diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 37312-8.txt | 4440 | ||||
| -rw-r--r-- | 37312-8.zip | bin | 0 -> 81015 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 4456 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/37312-8.txt b/37312-8.txt new file mode 100644 index 0000000..37410e8 --- /dev/null +++ b/37312-8.txt @@ -0,0 +1,4440 @@ +The Project Gutenberg EBook of Egmont, by J. W. von Goethe + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Egmont + Viisinäytöksinen murhenäytelmä + +Author: J. W. von Goethe + +Translator: Antti Räihä + +Release Date: September 4, 2011 [EBook #37312] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK EGMONT *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +EGMONT + +Viisinäytöksinen murhenäytelmä + + +Kirj. + +J. W. von Goethe + + +Suom. Antti Räihä + + + +Kuopio 1896. +O. W. Backman'in kirjapainossa ja kustannuksella. + + + +HENKILÖT: + +MARGAREETA PARMALATAR, Kaarle Viidennen tytär. +KREIVI EGMONT, Gauren prinssi. +VILHELM ORANIALAINEN. +HERTTUA ALBA. +FERDINAND, tämän äpäräpoika. +MACHIAVELLI, hallitsijattaren palveluksessa. +RICHARD, Egmontin kotikirjuri. +SILVA, | Alban palveluksessa. +GOMEZ, | +KLAARA, Egmontin rakastettu. +KLAARAN ÄITI. +BRACKENBURG, porvarinpoika. +SOEST, rihkamoitsija, | +JETTER, räätäli | Brysselin porvareita. +RAKENNUSMESTARI, | +SAIPPUANKEITTÄJÄ, | +BUYCK, sotamies, Egmontin käskyissä. +RUYSUM, raajarikko sotavanhus ja kuuro. +VANSEN, kirjuri. +Kansaa, seuruetta, vartijoita y.m. + +Näytelmän paikka Brysselissä. + + + + +ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. + + + Jousi-ammunta. + + Sotamiehiä. Porvareita jousineen. Jetter, eräs Brysselin + porvareita, räätäli, astuu esiin sekä jännittää jousta. + Soest, eräs Brysselin porvareita, rihkamoitsija. + +SOEST. No ampukaa pois, että se päättyy! Kumminkaan ette voita minua! +Kolmanteen piiriin, siihen te ette ole ikinä ampunut! Ja niinpä lienen +minä tään vuoden mestari. + +JETTER. Niin, mestari ynnä kuningas päällisiksi. Ja kukapa sitä +kadehtisi? Tehän saatte sen vuoksi maksaa juominkiin kahta vertaa +enemmän kuin me muut: te saatte taidostanne maksaa oikeutta myöten. + + Buyck, hollantilainen sotamies, Egmontin käskyissä. + +BUYCK. Jetter, tään vuoron lunastan minä teiltä, jaetaan voitto, ja +minä maksan kekkerit: min' olen ollut jo kauvan täällä ja olen paljon +velkaa auliista kohtelustanne. Jos menee väärään, niin se on sama kuin +jos te olisitte ampunut. + +SOEST. Minun sietäisi tinkiä vastaan, sillä oikeastaan minä siinä +menetän. Mut välipä tällä, Buyck, ann' lauveta vaan! + +BUYCK (ampuu). Kas nyt, pilkkakirves siellä, kumarrus kunniaksi! Yks! +Kaks! Kolme! Neljä! + +SOEST. Neljänteen? Olkoon menneeksi! + +KAIKKI. Eläköön kuningas! Eläköön, eläköön! + +BUYCK. Suuri kiitos, hyvät herrat! Olisi mestarissa jo liikaa. Kiitän +kunniasta! + +JETTER. Siitä saatte itseänne kiittää. + + Ruysum, friislantilainen, raajarikko sotavanhus ja kuuro. + +RUYSUM. Sen minä sanon teille. + +SOEST. Mitä niin, taatto? + +RUYSUM. Sen minä sanon teille, hän ampuu niin kuin hänen herransakin, +hän ampuu kuin Egmont. + +BUYCK. Hänen rinnallaan min' en ole muuta kuin joutava kolkkamies. +Pyssyllä osaamaan hän vasta onkin verraton. + +Älkääkä luulko, että hän osaa miten kuten onnen ohjaamana tai sitä +myöten millä päällä hän on -- ei! hän kun tähtää vaan, niin sattuu kuin +naulan nenään. Häneltä olen minä oppinut. Se olisikin pätö uro, joka +häntä palvellen ei mitään oppisi. Vaan eipä unhoteta, hyvät herrat! +Kuningashan elättää väkensä. Tänne viiniä siis kuninkaan maksuun! + +JETTER. Meidänpä kesken on semmoinen suostumus, että itse kukin -- + +BUYCK. Min' olen vieras ja kuningas, enkä siis huoli teidän +säännöistänne ja pitämyksistänne. + +JETTER. Olethan sinä pahempi kuin hispanialainen; hän se on saanut +niiden antaa olla alallaan, ainakin näihin asti. + +RUYSUM. Mitä se on? + +SOEST (kovasti). Hän tahtoo meille tarjota. Hän ei suostu siihen, että +me keskenämme kerätään, ja kuningas vaan maksaa kahta vertaa enemmän +kuin me muut. + +RUYSUM. No joutaapa hän tällä kertaa tehdä tahtonsa! Kun siitä vaan ei +vastaiseksi koitune vino esikuva. Niin hänen herransakin on laatujaan +aulis ja antaa ropojen ravista mihin sattuu. (Tuovat viiniä.) + +KAIKKI. Teidän maljanne, kuninkaallinen majesteetti! Eläköön! + +JETTER (Ruyckille). Kuninkaallinen majesteetti, niinpä tietenkin! + +BUYCK. Kiitän kaikesta sydämestäni, koska niin pitää olla. + +SOEST. Ihan niin! Sillä meidän hispanialaisen majesteettimme maljaa ei +hevillä juo alankomaalainen sydämestään. + +RUYSUM. Kuka, mitä? + +SOEST (kovasti). Näet, Fiilippi Toisen, Hispanian kuninkaan. + +RUYSUM. Kaiken armollisin kuningas ja herra! Jumala suokoon hänen +kauvan elää! + +SOEST. Ettenkös pitänyt enemmän hänen herra-isästään, Kaarle +Viidennestä? + +RUYSUM. Olkoon hän Jumalan rauhassa! Se oli herra! Hänellä oli käsi yli +koko maa-emän, ja hän oli kaikki kaikessa; ja jos hän kohtasi ketä, +niin tervehti hän kuin naapuri naapuria, ja jos oltiin peljästyneitä, +älysi hän menetellä niin vienolla tavalla -- Niin, ymmärtäkää minut +oikein -- Hän kävi kävelemässä, kävi ratsastamassa, miten hälle mieleen +juohtui, ihan vähin seuroin. Itkimmehän joka kynsi, kun hän täällä +jätti hallituksen pojalleen -- jotta vielä sanon, ymmärtäkää minut +oikein -- tämä on jo toista, täm' on vallankin majesteetillisempi. + +JETTER. Hän ei näyttäynyt täällä ollessaan, muuten kuin oikein +loistossa ja kuninkaallisessa komeudessaan. Hän on vähäpuheinen, niin +olen kuullut hoettavan. + +SOEST. Se ei ole mikään sopiva herra meille alankomaalaisille. Meidän +ruhtinastemme tulee olla vapaita ja iloisia, niin kuin mekin olemme, +elää ja sallia muiden elää. Me emme kestä ylenkatsetta ja sorrantaa, +niin hyväsävyisiä vättöjä kuin ollaankin. + +JETTER. Kuningas, luulen ma, olisi kyllä laupias herra, jos hänellä +vaan olisi neuvonantajat parempia. + +SOEST. Ei, ei! Hänell' ei ole mitään tunnetta meitä alankomaalaisia +kohtaan, hänen sydämensä on ynseä kansalle, hän ei rakasta meitä; +mitenkä mekään voimme rakastaa häntä? Minkä tähden koko maailma on niin +ihastunut kreivi Egmontiin? Miksi me kaikki olisimme valmiit häntä +käsillämme kantamaan? Siksi, kun hänestä nähdään, että hän tarkoittaa +meidän parastamme, kun iloinen hilpeys, vapaa elämä, hyvä tahto hänen +silmistänsä loistaa, kun hänell' ei ole sitä omaa, mitä hän ei +tarvitsevaisen kanssa tasaa, jopa semmoisenkin kanssa, jok'ei tarvitse. +Toivottakaamme onnea kreivi Egmontille! Buyck, teidän asianne on +esittää ensi malja. Nostakaa eläköönhuuto herrallenne! + +BUYCK. Kaikesta sydämestäni: eläköön kreivi Egmont! + +RUYSUM. S:t Kventinin voiton voittanut! + +BUYCK. Gravelingenin sankari! + +KAIKKI. Eläköön! + +RUYSUM. S:t Kventin oli mulla viimeinen tappelu. Minä vaivoin jaksoin +käydä enää, vaivoin sitä raskasta pyssyä hinata enää. Mut sain minä +kerran vielä franskalaisen turkkia kärventää, ja itse sain +jäähyvästiksi siellä ruhjevamman oikeaan sääreeni. + +BUYCK. Gravelingen, hyvät ystävät! Siellä se oli leiske! Yksistään +meidän on voitto. Eivätkö polttaneet ja hävittäneet nuo ulkomaan koirat +kautta koko Flanderin? Vaan mepä taisimme tavata ne, luullakseni! +Heidän vanhat, kovakouraiset ukkonsa tekivät kauvan tenää, ja me +ryntäsimme ja ammuimme ja hakkasimme, niin että heitä pahasti +irvistytti ja heidän rivinsä horjahtelivat. Silloin tuli Egmontin alta +hevonen ammutuksi, ja me ottelimme kauvan, ees-taas, mies miestä, +hevonen hevosta vastaan, joukko joukon kanssa, sillä lakealla +hietikolla pitkin merenrantaa. Yks kaks pamahti satamaan, kuin pilvistä +pudoten, virran suulta päin: pam, pam! -- tykin laukaus laukauksen +perästä franskalaisia kohti. Siell' oli englantilaisia, jotka +Dynkirchenistä tullessaan sattumalta purjehtivat ohitse amiraali +Malinin johdolla. Tosin eivät he paljon meitä avittaneet; he pääsivät +tienoille ainoastaan pienimmillä aluksillaan, eivätkä niilläkään edes +kyllin lähelle; ampuivatpa aivan meidänkin sekaan välisti, -- vaan +hyvää se teki! Se mursi franskalaiset ja vahvisti meidän miehuuttamme. +Mut silloin se kävi yhtenä: piks, paks! Mullin-mallin! Kuolijaksi +lyötynä, veteen syöstynä joka ikinen kynsi! Ja nuot uroot upposivat, +kun saivat vettä maistaa. Ja kaikki mikä meitä hollantilaisia oli, +kynttä-kantta perästä! Me jotka eletään sekä vedessä että maalla, +olimmekin vedessä vasta oikein mannullamme kuin sammakot. Mitä muuta +nyt kuin järjestänsä hakattiin viholliset virrassa ja ammuttiin +sukupuuttoon kuin sorsia olis' ammuttu. Joka siinä pakoon pääsi, sen +löivät talonpoikais-akat, kuokin, taikoin läimivät kuolijaksi, -- niin! +Sittenpä oli hänen franskalaisen majesteettinsa paras tarjota +lapavelkaa ja rauha tehdä. Ja rauhasta on teidän meitä kiittäminen, +suurta Egmontia kiittäminen. + +KAIKKI. Eläköön! Suuri Egmont, eläköön, eläköön, eläköön! + +JETTER. Kunpa meidän olis' suotu saada hänet hallitsijaksi tämän +Margareeta Parmalattaren sijaan! + +SOEST. Elä sano niin! Totuus ennen kaikkea! Min' en kärsi Margareetaa +moitittavan. Nyt on minun vuoroni. Eläköön armollinen rouva! + +KAIKKI. Eläköön! + +SOEST. ihan totta! Erinomaisia naisia on siinä suvussa. Eläköön +hallitsijatar! + +JETTER. Viisas on hän, sekä maltillinen kaikessa, mitä hän tekee. Jos +hän ei vetäisi niin sitkeästi yhtä köyttä niiden mustanuttuisten +kanssa! Hän myös on osapää siihen, että on saatu neljätoista uutta +piispanhippaa tähän maahan. Mitä varten ne sitten ovat? Eiköhän sitä, +että muukalaisia voidaan sukelluttaa niihin parhaimpiin paikkoihin, +joihin ennen valittiin apotteja tuomiokapituleista? Ja meidän pitää +muka uskoa, että tuota temppua kaipaa uskonto. Johan uskottiin! Piispaa +kolminen oli meille ihan kylliksi. Silloin kävikin asia rehellistä ja +säällistä tietä. Nyt täytyy jokaisen olla olevinaan välttämätön. Ja +siitä juontuu joka silmänräpäys rettelötä ja riitaa. Ja kuta enemmän +tätä juttua puohdetaan ja seulotaan, sen kehnommaks' se äityy. + + (He ryyppäävät.) + +SOEST. Kuninkaan tahto siinä tapahtui, tiedän mä. Hallitsijatar ei voi +siinä ottaa, ei antaa. + +JETTER. Niinpä tästä puoleen emme saa, kuulen ma, laulaa niitä uusia +virsiä; niissä tosiaan on hyvin somasti sovitettu loppusointu ja +erinomaisen ylentävä nuotti. Niitä näet emme saa laulaa; vaan rumia +lauluja niin paljon kuin tahdomme. Ja miksi? Uusissa mukamas on +kerettiläisyyttä, sanotaan, ja mitä kaikkea, ties Jumala. Mut olen minä +sentään niitäkin laulanut; se on nyt jotain uuden uutta, enkä minä ole +keksinyt niissä niin hölyn-pölyä. + +BUYCK. Minä huolisin häneltä kysyä! Meillä, tässä maakunnassa lauletaan +mitä tahdotaan siitä syin, että kreivi Egmont on meillä maaherrana; hän +ei moisista välitä. Gentissä, Ypernissä, kautta koko Flanderin laulaa +niitä, ken haluaa. (Kovasti.) Eihän mikään liene juuri viattomampaa +kuin hengellisen virren veisuu? Vai mitä, taatto? + +RUYSUM. Hyväinen aika! Sehän on jumalanpalvelusta, sielunylennystä. + +JETTER. Vaan ne sanovat, että se ei ole oikean tavan, ei heidän tapansa +mukaista. Ja vaarallista niiden veisuu on ainakin, niinp' annetaan +hyvällä jäädä sen sikseen. Inkvisitsion palvelijat hiipivät ympärillä +väijymässä; moni kunniallinen mies on joutunut jo onnettomaksi. Puuttui +vielä omantunnon orjuutta! Kun min' en tehdä saa, mitä huolin, tokihan +voisivat edes antaa minun ajatella ja laulaa mitä tahdon. + +SOEST. Tuo inkvisitsio, ei se ota noustakseen täällä. Meill' ei ole +hispanialaisten luomus, jotta annettaisiin omiatuntojamme orjuuttaa. Ja +aatelisto saakin jo ajoissa tuon turman siipiä supistaa. + +JETTER. Se on kyllä siivoa. Jos niiden miekkosien päähän pistää rynnätä +minun huoneeseeni, kun minä askare ääressä istun ja hyräilen +parhaallaan jotakin franskalaista virttä, ajattelematta siinä tuon +kummempaa, hyvää tai pahaa; nyreksin ilman aikojaan, kun se korvassa +tuntuu säveltyvän, -- niin tuota pikaa olen kerettiläinen sekä niitä +nimiäni saan ryömiä putkaan. Tai lähden käymään vähän maalla ja herkeän +siellä jonkun väkijoukon luo seisomaan, joka on kuuntelemassa uutta +saarnaajaa, erästä niitä Saksanmaalta tulleita, -- niin kohta tuossa +paikassa olen nimittäin kapinoitsija, sekä pääkopilla on vaara tarjona. +Olettenko milloin kuullut jonkun heistä saarnaavan? + +SOEST. Kelpo väkeä! Nykyisin kuulin minä erään taivasalla puhuvan +tuhansille ihmisille. Se oli ytimelleen eri evästä kuin mitä +meikäläiset saarnastuolista paasaavat ja paasaavat ja ihmisiä latinan +pätkiin juututtavat. Tämä puhui suunsa puhtaaksi; hän sanoi, mitenkä he +meitä tähän saakka ovat nenästä vetäneet, pitäneet meitä vaan +pimeyteemme pinttymässä, ja mitenkä me sietäisimme enemmän valistusta. +-- Ja puhuissansa hän todisti joka ainoan nopan raamatusta käsin, jos +uskoa tahdotte. + +JETTER. Silloinpa siinä toki on jotain. Tuotahan min' olen itse aina +sanonut ja senpä tähden olen pohjustanut asiaa. Min' olen kauvan sitä +pitkin päätäni pitänyt. + +BUYCK. Niiden jäljessä juokseekin kaikki kansa. + +SOEST. Sen minä uskon, kun saadaan jotakin hyvää kuulla ynnä jotakin +uutta. + +JETTER. Ja entäpä sitten? Voihan antaa itse kunkin saarnata tavallaan. + +BUYCK. Kippis, hyvät herrat! Tarinassa unhotatte viinin ja +Oranialaisen. + +JETTER. Hän ei jouda unhottumaan meiltä. Se on kerrassa oikea muuri; jo +kun häntä ajattelee vaan, kohta tuntuu, että hänen takanaan voisi +piillä, eikä pirukaan saisi sieltä ilmi. Eläköön Vilhelm Oranialainen, +eläköön! + +KAIKKI. Eläköön, eläköön! + +SOEST. No, vanhus hyvä, esitä sinäkin nyt joku malja! + +RUYSUM. Vanhat sotilaat! Kaikki sotilaat! Eläköön sota! + +BUYCK. Oiva eläköön-huuto, vanhus! Kaikki sotilaat! Eläköön sota! + +JETTER. Sota, sota! Tiedättenkö myös, mitä te huudatte? Että tuo on +kepeä teidän suustanne luiskahtamaan, on kyllä luonnollista; vaan +kuinka viheliäisellä tuulella joku meikäläinen on sen jaloissa, en voi +niin sanalla sanoa. Kuulla vuosikausi läpeensä rummutusta; ei mitään +muuta kuin kuulla mitenkä joukkokunta tulla uhmaa siellä, toinen +täällä, mitenkä ne menivät muutaman kummun yli ja seisahtivat erään +myllyn luona, mitenkä monta niit' on kaatunut siellä, mitenkä monta +täällä, mitenkä ne ottelevat, ja toinen voittaa, toinen menettää, +-- tuota kuulla, tulematta virttä viisaammaksi siitä, kuka mitä voittaa +tahi menettää, -- kuulla, mitenkä joku kaupunki valloitetaan, kuinka +sen porvarit tapetaan, ja kuinka siinä käyp' onnettomille vaimoille, +viattomille lapsille. Se on hätää ja tuskaa, saa ajatella joka +silmänräpäys: "Nyt ne tulevat! Nyt käypi meille samoin ikään". + +SOEST. Senpä tähden pitää porvarin aina olla aseisiin harjautunut. + +JETTER. Niin, harjautukoon, kell' on vaimo ja lapsia! Ja kuitenkin +minust' on sotamies parempi kuulumassa kuin näkymässä. + +BUYCK. Tuosta sietäisi minun ottaa itseeni. + +JETTER. En minä sillä tarkoittanut teitä, hyvä maanmiehemme. Niin pian +kuin Hispanian varustusväestä irti suorisimme, saimme taas huokaista. + +SOEST. Elähän mitään! Ne taisivat sinua enimmin rasittaa? + +JETTER. Pilkka kävi omaan nilkkaan! + +SOEST. Ne, kuulen ma, ovat olleet tuiki ankaraa majaväkeä sinun +loisinasi. + +JETTER. Suus' kiinni! + +SOEST. Ne olivat tämän ajaneet ulos kyökistä, kellarista, tuvasta -- +sängystä. + + (He nauravat.) + +JETTER. Tyhmyri! + +BUYCK. Rauhaa, hyvät herrat! Pitääkö tässä sotamiehen ruveta rauhaa +huutamaan? No niin, kun ette meistä tahdo mitään kuulla, esittäkää +sitten teikäläinen malja, joku oikein porvarillinen malja. + +JETTER. Siihen olemme valmiit! Turva ja rauha! + +SOEST. Järjestys ja vapaus! + +BUYCK. Hyvä! Siihen mekin olemme tyytyväiset. + + (He kilistävät maljoja iloisina, kertoen näitä sanoja, + kuitenkin niin, että jokainen vuorollaan lausuu eri sanan + kuin edellinen, jotenka syntyy jonkinlainen jonolausunto. + Vanhus kuuntelee ja vihdoin yhtyy hänkin.) + +KAIKKI. Turva ja rauha! Järjestys ja vapaus! + + +Hallitsijattaren palatsi. + +Margareeta Parmalatar, metsästyspuvussa. Hoviväkeä. Pageja. +Palvelijoita. + +HALLITSIJATAR. Peruuttakaa metsälle-meno; min' en lähde ratsastamaan +tänä päivänä. Sanokaa Machiavellille että hänen tulee saapua minun +tyköni! + + (Kaikki lähtevät.) + +Noita kauheita tapauksia ajattelemasta en pääse hetkeksikään rauhaan. +Ei ole mitään, mikä minua voi viehättää, ei mitään, mikä mielestäni voi +haihduttaa näitä; alinomaa pyörivät nämä kuvat, nämä huolet edessäni. +Nyt kuningas on sanova, että tämä on seuraus minun hyvyydestäni, minun +suopeudestani; ja kuitenkin sanoo mulle omatuntoni joka hetki, ett' +olen tehnyt, mikä kulloinkin on ollut osavinta, mikä parasta. Vai +olisiko minun pitänyt vihan myrskyllä kiihdyttää ja levittää tätä +vahingon-valkeata? Minä toivoin, että voin sen lannistaa, tukauttaa +omaan tuhkaansa. Niin, mitä minä itselleni saatan sanoa, minkä hyvin +tiedän, se puhdistaa minut oman itseni edessä. Vaan miltä kannalta sen +veljeni on ottava? Sillä, voidaanko sitä tyhjäksi tehdä? Vierasten +opettajain röyhkeys on päivä päivältä paisunut, he ovat meidän +kirkkomme häväisseet, vimmanneet rahvaan tylsän mielen, velhonneet +raivohengen joukkoon. Saastaisia henkiä on hiipinyt kapinan nostajain +sekaan, ja kamalia tuhotekoja on tapahtunut, joit' on jo hirveä +ajatellakin, ja jotka mun nyt täytyy yksitellen kertoa hoviin, +kiireesti ja yksitellen, ett' ei tuo yleinen huhu ehtis' ennen minua, +jott' ei kuningas joutuisi siihen luuloon, että niit' on vielä enempi +tuhoja, joita tahdotaan pitää salassa. Min' en keksi mitään keinoa, en +ankaraa, en lauhkeaa, millä tuota turmaa vallita. O, mitä me ylhäiset +olemme ihmiskunnan aallokolla! Me uskomme sitä hallitsevamme, ja se +heitteleekin meitä ylös ja alas, sinne ja tänne. + + Machiavelli ustuu sisään. + +HALLITSIJATAR. Joko kirjeet kuninkaalle on kirjoitettu? + +MACHIAVELLI. Yhdessä tunnissa ne ovat teidän allekirjoitustanne vailla. + +HALLITSIJATAR. Olettenko kertomuksen tehnyt kyllin lavean? + +MACHIAVELLI. Lavean ja juurtajaksavan, niinpä juuri semmoisen kuin +kuningas tahtoo. Minä kerron, mitenkä ensin S:t Omerin tienoossa +kuvienraasto-vimma ilmaiseksen -- mitenkä muudan raivoisa väkijoukko, +olalla seipäitä, kirveitä, nuijia, tikapuita, köysiä, muassa vaan +muutamia sota-asussa, mitenkä ne ensin rynnistävät kappeleihin, +kirkkoihin ja luostareihin, ajavat ulos uskovaiset hartautta +harjoittamasta, murtavat suljetut portit rikki, kääntävät kaikki tyynni +ylös-alasin, raastavat alttarit kumoon, murskaavat pyhimysten kuvat, +turmelevat kaikki maalaukset, kaiken mitä pyhää ja juhlallista ne +tapaavat, pirstaksi ruhtovat, raastavat, tallaavat -- mitenkä joukko +tiellä karttuu, Ypernissä avaa asukkaat näille porttinsa -- mitenkä +arvaamattoman äkkiä ne ryöstävät tuomiokirkon tyhjäksi, polttavat +piispan kirjaston poroksi -- mitenkä suuri paljous kansaa, saman +hurjuuden riivaamana, yli Meninin, Gominesin, Vervichin, Lillen +levitäksen, kohtaamatta missään vastarintaa, ja mitenkä tuo suunnaton +kapinaliitto yhdessä silmänräpäyksessä julkaisekse ja on jalalle saatu +lähes kautta koko Flanderin. + +HALLITSIJATAR. Ah, kuinka minut uudelleen valtaa tuska sinun tätä +toistaessasi! Ja siihen liittyy se pelko, että tuo turmio vaan yltyy +yltymistään. Sanokaa mulle ajatuksenne, Machiavelli! + +MACHIAVELLI. Anteeksi, teidän ylhäisyytenne, minun ajatukseni +näyttävät enimmiten tyhjiltä aaveilta; ja vaikkakin te aina olette +minun virkatoimeeni ollut tyytyväinen, te harvoin olette kumminkaan +suvainnut seurata minun neuvoani. Te olette usein sanonut leikillä: +"Sinä olet kovin kaukosilmä, Machiavelli! Sinun sietäisi ruveta +historian-kirjoittajaksi. Ken on toimimassa, hänen täytyy pitää +silmällä sitä, mik' on lähinnä." Ja kuitenkin, enkö min' ole ennakolta +ennustanut kaikkia näitä tapauksia? Enkö min' ole edeltäpäin arvannut +tätä kaikkea? + +HALLITSIJATAR. Arvaan minäkin paljon asioita edeltäpäin, kykenemättä +niiden menoa muuttamaan. + +MACHIAVELLI. Sanalla sanoen: tukauttaneeksi sitä uutta oppia te ette +saa. Antaa heidän olla, erottakaa heidät oikea-uskoisista, suokaa +heille kirkkoja, ottakaa heidät oikein yhteiskunta-lain suojaan, +osottakaa heille vissit rajat; ja sillä tavoin saatte kerralla +kapinoitsijat rauhoittumaan. Kaikki muut keinot ovat turhia, ja te vaan +hävitätte maata. + +HALLITSIJATAR. Oletko sinä unhottanut, millä inholla veljeni hylkäsi +pelkän sen kysymyksenkin, tokko tuota uutta oppia voitaisiin suvaita? +Etkö tiedä, kuinka hän jokaisessa kirjeessään mitä kiihkeimmin käskee +minun varjella oikeaa uskoa, ja ett'ei hän siedä sanaakaan rauhan ja +sovun palauttamisesta uskonnon kustannuksella? Eikö hän itse pidä +maakunnissa urkkijoita, joit' emme tunne, saadakseen selville, kuka +noihin uusiin mielipiteisiin kallistuu? Eikö ole totta, että hän, +meidän ihmeeksemme, on nimituten maininnut yhden ja toisen, joka aivan +meitä lähellä on salavihkaa keretin vikaan joutunut? Eikö hän teroita +armottominta ankaruutta? Jako minä olisin laupias, minä hälle +esittämään, että hän ei olisi millänsäkään, antaisi asian käydä omaa +käyntiään? Etkö jaksa arvata, että silloinpa hän kokonaan herkeäisi +minua uskomasta, kokonaan herkeäisi minuun luottamasta? + +MACHIAVELLI. Tiedän hyvin; kuningas käskee, hän antaa teidän tietää +aikeitansa. Teidän pitää lepo ja rauha palauttaa keinolla, joka +katkeroittaa mieliä yhä enemmän, joka välttämättä puhaltaa sodan joka +taholla ilmituleen. Ajatelkaa mitä teette! Suurimmat kauppamiehet on +turmelus tahrannut, aateliston, kansan, sotamiehet. Mitä auttaa omaan +ajatukseensa kovautuminen, koska kaikki tyynni meidän ympärillämme +muuttuu? Jos toki joku hyvä haltija-henki juohduttaisi Fiilipin mieleen +sen, että paremmin kuninkaan arvon mukaista on hallita eri-uskoisia +kansalaisia, kuin heitä vastakkain hangata hengettömiin. + +HALLITSIJATAR. Elä kuuna päivänä vasta virka moisia sanoja minun +kuullen! Minä tiedän varsin hyvin, että valtioviisaudessa voidaan +harvoin pitää lupausta ja luottamusta, että siinä avomielisyys, +hyväntahtoisuus, myöntyväisyys potkaistaan pois meidän sydämestämme. +Maallisiin asioihin nähden tämä, paha kyllä, on liijan totta; vaan +tuleeko meidän Jumalaakin peijata, mokomin kuin toisiamme? Tuleeko +meidän olla välinpitämättömiä taatun oppimme suhteen jonka eteen niin +moni on uhrannut henkensä? Tämäkö meidän tulisi heittää hukkaan +muutamain epävarmojen, ristiriitaisten juoksujuorujen edessä? + +MACHIAVELLI. Elkää toki sentään ajatelko minusta pahaa! + +HALLITSIJATAR. Minä tunnen sinut ja sinun uskollisuutesi, ja tiedän, +että monikin saattaa siltä olla rehellinen ja ymmärtäväinen mies, +vaikka hän on hairahtanut lähimmältä, parhaalta sielunsa autuuden +tieltä. Niit' on muitakin, Machiavelli, miehiä semmoisia, joita minun +samalla täytyy pitää arvossa ja moittia. + +MACHIAVELLI. Ketä tarkoitatte? + +HALLITSIJATAR. Minä saatan tunnustaa, että Egmont loukkasi minua oikein +sisällisen syvälti tänään. + +MACHIAVELLI. Millä käytöksellään? + +HALLITSIJATAR. Hänen