persoonassaan viedäkseen heitä
+heidän uuteen kotiinsa.
+
+Kolmen vuoden paikoille oli kulunut siitä kun Mohamed oli tyttäriään
+nähnyt, ja tuskin taisi hän silmiään uskoa nähdessään sen ihmeellisen
+muutoksen, mikä tällä lyhyellä ajalla oli heidän näössään tapahtunut.
+Tällä ajalla olivat he käyneet tuon ihmeellisen rajalinjan yli
+naisellisessa elämässä, joka eroittaa huiman, sivistymättömän ja
+ajattelemattoman tytön kukoistavasta, kainosta ja ajattelevaisesta
+naisesta. Se on ikäänkuin tulla La Manchan aukeilta, harmailta ja
+ikäviltä lakeuksilta Andalusian uhkeihin laksoihin ja kukoistaville
+kunnaille.
+
+Zayda oli pitkä ja sirovartinen, ryhti jalo ja silmä läpipystyvä. Hän
+astui sisään uljaasti ja luontevasti, teki syvän kumarruksen
+Mohamedille, ja kohteli häntä pikemmin kuninkaanansa kuin isänänsä.
+Zorayda oli varrelleen kohtalainen, silmä viehättäväinen, käytös
+luonteva ja ihana ja kauneus erinomainen, koristeilla mitä kauniimmilla
+ylennetty. Hän läheni isäänsä hymysuin, suuteli hänen kättänsä ja
+tervehti häntä muutamilla säijejaksoilla eräältä yleisesti mieleiseltä
+Arabialaiselta runoilijalta, mikä hyvin kelpasi kuninkaalle. Zorahayda
+oli arka ja pelkuri, pienempi sisariaan, ja hänen kauneutensa sitä
+hellää ja lauhkeata laatua, joka etsii rakkautta ja suojelusta. Hän ei
+ollut niinkuin hänen vanhempi sisarensa vallitsemaan luotu, eikä
+niinkuin toinen lumoamaan, vaan oli luontoaan pikemmin määrätty
+miehellisen rakkauden rintaan turvaumaan; siihen perehtymään ja siinä
+onnellinen olemaan. Hän läheni isäänsä pelvon alaisena, miltei horjuvin
+askelin, ja yritti ottamaan hänen kättänsä suudellakseen; mutta kun hän
+katsoi isäänsä silmiin ja näki niissä isällisen hymyn heloittavan,
+puhkesi hänen luonteensa hellyys ilmi ja hän kävi sylin hänen kaulaansa.
+
+Mohamed Vasenkätinen katseli kukoistavia tyttäriään tunteella, jossa oli
+sekä ylpeyttä että hätäisyyttä; sillä iloitessaan heidän kauneudelleen
+muisti hän samalla tähtein selittäjäin ennustuksen. "Kolme tytärtä!
+kolme tytärtä!" kertoi hän itsekseen, "ja kaikki naima-iässä. Tässä on
+houkuttelevia Hesperian hedelmiä, jotka tarvitsevat hirviötä
+vartijakseen."
+
+Hän aikoi nyt lähteä paluumatkalleen Granadaan, lähetti sanansaattajia
+edeltäkäsin viemään käskyä, että jokaisen piti pysyä poissa siltä tieltä
+jota hän aikoi matkustaa, ja että kaikki ovet ja akkunat olivat
+suljettavat prinsessain lähetessä. Sitten lähti hän matkaan, mustan,
+hirveän-näköisen, loisteisiin sota-asuihin puetun ratsastaja-joukon
+saattelemana.
+
+Prinsessat, keveästi verhottuina, ratsastivat kuninkaan rinnalla,
+valkoisilla, kauniilla hevosilla, joiden kullalla ommellut samettiset
+satulavaipat pitkin maata laahasivat; suitset ja jalustimet olivat
+kullasta ja silkkiohjakset koristetut helmillä ja kalliilla kivillä.
+Hevosilla oli niinikään pienet hopeakellot, jotka, hevosten verkalleen
+liikkuessa, hyvä-äänisesti kilisivät. Onneton se, joka viipyi tiellä,
+kuultuaan nämät helisevät kellot! Ratsastajilla oli käsky armotta hakata
+hänet maahan.
+
+Lähetessään Granadaa tämä loistoisa kulkue saavutti Xenil-joen rannoilla
+vähäisen joukon Maurilaisia sotamiehiä, jotka kuljettivat muutamia
+vankeja. Sotamiehet eivät ennättäneet päästä tieltä pois, jonkatähden he
+heittäysivät kasvoilleen maahan, käskien vankinsa tehdä samaten. Vankien
+joukossa oli juuri nuot kolme ritaria, jotka prinsessat olivat
+huvihuoneesta nähneet. Nämät eivät käskyä ymmärtäneet, taikka olivat
+liian ylpeät sitä totellakseen, he jäivät seisomaan ja katselivat
+tarkasti tuota lähenevää kulkuetta.
+
+Kuningas leimahti vihaan tästä käskyinsä ylenkatseesta. Hän paljasti
+miekkansa, ratsasti luoksi ja oli juuri antaa vasenkätisen iskun, joka
+ainakin yhdelle ritarille olis tuottanut surman, kun prinsessat tuota
+pikaa riennähtivät hänen ympärilleen ja rukoilivat armoa vankeille;
+yksin pelkoinen Zorahaydakin unhotti arkuutensa ja käytti kaikkea
+sulopuheisuuttaan heidän pelastuksekseen. Mohamed malttoi mielensä, kun
+joukon johtaja heittäysi hänen jalkainsa juurelle.
+
+"Älä anna viekoitella sinuas, oi kuningas, tekemään tekoa, josta voisi
+syntyä paljo pahennusta valtakunnassasi. Nämät ovat kolme urhoollista
+ja jalosukuista Hispanialaista, jotka otettiin vangiksi tappelussa,
+jossa ottelivat kuin leijonat, he ovat korkeata sukua ja kykenevät
+antamaan sinulle runsaat lunnaat." -- "Hyvä," sanoi kuningas, "minä
+säästän heidän henkensä, mutta rankaisen heidän rohkeutensa, -- lähetä
+heidät niihin punaisiin torniin, orjina työtä tekemään."
+
+Mohamed teki nyt yhden noita tavallisia vasenkätisiä haira-iskujaan.
+Tässä häiriöisessä kohtauksessa olivat prinsessain hunnut heilahtaneet
+niskoille, ja heidän heleä kauneutensa paljastunut; ja puhettaan
+jatkaessaan oli kuningas antanut tälle kauneudelle aikaa tehdä täyden
+vaikutuksensa. Siihen aikaan rakastuivat ihmiset paljoa pikemmin kuin
+nyt, jonka näkee kaikista vanhoista kertomuksista; ei siis kumma että
+kolmen ritaria sydämet hetikohta voitettiin, olletikin kun kiitollisuus
+enensi heidän ihastustaan. Vähän kumma on kuitenkin, vaikka kyllä varma,
+ettei yksikään heistä viehtynyt yhteen ja samaan prinsessaan, vaan kukin
+rakasti omaansa. Prinsessat puoleltaan olivat enemmin kuin koskaan ennen
+ihastuksissaan vankien ylevään käytökseen, ja kätkivät sydämeensä kaikki
+mitä olivat kuulleet heidän urhoollisuudestaan ja ylhäisestä synnystään.
+
+Matkue jatkoi kulkuaan; nuot kolme prinsessaa ratsastivat aateksivaisina
+kelloilla huolitelluilla jalkojillaan, luoden silloin tällöin salaisen
+silmäyksen taaksensa noihin kristittyihin vankeihin, joita kuljetettiin
+heille määrättyyn vankihuoneesen punaisissa torneissa.
+
+Prinsessoille valittu asunto oli loistoista minkä voi mieleen kuvailla.
+Se oli eräässä tornissa kappaleen matkaa Alhambran suuresta linnasta,
+vaikka oli saman suuren muurin sisällä, joka ympäröitsi koko kukkulaa.
+Sen toinen puoli antoi linnaan päin, ja tällä puolen, sen juurella, oli
+vähäinen, harvinaisilla kukilla koristettu puutarha. Toiselta puolen
+näkyi syvä notko, joka eroitti Alhambran tilukset Generalifen
+tiluksista. Tornin sisäpuoli oli jaettu pieniksi ihanoiksi, keveään
+Arabialaiseen laatuun somasti koristetuiksi kamareiksi, jotka
+ympäröitsivät korkeata salia, jonka kupulaki ylettyi liki
+tornin huippua. Salin seinät ja laudoitus olivat kaunistetut
+lehdityskuvauksilla ja koholeikkauksilla, joissa kultaa ja hohtavia
+värejä välkkyi. Keskellä lattiata oli suihkukaivo alabasterista,
+ympäröitty lemuavilla pensailla ja kukilla, ja vettä suihkuttava, joka
+vesi viilistytti koko rakennuksen, levittäen suloista lorinata
+ympärinsä. Seinillä rippui yleensä kulta- ja hopealankaisia
+linnunhäkkiä, laululintuineen, jotka välkkyivät lukemattomilla väreillä
+ja pitivät viserrystä mitä suloisinta.
+
+Puheena oli käynyt että prinsessat, ollessaan Salobrenna-linnassa,
+olivat olleet erinomaisen ilomielisiä, kuningas oli sentähden luullut
+heidän kokonansa ihastuvan Alhambraan. Hänen hämmästyksekseen alkoivat
+he murehtia ja käydä alakuloisiksi ja tyytymättömiksi kaikkeen mitä
+heidän ympärillään oli. Kukat eivät haisseet heille hyvältä, satakielen
+laulu häiritsi heiltä yölevon, ja alabasterilähteen iäinen lorina ja
+loiskina aamusta iltaan ja illasta aamuun tuskastutti heidät kokonansa.
+
+Kuningas, joka oli kärty- ja kiivasluontoinen, otti ensin tämän kovin
+pahaksensa; mutta hän huomasi tytärten nyt tulleen siihen ikään, jolloin
+naisen sielu lähtee ylemmä lentämään ja jolloin hänen toivomustensa ala
+avartuu. "He eivät ole enää lapsia," sanoi hän itsekseen, "he ovat
+vaurastuneet ja tarvitsevat esineitä, jotka heitä miellyttävät." Hän
+lähetti nyt käskemään luoksensa kaikki räätälit, juveelisepät, ja
+kulta- ja hopeasepät Granadan Zacatinista, ja prinsessoille annettiin
+ylenmäärin silkkisiä, kultavaatteisia ja prokaattisia leninkejä,
+kasmiri-saaleja, helmi- ja timanttikaularihmoja, sormuksia,
+rannerenkaita, ja muita kalliita kaluja jos minkälaisia.
+
+Ei mistään apua; prinsessat, vaikka kaikella tällä koreudella
+ympäröityt, pysyivät yhä kalpeina ja kuihtuvina, ollen kuin kolme samaan
+varteen lakastunutta ruusunuppusta. Kuningas ei tiennyt miten
+menettelisi. Hänellä oli tavallisesti kiitettävä luottamus
+päättämyskykyynsä, eikä ottanut hän koskaan neuvoa toiselta. "Mutta
+kolmen naimaikäisen tyttären oikut ja päähänpistot," sanoi hän, "antavat
+kyllä viisaimmallekin miehelle miettimistä." Tämän tähden otti hän nyt
+ensi kerran eläissään neuvoa toiselta.
+
+Se, jolta hän sitä pyysi, oli tuo kokenut kaitsija-nainen.
+
+"Kadiga," sanoi kuningas, "minä tiedän sinun olevan viisaimpia naisia
+koko maailmassa, samoin kuin luotettavimpiakin; näistä syistä olen aina
+tähän asti antanut sinun olla tytärteni likeisin kaitsija. Isä ei saata
+olla kyllin varuisa, semmoista luottamusta antaessaan. Sentähden tahdon
+että otat selvän tuosta salaisesta taudista, joka prinsessoja vaivaa, ja
+keksit keinoja, millä he jälleen saadaan terveiksi ja iloisiksi."
+
+Kadiga lupasi ehdottoman kuuliaisuuden. Hän tiesikin prinsessaan taudin
+paremmin kuin he itse tiesivät. Kuitenkin pysyi hän heidän kanssansa
+torniin sulkeutuneena ja koki heidän huomaamattaan luikkia heidän
+luottamukseensa.
+
+"Lapsukaiseni, miksi olette noin surulliset ja alakuloiset näin
+kauniilla paikalla, jossa teillä on kaikkea mitä sydämenne voi halata?"
+
+Prinsessat katsoa, tuijottivat kamarin seinille, mitään ajattelematta,
+ja huokasivat.
+
+"Mitä enempää soisitte teillenne? Hankinko teille sen ihmeellisen
+papukaijan, joka puhun kaikkia kieliä ja on Granadan paras huvitus?"
+
+"Mahdotonta!" huudahti Zayda prinsessa; "ilkeä kirkuja, joka loruaa
+muutamia sanoja ilman mitään järjestystä; houru mokomaa otusta
+suvaitsee."
+
+"Panenko noutamaan marakattia Gibraltarin kalliolta, että se teitä
+ilveillään huvittaisi?"
+
+"Marakattia! hyi!" huusi Zorayda; "tuota ihmisten iljettävää
+osottelijata; minä vihaan mokomia eläimiä."
+
+"Mitä sanotte kuuluisasta mustasta laulajasta Kasemista, joka on
+Marokkon kuninkaallisesta vaimolasta? Hänellä kuuluu olevan ääni kaunis
+kuin naisella."
+
+"Minua alkaa peloittaa heti kun näen noita mustia orjia," sanoi sievä
+Zorahayda; "ilmankin olen kadottanut kaiken halun musiikiin."
+
+"Ah lapsukaiseni, niin et sanoisi," vastasi viekas vanhus, "jos olisit
+kuullut sen musiikin jonka minä kuolin eilen-illalla niiltä kolmelta
+Hispanialaiselta ritarilta, jotka matkallamme kohtasimme. Mutta Jumalan
+nimessä, lapset, miksi noin punastutte ja näytätte noin hätäisiltä?"
+
+"Ei se ole mitään, Kadigaseni, kerro, kerro vaan."
+
+"No niin; kun minä eilen-illalla kuljin punaisten tornien sivuitse, näin
+minä noiden kolmen ritarin levähtävän päivän töistä. Yksi soitti
+kitarria -- niin ihanasti! ja ne toiset kaksi lauloivat vuorottain, ja
+niin kauniisti, että vartijat seisoivat kuin kuvapatsaat eli tenhotut
+ihmiset. Allah minulle anteeksi suokoon! En tainnut muuta kuin tulla
+liikutetuksi kuullessani noita lauluja syntymäseudultani. Entäs -- nähdä
+kolme niin nuorta kaunista miestä kahleissa ja orjuudessa!"
+
+Tässä helläluonteinen vanhus ei voinut pidättää kyyneliään.
+
+"Kenties saattaisit sinä, Kadigaseni, laittaa niin että saisimme nähdä
+ne ritarit," sanoi Zayda.
+
+"Minäkin ajattelen," sanoi Zorayda, "että hiukkanen musiikia olis oikein
+virkistäväistä."
+
+Arka Zorahayda ei sanonut mitään, vaan kävi syliksi Kadigan kaulaan.
+
+"Allah minua varjelkoon!" huudahti kavala ämmä; "mitä sanotte, lapset?
+Isänne hetikohta tapattais meidät, jos semmoista kuulisi. Arvattavasti
+ovat nämät ritarit hyvästi kasvatettuja ja ylevämielisiä nuorukaisia;
+mutta mitäpä siitä? He ovat teidän uskonne vihollisia ja te ette saa
+heitä kauhistumatta ajatellakaan."
+
+Naisella, olletikin naimaiällä olevalla, on luja tahto ja ihmeteltävä
+rohkeus, joka ei peljästy vaaroista eikä kielloista. Prinsessat
+riensivät vanhan kaitsijanaisen ympärille, suutelivat ja hyväilivät
+häntä, sanoen kiellon saattavan heidän sydämensä pakahtumaan.
+
+Mitä oli naisen tehtävä? Epäilemättäkin oli hän viekkahin nainen koko
+maailmassa ja kuninkaan uskollisimpia palvelijoita, mutta hirvesikö hän
+muutamain kitarrin näppäysten tähden nähdä kolmen ihanan prinsessan
+sydämen pakahtuvan? Ilmankin, vaikka hän niin kauan oli ollut
+Maurilaisten tykönä ja, uskollisena palvelijana, samoin kun hänen
+emäntänsäkin oli muuttanut uskontonsa, hän toki oli Hispanialainen
+syntyjään ja ikävöitsi kristin-uskoa sydämessään. Niinpä rupesi hän nyt
+miettimään miten hänen sopisi täyttää prinsessain pyyntö.
+
+Nuot kristityt vangit, noissa punaisissa torneissa, olivat erään
+pitkäpartaisen, hartiokkaan uskonhylkääjän vartioittavina, jonka nimi
+oli Hussein Baba, ja jota sanottiin kovin rahan-ahneeksi. Nainen meni
+salaa tämän luoksi, laski ison kultarahan hänen käteensä ja sanoi:
+"Hussein Baba, ne kolme prinsessaa, jotka ovat torniin suljetut ja
+valitettavasti ilman minkäänlaisia huvituksia, ovat kuulleet puhuttavan
+niiden kolmen Hispanialaisen ritarin soitannollisesta taidosta ja
+haluavat suuresti saadakseen kuulla heidän taitoansa. Olen vakuutettu
+että sinulla on kovin hellä sydän taitaakses kieltää tätä viatonta
+huvitusta."
+
+"Mitä? Ettäkö minun pääni istuis irvistelemässä oman tornini portin
+päällä? Sillä se olisi palkkani, jos kuningas sais tietää.
+
+"Siitä ei mitään vaaraa; sinä saatat laittaa niin että prinsessain halu
+täytetään, ja ettei heidän isänsä kumminkaan saa siitä vähintäkään
+vihiä. Sinä tiedät sen syvän notkon ulkopuolella muuria, joka on heti
+tornin alapuolella. Anna niiden kolmen kristityn vangin tehdä siellä
+työtä ja jouto-aikoinaan soitella ja laulaa, niinkuin omiksi huvikseen.
+Sillä tavoin saavat prinsessat akkunoistaan kuulla heitä, ja sinä saat
+olla vakuutettu että tulet kunniallisesti palkituksi mieluisuudestasi."
+
+Lopetettuaan puheensa likisti vanhus hellästi uskonkieltäjän kättä,
+jättäen siihen vielä yhden kultarahan.
+
+Hänen kaunopuheisuutensa oli vastustamaton. Päivällä sen jälkeen vietiin
+ne kolme ritaria laksoon työtä tekemään. Puolenpäivän helteen aikana,
+kun heidän kumppanissa nukkuivat varjossa ja vahti nuokkui paikallaan,
+istuivat he nurmikkoon tornin juurelle ja lauloivat erään Hispanialaisen
+laulun, kitarrilla säistäen.
+
+Notko oli syvä ja torni korkea, mutta heidän äänensä kuuluivat selvästi
+puolenpäivän ajan hiljaisuudessa. Prinsessat kuuntelivat balkongilla; he
+olivat oppineet Hispanian kieltä tuolta vanhalta naiselta ja laulun
+suloisuus ja hellämielisyys liikutti heitä. Mutta viekas Kadiga sitä
+vastoin vihastui hirmuisesti. "Allah meitä varjelkoon!" huusi hän, "he
+laulavat teille rakkauden-laulua. Onko mokomaa rohkeutta kuultu? Minä
+riennän orjain päällysmiehen luoksi, ja toimitan niin että saavat aika
+selkäsaunan."
+
+"Mitä! antaako noin kauniille ritareille selkäsauna, sen tähden että
+noin ihanasti laulavat!" Kolmea kaunista prinsessaa kauhistutti
+ajatellakin semmoista. Vastoin kaikkea siveellistä närkästystään, oli
+vanhus luonnolleen sovinnollinen ja helposti lepytetty. Ilmankin näytti
+musiiki tekevän hyvän vaikutuksen hänen nuoriin emäntiinsä. Kukoistava
+punoitus oli jo noussut näiden kasvoihin, ja heidän silmänsä alkoivat
+kiilua. Vanhus ei siis enää väittänyt mitään ritarien rakkaudenlaulua
+vastaan.
+
+Sen loputtua pysyivät prinsessat vähän aikaa ääneti; sitten otti Zorayda
+kantelen ja lauloi suloisella, vaikka heikolla ja vapisevalla äänellä,
+vähäisen Arabialaisen laulun, jonka jälkisäije oli: "Ruusu piilee
+lehtien seassa, mutta kuuntelee mielellään satakielen laulua."
+
+Tästä hetkestä aikain tekivät ritarit melkein joka päivä työtä laksossa.
+Varuisasta Hussein Babasta tuli yhä taipuvaisempi ja päivä päivältä
+halukkaampi nukkumaan paikallansa. Välistä pidettiin kanssapuhetta
+lauluilla ja romansseilla, jotka tavallaan vastasivat toisiinsa,
+lausumalla molempain puolten helliä tunteita. Vähitellen ilmausivat
+prinsessat balkongille, kun taisivat sen tehdä vahtien näkemättä. Myös
+puhelivat he ritarien kanssa kukkasten kautta, joiden kuvakieli
+molemmin puolin tunnettiin: vaikeudet näissä ilmoituksissa lisäsivät
+niiden suloa ja vahvistivat tätä näin kummallisella tavalla syntynyttä
+viehtymystä; sillä rakkaus haluaa taistella vastusten kanssa ja menestyy
+paraiten kehnoimmassa maanlaadussa.
+
+Muutos, joka näistä salaisista kanssapuheista seurasi prinsessaan näössä
+ja mieli-alassa, hämmästytti ja ilahutti suuresti vasenkätistä
+kuningasta; mutta ei kukaan enemmin suurennellut siitä kun viisas
+Kadiga, joka piti sen oman viisaan hankkeensa seurauksena.
+
+Jo viimein keskeytyi tämä lennätin-sananvaihto; moneksi päiväksi ritarit
+herkesivät näkymästä laksossa. Kauniit prinsessat katselivat turhaan
+akkunan kautta. Turhaan ojensivat he joutsenen-valkoisia kaulojaan
+balkongin yli; turhaan lauloivat he, kuin pyydetyt satakielet
+häkeissään: ei vilahustakaan näkynyt heidän kristityistä rakastajistaan;
+ei ainoakaan sävel vastannut laksosta. Viekas Kadiga meni hankkimaan
+tietoja, ja palasi levottoman näköisenä. "Ah, lapsi kultani," huusi hän,
+"kylläpä näin mitä tästä kaikesta oli seuraava, mutta pitihän teidän
+saada tahtonne täytetyksi; nyt saatte ripustaa kantelenne pajuihin.
+Sukulaiset ovat nyt lunastaneet ne Hispanialaiset ritarit, ne ovat nyt
+Granadassa ja hankkiutuvat lähtemään isänmaahansa."
+
+Kauniit prinsessat tulivat tästä sanomasta kovin toivottomiksi. Zaydaa
+harmitti tämä heille osoitettu ylenkatse, kun he näin jätettiin
+jäähyvästiäkään sanomatta, Zorayda väänteli käsiään ja itki, katsoi
+peiliin, pyyhki kyynelensä ja itki jälleen. Armas Zorahayda kallistui
+balkongin yli ja itki hiljaisuudessa, ja hänen kyynelensä vuosivat
+kukkasille nurmikossa, jossa uskottomat ritarit niin usein olivat
+istuneet.
+
+Viisas Kadiga teki kaikkea mitä taisi lieventääkseen heidän suruansa.
+"Malttakaa mielenne, lapsukaiset," sanoi hän, "tämä ei ole mitään, kun
+siihen totutte. Se on maailman tavallista menoa. Ah! kun tulette niin
+vanhaksi kuin minä olen, te opitte oikein arvaamaan nuot miehet. Minä
+lyön veikan, että noilla ritareilla on kullakin heidän lemmetyisensä
+Cordovan tahi Sevillan kaunottarissa, ja että he kohta laulavat
+serenaateja heidän balkongeinsa alla, eivätkä enää ajattelekaan
+Maurilaisia kaunottaria Alhambrassa. Malttakaa siis mielenne, lapsi
+kullat, ja kiskokaa heidät pois sydämistänne."
+
+Kavalan Kadigan lohdutukset lisäsivät vaan kolmen prinsessan surua, ja
+he olivat kaksi päivää perin lohduttomina. Kolmantena aamuna tuli ämmä
+heidän kamariinsa, kokonansa vihoissaan.
+
+"Kuka olis uskonut noin paljon hävyttömyyttä löytyvän ihmisissä," huusi
+hän, tavattuaan sanoja vihallensa; "mutta syystäpä olenkin tullut
+rangaistuksi tästä petoksesta hyvää isäänne kohtaan. Älkää koskaan enää
+puhuko minulle noista Hispanialaisista ritareistanne."
+
+"No nyt, mitä on siis tapahtunut, Kadigaseni?" huudahtivat prinsessat,
+kiinteässä odotuksessa ja levottomuudessa.
+
+"Mitäkö on tapahtunut? -- Kavallus on tapahtunut, eli, mikä on melkein
+yhtä halpamaista, minulle on ehdotettu kavallusta, minulle,
+uskollisimmalle alamaiselle, luotettavimmalle kaikista kaitsijanaisista!
+Niin, lapsukaiseni, ne Hispanialaiset ritarit ovat rohenneet ehdottaa
+minulle, että houkuttelisin teidät karkaamaan heidän kanssansa Cordovaan
+ja rupeamaan heidän vaimoiksensa."
+
+Tässä peitti kelpo ämmä kasvonsa käsillään, ja laski harminsa ja
+närkästyksensä vapaasti valloilleen. Kauniit prinsessat punastuivat ja
+kalpenivat, ja kalpenivat ja punastuivat, vapisivat ja loivat silmänsä
+alas ja katsahtelivat hätäisesti toisiinsa, mutta eivät mitään
+virkkaneet. Kaiken tämän ohessa istui ämmä, edes takaisin huojuen,
+ankarassa mielenkuohussa, ja huudahti tuotuostakin kiivaasti: "Oi
+mokomaa häväistystä mikä minun piti kokea! Minun, joka olen uskollisin
+kaikista naispalvelijoista!"
+
+Viimein läheni häntä vanhin prinsessa, joka oli heistä rohkein ja aina
+kävi heidän etukynnessään, laski kätensä hauen olalleen ja sanoi: "No
+niin, Kadiga, jos olisimme halulliset karkaamaan noiden kristittyin
+ritarien kanssa, --olisiko se mahdollista?"
+
+Ämmä herkesi yhtäkkiä suremasta ja katsoi ylös. "Mahdollista," kertoi
+hän, "tottapa se mahdollista on. Ovathan ritarit jo lahjoneet
+uskonkieltäjän Hussein Baban, vahtimiesten kapteinin, ja sopineet
+asiasta? Entä sitten, pettää isänne! Isänne, joka on minuun luottanut!"
+Tässä laski ämmä surunsa taas valloilleen, tuutieli edes takaisin ja
+hykerteli kämmeniään.
+
+"Mutta eipä ole isämme meihin koskaan luottanut," sanoi vanhin
+prinsessa, "vaan on luottanut säppiin ja salpoihin ja kohdellut meitä
+kuin vankeja."
+
+"Niin, kyllähän se on tosi," vastasi vanhus, taas herjeten suremasta;
+"järjettömästi onkin hän kohdellut teitä, pitänyt teitä täällä
+suljettuina, kuluttamassa kukoistavaa nuoruuttanne yksinäisessä,
+vanhassa tornissa, juurikuin ruusuja, joiden on annettu lakastua
+kukkais-ruukussa. -- Mutta -- paeta syntymämaastanne!"
+
+"Ja onhan maa, johonka aiomme paeta, meidän äitimme syntymämaa, jossa
+saamme elää vapaudessa? Ja saammehan itsekukin nuoren kauniin miehen,
+vanhan ankaran isää sijaan?"
+
+"Niin, totta on sekin; ja teidän isänne, se täytyy minun tunnustaa, on
+sangen hirmuvaltainen; mutta -- tässä alkoi hän taas itkeä ja vaikeroida
+-- aiotteko jättää minut tänne, hänen kostonsa esineeksi?"
+
+"Emme sainkaan, Kadigaseni; saatathan sinä karata meidän kanssamme?"
+
+"Aivan oikein, lapseni; ja, totta puhuen, kun minä puhuttelin Hussein
+Babaa tästä asiasta, lupasi hän pitää huolen minusta, jos tahtoisin
+karata teidän kanssanne; mutta sitten, lapsukaiset, ajatelkaapa,
+oletteko valmiit luopumaan isänne uskonnosta?"
+
+"Kristin usko oli meidän äitimme uskonto alusta," sanoi vanhin
+prinsessa; "minä olen valmis rupeamaan siihen, ja niinpä luulen
+sisartenikin olevan."
+
+"Tosi on sekin!" huudahti uudelleen elostunut vanhus; "se oli teidän
+äitinne uskonto alusta, ja hän valitti katkerasti kuolinvuoteellaan,
+että oli luopunut siitä. Silloin lupasin hänelle pitää huolta teidän
+sieluistanne, ja minä olen iloinani kun näen, että ne nyt ovat hyvällä
+tiellä pelastukseen. Niin, lapsukaiseni, minäkin olen kristitty
+syntyjäni, olen pysynytkin kristittynä sydämessäni ja olen nyt päättänyt
+palata oikeaan uskoon. Minä olen puhunut tästä asiasta Hussein Baban
+kanssa, joka on syntyjään Hispanialainen, ja kotoisin eräästä paikasta
+likellä syntymäkaupunkiani. Hänkin haluaa yhtä kiihkeästi nähdäkseen
+jälleen entisen maansa ja palatakseen kirkon helmaan, ja ritarit ovat
+luvanneet että jos me, palattuamme syntymäseutuumme, tahdomme ruveta
+mieheksi ja vaimoksi, niin he kunniallisesti pitävät meistä huolen."
+
+Sanalla sanoen, tämä viekas ja edeltäkäsin miettivä ämmä oli
+neuvoitellut ritarien ja uskonhylkääjän kanssa, ja pitänyt tuuman heidän
+kanssansa karkauksesta. Vanhin prinsessa antoi hetikohta suostumuksensa
+siihen, ja hänen esimerkkinsä määräsi, niinkuin tavallisesti, hänen
+sisartensakin teon. Tosi on että nuorin epäröitsi, sillä hän oli arka ja
+pelkuriluontoinen, ja taistelu nousi hänen sielussaan tyttärellisen
+tunnon ja nuorellisen rakkauden välillä: jälkimäinen kumminkin voitti,
+niinkuin on tavallista, ja hiljaisuudessa, itkun ja huokausten kanssa
+taistellen, hankkiusi hän karkausretkelle.
+
+Jyrkässä kukkulassa, jolle Alhambra oli rakettu, oli muinaisina aikoina
+useita maan-alaisia käytäviä, jotka olivat kallioihin hakatut ja
+linnasta veivät useihin paikkoihin kaupungissa ja kaukaisille porteille
+Darron ja Xenilin rannoilla. Maurilaiset kuninkaat olivat eri ajoin
+niitä kaivattaneet, päästäkseen pakenemaan äkillisten kapinain aikana,
+ja salaisiksi kulkureijiksi yksityisissä yrityksissä. Useat niistä ovat
+nyt kokonaan hävinneet, toisia on vielä jäljellä, muutamat umpeen
+muuratut, toiset täynnä soraa ja pärtöä: muistomerkkiä Maurilaisten
+kuninkaiden varokeinoista ja sodallisesta kavaluudesta. Yhden tämmöisen
+käytävän kautta oli Hussein Baba luvannut viedä prinsessat eräälle
+portille kaupungin alapuolella, jossa ritarit seisoivat nopeine
+oriineen valmiina, viedäkseen koko joukon toiselle puolen rajaa.
+
+Määrätty yö tuli: prinsessain torni oli salvattu niinkuin tavallisesti,
+ja Alhambra oli sikeään uneen vaipuneena. Sydän-yön aikana kuunteli
+kavala Kadiga balkongilla erään akkunan ulkopuolella, joka oli
+puutarhaan päin. Uskonhylkääjä Hussein Baba oli jo sen alla, ja antoi
+sovitun merkin. Kaitsijanainen kiinitti köysiportaiden toisen pään
+balkongiin, laski toisen pään puutarhaan ja meni alas. Kaksi vanhempaa
+prinsessaa seurasivat häntä jyskävällä sydämellä; mutta kun vuoro tuli
+nuorimman prinsessan, Zorahaydan, epäili hän ja vapisi. Useita kertoja
+rohkeni hän panna pienen sievän jalkansa tikapuille ja vetäsi sen yhtä
+usein takaisin, jota tehdessä hänen kurja sydämensä sitä enemmin
+epäröitsi, kuta kauemmin hän viipyi. Hän loi ikävöitsevän silmäyksen
+taaksensa tuohon silkillä koristettuun kamariin; tosin oli hän elänyt
+siinä kuin lintu häkissä; mutta sen sisällä oli hän turvattu ja
+hätäilemätön: kuka taisi sanoa mitkä vaarat hänellä oli edessään, jos
+hän nyt lensi maailmalle! Sitten ajatteli hän urhoollista kristittyä
+rakastajaansa, ja hänen pieni jalkansa oli heti tikapuilla; sitten taas
+isäänsä, ja hän tempasi jalkansa äkisti takaisin. Mutta turhaan kokisin
+kuvailla taistelua näin nuoren ja hellan olennon sydämessä, joka kyllä
+rakasti kiihkeästi, mutta oli noin arka ja vähän maailmaa tunteva.
+
+Turhaan rukoilivat hänen sisarensa, turhaan torui kaitsijanainen,
+turhaan purki uskonhylkääjä kirouksia balkongin alla; pieni armas
+Maurilainen neito seisoi epäröiden ja kahden vaiheilla, juuri
+karkaamaisillaan, synnin makeuden kiusaamana, mutta sen vaaroja
+peljästyvänä.
+
+Joka silmänräpäys lisäsi ilmisaamisen vaaraa. Askelia kuului etäältä.
+"Yövartijat tekevät kiertoansa," huusi uskonhylkääjä; "jos viivymme,
+olemme hukassa. Prinsessa, tulkaa alas, muuten jätämme teidät."
+
+Zorahayda oli hetkisen aikaa hirmuisessa hädässä mitä tekisi; sitten
+päästi hän köysiportaat irti ja nakkasi ne tuskallisella
+päättäväisyydellä alas balkongilta.
+
+"Päätös on tehty," huusi hän; "karkaus ei olekaan enää minun vallassani!
+Allah teitä johdattakoon ja siunatkoon, rakkaat sisareni!"
+
+Ne kaksi vanhempaa prinsessaa kauhistuivat ajatellessaan että
+jättäisivät hänet torniin ja olisivat mielellään viipyneet, mutta
+patrulli likeni; uskonhylkääjä oli vimmoissaan ja he vietiin noihin
+maan-alaisiin käytäviin. He hamuilivat erään ihan vuoren sydämeen
+hakatun sokkelon kautta ja onnistuivat kenenkään keksimättä pääsemään
+eräälle rautaportille, jonka kautta tulivat ulkopuolelle muuria. Täällä
+odotti heitä nuot Hispanialaiset ritarit, Maurilaisiksi, vahdissa
+oleviksi sotamiehiksi pukeutuneina, joita nyt uskonhylkääjä komensi.
+
+Zorahaydan rakastajan mieli murtui kokonansa, kun hän kuuli tyttönsä
+kieltäyneen lähtemästä tornista; mutta ei ollut nyt aikaa hyödyttömiin
+vaikeroimisiin tuhlata. Ne kaksi prinsessaa istuivat rakastajainsa
+seljän taa, kavala Kadiga istui uskonhylkääjän taa, ja kaikki lähtivät
+nyt hyvää juoksua ajamaan Lopen vuorisolalle, joka vie Cordovaan.
+
+He eivät olleet pitkälle ennättäneet, kun kuulivat rumpuin räminän ja
+torvien toitotuksen Alhambran linnasta.
+
+"Karkaukseunne on saatu ilmi," sanoi uskonhylkääjä.
+
+"Meillä on nopeat hevoset, yö on pimeä ja me kyllä pääsemme heiltä
+pakoon," vastasivat ritarit.
+
+He kannustivat hevosiaan ja ratsastivat täyttä laukkaa Vegan (lakeuden)
+yli. He tulivat Elvira-vuoren juurelle, joka pistää, kuin niemi
+lakeudelle ulos. Uskonhylkääjä seisahtui ja kuunteli. "Ei vielä," sanoi
+hän, "ole kukaan jäljillämme; ehkäpä pääsemme onnellisesti vuorille
+pakoon." Hänen puhuessaan leimahti vaalahka tuli keveästi Alhambran
+vartijatornin huipussa.
+
+"Tuhat tulimmaista," huusi uskonhylkääjä, "tuo valkea herättää
+vuorensolan vahdit pitämään varaansa. Pois, pois! Kannustakaa
+hevosianne, meillä ei ole aikaa siekailla."
+
+He lensivät täyttä nelistä, hevosten kavioiden kopse kaikui kalliosta
+kallioon, heidän ratsastaissaan pitkin Elvira-vuorta. Näin laukkaa
+ratsastustaan jatkaessaan, näkivät he Alhambran vuorelta näkyvään
+vaalahkaan tuleen kaikilta haaroilta vastattavan; tulia leimahteli
+ehtimiseen palamaan vuorten vartijatorneissa.
+
+"Eteenpäin, eteenpäin!" huusi uskonhylkääjä kiroillen, "sillalle,
+ennenkuin hädänmerkki on sinne näkynyt."
+
+He ratsastivat tuon ulospistävän vuoriharjanteen sivu ja tulivat
+kuuluisan _Puente del Pinos'en_ näkyville, joka vei suoraan erään
+kohisevan virran yli, ja usein oli punattuna kristittyin ja Maurilaisten
+verellä. Heidän kauhistuksekseen leimahti valkea sillan tornissa, ja
+ratsumiesten sotapukuja välkkyi pimeässä. Uskonhylkääjä seisahutti
+oriinsa, nousi jalustimille seisomaan ja katseli ympärilleen vähän
+aikaa; sitten viittasi hän ritareille, poikkesi yhtäkkiä tieltä, seurasi
+virtaa vähän aikaa ja syöksähti veteen. Ritarit kehoittivat prinsessoja
+pitämään heistä kiini, ja syöksähtivät niinikään virtaan. Kohiseva virta
+vei heitä kappaleen matkaa alaspäin, aallot hyökyivät heidän
+ympärillään, mutta kauniit prinsessat pitivät kiini ritareista, eivätkä
+ensinkään vaikeroineet. He pääsivät onnellisesti toiselle rannalle, ja
+uskonhylkääjä opasti heitä syrjäisiä, harvoin kuljettuja polkuja myöten
+ja jylhiä vuoritienoita pitkin, välttäen kaikkia säännöllisiä
+vuorensolia. Sanalla sanoen, heidän onnistui päästä vanhaan Cordovan
+kaupunkiin, jossa heidän paluutansa isänmaahan ja ystäväin luokse
+kunnioitettiin suurilla ilojuhlilla, sillä he olivat paikkakunnan
+jalompiin sukuihin kuuluvat. Kauniit prinsessat otettiin heti kirkon
+helmaan, ja sittenkuin heidän kasteensa, kaikkein tapamuotoin mukaan,
+oli toimitettu, heistä tuli onnelliset aviopuolisot.
+
+Siinä kiireessä, jolla olemme seuranneet näiden kahden prinsessan pakoa
+virran yli ja vuoria ylös, olemme unhottaneet kertoa miten kavalan
+Kadigan kävi. Hän oli, Vegan yli paetessa, kuin kissa tarttunut Hussein
+Babaan kiini, paraissut joka kerta kun hevonen hypähti ja saattanut
+partaniekka uskonhylkääjän monta kertaa kiroamaan. Mutta kun tämä
+hankkiusi virtaan syöksähtämään, oli hänen pelkonsa ja tuskansa ollut
+aivan rajaton. "Älä purista minua noin hirmuisesti," huusi Hussein Baba,
+"pidä vyöstäni kiini äläkä mitään pelkää." Nainen piti molemmin käsin
+nahkavyöstä kiini, jolla leveälanteinen uskonhylkääjä oli vyötettynä,
+mutta kun tämä seisahtui ritarien kanssa vuoren harjalle,
+hengähtääksensä, ei kaitsijanaista sen kovemmin nähty.
+
+"Mihinkä Kadiga on joutunut?" huudahtivat säikähtyneet prinsessat.
+
+"Allah yksinään tiennee," vastasi uskonhylkääjä; "vyöni pääsi keskellä
+virtaa irti, ja virta vei Kadigan. Tapahtukoon Allahn tahto! Mutta se
+oli kullalla ommeltu vyö ja kallishintainen."
+
+Ei ollut aikaa turhaan vaikeroida: kuitenkin itkivät prinsessat
+katkerasti viisaan neuvonantajansa katoamista. Mutta ei tämä kunnon ämmä
+kumminkaan hukkunut virtaan: eräs kalastaja, joka veti nuottaa siinä
+paikassa, korjasi hänet maalle eikä liene vähää hämmästynyt
+kummallisesta saalistaan. Mihinkä viisas Kadiga sittemmin joutui, siitä
+historia ei mitään mainitse; varma on, että hän osoitti viekkauttansa
+siten, ettei koskaan enää uskaltanut Mohamed Vasenkätisen alueelle.
+
+Yhtä vähän on tietona, mitenkä tämä älykäs kuningas menetteli, saatuansa
+tietää tytärtensä karkauksen ja uskollisimman palvelijansa hänelle
+tekemän kiepin. Tämä oli ensi kerta kun hän oli toiselta neuvoa kysynyt
+eikä tiedetä hänen sen kovemmin tähän heikkouteen vikapääksi käyneen.
+Kuitenkin kävi hän toimiinsa ja puuhiinsa pitääkseen varansa kotiin
+jääneen tyttären suhteen, joka ei ollut halunnut karata; luullaanpa
+tytön salaa katuneenkin ettei mukaan lähtenyt: silloin tällöin nähtiin
+hänen nojaavan tornin harjaa vasten ja luovan surullisia silmäyksiä
+Cordovan vuorille; ja monasti kuultiin hänen luuttansa eli kantelensa
+vierellä virittävän huolilauluja, joissa hän itki rakastajansa menoa ja
+sisariansa, ja suri yksinäistä elämäänsä. Hän kuoli nuorena ja
+haudattiin, yleisen kulkupuheen mukaan, erääsen holviin tornin alla, ja
+hänen aikainen kuolemansa on antanut aihetta useampaan kuin yhteen
+satuun, jotka ovat kulkeneet polvesta polveen.
+
+
+
+
+Vieraita Alhambrassa.
+
+
+Lähes kolme kuukautta on nyt kulunut siitä, kun rupesin Alhambrassa
+asumaan; vuoden-aikain edistymiset ovat sittemmin tehneet monta
+muutosta. Tänne tullessani oli kaikki Toukokuun kukoistavassa
+kauneudessa; puiden lehdet olivat vielä hennot ja läpikuultavat;
+kranaatin hohtavat, tulipunaiset kukat eivät olleet vielä varisseet;
+hedelmätarhat Xenilin ja Darron varrella olivat vielä täydessä
+kukoistuksessa; kallioilla kasvoi viljelemättömiä kukkasia ja Granada
+näytti kokonansa olevan ympäröitty viljelemättömällä ruusupensaikolla,
+jossa lukemattomat satakielet, niin öillä kuin kaiket päiväkaudetkin,
+virittivät laulujansa.
+
+Kesä on jo kulunut; ruusut ovat lakastuneet ja satakielien lumoavia
+lauluja ei kuulu enää; etäisemmät maisemat alkavat näyttää kuivaneilta
+ja paahtuneilta; mutta heti kaupungin vieressä ja noissa syvissä,
+ahtaissa notkoissa, lumipeittoisten vuorten juurella, vallitsee
+vihannuus iäinen.
+
+Alhambrassa on paikkoja, jotka ovat sovitetut enenevän kesäkuumuuden
+mukaan, ja joista miltei maan-alaiset kylpykammiot ovat merkillisimmät.
+Näillä on vielä vanha itämainen laatunsa, vaikka rapistumisen merkkiä
+näissäkin alkaa näkyä. Portin vierellä, josta mennään erääsen pieneen,
+ennen muinoin kukilla kaunistettuun pihaan, on sali, ei kyllä suuren
+suuri, mutta keveätä ja somaa rakennuslaatua. Sen näkee eräästä
+vähäisestä kalterista, jota marmoripylväät ja Maurilaiset kaaret
+kannattavat. Alabasteri-kaivo pihalla viskoo vieläkin kimelteleviä
+vesisuihkujaan, paikkaa viileänä pitääkseen. Molemmin puolin on syvät,
+maasta koholla olevilla lattioilla varustetut alkovit eli uudukot,
+joihin kylvystä palanneet paneusivat pulleille polstareille ja tämän
+hyvänhajuisen ilman lemuissa ja musiikin suloisilla sävelillä kalterista
+unnutettiin hekumalliseen horrokseen. Toisella puolen tätä notkoa on
+vieläkin salaisempia kammioita, joihin ei hevillä ketään lasketa, ja
+joihin valo pääsi ainoastaan pienistä aukoista niiden kupulaeissa. Nämät
+olivat naisellisen yksinäisyyden kaikkein pyhimmät paikat, joissa
+haremin kaunottaret uhkeita kylpyjään nauttivat. Lauhkea, salaperäinen
+valo vallitsi yltympärinsä; särjetyt kylpypaikat ovat vielä olemassa,
+jälkiä muinaisesta loistosta niinikään. Ainainen hiljaisuus ja hämärä on
+tehnyt nämät huoneet mielipaikoiksi yölipakoille, jotka päivillä asuvat
+pimeissä lokeroissa ja loukoissa, ja, kun heitä säikytetään,
+salatemppuisesti rapistelevat näissä hämyisissä kammioissa ja suuresti
+lisäävät niiden oneutta ja kamaluutta.
+
+Tässä viileässä ja komeassa, vaikka rapistuneessa huoneessa, jossa on
+kuin luolansa vilpas ja rauhallinen olla, kulutin minä viime ajalla
+päivän helteiset tunnit ja menin vasta auringon laskettua ulos; öillä
+kävin minä suurimmalla pihalla sen isossa vesisäiliössä kylpemässä.
+Tällä tavoin onnistui minun vastustaa ilman-alan veltostuttavaa ja
+heikonnuttavaa vaikutusta.
+
+Mutta unelmani rajattomasta ylivallasta on ollut ja mennyt. Minut
+herätti siitä nykyisin käsikiväärin laukaukset, jotka kajahtelivat
+tornista torniin, juurikuin linna olis hätäyttämällä valloitettu. Ulos
+riennettyäni tapasin minä vanhan Caballeroa (kavaljeerin, ritarin)
+suuren joukon kanssa palvelijoita Lähettien salin herrana. Se on eräs
+vanha kreivi, joka on tullut tänne hovilinnastaan Granadassa,
+nauttiakseen jonkun ajan Alhambran puhtaampaa ilmaa, ja joka, vanhan,
+perin oppineen metsästäjän tavoin, yllyttääkseen ruokahalua
+aamuisekseen, on ruvennut balkongilta pääskyjä ampumaan. Tämä oli viaton
+huvitus; sillä vaikka hän palvelijainsa nopeuden avulla kivääriä
+lataamaan taisi ennättämiseen ampua, en kuitenkaan saata syyttää häntä
+yhdenkään pääskyn kuolemasta. Linnut itsekin näyttivät olevan siitä
+mielissään ja tekevän pilkkaa hänen osaamattomuudestaan, sillä he
+parveilivat ihan likellä balkongeja ja visertivät aina sivu lentäissään.
+
+Tämän vanhan herran tulo on vähän muuttanut asioiden ulkonäköä; mutta
+myös antanut ainetta mieluisiin mietteisin. Me olemme ikäänkuin
+hiljaisella suostumuksella jakaneet vallan keskenämme, samoin kuin
+Granadan viimeiset kuninkaat, paitse että olemme hyvin ystävällisessä
+liitossa keskenämme. Hän vallitsee rajattomasti Leijonain pihassa ja sen
+läheisissä saleissa, minä sitä vastoin saan rauhassa pitää
+kylpylaitokset ja Lindaraxan puutarhan. Me otamme atriamme yhdessä
+kaarilakien alla kartanolla, jossa suihkukaivot jäähdyttävät ilmaa ja
+vesi poristen virtaa marmorilattian ränneissä.
+
+Iltasilla kokoontuu kotoinen seura jalon kreivin ympärille.
+Kreivitär tulee noin viisitoista-vuotiaan tyttärensä kanssa kaupunkiin.
+Sitten saapuu kreivin kotiväki, kappalainen, advokaati eli
+asianajaja, sihteeri, hovimestari, ja muuta väkeä hänen avaroilta
+maa-omaisuuksiltaan. Näin pitää hän ikäänkuin erinäistä hovia, jossa
+kaikki kokevat olla hänelle huviksi, uhraamatta sentään omia
+huvituksiansa. Totisesti, sanottakoon mitä sanotaan Hispanialaisesta
+ylpeydestä; seurallisessa ja kotoisessa elämässä sitä ei ole ensinkään.
+Ei missään kansassa ole keskuus omaisten välillä sydämellisempi,
+asiamiesten ja tottelevain välillä vapaampi ja luonnollisempi; näissä
+kohden on elanto Hispanian maakunnissa säilyttänyt paljon muinaisten
+aikain ylistettyä yksinkertaisuutta ja mutkattomuutta.
+
+Armahisin olento tässä kotoisessa seurassa on kumminkin kreivin tytär,
+ihastuttava, vaikka miltei lapsellinen, pieni Carmen. Hänen
+ruumiinrakennuksensa ei ole vielä ennättänyt täyteen vaurauteensa, mutta
+siinä on jo tuo erinomainen sopusuhtaisuus ja notkea sulo, joka tässä
+maassa on niin yleinen. Hänen siniset silmänsä, ihana ihonsa ja vaalea
+tukkansa ovat harvinaisia Andalusiassa ja antavat hänen olennolleen
+lempeyden ja armaisuuden, joka pistää erilaiselta Hispanialaisten
+kaunotarten tavallista hilpeyttä vasten, mutta sopii täydellisesti
+yhteen hänen suoran, viattoman ja tuttavallisen käytöslaatunsa kanssa.
+Muuten on hänellä kaikki Hispanian naisten synnynnäiset taitolahjat ja
+näppäryys, ja hän laulaa, tanssii ja soittaa kitarria ihmeteltävällä
+taidolla.
+
+Kreivi antoi, muutamia päiviä tulonsa jälkeen Alhambraan, nimipäivänään
+vähäiset juhlapidot, joihin hän kutsui perheensä jäsenet ja
+talonväkensä, ja joihin niinikään useampia vanhoja palvelijoita hänen
+kaukaisilta omaisuuksiltaan saapui, osoittamaan hänelle kunnioitustaan
+ja käymään komeaan atriaan osallisiksi. Tämä patriarkallinen henki, joka
+oli omituinen Hispanian aatelistossa sen varakkuuden päivinä, on
+huvennut yhdessä sen rikkauden kanssa; mutta muutamat, joilla niinkuin
+kreivillä vielä on vanhat sukukartanonsa, säilyttävät osaksi vieläkin
+vanhaa tapaa, antaen vetelehtäväin turvattien tulvailla omaisuuksillaan
+ja miltei syödä ne suuhunsa.
+
+Tämän ylevämielisen Hispanialaisen tavan mukaan, jossa aulius ja
+Hispanialainen ylpeys ovat yhtä paljon osallisena, vanhaa palvelijaa ei
+pantu koskaan palveluksesta pois, vaan hän sai jonkun toimituksen
+kaikeksi jäljellä olevaksi elinajakseen; ja mikä vielä enempi oli, hänen
+lapsistaan ja lapsenlapsistaan, ja monasti hänen muistakin
+sukulaisistaan, kunhan vaan olivat sukulaisia, tuli vähitellen
+sukuperintö hänen heimokunnalleen. Tämän tähden olivat Hispanian
+aateliston isot hovilinnat, jotka näyttävät niin tyhjän, ylpeän
+komeilta, verratessa niiden avaruutta noihin kohtalaisiin ja vähiin
+huonekaluihin, Hispanian kultaisina aikoina välttämättömän tarpeelliset
+isäntäinsä patriarkallisten tapain tähden. Ne tuskin olivatkaan muuta
+kuin isoja kasarmia perimöisten turvattien perheille, jotka lihoittivat
+heitänsä Hispanialaisen aatelismiehen kustannuksella. Kunnian-arvoisa
+vanha kreivi, jolla on omaisuuksia monessa osassa valtakuntaa, vakuutti
+minulle, että useat heistä vaan elättivät kokonaisia laumoja mokomia
+pesiintyneitä kotureita (loisia), jotka katsoivat olevansa oikeutetut
+maksuttomaan asuntoon ja elatukseen maa-omaisuudella, koska asianlaita
+oli ollut useissa sukupolvissa sama heidän esi-isillään.
+
+Kreivin perhekunnallinen juhlallisuus keskeytti tavallista hiljaista
+elantoa Alhambrassa; musiiki ja iloisuus kaikui sen muuten niin
+hiljaisissa saleissa; vieraita puheli ja huvitteli kaltereissa ja
+puutarhoissa, ja toimekkaita palvelijoita kaupungista juoksenteli pihan
+poikki, kantaen isoja vateja noista vanhoista köökeistä, joissa taas
+kokkia ja piikoja hääläsi ja valkeita liemusi.
+
+Juhlapidot, sillä täydellinen Hispanialainen päivällisatria on
+juhlapidot, annettiin ihanassa Maurilaisessa _La Sala de las dos
+Hermanas_ (molempain sisarien sali) nimisessä salissa; pöytä notkui
+ruokain paljoudesta ja iloinen seurallisuus vallitsi atrialla; sillä
+vaikka Hispanialaiset tavallisesti ovat kohtuullinen kansa, he kuitenkin
+pidoissa ovat oikeita syömäriä. Minua erittäin miellytti se seikka, että
+sain käydä osalliseksi atriaan, jonka Alhambran kuninkaallisissa
+saleissa antoi sen miehen jälkeinen, joka oli yksi sen mainioimpia
+valloittajia; sillä kunnian-arvoisa kreivi juonsi syntynsä suoraan
+alenevaa polvea myöten tuosta "suuresta sotapäälliköstä," kuuluisasta
+Gonsalvo de Cordovasta, jonka miekkaa hän tallehtii palatsinsa
+arkistoissa Cordovassa.
+
+Atrian päätyttyä lähti seura Lähettien saliin. Täällä vaikutti itsekukin
+yleiseksi hupaisuudeksi näyttämällä jotain taitolahjaansa: siellä
+laulettiin, puhuttiin, juteltiin kummallisia satuja, tahi tanssittiin
+kitarrin, tämän Hispanialaisen ilon yleisesti käytetyn taikakalun
+mukaan.
+
+Koko seuran henkenä ja elämänä oli kuitenkin pieni, runsaasti
+lahjoitettu Carmen. Hän otti erään osan suorittaakseen jonkun
+Hispanialaisen ilvenäytelmän kahdessa tahi kolmessa kohtauksessa, ja
+osoitti enempää kuin tavallista näytelmätaitoa; hän osotteli
+kansan-mieleisiä Italialaisia naislaulajia, merkillisellä ja
+harvinaisella menestyksellä ja tavattoman ihanalla äänellä; hän matki
+Mustalaisten ja tienoossa asuvan maaseudun kansan kielimurteita, tanssia
+ja ballaadeja, ja toimitti nämät kaikki keveydellä ja luontevuudella,
+hemmellä ja sattuvaisuudella, jotka olivat kokonansa lumoavaiset.
+
+Mieleisin kohta näissä esittelyissä oli kuitenkin hänen nöyryytensä ja
+täydellinen haluttomuutensa tahtoakseen loistaa lahjoillansa. Hän ei
+näyttänyt tietävänkään kuinka monipuoliset hänen lahjansa ovat, ja
+tavallisesti hän ainoastaan silloin tällöin, ja täydellisellä lapsen
+viattomuudella, harjoittaakin niitä kotiväen huviksi. Tottapa hänen
+havaintokykynsä ja osaavaisuutensa ovat ylenmäärin pikaiset ja tarkat,
+sillä hän ei ole koskaan ollut perheestä poissa, ja on vaan
+satunnaisesti ja sivumennen tainnut ottaa onkeen niitä moninaisia
+luonteita ja omituisuuksia, jotka hän, seura-ilon viehättämänä, suoraa
+päätä hetken huviksi esittää. Iloista on nähdä sitä rakkautta ja
+ihastusta, jolla jokainen perheesen kuuluva häntä kohtelee; häntä ei
+kutsu kukaan, ei palkka väkikään, muuksi kuin _La Ninna'ksi_ (lapseksi),
+nimitys, jossa, näin käytettynä, Hispanian kielen mukaan on jotain
+suloista ja hellää.
+
+En tule koskaan muistamaan Alhambraa, ajattelematta samalla tätä pientä
+armasta Carmenia, kuinka hän sen marmorisaleissa leikitsi onnellisena,
+viattomana ja iloisena, tanssasi Maurilaisten kastanjisten
+näpsytykselle, ja sulautti äänensä hopeahelyn suihkukaivoin lorinan
+kanssa yhteen.
+
+Tässä juhlallisessa tilassa kerrottiin monta kummallista ja hupaista
+satua ja juttua, joista useita olen unhottanut, mutta yksi niistä pystyi
+erittäin mieleeni, ja minä tahdon koettaa sitä juttelemalla huvittaa
+lukijoitani.
+
+
+
+
+Satu prinssi Ahmed Al Kamel'ista
+
+eli
+
+rakkauden pyhiin vaeltaja.
+
+
+Oli kerran eräs Maurilainen kuningas Granadassa, jolla vaan oli yksi
+poika, jonka hän kutsui Ahmediksi, mutta jolle hänen hoviherransa,
+niistä erinomaisten luonnonlahjain merkeiltä, joita he hänen piennä
+lasna vielä ollessaan hänessä huomasivat, antoivat liikanimen _Al
+Kamel_, eli Täydellinen.
+
+Tähtein selittäjät vahvistivat heitä heidän toiveissaan ja ennustivat
+hänestä kaikkea hyvää, mikä tekee prinssin täydelliseksi ja kuninkaan
+onnelliseksi. Ainoastaan yksi pilvi peitti hänen onnenvaiheitaan, mutta
+ruusunvärinen oli sekin. Hänestä oli tuleva armasluontoinen, ja tämän
+hellän intohimon tähden oli hän joutuva suuriin vaaroihin. Jos häntä
+kumminkin kävisi rakkauden viettelyksistä varjeleminen kunnes täyteen
+ikään ennättäisi, nämät vaarat poistuisivat ja koko hänen elämiinsä
+tulis olemaan keskeymätöntä onnellisuutta.
+
+Estääkseen kaikkia tällaisia vaaroja tulemasta, päätti kuningas
+viisaudessaan kasvattaa prinssiä jossain etäisessä paikassa, jossa tämä
+el koskaan saisi nähdä naisellisia kasvoja eli edes kuulla rakkaudesta
+mainittavan. Tätä varten rakensi hän kauniin hovilinnan kukkulan
+huipulle vastapäätä Alhambraa, ihanain, mutta korkeilla muureilla
+ympäröittyin puutarhain keskelle, joka hovilinna oli juuri sama palatsi,
+mikä nyt on tunnettu Generalifen nimellä. Tähän palatsiin suljettiin
+nyt nuori prinssi ja uskottiin Eben Bonabben'in hoitoon ja opetukseen,
+joka oli oppineimpia ja kuivimpia Arabialaisia tietoviisaita, oli ollut
+enimmän osan elämäänsä Egyptissä, jossa oli tutkinut hieroglyfeja ja
+urkkinut haudoissa ja pyramideissä, ja enemmin mielistyi Egyptiläiseen
+muumiaan kuin viehättävimpään elävään kaunottareehen. Tämä viisas mies
+sai käskyn opettaa prinssille kaikkia mahdollisia tietoja, paitse yhtä
+-- hän oli pidettävä täydellisessä tietämättömyydessä rakkaudesta.
+"Käytä kaikkia mahdollisia varokeinoja, jotka katsot tarpeellisiksi
+tähän tarkoitukseen," sanoi kuningas, "ja muista, Eben Bonabben, että
+jos poikani oppii jotain kielletystä tiedosta, sinun hoidossa ollessaan,
+niin saat hengelläsi vastata siitä." Raukea hymy levisi viisaan
+Bonabbenin kuiville kasvoille tämän uhkauksen johdosta. "Olkoon sinun
+kuninkaallinen sydämesi yhtä huoleti pojasta, kuin minä olen päästäni:
+näytänkö minä mieheltä semmoiselta, joka antaisin opetusta tuohon
+halpaan kiihkohimoon?"
+
+Tietoviisaan valppaan katsannon alla kasvoi prinssi palatsin ja sen
+puutarhaan yksinäisyydessä. Hänellä oli mustia orjia paasareinaan,
+julman-näköisiä ja mykkiä, jotka eivät rakkaudesta mitään tienneet,
+taikka jos tiesivätkin, eivät kyenneet sanoilla ilmoittamaan mitä
+tiesivät. Eben Bonabben oli erinomaisen huolellinen kehittääksensä hänen
+mielenlahjojaan, ja koki tutustuttaa häntä Egyptin salaisiin oppeihin;
+mutta näissä prinssi ei suuresti edistynyt, ja kohta huomattiin, ettei
+hänellä ollut taipumusta tietoviisauteen.
+
+Kuitenkin oli hän nuoreksi prinssiksi erinomaisen kuuliainen, valmis
+seuraamaan jokaista neuvoa ja aina viimeisen neuvonantajan käskyä
+noudattava. Hän hillitsi haukotuksensa ja kuunteli maltillisesti Eben
+Bonabbenin pitkiä ja opillisia kanssapuheita, joista hän sai
+pintapuolisen tiedon useissa opinhaaroissa, ja näin ennätti hän
+onnellisesti kahdenteenkymmenenteen vuoteensa, ruhtinaallisen viisauden
+ihmeenä -- mutta perin tietämättömänä rakkaudesta.
+
+Tällä ajalla huomattiin kumminkin jonkunlainen muutos prinssin
+käytöksessä. Hän keitti opintonsa kokonaan pois, alkoi kävellä
+puutarhoissa ja istui aateksivaisena suihkukaivoilla. Muiden taitoin
+muassa oli hän oppinut vähän soitantoakin, tämä vei nyt häneltä suuren
+osan hänen aikaansa, ja jonkunlainen runoudenkin lahja huomattiin
+hänessä. Viisas Eben Bonabben tuli nyt ylen levottomaksi ja koetti
+ankaralla algebrallisella (puustavi-laskullisella) kurssilla eli
+jaksolla karkoittaa noita joutavia mielikuvatuksia --mutta prinssi
+kääntyi siitä inhostuen pois. "Minä en suvaitse algebraa," sanoi hän,
+"se on minun vihani. Minä tarvitsen jotain, mikä paremmin sydäntä
+puhuttelee."
+
+Viisas Eben Bonabben pudisti harmaata päätänsä näille sanoille. "Tuli
+loppu tietoviisaudelle," sanoi hän. "Prinssi on keksinyt että hänellä on
+sydän." Hän piti nyt oppilastaan ankaralla silmällä, ja näki että hänen
+sydämensä luonnollinen hellyys salaa alkoi käydä vaikuttavaiseksi, ja
+että vaan sen esine häneltä puuttui. Prinssi käveli Generalifen
+puutarhoissa tunteiden hurmoksissa, joiden syytä hän ei tainnut
+selittää. Välistä istui hän suloisiin unelmiin vajonneena; sitten otti
+hän luuttunsa ja näpäytteli siitä säveliä mitä liikuttavimpia, nakkasi
+sen sitten syrjään ja alkoi huokailla ja huudahdella.
+
+Kohta alkoi tämä lemmellinen mieliala ulottua hengettömiin esineihin,
+hänellä oli mielikukkasensa, joita hän hoiti hellällä innolla, sitten
+kiintyi hänen mielensä muutamiin puihin, ja erittäinkin mielistyi hän
+yhteen puuhun, joka oli soma muodoltaan ja synkkä lehviltään, leikkasi
+nimensä sen kuoreen, koristi sen oksat kiehkaroilla ja lauloi,
+kanteleellaan säistäen, värsyjä sen kunniaksi.
+
+Viisasta Eben Bonabbenia huoletti tämä hänen hoidokkaansa kuohuinen
+mielentila. Hän näki hänen olevan tuon kielletyn tiedon partaalla --
+vähinkin vihjaus taisi ilmaista hänelle tuon turmaatuottavan
+salaisuuden. Huolissaan prinssin onnesta ja omaa päänsä vakuudesta,
+riensi hän tempaamaan häntä pois puutarhan viettelyksistä, ja sulki
+hänet korkeimpaan torniin Generalifessa. Tässä tornissa oli huoneet
+erinomaisen kauniit ja siitä taisi nähdä miltei äärettömiin, matta se
+oli korkealla noiden lemuavain ja lumoavain lehtoin ilmakehästä, jotka
+olivat niin vaaralliset herkästi viehtyvän Ahmedin tunteille.
+
+Mitä oli nyt Eben Bonabbenin tehtävä, saadakseen häntä tyytymään
+vankeuteensa ja noita ikäviä aikoja jollain kuluttamaan. Prinssi oli
+juurtajaksain ammentanut kaikki hupaiset tiedot, ja algebraa ei ollut
+mainitsemistakaan. Onneksi oli Eben Bonabben, Egyptissä ollessaan,
+saanut oppia lintuin kieltä eräältä Juutalaiselta rabbinilta
+(kirjan-oppineelta), joka oli oppinut sen suoraan alenevaa polvea myöten
+viisaalta Salomolta, jolle kuningatar Sabasta oli sen opettanut. Viisas
+mies tuskin oli ennättänyt mainita tätä opinhaaraa, ennenkuin prinssin
+silmät kiiluivat halusta, ja tämä ahkeroitsi nyt sitä semmoisella
+innolla, että kohta oli yhtä oppinut kuin opettajansa.
+
+Generalifen torni ei nyt enää ollut yksinäinen paikka; hänellä oli
+seuraa tykönään, jonka kanssa hän taisi haastella. Hänen ensimmäinen
+tuttavansa oli haukka, joka oli tehnyt pesänsä katonharjan halkeamaan,
+josta se lenteli avaralle tienoosen saalista hakemaan. Prinssistä tämä
+tuttavuus ei kumminkaan ollut oikein mieleinen, eikä arvollinenkaan. Se
+oli oikea rosvo ilmassa, paisunut ja kerskuva, ja sen haastelu koski
+vaan rosvouksia, murhaa ja hurjia urotekoja.
+
+Hänen ensimmäinen tuttavansa sen jälkeen oli tarhapöllö, vallan viisaan
+näköinen, isopäinen rengas-silmä lintu, joka istui silmiään vilkuttaen
+ja tihruttaen kaiken päivän jossain muurin kolossa, mutta öillä
+vauhkaili ulkona. Tämä oli hyvin viisas olevinaan, puhui paljon tähtein
+selitys-opissa ja kuusta, ja oli salaisetkin tieteet tuntevinaan; mutta
+erittäinkin halustunut oli se metafysiikaan, ja prinssistä oli sen
+lörpötys vielä ikävämpää kuin Eben Bonabbenin.
+
+Sitten oli siellä eräs yölipakko, joka kaiken päivän rippui jaloistaan
+erään holvin pimeässä nurkassa, mutta hämärissä lähti ulos,
+kannantaukset läntällään. Tällä ei kumminkaan ollut kuin hämäräisiä
+aatteita kaikissa aineissa, se teki pilkkaa asioista, joista sillä vaan
+oli vajanainen tieto, eikä näyttänyt häntä mikään huvittavan.
+
+Paitse näitä oli siellä myös pääskynen, johonka prinssi alussa hyvin
+ihastui. Tämä oli liukas kieleltään, mutta ei pysynyt koskaan yhdessä
+kohti, vaan oli levoton, ja harvoin niin kauan kotona, että olis tainnut
+oikeasta kanssapuheesta tulla mitään. Kohtapa näkyikin, ettei hän ollut
+muu kuin puolioppinut pintapuolinen loruaja, joka vaan uiskenteli asiain
+pinnalla, ollen kuitenkin kaikki tietävinään, vaikka oikeastaan ei ollut
+juurtajaksainen missään.
+
+Nämät olivat ainoat höyheniset ystävät, joiden kanssa prinssi oli
+tilaisuudessa opetella tuota uutta kieltä; torni oli kovin korkea muiden
+lintuin käydä siellä. Hän kyllästyi kohta uusiin tuttaviinsa, joiden
+kanssapuheesta oli päälle niin vähän hyötyä eikä sydämelle ensinkään, ja
+vaipui jälleen entisiin, syviin ajatuksiinsa. Talvi kului, kevät
+kukkineen, nurmineen, hyvänhajuisille lemuineen oli käsissä, ja se
+onnellinen aika tuli, jolloin linnut parittelevat ja pesiään laittavat.
+Ennen pitkää kaikui yleinen laulu ja soinnollisuus Generalifen lehdoissa
+ja puutarhoissa, ja kuului prinssillekin hänen yksinäisessä tornissaan.
+Yleensä kuultiin samaa pääainetta: rakkautta! rakkautta! rakkautta!
+laulettavan ja vastattavan kaikilla sanain ja sävelten muutoksilla mitkä
+ovat mahdollisia. Prinssi kuunteli hiljaa ja hämmästyneenä. "Mitä
+tarkoitetaan tuolla rakkaudella," ajatteli hän, "jolla koko maailma
+näyttää olevan täytettynä, ja josta minä en tiedä mitään?" Hän kääntyi
+ystävänsä haukan puoleen, saadakseen häneltä tietoa tästä. Tämä riiviö
+linnukseen vastasi ylenkatseellisella äänellä: "Teidän täytyy," sanoi
+hän, "kysyä noilta aikaisemmilta rauhallisilta linnuilta maan päällä,
+jotka ovat luodut saaliiksi meille, ilman ruhtinaille. Ammattini on
+sota, ja tappelu korkein huvitukseni. Sanalla sanoen, minä olen soturi,
+enkä tiedä mitään siitä asiasta, jota rakkaudeksi sanotaan."
+
+Prinssi kääntyi inholla hänestä pois, ja haki tarhapöllön hänen
+kolostaan. "Hän on," sanoi hän, "rauhallinen lintu, ja varmaan osaa
+vastata kysymykseeni." Niin pyysi hän nyt pöllöä sanomaan hänelle mitä
+tuo rakkaus oli, josta kaikki linnut lehdoissa heidän allansa
+lakkaamatta lauloivat.
+
+Tämän kysymyksen kuultuaan yrehtyi tarhapöllö loukatusta arvoisuudestaan
+nähtävästi. "Minun yöni," sanoi hän, "kuluvat opinnossa ja
+tutkimuksissa, ja päiväni niinikään ajatellessani kaikkea mitä olen
+oppinut. Mitä noihin laululintuihin tulee, joista puhutte, niin heitä en
+koskaan kuuntele, minä halveksin heitä ja heidän satujaan. Allah olkoon
+kiitetty, minä en osaa laulaa; minä olen tietoviisas enkä tiedä mitään
+siitä asiasta, jota rakkaudeksi sanotaan."
+
+Prinssi meni holviin, jossa hänen ystävänsä yölipakko rippui jaloistaan,
+ja teki saman kysymyksen. Yölipakko nyrpisti suutansa, kovin
+niipastuneen näköisenä. "Miksi häiritsette minua aamu-unessani noin
+mitättömällä kysymyksellä?" sanoi hän vihaisesti. "Minä lennän vaan
+hämärissä ulos, muiden lintuin nukkuissa, enkä milloinkaan huoli heidän
+asioistaan. En ole lintu enkä kala, ja siitä kiitän luojaani. Minä
+tunnen ne konniksi kaikkityyni ja kauhistun heitä kaikkia. Sanalla
+sanoen, minä olen lintuin vihaaja -- enkä tiedä mitään siitä asiasta,
+jota rakkaudeksi sanotaan."
+
+Prinssi seisoi pettyneenä toivossaan ja epäileväisenä, mutta hänen
+uteliaisuutensa yltyi vielä enemmin tästä vaikeudesta saada se
+tyydytetyksi. Hänen tällä mielellä ollessaan astui hänen vanha
+opettajansa, torniin. Prinssi astui kiihkeästi häntä kohti. "Oi viisas
+Eben Bonabben," huudahti hän, "sinä olet ilmoittanut minulle paljon
+maapiirin viisaudesta; mutta vielä on yksi asia, josta en tiedä
+mitikään, ja josta mielelläni tahtoisin saada jotain tietoa."
+
+"Prinssi esittäköön vaan kysymyksensä, ja kaikki mitä on hänen
+palvelijansa ymmärryksen ahtaalla alalla on hänen palveluksekseen."
+
+"Sanosta siis, sinä syvällisin kaikista viisaista, minkälainen on sen
+asian luonto, jota sanotaan rakkaudeksi?"
+
+Viisas Eben Bonabben seisoi kuin ukon-nuolen iskemänä. Hän vapisi ja
+valjehtui, ja hänestä tuntui niinkuin hänen päänsä jo olis aivan
+löyhässä hänen hartioillaan.
+
+"Mikä on voinut antaa prinssilleni aihetta semmoiseen kysymykseen --
+missä mokoma halpa sana on kuultu?"
+
+Prinssi vei hänet tornin akkunaan. "Kuuntele, oi Eben Bonabben," sanoi
+hän. Tietoviisas kuunteli. Satakieli istui pensas-aidassa tornin alla ja
+lauloi lemmetyiselleen, orjantappuran ruusulle; jokaiselta kukkivalta
+oksalta ja jokaisesta lemuavasta lehdosta laukuili yhteensointuvia
+säveliä, ja rakkaus! rakkaus! rakkaus! oli nyt niinkuin ennenkin se
+aine, jota kaikki lauloivat.
+
+"Allah Akbar! Jumala on suuri!" huudahti viisas Bonabben. "Kuka on niin
+rohkea, että tahtoo kätkeä tätä salaisuutta ihmisten sydämiltä, koska
+linnutkin ilmassa liittäyvät yhteen sitä ilmoittamaan."
+
+Sitten kääntyi hän Ahmedin puoleen ja sanoi: "Oi prinssi, sulje korvasi
+noille viekoitteleville sävelille. Älä salli tuon vaarallisen tiedon
+sieluusi päästä. Tiedä, että tuo rakkaus on syynä puoleen katalan
+ihmiskunnan onnettomuuksia. Se juuri synnyttää vihaa ja toraa veljesten
+ja ystäväin välillä, se juuri yllyttää kavaloihin murhatekoihin ja
+nostaa hävittäviä sotia. Huolet ja murheet, ikävät päivät ja unettomat
+yöt ovat sen kumppaneja. Se kalvaa nuoruuden kukoistuksen, kuivaa sen
+huvitusten lähteen ja mättää sen päälle kaikki ennenaikaisen vanhuuden
+onnettomuudet. Allah pitäköön sinua, prinssiseni, täydellisessä
+tietämättömyydessä siitä mitä rakkaudeksi sanotaan."
+
+Viisas Eben Bonabben meni kiireesti tiehensä, jättäen prinssin vielä
+syvempään kahdapäisyyteen. Turhaan koki tämä poistaa tätä ainetta
+mielestään; se oli aina hänen ajatustensa etevimpänä esineenä, ja
+kiusasi ja vaivasi häntä hyödyttömillä arvauksilla. "Ah," sanoi hän
+itsekseen, kuunnellessaan lintuin sulo-äänisiä lauluja, "eipä olekaan
+surua noissa sävelissä; kaikissa tuntuu hellyys ja ilo. Jos rakkaus
+tuottaa niin paljon onnettomuuksia ja taisteluja, minkä tähden ei nuot
+linnut kuihdu yksinäisyydessä, eli miksi he eivät revi palasiksi
+toisiaan, vaan sen sijaan iloisina lentelevät lehdoissa ja leikitsevät
+keskenään kukkasten keskellä?"
+
+Hän makasi eräänä aamuna vuoteellaan, ajatellen tätä pulmallista
+ainetta. Hänen akkunansa oli auki suloiselle aamutuulelle, joka toi
+muassaan orangsi-kukkain tuoksuja Darron laksosta. Satakielen ääni
+kuului hiljaa, yhä vieläkin laulava samaa ainetta. Prinssin kuunnellessa
+ja huokaillessa, kuului yhtäkkiä suhina ilmasta, kaunis kyyhky, jota
+haukka ajeli, syöksähti akkunan kautta sisään ja putosi läähättäen
+lattialle, jolla aikaa sen takaa-ajaja, toivossaan saaliista pettyneenä,
+laukuili pois vuorten yli.
+
+Prinssi otti läähättävän kyyhkyn ylös, hyväili sitä, siveli hiljaa sen
+siipiä ja likisti sitä rintaansa vasten. Asetettuaan sen pelvon
+hyväilyksillään, pani hän sen kultaiseen häkkiin ja antoi sille omasta
+kädestään nisunjyviä mitä valkoisimpia ja kauniimpia ja vettä mitä
+kirkkahinta. Lintu ei kumminkaan tahtonut ruokaa vastaanottaa, istui
+surullisena ja alakuloisena, ja äännähti vaan silloin tällöin
+vaikeroivasti.
+
+"Mikä sinua vaivaa?" sanoi Ahmed. "Eikö ole sinulla kaikkea mitä
+sydämesi saattaa haluta?"
+
+"Ah, ei!" vastasi kyyhky; "minä olen eroitettuna sydämeni toisesta
+puolesta, ja eroitettuna juuri kevään onnellisena aikana, juuri
+rakkauden aikana."
+
+"Rakkauden!" toisti Ahmed; "ole hyvä, kaunis kyyhkyseni, ja sano minulle
+mikä rakkaus on?"
+
+"Tottapa sanon, prinssi kulta. Se on tuska yhdelle, onni kahdelle ja
+taistelu ja vihollisuus kolmelle. Se on lumousvoima, joka vetää kahta
+olentoa toisiinsa, yhdistää heidät suloisella yksimielisyydellä, ja
+tekee heidän yhdistyksensä onneksi, mutta heidän eronsa onnettomuudeksi.
+Eikö ole yhtään olentoa, johon tunnet itses vedetyksi näillä hellän
+uskollisuuden siteillä?"
+
+"Minä rakastan vanhaa opettajaani Eben Bonabbenia enemmän kuin ketään
+monta olentoa; mutta hän on monasti ikävä, ja välistä tunnen itseni
+onnellisemmaksi ilman hänen seurattansa."
+
+"Senlaista yksimielisyyttä en tarkoitakaan. Minä puhun rakkaudesta,
+elämän suuresta salaisuudesta ja perisyystä, nuoruuden hurmaavaisimmasta
+huvituksesta, vanhuuden maltillisimmasta ilosta. Katso ulos, prinssi, ja
+näe kuinka tänä onnellisena vuoden-aikana koko luonto on täynnä
+rakkautta. Jokaisella luodulla olennolla on puolisonsa; vähäisinkin
+lintu laulaa lemmetyiselleen: yksin hyönteinenkin kosii naarastaan
+tomussa, ja nuot perhoset, joiden näet tornin päällä liipoittelevan ja
+ilmassa leikitsevän, ovat keskinäisestä rakkaudestaan onnelliset. Ah,
+prinssiseni! oletko tuhlannut noin paljon kalliita nuoruuden päiviä,
+tuntematta mitään rakkaudesta? Eikö ole yhtään toiseen sukupuoleen
+kuuluvata armasta olentoa, eikö yhtään ihanata prinsessaa eli armahista
+neitoa, joka on viehättänyt sydämesi ja täyttänyt sielusi suloisilla
+kivuilla ja hellillä haluilla?"
+
+"Minä alan ymmärtää," sanoi prinssi huoaten: "semmoista levottomuutta
+olen useammin kuin kerran tuntenut, tietämättä syytä siihen; ja mistä,
+tässä kamalassa yksinäisyydessäni, etsisin minä esinettä semmoista kuin
+sinä selität?"
+
+Kanssapuhetta jatkettiin vähän aikaa, ja prinssin ensimmäinen
+opetustunti oli päättynyt.
+
+"Ah!" sanoi hän, "jos rakkaus on semmoinen riemu ja sen hukka semmoinen
+onnettomuus, niin varjelkoon Allah minua häiritsemästä kenenkään sen
+ihailijan iloa!" Hän avasi häkin, otti kyyhkyn ulos, suuteli ja hyväili
+häntä hellästi, vei hänet akkunan luoksi ja sanoi: "lennä, onnellinen
+lintu, iloitse sydämesi ystävän kanssa nuoruuden ja kevään päivinä.
+Miksi tekisin sinut kanssa-vangikseni tässä hirmuisessa tornissa, johon
+rakkaus ei ikänä voi päästä?"
+
+Ihastunut kyyhky räpisteli siipiään, lennähti ilmaan ja meni kuin
+nuolena alas Darron kukoistaviin lehtoihin.
+
+Prinssi noudatti häntä silmillään, ja alkoi sitten katkerasti surra.
+Lintuin laulu, joka ennen ihastutti häntä, lisäsi nyt hänen kipujaan.
+Rakkaus! Rakkaus! Rakkaus! Voi poloista nuorukaista! Nyt ymmärsi hän
+nuot sävelet!
+
+Hänen silmänsä säihkyivät tulta, kun hän näki viisaan Bonabbenin. "Minkä
+tähden olet pitänyt minua tässä häpeällisessä tietämättömyydessä?"
+huudahti hän. "Minkä tähden olet salannut minulta elämän suuren
+salaisuuden ja perisyyn, jonka, niinkuin näen, pieninkin lintu tietää?
+Katso, koko luonto elää hurmoksissa onnellisuudesta. Jokainen luotu
+olento iloitsee puolisonsa kanssa. Tuo, tuo on rakkaus, jossa tahdon
+oppia saada. Minkä tähden olen yksinäni sen nautintoa vailla? Minkä
+tähden on niin paljo nuoruuttani tuhlattu tietämättömyydessä sen
+riemuista?"
+
+Viisas Bonabben näki kaiken enemmän varovaisuuden turhaksi työksi; sillä
+prinssi oli nyt saanut tuon vaarallisen ja kielletyn opin. Hän ilmoitti
+siis hänelle tähtein selittäjäin ennustukset ja ne varokeinot joihin oli
+käyty hänen kasvatuksessaan, noiden uhkaavain onnettomuuksien
+poistamiseksi. "Ja nyt, prinssiseni," sanoi hän, "on henkeni sinun
+vallassasi. Anna kuninkaan, sinun isäsi, tietää, että sinä minun
+hoidossani olet saanut oppia mikä rakkaus on, ja minun täytyy hengelläni
+vastata siitä."
+
+Prinssi oli järjellinen, niinkuin useimmat hänen ikäisensä nuoret miehet
+ovat, ja kuunteli mielellään johtajansa varoituksia, kun ei niissä
+mitään moitittavaa ollut. Muutenkin hän paljon pitikin Bonabbenista, ja
+koska hän vasta tietopuolisesti vaan tunsi rakkauden, lupasi hän kätkeä
+tämän tiedon omaan poveensa, ennemmin kuin saattaa viisaan miehen päätä
+vaaraan.
+
+Hänen jalomielisyytensä pantiin kumminkin vielä useammille koetteille.
+Muutamia aamuja sen jälkeen, hänen tornin harjalla ajatuksissaan
+istuessaan, tuli sama kyyhky, jonka hän oli irralle laskenut, liidellen
+ilmassa, ja istui pelkäämättä hänen olkapäälleen.
+
+Prinssi likisti häntä sydäntään vasten. "Onnellinen lintu," sanoi hän,
+"joka vapailla siivillä saat lentää vaikka maan äärimmäisiin tienoihin!
+Missä olet ollut, sittenkun erosimme?"
+
+"Kaukaisessa maassa, prinssiseni, josta nyt, palkinnoksi vapaudestani,
+tuon sinulle sanomia. Kaukaisilla lennoillani, jotka ulottuivat vuorten
+ja lakeuksien yli, näin minä, ilmassa laukuillessani, ihanan puutarhan
+allani kaikenlaisine hedelmineen ja kukkineen. Se oli vihannassa
+niityssä, erään mutkistelevan virran rannalla, ja keskellä puutarhaa oli
+komea linna. Minä lensin sen lehtimajaan, levähtääkseni väsyttävästä
+lennostani. Vihannalla rannalla vähän alempana istui ihana prinsessa
+heloittavassa nuoruudessa ja kauneudessa. Hänen ympärillään oli
+naispalvelijoita, jotka niinkuin hänkin olivat nuoruuden kukoistuksessa
+ja koristelivat häntä kukkakiehkuroilla ja köynnöksillä; mutta ei yhtään
+kukkasta puutarhassa eikä kedolla sopinut häneen verrata kauneudessa ja
+ihanuudessa. Täällä hän kumminkin kukoisti salaisuudessa, sillä puutarha
+oli ympäröitty korkeilla muureilla, eikä kellään kuolevaisella ollut
+lupaa mennä siihen. Nähdessäni tämän ihanan neidon, noin nuoren ja
+viattoman, noin maailmasta saastumattoman, ajattelin minä: tuossa on se
+olento, jonka taivas on luonut, prinssissäni nostattamaan rakkauden
+tunteita."
+
+Tämä selitys oli tulenkipinä Ahmedin herkästi syttyvässä sydämessä. Koko
+hänen sielunsa hartahin halu oli nyt äkisti löytänyt esineen, ja hän
+rakastui mitä kiihkeimmästi tuohon prinsessaan. Hän kirjoitti kirjeen
+mitä intoisimmilla lauselmilla, joissa tulinen viehtymys hehkui, mutta
+joissa hän samalla valitti onnetonta vankeuttaan, joka esti hänet
+etsimästä prinsessaa ja polvistumasta hänen eteensä. Hän liitti
+kirjeesensä värsyjä, sanoilleen mitä hellimpiä ja liikuttavaisimpia,
+sillä hän oli runoilija luonnoltaan ja nyt rakkautta hehkuva. Hän
+kirjoitti kirjeen ulkopuolelle: "Tuntemattomalle Kaunottarelle
+vangitulta Ahmed prinssiltä," tuoksutti sen myskin ja ruusun hajuilla ja
+antoi kyyhkylle.
+
+"Lennä, sinä uskollisin sanansaattajista," sanoi hän, "lennä vuorten ja
+laksoin, virtain ja lakeuksien yli; älä levähdä ensimmäisessä lehdossa,
+älä laske jalkaasi maahan ennenkuin olet antanut tämän kirjeen sydämeni
+valtiattarelle."
+
+Kyyhky lennähti korkealle ilmaan, suuntasi kulkunsa, lensi yhtä suoraan
+ja katosi kaukaisuuteen. Prinssi seurasi häntä silmillään, kunnes se
+näytti vaan pieneltä pilkulta pilvessä ja vähitellen katosi vuoren taa.
+
+Päivä päivältä odotti nyt prinssi saadakseen nähdä rakkautensa
+sanansaattajan palaavan, mutta turhaan. Hän alkoi syyttää häntä
+unhotuksesta, kun auringon laskulla eräänä iltana uskollinen kyyhky tuli
+räpistellen hänen huoneesensa, putosi hänen jalkainsa vierelle ja kuoli.
+Jonkun ilkkuisen jousimiehen nuoli oli lävistänyt hänen rintansa.
+Kuitenkin oli hän pannut jäljellä olevan hengenkipinänsä viimeisen
+voiman asiansa ajamiseen. Kun prinssi haikealla mielikarvaudella
+kallistui tämän uskollisuuden hellän marttyyrin puoleen, näki hän sen
+kaulassa helminauhan, johonka toisen siiven alle vähäinen emailittu
+(lasitettu) rintakuva oli ripustettu. Se kuvasi armahista prinsessaa
+hänen ikänsä ensimmäisessä kukoistuksessa. Se oli epäilemättä tuo
+tuntematon kaunokainen puutarhassa; mutta mikä ja missä oli hän -- ja
+miten oli hän ottanut prinssin kirjeen vastaan, ja oliko tämä kuva
+lähetetty merkiksi että hän suosi prinssin rakkautta? Kovaksi onneksi
+jätti uskollisen kyyhkysen kuolema kaikkityyni eriskummaiseen pimeyteen.
+
+Prinssi katseli kuvaa, kunnes hänen silmänsä täyttyivät kyynelillä. Hän
+likisti sitä huulilleen ja sydämelleen, ja istui useita tuntia ja
+katseli sitä kiihkeällä hätäisyydellä ja rakkaudella. "Sinä kaunis
+kuva," sanoi hän, "ah, sinä olet vaan kuva! mutta itkuiset silmäsi
+katsovat minuun hellästi; nämät ruusuhuulet näyttävät kehoittavan minua
+rohkeuteen ja luottamukseen. Turha mielikuvatus! Kenties ovat ne yhtä
+sulosti hymyilleet jollekulle toisellekin kilpailijalle! Mutta missä
+saattanen toivoa löytäväni sinun perikuvasi? Kukapa tietää, mitkä
+vuoret, mikä valtakunta on meidän välillämme, mitkä kovat onnet kenties
+estävät minua löytämästä sinua? Kenties tungeksii juuri tällä hetkellä
+joukko ihastelijoita hänen ympärillään, sillä aikaa kun minä istun
+vankina täällä tornissa ja menetän aikani maalattua varjoa
+ihaillessani!"
+
+Prinssi Ahmedin päätös oli tehtynä. "Minä karkaan tästä hovilinnasta,"
+sanoi hän, "josta on tullut ilkeä vankeus, ja tahdon, rakkauden
+pyhiin-vaeltajana, tuntemattomana etsiä prinsessaa koko maailmasta."
+
+Karata tornista päivän aikana, kaikkein valvoessa, oli vaikea asia;
+mutta öisin ajoin hovilinnaa ei niin ankarasti vartioittu; sillä ei
+kukaan peljännyt mokomaa yritystä prinssiltä, joka aina oli ollut niin
+kärsivällinen vankeudessaan. Mutta mitenkä hän osaisi yöllisellä
+paollaan kulkea, kun ei ensinkään maata tuntenut? Hänellä johtui mieleen
+tarhapöllö, joka oli tottunut öillä lentelemään, ja joka tietysti tunsi
+joka syrjätien ja vuorensolan. Hän haki sen käsiinsä hänen
+yksinäisyydestään, ja kysyi tunsiko hän maata? Nyt rupesi pöllö oikein
+itserakkaan näköiseksi. "Tietäkää, oi prinssi," sanoi hän, "että me
+pöllöt olemme hyvin vanhaa ja laajaa sukua, vaikka se suku on monenkin
+päiville saattanut, ja että meillä on rapistuneita palatsia ja linnoja
+kaikissa Hispanian tienoissa. Tuskin on yhtään tornia vuoristossa,
+tuskin yhtään varustetta lakeuksilla, tuskin yhtään vanhaa linnaa
+kaupungeissa, jossa ei joku sukuuni kuuluva setä tahi orpana ole
+asuntoa; matkoillani, käydessäni noita lukuisia heimolaisiani
+tervehtimässä, olen minä tarkoin tutkinut jokaisen kolkan ja kulman, ja
+hankkinut tiedon kaikista maan salaisuuksista." Prinssi suuresti
+ilahtui, kun kuuli pöllön näin hyvästi tuntevan kaikki maanpaikat,
+ilmoitti hänelle kuin ystävälle ainakin hellän mielensä ja päätöksensä
+karata, pyytäen häntä kumppanikseen ja neuvon-antajakseen matkalla.
+
+"Onko kuultu kummempia!" sanoi pöllö närkästyneen näköisenä. "Olenko
+minä lintu, jota sopii sekoittaa rakkauden vehkeisin? Minä, jonka kaikki
+aika on pyhitetty tutkimuksiin ja kuulle?"
+
+"Älä suutu, kunnian-arvoisin kaikista pöllöistä," vastasi prinssi;
+"heitä, ajaksi, nuot tutkimuksesi ja auta minua pakoretkelläni, niin
+saat mitä sydämesi haluaa."
+
+"Sitä minulla jo on," vastasi pöllö; "muutamissa hiirissä on kyllä minun
+kohtalaiselle pöydälleni, ja tuossa muurin kolossa mahdun hyvästi oppia
+harjoittamaan; ja mitäpä tietoviisas, minun-laiseni, saattaa enempää
+halutakaan?"
+
+"Ajattele, sinä pöllöistä viisahin, että sillä aikaa kun sinä katsella
+muljuilet kolossasi ja tirkistelet kuuta, kaikki älysi lahjat ovat
+hukassa maailmalta. Minusta tulee vielä kerta hallitseva ruhtinas, ja
+minä lupaan ylentää sinut korkeaan arvoon ja kunniaan."
+
+Tarhapöllö, vaikka tietoviisas ja elämän tavallisia tarpeita halveksiva,
+ei kumminkaan ollut kunnianhimoton; näin taipui hän viimein karkaamaan
+prinssin kanssa ja rupeamaan hänen oppaakseen ja neuvojakseen hänen
+vaelluksellaan.
+
+Rakastajan tuumat pannaan tavallisesti äkkipäätä täytäntöön. Prinssi
+keräsi kaikki hohtokivensä ja kätki ne vaatteisinsa, matkakulunkia
+varten. Samana yönä laskeusi hän vyötä myöten tornin balkongilta maahan,
+kiipesi Generalifen ulkomuurin yli ja pääsi, pöllö kumppanina, ennen
+aamua onnellisesti vuorille.
+
+Nyt neuvoitteli hän oppaansa kanssa, mitä suuntaa heidän oli kuljettava.
+
+"Jos minun olis valta," sanoi pöllö, "niin käskisin teidän mennä
+Sevillaan. Teidän tulee tietää, että minä useita vuosia tätä ennen olin
+käymässä erään sedän, erään korkea-arvoisen ja suuressa kunniassa olevan
+pöllön luona, joka asui eräässä Sevillan Alcazarin rappioisessa
+kylkirakennuksessa. Öisillä lennoillani kaupungissa näin minä kynttilän
+palavan muutamassa yksinäisessä tornissa. Jo viimein lennähdin katolle
+ja nain että valo tuli erään Arabialaisen noidan lampusta; hän istui
+taikakirjainsa keskellä, ja hänen olallaan istui hänen uskollinen
+ystävänsä, eräs vanha korppi, joka oli tullut hänen kanssansa Egyptistä.
+Minä olen tuttu tämän korpin kanssa, ja olen suureksi osaksi häneltä
+saanut sen opin mikä minulla on. Noita on sittemmin kuollut, mutta
+korppi asuu vielä samassa tornissa; sillä nämät linnut elävät
+ihmeellisen kauan. Minä neuvon sinua, prinssi, hakemaan tätä korppia
+tavataksesi, sillä hän on ennustaja ja velho ja harjoittaa noituutta,
+josta kaikki korpit, olletikin jotka ovat Egyptistä kotoisin, ovat hyvin
+mainioita."
+
+Prinssi ymmärsi tämän neuvon viisaaksi ja suuntasi sentähden kulkunsa
+Sevillaan. Hän kulki vaan öisin ajoin, mukautuakseen matkatoveriinsa, ja
+nukkui päivällä jossain pimeässä kolossa eli rapistuneessa
+vartijatornissa, sillä pöllö tiesi kaikki semmoiset lymypaikat ja oli
+oikein kuin muinaiskalujen korjaaja mielistynyt rakennusten jäännöksiin
+ja raunioihin.
+
+Jo viimein, eräänä aamuna hämärissä, he saapuivat Sevillaan, jolloin
+pöllö, joka vihasi komeutta, ahdinkoa ja hälinää kaduilla, seisahtui
+ulkopuolelle kaupunkia ja rupesi eräässä ontossa puussa majailemaan.
+
+Prinssi meni kaupungin portista sisään ja löysi hetikohta tuon taikaisen
+tornin, joka kohosi kaupungin huoneiden keskeltä kuin palmupuu
+pensaikosta erämaassa; se oli juuri sama torni, joka seisoo siellä vielä
+tänäkin päivänä, ja on tunnettu nimellä Giralda, Sevillan mainio
+Maurilainen torni.
+
+Prinssi meni kiertoportaita ylös, tornin huippuun, jossa nyt tapasi tuon
+salaoppisen korpin, erään vanhan, salamielisen, harmaapäisen linnun,
+höyhenet pörhöllään, kalvo toisessa silmässä, joka teki hänen katseensa
+tuijoittavaksi kuin kummituksen. Hän istui yhdellä jalalla, pää
+kallellaan, tarkoin katsellen toisella silmällään erästä
+mittaustieteellistä, lattialle piirustettua kuviota.
+
+Prinssi läheni häntä sillä pelvolla ja kunnioituksella, jota hänen
+kunnian-arvoinen näkönsä ja yliluonnollinen viisautensa tietysti
+vaikuttivat. "Suo anteeksi, iäkäs ja pimeissä tieteissä oppinut korppi,"
+huusi hän, "jos vähäksi aikaa keskeytän nuot tieteistykset, joita
+maailma ihmettelee. Sinä näet edessäsi rakkauden oppilaan, joka
+mielellään ottais sinulta neuvoa, kuinka hän on saapa taipumuksensa
+esineen."
+
+"Toisin sanoen," vastasi korppi mahtavan näköisenä, "sinä tulet
+koettelemaan taitoani kädenkatsomisessa. Tule, näytä kätesi, ja anna
+minun selittää sinulle sallimuksen salatemppuiset viivat."
+
+"Suo anteeksi," sanoi prinssi, "minä en tulekaan urkkimaan sallimuksen
+salaisuuksia, jotka Allah on kätkenyt kuolevaisten silmiltä; minä olen
+rakkauden pyhiin-vaeltaja ja etsin vaan johtoa vaellukseni esineen
+luokse."
+
+"Ja saatatko olla pulassa esineestä rakkaudenhaluisessa Andalusiassa?"
+sanoi korppi-vanhus, katsoa muljottaen häneen toisella silmällään; "ja
+olletikin, saatatko olla pulassa siitä vanhassa Sevillassa, jossa
+mustasilmäisiä tyttöjä tanssii Zambraa jokaisessa pomeranssi-lehdossa?"
+
+Prinssi punastui ja miltei suuttunut kuullessaan vanhan linnun, jonka
+toinen jalka jo oli haudassa, puhuvan noin kevytmielisesti. "Uskokaa
+minua," sanoi hän vakaisesti, "en olekaan lähtenyt niin kevytmieliselle
+ja irstaiselle vaellukselle, kuin näyt luulevan. Mustasilmäiset tytöt
+Andalusiassa, jotka tanssivat pomeranssi-lehdoissa Guadalquivirin
+rannoilla, eivät ole mielestäni mitään. Minä haen outoa, saastumatonta
+kaunotarta, tämän kuvan perikuvaa; ja minä vannotan sinua, valtavin
+korppi, jos se on sinun tietoisi alalla eli taitosi rajoissa, ilmoita
+minulle missä hänet löydän."
+
+Harmaapää korppiin pystyi prinssin vakamielisyys.
+
+"Mitäpä minä," vastasi hän, "nuoruudesta ja kauneudesta tietäisin? Minä
+käyn vanhain ja kuihtuneiden, enkä kukoistavain ja kauniiden luona
+vieraissa. Minä olen sallimuksen sanansaattaja; ronkkumiseni
+takkapiipuilta ennustaa kuolemata, ja siipeni räpistelevät sairaiden
+akkunain edessä. Sinun täytyy muualta etsii tietoa tuntemattomasta
+kaunokaisestasi."
+
+"Ja mistäpä etsin, ellen viisauden pojilta, jotka tuntevat sallimuksen
+kirjan. Minä olen kuninkaallinen prinssi, jonka onnenvaiheet tähdet
+määräsivät, ja lähetetty salamieliselle seikkailukselle, jonka varassa
+valtakuntain onnenvaiheita on."
+
+Korppi, kuultuansa asian olevan hyvin tähdellisen, koska tähdet kävivät
+siihen osalliseksi, muutti nyt äänensä ja käytöksensä, ja kuunteli
+hartaalla tarkallisuudella prinssin historiaa. Sen loputtua, vastasi
+hän: "Tuosta prinsessasta minä itse en saata antaa mitään tietoa, sillä
+minä en koskaan lentele puutarhoissa eli naisten lehtimajoissa; mutta
+riennä Cordovaan, ja etsi suuren Abderrahmanin palmupuu: sen juurella
+tapaat kuuluisan matkailijan, joka on käynyt kaikissa maissa ja hoveissa
+ja ollut kuningatarten ja prinsessain lemmikki. Hän antaa sinulle tiedon
+tiedustuksesi esineestä."
+
+"Tuhansia kiitoksia tästä kalliista tiedosta," sanoi prinssi. "Hyvästi,
+kunnian-arvoisa ennustaja!"
+
+"Hyvästi, rakkauden pyhiin-vaeltaja," sanoi korppi kuivasti, ja alkoi
+taas miettiä tuota mittaustieteellistä kuviota.
+
+Prinssi lähti Sevillasta, haki matkakumppaninsa pöllön, joka vielä istui
+ontossa puussa torkkumassa, ja painui matkalle Cordovaan.
+
+Hän läheni kaupunkia tietä myöten, joka oli ympäröitty puutarhoilla ja
+pomeranssi- ja sitruuni-lehdoilla, pitkin Guadalquivirin kaunista
+laksoa. Hänen tultuaan sen portille, lensi pöllö pimeään, muurissa
+olevaan reikään, ja prinssi jatkoi kulkuansa, hakemaan suuren
+Abderrahmanin muinoin istuttamaa palmupuuta. Se oli keskellä moskean
+isoa pihaa, jossa se kohosi pomeranssi- ja sypressi-puiden yli.
+Dervishejä ja fakiireja istui ryhmittäin pihan kauniilla poluilla, ja
+useat uskollisista toimittivat pesemisiään suihkukaivoilla, ennenkuin
+moskeaan menivät.
+
+Palmupuun juurella seisoi väkijoukko, kuunnellen erästä ihmistä, jolta
+puhe tuntui käyvän hyvin helposti. "Tuo," sanoi prinssi itsekseen, "on
+varmaankin se kuuluisa matkailija, joka antaa minulle tiedon siitä
+tuntemattomasta prinsessasta." Hän meni väkijoukkoon, mutta hämmästyi
+suuresti, kun näki heidän kaikkein kuuntelevan papukaijaa, joka
+loistavassa vihriässä höyhenpuvussaan, nokkaviisaine silmäyksineen ja
+pöyheän tupsunsa kanssa niskassa näytti linnulta, joka näkyi olevan
+hyvin itseensä mielistynyt.
+
+"Kuinka on mahdollista," sanoi prinssi jollekulle joukossa, "että
+vakaisia ihmisiä saattaa huvittaa lärpättävän linnun loruaminen?"
+
+"Ette tiedä kenestä puhutte," sanoi eräs toinen; "tämä papukaija on
+mainioimman papukaijan jälkeinen, ja kuuluisa lahjastaan jolla satuja
+juttelee. Hänellä on kaikki Itämaan tiedot kielenkärjellään, ja hän osaa
+ladella runoelmia yhtä kiireesti kuin puhuu. Hän on käynyt useissa
+ulkomaisissa hoveissa, joissa häntä on pidetty monitietoisuuden
+orakulina. Myös on hän suuressa suosiossa kauniin sukupuolen luona, joka
+hyvin ihastuu oppineisin papukaijoihin, jotka osaavat runoelmia
+lasketella."
+
+"Hyvä," sanoi prinssi, "minä tahdon kahden kesken puhutella sitä
+oivallista matkailijata."
+
+Hän pyysi päästäkseen kahden kesken puheille ja esitti asiansa. Tuskin
+oli hän ennättänyt mainita sitä, ennenkuin papukaija purskahti suureen
+ja kuivaan nauruun, niin että vedet lähtivät hänen silmistään. "Suokaa
+anteeksi tämä iloisuuteni," sanoi hän, "mutta minä en saata kuulla
+rakkautta mainittavan, nauruun remahtamatta."
+
+Prinssi loukkautui tästä sopimattomasta ilosta. "Eikö rakkaus," sanoi
+hän, "ole luonnon suuri salaisuus, elämän salainen perisyy,
+myötätuntoisuuden yhdistys-side?"
+
+"Ra la la!" huudahti papukaija, keskeyttäen häneltä puheen; "prinssi
+kulta, mistä olet oppinut tuota herkkätuntoista hulpatusta? Usko minua,
+rakkaus on nyt kokonaan muotista poissa; ylhäisissä ja sivistyneissä
+seuroissa siitä ei kuulla enää puhuttavankaan."
+
+Prinssi huokasi muistaessaan kyyhkyn erilaisen puheen.
+
+"Mutta tuo papukaija," ajatteli hän, "on elänyt hoveissa, hän on
+olevinaan sukkelapuheinen ja sivistynyt, hänellä ei olekaan käsitystä
+siitä mitä rakkaudeksi sanotaan." Koska hänen mielensä meni pahaksi
+kuulemasta tunnetta, joka täytti hänen sielunsa, yhä edelleen
+pilkattavan, alkoi hän kuulustella täällä käyntinsä varsinaista
+esinettä.
+
+"Sano minulle," sanoi hän, "sinä papukaijoista sivistynein, joka yleensä
+olet saanut käydä kaunotarten salaisimmissa lehtimajoissa, oletko
+matkoillasi koskaan tavannut tämän kuvan perikaavaa?"
+
+Papukaija otti kuvan kynsiinsä, käänteli päätänsä sinne tänne ja katseli
+sitä tarkasti yhdellä silmällä aina kerrallaan. "Kunniani puolesta,"
+sanoi hän, "sievät kasvot, oikein sievät; mutta minä olen nähnyt niin
+paljon kauniita kasvoja matkoillani, että tuskin taidan -- mutta äläpäs!
+-- no tuhat tulimmaista! -- kun tätä oikein katselen -- tämä ei saata
+olla kukaan muu kuin prinsessa Aldegonda. Kuinkapa olisinkaan saattanut
+häntä unhottaa, joka on paraita ystäviäni?"
+
+"Prinsessa Aldegonda!" kertoi prinssi, "ja missä hänet löydän?"
+
+"Hiljaa, hiljaa!" sanoi papukaija, "tämä kaunotar on helpompi löytää,
+kuin saada. Hän on erään kristityn, Toledossa hallitsevan kuninkaan
+ainoa tytär, ja häntä on aina seitsemänteentoista syntymäpäiväänsä asti
+pidetty maailmasta erillään hätäisten tähteinselittäjäin ennustuksen
+tähden. Et saa nähdä hänestä vilahustakaan -- ei kukaan ihminen saa
+häntä nähdä. Minut he laskivat hänen luoksensa huvittelemaan häntä, ja
+minä vakuutan papukaijan kunnian ja uskollisuuden puolesta, papukaijan,
+joka on nähnyt maailmata, että olen puhutellut paljon tyhmempiä
+prinsessoja päivinäni."
+
+"Yksi sana kahden kesken puhuttu, hyvä papukaijaseni," sanoi prinssi;
+"minä olen kuningaskunnan perillinen ja tulen kerta valtaistuimelle
+astumaan. Minä näen että sinä olet lahjoilla varustetta lintu, ja että
+ymmärrät maailman menoa. Auta minua saamaan tuo prinsessa, niin ylennän
+sinut mahtavaan virkaan hovissani."
+
+"Kaikesta sydämestäni," vastasi papukaija, "mutta tulkoon se virka
+kaiken mokomin olemaan tyhjäntoimitusta, sillä meitä älyjä työ oikein
+inhottaa."
+
+Tarpeellisiin valmistuksiin ruvettiin heti; prinssi lähti Cordovasta
+saman portin kautta, josta oli tullutkin, huusi pöllöä tulemaan muurin
+kolosta alas, esitti hänelle uuden matkakumppaninsa, sanoen häntä
+oppineeksi mieheksi, jonka tehtyä he kohta lähtivät matkalle.
+
+He matkustivat paljoa vitkempaan kuin prinssin malttamattomuus myönsi,
+mutta papukaija oli tottunut ylhäiseen elantoon eikä suvainut että häntä
+varhain aamusilla häirittiin. Pöllö sitä vastoin tahtoi mielellään
+nukkua puolenpäivän aikana, ja hukkasi paljon aikaa pitkillä
+_siestoillaan_ (päivällis-nukkumisillaan). Myös oli hänen halunsa
+muinaiskaluihin ja jäännöksiin haitaksi, sillä hän vaati seisahtumaan
+jokaiselle rakennuksen rauniolle ja sitä tarkoin tutkimaan, ja hänellä
+oli pitkiä satuja kerrottavana jokaisesta vanhasta tornista ja linnasta.
+Prinssi oli odottanut että pöllö ja papukaija, koska molemmat olivat
+oppineita lintuja, mielistyisivät toistensa seuraan, mutta ei koskaan
+ollut hän pahemmin pettynyt. He jankkasivat alinomaa; toinen oli
+kokkapuheinen, toinen tietoviisas. Papukaija lateli runoelmia, arvosteli
+uusia lukutoisintoja ja levitteli opillisuuttaan mitättömyyksistä; pöllö
+sitä vastoin piti kaikkea tuota tietoa joutavana eikä huolinut muusta
+kuin metafysiikasta. Sitten vielä lauloi papukaija viisuja, matki
+kokkapuheita, purki pilkkapuheita mahtavaa kumppaniaan kohtaan ja
+kahahteli pilkkanauruun omille sutkasanoilleen, jota kaikkea pöllö
+katsoi arvoisuutensa loukkaukseksi, näytteli nyreyttä, ynseyttä ja
+äreyttä eikä avannut suutansa päiväkausiin. Prinssi ei pitänyt vaarilla
+matkakumppaniensa jankkaa, koska oli vajonnut omiin mielikuvatuksiinsa
+ja kauniin prinsessansa kuvan katselemiseen. Tällä tavoin matkustivat he
+Sierra Morenan autioiden vuorensolain kautta, La Manchan ja Castilian
+päivän paahtamain lakeuksien yli ja pitkin "Kultaisen Tajon" rantoja,
+joka koukerrellen kulkee puolen Hispanian ja Portugalin läpi. Jo viimein
+saivat linnoitetun kaupungin muurinensa ja torninensa näkyviin,
+ulospistävälle kalliolle raketun, jonka juurella Tajo mutkitteli
+kohisevia aaltojansa.
+
+"Katsopas," huudahti pöllö, "tuossa on se vanha ja
+muinaisjäännöksistään kuuluisa Toledon kaupunki. Katsopa noita
+kunnian-arvoisia kupukattoja ja tornia, aikain kuluessa harmaantuneita,
+saduissa ja legendoissa ylistettyjä, ja joissa niin moni esi-isäni on
+vajonnut syvällisiin tutkimuksiin."
+
+"Vaiti!" huusi papukaija, keskeyttäen hänen juhlallisen ihastuksensa
+muinaisjäännöksiin, "mitä meillä on tekemistä muinaisjäännösten, satuin
+ja teidän esi-isäinne kanssa? Katsopas, mikä tässä enemmän asiaan kuuluu
+-- katso nuoruuden ja kauneuden kotoa -- katso jo vihdoinkin,
+prinssiseni, kauan etsityn prinsessasi asuntoa."
+
+Prinssi tirkisti sille suunnalle jota papukaija oli osoittanut, ja näki
+ihanassa, vihannassa niityssä Tajon rannalla komean hovilinnan, joka
+kohosi keskeltä lehtoja, uhkeassa puutarhassa. Se oli juuri sen paikan
+näköinen, jonka kyyhky oli hänelle selittänyt olevan prinsessan asunnon.
+Hän katseli sitä sydämellä sykkivällä. "Kenties tällä hetkellä,"
+ajatteli hän, "leikkii prinsessa noissa varjoisissa lehtimajoissa, eli
+astuu kevein askelin noilla komeilla penkereillä, taikka lepäilee noiden
+korkeiden kattoin alla." Tarkemmin silmäillessään näki hän että
+puutarhan muuri oli niin korkea, että oli mahdotonta päästä sen yli, ja
+että lukuisa, aseilla varustettu vartijajoukko käveli vahdissa sen
+ympärillä.
+
+Prinssi kääntyi papukaijan puoleen. "Täydellisin linnuista," sanoi hän,
+"sinulla on se lahja että osaat puhua ihmisten kielellä. Riennä tuohon
+puutarhaan, etsi minun sieluni epäjumala ja sano hänelle, että prinssi
+Ahmed, eräs rakkauden pyhiinvaeltaja, jota tähdet johtavat häntä
+hakemaan, on tullut Tajon kukoistaville rannoille."
+
+Ylpeillen lähettitoimestaan, lensi papukaija puutarhaan, leijahti
+korkean muurin yli, ja, vähän aikaa lehtokujain ja lehtimajain päällä
+laukuiltuaan, istui erään huvihuoneen balkongille, joen rannalla. Täällä
+kurkisti hän akkunasta sisään, ja näki prinsessan makaavan vuoteella,
+silmät johonkin paperiin luotuina, jolla aikaa kyynel kyyneleen perään
+herahti hänen kalpeille kasvoilleen.
+
+Papukaija nyppi sulkiaan vähän aikaa, laitteli vihriää pukuaan oikeaan
+kuntoon, kohautti tupsua päälaellaan, lensi hänen vierelleen
+sievistelevällä katsannolla, ja sanoi hellällä ja suloisella äänellä:
+"Pyyhi kyynelesi, ihanin prinsessoista; minä tuon lohdutusta
+sydämellesi."
+
+Prinsessa kavahti kuultuaan äänen näin likeltä, mutta kun hän kääntyi
+päin eikä nähnyt ketään muuta kuin pienen vihriän linnun, joka kumarteli
+ja pokkuroitsi hänelle, sanoi hän: "Ah, mitäpä lohdutusta sinä, mitätön
+papukaija, voit minulle antaa?"
+
+Papukaija suuttui tästä kysymyksestä. "Olenpa lohduttanut useampaa kuin
+yhtä neitoa päivinäni," sanoi hän, "mutta se asia sinään. Nyt tulen minä
+kuninkaallisen prinssin lähettinä. Tiedä siis että Ahmed, Granadan
+prinssi, on tullut sinua etsimään, ja juuri nyt on sijoittunut Tajon
+kukkaisille rannoille."
+
+Kauniin prinsessan silmät kiiluivat näiden sanain johdosta kirkkaammin
+kuin timantit hänen pienoisessa kruunussaan. "Oi armahin papukaija,"
+huudahti hän, "ilahuttavaiset totisesti ovat sinun sanomasi, sillä minä
+olen voivuksissa ja heikkona, ja miltei kuollakseni kipeänä epäilyksestä
+olisiko Ahmed uskollinen. Riennä takaisin ja sano hänelle että hänen
+kirjeensä sisällys on syvälle painuneena sydämessäni, ja että hänen
+värsynsä ovat olleet suloisin ravinto sielulleni. Sano hänelle myöskin
+että hänen tulee valmistauta osoittamaan rakkauttaan aseky'yllä;
+huomenna on minun seitsemästoista syntymäpäiväni, jolloin kuningas,
+minun isäni, pitää suuret keihäiset; monta prinssiä aikoo astua
+taistelukentälle ja sydämeni on määrätty voittajalle palkinnoksi."
+
+Papukaija nosti taas siipensä, ja lensi kahisten lehtoin kautta jälleen
+sinne, missä prinssi odotti hänen paluutansa. Ahmedin ihastuksen, kun
+hän oli löytänyt epäjumaloitun kuvansa perikaavan, ja kun tiesi tämän
+pysyneen hänelle hellänä ja uskollisena, voi ainoastaan se suosittu
+kuolevainen käsittää, jolla on se onni ollut että on nähnyt
+mielikuvatuksensa toteutuneen ja varjon muuttuneen olennaisuudeksi.
+Yhtähyvin oli yksi asia joka turmeli hänen iloaan -- nuot edessä olevat
+keihäispelit. Tajon rannat jo kimeltelivät aseista ja torvet räikkivät
+noista lukuisista ritarijoukoista, jotka loistavain saattokuntain kanssa
+uljailla oriillaan samosivat Toledoon, juhlallisuuteen osallisiksi
+käymään. Sama tähti, joka oli ohjannut prinssin onnenvaiheita, oli
+vaikuttanut prinsessankin kohtaloihin, ja aina seitsemänteentoista
+vuoteensa asti oli häntä kätketty maailmalta, varjellakseen häntä
+rakkauden hellästä intohimosta. Maine hänen kauneudestaan oli kumminkin
+pikemmin enennyt kuin vähennyt hänen salpaamisestaan. Moni valtava
+ruhtinas oli pyytänyt häntä puolisokseen, ja hänen isänsä, joka oli
+erinomaisen viekas kuningas ja luuli välttävänsä heidän vihansa siten,
+ettei ollut kenenkään puolta pitävinään, oli saanut heidät aseilla
+riitaa ratkaisemaan.
+
+Kilpailijoissa oli useita voimastaan ja urhoollisuudestaan mainioita.
+Mikä pula poloiselle Ahmedille, joka ei ollut varustettu minkäänlaisilla
+aseilla ja oli ihan harjaumaton ritarillisiin harjoituksiin. "Voi minua
+poloista prinssiä," huusi hän, "minkätähden minua kasvatettiin erilläni
+maailmasta, tietoviisaan hoidettavana? Mitä algebra ja viisaustiede
+rakkauden asioissa auttavat? Ah, Eben Bonabben! Minkä tähden et
+harjoittanut minua aseita pitelemään?" Tässä pöllö otti jotain
+virkkaaksensa, ja aloitti puheensa hurskaalla huudahduksella, sillä hän
+oli hyvin hurskas Mahomettilainen.
+
+"Allah Akbar! Jumala on suuri!" huusi hän; "hänen käsissään ovat kaikki
+salaisuudet kätkettyinä -- hän yksinään ohjaa prinssin onnenvaiheet!
+Tiedä, oi prinssi, että tämä maa on täynnä salaisuuksia, kaikilta
+kätketyitä, paitse niiltä jotka, niinkuin minä, saattavat pimeissä
+tietoja hamuilla. Tiedä siis, että vuoristossa, tässä likellä, on luola,
+ja siinä luolassa rautainen pöytä, ja pöydällä täydellinen, taiottu
+sotapuku, ja pöydän vierellä seisoo niinikään taiottu orit, joka on
+ollut siellä suljettuna useita miespolvia."
+
+Prinssi seisoi äänettömänä hämmästyksestä, mutta pöllö vilkutti isoja,
+pyöreitä silmiään, korvat pystyssä kuin sarvet; ja jatkoi:
+
+"Useita vuosia takaperin seurasin minä isääni näihin tienoihin, hänen
+matkustaissaan ja maatilojaan katsastaissaan, jolloin asuimme siinä
+luolassa, ja sillä tavoin opin minä sen salaisuuden tuntemaan.
+Suvussamme käy se puhe, jonka kuulin isän-isältäni, ollessani vielä
+pieni kakara, että se asu oli ollut erään Maurilaisen velhon, joka
+pakeni siihen luolaan, kun kristityt valloittivat Toledon. Hän kuoli
+siinä ja jätti aseensa ja oriinsa salaiseen tenhoukseen, ettei niitä
+kukaan muu käyttäisi kuin joku Maurilainen prinssi, ja tämäkin vaan
+auringon noususta puoleenpäivään. Joka sillä ajalla niitä käyttää,
+voittaa vaikka minkä vastustajan."
+
+"Hyvä, käykäämme siinä luolassa!" huudahti Ahmed.
+
+Tarutietoisen ohjaajansa opastamana prinssi löysi luolan, joka oli
+eräässä sangen autiossa erämaassa niiden vuorten keskellä, jotka ovat
+Toledon ympärillä; ei kukaan muu kuin pöllön tähystävä silmä olis
+keksinyt sen suuta. Hautalamppu, jonka öljy ei koskaan loppunut, levitti
+juhlallista valoa tässä maan-alaisessa palatsissa. Rautaisella pöydällä
+luolassa oli nuot tenhotut tamineet; keihäs seisoi pöytää vasten ja sen
+vierellä Arabialainen orit, täydessä sota-asussa, mutta liikkumattomana
+kuin kuvapatsas. Aseet olivat kirkkaat ja tahrattomat, ja yhtä loistavat
+kuin muinaisina aikoina; orit yhtä hyvässä lihassa kuin jos vastikään
+olis tullut hyötyisimmältä laitumelta, ja kun Ahmed laski kätensä sen
+kaulalle, kuopi se maata ja hirnui ilosta, niin että luolan laki raikui
+siitä. Näin komeasti hevosella ja aseilla varustettuna päätti prinssi
+seuraavana päivänä käydä kiistakentälle.
+
+Ratkaiseva aamu tuli. Keihästelypaikka oli laitettu Vegalle eli
+lakeudelle, juuri alapuolelle Toledon kallioille rakettuja muuria, ja
+luosia ja parvia, komeilla matoilla peitettyjä ja silkkitelteillä
+auringolta suojattuja, oli rakettu katselijoille. Kaikki maan
+kaunottaret olivat näille parveille kokoontuneet, ja siellä alhaalla
+ylvästeli, palvelijainsa ja aseenkantajainsa ympäröiminä, rautalakkisia
+ritareita, joista merkillisimmät olivat ne prinssit, jotka aikoivat
+kilpailla keihästelyssä. Kaikki maan kaunottaret joutuivat kumminkin
+takavarjoon, kun prinsessa Aldegonda astui kuninkaalliseen huvihuoneesen
+ja ensi kerran ilmestyi maailman hämmästyviin silmiin. Ihastuksen hälinä
+kuultiin joukosta, kun nähtiin hänen harvinainen ihanuutensa, ja
+prinssit, jotka ainoastaan hänen hempensä maineen tähden olivat tulleet
+hänestä kilpailemaan, hehkuivat nyt kymmentä vertaa kiihkeämpää
+kilpailemisen halua.
+
+Prinsessa itse oli kumminkin levottoman ja murheellisen näköinen. Hänen
+kasvonsa vuorottain punastuivat ja kalpenivat, ja hänen silmänsä
+vilkkuivat levottoman ja tyytymättömän näköisinä rautalakkisiin
+ritarijoukkoihin. Torvien piti juuri taisteluksi kajahtaa, kun julistaja
+ilmoitti muukalaisen ritarin tulon ja Ahmed ratsasti kentälle.
+Teräksinen, kalliilla kivillä koristettu kypäri kohosi hänen
+käärelakistaan; hänen rautapaitansa oli kullalla tilkoitettu; hänen
+sapelinsa ja väkipuukkonsa olivat Fez'in työpajoista ja kimeltelivät
+kalliista hohtokivistä. Pyöreä kilpi rippui hänen olallaan, ja kädessä
+oli hänellä tuo taiottu keihäs. Hänen Arabialaisen oriinsa loimi oli
+komeasti viirusteltu ja laahasi maata pitkin, ja uljas eläin liikkui
+tanssien ja korskuen, ja hirnui ilosta, kun sai nähdä aseisilla oltavan.
+Prinssin uljas ja jalo ryhti viehätti kaikkein silmiä, ja kun hänen
+nimensä "Rakkauden pyhiinvaeltaja" julaistiin, alkoi yleinen liike ja
+levottomuus kaunottarissa parvilla.
+
+Ahmedin tullessa ottelukentälle, tämä kumminkin suljettiin hänelle;
+hänelle vastattiin että vaan prinssit pääsivät kilpailemaan. Hän sanoi
+nimensä ja arvonsa. Sitä pahempi! hän oli Mahomettilainen eikä
+saanutkaan käydä keihäisleikkiin osalliseksi, jossa kristitty prinsessa
+oli palkintona.
+
+Kilpailevat prinssit keräysivät hänen ympärilleen suurellisesti ja
+uhkaavasti liikehtien, ja yksi heistä, julkea eljeilleen ja Herkules
+ruumiinrakennukselleen, naurahteli ylenkatseellisesti hänen hoikalle ja
+nuorelliselle varrelleen, ja herjasi häntä hänen liikanimestään
+"Rakkauden pyhiinvaeltaja." Prinssi syttyi vihaan. Hän vaati
+kilpailijaansa taisteluun. He ratsastivat toistensa ympäri kerran,
+syöksähtivät yhteen, ja taiotun keihään ensimäisellä sysäyksellä
+heitettiin roteva pilkkaaja satulasta kenttään. Tähän olis prinssi Ahmed
+mielellään tyytynyt, mutta ah! hänellä oli noiduttu hevonen ja asu --
+hänen kerta taisteluun ryhdyttyään ei mikään voinut sitä hillitä.
+Arabialainen orit hyökkäsi tiheimpään tungokseen; keihäs paiskasi maahan
+jokaisen, joka teki vastarintaa; hiljainen prinssi temmattiin
+ottelukentälle, löi kumoon ylhäistä ja alhaista, aatelista ja
+aatelitonta, tyytymätönnä omiin, vastenmielisiin urotekoihinsa. Kuningas
+rajusi ja raivosi tästä vieraidensa ja alamaistensa häpeästä. Hän
+komensi esiin kaiken henkivartionsa -- ne heitettiin ratsailta heti
+tultuansa. Kuningas riisui pukunsa päältään, sieppasi kilven ja keihään
+ja ratsasti esiin, säpsähyttääkseen muukalaista itse majesteetin
+läsnäololla. Ah! majesteetin kävi yhtä pahasti kuin rahvaan -- orit ja
+keihäs eivät miestä katsoneetkaan, ja Ahmedin suureksi harmiksi hän
+vietiin täyttä laukkaa kuningasta kohti, ja silmänräpäyksessä
+keikahtivat kuninkaalliset sääret ilmaan ja kruunu vierähti multaan.
+
+Juuri tällä hetkellä oli aurinko puolenpäivän korkeudessa; taikaus
+rupesi taas valtoihinsa, Arabialainen orit laukkasi kentän poikki,
+hyppäsi aidan yli, syöksähti Tajoon ja sen purskuviin aaltoihin, kantoi
+hengästyneen ja kauhistuneen prinssin luolaan ja rupesi taas entiseen
+asentoonsa, kuin kuvapatsaaksi, rautaisen pöydän vierelle. Prinssi astui
+oikein iloisena alas, ja laski aseet paikoilleen, odottamaan sallimuksen
+tulevaisia päätöksiä. Sitten istui hän luolaan ja mietti sitä
+tuskallista tilaa, johonka noiduttu orit ja asu oli hänet saattanut. El
+koskaan enää tainnut hän rohjeta näyttäytä Toledossa, tehtyään mokoman
+häpeän sen ritaristolle ja sen kuninkaalle noin törkeän loukkauksen. Ja
+ilmankin, mitä prinsessa ajattelisi noin raakamaisesta ja rajusta
+uroteosta? Huolissaan lähetti hän siivelliset sanansaattajansa tietoja
+hankkimaan. Papukaija meni kaikille yleisille paikoille ja kaikkiin
+kokouspaikkoihin kaupungissa, missä paljo väkeä liikkui, ja palasi
+kohta, koko joukko juoru-uutisia muassansa. Koko Toledon kaupunki oli
+häiriössä ja hämmästyksissä. Prinsessa oli pyörtynyt ja viety jälleen
+palatsiin; keihästely oli päättynyt huiskin haiskin; kaikki ihmiset
+puhuivat Mahomettilaisen ritarin äkillisestä ilmaumisesta, ihmeellisistä
+uroteoista ja kummallisesta katoamisesta. Muutamat sanoivat häntä
+Maurilaiseksi noidaksi; toiset luulivat häntä itse paholaiseksi, joka
+oli ruvennut ihmisen muotoon, jota vastoin toiset juttelivat satuja
+noidutuista sotijoista, joita oli piilossa vuorten rommakoissa, arvellen
+jonkun näistä äkisti syöksähtäneen salaisesta asunnostaan esiin. Kaikki
+olivat siinä yksimieliset, ettei mikään tavallinen kuolevainen voinut
+tehdä semmoisia ihmeitä ja heittää noin täydellisiä ja urhoollisia
+ritareita satulasta.
+
+Pöllö lensi yöllä ulos, laukuili pimeän kaupungin päällä, ja istuskeli
+katoilla ja takkapiipuilla. Sitten ohjasi hän lentonsa kuninkaalliselle
+hovilinnalle, joka oli Toledon kallioisella kukkulalla, lentää räpisteli
+sen palttain ja kattoin ympärillä, kuunteli jokaisen halkeaman suulla ja
+kurkisteli suurilla mulkosilmillään jokaisesta akkunasta sisään, mistä
+valkea näkyi, niin että kaksi eli kolme hoviryökynää roikahti
+pyörryksiin. Vasta päivänkoiton alkaessa vuorten päällä pilkoittaa,
+palasi hän vakoilijalennoiltaan ja kertoi prinssille mitä oli nähnyt.
+
+"Lennellessäni palatsin korkeimman tornin ympäri," sanoi hän, "näin minä
+akkunan kautta kauniin prinsessan. Hän makasi leposijallaan,
+naispalvelijoita ja lääkäriä ympärillä, mutta ei halunnut näiden
+palvelusta ja apua. Heidän jätettyään hänet yksinään, näin minä hänen
+ottavan kirjeen povestaan, suutelevan ja lukevan sitä, ja kuulin hänen
+isoon ääneen valittavan, josta, niin tietoviisas kuin olenkin, en
+saattanut olla suuresti liikkumatta."
+
+Ahmedin hellä sydän täyttyi surulla näistä sanomista. "Ah, aivan todet
+olivat sanasi, viisas Eben Bonabben," huusi hän; "huolet, surut ja
+unettomat yöt ovat rakastavien osa. Allah varjelkoon prinsessaa sen
+onnettomasta vaikutuksesta jota ihmiset sanovat rakkaudeksi."
+
+Toledosta edelleen tulleet sanomat vahvistivat pöllön kertomuksen.
+Kaupunki oli kokonansa levottomuuden ja häiriön vallassa. Prinsessa
+vietiin hovilinnan korkeimpaan torniin, jonka ovia mitä ankarimmasti
+vartioittiin. Sillä välin oli hivuttava sydäntauti häneen ruvennut,
+jonka syytä ei kukaan ihminen voinut keksiä; hän ei ottanut ruokaa
+ensinkään eikä kuunnellut jos häntä lohdutettiin. Taitavimmat lääkärit
+olivat turhaan käyttäneet kaikkia taidon välikappaleita, luultiin
+noituutta häntä vastaan käytetyn, ja kuningas antoi yleisen kuulutuksen,
+että joka osasi paluuttaa prinsessan terveyden, se oli saapa kalliimman
+hohtokiven kuninkaallisesta aartehistosta. Kun tarhapöllö, joka istui
+loukossaan ja torkkui, kuuli tästä kuulutuksesta puhuttavan, mulkoili
+hän suurilla silmillään ja oli salamielisemmän näköinen kuin koskaan
+ennen.
+
+"Allah Akbar!" huusi hän, "onnellinen se mies, joka osaa panna tuon
+parannuksen toimeen, kun vaan tietäisi mikä hänen tulee valita
+kuninkaallisesta aartehistosta."
+
+"Mitä tarkoitat, kunnian-arvoisin pöllö?" sanoi Ahmed.
+
+"Kuuntele, oi prinssi, mitä olen kertova. Tiedä, että me pöllöt olemme
+oppinut ammattikunta ja hyvin halukkaat pimeihin ja pölyisiin
+tutkimuksiin. Viime yönä lennellessäni Toledon kupukattoin ja tornien
+vaiheilla, näin minä yhteiskunnan pöllöjä, jotka työskentelivät
+muinaisjäännösten tutkimisessa ja pitivät vähäisiä kokouksia isossa
+tornissa, jossa kuninkaallista aartehistoa talletetaan. Täällä
+selittivät he niiden vanhain hohtokivien, kulta- ja hopea-astiain
+muotoa, päällekirjoituksia ja merkkiä, jotka, erilaisia erinäisten
+aikain ja maiden aistin mukaan, ovat kerättyinä kuninkaallisessa
+rahastohuoneessa. Mutta erittäinkin he viipyivät muutamain
+pyhänjäännösten ja taikakaluin selittämisessä, jotka ovat olleet
+rahastohuoneessa aina Götiläisen Roderikin ajalta asti. Näissä oli
+santelipuusta tehty teräsvanteinen lipas, Itämaista tekolaatua ja
+salaisella päällekirjoituksella varustettu, jonka merkitystä ainoastaan
+harvat oppineet tunsivat. Tämä lipas ja siihen piirretty kirjoitus oli
+antanut tälle seuralle tekemistä useissa kokouksissa ja aihetta pitkiin
+ja vakaisiin väitöksiin. Tornissa juuri käydessäni istui siellä eräs
+vallan vanha pöllö, joka äskettäin oli tullut Egyptistä, kannella, tutki
+kirjoitusta ja näytti siitä todeksi, että lipas sisälsi sen
+silkkihuivin, jolla viisaan Salomon valtaistuin oli peitettynä, ja että
+epäilemättä sen olivat Toledoon vieneet ne Juutalaiset, jotka
+Jerusalemin hävityksen jälkeen sinne pakenivat."
+
+Pöllön lopetettua muinaistieteisen puheensa, prinssi seisoi vähän aikaa
+syvissä ajatuksissa. "Minä olen," sanoi hän, "kuullut viisaan Eben
+Bonabbenin mainitsevan sen ihmeellisen taikakalun omaisuuksia, joka
+katosi Jerusalemin hävityksessä ja luultiin iäti menneeksi
+ihmiskunnalta. Epäilemättä se on lukittu salaisuus Toledon kristityille.
+Jos saan sen taikakalun haltuuni, niin onneni on valmis."
+
+Päivällä sen jälkeen laski prinssi komean pukunsa syrjään ja pukeutui
+hyvin yksinkertaisesti, niinkuin erämaan Arabialainen. Hän maalasi
+kasvonsa keltaruskeaksi, eikä voinut kukaan tuntea häntä siksi
+loistavaksi sotijaksi, joka oli nostanut niin paljon kummastusta ja
+hämminkiä keihäispeleissä. Sauva kädessä, pussi kupeella ja vähäinen
+paimenpilli muassa, tuli hän Toledoon, meni kuninkaallisen hovilinnan
+portille ja ilmoitutti olevansa semmoinen joka tahtois ansaita
+prinsessan parantamisesta luvatun palkinnon. Vahdit tahtoivat lyöden ja
+pieksäin ajaa häntä pois. "Mitä Arabialainen mieronkiertäjä, mokoma kuta
+sinä olet, voisi toimittaa," he sanoivat, "asiassa, josta maan
+oppineimpain miesten täytyy tunnustaa tietämättömyytensä?" Mutta
+kuningas, joka oli kuullut tämän rähinän, käski laskea Arabialaisen
+sisään.
+
+"Suurivaltaisin kuningas," sanoi Ahmed, "sinä näet edessäsi erämaan
+Arabialaisen, joka on elänyt enimmän osan aikaansa erämaan
+yksinäisimmissä tienoissa. Ne tienoot ovat, niinkuin jokainen tietää,
+pahain henkien pesäpaikkoja, jotka kiusaavat meitä, paimen-parkoja,
+yksinäisillä vaelluksillamme, menevät karjoihimme ja rääkkäävät niitä ja
+välistä panevat yksin kärsivällisen kameelinkin vimmaan; ja meillä on
+lauluja ja viisuja, jotka ovat kulkeneet polvesta polveen, ja joita me
+laulamme ja soitamme, noita pahoja henkiä karkoittaaksemme. Minä kuulun
+hyvillä luonnonlahjoilla siunattuun heimokuntaan ja minulla on tämä kyky
+täydessä voimassaan. Jos joku paha vaikutus sitä laatua on saattanut
+noituuksen tyttäreesi, niin panen pääni panttiin siitä, että pelastan
+hänet sen vallasta."
+
+Kuningas, joka oli ymmärtäväinen mies ja tiesi ne ihmeelliset
+salaisuudet, joita Arabialaisilla oli, alkoi luottamuksesta, jolla
+prinssi puhui, toivoa. Hän vei hänet hetikohta useampain ovien kautta
+korkealle siihen torniin, jossa prinsessan kamari oli. Akkunat olivat
+eräälle käsipuilla varustetulle paltalle päin, josta näki Toledon ja sen
+ympäristöt. Niissä on kartiinit, sillä prinsessa makasi huoneessa kovin
+hivuttavan surun valloissa, eikä ottanut minkäänlaista lievennystä
+vastaan.
+
+Prinssi istui paltalle ja soitti paimenhuilullaan muutamia hurjia
+Arabialaisia lauluja, jotka hän oli oppinut palvelijaltaan Granadan
+Generalifessä. Prinsessa pysyi yhä tunnottomuudessaan, ja läsnäolevat
+lääkärit puistelivat päätänsä epäilevästi ja ylenkatseellisesti
+naurahdellen. Jo viimein pani prinssi paimenhuilun pois ja lauloi
+mutkattomalla nuotilla ne värsyt, joissa hän prinsessalle
+kirjoittaessaan oli ilmoittanut rakkautensa.
+
+Prinsessa tunsi sanat; äkillinen riemu lennähti hänen sydämeensä; hän
+nousi ylös ja kuunteli; kyyneliä nousi hänen silmiinsä ja vieri hänen
+kasvoillensa; hänen rintansa kohoili ankarasta mielenkuohusta.
+Mielellään olis hän käskettänyt laulajan sisälle, mutta neidollinen
+kainous pidätti hänet. Kuningas arvasi mitä hän halusi, ja Ahmed vietiin
+hänen käskystään prinsessan kamariin. Nämät toisiaan rakastavat olivat
+varovaisia: he vaihtoivat vaan silmäyksiä; mutta nämät puhuivat paremmin
+kuin tuhannet sanat. Ei milloinkaan ollut musiikin riemuvoitto
+täydellisempi. Ruusut palasivat prinsessan kalvettuneille kasvoille,
+verevyys hänen huulilleen ja heloittava kirkkaus hänen raukeihin
+silmiinsä.
+
+Kaikki läsnäolevat lääkärit katsoivat toisiinsa hämmästyksellä.
+Kuningas katseli Arabialaista laulajaa ihmetellen ja hämmästellen.
+"Ihmeellinen nuorukainen," huudahti hän, "sinä tulet tästedes olemaan
+etevin lääkäri minun hovissani, ja muita lääkkeen-määräyksiä en aio
+käyttää, kuin sinun lauluasi. Ota nyt, täksi kerraksi, kalliin hohtokivi
+rahastohuoneestani."
+
+"Oi kuningas," vastasi Ahmed; "en halaja kultaa enkä hopeaa, enkä
+kalliita kiviäkään. Rahastohuoneessasi on eräs pyhänjäännös, jonka ne
+Mahomettilaiset ovat perinnöksi jättäneet, jotka muinoin vallitsivat
+Toledossa -- santelipuinen lipas, jossa on silkkihuivi; anna minulle se
+lipas, ja minä olen tyytyväinen."
+
+Kaikki läsnäolevat hämmästyivät Ahmedin kohtuullisesta vaatimuksesta, ja
+vielä enemmin kun lipas tuotiin esiin ja silkkihuivi siitä otettiin. Se
+oli hienoa vihriätä silkkivaatetta ja täynnä Hebrealaisia ja
+Kaldealaisia puustaveja. Hovilääkärit katsoivat toisiinsa, nykäyttelivät
+hartioitaan, ja nauroivat uuden lääkärin yksinkertaisuudelle, joka
+tyytyi noin halpaan palkintoon.
+
+"Tämä huivi," sanoi prinssi, "peitti ennen muinoin viisaan Salomon
+valtaistuinta, se ansaitsee että pannaan kaunottaren jalkain alle."
+
+Näin puhein levitti hän sen paltalle turkkilaisen sohvan alle, joka oli
+prinsessan mukavuudeksi kannettu ulos; sitten istui hän prinsessan
+jalkain juurelle ja sanoi:
+
+"Kuka voi vastusta sitä mitä Sallimuksen kirjaan on kirjoitettuna?
+Katso, tähtein selittäjäin ennustukset ovat toteen käyneet. Tiedä, oi
+kuningas, että tyttäresi ja minä kauan olemme rakastaneet toisiamme
+salaisesti. Näe minussa Rakkauden pyhiinvaeltaja."
