diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 35522-8.txt | 7436 | ||||
| -rw-r--r-- | 35522-8.zip | bin | 0 -> 132789 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 7452 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/35522-8.txt b/35522-8.txt new file mode 100644 index 0000000..79f7c6f --- /dev/null +++ b/35522-8.txt @@ -0,0 +1,7436 @@ +The Project Gutenberg EBook of Perhe Giljellä, by Jonas Lie + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Perhe Giljellä + Kuvaus neljänneltä vuosikymmeneltä + +Author: Jonas Lie + +Release Date: March 8, 2011 [EBook #35522] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PERHE GILJELLÄ *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +PERHE GILJELLÄ + +Kuvaus neljänneltä vuosikymmeneltä + + +Kirj. + +JONAS LIE + + +Werner Söderström, Porvoo, 1885. +Oulun Uudessa Kirjapainossa. + + + + +I. + + +Oli kirkas, kylmä iltapäivä ylhäällä vuoristossa. Ilma oli pakkasesta +sinervä, vaan paikottain se hienosti rusotti yläpuolella suippusia +huippuja, rotkoja ja kukkuloita, jotka kuni jakso jättiläiskinoksia +harju harjun vieressä haamottivat taivaan rannalla korkeutta kohti. +Alapuolella vuorenseinät ja kaltevat mäet sulkivat kylän valkoiseen +kehään, yhä ahtaampaan ja ahtaampaan, yhä pienempään ja pienempään. + +Lumi oli tullut myöhään sinä vuonna, mutta nyt, joulukuun saapuessa, +oli sitä sen sijaan niin paksulta hongilla ja kuusilla, että alas se +taivutti niin hyvin havut kuin oksat. Koivikot seisoivat lumessa +vyötärykseen asti; kylän pienet liuskakivikattoiset talonryhmät +makasivat puoleksi haudattuina ja kantoivat raskasta lumikerrosta +katoillaan. Syvään muokatut kujat johtivat korkeiden lumiäyrästen +välitse pihoihin, ja siellä täällä pistivät näkyviin muutamat +aidanseipäät tai portinpielukset, ikäänkuin hukkuneitten veneitten +mastot. + +Lumirekeä oli hiljattain ajettu postitiellä, ja komppaniapäällikön +katolla luotiin suuria lumikasoja ja jäitä alas sen huippuiselta +tiilikatolta, jonka räystäiden yli ne vaarallisen näköisinä +riippuilivat. + +Päällikön talo oli muuten huomattavampia kylässä. Se oli maalaamaton ja +säännönmukaisesti rakennettu, niinkuin enimmät sitä laatua taloja +olivat vielä miehen-ikä takaperin. + +Lumella peittyneen puutarhan-aidan yläpuolella näkyi hangella +kelkan-jälkiä ja suksenlatuja melkein ikkunan tasalle asti, ja siinä +tuprutteli pohjaistuuli hienoa lunta auringonpaisteessa. + +Tuo sama kylmä, ilkeä pohjaisvihuri se oli, joka jok'ikinen kerta, kun +porstuan ovi avattiin, saattoi kyökin ovenkin aukenemaan, ja jos ei +sitä heti suljettu, kävi samalla tavalla jollekin ovelle yläkerrassa -- +ja silloin kapteeni punaisena ja kiivaana syöksemään konttoristaan alas +ja kuulustelemaan ja pitämään käräjiä koko talossa siitä, kuka ovesta +tuli ensiksi ja kuka viimeksi. Hän ei milloinkaan voinut käsittää, +miks'eivät he saattaneet pitää ovea kiini, vaikka asia kuitenkin oli +selvimpiä maailmassa, -- että lukko oli vanha ja rappeutunut, ja että +kapteeni ei malttanut uutta teettää. + +Alhaalla kamarissa istui kapteenin rouva tuolilla sohvan ja uunin +välissä neulomassa, vanha, ruskea arkihame yllään. Korkea ja jäykkä +vartalo hänellä oli, kasvot olivat syväpiirteiset ja laihat, +kuivettuneet; erittäin huolellisesti näytti hänen katseensa tässä +hetkessä, sillä se oli kiintynyt mutkikkaasen stuudioon -- +mahdollisuuteen saada asetetuksi uutta, kestävää paikkaa Jörgenin +housunjäännöksiin; ne olivatkin aina hajallaan, melkein toivottomuuteen +asti! + +Hän oli anastanut aikaa itselleen ainoastaan siksi hetkeksi, kun Jäger +oli konttorissaan ja lapset kävivät alhaalla postipaikalla; sillä +talossa hän astuskeli päivät pitkät kuin hevonen savimyllyllä. + +Se perlemolla ja useilla kalliilla puulajeilla koristettu mahogninen +neulontapöytä, joka oli avattuna hänen edessään, mahtoi olla joku +perheen perintökaluja; se muistutti vanhan-aikuisena ja viertyneenä +vähä hänestä itsestään eikä ainakaan sopinut yhteen sen korkeaselkäisen +nahkanojatuolin kanssa, jossa hän istui, enempää kuin pitkän, vihreällä +saralla päällystetyn sohvankaan kanssa, joka seisoi kuin yksinäinen, +autio maa ja ikäänkuin ikävöiden katseli ruskeaa kapeaa pöytää, joka +oli yhtä yksinäisenä ja hylättynä ja seisoi siivet lerpallaan molempain +ikkunain välissä. + +Se ruskea kirstu, joka peräseinällä seisoskeli neljällä suoralla +jalallaan, ja jolle oli ladottu riitta paperia, kirjoja, lakkia ja +ylinnä kiikari, oli vanha piano; tämän rouva suurella vaivalla oli +saanut kuletetuksi vuoristoon kotinsa jäännöksistä, ja sillä +luultavasti oli lasten kanssa harjoitellut samoja kappaleita, jotka +itse oli oppinut. + +Tässä suuressa arkihuoneessa oli ainoastaan paljaat hirsiseinät ja +maalaamaton hiekoitettu lattia; ikkunat olivat pienet ja niiden edessä +riippuivat lyhyet, keskestä ylös kiinnitetyt uutimet; huonekaluja oli +ylen harvassa, oli varmaankin puoli peninkulmaa tuolista tuoliin. +Yleensä oli sisustus maalaisten tapaan, -- siihen laihin, kuin +virkamiehille vuoristossa oli mahdollista vielä neljännellä +kymmenluvulla. Keskellä sisäseinää, suuren valkoisen palomuurin edessä, +rehenteli eräs noita vanhan-aikuisia uunia, Näs'in rautatehtaan leima +otsassa, ja sepä vasta nakerteli halkoja oikein jättiläisen tavalla. +Lämmitystä tarvittiinkin paljo tähän huoneesen, ja eihän päällikön +metsistä puita puuttunut. + +Rouva oli vihdoinkin hylännyt kaikki hienommat keinot asettamalla +mahtavan, kaikkea peittävän paikan housuihin ja neuloi nyt ahkerasti. +Ilta-aurinko lähetti viimeisiä vaaleita säteitään ikkunanpielelle, ja +oli niin hiljaista, että hänen liikkeensä neuloessa melkein kuuluivat, +ja lankarullasta, joka lattiaan putosi, kuului ikäänkuin kaiku. + +Äkisti kavahti hän suoraksi kuin sotilas komentosanan kuultuaan ja tuli +tarkkaavaksi. Hän kuuli miehensä kiivaan ja raskaan astunnan ylhäältä +portailta. + +Olikohan porstuan ovi jälleen auki? + +Kapteeni Jäger, punanen, pyöreä ja lihava mies, puettuna kuluneesen +univormuun, astui läähöttäen sisälle, märkä hanhensulka vielä suussa; +hän meni suorastaan ikkunan luo. + +Rouva neuloi vaan nopeammin, hän tahtoi käyttää aikaa ja samalla +viisaasti varustautua sitä vastaan, mikä tuleva oli. + +Kapteeni hengitti jäätyneelle ikkunaruudulle, suurentaakseen sen +läpinäkyvää osaa. + +"Saatpa nähdä, että jotain tulee postista! Lapset juoksevat aivan +kilvassa tuolla tiellä, -- Jörgen yksin jää jälkeen kelkkoinensa." + +Neula poukkoili yhä kiireemmin. + +"Katsopas vaan, miten he juoksevat! ... Thinka ja Thea. -- Mutta +Inger-Johanna! tule tänne, Äiti! ja katso miten hän juosta tepsuttaa... +Eikö se ole kuin tanssia? Hän tahtoo nyt olla ensimäinen, joka ehtisi +sisälle, ja hän tuleekin ensiksi, sen lupaan sulle! Se ei ole valhetta, +kun sanon sinulle, että se tytön tepsikäs on kaunis, Äiti! -- sen +huomaavat kaikki... He-hei, tule vaan katsomaan, miten hän ponnistelee +Thinkan edelle... No, tule nyt siitä, Äiti!" + +Mutta "Äiti" ei hievahtanut paikaltaan. Neula poukkoili oikein +suonenvedontapaisella vauhdilla. Kapteenin rouva neuloi kilpaa +tapahtuman kanssa; oli kuitenkin hiukkasen toivoa saada viimeinen osa +tilkusta neulotuksi ennenkuin he tulisivat, ja hetikohta katosi +aurinkokin vuoren taakse; lyhyt oli se päivä, joka heille vuoristossa +suotiin! Ulkoportaita juostiin ylös parilla kolmella hyppäyksellä ja +ovi lensi auki. + +Aivan oikein -- Inger-Johanna! Hän syöksi sisään, nuttu auki ja +lumessa. Hatunnauhan oli hän auaissut jo portaissa, niin että tuuhea, +musta tukka lensi hiuskin haiskin lämpimille kasvoille. Kukkaiset +villalapasensa heitti hän läähöttäen tuolille nurkkaan. Hän seisoi +hetkisen ennenkuin taisi saada sanaakaan suustaan, pyyhki hiukset hatun +alle ja huudahti: + +"Asemalla on kirje, jossa pyydetään hevosia kapteeni Rönnov'ille ja +luutnantti Meinille! Siinä kirjoitetaan, että hevosen tulee olla heitä +vastassa täällä meillä kello kuusi huomen aamulla. He tulevat tänne!" + +"Rönnov ... Äiti!" mölisi kapteeni hämmästyneenä; Rönnov oli hänen +nuoruuden tovereitansa. + +Nyt syöksivät myöskin toiset sisään. + +Rouvan laihat, syväpiirteiset kasvot, joilla hiukset kiiltävinä, +mustina laineina otsalle valuivat, saivat huolellisen, levottoman +näön... Pitikö nyt ryhtyä vasikanpaistiin, joka oli säästetty +rovastia varten, vai kelpaisiko porsas? -- Jälkimäinen oli ostettu +Pohjois-kylästä ja oli hirveästi laiha!... + +"Vai niin, vai niin, -- saatpa nähdä, että he tahtovat häntä +Tukholmaan!" puhui kapteeni tuumaavaisena naputellen ikkunanpieltä, -- +"ehkä ajutantiksi... Ei, sitä miestä ei jätetä läntispuolelle, ei +jätetä... + +"Tiedätkös, sitä olen tuumannut aina siitä asti, jolloin prinssi niin +lyöttäysi häneen siellä maatilalla... Minä sanoinkin sen hänelle: 'nuo +sinun seikkailusi, Rönnov, ne sinulle vielä onnea tuottavat; -- mutta +varo kenraalia, hän tuntee Ullan!'" + +"Mitä vielä, se asia haihtuu kuin tuhka tuuleen", sanoi hän. "Ja +siltähän näyttää ... nuorimpana kapteenina!" + +"Prinssi!"... Rouva oli töin tuskin saanut housut valmiiksi ja nousi +äkkiä istuviltaan. Hänen maksanruskeat, hieman vääränenäiset, laihat +kasvonsa näyttivät päättömiltä, -- hän ymmärsi, että vasikanpaisti oli +tällä kertaa laitettava. + +"Inger-Johanna! katso että isä ottaa pyhätakin päälleen", virkkoi hän +kiireesti ja pujahti kyökkiin. -- + +-- Ison tuvan uuni oli pian täyteen ladottuna ja hehkuvan kuumana. Sitä +ei ollut käytetty sen jälkeen, kun sitä keväällä puhdistettiin ja +voideltiin, ja nyt se niin kärysi, että täytyi avata ovet ja ikkunat, +jos kohta ulkona olikin seitsemäntoista asteen pakkanen. + +"Iso-Olarengillä" oli paljo vaivaa kantaa monta erityistä pnusylystä +kyökkiin ja sen jälkeen portailla puhdistaa kapteenin pölyistä +univormua lumisella harjalla; -- ei saanut näyttää siltä kuin kapteeni +olisi varta vasten laitellut itseään. + +Vierashuone laitettiin järjestykseen ja tehtiin sijat; uuniin pantiin +valkea, niin että siinä paukkui ja räiskyi, ja kärpäsetkin äkkiä +heräsivät ja alkoivat surista katossa. Jörgenin tukkaa silitettiin +veteen kastetulla kammalla ja pienet tytöt saivat muuttaa esiliinoja +voidakseen tulla alas vieraita tervehtimään. + +Sekä ylä- että alakerrasta tähystettiin ulos niin kauan kuin hämärältä +saatettiin, sill'aikaa kuin Iso-Ola tupsulakissaan pihalla loi tietä +portilta portaiden kohdalle. + +Ja nyt, kun oli pimeä, kuuntelivat lapset sykkivin sydämin jokaista +vähintäkin ääntä, mikä tieltä päin tuli. Kaikki heidän ajatuksensa +hehkuivat halusta tuntea tuota vierasta, kaukaista maailmaa, josta niin +harvoin joku heidän luonaan kävi, vaan josta he kuulivat niin paljo, +mikä kajahteli suurenmoiselta ja seikkailuntapaiselta. + +Tuolla kuuluu kulkuset! + +Vaan ei, Thinka aivan erehtyi!... + +Se luultiin jo varmaksi, kun Inger-Johanna, joka seisoi pimeässä +raollaan olevan ikkunan luona, virkkoi: + +"Mutta tuolla he tulevatkin!" + +Aivan oikein! He saattoivat kuulla aisakellon kilahdusta vähä väliin, +aina sen mukaan kuinka hevonenkin rekeä tempoeli, ponnistellessaan +umpitietä Giljen mäillä. + +Porstuan ovi avattiin, ja Ison-Olan käskettiin seisoa portailla +tallilyhty kädessä, valmiina ottamaan heitä vastaan. + +Hiukkasen odotusta vielä, ja aisakello helisi selvästi aivan likeltä, +puuliiterin takaa ... nyt he jo kuulivat pakkasen valittavan anturan +alla. + +Kapteeni asetti kynttilän porstuaan, jonka lattialle oli ripoiteltu +katajia, sillä se oli vasta pesty ja märkä. Hän meni ulos portaille, +sill'aikaa kun lapset kurkistelivat kyökin ovesta pää toisen vieressä +ja estivät Vahtia, joka heidän takanaan murisi ja vinkui, ryntäämästä +pihalle haukkumaan. + +"Hyvää iltaa, Rönnov!... Hyvää iltaa, herra luutnantti! -- +Tervetultuanne Giljelle!" raikkui kapteenin voimallinen, riemastunut +ääni, kun reki tulla sutkahutti pihaan portaitten eteen. "Olette +ajaneet kelpo kyytiä, näen minä!" + +"Pakkanen on, Peter.. Kirottu pakkanen!" kuului nyt se pitkä +turkkiniekka sanovan, joka ohjakset heitti kädestään ja jotenkin +kankeana nousi reestä, hevosen hikisenä pudistellen, niin että kello +helisi aisassa. "Luulenpa, että olemme läpijäätyneet. Ja tuo hiiri, +joka meillä oli hevosena, ei tahtonut juostakaan... Koira se taisikin +olla, jonka he panivat kaivamaan meille tietä kinosten läpi! -- +Terveeksi, Peter! Hyvä on päästä taloosi... Mitä kuuluu?" puhui hän +ylhäällä portailla, pudistaen kapteenin kättä. + +"Ota sisälle pullokotelo, luutnantti!" + +Molempain herrain riisuessa turkit ja päällyssaappaat yltään ja +Ison-Olan kantaessa matkakapineet vierashuoneesen, levisi salista n.k. +kuningassuitsutuksesta suloinen tuoksu, joka heti herätti kapteeni +Rönnov'in ritarillisia taipumuksia, saattaen häntä muistamaan talon +emäntää, jota hän jälleennäkemisen ilossa entisen kumppaninsa tähden +oli ollut unohtamaisillaan. Hänen kookas, mahtava olentonsa pysähtyi +ovessa ja hän korjasi kaulanauhaansa: + +"Olenko sen näköinen, Peter, että voin esiintyä rouvasi nähtäväksi?" +Hän pyyhkäsi kädellään mustaa, kiharaa tukkaansa. + +"Tietysti, tietysti, kylliksi kaunis... Penteleen pulskea mies! -- +Astukaa sisään, herrani!" + +"Kapteeni Rönnov ja luutnantti Mein, Äiti!" esitteli kapteeni, +avatessaan ovea. + +Rouva kohosi tuolilta pöydän ääressä, jossa hän nyt istui kutoen hienon +valkoista sukkaa. Hän tervehti niin ystävällisesti kuin jäykkä +olentonsa salli kapteeni Rönnovia sekä hieman katseillaan tutkistellen +nuorta luutnanttia. + +Lääninkuvernöörin sisar se oli, jota kapteeni Rönnov nain huoli +kumarrella ... vanhaa suurta sukua! + +Rouva katosi, hetken kuluttua, talouden toimiin "toimittamaan jotain +illalliseksi." + +Kapteeni Rönnov hieroili pakkasessa jähmettyneitä käsiään, pyörähteli +kerran kaksi ympäri yhdellä jalalla, asettui sitten selkä muuria +vastaan: + +"Tiedä se, me olemme läpijäätyneitä, Peter ... mutta -- oo luutnantti! +hae sisään pullokotelo!" + +Kun luutnantti Mein palasi, otti Rönnov häneltä erään komealla +etiketillä varustetun pullon ja heilutti sitä kapteenia kohden: + +"Näetkö tuota, Peter Jäger! Katso sitä tarkoin, ja anna kumppanin +hyvyyden liikuttaa mieltäsi... Parasta aarakkia Atschinasta Etu-, +Taka-, Länsi- ... tai Itäintiasta! Minä lahjoitan sen täten sinulle. +Sulattakoon se sydämesi, Peter Jäger!" + +"Kuumaa vettä ja sokeria, Äiti!" huusi kapteeni kyökkiin, "niin saamme +pian nähdä oletko sinä vaan tahtonut vetää nokasta meitä yksinkertaisia +maalaisia juttuinesi! Ja sitte korttipöytä esiin siksi kun saamme +illallista! + +"Prr ... rr ... potz blitz! mitä ainetta sinulla on +tupakkalaatikossasi, Jäger?" kysäsi Rönnov, joka pani piippuunsa salin +toisessa päässä. "Nuuskaa luullakseni! Haista, luutnantti! -- se +mahtanee olla jotain saksankatajaa lastenkamarista!" + +"Tidemanin kolmeakruunua, ukkoseni! Me täällä vuoristossa emme kärsi +teidän lehtitupakkaanne ja Virgiiniaanne", kuului Jäger sanovan, joka +avasi ja järjesteli pelipöytää. "Ota tinakannen alta, sieltä löydät +leikattua lehtitupakkaa, Bremeninlehtiä, niin mustia ja öljysiä, +jonlaisina sinä niistä pidät. Täällä on pukki ainoa, jolle me +senlaatuista voimme tarita, -- ja sitte ne, jotka tulevat vuoren +juurelta; siellä tarvitaan väkevää tupakkaa, jolla voi kuivata itsensä +sateitten jälkeen." + +Ovi aukeni, ja talon pikkutytöt sekä heidän pieni veljensä astuivat +sisään kantaen taritinta lasineen ja höyryävää vesikannua, jonka työn +he näkyivät jakaneen keskenään samanlaisten sääntöjen mukaan, kuin +juhlakulun osan-ottajat herttua Marlboroughin ruumissaatossa, jossa, +kuten tunnettu, neljäs ei kantanut niin mitään. + +Pitkä, vaaleaverinen Kathinka astui etunenässä ja kantoi taritinta ja +laseja helisivine lusikkoineen. Hän harjoitti taidetepposta niiata ja +tervehtiä samalla kuin kantoi taritinta, ja lensi tulipunaiseksi, kun +yritti käydä hullusti ja luutnantin täytyi kiiruhtaa avuksi. + +Tämän huomio kiintyi heti lähinnä vanhimpaan tytöistä, jolla oli niin +tumma katse ja niin pitkät silmäripset; hän kantoi lautasella +vesikannua ja ihan kantapäillä seurasi häntä nuorin tyttö, Thea, +kantaen sokerirasiaa. + +"No mutta, rakas Peter Jäger!" virkahti Rönnov, hämmästyksellä +katsellen ystävänsä lähes täysikasvaneita tyttäriä, "milloin olet +tullut kaikkien näiden omistajaksi? Kirjoitit kerran muutamista +pikkutytöistä ... ja poikasesta, joka oli kastettava." + +Samassa astuskeli Jörgen varsin reippaasti poikki lattian ja kumarsi +parhaimman taitonsa mukaan, pyyhkäisten karheaa, keltaista tukkaansa, +ikäänkuin lakkia pois silmiltään. + +"Mikä on nimesi?" + +"Jörgen Winnecken von Zittow Jäger." + +"Se oli vaikeaa! Sinä olet kaiketi aika vuorelaisveitikka, vai mitä? +Saas nähdä, voitko kohota niin korkealle kuin nimesi!" + +"En, mutta niin korkealle kuin minun haluni," vastasi Jörgen; hän astui +muutaman askeleen lattialla ja teki sukkelan pyöräyksen. + +"Reipas miehen alku, tuo Jörgen!" -- ja siten oli Jörgen esitellyt +itsensä, hän astui syrjään, pois huomattavista. Vaan herrojen +sekoitellessa aarakkipunssiansa pöydän ympärillä, tarkasteli Jörgen +koko ajan luutnanttia. Nuo mustat, huulien yläpuolella tasaiseksi +leikatut viikset näyttivät hänestä ikäänkuin kuolaimilta, joita vielä +ei ollut saatu tarpeeksi suuhun sisälle. + +"Oo, kuulepas tyttöni!" sanoi Rönnov kääntyen yhteen tytöistä, joka +seisoi häntä likinnä, hänen sekoitellessa sokeria höyryävään lasiin, +"mikä on sinun nimesi?"