diff options
Diffstat (limited to '37474-8.txt')
| -rw-r--r-- | 37474-8.txt | 1800 |
1 files changed, 1800 insertions, 0 deletions
diff --git a/37474-8.txt b/37474-8.txt new file mode 100644 index 0000000..3e4aae8 --- /dev/null +++ b/37474-8.txt @@ -0,0 +1,1800 @@ +The Project Gutenberg EBook of Ystäväni kertomus, by Mathilda Roos + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Ystäväni kertomus + +Author: Mathilda Roos + +Release Date: September 19, 2011 [EBook #37474] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK YSTÄVÄNI KERTOMUS *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +YSTÄVÄNI KERTOMUS + +Kirj. + +Mathilda Roos + + +Suomennos. + + +WSOY, Porvoo, 1903. + + + + +Sinua haluttaa kuulla, kuinka minun elämäni on saanut nykyisen +suuntansa? sanoi ystäväni, rouva B., kun eräänä iltana istuimme valkean +ääressä hänen salissansa ja keskustelimme. -- Niin, se oli oikeastaan +pikkuseikka, joka muutti elämäni suunnan, vähäpätöinen tapaus, jonka +ehkä olisin aivan unohtanut, jollei se olisi tehnyt minuun niin syvää +vaikutusta ja jollei sillä minuun nähden olisi ollut niin suuria +seurauksia. Katsoppas ystäväni, minä kiinnitän erityistä huomiota +siihen mikä on pientä, vähäpätöistä ja halveksittua. Minä uskon +vähäpätöisten tapausten ja sanojen, vaatimattomien tekojen +salaperäiseen voimaan. Vaiherikkaan elämäni aikana olen oppinut, että +niinkuin luonnossa suurennuslasin avulla pienimmässä lumihiutaleessakin +voi nähdä kokonaisen kauneuden ja sopusointuisuuden mailman, niin voi +rakkauden näkölasi meille näyttää tuskan, ilon tai hyvyyden syvyyksiä +siinä, mitä tavallisesti sanotaan pieneksi ja vähäpätöiseksi. Mutta nyt +olen joutua tavallisen heikkouteni uhriksi muille saarnata +lempiaatteitani, etkähän sinä niistä tahtonut kuulla. Tahdoit kuulla +kappaleen elämänkokemuksistani, eikö niin? Kernaasti kyllä, siinä saat +nähdä aatteeni käytännöllisessä muodossa, eikä se haittaa. + +Ystäväni hymyili, keskeytti hetkeksi puheensa, tuijotti valkeaan ja +jatkoi sitte: + +Minun pitänee ensiksi mainita joku sana kodistani ja lapsuudestani, +jotta täysin voisit ymmärtää mitä sitte aion kertoa. Niinkuin tietänet, +oli kotini Tukholman varakkaimpia, uskallanpa sanoa onnellisimpiakin. +Minä olin niitä etuoikeutettuja, joiden lapsuus kuluu niin, etteivät +tiedä kärsimyksistä niin mitään. Kodissa olimme aina iloisia, +onnellisia ja huolettomia. Taudeissakin, jotka meitä kohtasivat, oli +jotain erinomaisempaa meidän suhteemme. Olihan meillä toisinaan lasten +tauteja, tuhka- ja tulirokkoa y.m., mutta taudin kulku oli +säännöllistä, meillä oli taitavat lääkärit, kalliit rohdot ja kun +rupesimme paranemaan, tuotiin meille lohdutukseksi leluja ja makeisia, +niin että minulla on se muisto, että meistä oli jotenkin hyvä olla +sairaana. + +Mitä köyhyyteen tulee, oli minulla siitä hyvin omituinen käsitys. Siitä +oli ainoa kokemukseni köyhät ukot, akat ja lapset, jotka tulivat +pyytämään apua äidiltäni ja jotka lähtivät luotamme korit tavaraa +täynnä kiitellen ja siunaillen äitiä. Näen vielä niin selvästi äitini, +kuinka hänen tummat silmänsä täyttyivät kyyneleillä, kun hän +kärsivällisesti kuunteli köyhiensä surullisia kertomuksia. Toisinaan +tulin etehiseen, jossa äitini seisoi keskustelemassa, silloin hän aina +sanoi vakavasti: "tyttöni, tervehdä tätä vaimoa". Tein niinkuin +käskettiin ja ojensin käteni vaimolle; tämä niiasi ja kutsui minua +"armolliseksi ryökkynäksi" ja kiitteli minua ja ihaili, kuinka kaunis +ja suloinen olin. Nuo kohteliaisuuden osoitukset tosin minua +vaivasivat, mutta samalla tunsin jotain tiedotonta mielihyvän tunnetta, +ja kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta minussa kasvoi ja juurtui se +käsitys, että nuo vaivaiset olennot, jotka aika ajoin tulivat luomaan +kärsimyksien varjoa isäni asuntoon, olivat aivan toista sukuperää kuin +minä, vanhempani, siskoni ja seurustelupiirimme. Muistan myös kodissani +kuulleeni useita lausuntoja, jotka lapsellisella luottamuksella +ikäänkuin imin sieluuni ja joista sitte muodostin omat mielipiteeni, +sellaisia lauseita olivat esim.: "sellaisilla ihmisillä ei ole mitään +itsetuntoa", tai "sellaiset ihmiset eivät käsitä noita tunteita", +tai "sellaisia ihmisiä täytyy kohdella heidän vähemmän kehittyneen +tunne-elämänsä mukaisesti". Uskoin todella, että köyhien ajatukset ja +tunteet erosivat meidän ajatuksistamme ja tunteistamme yhtä paljon, +kuin heidän riepunsa erosivat meidän hienoista puvuistamme. Jos joku +olisi minulle vakuuttanut, että tuo pieni kerjäläistyttö, jolle äitini +tapasi antaa vanhoja vaatteitamme, rakasti isäänsä ja äitiänsä yhtä +paljon kuin minä, että hän halusi leluja ja makeisia yhtä hartaasti +kuin minä, että hänellä oli pieni, likainen, ruma nukke, jota hän +rakasti yhtä paljon kuin minä kaunista vaaleatukkaista, sinisilnmäistä +Roosaani, joka osasi avata ja sulkea silmänsä, niin olisinpa sitä +suuresti epäillyt. + +Lapsuuteni ja nuoruuteni kului ilman että tapahtui mitään, joka olisi +muuttanut käsitystäni köyhien ja rikkaiden yhteiskunnallisesta asemasta +tai heidän suhteestaan toisiinsa. Minä en milloinkaan tullut tekemisiin +köyhälistön kanssa, paitsi milloin sain osakseni heidän kiitostansa ja +siunauksiansa siitä aineellisesta avusta, jota olin heille antanut. Ja +koska vanhempani ja minä emme koskaan olleet auttamatta hädänalaista, +vallitsi meidän ja köyhien välillä aina hyvä suhde ja meitä pidettiin +erinomaisen hyväntekeväisinä. + +Pitänee minun vielä sanoa sinulle, että minulla kaikissa muissakin +suhteissa oli iloisia elämänkokemuksia. Ihmiset olivat aina hyviä ja +kohteliaita minulle, seuraelämässä minua hyvin suosittiin, minne tulin +kohtasivat minua hyväntahtoiset katseet. Minusta elämä näyttikin niin +valoisalta ja minä nautin täydestä sydämestä onnellisesta asemastani, +joka niin sanoakseni piti loitolla minusta kaiken, mikä on +epämiellyttävää. + +Kahdenkymmenen vuotiaana jouduin naimisiin. Miehenikin oli, niinkuin +tiedät, hyvin varakas, ja ihmiset tulivat yhä ystävällisemmiksi ja +kohteliaammiksi minua kohtaan, kun minusta oli tullut nuori rikas +rouva. + +Minä järjestin elämäni samaan tapaan kuin äitini oli tehnyt vanhassa +kodissa. Minullakin oli köyhät ystäväni, jotka tulivat luokseni ja +vuodattivat kyyneleitä, "kun olin niin hyvä" ja minä tunsin aina +suloista mielenliikutusta heidän kiitoksistaan. Varsinkin joulun aikaan +minä oikein nautin näistä tunteista. Kun omat täydet joululahjakorit +kannettiin sisälle, niin minä itsekkäisyydessäni ja tietämättömässä +farisealaisuudessani kyyneleet silmissä ajattelin, kuinka suloista oli +viettää joulua, kuu tiesi auttaneensa muita saattamaan kotejaan +iloisiksi ja valoisiksi. + +Kuitenkin täytyy minun tunnustaa, että aikaa myöten silloin tällöin +joku häiritsevä ajatus nousi mieleeni. Tein esim. muutamia huomioita, +jotka saattoivat minua epäilemään, tokko köyhien tunteet olivat +erilaisia kuin meidän, ja tokko he olivat ainoastaan rahan ja leivän +tarpeessa. Tulin nimittäin lähempään yhteyteen köyhien kanssa, kun itse +rupesin käymään heidän kodeissaan, sen sijaan kuin ennen olin +lähettänyt palvelijani tai antanut heidän tulla minun luokseni. Se, +minkä siellä näin, herätti minussa uusia ajatuksia ja vaikutuksia, ei +kuitenkaan kyllin syviä, jotta olisivat voineet saada aikaan todellisen +käänteen katsantotavassani. Enin minuun koski, kun pari kertaa sain +nähdä, kuinka epähienotunteisesti ja sydämettömästi "yliluokka" kohteli +köyhiä; se järisytti sydämeni sisintä, mutta luulin, että olin sattunut +näkemään vaan surullisia poikkeustapauksia, eikä mieleenikään johtunut, +että minun n.s. "hyväntekeväisyyteni" oli samantapaista. + +Tällä kehityksen asteella olin, kun eräänä päivänä -- olin äskettäin +täyttänyt 35 vuotta -- sain käärön ja kirjeen eräältä ystävältäni, joka +asui maalla. Käärössä oli timanttisormus ja kirjeessä hän pyysi minua, +jos mahdollista myymään sitä. Ei hän ollut köyhä, mutta hän tarvitsi +rahaa erääseen erityiseen tarkoitukseen -- aavistin, että se oli +neulouskouluun, jota hän paraillaan oli järjestämässä -- ja hän pyysi +minua auttamaan itseään. + +Minä olin sellaisiin toimiin perehtymätön, kuin henkilö minun +asemassani ainakin. Koristeen myyminen oli minusta jotain tavattoman +vaikeata ja kummallista, mielessäni häämöitti hämäriä mielikuvia +panttilainaustoimistoista, kun istuin tuijottaen sormukseen ja tuumin +miten nyt olisi meneteltävä. + +Ei minua haluttanut kysyä neuvoa muilta -- ei mieheltänikään -- vaan +päätin tulla toimeen omin neuvoin. Eräänä iltapäivänä kun lapset +istuivat läksyjensä ääressä ja mieheni oli mennyt omiin huoneisiinsa, +päätin lähteä toimittamaan tätä ikävätä asiaa ja panin ylleni +huonoimman takkini -- vaisto, jota ehdottomasti seurasin, saattoi minut +pukeutumaan niin huomaamattomaksi kuin mahdollista -- ja sitte läksin +sormusta kaupalle. + +Jos olisin menetellyt viisaasti, olisin mennyt tutun kultasepän luo ja +aivan tyynesti sanonut, että eräs ystävistäni oli antanut minulle +toimeksi myydä tämän sormuksen. Siten minulla ei olisi ollut mitään +vastusta sormuksen myymisestä. Mutta onneksi en menetellyt "viisaasti", +vaan seurasin naisellista vaistoani. Tai oikeammin -- niinkuin nyt +arvostelen asiaa -- en minä itse, vaan Jumala johti askeleeni, jotta +minä sen vähäpätöisen seikan kautta, joka oli tapahtuva, saisin +ilmoituksen ja persoonallisen kokemuksen niistä suhteista, joita tähän +asti olin tajunnut ainoastaan epäselvästi. + +Menin siis minulle aivan tuntemattoman kultasepän luo. Kun käteni +kosketti oven avainta, tunsin sydämeni sykkivän; mutta voitin +lapsellisen pelkoni ja aukaisin reippaasti oven. + +Ennen minua oli puodissa komeasti puettu herra