+
+Tuskin olivat nämät sanat lähteneet hänen huuliltaan, kun huivi kohosi
+ilmaan ja vei prinssin ja prinsessan pois. Kuningas ja lääkärit katsella
+ammottivat heitä suu auki ja silmät seljällään, kunnes huivi oli kuin
+vähäinen pilkku erään pilvenhattaran valkoisella pohjalla ja sitten
+katosi taivaan sinilakeen.
+
+Kuningas kutsui, vihaa vimmassa, rahavartijansa luoksensa.
+
+"Kuinka," sanoi hän, "olet sinä antanut uskottoman ihmisen saada
+tuommoisen taikakalun?"
+
+"Ah herra! me emme tunteneet sen omaisuuksia, emmekä myöskään osanneet
+lukea lippaan päällekirjoitusta. Jos se tosiaankin oli se huivi, joka on
+peittänyt viisaan Salomon valtaistuinta, niin siinä on taikavoima ja se
+voi siirtää omistajansa paikasta paikkaan ilman läpi."
+
+Kuningas keräsi lukuisan sotajoukon ja samosi hetikohta Granadaan,
+pakolaisia takaa ajamaan. Hänen retkensä oli pitkä ja vaivaloinen. Hän
+teki leirinsä Vegalle ja lähetti sanansaattajan, vaatimaan tytärtä
+takaisin. Kuningas itse tuli kaiken hoviväkensä kanssa häntä kohtaamaan.
+Tämän kuninkaan tunsi hän juuri tuoksi laulajaksi, sillä Ahmed oli,
+isänsä kuoltua, tullut kuninkaaksi hänen jälkeensä, ja kaunis Aldegonda
+oli nyt hänen sulttaanittarensa.
+
+Kristitty kuningas saatiin helposti leppymään, kun kuuli ettei hänen
+tytärtään pakoitettu luopumaan uskostaan; ei juuri sentähden että oli
+niin erinomaisen jumalinen, vaan uskonto on aina ylpeyden ja
+säädyllisyyden asia ruhtinaissa. Veristen tappeluiden sijasta seurasi
+nyt juhlapitoja ja huvituksia toista toisensa perään, jonka perästä
+kuningas palasi hyvin tyytyväisenä Toledoon, ja uusi parikunta hallitsi
+sitten yhtä viisaasti kuin onnellisesti Alhambrassa.
+
+Vielä sopinee lisätä, että tarhapöllö ja papukaija olivat eri teitä
+seuranneet prinssiä Granadaan; edellinen matkusti öillä ja viipyi
+useissa hänen sukunsa maa-omaisuuksissa; jälkimäinen sitä vastoin
+vikuleerasi kaikissa seuroissa, joka kaupungissa ja linnassa, mitkä
+hänen tiellään olivat.
+
+Ahmed palkitsi heille kiitollisesti heidän hänelle hänen vaelluksellaan
+tekemänsä hyvät teot. Hän nimitti pöllön ensimmäiseksi ministerikseen
+ja papukaijan seremonian-mestariksi. Liikanaista on lisätä, että
+valtakuntaa ei koskaan ole hallittu viisammasti, eikä seremonioita
+missään hovissa tarkemmin noudatettu.
+
+
+
+
+Maurilaisen testamentti.
+
+Satu.
+
+
+Alhambran linnassa, vastapäätä kuninkaallista palatsia, on leveä
+avonainen esplanaatti, nimeltä _la Plaza de los Algibes_, eli
+Vesisäilöin tori; tämän nimen on se saanut siitä että sen alla on
+useampia näkymättömiä vesisäilöjä, jotka ovat aina Maurilaisten
+aikaisia. Yhdessä nurkassa on Maurilainen, kovaan kallioon hakattu,
+hämmästyttävän syvä kaivo, jonka vesi on kylmää kuin jää ja kirkasta
+kuin kristalli. Maurilaisten tekemiä kaivoja pitävät kaikki hyvin
+hyvinä, sillä yleisesti tunnettu on, mihin vaivaan he rupesivat
+saadakseen oikein puhtaita ja hyviä lähteitä ja kaivoja. Se, josta nyt
+puhumme, on mainio koko Granadassa, sentähden että veden kantajat,
+muutamilla isot vesiruukut olalla, toiset saviastioilla kuormattuja
+aaseja edellään häätäen, alinomaa kulkevat ylös ja alas noita jyrkkiä,
+varjoisia mäkiä Alhambraan, varhain aamusta, hiljaiseen yöhön.
+
+Lähteitä ja kaivoja on, aina Pyhän raamatun ajoilta, aina kuvailtu
+kuumain ilman-alain juorupaikoiksi, ja tämän nyt puheena olevan luona on
+ikäänkuin alinomainen seura, pitkin Jumalan pitkää päivää, invaliiteja,
+vanhoja akkoja ja muuta uteliasta ja joutilasta väkeä linnasta, jotka
+istuvat kivipenkeillä kaivon päälle levitetyssä teltassa, jaarittelevat
+päivän tapauksista linnassa, kyselevät jokaiselta kaupungista tulevalta
+vedenkantajalta kaupungin uutisia ja tekevät pitkiä selityksiä kaikesta
+mitä kuulevat ja näkevät. Joka tunti päivällä nähdään täällä juoruakkain
+ja joutilaiden palvelustyttöin, saviruukku kädessä tahi pään päällä,
+kuuntelevan tämän kunnon seuran loppumatonta lorua.
+
+Niiden vedenkantajain joukossa, jotka ennen vanhaan kävivät tällä
+kaivolla, oli muuan pieni, jäykkä, hartiokas ja länkisääri mies, nimeltä
+Pedro Gil, mutta jota lyhyyden vuoksi aina sanottiin Peregiliksi. Koska
+oli vedenkantaja, hän tietysti oli Gallego (Galicialainen). Luonto näkyy
+muodostaneen muutamia ihmissuvun rotuja, samoin kuin eläinkunnan,
+erilaisiin kinaustöihin. Ranskanmaalla ovat kaikki kengänsiivoitsijat
+Savoyalaisia, kaikki portinvahdit Schweitsiläisiä, ja pönkkähameiden ja
+tukkajauhon aikana Englannissa ei osannut kukaan muu, kuin pitkäsäärinen
+Irlantilainen, oikein kiikuttaa kantoistuinta. Samaten ovat
+Hispaniassakin veden- ja takankantajat kaikki pieniä, lujia miehiä
+Galiciasta. Ei kukaan ihminen sano: "hanki minulle kantaja," vaan:
+"kutsu tänne joku Gallego."
+
+Palataksemme tältä poikkeukselta, niin oli Gallego Peregil aloittanut
+ammattinsa ainoastaan isolla saviruukulla, jota hän olallaan kantoi;
+vähitellen kohosi hän yhä ylemmä ja näki kykenevänsä ostamaan apulaisen
+vastaavaisesta eläinluokasta, nimittäin vahvan, pörhöisen aasin. Tämän
+pitkäkorvaisen ajutantin seljässä rippui molemmin puolin jonkunlaisissa
+vasuissa hänen vesiruukkunsa, viikunanlehdillä peitettyinä, suojaksi
+auringon hellettä vastaan. Koko Granadassa ei ollut vireämpää
+vedenkantajaa, eikä iloisempaakaan. Kadut kajahtelivat hänen iloista
+ääntänsä, kun hän vaelteli aasinsa jäljessä, laulellen tuota tavallista
+kesälaulua, joka kuullaan kaikissa Hispanian kaupungeissa: "_Quien
+quiere agua_ -- _agua mas fria que la nieve_"? "Kuka haluaa vettä
+Alhambran kaivosta, kylmää kuin jää ja kirkasta kuin kristalli"?
+Ojentaessaan lasillisen vettä jollekin ostajalleen, hän teki sen
+enimmiten jollain lystillisellä kokkapuheella, joka pani nauramaan; ja
+jos ostaja sattui olemaan joku kaunotar eli hymyilevä, kuoppaposkinen
+tyttö, hän aina teki sen narrinparisesti naurahdellen ja sanoen jonkun
+kohteliaan sievän sanan hänen kauneudestaan, joka oli vastustamaton.
+Näin oli Galicialainen Peregil tunnettu koko Granadassa mieheksi, joka
+oli kohteliaimpia, iloisimpia ja onnellisimpia ihmisiä koko
+paikkakunnassa. Mutta eipä aina ole äänekkäimmästi laulavalla ja
+leikillisimmällä kevein sydän. Vaikka näin hupaisa ja ulkonäöltään
+iloinen, ei kunnon Peregil ollut huolittansa ja murheittansa. Hänellä
+oli koko joukko ryysyisiä lapsia elätettävänä, jotka huusivat ja
+uikuttivat, niinkuin pojat pääskysen pesässä, ja jotka, joka ilta kun
+hän tuli kotiin, ympäröitsivät ja kiusasivat häntä huutamalla leipää ja
+ravintoa. Hänellä oli vaimokin, jonka piti olla hänen apunsa, mutta
+josta hänellä oli kaikkea muuta vaan ei apua. Vaimo oli ennen naimistaan
+ollut kylän etevin kaunotar ja tunnettu taidostaan tanssia Boleroa ja
+näpsyttää kastanjisia; hän piti vaimonakin entiset mielitekonsa,
+hurvitteli siivon Peregilin työllä ja hiellä ansaitut pennit
+koristeisin, ottipa usein hänen aasinsakin takavarikkoon, käydäkseen
+maalla lystäilemässä sunnuntaipäivinä, juhlapäivinä ja noina
+lukemattomina pyhäpäivinä, jotka Hispaniassa ovat useammat kuin viikon
+päivät. Kaiken tämän kukkuraksi hän oli siivoton ja maltiton, oivallinen
+laiskuttelija, mutta erittäinkin kaikkein aimollisin juoruakka, joka ei
+huolinut lapsista, ei taloudesta etkä mistään, kun vaan sai juosta
+linttakengässä talosta taloon ja kannella kieliä naapureiden kesken.
+
+Mutta hän, joka lauhentaa tuulen keritylle lampaalle, sovittaa
+avioliitonkin ikeen notkistuvan niskan mukaan. Peregil kantoi tätä kovaa
+osaa, että hänellä oli tämmöinen vaimo ja näin monta lasta, yhtä
+suurella kestäväisyydellä kuin hänen aasinsa kantoi vesiruukkuja; ja
+vaikka hän salaa monasti pudisti päätänsä, ei hän toki koskaan rohjennut
+panna maltittoman vaimonsa taloushyveitä kysymykseen.
+
+Muutenkin hän rakasti lapsiansa, aivan niinkuin pöllö rakastaa
+poikiansa, koska näissä näkee oman kuvansa monistettuna ja
+ikuisennettuna; sillä hekin olivat kaikki vahvoja, länkäsäärisiä ja
+hartiokkaita. Myös oli siivo Peregilin paraita huvituksia se, että hän,
+saatuansa muutamia maravedejä säästetyksi, joskus lähti huvittelemaan ja
+otti koko sarjan mukaansa, muutamat käsivarsilleen, toiset hänen
+takinhelmassaan rippumaan ja taas toiset hänen kintereillään juoksemaan;
+antoi heidän juoksennella Vegan hedelmätarhoissa ja syöttää heille
+hedelmiä, sillä aikaa kun hänen vaimonsa tanssi fandangoa pyhäseuransa
+kanssa Darro-lakson Angosturoilla (lehtokujilla).
+
+Oli myöhäinen kesä-yö, ja useimmat vedenkantajat olivat jo lopettaneet
+vaivaloisen työnsä. Päivä oli ollut tavattoman kuuma; yö oli yksi noita
+ihanoita kuutamo-öitä, jotka kutsuvat eteläisten ilman-alain asukkaita
+ottamaan, vihannassa kävelemällä, vahinkonsa päivän helteestä ja
+työttömyydestä jälleen, ja vielä kotvan keski-yönkin jälkeen nauttimaan
+tuota raitistuttavaa viileyttä. Vedenostajia oli sentähden vielä ulkona.
+Peregil, tämä pieni ymmärtäväinen, väsymätön perheen-isä, ajatteli
+pienokaisiaan. "Vielä yksi matkustus kaivolle," sanoi hän itsekseen,
+"ansaitsemaan pucheroa (putinkia) pienille kultanuppusilleni,
+sunnuntaiksi." Näin sanoen kiipesi hän miehuullisesti Alhambran jyrkkää
+mäkeä ylös, hyräili jotain laulua matkalla, sivaltaen aasiaan silloin
+tällöin aikalailla, joko laulua säistelläkseen, tahi eläintä
+kivoittaaksensa; sillä selkään annetaan Hispaniassa kaikille
+vetoeläimille, rehun sijasta.
+
+Kaivolle tultuansa hän ei tavannut siellä yhtään ihmistä, paitse yhden
+yksinäisen muukalaisen Maurilaisessa puvussa, joka kuutamossa istui
+eräällä kivipenkillä. Peregil jäi alaksi seisomaan ja katseli häntä
+kummastellen, vähän peljätenkin, mutta Maurilainen viittasi häntä
+astumaan likemmä. "Minä olen heikko ja sairas," sanoi hän, "auta minua
+kaupunkiin pääsemään, niin maksan sinulle kahta vertaa enemmän koin
+minkä voisit ansaita, jos täytät nuot vesiruukkusi."
+
+Siivon vedenkantajan sydän liikkui sääliväisyyteen muukalaisen
+rukouksesta. "Jumala varjelkoon minua," sanoi hän, "vaatimasta maksua
+eli palkkiota niin mitättömästä asiasta." Hän auttoi hetikohta
+Maurilaisen aasinsa selkään ja lähti verkasti Granadaan palaamaan, sillä
+tuo Maurilais-raukka oli niin heikko, että hänen täytyi pitää häntä
+kiini aasinsa seljässä, estääkseen häntä putoamasta.
+
+Heidän kaupunkiin tultuansa kysyi vedenkantaja minne hänen piti viedä
+hänet. "Ah," sanoi Maurilainen heikolla äänellä, "ei ole minulla kotoa
+eikä kartanoa; minä olen muukalainen maassa. Salli minun täksi yöksi
+kallistaa pääni levolle sinun majassasi, niin minä kunniallisesti
+palkitsen sinut."
+
+Siivo Peregil oli nyt täten odottamatta saanut uskottoman vieraan
+vaivoiksensa, mutta hän oli siksi inhimillinen ettei kieltänyt yömajaa
+mieheltä, joka oli noin surkeassa tilassa, ja niin vei hän Maurilaisen
+asuntoonsa. Lapset, jotka, niinkuin tavallisesti, olivat avosuin
+juosseet häntä kohtaamaan, kuultuaan aasin askeleet, juoksivat takaisin
+peljästyksissä, nähtyänsä käärylakkisen muukalaisen, ja lymysivät äitin
+taa. Tämä sitä vastoin meni pelkäämättä ulos, kuin kaakottava kana
+poikainsa edellä, mieron koiran lähetessä.
+
+"Mikä uskoton veitikka se on," huusi hän, "jota sinä tuot kotiin näin
+myöhään, kääntääkses meihin inkvisitionin huomiota?"
+
+"Malta, vaimoseni," vastasi Gallego, "tämä on sairas muukalais-raukka,
+ystävittä ja koditta; hennotko käskeä häntä pois, ja antaa hänen kadulle
+kuolla?"
+
+Vaimon olis tehnyt mieli vielä väitellä; sillä vaikka hän asui
+viheliäisessä hökkelissä, oli hän kumminkin hyvin huolellinen perheen
+arvosta; mutta pieni vedenkantaja piti tällä kertaa varsin vakaisesti
+puoltansa, eikä näyttänyt ensinkään aikovan taivuttaa päätänsä ikeen
+alle. Hän autti Maurilais-paran astumaan ratsailta, ja levitti hänelle
+maton lampaannahalle lattialle, huoneen viileimmassä osassa; sillä muuta
+sänkyä hänellä köyhyytensä tähden ei ollut tarjota.
+
+Ennen pitkää sai Maurilainen ankaroita puistutuksia, joihin
+vedenkantajan taito sairaanhoitajana ei auttanut mitään. Sairasraukan
+silmä osoitti hänen kiitollisuuttaan. Tuskain kerran helpottaessa,
+käski hän hänet luoksensa ja sanoi matalalla äänellä: "Pelkään että
+viimeinen hetkeni on tullut. Jos kuolen, niin testamenttaan sinulle
+tämän rasian, laupiutesi palkinnoksi." Näin sanoen, aukasi hän
+levättinsä, ja näytti vähäistä santelipuista rasiata, joka rippui
+vyötäisille punotussa nahkavyössä. "Jumala suokoon teidän," vastasi
+pieni siivo Galicialainen, "vielä elää monta vuotta ja nauttia
+tavaraanne, olkoon se mikä hyvänsä." Maurilainen puisteli päätänsä; hän
+laski kätensä rasialle ja aikoi sanoa siitä jotain enemmän, mutta hänen
+puistatuksensa tulivat yhä ankarammiksi, ja vähän ajan perästä sen
+jälkeen heitti hän henkensä.
+
+Vedenkantajan vaimo tuli nyt kuin mieleltään pois. "Se tulee sinun
+tyhmästä, hyvästä sydämestäsi," sanoi hän, "joka aina saattaa sinut
+vastuksiin, tahtoessasi muita auttaa. Mihinkä joudumme, jos ruumis
+tavataan meidän huoneessamme? Me pannaan vankeuteen murhaajina, ja jos
+saamme henkemme pitää, niin Asianajajat ja Alguazilit hävittävät
+meidät."
+
+Peregil-parka oli yhtä paljon huolissaan, ja miltei katunut hyvää
+tekoansa. Viimein pisti hänelle jotain päähän. "Ei ole vielä päivä,"
+sanoi hän; "minä saatan kantaa ruumiin pois kaupungista ja haudata sen
+hietaan Xenilin rannalle. Ei kukaan ole nähnyt Maurilaisen tulevan
+huoneeseni eikä saa kukaan tietää mitään hänen kuolemastaan."
+
+Tuumista toimiin. Hänen vaimonsa autti häntä; he käärivät onnettoman
+Mahomettilaisen lattianmattoon, jolle hän oli kuollut, panivat hänet
+poikkipäin aasin selkään, ja Peregil lähti astumaan virran rannalle.
+
+Kovaksi onneksi asui vedenkantajaa vastapäätä eräs parran-ajaja, nimeltä
+Pedrillo Pedrugo; uteliain, kielevin koko tuossa juoru-ammatissa, aina
+valmis rakentamaan riitoja ja juonia, kissan naama, hoikkasäärinen,
+liukas ja luikerteleva konna. Mainio Sevillan parran-ajaja ei käynyt yli
+hänen tarkassa tiedossa maiden ihmisten oloista ja asioista, ja yhtä
+vähän kuin seula taisi hän mitään tykönään pitää. Sanottiinpa hänen
+nukkuvankin ainoastaan yksi silmä kerrallaan ummessa, ja pitävän toista
+korvaa aina peitosta poissa, taitaakseen nähdä ja kuulla mitä tapahtui.
+Se vaan on vissi, että hän tavallaan oli Granadan uutisten-onkijain
+oikea tietopussi, ja että hänen luonaan kävi enempi parran ja tukan
+ajattajia kuin kenenkään muun luona hänen ammatissaan.
+
+Tämä häiläkkä parran-ajajakseen kuuli Peregilin tulevan kotiin
+tavattomalla ajalla yötä ja hänen vaimonsa ja lapsensa voivottavan.
+Hetikohta oli pää ulkona akkunasta, joka oli hänellä kurkistusreikänä,
+ja hän näki naapurinsa auttavan erästä miestä Maurilaisissa vaatteissa
+majaan sisälle. Tämä oli niin tavaton asia, että Pedrillo Pedrugo ei
+saanut vähintäkään unta sinä yönä silmiinsä. Joka viides minuutti oli
+hän reiällään kurkistamassa, tähysteli valkeanvaloa joka pilkoitti hänen
+naapurinsa oven raoista, ja näki Peregilin ennen päivänkoittoa lähtevän
+aasinsa kanssa matkaan, harvinainen kuorma sen seljässä.
+
+Tähystelevä parran-ajaja tali hirmuisen levottomaksi; hän pisti vaatteet
+päällensä, puikahti hiljaa ulos, seurasi vedenkantajaa kaukaapitäin,
+kunnes näki hänen kaivavan kuopan Xenilin hietaiseen rantaan ja panevan
+siihen jotain kuolleen ihmisen näköistä.
+
+Parran-ajaja riensi kotiinsa, häälyi puodissaan kuin elävä hopea, pannen
+kaikki paikat nurin narin, kunnes aurinko nousi. Nyt otti hän maljan
+kainaloonsa ja kiirehti jokapäiväisen parran-ajattajansa, Alkaldin
+(tuomarin) kotiin.
+
+Alkaldi oli vastikään noussut ylös. Pedrillo Pedrugo asetti hänet
+tuolille, kääräsi pyyheliinan hänen kaulaansa, piti maljaa, jossa oli
+lämmintä vettä, hänen leukansa alla ja alkoi sormin pehmitellä partaa.
+
+"Merkillisiä tapauksia!" sanoi Pedrugo, joka yhtä haavaa toimitti
+parran-ajajan ja uudiskauppiaan virkaa. "Lystisti kylässä eletään!
+Rosvoutta, murhaa ja hautausta, kaikki yhtenä yönä!"
+
+"Mitä -- mitä sanotte?" huudahti Alkaldi.
+
+"Sanon vaan," vastasi parran-ajaja, hieroen Alkaldin leukaa
+saipuapalasella -- sillä Hispanialainen parran-ajaja veisaa viisi
+harjasta -- "sanon vaan että Galicialainen Peregil on rosvonut ja
+murhannut erään Maurilaisen Mahomettiläisen ja haudannut hänet, juuri
+tänä Jumalan yönä, _Maldita sea la Noche_ -- kirottu olkoon tämä yö."
+
+"Mutta kuinka sen tiedätte?" kysyi Alkaldi.
+
+"Malttakaa, Sennor, niin saatte kuulla kaikki," vastasi Pedrillo, kävi
+häntä nenään käsin ja pyyhkäsi partaveitsellä hänen leukaansa. Sitten
+kertoi hän kaikki mitä oli nähnyt, ja teki molemmat tehtävät yhtä
+haavaa: ajoi partaa, pesi leukaa ja pyyhki häntä likaisella
+käsiliinalla, samalla kun rosvosi, murhasi ja hautasi Mahomettilaista.
+
+Nyt oli niin asia, että tämä Alkaldi oli väkivaltaisin ja samalla ahnain
+ja ilkein kansan-nylkijä koko Granadassa. Ei käy kuitenkaan kieltäminen
+että hän piti oikeutta suuressa arvossa, sillä hän möi sitä
+kullan-vaa'alla. Hän arvasi hetikohta että puheen-alainen asia koski
+murhaa ja rosvousta; epäilemättä oli runsas saalis saatu; kuinka oli
+tämä saatava lain oikeutettuihin käsiin? Sillä saada vaan rikoksentekijä
+kiini --se olis vaan saaliin saaminen hirsipuulle; mutta saada saalis
+käsiinsä -- se olis tuomarin hyöty, ja tämä oli, hänen lujan uskonsa
+mukaan, oikeuden suuri tarkoitusperä. Näin ajatteli hän ja käsketti
+luoksensa uskollisimman Alguazilinsa (kaupungin palvelijan), erään
+päivettyneen konnan, nälistyneen näköisen, säätynsä tavan makaan
+vanhassa Hispanialaisessa puvussa, laajassa mustassa hatussa, jonka
+lierit olivat ylöskäännetyt, hienossa kaula-raajissa, pienoinen musta
+kaapu hartioilla, likaiset mustat alusvaatteet, jotka vielä enemmin
+ilmaisivat hänen laihaa pitkänroikeloa aluslaitostaan, ja kädessä kapea
+valkoinen sauva, hänen virka-arvonsa kammottava merkki. Tämmöinen oli
+tämä lain vainukoira vanhaa Hispanialaista rotua, jota hän usutti
+poloisen vedenkantajan jäljille, ja niin suuri oli tämän hoppuisuus ja
+niin tarkka hänen vainunsa, että oli Peregil-paran kintereillä,
+ennenkuin tämä oli vielä kotiinsa palannutkaan, ja saatti sekä hänet
+että hänen aasinsa oikeuden jakajan eteen.
+
+Alkaldi loi häneen yhden noita hirvittäviä silmäyksiään. "Kuulepa,
+hurtta," karjasi hän hänelle äänellä, jonka julmuudesta pienen
+Galicialaisen polvet alkoivat horjua, "kuulepa, hurtta! älä yritäkään
+rikostasi kieltämään; minä tiedän jo kaikki. Hirsipuu on tekosi oikea
+palkka, mutta minä olen laupias ja annan minuani puhutella. Se mies,
+joka huoneessasi murhattiin, oli Maurilainen, uskoton, kaupunkimme
+vihollinen. Tottapa olet jumalisen innon viehätyksissä tappanut hänet.
+Minä tahdon sentähden olla lempeä sinulle; anna tänne mitä olet
+ryövännyt, niin painamme asian alas."
+
+Onneton vedenkantaja kutsui kaikki pyhät todistajiksi viattomuuteensa;
+ah, eipä yksikään heistä tullut, ja jos olisivatkin sen tehneet, Alkaldi
+epäilemättä olis lyönyt kaikki heidän puheensa tyhjäksi. Vedenkantaja
+kertoi miten Maurilainen oli kuollut, totuuden kaikella
+mutkattomuudella, mutta kaikki oli turhaa.
+
+"Aiotko pysyä väitöksessäsi," kysyi Alkaldi, "että tällä Maurilaisella
+ei ollut kultaa eikä kalliita kiviä, ahneutesi esineenä?"
+
+"Niin totta kuin toivon autuaaksi tulevani, Teidän Armonne," vastasi
+vedenkantaja, "hänellä ei ollut mitään muuta kuin yksi santelipuinen
+rasia, jonka hän testamenttasi minulle palkinnoksi hyvistä teoistani."
+
+"Santelipuinen rasia! Santelipuinen rasia!" huudahti Alkaldi, säihkyvin
+silmin, kalliita kiviä ajatellen. "Ja missä on se rasia? Minne olet sen
+kätkenyt?"
+
+"Teidän Armonne tarpeeksi," vastasi vedenkantaja, "se on eräässä
+hevos-aasini vasussa, ja minä olen oikein sydämestäni antava sen Teidän
+Armollenne."
+
+Tuskin oli hän ehtinyt näin sanoa, kun innokas Alguazil syöksähti ulos
+ja tuota pikaa toi tuon salaperäisen santelipuisen rasian. Alkaldi avasi
+sen kiihkeästi ja vapisevin käsin; kaikki tonkivat esiin, katsoa
+ällöttämään niitä tavaroita, joita siinä luultiin olevan, kun, heidän
+harmikseen, siinä ei mitään muuta ollut kuin yksi pergamentti-kääry,
+täyteen kirjoitettu Arabialaisia kirjaimia, ja yksi vahakynttilän
+palanen.
+
+Kun vangin syylliseksi näyttämisestä ei ole mitään ansion toivoa, on
+oikeus, yksin Hispaniassakin, enimmiten puolenpitämätön. Sittenkuin
+Alkaldi oli tointunut tyhjään menneistä toiveistaan ja nähnyt ettei
+mitään arvollista ollut rasiassa, kuunteli hän maltillisesti
+vedenkantajan selitystä, jonka hänen vaimonsa todistus vahvisti.
+Saatuaan siis visseyden hänen viattomuudestaan, laski hän hänet irti
+vankeudesta; sallipa hänen päällisiksi ottaa mukaansa Maurilaisen
+testamentinkin: tuon santelipuisen rasian ja mitä siinä oli, hyvin
+ansaituksi palkinnoksi hänen sääliväisyydestään, mutta piti hänen
+aasinsa oikeudenkäynnin kustannusten korvaukseksi.
+
+Me näemme siis onnettoman, pienen Galicialaisen vieläkin kerran
+saatettuna välttämättömyyteen olla oma vedenkantajansa ja retostaa
+Alhambran kaivolle iso saviruukku seljässä.
+
+Eräänä kuumana kesäpäivänä vaivaloisesti rehkiessään kukkulata ylöspäin,
+menetti hän tavallisen hyvän mielensä. "Mikä iiliäinen Alkaldiksi!"
+huudahti hän, "kun ryöstää köyhältä raukalta hänen toimeentulonsa
+välikappaleen, paraan ystävän mikä hänellä tässä maailmassa oli!"
+Sitten, hänen muistellessaan tätä rakastettua osan-ottajaa kaikessa
+hänen työssään ja kinauksessaan, puhkesi koko hänen luonteensa hyvyys
+ilmi. "Ah sinä uskollinen, sinä armas aasini," valitti hän, laski
+takkansa kivelle ja pyyhki hien otsastaan, "sinä ystäväni armahisin! Ah,
+tottapa nyt ajattelet entistä isäntääsi! Niin, niin, sinä kaipaat
+vesiruukkujasi -- elukka parka!"
+
+Kukkuraksi hänen murheilleen otti hänen vaimonsa hänet, hänen kotiin
+tullessaan, napinalla ja nuhteilla vastaan; vaimolla oli
+silminnähtävästi voitto puolellaan, sillä hän oli varoittanut miestä
+tuosta jalomielisestä vieraanvaraisuudesta, joka nyt oli tuottanut
+hänelle kaikki nuot onnettomuudet; ja koska hän oli viekas nainen,
+käytti hän jokaista tilaisuutta antaakseen miehensä tuntea hänen
+etevämpää mielevyyttään. Kun hänen lapsillaan ei ollut ruokaa taikka he
+tarvitsivat uusia vaatteita, hän monasti sanoi herjaten: "Menkää isän
+luoksi -- hän saa periä Ghico kuninkaan Alhambrassa; käskekää häntä
+raottamaan Maurilaista rahalipasta."
+
+Onko kurjaa kuolevaista koskaan näin kovasti rangaistu hyvästä teosta?
+Kovaonninen Peregil kävi allapäin pahoilla mielin, mutta suvaitsi vielä
+kärsivällisesti vaimonsa herjauksia. Jo viimein, kun vaimo eräänä
+iltana, hänen kuuman päivän riehnattuaan ja vaivaa nähtyään,
+tavallisuutensa mukaan härsytti häntä, menetti hän kaiken
+kärsivällisyyden. Ei hän tohtinut maksaa hänelle samalla mitalla, mutta
+hänen silmänsä tähtäsivät santelipuista rasiaa, joka oli jakkaralla
+kansi raollaan, ikäänkuin pilkkaa tehden hänen kärsimisestään. Hän otti
+ja paiskasi sen vihoissaan lattiaan: "onneton oli se päivä, jona
+ensikerran loin sinuun silmäni," huusi hän, "ja suojelin isäntääsi
+kattoni alla."
+
+Rasian pudottua lattiaan, lensi kansi kokonaan auki, ja
+pergamentti-kääry vierähti ulos, Peregil istui ja katseli sitä, synkässä
+hiljaisuudessa. Viimein sai hän ajatuksensa kootuksi; "kukapa tietää,"
+ajatteli hän, "eikö tämä kirjoitus saata olla tähdellinenkin, koska
+Maurilainen semmoisella huolella talletti sitä?" Hän otti sen ylös ja
+pisti poveensa, ja aamulla sen jälkeen, vettä kaduilla huutaen
+tarjoillessaan, seisahtui hän muutaman puodin eteen, jota piti eräs
+Tangerista oleva Maurilainen, joka möi koristeita ja haju-aineita
+Zacatinissa, ja pyysi tätä selittämään sisällystä.
+
+Maurilainen luki kääryn tarkallisuudella, pyyhkäsi partaansa ja
+naurahti. "Tämä käsikirjoitus," sanoi hän, "sisältää loihtusanat, joilla
+kätketyitä, mahtavan noituuksen alaisina olevia aarteita löydetään.
+Siinä sanotaan olevan semmoisen voiman, että vankimmatkin salvat ja
+teljet, niinpä timanttikalliokin väistyy sen edestä."
+
+"Viisi siitä!" huudahti pieni Galicialainen, "mitäpä se minua auttaa?
+Minä en ole taikuri, enkä tiedä yhtään maahan kaivettua aarretta." Niin
+puhein nosti hän vesiruukkunsa olalleen, jätti kääryn Maurilaisen
+käsiin, ja astui edelleen vettä tarjoillen.
+
+Samana iltana, hämärissä Alhambran kaivon luona lepäillessään, tapasi
+hän siellä tuon tavallisen lörpöttelijä-seuran, jonka pakina enimmiten,
+tänä aikana vuorokautta, koski vanhoja satuja ja ihmeellisiä
+kertomuksia. Koska kaikki seuran jäsenet olivat köyhiä kuin rotat,
+haastelivat he enimmiten ja mieluisimmin tuosta tavallisesta aineesta,
+kätketyistä aarteista, joita Maurilaiset olivat jättäneet Alhambran eri
+paikkoihin. Erittäinkin olivat he siinä kaikki yksimielisiä, että suuria
+tavaroita oli kätkettynä syvällä maassa, Seitsemän Huonekerran Tornin
+alla.
+
+Nämät sadut tekivät kummallisen vaikutuksen kunnon Peregilin mieleen, ja
+pystyivät yhä syvemmälle hänen sieluunsa, kun hän sieltä palasi synkkiä
+lehtokujia pitkin. "Mitäs jos aarteita todellakin olisi kätkettynä tuon
+tornin alla -- ja jos kääry, jonka jätin Maurilaiselle, tekis minulle
+mahdolliseksi saada ne käsiini!" Siinä ankarassa mielenkuohussa, johonka
+tämä ajatus saatti hänet, oli hän miltei pudottaa vesiruukkunsa.
+
+Tänä yönä heittelehti hän sinne tänne vuoteellansa, ja tuskin sai
+silmiään umpeen, ajatuksilta, jotka hänen aivojaan häiritsivät. Varhain
+aamulla meni hän Maurilaisen puotiin ja kertoi hänelle kaikki mitä hänen
+sielussaan tapahtui. "Sinä osaat lukea Arabian kieltä," sanoi hän,
+"menkäämme yhdessä torniin ja koetelkaamme tuon noituuden voimaa; jos ei
+se onnistu, meille ei käy pahemmin kuin ennenkään, mutta, jos se
+onnistun, me jaamme kahtia kaikki aarteet, jotka löydämme."
+
+"Seis," vastasi Maurilainen; "tämä kirjoitus ei riitäkään itsestään; se
+on luettava sydän-yöllä, omituisella tavalla kokoonpannun ja valmistetun
+vahakynttilän valossa, jonka aineksien saaminen ei ole minun vallassani.
+Ilman sellaista kynttilää käärystä ei ole mitään hyötyä."
+
+"Hyvä, hyvä," huudahti pieni Galicialainen, "minulla on sellainen
+vahakynttilä käsillä, ja minä tuon sen tuossa paikassa tänne." Näin
+sanottuaan riensi hän kotiin ja toikin kohta keltaisen vahakynttilän
+palasen, jonka oli löytänyt tuosta santelipuisesta rasiasta.
+
+Maurilainen hypisteli ja haisteli sitä. "Tähän keltaiseen vahaan," sanoi
+hän, "on harvinainen ja kallis suitsutus yhdistettynä. Semmoisesta
+tuossa kääryssä puhutaan. Sen palaessa lujimmatkin muurit ja
+salaisimmatkin luolat aukeavat. Onneton kuitenkin se, joka viipyy siellä
+sisällä kunnes se sammuu. Hän jää sinne, noidutuksi, ynnä aarteen
+kanssa."
+
+He sopivat nyt että koettelisivat noituutta sinä yönä; he lähtivät siis
+hyvin hiljan, kun ei ketään muita enää liikkeellä ollut kuin
+tarhapöllöjä ja yölipakoita, Alhambran metsäistä kukkulaa ylöspäin, ja
+lähenivät tuota salatemppuista tornia, joka oli puiden kätkössä, ja
+jonka kamaluutta lisäsi niin monet sadut ja kummalliset kertomukset.
+Lyhdyn valossa tulivat he hamuillen, pensaiden läpi ja maahan
+romahtaneiden kivien yli, erääsen holviin tornin alla. Peljäten ja
+vapisten astuivat he kallioon hakatuita portaita alas, jotka veivät
+tyhjään, nuoskeaan ja kamalaan kammioon, josta uudet portaat veivät
+vielä syvempään holviin. Täällä menivät he neljiä eri portaita alas,
+jotka kaikki menivät yhtä moneen holviin, joista yksi oli toisensa
+päällä, mutta neljännessä oli luja lattia; ja vaikka, puheen mukaan,
+vielä kolme holvia oli yhä syvemmällä, niin oli kumminkin mahdotonta
+päästä niihin, koska olivat suljetut taikauksella mitä tehokkaimmalla.
+Ilma tässä holvissa oli nuoskea ja kolkko, ja haisi maalta, ja kynttilä
+levitti vaan vaivoin muutamia himeitä säteitä. He seisahtuivat tänne
+vähäksi aikaa, niin peljästyksissä että tuskin hengittää taisivat,
+kunnes kuulivat vartijatornin kellon lyövän kahtatoista; he sitten
+sytyttivät vahakynttilän, joka levitti mirhamin, pyhän savun ja
+hyvänhajuisen pihkan lemua.
+
+Maurilainen alkoi lukea vakaisella äänellä. Hän oli juuri lopettanut,
+kun kuului jytinä, niinkuin maan alta. Maa tärisi, lattia aukesi ja sen
+alta näkyi portaat. Kauhistuksesta vapisten astuivat he alas ja näkivät,
+lyhdyn valossa, että jo olivat toisessa holvissa, joka oli täynnä
+Arabialaisia päällekirjoituksia. Keskellä lattiata oli iso arkku,
+seitsemällä rautapitimellä varustettu, ja kummassakin päässä arkkua
+istui tenhottu Maurilainen täydessä sota-asussa, mutta liikkumattomana
+kuin kuvapatsas, tuon mahtavan taikauksen tähden. Arkun edessä oli
+monenlaisia astioita, täynnä kultaa ja hopeata ja kalliita kiviä. He
+pistivät kätensä suurimpaan niistä, aina kyynärpäähän asti, ja joka
+kerta nostivat he siitä kourallisen isoja keltaisia Maurilaisia
+kultarahoja, taikka rannerenkaita ja koristeita samasta kalliista
+metallista, jonka ohessa silloin tällöin joku Itämaisia helmiä pitävä
+kaulanauha tarttui heidän sormiensa väliin. Yhtä kaikki he lakkareitaan
+saaliilla täyttäessään vapisivat ja lyhyeen hengittivät, ja pelvoissaan
+katselivat noita kahta noiduttua Maurilaista, jotka tuimina ja
+liikkumattomina istuen tuijottavin silmin heitä katselivat. Viimein
+säikähtivät he mahdottomasti jotain jytäkkätä, jonka luulivat
+kuulevansa, syöksähtivät portaita ylös, kuppuroitsivat toinen toisensa
+kanssa ylemmässä huoneessa, kaasivat ja sammuttivat vahakynttilän, jonka
+perästä lattia taas ummistui julmalla paukkeella.
+
+Pelvosta vapisten he eivät ennen pysähtyneet, kuin olivat hamuilleet
+tornista ulos ja näkivät tähtien vilkkuvan puiden välitse. Nyt istuivat
+he ruohikkoon ja jakoivat saaliin, vakaasti päättäen tällä kertaa tyytyä
+tähän ensimmäiseen saaliiseen, mutta jonakin muuna yönä palata ja
+tyhjentää astiat pohjaa myöten. Ollakseen vakuutetut toistensa
+rehellisyydestä, he jakoivat taikakalutkin keskenään ja ottivat, toinen
+pergamentti-kääryn, toinen vahakynttilän-palasen; tämän tehtyään
+lähtivät he lakkarit pullollaan ja sydämet keveinä Granadaan jälleen.
+
+Heidän mennessään rinnettä alas, kuiskasi viekas Maurilainen pari
+varoittavaa sanaa pienelle yksinkertaiselle vedenkantajalle.
+
+"Peregil ystäväni," sanoi hän, "tämän asian pitää pysyä syvimpänä
+salaisuutena, kunnes olemme vallanneet aarteen ja saaneet sen
+luotettavaan paikkaan. Jos Alkaldi saapi siitä pienintäkään vihiä, me
+olemme hukassa."
+
+"Tottapa niin," vastasi Galicialainen; "ei mikään asia ole todempi."
+
+"Peregil ystäväiseni, sinä olet ymmärtäväinen mies, enkä epäile sinun
+saattavan pitää salaisuuden salaisuutena; mutta sinulla on vaimo."
+
+"Hän ei saa tietää sanaakaan," vastasi pieni vedenkantaja lujalla
+äänellä.
+
+"Hyvä," sanoi Maurilainen, "minä luotan viisauteesi ja lupaukseesi."
+
+Ei koskaan ole lupaus ollut vissimpi ja vilpittömämpi; mutta ah! kuka
+aviomies saattaa kätkeä salaisuuden vaimoltaan? Ei suinkaan vedenkantaja
+Peregil, herttaisin ja myötäisin kaikista puolisoista. Kotiin tullessaan
+tapasi hän vaimonsa syvissä ajatuksissa, kamarin loukossa. "Oikein
+hyvä," huudahti vaimo, hänen sisään astuissaan, "jopa viimeinkin toki
+tulet kotiin, kupsittuasi siellä täällä näin hiljaan yöhön. Ei muuta
+puutu, kuin että taas olet laahannut tänne jonkun Maurilaisen, talon
+ystäväksi?" Sitten purskahti hän itkemään, väänteli käsiään, löi
+rinnalleen ja huusi: "Voi minua onnetonta naista! Mihinkä joutunenkaan!
+Taloni rosvoneet ja ryöstäneet asianajajat ja Alguazilit! Mieheni
+laiskuri, joka ei enää hanki leipää taloon, vaan juoksee yöt päivät
+kylää uskottomain Maurilaisten kanssa! Voi lapsiani, lapsi parkojani,
+mihinkä ne joutuvat! Kerjäläisiksi kaduille, se on meidän osamme."
+
+Siivo Peregiliin pystyi vaimon valitus niin, ettei hän itsekään voinut
+olla voivotuksiin puhkeamatta. Hänen sydämensä oli yhtä täynnä, kuin
+hänen lakkarinsa, ja sen täytyi päästä purkautumaan. Hän pisti kätensä
+taskuun, otti sieltä kolme eli neljä isoa kultarahaa ja laski ne vaimon
+poveen. Vaimo rukka katseli miestään suurin silmin eikä voinut ymmärtää
+mitä tämä kultasade merkitsi. Ennenkuin hän ennätti tointua
+kummastuksistaan, otti pieni Galicialainen kultaketjut, heilutti niitä
+hänen silmäinsä edessä, hyppi iloissaan ja levitti suunsa seljälleen,
+korvasta toiseen asti.
+
+"Pyhä neitsy, varjele meitä!" huusi hän. "Mitä olet tehnyt, Peregil!
+Ethän ainakaan liene murhannut ja ryöstänyt?"
+
+Tuskin oli tämä ajatus ennättänyt nousta vaimoparan sydämeen, ennenkuin
+se muuttui täydeksi varmuudeksi. Hän näki vankihuoneen ja hirsipuun
+tuonnempana, ja pienen länkisääri Galicialaisen siinä roikkuvan, ja
+joutui, kuvas-aistinsa hirveiden näkyin valloissa, puistutuksiin mitä
+hirmuisimpiin.
+
+Mitäpä miesraukka taisi tehdä? Hänellä ei ollut muuta keinoa
+lohduttaaksen vaimoansa ja karkoittaakseen hänen hirveitä
+mielikuvatuksiaan, kuin kertoa koko juttu tästä onnettomasta löydöstä.
+Tätä ei hän kumminkaan ennen tehnyt, kuin oli ottanut vaimoltaan sen
+juhlallisen lupauksen, ettei tämä kellekään kuolevaiselle mainitsis
+tästä tapauksesta.
+
+Selittää vaimon iloa olis mahdotonta. Hän kavahti miehensä kaulaan, ja
+oli tukahuttaa hänet hyväilyksillään. "Nyt vaimoseni," huudahti pikku
+mies jalosti suurennellen, "mitä sanot Maurilaisen testamentista? Älä
+tulekaan vasta torumaan minua, että olen auttanut toista ihmistä
+hädässä."
+
+Siivo Galicialainen ryömi lampaannahalleen ja nukkui makeasti kuin
+untuva-vuoteella. Eipä niin hänen vaimonsa; hän tyhjensi kaikki mitä
+lakkareissa oli lattian matolle, ja istui kaiken yökauden noita
+Arabialaisia kultarahoja lukien, koetteli ranne- ja korvarenkaita,
+kuvaillen mieleensä kuinka komealta hän tulisi näyttämään, kun saisi
+luvan oikein käyttää rikkauttansa.
+
+Aamulla sen jälkeen otti kunnon Galicialainen ison kultarahan, meni
+viemään sitä muutaman juveelin-kauppiaan puotiin Zacatinissa, tarjosi
+sitä kaupaksi ja sanoi sen löytäneensä Alhambran raunioissa.
+Juveelinkauppias näki siinä Arabialaisen päällekirjoituksen ja että
+raha oli kultaa mitä puhtainta; mutta ei tarjonnat enempää kuin
+kolmannen osan sen arvosta, johonka vedenkantaja hyvin tyytyikin.
+Peregil osti nyt uusia vaatteita ja kaikenlaisia leikkikaluja
+pienoisilleen, ja mitä hyväksi atriaksi tarvittiin, palasi kotiinsa,
+pani kaikki lapset tanssimaan ympärillään, ja hyppi itse ringin
+keskellä, isistä onnellisinna.
+
+Vedenkantajan vaimo piti lupauksensa vaiti-olosta, ihmeellisen tarkasti.
+Puolitoista päivää liikkui hän töissään salamielisen näköisenä ja sydän
+halkeamallaan, mutta piti yhtäkaikki suunsa kiini, vaikka juoksuakkoja
+kuhisi hänen ympärillään. Ei malttanut hän kumminkaan olla laillaan
+suurentelematta, puolusteli repaleista pukuansa, mainitsi aikovansa
+tilata uuden kultareunuksisen ja lasipalloilla koristetun leningin, ja
+uuden pitsillisen manttiljan eli kaapusen ja heitteli vihjauksia
+miehensä aikomuksesta heittää tuo hänen terveydelleen vahingollinen
+vedenkauppa pois. Myös luuli hän heidän kaiken taloutensa kanssa tulevan
+kesäksi siirtymään maalle, että lapset saisivat hengittää puhdasta
+vuoren-ilmaa, sillä mahdotonta oli muka kestää kaupungissa kuumaa
+vuodenaikaa.
+
+Ämmät katselivat toisiaan suurin silmin, luullen naisparan tulleen
+mieleltä pois; ja hänen suun-muikisteluistaan ja muhosteluistaan ja
+suurentelevasta teeskentelemisestään nousi yleinen nauru ja lystillisyys
+hänen ystävissään, samassa kun hän ennätti heihin selin kääntyä.
+
+Mutta jos hän kylällä ollessaan malttoikin mielensä, hän kotona otti
+vahinkonsa takaisin, puki hänensä kuin kummitukseksi komeihin,
+itämaisista helmistä koottuihin kaulanauhoihin, Maurilaisiin
+rannerenkaisin, timanttikoristeihin tukassaan, käveli edes takaisin
+huoneessa likaisissa ryysyissään, seisahtuen tuotuostakin
+ihastelemaan komeuttaan särjetyn peilinsä hitusessa. Mielettömässä
+turhamielisyydessään ei hän malttanut olla kerran akkunasta ulos
+kurkistamatta, iloitakseen vaikutuksesta, minkä hänen koreutensa tekisi
+sivukulkeviin.
+
+Mutta sallimus ei suonut paremmin käydä, kuin että Pedrillo Pedrugo, tuo
+hätähoppuinen parran-ajaja, juuri samalla haavaa istui työttömänä
+puodissaan, toisella puolen katua, ja hänen tähystävät silmänsä keksivät
+pian nuot kimeltelevät timantit. Paikalla oli hän tirkistys ikkunassaan
+katselemassa vedenkantajan ryysyistä, itämaisen morsiamen kaikella
+loistolla huoliteltua vaimoa. Tuskin oli hän ennättänyt visusti
+tarkastella vaimon koristeita, kun jo täyttä vauhtia mennä heiskutti
+Alkaldin luokse. Heti sai nälkäinen Alguazilikin vihin tästä, ja ennen
+iltaa laahattiin poloinen Peregil taas tuomareinsa eteen.
+
+"Mitenkäs tämän asian laita on, hurtta?" huusi Alkaldi hurjalla äänellä.
+"Sinä sanoit että se Uskoton, joka kuoli huoneesesi, ei jättänyt mitään
+jälkeensä, muuta kuin tyhjän rasian, ja nyt kuulen vaimosi leijailevan
+ryysyissään helmillä ja timanteilla koristettuna. Katala! hanki heti
+paikalla tänne se saalis, jonka olet ryöstänyt onnettomalta uhriltasi,
+ja ole valmis roikkumaan siinä hirsipuussa, joka jo on kyllästynyt sinua
+odottamaan."
+
+Säikähtynyt vedenkantaja lankesi polvilleen ja antoi juurtajaksaisen
+selityksen, kuinka ihmeellisellä tavalla hän oli saanut rikkautensa.
+Alkaldi, Alguazili ja kavala parran-ajaja kuuntelivat halukkaasti tätä
+Arabialaista satua noidutusta aarteesta. Alguazili lähetettiin noutamaan
+Maurilaista, joka oli ollut noituuksessa avullisena. Mahomettilainen
+astui sisään melkein mielettömänä säikäyksestä, kun näki olevansa
+oikeuden veren-imijäin kynsissä. Nähdessään vedenkantajaa typerän ja
+tyrmistyneen käytöksen, ymmärsi hän kohta koko asian. "Sinä katala
+ihminen," sanoi hän hänen vieritseen mennessään, "enkö ole varoittanut
+sinua vaimosi kielevyydestä?"
+
+Maurilaisen selitys kävi aivan yhteen vedenkantajan selityksen kanssa;
+mutta Alkaldi oli olevinaan heikkouskoinen ja uhkaili vankeudella ja
+ankaralla tutkinnolla.
+
+"Malttakaa, hyvä Sennor Alkaldi," sanoi Mahomettilainen, joka sillä
+aikaa oli saanut tavallisen kekseliäisyytensä ja mielenmalttinsa
+jälleen. "Älkäämme joutavilla riidoilla tuhlatko onnettaren suosiota. Ei
+kukaan tiedä tätä tapausta, muut kuin me -- pitäkäämme se meidän
+yksinomaisena salaisuutena. Ompa rikkautta holvissa kyllä tekemään
+meistä kaikista rikkaita miehiä. Luvatkaa kaunis jako, niin kaikki
+tuodaan esiin -- älkää luvatko, niin holvi pysyy iäti ummessa."
+
+Alkaldi neuvoitteli syrjässä Alguazilin kanssa. Tämä jälkimäinen oli
+vanha kettu ammatissaan. "Luvatkaa jotain," sanoi hän, "kunnes olemme
+saaneet aarteen käsiimme. Sitten saatatte vallata kaikkityyni, ja jos
+hän ja hänen rikoskumppaninsa rohkenee hiiskua, saatatte uhata heitä
+raipoilla ja kaakipuulla, hairauskoisuudesta ja noituudesta."
+
+Alkaldi hyväksyi neuvon. Lempeämmän näköisenä kääntyi hän Maurilaisen
+puoleen ja sanoi: "Tämä on juttu kummallinen, ja saattaa osaksi olla
+tosikin, mutta minulla täytyy olla siihen silminnähtävä todistus. Tänä
+yönä pitää sinun tehdä uudestaan tuo taika minun läsnäollessani. Jos
+siellä todellakin on semmoisia aarteita, me ystävällisesti jaamme ne
+keskenämme emmekä enää virka mitään tästä asiasta; mutta jos olette
+pettäneet minut, niin älkää toivokokaan mitään armoa minun puoleltani.
+Siihen asti täytyy teidän jäädä vankeuteen."
+
+Maurilainen ja vedenkantaja suostuivat mielellään tähän välipuheesen,
+iloisina siitä että loppu oli vahvistava heidän sanainsa totuuden.
+
+Keski-yön korvilla lähti Alkaldi salaa liikkeelle, Alguazili ja
+hätähoppuinen parran-ajaja muassa, kaikki aseilla hyvästi varustettuina.
+He kuljettivat Maurilaista ja vedenkantajaa vankeina, ja heillä oli
+muassaan vedenkantajan aasikin, odotetun aarteen kantamista varten. He
+tulivat tornille, kenenkään näkemättä, kytkivät aasin viikunapuuhun ja
+astuivat tornin neljänteen holviin alas.
+
+Pergamentti-kääry otettiin esiin, keltainen vahakynttilän pätkä
+sytytettiin ja Maurilainen luki loihtusanat. Maa tärisi niinkuin
+ennenkin, lattia aukesi ankarasti jyskäen, ja kaitaiset portaat tulivat
+näkyviin. Alkaldi, Alguazili ja parran-ajaja seisoivat säikäyksissään
+kuin naulattuina eivätkä tohtineet mennä alas. Maurilainen ja
+vedenkantajat astuivat nyt alla olevaan holviin ja tapasivat nuot kaksi
+Maurilaista, niinkuin ennenkin, äänettöminä ja liikkumattomina. He
+ottivat kaksi astiata, täynnä kultarahoja ja hohtokiviä. Vedenkantaja
+kantoi ne ylös, toisen toisensa perään, hartioillaan, mutta vaikka hän
+oli jäykkäselkäinen ja takan kantoon tottunut, horjui hän kumminkin
+niiden painon alla, ja näki, kun ne rippuivat kahden puolen aasin
+seljässä, että niissä oli juuri niin paljo kuin se jaksoi kantaa.
+
+"Olkaamme nyt tyytyväiset," sanoi Maurilainen, "tässä on niin paljo
+rikkautta kuin voimme kuljettaakin kenenkään näkemättä, ja kyllä
+tekemään meitä niin rikkaiksi kuin sydämemme saattaa halutakin."
+
+"Onko vielä tavaraa tuolla alhaalla?" kysyi Alkaldi.
+
+"On kalliin kaikista," sanoi Maurilainen, "iso rautapitimillä varustettu
+arkku, täynnä helmiä ja kalliita hohtokiviä."
+
+"Meidän täytyy välttämättömästi saada auki se arkku," huusi ahnas
+Alkaldi.
+
+"En mene enempää noutamaan," vastasi Maurilainen äreällä äänellä, "kyllä
+on kyllä järjelliselle miehelle -- enemmässä on liikaa."
+
+"Ja minä," sanoi vedenkantaja, "en rupea enää takkaa sieltä kantamaan ja
+aasiparkani selkää taittamaan."
+
+Nähtyään käskyin, uhkausten ja rukousten yhtä vähän auttavan, kääntyi
+Alkaldi kahden uskollisen ystävänsä puoleen. "Auttakaa minua," sanoi
+hän, "kantamassa arkkua ylös, niin jaamme keskenämme mitä siinä on."
+Näin sanoen meni hän portaita alas, Alguazilin ja parran-ajajan vapisten
+ja vastahakoisesti häntä seuratessa.
+
+Tuskin oli Maurilainen nähnyt heidän alas ennättäneen kun sammutti tuon
+keltaisen vahakynttilän palasen; lattia meni tavallisella ryskeellä
+umpeen ja nuot kolme kunnon herra jäivät holviin.
+
+Sitten riensi hän noita kolmia portaita ylös eikä ennen seisahtunut kuin
+oli ulkoilmassa. Pieni vedenkantaja seurasi häntä minkä verran hänen
+lyhyet säärensä sallivat.
+
+"Mitä olet tehnyt?" huusi Peregil, vähän hengähdettyään, "Alkaldi ja ne
+kaksi muuta miestä ovat holviin haudatut."
+
+"Se on Allahn tahto!" vastasi Maurilainen, partaansa pyyhkäisten.
+"Sallimuksen kirjassa on kirjoitettuna, että he pysyvät tenhottuina,
+siksi kunnes joku seikkailija tulevaisuudessa purkaa noituuksen.
+Tapahtukoon Jumalan tahto!" Näin sanoen nakkasi hän vahakynttilän pätkän
+kauas lakson pensaikkoon.
+
+Nyt el ollut yhtään mahdollisuutta auttaa, jonkatähden Maurilainen ja
+vedenkantaja riensivät kallista kuormaa kantavan aasin kanssa
+kaupunkiin, ja kunnon Peregil ei malttanut olla suutelematta ja
+hyväilemättä pitkäkorvaista työkumppaniaan, joka nyt oli annettu hänelle
+takaisin ja lain kourista pelastettu, ja vaikeata todellakin on tietää
+mikä tällä hetkellä enemmin iloitti tätä siivoa pikkumiestä: vallattu
+aarre vaiko hänen jälleen saatu aasinsa.
+
+Maurilainen ja vedenkantaja jakoivat saaliinsa ystävällisesti ja
+tunnollisesti, se vaan että edellinen, joka oli kiiltokaluihin hieman
+mielistynyt, laitti niin, että hän kasaansa sai useimmat helmet,
+hohtokivet ja muut pikkukalut, jota vastoin hän aina, juveelien sijaan,
+antoi vedenkantajalle pelkkää kultaa, viisi kertaa sen enemmän, johon
+toinen oikein hyvästi tyytyikin. Myös olivat he niin viisaat, etteivät
+enää antauneet sen enempiin rettelöihin, vaan siirtyivät pois, muissa
+maissa rauhassa rikkauttaan nauttimaan. Maurilainen palasi Afrikaan,
+syntymäkaupunkiinsa Tetuaniin, ja Galicialainen vaimoineen ja lapsineen
+muutti Portugaliin. Täällä tuli hänestä, vaimonsa vaarinpidon ja
+varoitusten kautta, jokseenkin mahtava mies; sillä vaimo sai tämän
+siivon pikkumiehen pukemaan pitkän runkonsa ja lyhyet reitensä jakkuun
+ja housuihin, asettamaan sulkatöyhdöllä koristetun hatun päähänsä ja
+miekan vyölleen, panemaan sukunimensä, Peregil, pois, ja sen sijaan
+ottamaan tuon kauniimmalta kuuluvan Don Pedro Gil. Hänen lapsensa
+kasvoivat ja vaurastuivat hupaisiksi, iloisiksi, vaikka pieniksi ja
+länkisäärisiksi, ja Sennora Gil'istä, kantapäästä kiireesen asti
+hipsutetusta, pitsitetystä ja tupsutetusta, kimeltelevillä sormuksilla
+jokaisessa sormessaan koristetusta, tuli huolettoman vaatteuksen ja
+laaduttomain koristusten malli.
+
+Alkaldi ja hänen molemmat apumiehensä pysyivät Seitsemän Huonekerran
+Tornin alla suljettuina, ja ovat siellä noituukseen jääneinä vielä
+tänäkin päivänä. Jos Hispanialta joskus tulee puuttumaan parittavia
+parran-ajajia, toisen omaa raappovia Alguazileja ja lahjoja ottavia
+Alkaldeja, silloin heitä haettakoon; mutta jos heidän täytyy odottaa
+kunnes se aika tulee, on peljättävä, että heidän tenhouksensa kestää
+tuomiopäivään asti.
+
+
+
+
+Satu Alhambran ruususta.
+
+
+Joku aika sen jälkeen kun Maurilaiset olivat luovuttaneet Granadan, oli
+tämä ihana kaupunki usein Hispanialaisten kuninkaiden mielipaikkana,
+kunnes useat peräksyttäin seuraavat maanjäristykset, jotka kukistivat
+paljon kartanoita ja täryyttivät Maurilaisia tornia pilalle asti,
+säikyttivät heidät pois siirtymään.
+
+Monta monituista vuotta kului sitten, joiden kuluessa Granadaa harvoin
+kunnioitettiin kuninkaallisten vieraiden läsnäololla. Aateliston
+hovilinnat olivat äänettöminä ja suljettuina, ja Alhambra seisoi, kuin
+halveksittu kaunotar, surullisessa yksinäisyydessä, huonosti hoidettuin
+puutarhainsa keskellä. Prinsessain torni, ennen muinoin noiden kolmen
+ihanan Maurilaisen prinsessan asunto, oli, kuin muutkin paikat, autiona,
+ja hämähäkki kutoi verkkoansa kullattuin kattoin poikki, ja yölipakot ja
+tarhapöllöt tekivät pesiään sen kammioihin, joita Zaydan, Zoraydan ja
+Zorahaydan läsnäolo oli kaunistanut. Tämän tornin huonoon hoitoon lienee
+osaksi ollut syynä läheisten asukkaiden taikauskoisuus. Kulkupuheena
+oli, että kaunis Zorahayda, joka oli kuollut tähän torniin, liikkui
+siinä jälleen ja että hänen hahmunsa usein kuutamolla istui suihkukaivon
+vierellä salissa, taikka vaikeroiden vaelteli katolla, ja että hänen
+hopeakantelensa helinä sydän-yön aikana kuului niille jotka kulkivat
+alapuolella olevan lakson kautta.
+
+Jo viimein kunnioitettiin Granadaa vielä hoviväen läsnäololla. Koko
+maailma tietää, että Filippi V oli ensimmäinen Bourboni, joka piti
+Hispanialaista valtikkaa; koko maailma tietää niinikään että hän, toisen
+kerran naidessaan, otti puolisokseen Parman ihanan prinsessan Elisabetan
+eli Isabellan, ja että, näiden tapausten johdosta, eräs Ranskalainen
+prinssi ja eräs Italialainen prinsessa yhdessä istuivat Hispanian
+valtaistuimella. Tämän loistavan parikunnan vastaanottamista varten
+korjattiin ja sisustettiin Alhambra kaikella innolla ja
+kiireellisyydellä. Hovilaisten tulo muutti kokonansa sitä ennen aution
+hovilinnan näön. Torvien räikkinä ja rumpuin räminä, oriiden kavionkapse
+ja korskunta poluilla ja ulkopihoilla, välkkyvät aseet ja liehuvat liput
+katonharjoilla ja tornien huipuilla, kaikki muistutti tämän linnan
+muinaisia sotaisia ja kunniarikkaita aikoja. Lauhkeampi henki vallitsi
+kumminkin tämän kuninkaallisen hovilinnan sisällä. Siellä kuului
+silkkileninkien kahina ja kunnioittavain hoviherrain varuisa astunto ja
+kuiskivia ääniä vierashuoneista; hovipalvelijoita ja hovineitiä käveli
+puutarhoissa ja musiikin helinä kuului avointen akkunain kautta.
+
+Hovin seurueessa oli myöskin eräs kuningattaren mielipalvelija nimeltä
+Ruyz de Alarçon. Kun sanomme häntä kuningattaren mielipalvelijaksi, me
+vaan harvoilla sanoilla lausumme hänen kiitostansa; sillä joka henki
+ihanan Elisabettan seurueessa oli erinomainen sulostaan, ihanuudestaan
+ja taitolahjoistaan. Hän oli äskettäin täyttänyt kahdeksantoista vuotta,
+oli keveä ja notkea varreltaan ja ihana kuin nuori Antonio.
+Kuningattaren edessä oli hän pelkkä alamaisuus ja kunnioitus, mutta
+sydämessään huikenteleva ja kevytmielinen poika, hovinaisten hyväilemä
+ja pilaama, ja ikäisekseen kovin tavastunut naisten kanssa
+seurustelemaan.
+
+Tämä kevytmielinen hovipalvelija kuljeskeli eräänä aamuna lehdoissa
+Generalife-linnan vierellä, josta taisi nähdä Alhambran tiluksille. Hän
+oli huvikseen ottanut mukaansa kuningattaren mieluisimman haukan. Tällä
+huvikävelyllään näki hän linnun lentävän eräästä pensaasta ulos; hän
+sieppasi haukalta päänpeiton pois ja laski sen lentämään. Haukka kohosi
+korkealle ilmaan, iski saaliisensa, mutta laukuili pois jälleen, kun ei
+saanutkaan sitä kiini, huolimatta hovipalvelijan kutsumisista. Tämä
+seuraili liitelevää lintua silmillään, sen oikullisella lennolla, kunnes
+näki sen lentävän istumaan erään kaukaisen ja yksinäisen tornin
+sakaroille, Alhambran ulkomuurilla, joka torni oli rakettu erään
+notkelman partaalle, mikä eroitti kuninkaallisen linnan Generalifen
+tiluksista. Tämä juuri oli Kolmen Prinsessan Torni.
+
+Hovipalvelija meni notkelmaan ja läheni tornia, mutta lakson puolelta ei
+ollut torniin yhtään porttia. Hän teki sentähden pitkän kaarron sille
+puolen porttia, joka oli muurien sisäpuolella.
+
+Vähäinen, ruoko-aidalla ympäröitty, myrttipensaiden varjoama, puutarha
+oli tornin edustalla. Hovipalvelija avasi veräjän, ja meni
+kukkapenkereiden ja ruusupensaiden välitse portille. Se oli kiini ja
+salvattu. Portin raosta silmäsi hän sisäpuolelle. Siellä oli vähäinen
+Maurilainen sali, seinät koristetut stukkiteoksilla, ja sali muuten
+kaunistettu hoikilla marmoripylväillä ja kukilla ympäröityllä
+alabasterilähteellä. Keskellä huonetta rippui kullattu häkki, jossa oli
+lintu, ja häkin alla tuolilla makasi kirjava kissa silkkikääryin ja
+ompelukaluin keskellä, ja silkkinauhalla varustettu kitarri seisoi
+lähdettä vasten pystytettynä.
+
+Ruyz de Alarçon hämmästyi näitä naisellisen sulon ja koristeiden jälkiä
+näin yksinäisessä ja, niinkuin hän luuli, autiossa tornissa. Ne
+muistuttivat hänelle Alhambrassa kulkevia satuja tenhotuista saleista,
+ja tuo kirjava kissa oli luultavasti joku noiduttu prinsessa.
+
+Hän naputti hiljaa ovea. Kauniit kasvot kurkistivat ulos oven päällä
+olevasta vähäisestä akkunasta, ja peräysivät samassa. Hän odotteli,
+toivoen ovea avattavan, mutta hän odotti turhaan; ei yhtään askelta
+kuulunut sisään -- kaikki oli hiljaa. Olivatko hänen aistinsa pettäneet
+hänet, vai oliko tuo kaunis näky tornin haltijatar? Hän koputti
+uudestaan ja kovemmasti. Vähän ajan perästä nuot heloiset kasvot vielä
+kerran kurkistivat ulos; ne olivat kukoistavan viisitoista-vuotiaan
+tytön.
+
+Hovipalvelija otti hetikohta sulitetun lakkinsa päästään ja anoi
+sanoilla mitä nöyrimmillä saadakseen mennä torniin, haukkaansa hakemaan.
+
+"En tohdi avata ovea, Sennor," vastasi pieni neito punastuen, "tätini on
+sen kieltänyt."
+
+"Minä rukoilen sinua, ihana tyttö; se on kuningattaren mielihaukka: minä
+en tohdi palata linnaan ilman häntä."
+
+"Te olette siis hoviväkeä?"
+
+"Niin olen, ihana impi, mutta minä menetän kuningattaren armot ja
+palvelukseni, jos en voi hankkia haukkaa takaisin."
+
+"Santa Maria! Juuri teille, te hovikavaljeerit, on tätini erittäin
+käskenyt minun sulkea oven."
+
+"Häjyille kavaljeereille, tietenkin; mutta minäpä en olekaan semmoinen,
+vaan ainoastaan palvelija-parka, joka en tarkoita mitään pahaa, mutta
+joudun häviöön ja onnettomuuteen, jos hylkäätte tämän vähäisen
+rukoukseni."
+
+Pienen neidon sydän liikkui hovipalvelijan onnettomuudesta. Olisipa
+suuri synti tehdä häntä onnettomaksi, kun hän taisi täyttää hänen
+vähäisen pyyntönsä. Ei millään muotoa tuo saattanut olla noita
+vaarallisia veitikoita, jotka hänen tätinsä oli selittänyt
+jonkunlaisiksi ihmistensyöjiksi, jotka alinomaa kulkivat ryöstöllä,
+varomattomia tyttöjä pyytelemässä; Hän oli nöyrä ja kohtelias, seisoi
+niin rukoilevaisena lakki kädessä ja oli niin kaunis.
+
+Viekas hovipalvelija näki linnueen alkavan epäillä, ja uudisti
+rukouksensa niin liikuttavilla sanoilla, ettei mikään tyttö maailmassa
+olis voinut kieltää; niinpä tulikin tornin pieni punastuva vartijatar ja
+vapisevalla kädellä aukasi oven; ja jos hovipalvelija oli ihastunut
+hänen kasvoinsa paljaasta vilahuksesta akkunassa, hurmahtui hän nyt
+kokonansa, kun tytön koko hahmu ilmestyi hänelle.
+
+Tytön Andalusialaiset kureliivit ja sievä basquinna ilmaisivat noita
+täyteläisiä, mutta tarkkoja sopusuhtaisuuksia hänen varressaan, jotka
+tuskin vielä olivat täysin muodostaneet. Hänen kiiltävä tukkansa oli
+hyvin huolellisesti jaettuna otsan kohdalla ja, maan tavan mukaan,
+ruusulla kaunistettuna. Tosin oli hänen ihonsa vähän tumma eteläisestä
+paahtavasta auringosta, mutta tämä vaan sitä enemmin kaunisti hänen
+ihanoita, kukoistavia kasvojansa ja antoi vaan lisää heloa hänen
+raukeille silmillensä.
+
+Ruyz de Alarçon näki kaiken tämän yhdessä silmänräpäyksessä, sillä hän
+ei joutanut viipymään; hän lausui vaan muutamilla sanoilla
+kiitollisuutensa, ja juoksi keveästi kiertoportaita ylös, haukkaansa
+hakemaan.
+
+Kohta palasi hän tuo karannut lintu käsissä. Tyttö oli sillä aikaa
+istunut lähteen vierelle salissa ja keri nyt silkkilankaa, mutta
+hämmästyksissään pudotti hän kerän lattialle. Hovipalvelija juoksi ja
+otti sen ylös, mutta tarttui käteen, joka oikesi sitä ottamaan, ja
+likisti siihen suukkosen, hehkuvamman ja hartaamman, kuin hän koskaan
+oli likistänyt kuningattarensa kauniille kädelle.
+
+"Ave Maria, Sennor!" huudahti tyttö, ja punastui aina korviin asti
+hämmästyksestä, sillä ei vielä eläissään ollut häntä näin tervehditty.
+
+Ujosteleva hovipalvelija pyysi kaiken mokomin anteeksi, ja vakuutti
+tyttöä että tapa oli hovissa tämmöinen kun syvintä kunnioitusta ja
+ihastusta osoitettiin.
+
+Tytön vihastus, jos hän semmoista lienee tuntenutkaan, asettui pian,
+mutta hänen hämiään ja hurmiotaan kesti yhä, ja hän istui yhä enemmin
+punastuen ja silmiään työhönsä kiinittäen ja sekoitti silkin, jota keri.
+
+Viisas hovipalvelija näki hämmennyksen vihollisen leirissä ja olis
+mielellään käyttänyt sitä edukseen; mutta kauniit puheet, joita hän
+aikoi antaa kuulla, kuolivat hänen huulilleen; hänen yrityksensä käyttää
+tavallista kenstiyttään olivat kömpelöt ja tehottomat, ja
+kummastuksekseen tunsi tämä osaava hovipalvelija, joka niin
+luontevasti ja miellyttävästi oli seurustellut hovin viekkaimpain ja
+kokeneimpain naisten kanssa, hänensä hämäytyneeksi ja ujoksi tämän
+teeskentelemättömän, viisitoista-vuotiaan tytön edessä.
+
+Tällä nöyrällä immellä olikin omassa kainoudessaan ja viattomuudessaan
+voimakkaampi vartija, kuin valppaan tädin teljissä ja salvoissa.
+Kuitenkin kaikitenkin, missäpä löytyy se naisen sydän, joka voi
+vastustaa rakkauden ensimmäisiä kuiskeita? Pieni neito ymmärsi, niin
+yksinkertainen kuin olikin, ikäänkuin luontoperäisen tunteen kautta,
+kaikki mitä hovipalvelijan soperteleva kieli ei kyennyt lausumaan, ja
+hänen sydämensä sykytti ankarasti, kun hän nyt ensikerran näki
+rakastajan -- ja rakastajan tämmöisen, jalkainsa juurella.
+
+Hovipalvelijan arkuus, vaikka luonnollinen, ei kestänyt kauan, ja hän
+alkoi saada luontevuuttansa ja rohkeuttansa jälleen, kun kimeä ääni
+kuului etäältä.
+
+"Tätini palaa messusta!" huusi säikähtynyt tyttö; "minä pyydän teitä,
+Sennor, menkää."
+
+"En ennen kuin annatte minulle ruusun tukastanne, muistoksi."
+
+Tyttö irroitti ruusun tuota pikaa sysimustista kiharoistaan. "Tuossa!"
+huusi hän, hämmästyneenä ja tulipunaisena, "mutta minä rukoilen,
+menkää."
+
+Hovipalvelija otti ruusun ja samassa suuteli kiihkeästi kättä, joka
+antoi sen hänelle, pisti ruusun lakkiinsa kiini, otti haukan kädelleen
+ja riensi pois puutarhan kautta, vieden muassaan armaan Jacintan
+sydämen.
+
+Täti, tultuaan torniin sisälle, huomasi sisarentyttärensä mielenkuohun
+ja jonkunlaisen epäjärjestyksen salissa; mutta yhdellä sanalla oli
+kaikki selitettynä: "Haukka oli ajanut saalistaan aina saliin asti."
+
+"Jumala meitä varjelkoon! Haukka lentää torniin sisälle! Onko kuultu
+hävyttömämpää haukkaa. Kun ei lintukaan häkissä enää ole turvattu"!
+
+Huolellinen Fredegonda oli varuisimpia vanhoja neitsyjä joita voi
+ajatellakaan. Hänellä oli kohtuullinen pelko ja epäluulo siihen minkä
+hän kutsui "toiseksi sukupuoleksi," joka pelko ja epäluulo oli enennyt
+pitkällisen naimattoman elämän aikana. Ei sentähden että tällä kunnon
+naisella oli ollut mitään haittaa sen juonista; sillä luonto oli hänen
+kasvoissaan antanut hänelle suojelusvartijan, joka esti kaiken
+haitanteon hänen alueellaan; mutta naiset, jotka vähimmin tarvitsevat
+itsensä vuoksi peljätä, ovat tavallisesti halullisimmat ankarasti
+pitämään houkuttelevampia kaunottaria silmällä.
+
+Hänen sisarentyttärensä oli isätön ja äititön tyttö, jonka isä oli
+sodassa kaatunut. Hän oli luostarissa kasvatettu ja oli äskettäin
+siirretty pyhästä turvapaikastaan tätinsä välittömän katsannon alle,
+jonka suojelevassa holhouksessa hän kasvoi yksinäisyydessä, niinkuin
+puhkeava ruusuteränen, joka rupeaa kukoistamaan orjantappuran suojassa.
+Tämä vertaus ei ole paljas satunnaisuus; sillä totta puhuen, hänen
+ihanuutensa oli nostanut huomiota tässä yksinäisyydessäkin, ja läheiset
+maalaiset, sillä runollisella osaavaisuudella, joka on yleinen
+Andalusiassa, olivat antaneet hänelle liikanimen: "Alhambran Ruusu."
+
+Varuisa täti hoiti yhä edelleen pientä kaunista sisarentytärtään, niin
+kauan kuin hovia pidettiin Granadassa, ja oli hyvillään siitä että hänen
+valppaudestaan oli ollut apua. Tosi on, että tätä kunnon naista
+toisinaan pisti vihaksi kitarrin helinä ja rakkauden laulut, joita
+kuului tornin juurelta kuutamoisista lehdoista; mutta hän varoitti
+silloin sisarentytärtään ummistamaan korvansa mokomalle joutavalle
+helkkeelle, ja teroitti hänen mieleensä, että se vaan oli kieppiä tuolta
+toiselta sukupuolelta, joka siten houkutteli yksinkertaisia tyttöjä
+turmioon. Ah, mitäpä vaikuttaneekaan teeskentelemättömässä tytössä
+kuivat varoitukset kuutamo-serenaateja vastaan?
+
+Jo vihdoin keskeytti Filippi kuningas taas asumisensa Granadassa ja
+lähti äkisti kaiken hoviväkensä kanssa pois. Valpas Fredegonda piti
+vaarilla kuninkaallista komua, sen lähtiessä Oikeuden Portista isolle
+lehtokujalle kaupunkiin päin. Viimeisen lipun kadottua hänen silmistään,
+hän palasi suurellisena torniin, sillä kaikista hänen huolistaan oli nyt
+tullut loppu. Hänen hämmästyksekseen kuopi keveä Arabialainen orit
+maata puutarhan takaportilla; ja kauhistuksekseen näki hän
+orjantappura-aitain läpi nuorukaisen, loistavassa kirjaillussa puvussa,
+sisarentyttärensä jalkain juurella. Kuultuansa hänen askelensa jätti
+nuorukainen hellän hyvästin, hyppäsi keveästi orjantappura- ja
+myrttipensaiden yli, heittäysi hevosensa selkään ja oli tuota pikaa
+kadonneena.
+
+Hellä Jacinta unhotti, haikean murheensa valloissa, tätinsä närkästyksen
+kokonansa. Hän heittäysi hänen syliinsä ja alkoi nyyhkyttää ja itkeä.
+
+"Voi minua onnetonta," huusi hän; "hän on nyt poissa! hän on poissa! ja
+minä en saa, koskaan enää nähdä häntä!"
+
+"Poissa! Kuka on poissa? Kuka oli se nuorukainen, jonka näin sinun
+jalkaisi juurella?"
+
+"Hovipalvelija kuningattarella, tätiseni, joka tuli sanomaan minulle
+jäähyvästiä."
+
+"Hovipalvelija kuningattarella, lapseni," kertoi valpas Fredegonda
+hiljaa; "ja milloinka sinä tulit tutuksi kuningattaren hovipalvelijan
+kanssa?"
+
+"Samana aamuna jona haukka lensi sisään. Se oli kuningattaren haukka, ja
+hovipalvelija tuli sitä hakemaan."
+
+"Voi typerää tyttöä! Et tiedäkään ettei löydy puoleksikaan niin
+vaarallisia haukoita, kuin nuot nuoret, koreat hovipalvelijat ovat; ja
+juuri semmoisia typeriä lintuja, kuin sinä olet, he ajelevat."
+
+Tädin kävi vihaksi ensin, kun hän keksi, että vastoin hänen
+valppauttaan, josta hän niin paljon oli kehunut, hellää tuttavallisuutta
+oli pidetty näiden nuorten rakastuneiden kesken, miltei hänen silmäinsä
+edessä; mutta nähtyänsä, että hänen yksinkertainen sisarentyttärensä,
+vaikka näin, telkien ja salpain suojatta, alttiina toisen sukupuolen
+kaikille salahankkeille, kuitenkin oli kärventymättä käynyt
+tulikoetuksen, lohdutti hän mieltänsä sillä lujalla uskolla, että hän
+siitä sai kiittää niitä varovaisia ja siveitä älykkyyden-ohjeita, joita
+tyttö oli kantapäästä kiireesen asti, niin sanoaksemme, täpötäyteen
+sullottu.
+
+Sillä aikaa kun täti laski tätä lievittävää voidetta loukatulle
+ylpeydelleen, paluutti sisarentytär muistiinsa kaikki hovipalvelijan
+monasti uudistamia lupauksia uskollisuudesta. Mutta mikä on
+huikentelevan, siellä täällä häilehtivän rakastajan uskollisuus? Valuva
+virta, joka jonkun ajan leikitsee jokaisen kukkasen kanssa rannoillaan,
+juoksee sitten pois ja jättää ne kaikki katkerasti itkemään.
+
+Päiviä, viikkoja, kuukausia kului, mutta hovipalvelijaa ei kuulunutkaan.
+Kranaatti-omenat kypsyivät, viiniköynnös antoi hedelmänsä, syys-sateet
+virtasivat puroissa vuoria alas; Sierra Nevada peittyi lumiseen
+vaippaansa ja talven tuulet vinkuivat Alhambran saleissa -- mutta ei
+tullut hän sittenkään. Talvi meni. Suloinen kevät tuli, linnunlaulu,
+kukat ja lemuiset länsituulet muassaan, kinokset sulivat vuorilla,
+kunnes ei yhtään enää ollut muualla kuin Nevadan korkealla helteisessä
+kesäilmassa kimeltelevällä huipulla. Kuitenkaan ei kuulunut
+muistamattomasta hovipalvelijasta sanaakaan.
+
+Sillä aikaa pieni Jacinta kalpeni ja kävi aateksivaiseksi. Hän luopui
+entisistä askaroimisistaan ja huvituksistaan: hänen silkkinsä sai olla
+sekauksissaan, hänen kitarrinsa liikuttamatta, hänen kukkansa
+hoitamatta; ei hän enää kuunnellut lintunsa viserryksiä, ja hänen
+silmänsä, sitä ennen niin kirkkaat, himmentyivät salaisista kyynelistä.
+Jos joku yksinäisyys löytyy, joka on omansa pitämään rakastuneen immen
+mielihalua vireillä, niin se on semmoinen kuin Alhambra, jossa kaikki
+näyttää olevan aiottu vaikuttamaan helliä ja romantilaisia tunteita. Se
+on oikea paratiisi rakastavaisille; kuinka surullista siis olla yksinään
+paratiisissa semmoisessa -- eikä vaan yksinänsä, mutta hyljättynä!
+
+"Voi sinua yksinkertainen lapsiparka!" sanoi siveä ja tahraton
+Fredegonda, tavatessaan toisinaan sisarentyttärensä lohduttomalla
+mielialalla, -- "enkö ole varoittanut sinua miesten kavaluudesta ja
+viekkaudesta? Ja ilmankin, mitä saatit sinä toivoakaan ylhäisen ja
+kunnianhimoisen suvun jälkeiseltä? -- Sinä, orpo ja hävinnyttä ja
+köyhtynyttä sukua oleva tyttö? Usko minua, jos nuorukaisen tarkoitus
+oliskin ollut vilpitön, niin hänen isänsä, joka on ylpeimpiä
+aatelismiehiä hovissa, kumminkin olis estänyt hänen yhdistyksensä niin
+halvan ja köyhän tytön kanssa kuin sinä olet. Rohkaise siis mielesi ja
+karkoita mokomat turhat ajatukset sydämestäsi."
+
+Saastumattoman Fredegondan puhe lisäsi vaan hänen sisarentyttärensä
+surullisuutta; mutta tämä pyysi yksinäisyydessä antaa sille valtaa.
+Hyvin myöhään eräänä juhannus-yönä, hänen tätinsä levolle mentyä, jäi
+hän yksinään tornin saliin, alabasteri-lähteen vierelle istumaan. Täällä
+oli uskoton hovipalvelija ensi kerran polvistunut hänen eteensä ja
+suudellut hänen kättänsä; täällä oli hän niin monasti luvannut hänelle
+iäistä uskollisuutta. Tyttö-raukan sydän oli täytetty surullisilla ja
+hellillä muistoilla; hänen kyynelensä alkoivat juosta ja valuivat
+verkasti, pisaroittain lähteesen. Vähitellen rupesi tuo kristalli-kirkas
+vesi liikkumaan, kuohahti poreille ja kulki pyörteenä ympäri, siksi
+kunnes eräs naisellinen hahmu, komeassa Maurilaisessa puvussa,
+verkalleen nousi vedestä ja seisoi hänen silmäinsä edessä.
+
+Jacinta säikähti niin, että pakeni salista eikä tohtinut palata. Aamulla
+kertoi hän tädilleen mitä oli nähnyt, mutta tämä kunnon nainen katsoi
+näyn hänen levottoman kuvas-aistinsa siittämäksi, taikka luuli hänen
+nukkuneen ja nähneen unta lähteen vierellä. "Sinä olet ajatellut juttua
+noista kolmesta Maurilaisesta prinsessasta, jotka muinoin asuivat tässä
+tornissa," jatkoi hän, "ja se on sitten esiintynyt sinulle unissasi."
+
+"Minkä jutun, tätiseni? Sitä en tunnekaan."
+
+"Olethan kuullut puhuttavan kolmesta prinsessasta, Zaydasta, Zoraydasta
+ja Zorahaydasta, jotka kuningas, heidän isänsä, salpasi tähän torniin,
+ja jotka päättivät karata kolmen kristityn ritarin kanssa. Kaksi
+vanhinta karkasivatkin, mutta kolmannella ei ollut kyllin uskallusta, ja
+hänen sanotaan kuolleen tähän torniin."
+
+"Nyt muistelen sen kuulleeni," sanoi Jacinta, "ja itkeneeni hellän
+Zorahaydan kohtaloa."
+
+"Saanetpa itkeäkin hänen kohtaloaan," jatkoi täti, "sillä Zorahaydan
+rakastaja oli yksi hänen esi-isiään. Tämä suri kauan Maurilaista
+lemmetyistänsä, mutta aika lääkitsi hänen surunsa ja hän nai erään
+Hispanialaisen naisen, josta sinä olet syntyperää."
+
+Jacinta mietti näitä sanoja. "Mitä olen nähnyt ei ole mikään aivoini
+sikiö," sanoi hän itsekseen; "siitä olen varma. Jos se tosiaankin oli
+hellän Zorahaydan haamu, joka, niinkuin olen kuullut, ilmestyy tässä
+tornissa, niin minkätähden pelkäisin? Minä aion valvoa lähteen luona
+tulevan yön, kenties hän tulee jälleen."
+
+Sydän-yön lähetessä, kun kaikki oli ääneti ja hiljaa, meni hän taas
+saliin istumaan. Kun kello Alhambran kaukaisessa vartijatornissa oli
+ilmoittanut keski-yön tunnin, alkoi vesi lähteessä jälleen liikkua ja
+kuohua, kunnes Maurilainen nainen taas tuli näkyviin. Hän oli nuori ja
+ihana; hänen puvussaan oli runsaasti kalliita kiviä, ja kädessä oli
+hänellä hopeakannel. Jacinta vapisi ja oli pyörtyä, mutta tointui
+jälleen kuullessaan haamun lempeän ja vaikeroivan äänen ja nähdessään
+suloisen mielen-ilmauksen hänen vaaleissa, surullisissa kasvoissaan.
+
+"Kuolevaisen tytär," sanoi hän, "mitä puuttuu sinulta? Minkätähden
+kyynelesi sameuttavat lähdettäni, ja miksi huokauksesi ja valituksesi
+häiritsevät yön hiljaista lepoa?"
+
+"Minä itken erään miehen uskottomuutta ja suren yksinäistä ja hyljättyä
+tilaani."
+
+"Lohduta mieltäsi, surulles on loppu tuleva. Sinä näet minussa
+Maurilaisen prinsessan, joka, niinkuin sinäkin, on ollut onneton
+rakkaudessaan. Eräs kristitty ritari, sinun kantaisäsi, voitti sydämeni
+ja olis tahtonut viedä minut syntymäseudullen ja kirkon helmaan.
+Sydämessäni olin minä kristin-uskoon kääntynyt; mutta minulta puuttui
+rohkeutta yhtä lujaa kuin uskoni oli, ja minä olen tuomittu olemaan
+noiduttuna tässä tornissa, kunnes puhdas kristitty purkaa noituuksen.
+Rohkenetko koettaa sitä?"
+
+"Rohkenen," vastasi tyttö vapisten.
+
+"Niin tule tänne äläkä pelkää; pistä kätesi lähteesen, ripsuttele vettä
+päälleni ja kasta minut, uskosi säännön mukaan; silloin noituus lakkaa
+ja rauhaton sieluni saa levon."
+
+Tyttö läheni horjuvin askelin, pisti kätensä lähteesen, otti vettä
+kouraansa ja ripsutteli sitä haamun kalpeille kasvoille.
+
+Tämä hymyili sanomattoman lempeästi. Hän laski hopeakantelensa Jacintan
+jalkain eteen, pani kädet kainaloihinsa ja hupeni vähitellen
+näkymättömäksi, niin että näytti niinkuin vaan utua olis lähteesen
+satanut.
+
+Jacinta lähti salista kamalalla ja kummallisella mielellä. Hän tuskin
+sai silmiään umpeen sinä yönä; mutta kun hän, levottomasti torkuttuaan,
+heräsi päivän koitteella, näytti hänestä kaikkityyni vaan sekavalta
+unennäöltä. Hänen mentyään saliin, näyn todellisuus kumminkin vahvistui,
+sillä lähteen vierellä tapasi hän hopeakantelen auringon paisteessa
+hohtamassa.
+
+Hän riensi tätinsä luoksi, kertomaan kaikkea mitä oli tapahtunut, ja
+pyysi häntä katsomaan kannelta, todistaakseen kertomuksensa
+todenmukaisuutta. Jos kunnon naisella vielä oli epäilyksiä, nämät kohta
+haihtuivat, kun Jacinta kosketteli soitinta; sillä hän otti siitä ääniä
+niin viehättäviä, että yksin saastumattoman Fredegondankin jäittynyt
+sydän, tämä iäisen talven pesä, sulautui kyynelten lauhkeaksi sateeksi.
+Ainoastaan yliluonnollinen soitanto voi tehdä moisen vaikutuksen.
+
+Kantelen erinomainen teho ilmaantui päivä päivältä. Vaeltaja, joka kulki
+tornin sivu, seisahtui kuin sanomattomasta ihastuksesta hurmahtuneena.
+Yksin lintusetkin parveilivat läheisissä puissa, unhottivat omat
+laulunsa ja kuuntelivat, ihastuksesta äänettöminä.
+
+Maine tästä levisi kohta edemmä. Granadan asukkaat riensivät Alhambraan,
+kuullakseen muutamiakaan säveliä tuosta taivaallisesta soitannosta, joka
+nyt helisi prinsessain tornista.
+
+Armas pieni soittajatar pelastui viimein yksinäisyydestään. Rikkaat ja
+mahtavat maassa kilpailivat saadakseen osoittaa hänelle kaikenmoista
+kunnioitusta, eli pikemmin, tullakseen visseytetyiksi hänen lumoavan
+kantelensa omistuksesta, että täten saisivat ylhäiset seurat saleihinsa
+houkutelluiksi. Minne ikänä hän lähti, piti hänen valpas tätinsä, joka
+aina oli hänen vierellään, häntä tarkalla vaarilla ja niin peljästytti
+pois ne monet viehtyneet ihastelijat, jotka hurmoksissaan kuuntelivat
+hänen säveliään. Maine hänen ihmeellisistä lahjoistaan levisi
+kaupungista kaupunkiin. Malaga, Sevilla, Cordova, kaikki tulivat yksi
+toisensa perään ihastuksesta hulluksi; koko Andalusiassa ei muusta
+puhuttukaan kuin Alhambran ihanasta soittajattaresta. Ja kuinkapa toisin
+taisi ollakaan niin soitonhaluisessa ja herkkätunteisessa väestössä,
+kuin Andalusialaiset ovat, kun kantelessa oli lumousvoima ja
+soittajatarta itseään rakkaus innostutti?
+
+Sitä vastoin että kaikki Andalusiassa näin olivat soitantoon
+hullustuneet, vallitsi perin toisenlainen mieliala Hispanian hovissa.
+Filippi Viides oli, niinkuin yleisesti tietään, vaivattu
+synkkämielisyydellä mitä hirveimmällä ja kaikenlaisilla houreilla.
+Välistä makasi hän vuoteella viikottain yhtä menoa, tuhonsa luultuja
+kipuja kärsien. Välistä päätti hän luopua valtaistuimelta, suureksi
+suruksi hänen kuninkaalliselle puolisolleen, joka oli kovin viehtynyt
+hovin komeuteen ja kruunun loistoon, ja kokeneella ja vakavalla kädellä
+piti heikon ja kivuloisen puolisonsa valtikkaa.
+
+Ei mitään havaittu niin tehokkaaksi haihduttamaan kuninkaan haaveita,
+kuin musiiki; kuningatar koki siis houkutella hoviin paraita
+soittoniekkoja ja laulajia, ja piti mainiota Italialaista laulajaa
+Farinellia, jonkunlaisena kuninkaallisena lääkärinä, hovissa.
+
+Siihen aikaan, josta nyt puhumme, oli kuitenkin tämä viisas ja kuuluisa
+Bourboni saanut houreen, joka kävi yli kaikista hänen entisistä
+haaveistansa. Pitkällisen luulotaudin perästä, joka ei huolinut
+minkäänlaisista Farinellin sävelistä eikä koko hovisoittokunnan
+neuvoitteluista, tämä yksinvaltias sai sen houreen että hän oli henkensä
+heittänyt ja piti hänensä toden totta kuolleena.
+
+Tämä ei juuri olis ollut mitään vaarallista, olisipa ollut
+kuningattaresta ja hoviväestä hyväkin, jos hän olis tyytynyt pysymään
+siinä hiljaisuudessa ja levollisuudessa mikä kuolleelle sopii; mutta
+heidän kauhistuksekseen vaati hän yksipintaisesti hautausmenoja
+toimitettaviksi, ja rupesi, heille vielä enemmäksi kiusaksi,
+kärsimättömäksi ja kovin hirmuisesti kohtelemaan heitä heidän
+epäkunnioituksestaan ja huolettomuudestaan, kun antoivat hänen maata
+hautaamattomana. Mitä oli tehtävä? Tehdä kuninkaan selvästi antamia
+käskyjä vastaan oli kauheata kuuliaisten hoviherrain mielestä, hovissa,
+jossa seremoniat niin tarkasti vaarinotettiin -- totella taas ja elävänä
+haudata hänet olis ollut julkinen kuninkaanmurha.
+
+Hoviväen ollessa näin hirmuisessa pulassa, maine kulki sinnekin tuosta
+naisellisesta taideniekasta, joka oli ihastuttanut koko Andalusian.
+Kuningatar lähetti niin kiireesti kuin mahdollista lentoviestin viemään
+käskyä että sen piti tulla Sanct Ildefonseen, jossa hovi silloin oli.
+
+Muutamia päiviä sen perästä, kun kuningatar hovineitineen käveli lystiä
+noissa komeissa puutarhoissa, jotka lehtokujineen, palttoineen ja
+suihkulähteineen tulivat jättämään loistoisan Versailles'inkin
+takavarjoon, astui pieni kuuluisa soittajatar hänen eteensä.
+Kuninkaallinen Elisabetta hämmästyi nähdessään tämän pienen, nuoren,
+nöyrän olennon, joka oli saattanut puolen Hispaniata houruksi. Tyttö oli
+kuvan-ihanassa Andalusialaisessa puvussaan, hopeakannel kädessä, ja
+seisoi silmiään kainosti maahan luoden, mutta yksinkertaisessa ja
+kukoistavassa kauneudessa, joka vieläkin osoitti että hän oli "Alhambran
+Ruusu."
+
+Niinkuin tavallista, oli hänen muassaan nytkin tuo valpas Fredegonda,
+joka kertoi koko historian hänen suvustaan ja syntyperästään uteliaalle
+kuningattarelle. Jos kuninkaallinen Elisabetta oli mieltynyt Jacintan
+ulkonäköön, vaikutti hänessä vielä enempää osanottavaisuutta se seikka,
+että hän kuuli hänen olevan ansiollista, vaikka köyhää sukua, ja hänen
+isänsä urhoollisena kaatuneen kruunun palveluksessa. "Jos kykysi vastaa
+mainettasi," sanoi hän, "ja sinä voit karkoittaa sen pahan hengen, joka
+kuninkaassa vallitsee, niin on onnesi tästälähtiin oleva minun suotuisin
+esineeni, ja kunnian-osoitukset ja rikkaus odottavat sinua."
+
+Malttamatonna saada koetella hänen taitoansa, vei hän hänet hetikohta
+houreellisen kuninkaan luokse.
+
+Jacinta seurasi häntä, silmät alaspäin luotuina, vartijain rivien ja
+tungeksivain hoviherrain välitse. He tulivat viimein suureen, mustiin
+verhottuun kamariin. Akkunain edessä oli luukut päivänvalon
+poistamiseksi; koko joukko vahakynttilöitä hopeajaloilla levitti kamalaa
+valoa, jonka synkissä säteissä voi eroittaa useampia murhepuvussa
+olevia palvelijoita ja hoviherroja, jotka hiljaisin askelin ja
+tuskallisen näköisenä astuivat edes takaisin huoneessa. Murhe- eli
+paraatti-vuoteella makasi, kädet rinnan päällä yhteen näpistettyinä, ja
+vaan nenänpää näkyvissä, hautaustaan ikävöitsevä yksinvaltias pitkänään.
+
+Kuningatar astui hiljaa kamariin, osoitti eräässä pimeässä nurkassa
+olevaa jakkaraa ja antoi Jacintalle käskyn istua ja aloittaa.
+
+Alussa näppi hän kannelta epävakaisella kädellä; mutta vähitellen
+rohkasi hän mielensä, kiihkeni kiihkenemistään, ja otti niin suloisia,
+taivaallisia ääniä, että kaikki läsnäolevat tuskin uskoivatkaan häntä
+kuolevaiseksi. Kuningas sitä vastoin, joka jo luuli olevansa
+hengellisessä maailmassa, luuli kuulevansa enkelien ääniä. Vähitellen
+muuttui pääjuonne ja soittajan ääni mukautui soittimeen. Hän lauloi
+erään vanhan kertomalaulun Alhambran muinaisesta kunniasta ja
+Maurilaisten uroteoista. Koko hänen sielunsa ilmestyi laulussa, sillä
+Alhambran muistoon yhdistyi myöskin muisto hänen rakkaudestaan.
+Hautauskamari kaikui noita elähyttäviä säveliä. Ne tunkivat
+synkkämielisen kuninkaan murheelliseen sydämeen. Hän nosti päänsä ja
+katseli ympärilleen: hän nousi vuoteelleen istumaan, hänen silmänsä
+kirkastuivat -- jo viimein kavahti hän lattialle ja pyysi kilpeä ja
+miekkaa.
+
+Musiikin, eli pikemmin tuon tenhotun kanteleen voitto oli täydellinen;
+raskasmielisyyden paha henki oli karkoitettuna, ja kuollut ihminen
+tavallaan henkiin saatettu. Haudankaltaisen kamarin akkunat sysättiin
+seljälleen; ihana, loistoisa, Hispanialainen päivänvalo virtasi entiseen
+kuolonkammioon. Kaikkein silmät etsivät armasta lumoajatarta; mutta
+kannel oli pudonnut hänen käsistään, hän oli maahan lauennut ja
+likistettiin heti sen jälkeen Ruyz de Alarçon rintaa vasten.
+
+Onnellisen parikunnan häät vietettiin kohta sen jälkeen suurella
+komulla; mutta seis -- minä kuulen lukijan kysyvän: kuinka Ruyz de
+Alarçon selitti pitkällisen poissa-olonsa? Oih, kaikesta tällaisesta
+syytettiin vanhaa, kopeata ja itsepäistä isää; ilmankin nuoret ihmiset,
+jotka todella rakastavat toisiaan, pian sopivat jälleen ja peittävät,
+kun kerta toisensa tapaavat, kaikki entiset eripuraisuudet iäiseen
+unhotukseen.
+
+Mutta kuinka vanha itsepintainen isä saatiin tähän naimiseen tyytymään?
+
+Oh, hänen vastaväitöksensä voitettiin pian parilla kuningattaren
+sanalla, olletikin kun virkoja ja palkintoja syytämällä annettiin
+kuningattaren kukoistavalle lemmikille. Olihan muutenkin, niinkuin
+tietään, Jacintan kantelessa lumoava voima, joka voitti
+yksipintaisimmankin pään ja kovimmankin sydämen.
+
+Ja minne joutui tenhottu kannel?
+
+Sepä asiassa onkin kummallisinta ja näyttää selvästi koko tämän
+historian todeksi. Kannel pysyi jonkun ajan suvun hallussa, mutta
+varastettiin ja vietiin pois, ja tuon suuren laulajan Farinellin
+luultiin sulasta kateudesta sen varastaneen. Hänen kuoltuaan joutui se
+toisiin käsiin Italiassa, jotka eivät tienneet sen lumoavaa voimaa,
+sulattivat hopean ja panivat kielet erääsen vanhaan Cremonalaiseen.
+Kielissä on vieläkin vähä niiden lumoavia omaisuuksia. Vielä sananen
+lukijan korvaan, matta älköön se sen edemmä menkö: tämä Cremonalainen
+ihastuttaa nyt koko maailmaa -- se on Paganinin viulu!
+
+
+
+
+Sotavanhus.
+
+
+Tuttavissani, joita olen saanut linnassa kuljeksiessani, on myöskin eräs
+urhoollinen, rikkiammuttu, vanha invaliiti-översti, joka, kuin haukka,
+on pesiytynyt muutamaan Maurilaiseen torniin. Hänen historiansa, jonka
+hän hyvin mielellään kertoo, on täynnä seikkailuksia, onnettomuuksia ja
+vastuksia semmoisia, jotka tekevät pian jokaisen mahtavan Hispanialaisen
+elämän yhtä kirjavaksi ja ihmeelliseksi, kuin Gil Blas'in romaani on.
+
+Hän oli jo kahdentoista vuoden ikäisenä Amerikassa, ja hän arvaa
+elämänsä merkillisimpiä ja onnellisimpia tapauksia olevan sen, että hän
+on nähnyt kenraali Washingtonin. Sitten on hän käynyt kaikkiin
+isänmaansa sotiin osalliseksi; hän tietää oman kokemuksen nojalla puhua
+useimmista tyrmistä ja vankihuoneista tällä niemimaalla. Hän rampautui
+toiselta jalaltaan, typistettiin käsiltään ja niin hakattiin ja
+haavoitettiin, että hän tavallaan on vaelteleva muistomerkki kaikista
+Hispanian levottomuuksista, jossa jokaisen tappelun ja taistelun osaksi
+voi lukea yhden koron, niinkuin Robinson Crusoen puussa oli koro joka
+vuodelle. Tämän urhoollisen vanhan soturin suurin onnettomuus näyttää
+kuitenkin olleen, että hänellä, vaarallisella ja levottomalla ajalla,
+oli komento Malagassa ja että asukkaat valitsivat hänet kenraalikseen,
+suojelemaan heitä Ranskalaisten päällekarkausta vastaan. Tämä asia on
+sekoittanut hänet useihin laillisiin vaatimuksiin hallitukselta, joiden
+tähden hänellä, niinkuin pengon, aina kuolemaansa asti tulee olemaan
+tekemistä anomuskirjain ja memoriaalien kokoonpanemisesta ja
+painattamisesta, mitkä vaan tuottavat levottomuutta hänen ystävilleen,
+joista ei yksikään taida käydä hänen luonansa olematta pakoitettu
+kuuntelemaan jonkun kiivaan vetokirjan hyvän tunnin ajan kestävää
+lukemista ja lakkareihinsa ottamaan puolta tusinallista lentokirjoja.
+Mutta tämä kohta on Hispaniassa yleensä samanlainen: joka paikassa yhdyt
+johonkin ansiolliseen raukkaan, joka olostelee jossain sopessa ja
+miettii jotain mielilaulua tahi suurta vääryyttä. Ilmankin on varma,
+että jolla Hispaniassa on oikeuden-käynti hallituksen kanssa taikka joku
+saaminen siltä, se ei tarvitse valittaa työn puutetta koko elinaikanaan.
+
+Minä olen käynyt tämän sotavanhuksen luona hänen asunnossaan _Torre del
+vino'n_ (Viinitornin) yläkerrassa. Hänen kamarinsa oli pieni mutta
+sievä, ja siitä oli kaunis näkyala Vegalle. Huonekalut olivat niin
+kohtalaiset kuin sotamiehellä voi olla. Kolme pyssyä ja kaksi pistoolia,
+kaikki kirkkaat ja kiiltävät, rippui sapelin ja kepin kanssa seinällä,
+ja niiden päällä kaksi kolmikulmaista hattua, toinen paraattia, toinen
+jokapäiväistä tarvetta varten. Vähäinen, puolen tusinaa kirjoja
+sisältävä hylly oli hänen kirjastonsa. Yksi näistä, vanha ja pahoin
+kulunut nide viisaustieteellisiä periaatteita, oli hänen mieluisin
+luettavansa. Sitä tutki hän yötä ja päivää, sovelluttaen jokaisen
+periaatteen itseensä, sillä ehdolla nimittäin, että se oli höystetty
+mielenkatkeruudella ja koski maailman vääryyttä.
+
+Kuitenkin on hän seuramielinen ja hyväluontoinen ja, kun vaan saa hänet
+kärsimisiään, vääryyksiään ja viisaustiedettään ajattelemasta, varsin
+hupainen seuramies. Minusta ovat mieleen nuot sallimuksen vanhat
+ahvettuneet pojat, ja minun on oikein hupaista kuunnella heidän
+kaunistelemattomia sodankertomuksiaan. Käydessäni tuotuostakin tämän
+vanhuksen luona, hän kertoi minulle muutamia omituisuuksia eräästä
+vanhasta linnanpäälliköstä, joka monessa kohden näyttää olleen hyvin
+häneen itseensä ja sodassa kokeneen melkein yhtäläisiä kohtaloita. Nämät
+kertomukset ovat saaneet lisää kuulustelemisista muutamilta paikan
+vanhoilta asukkailta, erittäinkin Mateo Ximenes'in isältä, jonka
+saduissa se kunnon linnanherra, johonka nyt tahdon lukijaa tutustuttaa,
+juuri pää-osan toimittaa.
+
+
+
+
+Linnanherra ja notario.
+
+
+Muinaisina aikoina vallitsi kuvernöörinä Alhambrassa eräs vanha
+miehuullinen herra, jota, koska oli menettänyt toisen käsivartensa
+sodassa, yleisesti kutsuttiin _el Gobernador Manco'ksi_, eli
+"yksikätiseksi kuvernööriksi." Hän kopeilikin suuresti olemastaan
+vanha soturi, piti viiksiään väännettyinä aina korviin asti,
+ordonanssi-saappaita ja toledo'a (sapelia) keihäänpituista, ja
+nenäliinaa sapelin kahvassa.
+
+Myös oli hän sangen ylpeä ja tiukka pikku asioissa ja suuresti
+huolellinen etuoikeuksistaan ja arvoisuudestaan. Hänen hallituksensa
+aikana otettiin sentähden hyvin tarkka vaari niistä vapauksista ja
+oikeuksista, jotka Alhambralla, kuninkaallisena asuntona ja tiluksena,
+oli. Ei kukaan saanut ampuaseella, eikä edes sapelilla eli kepilläkään
+varustettuna tulla linnaan, ellei hänellä ollut määrätty arvo, ja
+jokaisen ratsastajan piti portilla nousta maahan ja taluttaa hevostansa
+ohjista. Koska nyt Alhambran kukkula on keskellä Granadan kaupunkia ja
+tavallaan on sen kasvannainen, niin tottapa sille kenraali-kapteinille,
+joka on maakunnan korkein hallitusmies, on vähän työlästä että hänellä
+on valtio valtiossa, vähäinen omavaltainen paikka keskellä aluettaan.
+Tässä tapauksessa tuli tämä seikka olemaan vielä ikävämpi vanhan
+kuvernöörin kärtyisen kateuden tähden, joka, kun korkeampi arvo ja
+tuomio-oikeus tuli vähänkin kysymykseen, syttyi tuleen, ja niinikään
+niiden maankulkijain ja irtolaisten tähden, jotka vähitellen olivat
+linnaan pesiytyneet, juurikuin pyhäkköön, ja kaupunkilaisten vahingoksi
+asettivat koko tienoosen varsinaisen varkaus- ja rosvous-järjestön.
+
+Tämän tähden oli kenraalin ja linnan kuvernöörin välillä alituisia
+riitoja ja jukkia, jotka jälkimäisen puolelta olivat sitä kiivaammat,
+kuin kahdesta läheisestä vallitsijasta vähempi aina enemmällä
+uppiniskaisuudella puolustaa arvoaan. Kenraalin komea palatsi oli Plaza
+Nueva'lla, heti Alhambran kukkulan juurella, ja täällä oli aina
+ikäänkuin paraatti-paikka rähisevillä vahdeilla, palvelijoilla ja
+kaupungin virkamiehillä. Eräältä linnasta ulkonevalta vallinsarvelta
+taisi nähdä koko palatsin ja torin, ja tällä vallinsarvella käveli
+kuvernööri tavallisesti mahtavin askelin edes takaisin, sapeli vyöllä,
+terävästi ja valppaasti katsellen kilpailijaansa, niinkuin haukka
+pesästään kuivettuneessa puussa vaanii saalistansa.
+
+Aina kun hän tuli alas kaupunkiin, hän teki sen suurella komulla ja
+ratsastamalla, vartijaväen kanssa, taikka juhlavaunuissaan, noissa
+vanhoissa raskaissa Hispanialaisissa ajoneuvoissa, jotka olivat
+kultanahalla sisustetut, kahdeksan hevosaasia valjaissa, ja
+juoksijoilla, esiratsastajilla ja lakeijoilla ympäröityt. Tällaisissa
+tiloissa hyvitteli hän aina mieltänsä sillä, että hän kuninkaan
+edustajana saatti jokaisen vastaantulijan peljästymään ja ihmettelemään,
+vaikka kaupungin pilkkakirveet, etenkin ne jotka liikkuivat Generalifen
+palatsin ympärillä, ilvehtivät hänen turhanpäiväisen ylpeälle komulleen,
+ja tähtäillen niitä monia maankulkureita ja irtolaisia, joita hänen
+alamaisissaan oli, tavallisesti kutsuivat häntä "kerjäläis-kuninkaaksi."
+Se, mikä saatti enimmän riitoja aikaan näiden kahden miehuullisen
+kilpailijan välillä, oli se oikeus, jonka kuvernööri oli itselleen
+anastanut, että hänen ja vartijaväen elintarpeet olivat tullittomina
+kaupungin läpi kuljetettavat. Tämä etuoikeus oli vähitellen antanut
+aihetta avaraan salakauppaan. Koko joukko salakauppiaita sijoittui
+Alhambran hökkeleihin ja lukuisiin vuorenluoliin sen likeisyydessä, ja
+harjoitti, vartijaväkeen kuuluvain sotamiesten avulla, sangen
+voitollista ammattia.
+
+Kenraalin huomio heräsi. Hän neuvoitteli asianajajansa ja oikean
+kätensä, erään kavalan, toimekkaan _Escribanon_ eli notarion kanssa,
+joka oli mielissään siitä että sai tilaisuuden kiusata tuota Alhambran
+vanhaa valtikasta ja sekoittaa hänet lainopillisten ongelmoisten
+pyörteesen. Hän kehoitti kenraalia väittämään, että hänellä oli oikeus
+katsastaa eli syynätä kaikkea mitä kaupungin kautta kuljetettiin, ja
+näytti laajassa kirjoituksessa tämän oikeuden toteen. Kuvernööri Manco
+oli vanha, tuikka soturi, suorasukainen, ja vihasi jokaista Escribanoa
+enemmän kuin paholaista itseään, ja erittäinkin tätä enemmän kuin
+kaikkia muita Escribanoja.
+
+"Mitä?" sanoi hän, vääntäen viikseään ankarasti ylöspäin, "onko
+kenraalin tarkoituksena että tuo kynämies hankkii rettelöitä
+niskoilleni? Minäpä näytän hänelle että vanha soturi ei hätäilekään
+pölytakin edessä."
+
+Hän sieppasi kynän ja töhri tuiman kirjeen, jossa hän, alentumatta
+minkäänlaisiin toteen-näyttöihin, puolusti oikeuttaan tullittomaan
+tavaran tuontiin, ilman mitään haitallista katsastusta, ja uhkasi
+jokaista tullimiestä, joka jumalattomalla kädellään rohkenisi koskea
+ainoaankaan vartiostoon, jota Alhambran lippu suojeli. Sillä aikaa kun
+nämät molemmat itsepintaiset valtikkaat tätä asiata käyttelivät,
+tapahtui muuanna päivänä, että varoilla linnaa varten kuormattu
+hevosaasi tuli Xenilin portille, josta sen, matkallaan Alhambran, piti
+kulkea erään esikaupungin kautta. Matkueen etunenässä oli eräs vanha
+kärtyinen kapraali, joka kauan oli palvellut kuvernöörin alaisena, ja
+oli mies, hänen mielensä mukaan, niin luja ja jäykkä, kuin vanha toledon
+terä. Heidän kaupungin porttia lähetessään, pystytti kapraali Alhambran
+lipun kuormasatulalle, oikasi hänensä suoraksi kuin vahakynttilä ja ajoi
+sisään pää kymärässä, mutta valppaasti vilkuillen sivuilleen kuin koira,
+joka kulkee vihoillisella maalla ja on valmis sekä morisemaan että
+puremaan.
+
+"Wer da (kuka siellä)?" kysyi vahti kaupungin portilla.
+
+"Sotamies Alhambrasta," sanoi kapraali päätään liikauttamatta.
+
+"Mitä kalua teillä on?"
+
+"Ruokakalua vartijaväelle."
+
+"Eteenpäin!"
+
+Kapraali ajoi edelleen matkueensa kanssa, mutta oli juuri ennättänyt
+muutamia askelia astua, kun joukko tullipalvelijoita syöksähti ulos
+tullituvasta.
+
+"Seis!" huusi ensimmäinen. "Hevosaasin-ajaja, seis ja avaa tukkusi."
+
+Kapraali pyörähti päin ja rupesi tappelu-asentoon. "Kunnioitusta
+Alhambran lipulle," sanoi hän; "nämät kalut ovat kuvernööriä varten."
+
+"Mitä kuvernööri meihin koskee? Mitä meillä on hänen lippunsa kanssa
+tekemistä? Hevosaasin-ajaja seis, sanon minä."
+
+"Pidätäpä vaan, jos tohdit, tämä eläin!" huusi kapraali ja viritti
+pyssynsä: "hevosaasin-ajaja, eteenpäin!"
+
+Hevosaasin-ajaja antoi aasilleen aika tuustin; tullimies juoksi eteen ja
+tarttui marhamintaan, jonka perästä kapraali tähtäsi ja ampui hänet
+kuoliaaksi.
+
+Koko katu oli tuota pikaa kapinassa. Vanha kapraali otettiin kiini ja,
+saatuaan monta töykkäystä, sivallusta ja sätkäystä, joita Hispanialainen
+roistoväki heti paikalla antoi hänelle esimauksi häntä odottavasta
+rangaistuksesta, vangittiin ja vietiin kaupungin vankihuoneesen. Hänen
+kumppaneilleen annettiin lupa viedä kuorma, joka nyt oli laillisesti
+syynätty, Alhambraan.
+
+Vanha kuvernööri vimmastui, kuultuansa vanhan kapraalin vangitsemisen ja
+tuon Alhambran lipulle tehdyn häväistyksen. Useita tuntia hyökäili hän
+kuin hullu sinne tänne Alhambran saleissa, pursusi vihaa vallinsarvella,
+ja hänen silmänsä purskuttivat tulta ja liekkiä kenraalin palatsille.
+Purjettuaan ensimmäisen raivonsa, lähetti hän viestin ja vaati kapraalin
+irtilaskemista, koska muka hänellä itsellään vaan oli oikeus tuomita
+hänen komentonsa alla olevain rikoksia.
+
+Kenraali, tuon kavalan notarion hyvästi vuollulla kynällä autettuna,
+vastasi hyvin laveasti ja näytti että rikos oli tehty kaupungin muurien
+sisällä ja sivili-virkamiestä vastaan, josta oli selvästi ymmärrettävä,
+että se kuului hänen tuomiokuntaansa. Kuvernööri uudisti toisessa
+kirjeessä vaatimuksensa. Kenraali vastasi vielä pitemmässä
+kirjoituksessa, joka oli täynnä lainopillista mielen terävyyttä;
+kuvernööri kävi kiivaammaksi ja jyrkemmäksi vaatimuksissaan, ja kenraali
+ynseämmäksi ja juurtajaksaisemmaksi vastauksissaan, kunnes tuo vanha
+leijonarintainen soturi oikein kiljui raivoissaan, nähdessään hänensä
+mokomaan lainopillisten ongelmoisten verkkoon kietoutuneeksi.
+
+Samalla kun kavala Escribano lystikseen näin kiusasi kuvernööriä, johti
+hän tutkintoa kapraalin asiassa, jolla ahtaassa vankihuoneessaan oli
+vaan yksi pieni kalteri-akkuna, jonka kautta hän taisi ystävilleen
+näyttää osan kasvoistaan ja vastaanottaa heidän lohdutuksiaan.
+
+Mahdottoman ison läjän kirjoitettuja todistuksia oli, Hispanialaisen
+tavan mukaan, väsymätön Escribano saanut kokoon; kapraali oli niillä
+täydellisesti voitettu. Hän nähtiin murhaan syylliseksi ja tuomittiin
+hirtettäväksi.
+
+Turhaan lähetti kuvernööri varoituksia ja uhkauksia Alhambrasta. Tuo
+onneton päivä lähestyi, ja kapraali vietiin _in capella_, se on
+vankihuoneuksen kapelliin (kirkkoon), jota tapaa aina noudatetaan
+päivällä ennen heidän teloitustaan, että ajattelisivat poislähtöään ja
+katuisivat syntejänsä.
+
+Kun vanha kuvernööri kuuli asian tulleen täpärimmälleen, päätti hän itse
+tiedustaa miten asiat olivat. Tätä varten antoi hän vetää juhlavaununsa
+esiin ja ajoi, vartiostonsa ympäröimänä, Alhambrasta kaupunkiin. Hän
+seisahutti Escribanon kartanon eteen ja käsketti hänet ulos.
+
+Kuvernöörin silmät hehkuivat kuin hiilet, kun hän näki lain muhoisen
+miehen riemullisena astuvan vaunuin luoksi.
+
+"Mitä kuulen," sanoi hän, "te tahdotte hirtättää minun sotamiehiäni?"
+
+"Kaikki lain mukaan -- kaikki ankaran laillisen muodon mukaan," sanoi
+tekoonsa tyytyväinen Escribano, muhoillen ja kämmeniään hykerrellen.
+"Minä saatan näyttää teidän ylhäisyydellenne koko todistajain
+kuulustelemuksen kirjoitettuna."
+
+"Tuokaa se tänne!" sanoi kuvernööri. Escribano riensi huoneesensa,
+mielissään kun taas sai tilaisuuden tuon uppiniskaisen sotavanhuksen
+kiusaksi näyttää sukkeluuttaan.
+
+Hän palasi kimppu papereita käsissä ja alkoi, tämmöisten miesten
+tavallisella liukkaalla kielellä, ääneen lukea pitkää pinollista sanoja.
+Sillä aikaa oli koko joukko ihmisiä keräytynyt, jotka kaulat kurollaan
+ja avosuin kuuntelivat mitä luettiin.
+
+"Kuulkaapa ystäväiseni," sanoi kuvernööri, "astukaa vaunuihin, että,
+erilläni tuosta kirotusta ahdingosta, paremmin kuulisin."
+
+Escribano nousi vaunuihin istumaan; vihjaus vaan, niin vaunun-ovi
+suljettiin, ajaja sivalsi ruoskalla -- hevosaasit, vaunut ja kaikkityyni
+lensivät kuin leimaus pois, ja väkijoukko jäi avosuin katsomaan.
+Kuvernööri ei pysähtynyt ennen kuin näki saaliinsa hyvässä tallessa,
+Alhambran lujimmassa vankihuoneessa.
+
+Sitten ehdotti hän sotamenoiseen tapaan sotilakkoa ja vaati
+rauhansopimusta eli vankien -- kapraalin ja notarion, vaihetusta.
+Kenraalin kopeus oli kovin kipeästi loukkautunut; hän lähetti kiellon
+takaisin, ja antoi sillä aikaa Plaza Nuevalle pystyttää pitkän ja vankan
+hirsipuun, hirttääkseen kapraalin.
+
+"Ha ha! Niinkö tarkoitus onkin!" sanoi vanha Manco kuvernööri. Hän antoi
+käskyn, ja tuota pikaa pystytettiin sen ison vallinsarven reunalle,
+johon näkyi koko Plaza Nueva, hirsipuu. "Hirtäpä," lähetti hän
+kenraalille sanomaan, "hirtäpä nyt sotamieheni, jos mielesi tekee; mutta
+samalla hetkellä, kun hän heilun torin päällä, sinäkin näet Escribanosi
+ilmassa roikkuvan."
+
+Kenraali oli taipumaton; sotaväkeä asetettiin torille; rummut rämisivät,
+kellot soivat. Lukematon joukko asian harrastajia keräytyi, teloitusta
+katsomaan. Toisella puolella asetti kuvernööri vartijaväkensä
+vallinsarvelle, ja soitatti kelloilla Torre de la Campana'sta eli
+kellontornista kuolonvirttä Escribanolle.
+
+Escribanon vaimo tunki, suuri lauma pieniä Escribanoja kintereillään,
+väkijoukon läpi, heittäysi kenraalin jalkain eteen ja rukoili, ettei
+tämä kopeudelleen uhraisi hänen miehensä henkeä, hänen ja hänen monien
+pienten lastensa onnea; "sillä," sanoi hän, "teidän ylhäisyytenne tuntee
+kyllä vanhan kuvernöörin sen verran, ettette saata epäillä hänen
+täyttävän uhkauksensa, jos teidän ylhäisyytenne hirtättää tämän vanhan
+sotamiehen."
+
+Vaimon itku ja valitus ja pienten Escribanojen parkumiset voittivat
+kenraalin. Kapraali vietiin vartioittuna, hirsipuu-puvussaan, kuin
+kapusini-munkki, mutta pää pystyssä ja tavallisuutensa mukaan tuimasti
+katsellen, Alhambraan. Escribanoa vaadittiin, sopimuksen mukaan, hänen
+sijaansa. Tämä muuten niin liikkuva ja itseensä tyytyväinen lain-oppinut
+tuotiin enemmin kuolleena kuin elävänä vankihuoneesta. Kaikki hänen
+notkeutensa ja viekkautensa oli kuin poispuhallettuna; hänen hiuksensa
+olivat kauhistuksesta kokonansa harmaantuneet, ja hän oli surullisen ja
+nulon näköinen, niinkuin jo olis tuntenut nuoran kaulassaan.
+
+Kuvernööri seisoi kädet kupeisin nojattuina ja katseli häntä jääkylmästi
+naurahdellen. "Tästälähtiin, kunnon mieheni," sanoi hän, "masenna
+intoasi saadakses muita hirsipuuhun; älä luota liioin vakuuteesi, jos
+sinulla oliskin oikeus puolellasi; ja edellä kaikkia, varo visusti,
+ennenkuin tulevalla kerralla käytät kirjaviisauttasi vanhaa soturia
+vastaan."
+
+
+
+
+Linnanherra Manco ja sotamies.
+
+
+Kun kuvernööri Manco, eli Yksikätinen, joskus tahtoi sotaisella komulla
+uhotella Alhambrassa, pisti se aina häntä vihaksi kun häntä herjattiin
+siitä, että linna oli konnain ja salakauppiasten pesäpaikka. Mutta aivan
+äkkiarvaamatta päätti vanha valtikas ruveta parannus-toimiin; hän
+menetteli äkkipikaa, ja heitti kokonaisen hyyskän kulkijaimia linnasta
+ja Mustalaisten luolista ulos, joita on niin paljo kukkulan ympärillä.
+Myös lähetti hän sotamiehiä teille ja poluille ottamaan kiini kaikki
+epäluulonalaiset henkilöt.
+
+Eräänä kirkkaana kesä-aamuna istui tämmöinen vartiosto, jossa oli tuo
+vanha äkäinen kapraali, joka oli noin mainioittanut hänensä tuossa
+notarion jutussa, yksi torvensoittaja ja kaksi tavallista
+sotamiestä, Generalifen puutarhan muurin luona, tiellä, joka tulee
+Auringon-vuorelta. Yhtäkkiä kuulivat he kavionkapsetta ja miehen äänen,
+joka karkeasti mutta jokseenkin soinnollisesti lauloi erästä vanhaa
+Castilialaista sotalaulua.
+
+Heti sen jälkeen näkivät he rotevan, ahvettuneen miehen, joka
+repaleisessa jalkaväen univormussa talutti isoa Arabialaista, vanhaan
+Maurilaiseen tapaan koristeltua hevosta.
+
+Kapraali kovin hämmästyi nähdessään oudon sotamiehen taluttavan hevosta
+ohjista ja tulevan tuolta yksinäiseltä vuorelta alas; menipä siis kohti
+ja huusi hänelle:
+
+"Wer da (kuka siellä)?"
+
+"Hyvä ystävä!"
+
+"Kuka olet?"
+
+"Köyhä sotamies, joka juuri nyt tulen sodasta, ja palkintona tuon
+muassani rikkilyödyn pääkallon ja tyhjän kukkaron."
+
+He olivat kuitenkin saaneet tilaisuuden katsella häntä vähän likemmin.
+Hänellä oli laastari otsassa, joka, yhdessä harmaan parran kanssa, teki
+vielä jyrkemmäksi tuon perkeleellisen uhan ilmauksen, mikä hänen
+kasvoissaan näkyi, samalla kun levottomat karsastelevat silmät
+levittivät hänen kasvoilleen ikäänkuin hurttamaisen naurun pilkahusta.
+
+Vastattuansa vartijain kysymyksiin sotamies näytti luulevan olevansa
+oikeutettu tekemään kysymyksiä hänkin puoleltaan. "Saanko kysyä," sanoi
+hän, "minkä kaupungin näen tämän kukkulan juurella?"
+
+"Minkä kaupungin?" huudahti torvensoittaja; "ei, kovin pitkälle tämä
+menee. Täällä kuljeksii tuo roisto Auringonvuoren ympärillä, ja kysyy
+suuren Granadan kaupungin nimeä!"
+
+"Granada; _Madre di Dios!_ onko mahdollista?"
+
+"Eipä lienekään!" vastasi rumputtaja; "etkä myöskään tienne ajatella,
+että tuolla näet Alhambran tornit?"
+
+"Torven poika," vastasi muukalainen, "älä pilkkaa minua; jos tuo
+tosiaankin on Alhambra, minulla on ihmeellisiä asioita kuvernöörille
+jutella."
+
+"Siihen tullee tilaisuutta," sanoi kapraali, "sillä me aiommekin viedä
+sinut hänen luoksensa." Sillä aikaa oli torvensoittaja tarttunut hevosen
+ohjiin, ja molemmat sotamiehet vallanneet miehen kädet. Kapraali itse
+rupesi kulkueen johtajaksi, komensi "eteenpäin mars!" ja kaikki lähtivät
+Alhambraan päin.
+
+Ryysyinen jalkasoturi ja kaunis Arabialainen orit nostatti kaikkein
+vetelehtijäin ja sen juoruseurankin huomion, joka tavallisesti varhain
+aamusilla keräytyy kaivoille. Vesisäiliön rattaat lepäsivät, ja
+linttakenkäiset neitsyet seisoivat avosuin, ruukut kädessä, kun kapraali
+vankinsa kanssa kulki sivu. Kaikenlaista väkeä liittyi vähitellen
+kulkueen jälkijoukkoon.
+
+Vihjauksia, oivalluksia ja arveluja kuultiin kulkueessa jos joitakin.
+"Se on karkulainen," sanoi yksi. "Salakuljettaja," kuiski toinen.
+"Rosvo," arveli kolmas; kunnes viimein oli saatu varmaan ratkaistuksi,
+että jonkun hurjan rosvojoukon päämies, kapraalin ja hänen väkensä
+rohkeudella, oli kiini otettu. "Hyvä, hyvä," sanoivat vanhat eukot,
+"olkoonpa päämies taikka ei, koettakoonpa luikahtaa kuvernööri Mancolta
+tiehensä, jos taitaa, vaikka sillä vaan on yksi käsi."
+
+Kuvernööri Manco istui eräässä Alhambran sisemmässä salissa, juoden
+rippi-isänsä, erään läheisestä luostarista olevan turpean Fransiskani
+munkin kanssa, aamu-suklaatansa. Siivollinen, mustasilmäinen neito
+Malagasta, hänen hovimestarinsa tytär, passasi häntä. Kuiske oli
+käymässä, että tämä tyttö kaiken siivollisuutensa ohessa oli viekas,
+ilkipintainen tynkkä, joka oli keksinyt jonkun pehmeän pilkun vanhan
+kuvernöörin kivikovassa sydämessä, ja piti häntä kokonansa kurissaan.
+Mutta vaiti mokomista -- noiden mahtavain, maallisten valtijain
+huoneellisia asioita oikeastaan ei pitäis koskaan nuuskia.
+
+Kerrottaissa, että epäluulon alainen muukalainen, joka oli kuljeksinut
+linnan ympärillä, oli otettu kiini ja jo seisoi ulkopuolisella pihalla,
+kapraalin katsannossa, joka odotti hänen ylhäisyytensä käskyjä,
+kuvernöörin rinta paisui kopeudesta ja virallisesta mahtavaisuudesta.
+Hän antoi suklaakupin tuon siivollisen tytön käsiin, tuotatti
+isokahvaisen sapelinsa, otti sen vyölleen, väänsi viiksensä ylöspäin,
+istui isoon nojatuoliin, rupesi tuiman ja tuikan näköiseksi ja käski
+tuoda vangin sisälle. Sotamies astui sisään, niiden vieläkin häntä
+pitäessä kiini jotka ensiksi olivat hänen kätensä vallanneet, ja
+kapraali vahtina. Kuitenkin osoitti hän uskaliaisuutta ja
+itseluottamusta, ja vastasi kuvernöörin tuikeaan, tutkivaan katseesen
+pikamaisesti karsaasen katsahtamalla, mikä ei millään muotoa ollut
+närkkäälle, vankalle valtikkaalle mieleen.
+
+"No hurtta," sanoi kuvernööri, vähän aikaa häntä ääneti katseltuaan,
+"mitä on sinulla puolustuksekses sanomista -- kuka olet?"
+
+"Sotamies, joka nyt juuri tulen sodasta enkä ole muuta saalista tuonut
+kuin kunniaa ja haavoja."
+
+"Sotamies -- hm -- jalkaväkeen kuuluva, takista päättäen. Minä olen
+kuullut sinulla olevan kauniin Arabialaisen oriin. Minä arvaan että olet
+senkin tuonut sodasta noiden monien haavain ja arpien kanssa."
+
+"Minulla on, teidän ylhäisyytenne luvalla, siitä oriista jotain
+kummallista kerrottavana. Mikä vielä enempi on, minulla on tapaus mitä
+ihmeellisimpiä kerrottavana; ompa jotain mikä koskee tätäkin linnaa,
+vieläpä koko Granadan vakuutta. Mutta se on asia, jonka vaan saatan
+uskoa teidän ylhäisyydellenne yksinänsä, eli jonka vaan saan ilmoittaa
+semmoisten miesten läsnäollessa, joilla on teidän ylhäisyytenne
+luottamus."
+
+Kuvernööri mietti vähän aikaa ja käski sitten kapraalin ja hänen
+miestensä ulkoutua, mutta odottaa oven takana ja ensi huudolle tulla
+saapuville. "Tämä hurskas munkki on minun rippi-isäni, ja hänen
+kuullensa saatat kaikki sanoa -- ja tämä tyttö" -- osoittaen neitoa,
+joka kiihkeässä uteliaisuudessaan oli jäänyt huoneesen -- "tämä tyttö on
+hyvin vähäpuheinen, ja häneen käy kaikissa luottaminen."
+
+Sotamies katseli tätä siivollista tyttöä, kierosti ja pikamaisesti
+silmähtäen hänen puoleensa. Hänellä oli liukas ja sujuva kieli, ja hän
+puhui tavalla, joka oli paljoa ylhäisempi kuin sääty, johonka hän oli
+sanonut kuuluvansa.
+
+"Teidän ylhäisyytenne luvalla," sanoi hän, "minä olen, niinkuin jo olen
+sanonut, sotamies ja olen kokenut kovia päiviä palveluksessani; mutta
+koska olin vuoteni palvellut loppuun, niin sain tuonnoin eroni
+armeijasta Valladolidissa, ja lähdin jalan astumaan syntymäseutuuni
+Andalusiassa. Eilen illalla meni aurinko mailleen juuri kun samosin
+erästä suurta, kuivaa lakeutta Vanhassa Castiliassa."
+
+"Seis!" huusi kuvernööri, "mitä sanot? Vanhaan Castiliaan on täältä
+neljän- tahi viidenkymmenen peninkulman paikoille."
+
+"Aivan oikein," vastasi sotamies ölvisti. "Niinhän sanoinkin teidän
+ylhäisyydelleni, että minulla on kummallisia asioita kerrottavana; mutta
+yhtä kummallisia kuin tosia, niinkuin teidän ylhäisyytenne on huomaava,
+jos teidän ylhäisyytenne malttaa kuunnella minua."
+
+"No entäs vielä?" sanoi kuvernööri, vääntäen nääveleitään.
+
+"Auringon mennessä mailleen," jatkoi sotamies, "katselin minä
+ympärilleni, hakeakseni lepopaikkaa yöksi; mutta niin pitkälle kuin
+silmäni kantoivat, ei näkynyt vähintäkään asuntoa. Minä näin tulevani
+pakoitetuksi makaamaan paljaalla kentällä, reppuseni pään alustana;
+mutta teidän ylhäisyytenne on vanha soturi ja tietää, että sodassa
+olleelle yösija semmoinen ei ole mikään suuri onnettomuus."
+
+Kuvernööri nyökäytti päätään suostumukseksi, ottaen nenäliinansa
+miekankahvasta, huiskiaksen nenänsä ympärillä surisevaa kärpästä pois.
+
+"No niin, tehdäkseni pitkän jutun lyhyeksi," jatkoi sotamies, "niin
+ponnistin useita peninkulmia eteenpäin, kunnes tulin sillalle, joka meni
+syvän ojan yli, jossa lirisi vähäinen kesähelteen miltei kuivaama puro.
+Sillan päässä oli Maurilainen torni, jonka yläpuoli oli kokonansa
+rapistunut, mutta holvi perustuksessa oli hyvästi säilynyt. Tässäpä,
+ajattelin minä, on hyvä lepopaikka; menin sitten purolle ja join oiva
+lailla, sillä vesi oli puhdasta ja hyvää, ja minulla oli polttava jano;
+sitten avasin laukkuni, otin yhden laukan ja muutamia korppuja, joissa
+kaikki ruokavarani olivat, istuin kivelle puron partaalle ja aloin
+illastella, jonka tehtyäni aioin panna tornin holviin maata; ja se
+oliskin ollut komea yömaja sotamiehelle, joka nyt juuri sodasta palasi,
+niinkuin teidän ylhäisyytenne, joka on vanha sotija, hyvin ymmärtää."
+
+"Olenpa kyllä päivinäni saanut tyytyä huonompaankin," sanoi kuvernööri,
+sitoen nenäliinansa miekankahvaan jälleen.
+
+"Hyvässä rauhassa korppuani pureskellessani," jatkoi sotamies, "kuulin
+jotain liikkuvan holvissa; minä kuuntelin -- se oli kavion kuminata.
+Sitten tuli muutamasta ovesta tornin alapuolessa, puron partaan luona,
+eräs mies ulos, joka talutti isoa ja vahvaa oritta ohjista. En tainnut
+tähtein valossa selvästi nähdä kuka hän oli. Näytti vähän epäluulon
+alaiselta, että tällä autiolla, yksinäisellä paikalla kupsi mies tornin
+jäännösten vaiheilla. Kenties oli hän vaan vaeltaja, niinkuin minäkin;
+kenties oli hän salakuljettaja taikkapa bandolero'kin. Mitäpä se minuun
+koski? Kiitos taivaan ja köyhyyteni, minulla ei ollut mitään menettää,
+sentähden istuin alallani, leipäkannikkaani nakerrellen. Hän talutti
+oriin vedenpartaalle, ihan likelle sitä paikkaa missä minä istuin, niin
+että minulla oli oikein hyvä tilaisuus katsella häntä vähän likemmältä.
+Hämmästyksekseni näin minä hänen olevan Maurilaisessa puvussa,
+teräs-paidassa ja kiilloitettu kypäri päässä, sen mukaan kuin voin nähdä
+tähtien valon siitä heijastuessa. Hänen hevosensakin oli Maurilaiseen
+laatuun huoliteltu, isoilla, leveillä jalustimilla. Niinkuin sanoin, hän
+vei sen purolle, johonka eläin pisti päänsä melkein korvia myöten ja
+joi, niin että luulin sen halkeavan.
+
+"'Toveri,' sanoin minä, 'hevosesi juopi vankasti; se on hyvä merkki, kun
+hevonen pistää päänsä syvälle veteen.'
+
+"'Tottapa juonee,' vastasi hän Maurilaisella murteella; 'siitä on
+kokonainen vuosikausi, kun hän viimeksi joi.'
+
+"'Sant Jagon puolesta,' sanoin minä, 'sepä käy edelle kameeleistakin,
+joita olen Afrikassa nähnyt. Mutta käypäs tänne, oletpa kuin sotamies --
+tahdotko istua ja käydä sotamiehen atriaan osalliseksi?' Kumppania
+kaipasinkin tällä yksinäisellä paikalla, ja minä pidin tuon uskottoman
+hyvänäni. Ilmankin sotamies, niinkuin teidän ylhäisyytenne tietää, ei
+juuri paljon kysy matkakumppanin uskonnosta, ja kaikkein maiden
+sotamiehet ovat rauhan aikana tovereita."
+
+Kuvernööri nyökki taas suostumusta.
+
+"Niinkuin sanoin, minä kutsuin hänet atrialleni, semmoiselle kuin se
+oli, sillä tavallisen vieraanvaraisuuden mukaan en sen vähempää tainnut
+tehdä. 'Minä en jouda,' sanoi hän, 'syödä ja juoda, sillä minun täytyy
+ennen aamua tehdä pitkä matkustus.'
+
+"'Mille suunnalle?' kysyin minä.
+
+"'Andalusiaan,' sanoi hän.
+
+"'Juuri sinne jonne minäkin,' sanoin minä; 'koska sinulla nyt ei ole
+aikaa viipyä ja syödä kanssani, niin ehkäpä sallit minun ratsastaa
+yhdessä sinun kanssasi. Minä näen että hevosesi on vankka, ja minä lyön
+veikan että se jaksaa kantaa kaksikin miestä.'
+
+"'Mielelläni!' vastasi ratsastaja; eikä oliskaan ollut kohteliaasti ja
+soveliaasti sotamieheltä tehty, jos hän olis kieltänyt, varsinkin kun
+olin kutsunut hänet ilta-atriaani osalliseksi.
+
+"'Pidä lujasti kiini,' sanoi hän, 'hevoseni on nopea kuin tuuli.'
+
+"'Ei vaaraakaan,' sanoin minä, ja me lähdimme matkaan.
+
+"Hevonen muutti hölkän kohta juoksuksi, juoksun laukaksi ja laukan
+hirmuiseksi nelistykseksi. Vuoret, puut, huoneet, kaikki lensivät tuulen
+nopeudella sivuitse.
+
+"'Mikä kaupunki tuo on?' sanoin minä.
+
+"'Segovia,' sanoi hän, ja ennenkuin sana oli päässyt hänen suustansa, oli
+Segovian torni jo kadonnut silmistäni. Me kiisimme Guadarrama-vuoria
+ylös, Escorialin vieritse, ihan likitse Madridin portteja La Manchan
+lakeuksia pitkin. Näin meni matka jyrkkiä vuoria ylös ja taas syviin
+laksoihin alas, tornien ja kaupunkien sivu, jotka kaikki olivat
+sikeimmässä unessa, kallioiden, lakeuksien ja virtain yli, jotka tähtien
+valossa ennättivät vaan pikamaisesti vilahtaa.