... + +"Inger-Johanna!" + +"No, kuuleppas sinä" ... hän puhui katsahtamatta juuri muuta kuin tytön +käsivartta, josta hän pyyntöään tehdessä piti kiini. "No, kuule, pieni +Inger-Johanna! Rintataskussa minun turkissani tuolla porstuassa on +kaksi sitruunaa, -- luultavasti niitä ei kasva täällä vuoristossa, +Peter! -- kaksi sitruunaa"... + +"Ei, ei! Suvaitkaa minun mennä!" ja luutnantti lensi kohteliaasti +porstuaan. + +Kapteeni Rönnov katsoi hämmästyneenä ylös. Tuo musta, laiha tyttö +seisoi aivan pieneksi tulleessa hameessaan hänen vieressään kynttilän +valossa, ja hänen mustat, pitkät palmikkonsa, jotka tätä tilaisuutta +varten olivat lujasti ja kankeaksi letitetyt, riippuivat paksuina alas. +Kaula pisti hienomuotoisena ja häikäisevän valkeana esiin matalaksi +leikatusta sinisestä arkipuvusta ja pää oli ylpeästi pystyssä, hieman +kenossa kuin joutsenen. + +Kapteeni tuossa paikassa ymmärsi, miksi luutnantti oli niin vikkelä. + +"Tuhat tulimmaista, Peter!" virkkoi hän. + +"Kuulitko sitä, Äiti!" röhki kapteeni mielihyvällä. + +"Täällä talonpoikain keskellä eivät lapset valitettavasti sievempiä +tapoja opi kuin niitä, joita näkevät piioilla!" rouva huokasi... "Elä +seiso kumarassa, Thinka, -- seiso suorana!" + +Thinka ojensi pitkää, äkkiä kasvanutta vartaloaan ja koetteli +hymyillä. Hänellä oli eräs vaikea tehtävä: -- salata laastaria leuan +toisella puolen, sillä hän oli toissapäivänä pudonnut kyökin +kellarinluukusta alas. + +Pian istuivat nämät kolme herraa mukavasti korttiensa ääressä polttaen +kukin piippuansa ja kullakin oli edessään lämmintä aarakkipunssia +lasillinen. Kaksi kotona tehtyä talikynttilää seisoi korkeissa +messinkijaloissa pelipöydällä ja kaksi samanlaista kahvipöydällä; ne +valaisivat juuri niin paljo, että saattoi nähdä almanakan, joka riippui +purjelangassa naulasta peilin alasyrjässä, sekä rouvan korkeasta +vartalosta ja kasvoista osan, kun hän istui raitasessa nutussaan +kutomassa sukkaa. + +"Kolme tikkiä, niin totta kuin tässä istun... Kolme tikkiä! -- ja +noilla korteilla!" virkkoi kapteeni Rönnov, kiivaasti pelaten. + +"Kiitos ... kii -- kiitos!" sanoi hän samassa kääntyen Inger-Johannaan, +joka toi hänelle sytytetyn sikarin hänen sammuneen piippunsa sijaan. +"Kii-kiitos!" sanoi hän ja veteli savua, vaan kiinnittäen tutkistelevan +silmäilynsä jälleen tyttöön. Tämän kasvonjuonteet olivat niin eloisat; +nuo suuret, mustat silmät liikkuivat edestakaisin silmäripsien alla, +kuni tummat pisarat, hänen siinä seisoessaan kortteja seuraamassa. + +"Mikä olikaan taas nimesi? kysyi kapteeni hajamielisenä. + +"Inger-Johanna!" toisti tyttö hieman veitikkamaisesti, vaan ei katsonut +häneen. + +"Tosiaan, tosiaan!" + +"Vai niin, minunko on vuoroni!... Teidän tyttärenne tekee minut +pyöräpäiseksi, rouva! Minua haluttaa ottaa hänet mukaani Kristiaaniaan +kuvernöörin rouvan luo ja näytellä häntä siellä. Meitä tulisi ääretöin +onni seuraamaan, siitä olen varma. + +"... No, vihdoinkin, oikein osattu! -- Lyö ulos!" + +Käsi isänsä tuolinselkäladalla tuijotteli Inger-Johanna lakkaamatta +kortteihin; mutta hänen kasvoillaan oli tavallista heleämpi puna. + +Rönnovin katse mittaili häntä sivultapäin. + +"Jumalallinen näky... Jumalallinen näky!" puhkesi kapteeni jälleen +sanoiksi ja löi yhteen ne kortit, jotka hän vasta oli järjestänyt, +viskaten ne pöytään. + +"Tarkoitan tietysti sitä kuinka luutnantti pataknihtiään kohtelee... +Ymmärrättehän, rouva!" nyykäytti hän päätään ja silmää rouvalle iskien. + +"Tuhattulimmaista, Peter. Sepä oli oiva kortti lopettamaan!" + +"Tässä saat nähdä, mitä minä tarkoitan," jatkoi hän... + +"Valtti, valtti, valtti, valtti!" + +Hän löi kiivaasti neljä ristiä peräkkäin pöydälle odottamatta, että +lyötäisiin päälle. + +Rouvan kasvot olivat aivan yksitotiset, jos kohta hän kuulikin sisimmät +ajatuksensa niin vapaasti toistettavan; hän sanoi jotenkin +välinpitämättömästi: + +"On jo aika teidän sanoa hyvää yötä, lapset. Maatapanon-aika on jo +ohitsekin. Sanokaa sievästi hyvää yötä herroille!" + +Tämä käsky lensi kuni pilvi heidän kasvojensa yli; mutta muuta neuvoa +ei tietysti ollut, kuin kiltisti totella, ja he kävelivät ympäri +pöydän, niiasivat ja ottivat kapteenia ja luutnanttia kädestä. + +Viimeinen, jonka Jörgen huomasi, oli luutnantti joka kääntyi, kurotti +kaulansa ja aukoi suutansa aivan kuin "Pikku musta", kun he menivät +pois tallista. + +Rouva ojensi itsensä suoraksi kutimensa ääressä. + +"Te ennen aikaan joskus kävitte kuvernööri veljeni luona, kapteeni +Rönnov!" ryhtyi rouva puheesen. "Ne ovat lapsettomia ihmisiä, voivat +olla vieraanvaraisia. Te luultavasti käytte vielä heidän luonansa, vai +miten?" + +"Josko käyn, rouva? Sen laiminlyöminen olisi rikosta! -- Kaiketi olette +aikoneet lähettää jonkun tyttäristänne sinne? Kuvernöörin rouva on +niitä ihmisiä, joilla on taito johtaa nuorta neitoa maailmaan, ja +teidän Inger-Johannanne!"... + +Rouva vastasi hitaasti ja painolla; tahtomattansakin kuului hiukkasen +katkeruutta hänen puheestaan. + +"Se olisi liian odottamatoin onni; -- vaan suurempi kuin mitä me +kaukaiset maalaiset voisimme odottaa korkealta, ylhäiseltä kälyltämme. +Pienet olot muodostavat pieniä ihmisiä, suuremmat muodostaisivat heitä +toisin... Veljeni on tehnyt hänet onnelliseksi vaimoksi!" + +"Kuulkaapa! tahdotteko, että vanha ystävänne vähä puhun pienen, +viehättävän Inkerin puolesta?" virkkoi kapteeni Rönnov. + +"Arvatakseni äiti tulee sinua kiittämään! Eikö niin, Gitta? -- niin +on sinulla naula, johon ripustaa edes yksi heistä... Muuten ei +Inger-Johanna lienekään kumpaseltakaan meistä kauneuttaan perinyt. +Äiti!" mutisi kapteeni, koettaen karttaa rouvansa ynseää katsetta; +"mutta hyvää rotua hän on sekä isän että äidin puolelta. Hänen +ison-äitinsä äidin naitti Tanskan kuningatar Norjaan, koska hän oli +liian kaunis hänen hovissaan... Se oli sinun iso-äitisi -- neiti +von..." + +"Mutta, hyvä Jäger!" rukoili rouva. + +"Mitä vielä, Äiti! monen talven lumi on niille asioille satanut!" + +Kun peli jälleen oli käynnissä, meni rouva kutimineen pöydän ääreen, +niisti ensin toisen kynttilöistä, sitte toisen, kumartui miehensä +puoleen ja kuiskasi jotain. + +Kapteeni katsoi ylös jotenkin hämmästyneenä. + +"Tietysti, Äiti! Tietysti! -- -- -- Minun kameelini sinun +dromedaaristasi, sanoi Per Vagensten, kun hän vaihtoi vanhan koninsa +toisen miehen puhdasrotuiseen hevoseen... Jos sinä tuot aarakkisi +Hollandista ja Taka-indiasta, niin esitän minä sen sijaan viiniä +suorastaan Ranskasta, -- puhdasta Bordeaux-viiniä, jota on laskettu +suorastaan tynnyristä! Niitä pulloja oli täsmälleen kaksi tusinaa, +joita kuvernööri meille lähetti sinä syksynä, jolloin Jörgen +kastettiin... + +"Kaksi ylimäistä vasemmalla puolella, Äiti! parasta lienee, että otat +Maritin mukaasi sekä lyhdyn ... sitte voit kertoa, Rönnov, kuvernöörin +rouvalle, että joimme hänen maljansa täällä ylhäällä lumikinosten +välissä." + +"Niin, hän on hyvin myötätuntoinen senlaiselle, Peter!" + +-- Rouva palasi saliin hetken kuluttua ja kantoi käsivarrellaan paksua, +kahdeksanniitistä pöytäliinaa. Häntä seurasi palvelustyttö, jonka piti +auttaa rouvaa nostamaan ruokapöytää seinältä keskelle lattiaa. + +Tätä piti katettaman ja pelipöytä oli siirrettävä porstuan kautta isoon +edustupaan, joka jo oli ehtinyt lämmitä... + +"Etkö voi odottaa, äiti, siksi kun tämä peli loppuu?" + +Äiti ei vastannut; vaan jokainen tunsi rasitusta hänen vaitiolostaan. +Tämä koski hänen kunniaansa, vasikanpaistia. + +Ja he pelasivat vaieten eteenpäin, ikäänkuin rajulla höyryvoimalla. + +Vihdoinkin virkkoi kapteeni, kun äiti yhä seisoi liikkumatta pöytäliina +kädessä keskellä lattiaa: + +"No, no, täytyyhän meidän tästä sitten siirtyä, Rönnov!" -- -- -- + +Makuukamarissa yläkerrassa pamppaili monta kiihkeätä sydäntä. + +Jörgenin nukuttua, mielessään kuva luutnantista, joka aukasi suutaan +ikäänkuin Pikku-Musta, kun se tuli ulos tallin ovesta, ja kun Torbjörg +oli sammuttanut kynttilän, -- hiipivät sisaret isolle, kylmälle, +mustalle vintille. Siellä seisoivat he kurottautuen yli käsipuitten ja +tähystelivät alhaalla olevia turkkeja ja vöitä, jotka riippuivat +lautaseinällä, ja ruoskaa ja miekkoja ja pullokoteloa, joita kaikkia +tallinlyhty porstuan pöydällä himmeästi valaisi. + +Paistinkäry nousi vintille, ja se tuntui niin maukkaalta ja lämpimältä; +ja sitte vieraat menivät kukin punssilasi kädessään porstuan kautta +edustupaan. He kuulivat miten pöytää katettiin ja saattoivat sittemmin +huomata, miten helistettiin laseja, naurettiin ja puhuttiin kovalla +äänellä. + +Jok'ainoa alhaalta kuuluva ääni selitettiin, joka sananpätkästä heidän +janoava mielikuvituksensa jotakin sepitti... + +He seisoivat siellä pakkasessa, kunnes hampaat järisi ja tärisi ja joka +jäsen vapisi, niin että piti viimeinkin lähteä sänkyyn vähä taas +lämpiämään... + +He kuulivat, että tuolit ryskyen siirtyivät, kun vihdoin +noustiin pöydästä, ja heidän piti taas mennä vintille, Thinkan ja +Inger-Johannan, -- Thea jo nukkui. Auttihan hiukkasen, kun he panivat +jalkansa käsipuitten alimman riu'un alle tai jos he kyykkyivät alas ja +istuivat jaloilleen. + +Thinka kesti, koska Inger-Johannakin kesti; vaan viimein ei se hänelle +kuitenkaan enää käynyt päinsä, hänen jalkansa olivat jo aivan +tunnottomia. Ja nyt Inger-Johanna yksin riippui käsipuilla... + +Omituinen, painava, yhteenjäätynyt punssi- ja tupakkahaju kohosi +pakkasessa ylös portaita, ja joka kerta kun ovi avattiin ja näkyi tuo +himmeä savunsekainen valo eduskuvasta, saattoi hän kuulla upseerein +nimiä, naurun-hohotuksia, rajusti väitettyjä vakuutuksia, vannomisia +kaikenlaisten mahdollisten ja mahdottomain, luonnollisten ja +yliluonnollisten voimien kautta, ja niiden välillä remahti isän iloinen +ääni, -- kaikki tämä vaan katkaistiin pieniksi pätkiksi, sillä porstuan +ovi heti avattua jälleen suljettiin... + +Kun Inger-Johanna jälleen makasi sängyssä, muisteli hän, miten kapteeni +Rönnov kaksi kertaa oli kysynyt hänen nimeään, ja sitte, miten hän +pelipöydän ääressä oli sanonut: "minun tekisi mieleni ottaa hänet +mukaani kuvernöörin luo, meitä tulisi ääretöin onni seuraamaan!" + +Ja sitte virkkoi hän tämän vähän ajan perästä: "minä tarkoitan tietysti +miten luutnantti pataknihtejään kohtelee", jota he eivät luulleet hänen +muka ymmärtävän!... + +Tuuli koveni: se tuiverteli ympäri talon nurkkia ja vinkui ja pauhasi +suuressa savutorvessa vintillä .. . ja Inger-Johanna kuuli vielä +puoli-unissaan kapteeni Rönnovin sanovan: "Valtti! Valtti! Valtti! +Valtti!" + + * * * * * + +Rouva taas käyskenteli talossa seuraavana aamuna avainrenkainensa kuten +tavallista, vaan ei hän kuitenkaan ollut silmiänsä yöllä ummistanut. + +Hän oli tullut vanhaksi ennen aikojaan, kuten niin monet muut emännät +siihen aikaan, -- vanhaksi siitä, että sai kokea halveksimista ja +naurua, ettei saanut rahoja riittämään, että sai alati koukistua ja +köyristyä, että aina piti näyttää siltä kuin ei hän olisi ollut mitään, +ja kuitenkin hän oli kaikki kaikissa, -- ainoa huolta pitävä ajatus +talossa. + +Mutta -- "eläähän sitä miten hyvänsä lastensa tähden!" -- + +Se oli rouvan paras helpoituksen huokaus. Ja se aika ei ollut vielä +tullut, jolloin äitien kesken syntyi kysymys siitä, eikö myöskin olisi +velvollisuuksia oman persoonallisen elämänsä suhteen. + +Vaan lapsilla oli lupapäivä, ja heti aamiaisen jälkeen syöksivät he +edustupaan. Siellä seisoi pelipöytä seinälle siirrettynä ja sen päällä +olivat kortit huiskin haiskin heitettyinä eräälle paperille, jolle +pelatessa oli laskuja tehty. Sitä oli viimeiksi kääritty kokoon ja +toisesta päästä poltettu kuin sikaria; ja sen vieressä ajelehti kolme +puhdistamatonta piippua. Toista ikkunaa pidettiin vielä auki, +huolimatta siitä, että tuuli sitä renkutteli. + +Tässä huoneessa oli jotain omituista, -- joku kaikkiin esineisin +tarttunut haju, joka ... ei ollut juuri hyvä, ei, ... vaan siinä oli +kuitenkin jotain merkillistä, -- jotain, joka muistutti päättyneestä +juhlallisuudesta!... + +Ikkunan ulkopuolella seisoi Iso-Ola, nojaten lapioonsa, jolla oli lunta +luomassa, ja kuunteli Maritin kertomusta siitä, miten kapteeni aamulla +oli jättänyt juomarahaksi kiiltävän puolentaalarin vieraskamarin +pöydälle ja luutnantti oli pistänyt kaksi kahdentoista killingin +kappaletta kynttilärautain alle, ja mitenkä rouva sitte aamulla oli ne +piikojen välille jakanut. + +"Luutnantti se kehtasi olla niin kitsas", tuumasi Marit. + +"Etkö tiedä, sinä tyttö, että luutnanttia haukutaan, jos hän antaa +yhtä paljon kuin hänen kapteeninsa!" tokasi Iso-Ola Maritin jälkeen, +kun tämä kiiruhti aitan-avain kädessä ja jauhovakkanen kainalossa +kyökin ovelle. + +Kapteenin makuuhuoneesta röhisi hänen kuorsaamisensa koko aamupuolen. +Vieraat eivät olleet panneet siis levolle ensinkään ja olivat kuuden +aikaan aamulla, jolloin kyytihevonen saapui pihaan, lähteneet matkaan, +-- ensin nautittuaan myöskin toisen pullon Rönnovin intialaista +aarakkia, ja kun ryypyllä, siansyltyllä ja vasikanpaistin lopuilla +varustettu aamiainen oli heitä taaskin vahvistanut päivän matkaa +varten. -- + +Mutta lupapäivää piti käyttää hyväkseen! sisaret kolisivat suksineen +porstuassa, ja Jörgen harjoitteli sellaista vaarallista tepposta, että +lasketteli alas portaita. + +Pian he olivatkin pitkän, jyrkän mäen päällä navetan taustalla, -- +porkka vaakasuorana kumpasessakin kädessä tasapainoa kannattamassa ja +nauha takana niskassa. Poukkopaikassa ei Inger-Johanna voinutkaan +ylläpitää tasapainoa ja oli -- ei, hän jäikin seisomaan! + +Tuo tuli siitä, että hän vilkasi makuukamarin ikkunaan, nähdäkseen, +josko isä häntä katselisi. + +Tämä siellä käyskenteli ja puki päälleen. -- Äiti oli vihdoinkin +puolenpäivän aikana uskaltanut häntä herättää. + + + + +II. + + +Aaton aattona odotettiin Isoa-Olaa Pikku-Mustan ja tavarakuorman kanssa +Kristianiasta, josta tämä kaksi kertaa vuodessa -- juhannukseksi ja +jouluksi, -- oli hakemassa talon tarpeita. + +Tänään oli jo yhdeksäs päivä menemässä; mutta tänlaisella kelillä, kun +tie joka askeleelta upotti, ei voinut tulosta mitään varmuudella +päättää. + +Lasten ja vahdin rynnätessä alas liukasta, lumisohjuista mäkeä, saapui +kuorma iltapäivällä; ja rasittavimmassa paikassakin, juuri törmän +keskellä, hirnui Pikku-Musta ilosta, nähdessään tutut paikat ja +ikävöidessään pääsemistä talliin, Ruskean viereen. Se oli täydesti +hyvillään matkan jälkeen ja ponnisteli aivan vaahdossa päästäkseen ylös +Giljen mäkeä. + +Marit kokki ja Torbjörg seisoivat kyökin kuistissa; talon kolme +tyttöstä oli täydessä toimessa hevosen ja kuorman ympärillä ja kapteeni +tuli itse alas portaita. + +"No, Iso-Ola! kuinka Pikku-Musta on jaksanut? Märkänä se on ja +uuvuksissa, näen minä! Saitko univormuuni nappia?... Vai niin! -- No, +ethän tupakkaa unohtanut? Ja kello sitte, -- taisivatko sitä korjata? +-- Onko sinulla luettelo tallella?... No, -- vie nyt Musta talliin, sen +täytyy saada erityinen kappa kauroja tänään. Mitä, mitä sinulla siinä +on?" + +Iso-Ola oli paitsi luetteloa vetänyt povi-taskustaan paperiin käärityn +kirjeen -- sinisestä postipaperista, sievä punanen sinetti päällä, +kapteeni tarkasti sitä hämmästyneenä hetkisen. Siinä oli kuvernöörin +rouvan päällekirjoitus, ja lakassa oli hänen nimimerkkinsä. Kapteeni +kiiruhti sanaakaan sanomatta sisälle rouvansa luo. + +Kaupungista tullut kuorma -- tuo suuri puolenvuoden tapahtuma -- sai +koko talon huomion puoleensa. Sen sisältö huvitti kaikkia, ei +ainoastaan lapsia. Ja kun Iso-Ola illalla istui kyökissä, jossa häntä +tervetuliaisiksi kestittiin, ja kertoili käynnistään kaupungissa ja +Mustasta ja mitä kummia he olivat kokeneet tässä ja tuossa mäessä, -- +ja kuorma painoi tällä kertaa ainakin puoli leiviskää enemmän kuin +viime kerralla -- niin ympäröi jotain loiston tapaista häntä ja samoin +Mustaa myös! + +Eräänä iltana oli Musta itse löytänyt oikealle tielle, ja kerran, kun +Ola oli unohtaa suolasäkin kestikievariin, ei Musta tahtonut hievahtaa +paikalta mihinkään, potki vaan ja lykkäsi takaperin, kun hän löi sitä +ruoskalla, kunnes tyttö tuli portaille ja huusi, että säkki oli +unohtunut, -- sitte vasta mentiin! + +Kapteeni oli mennyt sisälle ja käveli edestakaisin, kuvernöörin rouvan +sininen postipaperikirje kädessä. Hän katseli hirmustuneena äitiin, +joka näkyi huolivan enempi kuormasta kuin hänen esityksistään. Tämä oli +vaan hiljaisena sanonut, että hän tahtoisi puhua tuosta kaikesta vasta +illalla. + +"Tuosta kaikesta! -- tuosta kaikesta, äiti! että Inger-Johannaa on +kutsuttu sinne talveksi ... ja siitä saamme olla kiitolliset +Rönnoville. Siihen ei tarvittane pitkiä tuumia! Päivän selvä asia! +Mitä? Mitä?" jömisi kapteeni kärsimättömänä. -- "Eikö se ole selvää?... +Vai onko sinulla senkin asian suhteen jokin mutka mielessäsi?" + +"Ei, ... ei, rakas Jäger!" + +"No, jos niin on, ei sinun pitäisi viivytellä kuorman tyhjentämistä +noilla raskasmielisillä huokauksilla ja salaisilla viittauksillasi, +jotka aina ovat tekemäisillään minut hulluksi. Tiedät, että vihaan +senlaista! -- Minä aina puhun asiat suoraan ja kurjastelematta!" + +"Minä