initial commit of ebook 36824HEADmain

5 files changed, 2533 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/36824-8.txt b/36824-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..f5aa160
--- /dev/null
+++ b/36824-8.txt
@@ -0,0 +1,2517 @@
+The Project Gutenberg EBook of Novelleja, by M. S. Schwartz
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Novelleja
+
+Author: M. S. Schwartz
+
+Release Date: July 23, 2011 [EBook #36824]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NOVELLEJA ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+NOVELLEJA
+
+Kirj.
+
+Rouva M. S. Schwartz
+
+
+Tampereella,
+Emil Wesanderin kirjakaupan kustannuksella,
+1885.
+
+Nikolainkaupungissa,
+Waasan painoyhtiön kustantama ja kirjapaino, 1885.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Sigrid
+Vangin kertomus
+Turhuuden lapsi
+
+
+
+
+SIGRID.
+
+
+Ylioppilaana tulin lastenopettajaksi kreivi W----lä, asuva eräässä
+Ruotsin läntisistä lääneistä.
+
+Kreivillä oli tytär, joka oli aikaihminen, ja kaksi alaikäistä poikaa.
+
+Kohta minun tultuani Åkersfors'iin -- niin oli kreivin kartanon nimi --
+matkusti neiti Köpenhaminaan, tervehtimään siellä oleskelevaa omaista.
+
+Talvi ja kevät kului -- vaan neiti Eeva ei palannut. Vasta juhannuksen
+aikaan oli vanhemmilla ilo nähdä kaunista tytärtään, joka
+poissaollessaan oli kadottanut kukoistavan muotonsa ja myös vähäsen
+hyvästä luonteestaan.
+
+Minä olin silloin maailman iloinen nuorukainen, avosydämmellinen
+kaikille tunteille, joka teki että kohta löysin neitin olevan
+suloisemman, kun luvallista oli lastenopettajan huomata; mutta minä
+tunsin aivan hyvin sen roolin, kun meidän välillämme oli ja säilytin
+senvuoksi itselläni lämpöiset tunteeni.
+
+Mutta kuitenkaan ei kahdenkymmenen vuotiaana olla mestari keinossa
+itsiään hillitä, ja minä en ollenkaan voinut itsestäni saada pois että,
+niin paljon kun mahdollista oli, nauttia neiti Eeva W----n seurasta ja
+läsnäolosta.
+
+Eräänä iltana, noin kolme viikkoa hänen kotiin palattuaan, näin hänen
+aivan yksinään menevän alas puistoon.
+
+Otin hattuni ja kävelin jälessä, tullakseni jollakulla sivukäytävällä
+häntä vastaan ja niinmuodoin saada, näkyväisesti, sattunaista
+tilaisuutta, kiittää vastaantulosta hänen kera.
+
+Juuri kun siinä luvallisessa aikomuksessani poikkesin kapealle polulle,
+kuulin ääntä kahdelta keskustelevaiselta.
+
+Minä seisahdun erään häkin taakse ja kuuntelin; sillä minä tunsin heti
+Eevan äänen, joka lausui nämät sanat:
+
+-- Tyttö on niinmuodoin parantunut?
+
+-- Vallan, ja hän vaurustui niin että on oikeen lysti katsella häntä,
+vastasi ääni, joka kuului olevan vanhanpuolisen naisen.
+
+-- Herra Jumala, Annika, kuinka puhut; eikö se olisi ollut parempi jos
+lapsi olisi kuollut, Silloin olisi kaikki ollut unohdettu ja minä
+päässyt ilmitulon pölöön.
+
+-- Hyvä pikku kultaseni, älkäät itkekö. Lapsi on sisään ostettu
+lastenkotoon ja sieltä viety maalle. Tässä on hänen nimensä ja numero.
+
+-- Mitäs luulet minun sillä tekevän?
+
+-- No niin, tallettakaa paperi, voisi tapahtua tulevaisuudessa että
+neiti tahtoisi tehdä hänelle jotakin, raukka paralle.
+
+-- Minä, tehdä hänelle jotakin; mahdotonta. Minä antaisin sillä aihetta
+kuiskutuksiin ja kunniani tulisi auttamatta loukatuksi.
+
+-- No, herra minun luojani, eihän neitin tarvitsisi näkyä; minä voisin
+saada sen tehtäväkseni.
+
+-- Sinä, vanha imettäjäni? Etkö usko että, jos jutulla olisi lapsen
+kanssa tekemistä, kaikki heti arvattaisiin. -- Ei, Annikka, tyttö on
+kuollut meillen, ja paras on hävittää aina nimeen ja numeroon asti.
+
+Minä kuulin että hän rikki repi paperin. Minä kuulin myös amman tekevän
+muutamia esittelyjä ja koettaa herättää hänen myötätunnetaan
+vähitellen; mutta silloin rupesi Eeva itkeen ja syyttämään ammaa että
+hän tahtoisi lykätä häntä häpeesen ja onnettomuuteen; syytöksiä joita
+ei Annikka kestänyt, vaan lupasi ettei koskaan enään puhua lapsesta.
+
+Tämän vakuutuksen jälkeen poistuivat he.
+
+Minä menin sen sammallavitan tykö, jossa neiti Eeva ja hänen vanha
+ammansa olivat istuneet ja heittäytyin sillen, ajatuksiani kootakseni
+ja liikutettua sisuani tyvennyttääkseni; sillä minusta oli kuni koko
+puisto olisi tanssinut.
+
+Kun olin joutunut tyvennyttää itseäni, lankesi silmäni muutamiin
+paperin palasiin, jotka olivat heitetyt pensaasen.
+
+Minä kokosin ne yhteen, ja sittenkun minä, paljon vaivaa nähtyäni,
+onnistuin jotensakin sovittaa rypistyneet palaset, luin minä:
+
+"Tyttölapsi Sigrid, syntynyt 1 päivä Toukokuuta 18--, tuntemattomilta
+vanhemmilta, sisäänostettu lastenkotiin 20 p:nä Kesäkuuta N:o 112:la".
+
+Tietämättä minkä tähden, pistin paperin palaset liivini taskuun.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kahdeksan vuotta sen jälkeen oleskelin pohjois Uplandissa.
+
+Minä tapailin iltasilla kävellä pitkin erästä jokea, joka juoksi läpi
+sen maakunnan.
+
+Näillä kävelyilläni olin usein huomannut pienen tytön, joka istui joen
+rannalla ja katseli muutamia suorsia, jotka uiskentelivat kahilistossa.
+
+Lapsi oli risasesti ja köyhästi puettu, kelmee ja muuten kituneen
+näköinen.
+
+Eräänä iltana istui se pikkunen pää painettuna pieniin käsiin ja itki.
+Minä puhuttelin häntä, kysyen:
+
+-- Minkätähden itket?
+
+Hän nosti päätään ja vastasi:
+
+-- Minun on nälkä, mutta en arvaa mennä kotiin.
+
+-- Mikset?
+
+-- Kas, he aikovat myydä minut, on Kreta sanonut.
+
+Lapsi katseli pelästyneenä ympärilleen.
+
+Nyt vasta tutkin likemmin hänen kasvojansa ja hämmästyn niiden
+kauneutta.
+
+Minusta tuntui kuin olisin ennen nähnyt nuo kasvot; -- mutta missä?
+sitä en saanut päähäni.
+
+-- Mikä vanhempaisi nimi on? kysyin minä.
+
+Tyttö katseli minuun ihmetteleväisesti ja vastasi:
+
+-- Ei minulla ole vanhempia.
+
+-- Ovatko kuolleet?
+
+-- Ei, Kreta sanoo ettei minulla ole koskaan ollutkaan, ei minulla ole
+ketään, kun välittäisi minusta ja nyt he ovat sanoneet että he myyvät
+minun tuolle mustalle miehelle, jolla on suuri joukko rumia eläimiä.
+
+-- Kuinka vanha olet?
+
+-- Täytin kahdeksan vuotta 1 p. Toukokuuta.
+
+-- Mikä nimesi on?
+
+-- Sigrid!
+
+Tässä keskeytettiin me kiljuvalta ääneltä, joka huusi: Sigrid.
+
+Lapsi vapisi ja hiipi taakseni.
+
+-- Missä se p----n kakara lienee? sanoi ääni ja suuri vaimo tuli esiin
+metsästä.
+
+-- Pikku Sigrid on täällä, vastasin minä; hän on näyttänyt minulle
+tietä.
+
+-- Niin, semmoisiin sillä saatanan elävällä kyllä on aikaa; mutta
+vartoo, kyllä sinun opetan, että sen kyllä muistat, ja samassa tuli hän
+ottaakseen kiinni lasta. Minä menin väliin ja antaen pari riksiä
+kiukustuneelle akalle ja muutamilla toisilla sanoilla, uhaten valittaa
+rovastille, jos hän lasta löisi, onnistuin tyvennyttää hänen kiukkunsa
+ja saada hänet hillitetyksi.
+
+Juuri kuin hän irvistäen lupasi, ettei rangaista lasta siitä että hän
+on kauvan poissa, saimme kuulla jyrinän matkavaunuilta, jotka tulivat
+maantietä myöden pyörien.
+
+-- Riennä porttia avataksesi, eläväinen; se on se vieras vapaaherratar,
+sanoi akka tytölle, joka juoksi, niin paljon kuin pääsi, joutuakseen
+portille ennen hevosia.
+
+Ajuri, ylpeydessään, ei luullut tarvitsevansa hiljentää kulkua, vaan
+antoi mennä täyttä vauhtia, ajatellen sen vähäisen risasen elävän kyllä
+voivan juosta. Mutta Sigrid oli heikko lapsi ja koettaessaan että
+ehtiä, putosi hän hevosien eteen.
+
+Minä riensin paikalleni; mutta samassa kuulin itkun ja vaunut pyöri
+pikku vaivaisen ylitsen.
+
+Akalta pääsi kirous ja minä nostin ylös lapsen, joka oli tainnoksissa.
+
+-- Mitä se on? kysyi nuori naisääni vaunuissa, ja nuori nainen
+nojauntui sieltä.
+
+Minä tunsin neiti Eeva W----n.
+
+Eevan näkeminen, nimi Sigrid, tytön ikä, lastenkoti -- kaikki toi
+silmänräpäyksessä muistiini puheen, kun kuulin Åkerfors'in puistossa
+kahdeksan vuotta takaperin. Kaikella kiukulla kun sydämeni tunsi, tätä
+muistaessa ja katsellen sitä pahastin runneltua esinettä, kun varmaan
+oli sama lapsi jonka Eeva toivoi kuolemaan, vastasin minä:
+
+-- Te olette ajaneet Sigridin ylitse.
+
+Nimi Sigrid vaikutti että, entinen neiti Eeva, nyt rikas vapaaherratar
+T----, kelmeni: mutta ei muuta, hän otti muutaman setelin ja kurotti ne
+akallen, joka seisoi vieressäni, sanoen:
+
+-- Kait se on lapsenne, ottakaat nämät lääkärin hoidoksi.
+
+-- Kiitän nöyrimmästi, armollinen vapaaherratar, sanoi akka, jonka
+silmät loistivat ahneudesta ja tytyväisyydestä.
+
+-- Pikku Sigrid ei ole tuon akan tytär, vaan lastenkodin lapsi,
+syntynyt kahdeksan vuotta takaperin 1 päivä Toukokuuta.
+
+-- Aja! käski vapaaherratar ja vaunut pyörivät pois viedäkseen häntä
+johonkin loistavaan kylpylaitokseen.
+
+Minä kannoin Sigrid'in kolarin tupaan metsässä, täällä sidon hänen
+haavansa, jotka eivät olleet vaarallisia, ehkä kepeitä. Minä sanon
+akalle, jos hän hoiti tyttöä hyvin, niin maksaisin hänelle siitä.
+
+Minä kävin joka päivä pientä lemmikkiäni katsomassa, jonka
+kärsivällinen ja lempeä luonne syvästi liikutti minua. Itse toimitin
+hänelle maitoa ja leipää ynnä senlaatuista ruokaa, että hänen piti pian
+tointumaan; sillä olin päättänyt ottaa hänen pois niiltä ihmisiltä,
+joidenka hoidettavana hän oli ollut, siitä kun hän otettiin
+lastenkodista ja jotka menettelivät hänen kanssaan niin pahasti kun
+mahdollista.
+
+Minä vartosin vaan hänen täydellistä parantumistansa, matkustaakseni
+tieheni ja viedäkseni hänen kanssani.
+
+Päivää ennen lähtöäni menin pienoisen suosittuni luo, puhuakseni
+asiasta ahneen ja ryyppääväisen kolarinvaimon kanssa; mutta tupaan
+tultuani en nähnytkään Sigridiä.
+
+-- Missä tyttö on? kysyin minä.
+
+-- Ah, hyvä herra, hän on seurannut veljeäni, joka on keinottelija,
+eikä hän tule pariin kuukauteen; mutta ei herran tarvitse pelätä, että
+hän siellä voi pahoin, sillä minun veljeni on hyvä mies, niin että
+kakara siellä saa kyllin hyvää ja hauskaa.
+
+Minä lähdin sieltä raskaalla sydammellä, sittenkun turhaan olin uhannut
+ja rukoillut saada tietää mihinkä he matkustivat.
+
+Minä turvasin nimismieheen ja rovastiin, mutta kolarin vaimo toteen
+näytti että tyttö vaan oli seurannut hänen veljeään, jonka vuoksi
+nimismies, joka tunsi veljen, piti asian vähäpätöisenä ja jätti sen
+siksensä, ollenkin, sittenkun muutamat naapureista olivat todistaneet,
+että Sigrid todellisesti oli seurannut kolarin vaimon veljeä, jonka
+jälkeen minua neuvottiin ettei enempi ajatella asiaa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Yhdeksän vuotta sen jälkeen, kun olin jo unohtanut pikku Sigridin,
+menin, vähän aikaa pääkaupungissa ollessani, eräänä suvi-iltana
+eläintarhaan.
+
+Afissista näin että suuri ratsuseura piti antaman suuren näyttelyn.
+
+Minä otin piletin ja menin maneesin. Se oli väkeä täysi. Parahimmat
+paikat oli otettu isosimmilta (noblessilta.)
+
+Kiikarilla katsellessani, kaikkia siellä olevia loistavia naisia,
+seisahtui se erääsen, hyvin loistavasti vaatettuun, joka istui
+takanani.
+
+Minä tunsin heti vapaaherratar T----n.
+
+--- Tuossa istuu vapaaherratar T----. Hän on tunnettu kauneutensa
+tähden ja sitä paitse hän on oikein esimerkki toisille naisille, sanoi
+naapurini, joka sattumalta oli vanha tuttava.
+
+-- Vai niin, vastasin minä.
+
+Samassa alkoi näytteleminen.
+
+Se alkoi niillä tavallisilla keinottelemisilla. Kun nämät oli
+loppuneet, piti mamselli Sigridin, seitsemäntoista vuotias, tekemän
+useoita konstia satuloitsemattoman hevosen selässä.
+
+Kaunis, musta hevonen tuli täyttä karkua sirkusellen, sen selässä
+istui nuori, tavattoman pieni tyttö.
