diff options
Diffstat (limited to '37150-8.txt')
| -rw-r--r-- | 37150-8.txt | 3672 |
1 files changed, 3672 insertions, 0 deletions
diff --git a/37150-8.txt b/37150-8.txt new file mode 100644 index 0000000..8b3b079 --- /dev/null +++ b/37150-8.txt @@ -0,0 +1,3672 @@ +The Project Gutenberg eBook, Salakulettaja, by Antero Kanerva + + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + + + + +Title: Salakulettaja + Kertomus Rajajoen tienoilta + + +Author: Antero Kanerva + + + +Release Date: August 21, 2011 [eBook #37150] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + + +***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SALAKULETTAJA*** + + +E-text prepared by Tapio Riikonen + + + +SALAKULETTAJA + +Kertomus Rajajoen tienoilta + + +Kirj. + +ANTERO KANERVA [oik. Antero Korjonen] + + + + + + + +Matti Kurikka, Viipuri, 1889. +Viipurin Sanomain kirjapainossa. + + + + +I. + + +Siitä on jo kulunut kauvan aikaa, kun Härkäjoen kylässä eli rikas +talonpoika, Eerikki Korpela. Eerikin kartano oli ollut rakennettuna +korkealle kunnaalle Härkäjoen kylän pohjoisimpaan päähän. Asuinrakennus +oli ollut pyöreistä hirsistä rakennettu ja varustettuna neliruutuisilla +suurilla ikkunoilla. Yksinkertaisena, vaan juhlallisena sen pystykatto +halkasi kylmiä pohjantuulia. Samallainen yksinkertaisuus, vaan puhdas +ja raitis järjestys, vallitsi seinien sisälläkin. Ei mitään +ylellisyyttä. Kaikki tarvittavat kalut olivat paraastaan kotitekoa, jos +ei ota lukuun tuota nahkakansista raamattua, testamenttia ja +virsikirjaa, jotka olivat saaneet sijansa pöydän nurkassa olevalla +nurkkahyllyllä, ja almanakkaa, sekä kuittikirjoja ulosteoista, jotka +uskollisesti pitivät edellisille seuraa. Olipa talossa taiteilijankin +alku, joka oli ottanut pitääkseen huolta talon avaran pirtin +kaunistelemisesta. Renki Matti oli näet iltapuhteilla vuoleksinut +"raakalinnun" kuvan ja sitte aneliinissa värjännyt ja ripustanut sen +pöydän kohdalle nauhasta riippumaan, joten se näytti olevan alituisessa +lentämisen touhussa. Kun mainitsee vielä konstikkaasti tehdyn +olkiruunun, joka riippui kurkihirrestä keskellä tupaa, niin siinäpä ne +Korpelan huonekoristukset tulevatkin mainituiksi. + +Uhkeina piirittivät talon muut rakennukset tasaista, pisteaidalla +kahdeksi jaettua pihamaata. Avaroina levenivät kaltevat pellot ympäri +kartanon aina tuonne jylhän korpimetsän reunoille asti, jättäen +kumminkin vihreille niityille tarpeeksi tilaa. -- Ahkeralla työllä ja +säästäväisyydellä oli Korpela hankkinut itselleen talon, jonka jokainen +soppi uhkui hyvinvointia. Puutoksen hän oli onnistunut karkoittamaan +kuulumattomiin. Nerokkaana ja uutterana maanviljelijänä, sekä hyvänä +ihmisystävänä oli hän monessa kohden saavuttanut kansalaistensa +luottamuksen ja kohonnut siten aikalaisiaan korkeammalle. + +Elämän taisteluissa auttoi häntä uskollinen vaimonsa. Yhtä kunnollinen +oli tämä perheen emäntänä, kuin hänen miehensä isäntänä. Yksi tytär, +Helka, heillä oli, josta he toivoivat harmaille hapsillensa iloa +hautansa partaalle asti. Hänestä he näkivät parhaimmat unensa; hänelle +he tekivät parhaimmat työnsä; hän se oli isän ilo ja äidin lohdutus ... +hän oli heille kaikki kaikissa. + + * * * * * + +Eräänä lämpöisenä kesäiltana, joka oli lauvantai-ilta elokuun +alkupuolella, istui Eerikki tapansa mukaan taas aittojen takaisella +kalliolla, vasta saunasta tulleena, uuden uutukainen palttinapaita +päällä. Renki Matti kömpi vasta saunan rinnettä ylös, niinikään +valkeassa paidassa, housut käsivarrella. + +-- "Oh hoh! oikeinpa rupesi väsyttämään se kylpy", ... sanoi Matti ja +rupesi istumaan kalliolle isännän viereen. + +-- "Väsyttäähän se, mutta kyllä se kuitenkin on oikein virvoittava +lääke viikon työstä kangistuneille jäsenille" ... vastasi isäntä... + +-- "Kyllä se niin on ... tuskin sitä ilman saunatta toimeenkaan +tulisi"... + +-- "Eihän ne muutamat pese silmiäänkään ja toimeenpahan tulevat" ... +virkkoi isäntä leikillisesti. + +-- "Onhan niitä semmoisiakin. Minä kun olin renkinä, ennen teille +tuloani, tuolla Vaittisissa sillä Korpin Sakarilla, sillä +hevosparisniekalla, niin se isäntä ei pessyt silmiään paljon koskaan. +Hän sanoikin, että: 'mitä niistä silmistä aina kalttailee, kunhan vaan +pesee huttupäivinä ja kylälukuun lähtiessä'. Se talo oli muutenkin +hyvin huonosiivoinen. Siinä kun oli naisillakin paidat päällä, niin ei +niitä tahtonut eroittaa paraimmista sysisäkkilöistä. Pyhinä niillä oli +sentään puhtaat paiat, hienosta 'kalenkuorista'"... + +-- "On niitä tässä meidän omassa kylässäkin semmoisia", ... tuumaili +isäntä. "Mene tuohon Karvolan Mikolle milloin tahansa, niin aina sen +tuvan lattialla saapi kaalaa polvia myöten rikoissa ja tomussa. +Lapsetkin ovat kuin mitkä peloitukset; silmät noessa, että +silmämunuaisissa vaan vähän valkeaa leimahtelee. Paitaviitat niin +pitkät päällä, että varpaisiin ulottuvat ja niin mustat, kuin kattilan +kylki. Aikaihmisetkin ovat melkein samanlaisessa tilassa. Kylällä +kävelemiseltään eivät raukat jouda edes lattiaansa lakasemaan. Rappujen +edus -- se olkoonkin sanomatta. Se haiseekin niin, että luulisi hevosen +raatoja siihen haudatuksi". + +-- "Ovathan rappujen edukset täällä yleensä muissakin taloissa +huonosiivoiset mutta se on sen vuoksi, että Venäjän tapaan +karjakartanot rakennetaan yhteen asuinhuoneiden kanssa. Karja kun siten +pääsee eteiseen asti tekemään huonoa siivoa, jota ihmiset sitte +lisäävät". + +Nyt keskustelu taukosi vähäksi aikaa. Isäntä puristeli pois vettä +märistä hiuksistaan. Renki Matti nojaantui lepäämään käsivarttansa +vastaan. Piika Maija tuli viimeiseksi saunasta; hänen isäntä käski +tuomaan juotavata. Maija toikin kapallisen vaahtoavaa olutta. Sitä +isäntä joi ensin ja ojensi sitte kapan Matille. + +Keskustelu alkoi taas uudelleen. Isäntä sanoi Matille ... paidan +hihalla suutaan pyyhkäistyään: "kyllä nyt on oikein sorja ilma. Ihan +lämpymiä ja hyvänhajuisia aaltoja yht'suoraa löyhähtelee vasten silmiä. +Kyllä se Jumala muistaa aina meitä, vaikka emme sitä ansaitsisikaan. +Ajallansa se tulee aina kesä, niinkuin talvikin. Paljon Hän on meidän +haltuumme uskonut kaikenlaista tavaratakin. Muistaneeko vaan monikaan +häntä siitä kiittää?" + +-- "Vieläkös mitä" ... sanoi Matti ... "sitähän se kuka oikein joutaa +ajattelemaan; kunhan sitä vaan mennä reijataan eteenpäin. Ei sitä moni +taida muistaa noita hevosraukkojakaan Jumalan luomiksi eläimiksi. -- +Tässä keskiviikkoaamuna, kun minä tulin myllystä, niin tuli tuossa +Polvelan rinteessä vastaan minulle 'saksa' Mikkeli, Se oli tulossa +Pietarista ja oli kärrillä suuri kuorma Venäjän sianlihaa ... +kokonaisia sikoja. Hevosella ei ollut setolkkaa ensinkään, länget +olivat ilman toplinkia ja hakanneet sentähden hevosen olkapäät kaikki +mäsäksi. Hevonen ei mitenkään tahtonut saattaa vetää kuormaa Polvelan +rinteestä ylös; mutta hän se vaan humalapäissään kirosi ja melusi ja +hakkasi piiskallaan, eitä hevosraukka oli siihen nääntymäisillään". + +-- "Olisit mennyt ja antanut piiskalla itseään korville .. mokomaa +hevosen kurittajaa". + +-- "Jo ajattelin itsekin sitä ... kovin pisteli vihaksi hänen pelinsä. +En kumminkaan muuta tehnyt kuin sanoin vaan hänelle: 'kuinka kauvan +vaan Jumala kärsinee sinun tämmöistä peliäsi luontokappalten kanssa.' -- +Mutta mitäs sille humalikkaalle lähtee laatimisesta". + +Sillä aikaa kun isäntä ja Matti keskustelivat pihalla, oli emäntä +tuvassa laittanut illallisen pöydälle, jonka ympärille talonväki +kokoontui. Helka kävi käskemässä isäänsä ja Mattia yht'aikaa toisten +kanssa illalliselle ja toi tullessansa aidasta puulautasella kolme isoa +"seltiä", jotka hän ensin huuhteli kylmällä vedellä, leikkeli Matin +pärepuukolla pienemmiksi ja vei sitte pöydälle. + +-- "Kun te läksitte taanoin" ... alkoi emäntä puhella ... "pois +lounailta, niin tuli tähän 'saksa' Mikkelin Riitta paipattelemaan +pahojaan"... + +-- "No mitä paipattelemista hänellä oli, vai jo kahvit ovat vähenemään +päin?" ... kysyi isäntä. + +-- "Voi veikkonen! ... ei se ollut kahvin asiakaan ... et tiedäkkään +mitä paipattamista hänellä on ... kun viskaalit ovat ottaneet +Mikkeliltä Pietarista tullessaan hevosen ja kuorman pois kaikkine +kampsuineen". + +-- "No minkätähden?" + +-- "No, sanoppas nyt muuta!" + +-- "Varmaan hänellä on ollut taas kontrapanttia kärrillä... Ei suinkaan +ilman olisi hevosta otettu. Sanoithan sinä, Matti, nähneesi hänet +myllystä tullessasi, etkö sinä huomannut mitä hänellä oli kärrillä?" + +-- "Läskiä minä luulin olleen kuormassa ... ainakin näkyvissä oli +kokonaisia sikoja, mutta hyvin raskaalta se kuorma muuten tuntui... +Olihan tuolla sentään korkeat reslat, jos hänellä lienee niissä mitä +ollut". + +-- "Onhan sillä ollut, sanoihan se Riitta minulle. Voi, voi, sentään! +Se kirkonkylän kauppamieshän se on oikein se viimeinen peijuoni. Hän +on, kuuluu, yllyttänyt Mikkelin panemaan sokuripäät tyhjien sikojen +sisään ja tuomaan siten läskinä rajan yli hänelle, sitte hän vasta +ostaisi ja maksaisi muka hyvät voittorahat Mikkelille. -- Sitä +keinoahan ne ovat, kuuluu, käyttäneet jo kauvan aikaa". + +-- "No miten ne vahtimestarit päästävät heitä sitte rajan yli?" + +-- "Mistäs he tietävät? Kun kerran sikoja oli Mikkelilläkin kärrillä, +niin mitäs siinä oli epäilemistä". + +-- "Mistäs ne nyt sen ovat tulleet huomaamaan?" + +-- "Sitähän se Riitta kaaritti, että heidän vihamiehensä ovat käyneet +viskaaleille kielimässä. Ne vartavasten laskivat ensin rajan yli ja +sitte tulivat jälestä ja ottivat kaikki pois". + +-- "Menepäs Helka ottamaan maitoa lisäksi" ... sanoi isäntä ja jatkoi +hetken ääneti oltuaan: "lieneekö ne sokurit olleet ostettu kauppamiehen +varoilla?" + +-- Vieläkös mitä! Etkös sinä kuullut, johan taanoin laajin siitä +asiasta... Sehän se rahansa panisi semmoiseen vaaraan. Narraa ja peijaa +näitä hölmöjä, niin kyllähän ne hänelle tavaraa völjäävät. Mikkelikin +vei näet kuorman parkkia Pietariin ja sen hinnalla osti sokuria ja +olisi tuonut ne kauppamiehelle, saadakseen suurta voittoa. + +-- "No nyt on hänellä voitto kädessä! Kyllä se olis aina parempi pyy +pivossa, kuin kaksi oksalla, hänelläkin oli vielä tuo pahanpäiväinen +hevoskaakki, niin nyt hänen piti menettää sekin" ... tuumaili isäntä. + +-- "Tekis työtä eikä aina kulkehtis Pietarin väliä, niin pysyisi +paremmin leivässä" ... sanoi Matti. + +-- "Kyllä olis leipää tarvis nytkin" ... jatkoi emäntä... "Ei sanonut +heillä olleen leivän palaa, kun odottivat lapsien kanssa Mikkeliä +kotiin. Jussin Kaisalta sanoi saaneensa vähän jauhoja, niistä sanoi +keittäneensä vähän velliä mitä lappavat lapsineen. Nyt minä annoin +hänelle kaksi leipää ja puolenkymmentä seltiä". + +-- "Voi sentään sitä Riitta raukkaa" ... sanoi piika Maija... "Kun vaan +lumelta rupesi pääsemään, niin jo alkoi juosta pitkin metsää parkkien +perään ja siihen se nyt meni. -- Ei edes saanut rievun ripakkoa +päähänsä; ei yhtä paitavaatetta eräälle lapselleen". + +-- "Kenenkä syy?" ... kysyi Matti... "Varmaankin se hänelle sallittiin? +tietysti Jumala salli hänelle sen vahingon. Eiköhän tuohon omaa syytä +heillä liene ollut ensinkään?" + +-- "Mikäs muu, kuin sallimus" ... väitti Maija ... "kun juuri +viskaalien silloin piti huomata se sokurin tuomisen konsti, kun Mikkel +tuli Pietarista. Onpas ne muut vetäneet kuorma kuormalta, eikä ole +tullut mitään, kun ei ole sallittu." + +-- "Oliko se sitte Mikkelillä ensimmäinen kerta! Ikäpäivänsähän on hän +sitä rahtia pitänyt. Tuskin on mies elämässä päivääkään kovaa työtä +tehnyt. Oliko se sitte sallimusta, kun hän vartavasten, ihan tietensä, +rupeaa lakia ja esimiesten tahtoa rikkomaan ja saattaa siten itsensä +ja, niinkuin nyi näkyy, perheensäkin suuren puutteeseen" ... tuumaili +Matti. + +Samaa mieltä oli isäntäkin sanoen: "Olis mennyt siksi aikaa +päiväläiseksi johonkin taloon ja tehnyt työtä rehellisesti, niin olis +saanut leipää itselleen ja perheelleen, eikä suinkaan silloin hänelle +tämmöistä sallimusta olisi tapahtunut"... + +-- "Ei ne muuten siitä kontrapantin vedosta lakkaa, ennenkuin olisi +laatia semmoinen kielto, joka niitä vähän peloittaisi. Ei ne tästä +kiellosta välitä mitään" ... sanoi Matti. + +-- "Minkälaisenhan kiellon sinä panisit, kun pääsisit lakia +laatimaan?" ... kysyi Maija, äkeissään moisista asetuksista. + +-- "Minä panisinkin semmoisen uhkan, että kuka vaan rikkoisi kieltoa +vastaan, niin sille paikalla raudat jalkaan ja viimeistä tietä. Sen +minä tekisin. Ja saisittepahan nähdä, ettei yksikään mies uskaltaisi +lähteä sokurikuormaa rajan yli saattamaan. Kyllä niiden työllään +täytyisi sitte henkeänsä elättää". + +-- "Hyvä on tosi, jottei puskevalle lehmälle ole luotu sarvia" ... +intti vaan yhä Maija, + +Kaikki olivat herenneet syömästä. Naiset alkoivat korjata ruoka-aineita +pois pöydältä; isäntä ja Matti ottivat uunilta päreen, josta kumpikin +repivät hampaillaan tikun, ruveten sitten kaivelemaan hampaitaan. + +-- "Et olisi sinä Matti mieleistä meistä kontrapantsikoille, kun sinä +niin kovaa luet heille" .... sanoi isäntä. + +-- "Oli mitä tahansa" ... tuumaili vaan Matti ... "mutta se auttaisi. +Ei niin moni silloin turhan tautta lakia rikkoisi ja hevosiaan +menettäisi, kuin nyt. Nyt on meidänkin pitäjässä melkein jokainen mies +salatavaran kuljettaja. Joka toista miestä melkeen siitä on sakotettu. +Mitä se sakko on nyt auttanut. Ei niitä sakotettuja miehiä pidetä +halvempana kuin muitakaan. Sanotaan vaan, etteivät he ole mitään +vääryyttä ja pahaa tehneet, ovat vaan tienanneet rahoja, mitä jokainen +ihminen tekee. Heille se nyt vaan sattui semmoinen vahinko, että +nähtiin, ei muuta mitään, Se oli vaan heille sallittu muka sellainen +vahinko, niinkuin Maijakin vast'ikään tuumasi. Mutta kunhan joku +passitettaisi Siperiaan, niin kylläpä toinen ajattelis, että 'ahaa! +enpäs panekaan sokuria rekeeni, viedään Siperiaan.'" + +Isäntä ja Matti juttelivat vielä monenmoisista asioista. Sillä aikaa +olivat Helka ja Maija laittaneet vuoteet valmiiksi. Kun kaikki askareet +olivat toimitetut, niin meni isäntä pöydän päähän ja otti sieltä +nurkkahyllyltä virsikirjan, josta vähän aikaa selailtuaan alkoi laulaa +matatalla, vähän väräjävällä äänellä: "Käy nyt sielun kaikell' mielell' +Herrall' kunniaa kantamaan, j.n.e." Kohta yhtyivät siihen lauluun +toisetkin, jotta värssyn lopulla kaikki lauloivat kuin yhdestä suusta, +kieputellen sen kaunista säveltä tuhansiin mutkiin. Kun tulivat +yhdeksänteen värssyyn, jossa lauletaan: "Koska silmän kiinni taipuu, +Unehen myös raukeevat j.n.e." niin alkoi emäntä Katrin silmistä +herahdella vesiherneitä, jotka pyörivät poskia myöten ja tipahtelivat +avatun virsikirjan alareunaan. Helka kun huomasi tämän, niin hänenkin +tunteensa kohosivat äyräittensä yli ja hetkeksi kehkeytyi tuo heleästi +kuuluva lauluääni. Sitte hän nosti kirjan suunsa eteen ja pureksi sen +yläreunaa ja kohta hän taas otti osaa lauluun entisellä heleällä ja +sointuvalla äänellään. Virren loputtua luki isäntä ehtoosiunauksen +lauvantaina ja rukouksen valmistuksesta sapatin viettämiseen. Sen +jälkeen he lauloivat vielä muutaman värssyn, jonka perästä kaikki +menivät levolle. Isäntä ja emäntä menivät nukkumaan tuvan peränurkassa +olevaan sänkyyn. Helka ja Maija olivat tehneet itselleen vuoteen tuvan +lattialle, haavan lehdille. Matti otti pitkän nuttunsa hartioilleen ja +meni nukkumaan tallin ylisille; sinne hän oli laatinut vuoteensa +heinillä täytettyyn ajorekeen. + +Hetken kuluttua oli Korpelassa aivan hiljaisuus. Kaikki nukkuvat +sikeässä unessa, päivän työnsä väsyttämänä. Luontokin näytti ikäänkuin +väsyneenä vaipuvan unettaren pehmeille patjoille. Auringon säteitten +kuumentava vaikutus oli poistunut. Vieno tuulen löyhke, joka päivällä +oli nyökytellyt kuusien latvoja pellon takana, oli myöskin asettunut +nukkumaan yöuntansa. Synkkä kuusimetsä seisoi hiljaisena, lehväänsäkään +väräyttämättä. Haavan lehdet, jotka mielellään pitävät, muiden +nukkuessa, hiljaista kahinaa, riippuivat nyt pitkistä kantimistaan +laitaansakaan liikauttamatta. Rukiin tähkätkin olivat kumartaneet +päänsä maata kohden. Hiilikkikin oli lopettanut märehtimisensä ja +ojensi päänsä pitkin pihaa, silmät ummessa. Sitä esimerkkiä olivat +monet sen kumppanitkin noudattaneet. Kaikki oli tyyntä ja hiljaista. +Vähän vaan kuului Härkäjoen lorinaa, kun se saunan sivulla olevien +kalliolokkeroiden välitse kiirehti tietänsä pitkin. Tätä lorinaa säesti +Matti kuorsaamisellaan tallin parvelta ja heinäsirkat yksitoikkoisella +äänellään aittojen takaiselta pientareelta. Korven kaiuttamana kuului +Latonurmelta vanhan tamman römiä ääninen rautakello, josta tiedettiin, +ettei tamma vielä ollut iltaseltaan herennyt. + +Peltojen ohi kulkevaa maantietä astui kiiruusti kaksi miestä, +kummallakin harava ja viikate evässäkin kanssa olalla. Ne tulivat +päivätyöltä hovista. Miehet hiukan aikaa lepäsivät Härkäsillan +käsipuilla ja sitte läksivät nousemaan pienoista rinnettä ylös +Tetr'kankaalle. Kohta olivat miehet kadonneet tuuheiden puiden varjoon. +Jo lakkasi tamman kellokin kuulumasta. Heinäsirkatkin olivat väsyneinä +lopettaneet laulunsa. Rauhallinen hiljaisuus ympäröi nyt Korpelan uneen +vaipunutta perhettä. + + + + +II. + + +Illalla länteen katoova aurinko nousi uutena valonjakajana itäiseltä +taivaan rannalta, lähettäen säteitään valaisemaan sunnuntaiaamua +Korpelan kartanolla. Ei hiiskaustakaan kuulunut, kaikki nukkuivat vielä +sikeässä yöunessaan. Ainoastaan linnut olivat jo kauvan aikaa kilvan +viserrelleet pellon taustan korpikuusien oksilla. Pääskyset tuijasivat +nopeasti kärpästen ja muiden hyönteisten perästä. Minkä saivat kiinni, +sen kohta veivät pojilleen, jotka kaikki olivat pesän laidalla +odottamassa. Iloisella säkätyksellä kiittivät pojat emoansa ruo'astaan. +Vanha Mirri oli juuri pyydyksiltään tulossa, kantaen hampaissaan +tuomisia pojilleen, vaan kun porstuan ovi vielä oli kiinni, joten se ei +päässyt tupaan, jätti se saaliinsa rappujen viereen ja tuumasi vähän +narrata pääskysiä. Se rupesi rappujen eteen pitkäkseen ja kun pääskyset +lentelivät siitä sivu, niin se käpälillään niitä tavoitteli. Siitä +pääskyset suuttuivat ja hyvin äkeästi tirskuen lentää tuijasivat niin +liki Mirriä, että niiden siivet sipsahtelivat Mirrin viikseihin. -- +Vasta paistamaan tirkahtanut auringonsäde katseli tätä leikkiä vähän +aikaa, mutta sitte se aikoi mennä toivottamaan hyvää huomenta Korpelan +nukkuvalle väelle. Ensin se meni rapuille ja nousi porstuan ovea +vasten, päästäkseen siitä sisään. Mutta ovipa ei säteille auennutkaan. +Kohta alkoi se hiipiä oven päällisestä pitkästä ikkunasta katsomaan, +minkätähden se ovi ei auennut. Siitä se ei kumminkaan saanut tietoa, +kuu se ei voinut matalasta lasista nähdä oven taustaa. Sen vuoksi se +siitä poistui ja kapusi seinää myöten elotuvan ovensuun ikkunaan päin, +puikahti ylimmäisestä ruudusta tupaan ja meni tuvan perälle asti ja +alkoi lämmittää emännän oikeaa poskea. Se herätti kohta emännän +unestaan. Hän viruttelihe, siunaili itsekseen ja nousi ylös. Puki +päällensä ja otti vettä kappaan ja meni ulos pesemään silmiään. Kun +porstuan ovi avaantui, niin silloin Mirri lopetti leikkinsä ja meni +viemisinensä poikiensa luo porstuan nurkkaan. Emäntä tuli tupaan, otti +orrelta pyyhinrievun, pyyhki silmiään ja luki hiljaisella supinalla +aamurukouksiaan, välin polviansa notkistaen. Sitten nykäsi hän Maijaa +ja Helkaa kyljestä, jotka pian nousivat ylös, pesten kasvonsa ja pukien +päällensä, niinkuin emäntäkin. Sitte he ottivat rainnat kukin ja +menivät lypsämään lehmiä. Sen tehtyä meni Helka ajamaan karjaa +metsälle, jolla-aikaa emäntä Maijan kanssa toimitteli muita aamutöitä. +Mattikin oli sillä aikaa tullut tupaan ja otti pankon alta terva- ja +rasvakupin, voiteli isännän ja omat kenkänsä ja vei ne kuivamaan aidan +seipäiden nenään pihalle. Isäntä myös oli jo noussut ylös ja pannut +puhtaat vaatteet yllensä, sekä istui nyt sängyn laidalla +paitahihasillaan, hyräillen milloin mitäkin laulua. Matti istui +kolpitsan nenällä kyynäspäät polvia vasten, tupakkaa poltellen pienellä +piippunysällään. Aamutöitä toimiteltuaan joutuivat naisetkin tupaan. +Isäntä otti hyllyltä vanhan virsikirjansa ja alkoi laulaa: "Herra +Jesus, ainoa auttajan j.n.e." Siihen yhtyivät kohta toisetkin. Vähän +aikaa kun oli laulettu, alkoivat tunteet puristella taas kyyneliä +Katrin ja hänen tyttärensä silmistä, niinkuin usein muulloinkin +tällaisissa tilaisuuksissa. Isännänkin ääni alkoi värähdellä tavallista +enemmän. Matinkin karkea kämmen, jota hän piti poskeansa vasten, oli +kostunut silmä-nurkasta herahtaneesta kyyneleestä. + +Sen virren loputtua lauloivat he vielä muutamia ehtoollisvirsiä, sillä +talon väki oli aikeessa mennä rippikirkkoon. Laulamisen loputtua sanoi +isäntä Matille: + +-- "Meneppäs hakemaan hevonen ha'asta, pitää sitä jo alkaa lähteä +kirkkoon. Tänäpäivänä kun on messu ja kaksi saarnaa, niin se +kirkkoherra menee varemmin kirkkoon kuin muulloin". + +Matti pani kengät jalkaansa ja nutun päälleen; sitten leikkasi pöydän +laatikosta kaksi palasta leipää ja pisti ne taskuunsa, kysyen vielä +isännältä: + +-- "Pitääkö tuoda molemmat hevoset, vai eikö niitä molempia ole +tarvis?" + +-- "Jos et sinä meinaa lähteä kirkkoon, niin mitäpäs niistä sitte +molemmista tuopikaan; menemmehän me kolmekin yksillä rattailla". + +-- "Olenhan minä vähän aikonut mennä, jos hänestä joutanee?" + +-- "Mitäpäs tästä kieltää joutamasta, onhan Maija yksinäänkin kotona. +Tuo sitte molemmat hevoset." + +Sitte Matti läksi joutuin menemään. Viskasi porstuan naulasta ohjat +olkapäähänsä ja oli oikein mielissään, kun pääsi hevosella kirkolle. + +Matin hevosissa ollessa laittoi emäntä aitassa tyttärineen pyhävaatteet +päällensä. Helka oli ensin vienyt tupaan isänsä kaikki kirkkonutut. +Kohta tuli Mattikin hevosten kanssa. Hän valjasti molemmat hevoset. +Tamman pani hän nelipyöräisten "roskien" eteen ja pani heinäkulin +keskelle "roskia". Sälköruunan valjasti hän "tupinakiesseihin". Sitten +juoksi hän itse tupasesta muuttamassa pyhävaatteet päällensä. Nyt +olivat kaikki kirkkomiehet valmiina lähtemään. Emäntä Katri antoi vielä +neuvoja Maijalle kodin hallinnosta hänen