ajattelin vaan sinun univormuasi, ja onko räätäli lähettänyt +kotiin siitä jääneet vertatilkut." + +"Olet oikeassa, olet oikeassa, Gitta!" Ja hän pujahti tulen kiivaudella +ovesta ulos. + +Kyökissä auaistiin ja suljettiin kääreitä vanhan monta vaihetta +kokeneen kaapin edessä, jonne järjesteltiin rusinat, luumut, mantelit, +erilaatuiset sokerit ja kaneelit kukin paikalleen. Tuon tuostakin +luumu, pari rusinaa, kolme mantelia lankesi lasten osaksi; -- ja +ei voi kieltää, että tämä joulukuorman tyhjentäminen tuntui joulun +aaton-aatolta! + +Kapteeni seisoi siinä ensin kiihkeänä etsimässä muste-astiaa, +tupakkikääreitä ja väkeviä juomia, joita piti säilyttää kellarissa; -- +ne piti ensin saada ylös ja kaikki muut kapineet syrjään! Ja sen +jälkeen lensi hän siellä edestakaisin musteesen kastettu hanhenkynä +kädessä, verratakseen monioita laskuja yhteiseen suureen laskuun, jonka +rouva oli kiinniitänyt kaapin ovelle. + +"Äiti! -- voitko käsittää tänlaista petosta?" huudahti hän rynnättyään +laskun luo, joka kuitenkin hetken perästä huomattiin aivan oikeaksi, ja +niin hän meni pyyhkien kynää punasen ruskeaan arkitakkiinsa. + +Hänen kuumaverinen, lujaääninen, vähä hajamielinen luonteensa joutui +aina vimmastuneeksi, nähdessään jonkun laskun; se vaikutti häneen +samalla tavoin kuin punanen verka härkään, ja nyt, kun kaikki puolen +vuoden laskut lentivät yht'aikaa hänen päällensä, hän sekä puski että +puhkui. Tämä oli vanhastaan tuttu asia hänen rouvalleen, joka oli +saanut erinomaisen taidon pidellä härkää sarvista. + +Nuo tappiot, joita hän siis ei kärsinyt, saattoivat kuitenkin yhä +kamalamman raju-ilman lähestymään, Äkkiä temmaten oven auki ryntäsi hän +sisään. + +"Seitsemänkymmentä neljä speciota, seitsemäntoista killinkiä!... +Seitsemänkymmentäneljä -- speciota seitsemäntoista -- killinkiä! -- +siitä voi melkein tulla hulluksi. -- Ja sitte vielä olet tilannut +sokolaatia ... sokolaatia!" huusi hän, ääni kimeänä sulasta kiukusta. + +"Hi, hi, hi, hi, onko meillä varoja senlaisiin?" + +"Ja sitte vielä -- mantelisaipuaa vierashuoneesen!" Tämä sanottiin jo +matalalla, syvällä baasi-äänellä, -- "en voi ymmärtää, miten senlainen +hanke on voinut edes mieleesi juolahtaakaan!" + +"Rakas mieheni! sehän on annettu meille kaupanpäälliseksi, etkö näe, +ett'ei sitä ole merkitty laskuun!" + +"Kaupanpäälliseksikö? ... vai niin kaupanpäälliseksi... No niin, siitä +vaan näet, kuinka he kiskovat! Seitsemänkymmentä neljä speciota ja +seitsemäntoista killinkiä -- se on kammoksuttavaa, suorastaan +kammostuttavaa! Mistä minä voin semmoiset rahat toimittaa"... + +"Mutta sinähän jo olet ne toimittanut, Jäger!. .. Muista, että väki +kuulee!" kuiskusi rouva äkkiä; tämä hiljainen rukous tarkoitti sitä, +että kapteeni jättäisi jonkun osan vihansa vuodatuksesta myöhemmäksi, +kun he olisivat kahden kesken. + +Nämä kapteenin useat rajut päänhuumaukset kaupungin laskujen johdosta +olivat talolle tässä joulun edellä kuni puhdistava, jos kohta +peloittavakin ukon-ilma. Alakuloisina ja ikävissään hiipivät lapset +puuskausten aikana suojaan äidin luo, joka sai rajuilmasta enite +kärsiä; mutta kun kapteenin askeleet jälleen kuuluivat ylhäältä +konttorista, silloin jatkoivat he taas yhtä innokkaina ja uteliaina +työtänsä, tirkistellen pusseihin ja puristaen niitä, jos ehkä löytyisi +joku vahingossa jäänyt rusina tai korintti, kooten purjelanganpätkiä ja +auttaen äitiä puntaria katsomaan ja saipuatankoa palasiksi leikkaamaan. + +Näiden kiusausten aikana oli rouvan pitkä vartalo lakkaamatta kuin +luokka vaivaloisesti kumartuneena tavaralaatikkojen yli, jotka olivat +kyökin lattialle nostetut. Saviruukuista heinillä täytetyistä +juurikopeista, pusseista ja äärettömästä joukosta harmaita +paperikääreitä, joiden ympäri oli sidottu purjelankaa, katosi +vähitellen niiden sisältö määrättyihin säilytyspaikkoihin, kunnes +vehnäjauhosäkkikin, jonka Iso-Ola kantoi sisälle, tyhjennettiin +jauholaatikkoon ruokakamarissa. + +Kun kaappi sitte vihdoinkin lukittiin, seisoi kapteeni kyökissä jo +kahdenkymmenennen kerran. Hänen katseensa oli nyt kuin miehen, jonka un +annettu kylliksi kauan odottaa ja vaivaantua ja hän naputti sormellaan +rouvan olkapäälle harvakseen nuhdellen: + +"Minun todellakin kummastuttaa, Gitta, ett'et sinä enemmän välitä siitä +kirjeestä, jonka me tänään saimme". + +"Minun on ollut vaikea ehtiä ajatella muuta kuin sinun suuttumuksiasi +laskuista, Jäger! Nyt voisit sinä mielestäni tänä iltana vähä maistella +sitä ranskanviinaa, jota saimme, jos se on kylläksi hyvää +joulupunssiksi... Konjakki on niin kallista!" + +"No, miksei!... Niin, niin, -- laita vaan pian illallista!" + +Kauraryynipuuroa tuotiin lautasissa sisälle ja sinistä maitoa kylmissä +kupeissa; ne seisoivat pitkin pöytäliinaa kuin autiot saaret eivätkä +olleet omiansa lyhentämään aikaa illallispöydässä. + +Kun tarpeellinen määrä tätä oli nielaistu, ja lapset olivat lähetetyt +vintille, istui kapteeni kyllä hauskasti ja mukavasti pöydän ääressä, +-- tupakki ja maistintoti ranskanviinistä edessään, jota paraikaa +kyökissä valmistettiin joulupunssiksi; sieltä kuului myös +vohvelirautain ritinää. + +"Tee kyllin väkevää, äiti! -- kyllin väkevää vaan, -- niin voit panna +huonompaa sokeria"... + +"No niin!" sanoi hän, maistellessaan rouvan tuomasta kauhasta, "sitä +voit hyvillä mielin tarita voudille!" + +"Nyt tuo Marit kuumia vohvelia! -- Niin, meidänhän piti puhua +kuvernöörin rouvan kirjeestä... + +"Ymmärräthän sinä, Jäger, ett'emme voi lähettää lasta sinne, jos +hänellä ei ole sopivia vaatteita varustettuna; hänellä pitäisi olla +musta silkkipuku rippikoulua varten, kaupunginkengät, hattu ja monta +muuta." + +"Musta silkkipuku ripp --" + +"Niin, ja pari muuta hametta, joita meidän pitäisi tilata +Kristianiasta; -- meillä ei ole varoja kaikkiin." + +Kapteeni Jäger alkoi kävellä edestakaisin. + +"Vai niin! -- niin, niin!... Jos se on heidän tarkoituksensa, niin -- +arvelen, että kauniisti kiitämme pyynnöstä." + +"Niin, senpä minä kyllä arvasin, Jäger! Sinä kyllä tahdot hedelmää, +mutta uhrata sen edestä työtä siihen olet kyllä hidas!" + +"Uhrata työtäkö? Uhrata kaikki rahani tarkoittanet!" + +"Tarkoitan, että nyt voisit luopua noista kuudesta sadasta taalarista, +jotka sait minun kanssani. Olen kyllä tarkoin ajatellut ja laskenut +sitä. Inger-Johanna yksistään tulee meille tänä vuonna maksamaan yli +sata taalaria ... ja kun Thinka lähetetään Rysylkeen, ei kaksikaan +sataa riitä." + +"Yli kaksisataa taalaria! -- Oletko hullu? Oletko hullu ... suorastaan +hullu? Luulen, että joku kaira päässäsi on kallellaan." Hän käväsi +äkkiä poikki lattian. + +"Kernaammin viskattakoon sitte tämä kirje heti paikalla uuniin!" + +"Niin, niin! tiedäthän, että minun mielestäni kaikki on ymmärtäväistä +mitä sinä teet, Jäger!" + +Kapteeni pysähtyi suu ammollaan, pitäen kirjettä kädessään. + +"... Ja se, että Inger-Johanna tulisi turvatuksi, ehk'ei olekaan niin +tähellistä... Kuvernöörin rouva on tosiaan lähintä sukua. Eipä olisi +mahdotonta tytön päästä perilliseksikään... Ei vainkaan, tee miten +tahdot ja parhaaksi näet, Jäger! Sinä kyllä tämän asian ymmärrät +paremmin kuin minä ... ja -- jos sinä tuon edesvastauksen niskoillesi +otat" ... rouva huokasi. + +Kapteeni rypisti kirjeen kokoon, heitti rouvaan senlaisen silmäyksen +kuin loukattu jalopeura ja seisoi hetken aikaa lattiaan tuijottaen. +Äkkiä viskasi hän kirjeen pöytään ja huuti: + +"Menköön hän kaupunkiin! -- mutta sotakustannukset ... +sotakustannukset, äiti! niin olen palveluksessani oppinut, ne täytyy +vihollisen maksaa. Ja kuvernöörin rouva pitäköön tietysti siellä huolta +hänen vaatteuksestaan." + +"Kuvernöörin rouva ei saa maksaa mitään, Jäger, -- ei niin rahtuakaan! +ennenkuin hän on päättänyt pidättääkö tytön luonansa. Me emme saa +näyttää halullisilta tytöstämme pääsemään, vaan _hänen_ pitää olla +halukas saamaan Inger-Johanna; -- ja pyytäköön hän meitä ensin kerran +ja kaksi, ymmärräthän"... + + * * * * * + +Talvi tuli ulkona yhä kovemmaksi, mutta sitä ei tänä vuonna juuri paljo +huomattu. Kahta lasta piti varustettaman vaatteilla! Kangaspuut +helskyivät, rukki surisi ja kerinlehdet kalskuivat takkavalkean kanssa +kilpaa noina lyhyinä päivinä ja pitkinä iltoina. Äiti itse kehräsi +kaiket hienot kuteet arkivaatteita varten. Siellä kudottiin, ommeltiin +ja neulottiin sukkaa, jopa kirjaeltiin hienoa täysiliinaa, -- +"kumpaisellekin kaksitoista kappaletta kutakin." Ja koulutunteina +kilvoitteli kapteeni yhtä ahkerasti ranskalaisen kieli-opin +pänttäämisessä heidän päähänsä. + +Tuo kuiva, jäinen pakkanen, joka paukkui talon nurkissa ja kiinitti +kuuraa joka rakoon, kylmyys, joka nylki kädestä nahan kun tuli +kinttaitta kosketelleeksi porstuanavaimeen, -- joka saattoi lapset +valittelemaan kun heillä ulkoa tullessa oli kädet kontassa ja nenä +valkoisena ja joka jääti juomaveden korvoihin ja sankoihin, -- sehän +oli vaan tavallista vuoristossa! Sutten yksitoikkoinen, surkea ulina, +niiden pitkäveteinen nälän-ulvonta kuului jäältä yöt ja päivät Giljen +mäillä. + +Ajotie kannatti näillä vesillä kauan. Siinä sitä piisasi vielä +kevätsulankin aikana; tosin oli se kulunut, vaarallinen ja kuultavan +sininen ruskeine likaraitoineen pitkin pituuttaan. + +Mutta, kun se sitte hajosi, ja jää suli auringonpaisteessa, levisi +Giljen jyrkällä töyrällä, komppanianpäällikön talon takana valkenemaan +pantuja kankaita, niin kiiltävän valkoisia, että näytti siltä, kuin +lumi olisi unohtanut tästä paikasta menojaan mennä. + + + + +III. + + +Oli kesäsydän. Vuoristo oli hämäränä kuumuudesta, kaikki kukkulat +olivat kuni savun sisässä. + +Komppanianpäällikön talossa kävivät tytöt avojaloin, lyhyt hame ja +väljä mekko yllä. Aurinko paahtoi, niin että pihka tahmeisena ja +kirkkaana tiprueli hirsistä vasta rakennetussa sikoläätissä, jonka +ovella Marit seisoi sioille antamassa juomista. Kaivon luona oli rivi +hiekalla pestyjä piimä-astioita kallellaan kuivamassa, jonkun varpusen +tai västäräkin hypätessä kaivon ympäri tai seisoessa kumarrellen sen +reunalla, ja liiteristä kuuluessa puunhakkuuta iltapäivän +hiljaisuudessa. Porstuan ovi oli auki ja sen varjossa makasi Vahti, +leukojaan levitellen. Kapteeni oli nauttinut päivällis-untansa ja +seisoi pellolla katsomassa miten Iso-Ola hevosilla kynti vanhaa +kesantoa, joka nyt oli raivattava pelloksi. + +Puutarhassa surisivat mehiläiset. Melkein samalla yksitoikkoisella +äänellä sopersivat Thinka ja Inger-Johanna huvihuoneessa katekismoaan +ja sen selityksiä, kun he siellä istuivat käsikynkässä ja pää päätä +vastaan kumartuneina noiden haljenneiden sinisten kansien ja tahraisten +lehtien yli, 84:ltä aina 87:lle sivulle asti heidän tuli oppia +illalliseksi; sormia pitivät he korvissa, ett'eivät häiritsisi +toisiaan. + +Viereisen puutarhan-aidan kohdalle lankesi varjo; mutta he eivät mitään +nähneet eivätkä kuulleet, tuo pitkä raamatunlause ulottui aina toiselle +sivulle asti. + +Sitte sukkelasti yskäistiin puheen aluksi: "Uskallankohan keskeyttää +nuoria neitosia maallisella asialla?" + +He katsoivat molemmat yhtaikaa ylös. Humalisto huvihuoneen seinustalla +ei ollut vielä kokonaan kierrellyt purjelankoja myöten ylös. + +Aidan yli kurottautui nuori mies -- hän oli ehkä seisonut siinä +kauankin! -- melkein reunaton lakki tuuhean ruskean tukan päällä; +kasvot olivat päivettyneet ja pöhössä. Ne olivat äärettömän kavalat nuo +silmät, jotka sieltä heitä tuijottivat!... + +Enempää ei kumpikaan nähnyt; sillä kuten yhteisestä suostumuksesta +lähtivät he tätä ilmestystä pakoon ja juoksivat portista ulos, jättäen +kirjat jälkeensä, ja ylös portaita äidin luo, joka seisoi kyökissä +laittamassa illallista: + +"Tuossa seisoi, -- tuolla oli ... ulkona puutarhan-aidassa... Ei se +ollut ensinkään senlainen, joka käy pyytelemään, tai jokin +senkaltainen!"... + +"Kuulusta sinä, Jörgen, mitä hänellä on sanottavaa!" sanoi äiti, joka +helposti käsitti aseman, "tuota tietä -- auki porstuan-ovi! Ole +ikäänkuin tulevinasi sattumalta sinne". + +Molemmat tytöt riensivät edustupaan kurkistaaksensa ikkunasta, uutimen +raosta. + +Ja vieras tuli isoja portaita kohti Jörgenin kanssa, joka äkkiä erosi +hänestä ja meni kyökkiin. + +Arkihuoneen ovella seisoi Thea voileipä kädessä, rinkutteli ovea +raolleen ja taas kiini ja katseli vierasta; hän ei ollut tietänytkään +koko asiasta. + +"Onko isäsi kotona?" + +"On kyllä, mutta sinun pitää mennä sisälle kyökin ovesta, +kuulethan! ... ja odota siksi, kun on syöty illallinen; isä ei mene +sitä ennen konttoriinsa." Thea luuli häntä joksikin työn hakijaksi. + +"Mutta minä en tahdokaan konttoriin, näetkös". + +Nyt tuli äiti itse; hän oli toki muuttanut hät'hätää siistin hameen +päällensä, vaikka se olikin vähä vinossa. + +"Vieras näen minä, joka varmaankin on kävellyt pitkältä tänään... +Tehkää hyvin, tulkaa sisälle!" + +Hänen hymynsä oli ystävällinen, vaan silmät sitä vastoin ankarat kuin +upseerilla tarkastusta tehdessä. Ja tarkastettavana oli tässä +tilaisuudessa reikiä ja paksulla rihmalla tehtyjä parsimisia ja suuri +määrä revittyjä aukkoja, eikä ollut siis helppo päästä luulemasta häntä +joksikin epäiltäväksi, kuleksivaksi henkilöksi, etenkin kun hän sisään +astuessa huomautti: + +"Minä tulen niinkuin mustalainen vuorilta, rouvaseni! Täytyy pyytää +anteeksi että tänlaisena tulen luoksenne"... + +Rouvan tarkasteleva katse oli ottanut kaikki huomioonsa. Valkoinen +raita otsassa auringon paahtaman päivetyksen yläpuolella sekä koko +hänen tapansa käyttäytyä saattoi rouvan varovaiseksi. + +"Ettekö tahdo istua, kyllä Jäger tulee pian" ... rouva teki itsellensä +asiaa neulomapöytään ja sulki sen kiini; "sillä välin lähetän minä +teille kupillisen maitoa." + +Palvelustyttö toi sisälle suuren ympyriäisen maitoruukun ja meni +jälleen pois. + +Vieras kohotti suullensa ja mittasi sitte silmillään miten paljo oli +juonut, joi taas ja katsoi uudestaan... + +Se on suloista! -- ei ensinkään emännän kaltaista, sillä hän se vasta +näytti muikealta ja -- hän huoahti -- peloittavan armolliselta! + +Hän joi taas kulauksen. + +No, nyt pitäisi jo lakata, mutta koska on niin... + +Hän laski ruukun typötyhjänä lautaselle. + +Paras ryhtyä suoraa päätä hänen kimppuunsa!... Lopussa matkarahat +jok'ainoa äyri... Tahdotteko rehellisen muotoni tähden lainata minulle +neljä, -- ei, se ei kuulu hyvältä, paremmin suoraa päätä 5 taalaria, +niin pääsen niillä Kristianiaan asti?... + +Pienet silmänsä vilkkuivat niin rohkeasti; -- ja jos kapteeni vaan +silloin olisi tullut... Ulkoa kuului askeleita... + +Hän tuijotteli hajamielisenä eteensä, hän kertoi hiljaa itsekseen +esityksensä... Sitä muuteltiin alin-omaa, ja nyt oli hän taas saapunut +tuohon mutkikkaasen kohtaan -- rahan määrästä. Hän laski eikö kuitenkin +riittäisi, jos hän pyytäisi neljää, -- kolmea?... + +Porstuassa rapisi, koira ryntäsi haukkuen ovesta ulos. + +Se oli varmaankin kapteeni. + +Nuori mies kavahti äkkiä pystyyn, vaan istahti taas, kuin vieteri +uudestaan poukahtaakseen ylös. + +"Sisällä huoneissako ... jokin veitikka, joka tahtoo puhutella +minua?"... + +Portailla noin puhuttiin. + +Hetkinen vielä, ja kapteeni ilmestyi arkihuoneen ovelle. + +"Minä tuhannesti pyydän anteeksi, herra kapteeni! minä olen +sattumalta ... sattumalta"... + +Tässä hän alkoi hämmentyä. Paha sattumus saattoi tänne toisen noista +nuorista tytöistä, jotka hän oli nähnyt huvihuoneessa; tummempi heistä +seurasi isäänsä sisälle, silloin se ei siis sopinut -- + +"... tullut ylhäältä vuorilta", hän jatkoi. + +"Te ymmärrätte, ettei sitä voi silloin esiintyä niinkuin pitäisi"... +Viimeinen sanottiin sujuvasti kiireisellä tavalla. + +Kapteeni ei ensi hetkessä näyttänyt juuri mieltyneeltä. + +"Nimeni on Arent Grip"... + +"Arent Grip!" toisti kapteeni ja katsoi häneen. "Grip? ... samanlainen +käytös ja samanlaiset silmät!... Ehkä 'perpetuum'in' poika? Lurlejkin +kadetin poika? -- hän on maanviljelijänä jossakin vuonojen rannalla"... + +"Hän on minun isäni, herra kapteeni!" + +"Harrastaako hän yhtä ahkerasti vielä aatteitansa mekaniikassa?" kysyi +kapteeni ivallisesti. "Kuulin, että hän oli johtanut veden myllystä +navetan katon kautta, niin että lehmät saivat ruiskukylpyä, kun +auaistiin luukku katossa!" + +Inger-Johanna huomasi vieraan tekevän kärsimättömän liikkeen, ikäänkuin +hapuilisi hän lakkiansa. + +"Syntiä ... syntiä! -- ettei se aika antanut isäni kaltaiselle miehelle +tietoja!" + +Vieras sanoi tämän senlaisella totisuudella, kuin olisi hän unohtanut +kapteenin olevan läsnä. + +"Vai niin, -- niin isäsi! -- Tehkää nyt niin hyvin, että jäätte meille +illallista syömään, ennenkun jatkatte matkaa. Sano äidille, sinä +Inger-Johanna, että tarvitaan ryyppy lisää ja myös voileipää. Teidän on +kukaties nälkä, koska tulette vuoristolta. Istukaa! + +"Ja mikä on sitte teidän ... teidän ... asemanne tai virkanne tässä +mailmassa? jos sitä rohkenen kysyä." Kapteeni laahusteli laattiaa +pitkin. + +"Ylioppilas minä olen! -- ja kuulkaa, herra kapteeni!" hän nielasi ja +alkoi käyttää tätä sopivaa tilaisuutta, kun he olivat kahden; "olin +kyllä rohkea tulemaan tänne, vaikk'ette tunne minua"... + +"Ylioppilas!" kapteeni pysähtyi keskelle lattiaa, "no sitähän minä +uskoinkin niin varmaan, että olisin voinut panna pääni sen edestä +pantiksi! Näin sen ensi hetkenä ... vaan vähän kuitenkin epäilin..." + +"No niin", jupisi hän, "on luultavasti niinkuin isällä?" lisäsi hän +hyväntahtoisesti. "Teidän isällenne oli vaikeat nuo tutkinnot." + +"Minulla ei ole läheskään niin hyvää päätä kuin isälläni; mutta +senlaisella, kuin minulla on, sain viime vuonna arvosanan laudabilis +praeceteris." + +"Vanhan ystäväni Fin Arentzen Grip'in poika!"