tavallisellaan, penseydellä ja kevytmielisyydellä. +Minä sain tuon julman sanoman, juuri kun minä hänen ja monen muun +seurassa kirkosta tulin. En voinut tuskaani hillitä, minä valitin +ääneen ja kääntyen hänen puoleensa kivahdin: "Kas, mitä teidän +maakunnassanne tapahtuu! Tuota voitte kärsiä, te, kreivi, jolta +kuningas on toivonut itselleen kaikkea?" + +MACHIAVELLI. Ja mitä hän vastasi? + +HALLITSIJATAR. Niin kuin se ei olis' ollut mitään, niin kuin se olis' +ollut mikä sivuseikka, vastasi hän. "Jos Alankomaan valtiosääntö vaan +sais' olla rauhassa hyökkäyksiltä! Tuo muu sitten antautuis' ihan +itsestään." + +MACHIAVELLI. Kuka ties hän onkin lausunut suoraa totta, mitään +järkeilemättä ja kursailematta. Mitenkä saattaa luottamus syntyä ja +säilyä, jos alankomaalainen näkee, että tarkempaa huolta pidetään hänen +tavaroistaan ja tiluksistaan, kuin hänen onnestaan, kuin hänen sielunsa +autuudesta? Vai ovatko sitten nuo uudet piispat pelastaneet sieluja +enemmän, kuin lihavia kirkon-saatavia korjailleet mässätäkseen? Ja +eivätkö he ole enimmäkseen muukalaisia? Vielä pannaan kyllä kaikkiin +maaherran-virkoihin alankomaalaisia; vaan eikö hispanialaiset anna +kovin selvään näkyä, että heill' on mitä suurin, vallan vastustamaton +himo näihin paikkoihin? Eikö kansa aina tahdo oman tapansa mukaan olla +omamaalaisten hallittavana mieluummin kuin muukalaisten, jotka kerran +maassa jalansijan saatuaan koettavat itselleen hankkia rikkautta +kaikkien kustannuksella, jotka tullessaan tuovat muukalaisen mittapuun +ja valtaansa käyttävät kylmäkiskoisesti ja tunnottomasti. + +HALLITSIJATAR. Sinähän asetut vastustajain puolelle. + +MACHIAVELLI. Sydämeeni nähden, en suinkaan; ja tahtoisin, että minä +myös, järkeeni nähden, voisin olla kokonaan tällä meidän puolella. + +HALLITSIJATAR. Jos sinun tahtosi olisi määräämässä, niin minunhan +sietäisi luovuttaa vallanpito heille; sillä Egmont ja Oranialainen +suurella toivolla odottivat itselleen tätä paikkaa. He siihen aikaan +olivat toistensa vastustajat; tätä nykyä he ovat yhdessä tuumin +liittäytyneet minua vastaan ja ovat ystävykset, eriämättömät +ystävykset. + +MACHIAVELLI. Hyvin vaarallinen pari. + +HALLITSIJATAR. Suoraan sanoen, minä pelkään Oranialaista ja pelkään +Egmontin tähden. Oranialaisella ei ole mitään hyvää mielessä, hänen +aikeensa tähtäävät kauvas, hän on salaperäinen, näyttää suostuvan +kaikkeen, ei vastusta koskaan, ja mitä syvimmän kunnioituksen varjossa +tekee erinomaisella varovaisuudella mitä tahtoo. + +MACHIAVELLI. Suoraan tämän vastakohtana astuu Egmont vapaata tietänsä +ikään kuin maailma olisi hänen. + +HALLITSIJATAR. Hän käy niin pää kenossa, ikään kuin majesteetin käsi ei +häntä ylettäisi tavata. + +MACHIAVELLI. Koko kansa luo silmänsä häneen, ja sydämet riippuvat +hänessä. + +HALLITSIJATAR. Hänt' ei ikinä ole arveluttanut asian ulkomuoto. Ikäänpä +kuin ei kenenkään olisi valta vaatia tiliä häneltä! Yhäti vielä kantaa +hän Egmont-nimeä. _Kreivi Egmontiksi_ kuulla itseään kutsuttavan +miellyttää häntä, niin kuin hän ei tahtois' unhottaa, että hänen +valtavanhempansa kerran ovat olleet Gelderin isäntiä. Miks' ei hän +nimitä itseään Gauren prinssiksi? Sehän se on hänen oikea nimensä. +Miksikä hän tekee niin? Vai tahtooko hän siten sammuneita oikeuksiansa +virittää uuteen eloon? + +MACHIAVELLI. Minun mielestäni hän on uskollinen kuninkaan palvelija. + +HALLITSIJATAR. Jos hän vaan tahtoisi, mitenkä ansiollisen aseman hän +vois' itselleen hankkia hallituksen suosiossa, sen sijaan kuin hän on +meille kyllä tähän asti, itseään hyödyttämättä, tehnyt sanomatonta +kiusaa! Hänen seuransa, pitonsa ja kemunsa ovat paljon lähemmin +sitoneet ja kietoneet aatelisia yhteen, kuin mitä vaarallisimmat +salakokoukset. Hänen maljoistansa ovat vieraat ammentaneet pysyvän +päihtymyksen, haihtumattoman huimauksen. Kuin usein hän leikillisillä +puheillaan panee kansan mielet liikkeille, ja kuinka rahvas ällämästyi +niitä hänen käskyläistensä uusia tamineita, niiden hullunkurista asua! + +MACHIAVELLI. Minä olen varma, ett'ei siinä piillyt mitään tarkoitusta. + +HALLITSIJATAR. Kehno juttu sittenkin. Niin kuin olen sanonut: hän +vahingoittaa meitä, itse mitään hyötymättä. Hän ottaa vakavan asian +leikilliseltä kannalta, ja meidän täytyy, ett'emme näyttäisi +toimettomilta ja välinpitämättömiltä, ottaa leikki vakavalta kannalta. +Niin ärryttää toinen juttu toista, ja jos koetetaan jotakin estellä, +niin silloin se vasta lähteekin jalalle. Hän on vaarallisempi kuin joku +julkinen kapinaliiton päämies, ja paljonpa minä erhettyisin, ell'ei +hovissa liene kaikki tyynni tuoreessa muistissa. Minun täytyy +tunnustaa, että hän närkästyttää minua, närkästyttää kovasti, harva se +kerta. + +MACHIAVELLI. Hän näyttää minusta toimivan kaikessa omantuntonsa mukaan. + +HALLITSIJATAR. Hänen omallatunnollaan on imarteleva kuvastin. Hänen +käytöksensä on usein loukkaavata. Niin näyttää usein siltä, kuin hän +eläis' siinä täydessä vakaumuksessa, että hän se on herra täällä, ja +kuin hän ainoastaan sulasta kohteliaisuudesta ei tahtois' antaa meidän +sitä tuta, niin kuin hän ei tahtoisi meitä vallan ajamalla ajaa maasta +pois; ehkä täällä muka toimeen tullaan. + +MACHIAVELLI. Minä pyydän teitä, elkää selittäkö kovin pahasti hänen +avomielisyyttään, tuota hänen onnellista luontoaan, joka ottaa kaikki +painavatkin seikat kepeältä kannalta! Te vahingoitatte vaan sillä häntä +ja itseänne. + +HALLITSIJATAR. Min' en selitä mitään. Minä puhun ainoastaan +välttämättömistä seurauksista, ja minä tunnen hänet. Hänen +alankomaalais-aatelisuutensa ja kultainen Talja, joka häll' on +rinnassa, koventavat hänen itseluottamustaan, hänen rohkeuttaan. Ne +kumpikin ovat hällä suojana jotain kuninkaan pikapäistä, oikullista +vastenmielisyyttä vastaan. Vaan tutki asiaa tarkoin, niin saat nähdä, +että kaikkeen tuohon onnettomuuteen, joka nyt Flanderia vitsaa, on hän +ypö yksin syypää. Hän se on ensiksi noita vieraita opettajoita +hellinnyt, ei ole huolinut siinä niin tarkkaa tehdä, ja salaa ehkä +iloinnutkin, että meillä oli jotakin mitä tuumia. Anna minun vain +purkaa sydämeni! Kaikki mitä siell' on, pitää tällä erää tulla ulos! +Enkä minä huoli hukkaan ampua nuoliani; minä tiedän mistä hän +haavoittuu. Voip' häntäkin haavoittaa. + +MACHIAVELLI. Olettenko te neuvoston kutsuttanut kokoon? Tuleeko +Oranialainen myös? + +HALLITSIJATAR. Min' olen lähettänyt noutamaan häntä Antverpenistä. Minä +tahdon edesvastauksen kuorman kyllin lähelle heitä vierettää; heidän +täytyy joko minun kanssani totisesti asettautua turmiota vastaan tahi +heidän itsensäkin täytyy kapinallisiksi julistautua. Kiiruhda, että +kirjeet joutuvat valmiiksi, sekä jätä ne mulle, että saan kirjoittaa +niiden alle. Lähetä sitten pian se taattu Vaska Madridiin -- hän on +uupumaton ja uskollinen -- että veljeni hänen kauttansa ihan ensiksi +sais' ilmoituksen, ett'ei huhu ennättäisi ennen häntä. Minä tahdon itse +häntä puhutella, ennen kuin hän lähtee. + +MACHIAVELLI. Teidän käskynne täytetään kiireesti ja tarkkaan. + + +Porvaristalo. + +Klaara. Klaaran äiti. Brackenburg. + +KLAARA. Ettenkö tahtoisi mulle pitää vyyhteä, Brackenburg? + +BRACKENBURG. Minä pyydän teitä, säästäkää minua, Klaara! + +KLAARA. Mitä se on taasen? Miksi mulle ette raski tehdä tätä pientä +lempipalvelusta? + +BRACKENBURG. Te minut sidotte langalla niin lujasti eteenne, min' en +voi teidän silmiänne välttää. + +KLAARA. Mitä vielä! Tulkaahan pitämään nyt! + +ÄITI (puikoilla neuloen). Laulakaas jotain! Brackenburg säistää niin +somasti. Ennen te olitte niin iloisia, silloin oli aina jotain jolla +minä sain nauraa. + +BRACKENBURG. Niin ennen! + +KLAARA. No, lauletaan nyt jotakin! + +BRACKENBURG. Mitä vaan tahdotte. + +KLAARA. Mut oikein iloisesti vaan ja vinhaan! Se on eräs sotilaslaulu, +minun mielilauluni. + + (Klaara kerii lankaa ja laulaa yhtenä Brackenburgin kanssa.) + + Taas torvi se soipi, + Ja rummutetaan! + Aseissa on armas, + Ja joukkoahan + Hän, kas, komennoipi, + Ja peits' salamoipi. + Mun syömmeni sykkii: + Siell' olla jos vois! + Jos takki ja housut + Ja hattu mull' ois! + + Ma urhona, kultan', + Sua seuraisin, + Pois kulkisin kauvas + Vihollisihin; + Ja voimamme voittais, + Ja aukeisi ties. + Mik' onni tok' koittais, + Jos öisin ma mies! + + (Brackenburg on laulun aikana usein katsonut Klaaraan; + vihdoin tyrehtyy hänen äänensä, kyyneleet tulevat hänen + silmiinsä, hän heittää vyyhden ja menee ikkunan eteen. + Klaara laulaa yksinänsä laulun loppuun, äiti, puoleksi + vihassa, viittaa tälle, joka sitten nousee ylös, menee + muutamia askeleita Brackenburgiin päin, käännäksen + puolittain epävakaisena takaisin, istuksen.) + +ÄITI. Mitähän lienee kadulla, Brackenburg? Minusta kuuluu kuin väki +marssisi. + +BRACKENBURG. Se on hallitsijattaren henkivartio. + +KLAARA. Nyt tähän aikaan? Mitähän se lienee? (Hän nousee ylös ja menee +ikkunan eteen Brackenburgin luo.) S'ei ole jokapäiväinen vartio, niit' +on paljon enemmän! Lähes koko hänen joukkonsa! Oi, Brackenburg, menkää +ja kuulustakaa vähän, mitä siell' on tekeillä! Se mahtaa olla jotain +erikoista. No menkää, hyvä Brackenburg, tehkää mulle se palvelus! + +BRACKENBURG. Minä menen. Minä olen tuossa paikassa taas täällä. + + (Hän tarjoo lähtiessään kättä Klaaralle; tämä antaa kättä.) + +ÄITI. Sinä jo taas laitat hänen pois. + +KLAARA. Minä olen utelijas. Ja sitä paitsi minua vaivaa hänen +läsnä-olonsa. Yhä vielä en tiedä, kuin käyttäitä häntä kohtaan. Minä +teen hälle väärin, ja se kalvaa mun sydäntäni, että häneen pitää +sellaisen välin tuntua niin syvällisesti. -- Ja kumminkaan, enhän minä +sille mitä voi! + +ÄITI. Se on niin uskollinen poika. + +KLAARA. En minäkään voi olla muuta kuin ystävällinen häntä +kohtaan. Minun kätenikin puristaa usein hänen kättään, ihan minun +ajattelemattani, kun hän niin vienosti, niin rakkaasti siihen tarttuu. +Minua soimaa se tunne, että minä viekastan, että minä hänen sydämessään +pidän turhaa toivoa eleillä. Minä olen pahassa pulassa siitä. Jumala +tietää, että min' en tahallani häntä petä. En minä tahdo, että hänen +pitää toivoa, enkä minä toki voi kärsiä, että hän epätoivoon nääntyy. + +ÄITI. S'ei ole oikea teko. + +KLAARA. Minä pidin hänestä paljon ja vieläkin suon sydämessäni hyvää +hänelle. Minä olisin voinut mennä hälle vaimoksi, ja min' en usko +koskaan olleeni häneen rakastunut. + +ÄITI. Onnellinen sinä ainakin olisit ollut hänen kanssaan. + +KLAARA. Min' olisin turvattu ja viettäisin rauhallista elämää. + +ÄITI. Ja että tämä asia on kokonaan mennyt myttyyn, siihen sinä itse +olet syypää. + +KLAARA. Minä olen kummallisessa tilassa. Kun minä koetan ajatella, +mitenkä se niin on mennyt, niin minä ymmärränkin sen ja en ymmärrä. Ja +sitten, jos minä taas vain nähdä saan Egmontia, niin minä silloin +tajuan niin selvään kaikki tyynni, niin, paljon enemmän voisin minä +siiloin tajuta. Oi, mikä mies hän on! Kaikki maakunnat jumaloivat +häntä, ja minä, enkö hänen sylissään olis' onnellisin olento maan +päällä? + +ÄITI. Vaan mitenhän sulle käynee vastaisuudessa? + +KLAARA. Ah, minä kysyn vaan: rakastaako hän minua; ja tokko hän +rakastaa minua, -- kysymyspä sitä! + +ÄITI. Ei saa muuta kuin sydämen surua lapsistaan. Saa nähdä, miten tämä +päättyy! Yhäti surua ja huolta! Täm' ei pääty hyvin! Sin' olet itsesi +saattanut onnettomaksi, minut onnettomaksi! + +KLAARA (tyynenä). Te sallitte sitä kuitenkin alussa. + +ÄITI. Min' olin, Jumala paratkoon, liijan hyvä, min' olen aina liijan +hyvä. + +KLAARA. Kun Egmont ohi ratsasti ja minä ikkunaan lensin, niin +toruittenko mua silloin? Ettenkö itsekin tullut ikkunan eteen? Kun hän +tänne katseli, hymyili, päätään nyökytti, mua tervehti, oliko teillä +mitä sitä vastaan? Ettenkö hyvin tuntenut, että teitä kunnioitetaan +tyttäressänne? + +ÄITI. Tule mulle tekemään vielä nuhteita! + +KLAARA (liikutettuna). Kun hän sitten useammin tuli tätä katua, ja me +hyvin huomasimme, että hän minun tähteni suuntasi tiensä tänne, ettenkö +sitä itse havainnut salaisella ilolla? Huusittenko mua pois, kun minä +ikkunan ääressä seisoin ja häntä odotin? + +ÄITI. Osaisinko minä arvata asian niin pitkälle menevän? + +KLAARA (tyrehtyvällä äänellä, kyyneleitä pidätellen). Ja kun hän eräänä +iltana, vaippaansa verhoutuneena, meitä lampun ääressä hämmästytti -- +ken oli kerkeä häntä vastaanottamaan, kun minä jäin tuolille kuin +kahleissa istua tuijottamaan? + +ÄITI. Ja osasinko minä peljätä, että tämä onneton rakkaus voisi +mielevän Klaaran niin äkin tenhota? Minun täytyy nyt kärsiä, että +tyttäreni -- + +KLAARA (silmät vesikiehteissä). Äiti! Te sitä tahdoitte niin! Teitä +oikein huvittaa kiusata minua. + +ÄITI (itkien). Niin itke vielä! Tee minut vielä kurjaa kurjemmaksi +haikeudellasi! Eikö siinä jo ole minulle murhetta kyllin, että minun +ainoa tyttäreni on hylky -- hyljätty olento? + +KLAARA (kylmästi, nousten ylös). Hyljätty! Egmontin rakastettu hylky? +Kuka ruhtinatar ei tältä Klaara-raukalta kadehtisi sen miehen +rakkautta? Oi, äiti -- armas äitini, niin te ette puhunut ennen. Kulta +äiti, olkaasta hyvä taas! -- Kansa, mitä tuo ajatteleekin, +naapurittaret, mitä nuo kuiskuttelevatkin -- mitä minä siitä! -- Tämä +huone, tämä pikku maja on taivas, siitä päivin kun Egmontin rakkaus +täällä asuu. + +ÄITI. Niin, hänest' ei voi olla pitämättä! Se vasta on tosi. Hän on +aina niin ystävällinen, niin vapaa ja avonainen. + +KLAARA. Ei yhtä veripisaraa häness' ole vilppiä. Ja nähkääs, äiti, hän +kuitenkin on se suuri Egmont. Ja kun hän tulee minun tyköni, mitenkä +hän on herttainen, mitenkä hän on hyvä! Mitenkä hän mielellään tahtoisi +multa salata säätynsä, sankaruutensa, mitenkä hän hempii minua! -- niin +kokonaan ehyt ihminen, ehyt ystävä, ehyt rakastaja! + +ÄITI. Mitä, tuleeko hän tänään? + +KLAARA. Ettenkö ole nähnyt, että minä olen monta kertaa käynyt +ikkunassa? Ettenkö ole havainnut, mitenkä minä kuulastan, milloinka +vaan oven takana rasahtaa? -- Jos kohta minä tiedän, ett'ei hän tule +ennen pimeää, niin vartoon minä häntä sittenkin joka silmänräpäys, aina +siitä saakka kun ma aamusilla nousen. Jos minä vaan olisin poika ja +saattaisin häntä aina seurata, mennä yhtenä hoviin ja kaikkialle! Oi, +jos minä saisin hänen jäljessään kantaa lippua tappelussa! + +ÄITI. Sinä olet yhäti sama pyrypää kuin piennä lapsena jo, milloin +huima, milloin ajattelevainen. Eikö sinun pitäisi vähän pukeutua? + +KLAARA. Ehkä, äiti! Kun minun tulee ikävä. -- Eilen, ajatelkaas, meni +joitakuita hänen miehiään tästä ohitse ja laulelivat hänen kunniakseen +lauluja. Ainakin hänen nimensä oli sanoissa. Sitä muuta min' en voinut +ymmärtää. Minulla syti sydän kaulakuoppuraan saakka -- minä olisin niin +mielelläni tahtonut huutaa heitä takaisin, jos minua ei olis' +ujostuttanut. + +ÄITI. Varo sinä vaan! Sinun kiivas luontosi voi pilata viimein kaikki +tyynni; sinä ilmaiset itsesi kaikkein ihmisten edessä. Niinpä tuonnoin +serkun luona kun löysit puupiirroksen ja selityksen ja kirkaisit: +Kreivi Egmont! -- Minä sävähdin tulipunaiseksi. + +KLAARA. O, mitä minä muuta taisin? Se oli Gravelingen'in tappelu, +ja minä löydän kuvan yläpuolelta C-kirjaimen ja haen alta selityksestä +C:n. Ja siinä luetaan: "Kreivi Egmont, jonka alta hevonen ammutaan". +Sekös mua karsasi! -- Ja sitten minun täytyi nauraa sillä +puupiirros-Egmontilla, joka oli yhtä suuri kuin Gravelingen'in torni +ihan vieressä, ja englantilaiset laivat hänen sivullaan. -- Kun +toisinaan muistelen, mitenkä minä ennen kuvailin jotakin sotatappelua, +ja millaisen kuvan minä pikkutyttönä tekaisin mielessäni kreivi +Egmontista, kun hänestä kertoivat, ja kaikista kreiveistä ja +ruhtinaista -- ja ajattelen, millaista se minusta nyt on. + + (Brackenburg tulee.) + +KLAARA. No, mitä kuuluu? + +BRACKENBURG. Ei ole mitään varmaa tietoa. Flanderissa on, kuulen ma, +nykyjään meteli noussut; hallitsijatar tuntuu pelkäävän, että se +saattaa levitä tännekin. Linna on vahvasti miehitetty, porteilla seisoo +porvareita joukoittain, kaduilla vilisee kansaa. -- Minä vaan lähden +kiireen kautta kotiin isä-vanhan tykö. + + (On lähtemässä.) + +KLAARA. Saadaanko teitä nähdä huomenna? Mun pitää vähän pukeutua. +Serkku tulee, ja minä näytän kovin hulttiolta. Mua auttakaas joku pikku +silmänräpäys, äiti! -- Te ottakaa tämä kirja mukaanne, Brackenburg, ja +lainatkaa mulle joku semmoinen historia taasen. + +ÄITI. Hyvästi! + +BRACKENBURG (kättä tarjoten Klaaralle). Kätenne! + +KLAARA (suomatta kättään). Jahka tulette jälleen. + + (Äiti ja tytär lähtevät.) + +BRACKENBURG (yksinään). Minä olin tarkoittanut heti saman tien lähteä +pois; ja kun hän ei siitä ole milläänkään ja antaa minun vaan mennä, +niin minä siitä voin tulla hurjaksi. -- Onneton! Ja sinua ei liikuta +isänmaasi kohtalo, ei tuo kasvava kapina? -- Ja yhdentekevä on sinusta, +omanko maan mies, vaiko hispanialainen, ja kuka hallitsee ja kell' on +oikeus? -- Olin minä kuitenkin toinen kytö koulupoikana! -- Jos silloin +oli joku aine annettu -- "Brutuksen puhe vapauden puolesta, puhetaidon +harjoitusta varten" -- silloin oli toki aina Fritz ensimmäinen, ja +rehtori sanoi: jos se vaan olis' säännöllisempää, ei vaan kaikki tyynni +olisi niin sikin-sokin mätettyä. -- Mut silloin sitä kiehui ja kuohui! +-- Nyt minä vetelehdän tämän tytön silmän tiellä näin ikään! Minähän en +voi häntä kuitenkaan heittää! Ja hänhän ei voi minua kuitenkaan +rakastaa! -- Ah -- ei -- hän -- hän ei ole voinut kokonaan minua +hyljätä -- -- ei kokonaan -- vaan puolittain -- ja tyhjään on silloin +mennyt kaikki! Min' en enää kestä tätä! -- Mahtaisiko se olla totta, +mitä mulle eräs ystävä tuonnoin kuiskasi, että tämä tyttö öisin laskee +muutaman miehen luokseen, kun hän aina kainoudessaan laittaa minut +huoneesta pois ennen iltaa? Ei, se ei ole totta, se on valhe, hävytön, +parjaava valhe! Klaara on yhtä viaton kuin minä onneton. -- Hän on +minut hyljännyt, minut sydämestään syössyt pois. -- -- Jako minun pitää +näin elää elämistäni? Minä en kestä, en kestä sitä! -- -- Jo järkkyy +isänmaani aina rajummin sisällisestä eripuraisuudesta, ja minä vaan +riudun sen metelin jaloissa riutumalla pois! Minä en kestä sitä! -- Kun +torvi toitahtaa, laukaus pamahtaa, käy se minuun läpi ytimen ja luun! +Vaan, ah, se ei houkuttele minua! Sepä ei miehistytä minua yhdessä +ryhtymään, yhdessä pelastamaan, uskaltamaan. -- Kurja, halpa tila! +Paremp' on lopettaa elämä kerralla. Tuonnoin heittäysin minä veteen, +upposin -- vaan tää hädän-arka luonto oli vahvempi; minä tunsin +osaavani uida, ja pelastuin vasten tahtoani. -- Jos minä vain voisin +unhottaa ne ajat, kun hän rakasti minua, -- tuntui rakastavan minua! -- +Minkä tähden se on lävitse mun sisimmän olentoni tunkenut, tuo onni? +Minkä tähden nämä toiveet ovat multa kaiken elämän nautinnon nielleet, +kun ne samalla näyttivät mulle paratiisia kaukaa? Ja se ensi suudelma! +Tuo ainoa! Täällä (panee kätensä pöydälle), täällä me olimme kahden +kesken -- hän oli aina ollut hyvä ja ystävällinen minulle -- silloin +näytti hän heltyvän, hän katsoi minuun -- maailma pyöri minun +silmissäni, ja minä tunsin hänen huulensa huulillani. -- Ja -- ja nyt! +Kuole, koito! Mitä vitkailet sinä? (Hän ottaa pullon taskustaan.) En +minä liene suotta sinua tohtori-veljeni rohtolippaasta varastanut, +sinä, terveellinen myrkky! Sinun pitää minusta tämä kaiho, tämä hurmos, +tämä kalmanhiki ahmaista ja kirvottaa kerralla! + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + + Tori Brysselissä. + + Jetter ja eräs Rakennusmestari yhtyvät. + +RAKENNUSMESTARI. Mitä minä sanoin? Jo viikko sitten sanoin minä +ammattikunnassa, että siitä vielä nousee ankara mylläkkä. + +JETTER. Onko se siis totta, että he ovat kirkkoja rosvonneet +Flanderissa? + +RAKENNUSMESTARI. Perinpohjin paljaaksi ovat he kettäneet kirkot ja +kappelit. Kerrassaan ei mitään muuta he ole jättäneet kuin aina neljä +tyhjää seinää seisomaan. Ruti roistoja! Ja se saattaa meidän hyvän +asiamme pahaan pulaan. Meidän olisi pitänyt ennemmin hyvässä +järjestyksessä ja järkähtämättä esittää lailliset oikeutemme +hallitsijattaren tietoon ja niistä pitää kiinni. Jos nyt puhelemme, jos +nyt pidämme kokouksia, niin sanovat että me muka puuhailemme yhdessä +tuumin kapinannostajain kanssa. + +JETTER. Niin, jokainen kohdastaan ajattelee näin ikään: mitäpä sinä +nenääs' ensin esiin? Siitä kaulavarsi ei ole kovin kaukana, jumal' +avita! + +RAKENNUSMESTARI. Minua huolestuttaa, kun roistoväki alkaa mellastaa, +tuo joukko, joll' ei ole mitään mitä kadottaa. Ne käyttävät +tekosyynänsä sitä, mihin meidänkin täytyy nojautua, ja syöksevät maan +onnettomuuteen. + + (Soest tulee.) + +SOEST. Hyvää päivää, hyvät herrat! Mitä uutta? Onko se totta, että +kuvain-raastajat suoraa päätä tänne ryntäävät? + +RAKENNUSMESTARI. Tääll' ei ne saa mitään liikuttaa. + +SOEST. Pistäysi eräs sotamies minulta tupakkaa ostamassa. Siltä minä +utelin ja utelin. Hallitsijatar, niin ravakka ja älykäs vaimo kuin hän +onkin, tällä kertaa on joutunut hämille. Mahtaa olla aika pahoin laita, +kun hän niin tyyten henkivartion ta'a kätkeksen. Linna on vahvasti +vartioittuna. Arvellaanpa, että hän aikoo lähteä kaupungista pakoonkin. + +RAKENNUSMESTARI. Pois hän ei jouda! Hänen täällä-olonsa suojaa meitä, +ja me toimitamme hälle enemmän turvallisuutta, kuin nuo hänen +viiksiniekkansa. Ja jos hän meidän oikeutemme ja vapautemme pitää +pystyssä, niin käsillämme häntä kannamme. + + (Saippuankeittäjä tulee tähän.) + +SAIPPUANKEITTÄJÄ. Ilkeää menoa! Karsasta menoa! Tulee rettelöitä, ja +käy hupi hullusti! -- Kaikella mokomin, olkaa hiljaa, jott' ei teitäkin +pidetä kapinannostajina! + +SOEST. Tuossa tulee niitä Kreikanmaan seitsemiä viisaita. + +SAIPPUANKEITTÄJÄ. Minä tiedän, niit' on monta, jotka salaisesti pitävät +yhtä Kalvinilaisten kanssa, jotka ivaavat piispoja, jotka eivät kavahda +kuningasta. Vaan uskollinen alamainen, oikea katolilainen! + + (Näihin yhtyy kaikenlajista kansaa kuuntelemaan. Vansen esiytyy.) + +VANSEN. Jumalan rauha, hyvät herrat! Mitä uutta? + +RAKENNUSMESTARI. Elkää ruvetko seurustelemaan sen kanssa, se on kehno +mies. + +JETTER. Eikö se ole kirjurina tohtori Wietsillä? + +RAKENNUSMESTARI. Hoo, hän on ollut jo monellakin isännällä. Ensin hän +oleksi kirjurina, vaan kun hänet yksi toisensa perästä potkaisi pois +luotaan hänen koiran-kuriensa tähden, paturoipi hän nyt kirjureina ja +asianajajina käsityökseen, ja on patajuoppo. + + (Tulee enemmän kansaa, ja seistaan ryhmittäin.) + +VANSEN. Tekin olette kokoutuneet ja kuiskaatte nokat yhdessä. Se on +aina jotakin mistä kannattaa puhua. + +SOEST. Sitä minäkin luulisin. + +VANSEN. Jos nyt yhdellä tai toisella olis' sydän paikallaan, ja yhdellä +tai toisella päätä lisäksi, niin me voisimme hispanialaiset kahleet +katkaista kerralla. + +SOEST. Herra! Niin ette saa puhua, me olemme vannoneet kuninkaalle +uskollisuusvalan. + +VANSEN. Ja kuningas meille. Huomaitkaa se! + +JETTER. Tuotapa kehtaa kuulla! Sanokaa vaan mielipiteenne. + +JOTKUT MUUT. Kuuleppas vaan! Tuo se ymmärtää asian. Se on ounas mies. + +VANSEN. Minulla oli kerran