ja nainen, jotka tekivät +kauppaa tiskin ääressä. Heidän läsnäolonsa teki minuun tuskastuttavan +vaikutuksen, mutta nyt oli myöhäistä vetäytyä pois. Epäröiden lähestyin +kultaseppää ja minä, joka muuten tein tilaukseni niin tyynesti ja +varmasti, seisoin siinä arkana ja epävarmana. + +Mutta kesti hetken aikaa, ennenkuin puotiherra suvaitsi tulla luokseni. +-- Mitä haluatte? -- kysyi hän äänellä, joka sai minut säpsähtämään. Ei +vielä milloinkaan puotiherra ollut puhutellut minua sillä tavalla, +päinvastoin olin aina nähnyt heidät hymy huulillaan ja selkä köyryssä. + +Otin esille sormuksen kääröstäni ja ojensin sen hänelle. Mitä voin +saada tästä? -- kysyin ujosti. + +Sanottuani nämä sanat punastuin korvia myöten ja loin katseeni maahan. +Nyt perästäpäin ymmärrän, että seisoin siinä kultasepän edessä kuin +todellinen "pauvre honteux" -- köyhä, joka häpee ilmoittaa hätäänsä -- +jonka täytyy myydä koristuksensa leivän hankkimiseksi. + +Huolettomasti otti hän minulta sormuksen ja tuijotti minua +epäkohteliaasti kasvoihin. Samassa silmänräpäyksessä herra vieressäni +kysyi häneltä jotakin, hän jätti sormukseni, alkoi heti puhella +ostajien kanssa ja antoi minun taaskin odottaa hyvän aikaa. + +Kun hän tuli takaisin, loi hän minuun saman hävyttömän tutkivan +katseen, ikäänkuin olisi tahtonut saada tietää, kuinka paljon rahaa +tarvitseisin. Sitte otti hän sormuksen, antoi sen pari kertaa +kimallella lampunvalossa ja tarkasteli sitä uudestaan. + +-- Niin, -- sanoi hän lopuksi kääntyen minuun, kummallinen hymy +huulillaan, se osoitti tuttavallisuutta, alentuvaisuutta, salaista +ymmärtämistä ja halveksumista, -- korkein mitä voin tarjota on sata +kruunua ... mutta epäilen voinko antaa sitäkään. Pitääkö se päättää nyt +aivan heti? -- + +En voinut vastata hänelle mitään, koetin nielaista kyyneleeni ja +kurkkuni oli kuristumaisillaan. Vapisevin käsin otin sormuksen, +kumarsin ja riensin puodista ulos. + +Tuskin olin ehtinyt kadulle, ennenkuin kyyneleet virtanaan valuivat +silmistäni. Itkin kuin loukkaantunut lapsi -- hillittömästi, +mielettömästi. Nopein askelin riensin katua alas ja sillan yli ja +kyyneleeni yhä tulvivat. Unohdin aivan, kuka oikeastaan olin, unohdin +onnellisen yhteiskunnallisen asemani, olin mielestäni köyhä raukka, +joka, kääriytyneenä vanhanaikaiseen takkiin, oli hiipinyt kultasepän +puotiin, saadakseen vähän rahaa myymällä rakkaan koristeen, ja jota oli +kohdeltu ylenkatseella ja ivalla. Muutamien minuuttien ajan sain juurta +jaksain tuntea, kuinka toisten ylpeys ja epähienotunteisuus kirvelevät +kuin tikarinpisto arassa sydämessä. "Syystä että hän luuli minun olevan +köyhän, että näki, kuinka epäröin ja häpesin kaupitellessani +omaisuuttani, että olin onneton, sentähden hän minua kohteli +ivallisesti ja ylenkatseellisesti", sanoin itsekseni nyyhkytyksien +välissä ja tuijotin melkein epätoivoisena virtaan, joka synkkänä ja +raivoisana kohisi sillan alla, "oi, kuinka kurjaa, kuinka halpamaista, +kuinka sydämetöntä! Kun ihmiset tulevat köyhiksi ja onnettomiksi, kun +hätä ja huolet kalvavat heidän sydäntään, juuri silloin kuin heidän +olisi tarvis saada osakseen vähän rakkautta ja osanottoa, silloin +lisätään kuormaa ja ivataan heidän onnettomuuttaan. Oi, se on +kauheata ... kauheata." + +Tunnin aikaa kuljeskelin katuja pitkin, tällaiset ajatukset mielessäni. +Lopulta kyyneleeni taukosivat vuotamasta ja subjektiivinen +loukkaantumisen tunne hävisi sekin. + +Mutta katkeruus, joka oli syntynyt tästä persoonallisesta kokemuksesta, +nähdessä, mitä kärsimyksen verkkoja köyhyys kietoo saaliinsa ympäri, ei +poistunut, se päinvastoin kiihtyi ja kääntyi lopulta oikeaksi +ihmisvihaksi. Siihen aikaan oli minun melkein vaikea seurustella +ihmisten kanssa, kaikkialla, puodeissa, raitiovaunuissa, seuraelämässä, +jossa niinkuin ainakin minulle oltiin ystävällisiä ja kohteliaita, näin +kuin kummituksen, itseni olevan komeutta ja rikkautta vailla ja sen +sijaan olin arka, kömpelö ja nöyrä, jommoiseksi käy köyhyyden painon +alla. Ja samassa näin, kuinka kaikki tuo ystävällisyys muuttui +huolimattomuudeksi tai alentuvaisuudeksi tai halveksimiseksi ja silloin +minut valtasi melkein vihan vimma sitä syytöntä ihmisraukkaa kohtaan, +joka tarjosi minulle tuolia tai maasta otti minulle ylös jotain, jonka +olin pudottanut, ja tunsin lapsellisen raivokasta halua lyödä häntä +kasvoihin ja sanoa hänelle: "Te olette kurja raukka! jos olisin köyhä +ja yksinkertaisessa puvussa, kääntyisitte minuun selin, tehkää se yhtä +hyvin nytkin!" + +Niin, eihän tuo ollut ymmärtäväistä ja viisasta, mutta tunteeni ovat +aina olleet kiihkeät, ja tiedäthän kuinka käy, kun kiihkeäluontoiset +kauan ja tiedottomasti ovat kulkeneet yhteen suuntaan kun he huomaavat +kulkeneensa väärää suuntaa, tulee vastavaikutus niin valtavaksi, että +kestää kauan aikaa, ennenkuin taas tulevat tasapainoon. + +Minun kesti monta vuotta. Senjälkeen mitä tapahtui kultasepän luona, +alkoi kauhea sieluntaistelu, jonka eri asteita en nyt voi sinulle +kuvata. Mutta varmaa on, etten saavuttanut tasapainoa ja rauhaa, +ennenkuin katseeni kiintyi Vapahtajaan ja hänen rakkauteensa. Oi, +jollen olisi oppinut tuntemaan häntä, luulen että olisin hukkunut +toivottomuuteen ja vihaan, niin kurjia, itsekkäitä ja pikkumaisia +ihmiset minusta olivat, vuosi vuodelta yhä suuremmassa määrässä. Mutta +kun keksin, että on olemassa rakkaus, joka yhdistää rikkaat ja köyhät, +joka poistaa kaikki aitaukset, jotka itsekkäisyys on pystyttänyt eri +kansanluokkien välille, niin samassa vapauduin niitä kahleesta, joka jo +oli sitomaisillaan minut ikipäiviksi. Kristuksen rakkaus minulle +selitti kärsimyksen ja köyhyyden arvoitukset, ymmärsin, että missä +Kristuksen rakkaus vallitsee, siellä ei enää ole köyhyyttä ja hätää, -- +sillä rakkauden puute se on, joka tuottaa elämän katkerimmat tuskat. Ja +tämä rakkaus opetti minua ymmärtämään, ettei köyhä tarvitse ainoastaan +rahaa ja apua, vaan yhtä paljon myötätuntoisuutta ja -- kunnioitusta. +Niin, köyhyyden _kunnioittaminen_, siinä se pitkä vaikea elämänläksy, +jota olen saanut ja yhä uudestaan saan oppia. + +Tällä tavalla minun elämäni sai nykyisen suuntansa. Kokemukseni +kultasepässä oli juuri se sysäys, jota tarvitsin tullakseni pois +entisiltä jäljiltäni. En voi sinulle kertoa, kuinka sen jälkeen olen +taistellut. Kuinka olenkaan saanut kurittaa itseäni, oppiakseni vaan +niinkin yksinkertaista asiaa, kuin että tervehtiä kaikkia samalla +tavalla! On oikein pitänyt tarkata ja vakoilla itseäni, huomatakseni, +enkö missään suhteessa ottanut huomioon ihmisten erilaisia elämänehtoja +ja kuinka monasti teinkään surullisia kokemuksia itseni suhteen! +Muistan kerran -- siitä ei ole pitkä aika -- kun luokseni tuli eräs +hädänalainen -- hän oli muuten hyvästä suvusta, vaikka oli joutunut +köyhyyteen -- enkä minä edes pyytänyt häntä käymään sisälle, vaan +annoin hänen seista etehisen ovella. Minulla oli kiire, hän oli +huonossa puvussa, kerjäsi ja vaikeroi, ja minä käytin hyväkseni +viimemainittuja seikkoja päästäkseni hänestä niin pian kuin +mahdollista. Jos hän olisi ollut moitteettomassa puvussa, eikä olisi +tarvinnut apuani, s.o. jollei hän olisi ollut onneton ja siis entistä +enemmän hienotunteisuuden ja ystävällisyyden tarpeessa, en olisi +käyttäytynyt häntä kohtaan niinkuin tein. Kuinka paljon tylyyttä tässä +näennäisesti niin vähäpätöisessä seikassa! Mutta ainoastaan se, jonka +silmät ovat auenneet niinkuin minun, ymmärtää, kuinka vaikeata on +vapautua vanhoista ennakkoluuloista, ja hän näkee, että henkemme +jäsenissä aina on riippumassa jotain vanhoja riekaleita. + +Tiedän kyllä, että ihmiset mielipiteitteni ja käytökseni suhteen +sanovat minua innoitsevaksi, niin ehkäpä hullunkuriseksikin. Mutta on +olemassa _yksi_, joka ei ajattele niin, _yksi_, joka minua ymmärtää. +Hän on kuollut yhtä hyvin kerjäläisraukan kuin kuningattaren puolesta: +toinen on saman arvoinen kuin toinenkin. Tiedän kyllä, että tämä on +jokapäiväinen lauselma, joka on käynyt sisällyksettömäksi syystä että +sitä alituiseen toistetaan. Siksi olen pyrkinyt siihen, ettei se +minulle, kuten useimmille, olisi pelkkä lausemuoto. Sentähden minä +tervehdin aivan samalla tavalla -- huomaa aivan -- alhaisinta kuin +ylhäisintä, en samettitakille kumarra syvempään kuin yksinkertaiselle +tohvelitakille. Siksi en osta ala-arvoisia tavaroita köyhilleni, vaan +parasta mitä saan, siksi koetan aina osoittaa hienotunteista ja +ystävällistä käytöstä huolimatta siitä, peseekö henkilö, jonka kanssa +puhelen, ihmisten lattioita vai kirjoittaako hän tieteellisiä teoksia. +Koetan aina pitää elävänä mielessäni yhtä raamatun sanaa: "se veli, +jonka puolesta Kristus on kuollut". -- -- -- + +Ystäväni lopetti ja nousi äkkiä istuimeltaan kohentaakseen kekäleitä +pesässä, puut olivat jo palaneet. Sillä hetkellä en voinut sanoa niin +mitään hänen kertomukseensa, joka oli koskenut minuun syvästi, vaan +istuin liikkumattomana ja tuijotin hehkuviin kekäleisiin sillä välin +kuin hiljaisuudessa ympärillämme, kuin kaiku, kuuluivat ihanat, +kehoittavat sanat: "se veli, jonka puolesta Kristus on kuollut". + + + + +HANNA TÄTI. + + +Ei kukaan kylässä tietänyt milloin täti Johanna tai Hanna, niinkuin +häntä tavallisesti kutsuttiin, oli muuttanut heidän kyläänsä asumaan. +Nuoret, jotka olivat kasvaneet viimeisen kymmenen vuoden kuluessa, +eivät olisi uskoneet _sen_ sunnuntaiaamun milloinkaan koittaneen, +jolloin Hanna täti ei olisi kulkenut kirkkotietä virsikirja kädessä ja +silkkihuivi vedettynä otsan yli, ja kylän vanhemmat asukkaat tapasivat +sanoa, ettei täti eilispäivänä ollut alkanut raivata kiviä tällä +paikkakunnalla. + +Itse hän kyllä muisti, milloin ja miksi oli tänne tullut. Koko +elämänsä oli hän toiminut armeliaisuuden sisarena; missä olikin ollut, +oli hän aina auttanut, lohduttanut ja pitänyt ihmisistä huolta, hän +meni aina sinne, missä luuli jonkun sairaan tai hädänalaisen häntä +tarvitsevan. Ja siksi oli hän asettautunut tännekin seurakunnan +diakonissaksi. + +Sillä täällä oli hänellä suuri työala, kansa oli tylsistynyttä ja +taitamatonta ja köyhyyskin oli yleinen. Juoppous ja laiskuus olivat +siihen suurena syynä. + +Kaksi tyhjää kättä, muuta hänellä ei ollut tänne tullessaan. Eräs vanha +ystävä, joka asui kylässä, oli pyytänyt häntä tulemaan, sanoen, että +hän täällä voisi tehdä Jumalan töitä ja todistaa Vapahtajansa +rakkaudesta. Mutta hänellä oli vahvat ja työhön pystyvät kädet, niillä +hän rakensi itselleen tuvan ja alkoi raivata kivisiä mäkiä sen +ympärillä. Ja vuosien kuluessa kivikko muuttui pientä tupaa +ympäröiväksi peruna- ja ryytimaaksi. + +Mutta samaan aikaan kuin hän teki työtä kivikossa, kävi hän kylän +asukkaiden luona ja auttoi niitä, jotka olivat köyhiä, sairaita tai +muuten avun tarpeessa. + +Jonkun ajan kuluttua ilmestyi tädin tuvan rinnalle toinen samanlainen, +joka sekin oli hänen kättensä työtä, ja siihen hän pani asumaan kolme +raajarikkoista, jotka hän oli keksinyt matkoillaan köyhien luona, näitä +hän nyt hoiti ja hemmotteli kuin omia lapsiaan. Yksi oli rampa, toinen +vähämielinen ja kolmas kaatuvainen, kaikki onnettomia olentoja, jotka +olivat eläneet kurjaa elämää köyhissä kodeissaan. Mutta nyt he olivat +sen onnellisempia; rampa poika, joka ennen oli istunut kuin liikkumaton +möhkäle, saattoi nyt kävellä tädin tekemien kainalosauvojen nojassa, +täti oli nimittäin hieronut häntä -- ja tädin kädet olivat yhtä +pehmoiset ja lienteät sairaita pidellessä, kuin voimakkaat ja kovat +raivatessaan kiviä mäellä -- ja vähämielinen ja kaatuvainen saivat koko +päivän olla ulkoilmassa perkaamassa puutarhaa tai maata kaivamassa. +Mutta täti otti heidät joka päivä hetkeksi luoksensa kamariinsa ja +koetti opettaa heitä tavaamaan ja lukemaan virren säkeistöjä ulkoa. + +Ei kukaan tiennyt, millä hän ja holhokkinsa tulivat toimeen, mutta +varma on, ettei heiltä milloinkaan mitään puuttunut. Hän sai usein +rahakirjeitä ystäviltä, joita hänellä oli kaikkialla maassa, useinpa +vierailtakin, ja hän saattoi kertoa, että nuo rahalähetykset monasti +olivat tulleet juuri kun hänen omat varansa olivat lopussa. + +Hanna täti oli vähitellen saavuttanut melkein rajattoman vaikutusvallan +kylässä, hänestä oli tullut asukkaiden lääkäri, apteekari, sielun +hoitaja ja neuvonantaja kaikissa asioissa. Sairaat tulivat hänen +luoksensa ja saivat rohtoja tai hierottiin heitä, usein hän itse meni +heidän luokseen, laittoi heidät kylmiin kääreisiin -- hänen +lempikeinonsa -- ja antoi heille jotakin suuresta keltaisesta +arkustaan, jota kaikki katselivat tavattomalla kunnioituksella. +Tai jos joku joutui sielunahdistukseen tai jos oli ratkaistavana joku +riita-asia, niin huolestunut aina mieluimmin meni Hanna tädin kuin +muiden luo, ja harvat olivat ne, jotka hänen luotaan menivät saamatta +apua tai lohdutusta. + +Hänellä oli muuten jonkinlainen salaperäinen vaikutusvoima ihmisten +mieliin, he tiesivät, että hän oli hurskas nainen, joka rakasti +Jumalaansa ja seurasi Vapahtajansa jälkiä, ja he katselivat häntä +sentähden kunnioituksella ja rakkaudella. Mutta he tiesivät myös, että +hän näki näkyjä ja että hänellä oli aavistuksia, ja tämä tuotti +salaperäisen lisän heidän tunteihinsa. + +Eräänä aamuna, hän oli silloin ollut paikkakunnalla noin kaksi vuotta, +tuli hän Lauri Laurinpojan taloon tilaamaan itselleen kyytihevosta, +sillä hän sanoi lähtevänsä pois pariksi päiväksi. + +-- Vai niin, vastasi Lauri ottaen lakin käteensä mennäkseen +valjastamaan, no kuinka kauas sitä lähdetään? + +-- Pohtarin Liisa, vanha ystäväni, kävi luonani viime yönä sanomassa +minulle jäähyväisiä, vastasi täti juhlallisesti, ja siitä minä ymmärrän +että hän valmistautuu lähtemään kotiin ja tahdon siksi käydä häntä +tervehtimässä. + +Lauri ei vastannut, vilkutti vaan silmiään ihmetellen sillä välin kun +veti rillat ulos ja valjasti hevosen. Niin astui sitte täti rilloihin +ja lähti matkaan, ajaen hitaasti ja varovasti, niinkuin tapansa oli, +säästääkseen hevosta. Hän oli poissa pari päivää, mutta kotiin +tullessaan kertoi hän parille läheisimmälle ystävälleen, että vanha +Liisa oli kuollut juuri sinä yönä ja sillä tunnilla kuin täti oli +nähnyt hänen tulevan luoksensa jäähyväisille. + +Toisen kerran hän kertoi unessa nähneensä tulipalon raivoavan suuressa +kaupungissa ja kohta sen jälkeen luettiin sanomalehdissä, että yksi +naapurikaupungeista oli palanut aivan poroksi. + +Sellaiset tapaukset, joita vuosien kuluessa aina väliin sattui, +herättivät ihmisissä harrastusta ja uteliaisuutta, niistä kerrottiin +kuiskaamalla miehestä mieheen ja ne aiheuttivat sen että Hanna tätiä +pidettiin erikoisilla lahjoilla varustettuna olentona, jonka +salaperäistä voimaa ei kukaan voinut vastustaa. + +Hanna täti oli nyt noin viidenkymmenen vuotias nainen, selkänsä oli +koukussa ja kasvoissa syvät juovat ja rypyt, uutteran työn jälkiä, +työn, joka oli alkanut heti kun pienokainen oli ollut kylläksi suuri +pitämään lapiota kädessään tai sekottamaan puuropataa. Hänellä oli +ihmeelliset silmät, suuret, syvät, lämpöiset, niissä oli sinertävä +samettimainen värivivahdus, joka muistutti kevään ensi vuokkoja, ja kun +hän loi katseensa holhokkeihinsa tai puhui lohdutuksen sanoja +kärsivälle, säteili näistä silmistä mitä lämpimin rakkaus. Mutta hänen +katseensa saattoi olla niin tuimakin, että sen, jolla oli paha +omatunto, täytyi oikein pelätä sitä kohdata. Hän rypytti silloin +ulkonevaa otsaansa niin että silmien väliin tuli syvä laskos ja +kulmakarvat painuivat alaspäin ja sinertävä silmän valkuainen pisti +esiin silmäterän alta ja hänen katseensa sai niin myrskyntapaisen +synkän ja ankaran ilmeen, että se koski paatuneimpaankin. "Kukapa niin +katsoo ihmisen läpi", oli ihmisillä tapa sanoa. + +Omituisen alkuperäinen olento hän todella oli kun hän päivän työstä +palasi kotiin pitkin askelin ja hänen syvä katseensa oli ikäänkuin +poiskääntynyt kaikesta mikä tapahtui hänen ympärillään, käveli hän +vaipuneena niihin ajatuksiin ja kuviin, jotka valtasivat hänen +mielensä, kunnes joku hänen holhokeistaan tuli häntä vastaan ja huusi: +"Hanna täti, Hanna täti", silloin hän heti heräsi unelmistaan ja +kasvonsa loistivat rakkautta ja iloa. + +Nuorena oli Hanna täti ollut kaunis nainen, sen näki hänen suurista +silmistään, säännöllisesti kaareutuvasta nenästään, kauniista +hampaistaan ja suuresta kaunismuotoisesta suustaan, huulistaan, joilla +aina oli niin henkevä hymy. Hän oli kotoisin Blekinge'n maakunnasta ja +olihan hänessä jotain saaristolaisen rohkeasta hillitsemättömästä +luonteesta, joka painoi häneen omituisen leimansa. Hän oli elämänsä +aikana seurustellut eri kansanluokkien keskuudessa, mutta hän oli +säilyttänyt omituisuutensa, hän ei koskaan ollut ympäristöltään ottanut +enempää vaikutuksia, kuin mitä hän tarvitsi persoonallisuutensa +kehittämiseksi. + +Kerran vuodessa, tavallisesti syksyisin, kun hän kävi naapurivaimojen +luona, oli Hanna tädin tapana antaa viittauksia siitä, että pian aikoi +jättää tämän paikkakunnan ja siirtyä muuanne, missä häntä paremmin +tarvittaisiin. Mutta siitä muutosta ei tullut mitään; hän oli juurtunut +liian syvälle tänne, Hanna täti tahtoi hallita ja hän tunsi kyllä että +hänen valtansa täällä oli kasvamassa vuosi vuodelta. + +Eräänä päivänä, kun Hanna, täti heitteli sukkulaa kädestä toiseen +samalla käännellen kirjan lehtiä, joihin aina väliin vilkaisi, tuli +vanha vaimo kulkien maantietä ja poikkesi tädin alueelle. Vaimo käveli +kumarassa, hitain askelin ja kun hän oli ehtinyt tädin ovelle, seisoi +hän siinä hyvän aikaa ja huokasi pari kertaa syvään ja raskaasti, +ennenkuin vihdoin kolkutti ovelle. + +-- Sisään, sanoi täti lyhyeen ja ovellepäin kääntymättä. + +-- Hyvää päivää, täti, sanoi hän avatessaan oven, jonka hän varovasti +sulki ja istuutui syvään huoahtaen penkille. + +-- Hyvää päivää, Beda muori, vastasi täti ja nyökäytti päätään +sivullepäin, kuinka nyt on laita, koska kuuluu niin pahalta? + +-- Voi, kaikki on hullusti, huokaili muori parka, Jumala varjelkoon, +mutta pelkään että Antti lopulta surmaa itsensä, hän tulee huonoa +huonommaksi, kuulin kuinka hän yöllä vaikeroi ja sitte hän kahtoo +ihmiseen niin kummallisesti ... en tii'ä mikä lie, mutta on kuin +paholainen olisi vie'ä silmät, kun hän oikein minua töllistää... + +Hanna täti lakkasi kutomasta, nojasi päätä käteensä ja rypisti +kulmakarvojaan sillä välin kuin katseensa sai miettivän sisäänpäin +kääntyvän ilmeen. + +-- Niin, niin, kyllä se niin on, sanoi hän lopulta itsekseen muoriin +katsahtamatta. + +-- Niinkö luulette, luuletteko ihan että Antti on paholaisen riivaama, +kysäsi vaimo hämmästyneenä ja uteliaana. + +-- Ja-a kyllä minä sen uskon, sanoi täti ja löi vahvistukseksi kättä +kangaspuihin, siinä on jotain, joka pitää saada hänen ruumiistaan. + +-- Jos niin on, niin ei ole muuta kuin täti, joka voi hänestä +karkoittaa pahan hengen, puhkesi vaimo vakuutuksella lausumaan. + +Hanna täti hymyili, lapsellinen tyytyväisyyden hymy! Hän kernaasti +kuuli lahjakkaisuuttansa ylistettävän samalla kuin hän, tuo karkea +karaistu kansan nainen, tunsi hellyyden ja onnen väreitä, kun pienet +lapset, vaikka kuinkakin ujostelivat muita, heti viihtyivät hänen +luonaan. + +Hetken päästä jatkoi hän: + +-- Joulusta astiko hän on ollut noin kummallinen? + +-- Niin, het' joulusta, het' kun päätettiin, että meiän pit' tehä tuo +va -- -- va -- rarikko ja kaikki mitä meillä on myötämän huutokaupassa. +Se koski niin että hän