+
+Minä katselin hienoja, kelmeitä kasvoja, sillä aikaa kun hän antoi
+hevosen mennä yhden kerroksen.
+
+Nimi Sigrid oli jo herättänet huomioni ja minä tunsin nuoressa
+keinottelijattaressa suosittuni kolarin tuvassa.
+
+Sigrid teki ne enin kummalliset keinot ja sai suuret kiitokset; mutta
+sekä kiitokset että se vaarallisuus hänen esitellessään ei voinut
+elähyttää hänen katsettaan, niissä näkyi aina vaan se niin kuolettava
+välinpitämättömyys.
+
+Kun hän oli lopettanut tämän osaston, piti hänen tulevassa näkymän
+toisen nuoren keinottelian kera.
+
+Nytkin kunnioitti hän itseään, siten että hän asetti ihmisen
+kuolevaisempaan tuskaan, siitä kuinka hänen jäsenien ja henkensä kanssa
+piti käymän.
+
+Käsiä taputettiin, huudettiin hyvin, oltiin mieltyneenä, ja nyt piti
+Sigridin lopettaman esiintulonsa, siten että hän seisoi yhdellä jalalla
+kumpaisenkin hevosen selässä, jotka juoksivat täyttä karkua.
+
+Myös tämä täytettiin katselioitten mielihyväksi.
+
+Sigrid seisoi oikoisena hänen olkapäällänsä, käsivarret ristissä
+rinnalla; mutta hän seisoi siinä ainoastaan muutaman hetken; sillä
+toinen hevosista kompastui yhdeltä jalaltaan ja Sigrid toverinensa
+putosivat alas.
+
+Toveri putosi maan päälle, mutta tyttö, jolla oli ollut korkeampi sija,
+heittäytyi barrieria kohti, jonka läheisyydessä vapaaherratar ja minä
+istuimme.
+
+Katselijat huusivat tuskahuutoa ja toiset keinottelijat tulivat sisään
+ylösnostaakseen tyttöraukkaa.
+
+Hän oli kuollut, hänen päänsä oli musertunut.
+
+Syvimmillä ja itaraisemmmilla tunteilta käännyin vapaaherrattareen ja
+kuiskasin:
+
+-- Teidän lapsenne on arvoltaan kuollut, kas tuossa he kantavat
+Sigridin ruumista. Nyt saatatten olla mieltynyt ja tyven, sillä
+hänellä haudataan teidän häpeänne.
+
+Vapaaherratar tirkisti minuun, kelmeni ja nousi ylös mennäkseen pois;
+mutta hoiperteli ja putosi tainnuksissa takaisin paikalleen.
+
+Kuinka pehmeä ja helläsydämmellinen hän on, sanottiin joka haaralta,
+kun hän uloskannettiin tainnoksissa ollessaan.
+
+Minä ajattelin:
+
+-- Ilettävä nainen, kun uhrasit lapsesi ylpeytesi tähden. Jos sinulla
+olisi ollut hyvä tunne, olisi se pelastanut sinun lankeamisesta, nyt se
+on vaan ollut viattoman lapsesi murhaaja, sillä aikaa kun itse kävelit
+pää suorana maailman läpi.
+
+Tämä kertomus on ainoastaan yksi niistä tuhansista, joita voisi kertoa
+niistä raukoista, kuin tulee uhratuksi vanhempiensa vikojen tähden.
+
+Eiköön olisi aika että yleinen myötäsuojellisuus kiinnitettäisiin
+vähäsen enempi näihin onnettomiin lapsiin, joitten elämä on kauhea
+tuskan jatko aina syntymäpäivästä asti.
+
+LOPPU.
+
+
+
+
+VANGIN KUOLEMA.
+
+Kertomus.
+
+
+Eräässä jossakin Savon metsässä löytyi pieni sysi-tupa.
+
+Se oli yksinkertainen ja sen omistaja köyhä; mutta se ympäröi
+seinillään sentään monta aarretta, joita rikkaan miehen huoneessa
+kaivataan.
+
+Sysi-Yrjöllä oli herttainen ja kukoistavainen vaimo, ahkera ja reipas,
+hiljaisella luonteella ja hyvä sydän, vieläkin hänellä oli pikkuinen
+tytär, soma ja voimallinen, kuni lapsi, kasvatettu metsässä.
+
+Sitä paitsi olivat molemmat puolisot onnellisia sillä rakkaudella, mikä
+heitä yhdisti, sillä tyytyväisyydellä, mikä täytti heidän luonteensa,
+sillä iloisuudella, mikä teki työn keveäksi. Se karkea leipä maistui
+niin äärettömän hyvältä vaivaloisen päivän tulleen, se usein enempi
+kuin laiha kusti nautittiin aina iloisella mielellä.
+
+Ei milloinkaan kuultu Sysi-Yrjön eikä hänen vaimonsa valittavan
+onneansa eli murehtivan toimeentuloansa. Ei, he olivat kiitollisia
+siitä mitä Jumala heille soi, tyytyväisiä sillä vähällä, ja kun heidän
+mökkinsä ohitse kulki, kuului sieltä aina joku iloinen laulu. --
+
+Kylälliset pitivät tapana sanoa, kun he tahtoivat tarkoittaa jotakin
+oikein tyytyväistä:
+
+Iloinen luonteelta kun Sysi-Yrjö ja hänen vaimonsa Ingrid.
+
+Jos pastori jonakuna suvi-iltana seisahtui heidän oven eteen ja kysyi:
+
+-- No; kuinka te voitte?
+
+Niin Ingrid kumarsi ja vastasi koreasti hymyillen:
+
+-- Jumala siunatkoon herra pastoria, kun kysyy, kyllä me hyvin voimme,
+ja huonosti se olisikin muuten, kun me ollaan terveitä.
+
+-- Mutta minä olen kuullut että tulot tänä vuonna ovat olleet kehnot,
+voi pastori lisätä.
+
+-- Ehkä ne tulevat paremmaksi tulevana vuonna, vastasi Yrjö: ja näytti
+koko rikkauden kahdella neljättäkymmenettä valkoisilla, tukevilla
+hampailla. Niin kauan kun leipä ei puutu meiltä ja tytöltä, emme voi
+valittaa, lisäsi hän.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kylässä asui rikas talollinen nimeltä Sven, yleisesti kutsuttu Iso-Sven
+-- senvuoksi -- että hän oli suuri sekä vartaloltaan että
+rikkaudeltaan.
+
+Iso-Sven'illä oli yksi ainoa poika ja hänen piti lukemaan itsensä
+papiksi.
+
+Se ei olisi liiaksi, arveli Iso-Sven, jos hänen Ollestansa tulisi
+herrasmies, kun hän itse oli niin rikas, että hän voisi ostaa koko
+kylän ja herraskartanon myös jos vaan tahtoi.
+
+Olle oli hyvin oppivainen poika ja kunnosti itseään koulussa suurella
+ahkeruudellaan; mutta Olle arveli myös, kun hän lomamatkoina oli kotona
+isän ja äidin luona, että hän oli vähäisen enempi kun toiset kylän
+pojat ja se teki ettei hän ollenkaan tahtonut seurustella heidän
+kanssaan. Hän oleskeli ainoastaan herraskartanolla, jossa hänellä
+löytyi kaksi koulutoveria.
+
+Kylän pojat katsoivatkin karsaasti häneen hänen ylpeytensä vuoksi, joka
+kerta kun hän oli kotona. Harmi kasvoi vuosittain, ollenkin, kun
+Ollesta pidettiin paljon herraskartanossa.
+
+Eräänä Juhannuksena, kun Olle oleskeli kotona, olivat hänen
+samanikäiset kylässä päättäneet, että "kiskoa ylpeyden hänestä",
+niinkuin he sanoivat.
+
+Se oli kummallista, että hän, talollisen poika kuni he, piti itsiään
+parempana heitä. Ei, sitä eivät kärsineet pitemmältä.
+
+Olle oli siihen aikaan kolmentoista vuotias, iso ja voimallinen poika,
+kauniilla katsannolla ja rohkealla luonnolla.
+
+Oli ehtoolla ennen juhannusta, nuori Olle oli koko päivän ollut
+herraskartanossa, mutta piti illalla menemän kotiinsa, yöllä mennäkseen
+isänsä renkien kanssa tuomaan lehtiä.
+
+Hän tavallisesti kulki aina metsän läpi, sillä sieltä kävi oiko polku,
+ja sen hän nytkin teki.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vähän matkaa Sysi-Yrjön tuvasta juoksi hopeaselvä ojanen, jonka rannat
+olivat puettuna viljavalla ruoholla, metsä kukilla, lehtipuilla ja
+pensailla.
+
+Ehtooaurinko heitti säteitään puitten latvoihin ja satakieli lauloi
+häiritsemätä yksinkertaista lauluaan.
+
+Ojan syrjällä istui pieni tyttö ja pesi jalkojaan. Hän oli aivan
+yksinään. Koko hänen vaatetuksensa oli lumivalkoinen paita ja hame.
+
+Hän kuletti jalkojaan sinne tänne vedessä ja hymyili veden liikutusta,
+minkä hän sillä tapaa sai aikaan, mutta -- seisahtui väliin kuullakseen
+lintujen laulua.
+
+Yhtäkkiä kuului ääni metsässä. Lapsi katsahti pelästyneenä sinnepäin,
+josta se kuului, sen jälkeen hiipi hän ylös ojan rannalta ja piilotti
+itsensä suuren pähkinäpuun taakse.
+
+Muutaman hetken perästä tuli joitakuita kylän poikia esiin. He kulkivat
+pitkin ojan reunaa. Toinen oli varustettuna metsästä taitetuilla
+kepeillä ja seipäillä.
+
+-- Oletko siitä varma että hän illalla menee ulos renkien kera? sanoi
+eräs heistä.
+
+-- Olen kyllä ja sen tiedän myös että hän tulee tielle tuolla
+ristikossa, kulkee hän mitä tietä hyvänsä.
+
+-- Sitten piiloutumme sinne odottamaan ja sen lupaan minä että
+semmoista selkäsaunaa, kun hän saapi, ei kukaan ennen ole saanut.
+
+-- Kyllä, kyllä vaan, kyllä tehdään kaalia Ison-Svennin Ollesta, niin
+ettei hän toisten tule nenä ilmassa meitä vastaan enään, olkaat siitä
+varmat, minä hakkaan niinkauvan, kun käsivarsiani voin liikuttaa.
+
+-- Minä kanssa, minä kanssa, huusivat toiset.
+
+-- Sitten saa Iso-Svennin Olle sentään aika selkäsaunan. Vaikka hän
+huutaisi ja parkuisi kuinka hyvänsä, niin ei kukaan kuule sitä tuolla
+ristikossa.
+
+He olivat nyt kulkeneet sen vähäisen pensaan ohitse, jonka taakse pieni
+tyttönen oli piiloutunut. Kun ei ääniä enään kuulunut hiipi hän sieltä
+esiin. Lapsi istui vähäiselle mättäälle ja mumisi:
+
+-- Iso-Svennin Olle saa selkäänsä. Sitten pudisti hän vähäistä
+päätänsä, katseella, kuni hän olisi ollut sitä vastaan.
+
+Muutaman hetken kuluttua juoksi hän pois ojalta metsään ja Sysi-Yrjön
+tupaan.
+
+Siellä ei ollut ketään kotona. Isä oli mennyt miilua katsomaan ja äiti
+oli ulkona lypsämässä heidän ainoata lehmäänsä.
+
+Pikku Elsa istui kynnykselle ja rupesi itkemään. Hän ajatteli
+Ison-Svennin Ollea, jonka piti saaman niin paljon selkäänsä nyt, kun ei
+isä ollut kotona, joka olisi voinut estää sitä.
+
+Juuri kun hän istui ja itki, kuului metsässä ääni, joka lauloi
+kansanlaulun. Elsa kuunteli.
+
+Niin ei laulanut isä eikä äiti, se oli joku kylästä.
+
+Siinä samassa tuli hyvissä vaatteissa vaatetettu poika esiin polkua
+myöden. Elsa katseli häntä, niinkuin hän olisi tahtonut nähdä jos
+hänelläkin oli keppi ja kukatiesi aikoisi lyödä Ison-Svennin Ollea,
+mutta ei, hän näytti aivan ystävälliseltä.
+
+Poika lähestyi häntä ja sanoi:
+
+-- Oletko Sysi-Yrjön tyttö?
+
+Elsa pisti kaikki kymmenen sormea suuhunsa ja katseli häntä tukkansa
+alitse. Vastausta ei koskaan tullut kysymykseen.
+
+Poika ei näyttänyt sillä väliäkään pitävän, vaan istui hänen viereensä
+näyttäen jotakin joka oli hänen kourassaan, sanoen:
+
+-- Katsos niin kaunista lintua kuin olen pyytänyt!
+
+Lapsen silmät kiintyivät siihen vähäiseen lintuseen, joka vapisi pojan
+kädessä.
+
+-- Voit uskoa, minä en juossut vähää ennenkuin sain kiinni tämän, mutta
+nyt se on minun. Minä asetan sen häkkiin ja hänestä pitää tuleman niin
+kesy, että hän istuu olkapäälläni, kun herraskartanoon menen. Koko
+kylän pitää ihmettelemän lintuani ja kaikkein pitää puhuman Ollen
+kottaraisesta.
+
+-- Olle, kertoi lapsi ja katseli häntä. Et suinkaan sinä ole
+Ison-Svennin Olle?
+
+-- Se oli kysymys, huusi Olle, etkö minua tunne? Kaikki kylässä tietää
+kuka minä olen. Etkö ole kylässä käynyt, ja eikö ne ole näyttäneet
+sinulle Ison-Svennin Ollea, josta pitää tuleman herrasmies? --
+
+Poika röyhkäili itseään.
+
+-- En, vastasi Elsa.
+
+-- Etkö sinä käy kirkossakaan?
+
+-- Kyllä; mutta äiti on sanonut että silloin pitää pappia katseleman.
+
+-- Mutta nyt voit katsella minua, että toisten tiedät miltä rikkaan
+Ison-Svennin Olle näyttää.
+
+Poika katsahti tyttöön suurella ylönkatseella. Sen jälkeen nousi hän
+ylös, nikkasi tytölle, sanoen:
+
+-- Hyvää ehtoota, nyt menen kotiini, häkkiä lintuselleni toimittamaan.
+Minä olen kävellyt suuren matkan.
+
+Ne monet pojat keppeineen tulivat nyt selvästi Elsan mieleen. Hän piti
+kiinni Ollen takista huutaen:
+
+-- Älä mene, älä mene; Sinä saat selkääsi. Sinun pitää tänne jäämän
+siksi kun isä tulee!
+
+-- Päästä minut, kakara, sinä saastutat hienot vaatteeni, sanoi Olle,
+ja tuuppasi pois Elsan. Lapsi putosi suullensa ja löi nenänsä maahan
+että se rupesi verta juoksemaan. Vähäinen rupesi huutamaan.
+
+Olle, joka jo oli pari askelta hänestä, käänsi päätään katsoakseen,
+minkätähden hän itki ja sai nähdä että hän nousi ylös verisillä
+kasvoilla.