kirkossa ollessaan. Kaikki nyt +nousivat rattaille. Isäntä ja emäntä kävivät "roskiin" heinäkulin +päälle, sillä isäntä tahtoi mielellään aina ajaa vanhalla tammalla, kun +se oli jo kolmattakymmentä vuotta häntä palvellut ja tiesi vähillä +merkeillä hänen tahtonsa. Matti sai ajaa Helan kanssa tupinakiesseissä. +Se olikin Matista tehtyä; eikä sitä Helkakaan taitanut panna +pahaksensa. Sillä Helan ja Matin välillä oli vähän semmoista -- mitähän +lienee ollutkaan, mutta hyvin mielellään he tahtoivat olla toistensa +kanssa, ja aina heillä oli tämmöisissä tilaisuuksissa -- erinomaisen +hauskaa. Ilosta säikkyivät nytkin Matin sekä Helan silmät ja +sähähtelivät välistä vastatusten. Mutta silloin kohta molemmat loivat +katseensa pois toisistaan. Helan ja Matin välillä vallitsevia tunteita +ei tietänyt kukaan perheen jäsenistä, ei kukaan muu, paitsi +asianomaiset. Ei missään, missä vaan muita ihmisiä oli, ilmaantunut +lempeämpiä tunteita heidän välillään. Helka oli liika kaino puolestansa +niitä esiin tuomaan. Matti taas tunsi itsensä mitättömäksi Helan +rinnalla, joka oli suuren talon tytär. Sen vuoksi ei hän rohjennutkaan +missään tilassa osoittaa pitävänsä Helasta. Näistä asioista he +tavallisesti eivät koskaan mitään keskustelleet keskenään, vaan +kumminkin heidän sydämmessään leimusi liekki, joka vastustamattomalla +voimalla veti heitä toistensa pariin. Hauskaltapa se kirkkomatkakin +tuntui heistä. Iloisessa keskustelussa aika kului ett'ei Matti tahtonut +muistaa hevostaan hoitaa. Vanhukset ajaa kupsuttivat edellä, istuen +heinäkulin päällä hartiat kyyryksiin painuneina. Puhelivat keskenään +monenmoisista seikoista. Ajaessaan riihen ja ruispellon sivu sanoi +isäntä: + +-- "Kunhan Jumala auttaa ensimmäiseen arkeen, niin pitää kiiruulla +ruveta leikkaamaan ruista, ennenkuin se rupeaa karisemaan". + +-- "Kyllä se kohta kariseekin, kun näin poutaa vaan Jumala antanee +kauvemmaksi aikaa" ... tuumaili emäntä. + +-- "Pitää ottaa päiväläisiä, niin saapi välemmin leikatuksi"... + +-- "Niin, saapihan sen sitte välemmin... Mutta kyllä nyt on hyvä Jumala +antanut meille kauniin kesän". + +-- "Niin, kyllähän hän meitä muistaa; muistaisimme vaan Häntä siitä +kiittää". + +-- "Eihän se tule syntisiltä ihmisiltä niin kiitetyksi hyvän antajaa, +kuin tulisi" ... sanoi emäntä syvästi huoa'ten. + +-- "Taivaan linnut ovat par'aikaa kaikki kilvan nousseet kiittämään +lauluillaan Jumalatansa, joka heille kaikki heidän tarpeensa antaa, +vaan kuinka moni ihminen tänäkin aamuna tehnee samaa"... + +Silloin jyrähtivät kärrinpyörät rumpusiltaan, joka oli maantienojassa. +Tamma nousi maantielle ja kääntyi itsestään kirkolle päin. Eerikki +räppäsi tamman kylkeen oikealla ohjaksella ja käski sitä vähän +kiirehtimään. Se alkoikin hyvin tyytyväisenä juosta hölkätä, korvat +sujollaan eteenpäin. Katri katsoi taaksensa, miten Helka ja Matti +sieltä tulivat. Suuret joukot jalkamiehiä kulki maantiellä kirkkoon +menossa, joille matkalaisemme tuon tuostakin tekivät hyvää huomenta +päänkumarruksillaan. Välistä ajaa karautti toisia hevosmiehiä heidän +sivutsensa; kun tahtoivat kovemmin ajaa, niin eivät käyneet heidän +jaljestään ajamaan, sillä Eerikillä ei ollut kiirettä. Hän antoi +hevosen mennä tahallaan. Sanoi Matillekin: "anna niiden mennä, joilla +on kiire, vielä mekin sinne ehdimme, on meillä hyvää aikaa." Näin +hiljalleen hevosten hölkätessä ja ajajain tarinoidessa oli matka +kulunut jo hyvästi voittopuolilleen. Ei ollut enää kuin korkeintaan +pari virstaa kirkolle, Silloin yht'äkkiä kuulivat kirkkomiehemme +takanansa pari kovaa piiskan sivallusta ja ähkymistä hevoselle. Kohta +alkoi kuulua jo kamala huuto: pois eestä! pois eestä! ottakaa kii! +ottakaa kii! + +Isäntä, kuultuaan huudon, kääntyi taaksensa katsomaan, vaan ei vielä +nähnyt ketään tulevan. Kuului vaan kovaa rattaiden ratinaa. "Käännä +Matti syrjään; mikä vaivattava hänestä nyt tulenee..." sanoi Eerikki. + +Silloin Matti alkoikin pidättää hevostaan ja kääsin sivulle; isäntä oli +jo ennen ennättänyt kääntää "roskansa" maantien laitaan. Tuskin Matin +kärrinpyörät ennättivät siirtyä raitiolta kun tuuliaispään nopeudella +suhahti heidän sivutsensa musta, vaahtoinen, uhkea ori, kaksipyöräisten +kärrien kanssa. Hevosen isäntä näkyi istuvan toimettomana kärrillään, +pidellen vaan kahdella kädellään kiinni kärrien istuimista, silmät +harmaina, suu ammollaan, väliin ärähdellen ymmärtämättömiä sanoja. +Kärrien pyörät vaan vuorotellen ja välisiä yht'aikaa naksahtelivat +maantiellä oleviin kiviin, heitellen kärriä milloin korkealle ilmaan, +milloin taas syrjälleen puolelle ja toiselle. + +-- "Se mies menee viimeistä tietään" ... sanoi Matti katsellen ajajan +jälkeen. + +-- "Mikäs turkanen sitä sillä tavalla kiidätti..." kyseli isäntä. + +-- "Ettäkös huomanneet, kun ohjasvarren päät roikkuivat hevosen +jaloissa. Ne olivat varmaankin käyneet poikki. Lienee lyönyt hullua +hevostaan, niin että se siitä sai raivoon ja sitte kiinnipitäissä +taittoi ohjasvarret... Ja kyllä se nyt meni viimeistä tietään"... + +-- "Voi! hyvänen aika..." sanoi Helka ... "kukahau se oli?" + +-- "Olipa kuka tahansa, se sitte hullulle on oikeen parahiksi, kun +käypi kirkkotiellä reistaamaan suotta aikojaan hevosen -- viattoman +hevosen kanssa..." tuumaili isäntä. + +-- "Kyllä se raukka nyt taitaa olla hukassa. Pitäisi meidän ajaa +kovemmin, että kerittäis siihen, jos hänelle pahoin käypi..." sanoi +emäntä. + +Silloin isäntäkin, vaikka sanoikin ajajan itse ansainneen kohtalonsa, +kumminkin kohotti itseään suoremmaksi, lyödä lötkäsi tammaa kylkeen +ohjasvarren perillä ja läksi kovemmin ajamaan hätääntyneelle ajajalle +avuksi. + +Matti oli vähän tunnustellut sitä huimapäistä ajajaa. Oli sanonut +isännälle, että se oli vähän Pullin Simon näköinen, Jalkalan kylästä. +Sillä oli ollut sellainen musta ori, kuin tälläkin ajajalla. -- Vähän +aikaa ajettuaan tulivat kirkonmenijät korkean mäen töyräälle, johon jo +kirkkokin näkyi. Mutta huimapäistä ajajaa ei kuulunut ei kapajanut. Se +oli mennyt kuin tuhka tuuleen. + +Rinteen alapuolelta kääntyi tie melkeen kiperään vasemmalle. Kun +kirkkomiehemme tulivat sen polven kohdalle, niin kohta huomasivat +miehen vasemman puolisessa maantien ojassa, pää ojan pientareella +maantiellä. -- Maantien oikealla puolella, juuri mutkan kohdassa oli +suuri kivi, tien puolella ojaa. Siihen oli paukahtanut kärrin pyörä ja +kaatanut kärrit, ja ajaja oli pudonnut päälaelleen kovaa maantietä +vasten ja siitä heilahtanut ojaan. Kun kirkkomiehemme huomasivat miehen +ojassa, niin kohta pysäyttivät hevosensa ja hyppäsivät miehen luokse. +Matti ja isäntä tunsivatkin miehen siksi, miksi Matti oli häntä +arvellutkin. He nostivat hänet maantielle istumaan, vaan säikähtivät +suuresti, kun mies ei osottanut mitään elon merkkiä. Pää retkahti +voimattomana milloin harteille, milloin rinnalle, kun koettivat pitää +häntä istuallaan. Naiset itkussa silmin hokivat häneltä: "mikä sinulla +on? miten sinulle kävi?" ja kaikenlaista muuta semmoista. Mutta eivät +mihinkään kysymykseen saaneet vastausta. Kuollut, niin kuollut. -- Jo +olivat heittämässä miehen siihen ja lähtemässä kirkkoherralle +ilmoittamaan, että sinne on mies kaatunut kärryiltään ja kuollut. Mutta +samassa jylhähti isännän mieleen, että ehkä se onkin täräyksestä mennyt +vaan pyöryksiin. Silloin isäntä ja Matti rupesivat huopahatuillaan +kantamaan vettä läheisestä poukamasta, jota sitten heittivät Simon +päähän ja polville. Tämäpä vaikuttikin. Jo alkoi Simo liikutella +silmiään, käsiään ja jalkojaankin, vaan ei vielä näkynyt tajuavan, +missä tilassa hän oli. Ei hän vielä saanut sanaakaan suustansa. -- Kun +kirkkomiehemme näkivät, että mies sillä tavalla siitä virkeni, niin +emäntä ja isäntä läksivät sanaa viemään kirkolle, ja Matti läksi +hurjaantunutta hevosta jälestä ajamaan, Helka jäi yksinään +viruttelemaan Simoa vedellä. Hän kävi aina kastamassa nenäliinaansa +vedessä ja sillä siveili Simon otsaa ja kasvoja. Siitä Simokin alkoi +vähä kerrassaan virvota. -- + +Kun Helka nosti häntä taas istualleen, niin rupesi hän jo puhumaan, +vaikka hyvin epäselviä sanoja. "Kuka ... mi -- mikä ... tä ... ä ... +mä'ä... Missä ... ä käs min ... inä o ... olen, vo ... o ... oi," sanoi +hän ja meni taas uudestaan tainnoksiin. Uudelleen Helka kasteli hänen +päätänsä ja nosti taas hänet istualleen. Nyt hän jo oli vähän selvempi, +ja istui omissa huimenissaan. Sanoi itsekseen: "kyllä se ... oli a ... +aika py ... yöräys. Kuka sinä, vo ... oi voi, olet... V--o ... oi! voi! +Sinä ... enke ... enkeli." Silloin hänen silmänsä pimenivät ja hän +kaatui istualtaan sekä rupesi valtavasti ylön-antamaan. Silloin +vähän Helan nenään löykähti -- juuri kuin missä olisi tummehtunut +viina-lekkeri vuotamaan ruvennut. Semmoinen puhti selvitti Simoa vielä +enemmän. Nyt alkoi hän valittaa päälakeansa kipeäksi. Helka kävi vielä +kastelemassa nenäliinansa ja hauteli sillä Simon päälakea. Nyt tointui +Simo ihka selväksi ja rupesi kiitoksiansa jakelemaan Helalle, kun +herätti hänen kuoleman unesta, jota hän varmaankin ilman Helan avutta +olisi jäänyt ijäksi nukkumaan. Tämä hänen pitempi haastelemisensa +vaikutti kumminkin hänen terveyteensä masentavasti. Hän taas kaatui +pitkälleen tainnoksiin. Maailma lellui niin oudosti hänen silmissään +sinne ja tänne. Joka hetki hän luuli putoavansa. Huusipa jo apuakin, +pitelemään kiinni itsiään. Korvat ne soivat, että olisi luullut sata +posteljoonia ajavan sivuitse. + +Pari miestä tuli kirkolta päin ajaen pitkillä lavettikärrillä, ottamaan +Simoa. Paikalle päästyään he kohta nostavat, toinen käsistä ja toinen +jaloista, Simon rattaille. -- Helkakin kävi kärreihin ja yhä pyyhki +kostealla nenäliinallaan Simon otsaa. Simo vaipui kärryillä unen +toreihin, välistä aina ylenantaen. + +Simoa kärrille nostaessaan olivat miehet kohta huomanneet, että tämä +mies oli ollut viinan viljassa. Toinen nostajista oli kohta sanonutkin, +"Viina-ratti koko mies". -- "Ei suinkaan nyt selvä mies tällä tavalla +ajele" ... oli toinen sanonut. Helka oli puolustellut Simoa, arvellen, +että minkä hän mahtoi, kun ohjasvarret olivat menneet poikki ja hevonen +vei häntä väkisin. Vaan kun toinen mies Helalle huomautti, että Simo +oli varmaankin viinapäissään reijunut ja repinyt hevosta siihen asti, +kunnes sai sen semmoiseen vimmaan, ett'ei jaksanut hallita millään ja +että siinä kinaamisessa juuri siltä sitten ohjasvarret olivat +taittuneet ja tuho siten tullut, niin ei Helka enää virkkanut mitään +Simon puolustukseksi, eikä pahennukseksikaan. Toinen miehistä vielä +sanoi: "voi sentään, kun näin nuorella ijällä viinan tähden täytyi +miehen ojanpohjissa rypeä! Ei sitä tämänkään pojan isää ennen tarvinnut +humalapäisenä ojan pohjista herätellä. -- Vaan pojistahan se polvi +muuttuu." + +Miehet veivät Simon pitäjäntuvalle ja kantoivat hänen suntion +makuukamariin. Korpelan isäntä ja paljon muitakin isäntiä menivät +katsomaan, tokko siitä vielä eläjää tulee. Kun vielä saivat tietää, +että viina oli Simolle tuhon tehnyt, niin ei he muuta osanneet kuin +surkutella nuorta miestä, kun tuo jo alkoi sillä ijällä semmoisia teitä +kuljeksia. + +Kohta oli Simon onnettomuus tunnettu jokaiselle kirkkomiehelle. -- Akat +kinailivat keskenänsä siitä, missä muka Simo olisi juonut itsensä +humalaan. Toiset tiesivät, että hän pitää kotonansakin aina väkevää. +Oli pitänyt muka aina isän hautajaisista asti. Kukapa häntä oli +kieltämässä, vaikka kotonaankin joisi, kun äitinsäkin oli jo +kymmenkunta vuotta maannut maan povessa. Nyt hän oli isäntä itsensä. +-- Toiset akat taas väittivät hänen juoneen kirkkoon tullessaan Tarpeen +torpassa. He olivat nähneet tullessaan Simon oriin Tarpeen torpan +aitan takana, muka piilossa kirkkomiehiltä. Sitten oli Simo taas +ajanut heidän sivutsensa, oikeen vimmastutti, lyöden läiskäytellen +orittaan. Tämä viimeksimainittujen akkojen mielipide sai suurimman +kannatuksen akkaparvessa. Ja kaikki huokailivat: "voi sentään kun ei +kirkkotielläkään malteta ajaa sivu tuosta mokomasta Tarpeen torpasta!" + +Korpelan renki Matti ajoi pitäjäntuvan eteen, tuoden mukanaan Simon +oriin ja vielä kärrien jäännöksiäkin. -- Silloin kun Simo oli pudonnut +kärriltä, olivat kärrit vielä leksahtaneet jälkeen pystyyn, ja ori oli +kiitänyt yhden virstan matkan sivu kirkosta. Siellä tuli suuri joukko +kirkkomiehiä vastaan, ja ne rupesivat pyytämään oritta kiinni. Mutta se +hyppäsi ojan yli, kaatoi kärrit ja puiden väliin rikkoi pyörät ihan +palasiksi. Sitte aisojen kanssa se oli vielä otellut kauvan pitkin +metsää, kunnes tarttui niin kovasti puihin kiinni ettei päässyt +liikahtamaankaan. Siitä sitte saivat kirkkomiehet hevosen vihdoinkin +kiinni. + +Kun kirkkomiehet näkivät vaahtoavan oriin ja kärrien kappaleet, niin +moni surkutteli viatonta hevosrukkaa, joka viattomasti sai kärsiä +viinan tähden. Sääli oli heillä ollut Simoakin, kun hänelle kävi niin +onnettomasti. -- Toiset taas eivät olleet millänsäkään. Nauraa +rähisivät vaan ja laskivat omia leikkipuheitaan siitä, miten lustisti +muka Pullin Simolle kävi... + +Silloin pomahtivat kirkon kellot ja keskeyttivät kaikki kirkkoväen +tuumailemiset. Hiljalleen astuivat miehet ja naiset pitkissä jonoissa, +kirjat kädessä kirkon leveistä ovista sisään. Kun kellojen ääni +taukosi, niin alkoi lukkari aamuvirren, johon yhtyivät kaikki, miehet +sekä naiset. + +Aurinko paistoi taas korkeimmallaan. Lukkari oli juuri lopettanut +viimeisen värssyn. Kirkon kellot taas helähtivät soimaan ja suuri väen +tungos purkautui kirkon ovista ulos. Pitkässä jonossa ne tulivat +pitäjäntuvan eteen, jossa kättä puristivat ystävät toisiltaan ja +sanoivat sitte vielä: "käy, veikkonen, mökissä!" Niin puheineen menivät +miehet sitte hevosiaan laittamaan. Naiset puhelivat vielä paljon +asioita. Äidit kutsuivat tyttäriään syys-"oljamiin". Tyttäret taas +kutsuivat äitejänsä käymään naurishautain aikana. Vielä vähän siinä +sitte haasteltiin pellavista, hameenkirjoista, anopeista ja naapurin +emännistäkin. Siten tulivatkin tärkeimmät asiat selvitetyiksi. +Tyytyväisenä erosikin akkaparvi. Mitkä heistä lienevät lähteneet jalan, +mitkä taas hevosella kotiin menemään. + +Korpelankin Eerikki käänsi hevosensa ja istui kulille "rospuuskiin", ja +emäntä nousi viereen. Emäntä katsahti vielä taaksensa, joko muka Helka +ja Matti olivat joutuneet. Siinä ne olivatkin jo valmiina, Eerikki +lätkäsi tammaa kylkeen, ja niin sitä sitte lähdettiin matkaamaan omille +olosijoille. -- + +Piika Maija oli keittänyt ryynivellin kirkkomiehille päivälliseksi ja +tehnyt kaikki muutkin tehtävänsä tarkkaan, mitä emäntä oli käskenyt. +Nyt hän jo töistään vapaana istui paitahihasillaan tuvan otsassa, +pihlajan juurella katselemassa pellon alatse ajavia kirkkomiehiä. Kun +omat kirkkomiehet ajoivat pihaan, niin Maija meni kohta ruokaa +laittamaan pöytään. -- Siinä sitä sitte syötiin ja juteltiin päivän +tapahtumista, joita Maija kummeksien kuunteli. Syötyä sitte levättiin. +Ja illan suussa naapurin miesten ja naisten kanssa laadittiin. Siihen +sitte jo kerkesi iltakin tulemaan. Illan perästä tuli yö, yön perästä +päivä ja päivän perästä taas yö ja niin yhä eteenpäin. Niin se aika yhä +kului Korpelan väeltä ahkerassa työssä. Tyytyväistä, hiljaista ja +rauhallista olikin se elämä. Ei se aika koskaan pitkältä tuntunut. Työn +perästä aina levättiin ja lepäämisen perästä tehtiin työtä, joten ei +koskaan ikävän ja harmin hetkiä kerinnyt tulemaan. Niin ne menivät +viikot, kuukaudet ja vuodet yhä hiljaista ja tyyntä menoansa toinen +toisensa jälkeen, näkymättömään ijankaikkisuuteen. + + + + +III. + + +Vesisateita oli kestänyt muutaman viikon. Ilma oli muuttunut hyvin +jolakaksi. Eläimet olivat tulleet hyvin viluisiksi, eivätkä kestäneet +enää metsässä, kuin vähän päivänsydämmellä. Lehdet kellastuneina +putoilivat puista. Halla kampi soita aina ylemmäs ja ylemmäs, kuroen +aina öisin pieniä puroja ja vesilammikoita jään peittoon. Synkkiä +pilviä kulki taivaalla ehtimiseen, ripautellen mennessään milloin +vettä, milloin taas lumiräntää. Kaikki kesän sulous oli kadonnut, ja +synkkä syksy oli astunut sijaan. Pois oli maanviljeliäkin poistunut +pelloltaan, kartanotöitään toimittelemaan. Riihet ne nyt pussusivat +savua joka taholla kylissä. Havukuormia ehtimiseen mennä körötteli +karjapihoille. Lapiot kädessä hääräsivät muutamat soilla, luoden pitkiä +mustia jonoja mättäiden väliin. -- Vasikka "Saksoja" vilisi yhtenään +taloissa, hienonlaiset notkeat koivuvitsat kädessä, joita he pitivät +keppinään. -- Niin sitä nyt vaan hiljaisessa nuhjeessa toimitettiin +syksytöitä, kukin oman lietensä kuuluvilla. + +Eräänä maanantaina, samaa syksyä, ei mennytkään väki kylässä +tavallisille syksytöillensä, vaan pysyivät kukin omissa lämpömissään ja +pukivat päällensä pyhävaatteet, mitkä edellisenä päivänäkin olivat +heillä olleet, Se oli Kekri-maanantai, jota yleensä pidettiin pyhänä. + +Korpelanki Eerikki oli pyhävaatteissaan. Hän oli juuri tullut +kotiin Mattia saattamasta ja pani nyt tamman syömään ladon ovelta. -- +Matti oli näet mennyt "apaleivilleen" kahdeksi viikoksi Sillankorvan +kylään, jossa asusteli hänen vanha äitinsä. Äiti oli läksiämenä +eräässä talonpojan talossa. Hänen luonaan kävi Matti joka syksy +"apaleivillään". -- Tuskin oli Eerikki kerennyt tupaan, kun pihalle +ajaa karautti kolme nuorta pulskaa poikaa, mustassa verassa kiireestä +kantapäähän asti. Musta ori se rinpoili ja riehui ajajansa käsissä, +niinkuin tulisien hiilien päällä. Nelipyöräiset, viisilinjaiset +"trillat" välkähtelivät niin, että olisi kuvaisensa nähnyt vaikka mistä +pihasta. Hevosen kapineissa oli hopia valtansa saanut jokapaikassa, +katsoi häntä miltäpuolelta hyvänsä... Piika Maija sattui olemaan +askareillaan pihalla juuri silloin, kun vieraat tulla rymähtivät. +Silloin hän kohta juoksujalassa tupaan sanomaan: "mistä porkaloista +hänessä nyt meille tulenoo." -- Silloin sitä Helka tuulena juoksi +perämaaikkunaan tunnustelemaan tulijoita. Kohtapa hän tunsikin tulijat. +Tunsi jo mustan oriinkin, joka kuopi ja päristeli aidan patsaasen +kiinni sidottuna. Isäntäkin vilkasi ulos ikkunasta ja sanoi: "Pullin +Simohan tuo on tuo yksi tuolla, mitä Jalkalan poikia lienevät nää kaksi +tässä portaiden edessä?" + +Kuului kopinaa porstuassa ja vieraat perätysten astuivat tupaan. Siinä +sitä sitte kättälyötiin, ja kyseili se isäntä kuulumisiakin ja penkille +istumaan neuvoi vieraita. Tupakkaa toki ensiksi pantiin, ja sitte hän +se kielikin vasta alkoi paremmin puheesen kyetä... Paljonpa tuossa +haasteltiinkin, niinkuin hyvistä ja huonoista ilmoista, syyskynnöstä, +puimisista ja enimmäkseen kuitenkin Pietarista. Sen leveistä kaduista, +etenkin "Nevskin" kadusta. Ja niistä monista tuhansista isvossikoista +ja mahdottoman korkeista kivikartanoista ja siitä merkillisestä +"Liteenin" sillasta ja erinomaisesta tavaran paljoudesta, mitä kukin +oli siellä nähnyt. Pullin Simo se tuntui kaikista enimmän tuntevan +Pietarin elämää. Hän tiesi kertoa kauneista hotelleista, joissa yksi +viinaryyppy maksaa ruplan ja yökortteeri yhdelle hengelle viisi ruplaa. +Sanoi hän nähneensä eräässä "lyst'-tarhassa" hyvin kummallisia +eläimiäkin. Ja oikein toisia nauratti kuollakseen, kun hän jutteli +hulluja tarinoita Pietari-reisustaan. Hän jutteli miten yhdelle Suomen +puolen kauppamiehelle kävi, kun hän Pietarissa humalaan rupesi ja +kadulla kävi ryssälle konstia tekemään, kuinka siihen sitte hänen +ympärilleen ryssiä ja poliisia kerääntyi, kuin muurahaisia sokeripalan +ympärille. Kuka heistä lienee kauppiasta nyässyt nenästä, kuka +korvasta, kuka tukista, kuka parrasta, kuka taas syleskeli silmille. +Olivat ne muutamat muksineet polvillaan ja nyrkillään häntä selkäänkin +ja ties mitä he olisivat hänelle viimeinkin tehneet, jos ei olisi +keksinyt konstia pelastuksekseen. Kun vaan pisti punasen paperin +pääpoliisin kouraan, niin silloin ne ryssät hävisivät hänen +ympäriltään, niinkuin siivellä pyyhkien. Sanoi se Simo itsekin olleensa +vähällä joutua kiinni, kun vähän oli koittanut pettää ryssää +voikaupassa. Jo oli ryssä huutanut "kortavoita" ja ne olivat jo +lyöttäytyneet Simon käsikynkkään, vaan kun hän kanssa vaan oli +näyttänyt punaisia papereita, niin kaikki rauha. Oli se Simo sanonut +vielä nähneensä yhdessä makasiinissa niin paljon sokuria, että Simon +arvelun mukaan vaikka koko Suomi joisi viis' vuotta "tsaijuu" +yht'suoraa, niin kyllä sokuria, muka, riittäisi. Sanoi hän kerran +pettäneensä "Engelsmanninkin", kun vei hänen laivaansa muurahaisen +munia ja painon kartuttamiseksi oli pannut pieniä kiviä joltisestikin +niiden sekaan. Kiireen sanoi olleen laivasta pois tulla, kun sai vaan +rahat näppiinsä. -- Eipä ne Simon hauskat petosjutut olleetkaan +Eerikin mieleen. Ajatteli hän, miten ihminen voipi noin julkisesti +pettää lähimmäistään... Eiköhän tuommoisen ihmisen omatuntokaan enää +varoita moisista töistä?... Eiköhän tuolle ihmiselle kukaan ole +sanonut, että pettäminen on synti?... Eipä Eerikki malttanut olla +puhumatta ajatuksiaan, vaan sanoi vakaasti Simolle: + +-- "Eikös ole synti tehdä vääryyttä ja petosta lähinmäiselleen." + +-- "Kuka sitä joutaa ajattelemaan kauppaa tehdessään" ... sanoi Simo. + +-- "Mutta jos olis' ajatella." + +-- "Silloin ei kaupasta tulisikaan mitään, Silloin ne kaupat kohta +menisivätkin myttyyn, jos joka asiassa tarkkaan rupeaisi tutkimaan: +onkos tämä nyt syntiä vai ei. Ja venäläisen kanssa ei tule aikaan +mitenkään ilman pettämättä. Hän pettää joka asiassa, niin pitäähän +häntäkin välistä pettää vastaan päin jos mielii jäädä omilleen." + +Niin se Simo sanoi petoksen olevan ihan välttämättömän, oikein tarpeen +vaatiman kauppamiehelle. -- Paljon hän kertoi vielä, mitä kaikkia +konstiaan hän oli Pietarissa tehnyt, ja ne kaikki olivat olleet aina +"lustia" niinkuin hän itse sanoi. Paljon hän jo ehti kertomaan +Pietarista ja ties mitä hän vielä olisi kertonut, kun olisi ollut +aikaa, vaan emäntä tuli käskemään vieraita toiseen tupaan. Sinne sitä +sitte mentiinkin ja siellä emäntä syötti ja juotti vieraita parhaansa +mukaan. -- Sitten sitä taas Simon kumppalit laativat, miten muka +Simolla on lehmiä ja hevosia paljon ja viljaa monet