... Kapteeni lausui kunkin +nimen ystävällisellä äänenpainolla. "Teidän isänne oli todellisesti +hyväpäinen, melkeinpä voisi sanoa nerollinen. Kun hänelle ei onnistanut +upseeritutkinnossa, niin syy oli ainoastaan hänen monissa +poistamattomissa aatteissaan... Vai niin, ettäkö te olette hänen +poikansa! -- Niin, hän on sepittänyt minun puolestani monen norjalaisen +kirjoituksen! Norjalaisesta kirjoituksesta aina olin pulassa, +näettekös"... + +-- "Ja herra kapteeni!" ... pitkitti nuorukainen väsymättä, vaan nyt +kovemmalla ja varmemmalla äänellä; "kun tällä tavalla luottamuksella +käännyn teidän puoleenne"... + +"Saat sanoa äidille", sanoi kapteeni, kun Inger-Johanna tuli sisälle +pitkän, hoikan sisarensa kanssa, "että tämä vieras on ylioppilas Arent +Grip, vanhan hyvän sotakoulu-kumppanini poika". + +Seuraus tästä viimeisestä sanomasta oli se, että aiottu lautanen +voileipineen ja ryyppyineen vaihdettiin tarittimen, jolle katettiin +vähänen illallinen kapteenille ja hänen vieraallensa. + +Vanha, punaiseksi puleerattu leipäkori oli täynnä mustia, ruskeita +leipävuoluja, joista kuori oli irrallaan. Uuni oli niin paha +kohokuorisiksi leipiä paistamaan, selitteli rouva, ja tuo harmaa +taikinaraita tuli siitä, että taas viime vuonna komppanianpäällikön +talossa niin paljo viljaa liian aikaiseen korjattiin! + +Ylioppilas osoitti suunnattoman ruokahalunsa kautta, että hänen +anteeksiantamuksensa puutteiden suhteen oli suora ja vilpitön. Noille +käytännöllisille suurille suolanmuruille, jotka vesihelmien sisässä +runsaassa määrin tuoreessa vuoristonvoissa piiloutuivat, keksi hän +rivakkaan keinon, joka ei ollut sekään tarkastelevaa silmäystä vailla, +-- ainoastaan lyönti kerran, kaksi alapuolelle voileipää, niin +suolankokkareet satoivat rakeina lautaselle. + +"Tahdotte varmaankin savustettua lihaa lisää. Arvaan, ett'ette ole +syöneet paljo tänä päivänä, -- mene hakemaan, Thinka!" + +"Pieni ryyppy vanhan juuston päälle ... vai miten?" + +"Voitte uskoa, että monta hyvää vanhaa-juustoa me söimme Hyblenillä +isänne luona, ja kun meillä oli pidot, niin lähetimme sitä hakemaan, +niin että sitä kuletettiin vuoroon toistemme luo; -- ja sitte söimme +Bergenin omenia, joita hän sai laivottain kotoaan. Hän oli senlainen +kokematon maalainen ja liian hyvä, -- liian uskollinen senlaisille +velikullille kuin me olimme. -- Ooi, miten me etsimme läpitsensä hänen +kaappinsa ja pyttynsä!! -- ja sitte laittoi hän kirjoituksemme kuntoon +samalla; oikeastaan olikin ainoastaan hänen kirjoittamansa jok'ainoa +vihko, minkä opettaja luokalle korjasi." + +Kapteeni tyhjenti toisen puolen pitkästä ryypystään... "Ohhoh!" -- hän +nosti lasin ylös ja katsoi sen läpi, kuten hänen tapansa oli... + +"Mutta, tiedättekö, hänessä oli kuitenkin jotain kummallista. -- +Katsokaas, senlaista, joka aina näyttää olevansa maalta kotoisin, ei +kutsuta edes korttiseuroihinkaan... En unohda koskaan sitä, kun hän +ensi kertaa piti meille luentoa perpetuumista! Se oli tehty ainoastaan +viidestä pyörän sisään kiinitetystä omenasta, sanoi hän! ja omenain +tuli olla aivan matemaatillisesti sopivia. Se oli se seikka, joka +hänelle tuhon tuotti; ihmiset tulivat hänestä puhuneeksi -- kuten +tietänette -- -- ja rupesivat pitämään häntä pilanaan; ja sitä kesti +tutkintoihin asti"... + +Ylioppilas teki muutamia levottomia nytkäyksiä. + +Nuoret neidet, jotka neuloineen istuivat ikkunan ääressä, huomasivat +nähtävästi myös, miten tämä nyt unohti itsensä! Hän oli koko ajan +pitänyt jalkojaan tuolin alla ja koettanut toisella saappaalla peittää +toista, ettei reikä ammottaisi saliin päin! He olivat hyvin iloisella +tuulella eivätkä tuskin uskaltaneet katsoakaan toisiinsa ... hänellä +oli isä, jonka nimi oli Perpetuum, -- joka oli ollut kadettina, -- joka +antoi kylpyä lehmille!... Heidän isänsä saattoi olla hirveän lystikäs, +kun oli vieraita! + +"Ei hetkeäkään tarvitse epäillä, ettei hänellä ollut syviä tuumia... +Mutta hän oli niin kumman itsepäinen, näettekös! Kun tulee hänen +laillansa suoraan sydänmaan kylästä ja sitte alkaa väittelyä +opettajansa kanssa siitä, mikä kirjassa on totta, mikä valetta, se ei +käy päinsä, -- ei erittäinkään väittely fysiikasta sotakoulussa... Ja +sitte voitte ymmärtää, että siitä tuli ilveilyä"... + +"Siitä panen kyllä pääni pantiksi, että isäni vaan ei väärässä ollut, +herra kapteeni!" + +"No niin, niin, ... se on tietty! -- -- No, mitäpäs niistä!" mutisi +hän... "No, -- tehän saitte kuitenkin puolestanne praeceteris... +Ottakaahan puoli ryyppyä lisäksi!" virkkoi isäntä vieraanvaraisesti, +ikäänkuin suunnittaen ajatuksia toisaalle. + +"Kiitoksia, ei! Mutta kerron teille, mitenkä isälleni on käynyt... +Hänen laitansa oli aivan sama kuin erään metsäkoiran, jonka olivat +saaneet henkikirjurille. Se oli niin hyvää rotua ja niin rohkea, että +moista ei usein nähty; mutta sitte se oli eräänä päivänä purrut +lammasta, ja siitä se oli kuritettava! Tämä tapahtui siten että se +teljettiin lammaskarsinaan. Siinä seisoi pässiä ja lampaita sen +ympärillä. Tässäpä tulee oikeat herrain päivät, luuli koira. Silloin +tuli oinas päälle rynnäten, ja koira kaatui maahan. Mitä vielä, tuosta +vähät! -- mutta oinaan perästä tulla kapsahutti perätysten kaikki +viisikymmentä lammasta kaps, kaps ... kaps .. . kaps ... hänen +ylitsensä, niin että melkein pyörrytti. Taas he seisoivat vastatuksin, +ja uudestaan syöksi oinas koiran päälle, ja -- kaps, kaps ... kaps ... +kaps ... kaikki, koko lammaslauman jalat hänen päällitsensä juoksivat. + +"Sitä sitte jatkui kaksi kokonaista tuntia, kunnes koira makasi aivan +hiljaa ja pyörryksissä. Se oli rangaistu, se ei milloinkaan enää +lammasta purrut. -- Mutta, miksikä se jälestäpäin kelpasi, pitää minun +vielä puhua... Se oli sekin käynyt -- sotakoulun läpi, herra kapteeni!" + +Kun hän katsoi ylös, kohtasi hän rouvan tummista tarkastelevista +silmistä katseen, vaan hänen huntupäänsä vaipui taas alas neuleen +puoleen. + +Kapteeni oli kuunnellut yhä tarkempaan. Juttu metsäkoiran +parantelemisesta huvitti häntä; ja vasta viimeisistä sanoista huomasi +hän, että sillä oli jokin merkitys. + +"Vai niin, -- Grip ystäväni, vai niin, sitäkö tarkoitatte! -- Hm! en +voi olla samaa mieltä; -- siellä oli oivallisia opettajia ... ha, ha, +-- emme me myöskään olleet mitään lampaita, ystäväni! ... ha, ha, ha, +ha -- ennemmin olimme susia, jos ryhdyttiin meitä vastaan... Mutta +senlainen rangaistus hyvälle koiralle oli häpeällinen, sen myönnän, ... +ja jos... No, toinen puoliryyppy!" + +"Kiitos, herra kapteeni!" + +"Mutta mitä varten sanoitte tänne kulkeneenne, ukkoseni?" + +Ruuan ja nautitun sydämmen-vahvistuksen kautta oli tullut kuin uusi elo +nuorukaiseen. Hän osoitti vaatteitansa ja olipa kyllä hävitön +ojentamaan saappaitansakin esiin; polven kohdalla oli poikkipäin pitkä +neule. + +"Minut voitaisiin kyllä panna pelätiksi kaikille niille, jotka tahtovat +poiketa pois maantieltä... Kaikki tämä on seuraus siitä, että +metsästys-alalla tapasin peuran-ampujan, oivan miehen! Se veitikka +kertoi minulle niin kauan minkälaista on korkealla vuoristossa, että +minun teki mieli seurata häntä." + +"Erinomaisen järkevää", -- mutisi kapteeni, "kun kustantaa poikansa +Kristianiaan!" + +"Olin tullut uteliaaksi, sanon minä, ja sinne sitä kiidettiin". + +"Eikö tämä ole vielä hurjempi kuin isänsä! ... menee suin päin +mustille, tietämättömille vuorille!" + +... "Kaahittiin sitte 5 tuntia ylöspäin kivikkoa ja nelinkontin +äkkijyrkkiä. Mutta en tiedä mikä kumma oikeastaan vuoristossa on; ei +maa tuntunut jalkoihin; ilma oli hienoa ja keveää, ikäänkuin olisin +ruumistani samppanjalla keventänyt; siitä ikäänkuin päihtyi. Olisin +voinut käydä käsilläni, ja se ei olisi tullut kehenkään mitään koko +avarassa maailmassa, sillä olinhan korkeimmalla! Enkä eläissä ole +nähnyt senlaista näkyä, kuin sinä iltapäivänä seisoessamme ylinnä +harjulla, -- ainoastaan jäistä, valkoista, kiiluvaa lunta ja +tummansininen taivas, huippu huipun takana suunnattomassa kirkkaudessa, +niin kauas kuin silmä kantoi!"... + +"Niin, on maar lunta kylliksi, ukkoseni! Sitä on talon räystään +korkeudelle pitkin koko talven niin kylmää ja valkosta, kuin suinkin +toivoa sopii. Me katselemme sitä hyvinkin kylläksemme, mutta näyttäkää +minulle kaunis vihreä niitty taikka oikea viljapelto, ukkoseni!" + +... "Minusta näytti kuin olisi toinen jättiläisvuori aina sanonut +viereisellensä: sinä surkea kapeasäärinen vaivanen, eikö sininen viima +täällä puhalla sinua kumoon kuin paperilippua? Jos tahdot suureksi, +niin ota meitä malliksesi!"... + +"Olette saanut praeceteris, sanoitte, ukkoseni! Niin -- niin -- +niin!... Mitäs sanoisitte siihen, jos pyytäisin suutarin korjaamaan +saappaitanne hiukkasen tänä iltana?" + +Sehän oli yhtä paljon kuin pyyntö jäädä sinne, yöksi! -- olihan +houkuttelevaa jättää lähtönsä seuraavaksi päiväksi... + +"Kiitoksia, herra kapteeni, enpä voi kieltää että tuo olisi hyvin +käytännöllistä." + +"Sano suutarille, Jörgen, että hänen tulee korjata tämän herran +saappaita, kohta kun on lyönyt korot niihin, joita minä huomenna käytän +tientarkastuksella." + +Vai niin -- hän lähtee siis ehkä aikaisin huomenaamulla, -- se täytyy +siis toimittaa jo tänä iltana. Nyt kun tyttäret rupesivat korjaamaan +pöydästä, oli paras käyttää tilaisuutta hyväksensä. + +Kapteeni käveli edestakaisin lattialla. + +"Niinpä niinkin, niin, niin... Tahdotteko nähdä kauniita sikoja, Grip?" + +Ylioppilas nousi heti seisoalleen. Hän tarttui hattuunsa. + +"Onko teillä niitä montakin, herra kapteeni?" kyseli hän innostuneesti. + +"Tulkaa! -- no, eihän se mitään tee, vaikka meidän täytyy mennä +keittiön läpi ... tulkaahan tänne kuistin portaille! Näettekö tuon +aukean kohdan tuolla metsässä?... Sieltä otimme hirret sikoläättiin +kaksi vuotta sitten." + +Hän lähti avopäin ulos pihalle. + +"Marit, Marit, täällä on muuan, joka tahtoo nähdä porsaitasi. Nyt tulee +tarkastus. + +"Siinä on porsaita, seitsemänkin -- näettekö? + +"Öh, öh, niin -- kuuletko Marit... + +"Kas tässä maa pohjaa, näettekö. Tässä oli ennen kerrassaan vetelä +lätäkkö; tuolta ylhäältä ojasta juoksi myötään vettä, mutta nyt, -- +näettekö rännin tuolla? -- kuiva kuin ruuti." + +Nyt tai ei milloinkaan on yritys tehtävä! + +"... Ja nyt ne ovat kaikki herroiksi tuolla sisällä", jatkoi kapteeni. + +"Kaikki seitsemän taalariako? -- noh, mitä minä sanoin, kaikkiko viisi +porsasta?" + +"Mitä?" + +"Tässä on lakkisi, isä?" sanoi Jörgen sisältä tullessaan... "Ja siellä +on Foss'ista muutamia ihmisiä, jotka odottavat." + +"Vai niin, -- kurkistamme vaan vähän talliin." + +Siellä seisoi Musta ja Ruuna, olivat juuri valjaista päässeet, märkinä +ja pörrösinä, auran vetämisestä pellolta tultuaan. + +"Oivallinen hinkalo, eikös ole? -- ja näkösää täällä on, ei hevosten +tarvitse kaihisilmäisinä tulla tallista pihalle... Puli, pu -- li, onko +se Musta hiessä?" + +Siellä oli lämmin väkevä tallinhaju, -- ja vihdoinkin... + +"Herra kapteeni! minulla olisi teiltä jotain pyydettävää --" + +"Mutta kuulepas, Ola!" huudahti tämä, "katso ruskean seimeä!... Mitä +varten nuo riivatut lastut tuossa ovat? Kun se ei vaan seimeänsä +pureksisi!" + +"Ho, ho, ho, -- kaukana siitä!" nauroi Ola veitikkamaisesti; ei hän +vieraitten läsnä-ollessa tunnustanut, että kapteenin ruskealla oli +senlaisia elkeitä! + +Kapteeni oli käynyt aivan punaseksi; hän sieppasi lakin päästään ja +lähti tämä kädessä äkkiä ulos... "Mokoma jankuttaja olet sinä +hevoshuijariksi"... + +Hän ei enää tuntunut olevan taipusa pyyntöjä kuulemaan. + +Illan siimespaikasta, ladon seinustalla tulivat esiin nämät mainitut +kaksi miestä. + +"Onko nyt sopiva aika tulla ihmisten luo?" vihoitteli kapteeni... "No +niin, -- pitää siis konttoriin taas!" + +Sitä pikaa astui hän pihan poikki, vilkasi kaivolle ja viittaili +arkihuoneen ikkunaa kohti: + +"Pikkutytöt! ... Inger-Johanna ... Thinka!" huusi hän yhä kovemmalla +äänellä. "Kysykää äidiltä, pitääkö lihakappaleen olla tuossa kaivon +päällä mätänemässä." + +"Marit on nostanut sen ylös, se paistetaan tänä iltana", koetti Thinka +hiljaisena puolustella. + +"Niinkö? -- Eihän sen siltä tarvitse olla Vahdin saatavissa!... + +"Viekää ylioppilas puutarhaan, että hän saa syödä muutaman +viinimarjan!" Tämän hän huusi ovesta, juosten samalla ylös konttorin +portaita. + +-- Arent Gripin tuuheatukkainen ruskea pää mataline lakkineen pisti +viinimarjapensaitten välistä pitkän hetken pellavatukkaisen, solakan +Thinkan vieressä näkyviin. Hän puheli alussa koko lailla paljon, ja +hänen vilkkaat, ruskeat silmänsä eivät Thinkan mielestä näyttäneet +ensinkään pahoilta; ja Thinka alkoi tuntea oikein lämpimiä tunteita +häntä kohtaan. + + * * * * * + +Grip löysi seuraavana aamuna korjatut ja siistityt saappaansa vuoteensa +vierestä, ja sisälle tuotiin tarittimella sekä kahvia että aamiaista. +Hän oli sanonut lähtevänsä aikaisin. + +Nyt ei ollut enää arveleminen, vaan tuo ratkaiseva askel oli ummessa +silmin, suin päin heti otettava! + +Hänen tullessaan makuuhuoneestaan, seisoi kapteeni portailla piippuaan +polttaen. Hänen punasessa niskassaan, jossa sotilaskauluksen solki +kimalteli, pisti peruukin alta muutamia harmaita hiustukkuja esiin. Hän +katsoi tyytymättömän näköisenä aamu-usvaa, tutkien pitikö sen laskea +vaiko nousta, voisiko hän siis alkaa heinäntekoa... + +"Vai te ai'otte lähteä nyt, ukkoseni?" + +"Herra kapteeni! voitteko ... tahdotteko lainata minulle" -- ensi +rohkeudessa aamulla oli hän tuumaillut pyytää viittä, mutta portailla +se jo hupeni neljäksi ja nyt pyysi hän kapteenin edessä seisoessaan -- +"kolme taalaria? Olen menettänyt jok'ikisen killingin, mitä minulla oli +Kristianiasta lähtiessäni. Lähetän ne heti postissa takaisin!" + +Kapteeni yski. Hän oli pari kertaa aavistanut jotain tänlaista tuon +veitikan elkeistä eilen... Niinpä kyllä -- tuonlainen ylioppilas, +siinäkö olisi miestä lähettämään rahakirjeitä! + +Hänen suunsa vetäysi häijyyn nauruun. Mutta äkkiä näytti hän jälleen +hyväntahtoiselta ja sanoi suopealla äänellä: + +"Kolme taalariako sanoitte? -- Jos minulla edes itselläni olisi senkään +verran, ukkoseni! -- vaan täällä on tavan takaa kesäiseen aikaan raha +mennyt menojaan tuulen muassa"... + +Hän pisti kätensä takin povitaskuun ja sitte neuvotonna jälleen tyhjänä +ilmaan. + +"No niin! ... niin!" tuli tuskaloisen hetkisen perästä. "Jos varmasti +saan rahani takaisin, niin voinhan kuulustella äidiltä eikö hänellä +olisi muutamia äyriä antaa talouden kassasta ... senkään verran jotta +voitte edes päästä voudin taloon taikka pitäjänkirjurille. Ne ovat +hyviä ihmisiä, tunnen heidät; he auttavat, kun vaan sanankaan sanoo!" + +Kapteeni lähti ahneesti piippuansa imien kyökin ovea kohti äidin luo, +joka seisoi ruokahuoneessa aamiaista jakamassa; hänellä oli +heinäväkikin talon ruuassa. + +Kapteeni viipyi jotensakin kauan. + +"Totta tosiaan olikin äidillä kolme taalaria, ne minä häneltä anastin +teitä varten. + +"Ja siis hyvästi jääkää! Lähettäkää joskus kuulumisia itsestänne"... + +"Lähetän kyllä ja rahoja myös!" ja ylioppilas lähti mielissään +matkaansa. + +Äiti oli ensin seisonut ääneti, hetkisen aikaa ummistaen huuliansa, +vaan sitte ilmaisi hän ehdottomaksi mielipiteekseen sen, että jos +kapteeni auttaisi, niin tulisi hänen heti antaa kaikki kolme. +Tiettiinhän, ettei heillä liikoja ollut... Sillä ei ollut suotavaa, +että tuo vieras juoksisi henkikirjurin ja voudin talossa ehkäpä +pappilassakin, sen tähden kun hän ei olisi muka saanut kuin muutaman +äyrin Giljellä! + +-- Thinka kertoi kerran toisensa perästä kaikesta, mitä hän ylioppilaan +kanssa oli haastellut. + +"Mitä hän sitten sanoi?" tutki Inger-Johanna. + +"Hän oli niin hupainen koko ajan, niin, en ole milloinkaan kuullut niin +hupaista!" + +"Noh, etkö sitte muista jotain siitä mitä hän sanoi?" + +"No niin -- todellakin, hän kyseli, miksi luet ranskaa. Sinusta tehdään +kenties papukaija, niin että muiden mukaan voisit haastella, kuin +kaupunkiin tulet"... + +"Vai niin, -- mistä hän tiesi, että minä lähtisin kaupunkiin?" + +"Hän kyseli, kuinka vanha sinä olet, ja sitte sanoin, että kohta pääset +ripille ja kohta matkustat sinne. Hän tuntee hyvin kuvernöörin perheen; +hänellä oli ollut kirjoitusta tai muuta senlaista heidän konttorissaan +ylioppilaaksi tultuansa." + +"Niin, senlainen tuttavuus!" + +"Mutta sinä et sopisi sinne, sanoi hän; ja tiedätkö miksi?" + +"En." + +"Tahdotko tietää? Sinä laulaisit muka liian paljon omalla nokallasi." + +"Mitä ... sanoiko hän niin?" Inger-Johanna rypisti otsaansa ja katsoi +terävästi ylös, niin että Thinka kiirehti lisäämään: + +"Sen, joka tulee sinne, pitäisi voida mukautua kuin lanka kuvernöörin +rouvan ympäri, -- sanoi hän, ... olisipa vahinko, jos niin aikaisin +katkeaisi kaunis niskasi." + +Inger-Johanna heitti päänsä somasti taaksepäin ja hymyili. "Onko nyt +kuultu mokomia!" + + * * * * * + +Thinka oli matkustanut Rysylkeen. Hänen paikkansa pöydässä, +asuinhuoneessa, makuuhuoneessa, makuukamarissa oli tyhjä. Kapteeni vähä +väliä kutsui häntä... + +Eikä ollut Inger-Johannakaan kotona kuin tänä viimeisenä iltapäivänä +enää. + +Hylkeennahkainen kirstu uusine rautavanteineen oli porstuassa ammollaan +auki täyttämistä varten. Kärryjen rattaita oli vasta voideltu +liiterissä, niin että rasva tiprueli aksiloista, ja Iso-Ola, jonka +seuraavana aamuna tuli lähteä kyytiin tuolle kolmipäiväiselle matkalle, +syötti Pikku-Mustalle kauroja. + +Kapteenilla oli sinä päivänä paljo vaivaa; ja matkakirstun ahtaamista +ei kukaan osannut niin hyvin kuin hän! + +Äiti toi hänelle tarkkaan toisen kappaleen toisensa perästä noita uusia +kalliita vaatteita; Giljen liinaa vaan ei tarvinnut hävetä, ei +kuvernöörin rouvankaan edessä... + +Vaan se oli onnetonta, että veri niin nousi Jägerin päähän kun hän oli +kumarassa!... + +"Hei!... Kas niin! -- En ymmärrä, mitä ajattelet, äiti! kun tuot +tuonlaisen kantamuksen pumpulisukkia yht'aikaa?... _Sitä_ minä tahdon +ja _sitä_ ja _sitä_!" + +Se oli tietty, hän oli tottunut matkustamaan... + +"Mutta sinä et kärsi kumartua noin paljon, Jäger!" + +Kapteeni ojensi itsensä äkkiä suoraksi: + +"Luuletko Ison-Olan ymmärtävän niin paljo kuin voidella hevosen +niskalyötöstä Riian palsamilla ... ja ymmärtävän ottaa sitä pulloa +laukkuunsa. Jos en minä olisi taaskaan sitä muistanut, niin olisi +Pikku-Musta ajettu pilalle. Juokse, Thea, sanomaan sitä hänelle." + +"Ei auta!" puhkuili kapteeni kärtyisästi, "minun täytyy itse mennä +katsomaan, että se asia toimitetaan kunnollisesti!" + +Siellä tuli hetken hiljaisuus siksi kunnes kapteenin askeleet +lakkasivat kuulumasta. Silloin alkoi äiti suurella kiireellä kirstua +täyttää: + +"Paras on estää isältä päänhuumausta!" + +Kirstun sisällys kohosi kerros kerrokselta kunnes valkonen käsiliina +pantiin päällimmäiseksi peitteeksi, eikä enää puuttunut muuta kuin +kannen päälle istuminen ja lukon kiinni vääntäminen. -- + +Illemmällä oli suurin homma ja vaiva ohi. Äidin makeista makein +voipuuro ja viinimarjakaste oli jo pöydällä juhlallisena muistutuksena +siitä, että yhtä vähemmäksi jälleen oli tuleva perheellinen piiri. + +Syötiin ääneti, muuta melua kuulumatta kuin hopealusikkain kolinaa. + +"Tuossa, lapseni! Ota isän suuri kuppi... Ota se, koska isä sitä +tarjoo!"