+
+Heti kääntyi hän takaisin. Lintu pääsi irti ja Olle koetti estää veren
+tuloa, pois pyyhkiä kyyneleitä ja, niin hyvin kuin hän taisi, lohduttaa
+itkevää Elsaa.
+
+-- Olen tehnyt sinulle paljon pahaa, pikku raukka, sanoi Olle; mutta
+katsos, se ei ollut tarkoitukseni. Minä tahdoin vaan mennä kotiin
+lintuneni, ja suutuin, kun estit minua.
+
+Näillä ystävällisillä sanoilla kääntyi Elsa ja hymyili pojalle, joka
+häntä auttaakseen oli irtipäästänyt linnun, kaikilla siihen
+kiinnitetyillä toivomuksilla.
+
+Äiti Ingrid tuli juosten. Hän oli kuullut tytön itkun ja riensi
+kuulemaan mitä se oli.
+
+Ollelta sai hän kuulla koko tapauksen. Pikku Elsa arveli että hän jo
+voi hyvin; mutta ei Olle ollenkaan saa menua, sillä niitä oli monta,
+monta poikaa, kun tahtoivat lyödä häntä.
+
+Ei Olle kuunnellut tytön sanoja, vaan piti niitä lapsellisina loruina.
+Kuinka se oli mahdollista että noin pikkanen kakara voisi ymmärtää sitä
+jos pojat kylässä aikoivat lyödä häntä.
+
+Senvuoksi, kun hän kerran vielä oli puhunut ystävällisesti Elsalle ja
+sanonut sydämmelliset jäähyväiset Ingridille, jatkoi hän matkansa
+kotiin.
+
+Elsa kirkui kaikin voimin, kun hän näki hänen poistuvan. Äiti otti
+hänet käsivarrelleen ja koetti lohduttaa häntä, mutta turhaan.
+
+Elsan kovin teuhatessa tuli Sysi-Yrjö, kantaen takallisen polttopuita
+selässään, esiin metsästä.
+
+-- Mikä tyttöä vaivaa? kysyi isä, ja taputti tyttöä.
+
+-- Isä, ne lyövät häntä! ne lyövät häntä! huusi Elsa. Muutamalla
+sanalla selitti Ingrid mitä oli tapahtunut ja että tyttö intti
+kuulleensa, kuinka kylän pojat olivat suostuneet, että varrota Ollea
+antaakseen hänelle selkään.
+
+-- Hm, sanoi Yrjö, se on mahdollista että tytöllä on oikeen. Minun
+tekee tosiaan mieli seurata Ollea ja katsahtaa ristikkoa miltä siellä
+näyttää.
+
+Yrjö heitti puut pois ja ottaen runsaasti pitkiä askeleita poistui hän
+heti samalle polulle, jota Olle oli kulkenut.
+
+Vaikka Yrjö käveli yhtä kovaa, kun joku toinen juoksee, ei hän
+kuitenkaan saavuttanut Ollea.
+
+Tultuaan ristikon läheisyyteen, kuuli hän huutoa ja melua. Hän kiiruhti
+askeleitaan ja pian seisoi hän melupaikalla.
+
+Kylän pojat olivat yhtä aikaa juosseet Ollen päälle ja heti ensi
+kohtauksessa saaneet hänen nurin. Juuri kuin he raivosti huutaen
+nostivat keppiään, antaakseen häntä selkään, tuli Yrjö ristikkoon. Ei
+kukaan niistä rajuista pojista huomanneet häntä, ennenkun hän
+jyrisevällä äänellä huusi heille: "Ettekö p----le vieköön häpee,
+onnettomat kakarat, että niin monta karata yhden päälle! Minä p--ru
+vieköön nitistän te kaikki!"
+
+Kepit putosivat alas, joukko hävisi, jokainen juoksi eri haaralle.
+
+Väkevällä miehen äänen kaijulla on jotakin kauheata pojille, kun ovat
+aikeessa tehdä jotakin pahaa, Senvuoksi he siis lähtivät heti
+käpälämäkeen.
+
+Pari heistä oli Yrjö kuitenkin saanut niskasta kiinni ja pitäen heitä,
+pudisti hän niitä kovasti ja löi heitä toinen toiseensa, että kun hän
+viimein päästi heidät irti, olivat he aivan sekaisin, että he töin
+tuskin voivat poistua.
+
+Tällä aikaa oli Olle noussut ylös. Hän kiitti Yrjöä, joka siihen
+vastasi:
+
+-- Älä minua kiitä, kiitä pikku Elsaani. Hän taitaa olla ainoa joka
+tällä kertaa pelasti sinut selkä-saunasta; mutta katsos Olle, jos aina
+olet yhtä kankea, kun tähänki saakka, niin he kukatiesi tapaavat sinun
+toisten, ja siitä voit olla varma että he silloin merkitsevät sinut.
+Tervehdi sen vuoksi kauniisti heitä ja minua kanssa, kun yhteen tullaan
+kirkkomäellä, ja muista, että jos ei köyhää Sysi-Yrjöä olisi ollut,
+olisi nyt käynyt huonosti Ison-Sven'in ainoalle pojalle. Ylpeys on
+tyhmyyttä vaan, ja siitä seuraa paljasta harmia; pane se muistiin.
+
+Sitä ja paljon muuta sanoi Yrjö Ollelle, saattaen häntä kylään.
+Hiljaisesti äänetönnä kuunteli Olle häntä. Tosin oli se vähäisen
+raskasta sen ylpeän pojan kuunnella kaikkea tätä köyhältä Sysi-Yrjöltä,
+jota hän oli pitänyt niin alhaisena ett'ei edes ennen tervehtinyt.
+Mutta Olle huomasi olevansa Yrjölle kiitollisuuden velassa, sen vuoksi
+oli hän ääneti ja seurasi.
+
+Muistoon pani hän kuitenkin Sysi-Yrjön sanat, jotka vaikuttivat enempi
+kuin Yrjö voi aavistaakaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Juhannusaattona aamulla istui Elsa etehisessä syöden aamiaistaan.
+
+Se muuten iloinen ja irstas lapsi oli nyt hiljaa, seuraten silmillään
+pientä lintua, jolle hän heitti leivän muruja.
+
+-- Mikä tyttöäni vaivaa, sanoi Yrjö, ja istui lapsen viereen. En ole
+kuullut lapsen laulavan ja nauravan tänäpäivänä.
+
+Hän otti hänet polvillensa ja katseli Elsan jotenkin turvonnutta nenää,
+lisäten:
+
+-- Ehkä hän on kipeä, pikku Elsani?
+
+-- Ei, isä, Elsa tahtoo Ollen tänne tulevan lintuneen, sitä Elsa
+tahtoo, vastasi lapsi.
+
+-- Jos et saa Ollen lintua, voit saada jonkun toisen, arveli isä, ja
+lupasi pyydystää yhden ja tehdä häkin, jossa Elsa voi sitä pitää; mutta
+Elsa pudisti päätään, eikä välittänyt niistä kauniista lupauksista. Hän
+toivoi Ollen lintua eikä muuta.
+
+Kun ei isä voinut luvata hänelle sitä, oli hän itkemäisillään: mutta
+siinä samassa huusi iloinen poika-ääni:
+
+-- Hyvää huomenta, Yrjö! ja siinä seisoi Olle iloa loistavilla
+silmillä.
+
+Hienosti puettu talollisen poika kurotti käden Sysi-Yrjölle.
+
+Elsa hyppäsi alas isän polvelta ja huusi: -- "Olle, mini tahdon saada
+lintusi; sinun pitää antamaan se Elsalle."
+
+-- Se on lentänyt pois, pikku Elsa, vastasi Olle: ja istui alas
+taputtaakseen tyttöä; mutta näes, jos en voi antaa sinulle lintua, niin
+on minulla täällä antaa jotakin parempaa sinulle palkinnoksi siitä että
+vapautit minut selkäsaunasta. Katsos tänne, saat nähdä.
+
+Olle otti povitaskustaan muutamia kiiltäviä hopea ruplia.
+
+-- Nämät rahat on isä antanut minulle, lahjoittaakseni sinulle.
+
+Elsa pisti sormet suuhunsa, niinkuin hän aina teki, hämmästyttyään ja
+kurkisti tukkansa aita suuria hopearuplia. Sittenkun hän hetkisen oli
+niitä katsellut, lykkäsi hän äkkinäisellä liikutuksella pois Ollen
+käden, sanoen itkeväisellä äänellä:
+
+-- Ei Elsa välitä kolikoistasi, hän tahtoo vaan lintusi!
+
+Olle koetti koreilla puheilla ja esittelemisillä houkutella häntä että
+se olisi parempi jos hän ottaisi rahat, mutta Elsa, luonnon lapsi,
+tottunut omia oikkujaan tottelemaan, ei tahtonut kuulla sitä
+korvillaan.
+
+Nyt kääntyi poika Yrjöön ja pyysi häntä ottamaan ja piilottamaan rahat
+Elsalle, mutta Yrjö vastasi;
+
+-- Ei, kiitoksia, sillä en ole auttanut sinua selkäsaunasta, saadakseni
+tyttärelleni siitä palkintoa. Elsa huomaa kyllä sen niin olevan kun
+pitääkin, ettei ottaa vastaan niitä rahoja. Mene sinä Olle, sanoen
+terveisiä Iso-Svennille, etten minä olekaan niin köyhä, että
+tarvitsisin lahjoja häneltä.
+
+Olle meni surullisena Sysi-Yrjöltä. Se kiusasi häntä ettei Elsa
+huolinut hänen hopeastaan. Ei hän voinut tyytyä siihen että olla
+valassa sille köyhälle Yrjölle. Pojan ylpeyden oli vaikea tätä sulata.
+
+Kun hän oli vähän matkaa tietä kulkenut, poistuivat kuittenkin nämät
+ajatukset hänestä muistaessaan että Elsa tahtoi linnun.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ehtoolla juhannusaattona seisoi Sysi-Yrjön tupa tohisemassa metsässä
+siistinä ja hienona, havutetulla laattialla ja lehdillä ympäröityillä
+seinillä.
+
+Ulkopuolella pehmeässä ruohistossa istui nuori muori Ingrid Elsan
+kanssa ja sitoi palmikoita lapsille. Yrjö istui vähän matkaa niistä
+lavitsalla, likimmäisen naapurinsa, torppari Erikin kanssa, polttaen
+piippunysäänsä ja puhellen yhtä ja toista. Tämä oli kaunis maallinen
+kuva raivoavan metsän keskellä.
+
+Yhtäkkiä kuului rohkeita ja rivakkaita askeleita joltakulta juoksien
+tulevalta.
+
+Ingrid katsahti ylös ja kas, sieltä näkyi Olle tulevan täyttä vauhtia
+vähäinen lintuhäkki kädessään. Kun hän näki Ingridin ja Elsan, huusi
+hän:
+
+-- Elsa, tässä saat linnun, jonka toivot.
+
+Pikku Elsa huusi ilosta ja otti liutuhäkin helmaansa suudellen sitä.
+Hän oli aivan kun sekaisin ilosta. Ollen silmät loisti vähäisen ilosta,
+ja kun hän hetken kuluttua palaisi kotiin, tunsi hän itsensä
+onnellisemmalta kun ennen, sillä se oli ensikerran kun hän teki
+jotakin, jolla oli tarkoituksena toisen ilo.
+
+Siitä illasta Olle aina kulki herraskartanoon sitä tietä, joka kulki
+Sysi-Yrjön tuvan ohitse. Usein viipyi hän koko tiiman ja leikki Elsan
+kanssa, joka aina silloin toi esiin häkin, jossa linturaukka oli
+vangittuna. Näistä kolmesta oli tämä se onnettomampi ja sentään
+matkaansaattoi se niin suurta iloa Elsalle.
+
+Tuskallisilla koetuksillaan päästäksen ulos häkistä, hyppäsi lintu
+häkin seiniä vastaan siksi kun hän vihdoin väsyneenä putosi pohjalle
+josta hän pelästyneenä heitti surullisia katseita ympärilleen.
+
+Elsa poimi ruohoja hänelle, puetti häkin kukkaisilla, antoi hänelle
+sokeria ja istui päivät läpitse, jutellen lemmikkinsä kanssa, mutta
+kaikki tämä ei sentähden voinut tuottaa hänelle lohdutusta kadotetusta
+vapaudestaan. Onneksi Elsalle, ei hän ymmärtänyt, kuinka paljon tuskaa
+hänen ilonsa matkaan saattoi tälle eläin raukalle.
+
+Lintu ja Olle olivat hänen suurin ilonsa. Muutama päivä kului myöskin
+ettei mikään häirinnyt hänen lapsellista iloansa.
+
+Eräänä kauniina aamuna, kun Ingrid oli pukenut Elsan vaatteesen ja
+sitonut huivin hänen päähänsä, juoksi Elsa lintuhäkin luo, joka riippui
+ulkopuolella tuvan ovea.
+
+-- "Hyvää huomenta, pikku lintunen!" huusi hän suositulleen.
+
+Ei mitään pelästynyttä lentämistä kuulunut vastaukseksi häkistä. Hän
+kurotti nyt käsiään, ottaakseen sitä alas ja antaakseen ravintoa
+vangille. Kun hän oli saanut vähäisen vankilan käsiinsä, ja katsonut
+sinne, makasi lintu lattialla.
+
+-- Minun pikku lintuni, miksi makaat niin hiljaisesti? huusi Elsa,
+istui maahan suuren puun ääreen ja aukasi häkin oven. Lintu putosi
+hengettömänä ulos häkistä. Kyyneleet tulvasivat Elsan silmistä. Hän
+itki katkerasti, hetki hetken perästä surullisesti katsellen kuollutta
+lintua. Mitä enempi hän katseli sitä, sen katkerammaksi muuttui itku.
+
+Pikku Elsa oli aivan yksinään siinä suuressa metsässä, sillä äiti oli
+mennyt kylään ja isä oli lähtenyt viemään puita miilulle.
+
+Ei löytynyt siis ketään, joka ystävällisellä sanalla olisi lievittänyt
+sitä tuskaa, kun esine hänen suurimmasta ilostansa nyt oli vaikuttanut.
+
+Kauan oli Elsa istunut ja itkenyt, kun hellä miehen ääni hänen
+takanaan lausui seuraavat sanat:
+
+-- "Mitä varten itket niin kovin lapseni?"
+
+Pelästyneenä katsoi metsän tyttö ylös. Siinä seisoi mies puettuna
+mustiin vaatteisin. Hän katsoi ystävällisesti lapseen.
+
+-- Lintuni on kuollut, änkytti Elsa, joka tunsi pastorin. Hänellä oli
+tapa joka sunnuntai niiata hänelle kirkkomäellä.
+
+Pappi otti ylös linnun ja sanoi:
+
+-- Lintusi on paljon onnellisempi nyt, kuin silloin koska sinä pidit
+vankina sitä tuossa häkissä. Vangin kuolema on aina onnellisin, mitä
+hänelle voi tapahtua, sillä sen kautta hän saa vapauden. Lintu tässä
+varmaan on tuntenut itsensä onnettomaksi.