aitalliset, sekä +miten paljon hän aina voittaa Pietarireissuillaan. -- -- + +Siinäpä se vaan aika kului keskustellessa, että kohta jo iltakin alkoi +tulla ja vieraat alkoivat sanoa, että pitäisipä sitä alkaa kotiinkin +päin katsoa. Mutta katsomisella vielä todellakin tällä kertaa se lähtö +jäikin, ei siitä vielä tullut mitään. Näytti siltä, että vierailla oli +vielä jotain toimitettavaa ennen kotiin lähtöänsä. -- Ja niinpä niillä +todellakin olikin. -- Jo ryvähti parikertaa toinen mustempiverinen +Simon toveri ja nykäsi viis'piisellä hiuksiansa järjestykseen. Vielä +rykäsi raskaammin ja kävi pankon viereen sylkemässä ja vilkasi Simon +päälle. Se kohta asian ymmärsi ja lensi punaseksi kuin kukko, korvia +myöden, ja alkoi katsella maahan päin... Vielä yksi rykäys ja vähän +nenän nyyskytystä, niin alkoi puhemies viimeistä temppuaan suorittaa. +Hän sanoi: "tuota olisihan sitä meillä vähän ... tuota ... asiaakin." -- + +-- "Vai niin! mitä asiaa?" ... kysyi isäntä... "Sanokaa vaan pois!" + +-- "Se on sen näköistä, ... että 'mie mies nuor', assiit vanhat, mie +uon narri naimateillä'... Sitävastenhan tämä Simo meitä käski +parvehensa, ... että niiku ... puhemieheksi"... + +-- "Vai niin! vai semmoiset asiat teillä ovat." + +-- "Niinhän sitä olisi ... e he he... Ja se olisi vähän meillä +meininki, että jos ... tuota ... asiasta tulisi niiku asiaa, niin sitte +vaikka ensisunnuntaina ... he ... hehee ... kuulutettais'... Niin, mitä +te sanotte siihen? Sopiikoo käydä lähtemään ja niin ... ja laittamaan +ja ... niin. Ja sopiikos niinku menopaikka ja ... nii ... heh +hehhehhee..." + +-- "Niin mut' sepäs onkin asia, johon minä en osaa sanoa, nyt ainakaan, +mitään. Jos minä olisin läksijanä, niin sitte kyllä sanoisin, lähdenkö +vai en, vaan nyt sitä on minun vaikea sanoa. Jos pakoittaisin tyttäreni +menemään ja jos hänelle kävisikin pahoin, niin hän kohta sanoisikin, +että isähän hänelle sen onnettomuuden saattoi." + +-- "Niihän se onkin" ... tuumasi myöskin valkoverinen puhemies isännän +kanssa. + +-- "Ja jos taas" ... jatkoi isäntä ... "en häntä laskisi, niin hän ehkä +ikänsä kurnuttaisi, että isä on hänen onnensa vanginnut tähän yhteen +ikävään paikkaan... Mutta nyt hänellä on jo kyllä senverran mieltä, +että hän tietää, jotta jos hyvin tekee, niin itselleen parempi, tahi +jos pahoin, niin eestään löytää." + +-- "Mikäs tälle Simolle on mennessäkin" ... haasteli mustempiverinen +puhemies ... "ei ole suinkaan ketään käden tiellä ... hehhehhee... +Höö ... mink ... ähhöö ... minkä tekee, niin se on tehty... On taas +kyllä ruista ja rahaa, hehhee... Puutosta ei suinkaan tule semmoisen +talon emäntä näkemään hehhehhehhee"... + +-- "On sitä sentään naimiskaupassa muutakin varteen otettavaa, kuin +'ruista ja rahaa'" ... sanoi isäntä. + +-- "Saattaahan sitä olla ... hehheh ... mutta sehän se on kuitenkin +pää-asia ... hehheh..." + +-- "Jos sitä ei ole suosiota ja sovintoa pariskunnalla keskenään, niin +rukiit ... ja vieläpä rahatkin ovat silloin hyvin pieni arvoisia. Jos +taas sovinto ja rakkaus on pariskunnan keskuudessa, niin kuivanut +leipäkasakin veden kanssa on paras herkku. Ei sitä muuta silloin tiedä +kaihotakaan." + +Kauvan ne kosiomiehet siinä vielä keskustelivat isännän, sekä äidinkin +kanssa. Viittaili se emäntä puheessaan siihen suuntaankin, että +kovinhan sitä Simoa kuulutaan juomariksi hoettavan. Minkälainen +avioliitto siitä muka tulisi, kun mies ei kirkkotielläkään jaksaisi +selvillä päin olla. + +Pian se Simo huomasikin viittauksen ja rupesi pakinoille emännän kanssa +tästä asiasta. + +-- "Kyllähän ne minuakin kuuluvat juomariksi huutavan" ... sanoi hän +emännälle ... "vaan turhaan ne kumminkin siitä suutansa soittavat. Ei +ole tippaakaan mennyt kielelleni sen jälkeen, kun tässä kerran se +pahuus teki minulle sen suuren ... 'promakkon'. Ei se sen perästä ole +minulle pientäkään hairinkoa tehnyt... Enkä luule sen enään tulevan +milloinkaan pelttaamaan asioitani". + +-- "Hyvähän se olis', hyvähän se olis' ... kun vaan niin kävis'!" +huokaili emäntä. + +Sillä aikaa, kun vieraat tarinoivat vanhuksien kanssa toisessa tuvassa, +kävivät Helka ja Maija katsomassa vieraiden kuopivaa ja päristeleivää +oritta. Sitä he olivat taputelleet ja kiitelleet omia hevosia +paremmaksi. Olivat he "trilloissa" peilailleetkin, ja olipa Helka +koittanut istuakin niissä. Ja hyvältäpä se oli tuntunutkin. Oli sanonut +Maijalle että kylläpä näissä pitäis ajaakin. Ja kyllä näissä eräs tyttö +saisi erään kerran "metkaa" kyytiä kirkolle, kun vaan pääsee Simolle +emännäksi... "Eipä niinkään 'metkaa'" ... oli Maija sanonut ... "jos +miehellä sattuu olemaan 'yläkamarissa', niin lyöpi ryysyksi +eukkonsakin, niinkuin tässä tuonoin itse rupesi olemaan hengestään +vainaa... Eipä siinä 'metkaa' olisi likelläkään" ... oli Maija vielä +lisännyt. -- Eipä Helka ollut siihen paljon sanonut mitään. Oli vaan +mennyt pois koko hevosen tiloilta ja pistäynyt hänkin vierastupaan. + +Siellä kohta oli isä sanonut Helalle: "tässä on nyt niinku kosiomiehet, +vaan kun minusta ei ole läksijäksi, niin en ole osannut sanoa heille +'uutta enkä kystä.' Mitäs sinä Helka tästä asiasta sanoisit?" + +Tämä kaikki tuli niin äkkiä Helalle, että hän ei osannut päästää +sanaakaan suustansa. Hän seisoi peränurkan ikkunan vieressä +liikahtamatta, kuin taideniekan veistämä kipsikuva, luoden silmänsä +lattiaan ja näpistellen punaista esiliinaansa. + +Silloinpa rupesivat kosiomiehetkin virkansa toimitukseen ja alkoivat +ladella kaikenlaista makeaa, jota kuunnellessa olisi vesi suuhun tullut +kelle tahansa. -- Tämä kaikki alkoi Helastakin tuntua hyvin mukasalle, +ja se rupesi verta käyttämään paljon nopeammin hänen suonissaan. Sydän +tykytti kiivaasti, posket hehkuivat purppuranpunaisina, että vähän ajan +kuluttua olis luullut veren tekevän niistä itselleen tiensä vapaammalle +kulkuväylälle. + +Sellaisia mestaria ne kosiomiehet olivat. Ne älysivät puheessaan +kosketella valloitettavan sydämmen arimpia kohtia, jotka tekivät +valtavan vaikutuksen valloittajain eduksi... Koreasti se Helan sydän +pamppaili. -- Mitä tämä on? Mitä olis tehdä?... Jos olis mennä? -- +Nämä kysymykset ne vaikuttivat nyt kuumeen tavalla Helan aivoja. + +Mutta siinä aprikoidessaan lensi hänen mieleensä salaman nopeudella +pappilan "Elli ryökkinän" puheet ... vapaudesta, naisen asemasta ja +tehtävistä yhteiskunnan palveluksessa, sekä heidän sortotilastaan, +etteivät edes omaa omaisuuttaankaan saa ominpäinsä hallita. Näistä +mietteistä oli Helka myöskin kuullut "Elli ryökkinältä", vaan ei +ensinkään ymmärtänyt. Häntä ei ollut kukaan sortanut, eikä hän liioin +muita. Ilman kaikitta huolitta hän oli oppinut elämään tähän asti. +Mutta nyt kun puhuttiin itsenäisestä emännästä ja talon hallinnosta, +niin lensi hänen päähänsä ajatus: "siellähän minäkin saisin vapaamman +alan, siellähän olisi minullakin valtaa sanoa ja tehdä mitä hyväksi +näen, saisin itse hoitaa asioitani, en tarvitsisi ikuisesti olla +vanhempieni holhottina... Niin, mutta Simo ... hän olisi isänsä ... no, +mutta hän käypi kauppaa..." Hän alkoi ymmärtää "Elli ryökkinän" +tarkoituksen. -- + +Helka oli kumminkin kansan lapsi, oppimatoin, niinkuin muutkin +aikalaisensa. Katkismuksensa hän oli osannut rippikoulussa ulkoapäin, +kannesta kanteen, niinkuin toisetkin tytöt. Mutta kun oli rikkaan +talon, ja vielä kirkkomiehen tytär, niin oli hän tullut tuntemaan +pappilan "Elli ryökkinän", kun oli isänsä kanssa usein kirkkotiellä +pistäynyt pappilassa. Kun "Elli ryökkinä" oli Helsingissä +koulunkäyntinsä lopettanut, niin oli hän kirkonkylään perustanut +käsityökoulun, missä opetti käsitöitä seudun tytöille ja piti +väliajoilla esitelmiä myöskin muistakin aineista. -- Hyvin se "Elli +ryökkinä" olikin innostunut asiaansa. Niin se oli puhua paukutellut +tytöille, monenlaisista asioista, kuin isänsä kirkossa. Keväällä hän +piti pienen juhlallisuuden koulunsa päättäjäisiksi, jota seudun +ylhäiset sekä alhaiset läsnäolollaan kunnioittivat. Siinä tilaisuudessa +oli hän pitänyt puheen, naisten alhaisesta asemasta yhteiskunnassa ja +heidän sortotilastaan, kehoittaen kaikkia järkeviä Suomen naisia +ryhtymään taisteluun tätä luonnotonta yhteiskunnallista järjestystä +vastaan, ja pontevan puheensa hän oli lopettanut innostusta hehkuvilla +runosäkeillä: + + "Pää pystyyn vaan, + Sä olet nainen, + Et halpa mato maan!" + +Helka oli myöskin ollut läsnä tässä juhlallisuudessa muiden mukana. Oli +hän koulussakin käynyt muutamia kertoja kuuntelemassa ja lainaamassa +"Elli ryökkinältä" hauskoja kirjoja luettavaksi jouto-aikoina. + +Tätä tietä mittaili vähitellen Helan sydämmeen halu, päästä omin +neuvoin jotain maailmassa työskentelemään. Tämän halun olivat +kosiomiehet osanneet kiihdyttää suureksi vallan himoksi. Nyt kun +hänelle tarjottiin emännän paikkaa talossa, niin ei hän enään luullut +sen laveampaa vaikutus-alaa missään löytävänsä. Hän oli niin ihastunut +kosiomiesten kauneisin, paljon lupaaviin, lauseisiin, että hän +olisi ... kukaties ... vaikka paikalla mennyt heidän kanssaan. + +Helka oli juuri kuin varpusen poika, joka pesän laidalla räpistelee +lentoon lähtemäisillään, vaikka eivät siivet vielä kannattaisikaan. Hän +ei voi mitenkään tyytyä enää emänsä komennon alle; se tahtoo itse +hallita itseään. Avarammalle alalle se tahtoo päästä, pois tuosta +ahtaasta pesästä. Senvuoksi se pyrähtääkin pesänlaidalta lentoon, mutta +kun siipensä ovat vielä heikot, niin se vähän aikaa räpiköityään vaipuu +maahan... Kissa tulee ja ... syöpi sen suuhunsa... + +Tyytymättömyys oli Helankin sydämmeen päässyt. Häntäkin alkoi +ikävystyttää äitinsä neuvot ja isänsä käskyt. Vapaampaa toiminta-alaa +hän halusi. Itse hän tahtoi tietää asiansa. Käskettävästä hän halusi +käskijäksi. Sittenhän sitä vasta saisi nähdä mihin sitä kelpaa... + +-- -- -- Päästä rikkaan talon emännäksi ... yksinvaltiaaksi, jota +kaikkien tulee totella ... se se oli jotakin Helan mielestä. Se se oli +se päämaali, jonka saavuttamista moni tyttö Helan paikkakunnalla toivoo +kaikesta sydämmestään. Sen saavuttamiseksi he tekevät parhaimmat +työnsä; näkevät parhaimmat unensa. Senvuoksi ei Helankaan miehelään +menoa mikään este voinut seisauttaa. -- Mennähän tämmöiseen paikkaan +pitää ... kävi muuten miten tahansa, kunhan vaan emännäksi pääsee. + +Isä kumminkin ehdotti -- johon puhemiehetkin suostuivat -- että Helka +saisi perjantaisiin asti tuumata asiaa, ja jos hän ei meinaa tulla, +niin siinä tapauksessa tuodaan sulhasen merkit takaisin, vaan jos Helka +rupeaa läksiäksi, niin sitte ei tuoda merkkiä takaisin, vaan saapi +tulla ensi lauvantaina kuulutukselle viemään. Helan mielestä oli +tämmöinen viivytys ihan turha, vaan ei hän sentään ruvennut isänsä +ehdoitusta vastaan sotimaan. + +Niin se asia sovittiin, ja sulhanen antoi Helalle "merkiksi" punasen +[kymmenen ruplaa], sekä sinisen [viisi ruplaa] paperin, niinkuin oli +rikkaiden tapa. Sitte kosiomiehet menivät kättä lyötyään matkoihinsa. +Hyvillään ne olivatkin asiansa onnistumisesta. Siitä he olivat olleet +vakuutetut ettei Helka "merkkejä" takaisin tuo "vaikka siihen +sihahtais'." -- Siinä ilon innossa ei sitä suoraan kotia kohden +maltettukaan kulkea, vaan Simo tahtoi vähän tarjota hyvitystä oiville +puhemiehilleen ja pyöräytti sentähden oriinsa Tarpeen torpan aidan taa. +Torpassa sitä sitte Simon onneksi "tsajua" juotiin ja pullosta +naukittiin ... -- laulettiin ... ja vieläpä hurrattiinkin ja oli se +yläkamari jo heilumaankin ruvennut. Puhemiehet ne kumpikin kilvan +ylvästelivät siitä, miten he osasivat tyttöä "mairotella". Siitäpä se +sitte riitakin syntyi, kumpi heistä muka oli ansiollisempi. Vaativat +Simoa sanomaan, kumpi heistä oli etevämpi ja ratkaisemaan siten riidan. +Simo kun oli maininnut toisen nimen, niin silloin, kehnommaksi jäänyt +alkoi huiskia Simoa korville. Toinen rupesi Simoa auttamaan ja kohta +olivat kaikki kolme miestä yhdessä vänikässä pitkällään torpan +lattialla. Siinä ne mylläköivät siihen asti, että jokaisen +verkavaatteita komeat hetuleluiskat ylt'yleensä kaunistivat. Mustia +sarvia ilmestyi useampia kunkin otsaan, ja verta juoksi suuri lammikko +Simon nenästä torpan lattialle. Vasta sitte erosivat he, kun torpan +emäntä viskasi ämpärillisen kylmää vettä mylläköivien päälle ja sanoi: +"vettä koirille väliin". -- Sitte vasta kelpasi kotiin lähteä +kosioretkeltä. + + + + +IV. + + +Kosiomiehet menivät Korpelasta, niinkuin jo tiedämme, jättäen jälkeensä +sylkipilkkuja, tupakan poroa ja tulitikun päitä rehevästi vierastuvan +lattialle, pöydän ympäri. Vanhukset olivat menneet niinikään pois +tuvasta omille askareillensa. Syvä hiljaisuus valliisi tuvassa, jota +aina välistä kumminkin keskeytti pankon nenällä istuva vanha Mirri +hyrinällään. Helka istui peräpenkillä, sukan kudin hyppysissä. Näytti +olevan hyvin ajatuksiinsa vaipunut. Näpit ne säpäjivät koneentapaisesti +sukkapuikkojen kanssa. Ne tiesivät tehtävänsä juuri kuin hampaat +myllynrattaassa. Vartalo se hiukan tuuti eteen ja taaksepäin, juuri +kuin vanhoilla piioilla kissaa silittäessä. Ei hän kumminkaan laulaa +hyrrittänyt, vaan sen toimen hän oli jättänyt yksinään Mirrin +tehtäväksi. Silmät ne tuijottivat sukan kutimeen, vaan näytti siltä, +kuin ne olisivat olleet tykkänään toisessa toimessa. Välistä vetäytyi +hänellä toinen suupieli nauruun, välistä taas koko suu, tehden kaksi +poimua kumpaankin suupieleen, Silloin hän seisaalleenkin hypähti ja +käsiään rimpoili. Korvat olivat hänellä, niinkuin lukotut. Hän ei ollut +kuullut vaikka piika Maija oli kahdesti käynyt häntä käskemässä +saunavettä käymään. Hän vaelteli ajatuksineen loistavassa +tulevaisuudessa, joten hän ei joutanut kuuntelemaan ympärillään olevaa +muinaisuutta. + +Siinä se Helka vaan penkillä istui ja tuuti sinne-tänne, sukan kudin +käsissä. -- Sitä hän ajatteli, sitä tulevaa elämätänsä, miten hauska se +muka tulee olemaan. Kosiomiehet ne olivat jo maalanneet hänen tulevan +elämänsä oikein loistavaksi, vaan hän omissa ajatuksissaan sitä vielä +rakenteli hyvät paikat. + +"Ah sentään, niitä viislinjaalisia 'trilloja' ja sitä mustaa oritta, +kyllä sillä parilla kelpaa ajeskennella" ... tuumi Helka. "Kyllä ne +ovat vähän toista, kuin meidän tupinakiessit... Ah, kun minä istua +kekotan niissä ja sitte kun sitä mennään Jalkalaan, niin kyllä pitää +Jalkalan tyttöjen ja hää-tyttöjenkin sydäntä vähän närästellä... Mut' +kyllä se olis' sentään komeampi, jos se Simo hankkisi semmoiset +ajopelit, kuin kirkk'herrallakin on kirkossa käydessä. Niissä kun on +pari hevosia edessä ja sitte kun niissä on vielä semmoinen koppeli +takana, jotta ... voipas kuitenkin. Sillähän sitä kun ajaa kumauttaisi +Pullin kartanolle, niin ... pois tieltä. Sitten kun ne oriit oikein +päristeleivät ja kuorsuvat, niin... Niillä kun me sitte Simon kanssa +kirkollekin ajettaisi, niin se olis toista ... ja jotain"... Tätä +ajatellessa vetääntyi toinen suupieli Helkalta nauruun ja itsekin +huomasi hän pilventakaisia ajatelleensa. + +Vähäksi aikaa ajatukset häneltä joutuivat pois tulevasta kodistaan, +vaan kohta hän kumminkin alkoi tuumata itsekseen: "kun minä siellä +pääsen itsevaltiaaksi, niin 'siit' sen vast' tiiät'. Se on vähän +toista, kuin nyt. Nyt ei muuta, kuin mene vaan sinne, minne isä +ja äiti käskee, vastaan sanomisesta ei puhettakaan. Mutta annappas kun +tulen emännäksi, niin on sitä sitte sananvaltaa minullaki. Kyllä minä +sitte opetan piiat sekä rengit ahkeriksi, ei ne sitte saakaan +mielinmäärin 'lenkailla', niinkuin meillä... Kun minä sitte laitan +'läävä-huushollinkin', niin sen pitääkin olla semmoisessa kunnossa, +kuin hovissa. Ja jos vaan piiat eivät osaa sitte tehdä minun +mielikseni, kun minä neuvon ja käsken, niin..." + +"Kyllä minä osaan talon hoitaa. Simo käyköön vaan kauppaa; minä renkien +ja piikojen kanssa 'hommaan' kotona. Ei sitä Kainuun Huimakaan olisi +muuten rikastunut. -- Mutta mihin niistä köyhistä sitte pääsee? Nehän +ne sitte ovat aina puistamassa. -- Vaan onhan sitä sitten ... +toistakseen ... mistä antaakin. Minä vaan istun siellä kolkkakamarissa +ja käsken vaan emäntäpiikaa antamaan apua köyhäraukoille... Kun kerran +itsellä on, niin pitää sitä muistaa heitäkin. -- Pitää sitte ostaa +semmoinen nahkapäällyksinen 'liekkutuoli;' semmoinen kuin pappilan +salissa; siinä on niin 'metka' heilaa. Siinä kun minä istua kenotan, ja +sitte kun toiset kylän emännät, sekä isännätkin, tulevat ruista ja +rahaa pyytämään lainaksi, niin käsken vaan emäntäpiikaa: 'menes +mittaamaan tälle niin paljon viljaa ja tässä on rahakaapin avain, anna +hänelle niin ja niin monta ruplaa', niin, eikös se ole jotain, 'siit' +sen vast' tiiät.'" + +Näinikään se Helka tuumaili, ja tästä se tuli niin hyvilleen, että +seisoalleen hyppäsi ja yhdellä jalalla, kädet niskassa, hyppimään +rupesi. Sitte hän ajatuksistaan katsoi jokaisesta ikkunasta ulos, +ikäänkuin nähdäkseen, missä se uusi koti sijaitsee, jonka komennon hän +aikoi haltuunsa ottaa. + +Niin nyt se Helka rukka ajatuksissaan tuulentupia rakenteli. + + * * * * * + +Perjantain murkina oli syöty Korpelassa. Naisväki korjasi ruokaa pois +pöydältä. Eerikki taittoi uunilta päreestä hammastikun ja istui +kolpitsan nenälle hammastaan kaivelemaan. Ruo'an korjattuansa rupesi +emäntä Katri kehräämään lepeitä, ja Helka alkoi hänen vieressään +kiireesti tentata. Piika Maija mihin lienee mennyt eläinten ruokaa +laittamaan. + +"No Helka!" ... haasteli Eerikki hammasta kaivellessaan ... "mitä sinä +nyt olet tuumannut maanantaillisesta asiastasi? Meinaatko mennä, vai +et? Nyt se on heti päätettävä ja laitettava tieto sinne Jalkalaan +minkälainen hyvänsä. Vaan ennenkuin asia päätökseen saatetaan, niin +minäkin sanon asiasta sinulle Helka mielipiteeni, sillä se on minun +velvollisuuteni. Ehkä niilläkin olisi sinulle jotain arvoa; kun minä +kuolen, niin muistelethan sitte, hyvinä tahi huonoina päivinäsi, että +niin se isä minua neuvoi. -- Minä meinaan sitä asiaa semmoiseksi, että +sinun Helka ei pitäisi lähteä ensinkään menemään koko Pullin Simolle. +Siitä syystä, minä luulen, että sinä et semmoisen miehen kanssa +onnellista avioelämää tule koskaan viettämään. Sinä olet nuori ja +luonteeltasi vielä kovin kepeä, ja sen vuoksi olet hyvin pian vietelty +moneen hairinkoon. Sinä sen vuoksi tarvitsisit vakavaa ja toimellista +miestä, joka neuvolla ja omalla esimerkillään osaisi sinua ohjata +karille joutumasta tämän elämän myrskyisellä matkalla. Sinä tarvitsisit +sellaista miestä, joka puhtaasta rakkaudesta tahtoisi sinun kanssasi +jakaa ilonsa, sekä surunsa. Mutta nyt minä luulen melkeen varmaan, +ettei Simo sinua mistään rakkaudestaan pyydä vaimokseen, vaan +ainoallaan siitä syystä että kun me vanhat tästä konsa kupsahtaisimme, +niin tästä meidänki, vaikka huonosta, mökistä hän jonkun ruplan saisi. +Minun neuvoni on siis semmoinen, että sinun olisi paljon parempi pysyä +erillään koko siitä miehestä. Itse kumminkin saat päättää miten tahansa. +Semmoisessa asiassa en minä tahdo pakkoa panna. Minä en sano sen +enempää, vaan siitäki voit huomata, että minä tarkoitan sinun +parastasi, niinkuin oman lapseni ainakin." + +"Niin minäkin ajattelen" ... sanoi äiti, "että parasta on, kun vaan, +Helka pysyt kotona. Sillä 'hyvä on lapsen lasna olla, kun on vanhempi +varana'. Tässä kotona ei sinulla ole huolta tuon taivaallista. +Vaan kun siellä ei olisi kehenkään luottamista, kaikki olisi sinun +hoidettavanasi, kun ei heillä ole ketään ominaista katsojaa, niin +siinäkös sinulle huolta ja hoppua tulisi. Ihanhan sinut, piika rukka, +elävät söisi. Sinäkin vielä kun olet tottumatoin kaikkeen talon +hoitoon, niinkuin Simokin, niin eihän teistä tulisi minkäänlaista +eläjää. -- Päälle päätteeksi läksisit sinä vaimoksi semmoiselle +viinaratille, mikä kirkkotielläkin juopi itsensä siaksi. Et sinä ole, +piikaseni, kuullut minkälainen juomarin koti on. Eikä siinä ole mitään +toivoa parempaan päin. Sillä kenessä kerran on yksi synti, niin se +tuopi mukanaan yhdeksän. -- Viina se viisaankin villitsee. Viinastahan +kaikki paha meno tulee ja alkunsa saapi. Kuka sitä vielä tietää +minkälaisena roistona Simokin kuolee, kun on nyt jo niin hyvään alkuun +päässyt." + +-- "Eihän Simo ole mitään pahaa tehnyt, jos sitä nyt jonkun kerran +sattuu, niin eihän sitä sentään tarvitse ... ja johan hän sanoi +jättäneensä pois koko väkevän käyttämisen" ... puolusteli Helka. + +-- "Eihän hän nyt vielä olekaan mitään suurempaa rikosta tehnyt, jotta +olisi kiinni tarvittu panna, mutta kuka sitä vielä voipi taata mitä hän +humalapäissään tekee ennenkuin elämästä herkeää. -- Usko sinä häntä, +että hän jättäisi juomisen; se on sanottu, vaan ei tehty." + +Näin ne isä ja äiti varoittelivat tytärtään Pullin Simolle menemästä. +Oikeinpa itkussa silmin äiti selitteli tyttärelleen avioliiton +tärkeyttä ja varoitti häntä kevytmielisestä miehelään menosta. Hän +ehdotti, että otettaisiin Helalle mies kotiin. Sellainen käytökseltään +siivoksi tunnettu mies, mikä olisi Helasta mieluinen. -- Mutia siitä +ehdotuksesta ei ollut apua. Helka oli päätöksensä tehnyt. Hän tahtoi +tulla itse emännäksi, eikä jäädä kotiin muiden käden alle. -- Ennen oli +Helka aina tottunut luottamaan vanhempainsa neuvoihin, nyt hän itse +luuli tietävänsä enemmän. Sen verran vanhempain estelemiset saivat +kumminkin aikaan, ettei silla kertaa Simolle lähetetty myöntävää eikä +kieltävää sanaa. + +Kun Simo ei saanut asiastaan mitään tietoa, niin kävi hän itse +lauvantaiaamuna asiaansa kuulustelemassa ja silloin se sitte viimein +päätettiinkin... Seuraavana päivänä kirkk'herra saarnastuolista +ilmoitti, että Helka Eerikin tytär Korpela Härkäjoen kylästä ja Simo +Tahvanan poika Pulli Jalkalasta aikovat mennä kristilliseen +avioliittoon. + + + + +V. + + +Sillankorvan kylän nuori väki sekä muutamia vanhojakin oli kokoontunut +Huumosen lautamiehen taloon sinä sunnuntai-iltana, jona Korpelan Helkaa +ensikerran kuulutettiin. Pöydän ympärillä istui joukko miehiä korttia +lyömässä, oikein kiivaanlaisesti. Toiset katsoivat ympärillä +asianomaisten sukkeluuksia ja yhtyivät samaan aikaan kuin hekin +hohottamaan nauruun jonkun korttihuijarin kokkapuheen johdosta. Joukko +nuoria poikia loikoi ristikossa kolpitsalla