esimies, joka tallensi takanaan +pergamentteja sekä kirjeitä ikivanhoista lahjoituksista, sopimuksista +ja etuoikeuksista; hänellä oli himo kerätä harvinaisia asiakirjoja. +Yhdessä näistä oli meidän koko valtiosääntö: kuinka meitä +alankomaalaisia ensin hallitsi erityiset ruhtinaat, aina ikivanhojen +oikeutten, etuoikeutten ja pitämysten mukaan -- kuinka meidän +esi-isämme kaikkea kunnioitusta osottivat ruhtinaallensa, kun tämä +hallitsi niinkuin hänen tuli; ja kuinka he heti olivat varulla, kun +tämä ei tahtonut pysyä aisoissaan. Valtiosäädyt olivat kohta vastassa: +sillä, joka maakunnalla, pienimmälläkin, oli valtiosäätynsä, omat +säätykokouksensa. + +RAKENNUSMESTARI. Tukkikaa suunne! Tuo on tietty tuon iän. Jok' ainoa +kunnon porvari, sen verran kuin hän tarvitseekin, on selvillä +valtiosäännöstä. + +JETTER. Antakaa hänen puhua; saammehan aina tietää jotakin uutta. + +SOEST. Hän on aivan oikeassa! + +USEAT. Selittäkää! Selittäkää! Semmoista ei saa kuulla joka päivä. + +VANSEN. Sellaisia te olette, porvarismiehet! Teill' ei ole huolta +huomisesta, ja samoin kuin te ammatin olette saaneet vanhemmiltanne +perinnöksi, samoin annatte te myös hallituksen itseänne hallita ja +vallita, miten se vaan tahtoo ja voi. Te ette kysy vanhaa pitämystä, +ette historiaa, ette hallitsijan oikeuksia; ja tuon huolimattomuutenne +tähden on hispanialaisten ollut mukava käestää ja kiertää teidät +apajaansa. + +SOEST. Kukas tuota ajattelemaan? Kun kellä vaan on jokapäiväinen leipä! + +JETTER. Kirous! Miksikä ei astukaan kukaan ajoissa esiin ja sano tuota +toiselle? + +VANSEN. Minä sanon sen teille nyt. Kuningas Hispaniassa, joka +onnenpotkauksen kautta on päässyt kaikkien näiden maakuntien herraksi, +missään tapauksessa ei saa hallita ja vallita muulla tavoin kuin nekään +pikku ruhtinaat, jotka ennen hallitsivat itse kukin omaa maakuntaansa. +Käsitättenkö sitä? + +JETTER. Selittäkää se meille! + +VANSEN. Sehän on niin selvä kuin päivä. Eikös teitä pidä aina +maakunta-lakienne mukaan tuomita? Eikö niin? + +ERÄS PORVARI. Niin, totisesti! + +VANSEN. Eikö Brysselissä ole toinen laki kuin Antverpenissä? +Antverpenissä kuin Gentissä? Eiköhän ole niin? + +TOINEN PORVARI. Totta jumaliste! + +VANSEN. Vaan jos te näin ikään annatte edelleen mennä, niin saatte pian +kokea muuta. Hyi! Mitä Kaarle Rohkea, Freedrikki Sotija, Kaarle Viides +eivät voineet, sen teettää Fiilippi nyt yhdellä vaimolla. + +SOEST. Niin! Niin! Ne vanhatkin ruhtinaat sitä jo koettelivat. + +VANSEN. Totta kyllä! -- Vaan meidän esi-isämme pitivät varansa. Niin +pian kuin he mihin herraan tuskastuivat, sieppasivat he häneltä +muutamakseen pojan ja perillisen pois, pitivät sitä luonaan ja antoivat +vasta oikein hyvillä ehdoilla takaisin. Meidän isämme olivat miehiä! Ne +ymmärsivät oman hyvänsä! Heiss' oli pontta ja perää. Miehisiä miehiä! +Vaan senpä tähden ovatkin meidän etuoikeutemme niin selvät, meidän +vapautemme' niin tukevalla pohjalla. + +SAIPPUANKEITTÄJÄ. Mitä te jaarittelette vapauksista? + +KANSA. Meidän vapauksistamme, meidän etuoikeuksistamme! Puhukaa enemmän +meidän etuoikeuksistamme! + +VANSEN. Meillä Brabantilaisilla erittäin, jos kohta kaikillakin +maakunnilla on omat etuutensa, niin meillä niitä on kaikkein +runsaimmin. Minä olen lukenut kaikki tyynni. + +SOEST. Niin sanokaa julki! + +JETTER. Antakaa kuulua! + +ERÄS PORVARI. Niin, minä pyydän teitä! + +VANSEN. Ensiksi seisoo näin kirjoitettuna: Brabantin herttuan pitää +olla meille hyvä ja uskollinen herra. + +SOEST. Hyvä! Onko se niin? + +JETTER. Uskollinen! Onko se totta? + +VANSEN. Näin kuin sanon: hänell' on velvollisuuksia meitä kohtaan, yhtä +hyvin kuin meillä häntä kohtaan. Toiseksi: hän ei saa mitään oittia eli +mielivaltaa meitä vastaan harjoittaa, osottaa eli sallia, ei tuumalla +millään! + +JETTER. Mainiota! Mainiota! Ei harjoittaa. + +SOEST. Ei osottaa. + +JOKU TOINEN. Ei sallia! Se on pääpiste. Ei kenenkään sallia, ei millään +tavalla! + +VANSEN. Selvin sanoin. + +JETTER. Hankkikaa meille se kirja. + +PORVARI. Niin, se meidän pitää saada. + +TOISET. Se kirja! Se kirja! + +TOINEN. Me tahdomme hallitsijattaren pakeille mennä sen kirjan kanssa. + +TOINEN. Teidän pitää puhua meidän puolestamme, herra tohtori. + +SAIPPUANKEITTÄJÄ. Voi noita hölmöjä! + +TOISET. Vielä jotakin siitä kirjasta. + +SAIPPUANKElTTÄJÄ. Minä isken häneltä hampaat kulkkulakeen, jos hän +yhdenkään sanan vielä virkkaa. + +KANSA. Katsotaanpa, ken hälle mitä tekee. Sanokaa meille jotain +etuoikeuksista! Onko meillä vielä enemmänkin etuoikeuksia? + +VANSEN. Monemmoisia, ja sangen hyviä, sangen otollisia. Niinpä muun +muassa: Maanherra ei saa hengellistä säätyä eduttaa eikä enentää, ilman +aateliston ja säätyjen myöntämättä! Huomatkaa se! Eikä myöskään maan +hallitustapaa muuttaa. + +SOEST. Onko se niin? + +VANSEN. Minä saatan teille näyttää, että niin on kirjoitettu pari kolme +sataa vuotta sitten. + +PORVARIT. Ja me kärsimme noita uusia piispoja? Aateliston pitää meitä +tueta, me aljetaan mylläkkä! + +TOISET. Ja mekö annamme inkvisitsion lyödä pelvolla kuin puulla päähän? + +VANSEN. Se on oma syynne. + +KANSA. Viel' on meillä Egmont! On Oranialainen! Ne harrastavat meidän +parastamme. + +VANSEN. Teidän veljenne Flanderissa ovat jo alkaneet sen hyvän työn. + +SAIPPUANKEITTÄJÄ. Sinä koira! (Lyöpi häntä.) + +TOISET (koettavat estää ja huutavat). Oletko sinäkin hispanialainen? + +TOINEN. Mennä lyömään sitä kunnian miestä! + +TOINEN. Niin oppinutta miestä! + + (He karkaavat Saippuankeittäjän kimppuun.) + +RAKENNUSMESTARI. Taivaan nimessä, rauhoittukaa! + + (Toisia sekautuu kahakkaan.) + +RAKENNUSMESTARI. Porvarit, mitä tämä tietää? + + (Poikaset viheltelevät, nakkelevat kiviä, usuttavat koiria, + porvarit seista ällöttävät, kansaa paltoutuu siihen, toiset + kävelevät tyynesti edes-taas, toiset pitävät kaikenlaista + ilvettä, huutavat ja riemuitsevat.) + +TOISET. Vapaus ja etuoikeudet! Etuoikeudet ja vapaus! + + (Egmont esiytyy seurueensa kanssa.) + +EGMONT. Hiljaa, hiljaa, hyvät ihmiset! Mit' on tekeillä? Hiljaa! +Erottakaa ne! + +RAKENNUSMESTARI. Armollinen herra, te tulette kuin taivaan lähetti! +Hiljaa! Ettenkö näe? Kreivi Egmont! Kreivi Egmontille kunniaa! + +EGMONT. Täällä myös? Mitä te aijotte? Porvarit porvareita vastaan! Eikö +edes meidän kuninkaallisen hallitsijattaremme läheisyyskään estä tätä +hurjuutta? Menkää erillenne, menkää käsityöhönne. Se on paha merkki, +kun te näin arkiona vietätte jouten-päivää. Mistä kina? + + (Melu vaikenee vähitellen ja kaikki seisovat hänen ympärillään.) + +RAKENNUSMESTARI. Heill' on tappelu ja tora etuoikeuksistaan. + +EGMONT. Ne he vielä vallattomuudellaan saattavat repiä sämäksi. -- Ja +keitä te olette? Te näytätte olevan siivoja miehiä. + +RAKENNUSMESTARI. Semmoisia me harrastamme olla. + +EGMONT. Ammatiltanne? + +RAKENNUSMESTARI. Rakennusmestari ja ammatinvanhin. + +EGMONT. Ja te? + +SOEST. Rihkamoitsija. Te? + +EGMONT. Te. + +JETTER. Räätäli. + +EGMONT. Juohtuu mieleeni, te olitte pukuja tekemässä minun +palvelusväelleni. Teidän nimenne on Jetter. + +JETTER. Suuri armo teiltä, että vielä muistatte sen! + +EGMONT. Min' en helposti unhota, ketä kerran olen nähnyt ja puhutellut. +-- Ja nyt hyvät miehet, tehkää mitä teihin tulee, pitääksenne rauhaa +yllä! Te olette jo kyllin huonossa huudossa ennestään. Elkää ärsyttäkö +kuningasta enää! Hänen kädessään on kuitenkin lopulta valta ja voima. +Kelpo porvarilla, joka elää kunniallisesti ahkeralla työllään, on +kaikkialla niin paljon vapautta kuin hän tarvitsee. + +RAKENNUSMESTARI. Ah, niin! Siinä juuri on pulma! Vetelykset, juopot, +laiskurit, teidän armonne luvalla sanottu, ne nuuskia kutjehtivat +joutessaan, ja näljissään kaivelevat etuoikeuksia, ne valhettelevat +utelijaille ja herkkä-uskoisille silmät korvat täyteen, ja saadakseen +rahaa jonkun olut-haarikan hinnaksi laittavat semmoisia mylheitä, +joiden kautta saattaa monta tuhatta ihmistä joutua onnettomaksi. Ja se +se olisikin heistä mieleen. Meillä on huoneemme ja taltemme liika hyvin +lukossa; sen tähden he mielellään tahtoisivat meitä hulhavaan ajaa +tulella ja tulipalolla. + +EGMONT. Kaiken avun toivossa saatte olla. Toimenpiteisiin on ryhdytty, +joilla koetaan tarmon takaa vaimentaa tuota vammaa. Ponnistakaa +jäykästi sitä muukalaista oppia vastaan elkääkä luulko, että +etuoikeuksia vahvistetaan kapinalla! Pysykää kotona! Elkää suvaitko, +että kaduilla ryhmitytään yksin juonin! Ymmärtäväiset ihmiset saavat +paljon aikaan. + + (Sill' aikaa on väkijoukko enimmäkseen hajautunut.) + +RAKENNUSMESTARI. Suuri kiitos, teidän ylhäisyytenne, suuri kiitos +hyvästä ajatuksesta! Kaikki mitä meihin tulee koetamme tehdä. + + (Egmont lähtee pois.) + +Armollinen herra! Puhdas alankomaalainen! Ei tippaakaan häness' ole +hispanialaisuutta. + +JETTER. Jospa hän olisi meillä hallitsijana! Häntä totellaan niin +mielisuosiossa. + +SOEST. Siinä kuningas kyllä pitää varansa. Siihen paikkaan panee hän +aina jonkun omiaan. + +JETTER. Vaan tokko sinä näit, mitä maata hänen pukunsa oli? Kokonaan +uusinta partta, hispanialaista kuosia! + +RAKENNUSMESTARI. Kaunis herra! + +JETTER. Hänen kaulansa olisi oivallinen herkkupala teloittajalle. + +SOEST. Oletko sinä hullu? Mikä hiis' sinuun meni? + +JETTER. Tyhmää kyllä, että tuollaista läikähtää päähän. -- Minulla nyt +on asianlaita näin. Kun minä näen jollakin kauniin, pitkän kaulan, +täytyy minun paikalla, vasten tahtoani, ajatella: tuotap' on hyvä +latvata! -- Nuo kirotut teloitukset! Niit' ei saa päästään pois. Kun +poikia on uimassa, ja minä näen jonkun alastoman selkäpiin, paikalla +lentää mieleeni tusinoittain niitä, joit' olen nähnyt vitsoilla +suomittavan. Jos minua vastaan tulee joku pönkämaha itrakas, kaavaa mun +silmiini niinkuin jo näkisin sitä roviolla paistettavan. Yöllä unessa +vavahtelee mulla kaikki jäsenet; ei saa yhtään iloista hetkeä. Kaikki +hauskuus, kaikki leikkisyys on mielestäni pian unhottunut; nuo kamalat +hahmot ovat, tulileimasimen lailla polttautuen, kuvastuneet minun +silmiini. + + +Egmontin asunto. + +Sihteeri pöydän ääressä papereineen. Hän nousee rauhatonna ylös. + +SIHTEERI. Hän ei vielä tule! Ja minä olen kaksi tuntia jo odottanut, +kynä kädessä, paperit edessä, ja juuri tänään olisin niin mielelläni +tahtonut päästä aikanaan irti. Olen kuin tulisilla hiilillä. Minä töin +tuskin maltan pysyä yhdessä kohti. "Ole tunnilleen täällä", käski hän +mulle vielä lähtiessään; nyt ei hän tule. On niin paljon tekemistä, en +kerkeä valmiiksi ennen puolta yötä. Tietysti, kyllä hän välisti +sukoileekin toisen kohtaa. Vaan parempana minä pitäisin, että hän olis' +ankara, ja että hänen hoteiltaan pääsisi toinen määrättynä aikana pois. +Sen mukaan osaisi sitten ojentautua. Hallitsijattaren puheilta hän on +lähtenyt jo kaksi tuntia sitten. Kuka ties, kehen hän on taipaleella +takertunut? + + (Egmont astuu sisään.) + +EGMONT. Mitä kuuluu? + +SIHTEERI. Min' olen altis, ja kolme airutta on vartoomassa. + +EGMONT. Minä lienen mielestäsi viipynyt kovin pitkään; sinä olet niin +tyytymättömän näköinen. + +SIHTEERI. Teidän käskyänne noudattaen olen minä ollut odottamassa jo +kotvan aikaa. Täss' on paperit. + +EGMONT. Donna Elviira arvaten suuttuu minuun, kun saa kuulla, että minä +olen sinua näin kauvan viivyttänyt. + +SIHTEERI. Te suvaitsette leikkiä laskea. + +EGMONT. Ei, ei! Ei sinun tarvitse sitä hävetä. Sinulla on hyvä aisti, +näkyy. Elviira näyttää aika sievältä, ja minusta vainenkin on mieleen, +että sulla on hovissa joku ystävätär. Mitä kirjeissä sanotaan? + +SIHTEERI. Moninaista ja tuskinpa ilahuttavaa. + +EGMONT. Silloinpa juur' on hyvä, että meistä tuntuu ilo ilolle kotona, +ett' ei sitä tarvita odottaa ulkoa. Onko paljon tullut asioita? + +SIHTEERI. Onpa kyllä, ja kolme airutta on vartoomassa. + +EGMONT. No, anna selko! Ota esiin kaikkein tärkeintä! + +SIHTEERI. Kaikki on tärkeätä. + +EGMONT. Yksi kerrassaan, vaan joutumiseen! + +SIHTEERI. Kapteeni Breda lähettää kertomuksen siitä, mitä sittemmin +Gentissä ja sen ympäristöllä on tapahtunut. Meteli on enimmäkseen +tauvonnut. -- + +EGMONT. Hän arvaten kirjoittelee yhäti vaan yksityisistä +vallattomuuksista ja tyhmänrohkeista yrityksistä? + +SIHTEERI. Niin, yhtä ja toista vielä tapahtuu. + +EGMONT. Anna minun säästyä niiltä. + +SIHTEERI. Viel' on kuusi pantu kiinni, jotka ovat Verwichissä Marian +kuvan raastaneet. Hän kysyy, pitääkö hänen nekin hirtättää muitten +mukaan. + +EGMONT. Minä olen väsynyt hirttelemisiin. Niitä pitää aika lailla +suomia ja sitten päästää menemään. + +SIHTEERI. Niiss' on kaksi vaimoa; pitääkö hänen niillenkin annattaa +selkään? + +EGMONT. Niitä joutaa hän varoittaa, ja sitten laskekoon ne jalan +viljaan. + +SIHTEERI. Brink, Bredan komppanian mies, tahtoo naida. Kapteeni toivoo, +että te antaisitte epuun. Nyt on jo niin paljon vaimoja joukon muassa, +kirjoittaa hän, että kun lähtään ulos, ei se näytä miltään +sotilaskululta, vaan mustalais-laumalta. + +EGMONT. Olkoon vielä menneeksi tällä kertaa! Se on niin pulska, nuori +mies. Sen ohessa pyysi hän minulta lupaa niin hartaasti ennen kuin minä +läksin. Vaan tästä puoleen ei saa kukaan naimalupaa, niin ikävältä kuin +minusta tuntuukin, niiltä poloisilta, joiden elämä on kyllin raskas +ilmankin, kieltää heidän parhainta huviansa. + +SIHTEERI. Kaksi teidän miehiänne, Seter ja Hart ovat pahoin pidelleet +erästä tyttöä, erästä kapakkatyttöä. He saivat sen vieneeksi kursoon, +ja tyttö-riepu ei jaksanut itseään puolustaa. + +EGMONT. Jos se on kunniallinen tyttö, ja jos he ovat sille +väkinäisyyttä tehneet, niin kapteenin pitää heille vitsoja annattaa +kolmena päivänä peräkkäin, ja jos heillä on omaisuutta, niin hänen +pitää siitä sen verran pidättää, että tytölle voidaan antaa +myötäjäiset. + +SIHTEERI. Yksi niitä vieraita opettajoita on salaa kulkenut Kominesin +kautta, ja sattunut satimeen. Hän vannoo olleensa Franskaan menossa. +Käskyn mukaan menisi häneltä pää poikki. + +EGMONT. Hänet pitää saattaa hiljaisuudessa rajalle, ja hälle vakuuttaa, +että hän ei toiste niin vähällä pääse. + +SIHTEERI. Kirje teidän kassanhoitajaltanne. Hän kirjoittaa, että +niukalti tulee rahaa kassaan, hän vaivoin saattaa lähettää sitä +pyydettyä summaa päivälleen; kapina on kaikissa asioissa tehnyt +suunnattoman häiriön. + +EGMONT. Rahat täytyy minun saada! Hän joutaa katsoa, mistä niitä +lieviää. + +SIHTEERI. Hän käkeää tehdä parastaan ja nyt vihdoin tuumii velkoa +oikeuden kautta ja panettaa velkavankeuteen Raimondin, joka teille on +niin vanhaa velkaa. + +EGMONT. Sehän on luvannut maksaa. + +SIHTEERI. Viime kerralla hän itse määräsi itselleen kaksi viikkoa. + +EGMONT. Niinpä antaa hänen vielä olla kaksi viikkoa; ja sitten saa +oikeus ratkaista! + +SIHTEERI. Siinä teette oikein. Hän ei puutu kykyä, vaan tahtoa. Hän +tekee varmaan toden, kun näkee, että teidän kanssanne ei käy enää +leikitellä. -- Edelleen sanoo kassanhoitaja, että hän käkeää puolen +kuukautta antaa olla maksamatta sotavanhuksille, leskille ja muutamille +muille, joille te eläkerahaa annatte. Voidaan ajan oloon keksiä +keinoja; joutavat vointiaan myöten tulla toimeen. + +EGMONT. Mikä toimeen-tulija heiss' on? He tarvitsevat rahoja tiukemmin +kuin minä. Sen tuuman saa hän jättää sikseen. + +SIHTEERI. Mistä te sitten käskette hänen rahoja ottaa? + +EGMONT. Sitä saapi _hän_ miettiä! Se on hänelle jo edellisessä +kirjeessä sanottu. + +SIHTEERI. Sen johdosta hän nyt tekeekin näitä ehdotuksia. + +EGMONT. Nep' ei kelpaa. Hänen tulee jotakin muuta tuumia. Hänen tulee +esittää otollisia ehdotuksia, ja ennen kaikkia, hankkia rahaa! + +SIHTEERI. Minä olen uudelleen pannut Kreivi Olivan kirjeen esille. +Suokaa anteeksi, että minä teille sitä huomautan! Se vanha herra +ansaitsee, ennen kaikkia, lavean vastuun. Te aijoitte itse hänelle +kirjoittaa. Hän rakastaa teitä niin kuin isä ikään, siitä saatte olla +varma, + +EGMONT. Se ei tule minulta tehdyksi. On montakin vihaksipistävää +seikkaa, vaan kirjoittamista minä vihaan kaikista enimmin. Sinähän +jäljittelet niin hyvin minun käsi-alaani, kirjoita minun nimessäni! +Minä vartoon Oranialaista. Se ei tule minulta tehdyksi; vaan minä +toivoisin itse, että hälle tulisi kirjoitetuksi jotain, joka hänestä +oikein haihduttaisi hädät. + +SIHTEERI. Sanokaa minulle noin osapuilleen ajatuksenne, minä sitten +panen paperille vastuun sekä annan teidän tarkastaa. Kirjoitettua se +tulee, että oikeudenkin edessä voi teidän käsi-alastanne käydä. + +EGMONT. Anna kirje mulle! (Kun on siihen silmännyt.) Hyvä, rehellinen +vanhus! Olitko sinä nuorrakin jo noin karttelijas? Etkö koskaan noussut +vallin päälle? Jättäysitkö sinä sotarinnassa sinne, kunne varovaisuus +vaatii, rivien taakse? -- Se hurskas huolimies! Hän tarkoittaa mun +elämäni varjelemista ja mun onneani, älyämättä, että se on elävä +kuollut, joka elää omaa itseänsä turvatakseen. -- Kirjoita hälle, että +hän saa olla huoleti; minä toimin niin kuin minun tulee, minä kyllä +varon itseni. Arvoansa hovissa käyttäköön hän minun edukseni ja olkoon +varma minun suurimmasta kiitollisuudestani. + +SIHTEERI. Ei mitään muuta? O, hän odottaa enemmän! + +EGMONT. Mitä minä vielä sanoisin? Jos sinä tahdot enemmän sanoja +sommitella, niin sull' on ehdon valta. Se pyörii aina tämän yhden +pisteen ympärillä: että minun pitäis' elää toisin kuin minä tahdon +elää. Se että minä olen iloinen, otan kaikki tyynni kepeältä kannalta, +elän hauskasti, on minun onneni; ja sitä min' en vaihda minkään +hautakammion varmuuteen. Minulla ei ole suonissa yhtä veripisaraa, joka +lähtisi juoksemaan hispanialaisen elämän mukaan, minulla ei ole halua +sommittaa askeleitani tuon uuden, varovaisen hovitahdin mukaan. Elänkö +minä vaan ajatellakseni elämää? Pitääkö minun olla nauttimatta nykyistä +hetkeä, ollakseni varma seuraavasta, ja tämä taasen haaskata ikävässä +ja huolessa? + +SIHTEERI. Minä pyydän teitä, hyvä herra, elkää olko noin tuima ja +tiukka sitä hyväsydämistä miestä vastaan. Tehän olette muutoin +ystävällinen kaikkia kohtaan. Sanokaa mulle joku lohdullinen sana, joka +voisi teidän jaloa ystäväänne rauhoittaa. Näettenhän te, kuinka +huolellinen hän on, kuinka hän teitä vienosti koskettaa. + +EGMONT. Ja kuitenkin hän aina koskettaa sitä kieltä. Hän tietää +vanhastaan, mitenkä minun vihakseni pistää nämä varoitukset. Ne +hämmentävät vaan, eivät hyödytä yhtään. Ja jos minä unissani kävelisin +ja olisin astelemassa päätä viipoittavalla katon harjalla -- onko +ystävällinen teko minua nimeltäni huutaa ja varoittaa, herättää ja +surmata minut? Antaa kunkin kulkea omaa tietään; itse katsokoon +eteensä. + +SIHTEERI. Ei! Teidän ei sovi olla hätäinen, vaan joka tuntee ja +rakastaa teitä -- + +EGMONT (kirjeeseen silmäten). Tässä hän esittää jälleen niitä vanhoja +loruja siitä, mitä me eräänä iltana pusasimme ja puhelimme, +ylimielisinä suruttoman seuruuden ja viinin helyltä, ja mitä +kinopäätelmiä siitä ja todisteita meitä vastaan on vedetty ja venytetty +kulkemaan kautta koko kuningaskunnan. -- No niin! Me neulotimme +tiukuhippoja, narrikappoja palvelusväen nutunhihoihin ja vaihetimme +sitten tuon hullun koristeen nuolitukkuun -- ja tämä on vielä sen +vaarallisempi esikuva kaikille, jotka tahtovat siinäkin selittää +miss' ei ole mitään selittämistä. Nuo molemmat hullutuksemme +iloisena hetkenä siitimme ja synnytimme, -- meidän on syy, että +kokonainen lauma jalosukuisia, kerjuu-pussit seljässä ja omatekoisine +pilkkanimineen, ivallisen nöyränä muistutteli muka kuninkaan mieleen +kuninkuusvelvollisuutta, meidän on syy, -- vaan mikä sitten? Onko +laskiais-kisa heti sillään valtionkavallus? Pitääkö niin kovin kateiksi +käydä, että meillä risotti tuo rihkama ryysyjä, joilla vaan tahtoo +nuoruuden into, virvoittanut mielikuvatti huolitella tämän elämän +raukkaa alastomuutta? Jos elämää katsotaan kovin totiselta kannalta, +niin mitä siinä sitten on? Jos aamu ei meitä herätä uusiin riemuihin, +jos ehtoolla meiltä tyyten ehtyy haluinen toivo, niin kannattaako edes +pukeutua ja riisuutua? Paistaako päivä tänäpänä, meidän hautoaksemme, +mitä eilen tapahtui, ja arvataksemme ja harkitaksemme, mitä kumminkaan +ei arvata ei harkita voi -- huostaa huomisen päivän? Anna minulta +säästyä nää mietiskelyt! Ne meidän sopii jättää oppinokareille ja +hoviliehakoille, he joutavat arvella ja aprikoida, mennä ja hiipiä, +luikerrella mihin voivat, juonitella itselleen mitä voivat. -- Kaikesta +tästä jotakin jos taidat käyttää, kyhäämättä kokonaista kirjaa, niin +minusta tuo on kuin paikallaan. Sen hyvän vanhuksen mielestä on niin +perin painavata kaikki tyynni. Niin puristaa ystävä, joka kättämme on +pitkään pidellyt, kerran vielä kovemmin, kun on sitä heittämäisillään. + +SIHTEERI. Suokaa anteeksi mulle! Se huimaa silmää näin jalankävijän, +kun hän näkee miehen ajaa hyristävän vinhaa vauhtia ohi. + +EGMONT. Lapsi! Lapsi! Seis! Niin kuin näkymättömäin henkien +ruoskittavana karkuuttaa ajan aurinko-valjaikko meidän kohtalomme +kepeitä vaunuja, ja meidän ei auta muuta kuin uljaalla mielin pitää +ohjaksia ja ohjata pyöriä milloin oikeaan, milloin vasempaan, missä +kiven, missä jyrkänteen sivuitse. Mihinkä matka pitää -- ties sen? +Tuskinpa enää muistetaan, mistä tultiin! + +SIHTEERI. Herra, herra! + +EGMONT. Minä seison korkealla, ja minä voin, ja minun täytyy vielä +korkeammalle kohota. Minussa tuntuu olevan toivoa, rohkeutta ja voimaa. +En vielä ole kerinnyt yhä kohenevan kunniani kukkulalle; ja jos minä +kerran siellä ylhäällä seison, niin tahdon minä lujana, pelkäämättä +seista. Jos minun pitää langeta, niin iskeköön minut ukkonen, myrsky, +niin, vaikka oma harha-askel syösköön minut suin päin syvyyteen! Minä +siellä sitten makaan tuhanten joukossa. Min' olen aina hennonut hyväin +sotatoverieni kanssa heittää veristä arpaa, pikku voitosta. Ja minäkö +kitkuttaisin, kun elämän koko vapaa arvo on vaarassa? + +SIHTEERI. Oi herra! Te ette tiedä, mitä sanoja te lausutte! Jumala +teitä varjelkoon! + +EGMONT. Pane paperisi kokoon! Oranialainen tulee. Valmista, mik' on +tärkeintä, että airuet pääsevät taipalelle, ennen kuin portit +suljetaan. Tuolla muull' ei ole kiirettä. Kreiville menevä kirje heitä +huomeneen; elä unhota Elviiraa, käy hänen luonansa ja vie hälle paljon +terveisiä minulta. -- Kuulusta kuinka hallitsijattaren laita on! Hän ei +kuulu oikein hyvin voivan, vaikka hän sitä kokee kaihtaa. + + (Sihteeri pois. Oranialainen tulee.) + +EGMONT. Terve tulemastanne, Oranialainen! Te ette näytä oikein +pirteältä. + +ORANIALAINEN. Mitä te sanotte meidän keskustelustamme hallitsijattaren +kanssa? + +EGMONT. En minä havainnut siinä tavassa, jolla hän meitä vastaanotti, +mitään erityistä. Olen hänet usein nähnyt semmoisena. Minusta näytti, +että hän ei voi oikein hyvin. + +ORANIALAINEN. Ettenkö huomannut, että hän oli tavallistaan +karttelijaampi? Ensin tuntui kuin hän tahtois' ihan sulasti hyväksyä +meidän toimintamme tuossa uudessa rahvaan metelissä. Sittemmin +huomautti hän, mitenkä väärässä valossa sitä kumminkin saattaisi +katsella. Johtuipa sitten puheessansa vetämään tuota vanhaa, tavallista +virttään, ett' ei koskaan ole kyllin älytty, on halvasti arvattu hänen +sydämensä lempeys, hänen ystävyytensä meitä alankomaalaisia kohtaan, +niin ett' ei mikään tahdo suorita toivottuun päätökseen, jotta hänen +kyllä viimein täytyy väsyä, ja kuninkaan tulee pakko ryhtyä muihin +keinoihin. Kuulittenko sitä? + +EGMONT. En kaikkea; minä ajattelin sill' aikaa jotain muuta. Hän on +vaimo, hyvä Oranialainen, ja nehän aina halajavat, että kaiken tyynni +pitää taipua heidän imarteen ikeensä alle, että jokaisen Herkkuleen +pitää heittää jalopeuran-talja päältään ja olla joukon jatkona +palvelemassa heidän rukkivaltikkansa luona, että, he kun itse ovat +rauharakkaita, se kuohu, mikä kansan tempaa, myrsky, minkä mahtavat +kilpailijat nostavat toisiansa vastaan, raukeaisi jollain +ystävällisellä sanalla, ja mitä eripuraisinten ainesten pitäisi taltua +heidän jalkainsa edessä suloiseen sopuun. Tätä hän kaipaa, ja kun hän +tälle kannalle ei voi asiaa ajaa, niin hänell' ei ole muuta neuvoa, +paitsi oikkuja, hän valittaa kiittämättömyyttä, älyttömyyttä, hän uhkaa +kauheilla tulevaisuuden-toiveilla ja uhkaa sillä -- että hän lähtee +tiehensä. + +ORANIALAINEN. Ettenkö usko, että hän uhkauksensa tällä kertaa täyttää? + +EGMONT. Ei ikinä! Miten usein olen minä nähnyt hänen jo matkalle +valmiina! Mihinkäpä hän lähti? Täällä hallitsijatar, kuningatar! +Uskotko sinä, että hän jaksaisi veljensä hovi-ilmoissa kehiä kaiheita +päiviä pääksytysten tai Italiaan mennä ja siellä haikailla vanhoissa +sukulais-keskuuksissa? + +ORANIALAINEN. Hänt' ei pidetä semmoiseen päättämykseen kykenevänä, kun +hänen on nähty eperoivan, nähty peräytyvän takaisin; kuitenkin kytee +hänessä se; uutten olojen pakko ajaa hänet tuohon kauvan viipyneeseen +päätökseen. Jos hän lähtisi? Ja kuningas lähettäisi jonkun toisen? + +EGMONT. No niin, tuo toinen tulisi sekä löytäisi kyllä minkä mitäkin +tekemistä. Se tulis' suuret ajatukset, aikeet ja eteykset päässä, +mitenkä hän muka kaikki tyynni oikaisee, kukistaa ja vallitsee, ja hän +saisi hoitaa tänään tätä, huomenna toista pikku seikkaa, toisna +huomenna kohtaisi niitä näitä vastuksia, kuluttaisi yhden kuukauden +suunnitelmia tehden, toisen tuskissaan turhaan menneistä yrityksistä, +puolen vuotta murheissaan yhden ainoan maakunnan tähden. Hänenkin +aikansa perisi hukka, hänenkin päänsä olisi pyörällä, ja kaikki tyynni +menisi vaan entistä latuaan, niin että hänen, sen sijaan kuin purjehtia +ulappaa aukeata ennen viitoittuun suuntaan, kestäisi kiittää Jumalaa, +jos hän tässä myrskyssä jaksaisi pitää haaksensa karilta. + +ORANIALAINEN. Vaan jospa nyt neuvoisivat, että kuningas tekisi muutaman +kokeen? + +EGMONT. Se olisi? + +ORANIALAINEN. Että katsoisi, mitä yrittää runko päätä vailla. + +EGMONT. Kuinka? + +ORANIALAINEN. Egmont, min' olen monena vuonna tarkannut kaikkia meidän +suhteitamme visusti. Minä seison aina kuin sakkipelin edessä, enkä pidä +yhtäkään vastapuolen liikettä mitätönnä; ja niin kuin ihmiset, joiden +aika antaa, suurimmalla tarkkuudella tutkivat luonnon salaisuuksia, +niin pidän minä ruhtinaan velvollisuutena ja tehtävänä, että hän tulee +tuntemaan kaikkein puoluetten ajatuskannat ja aikeet. Minä, syystä +kyllä, pelkään jotakin purkausta. Kuningas on kauvan toiminut varmain +perustusten mukaan; hän näkee, että hän ei sillä tavoin saa mitään +aikaan; mitä siis on pikemmin luultava, kuin että hän koettaa jotakin +toista keinoa? + +EGMONT. Sitä min' en usko. Kun tullaan vanhaksi ja ollaan niin paljon +koettanut, ja kun maailma ei tahdo kuontua oikeaan reilaan, niin johan +tuosta täytyy lopulta saada kyllänsä. + +ORANIALAINEN. Yhtä keinoa hän ei ole vielä koettanut. + +EGMONT. No? + +ORANIALAINEN. Kansaa säästää ja ruhtinaita hukata. + +EGMONT. Kuinka moni on tuota jo kauvan peljännyt. Turha huoli! + +ORANIALAINEN. Ennen se oli minussa huolena; vähitellen on se minussa +muuttunut luuloksi, vihdoin varmuudeksi. + +EGMONT. Vaan onko kuninkaalla uskollisempia palvelijoita kuin me? + +ORANIALAINEN. Me palvelemme häntä laillamme; ja meidän kesken sanottu, +me osaamme kuninkaan ja meidän oikeudet tarkoin punnita. + +EGMONT. Ken ei sitä tee? Me olemme hänelle alamaisia ja suopeita +palvelijoita kaikessa, mitä häneen oikeudella tulee. + +ORANIALAINEN. Vaan jos hän nyt vaatis' itselleen enemmän, ja nimittäisi +epä-uskollisuudeksi, mikä meistä nähden ei ole muuta kuin että pidetään +oikeuksistamme kiinni? + +EGMONT. Me tiedämme puolustautua. Hän kutsukoon Kultaisen Taljan +ritarit kokoon! Me annamme heidän tuomita lain mukaan. + +ORANIALAINEN. Vaan mitä jos tuomio tulisi ennen kuin asia tutkitaan, +rangaistus tulisi ennen kuin tuomio julistetaan? + +EGMONT. Se olisi vääryys, jonka tekijäksi Fiilippi ei koskaan rupea, ja +hulluus, jommoista min' en usko hänestä, enkä hänen neuvonantajistaan. + +ORANIALAINEN. Vaan jos ne nyt olisivat vääriä sekä hulluja? + +EGMONT. Ei, Oranialainen, se ei ole mahdollista. Ken uskaltaisi meihin +väkivallan kättä puuttaa? -- Koettaa meitä vangita, olisi kerrassaan +hukka-yritys ja turha. Ei, he eivät uskalla hirmuvallan lippua niin +korkealle kohottaa. Tuulenpuhti, joka tämän sanoman lennättäisi halki +maan, puhaltaisi ponnettoman palon ilmituleen. Ja mihinkä he sitten +pyrkisivät? Tuomita ja syyhyn langettaa kuningas ei yksin voi; vai +tahtoisivatko he salamurhaajain lailla meidät kettää? -- Sitä he eivät +voi tahtoa. Hirmuiseen liittoon yhdessä silmänräpäyksessä yhdistyisi +kansa. Viha ja ikuinen ero kaikesta Hispania-nimestä julistaisi silloin +leimansa väen-väkisin. + +ORANIALAINEN. Liekit riehuisivat silloin meidän hautojemme päällä, ja +meidän vihollistemme veri vuotaisi turhaksi sovitusuhriksi. +Ajatelkaamme, Egmont! + +EGMONT. Vaan mitenkä se olisi mahdollista? + +ORANIALAINEN. Alba on matkalla tänne. + +EGMONT. Sitä min' en usko. + +ORANIALAINEN. Minä tiedän sen. + +EGMONT. Hallitsijatar ei sanonut tietävänsä siitä mitään. + +ORANIALAINEN. Sitä varmemmin minä olen vakuutettu. Hallitsijatar jättää +paikan hänelle. Hänen murhaaja-himonsa tunnen minä, ja sotajoukon tuopi +hän tullessaan. + +EGMONT. Uudelleen maakuntia raskauttamaan? Kansa tulee siitä tuiki +vastahakoiseksi. + +ORANIALAINEN. Sen päämiehet pannaan takavarikkoon. + +EGMONT. Ei, ei! + +ORANIALAINEN. Riennetään pois, kumpikin maakuntaansa. Siellä +varustaudumme; julki väkivallalla ei hän alota. + +EGMONT. Eikö meidän pidä häntä tervehtää tervetulleeksi jos hän tulee? + +ORANIALAINEN. Me vitkailemme. + +EGMONT. Ja jos hän tullessaan meidät kuninkaan nimessä määrää tänne? + +ORANIALAINEN. Etsimme verukkeita. + +EGMONT. Ja jos hän jyrkästi vaatii meitä? + +ORANIALAINEN. Pyydämme anteeksi jonkun syyn nojalla. + +EGMONT. Ja jos hän yhä kiristää? + +ORANIALAINEN. Ei tulla semminkään. + +EGMONT. Ja niin on sota julistettu, ja me olemme kapinoitsijat. +Oranialainen, elä anna viisauden pettää sinua! Minä tiedän, että pelko +sinua ei pane väistymään. Vaan ajattele tarkoin se askel, jonkas astut! + +ORANIALAINEN. Min' olen sen ajatellut. + +EGMONT. Ajattele mihin olet syypää, jos sinä erehdyt! Turmiollisimpaan +sotaan, mikä ikinä mitään maata on vitsannut. Sinun epäytymises' on +vihja, joka kerralla kutsuu maakunnat aseisiin, joka oikeuttaa kaiken +sen julmuuden, mihin aihetta saadakseen Hispania on jo vanhastaan kyllä +kiihkeästi kärkkynyt. Minkä me tässä olemme suurella vaivalla saaneet +tyyntä aikaan, sinä yhdellä viitteellä kuohautat julmimpaan +sekasortoon. Ajattele kaupunkeja, aatelistoa, kansaa, kauppaa, +maanviljelystä, elinkeinoja! Ja ajattele mikä hävityksen kauhistus, +mikä murhaaminen! -- Levollisna kyllä näkee sotamies kaatuvan viereisen +toverinsa tanterella, vaan virtaa alas uipi porvarien, lasten, impien +ruumiita sulle vastaan, niin että sinä seisot kauhun hyyssä, etkä enää +tiedä, kenen asiaa puolustat, kun ne ikimenevät, joittenka vapauden +puolesta sinä aseisiin tartut. Ja mitenkä on mielentilasi oleva +silloin, kun sinun täytyy hiljoilleen itseksesi vainnella: oman +turvallisuuteni puolesta tartuin minä miekkaan? + +ORANIALAINEN. Me emme ole yksityisiä miehiä, Egmont. Jos meidän sopii +tuhansien edestä itsemme uhrata, niin sopii meidän myös tuhansia varten +itsemme säästääkin. + +EGMONT. Ken itseänsä säästää, hänen täytyy oman itsensä edessä joutua +epäluulon alaiseksi. + +ORANIALAINEN. Vaan joka itsensä tuntee, voi varmana käydä sekä +eteen- että taapäin. + +EGMONT. Se kova onni jota sinä pelkäät, käy toteen sinun tekosi kautta. + +ORANIALAINEN. On viisasta ja rohkeata mennä välttämätöntä kovaa onnea +kohti. + +EGMONT. Niin suuressa vaarassa tulee vähäsinkin toive ottaa lukuun. + +ORANIALAINEN. Ei, meill' ei ole enää jalansijaa edes vähimmällenkään +askelelle, syvyys on edessämme. + +EGMONT. Onko kuninkaan suosio niin kaita pohja? + +ORANIALAINEN. Niin kaita ei, vaan nuljakka. + +EGMONT. Jumala nähköön! Hänelle tehdään väärin. Min' en voi kärsiä, +että hänestä arvotonta ajatellaan. Hän on Kaarlen poika ja ihan +luonnoton tekemään mitään halpamaista. + +ORANIALAINEN. Kuningasten teko ei ole koskaan halpamaista. + +EGMONT. Häntä pitäis' oppia tuntemaan. + +ORANIALAINEN. Juuri tämä tuntemus neuvoo meitä, ett' ei siedä +vaarallista koetta varrota. + +EGMONT. Vaarallinen ei ole mikään koe, mihin on uskallusta. + +ORANIALAINEN. Sinä kiivastut, Egmont! + +EGMONT. Minun täytyy nähdä omilla silmilläni. + +ORANIALAINEN. O, jos sinä vaan tämän kerran näkisit minun silmilläni! +Ystävä, kun sulla vaan on silmät auki, uskot sinä näkeväsi. Minä menen! +Odota sinä Alban tulemista ja jääös Jumalan haltuun! Kukaties pelastaa +sinut minun kieltäytymiseni. Kukaties tuo lohikäärme ei usko mitään +saalista saavansa, ell' ei hän meitä kumpaakin ahmaise yhdellä kertaa. +Kukaties hän viipyy voidakseen aikeensa täyttää sitä varmemmin, ja +kukaties sinä aikaa myöten näet asian oikeassa karvassaan. Mut sitten +pian, pian! Pelasta, pelasta itsesi! -- Jää hyvästi! Elä anna +huomiostasi minkään haihtua, kuinka suuren miehistön hän tuopi +tullessaan, kuinka hän kaupungin miehittää, millinen valta +hallitsijattarella säilyy, millä mielin ovat sinun ystäväs'. Anna mulle +sanoma -- -- -- Egmont -- + +EGMONT. Mitä sinä tahdot -- + +ORANIALAINEN (hänen käteensä tarttuen). Suostu minuun! Seuraa minua! + +EGMONT. Mitenkä? Kyyneleitä, Oranialainen! + +ORANIALAINEN. Kadotettua itkeä onhan sekin miehekästä. + +EGMONT. Sinä uskot, että min' olen kadotettu? + +ORANIALAINEN. Se sinä olet. Ajattele pääsi ympäri! Sinulla on enää +lyhyeltä ajatus-aikaa. Jää hyvästi! + + (Lähtee pois.) + +EGMONT (yksin). Että toisten ihmisten ajatuksilla on moinen vaikutus +meihin! Minun päähäni eihän tuo olisi koskaan pälähtänyt, ja tämä mies +siirtää mielimurteensa minuun. -- Pois! -- Se on vieras pisara minun +veressäni. Hyvä luonto, singota se ulos jälleen! Ja nämät miettiväiset +kurtut mun otsastani oikaisemaan -- löytyyhän toki vielä eräs suloinen +keino! + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + + Hallitsijattaren Palatsi. + +HALLITSIJATAR. Olisihan minun pitänyt sitä aavistaa. Oh! Kun työssä ja +vaivassa omintakein elää uurastetaan, ajatellaan aina tekevänsä mitä +mahdollisinta, ja joka kaukaa katselee ja käskee, luulee vaativansa +vaan tavallisen mahdollista. -- O, noita kuninkaita! -- Enpä olis' +uskonut, että se minua voisi näin tuskastuttaa. On niin ihana hallita! +-- Ja luopua? -- En tiedä, mitenkä isäni hennoi; mutta kyllä minäkin +tahdon. + + (Machiavelli näkyy perältä.) + +Astukaa tännemmä, Machiavelli! Minä tässä ajattelen veljeni kirjettä. + +MACHIAVELLI. Onko minulla lupa kysyä, mitä se sisältää? + +HALLITSIJATAR. Yhtä paljon hellää huomiota minua kohtaan kuin huolta +hänen valtioistaan. Hän kiittää sitä pontevuutta, ahkeruutta ja +uskollisuutta, millä minä olen tähän asti valvonut hänen majesteettinsa +oikeuksia tässä maassa. Sitä hän surkuttelee, että minulla on tämän +uppiniskaisen kansan hillinnässä niin paljon tekemistä. Hän on minun +tietojeni syvyydestä niin täysin varma, minun toimenpidetteni +älykkyyteen niin erinomaisen tyytyväinen, että melkeinpä minun täytyy +sanoa: se kirje on ylen korea kirjeeksi kuninkaalta, veljeltä +liijatenkin. + +MACHIAVELLI. Ei tämä liene ensi kerta kun hän teille velkapäänä +julistaa varmaa tyytymystänsä. + +HALLITSIJATAR. Vaan ensi kerta, kun se esiytyy ainoastansa kaunopuheen +kuviona. + +MACHIAVELLI. Min' en ymmärrä teitä. + +HALLITSIJATAR. Niinpä kuulkaa! -- Hän tuumii tämän esipuheen perästä, +että minä, vailla sotaväkeä, vailla pikku armeijaa, saan aina täällä +esiytyä raukan kuvaimena. Meilt' oli väärä teko, sanoo hän, asukasten +valituksia noudattaen, peruuttaa sotamiehemme pois maakunnista. Hän +tuumii, että varustusväki, tuo joka porvarin niskaa oikein sälyttää, +painollansa tyystyttää hänet suurin hyppimästä. + +MACHIAVELLI. Se mielet ärsyttäisi äärettömiin. + +HALLITSIJATAR. Mutta kuningas tuumii, -- kuuletko sinä? -- että joku +kunnon kenraali, tuommoinen, jok' ei alunkaan ota kuuloon järjen +puolta, vois' sangen pian toimita kansasta ja aatelista, porvarista ja +talonpojasta selville -- ja sitä varten lähettää vahvan sotajoukon +etupäässä -- herttua Alban. + +MACHIAVELLI. Alban? + +HALLITSIJATAR. Sinä hämmästyt? + +MACHIAVELLI. Te sanotte: lähettää. Hän kysyy arvaten: pitääkö hänen +lähettää? + +HALLITSIJATAR. Kuningas ei kysy, hän lähettää. + +MACHIAVELLI. Niin siinä teill' on kokenut soturi palvelukseenne. + +HALLITSIJATAR. Minun palvelukseeni? Puhu suoraan, Machiavelli. + +MACHIAVELLI. Min' en hennoisi teidän edellenne ryyvätä. + +HALLITSIJATAR. Ja minä hennoisin teeskennellä. Minua on loukattu, +loukattu syvälti. Minä tahtoisin mieluummin, että veljeni sanoisi, mitä +hän ajattelee, kuin että hän nimensä kirjoittaa säällisten kirjelmäin +alle, joita valtiosihteeri sepittää. + +MACHIAVELLI. Eikö sitä pitäisi havaita --? + +HALLITSIJATAR. Ja minähän tunnen heidät sisältä ja ulkoa. He mielellään +soisivat, että kaikki tyynni olis' siivottua ja lakaistua; ja kun he +itse eivät ryhdy asiaan, niin saa luottamusta kuka hyvänsä, jokahan +luuta kädessä tulee. -- O, minusta tuntuu kuin ihan näkisin mä +kuninkaan kudottuna neuvoskuntineen tälle tapetille! + +MACHIAVELLI. Niin elävästi? + +HALLITSIJATAR. Ei yhden yhtä juonnetta puutu. On joukossa hyviäkin +ihmisiä. Tuo rehellinen Rodrigo, joka on niin kokenut ja tasainen, ei +kovin korkealle tähtää eikä minkään anna kukistua, suora Alonzo, uuras +Freneda, luja Las Vargas, ynnä vielä muutamia, jotka kyllä kallistuvat +mukaan, jahka se hyvä puolue vallastuu. Mutta tuollahan istuu se +kuoppasilmä Toledolainen -- otsa kupari, katse tuli ja syvä -- +hammas-raostaan mumisee naisten hentoutta, ajattomia myönnytyksiä, sekä +että naiset hyvin pystyvät ajamaan opetetuilla selkähevosilla, vaan +itse ovat kehnoja tallimestareita, ja sen semmoisia sukkeluuksia, joita +minä ennen aikaan sain olla mukana kuulemassa herroilta valtiomiehiltä. + +MACHIAVELLI. Värin puolesta teidän taulunne on aika lailla +silmäänpistävä. + +HALLITSIJATAR. Tunnustakaa vaan, Machiavelli! Koko tuossa +hahmokaavaelmassani, josta kaikite saisin maalauksen syntymään, ei ole +yksikään väre niin kellanruskea, niin sappimusta kuin Alban poskihivio +oli kuin se väri, jolla hän maalaa. Jokainen on hänen silmissään +jumalanpilkkaaja, valtion kavaltaja; sillä tämän kaaren mukaan voi heti +rattahin runnella, teilitä, seivästää, silpoa ja polttaa heidät kaikki. +-- Se hyvä, mitä minä olen täällä saanut aikaan, varmaan näyttää, noin +puusta katsoen, tynni tyhjältä, juuri sen tähden, kun se on hyvää. -- +Sieltä kaukaa hän kärkkyy joka ikistä vallattomuutta, mikä jo on +ohitse, joka ikistä rauhattomuutta, mikä jo on hiljennettynä, ja +kuningas saapi niin silmät täyteen vehkeitä, kapinaa ja raivoutta, että +hänen mieleensä heijastaa ikään kuin täällä ihan söisivät toisiaan, +vaikka törkeän kansan satunnainen lentovimmastus on jo ammoin aikaa +unhottunut asia meillä. Siitä lieskahtaa hänen sisunsa oikein äkäisesti +vihaamaan noita ihmis-parkoja; ne kihtaavat hänen silmäänsä +kammottavilta vintiöiltä, niin, mokomin kuin pedot ja vaihdokkaat; +tällöin alkaa hän tähystellä tulta ja miekkaa ja kuvitella, että sillä +kurin sitä kesytetään ihmisiä. + +MACHIAVELLI. Te minusta näytätte kovin kiivaalta, otatte asian kovin +älhyltä kannalta. Ettenkös te jää hallitsijattarena olemaan. + +HALLITSIJATAR. Sen sitä tunnen minä. Hän tullessaan tuopi virkaohjeen. +-- Min' olen valtiotoimissa kyllin vanhennut, tietääkseni, mitenkä ketä +vierotaan, ilman hältä virkapaikkaa ottamatta. -- Ensin tuopi hän +virka-ohjeen. Se on epämääräinen ja ontuva. Hän isotteleksen, sillä +hänell' on valta; ja jos minä valitan, niin hän tekee jonkun salaisen +virka-ohjeen syyksi; jos minä sitä tahdon nähdäkseni, niin hän +lenkoilee mulle; jos minä vielä kärtän, näyttää hän mulle jotain +paperia, joka sisältää mitä kuta vallan toista; ja jos silloin en minä +rauhoitu, ei hän ole niinä miehinään, puhuinpa minä mitä tahansa. +Sill' aikaa saapi hän tehneeksi, mitä minä pelkään, ja kauvas karsaan +letkauttaneeksi, mitä minä toivon. + +MACHIAVELLI. Minä tahtoisin, että voisin sanoa teitä vastaan. + +HALLITSIJATAR. Minkä minä olen tyyntä palauttanut sanomattomalla +kärsivällisyydellä, on hän kovuudella ja julmuudella ärsyttävä taas +riehumaan. Minä saan silmieni edessä nähdä työni hukkaan menevän, ja +sitä paitsi saan kantaa syyn. + +MACHIAVELLI. Odottakaa kuitenkin siksi, teidän ylhäisyytenne! + +HALLITSIJATAR. Sen verran minull' on valtaa oman itseni suhteen, että +saatan näyttää tyyneltä. Joutaa hän tulla! Minä hänelle paikan jätän +mitä parhaimmalla muotoa maailmassa, ennen kuin hän minut ajaa +tieltään. + +MACHIAVELLI. Ihanko niin ketterään astahdatte tämän painavan askeleen? + +HALLITSIJATAR. Raskaammin kuin osaat arvatakaan. Joka on tottunut +hallitsemaan, perehtynyt siihen ajatukseen, että joka päivä tuhansien +kohtalo on hänen kädessään, hän astuu valta-istuimelta alas kuin +hautaan. Vaan parempi niinkin, kuin jäädä aloilleen, ikäänkuin haamu +elävitten joukkoon, ja kokea onttoine ansioineen pysytellä paikassa +minkä toinen on perinyt sekä nyt omaa ja hoitaa. + + +Klaaran asunto. + +Klaara. Äiti. + +ÄITI. Semmoista kuin Brackenburgin rakkautta en kuunaan ole minä +nähnyt. En minä luullut sitä löytyvän muuvalla kuin ainoasti +ritaritaruissa. + +KLAARA (kävelee kahdakäteen huoneessa, erästä laulua hyreksien). + + Onnekas vaan + Sydän lempivä on! + +ÄITI. Hän aavistaa sinun suhdettasi Egmontiin; ja minä uskon, jos sinä +tekeytyisit hieman ystävälliseksi häntä kohtaan, hän sinut sittenkin +naisi, jos tahtoisit. + +KLAARA (laulan). + + Toipuu + Ja voipuu, + Käy aattelemaan, + Vartoo + Ja hartoo + Miel' ankeissaan! + Riemua täynnä, + Taas toivehetonn', + Onnekas vaan + Sydän lempivä on! + +ÄITI. Heitä tuo mokoma tuutilulla! + +KLAARA. Elkää nurkuko minua siitä! Se on tenhokas laulu. Min' olen +sillä jo monta kertaa tuudittanut suuren lapsen nukkumaan. + +ÄITI. No sulla tok' ei ole mitään päässä paitsi rakkautesi. Kun sinä +vaan et unhottaisi kerrassaan kaikkea sen ainoan asian tiimalta. +Brackenburgia sun pitäis' arvossa pitää, sen minä sanon sulle. Hän +saattaa kerran tehdä sinut onnelliseksi. + +KLAARA. Hän? + +ÄITI. Niin kyllä! Aika tulee! -- Te lapset ette näe mitään edeltäpäin +ettenkä kuule kuullessannekaan meidän kokemuksiamme. Nuoruus ja tuo +suloinen rakkaus, sekin kaikki loppuu kerran! Aika tulee, jolloin +kiitetään Jumalata, kunpa on jotakin tyyssijaa, kuhunka turvautua. + +KLAARA (kamastuu, vaikenee ja kavahtaa ylös). Äiti, antaa tuon ajan +tulla kuin kuoleman! Sitä ennakolta ajatella on hirveä. -- Ja kun se +tulee! Kun meidän täytyy -- silloin -- koetamme tulla aikaan niin hyvin +kuin voimme. -- Egmont, minäkö voisin elää ilman sinutta! -- +(Kyynelsilmin.) Ei, se ei ole mahdollista, ei mahdollista! + +EGMONT (astuu, sisään, ratsuvaippaan kääriytyneenä, hattu silmillä). +Klaara! + +KLAARA (kirkaisee, kimpoo takaperin). Egmont! (Tätä vastaan kiitäissä.) +Egmont! (Tätä syleilee, ja nojautuu tämän rintaa vasten.) Oi, sinä +hyvä, armas, kallis! Tulitko sinä? Oletko sinä tässä? + +EGMONT. Hyvää iltaa, äiti! + +ÄITI. Jumalan rauha, jalo herra! Lapsukaiseni on melkein ollut +menehtyä, kun te niin kauvan viivyitte. Hän on taas kaiken päivää +puhellut ja laulellut teistä. + +EGMONT. Tokihan te annatte mulle iltasen? + +ÄITI. Kovin suuri armo! Jos meillä vaan olisi mitä tarjota! + +KLAARA. Totta kaiketi! Olkaahan rauhassa, äiti! Minull' on kaikki +tyynni jo valmiina sitä varten. Min' olen vartta vasten laittanut +jotain. Elkää hiiskuko siitä mitään, äiti! + +ÄITI. Ei kannata kehua. + +KLAARA. Malttakaapas aikaa! Ja siihen minä vielä ajattelen: kun hän on +minun luonani, ei minulla ensinkään ole nälkä, ja silloinpa ei pitäisi +hänelläkään olla kovin suurta ruokahalua, kun minä olen hänen luonansa. + +EGMONT. Niinkö luulet? + + (Klaara polkaisee jalkaa ja nurpeissaan pyörähtää poispäin.) + +EGMONT. Mikä sinulla on? + +KLAARA. Kuinka te tänään olette niin kylmä! Te ette ole vielä suonut +mulle yhtä muiskua. Miksi teillä on kädet vaipan kätkössä, kuin +kapalolapsella? Eihän sovi soturin eikä rakastajan kätkeä käsiään. + +EGMONT. Aika ajoin, hyvä tyttö, aika ajoin. Kun sotamies seisoo +väijyksissä ja mielii ehkä viekkaudella voittaa jotakin viholliselta, +silloin hän kutistautuu kokoon, punoo käsivartensa yhteen rynnästensä +päälle ja hautoo aikomustaan kypsäksi. Ja rakastaja -- + +ÄITI. Ettenkö te istumaan tahdo ruveta ja olla kuin kotonanne? Minun +pitää lähteä kyökkiin. Klaara ei ajattele mit' ikään, kun te vaan +olette täällä. Te saatte sitten pitää hyvänänne. + +EGMONT. Teidän hyvän-suontanne on paras hyöste. + + (Äiti poistuu.) + +KLAARA. Ja mitähän olisi minun rakkauteni sitten? + +EGMONT. Niin paljon kuin sinä tahdot. + +KLAARA. Verratkaa sitä johonkin, jos teill' on sydäntä. + +EGMONT. Ensiksi siis -- + + (Hän heittää vaippansa pois ja seisoo komeassa asussa.) + +KLAARA. O je! Voi ihmettä! + +EGMONT. Nyt minulla on kädet vapaana. + + (Armastaa.) + +KLAARA. Laskekaa! Teiltä nuhrautuu vaatteet. (Astuu takaperin.) Kuinka +komea! Nyt min' en tohdi teitä, en hipaistakaan. + +EGMONT. Oletko sinä nyt tyytyväinen? Minä sulle lupasin täällä kerran +hispanialaisiks' esiytyä. + +KLAARA. Enhän minä sen koommin teiltä sitä pyytänyt; arvelin, ett'ette +tahtoneet. -- Oi, tämä Kultainen Talja! + +EGMONT. Siinä sen saat nähdä nyt! + +KLAARA. Ja senkö on keisari sulle ripustanut kaulaan? + +EGMONT. Niin, lapsi! Ja kantimet ja tämä tähtikunnan merkki antaa +sille, joka niitä kantaa, vapaus-edut mitä jaloimmat. Koko maan päällä +en tunnusta minä ketään tekojeni tuomariksi muita kuin tähtikunnan +suuri-mestarin yhdessä ritarikokouksen kanssa. + +KLAARA. O, sinä voisit hyvin antaa koko maailman tuomita itseäsi! -- +Sametti on sangen ihanaa, ja nauhat ja korko-ompelukset! -- Eihän tässä +tiedä, mistä alkaa. + +EGMONT. Katsele vaan kylliksesi! + +KLAARA. Ja tämä Kultainen Talja! Te kerroitte historian mulle ja +sanoitte, että se on kaiken suuren ja kalliin osan tunnustähti, mikä +ansaitaan ja hankitaan vaivalla ja ahkeruudella. Se on sangen kallis -- +minä voin tätä verrata sinun rakkauteesi. -- Sitä minä kannan samassa +kohti, sydämessäni, -- Ja kuitenkaan -- + +EGMONT. Mitä sinä aijoit sanoa? + +KLAARA. Eihän vertaaminen miten suju. + +EGMONT. Kuinka niin? + +KLAARA. Rakkauttasi en ole vaivalla ja ahkeruudella ansainnut, en +hankkinut. + +EGMONT. Rakkauden laita on aivan toisin. Sen sinä ansaitset juuri siitä +syin, kun sin' et sitä hanki -- ja ainoastaan nepä ihmiset sen +kohtaavat parhaiten, jotk' eivät sitä etsiskentele. + +KLAARA. Oletko sinä tämän itse kokenut? Tarkoittiko tämä ylväs +huomautus sinua itseäsi? Sinua, jota kaikki kansa rakastaa? + +EGMONT. Olisinko minä edes jotain heidän hyväksensä tehnyt! Voisinko +minä jotain heidän hyväksensä tehdä! Heill' on sula hyvä tahto minua +rakastaa. + +KLAARA. Sinä varmaan olet hallitsijattaren luona ollut tänään? + +EGMONT. Niin, olinhan minä siellä. + +KLAARA. Onko välinne hyvä? + +EGMONT. Siltä ainakin näyttää. Me olemme kohtelijaita ja ystävällisiä +toisillemme. + +KLAARA. Jako oikein sydämestä? + +EGMONT. Minä suon hyvää hänelle. Kullakin on omat aikeensa. Eikä se +asiassa vaikuta mitään. Hän on mainio vaimo, tuntee kansansa ja näkisi +kyllin syvälle, ell'ei hän olis' epäluulokas samalla. Minusta hänell' +on suuri tekeminen, kun hän minun elossani ja olossani aina vainuaa +salaisuuksia, ja niitäkös ei minulla ole yhtään. + +KLAARA. Eikö ihan yhtään? + +EGMONT. No nyt! Eräs pikkuruikkunen lymy. Joka viinilaji aikaa myöten +ainestaa astiaan viinikiveä. Oranialaisesta hälle on kuitenkin vielä +parempi huvitus ja aina uusi tehtävä. Tämä mies on saavuttanut sen +maineen, että hänellä muka aina on joku salahanke mielessä. Ja niinpä +hallitsijatar koettaa aina pälyä tämän otsaa, oivaltaakseen, mitä se +mies mahtanee ajatella, koettaa pälyä tämän askeleita, saadakseen vihiä +siitä, minne se niitä mahtanee suunnata. + +KLAARA. Teeskenteleekö hän? + +EGMONT. Hallitsijatarko? -- Ettäs kysyt! + +KLAARA. Anteeksi, minä aijoin kysyä: onko hän viekas? + +EGMONT. Ei sen enemmän eikä vähemmän kuin minkä jokainen, joka tahtoo +tarkoitustensa perille päästä. + +KLAARA. Min' en vois' aikaan tulla suuressa maailmassa. Mutta +hänellähän onkin miehinen henki. Hän on naiseksi muullainen, kuin me +ompelijattaret ja kyökkinäpsät. Hän on suuri, uljas ja päättäväinen. + +EGMONT. Niin, joll'ei eteen satu kovin kirjavata. Mutta tähän toviin on +hänen päänsä vähän pyörällä. + +KLAARA. Kuinka niin? + +EGMONT. Hänell' on hivene viiksiäkin ja silloin tällöin +jalkoleini-kohtaus. Oikea amatsooni! + +KLAARA. Majesteetillinen rouva! Minä hätäytyisin astuessani hänen +eteensä. + +EGMONT. Ethän sinä muuten ole aivan arka. Eikä tuo olisikaan +hätäytymistä, ainoastaan immen kainoutta. + + (Klaara luo silmänsä alas, käteen tarttuen nojautuu Egmontiin.) + +EGMONT. Minä ymmärrän sinut! Rakas tyttö! Sinä saatat nostaa silmäsi. + + (Suutelee Klaaran silmiä.) + +KLAARA. Suo minun vaijeta! Suo minun pitää sinut! Suo minun katsella +sinua silmiin, löytää niistä kaikki tyynni, lohtu ja toivo ja ilo ja +suru! (Syleilee ja katselee Egmontia.) Sano mulle! Sanos! Enhän minä +käsitä! Oletko sinä Egmont, kreivi Egmont, tuo suuri Egmont, joka niin +paljon huomiota herättää, josta sanomissa kerrotaan, jota kaikki +maakunnat jumaloitsevat? + +EGMONT. En, en minä ole tuo. + +KLAARA. Kuinka? + +EGMONT. Katsopas, Klaara! -- Annas minä istun! (Hän rupee istumaan, +Klaara polviutuu jakkaralle hänen eteensä, panee kyynäsvartensa hänen +syliinsä ja katselee häneen.) Tuo Egmont on ikävä, valju, kylmä Egmont, +jonka täytyy itseänsä olettaa, näyttää milloin mitä, kulloin kuta +naamaa, tuo kiusattu, väärin tunnettu, selkattu, vaikka hän ihmisten +mielestä on iloinen ja hauska, tuo jota rakastaa kansa semmoinen, jok' +ei tiedä, mitä tahtoo, jota kunnioittaa ja tähtiin ylistää joukko +semmoinen, jonka kanssa ei ole mihinkään yrittämistä, ympärillä +ystäviä, joidenka haltuun hän ei tohdi heittäytyä, tuo jota silmällä +pitää ihmiset, jotka tahtovat uiden-voiden takerruttaa häntä, tuo +työskentelevä ja harrastava usein päämäärää vailla, enimmäkseen palkkaa +vailla -- O, anna mun olla ilmaisematta, mitenkä tuon on laita, -- +mitenkä tuon on mieli! -- Vaan tämä -- kuules, Klaara -- tämä on +rauhallinen, avomielinen, onnellinen, tämä on sen parhaimman sydämen +rakastettu ja tuttu, minkä hänkin tuntee kokonaan, ja täydellä +rakkaudella ja luottamuksella painaa omaa sydäntänsä vasten. (Armastaa +Klaaraa.) Tämä on sinun Egmontisi! + +KLAARA. Niin suo minun kuolla! Maailmass' ei ole ylempää riemua kuin +tämä! + + + + +NELJÄS NÄYTÖS. + + + Katu. + + Jetter. Rakennusmestari. + +JETTER. Hoi! Kuules! Hoi, naapuri, yksi sana! + +RAKENNUSMESTARI. Mene tiehes, ja ole hiljaa! + +JETTER. Vaan yks' sana! Eikö mitään uutta? + +RAKENNUSMESTARI. Ei mitään, sen kun meidät on taas uudestaan kielletty +puhumasta. + +JETTER. Mitä, hä'? + +RAKENNUSMESTARI. Käykää tänne lähemmä seinustaa! Varokaa itseänne! +Herttua Alba on, heti tulennastaan, julistuttanut semmoisen käskyn, +että jos kaksi tai kolme keskenään puhelee kadulla, niin ne +julistetaan, ilman ensin tutkimatta, tuota päätä valtiorikokseen +syypääksi. + +JETTER. Voi onnettomuutta! + +RAKENNUSMESTARI. Ikuisen vankeuden uhalla on kielletty, ett' ei saa +valtio-asioista, ei mitään puhua. + +JETTER. Voi meidän vapauttamme! + +RAKENNUSMESTARI. Ja kuoleman-rangaistuksen uhalla ei kerrassa kukaan +saa hallituksen toimia moittia. + +JETTER. Voi meidän päitämme! + +RAKENNUSMESTARI. Ja oikein varalta hyväntekijäisiä luvaten kehotetaan +isiä, äitejä, lapsia, sukulaisia, ystäviä, palkollisia ilmoittamaan +asian alkain asetetulle tuomio-istuimelle, mitä ikään sisinnä missäkin +talossa tapahtuu. + +JETTER. Lähtään kotia! + +RAKENNUSMESTARI. Ja nöyrille on luvattu, että he eivät tule kärsimään +mitään vahinkoa, ei hengen, kunnian eikä omaisuuden puolesta. + +JETTER. Niin lempeätä! Oli se minusta kuitenkin kohta onnetonta, kun +tuo herttua tuli kaupunkiin. Hamasta siitä päivin on tuntunut, niin +kuin taivas olis' yltäänsä vetäynnyt mustaan huntuun, ja riippuisi niin +matalana, että täytyisi kumartua, jos mieli päästä siihen päällään +puukkaamatta. + +RAKENNUSMESTARI. Vaan mitenkä sinua hänen sotamiehensä miellyttävät? +Vielä vainen! Nämä on toinen laji äyrijäisiä, kuin joihin me ennestään +olemme tottuneet. + +JETTER. Uh! Oikein sydäntä kouristaa, kun näkee muutaman osaston +mokomia samoilevan pitkin katuja. Suoria kuin seipään-nielijöitä -- +värvähtämätön katse, yks' askel koko lituisella liudalla! Ja näitä kun +on vartiona seisomassa, ja menet jonkun ohitse, niin siinä hän +jurottaa, kuin tahtoisi sinut katsoa ihan läpi ja puhki, ja näyttää +niin karuksi karjenneelta äkäpuralta, että luulet joka nurkalla +näkeväsi kuritusmestarin. Ei nämä minulle ollenkaan mieleen. Olivathan +meidän sotilaamme kumminkin hauskaa väkeä. Ne hennoivat ottaa pikku +vapaisuuksiakin, seista hajalla säärin, lakki toisella korvalla, elivät +ja antoivat muidenkin elää. Mutta nää urokset ovat kuin koneita joiden +sisässä asuu perkele. + +RAKENNUSMESTARI. Jos tuommoinen ärjäisee: "Seis!" ja ojentaa, tokko +luulet, että siinä seisotutaan, vai mitä? + +JETTER. Minä paikalla olisin kuoleman oma. + +RAKENNUSMESTARI. Lähtään pois kotiin! + +JETTER. Siit' ei hyvä seuraa. Jää terveeksi! + +SOEST (tulee). Hyvät ystävät! Toverit! + +RAKENNUSMESTARI. Hiljaa! Anna meidän mennä. + +SOEST. Olettenko kuulleet? + +JETTER. Yltä kyllin! + +SOEST. Hallitsijatar on lähtenyt. + +JETTER. No Jumala armahtakoon meitä! + +RAKENNUSMESTARI. Hän se oli meidän viimeinen tukemme. + +SOEST. Aivan äkkiä ja kaikessa hiljaisuudessa. Hän ei voinut tulla +aikaan herttuan kanssa; hän ilmoitutti aatelisille, että hän muka tulee +takaisin. Ei kukaan usko sitä. + +RAKENNUSMESTARI. Jumala antakoon aatelille anteeksi, että he ovat tämän +uuden ikeen laskeneet meidän niskaamme. He olisivat voineet estää sen. +Nyt on meidän etuoikeutemmekin mennyttä. + +JETTER. Jumalan tähden, ei sanaakaan etuoikeuksista! Minä vainustelen +jotain teloitus-aamun hajua; aurinko ei näytä kasvojaan, sumussa +löyhkää katkua. + +SOEST. Oranialainen myös on poissa. + +RAKENNUSMESTARI. Niin olemme siis kokonaan turvattomina. + +SOEST. Kreivi Egmont on jäljellä. + +JETTER. Niin, Jumalan kiitos! Vahvistakoot kaikki pyhimykset häntä, +että hän koettaa tehdä parastansa! Hän se on ainoa, joka kykenee +jotakin toimittamaan. + +VANSEN (esiytyy). Tapaanpas minä vihdoin parisen, jotk' eivät vielä ole +kursoon mataneet. + +JETTER. Tee meille niin hyvin, ja mene matkaas'! + +VANSEN. Tn ette jnur' ole kohtelijas. + +RAKENNUSMESTARI. Täss' ei, maar, olekaan aika kursailla. Syyhyttääkö +taas selkänahkaanne? Joko siit' on äsköinen kylpy haihtunut? + +VANSEN. Kysy sotamiehen haavoja! Jos minä olisin piitannut +selkäsaunoista, niin eihän minust' olisi kuuna kullan valkeana tullut +mitään. + +JETTER. Vaan tästäpä vielä saattaa tulla toimoinen tosi eteen. + +VANSEN. Minun nähdäkseni, tuosta ukonilmasta, jok' on nousemassa, on +surkean lamaava hervaus paneutunut tuntumaan teidän jäsenissänne. + +RAKENNUSMESTARI. Sinun jäsenes' saavat pian jännistellä toisessa +paikassa, joll' et pysy kuoressasi. + +VANSEN. Voi vihelijäisiä rottia, jotka paikalla huikaisee epätoivo, +sikäli kun talonisäntä vaan hankkii yhden uuden kissan! Jospa nyt +tuleekin hiukan toinen temppu, niin kyllä tässä elää mylhetään vielä +entiseen tapaan, olkaa varmat siitä! + +RAKENNUSMESTARI. Sinä olet hurjapäinen renttu! + +VANSEN. Setä pöllö! Anna sinä vaan herttuan hersua! Tuo vanha katti +näyttää minusta siltä, kuin hän olis' sisäänsä ahtanut perkeleitä +rottain asusta ja nyt ei jaksaisikaan niitä sulattaa. Antaa hänen olla +rauhassa! Hän tarvitsee hänkin syödä, juoda, nukkua, kuin ihminen +konsanaan. Ei minua tuo peloita, jahka me oikein otetaan ajasta vaari. +Alussa se käy ryöppy. Sittenpä älyää hänkin! mitenkä on paljon +mukavampi elää ruokavarikossa, sikolappeiden siiressä, ja viettää +yörauhaa, kuin jyvä-aitassa vaania mitä kuta rotta-rukkaa. Nyt alkakaa +laputtaa, tiehenne, kyllä minä tunnen herrat vallanpitäjät! + +RAKENNUSMESTARI. Nääs, mitä kaikkea tuollainen kalu saa purkaa +puuttumatta! Jos minä iki eläissäni olisin mitään tuommoista sanonut, +en hetkeäkään pitäis' itseäni varmana. + +VANSEN. Olkaa te vaan huoleti! Ylijumala itse ei tuon taivaallista tule +tietämään teistä, maanmatosista, saatikka sitten hallitsija. + +JETTER. Panettelija! + +VANSEN. Minä tiedän taas toisia, joille olisi parempi, jos heillä +sankaruuden sijaan olisi joku räätälin-suoni ruumiissa. + +RAKENNUSMESTARI. Ketä te sillä tarkoitatte? + +VANSEN. Hm! minä tarkoitan kreiviä. + +JETTER. Egmontia! Mitä hänen olisi peljättävä? + +VANSEN. Min' olen vaan köyhä juutas, joka voisin koko vuoden elää +sillä, minkä hän tuhlaa yhdessä illassa. Ja kuitenkin hänen kannattaisi +hyvin antaa kerran mulle koko vuoden-tulonsa, jos hänellä olisi minun +pääni yhden ainoan neljänneksen tuntia! + +JETTER. Kylläpä sin' olet olevinasi koko mielenpesä! Ovathan toki +Egmontin hiuksetkin selvemmät kuin sinun aivosi. + +VANSEN. Sanokaa mitä sanotte! Vaan hienoudessa eivät vedä vertoja. Ne +korkeat herrat pettyvät kaikkein ensimmäiseksi. Hänen ei pitäis' olla +niin varma. + +JETTER. Mitä tuo latelee? Semmoisen herran! + +VANSEN. Niin juuri siitä syystä, kun häness' ei ollenkaan ole +räätäli-kepsua. + +JETTER. Ruokkoo suusi, suupaltto! + +VANSEN. Hänelle minä toivoisin ainoastaan hetkeksi ruumiiseen teidän +miehuisenne miehuuden, joka häneen loisi rauhattomuuden ja häntä niin +kauvan nykkisi ja näykkisi, kunnes hänen täytyisi pois kaupungista +suoriutua. + +JETTER. Te juttelette kovin yksinkertaisesti. Hän on niin varma kuin +taivaalla tähti. + +VANSEN. Etkö sin' ole milloinkaan nähnyt tähdenlentoa? Yks hui -- hai +-- se on poissa! + +RAKENNUSMESTARI. Kuka tahtoo hänelle mitä tehdä? + +VANSEN. Kuka tahtoo? Tahdotko sinä miten estää? Tahdotko sinä nostaa +kapinan, jos ne hänen ottavat vangiksi? + +JBTTER. Ah! + +VANSEN. Uskallattenko te panna nahkanne hänen edestään? + +SOEST. Oh! + +VANSEN (heitä matkien). Oh! Äh! Öh! Ihmetelkää läpi koko aakkonen! Se +on niin ja siksi jää! Jumalapa häntä varjelkoon! + +JETTER. Minä ihan hämmästyn teidän hävyttömyyttänne. Semmoisen, jalon, +rehellisen miehen olisi jotakin peljättävä? + +VANSEN. Roisto on kaikkialla etukynnessä. Syyhyn syytettyin jakkaralla +istuissaan tekaisee se tuomarista hassun, taas tuomio-istuimelta käsin +se on tuiki kärkäs kanteen-alaisen pahantekijäksi sukaisemaan. Minulla +on ollut kirjoitettavana ote semmoisesta pöytäkirjasta, jonka mukaan +viranomainen tuomari näkyy hovista saaneen yllin kyllin kiitosta ja +rahaa, sen vuoksi, että hän, tutkiessaan muutamaa rehellistä raukkaa, +jota tahdottiin saada kiikkiin, teki tästä mies-pahasta konnan. + +RAKENNUSMESTARI. Siinä sinä taas valhettelit oikein losauttamalla. Mitä +pystyvät ne ongittelemaan, jos kuka on syytön? + +VANSEN. O, varpusenpää! Miss' ei mitään tartu ongittelemalla +onkeen, siinä tutkitaan otus pussiin. Kunniantunto tekee ihmisen +varomattomaksi, pianpa uhkamieliseksi myös. Tällöin kysellään +ensimmältä hyvin lievästi ja säysysti, ja vanki on ylpeä +viattomuudestaan, joksika sitä nimittävät, puhuu kuin putkesta suoraan +kaikki, minkä toinen ovelampi kieltäisi kieleltään. Sitten kutoo +inkvisitori vastauksista uusia kysymyksiä ja tähtää juuri siihen kohti, +missä kipenekään hiilahtaa ristiriitaa ilmi. Siinä kuraisee hän +paulansa ja antaa sen tuhma-Jussin tallustaa sitä jälehmäänsä, että se +tässä kohti on sanonut vähän liika paljon, tuossa kohti vähän liika +vähän, tai että se on, Jumala ties mitenkä päähän pistäen, jättänyt +jonkun niksin mainitsematta, ja hyvinkin vielä on tullut miten kuten +hätäytyneeksi, -- niin, kas, silloin sitä ollaan oikealla tolalla! +Ja minä vakuutan teille sen, että tarkemmin ei etsiä nourostele +kerjäläis-ämmä riepurättiä rikkoläjältä, kuin tuo moinen konnaseppä +setvien vähänpätöisistä, vinoista ja vatvotuista, vääristä ja +vanutetuista, arvatuista, tunnetuista, epuutetuista ilmiannoista ja +suhteista, viimein sepustaa itsellensä ryysyrepaleisen variksenpelvon, +voidakseen hirttää orpopirunsa, vähintäänkin in effigie. Ja tämä utra +hirtehinen kiittäköön luojaansa, jos hän vielä itse voi nähdä itsensä +riippumassa. + +JETTER. Onpas sillä liukas kieli. + +RAKENNUSMESTARI. Kärpästen kanssa tuo tuommoinen saattaa käydä päinsä. +Vaan ampijaiset he pilkkaavat teidän hämähäkin-verkkoanne. + +VANSEN. Sitä myöten, mitä lajia hämähäkit ovat. Katsokaas, tuo pitkä +herttua on hahmoltaan vaseti kuin umpilukki, ei niin kuin joku mahakas +maukku, n'ei hetikään ole niin tihulaisia, vaan tuommoinen pitkäpiippa, +laihankälppä -- hapsinkakkijainen -- jok' ei haaskasta saa täyttään ja +vetää oikein hienoja kinosäikeitä, mut sen sitkeämpiä. + +JETTER. Egmont on Kultaisen Taljan ritari. Ken uskaltaa häneen kättä +puuttaa? Ainoastaan hänen vertaisensa voivat häntä tuomita, ainoastaan +koko tähtikunta. Sinun ilkeä kielesi ja sinun paha omatuntosi heruttaa +sinusta tuota suunantinetta. + +VANSEN. Tahdonko minä siltä pahaa hänelle? Minulle se voi olla +yhdentekevä. Hän on oivallinen herra. Pari mun hyvää ystävääni, jotka +missä tahansa muualla olisi jo hirtetty, on hän kuvan selkäsaunalla +päästänyt. -- Menkää nyt, menkää! Sen minä itse teille neuvon. Tuolla +tulee patrulli, näen mä. Nep' ei näytä minusta semmoisilta, että +huolisivat niin sanomin juoda veljenmaljaa meidän kanssamme. Me +varrotaan asian juoksua ja siivolla vaan tässä katsellaan päältä. +Minull' on tuolla joku kakkonen orpanahempukoita, ja hyvä veikko +kapakanisäntänä; jos ne noilta pääsevät makuun, eivätkä sitten kesyty, +niin kyllä ne ovat paatuneita hornansusia! + + +Kulenburgin palatsi. + +Herttua Alban asunto. Silva ja Gomez kohtaavat toisensa. + +SILVA. Oletko sinä toimittanut herttuan käskyt? + +GOMEZ. Tempuilleen. Kaikkein päivysvartioitten on säädetty saapua +määrättyyn aikaan eri paikoille, jotka minä olen heille osviitannut. Ne +siihen asti kävelevät ympäri kaupunkia, niin kuin tavallisesti, +järjestystä pitämässä. Kellään ei ole mitään tietoa toisestaan. Itse +kukin luulee yksistänsä itseään tämän käskyn koskevan, ja yhdessä +silmänräpäyksessä saattaa sitten saartorintama olla ummessa ja kaikki +palatsin ovet miehitettyinä. Tiedätkö sinä syyn, mistä tämä käsky +koituu? + +SILVA. Minä olen tottunut sokeasti tottelemaan. Ja ketä on niin helppo +totella kuin herttuata, kun seuraus heti kohta näyttää, että hän on +käskenyt oikein? + +GOMEZ. Hyvä! Vai niin! Ei tuo minusta tunnukaan niin kummalta, että +sinä tulet hänen laisekseen, yhtä umpinaiseksi ja harvapuheiseksi, +sinun kun täytyy alinomaa olla hänen hoteillaan. Minä vähän vierastan +semmoista outoutta, minä joka olen tottunut siihen herkempään +italialais-palvelukseen. Uskollisuudessa ja kuuliaisuudessa olen minä +sama kuin ennenkin, vaan minulle on tavaksi tullut jutella ja +tarinoida. Te olette kaikki vaiti, ettenkä suo itsellenne yhtään. +iloista hetkeä. Herttua on minun mielestäni, kuin portiton kuparitorni, +jonka miehistöllä on siivet. Nykyjään kuulin minä hänen pöydässä +sanovan eräästä iloisesta ja ystävällisestä miehestä, että se on kuin +paha kapakka, jonka oven päällä seisoo paloviina-osviitta viehättämässä +sisään laiskimuksia, kerjäläisiä ja varkaita. + +SILVA. Ja eikö hän vaiti ollen tuonut meitä tänne? + +GOMEZ. Siitä ei ole mitään sanomista. Se on varma se! Ken on saanut +olla sitä viisautta näkemässä, mitenkä hän armeijan toi Italiasta +tänne, se on nähnyt jotakin. Mitenkä hän, sanalla sanoen, ihan kuin +pujottelihen läpi ystäväin ja vihollisten, läpi franskalaisten, sekä +kuninkaallisten, että kerettiläisten, läpi sveitsiläisten ja +liittolaisten, piti ankarinta sotakuria sekä osasi rentonansa ja +estymättä johtaa retken, jota pidettiin aina niin vaarallisena! -- Me +olemme nähneet jotakin ja saaneet oppia jotakin. + +SILVA. Niin, ja täällä myös! Eikö ole kaikki tyynni niin hiljaista ja +tyyntä niinkuin ei mitään kapinaa olis' ollutkaan? + +GOMEZ. Nono, täällähän oli enimmäkseen tyyntä jo silloin kun me tulimme +tänne. + +SILVA. Maakunnissa on tullut paljon tyynempi, ja jospa jokunen vielä +liikehtii, niin senkin paetakseen. Mutta niiltäkin hän pian tukkee +tiet, luulen ma. + +GOMEZ. Nyt vasta hän oikein voittaakin kuninkaan suosion. + +SILVA. Ja meillä ei ole mikään tärkeämpää kuin pysyä herttuan +suosiossa. Jos kuningas tulee tänne, ei varmaan jää herttua eikä +kukaan, ketä hän puolustaa, palkkiota vaille. + +GOMEZ. Uskotko sinä kuninkaan tulevan? + +SILVA. Sitä varten puuhataan niin monenmoisia valmistuksia, että onpa +sitä hyvin uskottava. + +GOMEZ. Minuapa vaan eivät saa uskomaan. + +SILVA. Niin elä ainakaan puhu siitä. Sillä vaikka kuninkaan aikomus ei +olisikaan tulla, niin se ainakin on varmaan hänen aikomuksena, että +uskotaan hänen tulevan. + + (Ferdinand, Alban äpäräpoika.) + +FERDINAND. Eikö isäni ole vielä tullut ulos? + +SILVA. Me odotamme häntä. + +FERDINAND. Ruhtinasten pitäisi pian tulla tänne. + +GOMEZ. Tulevatko he tänään? + +FERDINAND. Oranialainen ja Egmont. + +GOMEZ (kuiskaa Silvalle). Minä huomaan jotakin. + +SILVA. Niin pidä se omana tietonasi! + + (Herttua Alba. Kun hän tulee sisään, ja astuu esiin, + peräytyvät nämä toiset.) + +ALBA. Gomez! + +GOMEZ (astuu esiin). Herra! + +ALBA. Sin' olet jakanut ja järjestänyt vartiot? + +GOMEZ. Aivan täsmälleen. Päivys-vartiot -- + +ALBA. Siinä kylliksi! Sinä odotat kalleriassa. Silva sanoo sinulle +hetken, milloin sinun pitää ne yhdistää ja miehittää palatsin käytävät. +Muun sinä tiedät. + +GOMEZ. Niin, herra! + + (Pois.) + +ALBA. Silva! + +SILVA. Täss' olen. + +ALBA. Kaikkea mitä minä olen vanhastaan sinussa arvottanut, rohkeutta, +päättäväisyyttä, empimätöntä toimelijaisuutta, sitä sinä näytä tänä +päivänä! + +SILVA. Minä kiitän teitä siitä, että te annatte tilaisuuden +näyttääkseni, että min' olen sama kuin ennenkin! + +ALBA. Niin pian kuin ruhtinaat ovat minun tyköni astuneet, riennä heti +paikalla panemaan Egmontin kotikirjuri kiinni! Oletko sinä toimittanut +niin, että saat ne muut kiinni, jotka sinun on määrä? + +SILVA. Luota meihin! Heidän kohtalonsa sattuu heihin, niin kuin hyvin +laskettu auringon pimennys, säntilleen ja kauhistavasti. + +ALBA. Oletko sinä heitä tarkoin pidättänyt silmällä? + +SILVA. Kaikkia, Egmontia liijatenkin. Hän se on ainoa, jok' ei ole +käytöstään muuttanut, sinun tultuasi kaupunkiin. Päivät päästään +ratsahilta ratsahille, pitää kemuja, on aina hauska ja puhelijas +pöydässä, pelaa, ampuu, ja illat hiipii lemmityisensä luona. Toiset +ovat tuntuvan taitteen tehneet elantotavassaan. He pysyvät kotona, ja +heidän ovensa edusta näyttää siltä, kuin sairas olisi huoneessa. + +ALBA. Ruttoon siis, ennen kuin ne virkuvat vastoin meidän tahtoamme! + +SILVA. Minä saan ansaan heidät. Sinun käskyäsi myöten syydämme +heille kohtelijaita kunnianosotuksia kosolta. Se heitä karsii; +valtioviisaudessaan osottavat he meille tuskaista kiitollisuutta, +tuntevat, että osavinta on paeta, kukaan ei uskalla hievahtaa, he +vitkailevat, eivät kuonnu yhdistymään, ja omin päinsä yrittämästä +jotakaan uskalijasta askelta estää heitä yhteisyys-henki. He +tahtoisivat mielellään välttää kaikkea epäluulon alaisuutta ja +koituvatkin yhä enemmän epäluulon alaisiksi. -- Ilolla näen minä koko +sinun aikeesi jo täytettynä. + +ALBA. Minä iloitsen ainoastaan siitä, mik' on todella tapahtunutta enkä +herkästi siitäkään; sillä aina sitä jääpi aihetta, mikä meitä +ajatteluttaa ja huolestuttaa. Onnetar on oikullinen kyllä, usein +ylentää halvat, katalat puuhat ja alentaa hyvin tuumitut katalalla +seurauksella. Odota täällä, kunnes ruhtinaat tulevat! Anna sitten +Gomez'ille määrä kadut miehittää ja kiiruhda sinä itse panemaan +Egmontin kotikirjuri ja ne muut kiinni, jotka sinun on määrä! Kun se on +tehty, tule takaisin ja ilmoita pojalleni, että hän neuvoskuntaan saa +mulle antaa tiedon. + +SILVA. Minä toivon, että minä julkean tänä iltana hörymättä astua sinun +silmies eteen. + + (Alba menee pois hakemaan poikaansa, joka tähän asti on + seissut kalleriassa.) + +SILVA. Min' en ole mies sitä sanomaan, vaan minun toivoni horjuu. Minä +pelkään, ett' ei se käy niin kuin hän ajattelee. Minä näen edessäni +henkiä, jotka vaiti ja miettien mustilla maljoilla mittaavat +ruhtinasten ja tuhansien kohtaloa. Verkkaan vaaruu vaa'an kielo +edes-takaisin; tuomareita näyttää syvästi ajatteluttavan; vihdoin +painuu malja toinen, nousee toinen, kohtalon oikun henkäyksestä; ja se +on päätetty. + + (Poistuu. Alba astuu esiin Ferdinandin kanssa.) + +ALBA. Miltä näytti kaupunki? + +FERDINAND. Se on kokonaan antautunut alle-kynsin. Minä ratsastelin, +ikäänkuin ilman aikojaan, katu katua sinne tänne. Teidän hyvin +järjestämänne vartijat pitävät pelkoa niin vireillään, että siell' ei +hirvitä, ei hiiskahtaa. Se on kuin joku kenttä, salaman kaukaa +välähdellen. Ei näy yhtään lintua, yhtään eläintä, paitsi