+
+-- Ei, Elsa antoi hänelle sokeria ja piti hänestä paljon, sanoi lapsi.
+
+-- Mutta kaikki se ei voinut lohduttaa häntä siitä ettei hän saanut
+lentää ympäri metsässä. Sinun ilosi on ollut syynä vangin kuolemaan,
+älä sentähden kadehti häntä.
+
+Elsa tirkisti pastoria. Se näytti siltä kun hän ei olisi ymmärtänyt
+häntä. Pappi jatkoi:
+
+-- Etkö pitäisi sitä hyvin ikävänä, jos vanhempasi sulkisi sinut
+huoneesen, etkä koskaan saisi juosta vapaassa ilmassa?
+
+-- Kyllä, Elsa suuttuisi silloin kovin.
+
+-- Sinä et sentään ole saanut siipiä, jotka kannattaisivat sinua
+avarassa ilmassa, kuin linnuilla on, ja sentään pitäisit sen ikävänä
+ettei saada pitää vapautta; kuinkas luulet linnun tunteneen sen?
+
+-- Mutta ei Elsa kuule olleensa paha linnulle, sillä hän ei ollut paha,
+keskeytti hän.
+
+-- Sen tiedän pikku lapseni. Sinä olit niin hyvä, kun ymmärsit, mutta
+ymmärtämättömyytesi on tehnyt, että ilosi maksoi hänelle monta tuskaa.
+Ole sen vuoksi tyytyväinen, kun kuolema on lopettanut hänen tuskansa.
+
+Elsa pyyhki pois kyyneleet, otti linnun ja suuteli sitä, sanoen:
+
+-- Sinä pikku lintu raukka, sinulla on ollut niin ikävä! Elsa olisi
+kyllä päästänyt sinut ulos, jos olisit elänyt ja hän tietänyt, että
+olit murheissasi. -- Nyt pitää sinun antaman hänelle anteeksi.
+
+-- Se on kyllä antanut sinulle anteeksi ja on onnellinen nyt, kun
+Jumala aukasi hänelle häkin, sanoi pastori.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ehtoopäivällä tuli Olle. -- Sittenkun Elsa kyynel silmissä oli jutellut
+mitä pastori sanoi linnun kuolemasta, asetettiin se pieneen oksista
+palmikoittuun laatikkoon ja kaivettiin maahan suuren puun viereen,
+jonka runkoon Olle riipusteli Elsan pyynnöstä:
+
+    "Tässä lepää Elsan vanki."
+
+Monta päivää kului ennenkuin Elsa sai iloisen luonteensa takaisin. Se
+ainoa, joka voi hänen surunsa poistaa, oli Olle.
+
+Niin kului kesä, eräänä kauniina päivänä Olle tuli sanomaan Elsalle
+että hänen piti lähtemän kouluun.
+
+Elsa itki katkerasti, kuni silloinkin kun lintu kuoli ja kun Olle oli
+poissa, oli se vähänen tyhjä häkki, hänen rakkahin ystävänsä. Joka aamu
+otti hän sen alas seinästä ja puetti sen kukkaisilla, pani
+sokerimuruisia sen pohjalle; sillä, sanoi hän, pikku lintuseni voi
+yöllä tulla haudasta ja silloin tarvitsee hän ruokaa. Häkin ovi oli
+aina avoinna.
+
+Eräänä aamuna, Elsan ulos tullessa, istui pieni lintunen häkissä,
+noukkien sokeri- ja leivänmurusia. Kun se oli syönyt tarpeeksi, lensi
+se pois; mutta puolipäivän aikaan näkyi se taasen.
+
+Vähäinen varpunen, kun joka päivä löysi leipää ja sokeria häkissä, tuli
+sinne joka kerta kun nälkä oli, mutta lensi sitten pois, iloitakseen
+vapaudestaan.
+
+Elsan tyytyväisyys palasi nyt vallan täydellisesti. Talveksi rakensi
+varpunen itselleen pesän räystään alle ja Elsa varusti ruoalla, jonka
+hän aina pani häkin pohjalle, minkä hän aina aamusilla ripusti ulos.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vuodet kuluivat. Elsa kasvoi vapaana ja iloisena, honkien ja koivujen
+keskellä. Vähäinen lintuhäkki oli aina vaan hänen ilonsa ja piti
+paikkansa tuvan oven viereisyydessä. Joka päivä nähtiin Elsan panevan
+leipää ja ryyniä häkin pohjalle, jonka hän talvella kaunisteli kuusen
+oksilla ja kesäsin kukkaisilla ja ruohoilla.
+
+Ei yksi, kun monta lintua tuli sinne syömään ja iloittamaan Elsaa,
+jonka suurin ilo oli ne lentävät ruoka-vieraat.
+
+Niin oli aika mennyt eteenpäin. Lapsesta oli tullut sorea ja soma
+neitsy, ja Sysi-Yrjön Elsa oli, silloin kun hän kirkkomäellä näytti
+itseänsä, esine, johonka kaikkien silmät kiintyivät.
+
+Elsa oli lukenut ripille pastorin edessä ja kauniisti muisti hän, että
+se oli pastori, joka lohdutti häntä silloin kun pikku lintu kuoli. Hän
+pani myös hänen sanansa muistiin, ja harvoin on kristillisellä papilla
+ollut oppilaana joku, joka enemmän kun Elsa hartaudella ja
+lämpymyydellä kuuntelee hänen oppiaan.
+
+Iloinen ja vapaa, silloin kuin hän oleskeli metsässä ja maalla, oli hän
+jumalinen ja hiljainen, kun hän astui temppeliin eli rukoili Jumalaa.
+
+Elsa oli sitä paitsi voimallinen ja kelpo tyttö, työskenteli
+ahkeruudella, terveellä luonteella ja kun päivän työt loppuivat, istui
+hän suvi-illoilla puun vieressä, jonka runkoon Olle oli riipustanut
+sanat:
+
+    "Tässä lepää Elsan vanki."
+
+Välistä tapahtui, että torppari Eerikin Kalle, roteva nuorukainen,
+muutamia vuosia vanhempi Elsaa, istui hänen vieressään ja jutteli
+iloisesti.
+
+Kalle auttoi Yrjöä miilulla, jotta hän joka päivä näki ja tapasi Elsan.
+Niin oli aika kulunut ja Elsa täyttänyt seitsemäntoista vuotta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kesä loisti taasen kauneudessaan. Oli kaunis ilta. Päivän työ
+lopetettu. Yrjö poltti piippuaan, istuen lavitsalla ulkopuolella tuvan
+ovea, tavaten erästä sanomalehteä, jonka hän oli lainannut kylästä ja
+joka oli vähintäkin kolmen kuukauden vanha.
+
+Suuren puun alla löydämme Kallen ja Elsan, jutellen tanssi-huveista,
+jotka piti tuleman ensi sunnuntaina, ja Elsa arveli ettei hänen pitänyt
+antaman tätäkään tanssia Kallelle.
+
+-- Ja sen sanon sinulle Elsa, etkö lupaa että saan pyöritellä sinun
+kanssasi, niin... "Saat tehdä sen toisten tyttöjen kanssa," keskeytti
+Elsa nauraen.
+
+Vaikka kasvanut metsässä ja aivan tietämätön kaupunki-elämästä, tiesi
+Yrjön tytär sentään, enempi kuin pitäisi, että hän oli kauniin tyttö
+koko kylässä.
+
+-- Se oli kummallista, selvitti Kalle, mutta ei se ollut sitä, kun
+aivoin sanoa, vaan tiedän uutisen, jonka mielin puhua sinulle. Nyt
+pääset sitä kuulemasta.
+
+Elsalla oli se vähäinen vika, että hän oli utelias ja kellä ei sitä
+vikaa olisi? saadakseen tietää mitä Kalle tiesi, lupasi hän tanssia
+Kallen kanssa kolme tanssia eikä antaa Pentti Olson'ille, joka
+pidettiin kauniina poikana, yhtäkään ainoata.
+
+Kun tämä sovinto oli tehty, sanoi Elsa aivan levottomasti:
+
+-- No, Kalle, esiin uutisella.
+
+-- Tiedätkö, Ison-Svennin Olle on tullut kotiin.
+
+-- Onko Olle tullut kotiin, huusi Elsa? Voi! minulla on niin hauskaa!
+
+-- Luulen tulleesi oikein iloiseksi siitä uutisesta, sanoi Kalle ja
+katsoi karsaalla mielellä Elsaa.
+
+-- Niin Kalle, niin tulinkin. Sinun pitää tietämän, että sitten on
+kokonaista kuusi vuotta kulunut kun Olle oli kotona. Se on hauskaa
+saada nähdä häntä. Hän on aina pitänyt minusta, jo siitä asti kun olin
+pikkainen, ja hän antoi minulle tuon.
+
+Elsa osoitti lintu häkkiä.
+
+-- Rakas Elsa, ei hän sinua enään muista. Hänestä on nyt tullut oikea
+herrasmies ja haukutaan magister Olof Svensonniksi.
+
+-- Mitä sitten? kun hän viimeksi oli kotona, oli hän ylioppilas ja
+hänellä oli valkoinen lakki. Mutta se ei estänyt häntä minua
+tervehtimästä? Olle tulee kyllä, sen tiedän varmaan.
+
+-- Siinä sinulla on oikeen, Elsa! rakkahin Elsa! huusi ilonen ääni
+hänen takanansa.
+
+Elsa hyppäsi ylös, ja kas -- siinä seisoi hänen edessään eräs herra,
+mustalla tukalla ja huuliparralla, hienoilla vaatteilla ja iloisilla
+silmillä. Hän kurotti molemmat kätensä Elsaa kohti, sanoen
+sydämellisesti:
+
+-- Hyvää päivää, Elsa. Miten sinä olet tullut suureksi ja kauniiksi!
+
+Sitten paiskasi hän ystävällisesti kättä Elsan ja Kallen kanssa. Josko
+Olle oli vielä ylpeä, sitä ei kuitenkaan huomattu nyt hänen
+käytöksestään.
+
+Ensi pyhänä oli hän kanssa tanssissa ja pyöritti kovin tyttöjä,
+kumminkin enimmän Elsaa, joka oli kauniimpi ja iloisempi kun ennen.
+Kalle raukka näytti surulliselta, mutta oli vaiti. Ei hän tahtonut
+häiritä Elsan iloa. Se oli hänen kanssaan, kuin Elsan vähäisen linnun
+kanssa; Kallen tuskalla osti Elsa ilonsa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Suvi kului ja Olle viipyi kotona -- ehkä hän ainoastaan oli aikonut
+viipyä muutaman viikon. Että se oli Elsa, jonka takia Olle viipyi, se
+huomattiin heti, sillä iltasilla käveli hän Yrjön kotiin ja vietti
+ehtoonsa jutellen Elsan kanssa.
+
+Kerran oli Yrjö sanonut hänelle:
+
+-- Älä käy ja sekoita tyttöni päätä, sillä hän ei sovi hienolle
+herralle.
+
+-- Siitä tulee oivallinen papin rouva, sanoi Olle nauraen, ja tuli
+taasen toisena päivänä.
+
+Ingrid ei sanonut mitään. Hän ajatteli: Jos Olle tahtoo tehdä Elsan
+vaimokseen, tapahtukoon se Jumalan nimessä.
+
+Eräänä iltana, kun Olle tuli kotiin Elsan luota, istui Iso-Sven
+portailla poltellen piippua.
+
+-- Mistä rakas poika tulee? (Sven ei milloinkaan kutsunut Ollea muuksi
+kun pojaksi, eikä milloinkaan nimeltä, ei nytkään vaikka hänestä oli
+tullut oppinut maisteri).
+
+-- Minä tulin Sysi-Yrjön Elsan luota, vastasi Olle ja istui isän
+viereen.
+
+-- En ymmärrä mitä sinun on sen kanssa tekemistä, enkä juuri paljon
+pidä siitä, jatkoi Sven, kääntäen piippuaan.
+
+Hän ikäänkuin vähän karttoi Ollea, kun siitä oli tullut jo niin oppinut
+mies ja maksanut isälle niin paljon rahaa.
+
+-- Sen tarttee isän sentäänkin tietää, että minä rakastan Elsaa, ja
+arvelen, että hänestä jonakuna päivänä tulee minulle vaimo, vastasi
+Olle.
+
+-- Ottaisiko Iso-Sven miniäkseen Sysi-Yrjön tyttären! huusi Sven. Ei,
+me viivymme siinä asiassa. Korkeammalta se täytyy tulla. Ei hän ole
+nainen herrasmiehelle, ainakaan semmoiselle kun minun poikani on.
+
+-- Mitä hän ei ole, voi hänestä tulla, ja nyt se on päätetty minun ja
+Elsan välillä, että hänestä tulee omani. Minä arvelen, että Ison-Svenin
+poika on tarpeeksi rikas, että hänen isänsä antaa hänen ottaa
+vaimokseen, kenenkä hän tahtoo. Ja jos niin vaaditaan, voi isä kyllä
+antaa miniälleen kasvatuksen, että hän sopii pojallensa. Ei löydy monta
+isää, jonka rikkaudellaan sopisi tehdä se.
+
+Olle oli koskenut isäänsä hänen heikolta puoleltaan, nimittäin hänen
+turhamielisyydestään rikkaana ollen. Hänen halunsa näytti, että hän
+rahoillaan saattaisi tehdä sitä, mitä ei muut pitäjässä voisi tehdä.
+
+Kun oikeen todenmukaisesti oli keskusteltu isän kanssa, tuli Iso-Sven
+tosiaankin siihen päätökseen, että hän suostui ottamaan Elsan poikansa
+vaimoksi ja että Iso-Sven itse piti menemän puhumaan Yrjön kanssa. Sven
+esitteli Yrjölle, että saada lähettää Elsaa kaupunkiin, johonkin
+oppilaitokseen, jossa hän oppisi kaikellaista, kun maisteri Svensonin
+vaimon täytyisi osata.
+
+Sysi-Yrjö antoi luonnollisesti myönnytyksensä, kun hän kuuli että Elsa
+ennen oli antanut sydämensä Ollelle.
+
+Syksyllä piti Elsan jättämän vanhempiensa kodin.
+
+Illalla ennen matkustustansa kotoansa, sanoi Kalle Elsalle.
+
+-- Hyvästi, kaikkein rakkahin Elsa: niinkuin minä sinua rakastan, en
+minä koskaan rakasta ketään muuta, ja sen vuoksi jos ei sinun hyvin
+käy poissa kaupungissa ollessasi, niin muista että täällä kotona
+löytyy sydän, joka lyö uskollisesti sinun tähtesi.
+
+Elsa asetettiin rouva X~---n kouluun C. kaupunkiin. Hän sai alottaa
+kirjoittamisella, proderamisella, piirustuksella ja monella muulla
+kauniilla työllä, joista ei hänellä ennen ollut aavistustakaan.
+
+Ehtoisin tuli Olle häntä tervehtimään, puhui kuinka paljon hän rakasti
+häntä ja kuinka iloiseksi hän tulisi, kun Elsasta tulee sivistynyt
+nainen; mutta sillä niin kutsutulla sivistymisellä kävi kehnosti.