puhellen asioista, jos +jonkinlaisista. Muutamat istuivat sivupenkillä melkein äänettöminä. +Peränurkassa istuivat tytöt sylitysten, sopotellen keskenään, mikä +leikki nyt alettaisiin ja kunka pojan tämä tai tuo tyttö ottaisi nyt +parikseen. Välistä he aina pyrähtivät lattialle ja käskivät poikia +kolpitsalta mukaansa. Silloin aina "herra Mikko", joka istui +peräikkunan pielessä, rupesi viulunsa tappeihin syljeskelemään ja +kieliä näpillään pimputtelemaan. Kun parit olivat lattialla +järjestyksessä, niin silloin Mikko viulun leukansa alle sipasi, pää +kallellaan ja molemmilla jaloillaan tahtia taputtain veteli hän +Hollolan-polskaa, että saunapellon veräjälle asti olisi kuulunut hänen +pelinsä liverrykset ja laverrukset. Semmoinen Mikko se oli... + +Tuvan rappusilla reuhasi suuri lapsikarja, tyrkkien toisiansa rappujen +sivulla olevaan likarapakkoon. Kun joku oli onnistuttu saamaan +koprilleen likarapakkoon, niin sitte sitä alkoi kohta sieltäpäin kuulua +kamalaa itkun ulinaa. Silloin tuvasta töytäsi joku vanha akka +rappusille ja tiuskui lapsille: "mitä taas reistaatta, ei saa itkee ... +mitä se Matin juutas aina tappeloo ja työkkii. Ku sanon äitilleis, niin +'siit' sen vast' tiiät'... Tänne pit meijän Villenkin lentää +reistaamaan, nyt vaan suuremmat sinua lyövät. Ets astu nyt kotiin ... +ja Antti kanssa, ... ei ole mitään tyrskämistä." -- Sellaisilla +komentosanoilla aina hiukan hiljeni lapsien pauhaava parvi. +Likarapakossa käyneet alkoivat verkalleen astua kotiinsa päin, mutta +meluavan joukon pääviikarit pujahtivat tupaan pöydän ympärille, +oppimaan kortinlyöntiä. + +Sivupenkillä istui Matti, Lassin Paavon kanssa, katsellen toisten +hyörinää ja pyörinää. -- Jopahan viimein tytöt sekä pojat istahtivat +penkille, pyhkien hikistä otsaansa nenäliinallaan. -- Lassin Paavokin +kaivoi tupakkikukkaron taskustaan, täytti oman piippunsa ja tarjosi +Matillekin. Mattikin täytti nysänsä, raapasi tulitikulla tulen ja +sytytti piippunsa, sekä nosti sitte tikun tyngän Lassin Paavonkin +piipun päälle, vaikka sormia vähän polttamaan rupesi. Siinä sitten +piiput savuta sihajivat, ja paksuja rengassavuja tuprauttelivat Matti +ja Paavo ilmaan, joita poikaressut päretikuilla särkivät. Siinäpä se +sitte puhekin alkoi syntyä entisen äänettömyyden sijaan. + +-- "Olit sinä kirkossa tänä päivänä?" ... kysäsi Paavo Korpelan +Matilta. + +-- "En ollut." + +-- "No sitte sinä et vielä tiedä mitä uusia teillä, sinun poissa +ollessasi on tapahtunut." + +-- "Enhän minä mistä tiedä. Mitäpäs eriskummaista siellä nyt sitten +olisi tapahtunut?" + +-- "Ei muuta eriskummaista, kuin vaan teidän talon tytärtä kuulutettiin +tänä päivänä ensimmäisen kerran." + +-- "Kuulutettiin!" + +-- "Niinpä tehtiin." + +-- "Jopa nyt jotain! Ei se mahda olla totta, sinä olet ehkä kuullut +väärin." + +-- "Kyllä se on totta, kun minä kuulin sen ihka omilla korvillani." + +-- "Mutta kyllä se on sittenki kumma asia ... mitenkä se nyt näinpian +olisi voinut tapahtua, kun ei minun lähtiessäni ollut mitään puhetta +koko asiasta... Ja jos se on vaan totta, niin kyllä se on koko kumma +asia" ... tuumaili Matti ja koputti piippuansa kenkänsä kärkeen. + +-- "Mitäs sinä siitä niin oudostelet ja kummeksit. Vai kävikö se +kipiään kohtaan... Tais' olla sinulla vähän miel' niinku' kot'vävyn +paikkaa, vai miten? he he hee." + +-- "Mitäpäs minä tuosta nyt niin sentään kummeksin... Eipä tuo minua +mitään liikuta. Syntihän se olis', jotta näin meikäläinen köyhä poika +ajattelisi semmoisen talon tytärtä. Eihän se sääsken ääni kuulu +kumminkaan taivaasen asti... Kenen kanssa hän muka olisi kuulutettu?" + +-- "Pullin Simon kanssa, Jalkalasta, sen parisniekan." + +-- "Vai sen! No saahan nyt nähdä, miten käypi meidän tytölle. Kyllä se +nyt tavaralle menee, minun meininkini mukaan, eikä miehelle." + +-- "Pianhan ne Simon tavarat ovat pidetyt. Par' vuotta kun Simo ryyppii +vaan entiseks', niin silloin onkin jo ihka puhdas talo. Ei se ole niin +rikas kuin luullaan. Sillä on perä auki. Meidän kylän Mattisen +Tommillekin kunhan selvittää kahdeksan tuhatta hopiaa, niin siinä niitä +tavaroita tarvitaankin" ... tiesi Paavo haastella. + +Tytöt pujahtivat kaikki yhdessä syräpässä pois leikkituvasta ja +pojatkin alkoivat mennä samaa tietä... Siihen keskaantuivat Matin ja +Paavonkin tarinat, ja kotiinsa päin hekin alkoivat vajua. + +Matin äiti oli valmistanut jo illallisen valmiiksi, kun Matti tuli +kotiin. Illallista syötyään ja vähän aikaa tarinoituaan alkoivat +talossa jo nukkumaankin käydä. Hetken kuluttua jo useimmat talon väestä +makasivatkin sikeässä unessa. Mutta Matilla se uni ei tahtonut sujua. +Hän ajatteli kaikki maailman ja taivaan asiat, vaan ei ne silmät +sittenkään tahtoneet umpeen painua, Se Helan kuuluttaminen ei mitenkään +tahtonut poistua hänen mielestään. + +-- "Olisikohan ollut" ... tuumaili hän ... "se Helka niin hullu, +että läksi menemään semmoiselle juopporentulle... Mutta se raha ja +tavara ... mitä sitä ei tehdä nykymaailmassa niiden tähden? 'Raha se +on, joka kontieraa', sanoi ennen Jurkan Tahvokin. Mutta olisko hän nyt +sentähden ... en minä usko oikein sitä vielä. Eihä hänen pitäisi olla +semmoinen. Semmoisen viisaan miehen tytär. Vaan 'pojastahan se polv' +muuttuu'... Ja niinku' hän aina naurattelihe minulle, vaikka olisin +mitä laatinut... Ja aina oli minun kanssani vaikka missä työssä ja teki +minulle kaikkia ilkojaan. Mutt' eipäs sentään ... vaan mitäs minusta +köyhästä. -- Mutt' kyllä sillä oli sentään mielessä. Kyllä minä +huomasin sen monta kertaa. Mutta mikä turkanen sen nyt viisast... Jos +se olisi epäillyt, kun minä en tullut virkkaneeksi mitään hänelle siitä +asiasta. Kyllä hänen sentään olisi pitänyt melkein huomatakin. +Turkanenkos sitä meikäläisenä uskaltais semmoisista seikoista +puhelemaan mennäkään. -- Mutta voishan sen ehkä vielä saada +puretuksikin, jos nyt olis' hänelle siitä puhua. Kyllä siitä nyt pitää +tulla asia, kunhan minä vaan menen sinne, Kyllä sinne pitää lähteä +oikein kohta ja Simon kaupat pitää saada purkaantumaan vaikka mikä +olisi, niin pitää justii." + +Näinikään se Matti tuumaili itsekseen loikoellessaan rutisevalla +olkisäkillä tuvan lattialla. Vielä hän tuumasi koettavansa valloittaa +pois Helan sydäntä Simolta, kunhan vaan kotiin ehtii. Tuhannet +ajatukset ne vielä risteilivät hänen valvaantuneessa mielessään, kunnes +nukkumatti viimein armahti häntä ja uuvutti hänet raskaasen uneen. + + + + +VI. + + +Myöskin syys-ilma raivosi ulkona. Tuuli puhalteli ankarasti jokaiseen +seinän halkeamaan ja salvamen nurkkaan, soitellen niitä omituisella +äänellään. Tuiskuna toi tuuli mukanansa jääksi kylmettyneitä +vesiherneitä ikkunan ruutuja vastaan. Ne helistelivät vallonaisia +ruutuja, koetellen niiden kestäväisyyttä. Synkkä pimeys varjosi tuota +raivoavaa myrskyistä yötä. + +Tumma lampun valo pilkutti Korpelan vierastuvan peräikkunasta, luoden +hämärän valon pihalle rappujen viereen. Renki Matti tuli hevosia +illastamasta ja kurkisti mainitusta ikkunasta, nähdäkseen kuka siellä +vielä näin myöhään valvoo, kun toisessa tuvassa jo kaikki nukkuivat +sikeässä unessa. Matti huomasi Helan siellä istuvan lampun ääressä ja +kiireesti ompelevan valkeata "kalenkuori"-paitaa. "Onpas nyt tol' +kiire" ... ajatteli Matti ... "sulhaselleenko ommellee, vai kelle?" -- +Hiljaan hipsi Matti elotupaan. Nykäsi kengät jalastaan penkin alle ja +turkkirasun päältään pisti hän ovenpieliseen naulaan. Saatuaan +piippunysänsä savuamaan, rupesi hän lattialle tehdylle tilalleen +vatsallensa. + +Siinä taas Matille lensi monenlaisia ajatuksia mieleen. "Mitä jos nyt +olisi koettaa puhua Helalle siitä purkamisasiasta. Nyt olis' sopiva +tilaisuus, kun hän on aivan yksinään. Nyt ei kukaan saisi aikeistani +tietoa, vaikka huonosti onnistuisikin. Kyllä sitä nyt täytyy +koettaa ... kävi miten kävi." + +Vielä vähän aikaa asiata aprikoituaan nousi hän vuoteeltaan, pisti +naulasta uuden nutun päälleen, koputti piipustansa entiset porot pois +ja pani uuden tupakan palamaan. Näin varustettuna longotti hän hiljaan +tuvan ovea ja pistäytyi porstuaan. Oikein käsi vähän vavahteli Matilla, +kun hän pimeässä porstuassa etsi vierastuvan oven rautaa. Viimeinkin +tapasi hän raudan kouraansa ja siitä nostamatta aukasi hän oven, joten +se ei ennättänyt yhtään narahtaa ja hän hiljaa paljasjaloin, Helan +huomaamatta, pistäysi tupaan. Ovea kiinni perässään vetäessä se +kumminkin vähän rusahti, josta Helka säpsähti ja loi kerkeästi ruskeat +terävät silmänsä ompeluksesta tulijaan. + +-- "Ka, Mattihan se on! Oikein pelästyin. Luulin, että kuka ihme sieltä +näin myöhään tulee. Yhäpäs sinä vielä valvot?" ... sanoi Helka. + +-- "Vieläpäs tuota sinäkin valvot" ... vastasi Matti. + +-- "Minullapa onkin kiire. On vielä monta paitaa ommeltava ja vielä +muutakin tehtävää ennen häiden tulemista." + +-- "Vai niin! Vai kiire sulla on" ... sanoi Matti ja istui peräpenkille +lähelle Helkaa. + +-- "Kiire on. Kun päivällä pitää vielä käydä muussa työssä, niin täytyy +sitte näin myöhää yöt valvoa." + +-- "Mutta eikös noita nyt sopisi jättää?"... + +-- "Häitäkö myöhemmäksi?... Eikö mitä... Ei se passaa. Nytkin ovat jo +huonot ilmat, ammo jos jätettäis häät vielä tuonemmaksi, niin sitte +tulisivat pidettäväksi sellaisten röntseiden aikana, ettei pääsisi +kulkemaan hevosella eikä veneellä sillä huonolla tiellä." + +-- "Ei pidä jättää myöhemmäksi, vaan tykkänään pitämättä." + +-- "Pitämättä! Sepäs nyt olis' vasta ensimmäinen kumma. Pitäväthän nuo +häitä köyhemmätkin. Simo nyt ei jättäis häitä pitämättä, vaikka mikä +olis'." + +-- "En minä sitä tarkoittanutkaan, vaan että jättäisit pois koko +menohommasi ja purkasit koko kaupat Simon kanssa." + +-- "Voi kuinka hupsit! Mistäs minä sen paremman menopaikan saan?" + +-- "Vaikk'ei menopaikkaa -- niin jotai muuta. Onhan sitä miehissäkin +valitsemisen varaa." + +-- "Mikäs sitte Simolla on. Eikö hän ole rikas, suuri ja komea..." + +-- "Olkoon vaan, kun sinulle siitä piisannee, saattaa ollasi Simo hyvä +mies, niinkuin sanoit. En minä häntä akkojen lailla panettelemaan +rupeakaan. Olkoon vaan hyvä mies rauhassa minusta nähden." + +-- "No mitä sinä sitte semmoisia horajat purkamisia ja muita..." + +-- "No minä sanon suoraan aikeeni, ilman mutkistelematta. Minulla on +näet aina ollut mielessä, että eiköhän tulisi meistä pariskunta. Oikein +pelästyin, kun kuulin Sillankorvassa, että sinua kuulutettiin ja Simon +kanssa. Niin nyt minä päätin sinulta itseltäsi tulla kysymään, eikös +sopisi sinun purkaa Simon kanssa koko kaupat ja ruveta vaikka minun +kanssani yhteen tuumaan." + +-- "Pyhhyh...! Maantielle sinun jälestäsi juoksemaan, hyvän talon +eholla. Kaikki ihmisethän minulle sitte nauraisivat." + +-- "Kyllähän minulla ei ole taloa, vaan ehkähän tuo saataisiin, kun +ahkerasti yhdessä pyydettäisiin. Johan sitä aluksi sentään olisi vähin +entisiä pyydettyjäkin." + +-- "Elä veikkonen virka mitään koko semmoisista asioista, ei siitä +koskaan voi kumminkaa tulla mitään." + +-- "Vai ei koskaan ... ei koskaan!" ... sanoi Matti raskaalla painolla +ja meni pöydän viereisen ikkunan luo ja katsoi pimeään myrskyiseen +syysyöhön. + +-- "Niin muuttuu maailma" ... ajatteli Matti... "Eilen oli kirkas +auringonpaiste, nyt synkkä myrskyinen pimeys. -- Niin se ilmakin +muuttuu. Se muuttuu kuin nuoren tytön mieli..." + +Pettyneenä toiveissaan hiipi Matti hiljaa toiseen tupaan. Pani nuttunsa +naulaan ja piippunysänsä pääalaslaudan alle ja rupesi vatsalleen +tilallensa. "Niin muuttuu maailma" ... ajatteli hän vielä, kunnes +rauhoittava uni päästi hänen murheellisen mielensä virvoittavaan +lepoon. + + + + +VII. + + +Pulskat läksiäiset piti Korpelan Eerikki ainoalle tyttärelleen. +Pulskemmat sentään olivat häät Pullissa, Simon kotona. Siellä oli +viinaakin niin runsaasti, että yksi häävieraista sen kyllyyteen +henkensäkin heitti. + +Tämmöisillä juhlamenoilla Helkaa vihittiin Pullin talon emännäksi. Nyt +hän oli päässyt toiveensa perille. Hän oli itsevaltias talossa. +Käskettävänä ei hänellä kumminkaan ollut enempää kuin yksi piika ja +yksi renki. Eikä heillä muuta tarvinnutkaan pitää, kun "huusholli" oli +jotenkin pieni. -- Olisi siinä tullut rengittäkin toimeen, jos isäntä +itse olisi pysynyt kotosalla ja tehnyt työtä. -- Viljaa olisi aina +piisannut omiksi tarpeiksi, oman maan kasvusta, jos ei olisi myöty. +Simo kumminkin aina möi ja osti, kuten kauppias ainakin. Niin se oli +eläintenkin laita. Välistä oli sata määrä lehmiä, välistä taas ei ollut +läävään asiaa lehmien tautta. Ei se Simo malttanut kauvaa yhdellä +hevosellakaan ajella, kauppaa sitä täytyi silläkin tehdä. + +Kartano oli hänellä sentään liiaksikin suuri, verrattuna pieneen +maanviljelykseen. Läävärakennus oli kivestä ja suurempi monen suuren +talon läävää. Tallia, liiteriä ja muita sen semmoisia oli lukemattomia, +siellä täällä kartanoa. Mahdottoman suuri katos levitteli räystäitään +tuvan räystääsen asti. Sauna oli pihassa tuvan rinnalla rappusilta +parin harppauksen päässä. Tupia oli kaksi. Toiseen tupaan oli laudoilla +salvattu, paikkakunnan tavan mukaan, kamarin tapainen kölsä, missä +isäntä ja emäntä makasivat ja missä isäntä salaisimmat kauppansa teki +ja konjakki ryyppyjään "litkoiksi" tarjoili. -- Semmoinen se nyt oli se +Helan uusi koti, johon hän oli niin ikävällä halunnut. + +Oudolta oli kumminkin Helasta ensimmäiset viikot uudessa kodissaan +tuntunut -- Itse piti tietää lehmien lypsyn aika ja ylösnousu, ei ollut +äitiä enää kylestä nykäsemässä. Ja olivat hänelle vähässä ajassa monta +kertaa juohtunut mieleen äitinsä sanat: "hyvä on lapsen lassa olla, kun +on vanhempi varana." Tässä vähässä ajassa hän jo tuli huomaamaan, että +totta se äiti olikin sanonut; "ei se vanha valetta hauku." -- Olipa +oikein ikäviksi alkaneet Helasta päivät käydä. Kaikki oli siellä +toisenlaista, kuin entisessä kodissa. "Toisin ukset ulvaisivat, +sanoivat sarananrauat". -- Kun vaan porstuan kynnyksestä sai jalkansa +ulos, niin siinä ne lehmätkin jo odottivat lypsäjätänsä. Rappusia ei +ollut "tupasiinkaan", joten niiden lakasemisesta ei tarvinnut vaivaa +nähdä, mikä entisessä kodissa oli ollut Helalle jokapäiväisenä +työnäkin. Yhdellaista likamertä oli porstuvan ovesta läävään asti. Sepä +olikin syysaikoina konstia, päästä tuvasta läävään ja sieltä pois +saappaitaan menettämättä. + +Oudointa kaikista oli Helan mielestä se alituinen "tsaijun" juonti. Ei +vettä keittämästä päässyt. Konsa juotiin minkin kaupan harjaksia. Konsa +taas joku kaupan tekijä tahtoi isäntää kestitä "tshaijullaan". Sepä +Helasta sentään kumminta oli kun ihka naapurin miehet tulivat kotoaan +ja sanoivat: "paaks' emäntä 'tshaijuvettä' varistumaan". Eikö heillä +ollut yhtä hyvä kotonansa juoda "tshaijuaan"? Ei se Helka olisi ensin +viitsinyt heiltä rahaakaan ottaa, kun ei tiennyt heidän tapojaan; sanoi +vaan että pitäähän sitä senverran naapurille ilmankin tarjota. Mutta +kun ne hyvin vaan tarjosivat ja sanoivat, "että ottavat ne muutkin", +niin sitte se Helkakin otti rahaa ja sanoi, että "eihän sitä sitte osaa +muodista pois olla". -- -- -- + +Pianpa se Hella sentään perehtyi uuden kotinsa tapoihin. Vuoden parin +perästä ei enään huomannut hänen entisiä tapojansa nimeksikään. Entinen +sananlasku, että "maa painaa mukaisekseen" näytti tässäkin kohden +paikkansa pitävän. -- Ei se Helka enään pitänyt minään kummana sitä +alinomaista "tshaijun" juontia, vaan antoi rauhallisesti pöydän olla +märkänä aamusta iltaan asti. Pyyhinriepu ei enään tehnyt tehtäväänsä. + +Pian hän perehtyi kaikkeen talouden hoitoonkin, joka yksinomaan jäikin +hänen huoleksensa, Simo kun enimmät ajat oli kauppamatkoillaan. Milloin +oli kotonakin, joka tavallisesti oli hyvin lyhyt aika, niin se aika +meni hänellä levätessänsä ja päätä selvitellessä, kun se oli välistä +harjakaisia juodessa liiaksi kihajamaan ruvennut. Senvuoksi täytyi +Helan pitää huoli kaikista talouden askareista. -- Ja kyllä hän oli +pitävinäänkin. Hän tiesi kyntämiset, niittämiset, leikkaamiset, +puimiset, kerrassaan sanottuna -- kaikki mitä pienessä talossaan on +tehtävää. Hän käski piikaa, renkiä, palkkasi päiväläisiä konsa niitä +oli tarvis ja usein tarpeettakin. Paljon hänellä piti olla työväkeä, +sitte se näytti hovilaiselta. Olipa niillä sitte työtä tahi ei. +"Yhennepäin on yhden jäljet", sanoo sananlasku. Niin se oli Helankin. +Ei hän yksinään jokapaikkaan ennättänyt, Sen vuoksi ei ollut mikään +kumma, jos palvelijat ja päiväläiset ottivat vähän pitemmän +puolipäiväislevon, tahi jättivät joitakuita viisikoita tahi kuhilaita +talven alle tahi unhottivat nurmen reunat haravoimatta. -- Niin se +Helka hoitaa resusi taloaan, syöttäen monet kuukaudet päiväläisiään, +vaikka niiden työ ei vastannut syönnöksiäänkään, ammonka sitte vielä +kallista palkkaa. + +Simo se koitti hommata rahaa omiin, sekä talon asioihin. Jos ei kauppa +auttanut, niin sitte hän otti velaksi lisään. Puuttua vaan ei saanut, +se oli tarkoitus. Kyllä hän olikin koittanut ahkerasti hommata. Omain +sanojensa mukaan olisi häntä luullut miljoonien omistajaksi. Kauppaa +hän teki -- vaikka mitä. Ei ollut hänellä sellaista tavaraa, mitä hän +ei olisi raatsinut myödä, eikä muilla taas semmoista, mitä hän ei olisi +ostanut. Jos kuka myyksenteli hänelle vaikka vanhoja rukkasiaan, +variksia, harakoita tahi koiranraatoja, niin ei hän sanonut: "en +huoli". Vaan hän kysyi aina: "mitä se maksaa?" Kun hän tällä tavalla +osteli kaikellaisia roskia, niin arvaa sen, ettei hän parempia +tavaroitakaan jättänyt ostamatta. Sillä tavoin oli hän usein ostanut +suuret summat tavaroita, jotka muille eivät kelvanneet ilmankaan, sen +vähemmän niistä kukaan olisi rahaa maksanut. Tämmöisestä +ajattelemattomasta kaupasta oli tietysti seurauksena, ettei +kaupankäynti ollut läheskään niin tuottava, kuin Simo vaimolleen ja +rahanlainaajilleen uskotteli. + + + + +VIII. + + +Jo olivat Simo ja Helka kappaleen toistakymmentä vuotta yhdessä elää +retuuttaneet. Siinä oli aikaa jo kylliksi näyttämään heille monta vilua +ja varia, monta ylä- ja alamäkeä. Olipa heille jo perhekin lisääntynyt +kahdella hengellä. Kaksi poikaa heillä oli. -- + +Helan vanhemmat olivat jo kuolleet. Helka oli saanut yksinään periä +kaikki heidän perunsa. Helka oli pyytänyt Simoa lähtemään asumaan hänen +entiseen kotiinsa, vaan ei Simo ollut siihen tyytynyt. Simo oli myönyt +kaikki tavarat ja tilan huutokaupalla. Korpelan entinen renki Matti oli +ostanut tilan sekä enimmät tavaroistakin. Simo oli appivainaansa +perinnön muuttanut rahaksi senvuoksi, että hän olisi muka niillä +rahoilla voittanut kaupassa tuhansia, vaan voittamatta ne tuhannet +sittenkin jäivät. + +Oli kirkas Heinäkuun päivä. Aurinko paistoi oikein polttavasti maan +pinnalle. Paljainjaloin kävellessä tuntui kuinka kivet kuumensivat +jalkapohjia, ja jos niille olisi vettä roiskannut, niin varmaankin ne +olisivat surahtaneet juuri kuin löylykivet saunanuunin päällä. Ei +tuulen löyhäystäkään liikahtanut. "Riihkalliolla" seisova pihlajakin +oli kuumuudesta nääntymäisillään, kun ei jaksanut edes lehteänsäkään +heilauttaa. Lampaat liehmosiivat suuressa "syräpässä" tallin kupeella +siimeksessä. Siat "posasivat" kujasilla olevassa rapakossa, +kastellen konsa kumpaakin kylkeänsä likavedessä. Simon uskollinen +tupavahti "Moltzik" oli mennyt aidan alle siimekseen, jossa se +käpäleinsä päällä laamallaan loikoi, kieli pitkälle ojennettuna. -- +Heinäväki paitasillaan käänteli pitkävartisilla harovillaan heiniä +polttavaan auringon paisteesen päin. Heinät käännettyään rupesivat +he aina istumaan karheiden viereen haravan varrelle, odottamaan +heinien kuivamista. -- Pullin isäntä ja emäntä joivat tuvassa +puol'päiväskahviaan, jutellen talon asioista. + +-- "Etkö sinä nyt" ... alkoi Helka laatia Simolle ... "vois mennä sinne +heinänurmelle, jotta saisivat viimeinkin ne heinät latoon, kun +tänäpäivänä on niin pouta. Koko maantienvars'-niitty on karheella... +Jos siellä ei ole ketään mukana, niin eihän ne vetelykset saa mitään +toimeen. Minä en tästä nyt joutais, kun on leivänpaistot ja kaikki muut +hommat." + +-- "Eihän tästä oikein joutais kenkään, vaan jos nyt kerran sentään +lähtenee käymään tänä kesänäkin nurmella." + +Sinne se Simo sitte meni, sinne heinänurmelle kerran. Vähän kädellään +heiniä kopastuansa käski hän ensimmäiseksi käännettyjä karheita +panemaan jo latoon. Jo jätti hänkin nutun pois päältään ja alkoi käydä +mättämään yhden päiväläisen kanssa heiniä latoon, kun toiset silläaikaa +olisivat koonneet. Mutta samassa ajaa pölyytti maantietä myöten +kauppias Huima ladon kohdalle, ja kun hän huomasi Simon heinähanko +kourassa, pysäytti hän hevosensa ja huusi: "johan nyt on ilmonen kumma, +kun isännän pitää olla itsensä heinää mättämässä, eikö nyt enään muita +työmiehiä ole talossa?" + +-- "Enhän minä tässä mättänytkään" ... kiirehti Simo sanomaan ja astui +aidan viereen Huiman luokse ... "tulin vaan muuten katsomaan +heinäväkeä... Mistäs sinä tulet?" + +-- "Pietariahan tuota piti taas käydä katsomassa. -- Sinuahan ei ole +näkynyt koko Pietarissa enään moneen aikaan. Johan sinä olet kovin +siihen suuttunut." + +-- "Jo suutuinkin tässä keväällä 'maaslitsan' aikana koko Pietariin, +enkä tiedä jos leppynen enään koskaan, kun varastivat minulta kaksi +hevosta ja vähän rahojakin. Sitte viskaalin pakanat veivät vielä +'tshaijuja' noin tuhannen ruplan arvosta. En ole nyt käynyt sen koommin +koko kylässä... Mitä tavaraa sinä veit?" + +-- "Oli vähän muuriaisen munia." + +-- "Mitä ne vielä maksavat?" + +-- "No virk'elä mitään, niillä lähtee nyt sen verran, minkä vaan älyää +ottaa..." sanoi Huima, vaan hyvin hiljaan, ett'ei heinäväki olisi +kuullut. + +-- "Vai on ne nyt niin hinnassaan," ... sanoi Simo, hänkin melkein +kuiskuttamalla. + +-- "On niillä hintaa! Nyt minä lähden taas ostamaan... Etkö sinä tiedä, +mistä sais varman miehen ostamaan tuolta etempää Suomesta?" + +-- "Enpäs tiedä... Kyllä sitä tähän aikaan on vaikea semmoista miestä +saada." + +-- "Etkö sinä Simo käy minun kanssani yhteen kauppaan? -- -- Käy pois! +Sittehän meitä jo olisikin kaksi." + +-- "En tiedä -- -- Tokkopa tuo maksanee..." + +-- "No, nyt elä virka mitään, tiedänhän minä, kun juuri