diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 36527-8.txt | 16666 | ||||
| -rw-r--r-- | 36527-8.zip | bin | 0 -> 322150 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 16682 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/36527-8.txt b/36527-8.txt new file mode 100644 index 0000000..0f0e886 --- /dev/null +++ b/36527-8.txt @@ -0,0 +1,16666 @@ +The Project Gutenberg EBook of Välskärin kertomuksia 5, by Zacharias Topelius + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Välskärin kertomuksia 5 + Vapaa-ajattelija. Iltamyrskyjä. Aamun valkeneminen. + +Author: Zacharias Topelius + +Translator: Juhani Aho + +Release Date: June 26, 2011 [EBook #36527] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄLSKÄRIN KERTOMUKSIA 5 *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +VÄLSKÄRIN KERTOMUKSIA 5 + +Vapaa-ajattelija. Iltamyrskyjä. Aamun valkeneminen. + + +Kirj. + +ZACHARIAS TOPELIUS + + +Suomentanut Juhani Aho + + +Ilmestynyt ensimmäisen kerran +Porvoossa WSOY:n kustantamana v. 1898. + + + +SISÄLLYS: + +Vapaa-ajattelija: + + 1. Tohtori Martti + 2. Elonkipinä + 3. Suruton + 4. Vanhoja ystäviä + 5. Kasvattipoika + 6. Rauhaton + 7. Rikoksentekijä ja hänen tuomarinsa + 8. Ensimmäisen ja toisen luokan tähtiä + 9. Loistava pallo +10. Kullantekotaito +11. Nuori pankkiiri ja vanha ylioppilas +12. Neljä valtiosäätyä ja vanha tuttava +13. Lauri Larsson nuorempi +14. Kulta viettelee +15. Yliopistolliset väittäjäiset +16. Julkinen pahennus +17. Aurora-seura +18. Piispa Mennander +19. Suruja Suruttomassa +20. Sielujen kauppias +21. Erilaisia ylistyslauluja +22. Paulin uni +23. Kaksi kadonnutta +24. Nuhteet ja jäähyväiset + +Iltamyrskyjä: + + 1. Falkbyssä Itä-Göötanmaalla + 2. Kreivitär Ester + 3. Bertelsköldin perhe vuonna 1771 + 4. Äitipuoli ja pojintima + 5. Salama leimahtaa + 6. Ero + 7. Paimentytön laulu + 8. Isänmaa huutokaupalla myytävänä + 9. Suurin tarjous +10. Kustaa III:n puheilla +11. Paul Bertelsköldin kotiintulo +12. Vaarallinen kysymys +13. Selittämättömiä arvoituksia +14. Läheneviä myrskyjä +15. Jäänhalkeama +16. Myrsky puhkeaa raivoamaan +17. Vanha tarina kahdesta veljestä +18. "Svenska Botten" +19. Vehkeilijä vehkeilijää vastaan +20. Porvarinrouvat +21. Valtiorouvain penkki +22. Markiisitar Egmont +23. Rynnäköllä sydäntä valloittamassa +24. Viha ja rakkaus +25. Kuningas Kustaa III +26. Kirjeitä ja varoituksia +27. Juonia ja hämähäkinverkkoja +28. Asia numero viisi +29. Asian "numero viisi" loppu +30. Toinenkin kadonnut +31. "Aviisit" ja niiden yleisö +32. Hämähäkki verkossaan + +Aamun valkeneminen: + + 1. Mammonan orja + 2. Tähtien asema 14 p:nä tammikuuta + 3. Brunnsvikin metsästäjämajassa + 4. Iankaikkisuuden partaalla + 5. Vanha ja uusi ihminen + 6. Taistelu ihmissydämestä + 7. Kahden naisen rakkaus + 8. Kiusaaja erämaassa + 9. Ensimmäinen koettelemus +10. Salavehkeilijä ja yksityissihteeri +11. Suuri näyttelijä +12. Eläintarhan juhla +13. Viisaiden kuningas hullujen joukossa +14. Toinen koettelemus +15. 18. p:nä elokuuta +16. Punamyssytonttu +17. 19. p:nä elokuuta +18. Riemuhuutojen kaikuessa +19. Hänen nimensä +20. Kolmas koettelemus +21. Flintan tuvan luona +22. Ihana ilta +23. Valtakunnan aamu +24. Aamun valkeneminen Falkbyssä + +Viiteselitykset. + + + + + + +VÄLSKÄRIN KOLMASTOISTA KERTOMUS. + +VAPAA-AJATTELIJA. + + + + +Vielä kerran pyydän ystävällistä lukijaa viettämään iltansa tuossa +tutussa ullakkokamarissa, jossa kaikki on entisellään, paitsi että +seinät ja ikkunat ovat vähän rappeutuneet, niin että kolea marraskuun +myrsky, enemmän kuin luvallista olisi, vinkuu sisään rei'istä ja +toisinaan saa välskärin ruostuneen luotipyssyn helähtelemään seinää +vasten ja hänen täytetyt lintunsa räpyttelemään siipiään. Valkean +ympärillä, joka palaa suuressa avoimessa takassa, istuvat taas nuo +vanhat ystävät muuttumattomina, kulumattomina ja ajan hampaan +koskemattomina, niinkuin näyttää. Jos tarkastelee heitä tarkemmin, +huomaa ehkä, että välskärin harmaat hiukset ovat alkaneet vaaleta, että +vanhan isoäidin pehmoiset kädet ovat muuttuneet entistä ryppyisemmiksi, +että oppineen koulumestarin mustapintainen hahmo yhä enemmän muistuttaa +kuivettunutta varpua sekä että sotainen postimestari, punaisine +viiksineen ja kankeissa jaloissaan olevine tuhannen tulimmaisine +kiusauksineen yhä enemmän on muuttunut erään jönköpinkiläisen +puupiirroksen näköiseksi, joka kuvaa Portugalin don Miguelia hänen +tullessaan Lissaboniin. Mutta jospa ei voikaan epäillä, että välskäri +vanhassa matka-apteekissaan säilyttäisi pullon tuota kallista elämän +nestettä, joka antaa ikuisen nuoruuden, niin tapaamme täällä sen sijaan +muutamia niistä aineista, joiden sanotaan pidentävän elämää, nimittäin +hyviä omatuntoja, kuuntelevia korvia, myötätuntoisia sydämiä, osaansa +tyytyväisyyttä, iloista pilaa silloin, kun sopii, tai sellaista +suuttumusta, joka virkistää elinvoimia, mutta enin kaikesta noita +vanhoja tapoja ja tottumuksia, hyviä tai pahoja, jotka järkähtämättä +käyvät määrättyä kulkuansa niinkuin kellon viisari, myötä- tai +vastapäivään. + +Heidän seurassaan istuu ystävämme Anna Sofia yhtä nuorena, yhtä +iloisena, yhtä varmana myötätuntoisuuden ja vastenmielisyyden +osoittamisessaan kuin ennenkin ja yhtä hartaasti puuhaten +mielityötänsä, morsiusvaatteidensa ompelemista. Hänen takanaan nähdään +eräs seuraan vasta liittynyt henkilö, Abiel Halm, joka äsken +ylioppilaaksi päästyään on saanut apulaisopettajan viran maisteri +Svenoniukselta. Tämän käsivarsi on vihdoinkin väsynyt poikia selkään +antamaan ja hän on sentähden tässä tärkeässä tehtävässä suostunut +käyttämään nuoremman apulaisen myötävaikutusta. Jos lisään, että +Abiel Halm, jonka aika ei vielä ollut tullut nimittää itseänsä +_Olkiseksi_,[1] on harteva, vaaleatukkainen, kahdeksantoistavuotias +maailmanmullistaja, jonka ylpeä omanarvontunto useinkin joutuu riitaan +sen kunnioituksen kanssa, jota hän on velkapää osoittamaan +koulumestarin korkeammalle opille, sekä että hän silloin tällöin +heittää Anna Sofiaan ihastuneita silmäyksiä, joihin ei kuitenkaan +vastata, niin olen kertonut melkein kaiken, mitä lukijan toistaiseksi +tarvitsee tietää tästä toivehikkaasta nuorukaisesta. Jakkaroilla hänen +takanansa sipisee ja supisee neljän tahi viiden hengen suuruinen parvi +lukijalle vanhastaan tuttuja nuorempia kansalaisia, joista Kaarle XII:n +ihailija Jonathan sekä pieni, vilkassilmäinen Liisa Kreeta-niminen +pyryharakka ovat kasvaneet tuuman verran pitemmiksi siitä kuin viimeksi +kuulimme heidän ullakkokamarissa mellastavan. + +Välskäri oli juuri kutonut uuden verkon ensimmäiset silmät kuluneelle +kalvoimelle ja kysynyt, tapansa mukaan puoleksi ivallisesti, puoleksi +suopeasti hymyillen, mitä hänen kuulijansa ajattelivat kuningas Aadolf +Fredrikistä. + +-- Hm, -- vastasi koulumestari, vetäen hyppysellisen nuuskaa nenäänsä, +-- taisihan hänen majesteettinsa, kunnioittavasti muistettava Aadolf +Fredrik olla lukenut mies, ja se on kuninkaan kaunistus. Hän piti +myöskin tarkkaa huolta siitä, että hänen lapsensa saisivat oppineen +kasvatuksen. + +-- Hyi saakeli semmoista kuningasraukkaa! -- huudahti postimestari, +joka edellisen kertomuksen kuluessa vaivoin oli voinut pidättäytyä +ilmaisemasta suurinta halveksimistaan. -- Kuningas Fredrik-vainajalla +oli tosin vielä vähän kuntoa ja miehuutta ja voipa hän ampua korvat +täyttä laukkaa juoksevalta jänikseltäkin, mutta hänen seuraajansa olisi +saanut istua rukin ääressä, yömyssy korvissa. Hänhän oli akkavallan +alla; minkä lemmon takia hän antoi akkansa hallita itseään? + +-- Niin on käynyt monelle suuremmallekin sotilaalle, -- vastasi +Svenonius, vilkaisten ystäväänsä, josta jokseenkin varmasti kerrottiin, +että hän oli emännöitsijänsä komennettavana; -- puolueethan ne +sitäpaitsi, niinkuin veli muistanee... + +-- No, miksi hän salli puolueiden hallita itseään? Olisi ajanut nuo +roistot ovesta ulos ja sanonut: tietäkää huutia, lurjukset, minä tässä +olen kuningas! + +-- Mutta kuinka vapauden sitten olisi käynyt? -- puuttui puheeseen Anna +Sofia, joka samalla kertaa ihaili Kaarle XII:ta ja vapautta. + +-- Ja kuinka ajantietoisuuden olisi käynyt? -- rohkeni Abiel Halm +lisätä sen tietonsa nojalla, minkä hän jo oli saanut Hegelin kansia +haistelemalla. + +-- Vapaus! -- lausui postimestari ylenkatseellisesti. -- Jos minä +olisin ollut Aadolf Fredrik, olisin piessyt heistä vapauden, niin että +olisi korvissa pölissyt. + +-- No, no, serkku, kohtuus kaikessa! -- virkkoi isoäiti. -- Minun +täytyy sanoa, että olen siinä serkun kanssa samaa mieltä, että kun +kerta pitää olla, niin olkoon kanssa, olipa sitten kuningas tai +kengänpuhdistaja. Esivaltaa tulee pitää arvossa, ja ken ei tottele, +saakoon ansaitsemansa rangaistuksen. Mutta, huomatkaa serkku, lain +tulee hallita valtakuntaa, eikä kepin; ja nyt lieneekin asianlaita +ollut kuningas Aadolf Fredrikin aikana niin, että hatuilla eli lakeilla +eli miksi heitä lienee sanottu, oli laki puolellaan. Mikäli minä +ymmärrän, oli kuningasvainaja vallan siivo ihminen, joka soi koko +maailmalle hyvää, kun vain sai rauhan noilta monilta puheilta. Mutta +kyllä niitä kirjoitettiin hirmuisen paljon runojakin siihen aikaan! +Tahtoisinpa tietää, mitä muuta heillä oli Vaasassa hänelle tarjottavana +kuin tuo suuri hauki: en ikinä voi uskoa, että se saatiin uunissa hyvin +paistetuksi; on siinä tekemistä leiviskäisessäkin hauessa, kun tahtoo +estää sitä palamasta tai raa'aksi jäämästä. Serkun olisi pitänyt +tarkoin kertoa tuosta Lohtajan maantien varrella olevasta kivestä. +Kovin merkillistähän oli, että kuningas söi aamiaista paljaan taivaan +alla. + +-- Paljon merkillistä ei Aadolf Fredrik ole toimittanut, -- vastasi +välskäri -- mutta kuitenkin hiukan enemmän kuin että söi aamiaista +Lohtajassa. Hänen aikanansa ilmestyi lakikirja suomenkielellä, ja moni +Suomen kaupunki sai silloin tapulikaupungin oikeudet, vaikka vanha +porvariskuningas ei saanutkaan nähdä sitä päivää, jolloin hänen pitkän +elämänsä kylvö kantoi hedelmiä. Rehellinen ihminen oli kuningas Aadolf +Fredrik ja hän olisi ansainnut saada elää rauhallisempina aikoina. +Mutta hänen aikanansa ei kansoilla ollut armahtavaisuutta rahtuakaan. +Kuninkaan piti olla puolijumala, istuessaan valtaistuimellaan, olipa +hän sitten syntynyt sorvausratasta tahi kruunua varten. Häntä +moitittiin, ja hänen oli kunnia kaikesta, mitä tapahtui Ruotsin +valtakunnassa, vaikka moni valtioneuvos ja moni pormestari salaisessa +valiokunnassa oli häntä mahtavampi. Meidän aikanamme... + +-- Meidän aikanamme, -- virkkoi isoäiti -- saavat hallitsijat osaksensa +moitteet, ministerit vallan ja sanomalehdet kunnian. + +Välskäri hymyili. -- Ei meillä, -- sanoi hän. Mutta meri, joka ei ole +suonut Ruotsin rannoille nousu- ja pakovettä, on sen sijaan asettanut +luoteen ja vuoksen mainitun maan historiaan. Kansanvalta ja +kuningasvalta, kansanvalta ja aatelisvalta eivät koskaan ole voineet +pitää vaakaa oikein tasapainossa, ja Aadolf Fredrikin aikoina vaahtosi +vapaus niinkuin puolikäynyt olut. Silloin nähtiin tuo merkillinen +seikka, että kansa ja aatelisto näyttivät liittoutuvan kuningasta +vastaan. Mutta vain näytti siltä; kansa oli niinkuin se aina on, +sydämessään kuningasmielinen, ja siitä syntyi tuo liiallinen kursailu. +Kansan nimessä hallitsi aatelisto, mutta ei enää tuo vanha suku-aateli, +vaan kaikensäätyinen valtiopäivä-aateli, johon kuului aatelisia ja +aatelittomia, pappeja, pormestareita, suurisuisia talonpoikia, sanalla +sanoen, puoluepäälliköitä jälkijoukkoineen, joista kolme neljättä osaa +eli ulkomaisista lahjuksista. Tämmöisten mielestä oli puolue kaiken +sisältö ja pääasia, isänmaa vain maalattu kyltti. + +-- Kiitän nöyrimmästi, piru vieköön, siinä ne nyt ovat ne veli +Svenoniuksen mallikirjurit! -- huudahti postimestari, kapteeni +Svanholm, leveästi nauraen. + +-- Olemme kuitenkin saaneet tutustua suureen Linnaeukseen, -- +vastasi koulumestari mielissään siitä, että hänellä oli ainakin yksi +hätä-ankkuri siinä yleisessä haaksirikossa, joka uhkasi vapaudenaikaa. + +-- Ja Eerikki Ljungiin, joka tappoi käärmeen! -- huudahti Jonathan +jakkaraltaan. + +-- Ja Eriika Lindeliaan, joka keitti munia! Ja pikku prinssiin, joka +pukeutui valepukuun! -- lörpötteli Liisa Kreeta vuorostaan. + +-- Ja Ester Larssoniin! -- lisäsi Anna Sofia innokkaasti. Hän oli +kuitenkin isänsä tytär, ja vähän enemmänkin! Vai kuinka, isoäiti, eikö +ollut? + +-- Olihan tuo, -- vastasi isoäiti. Jäykkäniskaista porvariskuningasta +en koskaan ole voinut oikein kärsiä, ja hänen tyttärensäkin laita oli +vähän niin ja näin, kun hän juoksenteli metsässä utukuningattaren +sukkanauhan kanssa ja niin edespäin. Mutta minua ilahduttaa, että tyttö +ihmistyi, ja olihan jo aikakin; olihan hän jo 29-vuotias vihille +mennessään. Olimmehan vasta nyt toisissa häissä mukana, vaikka olemme +saaneet tässä takan ääressä istuessamme kuunnella kaiken maailman +tarinoita, ja hyvähän on, että kaikki nuo nuorten hullutukset +viimeinkin niin hyvin päättyivät. Eikä minua kummastuta, että hän pääsi +niin ylhäisiin naimisiin, koska isä oli rikas. Kummallista oli, että +kreivi piti niin vähän lukua perinnöstään (tunnenpa kreivejä ja +paroneja, jotka pitävät enemmän huolta pesänkirjoituksesta), mutta sepä +oli tietysti ahneitten sukulaisten mieleen. Jos minä olisin ollut +kreivi Bertelsköldin sijassa, olisin katsonut, etteivät vain antaneet +vanhoja reivaskankaita uusien asemesta, ja ehkä ehtyneitä emänautoja +niiden kuuden lypsävän lehmän sijasta. No, toivokaamme, että kreivi ja +kreivitär ovat terveitä ja tulevat hyvin toimeen. Serkun pitää kaikella +muotoa kertoa enemmän pikku prinssi Kustaasta; se oli sukkelapäinen +lapsi, ehkä vähän hemmoiteltu, mutta siihen oli hänen äitinsä syynä. +Kuningatar Loviisa ei juuri päästänyt ketään nenällensä. + +-- Niin kyllä, -- sanoi välskäri. -- Ja kuitenkin on hän tänne Suomeen +jättänyt itsestään mitä lempeimmän muiston: pienen hiljaisen Loviisan +kaupungin. + +-- Onko kummi hyvin salaperäinen? -- kysyi Anna Sofia. + +-- No, mistä on kysymys? + +-- Tahtoisin mielelläni tietää, kenellä nyt on kuninkaan sormus. + +-- Eerikki Ljungilla! Eerikki Ljungilla! -- huusi neljä viisi +pienokaista yhteen ääneen. + +-- Sen saamme kyllä nähdä, -- sanoi välskäri. -- Olemme tulleet aikaan, +jolloin vanha taikausko alkoi hävitä ja sen sijaan tuli uusi, joka +sanoi itseään valistukseksi tahi filosofiaksi. + +Koulumestarin silmät aukenivat selkoselälleen, ja vihan purppura nousi +Abiel Halmin poskille. + +-- Onko valistus taikauskoa! -- huudahti hän. + +-- Niin, miksikä ei? -- vastasi välskäri. -- Olen nähnyt monta +kultarahaa, jotka ovat olleet vaskesta. Eräs maailman taikauskoisimpia +ihmisiä oli nimeltään Voltaire. + +-- Tuhat tulimmaista! -- puhkesi itse postimestarikin sanomaan, samalla +kun seurueen oppineet herrat eivät tahtoneet voida toipua +hämmästyksestään. + +-- Malttakaa vähän mieltänne, älkääkä polttako huulianne, ennenkuin +liemi on keitetty! -- ivaili isoäiti. -- Alkakaa vain, alkakaa vain, +serkku, ja heittäkää aina välistä kourallinen suoloja pataan, se ei +haittaa. On hauska kuulla... + +Välskäri alkoi. + + + + +1. TOHTORI MARTTI. + + +Eräänä kauniina iltapäivänä toukokuun alussa _anno mundi_ 1771 paistaa +heloitteli kevätaurinko herttaisesti yli vanhan Turun kaupungin. +Korkean, välkkyilevän, kuparilla katetun tuomiokirkon tornin ympärillä +lenteli mustia naakkoja, kuljettaen ahkerammin kuin milloinkaan ennen +korsia pesäänsä; äsken jäänsä luonut Aura kuohutteli sameita, mutta +kimaltelevia aaltojaan siltojen alitse, ja ylioppilaita tuli iloisissa +meluavissa parvissa kasvitarhan hoitajan, professori Gaddin luennoilta +kasvitieteellisestä puutarhasta. Turku heloitteli akateemista +menestyspäiväinsä alkavassa loistossa, ja tuskin huomattiinkaan sitä +mustaa silkkiharsoa, jota jotkut ylhäisemmät henkilöt kantoivat +käsivarressaan tahi hatussaan, sillä maalla oli silloin kuningassuru. +Hyvä kuningas Aadolf Fredrik oli kuollut viime helmikuun 12. p:nä +Tukholmassa, syötyään tuona päivänä vehnäsmaitoa, hapankaalia ja +ostereita päivälliseksi, jonka tehtyään hän sitten pyörtyi pelipöytänsä +ääreen illalla ja muutamien minuuttien kuluttua sanoi ikuiset +jäähyvästit niin hatuille kuin myssyillekin. Suomi suri vilpittömästi +hurskasta maanisää, ja maan ensimmäiset sanomalehdet alkoivat sentähden +toimensa vetistävillä valitusvirsillä. Vaikka nuo tuntehikkaat +runoilijat eivät millään muotoa voineet antaa "auringon" olla rauhassa +laulaessaan: + + Jo aurinkomme on meist' iäks' eronnut + +tahi; + + Sen auringon jo yö voitti, + mi auvo oli Pohjolan, + mi ilmakannen purppuroitti, + +niin oli se varmaankin heidän sydämensä ajatus, kun he samalla +lauloivat, että + + Kuningast' ei parempaa + +ja kuinka + + Loiste hänen silmissänsä, + väre hänen äänessään + kertoi hänen hyvyyttänsä + sekä suurta sydäntään. + +Jonka jälkeen tuli korupuheita nousevalle auringolle: + + Ellei KUSTAA armossansa + verraksensa kelpoais. + Ruotsi surupukuansa + iät kaiket kantaa sais. + +Tämä kaikki oli kuitenkin luonnon järjestystä: vanha aurinko oli +laskenut yön helmaan, uusi nousi taivaanrannalle eikä siitä ollut sen +enempää sanomista kuin että tämä uusi aurinko oli tätä nykyä matkoilla +ja että häntä odotettiin kotiin tulevaksi. Hyvän vanhan Turun ei siis +tarvinnut olla allapäin eikä saada halkeamia tuomiokirkkoonsa; se +suoriutui kutakuinkin ajan vaivoista myssyjen hallituksen aikana ja +odotti, samoin kuin koko valtakunta, parempia aikoja nousevan päivän +valjetessa. + +_Yhdestä_ ikkunasta ei kuitenkaan iloisen kevätauringon valo päässyt +sisään tunkeutumaan, ja se ikkuna oli rappeutuneessa vanhassa talossa +lähellä Aningaisten tullia. Mainittua ikkunaa peitti läpinäkymättömän +tarkasti paksu ruskea uudin, tai oikeammin sisäpuolelta kiinni naulattu +peite, jota ohikulkijat katselivat kummastelevin, arastelevin, +epäluuloisin silmin. Ehkä huvittanee lukijaa katsahtaa tämän esiripun +taa? + +Rappeutuneen yksikerroksisen rakennuksen omistaja oli muuan +porvarinleski, joka ei siinä kuitenkaan itse asunut, vaan oli vuosi +sitten vuokrannut sen eräälle vanhalle eriskummalliselle muukalaiselle, +joka oli tullut Turkuun, kenenkään tietämättä mistä, ja jota ne harvat, +jotka hänen tunsivat, sanoivat tohtori Martti Weissiksi, kun tahtoivat +kunnioittaen puhua tuttavastaan. Mutta kun tohtorin nimi oli Turussa +kovin suuriarvoinen tuhlattavaksi noin vain miehelle, jota moni luuli +saksalaiseksi parturinsälliksi, pahempia luuloja mainitsemattakaan, +niin tapahtui useammin, että hänen sointuva nimensä pilkalla +käännettiin ja sanottiin häntä Viisaaksi Martiksi, tahi suorastaan +"Viisaaksi", jolla nimellä hän myös oli enin tunnettu naapuristossaan. +Ammatiltaan sanottiin hänen olevan lääkäri, vaikkei kukaan ollut nähnyt +häntä lääkärintoimessa; mutta kun hän näytti puhtaan, jostakin +Frankturtista tai Hampurista, mistä lienee ollutkaan, saamansa passin, +sekä vielä paremmaksi varmuudeksi suostui käymään professori Juhana +Haartmanin luona, _colloqvium familiare'ssa_, jonka mainittiin sujuneen +tuon mainion lääkärin suureksi kummastukseksi, niin ei ollut mitään +laillista syytä kieltää Viisasta Marttia asettumasta mainittuun taloon +ja sulkeutumasta sinne vanhan renkinsä kanssa, joka, jos mahdollista, +oli vielä harvasanaisempi ja umpimielisempi kuin isäntä itse. Ei kukaan +tiennyt, mitä tointa hän siellä harjoitti, mutta naapureissa heräsi +kaikenlaisia kummallisia arveluita, kun he huomasivat, että porttia +pidettiin koko päivä suljettuna ja että himmeä valkean valo öillä +loisti peitetyn ikkunan raoista. Yksi ja toinen, joka uteliaisuudesta +oli uskaltanut raoista sisään tirkistellä, rohkeni vielä väittää, että +hän oli tuntenut tulikiven hajua sieltä sisältä, ja tämä havainto ei +ollut omiansa taikauskoisissa naapureissa entistä suurempaa luottamusta +herättämään. + +Rohkenemme nyt luoda silmäyksen sisimpään noista kolmesta huoneesta, +joissa viisas Martti piti asuntoaan. Ulkoa päättäen ei yksikään +kevätauringon säteistä olisi voinut tunkeutua ikkunan etuvarustusten +läpi, mutta aivan niin ei kuitenkaan ollut asianlaita. Astuessaan tähän +omituiseen huoneeseen huomasi tulija sen puolittain valaistuksi +kahdelta taholta: ensiksi suunnattoman suuresta muuratusta, puolet +huoneesta täyttävästä arina-uunista, jossa vahva hiillos hehkui, sekä +sen jälkeen tuskin huomattavasta pyöreästä, ikkunanpielessä olevasta +reiästä, jonka kautta ohut, huikaisevan kirkas auringonsäde tunki +lasiseen tislausastiaan, joka näytti olevan vartavasten asetettu siihen +sädettä vastaanottamaan. Tämän valaistuksen vaikutus, jossa oli kolme +neljättä osaa hiilloksen hohdetta ja neljännes auringon loistetta, +kaikki tämä hyllyillä ja tuntemattomilla, himmeillä esineillä +täytetyiltä seiniltä lankeavien synkkien ja mustien varjojen +ympäröimänä, olisi saanut maalarin epätoivoon, jos hänen ei olisi +onnistunut sitä kuvata, ja herättänyt hänen suurinta ihastustaan, jos +hänen olisi onnistunut kopioida se taululleen. + +Tässä kahtalaisessa valaistuksessa liikkui hitaasti pienoinen, +käyrävartinen mies, ulkonäöltään noin 50- tai 60-vuotias, puettuna ajan +tavan mukaiseen tekotukkaan ja kankipalmikkoon, ruskeaan +leveäliepeiseen ja suurinappiseen hännystakkiin, lyhyihin ruskeihin +housuihin, pitkiin silkkisukkiin ja leveillä hopeasoljilla +koristettuihin kenkiin. + +Eteensä hän oli sitonut nahkaisen esiliinan; kädessä hänellä +oli pihdit, joilla hän toisinaan siirteli upokasta paremmin +hiillokseen. Hänen läpitunkevat, pienet, harmaat silmänsä näyttivät +tarkkaavaisuudella seuraavan tulen työtä. Näkyi, että jotakin hyvin +tärkeää oli tekeillä. Hetken kuluttua hän meni lasisen tislaimen luo, +josta auringonsäde oli siirtynyt. Hän siirsi sen taas säteen valoon, +tarkasteli sen sisällystä mitä suurimmalla huolella ja pudisteli +tyytymätönnä päätänsä. -- _Nondum vita!_ -- huokasi hän. -- _Quousqve +tandem mors praevalebit_?[2] + + + +2. ELONKIPINÄ. + + +Auringonsäde pimeässä huoneessa siirtyi siirtymistään aina sen mukaan +kuin sen loistava alkulähde muutti asemaansa taivaankannella, ja +samalla kertaa kääntyi, taidokkaan konerakennuksen avulla, lävistetty +ikkunapieli siten, että säde aina lankesi suoraan sisään. Sen tietä +huoneessa osoitti asteihin jaettu, salaperäisiä neliöitä ja ympyröitä +täyteen piirretty messinkilevy. + +Säteen tällä tavoin ehdittyä lähelle messinkilevyn äärimmäistä reunaa, +kuului soittokellon vieno helähdys, ja vanhus käännähti. Tällä hetkellä +lankesi valo suoraan hänen kasvoilleen, ja nyt tuli näkyviin tuossa +himmeässä valaistuksessa kyömyinen kotkannenä, luisevat posket, +ryppyinen otsa ja voimakkaat, synkät, kovat kasvonpiirteet. Olisi +voinut luulla häntä Manalan haltiaksi, Tuoneksi, sen auringonsäteen +valaisemana ja sokaisemana, jonka Lemminkäisen äiti oli osannut +houkutella alas hänen pimeään valtakuntaansa. + +Joku oli tullut sisään ja astui varjosta uunin hiilloksen hohteeseen. +Se oli ihmeen kaunis nuorukainen, tuskin kahdeksantoistavuotias, +puettuna hienompaan siniseen takkiin kuin mitä hänen ikäistensä Turun +nuorukaisten oli tapana pitää. Mutta tämä takki oli tomuinen, hieno +kaulahuivi oli huolimattomasti solmittu, kalvosimet olivat repaleiset, +kengät tahraiset, hiukset epäjärjestyksessä, hattu kallellaan, kauniit +päättäväiset kasvot hyvin kalpeat ja silmät kovin kiiluvat. Hän astui +esiin nopein, miltei uhkaavin askelin, viskasi luotansa kolmikulmaisen +hattunsa ja sanoi: + +-- Tässä olen, tohtori! + +-- Olen sinua odottanut, -- vastasi tohtori kylmästi. + +-- Minuako odottanut? -- toisti nuorukainen. Kuinka tiesitte minua +odottaa? Vannoinhan eilen täältä lähtiessäni, etten ikinä palaisi. + +-- Nuori mies, sinä ponnistelet turhaan, sinun täytyy totella +kohtaloasi. Tiesin sinun tulevan. Mutta en ole sinua kutsunut; en +tyrkytä kenellekään ystävyyttäni. Voit mennä, en tarvitse sinua. + +-- Ja tuon sanotte minulle niin välinpitämättömästi kuin jos ajaisitte +kerjäläisen ulos ovestanne! Tehän kuitenkin ensimmäisenä annoitte minun +katsahtaa tieteen salaisuuksien pohjattomaan kuiluun ja kiusasitte +minua niinkuin paratiisin käärme tiedon puulla. Ennenkuin tunsin +teidät, tohtori, olin levoton, janoava sielu, joka en missään löytänyt +tarkoitusperääni enkä lepoani. Mutta minä olin puhdas, olin siveä, minä +voin silloin vielä lukea äitini kirjeitä ja vastata niihin. Nyt en enää +voi; minua kalvaa hehku, jota en ymmärrä. Olen tuon uunin kaltainen: +sisällä liekkejä, päällä kuonaa. Ja se on teidän syynne, herra tohtori. +Tehän opetitte minut kapinoimaan ihmiskuntaa vastaan, kohotakseni sen +yläpuolelle. Olen totellut teitä liiaksi; suokoon Jumala, etten koskaan +olisi tullut teitä tuntemaan. + +-- Rauhoitu, nuori mies; minua ei sinun tule moittia hairahduksistasi; +minä olen opettava sinua ne sovittamaan. Sinussa on jonkin suuren +siemen. Tutki, ja sinä olet ehtivä kauas -- ehkä kauemmaksi kuin minä, +kauemmaksi kuin moni kuolevainen ennen sinua on päässyt tunkeutumaan +luonnon salaisuuksiin. + +-- Tutki, sanotte te? Tutki? Jos minusta tulisi viisaampi kuin kuningas +Salomo, jos oppisin käsittämään maan sisimmät salaisuudet, mitä se +minua hyödyttäisi, jos sieluni verta vuotaa? Tiedättekö, mitä olen +tehnyt, tohtori? Olen pelannut... + +-- Houkko! Olenko minä sinua käskenyt sitä tekemään? + +-- Käskenyt? Oh, tiedättehän vallan hyvin, etten tottele mitään +käskyjä. Mutta te neuvoitte minulle eilen pisteilemistaitoa. Te +opetitte minua hallitsemaan sattumaa. Oi, se on jalo taito, sanoitte +te! Sen avulla muuttuu orja herraksi, ihminen Jumalaksi... Hyvä, +ajattelin minä eilen illalla, kulkiessani tuon salaisen biribiklubin +ohi, tiedättehän, tuolla Hämeenkadulla. Eipä siksi, että välitän +kullasta; mitä minä kullalla teen? Mutta minä tahdoin koettaa tuota +uutta, ihanaa tiedettä, joka hallitsee maailmaa ja on kaikissa +suhteissa niin erinomaisen hyödyllinen. Pahaksi onneksi oli minulla +muassani kolmesataa riksiä, jotka kasvatusisäni oli käskenyt minun +jättää yliopiston kamreerille. Rahat ovat rovasti Larssonin, ne olivat +osa Piikkiön kirkkoherrakunnan arennista, joka pitää olla maksettuna +viimeistään ylihuomenna. No hyvä, kuinka luulette käyneen erinomaisen +taitoni ja kolmensadan riksini? Me pelasimme vuorotellen biribiä ja +punaista ja valkoista. Minä voitin ja hävisin, voitin ja hävisin; ja +kun tällä tavoin olin pisteillyt kokonaisen vuorokauden, huomasin +vihdoin taskuni tyhjiksi. + +-- Narri! + +-- Älkää herjatko minua, tohtori, sillä nyt en ole siinä mielentilassa, +että kärsisin sellaista. Tullessani ulos pelihuoneesta löi kello +tuomiokirkon tornissa neljää. Aurinko paistoi niin herttaisesti, ja +linnut lauloivat. Niin, tehän osaatte panna itse auringonkin +vankeuteen. Mutta minun mielessäni asui talvi. Tiedättekö, että on +hirmuista seisoa auringon paisteessa ja kuunnella linnunlaulua, kun on +rikos omatunnolla! Silloin johtui mieleeni, että vielä kerran kävisin +luonanne. Tässä olen. Te voitte tehdä kultaa; sehän on helppo asia +teille. Tehkää minulle kolmesataa riksiä ylihuomenaamuksi, ja minä olen +kiittävä teitä niin kauan kuin elän. + +Tohtori kuunteli häntä yhä enenevällä kärsimättömyydellä. Vastausta +antamatta vei hän nuorukaisen katoamaisillaan olevan auringonsäteen +luo, tutki vielä kerran tislausastian sisällystä, pudisti päätään ja +sanoi: + +-- Pane kätesi tislaimelle! + +Nuorukainen totteli koneentapaisesti. Tämän toimituksen salaperäisyys +sai hänet hetkeksi unohtamaan omat huolensa. + +-- Näetkö tuota auringonsädettä? -- sanoi tuo eriskummainen mies. +Kuusikymmentä kahdeksan minuuttia ja neljätoista sekuntia se on turhaan +työskennellyt sytyttääkseen elonkipinää alkuaineihin, ja nyt on +jäljellä ainoastaan neljä minuuttia, viisikymmentä neljä sekuntia. +Jollei kipinä sitä ennen ole syttynyt, sammuu erään korkean henkilön +elämä, ja useiden toiveet menevät hukkaan. Meidän tulee vielä koettaa +viimeistä keinoa: sinun nuoren kätesi elonlämmintä. Minun käteni on +kovin kylmä. Kaikki riippuu siitä, että suuntaat tahtosi voiman yhteen +ainoaan asiaan. + +Nuorukainen tunsi väristyksen jäsenissään. Tuo kummallinen lasiastia +tuntui niin jäätävän kylmältä, että se vei hänen kädestään kaiken +lämmön. Hän tunsi ikäänkuin osan elämästään hupenevan, eikä hän tiennyt +mihin eikä kenen hyväksi. + +Hän katseli tislainta. Sen sisällys muuttui nopeasti. Harmaa, +tomunkaltainen aine, joka siihen saakka oli täyttänyt astian vähän +enemmän kuin puolilleen, oli alkanut ikäänkuin käydä ja muuttaa +väriänsä. Vaaleanpunainen verenkaltainen aine kohoili siinä ja nousi +yhä korkeammalle, kunnes täytti koko tislausastian. Tohtorin otsa +kirkastui. + +-- Se onnistuu, -- kuiskasi hän. Viisitoista, kuusitoista, +seitsemäntoista sekuntia ... katso, kuinka elinvoimat nousevat! ... +kahdeksantoista, yhdeksäntoista! ... nyt ne ehtivät reunoille +saakka ... kaksikymmentä! ... vielä yksi suonentykytys vaikuttamaan +seurauksia vastaan ... kaksikymmentä yksi, kaksikymmentä kaksi ... nyt +riittää! Käsi pois, muutoin tislain halkeaa! + +Nuorukainen totteli. Jähmettyneenä ja puoleksi tainnoksissaan vaipui +hän vieressään olevalle kolmijalalle. + +-- Kiitän sinua, -- sanoi mestari, -- olet täyttänyt, mitä sinulta +odotin. Tule takaisin huomenna kello 11 illalla, niin olet saava +kultaa. + +-- En jaksa enää! -- änkytti nuorukainen, kuolonkalpeana ja +pyörtymäisillään. + +-- Ole huoleti, se on satunnainen vajaus elontoiminnassa; sinun iälläsi +on sellainen helppo korvata. Kas tässä ... juo! -- Ja hän ojensi +voipuneelle pienen, kullankarvaisella, läpikuultavan kirkkaalla +nesteellä täytetyn pullon. + +Nuorukainen joi ja tunsi jähmettyneissä suonissaan tulen virtaavan. +Puna palasi hänen poskilleen, hänen sammuneet silmänsä kirkastuivat +jälleen. + +-- Sepä oli hyvä juoma, tohtori! -- sanoi hän, mielihyvästä huoaten. -- +Voitteko myös valmistaa lääkettä pahalle omatunnolle? + +-- Kenties! -- hymyili tuo eriskummainen mies. -- Älä unhota, +huomenillalla kellon yhtätoista lyödessä! + +-- Minä tulen. + + + + +3. SURUTON. + + +Eteläpuolella Aurajokea vanhan Turun vieressä kohoaa kahdeksan +suurempaa ja pienempää vuorenkumpua, Luostarinmäki, Vartiovuori ja +miksi niitä kaikkia lieneekin nimitetty, sillä vaikka niillä kaikilla +aikoinaan lienee ollutkin omat merkilliset nimensä, niin ovat kuitenkin +useimmat niistä jo aikoja sitten unohtuneet. Nämä karut mäet ovat kauan +vastustaneet kaikkia viljelemis- ja tasoittamiskokeita, kunnes vihdoin +meidän aikanamme räjähdysruuti on saanut muutamat niistä nöyrtymään ja +ahkeran huolenpidon on onnistunut peittää toiset ihanilla istutuksilla +tähtitieteellisen tornin ympärillä. Kertomuksemme aikana kohosivat ne +vielä enimmäkseen alkuperäisessä jylhyydessään, mutta niiden +etelänpuolisella rinteellä, missä nyt Korpolaiskatu ja Arseninkatu +(tosiaankin hyvin "myrkylliseltä" kuuluva nimi) pujottelevat, oli jo +vuonna 1771 muutamia köyhän työkansan asumia taloja, joita kaali- ja +naurismaat sekä vihannat humalikot ympäröivät. Lähistöllä samalla +puolen ja siis kappaleen matkan päässä varsinaisesta kaupungista oli +siihen aikaan suurenpuoleinen ja somasti aidattu puutarha sekä pieni, +hauska, keltaiseksi maalattu asuinrakennus ja pari kasvihuonetta, ynnä +niihin kuuluvat ja hyvästi hoidetut taimilavat; sanalla sanoen: pieni +maatila, niin valoisa, suloinen ja kesäisen vihanta, ettei katujen +pölyyn kyllästynyt kaupunkilainen olisi koskaan voinut itselleen +parempaa toivoa, paikalla kun oli samalla kertaa kaikki kaupungin ja +maaseudun edut. Tässä rauhaisessa asunnossa tuntui majailevan rauhan, +viattomuuden ja kauneuden henki. Tänne eivät mitkään viluiset +pohjoistuulet päässeet tuntumaan; sillä ne, jotka ryhmyisten vuorten +yli tänne viileine siipineen laskeutuivat, olivat muuttuneet lauhkeiksi +tuulahduksiksi, ennenkuin asettuivat levolle tammien latvoihin. Tuntui +siltä kuin elämän taistelut olisivat täällä voimattomina kilpistyneet +pois varjelevasta aitauksesta, täällä haihtuivat kaikki elämän huolet +niin kuin kostean taimilavan vesihöyryt päiväpaisteessa. Täällä ei +viihtynyt mikään ilkeä ajatus, ei mikään paha olento, täällä asuivat +hyvät hengettäret, onnelliset ihmiset kateettomina, suruttomina, ja +sentähden tämä pieni vuorten takana oleva asumus puutarhoineen oli +saanut nimekseen _Suruton_. + +Mutta Suruttomassa ei asunut ainoastaan hyviä, vaan samalla myöskin +ahkeroita ihmisiä. Tuskin oli koko laajassa Suomenmaassa niin hyvästi +hoidettua puutarhaa, niin hienosti sannoitettuja käytäviä, niin +kauniita tammia, vaahteria ja lehmuksia, niin hedelmällisiä luumu- ja +omenapuita, niin hyvin hoidettuja marja- ja akaasiapensaita, niin +hyvästi kepitettyjä humalikkoja ja hernepenkkejä ja niin huolellisesti +kasvatettuja ruusuntaimia. Siellä oli vielä enemmänkin: siellä oli +harvinaisia ulkomaisia, Etelä-Euroopan, Amerikan ja Itä-Intian kasveja +kasvihuoneissa, kahvi- ja teepensaita, pumpulipuita, silkkiäispuita +silkkimatoineen ja sokeriruokoja, jotka korkeiden lasi-ikkunain läpi +imivät makeutta auringosta. Siellä oli tuhansittain monivärisiä kukkia, +jotka imivät tuoksunsa noista kovista Suomen vuorista, mitkä +taitamattomille, kurjille ja laiskoille kasvavat ainoastaan niukkaa +sammalta; ja tässä ihanain, täyteläisten, väliin kainojen, väliin +reheväin, milloin kalpeiden, milloin loistoisten Floran tytärten +kuningaskunnassa surisi monta tuhatta hauskaa pienoista mehiläistä, +jotka, niinkuin kaikki hyvät olennot maan päällä, imivät mettä +myrkystäkin ja kokosivat aarteitaan pieneen kaupunkiin, joka oli +syntynyt sirotekoisista, kasvihuoneiden kupeelle riveihin rakennetuista +koteloista. + +Jos lukija, lukiessaan tätä kuvausta Suruttoman kukkaisvaltakunnasta, +sattuu muistamaan toisen komeamman kukkaisvaltakunnan, jota mahtavampi +kuningas hallitsee merten takana Uplannin lakeuksilla Ruotsissa, niin +hän ehkä arvannee, että Suruton oli ainoastaan kaino, vaikkei suinkaan +vähemmän viehättävä jäljennös Hammarbystä -- kukkaiskuninkaan suuren, +yleisvaltakunnan kaukainen alusmaa -- eikä hän ole väärin arvannut. + +Neljä lasta, 3 ja 9 vuoden vaiheilla, leikittelee puutarhassa. He ovat +hyvin kasvatettuja, he tuntevat velvollisuutensa, he varovat +juoksemasta noiden hyvin kitkettyjen kukkapenkereiden ylitse. Heidän +mieleensä ei juolahdakaan temmata maasta hernekeppejä, kahmaista +kouraansa intialaista nousuruohoa tai kutkutella toistensa nenänaluksia +ryöstetyillä jalomintuilla. He varovat myös menemästä liian likelle +mehiläispesiä; mutta he eivät silti ole hätäpoikia, he lentelevät kuin +vauhkot kanat käytävien yli, kiipeävät puihin, hyppäävät harakkaa +nurmikolla ja osoittavat ihmeteltävää taitoa vanteenheiton jalossa +taidossa. + +Silloin tapahtuu yksi noita pieniä elämän suruja, joista ei edes +surutonkaan ole kokonaan vapaa, mutta jotka ovat noiden keveiden +pilvien kaltaisia, mitkä ainoastaan tehostavat sinisen kevättaivaan +loistoa. Nuorin tyttö, pieni nykerönenä, punaposkinen palleroinen, on +istahtanut erään pensaan taa, ja pahaksi onneksi erääseen noista +pienistä muurahaispesistä, joita Suruttoman omistaja vartavasten +ylläpitää varjellaksensa puutarhaa käärmeiltä. Muurahaiset katsovat +itsensä loukatuiksi tämmöisestä röyhkeydestä, vai arvellevatko +lapsiparkaa isoksi vihamieliseksi hyönteiseksi, joka tulee heidän +kotoista rauhaansa häiritsemään. Ne varustautuvat puolustukseen, +rupeavat kiipeämään ylöspäin pienoista kenkää myöten, ja siitä edelleen +sukkaa myöten, kunnes niiden läsnäolo käy kovin tuntuvaksi ja tyttö +karkaa ylös kauhusta huutaen. Satojen kiusaajien ahdistamana, joita ei +millään tavalla voi vastustaa, juoksee hän huutaen käytäviä pitkin, +kunnes kompastuu lauenneisiin kengännauhoihinsa, heittää kuperkeikan ja +lyö pienen nykerönenänsä pehmoiseen hiekkaan. + +Toiset sisarukset rientävät pelästyneinä hätään. He ovat kuulleet +paljon käärmeistä; ovatpa nähneetkin käärmeitä, väkiviinassa +säilytettyjä. He ovat varmat siitä, että sisarta on purtu; vanhin poika +asestautuu kepillä nuijiakseen pedon kuoliaaksi; nuoremmat nostavat +maasta yhä vielä parkuvan pienokaisen. Kaikki itkevät ja huutavat, +yleinen melu ja valitus vallitsee Suruttomassa. + +Silloin tulee eräs mies läheisestä kasvihuoneesta. Hän on kaunis, +voimakas mies, iältään 30-40 vuoden vaiheilla, vähän köyryssä jo ennen +aikaansa ja hiukan likinäköinen. Hän on avopäin, paitahihasillaan, +ilman kaulahuivia, ja pitää käsissään niiniköytteitä, joilla on sitonut +kasveja keppeihin. Hämmästys kuvastuu hänen lempeissä osanottavaisissa +kasvoissaan. Hän ei usko, että käärme on tyttöä purrut; hän luulee +mehiläisten häntä pistäneen. Semmoista sattuu toisinaan Suruttomassa. + +Hänen koettaessaan, itsekin neuvotonna, lohduttaa pienokaista, joka ei +ota asettuakseen ja yhä vieläkin vain huutaa täyttä kurkkua, tulee +asuinhuoneesta hänen muutamia vuosia nuorempi vaimonsa, hänkin +tavallista kiireemmin askelin, mutta tyynenä ja neuvokkaana, +vähintäkään hätäilemättä. Hän ei ole mikään kaunotar, mutta ei suinkaan +rumakaan -- miellyttävät, terveet, suloiset ja punakat kasvot, +älykkäät, lämpöiset ja vilkkaat silmät; vartalo täyteläinen, +lihavuuteen taipuvainen; puku yksinkertainen ja väljä, mutta hyvin +hoidettu. Hän nostaa syliinsä parkuvan lapsen, pyyhkii sen kyynelet, +pyyhkii hiekan pienestä nykerönenästä ja tutkii tottunein käsin +onnettomuuden syytä. Pian hän on huomannut muurahaiset ja poiminut pois +pahimmat rauhanhäiritsijät. + +-- Kas niin, älä itke enää, Roosa Maija! -- sanoo hän. -- Kaikki tulee +hyväksi taas. Nyt menemme sisään ja riisumme vaatteet päältäsi, niin +saat kylpeä omassa pikkuisessa kylpyammeessasi. + +Nämä sanat kuullessaan tuntee tyttö olevansa turvassa. Hän lakkaa +itkemästä, kietaisee käsivartensa äidin kaulaan, ja sateen perästä +tulee päiväpaistetta. Roosa Maija on ihastuttava, kun hän nauraa, ja +isä katsoo, salaamatta ihailuansa, vuoroin ihanaa lasta, vuoroin +reipasta ja kukoistavaa äitiä. + +-- Niin käy aina -- sanoo hän, ja onni päilyy hänen silmissään. Sinulla +on aina neuvosi, kun minä olen niitä vailla. Sinä olet kaltaisesi, +Eriika. Olipa oikein hyvä, etteivät ne olleet mehiläisiä; en olisi +oikein hennonut myydä pesiä. + +-- Olet sinäkin luonnontutkija! -- nauraa hänen vaimonsa. -- Milloin +olet nähnyt mehiläisten ryömivän kenkiin ja sukkiin. Ja sinun +muurahaiskekosi alkavat jo harmittaa. Voisithan yhtä hyvin istuttaa +_carduus acanthoidesin_ tänne puutarhaan päästäksesi _tussilago +farfarasta_. En tiedä, oletko ansainnut jotakin niin erinomaista, mitä +minulla nyt on sinulle tarjottavana. Arvaa, jos voit! + +Ja samalla kiikuttaa hän riemuiten isoa kirjettä ojennetussa kädessään. + +-- Se on suurelta mestariltani Kaarle von Linnéltä -- huudahtaa Eerikki +Ljung iloisen hämmästyksen tuntein. + +-- Niinpä kyllä, siltäpä melkein näyttää kuin se olisi enolta! -- +vastaa hänen vaimonsa, Eriika Lindelia leikillisen ylpeästi. + + + + +4. VANHOJA YSTÄVIÄ. + + +Pieni Suruton, jossa niin odottamatta olemme tavanneet kaksi vanhaa +ystävää, oli hyödyn aikakauden tuote ja yksi niitä kuvastimia, joista +ajan henki mielihyvikseen katseli ja ihaili itseänsä. Kun Ruotsin +valtakunta ja Suomi sen helmassa viisikymmentä vuotta ennen +kertomustamme oli pudonnut valtiollisen suuruutensa korkeuksista ja +menettänyt kolmannen osan alaansa, täytyi ruveta miettimään, miten +saataisiin nuo syvät haavat parannetuiksi ja sisällisessä +varallisuudessa voitettaisiin takaisin, mitä valtakunta ulkonaisessa +vallassaan oli kadottanut. Silloin alkoi täällä pohjolassa viljelyksen, +rauhallisen maanvalloituksen aikakausi, ja yksi sen mielisanoja oli +_talous_. Mutta taloudenhoitoon ei kuulunut ainoastaan varsinainen +valtio- ja maatalous, vaan myöskin kaikki ne tieteet, joista on +käytöllistä hyötyä maanviljelykselle, kaupalle ja teollisuudelle, siis +etusijassa luonnontieteet. Kaikkea, mikä niitä koski, edisti hallitus +kehoituksilla, ja yleinen mielipidekin kannatti sitä, sitten kun +Celsius ja suuri Linné olivat astuneet tämän ajansuunnan etunenään. +Kaikkialla tehtiin fyysillisiä kokeita ja kokeiltiin kemiallisilla +laboratorioilla, kasvitieteellisillä puutarhoilla, eläin- ja +kasvikokoelmilla, anatomiasaleilla, observatorioilla, ilmapuntareilla, +lämpömittareilla, vesimerkeillä, salpietariaitoilla, potaskalla, +kaivoksilla, pajoilla, talousseuroilla, kauppayhtiöillä, työhuoneilla +ja muilla semmoisilla. Ei ollut kysymys ainoastaan hyödystä, se oli +samalla muotiasia. Luonnontieteet saivat voimakasta tuulta siipiensä +alle ja alkoivat lentää ennen aavistamattomia korkeuksia kohti, samalla +kun ne mikroskooppeinensa ryömivät pitkin maata tai räjähdysporalla +raivasivat itsellensä tien maan sisuksiin. Yhdeksästätoista +kevätlukukaudella vuonna 1771 Turussa julkaistusta akateemisesta +väitöskirjasta käsitteli kymmenen luonnontieteellisiä tai +taloustieteellisiä asioita, joista mainittakoon Lebellin kirjoittama +rahan puutteesta ja Souranderin muurauskalkista, Sundelinin kirjoittama +siitä, miten voitaisiin edistää kauppaa Uudessakaupungissa ja Gjersin, +kuinka voitaisiin parantaa lohenkalastusta Kokemäenjoessa j.n.e. Muiden +yhdeksän väitöskirjan joukossa tavataan Gaddin "Erinäisiä kemiallisia +muistutuksia valaistukseksi Ruotsin lakitieteeseen" ja samoin +"kemiallisia" muistutuksia _juris prudentia optificarian_ johdosta. + +Tästä näkyy, mitä ajan kello osoitti. + +Kasvitieteen, joka varsinkin oli muodissa, tuli olla käytöllinen, kuten +kaikkien muidenkin. Harrastettiin varsinkin hyödyllisten talouskasvien +tuottamista Amerikasta, ja kaikkina aikoina on Suomi kiitollisena +muisteleva perunain maahantuontia. Tällaisten ruuaksi kelpaavien tahi +lääkkeeksi käytettävien kasvien viljelemistä varten olikin nuo monet +senaikaiset kasvitieteelliset puutarhat oikeastaan perustettu. + +Ystävämme Eerikki Ljung, entinen Strengnäsin lukiolainen, joka +sittemmin Turun ylioppilaana oli saanut kuninkaallisen stipendin, oli +tuottanut suurelle opettajallensa kunniaa. Hän oli kasvikirja +kainalossa, reppu selässä ja joitakuita plootuja enemmän tai vähemmän +taskussaan kulkenut Suomet, Ruotsit ja suurimman osan Eurooppaa sekä +sitten eräässä Vaasan laivassa, joka käytti hyväkseen uutta +tapulikaupungin oikeutta, kyntänyt valtameren aaltoja Rio Janeiroon. +Sitten hän oli tunkeutunut Etelä-Amerikan aarniometsien läpi valkeiden, +mustien ja punaisten ihmisten seurassa, kaikkialla kooten siemeniä ja +kasveja, rupikonnia ja torakoita, käärmeitä ja vampyyrejä, +sähköankeriaita, monivärisiä papukaijoja, kolibreja ja muita +samanlaatuisia harvinaisuuksia, kunnes hän oppi-isäänsä ja itseään +varten oli lähettänyt kotiinsa useita tuhansia kaikenlaisia +harvinaisuuksia ja satamäärin Euroopassa ennen tuntemattomia sekä +kasvi- että eläinlajeja. Kaikesta tästä hänen oli onnistunut saavuttaa +monta kadehdittavaa kunnioituksen osoitusta: ruohoja ja kuoriaisia oli +hänen mukaansa nimitetty _Ljungii_; hänet oli kutsuttu kahden maanosan +useitten oppineitten seurojen kirjeenvaihtajajäseneksi, ja, mikä oli +sitäkin parempi, hänellä oli se kunnia, että hänen oppi-isänsä +kunnioitti häntä isällisellä ystävyydellään ja että hänet luettiin +tämän suuren miehen parhaimpien oppilaiden joukkoon. Korkeammalle ei +Eerikki Ljungin kunnianhimo ulottunutkaan. Hän oli tyytyväinen, hän oli +onnellinen, hän käpristäytyi kiinni kasvikuntaansa niinkuin kimalainen +orjantappuran kukkaan, eikä hän huolinut huomisesta enemmän kuin nuori +kuusi huolii syksyn myrskyistä -- aina siihen saakka, kunnes hän eräänä +päivänä taas näki Eriika Lindelian tämän enon luona Hammarbyssä. + +Eerikki oli silloin 26 ja Eriika 23 vuoden ikäinen, molemmat olivat +innokkaita kasvientutkijoita, molemmat vapaita ja huolettomia niinkuin +puna-apilat aamukasteessa. Vanha ystävyys syttyi ilmituleen ja +ennenkuin he ennättivät aavistaakaan, olivat he jo kihloissa. Se +tapahtui empimättä ja arvelematta; enon suostumus pyydettiin ja +saatiin; siitä päivästä alkoi hän, tavallisella herttaisella tavallaan, +nimittää heitä _dicotyledoneiksensa_. Eriika Lindelia iti nyt kaksin +sirkkalehdin, ja kun hän hamasta lapsuudestaan oli vihannut _polygamia +superfluata_, tutki hän nyt sitä innokkaammin halveksittua +_hippurista_, jolla yksinään meidän tavallisimpain kasvien joukossa on +kunnia yhdistää _monandria_-luokka _monogynia_-lahkoon. + +Ainoastaan yksi "jos" ja yksi "mutta" oli heidän onnensa tiellä, +ja se oli se, ettei kummallakaan ollut muuta omaisuutta kuin iloinen +mieli, uskollinen sydän ja merkilliset kasvikokoelmansa. Ensikerran +pahoitteli Eerikki Ljung sitä, ettei ollut saanut mitään perinnöksi +porvariskuninkaalta; ensikerran keksi Eriika Lindelia, että kasvien +ruuaksikelpaavaisuus on tärkeä osa kasvitieteessä. Kunnon eno keksi +toki keinoja kaikkeen. Tarvittiin ainoastaan hänen kuningatar Loviisa +Ulriikalle antamansa viittaus, sekä sen tueksi kohtelias kirje +kaikkivaltiaille neuvoskunnan hatuille, ja hänen oppilaansa nimitettiin +kasvitarhantirehtööriksi, saaden samalla toimekseen hallituksen +kustannuksella perustaa Turun seuduille puutarhan sekä ylläpitää sitä +hyödyllisten kasvien totuttamiseksi meidän ilmanalaamme kestämään. + +Ei ollut onnellisempia ihmisiä kuin meidän dicotyledonimme -- +_thalamiflorae_, niinkuin arkkiaatteri heitä sittemmin Eriikan suureksi +harmiksi nimitti! Pitemmittä mutkitta tuli heistä mies ja vaimo, häät +pidettiin eräänä kauniina toukokuun päivänä Hammarbyn kartanossa, +ja useiden muiden ylhäisten vieraiden joukossa nähtiin tässä +tilaisuudessa kreivi Bertelsköldin tanssivan menuettia arkkiaatteri +Linnén rouvan kanssa ja suuren arkkiaatterin yhtä kohteliaasti +ojentavan kätensä kreivitär Bertelsköldille. Eräs toinenkin läheinen +sukulainen oli tullut häihin, ja se oli Eerikin äiti, tuo tätä nykyä +kuusikymmenvuotias entinen kaunotar Maria Larsson -- joksi yhä edelleen +tahdomme häntä nimittää -- mutta hän katsoi jo tanssineensa +tanssittavansa, hän oli jo tanssinut liiaksikin neljäkymmentä vuotta +sitten Tukholmassa ja oli nyt onnellinen voidessaan muiden huomaamatta +äidillisen ylpeyden tuntein katsella lemmittyänsä. + +Tämän iloisen päivän jälkeen oli sitten kasvitarhantirehtööri Ljung +nuoren vaimonsa kanssa muuttanut Turkuun ja siellä perustanut kauniin +Suruttoman huolella ja aistilla semmoisella, joka täydellisesti osoitti +hallituksen luottamuksen oikeaksi. Sen muistutuksen olisi kuitenkin +voinut tehdä, jos olisi tahtonut, että kasvitarhassa oli kukkasia +silmän, nenän ja tieteen iloksi enemmän kuin ruokakasveja keittiön ja +teollisuuden tarpeeksi. Tämän maailman hyvyyttä oli nuorella +pariskunnalla juuri niin paljon kuin he vaatimatonta kotiansa varten +tarvitsivat, ja kun kahden tytön ja kahden pojan tultua lisäksi +alettiin tarvita ruokaa viljemmälti, ymmärsi kasvitarhantirehtööri +kasvattaa sitä useampia kaalinpäitä, sitä enemmän pinaattia, porkkanaa, +omenapuita ja karviaismarjapensaita, joista tulot (hallituksen +suostumuksella) riittivät säntilleen niin moneen kenkäpariin, niin +paljoihin puuroryyneihin ja muuhun semmoiseen kuin perheen enentyminen +välttämättömästi vaati. Hammarbyn kanssa oli Suruton alinomaisessa +kirjeenvaihdossa, ja silloin kun ei kirjoitettu, vaihdettiin +kaikenlaisia harvinaisia kasveja ja kukkia, ja niin kului kymmenen +onnellista vuotta, kummallista kyllä ilman vähintäkään murhetta, ellei +siksi tahdo lukea semmoisia pieniä vastuksia kuin mikä tänään pikku +Roosa Maijalle tapahtui. + +-- Tiedätkö, mikä päivä tänään on? -- kysyi Eriika mieheltään, sitten +kun kaikki Roosa Maijan muurahaiset oli hukutettu kylpyammeeseen, ja +pieni nykerönenä paistaen kuin täysi kuu yhä edelleen pulikoi vedessä, +niin että pärskyi äidin ympärillä. + +-- Nyt on toukokuun 8. päivä, saamme panna salkoja papulavoihin, -- +vastasi kasvitarhantirehtööri. + +-- Papulavoihin? Rakas herra mieheni, minun mielestäni voi panna +salkoja papulavoihin, olematta itse mokoma papusalko. Hyi häpeää, +oletpa nyt oikea pölkkypää, ja olisipa kuningasvainaja saanut sinusta +sopivaa puuainetta sorvataksensa rasioitaan. Koko päivän olen pitänyt +erästä muistoa mielessäni, ainoastaan nähdäkseni, kuinka pitkälle +puutumisesi ulottuisi, etkä sinä ole sanonut minulle edes sen vertaa +kuin: anna minulle muisku! + +-- Tänäkö päivänä, maltapas hiukan ... mutta missä ajatukseni ovatkaan +olleet? Nythän on kymmenes hääpäivämme! Kas niin ... nyt olen ottanut +sen, mihin olin oikeutettu. Jumala olkoon kiitetty näistä kymmenestä +vuodesta ja siitä, että hän tänä päivänä ummelleen kymmenen vuotta +sitten antoi minulle dicotyledonin, jonka vertaista ei ole Amerikan +aarniometsissäkään. Tiedätkö, kerran näin unta. Oli kulunut kaksi +kuukautta siitä, kun löysin tuon sormuksen, tiedäthän, ja minä olin +juuri saanut stipendin täällä Turussa. Mutta minun ei pitäisi puhua +sellaisista asioista tänä päivänä, jolloin meillä on niin paljon syytä +iloitaksemme. + +-- Kerro sinä vain, minä en ole heikkohermoinen, -- laski vaimo +leikkiään. + +-- Se olikin vain mielikuvitusta. Unet utuina haihtuvat. Uneksin, että +Bertelsköldien kanta-äiti tuli luokseni, sellaisena kuin lapsuudessani +usein olen kuullut häntä kuvailtavan, ja sanoi minulle: anna minulle +takaisin sormukseni, niin olen antava sinulle kymmenen onnellista +vuotta. Minä en tahtonut siihen suostua, ja kun hän ei luopunut +vaatimuksestaan, vannoin ja vakuutin minä, ettei minulla sormusta +ollutkaan. Silloin lausui hän edelleen: nyt olet vannonut väärin ja +sinun täytyy menettää sormus, mutta koska teit sen tietämättäsi +unissasi, tahdon kuitenkin antaa sinulle ne kymmenen vuotta. +Seuraavana aamuna johtui mieleeni etsiä sormusta, jonka olin pannut +peililaatikkooni, mutta se oli poissa, eikä kukaan tiennyt, mihin se +oli joutunut. Eikö se ollut ihmeellinen uni? + +-- Ystäväiseni, tuommoisia unia minä näen ainakin kerran viikossa. +Mutta jos olet samaa mieltä kanssani, niin vietämme tätä päivää +paistamalla ohukaisia lapsille. Ne ovat kumminkin niitä harvinaisimpia +taimia, joita hyvä Jumala näinä kymmenenä vuotena on kasvatellut täällä +Suruttomassa. + + + + +5. KASVATTIPOIKA. + + +-- No niin, vaan se nyt ei käy ollenkaan laatuun! -- vakuutti +kasvitarhantirehtöörin rouva Ljung suurella varmuudella, luettuansa +miehensä olkapään yli arkkiaatteri Linnén kirjeen. -- Lähettää sinut +Afrikkaan! Eno on suuri mies, sitä en tahdo kieltää, mutta suuretkin +miehet voivat toisinaan kulkea yömyssy päässä. + +-- Asialla on huomattava puolensa, -- vastasi Eerikki, vielä kerran +lukien kirjeen alusta loppuun. -- Hallitus lähettää taas fregatin +viemään lahjoja Algerian deijille. + +-- Se on halpamielistä. Tuleeko vapaan kansan lähettää veroa +merirosvoille vain sitä varten, ettei laivojamme rosvottaisi ja +merimiehiämme myytäisi orjiksi barbaarivaltioihin? + +-- Kaunista se ei ole, mutta sitä pidetään valtioviisaana. +Lähetyskunnan mukana lähtee luonnontieteellinen retkikunta Algeriaan, +ja arkkiaatteri esittelee minua sen johtajaksi. + +-- Ja mihinkäs minä jään? -- kysyi Eriika miltei itkien. + +-- Tule mukaan! + +-- Minäkö? Entä lapset? + +-- Se on totta; en tullut lapsia ajatelleeksi. Mutta voimmehan viedä ne +äitini luo siksi aikaa. + +-- Äitisi on seitsemänkymmenen vanha, ja sinä tahdot, että +lähettäisimme hänelle neljä parkujaa, jotka eivät silmänräpäystäkään +voi olla valvontaa vailla. Ei, ystäväni, se ei käy. Mieti jokin toinen +ehdotus. + +-- Me jätämme ne tänne Sillan ja vanhan Agaatan huostaan. + +-- Cecilia Larsson on 15-vuotias ja asuu isänsä, rovasti Larssonin +pyynnöstä meidän luonamme. Uskollinen Agaattamme on 50-vuotias ja +ymmärtää hyvin lehmien hoitoa, mutta ei laisinkaan lasten. Oi, te +viisaat herrat ja aviomiehet, kuinka sukkeloita neuvoja te keksittekään +suurella opillanne. Miten sitten Suruttoman kävisi meidän poissa +ollessamme? + +-- Sitäkään en ole tullut ajatelleeksi. Voimme puhutella Pietari +Gaddia. + +-- Professori Gaddilla on suuri kasvitieteellinen puutarhansa ja hän +pitää Surutonta vain leikkikaluna. Mutta otaksutaan, että hän, tehden +sinulle mieliksi, hoitaisi Surutonta; mitä sinä aiot Paulin suhteen +tehdä? Mitä aiot Paul Bertelsköldin suhteen tehdä? + +-- Hänet otan mukaani, jos vanhemmat siihen suostuvat. Mutta kuulehan. +Minä olen huolissani pojan tähden. Hän on viime aikoina ollut vähän +kummallinen. Hänen täytyy päästä ulos hengittämään avaran maailman +ilmaa, missä houreet pian hälvenevät. + +-- No, Jumalan kiitos, että silmäsi vihdoinkin ovat auenneet. Kuinka +usein olenkaan sinulle sanonut, että Paul ei enää ole sama kuin ennen. +Mutta sinä olet aina vastannut: hän lukee! Uskotko todella hänen +lukeneen? + +-- Mitä muutakaan hän olisi tehnyt? Semmoista päätä ei ole toista koko +yliopistossamme. Siitä on nyt kolme vuotta, kun otimme hänet vastaan +hänen vanhemmiltansa, 200 riksin vuotuisesta maksusta sillä ehdolla, +että pitäisimme häntä viisi vuotta kuin omaa poikaamme ja että +taltuttaisimme hänen rajua, vallatonta luonnettansa. Se on meille +onnistunut paremmin kuin toivoimmekaan, tai oikeammin, se on onnistunut +sinulle, sillä sinua hän tottelee niinkuin lapsi. Mutta minä olen +seurannut hänen opintojaan askel askelelta, ja olen kummastellut, olen +hämmästynyt. Kaiken hän on oppinut ihmeteltävän helposti ja niin +nopeasti kuin leikkiä lyöden. Latinassa hän voi kilpailla vanhan +Hasselin ja nuoren Porthanin kanssa, matematiikassa Walleniuksen ja +Lindqvistin, metafysiikassa Mestertonin, luonnontieteissä Gadolinin, +Kalmin, Haartmanin ja Gaddin kanssa... + +-- Mutta ei sinun kanssasi! + +-- Sitä enemmän tietysti minun kanssani. Ja kaikki tämä tapahtuu +kahdeksantoista vuoden iällä. Se ei ole enää luonnollista. Mikä +sellaisesta ylioppilaasta vielä kerran on tuleva? + +-- Mielipuoli, sen olen aina sanonut, ja alku on jo hyvä. Mutta sinä +olet niin kovin hemmoitteleva Paulia kohtaan. Olet niin ylpeä hänestä, +että yhäti panet uusia puita siihen tuleen, joka häntä kuluttaa, ja +sanot alinomaa: lue! lue! Se on samaa kuin: mietiskele! mietiskele! + +-- Minä en sano: lue! Minä sanon: tutki! Olen tehnyt kaiken +vilvoittaakseni häntä tyynillä empiirisillä kokeilla, olen sanonut +hänelle: tutki elämää, sillä elämä on kirjaa parempi! Ja siitä syystä +haluan viedä hänet kanssani matkoille. + +-- Sitä vastaan ei minulla ole mitään sanomista. Mutta pelkään, ettet +ymmärrä, kuinka tuommoisen palavan hengen kanssa on meneteltävä. +Luulet, että häntä kiihoittaa sammumaton tiedonhalu. Mutta minä sanon +sinulle, että kunnianhimon paha henki on saanut hänet valtaansa; hän +tahtoo loistavana valona paistaa yli kaikkien muiden, ja semmoiset +valot tavallisesti sammuvat pian pimeyteen. Mitä hän tekee, kun hän +joskus on koko päivän poissa? Lukeeko hän? Sitä tuskin uskon. Käypikö +hän luennoilla? Sitten kuukauden ajan ei häntä kukaan ole nähnyt mitään +luentoja kuulemassa. Mitä hän sitten tekee? Ja täytyneehän minun siitä +puhua, vaikka olin päättänyt toistaiseksi jättää sen mainitsematta: +viime yönä hän ei ollut kotona. En ole nähnyt häntä sitten kuin eilen +iltapäivällä. + +-- Olet oikeassa, se on varsin kummallista. + +-- Ja me olemme kuitenkin ottaneet hänet omaksi lapseksemme, meidän +täytyy vastata hänestä niinkuin omastamme. Hän on kreivitär Esterin +ainoa poika, sillä poikapuolesta en tahdo puhua. Ajattelehan, Eerikki, +jos hänen kaikkein rakkain lapsensa joutuisi meidän luonamme turmion +teille. + +-- Minua kauhistuttaa sitä ajatellessani. Hänestäkö siis tulisi se +rauhanrikkoja, joka kymmenen levollisen, onnellisen vuoden kuluttua +ensi kerran tuottaa murheita ja huolia rauhaisaan Suruttomaamme? Ei, +älkäämme uskoko niin pahaa kauniista, lahjakkaasta Paulistamme, +ylpeydestäni, ilostani. Mutta sinä olet minua tarkkanäköisempi. Olethan +liiaksikin oikeassa siinä, että hän on palava sielu, ja häntä on +pideltävä niinkuin tulta. Neuvo minua! Mitä on meidän tekeminen? + +-- Aluksi meidän täytyy tietää, mitä hän tätä nykyä miettii. Olisikohan +hän ehkä rakastunut?... + +-- Ceciliaanko? Tuohon harrasmieliseen, hiljaiseen, haaveksivaan +resedaanko? Se on mahdotonta. Onhan hän sitäpaitsi ihan lapsi. + +-- Turussa on muita, vanhempia ja keikailevampia tyttöjä. Eeva +Lindqvist esimerkiksi. Hän on kaunis, sukkela ja tulinen, samoin kuin +Paul. + +-- Se on mahdollista. Suokoon Jumala, että hän olisi rakastunut +korviansa myöten; se on lastentauti, josta aikaa myöten paranee. + +-- Vai niin? Niinkö luulet? + +-- Niin, tarkoitan, että tauti muuttaa luontoansa ja käy terveyden +ehdoksi, niinkuin esimerkiksi meissä. Mutta Paulin ikäisille +nuorukaisille on rakkaus suojeleva enkeli, joka pelastaa monista +hairahduksista. Nyt muistan jotakin, joka saa minut levottomaksi. Jätin +Paulille eilen suurehkon summan rahaa, joka hänen tuli Larssonin +puolesta maksaa yliopistoon. Se oli osa Piikkiön kirkkoherrakunnan +arennista. + +-- Kuinka varomatonta! Mitä hän ymmärtäisi rahain arvoa! Rahat ovat +hänestä numeroita niinkuin muutkin numerot. Sinun tulee heti käydä +kuulemassa, onko ne todellakin maksettu. Ja koeta kaikin mokomin päästä +poikaparan jäljille. En saa rauhaa ennenkuin tiedämme hänen taas olevan +oikeilla teillä. + +-- En minäkään; lähden siis heti kaupunkiin. + +Ja Eerikki Ljung lähti huolestunein mielin etsimään kadonnutta +kasvattipoikaansa. + + + + +6. RAUHATON. + + +Samaan aikaan, kun kasvitarhantirehtööri Ljung ja hänen vaimonsa, +niinkuin uskolliset ystävät ainakin, uskoivat toisilleen kaikki +huolensa, käyskenteli puutarhan tammien siimeksessä eräs lukijalle +vielä outo Suruttoman naisasujain. Se oli vaaleaverinen, miellyttävä +tyttö, terveihoinen ja hilpeäliikkeinen, puettuna kotikutoiseen +harmaapohjaiseen villahameeseen, ja samanlaiseen huiviin, ruiskukannu +kädessä ja sukankudin hameentaskussa. Hän oli koko iltapäivän pitänyt +silmällä puutarhan perällä työskenteleviä kitkijöitä, etteivät he saisi +nykiä maasta taimia yhdessä rikkaruohon kanssa, ja nyt hän teki +kierroksen katsoakseen, olivatko lapset ehkä jättäneet ympäristössä +kuljeksivan karjan varalta kiinni pidettävän takaportin auki. + +Myöhäinen toukokuun aurinko läheni yhä enemmän Airiston kimaltelevia +aaltoja, kun Sillaksi nimitetty Cecilia Larsson -- sillä hän se oli -- +nousi ohi mennessään kummulle, josta hän vuortenvälisen laakson +kautta näki kaupungin ja tuomiokirkon kimaltelevan illan loisteessa. +Odottiko hän jotakuta, vai minkätähden hän pysähtyi hetkeksi niin +yhteen kohti, katsoen kaupunkiin päin. Hän ei luultavasti itsekään +sitä tiennyt; häntä huvitti vain pysähtyä siihen. Hän istahti +pienelle kuorimattomista koivuista tehdylle penkille ja katseli -- +ajatuksissaanko vai mitään ajattelematta -- väliin sääskien tanssia +auringon paisteessa, väliin äsken saapuneiden pääskysten nuolennopeaa +lentoa. + +Hänen istuessaan siinä kevätiltana, tietämättä juuri minkätähden, +lähestyi häntä takaapäin suurin askelin raivaamattomia oikopolkuja +vuorien yli nuorukainen, ja seisoi, ennenkuin hän sen huomasikaan, +aivan hänen vieressään. Molemmat näyttivät hämmästyneiltä; mutta kun he +kerran olivat kohdanneet toisensa, eivät he enää voineet välttää +toisiaan. + +Nuorukainen oli Paul Bertelsköld, kreivi Kaarle Viktor Bertelsköldin ja +hänen jälkimmäisen puolisonsa Ester Larssonin poika ja siis Cecilian +serkku, koska tämä oli kreivittären veljen Bertelin tytär. Molemmat +oli, niinkuin tiedämme, kasvattilapsina otettu asumaan sukulaistensa +Ljungien luo. + +Paul oli vielä siinä samassa jotensakin villiytyneessä tilassa, missä +näimme hänet tuon viisaan tohtorin laboratoriossa, eikä hän ollut +ollenkaan sillä tuulella, että olisi halunnut tavata ketään. Hän +seisahtui äkkiä ja kysyi, mitä hänen serkkunsa "istui töllistelemässä". + +Silla oli tottunut rajun nuorukaisen pikaisiin ja loukkaaviin +mielenpurkauksiin, mutta tuollaisena hän ei koskaan ennen ollut häntä +nähnyt. Hänen riutunut ulkomuotonsa ja leimuava katseensa peloittivat +viatonta tyttöä. Säikähdyksissään hän ei saanut sanaakaan vastaukseksi. + +-- Istutko sinä täällä vakoillaksesi minua? -- jatkoi hän, suuttuneena +tytön vaitiolosta, ja tarttui kovasti hänen käsivarteensa. + +Tyttö pillahti itkemään. + +-- Niin, itke nyt siinä! -- sanoi Paul ja työnsi hänet +ylenkatseellisesti luotansa. -- En käsitä, miksi luonto on luonut noin +kurjia olentoja. Onko elämä mielestäsi riepu, koska alinomaa huuhdot +sitä kurjilla kyynelilläsi. No niin, kenties olet oikeassa. Mutta minä +en kärsi tuota ainaista ruikuttelemista. Mitä varten istut täällä? + +-- Ilman aikojani, -- vastasi Silla vapisten. + +-- Ilman aikojasi? Se on sinun tapaistasi. Pitää tietää, mitä tekee ja +minkätähden on olemassa. Mutta semmoisia te olette kaikki, matelevia +muurahaisia olette, ja kumminkin voi ihminen ottaa tähdet alas +taivaalta. Miksi katselet minua? Enkö ole sinusta tarpeeksi kaunis? Vai +katseletko pölyistä takkiani? Kenties lasket, ovatko kaikki nappini +tallella? Huolinko minä sinun napeistasi? Mene tiehesi, minulla on +muutakin ajattelemista. + +-- Mutta mikä sinua vaivaa, Paul? Mitä pahaa olen sinulle tehnyt, kun +puhut tuolla tavoin? + +-- Mikä minua vaivaa? Kaikki tai ei mikään. Minä en tahdo olla +muurahainen, minä! Olen kyllästynyt Turkuun. Niin, tässä näemme sen +edessämme, niinkuin silakkavadin hernerokkalautasen rinnalla. Se on +jotakin tuo, sinun mielestäsi! Vanha törkyinen hiirenpesä, jota +kunnioitetaan linnan nimellä, ja koristeltu hautaholvi, jota ne sanovat +tuomiokirkoksi. Toisessa kahlehditaan ihmisiä raudoilla, toisessa +pappien opetuksilla. Kädet ja jalat, ajatukset ja omatunnot, kaikki he +tahtovat sitoa. Tämä on liian kurjaa. Ken ei tahdo olla orja, hänen +tulee olla tyranni. Täällä ei ole, minua lukuunottamatta, ainoatakaan +vapaata miestä koko Turussa; ehkä on vielä eräs toinenkin, mutta sitä +en vielä varmaan tiedä. Mitä sanot, jos minusta kerran tulee Turun +piispa? Silloin sinä sopisit piispan rouvaksi, sinä, joka iät kaiket +kitiset ja vikiset. Mutta en halua piispaksi! En tahdo kontata piispan +sauvaa saadakseni, en tahdo kumartua, en! Pökkelöpäitä on heillä +tarpeeksi akatemiassa. Täällä on vuori hartioillani, mutta minä tahdon +pudistaa sen päältäni niinkuin hämähäkinverkon. Minullakin on salama, +vaikka sitä ei vielä kukaan tiedä. Mutta he saavat kerran nähdä sen +iskevän tulta, ja hiirenpesän pitää vapiseman, ja hautojen aukeneman, +ja piispansauvan pitää putoaman, ja hiusten peruukkipökkelöiden +puupäissä nouseman pystyyn. + +-- En ymmärrä sinua, Paul. Olet hirmuinen tänään. Onko joku tehnyt +sinulle pahaa, vai miksi olet noin vihoissasi? + +-- Sitä et sinä ymmärrä. Olen itse tehnyt pahaa itselleni, mutta se +tapahtui sentähden, että tukehdun. Haluan myrskyä, myrskyä; en kestä +enää näiden saivartelijain seurassa. En kärsi Surutonta; siellä on niin +viheliäisen saivartelevaa ja niin kurjan siveää. Tule pois kanssani, +Silla! Astumme ensimmäiseen veneeseen, minkä rannalla tapaamme, ja +soudamme ulos ulapalle -- ei tämmöiselle ojalle kuin Aura, eikä +semmoiselle pesuvadille kuin Itämeri, vaan valtamerelle! Niin, sinne +suurelle, siniselle valtamerelle, siellä saamme viivoitusta, siellä +saamme lepoa! + +-- Tahdotko matkustaa pois tädin ja sedän luota, jotka sinua niin +rakastavat? Hennotko, Paul, tuottaa surua niille, jotka ovat niin hyviä +sinulle? Onko sinulla sydäntä sellaiseen? + +-- Minulla ei ole sydäntä, enkä tahdokaan sydäntä itselleni. Välitänkö +minä hyväilyistä? Päätäni polttaa, tulenliekki kalvaa sieluani, ja minä +tarvitsen valtameren sammuttaakseni sen hehkua. Vai niin, nyt itket +taas! Anna minun olla rauhassa noilta solkkuvesi-tunteiltasi! + +-- Paul, Paul, laitasi ei ole nyt hyvä. Sinun tulee rukoilla Jumalaa, +tullaksesi nöyräksi. + +-- Minäkö nöyräksi? Onko vuori nöyrä? Onko myrsky nöyrä? Kysy +tulivuorelta, minkätähden laava polttaa kukat sen juurelta? Miksi minä +olisin nöyrä? Miksi rukoilisin Jumalaa? Jos Jumala on tehnyt minut +sellaiseksi, etten mahdu pähkinänkuoreen, niin pitäköön huolta, että +saan sellaisen maailman, jossa viihdyn. En voi sille mitään, Silla, +etten ole muiden kaltainen. Äitini on nuorena ollessaan myös ollut +toisenlainen kuin muut. Mutta en tahdo olla paha. Anna minulle +anteeksi; minä olen kovin onneton. Olen yksinäni maailmassa, eikä +kukaan minua ymmärrä. + +-- Jumala sinua ymmärtää, jos häneltä sitä rukoilet. Tahdotko, että +rukoilen kanssasi? + +-- Alatko taas vetistellä ja ruikuttaa! En tahdo rukoilla, en voi +rukoilla; tahdon Jumalalta oikeutta. En minä ole luonut pyrstötähteä +poikkeamaan ikuisesta kiertokulusta. Se on hirmuista, mutta en voi sitä +auttaa. En ymmärrä itseäni. Ainoastaan yksi seikka on minulla selvillä: +maailman ja minun itseni täytyy muuttua toisenlaiseksi, muuten ei käy +päinsä. Voisin temmata maapallon radaltaan ja viskata sen kauas +tähtisumujen äärettömiin avaruuksiin ainoastaan sentähden, että saisin +kaikki toisenlaiseksi. + +-- Äitisi on itkevä, Paul! + +-- Luuletko? Hän ei ole pehmeäluontoisimpia. Mutta mahdollista on, että +hän niin tekee. Itkisin itsekin, ellei se olisi niin kurjan kurjaa. +Mikä herttainen nainen äitini onkaan! Silla, sinun pitäisi nähdä hänet, +ylevine otsineen ja loistavine, tummine, säteilevine silmineen. Lapsena +ollessani istuin usein hänen jalkainsa juuressa ja katselin häntä +niinkuin korkeampaa olentoa, ja niin saatoin istua tuntikausia ja juoda +hänen silmiensä loistetta. Silloin hän laski toisinaan kätensä pääni +päälle ja sanoi: Paul, poikani, rukoile Jumalaa antamaan sinulle suuria +ajatuksia. + +-- Mutta sitten olet unohtanut rukoilemisen + +-- Niin, Silla, ehkä on paha, että jo kauan sitten olen sen unohtanut. +Ennen osasin minäkin rukoilla. Uskoin silloin niin paljon. En voinut +syödä, ellen ollut lukenut ruokarukoustani. En voinut nukkua, ellen +ollut lukenut siunausta. Uskoin enkelien seisovan näkymättöminä +vuoteeni ympärillä; uskoin, että sateenkaari oli autuaitten silta +taivaaseen. Se oli onnellinen aika, Silla, mutta se on mennyt, iäksi +mennyt... + +Ja villi, raju nuorukainen nojasi ihmeen kauniin päänsä tytön helmaan +ja nyyhkytti ääneensä. + +Cecilia varoi keskeyttämästä hänen kyyneleitään. Hän laski lapselliset +kätensä ristiin hänen päänsä päälle ja rukoili aivan hiljaa: -- Herra +valistakoon kasvonsa meidän ylitsemme! Herra antakoon meille +iankaikkisen rauhan! + + + + +7. RIKOKSENTEKIJÄ JA HÄNEN TUOMARINSA. + + +Saapuessaan Suruttomaan ei Paul alentunut hiipimään syrjäteitä +kasvihuoneiden taitse, josta kautta hän olisi voinut päästä +muiden huomaamatta portaille. Hän kulki isoa, suoraa tietä vielä +lehdettömän lehmuskujanteen kautta, ja sattumalta hän kohtasi siellä +kasvatusisänsä, joka pahoillaan ja suruisena palasi kaupungista. -- +Tule, -- sanoi kasvitarhantirehtööri, -- minulla on sinulle jotakin +sanomista. + +Paul seurasi häntä, ja he astuivat työhuoneeseen, joka oli rakennuksen +kulmassa puutarhaan päin. Kaksi hopeapoppelia, tuomarin ja +rikoksentekijän ainoat todistajat, varjostivat ikkunoita illan +hämärässä. + +-- Olet ollut poissa siitä pitäen, kun eilen illalla läksit, -- alkoi +Eerikki Ljung, kulmat rypyssä. + +-- Olen, -- vastasi Paul katsoen häntä suoraan silmiin. + +-- Missä olet ollut? + +-- Milloin missäkin, enimmäkseen eräässä pelipaikassa. + +-- Sen tiedän. Olet pelissä hukannut ne 300 riksiä, jotka eilen annoin +sinulle kamreerille vietäväksi. + +-- Sen olen tehnyt. Puolet biribillä, puolet punaisella ja valkoisella. + +-- Onneton! Tiedäthän, että ne olivat toisten rahoja. Millä aiot ne +maksaa? + +-- On minulla keinoja! Huomeniltana on kaikki selvitetty. + +-- Millä tavoin? + +-- Se on minun asiani. En ole mikään petturi. + +-- Oletko varma siitä? Jos sinun onnistuu maksaa velkasi, tapahtuu se +tekemällä uusia velkoja. Kaikki, mitä sinulla on, on isäsi omaa. + +-- Itse olen itseni oma. + +-- Oletko siitäkään niin varma? Olet vanhempaisi oma. Sinä kavallat +heiltä heidän rakkaimman toivonsa. Kavallat itseltäsi koko +tulevaisuutesi. Petät meidät, jotka sinua rakastamme ja jotka olemme +vastuunalaiset nuoruudestasi. Petät isänmaasi, jonka hyväksi olet +velvollinen tekemään työtä miehenä ja kansalaisena. Petät taivaallisen +Isäsi, joka on antanut sinulle jaloja lahjoja, tehdäksesi hänen +töitänsä täällä maailmassa. Paul, Paul, ja sinä sanot, ettet ole mikään +petturi. + +Nuorukainen oli hetkisen vaiti, mutta hänen synnynnäinen +uhkamielisyytensä voitti hänen paremmat tunteensa. Hän vastasi +rohkeasti: -- Niin sanonkin. En ole enää lapsi, jota korvasta +talutetaan nurkkaan häpeämään. Olen oma herrani, ja jos olenkin nyt +poliisitutkinnossa läsnä, olen läsnä vapaaehtoisesti. Minä vastaan +siitä syystä, etten tahdo näyttäytyä paremmalta kuin olen; mutta ei +kukaan ole pakoittava minua vastaamaan enempää kuin tahdon. Mikä oikeus +on enolla tuomita tulevaisuuttani? En ole mikään kurkku, josta +toukokuussa sanotaan, että se elokuussa on suolattava. Ei millään +kaukoputkella saada selville, ja vielä vähemmän millään mikroskoopilla, +idänkö minä vai enkö. Onko ketään, joka seisoessaan lähteen luona voi +sanoa, tuleeko siitä puronen vai paisuuko kuohuva virta. Mutta sen +tietää lähteen haltiahenki paremmin kuin kukaan, ja sentähden sanon +enolle: minä en aio eksyä likaiseen suohon. Mitä tulee noihin 300 +riksiin, niin ne ovat vain peukalonpään verta kurjaa kultaa. Semmoista +on kaikilla raukoilla, ja suurimmilla raukoilla kaikista enin. Huolinko +minä olla yksi heistä! Sanotaanhan, että maansydän on sulanut +kultamöhkäle. + +-- Tuo on minulle tuttua puhetta, -- virkkoi Eerikki Ljung ankarasti ja +vakavasti. -- Se on jokaisen uhmailevan nuorukaisen puhetta, enkä +kiellä, että siinä on jotakin suurta. Näen kernaammin sinun uhmailevan +kuin valehtelevan. Kaikki olemme kerran tunteneet käsivarressamme +voiman temmata maan perustuksiltaan. Mutta järki se on eikä +ylimielisyys, joka hallitsee maailmaa, ja ihmisen älyä ylempänä on +korkeampi järki, jonka edessä rohkeimmankin vihdoin täytyy polvistua. +On ikuisia lakeja, joita vastaan ei kukaan rangaistusta saamatta saa +asettua, ja ne vaativat meiltä nöyryyttä. Nöyristy, Paul, sillä uhmasi +on sokea. Sinä olet sokeassa itseluottamuksessasi haastanut taisteluun +sydämesi pedot ja ne repivät sinut kerran palasiksi. Halpojen +intohimojen loassa ei ihmishenki kasva suuruuteen ja valoon. Ei +pelihuoneen mudassa, missä kehnoimmat intohimot jäytävät ihmisten +onnea, ei maljojen kilinässä, ei hurjassa humalassa eikä likaisten +intohimojen helmassa ylene nuorison voima miehuudeksi ja uljuudeksi. +Etsi onneasi ennemmin työn kunniasta, rukouksen lohdutuksesta, +omatunnon rauhasta ja puhdista tahtosi lapsellisen rakkauden +nöyryydessä, jonka olet unohtanut luottaessasi omiin pettäviin +voimiisi. + +Paul katseli ulos ikkunasta. Hänestä tuntui kuin pirulliset äänet +kuiskailisivat illan pimeässä, ja puiden toisella puolen hän oli +näkevinään tohtori Martin ruskean viitan liehuvan. + +-- En ole pelannut rahoja voittaakseni, -- virkkoi hän katkerasti. -- +Johonkin täytyi minun ryhtyä. Kaikki on niin ahdasta ympärilläni. +Täällä on niin käsittämättömän siveää, että minun täytyi vilvoitella +itseäni pienellä pahanteolla, koetellakseni kerran sitäkin. + +-- No hyvä, oletko nyt tyytyväinen koetukseesi? Tunnetko nyt +huojennusta sydämessäsi? + +-- Melkeinpä luulen niin. En kelpaa kaivelemaan ongelmia akatemian +kollegioissa, enkä kastelemaan kukkia Suruttomassa. + +-- Ryhdy sitten johonkin, joka on enemmän mieleesi. Suorita +kandidaattitutkintosi. Se käy kuin karkeloiden. + +-- Entä sitten? Tulenko siitä sen paremmaksi? Sehän käy kaikki kuin +nuottien mukaan, niinkuin mikäkin ulkoläksy. Eihän minulla ole lupa +ajatella muuta kuin mitä nuo korkeastioppineet herrat itse ajattelevat, +ja se saattaa minut raivoon. Minä olen vapaa henki. Tahdon ajatella +vapaasti. + +-- Poika -- olet lukenut Rousseauta! + +-- Olen lukenut _Émilen_ -- vastasi Paul, punastuen vasten tahtoansa. + +-- Vai niin; kyllä ymmärrän. Se kirja on vartavasten sinunlaisiasi +huimapäitä varten. Koreaa, mutta järjetöntä. Rousseau on mielipuoli, ja +sinä olet jo hyvällä alulla sellaiseksi tullaksesi. Sadan vuoden +perästä nauretaan sellaisille hullutuksille. + +-- Sadan vuoden perästä on Rousseau uudistanut maailman! -- huudahti +Paul hehkuvin silmin. + +-- No, jos sellaisella ihastuksella olet lukenut Rousseaun _Émilen_, +niin on sinun häneltä täytynyt oppia rakastamaan luontoa. Siinä löydät +lääkkeen pahoille unelmillesi. Tutki luontoa, mutta tutki siinä olevaa +elämää äläkä kuolemaa. Tutki ja kokeile. Ota vaari vähimmästä, +tullaksesi vähitellen suurempaan ja suurimpaan. Etsi kokonaisuuden +lakeja, niin löydät ehkä vihdoin niissä Jumalan. + +-- Olen löytävä vapauden! Olen paljastava sen, mikä salassa on. Olen +vapauttava sen, mikä vangittu on. Olen pääsevä sen salaisuuden perille, +jota kauan on aavistettu, mutta ei ikinä löydetty. Olen palauttava +luonnon ihmiskuntaan ja ihmiskunnan luontoon. + +-- Siihen tarvittaneen aikaa, mutta käy käsiksi vain, kestä loppuun +saakka! Tähän saakka olemme samaa mieltä. Olen aina uskonut, että +sinussa asuu hengetär, joka on luotu jotakin suurta varten. Mutta nero +ei voi, ei saa olla hyveitä vailla. Oletko koskaan kuullut, että suuret +ajatukset viihtyvät pelipaikoissa? + +Paul oli vaiti. + +-- Meidän tulee, -- jatkoi vanhempi ystävä, -- koettaa korvata +hairahduksesi seuraukset. On jotakin, joka on 300 riksiä tärkeämpää, ja +se on, ettei petetä ihmisten luottamusta. Millä aiot maksaa velkasi? + +-- Sitä en voi sanoa. En ainakaan vielä. + +-- Minulla on ehdotus. Ole avomielinen kuin päivän valo, ja usko +minulle aikomuksesi, huolesi. Palkinnoksi aion vanhemmiltasi pyytää +sinulle lupaa matkustaa ulkomaille ensi kesänä. Saat nähdä valtameren, +Etelä-Euroopan, kenties Afrikan rannikot. + +-- Valtameren, niin, luvatkaa se minulle! + +-- Sen lupaan, mutta ainoastaan sillä ehdolla, minkä äsken mainitsin. + +-- En voi. + +-- Miksi et voi? + +-- Siksi, etten voi! + +-- Mitä se merkitsee? Unohdatko, että olen täällä isäsi sijassa? + +-- Isälleni vastaisin samoin kuin nytkin. + +-- Uppiniskainen poika. Siis täytyy meidän välillemme vielä jäädä yksi +hämärä kohta. Mutta sitä en aio sallia. Niin kauan kuin olen sinusta +vastuunalainen, ei välillämme saa olla mitään hämärää. Annan sinulle +mietintäaikaa huomenillaksi. Hyvää yötä! + +Ja Paul meni syvissä ajatuksissa ylös ullakkokamariinsa, josta oli mitä +ihanin näköala merelle päin. Siellä hän istahti avoimen ikkunan ääreen +ja katseli viileätä seutua ja sen keväistä vihreyttä. Kummallisia +tunteita, kummallisia kysymyksiä liikkui nuorukaisen haaveksivassa +mielessä. + +-- Mitä on elämä? + +-- Mitä on luonto? + +-- Mitä on henki? + +-- Mitä olen minä? + +Hän ei saanut mitään vastausta? Koneenomaisesti otti hän käteensä +kirjan, joka oli avoinna ikkunalaudalla. Se oli Arndtin "Paratiisin +yrttitarha", -- arvatenkin hurskaan Cecilian siihen asettama +hienotunteiseksi viittaukseksi hänen ystävyydestään. + +-- Oh, tuommoista! -- huudahti nuorukainen ja paiskasi kiivaasti +avonaisen kirjan kiinni. + +Hän ei ymmärtänyt "Yrttitarhaa". Hän ei ymmärtänyt Ceciliaa. Hän ei +ymmärtänyt omaa itseään. + + + + +8. ENSIMMÄISEN JA TOISEN LUOKAN TÄHTIÄ. + + +Paul Bertelsköld vietti ullakkokamarissaan unettoman ja levottoman yön. +Hänen mielessään ilveili yhä uusia utukuvia. Milloin ne olivat +jättiläismäisiä ajatuksia uudesta maailmanjärjestyksestä, milloin +aikoja sitten unohdettuja lapsuudenmuistoja; milloin matemaattisia +tehtäviä, joista ei vielä kukaan ollut selville päässyt, mutta joiden +ratkaisun hän yksin oli keksinyt. Väliin kuuli hän arpanoppain vierivän +ja korttien kahisevan; väliin oli siinä hänen serkkunsa Cecilia, joka +rukoili Herraa valistamaan kasvonsa hänen ylitsensä; väliin tuo +salaperäinen tohtori, joka jäisen kylmästi tarttui hänen vastahakoiseen +käteensä. Hänestä tuntui, ikäänkuin ristiriitaiset vallat taistelisivat +hänen sielustaan. Siinä oli itämaisen sadun mustat ja valkoiset +enkelit, jotka taistelivat ylivallasta. + +Levotonna ja itseensä tyytymätönnä hän nousi vuoteeltaan. Hän tunsi +itsensä väsyneeksi ja ikäänkuin rikki raadelluksi. Hän tahtoi valoa +siihen pimeyteen, mikä peitti hänen sielunsa. Mutta mistä? Miten? Hän +luuli kaikkien häntä tuomitsevan ja väärin käsittävän. Hänen ystävänsä +ja kasvatusisänsä piti häntä haaveksivana narrina. Professorit +katselivat häntä tylyin silmin, sitten kun hän oli lakannut käymästä +heidän luennoillansa. Kenen luo hän kääntyisi, saadakseen sumun +selkenemään? Kello oli 6 aamulla, ilma puhdas, taivas sininen. +Miesmuistiin ei Turussa ollut ollut niin kuivaa toukokuuta. Paul otti +hattunsa ja lähti kaupunkiin, aluksi kuljeksien ilman mitään määrättyä +maalia, niinkuin niittyvillan untuvainen ajelehtaa aamutuulessa. + +Muuan matala ikkuna oli auki kadun puolella. Kirjoituspöydän ääressä +istui kynä kädessä kalpea, noin 20-vuotias nuorukainen, ja huoneen +perällä oli pari kirjansa ääreen kumartunutta koulupoikaa. Nuorukainen +katsahti ylös, huomasi Paulin ja sanoi hänelle: + +-- Hyvää huomenta, kuningas Midas! + +-- Hyvää huomenta, Faeton! -- vastasi Paul, suutuksissaan tästä +viittauksesta hänen kullantekotaitoonsa. + +Ikkunassa oleva nuorukainen oli Turun ylioppilas Juhana Henrik +Kellgren, jota siihen aikaan enemmän pelättiin kuin rakastettiin hänen +sukkelien kokkapuheittensa vuoksi. + +Paul jatkoi matkaansa. Hän kohtasi erään nuoren, vastaleivotun +ylioppilaan, joka jo oli menossa yksityiselle luennolle. Se oli hento +16-vnotias nuorukainen, kalpea ja kivulloisen näköinen, mutta hänen +piirteensä olivat älykkäät ja silmät kauniit, siniset. Hänen nimensä +oli Jaakko Tengström; hänestä tuli myöhemmin Turun arkkipiispa. + +-- Menetkö Hasselin luo? -- kysyi Tengström. + +-- En, vaan Gadolinin, -- vastasi Paul umpimähkään, sillä häntä hävetti +olla vähemmän ahkera kuin nuorempi kumppaninsa. + +-- Hyvästi. + +-- Hyvästi. + +Turussa oli silloin kaksi jumaluusoppinutta, jotka samalla olivat +mainioita luonnontutkijoita, nimittäin oppinut ja valistunut piispa +Mennander ja yhtä oppinut mutta paljon koukkuisempi Jaakko Gadolin, +siihen aikaan toinen jumaluusopin professori ja sittemmin Mennanderin +toinen jälkeläinen piispanvirassa. Siihen aikaan kelpasivat teologit +vaikka mihin, niinkuin meidän aikanamme kenraalit. Paulille pälkähti +päähän käydä tuon oppineen miehen puheilla ja hän otti asiakseen +lainata häneltä kirjan. + +Hän tapasi kuuluisan professorin yömyssyyn ja paksuun yönuttuun +pukeutuneena, palavan takkavalkean ääressä, paahtavan kuumassa +huoneessa, kirjoittamassa tutkimusta -- Turun pappeinkokoukseenko? Ei, +vaan Tukholman tiedeakatemialle kuun parallaksista. Hänen vieressään +oli metsänhoitoa koskeva, kohta alkavia valtiopäiviä varten laadittu +mietintö ja valtioneuvos Ferseniltä vastatullut kirje, joka sisälsi +erään valtiollisen juonen paljastuksen. + +Gadolin oli noin 56-vuotias mies, älykäs ja pisteliäs; suurempi +luonnontutkija kuin teologi, mutta suurempi poliitikko kuin +luonnontutkija. + +-- Mitä Bertelsköldillä on asiaa? -- kysyi professori, ei juuri +tylysti, mutta aikaansa arvossa pitävän esimiehen äänellä. + +Paul pyysi saada lainata Helvetiuksen mainion teoksen _De l'esprit_. + +-- Mitä hän sillä tekee? -- kysyi professori, rypistäen kulmiansa. + +-- Minä haluaisin mielelläni oppia tuntemaan matemaattiset todistukset +Jumalan olemassaolosta, -- vastasi Paul teeskennellyn yksinkertaisesti. + +-- Ei kelpaa. Lukekoon hän Wolfia. Kuka on neuvonut hänelle +Helvetiuksen? + +-- Olen kuullut kehuttavan häntä teräväjärkiseksi ajattelijaksi. + +-- _Ne inducas nos in tentationem_.[3] Tunteeko hän kirjaa, jota +sanotaan Benzeliuksen teologiaksi? + +-- Tunnen. + +-- No, niin lukee hän sen vielä kerran. Ellei se maita, niin lukekoon +Wolfia. Jumalan olemassa olo on jo aikoja sitten matemaattisesti +todistettu. _De axiomate non disputandum_.[4] + +-- Mutta jos epäilee...? + +-- Niin lukee Benzeliuksen vielä kerran eikä nauti liharuokia, espanjan +viinejä eikä muita kiihdyttäviä juomia. Epäilykset saavat alkunsa +enimmäkseen vatsasta. Kuinka jaksaa hänen isänsä, se kunnon mies? Onko +hän yhä vielä vilpitön hattu? + +-- Hän on jo aikoja sitten luopunut politiikasta hoitaakseen +maanviljelystään. + +-- Ymmärrän. Kreivitär on synnyltään myssy. Tunsin hänen isänsä, +porvariskuninkaan. Se oli jäykkä mies, _tenax propositi vir. Valeas, +studeas_![5] Lukekoon hän Benzeliusta, se on neuvoni. + +Paul meni pois, tuntien rinnassaan jotakin epätoivon tapaista. Melkein +tietämättä, miten oli sinne tullut, seisoi hän professori Kaarle +Mestertonin portilla. Myöskin Mesterton oli teologi, mutta hän oli +ansainnut laakerinsa Wolfin filosofiassa. + +Paul pyysi saada lainata hänen mainion, Saksassa julkaistun teoksensa: +_De essentiis rerum aeternis_.[6] + +Professori Mesterton, laihankalpea, Gadolinin ikäinen mies, istui +paitahihasillaan avoimen ikkunan luona ja näytti ihailevan viileää +aamuilmaa. Hänen huoneensa oli kylmä kuin kellari, hän itse oli, jos +mahdollista, vieläkin kylmempi. + +-- Aikooko herra suorittaa tutkinnon? -- kysyi hän. + +-- En vielä, -- vastasi Paul. -- Olen käynyt herra professorin +luennoilla ja tahtoisin kerrata järjestelmän. + +-- Onko hänellä minun ontologiani? + +-- Osaan sen ulkoa. + +-- Niin lukekoon hän minun psykologiani ja luonnollisen teologiani. +Kaikki riippuu predikamenttien tuntemisesta! + +-- Nekin tunnen kannesta kanteen. Mutta minä en voi onnettomuudekseni +päästä minkäänlaiseen vakaumukseen. Etsin Jumalaa ja elämää ja olen +toivonut löytäväni ne herra professorin essentioista. + +-- Kaikki realiteetit ovat tyhjiä ymmärryskäsitteitä. Jumala on +absoluuttisen aatteen abstraktio. Paitsi ajattelemista ei ole mitään. +Tyytykää siihen. Milloin haluatte suorittaa tutkinnon? + +-- En ole vielä päässyt selvyyteen ajatuksissani, -- vastasi Paul, +karvas tunne rinnassaan. + +-- Ei haittaa syventyä asiaan. Tässä on hänelle essentiani. Sieltä hän +löytää termit. Termit ovat tietämisen lattia, seinät ja katto. + +-- Mutta pääsenkö niillä Jumalan olemassaoloon? + +-- Hän pääsee niillä ajatuksen perustukseen. _Cogito, ergo sum.[7] + +Paul meni tiehensä, tuntien sydämessään kylmyyttä, joka tunki läpi koko +hänen olentonsa, ja tuli vihdoin pieneen, Luostarikadun varrella +olevaan taloon. Täällä asui maisteri Henrik Gabriel Porthan, siihen +aikaan 32-vuotias ja kirjaston amanuenssi; sen aarteet hän tunsi +paremmin kuin kukaan muu, sillä hän oli vast'ikään ruvennut +julkaisemaan väitöskirjoja kirjaston historiasta. Tällä hetkellä +valmisteli tämä ankara, klassillisesti oppinut mies kreikkalaisten +kevytmielisimmän, miellyttävimmän pilarunoilijan, Anakreonin käännöstä. +Itse vakavuuskin rakasti tähän aikaan ruusuilla leikkimistä. + +Paul tapasi voimakkaan nuoren miehen, joka, ollen kooltaan +keskinkertainen, oli ankarasta työstä jo vähän kumarruksissa, puettuna +yksinkertaiseen harmaaseen takkiin ja istuen kirjoituspöytänsä ääressä, +joukko foliantteja ympärillään. Ensi silmäyksellä näytti tämä nuori +oppinut pikemmin rumalta kuin kauniilta, ja hänen tavattoman paksut +huulensa tekivät hänen kasvonsa jotenkin karkean näköisiksi. Mutta kuta +lähempää häntä katseli, ja varsinkin kun tuo ankara vakavuus lauhtui +miellyttävän hyväntahtoiseksi hymyilyksi, sitä enemmän viehätti hänessä +voimakas, melkein roomalainen suuruus, joka ilmeni koko hänen +olennossaan. + +-- Minä tulen, -- sanoi Paul, -- pyytämään herra maisterilta erästä +kirjaa, jota taitaa olla vaikea saada ilman erityistä lupaa +kirjastosta. Se on Cornelius Agrippan: _De occulta philosophia_.[8] + +-- Mitä kreivi sillä tekee? Se on harhaanviepä kirja, kabbalistista +taikauskoisuutta täynnä, ja minua on kielletty antamasta sitä muille +kuin maistereille ja opettajille. + +-- Pyydän kuitenkin saada kirjan, jos se vain käy laatuun. En halua +sitä uteliaisuudesta, vaan päästäkseni totuuden jäljille. Olen turhaan +etsinyt sitä teologiasta, filosofiasta ja matematiikasta. + +-- Etsikää sitä historiasta. Mikä on todellista, se on järjellistä. + +-- Se on turhaa. En voi saada vakaumusta mistään. + +-- Niin lukekaa sitten vanhoja klassikoita. Platosta ja Senecasta on +kreivi löytävä sata kertaa enemmän todellista viisautta kuin _Occulta +philosophiasta_. + +-- Maisteri ei siis suostu antamaan minulle kirjaa. + +-- Minä pyydän kreiviä luopumaan pyynnöstään. Agrippa on kerännyt +vähintäkään arvostelematta kaikenlaista turhanpäiväistä, mikä ei +sovellu meidän aikaamme. Ilman arvostelua ei mitään tiedettä ole +olemassa. + +-- Sen tiedän. Siksipä arvostelen Jumalaa ja Raamattua, tiedettä ja +elämää, mutta en pääse milloinkaan muuhun kuin kielteisiin tuloksiin. + +Porthan silmäili häntä tutkistellen. + +-- Kreivissä on alkua johonkin tavallista enempään, -- sanoi hän +puristaen nuorukaisen kättä. -- Mutta uskokaa minua, kreivi käy +harhaan. Jumalaa ei löydetä Raamatusta eikä tieteistä, ellei hän ole +ennestään meidän omatunnoissamme. Tulkaa luokseni kirjastoon, niin +hankimme yhdessä itsellemme vakaumuksen _Occulta philosophian_ +hullutuksista. + + + + +9. LOISTAVA PALLO. + + +Rappeutunut rakennus Aningaisten tullin luona oli koko päivän ollut +ikäänkuin asumatonna. Portti pysyi suljettuna, eikä edes se vanha +palvelijakaan, joka toisinaan näyttäytyi niinkuin tarhapöllö jonkin +rosvolinnan raunioilla, ollut näyttänyt kuolonkalpeita, kuivettuneita +kasvojaan tavallisella matkallaan leipurin luo, jonne hän meni joka +päivä ostamaan leipää 6 äyrillä. Mutta kohta hämärän tultua -- ja se +tuli myöhään, sillä oltiin toukokuussa -- alkoi elämä taas tuossa +pahamaineisessa talossa. Jotakin kannettiin sisään ja jotakin +kannettiin ulos; valojuova näkyi taas läpi suljettujen ikkunaluukkujen +ja arveluttava tulikiven katku tunkihe ulos savupiipusta. Ne harvat +naapurit, jotka vielä näin myöhään olivat kotimatkallaan, kiiruhtivat +nopein askelin ohitse, ja eräs utelias piika, joka oli rohjennut käydä +koettelemaan, kuinka hatara ikkunanluukun halkeama mahdollisesti voi +olla, vetäytyi heti hölmistyneenä takaisin naarmu nenässään, varmasti +vakuutettuna siitä, että oli satuttanut itsensä johonkin outoon +aseeseen, joka ei voinut olla mikään muu kuin pukinsarvi. + +Mutta siellä sisällä puuhasi tohtori Martti puettuna ruskeaan +hännystakkiinsa ja nahkaiseen esiliinaansa innokkaasti tehden +salamyhkäisiä valmistuksia. Uunin hiilloksella seisoi nyt neljä +sulatinta, joiden sisältöä hän tuon tuostakin tarkasti katseli. Eräällä +hyllyllä oli neljä pientä tahkotusta böömiläisestä lasista tehtyä +pulloa, kaikki huolellisesti suljettuina samanaineisilla tulpilla, +vuorotellen hänen erityisen huomionsa esineenä. Tähtitieteellisiä +merkkejä täyteen piirretty kalendarium oli levitetty eräälle pöydälle +huoneen nurkkaan, ja näkyi olevan käsillä sitä varten, että sen avulla +joka neljännestunnin kuluttua voitaisiin nähdä tähtien asema taivaalla, +samalla kuin iso, tavallista erikoisemman näköinen seinäkello, jolla +oli neljäkolmatta tuntia taulussaan, raskailla, yksitoikkoisilla +nappauksilla ilmoitti sekunteja. Keskellä lattiaa seisoi jonkinlainen +vaskinen kolmijalka, ylinnä sen päällä pienempi, samasta metallista +tehty kolmijalka, ja sen päällä lapsenpään kokoinen lasipallo. + +Raskas kello oli juuri yhdellätoista alakuloisesti soivalla lyönnillä +ilmoittanut puoliyötä lähimmän tunnin, kun ulko-oven kello kilahti, ja +huoneeseen astui Paul Bertelsköld vakavin, päättäväisin, uhmailevin +askelin. + +-- Tässä olen, tohtori! -- virkkoi hän, viskaten hattunsa huolettomasti +luotaan. -- Olen tullut näkemään mihin taitonne kelpaa. Ellei se ole +parempi Cornelius Agrippaa ja hänen _occulta philosophiaansa_, jota +tänään olen kirjastossa tutkinut maisteri Porthanin kanssa, niin on +parasta, että valitsette toisen narrin kuin minut, pettääksenne häntä +silmänkääntäjän tempuillanne, sillä minä en aio uskoa enempää kuin mitä +käsilläni voin tunnustella. + +Vanhus nyökäytti ylenkatseellisesti päätänsä. -- Semmoisia ne ovat +kaikki, -- jupisi hän, -- kaikki ilman poikkeusta, tänä itseviisaana, +ylimielisenä aikakautena. Kaikki he tahtovat oitis päästä päämaaliin, +vaivaa näkemättä ja tutkimatta, niinkuin tarvitsisi heidän vain +kumartua poimiakseen kadulta vuosisatojen viisauden. Usko, mitä haluat, +nuori mies; en tyrkytä kenellekään taitoani. Mutta ensi ehto, jos +tahdot olla läsnä kokeissani, on se, että siksi ajaksi sokeasti +antaudut käskyjeni alaiseksi. + +-- Annatteko minulle, mitä olen pyytänyt? Annatteko minulle kultaa +maksaakseni velkani? En tahdo sitä lahjaksi, tahdon sen lainaksi, ja +korot voitte määrätä mielenne mukaan. + +-- Ja jos annan? -- kysyi tohtori oudosti hymyillen. + +-- Niin suostun tuntikauden tai kaksi olemaan teidän käskettävänänne. +Älkää luulko minun pitävän lukua siitä, millaiset käskynne ovat. +Olittepa juutalainen tai kristitty, muhamettilainen tahi pakana, se on +minulle yhdentekevää. Voitte kernaasti käskeä minua, kuten velhojen on +tapana, polkemaan virsikirjaa tai verelläni allekirjoittamaan +sopimuksen paholaisen kanssa; se ei minua vähintäkään huoleta. En usko +tätä nykyä virsikirjaan enkä katkismukseen, en piruun enkä hänen +mummoonsa. On vahinko, etten oikein voi uskoa teihinkään, tohtori, +sillä jotakin pitäisi kumminkin uskoa, jollei muun niin ainakin häpeän +vuoksi. + +-- Voisin kysyä sinulta, nuori mies, -- jatkoi salataitojen mestari, +näyttämättä vähintäkään kärsimättömältä, -- voisin kysyä sinulta, +minkätähden sinä, joka et usko muuta, uskot sitä, mitä käsilläsi voit +koetella, mikä kuitenkin usein on epävarmempaa kuin se, mitä sielullasi +käsität. Voisin myös kysyä itseltäni, mitä hyötyä siitä on, että +tuhlaan viisauden helmiä semmoiselle, joka on päättänyt jäädä samaan +raakuuteen kuin järjettömät eläimet. Mutta sinä olet nuori, minä annan +anteeksi tyhmyytesi ja tahdon siitä huolimatta näyttää sinulle, kuinka +väärin teet, epäillessäsi sen taidon voimaa, joka kautta vuosituhansien +on perintönä kulkenut muutamien harvojen valittujen kesken ja syystä on +saanut nimekseen jumalainen tiede, _lapis philosophorum_, viisaiden +kivi. Oletko valmis tottelemaan käskyjäni? + +-- Tehkää tahtonne. Mutta sopimallamme ehdolla. Kolmestasadasta +riksistä voitte myydä sieluni. + +-- Pane siis yltäsi pois kaikki rauta ja teräs. Peitä itsesi tällä +suojelevalla viitalla, joka ei laske lävitsensä tulta, vettä eikä +ilmaa. Ota käteesi tämä magneetti, joka varjelee sinua pahoilta +vaikutuksilta. Kokoa ajatuksesi ja rohkaise itsesi. Ennen kaikkea, +muista pysyä vaiti, kun hetki on tullut, sillä vähinkin turhaan +lausuttu sana voi turmella kaikkien vaivannäköjeni hedelmät. + +-- Ja jos yksi ainoa ihmiskielen synnyttämä ääniparka riittää +hävittämään kaiken taitonne hedelmät, mitä tulee minun sitten +mielestänne uskoa sen luulotellusta voimasta? -- virkkoi nuorukainen +halveksivasti. Totellen mestarin käskyjä hän pani nyt kuitenkin pois +kynäveitsensä, irroitti viilekkeittensä terässoljet, pukeutui jossakin +liimantapaisessa aineessa kastettuun viittaan ja otti käteensä pienen +ankkurinmuotoisen magneetin. + +-- Sana, -- vastasi viisas tohtori, -- on hengen miekka ja kilpi. +Miekka hullun kädessä voi lävistää hänen sydämensä, ja kaikki riippuu +siitä, kuinka sitä käytetään. Silmäile näitä pulloja. Ne eivät sisällä +mitään muuta kuin kastetta, eri tähtimerkkien aikana kerättyä, joiden +yhdistetyt voimat voivat saada aikaan suuria asioita. Tämä lasipallo +sisältää maailman neljästä vyöhykkeestä saatujen harvinaisten kasvien +mehustetta, ja nämä kasvit on kerätty suotuisten kuunvaiheiden aikana, +mutta en voi niiden salaisuutta sinulle ilmaista. Nyt piirrän tämän +kehän ympärillemme suojelevaksi muuriksi ja asetan sen reunaan +suitsutuksen, joka vartavasten on valmistettu niiden vihamielisten +valtain torjumiseksi, jotka voivat meidän hankkeitamme häiritä... + +Tätä sanoessaan veti vanhus punaliidulla ympyrän tuhkankarvaiselle +lattialle niin, että sen keskipisteenä oli kolmijalka, ja sen reunoille +hän asetti seitsemän pientä suitsutusastiaa, mutta hän itse sekä hänen +oppilaansa jäivät seisomaan ympyrän sisäpuolelle. Suitsutus +sytytettiin, ja ennen pitkää tulvi huoneeseen hyvänhajuisia, hurmaavia +höyryjä. + +Iso seinäkello näytti puolta kahtatoista. + +-- Kiertotähdet ovat meille suotuisat, -- jatkoi tuo eriskummainen +mies, alentaen äänensä kuiskutukseksi. Aika on käsissä, ja nyt pidä +varasi, poikani! Ei sanaakaan enää, jos henkesi on sinulle rakas, +ennenkuin annan sinulle luvan puhua! + +Paul seisoi, yhäkin ylenkatseellisesti hymyillen taikapiirin sisällä, +pitäen tarkasti silmällä kaikkia tohtorin liikkeitä, ettei +herkkäuskoisesti joutuisi silmänkääntäjän taikatemppujen leikkikaluksi. +Hänen uteliaisuutensa oli kiihtynyt, hänen mielikuvituksensa oli +liikkeessä, mutta hän torjui miehuullisesti kaikki ilveilevät +näköhäiriöt ja päätti pysyä tyynenä ja kylmänä paljastaaksensa pettäjän +heti kohta, kun huomaisi hänen vehkeensä. + +Nyt otti tohtori käteensä nuo neljä böömiläistä pulloa ja kaatoi niiden +vesikirkkaan sisällön hitaasti lasipalloon. Paul jännitti huomiotansa +keksiäksensä tämän seoksen tekemän vaikutuksen, mutta hän näki +ainoastaan sakkaisen, öljynkaltaisen nesteen, joka täytti lasipallon +melkein kolmanneksi osaksi. + +Tämän tehtyä sytytti tohtori lasipallon alla alimmaisella kolmijalalla +olevan väkiviinalampun. Muutamia minuutteja kului hiljaisuudessa, +keltainen neste rupesi kiehumaan ja sekosi yhä enemmän, kunnes se +vihdoin tummeni ja sakeni mustanruskeaksi, tulikiveltä hajahtelevaksi +massaksi. + +Silloin otti mestari kolmijalan alta vaskisen rasian ja aukaisi kannen. +Vaskirasian sisällä oli sinkkirasia, sinkkirasian sisällä hopearasia ja +hopearasiassa pienoinen kultapullo. Tästä pullosta kaatoi hän verkkaan +ja juhlallisesti seitsemän tippaa ruskeaan, lasipallossa olevaan +aineeseen. + +Siinä silmänräpäyksessä näki Paul tämän aineen joutuvan kovaan käyntiin +ja muuttuvan yhä vaaleamman karvaiseksi. Muutamien minuuttien kuluttua +oli tumma pohjasakka laskeutunut lasipallon pohjalle ja sen päällä +kiehui kristallinkirkas, ihmeen loistava ja ihana neste. Lasipallosta +levisi tämä loiste, joka melkein huikaisi silmiä niinkuin kirkkain +kuutamo, yli kaikkien esineiden suitsutusta täynnä olevassa huoneessa. +Kaikki noiden kahden miehen ympärillä tuntui liikkuvan ja alkavan elää. +Lattia notkui, kolmijalka tärisi, hyllyt kohoilivat, pöytä ylentelihe, +uuni siirtyi, sulattimet vierivät edestakaisin, hehkuvat hiilet +näyttivät karkelevan keskenään ja varjontapaisia olentoja vilahteli +savun seassa, ikäänkuin hapuillen ympyrää kohden ja taas +aaveentapaisesti kadoten tyhjyyteen. + +Kello löi kaksitoista. + +Paul näki huoneen liikkuvan ja välkkyvän, hän näki olentojen +vilahtelevan ja taas katoavan. Hän ei uskonut silmiään, hän kosketti +otsaansa. Hänen ohimonsa tykyttivät, poskensa hehkuivat, hän tahtoi +vastustaa tätä petollisen mielikuvituksensa ilveilyä, mutta hänen +kielensä kieltäytyi tottelemasta. Hän tunsi olevansa täydellisesti +valveillaan: hän näki kaiken, kuuli kaiken, mutta hän ei voinut liikkua +ja oli kadottanut puolet arvostelukyvystään. + +Tuskastuneena, suuttuneena, epäluuloisena loi Paul silmänsä velhoon, +toivoen huomaavansa hänessä jonkin varomattoman liikkeen, joka +osoittaisi, että hän oli sellaisessa liitossa jonkun huoneeseen +kätkeytyneen apulaisen kanssa. Mutta tohtori Martti seisoi siinä yhtä +äänetönnä ja liikkumatonna tuijottaen, läpitunkevia silmiään pois +kääntämättä, erääseen ympyrän kehän kohtaan, josta varjot alinomaa +uudestaan tulivat savun seasta näkyviin. Sillä kohdalla paloi +suitsutusastia sammuvalla liekillä, ja Paul luuli huomaavansa, että +mestarin katsanto osoitti pelkoa, jota hän turhaan koki salata. Mitä se +merkitsi? Uskoiko loihtija itse aaveitansa? Pelkäsikö hän niiden voivan +päästä hänestä voitolle? Riippuiko ehkä kummankin elämä ja onni siitä, +että tuo heikko liekki ei sammunut. Vartoivatko yön vihaiset vallat +ainoastaan sen viimeistä riutumista, hyökätäksensä noiden uhkarohkeiden +kimppuun, jotka uskalsivat heidän uhallansa nostattaa luonnon salaiset +voimat salaisuuksien syvyyksistä. + +Paulia hävetti: hän tunsi kauheaa, epämääräistä pelkoa. Hän oli +luonnostaan rohkea ja pelkäämätön; hän olisi ollut valmis kaikkeen, +mutta tuo tuntematon vaara, tuo vihamielinen, ruumiiton, käsittämätön, +joka liikkui savun takana ja joka ei voinut olla muuta kuin +näköhäiriötä, mutta sentään koko ajan muuttumistaan muuttui joksikin +muuksi, täytti hänet kauhulla. Yhä himmeämmäksi kävi liekki, yhä +tuskallisemmiksi muuttuivat poppamiehen kasvot. Vihdoin sammui +viimeinen lepatteleva liekki suitsutusastiassa, ja samalla hetkellä +tunsi Paul lattian notkahtelevan jalkojensa alla. Sadat tuhannet valot +rätisivät, sadat tuhannet kuiskaukset kuuluivat hänen ympärillään. +Liekit ympäröivät häntä, korkeat aallot loiskuivat hänen ylitsensä, +hänestä tuntui kuin hän vajoaisi vajoamistaan penikulmain syvyiseen +kuiluun. Kaikki pimeni, ja hän vaipui tiedotonna tuon salaperäisen +kolmijalan viereen. + + + + +10. KULLANTEKOTAITO. + + +Nuorukaisen taas herättyä seisoi tohtori Martti hänen vieressään, +kostutellen hänen huuliaan samalla elähdyttävällä juomalla, joka eilen +oli palauttanut elon ja lämmön hänen suoniinsa. + +-- Älä pelkää, -- sanoi vanhus pyyhkäisten ikäänkuin ankaran +ponnistuksen perästä hien kurttuiselta otsaltaan, -- vaara on nyt +ohitse. Se oli hirmuisinta, mitä ikänäni olen kokenut; me +kaikkivaltiaat kuolevaiset olemme kuitenkin heikkoja olentoja. En +voinut edeltäpäin arvata, että uunista käyvä ilmanveto leyhyttelisi +osan suitsutusta tästä pienestä vadista pois, ja tuo näköjään noin +vähäpätöinen sattuma oli vähällä viedä henkemme. Vielä sekunti, ja +elementtien henget, jotka olivat joutuneet vihansa valtaan siitä, että +koetimme niitä nöyryyttää, olisivat hyökänneet kimppuumme ja tuhonneet +meidät. Mutta samassa silmänräpäyksessä, kun heidän onnistui murtautua +ympyrän kehän läpi, oli myöskin heidän valtansa ratkaiseva hetki +ohitse. Se elonkehitys, jota he tahtoivat hävittää, oli saanut aikaa +elpyäkseen lasipallossa. Kun elonmehuste oli valmis, ja pallo lakkasi +loistamasta, vaipuivat elementitkin takaisin luonnolliseen +tasapainoonsa, ja me olimme pelastetut. Nyt on sinulla lupa puhua, +nuori mies! Se, mikä vielä on tekemättä, on vain vähäpätöistä +verrattuna siihen, mitä jo olemme kokeneet. + +Paul tunsi olevansa ihmeellisen virkeä, samoin kuin eilenkin. Mutta +hänen voimiensa keralla palasivat myöskin epäilykset. + +-- Tohtori, -- sanoi hän, -- ette vieläkään ole saanut minua uskomaan. +Aistimeni olivat äkillisestä taintumuksesta huumautuneet, ja +sellaisessa tilassa ovat kaikki näköhäiriöt mahdollisia. Minun tulee +nähdä enemmän, tulee nähdä se kylmäverisenä, uskoakseni teidän +taitoanne. + +-- No hyvä, oletko nyt niin kylmä ja rauhallinen, niin selväpäinen ja +niin valveillasi kuin katsot tarpeelliseksi voidaksesi tutkia tyynesti +asiata? + +-- Toivon olevani. Teillä on jaloa viiniä, tohtori! Onko se tokaijia +vaiko lakrymakristiä? + +Tohtori Martti naurahti omituisella kummallisella tavallaan. + +-- Yksi ainoa pisara, -- virkkoi hän, -- siitä pienestä kultapullosta, +jota äsken käytin, riittää muuttamaan inhoittavimman veden, vieläpä +väkevimmän myrkynkin nektariksi, jonka kanssa etelän jaloimmat viinit +turhaan koettaisivat kilpailla. Mutta koska nyt hyväksi onneksi arvelet +olevasi täydessä järjessäsi, niin katso tuota palloa, joka oli tulla +meille niin kalliiksi, mutta joka nyt onkin antava meille aarteen, jota +kuninkaat ja oppineet miehet turhaan ovat koko elämänsä ajan +tavoitelleet. Sano minulle, mitä näet? + +-- Minä näen -- sanoi Paul yhä enemmän kummastuen -- alinna pohjalla +mitä ihanimman, vihannan maiseman metsineen ja järvineen, vuorineen ja +virtoineen. Olen erottavinani jok'ainoan puun, jok'ainoan kiven. +Todellakin, maalari kadehtisi teiltä tuota kirkasta järveä... Mutta +onko mahdollista? Luulen näkeväni veden väreilevän ja puiden notkuvan +tuossa keinotekoisessa maisemassa. Eikö niin, tohtori, se on kai jokin +optillinen näköhäiriö? + +-- Ei suinkaan. Toisella kerralla voisin näyttää sinulle eläviä +joutsenia tuolla järvellä ja juoksentelevia hirviä tuossa metsässä; +niin, eläviä ihmisiäkin alle neljännestuuman pituisia. Mutta se koe +vaatii suuria valmistuksia. Mitä näet vuorien yläpuolella? + +-- Näen mustan pilven kirkkaansinisellä taivaalla uiskentelevan. Nyt se +selkenee, nyt se hajautuu. Tohtori ... taivaan nimessä ... ei, +tämmöistä en ikinä ole voinut mielessäni kuvitella! + +-- Kerro minulle, mitä näet! + +-- Auringon!... Auringon, joka on pienempi kuin leinikön kukka, ja +kuitenkin se on niin kirkas, että tuskin voin sen loistoa sietää. + +-- Ymmärtääksesi, etten tahdo sinua pettää, -- lausui oppi-isä, -- +tahdon sanoa sinulle, että se, mitä sanot auringoksi, todellakin on +näköhäiriö, vaikka sen merkitys on suuri. Näet tässä sen salaperäisen +liuoksen, joka minun niin paljolla vaivalla ja vaaralla on onnistunut +koota kappalten sydämistä. Seitsemän tippaa sitä tähtimehuketta, jota +olen kultapullossa tallettanut, on riittänyt voimistamaan ja +elähdyttämään kasteen ja kasvien nukkuvia voimia, ja siitä syntynyt +ilmiö oli tuo valonloiste lasipallossa. Tämä valo ja tämä voima ovat +nyt yhdistyneet verrattomaksi nesteeksi, joka on erottautunut uudeksi, +vaikka varsin pieneksi loistavaksi palloksi. Se paistaa kuin aurinko, +sanot sinä. Sano mieluummin: kuin aurinkojen aurinko, sillä tämä pallo +ei sisällä ainoastaan auringon valon ydintä, vaan tähtien, niin, koko +maailman avaruuden ytimen. Nuori mies, sanot ylpeillen itseäsi +ajattelijaksi: tässä on maailmanajatus ruumiillisessa muodossa silmäisi +edessä! Sanot itseäsi luonnontutkijaksi: tässä ovat kaikki luonnon +alkuaineet yhteensulaneina ja koottuina yhteen kohtaan. Etsit +viisautta, sinä tomun muurahainen: minä sanon sinulle, että tässä on +tulos vuosituhansien viisaudesta, jota vielä vastaisetkin vuosituhannet +turhaan tavailevat. Nuo mielettömät ihmiset pyytelevät kultaa, +tyydyttääkseen halpoja himojansa, eivätkä tiedä, että kulta on maailmaa +koossa pitäväin voimain jähmettynyt ja eloton yhdistys. Kulta on +ihmisten jumala, mutta se jumala on vain maailmansielun kuollut ruumis, +ja ainoastaan salaisuuksiin tutustunut viisas voi hallita sen +todellista olemusta. + +-- Siis, -- kysyi Paul. -- ette tunnusta minkään muun Jumalan olemista +kuin maailmansielun? + +-- Uskotko sinä mitään muuta? + +-- En. + +-- Tiedä siis, -- jatkoi tohtori huolettomasti, tuhlaamatta sen enempää +sanoja noin selvään asiaan, -- että tämä pallo sisältää kultaliuoksen. +Jonkinlaisella varovaisuudella voi tämän liuoksen ottaa erilleen, ja +silloin saan nestettä noin kaksisataa tippaa, joista jokainen riittää +synnyttämään lähes kolmekymmentä luotia kultaa teidän painojenne +mukaan. Jos laskemme jokaisen luodin 24 riksiksi, niin voimme kullakin +tipalla synnyttää 720 ja koko tällä loistavalla pallolla 144.000 riksin +arvosta kultaa. Se on tosin kyllä varsin vähän sen suhteen, mitä voimme +saada aikaan suuremmin valmistuksin, mutta meidän nykyistä tarvettamme +varten lienee siinä tarpeeksi. Pidä nyt silmällä, mikä muutos nesteessä +tapahtuu siinä itsessänsä asuvan voiman vaikutuksesta! + +Paul katseli taas tuota vihantaa maisemaa keinotekoisine aurinkoineen +ja näki sen vähitellen pimenevän niinkuin ukkosilmalla. Aurinko peittyi +pilviin, salamat välähtelivät, sade näytti virtanaan maahan vuotavan. +Hetken kuluttua ei maisemasta ollut mitään näkyvissä, kaikki oli +pimeätä, ja tuo äsken heloittava aurinko näytti himmennetyin valoin +uivan suurena öljypisarana samean nesteen pinnalla. + +-- Nyt on aika erottaa liuos, -- sanoi mestari, ja mitä suurinta +varovaisuutta noudattaen onnistui hänen nostaa tuo öljymäinen pallo +tuskin tuumankorkuiseen valkeasta kristallista valmistettuun pulloon, +jonka hän otti poveltaan. + +Kun tämä oli onnellisesti toimitettu, tarkasti hän kolmea +ennenmainituista uunissa olevista neljästä sulattimesta ja sekoitti +niiden sisällyksen neljänteen, joka pantiin kovaan kuumuuteen. -- +Näissä kolmessa sulattimessa -- sanoi hän -- on suolaa, rikkiä ja +elohopeaa, jotka muodostavat kaikkien kappalten kokoomuksen. Kun liuos +yhdistää niihin voimansa ja väkensä, syntyy se metalli, jota ihmiset +ahnehtivat ja joka todellakin sisältää niin kasvi- kuin kivikunnankin +ytimen, nimittäin kulta. Huomaa: ainemäärä on tällä kertaa vähäinen, +ainoastaan kolmekymmentä luotia, tai juuri niin paljon, että yksi tippa +liuosta riittää sitä voimistamaan. Nyt kaadan yhden tipan seokseen... + +Hiljainen kihinä kuului, ja neljännessä sulattimessa oleva aine alkoi +hehkua. Kuumuus eneni, kunnes sulattimen koko sisältö hehkui valkeana, +ja tohtori näytti erinomaisen tarkkaavana laskevan määräsekunteja. Kun +luku oli täysi, nosti hän sulattimen tulelta ja asetti sen jäähtymään. + +Huolimatta kaikesta siitä eriskummallisesta, mitä hän äsken oli nähnyt, +ei Paul ollut lakannut epäluuloisesti valvomasta kaikkia vanhuksen +liikkeitä, ja nyt teroitti hän huomionsa kaksinkertaiseksi, +katsoakseen, ettei velho vielä viime hetkellä saisi pistää kultaa +sulattimeen. Mutta hän ei huomannut olevan mitään aihetta pelkoonsa. +Tohtori pysyi tyynenä jonkin matkan päässä sulattimesta, joka viimein +jäähtyi niin, että sen sisällys näytti jähmettyneeltä. + +-- Tarkasta itse! -- sanoi mestari. + + + + +11. NUORI PANKKIIRI JA VANHA YLIOPPILAS. + + +Sen yön jälkeisenä aamuna, joka oli käytetty noihin kummallisiin +kokeisiin tohtori Martin laboratoriossa, istui Paul Bertelsköld +ullakkokamarissaan, vaipuneena sen kultakimpaleen katselemiseen, jonka +hän oli saanut salatieteiden opettajaltansa. Hän oli punninnut tuon +loistavan metallin herkällä ja luotettavalla vaa'alla; hän oli tarkkaan +laskenut sen painon, joka tuon kokoisella kultakappaleella tuli olla +ollakseen puhdasta kultaa; hän oli koetellut sen kovuutta muita +metalleja vastaan, ja kaikki sai hänet vakuutetuksi siitä, että tuo +pieni, mutta raskas kimpale, jota hän piteli kädessään, oli oikeata, +sekoittamatonta, kemiallisesti puhdasta kultaa. + +Tämä kiinnitti erinomaisesti Paulin mieltä. Mitä hän huoli kullan +raha-arvosta? Olihan se kyllä jotakin, jota hän voi käyttää maksaakseen +velkansa tai pudistaakseen päältään omatunnon nuhteet; muutoin se oli +hänestä jonninjoutavaa. Mutta tiede, kullantekotaito ja kyky uhmata +sillä maailmaa -- mikä ääretön ala nuorukaisen kunnianhimon +tyydyttämiseksi! + +Vuosituhansia olivat ihmiset madelleet tuon viheliäisen metallin +edessä. Viisaat ja hullut olivat kumartaneet sen kaikkivaltiutta. +Kuinka monta hyvettä ja kuinka monta vielä useampaa rikosta olikaan +kulta maailmaan tuonut, työmiehen vaivalloisesti säästetystä rahasta +aina ahnaan koronkiskurin aarteisiin, joita leskien ja isättömien +kyynelet olivat kostuttaneet! Nyt oli hänellä vallassaan tuo +taikavoima. Nyt voi hän mielensä mukaan luoda aarteita, joiden edessä +valtakunnat ja kansat nöyrtyisivät, taistella rikkaan röyhkeyttä +vastaan, äärettömästi lieventää köyhäin hätää, hävittää kaikki +yhteiskunnalliset erotukset, auttaa heikkoja, musertaa hirmuvaltiaat, +tehdä tyhjiksi kaikki kuolevaisten laskelmat, ja levittää valoa ja +rikkautta näille pohjolan raukoille rajoille, hänen syntymäseuduilleen. +Ei mikään näyttänyt hänestä olevan mahdotonta sille, jolla vain oli +kultaa; hän tahtoi antaa kannatusta tieteille, tukea taiteita, viljellä +erämaat. Kaikki muuttuisi, kirkastuisi, tulisi täydelliseksi ja +loistaisi ennen aavistamattomassa sivistyksen valossa: hän olisi se, +joka antaisi maailmalle toisen muodon, ja miljoonat nimittäisivät häntä +hurmautuneina pelastajaksensa, uudistajakseen... + +Kun hän toisekseen ajatteli, kuinka monien vuosisatain kuluessa turhaan +oli mietitty tuota suurta keksintöä, kuinka monet viisaat koko elämänsä +turhaan olivat työskennelleet päästäksensä tämän keksinnön perille ja +mikä neron ja ponnistuksien paljous turhaan oli uhrattu tämän viisasten +kiven keksimiseen, silloin laajeni hänen nuori sydämensä, silloin tunsi +Paul olevansa tiedemies ja voivansa Arkimedeen tavoin sanoa +hämmästyneelle maailmalle: minä olen sen keksinyt. Hän ei tosin ollut +sen keksijä; mutta hän tekisi keksinnön hedelmälliseksi. Hän +selvittäisi kemiallisesti kullantekotaidon mahdollisuuden; tätä tietä +hän tulisi sitten kappalten alkulähteelle. Hän ymmärsi vallan hyvin, +että Martti-tohtorilla oli sangen vanhentuneet käsitykset kappalten +kemiallisesta kokoomuksesta; kyllä siinä oli muitakin alkuaineita kuin +suola, rikki ja elohopea! Olihan siinä _flogiston_, tuli-ilma, ja +kaikenlaisia muita merkillisiä aineita, joita kemia juuri siihen aikaan +sai ilmi. Mutta oppilas näki tässä pitemmälle kuin mestari; hän tahtoi +laatia uuden järjestelmän, ja kun hän taisi muuttaa suolan, rikin ja +elohopean kullaksi, niin merkitsi se samalla sitä, että hän voi +palauttaa kaiken aineen sen yksinkertaisimpaan muotoon ja anastaa sen +taikasauvan, joka avaisi ja valaisisi luonnon kaikki salaisuudet. + +Kiintyneenä näihin suuriin aatteisiin, Paul tuskin kuuli, että ovi +aukeni, ja sisään astui henkilö, joka siihen aikaan oli siksi tunnettu +Turun ylioppilaiden kesken, että hän kyllä ansaitsee lähemmän +tuttavuuden tekemistä. + +Ajateltakoon kuuden jalan ja kuuden tuuman pituista jättiläistä, jonka +paksuus oli pituuden mukainen, partaista, punaposkista, iloista ja +hyvänsävyistä, joka kasteessa oli saanut nimen Eudoksius Lejonfäll, +mutta jota kumppanien kesken lyhyyden vuoksi sanottiin Leoksi. Itse +nimessäkin ilmautui jo taistelu Marsin ja Minervan välillä, ja Leon +tyly kohtalo vaati, että tämä taistelu jatkuisi kautta koko hänen +elämänsä. Ollen vanhan, Lappeenrannassa kaatuneen karoliinin poika, oli +hänet ottanut huostaansa hänen armelias enonsa, joka oli pappina +Hollolassa, ja vihasi sotilasammattia pahemmin kuin syntiä. Näin ollen +piti Leosta, tahtoipa hän sitten tai ei, tulla pappi, ja mitäpä +muutakaan varten hän sitten opintoja harjoittaisi? Mutta Leolla oli +yhtä huono pää kuin hyvä sydän ja vahvat käsivarret. Sen sijaan, että +hänestä olisi tullut sotamies, talonpoika tai käsityöläinen, pantiin +hänet kuudentoista vuotiaana kouluun ja hän oli kuudenkolmatta ikäisenä +ehtinyt niin pitkälle, että nipin napin pääsi ylioppilaaksi. Nyt hän +oli jo kolmenneljättä vanha, vankka ja lujakourainen, mutta edistyminen +opin tiellä sujui häneltä huonosti. Leo pystyi vaikka mihin, paitsi +lukemaan. Hän nikkaroi ja sorvasi, teki suksia ja luistimia, hioi +partaveitsiä, hoiti hevosia, hakkasi halkoja ja valmisti punssia. Ollen +rauhallinen kuin lammas, ei hän omiin hoteisiinsa jätettynä loukannut +ketään ihmistä; mutta kun oli ryhdyttävä noihin tulisiin otteluihin +Turun kaduilla kisällejä ja merimiehiä vastaan, silloin työnnettiin Leo +taistelun eturintaan, ja hän otti leveään selkäänsä kaikki iskut, jotka +oli tarkoitettu hänen ystäviään kaatamaan, samalla kun hän itse, sitten +kun hänen hidas verensä kerran oli päässyt liikkeelle, unhotti +rauhaisan luonteensa ja jakeli järeällä nyrkillänsä sellaisia +hyväilyjä, että ne olisivat voineet häränkin kaataa, saati sitten +vaskisepänsällin. Kaikkien näiden ansioittensa tähden olikin Eudoksius +Lejonfäll kaikkien kumppaniensa suosikki, eikä liene koko yliopistossa +ollut ketään, joka ei mielellään olisi suonut hänelle mitä parhainta +menestystä tukalassa papintutkinnossa -- ei ketään, lukuunottamatta +noita pöyhkeitä ja jäykkäniskaisia teologian professoreja, sillä he +olivat toista mieltä, eikä mikään papin puute ollut silloin vielä +voinut taivuttaa heidän kivikovia sydämiään. Papinkokelas oli jo +kymmenkunnan vuotta kahdesti viikossa ajanut partansa, eikä vieläkään +näkynyt hänen leukansa alla vilahdustakaan tuosta kunnianarvoisesta +papinkauluksesta. + +Tämä arvoisa _civis academicus_ se nyt tunki kookkaan ruumiinsa +kaitaisesta ullakkokamarin ovesta sisään ja keskeytti Paulin niistä +suurenmoisista mietteistä, joita tuo merkillinen kultakimpale oli +hänessä herättänyt. Huoli kuvastui Leon rehellisiltä kasvoilta, ja +hänen näytti olevan vähän vaikea ilmoittaa asiaansa. + +-- Tarvitsetko rahaa? -- kysyi Paul, joka oli tottunut sellaisiin +asioihin ja nyt ensi kerran voi tehdä tämän kysymyksen pankkiirin +tyynellä itseluottamuksella. + +-- En, -- vastasi Leo rutistellen armottomasti kulunutta sarkalakkiaan. +-- Olen joutunut pahempiin pinteisiin kuin härkä teurastuspenkissä. +Alanus tahtoo minua respondentiksi.