+
+Elsa edistyi aivan vähän. Tämä ostettiin kuitenkin aivan kalliisti,
+sillä ilo katosi metsän tyttäreltä, joka nyt istui suljettuna aamusta
+ehtoosen vähäisessä, somassa huoneessa, jonka Olle oli antanut
+kaunistaa kaikin tavoin. Posket vaalenivat ja silmät kadottivat
+loistonsa. Hänen hymynsä oli surullinen ja hänen onnensa oli kadonnut.
+Hän toivoi ulos häkistä.
+
+Elsa toivoi saada palata metsään, isänsä mökkiin, vapauteen; mutta hän
+oli vaiti ja riiteli tahtoansa vastaan, ettei olisi murehdittanut
+Ollea. Hänkin oli tullut hänelle vieraaksi, sillä hänen ajatuksensa ei
+ollut Elsan, ja välistä oli, kun hän ei olisi ymmärtänyt Ollea.
+Lopullisesti oli sielun hiljainen tuska koskenut ruumiisen. Elsan
+täytyi ottaa vuoteen turvakseen.
+
+Kova kuumetauti ja vaarallinen rintakipu oli, kolme kuukautta oltuaan
+kaupungissa, katkaissut sen voimallisen tytön terveyden.
+
+Olle oli tuskissaan. Kaupungin parhaimpiin lääkäriin turvattiin, mutta
+se ei voinut mitään.
+
+Lopullisesti sanoi yksi heistä:
+
+-- Nyt ei enään ole muuta keinoa, kun viedä hänet kotiin omaistensa
+luo.
+
+Olle teki niin. Enempi kuolleena kun elävänä palasi Elsa köyhään
+vanhempainsa kotiin, mutta kun hän sai nähdä sen matalan asunnon,
+ympäröittynä korkealta havumetsältä, itki hän ilosta ja, kääntyen
+Olleen, kurotti hän kätensä hänelle, sanoen:
+
+-- Kiitoksia Olle, sinä olet antanut minulle vapauteni. Jos minun olisi
+täytynyt enemmän aikaa elää häkissä tuolla poissa, niin olisi minun
+kanssani käynyt, kuni lintuseni; siitä olisi tullut vangin kuolema.
+
+Elsa palasi nyt elämään ja terveyteen.
+
+Ne kalpeat kasvot kukoistivat uudestaan, silmät rupesivat loistamaan ja
+huulet hymyilemään; mutta kun Olle puhui rakkaudestaan ja heidän
+tulevaisuudesta, niin pudisti Elsa päätään sanoen:
+
+-- Se on minun kanssani, niinkuin linnun metsässä, minä sovin
+ainoastaan sille. Minä kuolisin toivosta vapauteen, ja siihen
+yksinkertaiseen elämään, joka on tullut minulle rakkaaksi; ja sinä Olle
+huomaat kyllä piankin, että Elsan yksinkertaiset vaatimukset ja tavat
+eivät sovellu sinulle ja sinä et tyytyisi minuun. Ei, yhtävertaiset
+lapset sekä leikit parahin.
+
+Syksyllä matkusti Olle taasen kaupunkiin.
+
+Elsa itki hänen mennessä, mutta ei tahtonut seurata häntä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Elsan poissa ollessa oli Kalle hoitanut vähäistä lintujen ravintolaa,
+niin, että huoneen oven ympärillä lenteli lintuja parvissa ja
+hyppelivät ulos ja sisälle auki olevasta häkin ovesta. Heillä oli koto
+siellä, mutta koto, joka ei poistanut heiltä vapautta.
+
+Vuosi kului. Elsa kukoistui ja metsän kaiku saneli hänen laulujansa.
+Hän oli palannut vanhoin tapoihinsa ja töihinsä. Hän oli tyytyväinen ja
+onnellinen.
+
+Kalle auttoi aina eteenkinpäin Yrjöä ja ehtoisilla kisaili hän Elsan
+kanssa; mutta jos hän silloin tuli sanoneeksi, että hän sydämestä
+rakasti Elsaa, niin vastasi hän:
+
+-- Älä puhu semmoisia joutavia minulle. Niin kauvan kuin ei Olle ole
+antanut minulle takaisin sanaani, en tahdo kuulla senlaatuista puhetta.
+
+Keväällä tuli Olle taasen. Hänen ensimmäinen käyntinsä oli Elsan luo.
+Hän puhui ystävällisesti ja iloisesti hänen kanssaan ja näytti
+tyytyväiseltä, kun hän huomasi, että Elsa oli tullut terveeksi ja
+tyytyväiseksi: mutta ei sanaakaan rakkaudesta kuulunut hänen
+huuliltaan.
+
+Hän oli ruvennut rakennuttamaan uudistaloa metsään, ei kaukana Yrjön
+tuvasta. Siitä piti tuleman suviasunto, sanoi hän.
+
+Kun hänen piti syksyllä poislähtemän, tuli hän eräänä aamuna Elsan luo
+ja pyysi häntä seuraamaan itseään mäelle. Siellä he istahtivat ja Olle
+sanoi:
+
+-- Sano minulle nyt todellisesti, Elsa, kumpaako sinä enemmän rakastat,
+minua vai Kallea?
+
+-- Se on niin erilaatusta kun minä tunnen teistä, vastasi Elsa,
+punehtuen. -- Kalle on minun vertaiseni, menestyy metsässä miilun
+ääressä ja yksinkertaisuudessa, niinkuin minäkin. Me rakastamme samaa
+työtä, samaa elämää, ja voimme puhua kaikista näistä toinen toisemme
+kanssa. Sinä taasen, Olle, olet niin oppinut, et sinä löydä ihanuutta
+myrskyisessä metsässä, et hauskuutta köyhässä olemisessa ja sen vuoksi
+olet sinä minusta, niinkuin korkeampi, parempi olento; sinä et ole
+vertaiseni.
+
+-- Enkä siis voi tulla sinulle mieheksi.
+
+-- Ei, Elsa kurotti hänelle kätensä, lisäten: mutta niin kauvan kun et
+sinä pidä kenestäkään toisesta, ei Elsa mene naimiseen.
+
+-- Ei niin, Elsa. -- Sinä olet vapaa, ja minä olen tästä lähin veljesi,
+-- ja sinä, sinä pidät minut aina paraana ystävänäsi.
+
+-- Sen teen niin kauvan kuin elän.
+
+-- Kiitoksia siitä, ja nyt, Elsa, jos sinä rakastat Kallea, niin
+valmista minulle se ilo, että tulevana vuonna, kun olen papiksi vihitty
+ja tulen tänne, saan lukea siunauksen sinulle ja Kallelle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Seuraavana vuonna ei Olle tullut, niinkuin tavallisesti,
+juhannusaikaan, vaan kirjoitti ettei hänen pitänyt tuleman ennen
+syksyä, jolloin hän toivoi uudistalonsa olevan valmiina; ja kun hän oli
+kuullut ettei Elsan ja Kallen häitä pitänyt vietettämän ennen joulua,
+voi tapahtua että hän viipyisi siksi.
+
+Jouluna oli paljon tekemistä Ison-Svennin talossa.
+
+Hän vartosi poikaa kotiin, pappismiehenä.
+
+Sitä paitsi oli Sven päättänyt, että, vaikka olisi mikä hyvään esteenä,
+niin ei Elsan häitä saa viettää muualla kun hänen luonaan.
+
+Totta puhuaksemme, täytyy tunnustaa, että Sven oli hyvin tyytyväinen
+siitä, ettei Sysi-Yrjön tyttärestä tullut hänelle miniää ja siitä
+ilosta tahtoi hän oikeen kunnioittaa häntä.
+
+Tapaninpäivänä vihki Olle aivotun morsiamensa Kallen kanssa.
+
+Se oli ensimmäinen toimitus, jonka Olle pappina toimitti.
+
+Hänen äänensä oli tyven ja lempeä, kun hän heille luki siunauksen, eikä
+kukaan voinut havaita sen nuoren papin otsalla edes varjoakaan.
+
+Iloisena tanssi hän ringissä, kun ruunu tanssittiin morsiamelta; ja kun
+morsiusparin piti menemän kotiin Yrjön mökkiin metsässä, jossa paras
+huone oli tehty morsiushuoneeksi, seurasi Olle kanssa. Hän ajoi itse
+morsiusparin rekeä. Kun hän tuli uudistalonsa kohdalle, seisahtui Olle
+ja huusi toisille että heidänkin piti seisahtuman. Sen tehtyä pyysi hän
+kaikkia tulemaan sisälle juomaan morsiamen muistoa.
+
+Koko joukko astui siihen suureen ja somaan tupaan, jossa kaikki
+pienemmästä suurempaan, mikä kuuluu huonekalustoon, oli uutta ja hyvää.
+Olle vei heidät kahteen kauniisen, uusilla huonekaluilla varustettuun
+kamariin. Sitte lähestyi hän kolmatta ja ottaen kiinni Elsan kädestä,
+sanoi hän pehmeällä äänellä:
+
+-- Pitääkö Elsa tästä vähäisestä kodista?
+
+-- Niin Olle, täällä sinun on hyvä olla.
+
+-- Ei minun, vaan sinun. Tämä on se morsiuslahja jonka minä sinulle
+annan. Ota se muistoksi Ollelta. Ynnä tätä, seuraa maata tarpeeksi
+kyllä teitä elättämään. Ja nyt, minun pikku kesytön lintuni, ole
+onnellinen tässä avonaisessa häkissä, keskellä metsää, sitä toivoo
+ystäväsi Olle.
+
+Hän avasi morsiushuoneen oven, suuteli Elsaa otsalle ja poistui äkkiä.
+
+Eiköhän Elsa nytkin ostanut onneansa toisen kärsimisellä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kymmenen vuotta sen jälkeen tuli Olle seurakunnan kirkkoherraksi.
+
+Hän oli kelvollinen pappi, kävi usein Elsan luona ja näki että hän oli
+tyytyväinen ja onnellinen. Itse oli hän naimata.
+
+Kun hän kuoli, lahjoitti hän omaisuutensa kouluhuoneuksen rakentamista
+varten.
+
+LOPPU.
+
+
+
+
+TURHUUDEN LAPSI.
+
+
+Leski vapaaherratar Klenkrona kuului niihin naisiin, jotka sydämestä
+rakastavat ylellisyyttä ja loistavaa elämää. Hän oli ollut kaunis; eikä
+koskaan tietänyt muuta kun oikkujensa tyydyttämistä. Elämä hänelle ei
+ollut muuta, kun että alinomaa olla tansseissa, näyttelyssä ja muissa
+huveissa. Että jotakin huoneellista löytyi, siitä leski vapaaherratar
+Klenkrona oli aivan tietämätön.
+
+Lähes neljänkymmenen vuotiaana jäi hän leskeksi ja silloin tapahtui
+että miehen entisestä suuresta rikkaudesta oli aivan vähäsen jälellä.
+
+Se oli kuitenkin turha asia vapaaherrattaren silmissä, että hän sitä
+olisi ajatellut, eli tehnyt jotakin muutosta elämässään, vaan jatkoi
+kulkuaan hulluuden radalla.
+
+Hänellä oli kaksi lasta, ruma poika ja kaunis tytär. Jälkimmäinen oli
+äitin lemmitty, se tahtoo sanoa: vapaaherratar koristi ja puki vähästä
+tytärtään kauniimpiin ja uudenmukaisempiin vaatteisiin, antoi hänen
+opetella tanssimaan, laulaan, soittelemaan ja ranskaa juttelemaan
+j.n.e. Sillä kun tyttö oppi puhumaan, totutettiin hän kaikkiin joka voi
+esiintuoda hänen etevyyttään ja tehdä häntä eteväksi seuraihmiseksi.
+Se, kaikkea sisällistä arvoa vailla oleva äiti, ei milloinkaan ollut
+tytärtään opettanut jotakin, jonka kautta hänen sydämensä olisi tullut
+hyväksi, ja ihmisarvonsa lisääntynyt.
+
+Poikaa, jolla ei löytynyt ulkonaisia etuisuuksia, oli äidin vaikea
+kärsiä, ja sen vuoksi hän aikaisin vietiin erään koulunopettajan luo,
+jonka yksinkertaisessa ja rakastettavassa perheessä hän kasvatettiin.
+
+Kun vapaaherra Klenkrona kuoli, oli poika jo hovioikeuden notarius,
+tunnettu ja suosittu kelvollisuutensa ja todellisen luonteensa vuoksi.
+
+Tytär taasen, kahdeksansoista vuotias tyttö, oli yksi pääkaupungin enin
+suosituista ja loistavista nuorista naisista. Hän oli kaunis, tanssi
+kuni enkeli, lauloi -- hm, kuni satakieli, niin sanoivat hänen
+suosijansa kumminkin. Neiti Zelina Klenkrona vaatetti itseään
+uusimmalla tavalla, oli ollut kuukauden Parisissa ja taisi mestarin
+tavalla vääntää kaikkein nuorten miesten päät, jotka häntä lähestyivät.
+
+Enimmän osan aamupäivästä oleskeli hän peilin ääressä, tutki kaikki
+tualetin apulähteet, ylistääkseen kauneuttaan ja liikkuvaisuutta
+kasvoissaan. Ei kukaan tyttö tajunnut, kuni hän, hymyillä onnettomalle
+rakastajalle, eli silmillään antaa niin lempeän, iloisen, totisen ja
+elävän katseen. Hänen kasvonsa oli kuni koru, hän voi niille antaa
+minkä muodon hän tahtoi.
+
+Hänen ja hänen veljensä välillä oli suuri ero; jonka vuoksi kun se
+vähäinen perintö isä-vainajan jälkeen jaettiin, poika ani harvoin
+nähtiin äitinsä kodissa.
+
+Vaikka vapaaherratar Klenkrona tyttärineen jatkoi samaa elämää kuin
+miehen eläessä, tiettiin yleisesti ettei neiti Zelina Klenkrona voinut
+tulla naiduksi rahainsa vuoksi, vaan hänen kauneutensa täytyi toimittaa
+hänelle miehen.
+
+Nuoret kaartin luutnantit olivat tavattomasti mieltyneet tanssimaan
+ja juttelemaan kauniin Zelinan kanssa ja osoittivat tuhansia
+kohteliaisuuksia hänelle; mutta ei hän ollut tarpeeksi rikas, että joku
+heistä olisi tarjonnut hänelle kätensä ja sydämensä.
+
+No niin, eräänä päivänä oli loistavat pidot vapaaherratar Klenkronalla,
+hän vietti tyttärensä kihlauksia rikkaan tukkukauppias Stenman'in
+kanssa.
+
+Tosin oli vapaaherratar kihlauspäivänä aamulla itkenyt ajatellessaan
+että hänen kaunis Zelina tulisi vaihtamaan nimen Klenkrona niin halpaan
+kun Stenman oli; mutta lakia ei löydy hädällä. Se on mahdotonta että
+vapaaherratar Klenkrona voi asettaa tapansa ja ulosmenonsa niitten
+vähäisten tulojen mukaan, ei se ollut ajateltavakaan. Ei, muuta ei
+ollut jälellä, kun että uhrata nimen, tullakseen rikkauteen. Zelina
+tulisi sentäänkin aina kantamaan vapaaherratar'in arvoa. Se oli sen
+lempeän äidin sydämen lohdutus.