+
+"Että tekisin pitkän jutun lyhyeksi enkä kyllästyttäisi teidän
+ylhäisyyttänne -- niin ratsastaja seisahtui äkisti erään vuoren
+vierelle. 'Nyt olemme,' sanoi hän, 'matkamme päässä.' Minä katselin
+ympärilleni, mutta en nähnyt minkäänlaista ihmisen asuntoa; en muuta
+kuin luolan suun. Sinne tänne tirkistellessäni näin minä ihmisjoukkoja
+Maurilaisissa puvuissa, muutamia ratsain, toisia jalkaisin, kuin tuulen
+kaikilta ilmansuunnilta tuomia, rientävän luolan suusta sisään, kuin
+mehiläiset pesäänsä. Ennenkuin ennätin kysyäkään, pisti ratsastaja
+pitkät Maurilaiset kannustimensa hevosen kylkeen ja syöksähti sisään
+muun joukon kanssa. Me ratsastimme jyrkkää, mutkistelevaa tietä, joka
+vei vuoren sisustaan. Vähän aikaa ratsastettuamme, alkoi vähitellen valo
+pilkoittaa, kuin päivän ensimmäinen sarastus, mutta mistä se tuli, sitä
+en saattanut nähdä. Tie kävi yhä valoisammaksi, niin että kohta taisin
+tarkoin nähdä kaikki ympärilläni. Nyt näin, eteenpäin karkuuttaessamme,
+isoja rommakoita, joiden suut, kuin asehuoneen salit, olivat auki
+molemmin puolin tietä. Muutamissa näistä holveista rippui kilpiä ja
+rautalakkia, rautapaitoja, keihäitä ja miekkoja seinillä; toisissa oli
+isoja kasoja sotavaroja ja sota-aseita maaperässä.
+
+"Teidän ylhäisyytenne, kuin vanhan sotijan ainakin, olis tosiaankin
+ollut hupaista nähdä niin suuret varat sotatarpeita koottuina. Myös oli
+toisissa luolissa pitkiä riviä ratsumiehiä, kantapäästä kiireesen
+aseilla varustettuja, pitkät keihäät ja liehuvat liput muassa, kaikki
+tappeluun valmiina, mutta kaikki liikkumattomina satuloissaan, kuin
+kuvapatsaat. Muissa saleissa oli sotamiehiä nukkumassa kentällä
+hevostensa vierellä, ja jalkaväen ryhmiä seisoi valmiina riveiksi
+asettumaan. Kaikki olivat vanhan-aikaisessa Maurilaisessa puvussa ja
+sota-asussa.
+
+"No niin, teidän ylhäisyytenne, tehdäkseni pitkän jutun lyhyeksi, niin
+tulimme viimein äänettömään luolaan, eli tohdinpa melkein sanoa,
+palatsiin, jonka seinät olivat tilkoitetut kullalla ja hopealla ja
+kimeltelivät kuin timanteilta, safiireilta ja kaikenlaisilta kalliilta
+kiviltä. Yläpäässä istui Maurilainen kuningas kultaisella
+valtaistuimella, aatelismiehiä ja mustat, Afrikalaiset vartijat,
+paljastetuilla miekoilla varustetut, ympärillänsä. Koko lauma, joka
+alinomaa virtasi sisään ja kasvoi tuhannen tuhansiksi, astui yksittäin
+hänen ohitsensa ja kumarsi syvään sivu mennessään. Useat joukossa olivat
+komeissa vaatteissa, ihan tahrattomissa ja virheettömissä, ja hohtivat
+juveeleilta; toiset olivat kiilloitetuissa ja emailitetuissa
+(lasitetuissa) asuissa, toisilla taas oli pehkautuneet ja murenneet
+vaatteet, ja näiden tamineet olivat perin halkinaiset, rikotut ja
+ruosteiset.
+
+"Minä olin tähän asti pysynyt ääneti, sillä, niinkuin teidän
+ylhäisyytenne tietää, sotamiehen ei sovi, palveluksessa ollessaan, monia
+kysymyksiä tehdä; mutta nytpä en enää malttanut pitää suutani kiini.
+
+"'Kuulesta toveri,' sanoin minä, 'mitä nyt kaikki tämä merkitsee?'
+
+"'Se on suuri ja hirmuinen salaisuus,' sanoi ratsastaja. 'Tiedä, oi
+kristitty, että näet Boabdilin, Granadan viimeisen kuninkaan, hovin ja
+sotaväen edessäsi.'
+
+"'Mitä sanot?' huusin minä. 'Boabdil hovinsa kanssa on jo useita satoja
+vuosia tätä ennen ajettu maasta pois ja kaikki ovat kuolleet Afrikassa.'
+
+"'Niin kyllä teidän valheellisissa aikakirjoissanne kerrotaan,' vastasi
+Maurilainen; 'mutta tiedä, että Boabdil ja ne sotijat, jotka viimeksi
+taistelivat Granadan puolesta, kaikki ovat voimallisella loihdulla tähän
+vuoreen suljetut. Mitä kuninkaasen ja sotajoukkoon tulee, joka Granadan
+luovutettuaan samosi pois, niin se vaan oli kulkue henkiä ja hahmuja,
+jotka saivat ruveta noihin muotoihin, pettämään kristityitä
+vallitsijoita. Muuten saan sanoa sinulle, ystäväni, että koko Hispania
+on voimallisen tenhouksen vallassa. Ei ole sitä luolaa vuorissa, ei sitä
+yksinäistä vartijatornia lakeuksilla, ei sitä raunioiksi kukistunutta
+linnaa kukkuloilla, joiden holveissa ei, vuosisadoista vuosisatoihin,
+tenhottuja sotijoita nuku, kunnes ne synnit sovitetaan, joiden tähden
+Allah on sallinut ylivallan joksikuksi ajaksi tulla pois Uskovain
+käsistä. Kerran vuodessa, Juhannuksen päivänä, he päästetään auringon
+noususta sen laskuun tästä noituuksesta ja saavat tulla tänne
+kuninkaalleen uskollisuuttansa osoittamaan; ja tuo lauma, jonka näet
+rientävän luolaan, on Mahomettilaisia sotijoita, jotka olopaikoistaan
+kaikissa Hispanian tienoissa tänne saapuvat. Mitä minuun tulee, niin jo
+näit sen rappioisen tornin sillan luona Vanhassa Castiliassa, jossa minä
+sekä kesät että talvet olen kuluttanut niin monta vuosisataa, ja
+johonka minun ennen päivänkoittoa täytyy palata. Ne jalkaväen ja
+ratsumiesten rivit, jotka näit läheisissä saleissa tappelurintaan
+asetettuina, ovat tenhotuita sotijoita Granadasta. Sallimuksen kirjassa
+on kirjoitettuna, että kun tenhous päästetään, tulee Boabdil,
+sotajoukkonsa johtajana, vuoresta, ottaa valtaistuimensa Alhambrassa ja
+herrautensa Granadassa takaisin, kerää tenhotut sotijat kaikista
+Hispanian tienoista, valloittaa jälleen maan ja panee sen jälleen
+Maurilaisten vallan alle.'
+
+"'Ja milloin se tapahtuu?' kysyin minä.
+
+"'Allah yksistään sen tietää; me olimme toivoneet vapautuksen päivän jo
+tulleen, mutta tätä nykyä vallitsee valpas kuvernööri Alhambrassa, eräs
+vanha urhoollinen sotija, yleisesti kuvernööri Manco'ksi kutsuttu. Niin
+kauan kuin moinen sotija pitää komentoa etevimmässä linnassa ja aina on
+valmis tekemään ensimmäisen karkauksen vuoresta turhaksi, pelkään
+Boabdilin ja hänen sotajoukkonsa täytyvän tyytyä siihen että lepäävät
+aseillansa.'"
+
+Tässä kohti kuvernööri vähän oikasi varttansa, otti sapelin likemmä ja
+väänsi viiksiään ylöspäin.
+
+"Tehdäkseni pitkän jutun lyhyeksi ja etten teidän ylhäisyyttänne
+kyllästyttäisi -- niin ratsastaja, annettuaan minulle tämän tiedon,
+nousi ratsailta alas.
+
+"'Jää tänne,' sanoi hän, 'ja pidä hevostani vaarilla, sillä aikaa kun
+menen ja polvistun Boabdilin eteen.' Näin sanoen riensi hän pois ja
+sekaantui laumaan, joka tunkeili valtaistuimen eteen.
+
+"'Mitä on tehtävä?' ajattelin minä, näin yksinäni jäätyäni: 'odotanko
+tässä kunnes tuo uskoton tulee takaisin ja taas suhkaisee pois minun
+kanssani tenhotulla hevosellaan. Tiesi Jumala minnekä? Vai käytänkö
+aikaa poistuakseni tästä aaveseurasta?' Sotamies tekee päätöksensä pian,
+niinkuin teidän ylhäisyytenne tietää. Mitä hevoseen tulee, niin se oli
+uskonnon ja valtakunnan ilmeisen vihollisen oma, ja oli sotalakien
+mukaan takavarikkoon otettava. Niin hyppäsin lautasilta satulaan,
+pyöräytin oriin toisapäin, painoin nuot Maurilaiset jalustimet sen
+kupeesen ja ajoin, samaa tietä kuin olimme tulleet, kiireesti eteenpäin.
+Ratsastaissani niiden salien ohitse, joissa Maurilaiset ratsastajat
+istuivat liikkumattomissa riveissä, luulin kuulevani aseen kalsketta ja
+ihmisten jupinaa. Minä maistatin hevosella vielä kerran jalustimia ja
+riensin kahta kiireemmästi. Nyt huomasin takanani äänen, niinkuin tuulen
+tohinan; minä kuulin tuhansien hevoskavioiden kapsetta; suuri lauma
+saavutti minut. Minä temmattiin tungoksessa eteenpäin ja syöksähdin ulos
+luolasta, sillä aikaa kun taivaan neljä tuulta puhalsi tuhansittain
+noita hahmuja pois joka haaralle.
+
+"Tässä sekasorrossa minä heitettiin tainnuksiin hevosen seljästä.
+Toinnuttuani makasin erään mäen reunalla ja Arabialainen orit seisoi
+vierelläni; sillä pudotessani oli käteni tarttunut ohjiin kiini, ja tämä
+luullakseni esti hevosen rientämästä jälleen Vanhaan Castiliaan.
+
+"Teidän ylhäisyytenne käy helposti ajatteleminen, millä hämmästyksellä
+minä yltympärinsä näin aloe-pensaita, Indialaisia viikunapuita ja muita
+eteläisen ilman-alan merkkiä, ja ison kaupungin, jonka alapuolella oli
+torni, hovilinna ja tuomiokirkko.
+
+"Minä menin varuisasti kunnasta alas, taluttaen orittani, koska en
+tohtinut istua sen selkään ja antaa sen tehdä minulleni jotain viekasta
+kiepposta. Tultuani alas, kohtasin minä teidän ylhäisyytenne yövahdin,
+joka ilmoitti minulle sen salaisuuden, että Granada oli alapuolellani ja
+että minä olin Alhambran muurien alla, peljätyn kuvernööri Mancon linnan
+luona, hänen joka on kauhu kaikille noidutuille Maurilaisille. Tämän
+kuultuani päätin hetikohta ilmoittaa teidän ylhäisyydellenne kaikki mitä
+olin nähnyt, ja varoittaa niistä vaaroista, jotka ympäröitsevät ja
+uhkaavat teidän ylhäisyyttänne, että teidän ylhäisyytenne ajoissa kävisi
+tuumiin ja toimiin, linnan ja kuningaskunnan vakuuttamisesta tätä
+sisäistä sotajoukkoa vastaan, joka maan sisässä väijyy."
+
+"Kuulesta ystäväiseni," sanoi kuvernööri, "mitä sinä, joka olet vanha ja
+kokenut sotilas, neuvoisit minua tekemään, estääkseni tuon turman."
+
+"Halvan, alhaisen sotamiehen ei sovi," sanoi muukalainen ujeliaasti,
+"neuvoa kenraalia teidän ylhäisyytenne älykkyydellä lahjoitettua; mutta
+hyvä ehkä olisi jos teidän ylhäisyytenne hyvällä, lujalla saviruukilla
+muurauttais umpeen kaikki vuorten luolat ja aukot, niin että Boabdil ja
+hänen sotajoukkonsa tulisivat kokonaan muuratuiksi heidän maanalaiseen
+asuntoonsa. Jos sitten hyvä pater," lisäsi sotamies, nöyrästi kumartaen
+munkille ja ristinmerkin hartaasti tehden, "vihkisi saviruukin
+siunauksellaan ja panisi muutamia ristiä, pyhänjäännöksiä ja
+pyhimyksenkuvia ulkopuolelle, niin voitaisiin, toivoakseni, kenties
+vastustaa kaikki pakanallinen noituus."
+
+"Epäilemättäkin ne olisivat suureksi hyödyksi," vastasi munkki.
+
+Kuvernööri laski nyt kätensä toledon kahvalle, loi silmänsä sotamieheen
+ja hymysuin pudisti päätänsä.
+
+"Niin luulet siis, ystäväni, tosiaankin," sanoi hän, "että sinä
+saduillasi tenhotuista vuorista ja Maurilaisista petät minut? Kuules,
+konna! -- Ei sanakaan sen enempää! Vanha sotamies saatat kyllä olla,
+mutta sinä tulet näkemään että sinulla myös on tekemistä vanhan
+sotamiehen kanssa, ja päällisiksi semmoisen kanssa, jolle ei olekaan
+niin helppo tehdä puttista? Hollaa! Vahti! Lyö tuo mies rautoihin!"
+
+Siivollinen tyttö yritti rukoilemaan armoa vangille, mutta kuvernööri
+saatti hänet yhdellä silmäyksellä vaikenemaan.
+
+Heidän pannessaan sotamiestä kahleisin, tunsi joku heistä jotain kovaa
+hänen lakkarissaan; hän veti sen ulos ja näki että se oli pitkä
+rahakukkaro, joka näytti olevan hyvin lihava. Hän otti sitä toisesta
+päästä kiini ja tyhjensi sen pöydälle kuvernöörin eteen, eikä koskaan
+liene rosvon kukkaro ollut täydempi. Sormuksia ja hohtokiviä ja
+helminauhoja, kimelteleviä timantti-ristiä ja koko joukko vanhoja
+kultarahoja putosi ulos; useat viimeksi mainituista vierivät helisten
+lattialla kauas syrjään.
+
+Oikeuden toimitukset keskeysivät vähäksi ajaksi; välkkyvät pakolaiset
+panivat kaikki liikkeelle. Ainoastaan kuvernööri säilytti, oikealla
+Hispanialaisella uljuudella, vakavan toimensa, vaikka hänen silmänsä
+ilmaisivat jonkunlaista hätäisyyttä, siksi kunnes viimeinen kultaraha ja
+viimeinen hohtokivi oli jälleen kukkaroon pantu.
+
+Munkki ei pysynyt yhtä levollisena; koko hänen muotonsa hehkui kuin
+hiilos, ja hänen silmänsä säkenöitsivät nähdessään nuot helminauhat ja
+ristit.
+
+"Jumalaton konna!" huusi hän; "mistä kirkosta, mistä pyhäköstä olet
+ryöstänyt nuot pyhät esineet?"
+
+"En mistään kirkosta, en mistään pyhäköstä, hurskas isä. Jos ne ovat
+kirkosta varastetut, niin on se uskoton ratsastaja, josta olen puhunut,
+ammoin aikoja ne varastanut. Minulta keskeysi mitä juuri aioin kertoa
+teidän ylhäisyydellenne, että minä, otettuani ratsastajan hevosen
+omakseni, irroitin erään nahkapussin, joka rippui satulan koljussa ja
+luultavasti sisälsi mitä hän ennen muinoin, Maurilaisten maassa
+vallitessa, oli sodassa ryöstänyt."
+
+"Vallan hyvästi; tätä nykyä täytyy sinun tyytyä siihen, että menet
+majailemaan erääsen kammioon punaisessa tornissa, joka, vaikka ei
+noiduttu, tulee olemaan sinulle yhtä turvallinen olopaikka, kuin mikään
+tenhottu Maurilainen luola."
+
+"Teidän ylhäisyytenne tekee niinkuin tahtoo," sanoi vanki ei mistään
+milläänkään. "Kiitollisuudella olen teidän ylhäisyydeltänne
+vastaanottava jokaisen mukavuuden, jota linna tarjoo. Sodassa ollut
+sotamies ei ole, niinkuin teidän ylhäisyytenne hyvin tietää, tarkka
+yömajansa suhteen; jos saan siistin vankeuden ja säännölliset atriani,
+niin ehkäpä tulen menestymään. -- Ainoa mitä pyydän on, että teidän
+ylhäisyytenne, paljossa huolenpidossaan minusta, ei unhottais linnaa
+eikä vihjausta jonka olen antanut vuorten aukkoin kiini-muuraamisesta."
+
+Tähän tämä kohtaus loppui. Vanki vietiin lujaan vankeuteen punaisessa
+tornissa, hevonen hänen ylhäisyytensä talliin ja ratsastajan kukkaro
+pantiin hänen ylhäisyytensä arkkuun. Tämä viimeinen seikka tosin
+arvelutti munkkia, joka kysyi, eikö nuot pyhät kalut, jotka
+silminnähtävästi olivat jostain kirkosta varastetut, olisi kirkon
+talteen annettavat; mutta koska kuvernööri virkahti kovin lyhyesti tästä
+asiasta ja oli rajaton vallitsija Alhambrassa, heitti munkki hyvin
+viekkaasti koko keskustelun siksensä, mutta päätti ilmoittaa koko
+tapauksen Granadan ylhäisemmälle papistolle.
+
+Ymmärtääksemme vanhan kuvernööri Mancon vilkkaat tuumat ja toimet,
+meidän täytyy tietää, että Alpuxarra-vuorilla likellä Granadaa siihen
+aikaan liikkui rosvojoukko, jonka johtajana oli eräs rohkea veitikka
+nimeltä Manuel Borasco, joka tavallisesti rosvosi maaseuduilla ja
+monenlaisissa valepuvuissa luikahteli kaupunkiinkin, onkimaan tietoja
+kauppatavarain lähetyksistä eli lihavilla kukkaroilla varustetuista
+matkustajista, joita hän sitten vaani kaukaisissa ja yksinäisissä
+vuorensolissa. Nämät rohkeat ja usein uudistetut pahatteot olivat
+tarkkauttaneet hallituksen huomiota, ja useiden kaupunkien päälliköt
+olivat saaneet käskyn pitää varansa ja otattaa kiini epäluulon alaiset
+kulkiaimet. Kuvernööri Manco oli, tuon pahan maineen tähden, jossa hänen
+linnansa oli, erittäin innollinen, eikä epäillyt että hän nyt oli
+saanut kiini jonkun tuohon joukkoon kuuluvat peljättävän uskalikon.
+
+Sillä välin juttu levisi ja joutui puheen aineeksi, niin linnassa kuin
+koko Granadan kaupungissakin. Nyt tiettiin sanoa, että mainio Manuel
+Borasco, Alpuxarra-vuorten kauhu, oli joutunut vanhan kuvernööri Mancon
+kynsiin ja että tämä oli salvannut hänet punaiseen torniin, ja jokainen,
+jolta Borasco oli jotain ryöstänyt, riensi nyt sinne katsomaan tuota
+konnaa. Punainen torni on, niinkuin jokainen tietää, erillään
+Alhambrasta, yksinäisellä kunnaalla, syrjässä isolta linnan tieltä.
+Ulkomuuria ei ollutkaan, vaan vahti liikkui edes takaisin tornin
+ulkopuolella. Akkuna siinä huoneessa, jossa vanki oli salvattuna, oli
+vahvalla rautaristikolla varustettu, ja siihen näkyi eräs vähäinen
+avonainen kenttä. Tänne nyt kunnon Granadalaiset riensivät vankia katsoa
+älläilemään, juurikuin nauravaa, menaserian häkistä irvistelevää
+hyeinaa. Ei yksikään tuntenut häntä kumminkaan Manuel Borascoksi, sillä
+tämä hirmuinen rosvo oli julmista kasvoistaan kuuluisa, eikä hän
+ensinkään niinkuin tämä vanki kavalasti karsastanut. Eikä vaan
+kaupungista, vaan kaikista maan ääristä tultiin häntä katsomaan, ja
+alhaisempi väestö alkoi vähitellen penkoa, eikö hänen kertomuksessaan
+olis jotain perääkin. Että Boabdil sotajoukkonsa kanssa oli vuoressa
+salvattuna, oli vanha satu, jonka useat vanhimmista asukkaista olivat
+isiltään kuulleet. Joukottain meni nyt ihmisiä Auringon-vuorelle, eli
+oikeammin Pyhän Elenan vuorelle, hakemaan sotamiehen mainitsema luolaa,
+ja he kurkistelivat ja tähystelivät tähän pimeään rommakkoon, joka,
+tiesi kuinka pitkälle vuoren sisään menevä, vielä on tänäkin päivänä
+olemassa, ja jota kansan muinaistaruissa luullaan Boabdilin maanalaisen
+asunnon oveksi.
+
+Alhaisempi kansa vähitellen mielistyi sotamieheen. Rikoksen harjoittaja
+vuoritienoossa ei ole ensinkään niin vihattu ihminen Hispaniassa, kuin
+ryöväri on muissa maissa; päinvastoin, hän on jonkunlainen ritarillinen
+luonne alhaisempain säätyluokkain silmissä. Myös ovat alhaisemmat luokat
+aina halulliset moittimaan ylhäisempäin tekoja, ja moni alkoi nyt
+napista kuvernööri Mancon ankaroista toimenpiteistä ja pitämään vankia
+marttyrinä.
+
+Muutenkin oli tämä sotamies lystillinen ja iloinen veitikka, jolla
+itsekullekin hänen akkunaansa lähestyvälle oli joku leikkipuhe, ja
+jokaiselle naiselle joku ystävällinen sana varalla. Myös oli hän
+ymmärtänyt hankkia hänellensä vanhan kitarrin, ja hän istui akkunassaan
+ja lauloi kertoma- ja rakkauden lauluja, suureksi huviksi lähistön
+naisille, jotka iltasilla keräysivät paikalle ja tanssasivat boleroa
+hänen kitarrinsa mukaan. Hän siistasi kiherän partansa oikein sieväksi,
+ja hänen päivettyneet kasvonsa kelpasivat hyvin kaunottarien silmissä,
+ja kuvernöörin siivollinen palvelustyttö sanoi mahdottomaksi vastustaa
+hänen karsastavaa katsettansa. Tämä hyväsydäminen tyttö oli jo ensi
+alusta osoittanut hellää osanottavaisuutta hänen kohtaloonsa, ja
+sittenkun hän turhaan oli ahkeroinut hellyttää kuvernööriä, keksi hän
+keinoja miten salaa voisi lievittää hänen kovaa vankeuttansa. Joka päivä
+vei hän vangille muutamia lohdutuksen muruja, jotka olivat pudonneet
+kuvernöörin pöydältä, taikka salaa otetut hänen ruokakammiostaan, ja
+välistä jonkun ilahuttavan pullosen hyvää Val de Pennas viiniä taikka
+valion hyvää Malagaa.
+
+Tätä kavallusta ollessa juuri vanhan kuvernöörin linnan keskuksessa,
+uhkasi hänen vihollistensa joukossa linnan ulkopuolella ilmeinen sota
+syttyä häntä vastaan. Tuon kullalla ja hohtokivillä täytetyn pussin
+seikkaa, joka löydettiin luullun rosvon lakkarista, kerrottiin
+Granadassa hyvinkin paljon liikoja pannen. Hetikohta pani kuvernöörin
+henkivihollinen, kenraali, riidan aluskunnallisesta tuomio-oikeudesta
+alkuun. Hän väitti vangin otetun kiini ulkopuolella Alhambran aluetta.
+Hän vaati siis astioita ja vangin luona tavattuja _spolia opima_
+(saalista) hänelle annettaviksi. Koska suur-inkvisitorikin munkin kautta
+oli saanut tiedon pussissa olleista risteistä ja muista pyhistä
+kapineista, vaati hän kanteen-alaista, kirkonvarkauteen syyllisenä,
+haltuunsa, ja väitti saalista kirkolle tulevaksi, mutta ruumista ensi
+roviolla poltettavaksi. Kiista oli kiivas; kuvernööri raivosi ja vannoi,
+että ennenkuin hän vangin luotansa antaisi, hän Alhambrassa hirtättäisi
+hänet vakoilijana, joka oli linnan alueella kiini otettu.
+
+Kenraali uhkasi lähettää joukon vartijaväkeään siirtämään vankia
+punaisesta tornista kaupunkiin. Suur-inkvisitorin näkyi niinikään
+tekevän mieli lähettää muutamia pyhän tuomio-istuimen palvelijoita.
+Tieto näistä hankkeista tuli hiljan yöllä kuvernöörin korviin. "Antaa
+niiden tulla," sanoi hän, "he tapaavat minut valmiina; varhain sen
+täytyy aamulla noustu, joka tahtoo hätäyttää vanhan soturin." Hän antoi
+heti käskyn että vanki, päivän koitolla, hyvin aikaisin aamulla, oli
+siirrettävä vankeuteen Alhambran muurien sisällä. "Ja kuulesta,
+lapseni," sanoi hän tuolle siivolliselle tytölle; "koputa oveani ja
+herätä minut ennen kukon kuulumaa, niin että saan katsoa että kaikki
+käy oikein."
+
+Päivä koitti, kukko lauloi, mutta ei kukaan koputtanut kuvernöörin ovea.
+Aurinko kohosi vuoren kukkulain yli ja paistoi kuvernöörin akkunasta
+sisään, ennenkuin hänet aamu-unistaan herätti tuo vanha kapraali, joka
+seisoi hänen edessään katsannolla, johon kauhistus oli kuvautuneena.
+
+"Hän on poissa! Hän on mennyt tiehensä!" huusi kapraali, tuskin
+hengittää voiden.
+
+"Kuka poissa? Kuka mennyt tiehensä?"
+
+"Sotamies -- rosvo -- perkele -- sen mukaan kuin minä ymmärrän. Hänen
+koppinsa on tyhjä, mutta ovi kiini -- ei kukaan tiedä kuinka hän on
+päässyt ulos."
+
+"Kuka hänet näki viimeksi?"
+
+"Teidän ylhäisyytenne palvelustyttö. Hän vei hänelle illallisen."
+
+"Käskekää häntä hetikohta tänne!"
+
+Uusi hämmennys nousi. Siivollisen tytön kamari oli niinikään tyhjä; hän
+oli epäilemättä karannut vangin kanssa, koska hän, niinkuin tiettiin,
+useina päivinä oli tiheään ollut hänen puheillaan.
+
+Tämä karsi vanhan linnanherran mieltä kovin pahasti, mutta tuskin
+ennätti hän virkkaa mielikarvauttaan siitä, ennenkuin uusi kiusa
+ilmestyi. Mentyään virkakammioonsa tapasi hän arkkunsa avattuna,
+ratsastajan nahkalaukun varastettuna ja yhdessä sen kanssa tuon vahvan
+pussin, joka oli ollut dubloneja täynnä.
+
+Mutta miten ja millä lailla olivat karkulaiset päässeet menemään? Eräs
+vanha talonpoika, joka asui muutamassa hökkelissä Sierralle (vuorille)
+vievän tien varrella, kertoi että hän juuri päivän sarastaessa oli
+kuullut kavion kapsetta, joka oli huvennut vuorille päin. Hän oli
+katsonut akkunasta ulos ja nähnyt ratsastajan tyttö edessään hevosen
+seljässä.
+
+"Käypä tallissa katsomassa!" huusi linnanherra Manco. Talli haettiin
+läpi; kaikki hevoset olivat paikoillaan, paitse Arabialaista. Tämän
+sijassa oli paksu ryhmysauva, seimeen aidottu ja paperilipulla
+varustettu, johon oli kirjoitettu nämät sanat: "Lahja kuvernööri
+Mancolle, vanhalta sotilaalta."
+
+
+
+
+Satu kahdesta äänettömästä kuvapatsaasta.
+
+
+Kerran asui yksinäisessä kammiossa Alhambrassa pieni lystikäs veitikka,
+nimeltä Lope Sanchez, joka teki työtä puutarhoissa ja oli iloinen ja
+vilkas kuin heinäsirkka ja lauleli päiväkaudet. Hän oli linnan henki ja
+elämä; työnsä lopetettuaan istui hän jollain kivipenkillä kävelimössä,
+näppi kitarriaan ja lauloi pitkiä lauluja Cid'istä, Bernando de
+Carposta, Fernando del Pulgar'ista ja muista Hispanian sankareista,
+suureksi huviksi vanhoille sotamiehille, taikka näppieli iloisempaa
+nuottia, antaen tyttöin tanssia boleroa ja fandangoa.
+
+Samoin kuin useimmilla pikku miehillä, oli Sanchollakin iso pitkä
+roikale vaimona, joka melkein taisi tupata hänet hameensa taskuun; mutta
+köyhäin tavallista osaa ei ollut hänelle suotu: kymmenen lapsen sijassa
+hänellä vaan oli yksi. Tämä oli pienoinen mustasilmäinen, kaksitoista
+vuotias tyttö, nimeltä Sanchica, yhtä lystillinen kuin hän, ja hänen
+sydämensä ilo. Tyttö leikitsi hänen vierellään, hänen puutarhassa työtä
+tehdessään, tanssasi hänen kitarrinsa soittoon, hänen varjossa
+istuessaan, ja juoksenteli, hurjasti kuin metsävuohen karitsa,
+pensaistossa, lehtokujilla ja Alhambran rappioisissa saleissa.
+
+Nyt oli Juhannus-ilta, ja Alhambran juhla-iloinen juoruseura, miehiä,
+vaimoja ja lapsia, astui Generalifen yli kohoavaa Auringon vuorta ylös,
+tämän tasaisella kukkulalla Juhannus-yötä viettämään. Oli kirkas
+kuudan-yö, kaikki vuoret olivat harmaina ja hopeoitettuina, kaupunki
+oli kupukattoineen ja kirkontornineen alhaalla pimennossa, ja Vega oli
+kuin jonkun haltijattaren hallussa oleva maa, jonka tenhotut purot
+kiiluivat synkeiden, lehväkkäin puiden välitse. Vuoren korkeimmalle
+huipulle viritettiin, vanhan, Maurilaisilta otetun tavan mukaan,
+ilotulia. Tienoon asukkaat pitivät samanlaista yövahtia, ja Vegalla ja
+vuorten rinteillä leimusi siellä täällä himeitä valkeita.
+
+Lope Sanchez, joka ei milloinkaan ollut iloisempi kuin tällaisella
+juhlalla, soitti kitarria; siellä tanssittiin, ja ilta kului hyvin
+iloisesti ja rattoisasti. Tanssattaissa leikitteli pieni Sanchica
+muutamain pikku tyttöin kanssa erään vanhan, kukkulalla olevan,
+Maurilaisen linnan raunioilla, ja löysi, pikkukiviä kaivannossa
+hakiessaan, pienoisen vuoripihkaan hyvästi leikellyn käden, jonka sormet
+olivat kiini puristetut ja peukalo lujasti painettu niiden päälle. Ylen
+iloisena onnestaan juoksi hän löytöään äitillensä näyttämään. Kättä
+ruvettiin hetikohta paljon miettimään ja moni katseli sitä
+taikauskoisesti penkoen. "Nakkaa se pois," sanoivat muutamat, "se on
+Maurilaisilta, saat olla vissi että siinä on onnettomuutta ja
+taikausta." -- "Ei millään muotoa," sanoi toinen, "sen saattaa myödä
+juveeli-sepälle Zacatinissa." Tämän puheen keskellä tuli sinne vanha,
+mustaverinen sotamies, joka oli palvellut Afrikassa ja oli kuin
+Maurilainen näöltään. Hän tutki kättä tuntijan katsannoilla. "Minä olen
+nähnyt tämmöisiä kaluja Maurilaisilla Barbariassa," sanoi hän; "tämä on
+tehokas välikappale kierosilmäisyyttä ja kaikkea noituutta ja taikausta
+vastaan. Toivotan teille onnea, Lope, se ennustaa jotain hyvää
+lapsellenne."
+
+Sanchezin vaimo, kuultuaan tämän, sitoi tuon pienen käden nauhaan ja
+ripusti sen kaulaan tyttärellensä.
+
+Tästä taikakalusta johtui nyt mieleen kaikki nuot niin paljon suositut
+taikauskoiset sadut Maurilaisista. Tanssi herkesi, ja nyt istuttiin
+ryhmiin kentälle ja kerrottiin toisilleen vanhoja isänisältä ja
+äitinäitiltä kuultuja satuja. Muutamat näistä saduista koskivat juuri
+sitä vuorta, jonka kukkulalla he istuivat, ja joka on mainio pesäpaikka
+aaveilla ja tontuilla. Eräs vanha nainen kuvaili hyvin laveasti sitä
+palatsia vuoressa, jossa, tarun mukaan, Boabdil ja koko hänen
+Maurilainen hoviväkensä ovat tenhottuina. "Noiden raunioiden alla,"
+sanoi hän, osoittaen muutamia rappioisia muuria ja vallia, eräällä
+etäisellä paikalla vuorta, "on iso pimeä luola, joka menee syvälle,
+hyvin syvälle maan sisään. Vaikka saisin kaikki Granadan rikkaudet, en
+siihen tirkistäisi. Kerran vahtasi eräs köyhä raukka Alhambrasta vuohia
+tällä vuorella ja kiipesi alas luolaan ottamaan pois yhtä vohlaa, joka
+oli sinne pudonnut. Hurjana ja silmät seljällään tuli hän sieltä ulos,
+ja kertoi asioita semmoisia, että kaikki luulivat hänen hulluksi
+tulleen. Hän houraili moniaita päiviä aaveenkaltaisista Maurilaisista,
+jotka olivat häntä ajelleet luolassa, ja vaivoin saatiin häntä enää
+ajamaan vuohiaan vuorelle. Hän teki sen viimein, mutta ah! mies raukkaa,
+ei ikänä tullut hän sieltä alas. Naapurit löysivät hänen vuohensa
+käymästä laitumella Maurilaisten raunioiden luona, hänen hattunsa ja
+kaapunsa olivat luolansuun luona, mutta häntä itseään ei sen kovemmin
+kuulunut."
+
+Pieni Sanchica kuunteli tätä juttua kiinteällä tarkkuudella. Hän oli
+hyvin utelias ja tunsi hetikohta kiihkeän halun saada katsoa tuohon
+vaaralliseen syvyyteen. Hän pujahti pois leikkikumppaniensa luota, haki
+nuot kaukaiset rauniot, ja sittenkun hän vähän aikaa oli ryöminyt niiden
+keskellä, tuli hän vähäiselle ontelolle eli koverolle juuri sillä
+paikalla josta vuori jyrkästi alenee Darron laksoon päin. Tämän ontelon
+keskellä oli tuo sanottu aukko. Sanchica rohkeni mennä aina reunalle
+asti ja kurkisti alas. Kaikki oli mustaa kuin sysi, ja syvyys näytti
+pohjattomalta. Hänen verensä jähmettyi: hän meni sinne jälleen, tirkisti
+vielä sisään, aikoi juosta pois ja katsahti vieläkin syvyyteen -- juuri
+tuo kauheus tässä asiassa oli hänelle mieluista. Lopuksi vieritti hän
+sinne ison kiven ja heitti sen reunalta alas. Kotvan aikaa putosi se
+ilman mitään jyskettä; sitten kävi se kallion neniä vasten, ja hän
+kuuli hirveän jytäkän; sitten hyppi se kalisten ja kolisten yhdeltä
+puolelta toiselle, ukkosenkaltaisella paukkeella, putosi viimein
+syvälle, syvälle veteen -- ja kaikki oli taas hiljaa.
+
+Mutta tämä hiljaisuus ei kestänyt kauan. Kuuluipa niinkuin joku olis
+herännyt tuossa kamalassa kuilussa. Juopa alkoi vähitellen jumista, kuin
+mettiäispatsas. Jumina kävi yhä kovemmaksi; sieltä kuului sekanaisia
+ääniä niinkuin kaukaisesta väkijoukosta ja hiljaista aseenkalsketta;
+sympalien kuminaa ja torven kajahuksia, juuri niinkuin sotajoukko vuoren
+sisässä olis tappeluun hankkiutunut.
+
+Kauhistuksesta äänettömänä lähti Sanchica paikalta ja kiirehti sinne,
+minne oli vanhempansa ja leikkikumppaninsa jättänyt. Kaikki olivat
+menneet. Ilovalkeat olivat sammumaisillaan ja viimeiset savutuprut
+kiemuroitsivat kuunvalossa. Etäisemmät tulet, jotka olivat Vegalla ja
+vuorenkukkuloilla roihunneet, olivat niinikään loppuun palaneet, ja
+yltympärinsä näytti kaikki olevan syvimpään lepoon vaipuneena. Sanchica
+huusi vanhempiaan ja muutamia leikkikumppaniaan nimeltä, mutta ei saanut
+vastausta. Hän juoksi vuorenrinnettä alas ja Generalifen puutarhain
+läpi, kunnes tuli Alhambran lehtokujille, jossa hän istui penkille
+pensaikossa hengähtämään. Alhambran vartijatornin kello löi kahtatoista.
+Sikeä hiljaisuus vallitsi, niinkuin koko luonto olis uneen vaipunut;
+ainoastaan yhdestä pensaiden välitse juoksevasta purosta kuului lirinä.
+Öisen ilman suloinen vilppaus tuuditti häntä uneen, kun hänen silmänsä
+äkisti huikesivat etäisestä valosta ja hän hämmästyksekseen näki pitkän
+jonon Maurilaisia ratsumiehiä, jotka kiirehtivät vuorta alas ja noita
+lehtisiä käytäviä pitkin. Muutamat olivat varustetut keihäillä ja
+kilvillä, toiset miekoilla ja partuskoilla, kiiltävissä rautapaidoissa,
+jotka välkkyivät kuutamossa. Hevoset nostelivat uljaasti päitänsä ja
+pureskelivat suitsiaan, mutta niiden askelia ei kuulunut sen enemmän,
+kuin jos kaviot olisivat olleet huovalla peitetyt, ja ratsastajat olivat
+kaikki kuolonkalpeita. Näiden joukossa ratsasti ihana nainen kruunu
+päässä ja pitkät kullanhohtavat kiharat helmien kanssa yhteen
+palmikoitut. Hänen virkkunsa ratsuvaippa oli tulipunaisesta sametista,
+kullalla kirjailtu ja maata viilevä. Hän näytti olevan sangen
+surullisena ja katsoi aina alaspäin.
+
+Sitten tuli kulkue hoviherroja komeissa vaatteissa ja monivärisissä
+käärelakeissa, ja näiden keskellä ratsasti kuningas Boabdil el Chico,
+kuninkaallisessa hohtokivillä peitetyssä kaapussa ja timanteista
+välkkyvä kruunu päässä. Pieni Sanchica tunsi hänet hänen vaaleasta
+parrastaan ja yhdennäköisyydestä hänen muotokuvansa kanssa, jonka hän
+usein oli nähnyt Generalifen museossa. Kummissaan ja hämmästyksissään
+katseli hän tätä kuninkaallista loistoisata kulkuetta, joka välkkyen
+liikkui puiden välitse eteenpäin; mutta vaikka hän tiesi nuot kalpeat ja
+äänettömät yksinvaltiaat ja hoviherrat ja sotijat aaveileviksi hahmuiksi
+ja kaikkityyni noituudeksi ja taikaukseksi, hän kumminkin katseli heitä
+pelkäämättömällä sydämellä; niin rohkeaksi oli hän tullut tuosta
+salaperäisestä taikakalusta, joka hänen kaulassaan rippui.
+
+Kun ratsastava kulkue oli mennyt hänen ohitsensa, nousi hän istumasta ja
+lähti mukaan. Se meni sisään Oikeuden isosta portista, joka seisoi
+seljällään; vanhat vahdissa olevat invaliidit makasivat kivipenkeillä
+sikeässä, silminnähtävästi noituudella vaikutetussa unessa, ja koko tämä
+hahmukulkue mennä jonotti, hälisemättä, ja liehuvilla lipuilla ja
+uljaalla ryhdillä, heidän ohitsensa. Sanchica olis mielellään mennyt
+muassa, mutta hämmästyksekseen näki hän tornissa aukon, joka meni
+syvälle maan sisään. Hän astui vähän likemmä ja rohkeni mennä edemmä,
+kun näki isoja askelenjälkiä kallioihin koverrettuja, ja holvikäytävän,
+joka siellä täällä oli valaistu hopealampuilla, joista valkeanvalo ja
+suloinen haju virtasi. Hän uskalsi vieläkin edemmä ja tuli viimein isoon
+saliin, joka oli syvälle vuoreen hakattu, loistavasti koristettu
+Maurilaiseen laatuun ja valaistu hopea- ja kristalli-lampuilla. Täällä
+istui turkkilaisella sohvalla vanha, pitkä- ja harmaapartainen mies
+Maurilaisessa puvussa, unissaan nuokkuva ja sauvaa pitävä, joka
+alinomaa näytti olevan hänen kädestään luikahtamallaan. Vähän matkan
+päässä tästä istui ihana nainen vanhassa Hispanialaisessa puvussa;
+pienoinen, kokonansa timanteista välkkyvä kruunu päässä, tukka helmien
+kanssa palmikoittu, hopeakannelta ihanasti soittaen. Pieni Sanchica
+muisti nyt jutun, jonka hän oli kuullut vanhuksilta Alhambrassa, eräästä
+Götiläisestä prinsessasta, jonka muuan Arabialainen noita oli sulkenut
+vuoreen, jossa prinsessa soitannon voimalla piti häntä taikaunessa
+kiini.
+
+Nainen herkesi soittamasta, hämmästyen näkemästä ihmisen tässä
+noidutussa salissa. "Onko nyt pyhän Johanneksen aatto-ilta?" kysyi hän.
+
+"Niin on," vastasi Sanchica.
+
+"Tenhous on siis täksi yöksi lakkautettu. Tule tänne, lapseni, äläkä
+pelkää. Minä olen kristitty, niinkuin sinäkin, vaikka tenhous pitää
+minua täällä vangittuna. Kosketa tuolla taikakalulla, joka rippuu
+kaulassasi, minun kahleitani, niin pääsen täksi yöksi irralle."
+
+Näin sanoen avasi hän leninkinsä ja näytti leveätä kultarengasta, joka
+ympäröitsi hänen vyötäisiään, ja kultavitjoja, joilla hän oli maassa
+kiini. Lapsi ei viipynytkään painamasta tuota pientä taikakalua
+kultarengasta vasten, ja samassa silmänräpäyksessä vitjat putosivat
+maahan. Kalinasta vanhus heräsi ja hieroi silmiänsä; mutta nainen pani
+sormensa liukumaan kantelen kielillä, josta vanhus taas nukkui ja alkoi
+nuokkua, ja sauva hänen kädessään horjua. "Nyt," sanoi nainen, "kosketa
+hänen sauvaansa taikakalullasi!" Sanchica teki niin, ja sauva luikahti
+vanhuksen kädestä, jonka perästä tämä vaipui sikeään uneen sohvalle.
+Nainen laski nyt kantelensa sohvalle ja nojasi sen tuon nukkuvan noidan
+päätä vasten; sitten kosketteli hän kieliä, kunnes äänet kävivät hänen
+korvaansa, ja sanoi: "Oi soitannon väkevä henki, pidä hänen aistinsa
+niin kauan vangittuina, kunnes päivä tulee! Nyt seuraa minua, lapseni,"
+jatkoi hän, "ja sinä saat nähdä Alhambran, semmoisena kuin se oli
+mahtavina päivinään, sillä sinulla on taikakalu joka paljastaa kaiken
+tenhouksen." Äänettömänä meni Sanchica naisen muassa. He menivät luolan
+ovien kautta Oikeuden porttikäytävään ja sieltä Plaza de los
+Algibes'ille, eli linnan sisäpuolella olevalle kävelimölle. Tämä oli
+täynnä Maurilaisia sotijoita, jalka- ja ratsuväkeä, liehuvain lippuin
+vaiheille riveihin järjestettyä. Myös seisoi pääportilla kuninkaallisia
+vahteja ja pitkiä riviä mustia Afrikalaisia, paljain miekoin. Ei
+yksikään puhunut sanaakaan, ja Sanchica seurasi johtajatartaan
+pelkäämättä. Hänen hämmästyksensä eneni, kun hän astui kuninkaalliseen
+palatsiin, jossa hän oli kasvanut. Kirkas kuutamo valaisi kaikkia salia
+ja pihoja, niinkuin täysi päivä olis ollut, mutta esitti näytelmän
+kokonaan toisenlaisen kuin hän täällä oli tottunut näkemään. Huoneiden
+seinät eivät enää olleetkaan ajan tahraamat ja repimät. Hämähäkin
+verkkoin sijassa rippui komeita Damaskon silkkikankaita, ja kultaukset
+ja maalaukset olivat saaneet alkuperäisen loistonsa ja vereksyytensä
+jälleen. Tätä ennen tyhjissä ja paljaissa saleissa oli nyt loistoisia,
+helmillä ja kalliilla kivillä tilkoitettuja sohvia, ja kaikki
+suihkukaivot pihoissa ja puutarhoissa pitivät entistä leikkiänsä.
+
+Kyökeissä taas häälättiin; kokit laittivat hahmuruokia ja paahtivat ja
+paistivat aaveen-näköisiä kanoja ja bekkasiineja. Palvelijoita juoksi
+edes takaisin, kantaen herkuilla täytettyjä hopeamaljoja ja järjestäen
+komeata atriata. Leijonain piha oli täynnä vahteja, hoviherroja ja
+Maurilaisia pappia (Alfaquis), niinkuin Maurilaisten muinaisina aikoina;
+ja Oikeuden Salin yläpäässä istui Boabdil valtaistuimellaan, hoviväkensä
+keskellä, ja piti tänä yönä hahmuvaltikkaansa. Vaikka tungos oli
+tämmöinen ja vaikka näin näyttiin edes takaisin hääläävän, ei sittenkään
+kuulunut ainoaakaan askelta; ei mikään muu keskeyttänyt sydän-yön
+hiljaisuutta, kuin suihkulähteiden lorina. Pieni Sanchica seurasi,
+hämmästyksestä äänettömänä, johtajatartaan palatsin kautta, kunnes
+tulivat portille, joka vei Comares'in ison tornin alla oleviin
+holvikäytäviin. Kummallakin puolen porttia seisoi alabasterinen immen
+kuva. Näiden päät olivat sivulle päin käännetyt ja heidän silmänsä
+tähystivät samaa paikkaa holvissa. Tenhottu nainen seisahtui ja viittasi
+pientä Sanchicaa tulemaan likemmä. "Tässä on," sanoi hän, "suuri
+salaisuus, ja minä tahdon, uskollisuutesi ja rohkeutesi palkinnoksi,
+ilmoittaa sen sinulle. Nämät äänettömät kuvapatsaat vahtaavat suurta
+aarretta, jonka eräs muinainen Maurilainen kuningas tänne kätki. Käske
+isäsi hakea se paikka, johon heidän silmänsä ovat tähdätyt, ja hän on
+löytävä jotain mikä tekee hänet rikkaimmaksi mieheksi Granadassa. Mutta
+ainoastaan sinä viattomilla käsilläsi, koska taikakalu on sinun
+hallussasi, voit ottaa aarteen. Käske isäsi käyttää sitä viisaasti ja
+määrätä jonkun osan siitä jokapäiväisten messuin lukemiseen sieluni
+pelastukseksi tästä jumalattomasta noituuksesta."
+
+Puhuttuansa nämät sanat nainen sitten vei lapsen Lindaraxan puutarhaan,
+joka on likellä kuvapatsaiden holvia. Kuu kimelteli yksinäisen
+suihkulähteen aalloille, puutarhan keskellä, levittäen lauhkeata valoa
+orangsi- ja sitruuni-puille. Ihana nainen taittoi myrttipensaan lehvän
+ja kiersi sen lapsen pään ympärille. "Pidä tämä lehvä muistoksi siitä
+mitä olen sinulle ilmoittanut, ja todistukseksi siitä että olen totta
+puhunut. Hetkeni on tullut, minun täytyy palata siihen tenhottuun
+saliin; älä tule kanssani, ettei mikään onnettomuus sinulle tapahtuisi.
+Voi hyvästi, muista sanani, ja anna lukea messuja pelastuksekseni." Näin
+sanottuaan meni nainen pimeään käytävään, joka vei Comares'in tornin
+alle, ja katosi Sanchican silmistä.
+
+Majoista Alhambran alapuolella, Darron laksossa, kuului nyt kukon vieno
+laulanta, ja himeä koite alkoi näkyä itäisten vuorten päällitse. Vieno
+tuuli alkoi leyhkää, ja pihoilta ja poluilta kuului ikäänkuin kuivain
+lehtien kahinaa, ja ovi oven perään meni naristen kiini.
+
+Sanchica palasi samain huoneiden kautta, jotka hän vastikään oli nähnyt
+hahmuja täynnä, mutta Boabdil ja hänen aaveileva hoviväkensä oli
+kadonnut. Kuu paistoi tyhjiin, pikaisen loistonsa menettäneihin, ajan
+tahraamiin ja hävittämiin, ja hämähäkin verkkoin peittämiin saleihin ja
+kaltereihin. Yölipakoita räpisteli hämärissä kamareissa, ja
+kalalammikosta kuului sammakkoin kurina.
+
+Sanchica riensi nyt, niin hopusti kuin taisi, eräille kaukaisille
+portaille, jotka veivät siihen viheliäiseen asuntoon, missä hänen
+vanhempansa asuivat. Ovi oli auki, niinkuin tavallisesti, sillä Lope
+Sanchez oli kovin köyhä lukkoa ja salpaa tarvitakseen. Sanchica hiipi
+hiljaa vuoteelle, laski myrttiseppeleen vierelleen ja nukkui pian.
+
+Aamulla kertoi hän isälleen kaikki mitä hänelle oli tapahtunut. Mutta
+Lope Sanchez katsoi kaikkityyni paljaaksi unennäöksi ja nauroi Sanchican
+kevyt-uskoisuudelle. Hän meni tavalliseen työhönsä puutarhassa, mutta ei
+ollut hän kauan siellä ollut, ennenkuin hänen tyttärensä tuli
+hengästyksissä juosten. "Isä, isä!" huusi tämä, "katsokaapa
+myrttiseppelettä, jonka Maurilainen nainen kiersi pääni ympärille."
+
+Lope Sanchez katseli sitä hämmästellen, sillä myrtin varsi oli puhtainta
+kultaa ja jokainen lehti välkkyvä smaragdi. Koska hän ei ollut paljon
+puuttunut kalliisin kiviin, hän ei ymmärtänyt seppeleen todellista
+arvoa, mutta sen verran näki hän, että varmaan tiesi sen olevan jotain
+todellisempaa kuin ne asiat, joita unennäöt tavallisesti ovat, ja että
+lapsi, oli miten oli, ei ollut hukkaan unta nähnyt. Hänen ensimmäinen
+huolensa oli velvoittaa tytär ehdottomaan vaitioloon; sen suhteen oli
+hän kumminkin turvattu, sillä tyttö oli vähempipuheinen kuin hänen
+iältään ja sukupuoleltaan kävi toivominenkaan. Hän meni sitten holviin,
+jossa noiden kahden immen alabasteriset kuvapatsaat olivat. Hän näki
+että niiden päät olivat käännetyt poispäin portista, ja että molempain
+silmät olivat rakennuksen sisään päin. Lope Sanchez ei tainnut muuta
+kuin ihmetellä tätä salaisuuden viisasta kätkemisen keinoa. Hän veti
+viivan kuvapatsaiden silmistä siihen kohtaan, mihin heidän silmänsä
+olivat tähdätyt, teki salaisen merkin seinälle ja meni tiehensä.
+
+Lope Sanchezin mieli oli kuitenkin kaiken päivän tuhansista huolista
+levottomana. Hän ei malttanut olla kuvapatsaita kaukanakin silmäinsä
+edessä pitämättä, ja hän viimein miltei sairastui pelvosta, että tämä
+kultainen salaisuus kenties ilmi tulisi. Joka askel, minkä hän tätä
+paikkaa läheni, pani hänet vapisemaan. Hän olis antanut vaikka mitä, jos
+vaan olis voinut kääntää kuvapatsaiden päät toisinpäin, ja unhotti
+kokonansa että ne jo useita satoja vuosia olivat pitäneet silmiään
+samaan suuntaan, kenenkään ihmisen siitä sen viisaammaksi tulematta.
+
+"Lempo heidät periköön," sanoi hän itsekseen, "he ilmoittavat
+kaikkityyni; onko kuultu kenenkään ihmisen tuolla lailla salaisuutta
+säilyttäneen?" Kun hän sitten näki jonkun tulevan, puikahti hän
+tiehensä, ikäänkuin peljäten että hänen läsnäolonsa tällä paikalla
+nostais epäluuloja. Sitten lähti hän hyvin varuisasti palaamaan, seisoi
+ja tirkisteli kaukaa oliko kaikki entisellään, mutta nähdessään nuot
+kuvapatsaat hän taas kovin harmistui. "Oih, tuossa ne seisovat," sanoi
+hän, "ja tuijottavat tuijottamistaan, ja tuijottavat juuri siihen
+paikkaan mihin eivät saisi. Soisin heidät lemmon valtaan! He ovat
+samanlaiset kuin kaikki heidän sukupuoleensa kuuluvat; vaikka heillä ei
+ole kieltä millä juoruja kantelisivat, niin tottapa tekevät sitä
+silmillänsä."
+
+Tämä tuskallinen päivä kului viimein, hänen suureksi ilokseen,
+lopullensa. Alhambran kaikuvissa saleissa ei kuulunut enää ihmisen
+askelia; viimeinen siinä käynyt vieras astui vihdoin kynnyksen yli pois,
+iso portti salvattiin ja lukittiin, ja yölipakot, sammakot ja huutavat
+pöllöt ottivat niin vähitellen yölliset oikeutensa autiossa hovilinnassa
+jälleen käytettäviksensä.
+
+Lope Sanchez odotti kuitenkin hiljaiseen yöhön, ennenkuin hän pienen
+tyttärensä kanssa uskalsi noiden kahden immen saliin. Hän tapasi heidät
+yhtä salamielisinä ja äänettöminä kuin tavallisesti katsomassa tuohon
+onnea kätkevään säilytyspaikkaan. "Teidän luvallanne, armaat naiset,"
+ajatteli Lope Sanchez, astuessaan heidän keskellensä, "minä tahdon
+irroittaa teidät palveluksesta, joka kahden tahi kolmen sadan vuoden
+kuluessa epäilemättä on kovasti rasittanut sydäntänne." Sitten rupesi
+hän seinään merkitsemästään paikasta työhönsä, ja avasi ennen pitkää
+salaisen komeron, jossa oli kaksi isoa posliini-ruukkua. Hän koetti
+siirtää niitä esiin, mutta ne pysyivät liikkumattomina, kunnes hänen
+tyttärensä viaton käsi kosketti niitä. Hänen avullaan sai hän ne
+komerosta, ja näki suureksi ilokseen niiden olevan täynnä Maurilaisia
+kultarahoja, juveeleja ja kalliita kiviä. Ennen päivänkoittoa oli hän jo
+siirtänyt ne mökkiinsä, ja jättänyt nuot kaksi vahdissa olevaa
+kuvapatsasta tyhjään seinään tuijottamaan.
+
+Näin oli Sanchezista yhtäkkiä tullut rikas mies; mutta rikkaus tuotti,
+niinkuin tavallisesti, kokonaisen maailman murheita täynnä, jotka tähän
+asti olivat olleet hänelle perin tuntemattomia. Miten oli hän saattava
+aarteessa luotettavaan talteen? Miten taitais hän nyt iloita siitä,
+epäluuloja nostamatta? Ensi kerran hänen elämässään nousi nyt pelko
+ryöväreistäkin hänen sielussansa. Hän katseli pelvolla ja kauhistuksella
+epäluotettavaa asuntoaan, ja telkesi akkunansa ja ovensa; mutta ei vielä
+nämätkään varokeinot sallineet hänen rauhassa nukkua. Hänen tavallinen
+iloisuutensa oli mennyt; hänellä ei ollut enää naapureilleen leikillisiä
+sanoja, ei lauluja enää varalla; sanalla sanoen, hänestä tuli onnettomin
+olento koko Alhambrassa. Hänen entiset toverinsa havaitsivat hänen
+muutoksensa, surkuttelivat häntä vilpittömästi, mutta alkoivat luopua
+hänestä, luullen hänen kovin puutteesen vajonneen ja täytyvän ruveta
+heiltä apua anomaan. Se ajatus, että rikkaus oli syynä koko hänen
+onnettomuuteensa, ei johtunut heille ensinkään mieleen.
+
+Lope Sanchezin vaimo oli yhtä hätäinen kuin mieskin, mutta hänellä oli
+sitä vastoi hengellistä lohdutusta. Minun olis ollut jo ennen
+mainittava, että koska Lope oli vähän kevytmielinen, ajattelematon
+ihminen, hänen vaimonsa oli tottunut kaikissa tähdellisissä asioissa
+kysymään neuvoa rippi-isältään, pater Simonilta, eräs roteva,
+hartiokas, sinipartainen, pallopää munkki muutamasta läheisestä
+Fransiskaniluostarista, myös hengellinen lohduttaja enemmälle kuin
+puolelle tienoon vaimoista. Muutenkin oli hän suuresti kunnioitettu
+useissa naisluostareissa, jotka palkitsivat hänen hengellisiä hyviä
+tekojaan runsaasti lahjoittamalla semmoisia herkkuja ja leikkikaluja,
+joita luostareissa tehdään, niinkuin hillo-aineita, sokerileipiä ja
+muutamia pullollisia sydäntä virvoittavia, maustettuja juomia, jotka
+paastoin ja valvomisten perästä huomattiin erinomaisen vahvistaviksi
+välikappaleiksi.
+
+Pater Simon voi hyvästi velvollisuuksiensa tekemisestä. Hänen öljyiset
+kasvonsa kiilsivät päivänpaisteessa, kun hän muuanna kuumana kesäpäivänä
+astua vätösti Alhambran kukkulaa ylös. Niin paljon mukavuuksia kuin hän
+nauttikin, osoitti kumminkin solmuinen köysi hänen vyötäisillään, kuinka
+kovassa kurissa hän itseään piti: ihmiset nostivat lakkiaan hänelle,
+kuin hurskauden esikuvalle, ja yksin koiratkin saivat vainua sen
+pyhyyden hajusta, joka hänen kaapustaan löyhki, ja nivoivat
+kopperoissaan hänen sivu mennessään.
+
+Tämmöinen oli pater Simon, Lope Sanchezin armaan puolison hengellinen
+neuvonantaja; ja koska rippi-isä Hispaniassa on vaimojen likimmäisin
+uskollinen ystävä, niin oli hän kohta salaisesti saanut tietää tuon
+salaisen aarteen jutun.
+
+Munkki levitti suunsa ja silmänsä seljälleen ja teki kaksitoista
+ristinmerkkiä tämän uutisen kuultuansa. Vähän aikaa vaiti oltuaan sanoi
+hän: "sieluni tytär! Tiedä, että sinun miehes on tehnyt kaksinkertaisen
+synnin -- synnin valtiota ja synnin kirkkoa vastaan. Aarre, jonka hän
+tuolla tavoin on itselleen pidättänyt, on löytynyt kuninkaan tiluksilta
+ja on siis kruunun; mutta koska se ennen muinoin on ollut uskottomain
+oma ja on tavallaan saatanan kynsistä temmattu, niin se olis kirkolle
+pyhitettävä. Kuitenkin saatetaan asia vielä sovittaa. Tuokaa tänne
+myrttiseppele."
+
+Kun kunnon pater sai nähdä seppelen, kiilsivät hänen silmänsä enemmin
+kuin milloinkaan ennen ihastuksesta smaragdin suuruuteen ja kauneuteen.
+"Koska tämä on tuon löydön ensimmäinen hedelmä," sanoi hän, "niin on
+kohtuullista että se pyhitetään jumaliseen tarkoitukseen. Minä ripustan
+sen pyhän Fransiskon kuvan eteen kirkossamme ja jo tänä yönä rukoilen
+häntä hartaasti että miehesi pysyisi teidän rikkautenne rauhallisessa
+nautinnossa."
+
+Kunnon nainen oli iloissaan, että näin hyvällä hinnalla sai rauhan
+taivaan kanssa, ja munkki, joka pisti seppeleen kaapunsa alle, lähti
+pyhin askelin jälleen luostariin.
+
+Lope Sanchezin tultua kotiin, kertoi vaimo hänelle mitä oli tapahtunut.
+Hän kovin suuttui, sillä hän ei ollutkaan mielenlaadultaan niin
+jumalinen kuin vaimo, ja oli jo kauan huokaillut munkin tuttavallisesta
+vierailemisesta. "Vaimo," sanoi hän, "mitä olet tehnyt? Sinä olet
+juorullasi pannut kaikkityyni alttiiksi."
+
+"Mitä?" huusi vaimo; "tahdotko kieltää minua huojentamasta omaatuntoani
+rippi-isäni edessä?"
+
+"En, vaimoseni; tunnusta syntisi niin paljon kuin tahdot; mutta aarteen
+ottaminen on minun syntini, ja omatuntoni on varsin keveä sen kuorman
+alla."
+
+Mutta valituksista ei nyt enää ollut apua; salaisuus oli nyt kerta
+ilmoitettuna ja, niinkuin hiedalle kaadettu vesi, mahdoton ottaa
+takaisin. Heidän ainoa toivonsa perustui munkin vaitioloon.
+
+Lope Sanchezin päivällä jälkeen ollessa ulkona, kuului hiljainen naputus
+ovelle, ja pater Simon astui sisään ystävällisesti ja siveästi
+silmähdellen.
+
+"Tyttäreni," sanoi hän, "minä olen lähettänyt palavia rukouksia pyhän
+Fransiskon tykö ja hän on kuullut rukoukseni. Sydän-yönä tämä pyhimys
+ilmestyi minulle unissani, mutta hänen kasvonsa vihastuivat. 'Kuules,'
+sanoi hän, 'sinä rukoilet minua saadakses anteeksi tuon pakanallisen
+aarteen, vaikka näet kapellini köyhyyden. Mene Lope Sanchezin huoneesen,
+vaadi minun puolestani osaa tuosta Maurilaisesta kullasta, ja osta sillä
+kaksi kynttiläjalkaa kuorin alttarille, ja anna hänen rauhassa pitää
+jäännös.'"
+
+Jumalinen nainen, kuullessaan tätä näkyä kerrottavan, ristitsi nöyrästi
+silmänsä, meni siihen salaiseen paikkaan, johonka Lope oli aarteensa
+kätkenyt, ja täytti ison nahkakukkaron Maurilaisilla kultarahoilla ja
+antoi sen munkille. Sitä vastaan antoi munkki hänelle enemmän kuin yhden
+siunauksen, jokaisessa kyllä, jos taivas sen toteutti, rikastuttamaan
+hänen sukunsa myöhäisimpään jälkimaailmaan asti, pudotti sitten kukkaron
+kaapun hihaan, laski kädet rintansa päälle ristiin ja erosi vaimosta
+nöyrällä ja kiitollisella silmänluonnilla.
+
+Kun Lope Sanchez kuuli puhuttavan tästä toisesta lahjasta kirkolle, hän
+miltei vihasta vimmastunut. "Voi minua poloista miestä, mihinkä viimein
+joudun? Minua ryöstetään kerta kerralta; minä tulen perin hävitetyksi ja
+kerjäläissauvaan saatetuksi!"
+
+Töin tuskin voi hänen vaimonsa lohduttaa häntä, muistuttamalla hänelle
+sitä ääretöntä rikkautta mikä hänellä vielä oli, ja selittämällä hänelle
+kuinka siivosti pyhä Fransisko teki, kun tyytyi näin vähäiseen osaan.
+
+Kovaksi onneksi oli pater Simonilla koko joukko köyhiä sukulaisia,
+joista oli huoli pidettävä, mainitsemattakin puolta tusinaa vankkoja,
+pallopäisiä, hyljättyjä löytö- ja lapsihuoneen-lapsia, jotka hän oli
+suojelukseensa ottanut. Hän uudisti sentähden joka päivä käymisiään ja
+rukouksiaan pyhän Dominikon, pyhän Andreaksen ja pyhän Jaakopin eduksi,
+kunnes Lope-rukka kokonaan hurjistui ja huomasi, että ellei hän
+poistunut johonkin paikkaan, missä hurskas munkki ei päässyt häntä
+ahdistamaan, hänen olisi sovintouhria annettava kaikille annakan
+pyhimyksille. Hän päätti sentähden tupata tukkuun aartensa jäännöksen,
+lähteä salaa jonakin yönä tiellensä ja mennä johonkin toiseen tienoosen
+kuningaskuntaa.
+
+Näin tuumiteltuaan ja päätettyään, osti hän vahvan ja vaakan aasin ja
+kytki sen pimeään holviin Seitsemän Huonekarran Tornissa, samaan
+paikkaan josta Belludon eli aavehevosen sanotaan tulevan sydän-yönä ulos
+ja karkailevan Granadan kaduilla, joukko helvetin koiria muassansa. Lope
+Sanches ei juuri uskonut tätä satua, mutta käytti kuitenkin hyväkseen
+täten nostettua pelkoa, koska hyvin tiesi ettei kukaan hevillä
+uskaltalsi aavehevosen maan-alaiseen talliin. Päivällä ennen lähetti hän
+perheensä pois, käskien sen odottaa häntä jossain kaukaisessa kylässä
+Vegalla. Yön tultua vei hän aarteensa holviin tornin alla, sälytti sen
+hevosaasinsa selkään, vei aasin ulos ja talutti sitä varovasti pimeätä
+tietä pitkin.
+
+Rehellinen Lope oli kaikessa hiljaisuudessa käynyt näihin toimenpiteisin
+eikä ollut niitä kellekään muulle ilmoittanut kuin sydämensä
+uskolliselle vaimolle. Mutta jostain ihmeellisestä ilmestyksestä olivat
+ne kumminkin tulleet pater Simonin tietoon. Innollinen munkki näki
+näiden pakanallisten tavarain vähällä olevan iäksi päiväksi hänen
+kynsistään menemällään, ja päätti kirkon ja pyhän Fransiskon eduksi
+vielä kaapata niitä kourallisen. Senpä tähden, kun kellot olivat
+iltarukouksiksi (_animas_) soineet ja kaikki oli hiljaa Alhambrassa,
+luikki hän luostaristaan ulos, kiirehti Oikeuden portin kautta pois ja
+kätkeysi niihin tiheihin orjantappura- ja laakeripensaisin, jotka
+ovat ison portin vaiheilla. Täällä makasi hän tunteja lukien, kellon
+lyödessä vartijatornissa, ja tarhapöllöin hirmuista ulvinaa ja koirain
+haukuntaa Mustalaisten luolissa kuunnellen.
+
+Jo viimein kuuli hän ihmisen käynnin kuminaa ja näki pimeiden,
+varjoisten puiden välitse jotain, kuin kuorma-eläimen kaltaista, tulevan
+tietä alas. Vesi valahti lihavan munkin suuhun, kun hän ajatteli, minkä
+puttisen hän tekisi tuolle kunnon Lopelle.
+
+Hän köytti kaapunsa helmat ylös, köyristeli kuin rottaa vaaniva kissa,
+ja odotti tässä asennossa kunnes hänen saaliinsa oli hänen edessään,
+jolloin hän hyömäsi lehväisestä lymypaikastaan, pani toisen kätensä
+lautaselle, toisen lavalle, teki hyppäyksen, josta olis ollut kunnia
+taitavimmallekin tallimestarille, ja istui kahda reisin aasin selkään.
+"Ahah!" sanoi patvinen munkki, "nytpä nähdään kukaan paraiten leikin
+osaa." Hän oli juuri ennättänyt sanoa nämät sanat, kun aasi alkoi
+potkia, kavahti pystyyn, teki hypyn ja sitten karkasi täyttä laukkaa
+alas vuorta. Munkki koetti pidättää eläintä, mutta turhaan. Se juoksi
+kalliolta kalliolle, pensaan yli toiseen; munkin kaapu repesi palasiksi
+ja liehui tuulessa; hänen ajeltu päälakensa sai monen kovan kolauksen
+puiden oksilta ja monen naarman pensaikossa. Lisäksi kauhistukselleen ja
+surkeudelleen, näki hän seitsemän yhdellä kaulaimella yhdistettyä,
+täyttä voimaa haukkuvaa koiraa kintereillään, ja näki nyt mutta hiljan,
+että hän tosiaankin oli noussut hirmuisen Belludon selkään.
+
+Eteenpäin he nyt mennä suhkivat, tuulen nopeudella, pitkin suurta tietä,
+Plaza Nuevan yli, pitkin Zacatinia, Vivairamblan sivuitse -- ei ikänä
+ole metsästäjät ja koirat mokomaa vauhtia lentäneet eli noin helvetin
+lailla elamoineet. Turhaan huusi munkki kaikkia annakan pyhimyksiä ja
+päällisiksi pyhää Neitsyttä avukseen; aina kun hän mainitsi sellaista
+nimeä, se vaan vaikutti kuin oiva kannuksen isku, ja seuraus oli se,
+että Belludo teki hyppäyksiä korkeita kuin huoneet. Koko sen yön lenteli
+onneton pater Simon tällä lailla edes takaisin, ja minne ei olis
+tahtonutkaan, kunnes jokainen nikama hänen ruumiissaan oli kuin
+möyhennettynä, ja hän ratsastuksesta oli tullut niin haavoihin ja niin
+runnelluksi, että sitä tuskin käy selittäminen. Taas tuli lähtö
+Vivairamblan, Zacatinin, Plaza Nuevan yli ja tietä myöten kaivoille, ja
+nuot seitsemän koiraa ulvoivat ja haukkuivat, hyppivät ylös ja näykkivät
+peljästyneen paterin kantapäitä. Ensimmäinen aamusäde pilkoitti heidän
+tornin luoksi saapuessaan; täällä alkoi aavehevonen kovasti potkia,
+heitti munkin kuperkeikkaa ilmaan ja karkasi, nuot helvetilliset
+vitjaskoirat kintereillä, synkkään holviin, ja sikeä hiljaisuus seurasi
+tätä huumaavata hälinätä.
+
+Onko milloinkaan mokomaa pirullista puttista millekään munkilta tehty?
+Eräs talonpoika, joka päivänkoitolla meni työhönsä, löysi onnettoman
+pater Simonin tornin juurella pitkänään, erään viikunapuun alla, mutta
+niin ruhjottuna ja muokattuna, ettei kyennyt puhumaan eikä liikkumaan.
+Hän vei hänet kaikella huolellisuudella ja huomaavaisuudella hänen
+kammioonsa, ja maine levisi, että rosvot olivat häntä hätyyttäneet ja
+rääkänneet. Pari päivää kului, ennenkuin hän taas taisi jäseniään
+käyttää; kuitenkin hän lohdutti mieltänsä sillä ajatuksella, että vaikka
+hevosaasi aarteen kanssa oli päässyt menemään, hän toki oli saanut
+näpistää itselleen hyvän osan tuosta pakanallisesta saaliista. Kun hän
+taas kykeni liikkumaan, oli hänen ensimmäinen huolensa katsoa vuoteen
+alle, jonne hän oli kätkenyt myrttiseppeleen ja ne nahkakukkarot
+kultinensa, jotka hän oli peijannut Sanchezin hurskaalta vaimolta. Mutta
+kuinka suuri oli hänen kauhistuksensa, nähtyänsä, että seppele ei
+ollutkaan muu kuin lakastunut myrttiseppele, ja että nahkakukkarot
+olivat täynnä hietaa ja soraa!
+
+Pater Simon oli, vaikka haikeasti murheissaan, siksi viisas että piti
+suunsa kiini, koska salaisuuden ilmisaattaminen vaan olis tehnyt hänet
+ihmisten naurettavaksi ja tuottanut hänelle rangaistuksen hänen
+esimiehiltään. Vasta monta vuotta sen jälkeen, kuolinvuoteellaan,
+ilmoitti hän rippi-isälleen yöllisen ratsastuksensa Belludolla.
+
+Lope Sanchezista el ollut, pitkään aikaan siitä kun hän oli Alhambrasta
+lähtenyt, minkäänlaisia tietoja. Häntä aina muisteltiin iloisena
+seuramiehenä, vaikka tuosta mielikarvaudesta ja raskasmielisyydestä,
+jota hän vähää ennen salamielistä lähtöään oli käytöksessään osottanut,
+luultiin saattavansa päättää, että köyhyys ja onnettomuus saattivat
+hänet tuohon hurjaan päätökseen. Muutamia vuosia sen jälkeen tuli eräs
+hänen ystävänsä, eräs invaliiti Malagassa, vaunuilla, joiden eteen kolme
+paria hevosia oli valjastettu, kumoon paiskatuksi ja vähällä
+yliajetuksi. Vaunut pysähtyivät; vanha, komeasti puettu herra, miekka
+vyöllä ja hius-pussikko niskassa, astui ulos invaliitia auttamaan.
+Kuinka suuri oli tämän hämmästys, kun hän tuon ylhäisen herran tunsi
+vanhaksi ystäväkseen Lope Sancheziksi, joka juuri silloin oli viettänyt
+tyttärensä häitä erään grandin (ylimyksen) kanssa, joka oli maan
+ensimmäisiä.
+
+Vaunuissa istui nuori parikunta. Niissä oli niinikään rouva Sanchez,
+josta oli tullut pyöreä kuin tynnyri, ja joka nyt oli suljilla ja
+hohtokivillä, helmi- ja timantti-kaulanauhoilla, sormuksilla joka
+sormessa koristettu, ja niin loistavassa leningissä, että Saban
+kuningattaren ajoilta asti ei sen vertaista ole nähty. Pieni Sanchica
+oli nyt kasvanut rouvaksi, ja hänen hemmestään ja ihanuudestaan päättäen
+häntä olis saattanut luulla herttuattareksi, niinpä prinsessaksikin.
+Hänen vieressään istui ylkä -- jotensakin ikäloppu, pieni ja
+hoikkasäärinen mies; mutta tämäpä juuri todisti hänen olevankin oikeata
+aatelista verta -- sillä oikea Hispanialainen grandi on harvoin kahta
+kyynärää pitempi. Äiti oli tämän naimisen aikaansaattanut.
+
+Rikkaus ei ollut turmellut kunnon Lopen sydäntä. Hän piti vanhaa
+toveriaan useita päiviä luonansa, kestitsi häntä kuin kuningasta, otti
+hänet mukaansa näytelmiin ja sonninpuskiaisiin, ja lähetti hänet sitten,
+onnellisena ja iloisena, hänen kotiinsa jälleen, lihava rahapussi muassa
+häntä itseään varten, ja toinen jaettavaksi hänen vanhoille ystävilleen
+Alhambrassa.
+
+Lope sanoi syyksi rikkauteensa aina, että hänellä oli ollut rikas veli,
+joka oli kuollut Amerikassa ja perinnöksi jättänyt hänelle
+vaskikaivoksen; mutta Alhambran viekkaat juorulaukut väittivät, että
+hänen rikkautensa alku ei ollut muu kuin se seikka, että hän oli
+keksinyt Alhambran kahden alabasteri-immen säilyttämän salaisuuden. On
+huomattu, että nämät kaksi oikein vähäpuheista kuvapatsasta vielä nytkin
+merkillisesti tähystävät samaan paikkaan seinässä, josta moni on tullut
+uskomaan, että aarre, jonkun rohkean matkustajan huomiota ansaitseva,
+vieläkin lienee siinä kätkettynä. Sitä vastoin toiset matkustajat,
+erittäinkin naispuoleen kuuluvat, heihin hyvin mielistyvät, koska ne
+mukamas ovat alinomaisia muistomerkkiä siitä tosi asiasta, että naiset
+voivat kätkeä salaisuuden.
+
+
+
+
+Muhamed Abu Alahmar.
+
+Alhambran perustaja.
+
+
+Koska olen niin laveasti kertonut Alhambran ihmeellisiä satuja, luulen
+olevani miltei velvollinen ilmaisemaan lukijalle muutamia tapauksia,
+jotka koskevat sen varsinaista historiaa, eli pikemmin sen
+ylevämielisten ruhtinaiden historiaa, jotka ovat perustaneet ja
+valmiiksi rakentaneet tämän hovilinnan, ja joita maailma saa kiittää
+näin ihanasta ja romantilaisesta itämaisesta muistomerkistä.
+
+Saadakseni selkoa näistä tapauksista, minä luovuin tuolta
+mielikuvatuksen ja satojen alalta, jossa kaikki pukeutuu runolliseen
+väriin, ja aloin tarkasti urkkia yliopiston jesuitti-kirjaston vanhoista
+tomuttuneista niteistä. Tämä ennen vanhaan niin kuuluisa opinvarasto on
+nyt paljas varjo sen suhteen mikä se muinoin oli, sillä Ranskalaiset,
+vallitessaan Granadassa, ryöstivät sen käsikirjoitukset ja
+harvinaisimmat painetut teokset. Kuitenkin se sisältää, paitse useita
+paksuja Jesuittien väittelykirjoja, vielä monta merkillistä teosta
+Hispanialaisessa kirjallisuudessa, mutta erittäinkin koko joukon noita
+vanhoja, pölyttyneitä pergamentti-kronikoita (aikakirjoja), joita pidän
+erityisessä arvossa.
+
+Tässä vanhassa kirjastossa olen kuluttanut monta hupaista hetkeä
+hiljaisissa kirjallisissa tutkimuksissa, sillä ovien ja kirjakaappien
+avaimet uskottiin minulle hyvin mieluisesti, ja minä jätettiin yksinäni
+mieltäni myöten siellä liikkumaan, mikä on harvinainen vapaus näissä
+opillisuuden pyhäköissä, jotka useinkin antavat tiedonhaluisen nääntyä
+tiedon lukittuin lähteiden näkyvissä.
+
+Näillä käynneilläni keräsin minä seuraavat tiedot puheen-alaisista
+historiallisista luonteista.
+
+Granadan hallitusmiehet pitivät Alhambraa taiteen ihmeenä ja heillä oli
+se satu, että se kuningas joka sen rakensi oli harjoittanut noituutta,
+eli ainakin oli alkemisti, joten hän oli ollut tilaisuudessa hankkia
+äärettömiä summia, jotka käytettiin sen rakentamiseksi. Lyhyt ylisilmäys
+hänen historiaansa on paljastava hänen rikkautensa todellisen
+salaisuuden.
+
+Tämän kuninkaan nimi oli, muutamain huoneiden seinissä olevan
+kirjoituksen mukaan, Abu Abdallah (s.o. Abdallahn isä); mutta
+Maurilaisten historiassa on hänellä tavallisesti nimenä Muhamed Abu
+Alahmar (s.o. Muhamed Alahmarin poika), eli, lyhyyden vuoksi, vaan: Abu
+Alahmar.
+
+Hän oli syntynyt v. 591 Hegiran jälkeen, eli kristittyin ajanlaskun
+mukaan v. 1195 Arjoua'ssa, jalosta Bena Nasar, eli Nasarin lapset,
+nimisestä suvusta, ja hänen vanhempansa eivät säästäneet minkäänlaisia
+kustannuksia, kasvattaessaan häntä siihen korkeaan säätyyn, johonka
+hänen sukunsa arvo ja rikkaus häntä oikeuttivat. Arabialaiset
+Hispaniassa olivat sivistyksessä pitkälle edistyneet; jokainen
+pääkaupunki oli opillisuuden ja taiteiden paikka -- niin että oli helppo
+ylhäisille ja rikkaille nuorukaisille saada oivallisia opettajia.
+Mieheksi tultuaan Abu Alahmar asetettiin alkaldiksi eli maanherraksi
+Arjouaan ja Jaeniin, ja teki hänensä hyvyydellään ja hurskaudellaan
+suuresti rakastetuksi. Muutamia vuosia myöhemmin, Abou Hud'in kuoltua,
+pirstautui Maurilaisten valta Hispaniassa puolueihin, ja useat kaupungit
+menivät Muhamed Abu Alahmarin puolelle.
+
+Koska hän oli vilkasmielinen ja sangen kunnianhimoinen, käytti hän
+tilaisuuden hyväkseen, matkusti maassansa ja otettiin joka paikassa
+ihastushuudoilla vastaan. Vuonna 1228 teki hän, kansan suuri äänisen
+riemun ohessa, tulonsa Granadaan. Ilostunut kansa julisti hänet
+kuninkaaksi, hänestä tuli kohta Maurilaisten korkein päämies
+Hispaniassa, ja hän oli ensimmäinen kuningas loistoisaa Beni Nasar
+sukua. Hänen hallituksensa oli siunaus hänen alamaisilleen. Hän asetti
+maanherroiksi kaupunkeihin miehiä, jotka olivat oivallisia
+urhoollisuudessa ja viisaudessa ja joita kansa enimmin rakasti. Hän
+asetti valppaan poliisin ja antoi ankaroita lakia oikeuden
+käyttämiseksi. Köyhille ja onnettomille oli aina esteetön pääsy hänen
+luoksensa, ja itse piti hän huolta heidän auttamisestaan. Hän laitti
+vaivaishuoneita sokeille, vanhoille, sairaille ja työhön
+kykenemättömille, ja kävi niitä usein katsomassa -- ei määräpäivinä,
+loistoisasti ja komeasti, niin että oli aikaa panna kaikki kohdat
+kuntoonsa ja salata väärinkäytöksiä, vaan äkisti ja odottamatta; omalla
+vaarinotolla ja tarkalla tutkinnolla hankki hän tietoja sairaiden
+hoidosta ja niiden käytöksestä, joiden velvollisuutena se oli. Hän
+perusti kouluja ja yliopistoja, joita hän niinikään kävi tarkastamassa,
+ja oli itse läsnä nuorisoa opetettaissa. Hän rakennutti
+teurastushuoneita ja yleisiä leipomatupia, että ihmiset saisivat
+terveellistä ravintoa helpoilla ja määrätyillä hinnoilla. Hän teetti
+runsaita vedenjohtoja kaupunkiin, rakennutti kylpylaitoksia ja kaivoja,
+kanavoita ja ojia, Vegaa kastellakseen ja viljavaksi tehdäksensä.
+Tällaisten välikappalten avulla vallitsi rikkaus tässä ihanassa
+kaupungissa; ostajia ja myöjiä tungeksi sen porteilla, puodit olivat
+varustetut kaikkein maiden ja ilman-alain ylellisyydellä ja tuotteilla.
+
+Muhamed Abu Alahmarin näin viisaasti ja onnellisesti ihanaa maatansa
+hallitessa, häntä yhtäkkiä uhattiin sodankauhuilla. Jaakoppi Valloittaja
+oli ottanut koko Valencian, ja Ferdinandi Pyhä vei voitolliset aseensa
+Andalusiaan. Jälkimäinen piiritti Jaenin kaupunkia, vannoen ettei ennen
+luopuisi piirityksestä, kuin oli saanut kaupungin haltuunsa. Muhamed Abu
+Alahmar tunsi kuinka riittämättömät hänen varansa olivat käydäkseen
+sotaa Castilian mahtavan vallitsijan kanssa. Sentähden teki hän äkisti
+päätöksensä, meni salaa kristittyin leiriin ja astui äkkiluulematta
+kuningas Ferdinandin eteen. "Minussa näet," sanoi hän, "Granadan
+kuninkaan Muhamedin; minä luotan kunniaasi ja antaun sinun
+suojelukseesi. Ota kaikki mitä minulla on ja pidä minua kuin vasalliasi
+(läänimiestäsi)." Näin sanottuaan kävi hän polvilleen ja suuteli
+kuninkaan kättä, alamaisuutensa merkiksi.
+
+Tämä suoran luottamuksen todiste hellytti kuningas Ferdinandin, ja hän
+päätti, ettei rupeaisi toista huonommaksi jalomielisyydessä. Hän nosti
+entisen vastustajansa ylös ja syleili häntä ystävänään; hänen
+tarjoamansa kalliit tavarat hän hylkäsi, mutta otti hänet vasallikseen
+ja lahjoitti hänelle herrauden hänen aluessaan, sillä ehdolla että
+maksaisi vuotuista veroa, että valtakunnan ylimyksenä tulis saapuville
+valtiopäiville, ja sodassa auttais häntä vissillä lukumäärällä
+ratsumiehiä.
+
+Kohta sen jälkeen vaadittiin Muhamedia sotapalvelukseen, auttamaan
+kuningas Ferdinandia, tämän piirittäessä Sevillan-kaupunkia. Maurilainen
+kuningas lähti viidensadan valion ratsastajan kanssa Granadasta, sillä
+ei kukaan maailmassa osannut paremmin kuin hän ratsastaa ja keihästä
+hoitaa. Surullista ja nöyristyttävää palveluksen tekoa tämä kumminkin
+oli, kun heidän piti käyttää miekkaa omia uskolaisiaan vastaan.
+
+Muhamed ansaitsi urhoollisuudellaan tässä mainiossa valloituksessa
+surullisen mainioisuuden, mutta todellisemman kunnian sen lempeyden
+kautta jota hän sai kuningas Ferdinandin sodankäynnissä harjoittamaan.
+Kun, vuonna 1218, mainio Sevillan kaupunki jätettiin Castilian kuninkaan
+valtaan, palasi Muhamed murheellisena ja karvailla mielin
+valtakuntaansa. Hän näki tuon turmantuottavan pilven, mikä uhkasi
+Maurilaisten valtaa, ja lausui tuon mietelmän, jonka hän niin usein
+hädän ja häiriön aikana lausui: "Kuinka ahdas ja viheliäinen elämämme
+olisi, ellei toivomme olis niin avara ja lavealle ulottuva."
+
+"_Que angosta y miserabile seria nuestra vida, sino fuera tan dilatada y
+espaciosa nuestra esperanza._"
+
+Murheellisen voittajan lähetessä rakastettua Granadaansa, väestö virtasi
+iloisella malttamattomuudella häntä vastaan, sillä he rakastivat häntä
+hyväntekijänään. He olivat, hänen urotekoinsa kunniaksi, pystyttäneet
+voittopatsaita, ja joka paikassa, missä hän retkesi, tervehdettiin häntä
+riemuhuudolla _El Ghalib'iksi_ eli voittajaksi. Muhamed nyökytti
+päätänsä kuullessaan tämän nimityksen. "_Wa la ghalib ila Allah!_"
+(voittajaa ei ole muuta kuin Jumala!), huudahti hän. Tästä hetkestä
+alkain käytti hän näitä sanoja valilausenaan. Hän piirustutti ne
+vaakunaansa ja kaikki hänen jälkeisensä ottivat ne valilauseeksensa.
+
+Nöyristymällä kristittyin ikeen alle oli Muhamed ostanut rauhan; mutta
+hän tiesi ettei se voinut olla luotettava ja pysyväinen, missä ainekset
+olivat noin riitaiset ja vihollisuuden syyt noin vanhat ja syvälle
+juurtuneet. Hän menetteli sentähden tuon vanhan perusjohteen mukaan:
+"ole aseissa rauhan aikana ja vaatteissa kesällä," ja käytti tullutta
+rauhaa vahvistaakseen maatansa, täyttääkseen asehuoneensa jälleen ja
+edistääksensä niitä hyödyllisiä taitoja, jotka tuottavat valtiolle
+varallisuutta ja todellista voimaa. Hän määräsi palkintoja paraille
+käsityöläisille ja myönsi heille etuoikeuksia; hän paransi hevosrotua ja
+edistytti muidenkin hyödyllisten eläinten kasvattamista; hän suosi
+maanviljelystä, ymmärsi suojelevalla kehoituksella suuresti lisätä maan
+luonnollista tuottavaisuutta, ja teki kuningaskuntansa ihanat laksot
+kukoistaviksi kuin puutarhat. Myös edistytti hän silkin viljelystä ja
+valmistamista, kunnes Granadan kangaspuut tuotteiden kauneudessa ja
+hienoudessa kävivät edelle Syriankin kangaspuista. Sitten vielä teetti
+hän vireästi työtä niissä kulta- ja hopea- ja muiden metallien
+kaivoksissa, joita maassa oli, ja oli ensimmäinen kuningas Granadassa,
+joka antoi lyödä nimellään varustettuja kulta- ja hopearahoja, jonka
+ohessa hän myös piti huolen siitä että rahat taitavasti lyötiin.
+
+Tähän aikaan, noin kolmannentoista vuosisadan keskipalkoilla ja heti
+Sevillan piirityksestä palattuansa, rupesi hän rakentamaan Alhambran
+loistavaa hovilinnaa; hän itse piti työtä silmällä, ja meni monasti
+taideniekkain ja työmiesten joukkoon, johtamaan heidän töitänsä.
+
+Vaikka näin loistava töissään ja näin suuri yrityksissään, oli Muhamed
+kuitenkin hyvin yksinkertainen tavoissaan ja kohtuullinen
+nautinnoissaan. Hänen pukunsa oli sekä ilman mitään loistoa, että myös
+niin yksinkertainen, ettei se häntä eroittanut hänen alamaisistaan.
+Hänen vaimolansa taisi vaan kerskata muutamista harvoista kaunottarista,
+ja näiden luona kävi hän harvoin, vaikka ne ylläpidettiin suurella
+komeudella. Hänen puolisonsa olivat etevimpäin ylimysten tyttäriä, ja
+hän kohteli heitä kuin ystäviä ja ymmärtäväisiä vaimoja, ja mikä vielä
+enempi on, hän osasi niin laittaa, että ne kohtelivat toisiaan
+ystävyydellä. Hän kulutti paljon aikaa puutarhoissaan, erittäinkin
+Alhambran puutarhoissa, jotka hän oli varustanut kasveilla mitä
+harvinaisimmilla ja kukilla mitä ihanammilla ja lemuisimmilla. Täällä
+luki hän huvikseen historioita taikka antoi niitä lukea ja kertoa
+itsellensä; toisinaan työskenteli hän, jouto-aikoina, kolmen poikansa
+opetuksessa, joille hän oli hakenut taitavimmat ja säädyllisimmät
+opettajat mitkä löytää taisi.
+
+Niinkuin hän vapaasta tahdosta ja ilman pakotta oli tarjoutunut
+Ferdinandille vasalliksi, hän myös uskollisena pysyi lupauksessaan,
+antaen hänelle yhä todisteita mielihartaudestaan ja uskollisuudestaan.
+Kun tämä kiitetty yksinvaltias vuonna 1254 kuoli Sevillassa, lähetti
+Muhamed Abu Alahmar valtalähettejä hänen jälkeiselleen Alonzo X:lle
+surua tästä kuolemantapauksesta valittamaan, ja näiden seurueena oli
+sata Maurilaista ratsastajaa ylhäisimpään arvoluokkaan kuuluvata, jotka
+hautausjuhlallisuuksien kestäessä palavilla vahakynttilöillä
+ympäröitsivät ja seurasivat kuninkaallista ruumista. Tätä suurta
+kunnioituksen osoitusta uudisti Maurilainen kuningas sitten kaikkena
+elinaikanaan joka vuosi Ferdinandi Pyhän kuolinpäivänä, jolloin sata
+Maurilaista ritaria samosi Granadasta Sevillaan, ja kävi istumaan
+korkean vainajan muistopatsaan ympärille, keskellä komeata
+tuomiokirkkoa, palavat vahakynttilät kädessä.
+
+Muhamed Abu Alahmar säilytti voimansa ja sieluntarmonsa aina viimeisiin
+aikoihin asti. Yhdeksännellä kahdeksatta vuodellaan ratsasti hän vielä
+sotaan, ritaristonsa parahiston kanssa, estämään erästä vihollista
+karkausta hänen valtakuntaansa. Joukon lähtiessä Granadasta taittoi joku
+etujoukossa ratsastava päällikkö sattumuksesta keihäänsä portin kaareen.
+Kuninkaan neuvonantajat tulivat tästä tapauksesta levottomiksi, sanoivat
+sitä onnettomaksi enteeksi ja pyysivät häntä palaamaan. Heidän
+rukouksistaan ei ollut apua. Kuningas ei palannut, ja iltapäivällä,
+sanovat Maurilaiset historioitsijat, kävi ennustus surkealla tavalla
+toteen. Muhamed sairastui äkisti ja oli pudota hevosen seljästä. Hän
+laskettiin purilaille Granadaan vietäväksi, mutta hänen tautinsa paheni
+niin ankarasti, että täytyi pystyttää hänen telttinsä Vegalle. Lääkärit
+olivat suuresti hädissään, eivätkä tienneet mitä lääkkeitä määräisivät.
+Muutamain tuntien kuluttua kuoli hän verikohtaukseen ja kovaan
+suonenvetoon. Castilian prinssi Don Filip, Alonzo X:nnen veli, oli hänen
+vierellään, hänen kuollessansa. Hänen ruumiinsa palsamoittiin, pantiin
+hopea-arkkuun ja laskettiin, hänen alamaistensa vilpittömäksi suruksi,
+jotka itkivät häntä kuin isäänsä, kalliisen marmorihautaan Alhambrassa.
+
+Tällainen oli se valistunut, isänmaallinen ruhtinas, joka perusti
+Alhambran, jonka nimi vieläkin loistaa sen kauniimmissa ja
+miellyttävimmissä koristuksissa, ja jonka muisto vaikuttaa tunteita mitä
+juhlallisimpia niissä, jotka käyvät tällä hänen mainioisuutensa ja
+kunniansa rapistuneella näyttämöllä. Vaikka hänen vaikutus-alansa oli
+avara ja hänen ulosmenonsa äärettömät, oli hänen rahastohuoneensa
+yhtäkaikki aina täynnä, ja tämä näennäinen vastakkaisuus on antanut
+aiheen siihen maineesen, että hän tunsi noitakonsteja ja tiesi
+salaisuuden miten ruostuvat metallit ovat kullaksi muutettavat. Joka
+ajattelee hänen kotielämäänsä, jommoiseksi se nyt on osoitettu, käsittää
+helposti sen luonnollisen taikakonstin ja mutkattoman alkemian eli
+kullantekokonstin, joka täytti hänen rahastohuoneensa rikkauksilla.
+
+
+
+
+Yusef Abul Hagig.
+
+Alhambran valmistaja.
+
+
+Alhambran päällikön huoneiden alla on se kuninkaallinen moskea, jossa
+Maurilaiset kuninkaat hiljaisuudessa tekivät hartautensa. Vaikka se on
+vihitty Katholiseksi kirkoksi, on siinä kumminkin vielä Maurilaisen
+alkuperän jälkiä; Maurilaiset pylväät kullattuine kapiteelillensa, ja
+varjostimilla varustettu kalteri naisia varten ovat vielä olemassa, ja
+Maurilaisten kuninkaiden vaakunat ovat seinillä sekaisin Castilian
+yksinvaltiaiden vaakunain kanssa.
+
+Tässä pyhässä paikassa kuoli se kuuluisa Yusef Abul Hagig, se
+jalomielinen ruhtinas, joka päätti Alhambran rakennuksen, ja joka
+hyveillään ja taitolahjoillaan on ansainnut miltei yhtä suuren kunnian,
+kuin sen jalo aloittaja. Ilolla vedän esiin pimeydestä, jossa ne ylen
+kauan ovat haudattuina olleet, näiden kahden ruhtinaan nimet, näiden
+kadonneesen ja miltei unhotettuun sukuun kuuluneiden, jotka loistossa ja
+komeudessa vallitsivat Alhambrassa, sillä aikaa kun koko Europa,
+verraten, oli raakuuteen ja pimeyteen vajonneena.
+
+Yusef Abul Hagig (eli, niinkuin välistä kirjoitetaan, Haris) astui
+vuonna 1333 Granadan valtaistuimelle, ja hänen luonteensa ja
+sielun-omaisuutensa olivat semmoiset, että hän puoleensa suovutti
+kaikkein sydämet, ja pani toivomaan leppeätä ja siunauksesta runsasta
+hallintoa. Hän oli jalon näköinen, hänen ruumiinvoimansa miehuulliseen
+kauneuteen yhdistetty; hänen ihonsa oli erinomaisen kaunis, ja hän
+ylensi, Arabialaisten historioitsijain mukaan, olentonsa arvoisuuden ja
+majesteetillisyyden siten, että kasvatti partansa tavattoman pitkäksi ja
+mustasi sitä. Hänellä oli oivallinen muisti, oppi ja tieto, ja vilkas
+sielu; hän arvattiin aikakautensa suurimmaksi runoilijaksi, ja oli
+miellyttävä, sievä ja osaava seuraelämässään. Yusefilla oli, niinkuin
+kaikilla jaloilla sieluilla, paljo rohkeutta; mutta hänen älynsä oli
+enemmin rauhaan kuin sotaan kehitetty, ja hän oli niissä monissa
+tiloissa, joissa hänen täytyi aseisin ryhtyä, enimmiten onneton. Hänen
+lempeä luonteensa ei kieltäytynyt hänen sodallisessakaan elämässään: hän
+kielsi pois kaiken tarpeettoman julmuuden ja käski säästää kaikkia
+naisia ja lapsia, iällisiä ja sairaita, ja kaikkia munkkia ja muita,
+jotka viettivät jumalista ja maailmasta eroitettua elämätä. Kaikkein
+muiden onnettomain yritystensä muassa lähti hän myöskin, yhdessä
+Marokkon kuninkaan kanssa, sotaretkelle Castilian ja Portugalin
+kuninkaita vastaan, mutta voitettiin merkillisessä tappelussa Saladon
+luona, joka suuri onnettomuus oli vähällä antaa kuolonkolauksen
+Maurilaisten vallalle Hispaniassa.
+
+Yusef sai tämän tappion jälkeen nauttia pitkällistä sotilakkoa, jolla
+aikaa hän omisti huolensa alamaistensa opetukselle, sivistykselle ja
+heidän tapainsa parannukselle. Tätä varten asetti hän kouluja kaikkiin
+kyliin ja sääsi mutkattoman ja yhtäläisen kasvatustavan; joka kylällä,
+jossa oli useampi kuin kaksitoista taloa, piti olla moskea;
+väärinkäytökset ja sopimattomuudet, joita oli ilmaantunut uskonnollisiin
+juhlamenoihin, kansallisiin juhlallisuuksiin ja yhteisiin huvituksiin,
+kiellettiin ankarasti pois. Hän piti kaupungin poliisia tarkalla
+silmällä, pani yövartijoita ja patrulleja käymään, ja piti itse vaarilla
+kaikkia kaupungin tähdellisiä asioita. Myöskin oli hänen huomionsa
+luotuna niiden suurten rakennusten päättämiseen, joita hänen esi-isänsä
+olivat alkuun panneet; ja toisten rakennusten teettämiseen omain
+luonnosten mukaan. Alhambra, jonka jalo Abu Alahmar oli aloittanut,
+tehtiin nyt valmiiksi. Yusef rakennutti Oikeuden kauniin portin, joka
+on Alhambran pääportti, ja jonka hän päätti vuonna 1348. Myös koristutti
+hän useita pihoja ja saleja palatsissa, niinkuin kirjoitukset seinillä
+osoittavat, joissa hänen nimensä usein tavataan. Hän lopuksi rakennutti
+Malagan kauniin Alcazarinkin eli pesälinnan, joka kovaksi onneksi nyt
+vaan on raunioruho, mutta todenmukaisesti oli sisältä ennen muinoin yhtä
+ihana ja loistoisa kuin Alhambra.
+
+Ruhtinaan äly painaa luonteensa aikakauteen. Granadan ylimykset
+jäljittelivät Yusefin pulskeata ja sievää kauneudenmallia, ja täyttivät
+kohta kaupungin palatseilla, joissa salien lattiat olivat mosaikkia
+(kivikutousta), seinät ja katot kaunistetut kuvanveisto-teoksilla,
+kauniisti kullatut ja maalatut taivaan-sinisillä, punaisilla ja muilla
+loistavilla väreillä, ja tilkoitetut seeteripuulla ja muilla kalliilla
+puulajeilla, joista kaikista vielä, vuosisatojen kuluttua jälkiä, on
+kaikessa loistossaan olemassa. Useissa kartanoissa oli kaivoja, jotka
+syytivät vesisuihkuja, ilman jäähdytykseksi ja viilistyttämiseksi. Myös
+oli niissä korkeita puisia eli kivisiä tornia, harvinaisilla
+koristuksilla kaunistettuja ja metalli-laakoilla peitettyjä, jotka
+välkkyivät auringon paisteessa. Tällainen oli se miellyttävä ja
+sievistynyt rakennustaidon malli, joka vallitsi tässä osaavassa
+kansassa, niin että, käyttääkseni erään Arabialaisen historioitsijan
+kaunista vertausta: "Granada Yusefin aikana oli hopea vaasi, täytetty
+smaragdeilla ja hyasinteillä."
+
+Pikku tarina osoittanee kyllin tämän aimollisen ruhtinaan
+ylevämielisyyttä. Se pitkällinen aselepo Saladon tappelun jälkeen läheni
+loppuansa, ja kaikki Yusefin ahkeroimiset saada sitä pitennetyksi
+menivät turhaan. Hänen verivihollisensa, Alonzo XI Castiliassa, lähti
+suuren voiman kanssa sotaan ja piiritti Gibraltaria. Yusef kävi vasten
+mieltänsä aseisin ja lähetti sotaväkeä kaupungille avuksi, kun hän,
+huoltensa ylimmillään ollessa, sai tiedon, että hänen peljättävä
+vihollisensa äkisti oli joutunut ruton uhriksi. Sen sijaan että tässä
+tilassa olis iloa osoittanut, Yusef muistutti vainajan loistavia
+omaisuuksia ja suri jalomielisesti. "Ah," sanoi hän, "maailma on
+menettänyt ruhtinaan, joka oli sen oivallisimpia, ruhtinaan, joka
+ymmärsi pitää ansion arvossa sekä vihollisissaan että ystävissään."
+
+Yksin Hispanialaisetkin historioitsijat todistavat tämän ruhtinaan
+jalomielistä luonnetta. Heidän kertomustensa mukaan Maurilaiset
+ratsumiehet kävivät kuninkaansa tunteesen osallisiksi ja ottivat
+murhepuvun Alonzon kuoleman johdosta. Yksin nekin jotka olivat
+Gibraltarissa ja noin ahtaalle saarrettuina, päättivät, kuultuaan
+vihollisen kuninkaan kuoleman, olla karkausta kristittyin päälle
+tekemättä. Sinä päivänä, jona leiri lähti matkaan ja sotajoukko samosi
+pois, Alonzon ruumis muassa, tuli suuria laumoja Maurilaisia
+Gibraltarista, jotka äänettömässä murheessa katselivat surusaattoa.
+Saman kunnioituksen vainajalle osoittivat kaikki Maurilaiset
+sotapäälliköt rajoilla; he antoisat saattokunnan, joka kuljetti
+kristityn kuninkaan ruumista Gibraltarista Sevillaan, rauhassa jatkaa
+matkaansa.
+
+Yusef ei elänyt kauan näin jalomielisesti itkemänsä vihollisen jälkeen.
+Vuonna 1351, kun hän Alhambran kuninkaallisessa moskeassa teki
+rukoustaan, hyökkäsi mielipuoli ihminen takaa hänen päällensä ja syöksi
+puukon hänen kylkeensä. Kuninkaan huuto saatti vahdit ja hoviherrat
+hänen avuksensa. He tapasivat hänet veressään rypevänä ja vavahtelevana.
+Hän kannettiin kuninkaallisiin huoneisiin, mutta kuoli heti. Murhaaja
+hakattiin kappaleiksi ja poltettiin julkisesti, vimmastuneelle väestölle
+mielennouteeksi.
+
+Kuninkaan ruumis pantiin kalliisen hautapatsaasen valkoisesta
+marmorista, ja pitkä hautakirjoitus kultaisilla kirjaimilla, sinisellä
+pohjalla, ikuustutti hänen muistoansa: "Tässä lepää kuningas ja
+marttyyri, loistavaa sukua, jalo, oppinut ja siveellinen; kuuluisa
+kauneudestaan ja lauhkeista tavoistaan; jonka hyvyyttä, säveyttä ja
+hyväntekeväisyyttä ylistettiin koko Granadan kuningaskunnassa; suuri
+ruhtinas, mainio sotapäällikkö, Mahomettilaisten terävä miekka, väkevä
+lipunkantaja mahtavimpain yksinvaltiaiden joukossa" y.m.
+
+Moskea, jossa kerta Yusefin kuolemahuuto kajahti, on vielä olemassa;
+mutta muistopatsas, johonka hänen hyveensä olivat piirretyt, on ammoin
+kadonnut. Hänen nimensä on kirjoitettuna Alhambran koristeissa ja hänen
+muistonsa on ainian elävä yhdessä tämän loistavan rakennuksen kanssa,
+jonka kaunistaminen oli hänen uljuutensa ja kunniansa.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Alhambra, by Washington Irving
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ALHAMBRA ***
+
+***** This file should be named 38192-8.txt or 38192-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/3/8/1/9/38192/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/38192-8.zip b/38192-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..45415e1
--- /dev/null
+++ b/38192-8.zip
diff --git a/38192-h.zip b/38192-h.zip
new file mode 100644
index 0000000..280b4da
--- /dev/null
+++ b/38192-h.zip
diff --git a/38192-h/38192-h.htm b/38192-h/38192-h.htm
new file mode 100644
index 0000000..7e7be28
--- /dev/null
+++ b/38192-h/38192-h.htm
@@ -0,0 +1,9738 @@
+<!DOCTYPE html PUBLIC "-//W3C//DTD XHTML 1.0 Strict//EN"
+    "http://www.w3.org/TR/xhtml1/DTD/xhtml1-strict.dtd">
+<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml" xml:lang="en" lang="fi">
+  <head>
+    <meta http-equiv="Content-Type" content="text/html;charset=iso-8859-1" />
+    <meta http-equiv="Content-Style-Type" content="text/css" />
+    <title>
+      The Project Gutenberg eBook of Alhambra, by Washington Irving.
+    </title>
+    <style type="text/css">
+
+body {
+    margin-left: 10%;
+    margin-right: 10%;
+}
+
+    h1,h2,h3,h4 {
+    text-align: center; /* all headings centered */
+    clear: both;
+}
+
+p {
+    margin-top: .75em;
+    text-align: left;
+    margin-bottom: .75em;
+}
+
+.p4 {margin-top: 4em;}
+
+p.right {
+   text-align:right;
+   margin-right:10%;
+}
+
+p.author {
+   text-align:right;
+   margin-right:20%;
+}
+
+hr.tb   {width: 45%;}
+hr.r45 {width: 45%; margin-top: 2em; margin-bottom: 4em;}
+
+.pagenum { /* uncomment the next line for invisible page numbers */
+    visibility: hidden;
+    position: absolute;
+    left: 92%;
+    font-size: smaller;
+    text-align: right;
+} /* page numbers */
+
+    </style>
+  </head>
+<body>
+
+
+<pre>
+
+The Project Gutenberg EBook of Alhambra, by Washington Irving
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Alhambra
+
+Author: Washington Irving
+
+Translator: R. Mellin
+
+Release Date: December 3, 2011 [EBook #38192]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ALHAMBRA ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+</pre>
+
+
+
+
+
+<h1>ALHAMBRA</h1>
+
+<p>&nbsp;</p>
+<h3>Kirj.</h3>
+
+<h2>Washington Irving</h2>
+
+<p>&nbsp;</p>
+<h4>Suomentanut R. Mellin</h4>
+
+
+<p class="p4">&nbsp;</p>
+<h4>Helsingissä,<br />
+G. W. Edlundin kustannuksella,<br />
+1880.</h4>
+
+<h4>Oulussa,<br />
+Oulun kirjapainoyhtiön kirjapainossa, 1880.</h4>
+
+<p class="p4">&nbsp;</p>
+
+
+
+<blockquote><p><b>SISÄLLYS:</b></p>
+
+<p>
+<a href="#DAVID_WILKIELLE">David Wilkie'lle.</a><br />
+<a href="#Matkustus">Matkustus.</a><br />
+<a href="#Alhambran_hallinto">Alhambran hallinto.</a><br />
+<a href="#Alhambran_sisapuoli">Alhambran sisäpuoli.</a><br />
+<a href="#Comaresin_torni">Comares'in torni.</a><br />
+<a href="#Mietteita_Maurilaisten_vallasta_Hispaniassa">Mietteitä Maurilaisten vallasta Hispaniassa.</a><br />
+<a href="#Talouden_hoito">Talouden hoito.</a><br />
+<a href="#Karkuri">Karkuri.</a><br />
+<a href="#Kirjantekijan_kamari">Kirjantekijän kamari.</a><br />
+<a href="#Alhambra_kuutamolla">Alhambra kuutamolla.</a><br />
+<a href="#Alhambran_asukkaat">Alhambran asukkaat.</a><br />
+<a href="#Leijonain_kartano">Leijonain kartano.</a><br />
+<a href="#Boabdil_el_Chico">Boabdil el Chico.</a><br />
+<a href="#Muistelmia_Boabdilista">Muistelmia Boabdilista.</a><br />
+<a href="#Balkongi">Balkongi.</a><br />
+<a href="#Muurarin_seikkailus">Muurarin seikkailus.</a><br />
+<a href="#Huvikavely_kukkuloilla">Huvikävely kukkuloilla.</a><br />
+<a href="#Paikkakunnallisia_muinaistaruja">Paikkakunnallisia muinaistaruja.</a><br />
+<a href="#Arabialainen_tahteinselittaja">Arabialainen tähteinselittäjä.</a><br />
+<a href="#Prinsessain_torni">Prinsessain torni.</a><br />
+<a href="#Satu_kolmesta_kauniista_prinsessasta">Satu kolmesta kauniista prinsessasta.</a><br />
+<a href="#Vieraita_Alhambrassa">Vieraita Alhambrassa.</a><br />
+<a href="#Satu_prinssi_Ahmed_Al_Kamelista">Satu prinssi Ahmed Al Kamel'ista</a><br />
+<a href="#Maurilaisen_testamentti">Maurilaisen testamentti.</a><br />
+<a href="#Satu_Alhambran_ruususta">Satu Alhambran ruususta.</a><br />
+<a href="#Sotavanhus">Sotavanhus.</a><br />
+<a href="#Linnanherra_ja_notario">Linnanherra ja notario.</a><br />
+<a href="#Linnanherra_Manco_ja_sotamies">Linnanherra Manco ja sotamies.</a><br />
+<a href="#Satu_kahdesta_aanettomasta_kuvapatsaasta">Satu kahdesta äänettömästä kuvapatsaasta.</a><br />
+<a href="#Muhamed_Abu_Alahmar">Muhamed Abu Alahmar.</a><br />
+<a href="#Yusef_Abul_Hagig">Yusef Abul Hagig.</a><br />
+</p>
+</blockquote>
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="DAVID_WILKIELLE" id="DAVID_WILKIELLE"></a>DAVID WILKIE'LLE.</h2>
+
+<blockquote><p><i>Herraseni!</i></p>
+
+<p>Te muistanette, että me, yhdessä vaeltaissamme muutamissa Hispanian
+kaupungeissa, erittäinkin Toledossa ja Sevillassa, näimme jyrkästi
+silmäänpistävän sekoituksen arabialaista ja göthiläistä rotua,
+jäännöksen Maurilaisten ajoilta, ja että meitä, useammin kuin
+kerran, hämmästytti seikat ja tapaukset kaduilla, jotka
+muistuttivat meille muutamia paikkoja "Tuhat yksi yötä" nimisessä
+satukokouksessa. Te silloin kehoititte minua kirjoittamaan jotain,
+mikä valaisisi näitä omituisuuksia, "jotain Harun al Rashidi'seen
+kirjoitustapaan," mikä maistuisi Arabian höysteeltä, johonka kaikki
+olot Hispaniassa ovat tuhraantuneita. Tätä nyt muistutan teille,
+osoittaakseni, että te tavallanne olette edesvastauksen alainen
+tästä teoksesta, johon olen laatinut muutamia luonnon mukaan
+piirrustettuja "Arabeskeja" ja kansantaruihin perustuvia
+kertomuksia, jotka enimmäkseen ovat kirjoitetut oleskellessani
+eräässä tämän niemimaan enimmin Maurilais-Hispanialaisessa
+linnassa.</p>
+
+<p>Teille omistan nämät lehdet, niiden hupaisten kohtausten muistoksi,
+jotka yhdessä olemme kokeneet tässä seik<span class="pagenum"><a name="Page_4" id="Page_4">[Pg 4]</a></span>kailusten maassa, ja
+todisteeksi kunnioituksestani teidän persoonallisia omaisuuksianne
+kohtaan, jota suurempaa ei ole muuta kuin ihastukseni teidän
+taidonlahjoihinne.</p></blockquote>
+
+<p class="right">Teidän ystävänne ja matkakumppaninne,</p>
+<p class="author">kirjantekijä.</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Matkustus" id="Matkustus"></a>Matkustus.</h2>
+
+
+<p>Keväällä 1829 lähti tämän kirjoittaja, jonka uteliaisuus oli Hispaniaan
+saattanut, käymään Sevillasta Granadassa, yhdessä erään ystävän kanssa,
+joka oli jäsenenä Venäjän lähettikunnassa Madridissa. Sattumus oli
+saattanut meidät yhteen toisistaan sangen kaukaisista maista maan
+päällä, ja jonkunlainen luonteen ja mielipitein yhtäläisyys saatti
+meidät yhdessä vaeltelemaan Andalusian ihastuttavissa vuoritienoissa.</p>
+
+<p>Jos nämät lehdet joskus tulevat hänen silmäinsä eteen, minne hyvänsä
+hänen tarkoitusperänsä hänet vienee, joko hän oleskelee hovin
+loistoisissa saleissa, taikka rauhallisemmassa seurassa katselee luonnon
+todenperäisempiä ihanuuksia, muistuttakoot ne hänelle matkamme
+seikkaisia kohtauksia ja samalla herättäkööt hänen sielussaan muiston
+eräästä ystävästä, jonka muistista ei aika eikä etäisyys milloinkaan ole
+haihduttava hänen jaloja omaisuuksiansa ja ihastuttavaa käytöstänsä.</p>
+
+<p>Ja tässä, ennenkuin matkalle lähdemme, suvaitkoon lukija että minä,
+aineen valmistuksen vuoksi, ennakolta panen tähän muutamia oivalluksia
+Hispanian maisema-näkymöistä ja matkustuslaadusta Hispaniassa. Monen
+tekee mieli ajatella Hispaniata suloiseksi eteläiseksi maaksi,
+hekumallisen Italian kaikella uhkealla luonnolla kaunistetuksi.
+Kuitenkin se on, paitse joitakuita meren luona olevia maisemia,
+enimmäksi osakseen synkkää, surullista maata, täynnä röhmyisiä vuoria ja
+pitkiä metsättömiä, sanomattoman hiljaisia ja yksimuotoisia lakeuksia,
+jotka ovat kuin Afrikan autiot ja kamalat tienoot. Se mikä vielä enentää
+tätä hiljaisuutta ja yksinäisyyttä, on laululintuin täydellinen puute,
+joka on<span class="pagenum"><a name="Page_6" id="Page_6">[Pg 6]</a></span> luonnollinen seuraus lehdikkoin ja puroin puutteesta.
+Korppikotkan ja tavallisen kotkan nähdään kyllä vuorenkukkulain
+vaiheilla lentelevän ja laukuillen kohoavan noiden pitkäin lakeutten
+ylitse, ja arkoja, kesuttomia kalkkuunaparvia hiipii
+kanervikkokankailla; mutta noita tuhansia pikkulintusia, jotka niin
+suuresti elähyttävät luontoa muissa maissa, tavataan vaan muutamissa
+Hispanian maakunnissa, ja näissä olletikin niissä hedelmä- ja
+puutarhoissa, jotka ovat asukasten huoneiden ympärillä.</p>
+
+<p>Sisämaakunnissa saapi matkustaja monasti vaeltaa avarain tienoiden
+kautta, jotka ovat milloin viljeltyjä vainioita, niin pitkältä kuin
+silmä kantaa, milloin vihannoitsevia niittyjä, milloin paljaita ja
+ankarasti vaikuttavan auringon paahtamia. Jo vihdoin keksii hänen
+silmänsä kylän jollain jyrkällä kukkulalla tahi röhmyisellä
+vuorenrinteellä, jonkun vartijatornin rapistuneine tornineen ja
+jäännöksineen, joka muinoisina aikoina oli linnoitus, suojaksi
+keskinäisissä sodissa tahi Maurilaisten hyökkäyksiä vastaan rakettu;
+sillä vielä nytkin on useimmissa Hispanian tienoissa rahvaan kesken
+tapana keräytä keskinäiseen puolustukseen, noiden tiheässä liikkuvain
+rosvojoukkoin tähden.</p>
+
+<p>Mutta vaikka iso osa Hispaniata puuttuu lehtoin ja metsäin kaunistusta,
+ja huolellisemman ja kauneutta tarkoittavan viljelyksen armaampaa
+suloisuutta, on kuitenkin sen luonto jaloa ja ylevää laatua, joka osaksi
+korvaa tuon puutteen. Se eräässä katsannossa osoittaa kansanluonnetta,
+ja minusta on kuin paremmin ymmärtäisin tuon ylpeää, terästyneen,
+kohtuullisen ja raittiin Hispanialaisen, hänen miehuullisen jäykkyytensä
+vaivoissa ja vastuksissa ja hänen ylenkatseensa ventomielisiä nautintoja
+kohtaan, kun olen oppinut tuntemaan sen maan jossa hän asuu.</p>
+
+<p>Paitse tätä on Hispanian luonnon yksinkertaisissa, jäykissä piirteissä
+jotain, mikä täyttää sielun jaloilla ja ylevillä tunteilla. Molemmat
+Castiliat ja La Manchan äärettömät lakeudet, jotka ulottuvat niin
+pitkälle kuin silmä voi ottaa, ihmetyttävät meitä juuri paljaudellaan ja
+äärettömyydellään,<span class="pagenum"><a name="Page_7" id="Page_7">[Pg 7]</a></span> ja niissä on jotain samaa kuin valtameren
+juhlallisessa suuruudessa. Matkustaissamme näissä äärettömissä
+erämaissa, silmä keksii siellä täällä jonkun kuljeksivan karjalauman,
+jota yksi ainoa paimen kaitsee, liikkumaton kuin kuvapatsas, ja
+varustettu hoikalla sauvalla, joka niinkuin keihäs kohoaa ilmaan; taikka
+näemme pitkän jonon hevos-aasia hiljaa liukuvan nummea pitkin, kuin
+kameelilauma erämaassa; taikka jonkun yksinäisen paimenen, väkipyssyllä
+ja pistinpuukkosella varustetun, niinkuin ryövärin hiipivän
+lakeudella. Näin on itse maan luonteessa, näin kansan tavoissa, puvussa
+ja näössä jotain Arabialaista. Yleinen epävakuus maassa näkyy siitä
+yleensä vallitsevasta tavasta että käydään aseissa. Paimenta kedolla,
+isompain karjalaumain kaitsijoita lakeuksilla ei tavata koskaan
+pyssyttöminä ja puukottomina. Varakkaampi maanmies uskaltaa harvoin
+likimmäiseen kauppalaan ilman trabuco'ttansa (eräänlainen lyhyt pyssy),
+ja kenties on hänellä vielä muassaan jalan kulkeva palvelija pyssy
+seljässä, ja pienimmällekin matkalle lähdetään varustuksilla, jotka ovat
+samanlaiset kuin partioretkelle sodassa lähdettäissä.</p>
+
+<p>Siksipä matkustetaankin Hispaniassa, vaarain tähden joiden alttiina
+matkustaja yhteisillä maanteillä on, tavalla joka, vähemmässä määrässä,
+on yhtäläinen kuin Itämaiden karavaanien. <i>Arrieros</i> eli ajomiehet
+kokoontuvat isompiin joukkoihin ja lähtevät määräpäivinä matkaan, isoina
+laumoina ja hyvästi varustettuina, jonka ohessa sattumoisiin tavatut
+matkustajat monasti lisäävät heidän lukumääräänsä ja voimaansa. Tällä
+tavalla, joka on hyvin yhdenlaista kuin tapa oli vanhempina aikoina,
+käydään maassa kauppaakin. Aasin-ajajat, nämät maan oikeutetut
+partiolaiset, ovatkin ne jotka pitävät yleisiä kauppa-yhdistyksiä
+voimassa, vaeltaen tämän niemimaan halki Pyrenean vuorilta ja Asturian
+vuoritienoilta Alpuxarras vuorille, Serrania de Rondalle ja aina
+Gibraltarin porteille asti. He elävät visusti ja kohtuullisesti; heidän
+karkeasta verasta tehdyt <i>alforjas</i> (satulapussit) sisältävät heidän
+niukat ruokavaransa, yksi satulankoljussa rippuva nahkapullo heidän
+viininsä tahi vetensä, heidän läh<span class="pagenum"><a name="Page_8" id="Page_8">[Pg 8]</a></span>tiessään noille jylhille vuorille ja
+suurille lakeuksille. Yksi maahan levitetty aasinloimi on aasin-ajajan
+vuode yöllä, ja kuormasatula hänen pään-alustansa. Hänen lyhyt mutta
+siro ja vankka ruumiinrakennuksensa osoittaa voimaa; hänen ihonsa on
+tumma ja ahvettunut; hänen silmänsä uskalias, mutta levollinen, paitse
+kun joku äkkipikainen mielenliikutus häntä elähyttää; hänen
+käytöslaatunsa on luonteva, miehuullinen ja kohtelias, eikä hän koskaan
+sivuuta matkustajaa juhlallisesti tervehtämättä: "<i>Dios guarde à
+Usted! Va Usted con Dios, Caballero!</i>" Jumala varjelkoon teitä,
+Jumala olkoon teidän kanssanne, herraseni!</p>
+
+<p>Koska näiden ihmisten koko tavara usein on niissä pakoissa eli tukuissa
+joita he aasinseljässä kuljettavat, heillä on aseensa aina käsillä,
+satulaan sidottuina ja hurjaan puolustukseen milloin hyvänsä valmiina.
+Mutta heidän suurempi lukumääränsä turvaa heidät isommilta
+rosvojoukoilta, ja yksinäinen, kantapäästä kiireesen asti aseilla
+varustettu, <i>bandolero</i> (maantien rosvo), häilehtii Andalusialaisella
+hevosellaan niinkuin merirosvo matkavartiolla varustetun laivan
+vaiheilla, tohtimatta heitä hätyyttää.</p>
+
+<p>Hispanian hevosaasin-ajajalla on ammentamaton varasto lauluja ja
+kertomarunoja (balladeja), joilla hän karkoittaa ikävyytensä
+alinomaisilla matkustuksillaan. Nuotit ovat luonnonmukaiset ja
+mutkattomat, hyvin harvoilla vaihteluilla. Näitä he laulavat isolla
+äänellä, pitkillä loppuvetäyksillä, kahden-reisin istuen hevosaasin
+seljässä, joka näyttää laulua hyvin vakaisena kuuntelevan ja askelillaan
+pitää tahtia nuotin mukaan. Nämät laulut ovat usein vanhoja
+romantilaisia taruja Maurilaisista, legendoja, rakkauden lauluja,
+taikka, tavallisemmin, joku viisu jostain rohkeasta salakuljettajasta
+tahi uskaliaasta bandolerosta; sillä salakauppiaat ja rosvot ovat
+runollisia sankareita Hispanian alhaisemmassa, väestössä. Monasti
+laaditaan aasinajajan laulu yhtäkkiä, ja tarkoittaa jotain
+paikallisnäkyä tahi tapausta matkalla. Tämä suorasta päästä
+kokoonpanemisen ja laulamisen lahja on yleinen Hispaniassa, ja sen
+sanotaan perintönä kulkeneen Mau<span class="pagenum"><a name="Page_9" id="Page_9">[Pg 9]</a></span>rilaisilta. Omituisesti haaveellinen
+huvitus on näiden lauluin kuunteleminen niissä autioissa ja yksinäisissä
+tienoissa, joita ne selittävät, hevosaasin kellon kilinän, niinkuin
+tavallista on, niitä saatellessa.</p>
+
+<p>Vaikutuksen mitä ihanimman tekee niinikään aasin-ajajain kohtaaminen
+jossain vuorensolassa. Ensin kuulet esimmäisten hevosaasien kellot,
+jotka yksijonoisella kilkutuksellaan keskeyttävät hiljaisuuden noilla
+korkeilla ylängöillä; taikka kenties aasin-ajajan äänen, joka kiivoittaa
+laiskaa eli juonittelevaa aasia, taikka äänensä kaikella voimalla laulaa
+jotain vanhaa romansia. Lopuksi näet hevosaasien verkalleen vaeltavan
+jyrkkää vuorensolaa pitkin, milloin laskeuten äkkijyrkkiä kallioita
+alas, näkyen jyrkkänä ylennyksenä taivaankantta vasten, milloin kiiveten
+louhisesta kolosta ylös. Näiden lähetessä näet heidän moniväriset
+koristeensa, villatupsunsa, silkkihipsunsa ja satulaloimensa; ja niiden
+mennessä ohitse antaa <i>trabuco</i> myttyin ja satulan takana matkustajalle
+aina merkin tien vaarallisuudesta.</p>
+
+<p>Vanha kuningaskunta Granada, jonka alueelle kohta astumme, on Hispanian
+vuorisimpia seutuja. Suuret <i>Sierras</i>, eli vuoriharjanteet, ihan
+pensaattomat ja puuttomat, monivärisestä marmorista ja harmaasta kivestä
+kirjavat, kohottavat auringon paahtamat kukkulansa tummansinistä
+taivaanlakea kohti; kuitenkin löytyy näiden jyrkänteiden alla ihanasti
+vihannoitsevia hedelmällisiä laksoja, joissa autiot ja ihanat seudut
+ikäänkuin taistelevat ylivallasta, ja kalliokin on pakoitettu antamaan
+viikunoita, orangseja ja sitruuneja ja koristumaan myrtti- ja
+ruusupensailla.</p>
+
+<p>Kun näissä jylhissä vuorensolissa näkee kaupunkeja ja kyliä, muureilla
+ja maurilaisilla linnoituksilla ympäröittyjä ja, kuin kotkan pesät,
+kallioiden sekaan rakettuja, taikka vartijatornien jäännöksiä noilla
+korkeilla vuorenkukkuloilla, palajaa ajatus vastustamattomasti
+Kristittyin ja Maurilaisten ritarillisiin taisteluihin ja tuohon
+romantilaiseen otteluun Granadan valloittamisesta. Matkustaja,
+kulkiessaan näiden korkeiden Sierrain yli, on usein pakoitettu astumaan
+ratsailta<span class="pagenum"><a name="Page_10" id="Page_10">[Pg 10]</a></span> ja taluttamaan hevostansa ylös ja alas noita jyrkkiä ja
+epätasaisia polkuja, jotka ovat kuin rikkinäisiä portaita. Välistä
+mutkistelee tie huikaisevia jyrkänteitä pitkin, ilman mitään käsipuuta
+alla olevaa syvyyttä vasten, ja menee sitten jyrkkiä, synkkiä ja
+vaarallisia rinteitä alas. Monasti täytyy ruotustaa röhmyisten
+<i>barranco</i>in eli notkelmain kautta, jotka ovat talvitulvista syntyneitä
+ja salakuljettajain synkkiä polkuja; jonka ohessa yleensä tuo
+merkillinen risti, ryöväyksen ja murhan muistomerkiksi johonkin
+yksinäiseen paikkaan tien varrella kiviraunioon pystytettynä, muistuttaa
+matkustajalle että hän nyt on rosvoin piilopaikoissa, kenties tällä
+hetkellä jonkun väijyvän <i>bandoleron</i> tähystäväin silmäin esineenä.
+Monasti, ahtaiden, koukertelevain laksoin kautta pyrkiessään, hän
+kavahtaa käheästä mylvinästä ja näkee päällänsä, jollain vihannalla
+paikalla vuorella, lauman Andalusian sonneja, jotka ovat noihin hurjiin
+tappeluihin kentärellä aiottuja. Ihmisestä tuntuu kamalalta nähdessään
+noita hirmuisia eläviä, jotka kesuttomassa villiydessä, hirveällä
+voimalla varustetut, kuljeksivat laidunpaikoilla, jotka ovat nähneet
+niiden syntyvän, melkein peräti harjaumattomina ihmisiä näkemään: ne
+eivät tunne ketään muuta kuin yksinäisen paimenen, joka heitä vahtaa;
+eikä tohdi hänkään aina heitä lähestyä. Näiden sonnien synkeä mylvinä ja
+niiden uhkaavainen katsanto, kun ne kallioilta katsovat alas, lisäävät
+tuon jylhän seudun kamaluutta ja oneutta.</p>
+
+<p>Minä olen, huomaamattani, viehtynyt laveammin, kuin olin aikonut,
+kuvaamaan Hispaniassa matkustajaa kohtaavia esineitä; mutta kaikkein
+tältä niemimaalta seuranneiden muistoin muassa on jonkunlainen
+romantilaisuus, joka on kuvas-aistille kallis ja unhottumaton.</p>
+
+<p>Oli ensimmäinen päivä Toukokuuta, jona matkakumppanini ja minä lähdimme
+Sevillasta matkalle Granadaan. Me olimme tehneet kaikki tarpeelliset
+valmistukset matkallemme, joka oli tehtävä vuoristen tienoiden kautta,
+jossa tiet tuskin ovat parempia kuin hevosaasin-ajajien polut ja
+tavallisesti ovat rosvoin tähden rauhattomia. Kalliimmat kalumme olimme<span class="pagenum"><a name="Page_11" id="Page_11">[Pg 11]</a></span>
+lähettäneet edeltäkäsin <i>arriero</i>'jen (ajomiesten) muassa; me pidätimme
+luonamme ainoastaan vaatteemme, välttämättömimmät tarpeemme ja rahaa
+matkalla tehtäviin maksuihin; paitse näitä otimme rahaa omaan mukaamme,
+taitaaksemme hätätilassa tyydyttää rosvot, jos meitä hätyytettäisiin, ja
+pelastaa itsemme siitä julmasta kohtelusta, joka aina odottaa liian
+varovaista ja tyhjäkätistä matkustavaista. Pari vankkaa oritta olimme
+vuokranneet meille itsellemme, kolmannen vähäistä kuormaamme varten ja
+myös erään jäykän ja vahvan, Biscayasta olevan, noin
+kaksikymmen-vuotiaan talonpojanrengin käytettäväksi, jonka piti opastaa
+meitä vuoriteiden sokkeloiden kautta, hoitaa hevosiamme, olla
+väliaikoina passarinamme ja joka aika suojelus-vartijanamme; sillä
+hänellä oli hirmuinen <i>trabuco</i> eli ratsupyssy muassaan, jolla hän aikoi
+puolustaa meitä <i>ratero</i>ja, (vaanivia rosvoja) vastaan; hän puhui aina
+suuresti kerskaten tästä aseestansa, vaikka minun, kyllä vähäksi
+kunniaksi johtajallemme, täytyy tunnustaa, että se aina rippui
+laahaamattomana hänen satulansa takana. Kuitenkin oli hän rehellinen,
+iloinen ja hyväluontoinen poika, satuja ja sananlaskuja täynnä, samoin
+kuin paras kaikista aseenkantajista, kuuluisa Sancho, jonka nimen me
+hänelle annoimmekin; ja vaikka me kohtelimme häntä tuttavuudella kuin
+toveria ainakin, hän oikean Hispanialaisen tavalla yhtäkaikki ei
+rattoisimmallakaan mielellä ollessaan silmänräpäykseksikään rikkonut
+kunnioittavaisen soveliaisuuden vaatimuksia.</p>
+
+<p>Näin varustauneina ja tällaisen palvelijan kanssa lähdimme nyt matkalle,
+päättäen tehdä matkamme niin hupaiseksi kuin mahdollista. Kun
+tällaisella mielialalla ollaan, mikä matkustajalle on tämä Hispania,
+jossa viheliäisinkin ravintola on täynnä seikkailuksia kuin noiduttu
+linna, ja jokainen atria kuin uroteko! Valittakoot muut säännöllisten
+teiden puutetta, kallishintaisia hotelleja ja niiden mukavuuksien
+kaipuuta joita sievennykseen ja jokapäiväisyyteen kehkeynyt maa tarjoaa.
+Minä pidän parempana tuon vaivaloisen kiipeilemisen vuorilla, tuon
+kuljeksivaisen seikkaisen vael<span class="pagenum"><a name="Page_12" id="Page_12">[Pg 12]</a></span>taja-elämän, nuot teeskentelemättömät,
+vieraanvaraiset, vaikka puoli-hurjat tavat, jotka tekevät tämän
+romantilaisen Hispanian niin omituisen ihastuttavaksi.</p>
+
+<p>Meidän ensimmäinen yöpaikkamme tarjosi meille huvituksen tätä laatua. Me
+tulimme päivän laskettua erääsen vähäiseen kaupunkiin vuoristossa,
+väsyttävän matkustuksen perästä avaran, aution lakeuden poikki, jossa
+useat sateenroikat olivat meidät läpimärjiksi kastelleet. Ravintolassa
+oli joukko <i>Miqueletes</i> nimellä tunnettuja jalkaisin metsästäjiä, jotka
+samoilivat tienoossa rosvoja kiini ottamassa. Muukalaiset, jommoiset me
+olimme, olivat tässä syrjäisessä kaupungissa outoja nähdä; isäntämme,
+yhdessä kahden tahi kolmen puheliaan, ruskeihin kaapuihin puetun
+kumppanin kanssa tutkivat passejamme muutamassa <i>posada</i>'n (ravintolan)
+nurkassa, jolla aikaa eräs <i>Alguazil</i> (kaupungin palvelija) lampun
+himeässä valossa teki muistoonpanoja kirjaansa. Passimme olivat
+ulkomaankieliset ja saattivat heidät pulaan, mutta aseenkantajamme
+Sancho kävi heille heidän tutkimisessaan avuksi, ylistäen meidän
+persooniamme Hispanialaisen kaikella suuripuheisuudella. Sillä välin
+olivat muutamat aulisti annetut sikarrit voittaneet kaikkein sydämet
+puolellemme, ja tuota pikaa oli koko seura täydessä liikkeessä
+näyttääkseen meitä tervetulleiksi. Itse Corregidorikin kävi meitä
+tervehtimässä, ja emäntämme kantoi suurella komulla sisään ison,
+ruovosta kudotulla istuinpaikalla varustetun nojatuolin, näin mahtavan
+miehen mukavuudeksi. Patrullin päällysmies söi illallisen meidän
+kanssamme; hän oli vilkas, puhelias ja iloinen Andalusialainen, joka oli
+ollut sotaretkellä Etelä-Amerikassa ja jutteli urotekojaan sodassa ja
+rakkauden asioissa, paljolla leveäpuheisuudella, vilkkaasti liikehtien
+ja salamielisesti silmäillen. Hän sanoi meille, että hänellä oli
+luettelo kaikista rosvoista Hispaniassa, arveli voivansa nuuskia
+käsiinsä jokaisen heistä heidän lymypaikoistaan ja tarjosi meille yhtä
+sotamiehistään suojelukseksi. "Yhdessä on kyllä suojelemaan teitä,
+Sennores; rosvot tuntevat minut ja minun mieheni; ei tarvitse muuta kuin
+että yksi nähdään<span class="pagenum"><a name="Page_13" id="Page_13">[Pg 13]</a></span> heistä, niin kauhistus leviää koko Sierralle." Me
+kiitimme häntä tarjouksestaan, mutta vakuutimme häntä samaan laatuun,
+että me hirvittävän aseenkantajamme suojelemina emme peljänneet
+kaikkiakaan Andalusian <i>ladrone</i>ja (ryöväreitä).</p>
+
+<p>Tämän kerskurin kanssa illastellessamme kuulimme kitarrilla soitettavan
+ja kastanjisilla napsutettavan, ja heti sen jälkeen äänistön, joka
+lauloi erästä kansan-nuottia. Isäntämme oli nimittäin koonnut kaikki
+laulajat, kaikki soittoniekat ja kaikki maaseudun kaunottaret
+lähiseudulta, ja mentyämme kartanolle, tarjousi meille kohtaus
+tosi-hispanialaiseen laatuun iloinen. Me istuimme ravintolan
+porttikäytävään, yhdessä isännän, emännän ja patrullin päällysmiehen
+kanssa; kitarri kulki kädestä käteen, mutta eräs lystillinen suutari oli
+oikeastaan itse Orpheus tällä paikalla. Hän oli iloinen veitikka,
+viikset suunnattoman suuret ja mustat, ja takinhihat aina kyynärpäähän
+asti ylöskäännetyt; hän käytteli kitarriaan erinomaisella taitavuudella
+ja lauloi pieniä rakkaudenlauluja, luoden merkillisiä sivusilmäyksiä
+naisiin, joiden lemmikki hän silminnähtävästi oli. Sitten tanssi hän
+katsojain suureksi huviksi yhden fandangon muutaman Andalusian tytön
+kanssa. Mutta ei yksikään naisista vetänyt vertoja isäntämme kauniille
+tyttärelle Pepitalle, joka oli puikahtanut pois muuttamaan vaatteitaan
+tätä tilaa varten ja oli koristanut päänsä orjantappuran ruusuilla, ja
+nyt teki tehtävänsä oivallisesti yhdessä volerossa erään nuoren, kauniin
+rakuunan kanssa. Me olimme käskeneet isäntämme antaa viiniä ja
+virvokkeita runsaasti kulkea seuran seassa; mutta vaikka siellä oli
+monenlaisia sotamiehiä, hevosaasin-ajajia ja maanmiehiä, niin ei
+yksikään heistä liiaksi nautinnut. Kohtaus oli tosiaankin maalarin
+esineeksi omansa: tuo kuvan-ihana ryhmä tanssivia, nuot puolittain
+sota-asussa olevat jalkajääkerit, nuot talonpojat ruskeissa kaapuissaan;
+tuo vanha, laiha, lyhyellä, mustalla levätillä huoliteltu
+kaupungin-palvelija niinikään, johon koko tämä lystillinen seura ei
+näyttänyt tekevän vähintäkään vaikutusta, ja joka loukossaan yhä jatkoi
+kirjoittamistaan ison vaskilampun himeässä va<span class="pagenum"><a name="Page_14" id="Page_14">[Pg 14]</a></span>lossa, jonka lampun olis
+sopinut olla Don Quixotten päivinä oleskelemassa.</p>
+
+<p>En aiokaan säännöllistä päiväkirjaa kirjoittaa enkä siis kuvailla joka
+päivän erinäisiä kohtauksia, retkeillessämme noilla kukkuloilla ja
+noissa laksoissa, noilla rämeillä ja vuorilla. Me matkustimme juuri kuin
+oikeat salakuljettajat, pidimme hyvänämme mitä eteemme sattui, niin
+mieluiset kuin tukalatkin kohtaukset, sekaantuen kaikkiin kansanluokkiin
+ja säätyihin, joiden kanssa kävimme jonkunlaiseen
+kulkulais-kumppanuuteen. Tämä onkin oikea matkustuslaatu Hispaniassa.
+Koska tiesimme ruokakammion ravintoloissa tavallisesti olevan huonon ja
+koska myös tiesimme ne paljaat maisemat, joiden kautta matkustajan
+monasti on kulkeminen, niin olimme, matkalle lähtiessämme, olleet niin
+varuisat, että olimme antaneet aseenkantajamme hyvästi varustaa
+<i>alforja</i>'nsa (satulapussinsa) kylmällä ruoalla ja täyttää ison
+<i>bota</i>nsa, (nahkapullonsa) aina kaulaan asti valiolla viinillä
+Valdepennas'ista. Koska nämät sotavarat olivat sotaretkellemme paljoa
+tarpeellisemmat kuin yksin hänen <i>trabuco</i>nsakin, niin käskimme hänen
+tarkasti pitää niitä vaarilla, ja minä tahdon tehdä hänelle sen
+oikeuden, ettei hänen kaimansakaan, hyvästä ruokahalustaan niin mainio
+Sancho, olis käynyt hänestä edelle huolellisena muonamestarina. Ja
+vaikka sekä hänen alforjansa että botansa varoja aikatavasta ja oikein
+oiva lailla käytettiin, näytti niillä yhtähyvin olevan se kummallinen
+omaisuus etteivät koskaan tyhjenneet, sillä meidän vaarinpitävä
+aseenkantajamme pani aina kaikki mitä iltaisistamme ravintoloissa jäi
+jäljelle suurella huolellisuudella talteen seuraavaksi päiväksi.</p>
+
+<p>Kuinka ylellisiä atrioita me nurmella nautimme, jonkun joen tahi lähteen
+reunalla, noiden varjoisain puiden alla! Ja kuinka suloiset <i>sietas</i>
+(ruokanukahukset) nurmelle levitetyillä kaapuillamme!</p>
+
+<p>Me levähdimme eräänä päivänä puolenpäivän aikana, nauttiaksemme
+täänkaltaista atriata. Me olimme eräällä pienellä ihastuttavan
+vihriällä, kunnailla ympäröityllä, öljypuita kas<span class="pagenum"><a name="Page_15" id="Page_15">[Pg 15]</a></span>vavalla niityllä.