... + +Totta tosiaankin, hän oli kaunis tuo silmäterä!... Kas vaan käsiäkin, +kun hän syö! -- hän oli kalpea ja hieno kuin muna. + +Kapteeni huokasi ahdistetuin mielin ja lykkäsi lautasen pois luotaan. + +Kyyneleet puhkesivat Inger-Johannan silmiin... + +Ei kukaan tahtonut lisää... + +Nyt käveli kapteeni edestakaisin hyräillen ja lattiaan tuijottaen... + +Oli surkeaa nähdä isää niin suruissaan. + +"Kirjoita kerta kuukaudessa, lapseni, -- ja tarkasti kaikesta, +kuuletko? -- vähäisiä ja isoja asioita ... niin isälläkin on jostain +iloita!" kehoitti äiti, heidän korjatessaan ruokaa pöydästä. -- -- "Ja +kuulepas vielä, Inger-Johannani!" jatkoi hän, kun he olivat kahden +kesken ruokakamarissa, -- "jos niin on, että kuvernöörin rouva tahtoo +lukea kirjeesi, niin pane pieni risti kirjeen alle... Mutta, jos +sinulla on jotain vaikeuksia, niin mene täti Aletten luo piispan +taloon, -- niin saan kuulla siitä, kun Iso-Ola käy kaupungissa... +Tiedäthän, ett'ei isä kärsi mitään hentoa tunteellisuutta." + +"Kuvernöörin rouvako lukisi mitä minä kirjoitan sinulle ja isälle? -- +sitäpä tahtoisin nähdä!" + +"Sinun täytyy mukautua hänen tahtonsa jälkeen, lapseni! Se on helppoa, +jos sinulla vaan on hyvä tahto ... ja täti on niin kovasti hyvä +kaikille, joista hän pitää, ja jotka tekevät hänen tahtonsa mukaan... +Sinä tiedät miten paljo siitä riippuu, jos sinä tulet hänen suosioonsa +-- kyllä ymmärrät -- saat ehkä jotain häneltä periä. Kun hän sinua +käski luoksensa, ajatteli hän luultavasti ottaa sinua tyttären +sijaiseksi." + +"Minäkö muitten tyttäreksi? -- minut otettaisiin pois sinun ja isän +luota! Ei milloinkaan, mieluisammin en ikinä sinne matkusta!"... + +Inger-Johanna istahti jauhokirstun kannelle ja alkoi ääneen itkeä. + +"No, no, tyttöni!"... Äiti silitteli kädellään hänen hiuksiansa; "me +emme tahdo sinua kadottaa luotamme, sen kyllä voit arvata" ... hänen +äänensä vapisi... "Tätä tehdään sinun omaksi hyödykses, lapseni! Millä +luulet teidän kolmen tytön tulevan aikaan, jos isä kuolisi? Meidän +pitää iloita, kun näin edullinen tilaisuus taritaan, emme saa sitä +hyljätä ... muista sitä, muista alati sitä, Inger-Johanna! -- Sinulla +on kyllä ymmärrystä, vaan opi myös hallitsemaan tahtoasi; juuri siinä +sinua uhkaa vaarat, lapseni!" + +Inger-Johanna loi silmät äitiinsä melkein tuskan katseella. Kipeä +taistelu syntyi hänen tajunnassaan... Häntä, joka aina keinon keksi, +näkyi nyt äkkiä neuvottomuus hämmentävän... + +"En siedä, että tyttö on poissa näkyvästäni tänä iltana, -- annatte +minun olla yksin tuolla sisällä!" sanoi kapteeni, tullessaan +narisevasta ovesta... "Et ajattele ensinkään, äiti, miten yksinäiseksi +ja ikäväksi tämä tulee minulle!" Hän puhkuili kuin valaskala. + +"Nyt tulemme kaikki sisälle... Ja ehkä isä laulaa vähäsen tänä iltana?" +kehoitti äiti. + +Kapteenin uljas, vaan tähän aikaan jo hieman ruostunut basso-ääni, oli +hänen ylpeytensä aiheita nuoruuden ajoilta. + +Pianolta korjattiin kirjat ja paperit, kansi oli avattava, kun isä +lauloi. + +Siinä se seisoi, tuo vanha soittolaite keltaisine hampaineen ohuein +tärisevine äänineen ja useampine katkenneine kielineen; ja äiti säesti +laulua, vaan jäi siellä täällä jälkeen, ikäänkuin pussi, joka putosi +kärryiltä, hevosen kuitenkin väsymättä laukatessa tietä eteenpäin. Isän +maltittomuutta hän sieti stooillisella levollisuudella. + +Tänä iltana esiteltiin "Vikingabalken" ja lauluja Frithiofin sadusta... +Hän lauloi, niin että ikkunanruudut tärisivät. + + + + +IV. + + +Vuosi oli taas yksi vierinyt -- joulu oli mennyt, oltiin puolivälissä +helmikuuta. + +Kapteeni istui kahden kynttilän ääressä polttaen tupakkaa ja lukien. +Pöydän toisessa päässä sai Jörgen käyttää kynttiläin valon hyväkseen, +kun hän siinä istui läksyinensä; hänen piti siinä venytellä määrätyt +tuntinsa, siitä vähän väliä, taisiko läksynsä vai eikö tainnut niitä. + +Kuuraiset ikkunaruudut kimeltelivät kuutamossa valkoisina kuin marmori; +niistä kuvastui toinen ikkuna arkihuoneen pimeälle peräseinälle. + +Kuuluipa varmaan kulkusia!... + +Jörgen kohotti keltaista, karkeatukkaista päätään kirjasta ylös. Hän +kuuli sen jo toistamiseen kaukaa joltakin ahteelta. + +"Minä kuulin kulkusia tieltä", mutisi hän ... "hyvin kaukaa." + +"Loruja, -- lue läksyjäsi vaan, poika!" + +Mutta vaikka kapteeni näytti olevan tutkimisiinsa lujasti kiintynyt, +tarkkailivat hänen korvansa kuitenkin jokaista ääntä... + +"Kauppiaan aisakello se on, luulen minä, se kuuluu niin komealta", +virkkoi Jörgen jälleen. + +"Jos vielä kerran minua häiritset, niin saat kuulla kulkusten helisevän +ympäri korviasi!" + +Maakauppias Öjseth oli niitä vieraita, joita kapteeni kaikkein +epäkernaammin olisi nähnyt taloon saapuvan! Tämä kirjoitti, kirjoitteli +uudestaan ja uudestaan muistuttamaan kolmestakymmenestä taalaristaan, +joiden hän luuli muka saamattomissa olevan... "Hm, hm", mutisi kapteeni +punaisena kasvoista ja luki eteenpäin lujasti päättäen, ettei tahtonut +nähdä tuota miestä ainakaan ennenkuin seisoisivat huoneessa +suutatusten. + +Aisakello vaikeni todellakin pihalla. + +"Hm, hm!"... + +Jörgen kavahti pystyyn. + +"Siirry sinä, poika, vaan paikaltasi, niin hakkaan sääresi ja kätesi +palasiksi!" raivosi kapteeni punasena kuin kupari. "Istu, -- istu +hiljaa ja lue!" + +Hän itse istui myöskin hiljaa. Tuo kauppiasraato saa kyllä itse panna +kiini hevostansa tankoon porraspäässä ja auttaa itseänsä miten +parhaiten taisi. + +"Ulkona puhutaan ... Iso-Ola"... + +"Suusi kiini!" sanoi kapteeni synkällä, syvällä bassoäänellä ja iski +poikaan senlaisen silmäyksen, joka olisi voinut naulata lattiaan kiini. + +"Mutta, isä, sehän on" -- Samassa retustettiin häntä tukasta ja hän sai +aikamoisen korvapuustin, niin että hän lensi keskelle lattiaa. + +... "tohtori!" ulisi Jörgen. + +Samassa hetkessä nähtiinki että Jörgen oli todellinen marttiira, sillä +tohtorin lyhyt, neliskulmainen olento ilmestyi oveen. + +Turkit olivat napista auki ja hänen pitkä vyönsä laahasi maata. Hän +piti kelloa kädessään: + +"Paljoko kello on?" + +"Sinä, sen kadotukseen tuomittu helvetin sikiö, sinähän siinä tuletkin, +Rist!"... + +"Paljoko kello on, kysyn minä, katso!"... + +"Ja tämän tähden olen täällä Jörgeniä kurittanut... No, no poika! +Pääset läksyistäsi ja saat pyytää siirappia puurolle tänä iltana. +Juokse pian äidin luo ja sano, että Rist on täällä!" + +Kapteeni aukasi kyökin-oven: "hoi Marit! ... Siri! -- -- tulkoon piika +sisälle vetämään päällyssaappaita tohtorin jaloista! Koko seurakunnan +taudit istuvat kai vaatteissasi". + +"Paljoko kello on, kysyn minä, -- etkö voi katsoa!" + +"Viisi minutia yli puoli seitsemän." + +"Kolme penikulmaa ajettu kahdessa ja neljännestunnissa Jölstadista +Liinukalla tänne asti, -- sepä on jotakin!" + +Tohtori oli saanut turkit yltään. Tuo lyhyt, vantera mies leveine +kasvoineen ja punaisine partoineen seisoi melkein uponneena suuriin, +pitkävartisiin matkasaappaisinsa: + +"Ei, ei!" tiukkasi hän palvelustytölle, joka aikoi vetää niitä hänen +jaloistaan... Kuulepas, Jäger, tuletko kanssani pihalle koettamaan +Liinukan toista takajalkaa. Se alkoi vähä nilkuttaa, niin näytti +minusta tuolla eräässä ahteessa ja ontua." + +"On kaiketi hiemasen nyrjähtynyt!" Kapteeni sieppasi kiihkeänä lakkinsa +pianon päältä ja seurasi vierasta. + +He seisoivat reen vieressä vähissä vaatteissa jäisessä pakkasessa ja +tarkastelivat Liinukan reisiä ja nostelivat sen vasenta takajalkaa. He +seurasivat sitä talliin vielä tarkempaa tutkimusta tehdäkseen. + +Kun palasivat sieltä, olivat he kiivaassa väittelyssä. + +"Sen minä sanon, että yhtä suurella syyllä voit sanoa sillä olevan +räkätautia takajaloissa... Jos et paremmin ymmärrä ihmisten +parantamista kuin hevosten, niin en anna neljää äyriä koko tohtorin +tutkinnostasi." + +... "Se sinun Ruskeasi, Jäger! Kummallistapa ruokaa se syö. Eihän se +toki mahtane pelkkiä seimenlastuja syödä?" ilkkui tohtori +veitikkamaisella ivalla. + +"Mitä? -- näitkö sinä sitä, sen ... lurjus!" + +"Kuulinhan sitä, kuulin, -- panihan se kuin saha siellä pilttoossansa. +Mokoma junnari on sinua veijannut oikein hyvänpäiväisesti!" + +"Eikä niinkään, ei niinkään! Vuoden kuluttua se jo on yhtä komea kuin +muutkin Jägerin hevoset... Mutta sen sanon, että hyvän kaupan teit, kun +ostit Liinukan viidelläseitsemättä." + +"Kuudellakymmenellä ja harjakannu päälliseksi ... mutta minä en sitä +möisi, vaikka tuossa paikassa siitä antaisit sata!"... + +Edustuvassa odotti rouva. + +Aslak oli telannut jalkansa viime torstaina hirsimetsässä, -- rouva oli +sitonut haavan; -- ja itsellinen Andres makasi keuhkokuumessa; lukkari +oli käynyt iskemässä suonta; lapsia oli tupa täynnä ... mikä tulisi +neuvoksi jos isä kuolisi! + +"Vetäkää muutamia kuppisarvia selkään, ja jos hän ei siitä virkoo, niin +pitää vielä hyvästi suonta iskeä". + +"Hän oli pyörtyä viime kerralla", muistutti rouva vähän arvelevaisena. + +"Laskekaa verta pois! laskekaa verta pois! -- Veren pitää +vähetä rinnasta, muuten polte hänet lopettaa. Huomenaamulla +menen tupaan katsomaan häntä... Ja Thean kaulaa pitää voidella +kamferttilinjamentilla, kääritään villasukka ympärille ja sitte sänkyyn +hikoilemaan -- ja kelpo lusikallinen resiini-öljyä tänä iltana! -- +Kamfertilla voitte myös voidella ruotimuorin sydänalustaa, jos hän +kovasti rupeaa valittelemaan. Saatte sitä lisää vielä"... + +-- Illallisen jälkeen istui talon vanha ystävä piippuineen ja +punssilasineen toisessa päässä sohvaa ja kapteeni toisessa. Tuo punanen +hohde tohtorin nenällä ja poskilla ei yksistään ollut seurauksena tästä +muutoksesta pakkasesta huoneen suloiseen lämpöön. Ihmiset puhuvat, että +hän vanhanpojan-yksinäisyydessään aika lailla lohdutteli itseänsä +väkevältä maistuvilla. + +He olivat jo pakinoineet kylläksi asti hevosista ja viimevuotisista +muistoistaan Mon kartanosta, kunnes nyt puhe kääntyi perheellisiin +seikkoihin. + +"On, näetkös, kuulumisia sekä kaupungista että länsipuolelta... Vanha +Alette-täti kirjoitti ennen joulua, että kuvernöörin rouva nyt kyllä on +saanut luokseen sen, jonka kanssa hän sai koetella sekä makeat että +karvaat"... + +"Enkös sitä sanonut?" sanoi tohtori, "ensimäinen, mikä maneesissa on +tehtävä, on hevosen luonteen tutkiminen. Ja Inger-Johannan luonne ei +ole taipuvaisimpia; sitä pitää hyvyydellä voittaa." + +-- "Ja ett'ei käly koskaan ollut ajatellut moisten syntyperäisten +ainesten siinä määrin voivan kehittyä autiolla maaseudulla." + +Kapteeni veteli kiihkeänä savuja piipustaan ... kun se äiti nyt +päättäisi tuon pitkällisen pöydästäkorjaamisen, että vihdoinkin +saataisiin esille tyttärien kirjeet! + +"Voit ajatella, että se on vasta omituinen pelikaani tuo henkikirjuri +Rysylke'ssä! -- komentelee ja tömisee ... pitää ihmiset kurissa niin +hyvin kodossaan kuin konttorissa. Mahtaneekohan tuo milloinkaan hakea +sieltä pois: sillä sitä hän uhkailee joka kerta, kun näkee jonkin viran +olevan avoinna, kirjoittaa Thinka... + +"Anna meille kirjeet, äiti! -- ja silmälasini", virkkoi kapteeni, kun +rouva tuli sisälle. + +"Ensin se kirje, joka tuli Marraskuussa, niin saat sinä, Rist, kuulla +kummityttösi tulosta kuvernöörille"... + + ... "Kun Iso-Ola nosti kapineita kadunpuolisesta ovesta + ylöskäytävään, oli minulla eniten halua istua uudestaan rattaille + ja ajella toiset kolme päivää takaisin kotiin; mutta sitte + ajattelin samassa: paras on marssia rohkeasti eteenpäin, + kuten isä sanoo! Minä menin portaita ylös palvelijan ohitse + ja aukaisin oven. Siellä oli niin valoista ja naulikoilla paljo + päällysvaatteita, hattuja ja huiveja, ja pari kertaa pujahti + ohitseni pari palvelusneitsyttä kantaen tarittimia ja teekuppia, + katsomatta vähääkään minuun. Mutta minä ajattelin, että se, joka + nyt tällaisiin oli joutunut, oli juuri teidän tytärkultanne! + Päällysvaatteet riisuin yltäni yks kaks; -- naputin ovelle + kerran, kaksi, olin kuin unissani, ja sitte tartuin lukkoon ja + väänsin sen auki. Kas niin, siellä ei ollut ketään! Siellä oli + toinen ovi ja sen edessä uutimet, joita tarvitsi vaan hiukkasen + vetää syrjään ja -- samassa pujahdinkin niiden läpi ja seisoin + keskellä kaikkea! Niin, mitenkä tästä kertoisinkaan. Se oli + nurkkahuone, tuo, johon saavuin; siellä on pelkkiä mahognysia + huonekaluja ja pehmeiksi topatuita nojatuoleja ja sohvan + yläpuolella on kultapuitteisia tauluja; kaikki jotenkin tummaa. + Mutta tuosta en nähnyt rahtuakaan silloin, sillä minusta näytti + ensimmältä kuin olisi ollut melkein pimeä. Mutta siellä oli + tuonlainen suloinen hämäryys vaan. Korkean pöytälampun päälle + oli pantu varjostin, ja lampun ympärillä oli kokonainen seura! + Nurkkasohvassa istuivat rouvat juoden teetä ja monta muuta. + + "Minä seisoin keskellä lattiaa, ja luulin, että punasenruskeassa + arkihameessani ei olisi moitteen syytä. + + "Täti Zittow!... Sain minä sanotuksi. + + "Kuka se on?... Mitä?... Eihän vaan rakas Inger-Johannani? -- + Mieheni sisarentytär! sanoi eräs nainen pöydän luota... Sinähän + olet kuin tuore metsän ruusu, kun vielä on sadepisareitakin + kasvoillasi ... ja kylmä näyttää sinun olevan! -- hän tarttui + minua kädestä kiinni. Mutta näin kyllä hänen katselevan pukuani. + Saat nähdä, että se on liian pitkä liivistä -- sanoin minä; + samaahan sanoin jo kotona! Mutta sitte unohtui koko pukuni, + sillä tuohan olikin täti ja hän syleili minua ja sanoi: + tervetultuasi, rakas lapseni! Arvaan että kuppi kuumaa teetä + nyt on hänelle hyväksi, neiti Jörgensen! Ja käskekää Minan + laittaa hänelle makuuhuone kuntoon ylhäällä vintillä! Ja + sitte vei hän minut istumaan pehmeään nojatuoliin seinällä. + + "Siellä istuin minä hämärässä teekuppi ja rinkeli kädessäni, + -- millä tavoin ne minulle tulivat sitä en muista, -- ja + ajattelin minäkö tässä istun vai kuka? + + "Ensin ei ollut helppoa nähdä niitä, jotka istuivat ympäri + huonetta pehmeisin nojatuoleihin vajonneina. Aivan minun + ääressäni kiikkui ylös ja alas kannuksella varustettu jalka + ja punaraitanen housunlahe. Silloin tällöin pisti silmiini + joku komeasti kirjaeltu, valkoinen kaulus, kun joku nousi + asettamaan kuppinsa pöydälle. Lampun varjostin muodosti + ympyriäsen valopiirin huoneesen, tuskin puolen kyynärän + etäisyydelle pöydästä. + + "Oi, kuinka siellä oli leposaa ja hienoa! + + "Aivan lampun varjostimen alla istui täti kumartuneena + jonkinlaisen mustan laitoksen yli, jossa oli neekeripoikain + kuvia ja poltti suitsutuspaperia; hänen harmakkaat hiuksensa + olivat kammatut hirveän säännöllisesti alas otsalle. + + "Pöydällä oli kiiltävän kirkas teekeittiö ja sen ympärillä + komeita sinisiä kuppia vanhaa Kööpenhaminan porsliinia, + samanlaisia kuin ne neljä paria, jotka äidillä on kaapissaan + ison-äidin perintöä. Minun piti koko ajan katsoa sivullepäin + tädin suuria korvarenkaita, jotka niin loistavina riippuivat + kaulan pitsien sekaan. Minusta näytti kuin tuo vanhan-aikuinen, + uurnanmuotoinen teekeittiö olisi ollut hänen