diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 36594-8.txt | 2786 | ||||
| -rw-r--r-- | 36594-8.zip | bin | 0 -> 49403 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 2802 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/36594-8.txt b/36594-8.txt new file mode 100644 index 0000000..8380e43 --- /dev/null +++ b/36594-8.txt @@ -0,0 +1,2786 @@ +The Project Gutenberg EBook of Kertoelmia, by Julius Axel Kiellman-Göransson + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Kertoelmia + +Author: Julius Axel Kiellman-Göransson + +Release Date: July 3, 2011 [EBook #36594] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOELMIA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +KERTOELMIA + +Kirj. + +Nepomuk [Julius Axel Kiellman-Göranson] + + +Muiden maiden marjoja I. + + +Suomennos. + + +Helsingissä, +Theodor Sederholm'in kustannuksella. + +Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, +1861. + + + +SISÄLLÄPITO: + +Kelvollisuus on puolustusta parempi +Ihminen päättää, Jumala säätää +Joka kaivaa kuoppaa toiselle, lankee itse siihen +Parempi myöhäänkin, kun ei koskaan + + + + +KELVOLLINEN ON PUOLUSTUSTA PAREMPI. + + +Kukon Merikylässä laulamaan alkaessa tuli muuan matkustavainen +rattailla ja seisahtui ensimäiseen taloon, josta eräs ukko harmaassa +takissa ja säämiskä polvushousuissa tuli ulos. + +"Kuulkaatpa!" sanoi matkustavainen, herramaisesti vaatetettu ja kopea +nuorukainen, "tiedättekö ketään, joka maksoa vastaan soutaisi minun +järven ylitse?^ + +"Hyvää huomenta!" vastasi ukko. "Minulla on huononlainen kuulo." + +"Matkani on Koivistoon," huusi nuorukainen, "tahdotteko minun sinne +soutaa?" + +"Aikoon itsekin sinnepäin; sopiipa seurata." + +"Mutta elkäät vaan liiaksi maksoa ottako; en anna kymmentä penniä +enempää." + +"Rahaahan siinäkin on." + +"No! viekäät reppuni rantaan." + +Ukko otti tämän jotenkin painavan repun ja kantoi sen ruuheen, joka oli +alempana rannan ruovokossa. Nuorukainen maksoi kyytti-miehensä ja +seurasi mukavasti perässä. Ruuhessa oli joksikin paljon vettä ja ukko +ammenti kaikista voimistansa. + +"Joutukaat," huusi hätäinen nuorukainen, "minulla on kiiru". + +"Menkäät siis järven ympäri!" vastasi ukko, ja ammenti vaan lakkamatta. + +Nuorukainen kääntäysi suuttununna ja meni sivulle leppä pensastoon. +Samassa tuli toinen nuorukainen, verevällä ja iloisella kasvolla, +keveällä käynöllä ja kotokutomissa suvivaatteissa. + +"Hyvää huomenta ukkoseni!" sanoi hän ystävällisesti. + +Ukko katsahti ylöspäin ja leväysi hetken raskaasta ammentamisestansa. + +"Ukkoseni!" sanoi se jälkeen tullut, "kuulin kylässä olevanne +soutamaisillaan Koivistoon; ottasitteko minuakin seuraanne, niin sekä +maksan että kiitän. Mutta antakaat minulle kuppi helpottaaksenne +vanhoja käsivarsianne." + +Samassa otti hän kupin ukon kädestä ja tyhjensi pikaisesti ruuhen +vedestä. + +Ukon ruuhta ulos lykätessä palasi ensimäinen matkustavainen. + +"Vai niin!" sanoi ukko, "luulin herran järven ympäri juosneen." + +Molemmat nuorukaiset vähän silmäilivät toisiansa, ja se iloinen sanoi +kätensä tarjotessa: + +"Hyvää päivää, toverini! etkös tunne minua Mölhönen siitä, kun +koulumestarin opissa kävimme?" + +Mölhönen seestyi, mutta vastasi tylysti: "luulenpa tosin nimesi olihan +Vaaranen." + +"Niin on vieläkin nimeni!" vastasi tämä, "ja olen vakava kun vuori." + +Mölhönen laskeusi parhaammalle istuimelle ruuhen keskellä; Vaaranen +taas sanoi ukolle: "minä soudan ukkoseni, minulla on nuoremmat kädet." + +"Ei! kiitoksia paljon, minä olen vanha ja tottunut." + +"Kun tahdotte, ukkoseni, mutta taidamme kuitenkin järvellä vaihettaa. +Onhan kumminkin virstan matkaa järven poikki." + +"Niin on!" + +Vaaranen siirtihe ahtaasen perähän, ja edemmäksi järvelle tultuansa, +otti hän avarasta lakkaristansa jotakin, jonka hän heitti järveen. Se +oli engelskan hau'in uistin. + +"Mitäpäs Koivistossa teet, Vaaranen?" kyseli toinen. + +"Aikoon, näethän, patruunille ilmoittaa itseäni hakiaksi +koulumestari-virkaan." + +"Se on turhaa, sillä minulla on suosio-kirja patruunille, eräältä hänen +parahimmalta ystävältänsä, niin että olen vissi paikasta." + +"Mutta talon-pojat myöskin huutavat." + +"Ne ei koskaan tee muuta kun mitä Koiviston patruuni tahtoo ja käskee. +Minä ainoastaan pitäyn herraan. Olen varma viran saavani, niin että +turhaan sinne menet." + +"Koska nyt matkalla olen, niin matkustan perille." + +"Palkka on huono -- kuusitoista tynnyriä vuoteessa ja vähän pieniä +tuloja sen lisäksi. Onhan renkillä enempi." + +"No, minkä tähden siis haet?" + +"Minulla on muita toivomia. Pitäjässä löytyy rikas talon-pojan tytär, +jonka ai'on naida." + +"Todella ei niin huokeasti talon-pojan tyttäriä saada, josko +talon-poikana et ole, taikka maanviljelijäksi kelvollinen." + +"Loruja! talon-pojan tyttäret kyllä tahtovat rouviksi tulla; semmoinen +mies, kun minä, helposti tyhmän maa-tytön nipistän. Sinä häntä et +saisi, olet liiaksi kohtuullinen mies, veikkoseni Vaaranen." + +"Minäpä en ole aikonutkaan ketään kosioita, tahi naida. Sen, joka on +vastaava ja hoitava toisten lapsia, pitää oleman lapsitoinna." + +"Aivan ikävä olisi maalla naimatoinna elää, rumilla lapsen-mulikoilla +piiritetty. Toista maalla on oltava, muutoin ei taida elää." + +"Minä pidän sen kylläksi iloisena lapsia opettaa, sillä rakastan niin +paljon niitä pieniä. Jos hyvyydellä heidän sydämensä voitetaan, niin +heitä tuleviin aikoihin kunnollisiksi ihmisiksi tehdään ja hyviksi +vanhuuden ystäviksi. Sepä luuloni on." + +"Puhut, kun papin-koulun esi-mies, joka ei ikänänsä lapsia ole +opettanut. Selkäsauna heillä paras on. Koulumestarin ainoa huvitus on +lapsien piekseminen. Sinä Vaaranen et sopisi koulumestariksi. Antaite +niin hyvin kohta rengiksi." + +"Niinpä aikoonkin, ellen koulumestariksi pääse. Oivallinen renki aikaa +myöten kunnolliseksi talon-pojaksi tulee." + +"Talon-poika aina kuitenkin on alhaisempi mies." + +"Seisahtakaat vähän, ukkoseni!" huusi Vaaranen, "kala on näykkinyt." + +Samassa veti hän ylös suuren hau'in, joka pyrstöllään ruuhen pohjaa +mäykytti ja räpisti niin että vesipisarat auringon valossa hopiana +loistivat. + +"Luulen teitä noidaksi!" sanoi ukko ihmetellen, joka ei koskaan ennen +semmoista uistinta ollut nähnyt. + +"Ei ensinkään, ukkoseni! se on aivan selvä seikka. En taida olla +joutilasna, sen tähden tämän uistimen heitin järveen." + +Viimein tulivat Koiviston sillalle. + +"Oletta soutaneet katalasti!" sanoi Mölhönen närkästynynnä ukolle, +"saatte kantaa reppuni samalla maksolla." + +"Sitä herra itse tehköön!" vastasi ukko ylen-mielisesti. + +"Käytpäs patruunin luokse ensiksi," sanoi Vaaranen, "minä tulen +jälestä-päin. Ellet reppuasi tahdo itse kantaa, niin kylläpä joku +kartanossa löytyy. Minä vartoon täällä niin kauan, muutoin ukko kyllä +luotettava on." + +Mölhönen oli innokas ensiksi ehtiäksensä ja kiiruhti kartanoon. + +"Kiitoksia, hyvä ukkoseni hyvästä kyytistä," sanoi Vaaranen, "tässä +olisi neljä kolmatta penniä. Onko siinä tarpeeksi?" + +"Aivan niin," sanoi ukko, "mutta en ota maksoa herralta, joka autti +ruuhta ammentamassa. Matkani kävi muutoinki tännepäin." + +"No, kiitoksia monta! minulla ei ole rahaa paljon; mutta pitäkäätte +hauki, minä en sillä mitään tee. Ottakaat se muorille." + +"Ei niin, vaan sanonpa herralle paremman neuvon. Tällä paikalla +kalansaalis on huono, ja se oli oikia onnen sattumus että saitte niin +suuren hau'in. Viekäät se patruunille." + +"Hän kyllä minulle nauraisi." + +"Saattaisipa niin tehdä; mutta kyllä hän vastaan ottaa, ja vielä +kiittääkin, jos hänen oikein tunnen. Kukatiesi herra saa koulun sen +toisen siasta, joka uhkaili lapsia lyödä." + +"Vai niin! kuulitte siis mitä puhelimme. Luulin olevanne kuuron." + +"Olen kuullut joka sanan; minulla on hyvä kuulo, koska tahdon." + +"Ottakaat siis kumminkin rahat." + +"Ei! hyvän miehen kiitos on rahaa parempi. Kyllä piakkoin toinen +toisemme tapaamme." + +"Ehkä kartanossa käytyäni saisin seurata takaisin?" + +"Ei! minä soudan vaan tuolla olevan niemen ympäri. Olen pitäjästä +kotoisin. Koska herra takaisin palaa, niin tulkaat luokseni; asun +vähässä Koivistossa ja nimeni on Juha P. Viipykäät minulla hakemusaika, +niin saamme nähdä mitä talon-pojat saavat toimeen." + +Ehkä ukko ulkomuodoltansa oli kohtuullinen ja Vaaranen, samoinkun +Mölhönenkin, piti häntä köyhänä mökkiläisenä järven toiselta puolelta, +kiitti nuorukainen kuitenkin ja lupasi tulla. Ukko laski rannalta ja +Vaaranen kävi kartanoon rengin seurassa, joka toi Mölhösen kapineet, +isolla hau'ellansa kädessä. + +Renki näytti häntä kontuoriin, jossa patruuni luki Mölhösen +suosio-kirjaa. Mölhönen oli jo istunut herramaisesti ja tottununna +mustaan sohvaan. + +"Kah! mikä se on?^ sanoi patruuni ja se'estyi, kun näki Vaarasen +haukinensa. + +"Niin," vastasi Vaaranen rohkeasti, "poikki lahden tänne tullessani, +heitin uistimeni järveen ja sain tämän; koska luulen kala-veden olevan +patruunin, niin pyydän haukeni tänne jättää!" + +"Sepä oli siunattu hauki, ystäväni! mitä se maksaa?" + +"Suokaat anteeksi! aikomukseni ei ollut sitä myydä; kalastin ainoasti +huvikseni! Olkaat hyvä ja pitäkäät hyvänänne!" + +"Kiitoksia monta, hyvä ystäväni! Tuokaat kyökkiin oivallista haukianne. +Rouvaniki siitä iloitsee! Täällä on iso kalan puute!" + +Samassa nousi hän ylös, nyykähytti päätänsä kummastuneelle Mölhöselle ja +sanoi: "pankaat hakemuksenne sisään, saamme sitten nähdä mitä taidamme +tehdä." + +"Tahtoisin vakaan vastauksen," virkoi Mölhönen kopeasti. + +"Ei ole minulla aikaa semmoisiin! Nyt on muita toimittamia. Hakekaat +kernaasti minun puolestani; vaan saatatte tekin olla täällä samassa +asiassa?" sanoi hän Vaarasta ystävällisesti katsellen. + +"Niin olen herra patruuni!" vastasi Vaaranen kumarrellen. + +"Hyvä! hyvä! tarvitsemme kelvollista opettajaa, joka -- semmosia haukia +järvestä pyytää. Palkka on vähäinen, vaan jos hän ravintonsa järvestä +hankkii, niin kyllä hän sitten elää. Seuratkaat nyt kyökkiin! Hyvästi, +herra Mölhönen!" + +Mölhönen sai mennä menojansa, mutta Vaaranen runsaasti rouvalta +ravittiin, käskettiin jäämään, vaan hän piti puheensa ja meni Juha +P:lle. Tämä ei ollut muu kun sen rikkaan talon-tyttären isä ja otti +Vaarasta hyväntahtoisesti vastaan. + +Koulumestaria valitessa, sai Vaaranen kaikki huudot, patruuninkin; Juha +P. oli kaikille talon-pojille julkaisnut näitten kahden herrasmiesten +erilaisen käytöksen, ja eipä patruunikaan haukia unohtanut. + +Muutaman vuoden kuluttua, sai Vaaranen koko seurakunnan mielisyyden ja +Juha P:n tyttären vaimoksensa, sillä "_kelvollisuus on puolustusta +parempi_." + + + + +IHMINEN PÄÄTTÄÄ, JUMALA SÄÄTÄÄ. + + +Erään seurakunnan, ulkonäöltään joksikin vanha, lukkari seisoi vielä +yksinänsä kirkon portissa, kun kaksi nuorukaista kirkkotarhalla häntä +lähestyi. + +Toinen oli kuusitoista-vuotinen, orpo nuorukainen, joka kevän ja suven +oli viettänyt pitäjän suurimmassa herras-talossa rikkaan sukulaisensa +luona, ensimäiseen ripillä käymiseen valmistuaksensa; toinen, +kuusitoista-vuotinen tyttö, sen rikkaan sukulaisen tytär. + +Josefina oli lempeä, valkea-tukkainen ja sini-silmäinen tyttö, kaikilta +rakastettu, iloinen kun leivonen, verevä kun tuulen puuska keväällä, +eikä vielä ollut koettanut elämästä muuta kun sen ihanuutta ja +suloisuutta. Tulevaisuus hänelle loisti taivaan-kaaren kirkkaalla +värillä; hän oli myöskin isänsä ainoa perijä. + +Oskari, niin nimitettiin nuorukainen, aikoi upsieriksi. Hän oli +vapa-sukuinen, vaan varatoin. Hän oli kasvatettu Josefinan isältä, +jolle hän oli kaukainen heimolainen. + +Sillä ihanalla ajalla, jonka yhdessä viettivät, osittain kotona, +osittain pappilassa, olivat molempain sydämet au'enneet pyhimmille +tunnoille, he olivat yhdessä, lempi-sydämelliseltä opettajalta +johdatettuna, siihen varmaan tietoon tulleet, että Jumala on rakkaus. +Kumpikaan ei lukenut viaksi Hänelle, kun toinen toisessansa luulivat +koitteen Hänen rakkaudestansa havaitsevansa. He eivät tehneet selkoa +tunnoistansa, vaan antausivat onnellisina niihin. He olivat kaksi +orjan-tappuraa yhdellä varrella, jotka yht'aikaisesti olivat +puhjenneet, jotka toinen toistensa hajun hengittivät ja riemulla +auringon säteissä hohtivat. He iloitsivat nykyisestä ja näkivät +tulevaisuuden ihan suloisena. Josefinan isä joka oli leski mies, +suositteli Oskaria kaikin tavoin ja olikin kerran sanonut: "sovittepa +toinen toisellenne." + +Vanhan lukkarin ryppyiset kasvot heidän tullessa valaistiin siltä +tyytyväisyydeltä, jonka aina tunnemme nuorukaisia onnellisina +nähdessämme. Tämä vanhus paljasti päätänsä ja tervehti valkea-tukkaista +ryökkinää ja musta silmäistä nuorukaista. + +"Tulette aivan varhain!" sanoi lukkari, "vielä ei kukaan ole tullut." + +"Parempi varhain Jumalan huoneesen tulla," vastasi Josefina kauniilla +hymyllänsä, "kun myöhään." + +"Olemme tulleet näin varhain," sanoi nuorukainen, "katsomaan jospa +olisi kirkko oikein kaunistettu. Oletteko saanut kukkas-vasun?" + +"Kiitän nöyrimmästi kirkon puolesta!" vastasi lukkari, "ei koskaan +vanha temppeliin ole ollut niin hyvin koristettu. Ei ainoastaan ollut +yksi vasu, vaan kaksi suurta täysinäistä; olen myöskin saanut lehtiä +ja kukkasia kaikilta talon-poikain lapsilta. Astukaat sisään +herras-väkiseni!" + +He kävivät sisään ja katsoivat ympärillensä iloisella tyytyväisyydellä. + +Tammiset penkit leikelmillä koristetut kantoivat suuria ryhmäitä +kukostavaisia sireeniä, valkoisia ja sinisiä, jotka levittivät +ihanan hajunsa viileään kupuun. Alttari valkoisella vaatteellansa +piiritettiin