on kuin päiviltä poissa. Jo-oskus hän on +parempi, mutta sitte se taas tulee sen ylitte ja se on kun noi'uttu +eikä syö eikä puhu. Ja sitte se mutisee että mennä hirteen ja muuta +semmoista... + +-- Eikö se tullut paremmaksi sen jälkeen kuin viimein olin luonanne ja +rukoilin hänen kanssaan? + +-- Ei niin hivettäkään, luulen että se käv' pahemmaks'. Kun täti oli +mennyt, niin se kirosi ja reuhtoi kuin paholainen itse ja sitte alkoi +taas samanen sureskeleminen. + +Hanna täti ravisti päätään. + +-- Siinä piilee jotain, jotain jonka perille emme ole päässeet, Beda +muori. Se on luonnotonta, että ihminen sillä tavalla suree kurjaa +mammonaa! + +-- Sitähä'ä mie sanon, jatkoi Beda muori melkein iloisena, Antti, sanon +mie, elä sure noin epäristillisesti sellasta, josta Jesus on sanonu', +ettei meiän pi'ä surra, aarteista, joita koi ja ruoste raiskaa, sanon +mie. Ja nähkääs täti, sentähen paholainen saa sellasen vallan sen +ylitte, kun se suree _epäristillisesti_. + +Täti ei vastannut, hän tahtoi itse tarkata tautia, sekä ruumiin että +sielun tautia, eikä hän pitänyt siitä, että muut puuttuivat hänen +toimiinsa. + +-- Niin, saapahan nähdä kuinka sen laita on, sanoi hän lopulta, kun +vaan olen antanut lapsilleni ruokaa, tulen teille ja koetan puhua +sille. + +-- Ai kiitos siitä, sanoi Beda muori ja pyyhkäisi peukalolla kyyneleen +kummastakin silmästä, kunhan tulisitte siunattuun aikaan! Mie oikein +oon ahistuksessa, että se Antti tekee ittelleen pahaa. Mutta eihän +Jumala sitä tok' salline? + +-- Elkää puhuko noin epäkristillisesti, sanoi Hanna täti ankarasti ja +rupesi taas kutomaan, ei _Jumala_ kellenkään pahaa tee, vaan me itse, +Hän, rakastava isämme, suo meille vaan sitä mikä on hyvää. + +-- Nii'hän se on, nii'hän se on, huokasi muori nöyrästi, se on +kumminkin totta, että Jumala suo meille vaan hyvää! Niin, tulkeehan +sitte, hyvä täti, sen kanssa puhumaan... Jumalan haltuun...! Hyvästi +sitte! + +-- Hyvästi, sanoi täti päätään kääntämättä ja Beda muori nousi hitaasti +ja lähti pois. + +Raskain askelin vanhus asteli kotia kohden. Hänen tupasensa oli noin +puolentunnin matkan päässä Hanna tädin asunnosta metsän takana. Melkein +häntä vähän pelotti, kun aukaisi oven, hän pelkäsi, niinkuin aina viime +aikoina, näkevänsä Antin riippuvana jossakin, tai muuten olevan +hengetönnä itsemurhan kautta. Hän hengitti keveämmin kun näki Antin +tavallisuuden mukaan viruvan vuoteella. Hän makasi aivan liikkumatonna; +kun Beda muori astui sisään, heitti hän häneen pikaisen, aran katseen, +mutta kääntyi heti taas seinään päin, sulki silmät ja huulet, eikä +vastannut, kun muori häntä puhutteli. + +Näin kului pari tuntia; Antti makasi yhä liikkumatonna, sillä välin kun +Beda muori tallusteli huoneessa ja asettautui kehräämään. Pari kertaa +sairas äkkiä nousi istualleen sängyssä, katsoi ympärilleen silmät +hurjasti tuijottavina, pyyhkäisi kädellä otsaansa ja laskeutui taas +vuoteeseen. Kolmatta vuorokautta hän oli tässä tilassa. Ennen oli hän +kuitenkin ollut pystyssä ja toimittanut askareitaan, mutta nyt paha +henki näytti saaneen hänet kokonaan valtaansa. Beda muori huokasi +syvään; joll'ei Jumala armahtaisi häntä ja lähettäisi hänelle apua +Hanna tädin kautta, ei tämä voinut päättyä muuten kuin että Antti joko +tulisi heikkomieliseksi tai lopettaisi itsensä. + +Mutta myöhempään aamupäivällä tuli täti, niinkuin oli luvannut. Hän +tervehti ystävällisesti ensin Beda muoria ja sitte Anttia, mutta tämä +ei vastannut, vaan katsahti tätiin arasti sivultapäin. + +-- No, kuinka Antin laita on, kysyi täti, otti tuolin ja istuutui +vuoteen ääreen taputtaen sairasta käsivarteen. Mutta Antti ei +vastannut; puri vaan huuliaan entistä lujemmin ja kääntyi taas seinään +päin. + +Täti otti nyt esiin raamattunsa ja alkoi silmäillä sitä. Hänelle oli +omituista, ett'ei hän itse _puhunut_ sairaittensa kanssa, joll'eivät +häneltä erityisesti tahtoneet kysyä jotakin, hän antoi Jumalan sanan +välittömästi vaikuttaa heidän sieluunsa, sentähden hän aina luki heille +kappaleen raamatusta. Tavallisesti hän alkoi Isä meidän rukouksella ja +Herran siunauksella tai myös luki hän juhlallisesti ja harvaan +joitakuita säkeistöjä ruotsalaisesta virsikirjasta. + +-- Saanko lukea vähän Antille, kysyi hän, kun oli löytänyt sopivan +raamatun kohdan. + +Antti ei vastannut, hän vaan mutisi jotain, sen sai ymmärtää miten +tahtoi. Täti kumminkin selitti sen myöntymykseksi ja alkoi lukea +Markuksen evankeliumin viidettä lukua, kuinka Jesus paransi riivatun, +joka sitte istui kuuntelemassa Vapahtajan sanoja. + +Hanna täti luki yksitoikkoisella laulavalla äänellä ja takertui +aina väliin sanoihin, mutta hänen voimakas äänensä ja vakavuus koko +hänen esiintymisessään, joka vakavuus paraiten ilmeni syvässä +sisäänpäinkääntyneessä katseessa, tekivät aina valtavan vaikutuksen +kuulijaan. Antti ei tosin ensin näkynyt ollenkaan kuultelevan, +liikkumattomana ja poispäinkääntyneenä kuin oli, mutta vähitellen hänen +silmänsä kääntyivät tätiin päin, katse kävi yhä itsetietoisemmaksi, +vähemmän araksi ja epäluuloiseksi ja lopulta hän jännityksellä seurasi +tädin lukua. + +Kun täti oli lopettanut lukunsa, sulki hän raamatun, pani kädet ristiin +ja istui jonkun sekunnin silmät suljettuina rukoukseen vaipuneena. + +Sitte hän kääntyi Antin puoleen, laski kätensä hänen kädellensä, katsoi +häntä kauan ja totisesti silmiin ja sanoi sitte melkein rukoilevasti +nöyrällä, mutta kuitenkin vahvalla ja vakuuttavalla äänellä: + +-- Jesuksen nimessä kysyn sinulta, _tahdotko_ vapautua pahasta +hengestä, joka sinua sitoo ja on saattanut sinut ijankaikkiseen +kadotukseen, joll'et tunnusta mitä sinulla on sydämelläsi. Anna nyt +Jesuksen tehdä sinulle samoin kuin tuolle riivatulle, josta äsken luin. +Nouse Antti, tunnusta mikä sinua painaa ja on viemäisillään sinut +perikatoon, ja anna Herran Jesuksen parantaa ja pelastaa sinua. + +Antti ei enää vältellyt tädin läpitunkevia ja kuitenkin niin lempeitä +silmäyksiä, hän katsoi tätiin katseella, jossa kauhu, vastahakoisuus, +levottomuus ja kaiho taistelivat keskenään, niinkuin pilvet taivaalla, +kun aurinko on pistäymäisillään esiin. + +Äkkiä Antti työnsi tädin syrjään, heitti kiivaasti peiton yltään, nousi +lattialle, otti housut ja takin ja alkoi pukeutua. + +-- Herra Jumalani, vaikeroitsi muori, mitästä siitä nyt tulee? Saattepa +nähä, että se nyt menee tekemään ihtelleen jotain pahaa... + +Täti heitti muoriin ankaran silmäyksen ja kohotti varottavasti kättään. +Sitte hän nousi seisalleen pisti raamatun taskuunsa ja seurasi +äänetönnä Antin liikkeitä. + +-- Saisinko tulla Antin kanssa, kysyi hän ystävällisesti, kun Antti +vihdoin oli valmiiksi pukeutunut ja horjuvin askelin lähestyi ovea. + +Antti ei vastannut, mutta ei kieltänytkään ja antoi tädin seurata. + +Horjuen, mutta nopeasti, joka osoitti että hänellä oli päämäärä +mielessä, astui Antti portaita alas ja pihan poikki. Hanna täti seurasi +häntä kintereillä; hän oli hyvin liikutettu, sydän sykki ja aina väliin +hän pani kädet ristiin ja rukoili apua, sillä hänkin pelkäsi, että +Antilla oli pahaa mielessä, hänen ulkomuotonsa ja käytöksensä +osoittivat melkein mielenhäiriötä. Taempana seurasi Beda muori +vaikeroiden ja itkien. + +Antti kiipesi nyt heinälatoon, alkoi vapisevin käsin heittää heiniä +nurkkaan päin, paneutui polvilleen ja piteli jonkun aikaa jotakin, joka +näkyi olevan kahden palkin välissä. Lopulta hän veti esiin +paperikäärön, kouristuksen tapaisella liikkeellä nousi hän ylös, heitti +paperin päänsä yli ja huusi korkealla kirkuvalla äänellä, silmät +hehkuvina: + +-- Nyt saatana, et enää saa minua kahlehtia, et saa! + +Sitte ojensi hän paperit tädille, joka seisoi vieressä ja seurasi +kaikkia hänen liikkeitään. + +-- Katsokaa tässä täti, jatkoi hän samaan tapaan, ottakaa nämä ja +viekää ne toimitsijalle. Lauri Laurinpoika vietteli minua ottamaan ne +erilleen vararikosta, sillä hän arveli ett'ei kukaan sitä huomaisi, +eikä heidän tarvitsisi riistää minulta kaikkea, sanoi hän, mutta kas +Jumala taivaassa näki sen, eikä minulla ole ollut hetkenkään rauhaa +sittenkuin tämän tein ja saatana, se sitoi minua niin että olin +menettää sekä henkeni että järkeni. Mutta nyt olen vapaa ... vapaa... +Herra on temmannut minut kuin kekäleen tulesta ... ylistetty olkoon +Hänen nimensä! + +Ja nyt puhkesi ilmoille melkein hurjistunut into. Hänen aivo parkansa, +jotka olivat lopussa unettomuudesta ja levottomuudesta, eivät voineet +kestää tuota äkkinäistä siirtymistä tuskasta ja omantunnonvaivoista +vapauteen ja iloon, äkkiä hän rupesi pyörimään, silmät tuijottivat ja +hän huusi lakkaamatta: "vapaa ... vapaa ... halleluja ... halleluja..!" + +-- Herra jesta ... herra jesta ... vaikeroi Beda muori -- nyt se vasta +tulee heikkomieliseksi, saattepa nähä... + +-- Antti, sanoi Hanna täti lempeimmällä äänellään, tarttui häntä +lujasti käsivarteen ja pakotti hänen olemaan alallaan, tahtooko Antti +nyt tulla meidän kanssamme tupaan, niin saamme yhdessä kiittää Herraa +suuresta armostaan. + +Antti totteli paikalla, hän oli hiljainen ja myöntyväinen kuin lapsi ja +seurasi heti tätiä, joka talutti häntä käsivarresta ja auttoi häntä +huoneeseen. Täällä hän ja muori riisuivat Antin ja saivat hänet +vuoteeseen. Sitte täti alkoi hiljaa silitellä hänen otsaansa, niinkuin +hänellä oli tapana rauhoittaa sairaitaan, ja hetken perästä Antti +nukkui. + +Hän nukkui rauhallisesti monta tuntia ja kun heräsi, pyysi hän kohta +ruokaa ja kun hän oli syönyt nousi hän ylös ja pukeutui kuin +tavallisesti. + +Ja siitä päivästä asti oli Antti taas kaltaisensa, hän teki työtä ja +rukoili ja luki raamattuansa niinkuin ennenkin, eikä muori öisin enää +milloinkaan kuullut raskaita huokauksia. + +Ei kauvaa