näköisensä. Oli + kuin he olisivat kuuluneet yhteen, -- en tiedä miltä ajoilta, + vaan eihän toki luomisesta asti. Ja kun keskustelu hetkeksi + taukosi ja tuli senlainen hiljaisuus, niinkuin siellä ei olisi + ollut yhtäkään ihmistä, surisi ja sihisi keittiö ikäänkuin + tädin tanskalaista r:ää sorahtamalla: perintö! perintö! + -- ja sitte se taas sihisi: Zittow, v. Zittow... Se juttu + häilyi mielessäni, jonka sinä, äiti, kerroit minulle tuosta + tanskalaisesta Zittowista, joka oli diplomaatina Brüsselissä!" + +"Entäs mokomaa! -- hänellä on tuo veressään" ... nauraa hohotti +tohtori. + + "Mutta ei siltä näyttänyt kuin täti olisi pitänyt kiirettä + minulle setää esitellä. Ja kun hän lähetti neiti Jörgensenin + taritsemaan teetä viereiseen huoneesen, jossa herrat korttia + löivät, pöllähti päähäni kysyä, enkö minä saisi mennä hänen + kanssaan. + + "Hyvin kernaasti, lapseni, olisi väärin kauemmin koetella + kärsivällisyyttäsi! -- Ja sitte, neiti Jörgensen, menette + saattamaan pientä matkustavaistamme ylös hänen huoneesensa ja + pidätte huolta siitä, että hän saa jotain syödäkseen ja pääsee + ajoissa levolle. Mutta minä näin selvästi, että täti veti + lampun varjostimen alemmaksi siltä puolelta, josta minun tuli + mennä; tuota tulin ajatelleeksi jälestäpäin. + + "Mitä? mitä, mitä? sanoi setä; olisitte vaan nähneet miten hän + katsoi minuun. Hän oli niin sinun näköisesi, äiti, otsasta ja + silmistä, että minä heitin käteni hänen kaulansa ympäri. + + "Hän piti minusta kiini ja katsoi minua. Enkö voisi luulla itse + täti Eleonoran ilmestyneen eteeni! No, no, elä kuitenkaan + kuvittele olevasi niin loistava kaunotar! + + "Senlainen oli vastaanotto! + + "Vähää jälkeenpäin makasin minä vuoteellani sievässä sinisessä + kamarissani pitkähesuisine uutimineen ikkunain edessä. Uunissa + oli suitsutusta ja ajattelepas sitä! neiti Jörgensen, joka + kutsui minua neideksi! auttoi minua riisumaan vaatteet yltäni + ja kätki minut pehmeisin untuvapeitteisin. + + "Siinä minä makasin ja tuumailin kaikenmoista, niin että pääni + kävi yhä kuumemmaksi, kunnes vihdoin olin ajaa jytkyttävinäni + rattailla Ison-Olan kanssa." + +"Niin, rattaat ne palasivat tyhjinä kotiin!" sanoi kapteeni +huoahtaen... + +"Saat nähdä, että hän vielä tulee vaunuissa Giljelle!" tuumasi tohtori. + +"Se tyttö oli kaunis!" virkkoi kapteeni liikutetulla mielellä... "Voin +nähdä hänen seisovan siellä sedän luona keskellä lattiaa, mustat +hiukset nutturalla niskassa. Kun hän oli saanut pitkät hameet ja oli +nostanut ylös pitkät lettinsä, jotka ennen aina pitkin selkää +riippuivat, oli hän äkkiarvaamatta muuttunut joutseneksi... Muistathan, +Rist, miltä hän näytti silloin, kuin pääsi ripille!" + +"Mutta rakas Jäger!" sanoi äiti moittivalla äänellä. + +Kapteeni aukasi vieläkin yhden suuren, tiheään kirjoitetun +postipaperin. + +"Tässä saat kuulla lisää; tämä on 23:lta päivältä Tammikuuta. + + "Ne rahat, jotka sain kotoa" -- + +"No, no"... + + "Larssonin laskuun meni" -- + +"Voit jättää lukematta koko tuo sivu", sanoi äiti päättäväisesti. + +"No niin! niin, niin -- pikku-asioita vaan kaikki nämä ... mutta +tässä"... + + ... "Voi, kun et sinä, isä, etkä sinäkään, äiti, saa nähdä + kumpaistakaan uutta pukuani! Täti on arvaamattoman hyvä. On + mahdotointa kävellä muulla lailla kuin kauniisti tämänkaltaisissa + kengissä; ja täti sanoo minun kävelevänkin somasti; tuntuu + siltä kuin aina astuisin tanssilattialla. Ja eilen antoi täti + minulle puolikalossit, joista lähtee soljet jalan päälle. + Oletteko moista kuulleet! Niin, minä suutelin häntä sillä + kertaa; sanokoon siitä mitä tahtoo, arvelin. Sillä, tietäkää + se, että ensimmäinen sääntö naiselle, sanoo täti, on jonkinlainen + arvollinen levollisuus, joka kuitenkin siltä saa olla sydämmellinen! + Minulla on sitä luonteessani, sanoo hän, ja minun tarvitsee sitä + vaan kehittää, pianoa minun pitää oppia soittamaan ja suorittaa + täydellinen kurssi tanssikoulussa. + + "Täti on niin äärettömän hyvä minua kohtaan. Mutta on niin + kummallista, että aina kun hän tahtoo sulkea ikkunat, tahtoisin + minä pitää niitä auki. En tarkoita tietysti alakerroksen + kaksinkertaisia ikkunoita, joiden eteen on liimattu paperia, + vaan niitä, mitkä ovat omassa huoneessani. Ajatelkaapas, + ensiksikin kahdet ikkunalasit ja lisäksi pari kerrosta uutimia, + ja sitte nuo monet talot, jotka ovat ahdatut meidän talomme + ympärille; eihän sitä voi henkeänsäkään vetää, ja se muka + auttaisi, että ylintä osaa ikkunasta pidetään auki kaksi + kertaa päivässä! + + "Täti sanoo minun kyllä vielä tottuvan kaupungin ilmaan. Mutta + miten se tulee tapahtumaan, sitä en tiedä, sillä en milloinkaan + saa sitä oikein tuntea; ei kertaakaan ole käteni ahvettuneet + koko talvena! Me olemme joka aamupuoli hetkisen ajelemassa, ja + iltapäivällä käymme, täti ja minä, puotiloissa, -- siinä kaikki. + Toista on täällä käydä ulkona kuin kotona, sen arvaatte; kun + satuin hyppäämään pienen lumikinoksen yli tullakseni pikemmin + rekeen, sanoi täti että jokainen tuonlaisesta heti voisi nähdä + jälkiä -- luontotilastani. Minulla voisi kyllä olla raudat + jaloissa, kuten vangeilla, joita joka päivä näen linnan kohdalla, + ja kuitenkin pääsisin liikkumaan niin nopeasti kuin tarvitsee. + + "Ja täti on kieltänyt, ett'en saa käydä avojaloin makuukamarini + lattialla! Niin, olisitte vaan nähneet hänen hämmästystänsä, + kun kerroin, mitenkä Thinka ja minä jään lähdön aikana kahlasimme + yli puron päästäksemme oikotietä myllylle! Lopuksi täytyi hänen + kuitenkin nauraa kanssani. Mutta minä olen varma siitä, että + minua varten ne tohvelit ovat, jotka pistivät esiin eräästä + kääreestä; hienot, untuvareunaiset. Katsokaas, niiden sisäänhän + sitä sentään koetetaan pusertaa omaa herttaista pikku tahtoani!" + +"Pitää kyllä varansa, ett'ei päitsiä niinkään helposti päälle saada", +mutisi tohtori. + +Rouva huokasi syvästi. + +"Sellaiset herttaiset pikku tahdot kasvavat kernaasti juuriksi, ja" -- +vieläkin syvä huokaus -- "nainen ei senlaisella tule toimeen +maailmassa." + +Tohtori tuumaili tuijottaen lasiinsa: + +"Naisen suurimpia ansioita on taipuvaisuus; mutta runoilijat ylistävät +uhkeita, ylpeitä neitosia!... Siinä on hieman ristiriitaisuutta +siinä"... + +"Mitä vielä, ukkoseni! Ja'a heidät kahteen osaan! Sillä rumat naiset, +ne enimmäkseen saavat olla taipuvaisia", virkkoi kapteeni. + +"Se kauneushan on niin katoovaista, ja parempi on ajatella niitä +aikoja, kun täytyy olla taipuvaisena", huomautti rouva kutimensa luota. + + "Ranska se sujuu niin että hei vaan!" jatkoi kapteeni kirjeen + lukemista. "Minä luen sen aina ennen aamiaista, ja täti on + erittäin mielihyvillään ääntämisestäni. Mutta sitten pianon + ääreen yhdeksästä yhteentoista, hui, pelkkiä sormiharjoituksia! + Sen jälkeen tulee tädin vastaanotto-aika. + + "Ja arvaappas, kuka tuli meille toissapäivänä? Ei kukaan muu + kuin -- ylioppilas Grip! Tuntui siltä kuin olisimme olleet + hyvinkin tuttuja ja kuin olisin pitänyt hänestä vielä enemmän + kuin ennen, sillä kovin iloiseksi tulin saadessani kerrankin + tavata ihmistä, joka tunsi kotini. Vaan ajatelkaapa! minä vähä + epäilen, eikö hän koettanut mestaroida tätiä; ja sitte uskalsi + hän vielä luoda minuun senlaisen katseen, ikäänkuin minä olisin + ollut samaa mieltä kuin hän! Täti oli toimittanut hänelle paikan + enon konttorissa, koska oli kuullut hänen tutkintonsa onnistuneen + erittäin loistavasti ja että hän oli hyvin lahjakas, vaan ei + saanut mitään varoja kotoaan lukujensa jatkamiseen." + +"Uskalsin antaa hänelle kolme taalaria ... mutta sitä en ymmärrä +mitenkä se veitikka jaksoi tutkintonsa suorittaa", sanoi kapteeni. + +"Vaan ne hän maksoi takaisin, Jäger, postimaksut ja kaikki." + +Kapteeni nosti taas kirjeen kynttilän taakse ja alkoi lukea. + + ... "Ja sitte täti arveli, että hänen suora käytöksensä tarvitsisi + vähä sievistämistä ja kutsui tulevaan viikko-iltamiinsa; täti + kokoo niin kernaasti nuorisoa ympärilleen; mutta täti huomasi, + että tämä kutsumus oli Gripille kuin käsky jonkun velvollisuuden + täyttämiseen. Ja tällä kertaa tuli hän poissa-oloaan pyytämään + anteeksi. Sepä oli vieraissakäynti sekin! + + "No, saamme Teidät luoksemme jonakin toisena tuorustaina sen + sijaan, sanoi täti. + + "Te tietänette syyn poisjäämiseeni, vastasi Grip. Se on minun + -- sivistymätön vastenmielisyyteni niitä yksimielisiä teekuppeja + kohtaan, jotka muodostavat korkeimman tuomioistuimen Teidän + tee-iltoinanne! + + "Kas, kas, kas, naurahteli täti. Ehken suuresti erehdykään, + kun sanon, että teillä alkuaan on taipumusta seura-elämään. + Siinä vasta kaikki luonteen paraimmat ominaisuudet tulevat + näkyviin. + + "Kaikki liukkaimmat, pintapuolisimmat tarkoittanette! + + "No, no, ei pidä taantua, herra Grip, jos pyytää uskallan! + + "Sanoin niin hyvästi kuin suinkin osasin, kunnioitettu rouva; + sillä oikeastaan tarkoitin: kaikki valheellisimmat. + + "Te olette taas vastaansanomisen tuulella; ja silloin joutuu + niin helposti tylyksi. + + "Minä puolestani vaan luulen, että silloin valhettelee, jos + on väittämättä vastaan, kun toisin ajattelee. + + "Silloin uhraa hyvälle tavalle; ilman sitä ei seurusteleminen + olisi mahdollista. + + "Ja mitä uhrataan? Totuutta! + + "Paremmin ehkä hiukkanen omaa turhamielisyyttämme, tilaisuutta + näyttämään jotain loistavaa ominaisuutta; se on luullakseni + suuri kiusaus erittäinkin nuorille herroille. + + "Mahdollista, mutta -- ei sittenkään, virkahti ylioppilas. + Näettekös! + + "Mutta sitte sanoi täti, joka ei milloinkaan luovu omista + ajatuksistaan: sievä käytöstapa ei ole halveksittava; ja kun + näen nokkelan ylioppilaan seisovan konverseeraamassa kädet + taskuissa tai rinkuttelevan tuoliaan, niin koetan aina pienellä + viittauksella korjata tuota puutetta hänen kasvatuksessaan, -- + vaikka asianomainen sitte suuttuisi tai olisi suuttumatta + äidilliseen suoruuteeni! + + "Olisitte vaan nähneet häntä! Kädet pois taskuista ja samassa + seisoi hän siinä edessämme suorana kuin kynttilä. + + "Jos kaikki olisivat kuvernöörin rouvan kaltaisia, niin kyllä + neuvoisin osan-ottoa seuraelämään, hän sanoi, sillä te olette + rehellinen vaimo! + + "Vaimoko? Rouvaksi tavataan kutsua! + + "Tarkoitan olevanne rehellinen kuvernöörin rouva; muuten en + sanokaan hyväntahtoinen rouva! ja sitte pudisteli hän ruskean, + paksun tukkansa otsalle. + + "Mitään valokuvaa en Teistä kotilaisista tarvitse, sillä illalla + maatessani kuvailen aina olevani kotona. Näen niin selvästi + miten isä kävelee viheltäen lattialla ja sitte juoksee konttorin + portaita ylös, ja minä tukistan Jörgeniä ja koputan hänen päätään + maantiedekirjalla, niin että saan hänen kimppuuni ja hän ajaa + minua takaa läpi koko talon. Niin, minun on välistä niin haikeasti + ikävä, vaan en uskalla näyttää sitä tädille, sehän tuntuisi + hänelle kiittämättömyydeltä. Hän ei usko ihmisten muualla + voivankaan elää kuin kaupungissa. + + "Ja sitten on koko joukko asioita, joita aivan täytyy piiloon + pistää, vaikk'en tiedä miksi. Ajattelepas äiti, hätinä juuri + saa sanoa, että meillä kotona on lehmiä, neuvoi täti, mutta voi + minua, jos sanoisin, että joku niistä on poikinut! Tahtoisinpa + tietää, millä lailla he luulevat saatavan uusia lehmiä, kun + vanhat tapetaan jouluksi?" + +Kapteeni nauraa röyhäsi pari kertaa. Mutta rouva näytti huolestuneelta, +ja hän valitti: + +"Se on siitä, ett'emme ole voineet pidättää lapsia tupaan menemästä; he +ovat siellä kuulleet väen puheita!" + +"Nähkääpäs, rouvaseni!" selitti tohtori, "kaupungissa ollaan niin +hienoja, että tuskin uskalletaan antaa kanan munia... He tahtovat vaan +tietää maaseudun harrastusten hedelmistä ja nauttia niitä!" + +"Niin", lisäsi kapteeni, "ei ole juuri suotavaa, että jokin Polle +raukka on kyllä hävitön tekemään varsoja siellä!" + +Rouvaa rupesi yskittämään ja hän teki itselleen asiaa neulomapöytään. + +-- -- Rouva oli tunti sitte mennyt levolle; kello kävi kahtatoista. + +Kapteeni ja tohtori istuivat nyt hieman unisina juomajäännösten +ääressä, ollen noitten himmeäin talikynttiläin näköisiä, jotka +pitkäkarsisina ja talia juoksevina pöydällä törröttelivät. + +"Pidä sinä Liinukkasi, Rist! Usko pois ... harvassa on miestä, joka +minulta hevosen saisi, -- niin kokeneelta kuin minä, näet, joka +eläissäni senlaisen joukon komeita Jägeri-hevoisia olen kasvattanut!" + +Tohtori vaan katsoa tähysteli lasiin. + +"Sinä ajattelet seimenjärsijää!" muistutti kapteeni kiihkoisena. "Mutta +se kauppa tehtiin oikein akkamaisella kavaluudella, -- suorastaan +petoksella, niin että miestä voisi siitä oikeuteen haastaa... Mutta, +niinkuin jo sanoin, pidä sinä Liinukkasi itse!" + +"Olen siihen hiukan kyllästynyt!" + +"Kas niin! kas niin! mutta se on sinun syysi se, ukkoseni, eikä +Liinukan. Sinä saat aina kylläksesi elukoitas... Jos lukisit kaikki +hevoset, joita olet itsellesi vaihtanut, niin tulisi niistä joltinenkin +talli täyteen!" + +"Se oli jo varsana pilattu saviranan kiertämisessä." + +"No eikö muuta? Sen vian minä siitä saisin, jos parina viikkona sitä +juoksemaan opettaisin". + +"Minä niin väsyn vetää ja nykiä toista ohjasta saadakseni sitä pois +tienpuolesta; -- jos ei sitä vikaa olisi, niin ei se milloinkaan minun +käsistäni luiskahtaisi! Jos vaan ei olisi suurempaa vikaa ollut kuin +että se seimeä hiukkasen nakertaisi!" + +Kapteeni näytti tuumailevalta; hän nojautui sohvaa vasten ja veti pari +hyvänmoista haikua piipustaan. + +"Ruskean viasta ei paljo ole lukua, -- vähä järsii vaan ... toisella +kulmahampaalla". + +"Ja Liinukka myöskin pyrkii vaan toiselle sivulle tietä." + +Jälleen muutama sakea savu piipusta. Kapteeni kynsäsi korvallistaan. + +"Jos joku sen osaisi parantaa, niin kyllä minä ainakin." + +Hän ahneesti veteli savuja. + +Tohtori kopisteli piipustaan perät pois. + +"Minun Ruskeani on muuten hyvin joutuisa juoksussaan ... ei oikein +tahdo kärsiä seimeä tallissa, mutta se ei ole suurimpia vikoja +hevosessa!... Ja niin hölläsuinen, huomaa jos hieman koskettaakin +ohjaksiin ... niin ihmeellisen hienotunteinen ... oikein sillä kelpaa +herrastella maantietä ajaessaan!" + +"Niinpä niinkin, ei minulla ole erinomaisia sitä vastaan, -- oiva +elukka!" + +"Kuules, Rist! Siinä todella olisikin sinua varten ajohevonen ... +seisoo niin tottelevaisena kohta kun vaan nostaa suitset seljälle!" + +"Liinukkaako vaihtaisin, sitäkö arvelet?" tutkisteli kapteeni +epäileväisellä äänellä; -- "en tosiaankaan ole sitä ajatellut"... + +Tohtori pudisteli päätänsä... "En vaan ymmärrä, mikä siinä on, että +toista ohjasta aina täytyy niin lujalla pitää." + +"Mutta minä sen ymmärrän ukkoseni!" + +"Jospa ei sinua vaan peijattaisi siinä, Jäger! Tiedäthän, että kauppa +se aina on kauppaa?" + +"Minuako peijattaisiin? -- ho, ho, ho, ho." Kapteeni nauroi +ylönkatseellisesti ja taatulla itsetunnolla, niin että oikein tuoli +jytkyi... "Olkoon menneeksi sitte! me vaihdamme!" + +"Sinä, Jäger, aina niin suin päin päätät asiat!" + +"Se on minun luontoni, näetkös, ... asiat selville yks, kaks! + +"Ja niin me juomme harjakaisia", huusi kapteeni kuumeentapaisesti; hän +oli ravistanut peruukinsa kallelleen ja hypähti pystyyn. + +"Katsokaamme onko äidillä konjakkia vielä kaapissa!"... + + * * * * * + +Mikähän oikku sillä hevosella oikeastaan oli?... + +Kapteenilla oli täysi työ opettaessaan Liinukkaa juoksemaan. Se käänsi +päänsä oikealle ja tahtoi tien syrjään niin paljo kuin ohjaksilta +saattoi. Mahdotonta oli tuosta pahasta päästä! + +Aamulla oli hän ajanut portin pieleen toisen aisan poikki. Pelkäsikö se +varjoaan? -- oli selko siitäkin saatava! Kapteeni päätti lähteä +kuutamossa illalla ajamaan. + +Kun hän iltapuolella tuli talliin, kohtasi häntä kummallinen näky. + +Iso-Ola oli taluttanut hevosen keskelle lattiaa ja seisoi uhkaamassa +sitä puiden vasten otsaa nyrkkiään. + +"Kuulkaa, kapteeni! nyt olen koetellut sitä monella lailla; ja ei se +räpytä silmiään eikä hiiskahda vaikka uhkaisin sitä kirveellä! + +"Ja katsokaas vaan kuinka se nyt säpsähtää!"... Iso-Ola nosti nyrkkinsä +toiselle puolelle hevosen päätä. + +"Mutta vasen silmä se on sokea, on kuin kiini paiskattu kellarin +luukku!" + +Kapteeni seisoi hetken aikaa sanaakaan sanomatta; suonet otsassa +pullistuivat, ja kasvot lensivät niin punaisiksi kuin univormun kaulus. + +"Mitä sinä, sen" -- + +Hän veti hirmustuneena Olaa korvalle. "Seisotko siinä hevosta +uhkaamassa, senkin roisto!"