tulen hintojen +luota. Eihän sitä ole ehkeä arvelemistakaan, jotta se ei maksaisi +vaivoja... Sinulla taas rahoja on kyllä, ne seisovat vaan jouten; +joutashan niitä vähän liikutella." + +-- "Kyllähän rahaa on! Eihän siit' olekaan mitään, vaan kuinka +tosiaankin..." + +-- "Lähde vaan pois, mitäs turhaa sinä ... eihän tämä nyt ota, jos ei +annakkaan." + +-- "Lähe meille, niin sittepähän päätetään." + +-- "En minä jouda ... nyt pitää näet liikkua. Silloin pitää ottaa konsa +annetaan." + +-- "No lähde ryyppäämään ehkes tshaijut." + +-- "Et sinä lähde kumminkaan; mitä minä sinne väärään lähden suotta +ajamaan." + +-- "No lähdetäänhän tshaijulle, ehkä minä miksi mietin..." + +-- "Kyllähän minä en mitenkään joutais' vaan jos häntä nyt sitte +tshaijulle... Tule tänne kärrille, niin mennään sitte parvessa." + +Sinne se sitte isäntä meni heinäväeltä. Nyt saivat omin "pasinein" +tehdä, mitä lystäsivät. -- -- -- + +Joutuin se emäntä tshaijun valmisti vieraalle, ja isäntä toi +kolkkakamarista täyteläisen viinapullon seista töröttämään +tshaiju-kuppien keskelle. Siitä se Simo tarjoili vieraalleen milloin +tshaijuaan, milloin kylmiä ryyppyjä. Valmistivatpa vielä oivallisia +"morsku" kuppiakin, tshaijusta ja viinasta sokerin kanssa. -- Siinä +ryyppiessä he sitte viimeinkin päättivät ruveta yhteen kauppaan. +Päättivät myöskin kumpikin mennä erihaaroille ostamaan, että saisivat +enemmän, ennenkuin muut ennättävät ostamaan. Yhdessä he sitte päättivät +käydä Pietarissa myömässä, kun saisivat enemmän ostaneeksi. + +Kun "samavari" ja viinapullo oli tyhjennetty, niin sitte sitä jo +kelpasi ruveta lähtemäänkin. + +-- "Mutta kuulehan Simo" ... sanoi Huima ja veti Simoa perästään +kolkkakamariin ... "sinulla kun on liiemmaksi rahoja, niin voit antaa +minulleki, jott'ei minun tarvitsisi enää kotiin mennäkkään, vaan pääsen +tästä suoraan lähtemään ostoille. Ei tullut rahalompakko ensinkään +kanssani. Kun lähteissäni muutin toisen palton päälleni, niin en +kuolemaksenikaan muistanut muuttaa lompakkoa tämän palton 'karmantoon', +vaan se jäi kun jäikin kotiin." + +-- "Eikö sinulla ole yhtään rahaa? Sanoithan tuolla maantiellä olevasi +menossa muuriaismunan ostoon, etkä aikonut tulla täällä käymäänkään. +Mistäs sinä silloin olisit rahat saanut?" + +-- "Minä näet luulin, että lompakko on karmannossani, mutta kun nyt +kopasin karmantoani, niin eihän mitä missä... Anna nyt, velikulta, +minulleki rahat, jott'ei minun tarvitsisi turhaan mennä ajamaan +neljääkymmentä virstaa väärää." + +-- "Mitä neljääkymmentä?... Eihän tästä tule ympäriseenkään jos +kaksikymmentä kaikkiaan. -- Mutta toistakseen voinhan tästä sentään +antaakin. Onhan tässä nyt rahoja. Paljonko sinä luulisit tarvitsevasi?" + +-- "Kunhan nyt sataa seitsemän, kahdeksankin ottaa mukaan, niin ehkäpä +siitä jo alkaa tullaki." + +Kahdeksan sataa ruplaa luki Simo Huimalle, ja sitte he läksivät +ostolle, kumpikin eri suunnille. + + + + +IX. + + +Kesän ihanuus oli kadonnut. Marraskuun kolkot illat olivat tulleet +kesälämpimän sijaan. Pakkanen oli yöllä kuivannut kaikki syksyn +sateista syntyneet likarapakot. Lionnut maa oli jäätynyt kovaksi. Kylmä +itätuuli puhalteli pitkin kovaksi kylmettynyttä maantietä. Kauvaksi +kuului hevosten jalkain kopse ja "telekoiden" jyminä, kun pitkät jonot +"liuhkin vetäjiä" ajoi Pietariin päin. Oikeinpa rupesi nenä punaseksi +tulemaan maitomiehiltä "koslalla" istuessa, kun kylmä tuuli puhalteli +vasten naamaa. Oikein se vilu pyrki muuta ruumistakin karsimaan. Vaan +kun Tarpeen torpassa vähän lämmitti rukkastaan ja pienen lämmitöksen +sydänalaankin viskasi, niin sitte sitä jo ajoi ihkailmojaan, ettei +tarvinnut kuin muutamassa "hartshonassa" pistäytyä koko Pietarin +välillä. + +Kylmä se oli ilma Pietarissakin. Kaikki "napulherrat", joilla ei ole +varaa hankkia itselleen turkkia, mennä viilsivät kylmän kynsissä +melkein juoksujalassa katuja pitkin, kädet taskuissa, palton kaulus +pystyssä ja pää kyyryksissä olkapäiden välissä. Rikkaat sitävastoin +istuivat huolettoman näköisinä "kaleskoissaan", supiturkkiensa sisässä, +ajaen vinhasti eteenpäin, ettei pyörätkään ennättäneet kolista +kivikadulla, vaan mennä lipasivat juurikuin saippuoitetulla laudalla. +-- Maalais-ukot taas seisoivat torilla heinä- ja olkikuormiensa +vieressä, lyöden rukkastaan yhteen vuorotellen edessä ja takana ja +naksautellen kylmyneitä kenkänsä kärkiä kantapäitään vasten. Jos +ostajat kauvemmin viipyivät, niin eipä rukkasten ropistaminen ja +varpaiden kopistaminen yksinään kyennytkään kylmää karkoittamaan. Vaan +kun tuohikontista otettiin pitkäkulkkunen ja sitä vähänaikaa suun +edessä pulputettiin, niin sittepä se sydänkäpy alkoi tuntua lämpymältä +ja siitäpä sitä lämmintä alkoi virtailla muihinkin ruumiin osiin, aina +nokkaan asti. + +Pienet, verkapäällyksiset, mustalla lammasnahkalla reunustetut turkit +päällä astuivat Pullin Simo ja kauppias Huima tuoltapuolen Nevan uutta +siltaa myöten Koisaaren puolelle. + +-- "Kyllä tänä kesänä läks' rahaa munilla. Perhana jos meistä vaikka +kumpanen miten tahansa olisi tehnyt työtä, niin eipä olisikaan tällä +haavaa tuhattakahtasataa ruplaa 'sumasniekassamme', niinkuin nyt on. Ja +mitäs meidän ruoka ja kyydit ovat tehneet? Saapi hyvästi lukea niille, +vaikka nyt pienimmänkin laskun mukaan, kolmesataa ruplaa. Tulemme siis +kaikkiaan tänä kesänä saamaan tuhatta viisisataa ruplaa puhdasta +voittoa mieheen. Aatteles sitä!" ... sanoi Simo. + +-- "Nätti summa. -- Eihän sitä millä helkkarin työllä olisi saanut +kokoon semmoista summaa. Sen hankkimiseen työllä olis' mennyt koko +meidän pieni ikä" ... tuumasi Huima. + +-- "Ei se olis' ollut suur' mennessänsäkään... Mutta nyt on ihmeen +kylmä ilma... Eikös lähdetä johonki hotelliin ottamaan vähän +lämmitöstä." + +-- "En suinkaan minä ole vastaan" ... sanoi Huima... "Voitkin panna nyt +kaupan loppiaisiksi oikein hyvät juotot, kun minä sain sinua näin +hyvään 'arpiettiin.' Ilman minutta olisit heinänurmella kukaties +tänäkin päivänä, etkä olis' tiennyt koko muuriaismunan kaupasta niin +mitään." + +-- "Elä lörpöttele! Heinänurmella minä en ole käynyt iässäni. Silloin +satuin olemaan siellä katsomassa vaan työmiehiä. Kyllä minä olisin +mennyt muuriaismunan ostoon ilman sinuttakin, jo minulla oli se vähän +mielessä, kun vaan olisin kerinnyt... Sinunhan pitäisi panna minulle +juotot, se olis' ehkes vähän asiaa. Kun läksimme ostoon, niin sinulla +ei ollut rahaa niin kopekkaa, mutta nyt olet minun rahoillani voittanut +tuhatkaksisataa ruplaa." + +-- "No minä sitä en kitkailekaan; sen tulet saamaan ja oikein Koisaaren +paraimmassa hotellissa" ... pöyhkeili Huima. + +-- "No en sitä kiellä minäkään, jos niikseen tulee" ... sanoi Simo +vähän nenästyneenä. + +-- "Kyllä tuo sinun kannattaisikin. Huokealla nuo sinun rahasi ovat +saatukin. Entinen Korpelan isäntä teki työtä yöt ja päivät ja nyt ne +hänen vaivannäkönsä joutuivat kaikki sinun taskuusi, joilla nyt sinun +on kyllä mukava herrastella." + +-- "Ei nämä rahat kaikki ole niitä. Oli minulla +itsellänikin -- -- --" + +-- "Mennäänkö tähän, tässä on siisti hotelli?" ... kysyi Huima Simolta +seisattuen erään kartanon eteen. + +-- "Yhdentekevä ... mennään vaan." + +Sisään astuivat sankarimme ja menivät istumaan suureen saliin eräälle +suurelle sohvalle, jonka edessä oli iso pyöreä pöytä. Pienempiä pöytiä +ja niiden ympärillä pehmeitä tuolia oli asetettu ympäri huonetta. +Keskellä seisoi iso urkujen tapainen soittokone, joka viritettynä +itsestään soitteli useampia kappaleita. + +-- "Mitä sinä parhaiten tahdot, niin minä sitä kutsun" ... kysyi Huima. + +-- "Yhdentekevä minusta ... kutsu mitä tahansa." + +-- "Minä kutsun viiniä ... eihän nyt vielä ole konjakin juontiaika." + +-- "Kutsu vaan." + +Kaksi viinipulloa hän kutsui. Sitte he siinä kilistelivät, maistelivat +ja taas kilistelivät kaupan loppiaisiksi ... ynnä muuksi. + +-- "Kuules kauppaveli" ... sanoi Simo ja otti Huimaa kaulasta +kiinni ... "mitäs me nyt käytään hommaamaan, kun tulee talvi?" + +-- "Enpäs tiedä." + +-- "Talvisaikana ei juuri muu kauppa vetele, kuin kontrapantin veto. +Käydään vetämään tänne suolaa, sitsiä ja rommia ja täältä viemme +Suomeen sokuria ja tupakkaa, niin kyllä lähtee rahaa. Me olemme varmoja +miehiä, kylme jaksamme tapella viskaalien ja 'obessikkain' kanssa..." + +-- "Kyllähän sillä tavalla lähtee rahaa, jos vaan onnistuu..." + +-- "Se onnistuu, se on tietty... Kippis nyt! Siihen se loppuikin... Sen +verrankos sinä raahtisit pannakin?" + +-- "Kyllä sitä saadaan lisää, jos vaan tarvitaan. Mitä lajia sinulle +vaan pitää." + +-- "Tuota nyt, si ... itä mitä he ... erratkin juovat. Mitä se on?" + +-- "Samppanjaako." + +-- "Niin, niin! justii sitä, sitä sanp ... pankaljaa" ... sanoi Simo. +Häntä alkoi viini vähän nikottamaan ruveta. + +-- "Kaksi pulloa samppanjaa" ... huusi Huima... Ei siinä kauvan +viipynyt, kun ne olivat pöydällä. + +-- "Anna sen hoikkakulkun vaan pulputtaa... Tässä on poika Tuutarista, +jok'ei likkoi pelkää ... hih! meidän pojat, sa ... ankkaljaa vaan, +niinkuin suuret herrat." + +-- "Johan sinä tässä lauluksi käyt panemaan" ... sanoi Huima ja kaatoi +Simon lasin täyteen, vaan omaansa ainoastaan pienen tilkan, kun hän ei +ollut entistä juonut kaikkia pois. Niin hän teki alusta asti. + +-- "Sen sinä tiedätkin että tässä 'kolovassa' on vähän muutakin +kuin"... + +-- "Kyllä näyttää olevan... Sinulla on hyvä laulunääni." + +-- "Onhan se .. e minulla." + +-- "Mikäs pojan on laulella, kun heliä on ääni. 'Nättiä likkoja valita, +kun lavia on lääni' ... kuulit sinä?" + +-- "Kuulin! kyllä välttää." + +-- "Niin! sen pitää välttää, minä luulen sen, että se välttää." + +Kun Simo ja Huima olivat alkaneet juominkinsa, niin oli kohta heidän +jälestään tullut samaan huoneesen eräs venäläisen herrasmiehen näköinen +mies. Se kutsui pullon olutta ja rupesi istumaan pienen pöydän ääreen, +vastapäätä sankariamme, Siinä hän istui ja ryyppi oluttaan ja kuunteli +Simon ja Huiman tarinoita kauppahommistaan ja rahoistaan y.m. -- +Viimein meni vieras heidän luoksensa ja rupesi myöksentelemään +heille suurta summaa sokeria. Hän sanoi itsellään olevan suuren +sokurimakasiinin Pietarporin puolella ja sanoi myövänsä paljon +halvemmalla, kuin muut kenkään. -- Siinä kauvan aikaa tingittyään +sopivat he Simon kanssa viimeinkin. Sata tynnöriä Simo osti ja antoi +viisikymmentä ruplaa "satankkoa" jo myöjälle käteen. Kaupan synnyttyä +alkoivat Huima ja venäläinen pyytää Simoa panemaan harjakaisia. -- Eipä +niitä nyt paljon tarvinnut tinkiäkään, kun hänellä jo oli entistä +hyvästi yläkamarissa. Hän sanoi vaan: + +-- "Sen te tiedätte, että täss'ei olla mitään naukumaijan poikia... +Kantakaa tuo pö ... öytä täyteen sa ... ankkaljaa, viinaa, kolja ... +attia ja mitä tahtojaan ... kyllä pumasniekka vastaa" ... sanoi hän ja +koputti rintaansa rahakukkaronsa kohdalta. + +Ei siihen tarvinnut kahdesti käskeä; kohta oli pöytä täpösen täynnä +kaikenlaisia pulloja. + +Siinä he sitte kolmen miehen maistelivat ja taas maistelivat, milloin +mistäkin pullosia. -- Taas pani Simo lauluksi ja rupesi jaloillaan +tahtia lyömään, mutta varomattomuudessaan kolautti hän polvellaan +pöytään, niin että se pulloineen päivineen kaatui Huiman ja venäläisen +päälle. Siitä venäläinen suuttui ja alkoi haukkua Simoa kaikilla +siivottomilla sanoilla. + +-- "Ole laskematta matikoitasi, tahi muuten saat korvapuustin" ... +sanoi Simo. + +Venäläinen ei siitä varoituksesta paljon välittänyt, vaan yhä +kiivaammin haukkui häntä. Nyt ei enää Simo kärsinyt moista koiran +päiväläistä, vaan paukkasi venäläistä korvalle, että se kerrassaan +kupertui lattialle, mutta siitä puhdista rumahti hän itsekin maahan. +Siellä lattialla ne taas pääsivät yhteen ja rupesivat ankarasti +mylläköimään ja ties mitä he olisivat tehneetkään, jos ei hotellin +palvelijat olisi ennättäneet väliin. + +Kun Simo parhaallaan telmusi venäläisen kanssa, niin Huima näki +parhaaksi sillä aikaa luikahtaa takaovesta ulos. Kadulle päästyään +hyppäsi hän ajurin kärryihin ja ajoi rautatien asemalle. Juna oli juuri +lähtemäisillään Suomeen. Hän parhaaksi ennätti siihen ja pääsi siten +menemään matkaansa. + +Hotellin palvelijat asettivat tappelijat. Simon täytyi maksaa kaikki +juomat, kun Huima oli kadonnut, sekä rikkoutuneet astiat ja vielä +kymmenen ruplaa venäläiselle sovintoisia, kun hän ei Simoa jättänyt +poliisin käsiin. + +Sitten viekoitteli venäläinen Simon kanssansa katsomaan ostamiaan +sokureita. Isvossikalla ajelivat he siksi, kunnes tuli pimeä. Sitten +vei hän Simon erään kartanon luokse ja sanoi siinä olevan makasiininsa. +Mutta pyysi kumminkin Simoa tulemaan ensiksi hänen omaan asuntoonsa, +jossa hänkin puolestaan tahtoi tarjota harjakaisia. Simo kun oli jo +melkein älytön, niin hän myöntyi siihenkin. Venäläinen vei Simon +pieneen kamariin, missä ei ollut mitään muita huonekaluja, kuin yksi +rautasänky, ränstynyt pöytä ja kaksi hajallista tuolia. -- Saatettuaan +Simon sinne, meni hän toiseen huoneesen ja toi sieltä toisen miehen +kanssa koko korillisen ollutta. Niitä he rupesivat sitte juomaan. Mutta +eivät ennättäneet juoda kuin kaksi pulloa, kun Simon tuolista yksi +jalka nurjahti pois sijoiltaan ja Simo kupertui lattialle. Siihen hän +nukkuikin ja kuorsata rutisi niinkuin juopunut ainakin. Kun Simo maata +törräsi lattialla tiedottomana, niin otti venäläinen häneltä kaikki +rahat pois, sekä saappaat jalasta ja turkin päältä ja kantoi toisen +kumppaninsa avulla Simon ulos kadulle -- -- -- + +Aamulla kun Simo heräsi, niin tunsi hän olevansa kovalla lattialla +seljällään. Vaivaloisesti sai hän silmänsä auki. Ajatukset olivat +hänellä niin sekaisin, ettei hän kuolemakseenkaan muistanut, missä hän +viimeksi oli ollut ja milloin hän oli tähän joutunut ja missä hän nyt +oli. Se kaikki tuntui hänestä arvoitukselta. Hän koetti nousta +kompuroida ylös, paremmin tarkastaaksensa olopaikkaansa, vaan ei siitä +yrityksestä tullut mitään. Pää ei ensinkään tahtonut ottaa +noustaksensa. Sitä viilasi juuri kuin olisi veitsellä leikannut, kun +vaan rupesi ylös pyrkimään. Kun ei päässyt ylös, niin hän pyörähti +vatsalleen. Mutta silloin alkoi niin pahasti kiertää aina mahanpohjasta +asti, eikä heittänyt ennenkuin piti useamman kerran vahvasti ylenantaa. +Se helpotti vähän päätäkin. Siinä kauvan lojottuaan onnistui hän +viimein pääsemään istualleen lattialle, vaikka päätä vielä hyvin +leilutteli. Silmät pimenivät ja korvat alkoivat soida ja huone tuntui +pyörivän hirmuista vauhtia. Vähän kumminkin alkoivat silmät selvitä, +vaikka päässä kävi yhä vielä sellainen luske, juurikuin halkoja olisi +sahattu. Siinä hän nyt katseli ympäri huonetta ja huomasi ylhäällä +maasta olevan ikkunan, jonka eteen rautainen ristikko oli naulattu. Nyt +hänelle paikalla selvisi, missä hän oli niin hyvään talteen korjattu. +Rahat juolahtivat ensimmäiseksi hänen mieleensä. Kopasi taskuansa -- +eihän mitä missä. Rahat oli viety. Tarkemmin itseään tutkittuansa +huomasi hän olevansa sangen kurjassa tilassa. Ei ollut turkkia, ei +kenkiä. Nenä oli hirmuisen kipeä ja turvonnut niin suureksi, ettei +tahtonut kouraan sopia, kun hän sitä koetti. Raamuja ja naarmuja oli +kosolta kasvoissa ja käsissä... Hattu oli vähän etempänä lattialla. Sen +hän otti sieltä ja pisti päähänsä käyden odottamaan tulevaa +tuomiotansa, ajatuksissaan katkerasti kiroten venäläistä, jonka hän +varmaan tiesi rahojensa ottajaksi. Kovasti hän oli vihoissaan +Huimallekin siitä, kun jätti hänet yksinään. Jo suuttui itseensäkin, +eikä ilman syyttä ja ihmetteli, miten hänen piti tulla niin hölmöksi ja +uskoa mokomaa "masurniekkaa." + +Siinä hän istui karvaalla mielellä siihen asti, kunnes vahtimies tuli +häntä noutamaan pois. Nyt oli Simo vähällä päästä ruununkyydillä +Viipurin kautta kotiinsa, mutta kun hän osasi hyvästi venäjän kielellä +selittää asiansa ja kun hänellä oli passi, niin laskettiin hän +kumminkin omin neuvoin menemään kotiansa. + + + + +X. + + +Jo oli pitkä aika kulunut siitä, kun Simo palasi onnettomalta +matkaltaan. Hän oli tavannut Pietarissa erään naapurinsa miehen, jolta +sai lainaksi rahaa, millä osti saappaat itselleen. Sen miehen kyydissä +hän oli päässyt kotiinsakin. Onneksi se olikin, että sai naapuriltaan +apua, sillä talvi alkoi tulla minkä ennätti ja Simolla ei ollut +saappaita. Pietarista he läksivät kärryillä, vaan loppumatkaksi täytyi +heidän reki hankkia, kun lunta satoi oikein talveksi asti. + +Ei Simo antanut kotonaan paljon mitään selvää kaupastaan, vaikka Helka +oli häneltä monesti kysynytkin. Oli vaan sanonut Helalle: + +-- "Mitä sinä aina utelet, miten minun kauppani onnistuu, enpäs minä +utele sinun asioistasi." + +Siihen se Helkakin sitte jätti utelemisensa ja arveli: "mikäs niillä +kaupoilla ... hyvästihän ne menevät." + +Niin meni muutamia viikkoja, ett'ei toinen kysynyt toisensa asioita, +elää jähötettiin vaan ilman turhitta neuvotteluitta, huolitta ja +hopuitta. -- Ei he sentään missään vihassa eläneet. Kyllä he puhuivat +kaikista muista asioista, vaan omista asioistaan eivät he virkkaneet +mitään. + +Eräänä talvi-iltana istui Helka kolpitsalla vokkinsa ääressä. Simo +loikoi sängyssä seljällään, kädet taivutettuina ristiin niskan taakse, +pääalaseksi. Vaivaloisesti palavan päreen tumma liekki loi himmeää +valoansa savusta mustuneesen tupaan. Ritsk ... ratsk ... pani päre +palaissaan ja kun tuli sattui oksan kohtaan etenemään, niin silloin +aina pitkiä kirkkaita tulipilliä sirisi ylä- ja alapuolelle pärettä. +Pintapärekö hän lienee ollut, vai mikä? Pitkän hiilen se teki, joka +vielä halkesi kaksihaaraiseksi, ja molemmat haarat kiertyivät pässin +sarven tapaiselle koukerolle, ennenkuin pudota rimahtivat maahan, Mikon +ja pikku Simon suureksi harmiksi. Mikko ja Simo olivat Helan ja Simon +lapsia. He aina iltakaudet härräsivät tulipäreen ympärillä. Milloin +tyynesti katsellen päreen palamista, milloin taas pistäen palavan +hiilen suuhunsa ja välistä taas kirjoitellen hiilellä uunin rintaan jos +minkinlaisia kuvia ja koukeroita. + +Rihma taittui Helalta kehrätessä ja tarttui harakan ympärille. Kovin +ajatuksissaan se Helka nyt näytti olevankin. Ei häneltä ennen koskaan +rihma päässyt katkeamaan. Pian hän selvitti rihman pois harakasta ja +alkoi taas kehrätä, mutta se ei tahtonut luokastaa. Hän aina välistä +unohti polkemisenkin ja silloin se liipasin alkoi koreasti loiskuttaa, +Sepä hänen taas herätti aatelmistansa ja pyörä alkoi kulkea entistä +vauhtiaan. -- Nyt hän katkasi sen äänettömyyden, joka tähän asti oli +tuvassa vallinnut ja alkoi Simon kanssa puhua minkä mistäkin asioista, +ja sittepä se kehrääminenkin alkoi paremmin luonnistua. Vähin erin +alkoi hän muiden puheiden ohessa kääntää keskustelua omiin talon +asioihinkin. Ensin puhui hän kumminkin paljon naapurinsa asioista, +kuinka paljo niillä on närtteitä ja montako pielestä ja ladollista +niillä on heinää ja miten siltä ja siltä jo alkavat heinät vässäytyä. +Viimein tuli omiin asioidenkin vuoro. + +-- "Kuulehan Simo" ... sanoi Helka ... "ihka meidänki pitäisi ostaa +heiniä lisäksi, ei suinkaan niitä piisaa keväähän asti." + +-- "Onpas niitä piisannut muinakin talvina, miksi niitä nyt ei sitte +piisaisi? Eihän nyt ole eläimiä enempää kuin viimetalvenakaan, vielä on +yhtä hevosta vähemmän." + +-- "Ei niitä nyt piisaa; pitää ostaa ajoissa, ennenkuin kovin +kallistuvat." + +-- "No eikös se maantievars'lato ole vielä liikuttamatta?" + +-- "Vielä mitä! eihän siellä ole enään toki heinän karvaa" ... sanoi +Helka matalalla äänellä, katsellen kuontaloansa. + +-- "Mitä! Eikö ole karvaakaan? Mihinkäs ne ovat sitte saaneet?"