tämän jälkeen Antin tupa ja tavarat myötiin huutokaupalla, +mutta ei hänen mielensä silloinkaan järkkynyt tasapainostaan. + +-- Kun minä olin saatanan vallassa ja olin rikkonut Jumalan käskyä +vastaan, silloin olivat jalkani kuumat kuin uuni, mutta tämä on helppoa +kantaa, kun on rauha Jumalan kanssa, sanoi hän Hanna tädille, joka oli +heillä huutokauppapäivänä, sillä välin kuin hän vähän surumielisin +katsein seurasi lehmää ja hevosta, joita kuljetettiin pois. + +-- Niinpä se kyllä on, rakas Antti, vastasi täti ja nyykäytti päätään +ikäänkuin vakuudeksi, onhan kallis Vapahtajammekin lausunut nuo +huomattavat sanat: "Mitä se auttaa ihmistä, vaikka hän mailman +voittaisi, mutta saisi sielullensa vahingon?" + + + + +TOSISATU. + + +Pyydän saada esittää itseni ennenkuin alan kertomukseni, tahdon +nimittäin kertoa, kuka olen ja minkälaisissa olosuhteissa elän. + +Tosin kyllä en sillä tule herättämään mitään harrastusta; minulla ei +nimittäin ole mitään hauskempaa kerrottavaa itsestäni, kuin että olen +vanha yksinäinen nainen, joka elän hyvin vähissä varoissa. Ja tiedän +että ihmisten mielestä yleensä sellaisissa henkilöissä ei ole mitään +harrastusta herättävää -- mielipide, johon muuten minäkin täydellisesti +yhdyn. + +En minä kuitenkaan aina ole ollut yksinäinen ja vanha; olen minä, +niinkuin muutkin kerran ollut -- nuori, iloinen ja toiveita täynnä, ja +siihen aikaan oli elämäni kylläkin vilkasta ja jouduin monien ihmisten +pariin, useimmat heistä ovat nyt kuolleet. Siihen aikaan tein myös +ankarasti työtä; minun täytyi, sillä köyhäksi en ole tullut vasta +vanhoilla päivilläni, olen köyhänä syntynyt ja vaikka toisinaan +elämässäni on ollut keveämpää, on köyhyys kuitenkin uskollisesti +seurannut minua. + +Työllä ja säästäväisyydellä onnistui minun kuitenkin siihen aikaan, +jolloin jaksoin tehdä työtä, koota pieni rahasumma, pari tuhatta +kruunua vanhuuden varaksi; eräältä vanhalta sukulaiselta perin vielä +noin neljä tuhatta. Pidin itseäni siis, kun yli 60 vuotiaana "erosin +virasta" melkein rikkaana, joka saattoi elää koroistaan ja tyytyväisenä +ja Jumalaa kohtaan kiitollisena katsoin kohti vanhuuttani ja toivoin +saavani pitkän päivätyön jälkeen nauttia illan lepoa. + +Iloni ei kuitenkaan kestänyt kauan ja syy oli seuraava. + +Tiedätte ehkä, että jokaisessa pikkukaupungissa löytyy -- yhtä varmasti +kuin siellä on tori, torninkello ja kaupungin puutarha, jossa herrat +saavat punssia ja naiset marjamehua ja vettä -- joku mahtaja, joka +vähitellen on saavuttanut kaikkien luottamuksen. Miksi häneen +luotetaan, sitä en tiedä, sillä ei suinkaan toinen ihminen ole enemmän +luottamusta herättävä kuin toinenkaan sentähden että elää komeasti, +on laajassa liikeyhteydessä, että häntä kutsutaan konsuliksi +tai pankkitirehtöriksi ja että hän pistää nenänsä jokaiseen +osakashankkeeseen kahdenkymmenen peninkulman alueella. Mutta niin asian +laita kuitenkin on, sillä ihmiset ovat kuin suuri lammaslauma: mihin +toinen rientää sijoittamaan rahojaan, sinne rientää toinenkin, +ymmärtämättä asiaa niin rahtuakaan. + +Niin tein minäkin, vanha hyvänsävyinen lammasparka. Siinä +pikkukaupungissa, jossa elin, asui eräs pankkitirehtöri, joka nautti +"yleistä luottamusta", joka loisti kuin kynttilä ystävien ja tuttavien +keskuudessa ja hänen luonaan sijoitin minäkin vaivalla ansaitut rahani. +Minun täytyy kumminkin puolustuksekseni mainita, että tämä herra -- +hänen nimeänsä en tahdo mainita, vaan kutsun häntä herra X, niinkuin +olen nähnyt sanomalehdissä, kun henkilön nimeä ei mainita -- oli +harvinaisen rakastettava, ystävällinen ja luottamusta herättävä +henkilö, hyvä köyhiä kohtaan ja aina avulias, niin että en minä nyt +aivan ollut lammaslaumaliikkeessä. + +Tästä minulla kuitenkaan ei ollut suurta iloa, kun eräänä päivänä, +jonkun ajan tuskan ja levottomuuden perästä, minulle selvisi, että +siitä vararikosta, johon herra X oli joutunut, minä en saisi enempää +kuin 30 tai 40 prosenttia. + +Häpeäkseni minun täytyy tunnustaa, ett'en kantanut tätä onnettomuutta +niinkuin olisin toivonut voivani kantaa sen. Rukoilin yötä ja päivää +voimia voidakseni antaa anteeksi, voidakseni taipua Jumalan tahdon +alle, mutta liha ja veri nousi vastaan vastustamattomalla voimalla. +Koko elämäni olin tehnyt työtä ja ollut puutteessa ja vihdoin saanut +lepoa ja hauskuutta ja sitte 60 vuoden ikäisenä minun uudestaan piti +ruveta "ansaitsemaan leipääni", ja tämä ei tapahtunut minulle oman +huolimattomuuteni tai kykenemättömyyteni tähden, vaan toisten +kevytmielisyyden takia, kun heillä ei ollut kunnian tuntoa. + +Minun täytyi rajoittaa menoni entistäkin pienemmiksi, lopuilla +rahoillani ostin pienen elinkoron ja menetin siis koko pääomani, jonka +olin aikonut jättää perinnöksi veljeni lapsille, muita omaisia kuin +minulla ei ollut. Sitte minun täytyi jättää asuntoni, hauska valoisa +huoneeni, josta oli näköala virran yli, ja muutin pieneen ahtaaseen +komeroon pihan puolella, missä en nähnyt aurinkoa enkä kuuta. Mutta +vielä vaikeampi kuin huoneestani oli minun luopua eräästä toisesta +nautinnosta. Minä olin väliin pitänyt pieniä kahvikutsuja kaupungin +köyhille lapsille, oi, kuinka nuo pienet juhlat minusta olivat +hauskoja, ne olivat iloni, elämäni valokohta, johon aina kaipauksella +loin katseeni. Mutta ne olivat nyt mennyttä; ei minulla ollut varaa +saada itsellenikään kuppia kunnollista kahvia, vaan sekoitin siihen +rukiita saadakseni sen halvemmalla, saati sitte tarjota muille. Oi, te +pienet kahvikekkerini, kuinka teitä kaipasin! Ja tämä kaikki sentähden, +että olin uskonut rahani henkilölle, jolla oli yleistä luottamusta... + +Aika kului kuitenkin hiljalleen ja vaikka minun olikin kovin vaikea +taipua -- sillä luonnostani olen kankea ja uppiniskainen -- onnistui +minun kuitenkin voittaa katkerat tunteeni ja sydämessäni suoda anteeksi +sille, joka oli tuottanut minulle tämän onnettomuuden. Kymmenen vuotta +elin tällaista elämää; olin siis seitsemänkymmenen vuoden vanha, kun +eräänä päivänä sain kirjeen, joka minua suuresti hämmästytti. Se oli +herra X:ltä. Hän oli taas, tiesin sen kyllä, päässyt jaloilleen ja +ostanut maatilan parin peninkulman päässä kaupungista, siellä hän +oleskeli perheineen. Kirje sisälsi päivälliskutsun hänen maatilalleen, +ja kutsun alla oli luettavana sanat: "koska isännällä on hyvin tärkeä +asia ilmoitettavana vierailleen, pyydetään, että he jos mahdollista +eivät antaisi minkään estää tuloansa". + +Tämä kirje tietystikin saattoi minut ihmettelemään ja kiihdytti +mieltäni. Enpä minä usein saanut kirjeitä, saati sitte kirjeitä, joissa +oli päivälliskutsu jo viikkoa aikaisemmin ja tuo salaperäinen lisäys +kummastutti minua vielä enemmän. Aluksi aioin kieltäytyä tulemasta; +kuinka saattaisin esiintyä vanhassa kuluneessa puvussani niin hienossa +seurassa? Mutta pian kyllä huomasin, ett'en todenperäisesti aikonutkaan +kieltäytyä ja kun istuin kutsukirje kädessä ja höpisin: "kuinka hän +luulee, että sellainen köyhä raukka kuin minä tulisin hänen +kutsuihinsa?", niin olin mielikuvituksessani jo siellä, palaen +uteliasuudesta saada kuulla mitä hänellä oli ilmoitettavaa. En siis +enää huolinut näytellä, vaan otin esiin 25 vuotta vanhan +silkkileninkini, aloin parsia hihoja ja korjata hameen helmaa, hain +vähän vanhaa pitsiä myssyyni ja pesin kaasuöljyllä parin valkosia +hansikkaita, niin että koko huone ja piha tuli öljylle. + +Sen viikon aikana en miettinyt mitään muuta kuin herra X:n kutsuja ja +mitä hänellä olisi ilmoitettavaa. En voi sanoa aavistaneeni, mistä +olisi kysymys, mutta aina väliin tunsin niin kummallisia ilon ja +liikutuksen tunteita. + +Se päivä koitti vihdoin, niinkuin kaikki muutkin päivät, joko me niitä +toivomme tai pelkäämme. Kutsuihin minä menin laivalla, niinkuin monet +muutkin vieraista. Laivasillalla olivat vaunut meitä vastassa, sillä +talo oli vähän matkaa rannasta. Kaikki vieraat olivat harvapuheisia ja +näyttivät vakavilta; ne jotka tunsivat toisensa, puhelivat vähäsen, +toiset olivat ääneti ja mielessään kummastelivat kaiketi niinkuin +minäkin mitä oli tuleva. + +Perille tullessamme oli isäntä portailla vastassa ja tervehti +ystävällisesti, mutta hänkin näytti totiselta, melkeinpä juhlalliselta. +Itse hän oli leskimies, mutta hänellä oli luonaan eräs vanhanpuoleinen +naissukulainen, joka hänkin tervehti meitä ystävällisesti. Melkein heti +meitä kutsuttiin ruualle ja kullekin osoitettiin paikkansa. Minä sain +naapurikseni erään vanhan kamreerin, jota vähän tunsin ennestään, +erittäin olin ollut hänen kanssaan tekemisissä herra X:n vararikon +aikana ja pian me olimme joutuneet vilkkaaseen keskusteluun. Mutta ei +kumpikaan meistä kosketellut sitä asiaa, joka luultavasti oli ei +ainoastaan meidän, vaan muidenkin mielessä, nimittäin näitä omituisia +kutsuja ja tuota kummallista kutsukirjettä. Hienotunteisuutemme +kaiketikin esti meitä siitä puhumasta. + +Pöydässä oli jotenkin jäykkää. Isäntä oli hajamielinen, toisinaan +näytti hän liikutetulta, niinkuin hänen olisi ollut vaikea pidättää +kyyneleitä. + +Vihdoin tuli jälkiruoka; herra X nousi äkkiä ylös, aivan kalpeana +ja huomasin että kätensä vapisi kuu hän tarttui tuolin nojaan. +Päätään nyökäyttäen antoi hän palvelijalle merkin tarjota +viimeinen "ruokalaji", jonka hän otti esiin taskustaan ja asetti +hopeatarjottimelle, joka oli palvelijan kädessä. Tämä oli varmaankin +kummallisin jälkiruoka, mitä milloinkaan on tarjottu, jokainen vieras +sai nimittäin sinetillä varustetun kirjeen. Palvelija kuljetti nyt +tarjotinta ympäri pöytää ja jokainen otti kirjeen, jolla oli hänen +päällekirjoituksensa. Oli juhlallisen hiljaista ja luulen että me +kaikki, sekä vanhat että keski-ikäiset, näytimme yhtä liikutetuilta +kuin isäntä