+Kaapumme olivat erään jalavan alle, lorisevan puron partaalle,
+levitettyinä. Hevosemme olivat syömään liejattuina, ja Sancho toi
+alforjansa voitollisen näköisenä. Ne sisälsivät meidän neljäksi päiväksi
+varustetut ruokavaramme, jotka kuitenkin olivat saaneet melkeän lisän
+illalla sitä ennen eräästä hyvin varustetusta ravintolasta Antequerassa.
+Aseenkantajamme veti esiin nuot erinäiset ruoka-aineet, yhden toisensa
+perään, mutta eipä näyttänytkään päähän pääsevän. Ensiksi tuli paistettu
+vohlanlapa, sitten kokonainen peltopyy, iso, paperiin kääritty kappale
+suolattua kapaturskaa, jäännös liikkiötä, sitten vielä puolinainen
+kananpoika muutamain sämpyläin kanssa, ja kaikkein viimeiseksi, hujan
+hajan, orangseja, viikunoita, rusinoita ja saksanpähkinöitä. Botansakin
+oli hän varustanut oivallisella Malagan viinillä. Joka kerta kun hän
+veti uuden palan ruokakammiostaan, hän riemastui meidän iloisesta
+hämmästyksestämme, heittäysi pitkäkseen nurmikolle ja nauroi että oli
+nikahtua. Ei mikään riemastuttanut meidän teeskelemätöntä
+matkakumppaniamme niin paljon, kuin että häntä hyvän ruokahalunsa tähden
+vertasimme Don Quixotten kuuluisaksi aseenkantajaksi Sanchoksi. Hän
+tunsi hyvästi vaeltavan Ritarin historian ja, samoin kuin useimmat
+Hispanian alhaisemmasta väestä, hän täyttä totta uskoi sen
+tositapaukseksi.</p>
+
+<p>"Kaikki nämät tapahtuivat kumminkin jo aikoja sitten, Sennor?" sanoi hän
+minulle muuanna päivänä, kysyvästi katsoen minuun.</p>
+
+<p>"Aikoja sitten," vastasin minä.</p>
+
+<p>"Minä uskallan sanoa enemmän kuin tuhat vuotta tätä ennen?" jatkoi hän
+epäilevällä katsannolla.</p>
+
+<p>"Minä uskallan sanoa, ei sitä vähempää."</p>
+
+<p>Aseenkantaja oli tyytyväinen.</p>
+
+<p>Atrioidessamme ja naurellessamme yksinkertaisen aseenkantajamme
+hulluttelemisille, läheni meitä yksinäinen vaeltava kerjäläinen, melkein
+kuin pyhiin-matkustajan näköinen. Hän näytti joksikin elähtäneeltä
+mieheltä; har<span class="pagenum"><a name="Page_16" id="Page_16">[Pg 16]</a></span>maapartainen, sauvaan nojaava, vaikkei ikä vielä ollut
+hänen päätänsä kumarruttanut; kookas varreltaan, joka osoitti jalon
+ruumiinrakennuksen jäännöstä. Hän oli puettu pyöreään Andalusian
+hattuun, lammasnahka röijyyn, nahkahousuihin, säärystimiin ja
+varvikkaisin. Hänen vaatteensa, vaikka vanhat ja paikatut, olivat
+siistit, hänen liikentönsä miehuulliset ja hän puhutteli meitä tuolla
+vakaisuudella ja kohteliaisuudella, joka on niin edullinen merkillisyys
+Hispanian alhaisemmissa kansanluokissa. Me olimme tällaiselle vieraalle
+myötäisellä mielialalla ja annoimme hänelle oikullisesta laupiudesta
+moniaita hopearahoja, viipaleen hienoa nisuleipää ja pikarillisen
+valiota Malagaamme. Hän otti ne vastaan kiitollisuudella, mutta ei
+liehittelevällä kohteliaisuudella. Hän maisteli viiniä, piti sitä
+aurinkoa kohti, jolla aikaa äkkipikainen hämmästys näkyi hänen
+kasvoissaan, tyhjensi sen yhdessä hengenvedossa ja sanoi: "Moneen
+vuoteen en ole juonut tämmöistä viiniä! Se on sydäntä vahvistava juoma
+näin vanhalle miehelle." Sitten katseli hän tuota kaunista leivän
+viipaletta: "<i>bendito sea tal pan!</i>" (siunattu olkoon tällainen leipä),
+sanoi hän ja pisti sen pussiinsa. Me kehoitimme häntä syömään tällä
+paikalla. "Ei, sennores!" vastasi hän; "viini on minun juotava taikka
+jätettävä, mutta leipä tulee minun ottaa kotiini ja jakaa omaisteni
+kanssa."</p>
+
+<p>Sanchomme katsahti meihin kysyväisesti, ja koska hän silmistämme näki
+meidän vastauksemme, antoi hän vanhukselle muutamia aika paloja
+atriastamme, sillä ehdolla kumminkin että hänen piti istua meidän
+kanssamme ja syödä kunnon lailla.</p>
+
+<p>Hän istui hetikohta vähän etäälle meistä ja alkoi syödä verkalleen ja
+tavalla, joka olis sopinut <i>hidalgo</i>'lle (aatelismiehelle). Paitse tätä
+osoitti tämä vanhus mittamääräisyyttä ja tyyntä mielenmalttia, joka pani
+minut ajattelemaan, että hän muinoin oli nähnyt parempiakin päiviä:
+hänen lauselmissaan, vaikka ne olivat mutkattomat, oli välistä jotain
+kuvailevaista ja runollista. Minä luulin häntä joksikuksi<span class="pagenum"><a name="Page_17" id="Page_17">[Pg 17]</a></span> köyhtyneeksi
+herrasmieheksi. Minä erehdyin; kaikki tämä käytös ei ole muuta kuin
+Hispanialaisen luontoperäistä kohteliaisuutta, ja sitä runollista
+käännöstä ajatuksissa ja lauselmissa, jonka usein tapaamme tämän
+mielevän kansan alhaisemmissa luokissa. Viisikymmentä vuotta tätä ennen,
+näin kertoi hän meille, oli hän ollut lammaspaimenena, mutta nyt oli hän
+ilman palvelusta, ja hyljättynä. "Nuorra ollessani," sanoi hän, "ei
+voinut mikään saattaa minua levottomaksi eli murheelliseksi; aina olin
+minä terve, aina iloinen; mutta nyt olen yhdeksänkahdeksatta vuotias ja
+kerjäläinen, ja mieli alkaa lannistua."</p>
+
+<p>Kuitenkaan ei hän ollut tavallinen kerjäläinen: vasta hiljakkoin oli
+hätä pakoittanut hänet tähän halventavaan yritykseen, ja hän antoi
+mieltä liikuttavan kuvauksen kilvoituksestaan näljän ja ylpeyden
+välillä, kun puute hirmuisuudessaan ensin kävi häntä väkevämmäksi. Hän
+palasi Malagasta, rahattomana, ei ollut kotvaan aikaan mitään maistanut
+ja kulki erästä suurta lakeutta pitkin Hispaniassa, jossa vaan harvassa
+ihmisiä asui. Miltei nälkään nääntyneenä valitti hän hätäänsä erään
+<i>venta</i>'n (maaseudun ravintolan) ovella. <i>Perdon usted por Dios,
+hermano!</i> (Suokaa anteeksi, Jumalan tähden, veikkoseni!) tuli
+vastaukseksi, &mdash; tavallinen tapa Hispaniassa käskeä kerjäläisiä pois.
+"Minä menin sieltä," sanoi hän, "suuremman häpeän kuin näljän kanssa,
+sillä sydämeni oli vielä suurellinen. Niin tulin eräälle
+korkea-ahteiselle, syvälle ja vikevälle virralle ja tunsin mieleni
+tekevän heittäytä siihen: mitäpä varten mokoma vanha, epäkelpo raukka,
+kuin minä olin, tarvitsikaan elää? Mutta seisoessani joen partaalla
+muistin Pyhän Neitsyen ja menin tieheni. Minä pyrin eteenpäin, kunnes
+näin erään maantalon, vähän matkaa tieltä, ja menin ulkopuolisesta
+kartanonportista sisään. Ovi oli kiini, mutta kaksi nuorta Sennoraa
+istui akkunassa. Minä lähenin ja anoin almua: &mdash;<i>Perdon usted por Dios,
+hermano!</i> ja akkuna suljettiin. Minä hoippuroitsin ulos kartanosta,
+mutta nälkä voitti minut ja epätoivo valtasi sydämeni. Luulin jo
+viimeisen hetkeni tul<span class="pagenum"><a name="Page_18" id="Page_18">[Pg 18]</a></span>leeksi, panin portin viereen makaamaan ja peitin
+pääni, kuollakseni. Vähän ajan perästä tuli talon herra kotiin:
+nähtyänsä minun portin vieressä makaavan, paljasti hän pääni, sääli
+harmaita hiuksiani, otti minut asuntoonsa ja antoi minulle ruokaa. Tästä
+näette, Sennores, että meidän aina tulee luottaa Pyhän Neitsyen
+suojelukseen."</p>
+
+<p>Vanhus oli kotimatkalla syntymäpaikkaansa, Archidonaan, joka oli
+lähiseudussa jyrkän röhmyisen vuoren kukkulalla. Hän osoitti tämän
+paikan vanhan Maurilaisen linnoituksen jäännöksiä. "Tuossa linnassa,"
+sanoi hän, "asui eräs Maurilainen kuningas, siihen aikaan, kun sodat
+riehusivat Granadassa. Kuningatar Isabella hätyytti sitä lukuisalla
+sotajoukolla, mutta kuningas katseli linnastaan pilvien seassa alas ja
+nauroi hänen vihastukselleen. Sitten ilmestyi Pyhä Neitsyt
+kuningattarelle ja vei hänet ja hänen sotajoukkonsa vuorelle, erästä
+salaista polkua myöten, josta ei koskaan sitä ennen ollut tietty mitään.
+Maurilainen, nähtyään hänen tulevan, hämmästyi, syöksähti hevosensa
+kanssa jyrkältä kalliolta alas ja musertui mäsäksi. Hänen hevosensa
+jäljet," sanoi vanhus, "näkyvät vieläkin kallion reunalla. Ja
+katsokaapa, sennores, tuolla on tie jota myöten kuningatar ja hänen
+sotajoukkonsa menivät ylös. Te näette sen, kuin nauhan, nousevan vuoren
+kuvetta ylös, mutta mikä siinä on ihmeellistä on se, että vaikka sen
+etäältä näkee, se likemmä tultua katoaa."</p>
+
+<p>Luultu tie, jota hän osoitti, oli epäilemättä joku hietainen ura
+vuoressa, joka näytti ahtaalta ja kapealta etäälle, mutta leveni ja kävi
+epäselväksi likempää katsoen.</p>
+
+<p>Vanhuksen sydämen viinistä ja kestityksestä lämmettyä alkoi hän kertoa
+meille historiata eräästä aarteesta, jonka tuo Maurilainen kuningas
+sotaretken aikana oli jälkeensä jättänyt. Vanhuksen oma asunto oli juuri
+linnan perustuksen vierellä. Kirkkoherra ja notario näkivät kolmasti
+unta tästä aarteesta, ja menivät kaivamaan unessa osoitetulle paikalle.
+Hänen oma vävynsä kuuli heidän kuokkainsa ja lapioidensa mukseen yöllä.
+Mitä he löysivät ei kukaan tiedä; heistä<span class="pagenum"><a name="Page_19" id="Page_19">[Pg 19]</a></span> tuli yhtäkkiä rikkaat, mutta
+salaisuuden he pitivät omanaan. Näin oli tämä vanhus kerran ollut onnen
+ovea likellä, mutta oli tuomittu pysymään iäti poissa saman katon alta
+sen kanssa.</p>
+
+<p>Olen havainnut, että taruja Maurilaisten kätkemistä aarteista, jotka
+ovat niin yleiset Hispaniassa, on enimmin kaikkein köyhimmissä
+kansaluokissa. Juuri tällä tavalla armas luonto lohduttaa
+mielikuvatuksilla todellisuuden puutteessa. Janoinen uneksii lähteitä ja
+juoksevia virtoja; nälkäinen komeita atrioita, ja köyhä kätketyltä
+aarteita; ei kenelläkään ole kuvas-aisti rikkaampi ja väkevämpi kuin
+kerjäläisellä.</p>
+
+<p>Viimeinen matkakuvaus jonka tahdon antaa, tulee olemaan eräs iltakohtaus
+pienessä Lora'n kaupungissa. Tämä on ollut kuuluisa sotaa käypä
+rajakaupunki Maurilaisten vallan aikana, ja on kerran ajanut Ferdinandin
+muuriensa luota takaisin. Se oli Boabdil'in apen, vanhan Aliatac'in
+suojeluslinna, kun tämä uljas vanha soturi vävynsä kanssa lähti siihen
+onnettomaan päällekarkaukseen, joka päättyi johtajan kuolemalla ja
+kuninkaan vangiksi joutumalla. Lora on jylhällä paikalla autiossa
+vuorensolassa, Xenil-joen rannoilla, vuorten ja metsäin, niittyin ja
+lehtoin keskellä. Väestöllä näkyi vieläkin olevan sama rohkea, sotaisa
+uskallus, kuin muinoisinakin aikoina. Ravintolamme oli juuri kaupungin
+asemaan sopiva. Sitä piti eräs nuori Andalusialainen leski, jonka kaunis
+mustasilkkinen basquinna, joka oli mustilla lasipalloilla koristeltu,
+sitä enemmin ylensi hänen sorean vartensa ja täyteläisten, notkeiden
+jäsentensä koko ihanuutta. Hänen käyntinsä oli luja ja jänteä, hänen
+mustat silmänsä täynnä tulta, ja hänen veikistelevä laatunsa ja
+käytöksensä ja ne monenlaiset koristeet, joilla hän oli huoliteltu,
+osoittivat että hän oli tottunut ihailtavaksi.</p>
+
+<p>Hänen miltei yksi-ikäinen veljensä oli laadulleen ja liikennöilleen
+hyvin sisareensa; he olivat Andalusialaisen Majon ja Majan täydelliset
+esikuvat. Veli oli pitkä, roteva ja sukeva, iholleen vaalea,
+öljymarjan-värinen, mustat kirkkaat silmät, käherät kastanjan-ruskeat
+viikset, jotka leuvan alla<span class="pagenum"><a name="Page_20" id="Page_20">[Pg 20]</a></span> yhtyivät toisiinsa. Hän oli puettu
+pulskeaan, lyhyeen vihriään samettijakkuun, joka soveltui oivallisesti
+hänen varteensa ja oli aina ylellisyyteen asti hopeanapeilla koristettu,
+valkoinen nenäliina kummassakin lakkarissa. Hänen housunsa olivat samaa
+vaatetta; napinrivit lanteista aina polviin asti; vaaleanpunainen
+silkkivaate, joka etupuolella pidettiin renkaalla kiini, rippui kaulasta
+sievälle, poimuille lasketulle paidalle; vyö vyötäisten ympärillä;
+puolisaappaat mitä kauniimmasta ruskeasta nahasta, koreasti kirjaillut
+ja pohkioiden kohdalta avoimet, että sukat näkyisivät, ja punaiset
+kengät, jotka tekivät sievämuotoisen jalan kauneuden vielä enemmin
+silmään pystyväksi.</p>
+
+<p>Hänen ovella seisoessaan tuli ratsastava mies, joka alkoi hiljaa ja
+vakaisesti puhua hänen kanssansa. Tämä oli puettu samalla lailla ja
+melkein yhtä pulskeasti; noin kolmikymmen-vuotias, varrelleen vankka
+mies, tarmokkailla, Romalaisilla kasvonmurteilla, kasvot kauniit vaikka
+vähän rupulin-arpiset, ja käytös sievä, uskalias ja miltei rohkea. Hänen
+vahva, musta hevosensa oli tupsuilla ja monivärisellä satulaloimella
+koristettu; satulan takana rippui pari lyhyttä ratsupyssyä. Koko
+olennolleen oli hän noiden salakauppiaiden näköön, jotka olin nähnyt
+Ronda-vuorilla, ja silminnähtävästi oli hän yksissä tuumin emäntämme
+veljen kanssa; ja päällisiksi, ellen erehdy, hän oli lesken suosittu
+ihailija. Koko ravintolassa ja sen asukkaissa olikin jotain
+salakuljettajain laatuista, ja pyssy seisoi loukossa kitarrin vierellä.
+Edellämainittu ratsastaja vietti iltansa posadassa (ravintolassa) ja
+lauloi rohkeita kertomalauluja vuoritienoilta tulisesti ja hilpeästi.
+Illastellessamme tuli huoneesen kaksi köyhää Asturialaista, anoen ruokaa
+ja yömajaa; he olivat joutuneet ryövärien käsiin palatessaan eräiltä
+markkinoilta vuoritienoossa ja menettäneet hevosensa ja kaikki
+kaluvarastonsa, rahansa ja enimmän osan vaatteistansa; sitten oli heitä
+pieksetty, kun olivat vastusta tehneet, ja heidät miltei alastomiksi
+tielle jätetty. Matkakumppanini käski, omituisella äkkipikaisella<span class="pagenum"><a name="Page_21" id="Page_21">[Pg 21]</a></span>
+jalomielisyydellään antaa heille atrian ja vuoteen, ja lahjoitti heille
+rahasumman, avuksi että kotiinpääsisivät.</p>
+
+<p>Illempana eneni henkilöiden lukumäärä näytelmässä. Eräs paksu, noin
+kuusikymmen-vuotias, roteva mies tulla kolusi huoneesen emäntää
+puhuttelemaan. Hän oli tavallisessa Andalusian puvussa; iso sapeli
+kainalossa, viikset suuret ja miehen olento kerskaavaista pöyhkeyttä
+osoittava. Kaikki läsnäolevat näyttivät katselevan häntä suurella
+kunnioituksella.</p>
+
+<p>Aseenkantajamme Sancho kuiskasi meille, että se oli Don Ventura
+Rodriguez, Loxan rohkeudestaan ja voimakkaasta kädestään kuuluisa uros
+ja taistelija. Ranskalaisten Hispaniaan karatessa hätäytti hän kuusi
+ratsastajaa, jotka makasivat ja nukkuivat, vei ensin heidän hevosensa
+omaan talteensa, kävi sitten sapelilla heidän kimppuunsa, tappoi yhden
+ja otti muut vangiksi. Tästä uroteosta oli kuningas määrännyt hänelle
+yhden Pesetan (viidennen osan Duro'a eli riksiä) jokapäiväiseksi
+palkinnoksi, ja suonut hänelle arvonimen <i>Don</i>.</p>
+
+<p>Minusta oli lysti tarkata hänen leveäpuheisuuttaan ja suurellista
+käytöstään. Nähtävästi oli hän oikea Andalusialainen, yhtä kerskaavainen
+kuin urhoollinen. Hänellä oli aina sapeli kädessä tahi kainalossa. Hän
+pitää sitä alinomaa luonansa joka paikassa, niinkuin lapsi vauvaansa,
+kutsuu sitä Santa Teresakseen ja sanoo, että kun hän sen tupesta vetää:
+<i>tembla la tierra</i>, silloin maa järisköön.</p>
+
+<p>Minä istuin myöhäiseen yöhön ja kuuntelin tämän sekanaisen ryhmän
+monenlaista kanssapuhetta, joka Hispanialaisessa posadassa tavallisella
+keveydellä seurusteli keskenänsä. Me kuulimme salakauppias-lauluja,
+ryövärijuttuja, guerillatekoja ja Maurilaisia taruja. Näitä jälkimäisiä
+jutteli meidän kaunis emäntämme, joka teki runollisen kertomuksen
+<i>Infiernoista</i>, eli Loxan helvetillisistä seuduista, pimeistä, ontoista
+eli koloista, joissa maan-alaiset virrat ja vesiputoukset synnyttävät
+salamielisiä ääniä. Alhaisempi väestö sanoo rahanlyöjiä, aina
+Maurilaisten ajoilta asti olleen sinne<span class="pagenum"><a name="Page_22" id="Page_22">[Pg 22]</a></span> sulkeutuneina ja Maurilaisten
+kuninkaiden näissä koloissa aarteitansa puolustavan.</p>
+
+<p>Jos olis tarkoituksenani ollut, olisin saattanut täyttää koko tämän
+kirjan kertomuksilla ja kohtauksilla näiltä vaelluksiltamme; mutta eräs
+toinen aine houkuttelee minua. Näin matkustaen tulimme viimein alas
+vuorilta ja saavuimme kauniille <i>Vega</i>lle eli Granadan lakeudelle.
+Täällä otimme viimeisen atriamme eräässä öljypuulehdossa joen ahteella,
+tuo vanha Maurilaisten pääkaupunki ulohtaalla, elähtyneinä näkemästämme
+Alhambran vaaleanpunertavat tornit ja majesteetillisen Sierra Nevadan,
+jonka lumipeittoiset huiput loitolla sen takana levittävät hopeamaista
+kiiltoa. Taivas oli kirkas, ihan pilvetön, ja auringon hellettä
+lievensivät raittiit tuulet vuorilta; atrioittuamme levitimme kaapumme
+maahan ja nukuimme viimeisen siestamme, kukkasten vaiheilla surisevain
+mehiläisten ja öljypuissa kuhertelevain kaulus-kyyhkyjen meidät uneen
+tuuditeltua. Polttavan helteen sivumentyä me jatkoimme matkaamme
+pensas-aitain välitse, joita aloe-pensaat, indialaiset viikunapuut ja
+itsestään kasvavat puutarhametsiköt muodostivat, ja saavuimme viimein,
+auringon laskulla, Granadan porteille.</p>
+
+<p>Matkustavaiselle, joka on lahjoitettu runollisuuden ja historian
+tunnolla, on Alhambra yhtä kunnian-arvoinen esine kuin Kaba, eli pyhä
+huone Meccassa, on Mahomettilaisille pyhiin matkustajille. Kuinka monet
+legendat ja sadut, todet ja tarumaiset, kuinka monet laulut ja romansit,
+Hispanialaiset ja Arabialaiset, rakkaudesta, sodista ja
+ritarillisuudesta, ovat ylistyttäneet tämän romantilaisen rakennuksen
+muistoa! Lukija voi siis ajatella kuinka me ilahduimme, kun, heti
+Granadaan tultuamme, Alhambran kuvernööri antoi meille luvan ottaa
+haltuumme hänen joutilaat huoneensa tässä Maurilaisessa palatsissa.
+Virkavelvollisuudet vaativat kohta matkakumppanini sieltä pois; mutta
+minua pidätti useita kuukausia juurikuin joku lumous tässä tenhotussa
+linnassa. Seuraavat lehdet ovat tässä lumoavassa vankeu<span class="pagenum"><a name="Page_23" id="Page_23">[Pg 23]</a></span>dessa olleiden
+mielikuvatusteni ja tutkimusteni tulos. Jos ne lukijan mieleen voivat
+kuvata jotain tämän paikan hurmaavasta ihanuudesta, niin hän ei ole
+katuva, että jonkun ajan on kanssani oleskellut Alhambran
+muinaistaruilla ja lauluilla ylistetyissä saleissa.</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Alhambran_hallinto" id="Alhambran_hallinto"></a>Alhambran hallinto.</h2>
+
+
+<p>Alhambra on vanha linna eli Maurilaisten kuningasten Granadassa
+vahvistama palatsi, josta he vallitsivat tätä niin suuresti ylistettyä
+paratiisiaan, ja joka oli heidän valtansa viimeinen tuki ja luja paikka
+Hispaniassa. Palatsi on vaan osa linnaa, jonka torneilla tiheään
+varustetut muurit kulkevat säännöttömästi erään korkean kukkulan ympäri,
+joka kohoaa kaupungin yli ja on eräs Sierra Nevadasta eli tuosta
+lumipeittoisesta vuoriseljänteestä eroava haara.</p>
+
+<p>Maurilaisten aikana linnaan voi mahtua neljäkymmentä tuhatta miestä
+sotaväkeä, ja oli se muutamin ajoin kuninkailla puolustuspaikkana
+kapinallisia alamaisia vastaan. Kuningaskunnan jouduttua kristittyin
+käsiin, pysyi Alhambra edelleen kuninkaallisena valtatiluksena, ja
+Castilian yksinvaltiaat ajoittain siinä asuivatkin. Keisari Kaarle V
+rupesi rakentamaan komeata palatsia sen muurien sisälle, mutta useat
+peräkkäin seuranneet maanjäristykset peljästyttivät hänet sitä valmiiksi
+saattamasta. Viimeiset kuninkaalliset henkilöt, jotka täällä asuivat,
+olivat Filippi V ja hänen kaunis puolisonsa Elisabetti Parmasta,
+kahdeksannentoista vuosisadan alulla. Suuria valmistuksia tehtiin heidän
+vastaanottamisekseen. Palatsi ja puutarhat korjattiin johonkin määrään,
+uusi huonerivi sisustettiin, ja Italialaiset taideniekat koristivat sen.
+Kuninkaallisen parikunnan asuminen täällä ei tullut kumminkaan olemaan
+pitkällinen, ja heidän poislähdettyään palatsi taas jäi autioksi.
+Kuitenkin vallitsi siellä, vielä aina jonkunlainen sodallinen komeus. Se
+oli kuvernöörin hallussa suorakohtaisesti kruunulta, sen lakipiiri
+ulottui aina Granadan esikaupunkeihin asti eikä ollut se tämän kaupungin
+ylipäällikön valtaan kuuluva. Siinä pidettiin mel<span class="pagenum"><a name="Page_25" id="Page_25">[Pg 25]</a></span>keätä vartijajoukkoa,
+kuvernöörillä oli huoneensa vanhan Maurilaisen palatsin etupuolessa,
+eikä koskaan tullut hän Granadaan ilman sodallista komua. Linna yksinään
+olikin vähäinen kaupunki ja sillä oli useampia katuja huoneiden kanssa,
+ja yksi Franciskanien luostari ja kirkko, muuriensa sisällä.</p>
+
+<p>Hovin poissa-olo oli kuitenkin suuri onnettomuus Alhambralle. Sen
+kauniit salit olivat autioina ja muutamat niistä rapistuivat; puutarhat
+hävitettiin, ja suihkukaivot herkesivät vettä antamasta. Vähitellen
+täyttyi sen huoneet maankulkureilla ja irtanaisella väestöllä;
+salakuljettajat, jotka käyttivät sen omavaltaista tuomio-oikeutta
+hävyttömästi harjoittaakseen avarata salakauppaa, ja kaikenlaiset
+varkaat ja konnat valitsivat sen turvapaikakseen, josta tekivät
+rosvousretkiä Granadaan ja sen ympäristölle. Hallituksen täytyi
+viimein käyttää mitä ankarimpia toimeenpiteitä tätä vallattomuutta
+vastaan; väestöä ruvettiin tarkkaan eroittelemaan; ei yksikään saanut
+aloilleen jäädä, joka ei ollut hyvämaineinen eikä tainnut laillisesti
+näyttää oikeuttaan siihen todeksi; enin osa huoneita revittiin maahan,
+ja ainoastaan vähäinen kauppala jätettiin, niin myös kirkko ja
+Franciskanein luostari. Viimeisten rauhattomuuksien aikana Hispaniassa,
+kun Granada oli Ranskalaisten käsissä, oli Alhambra pakoitettu ottamaan
+heidän sotaväkeään vartijaväeksi, ja palatsissa asui siihen toviin
+Ranskalainen päällikkö. Sen valistuneen aistin kautta, joka aina on
+mainioittanut Ranskalaisia heidän voitoissaan, pelastettiin tämä
+Maurilaisen loiston ja suuruuden muistomerkki siitä täydellisestä
+hävityksestä, joka sitä uhkasi. Katot korjattiin, salit ja kalterit
+suojattiin ilman vaikutukselta, puutarhat viljeltiin, vedenjohdot
+laitettiin entisilleen, suihkukaivot alkoivat vielä kerran syytää
+kimelteleviä suihkujaan; ja Hispania saa kiittää vihollisiaan siitä,
+että sen kauniin ja huvittavin historiallinen muistomerkki ei ole perin
+hukkaantunut.</p>
+
+<p>Poislähtiessään räjähyttivät Ranskalaiset muutamia ulkopuolisen muurin
+tornia ilmaan, jättäen nämät linnoituslai<span class="pagenum"><a name="Page_26" id="Page_26">[Pg 26]</a></span>tokset tuskin puolustettavaan
+kuntoon. Tästä ajasta alkain ei tällä linnalla ole ollut mitään
+sodallista arvoa. Vartijaväkenä on pivollinen invaliiteja, joiden
+paraana velvollisuutena on vartioida muutamia ulkopuolisia tornia, joita
+välistä käytetään valtiovankeuksina; ja kuvernööri, joka on lähtenyt
+pois Alhambran kukkulalta, asuu nyt Granadassa, että sitä mukavammin ja
+joutuisammin voisi hoitaa virkavelvollisuutensa.</p>
+
+<p>En malta lopettaa näitä ilmoituksia linnan tilasta, mainitsematta
+nykyisen maanherran, Don Francisco de Gernan kiitettäviä ahkeroimisia,
+joka on käyttänyt kaikkia niitä vähiä apuvaroja, jotka ovat hänelle
+tarjona olleet, pitääkseen tätä palatsia jotensakin välttävässä
+kunnossa, ja joka viisailla toimillaan ja puuhillaan on viivyttänyt sen
+kovinkin varmaa rapistumista. Jos hänen edellisensä olisivat yhtä
+huolellisesti täyttäneet velvollisuutensa, niin Alhambra kenties vielä
+seisois alkuperäisessä kauneudessaan; ja jos hallitus auttais häntä
+tavalla, joka vastais hänen ahkeruuttansa, niin tätä rakennusta kenties
+vielä kävis säilyttäminen kaunistukseksi maalle, ja se voisi vielä
+monina vuosisatoina panna uteliaat ja sivistyneet matkustavaiset
+ihmettelemään.</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Alhambran_sisapuoli" id="Alhambran_sisapuoli"></a>Alhambran sisäpuoli.</h2>
+
+
+<p>Matkustajat ovat niin monasti ja niin juurtajaksain selittännet
+Alhambran, että vaan pikamaisessa kuvauksessa siitä arvattavasti on
+kyllä virkistämään lukijassa vanhoja muistoja; tahdon sentähden vaan
+hyvin lyhykäisesti mainita käyntiäni siinä, aamulla tuloni jälkeen
+Granadaan.</p>
+
+<p>Me lähdimme tuosta La Espada nimisestä posadasta (ravintolasta) ja
+astuimme suoraan mainion Vivarrambla tornin poikki, joka ennen muinoin
+oli Maurilaisten ritarien keihäis-pelien näyttämönä, ja nyt on suuri
+markkinapaikka. Täältä menimme pitkin Zacatinea, joka oli pääkatu
+Maurilaisten aikaisessa avarassa pasaarissa, jossa pienet kauppapuodit
+ja ahtaat kadut vielä säilyttävät itämaista laatua. Käytyämme erään
+avonaisen paikan yli, vastapäätä kenraalikapteinin palatsia, menimme
+erästä ahdasta, koukertelevaa katua ylöspäin, jonka nimi muistutti
+meille Granadan ritarillisia aikoja. Sitä kutsutaan <i>Calle</i>'ksi (luetaan
+Kalje) eli Gomarien kaduksi, erään Maurilaisen, vanhoissa aikakirjoissa
+ja lauluissa mainion, perheen nimeltä. Tämä katu vei eräälle
+kreikalaista rakennuslaatua olevalle, Kaarle V:nnen rakentamalle
+porttikäytävälle, jonka kautta astutaan Alhambran alueelle.</p>
+
+<p>Portilla istui kolme ryysyistä ja ikäloppua sotamiestä, kivipenkillä
+uinaillen, Zegrien ja Abencerragien jälkeisiä; eräs pitkä laiha roikale,
+jonka tummanruskea kaapu silminnähtävästi oli aiottu peittämään hänen
+repaleisia alusvaatteitaan, loikoili päivänpaisteessa, puhellen erään
+vanhan vahdissa olevan sotamiehen kanssa. Astuissamme porttikäytävään
+hän kävi meitä vastaan ja tarjousi meille linnaa näyttelemään.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_28" id="Page_28">[Pg 28]</a></span></p>
+
+<p>Minulla on, niinkuin matkustavaisilla ylipäänsä, jonkunlainen inho
+apukernoihin opastelijoihin eikä ollut minusta anojan pukukaan mieleen.</p>
+
+<p>"Tunnet hyvinkin tämän paikan, sen arvaan?"</p>
+
+<p>"Ninguno mas; pues, Sennor, soy hijo de la Alhambra." (Ei kukaan tunne
+sitä paremmin; sillä, herra, minä olen Alhambran poika.)</p>
+
+<p>Hispanian alhaisemmat kansaluokat käyttävät aina hyvin runollisia
+lauselmia. "Alhambran poika!" nämät sanat miellyttivät minua hetikohta.
+Tuo repaleinen puku, jossa uusi tuttavani esiintyi, sai jonkunlaisen
+arvollisuuden silmissäni. Se oli paikan onnenvaiheiden vertauskuva ja
+sopiva jäännöksen jälkeiselle.</p>
+
+<p>Vielä tein hänelle muutamia kysymyksiä, ja huomasin että hän tosiaan
+ansaitsikin ottamansa arvonimen. Hänen esi-isänsä olivat asuneet
+linnassa, polvesta polveen, aina siitä asti kun se valloitettiin. Hänen
+nimensä oli Mateo Ximenes. "Siispä ehkä olette," sanoin minä, "suuren
+Kardinaali Ximeneen jälkeinen?" &mdash; "<i>Dios sabe, Sennor!</i> (Jumala tiesi).
+Se on mahdollista. Me olemme vanhin perhe Alhambrassa &mdash; <i>Christianos
+Viejos</i> (vanhoja kristityltä), ilman sekoitusta Maurilaisista tahi
+Juutalaisista. Tiedän kyllä että me olemme suuresta perheestä sukuperää,
+mutta minä olen unhottanut mistä. Isäni kaiken sen tietää; hänellä on
+kilpimerkkinsä majansa seinällä tuolla ylähällä linnassa." &mdash; Ei löydy
+yhtään Hispanialaista, olkoon se kuinka köyhä hyvänsä, joka ei väitä
+olevansa korkeata syntyperää. Tämän ryysyisen aatelismiehen ensimmäinen
+arvonimi oli kuitenkin minun mielestäni hänen paras puolustuksensa,
+jonka tähden mielelläni otinkin "Alhambran pojan" palvelukseeni.</p>
+
+<p>Me olimme nyt ahtaassa notkelmassa, jossa oli kauniita lehtoja, jyrkkä
+ylösnousu ja useampia mutkistelevia polkuja, joiden sivuilla oli
+kivi-istuimia ja suihkukaivoja. Vasemmalla kädellä meillä oli Alhambran
+tornit; oikealla puolen, vastapäätä kirkkoa, näimme niinikään yhtä
+korkeita tornia eräällä louhisella kukkulalla. Nämät olivat, niinkuin<span class="pagenum"><a name="Page_29" id="Page_29">[Pg 29]</a></span>
+meille sanottiin, niinkutsutut <i>Torres Vermejas</i>, eli Punaiset Tornit,
+punaisesta väristään näin kutsutut. Ei kukaan tiedä niiden alkuperää. Ne
+ovat paljoa vanhemmat Alhambraa; muutamat luulevat niitä Romalaisten,
+toiset jonkun Phoinikialaisen siirtokunnan rakentamiksi. Päästyämme
+tuolta jyrkältä ja varjoisalta polulta ylös, olimme kohta erään ison
+nelisnurkkaisen Maurilaisen tornin juurella, joka oli jonkunlaisena
+vartijatornina, jonka kautta päämenopaikka linnaan oli. Vartijatornissa
+tapasimme toisen ryhmän invaliiteja, joista yksi seisoi vahdissa
+pääportilla, ja toiset, rikkinäisiin kaapuihinsa kääriytyneinä,
+uinailivat kivipenkeillä. Tätä porttikäytävätä kutsutaan <i>Oikeuden
+Portiksi</i>, tuomioistuimen mukaan, joka, Maurilaisten vallan aikana,
+tämän holvin alle kokoontui, tutkimaan ja tuomitsemaan vähempiä asioita:
+yleinen tapa Itämaisissa kansoissa, ja Pyhässä Raamatussa monessa kohti
+mainittu.</p>
+
+<p>Ison porstuvan muodostaa mahdottoman suuri Arabialainen, hevosenkengän
+muotoinen, holvikaari, joka ylettyy puoliväliin tornin korkeutta. Tämän
+holvikaaren loppukiveen on mahdottoman suuri käsi hakattu. Itse
+käytävässä porstuvan viimeiseen kiveen on samalla tavalla suunnaton
+avain koverrettu. Jotka luulevat tuntevansa Mahomettiläisiä
+vertauskuvia, sanovat kättä opillisuuden ja avainta Maurilaisten
+uskonnon vertauskuvaksi; tämä jälkimäinen, he lisäävät, on ollut heidän
+sotalippuunsa maalattuna, silloin kuin he tekivät Andalusian
+alaisekseen, vastoin kristillistä vertauskuvaa, ristiä. Toisen
+selityksen antoi kumminkin Alhambran oikea poika, ja alhaisemman väestön
+käsitteiden kanssa paremmin yhtäpitäväisen, jotka ajattelevat jotain
+salaperäistä ja taikaista kaikessa mikä on Maurilaista, ja yhdistävät
+kaikenlaista taikauskoa tähän vanhaan Maurilaiseen linnaan.</p>
+
+<p>Mateon selityksen mukaan sanoi eräs taru, joka juonti alkunsa
+vanhimmista asukkaista ja jonka hän oli isältään ja isän-isältään
+kuullut, että käsi ja avain olivat taikakuvat, joiden varassa Alhambran
+kohtalo oli. Se Maurilainen kuningas, joka oli sen rakentanut, oli ollut
+mainio noita, eli<span class="pagenum"><a name="Page_30" id="Page_30">[Pg 30]</a></span> oli, niinkuin muutamat luulevat, luvannut hänensä
+perkeleelle ja loihtinut koko linnan. Täten oli se pysynyt useita satoja
+vuosia, vastoin myrskyjä ja maanjäristyksiä, jota vastoin melkein kaikki
+muut Maurilaiset rakennukset olivat kukistuneet ja kadonneet. Tämä
+lumoustila oli, tarun mukaan, kestävä, kunnes ulkopuolisessa kaaressa
+oleva käsi oikenee alas ja tarttuu avaimeen kiini, jolloin koko rakennus
+romahtaa alas, ja kaikki Maurilaisten sen alle kaivamat aarteet tulevat
+näkyviin.</p>
+
+<p>Vastoin tätä turman tietävää ennustusta rohkenimme kumminkin mennä tuon
+noidutun porttikäytävän läpi, koska mieltämme suuresti rohkaisi Pyhän
+Neitsyen suojelus; jonka kuvan näimme pääportin päällä.</p>
+
+<p>Mentyämme vartijatornin läpi, me astuimme erästä muurien välitse
+mutkistelevaa polkua, ja tulimme eräälle aukinaiselle paikalle linnan
+sisällä, jonka nimi on <i>Plaza de los Algibes</i>, se on Vesisäiliöiden
+Tori, näin kutsuttu niistä suurista vesitydyistä sen alla, joita
+Maurilaiset ovat juuri kallioon hakanneet, varustaakseen linnaa vedellä.
+Täälläkin on mahdottoman syvä kaivo, joka antaa mitä puhtainta ja
+kirkkainta vettä; muistomerkki tämäkin Maurilaisten tarkasta mausta,
+jotka olivat väsymättömät ahkeroimisissaan saada tätä elementtiä
+kristallinpuhtaana.</p>
+
+<p>Tämän avonaisen paikan eli esplanaadin etupuolella on se loistoisa
+rakennus jonka Kaarle V aloitti ja joka, niinkuin sanotaan, oli aiottu
+himmentämään Maurilaisten kuninkaiden residenssin loiston. Kaiken
+suuruutensa ja loistoisan rakennuslaatunsa kanssa se kumminkin oli
+meistä kuin julkeata ahdingontekoa tuolle arvoisalle
+muinaisjäännökselle; me astuimme sen ohitse ja menimme erään tavallisen
+yksinkertaisen portin kantta, joka vei Maurilaisen palatsin
+sisäpuolelle.</p>
+
+<p>Muutos oli miltei hurmaavainen; mielestämme oli niinkuin tuota pikaa
+olisimme siirtyneet toisiin aikoihin ja toiseen valtakuntaan, ja
+niinkuin olisimme astuneet Arabialaisen historian näyttämölle. Me olimme
+nyt isolla, val<span class="pagenum"><a name="Page_31" id="Page_31">[Pg 31]</a></span>kealla marmorilla ladotulla ja molemmissa päissään
+keveillä Maurilaisilla pylväsriveillä kaunistetulla kartanolla; sillä on
+nimenä <i>Albercas</i> eli <i>Vesisäiliön kartano</i>. Keskellä tätä oli
+mahdottoman suuri vesi-arkku eli kalalammikko, satakolmekymmentä jalkaa
+pitkää ja kolmeakymmentä leveä, kultakaloilla varustettu ja
+orjantappura-aidalla ympäröitty. Kartanon yläpäästä kohoaa <i>Comares</i>'in
+iso torni.</p>
+
+<p>Alapäästä menimme erään Maurilaisen holvikäytävän kautta mainiolle
+<i>Leijonain pihalle</i>. Ei mikään osa tätä rakennusta anna täydellisempää
+käsitettä sen alkuperäisestä kauneudesta ja loistoisuudesta kuin tämä;
+sillä ei mikään osa ole kärsinyt niin vähän vahinkoa ajan hävityksistä.
+Keskellä pihaa on tuo romaaneissa ja historiassa mainehikas lähde.
+Alabasteriset vesisäiliöt valuttavat vieläkin timanttipisaroitaan, ja
+ne kaksitoista leijonaa, jotka niitä kannattavat, viskovat vieläkin
+kristalli-suihkujaan, niinkuin Boabdilin päivinä. Piha on kaunistettu
+kukkapenkeillä ja ympäröitty keveillä Arabialaisilla arkaadeilla; näitä
+kannattavat keveät, valkoiset marmoripylväät. Rakennuslaatu täällä,
+samoin kuin koko muussakin palatsissa, on merkillinen enemmin
+pulskeudestaan kuin suurenmoisuudestaan, ja osoittaa tarkkaa ja hienoa
+aistia ja taipumusta huolettomaan nautintoon. Katsellessa noita keveitä
+pylväitä ja noita näöltään kestämättömiä, muuriin koverrettuja teoksia,
+on työläs käsittää kuinka noin paljo on voinut säilyä vuosisatain
+hävityksistä, maantäräysten pudistuksista, sodan väkivallasta,
+sivistyneiden matkustavaisten ei tosin väkivaltaisista mutta yhtä
+turmiollisista varkauksista; ja milteipä tee mieli uskoa tuota kansassa
+käypää tarua, että mahtava tenhous suojelee tätä kaikkea.</p>
+
+<p>Yhdellä sivulla kartanoa viepi komeasti koristettu portti
+majesteetilliseen saliin, jossa on valkoinen marmorilattia, ja jota
+kutsutaan <i>Kahden Sisaren Saliksi</i>. Kupulaki, eli laterna, laskee saliin
+lauhentunutta valoa ja aina raitista ilmaa. Alapuolet seiniä ovat
+nelisnurkkaisista Maurilaisista tiilikivistä, joille muutamia
+Maurilaisten kuninkai<span class="pagenum"><a name="Page_32" id="Page_32">[Pg 32]</a></span>den vaakunoita on maalattu; yläpuolet sitä vastoin
+ovat koristetut kauniilla stukki-teoksilla, joka keino keksittiin
+Damaskossa. Nämät teokset ovat isoja, kuoseihin valetuita laakoja ja
+niin taitavasti kokoonliitetyitä, että näyttävät olevan suurella
+huolella laaditut keveiksi basrelieveiksi (yläiskuvauksiksi) ja
+haaveellisiksi arabeskeiksi (lehditys-kuvauksiksi), jotka ovat rasvotut
+koraanin lauseilla ja runollisilla kirjoituksilla, Arabialaisilla ja
+Kufilaisilla kirjaimilla. Nämät koristeet seinillä ja kupulaeilla ovat
+vahvasti kullatut, ja välipaikat maalatut lasuuri-kivellä ja muilla
+loistavilla ja kestävillä väreillä. Molemmin puolin salia on koveroita
+ottomaaneille ja lepovuoteille.</p>
+
+<p>Yläpuolella erästä sisäistä ovipaikkaa on balkongi, josta taittiin mennä
+naisten huoneisin. Vaatevarjostimet ovat vielä aloillaan, joiden välitse
+haaremin mustasilmäiset kaunottaret kenenkään näkemättä taisivat
+tirkistellä viliseviin saleihin heidän allansa.</p>
+
+<p>Mahdotonta on katsella tätä itämaisten tapain mielipaikkaa, siirtymättä
+mielikuvatuksessa jälleen muinaiseen arabialaiseen taruelämään ja miltei
+odottamatta että saa nähdä jonkun salatemppuisen prinsessan käden
+viittovan balkongilta, eli kahden mustan silmän vilkkuvan ristikkoin
+välitse. Kauneuden asunto seisoo vielä täällä, niinkuin se olis vielä
+eilen ollut asuttuna; mutta missä ovat Zoraydat ja Lindaraxat.</p>
+
+<p>Toisella puolen Leijonain Pihaa on Abencerragien sali, näin kutsuttu
+noiden uljaiden tähän mainioon sukuun kuuluvain Ritarien nimeltä, jotka
+täällä kavalasti murhattiin. Moni epäilee tämän kertomuksen totuutta;
+mutta meidän nöyrä palvelijamme, Mateo, osoitti juuri sitä pientä
+porttia pääportissa, jonka kautta heidät sanotaan sisälle viedyn, ja
+valkoista marmorikaivoa keskellä kartanoa, jonka päällä he mestattiin.
+Hän näytti meille myöskin muutamia punaisia pilkkuja kivityksessä,
+heidän verensä jälkiä, joita, kansanluulon mukaan, ei saada ikänä
+poispyyhityiksi. Nähdessään meidän uskovan mitä hän sanoi, lisäsi hän,
+että mo<span class="pagenum"><a name="Page_33" id="Page_33">[Pg 33]</a></span>nasti öisin ajoin Leijonain Kartanolla kuultiin sekavata kumua
+eli tohua, niinkuin väkijoukon kohua, johon silloin tällöin yhtyi
+hiljainen kilinä, joka oli kuin kahleiden etäinen sälinä. Tämän kohun
+vaikutti arvattavasti ne kohisevat ja porisevat vesiputoukset, jotka
+kivipihan alla kulkevat putkien ja rännien kautta, vieden vettä
+kaivoihin; mutta Alhambran pojan kertoman tarun mukaan, tämän äänen
+vaikuttaa noiden täällä mestattuin Abencerragien hahmut, jotka öillä
+kummittelevat sillä paikalla, jossa he mestattiin, ja huutavat taivaan
+kostoa murhaajillensa.</p>
+
+<p>Leijonain Kartanolta me palasimme Albercan kartanolle, eli suurelle
+kalalammikolle, josta jatkoimme vaellustamme Comares'in Tornille, joka
+on saanut nimensä Arabialaisesta rakennusmestaristaan. Tämä on varsin
+vahva rakennus ja majesteetillisen korkea, sillä se on muuta palatsia
+paljoa korkeampi ja siitä näkee sille jyrkälle kukkulan rinteelle, joka
+äkisti viestää Darron rantoihin. Maurilainen holvikäytävä vei meidät
+avaraan ja korkeaan saliin, joka täyttää tornin sisäpuolen ja oli
+Maurilaisten kuninkaiden vastaanotto-huone, jonka tähden sitä myös
+sanotaan Lähettien saliksi. Siinä on vielä jälkiä sen muinaisesta
+loistosta. Seinät ovat runsaasti koristetut stukki-teoksilla ja
+lehdityksillä; kupea laki seeteripuusta, joka, korkeutensa tähden,
+melkein katoaa hämärään, kiiltää vieläkin runsaasta kultauksesta ja
+Arabialaisen pensselin loistoisista väreistä. Kolmella puolella salia on
+syvät akkunakomerot, hakatut noihin suunnattoman paksuihin muureihin,
+joiden balkongeilta näkee alas Darron vihantaan laksoon, Albyacinin
+kaduille ja luostarille, ja niinikään etäiselle Vegalle (lakeudelle).</p>
+
+<p>Minä saattaisin juurtajaksain selittää muutkin ihastuttavat huoneet
+tällä puolella palatsia; Tocodorin, eli kuningattaren vaatetushuoneen,
+avonainen belvedere (ihantola), erään tornin huipussa, jossa Maurilaiset
+sulttanittaret nauttivat vuorilta puhuvia raikkaita vilvoittavia tuulia
+ja läheisen paratiisillisen seudun näkyalaa; vähäisen erilleen aidatun
+Patio'n, eli Lindaraxan puutarhan alabasteri-kaivonsa kanssa,<span class="pagenum"><a name="Page_34" id="Page_34">[Pg 34]</a></span> myrtti-
+ja ruusupensas-aitoineen, sitruuni- ja pomeranssi-lehtoineen; nuot
+viileät kylpysalit ja luolat, joissa päivän kimeltelevä valo ja kuuma
+helle lievennettiin salalaatuiseksi hämäräksi ja raitistuttavaksi
+viileydeksi. Mutta en tahdo kovin kauan viipyä näissä näyissä;
+tarkoitukseni on vaan antaa lukijan yleisesti katsahtaa asuntoon, jossa
+hän, jos niin hyväksi näkee, viipyköön ja kuluttakoon aikaa minun
+seurassani ja vähitellen tutustukoon sen paikkoihin.</p>
+
+<p>Vettä, jota Maurilaisilla kanavilla johdatetaan vuorilta, juoksee
+runsaasti koko palatsin kautta, se täyttää sen kylpy- ja kalalammikot,
+viskoo kimelteleviä suihkuja sen saleihin, taikka juoksee poristen
+ränneissä marmorilla ladottuin pihain läpi. Maksettuansa
+kuninkaalliselle asunnolle veronsa ja käytyänsä sen puutarhoissa ja
+niityissä, juoksee se rinnettä alas kaupunkiin lorisevina ojina, tahi
+pursuavina suihkuina, ja pysyttää alinomaista vihannuutta niissä
+lehdoissa ja lehtimajoissa, jotka ympäröitsevät ja kaunistavat Alhambran
+kukkulata.</p>
+
+<p>Ne vaan, jotka ovat oleskelleet etelän kuumassa ilmanalassa, voivat
+oikein arvata sen hekuman, jota ihminen nauttii asunnossa, joka yhdistää
+vuoritienoiden raitistuttavan ilman laksoin viileyteen ja vihannuuteen.</p>
+
+<p>Sillä aikaa kun kaupunki alapuolella nääntyy puolenpäivän helteessä, ja
+auringon paahtama Vega vipajaa silmissä, humisevat Sierra Nevadan
+raitistuttavat tuulahukset Alhambran korkeiden salien läpi ja levittävät
+sen puutarhaan hyvänhajuisia lemuja. Kaikki kehoittaa tuohon leutoisaan
+lepoon, joka on eteläisten maiden autuus, ja sillä aikaa kun puoleksi
+ummistunut silmä varjotuilta balkongeilta katselee tätä hohtavaa
+maisemaa, on korva huvitettuna lehtoin huminalla ja juoksevain vetten
+suloisella lorinalla.</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Comaresin_torni" id="Comaresin_torni"></a>Comares'in torni.</h2>
+
+
+<p>Lukija on saanut lyhykäisen kuvauksen Alhambran sisäpuolesta, ja
+halunnee nyt yleistä katsahusta sen ympäristöihin. Aamu on kirkas ja
+suloinen, eikä ole aurinko vielä saanut kyllin voimaa hävittääkseen yön
+virvoittavaa viileyttä; sentähden tahdomme nousta Comares'in tornin
+huippuun ja katsella Granadaa ja sen lähiseutuja.</p>
+
+<p>Tule siis, hyvä lukija, ja seuraa minua tuohon runsailla kuvateoksilla
+koristettuun etehiseen, joka vie Lähettien saliin. Kuitenkaan emme tahdo
+saliin mennä, vaan käännymme vasemmalle kädelle, tuohon pieneen oveen,
+joka tekee aukon muuriin. Pidä tarkoin varasi! tässä on jyrkät
+kiertoraput, mutta niukasti päivänvaloa; näitä ahtaita, pimeitä ja
+kierteleviä portaita ylös ovat kumminkin Granadan uljaat kuninkaat ja
+heidän kuningattarensa nousseet tornin harjalle, pitämään silmällä
+Kristittyin kohti marssivia sotajoukkoja ja katselemaan taisteluita
+Vegalla. Jo vihdoin olemme penkereillä kaunistetulla katolla ja saatamme
+hengittää vähän aikaa, sillä aikaa kun yleisesti silmäilemme kaupungin
+ja maiseman loistoisata panoramaa: louhisia vuorenkukkuloita,
+vihannoitsevia laksoja ja tuota hedelmällistä lakeutta, linnaa,
+tuomiokirkkoa, Maurilaisia tornia ja Göthiläisiä kupukirkkoja, kaatuvia
+rakennuksia ja kukoistavia lehtoja.</p>
+
+<p>Menkäämme likemmä harjaa ja katsokaamme suoraan alas. Katsosta, yhdellä
+puolen on meillä koko Alhambran keto näkymässä ja me saatamme nähdä sen
+kartanoille ja puutarhoihin. Tornin juurella on Albercan piha, suuren
+vesisäilönsä eli kalalammikkonsa kanssa, ympäröitty
+kukkaisistutuksilla; tuolla on Leijonain kartano, kuuluisine
+suihkukaivoineen ja keveine Maurilaisine holvikäytävineen, ja kes<span class="pagenum"><a name="Page_36" id="Page_36">[Pg 36]</a></span>kellä
+palatsia on Lindaraxan pieni puutarha, juuri palatsin sydämeen
+haudattuna, ruusupensaineen ja sitruuni-lehtoineen ja rehevästi
+vihannoitsevine pensas-aitoineen.</p>
+
+<p>Tuo meitä ympäröitsevä, neliskulmaisilla torneilla varustettu
+harja-jono, joka ulottuu kukkulan huipun ympäri kokonansa, on linnan
+ulkoinen raja. Muutamat tornit ovat, niinkuin näet, ainoastaan
+raunioita, ja niiden vankat jäännökset ovat peitetyt viiniköynnöksillä,
+viikunapuilla ja aloe-aidoilla.</p>
+
+<p>Katselkaamme nyt tornin pohjaista puolta. Korkeus huikaisee; tornin
+perustuksetkin ovat korkeammat kuin tämän jyrkän, viestävän kukkulan
+lehdot. Ja katsopas, pitkä halkeama noissa vahvoissa muureissa osoittaa
+että tuo halkeama on syntynyt jostain noita maanjäristyksiä, jotka aika
+ajoin ovat nostaneet niin paljon peljästystä Granadassa, ja jotka, ennen
+tahi myöhemmin, välttämättömästi muuttavat tämän kukistukseensa
+kallistuvan rakennuksen raunioruhoksi. Tuo syvä, ahdas lakso allamme,
+joka vähitellen lavenee, jota enemmin se ulkoontuu vuorista, on Darron
+lakso. Sinä näet sen vähäisen joen koukertelevan lehtoin, lehtimajain ja
+hedelmä- ja kukkaistarhain läpi. Se oli muinaisina aikoina mainio joki,
+sillä sen aallot kuljettivat, kultaa muassaan ja sen hietaa seulotaan
+vieläkin usein, toivossa että siinä löydettäisiin tätä kallista
+metallia. Muutamat noista valkoisista huvihuoneista, jotka siellä täällä
+haamoittavat lehtokujain ja viinitarhain välitse, olivat Maurilaisten
+maaseudullisia turvapaikkoja, joissa he nauttivat ihastuttavain
+puutarhainsa virkistyttäviä sulohajuisia lemuja.</p>
+
+<p>Tuo korkealla oleva palatsi, korkeine valkeisine tornineen ja pitkine
+holvikäytävineen, joka kääntää etupuolensa tuota vuorta kohti, ihanain
+lehtoin ja rippuvain puutarhain keskellä, on Generalife, yksi
+Maurilaisten kuninkaiden kesälinnoja, johonka he menivät kuumaksi
+vuodenajaksi, nauttimaan vielä viileämpää tienoota kuin Alhambran on.
+Tuo paljas kukkulan huippu tuonnempana sitä, muutamine muodottomine
+raunioineen, on <i>Silla del Moro</i>, eli <i>Maurilaisen<span class="pagenum"><a name="Page_37" id="Page_37">[Pg 37]</a></span> olopaikka</i>, näin
+kutsuttu sentähden että se oli onnettoman Boabdilin turvapaikkana erään
+kapinan aikana, jossa hän istui ja surullisena katseli kapinallista
+kaupunkiansa.</p>
+
+<p>Juoksevan veden lorina kuulun silloin tällöin laksosta; se tulee erään
+Maurilaisen myllyn vesijohdosta, kukkulan juurelta. Lehtokuja tuolla
+ulompana on <i>Alameda</i> (poppelimetsä) pitkin Darron rantaa, mieluinen
+kävelypaikka iltasilla, ja rakastavain kohtauspaikka kesä-öinä, jolloin
+käytävien varrella olevilta penkeiltä usein kuullaan kitarrin näpytystä.
+Tätä nykyä näkee siellä vaan muutamia vetelehtäviä munkkeja ja joukon
+vedenkantajia Avellanon kaivosta.</p>
+
+<p>Sinä säikähdyt ja kavahdat? Se vaan on haukka, jonka olemme pesästään
+säikäyttäneet. Tuo torni on parvelevain lintuin oikea pesäpaikka;
+pääskysiä ja muita pikku lintusia on kosolta joka halkeamassa ja raossa,
+ja ne lentelevät sen ympärillä kaiken päiväkauden; ja yöllä, kun kaikki
+muut ovat levolle menneet, esiintyy kamala hukkapöllö piilopaikastaan ja
+antaa tornin harjoilta kuulla turmaa ennustavan huutonsa. Katsopas
+kuinka haukka, jonka liikkeelle säikäytimme, laukuilee pois tuolla
+alhaalla, hiipoo puunlatvoja ja purjehtii raunioille tuonnemma
+Generalifeä!</p>
+
+<p>Jättäkäämme nyt tämä puoli tornia ja kääntäkäämme silmämme lännen
+puolelle. Täällä näemme, etäältä, Vegaa rajoittavan vuoriharjanteen,
+tuon vanhan rajan Maurilaisen Granadan ja Kristittyin alueen välillä.
+Sen huippuin välissä näemme vieläkin sotaisia kaupunkeja, joiden harmaat
+muurit ja katonharjat näyttävät olevan samaa kappaletta kuin kalliotkin,
+joille ovat raketut; ja sieltä täältä näkyy jonkun kallion nenältä
+yksinäinen <i>Atalaya</i> (vartijatorni), ikäänkuin pilvistä katseleva
+läheisiin laksoihin.</p>
+
+<p>Noista solukoista, Lopen vuoren-ahdingon kautta, astuivat Kristittyin
+sotajoukot Vegalle tuon harmaan ja paljaan vuoren juurelle, joka on
+melkein erillään kaikista muista ja ojentaa rohkean louhisen kätensä
+lakeudelle ulos, ja nämät laumat hyökkäsivät äkisti kohti, lentävin
+lipuin, torvien räikkyessä ja rumpujen rämistessä. Kuinka muuttunut on<span class="pagenum"><a name="Page_38" id="Page_38">[Pg 38]</a></span>
+nyt tämä taulu! Haarniskoittuin sotijain kimelteleväin rivien sijassa,
+me näemme ahkerain hevosaasin-ajajain verkallisen kulkueen hitaasti
+liukuvan pitkin vuoren syrjää. Tuolla loitompana on kuuluisa
+Pinos-silta, mainio monesta verisestä ottelusta Maurilaisten ja
+Kristittyin välillä, mutta vielä mainiompi sinä paikkana, jossa Kolumbo
+saavutettiin ja kuningatar Isabellan lähettiläät kutsuivat hänet
+takaisin, juuri silloin kun epätoivossaan aikoi lähteä pois maasta ja
+Ranskan hoville esittää löytötuumansa.</p>
+
+<p>Kas tuossa toinen paikka, löytäjän historiassa niinikään merkillinen.
+Tuo aamu-auringon paisteessa kiiltävä jana muuria ja tornia, juuri
+keskellä Vegaa, on Santa Fén kaupunki, jonka tuo katholinen kuningas ja
+kuningatar rakensivat, Granadan piirityksen aikana, sittenkuin ankara
+tulipalo oli hävittänyt heidän leirinsä. Noiden muurien sisäpuolella
+kutsui tuo sankarillinen kuningatar Columbon takaisin, ja niiden sisällä
+tehtiin se sopimus, jonka seurauksena oli uuden maailman löytäminen.</p>
+
+<p>Täällä, etelän puolella, vilkkuu silmä Vegan kaseville kauneuksille,
+tämän kukoistavan erämaan puutarhoille, lehdoille ja uhkeille
+hedelmätarhoille, joita koukertelevan Xenilin hopeoitut aallot
+leikkovat, muodostaen lukemattomia noroja, jotka täytetään vedellä
+vanhoista Maurilaisista kanavista ja pukevat tienoon vihannuuteen joka
+ei koskaan lakastu. Täällä ovat ne ihastuttavat maakartanot, puutarhat
+ja lehdot, joiden omistuksesta Maurilaiset niin urhoollisesti
+taistelivat. Yksin nekin talot ja majat, joissa nyt talonpoikia asun,
+säilyttävät arabeskein ja muiden somain koristeiden jälkiä, jotka
+osoittavat niiden olleen loistoisia asuinpaikkoja Maurilaisten ajalla.</p>
+
+<p>Tuonnempana Vegan lehdoilla kaunistettua tienoota näet etelää kohti
+jakson jylhiä kukkuloita, jota alas hevosaasia hiljaan tulla jonottaa.
+Eräältä noiden kunnaiden huipulta loi onneton Boabdil viime kerran
+silmänsä Granadalle, ja antoi helppoa sille epätoivolle, joka ahdisti
+hänen sieluansa. Se on paikka joka on mainio kertomalauluissa ja
+his<span class="pagenum"><a name="Page_39" id="Page_39">[Pg 39]</a></span>toriassa, ja sitä kutsutaan "<i>Maurilaisen viimeiseksi
+huokaukseksi</i>."</p>
+
+<p>Nosta nyt silmäsi tuon vuoriruhon lumipeitteiselle huipulle, joka
+kiiltää kuin valkoinen kesäpilvi sinisellä taivaalla. Se on Sierra
+Nevada, Granadan uljuus ja ihastus; sen viilistyttäväin tuulten ja
+iäisen vihannuuden, sen purskuvain suihkukaivoin ja iäti kuivamattomain
+virtain lähde. Tämä majesteetillinen vuoriruho antaa Granadalle
+paljouden nautintoja, joka on harvinainen eteläisessä maassa olevalle
+kaupungille: pohjaisen ilmanlaadun pirteän kasvillisuuden ja keveän
+ilman, yhdistettyinä tropiikimaiden auringon elähyttävään lämpöön ja
+eteläisen taivaan pilvettömään siniin. Juuri tuo sen kukkuloille
+kokoutunut lumi se on, joka, kesän lisääntyneen kuumuuden mukaan,
+lähettää puroja ja virtoja joka lakson ja notkon kautta
+Alpuxarras-vuorissa, ja levittää uhkeata vihannuutta ja hedelmällisyyttä
+moniin onnellisiin ja yksinäisiin laksoihin.</p>
+
+<p>Näitä vuoria kyllä sanottakoon Granadan kunniaksi. Niiltä nähdään koko
+Andalusia ja ne näkyvät sen kaukaisimpiinkin tienoihin. Hevos-aasin
+ajaja tervehtii niitä, kun hän polttavilla lakeuksilla saa niiden
+lumipeittoiset kukkulat näkyviinsä; ja Hispanialainen merimies laivansa
+kannella, tuolla loitolla, loitolla Keskimeren sinertävillä laineilla,
+huomaa ne aateksivaisen näköisenä, ajattelee ihanaa Granadaa ja laulaa
+matalalla äänellä jonkun vanhan kertomalaulun Maurilaisista.</p>
+
+<p>Mutta jo on kyllä &mdash; aurinko paistaa korkealta vuorien päällitse ja
+valaa polttavaa hellettään päämme päälle. Jo on tornin penkereillä
+kaunistettu katto lämmin jalkaimme alla; lähtekäämme täältä, astukamme
+alas ja virvoitelkaamme meitämme lakikäytäväin alla Leijonain Kaivon
+ympärillä.</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Mietteita_Maurilaisten_vallasta_Hispaniassa" id="Mietteita_Maurilaisten_vallasta_Hispaniassa"></a>Mietteitä Maurilaisten vallasta Hispaniassa.</h2>
+
+
+<p>Mieluisimpia paikkojani on balkongi Lähettien salin keskimmäisen akkunan
+ulkopuolella, Comares'in korkeassa tornissa. Olen vastikään istunut
+siellä, nauttimassa pitkän kauniin päivän loppua. Aurinko, joka vajosi
+Alhambran purppurapunaisten vuorten taa, loi sädevirtaa Darron laksoon
+ja levitti surullista kultausta Alhambran punaisille torneille; Vega,
+keveällä auterella peitettynä, oli kuin kultainen järvi edessäni. Ei
+ainoakaan tuulahus häirinnyt tämän tunnin onnellisuutta, ja vaikka
+heikkoja kitarrin helähyksiä ja iloisia ääniä silloin tällöin nousi
+Darron lehdoista, tekivät ne linnassa vallitsevan merkillisen
+hiljaisuuden ainoastaan sitä juhlallisemmaksi. Se oli yksi noita hetkiä
+ja luonnon näytelmiä, joissa muisti vaikuttaa miltei lumoavasti ja,
+niinkuin ilta-aurinko, joka loi viimeistä heloansa näille rapistuneille
+torneille, säteillään valistaa muinaisten aikain jaloisuutta.</p>
+
+<p>Istuissani ja katsellessani vaikutusta minkä vähenevä päivänvalo teki
+tähän Maurilaiseen linnaan, tarkistui huomioni tuohon keveyteen,
+pulskeuteen ja hekumallisuuteen koko sen sisäisessä rakennuslaadussa, ja
+sen täydelliseen vastakohtaisuuteen noissa isoissa, synkissä ja
+juhlallisissa Götiläisissä rakennuksissa, joita Hispanialaiset
+valloittajat rakensivat. Jo rakennuslaatukin osoittaa noiden kahden
+sotaisaa kansan vastakkaista ja yhdistämätöntä luonnetta, jotka niin
+kauan taistelivat ylivallasta tällä niemimaalla. Vähitellen aloin
+vakaisesti miettiä Hispanian Arabialaisten merkillisiä onnenvaiheita,
+joiden koko olemassa oleminen on kuin kerrottu taru ja varmaankin on
+historian harvinaisimpia, mutta kumminkin loistoisimpia sivuseikkoja.
+Niin mahtava ja pitkällinen kuin heidän valtansa olikin, tuskin tiedämme
+kuinka<span class="pagenum"><a name="Page_41" id="Page_41">[Pg 41]</a></span> meidän tulee kutsua heitä. He olivat tavallaan ilman laillista
+maata oleva, nimetön kansakunta. Eronnut, Europan rannoille viskattu
+laine tuosta suuresta Arabialaisesta tulvasta kuin olivat, heissä
+näyttää olleen tuon tulvan ensimmäisen hyökkäyksen koko ankaruus. Heidän
+valloitusretkensä Gibraltarin kalliosta Pyrenean vuorille oli yhtä
+pikainen ja loistoisa, kuin Muhamettilaisten voitot Syriassa ja
+Egyptissä. Mikä vielä enempi on, jollei heitä olis ehkäisty Tours'in
+lakeuksilla, olisi kenties koko Ranskanmaa, koko Europa yhtä helposti
+voitettu, kuin Itämaan valtakunnat, ja Puolikuu vielä tänäkin päivänä
+levittäisi valoansa Parisin ja Londonin temppeleiltä.</p>
+
+<p>Pyrenean vuorten tuolle puolen karkoitettuina luopuivat Asian ja Afrikan
+sekanaiset parvet, jotka tämän suuren tulvan tekivät, Muhamettilaisesta
+valloitus-aatteesta, ja koettivat Hispaniassa perustaa rauhallista ja
+pysyväistä herrautta. Valloittajina he osoittivat yhtä paljon
+urhoollisuutta kuin maltteellisuutta, ja molemmissa näissä omaisuuksissa
+kävivät he yhden aikaa edelle niistä kansoista, joiden kanssa he
+taistelivat. Syntymätienoiltaan eroitettuina he rakastivat sitä maata,
+jonka he katsoivat Allahn lahjaksi, ja kokivat kaunistaa sitä kaikella,
+mikä voi vaikuttaa ihmisen onnellisuuteen. He perustivat valtansa
+viisaille ja kohtuullisille lakisäädelmille, viljelivät ahkerasti
+tieteitä ja taiteita, edistivät maanviljelystä, käsitehtaita ja kauppaa,
+ja muodostivat näin vähitellen valtakunnan, jota etevämpi
+varallisuudessa ja onnessa ei mikään muu ollut, keräsivät huolellisesti
+ympärilleen sen suloisuuden ja sievistyksen, josta Arabialainen
+valtakunta idässä korkeimman sivistyksensä aikana oli mainio, ja
+levittivät itämaisen opillisuuden valoa yöpeittoisen Europan läntisissä
+tienoissa.</p>
+
+<p>Hispanian Arabialaisista kaupungeista tuli pakopaikkoja kristityille
+taideniekoille, joissa nämät saivat opetusta hyödyllisissä taiteissa.
+Toledon, Cordovan ja Granadan yliopistoissa kävi muiden maiden
+nuorukaisia, oppimassa Arabialaisten tieteitä ja tullaksensa tuntemaan
+muinaisuuden lä<span class="pagenum"><a name="Page_42" id="Page_42">[Pg 42]</a></span>jätyitä viisauden aarteita; iloisten tieteiden
+harrastajat menivät Cordovaan ja Granadaan, oppimaan Itämaiden runoutta
+ja musiikia; ja pohjan teräkseen puetut sotijat riensivät sinne,
+vaurastumaan ritarillisissa harjoituksissa ja harjautumaan
+ritarillisuuden laadullisiin, sievistettyihin tapoihin.</p>
+
+<p>Jos Muhamettilaiset muistomerkit Hispaniassa, jos Cordovan moskea,
+Sevillan Alkazar ja Granadan Alhambra vielä ovat kaunistetut
+päällekirjoituksilla, jotka komeillen kerskaavat heidän valtansa
+pysyväisyydestä ja mahtavuudesta; käyneekö tätä kerskausta
+tyhmänrohkeana ja mielettömänä pilkkaaminen. Sukukuntia sukukuntain,
+vuosisatoja vuosisatain perästä oli kadonnut, ja yhä pysyivät he maansa
+omistuksessa. Aikakausi oli kulunut, pitempi kuin se oli mikä oli
+kulunut siitä ajasta jolloin Normannit valloittivat Englannin, ja Musan
+ja Tarikin jälkeiset taisivat yhtä vähän ajatella tulevansa maanpakoon
+ajetuiksi, kuin Rolfin ja Wilhelmin jälkeiset ja näiden vanhat paroonit
+taisivat uneksia tulevansa ajetuiksi takaisin Normandian rannikoille.</p>
+
+<p>Yhtäkaikki ei ollut Muhamettilainen valta Hispaniassa muu kuin loistava
+ulkomainen kasvi, joka ei tehnyt pysyväistä juurta siihen maahan, jota
+se kaunisti. Naapureistaan lännessä uskonnon ja tapain voittamattomilla
+esteillä eroitetut, ja heimolaisistaan idässä merillä ja erämailla, he
+olivat itsekseen oleva kansa. Koko heidän olemisensa oli pitkällistä,
+vaikka loistoissa ja ritarillista taistelua jalansijasta valloitetussa
+maassa.</p>
+
+<p>He olivat Islamin ulkovartijoita ja rajanvahtia. Hispanian niemimaa oli
+se suuri tappelutanner, jossa pohjan Götiläiset sotijat ja idän
+Muhamettilaiset valloittajat yhtyivät toisihinsa ja taistelivat
+herraudesta, ja Götiläisen yksipintainen ja kestävä urhoollisuus voitti
+viimein Arabialaisen uljaan rohkeuden.</p>
+
+<p>Ei milloinkaan ole minkään kansan häviö ollut täydellisempi, kuin
+Hispanialaisten Maurilaisten oli. Missä he ovat? Kysy Barbarian
+rantamailta ja sen autioilta kaupungeilta. Heidän muinoin mahtavan
+valtakuntansa maanpakoon ajetut<span class="pagenum"><a name="Page_43" id="Page_43">[Pg 43]</a></span> jäännökset katosivat Afrikan
+raakalaisten sekaan ja herkesivät olemasta kansa. He eivät ole edes omaa
+nimeäkään jälkeensä jättäneet, vaikka he noin kahdeksan vuosisataa tätä
+ennen olivat itsepäällinen kansa. Maa, jonka he olivat kodikseen
+valinneet ja jota olivat vuosisatoja hallussaan pitäneet, kieltäytyy
+heitä tunnustamasta, muina kuin valloittajina ja väkivaltaisina
+anastajina. Ainoastaan muutamat harvat rapistuneet muistomerkit
+todistavat heidän voimaansa ja valtaansa, samoin kuin yksinäiset
+kalliot, syvällä jonkun maan sisämaissa, osoittavat muinaista laajaa ja
+hirmuista vedenpaisumusta. Semmoinen muistomerkki on Alhambra.
+Muhamettilainen rakennus kristityssä maassa, Itämainen palatsi lännen
+Götiläisten loistorakennusten keskellä; uhkea muistomerkki
+urhoollisesta, ymmärtäväisestä ja sivistyneestä kansasta, joka
+valloitti, vallitsi ja katosi.</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Talouden_hoito" id="Talouden_hoito"></a>Talouden hoito.</h2>
+
+
+<p>Jo on aika että annan lukijalle käsitteen minun taloudellisesta
+laitoksestani tässä merkillisessä asunnossa. Kuninkaallisen palatsin,
+Alhambran, hoito on uskottu eräälle vanhalle, naimattomalle naiselle,
+nimeltä Donna Antonia Molina, mutta jota, Hispanialaisen tavan mukaan,
+tavallisesti ja tuttavallisesti sanotaan <i>Tia Antoniaksi</i>, eli täti
+Antoniaksi. Hän pitää Maurilaisia puutarhoja ja salia voimassa ja
+näyttää niitä muukalaisille; tästä vaivasta luovutetaan hänelle kaikki
+palatsia katsomassa käyviltä tulevat sivutulot, ja kaikki puutarhain
+tuotteet, jonka ohessa hän on velvollinen tilapäissä antamaan
+kuvernöörille veron hedelmistä ja kukista. Hänen asuinhuoneensa ovat
+eräässä kulmassa palatsia; ja hänen perheesensä kuuluu yksi veljenpoika
+ja yksi veljentytär, kahden eri veljen lapset. Veljenpoika Manuel Molina
+on useilla hyvillä omaisuuksilla lahjoitettu nuori mies ja
+Hispanialainen Graviteti. Hän on palvellut armeijassa, sekä Hispaniassa
+että Länsi-Indiassa, mutta tutkii nyt lääkintätiedettä, toivoen kerta
+pääsevänsä lääkäriksi tässä linnassa, joka virka vuosittain tuottaa
+ainakin lähes kaksisataa Suomen markkaa. Sisarentytär taas on pienoinen
+pyylevä, mustasilmäinen Andalusian tyttö, nimeltä Dolores (murhe), mutta
+joka, kiiluvista silmistään ja iloisesta luonteestaan, ansaitsee
+iloisemman nimen. Hän on tätinsä kaiken tavaran varma perillinen, johon
+tavaraan kuuluu muutamia rappioisia huoneita linnassa, jotka antavat
+noin satakymmenen markkaa vuotuista tuloa. En ollut kauan ollut
+Alhambrassa, ennenkuin keksin vienon rakkauden olevan olemassa
+ymmärtäväisen Manuelin ja hänen mustasilmäisen orpanansa välillä, ja
+ettei mikään estänyt heitä yhdistämästä tuumiaan ja toi<span class="pagenum"><a name="Page_45" id="Page_45">[Pg 45]</a></span>veitaan, muu
+kuin tohtorinkirja ja paavin erilupa, heidän likeisen sukulaisuutensa
+tähden.</p>
+
+<p>Kelpo Antonian kanssa olen minä tehnyt sen sopimuksen, että hän antaa
+minulle ruoan ja huoneen, ja pieni ilomielinen Dolores siivoaa kamarini
+ja palvelee minua pöytään. Myös on minulla komennossani eräs pitkä,
+änkyttävä vaaleatukkainen hoitukka, nimeltä Pepe, joka tekee työtä
+puutarhoissa ja mielellään tahtois olla minun passarini, johon virkaan
+kumminkin Mateo Ximenes, "Alhambran poika," on ennen häntä ennättänyt.
+Tämä reipas ja palvelukseen mieluinen poika on, en oikein tiedä itsekään
+millä lailla, osannut asetella niin, että hän alinomaa, siitä asti kun
+ensi kerran kohtasin häntä linnan portilla, on ollut minun vaiheillani
+ja on niin oleutunut asioihini, että viimein on jäänyt aloilleen ja itse
+asettanut hänensä palvelijakseni, oppaakseni, vartijakseni ja
+historialliseksi aseenkantajakseni, niin että minun on ollut täytymys
+parantaa hänen pukuansa, että hänen kävis tarpeellisella arvollisuudella
+näyttäyminen moninaisissa askareissaan ja toimituksissaan. Hän on
+sentähden pannut vanhan, harmaan kaapunsa pois, kuin käärme nahkansa, ja
+käy nyt, omaksi sanomattomaksi tyytyväisyydekseen ja toveriensa suureksi
+hämmästykseksi, siistissä Andalusialaisessa hatussa ja jakussa. Siivon
+Mateon päävika on kovin pitkälle menevä halu olla hyödyllinen. Koska hän
+tykönään tietää, että hän on ikäänkuin luikahtanut palvelukseeni ja että
+minun mutkaton ja hiljainen olemislaatuni tekee hänen palveluksensa
+tyhjäntoimitukseksi, niin hän ponnistaa kaikkea keksimystaitoaan,
+tehdäksensä hänensä minulle oikein tarpeelliseksi. Minä olen kuin
+pääsemättömissä hänen apukernaudestaan; minä en pääse askelta astumaan
+ulkopuolelle palatsia, kävelläkseni sinne tänne linnassa, hänen olematta
+hetikohta kintereilläni, jolloin hän selittää kaikki mitä näen; ja jos
+minä rohkenen lähteä ympäristön kukkuloille kävelemään, väittää hän
+olevansa oikeutettu seuraamaan minua suojelijavahtina, vaikka suuresti
+pengon hänen, jos päällekarkaus tehtäisiin, ennemmin luot<span class="pagenum"><a name="Page_46" id="Page_46">[Pg 46]</a></span>tavan pitkiin
+sääriinsä, kuin vankkoihin käsivarsiinsa. Tähän katsomatta ompa
+Mateo-parka toki toisinaan hyvinkin lystillinen kumppani; hän on
+teeskentelemätön, aina hyvällä mielellä, puhelias ja juoruileva kuin
+kylän-parturi, ja tuntee tarkoin kaikki paikan ja ympäristön ämmäin
+jutut; mutta se minkä hän suurimmaksi ansiokseen lukee, on hänen tätä
+paikkaa koskeva satuvarastonsa; hän tietääkin kertoa juttuja mitä
+kummallisimpia jokaisesta linnan tornista, holvi-ja porttikäytävästä,
+jotka kaikki hän silmittömästi todeksi uskoo.</p>
+
+<p>Useimmat näistä on hän, oman kertomuksensa mukaan, oppinut
+isän-isältään, eräältä saturikkaalta räätäliltä, joka eli kunnes oli
+liki satavuotias eikä koko elinaikanaan ollut käynyt kuin kahdesti
+linnan alueen ulkopuolella. Hänen työhuoneensa oli, miltei kokonaisena
+vuosisatana, kokouspaikkana muutamilla kunnian-arvoisilla
+hölppähuulilla, jotka tavallisesti siinä viettivät iltayönsä, puhellen
+muinaisista ajoista, palatsin salaisuuksista ja siinä olleista
+kummallisista tapauksista.</p>
+
+<p>Tämän historiallisen räätälin koko olento, hyörintä ja pyörintä,
+ajatukset ja elämä olivat täten rajoitetut Alhambran muurien sisälle;
+siellä oli hän syntynyt, siellä eli ja hengitti hän ja siellä oli
+hänellä toimeentulonsa; siellä hän kuoli ja haudattiinkin. Onneksi
+jälkimaailmalle ei hänen satuviisautensa ole hänen kanssansa
+hukkaantunut. Uskottavan Mateon oli jo poikana tapa tarkasti kuunnella
+isän-isän ja tämän työpöydän ympärille keräytyneen juoruseuran
+kertomuksia, ja on hän täten koonnut varaston verrattomia tietoja
+Alhambrasta, joita ei löydy kirjoissa ja jotka tosiaankin suuressa
+määrässä ansaitsevat jokaisen tiedonhaluisen lukijan huomiota.</p>
+
+<p>Nämät ovat ne ihmiset, jotka vaikuttavat minun kodillisiin mukavuuksiini
+Alhambrassa, ja minä kysyn, onko yhtään niistä valtamiehistä,
+Maurilaisista tahi Kristityistä, jotka ennen minua ovat tässä palatsissa
+vallinneet, palveltu<span class="pagenum"><a name="Page_47" id="Page_47">[Pg 47]</a></span> suuremmalla uskollisuudella taikka onko hänellä
+vallastaan ollut suurempaa iloa?</p>
+
+<p>Noustessani aamusilla ylös, kantaa minulle Pepe, tuo änkyttävä puutarhan
+renki, äskenpoimittuja kukkia veroksi, jotka sitten Dolores, joka katsoo
+kunniaksensa saada kamarini parahin tavoin koristetuksi, taitavalla
+kädellä järjestää ruukkuihin. Atriani nautin minä missä sattuu; välistä
+jossain Maurilaisessa salissa, välistä lakikäytävissä Leijonain
+kartanolla, kukkain ja suihkulähteiden keskellä; ja mennessäni ulos
+viepi minut palvelevainen Mateo vuoripaikoille mitä romantilaisimmille
+ja laksoin ihanoille huvipaikoille, joista jokainen, poikkeuksetta, on
+jonkun kummallisen jutun näyttämö.</p>
+
+<p>Vaikka minä mieluisimmin vietän suuremman osan päivää yksinäni, menen
+minä toisinaan käymään Donna Antonian vähäisessä kodillisessa seurassa.
+Tämä kokoontuu tavallisesti johonkin vanhaan Maurilaiseen kamariin, joka
+on sekä köökkinä että salina, koska nurkkaan on laitettu törkeätekoinen
+tulisija, jonka savu on soaissut värit seinillä ja pian kokonansa
+hävittänyt muinaiset arabeskit. Yksi balkongilla varustettu akkuna,
+josta näkee Darron laksoon, laskee viilistyttävää iltatuulta huoneesen;
+ja täällä syön minä kohtalaisen iltaiseni, hedelmiä ja maitoa, ja käyn
+perheen kanssapuheesen osalliseksi. Hispanialaisilla on luontoperäinen
+lahja, eli synnynnäinen hyvä äly, joka tekee heidät ymmärtäväisiksi ja
+hupaisiksi seuraihmisiksi, kuulukoot mihin säätyyn hyvänsä ja olkoon
+heidän kasvatuksensa ollut kuinka vajavainen tahansa; tähän tulee vielä,
+ettei he koskaan ole halpamielisiä eli roistomaisia; luonto on
+lahjoittanut heille syntyperäisen arvollisuuden ja mielen ylevyyden.
+Kelpo Tia Antonia on nainen, jolla on syvällinen ja hyvä ymmärrys,
+vaikka häneltä puuttuu sielun sivistystä; ja kirkas-silmäisessä
+Doloresissa on, vaikka hän kaikkiansa ei ole lukenut kuin kolme tahi
+neljä kirjaa, ihastuttava sekoitus luontaisuutta ja tervettä ymmärrystä,
+ja hän hätäyttää minut monasti sattuvilla ja teeskentelemättömillä
+kokkapuheillaan.<span class="pagenum"><a name="Page_48" id="Page_48">[Pg 48]</a></span> Veljenpoika huvittaa meitä välistä lukemalla jotain
+vanhaa Calderonin tahi Lope de Vegan ilvenäytelmää, jota hän
+silminnähtävästi ei tee ainoastaan meitä huvittaakseen, vaan myös
+sivistyttääkseen orpanaansa Doloresta, vaikka, hänen suureksi
+nöyristyksekseen, tämä pieni tyttö nukkuu ennenkuin ensimmäinen näytös
+on loppuun luettu. Välistä käy Tia Antonian luona vieraisilla ystäviä ja
+alustalaisia läheisestä kauppalasta, taikka invaliitien vaimoja. Nämät
+kohtelevat häntä, palatsin suojelijana, suurella kunnioituksella, ja
+pyytelevät hänen suosiotansa kertomalla uutisia kotoansa taikka
+ongituita kulkupuheita Granadasta. Kuunnellessani näitä iltajuoruja olen
+saanut tietää monta merkillistä tapausta, jotka selittävät kansan tapoja
+ja lähiseudun omituisuuksia. Ne olivat vaan mutkattomia kertomuksia
+viattomista huvituksista, ja saivat kaiken miellyttäväisyytensä ja
+arvonsa paikan laadusta. Minä kävelen lumotulla pohjalla ja olen
+romantilaisilla kuvilla ympäröitty. Aina lapsuudestani asti, jolloin
+minä, Hudsonin rannoilla, ensi kerran viehdyin erääsen vanhaan Hispanian
+historiaan sodista Granadassa, on tämä kaupunki aina ollut minun
+valvovain unelmaini esineenä, ja usein vaeltelin minä kuvas-aistillani
+Alhambran romantilaisissa saleissa. Niin ovat siis nämät unelmat nyt
+vihdoin viimein toteutuneet! Kuitenkaan tuskinpa saatan minä uskoa
+aistejani, eli ajatella, että minä todellakin asun Boabdilin palatsissa
+ja sen balkongeilta katselen tuota ritarillista Granadaa! Kävellessäni
+näissä Itämaisissa ilman-aloissa ja kuullessani suihkulähteiden lorinata
+ja satakielien lauluja; hengittäissäni ruusujen lemuja ja tuntiessani
+tämän sulohajuisen ilman-alan vaikutusta, mieleni melkein tekee ajatella
+olevani Mahometin paratiisissa, ja että pieni pyylevä Dolores on yksi
+noita heloittavia Houreja, jotka ovat aiotut panemaan oikeauskoisten
+autuaallisuuden mittaa kukkurallensa.</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Karkuri" id="Karkuri"></a>Karkuri.</h2>
+
+
+<p>Sittenkuin kirjoitin edelliset sivut, meillä on ollut vähäinen
+surullinen tapaus Alhambrassa, joka on synkistyttänyt Doloresin iloisia
+kasvoja. Tällä pienellä tytöllä on naisellinen intohimo kaikenlaisiin
+kotieläimiin, ja yksi Alhambran rapistuneita kartanoita on täynnä näitä
+hänen lemmikkejänsä. Komea riikinkukko kanansa kanssa näyttävät pitävän
+kuninkaallista valtikkaa paisuneille kalkkunoille, härskyville
+piskukanoille ja tavallisten kukkoin ja kanain roistojoukolle. Mutta
+Doloresin paraana ilona oli kuitenkin, joku aika tätä ennen, kaksi
+nuorta kyyhkystä, jotka äskettäin olivat käyneet pyhään aviosäätyyn ja
+hänen suosiostaan tunkeneet pois erään keltakailavan kissan poikinensa.</p>
+
+<p>Asunnoksi, jossa heidän piti aloittaa taloutensa, oli hän valmistanut
+erään vähäisen kamarin köökin vieressä, jonka akkuna oli muutamalle
+hiljaiselle Maurilaiselle pihalle päin. Tässä elelivät he onnellisessa
+tietämättömyydessä siitä että löytyi toinenkin maailma tuonnempana
+kartanoa ja sen päivänpaisteisia kattoja. Ei milloinkaan ollut heidän
+mieleensä juolahtanut lähteä harjan yli liitelemään, tahi aina tornin
+huipuille asti lentämään. Heidän onnellinen yhteytensä siunattiin
+viimein kahdella täplittömällä ja lumivalkealla munalla, heidän pienen
+emäntänsä sanomattomaksi iloksi. Ei mikään saattanut kiitettävämpää
+olla, kuin nuorten äskennaineiden käytös tässä hupaisessa tilassa. He
+makasivat vuorottain pesässä, kunnes munat olivat pojiksi haudotut, ja
+niin kauan kuin höyhenettömät pienokaiset tarvitsivat lämpöä ja suojaa;
+toisen näin maatessa, meni toinen ruokaa hankkimaan ja toikin sitä aina
+varalta.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_50" id="Page_50">[Pg 50]</a></span></p>
+
+<p>Tämä aviollinen onnellisuus sai aivan äkkiä kovan kolauksen. Muuanna
+aamuna, kun Dolores antoi koirakselle ruokaa, pisti hänen päähänsä antaa
+sen vähän maailmalle tirkistellä. Hän avasi sentähden yhden akkunan,
+joka oli Darron laksoon päin, ja nakkasi sen tuota pikaa Alhambran
+muurien yli. Ensi kerran elämässään piti hämmästyneen linnun koetella
+siipiensä voimaa. Hän aleni laksoon, kohosi sitten äkisti korkeuteen ja
+laukuili miltei pilvien tasalla. Ei ollut hän koskaan ennen näin
+korkealle kohonnut, eikä näin mielikseen lennellyt, ja niinkuin tapa on
+nuoren tuhlarin, joka äsken on päässyt tavaraansa hallitsemaan, samoin
+näytti tämä rajaton vapaus ja ääretön liikkumatila huimaavan hänen
+päätänsä. Kaiken päivän oli hän, vallattomasti lennellen, liidellyt
+tornista torniin, puusta puuhun. Turhia olivat kaikki yritykset katoille
+ripoitetulla ruoalla houkutella häntä takaisin; hän näytti kokonansa
+unhottaneen itsensä, hellän puolisonsa ja höyhenettömät pienokaisensa.
+Lisäksi Doloresin hätään oli kaksi <i>Palomas ladrones</i> eli viete-kyyhkyä,
+joiden luontoon kuuluu eksyneiden kyyhkyin vietteleminen, ruvennut
+hänelle toveriksi. Niinkuin moni kevytmielinen nuorukainen, ensiksi
+maailmaan astuessaan, näyttää karkuri oikein ihastuneen noihin
+kavaloihin, mutta pahatapaisiin kumppaneihin, jotka ovat luvanneet tehdä
+häntä tunnetuksi maailmassa ja saattaa häntä seuroihin. Hän on
+leijaillut heidän kanssansa kaikkein Granadan kattoin ja tornien yli.
+Ukon-ilma on alkanut kaupungin päällä, mutta ei ole hän vielä sittenkään
+kotiin palannut; yö on tullut, eikä näy häntä vieläkään. Lisäksi
+kaikkeen tähän onnettomuuteen on naaras, joka useita tuntia on maannut
+pesässä, lähtenyt hakemaan uskotonta puolisoaan, mutta jäi niin kauaksi
+pois, että pienokaiset, lämpimän ja äitillisen rinnan suojeluksen
+puutteessa, ovat kuolleet. Hiljan illalla sanottiin Doloresille, että
+poislentänyt lintu oli nähty Generalifen tornilla. Nyt on sattumus niin
+sallinut, että tämän vanhan palatsin <i>Administradorilla</i>kin (hoitajalla)
+on kyyhkyis-lakka, jonka asukkaissa kaksi tahi kolme noita
+viete-kyyhkyjä sanotaan ole<span class="pagenum"><a name="Page_51" id="Page_51">[Pg 51]</a></span>van, jotka ovat kaikkein likeisten
+kyyhkyis-ystäväin kauhistus. Dolores arvasi hetikohta, että nuot kaksi
+siivellistä viettelijää, jotka oli nähty hänen karkurinsa seurassa,
+olivat Generalifen kyyhkyislakasta kotoisin. Nyt pidettiin
+sotaneuvoittelua Tia Antonian kamarissa. Generalife on Alhambrasta
+kokonansa erinäinen alue, jonkatähden myös vallitsi jonkunlainen
+arkatuntoisuus, jos ei juuri kateus, niiden hoitajain kesken. Siis
+päätettiin lähettää Pepe, tuo änkyttävä puutarhanrenki, asiamiehenä
+Administradorin luokse, vaatimaan, että jos sen ja senlainen karkuri
+ilmaantuis hänen alueelleen, se hetikohta, Alhambran alamaisena,
+annettaisiin ulos. Pepe lähti heti matkaan, valtavälitys-asialleen,
+kuunvaloisten lehtoin ja lehtokujain kautta, mutta palasi tunnin
+perästä, tuoden sen surullisen sanoman, ettei sen näköistä karkuria
+ollutkaan Generalifen kyyhkyis-lakassa. Päällysmies oli kumminkin,
+virkansa pyhyyden puolesta, juhlallisesti luvannut, että jos
+sen-näköistä irtolaista nähtäisiin, vaikka sydänyöllä, hän hetikohta
+panettais sen kiini ja vankina lähettäis pienelle mustasilmäiselle
+valtiattarelleen jälleen.</p>
+
+<p>Tällainen on nyt tämä surullinen tapaus, joka on nostanut niin paljon
+levottomuutta ja surua koko palatsissa ja tuottanut toivottomalle
+Doloresille unettoman yön.</p>
+
+<p>"Suru kestää yön," sanoo sananlasku, "mutta ilo tulee aamulla".
+Ensimmäinen esine joka silmiäni kohtasi, kun aamulla lähdin kamaristani,
+oli Dolores, karkuri-kyyhky käsissään, ja silmät iloisina. Kyyhky oli
+varhain aamulla ilmaantunut katon harjalle, lennellyt arkana katolta
+katolle, mutta viimein akkunan kautta sisään, ja antaunut vangiksi.
+Kuitenkaan ei hän juuri voittanut luottamusta paluullansa; sillä
+hulmius, jolla hän söi mitä eteen pantiin, osoitti että hän, samoin kuin
+tuhlaajapoika, pelkästä näljästä oli häätynyt kotiin palaamaan. Dolores
+torui häntä hänen vilpillisestä käytöksestään, antaen hänelle
+kaikenlaisia rumia nimityksiä, vaikka hän, naisten tapaan, kaiken tämän
+ohessa likisti häntä hellästi rintaansa vasten ja ehtimiseen suuteli
+häntä. Kuitenkin havaitsin hänen olleen niin varuisan että<span class="pagenum"><a name="Page_52" id="Page_52">[Pg 52]</a></span> oli
+leikannut hänen siipensä lyhyemmiksi, pannaksensa esteen kaikille
+toistaisille huviretkille; jonka varokeinon mainitsen ainoastaan niiden
+vuoksi, joilla on huikentelevaiset rakastajat taikka siellä täällä
+häälyväiset aviomiehet. Useamman kuin yhden terveellisen opetuksen sopii
+ottaa Doloresin ja hänen koiraskyyhkynsä historiasta.</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Kirjantekijan_kamari" id="Kirjantekijan_kamari"></a>Kirjantekijän kamari.</h2>
+
+
+<p>Päätettyäni ruveta Alhambrassa asumaan, sisustettiin toinen rivin pää
+tyhjiä, nykyistä tekolaatua olevia kamareita, jotka olivat aiotut
+kuvernöörille asuinhuoneiksi, minua varten. Ne olivat palatsin
+etupuolessa ja sieltä näki esplanaadille (kävelimölle); toisella puolen
+ne olivat vieretysten useiden pienten, osittain Maurilaisten osittain
+uudempain kamarien kanssa, joissa Tia Antonia perheensä kanssa asui, ja
+päättyivät isoon huoneesen, jota tämä kelpo vanhus käytti vierashuoneena
+ja köökinä. Maurilaisten aikana se oli ollut vähän loistoisakin; mutta
+nurkkaan oli, niinkuin jo mainitsin, tehty tulisija, jonka savu oli
+liannut seinät, melkein kokonansa soaissut koristeet ja tehnyt koko
+huoneen synkän näköiseksi. Näistä synkistä kamareista tultiin ahtaan,
+pimeän käytävän ja yhtä pimeiden kiertoportaiden kautta alas erääsen
+Comares'in tornin soppeen; kun tästä oli hamuillen päästy ja eräs ovi
+pohjalla avattu, hätäytti silmää yhtäkkiä loisto mitä huikaisevinta
+laatua, kun, tuo Albercan kartanolla poriseva kaivo kimeltelevine
+suihkuineen edessämme, astuimme hohtavaan vierashuoneesen lähettien
+salin ulkopuolella.</p>
+
+<p>Minä olin pahoillani siitä että olin tullut majoitetuksi uuden-aikaiseen
+kamariin palatsin etupuolessa, ja minun teki mieleni linnoittaa itseni
+juuri rakennuksen sisimmäiseen osaan. Vaeltaissani muuanna päivänä
+noissa Maurilaisissa saleissa, löysin eräässä kaukaisessa salissa oven,
+jota en ollut ennen huomannut, ja joka epäilemättä vei avaroihin, mutta
+yleisölle suljettuihin huoneisin.</p>
+
+<p>Tässä on siis salaisuus, ajattelin minä; tässä linnan noiduttu
+kylkirakennus. Avaimen sain kuitenkin ilman mitään vastusta, ovi vei
+tyhjään kamari-riviin, joka oli Euro<span class="pagenum"><a name="Page_54" id="Page_54">[Pg 54]</a></span>palaista rakennuslaatua, vaikka
+rakettu Maurilaisen lakikäytävän päälle, pitkin Lindaraxan pientä
+puutarhaa. Siinä oli kaksi korkeata huonetta, joiden katot olivat
+seeteripuusta, ja joissa oli taidollisesti tehtyjä hedelmä- ja
+kukkakoristeita, kummallisia naamareita ja kasvoja, mutta monessa kohden
+turmeltuja ja rapistuneita. Selvästi näkyi että seinät muinaisina
+aikoina olivat olleet peitetyt damasti-tapeteilla; nyt ne olivat ihan
+paljaat ja tuhritut itserakkaiden matkailijain vähäpätöisillä nimillä;
+akkunat, jotka olivat puitteettomina ja tuulen ja ilman käytävinä,
+olivat Lindaraxan puutarhaan päin, ja pomeranssi- ja sitruunapuut
+ojensivat koukertelevia haarojansa huoneisin. Näistä kamareista tultiin
+kahteen saliin, joista niinikään näki puutarhaan, mutta jotka olivat
+vähää matalammat. Katot olivat koristetut hedelmäkoreilla ja
+kukkakiehkuroilla, jokseenkin taitavasti maalatuilla ja jotensakin
+hyvästi säilyneillä. Seinätkin olivat olleet kalkille-maalauksilla
+koristetut Italian laatuun, mutta nämät olivat nyt lähimmittäin
+soentuneet, ja akkunat olivat yhtä rappioisessa tilassa kuin muissakin
+huoneissa. Näiden kummallisten huoneiden rivi loppui avonaiseen
+kalteriin, rintavastimilla varustettuun. Kaikissa näissä huoneissa
+olivat koristeet niin erinomaisen sievät ja kauneudentuntoa
+osoittavaiset, ja niiden asemassa oli jotain niin omituista, pitkin
+tuota yksinäistä puutarhaa, että minun teki kovin mieli tulla tuntemaan
+niiden historiata. Minä kuulin kysyttyäni, eitä Italialaiset taideniekat
+olivat ne sisustaneet alulla mennyttä vuosisataa, siihen aikaan kun
+Filippi V:ttä ja kaunista Elisabettia Parmasta odotettiin Alhambraan, ja
+että kuningatar hovinaisineen oli niissä asunut. Yksi korkeimmista
+huoneista oli ollut hänen makuukamarinsa, josta kaitaiset, nyt umpeen
+muuratut portaat, veivät erääsen lumoavaiseen Belvedere'hen
+(Ihantolaan), joka alkujaan oli ollut Maurilaisten sulttanittarien
+kalteri, mutta sitten oli laitettu syrjäkammioksi kauniille
+Elisabetille, jonkatähden sitä vielä sanotaan kuningattaren
+<i>tocador</i>'iksi eli vaatetushuoneeksi. Mainitusta makuukamarista näki
+eräästä akkunasta Generalifelle ja sen lehti<span class="pagenum"><a name="Page_55" id="Page_55">[Pg 55]</a></span>majoille: erään toisen
+akkunan alla porisi alabasteri-lähde Lindaraxan puutarhassa. Tämä
+puutarha paluutti muistiini erään vielä kaukaisemman aikakauden, jolloin
+kauneus täällä vallitsi: Maurilaisten sulttanittarien ajat.</p>
+
+<p>"Kuinka ihana tämä puutarha on," sanoo muuan Arabialainen
+päällekirjoitus, "jossa maan kukat kilpailevat taivaan tähtien kanssa!
+Mitä sopii verrata tämän alabasteri-lähteen vesisäiliöön, joka on täynnä
+kristallin-kirkasta vettä! Ainoastaan täysikuuta, pilvettömällä
+taivaalla paistaessaan."</p>
+
+<p>Vuosisatoja on kulunut, ja mitä on tähteenä tästä katoavaisen kauneuden
+näyttämöstä? Lindaraxan puutarha on vieläkin kukkasilla kaunistettuna;
+lähde näyttää vieläkin kristallinkirkasta peiliään, se on tosi;
+alabasteri on kadottanut valkoisuutensa, ja vesisäiliö sen alapuolella,
+roskaruohoon peittynyt, on muuttunut sisiliskoin ja hyönteisten
+pesäpaikaksi; mutta juuri nämät ajan raiskaukset ylensivät paikan
+miellytystä, ja puhuivat vastustamattomasti tuosta katoovaisuudesta,
+joka on ihmisen ja kaikkein tekoin muuttumaton osa. Itse autioisuuskin
+näissä kamareissa, jotka muinoin olivat uljaan ja ihastuttavan
+Elisabetin asuntona, liikutti enemmin mieltäni ja kelpasi minulle
+paremmin, kuin jos olisin katsellut niitä muinaisessa loistossaan,
+hohtavan hovin kaikessa komeudessa välkkyvinä. Minä päätin hetikohta
+valita yhden näistä huoneista asunnokseni.</p>
+
+<p>Tämä päätökseni kummastutti suuresti Tia Antoniata ja hänen perhettänsä,
+jotka eivät voineet ajatella yhtään järjellistä syytä, minkä tähden minä
+valitsin nämät näin autiot, syrjäiset ja rappioiset huoneet asunnokseni.
+Tia Antonia katsoi sen kovin vaaralliseksikin; lähiseutu, sanoi hän,
+vilisi kuljeksivia varkaita; vuoren luolat olivat Mustalaisia täynnä,
+linna rapistunut ja monesta kohden helppo päästä sisään, ja maine että
+muukalainen oli ruvennut yksinään asumaan yhdessä näistä huoneista,
+johonka linnan muiden asukasten oli mahdotonta häntä kuulla, voisi
+helposti yön aikana houkutella sinne ikäviä vieraita, olletikin koska
+aina luultiin semmoisella olevan lihavan kukkaron. Dolores<span class="pagenum"><a name="Page_56" id="Page_56">[Pg 56]</a></span> selitti
+huoneiden hirmuista kamaluutta, jossa ei muuta nähnyt kuin räpisteleviä
+yölipakoita ja pöllöjä; myös oleskeli noissa holveissa yksi kettu ja
+yksi villikissa, joiden oli tapa nuuskien liikkua siellä öisin ajoin.</p>
+
+<p>Kuitenkin pysyin päätöksessäni, ja erään timperin ja aina apukernon
+Mateo Ximenes'in avulla pantiin ovet ja akkunat pian jotensakin
+suvaittavaan kuntoon. Vastoin kaikkia näitä varokeinoja, täytyy minun
+tunnustaa, että ensimmäinen yö jonka uudessa majassani kulutin oli
+sanomattoman kamala. Koko perhe saatti minua kamariini, ja heidän
+hyvästellessään minua ja huoneisinsa palatessaan noiden tilavain
+vierashuoneiden ja kaikuvain kalterien kautta, paluutin minä
+kuvas-aistiini jälleen noita juttuja haltijattareista, joissa sankari
+jätetään yksinään, jotain uhkayritystä lumotussa linnassa
+toimeenpanemaan.</p>
+
+<p>Yksin kauniin Elisabetinkin ja hänen hovinsa kaunottarien muisto, jotka
+muinoin olivat hänen hovinsa kaunistus, lisäsi, kuvas-aistini
+hämmennyksen tähden, tilani kamaluutta. Täällä, oli heidän pikaisen
+ilonsa ja armautensa näyttämö; täällä, nyt tähteinä olevat merkit heidän
+loistostaan ja huvituksistaan; mutta mitkä ja missä he itse olivat? &mdash;
+Tomuja tuhka! haudan asukkaita! varjokuvia muistille!</p>
+
+<p>Sanomattoman synkeä ja kamala tunne valtasi minut. Minun teki mieleni
+syyttää siitä ryövärien pelkoa, illan haastelun johdosta; mutta minä
+tunsin sen olevan jotain haaveksivampaa ja typerämpää. Sanalla sanoen,
+jo ammoin unhotetut sadut lapsikamarista virkesivät jälleen ja
+vallitsivat kuvas-aistiani. Kaikki mitä ympärilläni oli alkoi käydä
+sieluni tilan mukaiseksi. Tuulen huminassa sitruunapuissa akkunani alla
+oli jotain aaveellista ja kamalata. Minä loin silmäni Lindaraxan
+puutarhoihin; lehdot näyttivät minusta epäselviltä varjoilta, pensaat
+kummituksen-näköisiltä hahmuilta. Oli hyvä mielestäni kun sain sulkea
+akkunani, mutta kamarinikin oli saastunut. Yölipakko oli osannut lentää
+siihen ja räpisteli pääni ympärillä ja himeätä lamppuani kohti;<span class="pagenum"><a name="Page_57" id="Page_57">[Pg 57]</a></span> nuot
+kummalliset, seeterikattoon vuollut kasvot näyttivät minuun
+tirkistelevän ja minulle irvistelevän.</p>
+
+<p>Minä toinnutin ajatuksiani ja pyysin päästä tästä hirmuisesta
+mielialasta, ja puoleksi naurahtaen tälle satunnaiselle heikkoudelle,
+päätin minä olla rohkea, otin lampun käteeni ja lähdin ulos kamarista
+ruvetakseni kävelemään tässä vanhassa palatsissa. Vaikka kuinka sieluani
+ponnistin, ei se kumminkaan tahtonut minulle onnistua. Lamppu levitti
+säteitään ainoastaan lyhyelle etäisyydelle minusta; minä kävelin
+ikäänkuin valokehässä, ja ulkopuolella sitä vallitsi pilkkopimeä.
+Kupulakiset käytävät olivat minusta kuin kamaloita luolia, salien holvit
+katosivat kamalaan hämärään; kuinka helposti taisi näkymätön vihollinen
+väijyä edessäni tahi takanani! Oma seinillä liikkuva varjoni ja
+askelteni kopina täytti minut kauhistuksella.</p>
+
+<p>Tässä kiihoittuneessa mielen tilassa, astuessani Lähettien ison salin
+läpi, tulikin todellisia ääniä korviini, lisäämään kuvas-aistini luomaa
+kamaluutta. Haikea uikutus ja sekavia huutoja kuului, niinkuin minusta
+tuntui, jalkaini alta. Minä seisahduin ja kuuntelin. Ne tuntuivat olevan
+ulkopuolella tornia. Välistä ne olivat kuin eläimen ulvinaa, välistä
+hillittyä kiljumista, taikka kuin hullun ihmisen huutoja. Näiden äänien
+sydäntä vihlova vaikutus tällä tunnilla ja tässä kummallisessa paikassa
+otti minulta kaiken halun jatkaa yksinäistä vaellustani. Minä palasin
+kamariini, nopeammilla askelilla kuin olin siitä lähtenyt, ja hengitin
+helpommasti, ollessani taas sen seinäin sisällä ja salvattuani oven
+jälkeeni. Aamulla herättyäni, ja auringon paistaessa akkunasta sisään ja
+valaistessa kaikkia rakennuksen osia kirkkailla säteillään, tuskin
+taisinkaan muistaa edellisen yön kamaluuden vaikuttamia hahmuja ja
+aavenäkyjä, eli ajatella kuinka näin paljas ja selvä lähistö taisi
+muuttua luultuin kauhuin ja eriskummaisuuksien näköpaikaksi.</p>
+
+<p>Kuitenkin nuot vihlovat ulvomiset ja huudot, jotka vaellellessani
+kuulin, eivät olleet mielikuvatukseni pelkkiä<span class="pagenum"><a name="Page_58" id="Page_58">[Pg 58]</a></span> sikiöitä. Dolores selitti
+ne minulle; ne tulivat eräältä mielipuolelta ihmiseltä, hänen tätinsä
+veljeltä, jolla usein oli kovin kovat taudinsätkeet, joiden aikana hän
+suljettiin erääsen holvilakiseen huoneeseen Lähettien salin alle.</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Alhambra_kuutamolla" id="Alhambra_kuutamolla"></a>Alhambra kuutamolla.</h2>
+
+
+<p>Minä olen selittänyt huoneeni, kun ensin otin sen haltuuni; muutamat
+harvat illat ovat tehneet täydellisen muutoksen sekä ympäristön
+ulkonäössä että tunteissani. Kuu, jota silloin ei näkynyt, on vähitellen
+voittanut yön, kohoaa nyt täydessä kirkkaudessa tornien yli ja valaa
+lauhkeata valoa Alhambran kaikkiin kartanoihin ja saleihin. Puutarha
+akkunani alla on valaistu suloisella paisteella: orangsi- ja
+sitruunapuut ovat hopeoitut; suihkukaivo vilkkuu kuun valossa ja yksin
+orjantappura-ruusunkin punan silmä keksii.</p>
+
+<p>Olen istunut useita tuntia akkunani edessä, hengittääkseni puutarhan
+suloisia lemuja, ja miettinyt niiden vaihtelehtavaa onnea, joiden
+historia on hämäräisesti osoitettuna noissa komeissa muistomerkeissä
+ympärilläni. Välistä olen mennyt ulos puolen yön aikana, kaikkein
+ollessa uneen vajonneina, ja vaeltanut siellä täällä koko linnassa. Kuka
+osaa kyllin ylistää kuudan-yötä tämmöisessä ilman-alassa ja tämmöisessä
+linnassa. Andalusian sydän-yön ilma kesällä on ihan seesteinen. On kuin
+olisimme puhtaampaan ilmakehään siirretyt; sielu täyttyy suloisimmalla
+rauhalla ja ylenee korkeampiin avaruuksiin, ruumis käy jänteämmäksi ja
+koko ihmisen olento ikäänkuin sulautuu taivaallisimmassa nautinnossa.
+Alhambraankin kuutamo vaikuttaa lumoavasti. Kaikkinaiset ajan
+raiskaukset, kaikki halkeamat ja raot muureissa, surkastuvat maalikuvat
+seinissä, kaikki nämät katoavat; marmori saapi jälleen alkuperäisen
+valkoisuutensa; pitkät pylväskäytävät hohtavat kuun valossa; salit ovat
+valaistut lauhkealla helolla, niin että koko linna viimein muistuttaa
+Arabian satujen taiotuita linnoja.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_60" id="Page_60">[Pg 60]</a></span></p>
+
+<p>Tämmöisellä hetkellä menin minä siihen vähäiseen huvihuoneesen, jota
+sanotaan kuningattaren vaatetushuoneeksi, iloitsemaan noista avaroista
+ja moninaisista näköaloista. Oikealla puolen hohtaa Sierra Nevadan
+lumipeitteiset kukkulat, kuin hopeapilvet tummenpaa taivaslakea vasten,
+ja kaikki vuoren hahmoviivat ovat lauhkeammat ja kuitenkin hienosti
+merkityt. Suurin iloni oli kumminkin nojauta Tocadorin rintavastimeen ja
+katsella Granadaa, joka oli kuin kartta jalkaini alla levitettynä:
+kokonansa vajonneena sikeimpään lepoon, ja sen valkoiset palatsit ja
+luostarit kuunvalossa ikäänkuin uinailevina.</p>
+
+<p>Välistä kuulin kastanjisten näpsäyksiä jostain tanssiseurasta, joka
+vielä kuhisi Alamedassa (poppelimetsässä); välistä kitarrin näppimistä,
+yhden äänen saattelemaa, jota kuului joltain yksinäiseltä kadulta,
+jolloin aina kuvas-aistiini esiintyi nuori ritari, joka
+vallitsijattarensa akkunan alla viritti iltalaulua; kaunis tapa
+muinaisina aikoina, mutta joka nyt paha kyllä on pois jäämässä, paitse
+muutamissa Hispanian syrjäisemmissä kaupungeissa ja kylissä. &mdash;
+Tämmöisiä olivat ne kohtaukset, jotka useita tuntia viivyttivät
+vaelluksiani linnan saleissa ja pidättivät minua sen balkongeilla,
+puoleksi uneksivassa, puoleksi valvovassa tilassa, joka eteläisissä
+ilman-aloissa ikäänkuin hivuttaa pois ihmisen olemisen, niin että minut
+monasti aamu hätäytti, ennenkuin sain levolle menneeksi, uneen
+tuuditettavaksi Lindaraxan lähteen lorinan vierellä.</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Alhambran_asukkaat" id="Alhambran_asukkaat"></a>Alhambran asukkaat.</h2>
+
+
+<p>Minä olen usein havainnut, että jota ylhäisempiä ja uljaampia asukkaita
+jollain asunnolla on ollut onnensa päivinä, sitä halvempia ne ovat sen
+rappiolle jouduttua, ja että kuningasten hovilinnoista viimein tulee
+kerjäläisten pesäpaikkoja.</p>
+
+<p>Alhambra on tällaisen pikaisen muutoksen tilassa. Heti kun joku torni
+alkaa raunioksi kukistua, ottaa ryysymekot kohta sen haltuunsa ja
+rupeavat, yhdessä seurassa yölipakkoin ja tarhapöllöin kanssa, sen
+kullatuissa saleissa asumaan, ripustaen ryysyjään, näitä köyhyyden
+lippuja, sen ampureikiin ja akkunoihin.</p>
+
+<p>Minun on ollut hupaista tarkastella muutamia näistä kirjavista
+luonteista, jotka ovat anastaneet entisten kuninkaiden ikivanhan
+asumuksen ja näyttävät tulleen tänne siirretyiksi, tekemään naurullista
+loppua inhimillisen kopeuden näytelmälle. Yksi heistä on pilan vuoksi
+saanut kuninkaallisen arvonimenkin. Se on vähäinen ämmä, nimeltä Maria
+Antonia Sabones, mutta tavalliselta nimeltään <i>La Reyna Coquina</i> eli
+Raakku-kuningatar. Hän on siksi pieni että voi käydä linnan
+haltijattaresta, ja taitaa, kaiken mukaan mitä olen huomahtaa voinut,
+todella ollakin semmoinen, sillä ei kukaan tunne hänen sukuperäänsä.
+Hänen asuntonaan on eräs pieni soppelo palatsin ulkoisten rappuin alla,
+ja hän istuu kylmässä kivikäytävässä, tekee ahkerasti työtä neulalla,
+laulelee aamusta hiljaan yöhön, ja pitää jokaiselle sivukulkevalle
+jonkun leikkisanan valmiina; sillä vaikka hän on köyhimpiä naisia joita
+voi ajatella, niin tuskin sentään löytynee lystillisempää olentoa.
+Juttuin kertomuslahja on hänen tuloinsa paras lähde; luulenpa tosiaankin
+olevan hänellä yhtä<span class="pagenum"><a name="Page_62" id="Page_62">[Pg 62]</a></span> suuren satuvaraston, kuin ammentamattomalla
+Sheherezadella "Tuhannessa yhdessä yössä." Useita niistä olen kuullut
+hänen itsensä juttelevan Tia Antonian ilta-tertulioissa
+(ilta-seuroissa), joihin hän toisinaan pääsee.</p>
+
+<p>Että joku haltijatar on lahjoilla varustanut tämän pienen salatemppuisen
+naisen, näkyy jo hänen tavattomasta onnestansakin, sillä, vaikka hän on
+sangen pieni varreltaan, ja sangen ruma ja köyhä, on hänellä yhtäkaikki
+ollut viisi miestä ja paitse näitä puoli; sillä erään rakuunan, joka
+kuoli kihlaus-ajalla, hän lukee puoleksi. Tämän pienen haltijattaren
+kanssa kilpailee eräs pulskea, vanha ja paksunenäinen veitikka, joka
+liikkuu paikasta paikkaan nihki kuluneessa takissa ja
+vaksivaate-hatussa, varustettu ylöspäin käyristetyillä lierillä ja
+punaisella sulkatöyhdöllä. Hän on yksi noita Alhambran oikeutettuja
+poikia ja on viettänyt elämänsä monenlaisten velvollisuuksien
+täyttämisessä; sillä hän on ollut ala-alguazilina (kaupungin
+palvelijana), lukkarina Alhambran kirkossa, ja marköörinä eli
+merkitsijänä eräässä pallihuoneessa, joka laitettiin muutaman Alhambran
+tornin juurelle. Hän on köyhä kuin rotta, mutta yhtä ylpeä kuin
+ryysyinenkin, sillä hän kehuu olevansa sukuperää aatelisesta
+Aguilar-nimisestä suvusta, joka lukee suuren sotapäällikön Gonsalven
+Cordovasta jäseneksensä. Ompa hänellä vielä nimenäkin Alanzo de Aguilar,
+joka on niin mainio nimi Granadan valloituksen historiassa, vaikka
+linnan jumalattomat veitikat ovat antaneet hänelle <i>el padre santo</i>'n,
+eli pyhän isän arvonimen &mdash; nimityksen, jonka olen luullut oikeain
+katolilaisten pitävän ylen pyhänä, näin pilan vuoksi käytettäväksi.
+Omituinen oikku sallimukselta on, että se tämän ryysymekon tavattomassa
+hahmussa, joka tässä ennen muinoin niin komeassa linnassa, jota
+valloittamassa hänen kantaisänsä oli avullisena, elää pian kuin
+kerjäläinen, tuopi esiin kaiman ja jälkeisen uljaalle Alonzo de
+Aguilarille, Andalusian ritariston peilille; ja kuitenkin olisivat
+kenties Agamemnonin ja Akilleen jälkeiset saaneet kokea saman kohtalon,
+jos olisivat jääneet Trojan raunioiden lähistöön asumaan.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_63" id="Page_63">[Pg 63]</a></span></p>
+
+<p>Tästä kirjavasta seurasta mahtanee puheliaan oppaani Mateo Ximenes'in
+perhe, ainakin lukumäärän puolesta, olla sangen tähdellinen osa. Hänen
+vaatimuksensa saada käydä Alhambran pojasta, ovatkin perustetut. Hänen
+sukunsa on asunut linnassa aina sen valloituksen ajalta, ja köyhyys on
+perintönä kulkenut isästä poikaan, sillä ei ilmoisna ikänä ole
+yhdelläkään tämän suvun jäsenellä ollut Maravedia taskussaan. Hänen
+isänsä, ammatilleen nauhankutoja, ja, tuon historiallisen räätälin
+kuoltua, suvun pää, on nyt liki seitsemänkymmenen vuoden vanha ja asuu
+ruovoista ja savesta tehdyssä majassa, jonka hän omin käsin on
+rakentanut, juuri vastapäätä rautaporttia. Huoneenkaluina ovat yksi
+horjuva sänky, yksi pöytä ja kaksi eli kolme toolia ja yksi puinen
+arkku, joka sisältää hänen vaatteensa ja samalla on sukukunnan
+arkistona, se on, säilyttää moniaita oikeudenkäymisen asiakirjoja,
+joita hän itse ei osaa lukea; mutta hänen majansa uljuus on loistoisasti
+maalatussa, puitteissa seinällä rippuvassa sukuvaakunassa, joka
+pohjissaan silminnähtävästi osoittaa ne perheet, joiden kanssa nämät
+periköyhät jälkeiset väittävät sukua olevansa.</p>
+
+<p>Mitä Mateoon itseensä tulee, niin on hän vointinsa mukaan levittänyt
+syntykuntaansa; sillä hänellä on vaimo ja koko joukko lapsia, jotka
+asuvat miltei katottomassa ja kaluttomassa majassa kauppalassa. Miten he
+menettelevät saadakseen elatuksensa, sen tietää sanoa hän yksinänsä,
+joka näkee salaisuudet; tällaisen hispanialaisen talouden toimeentulo on
+aina ollut minulle salaisuus; yhtähyvin elävät he, ja mikä on vielä
+enempi, he näyttävät elämästään iloitsevankin. Vaimo tulee
+sunnuntaipäivinä Granadan paseolle (kävelimölle), lapsi käsivarrella ja
+puoli tusinaa lapsia kintereillä, ja vanhin tyttö, joka nyt on kohta
+naimisen iässä, palmikoitsee kukkasia tukkaansa ja tanssii iloisena ja
+huoletonna kastanjisten näpsytykseen.</p>
+
+<p>Täällä on kaksi kansaluokkaa, joille elämä näyttää olevan pitkä
+juhlapäivä &mdash; pohatat ja periköyhät; edelliset sentähden ettei heidän
+tarvitse mitään tehdä; jälkimäiset sen<span class="pagenum"><a name="Page_64" id="Page_64">[Pg 64]</a></span>tähden ettei heillä ole mitään
+tehdä. Eikä osaakaan kukaan konstia olla mitään tekemättä ja elää
+tyhjästä, paremmin kuin köyhät luokat Hispaniassa. Ilman-ala tekee
+toisen puolen, ja luonnonlaatu toisen. Annettakoon Hispanialaiselle
+siimestä kesällä ja aurinkoa talvella, vähän leipää, laukkaa, öljyä,
+herneitä, vanha kaapu ja kitarri, niin sitten maailma menköön vaan
+tasaista menoaan. Vielä puhua köyhyydestä! Siinä ei hänestä ole mitään
+häpeällistä. Se liehuu hänen ympärillään ylevässä muodossa, samoin kuin
+hänen rikkinäinen levättinsä. Hän on Hidalgo rievuissakin.</p>
+
+<p>"Alhambran pojat" antavat oikein selvän esimerkin tästä käytännöllisestä
+viisaustieteestä. Niinkuin Maurilaiset luulivat taivaallisen paratiisin
+häälyvän tämän suositun paikan päällä, samoin on minun mieleeni monasti
+juolahtanut, että joku jälkihohde tuolta kultaiselta ajalta vielä asuu
+tämän rehjanain yhdyskunnan päällä. Heillä ei ole mitään, he eivät tee
+mitään, he eivät huoli mistään. Ja yhtähyvin, vaikka näet heidän kaiken
+viikkokauden joutilaina käyvän, he vaarinottavat kaikki pyhäpäivät ja
+pyhimysten juhlat yhtä hartaasti kuin virein käsityöläinen. He käyvät
+kaikissa Granadan ja sen ympäristön tansseissa ja juhlallisuuksissa,
+virittävät Juhannus-yönä ilovalkeita kukkuloille, ja ovat juuri
+äskettäin tanssineet kuudan-öillä, viettääkseen linnan sisällä olevan
+vähäisen pellon sirpinsiliäisiä, joka tuskin antoi muutamia kappoja
+rukiita.</p>
+
+<p>Ennenkuin lopetan nämät oivallukseni, täytyy minun mainita yhtä tämän
+paikan huvituksista, mikä erinomattain nostatti huomiotani. Minä olin
+useita kertoja nähnyt erään pitkän ja laihan miehen istumassa eräällä
+torninhuipulla, hoitaen kahta eli kolmea onkivapaa, ikäänkuin tähtiä
+pyytääksensä. Kotvan aikaa olin oikein kummissani tuosta ilmassa
+kalastajasta, ja vielä enemmin kummastuin, kun näin toisia, jotka yksi
+siellä toinen täällä katonharjoilla ja vallinsarvilla tekivät samaa
+työtä. En saanut selkoa tästä salaisuudesta, ennenkuin kysyin Mateo
+Ximenes'iltä.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_65" id="Page_65">[Pg 65]</a></span></p>
+
+<p>Linnan terveellinen ja korkea asema näkyy tekevän sen, samoin kuin
+Macbetin linnan, hedelmälliseksi pesäpaikaksi pääskyille ja muille
+pikkulinnuille, jotka niinkuin vilkkaat, riehakat pojat, jotka vastikään
+ovat koulusta päässeet, tuhatlukuisina lentelevät tornin ympärillä.
+Näiden liiteleväin ilman asukkaiden onkiminen, kärpänen syöttinä, on
+mielihuvituksena "Andalusian ryysyisillä pojilla," jotka oikean
+vetelehtijän mihinkään kelpaamattomalla älyllä ovat keksineet konstin
+onkia ilmassa.</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Leijonain_kartano" id="Leijonain_kartano"></a>Leijonain kartano.</h2>
+
+
+<p>Ihanimpia nautintoja, joita oleskeleminen tässä vanhassa haaveellisessa
+linnassa antaa, on voima jonka se antaa sielulle, synnyttämään unelmia
+ja kuvia menneisyydestä, ja siten pukemaan pelkkää todellisuutta muistin
+ja kuvas-aistin hohteesen. Koska mieleni tekee vaeltaa noiden "tyhjäin
+varjoin" keskellä, etsin minä etenkin niitä paikkoja Alhambrassa, jotka
+ovat soveliaimmat näihin sielun kuvajaispeliin. Paikkaa sopivampaa
+siirtämään ihmistä tähän mielialaan ei ole kuin Leijonain kartano ja sen
+salit ovat. Tänne on ajan käsi pudonnut keveimmästi, ja Maurilaisen
+sievyyden ja komeuden jäljet näkyvät täällä melkein alkuperäisessä
+loistossaan. Maanjäristykset ovat tärisyttäneet tämän suunnattoman
+rakennuksen perustuksia ja panneet sen vankimmatkin tornit halkeilemaan;
+mutta katsopas, ei yksikään noista keveistä pylväistä ole siirtynyt
+paikaltaan, ei yksikään kaari keveässä ja heikossa pylväsrivissä ole
+murtunut, ja kaikki nuot keveät, kummalliset teokset holvikatoissa,
+näölleen yhtä keveät kuin aamukylmän kiteiset muodostukset, ovat vielä
+vuosisatain kuluttua olemassa, miltei yhtä vereksinä, kuin ne lähtivät
+Maurilaisen taideniekan kädestä. Minä kirjoitan tätä noiden muinaisajan
+muistomerkkien keskellä, varhain virkistyttävällä aamuhetkellä,
+Abencerragien turmallisessa salissa. Verellä tahrattu suihkukaivo,
+heidän surullisen kuolemansa mainehikas muistomerkki, on edessäni; sen
+korkeat suihkut miltei visko vihmaa paperilleni. Kuinka työlästä
+yhdistää tuota vanhaa kertomusta väkivallasta ja murhasta suloisen ja
+lauhkean lähistön kanssa yhteen! Kaikki täällä näyttää olevan aiottu
+vaikuttamaan helliä ja onnellisia tunteita, sillä kaikki on suloista,
+sievää<span class="pagenum"><a name="Page_67" id="Page_67">[Pg 67]</a></span> ja ihanata. Yksin valokin käy sisään lauhkeana ylhäältäpäin,
+laternan kautta, ikäänkuin inhimillistä ylemmällä kädellä maalatusta
+kupulaesta. Avaran ja koreasti valmistetun, holvitetun pääportin kautta
+näen minä Leijonain kartanon, päivän paisteessa välkkyvine
+pylväsrivineen ja suihkukaivoineen. Vilkas pääskynen lentää kartanoon,
+liehahtaa ilmaan ja katoaa visertäen kattojen taa; vireät mehiläiset
+surisevat kukkapengerten vaiheilla; ja monivärisiä perhoja liipoittelee
+kukasta kukkaan, kohoaa ilmaan ja leikittelee keskenään
+päivänpaisteessa. Tarvitset vaan hiukan kuvas-aistiasi ponnistaa
+ajatellaksesi jotakuta aateeksivaista Haremin kaunotarta, joka
+hekumallisessa joutilaisuudessa viettää päivänsä näissä Itämaisen
+ylellisyyden suljetuissa asunnoissa.</p>
+
+<p>Se sitä vastoin, joka tahtoo nähdä tämän paikan yhtäläisempänä siinä
+tapahtuneiden surullisten kohtausten kanssa, käyköön siinä silloin kun
+illan varjot lauhentavat Leijonain kartanon heloa ja levittävät
+synkeyttä läheisiin saleihin. Eipä totisesti saata mikään olla
+suloisempaa ja surullisempaa, eli paremmin sopia yhteen tarun kanssa
+inhimillisen suuruuden katoovaisuudesta.</p>
+
+<p>Tällaisella hetkellä menen minä mielelläni Oikeuden Saliin, jonka
+synkästi varjotut lakikäytävät ulottuvat kartanon yläpään poikki. Siellä
+pidettiin Ferdinandin ja Isabellan ja näiden riemuitsevan hovin
+läsnäollessa se juhlallinen messu, kun he olivat Alhambran haltuunsa
+ottaneet. Sama risti näkyy vielä seinässä, jonka viereen alttari
+rakettiin, jossa Hispanian suurikardinaali ja muut kirkon ylimykset
+toimittivat jumalanpalveluksen. Minä ajattelen sitä kohtausta, kun
+voittanut sotajoukko täytti tämän pihan; noita pääpappeja
+juhlapuvuissaan ja kaljupäisiä munkkeja, teräkseen puettuja ritareja ja
+silkillä koristettuja hoviherroja sekalutten; kun ristejä ja
+pispansauvoja ja kirkon viirejä, sekaisin uljaiden hispanialaisten
+sotapäällikköin kilpimerkkien ja lippuin kanssa, voittoriemussa liehui
+näissä mahomettilaisissa saleissa. Minä ajattelen Columboa,
+maailman-osan tulevaista löytäjää, ujoilevasti seisovana jossain
+kaukaisessa loukossa,<span class="pagenum"><a name="Page_68" id="Page_68">[Pg 68]</a></span> tuon juhlallisen voittokomun nöyränä katselijana.
+Minä kuvailen mieleeni, kuinka tuo katholinen kuningas ja kuningatar,
+alttarin eteen polvistuneina, lähettävät taivaasen kiitostaan saadusta
+voitosta, sillä aikaa kun holvit kaikuvat pyhiä yhdysvirsiä ja
+juhlallista Tedeumia.</p>
+
+<p>Tämä lyhyt hairaus on loppunut &mdash; komu ja loisto katoaa
+mielikuvatuksesta &mdash; yksinvaltiaat, papit ja soturit joutuvat
+unhotuksiin, samoin kuin onnettomat Maurilaiset, joiden voittamisesta he
+riemuitsivat. Sali, jossa voitosta riemuittiin, on tyhjä ja asumaton.
+Yölipakko räpistelee sen puolihämärissä holveissa, ja pöllö lähettää
+kamalaa huutoansa Comares'in läheisestä tornista.</p>
+
+<p>Tullessani muutamia iltoja tätä ennen Leijonain kartanolle, näin minä
+hämmästyksekseni erään Maurilaisen ihan huoleti istuvan suihkukaivon
+luona. Minusta ensin tuntui niinkuin nuot taikauskoiset sadut tästä
+paikasta olisivat toteutuneet, ja että joku Alhambran muinaisista
+asukkaista olis murtanut vuosisatain taikauksen ja jälleen tullut
+näkyviin. Ei hän kuitenkaan ollut muu kuin tavallinen ihminen,
+Tetuanilainen Barbariasta, jolla oli kauppapuoti Zacatinissa Granadassa,
+jossa hän kaupitsi rabarberia, leikkikaluja ja haju-aineita. Koska hän
+puhui hyvin sujuvasti Hispanian kieltä, taisin minä puhella hänen
+kanssansa, ja minä huomasin hänen mieleväksi ja ymmärtäväiseksi
+mieheksi. Hän sanoi käyvänsä välistä kesällä tällä kukkulalla,
+viettämässä jotain osaa päivästä Alhambrassa, joka muistutti hänelle
+Barbarian vanhoja hovilinnoja, jotka olivat samaan laatuun rakettuja ja
+koristettuja, vaikka ei näin loistoisasti.</p>
+
+<p>Kävellessämme siellä täällä palatsissa, näytti hän minulle muutamia
+arabialaisia päällekirjoituksia, ylevästä runoudellisesta kauneudesta
+merkillisiä.</p>
+
+<p>"Ah, sennor," sanoi hän, "Maurilaiset, hallitessaan Granadaa, olivat
+iloisempi kansa kuin ovat tätä nykyä. He vaan ajattelivat rakkautta,
+musiikia ja runoutta. He panivat kokoon säijejaksoja joka tilassa ja
+laativat nuotinkin niihin kaikkiin. Mies, joka osasi tehdä kauniimpia
+värsyjä, ja nainen,<span class="pagenum"><a name="Page_69" id="Page_69">[Pg 69]</a></span> jolla oli ihanin ääni, oli varma suosiosta ja
+erismerkityksestä. Siihen aikaan, jos joku anoi leipää, hän sai
+vastaukseksi: sepitse minulle laulu; ja köyhin kerjäläinen palkittiin
+monasti kultarahalla, jos oli esittänyt anomuksensa värsyllä."</p>
+
+<p>"Ja onko tämä yleinen runouden tunto," sanoin minä, "nyt kokonansa
+kadonnut teistä?"</p>
+
+<p>"Ei millään muotoa, sennor; kansa Barbariassa, yksin alhaisimmatkin
+luokat, sepitsee vielä lauluja, niinkuin muinaisinakin aikoina, mutta
+tätä ei palkita enää niinkuin silloin; rikas pitää kullan helinän
+kauniimpaan kuin runouden ja musiikin soinnollisuuden."</p>
+
+<p>Hänen puhuessaan tarkistui hänen silmänsä erääsen päällekirjoitukseen,
+joka ennusti tämän linnan omistajille, Maurilaisille kuninkaille, että
+heidän valtansa ja kunniansa oli kestävä iäti. Lukiessaan tätä hän
+pudisti päätänsä ja nykäytti hartioitansa. "Näin olis kaikki käynyt,"
+sanoi hän, "Maurilaiset vallitsisivat vieläkin Alhambrassa, ellei
+Boabdil olis ollut petturi ja luovuttanut pääkaupunkiansa kristityille.
+Hispanian kuninkaat eivät olis ikänä voineet suoralla väkivallalla ottaa
+sitä."</p>
+
+<p>Minä koetin puolustaa onnettoman Boabdilin muistoa tätä panetusta
+vastaan ja näyttää, että riitaisuudet, jotka vaikuttivat Maurilaisen
+vallan kukistumisen, juontuivat hänen tiikerimaisen isänsä julmuudesta;
+mutta Maurilainen ei tahtonut hyväksyä minkäänlaisia puolustuksia.</p>
+
+<p>"Muley Hassan," sanoi hän, "lienee ollut julma; mutta hän oli
+urhoollinen, huolellinen ja isänmaallinen. Jos häntä olis tarpeeksi asti
+autettu, Granada vielä olis meidän; mutta hänen poikansa esti hänen
+aikeitaan, rampautti hänen voimaansa, levitti kavallusta hänen
+palatsiinsa ja eripuraisuutta hänen leiriinsä. Kohdatkoon häntä Jumalan
+kirous hänen kavaluudestaan!" Näin sanoen lähti Maurilainen Alhambrasta.</p>
+
+<p>Tämän käärelakilla koristetun Maurilaisen vihastus sopii yhteen erään
+kertomuksen kanssa, jonka olen kuullut muutamalta ystävältä, joka
+matkustaissaan Barbariassa oli puheilla Tetuanin pashan kanssa. Tämä
+Maurilainen kuver<span class="pagenum"><a name="Page_70" id="Page_70">[Pg 70]</a></span>nööri kyseli erittäinkin Andalusian onnellisia
+tienoita, ihanaa Granadaa ja sen kuninkaallisen hovilinnan jäännöksiä.