mikä johonkin +piilopaikkaan mennä vilahtaa. + +ALBA. Etkö sinä kohdannut mitään muuta? + +FERDINAND. Egmont ratsasti muutamain muiden kanssa torilla vastaani. +Siinä tervehdittiin. Hänellä oli äkkinäinen sälkö hevosena, jota min' +en malttanut olla kehaisematta. "Kiireesti opettakaamme ratsuja, niitä +piakkoin tarvitsemme!" huusi hän minulle. Hän tulee vielä tänään minua +katsomaan, sanoi, ja, teidän pyyntönne mukaan, keskustelemaan teidän +kanssanne. + +ALBA. Hän saa sinut tavata. + +FERDINAND. Kaikista ritareista, joita minä täällä tunnen, on hän +minusta miellyttävin. Näyttää, että meistä tulee hyvät ystävät. + +ALBA. Sinä yhäti hätiköit vaan liijaksi ja olet liika vähän varovainen. +Yhäti saan minä tuta sinussa tuota äitisi kevytmielisyyttä, joka hänet +silmitönnä lennätti minun syliini. Ulkonäkö on sinut jo viekotellut +moneen ajattelemattomaan ja vaaralliseen yhdelmykseen. + +FERDINAND. Teidän tahtonne on minut osaava muottiinsa muokata. + +ALBA. Minä sinun nuorelle verellesi annan tämän kevytmielisen +hyväntahtoisuuden, tämän varomattoman iloisuuden anteeksi. Ainoastaan +elä unhota, mihin toimeen minut on lähetetty, ja minkä osan minä siitä +tahtoisin antaa sinulle. + +FERDINAND. Muistuttakaa minua elkääkä säästäkö, milloin niin +tarpeelliseksi näette! + +ALBA (pikku loman jälkeen). Poikani! + +FERDINAND. Isäni! + +ALBA. Ruhtinaat tulevat pian, Oranialainen ja Egmont tulevat. Ei siihen +ole epäluulo ollut syynä, että minä sinulle nyt vasta julkaisen, mitä +pitää tapahtua. He eivät enää täältä pääse pois. + +FERDINAND. Mitä aijot? + +ALBA. On päätetty heidät panna takavarikkoon. -- Sinä hämmästyt. Kuule, +mitä sinun on tehtävä! Syyt saat tietää vasta, kun teko on tehty. Nyt +ei ole aikaa niitä esiin tuoda. Sinun ainoan kanssasi tahtoisin minä +keskustella kaikkein suurimmasta, salaisimmasta seikasta. Vahva side +yhdistää meidät, sinä olet mulle kallis ja rakas, sinun osaksesi +tahtoisin minä kasata kaikki hyvät lahjat. En tottumusta tottelemaan +ainoastansa tahtoisi minä sinuun juurruttaa, myöskin sitä neroa, jotta +itse pystytään julkilausumaan, käskemään, suorittamaan, tahtoisin minä +istuttaa sinuun, minä tahtoisin jättää sinulle mitä suurimman perinnön, +kuninkaalle mitä otollisimman palvelijan, varustaa sinut, parhaalla, +mitä minull' on, ett' ei sinun tarvitse häveten esiytyä sääty-veljien +seassa. + +FERDINAND. Mitä minä sinulle jään velkaa tästä rakkaudesta, minkä sinä +minulle ainoalle pyhität, sill' aikaa kun kokonainen valtakunta vapisee +sinun edessäsi! + +ALBA. Nyt kuule, mitä on tehtävä! Niin pian kuin ruhtinaat ovat sisään +astuneet, suljetaan kaikki palatsin käytävät. Siihen on Gomez'illa +käsky. Silva vangitsee kiireesti Egmontin kirjurin ynnä ne, joita +enimmin epäillään. Sinä pidät vartijoita järjestyksessä porteissa ja +linnapihoissa. Ennen kaikkia, miehitä luotettavimmilla miehillä nämä +viereiset huoneet. Odota sitten kalleriassa, kunne Silva tulee +takaisin, ja tuo mulle joku tuhoinen lappu tänne sisään merkiksi, että +hän on tehtävänsä toimittanut! Varro sitten etehisessä, kunnes +Oranialainen lähtee, ja seuraa häntä! Minä pidätän Egmontin tänne, +ikään kuin minun olisi hälle vielä jotain sanottava. Kallerian päässä +sinä Oranialaiselta vaadit miekan, huudat vartijoita, kiireesti +sieppaat sen vaarallisimman miehen takavarikkoon, ja minä täällä +vangitsen Egmontin. + +FERDINAND. Minä tottelen, isä -- ensi kerran raskaalla sydämellä ja +surulla! + +ALBA. Minä annan sinulle sen anteeksi. Tää on ensimmäinen suuri päivä +elämässäsi. + + (Silva astuu sisään). + +SILVA. Airut Antverpenista. Täss' on kirje Oranialaiselta. Hän ei tule. + +ALBA. Sanoiko se airut niin? + +SILVA. Ei, joku aavistus minulle sanoo niin. + +ALBA. Sinun suustasi puhuu minun paha haltijani. (Kun on kirjeen +lukenut, viittaa hän molemmille, ja nämä vetäytyvät kalleriaan +takaisin. Hän jää yksin edustalle). Hän ei tule. Hamaan viho viimeiseen +hetkeen lykkää hän selityksensä. Hän uskaltaa siis olla tulematta! Näin +oli siis viisas tällä kertaa vastoin luuloani viisas kyllä, ollakseen +olematta viisas! -- Aika se kiiruhtaa! Vielä tuossa viisarin pikku +pyörähdys, ja silloin on suuri teko tehdyilleen tehty tahi laiminlyöty, +takaisin-tulemattomiin laiminlyöty! Sillä sit' ei voi uudestaan tehdä +eikä pitää salassa. Kaikki tyynni olin minä punninnut kypsäksi, minä +olin tämänkin tilapään ajatellut ja päättänyt, mitenkä siinä minun on +tehtävä. Ja nyt, kun juuri teko olisi tehtävä, minä tuskin voin estää, +ett' ei nuo myöten- ja vasten-syyt uudestaan minun päässäni häily +ristiin. -- Onko osavata ne muut vangita, jos hän multa pääsee? +Myöstytänkö minä ja annanko Egmontin päästä seuralaistensa kanssa, niin +monen kanssa, jotka nyt, kukaties ainoastaan tänä päivänä, ovat minun +käsissäni? Niin pakottaa siis kohtalo sinuakin, sinä järkähtämätön! +Mitenkä kauvan ajateltu! Mitenkä tarkoin valmisteltu! Mitenkä suuri, +mitenkä ihana tämä aije! Mitenkä likellä toivo tähteään! Ja nytpä juuri +päättävänä hetkenä olet sinä kahden tulen välissä. Sinun kätesi +haparoipi kuin arpa-uurnan sisusta, synkkää tulevaisuutta. Se mitä +sieltä olet haraisemassa, on vielä umpinaisena kääryssä, et tiedä, onko +arpa voittoniekka vaiko tyhjä. (Hän höröstyy, niin kuin kuulisi +jotakin, ja menee ikkunaan). Se on hän! -- Egmont! Kantoiko sinut +hevosesi niin kepeästi tänne, eikö se arastanut verihurmetta ja sitä +henkeä, joka, paljas miekka kädessä, on portilla vastaanottamassa +sinua? Astu alas! -- Niin on sulla toinen jalka haudassa! -- ja niinpä +molemmatkin! Niin, niin, sivele ja taputtele vaan viimeinen kerta sen +kaulaa, uljaan palveluksen edestä! -- Ja minulla ei ole valinnan sijaa. +Niin sokaistuna, kuin nyt Egmont tänne lähestyy, ei hän voi sinun +huostaasi toista kertaa antautua! -- Kuulkaa! + + (Ferdinand ja Silva kiiruhtavat esiin). + +Te teette niin kuin minä käskin, minun tahtoni on järkähtämätön. Minä +pidätän, kävi miten kävi, Egmontia täällä, siksi kun sinä mulle annat +Silvalta sanoman. Pysy sitten saapuvilla! Sinultakin kohtalo riistää +sen suuren ansiotyön, että otat omin käsin kuninkaan pahimman +vihollisen vangiksi. (Silvalle). Riennä! (Ferdinandille). Mene häntä +vastaan! + + (Alba jää hetkeksi yksin ja kävelee ääneti kahdakäteen. + Egmont esiytyy). + +EGMONT. Minä tulen kuninkaan käskyjä tietämään, kuullakseni, mitä +palvelusta hän pyytää meidän uskollisuudeltamme, joka hänelle on aina +altis. + +ALBA. Hän haluaa edellä kaikkia tiedustaa teidän neuvoanne. + +EGMONT. Missä suhteessa? Tuleeko Oranialainen myös? Minä luulin hänet +kohtaavani täällä. + +ALBA. Minä olen pahoillani siitä, että häntä puututaan juuri tässä +tärkeässä tilaisuudessa. Kuningas haluaa tiedustaa teidän neuvoanne, +teidän ajatustanne, millä tavoin voitaisiin taas rauha saada kuntoon +tässä maassa. Niin, hän toivoo, että te yhdytte vahvasti vaikuttamaan +rauhattomuutten hiljentämisessä täällä, sekä täydellisen ja pysyväisen +järjestyksen pohjaamisessa maakuntiin. + +EGMONT. Tehän voitte paremmin, kuin minä, tietää, että kaikki tyynni on +jo riittävän rauhallista, niin, oli vielä enemmänkin rauhallista, ennen +kuin noiden uusien sotamiesten ilmestyminen jälleen täytti mielet +pelvolla ja kauhulla. + +ALBA. Te tunnutte tahtovan viitata, että olis' osavinta ollut, jos +kuningas ei minua olisi teiltä pannutkaan neuvoa kysymään. + +EGMONT. Suokaa anteeksi! Pitikö kuninkaan lähettää sotaväki, vai eikö +pikemmin pelkkä hänen majesteettinsa läsnä-olon voima olisi vahvemmin +vaikuttanut, se asia ei ole minun ratkaistavani. Sotavoima on nyt +täällä, hän ei. Mutta me olisimme kovin kiittämättömiä, kovin +muistamattomia, ell' ei meidän mieleemme juontuisi, mitä ollaan +velkaa hallitsijattarelle. Tunnustakaamme se! Hän saattoi yhtä +viisasten kuin urheainkin toimenpidettensä kautta kapinoitsijat rauhaan +virkamiehuus-voimalla ja arvolla, houkutuksella ja viekkaudella, ja +maailman ihmeeksi palautti muutamissa kuukausissa kapinallisen kansan +velvollisuutensa tuntoon. + +ALBA. En kiellä sitä. Kapina on hiljennetty, jokainen näkyy taas olevan +ojennettuna kuulijaisuuden piiriin. Mutta eikö ole itse kunkin +mielivallassa jälleen karata sen rajoista yli? Ken tahtoo kansaa estää +riehumasta uudelleen? Miss' on mahti heitä pidättämään? Ken takaa +meille, että he yhä edelleen osottavat uskollisuutta ja alamaisuutta? +Heidän hyvä tahtonsa on ainoa takaus, mikä meill' on. + +EGMONT. Ja eikö kansan hyvä tahto ole varmin, jaloin takaus? Totta +totisesti! Milloinka kuningas voi itsensä pitää turvallisempana, kuin +silloin, kun he takaavat yksi kaikkein ja kaikki yhden puolesta? +Turvallisemmassa rauhassa sekä omamaisilta että ulkomaisilta +vihollisilta? + +ALBA. Meidän ei sietäne toki ruveta luulemaan, että täällä nyt on niin +laita. + +EGMONT. Kuningas säätäköön yleisen anteeksi-antamuksen, rauhoittakoon +mielet, niin saadaan pian nähdä, mitenkä uskollisuus ja rakkaus taas +kotiutuu luottamuksen nojassa. + +ALBA. Jako jokainen, joka on loukannut kaninkaan majesteettia, joka on +rikkonut uskonnon pyhyyttä, kävelisi vaan vapaana ja irtainna, miten +tahansa, eläisi ilmeisenä esikuvana siitä, että äärettömät rikokset on +vapautettu rangaistuksesta? + +EGMONT. Ja eikö hullus-, päihdys-päin tehty rikos ole pikemmin +armahdettava, kuin julmasti rangaistava? Erittäin, kun ollaan niin +vakaassa toivossa, kun se varmuus on olemassa, että tuo vaurio ei enää +uudistu? Eivätkö kuninkaat ole juuri sen tähden olleet turvallisempia? +Eikö sekä nyky- että jälkimaailma ylistä niitä, jotka ovat arvonsa +loukkaamisen voineet antaa anteeksi, voineet sitä surkutella, +ylenkatsoa? Eikö niitä juuri sen tähden pidetä Jumalan vertaisina, joka +on kovin liika suuri, jotta mikin herjaus vois' ulottua häneen? + +ALBA. Ja juuri sentähden tulee kuninkaan taistella Jumalan ja uskonnon +pyhyyden puolesta, meidän taas taistella kuninkaan arvon puolesta. Mitä +tämä esimmäinen laiminlyö torjua, on meidän velvollisuus kostaa. Ei +kukaan syyllinen saa, mikäli minulla on valta, ilkkua sitä, että hän on +päässyt rankaisematta. + +EGMONT. Uskotko sinä, että sinä yllätät heidät kaikki? Eikö joka päivä +kuulla, että pelko ajelee heitä sinne tänne, jopa maastakin pois? Rikas +korjaa pakenemalla tavaransa, itsensä, lapsensa ja ystävänsä; köyhä +tarjoo naapurin eduksi hyödyllisen käsiparinsa. + +ALBA. Niin tekevät, sikäli kuin heit' ei voida estää. Sen tähden +kuningas vaatii neuvoa ja apua jokaiselta ruhtinaalta ja ankaruutta +jokaiselta vallanpitäjältä eikä vaan selityksiä asiain tilasta ynnä +siitä, mitä voisi tapahtua, jos annettaisiin kaiken tyynni mennä tuulen +teitä. Suurta onnettomuutta huoleti katsella, toivolla itseään +imarrella, luottaa tulevaisuuteen, ehkä kerran lyödä, kuin +laskijaiskisassa, niin että läjähtää, ja ainakin tuo näyttää muka +siltä, että tässä tehdään jotakin, kun ei tahdota tehdä mit' ikään, -- +eikö täm' ole omansa herättämään sitä epäluuloa, että tässä +mielihyvällä katsellaan kapinata, jot' ei mielellään tahdota +nostatella, vaan kyllä kannatella. + +EGMONT (ratkeamaisillaan, pidätäksen ja pienen loman perästä puhuu +vakavalla äänellä). Ei joka aikomus ole ilmiselkeä, ja monenkin +aikomusta saattaa väärin selittää. Niin saadaan joka taholta kuulla, +että kuninkaan aikomus ei niin paljon ole maakuntia hallita selväin ja +yhdenmukaisten lakien mukaan, turvata uskonnon ylevyyttä, ja rakentaa +yleistä; rauhaa kansallensa, vaan pikemmin kukistaa heidät kerrassaan +ikeensä alle, riistää heiltä heidän vanhat oikeutensa, itse paneutua +heidän omaisuutensa herraksi, silpoa; aatelin kalliit etuudet, vaikka +näiden vuoksi aatelismies juuri tahtoo häntä palvella, uhrata verensä +ja henkensä hänen hyväkseen. Uskonto, niin sanotaan, on ainoastaan +ulkokullan kimaltava verho, jonka takana vaan sen helpommin käy keksiä +mitä vaarallisimpia vehkeitä. Ja kansa lyyhää hartaasti polvillaan, +rukoilee pyhiä kudotuita kuvia, ja tuolla takana väijyy linnustaja +saalistamassa sitä ansaan. + +ALBA. Ja tätä pitää minun sinulta kuulla? + +EGMONT. Ei täm' ole minun mielipiteitäni! Ainoastaan mitä missäkin +hoetaan, mitä siellä ja täällä, suuret ja pienet, viisaat ja hullut +kuuluttavat koko maailmalle. Alankomaalaiset pelkäävät kaksinaista +ijestä, ja kuka takaa heille heidän vapautensa? + +ALBA. Vapaus! Se kaunis sana, kun se vaan oikein ymmärretään! Mitä +vapautta he tahtovat? Mikä on vapahimman vapaus? Oikein tehdä! -- Ja +siitä heit' ei tule kuningas estämään. Ei, ei! He eivät luule itseään +vapaiksi, ell' eivät saa itseään ja muita vahingoittaa. Eikö olisi +paremp' ottaa eronsa, kuin hallita semmoista kansaa? Kun ulkoviholliset +uhkaavat, joit' ei kukaan porvari tule ajatelleeksi, tämä kun askartaa +vaan lähimpiä tehtäviään, ja kuningas pyytää apua, niin silloin syntyy +heissä keskinäinen eripuraisuus, ja ihanpa he liittäytyvät omiin +vihollisiinsa. On paljon parempi siis supistaa heidän vapautensa, niin +että heitä voi pidellä kuin lapsia, holhota heitä heidän omaa hyväänsä +kohti, kuin lapsia. Usko minua, mikään kansa ei tule vanhaksi, ei +ymmärtäväiseksi; kansa on ja pysyy aina lapsellisena. + +EGMONT. Mitenkä harvoin kuontuu kuningas ymmärtämään! Ja eikös monen +ole moneen ennemmin luottaminen kuin yhteen? Eikähän ensinkään yhteen, +vaan yhden muutamiin, siihen kansaan, joka vanhenee herransa silmän +alla. Senpä ainoan kansan oikeus muka lienee tulla ymmärtäväiseksi. + +ALBA. Ehkäpä juuri sentähden, että se ei ole saanut olla omassa +varassaan. + +EGMONT. Ja senpä tähden ei kernaasti tahdo heittää ketään muutakaan +omaan varaansa. -- Tehtiinpä miten tahansa; min' olen vastannut sinun +kysymykseesi, ja minä sanon vielä kerran: se ei käy päinsä! Se ei voi +käydä! Minä tunnen omat maanmieheni. He ovat miehiä, kelpoja tätä +Jumalan mantua astumaan! Itse kukin kohdastaan miehinen mies, pikku +kuningas, vankka, virkku, nerokas, uskollinen, itsepintainen vanhassa +sävyssään! Heidän luottamustaan on vaikea hankkia, säilyttää huokea. +Jäykkiä sekä sitkeitä! Sorrettavissa he on; ei sorruksiin +sorrettavissa. + +ALBA (joka sillä välin on muutamia kertoja ympärilleen katsonut). +Tahtoisitkohan sinä tätä kaikkea kerrata kuninkaan läsnä ollessa? + +EGMONT. Sen pahempi, jos minua hänen läsnä-olonsa peljättäisi! Sen +parempi hänelle, hänen kansalleen, jos hän minussa herättäis' +uskallusta, jos hän minussa herättäisi luottamusta, jotta minä +rohkenisin vielä enemmän! + +ALBA. Mikä hyödyllistä on, voin minä kuunnella yhtä hyvin kuin hänkin. + +EGMONT. Minä hälle sanoisin: helposti voipi paimen ajaa koko laumaa +lampaita edellään, härkä vetää auraa tenimättä; vaan jos sinä tahdot +ratsastaa jalolla hevosella, täytyy sinun tutkia sen omaa sävyä, sin' +et saa sitä pakottaa tekemään mitään tajutonta temppua, sin' et mitään +saa tajuttomalla tavalla vaatia siltä. Sen tähden haluaa porvari pitää +vanhan valtiosääntönsä entisellään, haluaa, että hän saisi olla omain +maanmiestensä hallittavana, kun hän silloin tietää, mitenkä häntä +johdetaan, kun hän voi kohtalossaan toivoa, että näiden ojennusnuorana +ei ole voiton-pyynti, vaan myötätuntoinen osanottavaisuus. + +ALBA. Vaan eikö hallitsijalla saisi olla valta muuttaa tätä vanhaa +pitämystä? Ja eikö juuri se olisi hänen parhain esivaltuutensa? Ja mikä +tässä maailmassa on pysyväistä? Ja voisikohan joku hallituslaitos olla +pysyväinen? Eikö täydy aikain kuluessa kaikkein suhteitten muuttua, ja +vanhan valtiomuodon vaikuttaa tuhansia työläyksiä, sen tähden juuri kun +se ei vastaa kansan nykyistä kantaa. Minä pahoin pelkään, että nämä +vanhat oikeudet ovat vaan sen tähden niin suloisia, kun ne semmoisia +kursokohtia muodostavat, joiden varjossa kukin viekas, kukin +valtaniekka saattaa kansan turmioksi, kokonaisuuden turmioksi piillä +tai päästä -- livistämään. + +EGMONT. Ja nämä mielivaltaiset muutokset, nämä rajattomat ryntäykset +korkeimman vallan puolelta, eivätkö nämä ole sen enteitä ja oireita, +että yksi tahtoo tehdä mitä tuhannet eivät saa tehdä? Hän tahtoo +yksinomaan oman itsensä tehdä vapaaksi, voidakseen tyydyttää kaikki +mielitekonsa, voidakseen täyttää kaikki oikkunsa. Ja jos me täydelleen +luottaisimme häneen yhteen ja hyvään, viisaaseen kuninkaasen, voiko hän +vastata meille jälkeisistään, ett'ei näistä kukaan tule hallitsemaan +säälimättä, säästämättä? Ken tahtoo pelastaa meidät silloin täydellisen +mielivallan orjuudesta, kun hän lähettää meille tänne palvelijoitaan, +läheisimpiään, jotka tuntematta maata ja sen tarpeita mieltään myöten +hallitsevat ja vallitsevat, eivät kohtaa mitään vastarintaa ja tietävät +olevansa vapaita kaikesta edesvastuusta? + +ALBA (joka taas on ympärilleen tähystänyt). Ei mikään ole +luonnollisempaa, kuin että itse kuningas tahtoo itse-kauttansa hallita, +ja mieluisemmin jakelee käskyjänsä niille, jotka häntä parhaiten +ymmärtävät ja tahtovat ymmärtää, jotka virheettömästi täyttävät hänen +tahtoansa. + +EGMONT. Ja niin yhtä luonnollista on sekin, että porvari tahtoo olla +sen hallittavana, joka on syntynyt ja kasvanut yhtenä hänen kanssaan, +joka on saanut saman käsityksen kuin hänkin oikeasta ja väärästä, ja +jota hän voi pitää veljenään. + +ALBA. Ja kuitenkin on aateli tuiki velipuolen tavalla tasannut näiden +veljeinsä kanssa. + +EGMONT. Se tasan-teko on vuosisatoja vanha, ja sitä kärsitään nyt +kadehtimatta. Vaan lähetettäisiinpä tänne, tarpeettomasti, ihka uusia +henkilöitä, jotka toisen kerran tahtoisivat rikastuttaa itseään +kansakuntaa nylkemällä, niin saataisiin kokea, että on jouduttu +kiihkeän, julkean, rajattoman ahneuden kuiluun, -- siitä nousisi kuohu, +jok' ei hevillä lauhtuisi painumaan. + +ALBA. Sinä sanot minulle mitä minun ei pitäisi kuulla; minäkin olen +vieras. + +EGMONT. Jotta minä varsin sinulle sen sanon, osottaa, että min' en +tarkoita sinua. + +ALBA. Ja yhtä kaikki tahtoisin minä päästä sitä sinulta kuulematta. +Kuningas lähetti minut tänne, siinä toivossa, että minä apua saisin +aatelistolta. Kuningas tahtoo oman tahtonsa. Kuningas on tullut tyystän +miettimisen perästä älynneeksi, mikä kansaa hyödyttää; asia ei saa +tästä puoleen enää mennä niin kuin tähän saakka. Kuninkaan aikomus on +rajoittaa heidän vapautensa heidän omaksi hyväkseen, heille, jos niin +on täytymys, pakata heidän omaa hyväänsä, päänään hukata vahingolliset +kansalaiset, niin että muut voisivat saada rauhan, voisivat nauttia +onnea viisaan hallituksen huomassa. Tämä se on hänen päätöksensä. Tätä +aatelille ilmoittaa on mun tehtäväni, ja hänen nimessään vaadin minä +neuvoa siihen, mitenkä nyt on tehtävä, en siihen, mitä on tehtävä; +sillä tämän asian on päättänyt hän. + +EGMONT. Valitettavasti osottavat nuo sinun lausumasi sanat, että tuo +pelko, joka yleensä maleksii ihmisten mielissä, on liijankin oikeassa! +Niin siis on päättänyt hän, mitä ei pitäisi päättää minkään ruhtinaan. +Kansan tarmon, alamaistensa luontaisen sävyn, heidän itsetuntonsa, +tahtoo hän heikontaa, lahmata, poisjuurittaa, voidakseen heitä +mukavasti hallita. Hän tahtoo hävittää sisimmän ytimen heidän +omituisuuttaan, tietysti aikeessa parantaa heidän onneaan. Hän tahtoo +heidät tyhjään-raukaista, jotta heistä tulisi jotakin, toista jotakin. +O, jos hänen aikeensa on hyvä, niin onhan se harhaan johdettu! Ei +kuningasta vastaan ruveta, paitsi asetutaan ainoasti sen kuninkaan +eteen, joka tahtoo ensimmäisiä kovan-onnen askeleita ottaa väärällä +tiellä. + +ALBA. Sen mielinen kun sinä olet, tuntuu olevan turha yritys koettaa +meitä saada yhtymään. Sinulla on kehno ajatus kuninkaasta ja halpa +hänen neuvonantajistaan, jos sinä epäilet, ett' ei tätä kaikkea ole +tuumittu, harkittu ja mietitty. Minun ei ole määrä vielä kerran +läpeensä kertoa kaikkia myöten- ja vasten-syitä. Kuulijaisuutta vaadin +minä kansalta; ja teiltä, te, ensimmäiset, etumaiset, neuvoa ja apua +tämän ehdottoman velvollisuuden vakuudeksi. + +EGMONT. Vaadi meidän päämme, niin on se kerralla tehty. Jos niskan +pitää nuukistua tämän ikeen alle, jos pitää panna päänsä pyövelin +pölkylle, niin se voi jalolle sielulle olla yhtä kaikki. Turhaanpa olen +minä puhunut näin paljon; ilmaa olen värähytellyt, en mitään muuta +saanut aikaan. + + (Ferdinand tulee). + +FERDINAND. Suokaa anteeksi, että minä keskeytän teidän keskustelunne! +Täss' on eräs kirje, johon tuoja pyytää heti vastuuta. + +ALBA. Suvaitkaa minun katsoa, mitä se sisältä! + + (Menee syrjään). + +FERDINAND (Egmontille). Se on kaunis hevonen, jonka teidän palvelijanne +ovat tänne tuoneet, teitä noutamaan. + +EGMONT. Niin, ei se ole juuri kehnoimpia. Se on minulla jo ollut jonkun +aikaa, minä aijon sen hukata. Jos se teitä miellyttää, niin ehkä +kaupoilla sovimme. + +FERDINAND. Hyvä, saamme nähdä. + + (Alba vihjaa pojalleen. Tämä vetäytyy takaisin). + +EGMONT. Hyvästi! Suokaa minun lähteä! Sillä minä, -- jumaliste! -- en +tiedä mitä enää sanoisin. + +ALBA. Onnellinen sattumus on sinut estänyt enemmän paljastamasta +mielenlaatuasi. Varomattomasti auvot sinä sydämen-karsinoitasi ja +syytät itseäsi paljon ankarammin, kuin vihamiehesikään voisi sitä +tehdä. + +EGMONT. Tämä soimaus ei satu minuun. Minä tunnen itseni yltä kyllin ja +tiedän, mitenkä minä olen kuninkaalle kuulijainen, paljon enemmän kuin +monikin, joka häntä palvelevinaan palvellee vaan omaa itseänsä. Minä +vastahakoisesti erkanen tästä kiistasta, näkemättäni sitä sovittuna, ja +ainoastaan toivon, että yhteisen hallitsijamme palvelus ja maan hyöty +pian saisi meidät sovintoon. Voi tapahtua, että toistainen keskustelu, +niiden muitten ruhtinasten läsnä-olo, joita tänäpänä puututaan, joskus +onnellisempana hetkenä saa aikaan sen, mikä ei tänäpänä näytä olevan +mahdollista. Tällä toivomuksella poistun minä. + +ALBA (joka samalla pojalleen antaa merkin). Seis, Egmont! -- Miekkasi +tänne! + + (Perä-ovi aukeaa: nähdään vartijoilla varustettu kalleria, + vartijat seisovat liikkumatta). + +EGMONT (joka hämmästyksissään on muutaman silmänräpäyksen seissut +mykkänä). Tämä oli siis tarkoitus? Sen tähden sinä olet kutsunut minut +tänne? (Tavoittaa miekkaansa, ikään kuin tahtoisi puolustautua). Olenko +minä asuton? + +ALBA. Kuningas käskee, sinä olet minun vankini. + + (Samalla astuu molemmilta puolin aseellisia sisään). + +EGMONT (jonkun vaiti-olon perästä). Kuningasko? -- Oranialainen! +Oranialainen! (Pienen loman perästä, miekkansa jättäen). Niin ota +hänet! Se on paljon useammin puolustanut kuninkaan asiata kuin +varjellut tätä rintaa. + + (Hän menee perä-ovesta pois. Aseelliset, jotka sisällä ovat, + seuraavat häntä, samoin Ferdinand. Alba jää seisomaan yksin.) + +(Esirippu lankee). + + + + +VIIDES NÄYTÖS. + + + Katu. + + Hämärikkö. + + Klaara. Brackenburg. Porvareita. + +BRACKENBURG. Jumalan tähden, kultaseni, mitä sinä aijot? + +KLAARA. Lähde mukaan, Brackenburg! Et sinä tuntenekaan ihmisiä. Me +hänet vapautamme varmaan. Niin, sillä mitä voi verrata heidän +rakkauteensa häntä kohtaan? Minä vannon sen, että heidän kaikkein +rinnassa palaa tulinen halu pelastaa hänet, torjua pois vaara siitä +kalliista hengestä sekä antaa sille vapaimmalle vapaus jälleen. Tule! +Nyt kaivataan ainoastansa yhtä ääntä, joka heidät kutsuisi yhteen. +Eläähän heidän sielussaan vielä ihan tuoreena muisto siitä, mitä he +ovat velkaa hänelle, ja että yksistään hänen voimakas kätensä heidät +pelastaa perikadosta, sen he tietävät. Hänen ja heidän itsensä tähden +täytyy heidän uskaltaa kaikki tehdä. Ja mitä me uskallamme tehdä? +Korkeintaan panemme alttiiksi henkemme, jonka säilyttäminen on turha +vaiva, jos hänet hukka perii. + +BRACKENBURG. Polonen! Sin' et näe sitä voimaa, joka meitä kietoo +rautakahlehilla. + +KLAARA. En minä usko, ett' ei tuota jakseta voittaa. Ei tuhlata vaan +aikaa tyhjin puhein! -- No täällähän tuleekin niitä vanhoja, oivallisia +kunnon miehiä! Kuulkaapas, hyvät ystävät! Naapurit, kuulkaa! -- +Sanokaa, mitenkä on Egmontin laita? + +RAKENNUSMESTARI. Mitä se tahtoo tuo lapsi? Saa hänet vaikenemaan! + +KLAARA. Tulkaahan lähemmä, niin että voidaan puhua hiljaa, kunnekka +meill' on yksi mieli, ja ollaan väkevämmät. Ei meidän kannata yhtä +silmänräpäystäkään hukata! Tuo röyhkeä hirmuvalta, joka rohkenee +kahlehtia hänet, jo teroittaa tikariansa, murhatakseen hänet. O, hyvät +ystävät! Kuta enemmän hämärä voittaa, sitä tuskaisemmaksi tulen minä. +Minua peljättää tämä yö. Tulkaa! Me jakaudumme! Me riennämme talo +talolta ja nostatamme porvarit. Kukin sivaltakoon vanhat aseensa! +Torilla yhdymme sitten. Ja meidän vuolas vuoksemme tempaa kaikki +mukaansa. Vihollinen näkee itsensä saarretuksi, näkee olevansa +väkitulvan vallassa, ja on voitettu. Mitä on pivon täys huoveja meitä +vastaan? Ja hän sitten seisoo taas meidän keskellämme, ja näkee itsensä +vapautetuksi ja voipi kerran kiittää meitä, jotka olemme niin +suunnattomasti jääneet velkaan hänelle. Hän ehkä näkee taas -- niin, +hän saa varmaankin taas nähdä vapaalla taivaalla aamuruskon. + +RAKENNUSMESTARI. Mikä sinua vaivaa, tyttö? + +KLAARA. Voittenko minut väärin ymmärtää? Kreivistä minä puhun! Minähän +puhun Egmontista. + +JETTER. Elä mainitse sitä nimeä! Se on kuolemaksi. + +KLAARA. Elä muka sitä nimeä! Mitä? Eikö sitä nimeä? Ken sit' ei +mainitse joka tilassa? Missästä se ei löydy kirjoitettuna? Minä sen +olen näissä tähdissä usein lukenut, kaikkine kirjaimineen. Ei saisi +mainita! Mitä se nyt on merkitsevinään? Ystävät! Hyvät, kalliit +naapurit, te uneksitte! Kootkaapas ajatuksenne! Elkäätte katselko noin +tuijastelemalla minuun ja hätäisesti! Elkäätte tähystelkö noin yhtenään +ja arkamaisesti syrjään! Minähän huutelen vain teille mitä jokainen +kaipaa. Eiköstä minun ääneni ole teidän oman sydämenne ääni? Ken ei +tänä hirmuisena yönä, ennen kuin levottomalle vuoteellensa käy, +lankeisi polvilleen ja hartaalla rukous-tulvalla kiusaisi taivasta, +että se pelastaisi hänet? Kysykää toisiltanne! Kysyköön itsekukin +itseltään! Ja ken ei yhdy näihin minun sanoihini "Egmontin vapaus tai +kuolema!"