itse, ainakin vapisi minun käteni niin, että kirje tuskin +siinä pysyi. + +"Aukaiskaa kirjeenne, olkaa hyvät!" sanoi herra X puoleksi +tukahutetulla äänellä. + +En voi sanoa mitä sillä hetkellä tunsin, kun kömpelösti aukaisin +kirjeeni ja siitä putosi pöydälle neljä tuhannen kruunun seteliä ja +koko joukko pienempiä -- pääoma jonka olin menettänyt ja arvatenkin +korko. -- Muistan vaan että rupesin itkemään, noin kuin vanhat naiset +itkevät, niin että kyyneleet valuivat kurttuisia poskia pitkin, kuin +syyssade kastaa kynnetyn pellon. + +Kun katsoin ympärilleni, huomasin että monet muutkin itkivät, +herratkin. + +"Ystäväni", alkoi herra X vapisevalla äänellä, "kuinka olenkaan +kärsinyt siitä, että kymmenen vuotta sitten tein teille niin suurta +vääryyttä, sen ymmärrätte ehkä kun minä nyt teille, jokaiselle +velkojalleni maksan korkoineen sen summan, jonka kerran minun kauttani +menetitte. Olen kärsinyt sanomattomasti ja sitä enemmän kuin kaikki +lain edessä oli oikeata ja minua pidettiin rehellisenä miehenä, jota en +kuitenkaan ollut. Mutta Jumala, joka auttaa sitä, joka rehellisesti +tahtoo korjata mitä on rikkonut, on auttanut minuakin saavuttaman +päämääräni: voida maksaa jokaiselle mitä olin velkaa, ja siitä tällä +hetkellä Häntä kiitän ja ylistän, minä ja koko minun huoneeni." + +Hän pani kätensä ristiin ja kumarsi päätänsä ja ehdottomasti kaikki +vieraat tekivät samoin. En luule että monikaan meistä oli nähnyt +juhlallisempaa hetkeä. Lopun päivää oli herra X niin iloinen ja +ystävällinen, että teki hyvää vaan nähdäkin häntä. Hän näytti niin +täydellisesti onnelliselta, kun kävi ympäri keskustelemassa +vieraittensa kanssa, että hänen ilonsa ehdottomasti tarttui muihinkin. + +Heti päivällisen jälkeen tuli hän istumaan minunkin viereeni: + +"No, neitiseni, mihin nyt sijoitamme rahat, johonkin pankkiin kaiketi +tai ostammeko muutamia valtion obligatsiooneja, sillä ei suinkaan niitä +enää uskalla tallettaa minun luonani?" + +Hän taputti minua kädelle ja katseli minua veitikkamaisesti. + +"Uskallanpa kyllä, herra X!" huudahdin minä ja olisin paikalla +syleillyt häntä, joll'ei se olisi ollut epäsoveliasta. "Joka äyrin +sijoitan juuri teidän luonanne, enkä kenenkään muun. Tässä on, olkaa +hyvä ja ottakaa ne heti!" + +Hän nauroi ja vastusteli, mutta huomasin kyllä, että hän vaan tahtoi +kiusoitella minua. Ennenkuin läksin, otti hän rahani, jotka siitä asti +ovat olleet hänen liikkeessään ja joista hän on minulle antanut kuusi +prosenttia korkoa. Niin että jos vielä saan elää jonkun vuoden, voin +elää iloisena ja tyytyväisenä, muuttaa takaisin päiväpaisteiseen +huoneeseeni ja taas pitää kahvikestiä kaupungin köyhille lapsille. + +Rakkaat ystäväni, ennenkuin lopetan, toistan vielä kerran mitä äsken +sanoin; elkää milloinkaan uskoko rahojanne herroille, jotka ovat +saavuttaneet yleistä luottamusta, sillä uskokaa minua, herra X oli +poikkeus; kaikki joille olen kertonut tämän tapauksen -- ja niitä on +monta -- kaikki sanovat, että saisin etsiä kautta koko Ruotsin +löytääkseni sellaista kunnon miestä. + +Ja minä olen vakuutettu siitä, että he ovat oikeassa. Hänen tekonsa on +noita suuremmoisia, joita kaikki ihailevat, mutta joita ei kukaan tai +ani harvat tekevät. + +Jumala siunatkoon häntä, tuota rakasta miestä! Kaksinkertaisessa +merkityksessä on hänestä tullut minulle aurinko elämäni iltana. +Ensinnäkin koska hänen rehellisyytensä on tehnyt minulle mahdolliseksi +viettää hauskaa ja huoletonta elämää vanhoilla päivilläni, mutta vielä +enemmän sentähden, että tuntuu niin sydämen pohjasta hyvälle voida +rakastaa ja ihailla jotakuta henkilöä. + + + + + + +"KALLIOMIES" + +Tutkielma Raamatun mukaan + + +Kirj. + +MATHILDA ROOS + + +Suomennos. + + +Sortavalan Kirjakauppa- ja Kustannusliike O.-Y. +Sortavalan kirjapainossa 1904. + + + + +Kun tutkistelemme pyhää Raamattua ja koetamme tunkeutua sen äärettömiin +syvyyksiin, valtaa meidät samanlainen tunnelma, kuin tarkastellessamme +talviyön tähtitaivasta. Me tiedämme, että näköaistilla havaittavien +ilmiöitten tuolla puolen leviää käsittämätön, suunnaton äärettömyys, +jossa rajattomia maailmoja vilisee ja tähtikuntia vaihtelee +loppumattomassa jaksossa, -- vaikka himmeä silmämme ei salli meidän +havaita siitä muuta kuin pienen häviävän osan. + +Hengen alueella on nimittäin Raamattu juuri samanlainen mittaamaton +äärettömyys, joka sisältää ikuisia totuuksia, loppumattomia ihanuuksia +ja salattuja viisauden aarteita. Mutta samoin kuin avaruuden tähtimeri +katoaa äärettömyyteen sallien meidän havaita ainoastaan osan +kirkkaudestaan, samoin meidän riittämätön älymme ja himmeä katseemme ei +koskaan kykene täysin ja yht'aikaa tutkimaan kaikkien Raamatun +ihanuuksien syvyyttä. Yksitellen ne meille ilmenevät, milloin hitaasti, +milloin äkkiä välkähtäen niinkuin tähti taivaanrannalla hämärän tullen; +yksitellen selvenevät nämä totuudet henkemme taivaalle, jota epäuskon +usvat ja maallisen elämän eksyttävät harhavalot niin usein pimittävät. +Mutta kerran selvenneenä ne kohoavat kirkkaudesta kirkkauteen, epäuskon +usvat haihtuvat, pettävät harhavalot himmenevät ja henkemme silmä yhä +vahvistuu hiljaisen mietiskelyn yksinäisyydessä. + +Tämän olen itsessäni havainnut tarkastellessani Pietarin luonteenkuvaa +ja mietiskellessäni, miten ihmeellisillä piirteillä Raamattu kuvaa tätä +Herran Jesuksen "kalliomiestä". + +Lapsena ja nuorena luin ajattelemattomasti kertomuksen siitä, miten hän +kielsi Herransa ja Mestarinsa. Sen enempää en sitä ajatellut. Koska +Raamattu näin kertoi, oli asia ehdottomasti niin, että Pietari, +ensimmäinen noista kahdestatoista opetuslapsesta, joiden nimet minä +virheettömästi osasin luetella ulkoa, kielsi Mestarinsa, samoin kuin +eräs toinen opetuslapsi hänet petti. Korkeintaan yhtyi pintapuoliseen +käsitykseeni lapsellinen kummastus siitä, että "kalliomies", jolle +Jesus tahtoi rakentaa seurakuntansa, hän, joka juuri oli ylpein sanoin +taannut uskollisuutensa Jesukselle, saattoi tehdä tänlaisen +pelkurimaisen työn. + +Myöhemmin nousivat epäuskon usvat ja himmensivät minussa kokonaan +Pietarin kuvan. Aloin katsella häntä epäilyksen ja ivan silmillä +sielunvihollisen tahkomien silmälasien kautta ja näin hänessä yksinomaan +pelkurimaisen raukan. Kiinnyin tarkastamaan ainoastaan yhtä tapahtuman +puolta, joten näin pelkkää kavaluutta, uskottomuutta ja pelkuriuutta, +mutta kaikki muut vaikuttimet: syvä traagillisuus, liikuttava katumus, +hillimätön tuska, ne jäivät huomioni ulkopuolelle. Säälimättä, +ylenkatseellisesti pyyhkäsin ne piirteet pois. + +Vanhemmaksi tultuani aloin lieventää tätä nuoruuteni ehdotonta +tuomiota. Pietarin kuva alkoi muuttua ihan toiseksi. Syvempi +psykolooginen käsitys oli luonut hänen ääri-piirteensä tasaisemmiksi ja +selvemmiksi. Hän ei enää ollut minun silmissäni kurja pettäjä, hän oli +_ihminen,_ varustettuna varsin selväpiirteisillä persoonallisilla +ominaisuuksilla, joiden monipuolisesta yhdistyksestä teot ja toimet +ihan loogillisesta ja luonnollisesti johtuivat. + +Mutta vasta sitten, kun aloin lukea Raamattua _uskon valossa_, tuli +Pietarin kuva täysin elävänä näkyviini. Entisen ajattelemattomuuden ja +epäilyn hämärästä alkoi vähitellen esiintyä _ihminen_ kaikkine +lukemattomine mahdollisuuksineen ja psykoloogisine omituisuuksineen. +Näin hänessä horjahtaneen opetuslapsen, näin puutteellisen ystävän, +mutta ennen kaikkia näin hänessä _tosi-inhimillisyyden kaikkina aikoina +voimassa olevan perikuvan_, jossa jokainen meistä saattaa itsensä +tuntea. + +Näin on elämäni vieriessä tämä evankelistan kertomus Pietarin +kieltämisestä minulle kehittynyt liikuttavimmaksi draamaksi, mikä +ihmiskunnan historiassa milloinkaan on esiytynyt. Tuon omituisen synkän +aamuhetken tunnelma, jolloin kukon kolkko, räikeä laulu sattui +kieltäjän korvaan kuin tuomiopasunan kajahdus, on saattanut sieluni +sisimmät kuohuksiin; on kuin olisin nähnyt tuon katseen Ihmisen Pojan +syvämietteisissä silmissä, joka sulatti kivisydämet ja tunki luihin ja +ytimiin. On kuin olisin tuntenut koko tuon polttavan tuskan, joka tässä +sisältyy yhteen ainoaan sanaan: "katkerasti", -- "ja Pietari meni ulos +ja itki katkerasti." Sydämeni on vavahdellut syvästä säälistä ja +sanomattomasta osanotosta, jota ihminen tuntee käsittäessään ei +ainoastaan syntisen katumuksen ja epätoivon, vaan itse _synninkin_. + +Poloinen Pietari! Täydellä syyllä saatoit sinä itkeä, sillä suurempaa, +polttavampaa tuskaa kuin sinun ei ole koskaan ollut olemassa. +Katkerasti kirvelee sen ihmisen sydäntä, joka hädän hetkenä on +kieltänyt jonkun maallisen ystävänsä, veljensä tai isänsä; miten +kauhistavalta sitte tuntuneekaan katumuksen tuska sille, joka on +kieltänyt itse Mestarinsa, Herransa ja Jumalansa! Sinäkö Pietari, joka +olit niin korkealle kohonnut, joka riemuitsevan uskonvarmuuden hetkenä +olit lausunut sanat: "sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika", -- ja +olit saanut Vapahtajan suusta kuulla tuon ihanan vastauksen: "autuas +olet sinä Simon Pietari" -- sinäkö saatoit niin langeta? Vastoin omaa +tahtoasi, tuntemattomien vaikuttimien ansaan takertuneena petit +ihanteesi, suurimman rakkautesi; puit oman itsetietoisen olentosi +salaperäisen irvikuvan hahmoon; kielsit koko entisen elämäsi, +iäisyystoiveesi, kaikki, kaikki... Todenperäiseltä tuntuu kyllä taru, +joka kertoo, että polttavan katumuskyynelen uurtama jälki ei +milloinkaan poskeltasi poistunut. + +Miten lienee Pietari viettänyt ne pimeät tuskan tunnit, jotka kuluivat +viimeisestä kukonlaulusta siihen hetkeen, jolloin hän kuuli vaimojen +kertovan Kristuksen nousseen kuolleista? Ehkä erosi hän ihmisten +seurasta yksinäisyyteen kätkien sinne häpeänsä ja epätoivonsa. Tai +hiiviskelikö hän ehkä esille seuraamaan tapausten kulkua ja kehitystä; +katselemaan, miten lopulta kävisi Hänelle, jota Pietari ei nyt enää +uskaltanut kutsua Herraksensa ja Mestariksensa? Mitä lienee hän siinä +tapauksessa tuntenut kuullessansa vasaran lyönnit Golgatalta ja +nähdessään nauloja iskettävän niihin käsiin, jotka olivat niin monta +haavaa parantaneet, niin monen tuskat lievittäneet? Mitä lienee hän +tuntenut nähdessään kuolon kaihen laskeuvan niille silmille, joiden +viimeinen katse häneen oli ollut niin murheellisen nuhteleva? +Ja mitä lienee hän vihdoin tuntenut, nähdessään ne huulet, joiden +viisaussanoilla hän niin usein oli sieluansa ravinnut, iäksi +sulkeutuneena, ennenkuin olivat lausuneet hänelle sitä anteeksiannon +sanaa, jota hänen tuskautunut sydämensä parkuen kaipasi. + +Raamattu ei kerro meille mitään siitä. Ja tosiaankin on tämä vaitioloon +verhoutunut tuska kaikessa hirvittävässä syvyydessään niin pyhää, että +siihen kosketteleminen, sen lähempi selvitteleminen on ikäänkuin +pyhyyden loukkaamista ja häväisemistä. Jotakin ääretöntä piilee tässä +äänettömyydessä. Siinä tuntuu se iäisyyden tuulahdus, joka salaperäisen +heittovarjon tavalla seuraa jokaista suurta surua. + +Ei mitään kerrota meille Pietarista, ennenkuin enkelin +aamutervehdyksessä murheellisille opetuslapsille saamme lukea: "menkäät +ja sanokaat Hänen opetuslapsillensa _ja Pietarille_." + +Varmaankin oli jumalallinen rakkaus itse pannut nämä sanat enkelin +huulille. Pietarilla ei enää ollut oikeutta pitää itseään opetuslasten +joukkoon kuuluvana, sillä hän oli menettänyt tuon oikeutensa. Epätoivon +ja itsensä halveksimisen tunne oli kokonaan valloittanut hänen +sielunsa, ja juuri sentähden, ett'ei hän hukkuisi tähän epätoivoon, +että hän _rohkenisi_ lähestyä ylösnoussutta Vapahtajaa, lähetettiin +hänelle erityiseksi tervehdykseksi nämä rakkauden syvintä +hellätuntoisuutta uhkuvat sanat: "ja Pietarille." + +Jos meitä äsken värisytti kuvaillessamme Pietarin sydäntävihloavia +tuskia sinä hetkenä, kun kukon laulu ja Mestarin vakava katse hänet +taas tajuihinsa tainnutti, niin sitä enemmän saatamme nyt riemuita, +ajatellessamme iloa, joka seurasi epätoivon yötä silloin, kun Pietari +enkelin tervehdyksen kautta sai tietää Jesuksen nousseen kuolleista. +Varmaankin oli hänen sydämensä ilosta pakahtumaisillaan, kun hänet näin +tuokiossa siirrettiin katumuksen ja tunnonvaivojen synkästä yöstä +toivon ja anteeksi-antamisen, pääsiäisaamun valkeuteen. Ja tämä +Pietarin _ilokin_ ilmaisee jotakin valtavan suurta, siinäkin on +jonkinlainen salaperäinen iäisyys-sävy. Ihmekö siis, jos hän kiirehtien +juoksi haudalle? Ihmekö, jos hänen koko olentonsa, ruumiinsa ja +sielunsa riensi rakastettua, kuolleista noussutta Mestaria vastaan? + +Pietarin _ensimmäisestä yhtymisestä_ Jesuksen kanssa ei kerro Raamattu +mitään. Luk. 24: 34:ssä luemme: "ja ilmaantui Simonille." Tästä +päättäen olisi Herra puhutellut Simonia kahdenkesken, joko ennen tai +jälkeen yhtymistänsä muitten opetuslasten kanssa. Nämä kahdenkeskiset +hetket ovat kuitenkin siksi pyhät, ett'emme tohdi niihin kajota muuten +kuin tunteen ja aavistuksen avulla; -- mitä Herra tällöin lienee +puhunut, miten hän lienee kohdellut rikollista opetuslasta, sitä emme +voi emmekä saakaan erityiskohdissa tiedustella. Sen vaan tiedämme, että +rakkaus ja anteeksi-antamus oli pohjasäveleenä niissä sanoissa, joilla +Herra Pietaria puhutteli. + +Tämän liikuttavan draaman viimeinen kohtaus tapahtui Genetsaretin meren +rannalla. Siellä Jesus kolmasti esittää Pietarille kysymyksen: +"rakastatko minua?" Tuolle Pietarille, joka kolmasti oli hänet +kieltänyt. Tässä tulee nyt Pietarin parannus täydelliseksi ja hän saa +opetuslapsi-oikeutensa takaisin. Jesuksen juhlallisen vakava kysymys +saattaa hänet tutkimaan ja koettelemaan sydäntänsä, ja kun se kolmannen +kerran uudistetaan, tulee hän _murheelliseksi_. Tämä murhe on heijastus +kieltämisen tuottamasta tuskasta; vielä kerran hiipii epätoivon varjo +hänen sydämeensä ja ilmenee hänen äänensä väreessä, kun hän +surullisesti vastaa: "Herra, sinä tiedät kaikki, sinä tiedät, että minä +sinua rakastan." + +Mutta senjälkeen Jesus ikäänkuin vahvistaa sinetillänsä sen +vapauskirjan, jonka Hän on Pietarille antanut. Pietarin synnin ja +lankeemuksen muistokin on nyt ihan haihdutettu. Jesus ei tee häntä +osalliseksi ainoastaan parannuksen kieltoperäisistä eduista antaen +hänen syntinsä anteeksi ja unhottaen hänen entisyytensä, vaan suo hänen +nauttia sen myöntäperäisiäkin ansioita uskoen hänelle luottamustoimen. +Tässä toteutuvat nyt ne sanat, jotka varmaankin kerran olivat +täyttäneet Pietarin sydämen epäilyksellä ja hämmästyksellä: "täst'edes +sinä saat ihmisiä" ... "tälle kalliolle rakennan minä seurakuntani." + +Lausuen kehoituksen: "ruoki minun lampaitani", vihki Jesus Pietarin +"kalliomieheksi", joka karkaistuna kärsimyksen helteessä, synnin ja +nöyryytyksen ahjossa, sittemmin kypsyi nousevan seurakunnan +itsetietoiseksi tukeeksi ja johtajaksi. + +Ja sitten antaa Herra ihmeellisen ihanan tulevaisuus-näköalan avautua +Pietarin eteen. Juuri hän, tuo Herran heikko ja arasteleva opetuslapsi +tulisi kerran suurella voimalla ja altiudella _kestämään ristin +kärsimykset Jumalan kunniaksi_. + +Saatammeko kuvaillakaan ihanampaa ja täydellisempää sovitusta niin +syvän ja häpeällisen lankeemuksen jälkeen? + +Mutta lukiessamme Pietarin historiaa ja koettaessamme seurata hänen +sisällisen elämänsä kehitystä sen hienoimpiin vivahduksiin asti, +herännee meissä itsekussakin kysymys: eiköhän jokainen totuutta etsivä +ja rakastava ihminen ole ainakin joskus elämässänsä saanut kokea +samanlaista itsensätuntemisen nöyryytystä kuin Herran Jesuksen +"kalliomieskin", jos kohta ei kaikkia kokemuksia voitaisikaan näin +selvään ja tarkkapiirteisesti kuvata? Eiköhän Pietarin kieltäminen +kuvaa juuri yleistä inhimillistä luontoa? Samoin kuin kullakin meistä +on ollut Damaskus-matkansa, jolloin Herra Jesus täydellisesti +ilmoittausi meille, samoin tulee meidän kunkin kokea Pietarin hetkikin, +jolloin koko sisällinen elämämme avautuu eteemme ja me tänlaisen +paljastuksen kautta nöyryytettynä opimme tuntemaan oman olentomme +salaisuudet. + +Sillä, voi, varsin vähän me lähtiessämme maailmalle, sen taisteluja ja +vastuksia kokemaan, vielä tunnemme omaa itseämme, käytettävinämme +olevia voimia sekä niitä heikkouksia, jotka voivat vietellä meitä +lankeemukseen. Suotta ei suinkaan kreikkalainen filosoofi kutsunut +itsensätuntemista kaiken viisauden kruunuksi ja täydellisyydeksi. Mutta +oman älymme avulla emme koskaan voi saavuttaa tätä täydellisyyttä. +Turhaan me omilla ponnistuksilla pyrimme tutkimaan salaperäisiä +kuiluja, missä kutoutuvat nuo ihmeelliset psykoloogiset yhdistelmät, +jotka kypsyneenä rikoksiksi ja intohimoiksi, saattavat meitä kaikkia +hämmästymään. Siellä salaisissa kätköissään ne myöskin uinailevat, nuo +hyvän ja pahan monet tuhannet aiheet, uinailevat kuin siemenet, joista +toiset ovat määrätyt kuolemaan, toiset elämään ja hedelmätä tekemään. + +Sillä jokainen ihmissielu on oikeastaan pienoismaailma, jonka syvyyttä +ei mikään sielutieteilijä milloinkaan ole mitannut, yhtä vähän kuin +tähtientutkijankaan on onnistunut päästä aurinkokunnan kierron +pääpisteeseen. Me teemme arvostelujamme kuinka sattuu: kuka on +mielestämme hyvä, kuka paha, kuka täynnä lempeyttä, kuka epähieno, +mutta asianlaita on senlainen, että me huolimatta psykoloogisesta +arvostelukyvystämme ja tarkkanäköisyydestämme, näemme ainoastaan tuiki +vähäisen osan kaikesta siitä, mitä saattaa liikkua sen pienen ikkunan +takana, jota kutsumme sielun kuvastimeksi. Kun joku ihmis-veljistämme +tekee rikoksen lakia vastaan, olemme heti valmiit painamaan häneen +pahantekijän leiman, aavistamatta, ajattelematta, että saman rikoksen +aihe saattaa uinua itsessämme, lähimmässä ystävässämme tahi puolisossa, +johon täysin luotamme. + +_Mahdollisuus_ rikoksiin, jopa n.s. törkeimpiinkin, piilee meissä +itsekussakin. Ken meistä ei ole ainakin kiihkon ja ärtymyksen tilassa +joskus ajatellut: "kevyemmältä ja mieluisammalta tuntuisi toki elämä, +jos tuo ihminen ei olisi vaivanamme", tahi: "jopa päästäisin +helpoituksen huokauksen, jos vaan se tai se ihminen näkyvistäni +katoaisi" j.n.e. Mutta, tässähän piileekin jo alku murhaan! Ulkonaiset +suotuisat olot ovat sen kyllä kutistaneet hyvin pieneksi ja +sukupolvesta sukupolveen periytyneet hyvät taipumukset sen jo +siihen määrään tukahuttaneet, ett'ei se enää edes vaikuta +kuvittelemisvoimaammekaan, joka kuitenkin on niin herkkä, että sitä +vienoinkin värähdys saattaa tärisyttää. Mutta varsin helppo on seurata +tänlaisen pienen alun asteittaista kasvamista: se kehittyy +vastenmielisyydestä inhoon, inhosta katkeruuteen, katkeruudesta vihaan. +Ja sen ohessa kasvavat tunteet yhä voimassa, mielikuvitus alkaa kuohua, +kiivaus hiiviskelee esiin, monet asianhaarat alkavat kietoa ja +vietellä.... Näin avautuu tutkivan silmämme eteen vähitellen tuo +kalteva pinta kokonaisuudessaan ja yhä paremmin tulemme ymmärtämään, +että eroitus n.s. hurskaan ihmisen ja pahantekijän sielunelämässä +ilmenee rikoksen astemäärässä, ei laadussa. + +Ja ken meistä ei liene nähdessään toisen ihmisen onnen ja varallisuuden +joskus sydämessänsä tuntenut katkeruuden kaunaa, varsinkin, jos oma +elämämme on ihan toisenlaista, koettelemuksia ja kieltäymisiä täynnä? +Tässä tunteessa piilee jo siemen viidennen, yhdeksännen ja kymmenennen +käskyn rikkomiseen. Ja rohjenneeko vihdoin kukaan meistä varmuudella +väittää, ettei hän milloinkaan ole sydämensä syvyydessä tuntenut +senlaisia intohimon oireita, jotka vähemmän suotuisissa ulkonaisissa +oloissa, kovien kiusausten pakottaessa ehkä olisivat saattaneet