rikkaalta seppeleeltä, jonka Josefina oli nionut kartanon +kukka-penkkien ja kasvu-huoneen antamista kukkasista; kultaisen +ristinkin ympäri alttarilla oli ruusu kiehkura. Myöskin kuorissa vanhat +vaakuna-kilvet olivat koristetut kukostavilla kukkasilla, merkiksi että +se vanha suku kukoistaisi hänen ja Oskarin kautta. + +"Tuopa oikein kaunista on!" huudahti Josefina seisahtaen vanhan +kaksois-vaakuna-kilven eteen, "katsopas, sillä on seppele kauniimmista +ruusuista, samoista kuin ristilläkin!" + +Se vaakuna-kilpi, joka täällä rippui, oli muisto eräältä vanhalta +pariskunnalta, joka nyt lepäsi kuorissa saman kiven alla, jolla +nuorukaiset seisoivat. Miehellä oli ollut sama nimi, kun Oskarilla, +vaimolla taas sama kun Josefinalla. + +"Kiitoksia herraseni!" sanoi Oskari, katsahtaen lukkaria, joka seisoi +takanapäin työllänsä hyvin tyytyväinen. + +"Teen kernaasti paronin mieliksi!" vastasi lukkari ja erosi heistä, +arvellen nuorukaisten tahtovan olla yksinänsä. + +"Tämä on siis keksintösi!" sanoi Josefina ihastuneilla silmillä. + +"Niin on ystäväni! Oletko tyytyväinen sillä?" + +"Olen aivankin!" + +"Sallitko minun selittää merkityksensä?" + +"Kyllä ymmärrän, olet tahtonut kunnioittaa esi-isiemme muistoa tänä +meidän juhla-päivänämme!" + +"Niin olen, ja otan heitä myöskin todistajaksi haikeaan haluuni +seuraamaan heidän esimerkkiä, ja yhdistämään sydämiämme ja kilpiämme +sekä elämässä että kuolemassa." + +Josefina katsahti alas vaakuna-kilvestä Oskarin silmiin, ja kalvastui. +Sitten käänti hän silmänsä ristiin, ja näkyi vertaavan seppeleensä +vaakuna-kilven seppeleen kanssa. + +Tässä hän nyt huokasi syvästi; se oli ensimäinen huokaus, joka nousi +Josefinan rinnasta. Mintähden? Aavistiko hän yhdistyksen ristin ja +rakkauden välillä? Lieneekö se ollut enteenä tulevaisuudesta? + +"Älkäämme puhuko maallisista asioista tänä päivänä Oskari; aikaa siihen +kyllä jälestäkinpäin on. Ajatelkaamme nyt ainoastaan Jumalan päälle." + +"Etkös luule, kultaseni, Jumalan olevan läsnä kaikissa tapauksissa, +jotka Häntä mielyttää, jotka ovat tahtonsa mukaan?" + +"Luulen kyllä, mutta ajatelkaamme nyt ainoastaan Hänen päällensä!" + +"Sinulla on oikein, Josefina, niinkuin ainakin. Istummeko tähän +penkkiin?" + +Kuorissa näethän oli suuri penkki, herrasväen penkiksi kutsuttu, +muhkeilla tammisilla leikelmillä koristettu, sisä puolella +tyynyillä, topatuilla selän-tukeilla ja jakkaroilla herrasväen +mukavuudeksi varustettu, ja muusta seurakunnasta peräti eroitettu. +Ne korkea-sukuiset esi-isät olivat tahtoneet Jumalata rakastaa +mukavammalla tavalla, kuu talon-pojat. + +"Ei!" sanoi Josefina, joka havaitsi toisten rippi-lasten kokoontuneiksi +alas oven suuhun, eikä uskaltavan mennä eteemmäksi. "Minä istun samaan +penkkiin kun toiset tytöt, ensimäiseen vaimopuolella, sinä taas istut +poikain penkkiin." + +"Ah! istuisin mieluisemmin vanhassa penkissämme sinun kanssasi; +tuntisinhan itseni silloin hartaammaksi." + +"Se hartaus, johon tulisit vieressäni istuessasi, ei paljon arvoinen +olisi. Muista mitä äsken sanoin. Paitsi sitä pitää meidän näyttämän +rakkauttamme Jumalalle siinäkin, ettemme erou toisista Hänen +lapsistansa; meidän pitää oleman yhtä nöyrät kun hekin, Oskari, eikä +istua ensimäisinä tänä suurena juhla-päivänä." + +"Sinulla on aina oikein Josefina, teen tahtosi mukaan." + +"Kiitoksia Oskari, tule kanssani, menkäämme toisten luokse. Ole +ystävällinen poikia, varsinkin torpparimme lapsia kohtaan." + +Sitten meni hän toisten tyttöin luokse, antoi heille kättä, puhutellen +heitä niinkuin sisar. Oskari seurasi hänen esimerkkiänsä, ja sen +jälkeen menivät kahdessa lahkossa, tytöt Josefinalta, pojat Oskarilta +johdatettuina, asettuaksensa kahteen ensimäiseen penkkiin, ja polviansa +notkistaen kätkivät kasvonsa rukoukseen. Josefina meni viimeiseksi +penkkiin, istuen viimeisenä käytävän lähinnä, samaten teki Oskarikin. +Ei kukaan ihminen heitä toisistansa eroittanut, paitsi iso käytävä, +joka kävi vanhojen hautojen ylitse. + +Jumalan palvelusta viettäissä eivät ainoata silmäystäkään vaihettaneet, +sillä Josefina näkyi peräti sulettuna rukouksissansa. + +Iloisena ja ilahuttavana loisti aurinko kirkon korkeasta, vanhan tavan +mukaan, raketusta akkunasta sen kultaisen ristin, papin kädessä olevan +kalkin ja lasten päälle, jotka notkistaen polviansa alttarin juurella +vastaan-ottivat sen pyhän osallisuuden pantin siihen ijankaikkiseen +näkymättömään rakkauden seurakuntaan. + +Josefina, joka tyttöin seassa oli mennyt ensimäisenä, notkisti +polviansa Oskarin vieressä, joka oli viimeinen poikain joukossa. + +Lasten ylös noustua ja liikutetuilla sydämmillansä +hyvästi-jättö-tervehyksen saatua, otti Oskari Josefinan käden ja saatti +häntä paikallensa kirkko-penkkiin. + +"Nyt ei mikään meitä eroita," kuiskutti Oskari, "paitsi hauta." + +"Myös sekin on meitä yhdistävä," vastasi Josefina. + +Jumalan palvelluksen lopettua, menivät yhdessä ulos ja matkustivat +kotiin samoissa vaunuissa; tie kartanoon kävi ison, melkein jylhän +honka-metsän läpitse, joka kohoitikse pimeänä tien molemmin puolin. +Tien reunat sammaloitununna, täynnä pensastoita ja kiviä, kuvailivat +oloa maan päällä; mutta heidän päänsä ylitse loisti puu-latvain läpitse +sinertävän ja sydän-kesän selkeä taivas, osoittavana heidän tiensä +täällä. + +He eivät koskaan vielä eläissänsä olleet nähneet niin ihanata +juhannuksen päivää; maa oli pukeunut morsian-pukuunsa, ilma hengitti +pelkkää rakkautta ja aurinko loisti heille kultaisena kalkkina +taivaalta. + +Kaikkein kirkosta mentyä, sanoi virkaa-toimittava pappi, yksinään +vanhan lukkarin kanssa jätettynä: "lapsien alttarilta tullessa soititte +väärin viimeisen värsyn; sekoititte nuotin 324:nen kansa, jota +käytetään vihkimisessä." + +"Soitinko?" kysyi lukkari tyytyväisellä hymyllä. "Sormeni silloin +mieluisemmin tottelivat mieltäni, kun nuotti kirjaa." + +"Se ei saa tapahtua toisten!" + +Lukkari ei vastannut mitään, mutta kirkon jättäessänsä lauloi hän yksin +kirkko-tarhalla viimeisen värsyn 324:stä virrestä. + +"Tein, mitä tein," mutisi hän, "mutta jos eräät nuorukaiset, jotka +toinen toistansa rakastavat, tulevat onnellisiksi, niin tottakin nämät +tulevat." + +Oskari lähti H:n kaupunkiin tieteistämisiänsä sotatieteessä lisämään ja +antausi tykistöön; ainoastaan kerran vuodessa suvella pääsi hän +Josefinan luokse, sillä hänen isänsä maa-kartano oli kolme-kymmentä +penikulmaa kaupunnista; mutta ne lyhyt yhteen-tulot olivat sitä +iloisemmat, nuorukaiset kasvoivat ymmärryksessä ja rakkautensakin eneni +vuosi vuodelta. Tämä pitkä taipale heidän välillänsä muulla ajalla ei +vaikuttanut paljon, sillä vaihettelivat kirjeitä joka viikko, +ajatuksensa etsivät toinen toistansa joka päivä ja joka yö toisistansa +näkivät unta. + +Viisi vuotta oli kulunut ilman pilveä rakkautensa taivaalla. Molemmat +olivat sivistyneet eri haaralla, Oskari isä-maisessä ja miehuutta ja +jaloutta vaativassa sota-tiedossansa, Josefina soittanossa ja muissa +harjoituksissa. + +"Saanko elää," oli Oskari kirjoittanut hänelle, "niin ovat suloiset +sävelesi, samoinkun ennen Kreikalaisten sotajoukossa huilun sävelet +kiihdyttivät urhollisuuteen, synnyttävät jaloja tuntoja minussa; +kaadunko kerran, niin samat sävelet sinua lohduttavat." + +Josefina vastasi: "Saatko elää, niin minä elän ainoastaan sinun +tähtesi; kuoletko, niin minäkin kuolen kerallesi." + +Äkisti kuitenkin toivonsa pimeni, Josefinan isä kuoli, ja silloin +havaittiin häntä hävinneeksi. Talonsa täytyi myytää velkojen +maksamiseksi. Josefina ei saanut periä mitään, vaan täytyi +kiitollisuudella vastaan-ottaa alhaisen paikan, puolin seuraksi, puolin +apulaiseksi, kaukaisen sukulaisen huoneessa lähellä H:n kaupunkia. + +"Elä murehdi!" kirjoitti Oskari, "rakkaudessamme meillä vielä on +rikkautta, onnettomuus on meitä lähestyttänyt toinen toiseen, +rakkauteni on toisen verran vahvempi, koska tulen turvaksesi. Kuitenkin +täytyy meidän muutamaksi vuodeksi lykätä naimisemme, siksi kuu saan +korotuksen ja paremman palkan." + +"Kiitoksia," vastasi Josefina, "minä tunnen samaa, kun sinäkin, minä +rakastaisin sinua kahdenkertaisesti, jos olisi mahdollista enemmän +rakastaa kun rakastan, ja lisäksi tulee minun kiittää sinua kaikesta. +Minä en ole hätäinen, koska minulla on sydämesi." + +Pian sai Oskari sanoman Josefinan tulemisesta uudelle paikallensa ja +kiiruhti häntä kohtaamaan. Josefinan uusi suojelia oli neljänkymmenen +vuotinen majori, armossa virastansa erotettu ja kuoleman kautta +vapautettu juonikkaasta "armostansa;" hän oli sitte leski-miehenä +oleskellut maa-ilmassa ja sen ilo-maljan tyhjentänyt pohjaan. Emäntänä +huoneessansa oli sisarensa, kolmenkymmenen vuotinen kauneus, rikas +leski, joka sanoi kyllästyneensä maailmaan ja nyt antauneensa veljensä +hoitajaksi. + +Josefinaa kohtelivat alussa hyvin molemmat sukulaisensa, vähän tylysti +nuori leski, mutta rakkaammin majori, joka tuntikse vast'-uudesta +nuoreksi nähdessänsä sen viattoman, suoran ja kuitenkin niin +sivistyneen tytön. + +Oskari kävi kerran tervehtimässä ja tapasi majorin ja molemmat naiset +istuskellen yhdessä majassa. Nuorukaiset tulivat niin liikutetuiksi +nähdessänsä toinen toisensa, muistain entisiä parempia aikoja ja niitä +esteitä, jotka nyt olivat nousneet heidän yhdistystänsä vastaan, että +vuodattivat kyyneleitä. + +Oskarilla ei ollut aikaa viipymään kun yhden päivän, mutta hyvästi +jättäessä hymyilivät taas yhtä onnellisina kuu ennenkin, rakkaudessa ja +toivossa. + +Hänen lähdettyänsä oli majori yksin sisarensa kanssa joka sanoi: "Nuot +hullut lapset rakastavat toinen toistansa." + +"Minä en pane sitä miksikään ihmeeksi pojan puolesta," sanoi majori +vääntäen viiksiänsä. + +"Tyttöä minä vähemmin ihmettelen," arveli sisar. + +"Vai niin! sinä rakastat poikaa!" + +"Ja sinä tyttöä! mutta mitä siitä on tuleva? Ei kummallakaan ole +mitään, ja rakkaus rahatta on kun päivän paiste sateella, se polttaa +eloa antamatta. Meidän sukulaisina ollessa, on velvollisuutemme poistaa +tuo lapsellisuus ja kääntää heidän mielensä parempaan. Oskari on hakeva +itsellensä rikkaan morsiamen, Josefinan taas pitää saaman vapaan miehen +ja saa tyytyä vanhempaankin." + +"Etkös luule hänen sopivan minulle?" kysyi majori hymyillen. + +"Vai niin! oletkos jo suuttunut minuun, emäntänäsi?" + +"Päin vastoin; mutta jos oikein arvelen, niin sinullakin on tuumia +muutokseen. Iskit koko päivän tulta silmistäsi sen raukan tykki-miehen +päälle. Tiedätkös se tuli on vaarallinen." + +"Hän oli niin vaipunut niitten sinisten silmäin katsomiseen, ettei hän +lahjoittanut minulle silmäystäkään, ja oli kyllä sivistymätöin +kutsumaan minua 'tädiksi.'" + +"Sen nimen hän kyllä pian jättää, jos vaan saa tietää nuot hyvät +ajatuksesi. Jollet sinä ole vastaan koettaessani voittaa Josefinan, +niin minäkin suostun aikomukseesi Oskaria kohtaan; hän on sävykäs nuori +mies, jonka mielelläni otan langokseni." + +"Se on hyvä!" vastasi sisar hymyillen tyytyväisesti; "meillä on järki +puolellamme." + +"Sinulla on aina oikein. Minä rupeen huomena." + +Majori alkoi nyt näyttää Josefinalle valitun kohteliaisuuden ja +sisarensa jätti heitä usein yksin. Josefina ei aavistanut mitään, +vaan vastasi majorin aina enemmin merkillisiin silmäyksiin ja +hyväilys-sanoihin teeskentelemättömällä ilolla. Sisarensa kehui häntä +joka päivä, puhuen hänen suurista kartanoistansa ja hyvästä +sydämmestänsä ja antoi ymmärtää hänen rakastavan Josefinaa, joka taas +piti majorin toisena isänänsä ja oli kiitollinen hänen hyvyytensä +edestä. + +"Käypäs jo vaan asiaan," sanoi sisar, "hän on kylliksi valmistettu." + +Sisar jätti hänen yksin Josefinan kanssa saliin. Majori istui Josefinan +vieressä ja katseli hetken hänen pieniä sormiansa, jotka työksentelivät +niistin-liinan valmistuksessa hänelle. + +"Rakastatkos minua, Josefinani?" kysyi majori. + +"Paljon, paljon!" vastasi Josefina katsahtaen ylös lempeällä +katsannollansa. + +"Tahdotkos tulla toiseksi vaimokseni ja ensimäiseksi rakastetuksi?" + +Josefina vavahti niin kovasti, kuullessansa tämän äkillisen selityksen +isällisen sukulaisensa käytöksestä, että pistiikse sormeen niin että +veri pisoili valkosen liinan päälle. + +Majori likisti Josefinan rintaansa vastaan ja kuiskutti: "Minä rakastan +sinua innokkaammin ja kestävemmin kun joku nuorukainen, minä teen sinun +niin onnelliseksi, kun mahdollista on. Sinä olet hallitseva kaikki; +joka talvi asumme H:n kaupunnissa, ja sinun kanssasi tulen jällen +seura-elämään, jossa sinä olet voittava yleisen ihailemisen, koko +nma-ilma on lankeeva jalkaisi juureen ja minä oleva uskollinen orjasi." + +Josefina vaalistui ja vapisi niin ettei päässyt irti majorin +syleilyksistä, vaan hän päästi häntä, kun ei saanut mitään vastausta, +ja sanoi: + +"Jos kysymykseni on pelästyttänyt sinua, rakastettuni, niin toivon +kuitenkin, ettes pyyntöäni kiellä." + +Josefina oli jo vähän päässyt hämmästyksestänsä ja sanoi: + +"Minä olen kiitollinen hyvyydestänne kohtaani, vaan minä olen jo +kihlattu Oskarin kanssa." + +"Mutta jos hän jättää sinun ja valitsee toisen." + +"Sitä en ole vielä ajatellut mahdolliseksi. Minä tunnen sen tykönäni, +etten jäisi eloon, jos erouisimme," + +"Se on sydämellesi kunniaksi, Josefina! Se enentää arvoani kohtaasi; +se, jonka valitset mieheksesi tulee tosin onnelliseksi uskollisuutesi +kautta." + +Hän havaitsi olevan ajan lopettaa, jätti Josefinan levottomuuteensa, ja +meni sisarensa luokse, kertomaan miten asiansa oli onnistunut. + +"Ne miehet mar' ovat itse-rakkaita!" sanoi sisar. "Luulevat kohta +saavansa suostumuksen! Vaan älä sen vuoksi epäile; ahkera voittaa, ja +sepä vasta häpeällistä olisikin, jollei niin harjaantunut ja +ihastuttava mies, kun sinä olet, osaisi voittaa viattoman tytön +sydäntä." + +"Mutta sitä varjelee toinen rakkaus!" + +"Sen kyllä autan!" vastasi sisar. "Huomena lähden yksin H:n kaupunkiin +ottamaan selkoa Oskarista. Silloin se yksinäinen tyttö on vallasasi. +Eikö se ylpeä luuska huolisi semmoisesta miehestä, kun sinä olet? Käypä +niinkin, että ymmärtämättömiä pakoitetaan onnellisiksi." + +Sisar matkusti seuraavana aamuna H:n kaupunkiin, jossa hänellä vielä +oli muhkea huone. Oskarin kutsutti hän tykönsä kello seitsemän ja +kahdeksan välillä illalla, minkä jälkeen se nuori leski oli lähtevä +paaliin. Hän oli valinnut tämän hetken näyttäiksensä suurimmassa +kirkkaudessansa. + +Huoneensa loisti rikkauden ylellisyydestä, jokainen sohva, jokainen +istuinkin oli hekuman lepopaikka, väsyneemmätkin jalat olisivat +tulleet terveiksi niitten pehmeitten mattojen päällä. Rikkaista +akkuuan-peitteistä sai jokainen huone erinlaisen värin-muodon, mikä +valkoisen, mikä viheriäisen, mikä punaisen, jonka asuja aina ymmärsi +käyttää hyödyksensä mielen-laatunsa mukaan, niin että jos hän oli +alakuloinen, meni hän valkoiseen huoneesen, jos levotoin, niin +viheriäiseen, ja jos oli aivan vaalea, niin silloin meni hän punaiseen. + +Oskarin otti hän nyt vastaan punaisessa huoneessa; ei sentähden että +oli tänä iltana vaalea, vaan hän tahtoi näyttää niin ihastuneelta kun +mahdollista; hän oli valmis lähtemään paaliin. + +Ne tihut, mustat hiukset, poltettuina taitavalta neitsyeltä, +koristettiin kauniimmilta hopeanvalkoisilta lehdiltä ja tähkä-päiltä; +niillä puhtailla, aatelisilla, ehkä vähän valetuilla, kasvoilla, sillä +melkein liiaksi paljastetulla kaulalla, käsi-varsilla ja käsillä, oli +se verrattoman heleä ja hekumallinen valkeus, joka osoittaa +onnellisimpia vaimo-ihmisiä parhaassa ijässänsä. Suuret silmänsä +näyttivät palavan, ja voittivat kaikki kalliit kivetkin loisteellansa. +Vartalonsa ja käytöksensä sopivat hyvin kasvoinsa mukaan, sillä olivat +paljasta vaativaa suloisuutta, pieninkin käsien liikutus, parahultanen +kaulansa, pieni, kaunis päänsä, kaikki johdattivat suureen kiusaukseen +laskeemaan alas rukoilemaan. + +Joukko kynttilöitä valasi huoneen, joka hajahteli sanomattomilta +hyviltä hajuilta. + +Oskari hämmästyi tästä kirkkaudesta. + +"Terve tultuasi Oskarini!" sanoi leski pehmeimmällä äänellänsä. "Minä +tahdoin välttämättömästi kohdata sinua tänä iltana, ollakseni varma +saada hallita sinua koko huomisen päivän aamupuolella. Toivon ettei +virkasi estä sinua minua tottelemasta?" + +"Kello kymmenen jälkeen ei, ja ennen ei suinkaan 'tätini' aamu alkane. +Missä taidan olla avuksenne?" + +Lähestyen Oskaria sukulaisen ystävällisyydellä ja laskein kalliista +kivistä välkkyvän kätensä olallensa sanoi hän: + +"Tarvitsen, näethän ystäväni, kysyä neuvoa kauneuden-tunnoltasi." + +"Tarvitsetteko neuvoa siinä kohtalossa? Kenelläkään ei ole parempaa +kauneuden-tuntoa, kun teillä. Joka kerrankin vaan on teidän nähnyt +havaitsee sen kohta." + +"Itse puolestani en sitä tarvitsisi; vaan nyt on aikomukseni ostaa +Josefinalle muutamia kalliita kapineita, ja tiedän sinun, ollessasi +hänen vanha tuttunsa, tuntevan hänen mielensä, jonka tahtoisin sinun +ilmoittamaan minulle. Minä ja veljeni suomme hänelle kaikkea hyvää." + +"Ah, kuinka hyvä olette! kuinka kiitollinen minä olen kaikesta, kun +tahdotte tehdä Josefinalle! Kuinka ilahuttavaa on kuulla Josefinan +olevan teille ja majorille mieluinen! Hän tosin ansaitseekin +hyvyytenne!" + +"Aivan totta; hän on ei ainoastaan kaunis, vaan ymmärtäväinenkin tyttö. +Veljeni on sentähden päättänyt naida hänen." + +Oskari luuli kuulleensa väärin ja katseli hämmästyneenä sitä nuorta +leskeä, joka ihastuttavimmilla silmäyksillänsä katseli häntä. + +"Meidän tulee siis yhdessä neuvoin ostaa sulhaisen lahjoja. Käykäämme +siis ensin kultasepän luokse tilaamaan hopeisia puentoon kuuluvia +kapineita." + +"Suokaat anteeksi, tätini, kuulinko oikein, onko majori kosinut +Josefinaa?" + +"On ystäväni!" vastasi tämä, mistäkään tiätävänänsä olevinaan, "sehän ei +mahdakkaan sinua kummastuttaa. He sopivat toinen toisellensa ja veljeni +tahtoo tehdä hänen onnelliseksi." + +"Mutta Josefina on kihlattu morsiameni." + +"Kah! semmoinen lapsellisuus! Tuleeko se mihinkään kysymykseen? +Lasketpa leikkiä maan." + +"Olemme luvanneet uskomme toinen toisellemme ikuisesti jo viisi vuotta +sitten." + +"Semmoiset lapset! Pieni nuoruuden taipumus, jolla oli toivona ajan +sisällä vähän enemmäksi tulla, niinkau'an kun isänsä eli ja luultiin +rikkaaksi. Mutta nyt ei se mahda tulla kysymykseenkään. Josefina on +sinua ymmärtäväisempi, hyvä-tahtoisuutensa ei katso omaa etuansa, hän +vaan toivoo hartaasti sinun tekevän paremman naimis-kaupan." + +"Onko hän jo suostunut?" + +"On häntä! Mikäpä toivo hänelle olisi tullut tulevissa ajoissa +kanssasi? Sinä olet myöskin aivan nuori hänelle, etkä taida häntä naida +ennen vähintäkin katteiniksi päästyäsi, ja siihen mahtanee olla pitkä +odottaa. Hän suostuu kiitollisuudella veljeni tarjoukseen. Hän on +ymmärtäväinen". + +"Suokaat anteeksi, mutta en taida millään tavoin olla tässä tilassa, +jollette itse sitä sanoisi, niin sanoisin sitä valheeksi." + +"Rakastatkos siis niin Josefinaa?" + +"Kaikesta sydämestäni, kun omaa henkeäni. En taida hänettä ajatella +jotakuta iloa tulevaisuudessa." + +"Jos oikein häntä rakastat, niin älä ole hänen onneansa vastaan, jonka +hän yhdistettynä veljeni kanssa ennättää. Rakastatkos häntä, niin älä +saata häntä niihin suuriin puutteihin ja nöyrytyksiin, jotka +lankeisivat osaksensa; ensin vanhentua pitkässä odotuksessa ja sitten +elää köyhyydessä; sillä se on selvä, jos onnistuisit estää veljeni +naimista, niin ei hän myöskään kau'emmin sinua auttaisi, vaan +velkaantuisit elääksesi. Nyt olet sinä nuori, sinulla on kaunis muoto, +ha'e sinäkin rikas morsian, ketäs vaan kosit, niin suostumuksen saat." + +Tämän sanottua vaipui leski tuoliin, kallistaen päänsä käteen, +käytöksellä, kun olisi edessänsä ollut ihailija, velvollinen lankeemaan +jalkainsa juureen. + +Oskari oli kovin liikutettu ja vaipui myöskin tuoliin tätiänsä +vasta-päätä, miettien mitä äsken oli kuullut. Ehk'ei hän epäillyt +Josefinan sydämestä, pelkäsi hän kuitenkin hänen heikkoudesta eli +hyvästä tahdostansa Oskaria vastaan, suostuneen majorin esityksiin. +Hänellä ei ollut syytä epäillä tuon kauniin lesken sanoja. + +Kuinka kaunis Oskari oli siinä istuessa suru sydämessä! Ne verevät +nuoren-näköiset kasvot, pimitettiin liikuttavalta surullisuudelta, se +muutoin niin suora ja uljas olentonsa oli vaipunut mieluiseen +pehmeyteen, sillä nuorella miehellä näkyi selkeästi olevan pehmeä +sydän. + +Leski katseli häntä mielisuosiolla ja olisi antanut paljon, jos itse +olisi ollut hänen ajatuksiensa ja tuskansa esineenä. + +"Minä surkuttelen sinua kaikesta sydämestäni," sanoi hän viimein, "ja +tunnustan, että olisin tehnyt toisin oltuani Josefinan siassa." + +Tällä erällä puhui hän ihan totta; sillä hän olisi aina pitänyt +rikkauden rakkautta parempana; ja nyt kun Oskari luuli Josefinan häntä +jättäneen, niin tämän kauniin lesken sanat kajahtivat niin ihanalta +korvissansa, että Oskari, luottaen häneesen, kavahti seisomaan ja +notkisti polvensa hänen eteen. + +Leski semmoisiin hyvin tottunut, ei erhettynyt Oskarin mielen laadusta, +mutta kallisti kuitenkin itseänsä alaspäin syleillen häntä ihanilla +käsillänsä. + +"Minä käsitän olosi aivan hyvin Oskarini." + +"Ah! rakas tätini!" sanoi hän, katsoen häntä silmiin, "auttakaat minua +tässä vaarassa! Josefina luottaa vissisti teihin ja koska teillä on +niin jalo sydän, joka ymmärtää mitä rakkaus on; sanokaat hänelle, +kuinka sydämellisesti häntä rakastan, etten taitaisi elää hänettä, että +kohta tahdon häntä vaimokseni, että teen edestänsä kaikkia ja ettei hän +ole kaipaava mitään elämän huvitusta kanssani." + +"Hyvä Oskarini, sinä ihastutat minua palavalla rakkaudellasi, minä +tekisin kaikki sinulle, mutta onnellisuuttasi en tahdo estää, enkä +Josefinankaan. Sinä olet vielä liiaksi nuori ja tietämätön, aavistamaan +kaikkia niitä kärsimisiä, jotka seuraavat köyhyyttä, etenkin sitä, +joka käy sotamiehen vaatteissa. Etkös ole nähnyt niitä köyhtyneitä, +virka-heitto upsieri-raukkoja, jotka eivät ole ymmärtäneet onneansa +valvoa; jotka käyvät ympäri katuja kuluneissa vaatteissa, ja +julmalla katsannolla hakemassa elatustansa huonoilla keinoilla, +keräjän-käynnöillä kunnottomille ihmisille ja muille senkaltaisille. +Jos semmoisilla on vaimo ja lapsia, niin saavat piiltää jossakussa +nurkassa, kätkeäksensä rääsyjänsä ja nälkään nääntyneitä kasvojansa. +Viimein rupee semmoinen raukka juomaan, vaipuu aina enemmän kurjuuteen +jopa rikoksiinkin ja vaimonsa saa kärsiä puutteita ja miehensä häpeätä. +Tahdotkos valita senkaltaisen tilan itsellesi ja Josefinalle?" + +Oskari nousi äkisti pystyyn sen kauniin lesken eteen, joka leikitteli +hänen kaunitten kähäräinsä kanssa. + +"Ikinä en ele lankeeva häpeään, tätini, ja minulla on vielä niin paljon +kuntoa, että taidan ansaita omani ja vaimoni jokapäiväisen leivän. +Osaanpa opettaa määräys-opissa ja uusissa kielissä." + +"Ja Josefina kukatiesi opettaisi soitannossa!" sanoi leski +ylenkatseella. "Miks'ei hän soittaa taitavasti. Mutta pelkään kaiken +korotuksen jäävän, kun lankeisitte niin huonoon tilaan, että +tarvitsisitte opettaa. Sitä vastaan pian tulisit sekä katteiniksi että +majoriksi, jos naisit rikkaan vaimon. Usko minua, poikaseni, rakkaus +jäähtyy pian köyhyydessä, mutta uudistuu alinomaa vaihettelevaisista +huvituksista rikkaudessa. Oletkos kutsuttu V:lle tänä iltana?" + +"Olen, täti; siitä tosin olen teille kiitokset velkaa." + +"Tahtoisin antaa sinulle paremman syyn kiitollisuuteen. Täällä on hyvin +kallista elää, salli minun lisätä rahojasi. Tämän kohtauksen +tapahtununna tarvitset varoja ilahuttaaksesi sinuasi." + +Tämän sanottua nousi hän ylös, pisti vilkkaasti hänen povi-taskuunsa +pienen hyvin varustetun taskukirjan. Hän ei suinkaan ollut kuullut +paimentytön valitusta: + + Kerran viisitoista ollessani. + Sain mä suutelosta lammas-lauman, + Vaan viisikolmantena yhden. + Viisineljäntenä, kyll' ompi surkeata, + Tarjoin mä suutelosta lammas-laumaa, + Vaan -- huokauksist' rintaa paisuu -- turhaan. + +Tuskin Oskari ollenkaan äkkäsikään mitä leski teki, sillä hän oli kun +hullu myllyssä tätinsä sanoista, ja päällisen päätteeksi sokaistu +kauneudestansa. Hän oli surkutellut hänen onnettomuuttansakin ja +ymmärsi siis pitää hänen tuntojansa täydessä arvossansa. + +"Vaunut odottavat!" sanoi leski. "Toivon saavani sinua seuraajakseni +paaliin?" + +Oskari autti kaula-vaatteen ja kapan päällensä, tarjosi varsin mykkänä +ja ajatuksissansa hänelle kätensä, saatti hänen vaunuihin ja istui +uneksivana viereensä. + +"Ah!" ajatteli hän, "jos saisin näin keinutella Josefinan kanssa elämän +läpitse," + +"Se on tekevä sinulle hyvää, Oskarini, saada katsella ympärillesi +niitten kaunitten tyttöjen joukossa. Löytyy monta, jotka voittavat +Josefinasi kauneudessa." + +Oskari oli ensimältään hyvin alakuloinen paalissa, ja vältti tanssia; +vaan se muhkea leski tuli itse pyytämään häntä valssiin -- täti näette +tekee mitä mieltää nuoren sukulaisen kanssa, etenkin kun hän oli tuttu +hänen sydämensä asioille. + +Valssi tosin on vanha hyppy, oikein kansan-hyppy, ehk'ei sitä +kanssa-elämässä suvaittu, ennenkun hauskan vallan kumouksen jälkeen; se +on varsin luonnollinen hyppy, ei siihen tarvita opettajia, vaimo antau +miehelle, mies hallitsee hänen hypätessä, sydämensä tykyttävät +vastatusten samassa polussa, yhdessä pyörteessä, joka eroittaa +heidät kaikista muista, he ovat yksi pari, tosin kyllä muutaman +silmänräpäyksen vaan, mutta saattavat siitä yhdistyä ijäksikin, jos +muuten sopivat yhteen; sanalla sanottu, valssi on rakkauden alku. + +"Sinä hyppäät," sanoi leski, kun Oskari vei hänen huohottavana ja +ruusulta hajahtavana joukosta, "sinä hyppäät kun -- ensimäinen +mieheni." + +Koska Oskari vetiikse takaisin herrain joukkoon, kuiskutti yksi +tuttavistansa hänelle: "Siinä on jotakin sinulle; se on Vanadis, +piiritetty kalliilta kiviltä!" + +Paalissa oli yksi Oskarin päälliköistäkin, joka oli sen kauniin lesken +vanhempia ihailijoita. Hän kääntiikse nyt leskeä kohden muutamilla +kohteliaisuuksilla, joihin leski vastasi hymyillen. Viimein vei leski +hänen erilleen akkunan tykö, tarttui leikitellen yhteen hänen +napeistansa ja sanoi: + +"Tekisittekö minulle pienen palveluksen?" + +"Onnellinen olisin, jos saisin!" + +"Luutnantti tuolla, jonka kanssa äsken hyppäsin, onhan käskynne alla?" + +"Eikös hän ole teidänkin käskynne alla, se onnellinen?" + +"On vähän, sillä hän on sukulaiseni; minä tahdon hänelle hyvää, vaan +hänellä on aina tapojansa. Hän on rakastunut yhteen tyttöön maalla, +jota minä ja veljeni emme hyväksy; hän turmelee tulevaisuutensa, jos +hän saa pitkittää, sillä tyttö on köyhä. Tahtoisin sentähden estää +häntä käymästä tyttöä tervehtimässä ett'ei hän saisi päivääkään +vapautta virastansa jättääksensä kaupunkia. Auttaisitteko minua tässä?" + +"Se on aivan huokea -- teidän tähtenne, armoseni. Hän on jo huomena +saava ankaramman viran toimituksen." + +"Ei huomena vielä, silloin täytyy hänen toimittaa virkaa tykönäni, vaan +yli-huomena." + +"Kuinka vaan tahdotte!" + +"Kiitoksia, ystäväni! Luottakaat kiitollisuuteeni!" + +"Soisitteko yhden valssin?" + +Leski laski kätensä tämän vanhan upsierin