... + +-- "No, niistä elä nyt virka enään mitään... Ei se maksa enää ottaa +puheeksi koko asiata." + +-- "No herranen aika ... enhän minä ole vielä niistä puhunutkaan +mitään, kun vasta kuulenkin koko asian." + +-- "No kyllä ne ihmiset ovat jo kylliksi soittaneet suutansa niiden +heinien tautta." + +-- "Miten niille sitte kävi?" + +-- "No se oli nyt sellaista asiaa, että kun sinä läksit muuriaisen +munan ostoon Huiman kanssa, niin ne heinät jäivät karheelleen. Sinä kun +läksit sieltä nurmelta pois, min ne päiväläisen venkulat menivät muka +heiniä kuivatessansa niittämään ahopellolle. Mutta siellä he +venkuloivat siihen asti etteivät ennättäneet panna latoon koko heiniä. +Sillä tilapuolella vähän satoi, ettei niitä latoon voinut sellaisenaan +panna. He hylkäsivät ne kaikki karheelleen, ei ollut edes senverran +älyä, että olisivat panneet saattoloille. He luulivat, että toisena +päivänä saavat ne kuiviksi ja sitte panevat latoon, vaan sittepä +kävikin satamaan ja satoi koko viikon vähän joka päivä, niin ettei +heinille osannut tehdä mitään. Ne tulivat sitte semmoisiksi, ettei +niitä olisi syönyt minkään eläin. Minä annoinkin vetää ne sitte mudan +sekaan lujamaalle... Semmoinen konsti niille kävi. Sille ovat ihmisten +koiratkin vedelleet leukojaan, juuri kuin meidän eläimet jäisivät +kuolemaan yhden nurmen heinien tähden." + +-- "Mitäpäs sille taitaa... Eihän sitä vahingon veräjällä ole +seisonutta... Ja mitäpäs se kehenkään koskee, vaikka jättäisimme +kaikki niityt tekemättä ja ostaisimme heinät." + +-- "Niinhän sitä luulis'... Olis' sitä työtä jokaiselle omassa +turkissaan, vaan ei se tule tehdyksi. Toisen asioihin ne aina +tunkeutuvat." + +-- "Ei auta sitte muuta, kuin pitää ruveta apetta syöttämään +lehmilleki. Panee jauhoja ennen vähän enemmän, niin kyllähän se heiniä +vastaa." + +-- "Mutta mistä sitä jauhoa pannaan? Rukiit ovat niin vähissä, että +tuskin niistä piisaa ihmisillekään. -- Renki Jurkka teki päiväläisen +kanssa ruisnärtteen semmoiseksi, että siihen meni vesi pohjavarpoihin +asti. Loman kanssa saivat nyt hajalleen. Latvoja taittelivat vähän +riiheen, mitkä paikat eivät olleet niin kankeina, mutta enimmästä +osasta ei ollut riiheen vietävääkään"... + +-- "No nehän ne ovat!... Kyllä ne on ihmisiä... Ei nyt osata +närettäkään tehdä. Kyllä se on vähän paha asia. Minulla nyt ei ole +vielä tässä rahaakaan käsillä, kun ovat luvut vielä pitämättä Huiman +kanssa ja satuin tässä antamaan ihmisille lainaksi vähän paikkaansa. +Taitaa pitää ottaa nyt vaikka Rautasen Juhanalta lainaksi rahat ja +mennä viemään suolaa Pietariin, ja tullessa tulisihan siinä sokuria. -- +Siitä saisikin hyvästi voittoa millä saisi ostaa heiniä ja muutakin +tavaraa tuolta etempää Suomesta." + +-- "Hyvähän tuo olisi, vaikka millä saisi, kun on tarvis." + +Tähän loppui heidän keskustelunsa. Helka meni hommaamaan illallista. +Simo nousi sängystään, sytytti piippunsa ja meni istumaan kolpitsan +nenälle. + + + + +XI. + + +Seuraavana aamuna läksi Simo pyytämään Rautasen ukko-Juhanalta rahaa +lainaksi. Mennessään hän vähän epäili asiansa onnistumisesta, mutta +meni kumminkin, ajatellen, että "käytyähän sen näkee." -- Kun Simo +oikein hyvästi haastoi ja selitteli asioitansa sekä helmansa alta +työnsi konjakkipullon ukon turkin alle, niin heltisi kun heltisikin +sataiset ruplat ukko-Juhanan takaa, jossa ne eivät olleet missään +tuulen ajeltavana. -- Simo näet ei pitänyt minään sopimattomana pistää +pientä valetta, missä asian haarat sen vaativat. Niinpä hän nytkin +Rautaselle lateli, niinkuin vaimolleenkin oli sanonut, että rahaa +hänellä olisi muka kyllä, kun vaan saisi luvut tehdyksi Huiman kanssa. +Erinomaisella puhetaidolla osasi hän selittää sitä valheeksi, että +ihmiset hölyävät hänellä olevan velkoja. "Jos minulla" ... sanoi +hän ... "on tuhat ruplaa velkaa, niin silloin aina on kaksituhatta +ruplaa saatavaa." Tämän kaiken valheesen tottumaton ukko piti totena ja +antoi rahat Simolle sillä ehdolla, että hänen pitää heti maksaman rahat +takaisin, kun vaan saapi sokurit myödyksi. + +Nyt oli Simo rahakas mies. Nyt hän taas omien sanojensa mukaan, ei +ollut köyhä eikä kipeä. Kohta palkkasi hän kolmekymmentä hevosta, sekä +meni erääsen Suomen kaupunkiin ja osti joka hevoselle kuorman suolaa. +Sitten läksivät he miehissä menemään Pietariin. He tuumasivat, että +jäätämyöten päästään paraiten "obessikkain" huomaamatta. Sen vuoksi he +eivät ajaneetkaan tavallista maantietä myöten, vaan ajoivat erääsen +kylään Suomenlahden rannalla ja odottivat siinä pimeän tuloa. Ennenkuin +kylästä lähdettiin jäälle, niin käski Simo jokaisen varustamaan hyvän +aseen rekeensä, jos tarvis sattuu tulemaan. Jokainen totteli käskyä. +Kuka lienee tehnyt itselleen oivallisen koivukurikan, kuka taas otti +vaan tavallisen kangen. Muutamat ottivat puntareja, toiset tuuria, +toiset taas kiiroja. Simolla itsellään oli vanha venäjän puntari. Näin +varustetiuna lähtivät he sitte ajamaan jäätämyöten Kronstadtia kohti. +-- Jää oli kirkas, aivan paljas lumesta. Siinä oli hevosten helppo +juosta. Kovasti he ajoivatkin, kaikki rinnatusten, juuri kuin +sotajoukko. Vapaasti he pääsivät ajamaan. Ei mikään muu häirinnyt ajoa, +paitsi muutamat vanat, joista hevoset hypätä loiskahtivat ylitse, +vaikka olisivat päässeet harppaamallakin. Jo luulivatkin kovin helpolla +pääsneensä Kronstadt'iin, kun olivat jo muutaman puolenkymmenen virstan +päässä määräpaikasta. Luulivat suotta niin kiirehtineensä ja ajaneensa +turhaan hevosensa niin märiksi. Sen vuoksi he pysähtivät hevosensa ja +antoivat niiden, kiivaan ajon perästä vähän huoata. + +Siinä seisottaessa ja levätessä eräs miehistä huomasi Kronstadtista +päin ajavan kaksi ratsastajaa. "Nyt ne pirut tulevat" ... hän kohta +huudahti. Toisetkin huomasivat sen ja että vielä toista kaksi +ratsastajaa ajoi ensimmäisten perästä. Kaikki ymmärsivät ilman +selittämättä mitä miehiä ne olivat. Jokainen hyppäsi kiireesti rekeensä +ja alkoi ajaa täyttä laukkaa Pietariinpäin. Sinne heidän täytyi kääntää +suuntansa. -- Ratsastajatkin näkyivät huomanneen miesten kiireen ja +senvuoksi hekin kiirehtivät kulkuansa. Pian olivatkin he pakenevien +kintereillä, kun näiden väsyneet hevoset eivät ennättäneetkään jättää +ratsastajia. Kun ratsumiehet, jotka olivat venäläisiä tullimiehiä, +"obessikkoja", olivat päässeet pakenevien rinnalle, niin käskivät he +miehiä seisauttamaan hevosensa, vaan ei miehet olleet sitä +kuulevinansakaan. Ajoivat vaan minkä ennättivät. Silloin yksi +ratsastajista ajoi ensimmäisen kuormamiehen rinnalle ja löi sapelillaan +sen vempeleesen, joka samassa liistoillen meni poikki, ja miehen täytyi +ajaminen seisauttaa. Saman konstin tekivät toisetkin ratsastajat. "Nyt +ovat hevoset ja kuormat meidän", huusi yksi "obessikka". Kaksi hyppäsi +heistä maahan ja jäi vahtimaan seisattuneita hevosia ja kuormia sillä +aikaa, kun toiset menivät ahdistamaan muita pakenijoita. Huomattuaan, +että muutamia hevosia "obessikat" pysäyttivät, seisauttivat he kaikki +hevosensa nähdäkseen mikä niillä on muka mielessä. Ne kaksi +"obessikkaa", jotka jäivät kuormia vahtiin, eivät niinkään hevillä +päässeet kuormien isännäksi. Miehet eivät lähteneet pois kuormiensa +päältä, sieltä vaan huiskivat pitkillä koivusilla kangillaan, kun +"obessikat" rupesivat rekeen nousemaan. "Obessikat" kyllä koettelivat +pelotella miehiä sapeleillaan, vaan eivät päässeet niin lähelle, että +olisivat voineet miehiä vahingoittaa. Toisetkin "obessikat" tulivat +näiden ensimmäisten avuksi. + +-- "Pojat! lähtäänpäs tekemään loppu tuosta mokomasta näytelmästä ja +päästämään meidän miehet vapaaksi. Viisi miestä saapi jäädä hevosien +luo" ... komensi Simo. + +Kaikki olivatkin valmiina tottelemaan päällikön käskyä. Jokainen läksi +ase kädessä juoksemaan kamppaileviin päin, huutaen ja kiroten: "vai +että te sen vietävät eroa meidän miehistä; kyllä me teidät p----leet +opetamme." -- Kun "obessikat" huomasivat semmoisen lauman juoksevan +päällensä, niin olisivat he menneet matkaan, jos olisivat ennättäneet, +vaan nyt se oli myöhäistä. Heidän siis täytyi taistella. -- Jopa +ryntääjät pysähtyivät hämmästyneenä, kun sotamiehet liehuivat heidän +edessään sapeliensa kanssa. Ja olivatpa aikeessa jo pötkiä samaa +tietä takaisin, mitä olivat tulleetkin. Silloin Simo huusi: "nääkös +p----leet meitä tässä tämän yötä viivyttävät", ja samassa juoksi vähän +syrjään ja läimäsi puntarillaan yhtä sotamiestä käsivarteen. Silloin +sitä sapeli helähti jäälle. Tästä voitostaan innostuneena tekivät +toiset miehet toisille vihollisille samalla tavalla. Nyt oli heillä +"obessikat" aseettomina käsissään. Saivat tehdä vangeilleen mitä vaan +tahtoivat. "Vai te lurjukset säritte meidän vempeleet ja te tässä meitä +tämän yötä pyörittelette ... aa 'mossainiekat'" -- ärjyivät he +"obessikoille". -- "Mutta teillä on kiellettyä tavaraa ja sentähden +teidät otetaan kiinni" ... sanoivat sotamiehet puolustuksekseen. + +-- "Vai te lurjukset vielä käytte pullikoimaan... Pojat! kaksi avantoa +joutuin, niin kohta päästään näistä roistoista" ... huusi Simo, +pidellen kiinni yhtä "obessikkaa." + +-- "Eikö helkkarissa! Eihän tässä murhaan pidä tehdä suotta itsiään +syypääksi. Päästäänhän näistä oikiallakin" .. sanoi eräs miehistä. -- +"Vaiti Ei puhumistakaan! Kaksi avantoa joutuin! -- Jos me laskemme +heidät valloilleen, niin käyvät he hankkimassa koko sotajoukon meitä +jahtimaan kiinni ja silloin saapi meistä ihka varmaan jokainen raudat +kaulaansa." + +Nyt oli Simon esiintuoma syy niin todenmukainen ja kamala laadultaan, +ett'ei kukaan enää uskaltanut vastustaa hänen käskyänsä. Pian oli +miehissä hakattu sanotut avannot. -- "Pää alaspäin lykätään riiviöt +avantoon" ... komensi taas Simo. + +Nyt näkivät sotamiehet, että heidän loppunsa lähestyi. Tähän asti he +olivat rauhallisina kuunnelleet miesten neuvotteluja, luullen vaan +niitä lausutun heille peloitukseksi, eikä muka toden perästä, vaan nyt +he huomasivat, että tässä olikin tosi käsissä. Väkivoimalla oli heidän +mahdoton päästä vapaaksi. Ei apuakaan ollut mistään saatavissa, +kun olivat etäällä jäällä kaukana ihmisasunnoista. Ei siis muuta +neuvoa, kuin vedota jalojen valloittajainsa omiin tuntoihin ja +lähimmäisrakkauteen. He rupesivat hyvin nöyrtyneinä rukoilemaan Simolta +ja hänen tovereiltaan armoa ja lupasivat vielä olla virkkamatta koko +tätä asiata kenellekään. Tämä sydäntä särkevä, kuoleman hädässä olevien +rukous vaikutti Simon tovereihin ja he kaikki yhdestä suusta sanoivat, +että: "päästetään pois; ei hukuteta, kun he vielä lupaavat olla +puhumattakin tästä asiasta." + +-- "No, päästetään heidät sitte, kun niin tahdotte, vaan joku +rangaistus heidän pitää tästä saaman. Pistetään heidät kainaloitaan +myöten avantoon, niin on heille vähäksi aikaa housujen kuivaamista, +eivätkä jouda rauhallisia matkustajia hätyyttelemään." + +Miehissä pistivät he sitte "obessikat" kainaloitaan myöten avantoon ja +pitivät heitä avannossa niinkauvan kunnes toiset miehet ennättivät +laittaa asiat kuntoon ja pääsivät jatkamaan matkaansa edelleen +Pietariin. Kronstadtiin eivät uskaltaneet mennä. + +Pietarissa sai Simo kohta suolat myödyksi hyvään hintaan. Kotiinpäin +vietäväksi hän osti viidelletoista hevoselle sokuria. Toisille osti +mille tupakkaa, mille "tshaijua" mille mitäkin pientä tavarata. + +Kun kaikki kuormat olivat laitettuna, niin sitte lähdettiin ajamaan +kotiin päin, vaan ei samaa tietä mistä tultiin, sillä he sitä pitivät +vaarallisena. He meinasivat paremmin pääsevänsä maata myöten. +Hiljaiseen he ajoivat maantietä piikin erääsen Venäjän-puolen kylään. +Siinä he menivät muutamaan taloon syöttämään hevoisiaan ja vartoamaan +pimeän tuloa. -- Kun olivat itsekin syöneet, sekä "tshaijut" ja pienet +"norssu" kupitkin ottaneet, niin sitte sitä taas kelpasi lähteä. Ja +kylläpä sitä kykenikin, vaikka karhujen kanssa painia heittämään. -- +Kaikki olivat valmiina lähtemään. Viimein sanoi Simo: "koska olette +semmoisia jäniksen poikia, niin tulkaa perästä" ... ja hyppäsi samassa +kuormansa päälle ja alkoi ajaa. Toiset seurasivat häntä. Vatsallaan se +Simo loikoi kuormansa päällä ja lauleli erästä venäläisten "pesnin" +tapaista reki-renkutusta. -- Kun matkalaisemme tulivat erään mäen alle, +niin Simo seisatti hevosen, nousi seisoalleen kuormansa päälle ja +matalalla äänellä neuvoi miehiään, miten heidän pitää käyttäidä, jos +sattuisi vaara tarjolle. + +-- "Ajakaa kaikki hiljaa minun perästäni" ... sanoi hän ... "tässä ei +mahdu ajamaan rinnatusten. Mutta jokaisen pitää olla vältämättömästi +niin hiljaa kuin kala meressä. Ja silloin kun minä huudan: 'hei pojat!' +niin silloin pitää jokaisen ase kädessä paikalla juosta minun luokseni. +Ja sitte älkää vähällä heittäkö ... ymmärrättekös nyt?" -- -- +"Ymmärretään." -- vastasivat miehet. -- Simo rupesi polvilleen rekeensä +ja käänsi hevosensa pois maantieltä kaidalle korpitielle. Verestä +jälkeä ei tuntunut yhtään tiellä, mutta hevosten tarkat jalat tunsivat +vanhan tien pohjan. Tie, jos sitä siksi sopii sanoa, kulkea luikerteli +monimutkaisesti ryhevien kuusien alatse, jotka oksistaan olivat +muodostaneet monta monituista juhlaporttia, seurueemme kunniaksi +Solakkavartaloinen, valkeapintainen koivun keikarikin, joka kesällä oli +päätään kohotellut ylemmäksi mahtavaa kuusta, oli nyt nöyrästi +kumartanut päänsä aivan yli korpitien, maahan asti, muodostaen oikein +aimo vempeleen, jommoista eivät vempeleen painajat kykenekään tekemään, +Silot petäjät seisoivat tien kahdenpuolen, ikäänkuin sotamiehet, +komennettuna kunniavahdiksi jollekin suuriarvoiselle seurueelle. + +Tämmöistä oli se tie, jota matkalaisemme kulkivat, Se meni selänteeltä +notkoon ja notkosta taas selänteelle, mäen mykkylälle ja niin yhä +eteenpäin, Hitaasti edistyi joukkion matkan teko tällä umpisella ja +mäkisellä tiellä. Mutta aina sitä vaan sentään kumminkin eteenpäin +päästiin, vaikka vaivemmalla. Usein piti käydä kirveen kanssa +karsimassa puita, jotta kuormat mahtuivat niiden välitse. Tällä tavoin +olivat he jo päässeet kappaleen matkaa yli rajan Suomen puolelle. +Hiljalleen ajaessa töytäsi erään mäen päältä metsästä mies ja hyppäsi +suoraan Simon kuorman päälle. -- "Nyt olen minä isäntä tälle hevoselle. +Käy joutuin jalkamieheksi tahi muuten ei hyvä peri" ... sanoi mies ja +alkoi työntää Simoa pois kuorman päältä. + +-- "Ei tästä niin hevillä lähdetä" ... sanoi Simo, otti miestä +vantterasti kiinni ryntäistä ja koetti työntää häntä maahan. Hevoset +astuivat hiljalleen tietä myöten ja Simo vaan mylläköi miehen kanssa +kuormansa päällä. + +-- "Jos et häviä pois tästä kuorman päältä, niin minä ammun; tiedät sinä +että minä olen tullimiehiä" ... sanoi mies ja alkoi ottaa revolveria +toisella kädellä taskustaan, kun toisella kädellä piti kiinni Simoa +ryntäistä. + +-- "Ole mitä miehiä tahansa, kyllä minä nyt näytän ampujille sekä +kolistajille" ... sanoi Simo, alkoi voimiensa takaa tullimiestä potkia +rintaan ja sai miehen siten vatsalleen kuormansa päälle, Sitte hän +vielä pari kertaa antoi aika laukauksen leuvoille kengän koroilla; +sitte se vahtimestari hervahtikin itsestään pois kuorman päältä. -- +Tämä kaikki tapahtui vähemmässä ajassa, kuin sen kertomiseen on mennyt. + +-- "Ajakaa nyt h----vetissä joutuin! Viskaalin p----leet ovat täällä +vahdissa. Yks' kupertui jo tuonne tien viereen" ... huusi Simo +tovereilleen ja hakkasi hevostaan selkään joka askeleella. + +Simon huudosta säikähtivät toisetkin ja alkoivat Simon tavalla hakata +hevosiaan niillä kangilla, mitkä olivat ihmisiä vasten varustaneet. +Hirmuisella kyydillä he kiisivät rinnettä alas notkoon. Vaan kun tuli +sieltä taas noustavaksi ylös mäelle, niin eivätpä hevoset enää +jaksaneetkaan samaa kyyttä ylöspäin mennä. Astua siinä täytyi antaa +hevosten, vaikka olisi kuinka kiire ollut. -- Kun he alkoivat päästä jo +mäen päälle, niin törmäsi taas metsästä, ei enää yksi, vaan kolme +miestä, joista yksi seisatti hevosen ja toiset raastoivat Simon kuorman +päältä maahan. + +-- "Hei pojat! Nyt on täällä tekemistä!" ... huusi Simo kohta, kun vaan +näki viskaalien juoksevan metsästä, Samassa juoksivat miehetkin ase +kädessä Simolle avuksi. Simo oli pois reestään hangessa ja yksi +vahtimestari mylläköi hänen kanssaan siinä koettaen saada käsiä kiinni. +Mutta kun semmoinen miesjoukko kiroten ja huutaen juoksi vahtimestarien +päälle, niin kääntyi heidän huomionsa tykkänään ryntääjiin ja he +jättivät Simon rauhaan. Huomattuaan joukon niin mahdottoman suureksi ja +hurjaksi, niin alkoivat he kohta ampua ryntääjien parveen. Mutta se +vaan enemmän ärsytti miesten kiukkua ja he, monikin haavoitettuna, sitä +hurjemmin ryntäsivät huutaen ja kiroten kurikoineen, kankineen ja +kiiroineen vahtimestarien kimppuun. Simokin oli sillä aikaa kömpinyt +ylös hangesta ja hapuroinut puntarinsa käsiinsä. Silloin alkoi hirveä +näytelmä. Ei vahtimestaritkaan joutaneet enään ampumaan, vaan ne +sapelit kädessä hakkasivat vihollisiaan minkä ennättivät. -- Se neljäs +vahtimestari, jonka Simo oli tienviereen potkinut, joutui jo hänkin +yhteen kähmään. Hän kanssa alkoi sapelillaan tehdä työtä minkä jaksoi. + +Hirmuinen se oli se meteli ja kyllä siinä olisivat viimeinkin +vahtimestarit tappiolle jääneet. Mutta hätä aina neuvoja keksii. +He rupesivat huutamaan "upsyninksman'ia" tulemaan toisten miesten +kanssa avuksi heille; vaikka häntä ei ollut tilamaillakaan. Kun +"kontrapantsiksi" kuulivat, että heillä on vielä apumiehiäkin tulossa, +niin he vähä kerrassaan alkoivat pötkiä pakoon. Viimeisenä liehui Simo +puntarinsa kanssa tappelutantereella, vaan viimein sortuivat hänenkin +voimansa. Puntari hervahti maahan, ja hän alkoi lakittomin päin juosta +korpea myöten pakoon. -- Siten jäivät vahtimestarit kolmenkymmenen +hevosen isännäksi. He sitoivat kaikki hevoset toistensa perään kiinni +ja läksivät ajamaan pois. Kahdelta heistä oli kädet hakattu niin +mäsäksi, etteivät kyenneet hevosiakaan ajamaan, yhdeltä oli jalat ja +sivut lyöty vaivasiksi. Sitäpaitsi oli heillä millä pienempiä, millä +suurempia verihaavoja. -- -- -- + +Pakolaiset harhailivat pitkin korpea sinne tänne. Kymmenen miestä heitä +oli sattunut yhteen joukkoon. Ne juoksivat edeltäpäin maantienviereen +piiloon ja ryöstivät muutamia hevosia viskaaleilta takaisin. Toiset +hevoset ennättivät maantielle, millä viskaalit ennättivät pakoon. -- -- + +Seuratkaamme seurueen komentajaa Simoa. Tappelussa hän oli menettänyt +jo lakkinsa silloin, kun hän joutui kuormansa päältä maahan. Sitte +olivat viskaalit tappelussa hakanneet hänen päänsä sapeleillaan kaikki +haavoja täyteen. Käsivarsissa ja olkapäissä oli hänellä monta haavaa, +mutta pahimmat kumminkin olivat pään haavat. Niistä ensin juoksi +sanomattomasti verta, ennenkuin pakkanen ne jäädytti paksuun +verijäähän, Siten oli hänen päänsä muuttunut suureksi verimöhkäleeksi; +hiuksia ei tuntunut ollenkaan. Tämmöisessä tilassa olisi voimiltaan ja +ruumiinrakennukseltaan heikompi mies jo ammoin sortunut, vaan Simo +vielä juoksi kovasti korvessa, vaikka hänellä ei enää ollut selvillä, +mihin hän juoksi ja mitä varten. Kauvan hän vielä juoksi väsymättä. +Viimein tuli hänen eteensä pieni aukeama, ahon tapainen. Siinä hän +huomasi torpan, jonka pienestä yksiruutuisesta ikkunasta pilkoitsi +tuli. Tulta kohden hän suuntasi juoksunsa ja pian olikin torpan tuvan +edessä. + +Torpan väki oli juuri noussut makaamasta, isäntä halkoi pärehalkoja +"pirkaleiksi" pankon nenässä lattialla. Emäntä seisoi lieden ääressä +kohennellen tulta pienen "kiperänokkasensa" alla. Kolme lasta, jotka +eivät olleet aamutorkkuja, istuivat paitasäkissä isänsä "pirkaleiden" +vieressä odottamassa milloin se hyvä isä joutuisi niiden selästä heille +silkkiä kiskomaan. Vanha harmaahapsinen äijä istui perämaalla sänkynsä +laidalla, kököttäen nuuskasarveansa peukalonsa selälle. + +Ei vielä kukaan torpan väestä ollut käynyt ulkona tällä aamupuhteella. +Tukeva ramppi oli vielä viritöksissään yöllistä tietään. + +Simo nykäsi ulkoapäin ovea, mutta se ei liikahtanut. "Laskekaa hyvät +ihmiset lämmittelemään" ... sanoi Simo hiljaisella rukoilevalla äänellä +ja kopisti hieman ovea. + +-- "Kuka sinä olet" ... kysyi emäntä. + +-- "Voi! ... voi! voi! voi! Laskekaa, vellukat, sisään. Viskaalit +minun tappavat ... voi! voi, voi!" ... vaikeroi Simo. + +-- "Laske tupaan, olkoon hän kuka tahansa" .. käski isäntä. + +Silloin emäntä aukasikin oven. + +-- "Voi! ... voi! voi! voi! Viskaalit tappavat" ... voivotteli Simo ja +tulla hoiperteli tupaan. + +-- "Hui!! uh! ... nyt syöp' ... voi! voi!" kirkuivat lapset ja +vilistivät kilpaa uuninpäälle, kun näkivät Simon hirmuisen muodon. +Vähän hämmästyivät aikaihmisetkin, kun semmoinen verimöhkäle pölähti +tupaan. + +-- "Kuka sinä olet? ja missä sinä olet tuommoiseksi tullut?" ... kysyi +isäntä Simolta. Vaan Simo ei kyennyt muuta sanomaan kuin: "voi! ... voi! +voi! viskaalit tappavat minun, voi! ... voi! voi!" ... ja sitte vaipui +pitkälleen penkille ja pyörtyi siihen. + +Torpan väki kyllä arvasi Simon sanoista, missä löylyssä hän oli ollut. +-- Emäntä lämmitti vettä, ja äijä pesi sillä veriä pois Simon päästä. +Sitten voiteli hän haavat puuöljyllä ja luki niille verensulkusanoja ja +raudan lukuja, syleskeli niihin vielä kolme kertaa ja sitoi ne sitte +kiinni liinaisella rievulla. Niin hän teki kaikille haavoille. Vielä +kantoi lunta ulkoa ja virutteli sillä Simon päätä ja polvia ja sai +hänet siten vähän virkoamaan pyörryksistä. Jo alkoi vähän tuntua veren +liikettä hänen kasvoissansakin, jotka tähän asti olivat olleet +kalmankalpeat. + +Sillä aikaa kun Simon haavoja sidottiin, teki emäntä vuoteen +kolpitsalle, johon he sitte Simon nostivat. + +-- "Voi raukkaa!... Pitääpäs näet mennä semmoisiin paikkoihin... Kyllä +tämä kohta kuolee" ... sanoi emäntä, kun laski Simoa jaloista +kolpitsalle. + +-- "Sen Jumala yksin tietää, kuoleeko hän vai virkoaa" ... sanoi äijä. + +Siinä loikoi Simo koko sen päivää jäsentäänkään liikuttamatta. Hieno +hengitys vaan todisti, että vielä oli elonmerkkiä rinnassa. Seuraavana +yönä alkoi veri punottaa poskissa. Veren liikunto eneni enenemistään, +ruumis kuumeni jokapaikasta ja Simo alkoi houria minkä mitäkin. Äijällä +oli pippuriviinaa pullossa hyllyn nurkassa. Sitä hän laski muutamia +nielauksia Simon suuhun. Se asetti häntä vähän. Senjälkeen hän nukkui +rauhallisemmin. + +Kovaksi kuumeeksi kääntyi Simon tauti. Hänen täytyi viikkokausi maata +torpassa. Torpan vanha vaari ja emäntä hoitivat häntä suurella huolella +ja rakkaudella. Viikon perästä tuntui jo sairas vähän paremmalta. Hän +alkoi haluta päästä omaan kotiinsa. Hän ei olisi tahtonut vaivata +köyhää torpan perhettä enää kauvemmin. Senvuoksi pyysi hän isäntää +saattamaan itseänsä kotiinsa. Ensin isäntä esteli Simon lähdönhommaa, +luullen häntä niin heikoksi, ettei hän voisi jaksaa olla re'essä niin +kauvan, vaan kun Simo yhtämittaa pyysi häntä itseään saattamaan, niin +viimein hänkin siihen taipui. Isäntä kävi läheisestä kylästä +lainaamassa hevosen, kun heillä itsellään ei sitä ollut. Pitkään +reslarekeen pani isäntä ensin heiniä ja sitte emäntä laittoi siihen +vuoteen. Turkkien sisässä he sitte kantoivat Simon rekeen. Vaatteilla +ja heinillä he peittivät Simon, ett'ei jäänyt kuin pieni reikä, mistä +hän sai hengittää. Näin varustettuna läksivät he sitte aamupuhteella +matkalle. + +Suurella ikävällä oli Helka lastensa kanssa odottanut isää kotiin, vaan +turhaan. Jopa he olivat yhdessä isän tähden monta kyyneltäkin +vuodattaneet. Varmasti he luulivat isälle jonkun onnettomuuden +tapahtuneen. Monenlaiset sanomat olivat heille tulleet isästä, jotka +vaan olivat omiansa lisäämään heidän huoliaan. Jopa kerrottiin täytenä +totena vähän aikaa, että "obessikat" olivat Simon ampuneet kuoliaaksi +Suomenlahden jäällä. Senjälkeen saapui kumminkin lieventävämpi sanoma, +että Simoa oli nähty Pietarissa tavaroitaan myömässä. Nyt Helka ja +lapset odottivat varmuudella häntä kohta kotiin. Pikku Simo oli jo +viikonpäivät joka päivä käynyt isää odottamassa Solansuun Heikissä. +Jopa hän tiesi senkin, miten suuren vehnäleivän isä tuopi. Ja olipa isä +sanonut uudet kengätkin tuovansa Simo-pojalleen. Niistä oli pikku Simo +käynyt puhumassa naapurissa jo monta kertaa. Olipa hän jo naapurin +Hessulle kerskaillutkin kengistään, ett'ei Hessulla muka sitte olekaan +sellaisia kenkiä kuin hänellä, kun vaan hänelle tuodaan uudet. -- Mutta +isä viipyi... Mikä oli viipymiseen syynä, sitä eivät lapset ajatelleet. +Vehnäleipä ja uudet kengät, ne vaan heidän mielessään pysyivät. Helkaa +jo taas alkoi epäilyttää se pitkällinen viipyminen. + +Eräänä iltana istuivat Mikko ja pikku Simo uunin "lesantkalla." He +olivat vasta tulleet isää odottamasta Solansuusta. Siinä he istuivat ja +haastelivat kaskuja, joita Ruoti-Kaisa oli heille kertonut. Olipa +vehnäleipä ja uudet kengätkin puheenaineena. -- Äiti tuli piian kanssa +läävästä lehmiä illastamasta ja istuutui perä-ikkunan viereen ja katsoi +siitä ulos. + +-- "Mikäs pata-saksa sieltä näin myöhään tulee pitkällä +reslare'ellä" ... sanoi Helka. + +Samassa korahtivat re'en jalakset, kun mies ajoi salvaimen sivutse +pihaan. + +-- "Nyt tuli isä" ... huusivat yht'aikaa lapset, kun kuulivat +hevosmiehen ajavan pihaan ja hyppäsivät ikkunasta katsomaan. + +-- "Ei olekaan isä ... ei tuo ole meidän hevonenkaan ... kuka hän +lienee" ... tuumasivat lapset. + +Mies tuli tupaan ja kysyi: "Onko miehiä kotona, että tulisivat avuksi +nostamaan isäntää tupaan, hän on minun re'essäni hyvin sairaana." + +-- "Voi Herra Jumala! enkös minä jo aavistanut" ... huusi Helka itkussa +suin ja meni kiireesti pihalle. Lapset seurasivat mukana ja kun he +näkivät äitinsä itkevän re'en vieressä, niin hekin yhtyivät samaan +virteen. -- Renki ja piika tulivat Helalle ja torpan miehelle avuksi ja +yhdessä he sitte kantoivat Simon omaan sänkyynsä. + +Pitkästä matkustuksesta kylmässä ilmassa oli sairas taas tullut paljon +huonommaksi, ett'ei jaksanut puhuakaan mitään. Torpan isäntä kertoi +Helalle kaikki, miten Simolle oli käynyt. Helka vaan itkeä nyyhkytti +koko kertomuksen ajan ja välistä aina moitti tullimiehiä, kun eivät +anna ihmisten rauhassa kulkea omilla asioillaan. + +Pikku Simo vaan aina tarikehti äitin hameessa kiinni ja tiedusteli +mihin se isän kontti vietiin, missä se suuri vehnäleipä on, ja entäs ne +kengät, mihinkäs ne ovat joutuneet? -- Äiti lohdutteli murretulla +mielellä lastansa, että "toisenkerran kun isä tulee Pietarista, niin +sitte hän tuopi lapselleen kengät, oikein 'risintkoiden' kanssa. Sitte +hän tuopi vehnäistä, 'litenslöitä' ['Litenslöitä' sana johtuu +venäläisestä sanasta. Tarkoittaa makeisia, konvehtia.] ja kaikkea +meille ... ja sitte kun me syömme vehnästä niin... Nyt hänellä ei ollut +aikaa ostaa." -- Helka antoi torpan isännälle vähän särvinainetta +palkaksi Simon hoitamisesta. Talossa syötyänsä ja juotuansa läksi mies +ajamaan kotiansa kohti. + + + + +XII. + + +Simon tauti yhä kiihtyi kiihtymistään, jokainen luuli hänen päivänsä +olevan luetut, vaan Jumala oli päättänyt toisin. Pääsiäisen jälkeen +alkoi hän parata vähä kerrassaan ja juhannuksen aikana saattoi hän jo +jättää vuoteen. Entiseen hyvään terveyteensä hän ei kumminkaan enää +päässyt koskaan. + +Kohta sen tappelun jälkeen, joka oli tullimiesten, Simon ja hänen +palkkalaistensa välillä, seurasi oikeuden tutkinto, jossa koetettiin +saada selville, ketkä olivat syyllisiä ja siis rangaistuksen +ansanneita. Moni tappelijoista tuomittiinkin vankeuteen; kuka +pitemmäksi kuka lyhemmäksi aikaa. Toiset taas pääsivät sakoilla. Simo, +joka oli tappelun johtaja, olisi tietysti ansainnut suurimman +rangaistuksen, mutta kun hän oli niin heikko sairas, niin lievennettiin +hänen rangaistuksensa korkeimpaan sakkoon. + +Kun Simolla ei ollut rahaa, millä maksaa sakkoa, niin myötiin häneltä +sen suorittamiseksi suurin osa irtainta omaisuutta. Kun hänen +velkamiehensä näkivät, että Simo nyt oli jo köyhtymään päin, niin +jokainen heistä kiiruhti ensimmäiseksi ottamaan velkaansa takaisin. +Sitten vasta nähtiin, miten paljon Simolla oli velkaa. Tavarat myötiin +kaikki talosta tarkoin, ja moni velkamies jäi sittenkin aivan ilman. +Maatilaa ei myöty. -- Siihen meni se rikas Pullin Simo, josta niin +paljon puhuttiin. Nyt huomasi Helkakin, että hänen vanhempansa olivat +puhuneet totta. Nyt hän tunsi tarkoin, mihin talon varat olivat +menneet. Vaan kenenkäs syy? -- -- -- + +Katkerata se oli ollut Helasta ensipäästä ajatella, että he olisivat +köyhät. Mutta kaikkeenhan sitä ihminen taipuu. Vähän kerrassaan hänkin +tottui elämään köyhien tavalla. Ei ollut enää piikaa eikä renkiä +tarvis. Jopa isäntä ja emäntä itsekin joutivat päiväläisiksi, +hankkimaan siten elatusta lapsilleen. -- Helka opetteli hierojaksi ja +sillä virallaan hän elättikin oikein hyvästi itsensä ja lapsensa, joita +jo oli kolme; niistä vanhin jo kykeni itsekin pieniä askareita +toimittamaan, joten hän jo osaksi itse hankki elatustaan. -- Simon +pyytölöistä ei paljon joutanut perheen elatukseen. Hän kun ei ollut +tottunut lapsuudestaan asti työtä tekemään, niin ei hän tahtonut siihen +tottua vanhanakaan. Jos hän muutaman ruplan millä tavalla sai, niin +alkoi hän kohta sillä käydä konsa mitäkin kauppaa. Välistä hän niillä +kaupoillaan oikein vähin saikin, vaan toisinaan taas ne voitot menivät +kaksinkertaisesti takaisin, joko epäedullisilla kaupoilla tahi +juomatiloissa, joista Simo ei köyhänäkään luopunut. + +Olisi luullut Simon jättävän jo koko "kontrapantin" vedon, kun hän oli +saanut sitä tehdessään niin monta vaaraa ja vahinkoa kärsiä, vaan hän +ei siitä raatsinut luopua. Se oli pinttynyt hänelle tavaksi, josta ei +ollut niinkään helppo irti päästä. Hänen luonteensakin oli elämän +kovissa rautakourissa tullut niin karaistuksi, ettei se lii'oin +peljännyt mitään vaaraa. Koetella vaan pitää! Kävi kuinka tahansa!... + +Usein oli hän joutumassa pulaan, vaan aina vaara opetti häntä +sukkelammaksi, hän aina säilytti keinonsa, millä viimeisestä tempusta +luiskahti lävitse. Tullimiesten kanssa hän oli silmäin edessä paraimpia +ystäviä, mutta seläntakana hänellä aina oli nyrkki puristettuna. Jo +kartanolla mennessään heidän taloonsa, hän lakki kädessä ensimmäiset +kumarrukset teki. Ja sitte kun sisään pääsi, niin sitte ne kumarrukset +yhä vaan syvenivät, hyvä ettei Simolta otsa siltaan kolahtanut. Usein +hänellä oli tullimiehille asioita lukemattomia, jos minkinlaisia. Hän +heiltä osteli yhtä ja toista ja taas myöskenteli omia tavaroitaan. +Hänellä tosin ei ollut myömistä pennin edestä, eikä taas penniäkään +taskussa, millä olisi jotain ostanut, mutta se olikin vaan sellainen +kepponen. Sillä aikaa kun hän itse tullimiehien hauskuudeksi kumarteli +heidän edessään ja pieksi kieltänsä monenmoisilla turhilla loruillaan, +niin sillä aikaa joku palkanmies kantoi sokuri- tahi teelehti-taakan +rauhassa rajan ylitse. + +Kun Simon vanhin poika jo alkoi liikkeesen kyetä, niin kohta isä rupesi +häntä opettamaan omaan ammattiinsa. -- Hän oli saanut sen verran rahoja +kokoon, millä sai ostetuksi halpahintaisen hevosen. Nyt sopi siis taas +liikettä laajentaa. Tähän asti oli hän vaan tavaroitaan kulettanut +selkäkuormissa, vaan nyt sopi ruveta hevosen kanssa liikkumaan. Nyt +sopi taas alkaa se vanha suolarahti. Mutta nyt hän ei enää ruvennutkaan +entisellä varomattomalla tavalla toimeensa. Aika oli tuonut mukanansa +parempia keinoja. Hän ei lähtenytkään enään suolaa vetämään pitkällä +reslare'ellä, talonpoikain tavoin. Sillä eihän niillä talonpojilla +mitään puolta ole, poishan heiltä otetaan suolat sekä hevoset. Ja +saapihan sitä talonpoikana olla aina, oli Simo tuumannut. Senvuoksi +päätti hän nyt ruveta herrasmieheksi. Hän hankki suuren koppelore'en. +Koppelon pohjalle hän latoi suolasäkit ja peitti ne hyvästi heinillä ja +päällimmäiseksi hän levitti karhun nahkan, niinkuin on muillakin +herroilla. Hyvän aisakellon hän hankki aisaan, mikä jo kaukaa ilmaisi, +että herra tässä koppelissa ajaa, eikä suinkaan mikään suolanvetäjä. +Poikansa pani hän "kuskilaudalle" hevosta ajamaan ja itse hän istuskeli +koppelissa karhunnahan päällä, niinkuin muutkin suuret herrat. -- Tämä +neuvo auttoi. Ei tullimiehet nyt yhtään kertaa seisottaneet häntä +tiellä. Päinvastoin käänsivät hyvin nöyrästi tiepuoleen, kun vaan +kaukaa näkivät koppeloherran tulevan. Jos vielä kuka kähnysteli +tiepuoleen kääntäessään, niin sitä aina Simo koppelostaan haukkui hyvin +äreästi ruotsin voittoisella puheenparrella. Jos pojalta kuka kysyi, +ketä herraa hän kyyditsi, niin sai hän joka matkalla erilaisen +vastauksen. Konsa hän sanoi kyyditsevänsä maaherraa, konsa +ruununvoutia, konsa rovastia, konsa mitäkin virkamiestä, jota hän vaan +piti sen arvoisena, että kannattaa koppelissa ajaa. -- Viimein tämä +hyvä herraskyyti Simolta lopetettiin. Tullimiehet saivat asiasta vihiä +ja rupesivat jo hätyyttelemään koppeliherraakin, joten Simon täytyi +hyljätä koko keino. Tästä erinomaisesta neuvokkaisuudesta sai Simo sekä +hänen poikansa kansalaisiltaan kunnianimen. Simo nimitettiin "herra +Simoksi" ja poika "herra kuskariksi." + +Vielä niitä keinoja Simolla sentään piisasi... Kerran tuli +"ohessikkain" päällikkö Simon kotiin. Simo taas palveli häntä parhaan +ymmärryksensä jälkeen. -- Hyvän aikaa kestitystä hyväkseen käytettyänsä +alkoi vieras pyytää Simoa olemaan hyvän ja saattamaan häntä pois. + +-- "Olkaa aamuun asti, niin sitte minä lähden saattamaan" ... sanoi +Simo erinomaisen nöyränä. + +Vähän ensin vastusteltuaan suostui vieras viimein Simon ehdotukseen. +Yön aikana laittoi Simo re'en istumien sijalle kaksi pientä lekkeriä +rommia ja kaksi pakkaa "sitsiä" ja peitti ne tarkasti heinillä. -- +Aamusella lähdettiin matkaan. Simo käänsi hevosen portaiden eteen, +levitti täkin re'en päälle ja kumarteli hattu kourassa tunnetulla +tavallansa vieraansa mieliksi. -- "Ohhoh! miten korkea on istuin. Mitä +sulla on tämmöinen kuorma" ... sanoi vieras ja nykäsi kädellään täkin +alusta. + +-- "No ei mitään, kyllä tässä mennään. Minä viivyn siellä yötä, niin +panin heiniä tähän istumille vähän runsaammasti... Olkaa niin hyvä +istukaa" ... kiirehti Simo selittämään. + +-- "Yhden tekevä" ... sanoi vieras, ja sitte he läksivät ajamaan. + +Päästyänsä rajan yli katkesi Simon re'estä rauta, kääntyi käppyrään +jalaksen alle ja rupesi kovasti karrittamaan. -- "Mikä siellä niin +karrittaa?" ... kysyi vieras. -- "Mikä lienee naula vähän pitemmällä ... +ei siitä mitään ... kyllä tässä sentään mennään." -- "Käännetään reki +alassuin ja otetaan se naula pois karrittamasta." + +-- "Ei huoli ... enhän minä käy nyt tässä viivyttelemään. Kohta +päästään tuonne lasisavotalle, niin siellä minä sitte korjaan" ... +sanoi Simo lyöden vaan hevoistaan ja ajoi kiiruusti eteenpäin. + +Päästyänsä "savotalle" meni "obessikkain" päällikkö "savotan" isännän +luo. Sillä aikaa Simo möi tavaransa lasitehtaan työmiehille ja oikasi +rekensä raudan. -- Kun he siitä taas lähtivät etemmäksi, niin sanoi +"obessikkain" päällikkö Simolle: "mihinkäs sinä nyt olet pannut +kuormasi, kun tässä re'essä on nyt näin vähän." + +-- "Se tämä tuota ... minun hevoseni on semmoinen lekkerimaha, että se +söi niistä heinistä enimmät puolet. Sätin minä vähän niitä +takatuloksikin." -- "Elä vaan valehtele! Sinulla oli jotain kiellettyä +tavaraa" ... puristeli päällikkö Simoa. + +-- "Kah ihmettä! mitäs minä siitä valehtelisin" ... sanoi Simo hyvin +totisena. -- Tähän päättyi kinasteleminen heidän välillään ja Simo +saattoi "sedakkansa" päähän asti. + +Petti hän kerran Suomalaisen vahtimestarinkin. Hän läksi kyyditsemään +erästä vahtimestaria Viipuriin ja pani tupakkakulin rekensä pohjalle. +Eihän vahtimestarille mennyt sitä tuumaa päähän, että olisi ruvennut +omaa kyytimiestänsä "visintieraamaan." Niinpä tulivat he rauhassa +Viipuriin asti. Viipurin kadulla ajaessaan sanoi Simo vahtimestarille: +"nousepas vähän pois re'estä; sinun allasi on piiska, jota kaupungissa +ajaessani tarvitsen." -- vaan mahtimestari nousi re'estä kadulle, otti +Simo piiskan käteensä ja sanoi vahtimestarille: "vuottele minua vähän +aikaa, minä käyn myömässä tupakkakulini" ja samassa löi läimäytti +piiskalla hevostaan ja ajoi täyttä vauhtia matkaansa. Vahtimestari jäi +itsekseen astuskentelemaan kadulle ja kiroilemaan Simon petosta. + +Tämmöistä elinkeinoa se Simo harjoitti monta kymmentä vuotta. Eipä +hänestä muu työnteko maksanutkaan mitään... "Eläähän sitä ihminen +helpommallakin... Kauppahan se auttaa, vaan ei rengin virka" ... oli +Simo tuumannut. Mutta eipä tuo Simon elinkeino ollut niinkään helppoa, +vaikka hän itsekin luuli sitä helpommaksi muuta työntekoa. Hän oli +siihen niin kiintynyt sielustaan ja mielestään, ettei hän tämän ilman +kannen alta enää sen parempaa tointa voinut havaita. Se alituinen +liikkeellä olo, hyvällä sekä huonolla säällä, yöllä sekä päivällä, +konsa palavaan pakahtumaisillaan, konsa taas pakkasen kouriin +kohmettumaisillaan, niin se masensi vahvatkin voimat. Simon täytyi +jättää kaikki kauppahommat sekä muutkin hommat sikseen. Alituisesta +tarkasta katsomisesta pimeässä ja tuulessa tulivat hänen silmänsä niin +kipeiksi, ettei hän enään alkanut nähdä kävelläkään. Sen lisäksi +vaivasi häntä vielä hirmuinen luun kivistys, joka teki lopun kaikista +hänen pienimmistäkin liikkeistään. Ei saanut hän moneen aikaan unta +silmäänsä. Ei hänen ollut hyvä istua, eikä astua; rauhaa ei hän +löytänyt mistään. -- Tässä tuskassa lakastuivat kaikki hänen +ruumiinvoimansa. Kalpeana kuin kuoleman kuva viehkuroi hän tuskissaan +sängyssänsä laidasta laitaan, huonojen vaateretkujen päällä. -- Helka +itki lapsineen sängyn ääressä, voimatta lieventää rakastettunsa +kauheita tuskia. Lusikka vettä ja palanen leipää, ne olivat ne ainoat +mitä hän voi tarjota kurjalle puolisolleen. Muuta lohdutusta ei hän +voinut antaa. Ei yksikään lohdutuksen sana voinut mitään auttaa, sillä +sairas ei ymmärtänyt hänen lohduttavaisia sanojaan. Hänen +hengenvoimansa olivat sortuneet samanlaiseen rappiotilaan kuin ruumiin +voimatkin. -- Alituinen valehteleminen, liehakoitseminen ja lähimmäisen +pettäminen oli vähitellen tukahduttanut Simolta kaikki paremmat +tunteet. Ei hänellä ollut enään mitään pyhää. Kaikki oli yhdenarvoista. +-- Eli miten eli, kunhan vaan päivä kului iltaan. -- Tämmöisissä +oloissa tylsistyi hänen järkensä vähän kerrassaan, joten se ei enää +kyennyt eroittamaan hyvää pahasta. Järki katosi. Mielettömänä hän +kiemuroi tilallaan tuskissansa. -- Tämmöisessä haaksirikossa vaikeroi +Simon ruumis sekä sielu. Ei ollut pelastajata, jonka hän olisi tuntenut +ja johon hän olisi voinut turvautua. Ei ollut voimaa enää huutaa apua. +Hätä oli sanomaton. -- -- -- + +Kun kevät-aurinko kirkkaasti säteili vihreän ruohon peittämälle aholle, +leivonen kauniisti liverteli korkealla sinisellä taivaalla ja koivut +seisoivat tyyninä ja juhlallisina vihreässä kesäpuvussaan, niin silloin +seisoi pienoinen joukko ihmisiä vihreällä hautausmaalla, avoimen haudan +ympärillä. Hiljaan nuorien varassa vaipui Simon musta arkku alas haudan +pohjaan. -- Juhlallisina seisoivat miehet haudan partaalla, hatut +leuvan alla... Vaimot nyyhkyttivät etempänä, pidellen nenäliinaa suunsa +edessä. Pappi siunasi haudan ja lukkari lauloi värssyn. Kolme kertaa +viskasivat kukin kourallansa ruskeaa multaa mustalle kirstulle. Lapiot +kädessä nuoret miehet täyttivät haudan. Kaikki poistuivat hiljaan +haudalta. Haudankaivaja pani viimeiset turpeet ristin juurelle ja +sanoi: "lepää rauhassa" ... ja hänkin poistui. -- Kirkon kello +pomahti... Kaikuna sen ääni kulki kukkulalta kukkulalle, mäeltä mäelle. +Sen ääni juurikuin matki haudankaivajan sanoja: "rauhassa", "rauhassa", +"lepää rauhassa". -- -- Niin, löysikö hän nyt rauhan -- --? + + + + +XI. + + +Talven työstä oli vanhan kappalaisen rinta ahdistunut kovin ahtaaksi. +Hartioita painoi ja yskiä täytyi katkeamatta. Hän ajatteli keinoa, joka +voisi auttaa tästä vaivasta. Vaikka kelle ystävälleen puhui vaivastaan, +niin kaikki kehoittivat häntä hierottamaan itseään hyvällä hierojalla. +Se oli uusi parannustapa, jota vanha kappalainen ei alussa ottanut +uskoaksensa, sillä hän oli yliopistossa ollessaan lukenut +lääketiedettä, aikoen lääkäriksi, ja silloin hieromista ei suvaittu. +Kun ei kumminkaan tullut muista parannuskeinoista apua, niin päätti hän +kumminkin koetteeksi yhden kerran hierottaa. Kutsui hierojaksi entisen +Pullin Helan, jota ei enää nyt nimitettykään sillä nimellä. Mökin +Helaksi häntä nyt sanottiin, asuntonsa mukaan. Helkaa kehuttiin seudun +paraimmaksi hierojaksi. -- Eukko tuli kohta, kun vaan oli saanut sanan. +Itse hän lämmitti saunan ja laittoi kaikki valmiiksi, ja sitte ei +auttanut muuta kuin kappalaisen täytyi mennä eukon kouriin. +Uskollisesti se eukko virkaansa toimittikin. Vielä oli voimaa vanhoissa +ja laihoissa peukaloissa. Oikein älähtämään toisinaan teki kappalaisen +mieli. -- Työnsä alettua alkoi hän kohta haastaa rupattaa minkä +kerkesi, joka kuuluu olevan kaikilla hierojilla omituisena tapana. +Ensin puheli hän hyvästä kesän tulosta, leipäkeskestä ja monista muista +päivänkysymyksistä, jott'ei hierottavan tarvinnut vielä sanaakaan +sanoa. Viimein näytti hänestä keskustelu käyvän liian yksipuoliseksi. +Senvuoksi hän alkoi kysellä kappalaisen elämänvaiheista, missä hän muka +oli syntynyt, vieläkö hänellä on kotipaikkaa ja yhtä ja toista +semmoista. Kappalainen koetti parhaan taitonsa mukaan tyydyttää eukon +uteliaisuutta ja kertomuksensa lopussa kysyi Helalta: "miksikäs teitä +sanotaan mökin Helaksi, eihän teitä ennen ole niin kutsuttu?" + +-- "Ne rupesivat minua sillä nimellä huutamaan, kun muutin mieheni +kuoltua mökkiin, missä nyt asun." + +-- "Miksikäs te ette miehenne kuoleman jälkeen asunut kotonanne, kun +muutitte siihen huonoon mökkiin?" + +-- "Miksi sitä, veikkonen kirk'herra, ei olis' asuttu, kuin vaan olis' +siinä annettu olla, vaan eihän sitä köyhillä ja orvoilla ole puolta. +Sitä täytyy mennä sinne, minne vaan käsketään... Hyvä minun sentään on +ollut tässä mökissäkin olla. Siinäpähän olen saattanut lapseni +jalalle"... + +-- "Miten teille sitte kävi miehenne kuoleman jälkeen, kertokaapas +minulle, olis' hauska kuulla?" ... kyseli kappalainen vuorostaan. + +-- "Tietäähän sen, miten köyhille käypi... Mieheni kun kuoli +juhannuksen päivän aikana, niin minä jäin lapsineni niin tyhjäksi, +ettei ollut leivän palaa, mitä syömään käydä. Ei muuta kuin minä kävin +naapurin emännältä pyytämässä kehräämistä ja sillä tavoin aina vähän +sain leipää lapsilleni. Välistä kävin hieromassa ja niin aina +väkyröitin eteenpäin sen kesää... Oli meillä silloin vähän kylvetty +ruista sekä kauraa maahan, niistä toivoin saavani talven leivän. -- Ei +sitä silloin joutanut Jumalan viljaa hukkaan panna. Monta kertaa piti +mennä työlle ja olla iltaan asti suurustakaan maistamatta. Voi +sentään! ... kaikkihan sitä on saanut nähdä. Jo oli minulla kylläki, +vaan silloin kuin en osannut pitää Jumalan lahjaa oikeassa arvossaan, +niin näytti Jumala senkin ajan, jotta sitä ei ollutkaan. + +"Vanhin poika, Mikko niminen, mikä jo olisi vähän kyennyt töissä +auttelemaan, meni isänsä jälkeen hautaan. Justiin oli ummelleen kaksi +viikkoa isän ja pojan kuoleman väliä... Se poika-raiska olikin jo hyvin +kivuloinen siitä asti, kun kovin pienenä rupesi isänsä kanssa kulkemaan +kauppamatkoilla. -- -- Niin jäin tyhjäksi mieheni kuoleman jälkeen, +ettei ollut muuta kuin kaksi alastonta lasta ja muutamia pahanpäiväisiä +vaateretkuja päälläni. Niin tarkkaan oli täytynyt vaatteetkin hukata +leivän eteen mieheni ja poikani sairauden aikana, Siinä sitä sieti +neuvotella ennenkuin vähänkin rupesi eteenpäin pääsemään. + +"Yhdenkin kerran, kun menin lapsineni leikkaamaan kauraa, niin +kuusikymmentä viisikkoa sipasin leivän palaakaan maistamatta. Tulin +sitte sieltä pois, yks' laps' oli selässäni, toinen sylissä ja kolmas +vielä syntymättä. Niinikään tulla rumpsutin kotiin hyvin kiireesti. +Ajattelin mennä naapurin emännältä pyytämään vähän leipää ... vaan enpä +joutunutkaan. Vähän ajan perästä syntyi tyttö. -- Sitten vasta, kun +olin sen korjannut, joudin itselleni leipää hankkimaan. Oli minulla +kaksi kanan munaa, ne vein naapurin emännälle. Hän antoi minulle niistä +pienen kaaliaiskakun ja pani vielä hyvästä sydämmestään pienen palan +voita päälle... + +"Voi sentään! kirk'herra, kun se oli minusta hyvää... Se kakku oli +minusta paljon kalliimpi, kuin ne monet elo-salvot, joita minulla oli +ennen ollut. Itkin monet kyyneleet ennenkuin kykenin siitä muruistakaan +panemaan suuhuni. Luvin kaikki luvut, mitä suinkin osasin, itkin ja +kiitin Jumalaa, että oli minulle kiittämättömälle lapselleen vielä +armostansa antanut leipäpalasen. Sitte jaoin siitä lapsilleni ja söin +itseki ... ja itkin. -- Syötyäni luin taas monet ruokaluvut, jotka, +polonen, olin monet kerrat ennen kyllyyden päivinä tykkänään +unohtanut... Voi, voi, kirk'herra, niitä päiviä!... Kaikista on vaan +hyvä Jumala auttanut." -- + +Tässä keskeytyi vanhuksen puhe, hänen äänensä väräji ja kirkkaat +kyyneleet vierivät hänen silmistään, pitkin nenän kupeissa olevia +ryppyjä myöten. -- Tämä vanhuksen kertominen ja hänen liikutuksensa, se +muistutti kappalaisellekin menneitä aikoja. Juohtui hänen mieleensä, +kuinka huttuvesi liehua ropisti liedellä ja kuinka hän pikku veljiensä +ja sisariensa sekä äitinsä kanssa ikävällä odotti isää, joka oli mennyt +lainaksi pyytämään eräältä kauppiaalta jauhoja. Monta kertaa oli hän +juossut kujasilla katsomassa, eikö isää jo näy tulevan. Ja kun isä +viimein tuli, niin oli heidän ilonsa sanomaton. Maukkaasti ne lapset +sitte söivät huttua, jota äiti kantoi kivivadissa heille penkin +nenälle. -- "En muista josko muistin silloin panna syömään käydessäni +käsiänikään ristiin ... ammonka siinä ei ollut lukemisen aikaa..." +ajatteli kappalainen itsekseen. Sen ajatteleminen täytti hänen rintansa +erinomaisilla tunteilla. Hänkin tunsi kyyneleen herahtaneen +silmistänsä. Hän kääntyi kohta seinään päin ja pyyhkäsi käden +selkämällään silmänsä kuivaksi ja kysyi vanhukselta: "mitenkäs Teille +sitten kävi?" + +-- "No sitten" ... jatkoi vanhus ... "hyvät naapurit toivat minulle +vähän ruokaneuvoja. Minä kävin Huuhtasen isännältä pyytämässä saunaa +lainaksi. Metsästä sitte hain puut, lämmitin sen ja menin sinne +asumaan. Kaksi viikkoa olin heidän saunassaan. Mutta tuo hyvä isäntä +otti minulta vuokran siltäkin ajalta, vaikka aina omilla puillani +lämmitin. Kuusikymmentä kuhilasta ruista piti minun leikata saunan +hyyristä... Voi sentään miten sekin isäntä maailman tavaraa ahmusi, +mutta eipä noita hänelläkään mukaan pantu. Niin! hän on jo niistä +vastaamassa, milloin tulenee meidän vuoro... Jumalahan sen yksin +tietää." + +-- "Mitenkäs Te sitte elitte?" ... kysyi kappalainen taas eukolta, kun +hän keskeytti kertomuksensa. + +-- "Sitten ne taas tulivatkin kovat ajat. Mies-vainaan velkamiehet +rupesivat minulta ottamaan pois niitä vähiäkin viljoja, joita kesällä +kasvoi. Sitten olisin minä jäänyt lapsineni leipäpalatta pakkasen +käsiin. H----n pitäjän entisen kappalaisen tyttärien velasta kävi +vallesmanni arvaamassa kaikki viljat ja lupasi ne myödä kahden viikon +perästä, jos vaan en rahoja saisi. Minulle silloin häiskähti hätä +käteen, jotta mitä nyt tehdä. -- Viimein päätin lähteä niiltä papin +ryökkinöiltä pyytämään armoa ja sillä tiellä käydä Viipurin +markkinoilta suolaa saamassa ja jotain särvinaineitakin talveksi. +Senvuoksi kävin pyytämässä miesvainaani sedän pojilta hevosen; panin +kolme tynnöriä kauroja kärrille ja läksin muiden markkinamiesten mukana +matkalle. Kaikki nauroivat minulle. Kuka vaan vastaan tuli tahi ajoi +sivuitseni, niin kaikki sanoivat: 'eikös ämmä käy hevosia vaihtamaan.' +-- 'Vielä ... lossakkia...' sanoin ja ajoin vaan eteenpäin. En minä +ennättänyt perille niiden markkinamiesten kanssa, joiden kanssa läksin, +sillä minun hevoseni oli hyvin huono, eikä jaksanut seurata toisia. +Samoihin paikkoihin kumminkin aina täytin yöksi ja syöttämään, missä he +sanoivat käyvänsä. Eräänä iltanakin oli oikein pimeä, ettei nähnyt +silmään pistää. Toiset jättivät minun ja minä jäin yksinäni salon +keskelle nykittämään sitä huonoa hevosta. Silloin pelotti minua +kovasti. Vaan onnellisesti minä sentään pääsin viimeinkin siihen +yötaloon, mihin toisetkin olivat menneet. Siellä jo kaikki makasivat. +Minä riisuin hevosen kujamaalla ja panin syömään rattailta. Menin +tupaan. Se oli niin täynnä ... niin täynnä markkinamiehiä kuin suinkin +veti ja mahtui. Lattia oli ladottu laidasta laitaan makaajia täyteen +juuri kuin halkoja. Penkit samaten. Minä panin eväskonttini pankon +alle, vedin reunamaisten makaajien alta olkia lisäksi alleni ja +kydistyin siihen konttini viereen... Vaan ei minulla siinä tullut uni +silmään. Kaikellaiset ajatukset silloin tulivat mieleeni... Alkoi minua +huolestuttaa hevos-raiska, kun se oli niin märkänä ja viluisena. +Mitenkähän se on? Se ajatus ei lähtenyt mielestäni, vaikka kuinka +olisin synnytellyt unta silmääni. Viimein nousin ja menin katsomaan +hevosta. Voi, kun säikähdin! Hevonen oli kärrin aisojen välissä ja ihka +selällään, vähän vaan köräji enään henkeä sisässä. Minä juoksin tupaan +ja sanoin: 'hyvät miehet, lähtekää auttamaan veikkoset, minua, minun +hevoseni kuolee.'" + +-- "'Mikä sen tappaa' ... sanoi yksi reunalla makaajista. -- 'Se on +kaatunut kärrin aisojen väliin' ... selitin minä. + +"Silloin hyppäsi kaksi miestä avukseni ja nostivat hevoisen +seisoalleen. -- Siihen se minun uneni sitte selkkautui. En uskaltanut +nukkua koko yössä. Vähän päästä aina juoksin hevosta katsomassa... +Viimein tuli aamu ja minä taas läksin muiden mukana nykittämään +edelleen. -- + +"Markkinoilla möin kaurat ja rahoilla ostin säkin suoloja ja sian. +Sitten läksin pyrkimään takaisin päin. -- Mutta se vasta oli matkan +tekoa. Sikaa en saanut kärrille hyvästi kiinni köytetyksi. Täytyi +toisella kädellä syyhyttää sikaa ja toisella kädellä ajaa hevosta. +Tullessanikin jäin monta kertaa ajamaan yksinäni pilkkopimeässä +synkillä saloilla... Voi kun minua silloin pelotti! Sika välistä vinkui +ja kompuroi rattailla ja pyrki hyppäämään maahan. Olisi pitänyt sikaa +syyhyttää ja hevosta ajaa; siinä oli kiirettä myydäkkin... Hevon +kompurakin vielä pelkäsi. -- Hyvästi minä kuitenkin pääsin ... ei +mitään vaaraa tapahtunut... + +"Kun aamusella vähän päivää alkoi tuntua saavuin kappalaisen +ryökkinöiden pihalle. Kun sidoin hevostani portin pihtipieleen ja +maanittelin sikaa pysymään kärryillä, niin toinen ryökkinä astui juuri +pihalla rappusille päin. Minä tein sille hyviä huomenia ja aloin +selitellä asiatani, vaan ei se ollut kuulevinaankaan, astui vaan +sisään. Jo jäyvähti sydämmeni, että näinköhän huonosti minulle +käypikin... Menin kumminkin kyökkiin ja kysyin piialta, josko ryökkinät +ovat valveella. Hän kävi katsomassa toisessa kamarissa ja käski minua +sitte menemään sinne. Minä menin paikalla. Ryökkinät olivat juuri +aamukahviaan juomassa. Minä aloin heille paipatella pahojain. Itkin ja +rukoilin heiltä armoa. Kerroin kaikki minun asiani ja minkälaisessa +tilassa olin. -- Alkoi kuulua samassa koiran haukunta. 'Eiköhän tuo +karkota minun kärriltäni sikaa' ... älähdin ja töytäsin katsomaan +ikkunasta. -- 'Nyt on pahuus ... mut kyllä minä sulle näytän' ... +huusin ja juoksin koiran peliin. Se hulttio haukkua törmäsi kärrien +vieressä ja sika vaan seisoi kärrillä harja pystyssä. Mut kun minä +tapasin kyökin edestä korennon ja sillä oikein väläytin sitä kintuille, +niin kyllä se korjasi siitä luunsa pian. Taas syyhyttelin sikaa ja sain +sen loikomaan kärrille, ja sitte läksin menemään taas ryökkinöiden luo. +Pääsin kyökkiin asti, niin jo alkoi taas haukkuminen kuulua. Minä taas +sen peliin. Sika ennätti jo putkahtaa maahan ja alkoi juosta koiraa +pakoon ... koira perästä ... minä sen perästä. En kumminkaan saanut +sikaa kiinni, ennenkuin piika toi ämpärillä juomista. Sitte rengin +kanssa nostimme sian kärrille ja hän antoi minulle sitte nuoran pään, +millä köytin sian paremmin kiinni. Sitte menin taas ryökkinöiden +luokse. Heistä oli se minun hätäni niin lustia, että tahtoivat nauraa +itsensä kuoliaaksi. -- Kun taas aloin heitä rukoilla, niin antoi toinen +ryökkinä minulle paperipalasen ja sanoi: 'mene nyt matkaasi ja vie tämä +paperi teidän vallesmannille.' + +"Sitte minä läksin ajamaan ja ajattelin, että mitähän ne tähän +paperilappuun lienevät kirjoittaneet. Pyysin kaikkia vastaantulijoita +lukemaan sitä, vaan ei niistä moni sattunut osaamaan. Yksi olis' +osannut lukea, vaan se sanoi, ettei hän rupea availemaan vallesmannin +kirjettä. + +"Jo oli illansuu, kun saavuin vallesmanniin. Annoin hänelle kohta sen +ryökkinän kirjan. Hän kun vähän aikaa sitä katseli, niin sanoi minulle, +että 'ne ryökkinät eivät enää sinulta velo mitään, ainoastaan +vallesmannin vaivat käskevät maksamaan.' -- Siitä minulle hyvämieli +näppiin ja luvin kiitoksia vallesmannille ja ryökkinöille vielä +maantiellä tullessanikin... + +"Sillä tavalla, kirk'herra-veikkonen, on minun pitänyt pyrkiä +eteenpäin. Minkäs sille taisi ... kärsiähän se täytyi, kun Jumala oli +minulle sellaisen kohtalon määrännyt. Omilla töilläni olin kaikki +rasitukset ansainnut, ei niissä ollut nureksimiseen syytä... + +"Sitten kun minä vähän aikaa elää renkuloin konnun kanssa, niin +Hiirelän lautamies pani tuumansa tukkuun herrojen kanssa ja otti +minulta konnun pois; ihka niin 'pes'kopekatta.' Sitten minä puuhasin +siihen solansuuhun sen mökin, missä nyt olen asunut." + +-- "Mitenkäs nyt olette jaksanut?" ... kysyi vielä kappalainen. + +-- "Jumalalle kiitos! nyt olen elänyt oikein hyvästi. Olen aina sen +jaksanut pyytää, minkä olen tarvinnutkin. Lapsieni vastuksina en vielä +ole ollut päivääkään. Enkä hyvin muidenkaan vastuksina. Rauhassa olen +oman mökkini nurkassa syönyt mitä olen saanut. + +"Kyllä ne nyt lapsenikin tulevat toimeen. Jo on nuorin tyttäreni +kappaleen toistakymmentä vuotta palveluksella tienannut leipänsä, niin +kyllä se jo itsestään huolen pitää. Jumalalle kiitos, nuorimmalla +pojallanihan tuota nyt olis' millä minua elättääki, vaan en vielä ole +ollut niin tarpeessa, että olisin pakoitettu häneen turvautumaan. +Kyllähän ne ovat omat lapseni, vaan kun näin vanhaksi elää, eikä enää +ala olla töistä sanottavaa, niin sitä tulee tielle omille +lapsilleenkin, aikaa sitte vieraammille. Marttikin kun on mennyt +toiseen taloon mieheksi, niin vaikka hän mielestään elättäisikin minua, +niin miniä kohta rienaasi häntä siitä, että eukkonsa tavaraa vaan siten +tuhlaa. Pahat puheet vaan syntyisivät. -- Simo tuli isäkseen. Ei +hänestä tämä tavallinen maamiehen työ luokastanut. Kauppaa hänkin kävi, +vaan nyt on ollut jo Pietarissa toistakymmentä vuotta. En ole saanut +mitään tietoja ... miten elänee. Ei taida nämä silmät nähdä koko +poikaa" ... haasteli eukko väräjävällä äänellään. Itku esti pitemmälle +puhumisen. + +-- "Oli miten tahansa, vaan kyllähän lapset ovat velvolliset elättämään +vanhempansa" ... vakuutti kappalainen. + +-- "Taitaneehan se niinkin olla, vaan en minä ole vielä sitä tarvinnut +ja hyvä olis' kun ennättäisin kuolla, etten vastakaan tarvitsisi ja +jäisi kenenkään vastukseksi. + +"Tässä yhtenä vuonna pääsiäisenä oli oikein kova tuisku, Silloin yhtenä +yönä peitti tuisku mökkini kokonaan lumivuoren sisään. Aamusella kuin +nousin, niin ikkunasta ei nähnyt mitään ulos. Koetin avata ovea auki, +vaan se ei ehkes pytskähtänytkään. Silloin ajattelin, että joko nyt +lienevät viimeiset ajat käsissä. Mutta niin ei vielä ollut. Naapurin +pojat huomasivat, että mökkini oli hangessa näkymättömässä. He +rupesivat sitä lapioimaan näkyviin. Koko päivän lapioivat kolmen +kesken, ennenkuin saivat oven auki mökistäni... Kaikki olen katala +nähnyt, kokenut kovaosanen." + +-- "Minkästähden te menitte naimisiin niin kunnottomalle miehelle. +Ettekö tuntenut häntä? vai pakotettiinko teitä menemään?" ... kysyi +kappalainen. + +-- "Ei minua kukaan pakoittanut. Vanhempani antoivat minulle vapaan +vallan. Kyllähän he ensin vähän estelivätkin, vaan ei tullut silloin +heitä totelluksi. 'Nuoruus on hulluus.' Minäkin syntinen ajoin vaan +maailman tavarata ja kunniaa perästä, niin sentään se huonosti kävikin. +Simo-vainaa kun oli silloin kova poika ja rikas, sekä pääsin paikalla +emännäksi, niin en huolinut, vaikka mitä pahaa hänestä olisi haastettu, +menin vaan. Luulin kaikki semmoiset pahat puheet lähteneen kateudesta +ja panettelemisen halusta, vasta myöhemmin tulin huomaamaan, että oli +niissä puheissa paljon perääkin. Vaan se oli sitte jo liian myöhäistä, +ruveta sitä ajattelemaan." + +-- "Niin, siitä sen nyt huomaa, ettei rikkauteen voi turvata. Teidän +miehenne oli rikas, missä rikkaus nyt on? Se häviää niinkuin varjo, kun +ei Jumalan siunaus ole sen kanssa. Se väärä penninki viepi suorankin. +Simon rikkaus ei ollut rehellisesti ansaittu, senvuoksi sille niin +kävikin. Olisit kukaties ollut paljon onnellisempi, kun olisit mennyt +vaimoksi jollekin ahkeralle, vaikka köyhemmällekin miehelle, mikä olisi +rehellisellä työllä hankkinut jokapäiväisen toimeentulonsa. Semmoisen +rehellisen kilvoittelemisen kanssa on aina Herran siunauskin ja Herran +siunaushan tekee rikkaaksi ilman vaivatta. -- Surkeata on nähdä, kun +niin usein solmitaan avioliittoja kevytmielisesti rikkauden, kauneuden +ja muitten semmoisten häilyvien perustusten nojaan. Ne kun häviävät, +usein ennemmin kuin luullaankaan, niin silloin on onneton avioliitto +käsissä. Tyytymättömyys, surut ja murheet ja pettymys toiveissa tekevät +elämän raskaaksi, sekä antavat aihetta onnettomuuteen ajassa, sekä +ijankaikkisuudessa." + +-- "Niinhän se on. Kyllähän se on totta. Mutta sitä nuorena ei tule +ajatelluksi niin pitkälle. Minuakin kosi tämä nykyinen Korpelan isäntä +(taloa nimitettiin yhä edelleen entisen isännän nimellä) ... +taitanettehan te tuntea hänen ... mikä nyt on kunnan esimies ja kaikki. +Hän oli jo silloin hyvin siivo ja siisti mies, vaan kun hän oli minun +isälläni renkinä, niin mikä sitä rengin eukoksi olisi ruvennut. Koko +pitäjähän sitä olisi muka nauranut. -- Matti oli silloin hyvin +pahoillaan. Ei sanonut muita ketään huolivansa, jos ei minua saa. Eikä +tuo ole ottanutkaan. Yksinään vaan hallitsee, ilman emännättä, +semmoista suurta taloa... Sanotaan olevan nyt hyvin rikkaan. Rahatkin +kuuluvat olevan 'lampartissa'... Olen minäkin monesti ajatellut sitä +aikaa... Nytkin kun astuin pellon alatse, niin ajattelin, että olisi se +ollut hyvä minun olla emäntänä tuollaisessa talossa ja elää niin +viisaan miehen kanssa ja kuolla entisessä isän kodissa ... mutta 'ota +vettä kaatunutta.' -- -- -- + +"No, niin, nouskaa nyt ylös... Ei ... ei ... ei ... ei niin suoraan ... +näin syrjittäin ... no niin ... loikataan vähän vettä ... no nyt on +hyvä." + +Siihen lopetti eukko tarinoimisensa ja siihen se työkin päättyi. +Verkalleen asteli kappalainen saunasta pois ja ajatteli eukon +elämänvaiheita. + + * * * * * + +Postinkuljettaja palasi takaisin kyytimatkaltaan. Hän oli koko yön +ajanut, sillä kyytiväli oli kolmenkymmenen virstan pituinen. -- Aurinko +oli vasta tirkahtanut paistamaan puiden oksien välitse ja lämmitti +kyytimiehen unisia kasvoja tehden ne vielä unisemmiksi entistänsä. +Hevonen juosta hölkkäsi hiljalleen hyvin väsyneen näköisenä. Ajajansa +ei sitä kiirehtinyt. Mies oli pujottanut, yökylmän takia, kätensä +nuttunsa hihoihin, kun ei ollut lähtiessään arvannut ottaa käsineitä ja +oli sitonut ohjasvarret senvuoksi kärrin istuimen pienaan. Siinä hän +sitte istui rattailla torkuksissa, pää heilui ryntäillä sinne tänne. +Yht'äkkiä seisattui hevonen, kuorsahti, nosti korvansa pystyyn, alkoi +vimmatusti peräytyä taaksepäin ja työntää kärriä maantienojaan. +Paikalla se kyytimieskin havahti, kun polvilleen romahti kärrien +pohjalle ja puukkasi päänsä hevosen lautaseen. -- "Ptruu ... ptruu, +mitä sinä siinä nyt pelkäät?" ... haasteli kyytimies hevostaan +asetellessa ja samassa hyppäsi maahan suupielestä kiinni pitelemään. -- +Hevosen pelkäämistä ihmetellessä huomasi hän vanhan eukon loikovan +maantien penkereellä. + +-- "Nouse ylös ämmä, ettei hevonen pelkäisi..." huuteli mies. + +Mutta ämmä ei liikahtanut. Kyytimiehen täytyi taluttaa hevonen eukon +ohitse. Hyvin se vielä korhisteli ja syrjittäin karitti eukon kohdassa, +vaan kun se huomasi, että siinä loikookin ihminen, niin asettui se +aivan rauhalliseksi. -- Eukon vaitiolo ja loikominen näytti miehestä +vähän kummalliselta, senvuoksi päätti hän ottaa asiasta tarkemman +selvän. Eukolla oli silmät ja suu auki, juuri kuin valveella ollessa, +mutta ei se mitään tietänyt kumminkaan. Mies nosti kättä. Se vääntyi, +mutta kylmä se oli. Hän nyki vielä olkapäästä, vaan ei siinä enää ollut +vastaajata. Pussinen oli hermonnut ojaan jalkojen viereen. Mies kopasi +sitä pikimmältään ja oli tuntevinaan muun muassa kupparin sarvia siellä +löytyvän. + +-- "Nyt on kumma käsissä, kuin eukko-paha on kuollut maantielle, kyllä +tästä täytyy 'tölymättä' korjata luunsa, ettei vielä joudu epäluulon +alaiseksi ja pääse kuljeksimaan käräjästä toiseen" ... tuumaili mies ja +alkoi ajaa eteenpäin, jättäen eukon loikoilemaan entiselle paikalleen. +Vähän matkaa ajettuaan tuumasi hän kumminkin menetelleensä väärin, kun +jätti eukon ilman mitään maantien penkerelle. Ei hän yksinään +uskaltanut ruveta kuollutta mihinkään kuljettamaan, vaan päätti mennä +ilmoittamaan asian Korpelan isännälle, kun hänen talonsa oli aivan +likellä maantietä ja isäntä vielä oli kunnanesimies, niin tottakai hän +sille korjaajat toimittaa. Kun isäntä Matti sai kuulla, että maantielle +oli tuntematoin eukko kuollut, niin lähetti hän toisen rengin +vallesmannia ja toisen lääkäriä hakemaan. Postimiestäkään hän ei +päästänyt pois. -- Kuollut haettiin Korpelaan ja pian saapuivat lääkäri +ja vallesmannikin tutkimaan äkillisen kuoleman syitä. Kun lääkäri +todisti, että äkillinen sydämmenhalvaus oli eukon elämänlangan +katkaissut, niin sai vallesmanni palata takaisin asiaan sekaantumatta. + +Kun ruumis tuotiin Korpelan pihalle, niin kokoontuivat kaikki kotosalla +olijat katsomaan eukkoa. + +-- "Voi hyvä Jumala! Mökin Helkahan se on ... ihka mökin Helka. +Maantielle näet hänen piti kuolla. Ei sitä ihmisrukka tiedä milloin +täältä temmataan... Ei ennättänyt edes tänne kartanoon kuolemaan, +kun jo oli näin likellä. Olis' ehkes saanut kuolla entiseen isän +kotiin" ... huokaili Korpelassa läksiämenä oleva Maija-muori. Hän oli +entisellä, sekä nykyiselläkin isännällä ollut piikana ja nuoruutensa +ajan elänyt yhdessä Helan kanssa, vaan kun ei enää alkanut jaksaa tehdä +työtä, niin erosi hän palveluksesta ja eleli viimeiset aikansa omissa +liemissään ja leivissään. + +Kaikilla muillakin oli kuolleelle jotain sanomista, kuka surkutteli +hänen äkillistä kuolemataan, kuka taas piti sitä suurena armona. Isäntä +Matti vaan yksin seisoi totisena ruumiin vieressä sanaakaan +virkkamatta. Rypisteli kulmiaan, kääntyi selin ihmisjoukkoon ja alkoi +astua tupaan päin. Mitä tunteita hänen sydämmessään liikkui, niistä ei +kukaan mitään tietänyt. Siellä ne kovan kuoren alla säilyivät hänen +yksinomaisena salaisuutenaan. + +-- "Mihin se ruumis nostetaan" ... kysyi yksi miehistä, tultuaan +isännän perästä tupaan. + +Vähän aikaa ääneti oltuaan sanoi isäntä: "nostetaan tuohon peränurkan +sänkyyn. Siinä hänen isänsä sekä äitinsä ummistivat silmänsä viimeisen +kerran, vaan Kaikkivaltias ei hänen suonut samassa paikassa erota tästä +elämästä." + +Ääneti se Matti sitte istui pöydän vieressä, toinen käsi poskellaan. +Kysymyksiin vaan hyvin lyhyesti vastaili. Ei edes vallesmannikaan +saanut häntä pitempiin puheisiin, vaikka otti puheenaineeksi +vaivastalon perustamisen, mistä Matti aina oli ennen mielellään +keskustellut. Matti oli viime kuntakokouksessa tarjonnut tilan ja +huoneet kunnalle ilmaiseksi, jos perustaisivat vaivastalon, vaan +ehdotus sittenkin valtaavalla enemmistöllä hyljättiin. Vallesmanni +kyseli isännältä mitä ukot tuumasivat, kun eivät ymmärtäneet niin +suurta lahjoitusta vastaan ottaa. + +-- "Eipäs nuo ymmärtäneet" ... sanoi vaan isäntä lyhyesti. + +Miten se nyt on niin harvapuheinen tuo isäntä? ajattelivat kaikki. + +Kun vallesmanni ja lääkäri olivat menneet pois, niin korjattiin ruumis +paikkakunnan tavan mukaan. Isäntä Matti lauloi, kun kaikki ruumiin +vaatteet olivat paikalleen pantu ja ruumis asetettu laudalle keskelle +tupaa jakkujen päälle, siitä samasta virsikirjasta, mistä ennen isännän +ja emännän kuollessa oli laulanut värssyn: "Tääll' ihana ompi olla, +kyll' monen mielestä, Kuitenk' on paremp' kuolla ja päästä synnistä +j.n.e." -- Laulun vaijettua kannettiin sitte ruumis aittaan. + + * * * * * + +Rovasti Hantz oli eräänä lauantaiaamuna noussut varemmin ylös +vuoteeltaan kuin tavallisesti. Yönuttu yllään istui hän leveällä +selkänojalla varustetulla tuolilla työpöytänsä ääressä, vedellen +"vaakuna" savuja mahdottoman isosta pitkävartisesta, helmiletkulla +varustetusta piipusta. Siinä hän odotteli kyökki-Stiinan varia +aamu-kahvia. -- Koira rupesi vimmatusti haukkumaan konttorin rappujen +alla. Kohta myöskin rapistettiin konttorin ovea. "Kukahan siellä jo +näin varhain on liikkeessä" ... tuumaili rovasti ja meni avaamaan +ovea... + +"Kah! Korpelan isäntähän se on, ja näin varhain liikkeessä ... käy +sisään... Kai sinä nyt olet tullut kuulutukselle panemaan, kun näin +varhain rupajat. No, kyllähän tuota semmoisessa talossa emäntää +tarvitaankin" ... lateli rovasti leikillisesti. + +-- "Ei ole kuulutukselle panemisesta puhettakaan, kun ei ole morsianta. +Kuka minua vanhaa huolisi, johan minun morsiameni on kuollut; kohta +tässä menen itse perästä, kun toinen jalka alkaa olla jo haudassa, +toinen haudan partaalla" ... sanoi isäntä, hyvin vakavana. + +Rovastikin huomasi kohta, ettei nyt ollut Matilla leikin laskemisen +aika ja rupesi senvuoksi haastelemaan muista taloutta koskevista +asioista. + +-- "Olisi minulla vähän asiatakin. Meillä on siellä yksi vainaa +huomenna haudattava." + +-- "Kuka se on?" + +-- "Se on Pullin Simovainaan leski Jalkalasta; mökin Helalta se kuulu +viimeaikoina." + +-- "Se hierojako?" + +-- "Se sama." + +-- "Vai jo eukko kuoli? Oli se meilläkin monesti hieromassa... Teillekö +se kuoli?" + +-- "Se kuoli meidän kohtaan maantielle, vaan minä korjasin ruumiin +meille". + +-- "Vai maantielle!" ... ihmetteli rovasti ja alkoi selailla kirjojaan. + +-- "Tietysti pannaan koulutta?" + +-- "Ei." + +-- "Eikö?! Mutta eikös se ollut perin köyhä?" + +-- "Taisihan se sitäkin olla; vaan onhan se Jumalan sana köyhälle niin +tarpeen kuin rikkaalleki?" + +-- "Ei siltä... Ei siltä ... Mutta se tulee maksamaan. Kuka sen maksaa, +kun ei eukolta itseltään liene jäänyt varoja. Kyllä minä sen voisin +tehdä puolestani ilman maksuttakin, vaan siinä tarvitaan muillekin." + +-- "Kyllä minä olen aikonut ne kaikki maksaa." + +-- "No sitten se on vallan eri asia." + +-- "Kannetaanko koulu kahdella papilla?..." + +-- "Niin." + +-- "Ruumissaarna ja, vai miten?" + +-- "Niin." + +-- "Yhdeksän ruplaa kaksitoista kopekkaa!" + +-- "Tässä on kymmenen." + +-- "Hyvä ... haudasta saatte maksaa kirkkoväärtille." + +Maksettuansa läksi Matti pois katellen rovastia. + +"Mikähän tuon miehen mieleen nyt on mennyt? Ennen aina niin tarkka, +vaan nyt menettää semmoisen summan tuon muorin hautaamiseen" ... +tuumaili rovasti Matin pois mentyä. + +-- "Vaivaistalonkin olisi tehnyt kunnalle. Kyllä se mahtaa olla rikas. +Sentään se kappalainen aina sanoo, että 'siitä isännästä nähdään mitä +rehellisellä työllä saadaan toimeen'" -- -- -- + +-- "Tuleppas tänne... Tule katsomaan mökin Helan hautaa!" ... sanoi +Jaakkolan Ristina, Jalkalasta, Sakarilan emännälle, kun yhdessä +kävelivät sunnuntaiaamuna hautausmaan poikki kirkkoon. + +-- "Tämäkös se nyt on? ... kun on valkea 'takettikin'" ... ihmetteli +Sakarilan emäntä ... "ja noin iso risti ja tuommoiset nupukatkin, ihka +taitavat olla varvalin varvaamat. -- Kukahan tämän nyt on laitattanut? +Ei suinkaan hänen lastensa rahat tämmöisiin jouda." + +-- "Eikö mitä! ... Korpelan läksiäin muori sanoi Helatorstaina kun +tässä satuttiin yhteen, että sen 'taketin' ja komean ristin on +pystyttänyt 'vanha rakkaus.'" + +-- "Ole jo! ... mikä se on ... 'vanha rakkaus' ... onpas se rakkaus." + +-- "Niin, niin! ... etkö sinä sitä tiedä, ettei vanha rakkaus ruostu?" + +LOPPU. + + + +***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SALAKULETTAJA*** + + +******* This file should be named 37150-8.txt or 37150-8.zip ******* + + +This and all associated files of various formats will be found in: +http://www.gutenberg.org/dirs/3/7/1/5/37150 + + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://www.gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.gutenberg.org/fundraising/pglaf. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://www.gutenberg.org/about/contact + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://www.gutenberg.org/fundraising/donate + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: +http://www.gutenberg.org/fundraising/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + |