path: root/35970-8.txt

The Project Gutenberg EBook of Valo tulee!, by Maria Ramstedt

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org


Title: Valo tulee!
       Näytelmä 1:ssä näytöksessä

Author: Maria Ramstedt

Release Date: April 26, 2011 [EBook #35970]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALO TULEE! ***




Produced by Tapio Riikonen






VALO TULEE!

Näytelmä 1:ssä näytöksessä


Kirj.

MARTTI HUMU [oik. Maria Ramstedt]


Helsingissä, 1896,
G. W. Edlund kustantaja.

Helsingissä,
J. C. Frenckell ja Poika, 1896.



HENKILÖT:

_Teofilus Klimmi_, entinen käräjäkirjuri.
_Elvira_, hänen vaimonsa.
_Stella_, heidän tyttärensä.
_Rouva Telje_.
_Hessu_, piikatyttö.




Avara huone, perällä ja oikeaLLa ovi. Vasemmalla akkuna, sen alla
pöytä; puukansi sohva. Kangaspuut. Leipomauuni, sen edessä hella, jolla
kiehuu kahvikattila. Kaikki siistiä, mutta osoittaa köyhyyttä.

HESSU (puhaltaa tulta hellan alla). Hyvänen aika! Ketähän sitä nyt
odotetaan jouluksi tänne? Kuinka ovat salaperäisiä olevinaan:
jouluvieraita, jouluvieraita! Vaan äläs huoli: kyllä niistä vieraista
minä, Heikkilän Hessu selvän otan! Niin tein kesälläkin: ei laisinkaan
minulle virketty ketä tulee, niinkuin minä en olisi sitä tiennyt! --
Sulhanen se lienee nytkin -- kukas muu! Ja nyt se taas alkaa
lainaileminen: voi tokkiisa! -- Kuhan nuo kenkäni nyt edes yli
joulupyhäin kestäisivät, (katselee niitä) mutta voipas sinun tallukka!
Eikös vaan tuossa jo olekkin aika aukko, on sitä aika halkeama aivan!
Tella ryökkinän kengätkään eivät sovi, jos noita joskus jalkaani
iltasilla pistäisinkin, hän kun nyt kulkee pienissä kesäkengissään --
nätti näet olla pitää! (puhaltaa). Hei vaan onnellisten elämätä. Toista
se on meidän meikäläisten! Ohoi vaan!

ELVIRA (tulee oikealta). No eikös ne nyt ikinä tahdo palaa nuo siunatut
puut? Koeta nyt puhaltaa oikein. Herra tahtoo kahvia.

HESSU. Hm! sanoi Haikolan Matti kun hanhia tappoi. Kaikki keuhkoni olen
uuvuksiin puhaltanut aivan; eikä nuo puut sittenkään pala kun ovat niin
märkiä ja lahoja, jottaha.

ELVIRA. Pitää puut tuoda aina iltasella sisään, aamulla ne ovat sitten
ihan kuivat palamaan. Sinä nyt et milloinkaan muista mitään, saa sata
kertaa muistuttaa.

HESSU. Tästä puoleen ei huoli rouvan ollenkaaan muistuttaa enään.
Viimeisen laholaudan nyt liiterissä juuri pirstaleiksi panin. Eikä tuo
nyt tahdo palaa tuokaan, itkee vaan ja valittaa, kovaa kohtaloaan
uikuttaa! -- (puhaltaa). Pala, pala, siell' on lämmin ollaksesi: sinne
ne on muutkin menneet, kaimasi kaikki kulkeneet, iltavirttä suhisseet!

ELVIRA. Kuinka se on näsäviisas olevinaan vielä. Joudu nyt kiireesti
pesemään ruokasalin laattiata; meille tulee nyt jouluvieraita ja kaikki
paikat pitää siksi olla puhtaat, muista se.

HESSU. Yhtä puhtaat kun ruoka-aitta ja puuliiterikin jo ovat -- --

ELVIRA. Anna niiden olla, ethän sinä niitä ennenkään ole täyteen
ahdannut. Kyllä niistä muut huolen pitää. Mene vaan pesemään ruokasalin
laattiata.

HESSU (panee suuren rievun eteensä). Heti vaan, niin kun tuulessa kuiva
nahka! Mutta tupakka panna pitää, vaikka ois jalka avannossa! -- Kas
näin vaan! (ottaa ämpärin).

ELVIRA. Ei, älä sitä astiata ota, onhan niitä nyt laattian
pesu-astioita muitakin.

HESSU (seisahtuu). Jottako olisi? Missäs niitä nyt säilytetään sitte?
Viimeisen pytynpohjan rouva eilen polttti perunakattilan alla. --
(Menee).

ELVIRA. Mene, mene nyt mokomakin! Kaikki astiat antaa karsinoitua.
Tietysti ne sitten saa polttaa tarpeen tullessa. Voi, voi, voi! (raapii
korvallistaan).

TEOFILUS (paitahihasillaan). No, joko se kahvi alkaa olla valmista
viimeinkin? Tässä olen nyt jo tätä äkkiväärää imeksinyt koko aamun!
Hyi! mitenkä se hiukookin vielä.

ELVIRA (puhaltelee). Jo kiehuu kohtsillään. (Asettelee pöydälle
kuppeja). Kuules Teffi -- -- --

TEOFILUS. No, mitäs nyt mariset taas, Elvira?

ELVIRA. Kuinka oletkin ystävällinen. Ei voi sanaakaan lausua, kaikki on
vaan marinata! Aina sama sävel sinun virressäsi.

TEOFILUS. Niin on sinunkin virressäsi. Tätä ei ole, tuota hanki, sitä
osta ja niin edespäin, aina vaan samaa nuottia.

ELVIRA. Kaikkia muuta pitääkin aina muistuttaa hankkimaan, paitsi
tupakkia: sitä on runsaasti kaikki nurkat, pöydät, hyllyt, laattiat
ihan täynnä: tuhkana, tupakkina ja katon rajaan asti savunakin.

TEOFILUS. Mitä saakuria se sinua, enemmän kuin muitakaan liikuttaa? Ei
sen vertaa saisi olla ihmisellä virvoitusta, kun piipullinen tupakkia?

ELVIRA. Eipäs minullakaan ole: ei tupakkia, ei edes piippuakaan. Eikä
kukaan hottentotti kysele: mikä minua hiukankaan virvoittaisi. Ei mar
kukaan!

TEOFILUS. Sitä vielä näet puuttuu! Sinä juot kahvia minkä kerkiät,
päivät päästään, aamusta iltaan.

ELVIRA. Sitä sanaa vielä puuttui, ja se on tuhannen vale! Joisinko minä
enemmän kahvia kuin muutkaan? Päällimäiset palat panen talon muulle
väelle ja jos mitä jää, se on jakajan osa. Niin on aina tässä talossa
ollut, hamasta siitä asti kun tähän apeaaan kotiin jalkani asetin!
Toista oli Hynnis-vainaja: ai, aijai, siinä oli mies, siinä Hynnisessä,
ei hän joutanut kyselemään, mitä minä marisen. Ennenkuin suutani ehdin
avata, oli hän aitat ja liiterit ahdannut täpö-täyteen kaikenlaisella,
mitä taloudessa tarvittiin; vaan tässä talossa on minun osani aina
ollut vähin. (Kaataa kahvia).

TEOFILUS (juo). Se on tietty, se. Tuota olen nyt saanut kuulla
kokonaista kaksikymmentä vuotta. Mitäs saakuria sinä, suuren
Tuorlan-hovin rikkaaksi mainittu neito Elvira Pajula, rupesit
vaimokseni tulemaan -- kun se Hynninen niin hyvä oli?

ELVIRA (kylmästi). Kuka sinua oikein tunsi perin pohjin. Etkä sinä
silloin viinan tilkkaakaan maistanut, entäs nyt? -- Nenäsikin on kaiken
muun karvanen, mutt'ei nenän!

TEOFILUS. Anna sen olla! Ei siitä vaaraa, sanon sinulle!

ELVIRA. Kukas tuota liikuttaakaan? Mokomatakin koristusta (juo) vaan
eihän silmä osaa vie!

TEOFILUS. Oletko äänettä -- tahi -- --

ELVIRA. Mitä? mitä sitten? Sinäkö tohtisit?

TEOFILUS. En lupaa kysy keltään, ennestäänhän tuon jo tiedät.

ELVIRA. Älä luulekkaan! Täss' on kova kovaa vastaan, sanoi Puumalan
mies, katkaisi kanan kaulan.

TEOFILUS. Kas pentelettä! Ennen saa vuoren halki, kun eukon suun
kiinni. (Nousee). Joko vaikenet?

ELVIRA (nousee, seisovat vastakkain). Noo-o!

TEOFILUS. Kas vain, kuin olet urhoollinen! Purasekkas!

ELVIRA (kaataa toisen kupin). Juo kahvia nyt ja hanki sitten puita. Ei
ole meillä enään tikkuakaan.

TEOFILUS (istuu). Hanki itse. Mistä minä ne rahat nyt sieppaan.
Luuletkos että minulla on rahat hyllyllä, kun Hynnis-vainajalla
ennenmuinoin sinun tuhlataksesi?

ELVIRA. Hynnisellä oli. -- Siinä olikin toinen mies kuin sinä -- ihan
toista sorttia! Ei hän aamusta alkaen iltaan saakka piipuntynkä suussa
joutanutkaan istumaan, niinkuin muutama laiskiainen, jonka jalat ovat
maahan juuttuneet, joka päivä tekee!

TEOFILUS (käy sohvalle pitkälleen). Ei, tätä elämätä ei kestä mikään!
ei voi kärsiä kukaan! (karkaa pystyyn). Ole edes kerran vaiti!

ELVIRA (kylmästi). Hanki puita, hanki puita, sitten en virka sinulle
tuon enempää. (Osoittaa oikealla kädellä vasemman käden sormien
yläniveltä).

TEOFILUS. Mutta johan sen kuulit, ett'en voi hankkia puita! Minulla ei
ole rahaa eikä mitään keinoa, millä voisin niitä saada.

ELVIRA. Miehen pitää tietää keinot. Mene työhön.

TEOFILUS. Mihin työhön? Anna, niin teen. Kerjäämällä olen työtä
kerjännyt, mutta en saa mistään.

ELVIRA. Miehen pitää hankkia työtä. Saa vaan puut kotiin, Stellan
sulhanen saapuu ehkä jo tänään tänne joulua viettämään ja kaunis
kunnia, jos hän saa tietää asemamme: antaa vielä Stellalle reppuset.
Sitten on taaskin kaikkien kielikellojen torvet rämpättämässä. (Itkee).
Muistat kyllä miten viime kerralla kävi kun Anshelm lähetti Stellan
sormuksen takaisin.

TEOFILUS. Vieläkö siitä konnasta kehtaat puhuakaan? Tämä sulhanen on
ihan toista maata mies. Ei hän Stellalle anna reppuja ikinään.

ELVIRA. Niin sitä silloinkin luultiin. Mutta kokemus näytti toista. --
Hanki puut. Meidän tulee osoittautua parhaimmassa valossa. Hanki puut.

TEOFILUS. Mitä niitä niin paljon sitte ökytetäänkin aamusta iltaan,
Sinulla on aina leipomiset ja paistamiset ja ryykkäämiset ja
prykäämiset yhtenään.

ELVIRA. Niin pitää ollakin. Onkos mielesi siitä apea. Pitäisi nyt
joulua ja sulhasta ottaa vastaan kun mitäkin kerjäläistä ikään. Ei mar,
toista oli Hynnis-vainaja -- -- --

TEOFILUS. Hän jätti rahoja jälelleenkin kaikeksi onnettomuudeksi.
Luuletko että muutoin olisin sinusta huolinutkaan vaimokseni? Jopa nyt.

ELVIRA. Toista nuottia silloin veisasit. Sanoithan että olit minuun
niin pikiintynyt ettet hetkeäkään rahojani muistanut. Rakastit
ainoastaan ihmistäni -- et rahojani, niin silloin sanoit.

TEOFILUS. Milloin minä olisin semmoista höpissyt? Olet liiaksi hyvä,
että sinusta voisi pitää.

ELVIRA. Vaikkapa olisin ollut kuinka ilkeä hyvänsä, oli silloin
kehyksenäni rahojeni kirkkaat puitteet. Eikö liene ollut niin? Nyt on
se kehys kulunut aikoja sitten pois, olen tullut ramuksi rojujen
sekaan.

TEOFILUS. Joko olet äänettä? Älyätkö?

ELVIRA. Hanki puita, hanki puita, hanki puita. Sulhanen tulee taloon ja
mitäs silloin poltetaan?

TEOFILUS. Pistä sormesi pannun alle. Kun saat rahaa kahviin, ylettyy
sitä puihinkin.

ELVIRA. Semmoinen sinä aina olet. Jos tohtisit pistäisit minutkin
uuniin. Voi, voi ja sulhanenkin jo tänään tulee.

TEOFILUS. Anna tulla, mitäs sitä voivottelet? Tulee sulho, tuokoon
lämpöäkin. (Nauraa).

ELVIRA. Hyi, kuinka katala mies sinä kumminkin olet. Etkös muista viime
kerralla kun hän tarjosi sinulle satamarkkasta, mitä teit?

TEOFILUS. Viskasin sen laattialle. Sen tein ja niin tekisin nytkin
aivan samalla tavalla.

ELVIRA. Kaunis kunnia! Kaunis appi-isä!

TEOFILUS. Eikö hän ole jo yllinkyllin Stellalle lahjoittanut
kaikenlaista? Laskeppas yhteen kaikki, eiköhän summa nouse
satoihin jo? --

ELVIRA (ylpeästi). Kelle hänen sitten pitäisi lahjoja antaa, jos ei
omalle morsiamellensa? Vaan kulta rannerengasta ja kallista kultakäätyä
ei voi uuniin panna eikä pöydälle ruuaksi asettaa. -- Voi, voi kun hän
nyt taas näkee tämän köyhyyden! -- Kesällä panin pantiksi kaiken, minkä
voin, enkä vieläkään ole jaksanut niitä lunastaa -- ja nyt -- --

TEOFILUS. Saan työtä, lunastat kyllä. -- Mitä sitten jos näkee?
Päinvastoin minä hänelle kaiken rehellisesti aion kertoa -- -- --

ELVIRA (kiljahtaa). Ole jo! Voi, voi sitten sinä vasta kaunista saat
aikaan! Säret lapsemme tulevaisuuden järkinään. (Itkee).

TEOFILUS. Jos hänen rakkautensa särkeytyy niin vähällä, no särkyköön
sitte vain! Ei siitä vaaraa! Jos minullekin joku ystävä olisi ajoissa
kertonut sinun tuhansiesi perijuurta -- -- niin -- -- --

ELVIRA. Jotka sinä tuhlasit, senkin -- -- (änkyttää). Nyt vielä
lapsemme tulevaisuuden särkisit! Ole vaan hankkimatta puita -- kyllä
minä itsekin niistä huolen pidän, onkos näet ensikerta! -- -- --

TEOFILUS. Parasta on kun lähden tieheni mokomankin marisijan tienovilta
-- -- vaikka suoraan -- -- (mumisee itsekseen ja pukeutuu, menee ulos).

ELVIRA (hänen jälkeensä). Älä näytä kotiin naamaasi ennenkuin puita
hankit! --

HESSU (punaisena tuo ämpärin ja rievut). No nyt on siellä kyllä siisti.
Passaa nyt vieraiden tulla. Laattia on kirkas ja paistaa kun järven
sileä selkä talvispäivän auringon valossa.

ELVIRA (kaataa poroja). Juo nyt Hessu kahvia. Sitten otat ämpärin ja
käyt sialle hiukan ruokaa hankkimassa.

HESSU (huuhtoo käsiään). Eikös se rouva sitä sikaa jo hävitä poiskin,
nyt kun joulukin jo tulee?

ELVIRA. Tietysti, tietysti, mistä sitä joulukinkkua sitten saataisiin?
Huomen aamuna pistetään naku suolaan.

HESSU. Nyt kun jouluvieraitakin tulee, saanko minäkin sitten palkkani?

ELVIRA (peljästyneenä). Koko vuosipalkanko nyt jo tahdot?

HESSU. Niin nähkääs rouva tuota (osoittaa kenkäänsä). Eikös oikein
ammota jo aikalailla? Koko palkan pyytäisin käteeni. Jos on puutos
leivästä, saa tarjota seivästä, sekä vetää esiliinaa tiukemmalle, mutta
kengät, -- aijaijai! (heiluttaa ruumistaan).

ELVIRA. Puolet, viisi markkaa, saat sitte joulu-pyhäin jälkeen. Mutta
joudu nyt, joudu. Ei pidä nakulle paljon hankkia -- senverran vaan,
että hengissä huomiseen pysyy. -- Pyydä samalla Kuivalaiskalta niitä
kaalin lehtien tähteitä ja tuo kaikki kotiin, mutta joutuin!

HESSU (juo). Joutuin, sanoi åldermanni, pisti riihen tuleen! (menee).

ELVIRA (huokaa). Kuinka paljon köyhän ihmisen tulee kärsiä puutosta,
sitä ei arvaa moni, joka istuu huoletonna keinutuolissansa piikojansa
komennellen. Ihan kuin tuo Kuivalaiskakin tuossa naapurissa marisee ja
yhä riitelee koko päivät piikansa kanssa. Mokomakin kauppiaan rouva --
itsekin oli ennen piikana, mutt'ei nyt sitä enään muista ollenkaan:
kuin kissasta tulee karhu on se aika pöpö! Ja kun tohtori kielsi häntä
tuonnottain kyökissä riitelemästä, kutsuu hän nyt piikansa saliin ja
pauhaa niin, että karsta katolta karisee! Se on paljon terveellisempää
kun saa salissa oikein pauhata. Ei, ei ne rikkaat osaa aavistaa köyhän
ihmisen kärsimyksiä ollenkaan! En minäkään ennen vanhaan osannut luulla
että elämä on tällaista! Voi jos joku olisi minulle siitä sanonut
silloin kun isäni avarassa Tuorlan hovissa huoletonna käyskentelin koko
kodin ilona ja lemmittynä! Ja sitten -- kun Hynninen osti koko tilan --
voi Hynnis-vainaja! Siinä oli mies kuitenkin siinä vainajassa, vaikka
hän ei ollutkaan mitään korkeita kouluja käynyt! Mutta sitten kun tälle
vaimoksi rupesin: tyhjä olj tupa tultuain, autio avattuain! (kuuluu
kopinaa ovelta). No kukas siellä nyt taas tulla kopsii? -- Ei saa edes
noilta vierailtakaan rauhaa, mokomassakin kestikievarissa. (Menee
ovelle, äreästi). Noh, kukas siellä? --

ROUVA TELJE. Hyvä päivä taloon! Miten täällä nyt jaksetaan?

ELVIRA (Lyö Kädet yhteen). No jopas sinun tokkiisa! Hyvänen aika! Tulee
mies meren takainen, ei tule turpehen alainen. Tervetuloa, rouva Telje!
(riisuu vieraan turkkia ja hymyilee kohteliaasti kumarrellen).

ROUVA TELJE. Ei olisi minulla aikaa viipyä ollenkaan! Sivumennen minä
vaan pistäysin katsomaan, mitenkä Stelia edistyy pitsieni kanssa.
Tahtoisin niitä lahjoittaa joulupukin kuletettaviksi.

ELVIRA. Rouva insenöörskä on nyt niin hyvä käy sisään vaan. -- Stella
on pitänyt semmoista kiirettä, ei ole joutanut paljon nukkumaankaan --
ihan on nääntymässä poloinen.

ROUVA TELJE. No kelläs nyt ei olisi kiireitä! Näin joulun edellä!
Meidänkin talossa on parhaillaan insenöörillä omat apulaisensa, minulla
sitte, paitsi piikoja, toinen päiväläinen kutoo mattokangasta, toinen
leipoo joululeivoksia. Ja kova on kiire ihan jok'ainoalla.

ELVIRA. Olkaa niin hyvä, rouva insenöörskä, suvaitkaatte käydä tänne
kamariin. Kahvi joutuu paikalla ja jo Stellakin luultavasti pian saapuu
kotia.

ROUVA TELJE. Ei mihinkään puuhaan minun tähteni, rouva Klimmi, minä
pyydän. Olen juonut kahvia; mutta jos saisin nähdä niitä pitsiä, olisin
hyvin iloinen.

ELVIRA. Olkaa niin hyvä, tänne näin! (avaa oven). Suokaatte anteeksi,
kun ei huoneetkaan ole oikein korjuussa vielä! (kiekailevat ovessa).

ROUVA TELJE. Eihän mitä -- minä -- tulin niin epäsuotuisaan aikaan,
Suokaatte anteeksi, rouva Klimmi! (menee edellä viimeinkin).

HESSU (kantaa kaalinlehtiä). No niin Hessu, pitää nyt olla silmät
sirkeinä, korvat virkeinä, hyppysillä kova kiire, jaloista ei
tolkkuakaan! Nyt tulee jouluvieraita! (huomaa turkin). Mutta äläpäs
huoli -- -- niitä onkin jo täällä! -- Naisväen nuttu! no nyt taas
kahvinkeittoon! Anna nyt Hessu näkyä, että sull' on jalat alla -- menen
vaikka nakulle seuraa pitämään sikoläät -- --

ELVIRA (söpöttää ovella). Hessu! saitko sinä niitä nakun purtavia?
Mihin nyt on meno taaskin? Sissoo, laita tulta! sukkelaan kahvikannu
tulelle. Tahi anna minä laitan tulta, juokse sinä Kuivalaiskalta vähän
lainaksi sokeria ja yksi leipä, tuo samalla leipurista 25 pennin edestä
vaikka tipoja. He! tuossa on raha. (Kaivaa nenäliinan kolkasta).

HESSU. Vaan jos se Kuivalaiska ei antaisi sokeria, tuonko sittenki
tipusia?

ELVIRA. Taaskin kyselet siinä! Sano että paikalla laina maksetaan kun
vaan Stellaryökkinä kotiin joutuu. Kyllä hän antaa, puhu vaan kauniisti
kahdenkesken! (etsii vanhan korin, särkee sen, laittaa tulta).

HESSU (ovessa). No nyt siis jalat selkään, sokeria, leipä ja tipusia!
Joko menen, vai vieläkö muuta on asiata?

ELVIRA. Ei mitään! Mene vaan joutuin!

HESSU. Joutuin, joutuin kun Kiiskis vainaan rampa hevonen! Kyllä
kiirehdin, siksi kun se kahvikin joutuu mokomalla laholaudalla. Hei nyt
mentiin! (menee)

ELVIRA. Nyt hänen vielä piti jäädä siihen istumaan -- mokomakin
kahvinvaivanen! Saappas nyt tulta palamaan siinä, ei ole sytykkettä ei
muuta! (raapii päätään, koppaa pöyytälaatikosta vanhoja sanomalehtiä,
sytyttää niitä). On tämä nyt oikea kestinaika, tämä! Ihan jo päätä
huimaa! Eikä sieltä tule tuo Stellakaan kotia jo, minne menee, sinne
jää istumaan kun kala verkkoon.

ROUVA TELJE (tulee). Suokaatte anteeksi, en nyt malta enään odottaa.
Lyhyet päivät nähkääs! Kiitos niistä villakutouksista, jotka Stella
lähetti, ne olivat niin oivallisesti tehdyt! Jos Stella voisi käydä
iltapäivällä tuomassa niitä pitsiä kotiini, olisin minä hyvin iloinen!
Tuossa on hänelle rahat kutouksista. Älkäätte pahastuko, jos tässä
annan ne teille. (Antaa setelin).

ELVIRA. Se on ihan sama kelle! Kiitoksia paljon! Stella ei mitenkään
jouda tänä iltana tulemaan. Hän odottaa sulhoansa, joka tulee luoksemme
joululomaansa viettämään!

ROUVA TELJE (pukeutuu, Elvira auttaa). No sehän tulee oikein
hauskaa kun saatte niin toivotun vieraan! Joulu tulee ikäänkuin
kaksinkertaiseksi juhlaksi silloin. Milloinka häät vietetään, älkää
pahastuko uteliaisuuttani? --

ELVIRA. Keväällä vasta, pääsiäisen jälkeen. Emme muuten mitenkään
ennätä laittaa morsiusvaatteita kuntoon! Niin on paljon tehtävää!
Kaikki on alusta alkain ommeltava ja kudottava! Siihen minäkin ennätän
laitattaa mustan silkkileninkini kuntoon. Siihen täytyy vielä noin
parikymmentä kyynärätä tuottaa kangasta ulkomailta. Ei täällä semmoista
saa mistään.

ROUVA TELJE. Kukas ompelee Stellan morsiusleningin?

ELVIRA. Se tuotetaan suoraan Pariisista von Marschen tehtaasta. --
Eihän sitä täällä kukaan osaa valmistaa niinkuin Stella tahtoo.

ROUVA TELJE. Valkonen luultavasti?

ELVIRA (ylpeästi). Tietysti ja komea, sen minä tohdin vakuuttaa. Voi,
jos rouva insenöörskä joutaisi nyt hiukan odottamaan kahvia -- paikalla
tulee Stella kotia ja sitten hän näyttäisi kaikki ne kulta kapuset ja
lahjat, joita hänen sulhonsa hälle on lahjoittanut! Voi, voi, voi
kuinka hän on hyvä mies kuitenkin. Ei minulle Hynnis-vainaja, vaikka
olikin rikas, semmoisia eläessänsä ostellutkaan! Mutta pois sitä
elettiin sentään ja hyvin tuota toimeen tultiinkin!

ROUVA TELJE. Onhan teillä palvelijatar tietysti?

ELVIRA (ylpeästi). Tiettyä se on! Kukas tässä nyt jaksaisi ypö yksin,
Stella kutoo ja virkkaa -- --

ROUVA TELJE (katselee kangasta). Kaunis hyvin on malli kankaassa! Kellä
vaan on tarmoa, aina se eteenpäin pääsee!

ELVIRA. Luonnollisesti, eikä meillä olekkaan mitään hätää! Meidän
piikatyttö on nyt tuhma, äsken tullut maalta, mutta pyhäin perästä
tulee meille oikein tanakka kankuripiika.

ROUVA TELJE. Jaha! Terveiseni Stellalie! Hyvästi!

ELVIRA. Hyvästi! hyvästi! (saattaa ovesta). No, Luojan kiitos, meni.
Olisi nyt voinut tuon rahapennisen jo kauan aikaa suorittaakin, mutta
hyvä tuo nyt oli näinkin. Ihan polttavaan hätään toikin! Nyt ostan
puita ja jauhoja. Eipä totta mar muuta saakkaan ja aina vielä sittenkin
uupuu. No hyvä on näinkin: puista on huoletta, leipä riittää,
sianlihaa, maukasta läskiä saan huomenna ja ansaitseehan se Stellakin
vielä, jahka työt käsistään jouduttaa. Kyllä nyt vielä menee mukiin
kunnes Stella on kotona -- entäs sitten, entäs sitten? Kuinka elämään
ruvetaan? Voi, voi tokkiisa! (vaipuu ajatuksiin).

STELLA (hyvässä puvussa). Kaikki kävi hyvin äitikulta, (pyörähyttää
häntä iloisena ympäri tanssien). Työt kelpasivat kaikki tyyni. Rahaa
sain, katsos kuinka paljon! (näyttää kukkaroansa, jota helistää). Nyt
vaan tuumataan, miten ne parhaiten jakoon saadaan. Oi kuinka saamme
hauskan joulun!

ELVIRA. Tietysti hauskan! Puista ja jauhoista on huoli pidetty!
Insenöörskä Telje kävi täällä, pitsiänsä valmiiksi tahtoi.

STELLA. Ja minä olisin niin mielelläni sulholleni laittanut jotain
joululahjaksi. Mutta aikaa, jota on olevinaan enin, sitä on minulla
kaikkein vähin. -- En mitään tehdä ennättänyt hänelle, jolle kumminkin
tekisin kaikki. (Istuu kutomaan).

ELVIRA. Mitä sitä suret. Kuhan nyt muut tehtävät kaikki kuntoon saamme.
Eihän sulhasta saa niin ottaa vastaan kun mitä muuta vierasta. "Kaikki
pitää laittaa järjestykseen," sanoin äsken isälle -- no, hän suuttui
silmittömästi ja meni kotoa pois. Menisi nyt edes puita ostamaan --
hankkisi ne kotiin -- mutta äläs nyt muuta! -- Kyllä se silloin ei
tule, kun tarvis olisi. Älä nyt rupea kutomaan. Laita suojat kuntoon.

HESSU (kantaa leivän paperissa ja tipuja pussissa). Noh! huusi varis
kun nokka katkes! Eihän se kahvi vielä kiehukkaan, eikä tulikaan pala!
Ja-a, sen minä sanon että siinä vasta urakka on, ennenkuin sen palamaan
saa! Siinä ollaan niin tiukalla kun Mannisen lehmä oven välissä, sanon
minä! Teenkö tulta, vai?

ELVIRA. Ei keitetä kahvia ollenkaan. Vieras meni pois, ei odottanut.

HESSU (puhaltaa käsiinsä). Noh, mitäs nyt? Tätäkö haromaa kuuraamaan,
perujako raapimaan tahi mikä työ ensiksi määrätään?

ELVIRA. Ei ole peruja nyt kotona. Saitko Kuivalaiskalta sokeri-lainaa?

HESSU (kaivaa taskustaan paperikäärön). Antoihan tuo kahdeksan palaa,
juuri ja happamesti väänsi suutansa, niinkuin olisi saanut karpaloita
poskeensa. Hienosti se olla pitää, vaikka tuohon paikkaan haletkoon!
hän sanoi.

STELLA (kiivaana). Joko taas kävit lainaamassa? Olenhan sanonut: ei saa
mennä! Ihme ja kumma kun ei saa tottelemaan ollenkaan! Vie heti pois,
paikalla! kuuletko!

HESSU (tuhmana). Ei niin kiirettä ole ett'ei mennä ehdi. Sinne naula on
ennenkin mennyt, minne sen vasara ajaa! Rouva itse lainaa ja itse
velkansa rehellisesti maksaa, ei tämä ole ensikerta. Tella-ryökkinä ei
antaisi edes kahvi-tilkkaa -- -- --

STELLA. Älä jatka enään! Rupea töihisi, äläkä siinä seiso!

HESSU (yksitoikkoisesti). Tee työtä kun orja palkatonta, seiso aikaa
olematointa. Kun on kova kiire, silloin paina puuta, kunnes kiire on
ohi juossut! Mutta rouva, enhän ole tänään vielä mitään haukannutkaan,
vaikka äsken Kuivalaiskalta leivän kävin noutamassa. Leikkaanko
paloiksi, vai syönkö kokonaan Jumalan viljan? (leikkaa pari palaa).

ELVIRA. Hessu, Hessu mimmoinen sinä olet!

HESSU (panee suolaa leivälle). A kyll' meill passaa elää: a kyll meill'
on hyvä rooka! Rasvanen sillin soolavesi ja haalikka potaatti. En minä
jaksa syömättä elää kun Tella-ryökkinä!

ELVIRA. Syö nyt kylliksesi ja marssi sitten ostoksille!

HESSU (syö). Syö, syö syksyllä tapetaan!

STELLA. Ole nyt hiljaa edes.

HESSU. Kyllä sitten tarkenenki kuhan tämän leivän jauhan, jouluhan
nyt tulee ja silloinpa saan niin suuret läskikingot omasta
nakusyöttiläästäni, ett'ei suinkaan huoli peljätä, jotta palaset
lautaseltani pois haihtuvat, niinkuin muulloin on tapana. Tella
ryökkinä! lihapalat minun lautasellani ovat aina näkymättömässä
muodossa. Uskotteko sitä?

STELLA. Voi kun mamma kehtaa pitää noin tuhmaa ihmistä kotonansa. En
minä suinkaan!

HESSU (puree leipää). Enkä minäkään. Entäs vehnäset: ne ovat hienommat
kun harsot herrasryökkinäin silmillä -- ihan!

STELLA. No leipää on toki runsaasti -- --

HESSU. Runsaasti kaloja! huusi kummin Kaisa, kun verkko repes! Leipää
on runsaasti kun vaan jaksaa lainoissa juosta!

STELLA. Ja se on ikävä seikka! Nytkin mamma lähetti lainaamaan ihan
suotta, syyttä, pakotta!

ELVIRA. Pitikö minun sitten ottaa epäkohteliaasti vastaan semmoista
vierasta kun insenöörskä Telje on? Niinkö? Aina minä kaikki huonosti
teen -- se on sama jos istun tahi seison -- muut saavat surutta elää!
Minä yksin olen syntisäkki, maalitaulu. (Itkee).

STELLA. Ei, paras on että rupean panemaan taikinan juurta
joululeivoksia varten.

ELVIRA. Entäs jauhot ja voi ja munat ja muut tarpeet? Kotona ei ole
mitään.

STELLA. Ne saa Hessu ostaa. Tule tänne Hessu, niin selvitän sulle mitä
ostat. (Menevät).

ELVIRA (itsekseen). Mutta mitäs tänään laitan puolipäiväiseksi, entäs
huomenna? Voi kuinka tämä elämä on hirveän raskasta (laittelee
kahvikattilata tulelle). En tahtoisi jaksaa aamulla nousta ylös
vuoteeltani, niin minua suru painaa. Hyyrikin pitää maksaa heti joulun
jälkeen. Ihan on kumma kuinka ihminen on luotu sitkeähenkiseksi: saa
kärsiä niin hirveästi, vaan ei sittenkään lähde kurja henki riutuvasta.
Kukas olisi voinut aavistaa tätä, kun minäkin olen rikkaan perheen
lapsi. Mahtavan Tuorlan-tilan ilo ja ylpeys! (itkee). Ja nyt!
Teofiluskin on niin kamalan häijy vielä! -- Mutta suru lannistaa
parhaimmankin mielen ja tällainen taistelu olemassaolosta katkeroittaa
rohkeimmankin sydämen. (Itkee).

STELLA (tulee). Äitikulta, nyt minä lähden puita hakemaan, Hessu muille
ostoksille. Älkäätte nyt enään itkekö. Kaikki menee hyvin.

ELVIRA (syleilee häntä). Menee, menee mukiin, niinkauan kun sinä vielä
kotona olet, mutta sitte? Mihin joudun minä?

STELLA. Ei kaikki kypsy, mitä kauan keitetään, äitiseni. Kuka ties mitä
sulhoni meidän köyhyydestämme arvelee nyt kun tänne tulee? Voipi olla,
jäänkin kotiin -- älkäätte siis sitä surko yhtään että minä menen ja
teidät jätän yksin.

ELVIRA (kiljahtaa). Mitä sinä lapseni puhut? Ettäkö hän olisi semmoinen
sulhanen kun tusina muita? Ei, hän ei kysele rikkautta, eikä komeutta
etsi -- vaan sydämen puhdasta kultaa hän etsii. Tätä maailman kuonaa on
kyllä Airiston hovin rikkaalla perillisellä! Hän on jalomielinen ihan
kun Hynnis-vainaja -- -- -- joka -- -- --

STELLA (suruisena). Ei sitä tiedä! Kuka sitä olisi luullut
Anshelmistakaan semmoista, jota sittemmin sain kokea.

ELVIRA. Kiitä Luojaasi kun niin kävi! Katsos tämä sulhanen on nyt ihan
toista! Koettele häntä kuinka hyvään, ole äreä hänelle, epäystävällinen
-- ei hän mieltänsä muuta. Hän on oikea mies, vakava, ei mikään
tuulihattu! Ei nauti viinan tilkkaakaan, ei polta, ei räyhää! Ihan
olisit onneton, jos tähän elämään jäisit, itsesi uhraamaan vanhana
piikana ikäsi kaiken.

STELLA. Älkäätte sitä valittako äiti kulta! Tulee päivä, tulee neuvo!

HESSU (tuo pöllyrättiä). So-o, nyt se työ loppui niin lyhyeen kun kanan
laulu. Nyt ne kukat seisovat siellä lehdet siirollaan kun kunniavahdit
linnan portilla ennen aikaan. Ne ovat valmiit huutamaan: tervetuloa
herra Airisto! Kaikki on valmiina -- -- --

STELLA (pukeutuu). Ja sinä ole valmis ostoksille!

HESSU (liehuu sinne tänne). Niinkuin tuulessa ja tuiskussa lennän
paikalla! Kunhan vaan kaikki muistaisin, äijä niitä oli! Tuhannen
nysäkkätä ja salkkaretta! Vaan kyllä se kauppias itse arvaa, jos eivät
minun päänyörini kaikkia muistaisikaan.

ELVIRA. Menehän jo, mene, mokomakin tuulimylly tuosta pauhaamasta.

HESSU (ovessa). A milloin se etana reissuun lähtee? (menee ja pistää
päänsä oven raosta). A silloin kun se sieltä palaa. Mitäs mummoa se nyt
taas olikaan?

STELLA. Kardemummaa ja safraamia! No, mene joutuin jo!

HESSU. Kartat ja mummot ja Sohvin Aaro, jonka kanssa lapsena tappelin.
Kyll' nyt muistan. (Menee).

STELLA. Millä ihmeen aikana minä nyt ehdin ne pitsit sille
insenöörskälle lopettaa? Yö tunnitkaan eivät enään riittäisi. Jos
jättäisimme ne leipomiset äitikulta?

ELVIRA. Mitä nyt? jottako jaksaisimme jouluna ostaa vehnästä joka
kerran? Eihän toki; se nyt tulisi hirveän kalliiksi. Vielähän pyhinä
pistäytyy muitakin vieraita. Kuivalaiska tietenki. Kuules Stella! käy
hänenki luonansa nyt, kysy jos häneltä lainatut sohva ja pesukaappi
vielä saisivat seista luonamme edes joulu-pyhäin yli. Eilen hän lähetti
sanomaan että ne pitäisi kotiin lähettää.

STELLA (masentuneena). No, sitten olisivat paljaat seinät jälellä.
Äiti, lähetetään vaan kumminkin pois vieraat kapineet kaikki. Antaa
sulhoni nähdä kaikki peittelemättä, ei häntä huoli pettää lainatuilla
kapusilla.

ELVIRA (kiljahtaa). Stella! Mitä sinä puhut? Ei, älä ole noin tuhma!
Paikalla hän sinulle antaa korin!

STELLA. Ei hän suinkaan meidän kapusia, sohvia ja pöytiä tule
katselemaan, eikä hän oikeana miehenä niitä kosioinutkaan. Äiti-kulta,
äskenhän sitä itse vakuutit. Jos laitamme avioliittomme petokselle,
tulemme aivan onnettomiksi. Minä hänelle kaikki kerron ihan suoraan,
peittelemättä, todenmukaisesti! Köyhyys ei ole vika.

ELVIRA. Ole hiljaa siinä! Olet ihan kun isäsi! Hänkin aikoo ruveta
kielikontiksi, lupasi kaikki selvittää perinpohjin, juurtajaksain!

STELLA. Aitikulta, jos tekin olisitte olleet rehellinen isääni kohtaan,
silloin kun hän kulki sulhassaappaissa, olisitte itseltänne monta
katkerata hetkeä säästäneet. Petokselle rakennetussa avioliitossa on
jotakin alentavaista, halpamaista, epäjaloa. Onhan isä sitä monta
kertaa minunkin kuulteni vakuuttanut. -- Enkä minä ymmärrä äitikulta,
miksi te köyhyyttämme niin pelkäätte ja häpeätte! Köyhyys ei ole vika,
jos ei se ole laiskuuden ja pahain tapain synnyttämä.

ELVIRA. Et sinä tietenki ymmärrä sitä! Sinä, joka olet ollut köyhä,
onneton ikäsi kaiken, mutta minä olen ollut rikas, hyvin rikas! Tuorlan
komean tilani lapsi ja perillinen! Katsos, se Hynnis vainaja --
(itkee).

STELLA. Hyvä. Käykää te itse Kuivalaiskan kanssa keskustelemassa.
(Antaa rahaa). Maksakaatte hänelle hyyriä kapusistaan, koska se asia
teitä niin näkyy liikuttavan. -- Minä käyn valokuvaajan luona
selvittämässä asiani. Siinäkin perheessä on niin sanomatoin surkeus ja
köyhyys: äiti vuoteen omana, lapset nälkiintyneinä, mies rukka
masentuneena kovan kohtalonsa alle! Onpa vielä surkeampi kun meillä
onkaan! Vien heille muutaman markan, saatan joulu-iloa heidänkin
kotiinsa. Älkäätte surko äitiseni! me emme ole onnettomimpia, olemme,
Luojan kiitos, terveitä koko perhe. Jos rupeamme vertaamaan itseämme ja
muita, huomaamme kyllä että meillä on kiitollisuuden aihetta
yllinkyllä, vaikka olemme aina valmiit valittamaan kovaa kohtaloamme!

ELVIRA. Tuossa on raha kutouksistasi. Luoja sinua siunatkoon lapseni!
Aina sinä osaat lohduttaa ja surun kodistamme etemmäksi poistaa.

STELLA (ovessa). Tyytyväisyys on suurin onni, muistakaa se äitikulta.
(Menee).

ELVIRA. Kumma lapsi, ei häntä masennakaan mikään. Nuorena ihminen aina
katsoo kirkkaasen peiliin -- mutta kun elämän koulu oikein aikalailla
parkitsee, saattaa sydämen nahkaa kovemmaksi -- silloin katsomme
maailmata ihan toisilla silmillä. (Ulkoa kuuluu Teofiluksen
laulunhyräily, joka vähitellen paisuu kovemmaksi). Ruusunpunaiset
romantilliset silmälasit silloin särkyvät ihan itsestään ja myrskyn
kylmä vihuri ei päätä lämmitä! Voi jos Stella edes tulisi onnelliseksi
maailmassa! Sen hän kyllä ansaitsisi!

TEOFILUS (kantaa ankkaa sorkista, hyräilee tullessansa tavallisen
hölläkässä). Hei saakuri kuinka lysti on elämä! Tuoss' on sulle, Viira,
ankka joulupaistiksi! Sen sain vedonlyönnillä ansainneeksi. Näes, minä
sanoin että kaikki selät jouluksi jäätyyvät -- ja kauppias Kuivalainen
pauhasi vastaan! Nyt ovat kaikki selät jäässä ja ankka pöydälläsi
jouluruokana! Hei kuinka elämä on hauska! Hei! (laulaa ja polkee
jalkaansa).

ELVIRA (itsekseen). Mokomia vetoja! Vielä sekin maksu, jos olisi vedon
hävittänyt!

TEOFILUS (ottaa kiinni Elviraa). No sinä olet aina samanlainen! Et edes
kiittääkään osaa! Aina sama vihanen naama, punaset itkeneet silmät!
Ihan on inhotttava tähän kotiin tulla. Sapperment, siellä oli niin
hemmetin hauska, siellä ravintolassa, iloisten kumppanein seurassa!
Oikein sydän riemusta sykkii, kun sitä elämätä muistelee! (lyö
jalkaansa ja laulaa).

ELVIRA. Älä nyt edes noin loilota. Ihan korvat halkeaa!

TEOFILUS. Sielläpä ravintolassa saa huutaakin, ei siellä kukaan estä.
Kotona ei saa olla "oma itsensä" ensinkään. Vaan tässä (kiivaammasti ja
kiivaammasti aina raivoon saakka) ei nyt olekkaan mikään tohveliritari,
joka tanssii eukkoin soiton ja piiskan sivallusten mukaan! En pelkää
niitä, saan ilmoittaa. En ole mikään Hynnis-vainaja -- -- --

ELVIRA (keskeyttää). -- Jo piisaa! Älä mainitse saastaisilla huulillasi
sitä jaloa nimeä! Mahdoit jäädä ravintolaan, kun siellä niin hauska
oli.

TEOFILUS (rauhoittuu). Tahdoin sulle ankan tuoda. Ja nyt taaskin
lähden. Otan vaan Kuivalaisen kauppakirjat laatikosta ja menen
paikalla. (Etsii). No mikäs saakuri ne on täältä vienyt? Häh! kysyn
minä! Kuka ne vei? (katselee ympärilleen ja viimein hyppää pystyyn
tasahypyssä). Noh sukkelaan paperit tänne, taikka -- --

ELVIRA. Mihin ne panit eilen?

TEOFILUS. Tietysti tuohon laatikkoon. Ja missäs ne nyt ovat? Oletko ne
polttanut puiden asemesta, vai!

ELVIRA (itsekseen katselee sanomalehtiä, joita taannoin sytytti).
Olisikohan kauppakirjat olleet siinä sanomalehtien joukossa! Ei,
kaikeksi onneksi! (Kovasti). Etsi vaan. Mihin olet pannut, sieltä nyt
otakkin kauppakirjat!

TEOFILUS (huutaa). Laatikkoon ne panin! Anna tänne kirjat kiiruumman
kaupassa! Älyätkö?

ELVIRA. Katso ruokasalista, jos olisivat siellä.

TEOFILUS (karkaa hänen kimppuunsa). Anna paperit sukkelasti tänne, sinä
ne poltit! En ollenkaan usko sinua! En vesi-saavinkaan vartiaksi! Niin
olet minua petellyt pitkin matkaa! -- Nyt onkin toinen mies kimpussasi,
kun Hynnis-vainaja -- -- -- (pusertaa hänet seinään ja nostaa
vyötäisistä ylös. Elvira huutaa).

HESSU (tulee ja viskaa ostokset ympäriinsä). Kah sota! nyrkkiritarit
taistelussa! Tulkaa, tulkaa hätään! Voi, voivoi! Kyllä nyt passaa,
jouluvieraita tulee ja joulu joutuu, ja täällä on itse pelsepupin
päämies valloillaan! Voi, voi tokkiisa! Kyll' on leipää niukalta, vaan
sotaa viljalta! (viskelee käsiään ja pyörii taistelijain ympärillä).

TEOFILUS (häpeissään). Oletkos nähnyt niitä Kuivalaisen kauppakirjoja,
sinä? Mitä siinä töllistelet! Sano joutuin!

HESSU. Ei ole kiirettä kivellä, eikä huolta huhmarilla!

TEOFILUS. No, saatko paperit tänne. Oletteko niillä kahvia keittäneet?
Kyllä minä tässä näytän, minä.

HESSU. Mitäs se Tella-ryökkinä eilen kirjoitti, jos ei Kuivalaisen
kirjoja. Itse herra käski viedä ruokasaliin tuonne -- --

TEOFILUS (nolona). No sapperment tokkiisa. Ihan näet unohdin järkinään.
Sieliähän ne ovat Stellan puhdistettavina! Voi sitä huonoa muistia.
(Menee kamariin).

ELVIRA (laittaa pukuansa). No hyvä kun tulit ja hätään jouduit! Ties
mimmoinen olisi ollut joulu! Voi voi voi! kun tuo herrakin on aina
hölläkässä.

HESSU. Kyllä olisi vainenkin ollut! Jo ne nyt olisivat itkeneet
Lonkankin lapset! (söpöttää). Kuivalaiskakin sitä valitti: herra otti
heidän puodistansa eilen kolmen markan punssi-putelin ja näki ikkunasta
kuinka rouva ja minä jyrrättiin pyykkisaavia rantaan ja sieltä kotiin!
Ihan surkutteli sekin, puolet putelin hinnasta olisi riitänyt hyvin
hyvästi apulaisnaiselle maksaa, niin ei rouvan olisi itsensä tarvinnut
mennä rantaan pyykkiä sotkemaan, niin pakisi Kuivalaiska ja sen hän
sanoi oikein niinkuin minun suustani ikään.

ELVIRA (nolona). Kyllä tästä pian kurjuus loppuu, kuhan saan kankaan
valmiiksi. Sitten panen huivia ja ne kulkevat kaupaksi ikään kuin
siivillä! Ajattele markka kappale! Ei sitten ole mitään hätää!

HESSU (iloisena). Ei ole hätää! huusi timpermanni putosi telineiltä
alas!

ELVIRA. Tuo nyt ne tähde-laudanpalaset sieltä liiteristä, että kahvi
kiehuisi! Pian tulee Stella ryökkinä kotia ja tuopi tullessaan
kaikenlaista kapusta ja ainetta kotiin, joten todellakaan ei ole mitään
hätää nyt enään!

HESSU (lyö käsiään yhteen). Voi riemun päivää tätä, ei nyt ole
mitään hätää! (juoksee ovesta ulos ja tulee rientäen lyöden käsiään
yhteen). Valoherran hevonen on pihamaalla. Voi sinun tokkiisa. Se
Tella-ryökkinän sulho! Nyt se jo tuli kun tulitin Valoherra!

ELVIRA (korjailee hapuillen ympäri huonetta hätääntyneenä mitä käsiin
sattuu). Mene kiiruusti auttamaan! Tuo matkakapineita! kanna, kanna!
(juoksee kamarin ovelle, huutaa) Teffi! Teffi! Valo tulee! Riennä nyt
jo auttamaan! Valo tulee! (Ovessa kantaa Hessu matkalaukkua ja eräs
matkustavainen herrasmies remmissä pienempää matkapakkaa. Teofilus
juoksee kantaen paperikääröä, huutaa:) Valo tulee! Voi, Valo tosiaankin
tulee! --








End of the Project Gutenberg EBook of Valo tulee!, by Maria Ramstedt

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALO TULEE! ***

***** This file should be named 35970-8.txt or 35970-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
        http://www.gutenberg.org/3/5/9/7/35970/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research.  They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.



*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).


Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works

1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement.  See
paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works.  See paragraph 1.E below.

1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States.  If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
a constant state of change.  If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
     must be paid within 60 days following each date on which you
     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
     address specified in Section 4, "Information about donations to
     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
     License.  You must require such a user to return or
     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
     and discontinue all use of and all access to other copies of
     Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
     of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
     distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from.  If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation.  The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund.  If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.


Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.


Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations.  Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:
     Dr. Gregory B. Newby
     Chief Executive and Director
     gbnewby@pglaf.org


Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements.  We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance.  To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate


Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.


Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.


Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

     http://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.