olalle, antaen kulettaa +itseänsä hyppy-huoneesen, ja tuntiikse täydesti palkituksi. + +Paalin lopettua, viittasi hän Oskarille, joka sai auttaa häntä +vaatettamisessa ja saattaa häntä vaunuihin, joihin hän jällen +kutsuttiin. Tätiänsä tällä tavoin seurattuansa kotiin, käskettiin +ajajan saattaa häntäkin vaunuissa kotiinsa. + +Nuorella miehellä on aina monta etua, ollessansa nuoren, rikkaan lesken +mielessä. Se on paljon vaivaloisempaa ja hankalampaa palvella kaunista +tyttöä, joka on köyhä. Vaan Oskari oli kyllä järetöin luullessansa +hänellä ollen iloisempi, jos Josefina olisi ollut tädin siassa. + +Tultuansa kotiin kirjoitti täti kohta kaksi kirjettä veljellensä; +toinen oli hänelle yksinään, toinen semmoinen, että saisi näyttää +Josefinallekin. Viimeisessä kertoi hän kuinka lystiä hänelle oli H:n +kaupunnissa, että Oskari oli alin-omaa luonansa ja sanoi hänen olevan +järki nuorukaisen, joka tulevaisuuttansa valvoi, eikä tahtonut saattaa +Josefinaa onnettomuuteen, vaan kehoitti häntä kiitollisuudella +vastaan-ottamaan majorin tarjousta. Edellisessä taas kehoitti hän +veljeänsä lähettämään hänelle niitä kirjoja, jotka Josefina kirjotti +Oskarille ja pitämään tarkasti vaaria, posti-laukun taloon tullessa, +jos joku kirja olisi Josefinalle, kätkemään se ja lähettämään uudella +päälyksellä hänelle. Sillä tavoin olisi heidän yhdistyksensä +katkaistava; hän antoi myös veljellensä tiedon millä tavalla oli +kiinittänyt Oskarin pääkaupunkiin. + +Oskari kirjoitti myös yöllä Josefinalle; hän ei voinut uskoa +mahdolliseksi mitä täti oli sanonut; hän lähetti kirjansa tulevana +päivänä, mutta tädin kirjeet tulivat ennen perille, eikä Josefina +saanutkaan sitä. + +Majori osotti Josefinalle kaikenlaisen hyvyyden, eikä ollut enää +huolivinansa siitä, mitä ennen oli sanonut, vaan ajeli joka päivä hänen +kanssa vaunuissansa, häntä ilahuttaaksensa; neuvotteli hänen kanssansa +kaikesta, kun oli tehtävä kartanossa, ja antoi hänen sillä tavoin tulla +tuntemaan suuren rikkautensa; vaan Josefina ei antanut vietellä +itsiänsä semmoisesta. Hän ei nähnyt majorin peltoja, vaan sitä +onnellisuutta, jota toivoi Oskarin kanssa yhdistettynä. + +Majori oli sattumuksesta löytänyt sen valkoisen niisti-liinan, johon +Josefina oli antanut veren vuotaa sormestansa, sitä hän nyt alin-omaa +kantoi myötänsä, ja suuteli välistään ihastuksella niitä pieniä +veren-pilkkuja. + +Hän näytti hänelle sisarensa toisen kirjeen, josta Josefina ensin +hämmästyi, ja sitten tuli murhelliseksi. Hän kirjoitti joka posti-päivä +Oskarille, vaan ei saanut vastausta. Oskari puolestansa kirjoitti myös, +mutta yhtä turhaan. Täti luki ja voitosta iloiten kumpaisenkin helleitä +ilmoituksia. + +"Se on hyvä," sanoi hän itseksensä, "saada nähdä, kuinka nuori tyttö +kirjoittaa, siitä oppii jotakin, itse kirjoittamaan nuoren tavalla." + +Ne kalliit lahjat, jotka täti oli ostanut, annettiin Josefinalle +kirjeen kanssa, jossa täti suurella helleydellä kehoitti häntä +suostumaan majorin tarjoukseen, edistääksensä ei ainoastaan omaa, vaan +Oskarinkin onnea. Myöskin antoi hän ymmärtää Oskarilla nyt olevan +toisia ajatuksia, sanoi hänen joka päivä käyvän häntä tervehtimässä ja +valikoineen tätinsä kanssa niitä lahjoja, joita majori oli määrännyt +Josefinalle. Viimein käski hän hänen olla ihmettelemättä, ettei Oskari +itse kirjoittanut; hän oli aivan kiitollinen suosittelijaansa majoria +kohtaan, eikä tahtonut huolettaa Josefinan kirjallakaan, koska oli +hänestä luopunut. + +Pari kolme kuukautta oli kulunut, molemmat jo epäilivät, kumpikin +tavallansa, ja lakkasivat kirjevaihteestansa, kun eivät vastausta +saaneet. + +Täti pitkitti oloansa H:n kaupunnissa ja lohdutti miten parhain taisi +Oskaria. Pian kävi huuto, että Oskarin piti naiman lesken. Rupesivatpa +jo keskenänsäkin asiasta puhumaan. Leski oli niin hellä, niin hyvä, hän +ainostaan ymmärsi Oskarin sydämmen syvyyttä. Nyt koska Josefina oli +hänen jättänyt tarvitsi hänen särjetty sydämensä ystävän, -- vain kyllä +ei hän koskaan rakastaisi tätiä niin kun hän rakasti Josefinaa, vaan +ompa ystävyyskin suloinen, varsinkin kun osottaikse totuutensa +kullassa. Hän toimitti Oskarille "kamari-herran" nimen ja, antoi hyviä +toivoja pikaiseen korotukseen. Oskari rupesi mielistymään sen kauniin +lesken seuraan. + +Josefina taas ei tyytynyt tilaansa. Majori rupesi uudestaan +ilmoittamaan mielensä, jota ei hän enään taitanut salata. Josefina oli +tohtinut kieltää vastaan-ottaa lahjojansa. + +Eräänä päivänä lähti majori H:n kaupunkiin ja palasi illalla entistä +iloisempana; hän oli sisareltansa vakuutettu hänen voittaneen Oskarin +kokonaan aikomuksiinsa. Sisarensa oli myöskin hänelle jättänyt kaikki +Oskarin turhaan kirjoitetut kirjeet; sillä hän ei enää tahtonut +säilyttää niitä, koska kohdakkoin Oskari tulisi mieheksensä. Josefinan +kirjeet oli hän jo hävittänyt. Majori saisi huvituksen ensisti lukea +Oskarin kirjeet ja sitten hävittää ne. Onnettomuudeksensa unohti hän ne +jakkunsa lakkariin; tyhmä palvelija, jonka piti harjaaman jakun, löysi +kirje-pakan, ja nähdessänsä päällekirjoituksen olevan Josefinalle, +jätti hän ne hänelle. + +Nyt sai siis Josefina yht'aikaa lukea kaikki Oskarin palavat sanat +rakkaudestansa, tuskansa Josefinan petollisuudesta. Tämä tuotti hänelle +vedet silmiin, vaan ihastui, havatessansa koko juonen käynnön, varmasti +oli hänenkin kirjeensä pidätetty samalla tavalla. + +Majori äkkäsi pian vahingonsa ja sai kuulla niitten joutuneen Josefinan +käsiin; nyt huomasi hän olevansa kadotetun, jos ei hän ottaisi +voimallisempia keinoja, kun tähän asti voittaaksensa Josefinan +yksi-pintaisuutta. + +Suurella vaivalla onnistui Josefinalle saada kirjoittaa Oskarille; hän +pakeni varhain aamulla ulos, ehkä oli kylmä pakkanen, että nurkat +paukkuivat, hakemaan erinäistä sanan-saattajaa -- vanhaa hänelle +uskollista akkaa -- joka kohta lähti kaupunkiin Oskaria hakemaan. + +Hän oli kirjoittanut ainoastaan muutaman rivin: "Olen nyt vasta +sattumuksesta saanut kaikki kirjeesi yht'aikaa; epäilemättä ovat +myöskin ne monet kirjeet kun olen sinulle kirjoittanut, pidätetty. +Pauloja on pantu meille molemmille. Minä olen hirmuisessa vaarassa. +Pelasta minä, jos minua rakastat. Päivällä on mahdotointa; olen +vartioittu majorilta kun vanki. Pelkään kaikkea häneltä. Hänen +julmuudellansa ei enään ole määrää. Odotan sinua joka yö. Tule mitä +pikemmin sitä parempi, ja pistäyty salaa akkunani alle. Vie minä täältä +johonkin kunnialliseen huoneesen H:n kaupunnissa. Tahdon hakea +itselleni opettajan paikkaa." + +Oskari sai tämän kirjeen. Hän oli ennen turhaan hakenut virka-lupaa; +nyt ei hän huolinut siitä, yöllä oli hän kumminkin vapaa. Hän haki +itsellensä parhaan hevoisen, kun oli tilattavana ja mukavan re'en, +varustettu nahka-peitolla. + +Illalla lähteissänsä oli tulinen pakkanen, mutta muutoin hyvä keli ja +vaan parin tunnin matka. Hän läksi yksin, ettei hänellä olisi ketään +todistajana. + +Matkalla rupesi satamaan jotensakin lunta, vaan kuutamalla pääsi hän +onnellisesti matkansa perille, kartanoon, joka oli rakettu järven +rantaan. Hevoisensa sitoi hän erään huoneen taan, rantaa lähinnä ja +kävi asun-rivin tykö, joka kolkosti tirkisteli päällensä, pimeillä ja +korkeilla akkunoillansa. Hän tiesi missä huoneessa Josefina asui, +toisessa kerrassa, että hänen huoneensa akkuna oli puutarhaa kohtaan. + +Kohta Oskarin näkyviin tultua, avattiin akkuna ja hän näki kuutamossa, +pyryttävien lumi-sinkalein läpitse rakastetun Josefinansa. Hän heitti +kaikilla voimillansa ulos akkunasta laukun, joka putosi lumikinokseen. + +"Hiljaan! ota laukkuni!" + +Oskari kiiruhti täyttämään käskyänsä, ja samassa, kun hän kääntiikse +jällen häntä kohden, hyppäsi Josefina rohkeasti alas akkunasta, joka +oli jotensakin korkealla maasta. + +Oskari pelästyi, vaan Josefinan hyppäminen oli onnistunut, sillä hän +tiesi ison kinoksen olevan akkunan alla, jossa hän nyt aina kurkkuun +asti seisoi lumessa, itseänsä loukkaamatta. + +Oskari kiiruhti pelastamaan häntä siitä, heitti laukun olallensa, +saatti hänen rekeen, käärien nahka-peiton hänen ympärinsä. + +Siitä nyt ajoon. Hevoinen oli tukeva ja halullinen pakkasessa. Oskari +oli ottanut kulkuiset pois, he matkustivat hiljaan kun peijaisiin, vaan +kiirusti, kun häihin. He ajoivat sen pitkän järven poikki. Lunta satoi +vahvasti ja sinkaleet loistivat kuu-valossa. Oskari luuli olevansa +varmaan tiestä, luotti myöskin hevoiseen, joka kerran oli käynyt samaa +tietä ja siis piti löytämään kotiin. + +Ehkä oli kelpo pakkanen ja tuuli rajusti, olivat nämät molemmat +rakastuneet kuitenkin lämpimät paljaasta ihastuksesta, sillä olivat +jällen saaneet toinen toisensa. Oskari oli nyt Josefinan ainoa +suojelija; hän oli vahvalla luottamuksella antaunut Oskarin suojaan. + +Molemmat olivat uhranneet rikkauden ja mukavaisuuden rakkautensa +tähden. + +Mitä toinen toisellensa sanoivat? Siitä ei kukaan tiedä, se on ikuinen +salaisuus. + +Mihinkä aikoivat? Oskarille ei ollut mitään; Josefinan poisviemisellä +loukautui hän molempien suojelijainsa majorin ja hänen sisarensa +kanssa. Vaan samoin kun heidän lämpimät sydämensä ei pitänyt lukua +pyry-ilmasta samoin eivät he pelänneet sitä epä-vakaista tulevaisuutta, +jota yhteisesti hakivat. Oskari luotti taitoonsa, Josefina taas +rakkauteensa ja Jumalaan. Hän luuli Jumalan heidän yhdistäneen alttarin +edessä, jossa olivat antaneet lupauksensa toinen toisellensa ikuisiksi +päiviksi, hän ei tainnut tehdä toisin. + +Eräs talon-poika, joka yöllä kulki raskaalla kuormalla, tuli heitä +vastaan, ja olisi pimeissä ja pyryssä melkein ajanut kiini heidän +rekeensä, ellei äkisti olisi kuullut heleän vaimo-äänen kaikkuvan +edessänsä. + +"Ah, kuinka hauskaa Oskarini!" + +Talon-poika, totinen ja valistunut mies, sanoi hänensä ei elämässänsä +kuulleen niin suurta iloa ja tyytyväisyyttä ilmoittavaa ääntä. Hänenkin +sydämensä oikein lämpisi, istuessansa puoleksi kylmettyneenä kuormansa +päällä. Vaimo-ihminen oli mielestänsä puhunut kun morsian, joka on ensi +hypyn hypännyt ylkänsä kanssa. + +Majori heräsi varhain aamulla ja kiiruhti kohta Josefinaa hakemaan. Hän +oli nyt vakaasti päättänyt tehdä kaikki mitä voisi, häntä +kukistaaksensa. + +Hämmästyksensä ja harminsa oli määrätöin, havaitessansa Josefinan +olevan poissa ja hänen huoneensa akkunan auki. Hänen vuoteensa oli +lumella peitetty, joka akkunasta oli pyryttänyt sisälle. Tämä näkö +jäähdytti intoansa, vaan enensi vihaansa. Hän käski kohta asettaa +hevoiset ja päätti lähteä H:n kaupunkiin, sillä varmasti ei kukaan muu +kun Oskari ollut vienyt häntä pois ja sisarensa olisi häntä ainakin +parhain neuvova. + +Puolen tunnin päästä istui hän reessä, ja ajoi kiljuin parkuin järven +poikki, suurien lumikinoksien läpitse; sillä hevoisensa olivat hyvät, +ja ajo-mies kova. + +Taivas oli selinnyt ja aurinko paisti sen valkoisen lumi-aavikon +päälle. + +Äkisti seisahti ajaja: "Katsokaat," sanoi hän, "tuota ihmis-joukkoa, +tosin on joku tapaturma tapahtunut yöllä." + +"Olkoon," kirahti majori, "aja sinä vaan." Ihmis-joukko, jota ajaja +tarkoitti oli kokoutunut järven toisella puolella koko joukon matkaa +siitä missä itse ajoi, ja hänellä oli kiiru kaupunkiin. Sinne tultuansa +tapasi hän sisarensa, joka ei tiennyt mitään. Hän haki Oskaria +asunnossansa ja tykistö-kartanossa. Luutnantti oli kadonnut, eikä +kukaan tiennyt mihin. + +Hän käski sisarensa tulla kotiin, sillä hän oli sekä vihastunut että +tuskainen. + +Kotiin tultuansa näkivät he hämmästyksellä suuren väki-joukon pihalla. +Vaimot itkivät ja miehet sohisivat korkealla äänellä ja kirosivat +välimmiten. + +"Mikä nyt on?" kysyi majori tylysti. + +"Se hyvä ryökkynä!" valitti vanha akka, sama kun oli vienyt Josefinan +kirjeen omistajallensa. Tämän seikan oli hän palkollisilla ilmoittanut, +jotka siitä ja mitä itse olivat nähneet ja kuulleet arvasivat koko +seikan. + +"Mikä ryökkynän on?" kysyi majorin sisar. + +"Hän on tuolla sisällä nuoren paronin kanssa," vastasi yksi +palvelioista. + +Majori sisarenensa juoksivat kiirumman kautta isoon saliin, jota ei +lämmitetty talvella. + +Siellä nyt molemmat nuoret makasivat, kovasti likistäen toinen +toistansa, kalveilla, hymyilevillä, onnellisilla kasvoilla, vaan -- +jäätyneinä, kun olisivat olleet marmori-kivestä. + +He olivat löydetty lumi-kinoksesta järvellä, sillä tavoin +yhdistettyinä, eivätkä tainneet, eli tahtoneet heitä eroittaa. Hevoinen +ja reki oli kadonnut; turkki löyttiin vähän matkan heistä. Luultiin +nuoren paronin lähteneen reestä tietä etsimään, vaan langenneen lumeen +ja päästäneen ohjat kädestänsä. Hevoinen oli arvattavasti jättänyt +heidän, itse hakeaksensa kotiinsa. Pyry-ilmassa olivat epäilemättä +eksyneet ja viimein oli vilu voittanut heidän. Oskari oli luultavasti +ensin kohmettunut, Josefina oli silloin laskenut pois turkkinsa, joka +oli häntä varjellut, heittäytynyt Oskarin ylitse häntä lämmittääksensä +eli hänen kanssansa kuollaksensa, ja sillä tavoin olivat he kuolleet +toinen toistansa syleillen, yhdistettyinä ja onnellisina. + +Majorin sisarenensa yksinään ollessa tirkistelivät he toinen toisensa +päälle kun kaksi vihollisen haamua. + +"Kaikki on sinun vikasi," sanoi majori, "sinähän se olit, joka aloit +tuon ilkeän juonen ja viettelit minun houkuttelemaan tyttöä Oskarilta." + +"Aina miehet vaimoja syyttävät! Miks'et ollut minua ymmärtäväisempi?" + +"Mitä nyt teemme?" + +"Valmistamme heille muhkeat peijaiset, ja sitten saatamme molemmat +ruumiit siihen seurakuntaan, jossa Josefina on syntynyt. Hänellä on +siellä vielä pieni