+Vastaukset, jotka hän sai, herättivät kaikki nuot suloiset muistot
+heidän muinaisesta voimastaan ja loistoisesta vallastaan Hispaniassa,
+joita Maurilaiset niin suuresti rakastavat. Kääntyen Maurilaisen
+seurueensa puoleen pyyhkäsi pasha partaansa ja surkutteli katkerasti,
+että moinen valta oli ryöstetty oikea-uskoisten käsistä. Hän lohdutti
+kumminkin mieltänsä sillä lujalla uskolla, että Hispanian kansan voima
+ja onni oli kukistumaan päin; että aika oli tuleva, jolloin Maurilaiset
+jälleen valtaisivat oikeudenmukaiset omaisuutensa, ja että se päivä ehkä
+ei olis kaukana, jona Allahta jälleen palveltaisiin Cordovan moskeassa
+ja Mahomettilainen prinssi taas istuis Alhambran valtaistuimella.</p>
+
+<p>Tällainen on yleinen toivo ja usko Barbarian Maurilaisissa, jotka
+katsovat Hispanian ja erittäinkin Andalusian oikeaksi perinnökseen, joka
+on heiltä kavaluudella ja väkivallalla ryöstetty. Näitä aatteita
+suosivat ja kannattavat Granadasta karkoitettuin Maurilaisten jälkeiset,
+joita on yleensä Barbarian kaupungeissa. Muutamat näistä asuvat
+Tetuniassa, ovat vieläkin muinaisilla nimillään, esimerkiksi Paez ja
+Medina, eivätkä antaudu naimisiin muiden sukujen kanssa, jotka eivät
+saata väittää olevansa samaa korkeata sukuperää. Heidän itsensä näin
+korkealle arvaamaa sukujohtoa kansa pitää jonkunlaisessa kunniassa, jota
+muuten harvoin missään Mahomettilaisessa yhteiskunnassa osoitetaan
+millekään perimöiselle etevyydelle, paitse kuninkaallisessa
+polvikunnassa.</p>
+
+<p>Nämät suvut ikävöitsevät, kuten kerrotaan, vieläkin heidän esi-isäinsä
+maallista paratiisia, ja lähettävät moskeoissaan yhä edelleen rukouksia
+Allahlle, että hän jouduttaisi sitä aikaa, jolloin Granada jälleen
+annetaan oikea-uskoisille: rukous, jonka kuulemista he yhtä hartaasti ja
+yhtä suurella luottamuksella odottavat, kuin ennen muinoin kristityt
+ristiretkeläiset toivoivat pyhän haudan valloitusta. Sanotaanpa
+muutamain heistä vieläkin säilyttävän karttoja ja asiakirjoja, jotka
+koskevat heidän esi-isäinsä omaisuuksia ja puu<span class="pagenum"><a name="Page_71" id="Page_71">[Pg 71]</a></span>tarhoja Granadassa,
+vieläpä huoneiden avaimiakin, joita he säilyttävät todisteina
+perimöisiin vaatimuksiinsa, ja näytettäviksi sinä suuresti ikävöittynä
+päivänä, jolloin saavat isänmaahansa palata.</p>
+
+<p>Leijonain kartanollakin on osansa yliluonnollisia satuja. Olenpa jo
+maininnut alhaisemman väestön uskosta äänten hälinän ja kahleiden
+kalinan suhteen, jonka murhattuin Abencerragien hahmut öisin ajoin
+aikaansaattavat. Mateo Ximenes kertoi minulle tapauksen, joka oli ollut
+hänen isän-isänsä, tuon niin saturikkaan räätälin elinajalla.</p>
+
+<p>Alhambrassa oli eräs invaliiti, jonka toimena oli näytellä linnaa
+muukalaisille. Astuessaan eräänä iltana hämärissä Leijonain pihan yli,
+kuuli hän askelten kapsetta Abencerragien salista. Luullen linnassa
+kävijöitä vielä viipyvän siellä, meni hän sinne katsomaan, kun
+hämmästyksekseen näki neljä Maurilaista komeassa puvussa, kullatuissa
+haarniskoissa, kalliista kivistä välkkyvät sapelit vyöllä. He kävelivät
+edes takaisin juhlallisilla askelilla, mutta seisahtuivat ja viittasivat
+häntä luoksensa tulemaan. Vanhus pötki pakoon, eikä saatu häntä
+sittemmin enää Alhambran muurien sisälle astumaan. Näin tapahtuu
+toisinaan, että ihminen kääntää selkänsä onnelleen, sillä Mateo oli
+täyttä uskoa, että Maurilaiset aikoivat sotamiehelle ilmoittaa missä
+heidän aarteensa olivat kätkettyinä. Eräs tämän vanhan invaliitin
+jälkeinen oli viekkaampi; hän tuli köyhänä Alhambraan, mutta meni ennen
+vuoden kuluttua Malagaan, osti kartanon, laitatti kuormarattaat ja elää
+nyt siellä kaupungin rikkahimpana ja vanhimpana miehenä; ja oli tämä
+kaikkityyni, miten Mateo viisaasti päätti, seuraus siitä, että hän löysi
+noiden kummittelevain Maurilaisten salaisuuden.</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Boabdil_el_Chico" id="Boabdil_el_Chico"></a>Boabdil el Chico.</h2>
+
+<h3>(Boabdil Vähäinen.)</h3>
+
+
+<p>Haasteluni Maurilaisen kanssa Leijonain kartanolla johti ajatukseni
+Boabdilin merkillisiin elämänvaiheisin; liikanimeä sopivampaa kuin minkä
+hänen alamaisensa hänelle antoivat ei ole ollut; he kutsuivat häntä: <i>el
+Zogoybi</i>, eli <i>Onnettomaksi</i>. Hänen kova onnensa alkoi miltei jo
+kehdosta. Jo piennä lasna suljettiin hän telkien taa; julma isä uhkasi
+häntä kuolemalla, ja ainoastaan hänen äitinsä kekseliäisyys sai hänet
+pelastetuksi; vaurastuneemmalla iällä karvastuttivat kunnianhimoisen
+sedän vihollisuudet hänen elämäänsä ja saattivat sitä alinomaa uusien
+vaarain alaiseksi; hänen hallintonsa oli häirittynä ulkonaisten
+vihollisten hyökkäyksillä ja sisällisillä levottomuuksilla. Hän oli
+vuorottain Ferdinandin vihollinen, vanki ja ystävä, mutta aina hänen
+leikiteltävänsä, kunnes hän viimein voitettiin ja tuo uskoton
+yksinvaltias otti häneltä valtaistuimen. Pakolaisena syntymäseudultaan
+pakeni hän erään Afrikalaisen ruhtinaan luokse ja kaatui kenenkään
+huomaamatta eräässä tappelussa, muukalaisen puolesta taistellen. Mutta
+eipä hänen kuoltuansakaan hänen onnettomuutensa loppuneet. Jos Boabdil
+halusi jättää kunnioitetun nimen historiaan, kuinka julmasti hän tässä
+toiveessa pettyi! Kuka on vähimmälläkään tarkallisuudella lukenut tuota
+romantilaista historiaa Maurilaisten vallasta Hispaniassa eikä kovinkin
+harmistuisi niistä julmuuksista, joista Boabdilia syytetään? Kuka ei ole
+säälinyt hänen hellän ja herttaisen kuningattarensa onnettomuuksia, jota
+hän, väärän kanteen nojalla uskottomuudesta, syytti hengeltä
+tuomittavaksi? Kuka ei ole kauhistunut kertomusta siitä murhasta jonka
+hänen, vihan vimmassa, sano<span class="pagenum"><a name="Page_73" id="Page_73">[Pg 73]</a></span>taan tehneen tappamalla sisarensa ja tämän
+pienet lapset? Kuka, lopuksi, ei ole tuntenut verensä kuohuvan
+lukiessaan kertomusta tuosta julmasta verilöylystä, kun kuusineljättä
+ritarillista Abencerragia, kertomuksen mukaan, hänen käskystään
+mestattiin Leijonain pihalla. Kaikkia näitä syytöksiä on, erimuotoisina,
+usein uudistettu; niistä on tullut balladeja, näytelmiä ja romanseja, ja
+ne ovat kovin syvälle kansan mieleen juurtuneet taitaakseen siitä
+haihtua. Ei löydy yhtään Alhambrassa käypää muukalaista, joka ei kohta
+kysy sitä suihkukaivoa, jonka vierellä Abencerragit mestattiin, ja joka
+ei kauhistuksella katsele tuota rautaristikolla varustettua vankeutta,
+jossa kuningattaren sanotaan olleen suljettuna; jokainen talonpoika
+Vegalla tahi Sierralla laulaa kaikkia näitä juttuja törkeissä
+balladeissa, kitarrilla lauluaan saatellen, josta hänen kuulijansa
+oppivat kiroamaan paljasta Boabdilin nimeä.</p>
+
+<p>Yhtäkaikki ei ole milloinkaan yhtään nimeä suuremmalla hävyttömyydellä
+ja vääryydellä paneteltu. Minä olen lukenut kaikki oikeat aikakirjat ja
+niiden hispanialaisten kirjantekijäin kirjoitelmat, jotka olivat
+Boabdilin aikaisia, ja joista muutamat olivat likeisessä tuttavuudessa
+tuon katholisen kuninkaan ja kuningattaren kanssa ja todellakin olivat
+leirissä kaiken sodan ajan. Minä olen tutkinut kaikki Arabialaiset
+kirjantekijät, jotka olen voinut käännöksinä käsiini saada, enkä ole
+löytänyt mitikään, mikä oikeaksi todistaisi nuot julmat ja iljettävät
+syytökset. Kaikki nuot kertomukset ovat saaneet alkunsa eräästä
+teoksesta, jolla tavallisesti on nimityksenä: <i>Historia de las guerras
+civiles de Granada</i> (historia Granadan keskinäisistä sodista), ja joka,
+sen mukaan kuin sanotaan, sisältää historian Zegrien ja Abencerragien
+taistelusta, Maurilaisen vallan viimeisen kamppauksen aikana. Tämä teos
+tuli alkuaan Hispanian kielellä ulos ja sen sanottiin olevan erään
+Murcialaisen <i>Gines Peres de Hilan</i> Arabian kielestä kääntämän. Se on
+sittemmin käännetty useaan kieleen; Florian on siitä ottanut paljon
+tarumaiseen kertomukseensa Cordovan Gonsalvosta; ja se on<span class="pagenum"><a name="Page_74" id="Page_74">[Pg 74]</a></span> kauan ollut
+suuressa arvossa todenperäisenä historiana, ja kansa, erittäinkin
+Granadan rahvas, uskoo sitä yleisesti. Koko kirja ei kumminkaan ole muu,
+kuin joukko juttuja, sekaisin muutamain harvain rumistettuin todellisten
+tapausten kanssa, jotka tekevät sen toden-näköiseksi. Siinä on
+sisällinen todistus epäluotettavuudestaan; Maurilaisten olot ja tavat
+ovat ylenmääräisesti rumistetut, ja kohtauksia kerrotaan, jotka eivät
+ensinkään sovi heidän tapoihinsa ja uskontoonsa ja joita ei mikään
+Maurilainen kirjantekijä ole kertoa saattanut.</p>
+
+<p>Minä tunnustan että tässä teoksessa tavattavat aikomuksesta tehdyt
+rumistukset näyttävät minusta miltei todellisilta rikoksilta;
+romantilaisella sepityksellä tulee epäilemättä olla avara liikkuma-ala,
+mutta ompa kumminkin rajoja, joiden yli ei saa mennä, ja oivallisten
+vainajain nimiä, jotka kuuluvat historiaan, ei saa häväistä enemmin kuin
+mainioiden vielä elossa olevain. Muutenkin näyttänee siltä että onneton
+Boabdil jo on kärsinyt kyllin anteeksi suotavasta vihollisuudestaan
+Hispanialaisiin, kun häneltä ryöstettiin hänen kuningaskuntansa, ja että
+hänen sentähden olis pitänyt päästä näkemästä nimeänsä noin
+kevytmielisesti häväistävän ja ikään kuin häpeän esimerkkinä
+syntymäseudullaan ja vieläpä esi-isäinsä asunnossa esitettävän.</p>
+
+<p>Tällä ei ole tarkoitukseni väittää että kaikki teot, jotka Boabdilista
+kerrotaan, ovat kokonansa ilman historiallista pohjaa; mutta niin
+pitkältä kuin niiden jäljille voi päästä, ne näyttävät olevan hänen
+isässä, Aben Hassan'in, tekemiä, jonka sekä kristityt että arabialaiset
+historioitsijat kuvaavat julmaksi ja hurjaksi luonteeksi. Hänpä se oli
+joka mestautti ritarit Abencerragien kuuluisasta suvusta, sentähden että
+piti heihin epäluuloa salaliitosta, joka muka tarkoitti hänen
+kukistamistaan valtaistuimelta.</p>
+
+<p>Syynä kertomukseen syytöksestä Boabdilin puolisoa vastaan ja tämän
+torniin salpaamisesta, lienee niinikään hänen julmasydäminen isänsä
+pidettävä. Aben Hassan nai, loppupuolella ikäänsä, erään kauniin
+vangiksi otetun, jalosukuisen<span class="pagenum"><a name="Page_75" id="Page_75">[Pg 75]</a></span> kristityn naisen, joka otti nimekseen
+Maurilaisen nimen Zorayda, ja jonka kanssa hänellä oli kaksi poikaa.
+Zorayda oli kunnianhimoinen luonnoltaan ja erinomaisen huolellinen siitä
+että hänen poikansa pääsisivät valtaistuimelle. Tätä tarkoittaen
+vaikutti hän kuninkaan epäluuloiseen luonteesen, härsytti häntä niitä
+poikia vastaan jotka kuninkaalla oli muiden vaimoinsa ja jalkavaimoin
+kanssa, ja syytti heitä salaliitoista valtaistuinta ja henkeä vastaan.
+Muutamat heistä hurja isä surmasi. <i>Ayxa la Horra</i>, tämä Boabdilin siveä
+äiti, joka muinoin oli ollut Aben Hassanin rakastettu lemmetyinen,
+joutui niinikään hänen epäluuloinsa esineeksi. Aben Hassan salpasi hänet
+ja hänen poikansa Comares'in torniin, ja olis uhrannut Boabdilin
+raivolleen, ellei tämän äiti yöllä olis laskenut häntä tornista omilla
+ja palvelijanaistensa hunnuilla, joten Boabdil pääsi Cadix'een
+pakenemaan.</p>
+
+<p>Tämä on ainoa perustettu aihe jonka minä olen voinut löytää kertomukseen
+kuningattaren syytöksestä ja vangitsemisesta, josta näkyy että Boabdil
+oli vainottu puoli eikä vainoaja.</p>
+
+<p>Koko lyhyen, levottoman ja onnettoman hallintonsa aikana osoitti Boabdil
+lempeätä ja armasta luonnetta. Hän saavutti hetikohta kansansa rakkauden
+ystävällisyydellään ja lauhkeilla tavoillaan; hän oli aina rauhallinen
+menoissaan, eikä koskaan käyttänyt kovuutta niitä vastaan, jotka monta
+kertaa tekivät kapinan häntä vastaan. Hän oli itsekohdastaan
+urhoollinen, mutta häneltä puuttui siveellistä voimaa, ja hän osoitti
+hänensä vaikeissa ja arveluttavissa tiloissa epäileväksi ja hätäiseksi.
+Tämä mielen heikkous joudutti hänen kukistumistaan ja vei häneltä tuon
+sankarillisen viehättäväisyyden, joka olis antanut hänen
+onnettomuudelleen suuruutta ja arvoisuutta, ja tehnyt hänet ansainneeksi
+lopettaa Maurilaisen vallan loistoisan näytelmän Hispaniassa.</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Muistelmia_Boabdilista" id="Muistelmia_Boabdilista"></a>Muistelmia Boabdilista.</h2>
+
+
+<p>Onnettoman Boabdilin historian sieluani vielä elähyttäissä, lähdin minä
+katsomaan niitä muistettavia paikkoja, jotka ovat yhteydessä hänen
+historiansa kanssa ja vielä ovat olemassa tässä paikassa, hänen valtansa
+ja onnettomuuksiensa näyttämöllä. Taulukalterissa Generalife-palatsissa
+rippuu hänen muotokuvansa. Kasvot ovat leppeät, kauniit ja vähän
+alakuloiset, iho kaunis ja tukka vaalea; jos se tosiaankin on hänen
+näköisensä, niin hän näyttää olleen horjuva ja epäröitsevä, mutta
+julmuuden eli kovuuden merkkiä ei ole hänen kasvoissaan ensinkään.</p>
+
+<p>Sitten kävin siinä vankeudessa, jossa hän oli salvattuna lapsuudessaan,
+kun hänen julma isänsä aikoi surmata hänet. Se on kaaritettu huone
+Comares'in tornissa Lähettien salin alla, samanlainen, ahtaalla
+käytävällä eroitettu kamari oli hänen äitinsä, siveän Ayxa la Horran
+vankeuksena. Seinät ovat kummallisen paksut, ja pienet akkunat
+varustetut rautaristikoilla. Kapea kivi-alttaani, matalalla
+rintavastimella varustettu, ulottuu tornin kolmen sivun ympäri, juuri
+akkunain alatse, mutta melkeän korkealla maasta. Tältä alttaanilta
+luullaan kuningattaren, yön pimeydessä, omilla ja passarinaistensa
+hunnuilla, laskeneen poikansa kunnaalle, jonka juurella palvelija odotti
+nopean oriin kanssa, viedäkseen prinssiä vuorille.</p>
+
+<p>Kävellessäni tällä alttaanilla, ajattelin minä tuota huolestunutta
+kuningatarta, kuinka hän nojasi rintavastinta vasten ja äitinsydämen
+kaikella hätäisyydellä kuunteli hevosenkavioiden kopseen viimeistä
+kajahusta, kun hänen poikansa täyttä nelistä karkuutti pitkin Darron
+ahdasta laksoa.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_77" id="Page_77">[Pg 77]</a></span></p>
+
+<p>Sitten joutui se portti, jonka kautta Boabdil samosi Alhambrasta,
+luovuttaakseen pääkaupunkiansa minun tiedustukseni esineeksi.
+Alakuloisena, surumielisenä anoi hän kuninkaalta ja kuningattarelta
+ettei kenenkään tästälähtiin sallittaisi kulkea tämän portin kautta.
+Säälivä Isabella myöntyi, vanhain aikakirjain mukaan, hänen rukoukseensa
+ja portti muurattiin kiini. Turhaan tiedustelin minä kotvan aikaa tätä
+porttia; viimein sai kuitenkin siivo Mateo linnan vanhoilta asukkailta
+sen tiedon, että eräs rapistunut porttikäytävä vielä oli olemassa, jonka
+kantta, tarun mukaan, Maurilainen kuningas, linnasta luopuessaan, oli
+mennyt, mutta jota, niin pitkältä takaperin kuin vanhimmat voivat
+muistaa, ei ollut milloinkaan avattu.</p>
+
+<p>Hän opasti minut paikalle. Porttikäytävä on erään ennen muinoin
+mahdottoman ison tornin keskustassa, ja on nimeltä <i>Torre de las siete
+Suelos</i> eli Seitsemän Huonekerran Torni. Se on paikka, joka ympäristön
+taikauskoisista kertomuksista, on tullut kuuluisaksi ihmeellisistä
+näyistään ja Maurilaisista noituuksista.</p>
+
+<p>Tämä ennen vanhaan noin peljätty torni on nyt pelkkänä rauniona,
+sentähden että Ranskalaiset, linnasta lähtiessään, räjähyttivät sen
+ruutilla ilmaan. Isoja muureista tulleita kiviruhoja makaa siellä täällä
+hajallaan, rehevän nurmen alla, tahi viiniköynnösten ja viikunapuiden
+peitossa. Porttikäytävän holvi, vaikka jäsäyksestä haljennut, on
+kuitenkin vielä alallaan; mutta onnettoman Boabdilin viimeinen pyyntö on
+jälleen, vaikka vastoin aikomusta, tullut täytetyksi; sillä portti on
+jälleen suljetta kivillä, joita siihen on kokounut raunioista, ja pysyy
+läpipääsemättömänä.</p>
+
+<p>Minä seurasin Maurilaisen kuninkaan tietä, niinkuin se tarun mukaan
+vielä on, ratsastin <i>Los Matyros</i> kukkulan yli, pitkin sitä puutarhaa,
+joka kuului samannimellisen luostarin alle, ja sieltä louhiseen rotkoon,
+jossa kasvoi aloe-pensaita ja viikunapuita ja jonka sivuilla oli luolia
+ja hökkeliä, Mustalaisten pesäpaikkoja. Juuri tätä tietä Boabdil meni,
+välttääkseen kaupungin kautta kulkemista. Tie alas<span class="pagenum"><a name="Page_78" id="Page_78">[Pg 78]</a></span>päin oli niin jyrkkä
+ja kuoppainen, että minun täytyi astua ratsailta ja taluttaa hevostani.</p>
+
+<p>Päästyäni rotkosta ylös ja kuljettuani <i>Puerta de los Molinos</i> nimisen
+portin (mylly portin) ohitse, tulin minä suunnattoman suurelle, Prado
+nimiselle kävelimölle, seurasin Xenilin juoksua ja saavuin vähäiselle
+Maurilaiselle moskealle, joka nyt on muutettu San Sebastianin kapelliksi
+eli erakkolaksi. Eräästä seinällä olevasta taulusta saa tietää, että
+Boabdil tällä paikalla Castilian kuninkaalle ja kuningattarelle jätti
+Granadan avaimet. Täältä ratsastelin verkalleen Vega-lakeutta pitkin
+erääsen kylään, jossa onnettoman kuninkaan perhe ja seurue odotti häntä,
+sillä hän oli viime yönä lähettänyt heidät pois Alhambrasta, etteivät
+hänen äitinsä ja puolisonsa näkisi hänen omaa nöyristymistään, eivätkä
+joutuisi alttiiksi voittajain uteliaille silmille. Tätä näille
+kuninkaallisille maanpakolaisille surullista tietä tulin minä
+hedelmättömiin ja jylhäin kukkulain juurelle, jotka kuuluvat
+Alpuxarra-vuoriin. Yhdeltä näitä kukkuloita katseli onneton Boabdil
+viime kerran Granadaa; sillä on hänen suruansa kuvaava nimi: <i>la Cuesta
+de las Lagrima</i> (kyynelten kukkula). Tämän takana koukertelee hietainen
+tie erään karhean, aution lakeuden poikki, onnettomalle kuninkaalle
+kahta vertaa surullisempi, koska se johti maanpakoon.</p>
+
+<p>Minä kannustin hevoseni erään kallion huipulle, jossa Boabdil lausui
+viimeiset surulliset sanansa, kun hän, viime kerran jäähyvastin
+sanottuansa, käänsi kasvonsa pois; sillä on vielä nimenä: <i>el ultimo
+Suspiro del Moro</i> (Maurilaisen viimeinen huokaus). Kukapa
+kummastelleekaan hänen tuskiaan, kun hän karkoitettiin tällaisesta
+kuningaskunnasta ja tuollaisesta asunnosta? Alhambran kanssa katsoi hän
+menettäneensä sukunsa kaiken maineellisuuden, kaiken kunnian ja ilon
+elämässään.</p>
+
+<p>Täällä niinikään hänen suruansa katkeroitti hänen äitinsä, Ayxa la
+Horran nuhteet, hänen, joka niin monasti oli auttanut häntä vaaroissa ja
+turhaan oli koettanut vai<span class="pagenum"><a name="Page_79" id="Page_79">[Pg 79]</a></span>kuttaa hänessä samaa uskaliasta mielialaa kuin
+hänellä itsellään oli. "Sinä teet hyvin," sanoi hän, "itkiessäsi naisen
+tavoin sitä, jota et ole kyennyt miehen tavoin puolustamaan" &mdash; jotka
+sanat enemmin ilmaisevat kuningattaren uljuutta, kuin äitin hellyyttä.</p>
+
+<p>Kun pispa Guevara kertoi tämän tarinan Kaarle V:nnelle, lausui tämäkin
+keisari ylenkatseensa huikentelevan Boabdilin heikkoudelle. "Jos minä
+olisin ollut Boabdil, taikka hän Kaarle," sanoi ylimielinen
+yksinvaltias, "olisin ennen muuttanut tuon Alhambran haudakseni, kun
+elänyt ilman kuningaskunnatta Alpuxarrassa."</p>
+
+<p>Kuinka helppo on niiden, jotka vielä ovat täydessä vallassa ja onnessa,
+saarnata sankarillisuutta voitetulle! Kuinka vähän he ymmärtävät että
+elämän arvo nousee onnettomalle, kun ei mitään muuta enää ole kuin
+elämä!</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Balkongi" id="Balkongi"></a>Balkongi.</h2>
+
+
+<p>Lähettien salissa on keskimmäisen akkunan kohdalla balkongi, josta jo
+olen maininnut. Se pistää, kuin linnunhäkki, tornista ulos ilmaan,
+korkealla puista, joita kasvaa tällä jyrkkäviestoisella kukkulalla. Minä
+käytän sitä jonkunlaisena observatoriona, ja menen sinne usein niinhyvin
+taivasta päälläni, kuin maata allani katselemaan. Paitse ihanaa näköalaa
+vuorille, laksoon ja Vegalle, näkyy tänne heti altani monta pientä
+vilkasta kohtausta inhimillisestä elämästä. Kukkulan juurella on eräs
+<i>Alameda</i> (poppelimetsä), yleinen kävelimö, jossa, vaikkei se ole
+muodissa niinkuin Paseo Xenilin varrella, kuitenkin käypi paljo
+kuvanihanaa ja moniväristä väkeä. Tänne keräytyy esikaupunkien
+herrasihmisiä, pappeja ja munkkeja, kävelemällä ruokaa kuluttamaan tahi
+ruokahalua kiihoittamaan, Majos ja Majas, alhaisempain luokkain
+keikareita ja kaunottaria, Andalusian puvuissa, pöyhkeitä
+salakauppiaita, ja välistä, salaisen välipuheen mukaan, ylhäisempäin
+säätyin kaapuihinsa salamielisesti kääriytyneitä vetelehtijöitä.</p>
+
+<p>Tämä on vilkas ja kirjava taulu hispanialaisesta luonteesta ja elämästä,
+joiden tutkinto aina on ollut miellyttävimpiä huvituksiani; ja niinkuin
+luonnontutkija tarkastuksissaan käyttää suurennuslasia, niin on
+minullakin vähäinen kaukosilmä, joka niin likentää tuon kirjavan
+väkijoukon kasvot, että monta kertaa luulen kasvonjuonteiden liikkeistä
+ja eleistä saattavani arvata heidän puheensa. Näin olen minä tavallani
+näkymätönnä katselijana, ja minun käy, yksinäisyydestäni luopumatta,
+hetkisen ajaksi tähän seuraan siirtyminen, mikä on harvinainen etu sille
+joka on hiukan arka ja hiljainen luon<span class="pagenum"><a name="Page_81" id="Page_81">[Pg 81]</a></span>teelleen ja haluaa ottaa vaaria
+elämän näytelmästä, käymättä itse näyttelijäksi näyttämölle.</p>
+
+<p>Alempana Alhambraa on jokseenkin iso esikaupunki joka täyttää ahtaan
+notkon eräässä laksossa, ja ulottuu Albaycian vastakkaiselle kukkulalle.
+Useat kartanot ovat Maurilaista rakennuslaatua, <i>Patio</i>'iden (pihain)
+ympärille rakettuja, jotka suihkukaivoilla viilistytetään ja ovat
+taivaalle avonaiset, ja koska asukkaat kesällä ovat enimmän aikansa
+näillä pihoilla ja noilla tasaisilla katoilla, niin seuraa itsestänsä,
+että niin ylhäinen katselija kuin minä, joka saatan heitä pilvistä
+tähystellä, olen tilaisuudessa luoda montakin silmäystä heidän
+kodilliseen elämäänsä.</p>
+
+<p>Minulla on tavallani samat edut, kuin ylioppilaalla vanhassa
+hispanialaisessa sadussa, jonka silmissä kaikki Madridin huoneukset
+näkyivät katottomina; ja minun puhelias aseenkantajani, Mateo Ximenes,
+palvelee minua toisinaan Asmodeuksena, ja kertoo pikku juttuja monesta
+talosta ja sen asukkaista.</p>
+
+<p>Paremmaksi kumminkin katson että itse sepitsen satuja, ja niin saatan
+useinkin istua monta tuntia ja erinäisistä viivoista ja satunnaisista
+tapauksista, jotka käyvät juuri silmäini editse, kutoa hankkeita, juonia
+ja askaroimisia, joissa useat noista toimekkaista ihmisistä allani
+häärivät. Tuskin on yhtään kaunista muotoa eli ihanaa vartta,
+jonkalaisia joka päivä näen, joista en vähitellen ole tehnyt dramallista
+kaavausta, vaikka useat luonteistani sittemmin toimivat juuri
+päinvastoin sitä rollia, jonka olen heille antanut, ja näin häiritsevät
+koko näytelmäni. Muutamia päiviä tätä ennen kiikarillani katsellessani
+Albaycian katuja, näin minä saattokunnan erään nuoren nunnan muassa,
+joka aikoi ruveta huntua kantamaan, ja huomasin monta asianhaaraa, jotka
+panivat minut säälimään tätä nuorta ihmistä, joka nyt oli valmis
+antamaan salvata hänensä elävään hautaan. Hyväksi mielekseni näin minä,
+että hän oli kaunis; ja hänen kasvoinsa kalpeudesta päätin minä, että
+hän enemmin pakosta kuin jumalisuudesta ja vapaasta tahdosta antausi
+taivaan palve<span class="pagenum"><a name="Page_82" id="Page_82">[Pg 82]</a></span>lukseen. Hän oli morsiameksi puettu ja hänellä oli
+valkoinen kukkaiskiehkura tukassa; mutta varmaan hänen sydämensä
+inhostui tuota hengellistä yhdistystä ja huokasi maallista rakkautta.
+Eräs hoikka, vakaisen näköinen mies kävi hänen vierellään
+saattokunnassa; minä näin selvästi, että tuo hänen hirmuvaltainen isänsä
+oli juuri se, joka taikauskoisuudesta tahi jostain muusta halvasta
+yllykkeestä oli kiristänyt häneltä tämän uhrin. Lukuisissa
+saattelijoista oli niinikään eräs ruskeaverinen, kaunis nuorukainen,
+Andalusian puvussa, joka näytti katselevan tyttöä haikeimmalla
+mielikarvaudella. Hän oli epäilemättä se salainen rakastaja, josta tytön
+täytyi iäti eritä. Närkästykseni eneni nähdessäni tuon ilkikurisuuden,
+mikä ilmaantui saattokunnassa olevain munkkien ja luostariveljesten
+kasvoissa. Saattokunta saapui luostarin kirkolle, aurinko paistoi
+viimeisen kerran alokas-raukan seppeleelle kun tämä astui tuon
+salaperäisen kynnyksen yli ja katosi kirkkoon. Väkijoukko hyökkäsi
+sisään, tehden ristinmerkkiä ja veisaten; rakastaja viipyi vähän aikaa
+portilla. Minä arvasin hänen kuohuiset tunteensa, mutta hän voitti ne ja
+meni sisään. Nyt seurasi pitkällinen hiljaisuus &mdash; koko kohtaus tuolla
+kirkossa kuvastui mieleeni: alokas-raukka katoovaisen pukunsa
+menettäneenä, luostaripukuun puettuna, morsius-seppele tukasta otettuna,
+pitkät silkkikiharat hänen kauniista päästään leikattuina &mdash; minä kuulin
+hänen kuiskivan tuon peruuttamattoman lupauksen. Minä näin hänet
+paarilla pitkänään; kuolon kalpeuden hänen kasvoillaan; hautausmenot
+olivat päätetyt; minä kuulin urkuin juminan ja nunnain vaikertelevan
+sielumessun; isä katseli kaikkea tätä kylmällä, tunnottomalla
+katsannolla. Rakastaja &mdash; mutta eipä, mielikuvatukseni ei voinutkaan
+kuvata tytön rakastajaa; tässä kohden puuttuu taulussani jotain.</p>
+
+<p>Vähän ajan perästä virtasi väkijoukko takaisin ja hajausi eri suunnille,
+riemuitsemaan päivänpaisteessa ja käymään elämän vilkkaampiin tapauksiin
+osalliseksi; mutta uhri jäi sinne sisälle. Viimeisten ulosastuvain
+joukossa oli isä ja rakastaja, jotka näyttivät vakaisesti keskenään
+haastelevan.<span class="pagenum"><a name="Page_83" id="Page_83">[Pg 83]</a></span> Rakastaja puheli kiivaasti liikehtien; minä odotin
+väkivaltaista kehkeämistä näytelmälleni, mutta erään kartanon kulma tuli
+väliin ja teki kohtauksesta lopun. Aina olen sittemmin karvain mielin
+luonut silmäni luostarille. Hiljan muuanna iltana näin minä kynttilän
+palavan muutaman luostarintornin kaukaisessa akkunassa. "Tuolla," sanoin
+minä, "istuu se onneton nunna kammiossaan ja itkee, samalla kun hänen
+rakastajansa, turhaan mieltänsä vaivaten, kenties vaeltelee hänen
+allansa kadulla."</p>
+
+<p>Häärivä Mateo häiritsi unelmani ja raasti silmänräpäyksessä
+kuvas-aistini luoman hämähäkinverkon rikki. Tavallisella
+huolellisuudellaan oli hän tiedustanut kaikki tähän asiaan kuuluvat
+seikat, jotka puhalsivat kaikki unelmani pois. Romaanini sankaritar ei
+ollut nuori eikä kaunis; hänellä ei ollutkaan rakastajaa &mdash; ja hän oli
+omasta ehdostaan mennyt luostariin, jonka hän katsoi kunnia-arvoiseksi
+turvapaikaksi, ja hän oli iloisimpia nunnia sen muurien sisällä.</p>
+
+<p>Kotvan aikaa kului ennenkuin taisin suoda tälle nunnalle anteeksi, että
+hän, päinvastoin kaikkia romaanin sääntöjä, tunsi hänensä onnelliseksi
+kammiossaan, mutta minä haihdutin kuitenkin pahan tuuleni sillä, että
+päivänä parina pidin silmällä erään mustasilmäisen ja mustaverisen
+kaunottaren sievisteleviä kiekailuksia, joka erään kukkapensaiden
+peittämän balkongin suojassa ja silkkiteltissä salaa puhutteli erästä
+kaunista, mustaveristä ja vahvapartaista ritaria, joka usein näkyi
+kedolla hänen akkunansa alla. Välistä näin hänen, kaapu korvilla,
+varhain aamusilla loikkivan tiehensä. Välistä taas odotti hän jossain
+kulmassa, missä valepuvussa milloinkin, ja minä näin selvästi, että hän
+odotti jotain salaista merkkiä, huoneesen puikahtaakseen. Sitten kuului
+yöllä kitarrin näpsäyksiä ja lyhty liikkui edes takaisin balkongilla.
+Minä ajattelin nyt rakkauden seikkaa, semmoista koin kreivi Almavivan,
+mutta taaskin petyin arvauksissani; sillä minulle sanottiin, että se
+jota minä luulin rakastajaksi, oli nainut mies ja salakauppiaaksi
+yleisesti tunnettu, ja että<span class="pagenum"><a name="Page_84" id="Page_84">[Pg 84]</a></span> kaikki hänen salaiset merkkinsä ja
+liikkeensä epälemättä tarkoittivat jotain salakuljetuksen yritystä.</p>
+
+<p>Monta kertaa katselin minä balkongilta huvikseni niitä muutoksia, joita,
+vuorokauden eri aikain vaikutuksesta, vähitellen tapahtui ympärillä
+olevissa luonnon kohtauksissa.</p>
+
+<p>Tuskin oli ensimmäinen koitto levittänyt harmaata sarastustaan taivaalle
+ja ensiksi herännyt kukko tämän kukkulan rinteen majoissa antanut
+äänensä kuulua, niin alkoi, esikaupungeissakin uusi elämä, sillä
+ensimmäiset aamutunnit lämpimässä ilman-alassa ovat ihastuttavia. Kaikki
+pyysivät innolla päivän askareissa ennättää edelle aurinkoa.
+Hevosaasin-ajaja kuormatun aasinsa kanssa lähtee matkalle; matkustaja
+kiinittää ratsupyssynsä satulan taa ja nousee ratsaille ravintolan oven
+ulkopuolella; ahvettunut talonpoika häätelee hitaita juhtiaan, joiden
+kuormana on hedelmillä ja yökasteessaan vielä olevilla ruokakasveilla
+täytettyjä vasuja, sillä nyt jo rientävät toimekkaat emännät torille.</p>
+
+<p>Aurinko on noussut ja heittää säteitään pitkin laksoa, puiden harvain
+lehtien välitse. Aamukellot soivat soinnullisesti puhtaassa kirkkaassa
+ilmassa, ja julistavat hartauden hetkeä tulleeksi, Hevosaasin-ajaja
+seisahtuu kuormattuin aasiensa kanssa kapellin ulkopuolelle, pistää
+sauvansa vyöhön selkänsä taa, järjestää pikimustan tukkansa, ja astuu,
+hattu kädessä, sisään, kuulemaan messua ja rukoilemaan onnellista
+matkustusta Sierran (vuorijakson) kautta. Nyt hiipii,
+keijuisen-tapaisilla askelilla, armas sennora esiin, sievään basquinnaan
+puettuna, heiluva viuhka kädessä, ja hänen mustat silmänsä heloittavat
+somille laskoksille pannun manttiljan alla; mutta tuo luonnikas puku,
+tuo naasti kenkä, sukkain hämähäkinverkko, tuo äskenpoimittu ruusu, joka
+niinkuin hohtokivi kimeltää kauniisti palmikoittuin pikimustain
+hiuskiharain välitse, osoittavat, että maa on taivaan kanssa osallisena
+ylivallassa hänen ajatuksiinsa. Älä päästä häntä silmistäsi, huolellinen
+äiti, naimaton täti tahi valpas duenna, lienet kuka hyvänsä, joka
+seuraat hänen askeliansa.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_85" id="Page_85">[Pg 85]</a></span></p>
+
+<p>Aamun kuluessa työn kohu joka haaralla enenee; kaduilla vilisee ihmisiä,
+hevosia ja juhtia, ja humina ja kohina kuuluu kuin meren aalloilta.
+Auringon lähetessä keskipäivän korkeuttaan, melu ja hälinä vähitellen
+vaikenee; sen ollessaan korkeimmallaan syntyy seisahus. Puskuva kaupunki
+raukenee, ja useita tuntia vallitsee yleinen hiljaisuus. Akkunat ovat
+suljetut, kartiinit alaslasketut; asukkaat ovat peräytyneet kartanoiden
+viileimmille paikoille; lihava munkki kuorsaa makuuhuoneessaan; vahva,
+roteva kantaja makaa takkansa vierellä pitkänään kivikadulla; talonpoika
+ja päiväpalkkalainen lepäävät Alamedan puiden suojassa, uneen
+tuuditettuina heinäsirkkain tirskunnalla. Kadut ovat väestä tyhjät,
+paitse muuatta vedenkantajaa, joka ylistää ja tarjoilee kristallikukasta
+juomaansa, "kylmempää kuin vuoren lumi."</p>
+
+<p>Auringon mailleen mennessä kaikki vähitellen virkistyvät jälleen, ja kun
+iltarukouskello antaa kuminansa kuulua, on kuin koko luonto riemuitsisi,
+että päivän hirmuvaltias on vallastaan kukistettu. Nyt käy ilo
+yleiseksi, sillä kaupunkilaiset virtaavat nyt ulos iltailmaa
+hengittämään ja parveilevat tässä lyhyensä hämärässä siellä täällä
+Darron ja Xenilin lehtokujilla ja puutarhoissa.</p>
+
+<p>Yön tullessa muuttuu tämä vaihtelehtava näytelmä toisenluontoiseksi.
+Valkeita sytytetään vähitellen missä milloinkin, täällä vahakynttilä
+balkongin akkunaan, tuolla lamppu pyhimyksen kuvan eteen. Näin esiintyy
+kaupunki vähitellen tästä peittävästä pimeydestä ja kiiluu hajallisista
+valoista, kuin tähditetty taivaankansi. Nyt kuulan pihoista ja
+puutarhoista, kujilta ja kaduilta, lukemattomain kitarrien ja kastanjien
+ääniä, jotka tällä melkeällä korkeudella sulavat yhteen lauhkeaksi ja
+suloiseksi konsertiksi. Iloita hetkestä on iloisen ja rakastuneen
+Andalusialaisen uskontunnustus, eikä harjoita hän tätä milloinkaan
+innokkaammin kuin sulohajuisina kesä-öinä, jolloin hänen hartahin
+ahkerointinsa on hänen sydämensä valitun voittaminen tanssilla,
+rakkauden lauluilla ja hellyttävällä serenaadilla.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_86" id="Page_86">[Pg 86]</a></span></p>
+
+<p>Minä istuin eräänä iltana balkongilla, nauttien noita viilistyttäviä
+tuulenlöyhäyksiä, jotka pitkin kukkulaa puissa humisivat, kun siivo
+Mateoni, joka seisoi vierelläni, osoitti erästä avaraa kartanoa erään
+Albaycian tuntemattoman kadun varrella, ja siitä, muistaakseni, kertoi
+seuraavan historian.</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Muurarin_seikkailus" id="Muurarin_seikkailus"></a>Muurarin seikkailus.</h2>
+
+
+<p>Oli kerran köyhä muurari Granadassa, joka vaarinotti kaikki pyhä- ja
+juhlapäivät, vieläpä työttömät maanantaitkin, ja joka, vaikka oli näin
+hurskas, yhtäkaikki köyhtyi köyhtymistään, niin että tuskin sai
+jokapäiväistä leipää talouteensa hankituksi. Eräänä yönä heräsi hän
+unestaan kiivaasta koputuksesta ovelle. Hän avasi ja näki pitkän ja
+laihan papin, melkein kuin luurangon, seisovan edessään.</p>
+
+<p>"Kuulesta, ystäväiseni," sanoi vieras, "minä olen havainnut että olette
+hyvä kristitty ja että teihin käy luottaminen; tahdotteko nyt juuri,
+tänä yönä, ottaa erään työn tehtäväksenne?"</p>
+
+<p>"Oikein mielelläni, Sennor Padre, kuitenkin sillä ehdolla että saan
+säännöllisen palkkani."</p>
+
+<p>"Se on tietty; mutta teidän täytyy antaa sitoa peite silmäinne eteen."</p>
+
+<p>Muurarilla ei ollut mitään tätä vastaan muistuttamista ja pappi kääräsi
+huivin hänen päänsä ympärille ja vei häntä monia kuoppaisia katuja,
+mutkateitä ja solia myöten, kunnes he seisahtuivat erään portin
+ulkopuolelle. Pappi otti avaimen, väänsi sitä tuossa kitisevässä lukossa
+ja avasi jonkun esineen, joka kuului kuin raskas ovi olis auvennut. He
+menivät sisään, portti suljettiin ja pantiin salpaan, ja muuraria
+vietiin kaikuvaa käytävää pitkin ja suurten salien kautta rakennuksen
+sisempään osaan. Täällä otettiin side hänen silmiltään ja hän oli nyt
+patiolla eli pihalla, joka oli yhdellä ainoalla lampulla kimeästi
+valaistuna. Keskellä pihaa oli vanhaan Maurilaiseen kaivoon kuuluva
+kuivanut vesisäiliö, jonka alle pappi käski hänen rakentaa vähäisen
+holvin; kiviä ja savea oli sitä varten varalla. Muurari teki sitten<span class="pagenum"><a name="Page_88" id="Page_88">[Pg 88]</a></span>
+työtä kaiken yön, saamatta kumminkaan alkamaansa työtä. valmiiksi. Juuri
+ennen päivänkoittoa laski pappi kultarahan hänen käteensä, sitoi taas
+peitteen hänen silmilleen ja vei hänet jälleen kotiinsa.</p>
+
+<p>"Haluatteko," sanoi hän, "tulla takaisin ja lopettaa työnne?"</p>
+
+<p>"Oikein kernaasti, Sennor Padre, sillä ehdolla että minulle taas yhtä
+kunniallisesti maksetaan."</p>
+
+<p>"Hyvä; ensi sydän-yön aikana tulen taas teitä noutamaan."</p>
+
+<p>Näin tapahtuikin, ja holvi tuli valmiiksi.</p>
+
+<p>"Nyt," sanoi munkki, "täytyy teidän auttaa minua hankkimassa tänne niitä
+ruumiita, jotka ovat tähän holviin haudattavat."</p>
+
+<p>Nämät sanat panivat karvat köyhän muurarin päässä pöyristymään; hän
+seurasi pappia horjuvin askelin erääsen syrjäiseen huoneesen kartanossa,
+luullen tulevansa näkemään jonkun hirveän kuolonkohtauksen, mutta
+tointui pelvostaan, nähtyänsä kolme tahi neljä astiata eräässä loukossa.
+Selvästi näkyi että ne olivat kultaa täynnä, ja suurella vaivalla vaan
+sai hän ja pappi ne uloskannetuksi ja niille määrättyyn hautaan
+lasketuksi. Holvi pantiin nyt umpeen, kivitys laitettiin entiselleen ja
+kaikki merkit siihen mitä oli tehty poistettiin. Pappi sitoi taas
+peitteen muurarin silmille ja vei hänet jälleen kotiin, toista tietä
+kuin sitä ennen. Vaellettuansa mutkistelevia katuja ja kujia, he
+seisahtuivat, ja pappi laski kaksi kultarahaa hänen käteensä. "Odottakaa
+tässä," sanoi hän, "kunnes kuulette tuomiokirkon kelloin aamukirkoksi
+soivan. Jos rohkenette sitä ennen ottaa sidettä silmiltänne, niin teille
+onnettomuus tapahtuu." Näin sanottuaan meni hän tiehensä. Muurari odotti
+tunnollisesti, noita kultarahoja kädessään punniten huvikseen ja
+toisiansa vasten helähytellen. Juuri samassa kun tuomiokirkon kello soi
+aamukirkoksi, otti hän siteen silmiltään ja oli nyt Xenilin rannalla,
+josta hän hopusti riensi kotiinsa ja kokonaiset kaksi viikkokautta eli
+perheensä kanssa hyvästi tuon kaksi-öisen<span class="pagenum"><a name="Page_89" id="Page_89">[Pg 89]</a></span> työn maksulla; niiden
+kuluttua, oli hän yhtä köyhä kuin ennenkin.</p>
+
+<p>Edelleen teki hän vähin työtä, mutta rukoili vireästi, ja otti joka
+vuosi vaarin kaikista sunnuntai- ja juhlapäivistä, jonka ohessa hänen
+lapsensa kasvoivat yhtä ryysyisinä ja nälkäisinä, kuin joku
+Mustalais-joukko. Hänen muuanna iltana tuvan oven edessä istuissaan,
+tuli eräs vanha rikas saituri, jolla tiettiin olevan monta kartanoa ja
+joka tunnettiin tuiki itaraksi isännäksi, hänen luoksensa. Rahamies
+katseli häntä vähän aikaa, katsoa tihruttaen kahden epäluuloisen, pitkän
+silmäkulman alta.</p>
+
+<p>"Minulle on sanottu, ystäväni, että olette vallan köyhä."</p>
+
+<p>"Sitä asiata ei käy kieltäminen, Sennor, se kyllä selvästi näkyy."</p>
+
+<p>"Kenties siis otatte erään työn tehdäksenne ja hyvällä palkalla?"</p>
+
+<p>"Niin hyvällä palkalla, herraseni, kuin kukaan muurari Granadassa."</p>
+
+<p>"Sitäpä juuri tahdon. Minulla on vanha kartano, joka on kovin rappioinen
+ja maksaa minulle, pitääkseni sitä hyvässä voimassa, enemmän rahaa kuin
+sen arvo onkaan, sillä ei kukaan tahdo siinä asua; minun täytyy
+sentähden, niin hyvällä kaupalla kuin on mahdollista, koettaa saada se
+voimaansa, niin että pysyy koossa."</p>
+
+<p>Muurari vietiin hetikohta erääsen isoon, asumattomaan huoneesen, joka
+oli raunioksi kaatamallaan. Mentyänsä useiden tyhjäin salien ja kamarien
+läpi, tuli hän erääsen sisäiseen pihaan, jossa eräs vanha Maurilainen
+kaivo tarkistutti hänen huomiotansa. Hän seisahtui hetkisen ajaksi,
+sillä muisto paikasta heräsi kuin unelma hänen sielussaan.</p>
+
+<p>"Kuulkaapas," sanoi hän, "kuka on ennen asunut tässä kartanossa?"</p>
+
+<p>"Hän palakoon kiirastulessa," huudahti kartanon isäntä; "se oli eräs
+vanha saituri pappi, joka vaan huoli itsestänsä. Hänen sanottiin olleen
+upporikkaan, mutta koska hänellä ei ollut sukulaisia, niin hänen
+luultiin testamenttaavan kaikki<span class="pagenum"><a name="Page_90" id="Page_90">[Pg 90]</a></span> tavaransa kirkolle. Hän kuoli äkisti,
+ja papit ja munkit kiirehtivät tänne, ottamaan hänen tavaroitaan
+haltuunsa; mutta ei löydetty muuta kuin moniaita tukaatteja eräässä
+nahkakukkarossa. Pahin kaikesta on tullut minun osakseni, sillä tuo
+vanha mammona asuu yhä edelleen hänen kuolemansakin jälkeen minun
+kartanossani, mitään hyyryä maksamatta, ja kuollutta ei käy oikeuteen
+haastaminen. Sanotaanpa, että joka yö, samassa kamarissa missä papin oli
+tapa nukkua, kuuluu kultarahain helinätä, ikäänkuin hän tavaroitaan
+siellä lukisi, ja välistä pihalla hirmuista puhkamista ja ähkymistä.
+Nämät puheet olkoot nyt valheita taikka tosia, niin ne kumminkin ovat
+saattaneet taloni pahaan maineesen eikä kukaan hyyryläinen tahdo tässä
+asua."</p>
+
+<p>"Hyvä," sanoi muurari karskisti, "antakaapa minun maksutta asua
+kartanossanne, kunnes rikkaampi hyyryläinen tulee, niin minä lupaan
+korjata sen ja saattaa sen hengen, joka tässä levottomuutta tekee,
+lepoonsa. Minä olen hyvä kristitty ja köyhä mies, enkä pelkää piruakaan,
+vaikka ilmestyisikin ison rahasäkin muodossa."</p>
+
+<p>Tämän rehellisen miehen tarjous hyväksyttiin ilolla; hän muutti
+perheensä kanssa kartanoon ja täytti kaikki lupauksensa. Hän pani
+kartanon vähitellen entiseen kuntoonsa; kultarahaan helyä pappivainajan
+kamarista ei kuulunutkaan enää öillä, vaan alkoi sen sijaan kuulua
+elävän muurarin lakkareista. Sanalla sanoen, hänestä tuli yhtäkkiä,
+naapurien hämmästykseksi, varakas mies ja hänen luultiin olevan
+rikkaimpia miehiä Granadassa; hän lahjoitti kirkolle suuria summia,
+epäilemättä rauhoittaakseen omaatuntoaan, ja ilmoitti vasta
+kuolinvuoteellaan, pojalleen ja perillisilleen, tuon holvin jutun.</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Huvikavely_kukkuloilla" id="Huvikavely_kukkuloilla"></a>Huvikävely kukkuloilla.</h2>
+
+
+<p>Usein iltasilla, kun päivän helle on huojennut, käyn minä huvikseni
+kaukanaki kävelemässä likeisillä kukkuloilla ja noissa syvissä
+varjoisissa laksoissa, pitäen historiallista aseenkantajaani Mateota
+muassani, jonka puheliaisuudelle minä näissä tiloissa annan
+rajattomimman vapauden, ja tuskinpa onkaan yhtään kalliota tahi
+rauniota, rappioista suihkukaivoa tahi yksinäistä laksoa, josta hänellä
+ei ole joku kummallinen juttu, ja etenkin joku kultainen legenda, sillä
+ei suinkaan ole vielä kukaan köyhä miesparka ollut niin auli kätkettyin
+aarteiden ulosjakamisessa.</p>
+
+<p>Me lähdimme eräänä iltana tällaiselle huvikävelylle, jolla Mateo oli
+tavallista puheliaampi. Auringon laskun tienoilla me samosimme ulos
+Oikeuden ison portin kautta, ja mennessämme ylöspäin erästä lehtokujaa,
+seisahtui Mateo muutamain viikuna- ja kranaatti-puiden alle, erään ison,
+rapistuneen tornin juurelle, nimeltä Seitsemän Huonekerran Torni (<i>de
+los Siete Suelos</i>). Täällä osoitti hän yhtä matalaa porttikäytävää
+tornin perustuksessa, ja alkoi jutella eräästä hirmuisesta aaveesta, eli
+kouvosta, joka, aina Maurilaisten ajasta asti, piti vallattomuuttaan
+tässä tornissa ja vahtasi erään Maurilaisen kuninkaan aarteita. Välistä
+ilmaantuu hän pimeässä yössä ja kummittelee Alhambran lehtokujilla ja
+Granadan kaduilla, päättömän hevosen muotoisena, kuuden koiran
+ajelemana, jotka hirmuisesti vikisevät ja ulvovat.</p>
+
+<p>"Mutta etkö ole itse koskaan häntä kohdannut, Mateo, kävellessäsi?"
+kysyin minä.</p>
+
+<p>"En, Sennor, en ole Jumalan kiitos! Mutta isän-isäni, räätäli, tunsi
+monta, jotka olivat sen nähneet, sillä se tuli muinoin paljoa useammin
+ulos kuin nyt, milloin minkin muo<span class="pagenum"><a name="Page_92" id="Page_92">[Pg 92]</a></span>toisena. Joka ihminen Granadassa on
+kuullut puhuttavan Belludosta, sillä vanhat ämmät ja imettäjät
+peloittavat sillä lapsia, kun ne itkevät. Muutamat sanovat sitä erään
+julman Maurilaisen kuninkaan hahmoksi, joka murhasi kuusi poikaansa ja
+hautasi heidät näihin holveihin, ja että nämät, kostaaksensa, ajelevat
+häntä öillä."</p>
+
+<p>En tahdo pitemmältä puhua niistä eriskummaisuuksista, joita siivo Mateo
+jutteli näistä kummituksista, vaan ainoastaan muistuttaa, että tämän
+tornin kautta meni se porttikäytävä, josta onneton Boabdil lähti
+pääkaupunkiaan luovuttamaan.</p>
+
+<p>Me jätämme tämän taruissa ja lauluissa mainion tornin ja jatkamme
+käyntiämme kauniiden hedelmätarhani ympäri, Generalifen luona, joissa
+pari kolme satakieltä sävelsi lauluja mitä ihanimpia. Näiden puutarhain
+takana kuljimme me useampain Maurilaisten vesisäiliöiden sivuitse,
+joiden ovet olivat hakatut muurin kalliopohjaan, mutta nyt suljetut.
+Nämät vesisäiliöt, niin kertoi Mateo, olivat hänen ja hänen kumppaniensa
+lapsuudessa olleet heidän mieluisimmat kylpypaikkansa, kunnes heitä oli
+kammostuttanut kertomus eräästä hirveän rumasta Maurilaisesta, jonka
+tapana oli tulla tuon kallioon hakatun oven kautta hätäyttämään
+varomattomia kylpijöitä.</p>
+
+<p>Me jätimme nämät noidutut vesisäiliöt ja jatkoimme matkaamme erästä
+yksinäistä hevos-aasien polkua ylös, joka koukerteli kukkulain välitse,
+ja olimme kohta jylhäin ja oneiden vuorten keskellä, joilla ei ollut
+puuta merkiksikään, ja jotka vaan siellä täällä olivat niukalla
+vihannalla peitetyt. Kaikki, niin pitkältä kuin silmä otti, oli jylhää
+ja kasvamatonta, ja minun oli miltei mahdotonta ajatella todeksi, että
+Generalife kukoistavine hedelmätarhoilleen, penkereineen ja
+puutarhoineen, oli meitä niin likellä, ja että me olimme ihanan Granadan
+läheisyydessä, suihkukaivoineen ja lähteineen. Mutta tämmöistä on
+Hispanian luonto &mdash; jylhää ja autiota samassa kun ihmisen viljelevä käsi
+luopuu siitä; erämaa ja puutarha ovat aina toisiaan ihan likitysten.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_93" id="Page_93">[Pg 93]</a></span></p>
+
+<p>Ahdas vuorisola, jota astuimme ylös, on, Mateon mukaan, nimeltä
+<i>Barranco de la Finaja</i>, eli <i>Ruukun Lakso</i>, sentähden että siitä
+muinoin on löydetty iso ruukku täynnä Maurilaista kultaa. Mateo rukka
+kiusaa alinomaa päätänsä noilla kultaisilla taruilla.</p>
+
+<p>"Mutta mitä merkitsee tuo risti, tuolla kivirauniossa, lakson
+kapeimmalla paikalla?"</p>
+
+<p>"Oh, mitäpä siitä &mdash; eräs hevosaasin-ajaja murhattiin siinä muutamia
+vuosia tätä ennen."</p>
+
+<p>"Siispä, Mateo, on rosvoja ja murhamiehiä ihan Alhambran porttienkin
+vierellä?"</p>
+
+<p>"Ei tätä nykyä, Sennor; niin oli ennen, kun linnassa ja sen lähistössä
+oli paljo irtanaista väkeä, mutta ne ovat kaikki hävitetyt. Tosin
+saattais sanoa, että Mustalaiset, jotka asuvat kukkuloiden rommakoissa,
+juuri linnan ulkopuolella, ovat ihmisiä jotka eivät pidä paljon väliä;
+mutta ei ole täällä nyt kotvaan aikaan murhaa tapahtunut. Mies, joka
+tappoi hevosaasin-ajajan, hirtettiin linnassa."</p>
+
+<p>Meidän tiemme kulki edelleen laksoa ylöspäin, jyrkkä, röhmyinen kukkula
+vasemmalla kädellämme, nimeltä <i>Silla del Moro</i>, eli Maurilaisen tuoli,
+tuon jo ennen mainitun tarun johdosta, että onneton Boabdil otti sinne
+pakonsa erään kansankapinan aikana, ja jäi koko päiväksi kalliolle
+istumaan ja murheissaan kapinallista kaupunkiansa katselemaan.</p>
+
+<p>Jo viimein tulimme kukkulan huipulle, jonka nimi on Auringon vuori. Ilta
+läheni, laskeva aurinko kultasi parastaikaa vuorten korkeimpia
+kukkuloita. Siellä täällä näimme jonkun yksinäisen paimenen, joka ajoi
+karjaansa kukkuloilta alas, viedäkseen sitä tarhaan; taikka jonkun
+hevosaasin-ajajan, joka hitaine hevosaasineen astui jotain vuoripolkua
+ylös, ennättääkseen ennen yötä kaupungin porteille.</p>
+
+<p>Heti sen jälkeen kuului tuomiokirkon kellon kumina vuorensolaan,
+ilmoittaen että nyt oli rukoushetki. Tähän ääneen vastattiin kaikista
+kirkontapuleista ja suloisilla luostarinkelloilla vuorten seasta. Paimen
+seisahtui kukkulan rinteellä, hevosaasin-ajaja keskelle tietä, itsekukin
+otti ha<span class="pagenum"><a name="Page_94" id="Page_94">[Pg 94]</a></span>tun päästään, pysyi liikkumatonna vähän aikaa, ja teki
+iltarukouksensa. Kaunis juhlallisuus on tässä tavassa, että,
+sulosointuisten merkkien kuuluessa, kaikki maan asukkaat
+silmänräpäyksellä yhdistyvät kiittämään Jumalata päivän hyvistä teoista.
+Se levittää ikäänkuin hetkisen pyhyyden maan ylitse, ja laskeva aurinko
+kaikessa ihanuudessaan ylensi suuresti tätä juhlallisuutta.</p>
+
+<p>Tällä kertaa enensi vaikutusta paikan jylhä ja onea luonto. Me seisoimme
+taiotun Auringon-vuoren kaljulla ja röhmyisellä huipulla, jossa
+rapistuneet vesisäiliöt ja ammeet, ja avarain rakennusten perstauneet
+perustukset todistivat muinaisista asukkaista, mutta jossa kaikki nyt
+oli hiljaista ja autiota.</p>
+
+<p>Vaeltaissamme näiden entisten aikain jäännösten seassa, osoitti Mateo
+minulle erästä syvää kuoppaa, joka näytti menevän syvälle vuoreen.
+Selvästi näkyi että se oli syvä kaivo, jonka väsymättömät Maurilaiset
+olivat kaivaneet, saadakseen mieluisimpaa juomaansa oikein puhtaana.
+Mateolla oli kumminkin kokonaan toisenlainen kertomus, luonteensa kanssa
+paremmin yhteensopiva. Siitä mentiin, tarun mukaan, niihin maanalaisiin
+rommakoihin, joihin Boabdil hovinsa kanssa oli taikauksella sidottuna,
+ja joista he Sisin ajoin tulivat ulos, määrätunteina, entisissä
+asunnoissaan käymään.</p>
+
+<p>Enenevä hämärä, joka tässä ilman-alassa on niin lyhyt, muistutti meitä
+lähtemään tältä taiotulta paikalta. Mennessämme vuorensolia alas emme
+nähneetkään paimenta emmekä hevosaasin-ajajata, emmekä muuta kuulleet
+kuin omat askelemme ja heinäsirkkain tirskutuksen. Laksojen varjot
+pitenivät pitenemistään, kunnes kaikki ympärillämme oli pimeään
+peitettynä. Ainoastaan Sierra Nevadan korkealla huipulla viipyi vielä
+muutamia päivänvalon säteitä; sen lumipeittoiset kukkulat kiiluivat
+tummansinisinä taivaslakea vasten ja näyttivät olevan ihan likellä,
+ilmakehän harvinaisen puhtauden vuoksi.</p>
+
+<p>"Kuinka likellä meitä Sierra näyttää tänä iltana olevan!" sanoi Mateo;
+"näyttää niinkuin siihen kädellä yltäi<span class="pagenum"><a name="Page_95" id="Page_95">[Pg 95]</a></span>simme, ja kuitenkin on se monen
+peninkulman päässä." Hänen puhuissansa vilkahti tähti lumipeittoisen
+huipun päältä näkymään, ainoa jo näkyvä tähti taivaalla, niin puhdas ja
+heloisa, niin kirkas ja kiiltävä, että se sai kelpo Mateonkin
+ihastuksesta huudahtamaan: "<i>Que estrella hermosa! que clara y limpia
+es: No pueda ser estrella mas brillante!</i>" (Mikä kaunis tähti! kuinka
+kirkas ja kiiluva: Ei mikään tähti voi loistaa kauniimmasti!)</p>
+
+<p>Usein olen Hispanian alhaisemmassa väestössä huomannut tuon herkkyyden
+luonnon ihanuksiin. Tuikkiva tähti, kaunis hyvänhajuinen kukka,
+kristallinkirkas lähde, saattaa heidät runolliseen ihastukseen; &mdash; entä
+vielä &mdash; kuinka soinnollisiä sanoja on heidän kielessään, tämän
+ihastuksen ilmaisemiseen!</p>
+
+<p>"Mutta mitä valkeita nuot ovat, Mateo, joiden näen kiiluvan tuolla
+Sierra Nevadalla, juuri alapuolella sitä paikkaa missä vuori on lumella
+peitetty, ja joita vois luulla tähdiksi, elleivät olisi punertavia ja
+vuoren mustaa kuvetta vasten?"</p>
+
+<p>"Ne valkeat ovat tulia, Sennor, joita miehet, jotka Granadalle noutavat
+lunta ja jäätä, ovat virittäneet. He menevät sinne joka iltapäivä
+hevosaasineen, ja muutamat lepäilevät ja lämmittelevät valkeiden
+vaiheilla, sillä aikaa kun toiset täyttävät vasuja jäällä. Sitten
+lähtevät he tulemaan vuorta alas, niin että ennättävät Granadan
+porteille ennen auringon nousua. Tuo Sierra Nevada, Sennor, on jääruho
+keskellä Andalusiaa, jäähdyttämässä sitä kesän aikana."</p>
+
+<p>Nyt oli jo pilkkopimeä; me astuimme lakson kautta, jossa murhatun
+hevosaasin-ajajan risti seisoi, kun samassa havaitsin etäällä liikkuvia
+valkeita, jotka nähtävästi lähenivät meitä kukkulata ylöspäin. Niiden
+likemmä tultua, näimme niiden olevan tulisoittoja, joita joukko
+kumman-näköisiä, mustiin puettuja hahmuja kantoi; he olisivat, minä
+aikana ikäänsä, olleet sangen kamala saattojoukko, mutta olivat
+olletikin nyt, tällä jylhällä ja autiolla paikalla.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_96" id="Page_96">[Pg 96]</a></span></p>
+
+<p>Mateo tuli ihan vierelleni ja sanoi matalalla äänellä, että se oli
+ruumiin saattokunta, joka kantoi ruumista hautauspaikkaan vuoristossa.</p>
+
+<p>Saattokunnan astuissa ohitse, teki tuo kamala, kantajain karkeihin
+kasvoihin ja murhepukuihin käypä tulisoittoin valo mitä kummallisimman,
+milteipä aaveentapaisen vaikutuksen, valaistessaan vainajan kasvoja,
+jota, Hispanian tavan mukaan, kannettiin peittämättömänä avonaisilla
+paarilla. Minä seisoin vähän aikaa katsellen tuota kamalaa kulkuetta,
+sen astuessa tätä pimeätä vuorensolaa ylös. Se muistutti minulle erästä
+vanhaa juttua saattojoukosta, jossa oli saattoväkenä perkeleitä, jotka
+kantoivat erään syntisen ruumista Strombolin tuli-aukkoon.</p>
+
+<p>"Ah, Sennor," huudahti Mateo, "minä saattaisin kertoa teille historian
+eräästä saattoväestä, joka kerrankin nähtiin näillä vuorilla; mutta te
+nauraisitte minulle ja sanoisitte, että se on minun isän-isäni räätälin
+testamentteja."</p>
+
+<p>"En millään muotoa, Mateoseni. En mistään pidä niin paljon, kuin
+kummallisesta sadusta."</p>
+
+<p>"No hyvä, Sennor, se koskee muuatta juuri noista miehistä, joista
+vastikään puhuimme, ja jotka keräävät lunta Sierra Nevadalla." &mdash; Niin
+tietäkää siis, että monta vuotta tätä ennen, isän-isäni eläessä, oli
+eräs vanha mies, nimeltä Tio Nicolo, täyttänyt vasunsa lumella ja jäällä
+ja oli jo hevosaasinsa kanssa paluumatkalla vuorta alas. Tuntiessaan
+painostavan meni hän aasin selkään istumaan, nukkui ennen pitkää ja
+istui nuokkuen, jolla aikaa hänen vanha aasinsa vakavin askelin
+astuskeli pitkin jyrkänteiden reunoja ja jyrkkiä kukkuloita alas, yhtä
+taneana ja vakavana, kuin jos se olis kävellyt sileällä maalla. Jo
+viimein heräsi Tio Nicolo, tirkistellen ympärilleen ja silmiään hieroen
+&mdash; ja totta tosiaan, olipa hänellä siihen syytäkin. Kuu levitti valoa,
+melkein yhtä kirkasta kuin päivänvalo on, ja hän näki kaupungin allansa,
+yhtä selvästi kuin te näette kätenne, hohtavine valkeine kartanoilleen,
+kuin hopeamaljan kuunvalossa; mutta, Sennor, eipä se ollutkaan sen
+näköinen, josta hän oli<span class="pagenum"><a name="Page_97" id="Page_97">[Pg 97]</a></span> lähtenyt muutamia tuntia sitä ennen.
+Tuomiokirkon sijassa kupulakineen ja tornineen, kirkkoin sijassa
+huippuineen ja luostarien sijassa pienine tornineen, kaikkein näiden
+sijassa siunattuine ristineen, ei hän nähnyt muuta kuin Maurilaisia
+moskeoita, minaretteja ja kupulakia, kimeltelevine puolikuineen,
+jommoisia nähdään Barbarian laivanviireissä. No, niin, Sennor, Tio
+Nicolo kovin hämmästyi kaikesta tästä, niinkuin voi ajatellakin; mutta
+hänen kaupungille tirkistellessään, samosi lukuisa sotajoukko vuorta
+ylös, koukertelevilla poluilla pitkin notkoja, välistä kuunvalossa,
+välistä pimennossa. Sen tultua likemmä näki hän siinä olevan sekä hevos-
+että jalkaväkeä, kaikki Maurilaisessa sota-asussa. Tio Nicolo yritti
+väistymään heidän tieltänsä, mutta hänen vanha aasinsa seisoi yhdessä
+kohti kuin tukki, eikä paikalta päkähtänyt, vaan vapisi kuin kaisla;
+sillä järjettömät eläimet, herraseni, pelkäävät mokomia yhtä paljon kuin
+ihminen. No niin, Sennor, Aavejoukko samosi ohitse; siinä oli miehiä,
+jotka näyttivät torviin puhaltavan; toisia, jotka löivät rumpua ja
+puhalsivat sympaleihin: yhtäkaikki eivät he saaneet yhtään ääntä
+kuulumaan; he menivät kaikki sivuitse ilman vähintäkään melua, ihan
+niinkuin olen nähnyt maalattuin sotajoukkoin samoavan Granadan teaterin
+näyttämön poikki, ja kaikki näyttivät kalpeilta kuin kuolema. Viimeksi,
+jälkijoukoissa, ratsasti kahden mustan Maurilaisen ratsastajan välillä
+Granadan suur-inkvisitori (syökäystuomari), hevosaasilla, valkealla kuin
+lumi. &mdash; Tio Nicoloa suuresti kummastutti nähdä hänet seurassa
+tuommoisessa, sillä inkvisitori oli mainio vihastaan Maurilaisiin,
+samoin kuin kaikenlaisiin uskottomiin, Juutalaisiin ja harhauskoisiin,
+ja hänen tapansa oli vainota heitä tulella ja miekalla. Tio Nicolo tunsi
+hänensä kuitenkin turvatuksi, nähtyänsä noin pyhän papin olevan
+saapuvilla. Hän teki ristinmerkin ja anoi hänen siunaustaan, kun samassa
+sai kolauksen, joka paiskasi hänet ja hänen vanhan aasinsa päistikkaa
+jyrkkää kukkulata alas syvyyteen. Tio Nicolo ei toipunut tainnuksistaan
+ennenkuin päivän nousulla, jolloin hän makasi syvässä ja jyrkässä
+rot<span class="pagenum"><a name="Page_98" id="Page_98">[Pg 98]</a></span>kossa, aasi hänen vierellään nurmea syöden ja lumi vasuissa
+kokonansa sulaneena. Hän jutusteli nyt Granadaan, pahoin pieksettynä ja
+muokkauneena, mutta tapasi ilokseen kaupungin saman-näköisenä kuin
+tavallisesti, kristittyine kirkkoineen ja ristineen. Hänen kertoessaan
+mitä hänelle yöllä oli tapahtunut, kaikki ihmiset nauroivat hänelle;
+muutamat sanoivat hänen aasin seljässä istuessaan ja nukkuessaan unta
+nähneen; toiset arvelivat hänen itsensä keksineen koko tämän jutun.
+Mutta mikä oli kummallista, sennor, ja mikä teki että useat sittemmin
+toden takaa ajattelivat asiata, oli se että suur-inkvisitori kuoli
+vuoden kuluessa. Minä kuulin usein isän-isäni, tuon räätälin, sanovan,
+että tuo Aavejoukko, joka vei papin hahmua muassaan, merkitsi enemmän
+kuin ihmiset tohtivat ajatellakaan.</p>
+
+<p>"Siispä tahtonet, Mateoseni, väittää, että noissa vuorissa on
+jonkunlainen Maurilainen <i>limbo</i> eli kiirastuli, ja että inkvisitoria
+vietiin siihen."</p>
+
+<p>"Jumala minua varjelkoon, Sennor! Siitä asiasta en tiedä mitään &mdash;
+kerron vaan mitä olen isän-isältäni kuullut."</p>
+
+<p>Samassa kun Mateo oli lopettanut satunsa, joka oli rasvottu monilla
+muistutuksilla ja liiallisuuksilla, mutta jonka minä olen lyhyemmin
+kertonut, me saavuimme Alhambran portille.</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Paikkakunnallisia_muinaistaruja" id="Paikkakunnallisia_muinaistaruja"></a>Paikkakunnallisia muinaistaruja.</h2>
+
+
+<p>Hispanian alhaisemmat kansaluokat ovat kuin itämaalaisetkin hyvin
+haluiset satuihin, ja mikä vaan on ihmeellistä, se on heistä mieluista.
+He kokoontuvat tuvan-ovien ulkopuolelle kesä-iltamina, tahi
+valkeatakkain ympärille ventoihinsa (maaseudun ravintoloihin)
+talvi-iltoina, ja kuuntelevat kyllästymättömällä halulla kummallisia
+legendoja pyhimyksistä, matkustajain vaarallisia seikkailuksia ja
+rosvoin ja salakauppiasten rohkeita urotekoja. Maan jylhä ja autio
+luonto, vähän vielä levinnyt sivistys, yleisten puheen-aineiden puute ja
+se romantilais-seikkaileva elämä, jota itsekukin elää maassa, missä
+matkustuslaatu vielä on melkein sama kuin muinaisina aikoina, kaikki
+nämät asianhaarat yhdistyvät pitämään halua suullisiin kertomuksiin
+vireillä ja tekevät että ihmeellisiä ja uskomattomia oikein
+ylellisyyteen asti jutellaan. Kuitenkaan ei löydy sen tavallisempaa ja
+mieluisempaa ainetta, kuin jutut Maurilaisten kätkemistä aarteista:
+nämät jutut ovat yleisiä koko maassa. Matkustaessa noiden jylhäin
+vuorenjaksojen, noiden vanhain taisteluin ja urotekoin näyttämöjen yli,
+ei näe yhtään Maurilaista atalyaa eli vartijatornia, kallioiden keskelle
+rakettua, eli vuoristoon raketusta kylästä kohoavaa, ilman että
+hevosaasin-ajaja, jos häneltä toden takaa kysyy, keskeytä sikarrinsa
+polttamista, jutellakseen sadun Maurilaisista aarteista, jotka ovat sen
+alle kätketyt; eikä löydy yhtään raunioiksi kukistunutta Alcazaria
+kaupungissa ilman tällaista polvesta polveen lähistön köyhemmissä
+luokissa kulkenutta tarua.</p>
+
+<p>Näissä kertomuksissa, niinkuin useimmissa kansanjutuissa, on aina joku,
+jospa vähäpätöinenkin, historiallinen pohja, josta ne ovat alkunsa
+saaneet. Maurilaisten ja kris<span class="pagenum"><a name="Page_100" id="Page_100">[Pg 100]</a></span>tittyin välisten sotain aikana, jotka
+vuosisadottain häiritsivät näitä maakuntia, muuttui kaupungeissa ja
+linnoissa usein ja äkisti isännät, ja asukkaat kaivoivat,
+päällekarkausten ja piiritysten aikoina, rahojaan ja hohtokiviään
+maahan, taikka kätkivät niitä holveihin ja kaivoihin, jota vielä tänäkin
+päivänä, sota-aikoina, tehdään Itämaan yksinvaltaisissa maissa. Kun
+Maurilaiset karkoitettiin Hispaniasta, kätki moni heistäkin kalliimmat
+kapineensa, toivoen maanpakonsa tulevaa vaan vähän aikaa kestämään ja
+saavansa joskus maailmassa palata ja ottaa aarteensa pois. Vissi on,
+että kulta- ja hopearahaläjiä, aika ajoin, on satunnaisesti kaivettu
+Maurilaisten linnain ja huoneuksien raunioista; eikä tarvinnut kuin vaan
+muutamia semmoisia tapauksia, niin niistä syntyi tuhansittain satuja ja
+juttuja.</p>
+
+<p>Tällä tavoin syntyneissä taruissa on tavallisesti itämainen väri eli
+vivahus, ja ne ovat merkilliset tuosta Arabialaisesta ja Götiläisestä
+sekoituksesta, joka minun mielestäni on Hispanian ja olletikin sen
+eteläisten maakuntain kaikissa oloissa nähtävänä. Kätketty aarre on aina
+jonkun loihdun alaisena, ja turvataan noituuksella eli jollain
+tehokkaalla taikakalulla. Toisinaan vahtaa sitä hirmuiset pedot eli
+hurjat lohikäärmeet; välistä noidutut Maurilaiset, jotka istuvat sen
+vierellä, sota-asussa ja paljastettu miekka kädessä, mutta
+liikkumattomina kuin kuvapatsaat, ja jotka useiden sukupolvien ajan ovat
+sen luona unetonta yötä pitäneet.</p>
+
+<p>Tietystikin on Alhambra, tämän johdosta ja muutamain omituisten
+asianhaarain tähden sen historiassa, tällaisten kansantarujen oikea
+aarnio: ja useat muinais-jäännökset, joita silloin tällöin on maasta
+löydetty, ovat osaltaan antaneet niille vauhtia. Kerta löydettiin
+saviastia, jossa oli Maurilaisia rahoja ja kukon luuranko, joka,
+muutamain älykästen tarkastajain ajatuksen mukaan, oli elävänä haudattu.
+Toisella kerralla kaivettiin maasta astia, jossa oli iso scarabeus eli
+tamminkainen (tammihärkä) poltetusta savesta, Arabialaisella
+päällekirjoituksella, joka tamminkainen selitettiin ole<span class="pagenum"><a name="Page_101" id="Page_101">[Pg 101]</a></span>van ihmeitä
+tekevä, salaisilla omaisuuksilla varustettu lumouskalu. Tällä tavoin
+ovat Alhambran ryysyisten asukasten älykkäät tarut levinneet ja tulleet
+onkeen otetuiksi, niin että nyt jokainen sali, kaikki tornit ja holvit
+välttämättömästi ovat jonkun ihmeellisen sadun näyttämöitä. Koska minä,
+toivoakseni, olen johonkin määrään tutustuttanut lukijani Alhambran
+paikkoihin, tahdon nyt vähän laveammin kertoa ne haveelliset sadut,
+jotka ovat yhteydessä sen kanssa, ja joille olen huolellisesti kokenut
+antaa muotoa ja rakennusta, niiden muistotarullisten vihjausten ja
+aiheiden johdolla, joita vaelluksillani olen kerännyt, samoin kuin
+muinaistutkija laatii säännöllisen historiallisen todistuskappaleen
+muutamista miltei soentuneessa päällekirjoituksessa siellä täällä
+olevista kirjaimista.</p>
+
+<p>Jos joku paikka näissä saduissa loukkaa kovin arvelevaista lukijata, hän
+muistakoon paikan laadun ja osoittakoon kohtuullista kärsivällisyyttä.
+Hän ei saa niissä odottaa samoja todenmukaisuuden ohjeita, jotka
+vallitsevat tavallisissa tapauksissa ja jokapäiväisessä elämässä; hänen
+tulee muistaa, että hän liikkuu noidutun linnan saleissa ja että
+kaikkityyni lepää "noidutulla pohjalla."</p>
+
+<hr class="tb" />
+
+<p>Albaycian kukkulan, Granadan kaupungin korkeimman osan, huipulla on
+raunioita eräästä vanhasta kuninkaallisesta hovilinnasta, joka rakettiin
+heti sen jälkeen kun Arabialaiset valloittivat Hispanian. Se on nyt
+muutettu tehtaaksi ja oli joutunut niin unhotuksiin, että sain nähdä
+paljon vaivaa ennenkuin sen löysin, vaikka älykäs ja monitietoinen Mateo
+Ximenes oli minulla apuna. Tällä rakennuksella on vieläkin sama nimi,
+mikä sillä oli useita satoja vuosia tätä ennen, nimittäin <i>La Casa del
+Sallo de Viento</i>, eli: Viirikukon huone. Se on saanut nimensä siitä
+pronssisesta ratsastavan, kilvellä ja keihäällä varustetun sotijan
+kuvasta, joka oli eräässä sen tornissa ja kääntyi joka tuulen mukaan.
+Siinä oli arabialainen päällekirjoitus, joka, Hispanian kieleen
+käännettynä,<span class="pagenum"><a name="Page_102" id="Page_102">[Pg 102]</a></span> kuuluu näin: <i>Dice el Sabio Aben Habuz, que asi de
+defiende el Andaluz</i>: s.o. viisas Aben Habuz sanoo, että näin puolustaa
+hänensä Andalusialainen.</p>
+
+<p>Tämä Aben Habuz oli, Maurilaisten aikakirjain mukaan, sotapäällikkö
+Tarikin johdossa olevassa sotajoukossa, joka karkasi Hispaniaan, ja
+jonka Tarik asetti Alcaldiksi Granadaan. Hänen luullaan tällä
+sodallisella kuvalla tahtoneen antaa Maurilaisille pysyväisen
+muistutuksen siitä, että koska he olivat joka haaralta vihollisilla
+ympäröityt, heidän tuli etsiä turvallisuuttaan alinomaisessa
+valppaudessa ja aina olla sotaan valmiit.</p>
+
+<p>Kansantarut antavat kumminkin toisenlaisen kertomuksen Aben Habuzista ja
+hänen hovilinnastaan, ja sanovat että tämä pronssinen sotija alkujaan
+oli hyvin tehokas taikakalu, Taikka se aikain pitkään kadotti
+taikavoimansa ja siitä viimein tali tavallinen viirikukko.</p>
+
+<p>Seuraava satu tarkoittaa sitä mitä nyt olen sanonut.</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Arabialainen_tahteinselittaja" id="Arabialainen_tahteinselittaja"></a>Arabialainen tähteinselittäjä.</h2>
+
+
+<p>Muinaisina aikoina, monta sataa vuotta takaperin, oli Maurilainen
+kuningas, nimeltä Aben Habuz, joka hallitsi Granadan kuningaskuntaa. Hän
+oli valloittaja, joka oli ruvennut levossa ja rauhassa elämään, se on,
+hän oli nuorempina vuosinaan kuluttanut elämäänsä alinomaisilla sota- ja
+partioretkillä, mutta joka nyt, vanhettuaan ja raihnaiseksi tultuaan,
+halusi lepoa, eikä halunnut mitään sen hartaammin kuin elää rauhassa
+koko maailman kanssa, levätä kunnioissaan ja rauhassa nautita niitä
+maa-omaisuuksia jotka hän oli naapureiltaan voittanut.</p>
+
+<p>Tapahtuipa kumminkin niin, että tällä näin järjellisellä ja
+rauhallisella vanhalla kuninkaalla oli nuorten kilpailijain kanssa
+tekemistä; ruhtinasten kanssa, joissa hehkui hänen entinen kiihkonsa
+kunniaan ja sotaan, ja jotka nyt saivat halun kutsua häntä tilintekoon
+hänen menetyslaadustaan heidän isiinsä kohtaan. Muutamat kaukaiset
+tienoot hänen valtakunnassaan, jotka hän, tarmonsa päivinä, valtavalla
+kädellä oli hillinnyt, olivat sentähden nyt, hänen lepoa halatessaan,
+mieluiset kapinoitsemaan ja uhkasivat piirittää häntä hänen
+pääkaupungissaan. Näin oli hänellä vihollisia joka haaralla, ja koska
+Granada on ympäröitty jylhillä ja jyrkillä vuorilla, jotka estävät
+lähenevää vihollista näkymästä, niin pidettiin onnetonta Aben Habunla
+alinomaisen valppauden ja levottomuuden tilassa, tietämättömänä miltä
+ilmansuunnalta vihollisuuksia voi tulla.</p>
+
+<p>Turhaan rakensi hän vartiotorneja vuorille ja asetti vartijoita joka
+vuorensolaan, käskyn kanssa virittää valkeita öillä ja laskea savua
+päivällä nousemaan, vihollisen lähetessä. Hänen väsymättömät
+vihollisensa kiersivät kaikki<span class="pagenum"><a name="Page_104" id="Page_104">[Pg 104]</a></span> hänen varokeinonsa, hyökkäsivät jostain
+unhotetusta vuorensolasta maahan, hävittivät hänen maitansa juuri hänen
+silmäinsä edessä ja vetäysivät sitten vuorille vankien ja saaliin
+kanssa. Onko milloinkaan rauhallinen ja lepoa ikävöitsevä valloittaja
+ollut onnettomammassa tilassa?</p>
+
+<p>Aben Habuzin ollessa näillä huolilla ja vastuksilla vaivattuna, tuli
+eräs vanha Arabialainen lääkäri hänen hoviinsa. Hänen harmaa partansa
+ulottui aina vyöhön asti, ja koko hänen ulkonäkönsä osoitti että hän oli
+ennättänyt melkeän korkeaan ikään; mutta yhtäkaikki oli hän kulkenut
+melkein koko matkan Egyptistä jalan, ilman muuta apua kuin
+hieroglyfeillä merkitty sauva. Hänen maineensa oli käynyt hänen
+edellään. Hänen nimensä oli Ibrahim Ebn Abu Ajeeb; hänen sanottiin
+eläneen aina Mahometin ajalta asti ja olevan Abu Ajeebin, rohveetan
+viimeisen seuralaisen, poika. Hän oli lapsena seurannut Amrun
+voitollista sotajoukkoa Egyptiin, jonne hän oli jäänyt moneksi vuodeksi
+tutkimaan Egyptin pappein salaisia tieteitä, ja erittäinkin
+loihtutaitoa.</p>
+
+<p>Muuten sanottiin hänen keksineen keinon pitentää elämän aikaa, joten hän
+oli päässyt noin kahdensadan vuoden ikään, vaikka hän, koska ei ollut
+salaisuuttaan keksinyt ennenkuin jo itse oli korkeaan ikään ennättänyt,
+ei tainnut muuta ikuisuutta kuin harmaat hiuksensa ja ryppynsä.</p>
+
+<p>Kuningas, joka, samoin kuin useat iälliset hallitsijat, alkoi suuresti
+suosia lääkärejä, otti tämän kummallisen miehen suurimmalla
+kunnioituksella vastaan. Hän tahtoi antaa hänelle erään huoneen
+hovilinnassaan, mutta tähtein selittäjä tyytyi ennemmin yhteen luolaan
+sen kukkulan kupeessa, joka kohoaa Granadan kaupungin yli, sen saman
+kukkulan, jolle Alhambra sittemmin on rakettu. Hän laajennutti luolan
+avaraksi ja korkeaksi saliksi, varustaen sen pyöreällä reiällä huippuun,
+jonka kautta hän, niinkuin kaivosta, taisi nähdä taivaan ja katsella
+tähtiä, päiväsydännäkin. Tämän salin seinät olivat peitetyt
+hieroglyfeillä, salaopillisilla vertauskuvilla ja tähtein muodoilla
+heidän taivaanmerkeissään. Tämän salin varusti hän myöskin monenlaisilla
+työkaluilla<span class="pagenum"><a name="Page_105" id="Page_105">[Pg 105]</a></span> ja kapineilla, joita taitavat käsityöläiset Granadassa
+hänen katsantonsa alla olivat valmistaneet, mutta joiden salaisia
+omaisuuksia ei kukaan muu kuin hän itse tuntenut.</p>
+
+<p>Ennen pitkää tuli viisaasta Ibrahimista kuninkaan etevin neuvonantaja,
+jolta jokaisessa tähdellisessä asiassa neuvoa kysyttiin. Aben Habuz
+kiukkuili kerran naapuriensa vääryydestä, katkerasti valittaen sitä
+valppautta, jota hänen täytyi käyttää pitääkseen varansa heidän
+hyökkäyksiään vastaan. Hänen lopetettuaan puheensa, oli tähtein
+selittäjä vähän aikaa vaiti ja vastasi sitten: "Tiedä, oi kuningas, että
+minä Egyptissä ollessani näin suuren ihmeen, jonka eräs pakanallinen
+pappi ennen vanhaan oli keksinyt. Eräällä vuorella, Borsan kaupungin
+päällä, Niili-virran suuren lakson vierellä, oli oinaan kuva ja tämän
+päällä kukon kuva, molemmat malmista valetut ja rautapuikossa ympäri
+kääntyvät. Niin pian kun maahankarkaus uhkasi, kääntyi oinas sille
+suunnalle, mistä viholliset aikoivat tulla, ja kukko lauloi, täten
+saivat kaupungin asukkaat tiedon vaarasta ja tienoosta mistä viholliset
+lähenivät, ja taisivat ajoissa pitää varansa."</p>
+
+<p>"Jumala on suuri!" huudahti rauhallinen Aben Habuz; "kuinka kallis
+tavara semmoinen oinas olisi, joka voisi pitää nuot vuoret minun
+ympärilläni silmällä; entä kukko vielä, joka laulaisi vaaraa hetkellä!
+Allah Akbar! (Jumala on suuri!). Kuinka turvallisena minä nukkuisin
+hovilinnassani, kun semmoiset vartijat olisivat vuorenhuipulla!"</p>
+
+<p>Tähtein tutkija odotti kunnes kuninkaan into oli asettunut, ja jatkoi:</p>
+
+<p>"Sittenkuin voittoisa Amru oli saattanut Egyptin valloituksen loppuun,
+jäin minä maan entisten pappein luoksi, tutkin heidän epäjumalallisen
+oppinsa lakia ja juhlamenoja, ja koetin päästä juurtajaksain tuntemaan
+ne salaiset tiedot, joista he ovat kuuluisat. Minä istuin eräänä päivänä
+Niilin rannalla, puhellen erään vanhan papin kanssa, kun hän osoitti
+niitä mahtavia pyramideja, jotka niinkuin vuoret kohoavat läheisestä
+erämaasta. 'Kaikki mitä me saatamme sinulle opettaa,' sanoi hän, ei ole
+mitään sen tiedon suhteen, joka noissa<span class="pagenum"><a name="Page_106" id="Page_106">[Pg 106]</a></span> mahtavissa ruhoissa on
+kätkettynä. Keskimmäisen pyramidin keskuksessa on hautakammio, jossa sen
+ylipapin muumia on, joka oli avullisena tuon hämmästyttävän pylvään
+pystyttämisessä; ja yhdessä hänen kanssansa on myöskin eräs ihmeellinen
+kirja haudattuna, joka sisältää kaikki loihtutaidon salaisuudet. Tämä
+kirja oli annettu Aatamille, hänen langettuansa, ja on polvesta polveen
+kulkenut viisaalle Salomolle, ja juuri sen kirjan avulla tämä kuningas
+rakensi Jerusalemin temppelin. Kuinka se oli tullut sen käsiin, joka
+rakensi pyramidit, sen tietää vaan Hän, jolle ei ole mitään salattua.'</p>
+
+<p>"Kuultuani nämät sanat tältä Egyptiläiseltä papilta, sydämeni alkoi
+kiihkeästi haluta tuota kirjaa. Minä taisin avukseni käyttää koko joukon
+voitollisia sotijoitamme ja myös suuren joukon syntyperäisiä
+Egyptiläisiä, näiden kanssa aloitin minä työn ja tunkeusin pyramidin
+ensimmäisen ruhon läpi, siksi kunnes, paljon vaivaa nähtyäni, tapasin
+yhden sen sisäisistä ja salaisista käytävistä. Minä seurasin tätä
+käytävätä, tulin hirvittävään sokkeloon ja painuin aina pyramidin
+sisimpään osaan eli hautakammioon, jossa ylipapin muumia oli maannut
+useita miespolvia. Minä mursin muumian ulkopuolisen koteron, levitin sen
+monet kääreet ja siteet auki, ja tapasin viimein tuon kalliin kirjan sen
+rinnan päällä. Minä kaappasin sen vapisevaan käteeni, hamuilin
+pyramidista ulos, ja jätin muumian hiljaiseen ja pimeään hautaansa,
+ylösnousemista ja tuomion viimeistä päivää odottamaan."</p>
+
+<p>"Sinä Abu Ajeebin poika," huudahti Aben Abuz, "sinä olet merkillinen
+matkustaja ja sinä olet nähnyt kummallisia asioita; mutta mitä hyvää on
+minulla pyramidin salaisuudesta ja tuosta viisaan Salomon tietorikkaasta
+kirjasta?"</p>
+
+<p>"Siitä voi olla sinulle paljo hyvää, oi kuningas! Sen kirjan lukemisesta
+olen minä oppinut kaikki loihtukonstit, ja minä voin komentaa henkiä
+avukseni aietteni toimeenpanemisessa. Borsan kaupungin taikakalun
+salaisuus on siten<span class="pagenum"><a name="Page_107" id="Page_107">[Pg 107]</a></span> tullut minun tietooni, ja semmoisen taikakalun
+saatan minä tehdä, saatanpa tehdä tehokkaammankin."</p>
+
+<p>"Oi viisas Abu Ajeebin poika," huudahti Aben Habuz, "parempi olis
+semmoinen taikakalu kuin kaikki vartijatornit kukkuloilla ja vahtimiehet
+rajoilla. Anna minulle semmoinen suojelusvartija, niin minun
+rahastohuoneeni rikkaudet ovat käytettävinäsi."</p>
+
+<p>Tähtein selittäjä kävi hetikohta työtään toimeenpanemaan, täyttääksensä
+kuninkaan tahtoa. Hän rakennutti ison tornin sen kuninkaallisen
+hovilinnan päälle, joka seisoi Albaycian kukkulan huipulla. Torni
+rakettiin kivistä, jotka tuotiin Egyptistä, ja otettiin, puheiden
+mukaan, eräästä pyramidista. Tornin yläosassa oli ymmyrkäinen sali,
+jonka akkunat olivat kaikille ilmansuunnilla, ja joka akkunan edessä oli
+pöytä, jolle, samoin kuin sakkilaudalle, oli sotajoukko jalka- ja
+hevosväkeä asetettuna, sen kuninkaan kuva niinikään, joka vallitsi siinä
+tienoossa, johonka päin akkuna oli, kaikkityyni puusta tehtyä. Jokaiseen
+pöytään kuului vähäinen, hiusneulan paksuinen keihäs, johonka muutamia
+kaldealaisia kirjaimia oli piirretty. Salia pidettiin aina suljettuna;
+ovi oli malmista ja isolla teräslukolla varustettu, jonka avainta
+kuningas piti tallessaan.</p>
+
+<p>Tornin huipulla oli pronssista tehty Maurilaisen ratsastajan kuva, rauta
+puikossa, kilpi toisella käsivarrella ja keihäs pystyssä. Tämä
+ratsastaja piti kasvojaan kaupunkiin päin, ikäänkuin vartioidakseen
+sitä; mutta jos joku vihollinen läheni, kääntyi kuva sille suunnalle,
+ojentaen keihästä ikäänkuin tapellaksensa.</p>
+
+<p>Kun tämä taikakalu oli saatu valmiiksi, oli Aben Abuz oikein innossaan
+saadakseen koetella sen omaisuuksia, ja halasi nyt yhtä kiihkeästi
+päällekarkausta, kuin hän sitä ennen oli huokaillut lepoa ja rauhaa.
+Hänen halunsa tuli kohta täytetyksi. Sanoma tuotiin varhain eräänä
+aamuna, vahtimieheltä tornin luona, että pronssi-ratsastajan kasvot
+olivat kääntyneet Elvira-vuorta kohti, ja että sen keihäs suoraan
+osoitti Lopez'in vuorensolaan.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_108" id="Page_108">[Pg 108]</a></span></p>
+
+<p>"Lyöttäkää rumpua ja puhalluttakaa torveen päällekarkaukseksi, ja
+käskekää koko Granadan varustauta tappeluun," sanoi Aben Habuz.</p>
+
+<p>"Oi kuningas," sanoi tähtein selittäjä, "älä saata kaupunkiasi
+levottomuuteen, äläkä käsketä sotijoitasi aseisin, me emme tarvitsekaan
+sotavoimaa, pelastaaksemme sinua vihollisistasi. Laske palvelijasi
+menemään, ja lähtekäämme yksinämme tornin salaiseen saliin."</p>
+
+<p>Vanha Aben Habuz kiipesi tornin portaita ylös, nojaten tuon vielä
+vanhemman Ibrahim Ebn Abu Ajeebin käsivarteen. He avasivat vaskiportin
+ja astuivat sisään. Akkuna Lopez'in vuorensolaan päin oli auki. "Tältä
+haaralta," sanoi tähtein selittäjä, "vaara tulee; käykää likemmä, oi
+kuningas, ja katselkaa pöydän salaisuutta."</p>
+
+<p>Kuningas Aben Habuz läheni osoitettua sakkipöytää, jolle pienet puukuvat
+olivat asetettuina, kun samassa hämmästyksekseen näki niiden kaikkein
+olevan liikkeellä. Hevoset tanssivat ja hyppivät pystyyn, sotamiehet
+huiskuttivat aseitaan, ja rumpuin räminää ja torvien toitotusta,
+aseenkalsketta ja hevosten hirnuntaa kuului; mutta ei kovempaa eli
+selvempää kuin miltä mehiläisen eli kärpäsen surina kuuluu sen korvassa,
+joka päiväsydännä puolinukuksissa makaa siimeksessä.</p>
+
+<p>"Katso, oi kuningas," sanoi tähtein selittäjä, "siinä on todistus että
+vihollisesi juuri nyt ovat sotaan lähteneet. Heidän täytyy tulla noiden
+Lopezin solan vuorten yli. Jos tahdot heidät äkisti peljästyttää ja
+häiriöön panna, ja mieshukatta saada heidät peräytymään, niin lyö näitä
+kuvia tämän taikakeihään tylsällä päällä; mutta jos tahdot verilöylyn
+heidän joukkoonsa, niin lyö kärjellä."</p>
+
+<p>Mustansinervä juomu lennähti rauhallisen Aben Habuzin kasvoihin; hän
+kaappasi tuon taikaisen keihään, vapisten ankarasta mielenkuohustaan, ja
+hoippuroitsi pöydän eteen, jonka ohessa hänen harmaa partansa ikäänkuin
+aaltoili iloisesta odotuksesta. "Sinä Abu Ajeebin poika," huusi hän,
+"minä luulen että meidän täytyy nähdä vähän verta."</p>
+
+<p>Näin sanoen sysäsi hän noitakeihäällä muutamia noista pienistä kuvista
+ja löi toisia tylpällä nenällä, jonka tehtyä edelliset kaatuivat kuin
+kuoliaaksi laudalle ja toiset kääntyivät toisiaan vastaan ja alkoivat
+huiskin häiskin tapella keskenään.</p>
+
+<p>Työlästä oli tähtein selittäjän hillitä tämän muuten niin rauhallisen
+kuninkaan kättä ja estää häntä vihollisiaan perin tuhoamasta; viimein
+sai hän hänet lähtemään tornista ja lähettämään vakoajia Lopezin solan
+vuorille.</p>
+
+<p>Nämät palasivat sen tiedon kanssa, että kristitty sotajoukko oli
+samonnut suoraan Sierran kautta ja jo päässyt melkein Granadan
+näkyville, kun samassa epäsopua oli syntynyt heidän keskenään, jonka
+perästä he olivat kääntäneet aseensa toisiaan vastaan ja hirmuisen
+mieshukan tehtyään palanneet rajan toiselle puolelle.</p>
+
+<p>Aben Habuz ilahtui ylenmäärin, kun tämmöiseksi oli nähnyt taikakalun
+tehon. "Jo vihdoinkin," sanoi hän, "saan siis elää rauhallista elämätä
+ja menetellä vihollisteni kanssa miten tahdon. Oi sinä Abu Ajeebin
+viisas poika, mitä saan antaa sinulle palkinnoksi näin siunatusta
+lahjasta?"</p>
+
+<p>"Vanhan miehen ja tietoviisaan tarpeet, oi kuningas, ovat harvat ja
+vähäiset; hankkikaa vaan minulle keinot miten voin sisustaa luolani
+sopivaksi erakkolaksi, niin olen tyytyväinen."</p>
+
+<p>"Kuinka jaloinen on tosi viisaan kohtuullisuus," huudahti Aben Habuz,
+hyvillään palkinnon vähyydestä. Hän käsketti rahanvartijansa luoksensa
+ja käski hänen antaa ne summat, joita Ibrahim pyysi asuntonsa
+valmistamiseksi.</p>
+
+<p>Tähtein selittäjä antoi nyt käskyn että muutamia kammioita oli hakattava
+tuohon kovaan kallioon, niin että kaikki olivat yhdessä jaksossa ja
+yhteydessä hänen tieteellisen salinsa kanssa; nämät varustutti hän
+kalliilla turkkilaisilla sohvilla ja divaaneilla ja päällystytti seinät
+mitä komeimmilla silkkitapeteillä Damaskosta. "Minä olen vanha mies,"<span class="pagenum"><a name="Page_110" id="Page_110">[Pg 110]</a></span>
+sanoi hän, "enkä jaksa enää leväyttää jalkojani kivilavitsoilla, ja nuot
+nuoskeat seinät tarvitsevat peitettä."</p>
+
+<p>Myös laitatti hän itselleen kylpypaikkoja, jotka olivat varustetut
+kaikenlaisilla hajuvesillä ja hyvänhajuisilla öljyillä; "sillä kylpy,"
+sanoi hän, "on välttämättömän tarpeellinen vastustamaan vanhuuden
+kankeutta ja antamaan tieteistyksistä muuttuneelle ruumiille hilpeyttä
+ja notkeutta."</p>
+
+<p>Hän ripustutti huoneisinsa lukemattomia hopea- ja kristalli-lamppuja,
+jotka hän täytti hyvänhajuisella öljyllä, joka valmistettiin erään hänen
+Egyptin haudoissa löytämänsä määräyksen mukaan. Tämä öljy oli
+luonnostaan loppuun palamatonta ja levitti suloista paistetta, kuin
+lauhkeata päivänvaloa. "Auringon valo," sanoi hän, "on kovin kirkasta ja
+huikaisevaa vanhalle miehelle, ja lampun valo sopii paremmin tutkivalle
+tietoviisaalle."</p>
+
+<p>Kuningas Aben Habuzin rahanvartija vaikeroitsi noita summia, joita joka
+päivä vaadittiin erakkolan valmistamiseksi ja valitti kuninkaalle. Mutta
+tämäpä oli antanut lupauksensa; Aben Habuz nyhjäytteli hartioitaan;
+"meillä täytyy olla kärsivällisyyttä," sanoi hän, "tuo vanhus on ottanut
+aatteensa, minkälaisen asunnon tietoviisaalla tulee olla, pyramidien
+sisältä ja Egyptin isoista jäännöksistä; mutta kaikella on loppunsa ja
+niinpä hänen luolansakin sisustuksella."</p>
+
+<p>Kuningas oli oikeassa; erakkola valmistui ja oli kuin pulskea
+maan-alainen palatsi. "Nyt olen tyytyväinen," sanoi Ibrahim Ebn Abu
+Ajeeb rahanvartijalle; "minä menen nyt kammiooni ja pyhitän elämäni
+tieteistyksille. En halua enempää kuin erästä vähäpätöistä huvitusta,
+saada nimittäin haihdutella ajatuksiani niillä tunneilla, jolloin lepään
+sielunponnistuksistani."</p>
+
+<p>"Oi viisas Ibrahim, ano mitä tahdot; minulla on käsky hankkia sinulle
+kaikkia mitä yksinäisyydessäsi tarvitset."</p>
+
+<p>"Mielelläni soisin muutamia tanssija-naisia luokseni," sanoi
+tietoviisas.</p>
+
+<p>"Tanssija-naisia!" vastasi hämmästynyt rahanvartija.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_111" id="Page_111">[Pg 111]</a></span></p>
+
+<p>"Tanssija-naisia," vastasi viisas vakaisesti; "muutamia vaan tarvitsen,
+sillä minä olen vanha mies ja tietoviisas, kohtalaiseen elantoon
+tottunut, eikä ole työläs minua tyydyttää. Laittakaa kumminkin niin,
+että ne ovat nuoria ja kauniita katsella; sillä nuoruuden ja ihanuuden
+näkeminen virkistää vanhuutta."</p>
+
+<p>Sillä aikaa kun viisas Ibrahim Ebn Abu Ajeeb tällä tavoin kulutti
+aikaansa erakkolassaan, teki rauhallinen Aben Habuz hirmuisia
+sotaretkejä tornissa olevain kuvain kanssa. Kunniarikasta oli miehelle
+noin vanhalle kuin hän ja noin rauhalliselle, käydä sotia näin helposti
+ja huvitella mieltänsä kammiossaan ajamalla kokonaisia sotajoukkoja
+pakoon, yhtä helposti kuin kärpäsparvi karkoitetaan.</p>
+
+<p>Näin noudatti hän jonkun ajan luonteensa viehätyksiä, vieläpä härsytteli
+ja loukkailikin naapureitaan, saadakseen heitä maahan ryntäämään; mutta
+he tulivat vähitellen vahingoistaan viisaammiksi, kunnes viimein ei
+kukaan rohjennut hätyyttää hänen valtakuntaansa. Useita kuukausia pysyi
+pronssiratsastaja rauhallisessa asennossaan, keihäs pystyssä, ja vanha
+kuningas alkoi kaivata tavallista ajanvietettään ja kävi
+yksitoikkoisesta rauhallisesta elämästään kiukkuiseksi ja kärtyiseksi.</p>
+
+<p>Jo viimein eräänä päivänä pyörähti ratsastaja toisaalle, laski keihäänsä
+alas ja torkotti liikkumatonna Caditz'in vuorelle päin. Aben Habuz
+riensi torniinsa, mutta taiottu pöytä pysyi sillä suunnalla
+rauhallisena; ei yhtään sotamiestä ollut liikkeellä. Hämmästyksissään ja
+epätiedossaan lähetti hän joukon ratsuväkeä vakoilemaan vuoria ja
+tiedustelemaan. Se palasi kolme päivää poissa oltuaan.</p>
+
+<p>"Me olemme hakeneet jokaisen vuorensolan," he sanovat, "mutta ei yhtään
+kypärää, ei yhtään keihästä ollut liikkeellä. Minkä löysimme, on
+tavattoman ihana kristitty tyttö, joka puolenpäivän aikana nukkui erään
+lähteen partaalla, ja jonka olemme tuoneet vankina muassamme."</p>
+
+<p>"Tavattoman ihana tyttö!" huudahti Aben Habuz, vilkkain silmin.
+"Joutukaa häntä tänne tuomaan!"</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_112" id="Page_112">[Pg 112]</a></span></p>
+
+<p>Tyttö tuotiin paikalla kuninkaan eteen. Hän oli puettu kaikella sillä
+komeudella mikä Götiläisissä Hispanialaisissa vallitsi, siihen aikaan
+kun Maurilaiset valloittivat maan. Huikaisevan valkoisia helmiä oli
+hänen mustiin kiharoihinsa palmikoittuna, ja hohtokiviä kimelteli hänen
+otsallaan, kilpaillen hänen silmäinsä helon kanssa. Kaulassa oli hänellä
+kultaketjut, joihin hopeainen, hänen kupeellaan rippuva lyyry oli
+ripustettuna.</p>
+
+<p>Hänen mustain, heloittavain silmäinsä katseet kävivät kuin tulenkipinät
+Aben Habuzin jäähtyneehen, mutta kuitenkin tulen-ottavaan sydämeen:
+suloisuus, hekumallisuus koko hänen olennossaan hurmasi kokonansa
+kuninkaan aistit. "Ihanin naisista," huudahti hän ihastuksissaan, "kuka
+ja mikä olet?"</p>
+
+<p>"Erään Götiläisen ruhtinaan tytär, niitä ruhtinaita, jotka nykyisin
+vallitsevat tässä maassa. Isäni sotajoukot tuhottiin, ikäänkuin noita
+voimalla, noilla vuorilla; hän ajettiin maanpakoon, ja hänen tyttärensä
+on vankina."</p>
+
+<p>"Varo, oi kuningas!" kuiskasi Ibrahim Ebn Abu Ajeeb, "tämä varmaankin on
+yksi niitä pohjan noitanaisia, joista niin paljon puhutaan, ja jotka
+rupeavat hahmuun mitä viehättävimpään, varomattomia viekoitellakseen.
+Minusta on kuin näkisin noituutta hänen silmissään ja taikamahtia
+kaikissa hänen liikennöissään. Epäilemättäkin hän on se vihollinen, jota
+taikakalu osotti."</p>
+
+<p>"Sinä Abu Ajeebin poika," vastasi kuningas, "sinä olet viisas mies, sen
+tunnustan, oletpa noitakin, kaikesta nähden mitä voin ymmärtää; mutta
+vähän olet harjaantunut naisia arvostamaan. Siinä taidossa en tunnusta
+ketään paremmakseni, empä edes viisasta Salomoakaan, niin monta kuin
+hänellä olikin vaimoa ja jalkavaimoa. Mitä tähän tyttöön tulee, niin en
+näe hänessä mitään vaarallista, hän on kaunis katsella ja kelpaa
+silmilleni."</p>
+
+<p>"Kuules, oi kuningas!" vastasi tähtein selittäjä. "Minä olen hankkinut
+sinulle monta voittoa taikakalullani, mutta osaa saaliista en ole
+koskaan ottanut. Anna siis minulle tämä<span class="pagenum"><a name="Page_113" id="Page_113">[Pg 113]</a></span> eksynyt vanki, että hän
+hopealyyryllään huvittaisi minua yksinäisyydessäni. Jos hän todellakin
+on noitanainen, niin minulla on vastavaikuttavainen voima hallussani, ja
+minä voin vastustaa hänen lumousvoimansa."</p>
+
+<p>"Mitä? Naisia vielä useampia!" huudahti Aben Habuz. "Eikö ole sinulla
+tanssija-naisia jo kyllin sinua huvittamassa?"</p>
+
+<p>"Tanssija-naisia on minulla tosin, mutta ei yhtään laulajaa. Minä
+haluaisin vähäistä soiton osaavaa naista, joka virvoittaisi sieluani,
+sen väsäytyessä vaivaloisista tutkimuksista."</p>
+
+<p>"Herkeä jo kertakaan aina uutta vaatimasta tuohon erakko-elämääsi,"
+sanoi kuningas suutuksissa. "Tämän tytön olen minä määrännyt itseäni
+varten. Hän hyvin kelpaa minulle; yhtä paljon kuin Sunanilainen vaimo
+ennen muinoin kelpasi Taavitille, viisaan kuninkaan Salomon isälle."</p>
+
+<p>Tähtein selittäjän enemmät rukoukset ja intokset vaikuttivat yhä
+jyrkemmän kiellon kuninkaan puolelta, ja he erosivat, sangen
+tyytymättöminä. Viisas mies salpasi hänensä luolaansa, päästääkseen
+mielikarvautensa tästä tyhjään menneestä toiveesta valloillensa;
+ennenkuin meni, varoitti hän kumminkin kuningasta vielä kerran hänen
+vaaralliselta vangiltaan. Mutta milloinkapa rakastunut ukko on
+kuunnellut järjellisiä neuvoja. Aben Habuz antausi hillittömästi
+kiihkeän taipumuksensa varaan. Koko hänen hyörimisensä ja pyörimisensä
+oli nyt siinä että hän tekis hänensä viehättäväksi Götiläisen
+kaunottarensa silmissä. Tosi on, ettei hän nuorellisella kauneudella
+tainnut häntä viehättää; mutta hänellä oli rikkautta, ja kun rakastaja
+on vanha, hän aina on auli: Granadan Zacatin haettiin läpensä, että
+löydettäisiin kalliimmat Itämaan kalut; silkkivaatetta, jyveeleja,
+kalliita kiviä, paraita hajuvesiä, kaikkea mitä Asialla ja Afrikalla oli
+komeata ja harvinaista, tuhlattiin prinsessaan. Kaikenlaisia näytelmiä
+ja juhlallisuuksia keksittiin ja laitettiin hänen huviksensa: soitantoa,
+tanssia, keihäis-peliä, sonninpuskiaisia; Granada oli yhden aikaa
+alinomaisten juhlallisuuksien näyttämönä. Götiläinen prinsessa katseli
+kaikkea<span class="pagenum"><a name="Page_114" id="Page_114">[Pg 114]</a></span> tätä komua silmin semmoisin, joista näkyi että hän oli tottunut
+tällaiseen loistoon ja komeuteen. Hän arvasi tämän kaiken
+kunnian-osoitukseksi, joka syystä oli hänen arvolleen, eli pikemmin
+hänen kauneudelleen tulevaa, sillä kauneudella on aina suuremmat
+vaatimukset kuin arvolla. Hän näytti olevan salaa hyvilläänkin siitä kun
+sai kuninkaan maksuihin houkutelluksi, jotka tyhjensivät hänen
+rahastohuonettaan, ja yhtähyvin arvasi hän hänen tuhlauksensa ihan
+tavalliseksi asiaksi. Niin ahkera ja auli kuin tämä kunnian-arvoinen
+rakastaja olikin, ei hän sittenkään tainnut sillä hyvitellä mieltänsä,
+että olis tehnyt prinsessaan minkäänlaista vaikutusta. Ei tämä tosin
+hänelle nenäänsä niuristellut, mutta eipä leppeästi eikä suloisesti
+hymyillytkään. Joka kerta kun kuningas yritti rakkaudestaan puhumaan,
+prinsessa soitteli hopealyyryänsä. Salainen hurmaus oli sen sävelissä.
+Tuota pikaa alkoi kuningas nyökyttää päätänsä; horros valtasi hänet ja
+hän vaipui vähitellen uneen, josta heräsi ihmeellisesti virkistyneenä,
+mutta kiihkeästä rakkaudestaan hetkisen ajaksi kokonansa jäähtyneenä.
+Tässä hän pahoin pettyi toiveissaan; mutta hänen uinailustansa seurasi
+aina suloisia unia, jotka kokonansa lumosivat tämän uneliaan rakastajan
+aistit. Näin näki hän unelmia näkemistään, sillä aikaa kun koko Granada
+nauroi hänen houkkapäisyydelleen ja oli vihoissaan noista tavaroista,
+joita syydettiin ulos muutamista lyyrynnäppäyksistä.</p>
+
+<p>Jo viimein keräysi Aben Habuzin pään päälle pilvi, josta hänen
+taikakalunsa ei antanut hänelle mitään varoitusta. Kapina nousi juuri
+hänen pääkaupungissaan, hänen hovilinnansa piiritettiin aseellisella
+roistojoukolla, joka uhkasi sekä häntä että hänen kristityn
+lemmetyisensä henkeä. Kipinä vanhaa sotaista mieltä syntyi kuninkaan
+sydämessä. Kourallisen kanssa vartijaväkeään teki hän hyökkäyksen, ajoi
+kapinalliset pakoon ja tukahutti kapinan heti sen alussa.</p>
+
+<p>Rauhan taas palattua meni hän tähtein selittäjää tapaamaan, joka yhä eli
+luolaansa sulkeutuneena ja vihoissaan mietti kostoa.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_115" id="Page_115">[Pg 115]</a></span></p>
+
+<p>Aben Habuz läheni ja puhutteli häntä ystävällisesti. "Oi viisas Abu
+Ajeebin poika," sanoi hän, "tosin ennustit sinä minulle onnettomuuksia
+ihanan vankini tähden; niin sano minulle siis, sinä joka niin tarkasti
+arvaat kaikki vaarat jo edeltäkäsin, mitä on minun tehtävä, että ne
+välttäisin?"</p>
+
+<p>"Poista luotasi tuo uskoton tyttö, joka niihin on syynä."</p>
+
+<p>"Ennen menetän kuningaskuntani," huudahti Aben Habuz.</p>
+
+<p>"Sinä olet vaarassa menettää molemmat," vastasi tähtein selittäjä.</p>
+
+<p>"Älä yrmyile äläkä ynseile, sinä syvällisin tietoviisaista; ajattele
+kuninkaan ja rakastajan kaksinkertaista hätää, ja keksi joitakin keinoja
+suojellakses minua uhkaavilta vaaroiltani. Vähän huolin minä
+suuruudesta, vallan ja kunnian katson minä ylen, ainoastaan raahaa minä
+halajan; oi että minulla olis joko tyven turvapaikka, johon saisin
+peräytyä maailmasta, kaikista sen murheista, komusta ja levottomuudesta,
+ja jossa saisin omistaa elämäni jäljellä olevat päivät rauhalle ja
+rakkaudelle."</p>
+
+<p>Tähtein selittäjä katseli häntä vähän aikaa, rypistellen pitkiä
+silmäkulmiaan.</p>
+
+<p>"Ja mitä tahdot antaa, jos saatan hankkia sinulle senlaisen
+turvapaikan?"</p>
+
+<p>"Sano itse palkintosi, ja olkoon se mikä hyvänsä, jos se on minun
+vallassani, niin totta kuin elän, sinä olet sen saapa."</p>
+
+<p>"Olet kai, oi kuningas, kuullut mainittavan Iremin puutarhaa, joka on
+onnellisen Arabian ihmetekoja?"</p>
+
+<p>"Olen kuullut siitä puutarhasta puhuttavan, siitä mainitaan Koraanissa,
+juuri siinä luvussa, jolla on päällekirjoituksena: 'Päivän koitto.' Olen
+ilmankin kuullut pyhiinmatkustajain, jotka ovat käyneet Mekkassa,
+kertovan siitä kummallisia asioita; mutta minä katsoin ne mahdottomiksi
+saduiksi, jonkalaisia kaukaisissa maissa käyneiden matkustajain on tapa
+sepitä."</p>
+
+<p>"Älä epäile, oi kuningas, matkustajain kertomusten totuutta," jatkoi
+tähtein selittäjä vakaisesti, "sillä ne sisältä<span class="pagenum"><a name="Page_116" id="Page_116">[Pg 116]</a></span>vät kalliita,
+harvinaisia tietoja, maan ääristä saatuja. Mitä taas Iremin puutarhaan
+ja hovilinnaan tulee, niin on se, mitä niistä ylipäänsä sanotaan, totta;
+minä olen ne omin silmini nähnyt: kuuntele seikkailustani, sillä se on
+yhteydessä pyyntöni esineen kanssa."</p>
+
+<p>"Nuoruudessani, kun en ollut muu kuin erämaan Arabialainen, kaitsin minä
+isäni kameeleja. Vaeltaissani Aden-erämaan kautta, eksyi niistä yksi ja
+hukkaantui. Minä hain sitä monta päivää, mutta turhaan, kunnes
+voipuneena ja heikkona panin maata puolenpäivän aikana ja nukuin erään
+palmupuun alle, vähäisen kaivon vierelle. Herättyäni olin erään
+kaupungin portin luona. Minä menin kaupunkiin ja näin kauniita katuja,
+toria ja markkinapaikkoja; mutta kaikki oli hiljaa eikä yhtään asukasta
+näkynyt. Minä vaelsin eteenpäin, kunnes tulin erään komean kivilinnan
+luokse, jonka vieressä oli puutarha, koristettu suihkulähteillä ja
+kalalammikoilla, lehtimajoilla ja kukilla, ja puilla, jotka notkuivat
+hedelmäin mitä suloisimpain painosta; mutta ihmistä en nähnyt vieläkään.
+Minä säpsähdin tätä yksinäisyyttä, riensin sieltä pois, ja kun olin
+tullut kaupungin portista ulos, käännyin minä hovilinnaa katselemaan,
+mutta sitä ei enää näkynytkään, ja ainoastaan tuo ääretön erämaa oli
+silmäini eteen levitettynä."</p>
+
+<p>"Läheisyydessä kohtasin erään vanhan dervishin (turkkilais-munkin), maan
+taruihin ja salaisuuksiin tutustuneen, ja kerroin hänelle mitä minulle
+oli tapahtunut. Tämä, sanoi hän, on se laajalta kuuluisa Iremin
+puutarha, yksi erämaan ihmeitä. Se tulee vaan muutamina aikoina näkyviin
+jollekulle matkustajalle, niinkuin nyt on sinulle tullut, ilahuttaa
+häntä torneillaan, hovilinnoillaan ja muureillaan, joiden yli rehevät
+hedelmäpuut ojentavat oksiansa, mutta katoaa sitten eikä jätä muuta kuin
+aution erämaan jälkeensä. Ja tämä on sen historia. Muinaisina aikoina,
+kun Addilaiset asuivat tässä maassa, perusti kuningas Sheddad, Adin
+poika, Noakin pojanpojan poika, täällä loistavan kaupungin. Kun hän sen
+valmiiksi saatuaan näki sen suuruuden, paisui<span class="pagenum"><a name="Page_117" id="Page_117">[Pg 117]</a></span> hänen sydämensä
+kopeudesta ja röyhkeydestä, ja hän päätti rakentaa hovilinnan, jonka
+piti kilpailla kaiken kanssa, mitä koraanissa kerrotaan taivaallisesta
+paratiisista. Mutta taivaan kirous kohtasi häntä, hänen ylläisyytensä
+tähden. Hän ja hänen alamaisensa pyyhkäistiin pois maan päältä, ja hänen
+komea kaupunkinsa, palatsinsa ja puutarhansa pantiin iäisiin tenhoksiin,
+jotka kätkevät sen ihmisten silmiltä, paitse että ne näkyvät muutamina
+väli-aikoina, jos ihminen alati muistaa syntinsä."</p>
+
+<p>"Tämä kertomus, oi kuningas, ja ihmeet, jotka näin, eivät koskaan
+haihtuneet muistostani, ja useita vuosia sen jälkeen, käytyäni Egyptissä
+ja saatuani viisaan Salomon tietorikkaan kirjan, päätin minä jälleen
+käydä Iremin puutarhassa. Minä teinkin niin, ja huomasin sen ilmestyvän
+näkööni. Minä otin Sheddadin hovilinnan haltuuni ja vietin useita päiviä
+hänen taivaallisen jälkeen mukaillussa paratiisissaan. Palatsia
+vartioitsevat henget tottelivat minun taikavoimaani ja ilmoittivat
+minulle sen taikauksen, jolla koko puutarha saatettiin näkyviin ja
+joilla se jälleen tehtiin näkymättömäksi. Semmoisen palatsin ja
+semmoisen puutarhan saatan minä sinulle tehdä, oi kuningas, saatanpa
+tehdä sinullekin, tälle vuorelle, kaupunkisi päälle. Enkö tiedä kaikkia
+salaisia noitasanoja, ja eikö ole minulla viisaan Salomon tietorikas
+kirja?"</p>
+
+<p>"Oi Abu Ajeebin viisas poika!" huudahti Aben Habuz, kiihkeästä halusta
+vapisten, "totisesti olet sinä matkustaja ja olet nähnyt ja oppinut
+kummallisia asioita! Rakenna minulle semmoinen hovilinna, ja vaadi
+palkinnokseksi vaikka puolet kuningaskunnastani."</p>
+
+<p>"Ah!" vastasi Ibrahim, "sinä tiedät että olen vanha mies ja tietoviisas,
+ja helposti tyydytetty; kaikki palkinto, minkä vaadin, on ensimmäinen
+juhta, kuormansa kanssa, joka tulee hovilinnan tenhotun portin kautta."</p>
+
+<p>Kuningas myöntyi ilolla näin kohtalaiseen vaatimukseen, ja tähtein
+selittäjä aloitti työnsä. Kukkulan huipulle,<span class="pagenum"><a name="Page_118" id="Page_118">[Pg 118]</a></span> heti maan-alaisen
+erakkolansa yläpuolelle, rakennutti hän suuren porttikäytävän, joka vei
+varustetun tornin keskitse.</p>
+
+<p>Ulkopuolella oli porttikäytävä eli ulkopuolinen porstua, korkealla
+kaarella varustettu, ja kaaressa vankat ovet. Portin loppukiveen koversi
+tähtein selittäjä omalla kädellään ison avaimen; ja porstuan
+ulkopuolisen kaaren loppukiveen, joka kaari oli portin kaarta korkeampi,
+piirti hän mahdottoman suuren käden. Nämät olivat tehokkaat taikakalut,
+joihin hän luki useita loihteita oudolla kielellä.</p>
+
+<p>Kun tämä porttikäytävä oli valmiina, sulkeusi hän kahdeksi päiväksi
+saliinsa, salaisiin noituuksiin; kolmantena päivänä meni hän kukkulalle
+ja vietti koko päivän sen huipulla. Hiljan yöllä tuli hän alas ja meni
+Aben Habuzin eteen. "Jo vihdoin," sanoi hän, "on työni täytettynä.
+Kukkulan huipulla seiso palatsi mitä ihanimpia, joita ihmisen pää on
+voinut keksiä tahi miehen sydän haluta. Se sisältää komeita saleja ja
+kaltereja, ihania puutarhoja, jäähdyttäviä suihkukaivoja ja lemuavia
+kylpylaitoksia; sanalla sanoen, koko vuori on paratiisiksi muutettu.
+Niinkuin Iremin puutarha se on suojeltu voimakkaalla tenhouksella, joka
+kätkee sen kuolevaisten silmiltä ja tiedustukselta, mutta ei niiltä,
+joilla sen taikakaluin salaisuudet ovat."</p>
+
+<p>"Hyvä!" huudahti Aben Habuz iloisena, "huomen aamulla, päivän ensi
+koitolla, menemme sitä katsomaan." Onnellinen kuningas ei juuri paljon
+nukkunut sinä yönä. Tuskin olivat auringon säteet alkaneet kiilua Sierra
+Nevadan lumipeittoisella kukkulalla, kun hän istui oriinsa selkään ja,
+otettuaan mukaansa ainoastaan muutamia valiopalvelijoita, ratsasti
+jyrkkää ja kapeata polkua kukkulalle. Hänen vierellään, valkoisella
+hevosella, ratsasti Götiläinen prinsessa, välkkyvillä hohtokivillä
+peitetyssä puvussa, ja hänen hopealyyrynsä rippui kaulaan käärityissä
+kultaketjuissa. Tähtein selittäjä astui kuninkaan vasemmalla puolella,
+nojaten hieroglyfilliseen sauvaansa, sillä hänen tapansa ei ollut
+ratsastaa.</p>
+
+<p>Aben Habuz odotti saavansa nähdä palatsin kiiltelevän tornin ja sen
+puutarhain penkereiden ulottuvan pitkin kuk<span class="pagenum"><a name="Page_119" id="Page_119">[Pg 119]</a></span>kulaa, mutta ei mitään
+näistä voinut hän vielä keksiä. "Se on salaisuus ja palatsin
+suojelusvahti," sanoi tähtein selittäjä, "ettei mitään näy ennenkuin on
+käyty palatsin tenhotun portin kautta sisään ja katseltu palatsia."</p>
+
+<p>Heidän lähetessään porttikäytävätä, seisahtui tähtein selittäjä ja
+osotti kuninkaalle tuota kummallista kättä ja avainta, jotka olivat
+porttiin ja kaareen koverretut. "Nämät," sanoi hän, "ovat ne taikakalut,
+jotka vartioivat tämän paratiisin porttia. Ennenkuin tämä käsi ylettyy
+avainta ottamaan, ei mikään inhimillinen voima eikä taika voi mitään
+vuoren vallitsijaa vastaan."</p>
+
+<p>Sillä aikaa kun Aben Habuz avosuin katsella tuijotti noita salamielisiä
+taikakaluja, astui prinsessan hevonen edelleen, vei hänet portista
+sisään ja seisahtui keskelle porttiholvia.</p>
+
+<p>"Katsos," huudahti tähtein selittäjä, "tuossa on se minulle luvattu
+palkinto, se eläin, joka kuormansa kanssa ensiksi oli tenhotusta
+portista sisään astuva."</p>
+
+<p>Aben Habuz naurahti tälle, niinkuin hän luuli, leikilliselle sanalle
+tuolta vanhalta mieheltä; mutta kun hän näki vanhuksella olevan toden
+tarkoituksen, alkoi hänen harmaa partansa liikkua närkästyksestä.</p>
+
+<p>"Abu Ajeebin poika," sanoi hän kovuudella, "mitä kahda-puheisuutta tämä
+on? Sinä tiedät mitä minä lupauksellani tarkoitin: ensimmäistä juhtaa
+joka kuormansa kanssa menee tästä portista sisälle. Ota vahvin hevosaasi
+tallistani, kuormaa se kalliimmilla kaluilla mitä rahasto-huoneessani
+on, ja se kaikki on sinun omasi; mutta älä rohkenekaan ylentää
+ajatuksiasi häneen, joka on minun sydämeni ilo."</p>
+
+<p>"Mitäpä minä tavaroista," huudahti tähtein selittäjä ylenkatseellisesti;
+"eikö ole minulla viisaan Salomon tietorikas kirja, ja siinä avain maan
+salaisiin aarteisin? Prinsessa on laillisesti minun; sinun
+kuninkaallinen sanasi on sen panttina; minä vaadin häntä omaisuutenani."</p>
+
+<p>Prinsessa katseli kopeasti hevosensa seljästä, ja keveä,
+ylenkatseellinen hymy liikkui hänen ruusuhuulillaan, kahden<span class="pagenum"><a name="Page_120" id="Page_120">[Pg 120]</a></span>
+harmaaparran kiistellessä nuoruudesta ja kauneudesta. Kuninkaan viha
+voitti hänen viisautensa. "Sinä erämaan halpa poika," huusi hän, "lienet
+kyllä monenkin konstin mestari, mutta tunnusta minut herraksesi äläkä
+rohkene pilkata kuningastasi."</p>
+
+<p>"Minun herrakseni" matki tähtein selittäjä, "minun kuningastani!
+Myyränmättään kuningas vaatii ollakseen valtija sille, jolla on Salomon
+taikakalut! Jää hyvästi, Aben Habuz, hallitse vähäistä kuningaskuntaasi
+ja huvittele sinuas tässä narrien paratiisissa; mitä minuun tulee, niin
+nauran sinulle tietoviisaudellisessa yksinäisyydessäni."</p>
+
+<p>Näin puhein tarttui hän hevosen suitsiin, löi maahan sauvallaan ja
+vaipui Götiläisen prinsessan kanssa keskelle porttiholvia. Maa meni
+umpeen heidän jälkeensä, eikä näkynyt mitään merkkiä aukosta, jonka
+kautta he olivat kadonneet.</p>
+
+<p>Aben Habuz seisoi kotvan aikaa hämmästyksestä äänettömänä. Toinnuttuaan
+komensi hän monta tuhatta työmiestä kaivamaan, kuokilla ja lapioilla,
+maata, johonka tähtein selittäjä ja prinsessa olivat kadonneet. He
+kaivoivat kaivamistaan, mutta turhaan; kukkulan kivikova pohja vastusti
+heidän aseitaan, ja jos heidän onnistuikin päästä vähän syvemmälle,
+täyttyi reikä jälleen mullalla, niin pian kuin he sen syrjään loivat.
+Aben Habuz etsi luolan suuta kukkulan juurella, joka vei tähtein
+selittäjän maan-alaiseen palatsiin, mutta sitä ei löydetty mistään.
+Missä ennen reikä oli ollut, siinä oli nyt ikivanhan vuoren luja pinta.
+Ibrahim Ebn Abu Ajeebin kadottua loppui hänen taikakaluinsa hyvät teot.
+Pronssiratsastaja pysyi liikkumatonna, kasvot kukkulaan päin, ja hänen
+keihäänsä torkotti siihen paikkaan, mihin tähtein selittäjä oli
+kadonnut, ikäänkuin siinä vielä väijyisi Aben Habuzin pahin vihollinen.</p>
+
+<p>Silloin tällöin kanini hiljainen soitanto ja hiljaisia naisäänen säveliä
+kukkulan aistista; ja eräs talonpoika kertoi eräänä päivänä kuninkaalle,
+että hän yöllä sitä ennen oli löytänyt raon kalliossa, jonka kautta hän
+oli ryöminyt sisään ja kurkistellut erääsen maanalaiseen saliin, jossa
+tähtein tut<span class="pagenum"><a name="Page_121" id="Page_121">[Pg 121]</a></span>kija istui komealla sohvalla, uinaillen ja päätään
+nyökytellen prinsessan soittaessa hopealyyryänsä, joka näytti lumoavasti
+vaikuttavan hänen aisteihinsa.</p>
+
+<p>Ahen Habuz etsi tuota kallion halkeamaa, mutta se oli jälleen ummessa.
+Hän yritti vieläkin kerran luolasta karkoittamaan kilpailijaansa, mutta
+kaikki oli turhaa. Käden ja avaimen taikavoima oli liian väkevä
+inhimillisen voiman voitettavaksi. Vuoren huippu, jossa luvatun palatsin
+ja puutarhan olis pitänyt olla, pysyi kaljuna ja autiona, joko niin että
+tämä ylistetty paratiisi taikauksella pidettiin kätkössä inhimillisiltä
+silmiltä, taikka vaan oli tähtein selittäjän sepitsemä satu. Maailma
+uskoi tätä jälkimäistä, ja muutamain oli tapa kutsua palatsia "Kuninkaan
+hullutukseksi," jota vastoin toiset nimittivät sitä "Hullun
+paratiisiksi."</p>
+
+<p>Lisäksi Aben Habuzin suruun tekivät hänen naapurinsa, joita hän oli
+härsyttänyt ja ylenkatsonut ja niin mukavasti aina voittanut, niin kauan
+kun hänellä oli tuo taikainen ratsastaja, joka haaralta paljon
+hyökkäyksiä hänen maahansa, kun eivät enää nähneet minkään noitavoiman
+häntä suojelevan, ja tämän rauhallisen kuninkaan jäljellä olevat päivät
+kuluivat alinomaisissa sodissa ja vastuksissa.</p>
+
+<p>Viimein Aben Habuz kuoli ja haudattiin. Vuosisatoja on siitä kulunut.
+Alhambra on rakettu tuolle tapauksista niin rikkaalle vuorelle, ja
+toteuttaa osaksi tuota ihanaa satua Iremin puutarhoista. Tuo taiottu
+porttikäytävä on vieläkin olemassa, epäilemättä tuon salamielisen käden
+ja avaimen suojelemana, ja sitä kutsutaan nyt Oikeuden Portiksi, tätä
+linnan suurta porttia. Tämän portin alla istuu, sadun mukaan, tähtein
+selittäjä maanalaisessa salissaan, ja nyökyttää sohvalla päätänsä,
+prinsessan hopealyyryn häntä uneen tuuditellessa.</p>
+
+<p>Vanhat, portilla vahdissa seisovat invaliitit kuulevat silloin tällöin
+näitä ääniä kesä-öinä, ja nukkuvat, niiden unnuttavan voiman voittamina,
+paikoillansa. Mikä vielä enempi on, unen voima on niin väkevä tässä
+palatsissa, että niitäkin, jotka päivällä ovat vahdissa, tavataan
+torkkumassa porttikäytävän<span class="pagenum"><a name="Page_122" id="Page_122">[Pg 122]</a></span> kivilavitsoilla, taikka läheisten puiden
+alla; niin että tämä vahtipaikka tosiaankin on unnuttavin koko
+kristikunnassa. Kaikki nämät seikat, niin sanovat vanhat sadut, tulevat
+näin pysymään polvesta polveen. Prinsessa pysyy tähtein selittäjän
+vankina, ja pitää häntä taikaisessa horroksessa viimeiseen päivään asti,
+jos vaan ei tuo salamielinen käsi tavoita tuota taiottua avainta ja
+lakkauta sitä noituusvoimaa, jonka vallassa tämä tenhottu vuori on.</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Prinsessain_torni" id="Prinsessain_torni"></a>Prinsessain torni.</h2>
+
+
+<p>Eräällä iltakävelyllä muuatta ahdasta, viikuna- ja kranaattipuiden ja
+myrttipensaiden varjoamaa notkoa ylöspäin, joka eroittaa linnan tilukset
+Generalifen tiluksista, tarkistui huomioni erääsen romantilaisen
+näköiseen Maurilaiseen torniin Alhambran ulkomuurilla, joka torni kohosi
+paljoa ylemmä puiden latvoja ja oli valaistuna laskevan auringon
+punasäteillä. Yksi ainoa akkuna oli notkoon päin, ja katsahtaissani
+siihen, tirkisti nuori nainen ulos, jonka pää oli kukkasilla koristettu.
+Minä näin selvästi, ettei hän ollut siihen ihmisluokkaan kuuluva, joka
+asuu linnan vanhassa tornissa, ja hänen pikainen ja ihana vilahuksensa
+paluutti minun muistiini noiden vangittuin kaunotarten selitykset
+haltijattarein saduissa. Nämät haaveelliset ajatukset saivat uutta
+vauhtia, kun Mateo sanoi minulle, että tämä oli <i>La Torre de las
+Infantas</i> eli Prinsessain Torni, joka, tarun mukaan, oli saanut nimensä
+siitä, että Maurilaisten kuninkaiden tyttäret olivat siinä asuneet. Minä
+olen sittemmin käynyt tässä tornissa. Sitä ei tavallisesti näytetä
+muukalaiselle, vaikka se ansaitsee kaikkea mahdollista huomiota, sillä
+sen sisustaa sopii, rakennuslaadun kauneuden ja koristeiden sievyyden
+suhteen, verrata mihinkä Alhambran osaan hyvänsä. Keskimmäisen salin
+loisto, marmorisen suihkukaivonsa kanssa, korkeine holvikaarineen ja
+komeasti koristetun kattonsa kanssa, lehdityskuvauksineen ja
+stukki-teoksineen noissa pienissä mutta hyvin suhdallisissa kamareissa,
+vaikka niitä valitettavasti aika ja huono hoito on vahingoittanut,
+kaikki vahvistaa sen tarun totuutta, että se ennen muinoin on ollut
+kuninkaallisten kaunotarten asuntona.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_124" id="Page_124">[Pg 124]</a></span></p>
+
+<p>Se vanha haltija-ämmä, joka asuu Alhambran portaiden alla ja välistä
+käypi Tia Antonian iltaseuroissa, puhuu monta kummallista satua kolmesta
+Maurilaisesta prinsessasta, jotka muinoin heidän isänsä, eräs julma
+kuningas Granadassa, tähän torniin salpasi, ja joilla vaan öisin ajoin
+oli lupa ratsastella vuoritienoossa, jossa ei kukaan kuoleman
+rangaistuksen uhalla tohtinut heitä kohdata. Heidän nähdään, niin sanoo
+ämmä, vieläkin kuudan-öinä ratsastelevan yksinäisillä paikoilla pitkin
+vuoren kuvetta, komeasti puetuilla jalkojilla, kalliista kivistä
+hohtavina; mutta he katoavat heti kun heitä puhutellaan.</p>
+
+<p>Mutta ennenkuin menen etemmä kertomuksessani näistä prinsessoista,
+halunnee lukija saada jotain tietää tämän tornin kauniista
+asujattaresta, jolla oli nuot koristetut kiharat ja joka tirkisteli
+akkunasta ulos. Minä kuviin että hän joku aika tätä ennen on tullut
+naimiseen arvoisan invaliitiajutantin kanssa, joka, vaikka jo
+jokseenkin elähtänyt, on rohjennut ottaa nuoren Andalusialaisen utukan
+aviopuolekseen. Jospa tämä vanha kunnon soturi olis arvannut
+onnellisesti valita ja jospa Prinsessain Torni meidän aikanamme
+huomattaisiin turvallisemmaksi asunnoksi naisellisille kaunottarille,
+kuin Maurilaisten ajalla, jos saamme uskoa seuraavaa satua.</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Satu_kolmesta_kauniista_prinsessasta" id="Satu_kolmesta_kauniista_prinsessasta"></a>Satu kolmesta kauniista prinsessasta.</h2>
+
+
+<p>Ennen vanhaan hallitsi Granadassa eräs Maurilainen kuningas, jonka nimi
+oli Mohamed, mutta joka alamaisiltaan sai liikanimen <i>El Haygari</i>, eli
+Vasenkätinen. Muutamat sanovat häntä näin kutsuttaneen sentähden, että
+hän todella käyttikin vasenta kättä taitavammasti kuin oikeata; toiset,
+että hän aloitti joka asian hullusta päästä, eli toisin sanoen, pilasi
+kaikki mitä hän tekemään yritti. Varma on että hänellä, joko kovan onnen
+taikka oman taitamattomuuden tähden, oli alinomaisten vastusten kanssa
+taistelemista: kolmasti hän valtaistuimeltaan karkoitettiin, ja kertakin
+pääsi hän, kalastajaksi pukeuneena, töin tuskin hengissä Afrikaan
+pakenemaan. Kuitenkin oli hän yhtä urhoollinen kuin hurjapäinen, ja,
+vaikka vasenkätinen, hoiti hän miekkansa niin taitavasti, että
+urhoollisuudellaan aina uudelleen kohosi valtaistuimelleen. Mutta sen
+sijaan että olis vahingosta viisaaksi tullut, hänestä tuli yhä
+jäykkämielisempi ja yksipintaisuudessaan paatuneempi. Ne yleiset
+onnettomuudet, jotka hän täten saatti itselleen ja valtakunnalleen,
+saavat ne tietää, joilla on halua ruveta tutkimaan Arabialaisia
+aikakirjoja Granadasta; tässä sadussa puhutaan vaan hänen kodillisista
+asioistaan.</p>
+
+<p>Kun tämä Mohamed eräänä päivänä, hoviherrainsa kanssa, ratsasti
+Elvira-vuoren juurta pitkin, kohtasi hän muutamia ratsastajia, jotka
+palasivat partioretkeltä kristittyin maasta. Näillä oli muassaan pitkä
+jana hevos-aasia, joilla oli kuormana ryöstöksiä ja paljo vankeja
+molempaa sukupuolta. Näissä oli eräs kaunis, komeasti puettu tyttö,
+joka, itkien istuva ratsailla eikä näyttävä huolivan vierei<span class="pagenum"><a name="Page_126" id="Page_126">[Pg 126]</a></span>lään
+ratsastavan kaitsijanaisen lohduttavista sanoista, erittäinkin käänsi
+hänen huomionsa puoleensa.</p>
+
+<p>Kuningas ihastui hänen kauneuteensa ja sai joukon päämieheltä sen
+tiedon, että se eli päällikön tytär eräästä rajalinnasta, joka tällä
+partioretkellä oli hätäytetty ja ryöstetty. Mohamed vaati tyttöä
+kuninkaalliseksi osakseen, ja lähetti hänet haremiinsa (vaimolaansa)
+Alhambrassa. Täällä pyydettiin kaikin tavoin huojentaa hänen suruansa,
+ja enemmin ja enemmin rakastuva kuningas pyysi häntä kuningattareksensa.
+Hispanialainen kaunotar alussa ei suostunut hänen tarjoukseensa &mdash;
+kuningas oli uskoton eli mahomettilainen &mdash; oli hänen maansa ilmeinen
+vihollinen &mdash; ja mikä oli vielä pahempi, hän oli jokseenkin iällinen.</p>
+
+<p>Kuningas, nähdessään kiihkeydestään ei mitään apua olevan, päätti
+suosittaa puolelleen sen kaitsijanaisen, joka oli otettu vangiksi
+yhdessä tämän Hispanialaisen tytön kanssa. Nainen oli synnylleen
+Andalusialainen, jonka kristitty nimi on joutanut unhotuksiin, koska
+häntä Maurilaisissa saduissa ei mainita muuten kuin viekkaan Kadigan
+nimellä &mdash; ja viekas hän olikin, niinkuin koko hänen historiansa
+osoittaa. Tuskin oli Maurilainen kuningas kahden kesken lyhyesti häntä
+puhutellut, kun hän jo huomasi kuninkaan syiden tärkeyden ja puolusti
+hänen asiaansa nuorelle valtiattarelleen.</p>
+
+<p>"Ohoh!" huudahti nainen, "mitäpä tässä on itkemistä ja ruikuttamista?