[9] + +Henrik Alanus oli luonnollisen teologian dosentti ja häntä pidettiin +lutherilaisen oikeauskoisuuden pylväänä. + +-- Vastaa niinkuin paavi vastaa: _non possumus_! + +-- Ei käy päinsä. Hän olisi tahtonut Arenanderia, mutta Arenander +sairastui. Väitöskirja on jo naulattu seinälle ja tulee ylihuomenna +tarkastettavaksi. + +-- No, respondoi sitten. Olethan vanha teologi: käyneehän se sinulta +niinkuin tupakoiden vain. + +-- Ei, se ei käy. Ymmärränkö minä hänen heprealaista codexiaan, johon +kärpäset ovat tehneet niin monta schevataa, ettei Gadolinkaan voi sitä +lukea! Mutta jos kieltäydyn, niin häpäisee hän minut koko tiedekunnan +edessä, ja minulla on aikomus suorittaa tutkinto ensi kevännä. Katso, +Paul, siksi olen nyt ajatellut, että sinä kerran voit tehdä minulle +hyvän vastapalveluksen korvaukseksi kaikista niistä kerroista, jolloin +olen takonut sinulle _perpetuum mobilea_ ja auttanut sinua valamaan +luoteja ja paistamaan kissoja haaskoiksi ketuille, kun viime syksynä +olimme Paraisissa metsästelemässä. Nyt voit ruveta respondentiksi minun +sijastani; niin voittaa Alanuskin siinä kaupassa, ja minun +tulevaisuuteni on turvattu. + +-- Vai niin. Ja ylihuomenna sanot? Mitä väitöskirja käsittelee? + +-- Ontologiaa. Se käsittelee todistuksia Jumalan olemassaolosta _contra +atheistas_. Koko akatemia tulee sinne. Siitä tulee vallan merkillinen +väittely. Opponentteina[10] ovat Janne Seleen ja Nisse Hjelt.[11] +Sanotaanpa vielä, että tuomiorovasti Prysskin esiintyy ylimääräisenä. + +-- Mutta en ole lukenut hepreaa sitten kuin koulussa. + +-- Vähät siitä, tietäähän koko maailma, että sinä taidat, mitä vain +tahdot. Mene minun sijastani, niin leikkaan sinun uuteen purteesi +purjeen, jonka vertaista ei ole koko Turussa. + +-- Olkoon menneeksi, minä rupean respondentiksi sinun sijastasi. +_Contra atheistas_? Kiitän nöyrimmästi. Olipa hyvä, Leo, että tuo +johtui mieleesi. Nyt me kerran saamme pitää hauskaa. Saatpa nähdä, +kuinka minä panen kirkkoisien päät pyörälle. + + + + +12. NELJÄ VALTIOSÄÄTYÄ JA VANHA TUTTAVA. + + +Oli siis päätetty, että Paul Bertelsköld ystävänsä Eudoksius +Lejonfällin sijasta olisi respondenttina tuossa juhlallisessa +väittelytilaisuudessa. He menivät yhdessä suoraa päätä dosentti +Alanuksen luo, ja kun tämä oppinut mies samoin kuin moni muukin +kuolevainen ihaili heliseviä nimiä ja oli kuullut nuorta Bertelsköldiä +mainittavan Suomen yliopiston nousevaksi tähdeksi, suostui hän +kernaasti vaihtamaan paksupäisen papinkokelaan nuoreen sukkelapäiseen +kreiviin. + +Nuorukaiset kulkivat edelleen kaunista aamua ihaillen ja joutuivat niin +huomaamattaan rantakadulle Auran siltojen alapuolelle. Ihastuksissaan +tahtoi Leo tarjota ystävälleen tuoretta ahvenanmaanjuustoa, joka oli +sen ajan viattomia herkkuja ja jota ruokahaluisten ylioppilaiden oli +tapana ostaa suoraan pursista. + +Rannassa olikin ihan äsken tullut saaristolaislaiva, ja nuorukaiset +kapusivat lautaa myöten kannelle. Mutta he olivat erehtyneet: se ei +ollutkaan ahvenalainen, vaan pohjalainen, lastattuna siemenohrilla, +joista silloin sattui olemaan puute Turussa. + +-- Odotapas, -- sanoi Leo. -- Kysytään noilta pohjalaisilta +silakansyöjiltä, mitä hyvää heillä on. Saako ostaa hyvää voi-onnea +kolmella äyrillä kappaleen? + +-- Saapa niinkin, -- vastasi nuori rivakka talonpoika, joka työskenteli +suuren luukun luona. -- Ja kaupantekijäisiksi saa jämeätä kankea tai +pehmoista patukkaa. + +-- Sinulla on varmaankin ollut hyvä tuuli matkalla, koska vielä on +ilmaa suupielissäsi, -- vastasi Leo. -- Lohenne on kai tavallisuuden +mukaan puoleksi päitä ja puoleksi pyrstöjä. + +-- Minä talletan herran varalle ensimmäisen päättömän ja pyrstöttömän +lohen, jonka saan, -- vastasi talonpoika. + +-- Mistä olet kotoisin? -- kysyi Paul, jota nuoren miehen reippaat +vastaukset miellyttivät. + +-- Isokyröstä, jos oikein muistan, -- vastasi talonpoika. + +-- Oletko täällä omalla laivallasi? + +-- Tuuli on Herramme oma, laiva on enon ja toinen puoli lastia on +minun. + +-- Kuka on enosi? + +-- Sen voi herra kysyä häneltä itseltään, jos hänellä on halua ruveta +satuja juttelemaan, -- vastasi talonpoika. + +Pienestä huononpuoleisesta, laivan perässä olevasta kajuutasta kompuroi +nyt vanha, kookas mies, puettuna kuluneeseen lammasnahkaturkkiin ja +kääntyi puhuen nurkuvalla, äreällä äänellä, suuren luukun luona olevan +talonpojan puoleen. -- Kuka on antanut sinulle luvan panna uuden laudan +rantaportaaksi? -- murisi hän, -- vanha lauta olisi ollut yhtä hyvä. Ja +mihin olet pannut köydenpätkän, sinä tuhlaava lurjus? Sanon sinulle, +Joonas, että minusta tulee köyhä mies tämmöisten tuhlarien käsissä. Älä +otakaan vain ostaaksesi piimää väelle sentähden, että olemme tulleet +maihin. + +-- Mutta miehet ovat kärsineet paljon vanginmuonasta matkalla; +eivätköhän he voisi saada vähän tupakkaa mielensä iloksi? -- kysyi +Joonas tyhmäksi tekeytyen. + +-- Tupakkaako? Oletko ihan hullu? Mistä me ottaisimme rahaa kalliiseen +tupakkaan? Mutta maltapas; voit antaa heille venäjänlehtiä miestä +kohden puoli naulaa tai niille paikoin, sillä ehdolla, että pidätät +yhdeksän talaria kuukauspalkasta. + +-- Eiköhän se tee kaksi kertaa enemmän kuin mitä tupakka maksaa +Turussa? -- kysyi Joonas yhä yhtä tyhmänä. + +-- Se ei kuulu sinuun. Jollakinhan pitää ansaita. Minusta tulee +keppikerjäläinen näiden ahmattien käsissä; eiväthän he tee muuta kuin +syövät aamusta iltaan. Ja nyt he luulevat tulleensa Kaanaanmaahan, kun +tulimme Turkuun! Saatpahan nähdä, että nämä ahneet turkulaiset vaativat +sekä satamarahan että tuulaakin! Kuka se sitten saa kaiken maksaa? Ja +nyt miehet aikovat mennä maihin juomaan, niin että minä saan palkata +väkeä purkamiseen. Mutta siitä ei tule mitään, sanon minä. Aion jäädä +laivaan; se käy sitäpaitsi huokeammaksi. + +-- Ei eno voi asua kajuutassa Turussa ollessaan, -- rohkeni Joonas taas +huomauttaa. -- Mitä ihmiset sanoisivat, jos Vaasan rikkain kauppias +asuisi niin kurjasti tullessaan maan pääkaupunkiin. Se vahingoittaisi +enon luottoa. + +-- Niinkö luulet? -- No, minun täytynee sitten muuttaa Eerikin luo, +vaikka siellä saanenkin maksaa kauniit juomarahat. Mutta voinhan ottaa +venepojan mukaani, niin pääsen samalla maksulla. Sisareni poika, sen +vietävä, kuuluu myöskin olevan Turussa. Mitä nuo junkkarit tuossa +seisovat meitä töllistelemässä? + +-- He ovat tulleet kysymään, onko meillä täytettyjä ahmoja akatemiaa +varten, -- vastasi Joonas. + +-- Ehkä herrat voivat neuvoa meille tien Ljung-nimisen puutarhurin luo? + +-- Oletteko valtiopäivämies Larsson Vaasasta? -- kysyi Paul, joka +tarkasti oli kuunnellut tuota tuttavallista keskustelua. + +-- Palvelijanne, -- vastasi ukko äreästi. + +-- Nimeni on Paul Bertelsköld, ja pyydän toivottaa enon tervetulleeksi +Turkuun! -- sanoi Paul ja ojensi odottamattomalle sukulaiselleen +kätensä, vaikkei ollutkaan häneen erittäin ihastunut. + +-- Vai niin, on hupaista tutustua sinuun, -- sanoi vanha Larsson, jonka +lukija tuntenee entiseksi tuttavaksi ja melkoisesti epäonnistuneeksi +jäljennökseksi isästään, tuosta komeasta porvariskuninkaasta. Lauri +Larsson nuorempi ei hänkään enää ollut mikään maitovasikka; hänestä oli +niinä yhdeksänätoista vuotena, jotka ovat kuluneet siitä, kun hänet +viimeksi näimme, tullut kullanhimon harmaannuttama ukko. + +-- Oletpa kasvanut pitkäksi pojaksi, -- jatkoi vanhus leppeämmin ja +pudisti nuorukaisen kättä. -- Noissa vilkkaissa silmissäsi on jotakin, +joka muistuttaa äidistäsi, poika. Jäykkä nainen oli äitisi nuoruutensa +päivinä, ja kaunis kuin synti, sen voin sanoa, vaikka hän onkin +sisareni. No, siinä ei ollut mitään pahaa. Sanotaan, että äitisi ja +velipuolesi välit eivät ole oikein hyvät. Mutta siitähän saamme puhua +sittemmin. + +-- Varsin hyvin, -- sanoi Paul. -- Jos enoa haluttaa, voimme mennä +yhdessä Suruttomaan. + +-- Ei vielä, lapsi, ei vielä. Minun täytyy pitää väkeäni silmällä, +sillä jos jätän heidät omiin valtoihinsa, seisovat he täällä +töllistellen koko päivän, niinkuin eivät milloinkaan ennen olisi +nähneet taloja ja katuja. Mutta minä tulen päivälliselle; jos tulet +minua noutamaan, niin en tarvitse opasta. + +Nuori talonpoika astui nyt suuren luukun äärestä pari rohkeaa askelta +eteenpäin ja tarttui tervaisella kourallaan Paulin hienoon +kreivilliseen kätöseen. -- Kas, hyvää päivää, Pertensölt, -- sanoi hän +suomalaisella murteellaan. -- Näyttääpä siltä kuin olisimme sukua +toisillemme. Minä olen Joonas Perttilä, Eerikki Ljungin nuorempi veli +ja Perttilän Pennan ottopoika. + +Paul ojensi kätensä tuolle avosydämiselle miehelle, kenties vähän +hämillään, sillä niin kokonaan ei Paul vielä ollut vapautunut +perimistään ennakkoluuloista, ettei olisi muistanut olevansa kreivi +talonpojalle kättä antaessaan. Mutta hän oli sekä äidiltään että +Suruttomassa oppinut vapaamielisempiä mielipiteitä kuin mitä siihen +aikaan oli tavallista hänen säädyssään, ja hän lausui vain sen +leikillisen huomautuksen, että jos hänen toinen enonsa, rovasti +Larsson, nyt olisi läsnä, edustaisivat nämä neljä sukulaista kaikkia +neljää valtiosäätyä. + +-- Niin tekisimmekin, -- vastasi talonpoika reippaasti. + +-- Eikä sinun tarvitsisi sitä hävetä, sillä Lauri-eno _on ollut_, ja +minä _olen_ valtiopäivämies. + +-- Sinäkö, joka tuskin olet kolmenkymmenen vuoden vanha! -- huudahti +Paul kummastuen. + +-- Juuri ummelleen kolmenkymmenen, -- vastasi talonpoika. -- Mutta se +ei estä, että kihlakunta kolme viikkoa sitten valitsi minut, ja nyt +aion lähteä täältä valtiopäiville Tukholmaan, saatuamme ohramme +myydyksi. + +-- Mutta miksi ei Lauri-enoa uudelleen valittu? -- kysyi Paul. + +-- Asia on, nähkääs, semmoinen, -- kuiskasi Joonas, -- että eno on +vuosi vuodelta tullut rikkaammaksi ja vuosi vuodelta ahneemmaksi, mutta +se ei miellyttänyt vaasalaisia, ja sentähden he ovat tänä vuonna +valinneet Grönbergin. Taitaa syntyä kuumat ottelut Tukholmassa. Herrat +aikovat pitää kurissa nuoren kuninkaan, mutta me talonpojat emme aio +sitä sallia; hän kuuluu olevan hyvä ja kansanomainen nuori mies, ja +sentähden me tahdomme päästää hänet hallitsemaan. Sukumme on aina +pitänyt kuninkaan puolta herroja vastaan, ja Jumalan avulla aion +minäkin tehdä samoin. Mutta etkö sinä aio valtiopäivämieheksi? + +-- En ole tullut tuota ajatelleeksi, -- vastasi Paul hymyillen. -- +Minulla on tätä nykyä muuta ajateltavaa. + +-- No, toinen toimi voi olla yhtä hyvä kuin toinenkin, kun vain pelkää +Jumalaa ja kunnioittaa esivaltaa. Mutta olisipa hyvä, jos saisitte +jonkun kunnon papin täällä Turussa puhumaan Lauri-enon kanssa, sillä +hän on niin kauhean itara, että se on jo aivan liikaa. Hänellä on +vähintäänkin viisi tynnyriä kultaa eikä raatsi itse syödä muuta kuin +kuivaa leipää, kun voi on kallista ja silakka maksaa rahaa. Kun hän +tahtoo oikein herkutella, juo hän kaljaa päälle, ja kun kaljaa pannaan, +mittaa hän maltaat tuopin mitalla. Jos en minä vastoin hänen selvin +sanoin lausuttua tahtoansa olisi salaa hankkinut laivaamme muutamia +lampaanlapoja ja silakkanelikkoa ja tynnyrillistä kotona pantua olutta, +niin olisimme matkalla kuolleet nälkään. + + + + +13. LAURI LARSSON NUOREMPI. + + +Vanha, ihmiskunnan lapsuuden ajoilta polveutuva tarina kertoo meille, +että kaikki pahat henget alkujaan ovat langenneita enkeleitä. Samoin +kuullaan joskus sanottavan, että kaikki paheet ovat ainoastaan +liioiteltuja hyveitä. Mutta kun tätä lienee vaikea todistaa, koska +useat paheet ovat ainoastaan liioiteltuja itsekkäitä luonnonviettejä, +niin ei voitane kieltää, että muutamat niistä tahroista, jotka pahimmin +pimentävät ihmissydäntä, ovat alkujaan olleet luvallisia, vieläpä +kiitettäviäkin ominaisuuksia, jotka oikeaan määräänsä kehittyneinä ovat +olleet omistajilleen kunniaksi. + +Larssonit olivat miespolvien kuluessa suurella uutteruudella, +säästäväisyydellä ja toimeliaisuudella kohonneet melkoiseen +varallisuuteen, ja nämä hyvät ominaisuudet olivat kehittyneet +korkeimmilleen porvariskuninkaassa. Mutta jo hänessä oli tämä vireys, +tarkkuus ja säästäväisyys ehtinyt korkeimman jyrkänteen partaalle. Jo +hänessäkin läheni tavaran hankkimisen halu sitä pistettä, jossa se +lakkaa olemasta hyve ja muuttuu paheeksi; mutta hänessä hillitsivät +sitä muut voimakkaat vaikuttimet, etupäässä hänen järkähtämätön +oikeudentuntonsa ja suuri isänmaanrakkautensa. Pojassa nämä hillitsevät +voimat eivät enää vaikuttaneet; tässä meni tuo hyvä ominaisuus jo yli +rajainsa ja muuttui samassa vastakohdaksensa. Kaikki muuttui +itsekkääksi: toimelias ahkeruus muuttui levottomaksi voitonhimoksi, +tarkkuus itaruudeksi, säästäväisyys ahneudeksi, ja Larssonin suvun +johtava periaate vajosi yht'äkkiä alas työn korkeasta kunniasta +häpeällisimpään kaikista paheista: ahneuden sammumattomaan, kaiken muun +syrjälle sysäävään kullanjanoon. + +Tuskin löytynee pahetta toista, jonka juuret tunkeutuvat niin syvälle +sydämen sisimpään sopukkaan. Ylpeä voi väliin olla nöyrä, +kostonhimoinen tuntee tarvitsevansa rakkautta, hekumallinen voi hävetä, +juopunut katua; mutta saituri ei koskaan nöyrry, rakasta, häpeä eikä +kadu. Nukkuipa tai valvoi, hänellä ei ole muuta kuin yksi ajatus, yksi +epäjumala, yksi tarkoitusperä, jonka tähden hän elää ja puuhaa: kultaa, +kultaa, ja vielä enemmän, yhä vieläkin enemmän, eikä ikinä tarpeeksi +kultaa, kultaa. Säälittävä, langennut kuva ennen muinoin ihanasta +enkeliolennosta -- ihminen, kuinka syvälle voitkaan vaipua tomun +jumaloimiseen! + +Vanha patruuna Larsson oli tavattoman hyvällä tuulella tulla +tuiskahdettuaan rauhalliseen Suruttomaan vanhan, kuivettuneen haapapuun +tavoin, jonka tuuli on kaatanut vihantaan hernemaahan. Hänen +hyväluontoiset sukulaisensa olivat hänet vieraanvaraisesti ja +ystävällisesti vastaanottaneet. Hän oli ensi kerran kahteen viikkoon +syönyt tarpeeksensa, eikä se hänelle mitään maksanut. Hänelle oli +tarjottu vapaa huone ja elanto Ljungilla, niin kauan kuin hän viipyisi +Turussa, eikä sekään mitään maksanut. Hän oli saanut sijoitetuksi +juoksupoikansa, Jeppe Flatnabbin, renkitupaan asumaan: täten säästyi +miehen ruoka ja patruunan juomarahat. Hänen oli vihdoin, vaikka +puutarhurilla ei milloinkaan ole niin kiire kuin toukokuussa, +onnistunut houkutella avuliaalta sukulaiseltaan hänen hevosensa ja +puutarharenkinsä siemenlastin purkamiseen, ja siten säästyi vielä +enemmän rahaa. + +Tässä kaikessa oli pihti, joka puristi ja jonka Larsson vallan hyvin +ymmärsi, ja se oli se, että Eerikki Ljung oli tarvinnut yksityisiä +varoja, paitsi mitä kruunu oli määrännyt kasvitarhaa varten, naimisiin +mennessään. Muut olisivat ehkä ymmärtäneet kruunun kustannuksella +säästää itsellensä mitä tarvitsivat, mutta sitä tehdäkseen oli Eerikki +Ljung ollut liian tunnollinen. Käytettyään rakastettuun puutarhaansa +enemmänkin kuin oli kruunulta saanut, ja sen lisäksi perustettuaan +vähäisen kotinsa tyhjästä, huomasi hän olevansa tuhannen riksin velassa +rikkaalle vaasalaiselle sukulaiselleen, kauppias Larssonille, +ja tuhat riksiä oli aika suuri summa. Velkakirja oli täysin laillisessa +kunnossa, korot oli säännöllisesti suoritettu, mutta pääoma oli +maksamatta, ja kun velkakirja oli tehty kolmen kuukauden +irtisanomiselle, oli se kuitenkin, niinkuin helposti voi käsittää, +rautainen pihti, joka piti rehellistä kasvitarhantirehtööriä +arveluttavassa pinteessä. + +Suruttoman asukkailla oli siis monta syytä pitää vierastaan hyvällä +tuulella, ja hänen edessään kursailtiin kaikella mahdollisella tavalla. +Eriikka oli paremmalla menestyksellä kuin ennen Hammarbyssä käyttänyt +hyväkseen kaikkia talon varoja. Cecilia oli ottanut patruunan kaikki +kapineet -- lammasnahkaturkinkin -- erityiseen huostaansa. Lasten nenät +oli puhdistettu, ja heidät oli työnnetty esiin esiteltäviksi. Paulkin +oli kaikkeen tähän katsoen vapautettu velvollisuudestaan tehdä tiliä +siitä, miten hän aikoisi maksaa velkansa, eikä rauhaisessa Suruttomassa +nyt ajateltu muuta kuin sitä, miten vierasta parhaan mukaan voitaisiin +kestitä ja hänelle osoittaa ystävyyttä ja kohteliaisuutta. + +Ainoastaan pikku Roosa Maijaa ei millään ehdolla saatu niiaamaan +vieraalle sedälle. Hän parkui täyttä kurkkua, kun tämä yritti ottaa +hänet syliinsä. + +-- Tule katsomaan koreita ketjujani! -- sanoi ukko, mielihyvin +helistellen raskaita kultaisia kellonperiään, jotka olivat hänen ainoa +ylellisyytensä. + +Roosa Maija seisoi oven suussa makaavan pihakoiran Kaaron vieressä ja +taisteli hetkisen itsensä kanssa, sillä kullanloistolla on mahtava, +vaistomainen taikavoima lapsiinkin, ja noin kiiltävää kalua ei Roosa +Maija ikinä ollut nähnyt. Lopulta hän sanoi: + +-- Anna se Roosalle! + +-- Mitä sinä tekisit näin koreilla ketjuilla? -- kysyi ukko hyvillä +mielin. + +-- Roosa antaisi ne Kaarolle syötäväksi, -- vastasi lapsi. + +Ukko Larsson pudisteli tyytymätönnä päätänsä ja kääntyi pois. Hänkin +ymmärsi tuon tietämättä lausutun, mutta katkeran, lapsen vastauksessa +olevan ivan. + +Aterian jälkeen saatettiin hänet Paulin kamariin lepäämään siksi, +kunnes ehdittäisiin laittaa järjestykseen häntä varten Eerikin oma +työhuone, joka oli annettava kunnioitetun vieraan käytettäväksi. Rikas +mies otti kaiken tämän kohteliaisuuden vastaan niinkuin hänelle tulevan +veron konsanaankin. Hänellä oli nähtävästi jotensakin vähäpätöiset +ajatukset Suruttomasta ja sen asujaimista. Olivathan ne hänelle +tuhannen riksiä velkaa. + +-- Kuinka täällä tullaan toimeen? -- kysyi hän Paulilta, heidän +noustessaan portaita ullakolle. -- Vähän tuloja, vai kuinka? + +-- Kyllähän tuo käy, kun ollaan tyytyväisiä, -- vastasi Paul. + +-- Oppineet ihmiset eivät ymmärrä afäärejä, -- jatkoi kauppias +ylenkatseellisella äänellä. -- Heitä miellyttää parhaiten loikoilla +kirjoineen auringon paisteessa, meidän muiden raataessa orjain tavoin, +äyrinkään vertaa säästääksemme. Mitä hyötyä on noista tuolla +puutarhassa olevista renkunrankuista? Jos se olisi niitty, saataisiin +siitä edes hyvää karjanrehua. + +-- Sieltä myydään aika paljon vihanneksia kaupunkiin, -- arveli Paul. + +-- Vai myydään sieltä edes jotakin? Siinä nyt on toki vähän järkeä. +Mutta köyhyys siitä kuitenkin lopuksi tulee; ei ole mitään, millä velat +maksetaan, ja niin satutaan kuolemaan, ja sukulaiset saavat lesken ja +lapset niskoillensa. + +Paul ei vastannut mitään, ja nyt astuttiin ullakkokamariin. Siellä, +niinkuin joka paikassa muuallakin talossa, piti Larsson ajatuksissaan +jonkinlaisen pesänkirjoituksen. Huonekalut olivat Paulin; niitä ei siis +voinut ryöstättää noiden tuhannen riksin suorittamiseksi. + +Larsson ei kuitenkaan ollut monta askelta huoneessa astunut, ennenkuin +hänen aina valppaat silmänsä keksivät sen kiiltävän kultakappaleen, +jonka Paul oli jättänyt paperien ja kaikenlaisen romun joukkoon +pöydälle. + +-- Mitä tuo on? -- kysyi äijä tarttuen petolinnun ahnain kynsin +kiiltävään metalliin ja punniten sitä sormiensa välissä. + +-- Onpahan vain palanen kultaa, -- vastasi Paul välinpitämättömästi. + +-- Kultaa? Ja mitä sinä teet kultapalasilla? Mistä saat kultapalasia? +Kuinka voit noin huolettomasti jättää niin paljon rahaa lukottomaan +huoneeseen? -- kysyi jälleen vanhus, ja hänen silmänsä kiiluivat. + +-- Se on vain turhanpäiväinen palanen. Tuommoisia jonninjoutavia +kimpaleita teemme joka päivä, -- sanoi Paul hymyillen. + +-- Teette? Teette? -- kertoi ukko. -- Mitä se merkitsee? Tämähän on +puhdasta kultaa? + +-- Tietysti se on puhdasta. Mutta se ei estä meitä sitä tekemästä, +milloin vain tahdomme. + +-- Kultaa tekemästä! Mitä loruilet, poika? Tahdotko kenties tehdä +minusta pilaa? + +-- Se on täyttä totta. Eikö eno ole kuullut kemian uusimmista +keksinnöistä? + +-- Loruja! Paljasta lorua ja lörpötystä! Paljasta oppineiden raukkojen +kerskailemista, joilla ei ole Jumalaa eikä takkia. Tehdä kultaa? +Semmoisia tyhmyyksiä! -- Ja ukko punnitsi metallikappaletta +ojennetuissa, kynnentapaisissa sormissaan. + +-- Tuon olemme tehneet viime yönä, eikä se ole muuta kuin vähäinen koe, +-- vakuutti Paul, jota huvitti ärsyttää vanhan saiturin voitonhimoa. + + + + +14. KULTA VIETTELEE. + + +Larsson oli vaiti. Häntä hävetti näyttää, kuinka hänen sielunsa oli +kiintynyt tuohon keltaiseen metalliin. + +-- Toivotan enolle hyvää ruokalepoa, -- virkkoi Paul, aikoen lähteä. + +-- Odotahan vähän, -- jatkoi vanhus, vielä kerran punniten +kultakimpaletta peukalon ja keskisormensa välissä. -- Paljonkohan tämä +kappale voi painaa? + +-- Noin yhdeksänkymmentä tukaattia. + +-- Tahdotko myydä sen minulle? + +-- Miksen. Mitä eno siitä maksaisi? + +-- Sinä et voi sille laskea samaa arvoa kuin leimatulle rahalle. Annan +sinulle kolmesataa riksiä, jos se on oikeaa kultaa. + +-- Eno laskee leikkiä. Se ei vastaa puoltakaan kappaleen arvosta. + +-- Jos menet kultasepän luo, niin tarjoaa hän sinulle tuskin kahtasataa +viittäkymmentä. Mutta minä en tahdo saivarrella: annan sinulle +kolmesataa viisikymmentä. + +-- Ei, suokaa anteeksi, minussakin on vähän liikemiehen vikaa; tiedän, +että Ruotsin seteliraha nyt on halvempaa kuin milloinkaan ennen. +Kahdeksan riksiä on tasa-arvo, mutta eno saa nyt tukaatin tuskin +kahdestatoista. Minä myyn sen seitsemästä. + +-- Mitä pakiset, poika? Kurssi on hyvä, ja seteli on kullan arvoinen. +Annan sinulle neljäsataa riksiä; ne saat kuin lahjaksi. + +-- Se on totta, ja enon tähden myyn koko roskan kuudestasadasta, -- +sanoi Paul veitikka silmissään, sillä häntä huvitti sanomattomasti yhä +edelleen paistaa vanhusta tulisilla hiilillä. + +-- Mutta oletko aivan mieletön? Huolinko minä sinun kultakappaleestasi, +jos se edes onkaan kultaa, mikä vielä on sekin todistettava! Pidä +omasi; en tarvitse sitä. + +-- Niin kuin eno vain tahtoo. Minullekin se on ihan yhdentekevä. + +-- Ei puhuta enää siitä. Mutta sanopas minulle, hyvä Paul, koska teillä +on niin paljon kultaa tässä talossa: mikä on syynä siihen, ettei +Eerikki voi minulle maksaa velkaansa? + +-- Syynä on se, että vasta nykyjään olemme tämän taidon keksineet. +Paljonko hän on velkaa? + +-- Tuhat riksiä. Tai oikeammin tuhat kaksisataa, sillä hän sai rahat +täysiarvoisissa seteleissä, ja nyt hän saa maksaa kurssin mukaan, kun +setelien arvo on alentunut. Tarvitsen rahani; aion sanoa lainani irti +tänään tai huomenna. + +Paul säpsähti. Hän ei ollut koskaan tiennyt, että Ljung oli velkaa. +Tuulen vihurin tavoin lensi hänen mieleensä ajatus, että hän nyt voi +palkita osan niistä huolista, joita oli tuottanut hyvälle +kasvatusisällensä, jota hän ei koskaan ollut lakannut rakastamasta, +vaikka olisi ollut hänen kanssaan epäsovussakin. Tarvitsi vain tehdä +enemmän kultaa, eikä hän epäillyt, että Martti-tohtori opettaisi +hänelle sen taidon täydellisesti, tai ainakin tekisi hänelle useampia +kultakappaleita. + +-- Minulla on ehdotus tehtävänä, -- sanoi hän. -- Eno maksaa minulle +kuusi riksiä tukaatista, se on 540, ja voittaa siten vähintäänkin 30 +prosenttia, mutta samalla eno sitoutuu ostamaan 270 tukaattia, se on +kaksi tämmöistä kimpaletta lisäksi. + +-- Mistä sinä ne saat? + +-- Minä teen ne. + +-- Sinäkö? + +-- Niin, miksikä ei? Sanoinhan enolle, että olen tehnyt tuon viime yönä +klo 12:n ja 1:n välillä. + +-- Älä uskottele minulle lastenloruja! + +-- Kummastuttaako se enoa? Voisin näyttää merkillisempiä seikkoja, +mutta eno uskoo vain tosiasioita. No hyvä, tässä on enolla +yhdeksänkymmenen tukaatin painoinen tosiasia, ja jos huomenna tuon +yhden tahi kaksi täsmälleen samanpainoista, niin eihän enon tarvitse +uskoa minun sanojani, vaan ainoastaan kultaani. + +Vanhus oli taas vähän aikaa ääneti; näkyi, että hän taisteli itsensä +kanssa. -- Jos asia todellakin on niin, -- sanoi hän vihdoin, -- +silloin on varma, että elämme maailman viimeisiä aikoja. Mitä nyt +hyödyttäisi tehdä työtä ja ahertaa kurjia äyrejä saadakseen? Jok'ikinen +laiskuri voi ojentaa kätensä ja poimia kultarahoja uunista. Jokainen +apteekkari voi tehdä pilkkaa meistä. Mutta se on mahdotonta. Tahdon +saada todistuksia, ja jos voit sen todistaa niin suostun mihin ehtoihin +tahansa. + +-- On siis päätetty, että eno ostaa 270 tukaattia? + +-- On. Mutta kappale kultaa ei ole mikään todistus. Olethan voinut +ostaa sen kultasepältä; olet voinut esimerkiksi sulattaa vanhat ketjut. +Minun tulee itse olla läsnä metallia valmistaessa. Muuten en usko +sinua. Missä teet kokeesi? + +-- Ei sitä tehdä täällä kotona, -- vastasi Paul kartellen. + +-- Missä se tehdään? + +-- Sitä en voi sanoa. + +-- Jos et voi vastata niin yksinkertaiseen kysymykseen, niin ei sinun +kullantekosi ole mistään kotoisin. Poika, sinä uskallat tehdä pilkkaa +minusta. Et voi tehdä kultaa paremmin kuin tuo minun tyhmä Jeppenikään. + +-- Mutta jos voin? + +-- Sinä et voi. Sellaisia typeriä juttuja olen kuullut ennenkin, enkä +huoli niistä tuon taivaallista. Pidä kultapalasesi. + +Paul mietti ja yhä kyti hänen mielessään ajatus, että hän voisi +silmänräpäyksessä maksaa kasvatusisänsä velat, tarvitsematta tarjota +aarteitansa kultasepälle, mikä niin puheliaassa kaupungissa kuin +Turussa olisi voinut herättää arveluttavaa huomiota. Vihdoin hän sanoi: + +-- Antaako eno minulle pyhän lupauksen, ettei kenellekään ilmaise, mitä +minä tiedän tästä asiasta? + +-- Vakuutan sen kunniasanallani, jos olet tyytyväinen sellaiseen +takaukseen, -- vastasi kauppias. + +-- En tahdo, että kukaan epäilee _minun_ sanaani, -- sanoi Paul +ylpeästi, -- enkä siis epäile muidenkaan sanoja. Sanon sentähden +enolle, että kultaa tehdään erään oppineen, Martti-tohtoriksi sanotun +saksalaisen tai juutalaisen luona. Se on mitä suurin salaisuus. + +-- Ymmärrän. No, missä asuu tuo tohtori? + +-- Aningaisten tullissa. -- Ja Paul kertoi lyhyesti, missä tuo vanha +rakennus oli. + +-- Hyvä. Seuraan sinua sinne, milloin aikasi myöntää. + +-- Tätä nykyä, -- sanoi Paul, -- täytyy minun valmistua erästä +väitöstilaisuutta varten. Mutta tulevan viikon alussa seuraan enoa +sinne sillä ehdolla, että nyt heti saan viisisataa riksiä tästä +kultakappaleesta. + +-- Vai niin, sinä panet yhä useampia ehtoja. Mutta olkoon. Minä ostan +tuon palasen, jos se on oikea. + +Ja tuo saita mies otti povitaskustaan paksun nahkaisen +setelilompakkonsa, jossa niin monen velallisen omaisuus oli saanut +varman turvapaikan, ja joka oli pahoin kulunut pitkällisestä +käyttämisestä. Sieltä hän luki mitä suurinta tarkkuutta noudattaen +setelin toisensa perästä, kastellen aina väliin peukaloansa, tullakseen +vakuutetuksi, etteivät setelit olleet yhteen tarttuneet. Oli nähtävästi +katkeraa luopua niin paljosta rahasta, mutta silmäys tuohon välkkyvään +metalliin, jolla hänen silmissänsä oli vielä paljon korkeampi arvo, +rohkaisi häntä. Kun hän näin oli laskenut puolen summasta pöytään, +pysähtyi hän äkkiä, katsahti Pauliin epäluuloisin silmin ja sanoi +jyrkästi: + +-- Mutta jos petät minut? + +-- En voi koskaan pettää, -- vastasi nuorukainen osoittaen sitä +ylhäistä ryhtiä, jonka hän oli isältään perinyt. + +Vanhus alkoi taas laskea, mutta keskeytti laskunsa taas ja kysyi: + +-- Mitä teet näillä rahoilla? + +-- Maksan erään velan. + +-- No hyvä, annan sinulle tässä neljäsataa riksiä erityistä +lainmukaista kuittia, allekirjoitusta ja sinettiä vastaan. Sata riksiä +pidätän siksi, kunnes olen kultasepällä tutkituttanut tuon kalleuden. + +Paul puri huultansa. -- Niinkuin eno tahtoo, -- vastasi hän. + +He erosivat nyt. Mutta ei saanut kauppias virvoittavaa unta silmiinsä. +Hän nousi ylös ja meni lastinsa luo satamaan, nuhteli Joonasta, torui +miehiänsä, nurkui kaikkea, niinkuin hänen tapansa oli; mutta keskellä +kaikkea vaikeni hän taas ja näytti niin outoihin ajatuksiin +vaipuneelta, että tuskin huomasi, mitä hänen ympärillänsä tapahtui. +Lasti purettiin, alkoi tulla ilta, ja yhä vielä seisoi vanha Larsson +syviin mietteihin vaipuneena laivansa suuren maston juurella. + +-- Tänään ei ole äijä oikein tolkussaan, -- sanoi Joonas itsekseen. + + + + +15. YLIOPISTOLLISET VÄITTAJÄISET. + + +Laajalle heittävät haavat ja pajut keväällä siemeniensä untuvia, joita +tuuli kuljettaa tuntemattomia avaruuksia kohden, eikä kukaan voi +määrätä, mihin ne kerran pysähtyvät ja juurtuvat. Niin heittävät myös +ihmiskunnan korkeat haavat ja matalat pajut umpimähkään siemenensä +aikakausien helmaan. Niin kauan kuin nuorisoa on olemassa, on aina +tarpeeksi myöskin kevättuulia siemeniä levittämään ja kevätaurinkoa +niitä idättämään. Jotkut vuodet ovat suotuisammat kasvien siemenille ja +jotkut aikakaudet aatteiden. Ne näyttävät toisinaan tulevan parvissa, +joita katselija hämmästyy ja kysyy itseltään, tullevatko ne peittämään +maan. Mutta niiden lait ovat elämän lakeja; sadat ja tuhannet kuolevat +juurettomassa maassa, kymmenen pääsee lyhyeen kukoistukseen, ja yksi +ainoa noista tuhansista juurtuu, kukkii ja kypsyy vuosisatoja varten. + +Kautta koko sivistyneen maailman kävi tämän kertomuksemme aikana +kummallinen aavistus ihmiskunnassa tapahtuvista suurista muutoksista. +Harvat voivat vielä aavistaa niiden merkitystä, ei kukaan voinut +selvästi käsittää, mitä hämärä tulevaisuus kantoi helmassaan, mutta +kaikki tunsivat vaistomaisesti, että jotakin erinomaista oli tekeillä. +Vanhat katselivat epäluuloisesti jokaista aikakaudessa huomattavaa +ilmanmuutoksen merkkiä; nuoret ilmaisivat mitä rohkeimpia toiveita. +Syvimmän rauhan petollisen pinnan alla vallitsi kaikkialla salainen +tyytymättömyys, hämärä ikävöiminen johonkin toiseen ja parempaan. Ja +samoin kuin melkein jokaisen miespolven aikana viimeistä tuomiota +ennustetaan piakkoin tulevaksi, niin uskoi moni myöskin vuonna 1771 +suuren mullistuksen ajan olevan kohta käsissä. Sittemmin, kun se vielä +muutamia vuosia viipyi, luuli taas moni, että kaikki oli ollut vain +mielenhouretta -- aivan niinkuin Raamatun sanojen mukaan viimeisinä +aikoina on tapahtuva. + +Turussa ja Suomessa elettiin kiireestä kantapäähän hyödyn aikakaudessa. +Jumaluusoppi uinaili kuihtuneilla laakereillaan; klassilliset +tutkimukset eivät olleet vielä päässeet oikein selviämään +vanhanaikaisesta pedanttimaisuudesta, historia tonki Mooseksen kirjoja; +lakitiede oli kuollutta ulkolukua, lääketiede syntymätön sikiö. +Tieteiden kentällä vallitsi filosofia, kemia, kasvitiede, niinkuin jo +ennen on kerrottu. + +Silloin alkoivat teologit, vaikka useat heistä itsekin olivat karanneet +luonnontieteiden turviin, vainuta katkua ajan ilmassa. Useita +epäiltäviä oireita huomattiin nuorisossa; vaarallisia filosofisia +harhaluuloja, herjaavia kaikuja ranskalaisesta ensyklopedismistä alkoi +kuulua Turun tähän saakka niin oikeauskoisten ylioppilaiden piirissä. +Äkillinen pelko valtasi tuon niin kauan makeassa unessa torkkuneen +oikeaoppisuuden, ja vasten tahtoansa täytyi Suomen kirkon isien avata +hengellinen varushuoneensa ja etsiä käsiinsä ruostuneet aseet kirkon +puolustukseksi, Henrikki Alanus, tuo nuori, innokas teologi määrättiin +käyttämään Gideonin miekkaa filistealaisia vastaan ja hän julkaisi +ankaran tutkimuksen _contra atheistas_, jumalankieltäjiä vastaan. Siitä +oli nyt väiteltävä yliopiston suuremmassa oppisalissa (täällä oli +ainoastaan kaksi), ja uskovaiset ja uskottomat odottivat kiihkeällä +innolla tätä taistelua näkymättömiä vihollisia vastaan. Sillä siitä +oltiin kyllä jo ennakolta varmoja, ettei kukaan jumalankieltäjä +uskaltaisi antautua taisteluun. Mutta sitä suuremmalla voimalla +saataisiin ajan jumalattomien oppien salaiset tunnustajat vaikenemaan, +sortumaan ja kukistumaan; epäilijät palautettaisiin oikeauskoisen +kirkon helmaan, ja oikeaoppiset saisivat tämmöisestä loistavasta +voitosta uutta rohkeutta kumoamaan kaikki julkiset ja salaiset +vastustajansa. + +Tuo merkillinen päivä tuli. Outo silmä ei olisi huomannut mitään +muutosta Suomen vanhan yliopistokaupungin ulkomuodossa. Ei yhtäkään +kauppapuotia ollut suljettu, karttuunit, palttinat ja pitkätupakka, +lakinnauhat ja savipiiput kävivät kaupaksi niinkuin ennenkin; rannassa +olevat kaljaasit eivät nostaneet lippujaan; matruusit olivat yhtä +pikiset kuin eilenkin; talonpojat torilla voikuormainsa vieressä eivät +näyttäneet vähänkään juhlallisilta; viilipiimä oli yhtä pitkää +Paraisten akkain pytyissä; naakat lentelivät tosin mustassa +juhlapuvussa, mutta se oli heidän tavallinen tapansa semmoinen. +Ainoastaan oppineet näyttivät tärkeännäköisiltä vakavina kulkiessaan +akatemiaan kello 1/2 8 aamulla, ja ylioppilaat katselivat toisiaan +puolittain leikkisin, puolittain salaperäisin silmäyksin, ikäänkuin +olisi toinen tahtonut kysyä toiselta: koskeeko se sinua? Tunnusta, +pahantekijä: oletko ateisti? + +Kellon kahdeksaa lyödessä istui dosentti Alanus _auditorium majusen_ +ylemmässä kateederissa ja Paul Bertelsköld alemmassa: edellinen +puettuna papinkauhtanaan ja päässänsä vast'ikään puuteroitu irtotukka; +jälkimmäinen puettuna aatelispukuunsa. Heitä vastapäätä istuivat +molemmat varsinaiset vastaväittäjät, _prior_ ja _posterior_, dosentit +Seleen ja Hjelt, heilläkin yllään kauhtanat ja päässä kankeat +tekotukat. Erityisellä kunniaistuimella istui piispa Mennander, +akatemian varakansleri, kaunis, kunnianarvoisa 60 vuoden vanha mies, +jonka lempeät siniset silmät vielä olivat nuorekkaan eloisat, ja hänen +rinnallaan akatemian rehtori, vanha komea roomalainen, mutta kuitenkin +jo iän taakan alle kumartunut professori Hassel, joka oli yhtä vanha +kuin se vuosisatakin, jossa hän eli. Eräällä kolmannella tuolilla +nähtiin 65-vuotias, kuuro ja melkein sokea tuomiorovasti Samuli Pryss, +josta ilkeä huhu tiesi kertoa, että hän oli aikeissa esiintyä +ylimääräisenä vastaväittäjänä. Hänen takanaan istuivat penkeillä +jumaluusopin professorit Gadolin ja Mesterton; sitten lakitieteen ainoa +virallinen pylväs, professori Olavi Pryss, tuomiorovastin veli, ja +lääketieteen ainoa Atlas, mainio lääkäkikirjan tekijä Juhana Haartman +viisaine kotkankatseineen ja kauniine, älykkäine kasvoineen. Edelleen +nähtiin täällä kaksi mainiota taloustieteen tutkijaa, professorit Kalm +ja Gadd, vähemmän tunnetut professorit Roos ja Nääf sekä heidän +takanaan akatemian nuoremmat opintähdet Porthan, Calonius ja Lindqvist, +sekä toisen ja kolmannen luokan tähdet, dosentit Justander, Welonius, +Deutsch, Weman ja Arelin. Olivatpa vielä ranskankielen opettaja, +kapteeni De la Mothe, piirustuksen opettaja Gabriel Nordberg ja +_director musices_ Kaarlo Lenning, joka sitäpaitsi oli tuomiokirkon +urkuri, saapuneet kuulemaan ateistien tappiota. Ja ylioppilaiden +taajassa parvessa, joka seisoen tunkeili salin perällä, nähtiin kolmet +valkoveriset, älykkäät kasvot, ivallisesti hymyilevä Juhana Henrik +Kellgren, hento ja kaino Jaakko Tengström ja hänen ikäisensä, hienosti +sivistynyt kaunis nuorukainen Aabraham Niklas Clewberg. + +Väittelytoimitus alkoi, niinkuin tavallista, latinalaisella +rukouksella, ja sen perästä tuli ylisteleviä puheita piispalle ja +varakanslerille, tuomiorovastille, rehtorille, professoreille ja +kaikille kuulijoille, jotka silloin nousivat seisoalleen. Sitten +seurasi _lectio praecursoria_, eli aineen valmistava esitys, jossa ei +säästelty voimakkaita, luulotelluille vastustajille aiottuja +sivuiskuja, ja sitten ensimmäiselle vastaväittäjälle pidetty puhe, +jossa kehuttiin hänen suurta oppiansa ja uutteruuttansa sekä pyydettiin +teoksen virheiden suosiollista tarkastusta. Vastaväittäjä nousi nyt +ylös ja vastasi kohteliaisuuksiin yhtä liikuttavasti pyytämällä +kärsivällisyyttä, ensin tekijältä, sitten respondentilta, ja kaikkien +näiden valmistusten perästä, joita kesti noin tunnin ajan, alkoi +vihdoin itse väittelytoimitus. + +Väitöskirja koski n.s. ontologista todistusta Jumalan olemassaolosta +(_argumentum ontolugicum_), jonka avulla ihminen oman järkensä +puuttuvaisuudesta päättää, että täytyy olla olemassa jotakin +täydellisempää ja korkeampaa. Tämä oli pääkohta, jossa teologia sattui +yhteen filosofian kanssa, koettamalla samalla kertaa omistaa sen +päätelmiä ja kumota sen vastustelemishenkeä. Aine oli siis hyvästi +valittu ja muistutti kukkulalle tehtyä linnoitettua leiriä, josta +voitiin ampua koko alempana olevassa laaksossa sijaitsevaa vihollisen +asemaa ja samalla vahvistaa omaa sotajoukkoa vangeilla tai karkureilla. + + + + +16. JULKINEN PAHENNUS. + + +-- Minä tunnen mitä vilpittömintä kunnioitusta (_sincerissimam +venerationem_) tekijän oppia ja perinpohjaisuutta kohtaan, -- alkoi +maisteri Seleen sointuvalla latinalla. -- Tunnustan myöskin kernaasti +hänen teoksensa ansiot _in amplissima forma_. Ainoastaan muutamia +vähäpätöisiä puutteellisuuksia, jotka ovat ikäänkuin varjostavat pilvet +kirkkaan auringon edessä (_nubila Phoebi_), katson velvollisuudekseni +keveästi kosketella (_leviter tangere_), antaakseni tekijälle enemmän +tilaisuutta paljastamaan loistavaa tietovarastoansa (_praeclaram +eruditionem_). Mitä ensiksi ulkoasuun tulee, on useampia painovirheitä +luettava muuten hyvin huolellisen (_scrupulosissima_) Frenckellin +kirjapainon viaksi (jotka lueteltiin). + +Nyt oli respondentin eli puolustajan vuoro. Hän nousi ja piti +tavanmukaisen puheen, jossa hänen velvollisuudenmukaisesti tuli pyytää +suopeata arvostelua nuoruutensa ja kokemattomuutensa vuoksi sekä +sovittaa puheeseensa mahdollisimman heliseviä korulauseita opponentin +etevämmyydestä. Paul lausui tämän läksynsä hyvin täsmällisesti ja +vakavasti, mutta hänen sanansa sattuivat niin kummallisen +kaksimielisesti, ettei oikein tiedetty, hänenkö vai opponentinko +suhteen suopea arvostelu oli tarpeen. Siitä oli nyt kuitenkin päästy, +ja nyt oli hänen velvollisuutensa luoda lyhyt yleissilmäys opponentin +vastaväitteisiin, sill'aikaa kun tekijä mietti puolustustaan. + +-- Korkeasti oppinut ja arvoisa opponentti, -- sanoi respondentti -- +ilmoittaa, että tekijän teos tosin on erinomainen, mutta kuitenkin +tarkemmin katsottuna näyttää hänestä suurelta painovirheeltä. + +-- _Nequaquam_, ei suinkaan, -- keskeytti opponentti, suuresti +kummastuneena tuollaisesta väärinkäsityksestä, ja kuulijain joukossa +huomattiin heti epäiltävää iloisuutta, + +-- Opponentti selittää, että tekijän teos ei suinkaan ole erinomainen, +-- selosteli Paul. + +Maisteri Seleen sävähti tulipunaiseksi, mutta onneksi puuttui nyt +tekijä puheeseen ja selitti mitä perinpohjaisimmin painovirheiden +oikean merkityksen ja tarkoituksen. + +-- Sitten, -- sanoi opponentti, -- on tekijä minun mielestäni vähemmän +tyydyttävästi tehnyt selkoa ontologisen todistuksen historiallisesta +pohjasta. Tekijä sanoo sen piispa Anselm Canterburylaisen keksimäksi, +vaikka toiset pitävät Origenesta sen sepittäjänä. Tässä on kirkkoisillä +hämäriä kohtia... + +-- Opponentti väittää, että kirkkoisät ovat hämäriä, -- selosti Paul. + +-- Minä en sano, että kirkkoisät ovat hämäriä, -- sanoi maisteri Seleen +kovasti suuttuneena, -- ja pyydän että respondentti käyttää _verba +formalia_. Tässä on hämäriä kohtia, jotka tarvitsevat valaisemista... + +-- Opponentti väittää, että tässä on hämäriä kohtia, jotka tarvitsevat +valaisemista, -- toisti respondentti hyvin vakavasti. + +Kuulijakunta purskahti nauruun. + +Tekijä, joka nähtävästi oli hämillään, koetti kiitettävän rohkeasti +palauttaa kuulijoita aineeseensa, perinpohjin todistaen, kuinka +keskiajan skolastikoille on annettu se kunnia, että he ensin ovat +todistamalla todistaneet korkeimman olennon olemassaolon. Mutta hänen +vastustajansa oli tulistunut ja keskeytti hänet kiivaasti tiuskaisten: +_nego_, minä kiellän! + +-- Opponentti kieltää korkeimman olennon olemassaolon, -- selosti Paul +järkähtämättömän tyynesti. + +-- _Nego, iterumque nego!_ -- huudahti maisteri Seleen. + +-- Opponentti kieltää vieläkin ja mitä jyrkimmästi, ettei mitään +korkeinta olentoa ole olemassa, -- jatkoi tuo taipumaton respondentti. + +Eri mielipiteitten kova kohina kuului kuulijain laajasta ryhmästä. +Vanhemmat olivat vihoissaan, ylioppilaat ihastuksissaan; kaikki olivat +kummissaan nuoren respondentin uskomattomasta, varakanslerin, rehtorin, +tuomiorovastin ja kaikkien professorien läsnäollessa osoittamasta +rohkeudesta. + +-- _Dominus respondens_ käsittää väärin korkeasti oppinutta +opponenttia, -- puuttui tekijä, maisteri Alanus, puheeseen, haluten +saada tämän kiusallisen kohtauksen loppumaan. Onnettomuudeksi hän +hymyili samalla pulassaan tavalla, jota tuittupäinen opponentti katsoi +uudeksi loukkaukseksi, ja sitten kun hänen vihaansa oli turhaan +koetettu lepyttää, keskeytti maisteri Seleen vastaväitöksensä +selittäen, ettei hän enempää aio tuhlata todistuksiansa kuuroille +korville. + +Nyt tuli toisen opponentin, maisteri Hjeltin, eksegetiikan (Raamatun +selitysopin) dosentin vuorostaan esiintyä. Hän oli pitänyt luennoita +Vanhan Testamentin vaikeimmista kohdista ja oli kaikissa sanakiistoissa +kokenut taistelija. Hän arvosteli tekijän todistuksina käyttämiä +raamatunlauseita niin menestyksellisesti, että pahanilkinen +respondentti ei pitkään aikaan voinut löytää yhtään heikkoa kohtaa +hänen vankassa varustuksessaan. Silloin tuli kysymys tekijän +mainitsemain raamatunlauseiden tulkinnasta. + +-- Korkeasti oppinut opponentti väittää, että Vanha Testamentti on +epäiltävä kirja -- sanoi respondentti. + +-- Kysymys on vaikeasti käsitettävistä paikoista profeetta Jesaiassa, +-- oikaisi vastaväittäjä. + +-- Korkeasti oppinut opponentti katsoo profeetta Jesaian epäiltäväksi, +-- sanoi Paul. + +-- Minä väitän, että selitys on vaikeasti käsitettävää -- oikaisi +Hjelt. + +-- Korkeasti oppinut opponentti selittää, ettei hän käsitä profeetta +Jesaiasta. + +Taas syntyi hälinää, joka oli vallan tavatonta _auditorium majusen_ +hiljaisilla penkeillä. Alanus sai taas sananvuoron, ja pidettyään +tavanmukaisen puheen, astui opponentti pois menettämättä +sotakunniaansa. + +Nyt kehoitti tekijä akatemian lakien mukaan ketä tahansa kuulijoista, +joka vain siihen olisi halukas, tuomaan esiin muistutuksia hänen +teostansa vastaan. Syntyi yleinen hiljaisuus, sillä merkillisiä asioita +odotettiin. + +Ja katso, professori Mesterton nousi, kylmäverisenä ja tyynenä kuin +itse logiikka, jonka valantehnyt virallinen puolustaja hän oli, ja +ryhtyi, lausuttuaan muutamia kuivia sanoja tekijälle, arvostelemaan +hänen teoksessaan olevia loogillisia todistuksia. + +-- Korkeasti kuuluisa ja korkea-arvoinen opponentti sanoo, että tekijän +tutkimuksessa ei ole logiikkaa eikä järkeä, -- lausui respondentti yhtä +kylmäverisesti. + +Tekijä toivoi jo mielessään, että Baabelin Bel nielaisisi hänen +respondenttinsa, mutta ei ollut pistosanaa kuulevinaankaan, vaan +vastasi muistutuksiin suurella arvokkuudella. Wolfin oppilas Mesterton +oli vaarallinen vastustaja matemaattisen varmuutensa vuoksi. Hänen +sanansa putoilivat terävinä kuin jääpuikot, mutta etsiessänsä teologian +etevintä tukea ajattelemisesta hän ei huomannut kuinka hän itse koversi +sen rakennuksen perustuksia, jota tahtoi pystyssä pysyttää. + +-- Suuresti ylistetty ja korkea-arvoinen opponentti selittää teologian +metafyysilliseksi oppijärjestelmäksi, jossa ei ole mitään todellisuutta +aatteen ulkopuolella eikä aatetta termien ulkopuolella. Siis selittää +korkea-arvoinen opponentti koko teologian termeiksi, -- selosti Paul +terävällä, kumoamattomalla johdonmukaisuudella, joka pani kuulijat +kauhistumaan. Itse piispakin näytti kalpenevan; ainoastaan tuo +kylmäkiskoinen filosofi papillisessa puvussaan jatkoi, välittämättä +vähänkään respondentista, todisteluaan ajatuksen rajattomasta +hallitsijavallasta, tähdäten siten kuoliniskun sille asialle, jota +tahtoi puolustaa. + +Alanus istui kuin neuloilla; teologit punastuivat ja kalpenivat. +Silloin nousi Gadolin, tuo voimakas, jonka terävän neron edessä tähän +saakka kaikki vastustus oli hajonnut kuin tuhka tuuleen. Hän ikäänkuin +kannatti jättiläiskäsivarsillaan kaatuvaa kirkkoa. Voimakkaassa +puheessa hän osasi varmalla silmällä itse asian ydinkohtaan ja +kuritti ateismiä murhaavalla ivalla. Hän osoitti selvästi, kuinka +jumalankieltäminen on käytännöllisesti ja tietopuolisesti mahdoton; +kuinka jumalankieltäjät pettävät itseään, kun he iankaikkisen Jumalan +asemesta rakentavat itsellensä pieniä, kurjia epäjumalia, joita +rukoilevat; kuinka putoava lehti heitä säikäyttää ja kaksi ristissä +olevaa oljenkortta saa heidät vapisemaan; kuinka he luulevat itsensä +kaikkivaltiaiksi, ja jokainen tarve muuttuu heidän hallitsijakseen, +jokainen himo heidän tyrannikseen; kuinka tuulenleyhäys heidät lakaisee +pois; kuinka jälkimaailma heitä pilkkaa; kuinka lapsi kätkyessään +nauraa heidän luulotellulle viisaudelleen. Hän puhui voimakkaasti, +loistavasti, terävästi, ja ainoastaan yhtä puuttui, että tämä puhe +olisi ollut täydellinen mestariteos -- siitä puuttui ainoastaan +kristillisen rakkauden lämmintä henkeä. + +Kuulijat olivat ihastuneita; lyhyt, haihtuva, nuoren ylioppilaan +pilkanteon aiheuttama vaikutus oli kerralla hälvennyt. Paul itsekin +alkoi melkein hävetä, mutta siihen hän oli liian ylpeä. Hänen tuli +selostaa puheen sisällys, ja sen hän teki sitä rohkeammin, kun hän +tahtoi saada vaikenemaan itsessään jotakin, joka oli melkein kuin paha +omatunto. + +-- Korkeasti kuuluisa ja korkea-arvoinen opponentti, -- sanoi hän, -- +julistaa ensin ateismin mahdottomaksi ja taistelee sitten tulella ja +miekalla sitä vastaan. Korkeasti kuuluisa ja korkea-arvoinen opponentti +tahtoo palauttaa ihmiskunnan rintalapsen viattomuuteen ja julistaa +kaiken muun ravinnon, paitsi kirkon äidinmaidon, ehdottomasti +tappavaksi myrkyksi. + +Näiden julkeiden sanojen jälkeen, jotka kahdeksantoistavuotias +nuorukainen lausui eräälle maan ja yliopistoin arvokkaimmalle miehelle, +joka sen lisäksi oli pappi ja opettaja, syntyi salissa sanoin +selittämätön meteli. Ensimmäisinä hypähtivät teologit penkeiltään, ja +heidän esimerkkiään seurasivat kohta kaikki opettajat, ylioppilaiden +jakautuessa kahteen leiriin: toinen puolustaen, toinen vastustaen tuota +uhmailevaa puhujaa. Väittely keskeytyi näissä rauhan saleissa perin +harvinaisella tavalla. Tungos ja hälinä oli yleinen. + +Silloin nousi piispa Mennander, arvokkaana ja kunnioitettavana. -- +Nuori mies, -- sanoi hän Paulille, -- sinä tulet tänään kello 4 +luokseni yksityiseen selontekoon. Ja te, herra maisteri, -- lisäsi hän +Alanukselle, -- päätätte toimituksen rukouksella kuninkaan puolesta. + + + + +17. AURORA-SEURA. + + +Turussa oli sen päivän iltapuolella tavaton liike. Kaikkialla +oppineiden ja ylioppilaiden seuroissa puhuttiin ainoastaan väittelystä: +vähän tekijästä, mutta sitä enemmän respondentista. Mielipiteet +erosivat suuresti toisistaan. Melkein kaikki opettajat moittivat +ankarasti nuorta ylioppilasta; useat arvelivat, että hän sopimattoman +pilkkansa takia olisi yliopistosta erotettava. Ylioppilaat jakautuivat +kahteen leiriin. Puolet heistä kuuluivat jumaluusopilliseen +tiedekuntaan. Siinä oli Paul Bertelsköldillä kiivaita vihamiehiä, ja +nuo kovakouraiset tappelijat, joiden virkana kerran oli oleva saarnata +rauhan evankeliumia, näyttivät olevan varsin halukkaita kouraan +tuntuvalla tavalla rankaisemaan nuorta pilkkaajaa. Mutta kolmen muun +tiedekunnan ylioppilaat pitivät Paulin puolta ja ilmoittivat, että kuka +vain uskaltaisi häntä hätyyttää, joutuisi heidän kanssansa tekemisiin. +Kaikissa kadunkulmissa, kaikissa ylioppilasasunnoissa nähtiin joukkoja, +jotka mitä kiihkeimmin väittelivät tästä tärkeästä kysymyksestä. +Näytti siltä kuin olisi julkinen meteli oppineessa kaupungissa +puhkeamaisillaan: rehtorilla ja varakanslerilla oli levoton päivä. + +Aurora-seura -- tämä nuoren suomalaisen kirjallisuuden ensimmäinen +kehto ja aamurusko -- oli kokoontunut maisteri Porthanin luo. Sen +lähimpänä tarkoituksena oli toimittaa "Tidningar, utgifna af ett +sällskap i Åbo" (Sanomia, erään turkulaisen seuran toimittamia) -- joka +oli lukuisain jälkeen tulevaisten emäpuu, mutta kuitenkin niin pieni, +että koko sen lehdistö, s.o. yhden numeron koko sisältö, nyt mahtuisi +puoleentoista palstaan meidän suuremmissa sanomalehdissämme. N:o 9 oli +pantu painoon ja sen korjausvedos oli nähtävänä. Siinä oli luettavana: +"Todistus jalomielisestä ystävyydestä", "Sananen Kivimuurien +rakentamisesta Maaseudulla", kirjastonhoitaja Lefrénin kuulutus +kansantapojen ja kansanpukujen muistiinkirjoittamisesta sekä uutisia +kuolemantapauksista, nimityksistä, ynnä se puhe, minkä lehtori Alopaeus +vähän ennen oli pitänyt hänen majesteettinsa autuaallisesta kuolemasta. + +-- Tarjoatpa jotensakin niukkaa ravintoa lukijoillemme, veli Porthan! +-- lausui sukkela Calonius ivallinen hymy pyöreillä, älykkäillä +huulillaan. -- Mitä sanot, jos höystäisin numeroamme muutamalla palalla +iloista tiedettä. + +-- Se on kai taas jokin hautauspuhe kuningasvainajasta? -- kysyi +Porthan, jonka vakavat piirteet nyt myöskin kirkastuivat. Olen tähän +saakka saanut kuusi kappaletta sitä lajia, paitsi niitä kahta, jotka jo +olemme julaisseet 7:nnessä ja 8:nnessa numerossa. Ja sitä sinä nimität +"iloisen tieteen" viljelemiseksi. + +-- Olet oikein arvannut, -- sanoi Calonius, -- se on todellakin +hautakirjoitus, mutta laadultaan vähän erikoinen. Minulla on tässä +paperi niin tuore, että tapaus tuskin vielä on ehtinyt tapahtua eikä +muste ole vielä ennättänyt kuivua. Arvostelkaa itse; se kuuluu näin: + + Tuo Cleon, joka leukahansa + sai parrattomaan kaulustan, + kas, ruumissaaton unissansa + hän näki verkkaan kulkevan. + Ol' arkuss' sanat: "Eräs makaa + täss' epäuskon, juonten takaa + mi löysi rauhan; huolii viis + niist' _Theologia Naturalis_." + +-- Se on nuoren Kellgrenin terävän kynän jälkeä! -- huudahtivat +muutamat. -- Meidän tulee kuta pikemmin sitä parempi kutsua hänet +seuraamme. + +-- Kärsivällisyyttä, kuunnelkaamme jatkoa! -- hymyili Calonius. + + Luuvalo eukon tappoi, oi! + hälle laulun puhetaito soi, + historia kaivoi hälle hau'an, + toi metafysiikka surusauvan + ja juridiikka mitalit. + Ol' lääketiede riemuissansa, + näin taudiss' onnistuttuansa. + Ol' eksegetiikka suruinen, + taloustiede toi havuja haudallen, + ja sitten seurasi botaniikka + ja kemia, astronomia, fysiikka, + ja lopuksi vielä matematiikka. + Mut kahdeksannentoista, kas, + vuossadan henki istuipas + siin' ylimpänä punaviirein, + soi piiska, vaunut läksi kiirein. + Ja tuossa tieteet ällistyin + nyt seisoi kaikki suruissansa. + Mut Cleon heräs' unestansa + ja tunsi, leukaans' sipaisten, + siin' yhä papinkauluksen, + vaikk' kohta teologia kai + jo iäks päiväks surman sai. + +-- Ei, se on epäilemättä Clewbergin kirjoittama, sanoi Porthan nauraen. +-- Minä tunnen sen veitikan. Poikamainen vekkuli, ja kuitenkin +todellinen runottaren lemmikki! + +-- _Auctor anonymus_, -- nauroi Calonius. -- En ainakaan neuvoisi häntä +esittämään teostansa opinnäytteenä tuomiokapitulille. Mutta mitä +arvelet, jos julkaisisimme runon otsakkein: "Käännös ranskasta"? + +-- Ei, -- sanoi Porthan, joka piti nuorisoa ankarassa kurissa. -- _Ne +gutta quidem_, ei pisaraakaan siitä saa tipahtaa julkisuuteen Auroran +vaiteliailta huulilta. + +-- Ymmärrän, -- naurahti Lindqvist. -- Ei pisaraakaan tuosta +"ehdottomasti tappavasta myrkystä", jonka voi karkoittaa ainoastaan +kirkon äidinmaitoa puhdistusaineena käyttämällä. + +-- Me, -- jatkoi Porthan, -- voimme sietää melkoisen määrän +attikalaista suolaa, mutta nuorisoomme se, luullakseni, tänään +vaikuttaisi pahemmin kuin tupakka. Se on häväistys, jollaista ei +aikoihin ole yliopistossamme tapahtunut. Tuo parraton kreivinulikka on +pannut akatemian isät ihan pyörälle. + +-- Jos isien laita on niin huonosti, -- virkkoi Kustaa Weman, +suomalaisen kirjallisuuden dosentti, -- niin herkeän vannomasta +"isiemme luiden kautta". Mutta vanhat herrat käyvät rasvanahkaisissa +saappaissa eivätkä keikahda niinkään vain nurin jokaisen pikkukreivin +edessä. + +-- Niin minäkin luulen, -- vastattiin. -- Poika yksinään ei ollut +vaarallinen, mutta vaara oli siinä, että hän oli Mestertonin paha +omatunto. Mesterton käytti nuijaa kuin riehuva Herkules omaa leiriänsä +vastaan, ja Bertelsköld suuntasi iskun. Huolimatta kaikesta Gadolinin +kaunopuheisuudesta, kärsi teologia murhaavan tappion. + +-- Oikein. Ja siitäpä syystä _anonymus_ on hänet haudannut, -- myönsi +Calonius. + +-- Hyvät herrat, -- puuttui Porthan taas vakavasti puheeseen, -- voimme +leikitellä tulen kanssa ja hetkisen huvitella itseämme liehuvilla +säkenillä, mutta pahoin pelkään, että vielä näemme sen päivän, jolloin +tästä leikittelevästä liekistä tulee hävittävä palo. Minua ei huoleta +ylimielinen ylioppilas eikä termeihinsä kuivettunut professori. Mutta +minua huolettaa tuo pintapuolinen ranskalainen ajanhenki, joka kaikista +ikkunoista virtaa sisään ja kerran on hävittävä kaiken perusteellisen +tieteilemisen. Vuosisata epäilköön ja arvostelkoon, minulla ei ole +mitään sitä vastaan; päinvastoin pidän kritiikkiä sinä kiirastulena, +joka on tieteet uudestisynnyttävä. Vähäisen korren aion minäkin kekoon +kantaa; olen äsken ryöstänyt Suomen kansalta sen luulon kuuluisasta +polveutumisestaan Israelin kymmenestä heimosta. Mutta totuuteen emme +pääse tyhjin metafyysillisin termein, jotka ovat niin pitkät, että +niillä voi koiria tappaa, emmekä myöskään vielä tyhjemmin ranskalaisin +kieltämyksin. Rousseau väittää, että sivistys turmelee ihmisen. Siihen +juuri tahdotaan tulla, ja teologian poistaminen on vain ensimmäinen +askel. + +-- Mitä siihen tulee, -- virkkoi Calonius, -- niin en pelkää ketään +Rousseauta niin kauan kuin meillä täällä Turussa on Cerberus, nimeltä +Porthan, latinan kielioppia vartioimassa. Taloustiedettä +lukuunottamatta on se varmaankin paras vastamyrkky ranskalaisia +vallattomuuksia vastaan. + +-- Mitä sinä tekisit kreivipojalle, jos rehtori määräisi sinut +lisäjäseneksi kurinpitotoimikuntaan? -- kysyi Lindqvist Caloniukselta. + +-- Minä häntä nuhtelisin ja laskisin hänet menemään, koska ei voida +selvään todistaa häntä mihinkään syypääksi, vastasi mainio lakimies. -- +Sanoisin hänelle: mene kotiisi ja juo piimää! Haartmanin mukaan on tuo +lääkärikirjan keino erinomaisen hyödyllinen kuumalle verelle. + +-- Ja sinä, Porthan? -- kysyi Weman. + +-- Erottaisin hänet yliopistosta vuoden ajaksi, -- vastasi ankara +tutkija tyynesti. + +-- Saadaanpa nähdä, että rehtori on samaa mieltä, -- lausui Lindqvist. +-- Porthan on Hasselin korva ja käsivarsi. Mutta sääli on nuorta +Bertelsköldiä; hän on matematiikkaa kiireestä kantapäähän. + +-- Voisin lisätä, -- sanoi Porthan, -- että hän on roomalainen +sydämestä kieleen, ja Gadd taikka Kalm sanoisivat hänen syntyneen +luonnontutkijaksi. Mutta jos hän olisi vaikka itse Apollon poika ja +omistaisi kaikki tieteen salaisuudet, niin täytyy hänen nöyrtyä sen +edessä, joka on enempi kuin hän, ja se on meidän yliopistomme. +Aikakautemme vaara on siinä, että yksilö ei anna arvoa yleiselle. Veli +Lindqvistin pitäisi matemaatikkona myöntää, että kokonainen on kutakin +osaansa suurempi, ja Calonius ei tahtoisi antaa laista pois yhtä +i-pilkkuakaan. _Fiat justitia_... + +-- ... _et pereat mundus_[12] -- nauroi laintulkitsija. -- Kun kuuntelee +Porthania tänään, niin luulisi häntä Dracoksi tahi vähintäänkin +Catoksi; mutta minä olen nähnyt hänen rakastuneen paimenen lailla +itkevän, kun hänen sisarensa viime syksynä sairastui rokkoon ja oli +menettää ihonsa ihanuuden. + +-- Sinä vääristelet asiat! -- nauroi Porthan. -- Sisareni oli +menettämäisillään silmänsä. + +-- No niin, -- jatkoi Calonius, -- kuulettehan nyt, että hän tunnustaa. +Ja hän, joka tänään tahtoo yliopistosta erottaa neron, johon hän +itsekin on rakastunut, syystä että poika sattui hiukan liikoja +pakisemaan, hän on huomenna valmis antamaan ainoan takkinsa juopolle, +jonka edestä ylihuomenna hän saa maksaa puolet palkkaansa takauksesta. +Mutta koska perinpohjaisuus tuli puheeksi, niin on minulla tässä toinen +runoelma, jonka hyvällä omatunnolla voit julkaista, sillä siinä ei ole +tikun vertaakaan teologiaa. Kuulkaapa vain: + + Jos _sukkelaa_ ois kaikki _perinpohjainen_, + ja _hyvä äly_ turva _hyvän sydämen_, + ja _kuntoa_ jos _kainous_ aina todistais, + ja _kohtelias häveliäs_ olla osoais, + niin vaaraa ei se tois + herkkäuskoinen jos ois.[13] + +-- Kas, siinä nyt on Calonius taitoansa näyttämässä! -- huudahti +Porthan riemuiten, ja Aurora-seura yhtyi iloon sydämellisesti nauraen. + + + + +18. PIISPA MENNANDER. + + +Paul Bertelsköld lähti väittelystä yhtä ylpeänä kuin nuori sotahevonen, +joka on ensi kerran ollut taistelussa. Hän oli kostanut noille +pöyhkeille teologeille, jotka olivat häntä moittineet ja pilkanneet. +Hän oli viskannut vapaan sanan vasten otsikkoa tuon lahonneen +laitoksen, joka tahtoi kahlehtia hänen vakaumustansa. Hän oli ollut +ensimmäinen, joka oli uskaltanut tehdä vastarintaa noille +vanhentuneille opeille, joiden edessä kaikki muut laskeutuivat +polvilleen, ja hän oli pannut yliopiston vapisemaan. Pää pystyssä, +hehkuvin poskin ja säkenöivin silmin hän tunkeutui taajan +ylioppilasparven läpi, jossa hän yhdellä iskulla oli voittanut +itselleen useampia vihollisia ja useampia ystäviä kuin kukaan muu hänen +ikäisisensä, ja riensi ystävänsä Clewbergin luo, sillä hänellä oli +syynsä, joiden vuoksi hän ei nyt kernaasti halunnut mennä kotiinsa +Suruttomaan. + +Matkalla sinne hän tunsi raskaan käden laskeutuvan olkapäälleen ja +kuuli Leon karkean äänen, -- saman Eudoksius Lejonfällin, jonka +sijaisena kateederissa hän juuri äsken oli herättänyt niin yleistä +huomiota. + +Tämä lauhkealuontoinen mies oli kummallisessa ja kovin liikutetussa +mielentilassa. Hän itki ja nauroi, hän kiroili ja siunaili. Olihan hän +papinkokelas, ja hänen tutkintonsa oli vaarassa, koko hänen +tulevaisuutensa oli vaarassa, jos teologiset isät huomaisivat, että +juuri hän viattomuudessaan oli saanut aikaan tämän hullutuksen. Omasta +ja tiedekunnan puolesta hänellä oli syytä olla vihoissaan Paulille, ja +kuitenkin hän oli ihastunut ystävänsä uljuuteen. Hän ei voinut sille +mitään, hänen täytyi pitää ystävänsä puolta, koska Paul juuri hänen +tähtensä oli joutunut näihin rettelöihin. + +-- He huusivat tuolla akatemiassa aikovansa antaa sinulle selkään, -- +sanoi Leo; -- mutta joka vain sormensa ojentaa, saa nyrkillä vastaan. +Arvelen parhaaksi kulkea seurassasi vähän matkaa, sillä Hellmanilla ja +Aulinilla ja noilla muilla papinsälleillä, jotka tulevat tuolla, ei ole +mitään hyvää mielessä sinua kohtaan. + +Paul kiitti arvellen tulevansa toimeen apulaisettakin, mutta Leo oli +itsepintainen. He tulivat Clewbergin portille, ja Leo jäi vartijaksi +portin pieleen. + +Tuo sittemmin niin kuuluisa Abraham Niklas Clewberg, aateloituna +Edelcrantz, oli siihen aikaan seitsemäntoistavuotias ylioppilas, onnen +suosima aina lapsuudestaan saakka. Hän oli melkoisen omaisuuden, +kauniin talon ja suuren kirjaston ainoa perillinen; oli itse varustettu +luonnon jaloimmilla lahjoilla ja oli saanut mitä huolellisimman +kasvatuksen. Vapaasti ajattelevana, hienosti sivistyneenä, +viehättävänä, nerokkaana koko olennossaan, hän oli syntynyt +valtiomieheksi, seuramieheksi, hovimieheksi; ja kuitenkin olivat +runottaret valinneet hänet erityiseksi lempilapsekseen. Vaikka hän +olikin nuori, ei Turussa eikä koko Suomessa siihen aikaan ollut kuin +yksi mies, nimittäin Kellgren -- ja hän oli vielä tuskin muuta kuin +raaka-ainetta -- jossa tuleva kustavilainen aikakausi olisi jo +kuvastunut niin selvään kuin Clewbergissä. + +Clewberg oli samalla kertaa luonnontutkija, filosofi ja +kirjallisuushistorioitsija. Paul tapasi hänet valoisassa, viileässä +huoneessa, josta oli näköala puutarhaan päin, järjestämässä runsasta +perhoskokoelmaa, samalla kun hänen vieressään pöydällä oli auki nidos +ranskalaista ensyklopediaa ja Raynal'in intialaisten siirtokuntain +historia. + +-- Tulet juuri parahiksi vilvoittaaksesi itseäsi ensyklopedialla, +kestettyäsi nuoren Herkuleen taistelun jättiläisiä vastaan; jollet +mieluummin tahdo auttaa minua järjestämään perhosiani! -- huudahti +Clewberg iloisesti. -- Katsopas, mitä Diderot kirjoittaa teologeista, +hakusanan _Christianisme_ kohdalla. + +Ja molemmat nuorukaiset istahtivat arvostelemaan muuatta noista +ivallisista, kaiken kristinuskon kieltävistä kirjoituksista, joita +ranskalaisessa ensyklopediassa on niin runsaasti. Hetkisen kuluttua +tuotiin heille yksinkertainen, mutta senaikaisten Turun ylioppilasten +oloihin nähden tavattoman hyvin valmistettu päivällinen. Nerokas ystävä +ymmärsi niin hyvin kääntää aamupäivän kuuman taistelun leikiksi, että +Paul vihdoin, kun kello läheni neljää, kevein sydämin lähti piispan luo +mielessään vakaa päätös, ettei antaisi tuon mahtavan papin vaikuttaa +vakaumukseensa eikä myöskään suostuisi millään tavalla pyytämään +anteeksi loukatuilta teologeilta. + +Leo seurasi häntä piispan talolle. -- Parasta on, että sinulla on +kunnon mies lähitienoilla, kun pistät pääsi jalopeuran kitaan, -- sanoi +uskollinen ystävä. + +Kaikista päätöksistään huolimatta tunsi Paul kuitenkin sydämensä +kiivaasti tykyttävän, seisoessaan akatemiaa mahtavan varakanslerin +edessä, joka rehtorin, professori Hasselin kanssa, odotti häntä. + +-- Nuori mies, -- sanoi piispa ystävällisen arvokkaasti, -- olet tänään +suuressa määrässä rikkonut sitä kunnioitusta vastaan, jota olet +velkapää osoittamaan opettajillesi ja pyhälle uskonnollemme. Kun +toivon, että olet tehnyt sen enemmän ymmärtämättömyydestä ja nuoruuden +kevytmielisyydestä kuin harkinnan jälkeen, niin olen kutsunut sinut +tänne kuullakseni, mitä sinulla on puolustukseksesi sanottavana. + +-- Kiitän nöyrimmästi, että teidän korkea-arvoisuutenne suvaitsee +ajatella minusta niin hyvää, -- sanoi Paul hienolla ivalla, vaikkakin +hänen äänensä alussa oli hiukan epävakainen. -- Osoittaakseni, että sen +ansaitsen, tunnustan vapaasti tehneeni vakaumukseni mukaan. Olen +luullut ajatuksen olevan vapaan. Olen luullut, että julkisessa +väittelyssä on oikeus käyttää kaikkia aseita niitä mielipiteitä +vastaan, joita katsoo vääriksi. + +-- Ei _kaikkia_ aseita, -- sanoi piispa ankarasti. -- Ainoastaan +raakalaiset käyttävät myrkytettyjä nuolia, ja Ruotsin laki rankaisee +kuolemalla Jumalan sanan pilkkaamisen. Vapaa ajatuksesi on +vastuunalainen ainoastaan Jumalan edessä, mutta sinun vapaa sanasi on +teko, jonka täytyy alistua lain alle. Tavallisesti ei sinun ikäiselläsi +ihmisellä ole _vakaumusta_, mutta vaikkapa sinulla se olisikin, ei se +anna sinulle oikeutta herjata toisten vakaumusta; kaikkein vähimmin +opettajiesi. Olet vääristellyt ja tehnyt naurunalaisiksi opponenttien +esitykset; olet pilkannut pyhää sanaa, ja ainoastaan täydellisellä +anteeksipyynnöllä voit vielä väistää ansaitsemasi rangaistuksen. + +Paul oli vaiti. Hän oli odottanut tätä. + +-- Tahdon olla lempeä nuoruutesi vuoksi, -- jatkoi piispa +ystävällisemmin. -- Sano minulle tässä rehtorin läsnäollessa että kadut +malttamattomuuttasi, ja minä sallin sinun huomenna konsistoriossa +esittää anteeksipyyntösi väittelyyn osaaottaneille. + +-- Minä rikkoisin sitä kunnioitusta vastaan, jonka olen velkapää teidän +korkea-arvoisuudellenne, -- sanoi Paul, -- jos teeskentelisin +katumusta, jota en tunne. Loukkaisin itseäni, jos suostuisin anomaan +anteeksi sitä, mitä pidän jokaisen vapaan miehen oikeutena. + +Piispan jalo otsa synkistyi hetkeksi, mutta selkeni jälleen, ja hän +jatkoi osaaottavalla vakavuudella: + +-- Niin nuori ja jo niin ajan erehdysten eksyttämä! Tunnen sen +uhmailevan ajanhengen enteet, jonka mielestä ei mitään pyhää enää ole +maailmassa. Mutta kehoitan sinua, nuori mies -- en esimiehenäsi, vaan +isällisenä ystävänäsi, joka toivoo parastasi -- älä usko tuota uhman ja +kieltämisen itsekästä henkeä, joka liikkuu maailmassa! Ole nöyrä, se on +todellinen kunniasi. Nöyristy velvollisuutesi edessä; se on todellista +vapautta eikä halvenna rohkeuttasi. Luovu sokeasta ylimielisyydestäsi. +Kunnioita opettajiasi ja sitä pyhyyttä, joka järkähtämättömänä kuin +vuori kestää kaikkien aikojen myrskyt. Minulle on sanottu, että olet +toivehikas nuorukainen. Älä hukkaa ajallista ja iankaikkista +menestystäsi röyhkeällä uhmalla. Ajattele isänmaatasi, jota voit +hyödyttää, ja vanhempiasi, jotka odottavat sinulta vanhuutensa iloa. +Tunnusta malttamaton hairahduksesi ja pyydä anteeksi, niin olkoon +kaikki unohdettu! + +Niin paljon hyväntahtoisuutta, niin paljon arvokkuutta oli piispan +sanoissa, että Paul vastoin tahtoansa heltyi. _Tätä_ sydämellistä +varoitusta, joka oli niin toisenlaista kuin se kohtelu, jota teologiset +isät olivat hänelle ennen osoittaneet, hän ei ollut odottanut. Hänhän +oli kuitenkin kokematon, hyväsydäminen nuorukainen, ja hyvyydellä voi +kietoa hänen uhmailevan luonteensa sormensa ympärille. Hän horjui +päätöksessään. + +Pahaksi onneksi katsoi rehtori, vanha rehellinen Hassel, +velvollisuudekseen käyttää hyväkseen nuorukaisen hetkellistä katumusta, +ja virkkoi kuivalla, päättävällä äänellä: + +-- Kiitä hänen korkea-arvoisuuttansa, Bertelsköld, ja pyydä häneltä +vallattomuuttasi anteeksi. Sitten saavut huomenna kello 10 +konsistorioon. + +Se vaikutti kuin kylmä kylpy Paulissa heränneihin jalompiin tunteisiin. +Silmänräpäyksessä hän oli taas tuo uhmaileva nuorukainen, joka tunsi +taistelevansa ajatuksenvapauden puolesta tyranniutta ja omatunnonpakkoa +vastaan. + +-- Kiitän teidän korkea-arvoisuuttanne hyväntahtoisuudestanne, -- sanoi +hän, -- mutta olen jo sanonut, etten voi sitä hyväkseni käyttää. + +-- Mieti tarkoin, nuori mies; tässä on kysymys tulevaisuudestasi! -- +sanoi piispa pahoillaan. + +-- Olen miettinyt ja toivon itse pitäväni huolen tulevaisuudestani, -- +ilmoitti Paul vakavalla äänellä. + +-- Niin ollen, -- vastasi piispa, -- erotan sinut vuoden ajaksi Turun +yliopistosta, ja sen jälkeen voit palata tänne jälleen, _jos pyydät +anteeksi_. + + + + +19. SURUJA SURUTTOMASSA. + + +Iltapuoleen samana päivänä palasi Eerikki Ljung kaupungista +Suruttomaan. Hänen otsansa oli synkkä, katsantonsa alakuloinen, +käyntinsä hidas. Hän huomasi tuskin lapsia, jotka iloiten ja meluten +juoksivat häntä vastaan. + +Portailla kohtasi hänet hänen uskollinen vaimonsa, toveri kaikissa +riemuissa ja suruissa. -- Mitä on tapahtunut? -- kysyi hän, samalla kun +hänen hellä tutkiva silmänsä koetti katsoa puolison otsalla olevien +pilvien lävitse. + +-- Pelkään, -- vastasi Eerikki, -- uneni käyneen liiaksikin toteen. +Muistathan Bertelsköldien kantaäidin luvanneen minulle kymmenen +onnellista vuotta -- ne ovat menneet, ja nyt tulevat surut onnelliseen +Suruttomaamme. + +-- Oletpa sinä aika luonnontutkija, kun uskot taikauskoisesi unia! -- +nuhteli häntä uskollinen puoliso. -- Ole mies, Eerikki, ja kerro, mikä +sinua huolestuttaa! + +-- Suuri enosikin, Eriikka, uskoo yliluonnollisiin vaikutuksiin, samoin +kuin hän uskoo _nemesis divinaan_; ja mitenkä muutoin voisi ollakaan, +jos uskoo kaitselmukseen? Minulla on eräs yksityinen huoli: Lauri-eno +on tänään sanonut irti lainani. + +-- Mutta sehän on synti ja häpeä! Sitä vartenko me olemme vieraana +vastaanottaneet ja kaikin tavoin suosineet tuota vanhaa, jumalatonta +saituria talossamme? Olet luovuttanut hänelle oman rakkaan työhuoneesi, +jossa työskentelet kahta helpommin kuin muualla ja johon olet +kotiutunut kuin simpukka kuoreensa. Olet nöyrästi ja ilman palkkiota +lainannut hänelle hevoset ja rengit. Olet tuhlannut kalliin aikasi +hänen moniin hommiinsa ja kuluttanut vähiä varojamme lihoittaaksesi +hänen nälkäistä ruumistansa, samalla kun minä hänen tähtensä olen +laiminlyönyt monta tärkeää asiaa. Siinä on meille kiitos kaikesta. +Mutta älkäämme siitä hätäytykö. Hyvä Jumala on auttanut meitä aina +tähän saakka: hän on niin vastakin tekevä. Minä kirjoitan enolle +Hammarbyhyn; hän lainaa meille niin paljon kuin voipi, sitten me myymme +morsiushameeni, jota en enää tarvitse, ja kultaketjut, jotka olen +äidiltä perinyt, ja sitten teemme työtä ja säästämme, Eerikki. Saatpa +nähdä, että kaikki vielä käy hyvin! + +Eerikki suuteli reipasta vaimoaan, ja kyynelet herahtivat hänen +silmiinsä. -- Tuo on sinun tapaistasi, Eriikka! -- sanoi hän. -- +Olenhan aina sanonut, ettei koko kasvitieteessä ole ainoatakaan niin +oivaa kasvia kuin sinä. + +-- Mitä joutavia! -- nauroi vaimo ja kietoi käsivartensa miehensä +kaulaan salataksensa hänkin kyynelen, joka tahtoi pujahtaa esiin hänen +veitikkamaisten silmäripsiensä alta. -- Tuo ei ole mitään, jos Jumala +edespäinkin suo meille terveyttä. + +-- Niin uskon minäkin, -- sanoi mies, -- enkä joutuisikaan epätoivoon, +kun kanssani olet sinä, joka olet syntynyt raha-asiain ministeriksi. +Mutta velkapa ei minua nyt huoletakaan enin. + +-- Vai niin? Siis Paul! -- virkkoi Eriikka, joka aina käsitti asiat +nopeasti ja selvästi. + +-- Hänet on erotettu yliopistosta! -- vastasi Eerikki. + +-- Mitä sanot? Pelaamisenko tähden? + +-- Toivoisinpa melkein sen tapahtuneen jonkin semmoisen tyhmyyden +tähden, vaikka hän jo onkin hankkinut minulle monta unetonta yötä. +Mutta tänään hän on ollut Alanuksen respondenttina, pilkannut Raamattua +ja ollut röyhkeä professoreille. Piispa olisi päästänyt hänet +anteeksipyynnöllä, mutta luuletko Paulin siihen suostuneen? + +-- Hän ei suostunut, sen olisin voinut jo ennakolta heille sanoa. + +-- Se tapahtui aivan äsken. Hän ei suostunut, ja seuraus siitä oli, +että hänet erotettiin vuodeksi yliopistosta, ehdolla, että hänen +kuitenkin tulee pyytää anteeksi, jos haluaa tulla takaisin. Sanotaan +Hasselin neuvotelleen Porthanin kanssa, ja Porthan on tuollaisissa +asioissa ankara kuin roomalainen. + +-- Se on ruma juttu. Käyttäytyä nenäkkäästi professoreja kohtaan, no, +se on jo tyhmää ja poikamaista, sen myönnän, mutta se nyt ei ole niin +kauhean kauheata. Toista on se Raamatun laita: se on hirmuista, +Eerikki! Onko tuo poikaraukka todellakin niin pitkälle joutunut? + +-- Jumala parhaiten tietää, ettei hän sitä ole ainakaan meidän +talossamme oppinut. Mutta ken voi ennakolta laskea, mihin kaikki +lumihiutaleet talvi-ilmassa putoavat. Paul on jo vuoden ajan lukenut +useita ranskalaisia kirjailijoita, jotka eivät ole hyviä, ja sitäpaitsi +on hänestä tullut hyvä ystävä tuon Clewbergin kanssa, jonka tunnet. + +-- Se siivo, kunnon ylioppilas! + +-- Niin, Paulkin on rakastettava poika, mutta lyhyesti sanoen, se on +ajan ilmassa, ja juuri parhaimpiin tarttuvat taudit ensin. Jos Paul +olisi ollut tavallinen kyky, kohtalaisen älykäs ja kohtalaisen +kunnianhimoinen, olisi hänestä arvatenkin tullut kunniallinen +jokapäiväinen ihminen, kuten hänen isästään ja monesta muusta hyvästä +miehestä. Mutta nyt hän on perinyt äidiltään erinomaisen terävän pään +ja myrskyisen, uhmailevan sydämen. Hänestä tulee joko ensi luokan nero +tai roisto, ei milloinkaan tavallista ihmistä, ja sitä olisi meidän +pitänyt ajatella, meidän jotka tunnemme hänet. + +-- Te, hyvät herrat, olette aina niin viisaita jäljestäpäin, -- vastasi +Eriikka, hymyillen kesken kaikkea suruansa. -- Mutta nyt ei ole kysymys +siitä, mitä meidän olisi pitänyt tehdä, vaan siitä, mitä meidän nyt on +tekeminen. Uskoni on että Herramme lähettää myrskyn puhdistamaan +ilmakehää ja vastoinkäymisen karaisemaan ihmistä. Paulin päähän on +kerääntynyt turmiollisia höyryjä ajan ilmasta; pilvet olivat +panostuneita, ukonilma oli välttämätön, mutta se tekee hänelle hyvää. +Nyt riippuu kaikki siitä, ettemme jätä häntä oman onnensa nojaan tässä +pälkähässä. Hänen tulee siis matkustaa, sanot sinä? + +-- Kolmen päivän kuluessa tulee hänen lähteä kaupungista. + +-- Hyvä. Pitihän hänen matkustaa joka tapauksessa. Ensin hän tietysti +matkustaa vanhempainsa luo. Mutta sinä matkustat hänen kanssansa. + +-- Minäkö? -- sanoi Eerikki hämmästyen. -- Juuri sinähän niin vakaasti +vastustit ensimmäistä matka-aikomustani? + +-- Edellisellä matkahankkeellasi ei ole mitään tekemistä tämän kanssa, +-- vastasi Eriikka päättävästi. -- Et matkusta Afrikkaan, ystäväni. +Matkustat Paulin kanssa hänen vanhempainsa luo Falkbyhyn. Siellä teet +tilin heidän sinulle uskomastansa kalleudesta ja neuvottelet heidän +kanssansa, mitenkä Paulin suhteen tämän jälkeen on meneteltävä. +Meno- tai paluumatkalla käyt Hammarbyssä ja neuvottelet eno Linnén +kanssa meidän asioistamme. + +-- Ja sinä jäät yksin, Eriikka? + +-- Minä hoidan sill'aikaa lapsia ja Surutonta, istutan kaalia ja panen +rahoja säästöön. Mieheni väittää minun syntyneen raha-asioita +hoitamaan. + +-- Sinä olet syntynyt valtaistuinta varten! -- huudahti Eerikki +ihastuneena. -- Katariina II ei voi hallita paremmin kuin sinä +hallitset valtakuntaamme Surutonta. Kun oikein ajattelen, on sinun +ehdotuksesi nyt, niinkuin ainakin, ainoa käytännöllinen. Se on +päätetty. Paul ja minä matkustamme ylihuomenna. Onneksi joutunee +vieraammekin matkustamaan samaan aikaan. + +-- Vieraamme saa ennen matkalle lähtöänsä kuulla kunniansa kukon +laulavan! -- sanoi Eriikka harmistuneena. -- Minusta näyttää kuin olisi +tuolla saiturilla jokin aie mielessään. Hän istuu toisinaan pitkät ajat +kuulematta tai näkemättä, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Pelkään +hänen tulevan hupsuksi pelkästä itaruudesta. + +-- Hänellä on luultavasti jokin uusi kauppatuuma mielessään. + +-- Ei, jotakin muuta se on, vaikka en voi saada selville, mitä. Onko +Paul maksanut pelivelkansa? + +-- Tiedustelin eilen, ja hän on juuri viimeisellä hetkellä maksanut +kaikki säntilleen. Mutta miten, sitä en tiedä. + +-- Se tulee sinun tietää. Hän ei saa jättää velkoja Turkuun. + +-- Se on minunkin ajatukseni. Minulla on epäluulo, jota tuskin uskallan +tunnustaa. + +-- Olisiko hän ehkä joutunut tuon saksalaisen ihmetohtorin käsiin? + +-- Onpa ihmeellistä, että heti pääset jäljille. Kuulin vasta tänään, +että hänen on nähty käyvän tuossa pahamaineisessa talossa. + +-- Kuka tuo tohtori Martti siis oikeastaan on? Ja mitä hän täällä +tekee? + +-- Passinsa mukaan hän on muuan noita tusinapuoskareita, jotka +Göttingenissä tai Jenassa ostavat itselleen tohtorinarvon, ja ainoa, +mitä hänestä tiedetään, on se, että hän harjoittaa kemiallisia +tutkimuksia. Mutta mitä varten hän Turussa oleskelee, sitä ei kukaan +tiedä. Mitä ihmiset juttelevat, siihen ei ole paljon luottamista, mutta +en kernaasti haluaisi, että Paul olisi tehnyt tuttavuutta niin +epäiltävän henkilön kanssa ja ehkä lainannut häneltä rahoja. + +-- Annahan kun minä koetan ottaa siitä selkoa. Tuolla näen Paulin +puutarhan veräjällä tulevan. Näyttääkö hän semmoiselta, joka on tappion +kärsinyt? Ei, ylpeänä kuin sotapäällikkö tappelun voitettuaan hän avaa +portin ja tulee tännepäin... + + + + +20. SIELUJEN KAUPPIAS. + + +Kello 10 ja 11 vaiheilla illalla, samana päivänä, jolloin niin +ratkaiseva käänne tapahtui Paul Bertelsköldin nuoressa elämässä, hiipi +pitkä, mutta koukistunut haamu varovaisin askelin portista sisään, +jossa tohtori Martti Weis asui. Hän helisytti kelloa, päästettiin +sisään ja tapasi viisaan tohtorin valmistelemassa kemiallisia +keitoksiaan samassa laboratoriossa, jossa Paul muutamia päiviä ennen +oli ollut niin salaperäisten tapausten todistajana. Uunin valossa voi +tuntea vanhan Larssonin kasvonpiirteet, jotka osoittivat ankaraa +mielenliikutusta, jotavastoin ei vähinkään lihasten liikahdus tohtorin +kylmissä, kurttuisissa kasvoissa ilmaissut, oliko tämän vieraan tulo +hänelle vastenmielinen vaiko mieluinen. + +-- Minä tulen, -- sanoi Larsson, -- eilisen välipuheemme mukaan +kuulemaan sopimuksemme lähempiä ehtoja, sekä samalla saamaan vakuutusta +siitä, kestääkö herra tohtorin taito koetuksen. + +-- En muista tehneemme mitään välipuhetta, -- vastasi tohtori kylmästi. +-- Te olette halunnut oppia kullantekotaidon, ja minä olen teille +vastannut, ettei tämä taito ole mitään käsi- tai tehdastyötä, vaan +pieni osa siitä luonnon salaisuuksien käsittämistaidosta, joka on vain +harvoille kuolevaisille suotu. Olen sen lisäksi teille sanonut, ettei +tätä käsittämistaitoa voi oppia samalla tavalla kuin opitaan rautaa +sulattamaan tai potaskaa keittämään, vaan se on tulos kokonaisen pitkän +elämän aikana harjoitetuista syvistä tutkimuksista ja vaivalloisista +ahkeroimisista. Ehtoni, sanotte te? Riisukaa viisikymmentä vuotta +elämästänne, niinkuin riisutte kuluneen takin yltänne; tulkaa kerran +vielä kahdenkymmenen ikäiseksi, ja minä olen katsova, mitä teistä voisi +tehdä. + +-- Tiedän olevani liian vanha, -- sanoi Larsson ujosti, -- enkä +pyydäkään, että opettaisitte minulle taitonne. Mutta jos olisi +mahdollista, että valmistaisitte minulle sellaista ainetta, sellaista +roppia tai tinktuuria eli liuosta vai miksi sitä nimitätte, joka voisi +taitoon perehtymättömänkin kädessä muuttaa kaikki metallit kullaksi, +niin tahtoisin kysyä teiltä sen hintaa, jos haluaisin sitä teiltä +ostaa. + +-- Hintaa? Ja ostaa, sanotte te? Millä te sitten ostaisitte itsellenne +tuota kultaliuosta? Kenties samalla kullalla, jota te sillä +valmistatte? Vai ehkä poloisilla paperilipuilla, joita sanotaan +seteleiksi ja jotka ovat merkitsevinään kullan arvoa? Mikä on tiedon +hinta? Voitteko ostaa päivän paistetta? Voitteko ostaa terveyttä tai +pitkää ikää? Minun taitoani ja liuoksiani voi ostaa yhtä vähän kuin +niitä. + +-- Ymmärrän, ettei tässä voi olla kysymys tavallisesta kaupasta, -- +virkkoi Larsson nähtävästi nolostuneena, -- mutta juuri sentähden +tahdoin kysyä, voisinko jollakin muulla tavalla tehdä teille vastaavan +palveluksen. Haluaisitteko esim. arvonimiä ja kunniapaikkoja? Minä olen +rikas, en tarvitse kultaanne, mutta se huvittaisi minua ... viattomasta +halusta saada luonnon salaisuudet ilmi. Sentähden tahtoisin auttaa +teitä vaikutusvallallani, puoltolauseillani. Minä olen ollut +valtiopäivillä, kuulun vallassa olevaan myssypuolueeseen. Ette tulisi +katumaan minulle tekemäänsä palvelusta. + +Tohtori kohautti ylenkatseellisesti olkapäitään. -- Arvonimiä? +Kunniapaikkoja? Uskotteko, että mikään arvonimi tai mikään kunniapaikka +on sen veroinen kuin viisaan miehen tieto siitä, että hän hallitsee ja +vallitsee sekä jumalallisia että inhimillisiä asioita? + +-- Suokaa anteeksi, en tahtonut teitä loukata. Mutta kun näen teidän +asuvan tässä köyhässä talossa, niin arvelen, että teillä voisi olla +paljon mukavampi ... tutkimuksianne varten... + +-- Ja mikä estää minua ostamasta koko köyhän Turkunne, niin, koko +aution ja jäisen maanne? Siihen ei minulta puutu valtaa eikä rahoja, +jos tahdon. Mutta minä en tahdo; minä olen tyytyväinen saadessani elää +ja työskennellä rauhassa. Sentähden olen etsinyt itselleni tämän köyhän +asunnon, samoin kuin jalo helmi kätkeytyy halpa-arvoiseen raakkuun. + +-- Mutta terveytenne, herra tohtori, voisi hyötyä kauniista ja +terveellisestä maalaisasunnosta, jonka voisin teille hankkia. + +-- Terveyteni? Kuinka vanhan luulette minun olevan? + +-- Neljänkymmenen, korkeintaan viidenkymmenen vuoden, ellen erehdy. + +-- Pankaa neljäkymmentä ja vieläkin neljäkymmentä vuotta lisäksi, niin +pääsette vähän totuuden jäljille. Minä olin lapsi, kun suuri Kustaa +Aadolf lähti Saksanmaalle ja muistan hänet vielä vallan hyvin. Äitini +kantoi minua sylissään, kun kansa suuteli hänen hirvennahkaista +sotisopaansa Naumburgissa. Taistelin nuorukaisena Pragin sillalla, kun +Königsmark koetti valloittaa kaupunkia väkirynnäköllä. Olen taistellut +Piccolominin, Turennen ja Conden johdolla. Sitten vetäysin +tieteellisiin töihin takaisin; työskentelin Leibnizin johdolla Saksassa +ja Newtonin johdolla Englannissa. Sanalla sanoen, olen nykyjään sadan +neljänkymmenen neljän vuoden vanha enkä ymmärrä, miksi en eläisi kahta +vertaa vanhemmaksi, tai miksi en voisi pidentää ikääni niin monella +vuosisadalla kuin itse tahdon. Siitä voitte päättää, minkä verran +asunto teidän erämaissanne hyödyttäisi terveyttäni. + +Larsson katseli häntä epäillen ja kuitenkin äänetönnä kauhistuksesta. +Tuskin huomattava hymy, joka muistutti jääpuikon välähdystä, leikki +tohtorin huulilla ja hän lisäsi: + +-- Se kummastuttaa teitä? Minä myönnän, aivan tavallista se ei ole. +Mutta siitä, joka on silmännyt esirippujen taakse, ei siinä ole +vähintäkään ihmeteltävää. Ettekö koskaan ole kuullut puhuttavan +elämännesteestä? + +-- Olen kuullut puhuttavan kaikenlaisesta petoksesta, jota puoskarit +harjoittavat sellaisilla tavaroilla, -- vastasi Larsson jyrkästi, sillä +hän ei suinkaan ollut helposti petettävissä, niin pian kuin lakattiin +puhumasta siitä asiasta, joka hänen sieluansa kahlehti. -- Muutoin, -- +lisäsi hän, -- minä olen kristitty ihminen, joka en tahdo olla missään +tekemisessä noituuden kanssa. + +Tohtorin kasvot vääntyivät jonkinlaiseen ystävälliseen hymyyn. -- +Hagelwetter! -- sanoi hän, -- kenpä ei olisi kristitty! On vain monta +luonnollista asiaa, joista ei Raamatussa puhuta. Ja koska olette +kristitty, niin tahdon vastata teidän kysymyksiinne, etten voi +elämännestettä, tuota verratonta elämännestettä, joka on suurin +kaikista salaisuuksista ja osa siitä alkuaineesta, josta maailma elää, +millään ehdolla antaa pois. Mitä sitävastoin tulee kultaliuokseen, joka +on kemiallista ainetta ja tähtien vaikutuksen voimistamaa, niin voitte +saada sen lahjaksi ilman suurempia vaikeuksia. + +-- Lahjaksiko? -- kysyi kauppias. + +-- Olenhan jo sanonut, ettei sitä voi ostaa. Kaikki rikkautenne eivät +voisi korvata minulle edes teekupinkaan täyttä tätä liuosta. Voin +lahjoittaa sen teille. Mutta ainoastaan pienellä ehdolla. + +-- Mikä se olisi? + +-- Te annatte minulle pantiksi sielunne. + +Larsson luuli kuulleensa väärin. -- Suokaa anteeksi, -- sanoi hän, -- +olen viime vuosina käynyt hiukan huonokuuloiseksi. + +-- Te annatte minulle sielunne pantiksi, -- toisti tohtori kylmästi. + +-- Mitä uskallatte pyytää? -- huudahti kauppias suuttuneena. -- Olenko +minä narri, vai oletteko itse paholainen? + +-- Jompikumpi; mutta edellinen olettamuksenne on todennäköisempi, -- +vastasi tuo salaperäinen mies, kasvonvärettäkään muuttamatta. -- En +tyrkytä lahjojani kenellekään. Jos te voitte olla ilman minua, niin +olkaa varma, että minä vielä helpommin tulen toimeen ilman teitä. + +-- Herra, jos ostatte sieluja, niin olette joko roisto taikka +mielipuoli. En tahdo olla kanssanne missään tekemisissä. + +-- Menkää sitten tiehenne! Mitä on minulla teidän kanssanne tekemistä? + +Larsson oli kahdella päällä. -- Millä tavoin minun tulisi antaa teille +sieluni pantiksi? -- kysyi hän ilmeisesti epäröiden. + +-- Aivan yksinkertaisesti, tavallisella tavalla. Raapaisette vähän +neulalla käsivarttanne ja teette sitten tohtori Martti Weissin nimelle +kontrahdin, jonka allekirjoitatte verellänne. Se on ainoastaan +muodollisuus, jonka me kemistit tarvitsemme asettaaksemme sen henkilön, +jolle annamme liuoksen, tähtien vaikutuksen alaiseksi. Nyt tiedätte, +mitä olette halunnut tietää ja voitte vapaasti mennä matkoihinne. +Minulla on muutakin tekemistä kuin tuhlata aikaani kamasaksan kanssa. + +-- Paljonko annatte minulle liuosta, jos suostun ehtoihinne? + +-- Aluksi tämän pullon, -- vastasi tohtori, ottaen esille saman pienen +kristallipullon, jota hän oli Paulille näyttänyt. -- Se sisältää 199 +tippaa, ja sillä voitte saada 5970 luotia kultaa. Se ei ole enemmän +kuin 143.280 riksiä, mutta heti ette voi sitä kaikkea aikaansaada. + +-- Ettekä te vaadi mitään muuta? + +-- En mitään. + +Kauppias oli hetken aikaa vaiti ja mietti, mitä hän ehkä voisi tässä +kaupassa menettää. Toisella puolen muodollisuus, jolla ei voinut olla +todellista tarkoitusta; toisella puolella tuo siihen aikaan ääretön +summa 143.280 riksiä. + +-- Minä suostun sopimukseen, -- vastasi hän. + + + + +21. ERILAISIA YLISTYSLAULUJA. + + +Paul Bertelsköld oli eronnut niistä meluavista ystävistä, jotka olivat +häntä odottaneet piispan kartanon ulkopuolella aikoen kuljettaa häntä +riemusaatossa kaupungin läpitse. Hän palasi Suruttomaan voittajan +ylpein katsein, mutta tappio sydämessään. Ensimmäisen hurmauksen +haihduttua seurasi levottomuuden tunne, jota hän turhaan koetti +karkoittaa. Hän oli tyytymätön kaikkeen: Turkuun, Suruttomaan, siihen +hiljaiseen perheeseen, jossa oli elänyt; tyytymätön elämään ja +taistelussa itsensä kanssa. Hänen sydämessään oli tyhjyys, ja kevään +ihanuus näytti hänestä elottomalta erämaalta. + +Hän kulki puutarhan kautta. Ensimmäiset lehdet olivat juuri puhjenneet +koivuihin, vaahteriin ja karviaispensaihin. Ensimmäiset huolellisesti +kastellut narsissit levittivät illan ilmaan surumielistä tuoksuaan. +Pääskyset lentelivät, peipot lauloivat, sääsket tanssivat. Ennen hän +oli iloinnut kaikesta tästä; nyt se synnytti hänessä yksinäisyyden +tunteen; ilmassa oli kummallinen, painostava helle, ja hän kiirehti +kulkuaan. + +Kasvihuoneiden vieressä olevalla kunnaalla kasvoi nuori tammi, jonka +hän itse oli istuttanut kaksi vuotta sitten. Kuinka hän olikaan tätä +puuta rakastanut! Millä hellällä tarkkuudella hän vuosi sitten olikaan +tarkastellut sen ensimmäisiä lehtisilmikoita, jotka todistivat hänelle, +että hänen lemmittynsä eli eikä ollut paleltunut talven kylmässä! Tammi +oli vielä lehdetön: oli aika kysyä siltä: elätkö vielä? Mutta tänä +vuonna ei Paul muistanut katsahtaakaan sinne päin. Hänellä oli muuta +ajattelemista; hajamielisenä hän kulki ohi. + +Hän saapui portaille. Salin ovi oli auki, ehkä tahallaan auki +jätettynä. Hän ei voinut muiden huomaamatta päästä sen sivu +huoneeseensa. Piiloon pujahtaminen ei myöskään koskaan ollut hänen +tapaistaan; nyt hän olisi tahtonut sen tehdä, mutta kun se oli +mahdotonta, astui hän uhmaten sisään. + +Suruttomassa pidettiin joka aamu ja joka ilta rukouksia. Nyt oli +iltarukouksen aika. Koko perhe ja kaikki talon palvelijat olivat +saapuvilla. Cecilia Larsson luki tavallisuuden mukaan luvun Raamatusta. +Se oli profeetta Jesaian 28. luku. + +"Voi Efraimin juopuneiden komeata kruunua, ja sen loistavaa +kaunistetta, kukkaa kuihtuvata, joka on viinistä päihtyneiden päässä! +Katso, mies on Herralla valmiina, väkevä ja voimallinen; niinkuin +raesade, murskaava myrsky, rajuilma valtavine tulvavesinensä, hän +kourallansa kaataa kaikki maahan! Jalkoihin tallataan Efraimin +juopuneiden komeat kruunut ja sen loistavan kaunisteen kuihtuva kukka, +joka on viljavan laakson kukkulalla. Sen käy kuin varhaisen viikunan, +joka on kypsynyt ennen korjuuaikaa: joka sen näkee, poimii sen, ja +tuskin on se hänen kädessään, niin jo sen nielaisee! + +"... Sentähden kuulkaa Herran sanaa, te pilkkaajat! -- Koska te +sanotte: Me olemme tehneet liiton kuoleman kanssa, tehneet tuonelan +kanssa sopimuksen; kun vitsaus tulee tulvan lailla, ei se saavuta +meitä, sillä olemme tehneet valheen turvaksemme ja piiloutuneet +petoksen suojiin! sentähden Herra sanoo näin: Katso, minä lasken +Siioniin perustuskiven, koetellun kiven, kallisarvoisen, lujasti +perustetun kulmakiven! Joka uskoo, hän ei häpeään joudu! Minä otan +oikeuden mittapuuksi, panen vaa'aksi vanhurskauden; rakeet hävittävät +valheen turvan, vedet huuhtovat mukaansa suojan. Teidän liittonne +kuoleman kanssa puretaan, sopimuksenne tuonelan kanssa ei astu voimaan, +kun vitsaus tulee tulvan lailla, niin se tallaa teidät maahan. Yhtä +usein kuin se tulee, se sieppaa teidät, sillä aamu aamulta se tulee, +jopa päivällä ja yöllä. Olkaa siis pilkkailematta, etteivät siteenne +lujenisi vielä; sillä olen kuullut Herralta Seebaotilta, että hävitys +rangaistustuomiona tulee kohtaamaan koko maata". + +Cecilian lukiessa alkoi kuulua kaupungin puolelta lähenevää hälinää. Se +kasvoi äänekkäämmäksi, se levisi puutarhaan, se tuntui ympäröivän +taloa. Lukeminen lakkasi, Paulin levottomat silmät vilkuilivat ikkunaan +päin: hän tunsi tuon hälisevän parven. Toista sataa käsittävä joukko +ylioppilaita, joiden luku alinomaa oli lisäytynyt matkalla piispan +kartanosta, levisi lumivyöryn tavoin tiheissä riveissä rauhaisen +Suruttoman alueelle. + +Kaikki nämä olivat ajan vastustushengen kannattajia. Harvat heistä +olivat hankkineet itselleen selvää käsitystä siitä asiasta, jota +puolustivat, vielä harvemmilla oli sen suhteen minkäänlaista todellista +vakaumusta. Enemmistö oli iloisia nuorukaisia, jotka aina mitä +suurimmalla riemulla ottivat osaa pieneen rähinään ja