perintö, suku-kunnan-hauta, jonka seurakunta pitää +voimissa, koska eräs esi-isistänsä sillä ehdolla oli antanut +lahjoituksen kirkkoon." + +"Nyt sinulla taas on oikein, sisareni." + +Oskari ja Josefina saatettiin yhdessä suku-hautaan, Josefinan ainoa +omaisuus maan päällä, ja jonka Oskari nyt sai naima-osaksensa. Siellä +nyt heidän ruumiinsa lepäävät samassa haudassa, jossa kaksi naiduista +sukulaisistansa, samalla nimellä, olivat mädänneet vuosi-sadan. + +Majori lohdutti itsensä pian peijaisten perästä, jotka hän piti mitä +muhkeimmat, ja joissa hän oli kelvollisena isäntänä. + +Se kaunis leski, jota omatuntonsa kovin kalvoi, jätti ijäksi maa-ilman +iloineen ja asui veljensä luonna, joka ei enää aikonut naimiseen, sillä +hän talletti vieläkin niistin-liinan, jonka Josefina oli tehnyt ja +johon verta oli juosnut hänen sormestansa; sepä olikin kaikki mitä +hankkeistansa voitti. + +Eräänä yönä heräsi leski äkisti kummallisesta soitosta, joka kuului +juurikun pianon-soitolta. Juuri semmoinen soitto-kapine, jota Josefina +eläissänsä oli viljellyt, löytyi ulko-puolimaisessa huoneessa. Hän +kiiruhti joutuin ulos ja näki edessänsä kaksi valkoista haamua +kiiltävissä vaatteissa, jotka hymy-huulin kääntyivät häntä kohden. +Niillä oli Oskarin ja Josefinan muodot ja syleilivät toinen toistansa +helleydellä. + +"Älä sure meitä!" kuiskutti Josefinan haamu, "me olemme niin onnelliset +nyt, rakkaus on kuolemata vahvempi. Sinä teit vastaamme ei ilkeydestä, +vaan erhehtyneestä rakkaudesta. Me annoimme sinulle anteeksi ennen +kuolematamme suloisella morsian-vuoteellamme, valmistettu taivaan +puhtaasta lumesta." + +Vanha harmaa-tukkanen lukkari asetti aina joka Juhannuksen päivänä +kauniin ruusu-seppelen sen vanhan vaakuna-kilven päälle, jonka alla +Oskarin ja Josefinan hauta oli, huokaten: "_ihminen päättää, vaan +Jumala säättää_". + + + + +JOKA KAIVAA KUOPPAA TOISELLE, LANKEE ITSE SIIHEN. + + +Ihanana suvi-päivänä riensi höyry-laiva meren pinnan ylitse yhteen +kaupunkiin. + +Laivan perä oli täynnä matkustavaisia, joista jokainen mielensä mukaan +vietti aikansa. Muutamat rouvas-ihmiset heittivät silmänsä taivasta +kohti, juurikun siellä olisivat nähneet juhlallisia näkyjä; toiset taas +välimmiten jaarittelivat ja haukottelivat. Yksi herra istui kiintynynnä +kirjan lukuun, toinen makasi vakaasti nurkassa, toinen nuuskasi; +useimmat polttivat sikaria, muutamat taas menivät täkin alle lasissa +ikäväänsä kuolettamaan. Mies-puolisista matkustavaisista oli +nuorukainen, joka palasi kotiin pitkästä ulko-maan retkestä. Pitkään +aikaan hän ei ollut nähnyt ruotsalaisia kasvoja, varsinkin naisten, +niin että oli ihastuneena kaikesta, mitä täällä näki. Kun kaikkia niitä +oli tutkinut, jotka perää piirittivät, seisahtui silmänsä nuorimpaan ja +kauniimpaan naiseen. + +Paitsi että kaikissa kohdissa oli ihana, pienellä ruusu-punaisella +kasvoillansa, kastanja värisillä hiuksillansa, jotka olivat nähtävänä +pienen hatun alla, ne iloiset mustan ruskeat silmät, jotka välistään +lähettivät vilkkaat, melkein tuskaiset silmäykset läsnä olevaisten +päällä, ja sitte kätkeysivät pehmiäin pitkähutuisten silmä-luomien +alle, kiinitti nuorukaisen silmät tyttöön, hänen kaunein kasvoinsa +suru-mielisyys. Se pieni punainen suu näkyi suljettuna salaisesta +ylenmielisyydestä ja oleskeli sanaakaan sanomatta vanhalle +terävä-nenäiselle rouvas-ihmiselle, joka istui sivullansa ja nähtävästi +kuului seuraansa. + +Havaitessansa olevan esineen nuorukaisen silmäyksille, näkyi hän +tulevan murheellisemmaksi ja katsoi alaspäin lakkaamatta; viimein +kääntäysi veteen katsomaan. + +Nuorukainen astui nyt eteenpäin, asettaaksensa niin, että taas sovei +häntä katsella, ja ehkä teki sitä sillä tavoin, ettei tytön tarvinnut +olla näkevänänsäkään, kääntäysi hän kuitenkin toisapäin. + +Nuorukainen punastui ja häpesi likennystänsä. Samassa lähestyi häntä +kookas, lihava herra, iloisella katsannolla, huolellisesti vaatetettu. + +"Saisinko valkeata?" sanoi hän sora-kielisesti ystävällisellä äänellä +ojentaessa sikarinsa, jota hän näppi kauniilla lihavalla kädellä, jossa +suuria kultasormuksia välkkyi. + +"Aivan kernaasti!" vastasi nuorukainen, joka ei tuntenut ketään +seurassa, ja oli iloinen kun joku häntä lähestyi. + +Hän puhalsi tuh'an sikaristansa ja antoi sen kohteliasti vanhalle +herralle, joka viritti omansa, näyttäessään olevan tottuneen polttamaan +hyviä sikaria. + +Valkeata vaihetettuansa kielet keveästi liikuntoon tulivat. Vanhalla +herralla oli oikein kunnon-miehen käytös, ja hän puheli vapaasti +kaikesta. Kuta enemmin nuorukainen katseli suuriin ruskeihin silmiinsä, +sitä enemmin luotti mieheen. Puhuessansa nuorukainen kuitenkin ei +osannut olla silmiänsä heittämättä kaunihin tyttöhön, joka +uppiniskaisesti käänsi päätänsä muualle. Vaan se vähä, minkä näki, oli +kylläksi häntä ihastuttamaan; aivan toinen päivä näytti häntä +piirittävän, kun muita. Lieneekö tuo tullut hänen silmäinsä loisteesta? + +"Te todella ette ole kotosin täältä eteläpuolelta maatamme?" kyseli +vanha herra. + +"En! olen H:n kaupunnista. Nimeni on Albert D." + +"Ah! ehkä olette tukku-kauppiaan D:n poika?" + +"Niin olen". + +"Olipahan oikein lystiä!" vastasi vanha herra, "tulla tuttavaksi sen +kunnon miehen pojan kanssa. Nimensä on kun puhdas raha, mutta +varsinkin on hän tuttu kunnollisuudesta, ahnettimattomuudesta ja +jalomielisyydestänsä. Ne ovat avuja, joita korkeasti ihailen, ja jotka +ovat oman elämäni esineenä. Nimeni on B. ja kutsutaan herasyöningiksi. +Ehkä tekin olette kuulleet isänne minua nimittävän?" + +"En muistaakseni". + +"No, emme ole toisiamme moneen vuoteen tavanneet, mutta nuorimpina +ollessamme useinkin H:ssä yhdessä oleskelimme. Minua suuresti ilahuttaa +teidän kanssa tuttavaksi tultuani". + +Sitten ystävällisesti toinen toistensa käsiä puristivat. Alberti nyt +kyseli herasyöningiä juurikun sivukäyden, jospa tuntisi sitä nuorta +rouvas-ihmistä tuolla. + +"Ketä? häntäkö kirjavassa suvi-kapassa?" + +"Ei! häntä, joka kääntäikse pois!" + +"Mitä? Häntä? se on tyttäreni!" + +Alberti punastui taas juurikun itse työssä tavattu. + +Herasyöningi iloisesti hymyili, sanoen: "Hän tahtoi ulos merelle +raitista ilmaa hengittämään; toivon sen hänelle hyvää tekevän!" + +"Eikö hän ole terve?" + +"Kyllä, mutta melkein liiaksi." + +"Voineeko terveyttä koskaan olla liiaksi?" + +"Niin se kuuluu sukuumme. Palamme ahkeruudesta ja halusta ihmisiä +hyödyttämään. Hän suree siitä, että on niin vähän maailmassa tehnyt." + +"Todella jalo murhe!" sanoi Alberti, jolla oli vähäinen tunto samasta +murheesta. Hänelle näytti tuo ihana tyttö vielä ihanammassa valossa. + +"Jospa olisi saanut itse hallita, niin olisi mennyt sairas-hoitajaksi +Konstantinopeliin, mutta siihen arvattavasti en myöntänyt." + +"Onpa niitä omassakin maassamme apua kaipaavia!" arveli Alberti. + +Nyt herasyöningi pitkäpuheisesti puheli tarvitsevaisten ja työ-väen +tilan parantamisesta; Alberti kuunteli ja piti herasyöningiä, joka +näkyi olevan innostunut ahnettimattomasta ihmis-rakkaudesta, vielä +suuremmassa arvossa. Viimein pyysi hän tulla viedyksi nuoren tytön +eteen. + +"Aivan mielelläni!" sanoi herasyöningi ja meni hänen kanssa poikki +täkin. + +"Sisareni Gunild!" sepä oli sen terävä-nenäisen rouvas-ihmisen nimi. + +"Tyttäreni Selma!" Sen kauniin tytön nimi. + +"Herra Alberti D., H:n kaupunnista!" + +Selma katsahti ylös Albertiin murheellisella silmäyksellä, joka +synkistyi mitä enemmin häntä katseli. Ehkä Alberti oli maailmaan +tottunut mies, kun kaupunkilainen ainakin ja rikkaan kauppiaan poika, +ja sen lisäksi paljon matkustellut, hän kuitenkin oudoksui semmoista +vastaan-ottoa ja oli aivan harva-sanainen. Mutta herasyöningi istui +Selman rinnalla ja käski Albertin viereensä istumaan. Hän puhutteli +vuorotellen naapureitansa, ja Selman täytyi kääntää kasvonsa niin, että +Alberti näki häntä ja ihastui vielä enemmin. Selman ääni, ehkä oli +harva-sanainen, kaikkui huuliltansa hellästi, mutta pidetettynä ja +mitattuna. Ehkä Alberti oli nähnyt monta kaunista nais-ihmistä, sekä +kotona H:n kaupunnissa, että ulko-mailla, hän ei koskaan luullut +nähneensä niin hiljaista ja lempeätä tyttöä; suloisuutensakin loisti +erinomaisella valolla, sen suru-mielisyyden alla, joka murhe-linnokon +tavalla ruusu-mytyn ympäri sitä piiritti. + +"Asun pari-penikulmaa kaupunnista, kauniissa paikassa," sanoi +herasyöningi, "jollei teillä ole aivan kiirettä kotiinne, niin +seuratkaat meitä pariksi päiväksi. Vaununi odottaa valkamassa." + +Albertin sydän lennähti seitsemänteen taivaasen, mutta Selma katseli +isäänsä, sanoen: "Pelkäämme ettemme ole varustetut pää-kaupunkilaisia +vastaan ottamaan." + +"Se ei mitään vaaranna!" vastasi vanha mamselli. "Minä pidän talouden +ja lupaan tehdä parastani." + +Albertille näkyi kun oli Selman silmäin vesi-karpale pistäynyt, vaan +hän hillitsi itsensä ja katsoi alas. + +Mikä syy hänellä oli levottomuuteen? Mintähden oli hän halutoin +ottamaan Albertia seuraansa? Lieneekö se ollut ainoastaan +mielisteleväisyys? Oliko Albertin olennossa jotakin, kun ei ollut +hänelle mieleistä? Hän olisi ollut vähemmin huolellinen kutsumusta +noudattamaan, jos Selma olisi näyttänyt ei sillä väliä pitävänsä joko +hän tulisi eli ei; vaan nyt, koska näkyi tahtovan estää häntä +tulemasta, kehoitettiin hän etsimään Selman suosiota ja suostui +kiittäen isän ja tädin kutsumukseen. + +Valkamaan ehdittyä laskettiin ranta-porras ulos, mutta samassa +Albertikin eroitettiin herasyöningistä, joka tähän asti ei häntä +jättänyt hetkeksikään. + +Siinäpä nyt tuli outo herra väki-joukosta, taputti häntä olkapäälle, +kuiskuttaen salaisesti korvaan: + +"Pitäkäät vaaria! katsokaat eteenne, sillä käytte vaarallista tietä! Se +on paula!" + +"Mitä jällen lörpöttelette?" sanoi herasyöningi, joka suurella +ruumiillansa tungeikse väki-joukossa, "mitä vaarallisesta tiestä +puhutte?" + +"Puhuin," sanoi outo, joka oli kauppias kaupunnista, "portaasta, joka +on epä-vakaisesti laskettu, että helposti pyörähtää mereen." + +Herasyöningi römähti nauramaan ja johdatti Albertia maalle. + +"/Kuka tuo mies oli?" kysyi Alberti. + +"Hän on hyvä-luoutoinen kauppias tästä kaupunnista, joka vaivataan +ylelliseltä varovaisuudelta, hän varoittaa kaikkia turhista vaaroista." + +Valkamalla seisoi komeat neljän-istuttavat vaunut, oivallisilla +valjas-hevoisilla, jotka olivat välttämättöminä siinä maakunnassa, +jossa tiet ovat hyvin huonot. Talon-pojatkin siinä valjas-hevoisilla +ajavat; mutta Alberti, joka ei sitä tiennyt, sai korkeamman ajatuksen +herasyöningin rikkaudesta. Alberti istui vastapäätä herasyöningiä, joka +istui tyttärensä vieressä perä-istuimella. Mamselli Gunild siotettiin +Selmaa vastaan Albertin rinnalla. + +Ajo-mies antoi läiskähyksen, joka kuului kau'as ympärille, hevoiset +korskuivat ja rientivät eteenpäin; kaikki tervehtivät herasyöningiä, +missä kulkivat, josta Alberti tuli vakuutetuksi, että oli arvossa +pidetty mies. + +Ehkä hevoiset huonolla tiellä juoksivat hiljalleen, joutui matka +kuitenkin, sillä ne olivat suuret, ja matka niissä jaloissa vaunuissa +oli aivan ihana. Selma oli yhtä totinen, mutta herasyöningi jaaritteli +ja pärrätti kaikesta sydämestänsä koko matkan kaikenlaisista asioista. + +Viimein tulivat herasyöningin kartanoon. Se oli uudesti rakennettu, +komea rivi, piirritetty suurelta hedelmä-puistolta, pyökki-metsistöiltä +ja pulskeilta apilas niityiltä. Kaikki näkyi valokkaalta ja +ihanaiselta, kelvollinen ympäristö kauniille Selmalle, sovelias paikka +rakastajan huokauksille; pyökki-metsistö oli varsinkin vietteleväinen. +Kyllähän siellä öisinä joku ilo-lintu lauloi! + +Alberti saatettiin herasyöningin huoneen takana olevaan +vieras-huoneesen. Ehkä silmin nähtävästi niin oli tehty häntä +vartioitaksensa öin päivin, piti hän isän vielä suuremmassa kunniassa, +hänen rakkautensa ei olisi juurtunut, jos hän olisi havainnut Selman +olevan huonosti vartioitun. + +Ylöllisesti illasteltuansa, jossa Selmaa ei nähty, suureksi +kaipaukseksi Albertille, vaipui hän pehmeään höyhen vuoteesen, ja +makasi levotoinna koko yön. Unessa kuuli hän kauppiaan varoituksen, hän +oli seisovanansa pitkällä, soukalla portaalla; korvaansa kuiskutettiin: +"katso eteesi! se on paula!" Hän oli kulkevansa porrasta pitkin, +taluttaen Selmaa. Äkisti luiskahti porras allansa ja he putosivat +veteen, joka löi hänen päänsä ylitse. Vedessä näki hän herasyöningin +ystävälliset kasvot, ja kuuli hänen sanovan: "se on vallan turhuus, se +on uni!" + +Aamulla varhain herättyänsä, nousi hän ylös, aukasi akkunansa ja näki +edessänsä ihanan, viljellyn alangon, joka, niin kau'as kun silmänsä +kantoivat, oli kun puutarha. Koko luonto näkyi hänelle täällä +kauniimpana ja rikkaampana, kun muualla. Samoin piti hän Selman +rakkaampana ja lempeämpänä, kuin ne kylmät ja kalveat naiset, joita hän +oli ihmetellyt kaupunnissa. + +Albertin akkuna oli ylikerrassa ja sen alla oli kasvupaikka korkealta +pensas-aidalta piiritetty, edempänä seisoi puutarhan hoitaja sinisellä +esiliinalla ja vesi-kannulla puhutellen yhtä vaimo-ihmistä. He puhuivat +hiljalleen häntä havaitsematta. Viimein luuli hän kuulevansa +vaimo-ihmisen kysyvän. "Mikä raukka nyt on saatu paulaan?" + +"Hiljaan!" sanoi puutarhan hoitaja ja vetäiksi vaimon kanssa +pensastoon. + +Lieneekö hän kuullut oikein? Ne olivat samat sanat "paulasta"; mitä se +merkitsi? Oliko se sydämellinen, kaikilta kunnioitettu herasyöningi +petturi? Eihän se hupainen ja kaunis paikka ulkomuodoltansa näkynyt +luolalta, johon nuoria ihmisiä vieteltiin noukittaviksi? + +Mutta mintähden se kaunis Selma oli niin suruissansa? + +Kätkettiinkö jotakuta herasyöningin hyvyydessä? Tiesikö Selma mitään +siitä? ja oliko hän siitä suutuksissaan? Hän oli siis vieläkin +kunnioitettavampi ja sitä enemmän syytä oli häntä rakastaa? Jos isällä +oli joku vika, niin häntä kuitenkin yleisesti arvossa pidettiin, sen +oli Alberti selvästi nähnyt, ja herasyöningi kantoi päänsä niin +korkealle kuu joku muukin. Mutta mikä paula se taisi olla? "Ah +arvaanpa," ajatteli Alberti, "ehkä hän on kortin lyöjä; no se ei mitään +vaikuta. Se ei häväise ketään maassamme, kun minä olen havainnut, ja +minä olen varma, sillä en koskaan lyö korttia." + +Viikon aikaa herasyöningi näytti olevan erinomaisen hyvän kodostansa. +Joka päivä kävi vieraita, ja kerta hypättiinki. + +Alberti kuuli Selmalla olevan kauniin äänen, ja moittimatta soittelevan +ja laulavan, vaan samalla suru-mielisyydellä kun ennenkin. + +Isänsä näytteli kauneita hänen kuvailemiansa maanpaikan-kuvauksia. +Etenkin pilviä kuvaili hän luonnollisesti ja rikkaalla muodostamisella. + +Alberti hyppäsi hänen kanssansa pidoissa, ja hän antoi kulettaa +itsiänsä niin keveästi, kun olisi ollut ilmasta. Vaan se surullinen +muoto ei koskaan kadonnut kasvoiltansa. Salainen murhe kalvoi häntä +nähtävästi. + +Isä ei suinkaan ollut kortti-mies, niinkuin Alberti oli luullut; +kortin-lyömistä ei kysytty huoneessa, jossa parempia huvituksia +ymmärrettiin asettaa. + +Alberti rakastui päivä päivältä aina enemmän ja enemmän; vaan +hän luulotti viipyvänsä talossa ainoastaan tutkimassa syytä +Selman murheesen. Vaan hän havaitsi, ettei saisi tietoa hänen +salaisuudestansa, eikä olisi valtaa häntä pelastamaan, ellei voittaisi +hänen sydäntänsä. Hän koki sentähden saada häntä puhutella +yksinäisyydessä, vaan eipä onnistunut ensi-viikolla, sillä hän vältti +häntä. Viimein menivät vieraat matkaansa; herasyöningi matkusti pois +eräänä aamuna; täti Gunild askaroitsi ulkona. Selma oli yksinänsä +huoneessa ja kuului soittelevan surullisesti. Alberti meni huoneesen +luoksensa. Selma soitti lakkaamatta, eikä ollut häntä näkevänänsä. + +"Ilma en niin kaunis, ettekö tahtoisi kanssani käyskellä puistossa?" +kysyi Alberti. + +"Kiitoksia!" sanoi hän hetken aian perästä ja nousi ylös vakavalla +käytöksellä, juuri kun olisi jotain päättänyt. + +Tarjoen kätensä Selmalle, kulkivat he korkeaan pyökki-metsään ja vähän +äänettä siellä kuljeskeltuansa, sanoi Alberti: + +"Nähtyäni teidät ensi kerran, luulin sen löytäneeni, jota kau'an +olen hakenut, ja ehkä en ole teitä tuntenut kau'emman aikaa, kun +viikon-päivät, olen kuitenkin vakuutettu, että olen oikein luullut. +Tilani on onnekseni semmoinen, että vapaasti osaan pyytää rakastetun +vaimon; sanokaat! saanko teitä rakastaa!?" + +Selma seisahtui ja katseli häntä surkealla katsannolla. + +"Paheksutteko kysymystäni?" + +"Paheksun!" + +"Enkö siis onnettomuudekseni ole ollut teille mieluinen?" + +"Päin vastoin!" + +"Ah! kuinka hyvä olette! Toivon siis saadakseni sanoa mieleni, hellän, +elävän ihastukseni ja -- rakkauteni!" + +Selma huokasi syvästi ja sanoi: "minä olen niin onnetoin!" + +"Julkaiskaat minulle surunne!" sanoi Alberti vilkkaasti; "käyköön +kuinka hyvänänsä, minua hyljättäköön; mutta tahdon kuitenkin tehdä +kaikki, kun voimassani on, poistaakseni huolenne." + +"Se on mahdotointa!" + +"Minä vannon en käyttää väärin luottamustanne! Millä teitä +ilahuttaisin?" + +"Lähtekäät huomenna, mitäkään kanssani puhumatta." + +"Se on varsin mahdotointa! Olen jo liian syvältä katsonut silmiinne, +havaitaakseni sitä koittavaa tulevaisuutta, josta en taida luopua. +Selmaseni, minä rakastan sinua sydämestäni, enkä taida lupausta +saamatta sinua jättää." + +Kau'an koetti hän puheliaisuudellansa häntä liikuttaa; vaan Selma +vastasi ainoastaan: "älkäät ajatelko päälleni; lähtekäät huomena ja +unohtakaat minua." + +"Oletteko jo antanut sydämenne jollekin toiselle?" + +"En!" vastasi Selma huokaten ja katsahti ylös Albertin silmiin +silmäyksellä, joka saatti hänen värisemään autuallisuudesta. Hän +notkisti polviansa keskellä tietä, katsahti Selmaan liikuttavasti ja +sanoi: "Minä en mene tästä paikasta ennen täydellistä selitystä +saatuani!" + +Selma hyrähti itkemään niin ankarasti, ettei Alberti raskinut enemmin +häntä kiusata, vaan nousi ylös ja tarjosi hänelle kätensä. + +"Ennenkun tuskanne kysymyksilläni enennän, tahdon olla vaiti." + +"Kiitoksia, puhelkaamme jostakin toisesta asiasta!" + +Alberti arveli toisten paremmin onnistuvansa, jos hän nyt myöntäisi. + +"Näyttääkseni toden mukaan tahtovani poistaa surunne," sanoi hän, "niin +lähden huomena, kosk'en näe toista keinoa." + +Selma muuttiihen äkisti, hymyili ensi kerran ja loisti ilosta. + +Palatessa näyttiihen Selma yhtä iloiselta kun rakastettavaltakin, ja +näkyi juurikun olisi hän päässyt raskaasta taakasta; hän laski leikkiä +iloisena ja nauroi onnellisena, niinkun äsken kihlattu. + +Herasyöningi tuli kotiin myöhään yöllä. Aamulla sanoi Alberti +lähtevänsä; isä kyllä koetti kaikin tavoin häntä estää, vaan täytyi +viimein myöntyä. + +Alberti otti jää-hyväiset Selmalta, joka kevät-aamun kaltaisena loisti +ilosta, ja puristi kättänsä sydämellisesti. Herasyöningi käski Albertin +tulla takaisin niin pian kun vaan mahdollista olisi ja pitää huoneensa +kun liki-sukulaisen. + +Alberti lähti päättyneenä pian palataksensa, ja matkusti likimäiseen +kaupunkiin. Siellä tapasi hän yhden nuoruutensa ystävistä, myöskin +rikkaan miehen poika H:n kaupunnista, jolle jutteli mistä matkaili. + +"Vai niin!" sanoi tämä, "sinä olet siis paulassa!" + +Alberti kysyi närkästyneenä: "mitä sillä tarkoitat?" + +"Sinä olet kihlattu sen kauniin Selman kanssa?" + +"Erhetyt veljeni!" + +"Olisitko sinä ensimäinen, joka on pääsnyt hänen hurmauksestansa?" + +"En taida kieltää häntä pitäväni täydellisenä tyttönä." + +"Niin kyllä, ihanaisempaa harvoin nähdään. Minäkin olen ollut +päättömästi rakastununna häneesen ja kihlattuna kanssansa." + +"Sinä? selitäpäs se!" + +"Sattumuksesta kohtasin minä hänen hauskan isänsä eräällä +terveys-lähteellä, kutsuttiin huoneesensa, Selma näytti hymyillen +taitojansa, minä kosin ja sain suostumuksensa kohta." + +"No sehän kumma oli!" + +"Puhuttelin myöskin isäänsä, hän saneli mahdottoman kauniisti, vaan +puhui suullisten kihlausten vaarasta, ja vaatei minun tekevän +kirjallisen kihlauksen uhkasakon määräämisellä molemmin puolin. Minä +suostuin ihastuksessani kaikkiin. Puolestani en tahtonut liittoamme +rikkoa, kirjoitin isälleni, joka myöskään ei ollut asiata vastaan, +mutta pyysi kuitenkin kuukauden aikaa, ennenkun tarkan päätöksensä +antaisi. Aina varova, kuulusteli hän ja sai kuulla huonoja kertomuksia +niin kutsutusta herasyöningistä, joka on mainio keräjänkävijä ja koko +maakunnassa pelätty. Kaikki kamoksuvat häntä kun ruttoa, vaan +kunnioitsevat häntä pelvosta. Ei mikään parempi perhekunta tahdo kanssa +olla likemmässä yhdistyksessä. Hän on rikas, mutta koettaa myöskin +kaikkia keinoja enemmän kootaksensa. Paitsi muita keinoja on hänellä +sekin, että houkuttelee rikkain miehien poikia tykönsä, antaa heidän +rakastua kauniisen tyttäreensä, määrätä sakkoa ja sulhaisten vanhempien +kaupan rikkoessa, ottaa hän sakko-rahat vastaan epäilemättä. Hän kokoo +sillä tavoin paljon ja sanotaan jo saaneen ryöstetyksi seitsemän eli +kahdeksan nuorta miestä." + +"Jos tyttö on yksissä neuvoin, niin hän on ylenkatsottava." + +"On kai!" vastasi tämä. "Minunkin ihastutti hän iloisella +käytöksellänsä, kuulteli rakkauteni ilmoituksia tyytyväisyydellä, eikä +ollut olevinaan erostamme." + +"Mutta minulle näytti hän surulliselta ja hiljaiselta." + +"Hänen tarvitsee, näethän, muuttaa tapansa jokaista eri kosiata +kohtaan." + +"Kaikkiin rukouksiini vastasi hän vaan: lähtekäät! lähtekäät! älkäätkä +enään muistakaat minua." + +"Senpä teki ainoastaan sinua kiihoittaaksensa. Heitä hän kokonaan +mielestäsi!" + +Ystävät erosivat, vaan unhoittaa Selmaa, oli Albertille mahdotointa. +Hän luuli nyt ymmärtävänsä hänen murheensa. Hän oli vakuutettu Selman +viattomuudesta, että oli antanut viekotella itseänsä tyttärellisestä +kuuliaisuudestansa isäänsä tottelemaan; ettei hän seitsemänätoista +vuotisena ymmärtänyt mitä tuumittiin, ettei hän rakastanut ketään +kosioistansa, mutta myöskään ei ollut naimista vastaan hyvän nuoren +miehen kanssa, että hän viimein havaitsi tilansa häpeällisyyden ja +kukaties nyt vasta rakasti ensikerran. Hän oli murhettinut täytyessänsä +häntä ihastuttaa, koska näki hänen kanssansa käyvän samoin kun +toistenkin. + +Vaan kuinka surkuteltava ja onnetoin hän oli! Eikö hän ansainnut +autettaa? Hän olihan noiduttu ruhtinatar lohikäärmeen vallassa. +Varmasti rakasti hän ensikerran, murheensa ja haluttomuutensa kuulemaan +häntä olivat siis todistuksia, että hän rakasti Albertia. + +Sentähden päätti hän olla hänelle uskollinen, ja koettaa saada häntä. +Hän rakasti Selmaa ja -- rakkaus kärsii kaikki -- niin kaunis ja hyvä +tyttö ansaitsee jonkun uhrin; miks'ei hän puolestansa taitaisi unhottaa +isän huonoa huutoa? + +Isänsä oli jo ostanut hänelle kartanon. Jos hän naisi hänen, niin +pääsisi hän isänsä vallasta ja hänen huonon huutonsa piirikunnasta. Hän +kirjoitti sentähden isällensä mitäkään salaamatta. Kohta ensimäisenä +postipäivänä sai hän vastauksen. Isä kirjoitti ettei hänellä hyvää +naimista vastaan ollut mitään esteitä, ja kehoitti poikaansa +jouduttamaan häitten kanssa. Ihastuksissansa isänsä suostumuksesta, ei +Alberti aavistanut mitään pahaa, vaan matkusti takaisin herasyöningin +kartanoon; kuitenkin päätti hän salata isänsä suostumuksen, nähdäksensä +kuinka herasyöningi käyttäisi itseänsä. + +Onneksi herasyöningi ei ollut kotona, kartanoon tullessansa; täti +Gunild kuitenkin otti hänen vastaan suurella juhlallisuudella ja +osoitti häntä Selman tykö, joka soitteli pianoansa. + +Sävelet kuuli hän portaissa, jotka olivat katkonaiset, vallattomat ja +valittavaiset. + +Alberti tuli Selman havaitsematta aina hänen luoksensa ja sanoi +iloisesti: "Selmani! ihastukseni!" + +Selma hyppäsi äkisti seisoalle, ilo loisti silmistänsä hetken aikaa +vakuutukseksi Albertin olevan terve-tullun, vaan sen jälkeen hän +hyrähti itkemään. Hän vaipui istumaan, Alberti tarttui käteensä +kuiskasten: "Kaikki on hyvin päättyvä; minä tiedän kaikki! rakkauteni +unhoittaa kaikki, sovittaa kaikki; minä teidän sinun olevan viattoman!" + +Selma katsahti ylös ihmetellen. "Minä rakastan sinua kaikesta +sydämestäni, Selma, jätä kaikki haltuuni ja anna minulle lupauksesi." + +Selma rauhoitettiin hänen lempeästä, vakaisesta katsannostansa, he +puhuivat keskenänsä ystävällisesti. Albertin rakkaus oli arvellut +oikein; alussa oli Selma ollut aivan lapsellinen ja ymmärtämätöin +käsittämään mitä teki, hän oli tahtonut ihastuttaa ja oli täydesti +luottanut isänsä viisauteen. Viimein oli hän äkisti selvästi havainnut +mitä teki. Ensi silmäyksestä oli hän pitänyt Albertista, vaan päättänyt +ettei häntä petettäisi. Hänellä oli ollut tuskallisia puheita isänsä +kanssa, joka oli pakoittanut häntä näyttäimään ystävälliseksi ja +rakastuneeksi Albertiin, vaan oli onnistunut varjella itseisyytensä. + +Viimein sanoi hän: "Voitkos antaa anteeksi isälleni? -- hän on +nuoruudessansa kärsinyt niin paljon köyhyyttä, että hän koventunut +kaikkia muita tuntoja vastaan, paitsi ahneutta. Hän tahtoo kuitenkin +ainoastaan onneani ja koota rikkautta minulle. Voitkos antaa hänelle +anteeksi, niin minä rakastan sinua ijäti. -- Mutta vanhempasi?" kysyi +hän äkisti, "tuntevatko isäni pahan huudon?" + +"Sitä älä sure; minä olen vapaa mies." + +Samassa tuli isä sisään, loistava ilosta ja kohteliaisuudesta. Alberti +esitteli anomuksensa ja pyysi puhutella häntä kahden-kesken. + +Alberti ja Selma vaihettivat pikaisen silmäyksen ja molemmat menivät +herasyöningin huoneesen. + +"Minä olen mielistelty naimis-anomuksestanne," sanoi hän, vaan +harrastaen ainoastaan hänen onneansa, tarvitsee minun olla varova. Ei +mitään ole niin tavallista, kun kihlausten rikkominen. Rakkaus on kun +kevät, muutaman kuukauden kukoistus. Naimis-kauppa on liitto; minä olen +lakiniekka ja teen kaikki laillisesti. Jos anomuksenne on totinen, niin +ette suinkaan ole kirjallista liittoa vastaan." + +"Miks'ei niin hyvin kohta antaa kuuluttaa." + +"Kuuluttaa!" sanoi herasyöningi vähän hämmästyneenä, vaan lisäsi kohta: +"Siihen en vielä ole valmis. Tyttäreni myötäjäiset vaativat vähintäkin +puolen vuoden. Sitä iloista kihlaus-aikaa ei ole lyhennettävä, se on +kuitenkin onnellisin. Vihkimisen kanssa tulevat murheet. Määrätkäämme +molemmin-puolin kuusi kuukautta tästä lähin." -- -- + +"Määrätkäämme vaan, minä suostun kaikkiin!" sanoi Alberti myöntävänä, +"kuuden kuukauden kuluttua siis." + +"Ja viiden tuhannen markan sakko sille, joka rikkoo kihlauksen," sanoi +herasyöningi rehellisimmällä katsannolla. + +"Minä suostun kaikkiin!" vastasi Alberti hymyilen. + +Kirja tehtiin, allekirjoitettiin ja todistettiin samana päivänä +kahdelta todistajalta. + +Herasyöningi oli iloissansa ja hieroi valkoista käsiänsä. Hän luuli +saaneensa uuden kalan onkeensa. + +Alberti viipyi vielä viikon päivät ja oli olevanansa paratiisissa. +Selma näytti päivä päivältä uusia rakastettavia tapoja. Kuitenkin oli +hän vähän levotoin siitä, mitä Albertin vanhemmat sanoisivat kirjan +tekemisestä. + +Eräänä iltana istuivat molemmat rakastuneet tuuheassa lehti-majassa +puheskellen tulevista asioista, Äkisti tuli herasyöningi vaalealla ja +kamottavalla katsannolla huutaen Albertia, joka kohta kiiruhti häntä +vastaan. + +"Tässä on kirje H:n kaupunnista!" sanoi herasyöningi jättäen yhden +Albertille. + +Se oli isältänsä. + +"Tässä on myöskin sanomia! katsokaat, herra hyvä!" + +Alberti luuli hämmästyksellä isänsä lainan-antajat kutsuttavan kokoon +ja että velat nousivat varojen ylitse. Hän liikutettiin kovin, sillä ei +hän olisi tainnut aavistaakan sitä. + +"Minä olen hävyttömästi petetty!" sorahti herasyöningi. + +"Onko teillä saamista isältäni?" + +"No sakko hemmetissä!" ärisi herasyöningi. + +"Minä en aikoo rikkoa kihlaustamme!" vastasi Alberti rauhallisesti. + +"Mitä? Velautuneen miehen poika ei mahda pyytää tytärtäni!" + +"Suokaat lukea isäni kirjeen!" sanoi Alberti astuen edemmäksi. + +Albertin isä kirjoitti lohdutus-kirjeen, kehoittaen poikansa ei olemaan +ala-kuloisen. Hän oli tosin antanut omaisuutensa velka miehille, vaan +toivoi selvitä suostumuksella. Kaikki tunnustivat hänen tehneen +rehellisesti, vaan vaipuneen odottamattomista kohtauksista; parin +vuoden perästä toipuisi hän taas. Kuitenkin oli se kartano, joka pojan +nimeen oli ostettu, annettava velka miehille, kosk'ei se vielä täydeksi +ollut maksettu. Isä toivoi kuitenkin unden appensa antavan Selman äidin +perinnön, joka toki olisi jotakin. "Olisinko," kirjoitti isä, +"suostumukseni pyytäessäsi ollut varma itsestäni, niin en koskaan olisi +suostunut yhteyteen mainitun kanssa, vaan kun ei minulla ole mitään +sinulle antaa, niin ei minulla myöskään ole valtaa ylitsesi, vaan +käsken sinun tehdä oman järkesi ja sydämesi jälkeen, vaikka tunnustan +kamoovani herasyöningiä." + +Alberti oli jo päättänyt. Hän rakasti Selmaa totisesti ja tahtoi +pelastaa häntä isänsä vallasta. Hän ymmärsi nyt selvästi, että se rahaa +ahnettiva herasyöningi tahtoisi vielä enemmän koota tyttärellänsä. +Alberti oli ollut maan-viljelys koulussa ulkomailla ja toivoi tulevansa +toimeen nainunnakin maa-paikan vuokraamisella. + +Hän palasi sentähden surutoinna herasyöningin luokse, joka käveli edes +takaisin huoneessansa kädet ristissä. + +"Missä välikirjanne on?" kysyi hän korkeasti. + +"Hyvässä korjussa," vastasi Alberti. + +"Antakaat se minulle, niin saatte omanne." + +"Minä en riko liittoani!" + +"Mutta minä rikon! Eli olisitteko niin hävytöin, että käyttäisitte +semmoista turhaa sääntöä? Sepä olisi kunnottomasti jopa roistomaisesti +tehty!" + +"Minä rakastan Selmaa, ja Selma minua." + +"Rakastakoon! minä en siitä piittaa. Minä en salli enään minkäänlaista +yhteyttä tyttäreni ja teidän välillä!" + +"Saan siis viisi tuhatta markkaa," vastasi Alberti hymyillen. + +"Herra!" ärähti herasyöningi, töpättäen jalkaansa permantoon. + +"Hyvä appeni! olkaamme ystäviä, sillä minä olen taipumatoin, minun +täytyy saada Selma vaimokseni, sillä hän tahtoo sitä itse. Kuitenkaan +en taida väkisin vaatia häntä isällisettä luvatta, mutta haen oikeuden +kautta niitä viittätuhatta markkaa ja sitten epäilemättä kaikki +samallaiset entiset asiat tulevat ilmiin. Siitäpä sanomille +kirjoittamista ja sitten sen raha keinon loppu." + +"Minä maksan rahat paikalla! antakaat kirjanne!" herasyöningi pelkäsi, +näette, sanomia kun kaikkikin, jotka pimeyttä rakastavat. + +"Ne kuusi kuukautta eivät vielä ole kuluneet; miettikäämme asia +kumminkin siksi." + +Molemmat herrat erosivat sangen tyytymättöminä toinen toisillensa; +herasyöningi, joka kuitenkin rakasti tytärtänsä, arveli asiaa, ja +pelätessänsä melun nousevan, antoi viimein tyttärensä hallita, ja +valmisti komeat häät Albertille ja Selmalle. + +"Aivan niin," sanoi se varova kauppias, joka myös oli häissä, +kuiskuttaen toiselle vieraalle: "_joka kaivaa kuoppaa toiselle, lankee +itse siihen_." + + + + +PAREMPI MYÖHÄÄNKIN KUN EI KOSKAAN. + + +Kaksi pientä, vaan lihavaa ja kestävää hevoista vetivät eräänä +syys-iltana, vähän auringon laskua ennen, keveätä ja kaunista +matka-vaunua vasta-mäkeä Uudella-maalla, pari penikulmaa Helsingin +kaupunnista. Vaunuissa, joittenka päällys oli laskettu taakse, istui +vanhamainen mies vaalean-keltaisessa suvi-puvussa ja valkoisella +hatulla. Kasvonsa oli terävät, vaaleat ja ohut, katsantonsa kylmä ja +synkkä, joka aina synkistyi synkistymistänsä mitä enemmän läheni +metsää, jossa mäki oli, ja joka esti matkustavaisen näkö-alan tässä +kauniissa paikassa. Paikka oli lehtimetsällä ja pienillä niittylöillä +vaihetteleva, siniseen, tyvenään järveen pudottava rinta-maa, jonka +rannalle oli rakettu sangen hupainen, keltaseksi maalattu ja +viheriäisillä lihavasti kasvavilla hedelmä-puilla piiritetty asunto. + +Paikkakunta oli matkustavaisellemme varsin tuntematoin, hän oli outo +täällä, ja liian ylpeä kyytti-pojalta kysymään paikan ja omaisuuden +omistajan nimeä; sen ihana, hyvin viljelty, kaunis ja rauhallinen muoto +veti silmänsä kuitenkin vastoi tahtoansa puoleensa, itseksensä hän +ihmetteli kuka siellä asuisi, vaan oli, kun sanoimme, kopea sitä +kysymään. + +Pian näkö-alansa estettiin metsältä ja hän vaipui yhteen vaunuinsa +nurkkaan, senkaltaisen tavalla, joka ei muusta lukua pidä, vaan kuinka +hänen itse paras olisi; hän painoi silmänsä kiini, vaan se äsköinen +näkö kuvaili kuitenkin mielessänsä. + +Näin ajoivat vasta-mäkeä ja myötä-mäkeäkin siinä olevaan mutkaukseen. +Suomen maan-tiet käyvät mutkissa ja vinkkuroissa, myötä- ja vasta-mäkeä +-- ja minkä vuoksi? Sitä ei kukaan enään taida tietää. Näyttää juurikun +teitten ensimäiset viittajat eivät olisi tainneet käydä suoraan enempää +kun humalassa oleva mies. + +Kyytti-poika ajoi huolettomasti, täyttä lentoa, ohjasi sivulle ja +pysähti hevoiset yht'äkkiä, josta yksi pyörä särkyi, ja matkustavainen +sai semmoisen kohtauksen, että pikimältään lensi ulos vaunuista. + +"Sinä peijakkaan lurjus!" räyskäsi hän vaunuista hypätessänsä, "niinkö +sinä ajat." + +"Hää," vastasi poika, tarkastellessansa vaunua, "mielestäni ajoin +taitavasti, koska juuri tässä sepän pajan edessä rikkoutui. Peijakas +kumminkin, yksi pyörä on rikki." + +Matkustavaisen täytyi itseksensä myöntää tämän totuuden, seppä +kutsuttiin ja lupasi tunnin sisällä korjata mitä särkynyt oli. + +Se kaunis paikka oli vielä, tapaturmankin tapauhtununna, matkustavaisen +mielessä, ja päätti, paremman ajan vietteen puutteessa, lähteä sitä +katselemaan. + +Meni kun menikin; vaan hänen sen toistamiseen nähdessänsä, vietteli sen +someus hänen niin ihmeellisesti, että kävi aina sen lähellä pientä +niini-puilla molemmin puolin istutettua tietä ja pysäsi asun-huoneen +kartanolle. + +Päivä oli juuri laskemaisillaan ja sen viimeiset säteet valaisivat +huoneen akkuuoita, joista lempeä valo hänen silmiinsä paisti. + +Ainoatakaan ihmistä ei näkynyt; kukkien ja pensain välissä, jotka +mukavasti oli istutetut, hyppi muutamia lumi-valkoisia kyyhkyisiä, +matkustavaisestamme ei ollenkaan olevinansakaan. + +Veräjä oli avoinna, hänen oli mielestänsä jano ja päätti astua sisään, +saadaksensa lasin vettäkin. + +Porstuan poikki käytyänsä, tuli hän pieneen saliin, kauniilla, vaan +yksinkertaisella huonekalulla, vilkas, valoisa ja ruusulta hajahtava, +joka oli akkunalla. + +Täälläkään ei näkynyt ketään; vasemmalle kädelle oli ovi avoinna, +huoneen perässä näkyi iso, kahden hengen vuode, makosalle valmistettu, +hohtavan valkoisilla raideilla; kaikki odotti onnellista ja varallista +pariskuntaa. + +Äkisti kuuli hän kimeän lapsen äänen kajahtavan kammiosta. Sen ison +vuoteen vieressä oli tosin pieni lapsen sänky, ehk'ei hän sitä nähnyt. + +Lapsi rupesi selkeällä äänellä lukemaan ilta-siunaustansa; se ylpeä, +vanha mies seisahti hämmästyneenä ja kuunteli; moneen vuoteen ei hän +ollut kuullut mitään rukousta, eikä itsekään rukoillut, sillä hän oli +niistä ihmisistä, jotka pitävät tarpeetonna vaivata Jumalaa +toivomisillansa, koska mielestänsä itsekin ne voivat tyydyttää. + +Vaan kuinkapa hän niin kaikki unhoitti kuullellaksensa lasta? Heräsikö +sielussansa minkänmoisia muistoja, ja tuntoja jotka kauvan +tukahutettuina tahtoivat tulla ilmiin? + +Lapsi luki liikutuksella, ehkä yksin, Isä meidän; ja sanoi viimein +sydämellisellä totuudella: Jumala varjelkoon isää, äitiä, veljiä, +_Setää Pietaria_ ja kaikkia ihmisiä, luki sittemmin Herra siunatkoon ja +näytti nukkuvan. + +Sana Setä Pietari lapsen suusta kävi kun sähkö-leimaus sydämensä läpi, +hänen oma nimensä oli Pietari ja hänellä oli veli, jota ei ollut nähnyt +pariin-kymmenteen vuoteen, siksi että olivat riidassa keskenänsä. +Kummastuneena pistäysi hän lepo-kammariin, katsellaksensa sitä pientä +rukoilijaa, joka oli tyttö. + +Hän makasi valkeisella vuoteellansa. Ilta-rusko valaisi pieniä, +kauniita, kähärä-tukalla kaunistettuja kasvojansa, ja kätensä oli +ristissä rinnan päällä. + +Hetken aikaa katseli hän ihmetellen tyttöä, ja kau'an tukahdetut tunnot +heräsivät äkkiä, vastoin tahtoansa synkeässä rinnassansa. + +Hän oli mainio kauppias ja oli kolmen-kymmenen vuoden alituisen ja +väsymättömän rahan etsinnöllä koonnut tavaroita ja niin tullut isoon +arvoon. Hän valliisi monen voimat ja tahdon, laivat seilasivat minne +osotti ja monta löytyi, jotka hänen kultaansa kaupitsivat. + +Oli hänkin ollut nainut, vaan taipumuksetta. Vaimonsa oli ottanut +hänen, vanhemmiltansa rikkauden vuoksi vaadittuna. Häntä kohteli hän +tylysti. Rakkautensakin tilassa sai hän kerran kovin kärsiä miehensä +pahalla tuulella ollessa; tosin kyllä oli hän itse syypää, vaan +rangaistiinkin rajusti; hän kuoli kovissa tuskissa jättäin hänen +leskeksi ja lapsettomaksi. + +Vaimonsa kuoltua ja ollessaan Viiden neljättä vanha, rakastui nuoreen, +kauniisen, köyhään tyttöön, ja pyysi häntä vaimoksensa, vaan hän +vastasi rakastavansa veljeä. + +Veljen nimi oli Kaarle, ja oli kymmentä vuotta häntä nuorempi. Tämä +veljensä oli perätin toisesta luonnosta. Surutoin raha asioista ja +rakastava lukua, oli hän velkauntunut ja oli uskottu kun hänellä oli +sama nimi kun kauppiaalle. Siitäpä oli syntynyt riita ja Pietari oli +nimensä tähden maksanut veljensä velat ja antanut hänelle +ylenkatseensa. + +Kaarlen morsiamen yhtä kaikki pidettyänsä enemmän hänestä kun +Pietarista, ei Pietari enempää veljeänsä auttanut, vaan julkaisi hänen +tästä-lähin saavansa itse pitää huolta itsestänsä, eikä enään tulla +näkyviinsä. + +Kahteenkymmenteen vuoteen eivät veljet olleet tavanneet toinen +toistansa ja Pietari ei koskaan tahtonut kuulla veljestänsä puhuttavan. +Hän oli täydesti vakuutettu veljensä joutuneen kurjuuteen; alussa +sanottiin hänen menneen Amerikaan ja siellä kuolleen. + +Siis ei ollut mahdollista tämän kauniin lapsen, joka makasi edessänsä, +ja sen kauniin, soman ja hupaisen asunnon, olemaan kelvottoman +veljensä; hän itse siis ei olisi se setä Pietari, jonka edestä lapsi +niin sydämellisesti oli rukoillut. Ja luultavasti ei Kaarle olisi +huolinut opettaa lastansa rukoilemaan setänsä edestä, joka hänen +itsensä oli jättänyt hunninkoille, eikä vaimokaan, joka niin oli +ylenkatsonut Pietarin, joka silloin jo oli rikas ja arvoisa, että oli +pitänyt enemmän hurjasta ja velauntuneesta veljestänsä. + +Äkisti sanoi ääni hänessä: "Ei löydy henkeäkään maan päällä, joka +rukoilisi edestäsi. Kukaan ei surisi, jos onnettomuudet sinua +kohtaisivat, kukaan ei veden pisaraa vuodattaisi haudallasi." + +Ei, se nyt on selvä. Eivät ne kylmäsydämiset kauppiaat, jotka hänessä +näkivät vaarallisen voittelijan, toivoisi hänelle onnea. Ei kukaan +huonosti palkituista tehtainsa työväestä, eli heidän nääntyneistä ja +puoli alastomista lapsistansa rukoilisi edestänsä; eivätkäpä merimiehet +sitä tekisi, jotka huonolla palkalla antauvat myrskyihin, omistajan +vakaana hyöhemissä komean asuntonsa muurien sisällä levätessä; heillä +oli kyllä ajattelemista omasta pelastuksestansa, kun alati näkivät +itsensä piiritettyinä rannattomalta, pohjattomalta vedeltä. Ketään ei +hän erittäin suositellut, kenestäkään ei hän huolinut; tosin kyllä oli +hän kopeudesta antanut yhteisiin laupeuden laitoksiin, vaan ei kukaan +erittäin kiittänyt häntä siitä. + +Ja mitä hyötyä siitä-kai olisi? sanoi se pimiä henki rinnassansa; +mies, joka itse on onnensa ohjannut, ei kaipaa raukkojen eikä lasten +esi-rukouksia. + +Vaan sydämesi, sanoi edellinen ääni, on varsin yksin maailmassa, +kaikkein kaltaistesi yhteydestä suljettuna, ilman yhtäkään hellää +yhdistys-sidettä. Kukaan ei ota osaa onneesi, kukaan ei kaipaa sinua +kuoltuasi, sinä haudataan yhtä mieluisasti, kun joku peto, joka aina +vaan on muilta ottanut eikä koskaan kenellekään antanut. Mitä veljeäsi +autit, autit itse vuoksesi ylpeydestä, myrkyttäin antimesi katkerilla +soimauksilla ja vihalla. Luuletko alati onnen sinua noudattavan? Sinäkö +yksinään olet onnesi perustanut ja ohjannut? Saitko voimia ja apua +ylhäältä ainoastaan itse tähtesi? Oletko sinä, joka et ketään rakasta, +etkä ikinä ole antajaa kiittänyt, yksinään niin suuren armon ansainnut? +Etkö itse tarvitse rukoilla? Etkö tarvitse esi-rukouksia? Eikö sentän +Hän, jolla kaikki on ja joka kaikki voi, hyväksy ja kuule lapsen +rukousta, ja eikö senkaltaisen viattoman olennon onni ole hänelle +enemmästä arvosta, kun vanhan syntisen, joka jo on kylliksi saanut? +Jakaileeko Hän lahjojansa ainoastaan vaan yksinäisten vuoksi? Eikö +kernaammin koko ihmis-sukukunnan vuoksi, kaikkein vuoksi, joita Hän +rakastaa? Eikö olisi parempi olla rakkauden siteillä yhdistettynä +kaikkein kanssa? Kuka tavarasi perii kuollessasi? Sinulla ei ole enään +sukulaisiakaan, kumminkaan ei tiettyjä, jotka sinua rakastaisivat? + +Äkisti aukasi tyttö isot, kirkkaat silmänsä ja katseli häntä vähän +ihmetellen. + +"Ah," ajatteli hän, "jos tuo lapsi olisi minun, niin tottakin se +rukoilisi edestäni. Olisi suloista tietääkin edestänsä rukoiltavan, +ehk'eivät mitään vaikuttaisikaan. Onko maan päällä mikään haju ihanampi, +kun rakastavan, viattoman sielun esi-rukous?" + +Väkevästi sisälliseltä vaikutukselta pakoitettuna, kumarsi hän alas ja +suuteli lasta otsaan. Se hymyili ystävällisesti hänelle, eikä näyttänyt +hämmästyneeltä eli ujostelevalta. + +"Mikä sinun nimesi on, kultaseni?" kysyi hän niin lempeästi, kun karkea +äänensä taipui. + +"Pietaritar, setä Pietarin nimen mukaan," vastasi lapsi viisaalla +katsannolla. + +"Kuka setä Pietari on?" + +"En ole koskaan nähnyt häntä; hän asuu niin kaukana, vaan isä ja äiti +ovat sanoneet hänen olevan niin hyvän ja minä rukoilen edestänsä joka +ilta ja aamu ja olen tuleva niin kiltiksi, että setä saa kunniaa +minusta." + +"Mikä isäsi nimi on?" kysyi kauppias hämärällä toivolla ja tuntein +ensimäiset sovinnon tunnot veljeänsä kohtaan, jota hän niin monta +vuotta oli vihannut. + +"Uutinen", vastasi lapsi. + +Se oli outo nimi, eikä hän tiennyt olevansa missäkään yhdistyksessä +Uutisen kanssa. + +Se hämärä toivo, että veli vielä olisi hengissä ja varoissansa, raukeni +kohta. Vaan vaikka lapsi olikin vieraan, hyväksyi hän kuitenkin sitä. +Vaan eipä ollut voimissansa, ehkä kuinka rikas hän oli, voittaaksensa +lasta, sillä mitä se lapsi tarvitsee, jolla on hyvät vanhemmat? Tosin +kyllä lahjolla saatte silmänräpäykseksi voittaa lapsen, vaan kuka muu, +kun vanhemmat, voittavat lapsen sydäntä rukoilemaan edestänsä? + +Kuitenkin tahtoi hän välttämättömästi antaa jotakin lapselle; se +katseli ihmetellen kallis-kivistä sormusta, joka oli sormessansa. + +"Pidätkö sormuksesta?" kysyi hän. + +"Se kiiltää kun äitini silmät minua katsellessansa." + +"Tulisitkos iloiseksi, jos saisit sormukseni?" + +"Tulisin niin iloiseksi!" + +"Mitä sillä tekisit?" + +"Antaisin äidilleni." + +Kauppias otti sormuksen sormestansa, antoi sen lapselle, ja tunsi ensi +kerran elämässänsä antamisen ilon, nähdessänsä lapsen silmäin loistavan +ilosta. + +"Talleta se nyt hyvin vaan, siksi kun äitisi tukee kotiin," sanoi hän, +suuteli lasta toistamiseen ja meni pois ketään kohtaamatta, samoinkun +tullutkin oli. + +Janonsa oli sammunut, vaan toinen syvempi sisällinen jano oli sen siaan +ilmestynyt. + +Särkyneen vaunun pyörän oli tämä taitava seppä korjannut, ja hän +matkusti kotiinsa, vaan se loukkaus, jonka sydämensä oli saanut, ei +niin pian parantunut. + +Muisto tästä vanhempainsa, sisaruksiensa, setänsä Pietarin ja kaikkein +ihmisten edestä rukoilevasta lapsesta osotti hänelle juurikun kaukaisen +hämärän rakastavain sieluin näkymättömästä yhteydestä, jotka yhteisesti +rukoilivat samaa Isää, joka rakastaa heitä kaikkia samalla +ijankaikkisella rakkaudellansa. Tähän onnelliseen yhteyteen ei hän +kuulunut, hän oli siitä suljettuna ja yksin, sillä ei kukaan häntä +rakastanut, ei kukaan edestänsä rukoillut. + +Hän tunsi sen aina syvemmältä ja syvemmältä, ja olisi antanut paljon, +jos olisi itse ollut se setä Pietari, jonka edestä se hurskas lapsi +rukoili. + +Jospa tähän asti oli onnistunutkin aikeissansa, niin ei se ketään muuta +ilahuttanut, ja ilo, jossa ei kukaan osaa ota, ei ole mikään ilo, niin +syvä on ihmisen tarve kaltaistensa hellyydestä. Leski-asuntonsa, +joka oli iso ja somea, näkyi hänelle tyhjältä ja kolkalta; kukaan ei +ottanut häntä helleydellä vastaan, kotiin tullessansa kukaan ei +syntymä-päivinänsä kanssansa iloinnut, kukaan ei kohdellut häntä +kiitollisella, ihastuneella katsannolla, kenellekään ei hän osottanut +isällisyyttä. Kaikki katselivat häntä joko kylmästi, ahneudella eli +peläten. + +Tähän asti oli, päätti hän, kaikki omasta viisaudestansa ja +yrityksestänsä onnistunut; vaan onnistuisiko tästä-lähinkin? Vahingoita +saattaa tapahtua, joita ei mikään vakuutus-kunta voi varjella, vaaroja +väijyy yksinäistä ihmistä, joka on ystävittä ja Jumalatta, joka +taholla, ja ukkoinen taitaa vahingoittaa selkeimmältäkin taivaalta. Hän +oli viiden kuudetta vanha ja rupesi jo tuntemaan tämän ijän vaivoja, +elämän huvitukset eivät enään olleet hänelle mistään arvosta, rahakin +oli jo valtansa ylitsensä kadottanut, sillä rahalla ei hän voinut saada +takaisin elämänsä voimia, jotka päivä päivältä vähentyivät, ei täyttää +sitä tyhjyyttä ja kaipausta, jota sielunsa vaiteloi. Koska se oli +loppuva? Haudassa, johon oli laskettava typi tyhjänä. + +Mihinkä sielunsa viimeinkin joutuisi? Tuntemattomaan maailmaan, jossa +hän ei kohtaisi yhtäkään ystävää, vaan heikkoja, joita hän oli +sortanut, köyhiä, joilta hän oli viimeisenki roponsa ryöstänyt, +raukkoja, joittenka hän huolimatta oli antanut kurjuudessansa kuolla ja +oman tylysti kohdellun vaimonsa. Ja vaikkapa kaikki tuo annetaiskin +anteeksi, niin ei kuitenkaan yhtään rakkaallista, kiitollista sydäntä +kohtaisi ja piiritäisi häntä, ei hänellä olisi yhtäkään iloista muistoa +maasta, hän olisi siellä varsin yksinään, ja vielä enemmän kamottu, +siksi ettei kukaan häntä siellä tarvitse; hän olisi _köyhä_, joka +häneltä oli kauhinta mitä olla taisi, häneltä, joka ainoastaan oli +koonnut maallisia tavaroita vaan ei mitään, jotka häntä seuraisivat +toiseen maailmaan, ei kaltaistensa rakkautta ja kiitollisuutta. + +Viimein näytti se rukoileva lapsi ainoaksi väli-kappaleeksi, jonka +kautta hän taitaisi yhdistettää rakastavain sydänten näkymättömään +yhteyteen, jotka lepäävät kaikkivaltiaan rakkaudessa, jos nimittäin +voittaisi lapsen mielyisyyden ja esi-rukoukset. + +Kuinka se tapahtuisi oli hänelle vielä tietämätöintä, vaan ihmeellinen +halu veti häntä lapsen tykö, ehkä turhaan koetti tukahuttaa sitä. +Järkensä veti monta mutkaa sitä vastaan, vaan levottomuus ja taipumus +tulivat liian voimallisiksi; hän päätti jällen etsiä ja tehdä +tuttavuutta lapsen vanhempain kanssa, jotka tosin olivat hyviä ihmisiä. + +Koko vuoden näin mietittyänsä, istui hän eräänä päivänä vaunuihinsa ja +lähti Uudelle-maalle. + +Se kaunis kartano oli kaltaisensa; hän astui vaunuistansa veräjällä, +kaikki näkyi samalta kun viime vuonnakin samaan aikaan, paitsi että +enemmän kukkia kasvoi asunnon vieressä ja ilma oli täytetty hyvillä +hajuilla. + +Se pieni tyttö oli myöskin ulkona; piiritettynä kyyhkyisiltä juoksi +kukkas-tarhassa pienen valkoisen koiran kanssa. + +Hän pysäsi ja katseli ihmetellen vierasta. + +"Tunnetkos minua vielä?" kysyi hän liikutettuna lapsen suloisesta +hymyilemisestä ja katsannosta. + +"En! vaan terve-tultu sen vuoksi," sanoi hän ja antoi vieraan tarttua +käteensä. + +"Rukoiletkos vielä setä Pietarin edestä?" + +"Rukoilen häntä!" + +"Oletkos nähnyt häntä vielä?" + +"En! vaan olen ruvennut rukoilemaan, että kohdakkoin tulisi, saadakseni +nähdä häntä." + +"Etkös joskus unhota rukoilla setä Pietarin edestä?" + +"En, vaan jospa uuhottaisinkin, muistuttaisivat isä ja äiti kohta +siitä." + +Samassa näkyi kaksi ihmistä portailla, keski-ikäinen mies, verevällä, +hyvän-tahtoisella ja iloisella katsannolla, ja yksinkertaisesti +vaatetettu vaimo, vielä kaunis ja jalolla käytöksellä. + +Nämät katselivat kummastellen vierasta joka puhutteli lastansa setä +Pietarista. + +"Oletteko Uutisen herrasväki?" kysyi kauppias kohteliaasti. + +"Olemme, olkaat hyvä ja astukaat sisään," sanoivat molemmat +ystävällisesti. + +Kauppias astui samaan pieneen hupaiseen saliin, ja istui hänelle +asetetulle tuolille; vielä hän epäili, kuinka tulonsa puhdistaisi, kun +tyttö vilkkaasti tuli sisään huutaen: + +"Isä, äiti, tämä on se hyvä herra, joka viime vuonna sormuksen minulle +antoi!" + +Nyt tuttavuus pian syntyi, kauppias kertoi kohtauksensa; vanhemmat +juttelivat sinä iltana olleensa naapurissa jättäen nuorimman tyttärensä +palkka-piialta hoidettavaksi, joka vaan pikimältään oli jättänyt hänen. +Ensin olivat pelästyneet lapsen vaarasta, vieraan ihmisen ketään +kohtaamatta tullessa asuntoon, ja sitten ihmetelleet sormusta, ja +kiittäneet Jumalaa, joka ei ainoastaan varjellut lapsensa pahoista +ihmisistä, vaan lähettänyt hyvän vieraan lapselle. + +Viimein kysyi kauppias, kuka se onnellinen setä oli, jonka edestä pieni +Pietaritar aina rukoili, ehk'ei ollut häntä nähnytkään. + +Mies ja vaimo katselivat hetken aikaa toinen toisiansa, tietämättä mitä +vastaisivat, joka vaiti olo vähän kauppiastamme kummastutti. + +Viimein sanoi mies kuitenkin: "luonnollisesti se on veljeni, vaan +olemme monta vuotta olleet valta-mereltä eroitetut. Kuitenkin on hän +perustanut onneni; häntä minun tulee kiittää nykyisestä vapaasta +tilastani." + +Sepä kauppiasta pisti syvältä sydämeen; hän tiesi -- armottomasti +ajaneen veljensä tyköänsä, ilman mitäkään avutta. + +"Minulla myöskin oli veli," sanoi hän synkällä katsannolla, "vaan hän +on minulta kuollut; minulla ei ole sukulaisia, olen leski, lapsetoin ja +yksinäinen." + +Mies ja vaimo katselivat toisiansa ja lastansa, he tunsivat vertaillen +itsiänsä vieraan kanssa onnellisiksi, etenkin nähdessänsä kuinka +surullisella katsannolla hän tämän tunnusti. + +Viimein sanoi kauppias: "jos veljeni Kaarle sentään vielä eläisi, ja +hänellä olisi lapsia, niin minäkin olisin setä Pietari, sillä nimeni on +Pietari K." + +Aviopuolisoin kuultuansa tämän nimen, hyppäsivät yht'aikaa seisoalle, +hämmästyneinä ja vaaleina. + +"Sinäpä siis setä Pietari oletkin," sanoi Pietaritar, kiipeisi syliinsä +ja halasi häntä. + +Tämä vanha kauppias suuteli lasta ja katsoi aviopuolisoita ensikerran +neljänkymmenen vuoden sisällä vedet silmissä. Ne olivat katumuksen ja +rakkauden totisia ja suloisia kyyneleitä. + +"Onko se mahdollista?" kysyi hän. + +"On," vastasi Kaarle, "minulla on ollut sama nimi." + +Veljekset tunsivat toinen toisensa, syleilivät sanaakaan lausumatta ja +se ennen hylätty kosija sai ensikerran likistää veljen-vaimonsa +rintaansa vastaan. + +Vanhus tuntiikse entistä onnellisemmaksi ja nöyremmäksi, havaitessansa +heidän, ehkä hylätyt, rakastavan häntä ja opettaneen lapsiansa +rakastamaan ja rukoilemaan edestänsä. Hän ei siis enään ollut yksinänsä +eikä kaikilta kamottu. + +Kaarle kertoi nuoren vaimonsa kanssa muuttauneen Amerikaan ja siellä +hiellä ja monella vaivalla koonneen vähän omaisuutta ja kaksi vuotta +sitten palanneen koto-maahansa, jossa oli ostanut tämän pienen +omaisuuden, jossa asui. + +"Miksikä nimeäsi muutit?" kysyi Pietari. + +"En ollut enään kelvollinen kantamaan nimeäsi, minä +olin väärin-käyttänyt sen. Tarve vaati minun ahkerammaksi, +jalo-miielisyydellä maksettuasi ne velat jotka huikentelevaisuudellani, +luottaen sinuun, olin saattanut minulleni, olin vapaa alkamaan +uudestaan. Rangaisten minua ylenkatseellasi, jonka todella olin +ansainnut, saatit minun ajattelemaan oloani, ja minä päätin tulla +uudeksi mieheksi ja kutsuin itseni siis Uutiseksi, että olisi minulla +oma nimi ja etten ikinä olisi sinulle häpeeksi, jollen onnistuisikaan. +Jumalan avulla onnistuin sentään." + +"Miks'et hakenut minua kohta kotiin tultuasi, koska sen olisit voinut +tehdä kunnialla?" + +"Suo anteeksi veljeni! minä pelkäsin sinua, minä pelkäsin sinun +luulevani olevan sinulle haitaksi. Nyt olet sattumuksesta eli Jumalan +sallimasta tullut tyköni, nyt näen sinun omistavan minun veljeksesi," +nyt en enään pelkää sinua." + +"Entäs sinä," kysyi hän vaimolta, "kamoksutko sinä minua vielä?" + +"En häntä, minä olen aina pitänyt mieheni veljen suuressa arvossa; ehkä +sydämeni valitsi Kaarlen, olen aina kunnioittanut Pietaria. Vaimo +rakastaa ainoastaan yhtä miestä, vaan ei hän kamoksu sitä, joka on +häntä vaimoksensa pyytänyt," lisäsi hän hymy-huulin. + +"Minä kadehdin vielä veljeäni, vaan olen niin ihastunut jällen +nähdessäni teidät, etten siitä mitään mielikarvautta tunne. Vaan jonkun +palkkion siitä tahdon; kosk'en saanut äitiä vaimokseni, tahdon tyttären +lapsekseni; minä teen hänen perillisekseni. Kaikki mitä minulla on, on +oleva Pietarittaren, joka on rukoillut edestäni, ja saanut nimensä +minun nimestäni. Tule tänne Pietaritar!" + +Lapsi juoksi syliinsä ja leikitteli harmain hiustensa kanssa. + +"Kuules nyt, sinä saat kaikki mitä vaan tahdot, niinkau'an kun elän, ja +kuoltuani saat kaikki mitä minulta jää, vaan rukoile aina Jumalaa joka +päivä edestäni. Teetkös sen Pietaritar? Näet itse rukouksesi kuultavan. +Sinä olet rukoillut Jumalaa lähettämään setä Pietaria tänne; tässä minä +nyt olen! Rukoiletkos edestäni?" + +"Rukoilen, setä Pietari; vaan minä saan tienmä jakailla veljilleni mitä +setä antaa, sillä muutoin ei ole lystiä," sanoi se kahdeksan vuotinen +tytär. "Vanhemmat veljeni jakailevat aina minullekin mitä saavat ja +hekin ovat rukoilleet edestänne, setä. Äiti sanoo, että sisaruksien +pitää rakastamaan toisiansa, ja olla onnessa ja onnettomuudessa +pysyväiset." + +"Niinkuin itse tahdot," vastasi kauppias liikutettuna ja kovuuttansa +veljiänsä vastaan katuvaisena. "Sinulla on oikein, totuus on lasten +suussa." + +Niinpä tarjoi hän käsiänsä vanhemmille ja sanoi: + +"Tästä-lähin olemme kaikki kun yhtä; eromme on ollut pitkä; vaan tämä +kohtaus on iloni ja _parempi myöhäänki, kun ei koskaan_." + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Kertoelmia, by Julius Axel Kiellman-Göransson + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOELMIA *** + +***** This file should be named 36594-8.txt or 36594-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/3/6/5/9/36594/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/36594-8.zip b/36594-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..bbb2eba --- /dev/null +++ b/36594-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..218b8b1 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #36594 (https://www.gutenberg.org/ebooks/36594) |