+Eikö ole parempi olla valtijatar tässä kauniissa linnassa kaikkine
+puutarhoineen ja suihkukaivoineen, kuin olla salvattuna isänne vanhassa
+rajatornissa? Ja että tuo Mohamed on uskoton, mitä se tekee? Te naitutte
+hänelle, ettekä hänen uskonnolleen; ja jos hän on vähän vanha, sitä
+pikemmin pääsette leskeksi ja olette omassa vallassanne; muuten olette
+hänen vallassaan ja teistä tulee joko kuningatar tahi orja. Kun ollaan
+ryövärin käsissä, parempi on myödä kalunsa hyvästä hinnasta, kuin
+menettää se ilmeisen väkivallan kautta."</p>
+
+<p>Viekkaan Kadigan syyt voittivat. Hispanialainen kaunotar pyyhki
+kyynelensä pois ja rupesi Vasenkätisen puoli<span class="pagenum"><a name="Page_127" id="Page_127">[Pg 127]</a></span>soksi; menipä, ainakin näön
+vuoksi, kuninkaallisen puolisonsa uskontoonkin, ja hänen viekkaasta
+kaitsijastaan tuli heti innollinen Mahomettilainen; juuri silloin tämä
+saikin tuon Arabialaisen nimen Kadiga, ja nyt sai hän luvan jäädä
+kuningattarensa uskopalvelijaksi.</p>
+
+<p>Tarpeellisen ajan kuluttua tuli Maurilaisesta kuninkaasta kolmen
+armahisen, yhtä haavaa syntyneen tyttären ylpeä ja onnellinen isä, hän
+olis ehkä suonut niiden olevan kolme poikaa, mutta hän lohdutti mieltään
+sillä ajatuksella, että kolme tytärtä yhtä haavaa toki oli jokseenkin
+kaunis asia miehelle, joka oli jo jotensakin elähtänyt ja vasenkätinen!</p>
+
+<p>Niinkuin kaikilla Mahomettilaisilla oli tapana, kutsutti hän tähtein
+selittäjät tämän onnellisen tapauksen johdosta eteensä. Nämät asettivat
+kolmen prinsessan horoskopan (ennustuspeilin) esiin ja pudistivat
+päätänsä. "Tyttäret, oi kuningas," he sanoivat, "ovat aina vaarallinen
+omaisuus; mutta nämät erittäinkin vaativat sinun valppauttasi, kun ovat
+naima-ikään tulleet; ota heidät silloin siipeisi suojaan äläkä usko
+heitä kenenkään muun haltuun."</p>
+
+<p>Mohamed Vasenkätinen tunnustettiin hoviherrainsa kesken viisaaksi
+mieheksi, ja tottapa hän itsekin luuli hänensä viisaaksi. Tähtein
+selittäjäin ennustus ei juuri suuresti häntä huolettanut, sillä hän
+luotti sukkeluuteensa, jolla muka luuli voivansa vartioida tyttärensä ja
+voittaa sallimuksen.</p>
+
+<p>Nämät kolmoiset olivat kuninkaan viimeinen aviollinen uroteko; hänen
+kuningattarensa ei synnyttänyt hänelle useampia lapsia ja kuoli ennen
+muutamain vuotten kuluttua, uskoen pienet tyttärensä kuninkaan
+rakkaudelle ja viisaan Kadigan uskollisuudelle.</p>
+
+<p>Monta vuotta oli vielä kuluva, ennenkuin prinsessat ennättivät tuohon
+vaaralliseen ajankohtaan &mdash; naima-ikään. "Hyvä on kuitenkin olla ajoissa
+varovainen," sanoi viisas kuningas, ja päätti lähettää heidät
+kuninkaalliseen Salobrenna linnaan kasvatettaviksi. Tämä oli komea
+palatsi vahvassa Maurilaisessa linnassa, erään kukkulan huipulla, josta
+näki Keskimerelle. Se oli kuninkaallinen pakopaikka, johonka<span class="pagenum"><a name="Page_128" id="Page_128">[Pg 128]</a></span>
+Maurilaiset kuninkaat sulkivat semmoisia sukulaisiaan, jotka voivat
+tulla heidän vakuudelleen vaarallisiksi, ja jossa he antoivat niiden
+elää hyvillä päivillä ja kaikenlaisissa huvituksissa, joiden keskellä ne
+viettivät elämänsä hekumallisessa joutilaisuudessa.</p>
+
+<p>Täällä nyt nämät prinsessat elelivät, erillään maailmasta, mutta
+huvituksilla ympäröittyinä ja nais-orjain palvelemina, jotka jo ennen
+kuultuansakaan pienimmissäkin noutivat heidän mieltänsä. Heillä oli
+ihanoita puutarhoja virvoituksekseen, joissa oli yltäkyllin hedelmiä ja
+kukkia mitä harvinaisimpia, ja lemuilevia lehtoja ja sulohajuisia
+kylpylaitoksia. Kolmelta sivulta näki linnasta erääsen uhkeaan,
+kaikenlaisista kukista ja puista loistavaan laksoon, korkeain
+Alpuxarra-vuorten keskellä, neljänneltä näki sieltä avaralle,
+päivänloistoiselle merelle.</p>
+
+<p>Tässä ihanassa asunnossa, lauhkeassa ilman-alassa ja kirkkaan taivaan
+alla, kasvoivat nämät kolme prinsessaa ihmeellisen ihanoiksi; mutta
+vaikka kaikki samaan laatuun kasvatettiin, havaittiin heissä kumminkin
+jo aikaisin merkkiä suureen erilaisuuteen heidän luonteissaan. Heidän
+nimensä olivat Zayda, Zorayda ja Zorahayda, ja sama oli järjestys heidän
+iässäkin, sillä heidän syntymisensä väliä oli ollut tasalleen kolme
+minuuttia.</p>
+
+<p>Zayda, vanhin tyttö, oli luonnoltaan pelkäämätön ja sisartensa
+valtijatar kaikissa, niinkuin hän oli ensiksi maailmaankin tullut. Hän
+oli utelias ja tiedonhaluinen, ja tahtoi juurtajaksain tutkia kaikki
+asiat.</p>
+
+<p>Zorayda harrasti suuresti kauneutta ja ihanuutta, mikä luultavasti oli
+syynä siihen, että hän niin mielellään katseli kuvaansa peilissä tahi
+lähteessä, ja rakasti kukkasia, hohtokiviä ja muita sieviä koristeita.</p>
+
+<p>Zorahayda, nuorin, oli lempeä ja arka ja ylen herkkätuntoinen, mikä
+näkyi siitä paljoudesta mielikukkasia, lintuja ja eläviä, jotka hän oli
+lemmikeikseen valinnut ja joita hän rakasti hellimmästi. Hänenkin
+huvituksensa olivat laukeata laatua ja osoittivat aina miettiväistä ja
+hurmehtivaista luon<span class="pagenum"><a name="Page_129" id="Page_129">[Pg 129]</a></span>netta. Hän saatti useita tuntia istua balkongilla ja
+katsoa, tuijotella tuikkiviin tähtiin kesäisenä yönä tahi silmäillä
+kuutamoiselle merelle; ja tämmöisissä tiloissa taisi jonkun kalastajan
+rannalta vienosti kuuluva laulu, tahi jonkun Maurilaisen huilun ääni
+liukuvassa veneessä, viehättää häntä mitä suloisimmasti. Mutta vähinkin
+kapina luonnossa täytti hänen sielunsa kauhistuksella, ja ukkosen
+jyrähys voi panna hänet tainnuksiin.</p>
+
+<p>Vuosia kului, onnellisia ja rauhallisia; viisas Kadiga, jolle prinsessat
+olivat uskotut, oli velvollisuudessaan uskollinen ja hoiti heitä
+väsymättömällä huolella.</p>
+
+<p>Salobrenna-linna oli, niinkuin olemme sanoneet, eräälle kukkulalle meren
+rannikolla rakettu. Yksi ulkoisista muureista kulki kukkulan etupuolta
+pitkin, kunnes ulottui erääsen kallioon, jonka juurella ranta oli kapea
+ja hietainen, jolle laineet loiskivat. Vähäinen Vartijatorni tällä
+kalliolla oli huvihuoneeksi laitettuja ristikko-akkunoilla varustettu,
+että meren ilma sisään pääsisi. Täällä oli prinsessain tapa kuluttaa
+päivän helteistä aikaa.</p>
+
+<p>Utelias Zorayda istui kerran huvihuoneen akkunassa, sillä aikaa kun
+hänen sohvilla lepäävät sisarensa olivat siestassaan eli
+paivällis-unessaan. Hänen huomioonsa oli pystynyt eräs vene, jota
+soudettiin pitkin rantaa, mutta määräisillä vedoilla. Sen lähemmä
+tultua, näki hän sen olevan aseellisia miehiä täynnä. Vene laski
+ankkuriin tornin juurelle; joukko Maurilaisia sotamiehiä nousi maalle,
+tuolle kapealle rannalle, tuoden muassaan useampia kristityitä vankia.
+Utelias Zorayda herätti sisarensa, ja kaikki kolme tirkistelivät
+varovasti tiheiden varjostimien valitse, jotka kaihtivat heitä tulijain
+silmiltä. Vankein joukossa oli kolme hispanialaista ritaria komeissa
+puvuissa. He olivat nuoruuden kukoistuksessa ja jalon näköiset, ja ylevä
+ryhti heidän käytöksessään, vaikka olivat kahleissa ja vihollistensa
+vallassa, osoitti uljasta sielua. Prinsessat katselivat heitä säälivin
+ja sykkivin sydämin. Koska heitä tässä linnassa oli pidetty palvelevain
+naisorjain joukkoon suljettuina, ja ketään muita<span class="pagenum"><a name="Page_130" id="Page_130">[Pg 130]</a></span> miehellisestä
+sukupuolesta näkemättä, kuin mustia orjia ja raakoja kalastajia
+rannalla, niin eipä ollut kumma että, kun he näkivät kolme ritaria
+nuoruuden ja miehuullisen kauneuden kukoistuksessa, tämä vaikutti heissä
+ankaran mielenkuohun.</p>
+
+<p>"Onko koskaan jalompi olento tallannut maata, kuin tuo punapukuinen
+ritari on?" huudahti Zayda, vanhin sisarista. "Katsokaapa kuinka
+uljaasti hän liikkuu, juurikuin kaikki hänen ympärillään olisivat
+orjia!"</p>
+
+<p>"Entäs tuo keltapukuinen!" huudahti Zorayda. "Mikä iha! mikä sievyys!
+mikä ylevyys!"</p>
+
+<p>Hellä Zorahayda ei virkkanut mitään, mutta salaa hän katsoi
+vihriäpukuisen etevimmäksi.</p>
+
+<p>Prinsessat viipyivät akkunoissa, kunnes vangit olivat menneet heidän
+näkyvistään; sitten vetivät he syviä huokauksia, katsoivat toisiinsa
+vähän aikaa ja istuivat, aateksivaisina ja surullisina, sohvilleen.</p>
+
+<p>Viekas Kadiga tapasi heidät tässä tilassa, he kertoivat hänelle mitä
+olivat nähneet, ja yksin tuon vanhan apunaisenkin sydän lämpeni.</p>
+
+<p>"Nuorukais-raukkoja!" huudahti hän, "lyön veikan, että heidän
+vankiutensa saattaa monen kauniin ja ylhäisen naisen sydämen pakahtumaan
+heidän isänmaassansa! Ah lapsukaiseni! Tuskin saatatte ajatellakaan
+minkäkaltaista elämätä nuot ritarit elävät heidän omassa maassansa.
+Kuinka komeita ne keihäispelit ovat! Mikä viehtymys naisiin! Kuinka
+helliä puheita, kuinka ihanoita serenaateja!"</p>
+
+<p>Zaydan uteliaisuus tuli nyt oikein kiihkeäksi, hän oli kyselemään
+kyllästymätön ja houkutteli vanhalta apunaiselta mitä viehättävimpiä
+selityksiä tämän nuoruuden seikoista ja syntymämaasta. Kaunis Zorayda
+nousi istumasta ja katseli ylpeästi kuvaansa peilissä, kun
+Hispanialaisten naisten kauneus ja hempeys tuli puheeksi, jota vastoin
+Zorahayda hillitsi nousevaa huokausta, kun selitettiin serenaateja
+kuutamessa.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_131" id="Page_131">[Pg 131]</a></span></p>
+
+<p>Joka päivä kyseli utelias Zayda noita samoja asioita, ja joka päivä
+jutteli viekas apunainen kertomuksensa uudelleen, joita kaunottaret
+kuuntelivat osanottavaisuudella mitä hartahimmalla, vaikka silloin
+tällöin huokauksiin puhkeillen. Viekas vanhus alkoi viimein miettiä mitä
+vallattomuutta hän oli hankkeille panemassa. Hän oli tottunut
+ajattelemaan näitä prinsessoja ainoastaan lapsiksi, mutta ne olivat
+huomaamatta vaurastuneet hänen hoidossaan ja esiintyivät nyt kolmena
+kukoistavana naima-ikäisenä neitona. Jo on aika, ajatteli palvelija,
+että annan kuninkaalle tiedon.</p>
+
+<p>Mohamed Vasenkätinen istui eräänä aamuna sohvallaan muutamassa viileässä
+salissa Alhambrassa, kun orja tuli Salobrenna-linnasta, sanansaattajana
+viisaalta Kadigalta, joka toivotti hänelle onnea hänen
+syntymäpäiväkseen. Orja ojensi samassa kuninkaalle pienoisen sievän
+korin, täynnä kukkia, joiden seassa, viini- ja viikunapuun lehtiä
+alustana, oli persikka kukkansa kanssa, aprikka untuvineen ja nektariini
+suloisen kasteensa kanssa, ja nämät kaikki houkuttelevan kypsyyden
+aikaisessa iässä. Kuningas tunsi Itämaisen kukkais- ja hedelmäkielen ja
+arvasi hetikohta lahjan tarkoituksen.</p>
+
+<p>"Niin on siis," sanoi hän, "tähtein selittäjäin osoittama vaarallinen
+ajankohta tullut; tyttäreni ovat naima-iässä. Mitä pitää minun tehdä? He
+ovat kätkössä miesten silmiltä; he ovat viisaan Kadigan katsannossa &mdash;
+kaikki hyvin hyvästi &mdash; mutta he eivät ole minun omassa hoidossani,
+niinkuin tähtein selittäjät sääsivät. Minun täytyy koota heidät siipeini
+alle, enkä saa minä luottaa kenenkään toisen valppauteen."</p>
+
+<p>Sitten antoi kuningas käskyn että yksi torni Alhambrassa oli kuntoon
+pantava prinsessoja varten, ja lähti henkivartionsa etunenässä
+Salobrenna-linnaan, itse omassa korkeassa persoonassaan viedäkseen heitä
+heidän uuteen kotiinsa.</p>
+
+<p>Kolmen vuoden paikoille oli kulunut siitä kun Mohamed oli tyttäriään
+nähnyt, ja tuskin taisi hän silmiään uskoa nähdessään sen ihmeellisen
+muutoksen, mikä tällä lyhyellä ajalla oli heidän näössään tapahtunut.
+Tällä ajalla<span class="pagenum"><a name="Page_132" id="Page_132">[Pg 132]</a></span> olivat he käyneet tuon ihmeellisen rajalinjan yli
+naisellisessa elämässä, joka eroittaa huiman, sivistymättömän ja
+ajattelemattoman tytön kukoistavasta, kainosta ja ajattelevaisesta
+naisesta. Se on ikäänkuin tulla La Manchan aukeilta, harmailta ja
+ikäviltä lakeuksilta Andalusian uhkeihin laksoihin ja kukoistaville
+kunnaille.</p>
+
+<p>Zayda oli pitkä ja sirovartinen, ryhti jalo ja silmä läpipystyvä. Hän
+astui sisään uljaasti ja luontevasti, teki syvän kumarruksen
+Mohamedille, ja kohteli häntä pikemmin kuninkaanansa kuin isänänsä.
+Zorayda oli varrelleen kohtalainen, silmä viehättäväinen, käytös
+luonteva ja ihana ja kauneus erinomainen, koristeilla mitä kauniimmilla
+ylennetty. Hän läheni isäänsä hymysuin, suuteli hänen kättänsä ja
+tervehti häntä muutamilla säijejaksoilla eräältä yleisesti mieleiseltä
+Arabialaiselta runoilijalta, mikä hyvin kelpasi kuninkaalle. Zorahayda
+oli arka ja pelkuri, pienempi sisariaan, ja hänen kauneutensa sitä
+hellää ja lauhkeata laatua, joka etsii rakkautta ja suojelusta. Hän ei
+ollut niinkuin hänen vanhempi sisarensa vallitsemaan luotu, eikä
+niinkuin toinen lumoamaan, vaan oli luontoaan pikemmin määrätty
+miehellisen rakkauden rintaan turvaumaan; siihen perehtymään ja siinä
+onnellinen olemaan. Hän läheni isäänsä pelvon alaisena, miltei horjuvin
+askelin, ja yritti ottamaan hänen kättänsä suudellakseen; mutta kun hän
+katsoi isäänsä silmiin ja näki niissä isällisen hymyn heloittavan,
+puhkesi hänen luonteensa hellyys ilmi ja hän kävi sylin hänen kaulaansa.</p>
+
+<p>Mohamed Vasenkätinen katseli kukoistavia tyttäriään tunteella, jossa oli
+sekä ylpeyttä että hätäisyyttä; sillä iloitessaan heidän kauneudelleen
+muisti hän samalla tähtein selittäjäin ennustuksen. "Kolme tytärtä!
+kolme tytärtä!" kertoi hän itsekseen, "ja kaikki naima-iässä. Tässä on
+houkuttelevia Hesperian hedelmiä, jotka tarvitsevat hirviötä
+vartijakseen."</p>
+
+<p>Hän aikoi nyt lähteä paluumatkalleen Granadaan, lähetti sanansaattajia
+edeltäkäsin viemään käskyä, että jokaisen piti pysyä poissa siltä tieltä
+jota hän aikoi matkustaa,<span class="pagenum"><a name="Page_133" id="Page_133">[Pg 133]</a></span> ja että kaikki ovet ja akkunat olivat
+suljettavat prinsessain lähetessä. Sitten lähti hän matkaan, mustan,
+hirveän-näköisen, loisteisiin sota-asuihin puetun ratsastaja-joukon
+saattelemana.</p>
+
+<p>Prinsessat, keveästi verhottuina, ratsastivat kuninkaan rinnalla,
+valkoisilla, kauniilla hevosilla, joiden kullalla ommellut samettiset
+satulavaipat pitkin maata laahasivat; suitset ja jalustimet olivat
+kullasta ja silkkiohjakset koristetut helmillä ja kalliilla kivillä.
+Hevosilla oli niinikään pienet hopeakellot, jotka, hevosten verkalleen
+liikkuessa, hyvä-äänisesti kilisivät. Onneton se, joka viipyi tiellä,
+kuultuaan nämät helisevät kellot! Ratsastajilla oli käsky armotta hakata
+hänet maahan.</p>
+
+<p>Lähetessään Granadaa tämä loistoisa kulkue saavutti Xenil-joen rannoilla
+vähäisen joukon Maurilaisia sotamiehiä, jotka kuljettivat muutamia
+vankeja. Sotamiehet eivät ennättäneet päästä tieltä pois, jonkatähden he
+heittäysivät kasvoilleen maahan, käskien vankinsa tehdä samaten. Vankien
+joukossa oli juuri nuot kolme ritaria, jotka prinsessat olivat
+huvihuoneesta nähneet. Nämät eivät käskyä ymmärtäneet, taikka olivat
+liian ylpeät sitä totellakseen, he jäivät seisomaan ja katselivat
+tarkasti tuota lähenevää kulkuetta.</p>
+
+<p>Kuningas leimahti vihaan tästä käskyinsä ylenkatseesta. Hän paljasti
+miekkansa, ratsasti luoksi ja oli juuri antaa vasenkätisen iskun, joka
+ainakin yhdelle ritarille olis tuottanut surman, kun prinsessat tuota
+pikaa riennähtivät hänen ympärilleen ja rukoilivat armoa vankeille;
+yksin pelkoinen Zorahaydakin unhotti arkuutensa ja käytti kaikkea
+sulopuheisuuttaan heidän pelastuksekseen. Mohamed malttoi mielensä, kun
+joukon johtaja heittäysi hänen jalkainsa juurelle.</p>
+
+<p>"Älä anna viekoitella sinuas, oi kuningas, tekemään tekoa, josta voisi
+syntyä paljo pahennusta valtakunnassasi. Nämät ovat kolme urhoollista ja
+jalosukuista Hispanialaista, jotka otettiin vangiksi tappelussa, jossa
+ottelivat kuin leijonat, he ovat korkeata sukua ja kykenevät antamaan
+sinulle runsaat lunnaat." &mdash; "Hyvä," sanoi kuningas, "minä säästän<span class="pagenum"><a name="Page_134" id="Page_134">[Pg 134]</a></span>
+heidän henkensä, mutta rankaisen heidän rohkeutensa, &mdash; lähetä heidät
+niihin punaisiin torniin, orjina työtä tekemään."</p>
+
+<p>Mohamed teki nyt yhden noita tavallisia vasenkätisiä haira-iskujaan.
+Tässä häiriöisessä kohtauksessa olivat prinsessain hunnut heilahtaneet
+niskoille, ja heidän heleä kauneutensa paljastunut; ja puhettaan
+jatkaessaan oli kuningas antanut tälle kauneudelle aikaa tehdä täyden
+vaikutuksensa. Siihen aikaan rakastuivat ihmiset paljoa pikemmin kuin
+nyt, jonka näkee kaikista vanhoista kertomuksista; ei siis kumma että
+kolmen ritaria sydämet hetikohta voitettiin, olletikin kun kiitollisuus
+enensi heidän ihastustaan. Vähän kumma on kuitenkin, vaikka kyllä varma,
+ettei yksikään heistä viehtynyt yhteen ja samaan prinsessaan, vaan kukin
+rakasti omaansa. Prinsessat puoleltaan olivat enemmin kuin koskaan ennen
+ihastuksissaan vankien ylevään käytökseen, ja kätkivät sydämeensä kaikki
+mitä olivat kuulleet heidän urhoollisuudestaan ja ylhäisestä synnystään.</p>
+
+<p>Matkue jatkoi kulkuaan; nuot kolme prinsessaa ratsastivat aateksivaisina
+kelloilla huolitelluilla jalkojillaan, luoden silloin tällöin salaisen
+silmäyksen taaksensa noihin kristittyihin vankeihin, joita kuljetettiin
+heille määrättyyn vankihuoneesen punaisissa torneissa.</p>
+
+<p>Prinsessoille valittu asunto oli loistoista minkä voi mieleen kuvailla.
+Se oli eräässä tornissa kappaleen matkaa Alhambran suuresta linnasta,
+vaikka oli saman suuren muurin sisällä, joka ympäröitsi koko kukkulaa.
+Sen toinen puoli antoi linnaan päin, ja tällä puolen, sen juurella, oli
+vähäinen, harvinaisilla kukilla koristettu puutarha. Toiselta puolen
+näkyi syvä notko, joka eroitti Alhambran tilukset Generalifen
+tiluksista. Tornin sisäpuoli oli jaettu pieniksi ihanoiksi, keveään
+Arabialaiseen laatuun somasti koristetuiksi kamareiksi, jotka
+ympäröitsivät korkeata salia, jonka kupulaki ylettyi liki tornin
+huippua. Salin seinät ja laudoitus olivat kaunistetut
+lehdityskuvauksilla ja koholeikkauksilla, joissa kultaa ja hohtavia
+värejä välkkyi. Keskellä lattiata oli suihkukaivo alabasterista,
+ympäröitty lemuavilla pensailla<span class="pagenum"><a name="Page_135" id="Page_135">[Pg 135]</a></span> ja kukilla, ja vettä suihkuttava, joka
+vesi viilistytti koko rakennuksen, levittäen suloista lorinata
+ympärinsä. Seinillä rippui yleensä kulta- ja hopealankaisia
+linnunhäkkiä, laululintuineen, jotka välkkyivät lukemattomilla väreillä
+ja pitivät viserrystä mitä suloisinta.</p>
+
+<p>Puheena oli käynyt että prinsessat, ollessaan Salobrenna-linnassa,
+olivat olleet erinomaisen ilomielisiä, kuningas oli sentähden luullut
+heidän kokonansa ihastuvan Alhambraan. Hänen hämmästyksekseen alkoivat
+he murehtia ja käydä alakuloisiksi ja tyytymättömiksi kaikkeen mitä
+heidän ympärillään oli. Kukat eivät haisseet heille hyvältä, satakielen
+laulu häiritsi heiltä yölevon, ja alabasterilähteen iäinen lorina ja
+loiskina aamusta iltaan ja illasta aamuun tuskastutti heidät kokonansa.</p>
+
+<p>Kuningas, joka oli kärty- ja kiivasluontoinen, otti ensin tämän kovin
+pahaksensa; mutta hän huomasi tytärten nyt tulleen siihen ikään, jolloin
+naisen sielu lähtee ylemmä lentämään ja jolloin hänen toivomustensa ala
+avartuu. "He eivät ole enää lapsia," sanoi hän itsekseen, "he ovat
+vaurastuneet ja tarvitsevat esineitä, jotka heitä miellyttävät." Hän
+lähetti nyt käskemään luoksensa kaikki räätälit, juveelisepät, ja kulta-
+ja hopeasepät Granadan Zacatinista, ja prinsessoille annettiin
+ylenmäärin silkkisiä, kultavaatteisia ja prokaattisia leninkejä,
+kasmiri-saaleja, helmi- ja timanttikaularihmoja, sormuksia,
+rannerenkaita, ja muita kalliita kaluja jos minkälaisia.</p>
+
+<p>Ei mistään apua; prinsessat, vaikka kaikella tällä koreudella
+ympäröityt, pysyivät yhä kalpeina ja kuihtuvina, ollen kuin kolme samaan
+varteen lakastunutta ruusunuppusta. Kuningas ei tiennyt miten
+menettelisi. Hänellä oli tavallisesti kiitettävä luottamus
+päättämyskykyynsä, eikä ottanut hän koskaan neuvoa toiselta. "Mutta
+kolmen naimaikäisen tyttären oikut ja päähänpistot," sanoi hän, "antavat
+kyllä viisaimmallekin miehelle miettimistä." Tämän tähden otti hän nyt
+ensi kerran eläissään neuvoa toiselta.</p>
+
+<p>Se, jolta hän sitä pyysi, oli tuo kokenut kaitsija-nainen.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_136" id="Page_136">[Pg 136]</a></span></p>
+
+<p>"Kadiga," sanoi kuningas, "minä tiedän sinun olevan viisaimpia naisia
+koko maailmassa, samoin kuin luotettavimpiakin; näistä syistä olen aina
+tähän asti antanut sinun olla tytärteni likeisin kaitsija. Isä ei saata
+olla kyllin varuisa, semmoista luottamusta antaessaan. Sentähden tahdon
+että otat selvän tuosta salaisesta taudista, joka prinsessoja vaivaa, ja
+keksit keinoja, millä he jälleen saadaan terveiksi ja iloisiksi."</p>
+
+<p>Kadiga lupasi ehdottoman kuuliaisuuden. Hän tiesikin prinsessaan taudin
+paremmin kuin he itse tiesivät. Kuitenkin pysyi hän heidän kanssansa
+torniin sulkeutuneena ja koki heidän huomaamattaan luikkia heidän
+luottamukseensa.</p>
+
+<p>"Lapsukaiseni, miksi olette noin surulliset ja alakuloiset näin
+kauniilla paikalla, jossa teillä on kaikkea mitä sydämenne voi halata?"</p>
+
+<p>Prinsessat katsoa, tuijottivat kamarin seinille, mitään ajattelematta,
+ja huokasivat.</p>
+
+<p>"Mitä enempää soisitte teillenne? Hankinko teille sen ihmeellisen
+papukaijan, joka puhun kaikkia kieliä ja on Granadan paras huvitus?"</p>
+
+<p>"Mahdotonta!" huudahti Zayda prinsessa; "ilkeä kirkuja, joka loruaa
+muutamia sanoja ilman mitään järjestystä; houru mokomaa otusta
+suvaitsee."</p>
+
+<p>"Panenko noutamaan marakattia Gibraltarin kalliolta, että se teitä
+ilveillään huvittaisi?"</p>
+
+<p>"Marakattia! hyi!" huusi Zorayda; "tuota ihmisten iljettävää
+osottelijata; minä vihaan mokomia eläimiä."</p>
+
+<p>"Mitä sanotte kuuluisasta mustasta laulajasta Kasemista, joka on
+Marokkon kuninkaallisesta vaimolasta? Hänellä kuuluu olevan ääni kaunis
+kuin naisella."</p>
+
+<p>"Minua alkaa peloittaa heti kun näen noita mustia orjia," sanoi sievä
+Zorahayda; "ilmankin olen kadottanut kaiken halun musiikiin."</p>
+
+<p>"Ah lapsukaiseni, niin et sanoisi," vastasi viekas vanhus, "jos olisit
+kuullut sen musiikin jonka minä kuolin eilen-illalla niiltä kolmelta
+Hispanialaiselta ritarilta, jotka mat<span class="pagenum"><a name="Page_137" id="Page_137">[Pg 137]</a></span>kallamme kohtasimme. Mutta Jumalan
+nimessä, lapset, miksi noin punastutte ja näytätte noin hätäisiltä?"</p>
+
+<p>"Ei se ole mitään, Kadigaseni, kerro, kerro vaan."</p>
+
+<p>"No niin; kun minä eilen-illalla kuljin punaisten tornien sivuitse, näin
+minä noiden kolmen ritarin levähtävän päivän töistä. Yksi soitti
+kitarria &mdash; niin ihanasti! ja ne toiset kaksi lauloivat vuorottain, ja
+niin kauniisti, että vartijat seisoivat kuin kuvapatsaat eli tenhotut
+ihmiset. Allah minulle anteeksi suokoon! En tainnut muuta kuin tulla
+liikutetuksi kuullessani noita lauluja syntymäseudultani. Entäs &mdash; nähdä
+kolme niin nuorta kaunista miestä kahleissa ja orjuudessa!"</p>
+
+<p>Tässä helläluonteinen vanhus ei voinut pidättää kyyneliään.</p>
+
+<p>"Kenties saattaisit sinä, Kadigaseni, laittaa niin että saisimme nähdä
+ne ritarit," sanoi Zayda.</p>
+
+<p>"Minäkin ajattelen," sanoi Zorayda, "että hiukkanen musiikia olis oikein
+virkistäväistä."</p>
+
+<p>Arka Zorahayda ei sanonut mitään, vaan kävi syliksi Kadigan kaulaan.</p>
+
+<p>"Allah minua varjelkoon!" huudahti kavala ämmä; "mitä sanotte, lapset?
+Isänne hetikohta tapattais meidät, jos semmoista kuulisi. Arvattavasti
+ovat nämät ritarit hyvästi kasvatettuja ja ylevämielisiä nuorukaisia;
+mutta mitäpä siitä? He ovat teidän uskonne vihollisia ja te ette saa
+heitä kauhistumatta ajatellakaan."</p>
+
+<p>Naisella, olletikin naimaiällä olevalla, on luja tahto ja ihmeteltävä
+rohkeus, joka ei peljästy vaaroista eikä kielloista. Prinsessat
+riensivät vanhan kaitsijanaisen ympärille, suutelivat ja hyväilivät
+häntä, sanoen kiellon saattavan heidän sydämensä pakahtumaan.</p>
+
+<p>Mitä oli naisen tehtävä? Epäilemättäkin oli hän viekkahin nainen koko
+maailmassa ja kuninkaan uskollisimpia palvelijoita, mutta hirvesikö hän
+muutamain kitarrin näppäysten tähden nähdä kolmen ihanan prinsessan
+sydämen pakahtuvan? Ilmankin, vaikka hän niin kauan oli ollut<span class="pagenum"><a name="Page_138" id="Page_138">[Pg 138]</a></span>
+Maurilaisten tykönä ja, uskollisena palvelijana, samoin kun hänen
+emäntänsäkin oli muuttanut uskontonsa, hän toki oli Hispanialainen
+syntyjään ja ikävöitsi kristin-uskoa sydämessään. Niinpä rupesi hän nyt
+miettimään miten hänen sopisi täyttää prinsessain pyyntö.</p>
+
+<p>Nuot kristityt vangit, noissa punaisissa torneissa, olivat erään
+pitkäpartaisen, hartiokkaan uskonhylkääjän vartioittavina, jonka nimi
+oli Hussein Baba, ja jota sanottiin kovin rahan-ahneeksi. Nainen meni
+salaa tämän luoksi, laski ison kultarahan hänen käteensä ja sanoi:
+"Hussein Baba, ne kolme prinsessaa, jotka ovat torniin suljetut ja
+valitettavasti ilman minkäänlaisia huvituksia, ovat kuulleet puhuttavan
+niiden kolmen Hispanialaisen ritarin soitannollisesta taidosta ja
+haluavat suuresti saadakseen kuulla heidän taitoansa. Olen vakuutettu
+että sinulla on kovin hellä sydän taitaakses kieltää tätä viatonta
+huvitusta."</p>
+
+<p>"Mitä? Ettäkö minun pääni istuis irvistelemässä oman tornini portin
+päällä? Sillä se olisi palkkani, jos kuningas sais tietää.</p>
+
+<p>"Siitä ei mitään vaaraa; sinä saatat laittaa niin että prinsessain halu
+täytetään, ja ettei heidän isänsä kumminkaan saa siitä vähintäkään
+vihiä. Sinä tiedät sen syvän notkon ulkopuolella muuria, joka on heti
+tornin alapuolella. Anna niiden kolmen kristityn vangin tehdä siellä
+työtä ja jouto-aikoinaan soitella ja laulaa, niinkuin omiksi huvikseen.
+Sillä tavoin saavat prinsessat akkunoistaan kuulla heitä, ja sinä saat
+olla vakuutettu että tulet kunniallisesti palkituksi mieluisuudestasi."</p>
+
+<p>Lopetettuaan puheensa likisti vanhus hellästi uskonkieltäjän kättä,
+jättäen siihen vielä yhden kultarahan.</p>
+
+<p>Hänen kaunopuheisuutensa oli vastustamaton. Päivällä sen jälkeen vietiin
+ne kolme ritaria laksoon työtä tekemään. Puolenpäivän helteen aikana,
+kun heidän kumppanissa nukkuivat varjossa ja vahti nuokkui paikallaan,
+istuivat he nurmikkoon tornin juurelle ja lauloivat erään Hispanialaisen
+laulun, kitarrilla säistäen.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_139" id="Page_139">[Pg 139]</a></span></p>
+
+<p>Notko oli syvä ja torni korkea, mutta heidän äänensä kuuluivat selvästi
+puolenpäivän ajan hiljaisuudessa. Prinsessat kuuntelivat balkongilla; he
+olivat oppineet Hispanian kieltä tuolta vanhalta naiselta ja laulun
+suloisuus ja hellämielisyys liikutti heitä. Mutta viekas Kadiga sitä
+vastoin vihastui hirmuisesti. "Allah meitä varjelkoon!" huusi hän, "he
+laulavat teille rakkauden-laulua. Onko mokomaa rohkeutta kuultu? Minä
+riennän orjain päällysmiehen luoksi, ja toimitan niin että saavat aika
+selkäsaunan."</p>
+
+<p>"Mitä! antaako noin kauniille ritareille selkäsauna, sen tähden että
+noin ihanasti laulavat!" Kolmea kaunista prinsessaa kauhistutti
+ajatellakin semmoista. Vastoin kaikkea siveellistä närkästystään, oli
+vanhus luonnolleen sovinnollinen ja helposti lepytetty. Ilmankin näytti
+musiiki tekevän hyvän vaikutuksen hänen nuoriin emäntiinsä. Kukoistava
+punoitus oli jo noussut näiden kasvoihin, ja heidän silmänsä alkoivat
+kiilua. Vanhus ei siis enää väittänyt mitään ritarien rakkaudenlaulua
+vastaan.</p>
+
+<p>Sen loputtua pysyivät prinsessat vähän aikaa ääneti; sitten otti Zorayda
+kantelen ja lauloi suloisella, vaikka heikolla ja vapisevalla äänellä,
+vähäisen Arabialaisen laulun, jonka jälkisäije oli: "Ruusu piilee
+lehtien seassa, mutta kuuntelee mielellään satakielen laulua."</p>
+
+<p>Tästä hetkestä aikain tekivät ritarit melkein joka päivä työtä laksossa.
+Varuisasta Hussein Babasta tuli yhä taipuvaisempi ja päivä päivältä
+halukkaampi nukkumaan paikallansa. Välistä pidettiin kanssapuhetta
+lauluilla ja romansseilla, jotka tavallaan vastasivat toisiinsa,
+lausumalla molempain puolten helliä tunteita. Vähitellen ilmausivat
+prinsessat balkongille, kun taisivat sen tehdä vahtien näkemättä. Myös
+puhelivat he ritarien kanssa kukkasten kautta, joiden kuvakieli molemmin
+puolin tunnettiin: vaikeudet näissä ilmoituksissa lisäsivät niiden suloa
+ja vahvistivat tätä näin kummallisella tavalla syntynyttä viehtymystä;
+sillä rakkaus haluaa taistella vastusten kanssa ja menestyy paraiten
+kehnoimmassa maanlaadussa.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_140" id="Page_140">[Pg 140]</a></span></p>
+
+<p>Muutos, joka näistä salaisista kanssapuheista seurasi prinsessaan näössä
+ja mieli-alassa, hämmästytti ja ilahutti suuresti vasenkätistä
+kuningasta; mutta ei kukaan enemmin suurennellut siitä kun viisas
+Kadiga, joka piti sen oman viisaan hankkeensa seurauksena.</p>
+
+<p>Jo viimein keskeytyi tämä lennätin-sananvaihto; moneksi päiväksi ritarit
+herkesivät näkymästä laksossa. Kauniit prinsessat katselivat turhaan
+akkunan kautta. Turhaan ojensivat he joutsenen-valkoisia kaulojaan
+balkongin yli; turhaan lauloivat he, kuin pyydetyt satakielet
+häkeissään: ei vilahustakaan näkynyt heidän kristityistä rakastajistaan;
+ei ainoakaan sävel vastannut laksosta. Viekas Kadiga meni hankkimaan
+tietoja, ja palasi levottoman näköisenä. "Ah, lapsi kultani," huusi hän,
+"kylläpä näin mitä tästä kaikesta oli seuraava, mutta pitihän teidän
+saada tahtonne täytetyksi; nyt saatte ripustaa kantelenne pajuihin.
+Sukulaiset ovat nyt lunastaneet ne Hispanialaiset ritarit, ne ovat nyt
+Granadassa ja hankkiutuvat lähtemään isänmaahansa."</p>
+
+<p>Kauniit prinsessat tulivat tästä sanomasta kovin toivottomiksi. Zaydaa
+harmitti tämä heille osoitettu ylenkatse, kun he näin jätettiin
+jäähyvästiäkään sanomatta, Zorayda väänteli käsiään ja itki, katsoi
+peiliin, pyyhki kyynelensä ja itki jälleen. Armas Zorahayda kallistui
+balkongin yli ja itki hiljaisuudessa, ja hänen kyynelensä vuosivat
+kukkasille nurmikossa, jossa uskottomat ritarit niin usein olivat
+istuneet.</p>
+
+<p>Viisas Kadiga teki kaikkea mitä taisi lieventääkseen heidän suruansa.
+"Malttakaa mielenne, lapsukaiset," sanoi hän, "tämä ei ole mitään, kun
+siihen totutte. Se on maailman tavallista menoa. Ah! kun tulette niin
+vanhaksi kuin minä olen, te opitte oikein arvaamaan nuot miehet. Minä
+lyön veikan, että noilla ritareilla on kullakin heidän lemmetyisensä
+Cordovan tahi Sevillan kaunottarissa, ja että he kohta laulavat
+serenaateja heidän balkongeinsa alla, eivätkä enää ajattelekaan
+Maurilaisia kaunottaria Alhambrassa. Malttakaa siis mielenne, lapsi
+kullat, ja kiskokaa heidät pois sydämistänne."</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_141" id="Page_141">[Pg 141]</a></span></p>
+
+<p>Kavalan Kadigan lohdutukset lisäsivät vaan kolmen prinsessan surua, ja
+he olivat kaksi päivää perin lohduttomina. Kolmantena aamuna tuli ämmä
+heidän kamariinsa, kokonansa vihoissaan.</p>
+
+<p>"Kuka olis uskonut noin paljon hävyttömyyttä löytyvän ihmisissä," huusi
+hän, tavattuaan sanoja vihallensa; "mutta syystäpä olenkin tullut
+rangaistuksi tästä petoksesta hyvää isäänne kohtaan. Älkää koskaan enää
+puhuko minulle noista Hispanialaisista ritareistanne."</p>
+
+<p>"No nyt, mitä on siis tapahtunut, Kadigaseni?" huudahtivat prinsessat,
+kiinteässä odotuksessa ja levottomuudessa.</p>
+
+<p>"Mitäkö on tapahtunut? &mdash; Kavallus on tapahtunut, eli, mikä on melkein
+yhtä halpamaista, minulle on ehdotettu kavallusta, minulle,
+uskollisimmalle alamaiselle, luotettavimmalle kaikista kaitsijanaisista!
+Niin, lapsukaiseni, ne Hispanialaiset ritarit ovat rohenneet ehdottaa
+minulle, että houkuttelisin teidät karkaamaan heidän kanssansa Cordovaan
+ja rupeamaan heidän vaimoiksensa."</p>
+
+<p>Tässä peitti kelpo ämmä kasvonsa käsillään, ja laski harminsa ja
+närkästyksensä vapaasti valloilleen. Kauniit prinsessat punastuivat ja
+kalpenivat, ja kalpenivat ja punastuivat, vapisivat ja loivat silmänsä
+alas ja katsahtelivat hätäisesti toisiinsa, mutta eivät mitään
+virkkaneet. Kaiken tämän ohessa istui ämmä, edes takaisin huojuen,
+ankarassa mielenkuohussa, ja huudahti tuotuostakin kiivaasti: "Oi
+mokomaa häväistystä mikä minun piti kokea! Minun, joka olen uskollisin
+kaikista naispalvelijoista!"</p>
+
+<p>Viimein läheni häntä vanhin prinsessa, joka oli heistä rohkein ja aina
+kävi heidän etukynnessään, laski kätensä hauen olalleen ja sanoi: "No
+niin, Kadiga, jos olisimme halulliset karkaamaan noiden kristittyin
+ritarien kanssa, &mdash;olisiko se mahdollista?"</p>
+
+<p>Ämmä herkesi yhtäkkiä suremasta ja katsoi ylös. "Mahdollista," kertoi
+hän, "tottapa se mahdollista on. Ovathan ritarit jo lahjoneet
+uskonkieltäjän Hussein Baban, vahtimies<span class="pagenum"><a name="Page_142" id="Page_142">[Pg 142]</a></span>ten kapteinin, ja sopineet
+asiasta? Entä sitten, pettää isänne! Isänne, joka on minuun luottanut!"
+Tässä laski ämmä surunsa taas valloilleen, tuutieli edes takaisin ja
+hykerteli kämmeniään.</p>
+
+<p>"Mutta eipä ole isämme meihin koskaan luottanut," sanoi vanhin
+prinsessa, "vaan on luottanut säppiin ja salpoihin ja kohdellut meitä
+kuin vankeja."</p>
+
+<p>"Niin, kyllähän se on tosi," vastasi vanhus, taas herjeten suremasta;
+"järjettömästi onkin hän kohdellut teitä, pitänyt teitä täällä
+suljettuina, kuluttamassa kukoistavaa nuoruuttanne yksinäisessä,
+vanhassa tornissa, juurikuin ruusuja, joiden on annettu lakastua
+kukkais-ruukussa. &mdash; Mutta &mdash; paeta syntymämaastanne!"</p>
+
+<p>"Ja onhan maa, johonka aiomme paeta, meidän äitimme syntymämaa, jossa
+saamme elää vapaudessa? Ja saammehan itsekukin nuoren kauniin miehen,
+vanhan ankaran isää sijaan?"</p>
+
+<p>"Niin, totta on sekin; ja teidän isänne, se täytyy minun tunnustaa, on
+sangen hirmuvaltainen; mutta &mdash; tässä alkoi hän taas itkeä ja vaikeroida
+&mdash; aiotteko jättää minut tänne, hänen kostonsa esineeksi?"</p>
+
+<p>"Emme sainkaan, Kadigaseni; saatathan sinä karata meidän kanssamme?"</p>
+
+<p>"Aivan oikein, lapseni; ja, totta puhuen, kun minä puhuttelin Hussein
+Babaa tästä asiasta, lupasi hän pitää huolen minusta, jos tahtoisin
+karata teidän kanssanne; mutta sitten, lapsukaiset, ajatelkaapa,
+oletteko valmiit luopumaan isänne uskonnosta?"</p>
+
+<p>"Kristin usko oli meidän äitimme uskonto alusta," sanoi vanhin
+prinsessa; "minä olen valmis rupeamaan siihen, ja niinpä luulen
+sisartenikin olevan."</p>
+
+<p>"Tosi on sekin!" huudahti uudelleen elostunut vanhus; "se oli teidän
+äitinne uskonto alusta, ja hän valitti katkerasti kuolinvuoteellaan,
+että oli luopunut siitä. Silloin lupasin hänelle pitää huolta teidän
+sieluistanne, ja minä olen iloinani kun näen, että ne nyt ovat hyvällä
+tiellä pelastukseen. Niin, lapsukaiseni, minäkin olen kristitty
+syntyjäni,<span class="pagenum"><a name="Page_143" id="Page_143">[Pg 143]</a></span> olen pysynytkin kristittynä sydämessäni ja olen nyt
+päättänyt palata oikeaan uskoon. Minä olen puhunut tästä asiasta Hussein
+Baban kanssa, joka on syntyjään Hispanialainen, ja kotoisin eräästä
+paikasta likellä syntymäkaupunkiani. Hänkin haluaa yhtä kiihkeästi
+nähdäkseen jälleen entisen maansa ja palatakseen kirkon helmaan, ja
+ritarit ovat luvanneet että jos me, palattuamme syntymäseutuumme,
+tahdomme ruveta mieheksi ja vaimoksi, niin he kunniallisesti pitävät
+meistä huolen."</p>
+
+<p>Sanalla sanoen, tämä viekas ja edeltäkäsin miettivä ämmä oli
+neuvoitellut ritarien ja uskonhylkääjän kanssa, ja pitänyt tuuman heidän
+kanssansa karkauksesta. Vanhin prinsessa antoi hetikohta suostumuksensa
+siihen, ja hänen esimerkkinsä määräsi, niinkuin tavallisesti, hänen
+sisartensakin teon. Tosi on että nuorin epäröitsi, sillä hän oli arka ja
+pelkuriluontoinen, ja taistelu nousi hänen sielussaan tyttärellisen
+tunnon ja nuorellisen rakkauden välillä: jälkimäinen kumminkin voitti,
+niinkuin on tavallista, ja hiljaisuudessa, itkun ja huokausten kanssa
+taistellen, hankkiusi hän karkausretkelle.</p>
+
+<p>Jyrkässä kukkulassa, jolle Alhambra oli rakettu, oli muinaisina aikoina
+useita maan-alaisia käytäviä, jotka olivat kallioihin hakatut ja
+linnasta veivät useihin paikkoihin kaupungissa ja kaukaisille porteille
+Darron ja Xenilin rannoilla. Maurilaiset kuninkaat olivat eri ajoin
+niitä kaivattaneet, päästäkseen pakenemaan äkillisten kapinain aikana,
+ja salaisiksi kulkureijiksi yksityisissä yrityksissä. Useat niistä ovat
+nyt kokonaan hävinneet, toisia on vielä jäljellä, muutamat umpeen
+muuratut, toiset täynnä soraa ja pärtöä: muistomerkkiä Maurilaisten
+kuninkaiden varokeinoista ja sodallisesta kavaluudesta. Yhden tämmöisen
+käytävän kautta oli Hussein Baba luvannut viedä prinsessat eräälle
+portille kaupungin alapuolella, jossa ritarit seisoivat nopeine oriineen
+valmiina, viedäkseen koko joukon toiselle puolen rajaa.</p>
+
+<p>Määrätty yö tuli: prinsessain torni oli salvattu niinkuin tavallisesti,
+ja Alhambra oli sikeään uneen vaipuneena.<span class="pagenum"><a name="Page_144" id="Page_144">[Pg 144]</a></span> Sydän-yön aikana kuunteli
+kavala Kadiga balkongilla erään akkunan ulkopuolella, joka oli
+puutarhaan päin. Uskonhylkääjä Hussein Baba oli jo sen alla, ja antoi
+sovitun merkin. Kaitsijanainen kiinitti köysiportaiden toisen pään
+balkongiin, laski toisen pään puutarhaan ja meni alas. Kaksi vanhempaa
+prinsessaa seurasivat häntä jyskävällä sydämellä; mutta kun vuoro tuli
+nuorimman prinsessan, Zorahaydan, epäili hän ja vapisi. Useita kertoja
+rohkeni hän panna pienen sievän jalkansa tikapuille ja vetäsi sen yhtä
+usein takaisin, jota tehdessä hänen kurja sydämensä sitä enemmin
+epäröitsi, kuta kauemmin hän viipyi. Hän loi ikävöitsevän silmäyksen
+taaksensa tuohon silkillä koristettuun kamariin; tosin oli hän elänyt
+siinä kuin lintu häkissä; mutta sen sisällä oli hän turvattu ja
+hätäilemätön: kuka taisi sanoa mitkä vaarat hänellä oli edessään, jos
+hän nyt lensi maailmalle! Sitten ajatteli hän urhoollista kristittyä
+rakastajaansa, ja hänen pieni jalkansa oli heti tikapuilla; sitten taas
+isäänsä, ja hän tempasi jalkansa äkisti takaisin. Mutta turhaan kokisin
+kuvailla taistelua näin nuoren ja hellan olennon sydämessä, joka kyllä
+rakasti kiihkeästi, mutta oli noin arka ja vähän maailmaa tunteva.</p>
+
+<p>Turhaan rukoilivat hänen sisarensa, turhaan torui kaitsijanainen,
+turhaan purki uskonhylkääjä kirouksia balkongin alla; pieni armas
+Maurilainen neito seisoi epäröiden ja kahden vaiheilla, juuri
+karkaamaisillaan, synnin makeuden kiusaamana, mutta sen vaaroja
+peljästyvänä.</p>
+
+<p>Joka silmänräpäys lisäsi ilmisaamisen vaaraa. Askelia kuului etäältä.
+"Yövartijat tekevät kiertoansa," huusi uskonhylkääjä; "jos viivymme,
+olemme hukassa. Prinsessa, tulkaa alas, muuten jätämme teidät."</p>
+
+<p>Zorahayda oli hetkisen aikaa hirmuisessa hädässä mitä tekisi; sitten
+päästi hän köysiportaat irti ja nakkasi ne tuskallisella
+päättäväisyydellä alas balkongilta.</p>
+
+<p>"Päätös on tehty," huusi hän; "karkaus ei olekaan enää minun vallassani!
+Allah teitä johdattakoon ja siunatkoon, rakkaat sisareni!"</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_145" id="Page_145">[Pg 145]</a></span></p>
+
+<p>Ne kaksi vanhempaa prinsessaa kauhistuivat ajatellessaan että
+jättäisivät hänet torniin ja olisivat mielellään viipyneet, mutta
+patrulli likeni; uskonhylkääjä oli vimmoissaan ja he vietiin noihin
+maan-alaisiin käytäviin. He hamuilivat erään ihan vuoren sydämeen
+hakatun sokkelon kautta ja onnistuivat kenenkään keksimättä pääsemään
+eräälle rautaportille, jonka kautta tulivat ulkopuolelle muuria. Täällä
+odotti heitä nuot Hispanialaiset ritarit, Maurilaisiksi, vahdissa
+oleviksi sotamiehiksi pukeutuneina, joita nyt uskonhylkääjä komensi.</p>
+
+<p>Zorahaydan rakastajan mieli murtui kokonansa, kun hän kuuli tyttönsä
+kieltäyneen lähtemästä tornista; mutta ei ollut nyt aikaa hyödyttömiin
+vaikeroimisiin tuhlata. Ne kaksi prinsessaa istuivat rakastajainsa
+seljän taa, kavala Kadiga istui uskonhylkääjän taa, ja kaikki lähtivät
+nyt hyvää juoksua ajamaan Lopen vuorisolalle, joka vie Cordovaan.</p>
+
+<p>He eivät olleet pitkälle ennättäneet, kun kuulivat rumpuin räminän ja
+torvien toitotuksen Alhambran linnasta.</p>
+
+<p>"Karkaukseunne on saatu ilmi," sanoi uskonhylkääjä.</p>
+
+<p>"Meillä on nopeat hevoset, yö on pimeä ja me kyllä pääsemme heiltä
+pakoon," vastasivat ritarit.</p>
+
+<p>He kannustivat hevosiaan ja ratsastivat täyttä laukkaa Vegan (lakeuden)
+yli. He tulivat Elvira-vuoren juurelle, joka pistää, kuin niemi
+lakeudelle ulos. Uskonhylkääjä seisahtui ja kuunteli. "Ei vielä," sanoi
+hän, "ole kukaan jäljillämme; ehkäpä pääsemme onnellisesti vuorille
+pakoon." Hänen puhuessaan leimahti vaalahka tuli keveästi Alhambran
+vartijatornin huipussa.</p>
+
+<p>"Tuhat tulimmaista," huusi uskonhylkääjä, "tuo valkea herättää
+vuorensolan vahdit pitämään varaansa. Pois, pois! Kannustakaa
+hevosianne, meillä ei ole aikaa siekailla."</p>
+
+<p>He lensivät täyttä nelistä, hevosten kavioiden kopse kaikui kalliosta
+kallioon, heidän ratsastaissaan pitkin Elvira-vuorta. Näin laukkaa
+ratsastustaan jatkaessaan, näkivät he Alhambran vuorelta näkyvään
+vaalahkaan tuleen kaikilta haaroilta vastattavan; tulia leimahteli
+ehtimiseen palamaan vuorten vartijatorneissa.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_146" id="Page_146">[Pg 146]</a></span></p>
+
+<p>"Eteenpäin, eteenpäin!" huusi uskonhylkääjä kiroillen, "sillalle,
+ennenkuin hädänmerkki on sinne näkynyt."</p>
+
+<p>He ratsastivat tuon ulospistävän vuoriharjanteen sivu ja tulivat
+kuuluisan <i>Puente del Pinos</i>'en näkyville, joka vei suoraan erään
+kohisevan virran yli, ja usein oli punattuna kristittyin ja Maurilaisten
+verellä. Heidän kauhistuksekseen leimahti valkea sillan tornissa, ja
+ratsumiesten sotapukuja välkkyi pimeässä. Uskonhylkääjä seisahutti
+oriinsa, nousi jalustimille seisomaan ja katseli ympärilleen vähän
+aikaa; sitten viittasi hän ritareille, poikkesi yhtäkkiä tieltä, seurasi
+virtaa vähän aikaa ja syöksähti veteen. Ritarit kehoittivat prinsessoja
+pitämään heistä kiini, ja syöksähtivät niinikään virtaan. Kohiseva virta
+vei heitä kappaleen matkaa alaspäin, aallot hyökyivät heidän
+ympärillään, mutta kauniit prinsessat pitivät kiini ritareista, eivätkä
+ensinkään vaikeroineet. He pääsivät onnellisesti toiselle rannalle, ja
+uskonhylkääjä opasti heitä syrjäisiä, harvoin kuljettuja polkuja myöten
+ja jylhiä vuoritienoita pitkin, välttäen kaikkia säännöllisiä
+vuorensolia. Sanalla sanoen, heidän onnistui päästä vanhaan Cordovan
+kaupunkiin, jossa heidän paluutansa isänmaahan ja ystäväin luokse
+kunnioitettiin suurilla ilojuhlilla, sillä he olivat paikkakunnan
+jalompiin sukuihin kuuluvat. Kauniit prinsessat otettiin heti kirkon
+helmaan, ja sittenkuin heidän kasteensa, kaikkein tapamuotoin mukaan,
+oli toimitettu, heistä tuli onnelliset aviopuolisot.</p>
+
+<p>Siinä kiireessä, jolla olemme seuranneet näiden kahden prinsessan pakoa
+virran yli ja vuoria ylös, olemme unhottaneet kertoa miten kavalan
+Kadigan kävi. Hän oli, Vegan yli paetessa, kuin kissa tarttunut Hussein
+Babaan kiini, paraissut joka kerta kun hevonen hypähti ja saattanut
+partaniekka uskonhylkääjän monta kertaa kiroamaan. Mutta kun tämä
+hankkiusi virtaan syöksähtämään, oli hänen pelkonsa ja tuskansa ollut
+aivan rajaton. "Älä purista minua noin hirmuisesti," huusi Hussein Baba,
+"pidä vyöstäni kiini äläkä mitään pelkää." Nainen piti molemmin käsin
+nahkavyöstä kiini, jolla leveälanteinen uskonhylkääjä oli vyötet<span class="pagenum"><a name="Page_147" id="Page_147">[Pg 147]</a></span>tynä,
+mutta kun tämä seisahtui ritarien kanssa vuoren harjalle,
+hengähtääksensä, ei kaitsijanaista sen kovemmin nähty.</p>
+
+<p>"Mihinkä Kadiga on joutunut?" huudahtivat säikähtyneet prinsessat.</p>
+
+<p>"Allah yksinään tiennee," vastasi uskonhylkääjä; "vyöni pääsi keskellä
+virtaa irti, ja virta vei Kadigan. Tapahtukoon Allahn tahto! Mutta se
+oli kullalla ommeltu vyö ja kallishintainen."</p>
+
+<p>Ei ollut aikaa turhaan vaikeroida: kuitenkin itkivät prinsessat
+katkerasti viisaan neuvonantajansa katoamista. Mutta ei tämä kunnon ämmä
+kumminkaan hukkunut virtaan: eräs kalastaja, joka veti nuottaa siinä
+paikassa, korjasi hänet maalle eikä liene vähää hämmästynyt
+kummallisesta saalistaan. Mihinkä viisas Kadiga sittemmin joutui, siitä
+historia ei mitään mainitse; varma on, että hän osoitti viekkauttansa
+siten, ettei koskaan enää uskaltanut Mohamed Vasenkätisen alueelle.</p>
+
+<p>Yhtä vähän on tietona, mitenkä tämä älykäs kuningas menetteli, saatuansa
+tietää tytärtensä karkauksen ja uskollisimman palvelijansa hänelle
+tekemän kiepin. Tämä oli ensi kerta kun hän oli toiselta neuvoa kysynyt
+eikä tiedetä hänen sen kovemmin tähän heikkouteen vikapääksi käyneen.
+Kuitenkin kävi hän toimiinsa ja puuhiinsa pitääkseen varansa kotiin
+jääneen tyttären suhteen, joka ei ollut halunnut karata; luullaanpa
+tytön salaa katuneenkin ettei mukaan lähtenyt: silloin tällöin nähtiin
+hänen nojaavan tornin harjaa vasten ja luovan surullisia silmäyksiä
+Cordovan vuorille; ja monasti kuultiin hänen luuttansa eli kantelensa
+vierellä virittävän huolilauluja, joissa hän itki rakastajansa menoa ja
+sisariansa, ja suri yksinäistä elämäänsä. Hän kuoli nuorena ja
+haudattiin, yleisen kulkupuheen mukaan, erääsen holviin tornin alla, ja
+hänen aikainen kuolemansa on antanut aihetta useampaan kuin yhteen
+satuun, jotka ovat kulkeneet polvesta polveen.</p><hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Vieraita_Alhambrassa" id="Vieraita_Alhambrassa"></a>Vieraita Alhambrassa.</h2>
+
+
+<p>Lähes kolme kuukautta on nyt kulunut siitä, kun rupesin Alhambrassa
+asumaan; vuoden-aikain edistymiset ovat sittemmin tehneet monta
+muutosta. Tänne tullessani oli kaikki Toukokuun kukoistavassa
+kauneudessa; puiden lehdet olivat vielä hennot ja läpikuultavat;
+kranaatin hohtavat, tulipunaiset kukat eivät olleet vielä varisseet;
+hedelmätarhat Xenilin ja Darron varrella olivat vielä täydessä
+kukoistuksessa; kallioilla kasvoi viljelemättömiä kukkasia ja Granada
+näytti kokonansa olevan ympäröitty viljelemättömällä ruusupensaikolla,
+jossa lukemattomat satakielet, niin öillä kuin kaiket päiväkaudetkin,
+virittivät laulujansa.</p>
+
+<p>Kesä on jo kulunut; ruusut ovat lakastuneet ja satakielien lumoavia
+lauluja ei kuulu enää; etäisemmät maisemat alkavat näyttää kuivaneilta
+ja paahtuneilta; mutta heti kaupungin vieressä ja noissa syvissä,
+ahtaissa notkoissa, lumipeittoisten vuorten juurella, vallitsee
+vihannuus iäinen.</p>
+
+<p>Alhambrassa on paikkoja, jotka ovat sovitetut enenevän kesäkuumuuden
+mukaan, ja joista miltei maan-alaiset kylpykammiot ovat merkillisimmät.
+Näillä on vielä vanha itämainen laatunsa, vaikka rapistumisen merkkiä
+näissäkin alkaa näkyä. Portin vierellä, josta mennään erääsen pieneen,
+ennen muinoin kukilla kaunistettuun pihaan, on sali, ei kyllä suuren
+suuri, mutta keveätä ja somaa rakennuslaatua. Sen näkee eräästä
+vähäisestä kalterista, jota marmoripylväät ja Maurilaiset kaaret
+kannattavat. Alabasteri-kaivo pihalla viskoo vieläkin kimelteleviä
+vesisuihkujaan, paikkaa viileänä pitääkseen. Molemmin puolin on syvät,
+maasta koholla olevilla lattioilla varustetut alkovit eli uudukot,
+joihin kylvystä palanneet paneusivat pulleille polstareille ja tämän<span class="pagenum"><a name="Page_149" id="Page_149">[Pg 149]</a></span>
+hyvänhajuisen ilman lemuissa ja musiikin suloisilla sävelillä kalterista
+unnutettiin hekumalliseen horrokseen. Toisella puolen tätä notkoa on
+vieläkin salaisempia kammioita, joihin ei hevillä ketään lasketa, ja
+joihin valo pääsi ainoastaan pienistä aukoista niiden kupulaeissa. Nämät
+olivat naisellisen yksinäisyyden kaikkein pyhimmät paikat, joissa
+haremin kaunottaret uhkeita kylpyjään nauttivat. Lauhkea, salaperäinen
+valo vallitsi yltympärinsä; särjetyt kylpypaikat ovat vielä olemassa,
+jälkiä muinaisesta loistosta niinikään. Ainainen hiljaisuus ja hämärä on
+tehnyt nämät huoneet mielipaikoiksi yölipakoille, jotka päivillä asuvat
+pimeissä lokeroissa ja loukoissa, ja, kun heitä säikytetään,
+salatemppuisesti rapistelevat näissä hämyisissä kammioissa ja suuresti
+lisäävät niiden oneutta ja kamaluutta.</p>
+
+<p>Tässä viileässä ja komeassa, vaikka rapistuneessa huoneessa, jossa on
+kuin luolansa vilpas ja rauhallinen olla, kulutin minä viime ajalla
+päivän helteiset tunnit ja menin vasta auringon laskettua ulos; öillä
+kävin minä suurimmalla pihalla sen isossa vesisäiliössä kylpemässä.
+Tällä tavoin onnistui minun vastustaa ilman-alan veltostuttavaa ja
+heikonnuttavaa vaikutusta.</p>
+
+<p>Mutta unelmani rajattomasta ylivallasta on ollut ja mennyt. Minut
+herätti siitä nykyisin käsikiväärin laukaukset, jotka kajahtelivat
+tornista torniin, juurikuin linna olis hätäyttämällä valloitettu. Ulos
+riennettyäni tapasin minä vanhan Caballeroa (kavaljeerin, ritarin)
+suuren joukon kanssa palvelijoita Lähettien salin herrana. Se on eräs
+vanha kreivi, joka on tullut tänne hovilinnastaan Granadassa,
+nauttiakseen jonkun ajan Alhambran puhtaampaa ilmaa, ja joka, vanhan,
+perin oppineen metsästäjän tavoin, yllyttääkseen ruokahalua
+aamuisekseen, on ruvennut balkongilta pääskyjä ampumaan. Tämä oli viaton
+huvitus; sillä vaikka hän palvelijainsa nopeuden avulla kivääriä
+lataamaan taisi ennättämiseen ampua, en kuitenkaan saata syyttää häntä
+yhdenkään pääskyn kuolemasta. Linnut itsekin näyttivät olevan siitä
+mielissään ja tekevän pilkkaa hänen osaamatto<span class="pagenum"><a name="Page_150" id="Page_150">[Pg 150]</a></span>muudestaan, sillä he
+parveilivat ihan likellä balkongeja ja visertivät aina sivu lentäissään.</p>
+
+<p>Tämän vanhan herran tulo on vähän muuttanut asioiden ulkonäköä; mutta
+myös antanut ainetta mieluisiin mietteisin. Me olemme ikäänkuin
+hiljaisella suostumuksella jakaneet vallan keskenämme, samoin kuin
+Granadan viimeiset kuninkaat, paitse että olemme hyvin ystävällisessä
+liitossa keskenämme. Hän vallitsee rajattomasti Leijonain pihassa ja sen
+läheisissä saleissa, minä sitä vastoin saan rauhassa pitää
+kylpylaitokset ja Lindaraxan puutarhan. Me otamme atriamme yhdessä
+kaarilakien alla kartanolla, jossa suihkukaivot jäähdyttävät ilmaa ja
+vesi poristen virtaa marmorilattian ränneissä.</p>
+
+<p>Iltasilla kokoontuu kotoinen seura jalon kreivin ympärille. Kreivitär
+tulee noin viisitoista-vuotiaan tyttärensä kanssa kaupunkiin. Sitten
+saapuu kreivin kotiväki, kappalainen, advokaati eli asianajaja,
+sihteeri, hovimestari, ja muuta väkeä hänen avaroilta
+maa-omaisuuksiltaan. Näin pitää hän ikäänkuin erinäistä hovia, jossa
+kaikki kokevat olla hänelle huviksi, uhraamatta sentään omia
+huvituksiansa. Totisesti, sanottakoon mitä sanotaan Hispanialaisesta
+ylpeydestä; seurallisessa ja kotoisessa elämässä sitä ei ole ensinkään.
+Ei missään kansassa ole keskuus omaisten välillä sydämellisempi,
+asiamiesten ja tottelevain välillä vapaampi ja luonnollisempi; näissä
+kohden on elanto Hispanian maakunnissa säilyttänyt paljon muinaisten
+aikain ylistettyä yksinkertaisuutta ja mutkattomuutta.</p>
+
+<p>Armahisin olento tässä kotoisessa seurassa on kumminkin kreivin tytär,
+ihastuttava, vaikka miltei lapsellinen, pieni Carmen. Hänen
+ruumiinrakennuksensa ei ole vielä ennättänyt täyteen vaurauteensa, mutta
+siinä on jo tuo erinomainen sopusuhtaisuus ja notkea sulo, joka tässä
+maassa on niin yleinen. Hänen siniset silmänsä, ihana ihonsa ja vaalea
+tukkansa ovat harvinaisia Andalusiassa ja antavat hänen olennolleen
+lempeyden ja armaisuuden, joka pistää erilaiselta Hispanialaisten
+kaunotarten tavallista hilpeyttä vas<span class="pagenum"><a name="Page_151" id="Page_151">[Pg 151]</a></span>ten, mutta sopii täydellisesti
+yhteen hänen suoran, viattoman ja tuttavallisen käytöslaatunsa kanssa.
+Muuten on hänellä kaikki Hispanian naisten synnynnäiset taitolahjat ja
+näppäryys, ja hän laulaa, tanssii ja soittaa kitarria ihmeteltävällä
+taidolla.</p>
+
+<p>Kreivi antoi, muutamia päiviä tulonsa jälkeen Alhambraan, nimipäivänään
+vähäiset juhlapidot, joihin hän kutsui perheensä jäsenet ja
+talonväkensä, ja joihin niinikään useampia vanhoja palvelijoita hänen
+kaukaisilta omaisuuksiltaan saapui, osoittamaan hänelle kunnioitustaan
+ja käymään komeaan atriaan osallisiksi. Tämä patriarkallinen henki, joka
+oli omituinen Hispanian aatelistossa sen varakkuuden päivinä, on
+huvennut yhdessä sen rikkauden kanssa; mutta muutamat, joilla niinkuin
+kreivillä vielä on vanhat sukukartanonsa, säilyttävät osaksi vieläkin
+vanhaa tapaa, antaen vetelehtäväin turvattien tulvailla omaisuuksillaan
+ja miltei syödä ne suuhunsa.</p>
+
+<p>Tämän ylevämielisen Hispanialaisen tavan mukaan, jossa aulius ja
+Hispanialainen ylpeys ovat yhtä paljon osallisena, vanhaa palvelijaa ei
+pantu koskaan palveluksesta pois, vaan hän sai jonkun toimituksen
+kaikeksi jäljellä olevaksi elinajakseen; ja mikä vielä enempi oli, hänen
+lapsistaan ja lapsenlapsistaan, ja monasti hänen muistakin
+sukulaisistaan, kunhan vaan olivat sukulaisia, tuli vähitellen
+sukuperintö hänen heimokunnalleen. Tämän tähden olivat Hispanian
+aateliston isot hovilinnat, jotka näyttävät niin tyhjän, ylpeän
+komeilta, verratessa niiden avaruutta noihin kohtalaisiin ja vähiin
+huonekaluihin, Hispanian kultaisina aikoina välttämättömän tarpeelliset
+isäntäinsä patriarkallisten tapain tähden. Ne tuskin olivatkaan muuta
+kuin isoja kasarmia perimöisten turvattien perheille, jotka lihoittivat
+heitänsä Hispanialaisen aatelismiehen kustannuksella. Kunnian-arvoisa
+vanha kreivi, jolla on omaisuuksia monessa osassa valtakuntaa, vakuutti
+minulle, että useat heistä vaan elättivät kokonaisia laumoja mokomia
+pesiintyneitä kotureita (loisia), jotka katsoivat olevansa oikeutetut
+maksuttomaan asuntoon ja elatukseen maa-omaisuu<span class="pagenum"><a name="Page_152" id="Page_152">[Pg 152]</a></span>della, koska asianlaita
+oli ollut useissa sukupolvissa sama heidän esi-isillään.</p>
+
+<p>Kreivin perhekunnallinen juhlallisuus keskeytti tavallista hiljaista
+elantoa Alhambrassa; musiiki ja iloisuus kaikui sen muuten niin
+hiljaisissa saleissa; vieraita puheli ja huvitteli kaltereissa ja
+puutarhoissa, ja toimekkaita palvelijoita kaupungista juoksenteli pihan
+poikki, kantaen isoja vateja noista vanhoista köökeistä, joissa taas
+kokkia ja piikoja hääläsi ja valkeita liemusi.</p>
+
+<p>Juhlapidot, sillä täydellinen Hispanialainen päivällisatria on
+juhlapidot, annettiin ihanassa Maurilaisessa <i>La Sala de las dos
+Hermanas</i> (molempain sisarien sali) nimisessä salissa; pöytä notkui
+ruokain paljoudesta ja iloinen seurallisuus vallitsi atrialla; sillä
+vaikka Hispanialaiset tavallisesti ovat kohtuullinen kansa, he kuitenkin
+pidoissa ovat oikeita syömäriä. Minua erittäin miellytti se seikka, että
+sain käydä osalliseksi atriaan, jonka Alhambran kuninkaallisissa
+saleissa antoi sen miehen jälkeinen, joka oli yksi sen mainioimpia
+valloittajia; sillä kunnian-arvoisa kreivi juonsi syntynsä suoraan
+alenevaa polvea myöten tuosta "suuresta sotapäälliköstä," kuuluisasta
+Gonsalvo de Cordovasta, jonka miekkaa hän tallehtii palatsinsa
+arkistoissa Cordovassa.</p>
+
+<p>Atrian päätyttyä lähti seura Lähettien saliin. Täällä vaikutti itsekukin
+yleiseksi hupaisuudeksi näyttämällä jotain taitolahjaansa: siellä
+laulettiin, puhuttiin, juteltiin kummallisia satuja, tahi tanssittiin
+kitarrin, tämän Hispanialaisen ilon yleisesti käytetyn taikakalun
+mukaan.</p>
+
+<p>Koko seuran henkenä ja elämänä oli kuitenkin pieni, runsaasti
+lahjoitettu Carmen. Hän otti erään osan suorittaakseen jonkun
+Hispanialaisen ilvenäytelmän kahdessa tahi kolmessa kohtauksessa, ja
+osoitti enempää kuin tavallista näytelmätaitoa; hän osotteli
+kansan-mieleisiä Italialaisia naislaulajia, merkillisellä ja
+harvinaisella menestyksellä ja tavattoman ihanalla äänellä; hän matki
+Mustalaisten ja tienoossa asuvan maaseudun kansan kielimurteita, tanssia
+ja ballaadeja, ja toimitti nämät kaikki keveydellä ja luontevuudella,<span class="pagenum"><a name="Page_153" id="Page_153">[Pg 153]</a></span>
+hemmellä ja sattuvaisuudella, jotka olivat kokonansa lumoavaiset.</p>
+
+<p>Mieleisin kohta näissä esittelyissä oli kuitenkin hänen nöyryytensä ja
+täydellinen haluttomuutensa tahtoakseen loistaa lahjoillansa. Hän ei
+näyttänyt tietävänkään kuinka monipuoliset hänen lahjansa ovat, ja
+tavallisesti hän ainoastaan silloin tällöin, ja täydellisellä lapsen
+viattomuudella, harjoittaakin niitä kotiväen huviksi. Tottapa hänen
+havaintokykynsä ja osaavaisuutensa ovat ylenmäärin pikaiset ja tarkat,
+sillä hän ei ole koskaan ollut perheestä poissa, ja on vaan
+satunnaisesti ja sivumennen tainnut ottaa onkeen niitä moninaisia
+luonteita ja omituisuuksia, jotka hän, seura-ilon viehättämänä, suoraa
+päätä hetken huviksi esittää. Iloista on nähdä sitä rakkautta ja
+ihastusta, jolla jokainen perheesen kuuluva häntä kohtelee; häntä ei
+kutsu kukaan, ei palkka väkikään, muuksi kuin <i>La Ninna</i>'ksi (lapseksi),
+nimitys, jossa, näin käytettynä, Hispanian kielen mukaan on jotain
+suloista ja hellää.</p>
+
+<p>En tule koskaan muistamaan Alhambraa, ajattelematta samalla tätä pientä
+armasta Carmenia, kuinka hän sen marmorisaleissa leikitsi onnellisena,
+viattomana ja iloisena, tanssasi Maurilaisten kastanjisten
+näpsytykselle, ja sulautti äänensä hopeahelyn suihkukaivoin lorinan
+kanssa yhteen.</p>
+
+<p>Tässä juhlallisessa tilassa kerrottiin monta kummallista ja hupaista
+satua ja juttua, joista useita olen unhottanut, mutta yksi niistä pystyi
+erittäin mieleeni, ja minä tahdon koettaa sitä juttelemalla huvittaa
+lukijoitani.</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Satu_prinssi_Ahmed_Al_Kamelista" id="Satu_prinssi_Ahmed_Al_Kamelista"></a>Satu prinssi Ahmed Al Kamel'ista</h2>
+
+<h3>eli</h3>
+
+<h3>rakkauden pyhiin vaeltaja.</h3>
+
+
+<p>Oli kerran eräs Maurilainen kuningas Granadassa, jolla vaan oli yksi
+poika, jonka hän kutsui Ahmediksi, mutta jolle hänen hoviherransa,
+niistä erinomaisten luonnonlahjain merkeiltä, joita he hänen piennä
+lasna vielä ollessaan hänessä huomasivat, antoivat liikanimen <i>Al
+Kamel</i>, eli Täydellinen.</p>
+
+<p>Tähtein selittäjät vahvistivat heitä heidän toiveissaan ja ennustivat
+hänestä kaikkea hyvää, mikä tekee prinssin täydelliseksi ja kuninkaan
+onnelliseksi. Ainoastaan yksi pilvi peitti hänen onnenvaiheitaan, mutta
+ruusunvärinen oli sekin. Hänestä oli tuleva armasluontoinen, ja tämän
+hellän intohimon tähden oli hän joutuva suuriin vaaroihin. Jos häntä
+kumminkin kävisi rakkauden viettelyksistä varjeleminen kunnes täyteen
+ikään ennättäisi, nämät vaarat poistuisivat ja koko hänen elämiinsä
+tulis olemaan keskeymätöntä onnellisuutta.</p>
+
+<p>Estääkseen kaikkia tällaisia vaaroja tulemasta, päätti kuningas
+viisaudessaan kasvattaa prinssiä jossain etäisessä paikassa, jossa tämä
+el koskaan saisi nähdä naisellisia kasvoja eli edes kuulla rakkaudesta
+mainittavan. Tätä varten rakensi hän kauniin hovilinnan kukkulan
+huipulle vastapäätä Alhambraa, ihanain, mutta korkeilla muureilla
+ympäröittyin puutarhain keskelle, joka hovilinna oli juuri sama palatsi,
+mikä nyt on tunnettu Generalifen nimellä. Tähän palatsiin suljettiin nyt
+nuori prinssi ja uskottiin Eben Bonabben'in hoitoon ja opetukseen, joka
+oli oppineimpia ja kuivimpia Arabialaisia tietoviisaita, oli ollut
+enimmän osan elämäänsä Egyptissä, jossa oli tutkinut hieroglyfeja ja
+urkkinut haudoissa<span class="pagenum"><a name="Page_155" id="Page_155">[Pg 155]</a></span> ja pyramideissä, ja enemmin mielistyi Egyptiläiseen
+muumiaan kuin viehättävimpään elävään kaunottareehen. Tämä viisas mies
+sai käskyn opettaa prinssille kaikkia mahdollisia tietoja, paitse yhtä
+&mdash; hän oli pidettävä täydellisessä tietämättömyydessä rakkaudesta.
+"Käytä kaikkia mahdollisia varokeinoja, jotka katsot tarpeellisiksi
+tähän tarkoitukseen," sanoi kuningas, "ja muista, Eben Bonabben, että
+jos poikani oppii jotain kielletystä tiedosta, sinun hoidossa ollessaan,
+niin saat hengelläsi vastata siitä." Raukea hymy levisi viisaan
+Bonabbenin kuiville kasvoille tämän uhkauksen johdosta. "Olkoon sinun
+kuninkaallinen sydämesi yhtä huoleti pojasta, kuin minä olen päästäni:
+näytänkö minä mieheltä semmoiselta, joka antaisin opetusta tuohon
+halpaan kiihkohimoon?"</p>
+
+<p>Tietoviisaan valppaan katsannon alla kasvoi prinssi palatsin ja sen
+puutarhaan yksinäisyydessä. Hänellä oli mustia orjia paasareinaan,
+julman-näköisiä ja mykkiä, jotka eivät rakkaudesta mitään tienneet,
+taikka jos tiesivätkin, eivät kyenneet sanoilla ilmoittamaan mitä
+tiesivät. Eben Bonabben oli erinomaisen huolellinen kehittääksensä hänen
+mielenlahjojaan, ja koki tutustuttaa häntä Egyptin salaisiin oppeihin;
+mutta näissä prinssi ei suuresti edistynyt, ja kohta huomattiin, ettei
+hänellä ollut taipumusta tietoviisauteen.</p>
+
+<p>Kuitenkin oli hän nuoreksi prinssiksi erinomaisen kuuliainen, valmis
+seuraamaan jokaista neuvoa ja aina viimeisen neuvonantajan käskyä
+noudattava. Hän hillitsi haukotuksensa ja kuunteli maltillisesti Eben
+Bonabbenin pitkiä ja opillisia kanssapuheita, joista hän sai
+pintapuolisen tiedon useissa opinhaaroissa, ja näin ennätti hän
+onnellisesti kahdenteenkymmenenteen vuoteensa, ruhtinaallisen viisauden
+ihmeenä &mdash; mutta perin tietämättömänä rakkaudesta.</p>
+
+<p>Tällä ajalla huomattiin kumminkin jonkunlainen muutos prinssin
+käytöksessä. Hän keitti opintonsa kokonaan pois, alkoi kävellä
+puutarhoissa ja istui aateksivaisena suihkukaivoilla. Muiden taitoin
+muassa oli hän oppinut vähän soitantoakin, tämä vei nyt häneltä suuren
+osan hänen aikaansa, ja jonkunlainen runoudenkin lahja huomattiin
+hä<span class="pagenum"><a name="Page_156" id="Page_156">[Pg 156]</a></span>nessä. Viisas Eben Bonabben tuli nyt ylen levottomaksi ja koetti
+ankaralla algebrallisella (puustavi-laskullisella) kurssilla eli
+jaksolla karkoittaa noita joutavia mielikuvatuksia &mdash;mutta prinssi
+kääntyi siitä inhostuen pois. "Minä en suvaitse algebraa," sanoi hän,
+"se on minun vihani. Minä tarvitsen jotain, mikä paremmin sydäntä
+puhuttelee."</p>
+
+<p>Viisas Eben Bonabben pudisti harmaata päätänsä näille sanoille. "Tuli
+loppu tietoviisaudelle," sanoi hän. "Prinssi on keksinyt että hänellä on
+sydän." Hän piti nyt oppilastaan ankaralla silmällä, ja näki että hänen
+sydämensä luonnollinen hellyys salaa alkoi käydä vaikuttavaiseksi, ja
+että vaan sen esine häneltä puuttui. Prinssi käveli Generalifen
+puutarhoissa tunteiden hurmoksissa, joiden syytä hän ei tainnut
+selittää. Välistä istui hän suloisiin unelmiin vajonneena; sitten otti
+hän luuttunsa ja näpäytteli siitä säveliä mitä liikuttavimpia, nakkasi
+sen sitten syrjään ja alkoi huokailla ja huudahdella.</p>
+
+<p>Kohta alkoi tämä lemmellinen mieliala ulottua hengettömiin esineihin,
+hänellä oli mielikukkasensa, joita hän hoiti hellällä innolla, sitten
+kiintyi hänen mielensä muutamiin puihin, ja erittäinkin mielistyi hän
+yhteen puuhun, joka oli soma muodoltaan ja synkkä lehviltään, leikkasi
+nimensä sen kuoreen, koristi sen oksat kiehkaroilla ja lauloi,
+kanteleellaan säistäen, värsyjä sen kunniaksi.</p>
+
+<p>Viisasta Eben Bonabbenia huoletti tämä hänen hoidokkaansa kuohuinen
+mielentila. Hän näki hänen olevan tuon kielletyn tiedon partaalla &mdash;
+vähinkin vihjaus taisi ilmaista hänelle tuon turmaatuottavan
+salaisuuden. Huolissaan prinssin onnesta ja omaa päänsä vakuudesta,
+riensi hän tempaamaan häntä pois puutarhan viettelyksistä, ja sulki
+hänet korkeimpaan torniin Generalifessa. Tässä tornissa oli huoneet
+erinomaisen kauniit ja siitä taisi nähdä miltei äärettömiin, matta se
+oli korkealla noiden lemuavain ja lumoavain lehtoin ilmakehästä, jotka
+olivat niin vaaralliset herkästi viehtyvän Ahmedin tunteille.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_157" id="Page_157">[Pg 157]</a></span></p>
+
+<p>Mitä oli nyt Eben Bonabbenin tehtävä, saadakseen häntä tyytymään
+vankeuteensa ja noita ikäviä aikoja jollain kuluttamaan. Prinssi oli
+juurtajaksain ammentanut kaikki hupaiset tiedot, ja algebraa ei ollut
+mainitsemistakaan. Onneksi oli Eben Bonabben, Egyptissä ollessaan,
+saanut oppia lintuin kieltä eräältä Juutalaiselta rabbinilta
+(kirjan-oppineelta), joka oli oppinut sen suoraan alenevaa polvea myöten
+viisaalta Salomolta, jolle kuningatar Sabasta oli sen opettanut. Viisas
+mies tuskin oli ennättänyt mainita tätä opinhaaraa, ennenkuin prinssin
+silmät kiiluivat halusta, ja tämä ahkeroitsi nyt sitä semmoisella
+innolla, että kohta oli yhtä oppinut kuin opettajansa.</p>
+
+<p>Generalifen torni ei nyt enää ollut yksinäinen paikka; hänellä oli
+seuraa tykönään, jonka kanssa hän taisi haastella. Hänen ensimmäinen
+tuttavansa oli haukka, joka oli tehnyt pesänsä katonharjan halkeamaan,
+josta se lenteli avaralle tienoosen saalista hakemaan. Prinssistä tämä
+tuttavuus ei kumminkaan ollut oikein mieleinen, eikä arvollinenkaan. Se
+oli oikea rosvo ilmassa, paisunut ja kerskuva, ja sen haastelu koski
+vaan rosvouksia, murhaa ja hurjia urotekoja.</p>
+
+<p>Hänen ensimmäinen tuttavansa sen jälkeen oli tarhapöllö, vallan viisaan
+näköinen, isopäinen rengas-silmä lintu, joka istui silmiään vilkuttaen
+ja tihruttaen kaiken päivän jossain muurin kolossa, mutta öillä
+vauhkaili ulkona. Tämä oli hyvin viisas olevinaan, puhui paljon tähtein
+selitys-opissa ja kuusta, ja oli salaisetkin tieteet tuntevinaan; mutta
+erittäinkin halustunut oli se metafysiikaan, ja prinssistä oli sen
+lörpötys vielä ikävämpää kuin Eben Bonabbenin.</p>
+
+<p>Sitten oli siellä eräs yölipakko, joka kaiken päivän rippui jaloistaan
+erään holvin pimeässä nurkassa, mutta hämärissä lähti ulos,
+kannantaukset läntällään. Tällä ei kumminkaan ollut kuin hämäräisiä
+aatteita kaikissa aineissa, se teki pilkkaa asioista, joista sillä vaan
+oli vajanainen tieto, eikä näyttänyt häntä mikään huvittavan.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_158" id="Page_158">[Pg 158]</a></span></p>
+
+<p>Paitse näitä oli siellä myös pääskynen, johonka prinssi alussa hyvin
+ihastui. Tämä oli liukas kieleltään, mutta ei pysynyt koskaan yhdessä
+kohti, vaan oli levoton, ja harvoin niin kauan kotona, että olis tainnut
+oikeasta kanssapuheesta tulla mitään. Kohtapa näkyikin, ettei hän ollut
+muu kuin puolioppinut pintapuolinen loruaja, joka vaan uiskenteli asiain
+pinnalla, ollen kuitenkin kaikki tietävinään, vaikka oikeastaan ei ollut
+juurtajaksainen missään.</p>
+
+<p>Nämät olivat ainoat höyheniset ystävät, joiden kanssa prinssi oli
+tilaisuudessa opetella tuota uutta kieltä; torni oli kovin korkea muiden
+lintuin käydä siellä. Hän kyllästyi kohta uusiin tuttaviinsa, joiden
+kanssapuheesta oli päälle niin vähän hyötyä eikä sydämelle ensinkään, ja
+vaipui jälleen entisiin, syviin ajatuksiinsa. Talvi kului, kevät
+kukkineen, nurmineen, hyvänhajuisille lemuineen oli käsissä, ja se
+onnellinen aika tuli, jolloin linnut parittelevat ja pesiään laittavat.
+Ennen pitkää kaikui yleinen laulu ja soinnollisuus Generalifen lehdoissa
+ja puutarhoissa, ja kuului prinssillekin hänen yksinäisessä tornissaan.
+Yleensä kuultiin samaa pääainetta: rakkautta! rakkautta! rakkautta!
+laulettavan ja vastattavan kaikilla sanain ja sävelten muutoksilla mitkä
+ovat mahdollisia. Prinssi kuunteli hiljaa ja hämmästyneenä. "Mitä
+tarkoitetaan tuolla rakkaudella," ajatteli hän, "jolla koko maailma
+näyttää olevan täytettynä, ja josta minä en tiedä mitään?" Hän kääntyi
+ystävänsä haukan puoleen, saadakseen häneltä tietoa tästä. Tämä riiviö
+linnukseen vastasi ylenkatseellisella äänellä: "Teidän täytyy," sanoi
+hän, "kysyä noilta aikaisemmilta rauhallisilta linnuilta maan päällä,
+jotka ovat luodut saaliiksi meille, ilman ruhtinaille. Ammattini on
+sota, ja tappelu korkein huvitukseni. Sanalla sanoen, minä olen soturi,
+enkä tiedä mitään siitä asiasta, jota rakkaudeksi sanotaan."</p>
+
+<p>Prinssi kääntyi inholla hänestä pois, ja haki tarhapöllön hänen
+kolostaan. "Hän on," sanoi hän, "rauhallinen lintu, ja varmaan osaa
+vastata kysymykseeni." Niin pyysi hän nyt pöllöä<span class="pagenum"><a name="Page_159" id="Page_159">[Pg 159]</a></span> sanomaan hänelle mitä
+tuo rakkaus oli, josta kaikki linnut lehdoissa heidän allansa
+lakkaamatta lauloivat.</p>
+
+<p>Tämän kysymyksen kuultuaan yrehtyi tarhapöllö loukatusta arvoisuudestaan
+nähtävästi. "Minun yöni," sanoi hän, "kuluvat opinnossa ja
+tutkimuksissa, ja päiväni niinikään ajatellessani kaikkea mitä olen
+oppinut. Mitä noihin laululintuihin tulee, joista puhutte, niin heitä en
+koskaan kuuntele, minä halveksin heitä ja heidän satujaan. Allah olkoon
+kiitetty, minä en osaa laulaa; minä olen tietoviisas enkä tiedä mitään
+siitä asiasta, jota rakkaudeksi sanotaan."</p>
+
+<p>Prinssi meni holviin, jossa hänen ystävänsä yölipakko rippui jaloistaan,
+ja teki saman kysymyksen. Yölipakko nyrpisti suutansa, kovin
+niipastuneen näköisenä. "Miksi häiritsette minua aamu-unessani noin
+mitättömällä kysymyksellä?" sanoi hän vihaisesti. "Minä lennän vaan
+hämärissä ulos, muiden lintuin nukkuissa, enkä milloinkaan huoli heidän
+asioistaan. En ole lintu enkä kala, ja siitä kiitän luojaani. Minä
+tunnen ne konniksi kaikkityyni ja kauhistun heitä kaikkia. Sanalla
+sanoen, minä olen lintuin vihaaja &mdash; enkä tiedä mitään siitä asiasta,
+jota rakkaudeksi sanotaan."</p>
+
+<p>Prinssi seisoi pettyneenä toivossaan ja epäileväisenä, mutta hänen
+uteliaisuutensa yltyi vielä enemmin tästä vaikeudesta saada se
+tyydytetyksi. Hänen tällä mielellä ollessaan astui hänen vanha
+opettajansa, torniin. Prinssi astui kiihkeästi häntä kohti. "Oi viisas
+Eben Bonabben," huudahti hän, "sinä olet ilmoittanut minulle paljon
+maapiirin viisaudesta; mutta vielä on yksi asia, josta en tiedä
+mitikään, ja josta mielelläni tahtoisin saada jotain tietoa."</p>
+
+<p>"Prinssi esittäköön vaan kysymyksensä, ja kaikki mitä on hänen
+palvelijansa ymmärryksen ahtaalla alalla on hänen palveluksekseen."</p>
+
+<p>"Sanosta siis, sinä syvällisin kaikista viisaista, minkälainen on sen
+asian luonto, jota sanotaan rakkaudeksi?"</p>
+
+<p>Viisas Eben Bonabben seisoi kuin ukon-nuolen iskemänä. Hän vapisi ja
+valjehtui, ja hänestä tuntui niinkuin hänen päänsä jo olis aivan
+löyhässä hänen hartioillaan.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_160" id="Page_160">[Pg 160]</a></span></p>
+
+<p>"Mikä on voinut antaa prinssilleni aihetta semmoiseen kysymykseen &mdash;
+missä mokoma halpa sana on kuultu?"</p>
+
+<p>Prinssi vei hänet tornin akkunaan. "Kuuntele, oi Eben Bonabben," sanoi
+hän. Tietoviisas kuunteli. Satakieli istui pensas-aidassa tornin alla ja
+lauloi lemmetyiselleen, orjantappuran ruusulle; jokaiselta kukkivalta
+oksalta ja jokaisesta lemuavasta lehdosta laukuili yhteensointuvia
+säveliä, ja rakkaus! rakkaus! rakkaus! oli nyt niinkuin ennenkin se
+aine, jota kaikki lauloivat.</p>
+
+<p>"Allah Akbar! Jumala on suuri!" huudahti viisas Bonabben. "Kuka on niin
+rohkea, että tahtoo kätkeä tätä salaisuutta ihmisten sydämiltä, koska
+linnutkin ilmassa liittäyvät yhteen sitä ilmoittamaan."</p>
+
+<p>Sitten kääntyi hän Ahmedin puoleen ja sanoi: "Oi prinssi, sulje korvasi
+noille viekoitteleville sävelille. Älä salli tuon vaarallisen tiedon
+sieluusi päästä. Tiedä, että tuo rakkaus on syynä puoleen katalan
+ihmiskunnan onnettomuuksia. Se juuri synnyttää vihaa ja toraa veljesten
+ja ystäväin välillä, se juuri yllyttää kavaloihin murhatekoihin ja
+nostaa hävittäviä sotia. Huolet ja murheet, ikävät päivät ja unettomat
+yöt ovat sen kumppaneja. Se kalvaa nuoruuden kukoistuksen, kuivaa sen
+huvitusten lähteen ja mättää sen päälle kaikki ennenaikaisen vanhuuden
+onnettomuudet. Allah pitäköön sinua, prinssiseni, täydellisessä
+tietämättömyydessä siitä mitä rakkaudeksi sanotaan."</p>
+
+<p>Viisas Eben Bonabben meni kiireesti tiehensä, jättäen prinssin vielä
+syvempään kahdapäisyyteen. Turhaan koki tämä poistaa tätä ainetta
+mielestään; se oli aina hänen ajatustensa etevimpänä esineenä, ja
+kiusasi ja vaivasi häntä hyödyttömillä arvauksilla. "Ah," sanoi hän
+itsekseen, kuunnellessaan lintuin sulo-äänisiä lauluja, "eipä olekaan
+surua noissa sävelissä; kaikissa tuntuu hellyys ja ilo. Jos rakkaus
+tuottaa niin paljon onnettomuuksia ja taisteluja, minkä tähden ei nuot
+linnut kuihdu yksinäisyydessä, eli miksi he eivät revi palasiksi
+toisiaan, vaan sen sijaan iloisina lentelevät lehdoissa ja leikitsevät
+keskenään kukkasten keskellä?"</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_161" id="Page_161">[Pg 161]</a></span></p>
+
+<p>Hän makasi eräänä aamuna vuoteellaan, ajatellen tätä pulmallista
+ainetta. Hänen akkunansa oli auki suloiselle aamutuulelle, joka toi
+muassaan orangsi-kukkain tuoksuja Darron laksosta. Satakielen ääni
+kuului hiljaa, yhä vieläkin laulava samaa ainetta. Prinssin kuunnellessa
+ja huokaillessa, kuului yhtäkkiä suhina ilmasta, kaunis kyyhky, jota
+haukka ajeli, syöksähti akkunan kautta sisään ja putosi läähättäen
+lattialle, jolla aikaa sen takaa-ajaja, toivossaan saaliista pettyneenä,
+laukuili pois vuorten yli.</p>
+
+<p>Prinssi otti läähättävän kyyhkyn ylös, hyväili sitä, siveli hiljaa sen
+siipiä ja likisti sitä rintaansa vasten. Asetettuaan sen pelvon
+hyväilyksillään, pani hän sen kultaiseen häkkiin ja antoi sille omasta
+kädestään nisunjyviä mitä valkoisimpia ja kauniimpia ja vettä mitä
+kirkkahinta. Lintu ei kumminkaan tahtonut ruokaa vastaanottaa, istui
+surullisena ja alakuloisena, ja äännähti vaan silloin tällöin
+vaikeroivasti.</p>
+
+<p>"Mikä sinua vaivaa?" sanoi Ahmed. "Eikö ole sinulla kaikkea mitä
+sydämesi saattaa haluta?"</p>
+
+<p>"Ah, ei!" vastasi kyyhky; "minä olen eroitettuna sydämeni toisesta
+puolesta, ja eroitettuna juuri kevään onnellisena aikana, juuri
+rakkauden aikana."</p>
+
+<p>"Rakkauden!" toisti Ahmed; "ole hyvä, kaunis kyyhkyseni, ja sano minulle
+mikä rakkaus on?"</p>
+
+<p>"Tottapa sanon, prinssi kulta. Se on tuska yhdelle, onni kahdelle ja
+taistelu ja vihollisuus kolmelle. Se on lumousvoima, joka vetää kahta
+olentoa toisiinsa, yhdistää heidät suloisella yksimielisyydellä, ja
+tekee heidän yhdistyksensä onneksi, mutta heidän eronsa onnettomuudeksi.
+Eikö ole yhtään olentoa, johon tunnet itses vedetyksi näillä hellän
+uskollisuuden siteillä?"</p>
+
+<p>"Minä rakastan vanhaa opettajaani Eben Bonabbenia enemmän kuin ketään
+monta olentoa; mutta hän on monasti ikävä, ja välistä tunnen itseni
+onnellisemmaksi ilman hänen seurattansa."</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_162" id="Page_162">[Pg 162]</a></span></p>
+
+<p>"Senlaista yksimielisyyttä en tarkoitakaan. Minä puhun rakkaudesta,
+elämän suuresta salaisuudesta ja perisyystä, nuoruuden hurmaavaisimmasta
+huvituksesta, vanhuuden maltillisimmasta ilosta. Katso ulos, prinssi, ja
+näe kuinka tänä onnellisena vuoden-aikana koko luonto on täynnä
+rakkautta. Jokaisella luodulla olennolla on puolisonsa; vähäisinkin
+lintu laulaa lemmetyiselleen: yksin hyönteinenkin kosii naarastaan
+tomussa, ja nuot perhoset, joiden näet tornin päällä liipoittelevan ja
+ilmassa leikitsevän, ovat keskinäisestä rakkaudestaan onnelliset. Ah,
+prinssiseni! oletko tuhlannut noin paljon kalliita nuoruuden päiviä,
+tuntematta mitään rakkaudesta? Eikö ole yhtään toiseen sukupuoleen
+kuuluvata armasta olentoa, eikö yhtään ihanata prinsessaa eli armahista
+neitoa, joka on viehättänyt sydämesi ja täyttänyt sielusi suloisilla
+kivuilla ja hellillä haluilla?"</p>
+
+<p>"Minä alan ymmärtää," sanoi prinssi huoaten: "semmoista levottomuutta
+olen useammin kuin kerran tuntenut, tietämättä syytä siihen; ja mistä,
+tässä kamalassa yksinäisyydessäni, etsisin minä esinettä semmoista kuin
+sinä selität?"</p>
+
+<p>Kanssapuhetta jatkettiin vähän aikaa, ja prinssin ensimmäinen
+opetustunti oli päättynyt.</p>
+
+<p>"Ah!" sanoi hän, "jos rakkaus on semmoinen riemu ja sen hukka semmoinen
+onnettomuus, niin varjelkoon Allah minua häiritsemästä kenenkään sen
+ihailijan iloa!" Hän avasi häkin, otti kyyhkyn ulos, suuteli ja hyväili
+häntä hellästi, vei hänet akkunan luoksi ja sanoi: "lennä, onnellinen
+lintu, iloitse sydämesi ystävän kanssa nuoruuden ja kevään päivinä.
+Miksi tekisin sinut kanssa-vangikseni tässä hirmuisessa tornissa, johon
+rakkaus ei ikänä voi päästä?"</p>
+
+<p>Ihastunut kyyhky räpisteli siipiään, lennähti ilmaan ja meni kuin
+nuolena alas Darron kukoistaviin lehtoihin.</p>
+
+<p>Prinssi noudatti häntä silmillään, ja alkoi sitten katkerasti surra.
+Lintuin laulu, joka ennen ihastutti häntä, lisäsi nyt hänen kipujaan.
+Rakkaus! Rakkaus! Rakkaus! Voi poloista nuorukaista! Nyt ymmärsi hän
+nuot sävelet!</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_163" id="Page_163">[Pg 163]</a></span></p>
+
+<p>Hänen silmänsä säihkyivät tulta, kun hän näki viisaan Bonabbenin. "Minkä
+tähden olet pitänyt minua tässä häpeällisessä tietämättömyydessä?"
+huudahti hän. "Minkä tähden olet salannut minulta elämän suuren
+salaisuuden ja perisyyn, jonka, niinkuin näen, pieninkin lintu tietää?
+Katso, koko luonto elää hurmoksissa onnellisuudesta. Jokainen luotu
+olento iloitsee puolisonsa kanssa. Tuo, tuo on rakkaus, jossa tahdon
+oppia saada. Minkä tähden olen yksinäni sen nautintoa vailla? Minkä
+tähden on niin paljo nuoruuttani tuhlattu tietämättömyydessä sen
+riemuista?"</p>
+
+<p>Viisas Bonabben näki kaiken enemmän varovaisuuden turhaksi työksi; sillä
+prinssi oli nyt saanut tuon vaarallisen ja kielletyn opin. Hän ilmoitti
+siis hänelle tähtein selittäjäin ennustukset ja ne varokeinot joihin oli
+käyty hänen kasvatuksessaan, noiden uhkaavain onnettomuuksien
+poistamiseksi. "Ja nyt, prinssiseni," sanoi hän, "on henkeni sinun
+vallassasi. Anna kuninkaan, sinun isäsi, tietää, että sinä minun
+hoidossani olet saanut oppia mikä rakkaus on, ja minun täytyy hengelläni
+vastata siitä."</p>
+
+<p>Prinssi oli järjellinen, niinkuin useimmat hänen ikäisensä nuoret miehet
+ovat, ja kuunteli mielellään johtajansa varoituksia, kun ei niissä
+mitään moitittavaa ollut. Muutenkin hän paljon pitikin Bonabbenista, ja
+koska hän vasta tietopuolisesti vaan tunsi rakkauden, lupasi hän kätkeä
+tämän tiedon omaan poveensa, ennemmin kuin saattaa viisaan miehen päätä
+vaaraan.</p>
+
+<p>Hänen jalomielisyytensä pantiin kumminkin vielä useammille koetteille.
+Muutamia aamuja sen jälkeen, hänen tornin harjalla ajatuksissaan
+istuessaan, tuli sama kyyhky, jonka hän oli irralle laskenut, liidellen
+ilmassa, ja istui pelkäämättä hänen olkapäälleen.</p>
+
+<p>Prinssi likisti häntä sydäntään vasten. "Onnellinen lintu," sanoi hän,
+"joka vapailla siivillä saat lentää vaikka maan äärimmäisiin tienoihin!
+Missä olet ollut, sittenkun erosimme?"</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_164" id="Page_164">[Pg 164]</a></span></p>
+
+<p>"Kaukaisessa maassa, prinssiseni, josta nyt, palkinnoksi vapaudestani,
+tuon sinulle sanomia. Kaukaisilla lennoillani, jotka ulottuivat vuorten
+ja lakeuksien yli, näin minä, ilmassa laukuillessani, ihanan puutarhan
+allani kaikenlaisine hedelmineen ja kukkineen. Se oli vihannassa
+niityssä, erään mutkistelevan virran rannalla, ja keskellä puutarhaa oli
+komea linna. Minä lensin sen lehtimajaan, levähtääkseni väsyttävästä
+lennostani. Vihannalla rannalla vähän alempana istui ihana prinsessa
+heloittavassa nuoruudessa ja kauneudessa. Hänen ympärillään oli
+naispalvelijoita, jotka niinkuin hänkin olivat nuoruuden kukoistuksessa
+ja koristelivat häntä kukkakiehkuroilla ja köynnöksillä; mutta ei yhtään
+kukkasta puutarhassa eikä kedolla sopinut häneen verrata kauneudessa ja
+ihanuudessa. Täällä hän kumminkin kukoisti salaisuudessa, sillä puutarha
+oli ympäröitty korkeilla muureilla, eikä kellään kuolevaisella ollut
+lupaa mennä siihen. Nähdessäni tämän ihanan neidon, noin nuoren ja
+viattoman, noin maailmasta saastumattoman, ajattelin minä: tuossa on se
+olento, jonka taivas on luonut, prinssissäni nostattamaan rakkauden
+tunteita."</p>
+
+<p>Tämä selitys oli tulenkipinä Ahmedin herkästi syttyvässä sydämessä. Koko
+hänen sielunsa hartahin halu oli nyt äkisti löytänyt esineen, ja hän
+rakastui mitä kiihkeimmästi tuohon prinsessaan. Hän kirjoitti kirjeen
+mitä intoisimmilla lauselmilla, joissa tulinen viehtymys hehkui, mutta
+joissa hän samalla valitti onnetonta vankeuttaan, joka esti hänet
+etsimästä prinsessaa ja polvistumasta hänen eteensä. Hän liitti
+kirjeesensä värsyjä, sanoilleen mitä hellimpiä ja liikuttavaisimpia,
+sillä hän oli runoilija luonnoltaan ja nyt rakkautta hehkuva. Hän
+kirjoitti kirjeen ulkopuolelle: "Tuntemattomalle Kaunottarelle
+vangitulta Ahmed prinssiltä," tuoksutti sen myskin ja ruusun hajuilla ja
+antoi kyyhkylle.</p>
+
+<p>"Lennä, sinä uskollisin sanansaattajista," sanoi hän, "lennä vuorten ja
+laksoin, virtain ja lakeuksien yli; älä levähdä ensimmäisessä lehdossa,
+älä laske jalkaasi maahan ennenkuin olet antanut tämän kirjeen sydämeni
+valtiattarelle."</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_165" id="Page_165">[Pg 165]</a></span></p>
+
+<p>Kyyhky lennähti korkealle ilmaan, suuntasi kulkunsa, lensi yhtä suoraan
+ja katosi kaukaisuuteen. Prinssi seurasi häntä silmillään, kunnes se
+näytti vaan pieneltä pilkulta pilvessä ja vähitellen katosi vuoren taa.</p>
+
+<p>Päivä päivältä odotti nyt prinssi saadakseen nähdä rakkautensa
+sanansaattajan palaavan, mutta turhaan. Hän alkoi syyttää häntä
+unhotuksesta, kun auringon laskulla eräänä iltana uskollinen kyyhky tuli
+räpistellen hänen huoneesensa, putosi hänen jalkainsa vierelle ja kuoli.
+Jonkun ilkkuisen jousimiehen nuoli oli lävistänyt hänen rintansa.
+Kuitenkin oli hän pannut jäljellä olevan hengenkipinänsä viimeisen
+voiman asiansa ajamiseen. Kun prinssi haikealla mielikarvaudella
+kallistui tämän uskollisuuden hellän marttyyrin puoleen, näki hän sen
+kaulassa helminauhan, johonka toisen siiven alle vähäinen emailittu
+(lasitettu) rintakuva oli ripustettu. Se kuvasi armahista prinsessaa
+hänen ikänsä ensimmäisessä kukoistuksessa. Se oli epäilemättä tuo
+tuntematon kaunokainen puutarhassa; mutta mikä ja missä oli hän &mdash; ja
+miten oli hän ottanut prinssin kirjeen vastaan, ja oliko tämä kuva
+lähetetty merkiksi että hän suosi prinssin rakkautta? Kovaksi onneksi
+jätti uskollisen kyyhkysen kuolema kaikkityyni eriskummaiseen pimeyteen.</p>
+
+<p>Prinssi katseli kuvaa, kunnes hänen silmänsä täyttyivät kyynelillä. Hän
+likisti sitä huulilleen ja sydämelleen, ja istui useita tuntia ja
+katseli sitä kiihkeällä hätäisyydellä ja rakkaudella. "Sinä kaunis
+kuva," sanoi hän, "ah, sinä olet vaan kuva! mutta itkuiset silmäsi
+katsovat minuun hellästi; nämät ruusuhuulet näyttävät kehoittavan minua
+rohkeuteen ja luottamukseen. Turha mielikuvatus! Kenties ovat ne yhtä
+sulosti hymyilleet jollekulle toisellekin kilpailijalle! Mutta missä
+saattanen toivoa löytäväni sinun perikuvasi? Kukapa tietää, mitkä
+vuoret, mikä valtakunta on meidän välillämme, mitkä kovat onnet kenties
+estävät minua löytämästä sinua? Kenties tungeksii juuri tällä hetkellä
+joukko ihastelijoita hänen ympärillään, sillä aikaa kun minä istun<span class="pagenum"><a name="Page_166" id="Page_166">[Pg 166]</a></span>
+vankina täällä tornissa ja menetän aikani maalattua varjoa
+ihaillessani!"</p>
+
+<p>Prinssi Ahmedin päätös oli tehtynä. "Minä karkaan tästä hovilinnasta,"
+sanoi hän, "josta on tullut ilkeä vankeus, ja tahdon, rakkauden
+pyhiin-vaeltajana, tuntemattomana etsiä prinsessaa koko maailmasta."</p>
+
+<p>Karata tornista päivän aikana, kaikkein valvoessa, oli vaikea asia;
+mutta öisin ajoin hovilinnaa ei niin ankarasti vartioittu; sillä ei
+kukaan peljännyt mokomaa yritystä prinssiltä, joka aina oli ollut niin
+kärsivällinen vankeudessaan. Mutta mitenkä hän osaisi yöllisellä
+paollaan kulkea, kun ei ensinkään maata tuntenut? Hänellä johtui mieleen
+tarhapöllö, joka oli tottunut öillä lentelemään, ja joka tietysti tunsi
+joka syrjätien ja vuorensolan. Hän haki sen käsiinsä hänen
+yksinäisyydestään, ja kysyi tunsiko hän maata? Nyt rupesi pöllö oikein
+itserakkaan näköiseksi. "Tietäkää, oi prinssi," sanoi hän, "että me
+pöllöt olemme hyvin vanhaa ja laajaa sukua, vaikka se suku on monenkin
+päiville saattanut, ja että meillä on rapistuneita palatsia ja linnoja
+kaikissa Hispanian tienoissa. Tuskin on yhtään tornia vuoristossa,
+tuskin yhtään varustetta lakeuksilla, tuskin yhtään vanhaa linnaa
+kaupungeissa, jossa ei joku sukuuni kuuluva setä tahi orpana ole
+asuntoa; matkoillani, käydessäni noita lukuisia heimolaisiani
+tervehtimässä, olen minä tarkoin tutkinut jokaisen kolkan ja kulman, ja
+hankkinut tiedon kaikista maan salaisuuksista." Prinssi suuresti
+ilahtui, kun kuuli pöllön näin hyvästi tuntevan kaikki maanpaikat,
+ilmoitti hänelle kuin ystävälle ainakin hellän mielensä ja päätöksensä
+karata, pyytäen häntä kumppanikseen ja neuvon-antajakseen matkalla.</p>
+
+<p>"Onko kuultu kummempia!" sanoi pöllö närkästyneen näköisenä. "Olenko
+minä lintu, jota sopii sekoittaa rakkauden vehkeisin? Minä, jonka kaikki
+aika on pyhitetty tutkimuksiin ja kuulle?"</p>
+
+<p>"Älä suutu, kunnian-arvoisin kaikista pöllöistä," vastasi prinssi;
+"heitä, ajaksi, nuot tutkimuksesi ja auta minua pakoretkelläni, niin
+saat mitä sydämesi haluaa."</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_167" id="Page_167">[Pg 167]</a></span></p>
+
+<p>"Sitä minulla jo on," vastasi pöllö; "muutamissa hiirissä on kyllä minun
+kohtalaiselle pöydälleni, ja tuossa muurin kolossa mahdun hyvästi oppia
+harjoittamaan; ja mitäpä tietoviisas, minun-laiseni, saattaa enempää
+halutakaan?"</p>
+
+<p>"Ajattele, sinä pöllöistä viisahin, että sillä aikaa kun sinä katsella
+muljuilet kolossasi ja tirkistelet kuuta, kaikki älysi lahjat ovat
+hukassa maailmalta. Minusta tulee vielä kerta hallitseva ruhtinas, ja
+minä lupaan ylentää sinut korkeaan arvoon ja kunniaan."</p>
+
+<p>Tarhapöllö, vaikka tietoviisas ja elämän tavallisia tarpeita halveksiva,
+ei kumminkaan ollut kunnianhimoton; näin taipui hän viimein karkaamaan
+prinssin kanssa ja rupeamaan hänen oppaakseen ja neuvojakseen hänen
+vaelluksellaan.</p>
+
+<p>Rakastajan tuumat pannaan tavallisesti äkkipäätä täytäntöön. Prinssi
+keräsi kaikki hohtokivensä ja kätki ne vaatteisinsa, matkakulunkia
+varten. Samana yönä laskeusi hän vyötä myöten tornin balkongilta maahan,
+kiipesi Generalifen ulkomuurin yli ja pääsi, pöllö kumppanina, ennen
+aamua onnellisesti vuorille.</p>
+
+<p>Nyt neuvoitteli hän oppaansa kanssa, mitä suuntaa heidän oli kuljettava.</p>
+
+<p>"Jos minun olis valta," sanoi pöllö, "niin käskisin teidän mennä
+Sevillaan. Teidän tulee tietää, että minä useita vuosia tätä ennen olin
+käymässä erään sedän, erään korkea-arvoisen ja suuressa kunniassa olevan
+pöllön luona, joka asui eräässä Sevillan Alcazarin rappioisessa
+kylkirakennuksessa. Öisillä lennoillani kaupungissa näin minä kynttilän
+palavan muutamassa yksinäisessä tornissa. Jo viimein lennähdin katolle
+ja nain että valo tuli erään Arabialaisen noidan lampusta; hän istui
+taikakirjainsa keskellä, ja hänen olallaan istui hänen uskollinen
+ystävänsä, eräs vanha korppi, joka oli tullut hänen kanssansa Egyptistä.
+Minä olen tuttu tämän korpin kanssa, ja olen suureksi osaksi häneltä
+saanut sen opin mikä minulla on. Noita on sittemmin kuollut, mutta
+korppi asuu vielä samassa tornissa; sillä nämät linnut elävät
+ihmeellisen kauan. Minä neuvon sinua, prinssi, hake<span class="pagenum"><a name="Page_168" id="Page_168">[Pg 168]</a></span>maan tätä korppia
+tavataksesi, sillä hän on ennustaja ja velho ja harjoittaa noituutta,
+josta kaikki korpit, olletikin jotka ovat Egyptistä kotoisin, ovat hyvin
+mainioita."</p>
+
+<p>Prinssi ymmärsi tämän neuvon viisaaksi ja suuntasi sentähden kulkunsa
+Sevillaan. Hän kulki vaan öisin ajoin, mukautuakseen matkatoveriinsa, ja
+nukkui päivällä jossain pimeässä kolossa eli rapistuneessa
+vartijatornissa, sillä pöllö tiesi kaikki semmoiset lymypaikat ja oli
+oikein kuin muinaiskalujen korjaaja mielistynyt rakennusten jäännöksiin
+ja raunioihin.</p>
+
+<p>Jo viimein, eräänä aamuna hämärissä, he saapuivat Sevillaan, jolloin
+pöllö, joka vihasi komeutta, ahdinkoa ja hälinää kaduilla, seisahtui
+ulkopuolelle kaupunkia ja rupesi eräässä ontossa puussa majailemaan.</p>
+
+<p>Prinssi meni kaupungin portista sisään ja löysi hetikohta tuon taikaisen
+tornin, joka kohosi kaupungin huoneiden keskeltä kuin palmupuu
+pensaikosta erämaassa; se oli juuri sama torni, joka seisoo siellä vielä
+tänäkin päivänä, ja on tunnettu nimellä Giralda, Sevillan mainio
+Maurilainen torni.</p>
+
+<p>Prinssi meni kiertoportaita ylös, tornin huippuun, jossa nyt tapasi tuon
+salaoppisen korpin, erään vanhan, salamielisen, harmaapäisen linnun,
+höyhenet pörhöllään, kalvo toisessa silmässä, joka teki hänen katseensa
+tuijoittavaksi kuin kummituksen. Hän istui yhdellä jalalla, pää
+kallellaan, tarkoin katsellen toisella silmällään erästä
+mittaustieteellistä, lattialle piirustettua kuviota.</p>
+
+<p>Prinssi läheni häntä sillä pelvolla ja kunnioituksella, jota hänen
+kunnian-arvoinen näkönsä ja yliluonnollinen viisautensa tietysti
+vaikuttivat. "Suo anteeksi, iäkäs ja pimeissä tieteissä oppinut korppi,"
+huusi hän, "jos vähäksi aikaa keskeytän nuot tieteistykset, joita
+maailma ihmettelee. Sinä näet edessäsi rakkauden oppilaan, joka
+mielellään ottais sinulta neuvoa, kuinka hän on saapa taipumuksensa
+esineen."</p>
+
+<p>"Toisin sanoen," vastasi korppi mahtavan näköisenä, "sinä tulet
+koettelemaan taitoani kädenkatsomisessa. Tule,<span class="pagenum"><a name="Page_169" id="Page_169">[Pg 169]</a></span> näytä kätesi, ja anna
+minun selittää sinulle sallimuksen salatemppuiset viivat."</p>
+
+<p>"Suo anteeksi," sanoi prinssi, "minä en tulekaan urkkimaan sallimuksen
+salaisuuksia, jotka Allah on kätkenyt kuolevaisten silmiltä; minä olen
+rakkauden pyhiin-vaeltaja ja etsin vaan johtoa vaellukseni esineen
+luokse."</p>
+
+<p>"Ja saatatko olla pulassa esineestä rakkaudenhaluisessa Andalusiassa?"
+sanoi korppi-vanhus, katsoa muljottaen häneen toisella silmällään; "ja
+olletikin, saatatko olla pulassa siitä vanhassa Sevillassa, jossa
+mustasilmäisiä tyttöjä tanssii Zambraa jokaisessa pomeranssi-lehdossa?"</p>
+
+<p>Prinssi punastui ja miltei suuttunut kuullessaan vanhan linnun, jonka
+toinen jalka jo oli haudassa, puhuvan noin kevytmielisesti. "Uskokaa
+minua," sanoi hän vakaisesti, "en olekaan lähtenyt niin kevytmieliselle
+ja irstaiselle vaellukselle, kuin näyt luulevan. Mustasilmäiset tytöt
+Andalusiassa, jotka tanssivat pomeranssi-lehdoissa Guadalquivirin
+rannoilla, eivät ole mielestäni mitään. Minä haen outoa, saastumatonta
+kaunotarta, tämän kuvan perikuvaa; ja minä vannotan sinua, valtavin
+korppi, jos se on sinun tietoisi alalla eli taitosi rajoissa, ilmoita
+minulle missä hänet löydän."</p>
+
+<p>Harmaapää korppiin pystyi prinssin vakamielisyys.</p>
+
+<p>"Mitäpä minä," vastasi hän, "nuoruudesta ja kauneudesta tietäisin? Minä
+käyn vanhain ja kuihtuneiden, enkä kukoistavain ja kauniiden luona
+vieraissa. Minä olen sallimuksen sanansaattaja; ronkkumiseni
+takkapiipuilta ennustaa kuolemata, ja siipeni räpistelevät sairaiden
+akkunain edessä. Sinun täytyy muualta etsii tietoa tuntemattomasta
+kaunokaisestasi."</p>
+
+<p>"Ja mistäpä etsin, ellen viisauden pojilta, jotka tuntevat sallimuksen
+kirjan. Minä olen kuninkaallinen prinssi, jonka onnenvaiheet tähdet
+määräsivät, ja lähetetty salamieliselle seikkailukselle, jonka varassa
+valtakuntain onnenvaiheita on."</p>
+
+<p>Korppi, kuultuansa asian olevan hyvin tähdellisen, koska tähdet kävivät
+siihen osalliseksi, muutti nyt äänensä ja käy<span class="pagenum"><a name="Page_170" id="Page_170">[Pg 170]</a></span>töksensä, ja kuunteli
+hartaalla tarkallisuudella prinssin historiaa. Sen loputtua, vastasi
+hän: "Tuosta prinsessasta minä itse en saata antaa mitään tietoa, sillä
+minä en koskaan lentele puutarhoissa eli naisten lehtimajoissa; mutta
+riennä Cordovaan, ja etsi suuren Abderrahmanin palmupuu: sen juurella
+tapaat kuuluisan matkailijan, joka on käynyt kaikissa maissa ja hoveissa
+ja ollut kuningatarten ja prinsessain lemmikki. Hän antaa sinulle tiedon
+tiedustuksesi esineestä."</p>
+
+<p>"Tuhansia kiitoksia tästä kalliista tiedosta," sanoi prinssi. "Hyvästi,
+kunnian-arvoisa ennustaja!"</p>
+
+<p>"Hyvästi, rakkauden pyhiin-vaeltaja," sanoi korppi kuivasti, ja alkoi
+taas miettiä tuota mittaustieteellistä kuviota.</p>
+
+<p>Prinssi lähti Sevillasta, haki matkakumppaninsa pöllön, joka vielä istui
+ontossa puussa torkkumassa, ja painui matkalle Cordovaan.</p>
+
+<p>Hän läheni kaupunkia tietä myöten, joka oli ympäröitty puutarhoilla ja
+pomeranssi- ja sitruuni-lehdoilla, pitkin Guadalquivirin kaunista
+laksoa. Hänen tultuaan sen portille, lensi pöllö pimeään, muurissa
+olevaan reikään, ja prinssi jatkoi kulkuansa, hakemaan suuren
+Abderrahmanin muinoin istuttamaa palmupuuta. Se oli keskellä moskean
+isoa pihaa, jossa se kohosi pomeranssi- ja sypressi-puiden yli.
+Dervishejä ja fakiireja istui ryhmittäin pihan kauniilla poluilla, ja
+useat uskollisista toimittivat pesemisiään suihkukaivoilla, ennenkuin
+moskeaan menivät.</p>
+
+<p>Palmupuun juurella seisoi väkijoukko, kuunnellen erästä ihmistä, jolta
+puhe tuntui käyvän hyvin helposti. "Tuo," sanoi prinssi itsekseen, "on
+varmaankin se kuuluisa matkailija, joka antaa minulle tiedon siitä
+tuntemattomasta prinsessasta." Hän meni väkijoukkoon, mutta hämmästyi
+suuresti, kun näki heidän kaikkein kuuntelevan papukaijaa, joka
+loistavassa vihriässä höyhenpuvussaan, nokkaviisaine silmäyksineen ja
+pöyheän tupsunsa kanssa niskassa näytti linnulta, joka näkyi olevan
+hyvin itseensä mielistynyt.</p>
+
+<p>"Kuinka on mahdollista," sanoi prinssi jollekulle jou<span class="pagenum"><a name="Page_171" id="Page_171">[Pg 171]</a></span>kossa, "että
+vakaisia ihmisiä saattaa huvittaa lärpättävän linnun loruaminen?"</p>
+
+<p>"Ette tiedä kenestä puhutte," sanoi eräs toinen; "tämä papukaija on
+mainioimman papukaijan jälkeinen, ja kuuluisa lahjastaan jolla satuja
+juttelee. Hänellä on kaikki Itämaan tiedot kielenkärjellään, ja hän osaa
+ladella runoelmia yhtä kiireesti kuin puhuu. Hän on käynyt useissa
+ulkomaisissa hoveissa, joissa häntä on pidetty monitietoisuuden
+orakulina. Myös on hän suuressa suosiossa kauniin sukupuolen luona, joka
+hyvin ihastuu oppineisin papukaijoihin, jotka osaavat runoelmia
+lasketella."</p>
+
+<p>"Hyvä," sanoi prinssi, "minä tahdon kahden kesken puhutella sitä
+oivallista matkailijata."</p>
+
+<p>Hän pyysi päästäkseen kahden kesken puheille ja esitti asiansa. Tuskin
+oli hän ennättänyt mainita sitä, ennenkuin papukaija purskahti suureen
+ja kuivaan nauruun, niin että vedet lähtivät hänen silmistään. "Suokaa
+anteeksi tämä iloisuuteni," sanoi hän, "mutta minä en saata kuulla
+rakkautta mainittavan, nauruun remahtamatta."</p>
+
+<p>Prinssi loukkautui tästä sopimattomasta ilosta. "Eikö rakkaus," sanoi
+hän, "ole luonnon suuri salaisuus, elämän salainen perisyy,
+myötätuntoisuuden yhdistys-side?"</p>
+
+<p>"Ra la la!" huudahti papukaija, keskeyttäen häneltä puheen; "prinssi
+kulta, mistä olet oppinut tuota herkkätuntoista hulpatusta? Usko minua,
+rakkaus on nyt kokonaan muotista poissa; ylhäisissä ja sivistyneissä
+seuroissa siitä ei kuulla enää puhuttavankaan."</p>
+
+<p>Prinssi huokasi muistaessaan kyyhkyn erilaisen puheen.</p>
+
+<p>"Mutta tuo papukaija," ajatteli hän, "on elänyt hoveissa, hän on
+olevinaan sukkelapuheinen ja sivistynyt, hänellä ei olekaan käsitystä
+siitä mitä rakkaudeksi sanotaan." Koska hänen mielensä meni pahaksi
+kuulemasta tunnetta, joka täytti hänen sielunsa, yhä edelleen
+pilkattavan, alkoi hän kuulustella täällä käyntinsä varsinaista
+esinettä.</p>
+
+<p>"Sano minulle," sanoi hän, "sinä papukaijoista sivistynein, joka yleensä
+olet saanut käydä kaunotarten salaisim<span class="pagenum"><a name="Page_172" id="Page_172">[Pg 172]</a></span>missa lehtimajoissa, oletko
+matkoillasi koskaan tavannut tämän kuvan perikaavaa?"</p>
+
+<p>Papukaija otti kuvan kynsiinsä, käänteli päätänsä sinne tänne ja katseli
+sitä tarkasti yhdellä silmällä aina kerrallaan. "Kunniani puolesta,"
+sanoi hän, "sievät kasvot, oikein sievät; mutta minä olen nähnyt niin
+paljon kauniita kasvoja matkoillani, että tuskin taidan &mdash; mutta äläpäs!
+&mdash; no tuhat tulimmaista! &mdash; kun tätä oikein katselen &mdash; tämä ei saata
+olla kukaan muu kuin prinsessa Aldegonda. Kuinkapa olisinkaan saattanut
+häntä unhottaa, joka on paraita ystäviäni?"</p>
+
+<p>"Prinsessa Aldegonda!" kertoi prinssi, "ja missä hänet löydän?"</p>
+
+<p>"Hiljaa, hiljaa!" sanoi papukaija, "tämä kaunotar on helpompi löytää,
+kuin saada. Hän on erään kristityn, Toledossa hallitsevan kuninkaan
+ainoa tytär, ja häntä on aina seitsemänteentoista syntymäpäiväänsä asti
+pidetty maailmasta erillään hätäisten tähteinselittäjäin ennustuksen
+tähden. Et saa nähdä hänestä vilahustakaan &mdash; ei kukaan ihminen saa
+häntä nähdä. Minut he laskivat hänen luoksensa huvittelemaan häntä, ja
+minä vakuutan papukaijan kunnian ja uskollisuuden puolesta, papukaijan,
+joka on nähnyt maailmata, että olen puhutellut paljon tyhmempiä
+prinsessoja päivinäni."</p>
+
+<p>"Yksi sana kahden kesken puhuttu, hyvä papukaijaseni," sanoi prinssi;
+"minä olen kuningaskunnan perillinen ja tulen kerta valtaistuimelle
+astumaan. Minä näen että sinä olet lahjoilla varustetta lintu, ja että
+ymmärrät maailman menoa. Auta minua saamaan tuo prinsessa, niin ylennän
+sinut mahtavaan virkaan hovissani."</p>
+
+<p>"Kaikesta sydämestäni," vastasi papukaija, "mutta tulkoon se virka
+kaiken mokomin olemaan tyhjäntoimitusta, sillä meitä älyjä työ oikein
+inhottaa."</p>
+
+<p>Tarpeellisiin valmistuksiin ruvettiin heti; prinssi lähti Cordovasta
+saman portin kautta, josta oli tullutkin, huusi pöllöä tulemaan muurin
+kolosta alas, esitti hänelle uuden matkakumppaninsa, sanoen häntä
+oppineeksi mieheksi, jonka tehtyä he kohta lähtivät matkalle.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_173" id="Page_173">[Pg 173]</a></span></p>
+
+<p>He matkustivat paljoa vitkempaan kuin prinssin malttamattomuus myönsi,
+mutta papukaija oli tottunut ylhäiseen elantoon eikä suvainut että häntä
+varhain aamusilla häirittiin. Pöllö sitä vastoin tahtoi mielellään
+nukkua puolenpäivän aikana, ja hukkasi paljon aikaa pitkillä
+<i>siestoillaan</i> (päivällis-nukkumisillaan). Myös oli hänen halunsa
+muinaiskaluihin ja jäännöksiin haitaksi, sillä hän vaati seisahtumaan
+jokaiselle rakennuksen rauniolle ja sitä tarkoin tutkimaan, ja hänellä
+oli pitkiä satuja kerrottavana jokaisesta vanhasta tornista ja linnasta.
+Prinssi oli odottanut että pöllö ja papukaija, koska molemmat olivat
+oppineita lintuja, mielistyisivät toistensa seuraan, mutta ei koskaan
+ollut hän pahemmin pettynyt. He jankkasivat alinomaa; toinen oli
+kokkapuheinen, toinen tietoviisas. Papukaija lateli runoelmia, arvosteli
+uusia lukutoisintoja ja levitteli opillisuuttaan mitättömyyksistä; pöllö
+sitä vastoin piti kaikkea tuota tietoa joutavana eikä huolinut muusta
+kuin metafysiikasta. Sitten vielä lauloi papukaija viisuja, matki
+kokkapuheita, purki pilkkapuheita mahtavaa kumppaniaan kohtaan ja
+kahahteli pilkkanauruun omille sutkasanoilleen, jota kaikkea pöllö
+katsoi arvoisuutensa loukkaukseksi, näytteli nyreyttä, ynseyttä ja
+äreyttä eikä avannut suutansa päiväkausiin. Prinssi ei pitänyt vaarilla
+matkakumppaniensa jankkaa, koska oli vajonnut omiin mielikuvatuksiinsa
+ja kauniin prinsessansa kuvan katselemiseen. Tällä tavoin matkustivat he
+Sierra Morenan autioiden vuorensolain kautta, La Manchan ja Castilian
+päivän paahtamain lakeuksien yli ja pitkin "Kultaisen Tajon" rantoja,
+joka koukerrellen kulkee puolen Hispanian ja Portugalin läpi. Jo viimein
+saivat linnoitetun kaupungin muurinensa ja torninensa näkyviin,
+ulospistävälle kalliolle raketun, jonka juurella Tajo mutkitteli
+kohisevia aaltojansa.</p>
+
+<p>"Katsopas," huudahti pöllö, "tuossa on se vanha ja muinaisjäännöksistään
+kuuluisa Toledon kaupunki. Katsopa noita kunnian-arvoisia kupukattoja ja
+tornia, aikain kuluessa harmaantuneita, saduissa ja legendoissa
+ylistettyjä, ja joissa niin moni esi-isäni on vajonnut syvällisiin
+tutkimuksiin."</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_174" id="Page_174">[Pg 174]</a></span></p>
+
+<p>"Vaiti!" huusi papukaija, keskeyttäen hänen juhlallisen ihastuksensa
+muinaisjäännöksiin, "mitä meillä on tekemistä muinaisjäännösten, satuin
+ja teidän esi-isäinne kanssa? Katsopas, mikä tässä enemmän asiaan kuuluu
+&mdash; katso nuoruuden ja kauneuden kotoa &mdash; katso jo vihdoinkin,
+prinssiseni, kauan etsityn prinsessasi asuntoa."</p>
+
+<p>Prinssi tirkisti sille suunnalle jota papukaija oli osoittanut, ja näki
+ihanassa, vihannassa niityssä Tajon rannalla komean hovilinnan, joka
+kohosi keskeltä lehtoja, uhkeassa puutarhassa. Se oli juuri sen paikan
+näköinen, jonka kyyhky oli hänelle selittänyt olevan prinsessan asunnon.
+Hän katseli sitä sydämellä sykkivällä. "Kenties tällä hetkellä,"
+ajatteli hän, "leikkii prinsessa noissa varjoisissa lehtimajoissa, eli
+astuu kevein askelin noilla komeilla penkereillä, taikka lepäilee noiden
+korkeiden kattoin alla." Tarkemmin silmäillessään näki hän että
+puutarhan muuri oli niin korkea, että oli mahdotonta päästä sen yli, ja
+että lukuisa, aseilla varustettu vartijajoukko käveli vahdissa sen
+ympärillä.</p>
+
+<p>Prinssi kääntyi papukaijan puoleen. "Täydellisin linnuista," sanoi hän,
+"sinulla on se lahja että osaat puhua ihmisten kielellä. Riennä tuohon
+puutarhaan, etsi minun sieluni epäjumala ja sano hänelle, että prinssi
+Ahmed, eräs rakkauden pyhiinvaeltaja, jota tähdet johtavat häntä
+hakemaan, on tullut Tajon kukoistaville rannoille."</p>
+
+<p>Ylpeillen lähettitoimestaan, lensi papukaija puutarhaan, leijahti
+korkean muurin yli, ja, vähän aikaa lehtokujain ja lehtimajain päällä
+laukuiltuaan, istui erään huvihuoneen balkongille, joen rannalla. Täällä
+kurkisti hän akkunasta sisään, ja näki prinsessan makaavan vuoteella,
+silmät johonkin paperiin luotuina, jolla aikaa kyynel kyyneleen perään
+herahti hänen kalpeille kasvoilleen.</p>
+
+<p>Papukaija nyppi sulkiaan vähän aikaa, laitteli vihriää pukuaan oikeaan
+kuntoon, kohautti tupsua päälaellaan, lensi hänen vierelleen
+sievistelevällä katsannolla, ja sanoi hellällä ja suloisella äänellä:
+"Pyyhi kyynelesi, ihanin prinsessoista; minä tuon lohdutusta
+sydämellesi."</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_175" id="Page_175">[Pg 175]</a></span></p>
+
+<p>Prinsessa kavahti kuultuaan äänen näin likeltä, mutta kun hän kääntyi
+päin eikä nähnyt ketään muuta kuin pienen vihriän linnun, joka kumarteli
+ja pokkuroitsi hänelle, sanoi hän: "Ah, mitäpä lohdutusta sinä, mitätön
+papukaija, voit minulle antaa?"</p>
+
+<p>Papukaija suuttui tästä kysymyksestä. "Olenpa lohduttanut useampaa kuin
+yhtä neitoa päivinäni," sanoi hän, "mutta se asia sinään. Nyt tulen minä
+kuninkaallisen prinssin lähettinä. Tiedä siis että Ahmed, Granadan
+prinssi, on tullut sinua etsimään, ja juuri nyt on sijoittunut Tajon
+kukkaisille rannoille."</p>
+
+<p>Kauniin prinsessan silmät kiiluivat näiden sanain johdosta kirkkaammin
+kuin timantit hänen pienoisessa kruunussaan. "Oi armahin papukaija,"
+huudahti hän, "ilahuttavaiset totisesti ovat sinun sanomasi, sillä minä
+olen voivuksissa ja heikkona, ja miltei kuollakseni kipeänä epäilyksestä
+olisiko Ahmed uskollinen. Riennä takaisin ja sano hänelle että hänen
+kirjeensä sisällys on syvälle painuneena sydämessäni, ja että hänen
+värsynsä ovat olleet suloisin ravinto sielulleni. Sano hänelle myöskin
+että hänen tulee valmistauta osoittamaan rakkauttaan aseky'yllä;
+huomenna on minun seitsemästoista syntymäpäiväni, jolloin kuningas,
+minun isäni, pitää suuret keihäiset; monta prinssiä aikoo astua
+taistelukentälle ja sydämeni on määrätty voittajalle palkinnoksi."</p>
+
+<p>Papukaija nosti taas siipensä, ja lensi kahisten lehtoin kautta jälleen
+sinne, missä prinssi odotti hänen paluutansa. Ahmedin ihastuksen, kun
+hän oli löytänyt epäjumaloitun kuvansa perikaavan, ja kun tiesi tämän
+pysyneen hänelle hellänä ja uskollisena, voi ainoastaan se suosittu
+kuolevainen käsittää, jolla on se onni ollut että on nähnyt
+mielikuvatuksensa toteutuneen ja varjon muuttuneen olennaisuudeksi.
+Yhtähyvin oli yksi asia joka turmeli hänen iloaan &mdash; nuot edessä olevat
+keihäispelit. Tajon rannat jo kimeltelivät aseista ja torvet räikkivät
+noista lukuisista ritarijoukoista, jotka loistavain saattokuntain kanssa
+uljailla oriillaan samosivat Toledoon, juhlallisuuteen osallisiksi
+käymään. Sama tähti, joka<span class="pagenum"><a name="Page_176" id="Page_176">[Pg 176]</a></span> oli ohjannut prinssin onnenvaiheita, oli
+vaikuttanut prinsessankin kohtaloihin, ja aina seitsemänteentoista
+vuoteensa asti oli häntä kätketty maailmalta, varjellakseen häntä
+rakkauden hellästä intohimosta. Maine hänen kauneudestaan oli kumminkin
+pikemmin enennyt kuin vähennyt hänen salpaamisestaan. Moni valtava
+ruhtinas oli pyytänyt häntä puolisokseen, ja hänen isänsä, joka oli
+erinomaisen viekas kuningas ja luuli välttävänsä heidän vihansa siten,
+ettei ollut kenenkään puolta pitävinään, oli saanut heidät aseilla
+riitaa ratkaisemaan.</p>
+
+<p>Kilpailijoissa oli useita voimastaan ja urhoollisuudestaan mainioita.
+Mikä pula poloiselle Ahmedille, joka ei ollut varustettu minkäänlaisilla
+aseilla ja oli ihan harjaumaton ritarillisiin harjoituksiin. "Voi minua
+poloista prinssiä," huusi hän, "minkätähden minua kasvatettiin erilläni
+maailmasta, tietoviisaan hoidettavana? Mitä algebra ja viisaustiede
+rakkauden asioissa auttavat? Ah, Eben Bonabben! Minkä tähden et
+harjoittanut minua aseita pitelemään?" Tässä pöllö otti jotain
+virkkaaksensa, ja aloitti puheensa hurskaalla huudahduksella, sillä hän
+oli hyvin hurskas Mahomettilainen.</p>
+
+<p>"Allah Akbar! Jumala on suuri!" huusi hän; "hänen käsissään ovat kaikki
+salaisuudet kätkettyinä &mdash; hän yksinään ohjaa prinssin onnenvaiheet!
+Tiedä, oi prinssi, että tämä maa on täynnä salaisuuksia, kaikilta
+kätketyitä, paitse niiltä jotka, niinkuin minä, saattavat pimeissä
+tietoja hamuilla. Tiedä siis, että vuoristossa, tässä likellä, on luola,
+ja siinä luolassa rautainen pöytä, ja pöydällä täydellinen, taiottu
+sotapuku, ja pöydän vierellä seisoo niinikään taiottu orit, joka on
+ollut siellä suljettuna useita miespolvia."</p>
+
+<p>Prinssi seisoi äänettömänä hämmästyksestä, mutta pöllö vilkutti isoja,
+pyöreitä silmiään, korvat pystyssä kuin sarvet; ja jatkoi:</p>
+
+<p>"Useita vuosia takaperin seurasin minä isääni näihin tienoihin, hänen
+matkustaissaan ja maatilojaan katsastaissaan, jolloin asuimme siinä
+luolassa, ja sillä tavoin opin minä sen salaisuuden tuntemaan.
+Suvussamme käy se puhe,<span class="pagenum"><a name="Page_177" id="Page_177">[Pg 177]</a></span> jonka kuulin isän-isältäni, ollessani vielä
+pieni kakara, että se asu oli ollut erään Maurilaisen velhon, joka
+pakeni siihen luolaan, kun kristityt valloittivat Toledon. Hän kuoli
+siinä ja jätti aseensa ja oriinsa salaiseen tenhoukseen, ettei niitä
+kukaan muu käyttäisi kuin joku Maurilainen prinssi, ja tämäkin vaan
+auringon noususta puoleenpäivään. Joka sillä ajalla niitä käyttää,
+voittaa vaikka minkä vastustajan."</p>
+
+<p>"Hyvä, käykäämme siinä luolassa!" huudahti Ahmed.</p>
+
+<p>Tarutietoisen ohjaajansa opastamana prinssi löysi luolan, joka oli
+eräässä sangen autiossa erämaassa niiden vuorten keskellä, jotka ovat
+Toledon ympärillä; ei kukaan muu kuin pöllön tähystävä silmä olis
+keksinyt sen suuta. Hautalamppu, jonka öljy ei koskaan loppunut, levitti
+juhlallista valoa tässä maan-alaisessa palatsissa. Rautaisella pöydällä
+luolassa oli nuot tenhotut tamineet; keihäs seisoi pöytää vasten ja sen
+vierellä Arabialainen orit, täydessä sota-asussa, mutta liikkumattomana
+kuin kuvapatsas. Aseet olivat kirkkaat ja tahrattomat, ja yhtä loistavat
+kuin muinaisina aikoina; orit yhtä hyvässä lihassa kuin jos vastikään
+olis tullut hyötyisimmältä laitumelta, ja kun Ahmed laski kätensä sen
+kaulalle, kuopi se maata ja hirnui ilosta, niin että luolan laki raikui
+siitä. Näin komeasti hevosella ja aseilla varustettuna päätti prinssi
+seuraavana päivänä käydä kiistakentälle.</p>
+
+<p>Ratkaiseva aamu tuli. Keihästelypaikka oli laitettu Vegalle eli
+lakeudelle, juuri alapuolelle Toledon kallioille rakettuja muuria, ja
+luosia ja parvia, komeilla matoilla peitettyjä ja silkkitelteillä
+auringolta suojattuja, oli rakettu katselijoille. Kaikki maan
+kaunottaret olivat näille parveille kokoontuneet, ja siellä alhaalla
+ylvästeli, palvelijainsa ja aseenkantajainsa ympäröiminä, rautalakkisia
+ritareita, joista merkillisimmät olivat ne prinssit, jotka aikoivat
+kilpailla keihästelyssä. Kaikki maan kaunottaret joutuivat kumminkin
+takavarjoon, kun prinsessa Aldegonda astui kuninkaalliseen huvihuoneesen
+ja ensi kerran ilmestyi maailman hämmästyviin silmiin. Ihastuksen hälinä
+kuultiin joukosta, kun näh<span class="pagenum"><a name="Page_178" id="Page_178">[Pg 178]</a></span>tiin hänen harvinainen ihanuutensa, ja
+prinssit, jotka ainoastaan hänen hempensä maineen tähden olivat tulleet
+hänestä kilpailemaan, hehkuivat nyt kymmentä vertaa kiihkeämpää
+kilpailemisen halua.</p>
+
+<p>Prinsessa itse oli kumminkin levottoman ja murheellisen näköinen. Hänen
+kasvonsa vuorottain punastuivat ja kalpenivat, ja hänen silmänsä
+vilkkuivat levottoman ja tyytymättömän näköisinä rautalakkisiin
+ritarijoukkoihin. Torvien piti juuri taisteluksi kajahtaa, kun julistaja
+ilmoitti muukalaisen ritarin tulon ja Ahmed ratsasti kentälle.
+Teräksinen, kalliilla kivillä koristettu kypäri kohosi hänen
+käärelakistaan; hänen rautapaitansa oli kullalla tilkoitettu; hänen
+sapelinsa ja väkipuukkonsa olivat Fez'in työpajoista ja kimeltelivät
+kalliista hohtokivistä. Pyöreä kilpi rippui hänen olallaan, ja kädessä
+oli hänellä tuo taiottu keihäs. Hänen Arabialaisen oriinsa loimi oli
+komeasti viirusteltu ja laahasi maata pitkin, ja uljas eläin liikkui
+tanssien ja korskuen, ja hirnui ilosta, kun sai nähdä aseisilla oltavan.
+Prinssin uljas ja jalo ryhti viehätti kaikkein silmiä, ja kun hänen
+nimensä "Rakkauden pyhiinvaeltaja" julaistiin, alkoi yleinen liike ja
+levottomuus kaunottarissa parvilla.</p>
+
+<p>Ahmedin tullessa ottelukentälle, tämä kumminkin suljettiin hänelle;
+hänelle vastattiin että vaan prinssit pääsivät kilpailemaan. Hän sanoi
+nimensä ja arvonsa. Sitä pahempi! hän oli Mahomettilainen eikä
+saanutkaan käydä keihäisleikkiin osalliseksi, jossa kristitty prinsessa
+oli palkintona.</p>
+
+<p>Kilpailevat prinssit keräysivät hänen ympärilleen suurellisesti ja
+uhkaavasti liikehtien, ja yksi heistä, julkea eljeilleen ja Herkules
+ruumiinrakennukselleen, naurahteli ylenkatseellisesti hänen hoikalle ja
+nuorelliselle varrelleen, ja herjasi häntä hänen liikanimestään
+"Rakkauden pyhiinvaeltaja." Prinssi syttyi vihaan. Hän vaati
+kilpailijaansa taisteluun. He ratsastivat toistensa ympäri kerran,
+syöksähtivät yhteen, ja taiotun keihään ensimäisellä sysäyksellä
+heitettiin roteva pilkkaaja satulasta kenttään. Tähän olis prinssi Ahmed
+mielellään tyytynyt, mutta ah! hänellä oli noiduttu hevonen ja<span class="pagenum"><a name="Page_179" id="Page_179">[Pg 179]</a></span> asu &mdash;
+hänen kerta taisteluun ryhdyttyään ei mikään voinut sitä hillitä.
+Arabialainen orit hyökkäsi tiheimpään tungokseen; keihäs paiskasi maahan
+jokaisen, joka teki vastarintaa; hiljainen prinssi temmattiin
+ottelukentälle, löi kumoon ylhäistä ja alhaista, aatelista ja
+aatelitonta, tyytymätönnä omiin, vastenmielisiin urotekoihinsa. Kuningas
+rajusi ja raivosi tästä vieraidensa ja alamaistensa häpeästä. Hän
+komensi esiin kaiken henkivartionsa &mdash; ne heitettiin ratsailta heti
+tultuansa. Kuningas riisui pukunsa päältään, sieppasi kilven ja keihään
+ja ratsasti esiin, säpsähyttääkseen muukalaista itse majesteetin
+läsnäololla. Ah! majesteetin kävi yhtä pahasti kuin rahvaan &mdash; orit ja
+keihäs eivät miestä katsoneetkaan, ja Ahmedin suureksi harmiksi hän
+vietiin täyttä laukkaa kuningasta kohti, ja silmänräpäyksessä
+keikahtivat kuninkaalliset sääret ilmaan ja kruunu vierähti multaan.</p>
+
+<p>Juuri tällä hetkellä oli aurinko puolenpäivän korkeudessa; taikaus
+rupesi taas valtoihinsa, Arabialainen orit laukkasi kentän poikki,
+hyppäsi aidan yli, syöksähti Tajoon ja sen purskuviin aaltoihin, kantoi
+hengästyneen ja kauhistuneen prinssin luolaan ja rupesi taas entiseen
+asentoonsa, kuin kuvapatsaaksi, rautaisen pöydän vierelle. Prinssi astui
+oikein iloisena alas, ja laski aseet paikoilleen, odottamaan sallimuksen
+tulevaisia päätöksiä. Sitten istui hän luolaan ja mietti sitä
+tuskallista tilaa, johonka noiduttu orit ja asu oli hänet saattanut. El
+koskaan enää tainnut hän rohjeta näyttäytä Toledossa, tehtyään mokoman
+häpeän sen ritaristolle ja sen kuninkaalle noin törkeän loukkauksen. Ja
+ilmankin, mitä prinsessa ajattelisi noin raakamaisesta ja rajusta
+uroteosta? Huolissaan lähetti hän siivelliset sanansaattajansa tietoja
+hankkimaan. Papukaija meni kaikille yleisille paikoille ja kaikkiin
+kokouspaikkoihin kaupungissa, missä paljo väkeä liikkui, ja palasi
+kohta, koko joukko juoru-uutisia muassansa. Koko Toledon kaupunki oli
+häiriössä ja hämmästyksissä. Prinsessa oli pyörtynyt ja viety jälleen
+palatsiin; keihästely oli päättynyt huiskin haiskin; kaikki ihmiset
+puhuivat Mahomettilaisen ritarin äkillisestä ilmaumisesta, ihmeellisistä
+uroteoista<span class="pagenum"><a name="Page_180" id="Page_180">[Pg 180]</a></span> ja kummallisesta katoamisesta. Muutamat sanoivat häntä
+Maurilaiseksi noidaksi; toiset luulivat häntä itse paholaiseksi, joka
+oli ruvennut ihmisen muotoon, jota vastoin toiset juttelivat satuja
+noidutuista sotijoista, joita oli piilossa vuorten rommakoissa, arvellen
+jonkun näistä äkisti syöksähtäneen salaisesta asunnostaan esiin. Kaikki
+olivat siinä yksimieliset, ettei mikään tavallinen kuolevainen voinut
+tehdä semmoisia ihmeitä ja heittää noin täydellisiä ja urhoollisia
+ritareita satulasta.</p>
+
+<p>Pöllö lensi yöllä ulos, laukuili pimeän kaupungin päällä, ja istuskeli
+katoilla ja takkapiipuilla. Sitten ohjasi hän lentonsa kuninkaalliselle
+hovilinnalle, joka oli Toledon kallioisella kukkulalla, lentää räpisteli
+sen palttain ja kattoin ympärillä, kuunteli jokaisen halkeaman suulla ja
+kurkisteli suurilla mulkosilmillään jokaisesta akkunasta sisään, mistä
+valkea näkyi, niin että kaksi eli kolme hoviryökynää roikahti
+pyörryksiin. Vasta päivänkoiton alkaessa vuorten päällä pilkoittaa,
+palasi hän vakoilijalennoiltaan ja kertoi prinssille mitä oli nähnyt.</p>
+
+<p>"Lennellessäni palatsin korkeimman tornin ympäri," sanoi hän, "näin minä
+akkunan kautta kauniin prinsessan. Hän makasi leposijallaan,
+naispalvelijoita ja lääkäriä ympärillä, mutta ei halunnut näiden
+palvelusta ja apua. Heidän jätettyään hänet yksinään, näin minä hänen
+ottavan kirjeen povestaan, suutelevan ja lukevan sitä, ja kuulin hänen
+isoon ääneen valittavan, josta, niin tietoviisas kuin olenkin, en
+saattanut olla suuresti liikkumatta."</p>
+
+<p>Ahmedin hellä sydän täyttyi surulla näistä sanomista. "Ah, aivan todet
+olivat sanasi, viisas Eben Bonabben," huusi hän; "huolet, surut ja
+unettomat yöt ovat rakastavien osa. Allah varjelkoon prinsessaa sen
+onnettomasta vaikutuksesta jota ihmiset sanovat rakkaudeksi."</p>
+
+<p>Toledosta edelleen tulleet sanomat vahvistivat pöllön kertomuksen.
+Kaupunki oli kokonansa levottomuuden ja häiriön vallassa. Prinsessa
+vietiin hovilinnan korkeimpaan torniin, jonka ovia mitä ankarimmasti
+vartioittiin. Sillä välin oli hivuttava sydäntauti häneen ruvennut,
+jonka syytä ei ku<span class="pagenum"><a name="Page_181" id="Page_181">[Pg 181]</a></span>kaan ihminen voinut keksiä; hän ei ottanut ruokaa
+ensinkään eikä kuunnellut jos häntä lohdutettiin. Taitavimmat lääkärit
+olivat turhaan käyttäneet kaikkia taidon välikappaleita, luultiin
+noituutta häntä vastaan käytetyn, ja kuningas antoi yleisen kuulutuksen,
+että joka osasi paluuttaa prinsessan terveyden, se oli saapa kalliimman
+hohtokiven kuninkaallisesta aartehistosta. Kun tarhapöllö, joka istui
+loukossaan ja torkkui, kuuli tästä kuulutuksesta puhuttavan, mulkoili
+hän suurilla silmillään ja oli salamielisemmän näköinen kuin koskaan
+ennen.</p>
+
+<p>"Allah Akbar!" huusi hän, "onnellinen se mies, joka osaa panna tuon
+parannuksen toimeen, kun vaan tietäisi mikä hänen tulee valita
+kuninkaallisesta aartehistosta."</p>
+
+<p>"Mitä tarkoitat, kunnian-arvoisin pöllö?" sanoi Ahmed.</p>
+
+<p>"Kuuntele, oi prinssi, mitä olen kertova. Tiedä, että me pöllöt olemme
+oppinut ammattikunta ja hyvin halukkaat pimeihin ja pölyisiin
+tutkimuksiin. Viime yönä lennellessäni Toledon kupukattoin ja tornien
+vaiheilla, näin minä yhteiskunnan pöllöjä, jotka työskentelivät
+muinaisjäännösten tutkimisessa ja pitivät vähäisiä kokouksia isossa
+tornissa, jossa kuninkaallista aartehistoa talletetaan. Täällä
+selittivät he niiden vanhain hohtokivien, kulta- ja hopea-astiain
+muotoa, päällekirjoituksia ja merkkiä, jotka, erilaisia erinäisten
+aikain ja maiden aistin mukaan, ovat kerättyinä kuninkaallisessa
+rahastohuoneessa. Mutta erittäinkin he viipyivät muutamain
+pyhänjäännösten ja taikakaluin selittämisessä, jotka ovat olleet
+rahastohuoneessa aina Götiläisen Roderikin ajalta asti. Näissä oli
+santelipuusta tehty teräsvanteinen lipas, Itämaista tekolaatua ja
+salaisella päällekirjoituksella varustettu, jonka merkitystä ainoastaan
+harvat oppineet tunsivat. Tämä lipas ja siihen piirretty kirjoitus oli
+antanut tälle seuralle tekemistä useissa kokouksissa ja aihetta pitkiin
+ja vakaisiin väitöksiin. Tornissa juuri käydessäni istui siellä eräs
+vallan vanha pöllö, joka äskettäin oli tullut Egyptistä, kannella, tutki
+kirjoitusta ja näytti siitä todeksi, että lipas sisälsi sen
+silkkihuivin, jolla viisaan Salomon valtaistuin oli peitettynä,<span class="pagenum"><a name="Page_182" id="Page_182">[Pg 182]</a></span> ja että
+epäilemättä sen olivat Toledoon vieneet ne Juutalaiset, jotka
+Jerusalemin hävityksen jälkeen sinne pakenivat."</p>
+
+<p>Pöllön lopetettua muinaistieteisen puheensa, prinssi seisoi vähän aikaa
+syvissä ajatuksissa. "Minä olen," sanoi hän, "kuullut viisaan Eben
+Bonabbenin mainitsevan sen ihmeellisen taikakalun omaisuuksia, joka
+katosi Jerusalemin hävityksessä ja luultiin iäti menneeksi
+ihmiskunnalta. Epäilemättä se on lukittu salaisuus Toledon kristityille.
+Jos saan sen taikakalun haltuuni, niin onneni on valmis."</p>
+
+<p>Päivällä sen jälkeen laski prinssi komean pukunsa syrjään ja pukeutui
+hyvin yksinkertaisesti, niinkuin erämaan Arabialainen. Hän maalasi
+kasvonsa keltaruskeaksi, eikä voinut kukaan tuntea häntä siksi
+loistavaksi sotijaksi, joka oli nostanut niin paljon kummastusta ja
+hämminkiä keihäispeleissä. Sauva kädessä, pussi kupeella ja vähäinen
+paimenpilli muassa, tuli hän Toledoon, meni kuninkaallisen hovilinnan
+portille ja ilmoitutti olevansa semmoinen joka tahtois ansaita
+prinsessan parantamisesta luvatun palkinnon. Vahdit tahtoivat lyöden ja
+pieksäin ajaa häntä pois. "Mitä Arabialainen mieronkiertäjä, mokoma kuta
+sinä olet, voisi toimittaa," he sanoivat, "asiassa, josta maan
+oppineimpain miesten täytyy tunnustaa tietämättömyytensä?" Mutta
+kuningas, joka oli kuullut tämän rähinän, käski laskea Arabialaisen
+sisään.</p>
+
+<p>"Suurivaltaisin kuningas," sanoi Ahmed, "sinä näet edessäsi erämaan
+Arabialaisen, joka on elänyt enimmän osan aikaansa erämaan
+yksinäisimmissä tienoissa. Ne tienoot ovat, niinkuin jokainen tietää,
+pahain henkien pesäpaikkoja, jotka kiusaavat meitä, paimen-parkoja,
+yksinäisillä vaelluksillamme, menevät karjoihimme ja rääkkäävät niitä ja
+välistä panevat yksin kärsivällisen kameelinkin vimmaan; ja meillä on
+lauluja ja viisuja, jotka ovat kulkeneet polvesta polveen, ja joita me
+laulamme ja soitamme, noita pahoja henkiä karkoittaaksemme. Minä kuulun
+hyvillä luonnonlahjoilla siunattuun heimokuntaan ja minulla on tämä kyky
+täydessä voimassaan. Jos joku paha vaikutus sitä laatua on saattanut<span class="pagenum"><a name="Page_183" id="Page_183">[Pg 183]</a></span>
+noituuksen tyttäreesi, niin panen pääni panttiin siitä, että pelastan
+hänet sen vallasta."</p>
+
+<p>Kuningas, joka oli ymmärtäväinen mies ja tiesi ne ihmeelliset
+salaisuudet, joita Arabialaisilla oli, alkoi luottamuksesta, jolla
+prinssi puhui, toivoa. Hän vei hänet hetikohta useampain ovien kautta
+korkealle siihen torniin, jossa prinsessan kamari oli. Akkunat olivat
+eräälle käsipuilla varustetulle paltalle päin, josta näki Toledon ja sen
+ympäristöt. Niissä on kartiinit, sillä prinsessa makasi huoneessa kovin
+hivuttavan surun valloissa, eikä ottanut minkäänlaista lievennystä
+vastaan.</p>
+
+<p>Prinssi istui paltalle ja soitti paimenhuilullaan muutamia hurjia
+Arabialaisia lauluja, jotka hän oli oppinut palvelijaltaan Granadan
+Generalifessä. Prinsessa pysyi yhä tunnottomuudessaan, ja läsnäolevat
+lääkärit puistelivat päätänsä epäilevästi ja ylenkatseellisesti
+naurahdellen. Jo viimein pani prinssi paimenhuilun pois ja lauloi
+mutkattomalla nuotilla ne värsyt, joissa hän prinsessalle
+kirjoittaessaan oli ilmoittanut rakkautensa.</p>
+
+<p>Prinsessa tunsi sanat; äkillinen riemu lennähti hänen sydämeensä; hän
+nousi ylös ja kuunteli; kyyneliä nousi hänen silmiinsä ja vieri hänen
+kasvoillensa; hänen rintansa kohoili ankarasta mielenkuohusta.
+Mielellään olis hän käskettänyt laulajan sisälle, mutta neidollinen
+kainous pidätti hänet. Kuningas arvasi mitä hän halusi, ja Ahmed vietiin
+hänen käskystään prinsessan kamariin. Nämät toisiaan rakastavat olivat
+varovaisia: he vaihtoivat vaan silmäyksiä; mutta nämät puhuivat paremmin
+kuin tuhannet sanat. Ei milloinkaan ollut musiikin riemuvoitto
+täydellisempi. Ruusut palasivat prinsessan kalvettuneille kasvoille,
+verevyys hänen huulilleen ja heloittava kirkkaus hänen raukeihin
+silmiinsä.</p>
+
+<p>Kaikki läsnäolevat lääkärit katsoivat toisiinsa hämmästyksellä. Kuningas
+katseli Arabialaista laulajaa ihmetellen ja hämmästellen. "Ihmeellinen
+nuorukainen," huudahti hän, "sinä tulet tästedes olemaan etevin lääkäri
+minun hovissani, ja muita lääkkeen-määräyksiä en aio käyttää, kuin
+sinun<span class="pagenum"><a name="Page_184" id="Page_184">[Pg 184]</a></span> lauluasi. Ota nyt, täksi kerraksi, kalliin hohtokivi
+rahastohuoneestani."</p>
+
+<p>"Oi kuningas," vastasi Ahmed; "en halaja kultaa enkä hopeaa, enkä
+kalliita kiviäkään. Rahastohuoneessasi on eräs pyhänjäännös, jonka ne
+Mahomettilaiset ovat perinnöksi jättäneet, jotka muinoin vallitsivat
+Toledossa &mdash; santelipuinen lipas, jossa on silkkihuivi; anna minulle se
+lipas, ja minä olen tyytyväinen."</p>
+
+<p>Kaikki läsnäolevat hämmästyivät Ahmedin kohtuullisesta vaatimuksesta, ja
+vielä enemmin kun lipas tuotiin esiin ja silkkihuivi siitä otettiin. Se
+oli hienoa vihriätä silkkivaatetta ja täynnä Hebrealaisia ja
+Kaldealaisia puustaveja. Hovilääkärit katsoivat toisiinsa, nykäyttelivät
+hartioitaan, ja nauroivat uuden lääkärin yksinkertaisuudelle, joka
+tyytyi noin halpaan palkintoon.</p>
+
+<p>"Tämä huivi," sanoi prinssi, "peitti ennen muinoin viisaan Salomon
+valtaistuinta, se ansaitsee että pannaan kaunottaren jalkain alle."</p>
+
+<p>Näin puhein levitti hän sen paltalle turkkilaisen sohvan alle, joka oli
+prinsessan mukavuudeksi kannettu ulos; sitten istui hän prinsessan
+jalkain juurelle ja sanoi:</p>
+
+<p>"Kuka voi vastusta sitä mitä Sallimuksen kirjaan on kirjoitettuna?
+Katso, tähtein selittäjäin ennustukset ovat toteen käyneet. Tiedä, oi
+kuningas, että tyttäresi ja minä kauan olemme rakastaneet toisiamme
+salaisesti. Näe minussa Rakkauden pyhiinvaeltaja."</p>
+
+<p>Tuskin olivat nämät sanat lähteneet hänen huuliltaan, kun huivi kohosi
+ilmaan ja vei prinssin ja prinsessan pois. Kuningas ja lääkärit katsella
+ammottivat heitä suu auki ja silmät seljällään, kunnes huivi oli kuin
+vähäinen pilkku erään pilvenhattaran valkoisella pohjalla ja sitten
+katosi taivaan sinilakeen.</p>
+
+<p>Kuningas kutsui, vihaa vimmassa, rahavartijansa luoksensa.</p>
+
+<p>"Kuinka," sanoi hän, "olet sinä antanut uskottoman ihmisen saada
+tuommoisen taikakalun?"</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_185" id="Page_185">[Pg 185]</a></span></p>
+
+<p>"Ah herra! me emme tunteneet sen omaisuuksia, emmekä myöskään osanneet
+lukea lippaan päällekirjoitusta. Jos se tosiaankin oli se huivi, joka on
+peittänyt viisaan Salomon valtaistuinta, niin siinä on taikavoima ja se
+voi siirtää omistajansa paikasta paikkaan ilman läpi."</p>
+
+<p>Kuningas keräsi lukuisan sotajoukon ja samosi hetikohta Granadaan,
+pakolaisia takaa ajamaan. Hänen retkensä oli pitkä ja vaivaloinen. Hän
+teki leirinsä Vegalle ja lähetti sanansaattajan, vaatimaan tytärtä
+takaisin. Kuningas itse tuli kaiken hoviväkensä kanssa häntä kohtaamaan.
+Tämän kuninkaan tunsi hän juuri tuoksi laulajaksi, sillä Ahmed oli,
+isänsä kuoltua, tullut kuninkaaksi hänen jälkeensä, ja kaunis Aldegonda
+oli nyt hänen sulttaanittarensa.</p>
+
+<p>Kristitty kuningas saatiin helposti leppymään, kun kuuli ettei hänen
+tytärtään pakoitettu luopumaan uskostaan; ei juuri sentähden että oli
+niin erinomaisen jumalinen, vaan uskonto on aina ylpeyden ja
+säädyllisyyden asia ruhtinaissa. Veristen tappeluiden sijasta seurasi
+nyt juhlapitoja ja huvituksia toista toisensa perään, jonka perästä
+kuningas palasi hyvin tyytyväisenä Toledoon, ja uusi parikunta hallitsi
+sitten yhtä viisaasti kuin onnellisesti Alhambrassa.</p>
+
+<p>Vielä sopinee lisätä, että tarhapöllö ja papukaija olivat eri teitä
+seuranneet prinssiä Granadaan; edellinen matkusti öillä ja viipyi
+useissa hänen sukunsa maa-omaisuuksissa; jälkimäinen sitä vastoin
+vikuleerasi kaikissa seuroissa, joka kaupungissa ja linnassa, mitkä
+hänen tiellään olivat.</p>
+
+<p>Ahmed palkitsi heille kiitollisesti heidän hänelle hänen vaelluksellaan
+tekemänsä hyvät teot. Hän nimitti pöllön ensimmäiseksi ministerikseen ja
+papukaijan seremonian-mestariksi. Liikanaista on lisätä, että
+valtakuntaa ei koskaan ole hallittu viisammasti, eikä seremonioita
+missään hovissa tarkemmin noudatettu.</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Maurilaisen_testamentti" id="Maurilaisen_testamentti"></a>Maurilaisen testamentti.</h2>
+
+<h3>Satu.</h3>
+
+
+<p>Alhambran linnassa, vastapäätä kuninkaallista palatsia, on leveä
+avonainen esplanaatti, nimeltä <i>la Plaza de los Algibes</i>, eli
+Vesisäilöin tori; tämän nimen on se saanut siitä että sen alla on
+useampia näkymättömiä vesisäilöjä, jotka ovat aina Maurilaisten
+aikaisia. Yhdessä nurkassa on Maurilainen, kovaan kallioon hakattu,
+hämmästyttävän syvä kaivo, jonka vesi on kylmää kuin jää ja kirkasta
+kuin kristalli. Maurilaisten tekemiä kaivoja pitävät kaikki hyvin
+hyvinä, sillä yleisesti tunnettu on, mihin vaivaan he rupesivat
+saadakseen oikein puhtaita ja hyviä lähteitä ja kaivoja. Se, josta nyt
+puhumme, on mainio koko Granadassa, sentähden että veden kantajat,
+muutamilla isot vesiruukut olalla, toiset saviastioilla kuormattuja
+aaseja edellään häätäen, alinomaa kulkevat ylös ja alas noita jyrkkiä,
+varjoisia mäkiä Alhambraan, varhain aamusta, hiljaiseen yöhön.</p>
+
+<p>Lähteitä ja kaivoja on, aina Pyhän raamatun ajoilta, aina kuvailtu
+kuumain ilman-alain juorupaikoiksi, ja tämän nyt puheena olevan luona on
+ikäänkuin alinomainen seura, pitkin Jumalan pitkää päivää, invaliiteja,
+vanhoja akkoja ja muuta uteliasta ja joutilasta väkeä linnasta, jotka
+istuvat kivipenkeillä kaivon päälle levitetyssä teltassa, jaarittelevat
+päivän tapauksista linnassa, kyselevät jokaiselta kaupungista tulevalta
+vedenkantajalta kaupungin uutisia ja tekevät pitkiä selityksiä kaikesta
+mitä kuulevat ja näkevät. Joka tunti päivällä nähdään täällä juoruakkain
+ja joutilaiden palvelustyttöin, saviruukku kädessä tahi pään päällä,
+kuuntelevan tämän kunnon seuran loppumatonta lorua.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_187" id="Page_187">[Pg 187]</a></span></p>
+
+<p>Niiden vedenkantajain joukossa, jotka ennen vanhaan kävivät tällä
+kaivolla, oli muuan pieni, jäykkä, hartiokas ja länkisääri mies, nimeltä
+Pedro Gil, mutta jota lyhyyden vuoksi aina sanottiin Peregiliksi. Koska
+oli vedenkantaja, hän tietysti oli Gallego (Galicialainen). Luonto näkyy
+muodostaneen muutamia ihmissuvun rotuja, samoin kuin eläinkunnan,
+erilaisiin kinaustöihin. Ranskanmaalla ovat kaikki kengänsiivoitsijat
+Savoyalaisia, kaikki portinvahdit Schweitsiläisiä, ja pönkkähameiden ja
+tukkajauhon aikana Englannissa ei osannut kukaan muu, kuin pitkäsäärinen
+Irlantilainen, oikein kiikuttaa kantoistuinta. Samaten ovat
+Hispaniassakin veden- ja takankantajat kaikki pieniä, lujia miehiä
+Galiciasta. Ei kukaan ihminen sano: "hanki minulle kantaja," vaan:
+"kutsu tänne joku Gallego."</p>
+
+<p>Palataksemme tältä poikkeukselta, niin oli Gallego Peregil aloittanut
+ammattinsa ainoastaan isolla saviruukulla, jota hän olallaan kantoi;
+vähitellen kohosi hän yhä ylemmä ja näki kykenevänsä ostamaan apulaisen
+vastaavaisesta eläinluokasta, nimittäin vahvan, pörhöisen aasin. Tämän
+pitkäkorvaisen ajutantin seljässä rippui molemmin puolin jonkunlaisissa
+vasuissa hänen vesiruukkunsa, viikunanlehdillä peitettyinä, suojaksi
+auringon hellettä vastaan. Koko Granadassa ei ollut vireämpää
+vedenkantajaa, eikä iloisempaakaan. Kadut kajahtelivat hänen iloista
+ääntänsä, kun hän vaelteli aasinsa jäljessä, laulellen tuota tavallista
+kesälaulua, joka kuullaan kaikissa Hispanian kaupungeissa: "<i>Quien
+quiere agua</i> &mdash; <i>agua mas fria que la nieve</i>"? "Kuka haluaa vettä
+Alhambran kaivosta, kylmää kuin jää ja kirkasta kuin kristalli"?
+Ojentaessaan lasillisen vettä jollekin ostajalleen, hän teki sen
+enimmiten jollain lystillisellä kokkapuheella, joka pani nauramaan; ja
+jos ostaja sattui olemaan joku kaunotar eli hymyilevä, kuoppaposkinen
+tyttö, hän aina teki sen narrinparisesti naurahdellen ja sanoen jonkun
+kohteliaan sievän sanan hänen kauneudestaan, joka oli vastustamaton.
+Näin oli Galicialainen Peregil tunnettu koko Granadassa mieheksi, joka
+oli kohteliaimpia, iloisimpia ja onnellisimpia ihmisiä koko<span class="pagenum"><a name="Page_188" id="Page_188">[Pg 188]</a></span>
+paikkakunnassa. Mutta eipä aina ole äänekkäimmästi laulavalla ja
+leikillisimmällä kevein sydän. Vaikka näin hupaisa ja ulkonäöltään
+iloinen, ei kunnon Peregil ollut huolittansa ja murheittansa. Hänellä
+oli koko joukko ryysyisiä lapsia elätettävänä, jotka huusivat ja
+uikuttivat, niinkuin pojat pääskysen pesässä, ja jotka, joka ilta kun
+hän tuli kotiin, ympäröitsivät ja kiusasivat häntä huutamalla leipää ja
+ravintoa. Hänellä oli vaimokin, jonka piti olla hänen apunsa, mutta
+josta hänellä oli kaikkea muuta vaan ei apua. Vaimo oli ennen naimistaan
+ollut kylän etevin kaunotar ja tunnettu taidostaan tanssia Boleroa ja
+näpsyttää kastanjisia; hän piti vaimonakin entiset mielitekonsa,
+hurvitteli siivon Peregilin työllä ja hiellä ansaitut pennit
+koristeisin, ottipa usein hänen aasinsakin takavarikkoon, käydäkseen
+maalla lystäilemässä sunnuntaipäivinä, juhlapäivinä ja noina
+lukemattomina pyhäpäivinä, jotka Hispaniassa ovat useammat kuin viikon
+päivät. Kaiken tämän kukkuraksi hän oli siivoton ja maltiton, oivallinen
+laiskuttelija, mutta erittäinkin kaikkein aimollisin juoruakka, joka ei
+huolinut lapsista, ei taloudesta etkä mistään, kun vaan sai juosta
+linttakengässä talosta taloon ja kannella kieliä naapureiden kesken.</p>
+
+<p>Mutta hän, joka lauhentaa tuulen keritylle lampaalle, sovittaa
+avioliitonkin ikeen notkistuvan niskan mukaan. Peregil kantoi tätä kovaa
+osaa, että hänellä oli tämmöinen vaimo ja näin monta lasta, yhtä
+suurella kestäväisyydellä kuin hänen aasinsa kantoi vesiruukkuja; ja
+vaikka hän salaa monasti pudisti päätänsä, ei hän toki koskaan rohjennut
+panna maltittoman vaimonsa taloushyveitä kysymykseen.</p>
+
+<p>Muutenkin hän rakasti lapsiansa, aivan niinkuin pöllö rakastaa
+poikiansa, koska näissä näkee oman kuvansa monistettuna ja
+ikuisennettuna; sillä hekin olivat kaikki vahvoja, länkäsäärisiä ja
+hartiokkaita. Myös oli siivo Peregilin paraita huvituksia se, että hän,
+saatuansa muutamia maravedejä säästetyksi, joskus lähti huvittelemaan ja
+otti koko sarjan mukaansa, muutamat käsivarsilleen, toiset hänen
+takinhelmassaan rippumaan ja taas toiset hänen kintereillään
+juok<span class="pagenum"><a name="Page_189" id="Page_189">[Pg 189]</a></span>semaan; antoi heidän juoksennella Vegan hedelmätarhoissa ja syöttää
+heille hedelmiä, sillä aikaa kun hänen vaimonsa tanssi fandangoa
+pyhäseuransa kanssa Darro-lakson Angosturoilla (lehtokujilla).</p>
+
+<p>Oli myöhäinen kesä-yö, ja useimmat vedenkantajat olivat jo lopettaneet
+vaivaloisen työnsä. Päivä oli ollut tavattoman kuuma; yö oli yksi noita
+ihanoita kuutamo-öitä, jotka kutsuvat eteläisten ilman-alain asukkaita
+ottamaan, vihannassa kävelemällä, vahinkonsa päivän helteestä ja
+työttömyydestä jälleen, ja vielä kotvan keski-yönkin jälkeen nauttimaan
+tuota raitistuttavaa viileyttä. Vedenostajia oli sentähden vielä ulkona.
+Peregil, tämä pieni ymmärtäväinen, väsymätön perheen-isä, ajatteli
+pienokaisiaan. "Vielä yksi matkustus kaivolle," sanoi hän itsekseen,
+"ansaitsemaan pucheroa (putinkia) pienille kultanuppusilleni,
+sunnuntaiksi." Näin sanoen kiipesi hän miehuullisesti Alhambran jyrkkää
+mäkeä ylös, hyräili jotain laulua matkalla, sivaltaen aasiaan silloin
+tällöin aikalailla, joko laulua säistelläkseen, tahi eläintä
+kivoittaaksensa; sillä selkään annetaan Hispaniassa kaikille
+vetoeläimille, rehun sijasta.</p>
+
+<p>Kaivolle tultuansa hän ei tavannut siellä yhtään ihmistä, paitse yhden
+yksinäisen muukalaisen Maurilaisessa puvussa, joka kuutamossa istui
+eräällä kivipenkillä. Peregil jäi alaksi seisomaan ja katseli häntä
+kummastellen, vähän peljätenkin, mutta Maurilainen viittasi häntä
+astumaan likemmä. "Minä olen heikko ja sairas," sanoi hän, "auta minua
+kaupunkiin pääsemään, niin maksan sinulle kahta vertaa enemmän koin
+minkä voisit ansaita, jos täytät nuot vesiruukkusi."</p>
+
+<p>Siivon vedenkantajan sydän liikkui sääliväisyyteen muukalaisen
+rukouksesta. "Jumala varjelkoon minua," sanoi hän, "vaatimasta maksua
+eli palkkiota niin mitättömästä asiasta." Hän auttoi hetikohta
+Maurilaisen aasinsa selkään ja lähti verkasti Granadaan palaamaan, sillä
+tuo Maurilais-raukka oli niin heikko, että hänen täytyi pitää häntä
+kiini aasinsa seljässä, estääkseen häntä putoamasta.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_190" id="Page_190">[Pg 190]</a></span></p>
+
+<p>Heidän kaupunkiin tultuansa kysyi vedenkantaja minne hänen piti viedä
+hänet. "Ah," sanoi Maurilainen heikolla äänellä, "ei ole minulla kotoa
+eikä kartanoa; minä olen muukalainen maassa. Salli minun täksi yöksi
+kallistaa pääni levolle sinun majassasi, niin minä kunniallisesti
+palkitsen sinut."</p>
+
+<p>Siivo Peregil oli nyt täten odottamatta saanut uskottoman vieraan
+vaivoiksensa, mutta hän oli siksi inhimillinen ettei kieltänyt yömajaa
+mieheltä, joka oli noin surkeassa tilassa, ja niin vei hän Maurilaisen
+asuntoonsa. Lapset, jotka, niinkuin tavallisesti, olivat avosuin
+juosseet häntä kohtaamaan, kuultuaan aasin askeleet, juoksivat takaisin
+peljästyksissä, nähtyänsä käärylakkisen muukalaisen, ja lymysivät äitin
+taa. Tämä sitä vastoin meni pelkäämättä ulos, kuin kaakottava kana
+poikainsa edellä, mieron koiran lähetessä.</p>
+
+<p>"Mikä uskoton veitikka se on," huusi hän, "jota sinä tuot kotiin näin
+myöhään, kääntääkses meihin inkvisitionin huomiota?"</p>
+
+<p>"Malta, vaimoseni," vastasi Gallego, "tämä on sairas muukalais-raukka,
+ystävittä ja koditta; hennotko käskeä häntä pois, ja antaa hänen kadulle
+kuolla?"</p>
+
+<p>Vaimon olis tehnyt mieli vielä väitellä; sillä vaikka hän asui
+viheliäisessä hökkelissä, oli hän kumminkin hyvin huolellinen perheen
+arvosta; mutta pieni vedenkantaja piti tällä kertaa varsin vakaisesti
+puoltansa, eikä näyttänyt ensinkään aikovan taivuttaa päätänsä ikeen
+alle. Hän autti Maurilais-paran astumaan ratsailta, ja levitti hänelle
+maton lampaannahalle lattialle, huoneen viileimmassä osassa; sillä muuta
+sänkyä hänellä köyhyytensä tähden ei ollut tarjota.</p>
+
+<p>Ennen pitkää sai Maurilainen ankaroita puistutuksia, joihin
+vedenkantajan taito sairaanhoitajana ei auttanut mitään. Sairasraukan
+silmä osoitti hänen kiitollisuuttaan. Tuskain kerran helpottaessa, käski
+hän hänet luoksensa ja sanoi matalalla äänellä: "Pelkään että viimeinen
+hetkeni on tullut. Jos kuolen, niin testamenttaan sinulle tämän rasian,
+laupiutesi palkinnoksi." Näin sanoen, aukasi hän levättinsä,<span class="pagenum"><a name="Page_191" id="Page_191">[Pg 191]</a></span> ja näytti
+vähäistä santelipuista rasiata, joka rippui vyötäisille punotussa
+nahkavyössä. "Jumala suokoon teidän," vastasi pieni siivo Galicialainen,
+"vielä elää monta vuotta ja nauttia tavaraanne, olkoon se mikä hyvänsä."
+Maurilainen puisteli päätänsä; hän laski kätensä rasialle ja aikoi sanoa
+siitä jotain enemmän, mutta hänen puistatuksensa tulivat yhä
+ankarammiksi, ja vähän ajan perästä sen jälkeen heitti hän henkensä.</p>
+
+<p>Vedenkantajan vaimo tuli nyt kuin mieleltään pois. "Se tulee sinun
+tyhmästä, hyvästä sydämestäsi," sanoi hän, "joka aina saattaa sinut
+vastuksiin, tahtoessasi muita auttaa. Mihinkä joudumme, jos ruumis
+tavataan meidän huoneessamme? Me pannaan vankeuteen murhaajina, ja jos
+saamme henkemme pitää, niin Asianajajat ja Alguazilit hävittävät
+meidät."</p>
+
+<p>Peregil-parka oli yhtä paljon huolissaan, ja miltei katunut hyvää
+tekoansa. Viimein pisti hänelle jotain päähän. "Ei ole vielä päivä,"
+sanoi hän; "minä saatan kantaa ruumiin pois kaupungista ja haudata sen
+hietaan Xenilin rannalle. Ei kukaan ole nähnyt Maurilaisen tulevan
+huoneeseni eikä saa kukaan tietää mitään hänen kuolemastaan."</p>
+
+<p>Tuumista toimiin. Hänen vaimonsa autti häntä; he käärivät onnettoman
+Mahomettilaisen lattianmattoon, jolle hän oli kuollut, panivat hänet
+poikkipäin aasin selkään, ja Peregil lähti astumaan virran rannalle.</p>
+
+<p>Kovaksi onneksi asui vedenkantajaa vastapäätä eräs parran-ajaja, nimeltä
+Pedrillo Pedrugo; uteliain, kielevin koko tuossa juoru-ammatissa, aina
+valmis rakentamaan riitoja ja juonia, kissan naama, hoikkasäärinen,
+liukas ja luikerteleva konna. Mainio Sevillan parran-ajaja ei käynyt yli
+hänen tarkassa tiedossa maiden ihmisten oloista ja asioista, ja yhtä
+vähän kuin seula taisi hän mitään tykönään pitää. Sanottiinpa hänen
+nukkuvankin ainoastaan yksi silmä kerrallaan ummessa, ja pitävän toista
+korvaa aina peitosta poissa, taitaakseen nähdä ja kuulla mitä tapahtui.
+Se vaan on vissi, että hän tavallaan oli Granadan uutisten-onkijain
+oikea tie<span class="pagenum"><a name="Page_192" id="Page_192">[Pg 192]</a></span>topussi, ja että hänen luonaan kävi enempi parran ja tukan
+ajattajia kuin kenenkään muun luona hänen ammatissaan.</p>
+
+<p>Tämä häiläkkä parran-ajajakseen kuuli Peregilin tulevan kotiin
+tavattomalla ajalla yötä ja hänen vaimonsa ja lapsensa voivottavan.
+Hetikohta oli pää ulkona akkunasta, joka oli hänellä kurkistusreikänä,
+ja hän näki naapurinsa auttavan erästä miestä Maurilaisissa vaatteissa
+majaan sisälle. Tämä oli niin tavaton asia, että Pedrillo Pedrugo ei
+saanut vähintäkään unta sinä yönä silmiinsä. Joka viides minuutti oli
+hän reiällään kurkistamassa, tähysteli valkeanvaloa joka pilkoitti hänen
+naapurinsa oven raoista, ja näki Peregilin ennen päivänkoittoa lähtevän
+aasinsa kanssa matkaan, harvinainen kuorma sen seljässä.</p>
+
+<p>Tähystelevä parran-ajaja tali hirmuisen levottomaksi; hän pisti vaatteet
+päällensä, puikahti hiljaa ulos, seurasi vedenkantajaa kaukaapitäin,
+kunnes näki hänen kaivavan kuopan Xenilin hietaiseen rantaan ja panevan
+siihen jotain kuolleen ihmisen näköistä.</p>
+
+<p>Parran-ajaja riensi kotiinsa, häälyi puodissaan kuin elävä hopea, pannen
+kaikki paikat nurin narin, kunnes aurinko nousi. Nyt otti hän maljan
+kainaloonsa ja kiirehti jokapäiväisen parran-ajattajansa, Alkaldin
+(tuomarin) kotiin.</p>
+
+<p>Alkaldi oli vastikään noussut ylös. Pedrillo Pedrugo asetti hänet
+tuolille, kääräsi pyyheliinan hänen kaulaansa, piti maljaa, jossa oli
+lämmintä vettä, hänen leukansa alla ja alkoi sormin pehmitellä partaa.</p>
+
+<p>"Merkillisiä tapauksia!" sanoi Pedrugo, joka yhtä haavaa toimitti
+parran-ajajan ja uudiskauppiaan virkaa. "Lystisti kylässä eletään!
+Rosvoutta, murhaa ja hautausta, kaikki yhtenä yönä!"</p>
+
+<p>"Mitä &mdash; mitä sanotte?" huudahti Alkaldi.</p>
+
+<p>"Sanon vaan," vastasi parran-ajaja, hieroen Alkaldin leukaa
+saipuapalasella &mdash; sillä Hispanialainen parran-ajaja veisaa viisi
+harjasta &mdash; "sanon vaan että Galicialainen Peregil on rosvonut ja
+murhannut erään Maurilaisen Mahomet<span class="pagenum"><a name="Page_193" id="Page_193">[Pg 193]</a></span>tiläisen ja haudannut hänet, juuri
+tänä Jumalan yönä, <i>Maldita sea la Noche</i> &mdash; kirottu olkoon tämä yö."</p>
+
+<p>"Mutta kuinka sen tiedätte?" kysyi Alkaldi.</p>
+
+<p>"Malttakaa, Sennor, niin saatte kuulla kaikki," vastasi Pedrillo, kävi
+häntä nenään käsin ja pyyhkäsi partaveitsellä hänen leukaansa. Sitten
+kertoi hän kaikki mitä oli nähnyt, ja teki molemmat tehtävät yhtä
+haavaa: ajoi partaa, pesi leukaa ja pyyhki häntä likaisella
+käsiliinalla, samalla kun rosvosi, murhasi ja hautasi Mahomettilaista.</p>
+
+<p>Nyt oli niin asia, että tämä Alkaldi oli väkivaltaisin ja samalla ahnain
+ja ilkein kansan-nylkijä koko Granadassa. Ei käy kuitenkaan kieltäminen
+että hän piti oikeutta suuressa arvossa, sillä hän möi sitä
+kullan-vaa'alla. Hän arvasi hetikohta että puheen-alainen asia koski
+murhaa ja rosvousta; epäilemättä oli runsas saalis saatu; kuinka oli
+tämä saatava lain oikeutettuihin käsiin? Sillä saada vaan rikoksentekijä
+kiini &mdash;se olis vaan saaliin saaminen hirsipuulle; mutta saada saalis
+käsiinsä &mdash; se olis tuomarin hyöty, ja tämä oli, hänen lujan uskonsa
+mukaan, oikeuden suuri tarkoitusperä. Näin ajatteli hän ja käsketti
+luoksensa uskollisimman Alguazilinsa (kaupungin palvelijan), erään
+päivettyneen konnan, nälistyneen näköisen, säätynsä tavan makaan
+vanhassa Hispanialaisessa puvussa, laajassa mustassa hatussa, jonka
+lierit olivat ylöskäännetyt, hienossa kaula-raajissa, pienoinen musta
+kaapu hartioilla, likaiset mustat alusvaatteet, jotka vielä enemmin
+ilmaisivat hänen laihaa pitkänroikeloa aluslaitostaan, ja kädessä kapea
+valkoinen sauva, hänen virka-arvonsa kammottava merkki. Tämmöinen oli
+tämä lain vainukoira vanhaa Hispanialaista rotua, jota hän usutti
+poloisen vedenkantajan jäljille, ja niin suuri oli tämän hoppuisuus ja
+niin tarkka hänen vainunsa, että oli Peregil-paran kintereillä,
+ennenkuin tämä oli vielä kotiinsa palannutkaan, ja saatti sekä hänet
+että hänen aasinsa oikeuden jakajan eteen.</p>
+
+<p>Alkaldi loi häneen yhden noita hirvittäviä silmäyksiään. "Kuulepa,
+hurtta," karjasi hän hänelle äänellä, jonka julmuudesta pienen
+Galicialaisen polvet alkoivat hor<span class="pagenum"><a name="Page_194" id="Page_194">[Pg 194]</a></span>jua, "kuulepa, hurtta! älä yritäkään
+rikostasi kieltämään; minä tiedän jo kaikki. Hirsipuu on tekosi oikea
+palkka, mutta minä olen laupias ja annan minuani puhutella. Se mies,
+joka huoneessasi murhattiin, oli Maurilainen, uskoton, kaupunkimme
+vihollinen. Tottapa olet jumalisen innon viehätyksissä tappanut hänet.
+Minä tahdon sentähden olla lempeä sinulle; anna tänne mitä olet
+ryövännyt, niin painamme asian alas."</p>
+
+<p>Onneton vedenkantaja kutsui kaikki pyhät todistajiksi viattomuuteensa;
+ah, eipä yksikään heistä tullut, ja jos olisivatkin sen tehneet, Alkaldi
+epäilemättä olis lyönyt kaikki heidän puheensa tyhjäksi. Vedenkantaja
+kertoi miten Maurilainen oli kuollut, totuuden kaikella
+mutkattomuudella, mutta kaikki oli turhaa.</p>
+
+<p>"Aiotko pysyä väitöksessäsi," kysyi Alkaldi, "että tällä Maurilaisella
+ei ollut kultaa eikä kalliita kiviä, ahneutesi esineenä?"</p>
+
+<p>"Niin totta kuin toivon autuaaksi tulevani, Teidän Armonne," vastasi
+vedenkantaja, "hänellä ei ollut mitään muuta kuin yksi santelipuinen
+rasia, jonka hän testamenttasi minulle palkinnoksi hyvistä teoistani."</p>
+
+<p>"Santelipuinen rasia! Santelipuinen rasia!" huudahti Alkaldi, säihkyvin
+silmin, kalliita kiviä ajatellen. "Ja missä on se rasia? Minne olet sen
+kätkenyt?"</p>
+
+<p>"Teidän Armonne tarpeeksi," vastasi vedenkantaja, "se on eräässä
+hevos-aasini vasussa, ja minä olen oikein sydämestäni antava sen Teidän
+Armollenne."</p>
+
+<p>Tuskin oli hän ehtinyt näin sanoa, kun innokas Alguazil syöksähti ulos
+ja tuota pikaa toi tuon salaperäisen santelipuisen rasian. Alkaldi avasi
+sen kiihkeästi ja vapisevin käsin; kaikki tonkivat esiin, katsoa
+ällöttämään niitä tavaroita, joita siinä luultiin olevan, kun, heidän
+harmikseen, siinä ei mitään muuta ollut kuin yksi pergamentti-kääry,
+täyteen kirjoitettu Arabialaisia kirjaimia, ja yksi vahakynttilän
+palanen.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_195" id="Page_195">[Pg 195]</a></span></p>
+
+<p>Kun vangin syylliseksi näyttämisestä ei ole mitään ansion toivoa, on
+oikeus, yksin Hispaniassakin, enimmiten puolenpitämätön. Sittenkuin
+Alkaldi oli tointunut tyhjään menneistä toiveistaan ja nähnyt ettei
+mitään arvollista ollut rasiassa, kuunteli hän maltillisesti
+vedenkantajan selitystä, jonka hänen vaimonsa todistus vahvisti.
+Saatuaan siis visseyden hänen viattomuudestaan, laski hän hänet irti
+vankeudesta; sallipa hänen päällisiksi ottaa mukaansa Maurilaisen
+testamentinkin: tuon santelipuisen rasian ja mitä siinä oli, hyvin
+ansaituksi palkinnoksi hänen sääliväisyydestään, mutta piti hänen
+aasinsa oikeudenkäynnin kustannusten korvaukseksi.</p>
+
+<p>Me näemme siis onnettoman, pienen Galicialaisen vieläkin kerran
+saatettuna välttämättömyyteen olla oma vedenkantajansa ja retostaa
+Alhambran kaivolle iso saviruukku seljässä.</p>
+
+<p>Eräänä kuumana kesäpäivänä vaivaloisesti rehkiessään kukkulata ylöspäin,
+menetti hän tavallisen hyvän mielensä. "Mikä iiliäinen Alkaldiksi!"
+huudahti hän, "kun ryöstää köyhältä raukalta hänen toimeentulonsa
+välikappaleen, paraan ystävän mikä hänellä tässä maailmassa oli!"
+Sitten, hänen muistellessaan tätä rakastettua osan-ottajaa kaikessa
+hänen työssään ja kinauksessaan, puhkesi koko hänen luonteensa hyvyys
+ilmi. "Ah sinä uskollinen, sinä armas aasini," valitti hän, laski
+takkansa kivelle ja pyyhki hien otsastaan, "sinä ystäväni armahisin! Ah,
+tottapa nyt ajattelet entistä isäntääsi! Niin, niin, sinä kaipaat
+vesiruukkujasi &mdash; elukka parka!"</p>
+
+<p>Kukkuraksi hänen murheilleen otti hänen vaimonsa hänet, hänen kotiin
+tullessaan, napinalla ja nuhteilla vastaan; vaimolla oli
+silminnähtävästi voitto puolellaan, sillä hän oli varoittanut miestä
+tuosta jalomielisestä vieraanvaraisuudesta, joka nyt oli tuottanut
+hänelle kaikki nuot onnettomuudet; ja koska hän oli viekas nainen,
+käytti hän jokaista tilaisuutta antaakseen miehensä tuntea hänen
+etevämpää mielevyyttään. Kun hänen lapsillaan ei ollut ruokaa taikka he
+tarvitsivat uusia vaatteita, hän monasti sanoi her<span class="pagenum"><a name="Page_196" id="Page_196">[Pg 196]</a></span>jaten: "Menkää isän
+luoksi &mdash; hän saa periä Ghico kuninkaan Alhambrassa; käskekää häntä
+raottamaan Maurilaista rahalipasta."</p>
+
+<p>Onko kurjaa kuolevaista koskaan näin kovasti rangaistu hyvästä teosta?
+Kovaonninen Peregil kävi allapäin pahoilla mielin, mutta suvaitsi vielä
+kärsivällisesti vaimonsa herjauksia. Jo viimein, kun vaimo eräänä
+iltana, hänen kuuman päivän riehnattuaan ja vaivaa nähtyään,
+tavallisuutensa mukaan härsytti häntä, menetti hän kaiken
+kärsivällisyyden. Ei hän tohtinut maksaa hänelle samalla mitalla, mutta
+hänen silmänsä tähtäsivät santelipuista rasiaa, joka oli jakkaralla
+kansi raollaan, ikäänkuin pilkkaa tehden hänen kärsimisestään. Hän otti
+ja paiskasi sen vihoissaan lattiaan: "onneton oli se päivä, jona
+ensikerran loin sinuun silmäni," huusi hän, "ja suojelin isäntääsi
+kattoni alla."</p>
+
+<p>Rasian pudottua lattiaan, lensi kansi kokonaan auki, ja
+pergamentti-kääry vierähti ulos, Peregil istui ja katseli sitä, synkässä
+hiljaisuudessa. Viimein sai hän ajatuksensa kootuksi; "kukapa tietää,"
+ajatteli hän, "eikö tämä kirjoitus saata olla tähdellinenkin, koska
+Maurilainen semmoisella huolella talletti sitä?" Hän otti sen ylös ja
+pisti poveensa ja aamulla sen jälkeen, vettä kaduilla huutaen
+tarjoillessaan, seisahtui hän muutaman puodin eteen, jota piti eräs
+Tangerista oleva Maurilainen, joka möi koristeita ja haju-aineita
+Zacatinissa, ja pyysi tätä selittämään sisällystä.</p>
+
+<p>Maurilainen luki kääryn tarkallisuudella, pyyhkäsi partaansa ja
+naurahti. "Tämä käsikirjoitus," sanoi hän, "sisältää loihtusanat, joilla
+kätketyitä, mahtavan noituuksen alaisina olevia aarteita löydetään.
+Siinä sanotaan olevan semmoisen voiman, että vankimmatkin salvat ja
+teljet, niinpä timanttikalliokin väistyy sen edestä."</p>
+
+<p>"Viisi siitä!" huudahti pieni Galicialainen, "mitäpä se minua auttaa?
+Minä en ole taikuri, enkä tiedä yhtään maahan kaivettua aarretta." Niin
+puhein nosti hän vesiruukkunsa olalleen, jätti kääryn Maurilaisen
+käsiin, ja astui edelleen vettä tarjoillen.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_197" id="Page_197">[Pg 197]</a></span></p>
+
+<p>Samana iltana, hämärissä Alhambran kaivon luona lepäillessään, tapasi
+hän siellä tuon tavallisen lörpöttelijä-seuran, jonka pakina enimmiten,
+tänä aikana vuorokautta, koski vanhoja satuja ja ihmeellisiä
+kertomuksia. Koska kaikki seuran jäsenet olivat köyhiä kuin rotat,
+haastelivat he enimmiten ja mieluisimmin tuosta tavallisesta aineesta,
+kätketyistä aarteista, joita Maurilaiset olivat jättäneet Alhambran eri
+paikkoihin. Erittäinkin olivat he siinä kaikki yksimielisiä, että suuria
+tavaroita oli kätkettynä syvällä maassa, Seitsemän Huonekerran Tornin
+alla.</p>
+
+<p>Nämät sadut tekivät kummallisen vaikutuksen kunnon Peregilin mieleen, ja
+pystyivät yhä syvemmälle hänen sieluunsa, kun hän sieltä palasi synkkiä
+lehtokujia pitkin. "Mitäs jos aarteita todellakin olisi kätkettynä tuon
+tornin alla &mdash; ja jos kääry, jonka jätin Maurilaiselle, tekis minulle
+mahdolliseksi saada ne käsiini!" Siinä ankarassa mielenkuohussa, johonka
+tämä ajatus saatti hänet, oli hän miltei pudottaa vesiruukkunsa.</p>
+
+<p>Tänä yönä heittelehti hän sinne tänne vuoteellansa, ja tuskin sai
+silmiään umpeen, ajatuksilta, jotka hänen aivojaan häiritsivät. Varhain
+aamulla meni hän Maurilaisen puotiin ja kertoi hänelle kaikki mitä hänen
+sielussaan tapahtui. "Sinä osaat lukea Arabian kieltä," sanoi hän,
+"menkäämme yhdessä torniin ja koetelkaamme tuon noituuden voimaa; jos ei
+se onnistu, meille ei käy pahemmin kuin ennenkään, mutta, jos se
+onnistun, me jaamme kahtia kaikki aarteet, jotka löydämme."</p>
+
+<p>"Seis," vastasi Maurilainen; "tämä kirjoitus ei riitäkään itsestään; se
+on luettava sydän-yöllä, omituisella tavalla kokoonpannun ja valmistetun
+vahakynttilän valossa, jonka aineksien saaminen ei ole minun vallassani.
+Ilman sellaista kynttilää käärystä ei ole mitään hyötyä."</p>
+
+<p>"Hyvä, hyvä," huudahti pieni Galicialainen, "minulla on sellainen
+vahakynttilä käsillä, ja minä tuon sen tuossa paikassa tänne." Näin
+sanottuaan riensi hän kotiin ja toi<span class="pagenum"><a name="Page_198" id="Page_198">[Pg 198]</a></span>kin kohta keltaisen vahakynttilän
+palasen, jonka oli löytänyt tuosta santelipuisesta rasiasta.</p>
+
+<p>Maurilainen hypisteli ja haisteli sitä. "Tähän keltaiseen vahaan," sanoi
+hän, "on harvinainen ja kallis suitsutus yhdistettynä. Semmoisesta
+tuossa kääryssä puhutaan. Sen palaessa lujimmatkin muurit ja
+salaisimmatkin luolat aukeavat. Onneton kuitenkin se, joka viipyy siellä
+sisällä kunnes se sammuu. Hän jää sinne, noidutuksi, ynnä aarteen
+kanssa."</p>
+
+<p>He sopivat nyt että koettelisivat noituutta sinä yönä; he lähtivät siis
+hyvin hiljan, kun ei ketään muita enää liikkeellä ollut kuin
+tarhapöllöjä ja yölipakoita, Alhambran metsäistä kukkulaa ylöspäin, ja
+lähenivät tuota salatemppuista tornia, joka oli puiden kätkössä, ja
+jonka kamaluutta lisäsi niin monet sadut ja kummalliset kertomukset.
+Lyhdyn valossa tulivat he hamuillen, pensaiden läpi ja maahan
+romahtaneiden kivien yli, erääsen holviin tornin alla. Peljäten ja
+vapisten astuivat he kallioon hakatuita portaita alas, jotka veivät
+tyhjään, nuoskeaan ja kamalaan kammioon, josta uudet portaat veivät
+vielä syvempään holviin. Täällä menivät he neljiä eri portaita alas,
+jotka kaikki menivät yhtä moneen holviin, joista yksi oli toisensa
+päällä, mutta neljännessä oli luja lattia; ja vaikka, puheen mukaan,
+vielä kolme holvia oli yhä syvemmällä, niin oli kumminkin mahdotonta
+päästä niihin, koska olivat suljetut taikauksella mitä tehokkaimmalla.
+Ilma tässä holvissa oli nuoskea ja kolkko, ja haisi maalta, ja kynttilä
+levitti vaan vaivoin muutamia himeitä säteitä. He seisahtuivat tänne
+vähäksi aikaa, niin peljästyksissä että tuskin hengittää taisivat,
+kunnes kuulivat vartijatornin kellon lyövän kahtatoista; he sitten
+sytyttivät vahakynttilän, joka levitti mirhamin, pyhän savun ja
+hyvänhajuisen pihkan lemua.</p>
+
+<p>Maurilainen alkoi lukea vakaisella äänellä. Hän oli juuri lopettanut,
+kun kuului jytinä, niinkuin maan alta. Maa tärisi, lattia aukesi ja sen
+alta näkyi portaat. Kauhistuksesta vapisten astuivat he alas ja näkivät,
+lyhdyn valossa, että jo olivat toisessa holvissa, joka oli täynnä
+Arabialaisia<span class="pagenum"><a name="Page_199" id="Page_199">[Pg 199]</a></span> päällekirjoituksia. Keskellä lattiata oli iso arkku,
+seitsemällä rautapitimellä varustettu, ja kummassakin päässä arkkua
+istui tenhottu Maurilainen täydessä sota-asussa, mutta liikkumattomana
+kuin kuvapatsas, tuon mahtavan taikauksen tähden. Arkun edessä oli
+monenlaisia astioita, täynnä kultaa ja hopeata ja kalliita kiviä. He
+pistivät kätensä suurimpaan niistä, aina kyynärpäähän asti, ja joka
+kerta nostivat he siitä kourallisen isoja keltaisia Maurilaisia
+kultarahoja, taikka rannerenkaita ja koristeita samasta kalliista
+metallista, jonka ohessa silloin tällöin joku Itämaisia helmiä pitävä
+kaulanauha tarttui heidän sormiensa väliin. Yhtä kaikki he lakkareitaan
+saaliilla täyttäessään vapisivat ja lyhyeen hengittivät, ja pelvoissaan
+katselivat noita kahta noiduttua Maurilaista, jotka tuimina ja
+liikkumattomina istuen tuijottavin silmin heitä katselivat. Viimein
+säikähtivät he mahdottomasti jotain jytäkkätä, jonka luulivat
+kuulevansa, syöksähtivät portaita ylös, kuppuroitsivat toinen toisensa
+kanssa ylemmässä huoneessa, kaasivat ja sammuttivat vahakynttilän, jonka
+perästä lattia taas ummistui julmalla paukkeella.</p>
+
+<p>Pelvosta vapisten he eivät ennen pysähtyneet, kuin olivat hamuilleet
+tornista ulos ja näkivät tähtien vilkkuvan puiden välitse. Nyt istuivat
+he ruohikkoon ja jakoivat saaliin, vakaasti päättäen tällä kertaa tyytyä
+tähän ensimmäiseen saaliiseen, mutta jonakin muuna yönä palata ja
+tyhjentää astiat pohjaa myöten. Ollakseen vakuutetut toistensa
+rehellisyydestä, he jakoivat taikakalutkin keskenään ja ottivat, toinen
+pergamentti-kääryn, toinen vahakynttilän-palasen; tämän tehtyään
+lähtivät he lakkarit pullollaan ja sydämet keveinä Granadaan jälleen.</p>
+
+<p>Heidän mennessään rinnettä alas, kuiskasi viekas Maurilainen pari
+varoittavaa sanaa pienelle yksinkertaiselle vedenkantajalle.</p>
+
+<p>"Peregil ystäväni," sanoi hän, "tämän asian pitää pysyä syvimpänä
+salaisuutena, kunnes olemme vallanneet aarteen ja saaneet sen
+luotettavaan paikkaan. Jos Alkaldi saapi siitä pienintäkään vihiä, me
+olemme hukassa."</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_200" id="Page_200">[Pg 200]</a></span></p>
+
+<p>"Tottapa niin," vastasi Galicialainen; "ei mikään asia ole todempi."</p>
+
+<p>"Peregil ystäväiseni, sinä olet ymmärtäväinen mies, enkä epäile sinun
+saattavan pitää salaisuuden salaisuutena; mutta sinulla on vaimo."</p>
+
+<p>"Hän ei saa tietää sanaakaan," vastasi pieni vedenkantaja lujalla
+äänellä.</p>
+
+<p>"Hyvä," sanoi Maurilainen, "minä luotan viisauteesi ja lupaukseesi."</p>
+
+<p>Ei koskaan ole lupaus ollut vissimpi ja vilpittömämpi; mutta ah! kuka
+aviomies saattaa kätkeä salaisuuden vaimoltaan? Ei suinkaan vedenkantaja
+Peregil, herttaisin ja myötäisin kaikista puolisoista. Kotiin tullessaan
+tapasi hän vaimonsa syvissä ajatuksissa, kamarin loukossa. "Oikein
+hyvä," huudahti vaimo, hänen sisään astuissaan, "jopa viimeinkin toki
+tulet kotiin, kupsittuasi siellä täällä näin hiljaan yöhön. Ei muuta
+puutu, kuin että taas olet laahannut tänne jonkun Maurilaisen, talon
+ystäväksi?" Sitten purskahti hän itkemään, väänteli käsiään, löi
+rinnalleen ja huusi: "Voi minua onnetonta naista! Mihinkä joutunenkaan!
+Taloni rosvoneet ja ryöstäneet asianajajat ja Alguazilit! Mieheni
+laiskuri, joka ei enää hanki leipää taloon, vaan juoksee yöt päivät
+kylää uskottomain Maurilaisten kanssa! Voi lapsiani, lapsi parkojani,
+mihinkä ne joutuvat! Kerjäläisiksi kaduille, se on meidän osamme."</p>
+
+<p>Siivo Peregiliin pystyi vaimon valitus niin, ettei hän itsekään voinut
+olla voivotuksiin puhkeamatta. Hänen sydämensä oli yhtä täynnä, kuin
+hänen lakkarinsa, ja sen täytyi päästä purkautumaan. Hän pisti kätensä
+taskuun, otti sieltä kolme eli neljä isoa kultarahaa ja laski ne vaimon
+poveen. Vaimo rukka katseli miestään suurin silmin eikä voinut ymmärtää
+mitä tämä kultasade merkitsi. Ennenkuin hän ennätti tointua
+kummastuksistaan, otti pieni Galicialainen kultaketjut, heilutti niitä
+hänen silmäinsä edessä, hyppi iloissaan ja levitti suunsa seljälleen,
+korvasta toiseen asti.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_201" id="Page_201">[Pg 201]</a></span></p>
+
+<p>"Pyhä neitsy, varjele meitä!" huusi hän. "Mitä olet tehnyt, Peregil!
+Ethän ainakaan liene murhannut ja ryöstänyt?"</p>
+
+<p>Tuskin oli tämä ajatus ennättänyt nousta vaimoparan sydämeen, ennenkuin
+se muuttui täydeksi varmuudeksi. Hän näki vankihuoneen ja hirsipuun
+tuonnempana, ja pienen länkisääri Galicialaisen siinä roikkuvan, ja
+joutui, kuvas-aistinsa hirveiden näkyin valloissa, puistutuksiin mitä
+hirmuisimpiin.</p>
+
+<p>Mitäpä miesraukka taisi tehdä? Hänellä ei ollut muuta keinoa
+lohduttaaksen vaimoansa ja karkoittaakseen hänen hirveitä
+mielikuvatuksiaan, kuin kertoa koko juttu tästä onnettomasta löydöstä.
+Tätä ei hän kumminkaan ennen tehnyt, kuin oli ottanut vaimoltaan sen
+juhlallisen lupauksen, ettei tämä kellekään kuolevaiselle mainitsis
+tästä tapauksesta.</p>
+
+<p>Selittää vaimon iloa olis mahdotonta. Hän kavahti miehensä kaulaan, ja
+oli tukahuttaa hänet hyväilyksillään. "Nyt vaimoseni," huudahti pikku
+mies jalosti suurennellen, "mitä sanot Maurilaisen testamentista? Älä
+tulekaan vasta torumaan minua, että olen auttanut toista ihmistä
+hädässä."</p>
+
+<p>Siivo Galicialainen ryömi lampaannahalleen ja nukkui makeasti kuin
+untuva-vuoteella. Eipä niin hänen vaimonsa; hän tyhjensi kaikki mitä
+lakkareissa oli lattian matolle, ja istui kaiken yökauden noita
+Arabialaisia kultarahoja lukien, koetteli ranne- ja korvarenkaita,
+kuvaillen mieleensä kuinka komealta hän tulisi näyttämään, kun saisi
+luvan oikein käyttää rikkauttansa.</p>
+
+<p>Aamulla sen jälkeen otti kunnon Galicialainen ison kultarahan, meni
+viemään sitä muutaman juveelin-kauppiaan puotiin Zacatinissa, tarjosi
+sitä kaupaksi ja sanoi sen löytäneensä Alhambran raunioissa.
+Juveelinkauppias näki siinä Arabialaisen päällekirjoituksen ja että raha
+oli kultaa mitä puhtainta; mutta ei tarjonnat enempää kuin kolmannen
+osan sen arvosta, johonka vedenkantaja hyvin tyytyikin. Peregil osti nyt
+uusia vaatteita ja kaikenlaisia leikkikaluja<span class="pagenum"><a name="Page_202" id="Page_202">[Pg 202]</a></span> pienoisilleen, ja mitä
+hyväksi atriaksi tarvittiin, palasi kotiinsa, pani kaikki lapset
+tanssimaan ympärillään, ja hyppi itse ringin keskellä, isistä
+onnellisinna.</p>
+
+<p>Vedenkantajan vaimo piti lupauksensa vaiti-olosta, ihmeellisen tarkasti.
+Puolitoista päivää liikkui hän töissään salamielisen näköisenä ja sydän
+halkeamallaan, mutta piti yhtäkaikki suunsa kiini, vaikka juoksuakkoja
+kuhisi hänen ympärillään. Ei malttanut hän kumminkaan olla laillaan
+suurentelematta, puolusteli repaleista pukuansa, mainitsi aikovansa
+tilata uuden kultareunuksisen ja lasipalloilla koristetun leningin, ja
+uuden pitsillisen manttiljan eli kaapusen ja heitteli vihjauksia
+miehensä aikomuksesta heittää tuo hänen terveydelleen vahingollinen
+vedenkauppa pois. Myös luuli hän heidän kaiken taloutensa kanssa tulevan
+kesäksi siirtymään maalle, että lapset saisivat hengittää puhdasta
+vuoren-ilmaa, sillä mahdotonta oli muka kestää kaupungissa kuumaa
+vuodenaikaa.</p>
+
+<p>Ämmät katselivat toisiaan suurin silmin, luullen naisparan tulleen
+mieleltä pois; ja hänen suun-muikisteluistaan ja muhosteluistaan ja
+suurentelevasta teeskentelemisestään nousi yleinen nauru ja lystillisyys
+hänen ystävissään, samassa kun hän ennätti heihin selin kääntyä.</p>
+
+<p>Mutta jos hän kylällä ollessaan malttoikin mielensä, hän kotona otti
+vahinkonsa takaisin, puki hänensä kuin kummitukseksi komeihin,
+itämaisista helmistä koottuihin kaulanauhoihin, Maurilaisiin
+rannerenkaisin, timanttikoristeihin tukassaan, käveli edes takaisin
+huoneessa likaisissa ryysyissään, seisahtuen tuotuostakin ihastelemaan
+komeuttaan särjetyn peilinsä hitusessa. Mielettömässä
+turhamielisyydessään ei hän malttanut olla kerran akkunasta ulos
+kurkistamatta, iloitakseen vaikutuksesta, minkä hänen koreutensa tekisi
+sivukulkeviin.</p>
+
+<p>Mutta sallimus ei suonut paremmin käydä, kuin että Pedrillo Pedrugo, tuo
+hätähoppuinen parran-ajaja, juuri samalla haavaa istui työttömänä
+puodissaan, toisella puolen katua, ja hänen tähystävät silmänsä keksivät
+pian nuot kimeltelevät<span class="pagenum"><a name="Page_203" id="Page_203">[Pg 203]</a></span> timantit. Paikalla oli hän tirkistys ikkunassaan
+katselemassa vedenkantajan ryysyistä, itämaisen morsiamen kaikella
+loistolla huoliteltua vaimoa. Tuskin oli hän ennättänyt visusti
+tarkastella vaimon koristeita, kun jo täyttä vauhtia mennä heiskutti
+Alkaldin luokse. Heti sai nälkäinen Alguazilikin vihin tästä, ja ennen
+iltaa laahattiin poloinen Peregil taas tuomareinsa eteen.</p>
+
+<p>"Mitenkäs tämän asian laita on, hurtta?" huusi Alkaldi hurjalla äänellä.
+"Sinä sanoit että se Uskoton, joka kuoli huoneesesi, ei jättänyt mitään
+jälkeensä, muuta kuin tyhjän rasian, ja nyt kuulen vaimosi leijailevan
+ryysyissään helmillä ja timanteilla koristettuna. Katala! hanki heti
+paikalla tänne se saalis, jonka olet ryöstänyt onnettomalta uhriltasi,
+ja ole valmis roikkumaan siinä hirsipuussa, joka jo on kyllästynyt sinua
+odottamaan."</p>
+
+<p>Säikähtynyt vedenkantaja lankesi polvilleen ja antoi juurtajaksaisen
+selityksen, kuinka ihmeellisellä tavalla hän oli saanut rikkautensa.
+Alkaldi, Alguazili ja kavala parran-ajaja kuuntelivat halukkaasti tätä
+Arabialaista satua noidutusta aarteesta. Alguazili lähetettiin noutamaan
+Maurilaista, joka oli ollut noituuksessa avullisena. Mahomettilainen
+astui sisään melkein mielettömänä säikäyksestä, kun näki olevansa
+oikeuden veren-imijäin kynsissä. Nähdessään vedenkantajaa typerän ja
+tyrmistyneen käytöksen, ymmärsi hän kohta koko asian. "Sinä katala
+ihminen," sanoi hän hänen vieritseen mennessään, "enkö ole varoittanut
+sinua vaimosi kielevyydestä?"</p>
+
+<p>Maurilaisen selitys kävi aivan yhteen vedenkantajan selityksen kanssa;
+mutta Alkaldi oli olevinaan heikkouskoinen ja uhkaili vankeudella ja
+ankaralla tutkinnolla.</p>
+
+<p>"Malttakaa, hyvä Sennor Alkaldi," sanoi Mahomettilainen, joka sillä
+aikaa oli saanut tavallisen kekseliäisyytensä ja mielenmalttinsa
+jälleen. "Älkäämme joutavilla riidoilla tuhlatko onnettaren suosiota. Ei
+kukaan tiedä tätä tapausta, muut kuin me &mdash; pitäkäämme se meidän
+yksinomaisena salaisuutena. Ompa rikkautta holvissa kyllä tekemään
+meistä<span class="pagenum"><a name="Page_204" id="Page_204">[Pg 204]</a></span> kaikista rikkaita miehiä. Luvatkaa kaunis jako, niin kaikki
+tuodaan esiin &mdash; älkää luvatko, niin holvi pysyy iäti ummessa."</p>
+
+<p>Alkaldi neuvoitteli syrjässä Alguazilin kanssa. Tämä jälkimäinen oli
+vanha kettu ammatissaan. "Luvatkaa jotain," sanoi hän, "kunnes olemme
+saaneet aarteen käsiimme. Sitten saatatte vallata kaikkityyni, ja jos
+hän ja hänen rikoskumppaninsa rohkenee hiiskua, saatatte uhata heitä
+raipoilla ja kaakipuulla, hairauskoisuudesta ja noituudesta."</p>
+
+<p>Alkaldi hyväksyi neuvon. Lempeämmän näköisenä kääntyi hän Maurilaisen
+puoleen ja sanoi: "Tämä on juttu kummallinen, ja saattaa osaksi olla
+tosikin, mutta minulla täytyy olla siihen silminnähtävä todistus. Tänä
+yönä pitää sinun tehdä uudestaan tuo taika minun läsnäollessani. Jos
+siellä todellakin on semmoisia aarteita, me ystävällisesti jaamme ne
+keskenämme emmekä enää virka mitään tästä asiasta; mutta jos olette
+pettäneet minut, niin älkää toivokokaan mitään armoa minun puoleltani.
+Siihen asti täytyy teidän jäädä vankeuteen."</p>
+
+<p>Maurilainen ja vedenkantaja suostuivat mielellään tähän välipuheesen,
+iloisina siitä että loppu oli vahvistava heidän sanainsa totuuden.</p>
+
+<p>Keski-yön korvilla lähti Alkaldi salaa liikkeelle, Alguazili ja
+hätähoppuinen parran-ajaja muassa, kaikki aseilla hyvästi varustettuina.
+He kuljettivat Maurilaista ja vedenkantajaa vankeina, ja heillä oli
+muassaan vedenkantajan aasikin, odotetun aarteen kantamista varten. He
+tulivat tornille, kenenkään näkemättä, kytkivät aasin viikunapuuhun ja
+astuivat tornin neljänteen holviin alas.</p>
+
+<p>Pergamentti-kääry otettiin esiin, keltainen vahakynttilän pätkä
+sytytettiin ja Maurilainen luki loihtusanat. Maa tärisi niinkuin
+ennenkin, lattia aukesi ankarasti jyskäen, ja kaitaiset portaat tulivat
+näkyviin. Alkaldi, Alguazili ja parran-ajaja seisoivat säikäyksissään
+kuin naulattuina eivätkä tohtineet mennä alas. Maurilainen ja
+vedenkantajat astuivat nyt alla olevaan holviin ja tapasivat nuot kaksi
+Maurilaista, niin<span class="pagenum"><a name="Page_205" id="Page_205">[Pg 205]</a></span>kuin ennenkin, äänettöminä ja liikkumattomina. He
+ottivat kaksi astiata, täynnä kultarahoja ja hohtokiviä. Vedenkantaja
+kantoi ne ylös, toisen toisensa perään, hartioillaan, mutta vaikka hän
+oli jäykkäselkäinen ja takan kantoon tottunut, horjui hän kumminkin
+niiden painon alla, ja näki, kun ne rippuivat kahden puolen aasin
+seljässä, että niissä oli juuri niin paljo kuin se jaksoi kantaa.</p>
+
+<p>"Olkaamme nyt tyytyväiset," sanoi Maurilainen, "tässä on niin paljo
+rikkautta kuin voimme kuljettaakin kenenkään näkemättä, ja kyllä
+tekemään meitä niin rikkaiksi kuin sydämemme saattaa halutakin."</p>
+
+<p>"Onko vielä tavaraa tuolla alhaalla?" kysyi Alkaldi.</p>
+
+<p>"On kalliin kaikista," sanoi Maurilainen, "iso rautapitimillä varustettu
+arkku, täynnä helmiä ja kalliita hohtokiviä."</p>
+
+<p>"Meidän täytyy välttämättömästi saada auki se arkku," huusi ahnas
+Alkaldi.</p>
+
+<p>"En mene enempää noutamaan," vastasi Maurilainen äreällä äänellä, "kyllä
+on kyllä järjelliselle miehelle &mdash; enemmässä on liikaa."</p>
+
+<p>"Ja minä," sanoi vedenkantaja, "en rupea enää takkaa sieltä kantamaan ja
+aasiparkani selkää taittamaan."</p>
+
+<p>Nähtyään käskyin, uhkausten ja rukousten yhtä vähän auttavan, kääntyi
+Alkaldi kahden uskollisen ystävänsä puoleen. "Auttakaa minua," sanoi
+hän, "kantamassa arkkua ylös, niin jaamme keskenämme mitä siinä on."
+Näin sanoen meni hän portaita alas, Alguazilin ja parran-ajajan vapisten
+ja vastahakoisesti häntä seuratessa.</p>
+
+<p>Tuskin oli Maurilainen nähnyt heidän alas ennättäneen kun sammutti tuon
+keltaisen vahakynttilän palasen; lattia meni tavallisella ryskeellä
+umpeen ja nuot kolme kunnon herra jäivät holviin.</p>
+
+<p>Sitten riensi hän noita kolmia portaita ylös eikä ennen seisahtunut kuin
+oli ulkoilmassa. Pieni vedenkantaja seurasi häntä minkä verran hänen
+lyhyet säärensä sallivat.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_206" id="Page_206">[Pg 206]</a></span></p>
+
+<p>"Mitä olet tehnyt?" huusi Peregil, vähän hengähdettyään, "Alkaldi ja ne
+kaksi muuta miestä ovat holviin haudatut."</p>
+
+<p>"Se on Allahn tahto!" vastasi Maurilainen, partaansa pyyhkäisten.
+"Sallimuksen kirjassa on kirjoitettuna, että he pysyvät tenhottuina,
+siksi kunnes joku seikkailija tulevaisuudessa purkaa noituuksen.
+Tapahtukoon Jumalan tahto!" Näin sanoen nakkasi hän vahakynttilän pätkän
+kauas lakson pensaikkoon.</p>
+
+<p>Nyt el ollut yhtään mahdollisuutta auttaa, jonkatähden Maurilainen ja
+vedenkantaja riensivät kallista kuormaa kantavan aasin kanssa
+kaupunkiin, ja kunnon Peregil ei malttanut olla suutelematta ja
+hyväilemättä pitkäkorvaista työkumppaniaan, joka nyt oli annettu hänelle
+takaisin ja lain kourista pelastettu, ja vaikeata todellakin on tietää
+mikä tällä hetkellä enemmin iloitti tätä siivoa pikkumiestä: vallattu
+aarre vaiko hänen jälleen saatu aasinsa.</p>
+
+<p>Maurilainen ja vedenkantaja jakoivat saaliinsa ystävällisesti ja
+tunnollisesti, se vaan että edellinen, joka oli kiiltokaluihin hieman
+mielistynyt, laitti niin, että hän kasaansa sai useimmat helmet,
+hohtokivet ja muut pikkukalut, jota vastoin hän aina, juveelien sijaan,
+antoi vedenkantajalle pelkkää kultaa, viisi kertaa sen enemmän, johon
+toinen oikein hyvästi tyytyikin. Myös olivat he niin viisaat, etteivät
+enää antauneet sen enempiin rettelöihin, vaan siirtyivät pois, muissa
+maissa rauhassa rikkauttaan nauttimaan. Maurilainen palasi Afrikaan,
+syntymäkaupunkiinsa Tetuaniin, ja Galicialainen vaimoineen ja lapsineen
+muutti Portugaliin. Täällä tuli hänestä, vaimonsa vaarinpidon ja
+varoitusten kautta, jokseenkin mahtava mies; sillä vaimo sai tämän
+siivon pikkumiehen pukemaan pitkän runkonsa ja lyhyet reitensä jakkuun
+ja housuihin, asettamaan sulkatöyhdöllä koristetun hatun päähänsä ja
+miekan vyölleen, panemaan sukunimensä, Peregil, pois, ja sen sijaan
+ottamaan tuon kauniimmalta kuuluvan Don Pedro Gil. Hänen lapsensa
+kasvoivat ja vaurastuivat hupaisiksi, iloisiksi, vaikka pieniksi ja
+länkisäärisiksi,<span class="pagenum"><a name="Page_207" id="Page_207">[Pg 207]</a></span> ja Sennora Gil'istä, kantapäästä kiireesen asti
+hipsutetusta, pitsitetystä ja tupsutetusta, kimeltelevillä sormuksilla
+jokaisessa sormessaan koristetusta, tuli huolettoman vaatteuksen ja
+laaduttomain koristusten malli.</p>
+
+<p>Alkaldi ja hänen molemmat apumiehensä pysyivät Seitsemän Huonekerran
+Tornin alla suljettuina, ja ovat siellä noituukseen jääneinä vielä
+tänäkin päivänä. Jos Hispanialta joskus tulee puuttumaan parittavia
+parran-ajajia, toisen omaa raappovia Alguazileja ja lahjoja ottavia
+Alkaldeja, silloin heitä haettakoon; mutta jos heidän täytyy odottaa
+kunnes se aika tulee, on peljättävä, että heidän tenhouksensa kestää
+tuomiopäivään asti.</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Satu_Alhambran_ruususta" id="Satu_Alhambran_ruususta"></a>Satu Alhambran ruususta.</h2>
+
+
+<p>Joku aika sen jälkeen kun Maurilaiset olivat luovuttaneet Granadan, oli
+tämä ihana kaupunki usein Hispanialaisten kuninkaiden mielipaikkana,
+kunnes useat peräksyttäin seuraavat maanjäristykset, jotka kukistivat
+paljon kartanoita ja täryyttivät Maurilaisia tornia pilalle asti,
+säikyttivät heidät pois siirtymään.</p>
+
+<p>Monta monituista vuotta kului sitten, joiden kuluessa Granadaa harvoin
+kunnioitettiin kuninkaallisten vieraiden läsnäololla. Aateliston
+hovilinnat olivat äänettöminä ja suljettuina, ja Alhambra seisoi, kuin
+halveksittu kaunotar, surullisessa yksinäisyydessä, huonosti hoidettuin
+puutarhainsa keskellä. Prinsessain torni, ennen muinoin noiden kolmen
+ihanan Maurilaisen prinsessan asunto, oli, kuin muutkin paikat, autiona,
+ja hämähäkki kutoi verkkoansa kullattuin kattoin poikki, ja yölipakot ja
+tarhapöllöt tekivät pesiään sen kammioihin, joita Zaydan, Zoraydan ja
+Zorahaydan läsnäolo oli kaunistanut. Tämän tornin huonoon hoitoon lienee
+osaksi ollut syynä läheisten asukkaiden taikauskoisuus. Kulkupuheena
+oli, että kaunis Zorahayda, joka oli kuollut tähän torniin, liikkui
+siinä jälleen ja että hänen hahmunsa usein kuutamolla istui suihkukaivon
+vierellä salissa, taikka vaikeroiden vaelteli katolla, ja että hänen
+hopeakantelensa helinä sydän-yön aikana kuului niille jotka kulkivat
+alapuolella olevan lakson kautta.</p>
+
+<p>Jo viimein kunnioitettiin Granadaa vielä hoviväen läsnäololla. Koko
+maailma tietää, että Filippi V oli ensimmäinen Bourboni, joka piti
+Hispanialaista valtikkaa; koko maailma tietää niinikään että hän, toisen
+kerran naidessaan, otti puolisokseen Parman ihanan prinsessan Elisabetan
+eli<span class="pagenum"><a name="Page_209" id="Page_209">[Pg 209]</a></span> Isabellan, ja että, näiden tapausten johdosta, eräs Ranskalainen
+prinssi ja eräs Italialainen prinsessa yhdessä istuivat Hispanian
+valtaistuimella. Tämän loistavan parikunnan vastaanottamista varten
+korjattiin ja sisustettiin Alhambra kaikella innolla ja
+kiireellisyydellä. Hovilaisten tulo muutti kokonansa sitä ennen aution
+hovilinnan näön. Torvien räikkinä ja rumpuin räminä, oriiden kavionkapse
+ja korskunta poluilla ja ulkopihoilla, välkkyvät aseet ja liehuvat liput
+katonharjoilla ja tornien huipuilla, kaikki muistutti tämän linnan
+muinaisia sotaisia ja kunniarikkaita aikoja. Lauhkeampi henki vallitsi
+kumminkin tämän kuninkaallisen hovilinnan sisällä. Siellä kuului
+silkkileninkien kahina ja kunnioittavain hoviherrain varuisa astunto ja
+kuiskivia ääniä vierashuoneista; hovipalvelijoita ja hovineitiä käveli
+puutarhoissa ja musiikin helinä kuului avointen akkunain kautta.</p>
+
+<p>Hovin seurueessa oli myöskin eräs kuningattaren mielipalvelija nimeltä
+Ruyz de Alarçon. Kun sanomme häntä kuningattaren mielipalvelijaksi, me
+vaan harvoilla sanoilla lausumme hänen kiitostansa; sillä joka henki
+ihanan Elisabettan seurueessa oli erinomainen sulostaan, ihanuudestaan
+ja taitolahjoistaan. Hän oli äskettäin täyttänyt kahdeksantoista vuotta,
+oli keveä ja notkea varreltaan ja ihana kuin nuori Antonio.
+Kuningattaren edessä oli hän pelkkä alamaisuus ja kunnioitus, mutta
+sydämessään huikenteleva ja kevytmielinen poika, hovinaisten hyväilemä
+ja pilaama, ja ikäisekseen kovin tavastunut naisten kanssa
+seurustelemaan.</p>
+
+<p>Tämä kevytmielinen hovipalvelija kuljeskeli eräänä aamuna lehdoissa
+Generalife-linnan vierellä, josta taisi nähdä Alhambran tiluksille. Hän
+oli huvikseen ottanut mukaansa kuningattaren mieluisimman haukan. Tällä
+huvikävelyllään näki hän linnun lentävän eräästä pensaasta ulos; hän
+sieppasi haukalta päänpeiton pois ja laski sen lentämään. Haukka kohosi
+korkealle ilmaan, iski saaliisensa, mutta laukuili pois jälleen, kun ei
+saanutkaan sitä kiini, huolimatta hovipalvelijan kutsumisista. Tämä
+seuraili liitelevää lintua silmillään, sen oikullisella lennolla, kunnes
+näki sen lentävän istumaan<span class="pagenum"><a name="Page_210" id="Page_210">[Pg 210]</a></span> erään kaukaisen ja yksinäisen tornin
+sakaroille, Alhambran ulkomuurilla, joka torni oli rakettu erään
+notkelman partaalle, mikä eroitti kuninkaallisen linnan Generalifen
+tiluksista. Tämä juuri oli Kolmen Prinsessan Torni.</p>
+
+<p>Hovipalvelija meni notkelmaan ja läheni tornia, mutta lakson puolelta ei
+ollut torniin yhtään porttia. Hän teki sentähden pitkän kaarron sille
+puolen porttia, joka oli muurien sisäpuolella.</p>
+
+<p>Vähäinen, ruoko-aidalla ympäröitty, myrttipensaiden varjoama, puutarha
+oli tornin edustalla. Hovipalvelija avasi veräjän, ja meni
+kukkapenkereiden ja ruusupensaiden välitse portille. Se oli kiini ja
+salvattu. Portin raosta silmäsi hän sisäpuolelle. Siellä oli vähäinen
+Maurilainen sali, seinät koristetut stukkiteoksilla, ja sali muuten
+kaunistettu hoikilla marmoripylväillä ja kukilla ympäröityllä
+alabasterilähteellä. Keskellä huonetta rippui kullattu häkki, jossa oli
+lintu, ja häkin alla tuolilla makasi kirjava kissa silkkikääryin ja
+ompelukaluin keskellä, ja silkkinauhalla varustettu kitarri seisoi
+lähdettä vasten pystytettynä.</p>
+
+<p>Ruyz de Alarçon hämmästyi näitä naisellisen sulon ja koristeiden jälkiä
+näin yksinäisessä ja, niinkuin hän luuli, autiossa tornissa. Ne
+muistuttivat hänelle Alhambrassa kulkevia satuja tenhotuista saleista,
+ja tuo kirjava kissa oli luultavasti joku noiduttu prinsessa.</p>
+
+<p>Hän naputti hiljaa ovea. Kauniit kasvot kurkistivat ulos oven päällä
+olevasta vähäisestä akkunasta, ja peräysivät samassa. Hän odotteli,
+toivoen ovea avattavan, mutta hän odotti turhaan; ei yhtään askelta
+kuulunut sisään &mdash; kaikki oli hiljaa. Olivatko hänen aistinsa pettäneet
+hänet, vai oliko tuo kaunis näky tornin haltijatar? Hän koputti
+uudestaan ja kovemmasti. Vähän ajan perästä nuot heloiset kasvot vielä
+kerran kurkistivat ulos; ne olivat kukoistavan viisitoista-vuotiaan
+tytön.</p>
+
+<p>Hovipalvelija otti hetikohta sulitetun lakkinsa päästään ja anoi
+sanoilla mitä nöyrimmillä saadakseen mennä torniin, haukkaansa
+hakemaan.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_211" id="Page_211">[Pg 211]</a></span></p>
+
+<p>"En tohdi avata ovea, Sennor," vastasi pieni neito punastuen, "tätini on
+sen kieltänyt."</p>
+
+<p>"Minä rukoilen sinua, ihana tyttö; se on kuningattaren mielihaukka: minä
+en tohdi palata linnaan ilman häntä."</p>
+
+<p>"Te olette siis hoviväkeä?"</p>
+
+<p>"Niin olen, ihana impi, mutta minä menetän kuningattaren armot ja
+palvelukseni, jos en voi hankkia haukkaa takaisin."</p>
+
+<p>"Santa Maria! Juuri teille, te hovikavaljeerit, on tätini erittäin
+käskenyt minun sulkea oven."</p>
+
+<p>"Häjyille kavaljeereille, tietenkin; mutta minäpä en olekaan semmoinen,
+vaan ainoastaan palvelija-parka, joka en tarkoita mitään pahaa, mutta
+joudun häviöön ja onnettomuuteen, jos hylkäätte tämän vähäisen
+rukoukseni."</p>
+
+<p>Pienen neidon sydän liikkui hovipalvelijan onnettomuudesta. Olisipa
+suuri synti tehdä häntä onnettomaksi, kun hän taisi täyttää hänen
+vähäisen pyyntönsä. Ei millään muotoa tuo saattanut olla noita
+vaarallisia veitikoita, jotka hänen tätinsä oli selittänyt
+jonkunlaisiksi ihmistensyöjiksi, jotka alinomaa kulkivat ryöstöllä,
+varomattomia tyttöjä pyytelemässä; Hän oli nöyrä ja kohtelias, seisoi
+niin rukoilevaisena lakki kädessä ja oli niin kaunis.</p>
+
+<p>Viekas hovipalvelija näki linnueen alkavan epäillä, ja uudisti
+rukouksensa niin liikuttavilla sanoilla, ettei mikään tyttö maailmassa
+olis voinut kieltää; niinpä tulikin tornin pieni punastuva vartijatar ja
+vapisevalla kädellä aukasi oven; ja jos hovipalvelija oli ihastunut
+hänen kasvoinsa paljaasta vilahuksesta akkunassa, hurmahtui hän nyt
+kokonansa, kun tytön koko hahmu ilmestyi hänelle.</p>
+
+<p>Tytön Andalusialaiset kureliivit ja sievä basquinna ilmaisivat noita
+täyteläisiä, mutta tarkkoja sopusuhtaisuuksia hänen varressaan, jotka
+tuskin vielä olivat täysin muodostaneet. Hänen kiiltävä tukkansa oli
+hyvin huolellisesti jaettuna otsan kohdalla ja, maan tavan mukaan,
+ruusulla kaunistettuna. Tosin oli hänen ihonsa vähän tumma eteläisestä
+paahtavasta auringosta, mutta tämä vaan sitä enemmin kau<span class="pagenum"><a name="Page_212" id="Page_212">[Pg 212]</a></span>nisti hänen
+ihanoita, kukoistavia kasvojansa ja antoi vaan lisää heloa hänen
+raukeille silmillensä.</p>
+
+<p>Ruyz de Alarçon näki kaiken tämän yhdessä silmänräpäyksessä, sillä hän
+ei joutanut viipymään; hän lausui vaan muutamilla sanoilla
+kiitollisuutensa, ja juoksi keveästi kiertoportaita ylös, haukkaansa
+hakemaan.</p>
+
+<p>Kohta palasi hän tuo karannut lintu käsissä. Tyttö oli sillä aikaa
+istunut lähteen vierelle salissa ja keri nyt silkkilankaa, mutta
+hämmästyksissään pudotti hän kerän lattialle. Hovipalvelija juoksi ja
+otti sen ylös, mutta tarttui käteen, joka oikesi sitä ottamaan, ja
+likisti siihen suukkosen, hehkuvamman ja hartaamman, kuin hän koskaan
+oli likistänyt kuningattarensa kauniille kädelle.</p>
+
+<p>"Ave Maria, Sennor!" huudahti tyttö, ja punastui aina korviin asti
+hämmästyksestä, sillä ei vielä eläissään ollut häntä näin tervehditty.</p>
+
+<p>Ujosteleva hovipalvelija pyysi kaiken mokomin anteeksi, ja vakuutti
+tyttöä että tapa oli hovissa tämmöinen kun syvintä kunnioitusta ja
+ihastusta osoitettiin.</p>
+
+<p>Tytön vihastus, jos hän semmoista lienee tuntenutkaan, asettui pian,
+mutta hänen hämiään ja hurmiotaan kesti yhä, ja hän istui yhä enemmin
+punastuen ja silmiään työhönsä kiinittäen ja sekoitti silkin, jota keri.</p>
+
+<p>Viisas hovipalvelija näki hämmennyksen vihollisen leirissä ja olis
+mielellään käyttänyt sitä edukseen; mutta kauniit puheet, joita hän
+aikoi antaa kuulla, kuolivat hänen huulilleen; hänen yrityksensä käyttää
+tavallista kenstiyttään olivat kömpelöt ja tehottomat, ja
+kummastuksekseen tunsi tämä osaava hovipalvelija, joka niin luontevasti
+ja miellyttävästi oli seurustellut hovin viekkaimpain ja kokeneimpain
+naisten kanssa, hänensä hämäytyneeksi ja ujoksi tämän
+teeskentelemättömän, viisitoista-vuotiaan tytön edessä.</p>
+
+<p>Tällä nöyrällä immellä olikin omassa kainoudessaan ja viattomuudessaan
+voimakkaampi vartija, kuin valppaan tädin teljissä ja salvoissa.
+Kuitenkin kaikitenkin, missäpä löytyy se naisen sydän, joka voi
+vastustaa rakkauden ensim<span class="pagenum"><a name="Page_213" id="Page_213">[Pg 213]</a></span>mäisiä kuiskeita? Pieni neito ymmärsi, niin
+yksinkertainen kuin olikin, ikäänkuin luontoperäisen tunteen kautta,
+kaikki mitä hovipalvelijan soperteleva kieli ei kyennyt lausumaan, ja
+hänen sydämensä sykytti ankarasti, kun hän nyt ensikerran näki
+rakastajan &mdash; ja rakastajan tämmöisen, jalkainsa juurella.</p>
+
+<p>Hovipalvelijan arkuus, vaikka luonnollinen, ei kestänyt kauan, ja hän
+alkoi saada luontevuuttansa ja rohkeuttansa jälleen, kun kimeä ääni
+kuului etäältä.</p>
+
+<p>"Tätini palaa messusta!" huusi säikähtynyt tyttö; "minä pyydän teitä,
+Sennor, menkää."</p>
+
+<p>"En ennen kuin annatte minulle ruusun tukastanne, muistoksi."</p>
+
+<p>Tyttö irroitti ruusun tuota pikaa sysimustista kiharoistaan. "Tuossa!"
+huusi hän, hämmästyneenä ja tulipunaisena, "mutta minä rukoilen,
+menkää."</p>
+
+<p>Hovipalvelija otti ruusun ja samassa suuteli kiihkeästi kättä, joka
+antoi sen hänelle, pisti ruusun lakkiinsa kiini, otti haukan kädelleen
+ja riensi pois puutarhan kautta, vieden muassaan armaan Jacintan
+sydämen.</p>
+
+<p>Täti, tultuaan torniin sisälle, huomasi sisarentyttärensä mielenkuohun
+ja jonkunlaisen epäjärjestyksen salissa; mutta yhdellä sanalla oli
+kaikki selitettynä: "Haukka oli ajanut saalistaan aina saliin asti."</p>
+
+<p>"Jumala meitä varjelkoon! Haukka lentää torniin sisälle! Onko kuultu
+hävyttömämpää haukkaa. Kun ei lintukaan häkissä enää ole turvattu"!</p>
+
+<p>Huolellinen Fredegonda oli varuisimpia vanhoja neitsyjä joita voi
+ajatellakaan. Hänellä oli kohtuullinen pelko ja epäluulo siihen minkä
+hän kutsui "toiseksi sukupuoleksi," joka pelko ja epäluulo oli enennyt
+pitkällisen naimattoman elämän aikana. Ei sentähden että tällä kunnon
+naisella oli ollut mitään haittaa sen juonista; sillä luonto oli hänen
+kasvoissaan antanut hänelle suojelusvartijan, joka esti kaiken
+haitanteon hänen alueellaan; mutta naiset, jotka vähimmin tarvitsevat
+itsensä vuoksi peljätä, ovat tavallisesti halulli<span class="pagenum"><a name="Page_214" id="Page_214">[Pg 214]</a></span>simmat ankarasti
+pitämään houkuttelevampia kaunottaria silmällä.</p>
+
+<p>Hänen sisarentyttärensä oli isätön ja äititön tyttö, jonka isä oli
+sodassa kaatunut. Hän oli luostarissa kasvatettu ja oli äskettäin
+siirretty pyhästä turvapaikastaan tätinsä välittömän katsannon alle,
+jonka suojelevassa holhouksessa hän kasvoi yksinäisyydessä, niinkuin
+puhkeava ruusuteränen, joka rupeaa kukoistamaan orjantappuran suojassa.
+Tämä vertaus ei ole paljas satunnaisuus; sillä totta puhuen, hänen
+ihanuutensa oli nostanut huomiota tässä yksinäisyydessäkin, ja läheiset
+maalaiset, sillä runollisella osaavaisuudella, joka on yleinen
+Andalusiassa, olivat antaneet hänelle liikanimen: "Alhambran Ruusu."</p>
+
+<p>Varuisa täti hoiti yhä edelleen pientä kaunista sisarentytärtään, niin
+kauan kuin hovia pidettiin Granadassa, ja oli hyvillään siitä että hänen
+valppaudestaan oli ollut apua. Tosi on, että tätä kunnon naista
+toisinaan pisti vihaksi kitarrin helinä ja rakkauden laulut, joita
+kuului tornin juurelta kuutamoisista lehdoista; mutta hän varoitti
+silloin sisarentytärtään ummistamaan korvansa mokomalle joutavalle
+helkkeelle, ja teroitti hänen mieleensä, että se vaan oli kieppiä tuolta
+toiselta sukupuolelta, joka siten houkutteli yksinkertaisia tyttöjä
+turmioon. Ah, mitäpä vaikuttaneekaan teeskentelemättömässä tytössä
+kuivat varoitukset kuutamo-serenaateja vastaan?</p>
+
+<p>Jo vihdoin keskeytti Filippi kuningas taas asumisensa Granadassa ja
+lähti äkisti kaiken hoviväkensä kanssa pois. Valpas Fredegonda piti
+vaarilla kuninkaallista komua, sen lähtiessä Oikeuden Portista isolle
+lehtokujalle kaupunkiin päin. Viimeisen lipun kadottua hänen silmistään,
+hän palasi suurellisena torniin, sillä kaikista hänen huolistaan oli nyt
+tullut loppu. Hänen hämmästyksekseen kuopi keveä Arabialainen orit maata
+puutarhan takaportilla; ja kauhistuksekseen näki hän orjantappura-aitain
+läpi nuorukaisen, loistavassa kirjaillussa puvussa, sisarentyttärensä
+jalkain juurella. Kuultuansa hänen askelensa jätti nuorukainen hellän
+hyvästin, hyppäsi<span class="pagenum"><a name="Page_215" id="Page_215">[Pg 215]</a></span> keveästi orjantappura- ja myrttipensaiden yli,
+heittäysi hevosensa selkään ja oli tuota pikaa kadonneena.</p>
+
+<p>Hellä Jacinta unhotti, haikean murheensa valloissa, tätinsä närkästyksen
+kokonansa. Hän heittäysi hänen syliinsä ja alkoi nyyhkyttää ja itkeä.</p>
+
+<p>"Voi minua onnetonta," huusi hän; "hän on nyt poissa! hän on poissa! ja
+minä en saa, koskaan enää nähdä häntä!"</p>
+
+<p>"Poissa! Kuka on poissa? Kuka oli se nuorukainen, jonka näin sinun
+jalkaisi juurella?"</p>
+
+<p>"Hovipalvelija kuningattarella, tätiseni, joka tuli sanomaan minulle
+jäähyvästiä."</p>
+
+<p>"Hovipalvelija kuningattarella, lapseni," kertoi valpas Fredegonda
+hiljaa; "ja milloinka sinä tulit tutuksi kuningattaren hovipalvelijan
+kanssa?"</p>
+
+<p>"Samana aamuna jona haukka lensi sisään. Se oli kuningattaren haukka, ja
+hovipalvelija tuli sitä hakemaan."</p>
+
+<p>"Voi typerää tyttöä! Et tiedäkään ettei löydy puoleksikaan niin
+vaarallisia haukoita, kuin nuot nuoret, koreat hovipalvelijat ovat; ja
+juuri semmoisia typeriä lintuja, kuin sinä olet, he ajelevat."</p>
+
+<p>Tädin kävi vihaksi ensin, kun hän keksi, että vastoin hänen
+valppauttaan, josta hän niin paljon oli kehunut, hellää tuttavallisuutta
+oli pidetty näiden nuorten rakastuneiden kesken, miltei hänen silmäinsä
+edessä; mutta nähtyänsä, että hänen yksinkertainen sisarentyttärensä,
+vaikka näin, telkien ja salpain suojatta, alttiina toisen sukupuolen
+kaikille salahankkeille, kuitenkin oli kärventymättä käynyt
+tulikoetuksen, lohdutti hän mieltänsä sillä lujalla uskolla, että hän
+siitä sai kiittää niitä varovaisia ja siveitä älykkyyden-ohjeita, joita
+tyttö oli kantapäästä kiireesen asti, niin sanoaksemme, täpötäyteen
+sullottu.</p>
+
+<p>Sillä aikaa kun täti laski tätä lievittävää voidetta loukatulle
+ylpeydelleen, paluutti sisarentytär muistiinsa kaikki hovipalvelijan
+monasti uudistamia lupauksia uskollisuudesta. Mutta mikä on
+huikentelevan, siellä täällä häilehtivän rakastajan uskollisuus? Valuva
+virta, joka jonkun ajan leikitsee<span class="pagenum"><a name="Page_216" id="Page_216">[Pg 216]</a></span> jokaisen kukkasen kanssa rannoillaan,
+juoksee sitten pois ja jättää ne kaikki katkerasti itkemään.</p>
+
+<p>Päiviä, viikkoja, kuukausia kului, mutta hovipalvelijaa ei kuulunutkaan.
+Kranaatti-omenat kypsyivät, viiniköynnös antoi hedelmänsä, syys-sateet
+virtasivat puroissa vuoria alas; Sierra Nevada peittyi lumiseen
+vaippaansa ja talven tuulet vinkuivat Alhambran saleissa &mdash; mutta ei
+tullut hän sittenkään. Talvi meni. Suloinen kevät tuli, linnunlaulu,
+kukat ja lemuiset länsituulet muassaan, kinokset sulivat vuorilla,
+kunnes ei yhtään enää ollut muualla kuin Nevadan korkealla helteisessä
+kesäilmassa kimeltelevällä huipulla. Kuitenkaan ei kuulunut
+muistamattomasta hovipalvelijasta sanaakaan.</p>
+
+<p>Sillä aikaa pieni Jacinta kalpeni ja kävi aateksivaiseksi. Hän luopui
+entisistä askaroimisistaan ja huvituksistaan: hänen silkkinsä sai olla
+sekauksissaan, hänen kitarrinsa liikuttamatta, hänen kukkansa
+hoitamatta; ei hän enää kuunnellut lintunsa viserryksiä, ja hänen
+silmänsä, sitä ennen niin kirkkaat, himmentyivät salaisista kyynelistä.
+Jos joku yksinäisyys löytyy, joka on omansa pitämään rakastuneen immen
+mielihalua vireillä, niin se on semmoinen kuin Alhambra, jossa kaikki
+näyttää olevan aiottu vaikuttamaan helliä ja romantilaisia tunteita. Se
+on oikea paratiisi rakastavaisille; kuinka surullista siis olla yksinään
+paratiisissa semmoisessa &mdash; eikä vaan yksinänsä, mutta hyljättynä!</p>
+
+<p>"Voi sinua yksinkertainen lapsiparka!" sanoi siveä ja tahraton
+Fredegonda, tavatessaan toisinaan sisarentyttärensä lohduttomalla
+mielialalla, &mdash; "enkö ole varoittanut sinua miesten kavaluudesta ja
+viekkaudesta? Ja ilmankin, mitä saatit sinä toivoakaan ylhäisen ja
+kunnianhimoisen suvun jälkeiseltä? &mdash; Sinä, orpo ja hävinnyttä ja
+köyhtynyttä sukua oleva tyttö? Usko minua, jos nuorukaisen tarkoitus
+oliskin ollut vilpitön, niin hänen isänsä, joka on ylpeimpiä
+aatelismiehiä hovissa, kumminkin olis estänyt hänen yhdistyksensä niin
+halvan ja köyhän tytön kanssa kuin sinä olet. Rohkaise siis mielesi ja
+karkoita mokomat turhat ajatukset sydämestäsi."</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_217" id="Page_217">[Pg 217]</a></span></p>
+
+<p>Saastumattoman Fredegondan puhe lisäsi vaan hänen sisarentyttärensä
+surullisuutta; mutta tämä pyysi yksinäisyydessä antaa sille valtaa.
+Hyvin myöhään eräänä juhannus-yönä, hänen tätinsä levolle mentyä, jäi
+hän yksinään tornin saliin, alabasteri-lähteen vierelle istumaan. Täällä
+oli uskoton hovipalvelija ensi kerran polvistunut hänen eteensä ja
+suudellut hänen kättänsä; täällä oli hän niin monasti luvannut hänelle
+iäistä uskollisuutta. Tyttö-raukan sydän oli täytetty surullisilla ja
+hellillä muistoilla; hänen kyynelensä alkoivat juosta ja valuivat
+verkasti, pisaroittain lähteesen. Vähitellen rupesi tuo kristalli-kirkas
+vesi liikkumaan, kuohahti poreille ja kulki pyörteenä ympäri, siksi
+kunnes eräs naisellinen hahmu, komeassa Maurilaisessa puvussa,
+verkalleen nousi vedestä ja seisoi hänen silmäinsä edessä.</p>
+
+<p>Jacinta säikähti niin, että pakeni salista eikä tohtinut palata. Aamulla
+kertoi hän tädilleen mitä oli nähnyt, mutta tämä kunnon nainen katsoi
+näyn hänen levottoman kuvas-aistinsa siittämäksi, taikka luuli hänen
+nukkuneen ja nähneen unta lähteen vierellä. "Sinä olet ajatellut juttua
+noista kolmesta Maurilaisesta prinsessasta, jotka muinoin asuivat tässä
+tornissa," jatkoi hän, "ja se on sitten esiintynyt sinulle unissasi."</p>
+
+<p>"Minkä jutun, tätiseni? Sitä en tunnekaan."</p>
+
+<p>"Olethan kuullut puhuttavan kolmesta prinsessasta, Zaydasta, Zoraydasta
+ja Zorahaydasta, jotka kuningas, heidän isänsä, salpasi tähän torniin,
+ja jotka päättivät karata kolmen kristityn ritarin kanssa. Kaksi
+vanhinta karkasivatkin, mutta kolmannella ei ollut kyllin uskallusta, ja
+hänen sanotaan kuolleen tähän torniin."</p>
+
+<p>"Nyt muistelen sen kuulleeni," sanoi Jacinta, "ja itkeneeni hellän
+Zorahaydan kohtaloa."</p>
+
+<p>"Saanetpa itkeäkin hänen kohtaloaan," jatkoi täti, "sillä Zorahaydan
+rakastaja oli yksi hänen esi-isiään. Tämä suri kauan Maurilaista
+lemmetyistänsä, mutta aika lääkitsi hänen surunsa ja hän nai erään
+Hispanialaisen naisen, josta sinä olet syntyperää."</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_218" id="Page_218">[Pg 218]</a></span></p>
+
+<p>Jacinta mietti näitä sanoja. "Mitä olen nähnyt ei ole mikään aivoini
+sikiö," sanoi hän itsekseen; "siitä olen varma. Jos se tosiaankin oli
+hellän Zorahaydan haamu, joka, niinkuin olen kuullut, ilmestyy tässä
+tornissa, niin minkätähden pelkäisin? Minä aion valvoa lähteen luona
+tulevan yön, kenties hän tulee jälleen."</p>
+
+<p>Sydän-yön lähetessä, kun kaikki oli ääneti ja hiljaa, meni hän taas
+saliin istumaan. Kun kello Alhambran kaukaisessa vartijatornissa oli
+ilmoittanut keski-yön tunnin, alkoi vesi lähteessä jälleen liikkua ja
+kuohua, kunnes Maurilainen nainen taas tuli näkyviin. Hän oli nuori ja
+ihana; hänen puvussaan oli runsaasti kalliita kiviä, ja kädessä oli
+hänellä hopeakannel. Jacinta vapisi ja oli pyörtyä, mutta tointui
+jälleen kuullessaan haamun lempeän ja vaikeroivan äänen ja nähdessään
+suloisen mielen-ilmauksen hänen vaaleissa, surullisissa kasvoissaan.</p>
+
+<p>"Kuolevaisen tytär," sanoi hän, "mitä puuttuu sinulta? Minkätähden
+kyynelesi sameuttavat lähdettäni, ja miksi huokauksesi ja valituksesi
+häiritsevät yön hiljaista lepoa?"</p>
+
+<p>"Minä itken erään miehen uskottomuutta ja suren yksinäistä ja hyljättyä
+tilaani."</p>
+
+<p>"Lohduta mieltäsi, surulles on loppu tuleva. Sinä näet minussa
+Maurilaisen prinsessan, joka, niinkuin sinäkin, on ollut onneton
+rakkaudessaan. Eräs kristitty ritari, sinun kantaisäsi, voitti sydämeni
+ja olis tahtonut viedä minut syntymäseudullen ja kirkon helmaan.
+Sydämessäni olin minä kristin-uskoon kääntynyt; mutta minulta puuttui
+rohkeutta yhtä lujaa kuin uskoni oli, ja minä olen tuomittu olemaan
+noiduttuna tässä tornissa, kunnes puhdas kristitty purkaa noituuksen.
+Rohkenetko koettaa sitä?"</p>
+
+<p>"Rohkenen," vastasi tyttö vapisten.</p>
+
+<p>"Niin tule tänne äläkä pelkää; pistä kätesi lähteesen, ripsuttele vettä
+päälleni ja kasta minut, uskosi säännön mukaan; silloin noituus lakkaa
+ja rauhaton sieluni saa levon."</p>
+
+<p>Tyttö läheni horjuvin askelin, pisti kätensä lähteesen, otti vettä
+kouraansa ja ripsutteli sitä haamun kalpeille kasvoille.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_219" id="Page_219">[Pg 219]</a></span></p>
+
+<p>Tämä hymyili sanomattoman lempeästi. Hän laski hopeakantelensa Jacintan
+jalkain eteen, pani kädet kainaloihinsa ja hupeni vähitellen
+näkymättömäksi, niin että näytti niinkuin vaan utua olis lähteesen
+satanut.</p>
+
+<p>Jacinta lähti salista kamalalla ja kummallisella mielellä. Hän tuskin
+sai silmiään umpeen sinä yönä; mutta kun hän, levottomasti torkuttuaan,
+heräsi päivän koitteella, näytti hänestä kaikkityyni vaan sekavalta
+unennäöltä. Hänen mentyään saliin, näyn todellisuus kumminkin vahvistui,
+sillä lähteen vierellä tapasi hän hopeakantelen auringon paisteessa
+hohtamassa.</p>
+
+<p>Hän riensi tätinsä luoksi, kertomaan kaikkea mitä oli tapahtunut, ja
+pyysi häntä katsomaan kannelta, todistaakseen kertomuksensa
+todenmukaisuutta. Jos kunnon naisella vielä oli epäilyksiä, nämät kohta
+haihtuivat, kun Jacinta kosketteli soitinta; sillä hän otti siitä ääniä
+niin viehättäviä, että yksin saastumattoman Fredegondankin jäittynyt
+sydän, tämä iäisen talven pesä, sulautui kyynelten lauhkeaksi sateeksi.
+Ainoastaan yliluonnollinen soitanto voi tehdä moisen vaikutuksen.</p>
+
+<p>Kantelen erinomainen teho ilmaantui päivä päivältä. Vaeltaja, joka kulki
+tornin sivu, seisahtui kuin sanomattomasta ihastuksesta hurmahtuneena.
+Yksin lintusetkin parveilivat läheisissä puissa, unhottivat omat
+laulunsa ja kuuntelivat, ihastuksesta äänettöminä.</p>
+
+<p>Maine tästä levisi kohta edemmä. Granadan asukkaat riensivät Alhambraan,
+kuullakseen muutamiakaan säveliä tuosta taivaallisesta soitannosta, joka
+nyt helisi prinsessain tornista.</p>
+
+<p>Armas pieni soittajatar pelastui viimein yksinäisyydestään. Rikkaat ja
+mahtavat maassa kilpailivat saadakseen osoittaa hänelle kaikenmoista
+kunnioitusta, eli pikemmin, tullakseen visseytetyiksi hänen lumoavan
+kantelensa omistuksesta, että täten saisivat ylhäiset seurat saleihinsa
+houkutelluiksi. Minne ikänä hän lähti, piti hänen valpas tätinsä, joka
+aina oli hänen vierellään, häntä tarkalla vaarilla ja<span class="pagenum"><a name="Page_220" id="Page_220">[Pg 220]</a></span> niin peljästytti
+pois ne monet viehtyneet ihastelijat, jotka hurmoksissaan kuuntelivat
+hänen säveliään. Maine hänen ihmeellisistä lahjoistaan levisi
+kaupungista kaupunkiin. Malaga, Sevilla, Cordova, kaikki tulivat yksi
+toisensa perään ihastuksesta hulluksi; koko Andalusiassa ei muusta
+puhuttukaan kuin Alhambran ihanasta soittajattaresta. Ja kuinkapa toisin
+taisi ollakaan niin soitonhaluisessa ja herkkätunteisessa väestössä,
+kuin Andalusialaiset ovat, kun kantelessa oli lumousvoima ja
+soittajatarta itseään rakkaus innostutti?</p>
+
+<p>Sitä vastoin että kaikki Andalusiassa näin olivat soitantoon
+hullustuneet, vallitsi perin toisenlainen mieliala Hispanian hovissa.
+Filippi Viides oli, niinkuin yleisesti tietään, vaivattu
+synkkämielisyydellä mitä hirveimmällä ja kaikenlaisilla houreilla.
+Välistä makasi hän vuoteella viikottain yhtä menoa, tuhonsa luultuja
+kipuja kärsien. Välistä päätti hän luopua valtaistuimelta, suureksi
+suruksi hänen kuninkaalliselle puolisolleen, joka oli kovin viehtynyt
+hovin komeuteen ja kruunun loistoon, ja kokeneella ja vakavalla kädellä
+piti heikon ja kivuloisen puolisonsa valtikkaa.</p>
+
+<p>Ei mitään havaittu niin tehokkaaksi haihduttamaan kuninkaan haaveita,
+kuin musiiki; kuningatar koki siis houkutella hoviin paraita
+soittoniekkoja ja laulajia, ja piti mainiota Italialaista laulajaa
+Farinellia, jonkunlaisena kuninkaallisena lääkärinä, hovissa.</p>
+
+<p>Siihen aikaan, josta nyt puhumme, oli kuitenkin tämä viisas ja kuuluisa
+Bourboni saanut houreen, joka kävi yli kaikista hänen entisistä
+haaveistansa. Pitkällisen luulotaudin perästä, joka ei huolinut
+minkäänlaisista Farinellin sävelistä eikä koko hovisoittokunnan
+neuvoitteluista, tämä yksinvaltias sai sen houreen että hän oli henkensä
+heittänyt ja piti hänensä toden totta kuolleena.</p>
+
+<p>Tämä ei juuri olis ollut mitään vaarallista, olisipa ollut
+kuningattaresta ja hoviväestä hyväkin, jos hän olis tyytynyt pysymään
+siinä hiljaisuudessa ja levollisuudessa mikä kuolleelle sopii; mutta
+heidän kauhistuksekseen vaati hän yksipintaisesti hautausmenoja
+toimitettaviksi, ja rupesi, heille<span class="pagenum"><a name="Page_221" id="Page_221">[Pg 221]</a></span> vielä enemmäksi kiusaksi,
+kärsimättömäksi ja kovin hirmuisesti kohtelemaan heitä heidän
+epäkunnioituksestaan ja huolettomuudestaan, kun antoivat hänen maata
+hautaamattomana. Mitä oli tehtävä? Tehdä kuninkaan selvästi antamia
+käskyjä vastaan oli kauheata kuuliaisten hoviherrain mielestä, hovissa,
+jossa seremoniat niin tarkasti vaarinotettiin &mdash; totella taas ja elävänä
+haudata hänet olis ollut julkinen kuninkaanmurha.</p>
+
+<p>Hoviväen ollessa näin hirmuisessa pulassa, maine kulki sinnekin tuosta
+naisellisesta taideniekasta, joka oli ihastuttanut koko Andalusian.
+Kuningatar lähetti niin kiireesti kuin mahdollista lentoviestin viemään
+käskyä että sen piti tulla Sanct Ildefonseen, jossa hovi silloin oli.</p>
+
+<p>Muutamia päiviä sen perästä, kun kuningatar hovineitineen käveli lystiä
+noissa komeissa puutarhoissa, jotka lehtokujineen, palttoineen ja
+suihkulähteineen tulivat jättämään loistoisan Versailles'inkin
+takavarjoon, astui pieni kuuluisa soittajatar hänen eteensä.
+Kuninkaallinen Elisabetta hämmästyi nähdessään tämän pienen, nuoren,
+nöyrän olennon, joka oli saattanut puolen Hispaniata houruksi. Tyttö oli
+kuvan-ihanassa Andalusialaisessa puvussaan, hopeakannel kädessä, ja
+seisoi silmiään kainosti maahan luoden, mutta yksinkertaisessa ja
+kukoistavassa kauneudessa, joka vieläkin osoitti että hän oli "Alhambran
+Ruusu."</p>
+
+<p>Niinkuin tavallista, oli hänen muassaan nytkin tuo valpas Fredegonda,
+joka kertoi koko historian hänen suvustaan ja syntyperästään uteliaalle
+kuningattarelle. Jos kuninkaallinen Elisabetta oli mieltynyt Jacintan
+ulkonäköön, vaikutti hänessä vielä enempää osanottavaisuutta se seikka,
+että hän kuuli hänen olevan ansiollista, vaikka köyhää sukua, ja hänen
+isänsä urhoollisena kaatuneen kruunun palveluksessa. "Jos kykysi vastaa
+mainettasi," sanoi hän, "ja sinä voit karkoittaa sen pahan hengen, joka
+kuninkaassa vallitsee, niin on onnesi tästälähtiin oleva minun suotuisin
+esineeni, ja kunnian-osoitukset ja rikkaus odottavat sinua."</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_222" id="Page_222">[Pg 222]</a></span></p>
+
+<p>Malttamatonna saada koetella hänen taitoansa, vei hän hänet hetikohta
+houreellisen kuninkaan luokse.</p>
+
+<p>Jacinta seurasi häntä, silmät alaspäin luotuina, vartijain rivien ja
+tungeksivain hoviherrain välitse. He tulivat viimein suureen, mustiin
+verhottuun kamariin. Akkunain edessä oli luukut päivänvalon
+poistamiseksi; koko joukko vahakynttilöitä hopeajaloilla levitti kamalaa
+valoa, jonka synkissä säteissä voi eroittaa useampia murhepuvussa olevia
+palvelijoita ja hoviherroja, jotka hiljaisin askelin ja tuskallisen
+näköisenä astuivat edes takaisin huoneessa. Murhe- eli
+paraatti-vuoteella makasi, kädet rinnan päällä yhteen näpistettyinä, ja
+vaan nenänpää näkyvissä, hautaustaan ikävöitsevä yksinvaltias pitkänään.</p>
+
+<p>Kuningatar astui hiljaa kamariin, osoitti eräässä pimeässä nurkassa
+olevaa jakkaraa ja antoi Jacintalle käskyn istua ja aloittaa.</p>
+
+<p>Alussa näppi hän kannelta epävakaisella kädellä; mutta vähitellen
+rohkasi hän mielensä, kiihkeni kiihkenemistään, ja otti niin suloisia,
+taivaallisia ääniä, että kaikki läsnäolevat tuskin uskoivatkaan häntä
+kuolevaiseksi. Kuningas sitä vastoin, joka jo luuli olevansa
+hengellisessä maailmassa, luuli kuulevansa enkelien ääniä. Vähitellen
+muuttui pääjuonne ja soittajan ääni mukautui soittimeen. Hän lauloi
+erään vanhan kertomalaulun Alhambran muinaisesta kunniasta ja
+Maurilaisten uroteoista. Koko hänen sielunsa ilmestyi laulussa, sillä
+Alhambran muistoon yhdistyi myöskin muisto hänen rakkaudestaan.
+Hautauskamari kaikui noita elähyttäviä säveliä. Ne tunkivat
+synkkämielisen kuninkaan murheelliseen sydämeen. Hän nosti päänsä ja
+katseli ympärilleen: hän nousi vuoteelleen istumaan, hänen silmänsä
+kirkastuivat &mdash; jo viimein kavahti hän lattialle ja pyysi kilpeä ja
+miekkaa.</p>
+
+<p>Musiikin, eli pikemmin tuon tenhotun kanteleen voitto oli täydellinen;
+raskasmielisyyden paha henki oli karkoitettuna, ja kuollut ihminen
+tavallaan henkiin saatettu. Haudankaltaisen kamarin akkunat sysättiin
+seljälleen; ihana, loistoisa, Hispanialainen päivänvalo virtasi entiseen
+kuolon<span class="pagenum"><a name="Page_223" id="Page_223">[Pg 223]</a></span>kammioon. Kaikkein silmät etsivät armasta lumoajatarta; mutta
+kannel oli pudonnut hänen käsistään, hän oli maahan lauennut ja
+likistettiin heti sen jälkeen Ruyz de Alarçon rintaa vasten.</p>
+
+<p>Onnellisen parikunnan häät vietettiin kohta sen jälkeen suurella
+komulla; mutta seis &mdash; minä kuulen lukijan kysyvän: kuinka Ruyz de
+Alarçon selitti pitkällisen poissa-olonsa? Oih, kaikesta tällaisesta
+syytettiin vanhaa, kopeata ja itsepäistä isää; ilmankin nuoret ihmiset,
+jotka todella rakastavat toisiaan, pian sopivat jälleen ja peittävät,
+kun kerta toisensa tapaavat, kaikki entiset eripuraisuudet iäiseen
+unhotukseen.</p>
+
+<p>Mutta kuinka vanha itsepintainen isä saatiin tähän naimiseen tyytymään?</p>
+
+<p>Oh, hänen vastaväitöksensä voitettiin pian parilla kuningattaren
+sanalla, olletikin kun virkoja ja palkintoja syytämällä annettiin
+kuningattaren kukoistavalle lemmikille. Olihan muutenkin, niinkuin
+tietään, Jacintan kantelessa lumoava voima, joka voitti
+yksipintaisimmankin pään ja kovimmankin sydämen.</p>
+
+<p>Ja minne joutui tenhottu kannel?</p>
+
+<p>Sepä asiassa onkin kummallisinta ja näyttää selvästi koko tämän
+historian todeksi. Kannel pysyi jonkun ajan suvun hallussa, mutta
+varastettiin ja vietiin pois, ja tuon suuren laulajan Farinellin
+luultiin sulasta kateudesta sen varastaneen. Hänen kuoltuaan joutui se
+toisiin käsiin Italiassa, jotka eivät tienneet sen lumoavaa voimaa,
+sulattivat hopean ja panivat kielet erääsen vanhaan Cremonalaiseen.
+Kielissä on vieläkin vähä niiden lumoavia omaisuuksia. Vielä sananen
+lukijan korvaan, matta älköön se sen edemmä menkö: tämä Cremonalainen
+ihastuttaa nyt koko maailmaa &mdash; se on Paganinin viulu!</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Sotavanhus" id="Sotavanhus"></a>Sotavanhus.</h2>
+
+
+<p>Tuttavissani, joita olen saanut linnassa kuljeksiessani, on myöskin eräs
+urhoollinen, rikkiammuttu, vanha invaliiti-översti, joka, kuin haukka,
+on pesiytynyt muutamaan Maurilaiseen torniin. Hänen historiansa, jonka
+hän hyvin mielellään kertoo, on täynnä seikkailuksia, onnettomuuksia ja
+vastuksia semmoisia, jotka tekevät pian jokaisen mahtavan Hispanialaisen
+elämän yhtä kirjavaksi ja ihmeelliseksi, kuin Gil Blas'in romaani on.</p>
+
+<p>Hän oli jo kahdentoista vuoden ikäisenä Amerikassa, ja hän arvaa
+elämänsä merkillisimpiä ja onnellisimpia tapauksia olevan sen, että hän
+on nähnyt kenraali Washingtonin. Sitten on hän käynyt kaikkiin
+isänmaansa sotiin osalliseksi; hän tietää oman kokemuksen nojalla puhua
+useimmista tyrmistä ja vankihuoneista tällä niemimaalla. Hän rampautui
+toiselta jalaltaan, typistettiin käsiltään ja niin hakattiin ja
+haavoitettiin, että hän tavallaan on vaelteleva muistomerkki kaikista
+Hispanian levottomuuksista, jossa jokaisen tappelun ja taistelun osaksi
+voi lukea yhden koron, niinkuin Robinson Crusoen puussa oli koro joka
+vuodelle. Tämän urhoollisen vanhan soturin suurin onnettomuus näyttää
+kuitenkin olleen, että hänellä, vaarallisella ja levottomalla ajalla,
+oli komento Malagassa ja että asukkaat valitsivat hänet kenraalikseen,
+suojelemaan heitä Ranskalaisten päällekarkausta vastaan. Tämä asia on
+sekoittanut hänet useihin laillisiin vaatimuksiin hallitukselta, joiden
+tähden hänellä, niinkuin pengon, aina kuolemaansa asti tulee olemaan
+tekemistä anomuskirjain ja memoriaalien kokoonpanemisesta ja
+painattamisesta,<span class="pagenum"><a name="Page_225" id="Page_225">[Pg 225]</a></span> mitkä vaan tuottavat levottomuutta hänen ystävilleen,
+joista ei yksikään taida käydä hänen luonansa olematta pakoitettu
+kuuntelemaan jonkun kiivaan vetokirjan hyvän tunnin ajan kestävää
+lukemista ja lakkareihinsa ottamaan puolta tusinallista lentokirjoja.
+Mutta tämä kohta on Hispaniassa yleensä samanlainen: joka paikassa yhdyt
+johonkin ansiolliseen raukkaan, joka olostelee jossain sopessa ja
+miettii jotain mielilaulua tahi suurta vääryyttä. Ilmankin on varma,
+että jolla Hispaniassa on oikeuden-käynti hallituksen kanssa taikka joku
+saaminen siltä, se ei tarvitse valittaa työn puutetta koko elinaikanaan.</p>
+
+<p>Minä olen käynyt tämän sotavanhuksen luona hänen asunnossaan <i>Torre del
+vino</i>'n (Viinitornin) yläkerrassa. Hänen kamarinsa oli pieni mutta
+sievä, ja siitä oli kaunis näkyala Vegalle. Huonekalut olivat niin
+kohtalaiset kuin sotamiehellä voi olla. Kolme pyssyä ja kaksi pistoolia,
+kaikki kirkkaat ja kiiltävät, rippui sapelin ja kepin kanssa seinällä,
+ja niiden päällä kaksi kolmikulmaista hattua, toinen paraattia, toinen
+jokapäiväistä tarvetta varten. Vähäinen, puolen tusinaa kirjoja
+sisältävä hylly oli hänen kirjastonsa. Yksi näistä, vanha ja pahoin
+kulunut nide viisaustieteellisiä periaatteita, oli hänen mieluisin
+luettavansa. Sitä tutki hän yötä ja päivää, sovelluttaen jokaisen
+periaatteen itseensä, sillä ehdolla nimittäin, että se oli höystetty
+mielenkatkeruudella ja koski maailman vääryyttä.</p>
+
+<p>Kuitenkin on hän seuramielinen ja hyväluontoinen ja, kun vaan saa hänet
+kärsimisiään, vääryyksiään ja viisaustiedettään ajattelemasta, varsin
+hupainen seuramies. Minusta ovat mieleen nuot sallimuksen vanhat
+ahvettuneet pojat, ja minun on oikein hupaista kuunnella heidän
+kaunistelemattomia sodankertomuksiaan. Käydessäni tuotuostakin tämän
+vanhuksen luona, hän kertoi minulle muutamia omituisuuksia eräästä
+vanhasta linnanpäälliköstä, joka monessa kohden näyttää olleen hyvin
+häneen itseensä ja sodassa kokeneen melkein yhtäläisiä kohtaloita. Nämät
+kertomukset ovat saa<span class="pagenum"><a name="Page_226" id="Page_226">[Pg 226]</a></span>neet lisää kuulustelemisista muutamilta paikan
+vanhoilta asukkailta, erittäinkin Mateo Ximenes'in isältä, jonka
+saduissa se kunnon linnanherra, johonka nyt tahdon lukijaa tutustuttaa,
+juuri pää-osan toimittaa.</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Linnanherra_ja_notario" id="Linnanherra_ja_notario"></a>Linnanherra ja notario.</h2>
+
+
+<p>Muinaisina aikoina vallitsi kuvernöörinä Alhambrassa eräs vanha
+miehuullinen herra, jota, koska oli menettänyt toisen käsivartensa
+sodassa, yleisesti kutsuttiin <i>el Gobernador Manco</i>'ksi, eli
+"yksikätiseksi kuvernööriksi." Hän kopeilikin suuresti olemastaan vanha
+soturi, piti viiksiään väännettyinä aina korviin asti,
+ordonanssi-saappaita ja toledo'a (sapelia) keihäänpituista, ja
+nenäliinaa sapelin kahvassa.</p>
+
+<p>Myös oli hän sangen ylpeä ja tiukka pikku asioissa ja suuresti
+huolellinen etuoikeuksistaan ja arvoisuudestaan. Hänen hallituksensa
+aikana otettiin sentähden hyvin tarkka vaari niistä vapauksista ja
+oikeuksista, jotka Alhambralla, kuninkaallisena asuntona ja tiluksena,
+oli. Ei kukaan saanut ampuaseella, eikä edes sapelilla eli kepilläkään
+varustettuna tulla linnaan, ellei hänellä ollut määrätty arvo, ja
+jokaisen ratsastajan piti portilla nousta maahan ja taluttaa hevostansa
+ohjista. Koska nyt Alhambran kukkula on keskellä Granadan kaupunkia ja
+tavallaan on sen kasvannainen, niin tottapa sille kenraali-kapteinille,
+joka on maakunnan korkein hallitusmies, on vähän työlästä että hänellä
+on valtio valtiossa, vähäinen omavaltainen paikka keskellä aluettaan.
+Tässä tapauksessa tuli tämä seikka olemaan vielä ikävämpi vanhan
+kuvernöörin kärtyisen kateuden tähden, joka, kun korkeampi arvo ja
+tuomio-oikeus tuli vähänkin kysymykseen, syttyi tuleen, ja niinikään
+niiden maankulkijain ja irtolaisten tähden, jotka vähitellen olivat
+linnaan pesiytyneet, juurikuin pyhäkköön, ja kaupunkilaisten vahingoksi
+asettivat koko tienoosen varsinaisen varkaus- ja rosvous-järjestön.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_228" id="Page_228">[Pg 228]</a></span></p>
+
+<p>Tämän tähden oli kenraalin ja linnan kuvernöörin välillä alituisia
+riitoja ja jukkia, jotka jälkimäisen puolelta olivat sitä kiivaammat,
+kuin kahdesta läheisestä vallitsijasta vähempi aina enemmällä
+uppiniskaisuudella puolustaa arvoaan. Kenraalin komea palatsi oli Plaza
+Nueva'lla, heti Alhambran kukkulan juurella, ja täällä oli aina
+ikäänkuin paraatti-paikka rähisevillä vahdeilla, palvelijoilla ja
+kaupungin virkamiehillä. Eräältä linnasta ulkonevalta vallinsarvelta
+taisi nähdä koko palatsin ja torin, ja tällä vallinsarvella käveli
+kuvernööri tavallisesti mahtavin askelin edes takaisin, sapeli vyöllä,
+terävästi ja valppaasti katsellen kilpailijaansa, niinkuin haukka
+pesästään kuivettuneessa puussa vaanii saalistansa.</p>
+
+<p>Aina kun hän tuli alas kaupunkiin, hän teki sen suurella komulla ja
+ratsastamalla, vartijaväen kanssa, taikka juhlavaunuissaan, noissa
+vanhoissa raskaissa Hispanialaisissa ajoneuvoissa, jotka olivat
+kultanahalla sisustetut, kahdeksan hevosaasia valjaissa, ja
+juoksijoilla, esiratsastajilla ja lakeijoilla ympäröityt. Tällaisissa
+tiloissa hyvitteli hän aina mieltänsä sillä, että hän kuninkaan
+edustajana saatti jokaisen vastaantulijan peljästymään ja ihmettelemään,
+vaikka kaupungin pilkkakirveet, etenkin ne jotka liikkuivat Generalifen
+palatsin ympärillä, ilvehtivät hänen turhanpäiväisen ylpeälle komulleen,
+ja tähtäillen niitä monia maankulkureita ja irtolaisia, joita hänen
+alamaisissaan oli, tavallisesti kutsuivat häntä "kerjäläis-kuninkaaksi."