+
+Sillä aikaa kun vapaaherratar tällä tavalla onnistui hillitä suruaan
+Stenman'in nimestä, oli Zelina myös huoneessaan itkenyt vähäisen
+värssyn.
+
+Hän arveli sen olleen paljo hauskempaa, jos hän olisi tullut kihlatuksi
+kreivi K. kanssa -- joka oli niin kaunis, ja niin jumalattoman korealta
+hevos-kaartin vormussa; mutta kun ei se nyt voinut tapahtua, täytyi
+hänen luonnollisesti ottaa Stenman'in. Zelina lohdutti itseänsä, hetken
+kuluttua, sillä, että hän rikkaan tukkukauppias Stenman'in vaimona
+saisi eteenkinpäin pitää loistavaa elämää ja että kreivi K. saisi
+tilaisuutta ihmetellä häntä kauniimpana rouvana.
+
+Kolmen kuukauden jälkeen oli häät. Onnellinen ja rakas Stenman vei
+loistavaan kotiinsa kauniin Zelinan.
+
+Stenman oli rakas yli korvien, ja sitä paitsi; hänellä oli enempi
+sydäntä kun päätä. Sen voi edeltäpäin huomata että nuoren rouvan piti
+hallitseman hänet.
+
+Mies, joka on rakas, hyvä, pehmeä ja heikko luonteeltaan näkyy olevan
+määrätty seisomaan "toffelin alla." Hän ei saata toivoakkaan
+voittaakseen jotain vaimolta, joka kylmällä sydämellä ja toimeentulon
+takia on hänelle kätensä antanut.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Muutama vuosi kului Zelinan ja miehensä eläessä hurskaasti. Tosin oli
+Stenman, kun Zelina tuli äitiksi, koettanut houkutella häntä
+hiljaisempaan elämän tapaan; mutta silloin hän suuttui ja äitinsä,
+vapaaherratar, torui vävyään niin että hän kiitti kun sai olla vaiti.
+
+Neljä vuotta pikku Rosan synnyttyä kuoli vapaaherratar Klenkrona.
+
+Herra Stenman, ollen kyllä katkerasti saanut kokea anoppinsa valtaa,
+kiitti Jumalaa, kun hän vapautettiin hänestä, ja toivoi nyt aikaan
+saada useoita muutoksia perhe elämässään. Zelinan murhe äitin
+kuolemasta oli enemmän äkkinäinen, kun syvä ja näytti pikaakin tulleen
+siitä lohdutetuksi. Eräänä päivänä, kun Zelina oli tavattoman
+armollinen miehellensä, rohkeni mies ruveta pakinoimaan hänelle,
+ilmoittaen, että hän olisi hyvin jos Zelina joskus taipuisi hänenkin
+toivomuksiinsa, ja paremmin kun tähän asti, eläisi hänen ja tyttärensä
+kanssa. Hän, Stenman ei tietänytkään, oliko hänellä vaimo ja koto,
+sillä hän näki vaimonsa ani harvoin; kun ei hänellä ollut vieraita, oli
+hän poissa.
+
+Zelina oli ääneti kuunnellut häntä, ikäänkun ei koskaan olisi mitään
+tapahtunutkaan; se sydämellisesti hyvä Stenmanni luuli tästä
+äänettömyydestä seuraavan mitä parasta. Kun hän oi lopettanut puheensa,
+nousi Zelina ylös, jättääkseen huoneen, sanoen:
+
+-- Oikeen tosiaankin ihmettelen että arvaat puhua minulle sillä tapaa
+kun nyt te'it. Luuletko minun vaihettaneen nimen Klenkrona Stenman'iin,
+nöyryyttääkseni itseäni kaikenlaisiin puutteisiin? Jos niin olisin
+tahtonut, en ikänä olisi tullut vaimoksesi, mutta koska kadehtit
+minulta sitä vähää nautintona elämän ilosta, niin en tästä lähin jätä
+huoneitani.
+
+Zelina katosi ovesta, meni huoneisiinsa ja sulkeutui sinne.
+
+Ensimmäisen päivän oli miehensä sydämellisesti vihainen hänen
+menetyksestään. Toisena päivänä oli kiukku laimistunut ja kolmantena
+aivan haihtunut. Hän ajatteli itsekseen: eikö hän sentään ollut
+liiallinen, Zelina oli niin kaunis, rakastettava että se oli aivan
+luonnollista että hän tahtoi iloita niistä voitoista joita hän teki. Se
+oli varma, että hän oli tehnyt väärin, kun hän tahtoi vaimoansa enemmän
+kotona pysymään.
+
+Aivan niin. Stenman päätti mennä vaimonsa huoneesen pyytämään häneltä
+anteeksi. Hyvä mies oli liikutettu aina kyyneleihin, ajatellessaan,
+että Zelina oli elänyt suljettuna huoneessaan kokonaista kolme päivää.
+
+Mutta Zelina oli hauskutellut itseään pienen tyttären kanssa, mikä
+hänen kanssaan tasi vankeuden. Viola sai leikkiä äitin tualetin
+ääressä, silloin tällöin katsellen Zelinaa, joka, aikaa lyhentääkseen,
+koetteli yhtä hametta toisen jälkeen ja asetteli tukkaansa tuhannella
+eri tavalla sekä tehden kaikenlaisia tempuja katsellen peiliin. Kun
+Zelina tyytymystyi tähän, rupesi hän ja puetti tyttärensä kaikenlaisiin
+vaatetuksiin. Joka kerta kun hän sai lapsen puettua, asetti hän
+tyttärensä suuren peilin eteen, osoittaen kuvaa siinä, sanoi se köyhä
+äiti:
+
+-- Etkö luulettele, että pikku Viola on kaunis?
+
+-- Katsos tyttöä peilissä, kuinka kaunis hän on.
+
+Lapsi katseli kuvaansa siellä, ensin hämmästyneellä katseella, mutta
+lopulta hän taputteli käsiänsä ilosta ja piti sitä sanomattoman
+hauskana.
+
+-- Minun Jumalani, miten sinä olet kaunis, pikku Violani; juuri kuni
+vähäinen jumalan lapsi, huusi äiti lakkamatta suudellen häntä.
+
+Kun Stenman kolmen päivän kuluttua huomasi, että hänen täytyisi pyytää
+vaimoltansa anteeksi, hän toivoi asettaa velvollisuuksiaan turhuutensa
+esteeksi, meni hän vaimonsa kamarin oven taka ja rupesi napauttamaan.
+
+Zelina oli itse puettu jotenkin jumalattomaan vaatetukseen ja tyttären
+oli hän koristellut kukkaisilla hiuksissa. Lapsella oli muuten
+näyttelyn tapaisia vaatteita.
+
+Kaunis äiti istui suuren peilin edessä ja hänen polviensa vieressä
+seisoi Viola. Lattialla, pienokaisen jalkain vieressä, makasi se ennen
+rakas nukke. Zelina piteli yhtä lapsen pienistä käsistä ja osoitti
+lapselle peilissä, millä tavalla hänen piti sanoman:
+
+"Minun rakastettava äitini!"
+
+Siinä samalla napautti joku ovella ja sydämellinen ääni lausui:
+
+-- Zelina, enkelini, aukase!
+
+-- Isä! huusi Viola ja löi ilosta käsiänsä yhteen, juoksien ovelle.
+
+Kuultuansa isänsä äänen, oli lapsi unohtanut peilin käytännön ja kaiken
+muun paitse tunteen, joka pakoitti hänet rientämään isäänsä vastaan.
+
+-- Ei Viola saa avata! sanoi äiti, niin tavattoman äreällä äänellä,
+että lapsi seisahtui ja heitti ihmeteltävän katseen hänehen.
+
+-- Se on isä! sanoi lapsi. Viola tahtoo että hän tulee tänne, sanoi
+pikkainen varmasti. Siitä on niin pitkä aika kuu annot nähdä hänet.
+
+Ennen kun Zelina oli joutunut estämään, oli lapsi pienillä käsillään
+avannut oven ja Stenman astui sisään.
+
+Zelina nojautui tuolillaan ja näkyi vihaselta. Stenman otti Violan
+kädestä kiinni, laskeutui polvilleen vaimonsa eteen ja pyysi anteeksi.
+Kun Zelina oli hetken antanut miehensä turhaan anoa anteeksi, lahjoitti
+hän lopullisesti hänelle sen, ja kertoi, pää kallellaan, että hän oli
+leikitellyt lapsen kanssa, jottei ikävyydessään olisi kuollut.
+
+Se oli oikeen liikuttavaa ja Stenman'illa oli enkeli vaimona. Hän ei
+tietänyt minkä sovinto-uhrin hän nyt olisi antanut puolisolleen.
+
+Kallisarvoinen saali tahi hamekangas oli hänestä aivan vähäpätöistä.
+Et, isot kemut piti toimitettaman. Tästä esittelemisestä Zelina tuli
+lempeäksi. Piti toimeen saataman näyttely, jossa Zelina tyttärineen
+tulisi näkyviin. Kaikki tämä oli sanomattoman hauskaa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vuodet kuluivat, ja Stenman ei enään koettanut estää vaimonsa ylellistä
+ja jumalatonta elämää.
+
+Viola kasvoi kauniiksi tytöksi.
+
+Kaunis kuni enkeli, omisti hän monta hyvää sisällistä lahjaa, joista
+olisi voitu saada paljon hyvää, jos hänellä olisi ollut parempi
+kasvattaja; mutta nyt piti liiallisesti totutettu turhuus estää kaikki
+hyvät ominaisuudet.
+
+Viola oli hyvä, hänellä oli hyvä, tunteellinen sydän; mutta harvoin hän
+kuuli sitä, eikä milloinkaan huolinut muusta, kuin totella turhuuden
+käskyjä.
+
+Iloisena ja irstaana, oli hän niitä suosituita esineitä, joilla on niin
+paljon luonnon lahjoja, etteivät tarvitse keinojen apulähteitä.
+
+Kun Viola vielä oli lapsi, kuoli Zelinan veli hovineuvos Klenkrona ja
+jätti jälkeensä yhden ainoan pojan sekä mahdottoman rikkauden.
+
+Poika, monta vuotta Violaa vanhempi, tuli holhojaltaan toimitetuksi
+Stenman'in perheesen. Zelina näkyi pitävän paljon vapaasukuisesta
+veljenpojastaan; mutta kahdeksantoista vuotias poika tuskin kärsi
+häntä, niin ettei hänen ystävällisyytensä koskenut häneen.
+
+Nuori Oskari näytti sitä vastoin, heti ensimmäisestä päivästä ollessaan
+tätinsä huoneessa, kiintyvän pikkuseen rakastettavaan orpanaansa.
+
+Oskarilla oli ollut erinomainen äiti, ymmärtävä ja lempeä, ynnä isä,
+joka aikaisin oli opettanut häntä rakastamaan hyvää, oikeata ja
+todellista, ja se teki sen mahdottomaksi, että hän olisi voinut sopia
+tädin turhuuksiin. Tapahtui myös, että nuorukainen, nuoruuden
+peräänajattelemattomuudella ja todellisuudella usein lausui sydämensä
+ajatuksen, ja niin paljon kuin taisi, koetti poistaa äitin
+vahingollisia perusteita Violassa.
+
+Mutta mitä hän taisi tehdä sille jokapäiväiselle pahalle, jota tyttöön
+tyrkytettiin.
+
+Näin kasvoi Viola ja oli tullut seitsemäntoista, Oskari viidenkolmatta
+vuoden ikäiseksi.
+
+Kuiskuteltiin lapsuuden mieltymisestä orpanaitten välillä ja että he
+kaksi olivat määrätyt toisillensa; mutta kuinka asian oikea laatu oli,
+siitä ei tietty, sillä mamseli Stenman'illa oli monta, jotka häntä
+suositteli. Tosi oli ettei kenelläkään kaikista luutnanteista ollut
+sitä etua kun Oskarilla nuoruudesta, ulkonäöstä, rikkaudesta ja
+säädystä; mutta he olivat kohteliaisempia ja vaipuneet enemmän Violan
+kauneuden ihmetteleväisyyteen, kun nuori lääketieteen kandidaati.
+
+Varmaa oli, että setä Stenman ja hänen vapaaherrattarensa toivoi Violan
+ja Oskarin yhdistymistä ja että ensinmainittu välistä näytti olevansa
+enemmän kiinnitetty orpanaansa, kuin kenenkääsen muuhun.
+
+Kaikki oli siis Oskarin vallassa. Muutamaa päivää ennen hänen lähtöänsä
+Upsalaan lopettaakseen lukuansa, oli hän tosiaankin kosinut Violaa,
+mutta sillä toivomuksella että kihlaus piti tapahtuman vasta hänen
+palattuaan. Tähän myöntyi kaikki.
+
+Talven ilot olivat täydessä vauhdissa ja polkka juuri silloin
+korkeimmassa muodissa. Kaikki nuoret naiset olivat käyneet katselemassa
+mamselli Högqvist'in vähäistä, yksinkertaista polkkaa, ja jokainen
+tyttö koetti nyt tanssia sitä parahin.
+
+Tukkukauppias Stenman'illa oli vapaaherratar toimittanut polkkakemut,
+se tahtoo sanoa, muutamat niistä parhaista polkka tanssioista ja
+tanssiattareista pitivät tanssiman sitä muodikasta tanssia
+polkkavaatteissa.
+
+Violasta piti tulemaan n:o ensimmäinen; sillä hän tunsi niin hyvin ja
+oli sitä paitsi sydämestä mieltynyt tanssiin, että hän välistä
+leikillään sanoikin:
+
+-- Olisin minä köyhä tyttö, tulisi minusta varmaan tanssiatar.
+
+Oli muutama päivä ennen kemua.
+
+Stenman'in salissa istui Oskari. Viola tuli saliin likimmäisestä
+huoneesta, puettuna valmiiksi polkkavaatetuksella, jota hän oli
+koettanut.
+
+-- Niin, Oskari, mitäs arvelet minusta? huusi hän.
+
+-- Minä pidän aina sinusta, sen tiedät hyvin, sanoi Oskari
+ystävällisesti; mutta tules nyt ja istu tähän, sanoi hän kurottaen
+kätensä hänelle.
+
+-- En ollenkaan, sinun täytyy ensin katsella minun vaatetustani. Se on
+kaikin puolin yhtäläinen, kuin mamselli Högqvist'inkin.
+
+-- Minä en milloinkaan ole pitänyt näyttelyvaatetuksista.
+
+-- Sinä olet ilettävä!
+
+Viola hyppäsi peilin tykö.
+
+-- Ah kuinka juhlallista, hauskaa sentään tulee tuorstaina, meitä tulee
+kaksitoistakymmentä paria.
+
+Hän alkoi polkata ja lisäsi iloisesti hymyillen:
+
+-- Tiedätkö kenen kanssa tulen tanssiin?
+
+-- En, ettet ainakaan minun kanssani, sen kyllä tiedän. Ostarin kasvot
+muuttuivat.
+
+-- Se on aivan ikävää, sillä sinä olisit näyttänyt niin soveltuneelta
+minulle. Me olisimme olleet kaunis pari; mutta sinä olit niin
+itsekkäinen, ettet tahtonut oppia polkkaa, sen vuoksi olen nyt
+itselleni valinnut kreivi E--.
+
+-- Hänen onnensa, vastasi Oskari kylmästi, ja jos olisin oppinutkin
+polkkaa, niin ei se olisi paljon hyödyttänyt, koska minun huomen
+aamulla täytyy lähteä Upsalaan.
+
+-- Jaa, se oli tosi. Olin vallan unohtamaisillani reissusi. Kyllä sitten
+tulee ikävä kun menet pois.
+
+Viola pani kätensä puuskaan ja alkoi polkkaansa.
+
+-- Mikä kaunis pikkunen myssy, kuinka silmiin pistävältä se näyttää,
+jatkoi hän; anna se myöden että Violasi sentään on hyvin kaunis tyttö.
+
+-- Sen myöden annan, jos hän tulee ja istuu tähän ja antaa minun
+puhutella häntä hetken. Muista ettemme tapaa toisiamme moneen
+kuukauteen.
+
+-- Mutta minun on mahdotonta viipyä täällä, Sillä minun täytyy muuttaa
+vaatteita ja mennä kävelemään kreivi E----n sisaren kanssa.
+
+-- Aivotko tosiaankin mennä ulos edeltäpuolenpäivän? kysyi Oskari
+totisesti.
+
+-- Vallan. Ilma on ihanaa.
+
+-- Mutta minä lähden huomena kello 6 aamulla.
+
+-- Ja sentähden pyysin minä sinua tulemaan alas saliin, että saisin
+tavata sinua yksinään hetkisen. Ilman sitä tapaamme toisiamme
+päivällisillä ja ehtoolla supeella presidentti D----n luona.
+
+-- Sinä arvelet että minun pitäisi oleman tyytyväinen. Viola, minä
+pyydän, jätä sikseen tämän päivän ulkona käynti ja lahjoita minulle
+aikasi tästä päivällisiin. Minä rukoilen sitä ja pyydän merkkiä
+suosiostasi.
+
+-- Merkkiä suosiostani... Jumalani, Oskari, sen olen antanut sinulle
+kun sait lupauksen kädestäni. Älä ole lapsellinen, vaan huomaa että
+tekisit todellisen uhrauksen, jos nyt jäisit kotiin.
+
+-- Ja jos niin olisi, luulisin tosiaankin minulla olevan oikeuden sitä
+vaatia.
+
+-- Vai niin, ai'otko ruveta nuhtelemaan, huusi Viola; sitten taidat
+saada saarnata seinille, sillä minä menen tieheni. Jos aivot olla
+tyranni ennen menoasi, voipi tapahtua että ottaisin takaisin sanani,
+ett'ei kihlauksesta tulisikaan mitään takaisin tultuasi.
+
+-- Viola, jos et minun tähteni jätä kävelyä kreivi E----n sisaren kera
+aamupäivällä, niin, on mahdollista, että...
+
+-- Sinä suutut, sanoi Viola, ja kenenkä luulet pelkäävän, en minä
+suinkaan, vakuutti hän nauraen.
+
+-- Kuule minua hetkisen, sanoi Oskari totisesti ja lähestyi häntä. Minä
+tunnen itseni onnettomaksi ja sinun täytyy, suosiosta minuun, voida
+jättää hetkisen huvituksen, eli te'et sinä yhdistyksen meidän
+välillämme mahdottomaksi. Minä rakastan sinua liian lämpöisesti,
+todellisesti, että taitaisin olla...
+
+-- Rakastettava, keskeytti Viola häntä, ja sen vuoksi poistun minä.
+
+Hän koski kädellään oven lukkoa.
+
+-- Jos menet, huolimatta puheestani, niin emme kukaties koskaan näe
+toisiamme, sanoi Oskari varmasti.
+
+-- Ah, Jumalani, kuinka lystilliseltä näytät! lausui Viola, onko se
+tarkoituksesi, peloittaa minua tottelemaan. Niin siinä tapauksessa
+koetat mahdotonta. Hyvästi, herra kiukkupussi, lisäsi hän ja teki syvän
+niijauksen.
+
+Oskari vaan katseli häntä, joka katse oli enempi surullinen kuin
+kiukkuinen. Hän ei tehnyt liikutusta, estääkseen häntä. Hän sai mennä.
+
+Kun Viola tuli huoneesensa, seisahtui hän ja katseli ajattelevaisesti
+eteenpäin. Se ihmehdytti häntä ettei Oskari juossut perässä ja
+koettanut saada kiinni karkuria, vaikka hän niin usein ennen oli
+tehnyt, kun hän karkasi häneltä.
+
+Ääni Violan sydämessä houkutteli häntä heti kääntymään takaisin, ja
+sanomaan Oskarille kuinka paljon hän piti hänestä, vaikka hänen
+käytöksensä usein voi näyttää toista. Viola kääntyi ovea kohti, mutta
+samassa tuli kamarineitsy sisään uudella hameella, jota piti
+koetettaman.
+
+-- Minä sanon hänelle kaiken tämän päivällisellä, ja pyydän ettei hän
+ole suutuksissaan, ajatteli Viola, joka ei voinut irroittaa itseään
+uudesta hameesta ja sen koettamisesta. Se istui aivan hyvin, ja Viola
+tunsi itsensä iloiseksi, ajatellessaan kuinka kauniiksi hänen piti
+tuleman illalla presidentin luona.
+
+Oskari oli unohdettu.
+
+Päivällisellä ei häntä kuitenkaan näkynyt. Viola näytti
+ajattelevaiselta. Hän päätti kirjoittaa muutamia ystävällisiä sanoja
+hänelle, päästyään pöydästä; mutta silloin täytyi hänellä olla
+keskustelu äidin kanssa niistä vaatteista kun hänen piti käyttämän,
+niin että hän sai toista ajattelemista, Sitä paitsi piti Oskarin ja
+hänen tapaaman toisiaan presidentillä.
+
+Kauniiksi ja viehättäväiseksi puettuna astui Viola presidentin saliin;
+mutta Oskaria ei näkynyt sielläkään.
+
+Ensimmäisen kerran eläissään oli Violan ikävä, ja sentäänkin vaikka hän
+joka haaralta kuuli kohteliaisuuksia. Hän katui, ettei hän seurannut
+sydämensä houkuttelemisia, ja mennyt Oskarin tykö, sovittamaan sitä
+ikävää tunnetta, kun hänen peräänajattelemattomuutensa oli
+matkaansaattanut.
+
+Heti kotiin päästyään, piti hänen rientämän Oskarin luo ja pyytämän
+saada hetkisen puhua hänen kanssaan, ennenkuin hän panisi maata, ja
+ettei häntä päästää tyköään, ennenkun hän saisi hänet vakuutetuksi että
+hän rakasti Oskaria.
+
+Kotiin päästyään antoi palvelia hänelle kirjeen vapaaherralta. Hän oli
+jo matkustanut.
+
+Viola kalveni ja isä kysyi:
+
+-- Mitä se merkitsee, onko Oskari lähtenyt, sanaakaan jäähyväisiksi
+sanomatta?
+
+Kirje avattiin. Ennenkun Viola joutui sitä silmäilemään, otti isä sen
+häneltä ja luki ääneensä nämät sanat:
+
+  "Viola, me olemme eroitetut ainaiseksi. -- Jos sydämeni olisi
+  rakastanut sinua toista vertaa enemmän kun se nyt tekee sen,
+  en sentäänkään olisi voinut yhdistää kohtaloani sinun kanssasi,
+  sittenkun selvin olen saanut huomiooni, ettei sinun sisussasi
+  piilennyt mitään rakkautta minua kohtaan. Elä onnellisesti,
+  jos aikain kuluessa voit. Minä lopetan lukemiseni vieraassa
+  opistossa, ja jätän nyt Ruotsin. Ilmoita setälle että olet
+  vapaa, että olen irroittanut teidät molemmat lupauksestanne.
+
+                                             "Oskari Klenkrona".
+
+Tukkukauppias kuroitti kirjeen tyttärelleen, sanoen:
+
+-- Sinä olet nyt hukannut onnesi, ei ainoastaan moralisessa, vaan
+rahallisessakin seikassa, saa nyt nähdä kuinka käy ja sen sanottuaan
+poistui hän.
+
+Vapaaherratar oli suutuksissaan, ei ainoastaan veljensä pojalle, vaan
+myöskin tyttärelleen.
+
+Koko seuraavan päivän makasi Viola sohvallaan ja itki. Häntä ei mikään
+voinut lohduttaa. Hän kuolisi suruun Oskarin käytöksestä; kuitenkaan ei
+niin käynytkään, parin päivän perästä tanssasi hän taas iloissaan,
+polkkaa suurissa kemussa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vuosi oli kulunut. Tukkukauppias Stenman'in huoneet olivat vieraita
+täynnä. -- Vietettiin Violan kihlajaisia kreivi E----n kanssa.
+
+Sulhanen, jotenkin kokenut mies, oli elänyt hurskaasti ja hävittänyt
+suurimman osan omaisuudestaan, omisti sentään vielä jonkun
+perintötilan, ja, niinkuin arveltiin, koskematta. Naimiskauppa
+arveltiin senvuoksi hyvin onnelliseksi. Viola sai kreivin ja
+senlaatuisen, ettei tarvinnut luulla, että hän hänet rahojensa vuoksi
+nai.
+
+Morsian ei näyttänyt aivan rakastavaiselta; mutta se ei kuulukaan
+hyvään muotiin, ja mitä sulhaseen kuului, kantoi hän onneansa
+järkähtämättömällä tyvenyydellä.
+
+Kihlauspäivänä oli tukkukauppias Stenman keskustellut pitkän aikaa
+tulevan vävynsä kanssa ja siinä selvittänyt ettei Viola saa
+myötäjäisiä.
+
+Luonnollisesti vakuutti kreivi, ettei hän niistä väliäkään pitänyt,
+eikä hän myötäjäisten tähden nainut.
+
+-- Se iloittaa minua! vastasi Stenman, että minun tyttäreni, joka on
+tarpeeksi kaunis, hyvä ja rakastettava, tulee naiduksi itsensä tähden.
+
+Kreivi ajatteli:
+
+-- Että saada sinut kukkarosi aukasemaan, siitä minusta kyllä miestä
+tulee, kun hän on vaimoni. Jälkeen kihlauksen tanssittiin. Näytti kuni
+elämän ilo olisi hymyillyt hiljan kihlatuille. Moni tyttö kadehti
+Violan onnea, ja nuorilla ystävillä oli paljon muistettavaa kreivin
+kuluneesta elämästä ja tavoista.
+
+Kihlauskemuja seurasi kutsumuksia sulhasen ja morsiamen ominaisiin.
+Aika kului, kuin iloinen uni; se tahtoo sanoa: jos arvellaan ilon
+eroamattomaksi kemuista ja huveista.
+
+Eräänä iltana kevätpuoleen, tapahtui, että vapaaherratar Stenman
+tyttärineen olivat yksinään kotona.
+
+Vapaaherratar ei voinut oikein hyvin, hänellä oli ollut ikävä miehensä
+kanssa, sillä, että vapaaherratar tahtoi viettää miehensä syntymäpäivää
+suurella seuranäytelmällä, mutta mies taasen ei tahtonut antaa rahaa
+kaikkiin niihin tarpeisiin. Hän vakuutti ei pitävänsä väliä kemuista,
+kun vaan pääsi rahaa ulosantamasta.
+
+Vapaaherrattaren hermot olivat sairastuneet, kun ei hän saanut
+tahtoansa tyydytettyä, hän makasi aivan työttömänä sohvalla. Jos ei
+hän, miestään peloittaakseen, olisi sanonut olevansa sairas, olisi hän
+mennyt näyttelyyn; mutta nyt hänen täytyi tyytyä kärsimykseen, olla
+kotona, ja vielä niin, ettei edes vieraita vastaan otettu.
+
+Viola oli myös harmissaan. Hän oli mennyt sohvan päähän ja tuskitteli,
+kun et isä myöntynyt seuranäytelmään, josta Viola toivoi suurta iloa.
+
+Äiti ja tytär istuivat kumpikin päässään salissa. Ei heillä ollut
+toinen toisilleen mitään juteltavaa.
+
+-- Miks'etten anna kynttilöitä virittää? sanoi Stenman, kun tuli
+sisään.
+
+-- Senvuoksi että pimeys ja ikävyys paraiten soveltuu, vastasi Viola.
+Mamma on sairas, ja minulla ei ole mitään ajateltavaa, kun ei isä suo
+minulle iloa näytellä isän syntymäpäivänä.
+
+-- Vai niin, joko taasen siinä ollaan, sanoi Stenman. Sitten soitti hän
+ja käski tuomaan kynttilöitä.
+
+Kun palvelia oli tehnyt tehtävänsä; juoksi Viola isänsä tykö, ympäröi
+hänet käsivarsillaan ja pyysi rukoilevalla äänellä:
+
+-- Rakas isä, jos pidät Violastasi, niin anna hänet toimittaa oikein
+kauniit seuranäytelmät syntymäpäivänäsi! Minä tahtoisin että kaikki
+ystävämme näkisi kuinka paljon äiti ja minä pidämme sinusta. Ah! siitä
+tulisi niin jumalattoman hauskaa. Meidän tarvitsee antaa laittaa
+ainoastaan kolmet kulissit, uuden ruunun isoon saliin niiden kahden
+sijaan, jotka nyt siellä ovat, ja minä tyydyn kolmeen uuteen hameesen,
+vähäisen kukkia ja pari koristusta. Kaikki tämä on niin turhaa ettei
+sitä voi kieltää.
+
+-- Minun täytyy tehdä se, minkä taidan, vastasi isä, Viola ei saa
+pyytää enään, kun kolmasti olen kieltänyt.
+
+Nyt tuli kreivi E. morsiantaan tervehtimään.
+
+Hän löysi Violan itkevänä, vapaaherrattaren sairaana, tukkukauppiaan
+kiukussaan. Yleinen kysymys, kellä oli oikein, tuli nyt.
+
+Että kreivi meni asiassa morsiamensa puolelle, oli luonnollista.
+Tukkukauppiasta kiusattiin esittelemisillä ja rukouksilla siksi, kunnes
+hän tuli niin rauhattomaksi, että hän meni pois huoneesta sanoen:
+
+-- Kun minä sanoin niin varman kiellon, oli minulla siihen syytä, ja se
+tuskittaa minua ettei Viola välitä isänsä toivomuksista. Lapsi raukka,
+sinun pitää jonakuna päivänä, ja kukaties aivan pian, muuttumaan vaikka
+myöhäänkin. Kuinka hullu se sentään oli, kun on aina täyttänyt kaikki
+toivomuksesi. Minä en sano mitään äidistäsi, sillä hänellä ei ole
+koskaan ollut sydäntä miehelleen.
+
+Hän meni.
+
+Kun isä oli poissa, tuntui Violassa, kuin hän olisi katunut.
+Hän tahtoi rientää isänsä perään, mutta estettiin kreiviltä, joka
+samassa lausui miesten oikuista ja teki kovia muistutuksia isän
+sivistymättömästä käytöksestä äitiä ja tytärtä kohtaan.
+
+Viola hillitsi sisällisen äänen ja jäi äitin ja sulhasensa luo, vaikka
+häntä kiusasi tuskallinen murhe. Hän olisi antanut hyvin paljon, jos
+olisi saanut rientää isänsä perässä; mutta sille olisi sulhanen
+nauranut ja äiti tullut esille pistävillä muistutuksilla, kuinka Violan
+plebejinen veri valloitti hänet. Pääasia oli että turhuus esti hänet
+seuraamaan luonnollisia tunteitaan.
+
+Tunnin kuluttua nousi kreivi ylös. Hänen piti mennä äitinsä luo ja
+täytyi, ehkä surulla, luopua viipymästä morsiamensa luona. Samassa
+silmänräpäyksessä kun hän vei vapaaherrattaren kättä huulilleen, kuului
+pistoolin laukaus huoneissa.
+
+Viola, vapaaherratar ja kreivi katselivat pelästyneenä toisiaan.
+
+-- Herra Jumala, se oli isän huoneesta! kiljasi Viola pelästyneenä.
+
+Hän riensi läpi salin ja seisoi nyt isänsä oven vieressä. Se oli
+sisäpuolelta suljettu, ja koko sali täyttyi ruutin savulta.
+
+Viola kaatui pyörtyneenä kynnykselle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Yllämainittujen tapauksien jälkeen kului viisi vuotta.
+
+Oskari Klenkrona, joka oleskeli ulkomailla koko ajan, palasi nyt
+Ruotsiin, siellä aloittaakseen lääkärin toimitusta.
+
+Hän kulki G----n kautta ja viipyi siellä muutaman päivän.
+
+Ensimmäisenä iltana lukee hän kaupungin sanomalehdistä että kulkeva
+näyttelyseura, joka siellä näytteli, piti näyttämän sen kuusi vuotta
+takaperin muodikkaan polkan.
+
+-- Minun tekee mieleni mennä katselemaan sitä, ajatteli Oskari
+surullisesti hymyillen. Mutta muistot nuoruudestani nämät turhuudet
+sentään sisältävät.
+
+Ilta tuli, Oskari otti paikkansa ja kiusaantui heti alkunäytännön
+ajalla, se oli huononlainen ja toimitettiin perin kehnosti.
+Kyllääntyneenä heitti Oskari katseensa affissiin, nähdäkseen kenenkä
+piti esittelemän mamselli Högqvist'in rollin.
+
+"Mamselli Violenta", niin oli naisen nimi.
+
+-- Violenta, se on merkillinen nimi, sanoi Oskari, kääntyen
+naapuriinsa, todellinen ihmettelijä seuran näytännöksistä ja sen
+naisellisista osakkaista.
+
+-- Nimi ei ole puoleksikaan niin kummallinen, kun se on kaunis ja
+rakastettava, joka sitä kantaa. Teidän pitää tietämän, että hän on
+italialainen ja tanssii niin ihanasti.
+
+-- Italialainen, huusi Oskari, kuinka hän voi esitellä ruotsalaista
+näyttelijää?
+
+-- Hän puhuu meidän kieltämme, kuni se olisi hänen äitin kielensä.
+
+Esirippu vedettiin ylös.
+
+Oskari huomasi itsensä häiriöltä voitetuksi. Se olikin Viola, aivan
+samanlainen kuin silloinkin, koska hän viimeksi näki hänen, Sama
+vaatetus, sama jumalaton ja kiihtyvä luonne, sama sukkeluus liikunnossa
+ja sama sointu äänessä. Ei löytynyt mitään kun olisi puuttunut. Myssy,
+kultarimsuineen ja hepenineen, kaikki oli kun silloin, kun hän,
+närkästyneenä, hänen kylmäkiskoisuudestaan, matkusti tiehensä.
+
+Liikkumattomana kuni patsas, katseli Oskari mamselli Violentaa. Jos hän
+esitteli hyvin tahi huonosti, sitä ei hän tiennyt. Hän ei kuullut
+taputuksiakaan, hän vaan kysäsi itseltään lakkaamatta:
+
+-- Onko senmukainen yhtäläisyys mahdollinen, eli vaivaako minua joku
+noituminen?
+
+Kun näyttely oli loppunut riensi Oskari ulos. Hänen täytyy nähdä sitä
+nuorta naista. Hän pisti setelin vahtimestarin käteen ja päästettiin
+sisälle teaatterille.
+
+Oli suuri liikenne ja kauhea meteli kaikilla niillä, joilla oli toimena
+kulissien ynnä muiden muutoksia. Hän kysyi eräältä mieheltä, vieläkö
+mamselli Violenta oli siellä ja sai vastaukseksi:
+
+-- Kyllä hän on, koska hänen rakastajansa vartoo häntä login oven
+takana.
+
+-- Hänen rakastajana, kuka se on? kysyi Oskari kauhistuen.
+
+-- Noh! tuo herra ruunilla nutulla, tiedän mä!
+
+Oskari vetääntyi kulissien taakse ja katseli miestä ruunilla nutulla.
+Se oli vanha mies, hopeanvalkoisilla hiuksilla ja lempeillä kasvoilla.
+
+Aika katsella ei ollut pitkä. Login ovi avattiin ja ulos tuli Violenta,
+mutta ei samalla terveellä ja kukoistavalla katseella, kuni se hänestä
+oli näyttämöllä, vaan kelmeellä hahmon näöllä, kuni valkoinen lilja.
+
+-- Tule lapseni, sanoi vanha herra, kurottaen hänelle kättään.
+
+-- Ah, se oli hyvä että nouditten minut! vastasi Violenta, ottaen
+vanhan miehen käsivarren, eikä huomaten Oskaria.
+
+Hänen sydämensä löi niin kovin, että hän tuskin voi hengittää.
+
+Juuri kun hän ja vanha herra menivät ohitse, sanoi Oskari:
+
+-- Hyvää iltaa, Viola Stenman!
+
+Näyttelijä hypähti, tuli keltaisen kelmeeksi ja heitti pelästyneen
+katseen kulissiin päin.
+
+Oskari oli paljastanut päänsä ja seisoi aivan lampun vieressä, joka
+antoi täyden valonsa hänen kasvoillensa. Kun sen nuoren naisen silmät
+kääntyivät häneen, kauhistui hän, kiintyi vanhan miehen käsivarteen ja
+änkytti liikutettuna.
+
+-- Rientäkäämme pois täältä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Päivää jälkeen oli mamselli Violenta jättänyt G----n, mutta mihinkä hän
+oli mennyt, siitä ei kukaan tietänyt.
+
+Oskari jätti kaupungin ja matkusti Tukholmaan.
+
+Muutaman vuoden kuluttua oli hän suosittu lääkäri ja hänellä oli enempi
+työtä, kun hän olisi joutunutkaan toimittaa.
+
+Kymmenkunta vuotta oli kulunut viimeisestä tapauksesta, kun hän eräänä
+päivänä sai kirjeen, sisältäen nämät sanat:
+
+-- Kuolevainen Viola toivoisi sanoa viimeiset jäähyväiset Oskarille.
+Seuraa lähettilästä. Minun tiimani ovat luetut.
+
+Heti heitti Oskari takin päälleen ja seurasi pikkuista, kehnoin
+vaatteisin puettua tyttöä Sibyllakadulle, josta hän vietiin matalaan ja
+onnettomaan mökkiin.
+
+Sängyssä, jonka ainoa ansio oli se, että lakanat olivat puhtaat, ehkä
+paikatut, makasi kuolevainen nainen. Hän oli Viola.
+
+Nähtyään Oskarin, kurotti hän molemmat kätensä hänelle sanoen:
+
+-- Jumala on ollut armollinen minulle, hän antoi minun elää niin
+kauvan, että sain nähdä sinun. Ah, Oskari! paljon olen rikkonut, mutta
+paljon olen kanssa kärsinyt. Sano että olet anteeksi antanut, mitä
+sinua vastaan olen rikkonut.
+
+Mitä nyt seurasi on liiallista kertoa. Taivutettuna vuoteen yli, puhui
+Oskari hänelle kristillisen rakkauden ja sovinnon sanoja.
+
+Aamulla kun hän sieltä pois lähti, oli hän kiinnittänyt sen silmät,
+jotka olivat olleet hänen ensimmäisen rakkautensa esine. Viola oli
+antanut hänelle pienen mytyn, joka sisälsi kertomuksen hänen
+viimeisistä kohtaloistaan. Me kerromme ne tässä lyhykäisesti:
+
+Violan isän, pistoolilla itsensä lopetettuaan, huomattiin olleen vallan
+hävinnyt ja että tuska siitä oli saattanut hänen tähän tekoon.
+
+Luonnollinen seuraus tästä oli, että kreivi E. lähetti takaisin
+kihlasormuksen, selittäen että hän, sukunsa kunnian vuoksi, katsoi
+velvollisuudekseen katkaista yhteyden tyttären kanssa, ja semmoisen
+miehen tyttären, joka itsemurhalla oli häväissyt nimensä.
+
+Viola oli silloin sängyn oma ja heikkona sairaana.
+
+Kun hän parantui oli se tietty että äiti ja hän olivat tuiki köyhiä.
+
+Kaikki heidän ystävänsä olivat kadonneet.
+
+Kun saamamiehet olivat myyttäneet kaikki, mitä voitiin myyttää, ja
+tasaus tehty, ei niillä, ylelliseen elämään tottuneilla naisilla ollut
+mitään eläkettä.
+
+Työhön eivät olleet tottuneet -- ja myös häpesivät sitä tehdäkin.
+
+Vapaaherratar kantoi onnettomuuden niinkuin muutkin senlaiset naiset
+sitä kantaa, peräänajattelemattomuudella. Hän itki ja valitti päivät
+läpi. Kun hän ja Viola muutti juhlallisesta asunnostaan pariin
+vähäiseen kammariin Malmilla, oli se heikko nainen niin ylenannettu,
+että hän tuli saamattomaksi jokaiseen viisaasen tekoon.
+
+Viola oli aivan sorrettuna.
+
+Vähän aikaa sen jälkeen, vaihetettiin se yksinkertainen asunto
+vähäiseen juhlallisempaan. Tottunut suruttomaan ja työttömään elämään,
+oli Viola langennut kelvottomuutensa uhriksi. Hän ostikin äitinsä
+toimeentulon oman kunniansa kadottamisella.
+
+Senlaatuisen hinta on niin kallis, ettei kukaan, jolla hahmokin omasta
+tunnosta löytyy, tuntisi sitä polttohaavaa, häpyä.
+
+Vapaaherratar, ilman oikeata naisarvoa, raukesi sen ylenkatseellisen
+painon alle, mikä häntä ja tytärtä kohtasi.
+
+Kun äiti kuoli, jätti Viola häpeällisen elämänsä, ja rupesi seuraamaan
+kulkevaa näyttelijäjoukkoa, joutuaksensa pois pääkaupungista ja niistä
+tuhansista harmista joita hän siellä häpeällisen elämänsä vuoksi sai
+kärsiä.
+
+Hän oli kulkenut ympäri Ruotsissa vuoden ajan, otetulla nimellä
+Violenta, kunnes seura tuli G----n.
+
+Eräänä iltana, vähää ennen kun Oskari näki hänen, oli vanha herra
+suurella huomiolla katsellut häntä näyttämöllä. Näytelmän loputtua,
+odotti hän häntä, kun hän meni teatterista ja tervehti, sanoen:
+
+-- Hyvää iltaa, Viola! Kuinka Herran nimessä, lapsi, olet sinä
+sekaantunut tänne ja tullut tämmöiselle radalle?
+
+Viola rupesi itkemään. Hän tunsi vanhassa miehessä isänsä vanhimman
+veljen, joka oli merikatteini.
+
+Hän ei ollut nähnyt häntä sitte kun kaksi vuotta ennen isän kuolemaa ja
+silloin ainoastaan pari kertaa, sillä vapaaherratar ei tahtonut tietää
+sukulaisuudesta kipparin kanssa.
+
+Kun Viola ukolle kyynelsilmin oli kertonut kohtaloitaan, selitti hän,
+että Violan piti jättämän näyttelykansan ja seurata häntä; hänen piti
+purjehtia G----stä viikon kuluttua.
+
+Katteini Stenman osti Violan vapaaksi näyttelijätirehtööriltä. Se oli
+viimeinen ilta kun hän oli näyttelyssä silloin koska Oskari näki hänen
+polkassa.
+
+Päivää jälkeen purjehti katteini Stenman ja vei veljensä tyttären
+mukanaan.
+
+Kahden vuoden kuluttua palasi Viola Ruotsiin, mutta yksinään. Hänen
+kunniallinen ystävänsä oli kuollut, ja se vähäinen omaisuus mikä hänen
+jälkeensä jäi, oli Violan, jonka ensimmäinen työ oli hakea itsensä
+lailliseksi perilliseksi.
+
+Säästäväisyydessä ja viisaudella olisi hän voinut elää hiljaista
+elämää, mutta se ei ollut Violan tahdon mukaista. Hän muutti
+maakaupunkiin, jossa pari äidin kaukaisista sukulaisista asuivat.
+Siellä hän eli, setä-vainajan ainoa rikas perillinen. Hän tuhlasi
+sydämen pohjasta ja osti anteliaisuudellaan ja koreilla vaatteillaan
+muutaman ilon-hetken.
+
+Vuosi kului hyvin. Mutta sitten tuli eräs Tukholmalainen kaupunkiin,
+hän tunsi Violan ja kohta oli koko Violan elämä tunnettu kaupungissa.
+Hänen sukulaisensa sanoivat hänelle selvään, että hän tekisi paraiten,
+jos hän jättäisi koko paikkakunnan.
+
+Viola teki sen ja tuli Tukholmaan. Hänen vähäinen perintönsä oli
+supistunut niin, ettei hän voinut elää koroilla, vaan täyttyi ruveta
+käyttämään pääomaa, joka kahden vuoden kuluttua vallan loppui.
+
+Nyt vasta huomasi Viola, että hänen täytyi ruveta työtä tekemään, Mutta
+juuri kun tämä tarpeellisuus hänelle selveni, rupesi rintatauti, joka
+ennenkin häntä oli vaivannut, taasen vaivaamaan, että hänen täytyi
+turvata vuoteesen.
+
+Se ennen niin kaunis ja suosittu Viola kuoli onnettomuudessa
+kolmenkymmenen vuoden ikäisenä. Hän oli ylellisyyden ja turhamaisen
+kasvatuksen todellinen uhri.
+
+LOPPU.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Novelleja, by M. S. Schwartz
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NOVELLEJA ***
+
+***** This file should be named 36824-8.txt or 36824-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/3/6/8/2/36824/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/36824-8.zip b/36824-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..01392a3
--- /dev/null
+++ b/36824-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..677a73b
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #36824 (https://www.gutenberg.org/ebooks/36824)