seurasivat +johtajiansa sokeasti minne tahansa. + +Tarkoituksena oli panna päivänsankarin kunniaksi toimeen jonkinlainen +mielenosoitus, jotakin serenaadin tapaista. Mutta akateeminen laulu, +niinkuin moni muukin asia, oli silloin vielä kapalolapsi ja sitä +viljeltiin enimmäkseen kirkkomusiikin tai juomalaulujen muodossa. +Paciuksen edeltäjä, tirehtööri Lenning, joka otsansa hiessä muokkasi +tätä viljelemätöntä alaa, saavutti loistavimmat voittonsa, kun +ylioppilaat adventtisunnuntaina veisasivat tuomiokirkossa, tai sillä +välin kävivät varakansleria, hänen korkea-arvoisuuttansa piispaa, +jollakin latinalaisella hymnillä tervehtimässä. + +Hetken aikaa vallitsi joukossa epätietoisuus siitä, mikä kappale +parhaiten soveltuisi tilaisuuteen. Kuultiin jonkun esittelevän vanhaa +koululaulua _Caeperit faustis avibus_; toinen tahtoi virttä _Puer natus +in Bethlehem_. Toiset huusivat, että laulettaisiin _Gaudeamus_, ja +heidän mielipiteensä pääsi voitolle. Koko tämä suuri kuoro rupesi nyt, +välittämättä siitä, oliko kaikilla laulunääntä vai ei, laulamaan +suurella innolla, mutta huonolla menestyksellä tuota ikivanhaa +ylioppilaslaulua: + + Gaudeamus igitur, juvenes dum sumus. + Post jucundam juventutem, + post molestam senectutem + nos habebit humus. + +Mutta nyt tuli pieni muutos: + + Vivat Academia, vigeant studentes! + Pereant theologi! + Floreant haeretici, + nec non respondentes![14] + +-- Hurraa! Hurraa! Eläköön Paul Bertelsköld! -- kaikui huuto +myrskyilman tavoin läpi rauhallisen puutarhan. + +Päivä oli ollut tavattoman lämmin niin varhaiseksi kevätpäiväksi, ja +iltapuoleen oli taivas mennyt pilveen. Juuri ylioppilaiden laulamasta +lakattua seisoi musta pilviseinä lännessä meren yllä, ja pari loistavan +valkeaa salamaa välähti taivaalla, ja niitä seurasi juhlallinen +ukkosenjyrähdys loitompana. + +Muutamat ylioppilaat seisoivat äänettöminä katsellen tätä loistavaa +näytelmää, jotavastoin toiset yhä innoissaan hurrasivat Paul +Bertelsköldille. + +-- Cecilia, -- sanoi Eerikki, -- avaa Psaltari, -- laulakaamme mekin +ylistysvirsi. + +Cecilia luki: + +"Herra hallitsee. Riemuitkoon siitä maa! Iloitkoot saaret, niin monta +kuin niitä on! Hänen ympärillään on pimeys ja pilvi; vanhurskaus ja +oikeus ovat hänen valtaistuimensa perus. Tuli käy hänen edellänsä ja +polttaa ylt'ympäri hänen vihamiehensä. Hänen salamansa valaisevat maan +piirin; maa sen näkee ja vavahtelee. Vahan lailla sulavat vuoret edessä +Herran, edessä kaiken maailman Herran. Taivaat julistavat hänen +vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa." + +"Kiitä, sieluni, Herraa! Herra, minun Jumalani! Sinä olet mahtavan +suuri; sinun pukusi on kunnia ja kirkkaus. Sinä verhout valoon niinkuin +viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan; sinä vesiin salisi +salvat, vaunusi pilvistä laitat ja tuulen siivillä kuljet. Airuiksesi +teet sinä tuulet, panet palvelijoiksesi tulen leimut. Maan sinä asetit +perustuksillensa, niin että ei se ikinä horju. Sinä alkumerellä sen +kuni vaatteella peitit; vedet aaltoili vuorien yllä. Sinä lähetät +henkesi, ja kaikki luodaan, sinä annat maalle uuden muodon. +Iankaikkisesti pysyköön kunnia Herran! Saakoon Herra iloa töistään, +hän, jonka katsahtaessa vapisee maakin, jonka koskettaessa vuorista +savua suitsee. Tahdon ylistää Herraa ikäni kaiken, tahdon veisata +Jumalani kiitosta eloni loppuun... Herra, älä meille, älä meille vaan +omalle nimellesi kunnia anna, armosi ja laupeutesi tähden!" + +Cecilia vaikeni, ja vielä pari kaunista salamaa iskettyänsä poistui +ukonilma merelle päin. Ulkona oli hälinä vähitellen hälvennyt, meluava +nuorukaisparvi oli palannut kaupunkiin, ja illan rauha oli jälleen +päässyt valtaansa. + +Lapset tulivat toinen toisensa perästä suutelemaan vanhempainsa käsiä +ja sanomaan hyvää yötä. Sanaakaan sanomatta puristi Paul ystäviensä +käsiä ja meni huoneeseensa. Hän tunsi olevansa vieras tässä +onnellisessa kodissa, jossa Herran pelko ympäröi kaikkea niinkuin +muuri, ja kaikki, narsissin matalasta varresta aina ihmisen ylevään +otsaan, kukoistivat siunauksen suojassa. + + + + +22. PAULIN UNI. + + +Paul istui avonaisen ikkunan ääressä ja katseli ulos keväiseen yöhön. +Hänen harhailevat ajatuksensa etsivät satamaa, eivätkä löytäneet. Hänen +levottomasti sykkivä sydämensä etsi rauhaa, mutta etsi sitä turhaan +taivaasta ja maasta. + +Hänen ruumiinsa oli väsynyt, hänen sielunsa vielä väsyneempi. Yö, +yksinäisyys, hiljaisuus vaikuttivat nukuttavasti. Hänen ajatuksensa +hämmentyivät, ja hän vaipui uneen, istuessaan käsi posken varassa ja +pää nojautuneena vasten ikkunapieltä. + +Nukkuiko hänen sielunsa? Ei, hiljaa irtausi se kahleistaan, liihoitteli +pois ja näytti hänelle unessa kummallisen näyn. + +Hän oli kävelevinään puutarhassa, jossa hän eilen käveli. Hän etsi +jotakin, hän ei tiennyt mitä, mutta hän etsi ikäänkuin hänen +elämänsä olisi siitä riippunut. Hän saapui kunnaalle, jolle hän oli +istuttanut nuoren tammensa. Tammi oli eilisestään pukeutunut täyteen +lehtipukuunsa, mutta kaikki lehdet olivat keltaisia. Se ihmetytti +Paulia. Joko nyt on syksy? ajatteli hän itseksensä. + +Hän katsoi ympärilleen: koivut, lehmukset, vaahterat seisoivat +keltaisina niinkuin tammikin; nurmikko oli lakastunut ja kaikki kukat +paleltuneet. Eivät linnut laulaneet, eivät sääsket tanssineet: kaikki +oli kuollutta ja autiota hänen ympärillään. + +Hän katsoi etäämmälle, ja joki oli kuivunut, meri näytti äärettömältä +laaksolta, jonka kuivalla pohjalla näkyi kaljuja vuoria. Hän kohotti +silmänsä: ilmakehä oli kadonnut, kun hän huiskutti kättään, ei se +tuntenut mitään vastarintaa; hengitys ei kohottanut hänen rintaansa. +Ennen muinoin sininen taivas oli nyt musta -- ei ukonpilven tavoin, +jonka uhkaavia reunoja aurinko kultailee, vaan musta kuin paarivaate +haudalla. + +Paul pelästyi ja katsahti kaupunkiin päin. Siellä missä vanha Turku oli +ollut, oli hävitetty erämaa, ja soraläjien keskellä oli tuo muinoin +niin ihana, kunnianarvoisa tuomiokirkko raunioiksi kukistuneena. + +Hän kysyi itseltään, mitä tämä merkitsi. Oliko siirretty tuhat vuotta +takaisin vai tuhat vuotta eteenpäin ajassa? Oliko maapallo temmattu +radaltaan ja heitetty niin äärettömän kauas rajattomiin avaruuksiin, +ettei mikään aurinko eikä mikään elämä enää voinut koskettaa sen +autiota pintaa. Kuka oli "antanut maalle uuden muodon"? + +Kaikki oli kuollutta, ainoastaan hän oli elossa. Hän sanoi itselleen: +"ajattelen, siis olen olemassa". Entä sitten? Siinä ei ollut kylliksi; +hän uiskenteli kuin juureton untuva rannattomalla merellä: hän tarvitsi +pohjaa. Hän tarvitsi jotakin rakastaakseen ja jotakin, jota varten +eläisi. + +-- Kuka on sinut kuolettanut? -- sanoi Paul nuorelle tammelle, sillä +hänen sydämensä oli murheellinen. + +-- Sinä! -- sanoi tammi. + +-- Minäkö? -- Ja hän teki saman vapisevan kysymyksen jalkainsa juuressa +oleville kukille, kaupungin raunioille, hävitetylle erämaalle, maalle, +taivaalle ja merelle. + +-- Sinä! -- sanoivat ne. + +Paul vihastui ja vapisi samalla kertaa. Hän kumartui, otti maasta +ukonkiven, joka ei milloinkaan ollut elänyt elimellistä elämää ja kysyi +kiveltä: kuka sinut on kuolettanut? + +-- Sinä! -- sanoi kivi. + +-- Sinä! sinä! sinä! kaikui koko luonnossa, mutta ne eivät olleet +ääniä, joita korva kuuli, ne olivat sanattomia tuskallisia hätähuutoja, +jotka kappalten olemuksesta kohosivat Paulia kohti. Ja ikäänkuin kaikki +olennot olisivat yht'äkkiä saaneet puhelahjan, kaikui joka haaralta +hänen ympärillään: + +-- Sinä olet ottanut meidän Jumalamme. Anna meille takaisin Jumalamme! +Jumalamme! + +-- Onhan teillä aine! Ja aine on ikuinen! -- huudahti nuorukainen. + +Syvyydet huokailivat. Itse ukonkivi häpesi ikuisuuttaan. + +-- Onhan teillä vielä ihmishenki; eikö se ole teille tarpeeksi? -- +sanoi Paul. + +Hänen tätä sanoessaan näkyi murhaava ivahymyily koko luonnossa. +Keltainen tammi kohosi juuriltaan ja palveli jumalankieltäjää; +näivettyneet kukat suutelivat hänen jalkojansa, vuoret kumartuivat, +erämaat vavahtelivat, maa halkesi hänen allansa ja hän vajosi hirmuisen +kauhistuksen vallassa pohjattomaan syvyyteen... + +Paulista tuntui kuin hän olisi kuollut ja enemmän kuin kuollut -- +tyhjäksi muuttunut. Kangistunein, raukein siivin koettivat hänen +ajatuksensa turhaan kohota tietoisuuteen itsestään. Syvä, synkkä pimeys +peitti koko hänen olentonsa. Ja kuitenkin eli hänessä vielä jotakin, +joka ei voinut kuolla, ei tyhjäksi raueta. Mutta se oli sama elämä, +joka siemenessä uinailee. + +Pilkkopimeästä alkoi silloin kaksi kiiltävää pistettä tähtinä loistaa +öisellä taivaalla. Ne selkenivät, ne näkyivät yhä lähempää, ja vihdoin +Paul tunsi äitinsä ihanat silmät, jotka katsoivat häneen mitä hellimmän +rakkauden tuntein. Hän lepäsi äitinsä rinnoilla, ja äiti suuteli ilosta +itkien hänen kaunista kiharaista päätänsä. Hän oli taaskin pieni lapsi, +hänen sielunsa oli taas terve niinkuin aamukasteinen ruusun kukka; hän +oli iloinen, onnellinen, viaton. Kaikki oli taas hyvin; kaikki suru +unohdettu; mitä hän voi enempää toivoa? + +Silloin vei äiti hänet ulos vihannalle kunnaalle ja näytti hänelle +auringon kirkastaman taivaan, sinisen meren, kukoistavan maan. Kaikki +linnut laulelivat niinkuin ennenkin, kaikki tuoksui, kaikki loisti +nuoruutta ja ihanuutta. -- Katso, -- sanoi äiti, -- kaikki tämä +todistaa Jumalata! Kaikki ylistää luojaansa! Paul, poikani, lupaatko +minulle, ettet ikinä kiellä, et koskaan hylkää Jumalaasi? + +-- Lupaan, -- sanoi lapsi. + +-- Niinpä notkista sitten polvesi tällä viheriöivällä kunnaalla ja +kiitä Jumalaasi hänen äärettömästä armostaan, -- sanoi äiti. Ja he +notkistivat kumpikin polvensa -- ja kun Paul heräsi kummallisesta +unestaan, olivat hänen poskensa kosteat kyynelistä. + + + + +23. KAKSI KADONNUTTA. + + +Aamulla varhain tuli Paulin ystävä ja kasvatusisä herättämään häntä ja +kehoitti häntä valmistautumaan matkalle, koska nyt oli tilaisuus päästä +laivalla Tukholmaan. Joonas Pietarinpojan kuljettama pohjalainen +kaljaasi oli aikeissa lähteä jo illalla. + +-- Matkalleko? -- kysyi Paul. Sitä hän ei ollut ajatellut. + +-- Olethan erotettu yliopistosta, poika parka! -- vastasi Eerikki. +Lähtöä ei voi lykätä tuonnemmaksi. Yliopisto ei rauhoitu niinkauan kuin +olet täällä. + +Paul oli ääneti. Eilispäivän tapaukset, joita yön unet olivat +himmentäneet, muistuivat nyt selvästi hänen mieleensä. Niin, hänen +täytyi lähteä pois, kauas pois, sen hän ymmärsi vallan hyvin; mutta ero +noista hyvistä ihmisistä, jotka niin sydämellisesti olivat häntä +rakastaneet, Ja joille hän oli niin paljon huolia tuottanut, täytti +hänen sydämensä odottamattomalla kaiholla. Hän puristi Eerikin kättä ja +riensi ulos. + +Hän meni etsimään kullantekijää. Olihan hän päättänyt maksaa Eerikin +velan. Kuinka hän oli voinut unohtaa tämän kiitollisuudenvelkansa! + +Hän tuli tuolle rappeutuneelle talolle. Portti oli auki, eikä ketään +elävää olentoa näkynyt. Paul astui sisään. Kaikki ovetkin olivat auki. +Hän meni laboratorioon. Kaikki oli tyhjää ja autiota; mestari, hänen +vanha renkinsä, hänen pullonsa, tislaimensa ja ympyränsä, kaikki olivat +kadonneet. Ainoastaan tyhjä sammunut uuni oli jäljellä sekä muutamia +lasisirusia ja kuonapaakkuja. + +Paul meni naapureilta tiedustelemaan. Ei kukaan tiennyt mitään tohtorin +katoamisesta. Ainoastaan eräs vanha akka -- ja hän oli kuuro -- oli +yöllä kuullut kummallista kolinaa tuosta epäluulonalaisesta talosta. +Paulin tiedustellessa pudistivat naapurit vain päitänsä ja arvelivat: +olipa hyvä, että _tuo tuolla_ vihdoin oli mennyt sinne, _mihin hänen +oli mentävä_. Parasta olisi, että nuori herra siihen tyytyisi, eikä +sekaantuisi asioihin, joista ei kenenkään pitäisi olla tietävinäänkään. + +Nähdessään, ettei mitään ollut tehtävänä, kävi Paul muutamain +ystäväinsä luona sanomassa heille jäähyväisensä. + +-- Matkusta, -- sanoi Clewberg, -- ja palaa takaisin, kun teologian +viimeinen hetki on lyönyt. Voit Epaminondaan tavoin sanoa: jätän +jälkeeni Leuktran tappelun! + +Toiset toverit kokivat lohduttaa häntä sillä, että professorit vielä +katuisivat -- ja Porthankin! -- lisäsivät he. Iloiset nuorukaiset +olivat vielä tuskin selvinneet eilisten seikkailujen huumauksesta. He +ilmoittivat, etteivät päästäisi häntä hurraamatta hänelle vielä kerran +satamassa. + +-- Siihen yhdyn minäkin! -- vakuutti Leo. -- Papinkaulus jää ehkä iäksi +päiväksi saamattani, mutta siitä minä viis, mukana tulee minunkin olla! +Ja jos noilla, tiedäthän, olisi jotakin pahaa mielessään sinua vastaan, +niin luota nyrkkeihini! Luota näihin käpäliin, veikkoseni! -- Ja itku +pulppusi tuon kunnon jättiläisen kurkkutorvessa. + +Palatessaan Suruttomaan kuuli Paul kummastuksekseen, että vanha Larsson +oli noutanut kapineensa, palataksensa Pohjanmaalle. Ukon laita ei ollut +oikein. Hän oli ollut koko yön poissa, ja palattuaan hän oli ikäänkuin +hourioissa höpissyt, että häneltä tahdottiin varastaa jokin suunnaton +aarre. + +-- Minulla on sinulle jotakin sanomista, -- lausui Eriikka Paulille, +laittaessaan matkalaukkuja kuntoon, pannen niihin sukkia ja paitoja, +käärien kokoon nenäliinoja, tarkastaen vaateluetteloa, antaen piioille +porkkanapenkereiden perkaamista koskevia määräyksiä ja saaden +muutamilla mahtavilla voileivillä lapset vaikenemaan. -- Tule, Paul, +istu tähän viereeni ja auta minua nuorittamaan matkalaukkuja, niin +puhelemme niinkuin vanhat ystävät ainakin. + + + + +24. NUHTEET JA JÄÄHYVÄISET. + + +Eriikka Ljung, omaa sukuaan Lindelia, oli miehensä sanojen mukaan +syntynyt raha-asiain ministeriksi, mutta hän oli myöskin niitä, joita +voisi kutsua sydämen poliisimestareiksi. Hänen samalla kertaa +kirkkaissa ja lämpöisissä silmissään oli sellainen ihmeellinen voima, +että ne voivat nähdä sumujen läpi ja _tuntea_, enemmän kuin tutkimalla +tutkia ihmissydämen tilan. Hän ei ollut jutellut vielä puolta +tuntiakaan Paulin kanssa, heidän yksissä tuumin täyttäessänsä ja +sulkiessansa matkalaukkuja, ennenkuin hän jo näki läpi hänen sielunsa, +ja pääsi muun muassa selville hänen tuttavuudestaan tuon salamyhkäisen +kullantekijän kanssa. Se antoi hänelle aihetta seuraavaan hänen +tapaiseensa nuhdesaarnaan: + +-- Ja jos vaivatta voisitkin tehdä itsellesi vuoria kullasta, -- sanoi +hän, -- mitä se sinua auttaisi? Pelaajan voitolla ei ole mitään +siunausta. Espanjaan virtasivat muinoin kaikki Perun aarteet, mutta +joutuisammin kuin tulivat, vuotivat ne jälleen pois, ja maa tuli +köyhemmäksi ja kansa turmeltuneemmaksi kuin milloinkaan ennen. Ihmistä +ei rikastuta kulta, vaan rukous, työ ja vilpitön elämä. Jos kastelen +ruukkujani lämpöisellä vedellä, niin pian voin saada neilikkani ja +leukoijani kukkimaan, mutta sen perästä ne pian kuihtuvat. Olet +tahtonut maksaa Eerikin velan, mutta hyvä aikomuksesi on valinnut +huonon keinon. Tahdoit hakata pihlajan maahan päästäksesi kukkiin +käsiksi. Mutta siihen ei Eerikki olisi koskaan suostunut. Kullan +tekeminen ei tosin liene ehdottomasti mahdotonta, sillä kerran on kemia +niin kauas ehtivä, että voi jakaa alkuaineisiin kaikki metallit ja +niinmuodoin myös yhdistää ne jälleen. Mutta tämän keksinnön, joka +kerrassaan muuttaa ihmiskunnan aseman, on sallimus säästänyt tuleville +vuosisadoille, jolloin ihmiskunta on kypsynyt tällaiseen muutokseen. +Tohtorisi on, niinkuin sadat muut ennen häntä, joko petturi tahi +semmoinen, joka pettää itseänsä. Jos hän voisi kultaa tehdä, ei hän +hautaisi itseään minnekään maailman soppeen. + +-- Mutta minä olen nähnyt hänen sitä tekevän, -- huomautti Paul. + +-- Olet nähnyt hänen ottavan kultakimpaleen sulattimesta, mutta et ole +nähnyt, mitä hän siihen on pannut. Siinä olisi arvostelu, siinä olisi +epäilys ollut paikallaan. Sinä uskot kullantekijää ilman todistuksia, +mutta epäilet Jumalaa, jonka olemassaoloa todistaa koko luotu maailma. +Onko se ajattelevan ihmisen arvolle soveliasta? + +-- Kaiken vakaumuksen tulee alkaa epäilyksellä. + +-- Ei suinkaan. Elämä, samoin kuin matematiikka, alkaa selviöillä. Vai +oletko milloinkaan epäillyt omaa olemassaoloasi? Jumala on selviö: +häntä ei ikinä voida todistaa, hänet tutaan. + +-- Mutta teologit tahtovat todistaa... + +-- Teologit käyttäytyvät niinkuin sokea, joka, sen sijaan, että +nojautuisi sauvaansa, tahtoo mitata, kuinka pitkä ja paksu se +mahdollisesti on. Semmoinen menettely on mielestäni samaa kuin yrittää +ammentaa kauhalla valtamerta kuiviin. Mutta nyt ovat matkalaukut +valmiit. Kun näemme toisemme jälleen, silloin sinä uskot, Paul. + +-- Toivon voivani sen tehdä. + +-- Tule tänne. Roosa Maija! -- sanoi äiti. -- Kerro Paulille, kuka +taivaassa asuu ja joka ilta kirkkaista tähdistä katselee sinua. + +-- Siellä asuu Jumala, -- sanoi tyttö ja nyökäytti päätänsä, kirkkaasti +ja vakavasti katsellen hämmästynyttä nuorukaista. + +-- Mistä sinä sen tiedät, Roosa Maija? + +-- Roosa kyllä tietää, -- vastasi lapsi. + +-- Mutta kuinka sinä sen tiedät, kun et milloinkaan ole nähnyt Jumalaa? + +-- Roosa tietää vain, -- vastasi pienokainen hyvin vakavasti. + +-- Tuossa nyt kuulette, oppineet herrat! -- sanoi äiti päätänsä +nyökäyttäen. Kirjoitettu on, että lasten ja imeväisten suu on saattava +maan viisaat häpeämään. Mene, Paul, sinä levoton, etsivä sielu, mene +valkeuteen. Jumala, kaikkiviisas, on kerran antava valonsa sinullekin +koittaa. + +Ilta alkoi jo hämärtää, kun kaikki oli valmiina matkalle lähtöön, ja +Paulin tuli ottaa hyvästit Suruttomalta. Niin rauhaiselta ja +rakastettavalta ei hänestä koskaan ollut näyttänyt tuo vuorien välissä +oleva suloinen laakso. Niinkuin raittiin havumetsän vihannuus näyttää +meistä kahta kauniimmalta autioon talvilumeen verrattuna, niin kuvastui +nyt keväinen puutarha ihmeellisen ihanana Paulin jäähyväissilmäykseen. +Kaikki nuo pensastojen ja kukkapenkereiden nuput olivat kauniita +lupauksia lumoavasta tulevaisuudesta, mutta hän ei enää saanut niistä +iloita. Tämä ilma niin lauhkea, tämä taivas niin puhdas: niin, täällä +hän tunsi sen, täällä rauhassa, rakkaudessa, hurskaudessa, niin, +myöskin tuon illanloisteessa kohoavan tuomiokirkon kimaltelevan +kupulaen alla, täällä asui kuitenkin se Jumala, jonka hän oli +kieltänyt! Ja nyt täytyi hänen harhailevan purtensa jättää tämä tyven +satama, yksinään taistellaksensa elämän aaltoja vastaan. + +-- Hyvästi! Hyvästi, kunnes kerran ymmärrämme toisemme! -- huokasi hän, +heittäen pitkän ja kostean jäähyväissilmäyksen tuohon rakkaaseen +seutuun. + +-- Sen suokoon Jumala! -- sanoi ääni hänen vieressään, ja poski +nojautuneena tammen runkoa vasten seisoi Cecilia Larsson vesissä silmin +hänen rinnallaan. + +-- Sinä, Cecilia, sinä minun hyvä hengettäreni! -- huudahti nuorukainen +kuohuvien tunteidensa vallassa. -- Uskotko todellakin, että me kerran +ymmärrämme toisemme? + +-- Uskon, -- virkkoi nuori tyttö teeskentelemättä, -- ja jos et pane +pahaksesi, niin pyytäisin sinua, ettet hylkäisi pientä jäähyväislahjaa, +jonka annan sinulle muistoksi. + +-- Sinä lempeä sielu! -- sanoi Paul liikutettuna. -- Kuinka minä +milloinkaan voisin panna pahakseni ystävyyttäsi! + +-- Minulla on kaksi Raamattua, -- jatkoi Cecilia hämillään. -- Toisen +olen perinyt äidiltäni, ja toisen sain kumminlahjaksi, ja -- et saa +suuttua -- minä olen pannut toisen sinun matkalaukkuusi ja merkinnyt +muutamia paikkoja, joita voit matkalla lukea. + +-- Sano minulle hyvästiksi yksi noista raamatunlauseista, niin jäävät +ne paremmin muistiini! -- pyysi Paul. + +-- Muistan kaksi lausetta Topiaan kirjasta, -- vastasi Cecilia, oltuaan +hetkisen vaiti. -- Ne kuuluvat näin: + +"Koska olit Jumalalle rakas, niin täytyy niin olla: ahdistuksitta et +saa jäädä, jotta koetelluksi tulisit..." + +"Mutta sen tiedän varmaan: joka Jumalaa palvelee, hän lohdutetaan +kiusauksen perästä ja vapahdetaan murheesta, ja rangaistuksen jäljestä +löytää hän armon." + +-- Kiitos, hyvä, rakas lapsi; tapahtukoon minulle niinkuin sanot! -- +kuiskasi Paul, painaen suudelman hänen puhtaalle enkelimäiselle +otsalleen, ja riensi pois. + +Koko perhe käveli nyt Auran rannalle saattamaan matkamiehiä. Suuri +väkijoukko oli kokoontunut rannalle uteliaisuuden viettelemänä, sillä +puoli ylioppilaskuntaa -- se puoli, joka suosi Paulia -- oli lähtenyt +liikkeelle vielä kerran häntä tervehtiäkseen ja osoittaakseen hänelle +myötätuntoisuuttaan ennen hänen lähtöänsä. Vaivoin ja monia +sydämellisiä kädenpuristuksia saaden tunkeutui Paul taajan joukon läpi. +Ihmeeksensä hän huomasi ylioppilaiden joukossa myöskin maisteri +Porthanin. + +-- En ole tullut muiden muassa, -- sanoi tuo ankara mies ystävällisesti +hymyillen, -- ottaakseni osaa heidän suosionosoituksiinsa, joita +paheksin, sillä sinä kärsit syystä rangaistuksesi, ja minä olen itse +vaatinut sinun erottamistasi. Mutta olen tullut pyytämään sinua, ettet +antautuisi epätoivoon tulevaisuutesi tähden. Kahdeksantoistavuotisina +voimme kaikki hairahtua, ja se on _oikeutemme_, että loukkaamamme laki +meitä rankaisee. Mutta kymmenen vuotta myöhemmin katselemme maailmaa +toisin silmin. Katso, Bertelsköld, minäkin olen ankara arvostelija ja +kuitenkin uskon vakaasti kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Mutta parempi on +ylevin, etsivin mielin taistella väärän mielipiteen puolesta kuin olla +kokonaan taistelematta ja pitää maailmaa ajattelemattomain, +sieluttomain eläinten laitumena. Minulla on se toivo sinusta, ettet +koskaan alennu halpoihin tarkoitusperiin, ja sentähden, rohkeutta, +nuori mies, rohkeutta! Jumala olkoon kanssasi vastoin tahtoasikin! + +-- Hurraa! Hurraa! -- kajahti kaikuva jäähyväishuuto sadasta +viidestäkymmenestä nuorukaissydämestä Auran rannoilla, ja heilutellen +hattuansa näki Paul Bertelsköld Suomen vanhan pääkaupungin katoavan +harmaiden vuorten taa. + + + + + + +VÄLSKÄRIN NELJÄSTOISTA KERTOMUS. + +ILTAMYRSKYJÄ. + + + + +Kun välskäri oli lopettanut "Vapaa-ajattelijaksi" nimittämänsä +kertomuksen, pudisti vanha isoäiti tyytymätönnä päätänsä. Semmoinen +ajatuksen vapaus kuin Paul Bertelsköldin ei ollut hänelle mieleen, ja +kaikista vähimmin hän tahtoi kertoa semmoisista ajatuksista lapsille. +Hän oli sentähden pieniä uteliaita kuulijoita vähääkään säälimättä +lähettänyt heidät yölevolle, kohta kun kertomus Turun väittäjäisistä +alkoi, ja hän aprikoi jo mielessään, sallisiko hän heidän enää +ollenkaan kuunnella niin arveluttavia tarinoita. Ainoastaan sillä +ehdolla, että välskäri varmasti vakuutti, ettei enää tulisi puhetta +jumalankieltämisestä, antoi ullakkokamarin ankara sensuuri luvan +kertomuksen jatkamiseen alaikäisen yleisön kuullen. Omasta puolestaan +hän kieltäytyi yhtä jyrkästi vast'edes kuulemasta tuollaisia +herjauksia. + +-- Mutta kuinka voimme, serkku hyvä, puhua kahdeksannentoista +vuosisadan tapahtumista kuulematta kajahdustakaan siitä jyrkästä, +yleisestä kieltämishengestä, joka siihen aikaan oli vallannut maailman +ja oli samalla aikakauden heikkous ja sen voima, sen lankeemus ja +parannus -- se palava kiirastuli, josta sitten puhdistunut usko +kirkastuneena astui esiin? -- huomautti välskäri sävyisästi. + +-- Jos oikein ymmärrän, -- vastasi isoäiti, -- emme me lutherilaiset +tunnusta mitään kiirastulta, ja sentähden saakoot kaikki entisten +aikojen typerät jaaritukset haihtua ilmaan. Nuoruudessani olen kuullut +paljonkin, minkä sitten mielelläni olen unohtanut, ja jos onkin ollut +herjaajia ja parjaajia, jotka ovat huvitelleet lukemalla katkismusta +takaperin ja pilkkaamalla sitä, mikä pyhää on, niin jätettäköön heidät +sen tuomarin haltuun, jonka edessä he jo aikoja sitten seisovat +vastaamassa jumalattomista harhaopeistaan, ja älköönkä herätettäkö +heitä haudoistaan sekoittamaan totisten kristittyjen yksinkertaista +uskoa. Mutta mikä on sanottu, se on sanottu, ja serkku voi jatkaa +kertomalla säädyllisemmistä asioista. Tunnustan olevani utelias +kuulemaan, miten kreivitär Ester tulee toimeen tuossa ylhäisessä +suvussa. Pelkään hänen, ihmisraukan, vielä saavan tarpeeksi tekemistä +lapsipuolensa kanssa. + +-- Se on mahdollista, -- vastasi välskäri, -- ja minä aion siitä syystä +heti siirtyä meren yli Ruotsiin, jossa tapaamme tuon kreivillisen +pariskunnan aikana semmoisena, jota voi valtakuntaan ja ystäviimme +katsoen hyvin verrata monien myrskyjen täyttämään iltahämärään, josta +kerran kuitenkin on aamukin koittava. + + + + +1. FALKBYSSÄ ITÄ-GÖÖTANMAALLA. + + +Muistatteko vielä muinoista, kaukana Itä-Göötanmaalla sijaitsevaa +pientä Falkbytä, jossa Kustaa Bertelsköldin leski, jalo ja ylpeä +kreivitär Eeva, vietti niin monta yksinäistä vuotta surupuvussa +puolisonsa jälkeen; jossa hänen poikansa, kreivi Kaarle Viktor, oli +leikkinyt onnellisena lapsena ja jonne hän eräänä kylmänä talvipäivänä +oli tuonut Ester Larssonin, joka pakeni isänsä vihaa ja Ruotsin +pääkaupungin panettelijoita? + +Sen päivän jälkeen oli ajan aalto huuhtaissut pois 33 vuotta, ja Falkby +oli kokonaan toinen kuin ennen. Kreivitär Eevaa oli hänen lankonsa, +kreivi Torsten Bertelsköld, kovasti vainonnut, ja suurin osa +omaisuudesta oli joutunut vasaran alle aina Görtzin raudankovan +hallituksen ajoilta asti rästinä olevista veroista. Silloin oli Falkby +ainoastaan varjo ruotsalaisen aatelismiehen maakartanosta, ja sen +omistaja taisteli suurella uljuudella, mutta huonolla menestyksellä +köyhyyden rasitusta vastaan. Mutta sittemmin oli Falkbyn kohtalo +muuttunut paljon valoisammaksi. + +Kreivitär Eeva oli nähnyt sen päivän, jolloin hänen kovasydäminen +lankonsa temmattiin pois toteuttamasta korkealle tähtääviä hankkeitaan +ja jolloin hänen täytyi jättää melkoinen omaisuutensa veljensä pojalle +perinnöksi, ja hän oli päättänyt vaihtelevan elämänsä levossa ja +onnellisuudessa, varallisuuden ja poikansa rakkauden ympäröimänä. Hänen +poikansa Kaarle Viktor Bertelsköld ei ollut ainoastaan liittänyt +maatilaan kaikkea, mitä siihen ennen oli kuulunut, vaan myöskin +rakennuttanut vähän matkaa entisestä vaatimattomasta yksikerroksisesta +rakennuksesta kolmikerroksisen komean linnan, jota laaja ja kallis +puutarha ja puisto ympäröi. Kaikki oli laitettu vanhan piirustuksen +mukaan, joka vielä oli tallella Bertelsköldien entisestä +perintökartanosta, Suomessa sijainneesta Mainiemen linnasta. Nykyinen +kreivi oli pitänyt tarkkaa huolta siitä, että uusi Falkby rakennettiin +aivan samaan malliin, ja se oli maksanut hänelle melkoisia summia, +mutta niin olikin linnasta tullut mestariteos 1600-luvun +rakennustapaan, kauneine päätyineen, kalleine pronssisine +kuvapatsaineen ja muine komeuksineen, joista tarkemmin kerrotaan +kuudennessa näistä kertomuksista. Puiston tammen takana seisoi +kuitenkin vielä vanha rakennus aivan samassa asussa kuin mikä sillä oli +nykyisen omistajan äidin siinä asuessa, ja lähellä sitä asui +puutarhuri, rehellinen Bergfykt, jonka asianomaiset kerran olivat +määränneet nykyisen kreivittären mieheksi. Se oli niitä naimiskauppoja, +joita syystä voi sanoa "onnistuneimmiksi", koska jäivät tekemättä, +mutta jonka muisto ei millään tavalla häirinnyt emännän ja palvelijan +keskinäistä ystävällistä luottamusta. + +Rehellinen puutarhuri oli nyt rattoisa, kuusikymmenvuotias vanhus, joka +ei ollut rukkasiaan sen enempää pahaksensa pannut kuin että vuoden +päästä oli valinnut vaimoksensa Linköpingistä punaposkisen satulasepän +tyttären, jonka seurassa hänen hiljainen elämänsä kului kuin kukoistava +kaalimaa, jossa eivät liiat madot lehtiä jäydä, kunnes hän sai +kunniakkaaksi, mutta huolenalaiseksi toimekseen uuden suurenmoisen, +tuohon hiukan vanhentuneeseen Ludvig XIV:n aikakauden tyyliin tehtävän +puutarhan perustamisen. Hyväluontoinen mies tiesi silloin saaneensa +seitsemän päivää viikkoon, sillä hänen herransa oli siinä asiassa +taipumaton, ja Jumal' armahda sitä pensastoa, joka ei ollut +mallinmukaisesti leikattu, sitä polkua, joka ei kulkenut supisuoraan +päämaaliaan kohti tai sitä puuta, joka ei ollut juuri siinä, missä sen +oli oltava. Monet monituiset kerrat syvään huokailtuaan oli Bergflyktin +vihdoinkin onnistunut kahlehtia luonto siihen taiteelliseen muotoon, +jota Ludvig XIV:n aikana katsottiin hienostuneen aistin korkeimmaksi +asteeksi, ja hän oli, niinkuin usein tapahtuu, rakastunut omaan +aikaansaannokseensa niin, että oli valmis vannomaan, ettei maailmassa +voinut olla mitään sen kauniimpaa eikä täydellisempää kuin juuri tämä +puutarha. Mutta kun hän juuri oli saanut valmiiksi tämän korkeampaan +peruukkikuosiin tehdyn erinomaisen malliteoksensa, tapahtui, että hänen +herransa eräänä kauniina päivänä 19 vuotta sitten toi taloonsa hänen +entisen armahaisensa, nuoren kreivittären, ja tämä tapaus aiheutti +vallankumouksen Falkbyssä. + +Kreivitär Ester Bertelsköldillä, omaa sukua Larsson, oli näet niin +porvarillinen aisti, että hän piti luonnon omia malleja ranskalaisten +puutarhurien sukkelimpia keksintöjä parempina ja kun hän sai miehensä +suostumaan kaikkiin mielipiteihinsä, niin täytyi Bergflykt-paran jo +seuraavana keväänä tehdä valmis ja vaivalloinen työnsä uudestaan. +Suorat käytävät laitettiin jälleen mutkikkaiksi, typistetyt pensaikot +saivat jonkin määrän vapautta, peruukkikuosi tuomittiin hylättäväksi, +ja puutarhan muoto läheni niin paljon kuin mahdollista maaseudun +yksinkertaisuutta. Kaksi vuotta nurisi Bergflykt hiljaisuudessa "tuota +suomalaista vasikkahakaa", joka härille kelvatkoon; kolmantena vuotena +hän huomasi sen jo jotakuinkin mukiin meneväksi; vuotta myöhemmin hän +myönsi, että muutkin kuin härät voivat ihailla hänen uusia +laitoksiansa, ja lopuksi -- kun suuri Linné eräänä kesänä oli käynyt +Falkbyssä ja sanonut hänelle muutamia ystävällisiä kiitteleviä sanoja +tuosta onnistuneesta laitoksesta -- väitti Bergflykt jo kiven kovaan, +ettei missään koko avarassa maailmassa ollut puistoa, joka olisi voinut +Falkbyn kanssa kilpailla. -- Sitähän minä aina olen sanonut, -- arveli +hän, -- että puutarhan tulee olla ihmisiä, eikä kivipatsaita varten, +mutta kreivi ei tahtonut ottaa sitä korviinsakaan, ennenkuin minä sain +kreivittären puolelleni. + +Nyt on kaunis kesäkuun aamu, ja puutarhuri Bergflykt puuhailee +innokkaasti puistossa koristellen siellä olevaa sievää huvimajaa +kukilla ja lehdillä, sillä tänään juhlitaan kahden merkillisen +tapauksen johdosta hänen herransa perheessä. Toinen näistä tapauksista +käy kohta ilmi seuraavasta keskustelusta puutarhurin ja hänen +skoonelaisen renkinsä välillä, joka pistelee seipäitä papupenkkeihin. + +-- Hitto vieköön,-- sanoi skoonelainen, -- kylläpä vaarikulta nyt +koristelee! Kai tapahtuu se armollisen kreivin kunniaksi, arvaan mä? + +-- Niinpä niin, Rasmus, -- vastasi mestari, -- nyt on armollisen herran +syntymäpäivä. Tiedät kai, että hän täyttää tänään viisikymmentäkuusi. + +-- Enpä, jumal'avita, ole sitä tiennyt. Kyllä hän näyttääkin hiukan +vanhanpuoleiselta. Hän voisi huoleti olla vaarikullan isä. + +-- Hän on minua viisi vuotta nuorempi, Rasmus. Mutta hän taittoi +jalkansa yhdeksäntoista vuotta sitten; eikä hänen terveytensä ole aina +ollut niin kovin hyvällä kannalla. + +-- Hitto vieköön, taittoiko hän jalkansa? Ei hän ainakaan lie sitä +juovuspäissään tehnyt, niinkuin isäni. + +-- Häpeä, poika, ja hillitse kitasi, kun puhut armollisesta kreivistä. +Hänellä on ollut semmoista ajattelemista joka tuottaa kyllä harmaita +hapsia. + +-- Mitä sanottekaan, vaari! Juuri kuin noin ylhäisellä herralla olisi +muuta ajattelemista kuin syödä silavaa viisi kertaa päivässä ja nukkua +valoisaan päivään asti ja pukeutua koreihin vaatteihin. Mutta se on +varmaan armollisen kreivittären syy, joka kuuluu olevan niin +pystypäinen ja uppiniskainen. + +-- Minä sanon sinulle, Rasmus, että jos uskallat unohtaa sen +kunnioituksen, jota olet velkapää armolliselle kreivittärelle +osoittamaan, niin koettelen näiden pihlajasauvojeni kestävyyttä kovaan +selkääsi. Jos sopisi puhua armollisesta herrasväestä niinkuin puhutaan +muista alhaisista ihmisistä, niin sanoisin sinulle, ettei koko Ruotsin +valtakunnassa ole parempaa vaimoa paremmalla miehellä. Ymmärrätkö sen, +lurjus? + +-- Aivan niin, kyllä ymmärrän. Kyllähän hän on toimekas talossaan, +sanotaan, ja antelias köyhille, vaikka sanovat hänen osaavan noitua. Ja +kyllä kai hän tiennee, että leiviskässä on kaksikymmentä naulaa, kun +hänen isänsä kuuluu olleen venäläinen voikauppias. + +-- Minä sinut voitelen! -- huudahti puutarhuri ja tarttui jo +pihlajasauvaan pannakseen uhkauksensa täytäntöön. + +Rasmus herkesi hyväksi. -- Pidän nokkani kiinni kuin myyrä, -- vakuutti +hän ja näytti nyt peltohiirtä tyhmemmältä.-- Sanoittehan itsekin, +vaarikulta, että hänen armonsa tukka on harmaantunut. + +-- Sen sanoin, -- virkkoi Bergflykt. -- Mutta se ei ole armollisen +kreivittären syy; syy on nuoren Bernhard-kreivin. + +-- Niin, niinhän se olikin. Sanotaanhan, että armollinen nuori kreivi +on kauhean ilkivaltainen ja kovakourainen. Ja sanotaanpa vielä, ettei +hän voi kärsiä äitiänsä, kun tämä on oppinut puntaria käyttämään. + +Puutarhuri hujahutti pari kertaa pihlajasauvaansa, mutta ajatteli +varmaankin itsekin pakisseensa enemmän kuin viisasta oli ja tyytyi +siihen, että sanoi ihmisten lörpöttelevän tyhmyyksiä. Armollinen +kreivitär aikoi juuri tänään viettää nuoren kreivin paluuta Espanjasta, +ja siitä pitäisi kaikkien nähdä, että kaikki on niinkuin olla pitääkin. + +-- Hitto vie, hän on nyt varmaankin musta kuin murjaani! -- tokaisi +ilkipintainen renki. -- Mitä hänellä oli Espanjassa tekemistä? + +-- Hän on ollut kuninkaallisen majesteetin lähettilään kirjurina, ja +nyt hän tulee takaisin valtiopäiville katsomaan, kuinka uusi kuningas +vannoo vapautta pyhänä pitävänsä. + +-- Mitä, vannooko kuningas vapautta pyhänä pitävänsä: -- kysyi renki. +-- Kas, se on oikein se! Mutta silloin ei varmaankaan nuori kreivi ole +yhtä mieltä hänen kanssaan, sillä seikka on se, sanovat ihmiset, että +vapaus on vain herroja varten. + +-- Aasi! + +-- No no, vaarikulta, yhtä hyvin voisi minua sanoa hevoseksi, sillä +minä en ole ollut Espanjassa. Onko totta, että kreivillä on toinenkin +poika, joka on matkustanut Suomeen noituutta oppimaan. Hitto vie, nytpä +tajuan, minkätähden armollisen kreivin hiukset ovat harmaat, sillä +johan se on vähän liikaa, kun sekä vaimo että lapset rupeavat ihmisten +silmiä kääntämään. + +Nyt loppui sävyisän puutarhurin kärsivällisyys ja tarttuen suulasta +renkipoikaa niskaan, opetti hän häntä pihlajakeppinsä avulla pitämään +kunniassa sekä isäntäväkeään että suomalaista noituutta. + + + + +2. KREIVITÄR ESTER. + + +Fihlajasauvan vielä hauskasti huristessa skoonelaisen korvien ympärillä +sai hän äkkiä liittolaisen hätäänsä. Kahdeksanvuotias tyttö, huima, +iloinen, mustasilmäinen, kaunis kuin yö ja päivä, huomasi etäältä +rangaistustoimituksen ja lensi kuin raketti yli mutkikkaiden käytävien. +Ennenkuin puutarhuri aavistikaan, seisoi tyttö jo hänen takanaan, +tarttui pihlajasauvaan, sieppasi sen häneltä ja katkaisi sen kahdeksi +kappaleeksi. -- Bergflykt ei saa lyödä Rasmusta! Ei kukaan saa tapella +puistossa! -- sanoi hän puoleksi vihassa puoleksi nauraen. + +Hämmästynyt mies päästi pahantekijän vapaaksi, kääntyi päin ja murahti: +-- Onko hän nyt taas täällä! Pikku neiti ei tee muuta kuin hullutuksia. +Rasmus on lurjus, joka olisi ajettava pois palveluksesta. + +-- Bergflykt on paha! -- huusi tyttö. -- Minä pidän Rasmuksesta, minä. +Hän on tehnyt minulle veneitä ja myllyjä puron rannalla. Älä itke. +Rasmus! Kas, tässä saat Teljen-rinkilän. + +-- Hitto vieköön, -- sanoi skoonelainen häpeissään ja veitikkamaisesti, +-- enhän minä itke. Olin saanut vähän multaa takkiini ja vaarikulta +tomutti sitä vähän. Hän on niin armottoman siistiä miestä. + +-- Minä opetan sinua olemaan siisti! -- sanoi hänen julmistunut +esimiehensä, tapaillen toista keppiä. Seuraus tästä uhkaavasta +liikkeestä oli se, että tyttö tarttui Bergflyktin molempiin +käsivarsiin, pyöritti häntä ympäri ja nauroi niin sydämellisesti, että +ukonkin vihdoin täytyi yhtyä nauruun, -- Minä kerron äidille, mitä +ilvettä pikku neiti pitää juuri, kun meillä on kiire, -- murahteli hän. + +-- Kertokaa vain -- kas, tuolla tuleekin äiti! -- vastasi tyttö +uhkamielisesti. + +Vähän matkan päässä näkyi pitkä, muhkea nainen käyskelevän puistossa. +Niinä yhdeksänätoista vuotena, jotka ovat kuluneet siitä, kun viimeksi +näimme kreivitär Esterin, ei hänen ulkomuotonsa ole paljonkaan +muuttunut. Loistava, tumma, lämpöinen katse on sama kuin ennenkin. Hän +on hiukan lihonut; kasvonpiirteet ovat käyneet päättäväisemmiksi, +käynti ja ryhti ovat ehkä hiukan arvokkaammat. Koko hänen olennossaan +on jotakin samalla kunnioitusta herättävää ja miellyttävää, ja häntä +katsellessa johtuu mieleen hänen puolisonsa entinen sana, että +porvaristyttö on syntynyt prinsessaksi. Mutta sitä ylhäisyyttä, joka +jumaloi itseänsä teeskennellyssä alentuvaisuudessa, ei Falkbyn +kreivittäressä ollut rahtuakaan. + +-- Mitä se on? -- kysyi kreivitär, nähdessään tyttärensä vallatonna ja +tanssien pitävän puutarhuria kiinni. + +-- Hän tahtoo lyödä Rasmusta! Hän tahtoo ajaa pois Rasmuksen! -- huusi +tyttö. + +-- Renki on hävytön, ja teidän armonne näkee itse, miten minun aikani +menee hukkaan, -- virkkoi puutarhuri. + +-- Anna Bergflyktin olla, Vera! -- sanoi kreivitär. Ja teidän, hyvä +Bergflykt, ei tarvitse panna pahaksenne kaikkia turhia sanoja. Monta +sadepisaraa putoaa mereen, ja monta liikaa vesaa versoo puun varjossa. +Oletteko lopettanut työnne? + +-- Puolen tunnin kuluttua olisivat kaikki teidän armonne määräykset +täsmällisesti suoritetut, kun vain saisin armon olla rauhassa, -- +huokasi Bergflykt, vilkaisten kiusaajaansa. + +-- Hyvä on, -- jatkoi kreivitär tarkastaen valmistuksia. -- Tehkää +kaikki valmiiksi, älkääkä olko millännekään tuosta pienestä +pyryharakasta! Tunnin perästä juomme suklaata huvimajassa, ja sitten +odotamme harvinaisia vieraita. Vanhin tyttäreni on jo tullut ja kreivi +Bernhardia odotetaan iltapäivällä. Toivon heidän kiittävän teidän hyvää +aistianne, sillä te olette nähnyt paljon vaivaa, hyvä Bergflykt. + +Puutarhuri kumarsi kursastellen, mutta hänen tyytyväinen ilmeensä +osoitti, että hänen lyhyt vihansa jo oli haihtunut. + +-- Sisar nukkuu vielä ja kello on jo yhdeksän! -- huudahti neiti Vera, +pyörähtäen kantapäällään. + +-- Sisar on väsynyt matkasta, ja hovissa nukutaan kauemmin, koska +siellä valvotaankin kauemmin kuin meidän on tapana valvoa täällä +Falkbyssä, -- sanoi äiti. -- Tule, sinun on jo aika pukeutua +vieraitamme varten. + +-- Kelpaanhan minä semmoisena kuin olen, äiti, -- sanoi tyttö +viattomasti. -- Eihän tänne tule muita kuin sisareni ja veljeni. + +-- Sisaresi ja veljesi eivät ole tottuneet näkemään linttaisia kenkiä +eikä vaalenneita hameita, -- vastasi äiti. -- Sitäpaitsi on nyt isäsi +syntymäpäivä. + +Äiti ja tytär lähtivät toistensa seurassa linnaan. Tyttö kulki hetken +äänetönnä ja kysyi sitten: + +-- Äiti, onko Bernhard ylpeä? + +-- Miksi hän olisi ylpeä? -- sanoi äiti vältellen. + +-- Niin, minä muistan, kuinka hän kerran sanoi äidille minun piennä +ollessani: madame, teidän tulee kiittää isääni siitä, että suutelen +kättänne. + +-- Voi teitä pieniä patoja ja teidän korvianne! -- sanoi kreivitär +hämillään. -- Olihan Bernhard oikeassa: hän pitää minusta sentähden, +että pitää isästä. + +-- Mutta, -- arveli tyttö itsepintaisesti, -- jos hän pitää äidistä, +miksi hän sanoo aina _madame_? + +-- Niin sanotaan keisarinnoille ja kuningattarille. Siinä ei ole mitään +pahaa; se on päinvastoin hyvin kohteliasta. + +-- No, jos se on kohteliasta, niin rupean minäkin sanomaan madame ... +madame... Ei, hyi! Kuinka voisin sanoa niin omalle äidilleni? Sisar +Louise, niin, hän on viisas, hän ei sano äitiä miksikään. Mutta kuinka +Paul tekee? Sanooko Paulkin madame? + +-- Se on toista. Paul on tottunut sanomaan minua äidiksi aina lapsesta +alkaen, mutta Bernhard ja Louise kadottivat pahaksi onneksi äitinsä +aivan pieninä, ja sentähden he eivät ole tottuneet sanomaan minua +äidiksi. + +Vera kulki miettiväisenä muutamia askelia, mutta vaiti oleminen ei +ollut hänen luonteensa mukaista. -- Eikö äiti sitten olekaan heidän +oikea äitinsä? -- kysyi hän. + +-- Heidän hyvä äitinsä kuoli, ja silloin pyysi isäsi minua rupeamaan +heille toiseksi äidiksi, -- sanoi kreivitär. Isommaksi tultuasi, Vera, +olet käsittävä, että harvoin voi toista äitiänsä rakastaa niin +sydämellisesti kuin ensimmäistä on rakastanut. Mutta me voimme siitä +huolimatta olla hyviä ystäviä ja kunnioittaa toisiamme. + +-- Voiko velipuoltansa ja sisarpuoltansa rakastaa niin kuin oikeata +veljeä ja oikeata sisarta rakastetaan? + +-- Voi kyllä, ja niin pitääkin tehdä. Lupaa olla hyvin ystävällinen, +hyvin hyvä ja sydämellinen Bernhardille ja Louiselle. Se käy hyvin +helposti, kun vain tulette enemmän toisianne tuntemaan. Et ole nähnyt +Louisea kolmeen etkä Bernhardia viiteen vuoteen. Sentähden olet heille +vieras, etkä heitä oikein ymmärrä. Mutta kyllä siitä hyvä tulee. Louise +on erittäin siivo ja ymmärtäväinen ja voi kertoa sinulle kauniita +asioita hovista, sillä hän oli kuningattaren hovineitinä, ennenkuin +kolme vuotta sitten joutui naimisiin saksilaisen ministerin, parooni +Clairfeldin kanssa. + +-- Mutta minä pidän kuitenkin enemmän Paulista. + +-- Ja Bernhard, -- jatkoi äiti, joka ei ollut häntä kuulevinaankaan, -- +Bernhard on uljas nuori herra, joka on nähnyt paljon maailmaa +ulkomaanmatkoillaan. Hän voi kertoa sinulle vielä kauniimpia +asioita koreista espanjalaisista ritareista ja härkätaisteluista ja +mustista maurilaisista ja Afrikan leijonista. Olet ihastuva häntä +kuunnellessasi. + +-- Mutta minä pidän kuitenkin enemmän Paulista! -- toisti tyttö +itsepäisesti ja ravisti tyytymättömänä kaunista kiharapäätänsä. + +-- Sinussa taitaa olla vähän suomalaista itsepintaisuutta! -- naurahti +äiti. -- Rakasta sinä vain sydämellisesti kaikkia sisaruksiasi; voit +sinä silti Paulistakin pitää. + +-- Mutta ettekö usko, äiti, että Paul on sata kertaa parempi kuin sekä +Louise että Bernhard? Paljon kauniimpi hän on ja paljon reippaampi ja +paljon ystävällisempi ja paljon avomielisempi! Voi, minun on niin ikävä +omaa veljeäni Paulia! Eikö hän kohta palaa tuolta ilkeästä Suomesta? + +-- Odotan kohta kirjettä; ehkä hän tulee kesällä meitä tervehtimään. +Mutta miksi olet niin suutuksissasi Suomelle? Sekä isäsi että minä +olemme siinä maassa syntyneet. + +-- Vanha Beata sanoo, että suomalaiset ovat vain puoleksi ihmisiä. Ja +sitäpaitsi he osaavat noitua. Ihmiset sanovat äidinkin osaavan noitua +ja että äiti on taioilla lumonnut isän. Mutta sitä en minä ikinä usko, +-- vakuutti Vera hyvin tosissaan. + +Kreivitär punastui. Hän tunsi vallan hyvin nuo typerät, herjaavat +huhut. Ja nyt hän sai kuulla ne omalta lapseltaan! + + + + +3. BERTELSKÖLDIN PERHE VUONNA 1771. + + +Juhla, jonka kreivitär Bertelsköld oli järjestänyt puolisonsa +syntymäpäiväksi, oli yksinkertainen, kaunis ja arvokas, niinkuin hän +itsekin. Ohjelma oli tämmöinen: 1) onnentoivotus huvimajassa, 2) +päivälliset köyhille, 3) pari vanhaa ystävää, jotka oli kutsuttu +illaksi vanhaa unkarilaista viiniä nauttimaan ja katsomaan pientä +ilotulitusta, sekä vihdoin juhlalahjana 4) vanhimman tyttären ja +vanhimman pojan kotiintulo, jonka ilahduttavan tapauksen kreivitär +vartavasten oli saanut asetetuksi juuri täksi päiväksi. + +Kreivi Kaarle Bertelsköld istui lehditetyssä huvimajassa ja kukilla +koristetussa nojatuolissaan. Hän oli vanhentunut; hänen muinoin pitkä +ja suora vartalonsa oli köyristynyt, hänen mustat hiuksensa olivat +harmaantuneet, katsantonsa käynyt raukeammaksi, kasvonsa kalpeammiksi. +Mutta vieläkin hän oli tarpeeksi komea esiintyäkseen paikkakunnan +etevimpänä ylimyksenä. Hänen ryhtinsä oli, niinkuin aina, jalo ja +lempeä, ja joka kerta, kun hän loi katseensa puolisoonsa, kirkastuivat +hänen kasvonsa ja osoittivat selvästi, kuinka suuresti hän tätä rakasti +ja kuinka tämä oli koko hänen elämänsä onni. + +Huvimaja oli lehdistöillä jaettu kahteen osaan, ja sisimmäinen, joka +muodosti jonkinlaisen lehtimajan, oli aluksi piilossa. Mutta tuskin oli +kreivi istahtanut, kun lehvät keskeltä jakautuivat ja siellä sisällä +seisoi hänen vanhin tyttärensä, paroonitar Louise, isoäitinsä, +kreivitär Eevan muinoisessa puvussa prinsessa Ulriika Eleonooran +hovinaisena. Vaikutus oli sitäkin todellisempi, kun paroonitar paljon +muistutti isoäitiänsä sellaisena kuin tämä oli ollut nuorena; ja jotta +tämän äidin muisto, jota kreivi niin hellästi oli rakastanut, viriäisi +vielä elävämpänä, oli kreivitär Eevan onnistunut asettaa luonnollista +kokoa olevan kuvan ruusuilla seppelöitynä, jossa vainaja oli juuri +samassa puvussa, koristamaan yht'äkkiä lehtimajaksi muutetun huoneen +peräseinää. + +Nyt seurasi pieni vaatimaton onnentoivotusruno. Vainaja sanoi saaneensa +luvan vielä kerran laskeutua alas valoisasta taivaasta siunataksensa +rakasta poikaansa ja hänen vanhuutensa onnea. Runoa oli vain kahdeksan +riviä, mutta ne lausuttiin erinomaisen hyvin. Manalle mennyt äiti, joka +siunasi poikaansa hänen tyttärensä muodossa ja hänen puolisonsa +läsnäollessa -- se oli niin kaunis ja liikuttava ajatus, siinä oli +yhteen kuvaan koottuna kaikki, mikä ihmissydämelle on elämässä +kallista, että tämän yksinkertaisen kunnioituksen esine puhkesi +kyyneliin. Kreivi nousi seisoalleen iloisesti hämmästyneenä, sillä hän +ei ollut tiennyt mitään paroonittaren tulosta eilen illalla myöhään. +Hän syleili ja suuteli väliin tytärtänsä, väliin puolisoansa, joka oli +valmistanut hänelle tämän odottamattoman yllätyksen, ja sen jälkeen hän +ei osannut kyllikseen katsella äitinsä molempia kuvia, maalattua ja +elävää, vertaillen niitä toisiinsa ja tuntien lämpöisen sydämensä +uhkuvan yli reunojensa muistoista, uhkuvan rakkaudesta. Mitä puhtain +onni kuvastui hänen kasvoillansa: ei mitään puuttunut hänen onnestansa, +ei mitään muuta kuin hänen molemmat poikansa. + +-- Haluaako teidän armonne ostaa karpaloita? Meillä ei ole muuta tähän +vuodenaikaan, -- kuului hänen vierestänsä lapsen ääni, ja siinä seisoi +pikku Vera, kiireestä kantapäähän lehtikiehkuroilla koristettuna. Mutta +hänen tarjottavansa eivät olleet karpaloita, vaan harvinaisia +rypäleitä, jotka Bergflykt oli loihtinut esiin kasvihuoneessa. Hän oli +koko talven tehnyt valmistuksia, ja oli nyt voitostansa ylen ylpeä. + +Isä nosti pienen veitikan syliinsä ja suuteli häntä suutelemistaan. +Tyttö samoin! Ei ainoatakaan pilveä ollut hänen taivaallansa; mutta +yksi oli tulossa -- vähäinen pilven hattara, joka pian haihtui. + +-- Etkö tarjoakaan marjoja sisarellesi? -- kysyi äiti, -- Vera meni +paroonittaren luo, niiasi syvään, kenties vähän pilkallisesti, ja +virkkoi: -- Suvaitseeko madame? -- Kreivitär punastui, mutta paroonitar +ei ymmärtänyt pistosanaa; hänenkin sydämensä oli nyt lämmennyt isän +onnesta, ja hän vastasi: -- Sinä pieni sinipiika! Taitaa olla oiva suo, +joka kasvattaa tuollaisia karpaloita. + +-- Marikkoni on kullattu, niinkuin hovissa on tapana, vastasi Vera, +nakaten niskaansa. + +Louise veti hänet hyväillen luoksensa ja alkoi järjestää hänen +metsäisiä, kymmenestä eri lehtilajista laitettuja koristuksiansa. +Näytti siltä kuin ystävällisempi tuttavuus olisi syntymässä molempien +sisarusten välillä. Mutta kreivittären valpas silmä huomasi, että Vera +tahallaan sotki ne kauniit kukkaköynnökset, joilla paroonitar +poimutteli hänen valkoista pukuansa. Oli jotakin rikkinäistä, mutta +sitä ei huomannut muu kuin äidin silmä. + +Niin kului aamupäivä rauhallisesti ja iloisesti. Käytiin kävelemässä +puistossa. Tänään kehui kreivi kaikkea, mitä näki. Bergflykt sai +kiitoslauseen uusista istutuksista ja oivallisista rypäleistä. Louise +sai imarteluja somasta vaatetuksestansa. Ja ne hän ansaitsikin, sillä +puku oli hänestä ylen tärkeä asia. Harvoin oli niin hieno suuren +maailman nainen ja niin viehättävä neljänkolmattavuotias paroonitar +leyhytellyt viuhkallaan Falkbyn puistossa. + +Tyttären ja äitipuolen keskinäisissä väleissä ei kukaan voinut havaita +muuta kuin ystävyyttä ja luottamusta. Kreivitär teki puolestaan kaiken, +ollakseen tyttärelleen mieliksi. Ja se näyttikin hänelle onnistuvan. +Laskettiin leikkiä, tehtiin toinen toiselleen noita vähäisiä +palveluksia, jotka tekevät seurustelun niin hauskaksi. Puuttui vain +vielä rahtunen rakkautta, ja kaikki olisi ollut hyvin... + +Päivä oli herttainen ja poutainen. Köyhille oli katettu pitkä pöytä +puistoon, ja kunniapaikalla istui kahdeksankymmenvuotias vaimo, +sotamies Flintan leski, hän, joka niin omituisella tavalla oli +ottanut osaa presidentti Bertelsköldin kohtaloon -- hän, jonka luona +Ester-kreivitär pakolaisena, epätoivoisena ja vilusta kangistuneena +kerran oli saanut suojan koleana talviyönä. Neiti Vera luki +ruokarukouksen, ja kreivitär itse kävi paikasta paikkaan, köyhän luota +toisen luo, katsoaksensa, että kaikki runsaalla mitalla saivat, mitä +tarvitsivat. Kaikille hänellä oli ystävällinen ja rohkaiseva sana, ja +useimmat tunsivat hänet entuudestaan: olihan hän niin usein käynyt +heidän mökeissään ja ollut lohduttavana enkelinä heidän kurjuudessaan. +Senpätähden kohtasikin hän kiitollisia katseita kaikkialla, missä +kulki. Hänen tulessaan Flintan luo tahtoi vanha vaimo, niinkuin tapana +oli suuremmilla herrastiloilla, kumartua suutelemaan kreivittären +hametta. Mutta kreivitär ei ollut niitä, jotka sallivat sellaisia +alentavia kunnianosoituksia. Hän pakotti eukon istumaan, pani itse +hänen lautasellensa voimakasta hernerokkaa ja kuiskasi hänelle korvaan: +-- Tahdotteko nyt pakottaa minut kertomaan kaikille, kuinka kerran olin +nälissäni, ja te annoitte minulle ruokaa, kuinka minua paleli, ja te +lämmititte minua, kuinka olin onneton, ja te lohdutitte minua? +Sallinettehan minun palkita hyvän hyvällä, kykyni mukaan. + +Kyynelet valuivat pitkin eukon kuihtuneita poskia. Hän tahtoi puhua, +mutta voi ainoastaan änkyttäen sanoa: -- "Autuaita ovat laupiaat, sillä +heille tapahtuu laupeus." + +Paroonitar Louisesta ei tämä ollut ihan outoa; hän oli nähnyt semmoista +ennenkin. Mutta nuo hänen silkkipukuna lyhyet, avarat, riippuvilla +koristeilla kaunistetut hihat eivät sallineet hänen koskea karkeihin +vateihin eikä lähestyä pöydän epäsiistejä vieraita. Hän teki kierroksen +pöydän ympäri tarpeellisen matkan päässä siitä ja meni sitten taas +luomaan ikävöivän silmäyksen maantieveräjälle päin. + +Kreivillinen herrasväki aikoi juuri palata linnaan päivällisille, kun +maantiellä näkyi tomupilvi. Portti avattiin, ja siitä ajoi täyttä +karkua ratsastava sanantuoja sekä muutamain minuuttien perästä upeat +neljän hevosen vetämät vaunut. Näissä vaunuissa istui nuori, hieno +herra vanhan sotilaan rinnalla. + +Kaikki riensivät portaille, ja kreivi Bertelsköld meni itse +vastaanottamaan kauan kaivattua, nyt niin odottamatta jälleen +näkemäänsä vanhinta poikaansa. Isän sydän sykki ilosta ja ylpeydestä. +Tämä tapaus oli juhlapäivän riemujen kruunu. + +Keveästi, mutta arvokkaasti hyppäsi kreivi Bernhard vaunuista ja +heittäytyi isänsä syliin -- myöskin arvokkaasti. Nuori herra tuli +Espanjasta. Mutta väärin tekisimme jos sentakia tahtoisimme pitää häntä +espanjalaisena grandina, jonka on mahdoton unohtaa hovitapojen +vaatimuksia edes silloinkaan, kun syleilee isäänsä nelivuotisen +poissaolon jälkeen. Kreivi Bernhard oli vain täydellinen hovi- ja +seuramies, joka aina pienestä pitäen oli ollut prinssi Kustaan +paashina, ja senjälkeen ensin kamarijunkkarina ja sitten diplomaattina +useissa hoveissa ja valituimmissa seurapiireissä. Hänen ylhäinen +käytöksensä oli siitä syystä niin luonteva, hänen arvokkuutensa niin +sujuva, hänen kohteliaisuutensa niin viehättävä, että missä muussa +tilaisuudessa tahansa tuskin olisi huomattu sitä lämmön ja antaumuksen +puutetta, jota ei tällaisessa tilaisuudessa olisi odottanut. Hänen +isänsä sitä ei huomannutkaan; hän vain iloitsi sydämensä pohjasta +katsellessaan komeaa, toivehikasta poikaa, joka oli tuottava hänen +nimellensä kunniaa, sulostuttava hänen vanhuutensa päiviä ja itse +kerran nouseva korkeimmille kunniasijoille. + +Nuorella kreivillä oli kaikki ne ominaisuudet, jotka lupaavat onnea +maailmassa. Ruotsissa ei ollut rakastettavampaa ja kunnioitettavampaa +nuorta miestä, eikä toista, jonka kasvatus olisi ollut täydellisempi. +Hän oli kookas, niinkuin kaikki Bertelsköldit; kaunis, miehevä, uljas, +ritarillinen, älykäs ja kokenut. Missä hän vain näyttäytyi, katsottiin +hänet eteväksi henkilöksi; Falkbyssä häntä kohdeltiin kuin +itsevaltiasta heti kohta, kun hän sinne ilmautui. + + + + +4. ÄITIPUOLI JA POJINTIMA. + + +On vastakohtia elämässä, jotka tuntevat vetoa toisiinsa ikäänkuin +luonnon pakosta, on samanlaisuuksia, joiden välttämättömästi täytyy +työntää toisiaan poispäin. Syy on siinä, ettei mikään inhimillinen +olento ole täydellinen, eikä yksinään riittävä itselleen. Kaikki +tarvitsevat täydentää itsessään jotakin vajavaisuutta, mutta kaksi yhtä +voimakasta iskee yhteen kuin teräs ja piikivi. + +Kreivitär Ester ja hänen pojintimansa kreivi Bernhard olivat molemmat +suuressa määrin ylpeitä, voimakkaita ja lujaluonteisia henkilöitä. +Siinä oli heidän samanlaisuutensa ja siinä syy heidän huonoihin +väleihinsä -- sillä että heidän välinsä olivat huonot, on helppo +arvata. Ei kumpikaan siinä suhteessa tarvinnut täytettä luonteeseensa, +ja kun he kohtasivat toisensa, iski kova kovaa vastaan. + +Mutta se teräs, mikä kalskahti kreivitär Esterissä, oli paljon enemmän +jalostunutta. Se ei ollut teräväsärmäistä, se voi taipua kuin kellon +vieteri ja heti ponnahtaa luonnolliseen asemaansa. Vaihtelevat +kohtalot, runsas kokemus, rakastettava sydän olivat opettaneet tämän +voimakkaan luonteen taipumaan, kieltäytymään, uhrautumaan; teräs oli +kätkössä, mutta se kalskahti kuitenkin, kun siihen koskettiin, ja +ilmoitti niinkuin äänirauta hänen olentonsa perussävelen. + +Metalli kreivi Bernhardissa oli hienosti kiilloitettua ja hohti kuin +hopea. Mutta tämä sileä pinta oli hauras kuin kivi. Taipumaan ja +kieltäytymään ei hänen sydämensä ollut koskaan oppinut hovin saleissa +ja diplomatian liukkaissa luikerteluissa. Hän voi olla hyvä, +rakastettava ja hellä niin kauan, kuin kaikki taipui hänen tahtonsa +edessä, mutta jokainen itsepäinen luonne oli hänen luonnollinen +vihollisensa. Ja semmoinen oli hänen äitipuolensa. Kreivitär Ester voi +uhrata kaikki paitsi vakaumustansa siitä, mikä oli oikeaa; hän voi olla +nöyrä, mutta ei koskaan nöyrtyä. Heidän _täytyi_ siis olla vihamiehiä. + +Vaikka olikin pakotettu mielistelemään aatelittomia säätyjä, oli +vapaudenajan aateli yhtä ylpeä kuin kuningatar Kristiinan. Että kreivi +otti avioksensa porvaristytön, ei tosin ollut mitään ennen kuulumatonta +eikä laissa kiellettyä, mutta kuitenkin yhä vielä tumma tahra +loistavassa sukukilvessä. Tuo porvaristyttö, tuo "suomalainen noita", +oli sekoittanut perheen aatelisen veren, oli tunkeutunut isän ja pojan +väliin, oli tuonut linnaan kaksi uutta perillistä, joiden täytyi olla +vieraita puhdasveriselle rodulle. Vähemmästäkin voi nuori mies vihata +äitipuoltansa. Eikä mikään -- ei hellyys, ei nöyryys, ei mikään yritys +hänen ystävyytensä saavuttamiseksi -- ollut voinut haihduttaa tätä +vihaa, joka yhdeksänätoista vuotena, aina hänen lapsuudestaan alkaen +oli kytenyt nuoren kreivin mielessä tuota halpasukuista, hänen +jalosukuiseen perheeseensä ilmestynyttä tulokasta kohtaan. + +Nyt tapasivat he toisensa neljän vuoden eron jälkeen, ja kaikki näytti +olevan kirkasta kuin auringonpaiste. Kreivi Bernhard suuteli +äitipuolensa kättä; tämä toivotti hänet tervetulleeksi ystävällisin +sanoin. Ehkä hän toivoi vielä, että neljän vuoden kypsyttävä kokemus +oli saanut entiset tunteet hälvenemään. + +Keskipäivä ja iltapäivä kuluivat häiritsemättömässä sovussa. Kreivi +Bernhard kertoi niin sukkelasti, niin viehättävästi niistä vieraista +maista ja ulkomaisista hoveista, joissa hän oli poissaolonsa aikana +käynyt, että hänen isänsä oli aivan ihastuksissaan. Paroonitar Louise +oli miellyttävämmällä tuulella kuin milloinkaan ennen ja kilpaili +veljensä kanssa sukkeluudessa ja viehättäväisyydessä. Pientä Veraa +hyväiltiin ja saatiin hänen suosionsa jo puolittain voitetuksi. Itse +kreivitärkin unohti hetkeksi pelkonsa ja yhtyi kaikkien muiden kanssa +osoittamaan suosiota koko talon hemmoittelemalle ja ihailemalle +pojalle. + +Seuraan liittyi vielä muutamia lähellä asuvia vanhoja ystäviä. Se +upseeri, joka oli ollut kreivi Bernhardin toverina vaunuissa ja +joka oli juuri sama majuri Lejonram, tuo vanha peluri, joka +kolmekymmentäkolme vuotta sitten oli ollut Kaarle Viktor Bertelsköldin +todistajana kaksintaistelussa Espanjan ravintolassa Tukholman +ulkopuolella, oli olevinaan vanha tuttava ja tarjosi kreivittärelle +käsivartensa, kun lähdettiin puistoon kävelemään. + +-- Te vallitsette täällä kuin kuningatar, armollisin kreivitär, -- +sanoi Lejonram. -- Tahtoisinpa, vieköön minut turkkilainen, olla +Falkbyn omistaja, ainoastaan voidakseni laskea sen jalkojenne juureen +kunnioitukseni osoitteeksi. Pahaksi onneksi on minulla aina ollut hyvä +onni pelissä, mutta huono onni rakkaudessa. Ystäväni Kaarle on aina +ajanut edelleni. Hän omistaa Falkbyn, hän omistaa teidät! +Linnoitustiede oli aina hänen mieliaineensa, ja sentähden hän on +rakentanut tämän vihannan linnoituksen suojellaksensa aarrettansa. +Hiton kaunis puisto. Täällä ei puutu mitään muuta kuin metsäkauriita +vanhoja metsämiehiä varten. + +-- Jos setä on niin mieltynyt näihin vaivaisiin puunrunkoihin, jotka +seistä sojottavat kuin talonpojat saarnatuolin ympärillä, niin ei +liene mahdotonta toimittaa tänne metsäkauriitakaan, -- sanoi kreivi +Bernhard huolettomalla äänellä kulkiessaan aivan heidän jäljessään +sisartaan taluttaen. -- José, -- virkkoi hän espanjalaiselle +kamaripalvelijalleen, joka seurasi muassa kantaen hänen levättiään, -- +nouda pyssyni! + +José juoksi ja tuli kolmen minuutin kuluttua takaisin. Oli tultu +lähelle puiston aitausta, jonka takana haassa muutamia lampaita oli +laitumella. + +-- Kas siinä seuraus siitä, että kuuntelee espanjalaisia romansseja! -- +laski isä leikkiään. -- Bernhard näkee metsäkauriita siinä, missä me +muut emme voi havaita muita kuin lampaita. + +-- Tehkää hyvin, majuri hyvä! -- sanoi nuori kreivi ja ojensi tälle +pyssyn. Tuossa näette otuksenne, ne ovat täydellisessä sopusoinnussa +puiston kanssa. Pyydän, koettakaa onneanne! + +-- Ei kiitos, -- vastasi Lejonram, -- se sopii paremmin poikasille. +Voit itse koettaa, hieno herraseni! Tarkoitan, jos armollinen rouva +äitisi sallii. + +-- Armollinen rouva äitini on kyllin armollinen, ollakseen kieltämättä +meiltä viatonta huvitusta, -- virkkoi kreivi Bertelsköld, joka +luultavasti oli ärtynyt Lejonramin kohteliaisuudesta äitipuolta kohtaan +ja tahallaan haki tilaisuutta osoittaakseen ylimielisyyttänsä. Samassa +hän tarttui pyssyyn ja tähtäsi. + +Kreivitär punastui ja oli vaiti. Mutta Vera kiiruhti esiin +säikähdyksestä huudahtaen. -- Se on minun Bijouni! -- kiljaisi hän, ja +tarttui kiivaasti veljensä käsivarteen. + +Bijou oli mitä sievin ja toivehikkain karitsa, valkea kuin pumpuli, +nimenomaan lahjoitettu Veralle kaksi viikkoa sitten ja hänen hartaimman +ihailunsa esine. + +-- Anna olla! -- huudahti isä; -- mutta se oli jo myöhistä. Pyssy +pamahti; pikku Bijou, joka ei mitään pahaa aavistanut, hypähti +korkealle ja kaatui verisenä viheriälle nurmikolle. + +-- _Fi donc!_ -- sanoi Lejonram, -- tuon olisit voinut jättää +teurastajan tehtäväksi. + +-- Pyh, -- vastasi kreivi Bernhard huolettomalla äänellä, mutta itsekin +jo häveten pikaisuuttaan; -- näkisipä setä vain härkätaisteluja! + +Vera oli aivan raivoissaan. Hänellä oli kädessään pähkinäpuinen keppi; +hän löi sillä veljeänsä käsivarteen. + +-- Tyttärenne, madame, ei ole hyvin kasvatettu, -- lausui Bernhard +kylmästi ja irroittihe hurjistuneesta lapsesta. + +Kreivittären mustat silmät säihkyivät. Hän ymmärsi hyvin kyllä, kenelle +nuoren kreivin luoti oikeastaan oli aiottu. Mutta hän hillitsi mielensä +ja sanaakaan vastaamatta lähetti pois itkevän tytön. + +Myös kreivi Kaarle Viktor oli tuosta vallattomuudesta pahoillaan ja +koetti selittää kaikki leikinteoksi. Se ei tahtonut häneltä onnistua, +ja kävelijät saapuivat nyreillä mielin huvimajalle. Täällä seisoi +Bergflykt lakki kourassa salaisesti toivoen saavansa uusia kiitoksia +onnistuneista laitoksistaan. + +-- Vai niin, -- sanoi kreivi Bernhard halveksivasti, -- tekö olette +Bergflykt? Mitä rojua te olette tänne kasannut. Tiedättekö, hyvä +ystävä, tekisitte hyvin, jos pitäisitte huolta vain nauriista ja +porkkanoista, sillä puiston olette, senjälkeen kun täältä lähdin, +kokonaan pilannut, ja näyttäähän tämä pieni kyhäys tässä ihan +kanakopilta. Mistä taivaan nimessä olette saanut päähänne ruveta +ripustelemaan kukkasia seinille. Sehän on naurettavaa! Sehän näyttää +ihan nimipäivä onnentoivotukselta jossakin kestikievarituvassa. + +-- Se on kaikki tehty armollisen kreivittären käskystä, -- vastasi +puutarhuri, sisimpään sydämeensä loukkautuneena tästä odottamattomasta +moitteesta. + +-- Armollinen kreivitär on tosin tavattoman nerokas ja ansaitsee, että +hänellä on noin uuttera palvelija, -- vastasi kreivi samaan tapaan, -- +mutta se ei estä, että teidän huomenna täytyy korjata pois kaikki nämä +korut. Te olette sitä paitsi vanha ja höperö; saatte pian seuraajan, +ymmärrättehän? + +-- Ymmärrän, -- sanoi syvästi loukattu mies, -- enkä aio virkaeroani +odottaa, minä pyydän sitä. Olen uskollisesti palvellut heidän +kreivillisiä armojansa viisineljättä vuotta, eikä kukaan ole vielä +milloinkaan sanonut minua hutilukseksi ammatissani. + +-- Todellako? No, koska sen kerran täytyy tapahtua, niin sallikaa minun +kunnioittaa teitä sillä ansaitsemallanne arvonimellä. + +-- Anna jo olla; äitisi ja minä pidämme tuota siivoa miestä suuressa +arvossa, -- virkkoi Kaarle Viktor kärsimättömästi ranskankielellä. + +-- Tekö, isäni? Se on toinen asia. Siinä tapauksessa annan tuolle +hupsulle anteeksi. Hänellä on paljon ansioita. Onhan hän ollut +kihloissa teidän kanssanne, madame? + +Viimeiset sanat lausuttiin niin hiljaa, että ainoastaan kreivitär ne +kuuli, mutta hän oli kuullut tarpeeksi. + + + + +5. SALAMA LEIMAHTAA. + + +Ei mikään voitto ole niin vaikea kuin oman itsensä voittaminen. +Loukattu mies voi tappaa vastustajansa, ärsytetty nainen häntä voi +pistellä sanoilla, jotka ovat puukonpistoja terävämmät; mutta +vaikeneminen silloin, kun sydän on haavoitettu, tyynenä ja aseetonna +vaikeneminen, se on vaikeampaa kuin mitä yksikään mies ja enemmän kuin +useimmat naiset voivat. + +Kreivitär Ester oli vaiti. + +Oli ihana kesäkuun ilta. Kaste lankesi maahan, ruoho kimalteli, käki +kukkui ja nuoret lehdet puistossa loistivat kauneuttaan. Järvi oli +aivan lähellä ja lepäsi kuin sulanut hopea illan hehkussa. Lähdettiin +veneretkelle. + +Kreivi Bernhardilla oli poikasena ollut purjevene, Delfiniksi +nimitetty, jota hän oli rakastanut melkein yhtä paljon kuin +ratsuhevostaan. Delfin oli jo monta vuotta ollut maalle vedettynä +venehuoneessa, piilossa ja unohdettuna, mutta nyt oli kreivitär, +ilahduttaakseen poikapuoltansa, laitattanut kuntoon ja uudestaan +maalauttanut vanhan purren. Se oli nyt rannassa entistänsä kauniimpana; +sen viiri liehui vienossa ilman hengessä, ja sen masto oli kukilla +seppelöity. + +-- Delfin pyytää kunnian vielä kerran saada kantaa herransa järven yli, +-- lausui kreivitär niin iloisesti kuin ei epäystävällinen sana koskaan +olisi häirinnyt hänen sydämensä rauhaa. + +Kreivi Bernhard loi äitipuoleensa kummastuneen katseen, tarkasti sitten +venettä, katsoi taas kreivittäreen ja vastasi kylmästi: -- Eihän tuo +ole mikään vene; sehän on talonpoikaismorsian. + +-- Mitä! -- huudahti isä, -- etkö tunne enää vanhaa Delfiniäsi? No, +myönnän kyllä, että Venetsian dogi voi matkustaa komeammin kullatussa +airolaivassaan, mutta katsoen siihen, että ollaan Itä-Göötanmaalla, +voimme mielestäni tyytyä Delfiniin. Äitisi on sinua ilahduttaakseen +kaivanut esiin tuon vanhan kapineen. Minä olin jo aikoja sitten +unohtanut, että semmoista oli olemassakaan. + +-- Jos isäni suvaitsee, -- vastasi poika, -- astun kernaammin +veneeseen, jossa on vähemmän koristuksia, mutta luotettavammat laudat. +Olen matkustanut siksi paljon merellä, etten uskalla antautua kukkasten +varaan. Tule Louise! -- Ja hän ojensi sisarelleen kätensä astuakseen +vieressä olevaan suurempaan purteen, toisten uskoessa henkensä Delfinin +epäiltäväin lautojen varaan. + +Soudettiin Flintan lesken pienelle torpalle, joka oli lahden toisella +puolella. Suunta ei ollut viisaasti valittu, silla kreivi Bernhard oli +jo viime kerralla Falkbyssä ollessaan tahtonut revittää maahan torpan, +rakennuttaakseen sen sijalle metsästysmajan, koska metsässä niillä +seuduin oli runsaasti riistaa. Hänen äitipuolensa oli kuitenkin +onnistunut pelastaa köyhän lesken turvapaikka, eikä kreivi Bernhard +ollut sitä unohtanut. + +Hän oli tuskin astunut maihin ja nähnyt eukon sukankutimineen istuvan +portailla, kun hän tavallisella huolettomalla äänellänsä virkkoi +isälleen, mökkiä osoittaen: + +-- Tuon me, isä, revitämme maahan ensi viikolla. + +Ja vastausta odottamatta lisäsi hän, eukkoon kääntyen: + +-- Saatte valmistautua muuttamaan huomenna. + +-- Se olisi eukkoparalle kovin raskasta; mietitään asiaa! vastasi isä, +vähän hämillään tuosta päättävästä äänestä. + +Mutta Flintan leski, jolla oli kahdeksankymmenen vuoden paino +hartioillansa, oli kuitenkin sotamiehen vaimo, eikä hän ollut ollenkaan +halukas katsomaan asiaa päätetyksi. + +-- Pitääkö minun muuttaa huomenna? -- kysyi hän, + +-- Pitää, eukkoseni, sillä tänä iltana on jo myöhäisenlainen, ja me +suomme teille yörauhan, -- vastasi kreivi Bernhard. + +-- Minunko muuttaa! Minunko, joka olen asunut tässä viidettäkymmentä +vuotta! -- puhkesi vanha vaimo sanomaan. -- Ja minkätähden pitää minun +muuttaa? + +-- Sentähden, että armollinen herranne niin hyväksi näkee. Hän +tarvitsee tätä paikkaa. + +-- Eikö hänellä ole metsää ja maata niin kauas kuin silmä kantaa? Eikö +hänen armonsa mahdu suureen, tilavaan Falkbyhyn, karkoittamatta minua +pois viheliäiseltä turpeeltani? + +-- Eukkokulta, te tarvitsette liikuntoa, voitte hiukan kävellä, niin +maistuu uni paremmin, -- ivaili nuori kreivi, joka hyvin huomasi, että +jokainen sana sattui kuin neulanpisto hänen äitipuolensa sydämeen. + +-- Pitääkö minun lähteä? Ja minne minä lähden? -- vaikeroi eukko, +hämmästyksestä aivan tyrmistyksissään. + +-- Ruodille, eukkokulta, -- ilvehti kreivi Bernhard. -- Elämänne on +liian yksitoikkoista, tarvitsette vaihtelua. + +-- Minäkö ruodille! -- ja toivotonna väänteli eukko käsiänsä. + +Kreivi Kaarle Viktoria hävetti poikansa sydämettömyys. Itseksensä hän +päätti, että antaisi eukon asua entisellä paikallaan, mutta meni +kinailun kestäessä muiden luo, ettei enää mikään uusi soraääni pääsisi +turmelemaan illan hauskuutta. Ainoastaan kreivitär oli kuullut +viimeiset pilkalliset sanat. + +Nyt astui hän esille, tarttui ystävällisesti eukon käteen ja sanoi: -- +Ettekö ymmärrä, että nuori kreivi vain pilan vuoksi tahtoo teitä +peloitella? Ei, eukkokulta, ei teidän koskaan tarvitse lähteä ruodille, +eikä myöskään muuttaa köyhästä mökistänne niin kauan kuin elätte. + +-- Niinkö luulette, madame? -- virkkoi kreivi Bernhard terävästi. + +-- Olen siitä vakuutettu, vastasi kreivitär tyynesti. + +-- _Nous verrons_; saammepahan nähdä. + +-- Minä en tule sitä koskaan näkemään, etkä sinä myöskään. Se ei voi +olla tarkoituksesi. + +-- Jos ei se tätä ennen olisi ollutkaan tarkoitukseni, niin olkaa +vakuutettu siitä, että nyt se on, -- vastasi nuori kreivi, alentaen +äänensä kuiskaukseksi. -- Olette niin kauan hallinnut ja vallinnut +Falkbyssä, että olette kokonaan unohtanut todellisen asemanne. Teidän +tulisi kuitenkin muistaa _kuka te olette ollut_ ja _kuka olette_, +madame. Te kalpenette? Sitä parempi. Jos teille kävisi vaikeaksi olla +niin vaatimaton, niin katson itseni pakotetuksi teitä siitä +muistuttamaan. Vannon, että isäni tähden teen sen varsin +vastenmielisesti, mutta teidän tulisi ymmärtää, että teidän +kaltaistanne henkilöä ei teidän asemassanne ikinä voida muuta kuin +korkeintaan suvaita. + +Kreivitär Ester oli todella kalvennut, mutta ainoastaan hetkeksi. Kohta +hän sai taas takaisin tuon ihmeteltävän mielenlujuutensa, joka niin +monet kerrat oli hänet pelastanut hänen vaiherikkaan elämänsä aikana. +Hän katsoi vastustajaansa vakavasti silmiin ja vastasi tyynesti: + +-- Jos kalpenin, niin tapahtui se siitä syystä, että nyt selvästi näen +jo kauan aavistamani onnettomuuden, joka on katkeroittava kokonaisen +perheen elämän. Bernhard, ystäväni, poikani -- sillä vasten tahtoasi +täytyy minun sinua siksi sanoa -- on siis todella tultu niin pitkälle, +ettei edes kunnioitus isääsi kohtaan, ei edes osanotto hänen onneensa +eikä rakkaus nuorempiin sisaruksiisi voi sydämestäsi haihduttaa sitä +vihaa, jota en ole ansainnut. Tiedät vallan hyvin, etten ole +tunkeutunut tähän perheeseen. Sinun tulisi myöskin tietää, etten +koskaan ole tuottanut enkä koskaan ole tuottava suvullesi mitään +häpeää. Mistä syystä tahdot siis katkaista tämän siteen, jonka pitäisi +olla sinulle pyhä? Miksi tahdot vihata minua, joka en milloinkaan ole +osoittanut sinulle muuta kuin rakkautta? Minkätähden puhut tuolla +tavalla minulle, jota et voi solvata isääsi solvaisematta? + +-- Puhutte niinkuin kirjasta lukien, madame, -- vastasi +kreivi Bernhard, -- mutta unohdatte vielä kerran, että ei ole +kysymys _arvostanne_, vaan _vallastanne_. Mielellänihän myönnän +teille kaikki oikeutenne: suutelen kättänne; teitä sanotaan +armolliseksi kreivittäreksi, ja luulisin sen riittävän tyydyttämään +itserakkauttanne, sillä tyydyittehän kerran vähempäänkin. Teillä +on hyvä asemanne; teidän ei tarvitse huolehtia muusta kuin +huvituksistanne, pukeutumisistanne, ei muuta kuin kuunnella +kohteliaisuuksia ja antaa isäni jumaloida itseänne; hän todella teitä +hemmoittelee niin, että hän on muuttunut jo puolittain plebeijiksi. +Mielestäni tulisi teidän tyytyä siihen eikä koettaa hallita talossa, +jossa muinoin olette ollut kamaripiikana. Vaikka isäni onkin heikko +niin pitäisi teidän älytä, etten minä ole aivan yhtä myöntyväinen. +Teidän pitäisi johtaa mieleenne jostakin lasten lukukirjasta, jota ehkä +Vaasassa olette lukenut, Kustaa Vaasan tunnetut sanat: "Teidän armonne +ja minun armoni eivät mahdu saman katon alle." Olkaa kaino ja nöyrä, +madame, se kaunistaa teitä sanomattomasti, enkä minä ymmärrä, mikä +estäisi meitä sitten ystävinä seurustelemasta. Minkätähden vihaisin +teitä? Ainoastaan vertaisiansa voi vihata. Muita -- ne pudistetaan +pois, kun ne rupeavat käymään liian lähenteleviksi. + +Kreivitär hymyili surullisesti. + +-- Jo riittää. Olen jo kuullut enemmän kuin mitä minun olisi tarvinnut +kuulla. Tässä en voi sinulle vastata. Mutta välimme täytyy tulla +selviksi. Sen täytyy tapahtua kohta. + +-- Eläköön Carolus! -- kuului samassa Lejonramin hiukan pöhmeröinen +ääni rannalta, ja ystävykset tyhjensivät maljan jaloa unkarinviiniä +isännän syntymäpäivän kunniaksi. + + + + +6. ERO. + + +Aurinko oli jo laskenut, pieni ilotulitus oli poltettu pihalla, vieraat +olivat iloisen illan vietettyään hajaantuneet eikä kellään ollut +aavistustakaan niistä tummista pilvistä, jotka olivat keräytyneet +perheen onnen taivaalle, ei kellään paitsi niillä kahdella, joita asia +lähinnä koski, ja heistäkin käsitti ainoastaan toinen seikan koko +merkityksen. + +Heidän jouduttuaan kahden kesken tarttui kreivitär Ester puolisonsa +käteen sanoen: -- Minulla on sinulle pyyntö tehtävänä! + +-- Mitä voit pyytää, jota en heti paikalla olisi valmis iloiten +täyttämään? -- kysyi kreivi. + +-- Että luovut jostakin, -- vastasi hän. + +-- Minä suostun ehdottomasti. Sinun tähtesi voin luopua kaikesta paitsi +sinusta itsestäsi. + +-- Mutta jos minä nyt juuri sitä ainoata sinulta pyytäisin? + +Kreivi katseli häntä nuhdellen. + +-- Sitä et voi koskaan pyytää, -- vastasi hän. + +Ester oli kauan ääneti. Hänen sydämensä oli liian täysi. + +-- Kaipaisitko minua paljon, jos minä ... esimerkiksi lähtisin pitkälle +matkalle? -- kysyi hän hetken kuluttua. + +-- Se on mahdotonta. Mistä syystä sinä matkustaisit? + +-- Voisihan minulla olla tärkeitä syitä. Jos se esim. koskisi meidän +kaikkien onnea. + +-- Hyvä Jumala, oletko sairas? Jos tarvitset lähteä kylpemään Spaahan +taikka Pyrmontiin, niin virka vain sananen, ja minä seuraan sinua +sinne. + +-- Älä ole levoton, minä olen ihan terve. Mutta ajattele, että minun +kuitenkin täytyisi jättää sinut joksikin aikaa... Lupaatko minulle, +että tyynesti kestät tuon murheen? Näemmehän toisemme jälleen! + +-- Mutta rakas ystäväni, en ymmärrä sinua! -- huudahti kreivi pahoilla +mielin. + +-- Lähinnä sinua itseäsi huolettaa minua enin Veran kasvatus, -- jatkoi +kreivitär eikä ollut huomaavinaankaan sitä pilveä, joka peitti hänen +puolisonsa otsan. -- En jättäisi häntä mielelläni Louisen haltuun. +Louise rakastaa häntä, siitä olen vakuutettu, mutta me käsitämme +maailman eri tavalla. Haluan, että Vera kasvatetaan vilpittömään +vakavuuteen, yksinkertaisiin tapoihin ja totiseen jumalanpelkoon. +Sentähden olen tuuminut, että hankkisimme hänelle mielemme mukaisen +opettajattaren. Mitä sanot neiti Sjöbladista. Hän on köyhä, mutta +hyvästi kasvatettu, vähän päälle kahdenkymmenen vuoden ikäinen tyttö; +tarpeeksi ylhäistä sukua voidakseen esiintyä talossasi, mutta +vaatimaton luonteeltaan, hyvä, älykäs ja lempeä. Hänen äitinsä oli +muistaakseni aatelitonta sukuperää. Kirjoitammeko hänelle huomenna? + +-- Tee niinkuin tahdot, minulla ei ole mitään sitä vastaan. Silmäsi, +armas Esterini, näkevät selvemmin kuin minun, ja minulle on aina ollut +hyväksi, kun olen totellut sinun neuvojasi. Mutta taivaan tähden, +selitä minulle, mitä oikeastaan tarkoitat noilla hämärillä +kysymyksilläsi! + +-- Huomenna saat sen tietää. Ja nyt hyvää yötä, sinä nuoruuteni +lemmitty, sinä elämäni ystävä. Rakastatko minua vielä, Kaarleni? + +-- Minun pitäisi rangaistukseksi semmoisesta kysymyksestä vastata -- +en! + +-- Niin, sinä rakastat minua! Älä siis vihastu puolisoosi, jos hän +joskus tuottaa sinulle surua. Jumala kaikkitietävä tuntee, että minä +sata kertaa tahtoisin ostaa sinun onnesi uhraamalla omani... Hyvää +yötä! Muista, mitä pyysin sinulta Veran suhteen. Ole isänä Paulillemme, +sillä hän tarvitsee rakkautta elämässä ja pidä minua aina rakkaassa +muistossa! + +Ja voimatta enää hillitä itseänsä nojautui hän tätä sanoessaan +puolisonsa olkaa vasten, suuteli hänen harmaantuneita hiuksiansa ja +kasteli hänen poskiaan kyynelillään. Mies sulki hänet liikutettuna +syliinsä. Hänenkin silmänsä kostuivat, eikä hän tiennyt mistä syystä. + +-- Ei, -- sanoi hän, -- en voi päästää sinua menemään, ennenkuin olet +minulle ilmoittanut, mikä mieltäsi niin liikuttaa. Sano se minulle! + +-- Älä minulta nyt mitään kysele! Kaikki, kaikkihan on selvenevä, ja +olenhan jo luvannut, että saat sen huomenna tietää, -- vastasi +kreivitär, pyyhkäisi nopeasti pois kyyneleensä ja katseli häntä +rauhallisin, melkein hymyilevin kasvoin, jotka hehkuivat hellyyttä. Ei +milloinkaan, ei nuoruutensa kauniimmillaankaan kukoistaessa ollut hän +ollut kauniimpi kuin nyt. + +-- Hyvää yötä! -- kuiskasi hän vielä kerran ja kiiruhti pois, ikäänkuin +olisi pelännyt omaa hellyyttänsä, jos kauemmin viipyisi. + +Hän meni tyttärensä makuuhuoneeseen. Vera uinaili viattomuuden unta +pienellä sievällä vuoteellaan, joka oli pähkinäpuusta tehty ja +punaisilla uutimilla verhottu. Äiti kumartui nukkuvan lapsen puoleen ja +painoi sen huulille tulisen suutelon. -- Mitä aionkaan tehdä? -- +huokasi hän käsiänsä väännellen. -- Miten on mahdollista, miten on +mahdollista luopua sinusta, lapseni, jonka Jumala kaikkivaltias on +antanut minun hoitooni ja josta minun on Hänelle tili tehtävä? Ja +kuitenkin täytyy niin tapahtua, vaikka sydämeni siitä pakahtuisi. Mutta +anna minulle merkki, hyvä Jumala, anna minulle merkki, etten tee +väärin, niin noudatan nurisematta tahtoasi! + +Hän odotti, odotti kauan, hengittämättä ja tuskissaan. Ainoastaan +nukkuvan lapsen keveä hengitys kuului kuin suloinen kuiskailu +hiljaisessa huoneessa. Silloin liikahtivat lapsen huulet, ja Vera +sanoi, surren vielä unessaankin: -- Bijou! Bijou! + +Äidin kasvot selkenivät. -- Kiitos, sinä lapseni suojelusenkeli, -- +sanoi hän hiljaa; -- nyt ymmärrän sinut. Se luoti, joka oli aiottu +äitisi sydämeen, ei ole surmaava, niinkuin luoti tänään, viatonta +riemuasi. Voi hyvin! Jumalan pyhät enkelit siunatkoot ja varjelkoot +sinua, rakas lapseni! + +Lausuttuaan tämän hiljaisen rukouksen hiipi hän pois ja sulkeutui +huoneeseensa, siellä vielä "neuvotellaksensa Herransa ja Jumalansa +kanssa", niinkuin hän oli oppinut aikoja sitten manalle menneeltä +hurskaalta sisareltansa Veronikalta, jonka mukaan Vera oli saanut +nimensä, vaikka hiukan lyhennettynä. + +Kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld vietti unettoman, levottoman yön. Hän +ei ollut tottunut näkemään vaimossaan naisen oikkuja. Voimakas, etevä +ja kuitenkin nöyrä nainen oli oppinut itsensähillitsemisen vaikean +taidon, ja kuitenkin hän näytti nyt horjahtaneen jalosta +tasapainostaan. Minkätähden? Hän ei tiennyt sitä. Hän koki turhaan +keksiä siihen selitystä. Usean kerran aikoi hän nousta vuoteeltaan, +kiiruhtaa puolisonsa luo, ja vielä kerran rukoilla häntä uskomaan +hänelle kaikki huolensa. Mutta nyt oli yö ... hänen vaimonsa +nukkui; hän oli luvannut hänelle selityksen, pitäisihän hänen +kärsivällisesti odottaen antaa vaimolleen uusi todistus rajattomasta +luottamuksestaan... + +Tuskin oli kuitenkaan kesäaamu koittanut ja palvelija alkanut salissa +liikkua siivoten sitä eilisen juhlan jäljeltä, kun kreivi nousi +vuoteeltaan ja hiipi varpaillaan puolisonsa huoneeseen, joka oli +toisessa kerroksessa ja jonne kapeat rautaiset kiertoportaat veivät +kreivin huoneesta. Hän huomasi huoneen tyhjäksi. Kreivittären sänky oli +koskematon. Yksi lipaston laatikko oli vedetty auki, se oli tyhjä. +Kreivi Bertelsköldin sydän tykytti nopeammin. Kummallinen epämääräinen +pelko valtasi hänen mielensä. -- Hän on ehkä mennyt puistoon, -- +ajatteli hän rauhoittaakseen itseään. Hän haki häntä puistosta: hänen +vaimonsa ei ollut siellä. Kreivi palasi linnaan; hän ei kysellyt +palvelusväeltä, ettei kukaan huomaisi hänen levottomuuttansa. Ei kukaan +virkkanut kreivittärestä sanaakaan. Luultiin kai hänen menneen +tavanmukaiselle varhaiselle aamukävelylleen jonkun sairaan tai +köyhän luo. Kreivin korvissa soivat nyt kuitenkin yhä vain nuo +selittämättömät, merkilliset sanat, jotka hänen puolisonsa oli sanonut +hänelle heidän eilen erotessaan. Kauhistavat aavistukset kouristelivat +hänen sydäntänsä. Kalpeana, mutta ilmoittamatta kenellekään jäädyttävää +pelkoaan, riensi hän takaisin kreivittären huoneeseen. + +Vaimonsa kirjoituspöydältä löysi hän nyt sinetillä suljetun kirjeen, +jota hän ensi hämmästyksessään ei ollut huomannut. Se oli osoitettu +hänelle. Hän aukaisi kirjeen vapisevin käsin ja luki: + + "Rakastettuni! + + Lue nämä rivit levollisin mielin ja lue ne yksinäsi! Ole mies, + rakas Kaarieni, ja kaikkivaltias Jumala, joka meitä koettelee, + on antava sinulle rohkeutta elää ilman vaimoasi. + + Sinä, Kaarleni, et ole minua koskaan väärin tuominnut, et koskaan + väärin ymmärtänyt. Sinä, joka minua kohtaan aina olet ollut lempeä + ja luottavainen, josta olen sinulle kiitollinen niin kauan kuin + sydämeni sykkii -- sinä tiedät, etten milloinkaan ole pyytänyt + sinun arvoasi, nimeäsi, rikkauksiasi, vaan ainoastaan rakkauttasi. + Mutta muistatko, mitä sanoin sinulle kerran isäni puutarhassa, + kun pyysit minua vaimoksesi? Se oli onnettomuus, sanoin minä, + ettemme päässeet yhteen nuoruudessamme; silloin olisimme raivanneet + itsellemme tien jäämuurienkin läpi. Myöhemmin ei meillä ole ollut + voimaa eikä oikeutta uudistamaan maailmaa. Välillämme oli nyt + kaksi, joilla oli sinuun vanhemmat oikeudet, ja nämä kaksi lasta + asettivat kokonaisen maailman välillemme. Heidän täytyi katsella + aikansa silmillä, heidän täytyi ajatella aikansa ennakkoluulojen + mukaan, ja sentähden en voi heitä moittia, en kantaa heitä vastaan + vähintäkään kaunaa siitä, etteivät he nähneet selvemmin, eivätkä + ajatelleet ylevämmin kuin se aika, jossa he elävät. Olen + rehellisesti koettanut heitä kohtaan täyttää äidin velvollisuuksia. + Olen kauan toivonut, että rakkauteni lopulta murtaisi sen muurin, + jonka sukuperän ennakkoluulot ovat välillemme pystyttäneet. Mutta + minä olen pettynyt. Kuinka heikko nainen voisi muuttaa sitä + maailmaa, jossa niin monet viisaat ajattelijat eivät ole kyenneet + saamaan aikaan tasa-arvoa ihmisten välille! Vanhempain lastesi, + armas Kaarleni, täytyy siis aina ylenkatsoa sitä alhaista naista, + jonka sinä olet koroittanut heidän äidikseen. Mutta jos tämä + alhainen äiti onkin voinut luopua kaikista omista kunnioituksen + ja arvonannon vaatimuksista, niin ei hän olisi ansainnut tulla + kutsutuksi sinun vaimoksesi, jos hän olisi sallinut itseänsä + maahan tallattavan. Hänen kunniansa on sinun, ja hänen omat + lapsensa saavat kerran tietää, ettei heillä ole oikeutta + halveksia äitiänsä. + + Sentähden, rakkaani, on minun, kahden velvollisuuden jouduttua + ristiriitaan, täytynyt uhrata toinen niistä. Suo anteeksi, + rakas ystävä, että luovun sinusta, etten menettäisi sinun + omaasi ja lastemme kunnioitusta! Minun kanssani katoaa kaikki + eripuraisuus, kaikki rauhattomuus tästä talosta. Alhainen + porvaristyttö palaa siihen huomaamattomaan asemaan, jota hänen + ei koskaan olisi pitänyt jättää, eikä hän ole ikinä lakkaava + rukoilemasta siunausta sinulle ja koko sinun perheellesi. Älä + ilmoita maailmalle meidän perhesurujamme. Sano minun matkustaneen + ulkomaille terveyteni tähden. Älä myöskään koeta tiedustella, + mihin olen paennut: päätökseni on järkähtämätön. Mutta en voi + elää, tietämättä teidän vielä minua rakkaudella muistelevan, + ja sentähden olen aika-ajoin kirjoittava sinulle ja lapsillemme + sekä kyynelsilmin suuteleva niitä rivejä, joita minulle lähetätte. + Elä onnellisena, sinä sieluni lemmitty! Jospa voisin olla + puolisonasi, punastumatta lapsiesi edessä. Tervehdä Pauliani, + Veraani. Tervehdä myös Bernhardia, tervehdä Louisea, ja pyydä + heitä antamaan minulle anteeksi, rakkauteni tähden, kaiken sen + surun, minkä olen teille tuottanut. + + _Ester Larsson_, + entinen kreivitär Bertelsköld." + +-- Isäni, -- sanoi kreivi Bernhard, joka samassa astui huoneeseen, -- +suvaitsetteko tulla alas? Veljeni Paul on juuri saapunut opettajansa, +erään vähän hajamielisen kirjatoukan seurassa, joka sanoo itseään +Eerikki Ljungiksi. + +-- Paul! Tulen heti! Mitä vastaan hänelle, kun hän kysyy äitiänsä? + +-- Madame varmasti ihastuu, sanoi kreivi Bernhard ivallisesti. -- Hän +saa poikansa yliopistosta karkoitettuna. + + + + +7. PAIMENTYTÖN LAULU. + + +Yksi päivä on Herralle kuin tuhat vuotta ja kansoille kuin +viisikymmentä. Heidän päivänsä kuluu, heidän iltansa tulee, niinkuin +kaikkien muidenkin. Ja eräänä aamuna herätessään he huomaavat +kummastuksekseen, että kaikki on uudeksi muuttunut. + +Vapaudenajan kellotaululla pohjolassa osoitti viisari yhdettätoista +tuntia vuorokaudesta, ja sen pitkä, myrskyinen päivä oli melkein +lopussa, kun monet uskoivat sen olevan vielä keskipäivänsä auringon +paisteessa. Ainoastaan siellä täällä seisoi vartija korkeassa tornissa, +jossa ihmisten häärinä ei näköalaa sulkenut, ja tarkasteli, sydän +täynnä levotonta odotusta, merkkien tarkoitusta. + +Ne olivat kyllin selvät niille, jotka tahtoivat ymmärtää, eikä niitä +kuitenkaan ymmärretty. Asiain nykyinen tila ei voinut kauan +semmoisenaan pysyä. Valtakunta sairasti sisällistä eripuraisuutta, ja +ohuen poskimaalin takaa näkyivät ajan kasvot kuolonkalpeina. Toinen +käsi painiskeli toista vastaan; minne toinen jalka tahtoi, sinne ei +toinen tahtonutkaan lähteä. Toinen silmä katsoi ja toinen korva +kuunteli vasemmalle puolelle, samalla aikaa kuin toinen silmä ja korva +kääntyivät oikealle. Kaikki hermot olivat liiaksi kiihoittuneet, kaikki +lihakset uupumuksesta veltostuneet. Sydän sykki epätasaisesti, kaikki +pahat intohimot näkyivät nousseen päähän ja pimittivät katseen. +Pohjolan jalopeura oli vanhalla iällään muuttunut satapäiseksi +lohikäärmeeksi, ja kaikki nämä päät purivat ja repivät toisiansa. + +Mitä varten kaikki tämä? Oliko vapaus niin suuri onnettomuus, että +paremmat päivät voivat koittaa ainoastaan sen haudalla? Ei, vapaus -- +todellinen vapaus! -- on kansojen terveys ja onni, heidän maallinen +tarkoitusperänsä, heidän ylin elämänehtonsa, jota ilman ei mitään +pysyväistä menestystä, ei mitään todellista kehitystä ole olemassa. +Mutta vapauden menestys riippuu sen siveellisestä pohjasta. Rakenna se +sellaiselle, ja se on lämmittävä ja valaiseva kuin tuli. Tempaa tämä +perustus pois sen alta, ja se on kuin tuli polttava ja hävittävä. +Vapaus on niinkuin ilma, jonka näkymättömät joukot aina pyrkivät +tasapainoon. Missä tasapaino rikotaan, siinä syntyy myrsky. +Vapaudenaika Ruotsissa ja Suomessa sortui siitä syystä, että vapaus oli +kadottanut siveellisen perustuksensa, ja samalla se oli huomaamatta +mennyt yli määränsä ja muuttunut vastakohdakseen. Vapaudenaika sortui +siitä syystä, että valtakunnan kultamalja, joka oli kahdelle jalalle +perustettu, asetettiin seisomaan vain toiselle niistä. + +Myöhään eräänä kesäkuun iltana vuonna 1771 käveli kaksi miestä tammien +ja kastanjain suojassa Ekolsundin puistossa. + +Vanhempi heistä oli kookas, komea herra, iältään noin viidenkymmenen, +puettuna silmäänpistävän, melkein turhantarkan huolellisesti sen ajan +hovipukuun, joka pysyi samanlaisena maaelämän vapaudessakin. Hän +kuunteli kunnioittavasti nuoremman sanoja, samalla kuin huolien pilvet +näyttivät synkistävän hänen korkeaa otsaansa. Kun hän joskus virkkoi +muutamia sanoja vastaukseksi, tapahtui se lyhyesti ja määrämittaisesti +ikäänkuin jonkin kaavan mukaan, mutta hänen sanansa ilmaisivat hänet +kokeneeksi valtiomieheksi ja osoittivat samalla kertaa sekä selvää älyä +että järkähtämätöntä mielenmalttia. + +Nuorempi mies oli ainoastaan viidenkolmatta ikäinen, hänkin +senaikaisessa ranskalaismuotisessa kirjavassa puvussa. Lyhyiden, +mustain, punaisilla nauharuusuilla solmittujen samettihousujen, +keltaisen silkkiliivin ja sinisen samettitakin päälle oli hän +huolettomasti heittänyt lyhyen espanjalaisen, mustasta verasta +valmistetun viitan. Hänellä oli pitsinen kaulahuivi, kalvosimet, +tekotukka, hiuspussi ja kolmikulmainen hattu, mutta kaikkea tätä kantoi +hän mitä luontevimmalla ja hempeimmällä somuudella, ja puhuessaan hän +teki erittäin vilkkaita liikkeitä, väliin kiirehtien askeleitaan, +väliin äkisti seisahtuen, toisinaan tarttuen seuraajansa käsivarteen, +toisinaan vetäytyen taapäin ja viittoen käsillään, ikäänkuin hän +tarvitsisi kaikkia näitä kaunopuheisia merkkejä täydentääksensä kielen +köyhyyttä. Hänen kauneissa, hienoissa ja älykkäissä kasvoissaan liikkui +alinomaa jokainen jäntere mitä vaihtelevimpia mielialoja ilmaisten, ja +erittäinkin oli hänen suurilla, sinisillä kiiltävillä silmillään +ihmeellinen kyky kuvastaa jokaista hänen sisimpien tunteidensa +vivahdusta, niinkuin meri tyynenä ollessaan vuorotellen kuvastaa +auringon loistoa ja hattaroita. Ja kuitenkin oli näistä silmistä +sanottu, että ne olivat yhtä käsittämättömät kuin elävät, yhtä +selittämättömät kuin viehättävät, sillä semmoinen oli tämän nuorukaisen +koko olento. Luonto oli muodostanut hänet avoimeksi kuin päivän valon, +mutta elämä oli tehnyt hänestä suljetun kirjan. Hän oli kasvanut niin +vehkeilevänä aikana ja oli niin alinomaa salaisten vihollisten +ympäröimänä, että teeskentely tuli hänelle välttämättömyydeksi, johon +hän jo pienestä lapsesta asti oli harjaantunut, eikä koskaan ole nähty +näennäisesti luontevamman vilpittömyyden verhoavan salatumpaa sielua. + +Oli kuitenkin hetkiä, tosin ani harvoin, jolloin tämäkin salaperäinen +luonne selvisi ja avautui niille harvoille uskotuille, joiden +sallittiin luoda silmäys sen kätköihin. Kreivi Schefferille, kuninkaan +entiselle kasvattajalle, Kustaa III juuri nyt tuollaisena hetkenä +paljasti, jollei koko sydäntään, niin kuitenkin kolme neljännestä +siitä. + +Asema oli molemmille selvä. He katselivat sitä kuin shakkilautaa, jolla +kuningas, kaikilta puolin vallanhimoisten ja vallitsevain vastustajain +piirittämänä, ei voinut paikaltaan hievahtaa, panematta kruunuaan, +kenties henkeänsäkin alttiiksi. Pakotettuna pysymään liikkumatonna hän +tässäkin asemassa hitaasti, mutta varmasti menettäisi kruununsa, ja +ainoana neuvona oli panna toisia nappuloita liikkeelle ja siten +valmistaa kuninkaalliselle shakkinappulalle tilaisuutta vapaampiin +liikkeisiin ja suurempaan itsenäisyyteen. + +Ollessaan juuri Parisin iloisimpien, nerokkaimpien ja loistavimpien +piirien ihailun ja ylistelyn esineenä, oli nuori kuningas kolme +kuukautta sitten saanut tiedon isänsä äkillisestä kuolemasta ja omasta +raskaasta, voimattomasta kruunustaan. Sen jälkeen hän oli kiiruhtanut +hankkimaan varmuutta Ludvig XV:n myötätuntoisuudesta ja tuesta; hän oli +arvelematta allekirjoittanut sen kuninkaanvalan, minkä Ruotsin +neuvoskunta hänelle joutuin esitti; hän oli kotimatkallaan käynyt +mainion ja vaarallisen enonsa, kuningas Fredrikin puheilla Potsdamissa, +ja nyt hänen oli avattava Ruotsin valtiopäivät, joilla hänen +leppymättömät vihollisensa myssyt, kaksi vuotta kärsimänsä tappion +jälkeen, olivat nyt jälleen saaneet vallan käsiinsä ja joille Venäjä ja +Englanti täysin kourin kylvivät rahoja estääkseen kaikki yritykset +valtakunnan kohottamiseksi sen syvästä alennustilasta. + +Tästä kaikesta oli kuningas neuvotellut uskottunsa kanssa, ja +asema oli niin toivoton, ettei muuta pelastusta näyttänyt olevan +odotettavissakaan kuin ehdoton nöyrtyminen puolueiden mahtisanan alle. +Oli ollut puhetta siitä, että aluksi koetettaisiin rakentaa sovintoa +puolueiden kesken ja mielistellä kiukustuneita myssyjä, ottamalla +heistä muutamia neuvoskuntaan. + +Hallituksen alkaminen tällä tavoin olisi ollut katkera nöyryytys, sitä +katkerampi, kun myssyt vaativat kuningasvainajan neuvonantajia +kanteenalaisiksi. Nuoren kuninkaan posket hehkuivat vihasta. -- Voi, -- +huudahti hän lyöden otsaansa, -- onko maailmassa onnettomampaa +kuningasta kuin se, joka ei voi muuta kuin joko hävetä itseään tai +jättää valtakuntansa alttiiksi? + +-- On, sir, -- vastasi kreivi Scheffer arvokkaasti, -- on +onnettomampikin, nimittäin se, jonka täytyy taipua molempiin. + +-- Se on totta, -- virkkoi kuningas tyynemmin. -- Valtakuntani on +voimaton, jokainen tuulenhenkäys saa kruununi horjumaan, enkä +kuitenkaan tahtoisi vaihtaa Ruotsia Puolaan enkä kruunuani Stanislain +kruunuun. Vielä on kolmas keino, ja vielä voin vapaasti valita. + +-- Sitä uskallan epäillä, -- sanoi kreivi. + +-- Mitä? Jos kaikki hankkeeni menevät mitättömiin; Jos näen minulle +käyvän niinkuin Stanislaille, enkö voi luopua hallituksesta? + +-- Teidän majesteettinne tietää paremmin kuin minä, että Ruotsin +kohtalo silloin vallan varmaan on oleva sama kuin Puolan. + +-- Olkoon niin! Kunniani pelastuu jälkimaailman silmissä. + +-- Ei mikään kunnia voi teidän majesteetillenne olla suurempi kuin se, +että olette valtakunnan pelastanut. + +-- Niinkö luulette? -- kysyi kuningas miettiväisenä. -- Voi, hyvä +kreivi, pahanpäiväinen myssy on tällä hetkellä enemmän arvoinen kuin +koko minun kruununi! + +Puhellessaan he olivat tulleet lähelle puiston aitausta, ja ennenkuin +Scheffer ennätti vastata, kaikui sen toiselta puolelta paimentytön +raikas laulu, kun hän polkua pitkin ajoi lehmiään laitumelta. Kävelijät +kuulostivat. Se oli muuan noita sulosointuisia lauluja, jotka Ruotsissa +niin usein ikäänkuin leikittelevät lehdissä ja puunlatvoissa: + + Ja kun morsian oon, kun kruunun saan, + -- mä kukissa loistan -- + niin sorjana tanssin mä, valio maan, + -- pois huoleni poistan. + + On kruununi vihanta, kaunoinen, + -- mä kukissa loistan. -- + Ei kruunua toist' ole vertaa sen, + -- pois huoleni poistan. + + Mua kumohon tanssi ei poikaset nuo, + -- mä kukissa loistan. -- + En kruunuain kultaista peikolle suo, + -- pois huoleni poistan. + +-- Kas siinä ennustus! -- naurahti kreivi Scheffer. + +-- Niinpä todellakin, -- vastasi kuningas Kustaa hymyillen. Minäkin +olen pitävä huolta siitä, ettei kukaan minua kumohon tanssi, ja +toivonpa silloin, etteivät peikot saa kruunuani. + + + + +8. ISÄNMAA HUUTOKAUPALLA MYYTÄVÄNÄ. + + +Tukholman valtiopäivät puhallettiin alettaviksi kesäkuun 13. p. 1771, +ja jokainen valtiopäivämies valmistautui, jollei juuri hyödyttämään +isänmaatansa, niin kuitenkin siitä hyötymään. + +Samana päivänä tuli myös porvarien ja talonpoikien valita puhemiehensä. + +Nuori valtiopäivämies, Isokyrön Joonas Perttilä oli noussut vuoteeltaan +ja istui juuri lukemassa Raamatusta aamulukuansa, kun joku koputti +hänen köyhänpuoleisen, kaupungin eteläosassa olevan asuntonsa ovelle, +ja sisään astui päässään sievästi käherretty tekotukka muuan nuori +varatuomari, hattujen päällikön, parooni Höpkenin yksityiskirjuri. + +-- Oletteko valtiopäivämies Perttilä? -- kysyi käherretty mies +mielistelevällä äänellä. + +-- Olen. Millä voin teitä palvella? + +-- Tahdoin vain kysyä, kuinka on terveyden laita, kun valtiopäivämies +ei ollutkaan eilen illalla Punaisen Kukon ravintolassa. Kunnianarvoisen +talonpoikaissäädyn useimmat jäsenet olivat siellä saapuvilla ja +pakinoivat valtakunnan menestyksestä parhaalla rostockinoluella +täytetyn haarikan ääressä, mitä milloinkaan on hyvän asian onneksi +tyhjennetty. Arvelen valtiopäivämiehen tuntevan asian. Äänestetään +Eerikki Anderssonia, ja rahallinen kiitollisuudenosoitus on sata +plootua, jotka pyydän tässä saada suorittaa. + +-- Mitä tämä merkitsee? -- kysyi nuori, vielä kokematon +valtiopäivämies, kun käherretty vieras pitemmittä mutkitta alkoi lukea +seteleitä pöytään. + +Hieno herra ymmärsi kysymyksen väärin. -- Summa ei kyllä ole niin iso +kuin minkä päämieheni haluaisi maksaa ja mitä niin vaikuttava mies kuin +valtiopäivämies olisi oikeutettu odottamaan, -- jatkoi hän vähintäkään +hämmästymättä, -- mutta ajat ovat ahtaat, ja valtiopäivämies voi olla +vakuutettu siitä, että häntä ensi tilassa erityisesti muistetaan. +Meidän kesken sanoen meillä on kuningas ja vapaus puolellamme! Siis +äänestätte Eerikki Anderssonia, sehän on päätetty? + +-- Niin kyllähän minä olen ajatellut äänestää Eerikki Anderssonia, +mutta ei herran eikä kenenkään muun tarvitse sitä korvaani soittaa,-- +vastasi rehellinen Joonas, jonka hidas suomalainen veri nyt vihdoinkin +rupesi kiehumaan. -- Mitä herra tarkoittaa noilla viheliäisillä +setelilipuilla? Aikooko herra ostaa minun ääneni? + +-- Arvasin heti, että se on liian vähän! Suomalaiskonna tulee +kalliimmaksi kuin luulinkaan, mutta täytyy pitää häntä hyvällä +tuulella, hän voi vaikuttaa toisiin! -- mietti hattujen asiamies +harmitellen, ja veti esille, nyt toki hiukan enemmän kursaillen, +toisen setelitukon. -- Olen varma, että kaikki kunnianarvoisen +talonpoikaissäädyn suomalaiset jäsenet äänestävät niinkuin +valtiopäivämies Perttilä hyvän asian puolesta, -- lisäsi mies, +merkitsevästi paukauttaen setelit pöytään. + +Tämä oli jotenkin selvää. Perttilä oli kyllä harvinaisen viattomana +tullut tähän huutokauppakamariin, jota sanottiin valtiopäiviksi, mutta +hän olisi ollut suorastaan pölkkypää, jollei olisi käsittänyt näin +kaunopuheista merkkikieltä. Hän oli myös vähitellen ehtinyt tehdä +päätöksensä, ja seuraus siitä oli, että hän tarttui hienoa herraa +käsivarteen, talutti hänet ovelle ja nakkasi setelitukot hänen +jälkeensä portaille. + +-- Tuossa on herralle repaleensa! huusi vihastunut talonpoika hänen +peräänsä. -- Toisella kertaa herra tietäköön huutia, kun puhuu vapaille +talonpojille. + +-- Lempo soikoon, ettei minulla ollut kultarahoja, murisi hattujen +lähettiläs pahoilla mielin, portaita alas mennessään. Ajat huononevat +huononemistaan, ja nuo talonpoikaislurjukset käyvät päivä päivältä yhä +röyhkeämmiksi. Ennen sai heidät tanssimaan pillinsä mukaan +oluthaarikasta, nyt ei edes riitä, että tukkii heidät setelirahoilla +täyteen kuin makkarat; pitää, mukamas, olla hopeakannu tai rannerengas +emännälle tai kukkaro täynnä oikeita tukaatteja! Olen varma, että +myssyt ovat ehtineet ennen meitä ja antaneet tyhmän suomalaistolvanan +kuulla kullan helinää. Hän äänestää vastustajaamme, se on päivänselvää, +ja sen saa kuningas siitä, että kitsastelee. + +-- Jos hattujen rehellisyyden laita on tuollainen, niin heitän heidät +helkkariin, -- ajatteli puolestaan Joonas Perttilä, istuutuen päivän +kunniaksi kaapimaan pois partaansa omassa pajassaan taotulla +partaveitsellä. -- Myssyt ovat varmaankin rehellisiä ihmisiä, jotka +eivät salateitä konttaile päämaaliinsa. Siirryn myssyjen puolelle; +saammehan me köyhät suomalaiset talonpojat silloin edes elää rauhassa +venäläiseltä. + +Tuskin hän oli tullut tähän mielestään viisaaseen päätökseen, kun taas +koputettiin ovelle, mutta tällä kertaa melkoista jykevämmällä nyrkillä. +Ovi aukeni, ja sisään saapasteli eräs entinen talonpoikaissäädyssä +toiminut valtiopäivämies, joka, sitten kun hänen talonsa oli joutunut +myytäväksi, oli perustanut viinapolttimon kenraali Pechlinin tilalle ja +jota käytettiin juoksemaan myssyjen johtajain asioita vanhojen ystävien +luona talonpoikaissäädyssä. Mies oli röyhkeä ja raaka ja omansa +vaikuttamaan talonpoikiin tungettelevalla käytöksellään, joka oli +olevinaan suoruutta, ja verrattomalla hävyttömyydellään, joka oli +olevinaan perehtymistä asioihin. + +-- No, mitäs kuuluu, äijäseni, -- sanoi tämä arvoisa asiamies istuutuen +toiselle noista kahdesta maalatusta tuolista, sillä useampia ei +huoneessa ollut. -- Terveys hyvä ja runsaasti rahaa? Mitä hittoja, +Perttilä, aiotteko laittautua keikariksi? Antakaa parran kasvaa, +ukkoseni, ja antakaa kuninkaan lellikkien nuolla leukojaan. Me olemme +vapaita talonpoikia, jotka emme osaa sanojamme sieviksi sommitella, ja +naamamme saa kelvata semmoisenaan. Onko tapanne ottaa ryyppyä +aamutuimaan? Minä puolestani juon mieluummin ruotsalaista olutta. + +-- Kuka te olette? kysyi Perttilä, joka ei ollut miestä ikinä nähnyt ja +jota tämän tungettelevaisuus harmitti. + +-- Kukako olen? Sepä oli kysymys. Kuuluupa, että olette vielä +nahkapoika valtiopäivillä. Muuten tuntee koko Ruotsi rehellisen vanhan +Hallbergin, joka ei ilmoisna ikänään ole kumarrellut ylhäisiä eikä +alhaisia. Mutta sama se; jos tahdotte ystävän, johon voitte luottaa ja +joka on talonpoika sekä sielun että ruumiin puolesta, niin sanokaa vain +sana. Miksette tullut eilen Auringon ravintolaan? Me talonpojat +neuvottelimme siellä valtakunnan parhaasta, niin että nurkissa natisi. +Tässä on tuleva toinen ääni kelloon, saattepa nähdä, ja nyt me aiomme +pistää kuninkaan oikeaan saappaaseemme ja herrat vasempaan. Aiomme +äänestää Elfsborgin läänistä kotoisin olevaa Jooseppi Hanssonia; se on +miesten mies, ja senpätähden hänet äänestettiin pois säädystä kaksi +vuotta sitten, kun hatut syöttivät meille ranskalaisia makeisia. Lyönpä +vetoa tulevaksi jouluksi aiotusta juottoporsaasta, että ajattelette +samoin kuin minäkin. Köyhiä he ovat kuin heinäsirkat ja lumihuttua he +meille tarjoilevat; mutta rehellinen mies ansaitsee päivärahansa, se on +minun katkismukseni, ja te olette saava, mitä teille on tuleva, +Perttilä. Mitä sanotte viidestäkymmenestä plootusta? Sillä saatte kyllä +aika härän ja sitäpaitsi silkkihuivin tervetuliaisiksi emännälle. + +-- Viisikymmentä plootua? -- vastasi Joonas, joka nyt rupesi +oivaltamaan, mihin päin puhe kääntyi. -- Täällä oli äskettäin herra, +joka tarjosi sataa. + +-- Vääriä seteleitä, pelkkää peijattua varkaan tavaraa, uskokaa se, +Perttilä, niin totta kuin olen talonpoika ruumiiltani ja sielultani. +No, olitte kai niin viisas, että annoitte hänelle matkapassin alas +portaita. + +-- Niin tein. + +-- Sanoihan minä sen! Te olette valtiopäiväimme kaunistus, ja +senpätähden saatte seitsemänkymmentä plootua oikeata käypää rahaa, +josta ette joudu hirteen. + +-- Mistä hyvästä? + +-- Mistä? Rehellisyydestänne, kunnollisuudestanne ja siitä, että +puollatte valtakunnan etua. + +-- Mutta jos nyt en myykään ääntäni? + +-- Jos? Niin, te olette hauska veitikka, Perttilä. Kuulkaapa, sanon +teille sanasen tässä meidän kesken. Saatte sata plootua sillä ehdolla, +ettette hiisku siitä kellekään mitään. Mitä sanotte siitä, häh? + +-- Tietäkää huutia! Minä en ole mikään varas. + +-- Vai niin. Jos sitä nuottia vedätte, on se oma vahinkonne. Minun +puolestani voitte kernaasti antaa varkaiden ja roistojen valtakuntaa +hallita. Minä sanon suoraan ajatukseni ja neuvon teitä ystävänä. Ette +suinkaan voi sataa viittäkymmentä vaatia? Täällä on kyllä muitakin, +jotka katsovat isänmaan parasta. Ja sitten kuiskaisen teille jotakin +korvaan; kuningas on meidän puolellamme! Niin, mitä arvelette, eikö se +ole saakelia? No, menköön sadasta viidestäkymmenestä te itsepäinen +suomalainen! + +-- Onko huutokauppa jo loppunut? -- kysyi Perttilä pannen pois +partaveitsensä ja nousten uhkaavasti seisoalleen. + +-- Tepä vasta turkkilainen olette! -- vastasi kaupanhieroja, joka taas +ymmärsi tarkoituksen väärin ja kopeloi irvistellen povitaskuaan. -- +Tosiaankin, äijäseni, olette hiukan koiramainen. Mutta jos ei +vähemmästä apua ja jos lupaatte tehdä totta puolestanne, niin -- olkoon +menneeksi kaksisataa! Se on viimeinen sanani, niin totta kuin olen +talonpoika ruumiiltani ja sielultani. + +-- Ja niin totta kuin minä olen talonpoika ruumiiltani ja sielultani, +opetan minä teille, kuinka rehellinen mies vastaa tuommoisiin +konnankujeihin! -- vastasi Perttilä, tarttui miestä kaulukseen ja +heitti hänet ulos ovesta. + +-- Kirottu suomalaistolvana! -- mutisi asiamies, hieroen selkäänsä. -- +Hatut ovat tarjonneet hänelle kaksisataa viisikymmentä. + +-- Myssyt ja hatut näkyvät olevan yhtä hyviä! -- sanoi Perttilä +ylenkatseellisesti. -- Voi onnetonta isänmaata! + + + + +9. SUURIN TARJOUS. + + +Mieli harmia kuohuen meni Joonas Perttilä sukulaisensa, +porvariskuninkaan pojanpojan Tuomas Larssonin luo, joka edusti Vaasan +kaupunkia Grönbergin kieltäydyttyä siitä toimesta. Vielä oli aikaa +tunti tai pari, ennenkuin oli mentävä säätyihin äänestämään, ja nuori +talonpoika tahtoi kuulustella porvarin mielipidettä. + +Tuomas Larsson oli jäykkä, harvapuheinen mies, iältään noin 40-vuotias +ja, niinkuin isä ja isoisä, kauppias kiireestä kantapäähän. Hän oli +toimellinen, ahkera, ymmärtäväinen, niinkuin koko sukunsa, eikä siitä +syystä lainkaan taipuvainen tuhlailemaan isänsä omaisuutta, mutta se +rautasuoni, joka tähän saakka oli tämän suvun selkää tukenut ja +isoisässä kovennut teräväksi teräkseksi, oli alkanut pehmetä kahdessa +viimeisessä polvessa. Tuomas Larssonista ei tiedetty sen pahempaa kuin +muistakaan rikkaista pikkukaupunkien ylimyksistä, joita kateus +mielellään hämmästelee; arveltiin kuitenkin, ettei hän ollut niin +vaikeasti ostettava kuin olisi voinut hänen varallisuuteensa nähden +luulla, ja sentähden menikin Joonas hiukan epäillen tämän +pikkuserkkunsa luo, häneltä neuvoa pyytämään. + +-- Tee tahtosi, -- sanoi varovainen kauppias, -- minä äänestän myssyjen +puolella. Sukumme on ollut myssyjä viisikymmentä vuotta, ja sentähden +minut valittiin. + +-- Oletko saanut maksun siitä? -- kysyi Joonas synkein mielin. + +-- Maksusta taikka maksutta, minä äänestän sitä, minkä katson +parhaaksi. + +-- Ja omatuntosi sallii sinun ottaa venäläistä rahaa! + +-- Taikka englantilaista, -- naurahti Tuomas jurosti hymähtäen. -- Sitä +ei niin tarkoin tiedä; eivät ne haiskahda anturanahalle eivätkä +kivihiilellekään. Ei haittaisi sinunkaan asioitasi, jos olisit vähemmän +ulkokullattu. Jos et sinä ota, niin ottaa joku toinen. Rahat tulevat +maahan, ja se on pääasia. + +-- Onko se pääasia? Mihinkäs sitten joutuu kansan kunnia ja menestys? +Mihinkä joutuu omatuntosi? + +Kauppias pudisti kärsimättömästi päätänsä. -- Semmoista se on, kun +lähetetään poikia valtiopäiville! -- murahteli hän. -- Korupuheita ja +taaskin korupuheita, eikä mitään muuta kuin korupuheita! Kansan kunnia? +Maan menestys? Se kuuluu kaikki kauniilta, mutta semmoista saamme +kuulla aamusta iltaan jokaiselta veijarilta, sanoipa hän itseänsä +hatuksi tai myssyksi. Omatuntoni on kymmentä vuotta vanhempi kuin +sinun, ja kun sinun omatuntosi tulee kymmentä vuotta vanhemmaksi, opit +valvomaan maan etua samalla kertaa kuin omaa talouttasikin. + +Sen pituinen se. Ja sen vastauksen saatuaan meni nuori talonpoika +säädyn kokoushuoneeseen, ja katso, siellä pidettiin todellakin +mitä kauneimpia puheita valtakunnan menestyksestä, isänmaan +todellisesta hyödystä ja kansalaisten velvollisuuksista, jotka +puheet paikoittain olivat aina tarpeen mukaan höystetyt kauneilla +lupauksilla laajennettuja oikeuksien saamisesta kunnianarvoiselle +talonpoikaissäädylle. Kaikki puhujat käyttivät samoja lauseita, +ainoastaan sillä erotuksella, että hattujen ystävät kuvasivat myssyjä +mitä ilkeimmiksi maankavaltajiksi; myssyt taas vuorostaan vakuuttivat, +että kaikki valtakunnan onnettomuudet johtuivat noista pahasisuisista +hatuista, sekä ettei maa milloinkaan pääsisi rauhaan ennenkuin nämä +hirviöt oli perinpohjin hävitetty. Häpeä ja inho täyttivät rehellisen +Joonas Perttilän mielen: tiesihän hän, että kaikki nämä puheet oli +kirjoitettu näkymättömissä pysyttelevien puoluejohtajain kanslioissa. +Hän tiesi nyt, että kaikki tai melkein kaikki noista isoäänisistä +isänmaanystävistä olivat myyneet isänmaallisuutensa puhtaasta rahasta, +yksinkertaisemmat viidestäkymmenestä plootusta, viekkaammat sadasta, +sadasta viidestäkymmenestä tai kahdesta sadasta, aina sen mukaan, miten +taitavia olivat olleet peijaamaan asiamiehiä, jotka summakaupalla +olivat ottaneet toimittaakseen niin tai niin monta ääntä, ja jotka +saivat niinkuin oikein olikin -- oman osansa siitä, mitä voivat tinkiä. + +Toisilleen vihamieliset puolueet näyttivät alussa melkein +tasaväkisiltä, s.o. yhtä hyvin lahjotuilta. Mutta kohta tuli ilmi, että +myssyt olivat maksaneet runsaammin, ja he voittivat siis äänestyksessä +84 äänellä 41 vastaan. Joonas Perttilä oli kuulunut vähemmistöön. Hän +ei pitänyt hatuista, mutta vielä vähemmän hän piti myssyistä. + +Samalla tavalla kävi porvarissäädyssä. Myssyt voittivat 72 äänellä 55 +vastaan. Eivät milloinkaan olleet puolueet olleet hävyttömämpiä, eivät +ikinä rohkeammin käyttäneet kaikkia mahdollisia keinoja temmataksensa +voiton itsellensä. Englannin ja Venäjän ministerit ammentelivat kultaa +täysin kahmaloin, turvataksensa myssyjen voittoa, ja Ranskan ministeri, +hattujen suojelija, käänsi turhaan koko kukkaronsa nurin. Samaan +aikaan, kun kreivitär Du Barryn sylikoiralla oli kalleista kivistä +tehty kaularengas, ei hänen herransa ministerillä, parooni +Vergennes'llä ollut enempää kuin 200 000 frangia syötettävänä noille +ahnaille valtiopäivämiehille, ja kuningas Kustaa oli pakotettu +lainaamaan Vergennes'ltä. + +Nyt tuli pappien valita puhemies. Heitä oli vähän ja siitä syystä he +olivat kalleimmat ostaa. Mutta heillä oli neljäs osa vallasta: miksikäs +he myisivät maansa polkuhinnasta? Nuo kunnon hengenmiehet, joiden +valtakunnan ei kuitenkaan olisi pitänyt olla tästä maailmasta, myivät +itsensä semmoisella taidolla, että heidän pöytänsä pitkät ajat sen +jälkeen oli raukeamaisillaan hopeiden painosta, samoin kuin he itse +vatsansa painosta. + +Omituinen sallimus oli sovittanut niin, että Larssonin suvun jäseniä +näillä valtiopäivillä istui kaikissa kolmessa aatelittomassa säädyssä: +talonpoikaissäädyssä Perttilä, porvarissäädyssä Tuomas Larsson ja +pappissäädyssä hänen setänsä, rovasti Bertel Larsson, porvariskuninkaan +nuorempi poika. Tämän papin luo meni Joonas Perttilä päivää ennen +puhemiehen vaalia. Joonaan oli käynyt niinkuin monen muunkin miehen +myrskyisinä aikoina: hän oli päättänyt olla mihinkään puolueeseen +kuulumatta, mutta tuli kuitenkin vähitellen pakotetuksi liittymään +jompaankumpaan taistelevista puolueista. Hän oli koetteeksi ruvennut +hatuksi, hän niinkuin muutkin, ja meni nyt rovastin luo, joka oli hänen +äitinsä serkku, pyytääkseen neuvoa tältä arvossa pidetyltä mieheltä, +jota Joonas hamasta lapsuudestaan oli kuullut mainittavan säätynsä +etevimpänä. + +Rovasti Larsson oli kuitenkin niin täydellinen vastakohta hurskaalle +tyttärellensä Cecilialle kuin maan tomusta muodostunut vatsa voipi olla +taivaan kirkkaalle silmälle. Hän oli jättiläiskokoinen vanhus, kahden +seitsemättä vanha, leppeä ja muhoileva, hyvin harrasmielinen, kun niin +tarvittiin, mutta ei milloinkaan ajatellut muuta kuin omaa etuaan. Hän +oli nyt kolmatta kertaa valtiopäivämiehenä, ja siitä hän oli saanut +maksaa kauniit rahat säätyveljilleen kotiseudullaan, mutta se olikin +tuottava toimi, jota hän osasi hoitaa erinomaisella taidolla. Kun +hattujen asiamies tarjosi 500 plootua, kohautti hän vain olkapäitään ja +selitti, ettei hän halunnut mitään ajallista voittoa, vaan aikoi +äänestää myssyjen kanssa, jolloin tarjousta nostettiin vähitellen aina +3.500 plootuun, jotka paikalla puhtaassa rahassa luettiin hänen +pöydälleen ja mitä kainoimmin katsein pyyhkäistiin sen suureen +laatikkoon. Silloin tuli rovasti vihdoin vakuutetuksi siitä, että hatut +olivatkin oikeassa. Ja kun myssyjen lähettiläs seuraavana päivänä tuli +tarjoamaan hänelle yhtä suurta rahallista palkkiota, selitti rovasti +Larsson, uusien periaatteidensa mukaisesti, ettei hän suinkaan tahtonut +vastaanottaa mitään syntirahoja, koska hänen omatuntonsa käski häntä +äänestämään hattujen puolella. Seuraus siitä oli se, että tarjousta +koroitettiin aina 500 plootua kerrallaan, ja kun sillä tavoin oli +päästy tuohon sievoiseen summaan, 5.000 plootuun, ja kun alkoi näyttää +siltä, että mitta oli täysi, rupesi rovasti suureksi kummastuksekseen +huomaamaan, että myssyt eivät olleetkaan aivan väärässä. Pitäisi vain +ajatella sitä surullista mahdollisuutta, että vanha, puolisokea Turun +tuomiorovasti Pryss jonakin kauniina päivänä menisi kaiken maailman +tietä, ja niin surkuteltavan tapauksen varalta olisi tärkeätä, että +hänen paikkansa joutuisi isänmaallismieliselle miehelle, joka ymmärtää +valvoa säädyn etua, jonkatähden hän, Larsson, olisi valmis uhrautumaan +tähän raskaaseen ja edesvastuulliseen virkaan, jos hän sen saamisesta +saisi kirjallisen vakuutuksen. Sitoumus annettiin -- sillä myssyt +voivat antaa mitä tahansa -- ja nyt vihdoinkin huomasi tuo +kunnianarvoisa mies, että hatut olivat ihan väärässä ja myssyt +sitävastoin isänmaan ainoat todelliset pylväät. Kauppa ei ollut +huonoimpia. Mikä verraton aarre onkaan moinen vakaumus, joka ensin +toisella, sitten toisella taholla tuottaa yhteensä 8.500 plootua ja +tuomiorovastin arvon! + +Joonas Perttilä tapasi sukulaisensa mitä mainioimmalla tuulella ja +rohkeni viattomuudessaan lausua paheksumisensa tuosta hävyttömästä, +valtiopäivillä vallitsevasta lahjomisjärjestelmästä. + +Rovastin leveät huulet vetäytyivät mitä suloisimpaan hymyyn. -- Älähän +muuta sano! -- huokasi hän luoden hartaasti katseensa kattoon. -- +Maailma on täynnä pahuutta, eivätkä mammonan orjat ajattele muuta kuin +lihallisia himojaan. Meidän täytyy varustautua kovaan sotaan emmekä +myöskään saa halveksia maallisia aseita. Meidän tulee katsoa, että edes +vähäinen osa tämän maailman hyvyyksistä joutuu hyviin käsiin, hyvän +asian hyödyksi. Me emme saa lykätä luotamme niitä ajallisia lahjoja, +joita taivas meille voi lähettää, edistääkseen kirkon ja maamme +menestystä. + +-- Se on tietty, mutta ei suinkaan arvoisa isä ottane lahjuksia? -- +kysyi talonpoika viattomasti. + +-- Taivas varjelkoon! -- vastasi rovasti hiukan hämillään, vaikkei +hänen tapansa suinkaan ollut hävetä. Kuka nyt toki lahjuksia ottaisi? +Tarkoitan vain, ettei pidä halveksia pientä ropoa, joka voi tulla +köyhän seurakunnan hyväksi, olletikin, kun tietää siten maataan +hyödyttävänsä. + +-- Arvoisa isä ottaa siis lahjuksia? -- kysyi Joonas vielä kerran, +sillä hän luuli tuntevansa pahan omantunnon katkua noissa +kiertelemisissä. + +-- Ei pidä olla ylen ankara, poikaseni, -- varoitti rovasti isällisellä +äänellä. -- Me olemme kaikki heikkoja kuolevaisia; meidän tulee +ajatella köyhiä lapsiamme eikä hylkiä sitä, mitä taivas näistä +maallisista hyvyyksistä meille suo. + +-- Ja arvoisalla isällä on kuitenkin suuret tulot ja suuri perintö! -- +huudahti Joonas närkästyneenä. + +-- Minä olen köyhä Herran palvelija, joka vaivoin ansaitsen +jokapäiväisen leipäni, tiedäthän sen vallan hyvin, rakas poikani! + +-- Perkeleen palvelija sinä olet, kirottu pappi, joka myyt isänmaasi! +-- huudahti Joonas Perttilä raivoissaan, paiskasi oven lukkoon ja +syöksyi ulos. + + + + +10. KUSTAA III:N PUHEILLA. + + +Kaikki hattujen rahat oli turhaan käytetty; nuo kaksisataa tuhatta +frangia oli kuin kaivoon heitetty. Myssyt voittivat pappissäädyssä +yhden äänen enemmistöllä, ja Skaran piispa Forssenius tuli heidän +puhemiehekseen. Voitto oli maksanut heille kolme tynnyriä kultaa +ruplissa ja punnissa, mutta heillä olikin nyt kolmeneljäsosaa vallasta. +Viimeinen neljännes oli jäljellä: aateliston oli valittava +maamarsalkkansa. Se oli tekevä voiton toisella puolen ja tappion +toisella täydelliseksi. + +Ruotsin ritarihuoneessa, sen vanhojen loistavien sukujen pyhäköissä oli +siis huutokauppa päätettävä. Kaikki varustautuivat voittamaan tai +kuolemaan -- isänmaanko puolesta? Ei, vaan oman saalisosuutensa +puolesta. + +Rehellinen Joonas Perttilä oli nyt viikon kuluessa nähnyt ja kuullut +paljon sellaista, jota hän ei ollut voinut uneksiakaan, mutta yhtä +asiaa hän ei käsittänyt, nimittäin sitä, mitä kuningas kaikesta tästä +arvelisi. Joonas ymmärsi vallan hyvin, että herrat riitelivät +saadakseen hallita valtakuntaa, että toinen sääty tahtoi hankkia +itsellensä etuoikeuksia toisen kustannuksella ja että toinen oli +toistansa ahnaampi rahoja anastamaan; mutta hän ei ymmärtänyt, mitä +kuninkaalla, josta kukaan ei julkisesti välittänyt, mutta jota kaikki +salaa sanoivat puoluelaisekseen, oli noiden vehkeiden kanssa tekemistä. +Vanhan perityn, maan isää kohtaan osoitetun kunnioituksen läpitunkemana +ei Joonas voinut muuta uskoa kuin että kuningas Kustaa ei tiennyt siitä +iljettävästä kaupanteosta, jota täällä joka taholla harjoitettiin, ja +hän katsoi velvollisuudekseen uskollisena alamaisena ilmaista petetylle +hallitsijaparalle, kuinka pahoin hänen säätynsä häpäisivät maan +kunniata. + +-- Tuo hyvä kuningas on vielä niin nuori ja tottumaton, mietti +Joonas mielessään. -- Hän ei tiedä mitään, hän luulee, että +kaikki käy rehellisesti, ja hänen hoviherransa varovat kyllä, ettei hän +saakaan mitään tietää. Mutta minä tahdon mennä hänen puheilleen ja +sanoa hänelle suoraan, kuinka asia on, vaikkapa rakas orpanani +porvarissäädyssä kiukkuunsa pakahtuisi ja vaikka kunnianarvoisa enoni +pappissäädyssä manaisikin minut alimmaiseen helvettiin. + +Sanottu ja tehty. Joonas oli äskettäin lukenut Posttidningistä, että +kuninkaallinen majesteetti armossa suvaitsi kaikkien alamaistensa, niin +ylhäisten kuin alhaisten, henkilökohtaisesti esittää hänelle +valituksiaan tai toivomuksiaan joka maanantai, tiistai ja keskiviikko +kello 4:n ja 5:n välillä jälkeen puolen päivän kuninkaallisessa +linnassa. Nyt oli juuri keskiviikko, ja Joonas lähti suoraa tietä +majesteetin luo. + +Kun hän lähestyi linnanporttia, kun hän näki vartijat ja tuon suuren, +majesteetillisen kivirakennuksen, joka ikäänkuin musersi hänet alleen, +silloin tunsi Joonas ensi kerran sydämensä sykkivän tavallista +kiivaammin. Mitä hänellä oli täällä tekemistä? Eiköhän olisi viisainta +palata takaisin?... Mutta ei -- näkihän hän pääskysten lentävän sisään +tuosta korkeasta portista yhtä pelottomina kuin oli nähnyt niiden +lentävän hänen matalan katonharjansa alle Isokyrössä, ja olihan hän +toki pääskysiä parempi! Olihan hän valtiopäivämies! Tulihan hän +rehellisissä aikomuksissa! Hän astui sisään. + +Etuhuoneessa hän sai vartoa sill'aikaa, kun päivystävä kamarijunkkari +saattoi anojia kuninkaan puheille siinä järjestyksessä kuin nämä olivat +ilmoittautuneet. Täällä oli raajarikkoisia puujalkasotilaita Pommerin +sodan ajoilta, virkamiesten leskiä, joilla oli 8 plootua eläkettä, +köyhiä kirkkoherroiksi pyrkiviä kappalaisia, vararikkoon joutuneita +kauppiaita, jotka tahtoivat perustaa saippuatehtaita, matameja, jotka +harjoittivat kapakkaliikettä ja valittivat poliisia vastaan, ruudin +sokaisemia kivenporaajia, virkaheittoja näyttelijöitä, jotka lausuivat +kappaleita _Don Ranudo di Colibradosta_, nälkäisiä runoilijoita, joilla +oli taskussa kyynärän pituisia ilorunojen sepustuksia, suutarin +oppipoikia, joilla oli korvat lukossa mestariensa korvapuusteista, +nuohoojia, jotka olivat romahtaneet alas takanpiipusta, sanalla sanoen, +siinä oli näytteitä kaikesta todellisesta tai luulotellusta +viheliäisyydestä, ja kaikki nämä olivat edeltäkäsin oppineet ulkoa +pitkiä läksyjä, joilla aikoivat herättää kuninkaan sääliä. Mutta kun +lyhyt tunti tällä tavoin olisi riittänyt tuskin useammalle kuin yhdelle +tai kahdelle, käskettiin jokaisen ajaa asiansa kahdessa minuutissa, +jollei hänen majesteettinsa suvainnut heiltä jotakin erittäin kysellä, +ja sentähden seisoivat nyt kaikki hiessä päin, miettien, miten voisivat +puhua lyhyesti ja selvästi, kamarijunkkarin seisoessa taipumatonna +kello kädessä valmiina keskeyttämään puhelun. Ihmeellistä oli kuitenkin +nähdä, kuinka useimmat menivät sisään tyhmistyneinä ja tulivat takaisin +ilosta loistaen, sillä kuningas Kustaan kuuluisa taito voittaa +ihmissydämet jollakin ystävällisellä sanalla tai armollisella +silmäyksellä oli tämmöisissä tilaisuuksissa yhtä suuri kuin +muulloinkin, ja hänellä oli syytä nyt enemmän kuin koskaan voittaa +sydämiä puoleensa, sillä kaikki ne olivat pääomana hänen liikkeessään. +Hän ei hylkinyt halvintakaan, hän tarvitsi noita ihmisiä ehkä enemmän +kuin he häntä. + +Joonas luuli tuntevansa yhden anojista. Se oli myssyjen juoksija, hänen +korkea-arvoisuutensa Hallberg. -- Maltahan mies! -- ajatteli rehellinen +talonpoika. + +Vihdoin tuli Joonaan vuoro, ja ennenkuin hän oli ajatuksissaan saanut +valmiiksi sen merkillisen puheen, jonka aikoi pitää kuninkaalle +valtiopäivillä vallitsevasta vallattomuudesta, seisoi hän jo Ruotsin, +Suomen ja Isokyrön hallitsijan edessä. + +Kuningas Kustaa istui tavallista hiukan yksinkertaisemmassa puvussa +vähäisen ebenpuisen työpöydän ääressä, ja hänen vieressään seisoi +vartioivan adjutantin kanssa kirjuri, joka otti anojien hakemukset +vastaan. + +Odottaen kuulevansa, että nuori sarkatakkinen talonpoika tahtoi jättää +jonkin anomuksen verojen helpottamisesta, loi kuningas sisääntulijaan +pikaisen kysyvän katseen. Mutta Joonas ei ollut niin paikalla valmis; +minuutti kului ja samalla puolet hänen käytettäväkseen määrätystä +ajasta. + +-- Kuinka on laitasi, ystäväni? -- kysyi kuningas, osoittamatta +vähintäkään maltittomuuden merkkiä. Hänellä oli erityiset syyt pysyä +talonpoikain suosiossa. + +Vaikka asuikin Isokyrössä, puhui Joonas Perttilä, joka oli Munasalossa +syntynyt, yhtä sujuvasti ruotsia kuin suomeakin, ja tämä kielitaito oli +ollut hänelle hyvänä apuna valtiopäivillä, joilla ne talonpojat, jotka +taisivat ainoastaan suomea, olivat pahemmassa kuin pulassa ollessaan +tavallisesti yksi kahdeksaa tahi kymmentä vastaan yhdistetyssä Ruotsin +ja Suomen talonpoikaissäädyssä. Joonas raapaisi siis jalallaan lattiaa +ja vastasi: + +-- Jumala varjelkoon teidän majesteettianne! Huonosti on laita. + +-- Mitä sinulla on valittamista? Joutuuko talosi ryöstettäväksi +kruununrästeistä, vai onko sinua rasitettu pitkillä maantieosuuksilla? +-- kysyi kuningas. + +-- Kiitän kysymästä, -- vastasi Joonas, joka nyt pääsi puheen alkuun. +-- Minä tulen välttävästi toimeen, vaikka manttaali rasittaakin, mutta +pahempi on valtakunnan laita. Sen asiat menevät päin mäntyyn, sanon +armolliselle majesteetille. + +Kuningas hymyili ja viittasi kamarijunkkarille, joka kello kädessä jo +oli katkaisemaisillaan tämän uhkaavan alun. -- Missä suhteessa ovat nyt +asiat niin huonosti? -- kysyi hän. + +-- Niin, -- sanoi Joonas, -- seikka on semmoinen, että ne lypsävät +toisten lehmiä oikealta ja vasemmalta täällä valtiopäivillä. Armollinen +majesteetti tietäköön, että ne elävät pahemmin kuin katsastuskirjurit. +Täällä hiiviskelee ihmisiä, jotka supisevat talonpojille ja supisevat +porvareille ja supisevat papeille ja joilla on taskut täynnä seteleitä +ja hopeatalareita, liirum laarum vain, kaikille, jotka tahtovat. Ja +talonpojat kumartavat ja porvarit kumartavat ja papit kumartavat ja +sanovat: kiitoksia paljon, ketä minun tulee äänestää? Äänestä +Hanssonia! Äänestä Sebaldtia! Äänestä Forsseniusta! vastataan, ja hullu +tekee niinkuin hupsu käskee. Kas, sillä tavoin täällä menetellään. +Mutta se ei käy päinsä, armollinen majesteetti, ja vaikka tappaisivat +minut tähän paikkaan, niin sanon kumminkin: se on sulaa koiruutta. +Sillä siinä vyyhdessä on vielä muuan solmu, josta ne eivät hevillä +juttele, ja senpätähden ei armollinen majesteetti ilmoisna ikänä voi +saada vihiä kaikista koiruuksista. + +-- Mikähän se solmu olisi? Puhu vapaasti, rehellinen talonpoika! -- +sanoi kuningas huvitettuna talonpojan ujostelemattomasta puheesta ja +oivaltaen hänen rehellisen tarkoituksensa. + +-- Pyydän armoa, jos haastelen pääni poikki, sillä voi sattua, että +puhun pään poikki muiltakin, -- vastasi Joonas varovaisesti, -- mutta +näettehän, asia on sellainen, että kyllä se on ollut säkissä ennen kuin +se tuli pussiin. Armollinen majesteetti ei voi uskoa, miten asia on! + +-- No, kuinka se sitten on? + +-- Niin, että ranskalainen on ostanut osan valtakuntaa, englantilainen +kaksi, ja ryssä kaksi ja puoli. On ihmisiä, jotka ovat myyneet +valtakunnan kaikille kolmelle. Sillä näettehän, ne ovat heidän +rahojansa! + +-- Mitä, onko se mahdollista? Sitä en ole koskaan tiennyt, -- vastasi +kuningas hyvin vakavana. + +-- Arvasinhan sen, -- sanoi Joonas päätänsä nyökäyttäen. -- Ja parasta +on, että armollinen majesteetti saa tietää sen aikanaan, ennenkuin ne +peijaavat häneltä kruunun. Minusta se on hävytöntä. + +-- Niin minustakin, -- vastasi kuningas. -- Mutta mitä pitää minun +mielestäsi tehdä tuollaisille ihmisille? Enhän voi hirttää koko +valtiopäiviä. + +-- Ei, -- arveli Joonas katsahtaen varovaisesti ympärilleen. -- +Armollisen majesteetin tulisi ottaa niiltä valta pois. + +-- Millä tavoin? + +-- Sitä minä en tohdi ymmärtää. Armollinen majesteetti on viisaampi +kuin on olevinaankaan; kyllähän hän sen parhaiten ymmärtää. Sanon vain +niinkuin entinen pelimanni. + +-- Miten entinen pelimanni sanoi? + +-- Hän sanoi: peli kaikki, kun sormet on poikki. + +Pikainen, tutkiva salama välähti noista kiiltävistä, suurista sinisistä +silmistä ja iski rohkeaan puhujaan. Kenties arveli kuningas Kustaa, +että tämä talonpoika, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan ei ollut älyä +vailla, oli myssyjen lähettämä vakooja. Mutta hän malttoi mielensä ja +sanoi entisellä armollisella äänellään: -- Minä olen kuullut toisen +sananlaskun: hätätilassa tanssitaan puujalallakin. Kiitos kuitenkin +hyvästä tarkoituksestasi. Haluatko muutoin jotakin omasta puolestasi? + +-- Kiitos kysymästä. En mitään muuta, kuin että armollinen majesteetti +ajaa Hallbergin pellolle, sillä niin minä olen tehnyt. Toissapäivänä +hän juoksi myssyjen asioita ja nyt hän seisoo tuolla ulkona ja tahtoo +kumartelemalla päästä sisään. + +-- Hyvä, hyvä, olen pitävä sinua mielessäni! + +Puheillaolo oli loppunut, ja Joonas astui ulos. Suurimmaksi +kummastuksekseen hän näki, että se, joka hänen jälkeensä pääsi +kuninkaan puheille oli juuri -- Hallberg. + + + + +11. PAUL BERTELSKÖLDIN KOTIINTULO. + + +Vallan samaan aikaan, kuin puolueet Tukholmassa kiivaimmin ampuivat +toisiaan kultaisilla luodeilla, oli se kerrassaan odottamaton tapaus, +josta puhutaan tämän kertomuksen alussa, synnyttänyt sanomatonta +häiriötä Bertelsköldin kreivillisessä perheessä sen omistamalla Falkbyn +tilalla Itä-Göötanmaalla. Muistamme, että perheen päämies sai kauhean +tiedon puolisonsa paosta samalla hetkellä kuin hänen nuorin poikansa +Eerikki Ljungin seurassa saapui kotiin. + +Jaloon, mutta heikkoluontoiseen mieheen teki tämä uutinen sellaisen +vaikutuksen kuin olisi maa vaipunut hänen jalkainsa alla ja kuin hänet +olisi perheonnen kodista äkkiä heitetty autioon erämaahan. Hänen +ensimmäinen epätoivonsa ilmaus kääntyi vanhinta poikaa Bernhardia +vastaan, joka tietämättä, mitä oli tapahtunut, lisäsi hänen suruansa +puhuen kylmän ivallisesti hänelle Paulin erottamisesta yliopistosta. + +-- Kelvoton poika, -- sanoi onneton kreivi, -- sinä olet särkenyt isäsi +sydämen; olet karkoittanut hänen talostaan maailman jaloimman naisen! + +Tässä syytöksessä oli jotakin, joka sai -- vastoin tavallisuutta -- +kopean nuoren miehenkin posket kalpenemaan. Hän otti äänetönnä kirjeen, +jonka hänen isänsä hänelle antoi ja joka sisälsi selityksen hänen +äitipuolensa päätökseen. + +Kreivi Bernhard luki, ja hänen poskensa kävivät yhä kalpeammiksi. +_Tätä_ hän ei ollut odottanut. Hän oli arvostellut äitipuoltansa +tavallisten ihmisten kannalta älykkääksi, mutta kunnianhimoiseksi +naiseksi, jonka julkean vaatimuksen yhdenvertaisuudesta hänen kanssaan +hän tahtoi tehdä tyhjäksi ja rangaista häntä ei ainoastaan itsensä, +vaan myös isänsä ja sisarensa vuoksi, jotka saivat maailman silmissä +kärsiä tästä epäsäätyisestä avioliitosta. Jos hänen isänsä +heikkoudessaan oli joutunut tämän kunnianhimoisen porvaristytön +pauloihin, niin oli hänen, vanhimman pojan ja perillisen, velvollisuus +ylläpitää perheen kunniaa. Ja vaikkei hän enää voinutkaan saada tehtyä +tekemättömäksi, niin tahtoi hän ainakin tehdä sen vaarattomaksi +antamalla äitipuolen tuntea oman riippuvaisuutensa ja hänen +etevämmyytensä -- pakottamalla hänet _suvaitun_ henkilön nöyrään +asemaan, jota korkeammalle kreivittären ei huolinut pyrkiäkään. Että +hänen äitipuolensa niin kauan kuin mahdollista koettaisi säilyttää +vertaisen asemaansa, siitä oli kreivi Bernhard ollut varma; mutta että +hän vaatisi kaikki tai ei mitään, ja että hän mieluummin kuin +nöyrtymällä ostaisi itselleen arvonimen, noin rohkean päätöksen tehden +katkaisisi sen solmun, jota ei muuten voinut avata, se ei ikinä ollut +hänen mieleensä johtunut. Liian myöhään hän nyt huomasi erehtyneensä +tämän jalon naisen suhteen, joka oli yhtä ylpeä kuin hän, mutta häntä +ylevämpi, ja katumuksen tai oikeastaan hämmästyksen tunne valtasi +hetkeksi hänen mielensä. -- Minun olisi pitänyt toimia varovammin, -- +ajatteli hän itsekseen. -- Jos tämä tapaus tulee tunnetuksi, seuraa +siitä häväistys; karanneesta tehdään kohta hurskas marttyyri, perheemme +kunnia joutuu vaaraan, itse voin sen johdosta joutua ikävyyksiin, eikä +ole hauskaa tällaisen riidan jälkeen tavata tuota rajupäätä Paulia. +Sanalla sanoen, nyt ovat hyvät neuvot tarpeen; pitää käyttää kaikki +keinot tämän tyhmyyden salaamiseksi. + +Pian oli kreivi Bernhard tehnyt päätöksensä. -- Rauhoittukaa, isäni! -- +sanoi hän kunnioittavalla, melkein hellällä, äänellä. -- Tämä kaikki on +tapahtunut valitettavasta väärinkäsityksestä, jonka kohta toivon +saavamme korjatuksi. Tämä rikkouma ei ole parantumaton, kunhan vain +voimme antaa sille lempeämmän sävyn. Sallitteko minun toimia +sijastanne? + +-- Tee niinkuin tahdot, -- sanoi sortunut isä. -- Älä vain ryhdy +mihinkään, joka voi häväistä äitiäsi, sillä hänen kunniansa on meidän! + +-- Se on minunkin ajatukseni. Jättäkää vain asia minun huostaani, ja +minä lupaan, että kaikki on taas korjautuva. + +Nämä sanat sanottuaan kiiruhti kreivi Bernhard alas yläkerrasta ja +lausui tiuskaisevalla äänellä isänsä kamaripalvelijalle, joka tuli +häntä vastaan portailla: + +-- Mikset ollut toimessasi yöllä, kun kreivitär lähti matkalle? + +-- Kun kreivitär lähti matkalle? -- kysyi palvelija hyvin hämmästyen. + +-- Onko tapanasi nukkua, nahjus, kun herrasi sinua tarvitsee? Tännehän +tuli sana yöllä, että kreivittären tuota pikaa piti matkustaa +Norrköpingiin; laiva, jonka tuli viedä hänet terveyslähteille +Pyrmontiin, oli lähtöön valmiina. + +-- Vakuutan armolliselle herra kreiville, etten minä eikä kukaan +muukaan palvelijoista ole tiennyt siitä mitään, -- vakuutti +kamaripalvelija vielä enemmän hämmästyneenä. + +-- Ja semmoisille lurjusmaisille unikeoille tässä vielä palkkaa +maksetaan, -- jatkoi kreivi Bernhard yhä vihaisemmaksi tekeytyen. -- +Hänen armollansa ja minulla ei ollut muita kuin espanjalainen Joséni +auttamassa kreivitärtä vaunujen tullessa häntä noutamaan. Mutta jos +hänen armonsa on ollut liian leväperäinen teitä kohtaan, olen minä +paneva toimeen täällä toisen järjestyksen. Muista se toistaiseksi, hyvä +Söderlund, jos haluat pysyä paikassasi, ja sano samat sanat +tovereillesi. Missä kreivi Paul on? + +-- Hän meni ruokasaliin ja kysyi kreivitärtä. Mutta tuoltahan nuori +kreivi tuleekin! + +Paul tuli samassa juosten portaita ylös, syleili innokkaasti veljeänsä +ja huudahti niin ihastuneena kuin voi olla vain kahdeksantoistavuotias, +joka juuri on palannut syntymäkotiinsa: + +-- Tässä olen nyt, Bernhard! Oi, kuinka iloinen olen ollessani taas +luonanne! Missä on äitini? Ja kuinka isämme voi, Bernhard? + +-- Onpa hauska nähdä sinut taas; olethan pitkä kuin krenatööri! Isämme +ei voi oikein hyvin, mutta ei pahoinkaan, ja hän on ihastuva saadessaan +sinua syleillä, -- vastasi kreivi Bernhard taitavasti kiertäen sitä +kysymystä, johon oli vaikea vastata. + +-- Entä äitini, Bernhard, äitini? Toivon hänen voivan hyvin? Missä hän +on, sano? Miksi en ole häntä vielä saanut syleillä? Minä kysyin heiltä +tuolla alhaalla, mutta sain epäselviä vastauksia. + +-- Toivon, että äitimme voi hyvin, -- vastasi veli tekeytyen hyvin +osanottavaksi. + +-- Sinä toivot? Mitä se merkitsee? Onko hän kipeä, vai minkätähden sinä +_toivot_, sano? Mutta missä hän sitten on? + +-- Et siis tiedäkään, että kreivitär on matkustanut pois! Olet kulkenut +kirjeen ohitse! Mutta miksi et kirjoittanut tänne tulostasi? Jos +äidillämme olisi ollut vähintäkään aavistusta siitä, niin hän varmaan +olisi siirtänyt matkansa tuonnemmaksi, sillä niin kiire ei hänellä +suinkaan ollut; olisihan hän voinut lähteä toisessa laivassa. + +-- Lähtenyt matkalle? Äitini lähtenyt matkalle! -- huudahti Paul +hämmästyneenä, kyynelten noustessa hänen silmiinsä. -- Ja minä kun olin +niin sydämestäni iloinnut saadakseni nyt nähdä hänet! Voi, Bernhard, +mikä onnettomuus juuri nyt, kun niin hyvin olisin tarvinnut saada +suudella hänen kättänsä ja avata hänelle koko sydämeni! + +-- Minä tiedän sen, kuulin sen vast'ikään Ljungilta, että olet erotettu +yliopistosta. Et tehnyt oikein käyttäytyessäsi niin ajattelemattomasti; +mutta me neuvottelemme yhdessä jostakin keinosta ja siitä, mihin sinun +nyt on ryhtyminen. Neuvottelemme isämme kanssa tulevaisuudestasi. + +-- Tulevaisuudestani! Se on minulle yhdentekevä, se kyllä selviää. +Mutta äitini, Bernhard, taivaan tähden, miksi on äitini matkustanut +pois? Ja mihin hän on matkustanut? Viimeisessä kirjeessään hän ei +maininnut siitä sanaakaan. + +-- Se on luonnollista, hän ei tahtonut saattaa sinua levottomaksi. +Kenties et tiedä, että hänellä jo muutamia vuosia on ollut heikko +rinta. + +-- _Hänelläkö_ heikko rinta? Se on mahdotonta. Olen tutkinut anatomiaa +ja vakuutan sinulle, Bernhard, että äitini on niin lujarakenteinen kuin +niin soreavartaloinen nainen voi olla. Potipa hän mitä hyvänsä, mutta +rinnan heikkous häntä ei voi vaivata. + +-- Et ole nähnyt häntä kahteen vuoteen. Hänestä on tullut hyvin +heikkohermoinen. + +-- _Hänestäkö_ heikkohermoinen? Mutta sehän on hullutusta. Luuletko, +että _häntä on_ hemmoiteltu niinkuin meidän aikamme muotinukkeja. Ei +kellään ole niin voimakkaita ja terveitä hermoja kuin äidilläni. + +-- En tiedä. Ratkaiskoon sen lääkäri. Tohtori Winge puhui myös jostakin +maksataudista. Lyhyesti sanoen, hän sanoi, että matka Pyrmontiin olisi +välttämätön hänen terveydelleen. Me tiedustelimme hänelle laivan, ja +viime yönä tuli arvaamatta sana, että laiva on lähtövalmiina, ja tuuli +myötäinen. Sentähden täytyi kreivittären lähteä semmoisella kiireellä, +että tuskin palvelijatkaan siitä tiesivät, ja siinä syy, minkätähden +sinä sait epäselviä vastauksia. + + + + +12. VAARALLINEN KYSYMYS. + + +-- Eikö mitään kirjettä minulle? -- kysyi Paul mietteisiinsä mennen. + +-- Luultavaa on, että kreivitär on kirjoittanut postissa; hänen +lähtönsä tuli niin odottamatta... Mutta isämme odottaa sinua. + +-- Ei riviäkään minulle! -- valitti helläsydäminen poika. -- Kuinka +kauan hän viipyy Pyrmontissa? + +-- Se riippuu siitä, miten parannuskeino häneen vaikuttaa. Lääkärin +mielestä voimme toivoa parasta, ja luultavasti hän tulee takaisin jo +syys- tai lokakuussa. Pyydän sinua, Paul, älä ruikuttele noin +lapsellisesti vähäpätöisestä asiasta, jolla ei ole mitään merkitystä. +Isämme täytyy saada nähdä iloisia kasvoja; voithan arvata, että hän on +piintynyt tapoihinsa ja kaipaa nyt tavallista seuraansa. Huvittakaamme +häntä, saattakaamme hänet toisiin ajatuksiin. Louise on siinä suhteessa +apunamme; hän on ihastuva nähdessään sinut jälleen. + +-- Suo anteeksi, Bernhard, vielä yksi kysymys! Mikä oli syynä siihen, +että äitini matkusti niin yksinään ... ettei yksikään hänen +läheisimmistään, ettei kukaan ystävä häntä saattanut, vaikka hän, kuten +sanot, oli sairas? + +-- Sekä isämme että Louise tarjoutuivat seuraamaan häntä Pyrmontiin, -- +vastasi kreivi Bernhard rohkeasti, -- mutta hän epäsi tarjouksen niin +päättävästi, että meidän viimein täytyi myöntyä. Mitä minuun tulee, +niin tiedäthän, että minun aivan ensi tilassa on matkustettava +valtiopäiville edustamaan sukuamme ritarihuoneessa. Sanotaan, että +siellä tulee esille hyvin tärkeitä asioita, ja minä olen, niinkuin +muistat, jyrkkä hattu. Meidän tulee, maksoi mitä maksoi, estää myssyjä +pääsemästä valtaan, ja uuteen kuninkaaseen ei ole luottamista. Hän +halunnee lentää korkeammalle kuin siivet kantavat. + +-- Ymmärrän, -- sanoi Paul surullisesti. -- Mutta ei mikään olisi +estänyt minua seuraamasta äitiäni. Miksi en tullut jo eilen? ... niin, +niin se on. Nyt tiedän. Tule, menkäämme isämme luo. + +Hetken kuluttua lepäsi Paul isänsä sylissä. Vilpitön rakkaus oli aina +yhdistänyt kreivi Kaarle Viktor Bertelsköldin ja hänen nuoremman +poikansa. Jälleennäkemisen riemu oli nyt kumminkin varsin sekava. +Kreivi katseli sydämellisen mielihyvän tuntein kaunista nuorukaista, +jonka kaikki piirteet, olletikin nuo mustat, loistavat silmät, +muistuttivat hänen äitiänsä; mutta juuri tämä muisto täytti hänet +kaiholla ja hämmästyksellä, jota hän turhaan koki salata. Paul +puolestaan iloitsi isänsä hellyydestä, mutta hän huomasi hänen +vanhentuneen niiden kahden vuoden kuluessa, jotka olivat vierineet +siitä, kun he viimeksi kohtasivat toisensa, ja pian hän huomasi myöskin +tarkalla silmällään, että kreivi jostakin oli hämillään. Molemmat he +odottivat ja toinen pelkäsi selitystä tähän hämärään tapaukseen, joka +niin paljon katkeroitti heidän yhtymisensä hetkeä. + +-- Paul tietää jo kaikki, -- virkkoi kreivi Bernhard, luoden pikaisen +silmäyksen isäänsä. -- Olen puhunut hänelle tohtori Wingen +määräyksestä, joka pakotti äitimme niin kiireesti jättämään meidät, +hakeakseen parannusta maksataudilleen Pyrmontista, ja minä olen hänelle +sanonut, kuinka kernaasti isäni olisi halunnut seurata madamea, jollei +tämä niin päättävästi olisi sanonut toivovansa matkustaa yksin. Paul ei +enää ole mikään lapsi, isäni; älkää siis pelätkö hänen joutuvan +epätoivoon. Hän osaa malttaa mielensä näin tavallisessa asiassa, ja me +olemme päättäneet toivoa parasta. Onnettomuutensa, joka häntä Turussa +kohtasi, hän aikoo korvata sitä suuremmalla edistymisellä Upsalassa tai +Lundissa. + +-- Kerro minulle pelkäämättä hairahduksestasi, sanoi isä iloissaan, kun +voi johtaa puheen pois tuosta vaarallisesta kysymyksestä. -- Mitä +hyvänsä joku Bertelsköld lieneekin rikkonut siitä olen varma, ettei hän +ole voinut menetellä kunnian vaatimuksia vastaan. + +-- Kiitän teitä, isäni. Olette arvannut ihan oikein: -- vastasi Paul ja +kertoi lyhyesti Turun tapahtumista salaamatta sitä malttamatonta +tekoaan, johon oli antanut hurmata itsensä. -- Mutta, -- lisäsi hän, -- +pyydän saada korvata erehdykseni toisella tavalla kuin veljeni on +ehdottanut. Tukholmasta lähtee pian luonnontieteellinen retkikunta +Espanjaan ja Afrikkaan. Ystäväni Ljung on jo ennen tarjoutunut +arkkiaatteri Linnén välityksellä hankkimaan minulle tilaisuuden +ottamaan siihen osaa. Hylkäsin silloin tämän tarjouksen, koska en +odottanut niitä tapauksia, jotka sitten sattuivat; mutta nyt +matkustaisin mielelläni, varsinkin kun siten saisin käydä äitini luona +Pyrmontissa. + +Kreivi Bernhard vilkaisi taas merkitsevästi isäänsä ja riensi +vastaamaan: + +-- Mutta, hyvä Paul, mahdotonta on, että heti paikalla taas tahdot +jättää isämme, joka niin hyvin tarvitsee sinun seuraasi, ja jos +välttämättömästi tahdot matkustaa, niin jätä matkasi ainakin tulevaan +syksyyn. + +-- Suostun isäni tahtoon, -- vastasi Paul. -- Mutta jos voin olla +äidilleni joksikin hyödyksi, jos voin valmistaa hänelle pienintäkään +iloa hänen nyt ollessaan yksinään ja kenties sairaana vieraalla maalla, +niin olen varma siitä, ettei isäni hylkää pyyntöäni. + +-- Sinä olet hyvä poika, Paul, ja voimmehan me tarkemmin miettiä +ehdotustasi, -- sanoi kreivi kovasti hämillään tästä vaarallisesta +puheenaiheesta. -- Mutta huomannethan kohtuulliseksi, etten heti +paikalla tahdo päästää sinua luotani, saatuani sinut takaisin. +Unohtakaamme täksi päiväksi kaikki huolemme ja ajatelkaamme vain hetken +iloa. Missä on Eerikki Ljung? Ei ole vieraanvaraista näin unohtaa hänen +täällä oloansa. + +Huolet, jotka kreivi sanoi tahtovansa unohtaa, kuvastuivat liiankin +selvästi hänen otsallaan, kun hän meni tervehtimään puolisonsa +sukulaista, joka vaatimatonna ja tottumatonna olemaan näin suuren +komeuden keskellä odotti salissa, kunnes joku näkisi hyväksi muistaa +hänen olemassa olonsa. + +Kreivi Bertelsköld puristi sydämellisesti rehellisen ystävän kättä ja +kiitti häntä lämpimin sanoin niistä kahdesta vuodesta, jotka Paul oli +hänen talossaan viettänyt kuin kotonaan. Kohta he olivat innostuneet +puhumaan tästä asiasta, ja Paul lähti hakemaan pientä Vera-sisartaan, +joka yöllisten tapausten häiritsemättä ja aavistamatta, että ne olivat +vieneet häneltä äidin, oli nukkunut viattomuuden unta veljensä +saapuessa. + +Kello oli vasta kahdeksan aamulla, ja Paul aikoi hiipiä Veran +makuuhuoneeseen, kun hän ovella tapasi paroonitar Louisen, joka oli +vasta puoleksi pukeutunut ja jonka kamarineiti juuri oli herättänyt +kertomalla hänelle oudon huhun kreivittären katoamisesta. + +-- Mitä näen? Paul? -- huudahti hän. -- Ja missä on äitisi? + +-- Ah, Louise, -- sanoi Paul. -- Miksi kysyt sitä minulta? + +-- Luulin sinun tietävän ... vastasi hän hämmästyneenä. Eikö kreivitär +ole lähtenyt sinua vastaan? + +-- Minua vastaan? Hyvä Jumala, mitä tämä merkitsee? Onhan äitini +lähtenyt matkalle; pitäisi kai sinun tietää se paremmin kuin minun. + +-- Matkalleko? Niin, sinä olet oikeassa; niin tuota, kai hän on +matkustanut Tukholmaan, -- vastasi paroonitar, joka kyllä huomasi, että +tässä kaikessa oli jotakin salaperäistä, mutta ei tietänyt, mitä +ajattelisi tai sanoisi siitä. Onneksi tuli samassa kreivi Bernhard, +jolla oli syynsä olla päästämättä veljeänsä hetkeksikään näkyvistään. + +-- Mutta Louise, en ymmärrä, mitä tarkoitat! -- huudahti Paul +säikähtyneenä tästä tietämättömyydestä. + +-- Erehdyt, ystäväni, -- kiiruhti kreivi Bernhard keskeyttämään. -- +Madame ei viime yönä lähtenyt Tukholmaan, vaan Norrköpingin kautta +Pyrmontiin. Ja kun hän nimenomaan kielsi herättämästä sinua, niin voi +Paul ymmärtää hämmästyksesi tuosta odottamattomasta lähdöstä, -- lisäsi +hän vilkaisten sisareensa ja tietämättä, missä määrin tämä jo oli tässä +vaarallisessa asiassa sotkeutunut sanoihinsa. + + + + +13. SELITTÄMÄTTÖMIÄ ARVOITUKSIA. + + +Paul ei vastannut mitään, mutta jotakin selittämätöntä jäi hänen +mieleensä. Hän meni sisarensa Veran luo ja tapasi pienokaisen juuri +heränneenä, mutta vielä makaamassa ja katselemassa pientä sievää +jalkaansa, jonka hän itsekseen veikistellen oli pistänyt esille +peitteen alta. + +Kun Vera ovella huomasi tuon pitkän, vieraan nuorukaisen, veti hän +peitteen korvilleen eikä häntä saatu millään muotoa tulemaan näkyviin +tästä rauhoitetusta satamastaan. Mutta kun veli lempein väkivalloin +veti esiin hänen ruskeakutrisen päänsä piilosta ja hän vihdoinkin tunsi +tuon rakkaan äänen, jota ei pitkään aikaan ollut kuullut, silloin +säteilivät Veran silmät niinkuin hänen äitinsä silmät olivat säteilleet +hänen nuorena ollessaan, eikä kestänyt kauan, ennenkuin hän lensi ylös +vuoteesta ja kavahti, väliin nauraen, väliin itkien, rakkaan veljensä +kaulaan. Olihan Bertelsköldin perhe aina nuorempain lasten syntymästä +saakka ollut kuin kaksi saman omenan halaistua puoliskoa, ja nämä +molemmat olivat aina liittäytyneet yhteen vanhempain sisarusten +kylmäkiskoisuutta vastaan. Nyt oli Veralla jälleen Paulinsa, nyt oli +taas kaikki hyvin, nyt leikittelisivät he taas niinkuin ennenkin +vihannassa puistossa, ja nyt -- siitä hän oli varma -- ei tuo häijy +Bernhard enää tohtisi ampua hänen pieniä vuoniansa. Muutamien +minuuttien kuluessa hän oli kertonut ja kysellyt tuhansia asioita, +vastausta odottamatta, ja lopuksi tuli aina ilonhuudahdus -- äidin +ilosta. + +-- Mutta olethan pitempi kuin äiti, -- keskeytti hän äkkiä pakinansa, +punastuen ja häpeissään hiipien takaisin suojelevan peitteen alle. Nyt +saat siivosti mennä matkoihisi, kunnes olen pukeutunut, eikä siihen +mene viittäkään minuuttia. Tahdon nähdä, miltä äiti näyttää +katsellessaan sinua. Miksei hän tullut kanssasi, sano? Miksei hän ole +tullut lukemaan rukousta kanssani, niinkuin hän joka aamu tekee? Eräänä +aamuna viime talvena se unohtui häneltä, kun isä oli kipeä, ja sinä +aamuna jäi rukous lukematta, mutta sinä päivänä kävi pahoin. Minä löin +rikki Bergflyktin kauneimman kukkaruukun, nyrjäytin jalkani, olin +hammastaudissa, riitelin pitkän Kaisan kanssa keittiössä ja sain +ankaria toria. Ei ole milloinkaan hyvä, kun unohtaa aamurukouksensa. + +-- Etkö tiedä, että äiti on matkustanut pois? -- kysyi Paul, joka tunsi +itsensä kummallisen levottomaksi. + +Vera katseli häntä suurin, ihmettelevin silmin. + +-- Matkustanut pois? -- sanoi hän. -- Sitä ei kukaan saa minua +uskomaan; luuletko, että minä olen niin helposti narrattavissa kuin +ennen? + +-- Ymmärrän. Hän ei tahtonut herättää sinua, kun hänen viime yönä +täytyi niin äkkiarvaamatta lähteä matkalle. + +-- Niinkö luulet? Kuinka saatat olla niin yksinkertainen? Äitinikö +matkustaisi pois sanomatta minulle hyvästiä? Ei, sitä he ovat +uskotelleet sinulle, tehdäksensä sinulle jonkin kepposen. Saatpahan +nähdä, että ulos mennessäsi äiti on oven takana piilossa ja panee +molemmat kätensä silmiesi eteen ja sanoo: arvaapas, kuka olen! Kas, +silloinpa he nauravat sinulle, kun annoit narrata itseäsi. + +Kuinka ihmeellisen voimakas onkaan lapsen usko! Pikku Veran lujassa +luottamuksessa oli jotakin niin tartuttavaa, että Paul nopeasti aukaisi +oven katsoakseen, eikö tämä kaikki ollutkin ainoastaan häijyä pilaa ja +eikö hänen äitinsä seisonut hymysuin oven takana valmiina molemmilla +käsillään peittämään hänen silmiänsä ja sanomaan nuo rakkaat sanat, +joita hänen oli tapana sanoa Paulin lapsena ollessa: arvaapas, kuka +olen! + +Mutta oven takana ei seisonut ketään, ja hän istahti taas alakuloisena +Veran vuoteen laidalle. + +-- Sanoi kai äitimme kumminkin joskus, että hänen täytyisi matkustaa +pois terveytensä tähden? kysäisi hän. + +-- Sitä hän ei milloinkaan sanonut. Miksi hän olisi sanonut semmoista, +jota ei koskaan aikonut tehdä? Äitini ei voi valehdella, -- vastasi +tyttö vakavasti. + +-- Muistelehan kuitenkin! Ehkä hän sanoi jotakin, esimerkiksi eilen, +että sinun tulisi olla tottelevainen hänen poissa ollessaan, tai ettet +saisi unohtaa aamu- ja iltarukoustasi, vaikka hän joksikin aikaa +olisikin estetty sitä kanssasi lukemasta. + +-- Sitä hän ei sanonut. Näin vain, että hän oli toisinaan kovin +pahoillaan, kun Bernhard oli ilkeä hänelle ja sanoi häntä madameksi. +Äidistä ei ollut mieleen, että häntä sanottiin madameksi, vaikka se on +kohtelias sana, sanoi hän, ja vaikka sitä käytetään keisarinnoja ja +kuningattaria puhuteltaessa. + +-- Eikö Bernhard ollut kohtelias äidille? + +-- Olipa kylläkin. Hän on aina kohtelias, kun on oikein pilkallinen. + +-- Mitä äiti sanoi, kun tulit sanomaan hyvää yötä? + +-- Minä suutelin hänen kättänsä, ja hän painoi suudelman otsalleni. +Nuku makeasti, sanoi hän. + +-- Eikö mitään muuta? + +-- Niin, sitten hän sanoi: sano Beatalle, että hän muistaa sammuttaa +kynttilän. Yöllä oli pimeä, vaikka nyt onkin kesä: meillä oli vieraita, +ja me menimme levolle tavallista myöhemmin. Kun äiti meni, kääntyi hän +ovessa ja sanoi: Jumala sinua varjelkoon! + +-- Mutta ei mitään matkasta? + +-- Sinä siinä matkoinesi! Mene tiehesi, että pääsen vuoteelta, niin +saatpa nähdä, että kyllä löydän äitini! + +Paul lähti hänen luotansa mennen puistoon, etsiäkseen luonnosta sitä +selvyyttä, jota ei löytynyt omasta itsestään. -- Niin se kuitenkin on, +-- sanoi hän itsekseen. -- Hän on matkustanut jäähyväisiä heittämättä, +säästääksensä sekä itseltään että Veralta ensi eron kaihon. + +Sill'aikaa sai kreivi Bernhard kutsun isänsä luo. + +-- Tämä teeskentely käy sietämättömäksi ja inhoittavaksi, -- sanoi +vanha kreivi, jonka avonainen, ritarillinen luonne ei voinut suostua +näihin salaisiin vehkeisiin, joihin hän vastoin tahtoansa näki +kietoutuneensa. -- En voi kauemmin teeskennellä levollisuutta Paulin +edessä, kun epäilys ja rauhattomuus mieltäni kalvavat. Meidän täytyy +tehdä tästä loppu, ja minä olen valmis sanomaan hänelle kaiken. + +-- Rukoilen teitä, isäni, malttamaan mielenne, -- pyysi kreivi +Bernhard. -- Ennenkuin tiedämme mitään varmaa kreivittären katoamisesta +ja millä keinoin hänen tekonsa on parannettava, panisimme kaiken +alttiiksi, jos uskoisimme tämän perhesalaisuuden tuolle tuittupäiselle +pojalle, tuommoiselle Gil Blasille ja Don Quixotelle, joka panee +taivaat ja maat liikkeelle löytääkseen äitinsä. Vielä hiukan +kärsivällisyyttä, isäni; Louise tuntee nyt jutun juonen, ja me kolme +koetamme kaikin keinoin löytää pakolaisen ja palauttaa hänet. Jos se +onnistuu, niinkuin minulla on syytä luulla, niin on meidän sitten +helppo sanoa, että madame esim. oli tullut liian myöhään Norrköpingiin. +Laiva oli jo lähtenyt ennen hänen sinne tuloansa, ja hän palaa +takaisin, koska joku kuuluisa lääkäri on määrännyt hänelle toisenlaisen +parannuskeinon, esim. Ramlösassa, jos se nyt on niin välttämätöntä. +Taivaan tähden, ei mitään levottomuutta, ei mitään kysymyksiä, jotka +voivat ilmaista asian oikean laidan, sillä palkolliset ovat vielä +epäilevällä kannalla! Mutta nähdessään meidät aivan tyyninä ja +rauhallisina he uskovat vihdoin sepittämäni selityksen; me voitamme +aikaa, ja siitä riippuu kaikki. + +-- Mikä häpeä, kun täytyy kuin pahantekijä karttaa ja kavaltaa omia +palvelijoitaan, omia lapsiaan! + +-- Ja kenen tähden sen teemme? Eikö se kaikki tapahdu hänen tähtensä, +joka meidät on tähän pulaan saattanut. + +-- Unohdat oman osuutesi siinä, sinä, joka olet ajanut toisen äitisi +kurjuuteen ja maanpakoon! -- huudahti isä närkästyneenä. + +-- Voisin minäkin, isäni, vastata teille tähän jotakin, mutta meillä ei +ole nyt aikaa moitteihin siitä, mitä on tapahtunut; meidän täytyy +yksissä neuvoin koettaa korjata sen seurauksia. Vielä kerran, sallikaa +minun toimia, ja kaikki on muuttuva hyväksi; mutta jos te ennen +aikojanne turmelette minun toimeni, niin on rikkouma auttamaton ja +häväistystä mahdoton välttää. + +-- Tee sitten, mitä voit, -- sanoi kreivi vastahakoisesti. -- Mutta +kolmen päivän kuluessa olkoon kaikki selvillä. Kauemmin en voi näytellä +petturin osaa. + +Ilkkuva, tuskin huomattava hymy väreili kreivi Bernhardin huulilla, +kun hän lähti isänsä luota ja meni antamaan espanjalaiselle +kamaripalvelijalleen, jolla yksin oli hänen luottamuksensa, +tarpeellisia ohjeita. Itse kävi hän mitä suurinta varovaisuutta ja +viekkautta noudattaen tiedustelemaan jälkiä, mitkä voisivat johtaa +kreivittären paon ja nykyisen olinpaikan perille. + +Hänen pakonsa oli nähtävästi tapahtunut klo 1 jälkeen, jolloin hän +lähti puolisonsa huoneesta, ja ennen neljää aamulla, jolloin +palvelusväki rupesi liikkumaan. Hän oli ottanut mukaansa osan +vaatteistaan, tosin ainoastaan vähän liina- ja pitovaatteita, mutta +kuitenkin enemmän kuin hän itse on kyennyt kantamaan. Hänellä on siis +täytynyt olla auttaja; mutta kuka? + +Kreivi Bertelsköld tuli vakuutetuksi siitä, ettei yhtään verestä +rattaanjälkeä johtanut Falkbyn kartanosta maantielle, lukuunottamatta +niiden kärryjen jälkiä, joilla Paul ja hänen opettajansa olivat +tulleet. Kreivittären oli siis täytynyt joko kävellä maantielle tai +paeta järven poikki, ja viimeksimainittua arvelua näkyi vahvistavan se +seikka, että yksi niistä veneistä, jotka eilen oli laituriin +kiinnitetty, oli tietymättömissä. Mutta ei ollut mahdollista, että hän +yksinään olisi uskaltanut järven poikki. Joku oli arvatenkin soutanut +hänet yli eikä kenties vieläkään tullut takaisin. Kuka oli tämä +soutaja? + +Kreivi Bernhard kuulusteli salaa, oliko kukaan talon palvelijoista +sattumalta poissa. Ei kukaan ollut poissa. Hänen epäluulonsa kääntyivät +Bergflyktiin: vanha puutarhuri tavattiin äreänä, mutta levollisena +askaroimassa kukkainsa kanssa, niinkuin ennenkin. + + + + +14. LÄHENEVIÄ MYRSKYJÄ. + + +Iltapäivällä tuli espanjalainen José takaisin tiedusteluretkiltään ja +kertoi havaintonsa. Hän oli kuljeksinut halki koko seudun, ollen muka +hevosia ostelemassa, mutta kaikki turhaan. Hän oli lupaillut suuria +palkintoja sille, joka pääsisi erään luulotellun varkaan jäljille, joka +viime yönä oli varastanut hänen isäntänsä pyssyn, ja hänelle oli +osoitettu muuatta kuljeksivaa länsigöötalaista, joka samana yönä oli +ollut niillä seuduin. + +-- Sinä olet taitamaton pöllö, -- sanoi hänen herransa suuttuneena. -- +Minä olen nähnyt enemmän kuin sinä: yksi laiturin luona olevista +veneistä on poissa. + +-- _Per dio, sennor_, -- sanoi espanjalainen, tahdon mennä hirsipuuhun, +jos kukaan muu on venettä käyttänyt kuin minä itse soutaessani järven +poikki teidän armonne käskystä. + +Kreivi Bernhard puri huultansa. -- Tässä, -- sanoi hän, -- on kymmenen +talaria siitä, ettet ole mitään toimittanut. Saat neljäkymmentä, jos +jotakin toimitat ja sata, kun hankit minulle täyden varmuuden +etsittävästämme. + +-- _Gratias, sennor_, tulette olemaan minuun tyytyväinen, -- vastasi +kamaripalvelija viekkaasti silmää iskien. + +Falkbyssä oli vielä toinenkin, joka kulutti koko päivän tiedusteluihin, +ja se oli Vera. Häntä ei millään tavalla voitu saada uskomaan, että +hänen äitinsä oli matkustanut hänen luotaan jäähyväisiä sanomatta. Hän +aloitti tutkimalla tarkkaan koko talon, ullakolta kellariin, suuresta +saksanpähkinäpuisesta vaatekaapista aina oman nukkekaappinsa +laatikoihin asti. Kun hän ei mitään löytänyt, toimitti hän tarkastuksen +puutarhassa ja kasvihuoneissa siinä salaisessa toivossa, että tapaisi +äitinsä jonkin pensaan tai kukka-astian taakse kätkeytyneenä. +Puutarhasta hän meni puistoon, sieltä Bergflyktin luo, sieltä +työmiesten majoille ja hovin alustalaisten luo, alinomaa kysellen, eikö +kukaan ollut nähnyt hänen äitiänsä, joka oli häneltä varastettu. Ja kun +ei kukaan kyennyt vastaamaan tähän eriskummaiseen kysymykseen, selitti +Vera, että hän aikoi kulkea "niin kauas kuin tietä riitti", kunnes +viimein nälkä paremmin kuin hänen hoitajattarensa Beata sai hänet +palaamaan kotiin. + +Ellei kreivi Bernhard niin suuresti olisi halveksinut niitä +kuolevaisia, jotka eivät vapaasukuisina maailmaan synny, olisi hänellä +ollut syytä kuulostaa kaikkia niitä kuiskeita, jotka Veran +lapsellisista tiedusteluista vain yltyivät. Falkbyn palvelusväki uskoi, +niinkuin hän itse aivan oikein oli huomauttanut, vain puoleksi tuota +kummallista Pyrmontin ja Norrköpingin matkaa, josta näihin saakka ei +kukaan ollut sanaakaan tietänyt; ja mitä heidän oli ajatteleminen, kun +nuorin neiti, kreivittären hellikko ja lempilapsi, tiesi siitä vielä +vähemmän kuin he? Ennenkuin päivä oli lopussa, oli huhu kreivittären +äkillisestä katoamisesta, liioiteltuna ja senkin seitsemällä tavalla +selitettynä levinnyt Falkbystä koko ympärillä olevalle laajalle +hovintilalle. + +Mutta nyt olivat mielipiteet kreivittärestä hyvin erilaiset. Hänen +suuri, kaikkia kohtaan osoittamansa hyväntekeväisyys ja hänen arvokas +käytöksensä oli hankkinut hänelle monta harrasta ystävää, jotavastoin +toiset eivät olleet unohtaneet niitä huhuja, jotka olivat liikkeessä +hänen suomalaisesta noituudestansa. -- Hän oli taivaan enkeli, ja +sentähden hän ei saanut elää! -- huudahtivat muutamat. -- Hän oli +noita-akka, hornasta kotoisin, ja hänen aikansa oli loppunut, -- +arvelivat toiset. + +Sillä se huhu tuli kohta yleiseksi, ettei kreivitär enää ollut elävien +ilmoilla ja että hän viime yönä äkkiä oli kadonnut, ei tiedetty minne; +ja kun jotkut otaksuivat hänen heittäytyneen järveen, uskalsivat toiset +lausua arveluita väkivaltaisesta kuolemasta -- kenen käden kautta, sitä +varoi jokainen ääneensä sanomasta, mutta kullakin oli omat ajatuksensa. +Sanalla sanoen, koko tienoo joutui yleisen hämmästyksen valtaan. Sillä +olihan kreivitär kuitenkin ollut hyvä äiti kaikille alustalaisilleen, +eikä edes noitakaan, joka oli niin hyvä ja herttainen, voinut kadota +maailmasta niin pian ja niin salamyhkäisesti, kaipuuta ja katkeruutta +herättämättä. + +Kaikesta tästä mitään aavistamatta lähti Paul illalla käyskentelemään +ystävänsä Eerikki Ljungin seurassa, näyttääksensä tälle linnan ihania +ympäristöjä ja nähdäksensä itse taas ne paikat, jotka olivat olleet +hänelle rakkaita aina lapsuuden ajoilta. He kulkivat puiston kautta +järvelle ja sieltä niittyjen poikki pienelle kirkolle ja kirkonkylään, +jotka olivat ihanassa laaksossa sen kukkulan juurella, jonka huipulla +kreivin linna loisti kaikessa komeudessaan. Ilta oli lauhkea ja kirkas, +maisema lepäsi vaalean vihantana kesän ensi kukoistuksessa. Molemmat +vaeltajat olivat ihastuksissaan; Paul unohti surunsa iloiten +nähdessänsä niitä kauniita viljelyksiä ja uudisrakennuksia, joilla +hänen sukutilaansa oli kaunistettu näinä viimeisinä vuosina, ja hänen +kasvitieteeseen innostuneessa ystävässään herätti seudun +runsasaarteinen kasvisto iloa, joka voitti kaikki sen muut ihanuudet. + +-- Tule, -- sanoi Paul, -- lähtien kirkolle päin, -- nyt on +lauantai-ilta, ja silloin on kylän poikien tapana olla pallosilla +kirkonmäellä. + +Kohta seisoivat he kirkon läheisyydessä laakson rinteellä, jossa oli +nuorison tavallinen leikkipaikka; mutta leikkivien sijasta olikin +siellä nyt kahteen- tai kolmeenkymmeneen nouseva parvi kylän asukkaita, +jotka tavallista aikaisemmin olivat jättäneet työnsä. He näyttivät +haastelevan jostakin tärkeästä asiasta; huolten pilvi varjosti +useimpain kasvoja, ja jotkut naisista vuodattivat kyyneleitä. + +-- Nuo hyvät ihmiset, -- sanoi Paul ystävällensä, -- heillä on +varmaankin mielessään jotakin, joka saattaa heidät levottomiksi. Tule, +kysykäämme heiltä syytä heidän huoliinsa; ehkä voimme antaa heille +hyvän neuvon. + +Paul Bertelsköld oli, samoin kuin hänen sisarensa Vera, ollut hovin +alustalaisten erityisessä suosiossa. He olivat jo äitinsä takia +rahvasta lähempänä kuin heidän ylhäisaateliset sisaruksensa, ja olivat +pienestä pitäen oppineet antamaan ihmisarvon matalain majojenkin +asukkaille. Paul oli usein ottanut osaa kylän poikien leikkeihin; +kaikki hänet tunsivat, kaikilla oli tapana sydämellisesti vastata hänen +ystävälliseen tervehdykseensä, ja nyt, kun hän palasi niin pitkän +poissaolon jälkeen -- nyt vaikenivat yht'äkkiä kaikki hänet +nähdessään; ei kukaan tervehtinyt häntä, ei kukaan toivottanut häntä +tervetulleeksi, kaikki olivat hämillään, ja jokainen, joka vain voi, +hiipi hiljaisuudessa tiehensä. + +-- Mitä nyt, Pekka, -- sanoi Paul nuorelle rengille, joka oli hänen +entisiä leikkitovereitaan, ja joka vastahakoisesti tarttui siniseen +lakkiinsa, -- oletko tullut sokeaksi tyttöjä töllistellessäsi, kun et +enää tunne minua, vaikka viimeksi tavatessamme löimme kiekkoa +tienristeyksessä? + +Renki kyhni tukkaansa ja pyörähti selin, mitään vastaamatta. + +-- Ja sinä, Martinpoika, -- jatkoi Paul, kääntyen päin rotevaan +talonpoikaan, joka muinoin oli ollut hovissa työvoutina, -- kuinka on +laitasi, ukkoseni? Vieläkö vanha ruunasi elää, se, joka heitti minut +mäkeen, kun tahdoin taitoani näyttää, ja joka aina potkaisi, kun +kutkutteli sitä kaulaan. + +-- Kiitän kysymästä, -- vastasi talonpoika silmät selällään, -- +_meille_ ei ole mitään pahaa tapahtunut. + +Sanassa _meille_ oli äänenpaino, joka vaikutti, että Paul taas kysyi: + +-- Mistä syystä seisotte täällä jurottaen, ikäänkuin vihollinen olisi +maassa. Mistä tärkeästä asiasta te nyt tänä iltana neuvottelette? + +-- Mistäpä me neuvoteltaisiin? -- oli vastaus. -- Kun suuret herrat +ratsastavat, väistyy talonpoika tiepuoleen. + +-- Jos minä olisin talonpoika, ratsastaisin minäkin, -- laski +nuorukainen leikkiään. -- Ja te Risa-muori, joka valmistatte koko kylän +parhaat juustot, oletteko unohtanut, että minä olin parhaita +ostajianne? + +-- Jumala varjelkoon nuorta armollista herraa kaikesta pahasta näinä +pahoina aikoina! -- vastasi ämmä ja niiasi aina maahan asti, kyynelten +vieriessä pitkin hänen kuihtuneita poskiansa. + +-- Oletteko niin pahoilla mielin siitä, että näette minut jälleen vai +onko Martinpojan koira hoklinut kaiken viilipiimänne? + +-- Katso, kun on nuori, niin voi olla iloinen, vaikka on tapahtunut, +mitä ei ikinä olisi pitänyt tapahtua, -- huokasi akka ja itki vielä +katkerammin. + +-- No, mitä sitten on tapahtunut? + +-- Jumala varjelkoon sen koskaan tulemasta minun suustani. Hän oli niin +sydämellisen lempeä ja kaunis katsella; hänenlaistaan emme enää ikinä +saa. Mutta me olemme kaikki viheliäisiä ihmisiä. Ei kenkään tiedä +aikaansa eikä hetkeänsä, milloin Herra meidät kutsuu. + +-- Eukkoparka! Onko tyttärenne kuollut? Muistaakseni hän meni manalle +jo neljä vuotta sitten. + +Vanhus ei virkkanut mitään. Paul huomasi kummastuksekseen kaikkien +muiden pujahtaneen pois, ja olevansa kahden kesken eukon kanssa; hänen +toverinsakin oli käyttänyt tilaisuutta tutkiakseen muutamia kivien +kyljessä kasvavia sammallajeja. + +-- Mitä tarkoitatte? Ja minkätähden hiipivät kaikki pois, ikäänkuin +heillä olisi paha omatunto? + +Eukko katseli varovaisesti ympärilleen, ja kun luuli olevansa varma +siitä, ettei kukaan häntä kuulisi, nojautui hän nuorukaisen olkapäähän +ja kuiskasi hänen korvaansa: + +-- Kavahtakaa tuota Espanjan mustalaista! + +-- Josétako? Mitä se merkitsee' + +-- Se on hän! + +-- En ymmärrä teitä. + +-- Jumala suokoon teille avoimet silmät ja korvat, armollinen herra, +sillä me elämme pahassa maailmassa, eikä kenkään ole turvassa pimeyden +nuolilta. Olkaa varuillanne ja muistakaa minun niin sanoneen. Sama +kirves, mikä on kaatanut täysikasvuisen puun sen voiman vuosina, voi +kaataa taimenkin kaikessa sen ihanuudessa. Katso, miten vihollinen on +käynyt tuleentuneiden tähkäpäiden ylitse; miksi ei hänen jalkansa +tallaisi hentoa orastakin? + +-- Mutta, Risa-muori, en ymmärrä sanaakaan tuosta! + +-- Niin, suokoon Jumala, ettette ikinä ymmärtäisi siitä sanaakaan, -- +jupisi akka ja lähti niiattuaan tallustelemaan takaisin kylään. + + + + +15. JÄÄNHALKEAMA. + + +Elämää on toisinaan verrattu jäätyneeseen järveen, jota pitkin huoleton +ihminen astelee kevein jaloin ja jota myöten reet liukuvat kenenkään +ajattelematta sillan heikkoutta tai veden syvyyttä, kunnes jää joko +hitaasti sulaa tai äkkiä murtuu, ja tuo huoleton joukko hukkuu. + +Toisinaan myöskin, luistelijan kiidellessä välkkyvää rataansa, kuuluu +kumea jyminä, ja kun hän kääntyy katsomaan, on jäähän ilmaantunut +halkeama. Ehkäpä se on varoitus, ehkäpä se ei merkitse mitään. +Ajattelematon jatkaa huoletonna matkaansa; viisas pyrkii rantaan. + +Paul Bertelsköld oli nyt tuommoisella jäällä, ja ne selittämättömät +viittaukset, ne salaperäiset varoitukset, joita hän oli kylässä saanut, +olivat hänen alakuloiseen mieleensä tehneet syvemmän vaikutuksen kuin +mitä hän itsekään tahtoi myöntää. Mietteissään ja sanatonna käveli hän +Eerikki Ljungin rinnalla takaisin linnaan, kun hän sillä kapealla +tiellä joka vei rantaan ja jota tallirengit tavallisesti ajoivat +hevosia juottamaan mennessään, näki skoonelaisen Rasmuksen tulevan +oudolla tavalla hevosen selässä roikkuen. + +Poika ei ollut juomariksi tunnettu, ja Paul kysyi, mikä häntä vaivasi. + +Vastausta antamatta rupesi Rasmus nyyhkimään hullummin kuin silppukone +-- jos sellaisia siihen aikaan olisi käytetty. + +Hänen nuori isäntänsä ei ollut hyvällä tuulella ja kohotti uhkaavasti +ratsuruoskaansa. + +-- Pidä hevosesi paikallaan, äläkä riuhdo päitsistä! Vastaa minulle: +oletko kipeä? + +-- Minä olen riivattu! -- nyyhki poika. + +-- Mitä se merkitsee? + +-- Olen noiduttu. + +-- Kuka on sinut noitunut? + +-- Lempo vie, sitä en uskalla sanoa. Armollinen nuori herra on niin +kiivas. + +-- Aiotko vastata? -- Ja ratsuruoska kohosi. + +-- Lupaako nuori herra olla vihastumatta, niin totta kies'avita sanon +sen, -- jatkoi poika tehden hurjan yrityksen saadakseen silppukoneen +vaikenemaan. + +-- Lupaan sinulle selkäsaunan, jos olet vaiti, ja plootun, jos puhut +totta, -- vastasi Paul, joka aavisti, että pojan hurja nyyhkiminen oli +jossakin yhteydessä kyläläisten eriskummaisen käytöksen kanssa. + +-- Niin, niin kies'avita juttelen minä kaikki niinkuin se on, -- sanoi +Rasmus, -- sillä nuori herra saa sen kuitenkin tietää, eikä se ole +minun syyni, että armollinen kreivitärvainaja osasi loihtia niin hyvin. +Sillä nähkääs, kyllä hän oli kristitty ihminen, vaikkei asianlaita +kuulu olevan aivan oikein Suomessa ja Venäjällä, mistä hän kuuluu +olleen syntyisin, niinkuin ihmiset hokevat. Jumala hänen sieluansa +siunatkoon! + +-- Kuka armollinen kreivitär? + +-- Niin, siinäpä solmu oli, sanoi suutari, kun sai kirpun +pikilankaansa. Hitto vie, kukas muu se olisi, kuin kreivitärvainaja, +äitinne? + +-- Oletko hullu, vai onko paksu Hannu houkutellut sinut mukaansa +kapakkaan? + +-- Kas, nyt kiivastui herra taas, -- sanoi poika ja siirtyi +varovaisesti syrjään. + +-- Näethän, että olen levollinen! -- sanoi Paul, vaikka hänen verensä +kuohui. + +-- Kah, minähän luulin, että hän jo tiesi sen, jatkoi Rasmus yhä vielä +valmiina hädän tullen pakenemaan. -- Sillä, näet sen, minä jaarittelin +eilen jotakin kreivitärvainajan noituudesta, ja siitä sain palkkani +mestarilta. Mutta kieli on paha kappale, sanoi akka, kun nautti +lääkkeitä, ja viime yönä ahdisti minua painajainen. Ylös noustessani +oli pääni kuin lyijystä, ja paholainen on nipistellyt minua koko päivän +yksin pikkusormestakin. En minä voi seistä, enkä minä voi käydä, ja kun +koetan ratsastaa, tanssivat aidan seipäät niinkuin kuokkavieraat +pidoissa. Näet sen, se tuli minulle siitä, kun en osannut suutani +sulkea. + +-- Mene makaamaan, sinä olet sairas! -- sanoi Paul, joka nyt alkoi +ymmärtää, että poika puhui houreissaan. + +-- En minä ole häntä tuhonnut, -- jatkoi Rasmus yhä sekavammin. -- Sen +on Jooseppi tehnyt. Yöllä, kun en voinut nukkua, menin ikkunan luo, ja +oli vielä hämärä, kun näin armollisen kreivittären menevän kartanon +poikki, aivan niinkuin hän kulki näillä ilmoilla ollessaan, ja hänen +seurassaan oli mies, joka kantoi hänen kapineitaan, ja järvelle päin he +menivät. Mutta järveltä hän ei koskaan palannut, ymmärrättehän. Ihmiset +hokevat, että sellaiset ihmiset uivat jonkin aikaa vedessä kuin lastut, +ja sitten, kun heidän aikansa on lopussa, uppoavat he äkisti kuin kivet +pohjaan. + +-- Laittau kotiisi, -- huudahti Paul, tarttui hevosta marhamintaan ja +talutti sen pihaan, missä Rasmus toimitettiin huoneeseen lukon taa ja +vietiin vuoteeseensa. + +Hänen sekavissa sanoissaan oli yksi, joka oli kuin jään halkeama, ja se +sana oli _kreivitärvainaja_. + +Vera odotti veljeänsä portaiden luona. -- Minulla on sinulle jotakin +sanomista, -- kuiskasi hän. -- Minä seisoin kenenkään huomaamatta +keittiön ovella ja kuulin pitkän Kaisan kertovan toisille, ettei täällä +ole ollut mitään vaunuja yöllä. Ei ole totta, että äiti on lähtenyt +matkalle, sanoi hän. Ei täällä ole käynyt mitään vaunuja, eikä kukaan +koko talossa ole niistä mitään tiennyt. En voinut kuulla, mitä muuta +hän kertoi, mutta hän puhui pahoja sanoja Bernhardin Josésta. + +-- Oletko sinä neiti Bertelsköld ja kuuntelet keittiön ovella piikojen +loruja? -- torui veli, tuntien väristyksen kaikissa jäsenissään. + +-- Suo anteeksi! -- rukoili tyttö. -- En enää toiste sitä tee. Nyt +kuulet, ettei äitimme ole matkustanut pois; hän on kätkeytynyt, +säikähdyttääksensä meitä, että sitten oikein ilostuisimme, kun hän +tulee takaisin. + +Paul suuteli sisartaan mitään vastaamatta. Nyt oli hänen vuoronsa +menettää malttinsa. Hän kiiruhti hakemaan isäänsä, lujasti päättäen +hankkia valoa tähän hirvittävään pimeyteen, josta tuo kamala sana +_kreivitärvainaja_ alinomaa kuin hautauskellot soi hänen korviinsa. + +Kreivi oli ratsain lähtenyt katselemaan erästä uudisviljelystä eikä +ollut vielä palannut. Paul tapasi sen sijaan sisarensa Louisen, joka +säpsähti hänen riutunutta ulkomuotoaan. + +-- Hyvä Jumala, kuinka sinä olet kalpea! Oletko sairas? -- kysyi +paroonitar, joka rakasti kaunista nuorempaa veljeänsä kaikella sillä +hellyydellä, jota hänen huikenteleva, maailmaan mieltynyt sydämensä voi +tuntea ja jota hän ei jo ollut antanut vanhemmalle veljelleen. + +-- Missä on äitini? -- kysyi Paul. + +-- Madame? -- vastasi Louise hämillään ja hämmästyksissään. -- Miksi +kysyt sitä minulta? Mitä minä siitä tiedän? + +Tämä sana _madame_, jota hänen äitinsä ei ollut voinut kärsiä +lapsipuoliltaan, oli kuin öljyä tuleen. + +-- En kysy sinulta madamea, minä kysyn sinulta: missä on äitini? +huudahti Paul tarttuen sisartansa kiivaasti käsivarteen. + +-- Mutta, Paul, rakas Paul, rukoilen sinua malttamaan mielesi. Sinä +olet sairas; olet vilustunut matkalla. + +-- Kuule minua, Louise: en ole sairas, en ole mielipuoli, vaikka olisin +saattanut siksi tulla kaikesta siitä, mitä nyt tunnin kuluessa olen +kuullut. Tahdon olla levollinen; näet hän, että olen levollinen. Kaikki +on niinkuin ennenkin: aurinko loistaa, Falkby on paikallaan, minä en +revi maahan sen muureja, en kulje miekalla ja pistooleilla +varustettuna, niinkuin rosvojen luolassa. Kysyn sinulta ainoastaan: +missä on äitini? Olethan sinä sisareni, ja Bernhard on veljeni, ja +isäni on isäni ja minä olen minä itse; mutta missä on äitini? Tahdon +tietää, mihin olette äitini panneet? + +-- Päästä käsivarteni. En ymmärrä, mitä sanot; -- valitti paroonitar +melkein yhtä kalpeana kuin veljensä ja pyörtymäisillään. + +Samassa astui sisään kreivi Bernhard, joka laajan kirjevaihtonsa vuoksi +ei ollut voinut vartioida Paulia, niinkuin olisi tahtonut. + +-- Pelasta minut! Pelasta minut! Paul on tullut mielipuoleksi! -- +vaikeroi Louise ja vaipui tainnoksissaan kreivi Bernhardin syliin. + +Paul hellitti hänen käsivartensa ja kääntyi säihkyvin silmin veljensä +puoleen: + +-- Ota hänet! Säilytä lasikaapissa häntä, tuota naisparkaa, jolla ei +ole rohkeutta vastata minulle: minä olen valehdellut! Nyt on sinun +vuorosi! + + + + +16. MYRSKY PUHKEAA RAIVOAMAAN. + + +Bernhard Bertelsköld ei ollut turhaan tutkinut valtiomiesten ylistettyä +taitoa pysyä tukalimmissakin tilanteissa järkähtämättömän +kylmäverisenä, mitä suurinta tyyneyttä osoittaen väittää mustaa +valkoiseksi, väliin ärsyttää, väliin lepyttää, ja viimein väsyttää +vastustajansa, saattaakseen hänet ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa +aseettomaksi ja anastaaksensa menetetyt maat takaisin. Hän oivalsi, +että Paul tiesi _jotakin_, ja päätti antaa hänen mielin määrin raivota, +siinä toivossa, että tämä _jotakin_ ei olisi _kaikki_. + +-- Rakas Paul -- sanoi hän, -- jos olet oppinut Suomessa tuommoisia +rajuja kotitapoja, niin ei minua laisinkaan ihmetytä, että Turun +oppineet ystäväsi ovat lähettäneet sinut tänne sivistymään... Kas +tässä, Louise, lasi vettä! Älä mene enää tainnoksiin, armas ystäväni, +vaikka näytätkin siinä niin miellyttävältä. Kas niin ... istu! Paul +odottaa vain saadakseen suudella kättäsi ja pyytää anteeksi. + +-- Älä ole levoton, se on jo ohi, -- sopersi paroonitar, tointuen +taidolla sellaisella, joka osoitti, ettei hän ensi kertaa pyörtynyt. -- +Läsnäoloni lienee tarpeeton, ja minä pyydän saada jättää herrat kahden +kesken. + +Kreivi Bernhard tarjosi hänelle käsivartensa. -- Ole varoillasi, -- +kuiskasi sisar, -- hän on hirveän raju. + +-- Olen tottunut kesyttämään virmoja varsoja, -- vastasi diplomaatti. + +Paul sai aikaa rauhoittuakseen. Mutta yhä edelleen kuohui raivo hänen +rinnassaan. Hän oli kuin palavaa öljyä täynnä oleva astia, jonka +sisältö pienimmästäkin liikahduksesta läikähtää yli laitainsa. + +-- Olen kysynyt Louiselta, missä äitini on, -- sanoi hän synkän +päättävästi, luoden tummat silmänsä vaarallisen, turmiota ennustavan +tyynesti veljeensä. + +-- Vai niin, -- vastasi kreivi Bernhard käyttäen tuota mainiota _vai +niin_ sanaa, joka voi olla kiehuvan kuuma tai jääkylmä, ystävällinen +tai vihamielinen, kohtelias tai ivallinen, aina sen mukaan, kuinka se +lausutaan. -- Ja mitä sisaremme vastasi? + +-- Ei mitään. Ja ei mitään on liian vähän. + +-- On kysymyksiä, joihin ei mitään on paras vastaus, -- vastasi kreivi +Bernhard välinpitämättömästi. -- Ole järkevä, hyvä Paul, ja karkoita +mielestäsi tyhjät houreet. Toivon, että madame voi vallan hyvin. + +-- Missä? + +-- Norrköpingissä tietysti, jollei hän, niinkuin arvelen, jo ole mennyt +laivaan. + +-- Valehtelet. + +-- Mitä? Taas näyte suomalaisesta kasvatuksestasi. Pyydän sinua, nuori +herra, vähän paremmin punnitsemaan sukkeluuksiasi. En aio mennä +tainnoksiin niinkuin Louise, mutta minä en pidä kohteliaisuuksista, +jotka haiskahtavat hollituvalle. + +-- Minäkin tahdon pyytää sinulta jotakin, -- sanoi Paul. -- Jätä pois +tuo mahtavan huoleton ääni, jota voit käyttää puhutellessasi lapsia tai +naisia tanssiaisissa. Minuun se ei tehoa yhtään mitään. Et tunne minua. +Minä en ole enää sama kuin viimeksi erotessamme. Minussa on jotakin, +joka sanoo, että meistä täytyy tulla viholliset, ja se olisi ikävää, +Bernhard; olemmehan veljekset! Rukoilen sinua, puhu rehellisesti, puhu +suoraan, puhu minulle kuin veljelle, ja vastaa minulle: missä on +äitini? + +-- Vallan mielelläni. _Soyons amis, Cinna_, en halua parempaa. Mutta +täytyykö minun välttämättä olla yhtä tunteellinen ja haaveksivainen +kuin sinä itse, saavuttaakseni armollisen hyväksymisesi? Mitä +huudahduksia tulee minun käyttää, puhuakseni mielesi mukaan? Mitkä +valat tulee minun vannoa, että minua uskoisit? Vannon Jupiterin nimeen, +että olet erehtynyt! Vakuutan Odinin, Thorin ja Frejan nimessä, että +olet saanut päähäsi joukon hullunkurisia houreita. Tyydytkö siihen, vai +täytyykö minun vielä etsiä toisia jumal'olennoita? Pelkään, että +lukuunottamatta Olympoa, jossa olen kuin kotonani, jumalani joutuvat +tappiolle sinun jumaliesi rinnalla. + +-- Eikö sinulla ole minulle mitään muuta vastaamista? Asettaudu minun +asemaani. Ajattele, että sinulla on, niinkuin minullakin, äiti, jota +rakastat enemmän kuin kaikkea muuta maailmassa, ja että hän äkkiä +katoaa, kenenkään tietämättä minne. Etkö pakottaisi vaikka kiviäkin +puhumaan kysyessäsi heiltä: missä on äitini? + +-- Mene kysymään maantien kiviltä ja ne vastaavat sinulle, +kivikirjaimilla tietysti: hän matkusti Norrköpingiin. + +-- Äitini ei ole matkustanut Norrköpingiin. + +-- Hyvä, sinä vastaat itse kysymykseesi. Mitä tahdot siis minulta? + +-- Tahdon tietää totuuden. Tahdon tietää, _missä_ äitini nyt on. +Minulla on oikeus sitä vaatia, eivätkä mitkään liukastelevat verukkeet +voi minua enää pettää. + +-- Rakas Paul, täytyneehän sinun myöntää, että minä olen mitä +ihmeteltävimmän kärsivällisesti kuunnellut järjetöntä puhettasi. Tule +nyt järkiisi ja sano minulle taivaan nimessä: mitä minä voin enää muuta +vastata? Madame on matkustanut, meidän tietääksemme, astuakseen laivaan +siellä ja siellä, ja nyt sinä vaadit, että minun pitäisi olla näkijä, +tietäjä, Svedenborg, jonka tulee kertoa sinulle, missä hän tällä +hetkellä katsoo hyväksi oleskella. Myönnä, ystäväni, että se on +naurettavaa. + +Paul oli vaiti. Eihän hänellä ollut mitään todistuksia. Hänhän joutuisi +naurunalaiseksi, jos kävisi kertomaan veljelleen niistä kulkupuheista, +joihin perusti epäluulonsa. + +Mutta kreivi Bernhard luuli liian varhain päässeensä voitolle ja pilasi +asemansa. -- Tahdon osoittaa suurempaa suvaitsevaisuutta kuin olet +ansainnutkaan, -- sanoi hän. Lähetän Josén jo tänä iltana Norrköpingiin +hankkimaan tarkkoja tietoja madamen lähdöstä, ja huomenna ennen +päivällistä tulee hänen olla jo kotona. Oletko siihen tyytyväinen? + +-- José? -- huudahti Paul, ja kaikki hänen synkät epäluulonsa virisivät +eloon. -- José, sanot sinä? Nyt minä käsitän sinut. Tässä on siis +kuitenkin jotakin, jota tahdot salata, ja saadaksesi minut harhaan sinä +tahdot saada minut uskomaan roistoa, joka on sinun kuuliaisin juhtasi +ja valmis mihin tahansa. Nimessä taivaan, jota huudat todistajaksesi, +Bernhard, nyt rupean uskomaan, että sinä olet suurin roisto, mitä maa +pinnallansa kantaa! Mutta minua et petä. Vannon, -- en kurjien +jumaliesi nimessä, vaan kautta kunniani ja aateliskilpeni, joka on +omasi vertainen -- että jos et heti tässä tuokiossa puhu minulle totta, +niin matkustan itse Norrköpingiin, ennenkuin aurinko on laskenut, ja +voi sinua, jos saan sinut valheesta kiinni. Sillä jos vähimmälläkään +sanalla olet uskaltanut loukata äitini henkeä tai kunniaa tai onnea, +niin ei se, että olet isäni poika eikä mikään muukaan maailmassa ole +suojeleva sinua, ja minä olen vaativa sinut siitä tilille, vaikka se +maksaisi sinun, minun ja kaikkien meidän elämämme ja onnemme. Tahdotko +nyt vastata minulle? + +Palava öljy oli läikähtänyt yli laitojensa. Paulin mustat silmät +säkenöivät, hän tarttui veljeänsä käteen -- hän oli kaunis ja +kauhistava sillä hetkellä. + +Mutta ennenkuin kreivi Bernhard ehti keksiä uuden kelvollisen tekosyyn, +väistääksensä tuota raivoavaa, hurjapäistä varsaa, joksi hän olisi +häntä nimittänyt, jos olisi ehtinyt, kuului ulkoa portailta ihmisten +hälinää, ja huoneeseen syöksyi espanjalainen kamaripalvelija José, +verissään, rikkirevityin vaattein, hurjasti tuijottavin silmin ja +laihat, ruskeat kasvot säikähdyksestä väännyksissä, samalla kun hänen +pitkä, musta tukkansa hurjassa epäjärjestyksessä liehui hänen +otsallaan. + +-- Pelastakaa minut! Pyhän neitsyen ja kaikkien pyhimysten nimessä, +pelastakaa minut, sennor! -- änkytti hän ja syleili suurimmassa +tuskassa herransa polvia. + +Syy tähän kohtaukseen selvisi pian, sillä avonaisessa ovessa näkyi +kiljuva, riehuva ja meluava väkijoukko, joka pysähtyi huomatessaan +molemmat kreivit ja jäi seisomaan kynnyksen taa, uskaltamatta tunkeutua +sisään. Paul ymmärsi kohta heidän tarkoituksensa. Uutinen kreivittären +katoamisesta oli aluksi herättänyt vain äänetöntä hämmästystä hovin +alustalaisissa. Päivän kuluessa olivat sitten huhut, toinen toistaan +liioitellummat, muuttaneet hämmästyksen kuohuvaksi kiihkoksi, joka oli +saanut uutta sytykettä Paulin käynnistä kylässä ja vihdoin viimein +vimmannut nuo muuten rauhalliset itägööttalaiset täyteen raivoon. +Suusta suuhun lensi kertomus rakastetun kreivittären surkeasta +kuolemasta, ja luullun ilkityön aiheuttamat epäluulot kääntyivät heti +kohta vastatulleeseen Espanjan mustalaiseen, joksi rahvas häntä nimitti +ja jonka ruskeat, oudot kasvot ja eriskummaiset silmät jo heti ensi +näkemässä olivat herättäneet kammoa, inhoa, ehkä kateuttakin. Kaikki +olisi luultavasti kumminkin jäänyt paljaisiin uhkauksiin, jollei José, +noita epäluuloja aavistamatta, olisi näyttäytynyt kylässä, jossa +kiukustunut rahvas heti paikalla hänet ympäröi ja alkoi häntä pahoin +pidellä. + + + + +17. VANHA TARINA KAHDESTA VELJESTÄ. + + +-- Hävyttömät moukat, mitä he tahtovat? Kuinka he ovat uskaltaneet +tehdä väkivaltaa kamaripalvelijalleni? -- kysyi kreivi Bernhard, +koneentapaisesti ottaen esille pari ladattua pistoolia, joita hän +Espanjassa oli tottunut aina pitämään povellaan. + +-- Siinä ovat _maantien kivet_, jotka puhuvat, kun sinä olet vaiti, -- +kuiskasi Paul surusta ja vihasta vapisevalla äänellä. -- He eivät voi +käsittää, että ihminen katoaa ilman syytä, ja he kai arvelevat, että +Josélla on ollut osansa siinä. + +-- Siis sinun liittolaisiasi! -- virkkoi Bernhard kylmästi. -- Mene +tiehesi, José! Ei kukaan rohkene sinua enää loukata, ja ennenkuin +lähden Tukholmaan, aion rangaista noita uppiniskaisia lurjuksia niin, +että tuntuu. Söderlund, -- ja hän kutsui kelloa soittaen isänsä vanhan +uskollisen palvelijan saapuville, -- sulje ovet ja sano tallirengeille, +että he ruoskilla ajavat tuon häpeämättömän roistoväen takaisin kylään! + +-- Sitä ennen on sinun näytettävä toteen, että he ovat väärässä, -- +keskeytti Paul hänet uhkaavasti. + +-- Mainiota! Minun pitäisi siis hieroa sovintoa talonpoikien kanssa! Ja +mistä, jos saan kysyä? Tiedätkö, ystäväni, että alan saada yhtä huonon +ajatuksen ymmärryksestäsi kuin muista viehättävistä ominaisuuksistasi. +Mutta eihän minun pitäisi kummastella myötätuntoisuuttasi roskaväkeä +kohtaan. Sehän on luonnollista: olet vain tullut sukuusi. + +Tuskin hän oli saanut tämän sanoneeksi, kun Paul puristi niin rajusti +hänen vasenta kättänsä, että kolme sormea nyrjähti sijoiltaan ja veri +tunkeutui esille kynsien alta. -- Olen sanonut, että sinun tulee +vastata pienimmästäkin häväistyksestä äitiäni kohtaan! -- sanoi +nuorukainen hammasta purren. + +Onneksi he olivat kahden salissa, sillä se verisen vihan ilme, joka +yht'äkkiä leimahti kreivi Bernhardin ylpeissä ja tylyissä kasvoissa, +oli niin hirmuinen, että Paul itsekin väistyi ja heitti irti sijoiltaan +menneen käden. Vihan leimahdusta kesti vain sekunnin verran, mutta +sekin jo riitti valaisemaan sitä pohjatonta kuilua, joka tästä hetkestä +alkaen ainaiseksi olisi erottava veljekset toisistaan. + +-- Mieletön poika! -- huudahti kreivi Bernhard, joka nyt tarvitsi +kaiken kuuluisan taitonsa voittaakseen vihansa raivon ja ruumiillisen +kipunsa. -- Vielä minulla on oikea käteni tallella kurittamaan sinua +vasemmankin puolesta, ja jollen minä onnettomuudekseni olisi pakotettu +sanomaan kurjaa sukupattoa veljekseni, ei minua mikään pidättäisi +vastaamasta sinun kädenpuristukseesi niin, kuin jokainen aatelismies +tekisi minun sijassani. Mutta täksi kertaa voi jo olla siinä tarpeeksi, +että saat tietää, minkätähden sinä hullun tavoin olet rynnännyt ulos +huutamaan omaa häpeätäsi. Se olkoon minun kostoni ja sinun +rangaistuksesi. + +-- Enhän ole puoleen tuntiin tahtonut muuta kuin saada kuulla totuuden +valheellisilta huuliltasi, -- vastasi Paul yhtä ylpeästi, -- ja sinä +olisit voinut säästää itsesi minun kädenpuristukseltani, jos olisit +suostunut pyyntööni. Sano pahinta, mitä tiedät, herjaa minua niin +paljon kuin tahdot, mutta älä vain herjaa äitiäni, ja puhu totta. +Mistään häpeällisestä teosta et ikinä voi minua moittia. + +-- Arvostele itse, -- sanoi kreivi Bernhard ja heittäytyi olkapäitänsä +kohauttaen lähimpään nojatuoliin. -- Suvaitsetko istua, sillä sinun +hyväilysi ovat sitä laatua, että ne uuvuttavat. + +Paul istahti hänen viereensä. Ainoastaan jalan pituus erotti heidät +toisistaan, ja kuitenkin oli matka heidän välillään muutamien +minuuttien kuluessa kasvanut moneksi penikulmaksi. + +-- Niin, -- alkoi kreivi Bernhard, -- olkaamme nyt, vaihteen vuoksi, +suoria ja vilpittömiä toisiamme kohtaan. Enkähän oikeastaan tiedä, mitä +varten näihinkään saakka olen vaivautunut säästämään sinun +hienotunteisuuttasi, koska luonto näyttää niin emintimän tavoin +antaneen sinulle tätä kykyä. Mutta emintimästä puheen ollen muistanet +ehkä, että äitisi oli kerran kamaripiikana Falkbyssä, jossa hän sai +turvapaikan muutamain pienten Tukholman-seikkailujen perästä, joista ei +maksa vaivaa kertoa. + +-- Sinä unohdat sopimuksemme! -- huudahti Paul uhkaavasti. -- Aloitat +valheella ja jatkat solvauksilla. + +-- Pyydän päästäkseni kaikista enemmistä hyväilyistä, herraseni. Mutta +paina puuta, minä pyydän, ja palatkaamme asiaan. Niinkuin tietänet, oli +isäni niin heikko, että kahdenkolmatta vuoden vanhana rakastui erääseen +halpasäätyiseen tyttöön -- en muista nyt tällä hetkellä hänen nimeänsä +-- ja tämä hauska suhde keskeytyi, kun hän meni naimisiin äitini +kanssa. Pahaksi onneksi ei hänen kauan suotu elää puolisonsa kanssa, +joka oli kaikin puolin hänen arvoisensa; kreivitär kuoli ja jätti +jälkeensä kaksi lasta, sisareni ja minut. Joku aika sen jälkeen seurasi +isäni kuningas-vainajata tämän matkalla Suomessa, ja tuolla mainitulla +tytöllä -- on tosiaankin kiusallista, että olen unohtanut hänen +nimensä; oliko se nyt Österlund tai Äppelros, mutta se nyt on +oikeastaan yhdentekevää--- oli miten oli, hänellä oli vähän omaisuutta, +voista ja talista, sulatettua, ja kun isäni sattui taittamaan jalkansa, +oivalsi tämä älykäs, jo hieman elähtänyt neito, että hyvää tilaisuutta +ei saisi jättää käyttämättä. Hän pani palsamia isäni hellälle jalalle, +isäni taas hänen hellälle sydämelleen. Sanalla sanoen: hän saavutti +tarkoituksensa ja tuli kreivittäreksi. + +-- Kurja herjaaja!... + +-- Ei, Herran tähden, ei mitään kohteliaisuuksia. Minä olin siihen +aikaan ainoastaan kuuden vuoden ja sisareni neljän vuoden vanha, mutta +me olimme kuitenkin siksi vanhat, että tunsimme itsemme onnettomiksi +tästä avioliitosta, joka teki isämme naurunalaiseksi. Mahdollisesti oli +meidän ja äitipuolemme väli hieman viileä; sydämelliseksi se ei koskaan +tullut. Mutta kaikkeen tottuu ja me totuimme vihdoin siihen kunniaan, +että saimme lukea pappeja, talonpoikia ja kauppiaita, lyhyesti sanoen, +koko joukon halpasukuisia moukkia läheisimmiksi sukulaisiksemme. Nuori +kreivitär lahjoitti isällemme kaksi lasta -- mielilapsia niinkuin mekin +-- ja näytti siltä kuin välimme tulisi hyvinkin ystävälliseksi. Sillä +välin minä matkustin ulkomaille, sisareni joutui naimisiin, ja isämme, +joka on erittäin myöntyväinen mies... + +-- Sinä parjaat isäämmekin! + +-- Hiukan kärsivällisyyttä, jos saan pyytää. Isämme, joka on +myöntyväinen mies perheellisissä asioissaan, tottui vähitellen +poissaolomme aikana antamaan urhoollisen äitipuolemme hallita ja +vallita Falkbyssä niinkuin itse tahtoi. Eräänä päivänä minä tulen +takaisin ja näen joukon typeriä, epäaistikkaita laitoksia, jotka +maistuvat puolittain kanakopilta, puolittain markkinakojulta, ja minä +rohkenen niiden suhteen lausua vähäpätöisen mielipiteeni. Tämä ei +tietystikään ole mieleen entiselle kamaripiialle, nykyiselle +kreivittärelle... + +-- Jos sanot sen vielä kerran, niin minä, niin totta kuin olet ilkeä +valehtelija, lähetän oikean kätesi tekemään vasemmalle seuraa. + +-- Paljon kiitoksia; minulla on korvaukseksi tuollaisista +ystävyydenosoituksista pari leikkikalua povellani. No niin, _nykyinen +kreivitär_ piti minun makuani varsin ala-arvoisena verrattuna omiin +yleviin mielipiteisiinsä kanakoppiarkkitehtuurista, ja muistelenpa, +että vaihdoimme sen johdosta muutamia sydämellisiä sanoja. Rohkeninpa +päälle päätteeksi epäillä hänen ehdotonta itsevaltiuttaan tässä +talossa, ja sellaista majesteetinrikosta ei keittiökeisarinna katsonut +uudelle arvolleen sopivaksi. Ja silloin hän teki meille pienen +odottamattoman kepposen: hän karkasi Falkbystä viime yönä. + +-- Mitä? Äitinikö? -- huudahti Paul ja hypähti vaaleten istuimeltaan. + +-- Juuri hän. Arvatenkin hän katsoi toisen meistä kahdesta jotenkin +tarpeettomaksi, ja kun ei minun mieleeni juolahtanut arvella sitä +itsestäni, piti hän minua kapinoitsijana ja päätti luopua +hallituksesta. + +-- Äitini? + +-- Niin, sanopas, eikö se ollut aate, jota Maria Teresian tai Katariina +II:n sopisi häneltä kadehtia? Hän lähti, käveli, souti tai ratsasti, en +tiedä oikein kuinka, mutta joka tapauksessa hän riisti meiltä suloisen +seuransa, jäähyväisiä sanomatta. Hän karkasi kuin karkasikin ja teki +sen taidolla semmoisella, joka osoitti, ettei hän ensi kertaa tällä +tavalla kunnioittanut maantietä läsnäolollansa. + +-- Voi äitini, voi, hylätty äitiparkani: vaikeroi Paul käsiänsä +väännellen. + +-- Malta mielesi; kaikki itsevaltiaat ovat arkoja vallastaan, ja +ennemmin kuin tahtoi luovuttaa pykälääkään oikeuksistaan, ennemmin kuin +laskeutui valtaistuimen toiselle astimelle, jättääksensä isällemme +ensimmäisen, luopui madame kodistaan ja talostaan toimeenpannen melun, +joka ei voi olla pahennusta aikaansaamatta, ja häpäisemättä sitä +perhettä, joka on tehnyt madamelle sen kunnian, että on koroittanut +hänet puotineidistä kreivittäreksi. Minä olin kuitenkin turhanpäiten +niin jalomielinen, että koetin peittää hänen hairahdustaan sillä, että +sanoin hänen matkustaneen Pyrmontiin, mutta oiva veljeni on ponnistanut +kaikki voimansa repiäkseen rikki tämän suojelevan hunnun ja +paljastaakseen äitinsä koko luonnollisen suloisuuden. Se on onnistunut +hänelle roskaväen avulla, johon häntä vetää syntyperäinen taipumus -- +ja kas tässä, nuori herraseni, mitä minulla on vastattavaa +haaveiluihisi. Olet tahtonut kuulla totuuden ja olet saanut, mitä olet +tahtonut. + +-- Kiitän sinua, -- vastasi Paul murtuneella äänellä. -- Solvaustesi +välistä ammottaa liiankin selvään kauhea todellisuus. Hän, jota +rakastan enemmän kuin elämääni, hän, jonka ylevätä sielua sinä kaikkine +kokemuksinesi olet liian halpa ymmärtämään, hän harhailee nyt +hylättynä, onnetonna ja yksinäisenä maailmassa. Nyt tiedän kaikki; olen +toimiva sen mukaan. + + + + +18. "SVENSKA BOTTEN". + + +Sortuvat vallat, sortuvat kruunut, aina on kohtalonne samanlainen! +Siteet irtautuvat, voimat murtuvat, tahdot riitaantuvat, itsekkäät +renkaat murenevat ketjuista ja lyömistään lyö ajan vasara vasten lain +kuolleita muureja, jotka aitana ympäröivät kokonaisuutta. Puu on laho, +nesteet ovat kuivuneet, myrsky tulee, oksat ryskivät -- tuulenpuuska! +Ja jymisten sortuu vanha tammi, ja sen lankeemus on suuri. + +Vanha tammi oli Ruotsin valtakunta keväällä 1772. Vielä seisoi se +pystyssä, vielä näytti se tietämättömien mielestä majesteetilliselta ja +kunnioitustaherättävältä kohotessaan sillä kunnaalla pohjolan lumessa, +jota se vielä kutsui omakseen ja jossa sen syvimmät juuret levisivät +maanpinnan alle. Mutta kuinka kalvoivatkaan madot sen lakastuvia +lehtiä, kuinka ravistelikaan tuuli sen kuivia oksia! Valtakunta oli +kuin keuhkotautinen, jonka verten tähteet virtailevat poskiin, +luodakseen niihin terveyden varastettuja ruusuja, sill'aikaa kun sydän +sykkii epätasaisesti, ja kädet ja jalat kylmenevät. + +Valtiopäiviä jatkettiin. Nyt oltiin jo kappaleen matkaa huhtikuussa, +eivätkä nuo loppumattomat riidat näyttäneet vielä lainkaan laimenevan. +Päinvastoin ne kävivät yhä uhkaavammiksi, sitten kun kansanvalta oli +päässyt voitolle ja uhkasi niellä aatelin, niinkuin aateli ennen oli +niellyt kuninkaanvallan. Nyt oli puolet vanhan porvariskuninkaan +aatteesta -- yksi kuningas, yksi kansa -- toteutunut, eikä ollut +kysymys vähemmästä kuin koko aatelisen neuvoston viraltapanemisesta. + +Ylhäisaateliset myssyt seisoivat epäröivinä ja pelosta kalpeina sen +peikon edessä, jonka he itse olivat avukseen loihtineet. Vielä +ylhäisempi-aateliset hatut vapisivat kauhistuksesta ja käpristäytyivät +hädissään suonenvedon tapaisella innolla valtiolaivan mastoon, jota he +sitä ennen olivat olleet niin valmiit kumoon hakkaamaan ja mereen +syöksemään. He eivät huomanneet enää pelastusta muualla kuin pilkatun, +sidotun ja pahoinpidellyn kuninkaanvallan turvissa. + +Tähän aikaan kokoontui eräänä iltana erääseen Tukholman ravintolaan se +nuorten aatelismiesten perustama kerho, joka oli tunnettu nimellä +_Svenska Botten_ ja joka suurimmaksi osaksi eli ranskalaisilla +apurahoilla. Kerhoon kuului kirjava kokoelma kaikenlaisia aineksia. +Siellä oli kaikenasteisia täysverisiä ylimyksiä, nuorempia poikia, +joilla ei ollut perintöä eikä tulevaisuudentoiveita ja joista +useimmat olivat virkaatekeviä alempia upseereja, rehellisiä, mutta +helposti kiivastuvia miehiä ja nuorukaisia;[15] ja näiden rinnalla +taas rappiolle joutuneita kortinlyöjiä ja maatilanomistajia, +virkanimityksissä syrjäytettyjä virkamiehiä, tyytymättömiä +vehkeilijöitä -- sanalla sanoen: kummallinen kokoelma hyviä ja huonoja +aineksia, joita kaikkia yhdisti tyytymättömyys vallitsevaan +yhteiskuntajärjestykseen ja joiden tarkoituksena oli kuninkaan avulla +kumota vallitsevat olosuhteet, kuitenkaan sen selvemmin ajattelematta, +mitä sijaan asetettaisiin. On nimittäin lisättävä, että kaikki kerhon +jäsenet alkujaan olivat hattuja, jotka ennen kaikkea olivat halukkaat +lopettamaan myssyjen vallan -- siis jotakin sellaista, mitä Puolassa +oli sanottu konfederatioksi. Kerhon johtaja oli sittemmin niin kuuluisa +Jaakko Maunu Sprengtporten. + +Nuorimmat ja innokkaimmat herroista olivat kokoontuneet höyryävän +maljan ympärille ravintolan saliin, jossa savu viidestäkymmenestä +savipiipusta tupruili kattoa kohden; hienommat herrat, jotka inhosivat +tupakansavua, väittelivät päivän kysymyksistä reininviinin tai +limonaatilasien ääressä sivuhuoneissa. Aika oli täynnä tulenarkoja +aineksia, jotka pieninkin kipinä voi sytyttää, ja semmoisia ei suinkaan +puuttunut tässä nuoressa ja kuumaverisessä kerhossa, jonka tarkoitus +oli tehokkaasti ja, jos tarve vaati, väkivaltaisestikin sekaantua +päivän valtiollisiin kysymyksiin. + +Vilkkaasta, joskus kiivaastakin sananvaihdosta päättäen oli nyt maljan +ääressä jotakin tärkeää keskusteltavana. Aluksi luettiin sanomalehden +_Svenska Uppsyningsmannen_ uusin numero, jossa aatelisia varsin +peittelemättä nimitettiin maankavaltajiksi, ryöväreiksi, tuhlareiksi, +ja Ruotsin kansaa neuvottiin niin pian kuin mahdollista seuraamaan +Sveitsin esimerkkiä ja luomaan niskoiltaan tuo maanvaiva. + +Vihan ja ivan sekainen nauru, johon sekaantui uhkauksia, kaikui +äänekkäästä seurasta. + +-- _Vapaasyntyisillä_ on nyt sananvuoro! -- puhkesi eräs nuori +luutnantti puhumaan, heittäen halveksivasti lehden luotaan. Kuului +nimittäin aatelittomain tapoihin sanoa itseään vapaasyntyisiksi +erotukseksi _vapaasukuisista_. + +-- Varo itseäsi, Pfeiff, -- virkkoi eräs toinen, -- kosiskelemasta +rikasta porvaristytön tallukkaa Skeppsbron luona. Muista pormestari +Sundbladin esitystä, että semmoinen on hyvin sopimatonta; porvarisveri +on pysytettävä puhtaana. + +-- Ja sinä, Gripenmark, -- huusi kolmas, -- varo hakemasta +tuomarinvirkaa Göingeen; talonpojat tahtovat, että heidän vertaisensa +tuomitsevat heille 40 paria. + +-- Minä esittelen, -- lausui neljäs -- että me tästä puoleen heitämme +pois miekan ja ripustamme kyynäräkepin vyöllemme. Se on uudenaikaista, +ja voihan sitä käyttää ainakin koirien kolhimiseen. + +-- Ja minä, -- virkkoi eräs vänrikki, joka turhaan oli kahdesti +viikossa ajanut partansa, saamatta sittenkään hanhenhaiveniaan +versomaan maidonkarvaisilla poskillaan, -- minä ehdotan, että +koristaudumme puukengillä kannusten asemesta ja ripustamme +papinkauluksen viiriksi selkään. + +-- Ja yömyssyn peruukin päälle! -- lisäsi sotaoikeuden auditööri, jolla +oli irtotukka niin tuuhea, että se olisi sopinut malliksi Göötan +jalopeuran harjalle. + +-- Lempo vieköön kaikki myssyt! -- huusi muuan punaverinen kapteeni, +joka oli tottunut käymään suoraan asiaan. -- Menkäämme huomenna suoraan +kuninkaan luo ja pyytäkäämme tekemään loppu akkain loruille! Jos se ei +auta, tiedän keinon, jota meidän sopii käyttää myssyjä vastaan. + +-- Olkaa hyvä ja saattakaa meidät osallisiksi viisaudestanne, Mihin +toimiin meidän on ryhtyminen myssyjen suhteen? -- kysyi eräs pisteliäs +asessori, joka enemmän harrasti mutkateitä. + +-- Tämmöisiin! -- virkkoi kapteeni, veti esiin taskustaan sinisen +nuuskanenäliinan ja solmisi sen nurkat kiinni, niin että siitä tuli +myssy, teki sillä sitten liikkeen, jota ei voi kuvata, ja heitti sitten +tuon tekaistun myssyn suureen avonaiseen uuniin, jossa liekit sen +tuossa tuokiossa nielivät. + +Äänekkäillä hyvä-huudoilla vastasi osa seurueesta tähän temppuun, joka +liiankin hyvin sopi kiihtyneeseen mielialaan, jotavastoin toiset +menivät päällikön luo pyytämään, että hän estäisi ajattelemattomien +päätöksien tekemistä. + +Eversti Sprengtporten istui sivuhuoneessa kiintyneenä tuttavalliseen +keskusteluun kreivi Bernhard Bertelsköldin kanssa, joka -- ollen rikas, +korkeasukuinen ja älykäs -- heti ensi esiintymisellään oli kohonnut +huomattavaan asemaan hattujen johtajien joukossa. + +-- Olkoon niin, -- sanoi eversti matalalla äänellä ranskaksi. -- Te +teette ensi aluksi parastanne pappien suhteen. Jos onnistumme +erottamaan heidät toisista, on meillä kaksi säätyä kahta vastaan, ja +voitto on meidän. Jos se ei onnistu, niin koetatte talonpoikia; jos ei +sekään onnistu, on asemamme epätoivoinen, ja meidän täytyy ryhtyä +muihin keinoihin. + +-- Unohdatte, hyvä parooni, että käytettävänämme on vielä kolmaskin +sääty, jota raha vallitsee ja hallitsee, virkkoi Bertelsköld. + +-- Älkää toivokokaan voivanne vaikuttaa porvareihin, -- virkkoi taas +olkapäitään kohauttaen Sprengtporten. -- Porvarissäädyssä on +kansanvallan varsinainen ahjo, se ei koskaan ole tyytyvä vähempään kuin +koko valtaan ja se tahtoo yksin nauttia koko voitosta. Mitä teihin +itseenne, hyvä kreivi, tulee, niin voitte olla varma neuvoksen +paikasta, mutta _ei vielä!_ + +-- Niinkuin suvaitsette. Olen nöyrin palvelijanne. + +Herrojen puhelu keskeytyi tähän, kun muutamat maltillisemmat tulivat +pyytämään puheenjohtajaa tyynnyttämään salissa syntynyttä myrskyä. +Sprengtporten meni sinne. Hänen kotkansilmänsä kiiti yli aaltoilevan +väkijoukon ja oivalsi heti aseman vaarallisuuden. + +-- Hyvät herrat, -- sanoi hän tyynesti, mutta voimakkaalla äänellä, +jonka kuuluessa hälinä vaikeni, -- olemme täällä keskustelemassa +isänmaan pelastuksesta emmekä puolueriidoista. Tahdotaan panna koko +neuvoskunta viralta, ja me olemme siitä yksimielisiä, että se on vievä +koko valtakunnan häviöön. + +-- Ynnä aatelin, -- murahtivat muutamat. + +-- Ynnä aatelin, se on totta. Ja sen vuoksi valtakunta on pelastettava, +_ynnä aateli_; eikö se ole kaikkien meidän ajatuksemme? + +-- Niin on! -- huudettiin joka taholta. + +-- Huhtikuun 11. p. on asia käsiteltävänä aatelittomissa säädyissä ja +meillä on nyt jo 8. p. Jos herrat tahtovat syistä, joita en nyt voi +ilmoittaa, mutta jotka kohta tulevat kaikille tunnetuiksi, myöntää +minulle kolmen päivän lisäajan järjestääkseni asian, niin lupaan, että, +ellemme silloin ole onnistuneet, kaikki menemme lähetystönä kuninkaan +luo ja pyydämme valtiopäiväin lakkauttamista. + +-- Kolmen päivän kuluttua se on liian myöhäistä, -- väittivät moniaat. + +-- Kolmen päivän kuluttua on kerho ehkä lakkautettu, -- nurisivat +toiset. + +-- Päinvastoin -- hymyili johtaja -- on minulla varma tieto siitä, että +kerhon kannatusrahat, jotka on uhattu pidättää, maksetaan taas +ylihuomenna. + +-- Olkoon menneeksi, me odotamme! -- oli vastaus, sillä iloinen uutinen +kerhon kannatuksesta oli yht'äkkiä tehnyt merkillisen rauhoittavan +vaikutuksen mieliin. + +-- Eläköön kuningas! -- huusi johtaja. + +-- Eläköön kuningas! -- kaikui kohta kaikkien huulilta. + + + + +19. VEHKEILIJÄ VEHKEILIJÄÄ VASTAAN. + + +-- Neuvoksen paikka! Voitte olla varma neuvoksen paikasta, mutta _ei +vielä!_ -- virkkoi kreivi Bernhard Bertelsköld, huulilla tuo ivallinen +hymy, joka hänelle sopi niin oivallisesti hänen omasta mielestään ja +jota hänellä nyt ei ollut vähintäkään syytä peitellä, sillä hän istui +yksin työhuoneessaan, silmäillen muutamia kirjeitä, jotka hänen +palvelijansa José juuri oli hänelle tuonut. -- Ei vielä? Olen teille +suuressa kiitollisuudenvelassa, hyvä parooni Sprengtporten. Olette +epäilemättä viisaimpia miehiä ja, jos itseänne saa uskoa, paras +vehkeilijä koko Ruotsissa. Mutta te unohdatte, että teille +mahdollisesti voisi löytyä kilpailijakin. Pidätte itseänne niin +voittamatonna ja meitä muita vähäisiä kuolevaisia niin vartavasten +kuonokoppaa varten luotuina, että luulette voivanne heittää meille +muille tuommoisia pieniä sokeripaloja, tuommoisia _jos_ ja _koska_, +niinkuin on tavallista, kun tahdotaan rakkikoiria istumaan. Minua +todellakin haluttaa vähän kujeilla kanssanne, jos ei muuta varten, niin +pitääkseni teille tarpeellisen luennon kainoudesta... Neuvoksen paikka! +Sepä on, kautta kunniani, _pauvre offert_ näihin aikoihin, ilman +välipuheitakin. Puuttui vain tuo _ei vielä_, joka teki suorastaan +naurettavan vaikutuksen. Ja kuinka erinomaisen maltillisesti minä +vastasinkaan, koettaessani pysyä totisena: "Niinkuin suvaitsette; olen +nöyrin palvelijanne!" Olisipa voinut luulla minua Espanjan grandiksi, +joka pitää jalustinta tyhmälle infantille. Minun täytyy tosiaankin +ihmetellä itseäni. + +-- Mutta katsokaamme, -- jatkoi hän, avaten keveällä kädellä kirjeen +toisensa perästä. -- Isältäni? Tietysti taaskin nuo vanhat +valitusvirret... Oikein. Hän on sairas surusta ja ikävästä. Madame on +tietysti korvaamaton, kuka nyt katsoisi karjaa ja hoitaisi kanoja ja +lukisi illalla ääneen _mon cher papalle_. Hän on ottanut kotiopettajan +Veralle -- erään neiti Sjöbladin. No, siinä nimessähän on toki hiukan +sointua. Saadaanpa nähdä, että vanha Celadonimme rakastuu häneen ja +vielä naipi hänet. Enhän juuri ole, _par hasard_, ihastunut emintimiin, +mutta jos ei Pohjanmaan tervanhajua saa muuten haihdutetuksi talosta, +niin _à la bonheur!_... Paul on Upsalassa ja harrastaa tieteitä erään +nuoren, Thorild-nimisen miehen kanssa... + +Kreivi Bernhardin katsanto synkistyi. Hän sytytti yht'äkkiä kirjeen +väkiviinalampusta, joka tätä varten aina paloi hänen pöydällään. +Kirjeessä oli sana, joka poltti hänen kättänsä. Hän ei saattanut lukea +veljensä nimeä. + +-- Mitä näen? -- jatkoi hän avaten uusia kirjeitä. -- Rakastettavalta +markiisittareltani! Ja niin tuoksuva! Hän kutsuu minua huomenillalla +_soirée en familleen_. Olisi sydämetöntä loukata häntä _refusellä_. -- +Lejonramilta! Hän pyytää viittäsataa riksiä. Hyvä! Hän saa sata. Minä +ehkä tarvitsen häntä... Hägerflychtiltä? Hän lähettää minulle +miekkailuhaasteen pienen Lisetten vuoksi. Tyhjää touhua, me syömme +päivällistä yhdessä ja lasi tokaijia on ainoa hyvitys, minkä hän +vaatii... Asessori Mannelinilta. Hän pyytää puoltolausettani +hovioikeudenneuvoksen virkaan. Hyvä on! Aletaan jo aavistaa +vaikutusvaltaani. Voisimmepa tehdä poikkeuksen tuon aatelittoman +suhteen, jos ei muuta varten, niin tehdäksemme kiusaa. Aha, rovasti +Larsson! Hän on yksi niitä kaloja, joiden eteen nerokas esimieheni on +kehoittanut minua nuottaani potkemaan... Arvasinhan sen: kokonainen +saarna neljällä neljännessivulla. Jättäkäämme lukematta kolme ja puoli +sivua ja ottakaamme selko lopussa olevasta _sens moralista_... + +-- Aika liukasta semmoisen paksun lihamakkaran puheeksi! -- jatkoi +kreivi silmäiltyään viimeisiä rivejä. -- Hurskas mies antaa kaikkein +nöyrimmästi kumartaen tietää, että hän on valmis julistamaan pirun +pyhimykseksi, kunhan vain uskollisesta palveluksestaan aikoinaan saa +piispan hiipan palkakseen. Mutta _tätä nykyä_ ei voida mitään tehdä; +sääty on rutihullu ... ei, kuules kuinka hän ylistelee arvoisia +virkaveljiään!... Ja hänen itsensä täytyy _tätä nykyä_ ulvoa susien +kanssa -- hän tarkoittanee paimenia -- kunnes hän korkeasukuisen herra +kreivin y.m. eteen voi laskea alamaisen kunnioituksensa kiitosuhrina +uskollisuuden alttarille... Oivallista! Mies on saanut myssyiltä +paremman maksun, mutta tahtoo pitää paluumatkan avoinna siinä +tapauksessa, että vielä sattuisimme pääsemään rahoihin. _C'est fini_, +hyvä Svenska Bottenin parooni! _Sitä_ porttia ette korupuheilla murra. +Mitä minun on tekeminen? Minä panen eteenne tämän kallisarvoisen, +dogmaattisen mestariteoksen, ja te tulette ymmärtämään, että pappien +suhteen emme voi muuta kuin pyytää heiltä rippiä ja synninpäästöä. + +-- Tahdon kuitenkin, niin paljon kuin mahdollista, totella käskyä, -- +mietti kreivi edelleen. -- Nyt on siis tullut talonpoikain vuoro... +José! + +Kamaripalvelija tuli. + +-- Oletko kutsuttanut tänne sen miehen sieltä Saunakadulta? + +-- Hän odottaa tuolla ulkona teidän armonne käskyjä. + +-- Tuo hänet sisään. + +José meni ja palasi kohta tuoden muassaan nuoren talonpojan, hyvän, +rehellisen ja päättäväisen näköisen. Kreivi loi häneen huolettoman +katseen ja näytti kummastuvan hänen nuoruuttaan. + +-- Nimesi? -- kysyi hän. + +-- Joonas Perttilä, valtiopäivämies Isokyröstä, -- vastasi talonpoika +hämmästymättä. + +-- Olette jotenkin nuori hoitamaan noin tärkeää luottamustointa, -- +virkkoi kreivi hiukan kohteliaammin. + +-- Pitäjäläisteni mielestä olin tarpeeksi vanha, -- vastasi talonpoika. + +-- Hyvä. Tiedättekö, mistä on kysymys. On henkilöitä, jotka +tarkoittavat talonpoikain parasta ja arvelevat, että he ovat aivan +liiaksi verotettuja. Kunnes kruununmaksut vähenevät, johon ei liene +enää pitkää aikaa, on tärkeätä estää papiston suunnattomia vaatimuksia. +Nykyisten olojen vallitessa paimenet keritsevät paljaiksi lampaansa. +Nuo vastikejyvät, ymmärrättehän... + +-- Siitä oli eilen puhe. Mutta me talonpojat kynnämme ja kylvämme +mieluummin omia peltojamme. + +-- Tietysti. Mutta jos joku hyvä ystävä osoittaa teille paremman auran, +joka kyntää syvemmän vaon, niin sehän on teidän omaksi eduksenne. + +-- Onpa se niin ja näin. Meillä on tätä nykyä niin monta hyvää ystävää, +eikä ole koiraa karvoihin katsominen. + +-- Vai niin. Olette myssy? + +-- En. Hattu olen, jos välttämättömästi tarvitaan päähinettä. + +-- Sen parempi. Silloin olemme samaa mieltä. Perttilä? Muistelen joskus +kuulleeni tuon nimen. + +-- Olettepa saattanut kuullakin, koska omistan sen maatilan, josta +teidän armonne suku polveutuu kuudennessa polvessa ja josta se on +saanut nimensä, -- vastasi talonpoika häikäilemättä. + +Kreivi puri huultaan. -- Se on mahdollista -- lausui hän +välinpitämättömällä äänellä -- ja sitä enemmän meillä on syytä vetää +samaa köyttä. Talonpojat eivät suostu esitykseen, sanoitte? + +-- Eivät. + +-- Sanon teille jotakin näin meidän kesken, ystäväni. Siinä talonpojat +tekevät _varsin oikein_. He ovat niin kauan tanssineet herrojen pillin +mukaan, että he nyt vihdoin voivat ruveta itse soittamaan. + +Perttilän viekkaasta ilmeestä saattoi nähdä, että hän pidätti itselleen +oikeuden uskoa kreivin sanoista sen verran kuin itse tahtoi. + +-- Kummastuttaako tämä teitä? -- jatkoi Bertelsköld. -- Osoittaisitte +minulle enemmän luottamusta, jos tietäisitte, että olen elänyt +ulkomailla vapaiden kansojen keskuudessa, jotka ovat hävittäneet kaiken +aatelin ja ovat siitä hyvin hyötyneet. Niiksi meilläkin menee, rakas +Perttilä. Kunhan aluksi saamme aatelisen neuvoskunnan tieltä pois ja +aatelittomia heidän sijaansa, niin käy loppu kuin tanssi; vai mitä +luulette? + +-- En luule mitään, -- virkkoi talonpoika. + +-- Voinko luottaa vaitioloonne? + +Perttilä nyökäytti päätään. + +-- Kuulkaa siis. Osoittaakseni, kuinka totta tarkoitan, tahdon kuiskata +teille jotakin korvaan. Kuningas on puoltavinaan neuvoskuntaa, mutta +hiljaisuudessa hän ei toivo mitään sen hartaammin kuin että koko +neuvoskunta joutuu viralta. Käyttäytykää sen mukaan, hyvät maamiehet, +älkääkä osoittako sääliä, mitä ikinä herrat tahtovat teille +uskotellakin! Ymmärrättekö nyt minua? + +-- Ehkä. Ääni on Jaakopin ääni, mutta kädet ovat Esaun kädet. + +-- Hyvästi. Jos jotakin tarvitsette, kääntykää minun puoleeni. Ja +muistakaa, mitä olen sanonut: jos talonpojat yhtyvät pappeihin ja +porvareihin, niin neuvoskunta pistää pian pillit pussiin, ja valta on +teidän! + +Talonpoika raapaisi jalallaan ja meni tiehensä, hämillään ja +epätietoisena siitä, mitä hänen oli ajatteleminen tuosta noin +odottamattomasta kehoituksesta. Bertelsköld puolestaan heittäytyi +selkäkenoon sohvaan ja nauroi niin sydämellisesti kuin hänen oli +mahdollista nauraa. + +-- Kauniita opetuksia -- ajatteli hän itsekseen. -- Olisinpa, kautta +kunniani, maksanut tynnyrin kultaa saadakseni koko _Svenska Bottenin_ +kuulijaksi ja nähdäkseni noiden kunnon isänmaanystäväin hämmästyksen. +Vakoillessani pappeja ja talonpoikia olen mainiosti onnistunut. Osasin +panna niin kömpelön syötin, että kalat tunsivat ongen. Nyt ovat +porvarit vielä jäljellä; esimieheni tulee kyllä olemaan tyytyväinen. +Tahdomme pyöritellä heitä niin, etteivät ainoastaan he, vaan koko +neuvoskuntakin joutuu ymmälle. José! + +Kamaripalvelija tuli. + +-- Nämä piletit sinä viet heti pormestarien Sebaldtin ja Sundbladin +rouville sekä kauppias Larssonin rouvalle. Mutta varo tarkoin antamasta +heidän tietää, kuka sinut on lähettänyt. Uskottele heille, että tulit +suoraan piispa Forsseniuksen tai jonkun muun myssyjen johtajan luota. +Sen jälkeen viet tämän piletin Suurkirkon ensimmäiselle vahtimestarille +ja annat hänen tietää, että parooni Höpken tai joku muu hattujen +johtajista on sinut lähettänyt. Muista tarkoin, että ensimmäiset kolme +pilettiä tulevat myssyiltä, mutta viimeinen hatuilta. Ei haittaa, jos +virkat sanasen kuninkaasta vahtimestari Östergrenille; hän on hattu, +siis nykyisin kuningasmielinen. Ymmärrätkö? + +-- Sennor tulee olemaan tyytyväinen. + +-- Hyvä. Myöskin _Svenska Bottenin_ parooni tulee olemaan tyytyväinen. + + + + +20. PORVARINROUVAT. + + +Voisi suuresti erehtyä, jos luulisi, että siihen aikaan, kun niin +tärkeitä asioita oli tekeillä, naiset olisivat olleet välinpitämättömiä +miestensä keskusteluista. Päinvastoin he seurasivat puolueiden voittoja +ja tappioita miltei yhtä tarkkaavasti kuin päivän näytelmän +varsinaisetkin näyttelijät ja varmaankin usein vielä kiihkoisemmasti. +Ainakin sanottiin, että moni myssyrouva oli riitaantunut entisen +ystävättärensä kanssa, joka oli joutunut naimisiin jonkun hatun kanssa +ja päinvastoin taas kerrottiin, että moni armollinen hatutar piikaa +pestatessaan tarkoin kuulusteli, oliko kysymyksessäoleva henkilö +palvellut oikeauskoisissa taloissa, vai voiko hänen epäillä nielleen +huonoja mielipiteitä edellisessä palveluspaikassaan jonkun hänen +armonsa myssyttären luona. + +Ei ollut juuri tavallista, että maalta kotoisin olevat +valtiopäivämiehet toivat rouvansa Tukholmaan, kun nämä monessa +suhteessa ehkä olisivat voineet olla haitaksi valtion asioita +käsiteltäessä tai vähemmän luotettavia tärkeitä valtiosalaisuuksia +säilytettäessä. Mutta näillä valtiopäivillä oli tästä säännöstä +tapahtunut monta poikkeusta sekä valtiopäiväin pituuden vuoksi, joka +teki eron arveluttavaksi, että varsinkin sen tähden, että oli +odotettavissa kaikenlaisia juhlallisuuksia uuden kuninkaan kohta +tapahtuvan kruunauksen yhteydessä. On sentähden ymmärrettävää, että +pääkaupunkiin oli saapunut tavaton määrä uteliaita valtiopäivärouvia, +ja siinä on ehkä myöskin selitys siihen, ettei valtiopäivistä lainkaan +tahtonut tulla loppua ja että väittelyt, joita ehkä jo edeltäkäsin oli +harjoitettu pienissä puheliaissa perhekerhoissa, nyt kävivät erittäin +kiihkeiksi. + +Niiden valtiopäivämiesten joukossa, jotka näin jakoivat huolensa +isänmaan onnesta puolisojensa kanssa, oli myöskin kauppias Tuomas +Larsson, jonka uskollinen emäntä ei ollut päässyt rauhaan, ennenkuin +hän edellisenä syksynä oli saanut jättää taloudenhoidon tyttäriensä +huostaan ja itse lähteä Tukholmaan, hajoittaakseen siellä talven +kuluessa niitä pilviä, joita huolet maan asioista voisivat koota hänen +ukkonsa otsalle. Porvarillinen pariskunta asui pienessä talossa +Kungsholmassa, josta mies joka aamu soudatti itsensä virran yli +tärkeihin toimiinsa, samalla kun hänen vaimonsa seurasi häntä Punaisten +puotien luo tai tallusteli omin päinsä jyvätorille ostaakseen päivän +ruokatarpeita. + +Kun nyt hänen Tuomaansa usein viipyi ulkona suurimman osan päivää eikä +aina illallakaan ollut vapaa kerhoista ja kokouksista, tapahtui niin, +että aika kävi kunnon "rouva" Larssonille pitkäksi -- sillä vanha +rehellinen "muorikulta", joka oli välttänyt hänelle Vaasassa, ei enää +kelvannut hienostuneessa Tukholmassa -- ja silloin hän aina löysi +jonkun porvarinrouvan, joka, ollen samassa asemassa, mielellään +jaaritteli hetkisen kahden äyrin piparikakun ääressä tai, kun piti +hienosti elettämän, arboganrinkeliä pureskellen inkiväärihillon ja +sokerijuoman kanssa. Ja kun kunnon porvarinrouvat ensi viattomuudessaan +tuskin tiesivät erotusta hattujen ja myssyjen välillä, muodostuivat +heidän aamupäiväkokouksensa ensi alussa puolueettomaksi alueeksi, jossa +politiikka sai väistyä tärkeämpien, voin ja lihan hintaa, parasta +palttinaa, huolimattomimpia piikoja tai edullisinta kunkin +läheisyydessä olevaa maustepuotia koskevien kysymysten tieltä. + +Tämä ihana aika päättyi kuitenkin talven kuluessa, kun aatelittomat +säädyt alkoivat päästä valtaan. Heidän rouvansa saivat nyt joka päivä +kuulla niin paljon miestensä, ja siis omastakin merkityksestään +valtiossa, että itsekin pian tulivat aivan vakuutetuiksi siitä, että +valtakunnan kohtalo riippui heidän arvokkaasta käytöksestään. +Porvarinrouvat eivät enää tahtoneet väistyä kenenkään tieltä ja +alkoivat ylhäisten tavoin käyttää pitkää triumfanttiröijyä, +punakahtaisia kenkiä ja leveitä myssynnauhoja, ja kun he, ajaen +vaunupahasissaan niinkuin muutkin, kohtasivat Humlegårdin tiellä jonkun +aatelisista armoista kaikessa heidän komeudessaan, oli vaikea sanoa, +kumpiko osoitti itsetietoisempaa oman arvon tuntoa tai kumpiko +alentuvammin ja suojelevammin toista tervehti. Jos sattui, että +porvarinrouvan pysty pää tavallista enemmän kumartui, niin se +tapahtui vain piispan rouvan edessä, jolla oli kunnia olla aateliton, +tai puhemiehen rouvan, pormestarinna Sebaldtin edessä, joka oli +pieni ja palleroinen pikkukaupungin kuningatar ja verrattoman +itseensätyytyväisesti esiintyi koko säädyn puolesta semmoisissa +tilaisuuksissa. + +Nyt istui hyväluontoinen ja pohjaltaan siivo, mutta uudesta +merkityksestään mahtava Larssonin rouva eräänä yksinäisenä +lauantai-iltapäivänä rinkelinsä ja sokerijuomansa ääressä, kiintyneenä +hartaaseen keskusteluun erään hyvän ystävän kanssa siitä, mitenkä +neuvoskunnan odotettu viraltapano mahdollisesti vaikuttaisi +norrlanninpalttinoihin ja tanskannisujauhoihin, kun hänelle jätettiin +ruusunpunaiselle paperille kirjoitettu kirje, jonka palvelustytön +puheen mukaan oli tuonut pappissäädyn puhemiehen, piispa Forsseniuksen +kamaripalvelija. Kummastellen, mitä tällä myssypuolueen korkeasti +kunnioitetulla johtajalla oli hänelle kirjoittamista, avasi Larssonin +rouva hyvälle hajahtavan kirjeen ja luki: + + "Kunnioitettu ja Hyvinarvoisa Rouva! + + "Kun Rouvani huomenna epäilemättä ei _absenteeraa_ Suurkirkosta + _profiteeratakseen_ rovasti Wijkmanin _edifiantista_ saarnasta, + olisi isänmaan _conditioneille_ ja aatelittomain säätyjen + _reputationille_ erittäin _encourageraavaa_, jos arvokas Rouva + ynnä Pormestari Sebaldtin rouva sekä moniaat muut Porvarissäädyn + _precieusit_ rouvat tahtoisivat olla niin _gratieusit_, etteivät + _placeeraisi_ itseään Säädyn tavallisiin penkkeihin, vaan Valtion + Neuvoskunnan jäsenten rouvain penkkiin, joka on sitä varten + _disponible_, ja joka, niinkuin toivotaan, kohta luovutetaan + kunnioitettujen Rouvain ja heidän hyvin arvokkaiden vertaistensa + _continuerliseen dispositioniin_". + +Piste eikä mitään allekirjoitusta. Rouva Larsson luki ja luki uudelleen +tämän erittäin huvittavan kirjeen, mutta ei voinut oikein ymmärtää sen +sisältöä noiden monien ja koreiden ranskankielisten sanojen vuoksi. Sen +hän kyllä oivalsi, että siinä oli kuin jotakin valtiollisen inkiväärin +makua, samoin kuin senkin, että porvarinrouvat täst'edes pääsisivät +neuvoksien arvoon, mikä oli tavallaan kuin sokeria pohjalla ja mikä ei +suinkaan tuntunut hänestä mahdottomalta. Mutta kun hänen Tuomaansa oli +poissa, ja niin tärkeä asia vaati perinpohjaista keskustelua, katsoi +eukko parhaaksi pukeutua kaikkein koreimpaan pyhämyssyynsä ja lähteä +pormestari Sebaldtin rouvan luo pyytämään hyviä neuvoja. + +Sinne saavuttuaan hän tapasi pormestari Sundbladin ja pormestari +Haeggströmin rouvat aivan samalla asialla. Kun sitten rouvat suuresti +kursaillen olivat asettuneet istumaan, kävi ilmi, että puhemiehen rouva +oli saanut muutoin aivan samanlaiset kutsut, paitsi että lopussa oli +ollut viekas valtiorouvain penkkilisäys, että "jos Kunnioitettu Rouva +_dependeeraisi_ Hyvinarvoisan Pormestarin _consentementistä_, tahdotaan +täten ainoastaan suurimmassa _confidencessä_ esiintuoda se _obligeanti +propos_, että Kunnioitettu Rouva ja muut suurimmasti _precieusit_ +Säätyrouvat tulisivat _animeeratuiksi occupeeraamaan_ sen arvon ja +paikan kirkossa, joka oikeuden mukaan on heille _cedeerettava_". + +Oli siinä nyt ajattelemista! Mahtava puhemiehen rouva oli hyvin +innostunut siihen loistavaan aatteeseen, että saisi istahtaa +neuvoksettarien penkkiin eikä katsonut ollenkaan tarvitsevansa siinä +asiassa kysyä herransa ja miehensä suostumusta. -- Sebaldtini, -- +virkkoi hän hyvin suurella arvokkuudella, joka oli olevinaan +ranskalaista, mutta joka sentään sattui olemaan smoolantilaista, -- +mieheni tosin on henkilö, joka nykyjään voi _embrasseerata_ yhden +neuvoskunnan jäsenen kumpaankin saappaansa kaulukseen, ja koko maailma +tietää, että hänestä pian tulee oikeusosaston kansleri, mutta sillä ei +ole sanottu, että hänen tulee olla talossaan mikään Kristoffer Tyranni +ja kieltää puolisoltaan pientä viatonta _amusementiä_. Aikovatko +rouvat _persvadeerata_ miestensä _protectionia promeneeratakseen_ +kirkkoon ja _placeeratakseen_ itsensä sille paikalle, mille heitä +_conventioneeraa_? + +-- Olisin tahtonut kysyä, mitä Tuomas sanoo, mutta hän ei ollut kotona, +-- virkkoi rouva Larsson sävyisästi. + +-- Mieheni on aina samaa mieltä kuin minäkin -- virkkoi rouva Sundblad +nakaten tulipunaisella nauharuusulla koristettua niskaansa. + +-- Ja minun mieheni, -- virkkoi pormestari Haeggströmin rouva, -- kysyy +minulta aina neuvoa valtion asioissa. Eilen juuri neuvottelimme +kuninkaanvakuutuksen sanamuodosta. + +-- Koska niin on, -- lausui taas puhemiehen rouva niin juhlallisesti +kuin olisi sanellut sanojaan pöytäkirjaan pantavaksi, -- niin +ei kukaan meidän miehistämme tahtone _konstrueerata_ meidän +vapauksiamme ja oikeuksiamme. Mutta ettei _dependeerattaisi_ heidän +_consentementistään_ (sanat lausuttiin hyvin ranskalaisittain) olisi +ehkä _execrabelia_ olla _invenieeraamatta_ miehiämme asiaan, joka ei +heihin koske; vai mitä rouvat ajattelevat? + +Rouva Larsson lausui muutamia epäilyksiä, mutta enemmistö yhtyi +puhemiehen rouvan mielipiteeseen. + +-- On siis _instrueerattu_, että me huomenna kello 9 _precideeraamme_ +itsemme Suurkirkkoon ja _confundeeraamme_ tulevan _situationimme_? -- +kysyi edelleen puhemiehen rouva. + +-- Olkoon menneeksi, -- vastattiin. + +-- Haluavatko rouvat _abstraheerata_ itsensä tänne luokseni matkalla +kirkkoon? Koska satun _logeeraamaan_ Kauppatorin luona aivan lähellä +kirkkoa, niin voimme _accompagneerata_ toistemme _conduitiä_. + +-- Kiitämme nöyrimmästi, jos saamme luvan, -- vastasivat rouvat ja +poistuivat syvään niiaillen. + + + + +21. VALTIOROUVAIN PENKKI. + + +-- Menetkö tänään kirkkoon, rakas ystäväni? -- kysyi rouva Larsson mitä +viattomimmin katsein ukoltaan pyhäaamuna, sittenkun hän koko yönä ei +ollut saanut unta silmiinsä ajatellessaan uutta salaperäistä +valtioneuvoksettaren arvoaan. + +-- Ei ole aikaa, -- vastasi ukko jurosti. + +-- Aion Suurkirkkoon, ellei sinulla ole mitään sitä vastaan, -- lisäsi +hänen uskollinen, hyvin kasvatettu puolisonsa. + +-- Vai niin. + +-- Rovasti Wijkman saarnaa taivaan valtakunnan suurimmasta. Hän on hyvä +saarnamies ja niin isänmaallinen! + +-- Vai niin. + +-- Kaikkien meidän tulisi muistaa olla nöyriä, kun meille on suotu niin +korkeita arvoja. Etkö haluaisi kuulla Wijkmanin saarnaavan? + +-- En. + +-- Mikset, rakas Tuomas? + +-- Hän saarnaa joka päivä säädyssä. + +-- Onko totta, että kaikki aatelittomat valtiopäivämiehet tästälähtien +tulevat valtakunnanneuvosten vertaisiksi? + +-- Tyhmyyksiä. + +-- Mutta olen kuullut sanottavan, että kaikki valtiopäivämiesten rouvat +tästälähtien saavat istua kirkossa paremmilla paikoilla. + +-- Tyhmää lörpötystä. + +-- Mutta, rakas -- + +-- Anna minun olla rauhassa. + +Hyvä puoliso tiesi, mitä tämä merkitsi. Hän ei uskaltanut hiiskua enää +sanaakaan siitä tärkeästä salaisuudesta, joka oli hänen sydämellään, +vaikka se kaikin mokomin pyrki esiin. Suuressa huolessaan hän päätti +vieläkin kuulustella muiden rouvain neuvoa, pukeusi koreimpaan +päällysnuttuunsa ja meni rouva Sebaldtin luo. + +Täällä olivat jo rouvat Sundblad ja Haeggström uudessa neuvottelussa +puhemiehen rouvan kanssa. Kävi selville, etteivät he yhtä vähän +kuin rouva Larssonkaan olleet voineet olla puhumatta suuresta +salaisuudestaan miehilleen, vaan he olivat kumpikin säikähtyneet heidän +vastaväitteistään niin, että vaikenivat, ennenkuin vielä olivat +kerenneet ilmoittaa asian koko laadun ja tärkeyden. Kaikki kolme +odottivat siis ratkaisevaa päätöstä puhemiehen rouvan viisailta +huulilta. + +-- Minä puolestani, -- virkkoi pormestari Sebaldtin rouva hyvin +tärkeänä, -- minä puolestani olen päättänyt _obstrueerata_ miestäni +_agreablilla surprisilla_. Hän on niin _modifieerattu_, että hän +mahdollisesti pelkästä _modestiasta_ on _cedeeraava_ sen _estiméen_, +jonka säädyt suvaitsevat _pretendeerata hänelle ja meille_. Minä +_proponeeraan_, että me _possideeraamme situationimme_, niinkuin jo on +sanottu. Ei itsemme vuoksi, Jumala varjelkoon, vaan _sauvreerataksemme_ +vapauden ja isänmaan. + +-- Tietysti, -- yhtyivät siihen rouvat Sundblad ja Haeggström. -- Sen +teemme _sauvreerataksemme_ vapautta. + +Larssonin rouva oli ääneti. Hänen suunsa oli tukittu ennenkuin hän oli +ehtinyt sen avatakaan. + +Ja niin lähtivät nuo neljä rouvaa, jotka olivat toinen toistaan +komeammin puetut, puhemiehen rouvan johtamina marssimaan lähellä +olevaan Suurkirkkoon, kuullakseen rovasti Wijkmanin saarnaavan taivaan +valtakunnan suurimmasta. + +Ennenkuin seuraamme rouvia heidän toivehikkaalla matkallaan +valtiorouvain arvoa kohti, on meidän puhuminen eräästä kirjeestä, jonka +Suurkirkon vahtimestari Östergren oli saanut edellisenä päivänä ja jota +hän luuli hattujen johtajan, parooni Höpkenin lähettämäksi. Tässä +kirjeessä, tai käskyssä, jommoisena hän sitä piti, ilmoitettiin +vahtimestarille, että eräät porvarissäätyyn kuuluvat rouvat aikoivat +häpeämättömyydessään ensi puolipäiväsaarnan aikana tunkeutua +valtioneuvoksetarten penkkiin, jonka vuoksi hänen. Östergrenin, tulisi +ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin sellaisen röyhkeyden estämiseksi. +Saadakseen varmuutta siitä, että aatelittomain säätyjen rohkeus +todellakin oli niin suuri, neuvottiin häntä aluksi jättämään penkinovi +auki, että nähtäisiin, ketä olivat ne, jotka tällä tavoin aikoivat +rikkoa lakia ja säädyllisyyttä vastaan. + +Enempää ei tarvittu. Vahtimestari Östergren oli joutunut nykyiseen +ammattiinsa tosin kunniakkaasta, mutta vähemmän vapaasta +kamaripalvelijan toimesta valtakunnan suurimman ylimyksen, kreivi Aksel +Fersenin luota. Tämä kirkonpalvelija ei siis ollut ainoastaan hattu +kiireestä kantapäähän asti, vaan myöskin niin paljon kuin suinkin +mahdollista ylimysmielinen, joka vihasi kaikkia aatelittomia enemmän +kuin syntiä, varsinkin jos nuo roistot, niinkuin hänen oli tapana +sanoa, olivat niin hävyttömiä, että kuuluivat myssyjen puolueeseen. + +Aavistamatta sitä vaaraa, joka heitä uhkasi, saapuivat rouvat +Suurkirkkoon astuen rohkeasti sisään Pyhän Yrjänän ynnä lohikäärmeen +alitse. + +Jumalanpalvelus ei vielä ollut alkanut, mutta kuitenkin oli kirkko jo +täynnä kuulijoita, jotka olivat tulleet saapuville saadakseen kuulla +valtiopäivämiehen saarnaavan. Niinkuin tavallista on näin +jumalanpalvelusta odotettaessa, olivat seurakunnan ajatukset tällä +hetkellä varsin maallista laatua. Useimmat kuluttivat aikaansa +töllistelemällä sisääntulevia ja tekemällä huomautuksia siitä tai +siitä, joka tahtoi tunkeutua jo ennestään täyteen penkkiin, tai +toisista, jotka eivät antaneet sijaa, vaikka penkki oli vain +puolillaan. + +Tätä nykyä on Tukholmassa tapana, että melkein kaikki istumapaikat on +ennakolta tilattu erityistä penkkimaksua vastaan, ja vasta kun +saarnavirsi alkaa, avaa vartija osan penkkejä, joiden omistajat eivät +ajoissa ole saapuneet. Tämän kertomuksen aikana oli semmoisia penkkejä +varattu ainoastaan aatelille ja valtion korkeammille virkamiehille sekä +valtiosäädyille. Kuninkaan lehterin alla, alttariin päin seisoessa +oikealla kädellä, olivat neuvoskunnan jäsenten ja heidän perheidensä +penkit; sen jälkeen oli muilla ylhäisemmillä henkilöillä ja vihdoin +säädyillä tarkoin määrätyt paikkansa kullakin. + +Yhtä suurta huomiota herättäen kuin muutkin lähenivät rouvat puhemiehen +rouvan johtamina porvariston tavallisia penkkejä, mutta menivät +kaikkien -- myöskin pormestarien Sebaldtin, Sundbladin ja Häggströmin +-- suureksi kummastukseksi ohi ja tunkeutuivat arvostaan ylpeillen +pitkin väen täyttämiä käytäviä yhä eteenpäin, kunnes vihdoin pääsivät +valtioneuvoskunnan jäsenten rouvain penkkiin. + +Pari kreivitärtä istui siellä jo kaikessa komeudessaan, mutta kun ovi +huomattiin olevan lukitsematta, tarttui pormestarin rouva Sebaldt +rivakasti ripaan, avasi oven ja astui arvelematta sisään. Muut +seurasivat häntä itsekin hämmästyneinä rohkeudestaan, mutta +järkähtämättömästi päättäneinä uskaltaa kaikki "vapauden puolesta". + +Kuvaillakseen penkissä jo istuvien armojen kasvonilmeitä, ja muidenkin +kirkossaolijain, tämän Tukholman ja Suurkirkon historiassa ennen +kuulumattoman omavaltaisuuden aiheuttamaa hämmästystä, tarvittaisiin +ainakin Hogarthin sivellin. Lähinnä olevat katsojat uskoivat tuskin +silmiään ja edempänä istuvat nousivat seisomaan penkeissään. Jos apina +olisi ilmestynyt kuninkaan lehterille, ei se olisi saanut aikaan +suurempaa kirkkorauhan häiriötä. + +-- Ei, hyvät ystävät, menkäämme ulos, -- rukoili siivo rouva Larsson, +peloissaan ja hämillään tästä heidän herättämästään huomiosta. + +-- Me istumme, missä istumme, -- vastasi puhemiehen rouva +häikäilemättä. + +Tuskin hän oli sen sanonut, kun vahtimestari Östergren ilmaantui +synkkänä ja tuimana kuin Pyhän Yrjänän lohikäärme penkinovelle. + +-- Matamit astuvat ulos; tämä on valtioneuvoskunnan jäsenten rouvain +penkki, -- sanoi ylimystön arvon uskollinen vartija niin lujalla +äänellä, että sadat kirkossaolijat sen kuulivat. + +Matamit! Se sattui puhemiehen rouvan korvaan kuin hävyttömin solvaus. +Mutta rouvat tekeytyivät kuuroiksi eivätkä olleet tietävinäänkään. + +-- Matamit astuvat ulos! -- uudisti vahtimestari uhkaavasti. + +Puhemiehen rouva katsahti taaksensa. Porvaristo istui liian kaukana +voidakseen tulla apuun, mutta kuitenkaan hän ei tahtonut luopua +oikeuksistaan, varsinkaan kun kaikki voi olla vain erehdystä. + +-- Minä olen pormestari Sebaldtin rouva, -- vastasi hän siinä varmassa +vakaumuksessa, että joskin tässä tapahtuisi jotakin hänen tovereilleen, +_hän_ ainakin saisi istua koskemattomana. + +-- Se ei liikuta minua. Minä sanon, että matamit astuvat ulos! -- +toisti vielä kerran jäykkä palvelija, ja kun ei tämä kolmaskaan käsky +näyttänyt vaikuttavan sen enempää kuin edellisetkään, tarttui hän +kursailematta vastaankarustelevia rouvia käsipuoleen ja talutti heidät +toisen toisensa jälkeen ulos penkistä. + +Muut heistä tottelivat kuin pelästyneet karitsat, mutta puhemiehen +rouva pani vastaan. -- Tiedättekö, hävytön mies, että mieheni on +porvarissäädyn puhemies ja että minä olen piispa Forsseniuksen +_inventeeraama_ ja että valtiosäädyt panettavat teidät Ruusukamariin! +-- huusi hän vimmoissaan. + +-- Ja minä panen matamin jalkapuuhun, jos hän seisoo tässä kirkkorauhaa +häiritsemässä! Tahtooko hän mennä tiehensä ja pitää turpansa kiinni! + +Rouvat hiipivät, harmista ja häpeästä tulipunaisina, ulos kirkosta. +Rouva Sebaldt-parka, jos Tukholman Suurkirkon seurakunta olisi voinut +tietää sydämesi tunteet yhtä hyvin kuin se näki äärettömän tappiosi, +minkä suunnattoman lankeemuksen se olisikaan huomannut tapahtuneen +sinun suistuessasi kunnian korkeimmalta kukkulalta nöyryytyksen +syvimpään laaksoon! + + + + +22. MARKIISITAR EGMONT. + + +Porvarien rouvilta kun riistettiin valtioneuvoksetarten arvo, oli +_soirée en famille_ markiisitar Egmontin luona Kuningattarenkadun +varrella. Niinkuin loistava meteoori oli tämä nuori ranskatar kohonnut +taivaanrannalle himmentääkseen kaikkien muiden valon. Leskeksi +joutuneena vähän yli kahdenkymmenen vuoden vanhana erään vanhan +everstin jälkeen, oli hänellä vuosi sitten miehensä veljentyttären, +mainion kreivitär Egmontin luona Parisissa ollut kunnia tulla +esitetyksi Ruotsin kruununprinssille. Tämä ylhäinen tuttavuusko lienee +ollut syynä siihen vaiko halu nähdä pohjolaa vai oikkuko vain -- sillä +kukapa ylhäinen nainen hänen asemassaan ei olisi pitänyt viimeistä +syytä aivan riittävänä! -- oli miten oli, markiisitar oli edellisenä +kesänä tehnyt huviretken Ruotsiin muutamiksi viikoiksi ja nämä viikot +kestivät yhä vieläkin. Hän vuokrasi kauniin asunnon, sisusti sen +loistolla ja komeudella, joka ilmaisi hänen omistavan äärettömiä +rikkauksia ja vastaanotti vierainaan Tukholman loistavimpia ja +ylhäisimpiä miehiä ja naisia. Kuningas Kustaa itse, hänen ylpeä, mutta +nerokas äitinsä, leskikuningatar, koko hänen hovinsa, kaikki +valtiomiehensä, sotilaansa ja etevimmät puolueiden johtajat, +taiteilijat, runoilijat, kirjailijat, kaikki kärvensivät siipensä tuon +etelämaisen auringon paisteessa tai ainakin kilpailivat osoittaessaan +hänelle kunnioitustaan -- kaikki muut paitsi yksi ainoa -- ja tämä oli +kuningatar Sofia Magdaleena, kuninkaan nuori, jumalinen, mutta ujo +puoliso. Hän yksin ei ollut suostunut esittelyttämään itselleen uutta +hurmaajatarta, saati sitten kunnioittanut häntä käynnillään. Ja aina +valmiit hovijuorut luulivat hyvin tietävänsä syyn siihen. Sanottiin, +että kuningatar oli mustasukkainen -- eikä sanottu suotta. + +Ja miksi olisivat kuningattaren tunteet olleet erilaiset kuin muiden +naisten? Kaikki nuoret ja monet vanhemmat ylhäiset naiset olivat sitä +mieltä, että markiisitar Herminie Egmontia olisi voitu pitää jotensakin +kaunisvartaloisena, jopa miellyttävänä naisena -- ellei hänellä olisi +ollut pahana tapana räpyttää silmiään -- jos eivät samat silmät olisi +olleet liian epämääräiset -- jos ei hänen nenänsä olisi ollut liian +iso, hänen suunsa liian pieni, hänen hiuksensa liian mustat, hänen +ihonsa liian ruskea, hänen vartalonsa liian täyteläinen, hänen +käyntinsä liian tanssiva, hänen hameensa liian lyhyet, hänen jalkansa +liian pienet, jne., jne. Voiko kukaan kieltää, että hän sammalsi +puhuessaan? Eikö hän ollut liian keimaileva? Eikö hän mielellään +kuunnellut imarteluja? Ja sittenhän hän nauroi liiaksi, itki liiaksi, +puheli liian paljon ja -- sanalla sanoen; hänellä olisi naisten +silmissä ollut kaikenlaisia etuja, ellei hänellä sen sijaan olisi ollut +kaikenlaisia vikoja. Suurin puute oli tietysti se, että hän rohkeni +ihastuttaa kaikkia miehiä, nuoria ja vanhoja, jotka tulivat hänen +läheisyyteensä. + +Mitä kaikkea olikaan ehditty kertoa ja valehdella tuosta suloisesta, +iloisesta ranskattaresta sen vuoksi, ettei hän kävellyt, istunut, +seisonut, ajatellut, puhunut, itkenyt ja ajatellut aivan niin kuin +kaikki muut! Mitä solvauksia olikaan jo pantu liikkeelle, mitä +lemmenseikkailuja olikaan jo ehditty panna hänen syykseen, voimatta +niitä vähääkään todistaa! Ja hän tiesi sen vallan hyvin, mutta hän vain +hymyili sille, Hän oli tuon tarujen joutsenen kaltainen, jonka päälle +kateus heittämistään heitti lokaa, mutta joka sukelsi leikitellen +kirkkaaseen aaltoon ja uudestaan nousi sieltä näkyviin yhtä valkoisena +kuin ennen. + +Nyt oli hänen luonaan pieni seurue läheisiä tuttavia, arviolta noin +sata henkeä. Täällä hatut unohtivat hattunsa ja myssyt myssynsä; +puolueet luopuivat vallastaan lemmetärten valtaistuimen edessä; ajan +meluava rauhattomuus näytti pysähtyneen kuin juopunut lakeija eteiseen. +Näissä valoisissa, miellyttävissä saleissa, tämän rakastettavan +tenhottaren ympärillä, joka leikkien leyhytteli kukkaistuoksua +ympärilleen, missä kulki, sarasti jo sen päiväpaisteen aamurusko, joka +kohta oli valaiseva Kustaa III:n aikakautta. Sen vuoksi kuningas +viihtyi siellä hyvin, niinkuin perhonen, joka hakee auringon valoa; +mutta kankeat, turhantarkat naiset entisen hovin ajoilta, jolloin joka +askelta selitettiin politiikaksi, jolloin vilpittömyys oli syntiä ja +sovinnollinen hymyily vastalause valtiopäiväriitoja vastaan -- he eivät +viihtyneet markiisitar Egmontin saleissa, vaikka niissä usein kävivät +joko uteliaisuudesta tai "pelastaakseen vapauden". + +Yksi tämän valitun seuran valituimpia oli kreivi Bernhard Bertelsköld, +joka oli tutustunut markiisittareen Parisissa ja oli ollut ensimmäinen +kehoittamassa häntä käymään pohjolassa. Ne, jotka meidän tavallamme +ovat nähneet nuoren keikarin hänelle vähemmän edullisessa valossa, +olisivat ehkä olleet taipuvaisia oikaisemaan arvosteluaan jos olisivat +nähneet hänet semmoisissa salongeissa, jonka kauneimpia miehiä hän oli. +Hän loisti siellä kaikin sellaisin ominaisuuksin, jotka tekevät nuoren +miehen miellyttäväksi seuraelämässä: hän oli iloinen, hauska, sukkela, +ja kun tarvittiin, ilkeäkin, hän kertoi hyvin ja tyhjentymättömästi, +mutta ei koskaan liiaksi; hän osasi osoittaa tuota hienoa +kohteliaisuutta, joka ei tunnu mielistelevän ja kuitenkin samassa +mielistelee; hänellä oli loistavat tiedot, joista hän ei koskaan +näyttänyt mitään tietävän; hän kuunteli koko sielunsa tarkkuudella +sitä, jonka kanssa hän puheli, ja vaikka hän joka askelella valvoikin +omia etujaan, ei hän koskaan näyttänyt ajattelevan omaa itseään. + +Mutta joskin kreivi Bernhard kaiken tämän takia oli täydellinen +ranskalainen, varsinkin siinä taidossa, joka silloin oli ajan hienon +sivistyksen ja seuraelämän kukka, nimittäin keskustelutaidossa, niin +oli markiisitar Egmont kuitenkin siinä häntä etevämpi. Eipä sillä, että +markiisitar olisi ollut kreiviä etevämpi sukkelasanaisuudessa ja muissa +ulkonaisissa avuissa; mutta hänellä oli jotakin, jota kreiviltä puuttui +-- hänellä oli lämmin sydän, joka luo eloa kaikkiin kykyihin ja +lahjoihin ja jota ei kimmeltelevä pinta voi koskaan korvata. Niinkuin +kaikki muutkin oli kreivi alussa pitänyt häntä tuollaisena suuren +maailman naisena, joilla yhtä vähän kuin kukkamaljakolla on muuta +sisältöä kuin niitä koristavat kukkakimput. Mutta hän erehtyi: hän +löysi tästä naisesta jotakin, mikä uhmasi hänen terävänäköisyyttään ja +mitä hän ei voinut voittaa katseellaan eikä viekkaudellaankaan, ja se +oli naisen sydän. + +Olisiko tämän pitänyt karkoittaa hänet markiisittaren luota? Mitä +merkitsi hänelle naisen sydän? Eikö hän satoja kertoja ollut pusertanut +semmoisia sitrooneja ja sitten heittänyt ne tyhjinä luotaan? Mutta tämä +kummallinen ranskatar ei antanutkaan pusertaa itseään tyhjäksi. Hänellä +näytti kyllä olevan sydän kielen kärjessä eikä sitä kuitenkaan voinut +saavuttaa paremmin kuin lähteestä kuutamoa. Kreivi Bernhardin +turhamielisyyttä ärsytti tämä uhka. Hän koetti olla vuoroin sukkela ja +tunteellinen, vuoroin alakuloinen ja vakuuttava, mutta kaikki turhaan. +Hän ampui kaikki nuolet viinestään, ja kaikki kimmahtivat yhtä +voimattomina takaisin tuosta pienestä, vähäpätöisestä naissydämestä, +joka kuitenkin näytti voivan joutua ensimmäisen narrin saaliiksi, niin +pian kuin tämä vain tahtoi sen anastaa ja joka samalla teki vain +pilkkaa maailman tottuneimmalle tällaisen tavaran tukkukauppiaalle. + +Kreivi Bernhard ei ollut tottunut poistumaan voitettuna +taistelutanterelta. Hän vannoi itselleen, että hän vielä kerran tulisi +omistamaan tuon käsittämättömän olennon, joskaan ei muuta varten, niin +ainakin rangaistakseen häntä; ja kun tämä ajatus kerran oli juurtunut +hänen diplomaattipäähänsä, ei se ollut hänestä hulluimpia. Hän mietti +mielessään, että lukuunottamattakaan naisellista sulouttaan olisi +markiisitar, joka oli niin ylhäistä sukua ja niin rikas ja jolla sekä +Parisissa että Tukholmassa oli niin mahtavia suojelijoita, hänelle +varsin sopiva puoliso. Mikä estäisi siis tekemästä markiisittaresta +kreivitär Bertelsköldiä? Ei mikään muu kuin hänen oma suostumuksensa. + +-- _Nous verrons_, -- ajatteli kreivi. -- Saammepa nähdä. + +Sinä iltana olivat mielet Tukholmassa politiikasta niin kuohuksissa, +ettei edes markiisitar Egmontin salonkikaan voinut säilyttää tunnettua +puolueettomuuttaan. Kun markiisittaren lähimmässä ympäristössä +laulettiin, tanssittiin tai sekanaisen ihastuksen tuntein ja olkapäitä +kohautellen kuunneltiin Kustaa III:n ensimmäisen oopperan "Thetis ja +Peleen" säkeitä, lankesi ajan synkistä pilvistä varjo salongin ja +sivuhuoneiden etäisempiin osiin, joissa muutamat _Svenska Bottenin_ +herroista hiljaisuudessa keskustelivat päivän kysymyksistä johtajansa, +parooni Sprengtportenin kanssa. + +-- Nuo kolme päivää ovat jo kuluneet, -- sanoivat he hänelle -- ja +asema käy päivä päivältä yhä uhkaavammaksi. Mitä meidän on tekeminen? + +-- Odottakaa, -- oli vastaus. + +-- Fredrik Aminoff on äsken tavannut henkilöitä, jotka ovat tulleet +myssyjen kerhoista. Kansan yllyttäjät käyttävät mitä hävyttömintä +kieltä sanoen julkisesti, että aateli on hävitettävä. Talonpojat +murisevat, porvarit puivat nyrkkiä ja papit soittavat kuin hullut +hätäkelloa. Johonkin meidän on kai ryhtyminen. Mutta mihin? + +-- Odottakaamme. + +-- Odottakaamme? Se on mahdotonta. Roistoväki raivoaa. Neuvoskunta +joutuu varmaankin tappiolle huomispäivän äänestyksissä ja ylihuomenna +saamme nähdä rovasteja, pormestareita ja lautamiehiä heidän entisillä +istuimillaan. Uskooko parooni tosiaankin, että me voimme kädet ristissä +katsella kaikkea tuota hullutusta? Mitä herran nimessä meidän tulee +tehdä? + +-- Odottaa! + +Tavallista meluavampi nauru vähän tuonnempana olevan seuran piiristä +keskeytti heidän puheensa. Kreivi Bertelsköld kertoi juuri neljän +porvarinrouvan vastoinkäymisestä Suurkirkossa. + + + + +23. RYNNÄKÖLLÄ SYDÄNTÄ VALLOITTAMASSA. + + +Kasku neljästä rouvasta otettiin vastaan suurella suosiolla. Kaikista +oli erinomaisen hauskaa, että porvarisylpeys vihdoinkin oli mennyt niin +pitkälle, että se oli herättänyt yleistä kirkkohäiriötä, ja kaikki +koettivat kilvan ivata rouvaparkoja. + +-- La Fontainen sadun sammakko ei olisi paremmin suorittanut +tehtäväänsä, -- arveli joku. + +-- Naisilla on aina etuoikeus lausua herrojen ajatuksia, -- virkkoi +toinen. + +-- Ja kärsiä siitä, -- lisäsi kolmas. + +-- Seurakunnan olisi pitänyt nousta ylös ja laulaa _Te Deum_, -- +ilvehtivät muutamat. + +-- Siihen olisi ollut kyllä syytä, kun rovasti Wijkman samassa +tilaisuudessa kuuluu pitäneen hyvin mieltäylentävän saarnan taivaan +valtakunnan suurimmasta, -- säesti siihen kreivi Bertelsköld. -- +Porvarinrouvain jäljestä ovat kieltämättä rovastit taivaan valtakunnan +suurimmat. + +-- Mutta mikseivät porvarinrouvat saaneet istua paikoillaan? -- kysäisi +nuori emäntä vähän malttamattomasti nakaten kaunista päätään, + +-- Miksi? -- jatkoi Bertelsköld. -- Siksi, etteivät kaikki naiset tyydy +hallitsemaan ainoastaan suloudellaan. Porvarinrouvat saivat +kirkonpalvelijasta kavaljeerin, joka täydelleen oli heidän arvoisensa +ja joka osoitti heille kaikkea sitä kohteliaisuutta, jota he voivat +käsittää. Myöntäkää, että hän osoitti heille todellisen ritarin +kohteliaisuutta. Ellei hän tänään olisi pakottanut heitä poistumaan +neuvosten rouvien penkistä, olisivat he tulevana pyhänä kunnioittaneet +läsnäolollaan kuninkaan lehteriä. + +-- Entä sitten? + +-- Kuninkaallista lehteriä? + +-- Niin. Miksi ei? Eivätkö kaikki ole yhtäläisiä kuningasten kuninkaan +edessä? Eikö kaikilla kirkon paikoilla pidä oleman sama arvo? + +-- Sen voitte sanoa te, joka olette yläpuolella kaikkia +arvoluokkia, -- vastasi kreivi, -- mutta meillä muilla kuolevaisilla on +ennakkoluulomme. Me esimerkiksi uskomme, ettei kyynärkeppi oikein +sovellu valtikaksi. + +-- Oletteko siitä varma? Luulen muistavani, että Medicien kauppahuone +ei niinkään huonosti esiintynyt valtaistuimella. Ja joskin porvaristo +tekee meille kumarruksen kadulla tai eteisessämme sen vuoksi, että +meillä on arvonimi, niin missä laissa on määrätty, että meidän tulee +kantaa turhamielisyytemme Kaikkivaltiaankin valtaistuimen eteen? +Luuletteko todellakin, hyvä kreivi, että jälkimaailma yhtä juhlallisen +vakavasti kuin me arvostelee arvopaikkojamme kirkossa? Ja kun me +menemme niin kauas nöyrässä vallan kunnioittamisessa, että sanomme +kuolleita ruhtinaitamme ja kuninkaitamme _korkeimmasti autuaiksi_, eikö +ole koskaan johtunut mieleenne, että tulevaisuudessa vielä hymyillään +kuolematon hymyily semmoisille hullutuksille? + +-- Olettehan Rousseaun kansalainen, armollinen rouva. Teillä on oikeus +olla kapinoitsija. + +-- Ei, suokaa anteeksi, Rousseau on syntynyt Genévessä, pienessä +maassa, jolla on kunnia olla Ruotsin tavalla tasavalta. Ero on +vain siinä, että Genévessä kunnioitetaan neroa kuninkaallisin +kunnianosoituksin, kun taas Ruotsissa valitetaan sitä, että nero istuu +valtaistuimella... Suvaitsetteko? + +Ja markiisitar tarttui kreivin käteen sillä ujostelemattomalla +vapaudella, jota ruotsalaiset vanhan ajan naiset pitivät niin +sopimattomana. + +He kulkivat läpi salongin ja istuivat erään komean, heikosti valaistun +kabinetin hämärään. -- Nyt tai ei koskaan! -- ajatteli kreivi Bernhard. +Hän oli turhaan koettanut valloittaa tuota oikullista olentoa +kaikenlaisilla korupuheilla. Hänen täytyi keksiä jotakin uutta. + +-- Madame, -- sanoi hän, -- te olette todellakin pahin kapinoitsija, +minkä olen nähnyt. -- Ei siinä kyllin, ettette vähääkään välitä sen +miehen ihailusta, joka teitä jumaloi; te asetutte sen lisäksi +vastustamaan kokonaista valtakuntaa. + +-- Todellakin? Onko tuo olevinaan jokin kohteliaisuus? + +-- Käsittäkää se miksi tahdotte. Te sanotte olevanne kansanvaltainen ja +vehkeilette salaisesti kuningasvallan eduksi. + +-- Minäkö? + +-- Te juuri. Olette kunnioittanut Ruotsia käynnillänne, vain +kumotaksenne sen tasavaltaisen valtiomuodon, joksi te sitä sanotte +asettaaksenne valtaistuimelle jälleen itsevaltaisen kuninkaan. + +-- Oh, hyvä herra, te osoitatte minulle liian suurta kunniaa. + +-- Puhun täyttä totta. Koko maailma tietää, että olette yhtä +vaarallinen kuin rakastettava. Mutta sitä ei koko maailma tiedä, että +olette poliittinen henkilö. Suokaa anteeksi, että uskallan olla +ensimmäinen sanomaan sitä teille. + +-- Mutta mitäs te sanottekaan? Minä poliittinen henkilö! Oh, sepäs +oivallista! Minä ihmettelen teidän tarkkanäköisyyttänne, mutta olisin +teille suuresti kiitollinen, jos haluaisitte kertoa minulle hiukan +enemmän tästä tärkeästä keksinnöstänne. + +-- Ensiksikin on teillä kaikki ne ominaisuudet, joita vaaditaan +poliittisen juonen sepittämiseen. Te olette yhtä nerokas kuin kaunis, +yhtä rohkea kuin nerokas ja yhtä viisas kuin rohkea. Niin +uskomattomalta kuin näyttääkin on teillä kyky säilyttää +salaisuuksiakin. Ei kukaan epäile teitä, ja te saatte vapaasti +ylläpitää yhteyttä kaikkien puolueiden kanssa, samalla kun te kokoatte +ympärillenne kaikista leireistä henkivartijoita, jotka kaikki ovat +valmiit sokeasti tottelemaan teidän pienintäkin viittaustanne. Olenko +arvannut oikein? + +-- Jatkakaa! Olen hyvin utelias kuulemaan luettelon kaikista +ansioistani. + +-- Te valmistatte valtiokaappausta, madame. Ja miksette uskaltaisi +sitä, jonka niin monet kauniit naiset ennen teitä ovat uskaltaneet ja +toteuttaneet! "Kaitselmushan vaikuttaisi liian välittömästi maailman +menoon, jos sallisi vallankumouksen tapahtua ilman naisia ja pappeja." +En kuitenkaan tahdo ruveta rippi-isäksenne. Olettehan kreivitär +Dashkovin persoonallinen ystävä, hänen, jolle Katariina II on +kiitollisuuden velassa valtaistuimestaan. Olen varma siitä, että hän on +antanut teille hyviä neuvoja, kuinka esimerkiksi voitte saada +puolellenne kuninkaallisen kaartin tai _Svenska Bottenin_. Mutta +kuitenkin täytyy minun varoittaa teitä, madame, sillä olette hyvällä +alulla joutuaksenne -- joko luostariin tai mestauslavalle. + +Markiisitar loi puhujaan pienet, veitikkamaiset, ruskeat silmänsä, ja +ivallinen hymy väreili hänen viehättävillä huulillaan. Kreivi Bernhard +luuli kuitenkin huomanneensa, että ruusut hänen poskillaan menettivät +punansa, kun hän nyökäytti päätään: + +-- Jatkakaa! Kertomuksenne käy yhä romanttisemmaksi. + +-- Olette kaiken tarkoin laskenut ja ottanut lukuun, madame, -- paitsi +niitä silmiä, jotka näkevät lävitsenne, Yksi ainoa vika on riittävä +hävittämään kaikkien teidän erinomaisten ominaisuuksienne vaikutuksen, +ettekä tekään ole aivan virheetön. Suokaa minun sanoa, että olette +hyvin varomaton. + +-- Ah! Siis vihdoinkin yksi heikkous tässä poliittisessa henkilössä! + +-- Niin. Olette varomaton. Teidän ei olisi pitänyt toissapäivänä +ratsastaa Haagaan muka vain huvitellaksenne. On saatu ilmi, että teillä +on salaisia kohtauksia kuninkaan kanssa. Ja paluumatkalla ei teidän +olisi pitänyt antaa hevosenne pillastua sulkeutuaksenne huoneeseenne +koko päiväksi siitä syystä muka, että olitte säikähtänyt tai ehkä +loukannut itsenne putoamalla maahan. + +-- Näen, että olette hankkinut tarkkoja tietoja. Saladin, nuori +arapialaiseni, säikähti akkaa, joka toi hakoja kaupunkiin, niin että +todellakin olin vähällä pudota satulasta. Miksi en pudonnut, se ei +voine teitä huvittaa. Siinä on syy, minkä vuoksi en eilen voinut ottaa +ketään vastaan. Mutta, niinkuin näette, olen tänään siksi tointunut, +että vaaratta voin jatkaa tietäni luostariin tai mestauslavalle. + +-- Sanon vielä kerran, madame, etten ole teidän rippi-isänne. +Enkä ole koskaan epäillyt teidän rohkeuttanne, mutta minä epäilen +teidän onnistumistanne. Älkää luottako kuninkaaseen; koko hänen +ritarillisuutensa ei estä häntä hylkäämästä teitä, kun hänen kruununsa +tarvitsee uhrin. Yhtykää ennemmin mieheen, joka ei koskaan ole teitä +hylkäävä, ja joka on pitävä onnenaan palvella teitä, kun hän siten voi +tehdä isänmaansakin onnelliseksi. + +-- Kuinka? Olisitteko niin jalomielinen, että rupeaisitte valtiolliseen +kauppayhtiöön henkilön kanssa, jota ehkä huomenna syytetään +maankavalluksesta. + +-- Kuulkaa minua, madame! Minä kuulun puolueeseen, jonka kohtalo +nykyjään on läheisessä yhteydessä kuninkaan kohtalon kanssa ja joka +sentähden on kaikin mokomin koettava saada onnistumaan sen hankkeen, +josta juuri olemme puhuneet. Hattupuolue pysyy tai kaatuu nykyisen +kuninkaanvallan kanssa. _Ilman_ meitä ette te eikä kuningas voi +aikaansaada valtiokeikausta. Meidän _avullamme_ taas on kaikki +mahdollista. Ei myöskään liene teille tuntematonta, että minulla on +vaikutusvaltaa, joka voi olla hyödyksi tai vahingoksi aina sen mukaan, +kuinka sitä käytetään. Siis -- en tahdo rasittaa teitä puhumalla +rakkaudestani, vaikkapa vallassanne onkin tehdä minut onnellisimmaksi +kaikista kuolevaisista, mutta suokaa, että osoitan ansaitsevani +ystävyytenne! + +-- Ja jos pistäisi päähäni olla tekemättä teitä siitä osalliseksi, niin +tulee teistä luonnollisesti katkerin viholliseni. + +-- Miksi niin? Olkaamme aivan vilpittömiä toisillemme. Te olette nuori +ja viehättävä, mutta samalla kunnianhimoinen, enkä minä moiti teitä +viasta, joka on kaikille yleville sieluille yhteinen. Kuulkaa siis, +madame, minä tarjoan teille kaikkea, mitä oikeutettu kunnianhimo voi +katsoa toivottavaksi elämässä. Te tulette kumoamaan huonon valtiomuodon +ja sen sijaan asettamaan mallin kaikkien aikakausien noudatettavaksi. +Tulette pelastamaan nuoren kuninkaan, jolla on yksi ainoa virhe, se, +ettei hän voi olla teidän omanne, yhtä vähän kuin tekään voitte olla +hänen omansa, ja teitä tullaan ihmettelemään ei ainoastaan Ruotsissa, +vaan koko Euroopassakin. Kaiken tämän tarjoan teille, jos te... + +-- Heittäydytte maahan ja palvotte minua? + +-- En luullut teidän kirjastossanne olevan sitä kirjaa, josta nuo sanat +lainasitte. -- Minunhan tulee teitä palvoa, madame! Kaiken tämän +tarjoan teille, jos lahjoitatte minulle tuon ihastuttavan käden, jota +koko maailma on minulta kadehtiva. + +Markiisitar oli hetken aikaa vaiti, hypähti sitten kevyesti kuin lintu +kukkien luo ikkunaan ja palasi sieltä hymyillen kreivin luo, kädessä +pieni kori[16] täynnä viinirypäleitä. + +-- Saanko luvan tarjota, _monsieur le comte_? Olette kiihoittunut, +tarvitsette vähän virvoitusta. + +-- Markiisitar! -- kuiskasi kreivi Bernhard, vihan puna levisi hänen +poskilleen ja koko hänen diplomaattinen mielenmalttinsa oli vähällä +pettää hänet, -- minun kanssani ei rankaisematta leikkiä lasketa! + +-- Leikkiäkö teidän kanssanne laskisin! Mitä minusta luulette? Istukaa, +minä pyydän. Olen valmistava teille pienen, mieluisan ilon, jota varten +otin vapauden tuoda teidät tänne. Muistelen kertoneeni teille että +toissapäivänä olin vähällä lentää satulasta, kun muuan nuori mies äkkiä +riensi esiin ja oman henkensä uhalla pidätti pillastuneen hevoseni. +Voitteko ehkä arvata, kuka pelastajani oli? + +-- En koskaan arvaa arvoituksia, madame. + +-- Se voi kuitenkin huvittaa teitä, niinkuin se huvittaa minua, sillä +nuori mies suvaitsi pitää minulle seuraa eilen, kun olin yksin, ja hän +oli minulle ystävällinen ja suora. No, _monsieur le comte_, ettekö +vieläkään arvaa? Ette edes ole mustasukkainen? Älkää olko noin nurpalla +nenin, sillä se ei teitä ollenkaan kaunista. Saatte tutustua tuohon +nuoreen mieheen. Minä vakuutan, että hän on rakastettava nuorukainen. +Päättäkää itse! + +Näin sanoen markiisitar avasi pienoisen sivuoven ja virkkoi: -- Olkaa +hyvä ja tulkaa ulos, _monsieur_; täällä on eräs, joka haluaa tutustua +teihin! + +Mustiinpuettu nuorukainen astui hämärään huoneeseen. + +-- Paul! -- huudahti kreivi Bernhard kalveten. + +Se oli Paul. + + + + +24. VIHA JA RAKKAUS. + + +Samassa silmänräpäyksessä, kun kreivi Bernhard tunsi veljensä, selvisi +hänelle, että markiisitar tiesi heidän perhesalaisuutensa. Hän luuli +ymmärtävänsä, miksi markiisitar oli hylännyt hänen tarjouksensa. Ehkä +hän oli jo lahjoittanut Paulille sydämensä palkinnoksi siitä +ritaripalveluksesta, jota nuorella miehellä oli ollut onni hänelle +osoittaa, Olkoon niin, markiisitar on hänkin saava osansa siitä +vihasta, jota kreivi Bernhard tunsi sydämessään ja joka äkkiä kasvoi +niinkuin ohdakkeet kasvavat ruusujen yli, nousten paljon korkeammalle +kuin se haihtuva tunne, jota hän äsken oli nimittänyt rakkaudeksi. + +Hän kumarsi kylmästi ja ylpeästi ja poistui sanaakaan sanomatta. + +Markiisitar kääntyi Paulin puoleen, joka äänetönnä ja kalpeana oli +pysähtynyt oven luo. + +-- Olen nyt maksanut osan velastani teille, -- virkkoi hän lämpimästi +Pauliin katsahtaen, -- veljenne pyysi juuri minua omakseen, ja minä +ojensin hänelle tämän korin. Hän vihaa nyt minua yhtä sydämellisesti +kuin teitä, ja se ilahduttaa minua, sillä se antaa minulla ehkä +oikeuden pitää teitä ystävänäni. + +-- Kuinka voi teitä vihata? -- virkkoi Paul matalalla äänellä. + +-- Voisin vastata teille, -- jatkoi markiisitar, -- että hylätty +rakkaus melkein aina synnyttää vihaa. Mutta jos niin sanoisin, +osoittaisin veljenne tunteille liian suurta kunniaa. Loukattu +itserakkaus, aioin sanoa. Semmoisia ovat miehet. He imartelevat meitä +vain kiinnittääkseen meidät sitten voitonmerkkeinä omiin +riemuvaunuihinsa. He sanovat meille: te teette minusta maailman +onnellisimman ihmisen! Olkoon! Mutta _meidän_ onnemme tai +onnettomuutemme ei heitä liikuta. Jos he olisivat älykkäitä, +koettaisivat he edes ansaita kunnioituksemme. Mutta he luulevat meitä +hajuvesipulloiksi, joilla ei ole muuta tarkoitusta kuin levittää hyvää +lemua heidän jumalalliseen itsekylläisyyteensä. He kohtelevat meitä +kuin viuhkoja, joita levitetään tai pannaan kokoon tarpeen mukaan ja +joiden koko merkitys on ilmanhenkäys. Olette vielä niin nuori, +_monsieur_, ettette ole ehtinyt tuota oppia ja sen vuoksi voin +olla teille avosydäminen. Mutta tekin opitte vielä leikkimään +naissydämillä, ja muistakaa silloin, mitä sanon teille: emme kaikki ole +posliininukkeja. Emme ole sylikoiria, joita saadaan sokeripalojen +avulla istumaan, emmekä kissanpentujakaan, joita houkutellaan +lankakerän jäljessä juoksemaan. Me vaadimme, että meitä kohdellaan +niinkuin ajattelevia olentoja. + +Markiisitar Egmont oli tällä hetkellä kaunis ja jalo. Hänen poskensa +hehkuivat, hänen silmänsä loistivat, hän unohti kaiken muun +ajatellessaan sitä asiaa, joka hänen mieltään nyt kiinnosti. Paul ei +voinut kääntää hänestä silmiään. Hän oli ihastunut niin, ettei voinut +puhua. Poikaparka, hänen sydämensä ei vielä ollut hehkunut muista +tunteista kuin niistä, joita hänessä herättivät hänen äitinsä ja +kirjansa. Hän oli ollut vapaa kuin metsän lintu, mutta nyt -- nyt +kärventyivät hänen siipensä ensi kerran. + +Miksi hän olikaan kohdannut juuri tämän vaarallisen naisen, kun hän +eräänä päivänä oli matkustanut Upsalasta Tukholmaan, seuratakseen +kadonneen äitinsä jälkiä, joiden perille hän luuli päässeensä? Miksi +hän olikaan pidättänyt markiisittaren pillastuneen hevosen? Miksi hän +suostui tulemaan tämän luo seuraavana päivänä ja miksi hän vietti +melkein koko sen päivän tuon seireenin seurassa, joka kymmenessä +minuutissa pani vanhain tottuneiden valtiomiestenkin päät pyörälle, +saati sitten tämmöisen nuoren haaveksijan? Ja miksi hän antoi +markiisittaren rakastettavan, ranskalaisen avosydämisyyden vietellä +itseään vastaamaan siihen samalla vilpittömyydellä ja kertomaan hänelle +kaikki sydämensä salaisuudet? Turhia kysymyksiä! Ei hän itse noin +kysellyt, hänen ajatuksensa pysyivät liikkumatta; hän lensi sokeasti +kuin sääski tuleen. + +-- Mutta unohdanhan aivan, miksi tänä iltana olen kutsunut teidät +luokseni, -- jatkoi kaunis tenhotar hetkisen aikaa vaiti oltuaan. -- +Toinen puoli velastani on vielä maksamatta. _Monsieur_ de Bertelsköld, +pyydän saada kunnian esitellä teidät hänen majesteetillensa! + +-- Minut? -- kysyi Paul hämillään ja kummastuneena. + +-- Miksi muuten olisin ollut niin epäkohtelias, että annoin teidän +odottaa kabinetissani? Meidän tulee käyttää tilaisuutta; tämä aate +syntyi minussa eilen, sitten kun olitte mennyt. Hänen majesteettinsa on +ollut niin armollinen ja luvannut kunnioittaa iltamaani läsnäolollaan +tänään kello 11, ja nyt on kello neljännestä vaille. Valitettavasti en +voinut olla kutsumatta veljeänne ja tahdoin säästää teitä kohtauksesta, +joka olisi ollut teille tuskallinen, jos se olisi tapahtunut monen +läsnäollessa. Kas siinä syy, miksi kirjoitin teille ja pyysin teitä +olemaan hyvä ja tulemaan pieniä portaita sisähuoneisiini ja miksi minun +täytyi antaa teidän odottaa niin kauan. Nyt sitävastoin, kun olen +joutunut veljenne epäsuosioon, ja hän on vapauttanut meidät molemmat +seurustelemasta kanssansa, ei mikään estä minua sanomasta teidät +tervetulleeksi muiden vierasteni joukkoon. Olette tapaava siellä +sisarenne paroonitar Clairfeldin. Minun tulee vain vielä pyytää, että +taas menette alas ja tulette suuria portaita ylös salonkiin, sillä +minun ei tarvinne sanoa teille, mikä olisi seurauksena siitä, että +nuori mies, joka ei ole seuralle esitetty, arvaamatta astuisi esiin +minun sisähuoneistani... + +Ja kaunis markiisitar nyökäytti päätään niin ystävällisesti, niin +tuttavallisesti, kuin olisivat he olleet jo vanhoja tuttuja. Paulilla +ei enää ollut omaa tahtoa; hän lupasi totella. + +-- _Au revoir_ siis! -- kuiskasi markisitar ja katosi. + +Sill'aikaa oli kreivi Bernhard, ylpeänä ja hymyillen kuin riemuretkeltä +palaava sotapäällikkö, kulkenut salongin kautta ja aikoi juuri poistua, +kun käsi laskeutui hänen olkapäällensä ja eversti, parooni +Sprengtporten seisoi hänen vieressään. + +-- Sananen vain, herra kreivi! + +-- Palvelijanne, herra parooni! + +-- Olen juuri saanut kuudennen raportin myssyjen kerhoista. He ovat +suunniltaan raivosta, muun muassa sen häväistyksen vuoksi, joka tänään +aamupäivällä kohtasi neljää porvarinrouvaa. Tämä tapaus ei koskaan +olisi voinut sattua sopimattomammalla hetkellä. Väitetään, että tämä +kaikki on vain vehkeitä, että on pantu liikkeelle väärennettyjä +kirjeitä aatelittomien säätyjen häväisemistä varten, ja se pisara on +saanut tunteet kuohumaan yli laitojensa. Kenties tiedätte te sattumalta +jotakin semmoisista vehkeistä? + +-- Olen kuullut jutun kamaripalvelijaltani, joka käy huvikseen +kirkossa, vaikka onkin katolilainen, katsellakseen neitosia; se on paha +tapa, jonka hän on oppinut Madridissa. Vehkeitä, sanotte? Mitä hyötyä +siitä olisi ollut? Porvarinrouvat eivät tarvinneet mitään kehoitusta. +He ovat tarpeeksi vaateliaita ilmankin! + +-- Kuitenkin on pari näistä vääristä nimettömistä kirjeistä kierrellyt +kerhoissa ja seikka on siis epäilemättä jokin _coup de main_. +Tahdotteko kuulla ajatukseni asiasta? + +-- Se minua suuresti huvittaisi. + +-- Minä luulen, että te olette tuon kujeen toimeen panija. + +-- _Charmant!_ Ja mistä syystä, jos uskallan kysyä? + +-- Sen tiedätte te paremmin kuin minä. Olette onnistunut huonosti +kaikessa, mitä olette ottanut tehdäksenne. + +-- Suokaa anteeksi, hyvä parooni, minä olen palvelijanne oman huvini +vuoksi, en pakosta, enkä siis aio ottaa vastaan moitteitanne. Olettehan +muuten lukenut rovasti Larssonin vastauksen. + +-- Olette luopio, herra kreivi! + +-- Pyydän päästä... + +-- Olette pettänyt puolueemme, joka nykyjään on myöskin kuninkaan. + +-- Riittää, herra parooni. Jos tarkoituksenne oli hakea riitaa, +olisitte voinut valita sopivamman tilaisuuden. Mutta jos haluatte, olen +valmis. + +-- Minä kiitän teitä. Teillä on hyvä onni rakkaudessa, herra kreivi; +sen vuoksi teillä on huono onni pelissä. Markiisitarta olisi mahdoton +lohduttaa, jos teille tapahtuisi jokin onnettomuus. Ainakin te sitä +luulottelette. + +-- Oh, -- virkkoi kreivi Bernhard vetäen suunsa ivalliseen hymyyn, mikä +olisi voinut kivenkin kuumaksi ärsyttää, -- luulen tosiaankin, että +parooni on mustasukkainen. Olisihan minun pitänyt se arvata, kun noin +syyttä suotta käytte kimppuuni. Jos voin _niin vähällä_ olla +mieliksenne, niin luovun suurimmalla mielihyvällä oikeuksistani +suloiseen emäntäämme. Niinkuin lienette huomannut, ei minulla ole ollut +syytä valittaa hänen kylmäkiskoisuuttaan! Mutta helpot voitot eivät +koskaan ole olleet mieleeni. Minä luovutan laakerini _Svenska Bottenin_ +päällikölle. + +-- Kuinka? Luulen teidän uskaltavan häväistä markiisitar Egmontia? + +-- Itsehän luulette, että minulla on onnea rakkaudessa. Ja kuka meistä +tässä on lausunut toisen herjaussanan toisensa perästä? + +-- Hyvä. Määrätkää aika ja paikka, missä tavataan! + +-- Solnan metsässä. Aikani on jotensakin täpärällä, mutta huomenna klo +10, kun olen syönyt eineeni, luulen saavani puolen tuntia aikaa +toimittaakseni hullun paroonin toiseen maailmaan. + +-- Huomenna? Se ei sovi. Meidän täytyy kummankin elää ottaaksemme osaa +äänestykseen. Mutta ylihuomenna? + +-- Niinkuin haluatte. + +-- Ase? + +-- Pistoolit. + +-- _Au revoir_, herra kreivi. + +-- _Au revoir_, herra parooni! + +-- Hänen majesteettinsa kuningas! -- ilmoitti samassa kamaripalvelija, +ja puheen solina salissa vaikeni kuin taikaiskusta. Kaikkien huomio +kääntyi isoon oveen päin. + + + + +25. KUNINGAS KUSTAA III. + + +Ovet avattiin, ja kuningas astui sisään emännän seuraamana, joka oli +ollut häntä vastaanottamassa suuren sisäänkäytävän yläpäässä. + +Kustaa III oli tähän aikaan 26 vuoden vanha, ja hänen olemuksensa oli +vielä kaiken sen nuoruudensulouden kirkastama, joka ei milloinkaan +hänessä kokonaan sammunut, ei edes silloinkaan, kun vuodet ja huolet +olivat verhonneet sumuunsa hänen elämänsä. Korkea, avoin otsa, jota +vaaleat, taapäin pyyhkäistyt, hienosti puuteroidut suortuvat ympäröivät +päättyen erittäin huolelliseen taideteokseen -- suuret, erinomaisen +loistavat siniset silmät -- hienopiirteiset kasvot, joiden kuuluisaksi +tullutta vinoutta huomasivat tuskin muut kuin ne, jotka puutteita +hakivat -- hienosti hymyilevät, hyvyyttä osoittavat huulet -- +valkoinen, miltei naisellinen hipiä, pysty ja kuitenkin aina liikkuva +pää -- tuo omituinen niskan nakkaus, joka oli niin luonteenomainen -- +kauniiden, sormusten koristamien, pitsikalvosinten ympäröimien kätten +liikkeet -- elävät, aina arvokkaat, aina miellyttävät, aina ilmeikkäät +kasvoneleet, jotka säestivät joka sanaa, joka liikettä -- vapaa, +teeskentelemätön ryhti, joka kuitenkin aina pysyi arvokkaana -- kaikki +tämä muodosti kokonaiskuvan, jota ei koskaan se, joka sen oli nähnyt, +voinut unohtaa. Hänessä oli kuin olikin neron omituinen viehätys, jota +eivät koskaan pienet tahrat voi himmentää ja joka vastustamattomasti +vallitsee ihmisiä vastoin heidän tahtoansakin. + +Mitä kaikkea onkaan sanottu tästä kuninkaasta ja hänen ulkonaisesta +esiintymisestään! Kuinka halukkaasti onkaan etsitty pienintäkin varjoa, +joka voisi himmentää hänen kuvaansa jälkimaailman silmissä! Kuinka +onkaan hänen vartaloaan, hänen liikkeitään, hänen sanojaan vääristelty, +samoinkuin on vääristelty hänen historiallista persoonaansa, hänen +luonnettaan ja hänen ihmisarvoaan, lähtien hänen kasvojensa +kaksinaisuudesta ja hänen pukunsa nauharuusukkeista aina hänen +omantuntonsa kaksinaisuuteen ja hänen hallituksensa kevytmielisyyteen +saakka! Sillä mitä merkitsee kaikki hänen korealle silkkitakilleen +heitetty loka verrattuna siihen alennuksen pohjattomuuteen, jonne häntä +siveellisenä ihmisenä on koetettu syöstä! Elämässä tuskin on niin +mustaa rikosta, niin mieltäliikuttavaa ilkeyttä, jota ei olisi juljettu +sanoa tämän kuninkaan tekemäksi. Kaikki, mitä mielikuvitus mustaa ja +kamalaa keksii, kaikki, mitä siveellinen tunto syvimmin inhoaa, kaikkea +kurjinta, jota on voitu hirmuvaltiaan tai kerjäläisen ajatella +himoinneen, kaikkea sitä on uskottu Kustaa III:sta, ja jos ei ole voitu +ajatella mitään vielä kauheampaa tai vastenmielisempää, niin ei vika +ole ollut niissä, jotka ovat häntä semmoiseksi kuvailleet, vaan syynä +on ollut vain ihmisen mielikuvitusvoiman puutteellisuus, se kun ei ole +enää voinut keksiä voimakkaampia värejä tai häpeällisempiä vaikuttimia. + +Ja nyt hän kuitenkin astui tähän kauniiseen salonkiin aavistamatta +vähääkään sitä, että häntä kerran tultaisiin sanomaan maansa Neroksi, +Caligulaksi tai Heliogabalukseksi. Ei näkynyt vähintäkään veren tahraa +hänen lumivalkeilla käsillään. Ei mitään myrkkyä tippunut hänen +kiharaisista, kiemurtelevista kutreistaan. Hänen sinisen silkkitakkinsa +taskusta ei pistänyt esiin minkään piiloitetun tikarin kahvaa. Hänen +sinisistä silmistään ei singonnut mitään julkeita katseita, jotka +olisivat ilmaisseet tyrannia, joka kylmäkiskoisesti tappaa miesten +kunnian ja naisten viattomuuden. Ei mikään salaovi auennut hänen +viittauksestaan hautaamaan vihollisen ikuiseen vankilaan. Kuinka +hyvästi hän osasikaan teeskennellä, tuo vilpillinen "_komediantti_". +Koko hänen olennossaan oli tuollaista valoisaa arvokkaisuutta, että +heti hänen sisään astuessaan vahakynttilät näyttivät palavan +kirkkaammin, suuret peilit loistavan, kukat ikkunoissa tuoksuvan +voimakkaammin ja selittämätön valo leviävän yli koko salongin. Ja +samoinkuin kaikki kasvit kallistuvat kohti päivää, niin kaikkien +läsnäolevien silmät seurasivat hänen keveätä, miellyttävää astuntaansa +heidän alamaisesti peräytyvien riviensä keskitse. + +Hän tervehti kaikille puolille päätään nyökäyttäen. Riennettiin saamaan +osaa hänen pienimmästäkin silmäyksestään; kuunneltiin jokaista sanaa +hänen huuliltaan, ikäänkuin jotakin sulosointua. Kaikki tunsivat +olevansa ikäänkuin lumottuja ja kuitenkin vapaita, huolettomia ja +iloisia. + +Oliko tämä se hirmuhallitsija, josta luetaan niin monessa +puoluekirjoituksessa? Ei, vastaavat ajan kaiut, _ei vielä_. Hän oli +vain kohta siksi tuleva. -- Tuliko hän siksi? Siihen ei kukaan osannut +vastata huhtikuussa 1772. + +Tervehdys kummallakin puolen tehtiin hovitapain ja tanssikoulun +ankarien sääntöjen mukaan. Tuttavuuskin oli täynnä monenlaisia +temppuja. Kuninkaan _arvon_ piti vapauden aikana korvata kaikki se, +mitä hänen _vallastaan_ puuttui. Hänen vartiovuorossa oleva +kamaripalvelijansa seurasi häntä tähän tuttavalliseen iltamaankin, ja +kaksi kamaripalvelijaa odotti ovella kuninkaallisen herransa käskyjä. + +-- Tulen myöhään, mutta älkää antako häiritä itseänne +hallitustoimissanne, hyvä markiisittareni, -- virkkoi kuningas tuolla +kohteliaalla ja leikkiä laskevalla äänellä, jolla hän tavallisesti +puhutteli ylhäisiä naisia. -- Näen teillä olevan koko hovinne +ympärillänne. Olette tosiaankin kadehdittava. Hallitsette +yksinvaltiaasti eikä teillä kuitenkaan ole yhtään kapinoitsijaa +valtakunnassanne. Mutta mitä uutta Parisista? Toivon rakastettavan +tätinne voivan hyvin? + +-- Niin hyvin kuin saattaa voida sadan penikulman päässä teidän +majesteetistanne, -- vastasi markiisitar samaan tapaan. -- Tätini ei +vielä ole niin vanha, että olisi menettänyt muistinsa ja hän muistelee +kaipauksella viime talvea, jolloin hänellä oli armo kiistellä teidän +majesteettinne kanssa. + +-- En minäkään koskaan voi unohtaa kahakoitamme, -- jatkoi kuningas, +ilostuen noista hauskoista muistoista. -- Kreivitär de la Marckin +jälkeen ei minulla Parisissa ollut pelättävämpää vihollista kuin +kreivitär Egmont, ja voinpa lisätä, ei myöskään luotettavampaa ystävää. +Uskotteko, että nuo viehättävät naiset ahdistivat minua ankarasti, +niinkuin sanoivat, yksinvaltaisten mielipiteitteni vuoksi. Tiedätte, +ettei missään olla niin vapaamielisiä kuin Parisissa. Aina haaveksitaan +siitä, jota ilman itse ollaan. En koskaan ole nähnyt innokkaampaa +tasavaltalaista kuin tätinne on. Hänen loosissaan vastaanotin +surusanoman Tukholmasta ja kuinka luulette hänen minua lohduttaneen? +Hän varoitti minua yksinvaltaisesta kuninkaanvallasta. + +-- Suokaa anteeksi hänelle, teidän majesteettinne! Hänen olisi pitänyt +viettää tämä talvi Tukholmassa tarkistaakseen mielipiteitään. + +-- Niinkö luulette? Mutta Parisi on kuitenkin aina Parisi. Minä näytän +teille mitä viehättävimpiä kirjailukaavoja, jotka juuri sain postista. +Muistatteko nuorta Vestristä, tuota kaunissääristä tanssijaa, isänsä +poikaa? Hän kirjoittaa ja ehdottelee minulle toden teolla, että +tilaisin balettiseuran Tukholmaan. Ja pieni, sievä Morelli -- +kuningasvainajan ensimmäisen tanssijattaren tytär, sen, joka oli mukana +Kiinaa vihkimässä ja jonka hänen kilpailijansa sitten myrkytti +Bolognassa -- mitä luulette hänen haluavan? Hän tahtoo kaikin mokomin +tulla tänne ja tanssia kruunausjuhlassa. + +-- Eipä haittaisi, jos teidän majesteettinne tilaisi hänet tanssin +opettajattareksi esim. porvarissäädylle. Mutta haluaako teidän +majesteettinne istua? Meillä on pieni, hyvin vaatimaton _pas de +printemps_. Se on vanha _nouveauté_, jota kuulemma tanssittiin +Tukholmassa kolmekymmentä vuotta sitten kreivi Tessinin luona. + +-- Kreivi Tessinin luona? Ah! Minä muistelen kuulleeni siitä +puhuttavan. Se oli silloin, kun kuningatarvainaja meni tainnoksiin +tuntiessaan neiti Tauben. Silloin tanssi kevään osaa eräs pieni, +suloinen _parvenue_, eräs _bourgeoisien_ tytär, joka kuuluu +_escamoleeranneen_ neiti Stenbockin puvun. Hänet sitten nai kreivi +Bertelsköld, meidän espanjalaisen _chevalierimme_ isä. Kreivi Tessin +kertoi minulle siitä kerran siihen aikaan, kun minä ja hän vielä olimme +hyvät ystävät. + +-- Ah! -- huudahti markiisitar, ilmeisesti hämmästyen. -- Aioin juuri +pyytää saada teidän kuninkaalliselle majesteetillenne esittää nuoren +henkilön, joka, ellen erehdy, on saman kreivi Bertelsköldin poika hänen +toisesta naimisestaan mainitun henkilön kanssa. + +-- Ai, ai, hyvä markiisittareni, kun teidän ikäisenne nainen +suosittelee nuorta miestä, niin voi vannoa, että hänellä on siihen +hyvin vaikuttavia syitä. Toivon ainakin hänen olevan ruman, +yksisilmäisen, köyryselkäisen tai ainakin maisterin, sillä silloin +voivat muut ihailijanne olla huoleti. + +-- Teidän majesteettinne suvaitsee tehdä hyvin ja arvostella itse. +Tässä hän on... Kreivi Paul Bertelsköld... + +Kuningas katseli mielihyvin solakkaa, kaunista nuorukaista, jonka +yksinkertainen musta puku, kaino puna ja mustat, surulliset haaveksivat +silmät enemmän muistuttivat jonkin murhenäytelmän päähenkilöä kuin sitä +kohteliasta ja keikaroivaa kaartinupseeria, jonka kuningas luultavasti +oli odottanut näkevänsä. + +-- Madame, -- sanoi Kustaa III hymyillen ja sanomattoman viehättävästi, +-- minä surkuttelen teidän ihailijoitanne! + +-- Uskallan uskoa, että teidän majesteettinne erehtyy ensi kerran +elämässään, -- virkkoi kaunis markiisitar peittäen viuhkallaan osan +kasvoistaan, jotka eivät vielä olleet unohtaneet punastumisen taitoa. + +Kuningas katseli katselemistaan nuorta miestä. Hän ihaili kaikkea +kaunista, ja onhan huomautettu, että kaikki Kustaa III:n suosikit +olivat komeita miehiä. -- Onko teillä mitään toivomusta, jonka voisin +toteuttaa? -- kysyi hän Paulilta. -- Tunnen isänne ja veljenne. -- +Iloitsen saadessani nähdä teidät hovin palveluksessa. + +-- Kiitän teidän majesteettianne, -- vastasi Paul. -- Mitä tätä nykyä +toivon, sitä ei teidän majesteettinne voi täyttää. + +-- Mitä se on? + +-- Etsin äitiäni. + +-- Ken tietää? Kertokaa minulle tuo asia. Minäkin tavallani tunnen +äitinne. + + + + +26. KIRJEITÄ JA VAROITUKSIA. + + +Kolmantena päivänä niiden tapausten jälkeen, joista edellisessä luvussa +on kerrottu, istui Paul Bertelsköld varhain aamulla yksinkertaisessa +huoneessaan Pienen Uudenkadun varrella Tukholmassa, kun hänelle tuotiin +kirje, joka oli tullut postissa Upsalasta edellisenä iltana. Hän tunsi +isänsä käsialan, mursi sinetin ja luki kirjeen sekavin tuntein. Se +sisälsi, paitsi ilmoituksia yksitoikkoisesta elämästä Falkbyssä, joukon +isällisiä neuvoja, muun muassa sen, että Paulin heti kohta pitäisi +sopia veljensä Bernhardin kanssa, koska muussa tapauksessa veljesten +eripuraisuus oli vievä heidän isänsä hautaan. + +-- Ei sanaakaan äidistäni! -- huokasi nuorukainen synkästi. + +Mutta hän erehtyi. Kirjeen kolmannella sivulla oli jälkikirjoitus, jota +hän ei heti ollut huomannut. + +-- "Rakas poikani", -- kirjoitti kreivi neuvottomuuden ja liikutuksen +sekaisin tuntein, minkä helposti voi lukea jokaisen rivin välistä. -- +"En tahdo jättää sinua tietämättömäksi siitä, että me olemme saaneet +kirjeen kreivittäreltä, äidiltäsi. Se tuli postissa Tukholmasta ja +kertoi, että hän on terve ja joka päivä sulkee meidät kaikki +rukouksiinsa. Meidän ei pidä, kirjoittaa hän, koettaa saada selkoa +hänen asuinpaikastaan: hän asuu hyvien ihmisten luona eikä kaipaa +mitään muuta kuin sitä onnea, että vielä kerran elämässä saisi syleillä +meitä, minkä kaiken hän jättää Jumalan kaikkivaltiaan käteen. Hän sanoo +usein saavansa tietoja meistä, vaikken tosiaankaan ymmärrä, miten se on +mahdollista. Sinun suhteesi näyttää hän olevan hyvin huolissaan, mutta +ilmaisee tyytyväisyytensä neiti Sjöbladin tapaan kasvattaa Veraa ja +antaa siinä asiassa tarkkoja määräyksiä. Neiti Sjöblad onkin varsin +rakastettava ja älykäs ihminen, johon voi kaikessa luottaa. Voi hyvin, +rakas poikani! Uskollinen isäsi K.V.B." + +Lopussa oli jotakin, josta Paul ei oikein pitänyt. Mutta mitäpä tämä +merkitsi tuon suuren häntä niin syvästi liikuttavan uutisen rinnalla, +että hänen äidiltään oli tullut kirje! Äiti siis eli vielä! Varmuutta +siitä ei olisi voinut maksaa kullalla millään. Hän eli alistuen +kohtaloonsa, hän eli muistoistaan, hän ajatteli lapsiaan. Oi, missä, +missä hän sitten eli ja miksi hän ei tullut pyyhkimään poikansa +kyyneliä, ainoan maan päällä, joka hänen edestään oli valmis kaiken +uhraamaan? + +Pieni lapsellisella ranskankielellä kirjoitettu kirjelippu seurasi +Veralta... + + "Sachez, mon tres cher frère, que notre mère nous à écrit et + qu'elle se porte bien, quoiqu'elle pleure tous les jours notre + absence et prie le bon Dieu de nous garder. C'est que j'avais + parfaitement raison, n'est-ce pas, qu'elle n'était nullement + partie, qu'elle reste encore pres de nous, et qu'elle reviendra + un jour nous embrasser, si nous sommes très sages et très + obéissants. Quant à moi, je ferai mon possible, et vous le ferez + mille fois mieux que moi. Sachez aussi, que mon père m'a donné, + le jour de ma naissance, un autre petit agneau, qui se nom me + Bibi, au lieu de mon pauvre Bijou, qu'on m'a si affreusement fué, + et il est tout blanc, c'est à dire que la tête seule est toute + noire comme le pot de Pitkä Kaarina, vous vous en souvenez. Adieu, + mon plus cher ami, je vous baise soixante-dix fois les moustaches, + si vous en avez quelques-unes, et je suis votre très petite, très + sotte et très obéissante soeur + + "Vera Bertelsköld." + +Paul suuteli kirjettä. -- Onhan meitä toki kaksi, jotka elämässä ja +kuolemassa pidämme yhtä puolta -- sanoi hän itsekseen. Mutta kuinka +hänen olisi käytettävä niitä viittauksia, joita nämä kirjeet sisälsivät +hänen äitinsä olinpaikasta? + +Joku tarttui hänen ovensa lukkoon. Se aukeni, ja sisään astui yksi +noita repaleisia kerjäläislapsia, joita joukoittain parveili Tukholman +kaduilla. Se oli Veran ikäinen tyttö ja tämä yhdennäköisyys liikutti +Paulin herkkätuntoista sydäntä. Ennenkuin tyttö vielä oli ehtinyt +ruveta lanttilahjaa ruikuttamaan, oli Paul jo antanut hänelle +hopearahan, joka hänen varoihinsa nähden oli melkoinen uhraus. + +Tyttö niiasi ja ojensi hänelle äänetönnä palasen karkeaa paperia. Hän +kehitti sen auki ja luki suurimmaksi kummastuksekseen: + +-- "Joutukaa heti Solnan metsään. Veljenne henki on vaarassa." + +Ei mitään allekirjoitusta, ja käsiala tuntematon. -- Kuka sinut on +lähettänyt? -- kysyi Paul. + +Tyttö viittasi, ettei hän voinut vastata. Hän oli kuuromykkä. + +-- Siinä tapauksessa jäät tänne huoneeseeni, kunnes palajan, -- +viittasi Paul ja tarttui heti hattuunsa, mennäkseen Solnaan. Tulipa +kehoitus keneltä tahansa, hänen täytyi sitä noudattaa, hänellä oli +siihen kaksi voimakasta syytä: kysymys oli hänen veljestänsä ja tämä +veli oli hänen katkerin vihollisensa. + +Mutta ovessa tuli häntä vastaan markiisitar Egmontin ranskalainen +kamarineitsyt, pieni Babette, josta huhu kertoi, että hän tiesi +rouvansa salaisuuksia enemmän kuin kamarineitsyen oikeastaan tulee +tietää. Hän asettui rohkeasti poisrientävän Paulin tielle. -- Sananen +vain, monsieur! -- virkkoi hän varmasti kuin suosikki, joka ei mitään +esteitä häikäile. + +Paul pysähtyi. + +-- Madame pyytää, että monsieur olisi hyvä ja heti tulisi hänen +luokseen. Hänen vaununsa odottavat tuolla alhaalla. + +-- Tulen tunnin tai kahden kuluttua; tällä hetkellä se on mahdotonta, +-- vastasi Paul. + +-- Suokaa anteeksi, madame käskee minun lisätä, että monsieurin ei pidä +menettää hetkeäkään. -- Asia on hyvin tärkeä. + +-- Onko Babettella mitään aavistusta siitä, mitä asia koskee? -- Ja +kultaraha, ainoa mikä hänellä oli, solahti mahtavan kamarineitsyen +tällaisiin tottuneeseen käteen. + +-- En tiedä. Luultavasti jokin kirjausmalli, josta madame haluaa +neuvotella, -- vastasi Babette viisastelevin ilmein. + +Paul epäili. Hän katsahti taakseen kuuromykkää tyttöä etsiäkseen: tämä +oli kadonnut. Hän tarttui toisen kerran hattuunsa ja kiiruhti ulos. + +-- Mitä monsieur tekee kahdella hatulla? -- kysyi nenäkäs +sanansaattaja. + +Muutamain minuuttien kuluttua istui Paul vaunuissa, jotka kiitivät +ensin Norrbrota ja sitten Kuningattarenkatua kohden, niin että +katukivet tulta iskivät. + +-- Odota ulkona! -- sanoi Paul ajajalle, kun he pysähtyivät hotellin +eteen. + +Kello oli juuri lyönyt 9. Tämä oli tavattoman varhainen aika +markiisitar Egmontin luona, joka ei koskaan ottanut vastaan vieraita +ennen klo 12:ta. Hän oli kuitenkin jo pukeutunut, mihin toimitukseen +meni ainakin tunnin aika, kun tukan laittaminen siihen aikaan oli niin +ylen mutkallista. Hänellä oli keveä, mutta huolellisesti tehty +aamupuku. Hän näytti erinomaisen totiselta eikä häntä kuitenkaan +koskaan oltu nähty viehättävämpänä. + +Hän istui suklaansa ääressä Paulin sisään astuessa ja näytti +kärsimättömästi häntä odottaneen. + +-- Suokaa anteeksi itsepäisyyteni, -- sanoi hän, -- en ole vaivannut +teitä tänne itseni vuoksi, vaan teidän tähtenne. Olkaa hyvä ja istukaa. +Minun täytyy tehdä teille hiukan arkaluontoinen kysymys. Onko teillä +ketään vihollista täällä Tukholmassa? + +-- Ehkä -- vastasi Paul. + +-- Siinä tapauksessa on niinkuin olen aavistanut. Se ei voi olla kukaan +muu kuin veljenne. + +-- Ah, madame. Minun täytyy tunnustaa teille että olen kovin levoton. +Olen juuri saanut nimettömän kehoituksen heti kiiruhtaa Solnan metsään, +koska veljeni henki on vaarassa. + +-- Mitä sanotte? Nimettömän?... Näyttäkää, se ei voi olla muuta kuin +silmukka siinä vehkeiden verkossa, johon teitä näytään ruvetun +kietomaan. Kuulkaa, miksi olen pyytänyt teitä tänne. Niinkuin +muistatte, oli hänen majesteettinsa toissapäivänä hyvin armollinen. Kun +olitte mennyt, suvaitsi hän kysyä minulta paljon teistä, ja minä -- +minä en kuvaillut teitä aivan villipedoksi, sen voitte ymmärtää. Mitä +voin tehdä nuoren miehen eduksi? -- hänen majesteettinsa vihdoin kysyi. +Sire, sanoin minä, antakaa hänelle tilaisuutta osoittaa, mihin hän +kelpaa. Antakaa hänelle jokin pieni toimi teidän majesteettinne +läheisyydessä... _Mats si_, sanoi kuningas hienosti hymyillen, +luuletteko, että häntä voisi miellyttää kamarijunkkarin arvo? Sitä +rohkenen epäillä, vastasin minä, mutta pieni yksityissihteerin virka, +luulen ma, sopisi hänelle paremmin, vaikkei hän saisikaan muuta +tehtävää kuin kirjoittaa osoitteita teidän majesteettinne +kirjeisiin.... Hän saapi sen, virkkoi kuningas, ja teidän +edesvastuullanne, madame, sillä ainoa paikka, mikä minulla on avoinna, +on juuri salaista kirjeenvaihtoani varten. Onko hän _fidéle_ ja +_discret_?... Niinkuin hauta, vastasin niinä. Hyvä on, sanoi kuningas. + +-- Mutta, madame... + +-- Ei mitään muttia. Teidän tulee tietää, hyvä Bertelsköld, että +semmoisesta paikasta on tie aina avoinna mihin muuhun paikkaan tahansa. +Ei mikään estä teitä muutamain kuukausien kuluttua pyytämästä +kaartinupseerin valtakirjaa, ja se sopii teille paremmin. Minä +ajattelin sitä heti, mutta katsoin paremmaksi, että saatte miettimisen +aikaa. + +-- Kuinka voin kiittää teitä niin paljosta hyvyydestä? + +-- Siten, että kuulette, mitä sanon teille, ettekä näytä siltä kuin +olisitte ajatuksinenne kuussa. Lyhyesti sanoen: paikka oli jo melkein +teidän, kun minä tanssiaisissa leskikuningattaren luona sain kuulla +jonkun panetelleen teitä hänen majesteetilleen. Oli kerrottu +kuninkaalle, että olitte jonkin sanomattoman ilkeän kujeen vuoksi +ajettu pois yliopistosta jossakin Liivinmaalla tai Suomessa, en muista +oikein missä; sanalla sanoen, että olette hyvin _indiscret_ ja +epäluotettava henkilö. Onnettomuudeksi ei hänen majesteettinsa enää +ollut tanssiaisissa ja tänään puolenpäivän aikana hän matkusti +Ekolsundiin. Teidän tulee siis hetimmiten rientää hoviin ja pyytää +yksityistä puheillepääsyä; olen toiminut niin, että saatte sen. Siellä +selitätte peittelemättä karkoituksenne syyn, joka _ei voi_ olla +häpeällinen. Hänen majesteettiansa on ennakolta valmistettu, hän on +kuuleva teitä lempeästi, hän on antava teille tämän luottamustoimen, +joka kiinnittää teidät joka päivä hänen seuraansa, ja onnenne on +valmis. + +-- Mutta minä en voi mennä hoviin nyt. Unhotatte veljeni... + +-- Ah, veljenne! Ja millä hän on ansainnut sen, että häntä nyt +muistatte? + + + + +27. JUONIA JA HÄMÄHÄKINVERKKOJA. + + +-- Jos olisitte minun asemassani, -- virkkoi Paul, -- olen varma siitä, +että sydämenne heti sanoisi teille, mitä teidän olisi tekeminen. Isäni +kärsii onnettomasta eripuraisuudestamme ja käskee minua sopimaan. +Äitini ... niin, miksi salaisin teiltä aavistukseni? Nimetön kehoitus +tulee ehkä äidiltäni. + +-- Ja te luulette, että äitinne käskisi teidän pelastaa +verivihollisensa! + +-- Juuri siitä hänet tunnen, madame. Falkbyhyn on tullut kirje +äidiltäni. Joko hän on täällä tai on hänellä täällä joku tuttava. + +-- Ei, hyvä kreivi, -- jatkoi markiisitar hetken mietittyään, -- olette +kovin tottumaton vehkeilijäin korttikonsteihin. Se henkilö, joka on +kehoituksen kirjoittanut, tietää luultavasti varsin hyvin, että hänen +majesteettinsa puolen päivän aikana lähtee kaupungista, ettei teille +tule tilaisuutta puolustaa itseänne ja että kadehdittava paikka, joka +oli teille aiottu, sill'aikaa annetaan toiselle. Ehtiäksenne Solnaan, +jossa teitä kyllä osataan viivyttää, ja sieltä takaisin tarvitsette +vähintään kaksi tuntia. Kun palaatte, on kuningas poissa ja onnenne +mennyt. Kas, siinä syy, miksi teille on lähetetty tuo kavala kirje. + +-- Suotteko minun käyttää vaunujanne ja hevosianne? + +-- Mielelläni. Mutta minä vakuutan, että todella pahastun teihin, jos +olette niin itsepäinen, että ylenkatsotte hyvän neuvon. Älkää menkö +Solnaan, vaan suoraan hoviin, ja sitten vasta, kun olette paljastanut +sen hävyttömän parjauksen, joka on laskettu kuin ruutimiinaksi onnenne +alle, voitte matkustaa, mihin tahdotte. + +Ja markiisitar tarttui häntä käteen ja katseli häntä niin rukoilevasti, +niin hurmaavasti, että se olisi voinut saada kardinaalinkin luopioksi. + +-- Ei, madame, -- vastasi Paul. Lisätkää hyvyyttänne antamalla anteeksi +tottelemattomuuteni. Koetan sovittaa sitä koko elinaikani. + +-- Bertelsköld, minä pyydän teitä kaiken pyhän nimessä, tehkää se +_minun tähteni_, jos ette itsenne -- älkää menkö Solnaan! Menkää +hoviin! + +-- Onko teillä muuta käskettävää? + +-- Kuinka? Te menette? + +-- Jos viivyn kauemmin, en täytä velvollisuuttani. Te, joka niin hyvin +ymmärrätte naisen sydämen, oppikaa, madame, myös ymmärtämään miehen +sydän. + +Paul syöksyi ulos. Markiisitar Egmont nousi ylös kalpeana vihasta ja +soitti kamarineitsyttänsä. -- Babette, -- sanoi hän, -- kun kreivi +palaa, en ota häntä vastaan. + +-- Mutta jos hän tulee pieniä portaita? ... kysyi tyttö, vetäen +huulensa kurttuun. + +-- Ei, ei, ei, sanon minä. Häntä ei millään ehdolla oteta vastaan. Hän +on kiittämätön... + +-- Mutta jos hän katuu?... Jos hän ampuu itsensä kuoliaaksi? Hän voi +tehdä vaikka mitä ... ja hän on kaunis silloin, kun hän on raju, -- +jatkoi Babette, johon kauniit miehet vaikuttivat yhtä paljon kuin +kauniit kultarahat. + +-- Mene, minä tahdon olla yksin! + +Babette meni. -- Sieltäpäinkö nyt tuuli puhaltaa? -- mutisi hän +mennessään. -- No, pieni riita silloin tällöin tuottaa vain vaihtelua. +Mutta olenpa talonpoikaispiika, ellen saa vastakäskyä tunnin +kuluessa... Nyt jo? Vai niin. + +Kello soi. + +-- Babette, ottiko kreivi vaununi? + +-- Otti, teidän armonne. Hän oli tosiaankin siksi hävytön. + +-- Minä hänelle ne _tarjosin_. Hän tulee varmaan takaisin, mutta sinä +voit sanoa hänelle, että juuri läksin ratsastamaan. + +-- Ja jos hän tulee illalla? + +-- Niin en ole kotona. + +-- Mutta jos hän tulee huomenna? + +-- Olet sietämätön. Huomenna saamme nähdä. + +Babette meni, mutta ei ollut vielä ehtinyt sulkea ovea, kun kello soi +kolmannen kerran. + +-- Olen tänä iltana kotona. Mutta voit sanoa hänelle, että olen hyvin +pahoillani. + +-- Pitääkö minun palauttaa hänet, jos hän tulee jo aamupäivällä? + +-- Sinä sen takiainen! No, tulkoon hän sitten. Mutta isoja portaita, +ymmärräthän? + +-- Tapahtukoon niin, teidän armonne. + +-- Odota... En ota vastaan ketään muita tänään. Pääni on kipeä. + +-- Minusta ei teidän armonne koskaan ole ollut niin kukoistavan +näköinen kuin nyt. + +-- Totteletko? + +-- Teidän armonne käsky täytetään täsmälleen. + +-- Mene tiehesi. + +Babette katosi. -- No, tiesinhän sen, -- napisi vallaton palvelija, +nyrpistäen nykeröä nenäänsä. Se oli yhtä varmaa kuin päivänpaiste +ukkossateen jäljestä. + +Meidän tulee nyt kuitenkin hetkeksi jättää markiisitar Egmont yksin +rakastettavien oikkujensa kanssa, astuaksemme erääseen toiseen muhkeaan +Kuningattarenkadun varrella olevaan huoneistoon, jossa kreivi Bernhard +Bertelsköld samana aamuna istui silmäillen kirjeitä, jotka näyttivät +erityisesti herättävän hänen huomiotaan. + +-- _Asia numero yksi_, -- puheli hän itsekseen järjestäessään kirjeitä. +-- Kuta enemmän sitä ajattelen, sitä luonnollisemmalta, sitä +välttämättömämmältä minusta tuntuu, että isäni nai neiti Sjöbladin. +Ainoastaan siten saadaan madamen kaikki toiveet ainaiseksi raukeamaan. +Hän pitää itseänsä välttämättömästi tarpeellisena, hän odottaa, että +polvillamme pyydämme häntä palaamaan. Tietysti hän odottaa, että hänet +silloin kutsutaan takaisin niin loistavasti, että se antaa hänelle +täyden tyydytyksen. Mutta hän pettyy. Pidämme huolta siitä, että heidän +välinsä rikotaan niin, ettei sitä enää voida korjata, ja se tapahtuu +parhaiten kuuluttamalla häntä Posttidningissä. Eihän ole hauskaa +julkaista nimeämme lehdissä, mutta mitäpä emme tekisi isämme onnen +vuoksi. Tullaan vielä ihmettelemäänkin uhrautuvaisuuttani. Vaikeaa, +ehkä mahdotontakin on saada _mon cher papa_ niin ratkaisevaan tekoon. +Minä tunnen hänet; ei tarvita muuta, kuin että Vera vetistelee tai Paul +deklamoi, niin hän jo heltyy. Sentähden on parasta, että minä astun +ratkaisevan askelen. Hän on nostava melun, se on selvä asia, mutta hän +on mukautuva siihen, mitä ei enää voida muuttaa. Siis tämmöinen +ilmoitus: + +"Koska vaimoni Ester, syntyisin Larsson", -- täytyy panna: vaimoni, -- +"tuntemattomalla tavalla on lähtenyt asunnostani eikä ole tunnettua, +missä hän nykyjään oleilee" -- oleilee, se on hyvä! -- "niin häntä, +Ester Larssonia, täten laillisesti kehoitetaan vuoden ja yön kuluessa +saapumaan luokseni yhdyselämään, muussa tapauksessa", -- muussa +tapauksessa olisi harmillista, jos hän palaisi näin tilattaessa, -- +"muussa tapauksessa menen minä uusiin naimisiin. Falkby 6 p:nä +huhtikuuta 1772. Kaarle Viktor Bertel..." kynä ei anna mustetta! -- +"Bertelsköld; kreivi, kenraalimajuri ja Kunink. Miekka-ritarikunnan, +Kunink. Tanskan Dannebrogin ritarikunnan ja Keis. Venäjän Pyhän Annan +ritarikunnan ensimmäisen luokan ritari." + +-- Kas niin, nyt on kaikki järjestetty. _Avis au lecteur_. Niinkuin +kaikissa hyvissä ilveilyissä, on toisen näytöksen lopussa alku +seuraavan sisällykseen. José! + +-- Sennor! + +-- Tämän paperin viet tänään Posttidningin painoon ja sanot, että se +otetaan huomispäivän numeroon. + +-- Se tapahtuu, sennor. + +-- _Asia numero kaksi_, -- jatkoi kreivi Bertelsköld. -- Siinä +tapauksessa, että herra veljeni voisi tunkeutua hänen majesteettinsa +suosioon sittenkin, vaikka olen levitellyt huhuja hänen arvokkaasta +entisyydestään, on tarpeellista kreivi Schefferin välityksellä antaa +ajoissa hänen majesteetillensa tieto huomispäivän ilmoituksesta. +Armollisella kuninkaallamme on, vaikkakin hän teeskentelee paljon +aatelittomien edessä, hyvin hieno nenä vainutessaan puhdasveristä +aatelia ja vielä suurempi kauhu kaikkea julkista häväistystä kohtaan. +_Merci, mon genie!_ Tämä ilmoitus on kuin hevonen shakkilaudalla: se +lyö vinoon, mutta se lyö joka haaralle ja hyppää, jos tarvitaan, itse +kuninkaankin yli... José! + +-- Sennor! + +-- Tämän kirjeen viet valtioneuvoston jäsenelle, Schefferille. + +-- Se tapahtuu, sennor! + +-- _Asia numero kolme_. Nyt on teidän vuoronne, armollinen +markiisittareni! Minulla on tässä suunnitelma, joka toivoakseni on +tuottava teille odottamatonta huvia. Kas näin: "Kuinka kauan pitää +rehellisten ruotsalaisten antaa ulkomaalaisten Tartuffien", -- ei, se +ei kelpaa, kielen tulee olla lukijain mukaan, siis törkeää kuin +teurastajan koiran haukunta. -- "Kuinka kauan pitää rehellisten +ruotsalaisten sietää, että ulkomaalaiset konnat, kujeilijat ja irstas +roskaväki, joka lihottaa itseään rehellisen kansan hiellä ja verellä, +hutiloivat maan onnen kanssa? Hyvin tunnetaan eräs K----kadun varrella +oleva huonomaineinen talo, jossa joka ilta häpeämättömyys levittelee +riikinkukon pyrstöään kuninkaallisen armon päiväpaisteessa ja jossa +pahe herkuttelee itkevän hyveen verisillä kyynelillä". -- Hyvä, tuota +lukiessaan roskaväki varmaankin alkaa nyyhkiä. -- "Tunnetaan myös eräs +ylevä patarouva, joka nimittää itseään Mark----r E----t ja joka kertoo +jokaiselle, joka vain viitsii kuunnella, että kaikki ruotsalaiset ovat +tyhmempiä kuin teurassonnit, minkä hän sitovasti todistaa sillä, +että hän nyt yli puolen vuotta on heitä niin sanoaksemme potkinut +portaista alas. Tiedetään myös, että mainittu patarouva, jolla on +hyvä silmä ruutukuninkaaseen, ennen tänne tuloaan on ollut +kehruuhuoneen prinsessana ja antanut houkutella itsensä kunnioittamaan" +-- kunnioittamaan se on makkarantekijäin kirjoitustapaa -- +"Ruotsia läsnäolollaan sillä ehdolla, että hän täällä saa kantaa +kolmenkymmenentuhannen riksin suuruisen" -- se on liian vähän -- +"viidenkymmenen tuhannen riksin suuruisen eläkkeen, opettaaksensa +meitä, tyhmiä koneja, tekemään askeltemppuja uusimman muodin mukaan. +Hänellä on nykyjään kaksikymmentäneljä -- olkoon kaksikymmentäyhdeksän +-- tiettyä rakastajaa, jotka vehkeilevät hänen puolestaan +ritarihuoneessa kukistaakseen aatelittomat säädyt, jonka jälkeen +mainittu patarouva koroitetaan valttiässäksi ja hallitsee valtakuntaa +Nälkäisen Revon kanssa. Kuinka kauan pitää rehellisten ruotsalaisten" +jne. -- Lisätkäämme loppuun hieno kehoitus, että kansa itse kostakoon +hyveittensä ja oikeuksiensa puolesta, joita niin hävyttömästi +tallataan. José! + +-- Sennor! + +-- Tämän paperin sinä viet sanomalehti Riksfiskalenin toimittajalle ja +sanot terveisiä minulta, että hän julkaisee sen nimettömänä ja ensi +tilassa. Sano hänelle, että sovittu summa tulee tällä kertaa olemaan +kaksinkertainen. + +-- Se tapahtuu, sennor. + + + + +28. ASIA NUMERO VIISI. + + +-- _Asia numero neljä_, -- jatkoi kreivi Bernhard. -- Neuvoskunta on +miltei pantu viralta, kiitos olkoon sen pienen kolahduksen, jonka +aatelittomain ylpeys sai kädestäni. Tuo niin sanottu isänmaa on +pelastettu ja tuo niin sanottu vapaus voi olla tyytyväinen. +Tähän sameaan veteen on moni kalastaja verkkonsa heittävä. +Älykkäin ja rohkein tulee saamaa suurimmat kalat. Tiedän yhden, joka on +älykäs, mutta ei ole rohkea ja se on armollinen hallitsijamme +näyttelijäneleineen. Tunnen toisia, jotka ovat rohkeita, mutta eivät +älykkäitä ja niitä on _Svenska Bottenin_ ritarillinen johtaja. -- Ah! +Olinpa unohtaa, että meidän tuli tavata toisemme Solnassa ja kello on +jo 9. Se on siis _asia numero viisi_; kello 11:n aikana lienee siitä +päästy ja silloin on maailmassa yksi narri vähemmän tai kaksi narria +enemmän, jotka menevät syömään päivällistä, kun ensin ovat hiukan +jaloitelleet. Koko tämä narripeli tapahtuu ainoastaan numero neljän +sulkumerkkien välissä. Mitä siihen asiaan tulee, tiedän yhden, joka on +sekä älykäs että rohkea; voitto ei siis voi olla epätietoinen. +Neuvoksen arvo -- _ça n'est plus mon grade_. Mutta ettei mitään keinoa +jätettäisi käyttämättä, on tässä vielä _asia numero kuusi_. + +Kreivi Bernhard haki käsiinsä joitakin vanhoja ja kellastuneita +muistiinpanoja ja vertaili niitä juuri äsken tulleeseen kirjeeseen. +Melkein kamala ilme vaihteli hänen kasvoillaan vuorotellen hänen +tavallisen ivahymynsä kanssa, joka nyt miltei alinomaa asui hänen +huulillaan. + +-- En tosiaankaan tiedä, -- jatkoi hän, -- oliko isäni setä, kreivi +Torsten Bertelsköld, niin hienon kavala valtiomies kuin hän on +olevinaan näissä salaisissa muistiinpanoissaan; mutta se ainakin on +varmaa, että hän oli taikauskonsa ja vilkkaan mielikuvituksensa uhri. +Millä naurettavalla taikauskoisuudella hän puhuukaan tuosta +sormuksesta, jonka avulla hän luuli saavuttavansa kaiken maallisen +onnen, kunnian ja vallan! Ja mitä vaivaa hän onkaan nähnyt +sepittäessään kaikista noista ihmeistä tuota legendaa, joka voisi +olla kunniaksi kapusiinimunkinkin kekseliäisyydelle. Muistiinpanot +päättyvät himmeällä viittauksella toiveista niin rohkeista, että +pienet ministeritoiveeni niihin verraten ovat kuin koulupojan +korttirakennukset. Mutta kas täällä laidassa on muistiinpano toisen +käden tekemä: "menetetty väärän valan takia Flintan leskelle..." +Flinta? Luultavasti sama piikivi,[17] joka sai emintimäni säkenöimään; +olipa hyvä, että muistin tuon vanhan noidan... + +-- Enkä kuitenkaan voi kieltää, -- jatkoi kreivi vähän mietittyään, -- +että rakkaan isosetäni legenda on minussa herättänyt jonkinmoista +uteliaisuutta. Olisipa _par curiosité_ aika hauskaa omistaa pieni osa +monopolia siihen kauppatavaraan, joka käy parhaiten kaupaksi. Mikä +naurettava päähänpisto tutkituttaa tuon vanhan kuparipalasen vaiheita! +Ystävämme Ljung näkyy olleen sen viimeinen omistaja. Tässä hän minulle +kirjoittaa, että sormus on häneltä varastettu kaksikymmentä vuotta +sitten. Hän on minun pyynnöstäni turhaan kuuluttanut sitä kirkoissa +perheaarteena ja neuvoo minua olemaan huolimatta mitään tuosta vanhasta +taikauskosta, joka vain on tehnyt ihmisiä hulluiksi. Neuvoskunta on +epäilemättä hyvin älykäs, mutta ... eikö täällä ole yhtään onnen +tiettyä suosikkia, jolta voisin vaatia laillisen perintöni? Neljännestä +yli yhdeksän. Onpa aika suorittaa asia numero viisi. + +Kreivi Bernhard otti esille pari kullattua pistoolia, joita Espanjan +kuninkaan vaakuna koristi, tarkasteli niitä huolellisesti, muutti uutta +piitä lukkoihin, pisti ne pitkän, nahkakauluksisen päällystakkinsa +taskuun, astui odottaviin vaunuihinsa ja käski kuskin ajaan Solnaan. + +Luoteiseen päin Tukholmasta, siinä hiljaisessa maaseudussa, +jossa nyt Choraeus lepää lähellä vanhankirkon muuria ja jonne +harvoin kaiku kaupungin hälinästä tunkee, oli kevätaurinko jo +sulattanut lumen, ja ensimmäiset leivoset visertelivät korkealla +sinisessä avaruudessa. Länteenpäin kirkosta oli pieni männikkö ja sen +vieressä talonpoikaistalo, jonne kunnon tukholmalaiset kesäisin tulivat +lapsineen ja joukkoineen syömään viilipyttyä tai makeita, virvoittavia +mansikoita; mutta nyt kelirikon aikana oli seutu niin alakuloisen +näköinen, että tuskin sopivampaa paikkaa voi valita senkaltaisille +asioille kuin "numero viisi", jotka olivat aatelin jokapäiväistä +ajanviettoa, mutta joihin ylhäisaatelinen kreivi Bertelsköld näkyi niin +vähän huomiota kiinnittävän. + +Molemmat taistelevat tulivat paikalle kellon juuri kymmentä lyödessä, +parooni Sprengtporten avustajansa kapteeni Wagenfeltin seuraamana. Ei +leivojen liverrys, ei iloinen päivänpaiste eikä luonnon kevättunnelma +näyttänyt tekevän näihin herroihin vähintäkään vaikutusta. He +tervehtivät toisiaan kohteliaasti, mutta kylmäkiskoisesti, ja paikka +mitattiin männikön juureen, sata askelta talonpoikaistalosta, jonka +asukkaat olivat niin tottuneet tämmöisiin vieraisiin, että heitä tuskin +sivumennenkään silmäilivät. + +Neljäs henkilö kuitenkin vielä puuttui. Bertelsköldin avustaja, +auditööri Hägerflycht, joka oli luvannut saapua määrätyllä ajalla, +viipyi vielä. + +Herrat kävivät kärsimättömiksi. -- Avustajanne, herra kreivi, näkyy +unohtuneen eineelle, -- virkkoi Sprengtporten. + +-- Hän luultavasti tarkistaa neuvoskunnan viraltapanopöytäkirjaa, -- +vastasi Bertelsköld, viitaten pisteliäästi heidän riitansa aiheeseen. +-- Se ei estä meitä suorittamasta asiaa, jos kapteeni Wagenfelt tahtoo +olla hyvä ja auttaa meitä molempia. + +-- Ei, herra kreivi, sellaista kohteliaisuutta en voi ottaa vastaan, -- +vastasi vastustaja. -- Sallitteko minun tarjota lasillisen madeiraa +odottaessamme? -- Ja hän otti taskustaan matkapullon, jonka +ruuvitulppaa sopi käyttää pikarina. + +-- Varsin kernaasti, -- vastasi Bertelsköld, sillä kevättuuli puhalsi +kylmästi kaupungista päin ja Jaakopin kirkontornin kello kuului lyövän +puolta yhtätoista. + +-- Sanotaan, että herra kreivillä on Ruotsin parhaat pistoolit, -- +virkkoi taas Sprengtporten. -- Ammummeko ajan kuluksi pilkkaan? + +-- Jos paroonia huvittaa. Minulla oli onni eräällä metsästysmatkalla +Aranjuezissa ampua villisika, joka oli käynyt Espanjan infantin +kimppuun, ja hänen korkeutensa suvaitsi lahjoittaa minulle nämä +pistoolit muistoksi vähäisestä palveluksestani. Niillä tosiaankin osuu +aika hyvin. Kas tuolla... + +Varpunen pyrähti lentoon läheiseltä aidalta. Laukaus pamahti, ja +siivekäs Solnan metsän asukas putosi pää murskana maahan. + +-- Bravo! Hyvin osattu, kreivi hyvä! -- huudahti Sprengtporten. -- +Espanjan infantti ei olisi paremmin ampunut. En tosiaankaan tiedä, +uskallanko enää kilpailla, mutta ehkä saan kuitenkin pyytää kapteeni +Wagenfeltia pitämään tätä louisdoria peukalon ja keskisormen välissä. +Niin, olkaa levollinen, minä vastaan sormistanne! + +Kapteeni epäili hetkisen, mutta nähdessään Bertelsköldin ivallisen +katseen, hän tarttui vastahakoisesti kultarahaan ja asettui kahdeksan +askelen päähän. + +-- Ei, viisitoista, olkaa hyvä, -- nyökäytti parooni hymyillen päätään. +-- Sehän on tämänpäiväisen taistelun välimatka. + +Ja melkein tähtäämättä hän kohotti pistoolin. Samassa tuprahti kevyt +sininen savu sen piipusta, ja kultaraha löytyi vähän matkan päästä +maasta kuulan litistämänä. Sprengtportenia taitavampaa ampujaa oli +siihen aikaan tuskin olemassa. + +-- Minä annan herra paroonille takaisin kohteliaisuutenne, -- virkkoi +Bertelsköld kylmästi. -- Tämä laukaus olisi palkittava sotamarsalkan +sauvalla. Herra parooni suvainnee kuitenkin, ettei avustajani +selittämätön viipyminen estä meitä alkamasta. Aikani on täpärällä. + +-- Minun myöskin. Mutta enhän voi teitä tappaa ilman laillisia +todistajia, herra kreivi. + +-- Minä puolestani en vähääkään häikäile tappamasta teitä, herra +parooni! + +-- Tuollahan Hägerflycht vihdoinkin tulee! -- huusi kapteeni Wagenfelt, +osoittaen vaunuja, jotka uupuneiden hevosten vetäminä verkalleen +lähenivät huonoa tietä myöten. + +-- Ei se ole hän, -- virkkoi Bertelsköld, -- se on joku vieras. + +Vieras tuli lähemmäksi, ja vaunuista hyppäsi kiireisesti mustiinpuettu +nuorukainen. Se oli Paul Bertelsköld. + +-- Ah, tämähän sopii mainiosti! Tuossa on herra kreivi, veljenne, joka +tarjoutuu avustajaksenne. + +-- Kenenkä luvalla olette täällä? -- huudahti kreivi Bernhard vihasta +kalveten. -- Menkää heti tiehenne! -- Paul ei ollut kuulevinaan näitä +sanoja tai hän ei huolinut niihin vastata. Hän kääntyi kohteliaasti +tervehtien parooni Sprengtportenin puoleen ja sanoi: + +-- Sallikaa, herra parooni, minun ensiksi taistella kanssanne. + +-- Oletteko hullu, herra? Mistä perhanasta me taistelisimme? + +-- Ei mistään. Mutta minä uudistan kuitenkin pyyntöni. + +-- Kuulkaa, hyvä ystäväni, kello on tuossa paikassa yksitoista, eikä +meillä ole aikaa kuluttaa päiväämme lastenloruihin. Olkaa hyvä ja +mitatkaa paikka kapteeni Wagenfeltin kanssa ja asettukaa sitten +paikallenne veljenne avustajaksi. + +-- Herra parooni, -- jatkoi Paul, -- minä en ole mikään lapsi, jota +voitte möröillä peloitella, ja minä julistan, että jos aiotte tapella +Bernhard Bertelsköldin kanssa, niin täytyy teidän ensin tapella minun +kansani. Jos kieltäydytte, niin julistan teidät näiden herrain +läsnäollessa roistoksi ja raukaksi. + +-- Huuti, herra! Kuulkaahan vain tuota maitopartaa! -- virkkoi +Sprengtporten, puoleksi vihoissaan, puoleksi hymyillen. -- Hänhän puhuu +kuin vanha mies. Onko teillä sitten niin suuri halu ammuttaa itsenne +kuoliaaksi, nuori herra? + +-- Se on yhdentekevää. Tahdon tapella kanssanne. + +-- Mitä sanotte, herra kreivi, tästä ehdotuksesta? Teillä on +epäilemättä vanhempi oikeus tulla ammutuksi. Teidän on siis joko +suostuminen tai kieltäytyminen. + +-- Minä vastaan, että poika on hullu ja että se, joka pyytämättä +sekaantuu kunnia-asiaan, ansaitsee, että ajatamme hänet pois +lakeijoillamme. Mutta koska avustajani vielä viipyy, suon herra +paroonille täyden vapauden toimittaa hänet täältä, niinkuin parhaaksi +näette. + +-- Minä kiitän teitä, -- virkkoi Paul. -- Ehkä saan pyytää kreivi +Bertelsköldiä olemaan avustajani. Minä teen sitten teille saman +palveluksen, jos voin. + +-- Kuulkaa nyt, hyvät herrat, -- huudahti parooni silminnähtävästi +kummastuksissaan, -- olenko kuullut väärin vai eivätkö herrat olekaan +veljeksiä? + + + + +29. ASIAN "NUMERO VIISI" LOPPU. + + +Olenko kuullut väärin? Eivätkö herrat olekaan veljeksiä? + +Tämä kysymys koski Paul Bertelsköldiin, hän astui neljä askelta +eteenpäin, läheni kreivi Bernhardia ja tarjosi hänelle kätensä, +sanallakaan ilmaisematta niitä tunteita, jotka riehuivat hänen +rinnassaan. + +-- Veljenne tarjoo teille kätensä, herra kreivi, -- virkkoi +Sprengtporten. + +-- Niin, mitäpä voimme tehdä noille tyhmille aatelispenikoille? -- +sanoi kreivi Bernhard Wagenfeltille, tekeytyen tietämättömäksi siitä +epäitsekkäästä sovinnon tarjouksesta, jonka Paul hänelle teki. -- +Parasta lähettää heidät kotiin ja pyytää isää antamaan heille vitsaa. + +Paul veti takaisin kätensä ja sanoi Sprengtportenille: + +-- Herra eversti ampuu ensiksi. + +-- No, koska kerran olette elämään kyllästynyt, niin _à la bonheur_. +Mutta en ota mitään etua, vaan ehdotan, että ammumme yht'aikaa. Voitte +luottaa minun pistooleihini: toinen ei koskaan petä, kun toinen +laukeaa; _ne kaksi_ ovat veljeksiä! + +Avustajat mittasivat paikan; sitä ystävän palvelusta ei kreivi Bernhard +voinut kieltää veljeltään. Jaettiin tasan tuuli ja aurinko; sovittiin +siitä, että taistelevat kahdenkymmenen askelen päästä lähenisivät +toisiaan ja viidentoista askelen päästä ampuisivat kumpikin yht'aikaa. + +Niin tapahtui, merkki annettiin, ja aina tarkat aseet pamahtivat niin +yht'aikaa, että olisi luullut kuulleensa vain yhden laukauksen. + +Paul oli seisonut lähellä erästä mäntyä. Kun savu haihtui, nähtiin +hänen horjuen tapailevan puun runkoa. + +-- Lihashaava! -- Yksi ylimääräinen kotletti vasemmassa lapaluussa. Ei +se mitään, paranee parissa viikossa! -- huudahti parooni Sprengtporten +iloisesti kiiruhtaessaan esiin, sillä hän oli tottunut arvaamaan +täsmälleen, mihin kuula sattuisi. + +-- Ei se mitään, -- sanoi Paul. Samassa hänen poskensa kalpenivat, ja +hän vaipui maahan; hänen voimaton kätensä liukui alas puunrunkoa +myöten. + +Kaksi herroista riensi Paulin luo; kolmas seisoi liikkumatonna. Kuula +oli sattunut _melkein_ siihen paikkaan, johon se oli tähdätty, +ainoastaan puolen tuumaa alemma, ja tämä puoli tuumaa teki "kotletin" +lapaluussa varsin arveluttavaksi. + +-- Sepä oli perhanaa, -- virkkoi Sprengtporten. -- Aurinko sittenkin +huikaisi hiukan silmiäni. Tahdotteko olla hyvä, herra kapteeni, ja +hankkia nuorelle miehelle hoitoa tuossa talossa, kunnes ehdin toimittaa +lääkärin. Minä itse tarvitsen nyt räätälin sekä takkini että nahkani +kiinni kuromiseksi, mutta kas tässä side, joka minulla on aina +mukanani. Ja hän näytti verta vuotavan oikean kätensä, jonka päältä +Paulin kuula oli ratkonut hihan kyynärpäästä aina hartioihin niin +taitavasti, etteivät mitkään sakset olisi voineet tehdä sitä sen +paremmin. + +-- Mikä onnettomuus! Olette haavoittunut, hyvä parooni! -- huudahti nyt +kreivi Bernhard, joka tähän saakka ei ollut ilmaissut mitään osanottoa. + +-- Niin, -- vastasi toinen, -- tällä kertaa täytyy teidän, herra +kreivi, suoda minulle anteeksi, etten voi upottaa kuulaa otsaanne, +mihin minulla tuntuu tulevan sitä enemmän halua, kuta enemmän olen +saanut tutustua teihin. Niinkuin näette, en nyt voi asetta liikuttaa. +Saatte siis kiittää veljeänne hengestänne, jonka edestä hän ehkä on +uhrannut omansa. Herrat olivat kuitenkin veljeksiä, näen mä. + +-- Pyydän teitä muistamaan, että tilimme on vain lykätty eikä päätetty! +-- virkkoi kreivi Bernhard synkästi. + +-- Sitä toivon minäkin, jos on vähänkään jumalallista oikeutta +olemassa, -- vastasi Sprengtporten. -- Miksi luulette, että tuo nuori +mies, teidän veljenne, jonka toissapäivänä näin ensi kerran ja jonka +kanssa en ole vaihtanut poikkipuolista sanaa, haki meidät käsiinsä ja +lensi kuin ampiainen silmilleni? Tuo ei ole juuri tavallista, herra +kreivi, sillä huhut entisistä kaksintaisteluistani pitävät +kummallisella voimalla syöpäläisiä ulohtaalla. Mutta tahdon vaihtaa +miekkani kuorimattomaan porkkanaan ja aatelisen nimeni mustalaisen +papinkirjaan, jos ei tämä nuori narri tullut juuri teidän vuoksenne +vaatimaan etusijaa. Ja kuitenkin, kun hän tarjosi teille kättä, ette +ollut häntä näkevinänne. Hyi, herra kreivi, se ei ollut jalosti tehty! +Vaikka veli olisi kuinka pahasti tahansa veljeä vastaan rikkonut, +ryöstänyt rakastajani, hutiloinut perintöni, solvannut kunniaani, ja +jos mahdollista, tappanut yhteisen isämme tai yhteisen äitimme -- niin +pahasti ei voi luonto erehtyä, että teillä kahdella voisi olla sama isä +ja äiti -- ja jos hän kuitenkin tulisi luokseni tämmöisenä hetkenä, kun +ei kumpikaan tiedä, kuka elää seuraavana hetkenä -- ja jos hän tulisi +pelastaaksensa henkeni tarjoamalla omansa -- ja ojentaisi minulle +kätensä semmoisena hetkenä -- ei, herra kreivi, jos minä semmoisena +hetkenä kieltäytyisin tarttumasta häntä käteen, silloin en enää ikinä +ilkeäisi katsoa rehellistä ihmistä silmiin ja katsoisin olevani +pyyhitty kuin häpeäpilkku pois ihmissuvusta, jonka pyhimpiä käskyjä +olen tallannut kuin ihmissyöjä jalkojeni alle!... Siinä teille +hyvästini, teille, joka olette olevinanne kreivi, mutta jolla ei ole +suonissanne niin paljon jaloa verta kuin huonoimmalla kuormarengilläni +ja joka ette Espanjanmatkallanne ole oppinut muuta kuin ylpeyttä, +vehkeitä, tikarin käyttämistä ja verikostoa ja ehkä myöskin kaikkien +näitten verrattomien ominaisuuksien kruununa taidon poimutella +vaippaanne niin, että näytätte ryövärijohtajalta ... pitäkää huolta +tästä nuoresta miehestä, Wagenfelt! Lähetän heti tänne vaununi ja +lääkärin. + +Sen sanottuaan käänsi parooni Sprengtporten ylenkatseellisesti selkänsä +vastustajalleen ja palasi takaisin kaupunkiin, hyräillen mielisäveltään +oopperasta "Zenaïde", samalla kun Bernhard Bertelsköld aivan +välinpitämättömän näköisenä seurasi häntä vaunuissaan muutaman askelen +jäljempänä. Paul vietiin talonpoikaistupaan, jossa kapteeni Wagenfelt +tarkasteli haavaa ja huomasi kuulan kulkeneen oikean keuhkon liepeen +läpi tai ainakin hyvin sen läheltä. Verenvuoto oli runsas ja sitä oli +miltei mahdoton saada taukoamaan. + +Tuvassa oli ainoastaan vanhanpuoleinen pariskunta lastenlapsineen ja +keski-ikäinen nainen, joka vierasten sisään astuessa istui lukemassa +ääneen. + +-- Tuon paikkaisi Östanlidin muori kyllä niin, että pysyisi, sillä +muuten hän vuotaa verensä kuiviin puolisiin mennessä, -- arveli ukko, +päätään pudistaen. + +Nämä sanat kuultuaan nosti lukeva nainen hitaasti silmänsä kirjasta, +pani hyvin huolellisesti kirjan kiinni ja läheni haavoitettua, vielä +tiedotonta nuorukaista. -- Tahdotteko antaa hänet minun hoitooni? -- +kysyi nainen ja vastausta odottamatta hän sysäsi muut syrjään. + +-- Muori korjaa elukoita ja muita ihmisiä, -- virkkoi ukko yhtä +arvokkaasti kuin _collegium medicum_ silloin, kun se antaa todistuksen +jollekin kamarijääkärille tai saippuankeittäjälle. -- Herra voi nyt +mennä kaupunkiin joksikin tunniksi, jos tahtoo; kyllä muori vastaa +siitä, että henki pojassa pysyy. + + + + +30. TOINENKIN KADONNUT. + + +Markiisitar Egmontin mielestä kului aika hirmuisen hitaasti. Kerta +toisensa perästä hän soitti Babettea tiedustellakseen, oliko kukaan +käynyt häntä kysymässä, oliko vaunut lähetetty takaisin, odottiko +sanansaattaja alhaalla eteisessä ja tuhansia muita asioita, joilla +malttamattomat ja ikävöivät ihmiset tavallisesti kiusaavat itseään ja +muita. Babetten kunniaksi täytyy myöntää, että hän jotensakin +taitavasti osasi vaihdella yksitoikkoisia vastauksia. Kerran hän sanoi: +-- Ei, madame! -- Toisen kerran: -- Oh, kyllä kai! -- Sitten taas: -- +Kukahan se olisi ollut? -- ja niskannakkaus säesti eri sanoja eri +tavalla. + +-- Babette! -- virkkoi markiisitar vihdoinkin; -- minusta tuntuu kuin +olisin kuullut vaunujen tulevan. + +Babette meni ja palasi kertoen, että nuori kreivi oli lähettänyt vaunut +takaisin Solnasta. + +-- Mene ja kysy kuskilta, ketä hän tapasi Solnassa. + +-- Rohkenin tiedustella sitä jo omasta puolestani, -- vastasi Babette +ilkamoisesti, -- ja Andersson luulee tunteneensa eversti +Sprengtportenin, mutta kahta muuta herraa hän ei tuntenut. He lienevät +huvitelleet maaliinammunnalla. + +-- Käske Anderssonin taas valjastaa hevoset; minä tahdon heti lähteä +ajelemaan; -- sanoi markiisitar kalveten. Hän ymmärsi nyt kaikki ja hän +vapisi ajatellessaan, miten taitava ampuja parooni Sprengtporten oli. + +-- Hevoset ovat väsyneet, madame! + +-- Anna sitten satuloida arapialaiseni. + +Käskyä toteltiin, mutta se puolituntinen, joka kului ennenkuin +markiisitar istui hevosensa selässä ja pääsi ratsupalvelijansa +seuraamana ajamaan Kuningattarenkatua pitkin, ylös Kungsbackenia ja +sitten ohi Rörstrandin Carlbergiin ja Solnaan päin, tämä puolituntinen +tuntui hänestä pitemmältä kuin se kuukausi, joka oli kulunut matkalla +Parisista. + +Lähellä Carlbergia tuli häntä vastaan ratsastaja; se oli kapteeni +Wagenfelt, joka palasi kaupunkiin aamiaiselle. Nuori ratsastajatar +huomasi heti, että kapteeni oli hämillään, ja sen sijaan, että olisi +häntä tervehdittyään antanut hänen mennä ohi, käänsi hän äkkiä +hevosensa poikki tien keskeyttäen siten kapteenin matkan. + +-- Suokaa anteeksi, -- sanoi hän, -- joko kaikki on päättynyt, kun +herra kapteeni tulee yksin takaisin? + +-- Kreivi Bertelsköld ja parooni Sprengtporten palasivat kaupunkiin jo +noin tunti sitten. + +-- Vahingoittumattomina? Vastatkaa minulle suoraan, minä olen selvillä +kaikesta ja jos en olisikaan, ei kapteenin onnistuisi johtaa minua +harhaan. + +-- Siinä tapauksessa, -- vastasi Wagenfelt kohteliaasti kumartaen, -- +voin rauhoittaa teidän armoanne sillä vakuutuksella, että kaikki oli +vain leikkiä. Parooni Sprengtporten sai pienen naarmun oikeaan +käteensä; se naarmu on ylihuomenna terve. + +-- Entä kreivi Bertelsköld? + +-- Hän ei ole saanut naarmuakaan nahkaansa, ellei hän mahdollisesti +olisi ajanut kumoon kotimatkalla, sillä tällä kelillä on kaikki +mahdollista. + +Markiisitar silmäili tarkasti uteliaisuutensa uhria. -- Parooni +Sprengtporten ei tänään ole ollut onnellinen. Hän on haavoittunut, ja +hänen vastustajansa on vahingoittumaton. Myöntäkää, herra kapteeni, +että se on -- kuinka sanoisin -- vähemmän uskottavaa. + +-- Teidän armollanne tulee olemaan tilaisuus saada luotettavammat +ilmoitukset kreivi Bertelsköldiltä itseltään, sillä ellen erehdy, +palaavat hänen vaununsa ja hän itse tuolla kaupungista, -- sanoi +kapteeni koettaen taitavasti päästä pakoon, siinä kuitenkaan +onnistumatta. + +-- Tunti sitten, sanotte, ajoi kreivi Bertelsköld Solnasta kaupunkiin +ja nyt hän palaa kaupungista Solnaan. Selittäkää, herra kapteeni, miten +hän niin yht'äkkiä on mieltynyt maalaiselämään. + +-- Hänellä lienee siihen jokin syy, jonka hän tuntee paremmin kuin +minä. + +-- Missä on hänen veljensä, nuori Paul Bertelsköld? + +-- Teidän armollanne on erittäin kaunis hevonen. Mitä se on maksanut? + +-- Minä kysyn vielä kerran kapteenilta: missä on Paul Bertelsköld? + +-- Ja minä vastaan vielä kerran alamaisimmasti, että en koskaan ole +nähnyt noin solakkaa algieriläistä. + +Markiisitar veti esiin satulakotelosta pienen, mitä sievimmän, simpukan +kuorilla koristellun tertserolin, viritti hanan ja käänsi piipun suun +arapialaisen vilkuilevaa korvaa kohden. + +-- Hevoseni näkyy voittaneen herra kapteenin suosion -- virkkoi hän +sormiellen pistoolia. -- Sallitteko, että teen teille pienen +ehdotuksen. Joko sanotte minulle heti muitta mutkitta, missä on nuori +mies, _jonka herrat ovat tappaneet_, tai minun Saladinini on tuossa +tuokiossa makaava kuoliaana jalkainne juuressa. On siis teidän +vallassanne, tahdotteko jättää minut jalkaisin maantietä kulkemaan... + +Wagenfelt oli kahdella päällä. Hän tiesi varsin hyvin, että +päättäväinen pieni ranskatar voi pitää sanansa, kun kerran oli saanut +jotakin päähänsä. + +-- Jos teidän armonne ajaa edelleen Solnan kirkolle päin, niin näkyy +kirkon länsipuolella pieni männikkö ja sen laidassa punaiseksi maalattu +talonpoikaistupa. Mutta minä pyytämällä pyydän teidän armoanne... + +-- Onko hän kuollut? + +-- Ei vielä. + +-- Hyvä. Minä kiitän teitä Saladinini hengestä ja toivon teille +onnellista matkaa, herra kapteeni. + +Sen sanottuaan markiisitar Egmont väistyi kapteenin tieltä ja antoi +arapialaisensa puhaltaa semmoiseen menoon kuin olisi sillä jalkojensa +alla ollut erämaan polttava hiekka. Pian oli hän kadonnut Solnaan +menevälle tielle. + +-- No, lempo vieköön! -- huudahti kapteeni. -- Mikä nainen! Kuinka +ylpeä, kuinka miellyttävä! Olisinpa, kautta kunniani, valmis vaihtamaan +paikkaa sen nuoren narrin kanssa ja ottamaan hänen kuulansa +ruumiiseeni. Markiisitar on rakastunut häneen -- hän on suorastaan +hullu rakkaudesta. Ja kuitenkin -- mikä nainen, mikä lumoojatar! Ei +koko Ruotsissa ole hänen vertaistansa. + +Hetken kuluttua oli markiisitar talonpoikaistalon luona, jätettyään +läähättävän ratsupalvelijansa kauas jälkeensä. Hän astui tupaan. Vanha +pariskunta oli yksin ja näytti kummastellen katselevan tätä uutta +vierasta. + +-- Missä on se haavoitettu nuorukainen? -- kysyi markiisitar kalpeana +kuin kuihtunut ruusu, vaikka olisi luullut ratsastuksen saaneen hänen +poskensa purppuranpunaisiksi. + +Ukko pudisti päätään eikä ollut ymmärtävinään hänen murteellista +ruotsiaan. + +-- Kas tässä, -- jatkoi markiisitar ja heitti hänelle kukkaron, joka +kilahti vanhaa puupöytää vasten. Viekää minut heti hänen luokseen; minä +olen -- hänen sisarensa. + +-- Nuori herra on, uskokaa minua, poissa; luultavasti ne olivat hänen +sukulaisiaan, jotka hänet veivät, -- vastasi ukko epäröiden, vaikka +nähtävästi heltyen kukkaron sisällöstä. + +-- Mitä se tietää? Mitkä sukulaiset? + +-- Kas, siitä emme tulleet hullua hurskaammaksi. Heti kun kapteeni oli +mennyt kaupunkiin syömään, sillä korkeat herrat ovat nälkäisiä kuin +sudet aamusilla, ajoivat tänne vaunuromut ja veivät hänet tohtorin luo, +kuulemma. + +-- Minnepäin? + +-- Maantietä. + +-- Minnepäin maantietä? + +-- Kas, siitä en saanut selvää. + +Epäluuloinen ajatus välähti markiisittaren mieleen. Olisiko kreivi +Bernhard...? Mutta tuossahan hän itse tuli; hän astui ovesta sisään. +Hän oli kaupunkiin palatessaan ehtinyt ajatella, kuinka vahingoittaisi +hänen arvoansa, jos tulisi tunnetuksi, että hän oli jättänyt veljensä +semmoiseen tilaan, ja sen vuoksi hän kiiruhti Sprengtportenin edelle ja +toi nyt itse, osoittaen veljellistä rakkautta, jota maailman täytyi +ihmetellä, lääkärin Solnaan. + +-- Ystävyytenne tulee liian myöhään; Paul on kadonnut! -- huudahti +markiisitar. + +-- Kadonnut? Se on mahdotonta! -- virkkoi kreivi Bernhard suuresti +kummissaan -- ja epämiellyttävästi. + +-- Te olette älykkäämpi kuin luulinkaan. Te olette itse toimituttanut +hänet pois, ollaksenne varma hänen kuolemastaan, -- vastasi markiisitar +terävästi. + + + + +31. "AVIISIT" JA NIIDEN YLEISÖ. + + +Myssyjen porvarikerhossa istui moniaita arvoisia valtiopäivämiehiä +savipiippujensa ja oluthaarikkainsa ääressä, tärkeitä asioita tuumien. +He olivat juuri jakaneet avonaiset valtioneuvosten virat ja +järjestäneet Puolan asiat, kun kyypparipoika astui sisään, päivän +"aviisit" kädessä, ja kantoi niistä tavallisen saatavansa, kaksi äyriä +hengeltä. "Aviisit" olivat silloin vielä lapsuutensa toivehikkaalla +nupulla, mutta rotu oli jo sama kuin nyt, ja lukijain uteliaisuus niin +ikään sama. Herrat istuivat hetken aikaa hiljaa, kukin lehteänsä +tutkien. + +-- Veli Larsson! -- huudahti vihdoin eräs raatimies. + +-- Mitäs nyt? -- kysyi valtiopäivämies. + +-- Tässä on jotakin, joka ensi sijassa koskee veljeä, toisessa +säätyä... "Koska vaimoni Ester, syntyisin Larsson, tuntemattomalla +tavalla on lähtenyt asunnostani eikä tunnettu ole, missä hän nykyjään +oleilee..." + +-- Anna tänne, -- sanoi Tuomas Larsson, joka niinkuin kaikki +pohjalaiset oli sukulaisrakas ja arka perheen kunniasta. Hänen +päivettynyt, ankara otsansa rypistyi ja hänen huulensa puristuivat +yhteen, kun hän luki ivallisen kuulutuksen, jossa joka sana oli +tarkoitettu tappamaan erään naisen sydämen. + +-- Eikö hän ole veljen oikea täti? -- kysyi raatimies. + +Larsson nyökäytti päätään. + +-- No, olihan luonnollista, että niin kävisi, kun hän lähti haukan +pesään. Maailmanlopun ajat ovat tosiaankin jo käsissä. Onko veli +kuullut, mitä huhutaan Bertelsköldeistä? + +-- En. + +-- Huhutaan, että siinä suvussa ei koskaan ole ollut kahta veljeä, +jotka eivät olisi olleet toistensa ankarimmat viholliset, eikä ole +vielä kulunut päivää enemmän aikaa siitä, kun kaksi heistä ampui +toisensa kuoliaaksi ja kaivoi toisensa maahan Carlbergin luona. + +-- Vai niin. + +-- Raatimies Falkberg on taalalainen, -- hymyili pormestari Haeggström, +joka katsoi kaskun niin onnistuneeksi, että tarjosi hyppysellisen +espanjannuuskaa. + +-- Kiitos tarjoamasta, -- jatkoi raatimies, -- se kuuluu tapahtuneen +siitä syystä, että he riitaantuivat erään markkreivittären vuoksi... + +-- Asiasta toiseen, hyvät herrat, kas täällä on aivan erinomainen +makupala Riksfiskalenissa, -- virkkoi hoikkasäärinen norrteljeläinen +apteekkari, tunnettu valtiopäivärunoilijana. -- No tämä nyt vasta on +oikein pontevasti ja rehellisesti kirjoitettu ilman mitään turhia +koukuttelemisia. On sitä koko kanalja mieheksi kirjoittamaan kauniisti +ja opettavasti: "Kuinka kauan pitää rehellisten ruotsalaisten sietää, +että ulkomaalaiset konnat, kujeilijat ja irstas roskaväki, joka +lihottaa itseään rehellisen kansan hiellä ja verellä, hutiloivat maan +onnen kanssa?..." Kas, se koskee, hyvät herrat. Tuo on jo hiukan +terävämpää kuin Cicero, vai kuinka? + +-- Lue eteenpäin! -- jatkoi muuan maustekauppias, joka myi +aatelittomille tavaraansa. + +"Hyvin tunnetaan eräs K----kadun varrella oleva huonomaineinen talo, +jossa joka ilta häpeämättömyys levittelee riikinkukon pyrstöään +kuninkaallisen armon päiväpaisteessa ja jossa pahe herkuttelee itkevän +hyveen verisillä kyynelillä. Tunnetaan myös eräs ylevä patarouva, joka +nimittää itseään Mark----r E----t ja joka kertoo jokaiselle, joka vain +viitsii kuunnella, että kaikki ruotsalaiset ovat tyhmempiä kuin +teurassonnit, minkä hän sitovasti todistaa sillä, että hän nyt yli +puolen vuotta on heitä niin sanoaksemme potkinut portaista alas. +Tiedetään myös, että mainittu patarouva, jolla on hyvä silmä +ruutukuninkaaseen..."-- Olkaa hyvä ja huomatkaa: Rouva ja Kuningas! Se +on komeaa. Hyvät herrat, olen niin lainkuuliainen alamainen kuin +muutkin, mutta minä väitän, että Riksfiskalen on Ruotsin paras +sanomalehti ja sen toimittaja, maisteri Bollfras, on todellinen +isänmaanystävä, jota hänen kansansa aina tulee kiittää. + +-- Tietysti, -- jatkoi pormestari uudestaan nuuskaten. + +-- Tätä nykyä hän kynsii aatelisia, mutta eikös se ollut sama Bollfras, +joka syksyllä kynsi kaiken kunnian aatelittomilta säädyiltä? + +-- Oli, oli! -- huusivat muut vuoroonsa. + +-- Olkaa hyvä ja huomatkaa; "K----kadun varrella". Sitä ei kukaan voi +arvata. Ja kas täällä: "Mark----r E----t" + +-- Sitäkään ei kukaan voi tulkita. Myöntäkää, että hän on sukkela +mies!... Ja viisikymmentä tuhatta riksiä se kantaa palkkaa siitä, että +saattaa valtakunnan häviöön! + +-- Voiko se olla mahdollista? + +-- Mahdollista? Se on yhtä varmaa kuin että rauhallisinkin kansa +viimein menettää malttinsa. Kuulin eilen illalla kuiskailtavan jotakin +Kornhamnin torilla. Skeppsbron pikikourilla ei ollut hyviä mielessä. En +tahtoisi olla patarouvan sijassa klo 10 tänäiltana... + +-- Äläs. Voisivatko he tosiaankin... + +Ja seuran nuoremmat jäsenet hiipivät toinen toisensa perästä ulos +ovesta. + +-- No, aikooko raatimies tehdä mitään tuon hävyttömän kuulutuksen +johdosta? -- kysyi pormestari Haeggström. + +-- En tiedä, -- vastasi Larsson. -- Ei ollut koskaan suvun tahto, että +tätini antoi itsensä ja omaisuutensa tuolle ylpeälle kreiville. +Niinkuin hän on kartannut, niin hän saa nyt kehrätä. Nyt tahtovat ne +päästä hänestä. Kernaasti minä sen suon. On minulla, Jumalan kiitos, +leipäpalanen tädillenikin. Ei hänen tarvitse nälkää nähdä niin kauan +kuin minä elän. + +-- Mutta aatelisroistojen ei pitäisi saada ilkeitä aikomuksiaan +toteutumaan. Mitä arvelee raatimies oikeudenkäynnistä? Se kukistaisi +ylpeät kreivit. + +-- Se ei käy laatuun, -- arveli Larsson. + +-- Ei tiedä taata, -- virkkoi taas lakimies. -- Mutta jos ei muuta +voitetakaan, niin saadaan ainakin hävyttömiä puheita liikkeelle. Tuo +eilinen juttu kreiveistä tulee juuri sopivaan aikaan. + +-- Hm. Minä kirjoitan isälleni Vaasaan. + +-- Isästä muistuu mieleeni -- onko totta, että ukko on joutunut +juutalaisen käsiin, joka pettää ja puijaa häntä tehdäkseen muka kultaa? + +-- Loruja! + +-- Sen parempi -- en minäkään voi sitä uskoa ukosta, joka aina on ollut +ymmärtäväinen mies ja tarkka etujaan valvomaan... Mutta mikäs melu +kadulta kuuluu? + +Meluavan väkijoukon isoääninen sorina kuului ulkopuolella +kokoushuonetta, joka sijaitsi syrjäkadulla, lähellä Kuningattarenkatua. + +Markiisitar Egmontin hotellin eteen oli vähitellen kokoontunut yhä +kasvava väkijoukko, alussa viskellen vähemmän vahingollisia +kompasanoja, jotka kuitenkin kohta muuttuivat huudoiksi ja uhkauksiksi +sitä mukaa kuin väkijoukko -- niinkuin sen tapa on semmoisissa +tilaisuuksissa -- vähitellen pääsi kiihoittumaan ja kiukustumaan omista +sanoistaan. Tuo usein niin valoisa hotelli oli tosin kyllä tänä iltana +aivan pimeä, eikä ollut mitään ulkonaista syytä, joka olisi voinut +herättää roistoväen vihaa, mutta Riksfiskalen ei ollut turhaan vedonnut +"rehellisiin ruotsalaisiin", joiden piti estää patarouvaa tulemasta +"koroitetuksi valttiässäksi hallitakseen valtakuntaa Nälkäisen Revon +kanssa". Kaikkialla kuohuva tyytymättömyys haki jotakin esinettä, sama +se mitä, johon voisi kohdistua, ja kääntyi nyt turvatonta naisparkaa +vastaan, jolla oli nuo viisi anteeksiantamatonta vikaa, että oli nuori, +kaunis, rikas, rakastettava ja muukalainen Tukholmassa. + +-- Morsian ulos! Morsian ulos! -- huusivat useat äänet niinkuin häissä. + +-- Rouva ulos; se on vain hakku kuninkaaseen verrattuna! -- huusivat +toiset. + +-- Hakut pois! -- melusivat toiset, ja samassa sattui kivi erääseen +yläkerran ruutuun. + +Merkki oli annettu. Ensimmäistä kiveä seurasi heti viisikymmentä muuta, +ja ruutujen kilinään sekaantui särjettyjen peilien ritinä muhkeassa +rakennuksessa. Yksi ja toinen pelästynyt poliisi hiiviskeli varovasti +katukulmissa uskaltamatta edes näyttäytyäkään vihastuneelle +väkijoukolle. + +Onneksi ei markiisitar ollut kaupungissa. Hän oli aamupuolella mennyt +jonnekin, ei tiedetty minne, ja hänen palvelusväkensä piileskeli +pihanpuoleisissa huoneissa. Kun kaikki kadunpuoleiset ikkunat oli +rikottu, koetti joukko rynnätä porttia vastaan, mutta sen lujat, +raudoitetut tammilankut pitivät tanakasti puoliaan kaikilta +rynnistyksiltä. + +-- Katsokaa, tuolla on valkeata ikkunoissa, -- menkäämme sinne +tervehtimään kreiviä, -- huusivat muutamat, jotka olivat väsyneet +turhaan työhön. + +-- Hän on siellä! Hän on siellä! Patarouva on tänä iltana ristisoltun +luona! -- huusivat toiset hurjasti ihastuneina. + +Nyt oli rahvas sen kummallisen mielenmuutoksen johdosta, joka on niin +tavallista sen raivotessa, saanut päähänsä, että markiisitar oli kreivi +Bertelsköldin hotellissa, joka oli siinä aivan lähellä; ja kun +kaikenlaiset synkät huhut veljenmurhasta, joka muka oli tapahtunut +Solnassa edellisenä päivänä, olivat kiihoittaneet mielialan luultua +murhaajaa vastaan, niin ei muuta tarvittu, ja aivan odottamatta kääntyi +nyt koko sokea vimma Bertelsköldiä vastaan. Tukholman katujen roskaväki +ei itsekään tiennyt, kuinka oikeaan sen vaisto tällä kertaa osui. Ei +kukaan aavistanut, että nyt käännyttiin juuri sitä salaista kiihotinta +vastaan, joka omaa kostoansa tyydyttääkseen oli pannut kaikki nämä +meluavat joukot liikkeelle syytöntä vastaan. + +-- Hakut pois! Alas kaikki kreivit ja markiisit! -- karjui eteenpäin +ryntäävä joukko, ja ilman muuta sodan julistusta alkoi kiviä sinkoilla +kirkkaasti valaistua rakennusta kohti, jonne kreivi Bernhard +Bertelsköld juuri tänä iltana oli koonnut parhaat valtiolliset +ystävänsä näkemään markiisitar Egmontin häväistystä ja sortumista. +Tämän alkulaukauksen vaikutus lienee ollut yhtä nopea kuin odottamaton, +sillä hätääntyneitä varjoja näkyi vilahtelevan ikkunaverhojen takana ja +tuokion kuluttua oli asunto tyhjä. + +Mutta joukko ei tyytynyt siihen, se tahtoi saada näkyvän uhrin +ivattavakseen tai tuhotakseen. + +-- Morsian ulos! Morsian ulos! -- huudettiin taaskin entistä hurjemmin. + + + + +32. HÄMÄHÄKKI VERKOSSAAN. + + +Kreivi Bernhard Bertelsköld oli seisonut ikkunassaan ja kuunnellut +melua, huulillaan tuo ivallinen itserakas hymyily, joka niin hyvästi +kuvasteli hänen luonnettaan. -- Ne ovat vain markiisitar Egmontin +ihailijoita, jotka pommittavat häntä sokeriherneillä, -- oli hän +vastannut, kun joku hänen vieraistaan kysyi syytä meluun, ja kun +läsnäolevat eivät kuuluneet markiisittaren ihailijoihin, oli tätä pilaa +pidetty hyvin onnistuneena. + +-- Se on "Zenaïden" kuoro, joka osoittaa kunnioitustaan majesteetin +_opera comiquen_ ensimmäiselle näyttelijättärelle, -- lisäsi eräs +kamarijunkkari, joka turhaan oli odottanut tulla kutsutuksi +markiisittaren viimeisiin iltahuveihin. + +-- Kätten taputtajilla on hyvät kourat, näyttelijätär on saava +tarpeensa! -- huudahti muuan madonsyömä presidentti, joka kuului nuoren +ranskattaren moniin hylättyihin ihailijoihin. + +-- Kuulkaa, yleisö tulee tännepäin! He tuovat hänet mukanaan +riemukulussa, -- huomautti toinen samanlainen. + +-- Parooni Vergennes on ihastuva madamen voitosta yhtä paljon kuin hän +itse! -- lisäsi Bertelsköld. + +Tuskin oli hän sen sanonut, kun kivi lensi sisään läpi ruudun ihan +läheltä häntä ja musersi vastaisella seinällä olevan viehättävän, +alabasterisen Venus kuvan. + +-- Mitä tämä merkitsee? -- kysyivät vieraat kalveten. + +-- Harhaan ammuttu kuula, joka oli aiottu toisaalle, -- vastasi +Bertelsköld. Mutta samassa lensi toinen kivi toisesta ikkunasta, ja +kohta niitä alkoi tulla tuiskuamalla tämmöisiä tervehdyksiä, mikä +pannen tekotukkia epäjärjestykseen, mikä musertaen milloin +seinäpeilejä, milloin kynttiläkruunuja. + +-- Morsian ulos! Morsian ulos! -- huudettiin ulkona. + +Vieraat pakenivat pelästyksissään läheisiin huoneisiin. + +Isäntä itsekin näytti ensin vähän pelästyvän. Mutta mistä Bernhard +Bertelsköldiä lieneekään voitu syyttää -- pelkuri hän ei ollut. Hän +lähetti salaa sanan kaupungin ylipäällikölle pyytäen, että tämä +puhdistaisi kadut, mutta siihen mennessä hän tarvitsi aikaa. Hän avasi +parvekkeen oven ja astui ulos. + +Katua valaisivat vain muutamat kurjat öljylyhdyt, joista sitäpaitsi +useita oli rikki, mutta kreivi tunnettiin hänen oman salonkinsa +valossa. Hurja ulvonta kuin tuhannen irtipäästetyn villipedon suusta, +kohosi hänen tullessaan näkyviin, tumman, aaltoilevan väkijoukon +keskestä kadulta. + +-- Kuolema veljenmurhaajalle! Pois kreivikonna! Morsian esiin! -- huusi +vimmastunut joukko, ja taaskin suhisi kivisade, tiheä kuin ukkospilven +sadekuuro, tuon rohkean miehen pään ympärillä, joka uskalsi uhmata +vapaata kansaa. + +Bertelsköld seisoi kylmänä, kädet ristissä ja odotti kärsivällisesti, +kunnes kauhea melu oli vähän tauonnut. Sitten hän koroitti korkean +äänensä ja huusi: + +-- Minä kiitän jokaista rehellistä ruotsalaista, joka on täällä läsnä, +siitä, ettei hän säästä ylhäisiä eikä alhaisia, kun on kysymyksessä +kostaa isänmaan puolesta. + +-- Missä on veljesi, konna! -- huusivat muutamat + +-- Hiljaa! Kuunnelkaamme, mitä hän meille valehtelee! -- huusivat +toiset. + +-- Minä kiitän jokaista rehellistä ruotsalaista, -- jatkoi Bertelsköld, +-- siitä, että hän on käynyt kostamaan häväistyn hyveen ja loukatun +isänmaan puolesta ulkomaalaiselle petturille, joka on tullut tänne +riistämään hikemme ja työmme hedelmät, varastaakseen leivän köyhän +työntekijän suusta. Se on rehellisesti ja kunniallisesti tehty, pojat! +Itse olen jo lopettanut kaiken seurustelun tuon hävyttömän naisen +kanssa, jota tänä iltana haette, enkä ole lepäävä ennenkuin hän on +raipoilla ja vitsoilla ajettu vanhasta Ruotsistamme, joka on liian hyvä +ja vapaa vierasten varkaiden raadeltavaksi! + +-- Hyvä! Hyvä! Ei, kuulkaahan, hän puhuu kuin mies! -- rähisi helposti +petettävä joukko, samalla kun äänet loitompana vielä jupisivat: -- Se +on hänen luonaan piilossa! Missä on hänen veljensä? + +-- Lähettäkää joitakuita joukostanne tänne tutkimaan taloani, ja jos +kavaltaja on luonani, niin älkää jättäkö kiveä kiven päälle! -- jatkoi +puhuja. -- Kuka kysyy veljeäni? Emmekö minä ja veljeni ole vaatineet +kaksintaisteluun ylhäistä herraa, jota en tahdo mainita, vaan joka asuu +tuolla Pallohuoneen luona, koska hän häpäisi kansan oikeuksia ja sanoi, +että kaikki aatelittomat säädyt olisi ruoskittava pois valtiopäiviltä? +Enkö ole puolustanut kuningasta hänen vihollisiaan vastaan, jotka +tahtovat hallita Svean valtakuntaa ranskalaisten ja venäläisten +määräysten mukaan? Eläköön kuningas! Eläköön kansa! Eläköön vapaus! +Vanha Ruotsi eläköön! Hurraa! + +-- Hurraa! Hurraa! -- melusi mielensä muuttanut väkijoukko, joka oli +täysin vakuutettu siitä, että mies, joka noin kauniisti puhui +sorretusta hyveestä ja loukatusta isänmaasta, mies, joka niin +miehuullisesti oli taistellut kansan ja vapauden puolesta, ei mitenkään +voinut olla se murhaaja tai kavaltaja, joksi häntä äsken oli luultu. Ja +tähän yleiseen kaikuvaan hurraahuutoon sekaantui kohta joukko käheitä, +juopuneita ääniä, jotka kaikin voimin huusivat: eläköön Bertelsköld! + +-- Minä kiitän teitä, -- jatkoi kreivi melkein kuninkaallisesti +kumartaen, mikä sopi hänelle sitä paremmin kuin ei kukaan heikossa +valaistuksessa voinut erottaa hänen huulillaan väreilevää ivallista +hymyä, -- minä kiitän teitä vapautetun isänmaan nimessä ja pyydän teitä +kaikkia viettämään iloista iltaa hyvän käytöksenne palkinnoksi. + +Näin sanoen hän heitti kolme kukkaroa, täynnä hopearahoja, luultavasti +arvoltaan kolme tai neljäsataa riksiä, väkijoukon keskeen. Hurraahuudot +eivät tahtoneet loppua, joukko repaleisia hattuja lensi ilmaan, ja jos +puhuja olisi seisonut tuolla alhaalla, olisi häntä varmaankin kannettu +riemusaatossa pitkin katuja. + +-- Kapakkaan! Kapakkaan! -- kuului nyt pauhaava huuto, johon yhtyi +ääniä vaatien, että ensin olisi rangaistava Pallohuoneen luona asuva +kavaltaja, Sprengtporten, hän, joka oli aikonut ajaa aatelittomat +säädyt valtiopäiviltä, Syntyi riita, ja metelin raivoisat aallot +alkoivat kääntyä toisiaan vastaan. + +Bertelsköld seisoi yhä vielä huoneensa parvekkeella, sydämessään +ivallisesti nauraen herkkäuskoiselle roskaväelle, jonka sokeaa vihaa +hän osasi niin hyvin käyttää tarkoituksiinsa. -- Hyvin käy, -- sanoi +hän itsekseen. -- Huomenna merkitsee nimeni Tukholmassa vapauden +puolustajaa ja tuon tyhmän roistoväen hartioilla minä tahdon kiivetä +niin korkealle, että itse majesteetti on vapiseva... Vihdoinkin! Tuolla +tulevat uudet, minun kutsumani, tämän sepittämäni ilveilyn näyttelijät. +Roistoväki saa nyt maksaa kulungit särjetyistä ruuduistani. Mutta minä +pesen käteni. Voinko minä estää rakuunoita murhaamasta vapautta? +Minähän olen sitä puolustanut. + +Sana, jonka Bertelsköld oli salaa lähettänyt ylipäällikölle, oli +sattunut kuulevaan korvaan. Tämä herra kuului myssypuolueeseen, joka +vallitsevan kovan tyytymättömyyden vuoksi joka hetki pelkäsi +valtiopäivien hajoamista vallankumouksen puhkeamisen muodossa, eikä +siis tarvittu muuta kuin viittaus, niin hän riensi jo kukistamaan +uhkaavaa kapinaa. Hän oli antanut käskyn, että erään osaston +henkirakuunoita oli heti noustava satulaan ja riennettävä puhdistamaan +katuja maksoi mitä maksoi. + +Meluavan väkijoukon vielä kiistellessä siitä, olisiko mentävä kapakkaan +vai Pallohuoneelle, ratsasti osasto Norrmalmin torilta vasempaan ja +sitten Kuningattarenkadulle ajaen edellään kaikki, jotka sen tielle +tulivat. Närkästyksen ja hämmästyksen huuto kulki ratsastajain edellä +ja saapui hotellin edustalla olevan väkijoukon kuuluville, joka +äkkiarvaamatta huomasi olevansa peloittavan ylivoiman ahdistamana. +Raivoisimmat asettuivat vastarintaan ja repivät kiviä kadusta, mutta +ennenkuin he vielä ehtivät järjestäytyä, olivat rakuunat heidän +niskassaan ja hakkasivat sokeasti tiheisiin joukkoihin, ensin miekan +lappeella, mutta pian jo teräpuolellakin. Kaikki vastustus oli turhaa. +Oikealla ja vasemmalla kaatui väkeä hevosten kavioiden alle, kirouksia +ja valitushuutoja kuului sekaisin, ja muutaman minuutin kuluttua oli +ratsuosasto ajanut sivu, karkoittaen edellään pakenevia joukkoja, jotka +vihdoin hävisivät etäisemmille syrjäkaduille. + +Bertelsköld oli vetäytynyt hiukan taapäin, mutta seisoi vielä +parvekkeen ovella tuntien salaista vahingoniloa, semmoista, jota ei hän +pitkään aikaan ollut kokenut. Kaikki oli hänelle onnistunut: hän nautti +täysin rinnoin siitä kostosta, jonka hän oli valmistanut kaikille +vihollisilleen, vaarasta, jonka hän niin taitavasti oli välttänyt +ja siitä kansansuosiosta, jonka hän niin äkkiä oli saavuttanut +tuolta halveksittavalta roskaväeltä, joka oli tervehtinyt häntä +puolustajanaan, aavistamattakaan, että hän kohta heittäisi sen katuun +verta vuotamaan ja hevosten kavioiden alle tallattavaksi. -- _C'est +tout accompli_, kaikki on valmista! -- sanoi hän itsekseen. + +Mutta hän erehtyi. Kaikki ei ollut vielä valmista. Jotakin vielä +puuttui. + +Väkijoukossa hotellin edustalla oli myöskin eräs markiisitar Egmontin +palvelijoista, joka oli hiipinyt katsomaan, mitä järjetön joukko vielä +aikoi toimittaa. Piiloutuneena vastapäätä olevaan porttiholviin, oli +uskollinen palvelija äärettömäksi mielikarvaudekseen kuunnellut niitä +herjaussanoja, joilla kreivi oli parvekkeelta häväissyt hänen +jumaloitua emäntäänsä, ja hän mietti mielessänsä kostoa. Kun sitten +meteli kadulla oli tauonnut, ja Bertelsköld vielä seisoi parvekkeen +ovella, kaappasi mies porttikäytävästä kiven ja heitti sen niin +pirullisella taidolla, että kivi sattui kreiviä keskelle vasenta ohimoa +ja kaatoi hänet verta vuotavana parvekkeen oven eteen. + +Harvat jäljelle jääneet vieraat kiiruhtivat hätään. Kreivi Bertelsköld +eli vielä, mutta hänen tilansa oli toivoton. Hämähäkki oli surmattu +keskellä omaa verkkoaan. + + + + + + +VÄLSKÄRIN VIIDESTOISTA KERTOMUS. + +AAMUN VALKENEMINEN. + + + + +-- Ei, serkkuni, ei, nyt ei olla oikeassa, -- sanoi vanha isoäiti +epäilevästi pudistaen kaunista harmaata päätään, jota verhosi hänelle +niin erinomaisesti sopiva, Anna Sofian ompelema yksinkertainen, +valkoinen arkimyssy. + +-- Miksi ei olla oikeassa? -- kysyi välskäri vähän veitikkamaisesti ja +katsoi häntä terävästi silmiin. + +-- Karkaapas kuin hupsu miehen ja lasten luota, kun on vielä talouskin +hoidettavana ja tiedät jättäväsi kaikki piikain varaan. Ei, kiitoksia! +Semmoisen voi antaa anteeksi lapselle, joka ei ajattele omaa nokkaansa +pitemmälle, mutta ei vanhalle ihmiselle, jolla pitäisi olla enemmän +ymmärrystä. Ajattelin kyllä, ettei siitä hyvää seuraisi, kun Ester +Larsson meni naimisiin omaa säätyään ylemmä, sillä samanlaiset ne +parhaiten yhteen sopivat, ja jos toinen jalka kulkee villasukassa, ei +toista pidä silkkiin pistää. Parasta on, kun antaa ylpeiden ajatusten +mennä menojaan. Kyllähän tyttö puhui aika järkevästi, kun kreivi tuli +Vaasaan kosimaan, mutta katsopas, aina hänen korvissaan soi, että hänen +piti päästä kreivittäreksi. Hän oli "syntynyt prinsessaksi" sanoo +serkku? Suokaa anteeksi, tuo on aivan perätöntä lörpötystä. +Kunniallinen kauppiaan tytär hän oli, ei enempää eikä vähempää, mikäli +minä ymmärrän, ja minusta tuntuu, että hänen olisi pitänyt siihen +tyytyä, kun oli leipäkin loppuiäksi tiedossa. Mutta kas, eipä kelvannut +hienon neidin seisoa puodissa voita punnitsemassa, niinkuin muiden +rehellisten ihmisten; hänen piti vielä kerran päästä tavoittelemaan +"utukuningattaren sukkanauhaa" ja niin hän tulikin rukkasillaan hienoon +sukuun. Mitä hänellä oli siellä tekemistä? + +-- Eikö isoäiti muista, että hän antoi kreiville rukkaset ja otti hänet +vasta kauan mietittyään, kun uskoi koko kreivin onnen siitä riippuvan! +-- virkkoi Anna Sofia lämpimästi. + +-- Onnen? Niin aina sanotaan. Mikä raukka se oli sellainen kreivi, joka +ei voinut itseänsä hoitaa? Sanottiinhan häntä siivoksi mieheksi, vaikka +hän olikin leskimies ja asui hovissa ja oli rikas kuin ruhtinas. Olisi +hän nyt aina saanut jonkun köyhän neidin. Silloin kävi niinkuin +maailmassa käy, että ylpeät lapsipuolet nyrpistivät nenäänsä, ja kansa +puhui kaikenlaisia tyhmyyksiä. Mutta kun nyt kerran oli tapahtunut se, +mitä ei enää voitu muuttaa, niin tuntuu, että uuden kreivittären olisi +pitänyt antaa asiain mennä menojaan eikä olla tietävinäänkään +tyytymättömistä katseista. Minä kysyn: mitä hän siitä huononi, kun +hänellä oli puhdas omatunto? Olisin sanonut hänen sijassaan, koska hän +nyt kerran oli niin miehevä: kuulepas, hyvä Bernardus vai mikä lienet, +neuvon sinua kunnioittamaan isääsi! + +-- Mutta niinhän hän sanoikin! -- huudahti pieni Liisa Kreeta, joka oli +vuodattanut katkeria kyyneliä kuunnellessaan edellisen kertomuksen +alussa esitettyä surullista tapausta. + +-- Pidä sinä pieni nokkasi kiinni, kun vanhat puhuvat, -- jatkoi +isoäiti kiivastuen. -- Niin minä olisin kreivittären sijassa sanonut, +enkä olisi neuvonut herra Bernardusta mutisemaan, vaikkapa hän olikin +niin miestä mielestään. Ja sen jälkeen olisin pysynyt omassa +laillisessa kodissani ja pitänyt oman avainkimppuni ja pitänyt huolen +miehestäni ja lapsistani ja opettanut piikoja tottelemaan. Mutta lentää +tuolla tavalla yösydännä kotoaan kuin mustalaisakka, kun on saanut +kuulla vähän nuhteita ja hävyttömyyksiä, sitä kreivitär Esterin on +vaikea puolustaa Jumalan ja ihmisten edessä. Oliko se ihminen ihan +hullu? Sen minä vain sanon serkulle, että jos ei serkku toimita häntä +kohta takaisin, niin serkku saa omatuntonsa edessä vastata, että on +erottanut miehen ja vaimon, äidin ja lapset ja asettanut kallelleen +sen, minkä aina pitäisi olla kohdallaan maailmassa. Kyllähän silloin on +hyvä syyttää kohtaloa ja ennustuksia ja sormuksia ja muuta kurjaa +taikauskoa, kun ei huolita Jumalan ja ihmisten laillisesta +järjestyksestä. Kas niin oli sen asian laita. Mitähän serkulla voisi +olla sitä vastaan sanomista? + +-- Saanko nyt sanoa ajatukseni? -- kysyi välskäri sävyisästi. + +-- Olkaa niin hyvä. Olenpa utelias kuulemaan, miten serkku koettaa +tehdä mustan valkeaksi. + +-- Olen kerran ennen sanonut, että on suuri merkitys sillä, mistä +aineesta ihminen on tehty. Jos hän on haavasta, niin hän pian taittuu, +jos pajusta, niin voi hänestä palmikoida vaikka lattiamaton, mutta jos +joku on tehty koivusta, niin voi tapahtua, että hän antaa vitsaa +kurittajalleen. Ja minä arvelen, että meidän olisi jo pitänyt nähdä, +mistä puusta Ester Larsson oli tehty. Hän tuli, eikä suinkaan +ylpeydestä, korkeasukuisen kreivin perheeseen tavaten siellä vastassaan +aikansa voimakkaimmat ennakkoluulot miltei täysikasvuisissa +lapsipuolissaan. Jos hän olisi tuntenut heidät oikein, olisi hän alusta +alkaen varustautunut heitä vastaan ja vaatinut itselleen oman pesän, +lapsipuolten tultua lailliseen ikään. Mutta hän luotti rakkauden +voimaan, luotti siihen, että se voi luoda uuden maailman ja olikin +oikeassa, vaikka tosin vähän liian varhain, sillä uusi tapa tarvitsee +monta sukupolvea itääkseen. Hän teki, mitä suuret sielut tavallisesti +tekevät: hän ei ryhtynyt minkäänlaisiin varokeinoihin ja siten hän tuli +riippuvaiseksi ennakkoluulosta, joka oli häntä itseään voimakkaampi. +Tämä olisi voinut häiritä, mutta ei murtaa hänen onneaan, jos hänellä +vain olisi ollut mies, joka olisi ollut kyllin voimakas hänen tähtensä +uhmaamaan turhia ennakkoluuloja ja tukemaan häntä rautaisella kädellä. +Mutta kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld oli yhtä heikko kuin hyvä. Hän +häilyi itsekkäässä rakkaudessaan ihailemansa puolison ja jumaloimansa +pojan välillä; hän ei nähnyt syvää juopaa, joka ammotti heidän +välillään; hän näki pinnan eikä mitannut syvyyttä; hän ei ymmärtänyt, +mitä hänen puolisonsa kärsi. Tämä on ikävää, ajatteli hän, mutta kyllä +se siitä paranee; koetamme välttää kohtauksia, jotka vain saattavat +meidät pahaan huutoon. + +-- Oli sekin mies! -- virkkoi isoäiti. -- Olin luullut Kaarle Viktor +Bertelsköldiä kunnon mieheksi ja nythän hän käyttäytyy kuin mikäkin +raukka. Eikö hän olisi voinut sanoa Bertrandukselleen tai mikä hän oli: +tässä olen, poika, ja tässä on äitisi: ymmärräthän! Tahtoni on, että +osoitat äitipuolellesi kaikkea hänelle tulevaa kunnioitusta ja sillä +hyvä. + +-- Ja jos hän olisi sen sanonut, -- jatkoi välskäri, -- ei hän olisi +tehnyt sitäkään muun kuin näön vuoksi, niinkuin hän nytkin vain +näennäistä rauhaa saavuttaakseen koetti olla taipuvainen. Mutta +kreivitär Ester oli niitä syviä luonteita, jotka eivät tyydy +ulkonaiseen muotoon; hän tahtoi totuutta. Kun hän sentähden näki +erehtyneensä rakkauden "muurejamurtavasta" voimasta, niin hän valitsi +keinon, joka oli sekä outo että kummastuttava, väkivaltainen ja +tuskallinen, ja samalla semmoinen, jonka piti murtaa muurit, mikäli se +on ihmisten vallassa. Ja jos hän ei mitään muuta saavuttanutkaan, niin +saavutti hän ainakin selvyyden; hän katkaisi kahleen, joka muuten olisi +hänet hitaasti tappanut. Hän käsitti heti koko asemansa: tänne hän ei +voinut jäädä alati seisomatta, itse poljettuna, erottavana muurina isän +ja lasten, sisarusten ja sisarusten välillä. Jos hän sitävastoin +poistuisi, niin ei mikään estäisi ylimyksellistä perhettä taaskin +yhteen sulautumasta. Hänen miehensä oli heikko, hänen omat lapsensa +olivat nuoria; hänen menettämisensä heitä surettaisi, mutta ei +murtaisi. Aallot kuohahtaisivat hänen päänsä päällä, mutta järvi +tyyntyisi jälleen. + +-- Olen vihainen, niin vihainen Bernhardille, että tahtoisin häntä +purra! -- huudahti Anna Sofia. -- Paul parka! + +-- Vera parka! -- nyyhkytti Liisa Kreeta. + +-- No, minä ennustan, että heidän äitinsä vielä palaa, kun ajattelee +asiaa; vai kuinka, serkku? -- kysyi isoäiti. + +-- Mistä minä sen tiedän? -- virkkoi välskäri. -- Ei juuri siltä näytä. + +-- Niin, Bertrandus on saanut kolauksen vehkeistään; mutta mitä Pauliin +tulee, -- jatkoi isoäiti, -- niin hän näyttää siivolta nuorukaiselta, +vaikkakin liian romanttiselta. Antaa ampua itsensä kuoliaaksi ilkeän +veljensä vuoksi, se nyt oli kerrassaan ihmeellinen päähänpisto. Miten +oikein lienee ollut kasvatuksenkaan laita, kun hän yhteen aikaan +ajatteli niin jumalattomia asioita. Ei mahtanut poika saada tarpeeksi +kuria katkismusta oppiakseen. Entä Larsson, se vanha kitupiikki. +Saadaanpa vielä nähdä, että hän antaa tuon saksalaisen tohtorin peijata +itseään, se näyttää olevan vanha veitikka. Kuinka voi serkku uskotella +meille, että ihminen voi elää sadanneljänkymmenen vuoden vanhaksi? + +-- Niin, -- sanoi välskäri, -- minä kerron vain, mitä muut ennen minua +ovat luulleet. Sata vuotta sitten uskottiin elämän nesteeseen ja +kullantekotaitoon aivan yhtä paljon kuin Kaarle XI:n aikana noitiin. +Juuri silloin, kun uusi valo koitti, pääsi pimeys taas hetkeksi +valloilleen entistä mustempana. Kustaa III:n aikana valaisivat maailmaa +luonnontieteet kuin uusi aamurusko. Aivan luonnollista oli, että vanha +taikausko silloin leimahti uudelleen. Siihen aikaan polvistuivat +ihmiset enemmän Cagliostron kuin Jumalan edessä. Ei koskaan ole +alkemiaa uutterammin harjoitettu kuin juuri siihen aikaan, jolloin +Scheele ja Bergman kantoivat kasteelle sen parempaa tytärtä kemiaa, +eivätkä ihmiset koskaan ole enemmän tavoitelleet elämän nestettä kuin +Voltairen ja Holbachin opettaessa, että sielu on aine, joka häviää, kun +ruumis häviää. + +-- Kummin pitää kertoa enemmän kuninkaasta! -- virkkoi Jonathan, joka +ei oikein ymmärtänyt alkemiaa ja kemiaa. -- Voi, jos saisin nähdä hänet +kerran oikein likeltä! + +-- Saathan sen, tämän näköinen hän oli, -- virkkoi välskäri ja nosti +poikaa korvista tämän takertuessa vanhan sedän käsivarsiin. + + + + +1. MAMMONAN ORJA. + + +Valtiopäivämies Joonas Perttilä oli aikoja sitten kyllästynyt +valtiopäiviin ja Ruotsin pääkaupunkiin. Kuta pitemmälle kevät kului, +sitä miettivämpänä hän astuskeli joutohetkinään -- ja niitä hänellä oli +paljon -- katseli sinistä taivasta ja jäätynyttä järveä, kuuli leivojen +lirittelevän ja ajatteli oivaa Isokyrön taloaan, ajatteli, miltä rukiin +oraat nyt mahtoivat näyttää, kun lumi oli sulanut, olivatko rengit +ymmärtäneet ajaa mitä tarvittiin ohrapelloille, mahtoivatko hevoset nyt +keväällä olla hyvin laihoja, olivatko lehmät ja vasikat saaneet +tarpeeksi ruokaa ja oliko jo alettu keritä lampaita. Näitä +ajatellessaan hän huokasi syvään tämän maailman kaikkia vaivoja +hattuineen ja myssyineen, ollen hyvin halukas toivomaan takaisin sitä +aikaa, jolloin talonpoika astui auransa kurjessa ja porvari puuhasi +purtensa ääressä ja pappi selitti katkismusta ja ritaristo ja aateli +piirustivat sukutauluja ja kuninkaallinen majesteetti ja kruunu +hallitsivat maata lakien mukaan. Niin peräti kyllästynyt hän oli ja +moni muu hänen kanssaan vapauteen -- tai oikeammin sen ajan vapauteen +-- että hän puolestaan olisi vaihtanut koko valtiomuodon vaikka puituun +akanakuormaan, joka ainakin kelpasi hevosten appeeksi. + +Kun hän eräänä kauniina huhtikuun iltapäivänä kulki näissä mietteissään +ulos Roslagin tullista ilman mitään erityistä matkan määrää, näki hän +nelipyöräisten, kahden hevosen vetämäin talonpoikaisvaunujen +vaivalloisesti kahlaavan pohjattoman lian läpi kelirikkoisella +maantiellä. Menihän tuo vielä, kun käyden ajoi, ainakin siihen saakka, +kunnes vaunut olivat tulleet kaupungin alueelle, jossa kadut oli +laskettu jollakin, joka oli olevinaan kivitystä, mutta jota yhtä hyvin +sopi nimittää hyvinarvoisan maistraatin laatimiksi kaatamislaitoksiksi, +sillä niin tuiki vaarallisia olivat siihen aikaan useimmat Tukholman +kadut. Tässä ei auttanut ajajan taito eikä hevosten unelias astunta, +vaunut luovailivat niin kauan vuorten ja laaksojen välissä, kunnes +erään pojan paperileijaa pelästyneiden hevosten yht'äkkinen nykäys +vihdoin joudutti tapausten kulkua sikäli, että vaunut kömpelösti +köllähtäen tyhjensivät sisältönsä keskelle katua. + +Joonas meni lähemmä nähdäkseen, oliko mahdollisesti joku vahingoittunut +ja tapasi kaksi vanhaa miestä, jotka olivat kapineineen vierähtäneet +isonlaiseen vesilätäkköön ja nyt vaivalloisesti kömpivät siitä kuivalle +maalle. -- Mitä ihmeitä? -- huudahti hän, -- eikös se ole Lauri-eno +Vaasasta? + +Ja aivan oikein, hänen edessään seisoi laiha, valkotukkainen äijä, joka +ei voinut olla kukaan muu kuin ennen niin kookas ja kankeanuhkea +kauppias Lauri Larsson, valtiopäivämies Tuomaan isä ja toisen +valtiopäivämiehen, Bertel Larssonin veli, joka kuitenkin nyt, tuskin +vuoden kuluessa, oli kutistunut kummalliseksi, kyyryselkäiseksi, +kaarimaiseksi olennoksi ja jonka väljän, ruskean hylkeennahkalakin alta +pari terävää harmaata silmää varkain ja levottomasti katseli +ympärilleen. Vastausta antamatta kiiruhti tuo elävä muumio poimimaan +kadulta kaikenlaisia kaatuessa pudonneita esineitä ja löysi pari kakkua +karkeaa leipää, pari kulunutta rukkasta ja puupullon, jossa oli piimää, +samalla kun hän hätäisen huolellisesti tarkasteli, ettei vaunujen +pohjalla oleva suuri matkakirstu vain olisi vahingoittunut kaatuessa. +Tässä toimessa häntä ei auttanut hänen seuralaisensa, kummallisen ja +vieraan näköinen mies, joka sekä iältään että voimiltaan näytti paljon +nuoremmalta, mutta joka välinpitämättömän ylenkatseellisesti odotti +sitä hetkeä, jolloin hän taas saisi astua vaunuihin ja jatkaa +matkaansa. + +-- Eikö eno enää tunne minua? -- kysyi nuori valtiopäivämies. -- Minä +olen Joonas Perttilä ja olen iloinen saadessani opastaa enon Tuomaan +luo, ellei eno mieluummin tahdo mennä yöksi rovasti Bertelin luo. + +-- Enpä tunne, enpä tunne tätä pahaa maailmaa, -- vastasi koukistunut +ukko. -- Olen köyhä mies, perin köyhä äijä, jolla ei ole varaa asua +niin korkeiden herrojen luona. + +-- Aja! -- sanoi toinen matkustaja kyytimiehelle eikä näyttänyt olevan +ollenkaan halukas tekemään uusia tuttavuuksia Tukholmaan tullessaan. + +Vaunut lähtivät taaskin liikkeelle, mutta niin hitaasti, että Joonas +helposti voi seurata niitä vähän matkan päässä. -- Olisikohan eno +tullut höperöksi vanhoilla päivillään? -- ajatteli hän. -- Tahdon +katsoa, minne he menevät. + +Tie oli kylläkin pitkä, sillä vaunut eivät pysähtyneet ennenkuin +kaukana kaupungin eteläpäässä, mutta Joonas oli itsepäinen ja merkitsi +muistiinsa talon. Se oli jonkinlainen parturitupa, jonka omistaja +harjoitti kaikenlaisia ammattiinsa kuuluvia toimia, niinkuin +suoneniskentää, kuppausta, hampaiden kiskomista, hevosten pattien +parantamista ja _essentia dulciksen_, tuon sekä ruumiille että sielulle +yleisenä parannusaineena käytetyn lääkkeen kauppaa. + +Joonaalla oli hyvää aikaa ja hän lähti astuskelemaan Tegelvikiin päin. +Tunnin kuluttua hän palasi mennen parturitupaan ostamaan _essentia +dulcista_. + +-- Olette saanut kaukaisia vieraita? -- kysyi hän, suoritettuaan hyvän +maksun ostoksistaan. + +Parturinsälli, joka seisoi tiskin takana, nyökäytti salaperäisesti +päätään. + +-- Eikö toinen heistä ole tohtori? + +Sälli nyökäytti taas päätään. + +-- Tahtoisin mielelläni kysyä häneltä neuvoa selänkolotukseen, -- +jatkoi Joonas, ostaen vielä varmuuden vuoksi pullollisen "Hjärnen +testamenttia" + +-- Astukaa sisään, -- sanoi sälli. + +Joonas astui matalaan, rappiolle joutuneeseen huoneeseen ja kuuli +vanhan Larssonin äänen kamarista. + +-- Kuusi killinkiä vuorokaudessa huoneesta ja ruuasta! -- jupisi +vanhus. -- Kuusi killinkiä? Oletteko hullu, ihminen? Minä köyhdyn +keppikerjäläiseksi semmoisesta ylellisyydestä. Rakkaat ystävät, +minä olen köyhä mies, jolla ei ole varaa ottaa vastaan mitään +palvelusta. Eikö täällä asu ketään nuorta herraa, joka tarvitsee +kengänkiilloittajaa tai vaatteiden puhdistajaa? Minä palvelisin +halvasta hinnasta. Sano hänelle, että juoksen asioita kolmesta äyristä +kappaleelta, vaikka kulutankin kenkiä neljän äyrin edestä, mutta +kerjäläisraukan, sellaisen kuin minun, ei auta olla niin tarkka. Minä +tunnen Tukholman, minä tuon hänelle joka aamu aviisit ja kuljetan +rakkauskirjeitä erityistä juomarahaa vastaan. + +-- Ei täällä asu muita kuin mestari ja hänen säliinsä, -- kuului +palvelijatar, jolle valitusvirsi oli esitetty, vastaavan. + +-- No, sano sitten mestarille, että palvelen renkinä ruoka- ja +asuntopaikalla. Tyydyn silakkaan ja leipään ja kauhalliseen vettä eikä +minulla ole varaa kuluttaa lakanoita. Minä sahaan mestarille puita ja +palvelen hänen liiketuttaviaan erityisestä juomarahasta. Nuoret herrat, +jotka ajattavat partaansa, armahtavat kyllä miesparkaa, joka on +kuluttanut kaiken, mitä hänellä on, kustantaakseen kalliin matkan +Tukholmaan. + +-- No, mitä hänellä on tuossa suuressa, raskaassa arkussa? -- kysyi +piika nenäkkäällä äänellä. + +-- Minullako? -- huudahti äijä aika tavalla säikähtäen. -- Mitäpä +minulla olisi? Ei mitään, rakas lapsi, ei mitään. Mitäpä minulla olisi +muuta kuin vanhoja vaatteita ja kirjoja, jotka aion myydä Tukholmassa, +hankkiakseni itselleni, mitä välttämättömimmin tarvitsen? + +-- Minä luulin siinä olevan rahaa, -- kuului piika sanovan samalla +äänellä. + +-- Jumala varjelkoon, kuinka syntisesti hän puhuu! -- virkkoi taas +vanhus surkealla äänellä. -- Mistä semmoinen Lasarus kuin minä ottaisin +rahoja! Rakas ystävä, jos olet kristitty ihminen, niin neuvo, kuinka +voisin ansaita kaksitoista killinkiä viikossa, niin teet armotyön, ja +minä kiitän ja ylistän sinua niin kauan kuin elän. Rahaa! Jumala +armahtakoon, kuinka voi noin puhua! + +-- Vannokaa! -- ilvehti piika. + +-- Minä vannon sieluni autuuden kautta, minä vannon taivaan ja maan +nimessä, rakas ystäväni, ettei tuossa vanhassa arkussa ole mitään muuta +kuin riepuja ja kirjoja, -- virkkoi taas Larsson ilmeisesti tuskissaan. +-- Rahaa! Minä vannon, ettei minulla ole enempää kuin mitä päälläni +kannan, minulla kurjalla ja perin köyhällä miehellä. Köyhin Tukholman +köyhäinhoitolaisista on rikkaampi kuin minä, rakas ystävä. + +-- No, sitten kai minun pitää häntä uskoa, -- mutisi piika pujahtaen +ovesta. + +Joonas kauhistui ja epäröi, ilmaisisiko itsensä. Siihen oli siis ahneus +vienyt tämän vanhan miehen, joka elinaikansa oli koonnut aarteita +aarteiden päälle eikä varmaankaan ollut tullut Tukholmaan muuta varten +kuin yhä vielä kartuttaakseen sitä mammonaa, joka oli ollut samalla +hänen epäjumalansa ja hänen vitsauksensa. Mutta ennenkuin Joonas vielä +oli ehtinyt tehdä päätöksensä, kuuli hän sisähuoneesta toisen miehen +äänen, joka tähän asti oli ollut vaiti ja jonka hän luuli tuntevansa +enonsa matkatoverin ääneksi. + +-- Olette vannonut väärän valan, -- sanoi toinen ääni. -- Teillä on +arkussa kahdeksantoista tuhatta riksiä rahaksi lyötyä kultaa ja +kolmekymmentä tuhatta lyömätöntä. + +-- Minullako? Rakas ystävä, älkäämme siitä puhuko, puhukaamme +yrityksestämme, -- virkkoi Larsson. -- Olemmehan tulleet Tukholmaan +hankkiaksemme itsellemme lisäaineksia suuren, jumalallisen taitomme +toteuttamiseksi. Meidän ei pitäisi laiminlyödä hetkeäkään. Joka päivä +maksaa meille vähintäänkin tuhat riksiä, jotka voisimme ansaita +muuttamalla rautaa kullaksi. Tuhat riksiä, se on hirmuinen summa. +Köyhdymme kerrassaan, jos odotamme vielä tuntiakaan kauemmin. + +-- Mutta nyt olette vannonut väärän valan ja tiedättekö, mitä se +merkitsee? -- jatkoi toinen. + +-- No, no, rakas ystävä, se on vain puheenparsi. Huomenna panen plootun +vaivaiskassaan. Ei meidän Herramme ole niin ankara köyhää miesparkaa +kohtaan, joka sattui epähuomiossa sanomaan luvallisen ja anteeksi +annettavan hätävalheen. + + + + +2. TÄHTIEN ASEMA TAMMIKUUN 14. P:NÄ 1318. + + +Tuo kummallinen vieras, joka tällä tavoin ikäänkuin pahana omanatuntona +puhutteli vanhaa Larssonia, avasi nyt varovasti oven katsoakseen, oliko +ketään viereisessä huoneessa. Mutta ovi aukeni ulospäin kätkien Joonas +Perttilän, joka istui lähellä. Häntä ei huomattu, eikä hän itsekään +ilmaissut itseään. Ei hän ensinkään ujostellut kuuntelemasta, hän +katsoi sen päinvastoin velvollisuudekseen muistaessaan, ettei vieras +voinut olla kukaan muu kuin kullantekijä ja ihmeitätekevä tohtori +Martti Weis, joka edellisenä kesänä oli Larssonin tahdosta seurannut +vanhaa miestä Turusta Vaasaan. + +Mikä oli syynä siihen, että tohtori Weis koko vuodeksi oli hautautunut +taitoineen ja tietoineen pienoiseen kaupunkiin kaukana pohjolassa? +Joonas oli kyllä kuullut huhun, että tohtori riisti ja peijasi vanhaa +Larssonia tuolla luulotellulla kullantekotaidollaan; mutta nyt hän sai +tietää, että Larsson oli tuonut mukanaan koko arkullisen tuota kallista +metallia. Jos tohtori Weis oli se konna ja petturi, joksi häntä moni +luuli, mikä olisi estänyt häntä, joka oli paljon nuorempi, voimakkaampi +ja kavalampi, pitkällä Pohjanlahden ympäri suoritetulla matkalla +murhaamasta vanhusta tai varastamasta vanhalta saiturilta hänen +rahojansa? Molemmat olivat he kuitenkin tulleet tänne terveinä ja +niinkuin näytti, hyvässä sovussa. Joonas oli utelias saamaan selityksen +tähän arvoitukseen. + +Hän ymmärsi kohta, ettei tuo ylen varovainen tohtori Weis kuitenkaan +ollut kaikkitietävä. Ihmeiden tekijä ei aavistanut, että ohuen oven +takana oli outo kuuntelija, joka kuuli joka sanan, vaikka matkatoverit +puhuivatkin matalalla äänellä. + +-- Olen nyt teitä palvellut enemmän kuin puoli vuotta, sanoi tohtori. +-- Olen tehnyt teille mieliksi ja teidän hyväksenne muuttanut +yksitoista leiviskää rautaa kullaksi. Se, mikä teillä on tuossa +arkussanne, on vain vähäinen osa aarteistanne, sillä suurimman osan +olette kaivanut maahan Vaasassa enkä minä ole kysynyt teiltä mihin +paikkaan... + +-- Jumalan tähden, -- änkytti Larsson, -- ajatelkaa mitä sanotte, jos +seinillä olisi korvat! Eihän minulla köyhällä miehellä ole yhtään +mitään, ei kerrassaan mitään! Mihin olisin kaivanut niin paljon rahaa? + +-- Se on totta, -- virkkoi tohtori kylmästi, -- köyhä olette, perin +köyhä kaikkine kultinenne, köyhempi kuin kerjäläinen, joka +köyhyydessään kuitenkin laulaa, kun on syönyt vatsansa täyteen. Olette +köyhempi kuin kurjin ruotiukko, joka ainakin voi nukkua ja unohtaa, +mutta sitä te ette voi. Olette köyhempi kuin koira, jonka mieltä +rikkatunkiolta löytämänsä luu ilahuttaa, sillä koira voi murista, kun +sitä lyödään, mutta te silittelette sitä kättä, joka teitä lyö +korvalle, senvuoksi, että se käsi tarjoaa teille kultaa. Kas, niin +kurja te olette, että jos olisin katkerin vihollisenne ja olisin +tahtonut pyyhkiä teidät ihmisten kirjoista, minä en olisi voinut +upottaa teitä syvemmälle onnettomuuden ja alennuksen kuiluun. En ole +ystävänne, sillä jos olisin sellainen, en olisi heittänyt kultapalaa +toisensa perästä teidän aina nälkäiseen kitaanne ja siten tehnyt teitä +yhä janoisemmaksi. Mutta en myöskään ole vihollisenne, sillä miksi +vihaisin noin kurjaa olentoa? Johan riittää, kun halveksin teitä. +Ystävyys ja viha eivät merkitse minulle mitään; en vihaa enkä rakasta +ketään kuolevaista; tieni kulkee korkealla ihmisten päitten yllä ja +minä katson heihin alas, niinkuin matkustaja metsässä katselee +muurahaisten teitä varisseiden ja kuivuneiden havunneulain välissä. On +kuitenkin olemassa jotakin, joka on sitonut minut niin kurjaan olentoon +kuin te olette. Eikö teitä ole kummastuttanut, etten koskaan ole +tahtonut korvausta vaivoistani? + +-- Korvausta? -- huudahti Larsson säpsähtäen. -- Mitä minä köyhä mies +voisin tarjota teille muuta kuin kiitollisuuteni ja ihailuni? + +-- Huolinko minä kiitollisuudestanne ja ihailustanne? Kun ette enää +minua tarvitse, toivotte minut sinne, missä pippuri kasvaa. + +-- Mutta ettehän aio minua jättää? Se on mahdotonta! tohtori, meillä on +vielä niin paljon tekemättä! Kun olemme hankkineet itsellemme uudet +ainekset, teemme kultavuoria, eikö niin? Ja te saatte kohtuullisen +osanne, tohtori. Tehkäämme sopimus. Saatte kymmenen prosenttia, sillä +nähkääs, minä olen liikkeen päämies ja te olette yhtiömieheni. Mitäs +siitä sanotte, tohtori? Eikö se ole hyvä sivutulo ja ehkä ... ehkä, jos +olette hyvin ahkera, saatte yksitoista prosenttia! -- lisäsi vanhus, +syvään huoahtaen omaa auliuttaan. + +-- Mikä estäisi minua ottamasta vaikka yhdeksänkymmentä yhdeksän +prosenttia ja jättämästä teille vain raudan arvon? -- ivaili tohtori. + +-- Ei, sitä ette voi tehdä, rakas tohtori! Ette voi niin peijata köyhää +vanhaa miestä, joka on osoittanut teille niin paljon luottamusta. Mutta +jos ette tyydy vähempään, niin -- saatte kaksitoista prosenttia! + +-- Kuulkaa minua! Jos teillä on vielä rahtunenkaan tervettä järkeä +kuivettuneissa aivoissanne, niin pitäisi teidän toki ymmärtää, etten +huoli kullasta. Mikä estää minua laskemasta vaikka Tukholman kadut +tuolla metallilla, jos se minua vain huvittaa? Mutta teillä on jotakin, +jolla ei teille nyt ole mitään merkitystä, mutta joka minulle on +arvokkaampi kuin kaiken maailman kulta. Sen minä nyt vaadin +korvaukseksi pitkällisistä vaivoistani, ja te voitte itse määrätä, mitä +muuta vielä tahdotte. + +-- Mitä se voisi olla? -- kysyi vanhus hätäisen uteliaasti. -- Onko se +nuorin tyttäreni Katri? Ottakaa hänet, tohtori, ottakaa! Olkoon hän +omanne, jos lupaatte minulle, odottakaahan -- vielä yksitoista +leiviskää. Tarkoitan, yksitoista leiviskää tänä vuonna ja sitten yhtä +paljon vuosittain, vai mitä itse arvelette? + +-- Kas sitä koronkiskojaa! Hän voi myydä oman lapsensakin! Mutta olkaa +huoleti, minä välitän yhtä vähän naisista kuin kullasta. Sulattimessani +minä voin tehdä itselleni naisen niin kauniin, ettei maailmassa ole +hänen vertaistaan nähty sitten äitimme Eevan aikojen! Mutta minä +halveksin semmoisia leikkikaluja. Muuta minä tarvitsen. + +-- Puhuitte kerran sielustani, -- jatkoi Larsson, vapisten pelosta, +että voisi menettää liittolaisensa. -- Se on syntinen kauppa, tohtori; +mutta ehkä ... ehkä voisimme sopia. + +Tohtori nauroi. -- Sen kyllä uskon, -- sanoi hän. -- Olisitte valmis +myymään sielunne väärästä tukaatista. Mutta vaikka minä olisin itse +paholainen, niin mitä hyötyä olisi minulle ostaa niin huonoa tavaraa, +joka kuitenkin on minun? En ole paholainen, olen ihminen niinkuin tekin +tai oikeammin enemmän kuin te, joka olette ainoastaan ihmisolennon +kuivettunut kuori. Tahdon olla teitä kohtaan vilpitön, sillä tämä on +ratkaiseva. Ymmärrättekö minua? + +-- Tahdon koettaa + +-- Olen suoraan sanoen mies, joka on asettanut elämänsä tehtäväksi +tunkeutua luonnon salaisuuksiin, ei kuitenkaan niinkuin nykyajan +oppineet, jotka kaivelevat käsiinsä pieniä ilmiöitä eivätkä näe niitä +salaisia voimia, jotka hallitsevat maailmankaikkeutta. Niinkuin +tiedätte, olen onnistunut yhdessä ja toisessa, mutta minulta puuttuu +vielä yksi välikappale hallitakseni tähtien vaikutusta. Olen lukenut +ympyröistäni, että kerran joka viidessadas vuosi tapahtuu kolmen +mahtavimman kiertotähden, Marsin, Jupiterin ja Saturnuksen yhtymys, ja +talismani, joka on taottu semmoisen tähtien aseman aikana, voi niiden +yhdistetyn voiman avulla hallita kaikkia muita kiertotähtiä. Mutta +semmoinen tähtien asema kestää ainoastaan 8 minuuttia, 14 sekuntia ja +49 tersiä eikä yhtään tersiä enemmän eikä vähemmän saa kulua +takomiseen. Vaikeus olla ratkaisevalla hetkellä niin varustettuna ja +niin nopeasti sitä käyttää, on saanut aikaan, että ainoastaan _yksi_ +semmoinen talismani on tullut taotuksi, ja sen on täytynyt tapahtua +silloin, kun tähdet viimeksi olivat siinä asemassa, s.o. 14. tammikuuta +1318 kello 3 ja 28 minuuttia jälkeen puolenpäivän. Ympyräni ovat +minulle sanoneet, että tuo mahtava tulos kiertotähtien vaikutuksesta on +vielä olemassa, ja tähtikompassi on minulle sanonut, että sen pitää +olla jossakin pohjolassa. Tämä on syynä siihen, että minä Sisiliasta, +jossa tein havainnon, lähdin Suomeen... + +Tässä tohtori vähän pysähtyi ja jatkoi sitten: + +-- Tulin Turkuun ja etsin turhaan harvinaista aarretta. Kansa piti +minua noitana, oppineet pitivät minua puoskarina. Mitä minä siitä +huolin? Etsin, mutta en löytänyt. Kompassi ilmaisi minulle, että nuori +narri Bertelsköld oli jossakin yhteydessä aarteen kanssa; minä tutkin +häntä, mutta huomasin pettyneeni. Eräänä päivänä kävi kompassini +erinomaisen levottomaksi; kohta senjälkeen se pysähtyi ja viittasi +suoraan alaspäin. Silloin ymmärsin, että se, mitä hain, oli jollakin +henkilöllä läheisyydessäni, ja samassa te tulitte sisään. Mutta aarre +ei ollut mukananne; se oli Vaasassa. Kas siinä syy, miksi olen teitä +seurannut ja palvellut teitä ja hankkinut teille kuormittain kultaa. +Nyt vaadin palkkani. + +-- Kuinka minä köyhä mies voisin omistaa niin mahtavan kapineen? -- +kuiskasi Larsson. + +-- Älkää luulko, -- jatkoi tohtori, -- että olen laiminlyönyt +hankkimasta itselleni tarkkoja tietoja. Kreivi Bertelsköldin kuulutus +kirkoissa johti minua edelleen ja nyt tiedän kaikki. Kaksikymmentä +vuotta sitten te varastutitte sormuksen nuorelta ylioppilaalta Turussa. +Sitä sormusta minä juuri olen hakenut kautta puolen maailman. Se sormus +taottiin 14. tammikuuta 1318 kello 3 ja 28 min. i.p. Marsin, Jupiterin +ja Saturnuksen yhteisen vaikutuksen aikana ja sen voimaa on vielä +lisätty suomalaisen loihtutaidon ja pyhimysten ihmeitä tekevän voiman +avulla. Kaksisataa vuotta sitä kantoi sormessaan eräs neitsyt Maarian +kuva, mutta kun kuvat hävitettiin, joutui se yksityisiin käsiin ja on +sitten ollut Bertelsköldien ja muiden hallussa, osoittaen kaikkialla +samaa ihmeitä tekevää voimaa, jota kuitenkaan ei kukaan ole ymmärtänyt +oikein käyttää. Kaikki hullut, jotka sitä ovat pitäneet, ovat sillä +etsineet ainoastaan omaa onneaan, ja te itse olette sitä käyttänyt +lisätäksenne aarteita aarteiden päälle. Sen valta luontoon on kuitenkin +seitsemän kertaa suurempi kuin sen valta ihmisiin. Sanalla sanoen: se +sormus täytyy teidän antaa minulle. + +-- Sitä en voi, -- vastasi Larsson odottamattoman päättäväisesti. -- +Pyytäkää jotakin muuta! + +-- Ette voi? -- kysyi tohtori terävästi. -- Ette siis tiedä, että +sormus välttämättömästi menetetään väärän valan takia ja ainoastaan +väärän valan takia. Miksi te luulette minun vuosikausia kärsivällisesti +odottaneen, että hukkaisitte taikakalunne voiman? Miksen olisi voinut +sitä varastaa tai ryöstää teiltä, niinkuin te olette sen varastanut tai +ryöstänyt joltakin muulta? Sen vuoksi, että te olette ollut varovainen. +Mutta tänään te olette tehnyt väärän valan, ja nyt on minun hetkeni +tullut. Nyt teidän täytyy antaa minulle sormus. Ymmärrättekö? Sen +täytyy tapahtua. + +-- Ei koskaan! -- huusi Larsson. + +-- Kuinka uskallat, kurja orja, uhmailla alkuaineiden hallitsijaa +vastaan! -- huusi tohtori tarttuen vanhusta rintaan. + +-- Auttakaa! auttakaa! -- huusi Larsson tukehtumaisillaan. + +Joonas Perttilä ei sen enempää vitkastellut. Hän mursi oven, hyökkäsi +sisään ja kävi painiskelevain kimppuun. Ankaran taistelun jälkeen pääsi +nuorempi ja voimakkaampi mies vihdoin voitolle. Raivosta kalpeana +täytyi tohtorin hellittää saaliinsa ja hän kiiruhti uhaten pois. + +-- Tulkaa, minä vien teidät poikanne Tuomaan luo! -- sanoi Perttilä, +nostaen ylös melkein tainnoksissa olevan vanhuksen, joka tuskin voi +puhua, mutta joka kuitenkin kuiskasi: -- Arkkuni! arkkuni! + +Jonas kumartui ja otti lattialta himmeästi kimmeltävän esineen. + +Se oli kuninkaan sormus. + + + + +3. BRUNNSVIKIN METSÄSTÄJÄNMAJASSA. + + +Tukholman kaunis huvipuisto, tuo niin huolellisesti hoidettu ja +ahkerasti käytetty, huviloilla ja kesäpalatseilla koristeltu +Eläintarha, oli vielä Kustaa III alkuhallituksen ensiaikoina varsin +viljelemätön ja karu metsästysalue, josta ainoastaan lounaisranta eli +tuo niin sanottu Eläintarhan kaupunginosa laivaveistämöineen oli +rakennettu pienille, meriasiain-viraston omistamille vuokratonteille. +Koko muussa osassa laajaa puistoa nähtiin vain siellä täällä pieniä, +punaiseksi maalattuja puurakennuksia, joissa asui metsästyspalvelijoita +ja joita maaseutumaisen kauniit tammet ja lehmukset varjostivat. + +Yksi näistä syrjäisistä rakennuksista, joista oli näköala Brunnsvikiin +päin, oli suunnilleen siinä, missä nyt Rosendahlin linna suurine +porfyyrimaljoineen kohoaa hiekoitettujen käytävien ja pyöristeltyjen +kukkaislavojen takana. Täällä asui eräs puiston metsästyspalvelijoista, +hovimetsästäjä Grenman, joka oli Larssonin liikkeessä Vaasassa +aikoinaan palvelleen vanhan kirjanpitäjän Grenmanin poika. +Hovimetsästäjä Grenman oli hyväluontoinen ja uskollinen mies, niinkuin +isänsäkin ennen, eikä ollut unohtanut sitä, että porvariskuningas oli +ennen muinoin puoltanut häntä pieneen virkaan metsästysvirastossa, +josta hän sittemmin oli kohonnut nykyiseen, tärkeään toimeensa. Hän oli +siis sydämellisesti iloinen voidessaan kerran maksaa jonkin osan +kiitollisuudenvelastaan, kun hänen asuntoonsa eräänä kauniina +kevätpäivänä tuotiin pahasti haavoittunut nuorukainen nimeltä Paul +Bertelsköld. + +Nuori vieras oli alussa tuottanut hänelle paljon huolta, sillä välskäri +oli jo menettänyt kaiken toivonsa, kun ei kuulaa voitu ottaa pois. +Mutta onneksi oli olemassa toinen sekä hellempi että rohkeampi henkilö, +joka ei ensinkään ottanut uskoakseen, että yhdeksäntoistavuotiaana +voidaan kuolla niin vähäpätöisestä syystä kuin kuulasta, joka oli +vikuuttanut ainoastaan oikean keuhkon lievettä ja pysähtynyt lähelle +selkäpiitä. Tämä oli sama "Östanlidin muori", joka Solnassa oli ottanut +hoitaakseen haavoittunutta nuorukaista ja joka nyt, kun välskäri oli +kohteliaasti toimitettu pois, saatuaan kohtuullisen maksun vaivoistaan +ja vaitiolostaan, yksin otti vastatakseen nuoren miehen parantumisesta. + +Hovimetsästäjä huomasikin kohta ilokseen, ettei hänen hoidettavansa +olisi voinut joutua parempiin käsiin, Östanlidin muori ei ollut mikään +vasta-alkaja. Ei olisi ammattiaan harjoittava oikea haavalääkärikään +voinut taitavammin kuin hän panna sidettä tai parantaa haavakuumetta +eikä paraskaan Asklepioksen oppilas olisi voinut vetää hänelle vertoja +hänen väsymättömässä, sairaan kaikki pienimmätkin toiveet täyttävässä +huolenpidossaan. Hän valvoi ensi viikon yötä päivää sairaan vuoteen +ääressä ja vasta yhdeksännen vuorokauden kuluttua, kun vaara oli ohitse +ja haava nopeasti alkoi parantua, hän soi itselleen muutamain hetkien +levon laskeutuen patjalle hoidokkinsa viereen. + +Ja kuinka hellästi, kuinka sanomattoman kiitollisesti katsoivatkaan +nuorukaisen silmät Östanlidin muoriin! Ne, jotka luulevat, ettei nuoren +miehen rakkaus mitenkään voi koko sydämen voimalla kohdistua vanhempaan +naiseen, ne erehtyvät suuresti. Ei ole mitään sydämellisempää, mitään +puhtaampaa rakkautta kuin se, jolla Paul Bertelsköld palkitsi armaan +hoitajansa rakkauden, ja jos milloinkaan maan päällä välähtelee +heijastus siitä rakkaudesta, jolla taivaan enkelit toisiaan rakastavat, +niin se on tuommoinen puhdas, uhrautuva, kaikkea jalostava rakkaus, +joka on olemassa -- äidin ja lapsen välillä. + +Sillä miksi salaisimme lukijalta sen, minkä hän luultavasti jo kauan on +aavistanut? Kuka muu kuin äiti voisi tuolla hellällä, kaikkea +aavistavalla valppaudella seurata tottumattoman, haaveksivan, +kiihkoilevan nuorukaisen askelia? Kuka muu kuin hylätty, sorrettu +nainen, voisi löytää ilonsa ja lohdutuksensa semmoisessa yhtymisessä? +Kuka muu kuin "Ester Larsson, entinen kreivitär Bertelsköld" voisi +tällä tavalla omistaa kaiken rakkautensa yksin olevalle lemmikilleen, +sydämensä lapselle, Paulilleen? + +Oli vielä toinenkin nainen, joka harhaili levotonna etsien hänen +jälkiään, mutta hänen lempensä oli toista laatua. + +Yksinäisessä metsästäjänmajassa oli ollut hetki, jota kreivitär Ester +sekä pelkäsi että hartaasti odotti. Se oli se hetki, jolloin Paul ensi +kerran tuntisi äitinsä. + +Yhdeksän pitkää vuorokautta hän oli, vaikka se olikin hänestä ylen +vaikeaa, tuntemattomaan talonpoikaispukuunsa pukeutuneena huolellisesti +peittänyt häneltä kasvonsa siinä pelossa, että ilo ja hämmästys +voisivat tappaa pojan hänen syliinsä. Näiden yhdeksän päivän kuluessa +oli Paul aavistamatta, kuka hänen hoitajansa oli, vastaanottanut hänen +vapisevasta kädestään rohdot ja kiitollisin tuntein seurannut hänen +ainaista huolenpitoaan. Hän tunsi selittämätöntä mieltymystä tuohon +outoon talonpoikaisnaiseen, jonka musta huivi aina oli vedettynä niin +syvään otsalle ja joka ei hänen kysymyksiinsä koskaan vastannut muutoin +kuin äänettömällä, suopealla päännyökkäyksellä. Mutta eräänä päivänä, +kun hän istui sairaan vuoteen ääressä ja luuli tämän nukkuvan, oli hän +väsyneenä rasituksesta ja valvomisesta nojannut päänsä sängynlaitaa +vastaan, hänen silmänsä olivat vasten hänen tahtoaan sulkeutuneet, hän +oli nukahtanut siitä mitään tietämättä. Paul ei nukkunut, hän oli +hetken aikaa katsellut naista ääneti ja kummastellen, sitten hän oli +hiljaa siirtänyt mustaa huivia hiukan syrjään hänen otsaltaan +nähdäkseen kerrankin, kuka oli tuo salaperäinen nainen, jolle hän oli +kiitollisuudenvelassa hengestään -- ja kuta kauemmin hän katseli noita +kalpeita, mutta kauniita kasvonpiirteitä ja suljetuita silmäkulmia +mustine silkkiripsineen, sitä korkeammalle oli tunteitten lämmin vuo +kohonnut hänen sydämessään, hänen kyynelensä olivat alkaneet virrata +kuin tulvehtimallaan oleva lähde, joka kumpuilee salatusta syvyydestään +ja hän oli laskenut käsivartensa tuntemattoman, nyt tunnetun nukkuvan +naisen kaulan ympärille. Silloin oli nainen herännyt, silloin olivat +hänen mustat silmänsä, joita Paul lapsuudessaan oli niin suuresti +ihaillut ja joilla ei hänen mielestään ollut vertaisiaan koko suuressa +maailmassa -- silloin olivat nuo kaksi loistavaa aurinkoa yht'äkkiä +tulleet pilvien takaa näkyviin ja katselleet häntä sanomattomalla +rakkaudella -- ja silloin lepäsivät äiti ja poika, pitkien murheiden ja +vuosikausia kestäneen eron jälkeen, taas toistensa sylissä. Semmoisia +hetkiä ei voi koskaan unohtaa, ne kestävät ikuisesti eikä niitä voida +muistista hävittää, ei tässä eikä tulevassa elämässä. + +Mutta sitten oli vihdoin äiti hellällä väkivallalla taaskin työntänyt +poikansa luotaan ja peittänyt hänen otsansa suudelmillaan ja pakottanut +hänet lepäämään ja olemaan rauhassa, ja Paul oli taas nukahtanut +tuntien olevansa onnellisempi kuin koskaan ennen. Mitä nyt enää +merkitsi hänen lyhyt, ohimenevä ruumiillinen tuskansa! Nyt oli taas +kaikki hyvin, nyt hänellä oli taas äitinsä, nyt ei _hän_ ollut yksin, +eikä hänen _äitinsä_ ollut yksin maailmassa, nyt he eivät enää koskaan +eroaisi toisistaan, nyt hän voisi omistaa äidilleen koko elämänsä, +tehdäkseen hänet onnelliseksi. Ja Paul kiitti sitä kuulaa, joka oli +kulkenut niin liki hänen sydäntään ainoastaan valmistaakseen sille näin +suuren ilon; jopa hän tunsi kiitollisuutta kovaa veljeäänkin kohtaan, +sillä ilman hänen lemmetöntä käytöstään hän ei olisi päässyt nauttimaan +sitä autuutta, jonka äidin tapaaminen hänelle nyt tuotti. + +Seuraavana päivänä olivat äiti ja poika tyyntyneet niin paljon, että +voivat avata toisilleen sydämensä ja kertoa kaikki, mitä heidän +erossaolonsa aikana oli tapahtunut. Paul kertoi avomielisesti kaikki +seikkailunsa; hänen äitinsä ei voinut olla yhtä suora. Hänen täytyi +säästää heikkoa isää ja sydämetöntä veljeä -- ja hän teki sen niin +hienotunteisesti, että syy hänen murheisiinsa näytti johtuvan +ainoastaan ajan ennakkoluuloista ja sääty-ylpeydestä, joita vastaan +yksityiset vielä turhaan koettivat asettua. -- Olemmehan kaikki +kuitenkin sokeita, heikkoja olentoja, -- virkkoi hän. -- Miksi +hakisimme täydellisyyttä maailmassa? Se aika on kyllä tuleva, Paulini, +jolloin ei toinen synny toistaan parempana tai pahempana ja jolloin ei +ole olemassa muuta aatelia kuin miehen tai naisen oma ihmisarvo. Mutta +yksin jo tämä tieto sisältää kokonaisen uuden aikakauden ja miksikä +valittaisimme sitä, ettei korkea tammi heti kohoa täyskasvaneena, kun +näemme sen siemenen juurtuvan jalkaimme juuressa? Monet kyynelet vielä +vuotavat ja monet huokaukset kohoavat taivaaseen, ennenkuin säätyerotus +sulaa kuin talven kinos kevätauringossa. Odottakaamme kärsivällisesti +parempaa aikaa, ja sinä, Paulini, joka olet mies, työskentele +uskollisesti ihmiskunnan eduksi, niin on tulevaisuus sinun! + +-- Niin, äitini, -- vastasi Paul, -- olen sitä jo ajatellut. Olen +Upsalassa tutustunut erääseen nuoreen ylioppilaaseen, nimeltä Thorild. +Jos tietäisitte, kuinka usein olemme puhuneet juuri samasta asiasta ja +kuinka kaikki ihmiset kerran tulevat vapaiksi ja tasa-arvoisiksi... +Mutta ette ole vielä kertonut mitään paostanne Falkbystä. + +-- Puhelkaamme jotakin hauskempaa, -- virkkoi äiti vältellen. -- +Ainoastaan sen tahdon nyt sinulle uskoa, että lähtöni edellisenä iltana +olin sopinut leski Flintan ja hänen tyttärensä pojan kanssa. Poika +souti minut järven yli, ja muista seikoista kerron toiste. + +-- Mutta emmekö nyt, kun taas olemme toisemme tavanneet, kohta palaja +Falkbyhyn, Veran ja isäni luo? + +Kreivitär Ester kääntyi pois. Oli jotakin, jota hän ei vielä voinut +ilmoittaa. Hän vastasi ainoastaan: + +-- Älä puhu niin paljon, Paul; se väsyttää sinua. Kun paranet, niin +neuvottelemme meidän kummankin tulevaisuudesta. + +Paulin parantuminen edistyi tästä päivästä alkaen kahta nopeammin. +Kuula oli yhä paikoillaan, mutta sisälliset vammat olivat miltei +kokonaan parantuneet, ja hän sai luvan ikkunan ääressä katsella puita +ja nurmikoita, jotka alkoivat kevätauringossa viheriöidä. + +-- Nyt jätän sinut muutamaksi päiväksi, -- sanoi hänen äitinsä. -- +Lupaatko tarkoin muistaa kaikki määräykseni? + +-- Lupaan. Mutta minne menet, äiti? + +-- Täyttämään toista velvollisuutta, josta sitten saat kuulla. Jumala +varjelkoon sinua, sydänkäpyni. Hyvästi! + + + + +4. IANKAIKKISUUDEN PARTAALLA. + + +Jos olisi nyt, kun puisto vielä oli lehdetön, Brunnsvikin pienen +metsästysmajan ullakon ikkunasta tarkoin katsellut tornien ja +savupiippujen harmaita haamuja, jotka tuolla kaukana lännessä edustivat +Tukholmaa, olisi ehkä voinut erottaa erään Kuningattarenkadun varrella +sijaitsevan ison talon katon. Kreivi Bernhard Bertelsköld makasi siinä +talossa sen kiven pahasti päähän haavoittamana, jonka tuntematon käsi +oli heittänyt häntä kohti yöllisen metelin aikana noin kaksi viikkoa +sitten. Joka päivä olivat Tukholman taitavimmat lääkärit kokoontuneet +hänen eteiseensä neuvottelemaan, kaikkia keinoja oli käytetty eikä +kuitenkaan mitään parannusta ollut huomattavissa. Vasenta silmää +pidettiin menneenä, ja kolaus oli vaikuttanut aivoihin niin +voimakkaasti, etteivät lääkärit siinä tapauksessa, että haavoitetun +henki olisi pelastettavissa, luulleet voivansa ennustaa muuta kuin että +potilas tulisi menettämään järkensä. Vähitellen heistä toinen toisensa +perästä vetäytyi pois, ja ainoastaan kuninkaan henkilääkäri tuli vielä +korkeimmasta käskystä joka päivä kyselemään sairaan tilaa ja määräämään +niitä lääkkeitä, joita tohtorit antavat, kun ovat menettäneet kaiken +toivon ja tahtovat vain niin kauan kuin mahdollista pitää potilasta +hyvällä tuulella. + +Kreivi Bernhardilla oli muutamia valtiollisia ystäviä, jotka +kohteliaisuudesta tulivat hänelle osoittamaan osanottoaan. +Persoonallisia ystäviä hänellä ei ollut ainoatakaan, ja kun hänen +sisarensakin, paroonitar Clairfeld, tähän aikaan oli pakotettu +lähtemään Tukholmasta, matkustaakseen ensi avovedellä miehensä luo +Saksaan, ei ollut ketään, joka olisi hänelle osoittanut todellista +osanottoa. Kamaripalvelija Joséta, joka tähän saakka oli ollut hänen +uskollinen kätyrinsä, ei kreivi enää voinut sietää; espanjalainen täytyi +erottaa talosta, ja uudet, Tukholmassa otetut palvelijat olivat nyt +haavoitetun ainoat hoitajat. + +Kreivi Bernhard kärsi usein niin kovia ruumiillisia tuskia, että hän +toivoi kuolevansa; mutta vielä enemmän hän rauhallisempina hetkinään +kärsi siitä sanomattoman toivottomasta tunteesta, että oli yksin +maailmassa. Semmoisina hetkinä hän olisi antanut kaiken, mitä hänellä +oli, voidakseen ostaa itselleen edes ainoankaan todellisen ystävän, +yhden ainoan ystävällisen kädenpuristuksen, jopa yhden ainoan sydämestä +lähtevän sanankaan, mutta kaikki se häneltä puuttui! Ja silloin hänet +valtasi taas tuo synkkä, katkera ylpeys, hän kiroili Jumalaa ja ihmisiä +ja vannoi, kerran terveeksi tultuaan, kostavansa tuolle kylmälle, +sydämettömälle maailmalle, joka hylkäsi hänet hänen onnettomuudessaan +-- hän usuttaisi ihmiset toistensa kimppuun, hän sytyttäisi maailman +tuleen ja sen raunioilla hän uhmaillen ja ivaillen katselisi, kuinka +kurja, halveksittava ihmiskunta sukupuuttoon häviää. + +Eräänä yönä hänen unetonna ja tuskaisena maatessaan alkoivat nuo hurjat +kuumehoureet häntä taas repiä ja raastaa. Hän oli lääkäriltä +tiedustellut tilaansa ja saanut välttelevän vastauksen, josta hän hyvin +ymmärsi, että hänen elonhetkiensä mitta nyt oli täysi. Hänellä ei siis +ollut edes sitä lohdutusta, että olisi voinut kostaa. Hänen loistava +ratansa olisi nyt yht'äkkiä päättyvä, hän kuolisi kurjan salamurhaajan +surmaamana, ei kenenkään kaipaamana, ei kenenkään itkemänä. Korkeintaan +isä häntä ajattelisi, mutta hänkin unohtaisi hänet pian muun perheensä +piirissä. Ja kuka hänet perisi? Paul, jota hän vihasi -- mikä +nöyryytys! Hänen äitipuolensa, jota hän inhosi -- mikä kohtalon iva! +Miksei hän ollut nainut, jättääkseen jälkeensä edes pojan, joka olisi +voinut riistää noilta vihatuilta sukulaisilta heidän oikeutensa? Olihan +hän ainoastaan kolmenkymmenen vuoden vanha -- hän voisi vieläkin +korjata sen, mitä oli laiminlyönyt -- mutta ei -- hänellähän ei enää +ollut elettävänään kuin muutamia tunteja! Mitähän, jos hän käyttäisi +nuo tunnit vihittääkseen itsensä tautivuoteella? Kenen kanssa? Kenen +tahansa. Hänen leskensä tulisi Paulin ja äitipuolen harmiksi saamaan +osansa perinnöstä. Mistä hän nyt pian löytäisi sopivan kreivittären? +Sen pitäisi tietysti olla aatelissukua, sen pitäisi halveksia +perheeseen tunkeutuneita aatelittomia aineksia; mutta kukapa huolisi +ruveta hänen kostonsa välikappaleeksi? Hän ajatteli sinne tänne +keksimättä kuitenkaan ketään sopivaa. + +Hänen näitä miettiessään painoi väsymyksen unenhorros aamupuolella +hänen silmäluomensa umpeen. Hän ei nukkunut eikä valvonut, hän tunsi +vielä selvästi joka esineen huoneessa, näki palkatun, vanhan hoitajan, +jonka tuli valvoa hänen kanssaan, mutta joka torkkui kamarin nurkassa. + +Hän lepäsi tuossa tietoisuuden ja tiedottomuuden välisessä +horrostilassa, joka peittää kuin harso aistimien toiminnan sitä +kuitenkaan kokonaan pysähdyttämättä. + +Silloin hän vastapäisen seinän viheriällä paperilla huomasi heikon, +vaaleansinisen valon, joka näytti olevan heikosti tuikkivan lampun +heijastus. Mutta jos se oli vain heijastusta, niin miksi se lisääntyi, +miksi se vähitellen selveni ja miksi se yhä selvemmin muodostui +ihmishahmoksi? Kreivi Bernhard ei voinut kääntää siitä silmiään. Hän ei +ollut kyllin tajussaan miettiäkseen mitään sen johdosta, mitä näki; ei +se häntä kummastuttanut, ja kuitenkin hän oli ollut siksi kauan uuden +ranskalaisen filosofian vaikutuksen alaisena, ettei uskonut aaveita +eikä mitään muutakaan. -- Hän katseli välinpitämättömästi tuota outoa +ilmiötä saattamatta kuitenkaan kääntää siitä silmiään. + +Hetken kuluttua oli valo ikäänkuin sulautunut kalpean, lempeän ja +surullisen naisen kuvaksi, joka oli puettuna jo kauan sitten menneen +aikakauden pukuun. Hän leijaili pois seinältä ja läheni kuulumatonna +sairaan vuodetta. Nainen kumartui vuoteen yli ja näytti suutelevan +sairaan sidottua päätä. Sairas ei sitä kuitenkaan oudoksunut eikä +vetäytynyt takaisin; hän tunsi ikäänkuin suloisen kukkaistuoksun +koskettelevan polttavia ohimoitaan ja huokuvan niiden yli virvoittavaa +viileyttään. + +Silloin hän oli kuulevinaan ikäänkuin sanoja, mutta ne eivät olleet +ääniä, jotka sattuivat hänen korvaansa, ne olivat ennemminkin +ajatuksia, jotka kuulumatta yhtyivät hänen omiin ajatuksiinsa ja +samalla olivat ikäänkuin ihmishuulten ilmilausumia sanoja. -- Bernhard +Bertelsköld, -- sanoi kalpea surullinen ja lempeä haamu. Minä olen +sukusi kantaäiti. Miksi olet niin syvästi mieleni murehduttanut? + +Kreivi Bernhard ei vastannut. Mitäpä hän olisikaan vastannut? + +-- Tiedä, -- jatkoi haamu, -- kirous ja siunaus ovat alusta alkaen +taistelleet sukusi kohtalosta. Kaksi esivanhemmistasi on erinnyt +kirottuna, kaksi siunattuna täältä maan päältä. Kolmas, jota kirous +painaa, olet sinä, ja tänään puolenpäivän aikana on sinun hetkesi +tullut. Mutta minä olen syleillyt Vapahtajamme polvia ja rukoillut +Hänen nimessään, että sinulle suotaisiin vielä vuosi parannuksen aikaa. +Käänny, käänny, käänny syntiseltä tieltäsi! Katso, se käsi, joka on +sinut parantava, on sinua lähellä. Sinulle on suotu vielä vuosi, jonka +kuluessa voit taivaassa ja maassa hakea sovintoa, mutta jos vuosi on +kulunut etkä ole sieluasi kääntänyt pimeydestä valkeuteen, niin saakoon +pimeys saaliinsa ja kolmas kirous on toteutuva suvussamme... + +Näin puhuessaan haamu tuli yhä kapeammaksi ja läpikuultavammaksi, +vartalon ääriviivat näyttivät haihtuvan ilmaksi ja kohta näkyi +vastapäisellä seinällä vain entinen, heikko, vaaleansininen valo, +kunnes sekin vihdoin hälveni pois, ja ainoastaan riutuva lamppu valaisi +himmeästi hämärää huonetta. + +Kreivi Bernhard tunsi, kuinka kaksi vastakkaista virtaa tulvaili esiin +hänen sielunsa salaisista lähteistä. Kun vanha ivallinen hymy toisaalta +tahtoi hiipiä hänen huulilleen, hiipi taas toisaalta jotakin aivan +toisenlaista hänen silmäluomiensa alta, jotakin, jota ei ollut siellä +näkynyt sitten hänen lapsuutensa päivien: se oli melkein kuin kyynel. +Jos hän olisi ollut tajussaan, olisi hän sanonut itselleen: tämä johtuu +taudin tuomasta heikkoudesta. Nyt ei hänellä ollut voimaa siitä +suuttua, hänen uupuneet silmänsä sulkeutuivat ja hän vaipui oikeaan +uneen, jota kesti useita tunteja. + +Hänen herätessään oli jo täysi päivä, ja lääkäri seisoi hänen vuoteensa +ääressä. Epäselvä muisto yön näystä väikkyi vielä sairaan mielessä ja +hän kysyi jyrkästi: + +-- Tänäänkö puolenpäivän aikana minä kuolen? + +-- Älkää häiritkö lepoanne semmoisilla ajatuksilla, herra kreivi! -- +vastasi lääkäri taaskin kierrellen. -- Tahdomme koettaa kaikkea, mitä +taitomme voi. + +-- Kun taitonne voi niin vähän, -- huudahti kreivi katkerasti, -- niin +tekisitte rehellisemmin, tohtori, jos sanoisitte minulle totuuden. Olen +mies enkä pelkää kuolemaa. Sanokaa siis suoraan, montako tuntia saan +vielä elää? + +-- Jos herra kreivi välttämättömästi tahtoo sen tietää, -- vastasi +tohtori, -- niin täytyy minun tunnustaa, että tulehdus lisääntyy. +Tunnin kuluttua te alatte houria, ettekä siitä enää virkoa. Jos +tahdotte notarion kirjoittamaan viimeistä tahtoanne, niin täytyy sen +tapahtua pian. + +-- No hyvä, sinä kurja puoskari, jommoisia te kaikki olette, -- jatkoi +haavoittunut, -- koska minä vielä voin käskeä, niin käsken teidät heti +tiehenne. En tarvitse teitä enää! + +Lääkäri pudisti päätään ja kuiskasi mennessään hoitajattarelle: +houraileminen on jo alkanut. Parasta on kutsua tänne vankka mies, sillä +häntä on vaikea pidellä. + +Hoitajatar meni, ja kreivi jäi yksin. -- Mene, minä halveksin sinua ja +koko taitoasi, kurja kerskailija! -- huusi hän poistuvan lääkärin +jälkeen. -- Olen kolmenkymmenen vuoden vanha, ja kurja katukivi +lopettaa päiväni. Hyvä on, minä näytän voivani halveksia elämää, +niinkuin minä halveksin teitä kaikkia! Olen iloinen kerrankin +saadessani lopettaa tämän kurjan narripelin. + +-- Te ette kuole, te tulette elämään, -- kuiskasi hiljainen ääni, ja +hänen vieressään seisoi talonpoikaisnainen, jonka musta huivi oli +syvään silmille vedettynä. + +-- Kuka olette? -- kysyi kreivi, samalla muistaen yöllisen näkynsä. + +-- Minua sanotaan Östanlidin muoriksi, ja minä olen tullut tekemään +teidät terveeksi. + + + + +5. VANHA JA UUSI IHMINEN. + + +Kuninkaan henkilääkäri, joka koko päivän turhaan oli odottanut +ilmoitusta kreivi Bertelsköldin kuolemasta, ei seuraavana aamuna enää +voinut voittaa uteliaisuuttaan vaan meni sairaan luo. -- Milloin kreivi +kuoli? -- kysyi hän eteisessä hoitajattarelta. + +-- Herra tohtori, -- vastaa matami nyökäyttäen päätään, -- hän on +nukkunut koko yön ja äsken hän pyysi saada kupillisen lihalientä. + +-- Se on mahdotonta, -- vastasi tohtori. -- Tieteen kaikkien sääntöjen +mukaan täytyi hänen heittää henkensä viimeistään yöllä. + +-- Sitähän juuri olen sanonut, -- arveli hoitajatar. -- Mutta niinhän +aina käy, kun ylenkatsotaan kuninkaallisen majesteetin lääkkeitä ja +antaudutaan noitien käsiin. + +-- Vai niin. Niinkö ovat asiat? No, siinä tapauksessa hän kuolee ennen +iltaa. + +-- Älkäähän muuta! Kun heitetään kaikki rohtopullot ulos ikkunasta ja +ajetaan parturi suonirautoineen pellolle, ja kipeä pää sidotaan märillä +pellavasiteillä! -- mikä muu kuin kuolema voi olla semmoisesta +seurauksena? + +-- Mikä on noita-akan nimi? + +-- Häntä sanotaan Östanlidin muoriksi ja kerrotaan hänen parantaneen +paljon ihmisiä, joille eivät tohtorit ole mitään voineet. Mutta kerran +ne vielä nekin, jotka hän on parantanut, päättävät päivänsä. + +-- Se on hyvin luultavaa, -- virkkoi henkilääkäri hymyillen ja lähti +pois, vähän vihoissaan kaikille noille älykkäille ämmille, jotka siihen +aikaan rohkenivat parantaa tai tappaa ihmisiä ilman lääkärin apua. + +Näytti kuitenkin siltä kuin henkilääkäri olisi ollut oikeassa, sillä +monta päivää oli kreivi Bernhard elämän ja kuoleman vaiheilla, +Östanlidin muorilla oli kova taistelu taisteltavana, paljon kovempi +kuin Paulia parantaessa. Mutta huolimatta tiedekunnan yksimielisestä +tuomiosta virkosi kreivi Bernhard kuitenkin virkoamistaan, kuume +väheni, tulehdus hävisi, silmäkin näytti alkavan parantua, ainoastaan +suuri voimattomuus oli jäljellä. Hänen entinen tarmonsa vain ei ottanut +oikein toipuakseen. Kova ja ylpeä mieli oli saanut kovan kolauksen sinä +yönä, jolloin hän oli ollut kuoleman kielissä ja nähnyt tai luullut +näkevänsä tuon kummallisen näyn. Eriskummaiset, äänettömät sanat: +"käänny" ja "yksi vuosi" olivat jättäneet jälkeensä kaiun, joka ei +oikein ottanut kadotakseen. Hän oli itselleen suutuksissa noista +lapsellisuuksista, jotka eivät suoneet hänelle mitään rauhaa. Mutta se +ei auttanut; ne olivat yhäti hänen mielessään. + +-- Muori! -- virkkoi hän eräänä päivänä hiljaiselle mustiin puetulle +talonpoikaisnaiselle, joka niin herkeämättömällä huolenpidolla oli +valvonut hänen vuoteensa vieressä yötä ja päivää, -- milloin luulette +minun paranevan? + +-- Ruumiinne paranee silloin kun sielunne, -- vastasi hän matalalla +äänellä. + +-- Mitä sillä tarkoitatte? Mikä minun sielultani puuttuu? + +-- Jumalan armo, joka on sielun terveys, -- vastaa vaimo totisesti. + +Kreivi Bernhard olisi tahtonut nauraa, mutta se ei onnistunut, hän oli +liian heikko. Taas hän muisti tuon kauhistavan sanan: "käänny", ja hän +oli vaiti. Hänessä iti jotakin, iti syvällä hänen entisen rohkeutensa +raunioiden alla, mutta siellä sydänalassa oli kova, kivinen maaperä, +eikä siemen tahtonut juurtua. + +-- Jos voitte tehdä minut terveeksi, muori, -- sanoi hän seuraavana +päivänä, -- niin teen teidät rikkaaksi. Saatte itse määrätä palkkanne. + +-- En pyydä mitään, -- oli vastaus. + +-- Niin ne kaikki sanovat, -- jatkoi kreivi, -- mutta ottavat +kuitenkin. Mistä olette kotoisin? + +-- Suomesta. + +-- Olette oikeaa lajia. Kuulkaa, muori, Suomessa on jotakin, joka voi +parantaa minut pikemmin kuin te, ja se on vanha, mitätön sormus. Jos +voitte hankkia minulle sen, niin ... malttakaas ... niin silloin +tahdon ... naida teidät! + +Tämä oli hämärää jatkoa sairaan edellisiin houreisiin, mikä miellytti +häntä juuri siitä syystä, että se oli niin hullunkurista. Mutta +Östanlidin muori kysyi, osoittamatta vähintäkään kummastusta: + +-- Miksi tahtoisitte sen tehdä? + +-- Miksi? Siksi, että se on tapana suvussani. Minulla on äitipuoli, +joka iloitsisi saadessaan teidät miniäkseen. On vanha sääntö, että paha +on pahalla poistettava: pakkasen purema lumella, tulen polttama +kuumalla raudalla ja suomalaiset noidat suomalaisilla noidilla. Älkää +kursailko sen vuoksi, että olette ehkä seitsenkymmenvuotias! Kuta +vanhempi, sitä parempi. Se on paras parannuskeino äitipuolelleni. + +-- Miksi vihaatte äitipuoltanne? + +-- Miksi? Siksi, että... Mutta se ei kuulu teihin. + +-- Ehkä hän tällä hetkellä rukoilee puolestanne + +-- Siihen hän on liian pahasisuinen ja ylpeä. Hän vihaa minua enemmän +kuin minä häntä. + +-- Niinkö luulette? Ehkä tuomitsette häntä väärin? + +-- En. Maailmassa ei ole ketään, joka minusta huolisi, -- ei ketään +muita kuin te, muori! Sisareni on minut hylännyt, veljeni minua inhoo, +ja isäni... Johtuu jotakin mieleeni. Te olette liian vanha minulle, +mutta jos hankitte minulle sormuksen, niin tahdon naittaa teidät +isälleni. Hän ei pidä niin suurta väliä ja minä olen tottunut +äitipuoliin. + +-- Muistakaa sieluanne. Tuommoiset ajatukset ovat kuin kiviä lastatussa +veneessä ja semmoisin sanoin ette koskaan parane! -- nuhteli hoitajatar +sairastaan totisesti, melkein ankarasti. Hän näki kyllä, että kova +sydän ei vielä hetikään ollut nöyrtynyt. + +Taaskin koetti haavoittunut hymyillä, mutta ei voinut. + +-- Päätäni pakottaa, -- hän valitti. + +Hoitaja meni noutamaan raitista vettä. Eteisessä tuli häntä vastaan +nuori talonpoika, joka pyysi puhutella kreiviä. + +-- Sanokaa minulle asianne, niin vien sen perille, -- vastasi +Östanlidin muori. + +-- Voinhan tulla toiste uudestaan, -- arveli talonpoika. -- Olisin +tahtonut antaa kreiville erään hukkaan joutuneen kapineen. + +-- Onko se sormus? -- kysyi talonpoikaisnainen yht'äkkisen, hänelle +ominaisen mielijohteen vaikutuksesta. + +-- On, sormushan se on, -- vastasi talonpoika kummastellen. + +-- Antakaa se sitten minulle. Kreivi siitä juuri äsken puhui. Hän +kaipaa sormustaan, hän puhuu siitä yötä päivää. Mutta se ei ole onneksi +hänelle. + +Joonas Perttilä pudisti päätään. -- En tunne teitä, -- sanoi hän -- ja +siinä vanhassa kuparipalasessa kuuluu olevan joitakin salaisia taikoja. +-- En anna sitä kenellekään muulle kuin kreiville itselleen, + +Sen kuullessaan heitti talonpoikaisnainen taapäin huivin, joka peitti +hänen otsansa ja paljasti kasvot, joiden ilmeessä oli niin paljon jaloa +ja ylevää, että Joonas vasten tahtoaan tunnusteli, oliko hän unohtanut +lakin päähänsä. + +-- Olenko sen näköinen, että voisin pettää? -- kysyi hän. + +-- Suokaa anteeksi, -- sopersi Joonas. -- Tässä on sormus, ja koska +kreivi on määrännyt 500 talarin palkinnon sille, joka hankkii hänelle +tuon romukalun takaisin, niin olkaa niin hyvä ja sanokaa hänelle, että +hän lahjoittakoon rahat Isokyrön pitäjän köyhille. Eipä sillä, että +meillä juuri olisi köyhiä Isokyrössä, -- lisäsi talonpoika viekkaasti, +-- mutta ovathan rahat hyvät olemassa, jos sattuisi tulemaan hallavuosi +tai pari. + +-- Sano terveisiä äidillesi, Joonas -- sanoi talonpoikaisnainen, otti +sormuksen, peitti taas kasvonsa ja katosi lähimmästä ovesta. Joonas +seisoi siinä aika tavalla ällistyneenä. -- Olenko tehnyt viisaasti vai +tyhmästi? Missä olen ennen nähnyt nuo kasvot? -- ajatteli hän, mielessä +jokin himmeä muisto lapsuuden ajoilta.-- Mutta samapa se. Olen iloinen, +että olen päässyt tuosta jumalattomasta taikakalusta. Siitä pitäen, kun +sen parturin lattialta löysin, on painajainen jok'ainoa yö ratsastanut +kahareisin sänkyni laudalla. + +Östanlidin muori seisoi samaan aikaan viereisessä huoneessa katsellen +sormusta, joka kerran niin mahtavasti oli vaikuttanut hänen omaan +kohtaloonsa. Hän oli silloin ollut valmis siunaamaan sen voimaa, ja +kuitenkin -- kuka tohtisi sanoa, ettei hänen ehkä olisi ollut parempi, +jos tämä sormus yhä vieläkin olisi ollut haudattuna kolmenkymmenen +sylen syvyydessä Vaasan sataman pohjahiekassa. + +Hän oli tuskin ennen nähnyt sormusta, eikä koskaan pitänyt sitä +kädessään. Nyt hän katseli sitä päivää vasten. Kuinka se olikaan +kummallista tekoa! Kuinka kummallinen olikaan sen himmeä loiste! Ja nuo +kirjaimet, joista hän niin usein oli kuullut puhuttavan, kuinka +selvästi voikaan ne vielä erottaa sormuksen sisäpuolella. + +Häntä puistatti, kun hän muisti Neptunus Gastin. Olikohan tässä +mitättömässä kuparipalasessa todellakin se salainen voima, joka siinä +sanottiin olevan? Oliko totta, että se oli vienyt jo monta ihmistä +ajalliseen ja iankaikkiseen turmioon? Oliko totta, että jokainen; joka +sitä piti, voi muuttaa onnettomuuden synkimmän yön onnen valoisimmaksi +päiväksi; oliko totta, että samassa, kun sen otit käteesi, kohtalosi +muuttui? + +Kummallinen kiusaus valtasi hänet. Eikö haavoittunut tuolla sisällä +juur'ikään ollut luvannut hänelle, että jos hän saisi sormuksen, hän +naittaisi hänet hänen -- puolisolleen? Jos hän nyt antaisi sairaalle +tuon salatun aarteen, silloin hänellä olisi poikapuolensa oma sana +takeena siitä, että hän saisi takaisin kaikki oikeutensa ja voisi +palata puolisonsa luo. Tai jos hän pitäisi sormuksen, eikö sen +ylistetty voima veisi häntä kaikkien pyrintöjensä perille: onneen, +sovintoon ja rauhaan? Hän taisteli lyhyen hetken kiusausta vastaan. +Seuraavassa silmänräpäyksessä hän jo vapisi niiden pahain ajatusten +voimaa, jotka melkein kuin magneettisesti tuntuivat säteilevän tuosta +pirullisesta taikakalusta. + +Östanlidin muori seisoi siinä vielä vaipuneena näihin ajatuksiin, kun +hän takanansa kuuli äänen -- äänen, joka kaikkia muita ääniä +voimakkaammin tunki hänen sydämeensä. Se oli hänen puolisonsa, kreivi +Kaarle Viktor Bertelsköldin ääni. + +-- Kuinka on kreivin laita? Elääkö hän? -- kysyi vapiseva ääni. + +-- Elää, -- vastasi talonpoikaisnainen tuskin kuuluvasti ja nojautui +ikkunanpieltä vasten pystyssä pysyäkseen. + +-- Onko hän jo niin parantunut, että ilman vaaraa voi nähdä isänsä? -- +kysyi Bertelsköld malttamattomasti, huomaamatta oudon naisen +liikutusta. + +Hoitajatar sai sekunnin pari tointuakseen. -- Kylli hän voi, -- +kuiskasi nainen. -- Sillä ehdolla, että teidän armonne ei puhu mitään, +mikä häntä liikuttaa tai surettaa; sillä hän on vielä kovin heikko. + +-- Hyvä. Tahdon olla varovainen, -- vastasi kreivi astuen sairaan +huoneeseen. + +Hänen tuntematon puolisonsa seurasi häntä hiljaisin askelin. Nurkassa +oli varjostin, ei kukaan huomannut häntä sen takaa. Hän kuuli, hän näki +kaiken enemmän sydämensä kuin silmäinsä ja korvainsa avulla. Oi, kuinka +hänen nuoruutensa rakastettu olikaan vanhentunut näiden kymmenen +kuukauden kuluessa sen jälkeen, kun he viimeksi näkivät toisensa! Miten +olivat käyneet kalpeiksi hänen kasvonsa! Kuinka koukistunut oli nyt +hänen muinoin komea ryhtinsä! Ja kuinka himmeästi hänen lempeät siniset +silmänsä loistivatkaan entiseen verraten! Mutta kuitenkin hänen +vaimonsa rakasti häntä, tunsi rakastavansa häntä enemmän kuin koskaan +ennen, sillä hänhän oli syypää noihin murheisiin, hän, joka kuitenkin +oli vannonut olevansa hänen elämänsä ilo! + +Isän ja pojan kohtaus oli lämpimämpi kuin heidän näkymätön todistajansa +uskalsi toivoakaan. Isä unohti kaikki saadessaan nähdä esikoisensa; +poika tunsi rakkauden kaipausta, jota hän ei koskaan ennen ollut +tuntenut. + +-- Isäni, -- sanoi Bernhard, -- olen pahasti teitä loukannut... + +-- Puhukaamme siitä sitten, kun olet parantunut, -- sanoi kreivi. -- +Luoja on lähettänyt meille nämä koettelemukset meitä rangaistakseen ja +poistaakseen meidän suuria puutteellisuuksiamme: sinun ylpeyttäsi ja +minun heikkouttani. Olen rientänyt Tukholmaan pelastaakseni kaikki, +mitä minulle on rakasta maailmassa; kadonneen puolisoni, molemmat +poikani ja perheemme kunnian. En tule omin voimineni, vaan Jumalan +voimalla, jonka itsessäni tunnen. Ei enää saa olla pimeyttä ja vainoa +ympärillämme. Kaikki, kaikki rukoilkaamme Kaikkivaltiaan armoa! + +Kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld oli jalo tällä hetkellä. +Kaikki se epämiehekäs heikkous, joka oli himmentänyt hänen totuutta +rakastavaa, pohjaltaan ylevää luonnettaan, näytti nyt, kun hän oli +menettämäisillään kaikki, joka antoi arvoa hänen elämälleen, kerrassaan +kadonneen. Hän seisoi nyt miehuullisena, pää pystyssä ja vakavasti +päättäneenä taistella kohtaloaan vastaan ja pelastaa perheensä. + +-- Kuinka hän on kaunis! kuinka hän on kaunis! -- ajatteli hänen +näkymätön, tuntematon puolisonsa salaisessa nurkassaan ja oli valmis +heittäytymään hänen syliinsä ja suutelemaan niinkuin ennen hänen +rakkaita, harmaita hapsiaan ja hänen korkeaa, lempeää, huolten uurtamaa +otsaansa. + + + + +6. TAISTELU IHMISSYDÄMESTÄ. + + +Sinä päivänä, jona Östanlidin muori istui vain muutamain askelten +päässä kadotetusta puolisostaan, joka ei aavistanutkaan hänen +läsnäoloansa, ja kun oli ainoastaan hänen itsensä vallassa heittäytyä +hänen syliinsä ilokyynelin vastaanotettavaksi, sinä päivänä kiusaaja +tuli hänen luoksensa mahtavana kuin se vain harvoin lähenee +naissydäntä. Kavalat ajatukset palasivat kaksinkertaisella voimalla. +Mene, sanoi kiusaaja, ilmaise itsesi ja lopeta katkera surusi! Vieläkö +pelkäät poikapuolesi vihaa? Houkko, onhan sinulla kuninkaan sormus! +Etkö tiedä, että sinulle tästä lähtien kaikki onnistuu? Ei voi niin +rohkeaa ajatusta aivoissasi syntyä, ettei se heti toteutuisi, ja oletko +sitäpaitsi unohtanut Bernhardin lupauksen antaa sinut tuntematonna +miehellesi, jos annat hänelle sormuksen? + +Mikä kiusaus! Mikä kova taistelu! Mutta kurja, hylätty vaimo ei +langennut. Hän ymmärsi, ettei hänen aikansa vielä ollut tullut. Sormus +poltti hänen kädessään ja hän ymmärsi, että siitä mahdollisesti voisi +tulla hänen valvattinsa ajallinen pelastus, mutta sitä varmemmin hänen +ikuinen häviönsä. Hän istui liikkumatonna ja hiljaa ja kuuli isän ja +pojan hänestä puhuvan. + +-- Minun täytyy mennä henkilääkäri Dahlbergin luo kiittämään häntä +hänen sinua kohtaan osoittamastaan huolenpidosta, -- sanoi kreivi. + +-- Tehkää niin, isäni, ja kiittäkää häntä hänen erinomaisista +yrityksistään lähettää minut kuolemattomuuteen, -- vastasi Bernhard +entisellä, ivallisella äänellään. -- Mutta jos isäni tahtoo kiittää +sitä, joka on pysyttänyt minut maan päällä, niin miettikää jotakin +palkintoa sille suomalaiselle noidalle, joka on ollut hoitajanani. En +pidä noidista, mutta Östanlidin muori on harvinainen poikkeus, sillä +hän yksin on katsonut minun ansaitsevan elää, kun kaikki muut katsoivat +minun ansainneen kuolla. + +-- Olen muistava häntä ja antava hänelle sopivan palkinnon, -- vastasi +kreivi ja nousi mennäkseen, sillä vierailu ei saanut kestää kauan. + +Mennessään huomasi hän Östanlidin muorin, joka turhaan koki kätkeytyä +varjostimen taa. + +-- Tekö olette poikaani hoitanut? -- kysyi hän. + +Muori nyökäytti päätään mitään virkkamatta, huivi silmille vedettynä. + +-- Kiitän teitä, -- sanoi kreivi. -- Hoitakaa häntä edelleenkin ja +voitte olla varma siitä, että olen vaivanne palkitseva. Ottakaa aluksi +tämä todistukseksi siitä. + +Painaessaan kultarahan naisen käteen tunsi hän sen vapisevan. + +-- Olette paljon valvonut, teidän tulee vähän levähtää, -- jatkoi +kreivi ystävällisesti ja poistui sen enemmän sitä asiaa ajattelematta. + +-- Voi! -- ajatteli hän, jota ei oltu tunnettu, -- jos hän olisi +seisonut minun edessäni kuinka hyvin naamioituna tahansa, ja minä +olisin painanut hänen kättänsä ja tuntenut sen vapisevan -- _minä_ +olisin heti hänet tuntenut! + +Useita päiviä kului. -- Kreivi Bernhardin voimat lisääntyivät ja aika +alkoi käydä hänelle pitkäksi. + +-- Hankkikaa minulle jokin ranskalainen romaani! -- virkkoi hän +hoitajalleen käskevällä äänellä. + +Tämä meni ja toi palatessaan kirjan, mutta se ei ollut ranskalainen +romaani, se oli Tuomas Kempiläinen. Ja hän istui lukemaan ääneen +tuomaansa kirjaa. + +-- Mitä? -- kysyi haavoittunut vihastuneena. -- Uskallatteko ilvehtiä +kanssani? + +Mutta vaimo jatkoi lukuaan: + +"Jumalani, katso puoleeni, äläkä ole minusta kaukana. Pahat ajatukset +ovat minussa syntyneet, ja suuri kauhistus ahdistaa sieluani. Kuinka +voin vahingoittumatta ne voittaa?" + +"Tahdon käydä edelläsi, sanoo Herra, ja alentaa suuret ja mahtavat maan +päällä. Tahdon avata sinulle vankilasi portit ja ilmoittaa sinulle +salatuita asioita." + +Kreivi ei helposti kiivastunut, mutta nyt hänet valtasi ankara viha. +Yöpöydällä vuoteen ääressä oli puukantinen ja messinkihakasilla +varustettu virsikirja. Hän otti sen ja paiskasi sen hoitajaansa kohden +niin voimakkaasti, että veri purskahti tämän nenästä ja suusta. + +Nainen kääntyi pois pyyhkiäkseen kasvojaan ja jatkoi sitten tyynesti, +ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut: + +"Herra, tee minulle niinkuin sanonut olet, ja kaikki pahat ajatukset +pakenevat kasvojesi edestä. Katso, en ole ansainnut lohdutustasi ja +huolta, jota minusta pidät. Olen paljon syntiä tehnyt, ja kaikki haluni +on ollut maallisiin asioihin. Olen ylentänyt itseni taivasta +korkeammalle ja olen alennettava maan syvyyteen. Kaikki, mitä minussa +on, on syntiä ja pimeyttä, jos ei pyhä henkesi valaise minun +pimeyttäni. Herra, ole minulle armollinen ja valaise minua kasvoillasi. +Kurita ilmat ja myrskyt! Sano merelle: ole tyven! ja pohjoistuulelle: +älä puhalla -- niin kaikki vaikenee." + +-- Hullu akka kurjine munkkisaarnoinesi! -- jupisi sairas ja kääntyi +seinään päin, päästäkseen häntä kuulemasta. + +Mutta vaimo jatkoi lukuaan: + +"Poikani, sanoo Herra, kiellä itsesi, niin minut löydät! -- Herra, +kuinka usein minun pitää itseni kieltämän ja missä suhteessa minun +pitää kieltämän? -- Aina ja joka paikassa, pienessä ja suuressa. En +jätä mitään lukuunottamatta, vaan kaikessa tahdon kohdata sinut +paljaana ja alastomana. Kuinka voit muutoin olla minun ja minä sinun?" + +"Olen usein sinulle sanonut ja sanon taas: hylkää itsesi, kiellä +itsesi, niin saat maistaa paljon sisällistä rauhaa. Anna kaikki +kaikesta: älä salaa mitään, älä mitään takaisin vaadi; pysy ainoastaan +minussa, niin tahdon olla sinun. Ja sydämesi on tuleva vapaaksi ja +pimeys ei enää ole sinua valtoihinsa saava." + +Hetken kuluttua sulki lukija kirjan, sillä sairas tarvitsi lepoa. Mutta +seuraavana päivänä hän alkoi uudelleen. + +Kreivi Bernhardin hairahdus joudutti hänen sisällistä muutostaan. Jos +hän ei, vastoin tapaansa, olisi käyttäytynyt niin raa'asti, ei hän ehkä +olisi sietänyt niin suurta itsepäisyyttä. Mutta nyt hän häpesi +kiivauttaan ja jossakin määrin sitä sovittaakseen hän päätti tällä +kertaa olla kärsivällinen. Tätä lukemista seurasi toinen ja taaskin +toinen, päivä päivältä, Östanlidin muori ei päästänyt häntä +päiväksikään hänen entisten ajatustensa valtaan. Hänen ensi inhonsa +munkkisaarnaa kohtaan, joksi hän sitä sanoi, alkoi vähitellen vähetä. +Hän myönsi nyt, että siinäkin voi olla jotakin hyvää, vaikka se olikin +"sietämättömän liioiteltua". Vastoin hänen tahtoansakin aukeni hänelle +aivan uusi kärsimysten ja kieltäymysten maailma, josta hänellä ei ollut +koskaan ollut aavistusta, ja selittämätön, ennen kokematon tunto +Jumalan läsnäolosta vaikutti kummallisesti hänen sielunsa syvyyksiin, +milloin herättäen voimakasta katumusta ja nöyrtymistä, milloin +lohdutuksen esimakua, joka tuntui kuin suloisen kevättuulosen +virvoittava viileys murtuneessa, rauhattomassa, levottomassa +omassatunnossa. + +Eräänä päivänä tuli vanha kreivi takaisin, kun Östanlidin muori +tavallisuuden mukaan istui äänetönnä varjostimen takana. -- Minulla on +hyviä uutisia, -- sanoi kreivi otsa kirkkaana. -- Paul elää ja on +melkein parantunut haavastaan. Hän kirjoitti minulle, ja minä kävin +hänen asunnossaan erään hovimetsästäjän luona, jonka nimi on Grenman. +Niin pian, kun hän saa luvan mennä ulos, tahtoo hän tulla käymään +luonasi -- jos hänet otetaan vastaan. Hän on itse sitä pyytänyt. + +-- Hän on tervetullut. Virtaahan hänenkin suonissaan jaloa verta, -- +vastasi Bernhard liikutettuna vasten tahtoaan. + +-- Niin, -- sanoi kreivi totisesti, -- hänen suonissaan virtaa jalompaa +verta kuin sinussa ja minussa, _hänen äitinsä_ verta. + +Bernhard oli vaiti. Tämä oli kovin kaikista pähkinöistä, joita kasvoi +hänen sielunsa orjantappurain keskessä. + +-- Isäni, vastasi hän puoleksi vältellen. -- Muistelen kuulleeni, että +äitipuoleni ennen muinoin luki teille ääneen. Mitä kirjoja hän luki? + +-- Useimmittain Raamattua. Joskus myöskin Tessinin Kustaa III:lle, +tämän prinssinä ollessa kirjoittamia kirjeitä, tai muita opettavaisia, +maallisia kirjoja. Mutta paitsi raamattua luki hän mieluimmin Juhana +Arndtia ja Tuomas Kempiläistä. + +-- Mitä pidätte Tuomas Kempiläisestä? Eikö hän ole liian ankara? + +-- Hän vaatii ainoastaan sitä, mitä kaikki kristityt opettajat +vaativat: sydämen täydellistä kieltäytymistä ja antautumista Jumalalle. + +-- Mutta sehän on mahdotonta. Eihän ihminen voi luopua koko entisestä +elämästään ja alkaa, niinkuin uusi lapsi, uutta olemista. + +-- Ei omin voimin. Mutta Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Miksi sitä +kysyt? + +-- Siksi, että ... älkää vain naurako; tauti tekee minut +hermostuneeksi. Se suomalainen noita, tiedättehän, lukee minulle usein +sen vanhan munkin kirjaa. -- Minä tulen silloin niin kummalliseksi, +jopa taikauskoiseksikin. Minusta joskus tuntuu kuin olisin maailman +suurin pahantekijä ja niinkuin oudot vallat olisivat lähettäneet +taivaan enkelin johtamaan minua paremmalle tielle. Se kai johtuu +taudista. Eikö totta, isäni: sehän on naurettavaa tuo, kun muistaa, +että olen filosofi ja lähettiläs Madridissa? + +-- Se ei ole naurettavaa, -- vastasi kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld +arvokkaan totisesti, -- mutta se on naurettavaa, että meidän aikamme +tahtoo repiä Kaikkivaltiaan Jumalan hänen ikuiselta valtaistuimeltaan +ja tehdä kristinuskosta kuivan siveysopin. Esivanhempamme eivät niin +ajatelleet. Lapsena ollessani kertoi minulle äitini usein, kuinka +isävainajani, suuren kuninkaansa esimerkin mukaan, ei koskaan lähtenyt +monille sotaretkilleen ilman Raamattua, jota hän joka päivä lueskeli. +Itse olen palvellut prinssi Eugenin johdolla ja nähnyt monen tekevän +samoin. Ei koskaan vielä ole aatelismiehen kilpi tahraantunut elävän +Jumalan sanan tuntemisesta, mutta usein kyllä siitä, ettei Hänestä ole +tahdottu mitään tietää. + +Kreivi Bernhard oli vaiti, mutta salattu siemen hänen sydämessään alkoi +itää. Kun hänen isänsä oli mennyt pois, kutsui hän esille Östanlidin +muorin. + +-- Vaimo, -- sanoi hän yht'äkkiä, -- tahdon nähdä kasvosi. + +Nainen säpsähti ja peräytyi. -- En voi niitä näyttää, armollinen herra, +-- vastasi hän. -- Eräs lupaus... + +-- Kuulkaa minua, -- jatkoi kreivi. -- Häpeän sitä tunnustaa, mutta +minä olen joskus herkkä uskomaan aavistuksia, olen taikauskoinen. Kuka +olette? Mitä minulta tahdotte? En tunne teitä; näytätte köyhältä +talonpoikaisnaiselta, mutta teissä on jotakin, joka puhuu pukuanne +vastaan. + +-- Jos teidän armonne kysyy minulta vielä jotakin, niin menen tieheni. + +-- Ei, älkää menkö! Lukuun ottamatta äitiäni, jota tuskin muistan, +olette ainoa nainen maailmassa, jota koskaan olen kunnioittanut. -- +Ette ole se, joksi itseänne sanotte. Jos on hyviä henkiä, jotka ihmisiä +suojelevat, niin täytyy teidän olla suojelushenkeni. Paljastakaa +kasvonne; en ansaitse nähdä olentoa, joka on jalompaa sukua kuin minä, +mutta se tekisi minulle hyvää. Oppisin uskomaan. + +-- Uskokaa Jumalaan älkääkä ihmisiin. En ole enkeli, olen se, jolta +näytän, köyhä nainen, heikko ja puutteellinen. Sinä päivänä, jolloin +teoin ettekä vain sanoin osoitatte, että Jumalan armo on päässyt +sieluunne vaikuttamaan, silloin, mutta en ennen, tahdon kasvoni +paljastaa. Henkeänne ei enää uhkaa mikään vaara, ja te voitte tulla +toimeen ilman minua. Jätän nyt siis teidät! Mutta jos tahdotte, tulen +silloin tällöin takaisin lukemaan teille. + +-- Ei, älkää minua jättäkö! Olette minulle tehnyt suurimman hyvänteon, +minkä kuolevainen voi toiselle tehdä. Olette antanut minulle takaisin +ruumiini ja sieluni. + +-- Hyvästi! Minä tulen takaisin. -- On jo aika mennä, sillä hän +aavistaa jo liian paljon, -- ajatteli Östanlidin muori mennessään. + + + + +7. KAHDEN NAISEN RAKKAUS. + + +Paul Bertelsköld istui eräänä iltana pienen metsästäjänmajan ikkunassa +katsellen kaihoten kevään ensimmäistä viheriöivää ruohoa. Oli kulunut +kohta kaksi viikkoa siitä, kun hänen äitinsä oli hänet jättänyt. Hän +oli joka päivä kirjoittanut pojalleen ja saanut vastauksen hänen +terveydentilastaan; mutta Östanlidin muori oli kieltänyt häntä +ilmoittamasta isälleen äidin täällä oloa. Kreivi oli kuitenkin +sattumalta tavannut Grenmanin, joka ei ollut hennonut häneltä salata +pojan olopaikkaa. Paul sai taas tavata isänsä; ei ollut hänen syynsä, +että puolet salaisuudesta oli tullut ilmi. Hän oli totellut äitinsä +tahtoa; hänelle ei mikään maan päällä ollut niin pyhää kuin äitinsä +rukous. + +Vähitellen hänen terveytensä palasi ja hän oli saanut avata ikkunan, +kun aurinko loisti lämpimästi sen ruuduille. Mutta nyt oli ilta, ilma +oli viileä, ja Paul oli kuitenkin unohtanut sulkea ikkunan. Hän näki +puitten varjojen käyvän yhä pitemmiksi hienolla nurmikolla, ja aurinko +laski länteen Ruotsin pääkaupungin etäällä häämöttävien kattojen taa. + +Sen sijaan kohosi täysikuu valaisemaan sitä idyllistä maisemaa, joka +näkyi Paulin ikkunasta ja josta Bellman ei vielä ollut laulanut, että + + Brunnsvikin heleät + nuo lainehet läikkyvät. + +Paul katseli juuri äskettäin jäistä vapautuneen lahden pinnassa +kimaltelevaa kuun kuvajaista. Oli niin yksinäistä, niin hiljaista, niin +surullista ja kuitenkin niin suloisen ihanaa. Kevään aavistus se +ohiliitävänä Vellamon neidon karkelona vilahteli peilikirkkaalla +vedenpinnalla. Ken osaisi tavailla näitä piirtoja, ken kykenisi +lukemaan näitä välkkyviä, hopeanhohtavia, äänettömiä sanoja! + +Paul oli haaveksija, joka aina näki esineiden pintaa syvemmälle. +Hänestä tuntui, että hän oli lähellä luonnon sydäntä. Hän ymmärsi sen +hiljaista kieltä. Hän oli surullinen ja hän oli iloinen kuin illan +kuutamo. Hän luki aaltojen hohteesta koko elämänsä tarun. + +Äkkiä pimeni kuutamon kuvajainen järven pinnalla ja keveä varjo näytti +livahtavan sen yli. Varjo katosi, ja kaikki oli taas niinkuin ennen. +Oliko vene lahdella vai sukelsiko Vellamon neito hetkeksi esiin +aaltojen alta? + +Kohta senjälkeen näkyi kaksi henkilöä ikäänkuin nousevan vedestä ja +lähenevän metsästäjänmajaa. Milloin olivat he puitten suojassa, milloin +taas liikkuivat eteenpäin kuutamossa, ja Paul näki kaksi naista. +Luultavasti he olivat soudattaneet itsensä lahden yli. + +Kun he olivat tulleet lähemmä, sanoi toinen toiselle: -- tässä se on! +-- ja toinen jäi ikäänkuin vartioimaan, kun toinen meni eteenpäin +avonaista ikkunaa kohden. + +-- Oletteko te kreivi Bertelsköld? -- kysyi muuan tutulta kuulostava +ääni ranskankielellä, ja ääni vapisi huomattavasti. Himmeä kuutamo +valaisi markiisitar Egmontin viehättäviä kasvoja, ja se punakin, joka +äkkiä valoi hänen kasvoihinsa purppuransa, näytti tässä valaistuksessa +aavemaisen kalpealta. + +-- Te täällä, madame! -- huudahti Paul peräti hämmästyneenä tästä +odottamattomasta näystä. + +-- Oi, kuinka olen teitä etsinyt, kuinka olen teitä etsinyt neljä +pitkää viikkoa! -- jatkoi vilkas ranskatar matalalla äänellä. -- Minun +pitäisi teitä vihata, jopa inhotakin, te kiittämätön ihminen, kun ette +näin pitkään aikaan ole rivilläkään ilmoittanut minulle elämästänne ja +olinpaikastanne! Mutta siihen ei nyt ole aikaa. Minulla on hyvin tärkeä +asia teille uskottavana ja minua ilahduttaa, etten ole tullut liian +myöhään. Vasta tänä iltana minun onnistui saada selko olinpaikastanne +enkä tahtonut menettää yhtään hetkeä. + +-- Miten hyvä te olette, madame! -- vastasi Paul sydämellisesti. + +-- Eikö ole paikkaa, jossa voimme kahden kesken puhella? Nämä varjot +minua kammottavat ja minä pelkään jonkun olevan piilossa puiden +runkojen takana! -- jatkoi markiisitar katsoen arasti hämärään +puistoon. + +-- Tahdotteko tulla pieneen huoneeseeni? -- kysyi Paul hämillään ja +punastuen, sillä hän ei ollut valmistautunut ottamaan vastaan semmoista +vierasta. + +-- Tahdon, tahdon, neuvokaa minulle ovi! -- kuiskasi kaunis ranskatar +malttamattomin kiireisin elein. + +Paul neuvoi hänelle portaat ja otti heti sen jälkeen hänet vastaan +kamarissaan. + +-- Mitä minusta ajattelette? -- kysyi markiisitar vaipuen väsyneenä +yksinkertaiselle puutuolille. + +-- Madame... + +-- Niin, te kankeine tapoinenne ja ennakkoluuloinenne, mitä ajattelette +henkilöstä, joka tähän aikaan ja tällä tavalla tunkeutuu luoksenne? + +-- Olen siitä kiitollinen, -- vastasi Paul viattomasti. + +-- Oi, rukoilen teitä, ymmärtäkää minut oikein! Olkaa siitä vakuutettu, +että ainoastaan mitä tärkeimmät syyt voivat... Mutta se on samantekevä. +Ette ole muiden sydämettömien miesten tapainen. Olette ainoa, jolle +voin puhua täydellä luottamuksella. Teidän pelastettu henkenne on +taaskin vaarassa, herrani! + +-- Oh, madame, haavani on jo mennyt umpeen. + +-- Ymmärtäkää minua oikein. Palkkasin kolmekymmentä poliisin parhaista +nuuskijoista teitä hakemaan, ja he johtivat minut harhaan Upsalaan. +Minä matkustin sinne. + +-- Minun vuokseni! + +-- Tahdoin nähdä kuuluisan Linnén. Kun tulin takaisin, sain tietää, +että veljenne espanjalainen kamaripalvelija tunsi olinpaikkanne ja oli +puhunut teistä uhkaavasti. Annoin vielä tutkia häntä ja tunti sitten +kuulin, että hän joka yö asestettuna väijyi teitä Brunnsvikin puistossa +tappaakseen teidät. Ei saanut menettää hetkeäkään. Lähetin väkeä +vartioimaan puistoa ja kiiruhdin itse ilmoittamaan teille vaarasta. +Veljenne vaino on menettänyt yhden uhrinsa ja tähtää nyt toiseen. + +-- Ei, se on mahdotonta. Veljeni on vaarallisemmin haavoitettu kuin +minä, ja isäni on kertonut minulle, että hän on muuttanut mieltään. + +-- Isänne on voinut erehtyä, ja haavoitettu vihollinen voi käyttää +toisen tervettä kättä. Ette ole hetkeäkään varma hengestänne ja teidän +täytyy sen vuoksi heti lähteä täältä. + +-- Suokaa anteeksi, sitä en voi. + +-- Miksi ette? + +-- Olisi pelkurimaista paeta luuloteltua vaaraa, enkä tahdo myöskään +loukata rehellistä metsästäjää, joka on ottanut minua suojellakseen. + +Markiisitar nousi ylös, heitti yltään samettiviittansa, istui ikkunan +ääreen, jossa kuutamo valaisi hänen kalpeita kasvojaan ja kimmelteli +kummallisesti hänen pienissä, ruskeissa, kirkkaissa silmissään. + +-- Ette voi? -- toisti hän. -- Sitten jään minä teidän luoksenne. + +-- Madame! ... -- huudahti Paul hämmästyen. + +-- Ja te luulette, kiittämätön, että minä vielä kerran jättäisin teidät +ja menettäisin teidät ehkä ainiaaksi! Ettekö sitten aavista, mitä olen +kärsinyt näiden loputtomasti pitkien viikkojen kuluessa, kun en +tiennyt, olitteko elossa vaiko kuollut? Ja te luulette, että vielä +kerran suostun kitumaan kuoliaaksi ainoastaan sitä varten, ettei tuo +kunnon metsästäjä pahastuisi tai että joku voisi sanoa teidän paenneen +salamurhaajaa. Oi, herrani ... tänä iltana on varsin kaunis kuutamo! + +-- Teitä kaivataan... + +-- Asutte varsin somassa paikassa, teillä on kaunis näköala. Mainioita +poppeleita nuo tuolla etäällä. Minä pyydän: älkää olko huolissanne, +minä tulen viihtymään täällä erittäin hyvin. + +Paul tunsi rinnassaan jotakin, jossa oli kolmasosa suuttumusta, toinen +kolmasosa pelkoa, ja jäännös ihastusta. + +-- Ei, -- vastasi hän, -- olisin maailman kiittämättömin olento, jos +sallisin teidän uskaltaa henkenne minun tähteni. + +-- Siis seuraatte minua? + +-- En, madame! Maineenne... + +-- Entä sitten! Vähät maineestani! Mitä on maine? Valhetta! Mutta minä +vihaan valheita, herrani. Kyllä minusta jo on tarpeeksi kauniita +juttuja liikkeellä! Kertokoot kernaasti vielä lisää; en siitä välitä. +Te ette seuraa minua enkä minä luovu teistä. Siis jään tänne +huomiseksi. Mistä nyt puhelisimme? Mitä pidätte esim. Tukholmasta? +Varsin paljon jäätä, vai kuinka? + +-- Herminie! -- huudahti Paul innoissaan ja tarttui häntä käteen. + +-- Sanotaan, että teillä on täällä kesällä jonkinmoinen aurinko. Kuunne +on inhoittavan alakuloinen. Se tekee meidät kaikki kalpeiksi kuin +peikot. Jos ei teillä olisi noita mustia kutreja, olisitte +marmoripatsaan näköinen. Suotteko minun järjestää niitä _à l'antique_. +Olkaamme olevinamme menneitten vuosisatojen haamuja, jotka ovat +palanneet maahan, käydäkseen katsomassa muinaisia mielipaikkojaan. +Keitä olimme ennen eläessämme maan päällä? Minä olin -- odottakaas! +Cecilia Vaasa. Ja te, kuka te olitte? Hoyan kreivi. Oi, on suloista +olla kuollut, kun ei tarvitse olla yksin haudassaan! + +Paul suuteli hienoa, lumivalkoista kättä. Kuutamo valaisi hänen mustaa +tukkaansa, ja poppelit kuuluivat suhisevan yötuulessa. + +-- Lienee suloista rakastaa kuoleman jälkeen, varsinkin jos ei ole +löytänyt rakkautta elämässä, -- kuiskasi kaunis ranskatar haaveilevan +kaihomielisesti. + +-- Ken ei rakastaisi teitä, Herminie! Ken ei ilolla kuolisi tehdäkseen +teidät onnelliseksi. + +-- Entä eläisi, Paul? Eikö sitten ole ketään, ketään koko avarassa +maailmassa, joka tahtoisi elää minun puolestani? + +Ja hänen kaunis kutrinen päänsä vaipui Paulin rinnoille. + +Silloin aukeni ovi kuulumattomasti, ja sisään astui hiljaisin askelin +talonpoikaispukuun puettu nainen. Huomaamatta hän astui esiin +polvistuneen nuorukaisen luo, joka painoi huulensa markiisitar Egmontin +vasempaan käteen, jota tämä ei vetänyt takaisin, oikean käden levätessä +nuorukaisen hartioilla. Markiisittaren loistavat silmät olivat kokonaan +kiintyneet kauniin nuorukaisen kasvoja katselemaan. + +Pilvi kulki kuun editse, ja huoneessa oli melkein pimeä, Östanlidin +muori -- sillä hän se oli -- laski hiljaa kätensä nuorukaisen pään +päälle ja kuiskasi: -- Paul! + +Paul ja markiisitar hypähtivät yht'aikaa ylös. Jos ei varjo olisi ollut +niin synkkä, olisi heidän kummankin kasvoilla voinut nähdä polttavan +punan. + +Mutta markiisittaressa seurasi sana ulkonaista vaikutusta yhtä nopeasti +kuin jyrähdys salamaa. Mustasukkaisuuden paha henki iski heti häneen +kouransa, ja hän virkkoi kätkien jokaiseen sanaansa tikarin kärjen: + +-- Ettekö kuule, herra, että lemmittynne mainitsi nimenne? Nyt +ymmärrän, miksette voi seurata minua. + +Huone tuli taas valoisaksi, Östanlidin muori oli avannut salalyhdyn, +jota oli pitänyt kätkössä ja sytytti lampun. + +-- Markiisitar Egmont, -- virkkoi Paul, -- minulla on kunnia esittää +teille äitini, kreivitär Bertelsköld. Äitini, minä pyydän teitä +osoittamaan ystävyyttä tälle jalolle, kunnioitettavalle naiselle, joka +on tullut tänne suojelemaan minua salamurhaajalta. + +-- Kiitän teitä, madame, hyvyydestänne poikaani kohtaan, -- virkkoi +kreivitär tyynen arvokkaasti, ojentaen hänelle kätensä. -- Pelkonne ei +ollut turha: kamaripalvelija Josén vangitsi väkenne vähän matkan päässä +täältä. Käyntinne on ehkä pelastanut Paulin hengen, ja te olette tehnyt +kauniin ja jalon työn. _Minä_ en voi, madame, käsittää teitä väärin. + +Markiisitar Egmont osasi antaa arvoa näille hienotunteisille sanoille. +Hän puristi luullun kilpailijansa kättä ja sanoi hiukan hämillään, +jolloin hän oli entistään kahta kauniimpi: -- Kiitän teitä, että olette +minut oikein ymmärtänyt ja sanoistanne olisin teidät esittelemättäkin +tuntenut. Olen onnellinen saadessani tutustua teihin, madame, ja kun +olette täällä, ei ole minulla enää syytä olla levoton kreivi Paulin +suhteen. Luovutan huolenpitoni hänen onnestaan sille, jolla on siihen +suurempi oikeus kuin minulla. Hyvästi, kreivitär; hyvästi, herra +kreivi. _Au revoir!_ + +-- Hyvästi, markiisitar! -- Tulin oikeaan aikaan! -- ajatteli itsekseen +Östanlidin muori. + + + + +8. KIUSAAJA ERÄMAASSA. + + +Tukholman Suurkirkon ison oven edustalla seisoi eräänä sunnuntaiaamuna +vanhanpuoleinen mies, puettuna pitkään, ruskeaan takkiin ja +leveäliepeiseen, otsalle painettuun hattuun. Hän oli seisonut siinä +kauan samassa asennossa; kellot soivat, urut ja virret kaikuivat +juhlallisesti kirkossa, mutta tästä ei ruskea mies näyttänyt vähääkään +välittävän. Hän ei liikahtanut paikaltaan; hän tuskin näytti huomaavan +niitä useita satoja ihmisiä, jotka menivät hänen ohitsensa. -- Hän vain +katseli tukevan keppinsä kädensijaa, ja kirkkoon menijät katsoivat +häneen epäilevästi, luullen häntä höperöksi. + +Mutta hänen keppinsä kädensijaan oli upotettu hyvin pieni rasia ja +siinä rasiassa oli kompassi, jota ruskeatakkinen mies tarkasti +tähysteli joka kerta, kun joku meni hänen ohitsensa. + +-- Eilen se viittasi koilliseen, tänään melkein suoraan alas vähääkään +liikkumatta! -- jupisi mies itsekseen. + +Jumalanpalvelus läheni loppuaan, ja kansa alkoi virrata ulos kirkosta. +Äkkiä alkoi neula vähän väristä. Talonpoika kulki ohitse. Ruskea mies +nosti silmänsä ja sanoi. -- Hänellä se on ollut, mutta ei ole enää. + +Talonpoika huomasi hänet kuitenkin ja kääntyi päin. Se oli Joonas +Perttilä. + +-- Hyvää päivää, tohtori Weis, sanoi hän. -- Tai oikeammin: pahaa +päivää. Tiedättekö, tohtori, että enoparkani, vanha Larsson, vietiin +eilen hullujenhuoneeseen, ja te olette tehnyt hänet hulluksi. Neuvon +teitä antamaan hänelle järkensä takaisin, sillä muutoin voin teistä +todistaa jotakin, joka ennen iltaa voisi viedä teidät Ruusukamariin. + +-- Annan enollenne järkeä niin paljon kuin hänelle voi antaa, jos +sanotte, kenelle olette antanut hänen sormuksensa, -- vastasi tohtori. + +-- Minkä sormuksen? + +-- Sen, jonka löysitte parturintuvasta ja sittemmin annoitte pois. + +-- Vai sen, -- virkkoi Joonas viekkaasti silmää iskien. -- Sen myin +kahdesta äyristä eräälle Harmaidenveljestenkujan kuparisepälle. + +Tohtori pudisti päätään. -- Olette kuullut liian paljon myydäksenne +semmoisen kalliin kalun kahdesta äyristä. Sanokaa, kenelle olette sen +antanut ja määrätkää hinta! + +-- Se maksaa partasi, sinä pinttynyt konna! -- vastasi Perttilä. -- +Ellet pötki ennen iltaa tiehesi, toimitan sinulle majan "Valkeassa +Hevosessa".[18] + +-- Kiitän teitä, -- sanoi tohtori kylmästi. -- Jos olisin +kostonhimoinen, voisin antaa teille toisen majan. Mutta saatte mennä. +Olette kurja maan matonen, niinkuin kaikki muutkin. + +Näin sanoen asettui ruskea mies taas kirkonoven luo. Mutta tuskin oli +hän luonut silmänsä kompassiin, ennenkuin hänen muotonsa muuttui, sillä +neula oli mitä kiivaimmassa liikkeessä. + +-- Kuka? Kuka? -- jupisi tohtori näyttäen tahtovan silmillään niellä +kirkosta virtaavan väkijoukon. + +Ainakin neljäkymmentä henkeä kulki yht'aikaa hänen ohitsensa. Hän +seurasi tätä väkijoukkoa, näki sen jakaantuvan lähimmässä kadunkulmassa +ja kysyi kompassilta neuvoa joka askelella. Neula osoitti järkähtämättä +alas linnaan päin, sitten Skeppsbrohon. Ruskea mies seurasi samaa +suuntaa. Skeppsbron luona oli silloin niinkuin vielä meidän +päivinämmekin[19] soutuveneitä niiden mukavuutta varten, jotka +tahtoivat kulkea yli virran Kastelholmaan, Ladugårdslandetiin ja +Eläintarhaan. Kirkkoväki täytti useat veneistä. Ruskea mies seurasi +mukana. + +Hänen veneessään istui, paitsi häntä itseään, kaksi miestä ja kolme +naista. Vene laski useissa kohden maihin ja matkustajia hupeni pois. +Lopuksi oli jäljellä ainoastaan muuan talonpoikaisnainen ja hän +soudatti itsensä Eläintarhaan. Mutta mies, joka oli tarkannut neulan +suuntaa, oli jäänyt hänen kanssaan veneeseen ja astui hänen perässään +maihin nykyisen n.s. Allmänna Grändin luona. + +Nainen kulki oikeanpuolitse veistämön ja venemiesten tonttien, kulki +ohi Hasselbackenin ja erosi vasemmalle kaitaista polkua, joka aution, +viljelemättömän puiston läpi vei suoraan Brunnsvikiin. + +-- Koilliseen, se on oikein, -- mutisi ruskea mies seuraten häntä. + +Kun he olivat tulleet niin kauas kukkuloiden ja puunrunkojen väliin, +että kaupunki oli kadonnut näkyvistä eikä läheisyydessä ollut +huomattavissa muita eläviä olentoja kuin rastaita ja peippoja, jotka +räpistelivät puoleksi vielä lehdettömien puiden latvoissa, joudutti +mies kulkuaan ja oli kohta naisen rinnalla. + +-- Mihin matka? + +-- Perille, -- vastasi nainen, vähän tyytymätönnä tähän odottamattomaan +seuraan. + +-- Oikein vastattu, -- virkkoi ruskeapukuinen, -- Me kuolevaiset emme +tiedä, mistä tulemme ja mihin menemme, mutta yksille perille me kaikki +pyrimme -- hautaan. Sinnekö menette? + +-- Sinne. Mutta en jäädäkseni sinne. + +-- Eräät kuitenkin väittävät atomin katoavan äärettömyyteen. + +-- He suuresti erehtyvät. + +-- Hän ilmaisee itsensä, hän ei ole talonpoikaisnainen. Hyvä, -- +ajatteli itsekseen ruskea ja jatkoi sitten ääneen: + +-- Tiedättekö, hyvä ystävä: ette olekaan se, jolta näytätte. Ette puhu +niinkuin talonpoikaisnainen. + +-- Kuinka minun sitten pitäisi puhua? + +-- Olette aatelinen ja sivistynyt. Liikutte valhepuvussa salaisilla +retkillä. + +-- Niinkö luulette? + +-- Olen varma siitä. Ei teidän käyntinne, ei äänenne, ei puhetapanne +eikä mikään soinnu yhteen teidän pukunne kanssa. + +-- Luulkaa mitä luulette. + +-- Olen pahoillani, mutta kun olen salapoliisi, on minun pakko panna +teidät kiinni, ellette voi antaa minulle selvää todistusta siitä, +että liikutte laillisissa asioissa. Vannokaa, että olette +talonpoikaisnainen, ja minä myönnän erehtyneeni. + +Nainen katseli häntä hetken aikaa hämmästyneenä, mutta joudutti sitten +kulkuaan eikä vastannut. + +Ruskea mies katseli ympärilleen. Puistossa oli autiota ja hiljaista. +Silloin tarttui hän naista käsipuoleen ja sanoi uhaten: + +-- Jos teillä on niin paha omatunto, ettette voi edes vannoa +viattomuuttanne, niin tulee teidän seurata minua poliisin luo. Siellä +on sopivia keinoja, joilla totuus saadaan ilmi. Mitä arvelette +peukalonpuristimesta? Mutta minä säälin teitä. Vannokaa olevanne se, +joksi pukunne teidät osoittaa, niin annan teidän esteettömästi jatkaa +matkaanne. + +-- Olen kreivitär Bertelsköld ja käsken teitä päästämään käteni! -- +sanoi vaimo heittäen pois päähineensä ja katsellen miestä suurilla, +tummilla silmillään. + +Mutta ruskeapukuinen taisteli tässä elämänsä hurjimman intohimon +puolesta eikä aikonut päästää varmaa saalistaan. -- Te olette siis se, +-- sanoi hän, -- josta on puhuttu sanomalehdissä ja joka olette +karannut miehenne luota. Sitä enemmän syytä minulla on viedä teidät +poliisin luo, josta luultavasti tulette vaeltamaan suoraan +ojennuslaitokseen. + +Nainen punastui kovasti, mutta oli vaiti. Tähän soimaukseen hän ei +voinut mitään vastata. -- Oi Bernhard, Bernhard! -- ajatteli hän +sydämensä syvyydessä. + +-- Ymmärrätte siis, -- jatkoi poliisiksi tekeytynyt -- että on minun +vallassani saada Tukholman katupojat osoittamaan teitä sormellaan. +Teillä on vain yksi ainoa keino päästäksenne vaarasta. Antakaa minulle +kuninkaan sormus ja te olette vapaa. + +-- Ette ole mikään poliisi, olette ryöväri! -- huudahti nainen koettaen +riuhtaista itsensä irti, mutta ruskeapukuisen käsi piti häntä kuin +pihtien välissä. + +-- Olen ehkä erehtynyt, -- sanoi mies taas ikäänkuin nöyrtyen. -- Jos +teillä ei ole sormusta, niin vannokaa, ja minä uskon teitä. + +-- Tiedätte hyvin kyllä, että minulla on tuo kurja taikakalu, -- +vastasi nainen ylenkatseellisesti, -- muutoin ette kerta toisensa +perästä yrittäisi sitä minulta väärällä valalla houkutella. Mutta koska +tiedätte sormuksen voiman, niin pitäisi teidän myöskin tietää, että +kaikki uhkauksenne ovat voimattomat. Ette voi minua murhata, ettekä +ryöstää; joudutatte vain omaa onnettomuuttanne. + +-- Armoa, armoa! -- huusi ruskea mies, päästäen äkkiä hänen kätensä ja +heittäytyen polvilleen. -- Te olette oikeassa, te olette tähtien +suojeluksen alainen, enkä minä voi teiltä aarrettanne ryöstää, +ennenkuin itse menetätte omistusoikeutenne siihen. Mutta olkaa minulle +armollinen! Olen tutkinut kaikki luonnon salaisuudet, paitsi tuota +ainoata ja suurinta, joka on jäljellä. Sitä löytääkseni olen penkonut +maat ja meret, niin, olen uhrannut puolet elämästäni... En voi elää +ilman sitä aarretta; sen olemassaolo tekee kaikki pyrintöni tyhjiksi, +niin kauan kuin minä en ole sen omistaja. Antakaa minulle siis se +sormus, niin tahdon olla orjanne, koiranne, tahdon antaa teille onnea +ja kultaa, tahdon puolestanne valloittaa itse taivaan portit! + +-- Jos antaisin teille sormuksen, -- virkkoi talonpoikaisnainen, -- +niin rikkoisin Jumalan ensimmäisen käskyn ja saisin sielunne häviön +omalletunnolleni. Mutta tämä sormus on jo aikaansaanut tarpeeksi pahaa +maailmassa. Sen vuoksi ei kukaan maailmassa tule sitä enää kantamaan, +ei edes se, jonka oma se perintöoikeuden mukaan on. Tahdon sen tulessa +polttaa, koska vesi ei sitä hävitä. + +Näin sanoen hän oli tietämättään irroittanut sormuksen sormestaan, ja +ruskea mies huomasi sen. Heti ryntäsi hän raivoissaan naisen kimppuun, +temmatakseen itselleen aarteen, ja se olisi luultavasti hänelle +onnistunutkin, ellei vaimo samassa olisi heittänyt tuota vaarallista +koristetta niin kauas kuin jaksoi puistoon. + +Ruskea päästi hänet heti ja tarttui kiireesti keppiinsä kysyäkseen +neuvoa kompassiltaan ja sen avulla hakeakseen aarrettaan nurmikosta. +Mutta tämän liikkeen käsitti väärin eräs mies, joka samassa läheni +polkua pitkin nopein askelin. Hän heittäytyi ruskean miehen kimppuun, +väänsi hänen kädestään kepin ja löi sen kädensijan lähimpään kiveen +niin, että pienen rasian pirstaleet sinkoilivat pitkin maata. + +Se oli taaskin Joonas Perttilä. + +-- Voi, voi, tähtikompassini! Kaikki on hukassa! -- vaikeroi +ruskeapukuinen mies vaipuen masentuneena mättäälle. + +-- Olipa hyvä, että pidin silmällä konnaa Suurkirkon luona ja näin +hänen seuraavan teitä, -- sanoi Joonas vaimolle. -- Odotapas, veitikka, +ajattelin itsekseni, sinulla ei ole hyvää mielessäsi. Ja sitten +seurasin teitä toisessa veneessä, mutta se laski maihin veistämön +luona, ja minä olin jo vähällä haihtua teistä, kun kuulin äänen ja näin +tuon ruskean roiston kohottavan keppiänsä. Tahdotteko, että mäikytän +häntä vähän selkään. Tarvitsisi hän selkäsaunan enonkin vuoksi ja +pienen lisälöylytyksen teidän tähtenne. + +-- Älä koske häneen! Hänen kanssaan kaatui maahan jotakin suurtakin, -- +sanoi vaimo totisesti. + +-- Suurta? Niin, jos tarkoitatte suurta konnantyötä, niin olette aivan +oikeassa! Mitä muuta suurta se voisi olla? + +-- Siinä on, -- sanoi vaimo, -- ylevä, mutta murskautunut pirstale +ihmishenkeä. Siinä on _tutkimus ilman Jumalaa!_ + + + + +9. ENSIMMÄINEN KOETTELEMUS. + + +Kas niin, nyt alkaa muori olla aika hieno, -- sanoi hovin +hiustenleikkaaja ja naamioittaja Cederberg talonpoikaisnaiselle, +joka oli saapunut häneltä apua saamaan. Cederberg oli käynyt oppia +Parisissa ja ollut teatterissa kuningasvainajan aikana. Ei kukaan +osannut paremmin kuin hän muuttaa ihmisten muotoa ja hänen taidokkaan +kätensä muodostaessa oli kookkaasta, vielä kukoistavasta naisesta +mustine hiuksineen ja kauneine, eloisine kasvoineen tullut +kahdeksankymmenvuotias Sibylla, jonka hiukset olivat ohuet ja +lumivalkeat, otsa kurttuinen ja posket kuopalle painuneet. + +-- Nyt saa ukko suuret silmät, kun tulette povaamaan hänelle kädestä +hänen nimipäivänään -- ja jos hän tuntee teidät tulen valossa, niin +saatte sanoa minua konvehtimaalariksi. Mutta älkää syyttäkö minua, että +olen maalannut teidät kolmekymmentä vuotta vanhemmaksi sen sijaan, että +olisin maalannut teidät saman verran nuoremmaksi. Noine silminenne ja +hampainenne olisitte yhtä helposti voinut muuttua kaksikymmenvuotiseksi +neitoseksi. Neuvon teitä lukemaan lattialautoja, jos tahdotte ukkoa +pettää, sillä jos hän vain saa nähdä nuo lyhdyt kahdeksankymmenvuotiaan +povariämmän päässä, niin tulee hän tekemään pahaa pilkkaa minusta ja +minun taidostani. + +-- Mitäs maksaa? -- kysyi nainen ilmeisen vastenmielisesti peiliin +katsahtaen. + +-- Yhdeksän talaria maalauksesta ja yhdeksän irtotukan vuokrasta. Se on +mitätön hinta semmoisesta työstä, kun on lisännyt ihmiselle ikää +kolmekymmentä vuotta. + +Kahdeksankymmenvuotias maksoi, peitti päänsä ja poistui, mutta ei +mennyt, niinkuin naamioittaja luuli, ukkonsa luo Rospiggin +kaupunginosaan eteläpuolelle kaupunkia, vaan pohjoiseen +Kuningattarenkadulle päin. Siellä hän poikkesi erääseen suureen taloon +Östanlidin muorin nimellä. + +Oli iltapäivä, ja kreivi Bernhard Bertelsköld istui kirjoituspöytänsä +ääressä, tarkastellen paperia, joka oli hänen edessään. Hän oli nyt +melkein parantunut; loukkaantunutta silmääkin voi taas käyttää; +ainoastaan syvä arpi vasemman silmän yllä rumensi hänen kaunista +otsaansa, Mutta hänen huuliltaan oli muinoinen ivanhymy kadonnut; hän +oli kalpea ja totinen; voi nähdä, että hän oli taistellut kovia +taisteluja luonteensa pahoja puolia vastaan. + +-- Olipa hyvä, että tulitte, muori, -- sanoi hän. -- Tarvitsen +suojelushenkeni tukea, Kas tässä hakemukseni, jossa pyydän eroa +kaikista toimistani hovissa ja valtiomiehenä. + +-- Oletteko tarkoin punninnut, mitä teette? -- kysyi uskollinen hoitaja +matalalla äänellä. + +-- En ole ajatellut mitään muuta kokonaiseen viikkokauteen, -- vastasi +kreivi. -- Voitte arvata, että lujalle ottaa, kun täytyy juurineen +kiskoutua irti entisestä elämästään aloittaakseen uutta. Satoja kertoja +olen koettanut miettiä jotakin välimuotoa, jolla palvelisin yht'aikaa +vanhoja ja uusia jumalia. Mutta se ei käy päinsä. Muori, se ei käy. +Entiset tuttavani ovat käyneet luonani ja pilkanneet näitä mietteitäni. +En voisi kauemmin tätä kestää, häpeäisin heitä ja muuttuisin taas +samaksi kuin ennen olen ollut. Kas, niin heikoksi olen tullut minä, +joka luulin itseäni jättiläiseksi! Ja sen vuoksi vetäisen nyt suuren, +mustan viivan yli koko menneisyyteni, muutan johonkin maalle ja +antaudun kokonaan maanviljelykseen. Hyväksyttekö päätökseni? + +-- Teitä sanotaan silloin haaveilijaksi, uskonnolliseksi intoilijaksi. + +-- Sen tiedän. Mutta jos en siitä välitä, jos pysyn Jumalalle ja +omatunnolleni uskollisena, teenkö oikein? + +-- Teette. + +-- Minua ilahduttaa, että olette samaa mieltä. -- Mutta tiedättekö, +muori, minulla on raskaita huolia ja paljon hyvitettävää. Valtiollisen +sekasotkun voin selvittää, markiisittarenkin voin lepyttää. Paulinkin +kanssa voin sopia; hän on nuori ja voi antaa anteeksi, odotan häntä +tänä iltana luokseni. Mutta äitipuoleni ei koskaan voi antaa minulle +anteeksi. + +-- Luuletteko häntä niin kovaksi ja kostonhimoiseksi? + +-- En, mutta ajatelkaa, mitä pahaa olen hänelle tehnyt, kuinka syvästi +olen häntä loukannut. Olen ajanut hänet pois kotoaan, puolisonsa ja +lastensa luota, olen häväissyt häntä kahdenkesken, häväissyt +häntä muiden läsnäollessa, häväissyt häntä koko Ruotsin nähden +sanomalehdissä. Olisi luonnotonta, jos hän voisi antaa minulle +anteeksi. + +-- Koettakaa! + +-- Koettakaa? Enhän saa häntä käsiini. Ei kukaan tiedä, missä hän on; +ainakaan ei minulla ole siitä mitään aavistusta. Tahdon tunnustaa +teille, muori, että oli hetkiä, jolloin luulin teitä äitipuolekseni. On +jotakin teidän äänessänne ja olennossanne, joka muistuttaa häntä. Mutta +samassa nauroin hullunkuriselle luulolleni. Ei, muuta en voi vaatia +emintimältä kuin ettei hän minua kiroa. En voi toivoa, että hän koskaan +tulee sietämään minua ja senvuoksi olen ajatellut ostaa itselleni +maatilan Suomesta, jättääkseni hänet rauhaan Falkbyhyn. Hän on +levollisempi, kun meri on välillämme. + +-- Hyväksyn teidän tarkoituksenne, mutta sen toteuttaminen on jätettävä +Jumalan ja tulevaisuuden varaan. Tahdotteko, että luen teille jotakin? + +-- Tehkää niin. Tarvitsen valoa, sillä haparoin suuressa pimeydessä. + +Ja muori luki taas tuosta lohduttavasta kirjasta, jossa puhuttiin +korkeimmasta hyvästä, rauhasta ja sovusta, itsensäkieltämisestä ja +täydellisestä antautumisesta Jumalalle, jota ilman ei mitään vakavaa +perustusta ole tässä maailmassa. Hänen vielä lukiessaan ilmoitettiin +tulleiksi kreivit Bertelsköld, isä ja poika. + +-- Kas, -- sanoi muori, vetäytyen varjostimen taa, -- nyt lähenee +ensimmäinen koettelemuksenne. Rakkaus kolkuttaa suljetulle ovellenne, +ja teidän vallassanne on avata tai sulkea se. + +Tuskin oli hän lausunut nämä sanat, kun Paul astui sisään ja nopein +askelin meni veljeänsä kohti, ikäänkuin heittäytyäkseen hänen syliinsä. +Mutta niin voimakas oli kalpean, pöydän luona olevan laihan miehen +vaikutus häneen ja niin suuri se pelon ja vastenmielisyyden tunne, jota +Paul aina lapsuudestaan asti oli tuntenut vanhempaa veljeänsä kohtaan, +että hän jäi liikkumatonna ja epäilevänä seisomaan keskelle lattiaa. + +Bernhard huomasi sen, nousi ylös ja astui pari askelta Paulia vastaan. +Mutta häneenkin vaikutti piintyneen vihan muisto niin voimakkaasti, +että jo ojennettu käsi vaipui alas ja hän pysähtyi epäilevänä ja +liikkumatonna Paulin eteen. + +Tässä oli kaksi ylpeää, voimakasta virtaa, joiden tuli toisiinsa +sekoittaa kuohuvat aaltonsa; tässä oli kaksi vinhaa myrskyä, joiden +tuli kohdattuaan toisensa kulkea samaan suuntaan. Hetki oli ratkaiseva; +varomaton sana, epäiltävä silmäys olisi voinut kaikki turmella. Vielä +ei kukaan voinut varmuudella sanoa, tuntisivatko veljet toisensa +veljikseen vai kääntyisivätkö he toisistaan verivihollisina. + +Silloin vanha kreivi, heidän isänsä, astui heidän luoksensa ja sanoi +totisesti: + +-- Bernhard Bertelsköld, tuossa on veljesi Paul! Paul Bertelsköld, +tuossa on veljesi Bernhard! Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön +ihminen erottako. + +Enempää ei tarvittu sulattamaan jäätä veljien sydämistä -- olihan sitä +jo kauan kaivertanut se lämmin aurinko, joka valaisi heitä molempia. +Nyt avasivat he yht'aikaa sylinsä ja seuraavalla hetkellä sykki rinta +rintaa vasten. + +Kolmas, joka sulki heidät syliinsä, oli heidän isänsä. + +-- En häpeä itkeä, -- virkkoi harmaapäinen, jalo vanhus, -- kun taivaan +enkelitkin nyt ilosta itkenevät. + +Neljäs -- hän istui äänetönnä, tuntematonna ja piiloutuneena niinkuin +yksi noita näkymättömiä enkeleitä, jotka seuraavat iankaikkisen +rakkauden voittoja maan päällä, mutta hänen riemunsa oli nöyrin ja sen +vuoksi kaikista puhtain. + +Hänen aikansa ei vielä ollut tullut. + +-- Ja nyt, -- virkkoi Paul reippaasti, pyyhkiessään kirkkaita +kyynelhelmiä kauneista, tummista silmistään -- nyt on kaikki taas +tuleva hyväksi jälleen, nyt ja'amme toistemme kanssa kaiken elämän ilot +ja surut ja uuden liittomme vahvistaa... + +Hän keskeytti lauseensa hämilleen mennen. Hän ei vielä tiennyt, mitä +kaikkea uskaltaisi ajatella veljestään. + +-- Äitimme! -- sanoi Bernhard reippaasti. + +Ensi kerran kuuli Paul hänen sanovan: _äitimme_. + +-- Kiitän sinua, -- sanoi hän lämpimästi veljensä kättä puristaen. + +-- Ja minä siunaan sinua, poikani, suurimman voiton johdosta, jonka +kuolevainen voi voittaa: kun voittaa itsensä. + +-- Isäni, -- virkkoi Paul, jonka oli mahdoton enää tunteitaan hillitä, +-- en voi teille vielä kaikkea sanoa, mutta sen tiedän, että äitimme ei +poissaolonsa aikana ole ollut meistä välittämättä ja toivon, että +sovintomme on saava hänet taas palaamaan. + +-- Se toivo on minuakin ylläpitänyt kaikissa huolissani, -- sanoi vanha +kreivi, -- ja minä olen lakkauttanut kaikki kuulustelemiseni, +antaakseni hänen palata silloin, kun hän itse sen sopivaksi katsoo. + +-- Jospa olisin sittenkin oikein arvannut! -- virkkoi Bernhard +miettien. -- Jospa mieletön aavistukseni ei sittenkään olisi minua +pettänyt! Ehkä jälleennäkemisen ilo on lähempänä kuin luulemmekaan. +Östanlidin muori, pyydän teiltä jotakin. + +Vanha nainen astui vavisten esiin. + +-- Muistatteko, mitä minulle lupasitte? Kun olen teoin enkä vain sanoin +todistanut, etten enää ole sama kuin ennen, silloin lupasitte paljastaa +kasvonne. Katsotteko minun nyt täyttäneeni ne ehdot, jotka minulle +määräsitte? + +-- Olette hyvällä alulla, -- kuiskasi vanha nainen. + +-- On siis teidän vallassanne täyttää minulle antamanne lupaus. + +Ainoastaan kirjoituspöydällä oleva yksinäinen lamppu valaisi heikosti +huonetta, sillä Bernhardin silmä ei vielä sietänyt voimakkaampaa valoa. +Östanlidin muori astui esiin ja nosti pois huivin, joka peitti hänen +päänsä. Paul vapisi, sillä hän tunsi puvun; Bernhardin paha omatunto +puistatti häntä, ja vanha kreivi katseli tätä kohtausta äänettömästi +kummastellen. + +Mutta kun päähine oli poissa, näkivät kaikki sen alla +kahdeksankymmenvuotiaan vaimon, jonka hiukset olivat lumivalkeat, otsa +ryppyinen, kasvot lakastuneet ja silmät maahan luodut. + +Pettymys valtasi kaikkien mielen, ja herännyt toivo oli muuttunut +alakuloisuudeksi. -- Olin hullu, kun luulin saavani nähdä hänet! En ole +sitä ansainnut! -- huudahti Bernhard Bertelsköld. -- Mutta kuka +lienettekin, tuntematon, salaperäinen olento, niin olen teille +ikuisesti kiitollinen ja ihailen teitä koko elinaikani! + +Kahdeksankymmenvuotias ei vastannut. Hän peitti pian taas kasvonsa ja +riensi ulos itsesoimauksen orjantappuran oka sydämessään. -- Mitä olen +tehnyt? -- huokasi hän. -- Jumalani, anna minulle anteeksi, sillä tein +ehkä väärin; salainen ääni minussa sen selvästi sanoo. Tiedät, +Jumalani, että olen sen hyvässä tarkoituksessa tehnyt, sillä Bernhard +seisoo vielä epäröiden valtakuntasi portilla. Mutta olen kuitenkin +pettänyt rakkahimpani ... oi, se oli kauhea hetki! En ole syntynyt +pettämään... + + + + +10. SALAVEHKEILIJÄ JA YKSITYISSIHTEERI. + + +-- Asia edistyy, teidän majesteettinne, asia edistyy! -- sanoi eversti +Jaakko Maunu Sprengtporten eräänä iltana toukokuun keskipalkoilla, kun +hänellä oli salainen keskustelu kuninkaan kanssa. -- Veljeni matkustaa +näinä päivinä meritse Suomeen valmistaakseen keikausta ja vähän +myöhemmin seuraan minä jäljessä. Viaporin linnaväen upseerit ovat +suurimmaksi osaksi hattuja, siis tyytymättömiä ja valmiita mihin +muutokseen tahansa. Luulen heidän avullaan voivani saada vartioväen +kapinaan, ja kun asia kerran on alulla, toivon voivani vastata myöskin +Porvoon keveästä ratsuväestä. + +-- Onko niin helppoa saada suomalaiset kapinaan? -- kysyi kuningas. -- +Olen kuullut sanottavan, että se kansa on itsepäinen kaikessa, jopa +uskollisuudessaankin. + +-- Juuri sen vuoksi, teidän majesteettinne. Nuo karhut tuolla meren +takana ovat kuningasmielisempiä kuin ruotsalaiset itse. Uskottomuus +hallitusmuodolle merkitsee tätä nykyä uskollisuutta kuninkaalle. Ja jos +on kysymys pienestä vehkeestä, on kyllä keinoja, joilla tuokin kansa +saadaan liikkeelle. Sen valtioneuvos Reuterholm parhaiten tietää. Hän +on tehnyt ihmetyön, hän on yllyttänyt siivot ja uneliaat rusthollarini +Gammelbackassa nostamaan jutun minua vastaan säätyjen edessä, ja hän on +siinä niin hyvin onnistunut, että olen hukassa, jos ei teidän +majesteettinne suvaitse vastaanottaa mahtavampaa kruunua. Kas siinä +syy, -- lisäsi eversti hienosti -- miksi minun jo pelkästä epätoivosta +täytyy olla kuningasmielinen, ellen olisi sellainen jo vakaumuksesta ja +miksi teidän majesteettinne voi luottaa minuun kuin miekan kahva +terään. + +-- Ja sitten on ajatuksenne... + +-- Sitten on ajatukseni viedä luotettava sotaväki meren yli muutamilla +armeijan laivaston laivoilla, jotka ovat Viaporin luona. Suomalaiset +nousevat maihin Erstanlahden luona täällä lähellä. Minulla on +vartijani valmiina, laivoille annetaan merkki, joukko luotettavia +valtiopäivämiehiä ja upseereja kiiruhtaa suomalaisia vastaan... + +-- Mutta silloinhan heittäytyisimme _à tout prix_ suomalaisten syliin! +Ei, hyvä parooni, ruotsalainen sotaväkeni pitäisi sitä epäluottamuksen +osoituksena. + +-- Suomalaiset, teidän majesteettinne, ovat juuri luodut käytettäviksi +kiiloina, joita ajetaan sisään honkaa halkaisemaan, ja sitten täydentää +kirves työn. Sen vuoksi täytyy ruotsalaiselle sotaväelle jättää +varsinainen _coup de main_. Tukholman vartioväkeä on varovasti +edeltäpäin valmistettu ja se marssii yöllä vastaanottamaan suomalaisia. + +-- Mutta yöt ovat valoisat. + +-- Se kirottu valo, -- pyydän anteeksi, -- teen vain tyhmyyksiä. Mutta +onneksi ei ole muilla kuin Pechlinillä silmiä päässä ja häntä varten +kyllä keinot keksitään. Muut eivät ole vaarallisia, he vetävät yömyssyt +korvilleen ja aina nenään saakka. + +-- Jatkakaa! + +-- Sittenkun vartijaväki on liittynyt suomalaisiin, on pöytä katettu ja +teidän majesteettinne käsketään alamaisimmasti aterialle. Se on: teidän +majesteettinne on armollinen ja saapuu maallenousupaikalle ja pitää +puheen sotaväelle, sitten heidän etunenässään marssiakseen +pääkaupunkiin. Täällä teidän majesteettinne asettuu kaartin etupäähän. +Neuvoskunta ja myssyjen johtajat vangitaan, kuuluttajat kutsuvat säädyt +valtiosaliin ja uusi hallitusmuoto esitetään heidän vahvistettavakseen. +Se käy kuin huvinäytelmä. Loppukohtauksena tulee, niinkuin kohtuullista +on, häät vallan ja kruunun välillä, ja katsojat taputtavat käsiään. + +-- Tiedättekö, parooni, että semmoiset huvinäytelmät joskus muuttuvat +murhenäytelmiksi. Olen lasna ollessani semmoisiakin nähnyt. + +-- Oh, teidän majesteettinne, kaikki riippuu siitä, etteivät +näyttelijät joudu hämilleen, ja täytyy pitää huolta siitä, että +kuiskaaja tekee hyvin tehtävänsä. Muuten ei aikomukseni suinkaan ole +jättää kaikkea yhden yrityksen varaan. Täytyy ottaa haltuunsa jokin +eteläisistä linnoista, esim. Kristianstad. Kukistaakseen tämän +vaarallisen kapinan, kokoaa teidän majesteettinne armeijan; ja armeijan +etupäässä olevalla kuninkaalla on ihmeellinen valta saada kansa +uskomaan hänen isänmaalliseen ajatuskantaansa. + +Kuningas Kustaan suuret siniset silmät katselivat omituisella +varovaisen älykkäällä ilmeellä uskaliasta vehkeilijää. Vielä hän ei +ollut mihinkään suostunut, vielä hän ei ollut laskenut kruunuansa ja +mainettaan alamaisen käsiin. + +-- Tahdon ajatella esitystänne, -- sanoi hän. + +-- Suokaa anteeksi, sire, puutarhurin nukkuessa rikkaruoho kasvaa. +Teidän majesteettinne ajatellessa toimivat muut. Nyt tai ei +milloinkaan. + +-- Ja kuka vastaa siitä, ettette syökse valtakuntaa kansalaissotaan ja +saata itseänne ja uskollisimpia alamaisiani onnettomuuteen? + +-- Kuka? Caesarin onni ja raha, teidän majesteettinne. Minä tarvitsen +paljon rahaa. + +-- No hyvä, tahdotteko rehellisten kasvojeni takuuta vastaan lainata +minulle sata tukaattia. + +-- Vaikka satatuhatta, teidän majesteettinne, -- jos minulla vain +olisi! Mutta vallankumouksissa samoinkuin sodissakin tarvitaan ensiksi +rahaa, toiseksi rahaa ja kolmanneksi vielä sittenkin rahaa. Rahaa +täytyy hankkia, vaikkapa kuutamoa pitäisi rahaksi lyödä. Eikö teidän +majesteetillanne ole semmoista silmänkääntäjää? Olen kuullut +kerrottavan, että ranskalaiset samoinkuin suomalaisetkin osaavat +loihtia. + +-- _Voyons_. Tahdon koettaa muuatta loihtua. + +-- Teidän majesteettinne siis suostuu? + +-- Mihin sitten? + +-- Alamaiseen ehdotukseeni. + +Kuningas Kustaa hymyili. -- Minä suostun, -- sanoi hän, -- olemaan +seuraamatta rusthollarienne esimerkkiä ja nostamatta juttua teitä +vastaan säätyjen edessä. Muutoin voitte olla vakuutettu +kuninkaallisesta suosiostani. + +-- Ja valtakirja? + +-- Niin, saatte valtakirjan matkustaa Suomeen ostamaan hevosia +tykistölle. + +-- Kiitän nöyrimmästi ja olen seuraava teidän armollista tahtoanne. + +Keskustelu oli päättynyt. + +-- Hän on kunnianhimoinen kuin äitinsä ja pelkuri kuin isänsä, mutta +minä ajan häntä edelläni kuin kanuunasta ampuen, -- ajatteli +Sprengtporten mennessään. + +-- Hän on sytytyslanka, joka johtaa ruutitynnyriin, mutta pitää varoa, +ettei kaikki räjähdä ilmaan, -- ajatteli kuningas heittäessään hyvästiä +rohkealle ja vaaralliselle alamaiselleen. + +Kello soi, ja vartiovuorossa oleva adjutantti astui sisään. + +-- Kutsu tänne se nuori mies, joka odottaa päästäkseen puheilleni. + +Kohta sen jälkeen tuli Paul Bertelsköld, vielä kalpeana haavastaan. + +-- Nimenne on Bertelsköld, Falkbyn kreivin poika? + +-- Niin on, teidän majesteettinne. + +-- Ylioppilas? + +Paul kumarsi myöntäen. + +-- Mitä olette lukenut? + +-- Luonnontieteitä, historiaa ja filosofiaa. + +-- Siinä tapauksessa ette liene harrastanut vieraita kieliä? + +-- Jossakin määrin, teidän majesteettinne. + +-- Mitä kieliä? + +-- Ranskan, saksan, englannin, italian ja venäjän kieliä. + +-- _En effet_, onhan siinä aluksi. Kuinka on päähänne pistänyt lukea +venäjää? + +-- Tutustuin Turussa erääseen venäläiseen karkuriin. + +-- Hyvä. Kas tässä erään venäläisen ritarikunnan diploomi, joka on +minulle lähetetty. Kääntäkää se. + +Paul käänsi sen sujuvasti. + +-- Hyvä on, -- sanoi kuningas hymyillen. -- Minulle on sanottu, että +tietonne ovat erinomaiset, enkä ole teitä kutsunutkaan tänne +suorittamaan tutkintoa. Oletteko luotettava? + +-- Jos teidän majesteettinne tahtoo minua koettaa, niin en aio nimeäni +pilata. + +-- Ah, on monenlaisia aatelismiehiä. Veljenne esimerkiksi. Mutta +voitteko säilyttää salaisuuksia, joista riippuu henkenne ja vielä +enemmänkin? + +-- Voin mennä kuolemaan sen puolesta, jota pidän oikeana. + +Kuningas katsoi häneen terävästi. -- Ja jos ette pidä jotakin oikeana, +mitä silloin teette? + +-- Minä kieltäydyn luottamuksesta, jota en voi vastaanottaa. + +-- Kuinka? Olette suorasukainen, nuori herrani! + +-- En voi tinkiä omatuntoni kanssa, mutta en myöskään pettää kuninkaani +tai jonkun toisen luottamusta. + +-- Tiedättekö ystäväni, että kuninkaan palveluksessa ei aprikoida, vaan +totellaan. + +-- Suokaa anteeksi, teidän majesteettinne! En voi muilla ehdoilla +palvella. + +-- _Au diable_, semmoisilla palvelijoilla en tee mitään! Menkää +tiehenne! Teistä voi tulla lavertelija valtiopäivillä niinkuin kaikista +muistakin, mutta minun palvelukseeni ette kelpaa. + +Paul kumarsi aikoen mennä. + +-- Odottakaa, -- sanoi kuningas rypistäen kulmiaan. -- Osaatte venäjää +ja siitä voi ehkä olla hyötyä. Tiedättekö, että teitä on suositettu +yksityissihteerikseni Gyllengahmin jälkeen, jota en voi käyttää. + +-- En uskaltanut sitä enää toivoa. + +-- No miksi, taivaan nimessä, sitten turmelette tulevaisuutenne +puhumalla tyhmyyksiä? + +-- En koskaan sano teidän majesteetillenne muuta kuin totuuden. + +-- _Foi de gentilhomme_, -- sanoi helposti lepytettävä kuningas +nauraen, -- jos aiotte esiintyä semmoisena kummana hovissani, niin +tekee todellakin mieleni koettaa, mihin kelpaatte. Mutta varokaa, nuori +mies, minä varoitan teitä muista _messieurs et mesdames de la cour_. Ne +tulevat vähintäänkin repimään silmät päästänne. _Enfin_, saavutte +huomenna klo 10 kreivi Schefferin luo saadaksenne määräyksiä ja sitten +tahdomme pitää teitä armollisessa muistissamme. + +Paul luuli nyt käyntinsä päättyneen ja aikoi taas poistua. Mutta +kuningas viittasi häntä jäämään. + +-- Johtuu mieleeni jotakin, -- sanoi hän. -- Voitteko virheettömästi +kirjoittaa äidinkieltänne? + +Paul luuli osaavansa tuon merkillisen taidon, johon, niinkuin kaikki +tiesivät, kuningas ei ollut täysin perehtynyt. + +-- No, kai piirtelette variksenvarpaita paperille niinkuin kaikki +muutkin nuoret maisterit? Kirjoittakaa jotakin; tahdon nähdä +käsialanne. + +Paul tarttui kynään ja kirjoitti loistavan kauniilla käsialalla säkeen +Henriadista: + +_La verité seule est grande, la vertu seule est aimable_.[20] + +-- Hm, -- sanoi kuningas nähtävästi tyytyväisenä, -- saatte alkaa +virkanne varsin tärkeällä luottamustoimella. Saatte kirjoittaa +puhtaaksi "Thetis ja Peléen" vuorosanat. + + + + +11. SUURI NÄYTTELIJÄ. + + +Eräänä aamuna tahi oikeammin eräänä päivänä, sillä kello oli lähes +kaksitoista, istui kuningas Kustaa sinisilkkisessä aamutakissaan +kirjoituspöytänsä ääressä, lukien kirjettä, jonka oli sepittänyt +unettoman yön aikana. Parin tunnin lepo aamuyöstä ei ollut voinut +kohottaa punaa hänen poskilleen. Hän oli kalpea ja alakuloinen; mutta +hänen nuoren puolisonsa pehmeä käsi ei saanut tasoittaa hänen otsansa +ryppyjä. Vaarat uhkasivat joka taholta; mistä saisi hän sen voiman, +joka ne torjuisi? Tässä ei auttanut usko sallimukseen eivätkä Voltairen +mietelmät. Todellisuus oli hänen edessään kuin uhkaava peikko; hän +tiesi vihollistensa hierovan liittoa Venäjän ja Englannin kanssa ja +tämä liitto tulisi olemaan kaikkien hänen ylpeitten toiveittensa hauta, +ehkä hänen omansakin. Toiminnan hetki oli tullut ja kuitenkin oli +toimiminen uhkapeliä, joka pani kaiken alttiiksi. + +Se kirje, jota kuningas vastoin tavallisuutta niin huolellisesti luki, +ennenkuin se oli lähetettävä, oli salakirjaimilla osoitettu Ranskan +kuninkaalle ja sisälsi epäselvin sanoin kirjoitetun ilmoituksen +tärkeästä muutoksesta, joka oli tapahtuva Ruotsissa ja jota varten +kuningas pyysi Ranskan ystävyyden tukea. + +Hetken aikaa vaiti oltuaan taittoi kuningas Kustaa paperin kokoon, pani +sen erinomaisen huolellisesti kuoreen, sulki kuoren omakätisesti ja +antoi sen sitten sihteerilleen, joka oli valvonut hänen kanssaan koko +yön kirjeitä laatien. + +-- Kreivi Creutzille Parisiin, -- sanoi hän. + +Sihteeri otti kirjeen ja kirjoitti siihen osoitteen. + +-- Oletteko muistanut kreivin kaikki arvonimet? -- kysyi kuningas. + +-- Olen, teidän majesteettinne, -- vastasi Paul Bertelsköld. + +-- Hyvä. Onko sanansaattaja valmis? + +-- Hän odottaa eteisessä. + +-- Katso, että hän lähtee heti, ketään puhuttelematta. + +-- Se tapahtuu, teidän majesteettinne. + +Kuningas heittäytyi väsyneenä sohvaan ja hänen muutoin eloisat kasvonsa +osoittivat miltei epätoivoista alakuloisuutta. -- Ollapa minulla +yksikään lauta, yksi ainoakaan lauta, jolle voisin huoleti astua! -- +huokasi hän miltei kuulumattomasti. + +Ilmoitettiin, että kanslianpresidentti, parooni Düben, eräs myssyjen +johtajista, pyysi päästä puheille. + +-- Kähertäjäni! -- huudahti kuningas, sillä hän ei ollut vielä +pukeutunut ja näin aamuasussaan hän ei voinut vastaanottaa +kanslianpresidenttiä. + +Kähertäjä teki tehtävänsä taitavasti, ja kamaripalvelija osoitti yhtä +suurta intoa. Hienoa, tuskin huomattavaa ihomaalia pantiin hänen +kalpeille poskilleen ja kohta astui kuningas loistavin kasvoin +vastaanottohuoneeseen. + +-- On mieluista nähdä teidät, hyvä parooni, -- sanoi hän. -- Toivon +että voitte hyvin ja että rakastettavat naapurimme, Venäjän ja Tanskan +majesteetit, suovat meidän nukkua rauhassa. Mitä arvelette, olen tänä +yönä nähnyt unta keisarinnasta. + +-- Pelkäisikö teidän majesteettinne mitään? -- kysyi parooni Düben +levottomasti. Hänen olivat miehet viisaammat kuin hän itse lähettäneet +nuuskimaan kuninkaan hankkeita ja saamaan selkoa, vehkeilikö valtion +majesteetti vapautta vastaan. + +-- Pelkäisinkö? Ah, hyvä parooni, mitä ajattelette minusta? -- sanoi +kuningas keveästi. -- Olen nainut mies; luuletteko minun voivan olla +mustasukkainen kreivi Orloville? Ei; tahdon uskoa teille asian, joka +toistaiseksi jääköön _entre nous_. Mitä sanotte, jos lähettäisimme +hänen majesteetillensa kuninkaallisen serafiimitähtemme? + +-- Olisihan se eräs keino tuon mahtavan naapurin kiinnittämiseksi +itseemme, vastasi kanslianpresidentti hyvin tyyntyneenä. + +-- Kiinnittäisimme hänet kultaketjuihin, se on minunkin ajatukseni. +Mutta tämä asia on antanut minulle paljon päänvaivaa. Jos lähetämme +serafiimiketjun naiselle, -- joka on tavatonta, vaikkei se tapahdukaan +nyt ensi kertaa -- niin seuraa kysymys: kuinka hänen tsaarillinen +majesteettinsa kantaa tähteämme! Pitääkö hän sitä ritarikunnan puvun +kanssa vai ilman sitä, mitä arvelette? Kantaako hän ketjua paljaalla +kaulallaan vai olkapäillä ja kureliivin päällä? Eikö olisi syytä kysyä +neuvoston mieltä näin tärkeässä asiassa. Olisi valtion arvoa +loukkaavaa, jos meidän ensimmäistä ritarimerkkiämme kannettaisiin +huolimattomasti. + +-- Teidän majesteettinne on aivan oikeassa, se on varsin tärkeä +kysymys, -- virkkoi parooni Düben hyvin totisena, mutta itsekseen +hymyillen kuninkaalle, joka lapsellisesti haaveili tuommoisia asioita +silloin, kun hänen kruunuansa tavoiteltiin. + +-- _N'est ce pas?_ -- jatkoi kuningas hyvin vilkkaasti. + +-- Meidän tulee hankkia tarkat tiedot sukkanauhatähdistön ja kultaisen +taljan ritarikunnan säännöistä. En voi ymmärtää, miksi ei keisarinna +voisi sovittaa pukuaan ritarikunnan puvun mukaan, varsinkin jos me +lähettäisimme kaavakuvan väreineen. Hänen majesteettinsa saisi silloin +tilaisuuden nähdä näytteen meidän erinomaisesta aististamme. + +-- No, Jumalalle kiitos, _tuo ei ole vaarallinen!_ -- ajatteli +kanslianpresidentti, ja poistui hetken kuluttua esitettyään kuninkaalle +näön vuoksi muutamia nimitysasioita. + +Hänen mentyään antoi kuningas käskyn, ettei ketään olisi päästettävä +hänen puheilleen. Hän heittäysi vielä enemmän väsyneenä sohvaan, hänen +ulkomuotonsa eloisuus raukeni ja hän vaipui synkkänä miettimään +onnetonta asemaansa. + +-- Se voi maksaa verta, paljon verta! -- kuiskasi hän, ja hänen hellä +sydämensä vapisi seurauksia ajatellessa. + +-- Mutta minun täytyy päästä puheille, minulla on hyvin tärkeitä +asioita ilmoitettavana! -- kuului pirteä naisääni eteisestä, ja +kuningas tunsi markiisitar Egmontin äänen. + +-- Markiisitar saa tulla sisään, -- sanoi kuningas hämillään olevalle +kamaripalvelijalle. + +Ja katso, kun rakastettava ranskatar tanssi sisään niin keveästi ja +veitikkamaisesti kuin olisi hän ollut täällä kuin kotonaan, tapasi hän, +samoin kuin presidenttikin, kuninkaan, joka loisti nuoruuden +viehätystä: tasainen otsa oli taas kirkas, ja veitikkamaisuus leikki +hänen suurissa, kauneissa silmissään. + +-- Teidän majesteettinne suvaitkoon suoda anteeksi rohkeuteni, -- +virkkoi markiisitar niin välinpitämättömästi kuin olisi astunut kadetin +varpaille. -- En tule suotta, minulla on siihen hyvin tärkeitä syitä. + +-- Käyntinne, madame, on jo semmoisenaankin tärkeä syy, -- vastasi +kuningas kohteliaasti hymyillen, vaikka äänessä olikin kätkettynä +tyytymättömyyden kärki, sillä hän oli erittäin arka kuninkaallisesta +arvostaan. -- Onko _sitäpaitsi_ jotakin, joka on suonut minulle ilon +saada nähdä teidät? + +Markiisitar niiasi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja vastasi +pelkäämättä: + +-- Ei mitään muuta kuin Venäjän sodanjulistus. + +-- Kuinka! -- huudahti kuningas vasten tahtoaan kavahtaen, sillä ilma +oli täynnä kummallisia huhuja, ja korkeimman ylimystön naiset olivat +siihen aikaan politiikan parhaimmat ilmapuntarit. + +-- Venäjän, Englannin, Ranskan... + +-- Silloin voin olla levollinen. + +-- Sanalla sanoen: koko Euroopan. Ollaan erittäin kiukustuneita teidän +majesteettiinne. Väitetään teidän majesteettinne tahtovan muuttaa +valoisan kevään talveksi, vetäytymällä pois maailmasta ja rupeamalla +taas uudelleen erakoksi Chaussée d'Antinin varrelle. Kahdeksan päivää +ilman vastaanottoa hovissa -- maailman loppu on käsissä! Tuskin kurjaa +paraatiakaan, eikä mitään huvimatkaa Drottningholmaan tai Ulriksdaliin: +-- uskallanpa sanoa sitä täydelliseksi auringonpimennykseksi! +Ministerit napisevat, runoilijat kietovat kantelensa suruverhoon, koko +Ruotsi on epätoivoissaan. Mitä minun sukupuoleeni tulee, niin sillä on +kunnia kulkea kapinoitsijain etupäässä lähestyvän vallankumouksen +aikana. + +-- Sukupuolenne, madame, ei vältä ansaittua rangaistustaan, ja te itse +saatte aluksi suorittaa Calypson osan tulevissa iltahuveissa, +edellyttäen kuitenkin, että tyydytte siihen Telemakhokseen, jonka olen +teille aikonut. + +-- Kuka hän on, jos uskallan kysyä? + +-- Uusi sihteerini. Muistelen teidän puoltaneen häntä virkaansa +kaunopuheisuudella, joka erinomaisesti teitä kaunisti. + +-- Eikö teidän majesteettinne ole tyytyväinen suosikkiini? -- kysyi +markiisitar levähyttäen keveällä kädellä auki erinomaisen kauniin +merihelmillä koristetun viuhkansa. + +-- Minulla on jotakin häntä vastaan. Ainoastaan keskinkertaiset +kelpaavat koneiksi. + +-- Käyttäkää häntä sitten sellaisiin toimiin, missä hänen sydämensä voi +palvella teidän majesteettianne yhtä uskollisesti kuin hänen päänsä. + +-- Olen aivan ihastunut, että te jo harjoittelette osaanne noin +luontevasti, noin suurella taidolla. Tulette olemaan verraton Calypso. +Mutta _à propos des bottes_, -- jatkoi kuningas, äkkiä muuttaen +äänensä, -- mitä Parisista kirjoitetaan? + +-- Käy eikä käy, -- vastasi markiisitar madaltaen ääntään. -- Aiguillon +on puolellamme. + +-- Olin siitä vakuutettu. + +-- Rochefoucauld hyväksyy hankkeemme. Kaikki Choiseulin vanhat ystävät +työskentelevät mitä suurimmalla innolla teidän majesteettinne eduksi. + +-- Choiseul-parka! Mutta se on meille huono suositus. + +-- La Brillière ja hänen puolueensa ovat meitä vastaan. + +-- _Diable!_ Sitä minä jo aavistin. + +-- De la Marck ja de Boufflers panevat parastaan. Tätini on väsymätön. + +-- Sitten ei ole hätää. Teidän tädillänne, madame, on maailmassa yksi +ainoa kilpailija -- te itse. + +-- Ah, sire, pahin uutinen tulee viimeiseksi. Englannin ministeri on +ostanut Du Barryn. + +-- Mitä sanotte? Du Barryn? -- Taivasten tekijä! Silloinhan on kaikki +hukassa! Du Barry voi enemmän kuin kuningas itse. + +-- Niin on, teidän majesteettinne. Hän on ehtinyt unohtaa tuon komean +jalokivikaulanauhan, jonka lahjoititte hänen sylikoiralleen. Pitää +tarjota hänelle enemmän kuin Englanti tarjoaa, ja siihen eivät +kultavuoretkaan riitä. + +-- Olette oikeassa, -- sanoi Kustaa-kuningas synkästi. -- Ollaan siis +siinä, että minun täytyy kumartaa naista, jota halveksin. + +-- Ei koskaan teidän majesteettinne! -- virkkoi markiisitar pää +pystyssä. -- Kerran te olette sen tehnyt, sire, ja nyt näette, mitä +olette sillä voittanut. Jos olisin teidän asemassanne, niin ennen +kukistuisin kuin nöyrtyisin -- häpeälliseen tekoon. + +Hetken äänettömyys seurasi, ja taaskin vaipui kuningas alakuloisuuteen, +jota hän ei enää koettanut salata. Silloin virkkoi markiisitar +entisellä iloisella äänellään: + +-- Luuleeko teidän majesteettinne todellakin, että olen tullut tänne +ainoastaan sanoakseni teidän majesteetillenne näin ikäviä asioita? Ei, +suokaa anteeksi, alamainen aikomukseni oli kysyä, suvaitseeko teidän +majesteettinne suoda minulle sen armon, että saapuu pieneen _déjeuner +dinatoireen_, jonka olen pannut toimeen Brunnsvikissa. Ilma on ihana, +ja teidän majesteettinne tapaa siellä ainoastaan uskollisia ystäviä. + +-- Olkoon menneeksi, -- sanoi Kustaa-kuningas, ja pilvet hänen +otsaltaan katosivat taaskin hetkeksi niinkuin sumut auringon +paisteessa. + + + + +12. ELÄINTARHAN JUHLA. + + +Pientä, Brunnsvikin luona olevaa metsästysmajaa ei olisi voinut tuntea +entisekseen. Sen vanhoja seiniä oli vaikea erottaa lehtien ja kukkien +alta; ikkunoista liehui pieniä sinikeltaisia silkkilippuja; portaat +olivat yhtenä ainoana ruusupensaana. Ja kuitenkin oli tämä vain +mahdollisen sateen suojaksi varustettu. Se paikka, jonka markiisitar +Egmont oli valinnut _déjeuner dinatoireansa_ varten, oli sisempänä +puistossa, kauniilla, viheriällä niityllä lehväisten kukkulain välissä, +josta oli näköala lahdelle päin. + +Tänne oli katettu pöytä kolmellekymmenelle hengelle; sen isompi ei +seura ollut, mutta sitä herkullisemmat olivat ruokalajit. Markiisitar +tunsi kuninkaallisen vieraansa: hän eli niinkuin perhonen hunajasta ja +kukkien tuoksusta, hän söi vähän ja nopeasti, mutta rakasti makeisia; +joi yhtä vähän ja voi kuitenkin viettää tuntikausia pöydän ääressä. +Karkeampaa nautintoa hän halveksi; mutta hienoa älyä, iloa ja suloa, +sukkelasanaisia miehiä, viehättäviä naisia, aistikkaita laitoksia, +huolellisia pukuja, kaikkea uutta ja kekseliästä, nerokasta ja +hämmästyttävää; eloisia, koreita värejä ja mielistelyä niin hienon +hienoa, että se tuntui vain kuin oranssien tuoksu, jonka tuuli toi ja +toinen vei -- kas, semmoista rakasti Kustaa III ja sitä koetti hänen +kekseliäs emäntänsä hankkia hänelle. + +Hän oli tuhlannut rahoja kuninkaallisesti. Hän oli tyhjentänyt ruusut +ja narsissit kaikista Tukholman kasvihuoneista ja kun nämä loppuivat, +oli hän tyhjentänyt kaikkien muotikauppiasten tekokukkavarastot. Eikä +nyt ollutkaan sitä tammea eikä niinipuuta ja poppelia, joka ei olisi +ollut kukilla koristettu juuresta latvaan. Saksankuuset ja kaikki +muutkin kuuset, jotka siellä täällä seisoivat tummina ja totisina +vaaleamman lehtimetsän keskessä, huomasivat kummakseen olevansa +koristettuja kuin joulukuuset ruusu- ja kultapaperikiehkuroilla. Oli +hupaista nähdä pienten laululintujen sadoittain parveilevan kaikkialla +ja ihmeissään ja uteliaina hyppivän oksalta oksalle noissa oudosti +koristelluissa puissa ja noukkien tutkivan, mihin kaikki nuo +kummalliset koristeet oikeastaan mahtoivat kelvata. + +Ainoastaan ranskattaren päähän voi pälkähtää koristaa luontoa +keinotekoisilla kukkasilla. Mutta sitä ei markiisitar ajatellut. Olihan +se jotakin uutta ja näytti hyvältä. + +Hän oli myöskin hankkinut pienen lammaslauman. Siihen kuului kuusi +lumivalkeaa karitsaa, joita pienet paimentytöt taluttivat punaisista +silkkinauhoista. Tarjoilijat oli puettu fauneiksi, satyyreiksi, +bakkanteiksi ja metsänneidoiksi. Kaksi murjaania varjosti pöytää +leveällä auringonvarjostimella. Sievä perulaistyttö seisoi joka hetki +valmiina leyhyttelemään viileyttä suurella viuhkalla, joka kuvasi +paratiisilintua. Pieni, sinisilmäinen vedenneito ammensi limonaadia +sitä varten valmistetusta lähteestä vanhan tammen juurella. Pieni fauni +puhalsi pilliä. Pöytä oli tehty G:n muotoon[21] ja roomalaisena +kolmosena oli kolme pientä peräkkäin olevaa soikulaista pöytää, joille +oli asetettu kolmet ruokaneuvot kullekin: ensimmäinen kuninkaalle, +prinsessa Sofia Albertinalle ja kreivitär de la Gardielle; toinen +emännälle, prinssi Fredrikille ja kreivi Schefferille; kolmas +suosikille, parooni Sinclairille, kreivitär Lewenhauptille ja neiti +Fersenille. Kaarle-prinssi oli poissa laivastolla Karlskronassa. + +Oli ihana päiväpaiste ja puhalsi lauhkea kevättuuli, joka keinutteli +kaikkia kukilla koristettuja puitten latvoja ja liehutteli kaikkia +lippuja. Kustaa III:l1a oli hyvä ilmaonni, niinkuin kaikilla suurilla +tai suuremmilla Ruotsin kuninkailla. + +Päivällinen oli päättynyt mitä hilpeimmän mielialan ja kaikkein +iloisimman pilan vallitessa, joka kosketti hovietiketin äärimmäisiä +rajoja, mutta ei mennyt hiuskarvaakaan siitä sivu, sillä kuningas ei +suvainnut arvostansa leikkiä laskettavan. Hän sanoi itseään "vapaan +kansan ensimmäiseksi kansalaiseksi", mutta jos valtakunnan toinen +kansalainen käänsi ensimmäiselle selkänsä, oli kaikki kuninkaallinen +suosio loppunut. + +Aterian jälkeen tarjosi kuningas markiisittarelle käsivartensa, ja nyt +lähdettiin puistoon kävelylle. Eräälle kukkulalle, josta oli vapaa +näköala, oli markiisitar asettanut leposohvia. + +-- Näettekö, -- sanoi kuningas, -- pientä torppaa tuolla lahden +toisella puolen? Eihän se vedä vertoja Versaillesille eikä Trianonille, +mutta palatkaa tänne kymmenen vuoden kuluttua, niin saatte nähdä, mitä +olen tehnyt Hagastani. + +-- Sanokaa yhtä hyvin vuosisadan kuluttua, sillä jos elän kymmenen +vuotta, elän varmaankin sata ja v. 1872 on minulla kunnia pyytää teidän +majesteettinne käsivartta, ihaillakseni teidän majesteettinne +istutuksia. + +-- Suotte minulle runsaasti aikaa, -- sanoi kuningas hymyillen, -- +mutta voi olla vaara tarjona, että 1872 saatte nähdä raunioita +huviloiden sijasta. Mutta mitä pidätte Eläintarhasta? + +-- Aivan yhtä paljon kuin Ruotsista, -- vastasi markiisitar. -- Ihana +erämaa, sekasorto, jonka tuhannet kauneudet vain vartovat +järjestäjäänsä. Tämä puisto on kuningaskunta, jonka valtaistuin oli +avoinna siihen saakka, kunnes teidän majesteettinne suvaitsi syntyä. + +-- Ja tänään, tarkoitatte, suoritan kruunauskulkuni. Senvuoksi ovat +viheriät alamaiseni pukeutuneet tanssi-pukuun. + +-- Ja teidän majesteettinne siivelliset alamaiset veisaavat _tedeumia_. + +-- Minä lupaan teille, madame, että Eläintarha ei enää kauemmin pysy +erämaana. Antakaa minulle vapaat kädet, ja ennustuksenne käy toteen. +Mutta -- tässä kuningas puhui hiljemmin -- Du Barry, Du Barry ei ole +samaa mieltä kuin te. + +-- En minäkään ole koskaan ollut samaa mieltä kuin hän, -- vastasi +markiisitar viehättävän ylenkatseellisesti. + +-- Ilman Ranskaa minä olen hukassa! + +-- Ja ilman säätyjä on teidän majesteettinne pelastettu! Mutta +säädyistä muistuu mieleeni toinen asia: suvaitseeko teidän +majesteettinne suoda hetken huomion osalle uskollista kansaansa, jonka +näen lähenevän tuolla lehtimajan luona? + +Kuningas katsahti osoitettuun suuntaan, ja neljä kummallisesti puettua +pariskuntaa nähtiin lähenevän pitkin pientä, kummun alla olevaa +kenttää, johon he asettuivat leskisille. Ensimmäinen pan esitti Don +Quixotea ja hänen Dulcineaansa, toinen oli kardinaali ja abbedissa, +kolmas kauppamatkustaja ja olutmatami, neljäs länsigöötalainen ukko ja +suomalainen noita-akka. Kaikilla heillä oli päässään hullunkuriset +_myssyt_. + +-- Mutta en näe mitään leskeä, -- huomautti kuningas, joka hyvin +hyvästi ymmärsi tarkoituksen. + +-- Täällä hän on, teidän majesteettinne! + +Ja esiin hyppäsi keveäjalkainen nuori herra, puettuna yleiseksi +mielipiteeksi, minkä voi huomata hänen sievässä, mustassa +samettihatussaan olevasta tuuliviiristä. Tämä herra asettui parien +eteen ja huusi: viimeinen pari ulos! + +Länsigöötalainen ja hänen suomalaisnaisensa rupesivat juoksemaan kaikin +voimin erilleen toisistaan siinä tarkoituksessa, että taaskin +saavuttaisivat toisensa, mutta he juoksivat niin kömpelösti, että +kumpikin joutuivat vangiksi ja heidät talutettiin kukkaiskahleisiin +sidottuina kuninkaan eteen, jossa he polvistuivat. Vaikkei se ollut +aivan leikin sääntöjen mukaista, hyväksyttiin se armollisella +suosiolla. + +Näiden jäljestä tulivat kauppamatkustaja ja olutmatami. He +hölkyttelivät vähän kauemmas, mutta heidänkin kohtalonsa oli sama. Eikä +käynyt sen paremmin kardinaalille ja abbedissallekaan, vaikka he +näyttivät panevan vastalauseensa kaikella sillä arvolla, jota heidän +virkansa vaati. + +-- Viimeinen pari ulos! -- huusi yleinen mielipide, ja Don Quixote ja +hänen Dulcineansa saivat jalat alleen. He juoksivat tarmonsa takaa, he +tekivät jos jonkinmoisia mutkia mättäiden ja esteiden yli, mutta ei +mikään auttanut; yleinen mielipide oli nopeampi, heidät saavutettiin, +vangittiin ja vietiin sidottuina, niinkuin heidän edeltäjänsäkin, +kuninkaan jalkojen juureen. + +Markiisitar nauroi kuin huima lapsi, ja kaikki muut pitivät nenäliinoja +suunsa edessä, etteivät remahtaisi sopimattomaan riemuun. Mutta se ei +ollut niin vaarallista. Hänen majesteettinsa suvaitsi kaikkein +armollisimmasti avata suunsa ja nauraa muiden mukana. + +-- Tässä, sire, -- lausui yleinen mielipide, -- saan teidän +majesteettinne jalkain juureen tuoda moniaita kapinoitsijoita, jotka +ovat tulleet kärsivällisimmältä ja armollisimmalta kuninkaaltaan +anomaan anteeksi monia hairahduksiaan ja pyytävät saadakseen teidän +majesteettinne eteen laskea alamaisimmat antimensa. + +-- _Allons_, -- virkkoi kuningas. -- Mitä kaikkein uskollisimmat +kapinoitsijani voivat minulle tarjota? + +Länsigöötalainen toi pienoisen tynnyrin, täynnä pähkinöitä; +kauppamatkustaja tarjottimen samppanjapulloineen; kardinaali toi +juuston ja Don Quixote kantoi suurella juhlallisuudella esiin muhkean, +rintasokerista tehdyn kruunun. + +-- Minä kiitän teitä, -- sanoi kuningas, taittaen palasen kruunusta ja +maistaen sitä. -- Ja palkinnoksi teidän osoittamastanne alamaisuudesta +minä lahjoitan teille vapauden. + +Yleinen riemuhuuto seurasi näitä paljon merkitseviä sanoja, ja kaikista +oli leikki yhtä mainiosti keksitty kuin se oli rohkea. + +-- No, eikö teillä ole minulle mitään ennustettavaa, rakas Sibylla? -- +kysyi kuningas noita-akalta. + +-- Teidän majesteettinne löytää jotakin, -- vastasi Sibylla, joka ei +ollut kukaan muu kuin yksi hovin kolmesta sulottaresta, Ulla Fersen. + +-- Mitä sitten? + +-- Särjetyn sydämen -- vastasi hän viitaten hienosti ja jalosti +hylättyyn kuningattareen Sofia Magdalenaan, jonka hovineiti hän oli. + +Kuningas ei vastannut. Hän istuutui nurmikolle markiisitar Egmontin +viereen. + +-- En ole saituri, -- kuiskasi hän, -- mutta olisin kiitollinen, jos +teidän keijukaisenne voisivat lahjoittaa minulle Perun käytettäväkseni. + +-- Uskooko teidän majesteettinne kullantekotaidon mahdollisuuteen? + +-- Teatterissa se ehkä lienee mahdollista! + +-- Minä tarkoitan todellisuudessa. Täällä Tukholmassa kuuluu äskettäin +olleen muuan kullantekijä. Olen kuullut luotettavain henkilöiden +vakuuttavan, että hän oli muuttanut rautakankeja puhtaaksi kullaksi +eräälle Larsson-nimiselle valtiopäivämiehelle. + +-- Missä on se mies? -- kysyi Kustaa-kuningas, joka uskoi kaikenlaista, +paitsi sitä, mitä papit sanoivat. + +-- Hänen nimensä on tohtori Weis ja hän on nykyjään kullantekijäin +oikeassa kotimaassa -- Danvikenissä.[22] + +-- Sehän oli arvattavaa, -- sanoi kuningas käyden taas tavattoman +miettiväksi. + +Markiisitar kumartui huolimattomasti pehmeään ruohoon ja nyppi irti +viattoman valkovuokon lehdet. Taivuttaessaan ruohonkortta hän löysi +maasta pienen, kummannäköisen kuparisormuksen. + +Hänen vilkas mielikuvituksensa keksi heti uuden aatteen. -- Minulla on +armo toivottaa onnea teidän majesteetillenne, -- sanoi hän. + +-- Minkä johdosta? + +-- Kihlauksenne johdosta Eläintarhan kanssa. + +-- __Qu'est-ce que c'est?_ + +-- Kas tässä sormus, joka on asettunut teidän majesteettinne jalkain +juureen ja joka aina muistuttaa teidän majesteettianne lupauksestanne +-- ennen vuotta 1872. + +Kuningas hymyili tarkastellen näöltään vähäpätöistä sormusta. + +-- Minä säilytän sen muistona teistä, madame, ja teidän rakastettavasta +vieraanvaraisuudestanne. + +-- Ja säätyjen kruunusta, -- laski markiisitar leikkiään. -- Mutta, +sire, olen oppinut epäilemään kaikkien miesten lupauksia, jopa +teidänkin. Sallikaa minun siis kätkeä kihlasormuksenne tähän +medaljonkiin, joka ehkä saa kunnian tulla säilytetyksi valtion +kalleuksien joukossa. + +-- Sanokaa mieluummin sydämelläni, -- nauroi kuningas Kustaa kätkien +sormuksen. + + + + +13. VIISAIDEN KUNINGAS HULLUJEN JOUKOSSA. + + +Danvikenissä näytti kaikki olevan ylösalaisin. Siellä pestiin lattioita +ja lakaistiin kuin hengen uhalla. Hullut raukat syöstiin ulos pihalle, +että viimeinkin saataisiin puhtaaksi heidän kammoksuttava tallinsa, +jossa he olivat eläneet kuin eläimet parsissaan, ja he katselivat +tylsin, suurin silmin ihanaa kevätaurinkoa. Tähän saakka ei hallitus +juuri ollut pitänyt huolta tuosta elävien haudasta, vaikka se myöskin +oli tavallinen sairaala; kaikki oli rappiolle joutunutta, huonosti +hoidettua, inhoittavan kurjaa, ja nyt oli kaikki tämä yht'äkkiä +laitettava kuntoon; nyt oli hauta saatava ihmisasunnon näköiseksi, +talli vivahtamaan edes vähän armeliaisuuslaitokselta. Ja senvuoksi +tuuletettiin kaikki parret, katajanhavuja ripoteltiin kaikille +lattioille, mielivikaiset pestiin puhtaiksi ja puettiin ihmisiksi. Eipä +silti, että heitä olisi pidetty semmoista huolenpitoa ansainneina -- +uudempain aikain ihmisystävällinen huolenpito semmoisista onnettomista +oli tuohon aikaan tuntematonta -- vaan senvuoksi, että tieto oli +iskenyt alas kuin ukonnuoli hoitolan huolettomiin vartijoihin, tieto +siitä, että kuningas, itse kuningas aikoi käydä Danvikenissä tänään +kello 3 jälkeen puolenpäivän. + +Aika tuskin riitti korjaamaan sitä, mitä oli vuosikausia laiminlyöty. +Tehtiin mitä voitiin, ja nyt tuli se pelätty hetki, kun majesteetin +vaunut vyöryivät kivetylle pihalle. + +Kuningas adjutanttiensa, lääkäriensä ja yksityissihteerinsä seuraamana +tarkasteli laitosta ja lausui ankaran tyytymättömyytensä sen +rappeutumisesta, jota eivät mitkään puhdistamiset eivätkä mitkään +katajanhavut olleet voineet häneltä salata. Johtaja sai muistutuksen, +ja käsky annettiin laitoksen asettamisesta tarkoituksenmukaisempaan +kuntoon. + +Sen jälkeen kävi hänen majesteettinsa katsomassa hullujen koppeja ja +kuulusteli merkillisimpien kohtaloita. Siellä oli hylätyitä naisia, +jotka hulluudessaan olivat tappaneet lapsensa; omaisuutensa +menettäneitä pelureita, jotka nyt pelasivat lastuista ja kivistä; +rappiolle joutuneita valtiopäivämiehiä, jotka yhden talarin hinnasta +tarjoutuivat hankkimaan hänen majesteetillensa äänten enemmistön +maamarsalkan vaalissa. Muuan sanoi olevansa Lutherus, toinen paavi, +kolmas Antikristus, neljäs Suuri Moguli. Eräs teurastaja luuli olevansa +Preussin Fredrik II; eräs lukiolainen sanoi olevansa Kaarle XII, muuan +vanha hovineiti keimaili viuhkallaan ja ilmoitti olevansa Pompadour; +eräs onneton maustekauppias, joka oli lukenut romaaneja, julisti +itsensä Alarikiksi ja Göthildaksi; eräs partainen merimies oli saanut +päähänsä, että hän oli Englannin Elisabeth; muuan houraileva maisteri +pyysi kuningasta auttamaan häntä valtaistuimelle, sillä hän oli kruunun +tavoittelija Stuart. Näiden inhimillisten intohimojen ja erehdyksien +raunioiden joukossa oli myös vanha herkuttelija nimeltä Kalle Sager, +joka sanoi odottavansa virkaylennystä, koska oli naisten suosiossa ja +soitti huilua. + +-- Onko täällä eräs henkilö nimeltä tohtori Weis? -- kysyi kuningas. + +Johtaja rykäisi ja selitti, että mainittu henkilö oli salvattu erään +toisen hullun kanssa erityiseen huoneeseen, koska häntä pidettiin +vaarallisena. + +-- Miksi häntä pidetään vaarallisena? + +-- Hän kuuluu olevan julma noita, eikä hänen kristinuskonsakaan ole +kehuttavalla kannalla, -- sanoi johtaja. + +-- Viekää minut hänen luokseen, -- käski kuningas. -- Te, hyvät herrat, +jäätte tänne siksi aikaa. + +-- Salliiko teidän majesteettinne minun seurata mukana, koska tunnen +miehen? -- kysyi Paul Bertelsköld. + +-- Olkoon menneeksi. _Allons!_ + +Eräässä sairaalan kaukaisessa kylkirakennuksessa oli isohko huone, +jonka ikkunat oli varustettu rautaristikoilla ja joka oli väliaidalla +jaettu kahteen osaan. Kumpaisessakin puoliskossa asui hullu, ja he +voivat kumpikin väliaidan yli puhutella toisiaan. Vasemmalla puolella +oleva hullu, pitkä, vanha, valkeatukkainen ukko istui vapaana, vaikka +kyyryllään nurkassaan, jotavastoin oikean puolen asukkaalla, joka +näytti melkoista nuoremmalta, oli raskaat kahleet ja rautakanki käsissä +ja jaloissa. + +Kuningas ja hänen seuraajansa pysähtyivät hetkeksi avonaisen oven taa +ja kuulivat hullujen puhelevan keskenään. + +Valkotukkainen hullu soudatteli halkoa sylissään ja tarkasteli sitä +suurella huolella. -- Tämä on puhdasta kultaa -- sanoi hän, -- hienoa +24 karaatin kultaa, mutta mitä se mahtanee painaa? Saatte tehdä minulle +vielä moniaita tankoja, tohtori Weis. Olenhan sanonut teille, että +saatte kunniallisen palkinnon. Saatte tyttäreni ja tyttäreni tyttären +ja lapseni ja lasteni lapset, jos tahdotte, mutta katsokaa, sieluani en +voi myydä polkuhinnasta, ymmärrättehän? Mitä tarjoatte sielustani? + +-- Annatteko minun olla rauhassa, vanha narri, tai pudotan katon +niskaanne! -- jupisi toinen hullu vihoissaan; hän oli nelinkontin +lattialla ja piirusteli kynnellään kolmioita ja ympyröitä kovaan +siltalautaan. + +-- Saatte kuusitoista prosenttia nettoa, -- jatkoi toinen +itsepintaisesti. -- Olen köyhä mies, minulla on tuskin jokapäiväinen +leipäni. Ettekö tunne jotakuta armeliasta ihmistä, joka tahtoisi +lahjoittaa minulle neljä äyriä, jotta saisin tuopin kaljaa? Mutta +katsokaa, meidän pitää ansaita, meidän pitää tehdä työtä, hankkia +itsellemme enemmän kultaa. Oi, sinä kaikkein kaunehin kultakimpale! -- +jatkoi hän hyväillen halkoa sylissään. Oi, sinä kaikkein kaunehin +kultakimpale, kuinka kauniisti loistat! Kas, eihän minulla ole koko +maailmassa muita kuin sinä, pieni kultamuruseni! Ei ole toisessakaan +maailmassa muuta kuin kirkkaita tukaatteja. Kas, senvuoksi tahdon +minäkin mennä taivaaseen, rakas kultaseni! Anna meidän täältä autuaasti +eritä. Amen. + +-- Jos ei tuo kirottu kulta olisi niin aivan pilannut päätänne, -- +sanoi toinen, -- niin sanoisin teille jotakin, Larsson! Ne konnat ovat +panneet minut kahleisiin sentähden, että olen maailman valtias, ja jos +minun oikea käteni olisi vapaa, nykäisisin minä Skandinavian tunturit +maasta juurineen ja heittäisin ne kuin kiven muruset Jäämereen. Mutta +te olette vapaa, Larsson, ja voitte tehdä minulle sen palveluksen, +josta olen puhunut. Menkää Eläintarhaan ja hakekaa siellä heinikosta, +hakekaa yötä päivää, hakekaa sata vuotta, ettekä tule sitä katumaan. +Hakekaa se sama sormus, jota ennen kannoitte sormessanne, se, jonka +sisäpinnassa on R.R.R., ja se on, niinkuin tiedätte, kuparista ja +kaiken maailman kulta on tyhjää siihen verraten, Mutta varokaa sitä +itse pitämästä, sillä silloin muutan teidät kuonaksi! Tuokaa se +minulle, niin teen teille vuorittain kultaa, valtamerittäin puhdasta +kultaa, Larsson! Sillä katsokaa, minä olen kadottanut tähtikompassini, +joka aina viittasi, mistä se oli löydettävissä ja sen vuoksi olen +tullut tänne kirottuun pohjolaan. Tähdet, nähkääs, hallitsevat +maailmaa, mutta tuo kallis kalu, joka on Eläintarhan heinikossa, +hallitsee tähtiä, ja ne höperöt, jotka tähän asti ovat sen omistaneet, +eivät ole sitä ymmärtäneet. Minä yksin ymmärrän käyttää näin ääretöntä +valtaa ja silloin se minulta ryöstetään; eikö se ole katalaa, sanokaa? + +-- Minä lähden heti, jos annatte minulle ennakolta viisi leiviskää +oikeita ja väärentämättömiä kultaharkkoja! -- sanoi Larsson iskien +viekkaasti silmää. + +-- Kas, tässä on, -- vastasi tohtori tosissaan ja ojensi, niin hyvin +kuin hänen kahleensa myönsivät, viisi uutta halkoa toverilleen +aitauksen taakse. + +Hullut koettivat pettää toisiaan, kumpikin tyydyttääkseen sydämensä +salaisinta halua, joka oli ainoa valoisa kohta heidän kauheassa +pimeydessään. + +Kuningas astui nyt esiin ja käski irroittaa oikeanpuolisessa huoneessa +olevan vangin kahleista. Tämä tapahtui, mutta ei näyttänyt tekevän sen +erinomaisempaa vaikutusta. + +-- Nyt olette vapaa, -- sanoi kuningas, -- ja jos olette se, joka +sanotte olevanne, niin pääsette kohta tästä paikasta. Vastatkaa +minulle: voitteko todistaa todella voivanne muuttaa rautaa kullaksi? + +-- Se ei kuulu teihin, -- vastasi tohtori äreästi. + +-- Tiedättekö, kuka minä olen? + +-- Olette noita tavallisia narreja, jotka töllistelevät suunsa +sijoiltaan himoitessaan tomua ja tuhkaa. + +-- En huoli kullasta sen itsensä vuoksi, vaan tahdon tehdä sillä +jotakin hyvää, -- sanoi kuningas, joutuen hämilleen hullun edessä. + +-- Viiniä, naisia, arpanappuloita ... niitäkö halutaan? Onhan teillä +semmoista ilman minun avuttanikin. Valtaa, kunniaa, voittomaita ... +haluttaako enempää? Menkää maata kotianne, köyhä kuningas! Se, joka +tulee, se tulee teidän nukkuessanne. Muistakaa kuningasten kuninkaan +sanoneen teille sen! + +-- Tunnetteko minut? + +Tohtori hymyili halveksivasti. + +-- No, -- sanoi kuningas, tahtoen vielä kerran yrittää, -- jos voitte +muuttaa rautaa kullaksi, tahdon tunnustaa teidän olevan minua +mahtavamman. Enkä tahdo semmoista apua ilmaiseksi. + +Hullu nauroi ivallisesti. -- Mitä te, pieni, vähäinen lumimajesteetti, +voisitte tarjota viisaiden kuninkaalle, joka on salvattu hullujen +sekaan? + +-- Haluatte saada takaisin sormuksen? + +Hullun ruskeat silmät välähtivät. + +-- Saatte sen, kun olette täyttänyt aarreaittani. + +Taaskin nauroi ivallisesti viisaiden kuningas, joka oli salvattu +hullujen joukkoon. + +Kuningas otti esille medaljongin, joka riippui silkkinauhassa hänen +povellaan ja näytti sormusta. + +-- Varokaa itseänne, sire, -- huudahti Paul Bertelsköld. Mutta se oli +liian myöhäistä. Hullu heittäytyi salaman nopeudella hämmästyneen +kuninkaan päälle, tarttui häntä tiikerin raivolla kaulaan, ja jos ei +Paul, joka oli seurannut kaikkia hänen liikkeitään, äkkiä olisi +heittäytynyt väliin ja riistänyt villipedolta hänen uhriansa, niin +olisi Kustaa III:n hallitus päättynyt siihen, Ruotsin kaiken mahdin +voimatta sitä estää. + +-- _Ma foi_, sanoi kuningas teeskennellyn tyynesti, posket kalpeina, -- +viisaiden kuningas ei ole suosiollinen meitä muita, epäviisaita +hallitsijoita kohtaan. -- Tulkaa Bertelsköld; olen kuullut tarpeekseni. + +Ovi suljettiin, ja kuningas poistui. Hän oli saanut tarpeensa +kullantekotaidosta. + +Hullu jäi sinne. Mutta hänen synkkä mielensä kuohui kauheasti. Hän +juoksi kuin hurja seiniä ja ovia vasten. Hän kiipesi notkeudella, jota +ei olisi voinut aavistaa, sileää seinää myöten korkeaan pienoiseen +ristikkoikkunaan ja takoi päätään sen rautoihin. Hän huusi täyttä +kurkkua tahtovansa murskata koko maailman, jollei hänelle annettaisi +sitä kallista kalua, joka hallitsi tähtiä ja mielin määrin muutti, +ylläpiti tai kukisti koko maailman rakennuksen. + +Vasta myöhemmin illalla kuulivat vartijat melun hiljenevän ja +uskalsivat mennä sisään, pannakseen raivoisan hullun kahleisiin. He +löysivät hänet makaamasta liikkumatonna lattialla. Viisaiden kuningas +oli kuollut hullujen joukkoon. + +Kyyristyneenä nurkkaansa istui vanha Larsson katsoen hämmästyneenä +toveriaan. Järjen kipinä näytti välähtävän hänen hulluutensa yön läpi. +Himmeät muistot menneistä ajoista, jolloin Raamattua joka päivä +luettiin hänen isänsä talossa, näyttivät kohoavan hänen huulillensa ja +hän jupisi hiljaa itsekseen: + +"Hanki itsellesi viisautta, sillä se on kultaa parempi, ja äly on +jalompi omistaa kuin hopea." + +"Mutta tämän maailman viisaus on Jumalan edessä hulluus. Niinkuin +kirjoitettu on: Hän vangitsee viisaat heidän hulluudessaan." + + + + +14. TOINEN KOETTELEMUS.[23] + + +-- Missähän kreivi Bertelsköld, jota ei täällä pitkiin aikoihin ole +näkynyt, nyt oleskelee? -- kysyi eräänä iltana joku _Svenska Bottenin_ +miehistä. + +-- Hän on kipeä, -- sanoi toinen. + +-- Hän on hullu, -- virkkoi kolmas. + +-- Hän on tullut jumaliseksi, -- säesti neljäs, -- ja se nyt on melkein +samaa. + +-- Olen kuullut sanottavan, että hän on kääntynyt katolinuskoon, -- +arveli viides. -- Valhepukuinen nunna on hänet kääntänyt. + +-- Tuhat tulimmaista! Se nyt sentään jo joltakin kuuluu. Hän on kai +nuori ja kaunis? Niin ollen on hyvin järkevää muuttaa uskontoa. + +-- Jos nimittäin sattuu sitä olemaan. Eikös meillä ole olemassa asetus +komeutta ja ylellisyyttä vastaan? + +-- Hahhahaa! Puhupas noin piispoille. + +-- Piispat ovat samaa mieltä. + +-- Toivotan onnea. Eipä olisi hulluinta hakea kirkkoherran paikkaa, kun +on saanut kyllänsä valtiopäiväriidoista. Minä kyllä talonpojille +paukuttaisin. + +-- Se olisi mainiota. Mistä tekstistä puhuisit? + +-- Valistuksesta tietysti. Kertoisin heille, että Raamattu on vanha, +kulunut papinvalhe, että katkismus on keksitty tyhmien talonpoikien +päihin päntättäväksi, että kirkko on tehty pientä aamupäiväunta varten +ja että ns. uskonto on varsin hyödyllinen, osittain kuonokopaksi +itsepäisille ihmisille, osittain varta vasten tehdyksi lampaan +keritsemiskoneeksi.[24] + +-- Ai ai, kuulkaahan tuota harhaoppista! -- huusivat useat äänet. -- +Jos hän noin jatkaa, niin tulee hänestä aikaa voittaen ainakin +kardinaali. + +-- Mutta mitäs jää jäljelle, kun tuo vanha roska on lakaistu pois? + +-- Vapaus, valistus, filosofia -- ja siveysoppi. + +-- Hyvä! Montako tukaattia ansaitsit eilen biribi pelissä +lähimmäiseltäsi? + +-- Ainoastaan kuusikymmentä, -- vastasi kysytty tyvenesti. + +-- Ja kuinka monta tyttöä on sinun tähtesi hypännyt Norrströmiin? + +-- En ole tullut heistä lukua pitäneeksi. + +-- Ei, hyvät herrat, kardinaali on liian vähän; hänestä täytyy tulla +paavi! -- solisi ääneensä iloinen seura. + +Keskellä tätä ilvettä astui Bernhard Bertelsköld sisään kysyen eversti +Sprengtportenia. Hän oli kalpea, totinen ja hänellä oli arpi vasemman +silmän yläpuolella. + +Entisestä ivahymystä ei hänen huulillaan näkynyt jälkeäkään. + +Melu lakkasi. Vasta tulleessa oli jotakin, joka sitoi kaikkien kielet. +Hänen kerhotuttavansa eivät olleet hänestä koskaan pitäneet, mutta sitä +enemmän pelänneet hänen terävää kieltänsä ja sietämätöntä ivahymyään. +Oltiin siis hyvin halukkaita häntä nöyryyttämään, varsinkin kun +luultiin, että hän oli vehkeillyt kerhoa vastaan. + +Oli kuitenkin yksi, joka katkaisi äänettömyyden, ja se oli se sama +nuori kornetti, joka oli tahdottu nimittää paaviksi ja jolla oli se +lahja, että hänen oli erinomaisen vaikea pitää suutansa kiinni. + +-- No älähän mitään, siinähän on Bertelsköld, -- huudahti hän, -- juuri +kuin kutsuttuna ratkaisemaan hyvin pulmallista kysymystä. Täällä +väitetään, että nunna, joka on kääntänyt kreivin katolinuskoon, on +kaunis ja hieno kuin kuutamoilta Espanjassa, mutta toiset sanovat, että +hän oli morsiusneitinä silloin, kun Ludvig XIV meni naimisiin madame +Maintenonin kanssa noin seitsemän tai kahdeksankymmentä vuotta sitten. + +Bertelsköld oli vaiti. Hän ei ollut läheskään vielä selvillä omasta +itsestään. Hänestä tuntui kuin hän olisi ollut leopardi, jonka kynnet +oli katkaistu. + +-- Pyydän anteeksi, jos olemme erehtyneet, -- jatkoi kornetti ivaten. +-- Toiset väittävät, että kreivistä on tullut muhamettilainen. Allah on +suuri, ja Muhammed on hänen profeettansa. + +-- Onko parooni Sprengtporten kerhossa? -- kysyi Bertelsköld. + +-- Odotamme häntä joka hetki, ja sill'aikaa voi kreivi viettää aikansa +kertomalla meille kääntymyksestään, -- vastasi joku toinen seurueesta, +josta tämä pilanteko alkoi tuntua hupaiselta. -- Osaako kreivi ulkoa +ensimmäisen pääkappaleen? + +-- Olkaa hyvä ja messutkaa meille jotakin; se olisi mieltä ylentävää! +-- virkkoi toinen. + +-- Tai saarnatkaa meille saddukealaisten hapatuksesta, -- ehdotteli +kolmas, joka tahtoi pöyhkeillä raamatuntuntemisellaan. -- Olemme kaikki +saddukealaisia; emme usko lihan ylösnousemista muussa muodossa kuin +pihvilihan, joka palaa haudastaan. + +-- Ja me olemme juuri huvitelleet itseämme panemalla viralta Herramme. +Ukko on vanha, ja kellon sisus tarvitsee korjausta. Eikö kreivi tunne +ketään toista kelloseppää? + +-- Uskooko kreivi piruun? + +-- Tietysti. _On revient toujours à ses premiers amours_. +Kreivi ja piru ovat vanhoja veljiä. + +-- _Fi donc_, hyvät herrat! täällä käryää tulikivelle. Tuokaa +siirappia! Kreivi Bertelsköld pyörtyy! + +Kreivi Bernhard ei pyörtynyt, mutta oli sen näköinen kuin että olisi +voinut pyörtyä. Hän oli hyvin kalpea. + +Hänen entinen elämänsä kääntyi nyt häntä vastaan terävänä kuin +orjantappuran piikit. Tämä oli hänen ensimmäinen ulkonainen taistelunsa +sitä maailmaa vastaan, jonka hän oli kieltänyt ja nyt tuli hänen valita +lippunsa. + +-- Hyvät herrat, sanoi kreivi Bernhard, voimakkaalla ponnistuksella +hilliten kuohuvaa vihaansa, -- en aio saarnata teille, vaan tahdon +kertoa teille pienen matkaseikkailun Espanjasta. + +-- Tehkää niin, tehkää niin! Kertokaa meille jokin huvittava +rakkaudenseikkailu, ivailivat kuulijat. + +-- Matkustin kerran, -- kertoi Bertelsköld, -- Uuden Kastilian ja La +Manchan kuivien vuoriarojen läpi Toledosta Andalusian Villa Francaan. +Maisemat olivat maalauksellisen kauniita, ja muulinajaja, joka oli +oppaanani, ei lakannut ylistelemästä kotimaataan kauneimmaksi maaksi +auringon alla. Usein, kun näin korkeat vuorenkukkulat ilta-auringon +kultaamina, tai kun tie mutkitteli kauheiden syvänteiden ohi, olin +valmis yhtymään hänen ylistyksiinsä. Mutta kun näin tämän maan olevan +niin aution ja hedelmättömän enkä löytänyt yhtään virvoittavaa +lähdettä, josta olisin janoni sammuttanut paahtavassa auringon +paisteessa, en muuta kuin sameaa vettä tai huumaavaa viiniä, silloin +ikävöin sieltä pois, vaikka koetinkin vakuuttaa itselleni, ettei mikään +ole ihanampaa kuin matkusteleminen näissä vuoriseuduissa. Vihdoin +laskeuduimme vuorilta ja lähestyimme Andalusian ihania lakeuksia, +joiden läpi lukemattomat vedet virtailevat, joiden välissä kirkas +Guadalquivir mahtavana ja tyynenä kulkee hiljaista kulkuaan mereen. +Kuinka toista olikaan tämä maa verrattuna niihin polttaviin erämaihin, +joista tulin! Ilma oli niin puhdas, taivas niin sininen, linnut +lauloivat ja niityt tuoksuivat tuoreuttaan. Minusta tuntui kuin rauha +ja siunaus olisivat kaareutuneet taivaallisen kirkkauden tavoin tämän +ihanan seudun yli; mutta oppaani oli toista mieltä. Hänestä tuntui +Andalusia yksitoikkoiselta ja ikävältä, hän halusi takaisin erämaihin +ja niiden sameille lähteille ja hän ivaili minua kuin hupsua, kun en +tahtonut palata hänen kanssaan. Mitä arvelette, hyvät herrat? Kumpiko +meistä oli oikeassa? + +Kuulijat olivat vaiti. + +-- En usko, -- jatkoi Bertelsköld, -- että moni teistä olisi ollut +toista mieltä kuin minä. Mutta kun näette matkustajan astuvan tämän +maailman kuivista erämaista, sammumattomasta janosta ja yöllisistä +kuiluista ihanille, eläville vesilähteille Jumalan valtakuntaan, +silloin sanotte niinkuin muulinajaja: mikä hupsu! En tahdo tästä +kanssanne väitellä. Mutta jos tuntisitte valtakunnan, jota +ylenkatsotte, silloin moni teistä ehkä seuraisi iankaikkista tienopasta +ja kummastuisi sokeuttaan, että niin kauan on nähnyt elämän valon ja +kuitenkin on jäänyt varjoon. + +-- Amen, -- sanoi nuori kornetti ivallisen juhlallisesti + +-- Mutta, hyvä Bertelsköld, -- virkkoi eräs vanhemmista ja +vakavammista, -- uskotteko tosiaankin, että semmoinen lastensatu kuin +kristinusko on kestävä järjen tutkimuksen edessä tällä valistuksen +aikakaudella? Kahdenkymmenen vuoden kuluttua ei enää ole olemassa +kristinuskoa. + +-- Kahdenkymmenen vuoden kuluttua,[25] -- sanoi Bertelsköld, -- +sanotaan ehkä niinkuin kerran ennen, kun maailmanhistoria kääntyi +saranoillaan: "Nyt on teidän hetkenne ja pimeyden valta." Mutta kun +hetki on ohitse, niin iankaikkinen totuus taasenkin tunkee esiin +kirkkaampana kuin koskaan ennen ja sata tai tuhat vuotta tämän jälkeen +kristinusko voitollisesti levittää valtaansa kaikkiin maailman ääriin, +kun sitävastoin "valistuksen vuosisata" pysyy aikakirjoissa vain +katoavana pilkkuna ihmiskunnan edistymisessä. + +-- Olkoon menneeksi! -- sanoi kornetti. -- En voi väittää eläväni niin +kauan, mutta jos kahdenkymmenen vuoden kuluttua kristinuskosta on +jäljellä muuta kuin enintään papinkaulus, niin tarjoan herroille korin +samppanjaa. + +-- Hyväksyn tarjouksenne, jos silloin enää voin juoda samppanjaa, -- +sanoi Bertelsköld hymyillen. + +Mutta muut eivät juuri vastanneet hymyilyyn. Tuo iloinen _Svenska +Bottenin_ seura ei ollut enää oikealla tuulellaan, ja samassa astui +parooni Sprengtporten sisään. + +-- Herra parooni, -- sanoi kreivi Bernhard, -- olen teidän +läsnäollessanne häväissyt markiisitar Egmontia, ja te olette pyytänyt +minulta hyvitystä. Minä julistan näiden herrain läsnä ollessa, että +olen ollut väärässä ja kysyn, katsotteko minun tällä tyydyttäneen +kunnian vaatimukset? + +-- Täydellisesti, herra kreivi! -- vastasi Sprengtporten hämmästyneenä. +-- Ja minä lisään yhtä julkisesti, etten ole hyväksynyt tekoanne, mutta +etten myöskään ole epäillyt rohkeuttanne. + +-- Kiitän teitä, -- sanoi kreivi tavalla, joka muistutti entistä +hovimiestä. -- Ja koska herroja täällä luultavasti ei huvita jatkaa +äskeistä keskusteluamme, katson käyntini tarkoituksen saavutetuksi ja +toivotan herroille hyvää yötä. + +-- Perhana vieköön, kuinka juhlallisilta herrat näyttävät! -- sanoi +Sprengtporten, kun hänen vastustajansa oli mennyt. + +-- Se johtuu siitä, että olemme istuneet kirkossa ja saaneet kelpo +löylytyksen, -- virkkoi kornetti. + +-- Oikean parannussaarnan, -- jatkoi toinen. + +-- Hän on höperö, -- sanoi kolmas. + +-- Ei, kertokaa nyt jokin mehevä nuorenmiehen kasku, muutoin hukumme +kaikki siirappiin! -- huudahti neljäs. + +-- Malttakaa, -- sanoi johtaja. -- Meidän on keskusteltava tärkeämmistä +asioista. Aika lähenee. + +-- Vihdoinkin! -- huudettiin yht'aikaa monelta taholta, ja kohta oli +pieninkin jälki Bernhard Bertelsköldistä ja hänen kääntymisestään +haudattu politiikan palavaan uuniin. + + + + +15. 18. P:NÄ ELOKUUTA. + + +Kesäillan aurinko oli juuri laskeunut Meelarin ulapoihin +Riddarholman taa, kun vahakynttilöitä jo alettiin sytyttää Tukholman +kuninkaallisessa linnassa. Siellä oli suuri vastaanotto; ruotsalaisen +ylimystön kerma, diplomaattikunta ja muutamat puolueiden arvokkaimmat +valtiopäivämiehet oli "käsketty" linnaan. + +Kauniit, komeat salit loistivat tulien valossa; kuninkuuden puuttuvaa +valtaa oli komeudella korvattava. Kaikki oli ylellisyyttä, +kohteliaisuutta, seremoniaa, eivätkä hovitapain kahleet kuitenkaan +tuntuneet raskailta muille kuin niille, jotka olivat niihin +tottumattomat. Päiväpaiste hovilaisten kasvoilla oli yhtä pysyväinen +kuin se on Perussa, jossa ei koskaan sada muuta kuin kultaa. Tänne ei +kuulunut mitään valituksia koko Ruotsin valtakunnasta, ei mitään +nälkäisen kansan hätähuutoja, ei mitään melua valtiopäiväin suuresta +sanatehtaasta, ei yhtään uhkausta kaikkialla kaupungissa kokoontuvista +kerhoista. Valtakunnassa oli rauha, hovissa oli rauha, tyyneys asui +kaikkien kasvoilla. + +Mutta miksi tunkeilivat kaikki niin uteliaasti nuoren kuninkaan +ympärille, kun hän kello 9 illalla näyttäytyi, hymyillen +armollisemmasti kuin koskaan ennen? Miksi häntä kaikkialla +tarkasteltiin salaisin, tutkivin silmäyksin? Mitä tahdottiin lukea +noista kahdesta, suljetusta kirjasta, noista kahdesta suuresta, +sinisestä, brandenburgilaisesta silmästä, jotka hallitsivat, +ihastuttivat ja pettivät kaikkia? Koetettiin lukea niistä Ruotsin +huomenta, mutta sitä oli yhtä vaikea lukea kuin aaltojen kimallusta +kirkkaalla järvellä. + +Eriskummallinen rauha vallitsi. Näytti siltä kuin olisivat kaikki +meluavat voimat sukeltaneet illan tyynen pinnan alle, näkymättöminä +taistellakseen hiljaisessa syvyydessä. Kaikki tiesivät, että jotakin +tulisi tapahtumaan; moni tiesi senkin, mitä tapahtuisi. Eikä kuitenkaan +kukaan ollut mitään aavistavinaan. + +Harjoitettiin "Thetis ja Peléetä". Tämä oli ensimmäinen ruotsalainen +ooppera; kaikki olivat ihastuksissaan, ainakin siltä näytti, kuningas +enin. Hän huomautti vikoja; hän kiitti laulajia, etenkin laulajattaria. +Hän taputti käsiään kappaleen kauneimmille paikoille, hän selaili +nuottivihkoja ikäänkuin uudestaan lukeakseen korvaahiveleviä säveleitä. + +-- Ja tuo ajattelisi vallankumousta, tuo! -- kuiskasi ylimaaherra +Rudbeck. + +-- Kuka tietää? -- kuiskasi valtioneuvos Kalling takaisin. -- Olisimme +kuitenkin tehneet viisaimmin vangitessamme hänet. + +-- Hänet! Tiedättekö, mitä hän teki, kun aamupäivällä olin hänen +puheillaan? Puhuessaan kanssani Kristianstadin tapauksista piirusteli +hän koruompelukaavoja neiti Posselle. + +-- Mutta meillä on varmat tiedot... + +-- Sitä en usko! Uskokaa mitä tahdotte muista, mutta itse hän on +pelkuri. Ajatelkaa, olisihan väärin valtion onnen vuoksi keskeyttää +uuden oopperan harjoitukset. Kas, nyt hän istuutuu pelipöytään +paroonitar Pechlinin kanssa. Jos hänellä on rahtunenkaan miehensä +neroa, niin hän kyllä saa selon, mitä kortteja kuninkaalla on +kädessään... + +Paul Bertelsköld seisoi siinä lähellä. Hän oli kalpea rasituksesta, +sillä hän oli kirjoittanut myöhään yöhön, kirjoittanut osia, vaikkei +kuitenkaan tavallisia tällä kertaa. Hänen silmänsä seurasivat +markiisitar Egmontia. Ei koskaan ollut Paul nähnyt häntä niin +rakastettavana, niin loistavan kauniina. Kaikkia hän häikäisi, kaikkia +hän ihastutti. Kateuskin unohti teroitetun tikarinsa, ja ihmiset +kuiskasivat keskenään: tuommoinen puoliso olisi Kustaa III:lla pitänyt +olla, silloin olisi hänellä ollut vertaisensa: mahtavampi muita, +sukkela, iloinen, miellyttävä ja arvokas joka liikkeessään! + +Paul oli onnellinen ja tunsi samalla olevansa nöyryytetty. Sehän oli +sama lumoojatar, joka illan kuutamossa niin haaveksivasti oli nojannut +päänsä hänen olkaansa vastaan! Mutta nyt tuo kaikkien ihailema, +hymyilevä ja kuitenkin niin ylpeä ei suvainnut katsahtaakaan häneen. + +Silloin pistettiin paperi hänen kouraansa. Hän kääntyi, mutta tuoja oli +jo kadonnut. + +Pieni tuoksuva kirje poltti hänen kättään. Paul hiipi ikkunan luo ja +luki ranskankielellä: "Teitä odotetaan keltaisessa huoneessa". + +-- Se on hän! -- ajatteli Paul itsekseen, ja hänen sydämensä alkoi +valtavasti sykkiä. Hetken kuluttua vetäytyi hän kenenkään huomaamatta +osoitettuun huoneeseen. Mutta hän ei tavannut siellä markiisitarta; sen +sijaan istui siellä vanhanpuoleinen sotaherra, huolimattomasti sohvassa +venyen. Tämä henkilö oli niitä, joita täytyy kolmesti katsella. Ensi +silmäyksellä hän näytti tyhmältä, toisella iloisen veltolta, +kolmannella viekkaalta. Se oli kuninkaan ja hattujen vaarallisin, +viekkain ja leppymättömin vastustaja, kenraali Pechlin. + +-- Istukaa, nuori mies, minulla on teille jotakin sanottavaa, -- +virkkoi kenraali sotamiehen suoruudella ja esimiehen äänellä, joka ei +siedä vastaväitteitä. + +Paul jäi seisomaan. + +-- No, niinkuin haluatte, -- virkkoi kenraali välinpitämättömästi. -- +Tunnen isänne, nuori herrani. Olemme olleet valtiollisia vastustajia, +mutta minä kunnioitan hänen vakaumustaan, enkä sen vuoksi tahtoisi +nähdä hänen poikaansa mestauslavalla. + +-- Mitä teidän ylhäisyytenne sillä tarkoittaa? -- kysyi Paul enemmän +kummastuneena kuin säikähtyneenä. + +-- Minä tarkoitan, -- jatkoi kenraali, -- että vuoden viidenkymmenen +kuuden tapahtumat kohta tulevat uudistumaan. Ette voi, nuori mies, +muistaa sitä aikaa, koska silloin vielä kuljitte mekossa; tahdon sen +vuoksi kertoa teille muutamin sanoin sen historian. Kuningas tahtoi +tehdä itsensä itsevaltiaaksi, mutta vapaus oli liian kova pähkinä +rikkipurtavaksi; se ei onnistunut, ja kaikki hänen lähimmät apulaisensa +saivat nousta mestauslavalle. + +-- En ymmärrä, teidän ylhäisyytenne. + +-- Älkää tekeytykö tyhmemmäksi kuin olette; ymmärrätte varsin hyvin. +Sanalla sanoen: olette kuninkaan yksityissihteeri ja tunnette +salaisuuden. Te siis menetätte päänne, kun ratkaiseva hetki on ohi +huomenna tai ylihuomenna. + +-- Teidän ylhäisyytenne... + +-- Jättäkäämme korupuheet. Tiedän kaikki ja säälin isäänne. Olen +sentähden päättänyt pelastaa teidät, kun vielä on aika. Tahdotteko +pitää päänne? Jaa tai ei. + +-- Jos se voi kunnialla tapahtua, tahdon mielelläni sen pitää, -- +vastasi Paul hymyillen. + +-- Kunnia ja vapaus ovat erottamattomia. Kuulkaa siis, mitä ystävänä +aion teille uskoa. Sanotaan teidän olevan haaveksiva nuorukainen, mutta +minä puhun teille kuin järkevälle miehelle. Jos ette ennen aamun +koittoa jätä minulle koko vallankumoussuunnitelmaa, jonka tiedän +voivanne minulle hankkia, niin olette auttamattomasti hukassa. + +Paul oli vaiti. Hän tunsi veren kohoavan poskilleen, mutta hänellä ei +ollut sanoja hämmästyksensä ilmaisemiseen. + +Kenraali ymmärsi väärin hänen vaitiolonsa. -- Huomatkaa, -- sanoi hän, +että vaadin teiltä tätä isänmaan ja vapauden nimessä. Kas siinä syyni, +jonka myöskin täytyy olla teidän. Mutta teidän palkintonne ei sen +vuoksi tule olemaan pienempi. Te saatte korvaukseksi palveluksestanne +valita majurin viran kaartissa tai vastaavan siviiliuralla ja +kummassakin tapauksessa 40.000 talaria vaaterahaa. Luulen sen +riittävän. + +-- 40.000 talaria! Minulle? + +-- Mitä nyt? Niin nuori ja jo oppinut noin tinkimään! Voin nostaa +summan 50.000:een, mutta en talariakaan siitä yli. Oletteko hullu, +herrani? Onhan siinä kultaa kyllin kokonaisen säädyn ostamiseen. Ja +sitäpaitsi, -- jatkoi hän oikaisten itseään, -- tässä ei ole kysymys +siitä, vaan _tout bonnement_ isänmaan pelastamisesta. Ymmärrättekö? + +-- Täydellisesti. Minulla on heti kunnia... + +-- Mitä? Ehkä on teillä suunnitelma taskussanne? + +-- Minulla on heti kunnia antaa hänen majesteetillensa tieto teidän +ylhäisyytenne jalosta tarjouksesta. + +-- Kuulkaa, ystäväni, -- sanoi kenraali kylmästi, -- oletteko järkevä +vai hullu? + +-- Aioin juuri teidän ylhäisyydeltänne kysyä sitä samaa. + +-- Vai niin. Avosydämisyys avosydämisyyttä vastaan. Tahdotteko siis +ennemmin menettää päänne kuin päästä majuriksi? Tahdotteko ennemmin +tuhota kuin pelastaa isänmaanne? + +-- Teidän ylhäisyytenne voi ennemmin kääntyä niiden raukkain puoleen, +jotka tahtovat myydä itsensä enimmän tarjoavalle. Uskallan olla sitä +mieltä, että kunnon miehet ne ovat, jotka pelastavat isänmaan, eivätkä +suinkaan petolliset petturit. + +-- Oh, kuinka opettavaista! Mutta voihan hyväntahtoinen ehdotukseni nyt +sentään jäädä meidän salaisuudeksemme? + +-- En ymmärrä, miksi olisin siihen velvoitettu. + +-- No, pitäkää sitten kaikkea leikkinä. Hyvästi, herrani. Toivotan +teille paljon onnea, kun vasta tapaamme toisemme paremmassa paikassa. + +Paul kumarsi kylmästi ja käänsi hänelle ylpeästi selkänsä. + +Mutta kenraali Pechlinin viekkailla kasvoilla vilahti Paulin mennessä +ivallinen hymy. -- Juuri semmoinen kuin arvasin! -- sanoi hän +itsekseen. -- Minä pidän ihmisistä, jotka lyövät päänsä seinään; ne +säästävät meiltä paljon vaivaa. Kaikki oopperat menevät tänä iltana +nuottien mukaan. Kuningas saa nyt tietää, _ettei_ meillä ole +vallankumoussuunnitelmaa, joka jo kolme tuntia on ollut taskussani. Hän +tulee siten heittäytymään huolettomaksi ja lykkää kaikki ylihuomiseen. +Sill'aikaa ehtivät luotettavat rykmenttimme Tukholmaan; monseigneur +astuu siviiliarestiin, ja tasavalta on valmis. _C'est à merveille!_ +Noita aaseja tuskin kannattaa kuolaimista taluttaa. + +Paul pistäytyi taas muitten seuraan ja päätti käyttää ensimmäistä +tarjoutuvaa tilaisuutta varoittaaksensa kuningasta. Mutta hänen +majesteettinsa istui vielä niin huoletonna pelipöydän ääressä kuin ei +hänellä olisi ollut muuta kruunua näkyvissä kuin herttakuninkaan. +Markiisitar pelasi kahden diplomaatin ja kreivi Hornin kanssa. + +Samassa markiisitar pudotti kortin. Paul riensi nostamaan sitä +lattialta. Kumartuessaan hän tunsi lämpimän henkäyksen ja kuuli +kuiskauksen, niin hiljaisen kuin lehtien suhina kesäiltana: + +-- Huomatkaa, kun lopetan pelin! + +-- Ah, _monsieur le comte_, -- sanoi markiisitar ääneen, -- minä kiitän +teitä. Ensi kerran näen teidän kumartuvan noin syvään. + +-- Nuoruus tekee kunniaa kauneuden valtaistuimen edessä, virkkoi +kohtelias kreivi Horn. + +-- On niin paljon kapinoitsijoita, -- virkkoi kaunis ranskatar +huolettomasti. -- Mutta mimmoisia kortteja olette minulle antanut! +Pelkkiä talonpoikia ja porvareita! Sehän on kauheaa. Yksi kuningas, +yksi rouva ja yksi sotamies, kaikki muut hakkuja! + +Paul vetäytyi takaisin asettautuen ikkunankomeroon. Sieltä hän seurasi +hiljaista äänten solinaa, ihmisten huulilla väikkyvää hymyilyä, +liehuvia pukuja, kuninkaan vilkkaita liikkeitä ja iloisia sukkeluuksia, +tuolla taempana oleilevan Pechlinin kasvoilla karehtivaa hyväntahtoista +ja tyhmäksi tekeytyvää ilmettä ja markiisitar Egmontin huoletonta +keikailemista. Eikö koko tämä valtakunta nukkunut ruusuilla? + + + + +16. PUNAMYSSYTONTTU. + + +Paul Bertelsköld seisoi hiljaa ja haaveillen ikkunan luona, kun raikas +nauru sattui hänen kuuntelevaan korvaansa. Se oli markiisitar Egmont, +joka nousi pöydästä ja laski leikkiä siitä tukaattikääröstä, +jonka hän oli voittanut Englannin lähettiläältä. -- Myöntäkää, +mylord, -- sanoi hän, -- että nämä ovat hyvin käytettyjä rahoja! +Huomenna ostan kullallanne puolet valtiopäivistä, mylord, ja asetan +vallantavoittelijan Stuartin Englannin valtaistuimelle. + +-- Pelkään, että teidän armonne menettää pelin, --. vastasi kankea +englantilainen, joka ei pitänyt leikinlaskusta. + +-- Kuka tietää? Minulla ei koskaan ole ollut onnea rakkaudessa; siis on +minulla onni pelissä. Asiasta toiseen, teillä on, kreivi Horn, huono +muisti. Muistelen, että hänen majesteettinsa, joka rakastaa vaihtelua, +välistä kirjoittaa kuninkaallisen nimensä f:llä, välistä v:llä. Mutta +tuossahan on se, joka voi ratkaista riitamme! Mitä sanotte siitä, hyvä +kreivi? + +Näin sanoen hän lähestyi Paulia. + +-- Hänen majesteettinsa kirjoittaa ruotsalaisen nimensä Gustaf ja +ranskalaisen Gustave, -- vastasi Paul, ja hänen kasvoillaan näkyi +markiisittaren hymyn heijastus. + +-- Sanoinhan sen! Teidän pitää kertoa minulle, onko totta, että hänen +majesteetillaan on eräs _esprit familier_, eräs hirveän ruma, +punamyssyinen kotitonttu, joka istuu kahareisin hänen tuolillaan ja +kuiskaa hänelle hänen runolliset aatteensa. Käsivartenne, jos +suvaitsette! + +Ja kaunis markiisitar tarttui huolettomalla tavallaan nuorukaisen +käsivarteen, jatkaen leikinlaskuaan kuninkaan kotitontusta. + +Mutta vähitellen he olivat huomiota herättämättä päässeet pois +tungoksesta ja olivat nyt yksin syrjähuoneessa, jossa "Thetis ja +Peléen" näyttelijättäret vähän ennen olivat pukujaan muuttaneet. Siellä +vaipui markiisitar lähimmälle tuolille ja purskahti itkuun, niin +katkeraan, hillittömään ja teeskentelemättömään kuin koulutyttö, joka +itkee kuollutta kanarialintuaan. + +-- Mutta mikä teitä vaivaa, madame? -- kysyi Paul, hämillään tästä +aivan odottamattomasta tunteenpurkauksesta. + +-- Ei mikään, älkää minusta huoliko! -- vastasi hän. -- Itken +ainoastaan tätä kurjaa elämää ja itseäni. Jos tietäisitte, niin +itkisitte minun kanssani, vaikka olettekin mies; ja se teitä +kaunistaisi, Bertelsköld! Teillä on sydän! Mutta en tahdo tuottaa +teille mitään surua ja senvuoksi olkaamme iloiset. Katsokaa nyt minuun +-- onko taas kaikki hyvin? Enkö taas ole iloinen? + +Ja hän hymyili niin alakuloisesti, hymyili niin viehättävästi, +kyynelten vielä kimmeltäessä hänen silmäripsissään, että tämä hymy +paljon enemmän kuin tuo outo surunpurkaus sai nuorukaisenkin silmät +kostumaan. + +-- Uskokaa minulle, mikä teidät tekee levottomaksi! -- pyysi Paul. -- +En paljon voi, mutta koko elämäni on teidän. + +-- Ei, -- vastasi markiisitar, -- ei nyt, ei kaikkea. Huomenna ehkä +saatte kuulla enemmän. Ja jos odottamattomia tapahtuisi ... jos emme +enää näkisi toisiamme ... niin en tahdo, että minusta pahaa +ajattelette. Tiedätte meidän seisovan vallankumouksen partaalla? + +-- Sen tiedän, madame. + +-- Kaikki voi onnistua, kaikki voi mennä myttyyn. Ja onnistuakseen on +Kustaa-kuningas tarvinnut aikaa ja rahaa. Kumpaakin olen hänelle +hankkinut. Älkää kysykö minulta, kuinka. Tyytykää siihen selitykseen, +että neuvosto aikoi tänään vangita kuninkaan, mutta se teko on nyt +lykätty ylihuomiseen, kun sotaväki tulee, ja tämä lykkäys voi pelastaa +kaikki. Mitä rahoihin tulee, oli hän vielä tänään puolenpäivän aikana +köyhempi kuin Kaarle Stuart, mutta kolme tuntia sitten sai hän niitä +yllin kyllin. Oi tätä kansaa, tätä kansaa, joka köyhyydessään kerran +oli Euroopan ritarillisin ja ylpein; nyt sitä ostetaan ja myydään kuin +mitäkin kauppatavaraa! Mutta mitä se minuun kuuluu? Minä olen +ranskalainen. Olen palvellut Kustaa III:ta, koska hän on ylevämielinen +kuningas ja koska kerran luulin rakastavani häntä... Ei teidän tarvitse +katsoa minuun noin synkästi, Bertelsköld. En sanoisi sitä teille, jos +minun tarvitsisi punastua edessänne. Olen häntä rakastanut, niinkuin +rakastetaan loistavaa meteoria, ja ihailuni on elänyt lempeni unelmaa +vanhemmaksi. Sanalla sanoen: hänet on pelastettava. Voinko muuta? Eikö +minun tule uhrata hänen edestään kaikkea? + +-- Tulee, madame. Kaikki, paitsi kunnianne. + +Markiisitar hypähti ylös. Hän vapisi vihasta. + +-- Ja mikä antaa teille, herrani, oikeuden lävistää minut myrkytetyillä +nuolilla? Taivahan tekijä, milloin olen langennut niin syvälle, että +ensimmäinen, jolle avaan sydämeni, uskaltaa muistuttaa minua +kunniastani! Tiedättekö, herrani, miksi minun täytyi poistua Ranskan +hovista? -- niin, poistua, saatuani siihen käskyn kohteliaassa +kirjeessä Noaillesin herttualta! Siitä ei täällä tiedetä mitään, koska +en ole alentanut itseäni rupeamalla siitä kerskailemaan. Minut +käskettiin sieltä pois sentähden, että minä eräässä hovin +vastaanotossa, kun kaikki kumartuivat maahan kreivitär du Barryn +edessä, olin ainoa, joka uskalsin kääntää hänelle selkäni. + +-- Ymmärrätte minut väärin, madame. En voi teitä loukata salaisimmalla +sydämeni ajatuksellakaan. Sanoin ainoastaan sen, mitä joka päivä olen +sanonut itselleni. + +-- Tahdon uskoa teitä, herrani; en uskoisi ketään toista. Miten hirveä +onkaan tämä aika, jossa elämme! Missä on miehen kunnia? Missä naisen +itsetunto? Toinen ostetaan arvonimellä, toinen kuninkaallisella hymyllä +ja molemmat ovat kullalla ostettavissa. Tiedättekö, Bertelsköld, olen +väsynyt kaikkeen tähän kurjuuteen. Olen nähnyt sitä tarpeekseni. Tahdon +palata tyhjään olemattomuuteen; on suloista kadota. Sanovathan +filosofimme, ettei ole mitään haudan toisella puolen; eikö ole niin? +Muistelen teidänkin tahtovan olla jonkinlainen filosofi. + +Paul hämmästyi. Hän ei ollut viime aikoina sitä asiaa ajatellut. Hän +oli vain kuullut äitinsä lukevan ääneen Raamatusta, kun hän makasi +haavoitettuna pienessä metsästysmajassa. Nyt hänelle äkkiä selvisi, +että hänellä oli edessään kauhean tyhjyyden kuilu. Mitä hän vastaisi? +Ajanhengen synkkä epäilys oli tuossa hänen edessään kauneimmassa +hahmossaan, varustettuna kaikella sulouden ihanuudella, ensi +rakkauden koko viehättävällä lumousvoimalla, ja esitti hänelle +keveästi, sivumennen, kysymyksen elämästä ja kuolemasta, ajasta ja +iankaikkisuudesta. Väristys kävi hänen sisimmän sielunsa läpi; hän +olisi tahtonut vastata: niin, niin, ei ole mitään haudan toisella +puolen!... Mutta hän ei voinut vastata, hän kammoksui sitä ajatusta, +että tuo suloinen olento katoaisi iäksi. + +-- Ei, -- sanoi hän vasten tahtoaan, -- se ei voi olla niin. Täytyy +toki olla olemassa Jumala ja elämä tämän elämän jälkeen. + +-- Uskotteko niin? Onhan se mahdollista, sillä filosofit eivät ole +parempia kuin muutkaan. Toivoisin sen olevan niin. Tässä maailmassa ei +ole mitään rauhaa. Olen neljänkolmatta vuoden vanha, olen nauranut +elämälle enemmän kuin moni muu, mutta uskokaa minua, en ole koskaan +ollut onnellinen. Minut kasvatettiin eräässä luostarissa ja heitettiin +sieltä, vielä lapsena ollessani, vanhan elähtäneen miehen syliin, jota +vihasin, kunnes opin häntä halveksimaan. Kaksi vuotta sen jälkeen kuoli +markiisi; olin leski ja kiiruhdin ottamaan takaisin sukuni nimen. Mutta +nämä kaksi vuotta riittivät myrkyttämään luottamukseni elämään. Päätin +nauraa kaikelle ja pidin sanani. Ohimenevä ihailuni kohtasi nerokasta, +rakastettavaa Ruotsin perintöruhtinasta hänen ollessaan Parisissa, +mutta sydämeni jäi yhtä tyhjäksi ja kylmäksi kuin hänenkin. Ja +kuitenkin olin luotu, minäkin, rakastamaan, niinkuin ainoastaan nainen +voi rakastaa. Minäkin tunsin joskus kaipausta uhrautua toisen edestä. +Mutta en ymmärtänyt itseäni. Matkustin, haluten vaihtelua ja ollen +utelias näkemään tarumaista maata, joka ei ollut meidän maamme +näköinen. En tiennyt, että näiden kylmien jäiden keskestä kerran +löytäisin teidät! + +-- Madame... + +-- Oi, herrani, -- jatkoi kaunis ranskatar surumielisesti, -- teidän ei +tarvitse minulle vastata, että surkuttelette onnetonta naisparkaa, joka +on luullut itseään voimakkaaksi ja joka kuitenkin on kyllin heikko +uskoakseen teille sen, mikä hänen ainiaaksi olisi pitänyt sulkea +sydämeensä. Ymmärrämme toisemme, enkä tiedä, mikä _nyt enää_ estäisi +minua sanomasta teille kaikkea. Olen rakastanut teitä, Paul, ensi +näkemästä asti, ja te olette ensimmäinen, ainoa rakkauteni. En tiedä, +pitääkö minun kirota vai siunata sitä hetkeä, jolloin teidät näin; +tiedän vain, että koko sieluni on teidän omanne. + +-- Herminie... + +-- Älkää sanoko enempää! On pyhiä tunteita, jotka yksi ainoa sana voi +haavoittaa kuoliaaksi. Luuletteko, että olisin sanonut teille, minkä +nyt olen sanonut, kerjätäkseni teiltä rakkauttanne? Oi, jos sen +uskoisitte, niin se surettaisi minua enemmän kuin jos julistaisitte +minua vihaavanne kuolemaan asti! Ei, ystäväni -- suokaa minun nimittää +teitä niin, se on viileä sana, se ehkä tyynnyttää meidät molemmat -- +minä sanon teille tämän, koska me luultavasti tulemme iäksi eroamaan. +Jos te yhdeksäntoistavuotiaana voisittekin unohtaa minun olevan teitä +viittä vuotta vanhemman, niin olen liian ylpeä väistyäkseni kerran +nuoremman kilpailijan tieltä, ja rakastan teitä liian paljon, +tahtoakseni nähdä teidän pettyneen siitä ohimenevästä tunteesta, jota +nyt luulette tuntevanne minua kohtaan. Ei, ystäväni, ainoastaan se +tieto antaa minulle rohkeutta elämään, ettemme koskaan tule toistemme +omiksi. Älkää sanoko, älkää kysykö enempää! Luvatkaa minulle +ainoastaan, että jos tämä kohtauksemme olisi viimeinen, te joskus +tahdotte ystävän tuntein muistella naista, joka ei ole niin +kevytmielinen kuin maailma luulee ja joka ehkä on ansainnut +kunnioituksennekin... + +-- Ja jos te vaikka sata kertaa musertaisitte minut noilla hämärillä +sanoillanne erostamme, jota en ymmärrä, niin se ei estä minua +sanomasta, Herminie, että rakastan teitä, että elän ainoastaan teidän +tähtenne ja että te tulette omakseni, vaikka minun täytyisi taistella +koko maailmaa ja teitä itseännekin vastaan, kerran omistaakseni teidät! +-- puhkesi Paul sanomaan yhdeksäntoista vuotensa ja hehkuvan sydämensä +koko innolla. -- Ja te uskotte, että luopuisin teistä juuri tällä +hetkellä, kun ensi kerran olen saanut katsahtaa sielunne syvyyteen ja +kun ensi kerran ymmärrän, että olette jaloin, yleväluontoisin nainen, +minkä koskaan olen tuntenut -- paitsi yhtä! Niin, Herminie, niin, +madame, saatte kilpailijan, mutta ei semmoista kuin äsken sanoitte, +vaan semmoisen, joka siunaa rakkautemme ja jonka sydäntä vastaan voitte +nojata turvallisena kuin lapsi. Se on äitini, Herminie. Hän ymmärtää +teidät, hän ajattelee kuin te eikä kukaan koko avarassa maailmassa ole +rikkaampi kuin minä, joka omistan _kaksi_ semmoista sydäntä! + +Paul oli tarttunut hänen käteensä ja painoi sitä huuliansa vasten. +Silloin ilmaantui ovelle kamaripalvelija ilmoittaen illallisen olevan +valmiin. + +Paul ei häntä huomannut. Hän tunsi kuuman kyynelen tipahtavan +kädelleen. + +Mutta markiisitar nousi ylös. -- Hyvästi! -- sanoi hän murtuneella +äänellä. -- Huomenna tähän aikaan on kohtalomme ratkaistu. + +Sen sanottuaan tarttui hän Paulin käsivarteen ja meni taas vieraiden +joukkoon, astuen sinne yhtä keveästi kuin ennenkin, kauneilla +huulillaan tuo viehättävä hymyily. -- Nyt tiedän kaikki, teidän +majesteettinne! -- laski hän leikkiään. -- Nyt tunnen sen ruman +punamyssytontun, joka ratsastaa teidän majesteettinne tuolilla teidän +kirjoittaessanne, sire, ja joka kuiskaa teille noita ihmeteltäviä +asioita, joilla ihastutatte maailmaa. Olisin hyvin utelias tietämään, +mitä hänellä tänä yönä on teille sanottavana. + + + + +17. 19. P:NÄ ELOKUUTA. + + +Kuningas oli käyttänyt osan yöstä kirjeiden kirjoittamiseen ja sen +jälkeen tarkastanut vartijoita. Hän oli nyt palannut retkeltään ja +istui miettiväisenä ja unetonna työhuoneessaan. + +-- Paljonko kello on? + +-- Puoli kolme aamulla. + +-- Joko sarastaa? + +-- Ei vielä, teidän majesteettinne. + +-- Pankaa maata etuhuoneeseen, Bertelsköld. Olette paljon valvonut, ja +se päivä, joka koittaa, voi koettaa voimiamme. + +-- Kiitän teidän majesteettianne. Minua ei nukuta. + +-- Nukkukaa, ystäväni, nukkukaa. Kun peltomies nukkuu, tuleentuu vilja +leikattavaksi. Lupaattehan varmaan laittaa kirjeeni Södermanlannin +herttualle ja Vergennesin kreiville? + +-- Ne lähetetään päivän koittaessa. + +-- Hyvä. Olette uskollinen ja luotettava Bertelsköld. Luulin teidän +tahtovan kaikkea saivarrella, niinkuin nuo muut tekevät. + +-- Koirakin on uskollinen, teidän majesteettinne. En palvele +kuningastani yksinvallan, vaan vapauden vuoksi. + +-- Se on hyvä. En unohda teitä, jos elän iltaan asti. Jos kaadun, niin +jättäkää herttualle verinen paitani. + +-- Sen teen. + +-- Luuletteko siis minun kaatuvan? + +-- Luulen teidän majesteettinne voittavan. + +-- Rukoilkaa sitä Jumalalta. Parooni Pechlin petti teidät tahtoessaan +ostaa vallankumoussuunnitelman. Hänellä oli se jo, hän tunsi Ranskan +kuninkaalle lähettämäni kirjeen. Egmont oli oikeassa: Du Barry on +kavaltanut meidät. + +-- Uskallanko kysyä teidän majesteetiltanne, mistä markiisitar Egmont +on hankkinut rahaa? + +-- Markiisitar? Mitä siitä tiedätte? + +-- Tiedän vain, että hän on saanut lykätyksi neuvoskunnan vehkeet ja +hankkinut rahaa tavalla, joka hänelle itselleen on vaarallista. + +-- Jumalani! Ja sitä ette ole minulle ennen sanonut! Hän ei ole siitä +sanaakaan puhunut. Nyt ymmärrän kaikki. + +-- Minä rukoilen teidän majesteettianne valvomaan hänen henkeään ja +turvallisuuttaan. Salavehkeet ja kateus kietovat häntä pauloihinsa. Hän +on jo ennen ollut joutumaisillaan niiden uhriksi. Vartija hänen +hotellinsa edustalla ei olisi ehkä haitaksi. + +-- Annan käskyn siitä Taubelle. Mutta mikä vaara voi häntä uhata? +Kummallista... Paljonko kello on? + +-- Kolme. + +-- On aika nukkua. Te odotatte lisäkäskyjä. + +Kuningas heittäytyi riisuutumatta sohvalle, ja Paul poistui. Etuhuoneen +sohvalla torkkui vartiovuorossa oleva adjutantti. Vanha kamaripalvelija +tarkasteli alakuloisesti kenkänsä solkia. Kattolamppu läähätti kuin +sairashuoneessa. Valtakunta oli sairas. + +Paul asettui ikkunan ääreen. Hänen edessään lepäsi Ruotsin pääkaupunki +vielä kätkettynä yön hämärään ja ainoastaan kaukana idässä näkyi +heikko, vieno viiva taivaan rannalla meren tasalla julistavan sitä +koittavaa päivää, joka oli ratkaiseva Ruotsin ja sen kuninkaiden +kohtalon miespolveksi eteenpäin. + +Kaikki oli hiljaa. Tukholma nukkui, Ruotsi nukkui, Suomi nukkui. Pitkä +ilta oli kulunut, vapauden aikakauden kellon viisari osoitti sydänyötä, +ja Kustaa III:n aikakauden aamu sarasti taivaanrannalla. + +Kahdenkymmenen minuutin kuluttua kuningas soitti, ja Paul kutsuttiin +sisään. + +-- Mitä luulette markiisittaren sormuksesta? + +-- Uskon sen arvon riippuvan antajastaan, -- vastasi Paul, joka tässä +kohden oli täydellinen vapaa-ajattelija eikä aavistanut, kuinka +likeisesti tämä kallis kalu koski hänen oman sukunsa kohtaloa. + +-- Kuulitte kuitenkin hullun kullantekijän sanovan, että sormuksella on +yliluonnollisia ominaisuuksia. + +-- Niin. Miksi hän muutoin olisi ollut hullu? + +-- On kuitenkin asioita, joita emme voi selittää. Mutta ... istukaa +kirjoituspöydän ääreen! -- virkkoi kuningas vähän mietittyään. + +Paul totteli luullen, että oli kysymys jostakin tärkeästä +vallankumousta koskevasta käskystä. -- Kuningas saneli: "Paras +paroonini! Tulin keskiviikkona siihen päätökseen, että vanha +pallohuoneemme on Euroopan kurjin teatteri ja että sen siinä kohden +voittavat vain sen asukkaat, nimittäin Stenborgin ruotsalainen +teatteriseurue. Sääli kaunista taidetta ja kaunista kieltä. Jos minä +menettäisin henkeni jonkin odottamattoman tapauksen johdosta, niin +testamenttaan teille täten aatteeni uuden teatterin rakentamisesta +Norrmalmin torille, jonne myös olen aikonut pystyttää kuningas Kustaa +Aadolfin kuvapatsaan. Minun ajatukseni on, että ruotsalainen teatteri +ei voi tunkea pois ranskalaista muussa muodossa kuin oopperan, jossa +teatterin, musiikin, maalaustaiteen ja kuvanveistotaiteen kaikki +apukeinot yhtyvät ja miellyttävät korvaa kovemmallakin kielellä kuin +meidän. Sopivina, ylevinä aiheina esittelen meidän näyttämöllemme +Birger Jaarlin ja Kustaa Vaasan. Tämän lausun siltä varalta, ettemme +enää voisi tästä neuvotella. Muutoin tahdon teidän avullanne pitää +huolta siitä, että Ruotsi ei enää kauan ole ilman runotarten kotia. + +"Teidän hyvin ystävällinen" + +Kuningas kirjoitti alle "Kustaa". -- Hänellä oli aikaa ajatella +kaikkea. Samalla hetkellä, kun kruunu horjui hänen päässään ja vaarat +lähenivät joka kellonheilurin lyönnillä, oli hän unetonna yönä +ajatellut Ruotsin runottaria. + +-- Kenelle on kirje osoitettava? -- kysyi Paul. + +-- Parooni Ehrensvärdille... Paljonko kello on? + +-- Neljännestä vailla neljä. + +-- Sanokaa, että herättävät minut kello seitsemän. + +Paul meni. Etuhuoneen lamppu paloi yhä himmeämmin, ja varhainen +kesäaamu alkoi sarastaa koillisessa Valdemarin niemen takaa +Eläintarhasta päin. Yön valvonnasta väsyneenä vaipui nuorukainen +tuolille, pää nojautuneena ikkunanpieleen, ja nukkui vasten tahtoaan +niin sikeästi, ettei herännyt ennenkuin aurinko jo oli korkealla +taivaalla. + +Hämmästyneenä hän hyppäsi ylös. Kello oli jo kahdeksan, tukankähertäjä +oli tullut, ja kamaripalvelija puki kuningasta. Kustaa III oli tänä +merkillisenä päivänä puettuna mustiin silkkisukkiin ja soikeilla +hopeasoljilla koristettuihin kenkiin, mustiin housuihin, siniseen, +yksinkertaiseen, kullatuilla napeilla varustettuun takkiin, tavallinen +upseerinmiekka kupeellaan; hiukset olivat puuteroimatta, ja päässä +hänellä oli kolmikulmainen hattu ilman höyhentöyhtöä. + +Tehtyään pienen ratsastusretken jätti kuningas huoneensa ennen klo 10. +Hänen muutoin tyven ja kirkas katsantonsa oli nyt kyynelten tummentama. +Mutta Kustaa III oli kaunis tällä hetkellä, jolloin hän pannen +alttiiksi kruununsa lähti pelastamaan valtakuntaansa Puolan kohtalosta. + +Hän meni neuvoston kamariin, ja valtioneuvosto alkoi vallankumouksen +sillä uhkaavalla vaatimuksella, että kuningas lukisi sen kirjeen, jonka +hän edellisenä yönä oli vastaanottanut Kaarle-herttualta. Hän +kieltäytyi, ja vilkas sananvaihto syntyi. Kiivaimmat valtioneuvoston +jäsenet tahtoivat heti vangita hänet ja ottaa häneltä hänen miekkansa. +Olivathan he jo antaneet panna kuntoon ne huoneet, joissa häntä +pidettäisiin vankina Kastenhofissa. + +Valtioneuvoston jäsen, kreivi Kalling, jolle neuvosto oli antanut +rajattoman vallan Tukholman kaupungissa, tahtoi estää kuningasta +poistumasta neuvostosta. Vihasta vavisten, jommoisena häntä ei koskaan +ennen oltu nähty, riuhtaisihe Kustaa III irti, heittäysi odottavan +ratsunsa selkään ja ratsasti tykistöasemalle, jossa hän tarkasti +sotaväen. _Svenska Botten_ ja monet muut upseerit olivat jo +kokoontuneet hänen ympärilleen, ja tämän hänelle uskollisen joukon +etupäässä läksi kuningas jalkaisin takaisin linnaan. Tästä hetkestä +lähtien vyöryivät tapaukset kuin alamäkeä, ja mielipiteiden myötätuuli +yltyi myrskyksi. + +Paul Bertelsköldillä oli koko aamupäivän ollut työtä kuninkaan käskyjä +toimeenpannessa ja vasta klo 11 ap hän pääsi ulos. Hän kiiruhti +markiisitar Egmontin hotelliin Kuningattarenkadulle, mutta sinä päivänä +ei ollut helppoa päästä kulkemaan. Koko Tukholma oli liikkeellä, ja +kaikki suurimmat kadut olivat täynnä väkijoukkoja. Ukkospilven tavoin +oli yli kaupungin kohissut huhu siitä, että jotakin oli tekeillä, ei +valtion, vaan kuninkaan turvallisuutta vastaan. + +Kun Paul Norrmalmin -- nykyisen Kustaa Aadolfin -- torin yli +tahtoi kääntyä vasemmalle, kääntyäkseen sitten oikeaan käteen +Kuningattarenkadulle, salpasivat häneltä tien monet sadat merimiehet, +kisällit ja raudankantajat, jotka epäröiden olivat kokoontuneet erään +tavattoman ison ja rotevatekoisen miehen ympärille. Mies oli puettu +kuluneeseen, siniseen sarkatakkiin, rasvattuihin pieksuihin ja +jonkinmoiseen ylioppilaslakkiin, joka oli kallellaan korvallisella. +Tämä ilmiö, puolittain herra, puolittain renki, muutoin hyväntahtoisen +ja rehellisen näköinen, oli suotta kylläkin -- sillä hän oli päätänsä +pitempi kaikkia muita -- kavunnut erään puodin rappusille ja piti +sieltä puheentapaista, jonka hyvin tunnettu murre heti ilmaisi hänet +Turun seuduilta kotoisin olevaksi suomalaiseksi. Vahinko vain, että +etäämpänä seisojat voivat kuulla puheesta ainoastaan katkonaisia ääniä, +sillä kuulijat rähisivät ja huusivat kilvan puhujan kanssa. + +-- Mitä hän sanoo? -- kysyi Paul, joka ei päässyt eteenpäin ja +ihmeekseen tunsi vanhan ystävänsä, rehellisen Eudoksius Lejonfällin, +Leoksi nimitetyn, Turun akatemian entisen jumaluusopin ylioppilaan. + +-- Hän lörpöttelee, että laivan ruumassa vuotaa, että laiva kallistuu +ja että suomalaiset kääntävät keulapurjetta, -- vastasi se, jolta oli +kysytty, eräs laivaston matruusi, suunnaton mälli kumpaisessakin +poskessa. + +-- Taitaisimmepa kaikki saada tuulta tarpeeksi ja tekisimmepä +viisaimmin, jos kääntäisimme peräsimen ja nostaisimme mastoon +kuninkaallisen lipun, jatkoi Paul samaan tapaan. Hän tunsi vallan hyvin +Sprengtportenin salaisen lähettämisen Suomeen, ja tiesi, että sen +tarkoituksena oli aloittaa vallankumous Porvoossa ja Viaporissa. + +-- Emme, lempo vieköön, purjehdikaan suomalaisten vanavedessä! -- +noitui matruusi, jonka ruotsalaista ylpeyttä tämä puhe loukkasi. + +-- Eläköön vapaus! Suomalaispöllöt hiiteen! -- huusivat useat äänet. + +-- Heittäkää alas portailta tuo lurjus! Ruusukamariin se mies! -- +huusivat toiset. + +Leo-veikon asema näytti arveluttavalta, ja samoin -- ja se oli pahempi +-- näytti arveluttavalta kuninkaankin asema. + +-- Eikö täällä ole yhtään ylioppilasta? -- kuului epäonnistuneen +puhujan karkea ääni melun läpi, sillä hän alkoi joutua ahdinkoon +vaarallisten uutistensa vuoksi. Mutta jos siellä olisi ollutkin +ylioppilaita joukossa, olivat he viisaasti vaiti, sillä joukko oli +juuri semmoista väkeä, joiden kanssa Upsalan ylioppilaat joka ilta +kaduilla tappelivat. + +Paul tunkihe lähemmä ja hänen onnistui päästä portaiden luo juuri +parahiksi, kun jo kymmenet käsivarret olivat tarttumassa suomalaisen +jättiläisen kuluneeseen sarkakaulukseen, ja tämä huitoi ympärilleen +tottuneella kädellä ja järkähtämättömän levollisesti, vaikka toivo +ylivoiman voittamisesta olikin vähäinen. + +Yhdellä hyppäyksellä oli Paul hänen rinnallaan ja sysäsi takaisin +rohkeimmat ahdistajat, huutaen korkealla äänellä: Eläköön kuningas! + +-- Kas perkele! Oletko sinäkin täällä? -- huusi Leo ihastuen. -- Kääri +hihasi, ja me möykytämme heidät mustelmille jok'ikisen! Eläköön +kuningas! + +Mutta sen sijaan kääntyi Paul päin vihastunutta väkijoukkoa ja koroitti +taas äänensä niin paljon kuin mahdollista: + +-- Jokaisen rehellisen ruotsalaisen, joka tänään huutaa: eläköön +vapaus! tulee myöskin huutaa: eläköön kuningas! Meidän kuninkaamme +tahdotaan vangita, mutta se ei saa tapahtua, niin kauan kuin rehellinen +ruotsalainen sydän sykkii. Ja siis huudan vielä kerran: eläköön +kuningas! + + + + +18. RIEMUHUUTOJEN KAIKUESSA. + + +Paul Bertelsköldin lyhyt puhe teki nähtävästi paremman vaikutuksen kuin +edellisen puhujan. Joukko melusi niinkuin ennen, mutta mielipiteet +olivat ristiriitaiset. + +-- Hän valehtelee, tuo aatelispenikka! -- huusi hoikka räätälinsälli ja +kohotti uhaten kauhean kätensä. + +-- Survokaa hänet mäsäksi! -- huusi muuan urhea makkarantekijä. + +-- Eläköön vapaus! -- kirkui kyynärän korkuinen leipurin oppipoika. + +-- Mutta kuningasta he älkööt retuutelko, -- jupisi +mälliposki-matruusi. + +-- Hän on hyvä kuningas -- hän pitää kansan puolta herroja vastaan, -- +arvelivat raudankantajat. + +-- Senvuoksi herrat aikovat katkaista häneltä kaulan, -- virkkoi +parturi, joka ajoi ainoastaan kuningasmielisten partoja. + +-- Tietäkää huutia, älkääkä sokaisko ihmisten silmiä! -- huusi muuan +vastapuolueeseen kuuluva hiustenkähertäjä. + +Kansan mielipiteet horjuivat sinne tänne, kun kuninkaan valta taas sai +vaarallisen vihollisen eräästä myssypuolueen viekkaimmista ja +taitavimmista kätyreistä. Se oli Hallberg, joka lahjoi talonpoikia +valtiopäivillä. Hän kiipesi toisille portaille ja piti puheen omalla +tavallaan. + +-- Katsokaa, kyllä kuningas on hyvä, -- sanoi hän. -- on hyvä sille, +joka tahtoo olla koirana ja saada takkiinsa, mutta minä olen tyhmä +talonpoika ja minusta tuntuu, että ruotsalaiset yhtä hyvin voivat olla +vapaita kuin totella ruoskaa. Minä en ymmärrä, mitä valtion neuvoskunta +toimittanee, mutta täällä kaupungissa puhutaan, että kuningas aikoo +myydä Suomen ryssälle ja kun hän kerran pääsee yksinvaltiaaksi, aikoo +hän myydä hollantilaiselle kaiken tupakkakaupan ja englantilaiselle +kaiken suolakaupan ja kantaa kaksi riksiä henkirahaa kaikilta +työmiehiltä, niinkuin turkkilaisilla kuuluu olevan tapana, sillä herra +tarvitsee rahaa, näette sen. Ja vaikka minä olen vain köyhä talonpoika, +niin arvelen, että neuvoskunta ja säädyt ovat saaneet vihiä asiasta ja +aikovat lyhentää ruoskan siimaa. + +-- Eläköön vapaus! -- huusivat myssyjen puoluelaiset voimainsa takaa +alkaen siellä täällä jaella rahaa maljan tyhjentämistä varten +neuvoskunnan kunniaksi. + +Paul ja hänen ystävänsä eivät saaneet sananvuoroa ja saivat kiittää +onneaan, että heidät unohdettiin tuossa melussa. Kuninkaan asiat +näyttivät olevan huonolla kannalla. + +Silloin kuului äkkiä Jaakopin kirkolta päin hurraahuutoja ja muita +huutoja ja kohta nähtiin kuninkaan monen sadan upseerin ja lukemattoman +kansanjoukon seuraamana tulevan jalkaisin tarkastuksestaan +tykistöasemalta. Hän oli lämminnyt kävelemisestä, hänen suuret +siniset silmänsä katselivat ympärilleen rohkeasti ja luottavasti +ja hän tervehti alinomaa joka haaralle. Niin vastustamaton oli +hänen esiintymisensä vaikutus, että kaikki teeskennelty viha +silmänräpäyksessä suli kuin kinokset kevätauringossa. Joka +kadunkulmassa kasvoi riemuhuuto, lisäytyi väkijoukko. Kaikki ikkunat +olivat täynnä ihmisiä, katoillakin oli katsojia, kukkia heitettiin alas +kadulle. Tämä oli voittoretki, sitä viehättävämpi, kun se oli aivan +odottamaton ja aivan valmistamaton. + +Niinkuin kaikkinielevä hyrskyaalto tulvasi tämä väkijoukko yli +Norrmalmin torin, vetäen kaikki mukanaan linnaan. Mutta innostus +tarttuu. Samojen käsityöläisten, matruusien, raudankantajain, jotka +juuri äsken olivat olleet valmiina kivittämään sitä, joka huusi: +eläköön kuningas, nähtiin nyt, väentulvan mukaansa tempaamina, huutavan +samaa. Tuuliviiri oli muutamissa tuokioissa kokonaan kääntynyt +osoittaen nyt aivan täyttä myötäistä kuninkaan vallalle. + +-- Katsokaa, -- sanoi kuningas Kustaa seuraajilleen, -- tuulee +pohjoisesta. + +Pohjoistuulta pidettiin kaikkina aikoina onnellisena enteenä ja +pohjoisesta tuuli silloinkin, kun Kustaa Vaasa muinoin alkoi +vapaussodan Taalainmaassa. + +Paul Bertelsköldinkin tempasi yleinen innostus mukaansa, hän lykkäsi +käyntinsä markiisittaren luona toistaiseksi, tarttui ystävänsä +kainaloon ja seurasi väkijoukon mukana. Mutta paitsi kuningasta ja +hänen upseerejansa päästi vahti sisään ainoastaan moniaita tunnettuja +henkilöitä, ja niiden joukossa oli Paul, joka veti muassaan Leon. + +He pysähtyivät linnan pihalle, sill'aikaa kun kuningas linnassa piti +upseereille ja alipäälliköille lyhyen salamoivan puheensa, jonka kautta +vallankumous ensin julistettiin ja jossa hän juhlallisesti luopui +yksinvallasta, samalla kun hän vaati sulkua anarkiaa vastaan. Kaikki, +paitsi parooni Cederström, vannoivat hänelle uskollisuudenvalan. Heidän +hurraahuutonsa kuuluivat alas linnan pihalle. + +-- Mitä tämä merkitsee? -- kysyi Leo. + +-- Se merkitsee sitä, että olemme saaneet kuninkaan sen sijaan kuin +meillä ennen oli vain nimileimasin, -- vastasi Paul. + +-- Mutta miksi nuo vanhat herrat kurkistelevat noin levottomasti ulos +ikkunasta? + +-- Ne ovat valtioneuvoston jäseniä, jotka keskustelevat neuvoston +kokoushuoneessa siitä, eikö olisi ollut viisainta vangita kuningas +kaksi tuntia sitten. Huomaa herrojen hätäytyneet kasvot! Heille +eivät hurraahuudot tuolla sisällä ole mieleen. Valta on niin +houkutteleva; he ovat niin kauan itse olleet kaikkivaltiaita, etteivät +sydämenahdistuksetta voi ajatella itseään taas alennettuina alamaisiksi +niinkuin me muut. Arvelen, että heillä jo on vartijat oven edessä. + +Niin olikin. Neuvosto, joka oli tahtonut vangita kuninkaan, oli nyt +itse vartioituna ja salpain takana. Etteivät viralta pannut +pikkukuninkaat ainakaan kärsisi ruumiillista puutetta, tuotiin heille +päivällinen linnaan, mutta "ruokahalu ei ollut erikoinen", sanoo tästä +eräs senaikainen silminnäkijä. + +Ei viipynyt kauan, ennenkuin kuningas taas tuli näkyviin lukuisine +seuralaisineen, nousi ratsaille ja ratsasti, paljas miekka kädessä, +ympäri kaupunkia, riemuitsevan väkijoukon seuraamana. Hän oli sitonut +valkean nenäliinan käsivartensa ympäri ja kohta nähtiin monta tuhatta +samanlaista sotasidettä. Tukeuduttiin kuninkaan ympärille, suudeltiin +hänen vaatteitansa, itkettiin ja hurrattiin yht'aikaa. Kaikki +sotaväenosastot vannoivat hänelle uskollisuudenvalan, ketjuja +pingoitettiin linnan porttien eteen ja tykkejä ajettiin esiin. -- +Mistäs sen tiesi, etteivät ne olleet ladatuita, kun tykkimiehet +seisoivat niiden ääressä palavat sytyttimet kädessä. + +Oli vielä yksi valta, joka olisi voinut tehdä vastarintaa, säätyjen +salainen valiokunta, joka niin kauan oli ollut korkeimman, itsevaltiaan +kansanvallan edustajana. Mutta nämä herrat menettivät, samoin kuin +neuvostokin, kaiken malttinsa, ja kun he hetken aikaa olivat huutaneet +sinne tänne, tulematta mihinkään päätökseen, lukitsi kirjuri +juhlallisesti pöytäkirjat kaappiin, julistaen, että hänen toimensa nyt +oli loppunut. + +Vallankumouksen näin levitessä yli koko kaupungin ja Tukholman +lainehtiessa kuin myrskyinen meri, kiiruhti Paul Bertelsköld sykkivin +sydämin markiisitar Egmontin hotelliin. Hän tapasi vartijan seisomassa +portilla tyynenä, kivääri olalla. Ei mitään rynnäkköä ollut tapahtunut, +ei mitään vaaraa ollut nähtävissä. Melkoisesti rauhoittuneena riensi +Paul salaisia portaita ylös. + +Ovi oli suljettu. Hän kolkutti. Ei kukaan avannut. + +Hän kiiruhti jälleen alas ja juoksi suuria portaita ylös. + +Täällä oli ovi lukitsematta. Sitä ei koskaan ennen ollut tapahtunut, +mikäli Paul voi muistaa. Mutta tänään oli kaikki selitettävissä. Kaikki +palvelijat, myöskin Babette, olivat ulkona kadulla. + +Nopein askelin astui Paul iloisen, komean, aution salongin läpi, tuli +sieltä suureen vierashuoneeseen, sitten parin, kolmen sisähuoneen +kautta, jotka olivat yhtä autiot kuin sali, kunnes hän hiljaa ja +henkeään pidättäen avasi markiisittaren sisimmän kabinetin oven. + +Mikä näky! Kaunis ranskatar makasi siinä puettuna vaaleaan +aamupukuunsa, mutta itse miltei vielä vaaleampana, pienoisella +leposohvalla, joka oli vaaleansinisellä silkillä päällystetty. Hän +näytti nukkuvan, mutta hänen rintansa ei kohoillut; tuuheat, ruskeat +hiukset tulvivat, puoleksi palmikoimattomina, alastoman olkapään yli. +Timanttinen hiusneula, joka piti hänen aamupäähinettään, säkenöi päivää +kohden, valkea ruusu oli povelle kiinnitetty. Silmät olivat kiinni, +huulet suljetut. Kasvojen ilme oli ankara ja totinen -- hymyilevä, +eloisa olento, joka äsken näytti elävän ainoastaan huvitellakseen ja +iloitakseen, oli nyt marmorinen patsas, ja iankaikkisuuden totisuus oli +levinnyt hänen kauneille kasvoilleen. + +Paul pysähtyi hetkeksi, ollen itsekin kuin mykkä marmoripatsas. +Seuraavassa tuokiossa hän heittäytyi polvilleen nukkuvan viereen ja +suuteli hänen kättään. Käsi oli vielä lämmin. Hän suuteli hänen +otsaansa, hänen huuliansa, nekin olivat lämpimät. Mutta hän ei enää +hengittänyt. Hän oli kuollut. + +Tätä ei Paul voinut käsittää. Hänen ajatuksensa olivat pysähtyneet. +Aikakin näytti hänestä pysähtyneen juoksussaan ja kaikki näytti hänestä +unelmalta. Hän ei itkenyt. Hän ei raivonnut. Hän ei koettanut saada +häntä henkiin. Hän istui siinä mykkänä, liikkumatonna, ajattelematta, +myötäänsä katsellen tuota kaunista kuvapatsasta, jonka valkealla +otsalla ja suljetuilla silmäkulmilla asui ylevä totisuus. + +Sohvan ääressä oli pieni simpukanhelmillä silattu mahonkipöytä. +Pöydällä oli kirje. Kun Paulin silmät sattuivat siihen, näki hän +nimensä sen kuoressa. + +Hän mursi paperin, tietämättä mitä teki, ja luki, tietämättä mitä luki, +seuraavat ranskankielellä kirjoitetut rivit: + + "Ylevästi rakastettuni! Emme voi saada toisiamme; miksi minä + eläisin? Älä suutu minuun, että luovun elämästä samalla kertaa + kuin sinusta. Elämäni ei ole ollut miksikään hyödyksi, tahdon, + että edes kuolemani tuottaisi jotakin hyötyä. Tiedä siis, että + olen hankkinut Ruotsin kuninkaalle sen ajan ja ne rahat, joita + ilman hän ei olisi voinut pelastaa valtakuntaansa, olen hankkinut + ne valaa vastaan, jota en voi rikkoa. Olen vannonut tästä päivästä + alkaen olevani miehen oma, jota inhoan. Mutta Herminie d'Egmont + ei myy itseään. Velkojani saa ainoastaan hengettömän ruumiini. + + Oi, rakkahani, me olemme kumpikin eläneet syvälle vajonneella + aikakaudella. Surkuttelen sinua, joka vielä puhtaine sydäminesi + jäät eloon. Mutta elä, Paulini, elä jalona, vaikuta sen hyväksi, + joka on todella suurta tässä maailmassa! Elä toisen ajan hyväksi, + jolloin mies taas rakastaa kunniaansa, nainen itsetuntoaan, + kansat vapauttaan! Vie tämä sama tervehdys Ruotsin kuninkaalle + ja äidillesi. Ja sitten -- ajattele joskus ystävän tuntein + onnetonta naisparkaa, joka on rakastanut sinua liian paljon + tahtoakseen kahlehtia sinua hukkaan menneeseen onneensa ja joka + hamaan kuolemaan asti on tahraamattoman kunniansa kautta sinun + + _Herminie_, + markiisitar d'Egmont." + + + + +19. HÄNEN NIMENSÄ. + + +Huimaavan riemun vallassa oli näinä päivinä koko Tukholma! Se ei ollut +vallankumous, vaan kansanjuhla. Se ei ollut iloa, se oli hurmausta. Ei +valunut verta, vaan sitä enemmän olutta, viinaa ja viinirypäleen mehua. +Muuan viisas mies sanoi vuoden 1772 riemuhumalasta, että se oli aivan +liian raju kestääkseen kauan. + +Olihan kaikki käynyt onnellisemmin kuin oli voitu odottaa. Palavia +tykinsytyttimiä ei tarvinnut viedä sankkireikiin. Valmiita ammuksia ei +oltu ammuttu. Suljetut tullit eivät olleet muuttaneet Tukholmaa +vankilaksi. Ketjut linnan porttien edustalla kielsivät olevansa +vapauden kahleita. Olihan kuningas itse juhlallisesti vakuuttanut +pitävänsä suurimpana kunnianaan olla "vapaan kansan ensimmäinen +kansalainen". Ja kuinka lempeästi, kuinka maltillisesti hän käyttikään +voittoaan! Yksin vangitut pikkukuninkaatkin vapautettiin pian, ja samat +herrat, jotka aamulla olivat tahtoneet estää hallitsijaansa lähtemästä +omasta linnastaan, saivat illalla armon suudella hänen kättänsä. + +Ensimmäisten uhkaavain toimien, vangitsemisten ja varoitusten jäljestä +tuli kohta tyynnyttäviä kuulutuksia, vapaaehtoinen hallitsijavakuutus, +armahdukset, palkinnot ja ylhäisten sekä alhaisten uskollisuudenvalat. +Kuinka ihailtiinkaan nuorta, kaunista hallitsijaa ja hänen armollista +ja kuitenkin niin arvokasta ryhtiään! Kuinka tungettiinkaan hänen +ympärilleen, missä hän vain näyttäytyi! Naiset suutelivat hänen +jalkojaan, kun hän pysähdytti hevosensa keskelle väkijoukkoa, ja moni +ylpeä aatelinen, joka äsken oli puhunut kuninkaasta halveksivasti, +kilpaili nyt kunniasta saada kantaa hänen viittansa lievettä +lähestyvissä juhlamenoissa. + +Oli vain yksi ainoa ihminen, joka ei välittänyt ympärillään +vallitsevasta yleisestä riemusta, ja se oli Paul Bertelsköld. Hän oli +tointunut ensimmäisestä tuskastaan ja eli nyt toisen, sitä läheisesti +koskevan aatteen valtaamana. Ollen haaveksiva rakkaudessa, haaveksiva +vihassa, riippui hänen sielunsa nyt kiinni siinä katkeransuloisessa +toivossa, että kun hän ei ollut saanut elää rakastettunsa edestä, hän +ainakin tahtoi kostaa hänen kuolemansa. + +Myöhään tuon merkillisen päivän iltana kutsuttiin Paul kuninkaan luo. +Hänen täytyi totella ja hän meni. + +Kustaa III oli ollut suuri sinä päivänä -- ei senvuoksi, että hän oli +voittanut, vaan senvuoksi, että hän oli anteeksi antanut. Hänen +otsallaan loisti vielä se voiton kuninkaallinen ylpeys, jota jalostutti +tieto siitä, että hän oli pelastanut kansansa eikä vain kruununsa. +Mutta tuo aivan ihmeellisen odottamaton menestys näkyi täyttäneen hänen +rintansa sillä nöyryyden tunteella, joka vastustamattomasti valtaa +voittajan mielen taistelutanterella, kun hän tuntee korkeampien, +näkymättömien voimien, jotka ovat hänen omaa tahtoansa, hänen aseitansa +ja johtajaneroansa mahtavammat, kuljettavan häntä päämäärää kohti. Hän +katseli kalpeaa nuorukaista ylevin, jaloin kuninkaansilmäyksin ja sanoi +hänelle: + +-- En ole kutsunut teitä, kreivi Bertelsköld, sitä varten, että te +ottaisitte osaa minun ilooni, vaan ottaakseni itse osaa teidän +suruunne. Minä iloitsen, että onnellinen vallankumouksemme ei ole +maksanut ainoatakaan veripisaraa ja nyt kuulen, että voitto on +kalliisti ostettu. Olen voittanut valtakunnan, mutta menettänyt +ystävän. Jos en olisi kuninkaana velvoitettu asettamaan kansani onnea +korkeammalle kuin omia tunteitani, niin ehkä tunnustaisin teille, että +olen kadottanut enemmän kuin olen voittanut. Ilman markiisitar Egmontia +olisin nyt vankina omassa linnassani. Tämä on ainoa lohdutus, jonka +voin kirjoittaa kreivittärelle, hänen tädilleen Parisiin. + +-- Minulla on tervehdys tuotavana teidän majesteetillenne, -- sanoi +Paul matalalla äänellä ojentaen kuninkaalle markiisittaren viimeisen +kirjeen. + +Kuningas luki sen, ja hänen katsantonsa synkkeni. + +-- Älkää pyytäkö enempiä tietoja tästä salaisuudesta, -- sanoi hän. +Se henkilö, jota markiisitar tarkoittaa, on valtakuntani lakien +ulkopuolella, ja vaikkei niin olisikaan, ei ole olemassa todisteita. +Rikollisten omatunto olkoon heidän tuomarinsa. + +-- Hänen nimensä, teidän majesteettinne! Armonne osoituksena ainoastaan +hänen nimensä! + +-- Mitä minulta tahdotte? Tämän onnellisen päivän on jo suru +synkentänyt; sumentaisinko sen vielä kostolla? Ei, Bertelsköld, kosto +ei tässä tapauksessa koskaan saavuttaisi maaliaan, vaan se kukistaisi +teidät, syöksisi ehkä minut häviöön ja panisi valtakuntani +vaivalloisesti saavutetun onnen alttiiksi. + +-- Teidän majesteettinne suvaitsi viime yönä lausua armollisen +mielihyvänsä minun vähäisistä ansioistani ja suvaitsi lisätä +muistavansa minua tänä iltana. Jos saan tietää tuon nimen, tuon yhden +ainoan nimen, niin on palkintoni mielestäni jo kuninkaallisen runsas. + +-- Ei, ei nyt, ainakaan ei tänään. Ette voi vielä hillitä tunteitanne +ja teidän pitää kuitenkin tehdä niin. Mutta jos muutamien päivien +kuluttua vielä pyydätte saada tietää salaisuuden, niin tahdon täyttää +toivonne, vaikka teille olisikin onnellisempaa, ettette sitä edes +aavistaisikaan. Tänään muistelemme kaipauksella sitä jaloa naista, joka +on paljon suurempi kuin te tai joku muu paitsi minä voitte +aavistaakaan, mutta joka ennen tahtoi kantaa huikentelevan ja +huolettoman nimeä kuin olla aikalaistensa ihailun esineenä. Niin, hän +oli oikeassa: meidän on eläminen _todellisen_ suuruuden hyväksi; +vapauden, valistuksen, tieteiden, taiteen, ihmisyyden hyväksi. Tahdon +seurata hänen neuvoansa... Minä ja teidän äitinne, sanoo hän! Teidän +äitinne lienee siis tavaton henkilö, sillä markiisitar Egmont oli +ankara omaa sukupuoltaan kohtaan. Viekää kreivittärelle, äidillenne, +tervehdykseni ja sanokaa hänelle, että tahdon nähdä hänet esiteltynä +hovissa. Muistelen hänen olevan syntyisin kreivitär Stenbock? + +-- Isäni ensimmäinen puoliso oli syntyisin kreivitär Stenbock, mutta +minä olen hänen jälkimmäisestä avioliitostaan, -- vastasi Paul, +punehtuen vastoin tahtoaan. Oli olemassa henkilö, joka saattoi hänet +unohtamaan markiisitar Egmontinkin, ja se oli hänen äitinsä. + +-- Ah, nyt muistan, -- jatkoi kuningas, joka tunsi kaikki valtakuntansa +aatelissuvut, -- teidän äitinne on omaa sukuaan Falkenberg. + +-- Se oli minun isäni äiti, -- vastasi Paul lisäten varmalla äänellä: +-- äitini on syntyisin Larsson, vaasalaisen porvarin tytär. + +Kuningas hymyili, ehkä salatakseen pulaa, johon oli joutunut, sillä +eihän juuri voinut tulla kysymykseen esitellä hovissa porvarintytärtä, +vaikka tämä olikin kreivittäreksi koroitettu. Mutta hän tointui kohta +ja lisäsi kohteliaasti: -- Te polveudutte äidin puolelta siis Vaasan +suvusta. Nimi on minulle, samoin kuin jokaiselle ruotsalaiselle, niin +rakas, että toivoisin voivani tehdä jotakin Vaasan kaupungin hyväksi ja +siitä tahdon tilaisuuden tullessa keskustella äitinne kanssa. Mutta te +tarvitsette lepoa ja rauhaa, rakas Bertelsköld. Kuinka pitkäksi aikaa +haluatte virkavapautta? + +-- Olen kiitollinen, jos teidän majesteettinne suo minun kuukauden +päivät viipyä Falkbyssä. + +-- Se myönnetään. Toivotteko mitään muuta? Esimerkiksi kamarijunkkarin +arvoa? + +-- Kiitän teidän majesteettianne. En osaa panna sille arvoa. + +-- Äitinne on suomalainen, suon anteeksi, että teillä on oma päänne, -- +virkkoi kuningas ystävällisesti. -- Saan siis mukautua siihen ja koetan +keksiä jotakin, joka olisi enemmän mieleenne. _Au revoir!_ + +Paul meni, haava sydämessään. + +Tämän jälkeen seurasivat nuo merkilliset päivät, jolloin vallankumous +laillisesti vahvistettiin. Elokuun 20. p:nä vannotettiin kaikki +valtakunnan kollegiot ja Tukholman porvaristo. Elokuun 21. p:nä +kokoontuivat nuo vielä äsken niin yksinvaltaiset säädyt asettamaan +kuningasta kansan valtaistuimelle. Historia on siitä päivästä antanut +lausuntonsa, ja kertomus astuu kainosti syrjään, poimiakseen vain +poljetun, unohdetun kukkasen leveältä kuninkaantieltä. + +Sinä päivänä piti kuningas Kustaa kauneimman kaikista monista +kauneista puheistaan ja kuin auringon säde välähti se kautta koko +Euroopan. Silloin hän näet luki vapaaehtoisen hallitsijavakuutuksensa +ja esitti säädyille uuden hallitusmuodon, joka hyväksyttiin +kolminkertaisella jaa-huudolla ja allekirjoitettiin kohta. Ei koskaan +ole hallitusmuutosta onnellisemmin suoritettu eikä nopeammin +tunnustettu. Yli koko väsyneen valtakunnan lensi tämä huhu iloisena +kaikuna, ja Sprengtporten suomalaisineen saapui suomalaisten totuttuun +tapaan vasta seuraavana päivänä. Ainoastaan muutamat ulkomaisista +ministereistä mutisivat vihaisia, uhkaavia sanoja naapurien +velvollisuudesta "puolustaa Ruotsin vapautta". + +Ei kukaan kiinnittänyt huomiota siihen. Kansan riemuitessa kannettiin +vapauden aika hautaan, ja samana päivänä kätkettiin katoliseen +kirkkomaahan lakastunut naisen sydän, murtunut vieraiden joukossa, +joiden edestä hän oli tuntematonna kuollut. + +Seuraavana aamuna pyysi Paul Bertelsköld päästä kuninkaan puheille. +Kuningas oli jo ehtinyt unohtaa hänet ja se oli anteeksi annettavaa +semmoisten päivien jälkeen. + +-- Mitä haluatte, ystäväni? + +-- Hänen nimensä, teidän majesteettinne! + +-- Ah! Olette oikeassa! Olen sen teille luvannut. Mutta oletteko myös +valmis kuulemaan sen nimen sillä mielenmaltilla, jota maanne ja +kuninkaanne on oikeutettu teiltä vaatimaan? -- kysyi kuningas +vakavasti, melkein ankarasti. + +-- Olen, teidän majesteettinne. + +-- Hyvä. Voin nyt levollisemmin kuin muutamia päiviä sitten uskoa +teille tuon salaisuuden. Valtaistuimeni seisoo nyt vankasti kansan +rakkauteen juurtuneena; ei kukaan uskalla sitä minulta riistää. Mutta +se on kaikissa tapauksissa vakava asia. Muistatte ehkä, että Choiseulin +herttua kaksi vuotta sitten yht'äkkiä joutui Ranskan kuninkaan +epäsuosioon? + +-- Muistelen siitä kuulleeni. + +-- Tunnetteko syyn? + +-- Sanotaan, että kreivitär Du Barry kukisti hänet. + +-- Aivan niin. Choiseul oli aina osoittanut tälle naiselle +halveksimistaan, ja paitsi häntä oli Ranskassa ainoastaan yksi henkilö, +joka uskalsi sen tehdä. Te tunnette sen henkilön? + +-- Tunnen, teidän majesteettinne. + +-- Du Barrya vihattiin niinkuin kaikkia suosikkeja, mutta kaikki +yritykset tuon uuden Pompadourin kukistamiseksi menivät myttyyn. +Choiseul ja hänen muut vihollisensa liittoutuivat silloin hankkimaan +hänelle pelättävän kilpailijan, erään nuoren ylhäisen naisen, +kaunottaren jonka erinomainen nero jo jonkin aikaa oli herättänyt +kaikkien, etenkin Ranskan kuninkaan huomiota ja ihailua. Du Barryn +kukistumista pidettiin varmana, mutta liittoutuneet olivat +laiminlyöneet ottamasta lukuun erään tärkeän asianhaaran, kysymyksessä +oleva nainen kieltäytyi suostumasta heidän ehdotukseensa. + +-- Ah, teidän majesteettinne ... alan ymmärtää. + +-- Niin, tuo nainen oli liian ylevä, liian jalo tahtoakseen semmoisilla +ehdoilla nousta valtaistuimelle. Hänelle tehtiin mitä loistavimpia +tarjouksia, hänelle tarjottiin miljoonia, jos hän suostuisi, mutta hän +pysyi taipumatonna ja matkusti Ruotsiin kreivitär Du Barryn pelon ja +kostonhimon vainoamana. Silloin hän eräänä päivänä huomasi +valtaistuimeni horjuvan, valtakuntani olevan häviön kuiluun +syöksymäisillään, ja kaikki riippui siitä, että ratkaisevalla hetkellä +olisi aikaa ja rahaa. Oli ainoastaan yksi keino ja kysymyksessä oleva +nainen päätti, minun tietämättäni, käyttää sitä keinoa. Sain liian +myöhään tietää, että hän oli minun pelastuksekseni käyttänyt ne +miljoonat ja sen vallan, jotka olivat tarjona hänen suostumuksensa +maksuksi. Rahat olivat ainoastaan laina, jonka minä maksan; mutta te +ymmärrätte, että tämä laina _hänen_ luonteensa mukaan merkitsi +lainanottajan kuolemantuomiota. Hän oli liian suuri, liian puhdas +elämään loistavassa häpeässä -- hän tahtoi ennemmin kuolla tuntematonna +Ruotsin pelastajana kuin nousta Ranskan tahratulle valtaistuimelle. Nyt +tiedätte nimen. Kostakaa, jos voitte -- Ranskan kuninkaalle, Ludvig +XV:lle. + + + + +20. KOLMAS KOETTELEMUS. + + +Kauniina kesäpäivänä, heti jälkeen puolenpäivän, istui Vera Bertelsköld +opettajattarensa, neiti Sjöbladin kanssa, ruohosohvalla Falkbyn +rannassa ja luki ääneen erästä opettavaista kirjaa. Kirja sisälsi +kreivi Tessinin kirjeet Kustaa III:lle tämän lapsena ollessa: totuuksia +ja hyviä neuvoja, puettuina kaikkein keveimpään, miellyttävimpään +kielelliseen asuun, mitä vielä "vanha mies" on käyttänyt "nuorta +prinssiä" puhutellessaan. Mutta niin miellyttävää kuin tämä lukeminen +olikin tai kuin sen olisi pitänyt olla, ei kirja voinut kiinnittää +vilkkaan lapsen huomiota. Veran elävät, iloiset silmät kääntyivät usein +opettajattareen ikäänkuin kysyen, eikö jo riittäisi, ja kun hän ei +saanut vastausta, lensi katse salaa siniselle ulapalle, vihertäviin +saariin, sorsiin, jotka uivat tuolla lahdella, tai valkeaan, järven +toisella rannalla näkyvään purjeeseen. Verassa oli jotakin äidistään +siltä ajalta, jolloin Ester Larsson ratsasti Korsholman valleilla, ja +tyttö oli noiden kesyttömien varsojen näköinen, joille ensi kerran on +pantu suitset suuhun ja jotka hillittömästi tempovat outoja ohjaksia. + +Luontokin oli niin kaunis, että se ikäänkuin loi viheriän varjon kirjan +lehdille. + +Suloinen kesälämpö lepäsi kuin rakkauden hengitys yli koko miellyttävän +seudun; vieno kaakkoistuuli väreili veden pinnalla; keinuvassa +aallokossa karkelivat salakat; metsä tuoksui tuoreutta ja pellolla +lähellä rantaa oli leikkuuväki iloisesti sitomassa runsastähkäisiä +elolyhteitä. + +Kreivitär oli osunut oikeaan valitessaan Lotten Sjöbladin lapsensa +opettajattareksi. Hän oli hiljainen, totinen tyttö, vähän yli +kahdenkymmenen, ei tosin kaunis, mutta hyvä ja älykäs. Juuri tuo tämän +köyhän, vastoinkäymisissä koetellun tytön hiljainen, hyvä, tyven ja +totinen olemus veti vallatonta lasta puoleensa ja hillitsi yhdellä +ainoalla silmäyksellä pienokaisen uppiniskaisen mielen. Vera oli +silminnähtävästi edistynyt eikä kuitenkaan tuntenut mitään painavaa +iestä; hän oli vapaa kuin pyrstöänsä viipoittava västäräkki rannan +kivillä. + +-- Mitä näet tuolla etäällä? -- kysyi neiti Sjöblad hetken kuluttua, +huomattuaan oppilaan maltin olevan loppumaisillaan. + +-- Ajattelen, että jos olisin heinäsorsa, -- vastasi Vera. + +-- Ja miksi tahtoisit olla heinäsorsa? + +-- Silloin uisin yli järven ja sitten virtaa alas mereen ja sitten +meren yli ympäri koko maailman. Etsisin äitiäni kaikkien maiden ja +merien takaa. + +-- Haluat siis kovasti nähdä äitisi jälleen? + +-- Haluan, haluan, -- sanoi Vera, ja hänen loistavat silmänsä +täyttyivät kyynelillä. + +-- Kuka tietää, ehkä äiti kohta palaa pitkältä matkaltaan. Se riippuu +siitä, onko hän sinuun tyytyväinen. + +-- Kuinka _ma bonne_ sen tietää? + +-- Olenhan saanut usein kirjeitä äidiltäsi. Hän kirjoittaa minulle joka +viikko, mitä minun pitää sinulle opettaa, ja joka viikko minä kirjoitan +hänelle ja kerron, oletko ollut hyvä vai paha. + +-- En tahdo olla paha! En tahdo olla paha! -- huusi tyttö polkien +pienellä, vallattomalla jalallaan pehmeää ruohoa. + +Kotiopettajatar hymyili. -- Mitä pahaa on tuo puna-apilaraukka sinulle +tehnyt, kun niin säälimättä sitä poljet ja ryöstät mehiläiseltä +ravinnon? Mutta tule, saat hetkisen olla olevinasi kirkkaan järvemme +heinäsorsa. + +He menivät somaan, viheriäksi maalattuun uimahuoneeseen järven rannalle +ja kohta oli kumpikin kainaloitaan myöten raikkaassa, viileässä +vedessä. Vera polski kaikin voimin sekä käsillään että jaloillaan. + +-- Mutta ethän sinä ole heinäsorsa, vaan sammakko! -- laski +kotiopettajatar leikkiä. + +Kun Vera hetkisen oli saanut opetusta uimataidossa, pyysi hän saada +polskaroida "vielä vähän aikaa" opettajattaren noustua vedestä +uimahuoneeseen. Se oli niin sanomattoman hauskaa. Vesi roiskui hänen +ympärillään delfiinin suihkujen tavoin. Hän pisti nauraen sakarisormet +sieraimiinsa ja peukalot korviinsa ja oli sukeltavinaan, vaikka +kastelikin vain nenänsä. Sitten hän katsoi ylpeillen taidostaan ylös ja +huomasi erään herran aivan lähellä rannalla. Vähän, ei paljon, hän +hämmästyi, ja sukelsi taas, ruskeat kutrit vedenpinnalla, mutta tunsi +kohta oman veljensä Paulin. + +-- Hyvää päivää! -- nyökäytti Paul päätään. + +-- Tahdotko nähdä, kuinka uin? -- huusi Vera, unhottaen kaiken muun +uudesta taidostaan iloitessaan. Ja kädet pohjassa hän suoritti omasta +mielestään niin merkillisiä kokeita, että hänet vähintäinkin olisi +ollut vihittävä uimamaisteriksi, jos semmoisia siihen aikaan olisi +ollut olemassa. + +Paulin täytyi nauraa. Oli pitkä aika siitä, kun hän oli nauranut ja se +oli kuin päiväpaiste pitkän synkän päivän perästä. + +Kun Vera sitten oli pukeutunut ja sisarukset olivat syleilleet +toisiaan, kysyi Paul isäänsä ja veljeään. + +-- He ratsastivat tunti sitten vanhan Flintan mökille tuonne niemelle, +-- vastasi Vera. + +-- Eikös Bernhard ennen ollut kova vanhaa Flintaa kohtaan? -- virkkoi +Paul. + +-- Oli ennen, -- vastasi neiti Sjöblad. Paul ei enää tunne veljeään +entisekseen. + +-- Niin, -- toimitti Vera, -- se oli siihen aikaan, kun Bernhard oli +pahankurinen; niin ilkeä, niin ilkeä hän oli, että olisin voinut häntä +purra, mutta nyt häntä suutelen joka päivä. Arvaas, mitä hän tekee +tuolla niemellä! Hän rakentaa Flintalle paljon paremman tuvan kuin +muorin vanha tupa oli. + +-- Emmekö voi soutaa tuonne järven yli? + +-- Voimmepa tietenkin. Jos nimittäin _ma bonne'lla_ ei ole mitään sitä +vastaan. + +-- Olit liian kauan vedessä, saat soutaa taas lämmetäksesi, -- virkkoi +kotiopettajatar päätään nyökäyttäen. + +-- Oi, kuinka hauskaa! -- huudahti vilkas lapsi ja haihdutti ilollaan +pois uuden pilven veljensä otsalta. -- Saatpa nähdä, kuinka osaan +soutaa! Ja minulla on omat pienet aironi! Saanhan soutaa kahdella +airolla, _ma bonne_? Olen nyt tullut paljon voimakkaammaksi kuin viime +kesänä, kun soudin yhdellä airolla. + +-- Ja ensi kesänä sinä soudat kolmella! -- laski Paul leikkiään. Minä +soudan kokkatuhdolla, sinä alahangoilla ja _ma bonne_ pitää perää. Se +käy kuin espanjalainen katrilli. + +Tuumasta toimeen. Pieni vene kolmine huvimatkailijoineen kiisi kuin +kalalokki yli väreilevän järven pinnan suunnaten kulkunsa +vastakkaisella rannalla olevaa Flintan lesken tupaa kohden. + +Sill'aikaa olivat vanhemmat kreivit Bertelsköld, isä ja poika, +ratsastaneet tavalliselle iltapäiväretkelleen, osaksi katsoakseen +leikkuuväkeä, osaksi mennäkseen tervehtimään kahdeksankymmenvnotista +sotilaan leskeä ja hänen äsken salvettua tupaansa. He keskustelivat +matkallaan uusista maanviljelystä koskevista parannuksista ja +kansakoulun perustamisesta talven ajaksi Falkbyhyn. + +-- Isäni, -- sanoi kreivi Bernhard, -- neuvo minulle, kuinka voisin +sovittaa kaiken, mitä olen rikkonut. Minusta tuntuu usein siltä kuin ei +koko elämäni siihen riittäisi. Mitä merkitsee kaikki katuminen ja +kaikki päätökset, ellei niitä työssä ja toimessa toteuta? Tahdon olla +mies, isäni, tahdon pysyä ylimyksenä sen sanan suuressa merkityksessä +ja toivon, etten sen takia joudu vieraaksi Jumalan valtakunnassa. + +-- Onhan sinulla kokonainen maailma, jossa voit vaikuttaa ja kokonainen +ihmiskunta, jolle voit maksaa sen, mitä olet velkaa yksityisille +ihmisille. Vaikuta aikasi ja kansasi eduksi, ja loukattu äitisi sinua +siunaa, vihastunut Jumala antaa sinulle anteeksi, ei _sinun_ tekojesi +vuoksi, vaan _Hänen_, joka vuoti verta ristinpuussa. + +Kun he olivat tulleet sille kohdalle maantietä, missä kaitainen polku +erosi vasempaan käteen Flintan torpalle järven rantaan, tuli heitä +vastaan vaunut, joiden vaahtoavia hevosia ahkerasti ruoskittiin. +Vaunuissa istui vanhanpuoleinen herra, joka huomattuaan ratsastajat +pysähdytti hevosensa ja huusi heitä nimeltä. Se oli kenraali Pechlin. + +-- Käännös vasempaan ja takaisin kylään, hyvät herrat! -- huusi +kenraali innokkaammin kuin hänen, tuon viekkaan ja kylmäverisen +valtiomiehen oli tapana tehdä. -- Koko kansa aseihin! Soittakaa +hätäkelloja! Lähettäkää mies joka talosta sotaan ja näyttäkää, että +herrat ovat sotilaita ja isänmaanystäviä! + +-- Laskeeko teidän ylhäisyytenne leikkiä, vai onko vihollinen maassa? +-- kysyivät isä ja poika yht'aikaa, sillä postit oli pidätetty +Tukholmassa, eikä suuri uutinen vallankumouksesta ollut vielä ehtinyt +tähän etäiseen seutuun. + +-- Mitä? -- huusi Pechlin. -- Eivätkö herrat tiedä, että kuningas mitä +häpeällisimmällä tavalla on loukannut hallitusmuotoa, vanginnut +isänmaanystävät ja julistanut itsensä itsevaltiaaksi muutamien kurjain +sotilaiden, aatelittomien lurjusten ja _Svenska Bottenin_ avulla. + +-- Emme ole kuulleet siitä sanaakaan. + +-- Mikä viattomuus! Lempo vieköön koko holsteinilaisen liiton! Tulen +suoraan Tukholmasta ja minua on pidättänyt tiellä se kavaltaja, parooni +Hjerta, joka tahtoi vangita minut, mutta minä näytin hänelle kuninkaan +käskyn. Mies talosta, sanon minä, muutoin on vapaus mennyttä kalua! +Älkää mitään pelätkö, minä asetun Jönköpingin rykmentin etupäähän, me +kutsumme kokoon nostoväen, marssimme suoraan Tukholmaa vastaan ja +hakkaamme palasiksi ne koirat ja heidän ilveilijäkuninkaansa. Kolmen +päivän kuluessa puhallamme koko Ruotsin ilmiliekkiin. + +-- Mutta, teidän ylhäisyytenne, meidän täytyy saada tarkempia tietoja, +ennenkuin voimme ryhtyä semmoisiin äärimmäisyyksiin. Säätyjen hallitus +on todellakin ollut niin kurja kuin suinkin mahdollista, -- virkkoi +kreivi Bernhard. + +Kenraali tulistui. -- Kuinka? -- huusi hän. -- Herrani puhuu vapautta +vastaan? Olkaa hyvät ja varokaa päätänne. Herrat ovat olevinaan +aatelismiehiä eivätkä ymmärrä, että kuningas tahtoo hallita +aatelittoman roistoväen avulla, joka voidaan ostaa muutamalla +plootulla! Niinpä niin, herrat tulevat sukuunsa. On oltu ystävällisellä +kannalla roistoväen kanssa. Perhe ylpeilee tuttavuuksistaan +voisaksamaailmassa ja tervatynnyri on kruunattu kreivillisellä +vaakunalla. Mutta minä voin jo ennakolta ilmoittaa herroille, että +semmoiset aateliset äänestetään ulos ritarihuoneesta. + +-- Teidän ylhäisyytenne! -- huudahti kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld, +mutta hänen poikansa keskeytti hänet. + +-- Suokaa minun vastata hänelle, isäni, -- sanoi kreivi Bernhard, -- +koska minulla tähän saakka on ollut kunnia kuulua puhdasrotuisiin. +Tuolla työskentelee työväkemme. Minä julistan teidän ylhäisyydellenne, +ettemme ota työstä ainoatakaan miestä, ennenkuin varmuudella tiedämme, +onko hänen majesteettinsa todellakin sortanut vapauttamme. Ja mitä +niihin herjaussanoihin tulee, jotka teidän ylhäisyytenne suvaitsi +lausua meidän sukulaisuuksistamme, niin torjun ne ylenkatseella +luotani. Aatelittomissa säädyissä on yhtä paljon kunniaa kuin +aatelisissa, ja todistuksena siitä ilmoitan teidän ylhäisyydellenne ja +koko maailmalle, että meillä _on kunnia_ lukea perheeseemme muuan +aateliton henkilö niin jalo ja ylevämielinen, että moinen sukulainen +olisi kunniaksi mille ruhtinaalle ja muulle aatelismiehelle tahansa. + +-- Aja! -- huusi kenraali vihapäissään eikä edes nyökäyttänyt roskaväen +puolustajille päätään hyvästiksi. + +-- Kiitän sinua, poikani! -- sanoi kreivi Kaarle Viktor liikutettuna. + +-- Älkää minua kiittäkö, isäni, -- vastasi kreivi Bernhard. -- Minulla +on suuri rikos sovitettavana ja tahdon sen sovittaa. + +He jatkoivat, mietteihinsä vaipuneina ja suuren uutisen valtaamina, +ratsastustaan rantaan. He eivät olleet huomanneet erästä +talonpoikaisnaista, joka männyn suojassa tien vieressä oli kuullut +heidän keskustelunsa kenraalin kanssa ja nyt seurasi heitä. + + + + +21. FLINTAN TUVAN LUONA. + + +Kaunis kallioinen niemi, jossa Flintan lesken tupa oli männikön +keskellä, oli puoleksi lastujen peitossa, ja uudesta tuvasta, jonka +piti valmistua syksyksi, kuului salvumiesten kirvesten kalketta ja +sahojen sihinää. Mutta Flinta asui vielä rappiolle joutuneessa +tuvassaan; hän ei mielellään olisi muuttanut siitä. Kun muutan, sanoi +hän, niin muutan "edemmäksi". + +Nyt istui hän penkillä portaiden vieressä, kehräsi villalankaa talveksi +ja hyräili itseksensä virttä. Rannassa puuhaili hänen poikansa poika, +Martti, kaksikymmenvuotias kalastaja, viheltäen iloista laulua ja +tervaten kumollaan olevaa venettä. Rukin hyrinä, virsi, hyttysten +surina, tuulen tohina männyissä ja aaltojen yksitoikkoinen loiskina +rantaa vasten -- kaikki nämä olivat luonnon elämän ääniä ja virittivät +säveliin illan ihanuuden, joka levitti herttaista loistoaan päivän +kirkastaman seudun yli. + +Silloin lakkasi vanhus kehräämästä, kuunteli hetkisen jotakin, jota ei +kukaan muu kuullut ja kysyi pojanpojalta: + +-- Onko _hän_ jo palannut? + +-- Ei, -- vastasi poika. + +-- Mene katsomaan, mihin hän on mennyt. On jotakin pahaa tekeillä +metsässä. + +-- Mitäpä se olisi, isoäiti? + +-- En tiedä. Mutta siellä on jotakin pahaa tekeillä, ja hän on +vaarassa. Tunnen sen. + +-- Onhan nyt selvä päivä! + +-- Mene, sanon minä. Jumalan enkeli sanoo minulle, että sinun pitää +mennä. + +Vastahakoisesti lakkasi poika työstään, jupisten jotakin kaikenlaisista +hullutuksista, joita pistää vanhojen päähän, kun he tulevat uudestaan +lapsiksi. Mutta hän oli tottunut tottelemaan, ja lähti viheltäen +kulkemaan kapeaa polkua, joka vei maantielle. + +Hänen hetken aikaa näin kuljeskeltuaan huomaamatta mitään +eriskummaista, tuli häntä vastaan yht'äkkiä jättiläinen, jolla näytti +olevan kaksi suurta kyttyrää, toinen edessä, toinen niskassa. Martti ei +ollut hätäpoikia, mutta moisen nähdessään hän herkesi viheltämästä ja +katseli taakseen mihin paeta. + +Mutta jättiläinen läheni lähenemistään ja osoittautui olevansa +tavattoman suuri, rotevajäseninen mies, jolla oli edessään kujekaappi +marakatteineen ja selässä hintelä, mustaverinen mies, puettuna +kummalliseen ilveksen nahasta tehtyyn ja puoleksi korville vedettyyn +puuhkaan. + +-- Hei, talonpoika! -- huusi hän Martille, -- onko täällä missään +pirttiä? Löysin tämän koppakuoriaisen maantien vierestä. + +Mutta Martti, joka oli ehtinyt tarkemmin silmäillä miestä ja hänen +kuormaansa, vastasi, puolittain kummastuneena, puolittain pelästyneenä: + +-- No älähän, musta Jooppihan se on! + +Nämä sanat kuultuaan näytti pieni mustaverinen mies säpsähtävän, +kiskaisihe jättiläisen selästä, luikahti maahan ja kiiti kuin käärme +pensaiden väliin. Se tapahtui niin nopeasti, ettei jättiläinen ehtinyt +muuta kuin hölmistyneenä katsoa taakseen ja sanoa, korvallistaan +kynsäisten: -- Kas perkele! + +Ja sen sanottuaan heitti Paul Bertelsköldin vanha ystävä Leo kaapin +marakatteineen maahan. Mutta sen enempää miettimättä lähti Martti +ajamaan takaa pakenevaa. + +Tultuaan vähän matkaa metsään näki hän mustan Josén kyyristyneenä kiven +taa kurkistelevan polkua pitkin. Espanjalainen, joka tässä asemassa oli +eksyttävästi väijyvän ilveksen näköinen, irroitti pitkän veitsen +vyöltään. Hän oli tunnettu erinomaisesta taidostaan heittää tuota +vaarallista asetta, joka häneltä aina osui maaliinsa. + +Polkua pitkin tuli nopein askelin talonpoikaispukuun puettu nainen. Hän +ei aavistanut mitään vaaraa, hän kiiruhti vain Flintan mökkiä kohti. + +Silloin kohosi musta José maasta kyyrysiltään, ja tähtäsi kostosta +välkkyvin silmin vaimoon kuolettavan iskun. Martti tahtoi juosta apuun, +mutta hänet ehkäisi siitä äkkiarvaamaton tapaus. Kuului pamaus noin +viidenkymmenen askelen päästä, keveä savu kohosi pajupensaiden takaa, +ja espanjalainen solahti verisenä alas kiveltä. Joku oli nähtävästi +luullut häntä siksi otukseksi, jota hän niin paljon sekä ulkonaisesti +että sisällisesti muistutti. + +-- Mitä se oli? -- kysyi nainen Martilta. + +-- Musta Jooseppi tuossa tahtoi tappaa teidän armonne, -- vastasi +Martti, ja hänen rehellinen kalastajasydämensä vavahti. + +Talonpoikaisnaisen jalo otsa synkkeni hetkeksi, mutta pian hän oli taas +selvillä siitä, mitä hänen oli tehtävä. + +-- Vie minut hänen luoksensa! -- sanoi hän. + +Martti saattoi hänet kaatuneen salamurhaajan luo, joka makasi kiven +takana. Tämä hengitti vielä. Luoti oli mennyt hänen oikean olkapäänsä +läpi. + +-- Hän on pelastettavissa, jos luoti saadaan ulos, -- virkkoi nainen +tutkittuaan haavaa tottunein käsin ja revittyään hienon nenäliinansa +ensi siteeksi. -- Mistä saamme apua, viedäksemme hänet kylään? + +-- Minä huudan tänne tuolta tuon pitkän roikaleen, -- arveli Martti, +osoittaen Leoa, joka vielä seisoi polulla epätietoisena, pitäisikö +hänen jättää marakattiraukka yksin metsään nälkään kuolemaan. + +Mutta ennenkuin Leo kerkesi paikalle, oli jo kaksi ratsumiestä +lähestynyt polkua pitkin ja toinen heistä, laukaistu espanjalainen +pyssy olallaan, oli laskeutunut hevosen selästä hakeakseen riistaa, +jonka luuli kaataneensa. Se oli kreivi Bernhard Bertelsköld. + +-- Östanlidin muori! Ja José! Mitä tämä merkitsee? -- huudahti Bernhard +kummastuksissaan, kun hän kiven luona tapasi naisen sitomassa +haavoitettua. + +-- Tahdoin kostaa teidän ja itseni puolesta, sennor! -- sanoi +espanjalainen matalalla äänellä. -- Hän ja veljenne ovat kaikkeen +syypäät. _Caramba!_ Vielä minä heille maksan, jos saan elää. + +-- Sinä jäät eloon, José, mutta et kostaaksesi, vaan katuaksesi ja +rukoillaksesi! -- kuiskasi nainen vakavasti. + +-- Eikö minua teidän tähtenne ajettu palveluksestani? -- jupisi +haavoitettu. + +-- Niin. Ja sen vuoksi tahdoit tappaa minut ja poikani. Mutta mekin +kostamme. Me parannamme haavasi. + +Kohta olivat puiden oksista valmistetut pehmeät paarit kunnossa, ja +niillä kantoivat Leo ja Martti haavoitetun kylään. + +-- Herra on hyvä ja sanoo tuolle ihmiselle, että hän pitää huolta +marakatista! -- sanoi Leo, osoittaen talonpoikaisnaista. Hän ei voinut +jättää irvistelevää suosikkiansa yksin metsään. + +Kreivi Bernhard nousi sanaakaan sanomatta satulaan ja ratsasti isänsä +vieressä rantaan usein pysähtyen ja vaipuen mietteihinsä. + +-- Eikö se ollut Östanlidin muori? -- kysyi isä. + +-- Oli, -- vastasi kreivi Bernhard. + +Talonpoikaisnainen oli sill'aikaa kulkenut oikotietä vuorien yli ja +saapunut ennemmin tuvalle. Vanha Flinta istui vielä penkillään lähellä +tupaa. Hän kuuli tulevan askelet, rukki hyrisi, aallot välkkyivät, +pääskyset lentelivät ja päiväpaiste välähteli kuin hopea ulapalle. + +-- Oletteko vahingoittumaton? -- kysyi hän. + +-- Olen, -- sanoi talonpoikaisnainen ja seisoi kuin katuvainen tämän +hurskaan vanhuksen edessä. + +-- Jumalalle kiitos! Ääni minussa sanoo, että vaikein koettelemuksenne +tässä elämässä lähenee loppuaan. + +-- Niin, äitini. Ja kuitenkin minä vapisen. + +-- Älkää kutsuko minua äidiksenne, sillä aika on tullut, jolloin ne, +joiden oma olette, saavat teidät takaisin. Miksi vapisette? Eikö +Jumalan siunaus ole teitä seurannut sekä myötä että vastoinkäymisissä? + +-- Aina, aina, äitini. + +-- Eikö maailman kovin ja kivettynein sydän, joka ei ehkä mitenkään +muuten olisi pehmennyt, ole voitettu Jumalalle ja ihmisille teidän +pakenemisenne välityksellä? + +-- Ah! Ei minun ansiostani! + +-- Ei, vaan Jumalan voimalla. Ja eikö se mies, jonka Jumala on +asettanut puolustajaksenne, mutta joka unohti kalleimman +velvollisuutensa, ole palannut järkiinsä teidät menetettyään ja eikö +hän nyt rakasta teitä enemmän kuin koskaan ennen? + +-- Minä uskon sen. Mutta se ei tapahtunut minun ansiostani. + +-- Ei, taasen ja aina Herran käden avulla, joka johti matkaanne. + +-- Se on totta. + +-- Ja ettekö ole valvonut nuoremman poikanne onnea paremmin ja +tehokkaammin kuin jos olisitte pysynyt kotonanne? + +-- Ehkä. En tiedä. + +-- Ja ettekö ole kuin näkymätön enkeli aina huolehtinut nuorimmasta +lapsestanne, joka ajaksi tarvitsi vierasta hoitoa, koska hänen sielunsa +oli liiaksi teidän sielunne kaltainen? + +-- Olette ehkä oikeassa. + +-- Ja eikö Jumala kaikkivaltias nyt suruin ja murhein ole puhdistanut +teitä kaikkia, puhdistanut teidät itsenne ja tasoittanut sen syvän +juovan, joka kerran uhkasi haudata miehenne koko suvun keskinäiseen +eripuraisuuteen? + +-- Toivon niin olevan! + +-- No, miksikä sitten vapisette? Miksi vielä vitkastelette kiittämästä +Jumalaa? + +-- Koska olen köyhä, syntinen nainen, joka ei ole puhdas hänen pyhäin +kasvojensa edessä. Oi, äitini, olen kerran pettänyt! + +-- Oletteko _te_ pettänyt? Se on mahdotonta. + +-- Se tapahtui kerran Tukholmassa. Tahdoin koetella poikapuoltani ja +hän kesti koetuksen. Mutta minä ajattelin: heikko on ihmissydän, hänen +pitää kestää vielä useampia koetuksia. Ja koska se ei voinut toisin +tapahtua, niin muutin muotoni enkä ilmoittanut, kuka olin. Sitä olen +sittemmin katkerasti katunut. En muista valhetelleeni kuin sen ainoan +kerran koko elinaikanani. + +-- Jos niin on, -- sanoi vanhus lempeästi, -- niin olkaa hyvässä +toivossa ja oppikaa siinäkin huomaamaan Jumalan ääretöntä armoa. Kas, +olette luopunut enemmästä kuin useimmat naiset, olette vapaaehtoisesti +luopunut rakkahimmasta, mitä täällä maan päällä on, olette kärsinyt +yksin, hylättynä, soimattuna kiittämättömyydellä palkittuna ja missä +olette liikkunut olette kuitenkin kostanut pahan hyvällä. Mutta Herra +näki, että te siitä voisitte tulla itsevanhurskaaksi ja hyveistänne +ylpeileväksi, ja senvuoksi hän lähetti teille tämän kiusauksen, johon +lankesitte. Luulitte olevanne liian viisas ja voimakas, ja Herra +rankaisi teitä synnillä. + +-- Se on totta. Tunnen sen tarvinneeni. Ja vielä tällä hetkellä asuu +minussa nuoruuteni ylpeä, uhmaileva henki, jota vastaan olen +taistelemistani taistellut koko elinaikani. On niin raskasta palata +takaisin sinne, mistä olen ajettu pois, tulla sinne kutsumatta -- +vaikka siellä on kaikki, mikä minulle tässä elämässä on kalleinta. Kas, +niin syntinen, niin ylpeä minä sydämeni pohjalta vielä olen. + +-- Jättäkää se huoli minulle, -- sanoi vanhus. -- Menkää tupaani. +Kuulen hevosten kavioiden töminää, ja ne tuovat teille teidän rauhanne +päivät. + + + + +22. IHANA ILTA. + + +Herrat laskeutuivat alas ratsujensa selästä ja tarkastelivat uutta +tupaa. He olivat vaiti ja totisia: valtakunnat ja sydämet kapinoivat. + +Kun he olivat työtä tarkastaneet, menivät he hetkeksi pakinoimaan +vanhuksen kanssa, niinkuin heidän tapansa oli melkein joka päivä. +Olihan vanhus uljaan karoliinin leski, miehen, jonka sotaveikot nyt +melkein kaikki olivat kadonneet maailmasta. Hän oli nähnyt ja tuntenut +majuri Kustaa Bertelsköldin, nykyisten kreivien isän ja isoisän. Hän +muisti vielä kahdennentoista Kaarlen: hän tiesi kertoa niin monesta +ihmeellisestä urotyöstä, jotka jo olivat haihtuneet muiden mielestä. +Hänen vaalenneita hapsiaan valaisi vielä menneen aikakauden loisto. +Syvän vaikutuksen olivat karoliinien ajan mahtavat taistelut, suuri +uljuus ja äärettömät koettelemukset todellakin mahtaneet tehdä, kun sen +jäljet vielä näin kauan jälkeenpäin niin selvään näkyivät niidenkin +jälkeenjääneiden mielen jaloudessa, jotka olivat sen ajan pienimpiä. +Tämä sotilaan leski oli vain hyvin vanha ja köyhä kansannainen, ilman +muuta oppia kuin Jumalan elävä sana sydämessään ja menneiden päiväin +muisto huulillansa; mutta hänessä oli jotakin suurta ja kunnioitusta +herättävää, jota ei voi nykyajan mitalla mitata ja joka ikäänkuin +peitti vuosisadan "erään nimen varjoon". + +Bertelsköldin kreivit, jotka itse olivat karoliinien sukua, viettivät +siis mielellään hetken sotilaan lesken, Flintan, luona. Kreivi Bernhard +oli häntä kohtaan ruvennut tuntemaan kunnioituksen tapaista ystävyyttä, +ja liikuttavaa oli nähdä, kuinka hartaasti hän koetti muorista +haihduttaa muinaisten loukkausten muistoa. Hän oli ollut innokkaimpia +hankkimaan hänelle mukavampaa asuntoa. Hän oli toimittanut leskelle +neljäntoista plootun vuotuisen eläkkeen, joka oli suuri summa sotilaan +leskelle. Hän oli hankkinut hänelle uudet kartat, uuden kehruurukin, +pienen maatilkun pellavanviljelystä varten ja kuusi kaunista lammasta +puhumattakaan punaisen- ja valkeankirjavasta lehmästä, joka oli muorin +lemmikki. Ja muutamia viikkoja sitten oli Martti hänen toimestaan +saanut mitä kauneimmat kalaverkot, joten mökin asukkaat nyt olivat yhtä +hyvin varustettuja ja riippumattomia kuin ennen olivat olleet köyhiä ja +puutteessa. + +Nyt istuivat kreivit, isä ja poika, tavallisuuden mukaan portailla, ja +kun he olivat pakinoineet vähän aikaa tuvasta ja kalastuksesta, alkoi +vanhempi kreivi kertoa suurta Tukholman-uutista, kuinka kuningas oli +anastanut vallan. Vanha Flinta pudisti valkoista päätään ja sanoi: + +-- Jumala varjelkoon kuningasta! Sitä rukousta kuulin lapsena ollessani +luettavan aamuin ja illoin. En ymmärrä uusia aikoja, mutta minusta +tuntuu, että sopu sijaa antaa. Sitä tulisi jokaisen Jumalaltaan +rukoilla. Sillä rakkaudessa ja rakkaudesta meidän täytyy elää. Jumala +palkitkoon niitä, joilla on uskollinen sydän. + +Herrat eivät vastanneet. He tunsivat mielensä heltyneen. + +-- Ja siksi minä sanon: Jumala palkitkoon kaikki kreivittärelle, teidän +armonne vaimolle, sillä hänellä varmaankin on uskollinen sydän, -- +jatkoi vanhus kiinteästi kehräten. -- Ajattelen usein, missä hän lienee +ja milloin hän palannee. + +-- Tuolla lähtee vene liikkeelle Falkbyn valkamasta, -- sanoi vanhempi +kreivi, ottaessaan taskustaan kiikarin, mutta hän ei voinut mitään +nähdä, sillä oli jotakin kosteaa joko lasissa tai hänen silmässään. + +-- Mitä tiedätte kreivittärestä? -- kysyi kreivi Bernhard, joka aavisti +jotakin ikäänkuin ohimennen lausuttujen sanojen takaa. -- Muori, te +tiedätte jotakin ettekä tee oikein sitä nyt salatessanne. + +-- Tiedän, että paljon on muuttunut sen jälkeen, kun hänen armonsa +lähti, -- virkkoi vanhus tyynesti ja jatkoi kehräämistään. -- Mutta +tiedän myöskin, ettei hän mennyt mielellään eikä suotta. Katsokaa, +naisen sydämessä on jotakin sellaista, jota miehet eivät ymmärrä. Kun +miehillä on jotakin mielessä, niin he hyökkäävät tiehensä ja ovat +valmiit ruhjomaan taivaan ja maan, jos se olisi heidän vallassaan. +Mutta kun hyvällä naisella on sydämensuru, niin hän menee pois +hiljaisuudessa itkemään. Tapahtui minun nuorena ollessani, että Pietari +Stålilla, joka seisoi lähinnä Flinta-vainajaa ruodussa, oli tapana +sanoa vaimolleen: olisin voinut saada paremmankin kuin sinä, Kaarina, +-- sillä hänen isänsä oli ollut kersantti, mutta Kaarina oli kotoisin +Falkbyn torpasta. Ei hän oikeastaan mitään pahaa tarkoittanut, mutta +Kaarina oli sitä lajia, joka kärsi nuo sanat yhdeksäntoista ja +kaksikymmentä kertaa, mutta ei enempää eikä vähempää. Kun hän +yhdennenkolmatta kerran kuuli samat sanat meni hän pois ja pyysi +erokirjaa. Ja koko pitäjä oli kummissaan, sillä kaikki tiesivät +Kaarinan olevan viisaan ja nöyrän ja miehelleen hän oli alamainen +kaikessa, paitsi kunniassa. Mutta nyt herää kysymys: tekikö hän oikein +vai väärin? + +-- Hän teki oikein, -- sanoi kreivi Bernhard vakavasti. + +-- Pelkään hänen tehneen, mitä vaimon tulee tehdä, -- lisäsi isä +surullisesti. + +-- Mutta mitä luulee teidän armonne Pietari Stålin tuon kuultuaan +tehneen? -- jatkoi vanhus. -- Hän meni papin luo eräänä pyhänä, kun +jumalanpalvelus oli päättynyt ja väkeä oli vielä paljon kirkossa ja +Kaarina myös, ja silloin hän sanoi niin kovasti, että kaikki sen +kuulivat: minulla on vaimo, joka on minulle liian hyvä, ja vaikka +olisin nainut kuningattaren kamarineitsyen, en koskaan olisi voinut +saada niin hyvää vaimoa kuin Kaarina. Minä pyydän erokirjaa minäkin, +sillä en ansaitse häntä. + +--- Ja mitä Kaarina vastasi? -- kysyivät kreivit yht'aikaa. + +-- Niin, mitä hän vastasi? --- jatkoi vanhus, hetken ääneti oltuaan, +jolloin nainen, joka tuvasta oli kuunnellut puhetta avonaisen ikkunan +kautta, sai aikaa herrain huomaamatta astua ulos ja hiljaa hiipiä +heidän taakseen. -- Niin, mitä hän vastasi? Hän vastasi sulkemalla +miehensä sydämellisesti syliinsä. + +Tuskin oli nämä sanat lausuttu, kun kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld +tunsi kaksi pehmeää käsivartta kietoutuvan kaulansa ympäri, ja +kyynelet, lämpimät kuin suloisin kesäsade, tippuivat hänen poskilleen. +Se oli niin odottamatonta, niin kummastuttavaa, ettei kukaan noista +neljästä voinut pitkään aikaan hiiskua sanaakaan. Rukki herkesi +surisemasta, hyttyset hyräjämästä, linnut livertelemästä; aallot +tuntuivat keinuvan niin hiljaa kuin rakkauden syleily vihreää rantaa +vasten, ja keveät pilvetkin taivaalla näyttivät hellyydestä punehtuen +heijastavan lyhyen ihmiselämän autuaallisimpia hetkiä -- kun kaksi +synnin ja surun erottamaa sydäntä jälleen tapaavat toisensa ei koskaan +enää elämässä erotakseen, ei koskaan enää lakatakseen sykkimästä +toisilleen. + +Ensimmäinen, joka keskeytti äänettömyyden, oli vanha +kahdeksankymmenvuotias, joka nyt oli suorittanut_, hänkin, velkansa +kaikista kokemistaan hyvistä teoista. Hän kohotti taivasta kohden +vapisevat kätensä ja rukoili hiljaisen, palavan rukouksen, yhden niitä +sanattomia ylistyslauluja, jotka kuuluvat aina enkeleiden asuntoihin +asti ja johon kaikki läsnäolevat yhtyivät. Kun suurin kaikista +velvollisuuksista oli täytetty ja neljän sydämen palava kiitos oli +lähetetty Iankaikkisen valtaistuimen eteen, silloin vanhus pyyhki +kyynelet ryppyisiltä poskiltaan ja virkkoi hellästi, lempeästi +hymyillen: -- No, mitä Kaarina vastasi miehelleen kirkonkäytävällä? + +-- Hän vastasi, -- sanoi kreivitär Ester, joka nyt oli heittänyt +otsaltaan talonpoikaisnaisen huivin ja paljastanut suuret loistavat +silmänsä, -- hän vastasi: -- Kas, Jumalan käsi on armollinen meissä +heikoissa! Kaikki kannamme velkakuormaa omallatunnollamme Hänen +tuomionsa edessä: ylistäkäämme hänen nimeään ja antakaamme toisillemme +anteeksi! Ja niinkuin nyt hänen kasvojensa edessä lupaan sinulle, etten +epäilevän ajatuksen varjollakaan loukkaa rakkauttasi, niin pyydän myös +sinua antamaan minulle anteeksi kaiken surun, jota olen sinulle +tuottanut, kaikki ne yksinäiset hetket, jotka olet kaivannut +puolisoasi, joka kuitenkin oli vannonut ei koskaan sinusta luopuvansa. +Sinä rakkain ystäväni, minä olen sinut jättäessäni rikkonut enemmän +kuin sinä; ja usko minua: tuntui sydämessäni kuin olisin menettänyt +kaiken maailmassa, kun ei minulla ollut sinua! Mutta nyt sinä olet taas +luonani, enkä enää koskaan luovu sinusta; en enää voisi kantaa +semmoista surua. Ja senvuoksi minä rukoilen saadakseni tulla takaisin +luoksesi. Tahdotko suoda minulle niin suuren ja ansaitsemattoman ilon? + +-- Se oli oikein, aivan niin sanoi Kaarina, -- virkkoi vanhus rukin +äärestä -- Ja siihen vastasi hänen miehensä... + +-- Hänen miehensä vastasi, -- virkkoi kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld, +-- ettei hän Jumalan eikä ihmisten edessä ansainnut semmoista vaimoa. +Ja muistatko, -- sanoi hän, -- että sinä kerran, kaksikymmentä vuotta +sitten, ennustit kaiken tämän? Mutta minä en sokeassa rakkaudessani +sinua ymmärtänyt. En tuntenut ihmisten ennakkoluuloja enkä omaa +heikkouttani. Luulin itseäni voimalliseksi, ja siksi lähetti Jumala +minulle tämän koettelemuksen. Nyt vasta tunnen sinut ja itseni. Nyt en +enää uhmaile, ja katso, kuitenkin on meillä, Ester, kuitenkin on meillä +voimaa yhdessä voittaa maailma. + +-- Entä minä, äitini! Kuinka minä uskallan luoda teihin silmäni? -- +sanoi kreivi Bernhard aivan toisella äänellä kuin vuosi sitten samassa +paikassa. + +Vastauksen sijasta kietoi kreivitär Ester käsivartensa hänen kaulaansa +ja suuteli häntä niinkuin äiti suutelee rakastettua, kadotettua ja +jälleen löydettyä lastansa. + +-- Jos koskaan olen tuntenut heikkouteni ja Jumalan voiman, -- sanoi +hän, -- niin on se tapahtunut nähdessäni hänen tekonsa sinussa. Etkö +tiedä, Bernhard, että elämässä enin rakastetaan sitä, jonka tähden enin +on kärsitty? Näin sinun palaavan siltä tieltä, jolta niin harvat +palaavat ja jolla kaikki näkyi liittoutuneen erottamaan sinua meistä. +Näin sinun syleilevän veljeäsi, jota kerran vihasit -- ja minäkö en +rakastaisi sinua! Kuulin toisesta koettelemuksestasi ajan uskottomuuden +keskellä; pysyit järkähtämättä uskossasi -- ja minäkö en kiittäisi +Jumalaa sinun tähtesi! Vihdoin, aivan äsken, kuulin sinua soimattavan +ja uhattavan minun tähteni ja sinä puolustit minua -- ja vielä luulet, +ettet olisi minulle rakas! Bernhard, Bernhard, jospa tietäisit, miltä +tuntuu, kun on löytänyt pojan semmoisen kuin sinä, niin, usko minua, +sinä kadehtisit sitä minulta, sillä tänään näen selvästi siunauksen, +joka meitä seuraa! + +Hänen vielä puhuessaan läheni vene tuoden ne kolme, jotka olivat +tavanneet toisensa Falkbyn uimahuoneen luona. Ei kukaan olisi ajatellut +Veraa, ellei Flinta-muori äkkiä olisi nykäissyt kreivitärtä ja +hienotunteisuudella, jonka ainoastaan nainen oivaltaa, kuiskaissut +hänelle: -- menkää tupaan! + +Kreivitär meni. + +Kohta sen jälkeen tuli vene maihin. Paul vaipui isänsä syliin ja +puristi herttaisesti veljensä kättä, huomaamatta heidän +mielenliikutustaan. Vera sen sitävastoin heti huomasi. Hän silmäili +heitä hämillään, miltei pelokkaasti. + +-- No, -- virkkoi Flinta-muori, -- eikö pieni neiti tahdo tervehtiä +hyvää ystäväänsä tuolla tuvassa? + +Muorilla oli aarre, jolla hän aina oli houkutellut Veraa tänne +mäntyniemelle ja se oli mitä sievin kissanpenikka. Sitä nyt Vera meni +hämillään silittelemään. Mutta astuessaan tupaan hän näki +talonpoikaisnaisen istuvan ikkunan luona ja katsovan häneen hiiskumatta +sanaakaan. + +Vera katseli häneen ja punehtui korvia myöten -- katsoi sitten pois, +luullen erehtyneensä, -- katsoi taaskin vieraaseen ja kävi yhä +punaisemmaksi ja yhä enemmän hämilleen. Hän ei uskaltanut liikahtaa, +hän seisoi kuin kynnykseen naulattuna... + +Silloin vieraan vaimon kädet hitaasti kohosivat. Ei hän vielä virkkanut +sanaakaan, ei hän liikkunut paikaltaan ... hän vain avasi sylinsä. + +-- Äiti! -- sopersi Vera melkein kuulumattomasta + +-- Vera! -- kuiskasi vieras yhtä hiljaa. + +Ja samassa lepäsi tytär äitinsä hellässä helmassa -- ja kun _he_ kaksi +kohtasivat toisensa, niin sitä ei nähnyt kukaan muu kuin Hän, joka +näkee salatuimmatkin. + + + + +23. VALTAKUNNAN AAMU. + + +Elokuun lopulla nousee aurinko kello viisi aamulla ja jo heti neljän +jälkeen alkaa sarastaa. Sekä Bernhard että Paul Bertelsköld olivat +eräänä semmoisena aamuna ylhäällä ennen aurinkoa. + +Ihanan aamun ensimmäinen lapsuudenihanuus oli kirkastuksen tavoin +levinnyt yli koko tienoon. Kuinka vilpoista olikaan! Ja kuinka +raikasta! Ilma oli niin puhdas kuin olisi se tulvaillut iankaikkisista +terveyslähteistä ja niin läpikuultava, että voi erottaa kaakkurin +siivet korkeuden sinessä. Kaste kimmelteli suurina, kirkkaina helminä +heinikossa, niin että pihamaalle ja puistoon oli kuin seulottu +säihkyviä jalokiviä. Järven rannan alla lepäsi vielä viileän yösumun +hieno harso; sumujen ylitse kuvastuivat koivujen keveät lehdet ja +kuusien tumma vihreys vasten ruskottavaa aamutaivasta. Joka lehti, joka +havunneulanen näkyi ja kaikki olivat hopeanhohtavia, ikäänkuin ilon ja +kauneuden kyyneltämiä. + +Niistä, jotka eivät ole tottuneet nousemaan vuoteeltaan ennen auringon +nousua, on omituista nähdä, kun puiden ja rakennusten varjot lankeavat +pitkinä länteen idän purppuraisten pilvien heijastamina. Pitkät varjot +ovat muutoin kuin ilta-ajatukset ja ennustavat yötä; mutta kun ne +ennustavat katoavaa pimeyttä ja koittavaa päivää, kuinka peräti +toisenlainen onkaan silloin niiden herättämä tunnelma! Paul tunsi +selvästi, kuinka hänen sielunsa yö alkoi valjeta, kuinka uusien aikain +aamu alkoi hänelle koittaa. + +Puistossa oli jo monta tuntia parvi nuoria kylän poikia ja tyttöjä +ahkerasti laitellut kukkaissalkoja ja lehtikoristeita ja siellä oli +tekeillä jotakin muutakin salaperäistä uuden rakennuksen luona tuolla +portin pielessä. Sama lehtimaja, joka edellisenä kesänä oli koristeltu +kreivin syntymäpäiväksi oli taas tapahtuvan juhlan keskustana ja koko +tämän tärkeän toimituksen johtaja oli vanha, siivo puutarhuri +Bergflykt, joka ei tähän saakka -- ollen vähän pitkävillainen kaikessa +siivoudessaan -- ollut voinut unohtaa kärsimäänsä vääryyttä, mutta joka +nyt vihdoinkin oli taipunut kuultuaan, että hänen vanha emäntänsä oli +palannut pitkältä matkaltaan. Oli kuin olisi hän nyt kaksinkertaisella +innolla koettanut sovittaa itsepintaisuuttaan ja häntä auttoi tässä +kömpelösti, mutta sydämensä pohjasta eräs rotevajäseninen mies, joka +otsansa hiessä työskenteli neljän miehen voimalla. + +-- No, Leo, -- sanoi Paul, -- et viihtynyt kauan Tukholmassa? + +-- On vaikea viihtyä, kun ei ole syötävää. + +-- Mutta miksi tulit Ruotsiin? + +-- Miksi? Siksi, että sain seitsemännen kerran repat papintutkinnossa. +Kärpäset olivat pilkuttaneet Gadolinin kodeksin; ei hevonenkaan olisi +voinut lukea semmoista hepreaa. Silloin ajattelin: olkoon. Minä lähden +ja rupean kuninkaan rakuunaksi. + +-- Ja senvuoksi hurrasit niin riivatusti kuninkaalle. Mutta eihän +sinusta tullutkaan rakuunaa. + +-- Mitäs vielä! Kuningas nauroi nähdessään minut ja sanoi: jos minulla +olisi elefantti, poikaseni, tulisi sinusta heti rakuuna, mutta +ei ole koko Ruotsin valtakunnassa sellaista konia, joka jaksaisi sinut +kantaa. Tahdotko ruveta sivusmieheksi jalkakaartiini? En, kiitoksia, +vastasin; se ei sovi arvolleni; olen saanut seitsemän kertaa reput +papintutkinnossa. Menen Paul Bertelsköldin luo, sanoin mä, ja rupean +ennemmin hänen rengikseen, sillä, kas, hänkin on _academicus_. -- +Katsos vain noita oppineita, sanoi kuningas, ne ovat ylpeitä, ne. + +-- Tahdotko, Leo, ruveta koulumestariksi uuteen kansakouluumme? + +-- Kiitos vain. Ei taitaisi olla hulluinta! Kyllä minä isken järkeä +poikiin. + +-- Olkoon menneeksi. Isäni on käskenyt minua hankkimaan kelpo miehen +siihen toimeen ja jos lupaat, ettet sulasta hyväntahtoisuudesta lyö +poikia kuoliaaksi, niin käy kaikki kuin itsestään. Voithan katsoa, +etteivät kärpäset pilkuta katkismusta. + +-- Jumala sinua siunatkoon; tiesinhän, että olet _civis_ sinä ja kun me +vasta tappelemme kisällien kanssa, niin huuda vain minua, -- sanoi Leo +niistäen ihastuksissaan neljästi nenäänsä. + +Aurinko oli sillä välin kohonnut ihanana ja majesteetillisena kuin +satujen kuningatar metsän yli. Järvi välkkyi, metsä hohti, ihmisten +kasvot loistivat ilosta. Tuli ihana aamu sumuisen yön jälkeen. + +Vähitellen heräsivät muutkin Falkbyn asukkaat, ja varhaisimpia oli itse +kreivitär. Hän oli kuin hyvä haltiatar läsnä kaikkialla; hän muisti +kaikkea ja kaikkia, paitsi itseään. Mutta kreivitär Ester ei +aavistanut, että juhla suureksi osaksi oli häntä varten. + +Sillä tänäänhän Falkbyssä, samoinkuin kaikkialla muuallakin Ruotsin +valtakunnassa, oli aikomus viettää iloista kansanjuhlaa sen muistoksi, +että isänmaa oli pelastunut anarkiasta ja hajaantumisesta. Varmat +viestit olivat nyt tulleet Tukholmasta, ja kenraali Pechlinin ajatukset +kansan mielipiteistä osoittautuivat kerrassaan paikkaansa +pitämättömiksi. Ei kukaan aikonut tarttua aseihin; kaikki olivat +kyllästyneet säätyjen loppumattomiin riitoihin ja tervehtivät +yksimielisellä ihastuksella nuoren, rakastetun kuninkaan nousua +valtaan, jota hän käytti niin maltillisesti ja joka enemmän kuin +puolueiden lahjottavissa oleva hallitus ja leppymätön vainoamishalu +lupasi kansan vapaudelle todellista varmuutta. Koko Ruotsin valtakunta +kulki tähän aikaan ikäänkuin ihastuksen hurmauksessa, tutut ja +tuntemattomat syleilivät toisiaan vastaan tullessaan ja hurraahuudot +kuninkaan kunniaksi etenivät Ruotsin pääkaupungista pitkinä, toistuvina +kaikuina vuoresta vuoreen ja laaksosta laaksoon, Pohjanmeren +rannikoilta Saimaan ulapoille ja Öresundin lippuja liehuvilta aalloilta +Lapin kalastajamökkeihin kauas Inarin järven yksinäisille rannoille. + +Kun siis kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld myöhemmin kirkkaana aamuna +ilmestyi kauniille, lehdillä koristetulle parvekkeelle Falkbyn puistoon +ja puhui kokoontuneelle kansalle miehuullisia, jaloja sanoja +valtakunnan vaarasta, vieraiden valtojen vehkeistä, onnettomasta +eripuraisuudesta, joka nyt puoli vuosisataa oli erottanut kansalaiset +toisistaan ja nuoren kuninkaan urhoollisuudesta, siitä, että hän oli +uskaltanut panna kruununsa ja henkensä alttiiksi valtakuntansa +pelastukseksi -- ja kun hän sitten kehoitti kaikkia vapaasti ja +rohkeasti vannomaan valan uudelle hallitusmuodolle ja uskollisesti +kaikissa vaiheissa elämään ja kuolemaan lain ja vapauden, kuninkaan ja +isänmaan puolesta -- silloin nousi tämänkin kokoontuneen kansan +sydämestä yksi ainoa ääretön, yksimielinen riemuhuuto ja vala +vahvistettiin huutamalla: eläköön kuningas! joka kaikui äänekkäämmin +kuin koskaan ennen sitten Kustaa Aadolfin aikojen. Kunnon +itägöötalaiset olivat ilosta humauksissaan; he huusivat äänensä +painuksiin, ja heidän hurraahuutoihinsa sekaantui suomalais-jättiläinen +basso kuin jalopeuran karjunta. + +Tämä päivä oli vapaapäivä koko Falkbyn väelle, ja puistoon oli pitkille +pöydille katettu muhkea juhla-ateria kaikelle kansalle. Kunniasijan sai +Flinta-muori: ei auttanut, että hän kursasteli, hänen piti istua +ylimmäisenä kreivin ja kreivittären väliin ja hän istui siinä niin +kauniina ja kunnianarvoisena kuin mennyt aikakausi, tukka +lumivalkoisena ja katse nöyränä. -- Heidän kummallakin puolellaan +istuivat Bernhard ja Paul Bertelsköld; lähinnä heitä pitäjän +kirkkoherra, ja tämän rinnalla Vera, joka oli pyytänyt, että hänet +herätettäisiin klo 4 aamulla, mutta joka oli erehdyksestä nukkunut +klo 9:ään. Lähinnä heitä nähtiin pari Tukholmasta palannutta +valtiopäivämiestä, jotka söivät ja joivat toivottaen säädyille +onnellista kotimatkaa, ja sitten Bergflykt, Leo, Martti ja talon muut +läheiset ystävät, jopa itse skoonelainen Rasmuskin, joka vannoi että +tammakin tallissa oli hurrannut kuninkaalle. + +Pila ei ollut juuri hienoa, mutta sillä oli tarkoituksensa. Sillä jos +siihen aikaan maan eläimet, ilman linnut, veden kalat tahi Ruotsin ja +Suomen ikivuorten harmaa graniitti olisivat voineet puhua, niin ne +olisivat maiden ja merien yli huutaneet: eläköön Kustaa-kuningas! + +Ja niin tuli ehtoo ja aamu Ruotsin valtakunnassa. + + + + +24. AAMUN VALKENEMINEN FALKBYSSÄ. + + +Juhla ei vielä ollut päättynyt: sen valtiollista osaa seurasi +perheellinen. + +Aterian päätyttyä astui Falkbyn kreivi vielä kerran ulos parvekkeelle +ja sanoi tahtovansa puhua. -- Ystäväni, -- sanoi hän, -- minulla on +vielä jotakin teille sanottavaa. Jumala on antanut minulle sen, jota +joka miehen täytyy itselleen toivoa, on antanut hyvän vaimon. Hän on +kansan lapsi eikä hän sitä häpeä, mutta minä pidän sitä kunniana. +Katsokaa, senvuoksi seisoo sukumme hänen kauttansa keskellä kansaa +niinkuin minä seison täällä teidän keskellänne, ja meillä ei enää ole +ylhäisiä eikä alhaisia, vaan jokaista arvostellaan hänen ihmisarvonsa +mukaan. Kun nyt vaimoni matkusti pois toista vuotta sitten, tein +itsekseni sen lupauksen, että jos hän Jumalan avulla onnellisesti +palaisi, niin me yhdessä säilyttäisimme ikuisiksi ajoiksi muiston hänen +palaamisestaan. Nyt tämä on tapahtunut, ja tuolla portin luona on uusi +rakennus, jolle annetaan nimeksi _Esterin talo_. Sen toiseen osaan +sijoitetaan kansakoulu, toiseen köyhien, äidittömien lasten hoitola. +Jos tahdotte seurata minua sinne, niin pyydämme hyvää pastoriamme +siunaamaan tuon uuden talomme, "Esterin talon". + +Sanomaton riemuhuuto remahti kansan keskestä, kun nämä sanat oli +lausuttu. Kansa tunki kreivittären ympärille kilvan suutelemaan hänen +vaatteitaan, mutta hän ei sallinut sen tapahtua; hän vain kätteli heitä +kutakin ja muistutti heille, että hänhän oli alhaisen miehen tytär ja +että heidän tulisi pitää häntä vertaisenaan. Ja sitten kaikki menivät +uudelle rakennukselle. + +Tämä oli niin kukkien ja lehtien vallassa, että sitä olisi voinut +luulla lehtimajaksi. Kuusi köyhää, kukilla koristettua lasta tuli Veran +johtamina kreivitärtä vastaan portailla ja he antoivat hänelle talon +avaimet laulaen vanhalla yksinkertaisella sävelellä muutamia Paulin +sepittämiä säkeitä, jotka loppuivat seuraaviin sanoihin: + + Taloss' Esterin + koti kultaisin. + Sen kauniimpaa + ei onnelaa. + Luon' Esterin + hovi herttaisin, + siell' orvot saa + ain' asustaa. + Ilo ihanin + syliss' Esterin. + +-- Niin, -- kuiskasi kreivi Bertelsköld liikutetulle puolisolleen, -- +tästä tulee sinun hovisi! Sanottiinhan sinulle kerran, että sinä olet +syntynyt prinsessaksi? Totta silloin sanottiin; tämä on sinun +kuningaskuntasi; tämä kruunu on sinun! + +-- Tässä on minulle iloa liiaksikin! -- kuiskasi kreivitär, -- ei tätä +rakennusta ole päivässä pystytetty; lienet jo kauankin sitä ajatellut. + +-- Ja mitäpä olisin ajatellut tänä pitkänä aikana sinua kaivatessani, +ellen palaamistasi? On vielä jotakin, jonka tahdon uskoa ainoastaan +sinulle. Vanha Flinta ei kauan tarvitse uutta tupaansa. Olen määrännyt +pienen pääoman, jolla hänen kuolemansa jälkeen tullaan ylläpitämään +jotakin vanhaa, köyhää ja nöyrää vaimoa hänen tuvassaan. Ja nientä, +jossa hän asuu, sanotaan tästälähin _Rauhaniemeksi_. Suostutko siihen? + +Kreivitär puristi hänen kättään. + +Kirkkoherra piti sitten puheen kansalle, aikoen ensin ajan tavan mukaan +ylistää kreivillistä herrasväkeä, mutta huomatessaan heidän otsansa +synkkenevän hän muutti suunnitelmaa ja puhui niin kauniisti +kristillisestä kasvatuksesta ja pienistä, köyhistä lapsista, jotka +täällä olivat löytäneet kodin, että kaikki seisoivat taas kyynelsilmin +vastarakennetussa tuvassa. Sen jälkeen luettiin siunaus Esterin +talolle, kansa lauloi virren, ja toimitus oli päättynyt. + +Kun kreivi ja kreivitär astuivat portaille, huomasivat he siellä +vastatulleen rakkaan vieraan, paroonitar Louise Clairfeldin, syntyisin +Bertelsköld, joka juuri oli palannut Berlinistä. Hän kantoi surupukua +miehensä muistoksi ja hänen oikullinen, vaikka ei suinkaan paha +sydämensä oli surusta lauhtunut. Hänen miehensä oli jättänyt jälkeensä +ainoastaan velkoja; hänen lyhyt ylhäisyytensä aika oli nyt ohi ja hän +tuli viettämään loppuelämäänsä vanhassa kodissaan. + +-- Kas, nyt olemme täällä kaikki! -- huudahti kreivitär Ester +iloisesti. -- Ainoastaan sinua vielä kaipasimme, rakas Louise. + +-- Äitini! -- virkkoi tuo ennen niin ylhäinen ja ylpeä nainen +liikutettuna ja vaipui äitipuolensa syliin. Hänkin oli lakannut +sanomasta _madame_. + +Louise Clairfeld oli tottunut saamaan kaikki mielipiteensä ja elämänsä +ohjeet ihaillulta veljeltään Bernhardilta. Kun hän nyt näki tämän +entisestään niin kokonaan muuttuneena kuin ihminen voi muuttua +ainoastaan mielen, sydämen ja ajatuksen perinpohjaisesti uudistuessa, +vetäytyi hän aluksi säikähtyneenä syrjään. Mutta kohta hän alkoi naisen +vaistolla ymmärtää veljeään. Tämä hymyili huomatessaan sisarensa +hämmästyksen. + +-- Sinä kummastut nähdessäsi minut näin muuttuneena, -- sanoi hän. -- +Se johtuu siitä, ettet koskaan ole tuntenut Östanlidin muoria. + +Kansan huviksi toimeenpantiin sitten puistossa kaikenlaisia leikkejä +aamusta iltaan. Ainoastaan Paulin kauniita tummia silmiä varjosti +alakuloisuuden harso, sillä hän tunsi paroonittaren uuden +kamarineitsyen, joka astua sipsutteli pihan yli yhtä itsetietoisen +ylpeästi kuin ennenkin. Se oli näet tuo parantumaton, sukkela ja +nenäkäs Babette. + +Mutta hänen ajatuksensa muuttuivat taas iloisemmiksi, kun kreivi +Bernhard näytti hänelle juuri äsken Eerikki Ljungilta tulleen kirjeen. +Tämä voi hyvin onnellisessa Suruttomassaan reippaan Eriikkansa kanssa +ja lähetti sellaiset terveiset, että hän nyt oli ostanut puheena olleen +tilan Suomessa kreivi Bernhardia varten. "Cecilia Larsson", -- +sanottiin vielä kirjeessä, -- "tervehtii ystäväänsä Paulia kertoen, +että Suruttoman tammi on kasvanut kattoa korkeammalle, ja lähettää +hänelle nämä mukaanliitetyt kauneimman ruusunsa lehdet." + +Paul ei enää nähnyt Babettea. Hän suuteli ruusunlehteä. + +Ja näin tuli ehtoo ja aamu Falkbyn kartanossa. Mutta tuolla ulkona +puistossa kuuluivat vielä lasten äänet laulavan: + + Taloss' Esterin + koti kultaisin. + Sen kauniimpaa + ei onnelaa. + Luon' Esterin + hovi herttaisin, + siell' orvot saa + ain' asustaa. + Ilo Ihanin + syliss' Esterin. + + + + +VIITESELITYKSET: + + +[1] Halm = olki. + +[2] Ei vielä elämää! Kuinka kauan pysyy kuolema voitolla? + +[3] Älä johdata meitä kiusaukseen. + +[4] Selviöstä ei ole väiteltävä. + +[5] Päätöksessänsä pysyvä mies. Voi hyvin, opiskele! + +[6] Kappalten iäisistä alkuaineista. + +[7] Ajattelen, olen siis olemassa. _Cartesius_. + +[8] Salaisesta viisaudesta. + +[9] Väitöskirjan puoltaja. + +[10] Vastaväittäjä. + +[11] Teologian dosentteja. + +[12] Tapahtukoon oikeus, ja hävitköön maailma. + +[13] Tidningar, utgifna af ett sällskap i Åbo 1771, n:o 10. + +[14] Alkuperäinen teksti, joka esittelee eläköönhuudon professoreille +ja kuulijoille sekä _pereatin_ paholaiselle, oli tässä muutettu +eläköönhuudoiksi ylioppilaille ja harhaoppisille, mutta _pereatiksi_ +teologeille. + +[15] Näiden joukossa tavataan Suomessa tunnetut nimet: de Caraall, +Stålhandske. Pinello, Nordensköld, von Becker, Creutz, Ramsay, +Gripenberg. Boije, Finckenberg, Aminoff, Kuhlefelt, Rehbinder, von +Kothen, Lagerborg, Jägersköld, Essen, Wadenstjerna, Tigerstedt, Döbeln, +Sprengtporten (J.M.), Ehrenroth, Ehrenström, von Gerdten, Tandefelt, +Uggla, Konow, v. Schantz, De la Mötte, Cedersköld, Cremer, Nassokin, +Cronhjelm, v. Cristierson, Armfelt, Edelfelt ja Benzelstierna. + +[16] Korin antaminen -- rukkasten antaminen. + +[17] Flinta = piikivi. + +[18] Samoinkuin Ruusukamari, oli Valkea Hevonen huone, jossa vankeja +kidutettiin. + +[19] Välskärin, ei _meidän_. Latojan muist. + +[20] Ainoastaan totuus on suuri, ainoastaan hyve rakastettava + +[21] Kuninkaan nimen ruotsalainen muoto: Gustaf. _Suoment. muist._ + +[22] Danvikenissä oli mielisairaala. + +[23] Muistaen vanhan isoäidin tyytymättömyyden 13:nteen kertomukseen, +oli välskärillä nyt sopiva syy lähettää lapset alakertaan kiskomaan +hänelle tuohta, jonka vuoksi he olivat poissa tätä lukua kerrottaessa. + +[24] Tässä välskäri huomautti: + +Suuri erehdys on luulla, että uskonnon halveksiminen tuli Ruotsiin +Kustaa III:n aikana. Se tunki maahan ajan avonaisten saumojen kautta +Ranskasta koko edellisenä vapauden aikana, varsinkin sen loppupuolella, +ja sen siemen oli kylvetty jo paljon ennen kuin se alkoi tehdä tähkää +Kustaa III:n aikana ja kypsyi Ranskan vallankumouksen aikana valmiiksi +viljaksi. + +[25] 1792. _Välskärin muist._ + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Välskärin kertomuksia 5, by Zacharias Topelius + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄLSKÄRIN KERTOMUKSIA 5 *** + +***** This file should be named 36527-8.txt or 36527-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/3/6/5/2/36527/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/36527-8.zip b/36527-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..60cf0f3 --- /dev/null +++ b/36527-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..401cc62 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #36527 (https://www.gutenberg.org/ebooks/36527) |