kypsyä +kuudennen käskyn rikkomiseksi. + +Totta on, että muutamissa ihmisissä Jumalan kuva esiintyy niin +selväpiirteisenä, että meistä pintapuolisista arvostelijoista näyttää +kuin ei heidän sydämessään milloinkaan olisi liikkunut tahraista +ajatusta, pahaa viettelystä. Nämä tänlaiset olennot, joiden +mielenpuhtaus tuntuu tuulahdukselta kadonneesta paratiisista, tuskin +käsittävät, vielä vähemmän tuntevat pahan voimaa. Mutta ne eivät ole +tyypillisiä, eivät ole niitä tavallisia "_homo sum_" luonteita, jolle +ei mikään inhimillinen ole vierasta, ja senvuoksi emme voi niitä +yleiskelvollisina esimerkkeinä esittääkään. + +Myös on olemassa toisia, kummallisen itsetiedottomia ja kehittymättömiä +luonteita, jotka eivät tunne itseänsä, ei elämää eivätkä muita ihmisiä. +He eivät ole tehneet mitään silminnähtävästi suurempaa rikosta ja +sentähden pitävät he itseänsä vanhurskaina. Pelottavalla voimalla +kypsyy näissä ihmisissä luulo, _että he ovat muita parempia_, kunnes +viimein farisealais-tyyppi on täysin kehittynyt ja yksinkertaisessa +itsetyytyväisyydessään kiittävät he Jumalaa siitä, "etteivät ole, kuten +tuo publikaani." Jos tänlaiselle ihmiselle sanoisimme, että hänenkin +sielunsa syvyydessä, _hänen_ tasaisen virheettömän ulkomuotonsa takana +saattaa uinua mahdollisuus samaan rikokseen, joka vast'ikään johti +jonkun kurjan raukan vankilan komeroihin, -- niin hän varmaan sekä +hämmästyisi että suuttuisi. + +Ja kuitenkin on asian laita niin. Turhaan ei ole Jesus varoittaen +huutanut: "joka teistä on synnitön, se heittäköön ensin häntä kivellä!" +Hän, sydänten tutkija, tiesi, että me syvimmästä sielustamme olemme +kaikki yhdenvertaiset, kaikki olemme langenneet, toinen enemmän, toinen +vähemmän. Ihmisen sydäntä, sen salaperäisiä outoja oloja, kussa pahojen +halujen ja intohimojen myrskyt temmeltävät, Herra tarkoittaakin, kun +Hän säälimättä lausuu tuomiosanansa: "_kaikki_ ovat he poikenneet pois +ja ynnä kelvottomiksi tulleet, ei ole _yhtään_, joka hyvää tekee, ei +yhtäkään..." + +Raamattu sanoo: "ei yksikään tiedä, mitä ihmisessä on, ainoastaan +ihmisen henki, joka on hänessä." Se sanoo myös: "henki kaikki +_tutkistelee_." + +Niin; hämärätä ja monimutkaista on ihmisen sielun elämä, mutta ihmisen +_henki_, tuo ylevin hänessä, jonka avulla hän voi tajuta korkeimpia +asioita, se yksin voi käsittää, mitä ihmisessä on, tai oikeammin, _sen +voi kasvattaa_ sitä käsittämään. Ja sen kasvattaja on Jumalan henki, +Pyhä henki, joka todistaa sen syylliseksi syntiin ja siten johtaa sitä +itsensätuntemiseen. + +Ja sentähden täytyi Pietarinkin näin langeta, sillä sen, jonka Jumala +jo edeltäpäin oli valinnut seurakuntansa pylvääksi ja johtajaksi, piti +tunteman itsensä. Hengen todistamisen kautta tuli hänenkin päästä +selvyyteen sisimmästä olennostaan. + +Mutta, ihmetellee joku, saattaako se olla Jumalan tahdon mukaista, että +meidän pitää tekemän syntiä tullaksemme itsetuntoon? Eiköhän Jumala +isällisessä rakkaudessaan olisi voinut käyttää jotakin muuta keinoa +muodostaaksensa ja kehittääksensä ihmisluonnetta korkeita +tarkoituksiansa varten? + +Eipä kaiketikaan; Jumalan tiet eivät ole meidän teitämme. Pietarin +historiaa lukiessamme ja tutkiessamme täytyy meidän uskoa, että +_hänelle_ ainakaan ei ollut mahdollista tulla todelliseen synnin +tuntoon muulla tavoin kuin lankeemuksen ja nöyryytyksen kautta. Näemme, +että Herra usein johdossaan käyttää äärimmäisiä keinoja: kun Jesus ei +hyvällä voinut vetää Paavalia puoleensa, käytti hän, niin sanoaksemme, +väkivaltaa; kun Mestari lemmekkäin sanoin ja nöyryyteen kehoittavan +esimerkkinsä avulla ei saanut kukistetuksi Pietarin kerskailevaa +itsensä luottamusta, täytyi hänen antaa Pietarin vaipua +itsensähalveksimisen ja epätoivon hyrskyävään aallokkoon. Kun Herra +huomaa, että joku synnin siemen sydämessämme alkaa elpyä, kun hän +näkee, että meillä esimerkiksi on joku kehittynyt vaarallinen +luonteenomaisuus, josta itsekylläisyyden sokaisemina emme tarpeeksi +välitä, vaan annamme sen vapaasti itää ja työntää vesoja sinne tänne, +jotta se alkaa ilmetä sanoissamme, käytöksessämme, jopa teoissammekin, +-- silloin ryhtyy Hän ankarampaan rangaistustapaansa. Hän milloin +kurittaa meitä kärsimyksillä, milloin syöksee meidät joksikuksi aikaa +hengelliseen pimeyteen, milloin kieltää meiltä _näennäisesti_ kaiken +apunsa, antaen meidän lopulta suistua siihen syntiin, johon itsepäinen, +ylpeä luontomme meidät vihdoinkin johti. + +Mutta itse asiassa ei Hän sittekään ole koskaan päästänyt meitä +käsistänsä; pimeissä syvyyksissäkin, kussa aallot ja hyrskyt ylitsemme +kuohuvat, pitää Hän meitä lujasti kädestä. Kun Hän kerran on +saavuttanut tarkoituksensa meissä, vie Hän meidät vihdoin murheen +helteestä, synnin hädän sulatusuunista jälleen ulos... "Ja Pietarille" +-- näitten tervehdyssanojen pääsiäissointu kaikuu varmaan suloisesti +meidänkin korviimme, jos me vaan olemme tunteneet jotakin kieltämisyön +tuottamasta tuskasta. + +Jesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Simon, katsos, saatana on +pyytänyt seuloa teitä niinkuin nisuja; mutta minä olen rukoillut sinun +puolestasi, ettei sinun uskosi puuttuman pidä. Ja, kun sinä kerran +palajat, niin vahvista veljiäsi!" + +Niin, saatana oli pyytänyt "seuloa" Pietaria, ja Herra oli siihen +myöntynyt; sillä Pietarista, tuosta kiivasluontoisesta opetuslapsesta, +joka aina arvasi omat kykynsä liian suureksi, juuri tätä tietä oli +tuleva suuri ihminen, se kalliomies, jonka tuli veljiänsä _vahvistaa_. +Mutta Jesus on rukoillut ett'ei hänen _uskonsa_ puuttuman pidä, -- se +usko, joka kerran niin vahvana oli ilmennyt tunnustuksessa: "sinä olet +Kristus, elävän Jumalan Poika." Ja kun Jesus näin oli rukoillut +opetuslapsensa puolesta, ei Pietarille _voinut_ lankeemuksen kautta +tapahtua mitään pahaa, vaikka saatana kaikella kavaluudella oli iskenyt +kiinni juuri hänen luonteensa heikompiin puoliin. Mitään pahaa ei +hänelle tapahtunut; päinvastoin tuotti kieltäminen kaikkine +vastenmielisine kauhuineen hänelle hyötyä, sillä kaikki, mitä ikänänsä +tapahtuu, kaikki puheemme ja työmme, tuottavat, herkällä vaa'alla +punnittuna, meille aina joko voittoa tai tappiota. + +Ja Pietarin voitto oli siinä, että hän kadotti oman itsensä, siten +pelastaen elämänsä. Pelottavan seulomistoimituksen kestäessä katosi +kaikki, mikä oli hänen omansa, ainoastaan _yksi_ jäi, juuri se ainoa, +joka sisälsi itse elämän, se, jonka puolesta Jesus oli rukoillut: +_usko_ jäi. Syvän nöyryytyksen ja itsensäpaljastamisen kautta oppi +Pietari ymmärtämään sen pyhän ongelman sisällyksen, jonka Paavali +myöhemmin on sovittanut seuraaviin sanoihin: "Koska minä heikko olen, +niin minä väkeväkin olen." Näissä sanoissa ilmeni Paavalin hengellisen +elämän pääsisällys, -- ja ilmaiskoot ne samoin jokaisen muunkin +kristityn elämän tunteen! + +Varsin pelottava hetki on tosiaankin se, jolloin näin saamme katsella +omaa heikkouttamme ja viheliäisyyttämme silmästä silmään. Tulemme näin +selvemmin tuntemaan oman sisällisen elämämme, jota me ennen, silloin +kuin ei mikään vielä häirinnyt ulkonaista hurskauttamme, tarkastelimme +itsekylläisen tyynesti, jos sitä milloinkaan syvemmälti ajattelimme. +Mutta tänlainen nöyryytyksen hetki saattaa terveellisesti mullistaa +olevat olomme, se saattaa kerran tuottaa meille mitä runsaimmat +hedelmät. Sillä tänlaisena hetkenä ei selvene minulle yksin oma +heikkouteni, vaan muittenkin; kun synti näin salaman leimauksena sattuu +sydämeeni, avautuvat silmäni samassa näkemään, miten monia tuhansia +synnin mahdollisuuksia liikkuu sekä minun että kaikkien muitten Adamin +lasten sydämessä. Oman lankeemiseni kautta olen oppinut tuntemaan ja +käsittämään koko ihmiskunnan lankeemuksen; itse ollen katumuksen ja +epätoivon vallassa käsitän myös koko ihmissuvun synnin tuskan. On +ikäänkuin olisi pieni lieve kohotettuna siitä hunnusta, joka verhoo +suurta, salaperäistä maailman draamaa: valon ja pimeyden taukoamatonta +taistelua. Äärettömän etäisyyden päästä saatan seurata tämän taistelun +kulkua loppuun asti; näen, miten kaikista näennäisistä tappioista ja +häviöistä huolimatta _yksi_ alati kestää ja pysyy vahvana vuosisatojen +halki, se _yksi_, jota Jesus rukoillen pyysi: se on _usko_. Näen, miten +voitto lopultakin tulee Jesuksen ja Hänen sotasankariensa osaksi. + +Minä en siis ole yksin tuskineni, katumuksineni. Tunnen, että on +olemassa yhteinen edesvastuu, joka sitoo sekä minut, että kaikki muut +yhteiskunnan jäsenet yhdeksi kokonaisuudeksi. Ja juuri suurimmassa +heikkoudessani tunnen silloin itsessäni ensimmäiset oireet siitä +voimasta, joka ilmenee Jesuksen sanoissa: "vahvista veljiäsi!" + +Niin voi syvimmän lankeemuksen ja näennäisesti äärettömän tappion hetki +avata meille tien mitä suurimpaan voittoon ja korotukseen. Se opettaa +meitä tuntemaan oman itsemme, ja itsetuntemus tekee meidät nöyriksi; se +saattaa meidät käsittämään täydellisen heikkoutemme; mutta +heikkoudestapa juuri lähtee suurin voima. + +En tiedä, lieneekö Luther erityisesti ajatellut Pietarin lankeemusta, +mutta ainakin arvelen, että tämän Herran Jesuksen opetuslapsen +ihmeelliset vaiheet hänen mielessänsä liikkuivat, kun hän kirjoitti +seuraavat vaikeatajuiset, mutta samalla niin yksinkertaisen ylevät +sanat: + +"Jumala antaa aika-ajoin pyhiensä ihmeellisesti langeta, jotta he +oppisivat nöyryydessä jälleen nousemaan." + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Ystäväni kertomus, by Mathilda Roos + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK YSTÄVÄNI KERTOMUS *** + +***** This file should be named 37474-8.txt or 37474-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/3/7/4/7/37474/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |