diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 36834-8.txt | 2524 | ||||
| -rw-r--r-- | 36834-8.zip | bin | 0 -> 56880 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 2540 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/36834-8.txt b/36834-8.txt new file mode 100644 index 0000000..a7f60b7 --- /dev/null +++ b/36834-8.txt @@ -0,0 +1,2524 @@ +The Project Gutenberg EBook of Pietari Schlemihl'in eriskummalliset +elämänvaiheet, by Adalbert von Chamisso + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Pietari Schlemihl'in eriskummalliset elämänvaiheet + +Author: Adalbert von Chamisso + +Release Date: July 24, 2011 [EBook #36834] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIETARI SCHLEMIHL'IN *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +PIETARI SCHLEMIHL'IN ERISKUMMALLISET ELÄMÄNVAIHEET + +Kirjoittanut saksaksi + +Adalbert von Chamisso + + +Nuorten kirjasto XII. + + +Kustantaja K. F. Kivekäs. +Oulun Uudessa Kirjapainossa, 1902. + + + + +I. + + +Onnellisen, vaan kumminkin varsin vaivaloisen merimatkan perästä +saavuimme lopultakin satamaan. Veneestä maihin noustuani, kokoilin +vähäset tavarani, heitin tavaramytyn selkääni ja aloin väen-vilinän +läpi astuskella, kunnes saavuin muutamaan pieneen taloon, jonka +seinällä oli kyltti. Huonetta kysyessäni ravintolan edeskäypä mittaili +minua kiireestä kantapäähän ja opasteli minua huoneeseeni. Pyysin +raitista vettä ja tietoa herra _Tuomas Johnin_ osotteesta, aikomukseni +kun oli käydä hänen puheella. Edeskäypä neuvoi: "Pohjoistullista kun +menette, ensimmäinen talo oikealle käsin, iso, uusi talo, rakennettu +punasesta ja valkosesta marmorista, epäluku on siinä pylväitä." Hyvä. +-- Oli varhainen aamuhetki, aloin aukasta matkalaukkuani heti, puin +ylleni uuden, sievän, mustan takkini, koin muutenkin sievistää asuani, +pistin suosituskortin taskuun ja lähdin paikalla käymään sen miehen +luo, jolle minulla oli asiaa ja joka toivottavasti olisi minulle +avullisena, eikähän minulla isoja vaatimuksia ollutkaan. + +Kulettuani Pohjoiskatua ja saavuttuani sen päähän, näin heti valkoisen +talon pylväineen paistavan viheriäin lehtipuitten välistä; -- "tässä +siis," ajattelin, puhdistin saappaani nenäliinallani, laitoin +kaulahuivini siivoon kuntoon ja nykäsin ovikellon nauhasta. Kuulin +kellon soivan ja paikalla aukesi ovikin. Eteisessä kysyttiin nimeäni ja +asiaani, jonka jälkeen ovenvartija läksi ilmoittamaan tulostani ja +minulle suotiin kunnia päästä herra Johnin puheelle, puutarhaan +käymään, jossa hän oli muutamien vieraittensa kanssa. Kohta arvasin +kuka läsnäolevain joukossa oli talon isäntä, herra John, hän näet kun +oli sangen lihava ja tyytyväisen näköinen. Varsin ystävällisesti hän +tervehti minua -- niinkuin rikas osaa toisinaan köyhempää +lähimmäistänsä alhaisesti puhutella, jopa kääntyi puoleeni, silti +toisia vieraitaan syrjäyttämättä, ja vastaanotti sen kirjeen, minkä +toin hänelle. -- "Vai niin, vai niin, veljeltäni; enpä ole isoon aikaan +kuullut hänestä. Onko hän kuinka terve nykyään? -- Tuohon paikkaan", +jatkoi hän puhettaan, muitten vieraittensa puoleen kääntyessään, +odottamatta minulta vastausta, ja osotti sillä kädellään, jossa oli +kirje, muuatta mäen kukkulaa, "tuonne aijon rakennuttaa sitä uutta +taloa." + +Ei hän kirjettä avannut eikä keskustelua lopettanut, rikkaudesta kun +ruvettiin puhumaan. "Jolla ei ole vähintäinkin yksi miljoona rahaa," +arveli hän, "se on, suokaahan minulle anteeksi rohkea sanani, roisto!" +"Tosi se!" myönsin minä innokkaasti. Tuo mahtoi olla hänestä mieluista +puhetta, sillä hän hymyili ja sanoi: "Jääkäähän tänne, ystävä rakas, +ehkä saan joutilasta aikaa, niin selvitän ajatukseni siitä asiasta," +hän näytti kirjettä, minkä heti pisti taskuunsa, ja kääntyi muun seuran +puoleen. -- Hän tarjosi käsivartensa muutamalle nuorelle rouvalle, +toiset herrat hääräilivät muitten naisten ympärillä, itsekukin löysi +Eevansa, jonka jälkeen mentiin sille mäelle, johon talon isäntä oli +luvannut rakennuttaa uutta taloa. + +Minä kuljin perässä jotten olisi kellekään vaivaksi, sillä ei kukaan +huolinut minusta. Seura oli hyvällä tuulella, rupateltiin ja +naurettiin, laskettiin leikkiä totisista asioista ja taas joutavista +asioista puhuttiin niinkuin ne olisivat olleet totisia, ja varsinkin +poissa olevat tuttavat ja ystävät sekä heidän tapansa ja olonsa olivat +pilan ja leikin esineenä. Eivät ne tunteneet minua enkä minä heitä, +niin että en paljo välittänytkään mistä oli kysymys, ja oli minulla +paitsi sitä muuta miettimistä. + +Saavuimme tuolle mäelle; ruusupensaita kasvoi siinä ympäriinsä. Kaunis +_Fanny_, joka näytti olevan kaikkein erinomaisessa suosiossa, omin +käsin taittoi muutamasta pensaasta oksan, vaan haavottui häneltä hento, +sievä, käsi siihen kun kävi muuan oka, ja verta alkoi juosta, Sitä +kaikki pahoilemaan luonnollisesti. Laastaria kyseltiin. Muuan +hiljainen, hoikka, laiha ja pitkä, vanhanpuoleinen mies, joka +vieressäni käveli, pisti heti oikean kätensä poveensa ja otti harmajan +takkinsa taskusta pienen lompakon, aukasi sen, kumartui syvään sille +kauniille Fannylle ja tarjosi hänelle haluttua englantilaista +laastaria. Fanny otti tarjotun vastaan, tarjoojaa silti kiittämättä, +pani sen laastarin haavalleen, jonka jälkeen jatkettiin kävelyä mäen +kukkulalle asti, josta olikin erinomaisen ihana näköala isoon +puutarhaan monimutkaisine teineen ja polkuineen sekä aavalle meren +selälle asti. + +Oli siinä näköala todellakin jalo ja ihana. Valkea pilkku näkyi +taivaanrannalla tummankarvaisen meren ja sinisen taivaan rajalla. +"Tähystin tänne!" käski Tuomas John, ja ennenkuin palvelijat ehtivät +liikahtamaankaan, oli se harmaja mies, nöyrästi kumartaen, pistänyt +kätensä takintaskuun ja herra Johnille antanut komean, ison tähystimen. +Herra John, joka heti alkoi tähystimellä katsoa merelle päin, kertoi +vierailleen, että siellä näkyi muuan laiva, joka eilettäin oli lähtenyt +satamasta, vaan epäedullisen tuulen vuoksi ei päässyt tuota etemmäs. +Tähystin meni miehestä mieheen, naisesta naiseen eikä enää palannutkaan +harmajan, laihan miehen taskuun. Minä ihmettelemään ja katselemaan +tuota miestä enkä päässyt ymmärtämään mitenkä tuo isonpuoleinen +tähystin oli mahtunutkaan hänen pieneen, joutavan näköiseen taskuunsa. +Vaan muut vieraat eivät olleet millänsäkään eivätkä välittäneet siitä +harmajasta miehestä vähääkään, yhtä vähän kuin minustakaan. + +Virvokkeita tuotiin lautasilla vieraille, niitä komeimpia, makeimpia +hedelmiä, tiesi kuinka kaukaa, eteläisistä maista. Herra John oli +kohtelias ja mukava isäntä ja puhutteli minuakin: "Maistakaahan näitä +hedelmiä, niitä ei teillä ole tarjona ollut suinkaan merimatkoillanne." +Kumarruin, vaan hän ei katsonut minua, oli jo puhuttelemassa muita +vieraitaan. + +Olisi tehnyt mieli istua ruohikkoon, mäen rinteelle näet, josta näkyi +laajalti merta ja taivasta, vaan maa oli kovin kostea. Olisipa mukava +kerrassaan jos olisi turkkilaisia mattoja levittää tähän, arveli muuan. +Hän oli sen toivomuksensa tuskin ehtinyt lausua julki, niin se harmaja +mies oli pistänyt jo kätensä taskuun, josta veti esille, häveliäästi, +jopa nöyrästi, hyvin komean, kullalla kirjaillun, turkkilaisen peitteen +levittääkseen sitä ruohikolle. Palvelijat ottivat sen vastaan, +välinpitämättömästi vallan, ja levittivät sitä ruohikolle, Siihen +mentiin sitte istumaan pitemmittä mutkitta; ja minä puolestani taas +kummailemaan ja katsomaan sitä harmajaa miestä, hänen taskuaan, sitä +turkkilaista peitettä, joka oli kymmenen kyynärää pitkä ja viisi +kyynärää leveä, luulin unennäöksi enkä tiennyt mitä uskoa, varsinkin +kun eivät muut huomanneet mitään erinomaista tapahtuneen. + +Olisin mielelläni kuullut tuosta miehestä jotain selvitystä ja kysellyt +kuka hän oli; en vain arvannut keltä kysyisin, sillä pelkäsin melkein +enemmän herrain palvelijoita kuin palvelijain herroja. Lopulta rohkenin +kysyä muutamalta nuorelta mieheltä, joka ei näyttänyt minusta varsin +niin arvokkaalta kuin nuo toiset ja joka useinkin oli seisonut +yksikseen. Hiljaisella äänellä pyysin häntä sanomaan kuka on tuo +avulias herra, joka on harmajissa vaatteissa. -- "Sekö, joka näyttää +niin hoikalta kuin räätälin neulasta irtaunut lanka?" -- "Se, joka +seisoo tuossa yksikseen!" -- "Sitä en tunne," vastasi hän, ja näytti +kuin häntä ei olisi haluttanut minun kanssa keskustelua jatkaa, sillä +hän poistui ja alkoi puhutella muuatta toista palvelijaa, tiesi mistä +joutavista asioista puhuivatkaan. + +Päivä alkoi räikeämmästi paistaa ja naisten oli paha olla; se kaunis +Fanny kysyi huolettomasti siltä harmajalta herralta, jota, minun +havaitakseni, ei kukaan ollut vielä puhutellut ensinkään, kysyi +kevytmielisesti: oliko hänellä kukaties telttakin? Harmaja mies +kumartui syvään, aivan kuin jos olisi häntä kovasti kunnioitettu tuolla +kysymyksellä, ja käsi oli hänellä jo taskussa, josta hän veti esille +telttavaatteen, teltan riu'ut, nuorat, rautaiset muut osat, sanalla +sanoen: kaikki, mikä komeaan, isoon telttaan kuuluu. Muut herrat +auttoivat sitä pystyttämään paikoilleen, sen turkkilaisen peitteen +päälle näet -- eikä ketään ihmetyttänyt tämä tapaus. -- + +Minun oli jo paha olla, alkoipa kerrassaan kauhistuttaakin kaikki +tämä, vaan kummempaa oli tulossa. Näet jonkun pyynnöstä harmaja mies +päälle-päätteeksi otti taskustaan; kolme ratsuhevosta, oikein todesta, +isoa hevosta satuloineen suitsineen! -- ajattelehan tuota -- kolme +satuloittua hevosta samasta taskusta, mistä hän jo oli ottanut +lompakon, tähystimen, kymmenen kyynärää pitkän ja viisi kyynärää leveän +peitteen, sekä teltan riukuineen rautoineen! Jollen vakuuttaisi sinulle +omin silmin tuota nähneeni, et varmaankaan uskoisi. -- + +Vaikka tuo mies oli niin ujon ja nöyrän näköinen ja vaikka muut niin +vähä näyttivät huolivan hänestä, niin hirvitti minua kumminkin hänen +kalpeat kasvonsa, joita en voinut heittää katsomasta, siihen määrään +että ne kävivät minulle sietämättömiksi. + +Päätin salaa poistua näitten kummallisten ihmisten seurasta eikä se +vaikea ollutkaan, siihen nähden näet että minulla ei ollut niitä +joukossa, jotka olisivat minua kaivanneet. Tahdoin palata kaupunkiin, +huomenna toistamiseen mennäkseni herra Tuomas Johnin puheelle ja, jos +uskaltaisin, kysyäkseni häneltä mitä miehiä tuo harmaja mies on. -- +Kunhan olisi kunnialla sieltä päässyt. + +Olin jo ehtinyt ruusupensaikon läpi mäkeä alas ja kävelin muutamassa +ruohikossa, jossa ei ollut pensaita eikä puita, jolloin, pelosta että +joku näkisi minun kulkevan kauniissa ruohikossa ja rumaksi polkevan, +loin silmät taakseni. -- Vaan kylläpä pelästyin nähdessäni +harmajatakkisen miehen tulevan perässäni ja lähestyvän minua. Hän +sieppasi heti hatun päästään, kumartui syvään, jotta ei kukaan ollut +niin nöyrästi minua tervehtinyt eläissäni. Aivan selvä oli, että hän +tahtoi minua puhutella enkä voinut, olemalla epäkohtelias, välttää +tervehtimästä häntä minä puolestani. Otin hatun päästäni minäkin, +kumarruin ja seisoin päivän paisteessa kuin naulattu. Jäykästi ja +pelosta kauhuissani katselin häntä niinkuin lintu ikäänkuin, jota +käärme on katseellaan lumonnut. Vaan hän näytti sangen nololta; ei +luonut silmäänsä maasta, kumartui useampia kertoja, tuli lähemmäs ja +alkoi minua puhutella hiljaisella, väräjävällä äänellä, suunnille sillä +lailla kuin kerjäläinen puhuttelee sivukulkevia. + +"Suokaahan, hyvä herra, anteeksi, että uskallan teitä puhutella, +minulla on jotain teiltä pyydettävää. Olkaahan niin armollinen..." + +"Hyvänen aika, mitä saattaisikaan olla minulla teille annettavaa, +teille, joka..." me hämmästyimme molemmat, siltä minusta näytti, ja +punastuimme. + +Oltuaan hetken ääneti, hän ryhtyi taas puheeseen ja sanoi: "En ole +kauan ollut seurassanne, vaan useampia kertoja olen kumminkin jo +merkille pannut, että teillä, hyvä herra, on -- suokaahan anteeksi, +että sanon sen näin suoraan -- erinomaisen komea, oikein komea varjo; +olen sen ohessa huomannut, että te, seisoessanne päivän paisteessa, +jotenkin välinpitämättömästi, vaikkapa kukatiesi itse olette siitä +kylmäkiskoisuudestanne epätietoisena, katselette tuota komeata +varjoanne. Antakaa anteeksi, että näin olen rohjennut otaksua. Vaan +koska te ette pidä suuressakaan arvossa varjoanne, niin suostutte kai +minulle myömään sen; häh?" + +Hämmästyin jotta joutui pääni vallan pyörälle. Minunko pitäisi myydä +hänelle varjoni? Sepä vasta kumma kauppa! Hän mahtaa olla hullu, +ajattelin, ja muuttuneella äänellä, mikä paremmin sopi hänen +nöyryytensä rinnalla, vastasin näinikään: + +"Onhan teillä oma varjonne, hyvä ystäväni! Vieläkö minun varjoani +haluatte? Sepä olisi tosiaankin eriskummallinen kauppa!" -- Siihen hän +virkkoi tyyneesti: "Minulla on taskussani paljo tavaraa, joka teistä +varmaankaan ei ole arvotonta; ne kalut ovat sen arvoisia, että ei ole +mikään hinta liian suuri." + +Taas rupesi minua pelottamaan kun muistui mieleeni hänen taskunsa, enkä +ymmärtänyt mitenkä olin saattanut häntä hyväksi ystäväkseni sanoa. +Koitin jos mahdollista korjata typeryyteni. "Vaan, hyvä herra, antakaa +minulle anteeksi, nöyrimmälle palvelijallenne; en ymmärrä oikein +ajatustanne, kuinka saattaisin varjoani..." + +Hän kiirehti kesken puhettani sanomaan: "Pyydän teitä sallimaan, että +paikalla maasta nostan tuon varjonne ja pistän taskuuni; millä tavalla +sen irroitan siitä, se jättäkää minun huolekseni." Ja harmaja mies +alkoi luetella kaikkia hyvää, tiesi mitä kaikkia, jota hän olisi +halukas heti antamaan minulle varjoni hinnaksi. Muitten kalliitten +tavarain joukossa, joita hän luetteli useampia nimeltä, hän mainitsi, +sivumennen, "onnen kukkaroakin," josta sanasta minä ihastuin heti +ikihyväksi ja huusin: "Onnen kukkaroa, onnen kukkaroa!" Sillä, vaikka +olin kovasti peloissani, tuo yksi ainoa sana vei minulta mielen ja +hurmasi minut kerrassaan. En nähnyt muuta mielessäni kuin kiiltäviä +kultarahoja, kultarahoja vain. + +"Suvaitkaa, armollinen herra -- harmaja mies kehotti -- tätä kukkaroa +katsella." Hän pisti kätensä taskuunsa ja otti sieltä suuren puoleisen, +vahvan, nahasta ommellun kukkaron, jonka toisessa päässä oli vahvat +nahkaset nauhat, ja heitti sen minulle. Avasin sen ja kouraani tuli +paikalla kymmenkunta kultarahoja, toinen kymmenkunta kultarahoja, vielä +kolmas, jopa neljäskin kymmenkunta kultarahoja; paiskasin käteni +harmajan miehen kouraan kiireen kautta ja sanoin: "Tuossa käteni! +Kauppa on tehty; jos tämän kukkaron annat varjoni hinnaksi, niin olkoon +menneeksi, saat viedä varjoni." Harmaja mies polvistui heti eteeni ja +erinomaisen taitavasti hän irroitti minun varjoni ruohikosta, +pääpuolesta alkaen jalkoihin asti, hiljaa jotta ei kuulunut hiiren +hiiskausta, kääri ja laski sen sievästi kokoon sekä pisti lopulta +taskuunsa. Hän nousi seisoalleen, kumartui vielä kerran minulle ja +peräytyi sen jälkeen ruusupensaikkoon päin. Minusta kuului kuin olisi +hän itsekseen hiljaa nauranut. Vaan minä pidin kukkaroa nauhoista +kiinni; ja maassa oli yltympäriinsä kirkasta päivänpaistetta, minulla +kun ei ollut enää varjoa mitään; olin kuin huumauksissa. + + + + +II. + + +Toinnuin lopulta ja kiirehdin pois tuosta talosta, jossa minulla ei +ollut toivoakseni enään mitään toimitettavaa. Ensinnä täytin taskuni +rahoilla, heitin kukkaron nauhat kaulani ympäri ja sidoin ne lujaan +solmuun sekä panin itse kukkaron niin piiloon vaatteeni alle povelleni +ettei kukaan sitä siitä löytäisi. Kenenkään huomaamatta pääsin +puistosta pois, saavuin maantielle ja aloin kävellä kaupunkiin päin. Ei +aikaakaan, kuului takaa huuto: "Arvosa herra, kuulkaahan, kuulkaahan!" +Katsoessani taakseni, näin muutaman eukon, joka huusi: "katsokaa +eteenne, olette hukanneet varjonne". "Kiitos hyvästä neuvostanne!" +vastasin ja heitin kultarahan eukolle sekä poistuin puitten varjoon. + +Kaupungin portille tullessani, huusi minulle portinvartija: "Mihinkä +olette varjonne jättäneet?" ja kohta sen jälkeen kaksi vaimoa säikähti, +nähdessään minut, ja huusi: "Hyvänen aika, mies paralla ei ole varjoa!" +Minua alkoi jo suututtaa ja huolellisesti rupesin välttämään auringon +paistetta. Vaan se ei käynyt kaikkialla laatuun, esimerkiksi muutamalla +leveällä valtakadulla, jonka poikki oli minun mentävä, sinä hetkenä +päälle päätteeksi, onnettomuudekseni, kun pojat olivat koulusta kotiin +menossa. Muuan kyttyräselkä poikaviikari -- muistan tarkkaan vieläkin +minkänäköinen hän oli -- äkkäsi heti, että olin varjoton. Hän paikalla +huutamaan kaikille sen kaupunginosan koulunuorisolle tiedoksi +varjottomuuttani, eikä aikaakaan kun alettiin heittää niskaani kiviä ja +lokaa. "Oikeilla ihmisillä on tapana ottaa varjonsa matkaansa +päivänpaisteeseen lähtiessään!" pahukset huusivat perässäni. +Päästäkseni heistä rauhaan aloin heittää rahoja heille kourittain ja +hypähdin muutaman issikan vaunuihin, jonne moniaat sääliväiset ihmiset +minua auttoivat. + +Käskin ajurin ajaa täyttä vauhtia poikalaumaa pakoon ja yksikseni +jouduttuani aloin katkerasti itkeä. Mieleeni juolahti se ajatus, että +niinkuin kulta on tässä matoisessa maailmassa ihmisarvoa ja hyvettä +arvokkaampaa muka, samassa määrässä pidetään varjoakin kultaa +parempana; ja niinkuin ennen olin pitänyt omantuntoni rikkautta +kalliimpana, olin nyt varjoni halpaseen rahaan vaihtanut. Kuinka minun +käyneekään! + +Olin vielä vallan kauhistuksissani saapuessani siihen vanhaan, pieneen +ravintolaan, jossa olin kysellyt herra Tuomas Johnin osotetta; minua +sen ohessa hävetti niin kehnoon ja matalakattoiseen suojaan enää +meneminen asumaan. Noudatin sieltä tavarani, vastaanotin +halveksivaisesti sen huononnäköisen matka-laukkuni, heitin moniaita +kultarahoja palvelijalle ja lähdin ajamaan kaupungin paraimpaan +hotelliin, Sen ravintolan huoneitten akkunat olivat pohjoiseen päin +eikä minulla siis ollut mitään pelättävää aurinkoon nähden. Lähetin +ajurin edeltä vuokraamaan huonetta ja käskin hänen vuokrata kaikkein +kalliimman ja paraimman huoneen; ja mentyäni sisään panin oven lukkoon +että saisin olla rauhassa. + +Minua hävettää kertominen mihin toimiin tuon jälkeen rupesin. Näet, +otin povestani sen onnettoman kukkaroni ja jonkinlaisella raivolla, +joka, kuin mikähän tulipalo, itsestään kasvamistaan kasvaa, nykäsin +siitä ulos kultakolikoita, kultaa, kultaa, yhä vain kultaa, heitin sitä +kiiltävää hyvää pitkin lattiaa, kävelin sen helisevän kullan päällä ja +yhäti lisää siihen heitin kunnes väsyin, jotta täytyi minun heittäytyä +pitkälleni sen kultakasan päälle, siinä vyöryin ja olin mielissäni, +hyvilläni, ihastuksissani siitä, että oli minusta tullut näin rikas, +näin tavattoman rikas mies. Näin tirkkeni päivä, iltakin, enkä avannut +ovea, yöllä vielä olin kultavuoteellani pitkälläni ja siihen nukuin. + +Näin unta sinusta, Adalbert von Chamisso, rakas ystäväni! Oli minusta +kuin olisin seisonut pienen kamarisi lasisen oven takana. Istuit +kirjoituspöytäsi ääressä muutaman luurangon ja kuivuneitten kasvien +välissä ja pöydällä sinun edessäsi oli moniaita kirjoja, mitä lie ollut +Linnén, Humboldtin y.m. kirjoittamia teoksia, sohvalla oli Goethen +runoja muuan vihkonen ja joku taikasormus; katselin sinua kauan aikaa +ja jokaista esinettä huoneessasi sekä uudestaan sinua, vaan et +liikahtanut etkä hengittänytkään, olit kuollut. + +Heräsin. Näytti kuin olisi ollut varhainen aamu. Kelloni oli +pysähtynyt. Oli kuin olisi minua piesty, nälissäni olin ja janoissani +sen ohessa; enhän ollut ruokaa maistanut eilisaamun jälkeen. Ähmissäni +ja kyllissäni lykkäsin luotani tuota kultaa, jolla olin äskettäin +tyhmää sydäntäni ruokkinut; nyt en enää tiennyt mihin toimeen +ryhtyisinkään tästä puoleen. Tämä ei käy laatuun -- ajattelin -- ja +koitin sainko kukkaroon takaisin tuota kultaa, jonka olin lattialle +heittänyt, Eikä! Meren partaalla ei ollut tämä ravintola enkä siis +voinut heittää kultakasaa siihen. Ei ollut muuta neuvoa kuin kantaa +noita rahoja isolla työllä ja vaivalla erääseen suureen kaappiin, joka +oli viereisessä huoneessa. Lattiaan en jättänyt kuin pienen läjän. +Hikipäissäni toimitettuani tuon askareen, heittäysin nojatuoliin aivan +väsyneenä ja rupesin odottamaan että talonväki heräisi sikeästä +unestaan lopultakin. Käskin, että minulle on laitettava aamiainen niin +joutuun kuin mahdollista ja että luokseni kutsuttaisiin hotellin +isäntä. + +Neuvottelin tuon miehen kanssa millä lailla olisivat huoneeni +sisustettavat. Hän neuvoi minua palvelijakseni pyytämään erästä +henkilöä, nimeltä Bendel, jonka kasvoista paistoikin rehellisyyttä ja +älyä. Hänestä tulikin minulle miespoloselle toveri ja ystävä; hän se +auttoi minua ja lohdutteli kaiken ikäni surkeudessani. Pitkin päivää +kävi puheellani suutareita, räätäleitä, kauppamiehiä ja ties mitä muuta +väkeä, joilla teetin tahi joilta ostin miltä mitäkin kallista kalua, +jalokiviä y.m. päästäkseni erilleni siitä kullan paljoudesta, joka oli +siinä suuressa kaapissani; vaan siltä näytti kuin ei olisi paljoakaan +vähemmiksi huvenneet kultaläjät. + +En ollut tilastani vielä aivan selvillä ja kummako, että olin kovasti +huolissani. En rohjennut mennä askeltakaan huoneeni kynnystä etemmäs ja +illalla sytytin nelisen kymmentä vahakynttilää salissani ennenkuin +uskalsin pimeästä loukostani mennä ihmisten ilmoille. Kauhistuin +muistellessani sitä hirveätä metakkaa, minkä koululaiset olivat +nostaneet. Päätin kumminkin koittaa mitä ihmiset minusta ajattelivat, +vaikka siihen kylläkin rohkeutta kysyttiin. -- Oli täysikuu niinä öinä. +Illalla heitin ylleni ison päällystakin, painoin hatun päähän korville +asti ja salaa kuin mikähän varas lähdin kotoa. Vasta muutamalla +syrjäisellä laitakadulla astuin talojen varjosta, joitten suojassa olin +kulkenut, ulos kadulle kuutamoon, saadakseni kuulla mitä ihmiset +minusta arvelevat. + +Ystäväni rakas, et usko mitä tuskia tunsin sydämmessäni. Vaimot +useinkin minua kovasti säälivät ja surkuttelivat; heidän säälinsä kävi +sydämmeeni kipeämmästi monastikin kuin poikasten pilkka ja miesten +ylpeä ylönkatse, varsinkin semmoisten, jotka olivat lihavia ja +pönäköitä, jotta heillä oli iso ja mahtava varjokin. Muuan kaunis, +sievä tyttö, joka käveli vanhempainsa vieressä, sattumalta tuli +katsoneeksi minua niillä kirkkailla silmillään; vaan hirveästi raukka +säikähti, huomatessaan arvaamattaan minut varjottomaksi, pisti päänsä +äkkiä huntunsa suojaan ja kiirehti äänetönnä pois. + +Sydämmeni oli pakahtua. Karvaat kyyneleet juoksivat silmistäni ja +peräti alakuloisena horjuvin askelin palasin kotiin. Taloin seinäin +varassa täytyi minun kulkea ja vasta myöhäseen pääsin kotiin. + +En saanut unta silmiini sinä yönä. Huomenaamuna oli ensimmäisenä työnä +minulla haettaminen sitä harmajatakkista miestä käsiini. Kukaties +onnistuisi minulle hänen löytäminen ja olisipa ihmeen hauska jos +hänkin, niinkuin minä, olisi katunut sitä hassua kauppaamme. Käskin +Bendelin puheelleni, hän näytti yhtä viisaalta ja nerokkaalta kuin +rehelliseltä -- kerroin aivan tarkkaan minkänäköinen se harmaja mies on +ja sanoin, että hänen hallussaan on muuan aarre, jota ilman minä en +mitenkään tullut toimeen. Mainitsin missä ja milloin olin häntä nähnyt +ja kerroin niinikään mitkä herrat ja naiset olivat Tuomas Johnin +talossa yhtaikaa vieraina sekä käskin hänen ottaa tarkan selon +muutamasta tähystimestä, muutamasta kullankirjavasta, turkkilaisesta +peitteestä, siitä komeasta, isosta teltasta sekä lopuksi niistä +kolmesta mustasta hevosestakin, joitten kanssa (jätin sanomatta millä +tavalla) tuo salaperäinen harmaja mies oli ollut tekemisissä, se +ihmeellinen mies, josta ei kukaan huolinut ja joka oli kaikista +näyttänyt vähäpätöiseltä, vaan jonka esiintyminen oli vienyt minulta +mielen rauhan ja onnen. + +Puhuttuani asian selväksi, kävin noutamaan kultaa ison läjän, koko +kantamuksen, ja lisäsin siihen melko joukon jaloja kiviä tiesi kuinka +suurenarvoisia. "Bendel", lausuin minä, "tämän kaiken annan sinulle +matkaevääksi ja rahalla varmaankin saat paljon toimeen mikä ilman rahaa +on mahdotonta; älä niukustele, vaan ole antelias niinkuin minäkin olen +ollut antelias sinulle, ja tuo palatessasi minulle hyviä sanomia." + +Hän meni. Myöhään hän palasi ja nureissaan. Ei kukaan Tuomas Johnin +palvelijoista eikä kukaan hänen vieraista, joilta Bendel oli +tiedustellut sitä harmajata miestä, muistanut häntä kuin vallan +hatarasti. Se uusi tähystin oli siellä, vaan ei kukaan muistanut enää +mitenkä se oli tullut sinne; se komea teltta ja se komea peite olivat +nekin paikallaan, sillä mäellä, missä oli katsottu meren ulapalle +purjehtivaa laivaa, palvelijat kiittivät isäntäänsä rikkaaksi mieheksi, +vaan ei kukaan osannut sanoa mistä nuo kalliit tavarat olivat +ilmaantuneet. Herra Tuomas John oli hyvillään siitä mahtavuudestaan ja +rikkaudestaan, vähät hän siitä huoli mistä ne olivat hänen osaksi +tulleet; hevoset, joitten selässä ne nuoret herrat olivat ratsastaneet, +olivat tallissa mikä missäkin, ja he kiittivät niinikään Tuomas Johnia +äveriääksi ja anteliaaksi mieheksi, hän kun oli ne hevoset antanut +heille. Tuon verta selvesi Bendelin kertomuksesta; nerokkaasti oli hän +toimittanut asian, jospa kohta hänelle ei onnistunut kaikesta selville +saanti. Kiitin häntä hänen uutteruudestaan ja jätin hänelle hyvästit +sekä käskin hänen jättää minut yksikseni; musta oli mieleni. + +"Olen isännälleni kertonut siitä asiasta, mikä hänelle ylön tärkeä on, +sen minkä tiedän," sanoi palvelijani aikoessaan mennä. "Minun tulee +vain lopulta ajaa muuatta asiaa vielä, jonka eräs mies uskoi minulle, +jonka miehen tapasin ovessa, kylään lähtiessäni teidän puolesta +kuulustelemaan siitä mikä teitä mureuttaa. Näet tuo mies sanoi +näinikään: Sanokaa isännällenne terveisiä, herra _Pietari +Schlemihlille_, että hän ei ole näkevä minua enää, syystä siitä, että +lähden kauas meren takaiseen maahan; ja hyvä onkin tuuli tätä nykyä, +jotta laiva pääsee mukavasti ulos satamasta. Vaan säntilleen vuoden +perästä on minulla oleva kunnia taas tulla hänen puheelle, jolloin olen +ehdottava hänelle uuden tehtävän, hänelle mieluisan. Sanokaa hänelle +alamaiset, nöyrät terveiseni ja suuri kiitollisuuteni." + +"Minkänäköinen oli hän?" kysyin äkkiä, aavistaen pahaa. Ja Bendel +selvitti, ja kaikesta siitä, mitä hän sanoi, minulle kerrassaan +selvisi, että harmaja mies oli nuo terveiset lähettänyt. + +"Hyvänen aika!" huusin, "sehän se juuri harmaja mies olikin!" ja nyt +hän vasta hoksasi ja hänen silmistä putosi peite. "Todellakin, hänhän +se oli kuin olikin!" hän huudahti, kovasti säikähtäen, "ja minä, +onneton ihminen, minä typerä, joka en tuntenut häntä, ja olen tällä +lailla isäntääni pettänyt." + +Hän alkoi itkeä kovasti ja moittia itseään, ja niin pahoillaan oli hän, +että minun kävi häntä sääli. Koin lohduttaa häntä ja vakuutin moneen +kertaan, että kerrassaan luotan häneen ja vilpittömäksi uskon, vieläpä +lähetin hänen satamaan paikalla katsomaan oliko se eriskummallinen, +kavala mies ehkä satamassa vielä tavattavissa. Vaan sinä aamuna oli +useaimpia laivoja jo ehtinyt, tuulen otollisena ollessa, lähteä +matkoihinsa mikä minnekin, kaikki kaukaisiin maihin, eikä siitä +harmajasta miehestä näkynyt yhtään jälkeä; hän oli kadonnut tielle +tietämättömälle. + + + + +III. + + +Mitä hyvää on siivistä rautoihin lyödylle vangille? Hänen täytyy +kuitenkin, vieläpä hirveimmällä tavalla, nääntyä. Olin joutunut +ihmisistä erilleni, nääntymään kultaläjäni ääreen, silti sitä +sydämestäni rakastamatta, kirosin vain tuota kultaa, jonka tähden +minulta oli elämän ilo kadonnut. Sitä surkeaa kohtaloani muilta +ihmisiltä salassa pitäen, pelkäsin halvinta palvelijaani, sen ohessa +kun häntä kadehdin; sillä hänellä oli varjo ja hän uskalsi mennä päivän +paisteeseen. Yksin oleilin yöt päivät ja suru kaiveli sydäntäni. + +Oli toinenkin, joka oli allapäin, pahoilla mielin, uskollinen +palvelijani Bendel näet, joka myötään soimasi itseään siitä, että hän +oli isäntänsä pettänyt muka, kun hän ei tuntenut sitä miestä, jota +etsimään olin hänen lähettänyt ja jonka tahdosta riippui surkea +kohtaloni. Vaan minä en pystynyt häntä syyttämään, sillä harmajan +miehen salaperäinen katoaminen oli hänen tarumaisen luonteensa mukaista +tekoa. + +Etten jättäisi mitään keinoa koittamatta, lähetin kerran Bendelin +muutaman kuulusan maalarin puheelle ja antamaan hänelle lahjaksi +kalliin briljanttisormuksen sekä pyytämään häntä käymään luonani. Hän +tulikin. Käskin palvelijani poistua, panin ovet lukkoon, istuin +maalarin viereen ja, kiitettyäni hänen taitoaan, ryhdyin lopulta +varsinaiseen asiaani, kiellettyäni häntä puhumasta kellekään siitä mitä +nyt ilmottaisin hänelle. + +"Herra professori," sanoin hänelle, "voisitteko kukaties jollekin +ihmiselle semmoiselle, jolle on se vahinko arvaamatta tullut, että hän +on varjonsa menettänyt, tehdä uuden varjon?" -- -- "Tarkoitatteko +kuvajaista?" -- "Sitä tarkoitan, sitä juuri." -- "Vaan," kysyi hän +minulta, "millä varomattomalla teolla, minkä huolimattomuuden vuoksi +saattoi tuo ihminen varjonsa menettää?" -- "Millä lailla se tapahtui," +vastasin minä, "on yhdentekevä, vaan voinhan sen sanoa silti," ja +hävyttömästi valehtelin: "Venäjällä, missä hän oli jollain matkallaan +mennä talvena, kun oli silloin hyvin kovia pakkasia, jäätyi näet hänen +varjonsa niin lujasti maahan kiinni, että sitä ei käynyt enää +irroittaminen siitä erilleen." + +"Se kuvajainen, minkä maalata osaisin hänelle," vastasi professori, "ei +kumminkaan olisi pysyväinen, sillä jos tuo mies vähääkään liikahtaisi, +se paikalla putoaisi pois -- varsinkin, jos hän niin huolimaton olisi +omasta, synnynnäisestä varjostaan kuin kertomuksestanne päättäen +hänestä käy otaksuminen; jolla ei ole varjoa, hän päivänpaistetta +välttäköön, se lienee viisainta ja turvallisinta." -- Maalari, tuon +sanottuaan, teki lähtöä ja loi minuun tuiki terävän katseen, jota en +kestänyt. Heittäysin tuolilleni ja kätkin kasvoni käsiini. + +Siinä asennossa olin vielä Bendelin tullessa huoneeseen. Huomatessaan +että hänen isäntänsä oli kovin mureissaan, aikoi hän heti hiljaa ja +kunnioittavasti pyörtää ovesta takaisin. -- Katsoin häneen ... olin +aivan menehtyä murheeseen enkä enää jaksanut olla sydämmeni huolia +uskomatta kelpo palvelijalleni. "Bendel," huusin hänelle, "Bendel! Olet +ainoa, joka näet kuinka paha minun on olla, tahtomatta kysyä minulta +syytä, sanatonna säälit minua; tule, ystävä rakas, istumaan viereeni. +Rupeahan osalliseksi minun huoliini, niinkuin jo olet osallinen +rikkaudestani... Bendel rakas, älä jätä minua onneni nojaan. +Veikkoseni, näethän kuinka rikas olen, antelias ja hyvänsuopea. Olet +sanonut, että mailma on suuresti arvostava minua muka, vaan nytpä jo +huomannet, että ihmiset kauhistuvat minua ja että minäkään en heidän +seuraansa ikävöi. Mailma on minut tuominnut ja hylännyt; arvattavasti +sinäkin jätät minut, saatuasi kuulla minun hirveän salaisuuteni. +Bendel, olen rikas, antelias, hyvänsuopea, vaan -- voi minua onnetonta +-- minulla ei ole varjoa!" + +"Tekö varjoton?" hämmästyi tuo nuorukainen ja hän purskahti suureen +itkuun. "Voi minua, että synnyin tähän pahaan mailmaan, palvelemaan +varjotonta isäntää!" Hän ei enää puhunut mitään ja minä kätkin silmäni +käsiini. + +"Bendel", sanoin hänelle lopulta ja ääneni värisi, "nyt olen sen +sanonut sinulle, jos tahdot, mene ja kerro se kylälle." Näytti kuin hän +olisi ollut suuressa mielenkuohussa, ikäänkuin jossain sisällisessä +ajatustensa keskenäisessä taistelussa; vaan vihdoin syöksyi hän eteeni +ja tarttui käteeni, jota kyyneleillään kostutti. "En", huusi hän, +"sanokoon ihmiset mitä hyvänsä sanonevatkaan, en isäntääni hylkää, +hyvää isäntääni, hänen varjottomuutensa vuoksi; en menettelisi +viisaasti enkä oikein. Jään kun jäänkin teidän luo, suojelemaan teitä +varjollani, auttamaan teitä missä voin auttaa, ja, jollen voi, niin +itken teidän kanssanne." -- Tartuin häneen syliksi, ihmetellen, että +hän osotti minulle tätä tavatonta suosiota; sillä siitä olin varma, +että hän ei näin käyttäytynyt rahan himosta. + +Siitä puoleen muuttui jossain määrin kohtaloni ja tapani, En osaa +sanoin sanoa, kuinka huolellisesti Bendel koitti ihmisiltä salata +vaillinaisuuteni. Kaikkialla oli hän edelläni ja kanssani, huolehtien +kaikesta, tarpeellisiin toimiin ryhtyen ja, missä vaara oli tarjona, +varjollaan minua suojellen, sillä hän oli isompi ja vahvempi mies kuin +minä. + +Rohkenin taas ruveta ihmisten pariin ja asioita ajamaan maailman +mylläkässä. Minun täytyi heittäytyä vähä omituiseksi ja oikulliseksi, +tosi se. Vaan sitä ei lueta rikkaille viaksi, ja niin kauan kuin +varjottomuuteni oli salassa, suotiin minulle kaikkea sitä kunnioitusta +ja arvoa, mikä äveriäille suodaan. Aloin levollisemmasti vartoa sitä +vuoden perästä tulevaa päivää, jolloin sen tuntemattoman, harmajan +miehen oli määrä palata puheelleni. + +Älysin vallan hyvästi, että minun ei käynyt kauan oleileminen +paikkakunnalla semmoisella, missä minua jo oli nähty varjottomana ja +missä se vikani helposti saattoi tulla kaikkein tiedoksi; se vain oli +mieltäni vaivaamassa kuinka muka nolona olin esiintynyt herra Tuomas +Johnin talossa hänen vieraana ollessani. Kuitenkin halutti minua +koittaa muka parantaa käytöstapaani, jotta muualla mukamas kykeneisin +esiintyä rennommasti ja varmemmasti. Olin siksi turhamielinen, että +mielestäni piti minun vielä vähän aikaa olla siellä. + +Se kaunis Fanny näet, joka oli ollut Tuomas Johnin vieraitten joukossa +ja joka joutui muutamia kertoja vielä minun tielleni, oli minulle +kohteliaampi kuin ensi kerta tavatessani häntä, jolloin hän ei minua +paljon huomannut, sillä olin nerokas ja vikkelä keikari. -- Minun +puheelleni kallistivat ihmiset korvansa eikä ollut minulle selvillä +mistä olin siepannut taidon sujuvasti puhua ihmisten parissa ja +keskustelua johtaa oikeille perille. Olin siinä luulossa, että muka +olin Fannyn erinomaisessa suosiossa ja mielistyin siitä niin +ikihyväksi, että minusta tuli houkka, ja sitä kai hän oli halunnutkin +minusta tehdä; hänen jälissä laukkasin aamusta iltaan asti. Olin +mielissäni siitä, että hän oli mielistynyt minuun eikä sen vuoksi +rakkautta oikein tullutkaan sydämmeeni; olihan vain päässäni huumaus +semmoinen. + +Vaan minkäpä tähden kerronkaan sinulle tuota jokapäiväistä tarinaa +leveälti ja pitkälti? -- Olethan itse jo monta kertaa minulle sen +kertonut, muitten kunnianarvosain ihmisten lempijuttuja nimittäin. -- +Sen vanhan, tutun "teerenpelin" lisäksi, jossa minulla typerällä +vanhalla pojalla oli osani, tuli omituiset kepposet, minun ja hänen ja +kaikkien arvaamatta. + +Olin eräänä kauniina iltana tapani mukaan kutsunut moniaita vieraita +muutamaan puutarhaan ja kävelin käsikynkässä armaani kanssa, vähän +matkan päässä muista vieraistani, ja koin paraan kykyni mukaan +kauniisti puhua. Hän kainosti katseli eteensä, loi silmänsä maahan ja +puristi hiljaa minun kättäni, hän vuorostaan, kun minä olin hänen +kättään puristanut; vaan silloin kuu arvaamatta tuli esille pilven +takaa -- eikä hän nähnyt muuta varjoa kuin omansa edessään. Hän +säikähti, katsoi minuun ja loi sitten katseensa maahan, etsiäkseen +minun varjoani; mikä mieli hänellä oli ja mitkä ajatukset hänessä +syntyivät, se näkyi hänen kasvoista ja eleistä. Tekipä mieleni +naurahtaa, vaan sydänalaani kaiveli kauhea tuska. + +Hän kun oli mennyt tainnoksiin, jätin hänet hellävaroin siihen ja +sukkelaan kuin mikähän nuoli juoksin puutarhasta pois vieraitteni +keskellä, heidän kummastellen kiireellistä lähtöäni, ja tultuani +portille, heittäysin muutaman ajurin vaunuihin, joissa ajoin kaupunkiin +takaisin, minne olin varomattomasti jättänyt uskollisen palvelijani +Bendelin. Hän kovasti hämmästyi, nähdessään minut, vaan heti hän arvasi +syyn kiireelliseen poistumiseeni vieraitteni parista. Kyytihevoset +tilattiin paikalla. En ottanut matkaani kuin yhden palvelijan, nimeltä +Raskal, jonka perästä päin opin tuntemaan kavalaksi konnaksi, vaan joka +oli nokkeluudellaan päässyt suosiooni; siitä tämänpäiväisestä +tapauksesta hänellä ei kuitenkaan ollut tietoa mitään. Sinä yönä ajoin +vielä useampain penikulmain päähän. Bendel jäi kotiin hajottamaan +talouttani, jakelemaan rahoja ja minulle tuomaan tarpeellisimmat +tavarani. Huomenna kun hän saavutti minut, lupasin kunniasanallani, +etten enää toiste noin typerästi ja varomattomasti menettele. Jatkoimme +matkaamme herkeämättä, rajan poikki, maanselän yli, ja vasta toisessa +maassa, kauas erillään siitä onnettomasta maasta, puutarhasta, jossa +Fanny minut varjottomaksi huomasi, suostuin pysähtymään muutamaan +syrjäiseen kaupunkiin, jossa oli kylpylaitos, vaan kylpyvieraita varsin +vähä. + + + + +IV. + +... Olin lähettänyt Bendelin moniaitten kultasäkkien kanssa edeltäkäsin +mainittuun kaupunkiin vuokraamaan minulle huoneuston sen laatuisen kuin +mielestäni tarvitsin. Hän olikin paljon rahaa jaellut minkä verran +millekin, talouttamme varten tavaraa ostellen, ja siitä ylhäisestä +vieraasta, jota hän palveli, puhunut jotenkin epävarmasti, sillä en +halunnut, että minut tunnettaisiin, ihmetelkööt nuo kunnon +kaupunkilaiset ja ajatelkoot mitä hyvänsä. Niin pian kun huoneustoni +oli laitettu valmiiseen kuntoon, palasi Bendel luokseni minua +noutamaan. Lähdimme matkalle. + +Saapuessamme lähelle kaupunkia, jotta ei ollut sinne enää kuin kukaties +penikulman matka, muutamalle paikalle, missä päivä helteisesti paistoi, +tuli tiellä meitä vastaan juhlapukuista kansaa. Vaunuimme pysähtyä +täytyi. Laulua, kanuunan laukauksia, kellonsoittoa kuului, huudettiin +"eläköön" ja ... vaunujen oven eteen ilmaantui muuan laulukunta +valkeisiin vaatteisiin puettuja neitosia, erinomaisen kauniita kaikki, +vaan muuan oli muita ihanampi niinkuin aurinko on tähtejä kirkkaampi. +Neitosten piiristä astui hän esille; ujona ja punehtuen se kaunis +olento polvistui minun eteen ja ojensi minulle silkkisen tyynyn päältä +laakerin ja öljypuun lehdistä sekä ruusuista tehdyn seppeleen, hänen +puhuessa muutamia kainoja sanoja majesteetista, kunnioituksesta ja +rakkaudesta, jota puhetta en lainkaan ymmärtänyt, kaunis äänen sointu +vain hivelteli korviani ja sydäntäni ... oli minusta kuin olisin tuon +taivaallisen olennon jo ennen joskus nähnyt. Neitoset lauloivat +muutaman laulun, jossa ylistettiin kuningasta ja hänen kansansa onnea. + +Ja tämä näytelmä kaikki päivänpaisteessa! Se ihana ja kaunis neitonen +oli kahden askeleen päässä minusta, vaan minä polonen, varjoton mies +näet, en rohjennut hypätä tuon kuilun yli polvistumaan vuorostani hänen +eteensä. Kunhan minulla olisi ollut varjoa, minulla onnettomalla! Minun +täytyi häpeääni, uskoani, epätoivoani salata ja painuin vaunujen +soppeen niin kauas kuin suinkin pääsin. Bendel vihdoinkin +hämmästyksestä tointui, hypähti vaunuista maahan; minä kutsuin hänen +luokseni takaisin, otin matkalaukustani timanttisen kruunun, jonka +olisi pitänyt oikeastaan sen kauniin Fannyn päätä koristaa. Bendel +astui esiin ja puhui herransa puolesta, sanoen olevan hänelle mahdoton +vastaanottaa näin suuria kunnianosotuksia; arvattavasti on tässä joku +ereys. Kuitenkin on hän kunnon kaupunkilaisille hyvin kiitollinen +heidän hyväntahtoisuudestaan. Tuon sanottuaan Bendel otti tarjotun +seppeleen siitä silkkityynystä, jonka päällä se oli; ja laski sen +sijalle timanttikruunun. Sitten hän kunnioittavaisesti tarttui sen +kauniin neitosen käteen ja käski hänen nousta seisoalleen sekä +muutamalla käden viittauksella neuvoi pappeja, pormestaria ja kaikkia +lähetyskuntia poistumaan. Ei ketään hän laskenut minun puheelleni. Hän +kaski väen astua tien syrjään, että hevoset pääsisivät kulkemaan, +hypähti vaunuihin takaisin ja eteenpäin ajettiin täyttä laukkaa sekä +jouduttiin kohtiaikoihin kaupungin portille, joka oli koristettu +lehdillä ja kukilla. -- Kanuunilla yhä reippaasti laukaista +pamahutettiin. -- Vaunut seisahtuivat taloni eteen; vikkelästi +hypähdin ovelle väen keskeltä, joka oli utelias näkemään minua +vilahdukseltakaan. Kansa huusi "eläköön!" akkunaini alla ja heitätin +alas kultarahoja viljalti. Illalla olivat kaupunkilaiset +vapaaehtoisesti juhlatulituksilla valaisseet kaupunkia. + +Enkä vielä tiennyt mitä tämä kaikki oli olevinaan! Kenen luulivatkaan +minun olevan! Lähetin Raskalin tiedustelemaan. Hän palatessaan kertoi, +että kaupunkiin oli muka saapunut muutamia päiviä sitten se sanoma, +että Preussin kuningas on aikonut matkustaa maan läpi, vaan kreivin +nimellisenä; mitenkä kansa oli tuntenut Bendeliä muka kuninkaan +ajutantiksi ja mitenkä hän sekä minä olimme kumpikin kaikella +käytöksellämme osottaneet, että kansa ei ollut erehtynyt suinkaan; +mitenkä kansa oli riemastunut kun se sai selville, että kuningas oli +todellakin kaupunkiin tullut. Tosin huomattiin, että minä todellakaan +en halunnut esiintyä kuin tuntemattomana kreivinä, ja pahoiltiin, että +oli tuota salaista asiaa ilmaistu. Vaan minä olin kovin suosiollisesti +ja armollisesti "suuttunut," jos olin suuttunut ensinkään ... minulla +oli muka siksi hyvä sydän. + +Naskalista näytti tämä tapaus niin perin hupaiselta muka, että hän +nuhteilla koitti vahvistaa kansan väärää luuloa. Ja minua hän +kertomuksellaan koitti naurattaa. -- Huomatessaan, että minua huvitti +hänen kertomuksensa, hän päälliseksi häijyydessään minua imartelemaan +rupesi. Enkä tee tyhjäksi -- ikävä sanoa -- että minua miellytti +ihmisten kunnioitus, jospa kohta en ollutkaan se, miksi minua luultiin. + +Siihen puistoon, joka oli asuntoni akkunain alla, laitatin juhlan ja +lähetin kutsut kaupungin kaikille asukkaille. Rahakukkaroni +salaperäisen voiman, Bendelin toimeliaisuuden ja Raskalin vikkelän +kekseliäisyyden vuoksi onnistui tämä juhla erinomaisen hyvästi. Olipa +todellakin ihme kuinka kauniiksi ja loistavaksi juhla saatiin vähässä +ajassa, muutamissa tunneissa. Olipa juhlakenttäkin niin taitavasti +valaistu, että uskalsin sinne mennä, minä varjoton, polonen mies. Ei +ollut minulla juhlavalmistuksiin nähden mikään moitteen syytä, täytyi +minun vain palvelijoitani kiittää toimeliaiksi ja taitaviksi. + +Hämärän tullen alkoivat vieraat saapua. Ei enää kukaan puhunut +"majesteetista," ainoastaan "herra kreivistä," ja hyvin kunnioittavasti +ja nöyrästi puhuttiinkin. Minkäpä sille mahdoin? Sallia minun täytyi, +että minua kreiviksi sanottiin, "kreivi Pietariksi" näet. Vaan siinä +juhlimis-touhussa sieluni ei halannut muuta kuin nähdä sitä yhtä. +Myöhäseen hän tuli tuo, jolle olin antanut kruunun ja joka oli itse +"kruunu," mutta kaunihimpi. Hän kainona astui vanhempainsa rinnalla +eikä näyttänyt siltä kuin olisi hän edes siitä tiennytkään, että oli +kaunis, vieläpä kaunihin kaikista. Hänen vanhempansa oli muuan +forstmestari vaimoineen. Heitä kun esiteltiin minulle, osasin lausua +heille tiesi mitä kohteliaita sanoja, vaan tyttären edessä seisoin kuin +pahasta teosta syytetty poikanen nolona enkä osannut kuin sammaltaa ja +sopertaa. Sain lopulta sanotuksi, että nöyrin pyyntöni on tämä: hän, +jonka päässä on kruunu, olkoon tässä juhlassa emäntänäkin. Ujostellen, +silmät maassa, pyysi hän, että häntä armahdettaisiin. Vaan ujompi olin +minä kuin hän ja ensimmäisenä alammaisena lupasin olla hänelle +uskollinen, nöyrästi häntä kumartaen, ja minun, "kreivin," viittaus oli +vieraistani kuin käsky ikään jota mielellään ja kilvan noudattivat. +Hän olikin yhtä majesteetillinen, viaton ja suloinen kuin kaunis. Hänen +vanhempansa olivat perin onnellisia ja uskoivat, että heidän tähtensä +tyttärelle tuo suuri kunnia osotettiin. Olin sanomattomassa +huumauksessa, kaikkia niitä kalliita kiviä ja helmiä, joita olin niille +rahoillani, jotka eivät olleet kuin vaivaksi minulle, ostanut eli +teettänyt, panin kahteen isoon maljaan, kansi päälle, ja asetin ne +täydet maljat pöydälle, kuningattaren nimessä jaettavaksi hänen +toverein ja muitten juhlaan saapuneitten naisten kesken: kultarahoja +heitätin sitä paitse puiston aidan yli kansan keskelle, joka oli +riemuissaan ja ehtimiseen huusi "eläköön kreivi Pietari, eläköön!" + +Huomenna kertoi Bendel minulle kahden kesken, että hänen luulonsa +olikin nyt oikeaksi nähty: Raskal oli kuin olikin epärehellinen. Hän +oli näet eilettäin useampia kultasäkkejä varastanut. "Älkäämme olko +millämmekään," vastasin siihen, "suokaamme sille raukalle tuo saalis +kernaasti; annan rikkaudestani osansa kaikille, miksikä en antaisi +hänellekin? Eilettäin kaikki uudet palvelijani, joita olet minulle +pestannut, minua rehellisesti palvelivat, auttaen minua viettämään +iloista juhlaa." + +Siitä ei enää ollut tuon enempää puhetta. Raskal jäi kun jäikin +ensimmäisten palvelijain joukkoon, vaan Bendel oli yhä ystäväni ja +luottamusmieheni. Bendel piti minua äärettömän rikkaana miehenä, +kysymättä mistä olin saanut rikkauteni. Hän vain oli minulle avulias +keksimään keinoja millä lailla tämä rikkauteni oli paraiten käytettävä +muitten hyväksi. Siitä kalpeakasvoisesta, harmajapukuisesta miehestä +hän ei tiennyt kuin että hän yksinään kykeni minua vapauttamaan siitä +kirouksesta, joka oli tullut osakseni, ja että pelkäsin häntä, jonka +tahdosta onneni riippui. Muuten olin siitä vakuutettu, että hän saattoi +tavata minua missä ikinä hän tahtoi; vaan minä en missään häntä. Senpä +vuoksi, sitä lumottua päivää odotellen, heitin sikseen hänen olopaikan +kuulustelemisen; olisi ollut se kuulusteleminen turhaa vaivannäköä +kerrassaan. + +Se komea juhla ja se tapa millä siinä käyttäydyin sai kaupungin +herkkäuskoiset asukkaat siihen yhä vahvempaan luuloon, että olin muka +kuningas, vaikka kreiviksi sanoin itseäni. Tosin sanomalehtien +kertomuksista sittemmin näkyi, että se huhu Preussin kuninkaan matkasta +ei ollutkaan kuin perätöntä lorua. Vaan kuninkaana minua pidettiin +silti, vieläpä mitä rikkaimpana ja mahtavimpana. Ei vaan oltu selvillä +minkä maan kuningas olin. Eihän mailmassa milloinkaan ole kuninkaista +ollut puutetta, varsinkaan ei tähän aikaan. Tuon pienen kaupungin +asukkaat eivät olleet koskaan kuningasta ketään nähneet, ja minkä +valtakunnan hallitsijaksi milloinkin minua luulivatkaan, aina arvasivat +väärin. Minä jäin kuin jäinkin "kreivi Pietariksi". + +Kerran ilmestyi kylpyvieraitten joukkoon muuan kauppamies, joka oli +aikanaan mennyt konkurssiin, rikastuakseen jälleen sitä äveriäämmäksi, +ja kaikki isosti arvostivat häntä. Hänellä olikin leveänpuoleinen +varjo, jos kohta hieman hatara. Hän oli tullut tähän pieneen kaupunkiin +näyttääkseen sen asukkaille kuinka mahtava ja rikas hän oli muka; +alkoipa minunkin kanssa kilpailla. Puhuttelin kultasäkkiäni ja seuraus +oli, että tuo mies polonen, päästäkseen ihmisten halveksimista pakoon, +lähti tipo tiehensä, mentyään toistamiseen konkurssiin. Pääsin +hänestä erilleni. -- Moni muukin rikas herra joutui minun tähteni +keppikerjäläiseksi. + +Vaikka kaikki olivat minulle alamaisia kuninkaallisen rikkauteni ja +loistoni vuoksi, oleilin kuitenkin kotona varsin hiljaisena ja +yksinäisenä. Olin tavasta hyvin varova enkä sallinut, että kukaan, oli +se kuka hyvänsä muu kuin Bendel, tuli huoneeseeni, en sallinut sitä, +oli syy minkä tähden puheelleni pyrittiin mikä tahansa. Niin kauan kuin +aurinko paistoi olin huoneessani lukkoin takana, ja minusta sanottiin: +kreivi on työssä kamarissaan. Niitten töitteni tähden muka lähtivät +kuriirit milloin mitäkin asiata minun puolestani ajamaan. -- Vasta +iltasin joko puistossa taikka Bendelin neuvon mukaan valaistussa +salissani vastaanotin vieraita, Bendel piti erinomaisen tarkkaa huolta +minusta, jos joskus muualle menin, nimittäin forstmestarin puutarhaan, +sen tyttären tähden, jota sydämmestäni rakastin. + +Chamisso rakas, toivottavasti et ole unohtanut mitä rakkaus on! Paljon +olisi sinulla kuitenkin opittavaa minun kokemuksista. Hän, Miina, oli +todellakin rakastettava, hyvä, hurskas lapsi. Hän oli silmittömästi +minuun ihastunut ja niin oli hän nöyrä, että ei arvannut olevansa sen +arvoinen että minä häntä minäkään pitäisin; viattoman, nuoren +sydämmensä kaikella voimalla hän vuorostaan rakasti minua, kostaen +minulle rakkauttani. Hän rakasti niinkuin vain vaimo voi rakastaa, +kokonaan alttiiksi antautuen ja uhrautuen, itseään unohtaen, ainoastaan +sen hyvää ajatellen, jolle oli sydämmensä antanut, huolimatta siitä +kuinka hänen itsensä kävi; sanalla sanoen: hän rakasti minua +todellakin. -- + +Vaan minä -- hirveitä hetkiä nuo, todellakin hirveitä, vaikka silti +muistettavat -- Bendelin kanssa kahden ollessani itkin ja voivotin heti +kun olin ensimmäisestä rakkauden huumauksesta tointunut, ja aloin +huolellisesti tarkastaa itseäni ja tekojani; minä onneton, joka olin +varjoton mies, minäkö olin pettää tätä viatonta enkeliä, julmasti ja +itsekkäästi! Vuoroin päätin ilmaista hänelle, Miinalle rakkaalle, tuon +kamalan salaisuuteni, vuoroin vannoin vakaset valat, että muka ryöstäyn +pois hänen seurastaan ja pakenen tielle tietämättömälle, vuoroin taas +itkin ja voivotin Bendelin kanssa, pyytäen häntä saattamaan minua +forstmestarin puutarhaan. -- + +Toisin ajoin kuvittelin mielessäni, että kohta kaiketi tulee takaisin +se harmajatakkinen, laiha mies ja itkin taas jos näytti siltä kuin +olisi ollut turha toivoni. Olin tarkkaan laskenut minä päivänä hän +tulisi, sillä hän oli sanonut, että vuoden päästä hän palaa, säntilleen +muka jotta ei päivääkään myöhemmin eikä päivää varemmin, ja minä luotin +hänen sanaan. + +Miinan vanhemmat olivat rehellistä, kelpo väkeä, ainoata lastaan hyvin +rakkaana pitivät ja minun ja hänen väli kummastutti heitä, jotka eivät +tienneet mitä tehdä. He eivät olleet unissakaan ajatelleet, että kreivi +Pietarin mielessä ei muuta ollut kuin heidän lapsensa, vaan nythän oli +selvä kerrassaan, että hän oli heidän tyttäreen silmittömästi +rakastunut ja tytär häneen. -- Tytön äiti oli siksi turhamielinen, että +ei pitänyt avioliittoa mahdottomana ja teki parastaan saadakseen sitä +aikuseksi; isä oli niin tervejärkinen, että piti eukkonsa hankkeita +hullutuksina. Kumpanenkin oli sillä vakuutettu, että rakkauteni oli +vilpitön. -- Eivätkä muuta voineet kuin rukoilla lapsensa puolesta. + +Minulla oli vielä tallella muuan kirje, minkä sain siihen aikaan +Miinalta. -- Niin, tätä kirjettä on hän kirjoittanut, se on hänen +käsialaansa. Näin kirjoitti hän: + + "Olenhan muuan heikko, tyttö hupakko; enkä saata uskoa, että + minun armaani, jota hartaasti, niin hartaasti rakastan, minun, + tyttö paran, mieltä pahoittaisi. -- Olet niin peräti hyvä, + sanomattoman hyvä; vaan älä minusta vääriä luule, Sinun ei pidä + uhrata mitään minun hyväksi, sinä et saa yrittääkään mitään + uhrata minun tähden. Vihaisinpa itseäni, jos sen tekisit. -- + Olet minun onnelliseksi tehnyt, olet opettanut minut rakastamaan. + Lähde jo pois! -- Tiedä mikä on kohtaloni; kreivi Pietari ei + minulle kuulu, vaan maailmalle. Tahdon olla ylpeä kun kuulen + mainittavan, mitä hän milloinkin on toimittanut ja aikaansaanut + ja miten häntä on missäkin kunnioitettu ja ylistetty. Katsohan, + tuota ajatellessani, suutun sinuun siitä, että olet tyttö hupakon + tähden unohtanut ylevää tehtävätäsi. -- Lähde pois, sillä jos et + lähde, se ajatus tekee minun onnettomaksi, että olen onnellinen, + autuas sinun, ah sinun kautta. -- Enkö ole sinun elämääsi kuitenkin + jollain öljypuunoksalla suloistuttanut ja ruusukukkasella, niinkuin + siihen seppeleeseenkin, jota sinulle annoin, oli kiedottu oksia ja + kukkasia? Olet sydämessäni, rakkahani, minusta eroamista älä pelkää + -- jospa kuolenkin, olen onnellinen, sanomattoman onnellinen sinun + tähtesi." + +Kyllä arvaat miten kipeästi nuo sanat kävivät sydämmeeni. Sanoin +hänelle, etten ollut se miksi hän näytti luulevan; olen tosin rikas, +vaan sanomattoman onneton mies. Olin muutaman kirouksen alainen, joka +oli ainoa asia, minkä salasin häneltä, syystä siitä että vielä oli +hieman toivoa minulla sen kirouksen alta päästä jotenkin. Oli +sydämmellinen huoleni, että ehkä syöksyisi hän minun kanssa +onnettomuuteen, hän, joka elämäni tiellä on ainoa valoni, ainoa onneni. +Tuota selvittäessäni hän taas sitä itkemään, että olin niin onneton. +Ah, hän oli niin rakastettava, niin peräti hyvä! Jos hän olisi vain +yhden kyyneleen voinut pyyhkiä silmistäni, kuinka mielellään olisi hän +kokonaan uhrannut itsensä. + +Vaan hän ei hetikään ymmärtänyt sanojeni tarkoitusta; hän näet luuli +yhä, että olin joku ruhtinas, jota oli ties mikä onnettomuus kohdannut, +eikä hän heittänyt mielessään kuvittelemasta kuinka ylevä ja +sankarimoinen hänen rakastettunsa oli. + +Kerran sanoin hänelle: "Miina, tämän kuun viimmeisenä päivänä voipi +kohtaloni muuttua ja ratkaisun alaiseksi joutua -- vaan jos ei se +tapahdu, täytyy minun kuolla, koska en tahdo tehdä sinua onnettomaksi." +-- Hän itki ja laski päänsä minun rinnalleni. "Jos sinun kohtalosi +muuttuu, salli minun vain tietää, että olet onnellinen; vähät muusta, +itselleni en mitään pyydä. Vaan jos onneton olet, tee minun osalliseksi +onnettomuudestasi, että pääsen kuormaa kantamaan sinun kanssasi." + +"Tyttö, tyttö, peruuta sanasi, se varomaton sanasi -- sillä tunnetko +minun onnettomuuttani minkälainen se on, tunnetko sitä kiroustani? +Tiedätkö kuka minä olen -- -- mikä minua --? Näethän kuinka minua +hirvittää tuo salaisuuteni!" Hän nyyhkyttäen heittäysi jalkojeni eteen +ja uudisti pyyntönsä. + +Forstmestari kun tuli sisään, sanoin hänelle, että ensi kuun +ensimmäisenä päivänä aioin pyytää hänen tytärtään puolisokseni! -- sinä +päivänä syystä siitä, että sitä ennen saattaa tapahtua paljo, joka voi +muuttaa kohtaloani. Oli miten oli, rakkauteni oli muuttumaton. + +Tuo kunnon mies oikein hämmästyi, kuullessaan "kreivi Pietarin" tuolla +lailla puhuvan. Hän tarttui minuun syliksi, ja taas nolostui, kun oli +unohtanut kuka olin muka. Vaan nyt häntä rupesi arveluttamaan +naimishankkeeni; hän alkoi kysyä ja puhella lapsensa tulevaisuudesta: +oliko minulla mitä huomen lahjaa tarjota, oliko mitä takeita, että +todellakin toteuttaisin aikomukseni y.m.s. Kiitin häntä, että hän minua +noista asioista oli huomauttanut. Sanoin hänelle, että aijoin asettua +näille tienoille, missä olin kansan suosiossa, ja elää huoletonta +elämää. Pyysin häntä ostamaan tyttärensä nimessä paraimmat maatilat +tässä maakunnassa ja minä olen suorittava hinnan. Tyttären sulhasta hän +voisi sillä lailla paraiten palvella. -- Hänelle tuli tuosta paljo +päänvaivaa ja huolta, sillä kaikkialla, missä hän kuulusteli kaupan +olevia maatiloja, oli ollut samoilla kaupoilla muuan muukalainen, joka +olikin ostanut noin miljoonan markan edestä maata. + +Totta puhuen, olin häneen vähin kyllästynyt ja siitä syystä olin +hyvilläni kun hänestä pääsin erilleni joksikin ajaksi. Miinan äiti oli +hieman kuuro eikä hän sen vuoksi ollut ensinkään kateellinen jos +joillakin muilla oli kunnia kreiviä puhutella. + +Äiti tuli tyttärensä seuralaiseksi ja molemmat pyysivät minua viipymään +hetken aikaa vielä heidän kanssa; vaan ei sopinut minun enää jäädä +sinne, sillä näin kuinka kuu oli taivaanrannalle nousemassa. -- Oli +aika lähteä. + +Huomenillalla menin taas forstmestarin puutarhaan. Olin heittänyt ison +viitan hartioilleni, hatun olin painanut silmilleni ja menin Miinaa +puhuttelemaan. Kun hän katsoi minuun, liikahti hän ikäänkuin +tahtomattaan; silloin muistui elävästi mieleeni se yö, jolloin olin +näyttäytynyt kuutamossa, se hirveä yö. Miina se oli todellakin. Vaan +ehkä hän ei ollut minua tuntenutkaan. Hän näytti kovin hiljaiselta ja +miettiväiseltä -- minulla oli kovin mieli raskas -- nousin seisoalleni. +Hän heittäysi hiljaa nyyhkyttäen rinnalleni. Minä poistuin. + +Siitä lähtien tapasin hänet useimmiten itkemästä; kävi yhä synkemmäksi +mieleni. Tytön vanhemmat ne vain mahdottoman onnellisia olivat. Se +merkille pantava päivä lähenemistään läheni, kamalana ja mustana kuin +mikähän ukkospilvi. Aatto oli käsissä, minun oli vaikea hengittää. Olin +varalta täyttänyt kultarahoilla muutamia arkkuja, odotin maltittomasti +12:nnen hetken tuloa. -- Jo oli käsissä tuo tärkeä aika. -- Minä istuin +ja odotin, kellonviisaria katsellen, sekunteja ja minuutteja lukien, +niinkuin olisivat ne olleet puukoniskuja. Kuullessani jotain ääntä mitä +hyvänsä hypähdin seisoalleni. Jo alkoi päivä sarastaa. Hitaasti +tirkkeni aika, tuli puolisenaika, ilta, yö; kellonviisarit nykähtivät, +toivoni oli lakastumassa; kello soi 11 eikä näkynyt ketään, viimmeisen +tunnin viimmeiset minuutit menivät eikä ketään näkynyt, kello alkoi +soida 12:sta, nyt oli se otollinen hetki mennyt sivu -- ja toivottomana +minä mies polonen vaivuin vuoteelleni takaisin, surkeaan itkuun. +Huomenna siis täytyi minun -- yhä varjottomana -- pyytää rakastettuani +aviopuolisokseni; vasta aamupuolella tuli hetkeksi levoton uni +silmiini. + + + + +V. + + +Oli vielä varhainen aamu, kun heräsin siitä että viereisestä huoneesta +kuului kiivasta puhetta. Kuulin Bendelin kieltäyvän laskemasta sisään; +Raskal huusi vihasesti että hän välittää viisi mokomasta kiellosta ja +vaati vaatimalla että hän laskettaisiin minun huoneeseen. Hyvänsuopea +Bendel huomautti häntä siivosti että seuraus semmoisesta röyhkeydestä, +jos se tulisi minun tietooni, olisi etusasta palveluksesta erottaminen. +Raskal uhkasi lyödä häntä jos hän yhä niskottelisi. + +Kesken pukemista avasin oven ja huusin Raskalille: "Mitä asiaa sinulla, +lurjus?" -- Hän peräysi pari askelta ja vastasi kylmäkiskoisesti: +"Pyydän nöyrimmästi Teitä, herra kreivi, kerrankaan näyttämään +varjonne ... aurinko paistaa kartanolla parasta aikaa varsin +kirkkaasti." -- + +Tuntui kuin ukkonen olisi iskenyt minuun. En isoon aikaan saanut sanaa +suustani. -- "Mitenkä sinä, renki, kohtelet minua?"... Tyyneesti hän +keskeytti puhettani: "Renki saattaa olla rehellinen mies silti, vaikka +hän ei tahdokaan palvella varjotonta isäntää; irti sanon itseni Teidän +palveluksestanne". Minun täytyi koittaa toista keinoa. "Raskal rakas, +kuinka on mieleesi juolahtanut noin hullunkurinen ajatus, mitenkä voit +ajatella, että...?" Vaan hän tyyneesti yhä sanoi: "On ihmisiä, jotka +väittävät, että olette varjoton ... siis, pitkittä mutkitta, näyttäkää +varjonne tahi laskekaa minut palveluksestanne." + +Bendel, kalpeana ja vavisten, vaan malttavampi kuin minä, antoi minulle +muutaman viittauksen että tarjoaisin hänelle rahaa, jolla käy +lahjoominen ketä hyvänsä, vaan sekin oli turhaa työtä; hän heitti rahat +lattiaan jalkojeni juurelle: "Varjottomalta en vastaanota mitään". Hän +kääntyi minulle selin ja poistui, hattu päässä, jotain laulua +hyrähdellen, huoneesta hitain askelin, Seisoin siinä Bendelin kanssa +kuin kivettynyt, nolona katsoen hänen jälkeensä. + +Raskaasti huokaellen ja kuolema sydämmessäni valmistausin vihdoinkin +lupaukseni toteuttamaan ja kuin rikollinen ikään tuomarini eteen +esiintymään forstmestarin puutarhaan. Menin siihen puitten varjostamaan +lehtimajaan, jota sanottiin kreivi Pietarin majaksi ja jossa minua +olivat odottamassa tälläkin kerralla. Iloisena ja huoletonna tervehti +minua tytön äiti. Vaan Miina istui siinä kalpeana ja kauniina kuin ensi +lumi, joka syksyllä kukkia peittää, kohta taas vedeksi sulaakseen. +Forstmestari, joku kirjoitettu paperi kädessään, käveli kiivaasti +kahakäteen ja näytti siltä kuin olisi hän tahtonut salata +mielenkuohuaan, jonka hänen tavallisissa oloissa jäykät ja +liikkumattomat kasvonsa, vuoroin punaisina vuoroin kalpeina, +ilmaisivat. Hän tuli luokseni minun tullessani sisään ja pyysi +saadakseen puhutella minua kahden kesken. Se polku, jonne hän kutsui +minut perässään kulkemaan, vei muutamaan laitaan ja puuttomaan +puutarhan osaan. -- Äänetönnä istahdin muutamalle penkille ja hetken +aikaa oltiin vaiti. + +Forstmestari kiivaasti yhä käveli kahakäteen, kunnes lopulta äkkiä +seisahtui eteeni ja katsottuaan siihen paperiin, joka oli hänellä +kädessä, tuikeasti minulta kysyi: "Herra kreivi, te ehkä tunnette +muuatta miestä, nimeltä Pietari Schlemihl, häh?" En puhunut mitään... +"Muuatta miestä, jolla on erinomaiset lahjat ja ominaisuudet -- häh?" +Hän odotti vastausta. -- "Entä jos itse olisin se mies?" sanoin +vihdoinkin. -- "Se", lisäsi hän, kiivaasti tiuskien, "joka on varjonsa +hukannut!!" -- "Tuota olen aavistanut, tuota olen aavistanut," huusi +Miina, "niin, olenhan jo aikoja sitten sen tiennytkin!" ja hän +heittäysi äitinsä syliin, joka hämmästyksissään ja tytärtään halaillen +nuhteli häntä siitä, että hän onnettomuudekseen oli salannut tuota +asiaa. Vaan Miina oli, kuin Arethusa, muuttunut kyynellähteeksi, joka +joutui kutreilleen minun ääntäni kuullessaan. + +"Ja te kelvoton," huusi forstmestari vihoissaan, "olette tavattoman +röyhkeästi pettäneet minua ja tytärtäni; ja te olette muka +rakastavinanne häntä, jonka olette tällä tavalla pettäneet! Katsokaahan +kuinka hän tuossa itkee ja käsiään vääntelee. Hirveätä, hirveätä!" + +Olin siihen määrään pökerryksissä, että aloin höpistä: "Oli miten oli, +eihän varjo ole kuin pelkkä varjo vain, jos hätä tulee, niin tulee kai +varjottakin toimeen, tarpeetonta on tästä asiasta kovin suurta melua +nostaa." Vaan tunnossani myönsin, että tuo puheeni oli lorua, jotta +herkesin puhumasta, eikä hän huolinut edes vastatakaan. Kuitenkin +lisäsin: "minkä on hukannut, sen voipi saada takaisin joskus." + +Vihasesti huusi hän: "Tunnustakaahan, tunnustakaa, millä lailla olette +varjonne menettäneet!" Minun täytyi turvautua taasenkin valeeseen: +"Muuan tolvana kerran taitamattomasti varjooni astui, jotta tuli siihen +iso reikä ... olen korjatteelle lähettänyt varjoni, sillä rahalla saa +paljon aikaa, jo eilettäin olisi minun pitänyt saada se takaisin." + +"Hyvä on, hyvä, hyvä!" vastasi forstmestari vuorostaan, "te kositte nyt +tytärtäni, on toinenkin kosija, minun on asia tyttärestäni huolta +pitää. Kolme päivää annan teille varjonne korjauksen varalle; jos +kolmen päivän perästä palaatte takaisin oikean varjon kanssa, olette +tervetulleet. Vaan neljäntenä päivänä, jos ette ole palanneet, niin +saatte uskoa, että olen antava tyttäreni toiselle kosijalle +puolisoksi." -- Yritin vielä sanoa sanasen Miinalle, vaan hän itki +kovasti ja turvansi äitiinsä; ja äiti äänetönnä viittasi minulle, +käskien minun mennä. Horjuvin askelin meninkin ja minusta tuntui kuin +olisi maailma hävinnyt taakseni. + +Olin joutunut Bendelin rakkaasta huolenpidosta erilleni ja harhailin +metsissä ja niityillä. Tuskan hiki juoksi otsaltani ja huokaukset +pääsivät ehtimiseen rinnastani; olin kuin mieletön. + +En tiedä kuinka kauan olin sillä lailla kuleksinut, kun arvaamatta joku +tarttui minuun käsivarresta jollakin päivänpaisteisella kankaalla. -- +Pysähdyin ja katsoin taakseni ... se oli harmajatakkinen mies, joka +näytti siltä kuin olisi hän kiivaasti juossut perässäni hengästyksiin +asti. Hän alkoi kohta puhutella minua: + +"Lupasin tänään teitä tapaamaan tulla, vaan te ette malttaneet odottaa. +Vaan ei ole hätää mitään, te osaatte ottaa hyvästä neuvosta vaari, +voittehan saada varjonne takaisin, jos haluatte, ja palata kohta +forstmestarin puutarhaan. He sanoivat teidät tervetulleiksi, ja kaikki +on ollut vain pientä pilaa muka. Raskalista, joka on pettänyt teitä ja +joka on kosimassa morsiantanne, pidän minä huolen, hän, mies parka, on +jo tarpeeksi kypsä." + +Olin vielä kuin unissani. "Lupasin tänään --?" tuota hänen puhetta jäin +ajattelemaan -- hän oli oikeassa, olin kaiken aikaa yhden päivän +suhteen erehtynyt. Oikealla kädelläni koitin oliko kukkaroni +tallella... Hän arvasi mikä minulla oli mielessä ja peräysi kaksi +askelta. + +"Olkaa huoleti, herra kreivi, kukkaronne saatte pitää." Öllistäen, +ihmetellen katselin häntä. Hän sanoi: "Pyydän teitä suostumaan vaan +muutamaan joutavaan pyyntööni; olkaa vain hyvä ja kirjoittakaa nimenne +tämän paperin alle." -- Siinä paperissa oli luettavana seuraavat sanat: + +"Suostun täten, kun sieluni erkanee ruumiistani, jättämään sieluni +perinnöksi sille, jonka hallussa on tämä paperi." + +Katselin ääneti ja ihmeissäni tuota paperia ja sitä harmajata miestä, +vuoroon kumpastakin. Hän oli sillä välin pistänyt muutaman uuden kynän +veripisaraan, joka oli kädelläni, orjantappuran oka muuan kun oli sitä +äskettäin haavottanut. + +"Kuka te olettekaan?" kysyin vihdoinkin. "Vähät siitä kuka olen," +vastasi hän, "ja eikö näy päältäkin päin? Mies polonen, mikähän lie +oppinut jokunen, jota hänen ystävänsä palkitsevat kiittämättömyydellä +niistä komeista lahjoista, joita hän antaa heille, ja jolla ei ole +muuta hupia tämän maan päällä kuin vähäsen kokeilimisia kaikenlaisia... +Vaan kirjoittakaa toki nimenne tämän paperin alle! Tänne, oikealle +puolelle: Pietari Schlemihl." + +Pudistin päätäni ja sanoin: "Anteeksi, vaan nimeäni en kirjoita." -- +"Ettekö," hän ihmetteli, "ja miksikä ette?" + +"Näyttää toki arveluttavalta jossain suhteessa sieluni antaminen +varjoni tähden"... "Vai niin, vai niin!" hän yhä kummasteli, +"arveluttavaltako?" ja hän naurahti pilkallisesti. "Vaan sanokaahan +minulle, mitä se sielunne oikeastaan onkaan? Oletteko sitä koskaan +nähneet ja mitä aiotte silla toimeensaada kuoltuanne, häh? Olkaahan +vain hyvillänne, että olette tavanneet muutaman asianharrastajan, joka +tuosta joutavasta kalusta, jota toiset sanovat galvaaniseksi voimaksi, +toiset sähkövoimaksi, mikä miksikin, oikean hinnan maksaa tahtoo, +nimittäin antaa teille siitä oman ruumiinne varjon, jolla voitte +vuorostanne saada morsiamen ja tiesi mitä hyvää ikinä haluatte. Vai +tahdotteko heittää tuota tyttö riepua sen kelvottoman konnan Raskalin +käsiin, häh? Vaan käykäähän omin silmin katsomassa; tulkaahan minun +kanssa, niin mennään forstmestarin puutarhaan", kehotti hän, taskustaan +ottaen ja minulle tarjoten kaapun semmoisen, joka tekee ihmisen +näkymättömäksi. + +Minun täytyy tunnustaa, että minua sanomattomasti hävetti joutua naurun +alaiseksi tuon miehen nähden. Vihasin häntä koko sydämmestäni ja uskon, +että tämän vastenmielisyyteni vuoksi eikä niinkään periaatteellisista +syistä kieltäysin nimeni allekirjoituksella ostamasta takaisin +varjoani, vaikka kylläkin olisin tarvinnut sitä. Minua kauhistutti +yksin se ajatus, että tuo ruma juonittelija, tuo irvinaama, astuisi +pilkallisesti minun ja rakastettuni, kahden haavoitetun sydämmen, +väliin. Arvelin, että se mikä oli tapahtunut oli sallittu ja että +surkeuteni oli peruuttamaton: sen vuoksi käännyin miehen puoleen ja +sanoin: + +"Olen teille varjoni myynyt tästä kukkarosta, joka kyllä on hyvä +olemassa ja etusa, vaan minua on kovasti kaduttanut tuo kauppa. Eikö +peruuteta sitä, Jumalan tähden?" Hän pudisti vain päätään ja heittäysi +synkän näköiseksi. Lausuin vielä: "Enkä halua mitään enää myydä teille, +vaikka saisin varjonikin takaisin, enkä siis nimeäni tuohon paperiinne +kirjoita, en! Siitä käy päättäminen pitkittä mutkitta, että ne +naamiaishuvit, joihin kutsutte minut osalliseksi muka, olisivat teitä +huvittavaisempia kuin minua; siis en rupea, en sekau niihin, ja koska +niin on, hyvästi!" + +"Onpa ikävä, herra Schlemihl, että te ette voi suostua kauppaan, johon +olen ystävällisesti teitä kehotellut. Vaan olkoon, entä vasta olen +onnellisempi. Hyvästi sitte, näkemiin asti! -- Sivumennen sallikaa +kumminkin minun osottaa, että niitä kaluja, joita ostan kulloinkin, en +heitä homehtumaan suinkaan, pidän kuin pidänkin niitä sievästi." + +Hän veti heti varjoni taskustaan, laski sen levälleen nurmelle, +auringon puolelle jalkoihinsa, sillä lailla, että hän kulki kahden +varjon välissä, hänen oma varjonsa toisella puolen ja minun varjoni, +joka häälyi seuraamaan häntä sekin, toisella puolella. Minne hän meni, +sinne minunkin varjoni. + +Kun en ollut kaualle aikaa varjoani nähnyt ja nähdessäni nyt kuinka se +oli tuon kelvottoman miehen hallussa, juuri silloin kuin olisin sitä +paraiten itse tarvinnut, sydämmeni oli pakahtua ja aloin katkerasti +itkeä. Tuo inhottava mies ylpeili siitä minulta ryöstetystä kalustaan +ja uusimaan tarjoustaan rupesi hävyttömästi. + +"On se vieläkin kaupaksi, ei muuta kuin nimenne kirjoitatte, niin Miina +parka pääsee tuon konnan Raskalin kynsistä teidän, herra kreivin, +syliin ... ei kuin nimenne kirjoitatte, muuta ei." Kyyneleet alkoivat +taas juosta silmistäni, vaan käännyin hänelle selin ja käskin hänen +mennä. + +Bendel, joka huolissaan oli etsinyt minua, saapui samassa luoksemme. +Kun se uskollinen palvelijani minut näki itkusilmin ja minun varjoni, +jota hän tunsi minun varjoksi, tuon eriskummallisen, harmajan miehen +hallussa, päätti hän heti, vaikkapa väkisinkin, toimittaa minulle +takaisin omaisuuteni, ja koskapa hän ei osannut harmajan miehen kanssa +siivosti keskustella, hyökkäsi hän heti hänen kimppuunsa kovilla +sanoilla ja vaati häntä, pitemmittä mutkitta, paikalla antamaan minulle +takaisin varjoni. Vaan harmaja mies, vastauksen sijasta, kääntyi +viattomalle nuorukaiselle selin ja alkoi mennä matkoihinsa. Vaan Bendel +nosti kuhmuisen sauvansa, mikä oli hänellä kädessä, ja rupesi, astuen +hänen jälissään, ankarasti käskemään häntä heti heittää luotaan varjoni +ja hosumaan häntä minkä ikinä jaksoi selkään. Harmaja mies, aivan kuin +jos hän olisi ollut selkäsaunoihin hyvinkin tottunut, kyyryssä selin +kiirehti pois, Bendel kintereillä. Katselin tuota menoa kauan, kunnes +lopulta katosivat näkyvistäni kaikki, harmaja mies, Bendel ja varjoni. +Olin taas yksikseni jäänyt minä mies polonen. + + + + +VI. + + +Kun olin jäänyt yksikseni siihen autioon korpeen, aloin taas kovasti +itkeä ja sanomattoman raskasta sydäntäni keventää. Vaan en nähnyt +surkeudelleni mitään rajoja, ei loppua, ei määrää, ja hirveästi +janoissani imeskelin sydämmeni haavoja, joihin hän oli uutta myrkkyä +kaatanut. Kun mielessäni Miinaa ajattelin ja hänen mielevä, ihana +kuvansa, semmoisenaan kuin olin nähnyt häntä, itkussasilmin ja +kalpeana, ilmaantui eteeni, silloin astui röyhkeänä ja irvisuuna +Raskalin haamu minun ja Miinan väliin, käsilläni peitin silmiäni ja +pakenin yhä kauemmas korpeen; vaan ei jättänyt minua tuo hirveä näky +silti, yhä ajoi minua takaa, kunnes hengästytyksissäni kaaduin +pitkälleni maahan, jota kostutin kyyneleilläni. + +Ja kaikki tämä surkeus muutaman varjon takia! Ja olisin sen varjon +saanut takaisinkin, kunhan olisin nimeni kirjoittanut muutamaan +paperiin. Aloin ajatella tuota harmajan miehen tarjousta ja kieltoani +siihen suostumasta. Kolkoksi kävi mieleni ja jouduin lopulta pää +pyörälle etten tiennyt miten olla miten eleä. + +Tuli ilta. Nälkääni söin metsän hedelmiä ja janooni join vettä +muutamasta purosta. Olin yötä muutaman puun juurella. Aamulla heräsin +raskaasta unesta, siitä että kuulin kuinka kuorsaelin niinkuin kuoleva +ihminen. Bendel lienee eksynyt minun jäliltäni, ja olin siitä +hyvilläni. Minua ei haluttanut palata ihmisten pariin, joita pakoon +olin lähtenyt niinkuin mikähän villi eläin. Sillä lailla tirkkeni +kolmisen päivää. + +Neljännen päivän aamuna olin muutamalla hietikolla, jossa päivä +räikeästi paistoi, ja istuin siinä kivellä, sillä aurinko oli minusta +nyt mieluinen, sitä kun en ollut nähnyt isoon aikaan. Sydäntäni +ravitsin toimettomuudellani. Arvaamatta pelästyin jostain äänestä, +katsoin taakseni, paetakseni, vaan en nähnyt ketään. Vaan päivän +paahtamalla hietikolla näin arvaamatta ihmisen varjon kulkevan +ohitseni, ja se olikin minun varjoni näköinen, siltä minusta tuntui, +siitäkin syystä, että se kulki noin yksinäisenä, herrastaan erillään. + +Sydän vavahti rinnassani ja ajattelin: Varjoni, etsitkö herraasi? Minä +tahdon olla herrasi. Ja juoksin sen perässä, kiinniottaakseni sitä; +ajattelin näet, että jos onnistuisi minun päästä niin lähelle, että +jalkani koskisi siihen, niin se kaiketikkin tarttuisi jalkaani ja +tottuisi ajan oloon minuun. + +Varjo alkoi heti paeta allani ja minun täytyi sitä kevytjalkaista +pakolaista ruveta takaa-ajamaan juoksujalassa, johon kiivaaseen +juoksuun sain voimaa ainoastaan siitä toivosta, että ehkä pelastuisin +surkeasta tilastani. Varjo pakeni muutaman kaukaisen metsän rannalle +päin, jonka siimekseen se kai toivoi pääsevänsä piiloutumaan. Huomasin +sen, pelästyin, koska oli mahdollista että se pakoon ennättäisi, ja +palava halu innostutti minua ja pani jalat alleni; eikä aikaakaan, niin +tulin varjoa jo hiukan lähemmäs, jotta huomasin, että vielä sen +saavutan. Äkkiä se pysähtyi ja kääntyi minuun päin. Niinkuin jalopeura +hyökkää saaliinsa niskaan, niin minäkin aika harppauksella hypähdin +varjon viereen ottaakseni sitä haltuuni ... vaan arvaamatta tapasin +kovan vastarinnan aivan kuin olisi ihminen tullut juosten minuun pahki. +Kävi niin kipeästi kylkiluihini etten muista milloin olisi niin +kipeästi koskenut. + +Säikähdyksestäni oli se seurauksena, että käsivarsillani, tietämättäni +ja tahtomattani, tulin syleilleeksi sitä, mikä näkymättömänä seisoi +edessäni. Syöksyin samassa pitkälleni maahan; ja allani, selällään, +makasi ihminen, johon olin lujasti takertunut ja joka vasta nyt tuli +näkyviin, oltuaan sitä ennen näkymättömänä kerrassaan. + +Nyt selvisikin koko tapaus ja näytti minusta varsin luonnolliselta. +Tuolla miehellä oli arvattavastikkin ollut kädessään se ihmeellinen +linnunpesä, joka on sen laatuinen, näet sen, että se, jonka kädessä se +on, jää näkymättömäksi, vaan hänen varjonsa kyllä näkyy; kädessään oli +hän pitänyt tuota linnunpesää, juostessaan minua pakoon, vaan kun +saavutin hänet, luiskahti se hänen kädestään. Katsoin ympärilleni, ja, +aivan oikein, huomasinkin sen linnunpesän näkymättömän varjon, juoksin +sen varjon luo ja sainkin pesän käsiini. Samassa tulin minä, varjoton +mies, itse näkymättömäksi. + +Tuo mies kavahti seisoalleen ja katsoi ympärilleen olinko missä minä, +hänen voittajansa, vaan sitä ei hän nähnyt missään, vaikka päivä +paistoi kirkkahasti, ei minua eikä minun varjoakaan. Mies parka ei +ollut näet tullut luonnollisesti ajatelleksikaan eikä hädissään +hoksannut, että minä, juostessani häntä takaa, olin varjoton. Päästyään +selville siitä, että minä olin kadonnut, hän epätoivoissaan repi +hiukset päästään. Vaan minulle kävi nyt mahdolliseksi jälleen esiintyä +ihmisten keskuudessa, kun minulla oli se ihmeellinen, näkymättömäksi +tekevä linnunpesä kädessäni, ja kovasti halasinkin päästä ihmisten +pariin. Mutta ei kyllä puuttunut tekosyitä millä saatoin tuntoani +rauhoittaa, tuolta mieheltä ryöstettyäni hänen aarteensa, ja niitä +levottomia ajatuksia pakoon päästäkseni kiiruhdin pois, +katsomattanikaan enää jälkeeni oliko se mies parka minne joutunut; +kuulin vain hänen huutoaan ja päivittelemisiään. Silla lailla tuo +tapaus tapahtui, minun muistaakseni. + +Mieli paloi sinne forstmestarin puutarhaan saadakseni omin korvin +kuulla ja omin silmin nähdä, että harmaja mies oli puhunut totta; vaan +en ollut selvillä siitä missä olin, jonka tähden menin muutamalle +mäelle, josta saattoi nähdä ympäristöä. Ja näinkin mäen kukkulalta sen +pienen kaupungin ja forstmestarin puutarhan jalkojeni alla. -- +Sydämmeni alkoi tykkiä ja kyyneleitä alkoi taas, vaikka toisesta syystä +kuin äskettäin, juosta silmistäni: saan nähdä häntä jälleen. -- Ikävä +joudutti askeleitani sille polulle, joka vei nopeimmin perille. +Sivuutin muutamia kaupungista palaavia talonpoikia, heidän näkemättä. +He puhuivat minusta, Raskalista ja fortmestarista; en halunnut kuulla +heidän puhetta, kiirehdin sivu. + +Puutarhan portista sisään mennessäni, mieli kuohussa niinkuin hartaasti +odottelevan ikään, oli kuin jos olisi joku naurahtanut; minua hirvitti, +katsoin sukkelaan ympärilleni; en huomannut ketään. Astuttuani muutamia +askeleita vielä, kuului minusta kuin olisi joku ihminen kävellyt +vieressäni; vaan en nähnyt; otaksuin, että oli korvani pettänyt. Oli +varhainen aamu, ei kukaan ollut kreivi Pietarin lehtimajassa, puutarha +tyhjä oli vielä; kuleskelin niissä tutuissa paikoissa, menin +asuinhuoneitten lähelle. Sama ääni, jota olin äsken kuullut, kuulin +vieläkin, tällä kertaa selvemmästi. Pelonalaisena istuin muutamalle +penkille, joka oli päivänpaisteisella paikalla oven vieressä. Kuului +kuin joku näkymätön haltia olisi pilkallisesti naurahtaen istahtanut +viereeni. Avain pistettiin lukon suuhun, ovi aukeni, forstmestari tuli +ulos, paperi kädessä. Tuntui minusta kuin olisi pilvi kääriytynyt pääni +ympärille, katsoin ympärilleni ja ... hirveätä ... se harmajatakkinen +mies istui rinnallani, pirullinen hymy huulillaan katsellen minua. -- +Hän oli heittänyt sen ihmeellisen kaapun, joka teki kantajansa +näkymättömäksi, hartioilleni, hänen jalkojensa juuressa oli, +riitelemättä keskenään, hänen ja minun varjo, huolettomasti piti hän +kädessään sitä paperia, jonka alle hän oli tuonnottain pyytänyt minua +kirjoittamaan nimeni, ja, sillä aikaa, kuin forstmestari käveli +kahakäteen lehtimajassa, hän, tuo harmaja mies, kuiskasi korvaani: + +"Tehän kuitenkin kaikitenkin noudatitte kutsuani, tässä me nyt istutaan +kahden saman kaapun alla. -- Hyvä on, hyvä on! Kaiketikkin te annatte +takaisin minulle sen linnunpesänkin, ettehän sitä enään tarvitsekaan, +ja tehän olette liian rehellinen mies pitääksenne kauemmin hallussanne +toisen omaa ... vaan eipä silti, etten olisi teille mielelläni sitä +lainaksi antanut, kiittää ei kannata." -- Hän otti sen kädestäni enkä +vastustanutkaan ollenkaan, hän pisti sen taskuunsa ja naurahti taas, +vieläpä niin kovaa, että forstmestarikin katsoi mistähän tuo ääni oli +syntyisin. -- Istuin kuin kivettyneenä siinä. + +"Teidän täytyy toki myöntää," sanoi hän, "että tämmöinen kaapu on paljo +mukavampi. Se ei peitä ainoastaan miestä, vaan lisäksi hänen +varjonsakin ja mitä hyvänsä hän kulettaakaan mukanaan. Katsokaahan, +tässä olette kumpikin, te ja varjonne." Hän naurahti taas. +"Huomaattehan, herra Schlemihl, mitä alussa ei tahdo mielisuosiolla +siihen on pakko lopussa kuitenkin. Ajattelin, että kyllä te vielä +ostatte sen kalun minulta, otatte huostaanne morsiamenne (sillä vielä +on siihen tilaisuutta) ja nostatamme Raskalin hirteen, sen lurjuksen, +se on helppo asia, koska meillä on nuoraa tarpeeksi. -- Kuulkaahan, +annan teille kaupanpäälliseksi tämän kaapun." + +Miinan äiti tuli huoneesta ulos ja keskustelu alkoi. -- "Mitä askaroipi +Miina?" -- "Hän itkee." -- "Typerä lapsi on hän. Eihän asia ole +muutettavissa kuitenkaan." -- "Tosin ei, vaan on liian aikaista antaa +hänet toiselle!" -- "Olet, mieheni rakas, kovin julma, sehän on oma +lapsesi." -- "Ei, äiti kulta, nyt olet väärässä. Jos tyttäremme, vielä +ennenkuin hän on itkenyt silmiään kuiviksi, huomaa olevansa rikkaan ja +mahtavan miehen vaimo, on hän tointuva surustaan kuin unesta ikään, ja +Jumalaa sekä meitä kiittävä, usko minun sanaani!" -- "Jumala suokoon!" +-- "Tyttärellämme on tosin jo varsin suuret maatilat; vaan luuletko, +että, sen jälkeen kun tuo keinottelija Pietar Schlemihl sai aikaan ne +surkeat rötökset, kohtiaikoihin on ilmaantuva yhtä sopiva mies hänelle +kuin Raskal? Tiedätkö kuinka rikas herra Raskal on? Hänellä on +maatiloja tässä maassa, jotka ovat ainakin kuuden miljoonan markan +arvoisia, eikä hän ole ollenkaan velkaantunut. Kauppakirjat ovat olleet +minun nähtävinä. Hän se oli, joka minun edeltä oli paraimmat maatilat +ostanut; ja sitä paitsi on hänellä salkussaan Tuomas Johnin +arvopapereita, noin neljän miljoonan arvosta." -- "Hän on mahtanut +kovasti varastaa". -- "Mitä joutavia! Hän on säästänyt minkä toinen on +tuhlannut." -- "Mieskö, joka on rikkaan herran pikenttinä ollut?" -- +"Oletpa typerä! Oli miten oli, hänellä on kuitenkin moitteeton varjo." +-- "On vainkin, mutta..." + +Se harmajatakkinen mies naurahti ja katsoi minuun. Ovi aukeni ja Miina +tuli ulos. Kyyneleitä juoksi hänen silmistä niille kauniille, kalpeille +poskille; hän istui muutamalle tuolille puitten siimekseen ja isänsä +istui toiselle tuolille hänen viereen. Isä hellästi tarttui hänen +käteen, puhutteli häntä, vaan tyttörukka alkoi vaan yhä enemmän itkeä. + +"Olet hyvä, rakas lapseni, olehan järkeväkin, ethän tahdo vanhan isäsi +mieltä pahoittaa, minähän vaan hyvääsi harrastan. Ei ole kummakaan, +että olet suruissasi, vaan olet ihmeellisellä tavalla onnettomuudesta +pelastunut. Ennenkuin sitä häpeällistä petosta huomasimme, rakastit +häntä kovasti; tiedänhän sen, vaan en siitä sinua soimaa silti. Näet +nyt itse kuinka kaikki on muuttunut. Onhan jokaisella pienellä +koirallakin varjonsa, ja sinunko pitäisi miehelle semmoiselle ruveta, +joka... Ei toki, ethän enää ajattelekaan häntä. -- Kuulehan, Miina, nyt +sinua kosii mies, joka ei päivänpaistetta pelkää, arvostettu, +kunnioitettu mies, joka tosin ei ruhtinas ole, vaan jolla on kymmenen +miljoonaa markkaa omaisuutta, siis kymmenen kertaa enemmän kuin +sinulla, mies, joka tahtoo tehdä rakasta lastani onnelliseksi. Olethan +minulle kuuliainen, ethän pane vastaan, annahan vain isäsi pitää +sinusta huolta ja pyyhkiä pois kyyneleesi! Lupaahan, että suostut +Raskaliin, lupaat kai?" + +Hän vastasi väsyneen raukealla äänellä: "Ei minulla ole omaa tahtoa +eikä omaa toivoa tämän maan päällä enää. Tapahtukoon isäni tahto." +Paikalla tuli Raskalkin sinne, röyhkeänä, vakavana. Miina meni +taidottomaksi. Nyt se inhoittava harmaja mies katsoi vihasesti minuun +ja kuiskasi korvaani: "Ja te tuota siedätte! Onko teillä ihmisen verta +suonissanne vai mitä niissä juoksee?" Hän iski samassa pienen haavan +käteeni, jotta siitä juoksi vähin verta ja sanoi: "Todellakin oikeata +verta! -- No, kirjoittakaa nimenne siis!" Minulla oli kädessäni paperi +ja kynä. + + + + +VII. + + +Vapaasti saat minua arvostella, Chamisso rakas, enkä aio sinua lahjoa. +Ankarasti olen jo aikoja sitten tuominnut itseäni, sillä hivuttava +tuska on sydämessäni asunut. Myötään on mielessäni ollut tuo vakanen +elämäni hetki enkä ole voinut sitä muistella kuin nolona, nöyrtyneenä +ja maahan asti sortuneena. -- Ystäväni rakas, joka kevytmielisesti +hiukankaan poikkeaa oikealta tieltä, hän tahtomattaan joutua toiselle +polulle, joka viepi alespäin ja yhä alemmas; hän näkee taivaan tähtiä, +vaan ne eivät opasta häntä, ei ole hänellä valikoimisen varaa, hänen on +pakko mennä jyrkännettä ales tiesi kuinka syvälle. Sen ajattelemattoman +harha-askeleeni jälkeen, jonka seurauksena oli, että kirous tuli +osakseni, olin rikollisella rakkaudellani sotkeutunut toisen ihmisen +kohtaloon; mikäpä minulla muu neuvoksi kuin missä olin turmiota +aikaansaanut siinä koittaa, kun pikanen pelastus oli tarpeellinen heti +kiirehtiä hätään arvelematta. Sillä viimmeinen hetki oli käsissä. -- +Älä luule minua niin halpaseksi, Chamisso rakas, että olisin pitänyt +vaadittua hintaa liian kalliina tai että olisin jotain, mikä omaani +oli, säästäväisemmin pidellyt kuin kultarahojani. -- Ei vainkaan, +Chamisso, vaan minä sanomattomasti vihasin tuota eriskummallista, +juonikasta keinottelijaa. En halunnut olla hänen kanssa missään +tekemisissä, vaikka olinkin kukaties syyttä sortamassa häntä. Toimen +sijaan tuli tapaus; ja kävi siis minun niinkuin toisinaan käy +kansojenkin; asianhaarojen pakosta he joutuvat milloin mihinkin +tilaansa. Myöhemmin olen sopinut itseni kanssa. Olen ensinnäkin oppinut +pakonalaisuutta arvostamaan, ja mikä on enemmän pakonalainen kuin tehty +teko, tapahtunut tapaus! Toisekseen olen tätä pakonalaisuutta oppinut +kunnioittamaan jonakin viisaana sallimuksena, mikä on vaikuttamassa +siinä suuressa myllyssä, jossa olemme osallisina kuin mitkähän +pyöritetyt ja pyörivät rattaat; minkä pitää olla, sen täytyy tapahtua, +ja tietenkin sallimuksen sallimana, jota lopulta opin kunnioittamaan +minunkin kohtalossani ja sen kohtalossa, joka oli minun kohtalooni +sotkeutunut. + +En ole selvillä mikä siihen oli syynä, joko se, että olin kauheassa +mielen jännityksessä ja levottomuudessa, vai väsymys, minä kun olin +ollut niin kauan unetta ja ruuatta, vai kukaties se mielenkuohu, minkä +minussa aikaansai tuon harmajan juonittelijan läheisyys; oli miten oli, +juuri sillä hetkellä kuin minun piti kirjoittaa nimeni siihen kamalaan +paperiin menin tainnoksiin ja jäin kuin kuolleeksi siihen pitkäksi +aikaa. + +Ensimmäiset äänet, jotka kohtasivat kuulevia korviani, toinnuttuani, +oli jalanpolkemiset ja kiroukset. Kun aloin katsoa ympärilleni, +huomasin, että oli pimeä ja tuo inhottava toverini haukkui minua minkä +jaksoi. "Aivanhan sinä käyttäydyt kuin mikähän akka! -- Ole mies ja tee +minkä olet päättänyt tehdä taikka, jos on mielesi muuttunut, niin itke +sitten ja päivittele!" -- Nousin hitaasti seisoalleni ja katsoin +ympärilleni puhumatta mitään. Oli myöhänen ilta, soittoa kuului +valaistuista ikkunoista ja ihmisiä käveli parittain puutarhan poluilla. +Muuan pari kävi istumaan sille penkille, jossa olin istunut ennenkuin +tainnoksiin menin. He puhelivat keskenään siitä avioliitosta, johon +olivat ruvenneet talon tytär ja rikas herra Raskal. -- Se oli siis +tapahtunut. + +Heitin kädelläni sen näkymättömäksi tekevän kaapun päältäni; vaan +samassa harmaja mies katosi näkyvistäni. Aloin hiipiä pensaitten ja +puitten synkimmässä siimeksessä puutarhan portille. Vaan minun +kiusaajani, vaikka näkymättömänä, kulki jälissäni, yhäti minua sättien. +"Tämäkö siis palkka siitä, että koko päivän olen vaalinut sinua, sinä +heikkohermoinen herrasmies! Vai minusta aijot tehdä narrin! Hyvä, herra +äkimys, menehän vain minua pakoon, vaan erottamattomia ystäviä me +ollaan kuin ennenkin. Sinulla on minun rahani ja minulla sinun varjosi, +emme siis pääse rauhaan kumpikaan. -- Onko milloinkaan kuultu, että +varjo olisi herralleen uskoton? Sinun varjosi ajaa minut sinun luo, +kunnes lopulta otat sen haltuusi ja niin minä pääsen siitä erilleni. +Minkä olet laiminlyönyt halusta sen täytyy sinun toimittaa +kyllästymisestä ja ikävästä, vaikka liian myöhään; ei kukaan pääse +kohtaloaan pakoon." Sillä lailla hän hoki, turhaan pakenin, hän oli +myötään kintereilläni, pilkallisesti puhuen varjosta ja kultarahoista. +En saanut häneltä rauhaa. + +Olin lähtenyt kulkemaan muuatta autiota katua, joka vei talooni. En +ollut entistä kotiani tuntea enää; akkunaruutuja oli säretty eikä +näkynyt valkeaa missään. Ovet olivat lukossa eikä näkynyt yhtään +palvelijaa. Hän nauroi selkäni takaa ja sanoi ivallisesti: "Niinpä +niin; ei siellä ole ketään. Kuitenkin Bendel lienee kotosalla; hän oli +kotiin tullessaan niin väsyksissään, että tuskinpa kykeneekään muuhun +toimeen kuin pirtin vartioimiseen." Taas naurahti hän. "On hänellä +juteltavia! -- Hyvästi jää, näkemiin asti!" + +Ovikellon nuoraan tartuin ja lopulta näkyikin tulta; Bendel oven takaa +kysyi kuka oli soittanut. Kun se kunnon mies kuuli että se olin minä, +hän kovin ilostui; ovi lensi selälleen ja heittäysimme toistemme +syliin. Hän oli hyvin muuttunut, oli heikommaksi käynyt ja +kivuloiseksi; minun hiukseni olivat menneet harmajiksi. + +Niitten autioitten huoneitten läpi hän vei minut muutamaan +syrjäisempään, pieneen huoneeseen, jota ryöstäjät olivat jättäneet +rauhaan, toi minulle ruokaa ja juomaa, istuimme vieretysten ja hän +alkoi itkeä. Hän kertoi minulle, että hän sitä harmajatakkista miestä, +jota hän oli tavannut silloin kuin hän minun varjoani näytteli minulle, +oli kauan ajanut takaa ja hosunut, kunnes oli eksynyt minusta +jäljettömiin ja uupumuksesta jäänyt pitkälleen makaamaan. Kun hän ei +löytänyt minua enää, oli hän mennyt kotiin, jossa kansa, Raskalin +yllytyksestä, oli kohta sen jälkeen särkenyt kaikki akkunat ja +hävittänyt huonekalut y.m. Sillä lailla oli kansa kiittämättömyydellään +kostanut hyväntekijälleen. Palvelijani olivat menneet tiehensä mikä +minnekin, poliisi oli kieltänyt minun enää kaupunkiin palaamasta ja +käskenyt palvelijani 24 tunnin perästä korjata tavarani pois. Siihen, +minkä olin jo kuullut Raskalin rikkaudesta ja avioliittoon menosta, +tiesi hän lisätä niitä näitä. Tuolla roistolla, joka oli syypää +kaikkeen siihen ilkityöhön, mikä oli tehty poissa ollessani, oli +varmaankin ollut alusta pitäen tietoa minun varjottomuudesta. +Luultavasti oli hän, kullanhimon yllyttämänä, pyrkinyt palvelukseeni ja +heti teettänyt raha-arkkuuni avaimen, joten hän oli rikkauden koonnut, +jota hänen ei tarvinnut enää työllään ja toimellaan kartuttaa. + +Kaiken tuon Bendel kertoi minulle kovasti itkiessään; ja sitten itki +hän ilosta kun oli minua jälleen tavannut sekä siitä että oltuaan +tietämättömissä minun olopaikasta hän nyt tapasi minun tyyneenä ja +maltillisena. + +Semmoiseksi oli näet epätoivoni muodostunut. Näin surkeuteni +jättiläisenä, muuttumattomana edessäni, olin sen tähden jo kaikki +kyyneleeni hukannut eikä enää valitus päässyt rinnastani. +Kylmäkiskoisena ja välinpitämättömänä vaelsin tässä matoisessa +maailmassa. + +"Bendel," sanoin hänelle, "tiedät kohtaloni. Kova rangaistus on tullut +osakseni tekemäni rikoksen vuoksi. Sinä, viaton mies, lakkaa jo +olemasta toverini. Lähden jo tänä yönä pois matkoilleni, satuloitse +ratsuni, lähden yksin, sinä jäät tänne, niin olen päättänyt. +Arvattavasti täällä on moniaita kulta-arkkuja; ne pidä omanasi. Aijon +yksin lähteä maailmaan vaeltamaan; vaan jos jokunen iloinen päivä ja +onnellisempi aika kuin tämä nykyinen tulee osakseni, silloin muistan +sinua, uskollista palvelijaani, jonka rinnalla olen monet kyyneleet +itkenyt ja sydämmeni suruja ilmoittanut." + +Hän kuuli käskyjäni allapäin, pahoilla mielin; hänen rukouksilleen, +pyynnöilleen, neuvoilleen heittäysin kovakorvaiseksi; itkussa silmin +toi hän hevoseni. + +Vielä kerran puristin sen kunnon palvelijan kättä, heittäysin hevosen +selkään ja pimeän yön suojassa jätin hyvästit sille paikalle, johon +onneni oli hautautunut, siitä huoletonna mihin hevoseni oli viepä +minut; sillä minulla ei ollut tässä maailmassa enää mitään määrää, +mitään toivoa. + + + + +VIII. + + +Matkatoverikseni rupesi hetken päästä muuan jalkamies, joka, vähän +matkaa hevoseni rinnalla käveltyään, pyysi saadakseen heittää lakkinsa +taakseni hevosen selkään, meillä kun oli sama tie kulettava. Pitemmittä +puheitta suostuin. Hän kiitti siitä vähäsestä avusta, palkinnoksi alkoi +kiittää hevostani hyväksi muka, vieläpä ylistämään niitä onnellisiksi, +jotka ovat rikkaita; lopulta rupesi ikäänkuin itsekseen pakisemaan; +muita kuulijoita ei ollut hänellä kuin minä yksin. + +Hän selvittää alkoi ajatuksiaan tämän maailman olosta ja menosta, eikä +aikaakaan, niin jo otti metafysiikan käsiksi, jolta tieteenhaaralta +vaaditaan selvitystä kaikkiin arvoituksiin. Sitä kysymystä, johon oli +vastattava, hän esitti hyvin selvästi ja ryhtyi sitten siihen +vastaamaankin. + +Tiedät, ystäväni, minun myöntäneen, filosofein kirjoja koulussa +luettuani, että minulla ei ole ensinkään niitä lahjoja, joita pitää +olla filosoofeilla enkä ole heidän virkaan sotkeutunut; olen jättänyt +monta asiaa omaan rauhaansa ja ajatellut, että ei niitä kaikkia +maailman asioita kuitenkaan pysty ymmärtämään ja selville saamaan; +olen, neuvosi mukaan, luottanut vain siihen terveeseen järkeen, joka on +kaikille ihmisille yhteinen, ja koittanut kulkea omia teitäni, +filosoofeista viisi. Vaan tämä puhelias mies, joka käveli hevoseni +rinnalla, näytti minusta olevan varsin viisas ajattelija, hän osasi +panna sanansa taitavasti vallan, rakensi, niin sanoakseni, kauniin ja +säännöllisen aaterakennuksen, jolla oli vankka kivijalka ja joka nousi +siitä korkeakattoisena ilmaan ja jalona kerrassaan. Vaan kuitenkin +kaikitenkin puuttui siitä sisällistä ryhtiä eli juuri sitä, mitä olin +kaivannut eikä ollut minusta tuon matkatoverini aaterakennus kuin +semmoinen taiteellisesti koottu taideteos, joka ainoastaan ulkonaisella +sievyydellään ja säännöllisyydellään miellyttää katselijaa; vaan +mielelläni kuuntelin sitä kaunopuheliasta miestä, koska huomioni +kääntyi mureistani ja kärsimyksistäni pois häneen. + +Sitä tietä kulkiessamme alkoi päivä sarastaa; hämmästyin, nähdessäni +itäisellä taivaanrannalla kirkkaita värejä, jotka ennustivat, että +aurinko on kohtsiltään nousemassa, sillä ei ollut likitienoilla niin +minkäännäköistä suojaa, ei kiveä, ei puuta eikä pensastakaan. Aamusilla +varhain varjot ovat pitkät ja komeat, kuten tietty. Ja olin +matkatoverin seurassa, minä varjoton mies! Heitin silmäyksen siihen +matkatoveriini ja hämmästyin yhä pahemmasti. -- Hänhän olikin se +harmajatakkinen mies. + +Hän naurahti, nähdessään hämmästystäni, ja alkoi rupatella, ennenkuin +ehdin vielä sanoa yhtään sanaa: "Älkäämme vielä kuitenkaan erotko +toisistamme vähään aikaan, koskapa meillä on keskenäisiä etuja +toistemme seurasta -- ja niinhän on tapa maailmassa, että ollaan +ystäviä niin kauan kun on edut vielä yhteisiä -- onhan tilaisuutta +eroonkin joskus. Tämä tie, joka kulkee pitkin vuoren rinnettä, on +kumminkin mukavin teidänkin kulkea; laaksoon teillä ei ole asiaa ja +luonnollisesti te ette palaa ylös mäkeäkään enää. Tätä tietä minäkin +kulen. -- Huomaan, että käytte kalpeaksi ennenkuin aurinko on ehtinyt +tulla näkyviinkään. Tahdonpa lainaksi antaa teille teidän varjonne +siksi aikaa kuin tässä kahden vaellamme, entäpä siedätte minut +läheisyydessänne. Teillä ei ole tosin enää Bendel vieressänne. Vaan +minä tahdon halusta teitä palvella. Ette tosin rakasta minua, se on +kylläkin ikävä. Vaan voittehan silti käyttää minua hyväksenne. +Paholainen ei ole varsin niin musta miksi häntä maalataan. Eilen te +suututitte minua, tosi se, vaan tänään en enää huoli sitä muistaa, ja +onhan teiltä aika kulunut hupaisemmasti tähänkin asti, sen myönnätte +kai. -- Ottakaahan koetteeksi varjonne käytäntöön taas." + +Aurinko oli noussut, tiellä alkoi tulla ihmisiä vastaan; suostuin +tarjoukseen, vaikka vastenmielisesti. Hän laski hymysuin varjoni maahan +eikä aikaakaan, niin se oli jo hevoseni varjon vieressä ja juosta +hölkytteli yhtä hilpeästi kuin sekin. Mieleni kävi hyvin oudoksi. +Maalaisia tuli vastaan, jotka kunnioittavaisesti nostivat lakkinsa ja +tervehtivät arvokasta herrasmiestä muka. Ahnain silmin ja sykkivin +sydämmin katselin hevosen selästä sitä varjoa, joka ennen oli ollut +minun, vaan jonka nyt olin oudolta mieheltä, vieläpä viholliseltani +lainaksi saanut. + +Harmaja mies huoletonna käveli vieressä, jopa hyrähteli muuatta +lauluakin. Hän jalkasin, minä ratsun selässä -- kiusaus oli liian +suuri; äkkiä nykäsin suitsia ja kannustin hepoani, ajaen täyttä laukkaa +toiselle tielle; vaan varjoni ei seurannutkaan mukaani, se putosi näet +tienhaarassa hevosen selästä ja jäi odottamaan oikeata omistajaansa. +Minun täytyi häpeissäni palata; se harmaja mies huoletonna käveli +tiellä, hyrähtäen laulua loppuun ja sitten vasta alkoi pilkallisesti +nauraa, nostaen varjon paikalleen takaisin ja neuvoen kuinka muka varjo +vasta sitten pysyy siinä kuin minä tulen sen oikeaksi omistajaksi. +"Minä pidän teitä varjosta kiinni," sanoi hän, "ettekä minusta +erillenne pääse. Rikas mies, jommoinen te olette, tarvitsee varjoa, se +on selvä sanomattakin. Olette vain moitittava siitä, että tuota ette +ole ennen oivaltaneet." + +Kulin eteenpäin sillä samalla tiellä; minulla oli kaikki tämän maailman +mukavuudet, vieläpä sen kaikki loistotkin ja komeudet. Vapaasti ja +keveästi saatoin kulkea, koskapa minulla oli varjo, jospa kohta +lainattu; ja kaikkialla arvosteltiin minua niinkuin rikkaita +arvostetaan. Vaan sydämessäni oli kuolema asumassa. Kummallinen +toverini, joka oli siihen määrään nöyrä olevinaan, että sanoi olevansa +maailman rikkaimman miehen kelvoton palvelija, oli todellakin +erinomaisen palvelevainen, mahdottoman taitava ja näppärä, niinkuin +tosiaankin pitää olla rikkaan miehen palvelija, mutta hän ei +milloinkaan jättänyt minua yksikseni, aina vain oli vieressäni, hokien +myötään, että minun pitäisi lopulta kumminkin suostua siihen kauppaan, +jota hän oli esittänyt, jospa ei muunkaan tähden, niin kuitenkin +päästäkseni hänestä erilleni. -- Vihasin häntä, vaan hän oli minulle +vaivaksi sen ohessa. Toisinaan suorastaan pelkäsin häntä. Olin joutunut +hänestä riippuvaiseksi kerrassaan. Vietyään minut takaisin maailman +prameuteen, jota olin pakoon mennyt, piti hän minut hallussaan. Minun +täytyi kuulla hänen koreita puheitaan ja tunsin, että hän oli oikeassa. +Onhan tosi, että rikkaalla pitää olla varjo ja että, jos halusin +äveriäitten säätyyn kuulua, ei minulla kaiketikkaan muuta neuvoa ollut +kuin suostuminen hänen tarjoukseen. Vaan toiselta puolen oli minulle +selvä, että en tahtonut mistään hinnasta, en, vaikkapa varjoni takaisin +saisin, myydä sieluani tuolle kamalalle miehelle. En tiennyt kuinka +lopulta kävisi. Istuimme kerran muutaman luolan suussa, jota +muukalaiset kävivät katsomassa ja joka oli vuorien välissä jossain. Se +oli hyvin syvä, vettä pohjassa, niin syvä, että näytti siltä kun ei +tapaisi pohjaa siihen heitetty kivi; ja maan alta kuului kuin kosken +kohina kaukaa. Harmaja mies minulle selitti, kauniisti puhuen, +runollisella kielellä kuvaellen, mitä paljon minä, jos minulla vain +olisi varjo, voisin matkaansaada tässä maailmassa muka. Käsivarret +polveni varassa kätkin kasvot käsiini ja kuuntelin sen kamalan +viettelijän puhetta ja olin kahdella päällä ketä enemmän tottelisin: +kiusaajaako vai omantuntoni varottavaa ääntä. Tuo kaksimielisyys kävi +lopulta sietämättömäksi ja ratkaiseva taistelu alkoi. + +"Näyttää siltä, hyvä herra, kuin olisitte unohtaneet, että olen tosin +sallinut teidän muutamilla ehdoilla jäämään seuraani, vaan että en ole +missään suhteessa vapauttani luovuttanut teille." -- "Jos käskette, +menen heti pois." Kuului siltä kuin uhkaukseni olisi ollut hänelle +varsin mieluinen muka. En puhunut mitään. Hän ryhtyi heti käärimään +kokoon varjoani. Kalpenin, vaan en kieltänytkään. Oltiin varsin kauan +ääneti. Hän ensinnä ryhtyi puheeseen: "Etkö siedä minua, hyvä herrani, +vihaatko minua, tiedän sen; vaan minkä vuoksi, sanokaahan! Siitäkö +syystä, että minua julkisella maantiellä ahdistitte ja minulta sitä +linnunpesää ryöstitte? Vai siitäkö syystä, että te, sen jälkeen kuin +haltuunne uskoin, rehellisyyteenne luottaen, varjonne, te varkaan +tavoin koititte ryöstää sen minulta? Puolestani en vihaa teitä! On +varsin luonnollista, että kaikin keinoin, kavaluudella, väkivallalla +y.m. pidätte puolianne; ja se, että teillä on ankarat periaatteet ja +ajattelette niinkuin rehellisten ihmisten tulee ajatella, näyttää +minusta sangen viattomalta harrastukselta, jota en ollenkaan vastusta +enkä pahana pidä. -- Asia on se, että minulla ei ole varsin niin +ankaroita periaatteita; minä vain toimin niinkuin te ajattelette. Vai +olenko minä teidän kurkkuunne tarttunut teiltä ryöstääkseni teidän +kalliin sielunne, olenko, häh? Olenko minä yllyttänyt palvelijani +teidän kimppuun ryöstämään teiltä sitä kukkaroa, minkä teille annoin, +häh?" En kyennyt siihen vastaamaan; hän puolestaan jatkoi puhettaan +näinikään: "Hyvä, hyvä, ette siedä minua; tuotakin ymmärrän vallan +hyvästi enkä sitä paheksi. Meidän täytyy erota, se on selvä, ja minusta +tekin alatte olla sangen ikävä. Jotta pääsisitte minun seurastani, joka +teitä hävettää, ottakaa varteen neuvoani: ostakaa minulta se varjonne, +niin on välimme selvä." -- Osotin kukkaroani ja sanoin: "Tästä +hinnasta". -- "Eikä!" vastasi hän. -- Huokailin ja lausuin: "Olen samaa +mieltä kuin te. Erotkaamme toisistamme, älkääkä te enää asettuko +tielleni tässä mailmassa, joka on tietääkseni tarpeeksi avara meille +kummallekin." Hän naurahti ja vastasi: "Olkoon menneeksi, hyvä herra, +vaan sitä ennen tahdon ilmoittaa teille millä keinoin voitte, jos +haluatte nähdä nöyrintä palvelijaanne, palauttaa hänet: teidän ei +tarvitse kuin kukkaroanne pudistaa jotta rahat helisevät, niin kuulen +kohta ja palajan luoksenne. Itsekukin tässä matoisessa maailmassa +ajattelee omaa hyötyään; huomaatte, että minä katson teidänkin +hyötyänne, sillä annan teille uuden lahjan. -- Katsokaahan tätä +kukkaroanne! -- Vaikka olisi koi syönyt varjonne mitättömäksi, tämä +kukkaro kuitenkin olisi yhdistämässä meitä toisiimme. Kun teillä on +kultarahani, niin teillä on minäkin, kohta tulen jahka minua huudatte, +tiedättehän, että olen halukas palvelemaan ystäviäni ja että varsinkin +rikkaat ovat suosiossani; olettehan itse sitä kokeneet. -- Vaan +ainoastaan varjoanne en anna teille takaisin kuin yhdellä ehdolla." + +Vanhat tuttavani joutuivat arvaamatta mieleeni. Kysäsin häneltä: +"Kirjoittiko herra John nimensä tuon paperin alle?" -- Hän naurahti. -- +"Ei ollut tarpeellistakaan pyytää niin hyvää ystävää kirjoittamaan +nimeään." -- "Missä hän on nykyään? Jumalan tähden, minä tahdon tietää +sen." Hän hitaasti pisti kätensä takin taskuun ja vetäsi siitä esille +Tuomas Johnin, jolla kasvot olivat kalpeat ja huulet siniset kuin +kuolleella ikään; häin tuskin sai hän sanotuksi tärkeät sanat: +"Oikealla Jumalan tuomiolla on minua tuomittu. Oikealla Jumalan +tuomiolla on minua kadotettu." Minua kauhistutti ja sukkelaan luolan +kuiluun heittäen kukkaron rahoineen kaikkineen lausuin harmajalle +miehelle viimmeiset hyvästit: "Vannotan sinua Jumalan nimessä, sinä +hirviö! mene tiehesi äläkä milloinkaan enää tule nähtäväkseni!" Hän +nousi synkän näköisenä ja hävisi niitten kallioin väliin, joitten +keskellä oltiin. + + + + +IX. + + +Olin siinä varjotonna ja rahatonna; vaan sydämmestäni oli ikäänkuin +kivi pudonnut, niin oli mieleni keveä ja hilpeä. Jos en olisi +kadottanut lemmittyäni taikka jos tuntoni ei olisi minua soimannut +hänen menettämisestä, niin olisin voinut olla onnellinenkin -- en vain +vielä arvannut mihin toimeen minun oli tästä puoleen ryhtyminen. Hain +taskuistani eikö löytyisi niistä kultarahoja joitakuita; luin niitä ja +naurahdin. -- Olin jättänyt hevoseni ravintolaan, minua hävetti palata +sinne, täytyi ainakin vartoa päivän laskua, se oli näet jotenkin +korkealla vielä. Heittäysin lähimpäin puitten siimekseen ja aloin +nukkua. + +Nukkuessani näin ihania unia; tiesi mitä utukuvia leijaili ilmassa. +Miinalla, morsiamellani, oli kukkasia hiuksissaan, hänen käydessä +ohitseni, ja hän hymyili ystävällisesti minulle. Rehellisellä +Bendelilläkin oli kukkasia ja ystävällisesti tervehtien kulki hän ohi. +Monta muutakin tuttua näin, väen vilinässä sinuakin, Chamisso rakas. +Päivän valossa oli selvästi näkyvissä kaikki, vaan varjoa ei ollut +yhtään; ja, ihme, pahalta tuo ei näyttänyt... Kauniita kukkasia siinä +oli näet ja iloisia, laulelevia, toisiaan rakastavia ihmisiä, jotka +kulkivat palmu-metsässä edes takaisin... Eivät nuo keveät olennot +yhdessä kohti pysyneet kauankaan enkä oikein selville päässyt heistä; +oli miten oli, tuo uni oli minusta mieluista ja sitä vain pelkäsin, +että kesken heräisin; vaan heräsin lopulta kumminkin, mutta ummistin +silmäni vielä jotta nuo katoavat näyt jäisivät mieleeni kutakuinkin +kauan... + +Loin silmäni auki vihdoinkin, jolloin aurinko oli taivaanrannalla +vielä, vaan itäisellä; olin näet nukkunut aamuun asti. Pidin sitä +viittauksena siihen, että minun ei ollut palajaminen enää ravintolaan. +Eikähän se tavarani, mikä sinne oli jäänyt, isonarvoista ollut enkä sen +menettämistä kovinkaan isona vahinkona pitänyt. Päätin lähteä +jalkapatikassa muuatta maantietä kulkemaan vuoren rinnettä pitkin +metsän läpi, sallimuksen huostaan jättäen matkan määrän. En taakseni +katsonut enkä aikonut Bendeliltä apua pyytää, vaikka hän oli tarpeeksi +rikas kyetäkseen auttamaan ja olisi varmaankin ollut siihen halukaskin. +Tarkastelin hetkisen pukuani ja huomasin, että se ei ollut hyvinkään +komea. Jo Berliinissä oli minulla ollut tuo vanhanpuoleinen takki +ylläni enkä osaa sanoa miten se oli joutunut päälleni tälle matkalle +lähtiessäni. Lakki oli minulla päässä ja vanhat saappaat jalassa. +Tukevan ryhmysauvan tein ennen lähtöäni. + +Metsässä muuan vanha talonpoika tuli vastaan, ystävällisesti +tervehtien, eikä aikaakaan, niin jo alettiin niitä näitä jutella +toisillemme. Niinkuin uteliailla matkailijoilla on tapana, aloin +kysellä tietä, asukkaita, vuodentuloa ja muuta semmoista. Järkevästi ja +puheliaasti hän vastasi kysymyksiini. Jouduimme muutaman joen rannalle, +missä tulva oli äskettäin puita kumoon kaatanut kummallakin puolella +jokea. Minua hirvitti se suojaton, puuton paikka, ja laskin hänen +kulkemaan edelläni. Vaan tuo mies pahus rupesi, meidän tultuamme sille +suojattomalle paikalle, missä päivä paistoi kirkkahasti, kertomaan +siitä äskeisestä tulvasta ja minkä suuren häviön se oli aikaansaanut. +Hänen kääntyessä puoleeni huomasi hän mikä minulta puuttui, säikähti +kovasti ja sanoi kesken puhettaan: "Hyvänen aika, eihän teillä ole +varjoa!" -- "Ei ole, pahaksi onneksi ei ole!" vastasin ja huokasin. +"Minulla oli näet tuonnottain kova tauti semmoinen, että lähti hiukset, +katosi kynnet, vieläpä varjokin hävisi tielle tietämättömälle. Nähkää, +olen jo siksikin ikämiehiä, että hiukset kasvavat hitaanpuolisesti ja +harmajathan ne ovatkin, eikä kynnetkään ole liika pitkiä enää, aivan +luonnollista on siis että varjokaan ei tule takaisin kovin kiireesti." +-- "Vai varjoton mies! Jopa jotain!" vanha mies kummaeli, "ei varjoa +yhtään, sepä paha tosiaankin. Sepä oli hirveä tauti teillä, oli +todestakin kova tauti." Vaan ei hän enää siitä tulvasta kertomustaan +jatkamaan ruvennut, ei haluttanut häntä; ensimmäisessä tienhaarassa hän +erosi minusta, puhumatta sanaakaan, hyvästiäkään jättämättä. -- Hyvä +mieleni oli mennyt ja aloin katkerasti itkeä. + +Allapäin pahoilla mielin kulin eteenkäsin ja vältin visusti ihmisiä. +Metsissä, ihmisten ilmoista kaukana, oleilin enimmäkseen; päästäkseni +jonkun paikan poikki, missä päivä paistoi, piti minun toisinaan +tuntikausia odotella, kunnes ihmiset olivat sieltä poistuneet, että ei +vain kukaan näkisi minua, varjotonta miestä. Hämärän tullen vasta +uskalsin kyliä lähetä. Olin menossa muutamalle kaivannolle, joka oli +vuoristossa siellä päin ja jossa kalliita metalleja maasta etsittiin; +toivoin näet, että noissa maanalaisissa työpaikoissa työtä saisin, +puhumattakaan siitä että olin siksi köyhä että minun täytyi raskasta +työtä tehdä elatuksekseni, olin niin alakuloisena, että työ oli +tarpeellinen karkoittamaan synkkiä ajatuksiani. + +Nopeasti lyheni taival parina sateisena päivänä, vaan saappaani pohjat +kuluivat kovasti; niitä oli näet tehty Schlemihlin Pietaria, _kreiviä_ +varten eikä halpasta, köyhää työmiestä varten, joka jalkapatikassa +kulki työnansiota hakemassa. Oli pakko ostaa tahi teettää uudet +jalkineet. Huomisaamuna saavuin erääseen pieneen kaupunkiin, jossa oli +markkinat parasta-aikaa. Muutamassa puodissa rupesin kauppaa hieromaan, +siellä oli näet jalkineita monenlaisia kaupan. Olisin mielelläni +ostanut ihka uudet saappaat, vaan vaikka ne hyvät olivat, oli ne +korkealla hinnalla pilattu. Minulla ei ollut muu neuvona kuin ostaa +vanhat, jo käytetyt, kuitenkin vielä eheät ja lujat saappaat. Muuan +vaaleatukkainen poika pahus ne saappaat antoi minulle hymyssä suin, +maksettuani hinnan, ja toivotti onnea matkalle. Heti panin saappaat +jalkoihini ja aloin mennä kaupungin pohjoisportille päin, jatkaakseni +matkaani. + +Oli mielessäni se kaivantotyöpaikka, jonne olin menossa, ja toivoin +tuohon työhön pääseväni kukaties jo huomenna. Niitä asioita +miettiessäni olin kukaties kaksisataa askelta astunut, niin huomasin, +että olin eksynyt pois tieltä. Katsoessani näet ympärilleni, huomasin +että olin joutunut metsään, missä kasvoi mahdottoman isoja petäjiä ja +jossa ei ollut suinkaan kirvesmiestä koskaan käynyt. Vielä moniaita +askeleita astuin eteenpäin, niin huomasin joutuneeni synkkään korpeen, +erämaahan, jossa ei näkynyt kuin jotenkin paljaita, paikoin +sammaltuneita kallioita ja yltympäriinsä jäätä ja lunta, mihin silmä +vain katsoi. Oli kovanlainen pakkanen mielestäni eikä aikaakaan, niin +en enää metsää nähnytkään selkäni takaa. Astuin siitä muutamia +askeleita vielä, niin pakkanen oli käynyt yhä ankarammaksi; paitsi +lunta ja jäätä en erottanut muuta kuin sumua ja punasta aurinkoa +taivaanrannalla. Oli sietämättömän kylmä enkä muuta neuvoa tiennyt kuin +kiirehtiä eteenpäin, jolloin kuulin ikäänkuin kaukaisten koskien +kohinaa ja nyt huomasin olevani ison meren rannalla, jossa jäitä +ajelehti. Epäluku hylkeitä heittäysi jäätelein reunalta vähä väliä +mereen. Kulin rantaa pitkin, niin näin taas kallioita, maata, koivuja, +mäntymetsiä. Moniaita minuutteja kulettuani, ilma muuttui hyvin +lämpimäksi ja seisoin jo keskellä hyvästi viljeltyjä riisipeltoja ja +silkkiäispuita. Istahdin noitten puitten suojaan ja katselin kelloani; +oli vain neljännestunti siitä kuin olin niiltä markkinoilta lähtenyt... +Luulin näkeväni unta ja purasin kieltäni jotta heräisin muka. Jo +heräsinkin... Ummistin silmäni ajatellakseni, miettiäkseni... + +Korviini soi nenä-ääniä, arvattavasti Kiinan kieltä puhuttiin, sillä +kun katsahdin ylös, näin kahta kiinalaispukuun puettua miestä ja heillä +oli senlaiset kasvot ja "vinosilmät" kuin kiinalaisilla ikään. He +tervehtivät ja kumartuivat niinkuin siinä heidän maassa on tapana. +Nousin ja astelin kaksi askelta taapäin. Vaan nythän en enää noita +kiinalaisia nähnytkään ja maakunta oli ykskaks ihan toisennäköiseksi +muuttunut: riisipeltoja en enää nähnyt yhtään, ainoastaan puita, +metsää. Katselin niitä kasveja ja niitä puita, joitten keskellä olin, +ja huomasin, että ne olivat niitä samanlaisia, joita kasvaa +kaakkoisessa Aasiassa. Yritin muuatta puuta lähemmäs astua, astelinkin +yhden askeleen ... paikalla oli kaikki muuttunut. Rupesin nyt +astelemaan aivan samalla lailla kuin rekryytit, joille opetetaan +sotatemppuja, ja astelin hiljaa ja vakavasti. Ihmeellisesti muuttui +kaikki ympärilläni joka askeleelta, yhä vain toisia maisemia, toisia +niittyjä, toisia vuoria, toisia metsiä, toisia aroja, toisia +hietikkoja. Ihme ja kumma! Nyt minulle selvisi, että olin seitsemän +peninkulman saappaissa. + + + + +X. + + +Äänetönnä ja hartaana laskeusin polvilleni ja itkemään rupesin +kiitollisuudesta ... sillä minulle selveni arvaamatta tulevaisuuteni. +Jo aikusin ihmisten seurasta erilleen jouduttuani, annettiin minulle +korvaukseksi luonto, johon aina olin ollut mieltynyt, minulle maapallo +annettiin puutarhakseni, sen tutkiminen toimekseni... + +Kiirehdin heti pikaisella yleiskatsauksella ottamaan haltuuni sitä +laajaa tutkimuskenttääni... Seisoin Tibetin ylängöillä ja aurinko, joka +muutamia tuntia sitten oli noussut, täällä jo oli laskemassa; astelin +Aasian poikki, idästä länteen, auringon kulkua seuraten, sen kanssa +kilvan, ja menin Afrikaan. Uteliaana katsoin ympärilleni, kulkien +ristin rastin. Egyptin kautta kulkiessani ja niitä suunnattomia +pyramiideja ja templejä katsellessani, huomasin erämaassa, lähellä +sataporttista Theben kaupunkia, niitä luolia, joissa muinoin +kristinuskoiset erakot asuskelivat. Minulle selvisi heti, että tähän +rupean asumaan, tässä on kotini... Valikoin joukosta vastaiseksi +asunnokseni kaukaisimman luolan, joka sen ohessa oli varsin iso ja +mukava, senkin puolesta sopiva, että shakaalit eivät päässeet siihen, +ja tuon jälkeen tartuin taas matkasauvaani. + +Gibraltarin salmelta menin Afrikasta Euroopaan, ja katseltuani +viimemainitun maanosan etelän- ja pohjoispuoleisia maakuntia, kulin +Pohjois-Jäämeren rantoja myöten Amerikaan ja Grönlantiin, juosta +viiletin Pohjois- ja Etelä-Amerikan läpi, vaan koska oli Kap-Hornissa +pureva pakkanen, palasin heti samaa tietä pohjoiseen käsin. + +Oleilin Amerikassa kunnes itäisessä Aasiassa ehtisi päivä nousta ja +jatkoin matkaani levättyäni vähän aikaa. Amerikan kautta kulkiessani +astelin sillä vuoriharjalla, jossa on maapallomme korkeimmat huiput. +Hitain askelin ja varovasti astelin toiselta huipulta toiselle, välistä +suitsuvain tulivuorten, välistä lumipeittoisten kukkulain yli, missä +ilma oli niin ohut että oli vaikea hengittää, saavuin Eliaksen-vuorelle +ja hypähdin Beringin salmen poikki Aasiaan... Kulin pitkin itäisen +Aasian rantoja, kaikkia sen lahtia ja niemiä kiertäen; tutkin näet +tarkkaan mille saarelle minun oli mahdollinen päästä mille mahdoton. +Malakan niemen nokasta hypähdin saappaineni Sumatran saarelle, sieltä +Javaan, Javasta Baliin, Balista Lambokiin; koetin, jopa hengen kaupalla +toisinaan, vaikka aina turhaan, niitten pienten saarien ja kallioin +yli, joita tässä meressä on epäluku, päästä Borneon saarelle ja muille +Itä-Intian saariston maille. Istahdin lopulta monen turhan yrityksen +perästä Lambokin ulommaisen niemen nokalle ja rupesin, kasvot vuoroin +etelään vuoroin itään käsin, katkerasti itkemään, pahoilla mielin siitä +että en kyennyt kaatamaan vankilani seinää ja että niin arvaamattani +oli tie pystyyn noussut. En päässyt tutkimaan Austraaliaa, joka +kuitenkin on aivan välttämätön asia, jos maapalloa oppia tuntemaan +tahtoo eläimineen kasvineen kaikkineen, enkä myöskään Etelä-merta +katsomaan eriskummallisine koralliriuttoineen; ja sillä lailla +tietovarastoni jäi kuin jäikin kovin vaillinaiseksi. Ah, Chamisso +rakas, kuinka turhalta näyttää ihmisten vaivannäöt. + +Useinkin, maapallon eteläpuoliskossa talven ollessa kovimmillaan, +lähdin Kap Hornista kulkemaan Van Tiemeniin ja Austraaliaan käsin, jota +taivalta ei ollut kuin kaksisataa askelta kukaties, vieläpä paluusta +välinpitämättä ja jospa kohta olisin tuohon kehnoon maanosaan +kuollutkin, ja koitin väkisinkin päästä sinne läntistä tietä +eteläisen-jäämeren yli, mikä oli kuin olikin varsin hurja yritys, +ankaroihin pakkasiin ja meressä ajelehtiviin jääkeleihin nähden. Vaan +turha, vielä tänään en ole Austraaliassa käynyt... + +Palata täytyi minun aina vain Lambokiin istumaan tuon saaren +ulommaiselle niemennokalle ja itkusilmin katsomaan etelään ja itään +käsin, pääsemättä tuota etemmä, aivan kuin jos olisin ollut linnassa +enkä olisi karkuun päässyt mitenkään, seinä kun vaan aina oli vastassa. + +Kavahdin seisoalleni ja sieltä lähdin vihoviimmeinkin pahoilla mielin; +palasin Aasian sydänmaihin, mennä viilletin tuon maanosan läpi, länteen +käsin, kilpaa näet aamukoiton kanssa, ja saavuin vielä samana yönä +Thebaisiin siihen luolaan, jonka olin asunnokseni omistanut ja missä +eilis-päivänä olin häthätää käynyt. + +Kun olin hiukan levännyt ja kun tiesin Euroopassa päivän olevan, +rupesin ensi huolekseni hankkimaan itselleni välttämättömimmät +tarpeeni... Tarvitsin ensinnäkin jotain hillikettä; olin näet kokenut +kuinka epämukava oli ja peräti hankala, jos tahtoi likeltä katsoa +esineitä, joka kerta saappaitten jalasta riisuminen. Tohvelit kun +pistin jalkaani päällimmäisiksi, se tehosi; astelin silloin yhtä +lyhyeillä askeleilla kuin muut kuolevaiset; hankinpa lopulta toisenkin +tohveliparin, varalta näet sen, sillä joskus, kasveja tutkimassa kun +olin, minulle tuli hoppu jalopeuroja, karhuja tahi muita petoja, +vieläpä ihmisiäkin pakoon, jotta täytyi viskata tohvelit pois, +kerkiämättä kopata niitä käsiini mennessäni. Hyvä oli minulla +taskukello, jotta parempaa en kaivannut suinkaan; ei puuttunut enää +kuin sekstantti ja moniaita fysikallisia koneita sekä kirjoja. + +Kaikkia noita esineitä hankkiakseni käväsin, jospa kohta vähän +pelonalaisena, Pariisissa ja Lontoossa muutamia kertoja aikana +semmoisena, jolloin olivat nämät kaupungit sumussa, joten siis ei +kukaan saattanut huomata, että olin varjoton mies. Kun olivat +jäännöksetkin siitä hiiden-kullasta menneet menoaan, ei minulla ollut +muu neuvona, kuin tarjoominen Afrikan norsunluuta rahan sijasta, vaan +täytyi minun ymmärrettävistä syistä joukosta valikoida kaikkein +pienimmät norsunluut, jotta jaksaisin ne kantaa. Eikä aikaakaan, niin +olin varustettu kaikella minkä suinkin tarvitsin, joten saatoin +rennosti ryhtyä oppineen miehen ammattiin, silti olematta valtion tahi +jonkun yliopiston palveluksessa. + +Kuleskelin maat ja mantereet ristin rastin, pitkin ja poikki, milloin +olin mittaamassa vuoren kukkuloita korkeatko olivat, milloin selkoa +ottamassa lähteitten tahi ilman lämpömäärästä, milloin eläinten tapoja +ja laatua tahi kasvikuntaa tutkimassa. Mennä viiletin päiväntasaajasta +maannavoille, toisesta valtakunnasta toiseen, havaintoja tehden ja +niitä toisiinsa vertaillen. Afrikan kameelikurjen tahi pohjanperien +merilintujen munat sekä hedelmät, olletikkin palmujen ja banaanein +hedelmät, olivat minulla ruokana. En osaa sanoa että olisin ollut +onnellinen, vaan jostain onnen sijaisesta tupakin nauttiminen muka +kävi; ja vaikka tosin rakkaus ei tullut osakseni, ihmisten parissa +koska en ollut, oli minulla toverina kuitenkin uskollinen villakoira, +joka näet oli luolani vahtina kotoa ollessani ja ilosesti juoksi +luokseni kotiintullessani; siis kuitenkin saatoin niinkuin muutkin +ihmiset tavallaan kokea, että en ollut varsin yksinäni maailmassa, oli +toveri jokukaan, joka minua kaipasi. Eipä silti, jouduin vielä kerran +minäkin ihmisten joukkoon. + + + + +XI. + + +Jäämeren rannikolla kulkiessani kerran, muutamanlaista levää ja jäkälää +kokoelemassa näet, joita kasveja vain siellä päin löytyy, hillikkeet +ymmärrettävästi saappaissani, tuli minua vastaan arvaamatta muutaman +kiven takaa iso jääkarhu. Hämmästyksissäni en muuta neuvoa tiennyt kuin +heitin hädässäni pois tohvelit, ne kiivaskulkuisten saappaani +hillikkeet, ja yritin pakoon muutamalle saarelle, eikä sinne ollut +mahdoton pääsö, koskapa oli rannan ja sen välissä muuan kari, jolle +toisella jalallani saatoin astua. Vaan kävikin niin nolosti, että +toisen jalan seisoessa karilla toinen, johon kiireessä oli tarttunut +tohveli pahus, ei ylettynytkään saarelle asti, joten suistuin suin päin +mereen. + +Siitä kylmästä kylvystä päästyäni häin tuskin hengissä maihin, aloin +juosta minkä kerkesin Libyan erämaahan, päiväpaisteeseen näet +kuivumaan. Vaan kohtapa siitä räikeästä päivän paisteesta tuli liiankin +lämmin, jonka vuoksi mennä viilletin Pohjan perille takaisin! Hyvin +kiivaasti koitin juosta hölkätä lännestä itään ja idästä länteen. +Milloin oli päivä, milloin yö, milloin kesä, milloin talvi. + +Kuinka kauan sillä lailla kiersin maita mantetereita en tiedä. Olin +palavassa kuumeessa ja olin joutua tainnoksiin pelosta ja pahasta +mielestä. Lopulta pahaksi onneksi, varomattomasti juostessani, astuin +jonkun jalalle. Kävi kipeästi arvatenkin, sillä minua tuupattiin +kylkeeni ja kaaduin pitkälleni... + +Toinnuttuani taidottomasta tilastani, huomasin, että minut oli pantu +mukavalle vuoteelle, joka oli isossa salissa ja jonka vieressä oli +muitakin vuoteita, mikähän lasaretti lieneekään ollut. Joku istui +sängyn pääpuolessa ja toiset ihmiset kulkivat vuoteelta toiselle salin +läpi. Minua sanottiin "numero kahdeksitoista," ja seinällä oli +luettavana, ihmeekseni, muutamaila marmorisella taululla +kultakirjaimilla kirjoitettuna nimeni: _Pietari Schlemihl_; en +erehtynyt, aivan selvästi oli siinä minun nimeni. Oli sillä taululla +pari riviä muitakin sanoja, mitä lienee ollutkaan, siitä en selvää +saanut, sillä silmäni olivat heikot... + +Kuulin jotain puhuttavan, en tiedä mitä, vaan sen kumminkin selvästi +erottaa saatoin, että Pietari Schlemihl oli noitten sanojen joukossa. +Vuoteeni ääreen tuli muuan ystävällinen mies ja muuan kaunis rouva, +jolla oli musta hame yllään. Jotain tuttua heissä oli mielestäni, vaan +en jaksanut muistaa missä olin heitä nähnyt ja keitä he olivat. + +Taudistani toinnuin vähitellen ja aloin voimistua entiselleni. Minua +yhä sanottiin "numero kahdeksitoista;" ja numero kaksitoista oli heidän +luullakseen joku juutalainen, pitkäpartainen kun olin näet. Vaan +hoidettiin minua silti varsin hyvin niinkuin muitakin sairaita, Sitä +eivät huomanneet, että olin varjoton mies. Saappaani olivat panneet +tallelle johonkin, ja muunkin tavarani kaikki, mikä minulla oli +matkassani; takaisin ne kaluni luvattiin antaa kaikella kunnialla, +jahka taudista paranen, Sitä lasarettia, jossa minua hoidettiin, +sanottiin _Schlemihliumiksi_; ja ne seinässä luettavat lauseet, joissa +oli joukossa minunkin nimeni, oli kehotus joka päivä rukoilemaan sen +miehen puolesta, jonka nimessä tämä lasaretti oli rakennettu ja +voimassa pidettiin, Se ystävällinen mies, jonka olin nähnyt vuoteeni +ääressä, oli entinen uskollinen palvelijani Bendel ja se mustapukuinen, +kaunis rouva entinen morsiameni Miina. + +Schlemihliumin lasaretissa ei kukaan minua tuntenut, Sain lopulta +kuulla, että tämä lasaretti oli Bendelin toimesta rakennettu hänen +kotikaupunkiinsa niillä varoilla, joita oli hän aikanaan minulta +saanut, ollessaan palvelijanani; hän oli sille nimen antanut ja hän oli +vielä sen esimiehenäkin. Miina oli leski nykyään; Raskal oli näet +jonkun rikosjutun kestäessä kuollut eikä häneltä jäänyt perintöä paljo +laisinkaan. Miinan vanhemmat olivat hekin kuolleet; hurskas leski hän +oli ja teki kaikenlaisia laupeudentöitä. + +Miina ja Bendel puhuivat keskenään numero kahdestatoista. "Minkätähden +oleilettekaan tässä kaupungissa, jossa ilma on siksikin kylmä ja +epäterveellinen, jalo rouva?" Bendel kysyi "Niinkö on kova teillä +kohtalo, että suorastaan kuolemaa haette?" -- "Ei vainkaan, herra +Bendel, niistä nuoruuteni unelmista herättyäni, on minun hyvä olla, en +kuolemaa hae enkä pelkääkään. En ole pahoilla mielin menneitä aikoja +ajatellessani enkä vastaisiakaan. Kaiketi tekin tunnette hiljaista +onnea, te kun saatte nykyäänkin jollain tavalla isäntä vainajatanne ja +ystäväänne palvella?" -- "Kyllä, Jumalan kiitos, jalo rouva. +Ihmeelliset elämämme vaiheet olleet ovat, olemme maistaneet paljon +makeata ja paljon karvastakin elämän täydestä pikarista. Nyt se on +tyhjä; jotkut arvelevat kukaties, että kaikki on ollut vain kokeilua ja +että kokemuksista viisastuneina nyt vasta elämää alottamaan +kykenemmekin. Toisten mielestä on alku todellakin jo ollut; ensimmäistä +ilveilynäytöstä emme toivo enää palaavaksi, vaikka silti olemme muka +hyvillään että olemme sitä nähneet kumminkin. Muuten tuntuu minusta +siltä kuin tätä nykyä sillä vanhalla ystävällämme olisi parempi olla +kuin siihen aikaan." -- "Niin minunkin luullakseni", se kaunis +leskirouva vastasi ja samassa menivät vuoteeni sivu. + +Tuo keskustelu jätti syvät jäljet mieleeni; vaan olin kahdella päällä +ilmoittaisinko kuka olin vai poistuisinko tuntemattomana ja outona. -- +Lopulta tein päätökseni, pyysin paperia ja kynää sekä kirjoitin nämät +sanat "Teidänkin, vanhat ystäväni, on tänään parempi olla kuin siihen +aikaan, ja jos kärsinkin, niin on se sovintona siitä mitä olen +rikkonut." + +Koska mielessäni olin jo tervehtynyt, pyysin vaatteeni ja tavarani. +Tuotiinkin minulle kohta sen kaapin avain, joka oli vuoteeni vieressä, +ja siellä oli aivan oikein tallessa kaikki kaluni. Puin vaatteeni +päälle, heitin olalleni sen laukun, jossa suureksi ilokseni huomasin +vielä olevan ne Jäämeren rannoilta löytämäni kasvit kaikki, pistin +saappaat jalkaani ja panin tuon kirjoittamani paperin vuoteelleni -- +eikä aikaakaan, niin olin jo matkalla Egyptiin Thebaisin luolalle. + +Pitkin Syyrian rannikkoa kulkiessani ja samaa tietä palatessani kuin +jolla olin kulkenut viime kerran kotoa lähtiessäni, tuli "Figaro" minua +vastaan. Tuo koira raukkani oli luultavastikkin ikävöinnyt minua, kauan +oltuani poissa matkoillani, ja lopulta juossut jälkeeni minua hakemaan. +Seisahduin nähdessäni sitä uskollista toveriani ja kutsuin sitä +luokseni, Se ilostui kovasti löytäessään isäntänsä ja ties kuinka +monella tavalla se ilmaisi suurta riemuaan. Koppasin sen kainalooni, +sillä se ei olisi jaksanut juosta rinnallani, ja kohtiaikoihin olimme +kotona jälleen. + +Asunnossani kaikki oli entisellään ja vähitellen, mikäli terveyteni +palasi ja voimani uudistui, ryhdyin vanhoihin tapoihini ja toimiini. +Kuitenkaan en Pohjan perillä muutamaan vuoteen käydä rohjennut +sietämättömäin pakkasten vuoksi. + +Samat toimet ja tavat on minulla vielä tänäänkin, Chamisso rakas. +Saappaani eivät ole kuluneet ensinkään, vaikka minua siinä suhteessa +vähän pelotti Tieckiuksen kuulusa kirja "Pollicilluksen sankaritöistä." +Saappaassani oli todellakin voima entisellään; minusta itsestäni on +voima katoomaisillaan. Kumminkin on minua lohduttamassa se seikka, että +olen käyttänyt voimaani ja lahjojani hyvään tarkoitukseen eikä aivan +turha liene ollutkaan vaivannäköni. Olen oppinut perinpohjaisemmin +kuin kukaan muu ihminen tuntemaan maapalloa, sen muotoa, sen vuoria, +sen lämpöä, sen muuttelevia ilmoja, sen maneetillisia ilmiöitä, +sen eläinkuntaa ja varsinkin sen kasvikuntaa. Olen havaintojani +kertonut ja selvittänyt varsin tarkkaan moniaissa kirjoissani sekä +mielipiteitäni ja johtopäätöksiäni julki lausunut. -- Sisä-Afrikan ja +pohjois-napaseutujen sekä sisä-Aasian ja sen itäisten merenrantojen +maantiedettä olen jotenkin tarkkaan selvittänyt ja suuresti +rikastuttanut. Kasvitieteellisiä, latinan kielisiä teoksia olen +julaissut useampia enkä ole ainoastaan voinut luetella useampia +kasvilajeja kuin kukaan muu tiedemies, olen sen ohessa selvittämään +kyennyt missä niitä kasvaa ja järjestämään niitä luonnollisiin ryhmiin. +Parasta-aikaa kirjoitan eläinkunnasta muuatta kirjaa ja uutterasti +puuhaankin, sillä haluan saada jotain kunnollista toimeen. Toivoakseni +se joutuu kohtsiltään Berliinin yliopiston tarkastettavaksi. + +Ja lopulta olen sinua, Chamisso rakas, pyytänyt pitämään huolta siitä +että elämäkertani ei joudu uneuksiin ja että, kun minä en ole elävitten +joukossa enää, siitä elämäkerrastani olisi ihmiskunnalle niin paljo +hyötyä kuin suinkin. Ystäväni hyvä, jos ihmisten parissa viihtyä +haluat, arvosta enemmän varjoasi kuin rahojasi. Kunhan vain tahdot +kuunnella omantuntosi ääntä ja sen neuvoja varteen ottaa, et kenenkään +muun neuvoja kaipaakaan. + +Sen pituinen se. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Pietari Schlemihl'in eriskummalliset +elämänvaiheet, by Adalbert von Chamisso + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIETARI SCHLEMIHL'IN *** + +***** This file should be named 36834-8.txt or 36834-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/3/6/8/3/36834/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/36834-8.zip b/36834-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..f17b9f8 --- /dev/null +++ b/36834-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..523fa74 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #36834 (https://www.gutenberg.org/ebooks/36834) |