? + +JETTER. Jumala varjelkoon meitä! Tapahtuu onnettomuus. + +KLAARA. Tauvotkaa, tauvotkaa, te, elkäätte lähtekö hänen nimeänsä +pakoon, hänen, jollenka te ennen olette niin iloissanne rientäneet +vastaan! Kun maine kuuluutti hänen tulemistaan, kun huhuttiin: "Egmont +tulee! Hän tulee Gentistä" -- ne silloin pitivät itsensä onnellisna, +jotka asuivat sen kadun varrella, jota hän oli ratsastava. Ja kun te +kuulitte hänen hevostensa kavion-kopinan, niin silloin heitti jokainen +työnsä pois, ja yli teidän haikeitten naamainne, kun te ikkunoista +pilkistelitte pihalle, liiti niin kuin auringonsäde hänen silmistään, +katse kimaltava iloa ja toivoa. Te silloin lapsianne kohotitte +kynnyksiltä käsin ylös ja näytitte niille: "Katso, se on Egmont, tuo +suurin tuolla! Se on hän! Se on hän, jolta te saatte kerran odottaa +parempia aikoja, kuin joita teidän isäparkanne elivät". Ett' ei vaan +teidän lapsenne tarvitsisi, teiltä kysellä kerran. "Minnekkä hän on +urjennut? Minnekkä ne ajat, joita te lupasitte?" Ja me näin ikään +olemme vaan sanasilla, kädet ristissä, petämme hänet. + +SOEST. Teidän pitäisi ujostella, Brackenburg! Elkää antako hänen enää +jatkaa! Estäkää onnettomuutta! + +BRACKENBURG. Rakas Klaara! Tule, lähtään! Mitähän äitis' virkkaa? +Kenties -- + +KLAARA. Luuletko sinä, että minä olen lapsi taikka heikkopäinen? Mitä +auttaa joku: kenties? -- Et sinä tästä kauheasta varmuudesta minua +nyhtäisi pois millä kulla toiveella vaan. Minua teidän täytyy kuulla ja +vasta kuulettenkin; sillä, hyvinhän minä näin sen, te olette +tyrmistyneitä ettenkä voi oikein selville tulla omassa rinnassanne. O, +heittäkäähän läpi tänhetkisen vaaran yksi ainoa silmäys menneeseen +aikaan, tuohon vasta-menneeseen! Käännältäkää sitten ajatuksenne sitä +aikaa kohti, jok' on tulossa! Voittenko te siis elää, -- sittenkin +vielä jos hänet hukka perii? Hänen viimeisen huokauksensa myötä pakenee +myös viimeinen vapauden henkäys. Minkä arvoinen hän oli teille? Kenenkä +hyväksi hän oli valmis menemään mitä suurimpiin vaaroihin? Hänenhän +haavansa verta vuotivat ja paranivat ainoastaan teidän hyväksenne. Ja +tämä suuri henki, joka kantoi teitä kaikkia, täm' on nyt linnan lovessa +vankina, ja salamurhan hirmupeikot ovat väikkymässä hänen ympärillään. +Hän luottaa ehkä teihin, hänen toivonsa rientää teihin, hänen, joka oli +tottunut vaan antamaan, vaan muiden vajaita täyttämään. + +RAKENNUSMESTARI. Tule, naapuri! + +KLAARA. Ja eikä minulla ole semmoisia käsivarsia, ei jänteitä, kuin +teillä; kuitenkin minulla on mitä teiltä kaikilta puuttuu: uskallusta, +ja se avu, että minä halveksin vaaraa. Jos minun hengitykseni vaan +voisi tulistuttaa! Jos minä voisin teitä lämmittää ja elähyttää +poveani vasten likistämällä! Tulkaatte! Keskellä teidän joukkoanne +tahdon minä käydä! -- Niin kuin lippu, varuton, liehuen johtaa jaloa +sotilasjoukkoa, niin minun henkeni tulee teidän päittenne yllä liekkinä +leimuta, ja rakkauden ja rohkeuden tulee yhdistää horjuvainen, +hajanainen kansa yhdeksi peljättäväksi sotajoukoksi! + +JETTER. Viekää hänet pois, minun on sääli häntä. + + (Porvarit poistuvat.) + +BRACKENBURG. Klaara, näetkö sinä missä me olemme? + +KLAARA. Missäkö? Sen taivaan alla, joka niin usein näytti ihanammin +kaartuvan, kun se jalo tään alla asteli. He näistä ikkunoista ovat +katselleet ulos, neljä, viis päätä päälletysten. Näiltä ovilta he +jaloin ovat kuopaisseet ja päätään nyökyttäneet, kun hän katsahti alas +niihin jänishousuihin. O, minä rakastin heitä yhtä paljon kuin he +kunnioittivat häntä! Jos hän olisi ollut tyranni, niin joutaisivat +kyllä karsastaa hänen lankeemustansa. Vaan he kun rakastivat häntä! -- +O, teitä käsiä, jotka olitte niin nopsat aina lakkia tempaamaan päästä, +te miekkaa ette voi temmata! -- Ja entä me, Brackenburg? Mitä moitimme +heitä? Nää käsivarret, jotka niin usein syleilivät häntä, mitä tekevät +nää hänen hyväkseen? Juoni on niin paljon matkaan saanut maailmassa -- +tunnethan sinä tiet ja tolat, tunnethan sinä tuon vanhan linnan. S'ei +ole mahdotonta. Keksi mulle joku ohjelma! + +BRACKENBURG. Parasta on, että lähdemme kotiin. + +KLAARA. Niin -- + +BRACKENBURG. Minä tuolla nurkalla näen Alban vartion. Suo toki järjen +äänen tunkeutua sydämeesi! Pidätkö sinä minua pelkurina? Etkö usko, +että minä sinun tähtes' voisin kuolla? Täss' ollaan molemmat mieltä +vailla, minä niin hyvin kuin sinäkin. Etkö sinä huomaa mahdottomuutta? +Jos sinä kokisit malttaa mieltäsi! Sinä olet pois suunnalta. + +KLAARA. Pois suunnalta! Inhottavaa! Brackenburg, te sitä olette pois +suunnalta. Kun korkealla äänellä te ylistitte sankaria, kutsuitte häntä +ystäväksenne, turvaksenne ja toivoksenne, huusitte hänelle: "eläköön!" +kun hän tuli, silloin minä seisoin sopessani, avasin akkunan ra'olleen, +lymysin kuulokorvana, ja sydän sykki mulla ylemmin, kuin teillä +kaikilla! Nyt sykkii se taas ylemmin, kuin teillä kaikilla. Te +lyyhistytte lymyyn silloin kun on hätä käsissä, ette ole tietääksenne +hänestä, ettenkä tajua, että te itse menette manalle, jos hän kuolee. + +BRACKENBURG. Lähde kotiin! + +KLAARA. Kotiinko? + +BRACKENBURG. Niin, maltapas! Katso ympärilles'! Täm' on samoja katuja, +joita sinun oli tapa astua vaan sunnuntaisin, joita myöten sinä +sievästi kävit kirkossa, joita mennessäsi sinä liikanaisen kainona +pikastuit, jos minä virkkamalla jonkun ystävällisen tervehdys-sanan +yritin seurata sinua. Nyt seisot sinä tässä, puhut ja puuhaat aivan +julki Jumalan, ilmi ihmisten. Malta mielesi, armas! Mitä auttaa meitä +tuo? + +KLAARA. Kotiin! Niin kyllä, minä maltan mieleni. Lähde, Brackenburg! +Kotiin! Tiedätkö sinä, missä minun kotini on? + + (He lähtevät.) + + +Vankihuone. + +Tätä valaisee lamppu. Vuode on perällä. + +EGMONT (yksinään). Vanha ystävä, aina uskollinen uni, pakenetko minua +sinäkin, niin kuin nuo muut ystävät? Kuinka mielelläsi sinä laskeusit +tänne alas, minun vapaan pääni päälle, ja viilistit minun kulmiani, +kuin rakkauden suloinen myrttiseppele! Keskellä aseissa-oloa, elämän +hyrskyvällä aallokolla, lepäsin minä herttaisesti hengittäen, kuin +ikään kukoistava poikanen, sinun sylissäsi. Jos myrskyt ulvoivat kautta +oksain ja lehtien, haarat ja latvat rauskahdellen vääntyilivät, +pysyihän sisinnä kuitenkin sydämen manto sylvähtämättä. Mikä +tärisyttelee sinua nyt? Mikä panee vapisemaan tämän lujan, uskollisen +luonnon? Tunnenhan minä sen: se on tuon murhakirveen kalahdus, joka +minun juurtani jäytää. Vielähän minä seison pystyssä, ja kuitenkin joku +sisällinen väristys tunkee minut läpi. Niin, se voittaa tuo +kavalajuoninen väkivalta; se kalvaen juurii tämän korkean, lujan +varren, ja ennen kuin kuorikaan kuivaa, kukistaa ryskeellä, myrskeellä +kumoon sinun kukkalatvasi. + +Ja miksikähän nyt, sinä joka niin usein olet valtavatkin surut, +kuin saippuarakot, päästäsi häätänyt pois, miks' et sinä nyt voi +karkottaa tuota aavistusta, joka tuhansin kerroin harhailee sinussa +edes-takaisin? Hamasta mistä ajoin on kuolema ruvennut sinua +pelottamaan, tuo jonka vaihtelevain kuvien kanssa, niin kuin tään +tutunkin maan olentojen kanssa sinä elelit vakaana rauhassa? -- Vaan +eipähän tää lienekään se raisu vihollinen, jota vastaan raitis rinta +halajaa kilvotellen. Tää on linna ja vankeus, haudan esikuva, +sankarille niin kuin epatollenkin inha. Jo oli sietämättömän tukala +minun istua hyllävälläkin tuolillani, kun ruhtinaat juhlallisessa +kokouksessa yhä uudestaan keskustellen neuvottelivat asiasta, mikä +olis' ollut helppo ratkaistava, ja salin laipiohirret raskaina, jylsäin +seinäin välillä, olivat kerrassaan maata minut kuolijaksi. Niin +silloinpa minä riensinkin ulos, niin suittoon kuin suinkin, ja +reippaasti ylös ratsahille, syvään hengittäen. Ja aika vauhtia väljään, +tuonne, minnekkä me luonnostaan kuulumme! Ulos, vapaaseen väljään, +maalle ja mannulle, missä joka ilmoinen luonnon läheisin lahja, maasta +uhkuten, ja kautta toivon liihoitellen kaikki tähtölän siunaukset +ympärillämme ilmastuttavat meitä, tuoksuten ja leimuten; missä me, tuon +maasta-syntyneen jättiläisen lailla, ponnahdamme, äitiin koskemalla, +kahta väkevämpinä ylös; missä me inhimisyyden tunnemme kokonaan ja +inhimillisen himon joka suonelleen; missä into eteenpäin tunkeutumaan, +voittamaan, kaappaamaan, kättään käyttämään, omistamaan ja hankkimaan, +hehkuu nuoren metsämiehen sielussa; missästä soturi rajussa vauhdissaan +anastaa myötä-syntyneen oikeutensa koko maailmaan, ja hirveässä +vapaudessaan, kuin rankka, rakehillinen jääsade, viluilman viehkurina, +hävittäen pyyhkii niityt, vainiot ja metsät, huolimatta mitään +rajoista, panemista ihmiskätten. Sinä olet ainoastaan kuva, +muisto-unelma tästä onnesta, jota minä olin nauttinut niin kauvan. +Mihinkä sinut onkaan kohtalo kavalasti osuuttanut? Ja eikö raski +rutosti, auringon nähden, suoda sulle kuolemaa, tuota, jota sin' et ole +koskaan arastanut, -- eikö? -- valmistaaksensa sulle vaan haudan +esimakua tässä ummehtuman tympeässä mädässä? Mitenkä lokaisen ilkeältä +tuo löyhkää näistä kivistä! Minulta kelmenee elämä jo hyytyen; vuodetta +niin kuin hautaa arastaa jalka. -- + +O, levottomuus, levottomuus, joko sinä edeltä käsin murhaa alotat, +herkeä pois! -- Hamasta mistähän asti on Egmont ollut yksin, näin ypö +yksin tässä maailmassa? Ei tämä onnen-kohtalo sinua tee eperoksi, vaan +epäilys yksistään. Onko kuninkaan hurskas rehellisyys, johonka sinä +olet kaiken elämäsi ajan luottanut, onko hallitsijattaren ystävyys, +joka milt' ei -- niin, sinä sen hennot tunnustaa -- joka milt' ei ollut +rakkautta, ovatko nuo yks kaks kadonneet, kuin öinen virvatulen hohde, +ja jättävät sinut synkällen uralles' yksiksesi? Vai eiköhän +Oranialainen, sinun ystävies' etupäässä, tuumi jotain uskalijasta +yritystä? Vai eiköhän kokonainen kansa kokoudu ja vastustamattomalla +voimalla pelasta vanhaa ystäväänsä? + +O, muurit, te, jotka tähän minut suljette, elkää pitäkö niin monen +hengen hyvää tarkoittavaa intoa ulkona, poissa minusta; ja se uljuus, +mikä muinoin virtasi heihin minun silmistäni, koitukoon se heidän +sydämistänsä takaisin minun sydämeeni! Niin tosiaan, heitä nousee +tuhat-määrin! He tulevat, seisovat mun kupeellani! Hellyyttään entää +heidän hurskas toivehensa ylös taivaaseen, se anoo jotain ihmettä. Ja +ell' ei joku enkeleitä laskeudu alas minua pelastamaan, niin mä näen +heidän itsensä tarttuvan keihääseen ja kalpaan. Jo portit ammahtavat +auki, ristikot räjähtävät rikki, muurit murtuu heidän käsissänsä +maahan, ja Egmont astuu iloisena koittavan päivän vapautta kohti. Niin +kuinka moni hyvä, tuttu naama on mua tervehtämässä riemuten! O, Klaara, +olisitpa sinä mies, näkisin minä sinut varmaan täälläkin etumaisina, ja +saisin siitä kiittää sinua, mistä ketään kuningasta liene tukala +kiittää -- vapaudesta! + + +Klaaran asunto. + +KLAARA (tulee lampun ja vesilasin kanssa sisähuoneesta. Panee lasin +pöydälle ja menee ikkunan eteen). Brackenburg? Tekö se olette? Mitä +minä kuulin? Ei ketään vielä? S'ei ollut kukaan. Minä panen lampun +ikkunalle, hänen nähdäkseen, että minä vielä olen valveilla, että minä +vielä odotan häntä. Hän on luvannut mulle tuoda sanoman. Sanomanko? +Kauhea varmuus! -- Egmont tuomittu! -- Mikä tuomio-istuin tohtii +eteensä haastaa hänet? Ja he tuomitsevat kuolemaan hänet. Kuningasko +tuomitsee hänet? Vai herttuako? Ja hallitsijatar vetäytyy syrjään! +Oranialainen empii, ja kaikki hänen ystävänsä! -- Onko tämä maailma, se +jonka epävakaisuudesta ja huikentelevaisuudesta minä olen kuullut +paljon, vaan jota minä tähän asti en ole tuntenut? Onko tämä maailma? +Ken saattaa olla kyllin ilkeä, kantaakseen vainomieltä sitä kallista +miestä vastaan? Saattaisko pahuus olla kyllin voimakas niin pian +kukistamaan sen yleisesti ylistetyn? Niin on se kuitenkin -- niin on se +kuitenkin! Oi, Egmont, minä uskoin sinut varmaksi niin Jumalan ja +ihmisten edessä kuin omassa sylissäni! Mitä olin minä sinulle? Sinä +nimitit mua omaksesi, minä pyhitin koko elämäni sinun elämällesi. -- +Mitä olen minä nyt? Minä turhaan ojentelen kättäni siihen paulaan päin, +joka sinua kuristaa. Sinä avuton ja minä vapaa! -- Täss' on mulla +oven-avaimeni. On ehdon valta mulla milloin tahansa mennä ja tulla, ja +sinulle en ole minä miksikään! -- -- O, sitokaatte minut, ett' en mä +epätoivoon nääntyisi, ja heittäkäätte syvimpään linnan tyrmään, niin +että mä lennättäisin pääni sen hikimärkiä muureja vasten, ruikuttaisin +vapautta, sitä uneksisin, mitenkä minä tahtoisin häntä auttaa, ell' ei +mua kangistaisi kahleet, -- mitenkä minä hänet auttaisin. -- Nyt olen +minä vapaa, ja minun vapaudestani koituu vaan voimattomuuden ankeus. +Täydessä tajussani ollen, kykenemätön liikauttamaan yhtä sormeakaan +hänen avuksensa! Ah, valitettavasti, tämä pikku osanen sinun +olemustasi, sun oma Klaarasi, on yhtä mukaa kuin sinäkin vankina ja, +erotettuna sinusta, oikoo viimeisiä voimiansa kuolon-kamppauksessa. +Minä kuulin jonkun hiipivän, rykäisevän -- se on Brackenburg! -- Sinä +rehellinen mies-raukka, sinun kohtalosi pysyy aina laisenaan! Sinun +rakastettus' yöllä avaa sulle ovensa, ja ah, mihin epä-autuaaseen +yhtymään! + + (Brackenburg tulee). + +KLAARA. Niin kelmeenä ja arkana tulet sinä, Brackenburg! Mitä kuuluu? + +BRACKENBURG. Kiertoteitä ja kautta vaarallisten paikkain etsin minä +sinua. Ne suuret kadut on miehitetty, läpi solukkain ja loukkojen olen +minä tänne varastaunnut. + +KLAARA. No kerro, mitenkä on asian laita? + +BRACKENBURG (samalla rupee istumaan). Ah, Klaara, salli minun itkeä! +Min' en rakastanut häntä. Hän oli se rikas mies, joka köyhältä vietteli +ainokaisen lampaan paremmalle laitumelle. Kironnut min' en ole häntä +koskaan. Jumala minut on luonut uskolliseksi ja hennoksi. Tuska +juoksetti multa elämän pois, ja mulla oli jokapäiväinen toivo nääntyä +lopen. + +KLAARA. O, unhota tuo, Brackenburg! Unhota itsesi ja puhu mulle +hänestä! Onko se totta? Onko hän tuomittu? + +BRACKENBURG. On, minä tiedän varmaan. + +KLAARA. Ja elääkö hän vielä? + +BRACKENBURG. Niin, hän elää vielä. + +KLAARA. Mitenkä sinä minulle voisit sen varmentaa? -- Ja hirmuvalta +sankarin murhaa yön pimeydessä! Salassa, kaikkein silmiltä kätkettynä, +vuotaa hänen verensä. Tuo huumautunut kansa makaa tuskan unta ja +uneksii pelastusta, uneksii tehdottoman toivonsa täyttämystä, samalla +kuin hänen henkensä, meitä vastaan nurjana, jättää maailman. Niin, hän +on poissa! Elä petä minua, elä itseäsi! + +BRACKENBURG. Ei, hän elää aivan varmaan! -- Ja valitettavasti! +Hispanialainen aikoo valmistaa sille kansalle, jonka hän tahtoo maahan +mäsäksi tallata, hirmu-näytelmän, murtaakseen väkivallan iskulla +iki-omaan jokaisen sydämen, joka sykkii vapaudelle. + +KLAARA. Niin jatka vaan, ja levollisena julista minunkin +kuoleman-tuomioni! Minä koidun yhä lähemmä ja lähemmä niitä autuasten +aloja, niiltä vapauden tienohilta henkii minun luokseni jo lohtu. -- +Sano suoraan! + +BRACKENBURG. Minä saatoin havaita vartijoista, sanoista, joita siellä +täällä kuulin, että torilla hankitaan salakähmässä jotain kauhu-näkyä. +Minä luikin syrjäteitä myöten, taka-uulain kautta, joita tunsin, +serkkuni huoneeseen ja katselin taka-akkunasta torille. -- Soihtuja +liehui taajassa hispanialaisten sotamiesten kihermässä sinne tänne. +Minä teroitin tottumatonta silmääni, ja yön pimeydessä nousee musta +teline, avara ja korkea; minua pudistutti tuo kammottava näky. Sen +ympärillä oli joukko ihmisiä, kiihkeänä peittelemässä mustalla +vaatteella, missä kohdin vielä valkoista puu-ainetta oli näkyvissä. +Myös portaatkin he kattoivat viimein mustalla, minä näin sen selvään. +He näyttivät viettävän jonkun julman uhrin vihkijäis-aattoa. Eräs +valkea risti, joka hohti kuin hopea läpi pimeyden, näyttiin asetettavan +ylös yhdelle puolen. Minä katsoin ja näin sen hirmuttavan varmuuden yhä +varmenevan. Vielä häilyi soihtuja siellä täällä; vähitellen poikkenivat +ne ja sammuivat. Yhdellä haavaa tuo yön kamala sikiö pyörähti äitinsä +helmaan takaisin. + +KLAARA. Vait', Brackenburg! Nyt vaikene! Suo tämän varjon minun sieluni +päällä levähtää. Kadonneet ovat aaveet, ja sinä, armias yö, lainaa +vaippaasi tälle maalle, jonka sisus kuohuu! S'ei jaksa enää kantaa tätä +irstasta taakkaa, se järisten avaa syvät kurimuksensa ja ahmaista +roukistaa tuon murha-rakkineen kitaansa. Ja jonkun enkeleitään lähettää +se Jumala, jonka he ovat oman kehnoutensa todistajaksi häväisseet. Sen +pyhän airuen sormella silkonee salvat ja siteet, hän valaa minun +ystäväni ympärille taivaallisen kiillon ja lempeästi ja hiljaa saattaa +hänet kautta yön vapauteen. Ja minunkin tieni salaisinpuolin menee +tässä himmeydessä häntä kohtaamaan. + +BRACKENBURG (häntä pidättäen). Mihinkä, hyvä lapsi? Mitä aijot sinä? + +KLAARA. Vaiti, puhu hiljaa, hyvä ystävä, ett' ei kukaan heräjä, ett' +emme herätä itseämme! Tunnetko sinä vielä tämän pullon, Brackenburg? +Minä sen leikilläni otin sinulta, kun sinä usein kärsimätönnä uhkasit +tehdä äkkilopun elämästäsi. -- Ja nyt, hyvä ystävä -- + +BRACKENBURG. No kaikkein pyhimysten nimessä! + +KLAARA. Et sinä estä minua. Minun osani on kuolema! Ja salli minulle se +vieno, sievä kuolema, jonka sinä aijoit itsellesi! Suo mulle kätesi! -- +Nyt tässä silmänräpäyksessä, kun minä olen avaamassa sitä synkkää +porttia, jonka takaa ei kukaan palaja, -- o, minä tältä käsikätteheltä +voisin sulle sanoa, mitenkä sangen paljon min' olen rakastanut, mitenkä +sangen paljon min' olen itkenyt sinua! Minulta kuoli veli nuorra; sinut +valitsin minä hänen sijaansa. Sinun sydämes' oli sitä vastaan ja +vaivasi itseään ja minua, sinä ikävöitsit palavasti ja aina palavammin +sitä, mitä sinulle ei sallimus ollut sallinut. Suo mulle anteeksi ja +jääös terveeksi! Suo, että mä nimitän sua veikoksi! Se on nimi joka +sisältää monta. Ota uskollisella sydämmellä kuolon-morsiolta vastaan +tämä viimeinen kaunis kukka -- he tämä suudelma! Kuolo kaikki yhdistää, +niinpä meidätkin, Brackenburg. + +BRACKENBURG. Niin salli minun kuolla yhtenä sinun kanssas'! O, jaetaan, +jaetaan! Se riittää kyllä sammuttamaan kaksi elämää. + +KLAARA. Pois se! Sinun tulee elää, sinä voit elää. -- Jää tueksi minun +äidilleni, joka ilman sinutta saisi nääntyä köyhyydessä. Ole sinä hälle +mitä min' en enää voi olla! Eläkää yhtenä ja itkekää minua, itkekää +isänmaata ja sitä miestä joka ainoa tämän voisi pelastaa! Nykyinen +polvikunta ei pääse tästä kurjuudesta kuitiksi. Ei koston vimmakaan voi +tätä kokonaan huuhtoa pois. Eläkää, raukat edelleen aikaa sitäkin, jok' +enään ei ole aikaa eikä mitään. Nyt tänään seisoo maailma kerrassaan +liikkumatta; sen kiertokulku pysähtää ja minun valtasuoneni vaivoin +tykähtelee vielä muutamia minuutteja. Hyvästi! + +BRACKENBURG. O, elä sinä meidän kanssamme, niin kuin mekin sinun +tähtes' yksistään! Sinä surmaat meidät itsessäsi. O, elä ja kärsi! Me +tahdomme luopumatta pysyä sinun puolellasi, ja aina hellänä ja +huolellisna on rakkaus elävässä sylissään valmistava sinulle +suloisimman lohdutuksen. Ole meidän, meidän! -- En tohdi sanoa: minun. + +KLAARA. Hiljaa, Brackenburg! Et tunne sinä, mitä sinä kosketat. Missä +sinä näet toivoa, siinä näen minä toivottomuutta. + +BRACKENBURG. Jaa' toivo elävitten kanssa! Pysähdä syvyyden partaalla, +silmää sinne alas ja katso meihin takaisin! + +KLAARA. Minä olen loppuun taistellut. Elä enää kutsu mua koettelemaan! + +BRACKENBURG. Sin' olet sekaisin, yö-synkkänä etsit sinä syvyyttä. Ei +vielä ole kaikki valo sammunut, ja vielä monta päivää -- + +KLAARA. Voi! Voi sinua! Julmasti repäiset sinä rikki sen varjon, joka +oli minun näköni edessä. Niin, pian on päivä valkeneva, turhaan on se +kaikki sumut summat vetävä ympärilleen ja väkisin valkeava! Peljäten +tähystää porvar' ikkunastaan ulos, yö jättää jälkeensä muutaman mustan +täpän -- hän tähystelee -- ja valon voittaen kasvaa kasvamistaan +murhateline hirviöksi. -- Uudesti kärsien luopi ristiin-naulitun +vapahtajan häväisty kuva rukoilevan silmänsä isän puoleen ylös. Aurinko +ei henno näyttäytyä, s'ei tahdo airunna ilmoittaa tuota hetkeä, jona +sen miehen pitää kuolla. Verkalleen käydä juttaa kello käyntiään, ja +hetki hetken perästä lyö. Seis! Seis! Nyt on aika! Minut karkottaa +aamun aavistus hautaan. + + (Hän menee akkunan eteen, kuin katsoakseen ulos, ja juopi salaa.) + +BRACKENBURG. Klaara! Klaara! + +KLAARA (käy pöydän ääreen ja juo vettä). Täss' on jäännös! Min' en +viettele sinua mukaani. Tee mitä voit! Jää hyvästi! Sammuta lamppu +hiljaa ja viipymättä! Minä menen rauhaan. Hiivi hiljaa pois, vedä ovi +mennessäsi kiinni. Hiljaa! Elä herätä äitiä! Mene, pelasta itsesi, +ell' et sinä tahdo näyttää minun murhaajaltani. + + (Menee pois.) + +BRACKENBURG. Hän jättää minut tämän viimeisen kerran niinkuin aina +ennenkin. O, jospa joku ihmis-sielu voisi tuta, mitenkä hän voi murtaa +rakastajansa sydämen! Hän jättää minut oman onneni nojaan, sekä +kuolemaa että elämää vihaan minä yhtä paljon. -- Ja yksin kuolla! O, +itkekää, rakastavaiset! Sen kova-osaisempaa kohtaloa ei ole, kuin +minun! Hän jakaa kuolon pisaran minun kanssani ja suistaa minut pois +sivultansa! Hän vetää minua ensin mukaansa ja survaa minut taas elämään +jälkeensä. O, Egmont, mikä kallisarvoinen osa lankee sinulle! Hän menee +edeltä. Sinä saat hänen kädestänsä vastaanottaa voittoseppeleen, ja hän +sinulle tuo vastaan koko taivaan! -- Ja pitikö minun seurata ja seista +syrjässä taaskin, ja tämä sammumaton kateus viedä niihin asuntoihin? +Maan päällä min' en enää mieli viipyä ja tuonela ja taivas tarjoo mulle +saman vaivan! O, kuinka tyhjään-raukeamuksen kova koura olisi +tervetullut auvottomille! + + (Brackenburg lähtee.) + + Teateri on tovisen muuttumatta. -- Soitto, Klaaran kuolemaa + ilmaiseva, alkaa. Lamppu jonka Brackenburg on unhottanut + sammuttamatta, lieskahtaa joitakuita kertoja, sitten sammuu. + Kohta näyttämönä on: + + +Vankihuone. + +Egmont makaa vuoteella nukuksissa. Kuuluu avainten raminaa ja ovi +aukeaa. Palvelijoita soihtujen kanssa astuu sisään; sitten Ferdinand, +Alban poika, ja Silva aseellisten seurattavana. Egmont kavahtaa +unestaan. + +EGMONT. Keitä te olette, jotka niin ynseästi karkoitatte unen minun +silmistäni? Mitä julkaisee teidän uhkamieliset, umpimähkäiset +silmäyksenne minulle? Mitä varten pidetään tätä julmaa telmettä? Mitä +te tahdotte unikakkiaisina tulla ilvehtimään minun unen-toreissa +olevaan sieluuni? + +SILVA. Meidät lähetti herttua julistamaan sinulle tuomiosi. + +EGMONT. Onko sinulla teloittaja mukanasi sitä toimeen panemaan? + +SILVA. Kuuntele, niin saat tietää, mikä sinua odottaa. + +EGMONT. Sepä soveltuu teille ja teidän riettaallen yrityksellenne! +Yöllä haudottu ja yöllä keritetty jalalle! Niin joutaa piilläkin tämä +vääryyden hävytön urous! -- No astu vaan rohkeasti tänne, sinä joka +kannat miekkaa, vaippaliepeen kätkössä! Täss' on minun pääni, vapain, +minkä milloinkaan on hirmuvalta pois varresta listaissut. + +SILVA. Sinä petyt! Minkä oikeat tuomarit päättävät, sit' eivät päivän +valolta piilottele. + +EGMONT. Niin menee siis hävyttömyys yli kaiken ymmärryksen ja älyn. + +SILVA (ottaa eräältä läsnä-seisovalta tuomion, avaa ja lukee). +"Kuninkaan nimessä, ja erinäisen Hänen Majesteettinsa meille antaman +vallan ja voiman nojassa, tuomita kaikkia hänen alamaisiansa, mitä +säätyä tahansa he olla mahtavat, myöskin Kultaisen Taljan ritareita, +selitämme --" + +EGMONT. Voipiko kuningas sen vallan antaa kelle toiselle? + +SILVA. "Selitämme, edelläkäyneen tarkan, laillisen tutkinnon mukaan, +sinut, Henrikki kreivi Egmontin, Gauren prinssin, valtionkavallukseen +syypääksi, ja julistamme tuomion, että sinut pitää varhain heti aamun +sarastaessa vankihuoneesta torille vietämän ja siellä kansan nähden +kaikille kavaltajille varoitukseksi miekalla elämästä kuolemaan +saatettaman. Annettu Brysselissä..." + + (Päiväämä ja vuosiluku luetaan niin epäselvästi, että sitä + kuulija ei tajua.) + + "Ferdinand, Alban herttua, + kaksitoistamiehisen tuomio-istuimen esimies." + +Nyt sinä tiedät kohtalosi. Sinulle jää vähän aikaa siihen mukautua, +lähtöön valmistautua ja omillesi jäähyvästit heittää. + + (Silva lähtee seuraajineen. Ferdinand jää ynnä kaksi soihtua. + Teateri on puolittain valoisa.) + +EGMONT (seisoo jonkun aikaa mietteissään ja, katsomatta ympärilleen, +antaa Silvan mennä. Hän luulee olevansa yksinään, vaan kun kohottaa +silmänsä, äkkää hän Alban pojan.) Sinä jäät seisomaan? Tahdotko sinä +täällä-olollasi yhä lisätä minun hämmästystäni, minun kauhuani? +Vai sinä tahtonet kenties sen tervetulleen viestin viedä isällesi, +että minä miehetönnä miehenä olen epätoivossa! Mene! Sano hälle, +sano hälle, että hän ei petä minua eikä maailmaa! Hänestä, siitä +kunnian-vaivaisesta, kuiskutetaan ensin seljän takana, sitten aina +kovemmin ja kovemmin lausutaan, ja kun hän laskeutuu kerran tästä +korkeudestaan alas, on tuhansia ääniä huutamassa hälle vasten naamaa: +Ei valtakunnan hyvä, ei kuninkaan arvo, ei maakuntien rauhan puute ole +häntä tänne kuljettanut. Omaa itseänsä varten on hän sotaa tyrkyttänyt, +jotta muka tämä soturi saisi jotain tepsiä sodassa. Hän on tämän +äärettömän vaurion synnyttänyt, jotta häntä tarvittaisiin. Ja minä +lankeen hänen halvan vihansa, hänen turhamaisen kateutensa uhriksi. +Niin, minä tiedän sen, ja minä uskallan sen sanoa, kuoleva, +kuolettavasti haavoitettu, uskaltaa sen sanoa: tuo itserakas itseilijä +on kadehtinut minua; minut raivatakseen pois tieltä, on hän kauvan +ainehtinut ja ajatellut. + +Jo silloin, kun me nuorempina noppaa pelasimme, ja kasa kasalta suoltui +kultaa hänen puoleltansa minun puolelleni, seisoi hän ähmissään, oli +olevinaan tyyni, vaan hänen sisuansa kiehutti kiukku, enemmän minun +onneni kuin hänen oman tappionsa tähden. Minä muistan vielä hänen +säihkyvän katseensa, hänen kielastavan kalpeutensa, kun me julkisessa +juhlassa kilpaa ammuimme monen tuhannen ihmisen nähden. Hän vaati +minut, ja molemmat kansat katsoivat päältä; hispanialaiset, +alankomaalaiset veikkailivat ja toiveksivat. Minä voitin; hänen +kuulansa ei sattunut, minun sattui. Kova riemuhuuto raikui minun +puolelaisiltani läpi ilman. Nyt hänen kähynuolensa sattuu minuun. Sano +hälle, että sen minä tiedän, että hänet minä tunnen, että maailma +ylenkatsoo joka voittomerkin, minkä joku pieni henki hiiviskellen +pystyttää itselleen väärältä puolen. Ja sinä! Jos pojan ensinkään on +mahdollinen isänsä polvulta poiketa, niin harjaudu ajoissa häpeämään, +niin ettäs häpeät sitä, jota sinä mielelläsi tahtoisit kunnioittaa +kaikesta sydämestäsi! + +FERDINAND. Minä kuuntelen sinua, keskeyttämättä. Sinun nuhteesi +ponnahtelevat kuin nuijan iskut kypärään; minä tunnen tärähdykset, vaan +min' olen aseellisessa asussa. Sinä osaat minuun, vaan sin' et haavoita +minua; minä tunnen ainoastaan sen tuskan, mikä musertaa mun rintani. +Voi minua! Voi! Tänlaiseen näkemykseen olen minä kasvanut, tänlaiseen +näytelmään on minut lähetetty tänne! + +EGMONT. Sinä ratkeat valituksiin? Mikä liikuttaa, mikä surettaa sinua? +Vai onko sinulla siitä myöhä katumus, kun sinä kortesi tulit +kantaneeksi tuon häpeällisen kapinalahkon kätyrinä? Sinä olet niin +nuori, ja sinulla on edullinen ulkomuoto. Sinä olit niin uskollisen +luotettava, niin ystävällinen minua kohtaan. Niin kauvan, kuin minä +sinua näin, olin minä isääsi lepyksissä. Ja yhtä teeskennellen, enemmän +teeskennellen kuin hän, viekoittelet sinä minut verkkoon. Sinä olet +itse iljetys! Ken häneen luottaa, luottakoon omalla uhallaan! Vaan kuka +osasi perikatoa peljätä sinuun luottaessaan? Mene! Mene! Elä haaskaa +minulta näitä muutamia silmänräpäyksiä! Mene, että minä saan ajatukseni +koota, maailman unhottaa, ja sinut kaikkein ensiksi! + +FERDINAND. Mitä minä sinulle sanoisin? Minä seison ja katselen sinua +enkä näe sinua enkä tunne itseäni. Pitääkö minun puolustaa itseäni? +Pitääkö minun vakuuttaa sinulle, että minä vasta myöhään, vasta viho +viimeisellä hetkellä sain tietää isäni aikeet, että minä toimin niin +kuin orjastettu, kuin hänen tahtonsa tahdoton ajokki. Vaan mitäpä se +enää hyödyttää, mikä mielipide sinulla on minusta? Sinä olet hukassa, +ja minä, onneton, seison täällä ainoastaan sitä sinulle vakuuttamassa, +sinua itkemässä. + +EGMONT. Mikä eriskummainen ääni, mikä odottamaton lohtu kohtaa minua +matkalla hautaan? Sinä, minun ensimmäisen, minun milt'et ainoan +vaino-mieheni poika, sinäkö surkuttelet minua? Sinä, etkö kuulu yhtenä +siihen murhamies-joukkioon, joka minun vertani janoo? Sano, puhu! +Keneksi minun pitää sinut arvata nyt? + +FERDINAND. Julmuri-isä! Niin, minä tulen tunteneeksi oman sinusi tässä +käskyssä. Sinä tunsit minun sydämeni, minun mielenlaatuni, jota sinä +niin usein moitit minun perimäkseni hellätunteiselta äidiltä. Sinä +laitoit minut tänne, oman itsesi kaltaiseksi muodostumaan. Pakotat +minut näkemään tätä miestä avoimen haudan partaalla, näkemään tätä +mielivallan kuolemaan tuomitsemaa teurasta, niin että minä saisin +tuntea pohjatonta tuskaa, niin että minä tulisin karjenneeksi kaikkea +kohtalon kolausta vastaan, että minusta tulisi tunnekato, johon ei +koske, tapahtuipa mitä tahansa. + +EGMONT. Minua hämmästyttää! Malta mielesi! Pidä ryhtisi, puhu kuin +mies! + +FERDINAND. O, että minä olisin vaimo! Että mulle voitaisiin sanoa: Mikä +liikuttaa, mikä surettaa sinua? Mainitse mulle joku suurempi, joku +summattomampi onnettomuus, suo minun olla jonkun kauheamman tapauksen +todistajana, niin tahdon sinua kiittää, tahdon sanoa: ei tuo ole +mitään. + +EGMONT. Sinä hämmennyt! Missä sinult' on ajatuksen ponsi? + +FERDINAND. Suo tämän tunne-tulvan aaltoilla, suo minun valtoinna +valittaa! En minä tahdokaan näyttää vankalta, koska minulta koko +sisällinen olemus runnahtaa ruhjoksi. Sinut pitää minun täällä nähdä? +-- Sinut? -- Se se on kauheata! Et sinä ymmärrä minua! Ja pitääkö sinun +tulla ymmärtäneeksi minut? Egmont! Egmont! + + (Tämän kaulaan langeten.) + +EGMONT. Selitä tämä salaisuus. + +FERDINAND. Ei mikään salaisuus. + +EGMONT. Vaan mistä se koituu, että sinua liikuttaa niin syvälti näin +ventovieraan kohtalo? + +FERDINAND. Ei -- vieraan! Et sinä ole vieras minulle. Sinun nimesihän +minun ensi nuoruudessani loisti kuin taivaan tähti mulle vastaan. +Mitenkä usein olen minä kuulustellut kuulumisia sinusta, kysellyt +sinua! Lapsen toivo on nuorukainen, nuorukaisen mies. Niin olet sinä +käynyt minun edelläni, aina minun edelläni, ja minä, ilman +kadehtimatta, soin suomallakin sinut edelleni, ja kävin sinun +jäljestäsi, ja niin yhä edelleen. Nyt toivoin minä viimein saavani +nähdä sinut, ja näin sinut, ja mun sydämeni lensi sinulle vastaan. +Sinut olin minä valiokseni valinnut ja valitsin uudelleen, kun ma sain +nähdä sinut. Nyt oli mulla toivo kerran saada olla sinun kanssasi, elää +sinun kanssasi, liittyä sinuun. -- Nyt tämä kaikki on mennyttä, ja minä +näen sinut täällä! + +EGMONT. Ystäväni! jos se vois' sinua lohduttaa, niin ota vastaan +minulta se vakuutus, että mun sydämeni heti ensi silmäykseltä tuli +sinulle vastaan! Ja kuule minua nyt! Puhutaan joku rauhallinen sana +keskenämme! Sano mulle, onko sinun isäsi järkähtämättömän totinen +tahto, että minä olen surmattava. + +FERDINAND. On, niin se on. + +EGMONT. Tämä tuomio ei olekaan siis tyhjä hirmukuvatus, tehty minua +huolestuttamaan, minua rankaisemaan pelvolla ja uhkauksella, minua +alentamaan, ja sitten kuninkaallisen armon kautta jälleen korottamaan +minut? + +FERDINAND. Ei, ah, valitettavasti ei! Alussa hyvitin minä itseäni tällä +tyhjällä toiveella, ja jo silloin tunsin minä tuskaa ja hätää, +peljäten, että täytyy vielä nähdä sinut tässä tilassa. Nyt se on täys +tosi, on varma. Ei, min' en voi hillitä itseäni. Kuka antaa mulle avun, +kuka keinon, jotenka välttää välttämätöntä? + +EGMONT. Niin kuule minua! Jos sinun mielesi niin ponnettomasti hehkuu +minua pelastamaan, jos sinä inhoat tuota ylivoimaa, joka minua pitää +vankina, niin pelasta minut! Silmänräpäykset ovat kalliit. Sinä olet +sen kaikki-voivan poika ja itse paljon-voipa. -- Paetkaamme! Minä +tunnen tiet; keinot ne eivät mahtane olla tuntemattomia sinulle. +Ainoastaan nämä muurit, ainoastaan muutamat peninkulmat ovat minua +erottamassa ystävistäni. Niin päästä nämä kahleet, vie minut heidän +luoksensa ja ole meidän! Saat olla varma, kuningas kerran kiittää sinua +pelastamastasi minut. Nyt hän on hämmästyneenä ja ehkäp' onkin kaikki +tyynni hälle tuntematonta. Sinun isäs' uskaltaa, ja majesteetin täytyy +hyväksyä tapahtunut tapaus, jos kohta hän kauhistuu sitä. Ajatteletko +sinä? O, keksi sinä tie, joka minut viepi vapauteen! Puhu ja ravitse +elävän sielun elävää toivoa! + +FERDINAND. Vaikene! O, vaikene! Joka sanalla lisäät sinä minun +epätoivoani. Ei tässä löydy mitään keinoa, ei neuvoa, ei pääsyä. -- +Tämä kivistää minua, tämä raastaa kuin kynsillä minun rintaani. Minä +olen itse vetänyt tuon verkon umpeen; minä tunnen kyllä ne kovat, lujat +solmut, minä tiedän, mitenkä tie on teljessä kaikelta uhka-yritykseltä, +kaikelta juonelta. Minä tunnen itseni vangituksi yhtenä sinun ja +kaikkein muitten kanssa. Valittaisinko minä, joll'en jo olisi koettanut +kaikkea? Hänen jalkojensa edessä olen minä ujunut, puhunut ja +rukoillut. Hän lähetti minut tänne, että tämä tuokio minusta tuhoaisi +elämän-halun ja ilon, kaikki tyynni. + +EGMONT. Ja eikö mitään pelastusta? + +FERDINAND. Ei mitään! + +EGMONT (jalkaa polkaisten). Ei mitään pelastusta! -- -- Suloinen elämä, +sinä kaunis, riemullinen tottumus olemassa-oloon ja toimintaan, sinusta +pitää minun erota, erota näin tyynesti! Et sinä minulle hekäise +hyvästiä taistelun vilinässä, et asetten jyräkässä, etkä ottelun +tulessa. Et sinä ota mitään äkkijäähyvästiä, et lyhennä eronhetkeä. +Minun pitää puristaa sun kättäsi, minun pitää vielä kerran katsoa sua +silmiin, oikein elävästi tuntea sun kauneuttasi, sun arvoasi, ja sitten +päättävästi kiskaltautua irti ja sanoa: Mene tiehesi! + +FERDINAND. Ja minun pitää seista ääressä, katsoa päältä, voimatta +pidättää sinua, voimatta estää sinua! O, mikä parku kyllin riittäisi +valitukseksi! Mikä sydän ei juoksis' yli äärtensä tämän surkeuden +edessä! + +EGMONT. Malta mielesi! + +FERDINAND. Sinäpä voit malttaa mielesi, sinäpä voit kieltää itsesi, +voit täytymyksen käsissä sankarillisesti kestää sen raskaan taiston. +Mitä voin minä tehdä? Mitä pitää minun tehdä? Sinä kokonaan voitat oman +itsesi ja meidät, sinä kestät taiston; minä jään sinun ja itseni +jälkeen elämään. Minä olen aterian liekkumissa kadottanut valoni, +taistelun pyörteessä lippuni. Oneelta, kolkolta, sekavalta näyttää +minusta tulevaisuuteni. + +EGMONT. Nuori ystävä, jonka minä harvinaisen kohtauksen kautta samalla +kertaa voitan ja kadotan, joka tunnet kuolonkipuja minun tähteni, +kärsit minun tähteni, katso minua näinä silmänräpäyksinä: sin' et +kadota minua. Jos minun elämän' oli sulle kuvastinna, johonka sinä +kernaasti katselit, niin semmoisena myös olkoon minun kuolemani. +Ihmiset eivät ole toistensa lähellä vaan silloin, kun ovat toistensa +saapuvilla, myöskin kaukana-oleva, täältä-lähtenyt elää meille. Minä +elän sinulle, min' olen itselleni kyllin elänyt. Joka koittaneesta +päivästä olen minä iloinnut, joka päivä olen minä hilpeällä mielellä +tehnyt velvollisuuteni, niin kuin omatuntoni on minulle sen sanonut. +Nyt loppuu minun elämäni, niin kuin tää olis' ammoin aikaa jo +Gravelingenin hietikolla voinut loppua. Minä lakkaan elämästä, mutta +minä olen elänyt. Niin elä sinäkin, ystäväni, halulla hartaalla ja +iloisesti, eläkä kammo kuolemaa! + +FERDINAND. Sinä olisit voinut, sinun olisi pitänyt säilyttää itsesi +meitä varten. Sinä olet itse surmannut itsesi. Useinhan kuuntelin minä, +kun viisaat miehet puhelivat sinusta, vihansuovat, hyvänsuovat +kiistelivät pitkään sinun arvostasi; vaan vihdoin yhtyivät, kukaan ei +uskaltanut kieltää, jokainen myönsi: "Niin, hän käy vaarallista tietä". +Kuinka usein olisin minä suonut, että olisin voinut varottaa sinua! Vai +eikö sulla ollut keitään ystäviä? + +EGMONT. Minua oli varotettu. + +FERDINAND. Ja kuinka minä taas kanteessa tapasin kohta kohdalta kaikki +nuo syytökset, ynnä sinun antamasi vastaukset! Nämä olivat kyllä hyviä +puhdistamaan sinut, vaan eivät olleet täysin päteviä syystä +vapauttamaan sinua. + +EGMONT. Jättäkäämme tämä! Ihminen luulee, että hän itse ohjaa elämänsä, +itse määrää tiensä, ja hänen sisin olemuksensa viettyy kuitenkin +välttämättä omaa kohtaloansa kohti. Ei mietiskellä näitä! Nämä +ajatukset minä kepeästi heilautan päästäni -- vaan en niin kepeästi +murhetta tämän maan osalta. Kuitenkin -- kylläpähän tullee siitäkin +pidetyksi huolta. Jos minun vereni voipi vuotaa monen edestä, voi +kansalleni tuottaa levon ja rauhan, niin vuotaa se mielellään. +Valitettavasti, ei se niin käyne. -- Kuitenkaan -- ihmisen ei enää sovi +miettiä, kun hän ei enää saa vaikuttaa. Jos sinä voit pidättää, jos +sinä voit tyystyttää isäsi turmiollisen väkirynnäkön, niin tee se! Vaan +kukapa sitä voinee? -- Jää hyvästi! + +FERDINAND. Min' en voi mennä. + +EGMONT. Suo minun sulkea väkeni sinun parhaimpaan suosioosi! Minulla on +hyviä ihmisiä palvelijoina -- elä anna niiden haipua hajalleen, +onnettomiksi! Mitenkä Richardin, mun kirjurini laita on? + +FERDINAND. Hän on sinun edelläsi mennyt. He ovat hänen, muka +valtionkavaltajan rikos-toverina, teloittaneet. + +EGMONT. Mies-raukka! -- Yks' asia vielä, ja sitten hyvästi! Min' en +jaksa enää. Jännittäköönpä mikä tahansa mieltäkin ankarasti, niin +vaatii kuitenkin luonto vihdoin välttämättä vuoronsa. Ja niin kuin +lapsi, käärmeen kietoessa, nauttii virvottavaa unta, samoin vaipuu +väsynyt levolle vielä kerta kuolon portilla ja nukahtaa sikeästi, ikään +kuin hällä olis' edessä pitkä matka vaellettava. -- Yks' asia vielä -- +minä tunnen erään tytön. Sinun ei pidä halveksia häntä suinkaan siitä +syystä, että hän oli minun. Nyt, kun ma hänet saan sulkea sinun +suojelukseesi, niin kuolen minä rauhallisna. Sinä olet jalo mies. +Vaimo, joka löytää semmoisen, on hyvässä turvassa. Elääkö minun vanha +Aatolppini? Onko hän vapaa? + +FERDINAND. Sekö hauska ukko, joka teitä aina seurasi, kun olitte +ratsastamassa? + +EGMONT. Vallan sama. + +FERDINAND. Hän elää, on vapaa. + +EGMONT. Hän tietää sen tytön asunnon. Niin anna hänen opastaa, ja +palkitse sinä hälle, niin kauvan kuin hän elää, siitä hyvästä kun hän +sinut neuvoo tällen aarteelle! -- Jää hyvästi! + +FERDINAND. Min' en lähde. + +EGMONT (survaa häntä ovea kohti). Hyvästi! + +FERDINAND. O, salli minun vielä kerran -- + +EGMONT. Ystävä, ei mitään erojais-hyvästiä! + + (Hän seuraa Ferdinandia ovelle ja kiskaltautuu siellä + hänestä irti. Ferdinand, huumeissaan, kiiruhtaa pois.) + +EGMONT (yksin). Vainolainen! Et sinä uskonut, että sinä tulisit poikasi +kautta osottaneeksi tämän hyvän työn. Hänen kauttansa olen minä vapaa +tuskista ja murheista, pelvosta ja kaikesta kiduttavasta tunteesta. +Hellästi, mutta säntilleen vaatii luonto viimeisen vuoronsa. Se on jo +ohitse, se on päätetty! Ja mikä epävarmuudellaan piti viime yön minut +vuoteen omana valveilla, se vaarumattomalla varmuudellaan nukuttaa nyt +minun aistimeni unen helmaan. + + (Hän istuutuu vuoteelle. Soittoa.) + +Suloinen uni! Sinä tulet mieluimmin, niin kuin puhdas onni, silloin, +kun sinua ei kutsuta, ei etsitä. Sinä avaat solmut ankarain ajatusten +ja sekaat kaikki ilon ja murheen kuvat. Esteetönnä liitää sisällisten +sopusointujen piiri, ja suloisen hulluuden verhossa me horrumme ja +lakkaamme olemasta. + + (Hän nukahtaa. Soittoa kuuluu hänen nukkuessansa. Hänen + vuoteensa takana näyttää muuri aukeavan, eräs loistava + näky ilmestyy. Vapaus taivaallisessa puvussa kirkkauden + keskessä, lepää pilven päällä. Hänellä on Klaaran juonteet, + ja hän kumartuu alas nukkuvan sankarin ylle. Hän ilmaisee + säälin tunnetta, näyttää surkuttelevan. Kohta tyyntyy hän ja + kehoittavaisella liikkeellä näyttää Egmontille nuolikimppua, + sitten hattua sauvan päässä. Hän pyytää tätä olemaan hyvillä + mielin, ja viitaten, että tämän kuolema on maakunnille + vapauden tuottava, tunnustaa tämän voittajaksi ja ojentaa + laakeriseppeleen. Kun hän lähentelee seppelettä päähän, + kohennaksen Egmont unissaan, niin että sitten makaa ylösposkin + häntä kohti. Hän pitää seppelettä koholla tämän pään yllä. + Kuullaan kaukana soitettavan sotasoittoa rummuilla ja pilleillä. + Näiden ensi ääntä pakenee näky. Ääni kovenee. Egmont herää. + Vankihuone aamun koittaen vaalenee. Egmontin ensi liike on, + päätään tavata. Hän nousee ylös ja katseleksen, pitäen kättään + päänsä päällä.) + +Kadonnut onkin seppele! O, sinä kaunis kuva, päivän valo on sinut +karkoittanut! Niin, he ne olivat; he olivat yhtenä, ne minun sydämeni +ihanimmat hemmettäret. Se jumalallinen vapaus lainasi olennon minun +rakastetultani; tämä lumoova tyttö oli pukeutunut ystävättären +taivaalliseen asuun. Vakaana hetkenä he näyttäytyvät yhdistyneenä, +näyttävät enemmän vakavalta kuin herttaiselta. Jalat veripirskeissä +tuli hän minun tyköni ja veripirskeitä oli helman liehuvilla poimuilla. +Se oli minun vertani ja monen jalon verta. Ei, sit' ei turhaan oltu +vuodatettu. Eespäin! Astuos halki, uljas kansa! Voiton-jumalatar johtaa +sinua! Ja niin kuin meri läpi teidän sulkujenne murraksen, niin +murtakaatte alas, survatkaatte kumoon tuo tyrannin valli ja tulvimalla +huuhtokaatte pois siltä mannulta, jonka hän on itselleen anastanut! + + (Rummutusta kuuluu lähempänä.) + +Kuule! Kuule! Kuin usein tämä kaiku kutsui minua vapaalle retkelle, +astumaan taistelun ja voiton tannerta! Kuin reippaasti kävivät mun +kumppanini sitä vaarallista, mainehikasta rataa! Minäkin astun tästä +vankeudesta kohti kunniakasta kuolemaa. Minä kuolen vapauden edestä, +sen edestä minä elin ja taistelin ja sen edestä nyt kärsien uhraan +itseni. + + (Perälle asetetaan rivi hispanialaisia sotamiehiä, + jotka kantavat tapparakeihäitä.) + +Niin, kootkaa ne vaan siihen! Ummistakaa rivinne, minua ette säikäytä! +minä olen keihäsmiesten etumaisena tottunut seisomaan kohtipäin +vihollisten keihäitä ja ympärinsä kuoleman uhatessa, vaan kahta +raisummin nauttimaan tuota urosten elämää! + + (Rummutusta.) + +Sinut saartaa vihollinen kaikilta puolin! Säilät säkenöitsevät! +Ystävät, ylempää uljuutta! Takananne on teillä vanhemmat, vaimot, +lapset! + + (Osottaen vartijoihin.) + +Ja näitä ajaa hallitsijan ontto sana, ei heidän oma sydämensä. +Varjelkaa omaisuutenne! ja rakkahintanne pelastamassa, o, kaatukaatte +iloisina, niin kuin nyt näette minun! + + (Rummutetaan. Hänen mennessään vartijoita kohti ja + perälle päin, lankee esirippu. Soitto yhtyy ja päättää + näytelmän voittosymfonialla.) + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Egmont, by J. W. von Goethe + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK EGMONT *** + +***** This file should be named 37312-8.txt or 37312-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/3/7/3/1/37312/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/37312-8.zip b/37312-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..10019e3 --- /dev/null +++ b/37312-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..13ec8e3 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #37312 (https://www.gutenberg.org/ebooks/37312) |