+Se, mikä saatti enimmän riitoja aikaan näiden kahden miehuullisen
+kilpailijan välillä, oli se oikeus, jonka kuvernööri oli itselleen
+anastanut, että hänen ja vartijaväen elintarpeet olivat tullittomina
+kaupungin läpi kuljetettavat. Tämä etuoikeus oli vähitellen antanut
+aihetta avaraan salakauppaan. Koko joukko salakauppiaita sijoittui
+Alhambran hökkeleihin ja lukuisiin vuorenluoliin sen likeisyydessä, ja
+harjoitti, vartijaväkeen kuuluvain sotamiesten avulla, sangen
+voitollista ammattia.</p>
+
+<p>Kenraalin huomio heräsi. Hän neuvoitteli asianajajansa ja oikean
+kätensä, erään kavalan, toimekkaan <i>Escribanon</i> eli notarion kanssa,
+joka oli mielissään siitä että sai<span class="pagenum"><a name="Page_229" id="Page_229">[Pg 229]</a></span> tilaisuuden kiusata tuota Alhambran
+vanhaa valtikasta ja sekoittaa hänet lainopillisten ongelmoisten
+pyörteesen. Hän kehoitti kenraalia väittämään, että hänellä oli oikeus
+katsastaa eli syynätä kaikkea mitä kaupungin kautta kuljetettiin, ja
+näytti laajassa kirjoituksessa tämän oikeuden toteen. Kuvernööri Manco
+oli vanha, tuikka soturi, suorasukainen, ja vihasi jokaista Escribanoa
+enemmän kuin paholaista itseään, ja erittäinkin tätä enemmän kuin
+kaikkia muita Escribanoja.</p>
+
+<p>"Mitä?" sanoi hän, vääntäen viikseään ankarasti ylöspäin, "onko
+kenraalin tarkoituksena että tuo kynämies hankkii rettelöitä
+niskoilleni? Minäpä näytän hänelle että vanha soturi ei hätäilekään
+pölytakin edessä."</p>
+
+<p>Hän sieppasi kynän ja töhri tuiman kirjeen, jossa hän, alentumatta
+minkäänlaisiin toteen-näyttöihin, puolusti oikeuttaan tullittomaan
+tavaran tuontiin, ilman mitään haitallista katsastusta, ja uhkasi
+jokaista tullimiestä, joka jumalattomalla kädellään rohkenisi koskea
+ainoaankaan vartiostoon, jota Alhambran lippu suojeli. Sillä aikaa kun
+nämät molemmat itsepintaiset valtikkaat tätä asiata käyttelivät,
+tapahtui muuanna päivänä, että varoilla linnaa varten kuormattu
+hevosaasi tuli Xenilin portille, josta sen, matkallaan Alhambran, piti
+kulkea erään esikaupungin kautta. Matkueen etunenässä oli eräs vanha
+kärtyinen kapraali, joka kauan oli palvellut kuvernöörin alaisena, ja
+oli mies, hänen mielensä mukaan, niin luja ja jäykkä, kuin vanha toledon
+terä. Heidän kaupungin porttia lähetessään, pystytti kapraali Alhambran
+lipun kuormasatulalle, oikasi hänensä suoraksi kuin vahakynttilä ja ajoi
+sisään pää kymärässä, mutta valppaasti vilkuillen sivuilleen kuin koira,
+joka kulkee vihoillisella maalla ja on valmis sekä morisemaan että
+puremaan.</p>
+
+<p>"Wer da (kuka siellä)?" kysyi vahti kaupungin portilla.</p>
+
+<p>"Sotamies Alhambrasta," sanoi kapraali päätään liikauttamatta.</p>
+
+<p>"Mitä kalua teillä on?"</p>
+
+<p>"Ruokakalua vartijaväelle."</p>
+
+<p>"Eteenpäin!"</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_230" id="Page_230">[Pg 230]</a></span></p>
+
+<p>Kapraali ajoi edelleen matkueensa kanssa, mutta oli juuri ennättänyt
+muutamia askelia astua, kun joukko tullipalvelijoita syöksähti ulos
+tullituvasta.</p>
+
+<p>"Seis!" huusi ensimmäinen. "Hevosaasin-ajaja, seis ja avaa tukkusi."</p>
+
+<p>Kapraali pyörähti päin ja rupesi tappelu-asentoon. "Kunnioitusta
+Alhambran lipulle," sanoi hän; "nämät kalut ovat kuvernööriä varten."</p>
+
+<p>"Mitä kuvernööri meihin koskee? Mitä meillä on hänen lippunsa kanssa
+tekemistä? Hevosaasin-ajaja seis, sanon minä."</p>
+
+<p>"Pidätäpä vaan, jos tohdit, tämä eläin!" huusi kapraali ja viritti
+pyssynsä: "hevosaasin-ajaja, eteenpäin!"</p>
+
+<p>Hevosaasin-ajaja antoi aasilleen aika tuustin; tullimies juoksi eteen ja
+tarttui marhamintaan, jonka perästä kapraali tähtäsi ja ampui hänet
+kuoliaaksi.</p>
+
+<p>Koko katu oli tuota pikaa kapinassa. Vanha kapraali otettiin kiini ja,
+saatuaan monta töykkäystä, sivallusta ja sätkäystä, joita Hispanialainen
+roistoväki heti paikalla antoi hänelle esimauksi häntä odottavasta
+rangaistuksesta, vangittiin ja vietiin kaupungin vankihuoneesen. Hänen
+kumppaneilleen annettiin lupa viedä kuorma, joka nyt oli laillisesti
+syynätty, Alhambraan.</p>
+
+<p>Vanha kuvernööri vimmastui, kuultuansa vanhan kapraalin vangitsemisen ja
+tuon Alhambran lipulle tehdyn häväistyksen. Useita tuntia hyökäili hän
+kuin hullu sinne tänne Alhambran saleissa, pursusi vihaa vallinsarvella,
+ja hänen silmänsä purskuttivat tulta ja liekkiä kenraalin palatsille.
+Purjettuaan ensimmäisen raivonsa, lähetti hän viestin ja vaati kapraalin
+irtilaskemista, koska muka hänellä itsellään vaan oli oikeus tuomita
+hänen komentonsa alla olevain rikoksia.</p>
+
+<p>Kenraali, tuon kavalan notarion hyvästi vuollulla kynällä autettuna,
+vastasi hyvin laveasti ja näytti että rikos oli tehty kaupungin muurien
+sisällä ja sivili-virkamiestä vastaan, josta oli selvästi ymmärrettävä,
+että se kuului hänen<span class="pagenum"><a name="Page_231" id="Page_231">[Pg 231]</a></span> tuomiokuntaansa. Kuvernööri uudisti toisessa
+kirjeessä vaatimuksensa. Kenraali vastasi vielä pitemmässä
+kirjoituksessa, joka oli täynnä lainopillista mielen terävyyttä;
+kuvernööri kävi kiivaammaksi ja jyrkemmäksi vaatimuksissaan, ja kenraali
+ynseämmäksi ja juurtajaksaisemmaksi vastauksissaan, kunnes tuo vanha
+leijonarintainen soturi oikein kiljui raivoissaan, nähdessään hänensä
+mokomaan lainopillisten ongelmoisten verkkoon kietoutuneeksi.</p>
+
+<p>Samalla kun kavala Escribano lystikseen näin kiusasi kuvernööriä, johti
+hän tutkintoa kapraalin asiassa, jolla ahtaassa vankihuoneessaan oli
+vaan yksi pieni kalteri-akkuna, jonka kautta hän taisi ystävilleen
+näyttää osan kasvoistaan ja vastaanottaa heidän lohdutuksiaan.</p>
+
+<p>Mahdottoman ison läjän kirjoitettuja todistuksia oli, Hispanialaisen
+tavan mukaan, väsymätön Escribano saanut kokoon; kapraali oli niillä
+täydellisesti voitettu. Hän nähtiin murhaan syylliseksi ja tuomittiin
+hirtettäväksi.</p>
+
+<p>Turhaan lähetti kuvernööri varoituksia ja uhkauksia Alhambrasta. Tuo
+onneton päivä lähestyi, ja kapraali vietiin <i>in capella</i>, se on
+vankihuoneuksen kapelliin (kirkkoon), jota tapaa aina noudatetaan
+päivällä ennen heidän teloitustaan, että ajattelisivat poislähtöään ja
+katuisivat syntejänsä.</p>
+
+<p>Kun vanha kuvernööri kuuli asian tulleen täpärimmälleen, päätti hän itse
+tiedustaa miten asiat olivat. Tätä varten antoi hän vetää juhlavaununsa
+esiin ja ajoi, vartiostonsa ympäröimänä, Alhambrasta kaupunkiin. Hän
+seisahutti Escribanon kartanon eteen ja käsketti hänet ulos.</p>
+
+<p>Kuvernöörin silmät hehkuivat kuin hiilet, kun hän näki lain muhoisen
+miehen riemullisena astuvan vaunuin luoksi.</p>
+
+<p>"Mitä kuulen," sanoi hän, "te tahdotte hirtättää minun sotamiehiäni?"</p>
+
+<p>"Kaikki lain mukaan &mdash; kaikki ankaran laillisen muodon mukaan," sanoi
+tekoonsa tyytyväinen Escribano, muhoillen ja kämmeniään hykerrellen.
+"Minä saatan näyttää teidän ylhäisyydellenne koko todistajain
+kuulustelemuksen kirjoitettuna."</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_232" id="Page_232">[Pg 232]</a></span></p>
+
+<p>"Tuokaa se tänne!" sanoi kuvernööri. Escribano riensi huoneesensa,
+mielissään kun taas sai tilaisuuden tuon uppiniskaisen sotavanhuksen
+kiusaksi näyttää sukkeluuttaan.</p>
+
+<p>Hän palasi kimppu papereita käsissä ja alkoi, tämmöisten miesten
+tavallisella liukkaalla kielellä, ääneen lukea pitkää pinollista sanoja.
+Sillä aikaa oli koko joukko ihmisiä keräytynyt, jotka kaulat kurollaan
+ja avosuin kuuntelivat mitä luettiin.</p>
+
+<p>"Kuulkaapa ystäväiseni," sanoi kuvernööri, "astukaa vaunuihin, että,
+erilläni tuosta kirotusta ahdingosta, paremmin kuulisin."</p>
+
+<p>Escribano nousi vaunuihin istumaan; vihjaus vaan, niin vaunun-ovi
+suljettiin, ajaja sivalsi ruoskalla &mdash; hevosaasit, vaunut ja kaikkityyni
+lensivät kuin leimaus pois, ja väkijoukko jäi avosuin katsomaan.
+Kuvernööri ei pysähtynyt ennen kuin näki saaliinsa hyvässä tallessa,
+Alhambran lujimmassa vankihuoneessa.</p>
+
+<p>Sitten ehdotti hän sotamenoiseen tapaan sotilakkoa ja vaati
+rauhansopimusta eli vankien &mdash; kapraalin ja notarion, vaihetusta.
+Kenraalin kopeus oli kovin kipeästi loukkautunut; hän lähetti kiellon
+takaisin, ja antoi sillä aikaa Plaza Nuevalle pystyttää pitkän ja vankan
+hirsipuun, hirttääkseen kapraalin.</p>
+
+<p>"Ha ha! Niinkö tarkoitus onkin!" sanoi vanha Manco kuvernööri. Hän antoi
+käskyn, ja tuota pikaa pystytettiin sen ison vallinsarven reunalle,
+johon näkyi koko Plaza Nueva, hirsipuu. "Hirtäpä," lähetti hän
+kenraalille sanomaan, "hirtäpä nyt sotamieheni, jos mielesi tekee; mutta
+samalla hetkellä, kun hän heilun torin päällä, sinäkin näet Escribanosi
+ilmassa roikkuvan."</p>
+
+<p>Kenraali oli taipumaton; sotaväkeä asetettiin torille; rummut rämisivät,
+kellot soivat. Lukematon joukko asian harrastajia keräytyi, teloitusta
+katsomaan. Toisella puolella asetti kuvernööri vartijaväkensä
+vallinsarvelle, ja soitatti kelloilla Torre de la Campana'sta eli
+kellontornista kuolonvirttä Escribanolle.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_233" id="Page_233">[Pg 233]</a></span></p>
+
+<p>Escribanon vaimo tunki, suuri lauma pieniä Escribanoja kintereillään,
+väkijoukon läpi, heittäysi kenraalin jalkain eteen ja rukoili, ettei
+tämä kopeudelleen uhraisi hänen miehensä henkeä, hänen ja hänen monien
+pienten lastensa onnea; "sillä," sanoi hän, "teidän ylhäisyytenne tuntee
+kyllä vanhan kuvernöörin sen verran, ettette saata epäillä hänen
+täyttävän uhkauksensa, jos teidän ylhäisyytenne hirtättää tämän vanhan
+sotamiehen."</p>
+
+<p>Vaimon itku ja valitus ja pienten Escribanojen parkumiset voittivat
+kenraalin. Kapraali vietiin vartioittuna, hirsipuu-puvussaan, kuin
+kapusini-munkki, mutta pää pystyssä ja tavallisuutensa mukaan tuimasti
+katsellen, Alhambraan. Escribanoa vaadittiin, sopimuksen mukaan, hänen
+sijaansa. Tämä muuten niin liikkuva ja itseensä tyytyväinen lain-oppinut
+tuotiin enemmin kuolleena kuin elävänä vankihuoneesta. Kaikki hänen
+notkeutensa ja viekkautensa oli kuin poispuhallettuna; hänen hiuksensa
+olivat kauhistuksesta kokonansa harmaantuneet, ja hän oli surullisen ja
+nulon näköinen, niinkuin jo olis tuntenut nuoran kaulassaan.</p>
+
+<p>Kuvernööri seisoi kädet kupeisin nojattuina ja katseli häntä jääkylmästi
+naurahdellen. "Tästälähtiin, kunnon mieheni," sanoi hän, "masenna
+intoasi saadakses muita hirsipuuhun; älä luota liioin vakuuteesi, jos
+sinulla oliskin oikeus puolellasi; ja edellä kaikkia, varo visusti,
+ennenkuin tulevalla kerralla käytät kirjaviisauttasi vanhaa soturia
+vastaan."</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Linnanherra_Manco_ja_sotamies" id="Linnanherra_Manco_ja_sotamies"></a>Linnanherra Manco ja sotamies.</h2>
+
+
+<p>Kun kuvernööri Manco, eli Yksikätinen, joskus tahtoi sotaisella komulla
+uhotella Alhambrassa, pisti se aina häntä vihaksi kun häntä herjattiin
+siitä, että linna oli konnain ja salakauppiasten pesäpaikka. Mutta aivan
+äkkiarvaamatta päätti vanha valtikas ruveta parannus-toimiin; hän
+menetteli äkkipikaa, ja heitti kokonaisen hyyskän kulkijaimia linnasta
+ja Mustalaisten luolista ulos, joita on niin paljo kukkulan ympärillä.
+Myös lähetti hän sotamiehiä teille ja poluille ottamaan kiini kaikki
+epäluulonalaiset henkilöt.</p>
+
+<p>Eräänä kirkkaana kesä-aamuna istui tämmöinen vartiosto, jossa oli tuo
+vanha äkäinen kapraali, joka oli noin mainioittanut hänensä tuossa
+notarion jutussa, yksi torvensoittaja ja kaksi tavallista sotamiestä,
+Generalifen puutarhan muurin luona, tiellä, joka tulee
+Auringon-vuorelta. Yhtäkkiä kuulivat he kavionkapsetta ja miehen äänen,
+joka karkeasti mutta jokseenkin soinnollisesti lauloi erästä vanhaa
+Castilialaista sotalaulua.</p>
+
+<p>Heti sen jälkeen näkivät he rotevan, ahvettuneen miehen, joka
+repaleisessa jalkaväen univormussa talutti isoa Arabialaista, vanhaan
+Maurilaiseen tapaan koristeltua hevosta.</p>
+
+<p>Kapraali kovin hämmästyi nähdessään oudon sotamiehen taluttavan hevosta
+ohjista ja tulevan tuolta yksinäiseltä vuorelta alas; menipä siis kohti
+ja huusi hänelle:</p>
+
+<p>"Wer da (kuka siellä)?"</p>
+
+<p>"Hyvä ystävä!"</p>
+
+<p>"Kuka olet?"</p>
+
+<p>"Köyhä sotamies, joka juuri nyt tulen sodasta, ja palkintona tuon
+muassani rikkilyödyn pääkallon ja tyhjän kukkaron."</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_235" id="Page_235">[Pg 235]</a></span></p>
+
+<p>He olivat kuitenkin saaneet tilaisuuden katsella häntä vähän likemmin.
+Hänellä oli laastari otsassa, joka, yhdessä harmaan parran kanssa, teki
+vielä jyrkemmäksi tuon perkeleellisen uhan ilmauksen, mikä hänen
+kasvoissaan näkyi, samalla kun levottomat karsastelevat silmät
+levittivät hänen kasvoilleen ikäänkuin hurttamaisen naurun pilkahusta.</p>
+
+<p>Vastattuansa vartijain kysymyksiin sotamies näytti luulevan olevansa
+oikeutettu tekemään kysymyksiä hänkin puoleltaan. "Saanko kysyä," sanoi
+hän, "minkä kaupungin näen tämän kukkulan juurella?"</p>
+
+<p>"Minkä kaupungin?" huudahti torvensoittaja; "ei, kovin pitkälle tämä
+menee. Täällä kuljeksii tuo roisto Auringonvuoren ympärillä, ja kysyy
+suuren Granadan kaupungin nimeä!"</p>
+
+<p>"Granada; <i>Madre di Dios!</i> onko mahdollista?"</p>
+
+<p>"Eipä lienekään!" vastasi rumputtaja; "etkä myöskään tienne ajatella,
+että tuolla näet Alhambran tornit?"</p>
+
+<p>"Torven poika," vastasi muukalainen, "älä pilkkaa minua; jos tuo
+tosiaankin on Alhambra, minulla on ihmeellisiä asioita kuvernöörille
+jutella."</p>
+
+<p>"Siihen tullee tilaisuutta," sanoi kapraali, "sillä me aiommekin viedä
+sinut hänen luoksensa." Sillä aikaa oli torvensoittaja tarttunut hevosen
+ohjiin, ja molemmat sotamiehet vallanneet miehen kädet. Kapraali itse
+rupesi kulkueen johtajaksi, komensi "eteenpäin mars!" ja kaikki lähtivät
+Alhambraan päin.</p>
+
+<p>Ryysyinen jalkasoturi ja kaunis Arabialainen orit nostatti kaikkein
+vetelehtijäin ja sen juoruseurankin huomion, joka tavallisesti varhain
+aamusilla keräytyy kaivoille. Vesisäiliön rattaat lepäsivät, ja
+linttakenkäiset neitsyet seisoivat avosuin, ruukut kädessä, kun kapraali
+vankinsa kanssa kulki sivu. Kaikenlaista väkeä liittyi vähitellen
+kulkueen jälkijoukkoon.</p>
+
+<p>Vihjauksia, oivalluksia ja arveluja kuultiin kulkueessa jos joitakin.
+"Se on karkulainen," sanoi yksi. "Salakuljettaja," kuiski toinen.
+"Rosvo," arveli kolmas; kunnes viimein<span class="pagenum"><a name="Page_236" id="Page_236">[Pg 236]</a></span> oli saatu varmaan ratkaistuksi,
+että jonkun hurjan rosvojoukon päämies, kapraalin ja hänen väkensä
+rohkeudella, oli kiini otettu. "Hyvä, hyvä," sanoivat vanhat eukot,
+"olkoonpa päämies taikka ei, koettakoonpa luikahtaa kuvernööri Mancolta
+tiehensä, jos taitaa, vaikka sillä vaan on yksi käsi."</p>
+
+<p>Kuvernööri Manco istui eräässä Alhambran sisemmässä salissa, juoden
+rippi-isänsä, erään läheisestä luostarista olevan turpean Fransiskani
+munkin kanssa, aamu-suklaatansa. Siivollinen, mustasilmäinen neito
+Malagasta, hänen hovimestarinsa tytär, passasi häntä. Kuiske oli
+käymässä, että tämä tyttö kaiken siivollisuutensa ohessa oli viekas,
+ilkipintainen tynkkä, joka oli keksinyt jonkun pehmeän pilkun vanhan
+kuvernöörin kivikovassa sydämessä, ja piti häntä kokonansa kurissaan.
+Mutta vaiti mokomista &mdash; noiden mahtavain, maallisten valtijain
+huoneellisia asioita oikeastaan ei pitäis koskaan nuuskia.</p>
+
+<p>Kerrottaissa, että epäluulon alainen muukalainen, joka oli kuljeksinut
+linnan ympärillä, oli otettu kiini ja jo seisoi ulkopuolisella pihalla,
+kapraalin katsannossa, joka odotti hänen ylhäisyytensä käskyjä,
+kuvernöörin rinta paisui kopeudesta ja virallisesta mahtavaisuudesta.
+Hän antoi suklaakupin tuon siivollisen tytön käsiin, tuotatti
+isokahvaisen sapelinsa, otti sen vyölleen, väänsi viiksensä ylöspäin,
+istui isoon nojatuoliin, rupesi tuiman ja tuikan näköiseksi ja käski
+tuoda vangin sisälle. Sotamies astui sisään, niiden vieläkin häntä
+pitäessä kiini jotka ensiksi olivat hänen kätensä vallanneet, ja
+kapraali vahtina. Kuitenkin osoitti hän uskaliaisuutta ja
+itseluottamusta, ja vastasi kuvernöörin tuikeaan, tutkivaan katseesen
+pikamaisesti karsaasen katsahtamalla, mikä ei millään muotoa ollut
+närkkäälle, vankalle valtikkaalle mieleen.</p>
+
+<p>"No hurtta," sanoi kuvernööri, vähän aikaa häntä ääneti katseltuaan,
+"mitä on sinulla puolustuksekses sanomista &mdash; kuka olet?"</p>
+
+<p>"Sotamies, joka nyt juuri tulen sodasta enkä ole muuta saalista tuonut
+kuin kunniaa ja haavoja."</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_237" id="Page_237">[Pg 237]</a></span></p>
+
+<p>"Sotamies &mdash; hm &mdash; jalkaväkeen kuuluva, takista päättäen. Minä olen
+kuullut sinulla olevan kauniin Arabialaisen oriin. Minä arvaan että olet
+senkin tuonut sodasta noiden monien haavain ja arpien kanssa."</p>
+
+<p>"Minulla on, teidän ylhäisyytenne luvalla, siitä oriista jotain
+kummallista kerrottavana. Mikä vielä enempi on, minulla on tapaus mitä
+ihmeellisimpiä kerrottavana; ompa jotain mikä koskee tätäkin linnaa,
+vieläpä koko Granadan vakuutta. Mutta se on asia, jonka vaan saatan
+uskoa teidän ylhäisyydellenne yksinänsä, eli jonka vaan saan ilmoittaa
+semmoisten miesten läsnäollessa, joilla on teidän ylhäisyytenne
+luottamus."</p>
+
+<p>Kuvernööri mietti vähän aikaa ja käski sitten kapraalin ja hänen
+miestensä ulkoutua, mutta odottaa oven takana ja ensi huudolle tulla
+saapuville. "Tämä hurskas munkki on minun rippi-isäni, ja hänen
+kuullensa saatat kaikki sanoa &mdash; ja tämä tyttö" &mdash; osoittaen neitoa,
+joka kiihkeässä uteliaisuudessaan oli jäänyt huoneesen &mdash; "tämä tyttö on
+hyvin vähäpuheinen, ja häneen käy kaikissa luottaminen."</p>
+
+<p>Sotamies katseli tätä siivollista tyttöä, kierosti ja pikamaisesti
+silmähtäen hänen puoleensa. Hänellä oli liukas ja sujuva kieli, ja hän
+puhui tavalla, joka oli paljoa ylhäisempi kuin sääty, johonka hän oli
+sanonut kuuluvansa.</p>
+
+<p>"Teidän ylhäisyytenne luvalla," sanoi hän, "minä olen, niinkuin jo olen
+sanonut, sotamies ja olen kokenut kovia päiviä palveluksessani; mutta
+koska olin vuoteni palvellut loppuun, niin sain tuonnoin eroni
+armeijasta Valladolidissa, ja lähdin jalan astumaan syntymäseutuuni
+Andalusiassa. Eilen illalla meni aurinko mailleen juuri kun samosin
+erästä suurta, kuivaa lakeutta Vanhassa Castiliassa."</p>
+
+<p>"Seis!" huusi kuvernööri, "mitä sanot? Vanhaan Castiliaan on täältä
+neljän- tahi viidenkymmenen peninkulman paikoille."</p>
+
+<p>"Aivan oikein," vastasi sotamies ölvisti. "Niinhän sanoinkin teidän
+ylhäisyydelleni, että minulla on kummallisia asioita kerrottavana; mutta
+yhtä kummallisia kuin tosia,<span class="pagenum"><a name="Page_238" id="Page_238">[Pg 238]</a></span> niinkuin teidän ylhäisyytenne on huomaava,
+jos teidän ylhäisyytenne malttaa kuunnella minua."</p>
+
+<p>"No entäs vielä?" sanoi kuvernööri, vääntäen nääveleitään.</p>
+
+<p>"Auringon mennessä mailleen," jatkoi sotamies, "katselin minä
+ympärilleni, hakeakseni lepopaikkaa yöksi; mutta niin pitkälle kuin
+silmäni kantoivat, ei näkynyt vähintäkään asuntoa. Minä näin tulevani
+pakoitetuksi makaamaan paljaalla kentällä, reppuseni pään alustana;
+mutta teidän ylhäisyytenne on vanha soturi ja tietää, että sodassa
+olleelle yösija semmoinen ei ole mikään suuri onnettomuus."</p>
+
+<p>Kuvernööri nyökäytti päätään suostumukseksi, ottaen nenäliinansa
+miekankahvasta, huiskiaksen nenänsä ympärillä surisevaa kärpästä pois.</p>
+
+<p>"No niin, tehdäkseni pitkän jutun lyhyeksi," jatkoi sotamies, "niin
+ponnistin useita peninkulmia eteenpäin, kunnes tulin sillalle, joka meni
+syvän ojan yli, jossa lirisi vähäinen kesähelteen miltei kuivaama puro.
+Sillan päässä oli Maurilainen torni, jonka yläpuoli oli kokonansa
+rapistunut, mutta holvi perustuksessa oli hyvästi säilynyt. Tässäpä,
+ajattelin minä, on hyvä lepopaikka; menin sitten purolle ja join oiva
+lailla, sillä vesi oli puhdasta ja hyvää, ja minulla oli polttava jano;
+sitten avasin laukkuni, otin yhden laukan ja muutamia korppuja, joissa
+kaikki ruokavarani olivat, istuin kivelle puron partaalle ja aloin
+illastella, jonka tehtyäni aioin panna tornin holviin maata; ja se
+oliskin ollut komea yömaja sotamiehelle, joka nyt juuri sodasta palasi,
+niinkuin teidän ylhäisyytenne, joka on vanha sotija, hyvin ymmärtää."</p>
+
+<p>"Olenpa kyllä päivinäni saanut tyytyä huonompaankin," sanoi kuvernööri,
+sitoen nenäliinansa miekankahvaan jälleen.</p>
+
+<p>"Hyvässä rauhassa korppuani pureskellessani," jatkoi sotamies, "kuulin
+jotain liikkuvan holvissa; minä kuuntelin &mdash; se oli kavion kuminata.
+Sitten tuli muutamasta ovesta tornin alapuolessa, puron partaan luona,
+eräs mies ulos, joka talutti isoa ja vahvaa oritta ohjista. En tainnut
+tähtein valossa selvästi nähdä kuka hän oli. Näytti vähän<span class="pagenum"><a name="Page_239" id="Page_239">[Pg 239]</a></span> epäluulon
+alaiselta, että tällä autiolla, yksinäisellä paikalla kupsi mies tornin
+jäännösten vaiheilla. Kenties oli hän vaan vaeltaja, niinkuin minäkin;
+kenties oli hän salakuljettaja taikkapa bandolero'kin. Mitäpä se minuun
+koski? Kiitos taivaan ja köyhyyteni, minulla ei ollut mitään menettää,
+sentähden istuin alallani, leipäkannikkaani nakerrellen. Hän talutti
+oriin vedenpartaalle, ihan likelle sitä paikkaa missä minä istuin, niin
+että minulla oli oikein hyvä tilaisuus katsella häntä vähän likemmältä.
+Hämmästyksekseni näin minä hänen olevan Maurilaisessa puvussa,
+teräs-paidassa ja kiilloitettu kypäri päässä, sen mukaan kuin voin nähdä
+tähtien valon siitä heijastuessa. Hänen hevosensakin oli Maurilaiseen
+laatuun huoliteltu, isoilla, leveillä jalustimilla. Niinkuin sanoin, hän
+vei sen purolle, johonka eläin pisti päänsä melkein korvia myöten ja
+joi, niin että luulin sen halkeavan.</p>
+
+<p>"'Toveri,' sanoin minä, 'hevosesi juopi vankasti; se on hyvä merkki, kun
+hevonen pistää päänsä syvälle veteen.'</p>
+
+<p>"'Tottapa juonee,' vastasi hän Maurilaisella murteella; 'siitä on
+kokonainen vuosikausi, kun hän viimeksi joi.'</p>
+
+<p>"'Sant Jagon puolesta,' sanoin minä, 'sepä käy edelle kameeleistakin,
+joita olen Afrikassa nähnyt. Mutta käypäs tänne, oletpa kuin sotamies &mdash;
+tahdotko istua ja käydä sotamiehen atriaan osalliseksi?' Kumppania
+kaipasinkin tällä yksinäisellä paikalla, ja minä pidin tuon uskottoman
+hyvänäni. Ilmankin sotamies, niinkuin teidän ylhäisyytenne tietää, ei
+juuri paljon kysy matkakumppanin uskonnosta, ja kaikkein maiden
+sotamiehet ovat rauhan aikana tovereita."</p>
+
+<p>Kuvernööri nyökki taas suostumusta.</p>
+
+<p>"Niinkuin sanoin, minä kutsuin hänet atrialleni, semmoiselle kuin se
+oli, sillä tavallisen vieraanvaraisuuden mukaan en sen vähempää tainnut
+tehdä. 'Minä en jouda,' sanoi hän, 'syödä ja juoda, sillä minun täytyy
+ennen aamua tehdä pitkä matkustus.'</p>
+
+<p>"'Mille suunnalle?' kysyin minä.</p>
+
+<p>"'Andalusiaan,' sanoi hän.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_240" id="Page_240">[Pg 240]</a></span></p>
+
+<p>"'Juuri sinne jonne minäkin,' sanoin minä; 'koska sinulla nyt ei ole
+aikaa viipyä ja syödä kanssani, niin ehkäpä sallit minun ratsastaa
+yhdessä sinun kanssasi. Minä näen että hevosesi on vankka, ja minä lyön
+veikan että se jaksaa kantaa kaksikin miestä.'</p>
+
+<p>"'Mielelläni!' vastasi ratsastaja; eikä oliskaan ollut kohteliaasti ja
+soveliaasti sotamieheltä tehty, jos hän olis kieltänyt, varsinkin kun
+olin kutsunut hänet ilta-atriaani osalliseksi.</p>
+
+<p>"'Pidä lujasti kiini,' sanoi hän, 'hevoseni on nopea kuin tuuli.'</p>
+
+<p>"Ei vaaraakaan,' sanoin minä, ja me lähdimme matkaan.</p>
+
+<p>"Hevonen muutti hölkän kohta juoksuksi, juoksun laukaksi ja laukan
+hirmuiseksi nelistykseksi. Vuoret, puut, huoneet, kaikki lensivät tuulen
+nopeudella sivuitse.</p>
+
+<p>"'Mikä kaupunki tuo on?' sanoin minä.</p>
+
+<p>"'Segovia,' sanoi hän, ja ennenkuin sana oli päässyt hänen suustansa, oli
+Segovian torni jo kadonnut silmistäni. Me kiisimme Guadarrama-vuoria
+ylös, Escorialin vieritse, ihan likitse Madridin portteja La Manchan
+lakeuksia pitkin. Näin meni matka jyrkkiä vuoria ylös ja taas syviin
+laksoihin alas, tornien ja kaupunkien sivu, jotka kaikki olivat
+sikeimmässä unessa, kallioiden, lakeuksien ja virtain yli, jotka tähtien
+valossa ennättivät vaan pikamaisesti vilahtaa.</p>
+
+<p>"Että tekisin pitkän jutun lyhyeksi enkä kyllästyttäisi teidän
+ylhäisyyttänne &mdash; niin ratsastaja seisahtui äkisti erään vuoren
+vierelle. 'Nyt olemme,' sanoi hän, 'matkamme päässä.' Minä katselin
+ympärilleni, mutta en nähnyt minkäänlaista ihmisen asuntoa; en muuta
+kuin luolan suun. Sinne tänne tirkistellessäni näin minä ihmisjoukkoja
+Maurilaisissa puvuissa, muutamia ratsain, toisia jalkaisin, kuin tuulen
+kaikilta ilmansuunnilta tuomia, rientävän luolan suusta sisään, kuin
+mehiläiset pesäänsä. Ennenkuin ennätin kysyäkään, pisti ratsastaja
+pitkät Maurilaiset kannustimensa hevosen kylkeen ja syöksähti sisään
+muun joukon kanssa. Me ratsastimme jyrkkää, mutkistelevaa tietä, joka
+vei vuoren sisustaan. Vä<span class="pagenum"><a name="Page_241" id="Page_241">[Pg 241]</a></span>hän aikaa ratsastettuamme, alkoi vähitellen
+valo pilkoittaa, kuin päivän ensimmäinen sarastus, mutta mistä se tuli,
+sitä en saattanut nähdä. Tie kävi yhä valoisammaksi, niin että kohta
+taisin tarkoin nähdä kaikki ympärilläni. Nyt näin, eteenpäin
+karkuuttaessamme, isoja rommakoita, joiden suut, kuin asehuoneen salit,
+olivat auki molemmin puolin tietä. Muutamissa näistä holveista rippui
+kilpiä ja rautalakkia, rautapaitoja, keihäitä ja miekkoja seinillä;
+toisissa oli isoja kasoja sotavaroja ja sota-aseita maaperässä.</p>
+
+<p>"Teidän ylhäisyytenne, kuin vanhan sotijan ainakin, olis tosiaankin
+ollut hupaista nähdä niin suuret varat sotatarpeita koottuina. Myös oli
+toisissa luolissa pitkiä riviä ratsumiehiä, kantapäästä kiireesen
+aseilla varustettuja, pitkät keihäät ja liehuvat liput muassa, kaikki
+tappeluun valmiina, mutta kaikki liikkumattomina satuloissaan, kuin
+kuvapatsaat. Muissa saleissa oli sotamiehiä nukkumassa kentällä
+hevostensa vierellä, ja jalkaväen ryhmiä seisoi valmiina riveiksi
+asettumaan. Kaikki olivat vanhan-aikaisessa Maurilaisessa puvussa ja
+sota-asussa.</p>
+
+<p>"No niin, teidän ylhäisyytenne, tehdäkseni pitkän jutun lyhyeksi, niin
+tulimme viimein äänettömään luolaan, eli tohdinpa melkein sanoa,
+palatsiin, jonka seinät olivat tilkoitetut kullalla ja hopealla ja
+kimeltelivät kuin timanteilta, safiireilta ja kaikenlaisilta kalliilta
+kiviltä. Yläpäässä istui Maurilainen kuningas kultaisella
+valtaistuimella, aatelismiehiä ja mustat, Afrikalaiset vartijat,
+paljastetuilla miekoilla varustetut, ympärillänsä. Koko lauma, joka
+alinomaa virtasi sisään ja kasvoi tuhannen tuhansiksi, astui yksittäin
+hänen ohitsensa ja kumarsi syvään sivu mennessään. Useat joukossa olivat
+komeissa vaatteissa, ihan tahrattomissa ja virheettömissä, ja hohtivat
+juveeleilta; toiset olivat kiilloitetuissa ja emailitetuissa
+(lasitetuissa) asuissa, toisilla taas oli pehkautuneet ja murenneet
+vaatteet, ja näiden tamineet olivat perin halkinaiset, rikotut ja
+ruosteiset.</p>
+
+<p>"Minä olin tähän asti pysynyt ääneti, sillä, niinkuin teidän
+ylhäisyytenne tietää, sotamiehen ei sovi, palveluksessa<span class="pagenum"><a name="Page_242" id="Page_242">[Pg 242]</a></span> ollessaan,
+monia kysymyksiä tehdä; mutta nytpä en enää malttanut pitää suutani
+kiini.</p>
+
+<p>"'Kuulesta toveri,' sanoin minä, 'mitä nyt kaikki tämä merkitsee?'</p>
+
+<p>"'Se on suuri ja hirmuinen salaisuus,' sanoi ratsastaja. 'Tiedä, oi
+kristitty, että näet Boabdilin, Granadan viimeisen kuninkaan, hovin ja
+sotaväen edessäsi.'</p>
+
+<p>"'Mitä sanot?' huusin minä. 'Boabdil hovinsa kanssa on jo useita satoja
+vuosia tätä ennen ajettu maasta pois ja kaikki ovat kuolleet Afrikassa.'</p>
+
+<p>"'Niin kyllä teidän valheellisissa aikakirjoissanne kerrotaan,' vastasi
+Maurilainen; 'mutta tiedä, että Boabdil ja ne sotijat, jotka viimeksi
+taistelivat Granadan puolesta, kaikki ovat voimallisella loihdulla tähän
+vuoreen suljetut. Mitä kuninkaasen ja sotajoukkoon tulee, joka Granadan
+luovutettuaan samosi pois, niin se vaan oli kulkue henkiä ja hahmuja,
+jotka saivat ruveta noihin muotoihin, pettämään kristityitä
+vallitsijoita. Muuten saan sanoa sinulle, ystäväni, että koko Hispania
+on voimallisen tenhouksen vallassa. Ei ole sitä luolaa vuorissa, ei sitä
+yksinäistä vartijatornia lakeuksilla, ei sitä raunioiksi kukistunutta
+linnaa kukkuloilla, joiden holveissa ei, vuosisadoista vuosisatoihin,
+tenhottuja sotijoita nuku, kunnes ne synnit sovitetaan, joiden tähden
+Allah on sallinut ylivallan joksikuksi ajaksi tulla pois Uskovain
+käsistä. Kerran vuodessa, Juhannuksen päivänä, he päästetään auringon
+noususta sen laskuun tästä noituuksesta ja saavat tulla tänne
+kuninkaalleen uskollisuuttansa osoittamaan; ja tuo lauma, jonka näet
+rientävän luolaan, on Mahomettilaisia sotijoita, jotka olopaikoistaan
+kaikissa Hispanian tienoissa tänne saapuvat. Mitä minuun tulee, niin jo
+näit sen rappioisen tornin sillan luona Vanhassa Castiliassa, jossa minä
+sekä kesät että talvet olen kuluttanut niin monta vuosisataa, ja johonka
+minun ennen päivänkoittoa täytyy palata. Ne jalkaväen ja ratsumiesten
+rivit, jotka näit läheisissä saleissa tappelurintaan asetettuina, ovat
+tenhotuita sotijoita Granadasta. Sallimuksen kirjassa on kirjoitettuna,
+että kun<span class="pagenum"><a name="Page_243" id="Page_243">[Pg 243]</a></span> tenhous päästetään, tulee Boabdil, sotajoukkonsa johtajana,
+vuoresta, ottaa valtaistuimensa Alhambrassa ja herrautensa Granadassa
+takaisin, kerää tenhotut sotijat kaikista Hispanian tienoista,
+valloittaa jälleen maan ja panee sen jälleen Maurilaisten vallan alle.'</p>
+
+<p>"'Ja milloin se tapahtuu?' kysyin minä.</p>
+
+<p>"'Allah yksistään sen tietää; me olimme toivoneet vapautuksen päivän jo
+tulleen, mutta tätä nykyä vallitsee valpas kuvernööri Alhambrassa, eräs
+vanha urhoollinen sotija, yleisesti kuvernööri Manco'ksi kutsuttu. Niin
+kauan kuin moinen sotija pitää komentoa etevimmässä linnassa ja aina on
+valmis tekemään ensimmäisen karkauksen vuoresta turhaksi, pelkään
+Boabdilin ja hänen sotajoukkonsa täytyvän tyytyä siihen että lepäävät
+aseillansa.'"</p>
+
+<p>Tässä kohti kuvernööri vähän oikasi varttansa, otti sapelin likemmä ja
+väänsi viiksiään ylöspäin.</p>
+
+<p>"Tehdäkseni pitkän jutun lyhyeksi ja etten teidän ylhäisyyttänne
+kyllästyttäisi &mdash; niin ratsastaja, annettuaan minulle tämän tiedon,
+nousi ratsailta alas.</p>
+
+<p>"'Jää tänne,' sanoi hän, 'ja pidä hevostani vaarilla, sillä aikaa kun
+menen ja polvistun Boabdilin eteen.' Näin sanoen riensi hän pois ja
+sekaantui laumaan, joka tunkeili valtaistuimen eteen.</p>
+
+<p>"'Mitä on tehtävä?' ajattelin minä, näin yksinäni jäätyäni: 'odotanko
+tässä kunnes tuo uskoton tulee takaisin ja taas suhkaisee pois minun
+kanssani tenhotulla hevosellaan. Tiesi Jumala minnekä? Vai käytänkö
+aikaa poistuakseni tästä aaveseurasta?' Sotamies tekee päätöksensä pian,
+niinkuin teidän ylhäisyytenne tietää. Mitä hevoseen tulee, niin se oli
+uskonnon ja valtakunnan ilmeisen vihollisen oma, ja oli sotalakien
+mukaan takavarikkoon otettava. Niin hyppäsin lautasilta satulaan,
+pyöräytin oriin toisapäin, painoin nuot Maurilaiset jalustimet sen
+kupeesen ja ajoin, samaa tietä kuin olimme tulleet, kiireesti eteenpäin.
+Ratsastaissani niiden salien ohitse, joissa Maurilaiset ratsastajat
+istuivat liikkumattomissa riveissä, luulin kuulevani aseen<span class="pagenum"><a name="Page_244" id="Page_244">[Pg 244]</a></span> kalsketta ja
+ihmisten jupinaa. Minä maistatin hevosella vielä kerran jalustimia ja
+riensin kahta kiireemmästi. Nyt huomasin takanani äänen, niinkuin tuulen
+tohinan; minä kuulin tuhansien hevoskavioiden kapsetta; suuri lauma
+saavutti minut. Minä temmattiin tungoksessa eteenpäin ja syöksähdin ulos
+luolasta, sillä aikaa kun taivaan neljä tuulta puhalsi tuhansittain
+noita hahmuja pois joka haaralle.</p>
+
+<p>"Tässä sekasorrossa minä heitettiin tainnuksiin hevosen seljästä.
+Toinnuttuani makasin erään mäen reunalla ja Arabialainen orit seisoi
+vierelläni; sillä pudotessani oli käteni tarttunut ohjiin kiini, ja tämä
+luullakseni esti hevosen rientämästä jälleen Vanhaan Castiliaan.</p>
+
+<p>"Teidän ylhäisyytenne käy helposti ajatteleminen, millä hämmästyksellä
+minä yltympärinsä näin aloe-pensaita, Indialaisia viikunapuita ja muita
+eteläisen ilman-alan merkkiä, ja ison kaupungin, jonka alapuolella oli
+torni, hovilinna ja tuomiokirkko.</p>
+
+<p>"Minä menin varuisasti kunnasta alas, taluttaen orittani, koska en
+tohtinut istua sen selkään ja antaa sen tehdä minulleni jotain viekasta
+kiepposta. Tultuani alas, kohtasin minä teidän ylhäisyytenne yövahdin,
+joka ilmoitti minulle sen salaisuuden, että Granada oli alapuolellani ja
+että minä olin Alhambran muurien alla, peljätyn kuvernööri Mancon linnan
+luona, hänen joka on kauhu kaikille noidutuille Maurilaisille. Tämän
+kuultuani päätin hetikohta ilmoittaa teidän ylhäisyydellenne kaikki mitä
+olin nähnyt, ja varoittaa niistä vaaroista, jotka ympäröitsevät ja
+uhkaavat teidän ylhäisyyttänne, että teidän ylhäisyytenne ajoissa kävisi
+tuumiin ja toimiin, linnan ja kuningaskunnan vakuuttamisesta tätä
+sisäistä sotajoukkoa vastaan, joka maan sisässä väijyy."</p>
+
+<p>"Kuulesta ystäväiseni," sanoi kuvernööri, "mitä sinä, joka olet vanha ja
+kokenut sotilas, neuvoisit minua tekemään, estääkseni tuon turman."</p>
+
+<p>"Halvan, alhaisen sotamiehen ei sovi," sanoi muukalainen ujeliaasti,
+"neuvoa kenraalia teidän ylhäisyytenne älykkyydellä lahjoitettua; mutta
+hyvä ehkä olisi jos teidän ylhäi<span class="pagenum"><a name="Page_245" id="Page_245">[Pg 245]</a></span>syytenne hyvällä, lujalla saviruukilla
+muurauttais umpeen kaikki vuorten luolat ja aukot, niin että Boabdil ja
+hänen sotajoukkonsa tulisivat kokonaan muuratuiksi heidän maanalaiseen
+asuntoonsa. Jos sitten hyvä pater," lisäsi sotamies, nöyrästi kumartaen
+munkille ja ristinmerkin hartaasti tehden, "vihkisi saviruukin
+siunauksellaan ja panisi muutamia ristiä, pyhänjäännöksiä ja
+pyhimyksenkuvia ulkopuolelle, niin voitaisiin, toivoakseni, kenties
+vastustaa kaikki pakanallinen noituus."</p>
+
+<p>"Epäilemättäkin ne olisivat suureksi hyödyksi," vastasi munkki.</p>
+
+<p>Kuvernööri laski nyt kätensä toledon kahvalle, loi silmänsä sotamieheen
+ja hymysuin pudisti päätänsä.</p>
+
+<p>"Niin luulet siis, ystäväni, tosiaankin," sanoi hän, "että sinä
+saduillasi tenhotuista vuorista ja Maurilaisista petät minut? Kuules,
+konna! &mdash; Ei sanakaan sen enempää! Vanha sotamies saatat kyllä olla,
+mutta sinä tulet näkemään että sinulla myös on tekemistä vanhan
+sotamiehen kanssa, ja päällisiksi semmoisen kanssa, jolle ei olekaan
+niin helppo tehdä puttista? Hollaa! Vahti! Lyö tuo mies rautoihin!"</p>
+
+<p>Siivollinen tyttö yritti rukoilemaan armoa vangille, mutta kuvernööri
+saatti hänet yhdellä silmäyksellä vaikenemaan.</p>
+
+<p>Heidän pannessaan sotamiestä kahleisin, tunsi joku heistä jotain kovaa
+hänen lakkarissaan; hän veti sen ulos ja näki että se oli pitkä
+rahakukkaro, joka näytti olevan hyvin lihava. Hän otti sitä toisesta
+päästä kiini ja tyhjensi sen pöydälle kuvernöörin eteen, eikä koskaan
+liene rosvon kukkaro ollut täydempi. Sormuksia ja hohtokiviä ja
+helminauhoja, kimelteleviä timantti-ristiä ja koko joukko vanhoja
+kultarahoja putosi ulos; useat viimeksi mainituista vierivät helisten
+lattialla kauas syrjään.</p>
+
+<p>Oikeuden toimitukset keskeysivät vähäksi ajaksi; välkkyvät pakolaiset
+panivat kaikki liikkeelle. Ainoastaan kuvernööri säilytti, oikealla
+Hispanialaisella uljuudella, vakavan toimensa, vaikka hänen silmänsä
+ilmaisivat jonkunlaista<span class="pagenum"><a name="Page_246" id="Page_246">[Pg 246]</a></span> hätäisyyttä, siksi kunnes viimeinen kultaraha
+ja viimeinen hohtokivi oli jälleen kukkaroon pantu.</p>
+
+<p>Munkki ei pysynyt yhtä levollisena; koko hänen muotonsa hehkui kuin
+hiilos, ja hänen silmänsä säkenöitsivät nähdessään nuot helminauhat ja
+ristit.</p>
+
+<p>"Jumalaton konna!" huusi hän; "mistä kirkosta, mistä pyhäköstä olet
+ryöstänyt nuot pyhät esineet?"</p>
+
+<p>"En mistään kirkosta, en mistään pyhäköstä, hurskas isä. Jos ne ovat
+kirkosta varastetut, niin on se uskoton ratsastaja, josta olen puhunut,
+ammoin aikoja ne varastanut. Minulta keskeysi mitä juuri aioin kertoa
+teidän ylhäisyydellenne, että minä, otettuani ratsastajan hevosen
+omakseni, irroitin erään nahkapussin, joka rippui satulan koljussa ja
+luultavasti sisälsi mitä hän ennen muinoin, Maurilaisten maassa
+vallitessa, oli sodassa ryöstänyt."</p>
+
+<p>"Vallan hyvästi; tätä nykyä täytyy sinun tyytyä siihen, että menet
+majailemaan erääsen kammioon punaisessa tornissa, joka, vaikka ei
+noiduttu, tulee olemaan sinulle yhtä turvallinen olopaikka, kuin mikään
+tenhottu Maurilainen luola."</p>
+
+<p>"Teidän ylhäisyytenne tekee niinkuin tahtoo," sanoi vanki ei mistään
+milläänkään. "Kiitollisuudella olen teidän ylhäisyydeltänne
+vastaanottava jokaisen mukavuuden, jota linna tarjoo. Sodassa ollut
+sotamies ei ole, niinkuin teidän ylhäisyytenne hyvin tietää, tarkka
+yömajansa suhteen; jos saan siistin vankeuden ja säännölliset atriani,
+niin ehkäpä tulen menestymään. &mdash; Ainoa mitä pyydän on, että teidän
+ylhäisyytenne, paljossa huolenpidossaan minusta, ei unhottais linnaa
+eikä vihjausta jonka olen antanut vuorten aukkoin kiini-muuraamisesta."</p>
+
+<p>Tähän tämä kohtaus loppui. Vanki vietiin lujaan vankeuteen punaisessa
+tornissa, hevonen hänen ylhäisyytensä talliin ja ratsastajan kukkaro
+pantiin hänen ylhäisyytensä arkkuun. Tämä viimeinen seikka tosin
+arvelutti munkkia, joka kysyi, eikö nuot pyhät kalut, jotka
+silminnähtävästi olivat jostain kirkosta varastetut, olisi kirkon
+talteen annettavat; mutta koska kuvernööri virkahti kovin lyhyesti
+tästä<span class="pagenum"><a name="Page_247" id="Page_247">[Pg 247]</a></span> asiasta ja oli rajaton vallitsija Alhambrassa, heitti munkki
+hyvin viekkaasti koko keskustelun siksensä, mutta päätti ilmoittaa koko
+tapauksen Granadan ylhäisemmälle papistolle.</p>
+
+<p>Ymmärtääksemme vanhan kuvernööri Mancon vilkkaat tuumat ja toimet,
+meidän täytyy tietää, että Alpuxarra-vuorilla likellä Granadaa siihen
+aikaan liikkui rosvojoukko, jonka johtajana oli eräs rohkea veitikka
+nimeltä Manuel Borasco, joka tavallisesti rosvosi maaseuduilla ja
+monenlaisissa valepuvuissa luikahteli kaupunkiinkin, onkimaan tietoja
+kauppatavarain lähetyksistä eli lihavilla kukkaroilla varustetuista
+matkustajista, joita hän sitten vaani kaukaisissa ja yksinäisissä
+vuorensolissa. Nämät rohkeat ja usein uudistetut pahatteot olivat
+tarkkauttaneet hallituksen huomiota, ja useiden kaupunkien päälliköt
+olivat saaneet käskyn pitää varansa ja otattaa kiini epäluulon alaiset
+kukiaimet. Kuvernööri Manco oli, tuon pahan maineen tähden, jossa hänen
+linnansa, oli, erittäin innollinen, eikä epäillyt että hän nyt oli
+saanut kiini jonkun tuohon joukkoon kuuluvat peljättävän uskalikon.</p>
+
+<p>Sillä välin juttu levisi ja joutui puheen aineeksi, niin linnassa kuin
+koko Granadan kaupungissakin. Nyt tiettiin sanoa, että mainio Manuel
+Borasco, Alpuxarra-vuorten kauhu, oli joutunut vanhan kuvernööri Mancon
+kynsiin ja että tämä oli salvannut hänet punaiseen torniin, ja jokainen,
+jolta Borasco oli jotain ryöstänyt, riensi nyt sinne katsomaan tuota
+konnaa. Punainen torni on, niinkuin jokainen tietää, erillään
+Alhambrasta, yksinäisellä kunnaalla, syrjässä isolta linnan tieltä.
+Ulkomuuria ei ollutkaan, vaan vahti liikkui edes takaisin tornin
+ulkopuolella. Akkuna siinä huoneessa, jossa vanki oli salvattuna, oli
+vahvalla rautaristikolla varustettu, ja siihen näkyi eräs vähäinen
+avonainen kenttä. Tänne nyt kunnon Granadalaiset riensivät vankia katsoa
+älläilemään, juurikuin nauravaa, menaserian häkistä irvistelevää
+hyeinaa. Ei yksikään tuntenut häntä kumminkaan Manuel Borascoksi, sillä
+tämä hirmuinen rosvo oli julmista kasvoistaan kuuluisa, eikä hän
+ensinkään niinkuin tämä vanki kavalasti karsastanut. Eikä vaan
+kaupungista, vaan kaikista maan ääristä<span class="pagenum"><a name="Page_248" id="Page_248">[Pg 248]</a></span> tultiin häntä katsomaan, ja
+alhaisempi väestö alkoi vähitellen penkoa, eikö hänen kertomuksessaan
+olis jotain perääkin. Että Boabdil sotajoukkonsa kanssa oli vuoressa
+salvattuna, oli vanha satu, jonka useat vanhimmista asukkaista olivat
+isiltään kuulleet. Joukottain meni nyt ihmisiä Auringon-vuorelle, eli
+oikeammin Pyhän Elenan vuorelle, hakemaan sotamiehen mainitsema luolaa,
+ja he kurkistelivat ja tähystelivät tähän pimeään rommakkoon, joka,
+tiesi kuinka pitkälle vuoren sisään menevä, vielä on tänäkin päivänä
+olemassa, ja jota kansan muinaistaruissa luullaan Boabdilin maanalaisen
+asunnon oveksi.</p>
+
+<p>Alhaisempi kansa vähitellen mielistyi sotamieheen. Rikoksen harjoittaja
+vuoritienoossa ei ole ensinkään niin vihattu ihminen Hispaniassa, kuin
+ryöväri on muissa maissa; päinvastoin, hän on jonkunlainen ritarillinen
+luonne alhaisempain säätyluokkain silmissä. Myös ovat alhaisemmat luokat
+aina halulliset moittimaan ylhäisempäin tekoja, ja moni alkoi nyt
+napista kuvernööri Mancon ankaroista toimenpiteistä ja pitämään vankia
+marttyrinä.</p>
+
+<p>Muutenkin oli tämä sotamies lystillinen ja iloinen veitikka, jolla
+itsekullekin hänen akkunaansa lähestyvälle oli joku leikkipuhe, ja
+jokaiselle naiselle joku ystävällinen sana varalla. Myös oli hän
+ymmärtänyt hankkia hänellensä vanhan kitarrin, ja hän istui akkunassaan
+ja lauloi kertoma- ja rakkauden lauluja, suureksi huviksi lähistön
+naisille, jotka iltasilla keräysivät paikalle ja tanssasivat boleroa
+hänen kitarrinsa mukaan. Hän siistasi kiherän partansa oikein sieväksi,
+ja hänen päivettyneet kasvonsa kelpasivat hyvin kaunottarien silmissä,
+ja kuvernöörin siivollinen palvelustyttö sanoi mahdottomaksi vastustaa
+hänen karsastavaa katsettansa. Tämä hyväsydäminen tyttö oli jo ensi
+alusta osoittanut hellää osanottavaisuutta hänen kohtaloonsa, ja
+sittenkun hän turhaan oli ahkeroinut hellyttää kuvernööriä, keksi hän
+keinoja miten salaa voisi lievittää hänen kovaa vankeuttansa. Joka päivä
+vei hän vangille muutamia lohdutuksen muruja, jotka olivat pudonneet
+kuvernöörin pöydältä, taikka<span class="pagenum"><a name="Page_249" id="Page_249">[Pg 249]</a></span> salaa otetut hänen ruokakammiostaan, ja
+välistä jonkun ilahuttavan pullosen hyvää Val de Pennas viiniä taikka
+valion hyvää Malagaa.</p>
+
+<p>Tätä kavallusta ollessa juuri vanhan kuvernöörin linnan keskuksessa,
+uhkasi hänen vihollistensa joukossa linnan ulkopuolella ilmeinen sota
+syttyä häntä vastaan. Tuon kullalla ja hohtokivillä täytetyn pussin
+seikkaa, joka löydettiin luullun rosvon lakkarista, kerrottiin
+Granadassa hyvinkin paljon liikoja pannen. Hetikohta pani kuvernöörin
+henkivihollinen, kenraali, riidan aluskunnallisesta tuomio-oikeudesta
+alkuun. Hän väitti vangin otetun kiini ulkopuolella Alhambran aluetta.
+Hän vaati siis astioita ja vangin luona tavattuja <i>spolia opima</i>
+(saalista) hänelle annettaviksi. Koska suur-inkvisitorikin munkin kautta
+oli saanut tiedon pussissa olleista risteistä ja muista pyhistä
+kapineista, vaati hän kanteen-alaista, kirkonvarkauteen syyllisenä,
+haltuunsa, ja väitti saalista kirkolle tulevaksi, mutta ruumista ensi
+roviolla poltettavaksi. Kiista oli kiivas; kuvernööri raivosi ja vannoi,
+että ennenkuin hän vangin luotansa antaisi, hän Alhambrassa hirtättäisi
+hänet vakoilijana, joka oli linnan alueella kiini otettu.</p>
+
+<p>Kenraali uhkasi lähettää joukon vartijaväkeään siirtämään vankia
+punaisesta tornista kaupunkiin. Suur-inkvisitorin näkyi niinikään
+tekevän mieli lähettää muutamia pyhän tuomio-istuimen palvelijoita.
+Tieto näistä hankkeista tuli hiljan yöllä kuvernöörin korviin. "Antaa
+niiden tulla," sanoi hän, "he tapaavat minut valmiina; varhain sen
+täytyy aamulla noustu, joka tahtoo hätäyttää vanhan soturin." Hän antoi
+heti käskyn että vanki, päivän koitolla, hyvin aikaisin aamulla, oli
+siirrettävä vankeuteen Alhambran muurien sisällä. "Ja kuulesta,
+lapseni," sanoi hän tuolle siivolliselle tytölle; "koputa oveani ja
+herätä minut ennen kukon kuulumaa, niin että saan katsoa että kaikki käy
+oikein."</p>
+
+<p>Päivä koitti, kukko lauloi, mutta ei kukaan koputtanut kuvernöörin ovea.
+Aurinko kohosi vuoren kukkulain yli ja paistoi kuvernöörin akkunasta
+sisään, ennenkuin hänet aamu-<span class="pagenum"><a name="Page_250" id="Page_250">[Pg 250]</a></span>unistaan herätti tuo vanha kapraali, joka
+seisoi hänen edessään katsannolla, johon kauhistus oli kuvautuneena.</p>
+
+<p>"Hän on poissa! Hän on mennyt tiehensä!" huusi kapraali, tuskin
+hengittää voiden.</p>
+
+<p>"Kuka poissa? Kuka mennyt tiehensä?"</p>
+
+<p>"Sotamies &mdash; rosvo &mdash; perkele &mdash; sen mukaan kuin minä ymmärrän. Hänen
+koppinsa on tyhjä, mutta ovi kiini &mdash; ei kukaan tiedä kuinka hän on
+päässyt ulos."</p>
+
+<p>"Kuka hänet näki viimeksi?"</p>
+
+<p>"Teidän ylhäisyytenne palvelustyttö. Hän vei hänelle illallisen."</p>
+
+<p>"Käskekää häntä hetikohta tänne!"</p>
+
+<p>Uusi hämmennys nousi. Siivollisen tytön kamari oli niinikään tyhjä; hän
+oli epäilemättä karannut vangin kanssa, koska hän, niinkuin tiettiin,
+useina päivinä oli tiheään ollut hänen puheillaan.</p>
+
+<p>Tämä karsi vanhan linnanherran mieltä kovin pahasti, mutta tuskin
+ennätti hän virkkaa mielikarvauttaan siitä, ennenkuin uusi kiusa
+ilmestyi. Mentyään virkakammioonsa tapasi hän arkkunsa avattuna,
+ratsastajan nahkalaukun varastettuna ja yhdessä sen kanssa tuon vahvan
+pussin, joka oli ollut dubloneja täynnä.</p>
+
+<p>Mutta miten ja millä lailla olivat karkulaiset päässeet menemään? Eräs
+vanha talonpoika, joka asui muutamassa hökkelissä Sierralle (vuorille)
+vievän tien varrella, kertoi että hän juuri päivän sarastaessa oli
+kuullut kavion kapsetta, joka oli huvennut vuorille päin. Hän oli
+katsonut akkunasta ulos ja nähnyt ratsastajan tyttö edessään hevosen
+seljässä.</p>
+
+<p>"Käypä tallissa katsomassa!" huusi linnanherra Manco. Talli haettiin
+läpi; kaikki hevoset olivat paikoillaan, paitse Arabialaista. Tämän
+sijassa oli paksu ryhmysauva, seimeen aidottu ja paperilipulla
+varustettu, johon oli kirjoitettu nämät sanat: "Lahja kuvernööri
+Mancolle, vanhalta sotilaalta."</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Satu_kahdesta_aanettomasta_kuvapatsaasta" id="Satu_kahdesta_aanettomasta_kuvapatsaasta"></a>Satu kahdesta äänettömästä kuvapatsaasta.</h2>
+
+
+<p>Kerran asui yksinäisessä kammiossa Alhambrassa pieni lystikäs veitikka,
+nimeltä Lope Sanchez, joka teki työtä puutarhoissa ja oli iloinen ja
+vilkas kuin heinäsirkka ja lauleli päiväkaudet. Hän oli linnan henki ja
+elämä; työnsä lopetettuaan istui hän jollain kivipenkillä kävelimössä,
+näppi kitarriaan ja lauloi pitkiä lauluja Cid'istä, Bernando de
+Carposta, Fernando del Pulgar'ista ja muista Hispanian sankareista,
+suureksi huviksi vanhoille sotamiehille, taikka näppieli iloisempaa
+nuottia, antaen tyttöin tanssia boleroa ja fandangoa.</p>
+
+<p>Samoin kuin useimmilla pikku miehillä, oli Sanchollakin iso pitkä
+roikale vaimona, joka melkein taisi tupata hänet hameensa taskuun; mutta
+köyhäin tavallista osaa ei ollut hänelle suotu: kymmenen lapsen sijassa
+hänellä vaan oli yksi. Tämä oli pienoinen mustasilmäinen, kaksitoista
+vuotias tyttö, nimeltä Sanchica, yhtä lystillinen kuin hän, ja hänen
+sydämensä ilo. Tyttö leikitsi hänen vierellään, hänen puutarhassa työtä
+tehdessään, tanssasi hänen kitarrinsa soittoon, hänen varjossa
+istuessaan, ja juoksenteli, hurjasti kuin metsävuohen karitsa,
+pensaistossa, lehtokujilla ja Alhambran rappioisissa saleissa.</p>
+
+<p>Nyt oli Juhannus-ilta, ja Alhambran juhla-iloinen juoruseura, miehiä,
+vaimoja ja lapsia, astui Generalifen yli kohoavaa Auringon vuorta ylös,
+tämän tasaisella kukkulalla Juhannus-yötä viettämään. Oli kirkas
+kuudan-yö, kaikki vuoret olivat harmaina ja hopeoitettuina, kaupunki oli
+kupukattoineen ja kirkontornineen alhaalla pimennossa, ja Vega oli kuin
+jonkun haltijattaren hallussa oleva maa, jonka tenhotut purot kiiluivat
+synkeiden, lehväkkäin puiden välitse.<span class="pagenum"><a name="Page_252" id="Page_252">[Pg 252]</a></span> Vuoren korkeimmalle huipulle
+viritettiin, vanhan, Maurilaisilta otetun tavan mukaan, ilotulia.
+Tienoon asukkaat pitivät samanlaista yövahtia, ja Vegalla ja vuorten
+rinteillä leimusi siellä täällä himeitä valkeita.</p>
+
+<p>Lope Sanchez, joka ei milloinkaan ollut iloisempi kuin tällaisella
+juhlalla, soitti kitarria; siellä tanssittiin, ja ilta kului hyvin
+iloisesti ja rattoisasti. Tanssattaissa leikitteli pieni Sanchica
+muutamain pikku tyttöin kanssa erään vanhan, kukkulalla olevan,
+Maurilaisen linnan raunioilla, ja löysi, pikkukiviä kaivannossa
+hakiessaan, pienoisen vuoripihkaan hyvästi leikellyn käden, jonka sormet
+olivat kiini puristetut ja peukalo lujasti painettu niiden päälle. Ylen
+iloisena onnestaan juoksi hän löytöään äitillensä näyttämään. Kättä
+ruvettiin hetikohta paljon miettimään ja moni katseli sitä
+taikauskoisesti penkoen. "Nakkaa se pois," sanoivat muutamat, "se on
+Maurilaisilta, saat olla vissi että siinä on onnettomuutta ja
+taikausta." &mdash; "Ei millään muotoa," sanoi toinen, "sen saattaa myödä
+juveeli-sepälle Zacatinissa." Tämän puheen keskellä tuli sinne vanha,
+mustaverinen sotamies, joka oli palvellut Afrikassa ja oli kuin
+Maurilainen näöltään. Hän tutki kättä tuntijan katsannoilla. "Minä olen
+nähnyt tämmöisiä kaluja Maurilaisilla Barbariassa," sanoi hän; "tämä on
+tehokas välikappale kierosilmäisyyttä ja kaikkea noituutta ja taikausta
+vastaan. Toivotan teille onnea, Lope, se ennustaa jotain hyvää
+lapsellenne."</p>
+
+<p>Sanchezin vaimo, kuultuaan tämän, sitoi tuon pienen käden nauhaan ja
+ripusti sen kaulaan tyttärellensä.</p>
+
+<p>Tästä taikakalusta johtui nyt mieleen kaikki nuot niin paljon suositut
+taikauskoiset sadut Maurilaisista. Tanssi herkesi, ja nyt istuttiin
+ryhmiin kentälle ja kerrottiin toisilleen vanhoja isänisältä ja
+äitinäitiltä kuultuja satuja. Muutamat näistä saduista koskivat juuri
+sitä vuorta, jonka kukkulalla he istuivat, ja joka on mainio pesäpaikka
+aaveilla ja tontuilla. Eräs vanha nainen kuvaili hyvin laveasti sitä
+palatsia vuoressa, jossa, tarun mukaan, Boabdil ja koko hänen
+Maurilainen hoviväkensä ovat tenhottuina. "Noiden raunioi<span class="pagenum"><a name="Page_253" id="Page_253">[Pg 253]</a></span>den alla,"
+sanoi hän, osoittaen muutamia rappioisia muuria ja vallia, eräällä
+etäisellä paikalla vuorta, "on iso pimeä luola, joka menee syvälle,
+hyvin syvälle maan sisään. Vaikka saisin kaikki Granadan rikkaudet, en
+siihen tirkistäisi. Kerran vahtasi eräs köyhä raukka Alhambrasta vuohia
+tällä vuorella ja kiipesi alas luolaan ottamaan pois yhtä vohlaa, joka
+oli sinne pudonnut. Hurjana ja silmät seljällään tuli hän sieltä ulos,
+ja kertoi asioita semmoisia, että kaikki luulivat hänen hulluksi
+tulleen. Hän houraili moniaita päiviä aaveenkaltaisista Maurilaisista,
+jotka olivat häntä ajelleet luolassa, ja vaivoin saatiin häntä enää
+ajamaan vuohiaan vuorelle. Hän teki sen viimein, mutta ah! mies raukkaa,
+ei ikänä tullut hän sieltä alas. Naapurit löysivät hänen vuohensa
+käymästä laitumella Maurilaisten raunioiden luona, hänen hattunsa ja
+kaapunsa olivat luolansuun luona, mutta häntä itseään ei sen kovemmin
+kuulunut."</p>
+
+<p>Pieni Sanchica kuunteli tätä juttua kiinteällä tarkkuudella. Hän oli
+hyvin utelias ja tunsi hetikohta kiihkeän halun saada katsoa tuohon
+vaaralliseen syvyyteen. Hän pujahti pois leikkikumppaniensa luota, haki
+nuot kaukaiset rauniot, ja sittenkun hän vähän aikaa oli ryöminyt niiden
+keskellä, tuli hän vähäiselle ontelolle eli koverolle juuri sillä
+paikalla josta vuori jyrkästi alenee Darron laksoon päin. Tämän ontelon
+keskellä oli tuo sanottu aukko. Sanchica rohkeni mennä aina reunalle
+asti ja kurkisti alas. Kaikki oli mustaa kuin sysi, ja syvyys näytti
+pohjattomalta. Hänen verensä jähmettyi: hän meni sinne jälleen, tirkisti
+vielä sisään, aikoi juosta pois ja katsahti vieläkin syvyyteen &mdash; juuri
+tuo kauheus tässä asiassa oli hänelle mieluista. Lopuksi vieritti hän
+sinne ison kiven ja heitti sen reunalta alas. Kotvan aikaa putosi se
+ilman mitään jyskettä; sitten kävi se kallion neniä vasten, ja hän kuuli
+hirveän jytäkän; sitten hyppi se kalisten ja kolisten yhdeltä puolelta
+toiselle, ukkosenkaltaisella paukkeella, putosi viimein syvälle, syvälle
+veteen &mdash; ja kaikki oli taas hiljaa.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_254" id="Page_254">[Pg 254]</a></span></p>
+
+<p>Mutta tämä hiljaisuus ei kestänyt kauan. Kuuluipa niinkuin joku olis
+herännyt tuossa kamalassa kuilussa. Juopa alkoi vähitellen jumista, kuin
+mettiäispatsas. Jumina kävi yhä kovemmaksi; sieltä kuului sekanaisia
+ääniä niinkuin kaukaisesta väkijoukosta ja hiljaista aseenkalsketta;
+sympalien kuminaa ja torven kajahuksia, juuri niinkuin sotajoukko vuoren
+sisässä olis tappeluun hankkiutunut.</p>
+
+<p>Kauhistuksesta äänettömänä lähti Sanchica paikalta ja kiirehti sinne,
+minne oli vanhempansa ja leikkikumppaninsa jättänyt. Kaikki olivat
+menneet. Ilovalkeat olivat sammumaisillaan ja viimeiset savutuprut
+kiemuroitsivat kuunvalossa. Etäisemmät tulet, jotka olivat Vegalla ja
+vuorenkukkuloilla roihunneet, olivat niinikään loppuun palaneet, ja
+yltympärinsä näytti kaikki olevan syvimpään lepoon vaipuneena. Sanchica
+huusi vanhempiaan ja muutamia leikkikumppaniaan nimeltä, mutta ei saanut
+vastausta. Hän juoksi vuorenrinnettä alas ja Generalifen puutarhain
+läpi, kunnes tuli Alhambran lehtokujille, jossa hän istui penkille
+pensaikossa hengähtämään. Alhambran vartijatornin kello löi kahtatoista.
+Sikeä hiljaisuus vallitsi, niinkuin koko luonto olis uneen vaipunut;
+ainoastaan yhdestä pensaiden välitse juoksevasta purosta kuului lirinä.
+Öisen ilman suloinen vilppaus tuuditti häntä uneen, kun hänen silmänsä
+äkisti huikesivat etäisestä valosta ja hän hämmästyksekseen näki pitkän
+jonon Maurilaisia ratsumiehiä, jotka kiirehtivät vuorta alas ja noita
+lehtisiä käytäviä pitkin. Muutamat olivat varustetut keihäillä ja
+kilvillä, toiset miekoilla ja partuskoilla, kiiltävissä rautapaidoissa,
+jotka välkkyivät kuutamossa. Hevoset nostelivat uljaasti päitänsä ja
+pureskelivat suitsiaan, mutta niiden askelia ei kuulunut sen enemmän,
+kuin jos kaviot olisivat olleet huovalla peitetyt, ja ratsastajat olivat
+kaikki kuolonkalpeita. Näiden joukossa ratsasti ihana nainen kruunu
+päässä ja pitkät kullanhohtavat kiharat helmien kanssa yhteen
+palmikoitut. Hänen virkkunsa ratsuvaippa oli tulipunaisesta sametista,
+kullalla kirjailtu ja maata viilevä. Hän näytti olevan sangen
+surullisena ja katsoi aina alaspäin.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_255" id="Page_255">[Pg 255]</a></span></p>
+
+<p>Sitten tuli kulkue hoviherroja komeissa vaatteissa ja monivärisissä
+käärelakeissa, ja näiden keskellä ratsasti kuningas Boabdil el Chico,
+kuninkaallisessa hohtokivillä peitetyssä kaapussa ja timanteista
+välkkyvä kruunu päässä. Pieni Sanchica tunsi hänet hänen vaaleasta
+parrastaan ja yhdennäköisyydestä hänen muotokuvansa kanssa, jonka hän
+usein oli nähnyt Generalifen museossa. Kummissaan ja hämmästyksissään
+katseli hän tätä kuninkaallista loistoisata kulkuetta, joka välkkyen
+liikkui puiden välitse eteenpäin; mutta vaikka hän tiesi nuot kalpeat ja
+äänettömät yksinvaltiaat ja hoviherrat ja sotijat aaveileviksi hahmuiksi
+ja kaikkityyni noituudeksi ja taikaukseksi, hän kumminkin katseli heitä
+pelkäämättömällä sydämellä; niin rohkeaksi oli hän tullut tuosta
+salaperäisestä taikakalusta, joka hänen kaulassaan rippui.</p>
+
+<p>Kun ratsastava kulkue oli mennyt hänen ohitsensa, nousi hän istumasta ja
+lähti mukaan. Se meni sisään Oikeuden isosta portista, joka seisoi
+seljällään; vanhat vahdissa olevat invaliidit makasivat kivipenkeillä
+sikeässä, silminnähtävästi noituudella vaikutetussa unessa, ja koko tämä
+hahmukulkue mennä jonotti, hälisemättä, ja liehuvilla lipuilla ja
+uljaalla ryhdillä, heidän ohitsensa. Sanchica olis mielellään mennyt
+muassa, mutta hämmästyksekseen näki hän tornissa aukon, joka meni
+syvälle maan sisään. Hän astui vähän likemmä ja rohkeni mennä edemmä,
+kun näki isoja askelenjälkiä kallioihin koverrettuja, ja holvikäytävän,
+joka siellä täällä oli valaistu hopealampuilla, joista valkeanvalo ja
+suloinen haju virtasi. Hän uskalsi vieläkin edemmä ja tuli viimein isoon
+saliin, joka oli syvälle vuoreen hakattu, loistavasti koristettu
+Maurilaiseen laatuun ja valaistu hopea- ja kristalli-lampuilla. Täällä
+istui turkkilaisella sohvalla vanha, pitkä- ja harmaapartainen mies
+Maurilaisessa puvussa, unissaan nuokkuva ja sauvaa pitävä, joka alinomaa
+näytti olevan hänen kädestään luikahtamallaan. Vähän matkan päässä tästä
+istui ihana nainen vanhassa Hispanialaisessa puvussa; pienoinen,
+kokonansa timanteista välkkyvä kruunu päässä,<span class="pagenum"><a name="Page_256" id="Page_256">[Pg 256]</a></span> tukka helmien kanssa
+palmikoittu, hopeakannelta ihanasti soittaen. Pieni Sanchica muisti nyt
+jutun, jonka hän oli kuullut vanhuksilta Alhambrassa, eräästä
+Götiläisestä prinsessasta, jonka muuan Arabialainen noita oli sulkenut
+vuoreen, jossa prinsessa soitannon voimalla piti häntä taikaunessa
+kiini.</p>
+
+<p>Nainen herkesi soittamasta, hämmästyen näkemästä ihmisen tässä
+noidutussa salissa. "Onko nyt pyhän Johanneksen aatto-ilta?" kysyi hän.</p>
+
+<p>"Niin on," vastasi Sanchica.</p>
+
+<p>"Tenhous on siis täksi yöksi lakkautettu. Tule tänne, lapseni, äläkä
+pelkää. Minä olen kristitty, niinkuin sinäkin, vaikka tenhous pitää
+minua täällä vangittuna. Kosketa tuolla taikakalulla, joka rippuu
+kaulassasi, minun kahleitani, niin pääsen täksi yöksi irralle."</p>
+
+<p>Näin sanoen avasi hän leninkinsä ja näytti leveätä kultarengasta, joka
+ympäröitsi hänen vyötäisiään, ja kultavitjoja, joilla hän oli maassa
+kiini. Lapsi ei viipynytkään painamasta tuota pientä taikakalua
+kultarengasta vasten, ja samassa silmänräpäyksessä vitjat putosivat
+maahan. Kalinasta vanhus heräsi ja hieroi silmiänsä; mutta nainen pani
+sormensa liukumaan kantelen kielillä, josta vanhus taas nukkui ja alkoi
+nuokkua, ja sauva hänen kädessään horjua. "Nyt," sanoi nainen, "kosketa
+hänen sauvaansa taikakalullasi!" Sanchica teki niin, ja sauva luikahti
+vanhuksen kädestä, jonka perästä tämä vaipui sikeään uneen sohvalle.
+Nainen laski nyt kantelensa sohvalle ja nojasi sen tuon nukkuvan noidan
+päätä vasten; sitten kosketteli hän kieliä, kunnes äänet kävivät hänen
+korvaansa, ja sanoi: "Oi soitannon väkevä henki, pidä hänen aistinsa
+niin kauan vangittuina, kunnes päivä tulee! Nyt seuraa minua, lapseni,"
+jatkoi hän, "ja sinä saat nähdä Alhambran, semmoisena kuin se oli
+mahtavina päivinään, sillä sinulla on taikakalu joka paljastaa kaiken
+tenhouksen." Äänettömänä meni Sanchica naisen muassa. He menivät luolan
+ovien kautta Oikeuden porttikäytävään ja sieltä Plaza de los
+Algibes'ille, eli linnan sisäpuolella olevalle kävelimölle.<span class="pagenum"><a name="Page_257" id="Page_257">[Pg 257]</a></span> Tämä oli
+täynnä Maurilaisia sotijoita, jalka- ja ratsuväkeä, liehuvain lippuin
+vaiheille riveihin järjestettyä. Myös seisoi pääportilla kuninkaallisia
+vahteja ja pitkiä riviä mustia Afrikalaisia, paljain miekoin. Ei
+yksikään puhunut sanaakaan, ja Sanchica seurasi johtajatartaan
+pelkäämättä. Hänen hämmästyksensä eneni, kun hän astui kuninkaalliseen
+palatsiin, jossa hän oli kasvanut. Kirkas kuutamo valaisi kaikkia salia
+ja pihoja, niinkuin täysi päivä olis ollut, mutta esitti näytelmän
+kokonaan toisenlaisen kuin hän täällä oli tottunut näkemään. Huoneiden
+seinät eivät enää olleetkaan ajan tahraamat ja repimät. Hämähäkin
+verkkoin sijassa rippui komeita Damaskon silkkikankaita, ja kultaukset
+ja maalaukset olivat saaneet alkuperäisen loistonsa ja vereksyytensä
+jälleen. Tätä ennen tyhjissä ja paljaissa saleissa oli nyt loistoisia,
+helmillä ja kalliilla kivillä tilkoitettuja sohvia, ja kaikki
+suihkukaivot pihoissa ja puutarhoissa pitivät entistä leikkiänsä.</p>
+
+<p>Kyökeissä taas häälättiin; kokit laittivat hahmuruokia ja paahtivat ja
+paistivat aaveen-näköisiä kanoja ja bekkasiineja. Palvelijoita juoksi
+edes takaisin, kantaen herkuilla täytettyjä hopeamaljoja ja järjestäen
+komeata atriata. Leijonain piha oli täynnä vahteja, hoviherroja ja
+Maurilaisia pappia (Alfaquis), niinkuin Maurilaisten muinaisina aikoina;
+ja Oikeuden Salin yläpäässä istui Boabdil valtaistuimellaan, hoviväkensä
+keskellä, ja piti tänä yönä hahmuvaltikkaansa. Vaikka tungos oli
+tämmöinen ja vaikka näin näyttiin edes takaisin hääläävän, ei sittenkään
+kuulunut ainoaakaan askelta; ei mikään muu keskeyttänyt sydän-yön
+hiljaisuutta, kuin suihkulähteiden lorina. Pieni Sanchica seurasi,
+hämmästyksestä äänettömänä, johtajatartaan palatsin kautta, kunnes
+tulivat portille, joka vei Comares'in ison tornin alla oleviin
+holvikäytäviin. Kummallakin puolen porttia seisoi alabasterinen immen
+kuva. Näiden päät olivat sivulle päin käännetyt ja heidän silmänsä
+tähystivät samaa paikkaa holvissa. Tenhottu nainen seisahtui ja viittasi
+pientä Sanchicaa tulemaan likemmä. "Tässä on," sanoi hän, "suuri
+salaisuus, ja minä tahdon, uskollisuutesi ja rohkeutesi pal<span class="pagenum"><a name="Page_258" id="Page_258">[Pg 258]</a></span>kinnoksi,
+ilmoittaa sen sinulle. Nämät äänettömät kuvapatsaat vahtaavat suurta
+aarretta, jonka eräs muinainen Maurilainen kuningas tänne kätki. Käske
+isäsi hakea se paikka, johon heidän silmänsä ovat tähdätyt, ja hän on
+löytävä jotain mikä tekee hänet rikkaimmaksi mieheksi Granadassa. Mutta
+ainoastaan sinä viattomilla käsilläsi, koska taikakalu on sinun
+hallussasi, voit ottaa aarteen. Käske isäsi käyttää sitä viisaasti ja
+määrätä jonkun osan siitä jokapäiväisten messuin lukemiseen sieluni
+pelastukseksi tästä jumalattomasta noituuksesta."</p>
+
+<p>Puhuttuansa nämät sanat nainen sitten vei lapsen Lindaraxan puutarhaan,
+joka on likellä kuvapatsaiden holvia. Kuu kimelteli yksinäisen
+suihkulähteen aalloille, puutarhan keskellä, levittäen lauhkeata valoa
+orangsi- ja sitruuni-puille. Ihana nainen taittoi myrttipensaan lehvän
+ja kiersi sen lapsen pään ympärille. "Pidä tämä lehvä muistoksi siitä
+mitä olen sinulle ilmoittanut, ja todistukseksi siitä että olen totta
+puhunut. Hetkeni on tullut, minun täytyy palata siihen tenhottuun
+saliin; älä tule kanssani, ettei mikään onnettomuus sinulle tapahtuisi.
+Voi hyvästi, muista sanani, ja anna lukea messuja pelastuksekseni." Näin
+sanottuaan meni nainen pimeään käytävään, joka vei Comares'in tornin
+alle, ja katosi Sanchican silmistä.</p>
+
+<p>Majoista Alhambran alapuolella, Darron laksossa, kuului nyt kukon vieno
+laulanta, ja himeä koite alkoi näkyä itäisten vuorten päällitse. Vieno
+tuuli alkoi leyhkää, ja pihoilta ja poluilta kuului ikäänkuin kuivain
+lehtien kahinaa, ja ovi oven perään meni naristen kiini.</p>
+
+<p>Sanchica palasi samain huoneiden kautta, jotka hän vastikään oli nähnyt
+hahmuja täynnä, mutta Boabdil ja hänen aaveileva hoviväkensä oli
+kadonnut. Kuu paistoi tyhjiin, pikaisen loistonsa menettäneihin, ajan
+tahraamiin ja hävittämiin, ja hämähäkin verkkoin peittämiin saleihin ja
+kaltereihin. Yölipakoita räpisteli hämärissä kamareissa, ja
+kalalammikosta kuului sammakkoin kurina.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_259" id="Page_259">[Pg 259]</a></span></p>
+
+<p>Sanchica riensi nyt, niin hopusti kuin taisi, eräille kaukaisille
+portaille, jotka veivät siihen viheliäiseen asuntoon, missä hänen
+vanhempansa asuivat. Ovi oli auki, niinkuin tavallisesti, sillä Lope
+Sanchez oli kovin köyhä lukkoa ja salpaa tarvitakseen. Sanchica hiipi
+hiljaa vuoteelle, laski myrttiseppeleen vierelleen ja nukkui pian.</p>
+
+<p>Aamulla kertoi hän isälleen kaikki mitä hänelle oli tapahtunut. Mutta
+Lope Sanchez katsoi kaikkityyni paljaaksi unennäöksi ja nauroi Sanchican
+kevyt-uskoisuudelle. Hän meni tavalliseen työhönsä puutarhassa, mutta ei
+ollut hän kauan siellä ollut, ennenkuin hänen tyttärensä tuli
+hengästyksissä juosten. "Isä, isä!" huusi tämä, "katsokaapa
+myrttiseppelettä, jonka Maurilainen nainen kiersi pääni ympärille."</p>
+
+<p>Lope Sanchez katseli sitä hämmästellen, sillä myrtin varsi oli puhtainta
+kultaa ja jokainen lehti välkkyvä smaragdi. Koska hän ei ollut paljon
+puuttunut kalliisin kiviin, hän ei ymmärtänyt seppeleen todellista
+arvoa, mutta sen verran näki hän, että varmaan tiesi sen olevan jotain
+todellisempaa kuin ne asiat, joita unennäöt tavallisesti ovat, ja että
+lapsi, oli miten oli, ei ollut hukkaan unta nähnyt. Hänen ensimmäinen
+huolensa oli velvoittaa tytär ehdottomaan vaitioloon; sen suhteen oli
+hän kumminkin turvattu, sillä tyttö oli vähempipuheinen kuin hänen
+iältään ja sukupuoleltaan kävi toivominenkaan. Hän meni sitten holviin,
+jossa noiden kahden immen alabasteriset kuvapatsaat olivat. Hän näki
+että niiden päät olivat käännetyt poispäin portista, ja että molempain
+silmät olivat rakennuksen sisään päin. Lope Sanchez ei tainnut muuta
+kuin ihmetellä tätä salaisuuden viisasta kätkemisen keinoa. Hän veti
+viivan kuvapatsaiden silmistä siihen kohtaan, mihin heidän silmänsä
+olivat tähdätyt, teki salaisen merkin seinälle ja meni tiehensä.</p>
+
+<p>Lope Sanchezin mieli oli kuitenkin kaiken päivän tuhansista huolista
+levottomana. Hän ei malttanut olla kuvapatsaita kaukanakin silmäinsä
+edessä pitämättä, ja hän viimein miltei sairastui pelvosta, että tämä
+kultainen salaisuus kenties ilmi tulisi. Joka askel, minkä hän tätä
+paikkaa läheni, pani<span class="pagenum"><a name="Page_260" id="Page_260">[Pg 260]</a></span> hänet vapisemaan. Hän olis antanut vaikka mitä,
+jos vaan olis voinut kääntää kuvapatsaiden päät toisinpäin, ja unhotti
+kokonansa että ne jo useita satoja vuosia olivat pitäneet silmiään
+samaan suuntaan, kenenkään ihmisen siitä sen viisaammaksi tulematta.</p>
+
+<p>"Lempo heidät periköön," sanoi hän itsekseen, "he ilmoittavat
+kaikkityyni; onko kuultu kenenkään ihmisen tuolla lailla salaisuutta
+säilyttäneen?" Kun hän sitten näki jonkun tulevan, puikahti hän
+tiehensä, ikäänkuin peljäten että hänen läsnäolonsa tällä paikalla
+nostais epäluuloja. Sitten lähti hän hyvin varuisasti palaamaan, seisoi
+ja tirkisteli kaukaa oliko kaikki entisellään, mutta nähdessään nuot
+kuvapatsaat hän taas kovin harmistui. "Oih, tuossa ne seisovat," sanoi
+hän, "ja tuijottavat tuijottamistaan, ja tuijottavat juuri siihen
+paikkaan mihin eivät saisi. Soisin heidät lemmon valtaan! He ovat
+samanlaiset kuin kaikki heidän sukupuoleensa kuuluvat; vaikka heillä ei
+ole kieltä millä juoruja kantelisivat, niin tottapa tekevät sitä
+silmillänsä."</p>
+
+<p>Tämä tuskallinen päivä kului viimein, hänen suureksi ilokseen,
+lopullensa. Alhambran kaikuvissa saleissa ei kuulunut enää ihmisen
+askelia; viimeinen siinä käynyt vieras astui vihdoin kynnyksen yli pois,
+iso portti salvattiin ja lukittiin, ja yölipakot, sammakot ja huutavat
+pöllöt ottivat niin vähitellen yölliset oikeutensa autiossa hovilinnassa
+jälleen käytettäviksensä.</p>
+
+<p>Lope Sanchez odotti kuitenkin hiljaiseen yöhön, ennenkuin hän pienen
+tyttärensä kanssa uskalsi noiden kahden immen saliin. Hän tapasi heidät
+yhtä salamielisinä ja äänettöminä kuin tavallisesti katsomassa tuohon
+onnea kätkevään säilytyspaikkaan. "Teidän luvallanne, armaat naiset,"
+ajatteli Lope Sanchez, astuessaan heidän keskellensä, "minä tahdon
+irroittaa teidät palveluksesta, joka kahden tahi kolmen sadan vuoden
+kuluessa epäilemättä on kovasti rasittanut sydäntänne." Sitten rupesi
+hän seinään merkitsemästään paikasta työhönsä, ja avasi ennen pitkää
+salaisen komeron, jossa oli kaksi isoa posliini-ruukkua. Hän koetti
+siirtää niitä esiin, mutta<span class="pagenum"><a name="Page_261" id="Page_261">[Pg 261]</a></span> ne pysyivät liikkumattomina, kunnes hänen
+tyttärensä viaton käsi kosketti niitä. Hänen avullaan sai hän ne
+komerosta, ja näki suureksi ilokseen niiden olevan täynnä Maurilaisia
+kultarahoja, juveeleja ja kalliita kiviä. Ennen päivänkoittoa oli hän jo
+siirtänyt ne mökkiinsä, ja jättänyt nuot kaksi vahdissa olevaa
+kuvapatsasta tyhjään seinään tuijottamaan.</p>
+
+<p>Näin oli Sanchezista yhtäkkiä tullut rikas mies; mutta rikkaus tuotti,
+niinkuin tavallisesti, kokonaisen maailman murheita täynnä, jotka tähän
+asti olivat olleet hänelle perin tuntemattomia. Miten oli hän saattava
+aarteessa luotettavaan talteen? Miten taitais hän nyt iloita siitä,
+epäluuloja nostamatta? Ensi kerran hänen elämässään nousi nyt pelko
+ryöväreistäkin hänen sielussansa. Hän katseli pelvolla ja kauhistuksella
+epäluotettavaa asuntoaan, ja telkesi akkunansa ja ovensa; mutta ei vielä
+nämätkään varokeinot sallineet hänen rauhassa nukkua. Hänen tavallinen
+iloisuutensa oli mennyt; hänellä ei ollut enää naapureilleen leikillisiä
+sanoja, ei lauluja enää varalla; sanalla sanoen, hänestä tuli onnettomin
+olento koko Alhambrassa. Hänen entiset toverinsa havaitsivat hänen
+muutoksensa, surkuttelivat häntä vilpittömästi, mutta alkoivat luopua
+hänestä, luullen hänen kovin puutteesen vajonneen ja täytyvän ruveta
+heiltä apua anomaan. Se ajatus, että rikkaus oli syynä koko hänen
+onnettomuuteensa, ei johtunut heille ensinkään mieleen.</p>
+
+<p>Lope Sanchezin vaimo oli yhtä hätäinen kuin mieskin, mutta hänellä oli
+sitä vastoi hengellistä lohdutusta. Minun olis ollut jo ennen
+mainittava, että koska Lope oli vähän kevytmielinen, ajattelematon
+ihminen, hänen vaimonsa oli tottunut kaikissa tähdellisissä asioissa
+kysymään neuvoa rippi-isältään, pater Simonilta, eräs roteva, hartiokas,
+sinipartainen, pallopää munkki muutamasta läheisestä
+Fransiskaniluostarista, myös hengellinen lohduttaja enemmälle kuin
+puolelle tienoon vaimoista. Muutenkin oli hän suuresti kunnioitettu
+useissa naisluostareissa, jotka palkitsivat hänen hengellisiä hyviä
+tekojaan runsaasti lahjoittamalla semmoisia herkkuja ja leikkikaluja,
+joita luostareissa tehdään, niinkuin<span class="pagenum"><a name="Page_262" id="Page_262">[Pg 262]</a></span> hillo-aineita, sokerileipiä ja
+muutamia pullollisia sydäntä virvoittavia, maustettuja juomia, jotka
+paastoin ja valvomisten perästä huomattiin erinomaisen vahvistaviksi
+välikappaleiksi.</p>
+
+<p>Pater Simon voi hyvästi velvollisuuksiensa tekemisestä. Hänen öljyiset
+kasvonsa kiilsivät päivänpaisteessa, kun hän muuanna kuumana kesäpäivänä
+astua vätösti Alhambran kukkulaa ylös. Niin paljon mukavuuksia kuin hän
+nauttikin, osoitti kumminkin solmuinen köysi hänen vyötäisillään, kuinka
+kovassa kurissa hän itseään piti: ihmiset nostivat lakkiaan hänelle,
+kuin hurskauden esikuvalle, ja yksin koiratkin saivat vainua sen
+pyhyyden hajusta, joka hänen kaapustaan löyhki, ja nivoivat
+kopperoissaan hänen sivu mennessään.</p>
+
+<p>Tämmöinen oli pater Simon, Lope Sanchezin armaan puolison hengellinen
+neuvonantaja; ja koska rippi-isä Hispaniassa on vaimojen likimmäisin
+uskollinen ystävä, niin oli hän kohta salaisesti saanut tietää tuon
+salaisen aarteen jutun.</p>
+
+<p>Munkki levitti suunsa ja silmänsä seljälleen ja teki kaksitoista
+ristinmerkkiä tämän uutisen kuultuansa. Vähän aikaa vaiti oltuaan sanoi
+hän: "sieluni tytär! Tiedä, että sinun miehes on tehnyt kaksinkertaisen
+synnin &mdash; synnin valtiota ja synnin kirkkoa vastaan. Aarre, jonka hän
+tuolla tavoin on itselleen pidättänyt, on löytynyt kuninkaan tiluksilta
+ja on siis kruunun; mutta koska se ennen muinoin on ollut uskottomain
+oma ja on tavallaan saatanan kynsistä temmattu, niin se olis kirkolle
+pyhitettävä. Kuitenkin saatetaan asia vielä sovittaa. Tuokaa tänne
+myrttiseppele."</p>
+
+<p>Kun kunnon pater sai nähdä seppelen, kiilsivät hänen silmänsä enemmin
+kuin milloinkaan ennen ihastuksesta smaragdin suuruuteen ja kauneuteen.
+"Koska tämä on tuon löydön ensimmäinen hedelmä," sanoi hän, "niin on
+kohtuullista että se pyhitetään jumaliseen tarkoitukseen. Minä ripustan
+sen pyhän Fransiskon kuvan eteen kirkossamme ja jo tänä yönä rukoilen
+häntä hartaasti että miehesi pysyisi teidän rikkautenne rauhallisessa
+nautinnossa."</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_263" id="Page_263">[Pg 263]</a></span></p>
+
+<p>Kunnon nainen oli iloissaan, että näin hyvällä hinnalla sai rauhan
+taivaan kanssa, ja munkki, joka pisti seppeleen kaapunsa alle, lähti
+pyhin askelin jälleen luostariin.</p>
+
+<p>Lope Sanchezin tultua kotiin, kertoi vaimo hänelle mitä oli tapahtunut.
+Hän kovin suuttui, sillä hän ei ollutkaan mielenlaadultaan niin
+jumalinen kuin vaimo, ja oli jo kauan huokaillut munkin tuttavallisesta
+vierailemisesta. "Vaimo," sanoi hän, "mitä olet tehnyt? Sinä olet
+juorullasi pannut kaikkityyni alttiiksi."</p>
+
+<p>"Mitä?" huusi vaimo; "tahdotko kieltää minua huojentamasta omaatuntoani
+rippi-isäni edessä?"</p>
+
+<p>"En, vaimoseni; tunnusta syntisi niin paljon kuin tahdot; mutta aarteen
+ottaminen on minun syntini, ja omatuntoni on varsin keveä sen kuorman
+alla."</p>
+
+<p>Mutta valituksista ei nyt enää ollut apua; salaisuus oli nyt kerta
+ilmoitettuna ja, niinkuin hiedalle kaadettu vesi, mahdoton ottaa
+takaisin. Heidän ainoa toivonsa perustui munkin vaitioloon.</p>
+
+<p>Lope Sanchezin päivällä jälkeen ollessa ulkona, kuului hiljainen naputus
+ovelle, ja pater Simon astui sisään ystävällisesti ja siveästi
+silmähdellen.</p>
+
+<p>"Tyttäreni," sanoi hän, "minä olen lähettänyt palavia rukouksia pyhän
+Fransiskon tykö ja hän on kuullut rukoukseni. Sydän-yönä tämä pyhimys
+ilmestyi minulle unissani, mutta hänen kasvonsa vihastuivat. Kuules,"
+sanoi hän, "sinä rukoilet minua saadakses anteeksi tuon pakanallisen
+aarteen, vaikka näet kapellini köyhyyden. Mene Lope Sanchezin huoneesen,
+vaadi minun puolestani osaa tuosta Maurilaisesta kullasta, ja osta sillä
+kaksi kynttiläjalkaa kuorin alttarille, ja anna hänen rauhassa pitää
+jäännös."</p>
+
+<p>Jumalinen nainen, kuullessaan tätä näkyä kerrottavan, ristitsi nöyrästi
+silmänsä, meni siihen salaiseen paikkaan, johonka Lope oli aarteensa
+kätkenyt, ja täytti ison nahkakukkaron Maurilaisilla kultarahoilla ja
+antoi sen munkille. Sitä vastaan antoi munkki hänelle enemmän kuin yhden
+siunauksen, jokaisessa kyllä, jos taivas sen toteutti, rikastutta<span class="pagenum"><a name="Page_264" id="Page_264">[Pg 264]</a></span>maan
+hänen sukunsa myöhäisimpään jälkimaailmaan asti, pudotti sitten kukkaron
+kaapun hihaan, laski kädet rintansa päälle ristiin ja erosi vaimosta
+nöyrällä ja kiitollisella silmänluonnilla.</p>
+
+<p>Kun Lope Sanchez kuuli puhuttavan tästä toisesta lahjasta kirkolle, hän
+miltei vihasta vimmastunut. "Voi minua poloista miestä, mihinkä viimein
+joudun? Minua ryöstetään kerta kerralta; minä tulen perin hävitetyksi ja
+kerjäläissauvaan saatetuksi!"</p>
+
+<p>Töin tuskin voi hänen vaimonsa lohduttaa häntä, muistuttamalla hänelle
+sitä ääretöntä rikkautta mikä hänellä vielä oli, ja selittämällä hänelle
+kuinka siivosti pyhä Fransisko teki, kun tyytyi näin vähäiseen osaan.</p>
+
+<p>Kovaksi onneksi oli pater Simonilla koko joukko köyhiä sukulaisia,
+joista oli huoli pidettävä, mainitsemattakin puolta tusinaa vankkoja,
+pallopäisiä, hyljättyjä löytö- ja lapsihuoneen-lapsia, jotka hän oli
+suojelukseensa ottanut. Hän uudisti sentähden joka päivä käymisiään ja
+rukouksiaan pyhän Dominikon, pyhän Andreaksen ja pyhän Jaakopin eduksi,
+kunnes Lope-rukka kokonaan hurjistui ja huomasi, että ellei hän
+poistunut johonkin paikkaan, missä hurskas munkki ei päässyt häntä
+ahdistamaan, hänen olisi sovintouhria annettava kaikille annakan
+pyhimyksille. Hän päätti sentähden tupata tukkuun aartensa jäännöksen,
+lähteä salaa jonakin yönä tiellensä ja mennä johonkin toiseen tienoosen
+kuningaskuntaa.</p>
+
+<p>Näin tuumiteltuaan ja päätettyään, osti hän vahvan ja vaakan aasin ja
+kytki sen pimeään holviin Seitsemän Huonekarran Tornissa, samaan
+paikkaan josta Belludon eli aavehevosen sanotaan tulevan sydän-yönä ulos
+ja karkailevan Granadan kaduilla, joukko helvetin koiria muassansa. Lope
+Sanches ei juuri uskonut tätä satua, mutta käytti kuitenkin hyväkseen
+täten nostettua pelkoa, koska hyvin tiesi ettei kukaan hevillä
+uskaltaisi aavehevosen maan-alaiseen talliin. Päivällä ennen lähetti hän
+perheensä pois, käskien sen odottaa häntä jossain kaukaisessa kylässä
+Vegalla. Yön tultua<span class="pagenum"><a name="Page_265" id="Page_265">[Pg 265]</a></span> vei hän aarteensa holviin tornin alla, sälytti sen
+hevosaasinsa selkään, vei aasin ulos ja talutti sitä varovasti pimeätä
+tietä pitkin.</p>
+
+<p>Rehellinen Lope oli kaikessa hiljaisuudessa käynyt näihin toimenpiteisin
+eikä ollut niitä kellekään muulle ilmoittanut kuin sydämensä
+uskolliselle vaimolle. Mutta jostain ihmeellisestä ilmestyksestä olivat
+ne kumminkin tulleet pater Simonin tietoon. Innollinen munkki näki
+näiden pakanallisten tavarain vähällä olevan iäksi päiväksi hänen
+kynsistään menemällään, ja päätti kirkon ja pyhän Fransiskon eduksi
+vielä kaapata niitä kourallisen. Senpä tähden, kun kellot olivat
+iltarukouksiksi (<i>animas</i>) soineet ja kaikki oli hiljaa Alhambrassa,
+luikki hän luostaristaan ulos, kiirehti Oikeuden portin kautta pois ja
+kätkeysi niihin tiheihin orjantappura- ja laakeripensaisin, jotka ovat
+ison portin vaiheilla. Täällä makasi hän tunteja lukien, kellon lyödessä
+vartijatornissa, ja tarhapöllöin hirmuista ulvinaa ja koirain haukuntaa
+Mustalaisten luolissa kuunnellen.</p>
+
+<p>Jo viimein kuuli hän ihmisen käynnin kuminaa ja näki pimeiden,
+varjoisten puiden välitse jotain, kuin kuorma-eläimen kaltaista, tulevan
+tietä alas. Vesi valahti lihavan munkin suuhun, kun hän ajatteli, minkä
+puttisen hän tekisi tuolle kunnon Lopelle.</p>
+
+<p>Hän köytti kaapunsa helmat ylös, köyristeli kuin rottaa vaaniva kissa,
+ja odotti tässä asennossa kunnes hänen saaliinsa oli hänen edessään,
+jolloin hän hyömäsi lehväisestä lymypaikastaan, pani toisen kätensä
+lautaselle, toisen lavalle, teki hyppäyksen, josta olis ollut kunnia
+taitavimmallekin tallimestarille, ja istui kahda reisin aasin selkään.
+"Ahah!" sanoi patvinen munkki, "nytpä nähdään kukaan paraiten leikin
+osaa." Hän oli juuri ennättänyt sanoa nämät sanat, kun aasi alkoi
+potkia, kavahti pystyyn, teki hypyn ja sitten karkasi täyttä laukkaa
+alas vuorta. Munkki koetti pidättää eläintä, mutta turhaan. Se juoksi
+kalliolta kalliolle, pensaan yli toiseen; munkin kaapu repesi palasiksi
+ja liehui tuulessa; hänen ajeltu päälakensa sai monen kovan kolauksen
+puiden<span class="pagenum"><a name="Page_266" id="Page_266">[Pg 266]</a></span> oksilta ja monen naarman pensaikossa. Lisäksi kauhistukselleen
+ja surkeudelleen, näki hän seitsemän yhdellä kaulaimella yhdistettyä,
+täyttä voimaa haukkuvaa koiraa kintereillään, ja näki nyt mutta hiljan,
+että hän tosiaankin oli noussut hirmuisen Belludon selkään.</p>
+
+<p>Eteenpäin he nyt mennä suhkivat, tuulen nopeudella, pitkin suurta tietä,
+Plaza Nuevan yli, pitkin Zacatinia, Vivairamblan sivuitse &mdash; ei ikänä
+ole metsästäjät ja koirat mokomaa vauhtia lentäneet eli noin helvetin
+lailla elamoineet. Turhaan huusi munkki kaikkia annakan pyhimyksiä ja
+päällisiksi pyhää Neitsyttä avukseen; aina kun hän mainitsi sellaista
+nimeä, se vaan vaikutti kuin oiva kannuksen isku, ja seuraus oli se,
+että Belludo teki hyppäyksiä korkeita kuin huoneet. Koko sen yön lenteli
+onneton pater Simon tällä lailla edes takaisin, ja minne ei olis
+tahtonutkaan, kunnes jokainen nikama hänen ruumiissaan oli kuin
+möyhennettynä, ja hän ratsastuksesta oli tullut niin haavoihin ja niin
+runnelluksi, että sitä tuskin käy selittäminen. Taas tuli lähtö
+Vivairamblan, Zacatinin, Plaza Nuevan yli ja tietä myöten kaivoille, ja
+nuot seitsemän koiraa ulvoivat ja haukkuivat, hyppivät ylös ja näykkivät
+peljästyneen paterin kantapäitä. Ensimmäinen aamusäde pilkoitti heidän
+tornin luoksi saapuessaan; täällä alkoi aavehevonen kovasti potkia,
+heitti munkin kuperkeikkaa ilmaan ja karkasi, nuot helvetilliset
+vitjaskoirat kintereillä, synkkään holviin, ja sikeä hiljaisuus seurasi
+tätä huumaavata hälinätä.</p>
+
+<p>Onko milloinkaan mokomaa pirullista puttista millekään munkilta tehty?
+Eräs talonpoika, joka päivänkoitolla meni työhönsä, löysi onnettoman
+pater Simonin tornin juurella pitkänään, erään viikunapuun alla, mutta
+niin ruhjottuna ja muokattuna, ettei kyennyt puhumaan eikä liikkumaan.
+Hän vei hänet kaikella huolellisuudella ja huomaavaisuudella hänen
+kammioonsa, ja maine levisi, että rosvot olivat häntä hätyyttäneet ja
+rääkänneet. Pari päivää kului, ennenkuin hän taas taisi jäseniään
+käyttää; kuitenkin hän lohdutti mieltänsä sillä ajatuksella, että vaikka
+hevosaasi aarteen<span class="pagenum"><a name="Page_267" id="Page_267">[Pg 267]</a></span> kanssa oli päässyt menemään, hän toki oli saanut
+näpistää itselleen hyvän osan tuosta pakanallisesta saaliista. Kun hän
+taas kykeni liikkumaan, oli hänen ensimmäinen huolensa katsoa vuoteen
+alle, jonne hän oli kätkenyt myrttiseppeleen ja ne nahkakukkarot
+kultinensa, jotka hän oli peijannut Sanchezin hurskaalta vaimolta. Mutta
+kuinka suuri oli hänen kauhistuksensa, nähtyänsä, että seppele ei
+ollutkaan muu kuin lakastunut myrttiseppele, ja että nahkakukkarot
+olivat täynnä hietaa ja soraa!</p>
+
+<p>Pater Simon oli, vaikka haikeasti murheissaan, siksi viisas että piti
+suunsa kiini, koska salaisuuden ilmisaattaminen vaan olis tehnyt hänet
+ihmisten naurettavaksi ja tuottanut hänelle rangaistuksen hänen
+esimiehiltään. Vasta monta vuotta sen jälkeen, kuolinvuoteellaan,
+ilmoitti hän rippi-isälleen yöllisen ratsastuksensa Belludolla.</p>
+
+<p>Lope Sanchezista el ollut, pitkään aikaan siitä kun hän oli Alhambrasta
+lähtenyt, minkäänlaisia tietoja. Häntä aina muisteltiin iloisena
+seuramiehenä, vaikka tuosta mielikarvaudesta ja raskasmielisyydestä,
+jota hän vähää ennen salamielistä lähtöään oli käytöksessään osottanut,
+luultiin saattavansa päättää, että köyhyys ja onnettomuus saattivat
+hänet tuohon hurjaan päätökseen. Muutamia vuosia sen jälkeen tuli eräs
+hänen ystävänsä, eräs invaliiti Malagassa, vaunuilla, joiden eteen kolme
+paria hevosia oli valjastettu, kumoon paiskatuksi ja vähällä
+yliajetuksi. Vaunut pysähtyivät; vanha, komeasti puettu herra, miekka
+vyöllä ja hius-pussikko niskassa, astui ulos invaliitia auttamaan.
+Kuinka suuri oli tämän hämmästys, kun hän tuon ylhäisen herran tunsi
+vanhaksi ystäväkseen Lope Sancheziksi, joka juuri silloin oli viettänyt
+tyttärensä häitä erään grandin (ylimyksen) kanssa, joka oli maan
+ensimmäisiä.</p>
+
+<p>Vaunuissa istui nuori parikunta. Niissä oli niinikään rouva Sanchez,
+josta oli tullut pyöreä kuin tynnyri, ja joka nyt oli suljilla ja
+hohtokivillä, helmi- ja timantti-kaulanauhoilla, sormuksilla joka
+sormessa koristettu, ja niin loistavassa leningissä, että Saban
+kuningattaren ajoilta asti ei<span class="pagenum"><a name="Page_268" id="Page_268">[Pg 268]</a></span> sen vertaista ole nähty. Pieni Sanchica
+oli nyt kasvanut rouvaksi, ja hänen hemmestään ja ihanuudestaan päättäen
+häntä olis saattanut luulla herttuattareksi, niinpä prinsessaksikin.
+Hänen vieressään istui ylkä &mdash; jotensakin ikäloppu, pieni ja
+hoikkasäärinen mies; mutta tämäpä juuri todisti hänen olevankin oikeata
+aatelista verta &mdash; sillä oikea Hispanialainen grandi on harvoin kahta
+kyynärää pitempi. Äiti oli tämän naimisen aikaansaattanut.</p>
+
+<p>Rikkaus ei ollut turmellut kunnon Lopen sydäntä. Hän piti vanhaa
+toveriaan useita päiviä luonansa, kestitsi häntä kuin kuningasta, otti
+hänet mukaansa näytelmiin ja sonninpuskiaisiin, ja lähetti hänet sitten,
+onnellisena ja iloisena, hänen kotiinsa jälleen, lihava rahapussi muassa
+häntä itseään varten, ja toinen jaettavaksi hänen vanhoille ystävilleen
+Alhambrassa.</p>
+
+<p>Lope sanoi syyksi rikkauteensa aina, että hänellä oli ollut rikas veli,
+joka oli kuollut Amerikassa ja perinnöksi jättänyt hänelle
+vaskikaivoksen; mutta Alhambran viekkaat juorulaukut väittivät, että
+hänen rikkautensa alku ei ollut muu kuin se seikka, että hän oli
+keksinyt Alhambran kahden alabasteri-immen säilyttämän salaisuuden. On
+huomattu, että nämät kaksi oikein vähäpuheista kuvapatsasta vielä nytkin
+merkillisesti tähystävät samaan paikkaan seinässä, josta moni on tullut
+uskomaan, että aarre, jonkun rohkean matkustajan huomiota ansaitseva,
+vieläkin lienee siinä kätkettynä. Sitä vastoin toiset matkustajat,
+erittäinkin naispuoleen kuuluvat, heihin hyvin mielistyvät, koska ne
+mukamas ovat alinomaisia muistomerkkiä siitä tosi asiasta, että naiset
+voivat kätkeä salaisuuden.</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Muhamed_Abu_Alahmar" id="Muhamed_Abu_Alahmar"></a>Muhamed Abu Alahmar.</h2>
+
+<h3>Alhambran perustaja.</h3>
+
+
+<p>Koska olen niin laveasti kertonut Alhambran ihmeellisiä satuja, luulen
+olevani miltei velvollinen ilmaisemaan lukijalle muutamia tapauksia,
+jotka koskevat sen varsinaista historiaa, eli pikemmin sen
+ylevämielisten ruhtinaiden historiaa, jotka ovat perustaneet ja
+valmiiksi rakentaneet tämän hovilinnan, ja joita maailma saa kiittää
+näin ihanasta ja romantilaisesta itämaisesta muistomerkistä.</p>
+
+<p>Saadakseni selkoa näistä tapauksista, minä luovuin tuolta
+mielikuvatuksen ja satojen alalta, jossa kaikki pukeutuu runolliseen
+väriin, ja aloin tarkasti urkkia yliopiston jesuitti-kirjaston vanhoista
+tomuttuneista niteistä. Tämä ennen vanhaan niin kuuluisa opinvarasto on
+nyt paljas varjo sen suhteen mikä se muinoin oli, sillä Ranskalaiset,
+vallitessaan Granadassa, ryöstivät sen käsikirjoitukset ja
+harvinaisimmat painetut teokset. Kuitenkin se sisältää, paitse useita
+paksuja Jesuittien väittelykirjoja, vielä monta merkillistä teosta
+Hispanialaisessa kirjallisuudessa, mutta erittäinkin koko joukon noita
+vanhoja, pölyttyneitä pergamentti-kronikoita (aikakirjoja), joita pidän
+erityisessä arvossa.</p>
+
+<p>Tässä vanhassa kirjastossa olen kuluttanut monta hupaista hetkeä
+hiljaisissa kirjallisissa tutkimuksissa, sillä ovien ja kirjakaappien
+avaimet uskottiin minulle hyvin mieluisesti, ja minä jätettiin yksinäni
+mieltäni myöten siellä liikkumaan, mikä on harvinainen vapaus näissä
+opillisuuden pyhäköissä, jotka useinkin antavat tiedonhaluisen nääntyä
+tiedon lukittuin lähteiden näkyvissä.</p>
+
+<p>Näillä käynneilläni keräsin minä seuraavat tiedot puheen-alaisista
+historiallisista luonteista.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_270" id="Page_270">[Pg 270]</a></span></p>
+
+<p>Granadan hallitusmiehet pitivät Alhambraa taiteen ihmeenä ja heillä oli
+se satu, että se kuningas joka sen rakensi oli harjoittanut noituutta,
+eli ainakin oli alkemisti, joten hän oli ollut tilaisuudessa hankkia
+äärettömiä summia, jotka käytettiin sen rakentamiseksi. Lyhyt ylisilmäys
+hänen historiaansa on paljastava hänen rikkautensa todellisen
+salaisuuden.</p>
+
+<p>Tämän kuninkaan nimi oli, muutamain huoneiden seinissä olevan
+kirjoituksen mukaan, Abu Abdallah (s.o. Abdallahn isä); mutta
+Maurilaisten historiassa on hänellä tavallisesti nimenä Muhamed Abu
+Alahmar (s.o. Muhamed Alahmarin poika), eli, lyhyyden vuoksi, vaan: Abu
+Alahmar.</p>
+
+<p>Hän oli syntynyt v. 591 Hegiran jälkeen, eli kristittyin ajanlaskun
+mukaan v. 1195 Arjoua'ssa, jalosta Bena Nasar, eli Nasarin lapset,
+nimisestä suvusta, ja hänen vanhempansa eivät säästäneet minkäänlaisia
+kustannuksia, kasvattaessaan häntä siihen korkeaan säätyyn, johonka
+hänen sukunsa arvo ja rikkaus häntä oikeuttivat. Arabialaiset
+Hispaniassa olivat sivistyksessä pitkälle edistyneet; jokainen
+pääkaupunki oli opillisuuden ja taiteiden paikka &mdash; niin että oli helppo
+ylhäisille ja rikkaille nuorukaisille saada oivallisia opettajia.
+Mieheksi tultuaan Abu Alahmar asetettiin alkaldiksi eli maanherraksi
+Arjouaan ja Jaeniin, ja teki hänensä hyvyydellään ja hurskaudellaan
+suuresti rakastetuksi. Muutamia vuosia myöhemmin, Abou Hud'in kuoltua,
+pirstautui Maurilaisten valta Hispaniassa puolueihin, ja useat kaupungit
+menivät Muhamed Abu Alahmarin puolelle.</p>
+
+<p>Koska hän oli vilkasmielinen ja sangen kunnianhimoinen, käytti hän
+tilaisuuden hyväkseen, matkusti maassansa ja otettiin joka paikassa
+ihastushuudoilla vastaan. Vuonna 1228 teki hän, kansan suuri äänisen
+riemun ohessa, tulonsa Granadaan. Ilostunut kansa julisti hänet
+kuninkaaksi, hänestä tuli kohta Maurilaisten korkein päämies
+Hispaniassa, ja hän oli ensimmäinen kuningas loistoisaa Beni Nasar
+sukua. Hänen hallituksensa oli siunaus hänen alamaisilleen. Hän asetti
+maanherroiksi kaupunkeihin miehiä,<span class="pagenum"><a name="Page_271" id="Page_271">[Pg 271]</a></span> jotka olivat oivallisia
+urhoollisuudessa ja viisaudessa ja joita kansa enimmin rakasti. Hän
+asetti valppaan poliisin ja antoi ankaroita lakia oikeuden
+käyttämiseksi. Köyhille ja onnettomille oli aina esteetön pääsy hänen
+luoksensa, ja itse piti hän huolta heidän auttamisestaan. Hän laitti
+vaivaishuoneita sokeille, vanhoille, sairaille ja työhön
+kykenemättömille, ja kävi niitä usein katsomassa &mdash; ei määräpäivinä,
+loistoisasti ja komeasti, niin että oli aikaa panna kaikki kohdat
+kuntoonsa ja salata väärinkäytöksiä, vaan äkisti ja odottamatta; omalla
+vaarinotolla ja tarkalla tutkinnolla hankki hän tietoja sairaiden
+hoidosta ja niiden käytöksestä, joiden velvollisuutena se oli. Hän
+perusti kouluja ja yliopistoja, joita hän niinikään kävi tarkastamassa,
+ja oli itse läsnä nuorisoa opetettaissa. Hän rakennutti
+teurastushuoneita ja yleisiä leipomatupia, että ihmiset saisivat
+terveellistä ravintoa helpoilla ja määrätyillä hinnoilla. Hän teetti
+runsaita vedenjohtoja kaupunkiin, rakennutti kylpylaitoksia ja kaivoja,
+kanavoita ja ojia, Vegaa kastellakseen ja viljavaksi tehdäksensä.
+Tällaisten välikappalten avulla vallitsi rikkaus tässä ihanassa
+kaupungissa; ostajia ja myöjiä tungeksi sen porteilla, puodit olivat
+varustetut kaikkein maiden ja ilman-alain ylellisyydellä ja tuotteilla.</p>
+
+<p>Muhamed Abu Alahmarin näin viisaasti ja onnellisesti ihanaa maatansa
+hallitessa, häntä yhtäkkiä uhattiin sodankauhuilla. Jaakoppi
+Valloittaja oli ottanut koko Valencian, ja Ferdinandi Pyhä vei
+voitolliset aseensa Andalusiaan. Jälkimäinen piiritti Jaenin kaupunkia,
+vannoen ettei ennen luopuisi piirityksestä, kuin oli saanut kaupungin
+haltuunsa. Muhamed Abu Alahmar tunsi kuinka riittämättömät hänen varansa
+olivat käydäkseen sotaa Castilian mahtavan vallitsijan kanssa. Sentähden
+teki hän äkisti päätöksensä, meni salaa kristittyin leiriin ja astui
+äkkiluulematta kuningas Ferdinandin eteen. "Minussa näet," sanoi hän,
+"Granadan kuninkaan Muhamedin; minä luotan kunniaasi ja antaun sinun
+suojelukseesi. Ota kaikki mitä minulla on ja pidä minua<span class="pagenum"><a name="Page_272" id="Page_272">[Pg 272]</a></span> kuin vasalliasi
+(läänimiestäsi)." Näin sanottuaan kävi hän polvilleen ja suuteli
+kuninkaan kättä, alamaisuutensa merkiksi.</p>
+
+<p>Tämä suoran luottamuksen todiste hellytti kuningas Ferdinandin, ja hän
+päätti, ettei rupeaisi toista huonommaksi jalomielisyydessä. Hän nosti
+entisen vastustajansa ylös ja syleili häntä ystävänään; hänen
+tarjoamansa kalliit tavarat hän hylkäsi, mutta otti hänet vasallikseen
+ja lahjoitti hänelle herrauden hänen aluessaan, sillä ehdolla että
+maksaisi vuotuista veroa, että valtakunnan ylimyksenä tulis saapuville
+valtiopäiville, ja sodassa auttais häntä vissillä lukumäärällä
+ratsumiehiä.</p>
+
+<p>Kohta sen jälkeen vaadittiin Muhamedia sotapalvelukseen, auttamaan
+kuningas Ferdinandia, tämän piirittäessä Sevillan-kaupunkia. Maurilainen
+kuningas lähti viidensadan valion ratsastajan kanssa Granadasta, sillä
+ei kukaan maailmassa osannut paremmin kuin hän ratsastaa ja keihästä
+hoitaa. Surullista ja nöyristyttävää palveluksen tekoa tämä kumminkin
+oli, kun heidän piti käyttää miekkaa omia uskolaisiaan vastaan.</p>
+
+<p>Muhamed ansaitsi urhoollisuudellaan tässä mainiossa valloituksessa
+surullisen mainioisuuden, mutta todellisemman kunnian sen lempeyden
+kautta jota hän sai kuningas Ferdinandin sodankäynnissä harjoittamaan.
+Kun, vuonna 1218, mainio Sevillan kaupunki jätettiin Castilian kuninkaan
+valtaan, palasi Muhamed murheellisena ja karvailla mielin
+valtakuntaansa. Hän näki tuon turmantuottavan pilven, mikä uhkasi
+Maurilaisten valtaa, ja lausui tuon mietelmän, jonka hän niin usein
+hädän ja häiriön aikana lausui: "Kuinka ahdas ja viheliäinen elämämme
+olisi, ellei toivomme olis niin avara ja lavealle ulottuva."</p>
+
+<p>"<i>Que angosta y miserabile seria nuestra vida, sino fuera tan dilatada y
+espaciosa nuestra esperanza.</i>"</p>
+
+<p>Murheellisen voittajan lähetessä rakastettua Granadaansa, väestö virtasi
+iloisella malttamattomuudella häntä vastaan, sillä he rakastivat häntä
+hyväntekijänään. He olivat, hänen urotekoinsa kunniaksi, pystyttäneet
+voittopat<span class="pagenum"><a name="Page_273" id="Page_273">[Pg 273]</a></span>saita, ja joka paikassa, missä hän retkesi, tervehdettiin
+häntä riemuhuudolla <i>El Ghalib</i>'iksi eli voittajaksi. Muhamed nyökytti
+päätänsä kuullessaan tämän nimityksen. "<i>Wa la ghalib ila Allah!</i>"
+(voittajaa ei ole muuta kuin Jumala!), huudahti hän. Tästä hetkestä
+alkain käytti hän näitä sanoja valilausenaan. Hän piirustutti ne
+vaakunaansa ja kaikki hänen jälkeisensä ottivat ne valilauseeksensa.</p>
+
+<p>Nöyristymällä kristittyin ikeen alle oli Muhamed ostanut rauhan; mutta
+hän tiesi ettei se voinut olla luotettava ja pysyväinen, missä ainekset
+olivat noin riitaiset ja vihollisuuden syyt noin vanhat ja syvälle
+juurtuneet. Hän menetteli sentähden tuon vanhan perusjohteen mukaan:
+"ole aseissa rauhan aikana ja vaatteissa kesällä," ja käytti tullutta
+rauhaa vahvistaakseen maatansa, täyttääkseen asehuoneensa jälleen ja
+edistääksensä niitä hyödyllisiä taitoja, jotka tuottavat valtiolle
+varallisuutta ja todellista voimaa. Hän määräsi palkintoja paraille
+käsityöläisille ja myönsi heille etuoikeuksia; hän paransi hevosrotua ja
+edistytti muidenkin hyödyllisten eläinten kasvattamista; hän suosi
+maanviljelystä, ymmärsi suojelevalla kehoituksella suuresti lisätä maan
+luonnollista tuottavaisuutta, ja teki kuningaskuntansa ihanat laksot
+kukoistaviksi kuin puutarhat. Myös edistytti hän silkin viljelystä ja
+valmistamista, kunnes Granadan kangaspuut tuotteiden kauneudessa ja
+hienoudessa kävivät edelle Syriankin kangaspuista. Sitten vielä teetti
+hän vireästi työtä niissä kulta- ja hopea- ja muiden metallien
+kaivoksissa, joita maassa oli, ja oli ensimmäinen kuningas Granadassa,
+joka antoi lyödä nimellään varustettuja kulta- ja hopearahoja, jonka
+ohessa hän myös piti huolen siitä että rahat taitavasti lyötiin.</p>
+
+<p>Tähän aikaan, noin kolmannentoista vuosisadan keskipalkoilla ja heti
+Sevillan piirityksestä palattuansa, rupesi hän rakentamaan Alhambran
+loistavaa hovilinnaa; hän itse piti työtä silmällä, ja meni monasti
+taideniekkain ja työmiesten joukkoon, johtamaan heidän töitänsä.</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_274" id="Page_274">[Pg 274]</a></span></p>
+
+<p>Vaikka näin loistava töissään ja näin suuri yrityksissään, oli Muhamed
+kuitenkin hyvin yksinkertainen tavoissaan ja kohtuullinen
+nautinnoissaan. Hänen pukunsa oli sekä ilman mitään loistoa, että myös
+niin yksinkertainen, ettei se häntä eroittanut hänen alamaisistaan.
+Hänen vaimolansa taisi vaan kerskata muutamista harvoista kaunottarista,
+ja näiden luona kävi hän harvoin, vaikka ne ylläpidettiin suurella
+komeudella. Hänen puolisonsa olivat etevimpäin ylimysten tyttäriä, ja
+hän kohteli heitä kuin ystäviä ja ymmärtäväisiä vaimoja, ja mikä vielä
+enempi on, hän osasi niin laittaa, että ne kohtelivat toisiaan
+ystävyydellä. Hän kulutti paljon aikaa puutarhoissaan, erittäinkin
+Alhambran puutarhoissa, jotka hän oli varustanut kasveilla mitä
+harvinaisimmilla ja kukilla mitä ihanammilla ja lemuisimmilla. Täällä
+luki hän huvikseen historioita taikka antoi niitä lukea ja kertoa
+itsellensä; toisinaan työskenteli hän, jouto-aikoina, kolmen poikansa
+opetuksessa, joille hän oli hakenut taitavimmat ja säädyllisimmät
+opettajat mitkä löytää taisi.</p>
+
+<p>Niinkuin hän vapaasta tahdosta ja ilman pakotta oli tarjoutunut
+Ferdinandille vasalliksi, hän myös uskollisena pysyi lupauksessaan,
+antaen hänelle yhä todisteita mielihartaudestaan ja uskollisuudestaan.
+Kun tämä kiitetty yksinvaltias vuonna 1254 kuoli Sevillassa, lähetti
+Muhamed Abu Alahmar valtalähettejä hänen jälkeiselleen Alonzo X:lle
+surua tästä kuolemantapauksesta valittamaan, ja näiden seurueena oli
+sata Maurilaista ratsastajaa ylhäisimpään arvoluokkaan kuuluvata, jotka
+hautausjuhlallisuuksien kestäessä palavilla vahakynttilöillä
+ympäröitsivät ja seurasivat kuninkaallista ruumista. Tätä suurta
+kunnioituksen osoitusta uudisti Maurilainen kuningas sitten kaikkena
+elinaikanaan joka vuosi Ferdinandi Pyhän kuolinpäivänä, jolloin sata
+Maurilaista ritaria samosi Granadasta Sevillaan, ja kävi istumaan
+korkean vainajan muistopatsaan ympärille, keskellä komeata
+tuomiokirkkoa, palavat vahakynttilät kädessä.</p>
+
+<p>Muhamed Abu Alahmar säilytti voimansa ja sieluntarmonsa aina viimeisiin
+aikoihin asti. Yhdeksännellä kahdek<span class="pagenum"><a name="Page_275" id="Page_275">[Pg 275]</a></span>satta vuodellaan ratsasti hän vielä
+sotaan, ritaristonsa parahiston kanssa, estämään erästä vihollista
+karkausta hänen valtakuntaansa. Joukon lähtiessä Granadasta taittoi joku
+etujoukossa ratsastava päällikkö sattumuksesta keihäänsä portin kaareen.
+Kuninkaan neuvonantajat tulivat tästä tapauksesta levottomiksi, sanoivat
+sitä onnettomaksi enteeksi ja pyysivät häntä palaamaan. Heidän
+rukouksistaan ei ollut apua. Kuningas ei palannut, ja iltapäivällä,
+sanovat Maurilaiset historioitsijat, kävi ennustus surkealla tavalla
+toteen. Muhamed sairastui äkisti ja oli pudota hevosen seljästä. Hän
+laskettiin purilaille Granadaan vietäväksi, mutta hänen tautinsa paheni
+niin ankarasti, että täytyi pystyttää hänen telttinsä Vegalle. Lääkärit
+olivat suuresti hädissään, eivätkä tienneet mitä lääkkeitä määräisivät.
+Muutamain tuntien kuluttua kuoli hän verikohtaukseen ja kovaan
+suonenvetoon. Castilian prinssi Don Filip, Alonzo X:nnen veli, oli hänen
+vierellään, hänen kuollessansa. Hänen ruumiinsa palsamoittiin, pantiin
+hopea-arkkuun ja laskettiin, hänen alamaistensa vilpittömäksi suruksi,
+jotka itkivät häntä kuin isäänsä, kalliisen marmorihautaan Alhambrassa.</p>
+
+<p>Tällainen oli se valistunut, isänmaallinen ruhtinas, joka perusti
+Alhambran, jonka nimi vieläkin loistaa sen kauniimmissa ja
+miellyttävimmissä koristuksissa, ja jonka muisto vaikuttaa tunteita mitä
+juhlallisimpia niissä, jotka käyvät tällä hänen mainioisuutensa ja
+kunniansa rapistuneella näyttämöllä. Vaikka hänen vaikutus-alansa oli
+avara ja hänen ulosmenonsa äärettömät, oli hänen rahastohuoneensa
+yhtäkaikki aina täynnä, ja tämä näennäinen vastakkaisuus on antanut
+aiheen siihen maineesen, että hän tunsi noitakonsteja ja tiesi
+salaisuuden miten ruostuvat metallit ovat kullaksi muutettavat. Joka
+ajattelee hänen kotielämäänsä, jommoiseksi se nyt on osoitettu, käsittää
+helposti sen luonnollisen taikakonstin ja mutkattoman alkemian eli
+kullantekokonstin, joka täytti hänen rahastohuoneensa rikkauksilla.</p>
+
+<hr class="r45" />
+
+
+
+
+<h2><a name="Yusef_Abul_Hagig" id="Yusef_Abul_Hagig"></a>Yusef Abul Hagig.</h2>
+
+<h3>Alhambran valmistaja.</h3>
+
+
+<p>Alhambran päällikön huoneiden alla on se kuninkaallinen moskea, jossa
+Maurilaiset kuninkaat hiljaisuudessa tekivät hartautensa. Vaikka se on
+vihitty Katholiseksi kirkoksi, on siinä kumminkin vielä Maurilaisen
+alkuperän jälkiä; Maurilaiset pylväät kullattuine kapiteelillensa, ja
+varjostimilla varustettu kalteri naisia varten ovat vielä olemassa, ja
+Maurilaisten kuninkaiden vaakunat ovat seinillä sekaisin Castilian
+yksinvaltiaiden vaakunain kanssa.</p>
+
+<p>Tässä pyhässä paikassa kuoli se kuuluisa Yusef Abul Hagig, se
+jalomielinen ruhtinas, joka päätti Alhambran rakennuksen, ja joka
+hyveillään ja taitolahjoillaan on ansainnut miltei yhtä suuren kunnian,
+kuin sen jalo aloittaja. Ilolla vedän esiin pimeydestä, jossa ne ylen
+kauan ovat haudattuina olleet, näiden kahden ruhtinaan nimet, näiden
+kadonneesen ja miltei unhotettuun sukuun kuuluneiden, jotka loistossa ja
+komeudessa vallitsivat Alhambrassa, sillä aikaa kun koko Europa,
+verraten, oli raakuuteen ja pimeyteen vajonneena.</p>
+
+<p>Yusef Abul Hagig (eli, niinkuin välistä kirjoitetaan, Haris) astui
+vuonna 1333 Granadan valtaistuimelle, ja hänen luonteensa ja
+sielun-omaisuutensa olivat semmoiset, että hän puoleensa suovutti
+kaikkein sydämet, ja pani toivomaan leppeätä ja siunauksesta runsasta
+hallintoa. Hän oli jalon näköinen, hänen ruumiinvoimansa miehuulliseen
+kauneuteen yhdistetty; hänen ihonsa oli erinomaisen kaunis, ja hän
+ylensi, Arabialaisten historioitsijain mukaan, olentonsa arvoisuuden ja
+majesteetillisyyden siten, että kasvatti partansa tavattoman pitkäksi ja
+mustasi sitä. Hänellä oli oivallinen<span class="pagenum"><a name="Page_277" id="Page_277">[Pg 277]</a></span> muisti, oppi ja tieto, ja vilkas
+sielu; hän arvattiin aikakautensa suurimmaksi runoilijaksi, ja oli
+miellyttävä, sievä ja osaava seuraelämässään. Yusefilla oli, niinkuin
+kaikilla jaloilla sieluilla, paljo rohkeutta; mutta hänen älynsä oli
+enemmin rauhaan kuin sotaan kehitetty, ja hän oli niissä monissa
+tiloissa, joissa hänen täytyi aseisin ryhtyä, enimmiten onneton. Hänen
+lempeä luonteensa ei kieltäytynyt hänen sodallisessakaan elämässään: hän
+kielsi pois kaiken tarpeettoman julmuuden ja käski säästää kaikkia
+naisia ja lapsia, iällisiä ja sairaita, ja kaikkia munkkia ja muita,
+jotka viettivät jumalista ja maailmasta eroitettua elämätä. Kaikkein
+muiden onnettomain yritystensä muassa lähti hän myöskin, yhdessä
+Marokkon kuninkaan kanssa, sotaretkelle Castilian ja Portugalin
+kuninkaita vastaan, mutta voitettiin merkillisessä tappelussa Saladon
+luona, joka suuri onnettomuus oli vähällä antaa kuolonkolauksen
+Maurilaisten vallalle Hispaniassa.</p>
+
+<p>Yusef sai tämän tappion jälkeen nauttia pitkällistä sotilakkoa, jolla
+aikaa hän omisti huolensa alamaistensa opetukselle, sivistykselle ja
+heidän tapainsa parannukselle. Tätä varten asetti hän kouluja kaikkiin
+kyliin ja sääsi mutkattoman ja yhtäläisen kasvatustavan; joka kylällä,
+jossa oli useampi kuin kaksitoista taloa, piti olla moskea;
+väärinkäytökset ja sopimattomuudet, joita oli ilmaantunut uskonnollisiin
+juhlamenoihin, kansallisiin juhlallisuuksiin ja yhteisiin huvituksiin,
+kiellettiin ankarasti pois. Hän piti kaupungin poliisia tarkalla
+silmällä, pani yövartijoita ja patrulleja käymään, ja piti itse vaarilla
+kaikkia kaupungin tähdellisiä asioita. Myöskin oli hänen huomionsa
+luotuna niiden suurten rakennusten päättämiseen, joita hänen esi-isänsä
+olivat alkuun panneet; ja toisten rakennusten teettämiseen omain
+luonnosten mukaan. Alhambra, jonka jalo Abu Alahmar oli aloittanut,
+tehtiin nyt valmiiksi. Yusef rakennutti Oikeuden kauniin portin, joka on
+Alhambran pääportti, ja jonka hän päätti vuonna 1348. Myös koristutti
+hän useita pihoja ja saleja palatsissa, niinkuin kirjoitukset seinillä
+osoittavat, joissa hänen nimensä usein tavataan. Hän lopuksi raken<span class="pagenum"><a name="Page_278" id="Page_278">[Pg 278]</a></span>nutti
+Malagan kauniin Alcazarinkin eli pesälinnan, joka kovaksi onneksi nyt
+vaan on raunioruho, mutta todenmukaisesti oli sisältä ennen muinoin yhtä
+ihana ja loistoisa kuin Alhambra.</p>
+
+<p>Ruhtinaan äly painaa luonteensa aikakauteen. Granadan ylimykset
+jäljittelivät Yusefin pulskeata ja sievää kauneudenmallia, ja täyttivät
+kohta kaupungin palatseilla, joissa salien lattiat olivat mosaikkia
+(kivikutousta), seinät ja katot kaunistetut kuvanveisto-teoksilla,
+kauniisti kullatut ja maalatut taivaan-sinisillä, punaisilla ja muilla
+loistavilla väreillä, ja tilkoitetut seeteripuulla ja muilla kalliilla
+puulajeilla, joista kaikista vielä, vuosisatojen kuluttua jälkiä, on
+kaikessa loistossaan olemassa. Useissa kartanoissa oli kaivoja, jotka
+syytivät vesisuihkuja, ilman jäähdytykseksi ja viilistyttämiseksi. Myös
+oli niissä korkeita puisia eli kivisiä tornia, harvinaisilla
+koristuksilla kaunistettuja ja metalli-laakoilla peitettyjä, jotka
+välkkyivät auringon paisteessa. Tällainen oli se miellyttävä ja
+sievistynyt rakennustaidon malli, joka vallitsi tässä osaavassa
+kansassa, niin että, käyttääkseni erään Arabialaisen historioitsijan
+kaunista vertausta: "Granada Yusefin aikana oli hopea vaasi, täytetty
+smaragdeilla ja hyasinteillä."</p>
+
+<p>Pikku tarina osoittanee kyllin tämän aimollisen ruhtinaan
+ylevämielisyyttä. Se pitkällinen aselepo Saladon tappelun jälkeen läheni
+loppuansa, ja kaikki Yusefin ahkeroimiset saada sitä pitennetyksi
+menivät turhaan. Hänen verivihollisensa, Alonzo XI Castiliassa, lähti
+suuren voiman kanssa sotaan ja piiritti Gibraltaria. Yusef kävi vasten
+mieltänsä aseisin ja lähetti sotaväkeä kaupungille avuksi, kun hän,
+huoltensa ylimmillään ollessa, sai tiedon, että hänen peljättävä
+vihollisensa äkisti oli joutunut ruton uhriksi. Sen sijaan että tässä
+tilassa olis iloa osoittanut, Yusef muistutti vainajan loistavia
+omaisuuksia ja suri jalomielisesti. "Ah," sanoi hän, "maailma on
+menettänyt ruhtinaan, joka oli sen oivallisimpia, ruhtinaan, joka
+ymmärsi pitää ansion arvossa sekä vihollisissaan että ystävissään."</p><p><span class="pagenum"><a name="Page_279" id="Page_279">[Pg 279]</a></span></p>
+
+<p>Yksin Hispanialaisetkin historioitsijat todistavat tämän ruhtinaan
+jalomielistä luonnetta. Heidän kertomustensa mukaan Maurilaiset
+ratsumiehet kävivät kuninkaansa tunteesen osallisiksi ja ottivat
+murhepuvun Alonzon kuoleman johdosta. Yksin nekin jotka olivat
+Gibraltarissa ja noin ahtaalle saarrettuina, päättivät, kuultuaan
+vihollisen kuninkaan kuoleman, olla karkausta kristittyin päälle
+tekemättä. Sinä päivänä, jona leiri lähti matkaan ja sotajoukko samosi
+pois, Alonzon ruumis muassa, tuli suuria laumoja Maurilaisia
+Gibraltarista, jotka äänettömässä murheessa katselivat surusaattoa.
+Saman kunnioituksen vainajalle osoittivat kaikki Maurilaiset
+sotapäälliköt rajoilla; he antoisat saattokunnan, joka kuljetti
+kristityn kuninkaan ruumista Gibraltarista Sevillaan, rauhassa jatkaa
+matkaansa.</p>
+
+<p>Yusef ei elänyt kauan näin jalomielisesti itkemänsä vihollisen jälkeen.
+Vuonna 1351, kun hän Alhambran kuninkaallisessa moskeassa teki
+rukoustaan, hyökkäsi mielipuoli ihminen takaa hänen päällensä ja syöksi
+puukon hänen kylkeensä. Kuninkaan huuto saatti vahdit ja hoviherrat
+hänen avuksensa. He tapasivat hänet veressään rypevänä ja vavahtelevana.
+Hän kannettiin kuninkaallisiin huoneisiin, mutta kuoli heti. Murhaaja
+hakattiin kappaleiksi ja poltettiin julkisesti, vimmastuneelle väestölle
+mielennouteeksi.</p>
+
+<p>Kuninkaan ruumis pantiin kalliisen hautapatsaasen valkoisesta
+marmorista, ja pitkä hautakirjoitus kultaisilla kirjaimilla, sinisellä
+pohjalla, ikuustutti hänen muistoansa: "Tässä lepää kuningas ja
+marttyyri, loistavaa sukua, jalo, oppinut ja siveellinen; kuuluisa
+kauneudestaan ja lauhkeista tavoistaan; jonka hyvyyttä, säveyttä ja
+hyväntekeväisyyttä ylistettiin koko Granadan kuningaskunnassa; suuri
+ruhtinas, mainio sotapäällikkö, Mahomettilaisten terävä miekka, väkevä
+lipunkantaja mahtavimpain yksinvaltiaiden joukossa" y.m.</p>
+
+<p>Moskea, jossa kerta Yusefin kuolemahuuto kajahti, on vielä olemassa;
+mutta muistopatsas, johonka hänen hyveensä<span class="pagenum"><a name="Page_280" id="Page_280">[Pg 280]</a></span> olivat piirretyt, on ammoin
+kadonnut. Hänen nimensä on kirjoitettuna Alhambran koristeissa ja hänen
+muistonsa on ainian elävä yhdessä tämän loistavan rakennuksen kanssa,
+jonka kaunistaminen oli hänen uljuutensa ja kunniansa.</p>
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+<pre>
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Alhambra, by Washington Irving
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ALHAMBRA ***
+
+***** This file should be named 38192-h.htm or 38192-h.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/3/8/1/9/38192/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+
+</pre>
+
+</body>
+</html>
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..60dd66c
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #38192 (https://www.gutenberg.org/ebooks/38192)