... + +Kun Iso-Ola oli hevosta illastamassa, saapui kapteeni jälleen talliin. +Hän otti lyhdyn ja meni Liinukan ääreen. + +"Ei auta sinua mitkään opit ojahan kaatumasta... Kas tuossa saat +rahakolikon, Ola." + +Olan leveät kasvot kirkastuivat ja valtioviisaasti hän virkkoi: + +"Kyllä se tohtori nyt saa itselleen lautoja varustaa; sillä se, jonka +hän sai, se söi täällä ollessaan kolme kahden tuuman lautaa." + +"Kuule sinä!" jupisi kapteeni päätään nyökäyttäen, "ei pidä olla +millänsäkään; luulkoon vaan, että se meillä näkee molemmilla silmillä." + +-- Kun Iso-Ola kevätpuolella kaljamalla maantiellä ajoi halkokuormaa +Giljen mäissä, väisti hän jo ajoissa tiepuoleen, että Rist, joka +Pohjoiskylästä päin näkyi pienessä kirkkoreessään ajaa karahuttavan +jälessään, pääsisi ajamaan ohi. + +"Liinukka se on, näen mä! Onko kapteeni siitä hevosta saanut?... Tukkii +se kai yhtä paljo vieläkin tien sivuun?" + +"Ei maar tulikaan! Kapteenissa kyllä oli miestä sitä parantamaan; se +pysyy tiellä yhtä hyvin kuin minä!" + +"Kyllä uskon sinun valehesi, uskon kyllä..." mutisi tohtori, lyödä +läimähytti hevostaan ja ajeli eteenpäin. + + + + +V. + + +Kapteeni oli kauhistuttavalla tuulella; ovet jyskyivät koko +aamupuolen... + +Päivällisen aikana oli rauhallisempi lomahetki; Jörgen ja Thea istuivat +hiljaa lautasilleen tuijottaen ja varoivat, ett'eivät syytä antaisi +vihan purkaukseen. + +Vaan Jörgenin yritys jäädä huomaamattomaksi onnistui huonosti, kuten +tavallisesti. Velliä syödessä hän lujaa särpi lusikasta, ja silloin +rämähti ukkospilvi: + +"Älä maiskuta kuin porsas!" + +Iltapäivällä pisti äkillisesti kapteenin päähän tehdä kustannusarvio +talon korjaustöistä, joita oli alotettu jo syksyllä. + +Ja nyt ei saanut mennä liiaksi likelle konttoria; hänellä oli oikein +indialaisen korvat kuulemaan pienintäkin hiiskahdusta ja tuli kamalan +tuittupäiseksi, jos häntä jokin häiritsi. + +Talo oli käynyt aivan hiljaiseksi. Kuului vaan rukin yksinäinen hyrinä +tuvasta, hiljaa käytiin ovissa ja oikein tuska kurkkua kopristeli, kun +ne kuitenkin vähä narahtelivat. + +... Mikä tuota Torbjörg-jömppöä vaivasi, kun hänen päähänsä pöllähti +juuri nyt ruveta portaita pesemään? Pian hän siitä pois lähti +hiekkakuppi ja vesisanko käsissä, vaan hänen ammottavasta suustaan +saattoi huomata, ett'ei hän voinut käsittää mitä hänen pesemisensä +koskisi kapteeniin, joka aivan mukavasti sai istua konttorissa; mutta +meni Torbjörg kumminkin, sillä muutoin olisi kapteeni rajuilman lailla +tullut toisesta kerroksesta alas. + +Nyt huudettiin ylhäältä. + +Kapteeni tuli konttorista hanhenkynä suussa. + +Mihin oli hänen muistiinpanokirjansa joutunut? Se oli ollut porstuan +pöydällä... + +Äidin piti mennä ylös kuulusteltavaksi, samoin Thean ja Jörgenin. + +Tuossa, tuossa pöydällä ... tuossa! ... oli se ollut viisi kuukautta! +Oliko heidän tarkoituksensa saattaa hänet peräti onnettomaksi kaikella +pesemisellä ja siivoamisella? + +"Mutta, rakas, rakas Jäger, kyllä me sen vielä löydämme, jos sinulla +vaan on kärsivällisyyttä ... kun etsimme"... + +Ja siellä etsittiin koko vintti pitkin ja poikki, vanhain ikkunalasien, +ylös-alasin käännettyjen pöytäin, lankavyhtien, tappurakasojen, +paperikoppien alta ja kaikenlaisen romun seasta. Jörgen seisoi +tuskallisessa hädässään korkeassa tynnyrissä päällään ja kaivoi sieltä +kadonnutta kirjaa, kunnes äiti sai jälleen käännetyksi suunnan +konttoriin päin. + +"Konttorin kaapin päällä on suuri sininen kääre, vaan sieltä sinä jo +kaiketi olet etsinyt?" kysyi äiti. + +"Sieltäkö?... Tahtoisin tietää kellä olisi rohkeutta koskea" -- + +Kapteeni syöksi konttoriin. + +Niin, siellä se oli! + +Hän viskasi kynän vasten seinää; hänellä ei ollut vähääkään halua nyt +työhön! Ja hän istui synkkänä käsivarteensa nojaten ja tuijotti +eteensä... + +"Se on sinun syysi äiti! -- Vai minunko päähäni se sukkela ajatus olisi +juolahtanut, että Thinka Rysylkeen lähetettäisiin?"... + +Hän löi nyrkkinsä pöytään. + +"Se raha vie turmioon, sanon minä. -- Jos menetellään tuolla tavalla, +niin mitä jää jälelle Jörgen'in kasvatusta varten? -- Hui, oikein minun +nousee veri päähän... Kahdeksan taalaria suorastaan virtaan +heitetty"... + +"Totta kaiketi hänen täytyy saada pyhähame; Thinka on jo puolitoista +vuotta kuluttanut niitä vaatteita, joita hän sai kotoa." + +-- "Entä sitte uudet korukengät Stavanger'ista! Jopa nyt jotakin! +ei vähempääkään kuin Stavanger'ista ... niin siinä seisoo", hän +sieppasi laskun pöydältä ... "ja lakeeri-nahkainen vyö ja kenkien +puolipohjaamisesta ja paikkaamisesta kaksi taalaria ja yksi äyri ... ja +sitten ompeluneuvoja; en ole milloinkaan kuullut nuoren tytön ostavan +taloon ompelutarpeita! -- ja postirahaa! yksi taalari, kaksi äyriä ja +viisi killinkiä? ... kaksi äyriä ja viisi!... Kerrassaan +selittämätöntä!" + +"Puolestatoista vuodesta, ajattelehan toki sitä Jäger. Kuusitoista +killinkiä joka kirjeestä." + +"Kehno kirjoittaja, sanon minä, joka ei edes maksa kirjeitään... Miksi +kirjoitti hän nyt viimein, kun hän jo edeltäkäsin oli pannut terveisiä +kälysi kirjeessä? Neljä ja puoli kyynärää silkkinauhoja! Miks'ei hän +pannut kymmentä, -- kahtakymmentä kyynärää ... niin pitkää kuin täältä +on Rysylkeen! -- sittehän olisi saanut isänsä varat loppumaan yhdellä +kertaa. Kyllähän näen, mihin tässä vihdoin joudutaan"... + +"Vaan näethän, he vierailevat voudin ja papin ja maaherran luona; totta +kai hänen täytyy olla siististi vaatetettu." + +"Mitä? en ole milloinkaan kuullut, että tyttäretkin maksavat rahaa; se +on ihkasen uusi asetus, jonka sinä näyt keksineen. Mitähän siitä vielä +tulee?" + +"Se, joka ei kylvä, Jäger, ei saa myöskään niittää." + +"Niin, eikö se sato sinusta näytä erinomaisen oivalliselta? -- tuo +naisten suosikki, henkikirjurin konttoristi, joka on alkanut Thinkan +eteen ansoja virittää, mokoma tutkinnon käymätön raukka, ha, ha, ha! On +päivän selvä, että tyttö häneen on takertunut, muutoin kälysi ei olisi +sillä lailla kirjoittanut." + +"Thinkalla on niin pehmeä luonto", kuului rouvan hidas ja tuumaileva +vastaus ... "ja sellaisen tytön silmiä voi niin helposti häikäistä, +joka on niin lämmintunteinen ja vastaan-ottavainen! Mutta kun hän näkee +maailmaa vähä laajemmalta"... + +"Ei sitä musiikin mukaan maailmassa marssita, sanoi luutnantti +Bausback, kun hän maksoi velkansa vanhalla Stenbergin muorilla, joka +oli täsmälleen kolme ja puoli kertaa vanhempi häntä, kun he naimisiin +menivät!" + +"Thinka on aina ollut taipuvainen ... voimmehan toivoa että hän kuulee +mitä vanhemmatkin sanovat. Tahdon kirjoittaa hänelle ja varoittaen +kuvata asiaa"... + +"Varoittaenko?... Älä sinä siihen sekaannu! Ei joka oksalla +naimiskauppoja kasva. Taikka luuletko hänen täällä miestä saavan? Kun +minä tulen vanhaksi ja pääsen pensioni-ikään, niin näyttäisipä hyvin +kauniilta, jos olisi kaikki tyttäret minun niskoillani!... Ei meidän +pidä kuitenkaan tulla höperöiksi ylpeydestä, äiti! aivan hulluiksi! -- +sinussa ja kaikissa Zittoweissa onkin ylpeyttä tarpeeksi asti." + +Äiti veti huulensa suppuun ja rypisti otsaansa; mutta hän muuttui +samassa tuokiossa entiselleen. + +"Minä arvelen", sanoi hän, "että meillä oikeastaan voitaisiin enemmän +säästää voita ja sianlihaa; ei kumpikaan ole niin suolaista kuin olisi +tarpeellista meidänmoisille; ja kun sitte reidet lähetetään kuormassa +kaupunkiin, niin saamme niilläkin keinoin lisää kukkaroon. Muutoin minä +tulisin kokonaan pois suunniltani. Minun mielestäni sinun pitäisi heti +lähettää rahoja postissa, Jäger! heidän pitäisi uskoa sinun olevan +rahoissa." + +Kapteeni nousi ylös ja puhkuili. + +"Kymmenen ja viisi on viisitoista ... ja kolme lisää on +kahdeksantoista;" ja hän luki rahat laatikostaan. "Näitä rahoja emme +koskaan enää saa nähdä... Missä ovat sakset? sakset, sanon minä!" + +Kapteeni alkoi leikata kirjekuorta vanhasta harmaasta virkakirjeestä, +kääntäen entisen sisäpuolen päällepäin. + +"Päällystakki ja kaulahinen ovat tässä tuolilla", sanoi rouva +sisääntullessaan. + +"Tuossa! -- pane lakka ja sinetti rintataskuun, ett'en niitä unohda, +muuten saan maksaa lakkaamisestakin." -- -- -- + +-- Kapteenin huono tuuli oli kokonaan kadonnut, kun hän kiireesti +palasi postista. Hän oli löytänyt sieltä kirjeen Inger-Johannalta ja +hän tirkisti siihen jo matkalla, mutta pimeä tuli esteeksi. + +Päällystakin heitti hän yltään ja istahti lakki päässä kynttilän ääreen +jatkamaan kirjeen lukemista. + +"Äiti, äiti! -- Käskekää äidin heti tulla sisälle! Ja tuokaa yksi +kynttilä lisää!" + +Kapteeni ei nähnyt enää kuin kynttilän karsi oli pitkällä ja hänen +täytyi odottaa hetkinen, ennenkuin niistämisenkään jälkeen saattoi +nähdä. + +Rouva tuli sisälle laskien alas hiojansa, jotka leipomisen aikana +olivat ylöspäin käärittyinä. + +"Nyt saat kuulla", sanoi kapteeni ja jatkoi lukemista. + + ... "Voi, etteivät senlaiset tanssiaiset kestä kauempaa! Täti tahtoo + olla ensimmäisiä, jotka hyvästi jättävät, niin että minä kotiljongin + aikana olen alituisessa jännityksessä siitä, että hän tulisi minua + tahtomaan pois. Sitte minua kuulustetaan; vaan nyt en enää teekään + sillä lailla kuin ensi kertoina kotiin ajaessamme, jolloin rupattelin + hänelle kaikenlaiset, ja purkasin kaikki sydämmeni tunteet niin kuin + minkähän kukkaron sisällön tädin syliin! + + "Eilen oli seitsemännet tanssiaiset ja minua on jo pyydetty kaikkiin + tansseihin, kahdeksannessa ja yhdeksännessäkin; ne ovat varmaan + viimeiset tanssihuvit, toivoakseni, tänä talvena (viiteen näytelmään + olen ottanut osaa). Eilen pääsin onnellisesti luutnantti Mejeristä + (tuosta, jolla Jörgenin mielestä oli hevosen luotaimet suussa) + joka aina pyytää minua kotiljongiin. Hän seisoo ja istuu meidän + seuroissamme kotona (siinä kaikki mitä hän taitaa, sillä sanaakaan + ei hänen suustaan kuulla) ja katsoa ällistelee minua. + + "Näkisitte vaan minun tanssikirjojani! Olen pannut muistiini + luullakseni kolmannen osan kaikista tansseista tänä talvena. + Täti on lahjoittanut minulle vyön, jonka tummankeltaiset kivet + ihmeellisen hyvin kaunistavat pukuani. Tädillä on hyvä aisti; + mutta emme kuitenkaan koskaan ole yksimielisiä, kun minä puen + itseäni. Vanha täti Alette oli luonani eilen, ja hänen sain + pitämään minun puoltani. Siten pääsin renkaista, joiden piti + riippua korvistani; ne tuntuivat siltä kuin kaksi suitsenpätkää + olisi henkunut perässäni; ja pitäähän minun saada pukuni niin + väljäksi, että voin käsivarsiani liikuttaa; muutoin olen kuin + puunukki. + + "Olen varmaankin kasvanut korttelin verran sitte kun kotoa lähdin. + Mutta en milloinkaan elämässäni vielä ole tiennyt mitä on elää, + ennenkuin tänä talvena. Kun suljen silmäni, voin uneksia ja nähdä + koko rivin komeita saleja, missä kynttiläruunut loistavat, + soitannon säveleet aaltoilevat, ja missä minä tanssin ja minua + tanssitetaan, niin että tie aukeaa ikäänkuin itsestään. + + "Voin oivaltaa, miltä Eleonora tädille oli mahtanut tuntua -- + hänelle, joka oli niin kaunis, ja jonka näköinen minä olen, + kuten sanotaan. Kuolihan hän tanssiaisten jälkeen, niin on täti + Alette kertonut; pelkästä riemusta hän mahtoi kuolla. Ei mikään + ole tanssin vertaista, ei mikään niin hauskaa kuin nähdä miten he + kilvan tanssiin pyytävät ja ikäänkuin silmillänsä rukoilevat ja + sitte joutuvat kovin hämillensä, kun vastaan heille toisin kuin + mitä ovat odottaneet. + + "Ja ette voi uskoa, kuinka monta kertaa olen kuullut ihmeteltävän + miten mustat hiukset minulla on, miten erinomaiset, syvät silmät, + miten komea käytös. Miten monta kertaa liekään hienolla tavalla + siihen viitattu, miten monta kertaa suoraan sanottu? Tätikin on + ruvennut ihmettelemään. Melkeenpä toivoisin, että koko talvi, + koko elämä (niin kauvan kuin olen kaunis, ei kauvemmin) olisi + alinomaa kestäviä tanssiaisia, kuten puolalainen kreivi, joka + ajeli sokerin päällä. + + "Soisinpa kuolevani, kun makaan ja ajattelen tuota kaikkea + ja soitanto vielä sormissani soi, kunnes sitte taas rupean + ajattelemaan tulevia tanssiaisia. + + "Tulevalla kertaa pukeun vaaleankeltaiseen ja saan mustat + koristeet. Se puku ja valkoinen kaunistaa minua parhaiten, + sanoo täti, ja saan uudet vaaleankeltaiset silkkikengät, jotka + ovat nilkalta vähän niukat; täti sanoo, että korkea jalkarinta + ilmaisee rohkeutta; ja sitä minä tiedän minulla olevan, + todellakin, en ujostele vähääkään ajatustani lausumasta; ja + huvittavaa on nähdä, miten ihmiset luovat silmänsä selälleen + ja kummastelevat sitä, että kukahan sinäkin olet. + + "Minä todellakin rupean epäilemään, ovatko kaikki tämän seudun + herrat edes nähneet elävää porsasta tahi hanhea tai varsaa (ja + varsa on kauniin eläin, mitä milloinkaan olen nähnyt). Ne ovat + niin tyhmiä kohta kun vaan mainitsen jotakin maalta; olisi ehkä + toista jos nimittäisin niitä ranskaksi un canard, un cheval, + un cochon, une vache! + + "Ylioppilas Grip väittää, ettei yksikään niistä, jotka kaupungissa + ovat kasvaneet, ole nähneet lehmää lypsettävän. Hän kiusaa usein + tätiä ja sanoo, että kaikki, jota tehdään ranskaksi, on muta + hienompaa, että me mielellämme luemme kahdesta rakastavaisesta, + jotka juoksevat järveen Pont neuf'ista ja itkemme heidän kovaa + kohtaloansa; mutta otaksukaamme, että sama seikka tapahtuu + kotiseudullamme -- silloin on koko tapahtuma arvoton; mutta + todellakin hän oh mielestäni monasti oikeassa, vaikka täti + sitte naurakoon. + + "Ja jos täti sanookin, ett'ei -- hänellä ole sujuvaa käytöstä + eikä syntyperäistä hienoutta -- niin hän kuitenkin on tädille + hauskuudeksi. Ja hauskuudeksi hän on kaikkialla, sillä tuskin + on yhtäkään iltaa viikossa, jolloin ei häntä olisi jonnekin + kutsuttu. + + "Tänne hän mielellään tulee sunnuntaisin iltapuolella kahville, + sillä hän sanoo tietävänsä, että sekä täti että minä silloin + olemme ikävissämme (todellakin hirmuisesti! vaan mistähän sen + tietää?) ja että hänen ei silloin tarvitse keikkaroida eikä + pikkuvalheita laskea! + + "Ja silloin täti ja hän ovat kovin hauskat yhdessä kun hän + laskee totuuksiansa, täti koettaa saada häntä pussiin. + Kiinteästi hän aina ajattelee, sitä kyllä päältäpäinkin voi + nähdä, kun hän istuu pää kallellaan ja hiljakseen hämmentää + kahvia kupissaan. Oikein minua huvittaa, sillä jos hän aikoo + sanoa 'ei', niin näkee sen jo tukastakin, ennenkun hän sen + sanoo. + + "Kaupungissa hänestä kerrotaan yhtä ja toista; hän kuuluu + ylioppilaskokouksissa olevan kiivain puolustamaan uusia hurjia + periaatteita. Täti pitää häntä omituisena ja arvelee, että + nuorison täytyy saada riehua. Setä sitävastoin sanoo että + tuonlainen riehuminen on nuoren miehen tulevaisuudelle + turmiollisempi kuin suurikin hairahdus, sillä se tukahuttaa + kaiken taipumuksen alistumiseen. + + "Mitä hän minusta ajattelee, sitä oikeastaan tahtoisin tietää. + Hän kyselee puheensa välissä niin pistävästi: + + "Neiti kai menee tanssiaisiin tänä iltana? Minä vastaan hänelle + parhaan taitoni mukaan, kyselen tätiltä neuvoja lasityötäni + valmistaessa, haukottelen varsin hienosti ja katson ulos + ikkunasta juuri silloin kun hän puhelee mitä kiivaimmin. + + "Minä huomaan kyllä, että se häntä harmittaa, ja viime kerralla + kysyi hän, eikö neiti Jäger edes hetkeksi olisi ajattelematta + tulevia tanssiaisia. + + "Setä on usein harmissaan hänen taipumattomuudestaan ja pitää + häntä ikävänä henkilönä, mutta luulen, ett'ei hän mielellään + laske häntä konttorista, sillä Grip on hyvin taitava. + + "Setä elää ja toimii vaan virassaan; hän on niin erinomaisen + jalo. Kuulisitte, miten hän on tuskissaan pienimmästäkin + virheestä tai laiminlyömisestä virassaan". + +"Minä luulen, että paholainen on perämiehenä, kun _hän_ on +kuvernöörinä!" tokasi kapteeni. + +"Josias parka!" huokaili äiti, "hän oli aina närkkäin kaikista +veljistä; mutta hän oli etevin kaikista". + +"Niin, Rysylken kirjuri, hän on saanut osakseen sekä tahdon että +voiman!" + + * * * * * + +Neljätoista päivää sen jälkeen saivat he odottamatta taas kirjeen +maaherran rouvalta ja sen sisässä oli kirje Inger-Johannalta. + +Maaherran rouva halusi kaiken mokomin vielä pitää rakkaan +Inger-Johannansa luonaan vähintäänkin vielä vuoden. Hän oli tullut +heille, sekä maaherralle että hänelle, aivan välttämättömäksi, niin +että heillä oli milt'ei vaikeaa ajatella, että hänellä oli toinen +koti... + + "Setänsä on jo totuttanut tuohon nuoruuden iloisuuteen, jota + hänen kanssa on kotiimme tullut. Rakas Zittow'ini, joka on niin + ylen tunnollinen tärkeässä virassaan ja jota painaa niin monet + murheet ja suuri edesvastaus, tarvitsee kyllä tuon rattoisuuden + monen yövalvonnan perästä. Niin itsekkäät olemme; tahtoisin + ehdotella että jakaisimme tytön omistamisen sillä väärällä + tavalla että hän saisi käydä teillä kesän aikana, vaan olisi + muuten meillä. -- En uskalla ajatellakaan, että kieltäisitte. + + "Mutta älkäämme ehkä suotta aikojaan hänestä riidan kapulaa + tehkö; voisi käydä hänen samalla lailla kuin tuon sievän + saaren Välimeressä, josta valtiot riitelivät: kesken heidän + keskustelujaan se katosi! Ja enhän uskalla luottaa siihen, + etteikö meidän rakas riidan esineemme ennen pitkää voisi omaa + kotia hallita, sellaista kotia, joka täydelleen vastaisi + toivomuksia, joita sen luontoinen ja niin kaunis tyttö kuin + hän vaatinee. + + "Ett'ei hän ole ainoastaan hemmottelevan tädin silmiä häikäissyt + -- siitä voitte olla varmat. Niin on esim. eräs minun mielipiteeni + kannattajia, yhteinen arvokas, kokenut ystävämme, kapteeni Rönnov, + joka viime viikolla tuli Tukholmasta tänne kuninkaallisten + vieraitten kanssa ja joka nyt -- ohimennen sanottuna -- on + saamaisillaan kuulumattoman ylennyksen virassaan. Hän oli aivan + hurmautunut nähdessään Inger-Johannan, sanoi hänen olevan + täydellisen ja komean naisen, joka on omiansa herättämään + huomiota ei ainoastaan tavallisissa seurapiireissä, vaan mitä + korkeimmissa; ja paljo muuta hän sanoi, josta emme saa kertoa + mitään rakkaalle lapsellemme. Tahdon vaan lisätä, että hän + erotessaan lämmöllä ja jonkinlaisella huolenpidolla sulki + Inger-Johannan ja hänen kehityksensä minun turviini. + + "Vaikka ensi nuoruutensa jo on ohi, on kapteeni Rönnov + kuitenkin mitä kauniin mies, ainakin kauniimpia ja hienoimpia + miehiä koko maassa, ja hänen ei mahtane olla vaikea voittaa + vaativaisintakaan..." + +"Ei ole, konna soikoon!... No, äiti," sanoi kapteeni iskien silmää, +"mitäs nyt sanot? Sopiiko sitä jo kuusehen kurkoittaa." + +Kapteeni aivan haltijoissaan asteli edestakaisin lattialla, tempasi +sitte Inger-Johannan kirjeen käsiinsä ja luki: + + "Rakkaat vanhemmat! + + "Nytpä voin kertoa teille jotakin! Kapteeni Rönnov on ollut täällä! + Hän tuli juuri paraiksi kun täti piti iltahuvit. Hän on nyt kaksi + kertaa niin kaunis ja uljas kuin käydessään meillä Giljellä, ja + minä näin selvästi, että hän vähä säpsähti, kun hän tätiä vielä + tervehtiessään tuli luoneeksi silmänsä minuun. + + "Kylläksi asti minussakin sydän pamppaili, sen arvaatte, kun + hänet tunsin, sillä minä todellakin epäilin, että hän jo olisi + ehtinyt unohtaa minut. + + "Mutta hän tuli luokseni, otti molemmista käsistäni kiini ja + sanoi varsin lämpimästi: + + "Se ruusunnuppu, jonka näin Giljellä, on todellakin kukaksi + puhjennut! + + "Luulin hiukan punastuneeni, sillä tiedänhän, että hän se + juuri oli, joka pani alkuun minun matkani tänne. + + "Senlainen olento on harvinaista; käytöstapa niin vapaata ja + suoraa! Erittäin puhelias hän oli, vaan ei sen ohessa milloinkaan + kadottanut miehuullisesta arvollisuudestaan niin kipinääkään, + ja ei puhettakaan siitä, että juuri muita kuin häntä koko sinä + iltana olisi huomannut. Minun täytyy tunnustaa, että tästälähin + tulen asettamaan toisenlaiset vaatimukset sen kavaljeerin suhteen, + jota minä mieheksi sanon, ja tulee niitä olevaan monta, joiden + käy ohraisesti vertailussa. + + "Täti on myöskin laveasti häntä ylistellyt; minä luulen hänen + olevan mielissään, kun Rönnov oli niin rakastettava ja sydämmellinen + minua kohtaan. Hän on jälestäpäin ollut aivan loistavalla tuulella. + + "Sen jälkeen oli kapteeni Rönnov täällä joka päivä. Hänellä oli paljo + kerrottavaa meille Tukholman elämästä ja hovista; hän puhui minun + kanssani teistä siellä kotona, -- isästä, joka huolimatta siitä, että + hän on vanhempi"... + +"Niin, paljo, paljo vanhempi!" vakuutti kapteeni kiihkeästi -- "neljä, +viisi vuotta vähintäinkin!" + + ... "kuitenkin on hänen unohtamaton ystävänsä. + + "Voitte arvata, että ne illat olivat hauskoja! Täti ymmärtää + senlaisia seikkoja. Nyt on oikein ikävä häntä! Samoin tädinkin + mielestä; me olemme istuneet näinä kahtena iltana hänen lähtönsä + jälkeen puhumassa hänestä, tuskin mistään muusta kuin hänestä. + + "Eilen illalla kävi Grip täällä. Me emme ole nähneet häntä sitte + kuin ensi iltana kapteeni Rönnovin ollessa meillä. Ja kuka voi + käsittää senlaista ihmistä? hän ei ole huomaavinaan hänessä mitään! + Hän intti vastaan koko illan ja oli niin ynseä ja ikävä, että täti + oikein häneen kyllästyi. Hän mainitsi jotain pintapuolisesta + elämästä, tyhjästä sotilasrummusta, ja muuta sentapaista, niinkuin + ei muka Rönnovin paraimpia ominaisuuksia juuri olisi tosi + miehuullisuus ja luonnollisuus! + + "Hui! minä valvoin puoli yötä harmittelemassa tuosta puheesta! + Hän istui teekuppiaan hämmennellen ja puhui ihmisistä, jotka + voivat kulkea maailman läpi tyhjiä puhetapoja ja kohteliaita + korupuheita täynnä! Kummasteli, miten osattiin imarrella + tervettä järkeä aivan suunniltaan pois, niin että lopuksi oli + taas jälellä paljaaksi nypitty -- kuulin selvään hänen mutisevan + -- syöttöhanhi! Mahdottoman häpeämätöntä! Olen varma siitä, + että hän tarkoitti minua. + + "Hänen mentyään sanoikin täti antavansa tulevalla kerralla sanoa + Gripille, jos ei sattuisi muita vieraita olemaan, ett'emme ole + kotona; täti oli väsynyt hänen juttelemiseensa näin kahden kesken + ja arveli, että senlaiset ihmiset älkööt lentäkö korkeammalle + kuin siivet kantavat. Mitään loistavaa uraa hän ei tule astumaan, + luulee täti, sillä hän pitää liian lujasti kiini omista + ajatuksistaan. + + "Muuten on ikävää, jos Grip ei tule! sillä kaikkine omituisuuksineen + on hän usein hyvä sotatoveri tätiä vastaan." + + + + +VI. + + +Kapteeni oli pitänyt merenvahapiippunsa kantta liidulla kirkastettuna +kolme päivää perätysten eikä malttanut ottaa sitä alas laudakolta. Hän +oli pitänyt oikeat puhdistamistalkoot, siivottiin pois vanhat tupakan +jäännökset, piipunperät ja maahan varissut nuuska ja kapteeni veisti +monta uutta hammasluuta kuluneitten sijaan. Hän oli pyytänyt lukkarin +paraimman taitonsa mukaan pianoa virittämään, ja asetti kaksi +valkoiseksi maalattua rahia kuistiin. Puutarhanaitausta oli nyt +vihdoinkin monen aikomuksen perästä korjattu ja siinä välkkyi siellä +täällä vereksiä valkeita riukuja ikäänkuin uudet hampaat, jotka +pistävät näkyviin vanhan harmaan hammasrivin välitse. Puutarhan +käytävät siivottiin ja sannoitettiin, piha lakaistiin ja vihdoinkin +saatiin kaivon ympärille aita, joka aina piti sinne saataman lasten +pieninä ollessa. + +Kapteeni se oli, joka oikein innoissaan nyt talossa puuhasi. + +Silloin tällöin hän soi itselleen hetken jouto-aikaa ja seisoi +polttelemassa portailla taikka siinä edustuvan ikkunassa, joka oli +maantielle päin; tai hän pistäysi ehtoopuolella kävelemään aina hilalle +asti ja istahti piippuineen viereiselle kiviaidalle. Kun siitä sitte +joku ajoi ohi, joka kulki etelään päin, kuului tähän tapaan: + +"Menetkö kauppapuotiin tupakkia ostamaan, Lars!... Jos tulee hieno +neito rattailla vastaasi, niin sano terveisiä Giljen kapteenilta; se on +se minun tyttäreni, näet, joka palajaa pääkaupungista!" + +Jos matkustaja oli joku vanha köyhä raukka toista sukupuolta, niin +hänen suureksi hämmästyksekseen lennätettiin kiviaidalta kuparilantti +hänen eteensä: + +"He, Kari! He, Siri ... tuossa on sinulle vähäsen vanhain päiväin +varaksi!" + +Ja hämmästys oli vielä suurempi siitä syystä, että tiettiin kapteenilla +olevan sula nautinto haukkua vanhoja akkoja. Täytyihän joskus saada +purkaa kaikkia niitä kiivaita kirouksia ja hetken kiihkossa sepitettyjä +haukkumasanoja, jotka olivat leiri-ajoilta ja sotilas-elämästä asti +hänen vereensä juurtuneet. Vanhat raajarikot olivat tähän kyllä +tottuneet ja tiesivät mitä heillä oli odotettavana ennenkuin kyökistä, +jossa heidän ruokapussinsa oli hyvästi kyllä täytetty, pääsivät pois +Giljen alueelta. Tämä ja Vahdin haukunta oli heille kuin rummun lyönti +korvan juuressa. + +Mutta näinä päivinä, kun hän iloisessa mielenjännityksessä odotti +tyttärensä kotiintuloa, oli hän taas avonainen ja leikillinen, +jonkatähden häntä tätä nykyä sekä kyläläisten että alustalaisten kesken +pidettiin varsin rakastettavana miehenä; hänessä oli jotain tuota +vanhaa, iloista Petter Jäger'iä. + +Kapteeni oli tänä iltapäivänä ollut sisällä harjoittelemassa pianon +ääressä ääntänsä, joka yhä kävi matalammaksi; hän oli verrannut syvintä +basso-ääntänsä tuohon melkein äänettömästi murahtelevaan G:hen, kun +Jörgen luuli nähneensä jonkun liikkuvan esineen maantien valoisalla +kohdalla, toisella puolella järveä. + +Kapteeni sieppasi kiikarin, juoksi ulos portaille, sieltä jälleen +sisään, huusi äitiä ja istuutui kärsivällisesti odottamaan avonaisen +ikkunan eteen, kutsuen äitiä sisään joka kerta, kun tuo liikkuva esine +pujahti näkyviin jossakin tien mutkassa. + +-- Vaan ei siellä liiaksi kiirehditty. Musta pysähtyi aivan itsestään, +kun joku ihminen tuli vastaan; ja niin täytyi Iso-Olan aina sanoa +ohikulkevalle joku sana. + +Nuori netti puettuna vartalonmukaiseen sadevaippaan, päivänvarjo ja +hansikkaat kädessä ja kaunis messinkilevyllä varustettu englantilainen +matkakirstu kiesien takana, ei oikeastaan ollut mikään tumaton näky. +Mutta, että tämä neiti oli Giljen kapteenin tytär, se herätti suurta +huomiota, ja uutinen levisi pian ympäri seutua, ennenkuin kiesit +iltapuolella saapuivat koti-oven eteen. + +... Siellä seisoivat äiti, isä, Jörgen, Thea ja alaupseeri Tronberg +laukkuinensa talon kulmassa ja talon väki sekä palvelustytöt +porstuassa; -- ja Iso-Ola odotti saadakseen nostaa neitiä rappusille, +mutta tämä hyppäsi itse alas kiesin astuimelta suorastaan isän syliin; +sitte suuteli äitiä, syleili Theaa ja tukisti Jörgen'iä sekä pyöritteli +häntä rappusilla, että hän oikein tuntuvalla tavalla saisi ensi +vaikutuksen sisaren kotiintulosta. + +Niin, hän oli pudottanut päivänvarjonsa portaille ja palvelustyttö toi +sen hänelle. Äiti pani sen huolellisesti säilöön, ... tuo kallis, hieno +päivänvarjo, jossa oli oikein norsunluinen varsi, se oli maannut +hetuloineen portaitten ja pyörien välillä. + +Kapteeni otti itse häneltä vaipan ... hiukset, puku, hansikkaai, -- +sellaiselta hän siis näytti! ... hienosti kasvatettu nainen kiireestä +kantapäähän. + +Ja nyt Giljen aurinko oli edustuvassa! + +"Minä olen koko päivän rattailla istuessani ikävöinyt tuota tupakan +hajua ja olen halunnut nähdä savupilviä pääsi ympärillä, isä! Luulenpa, +että sinä olet vähä lihonnut ... ja vieläpä juhlatakki! ... minä olen +aina kuvaillut sinua puettuna tuohon vanhaan, kiiltävään! -- Ja +äiti! ... äiti!"... Inger-Johanna juoksi hänen jälkeensä ruokahuoneesen, +missä viipyi kauan aikaa. + +Sitten tuli hän sieltä rauhallisempana. + +Keittiössä loisti kirkas tuli. Siellä seisoi Marit, lyhyt-kasvuinen, +punaposkinen tyttö, jolla oli valkoiset hampaat ja pienet kädet, +hämmentämässä puuroa, niin että hiki tippui otsalta; hän kyllä tiesi, +että Iso-Ola tahtoi puuroa niin kovaksi, että viisitoista miestä voisi +tanssia sen kuorella; -- ja nyt tuli neiti hänelle avuksi... Sitten +täytyi Inger-Johannan mennä kehräämään Torbjörgin rukilla. + +Kapteeni kyynelsilmin seurasi häntä katseillaan ja kun he taas tulivat +sisään, sai Inger-Johanna kaapista pullon, antaakseen jokaiselle +ulkoväestä ryypyn kotiintulijaisiksi. + +Huoneessa odotti illallinen; puhtaalla pöytäliinalla oli tuoretta, +punaista lohta ja hänen mieliruokaansa mansikoita ja kermaa. + +-- -- Ei puhettakaan siitä, että häntä herätettäisiin kun hän oli eilen +illalla matkasta väsynyt, niin oli isä sanonut! + +Ja sentähden istuikin Thea oven takana kello seitsemästä saakka, +odottaen, että sisältä kuuluisi jotain melua, niin että hän olisi +voinut rientää sinne viemään tarjotinta pienine leivoksineen, -- sillä +Inger-Johannan piti juoda kahvia heti herättyä, sängyn ääressä. + +Jörgen piti hänelle seuraa, tutki innokkaasti hänen kirstunsa +kummallista lukkoa ja tarkasteli hänen keveitä hienoja kenkiänsä. Hän +silitti niillä otsaansa ja nenäänsä ja henkäsi niiden kiiltävälle +nahalle, joka silloin hetkiseksi tummeni ja kävi kosteaksi. + +Nyt heräsi Inger-Johanna, -- ovi aukeni ja sisään astuivat Jörgen, +Thea, Vahti ja heidän jälestään Torbjörg kahvin kanssa. + +Niin, nyt hän oli kotona!... + +Tuoreen heinän tuoksu tunkeutui sisään avonaisesta ikkunasta ja hän +kuuli miten heinäkuormaa ryskien ajettiin navetan parvelle. + +Ja kun hän katsoi ulos ikkunasta kapeaa laaksossa kiertelevää jokea ja +vuoren kukkuloita, jotka jyrkkinä kohosivat taivasta kohti läpi keveän +sumuvaipan, ymmärsi hän käsittää äitinsä tunnetta, kun tämän mielestä +oli ahdasta täällä ja kun oli kaupunkiin kolmekymmentä yksi pitkää +penikulmaa. Mutta oli täällä niin tuoksuvaa ja ihanaa, -- ja olihan hän +nyt kotona Giljellä! + +Mutta hänen täytyi lähteä mukaan heinään ja Jörgen sai pitää kiini +pukista, joka tahtoi puskea, niin että hän pääsisi ohitse, ja sitte +katseli hän Jörgen'in verstaata ja metsästyskivääriä, jota veli +par'aikaa salaisesti itselleen valmisteli vanhan pyssyn lukosta ja +piipusta. + +Tämä oli erityinen luottamus hänen täysikasvuiseen sisareensa, sillä +ruudin ja kiväärin käyttäminen oli Jörgeniltä mitä ankarimmin +kielletty, mutta se ei estänyt häntä säilyttämästä isänsä isojyväistä +patruunaruutia piilopaikoissa missä mitäkin mäkien rinteillä. + +Ja niinpä tuli Inger-Johanna olemaan Theankin kanssa ja sai tietää yhtä +ja toista puutarhasta ja seurasi isää hänen kävelymatkoillaan sinne +tänne; ... he kulkivat pitkin karjatietä liehuvien sananjalkojen, +paksujen koivunrunkojen ja viheriäisten lehtien välitse ylöspäin +viettävälle Giljen harjulle. + +Hän oli iloinen, melkeinpä kuin hurmautunut kolme, neljä päivää +kotiintulonsa jälkeen! + +Mutta vasta sitten kun kaikki tuli ikäänkuin jokapäiväiseksi, +alkoi äiti puhua yhtä ja toista talouden toimista ja tutustuttaa +Inger-Johannaa kaikellaisiin huoliinsa ja suruihinsa. + +Mitä tulee Jörgen'istä? Pitihän heidän kerrankin koetella saada hänet +kaupunkiin! Äiti oli usein aikonut kirjoittaa täti Alettalle ja +neuvotella hänen kanssaan ... isää ei saisi huolestuttaa liian suurilla +rahamenoilla... Jos täti Alette ehdottelisi ottaa hänet luoksensa +asumaan, niin ei isälle tulisi kovin suuria rahamaksuja. Voisivathan he +lähettää sinne monta lajia ruokatavaraa, voita, juustoa, reikäleipää, +palvattua lihaa ja niin usein kuin vaan sattuisi olemaan kaupunkiin +kulkevia. + +Hänen piti talven kuluessa alkaa puhua isän kanssa, kun vaan oli saanut +tietää, mitä täti Alette siitä ajatteli. + +... Ja Thinkan kanssa oli hän kokenut paljon! Äiti oli niin paljo kuin +taisi koetellut pitää sitä isältä salassa, -- sinä tiedät kuinka vähä +isä kestää huolia, -- ja hän oli joka keskiviikko kaikin tavoin +koettanut vartioida Jörgen'iä hänen tuodessaan postia, että hän +kaikkein ensiksi saisi Thinkan kirjeen. + +Äiti oli keväällä kirjoittanut useampia kirjeitä ja kuvaillut hänelle, +minkä tulevaisuuden hän itselleen valmisti, jos hän heikkoudessaan ja +mielettömyydessään ei koettaisi vastustaa ajattelematonta rakkauttaan +konttoristi Aas'iin. + +Mutta alussa tuli sieltä vastaukseksi kirjeitä, jotka olivat vallan +toivottomia. Saattoihan sitä tyytyä vähempäänkin, hän kirjoitti; oli +nimittäin puhetta vähäisestä nimismiespaikasta, ja sen sanoman hän +viimeiseltä luuli tepsivän. Äiti oli totisesti koettanut kuvailla +hänelle, millä lailla tuonlainen asia voisi päättyä. Jos mies tulisi +sairaaksi ja kuolisi, -- mihin sitte hän joutuisi koko lapsilauman +kanssa? + +Täytyy voittaa tuonlainen ensimmäinen mielenhurmaus... Tuleehan hän +kotiin jouluksi ja toivottava on, että hän silloin on muuttanut +mielensä!... Onhan Birger veljeni tosin hyvin tuittupäinen; mutta että +kohta saatuaan asiasta vihiä siihen määrään asti kiivastui, niinkuin +kälyni kirjoitti, että hän antoi Aas'ille matkapassin ja kokonaan eron +virasta ja lähetti hänet samana päivänä pois luotansa, se näkyy +kuitenkin tehneen hyvän vaikutuksen... Pari viimeistä kirjettä +ilmoittavat, että Thinka on rauhallisempi"... + +"Thinka on kauheasti taipuvainen!" huudahti Inger-Johanna säihkyvin +silmin. "Luulenpa, että he vielä lopuksi voisivat hillatakin hänet ja +panna ruukkuun ja sitoa ruukun suu kiini; hän ei rahtuakaan nurisisi. +Jos setä Birger olisi tehnyt minulle sillä lailla, niin en olisi +viipynyt siellä päivääkään kauemmin!" + +"Inger-Johanna! ... Inger-Johanna!" pudisti Äiti päätään. "Tuo on +vaarallista; sinua on hemmoteltu. Ainoastaan harvat -- ani harvat +meistä naisista saavat tehdä mitä mieluimmin haluavat!"... + +-- -- Kapteeni ei laiminlyönyt pienintäkään tilaisuutta näyttääkseen +muille pääkaupungista kotiin tullutta tytärtään. + +Hän oli hyödykseen käyttänyt aikaansa, sillä nousevan viikon +alussa piti hänen lähteä virkamatkoilleen pitäjälle ja sitten +ase-harjoituksiin. + +He olivat käyneet kirkonkylässä pappi Horn'in luona, pysähtyneet tiellä +tervehtiäkseen lukkari Semmeling'iä ja nimismies Bardon Kleven'iä ja +sunnuntaiksi heitä pyydettiin vouti Gülckes'in luo, -- puolenviidettä +peninkulman päähän laaksoon päin. + +Vanhat, satoja kertoja korjatut vaunut vedettiin esiin katoksesta ja +niiden aisojen välillä piti Pikku-Mustan ja Valkon -- sokea Liinukka +oli jo aikoja sitten pois talosta -- jatkaa sopimus-yrityksiään, joita +kolmen kuukauden aikana olivat saaneet pilttoossa harjoitella. + +Jos nuo eläimet jotain näistä suurista ajopelistä tuumasivat, niin +mahtoivat he luulla vetävänsä äärettömän suurta auraa, kuin hikoillen +ja vaahdoten juoksivat mäkiä ylös ja alas, vähä väliä pysähtyivät +puhaltaakseen ja antaakseen vaunuissa istujien astua alas kävelemään. + +Kapteeni oli yleensä tunnettu suuresta säntillisyydestään; jo kello +puoli viisi aamulla kulki koko perhe matkapuvussaan, kapteeni ja +Jörgen, housunlahkeet ylöspäin käännettyinä ja naiset, hameet +sonnustettuina, jalkaisin Giljen mäkiä -- ne kun olivat korkeimmat koko +matkalla -- Ison-Olan ajaessa tyhjiä vaunuja maitotielle. + +Valko jaksoi paremmin vetää, kuin myötämaassa pidättää vastaan, +jonkatähden Musta oikeastaan sai yksin jännittää voimiansa alamäissä ja +Iso-Olan, kapteenin ja Jörgen'in täytyi taas ylämäissä auttaa. + +Päivä tuli rasittavan kuumaksi ja vaunut vierivät tukehduttavassa +pölyssä, joka kohosi hevosten jaloista ja vaunujen pyöristä. Mutta kun +koko matka enimmiten oli myötämaata, täytyi hevosten joskus penikulman +perästä levätä ja puhaltaa. + +Kello puoli yksi ei heillä enää ollut kuin lautalla mentävä joen yli ja +siitä vaan rannan töyräs noustavana voudin pihaan. + +Lautalla vähä jo järjestettiin pukuja, ja kapteeni otti vaunujen +kirstusta uuden virkatakkinsa ja pani sen päällensä. Sitä lukuun +ottamatta, että Jörgen oli pyörien voiteesta saanut likaa uusille +housuillensa, ei koko matkalla tapahtunut ainoatakaan onnettomuutta. + +Kohta kuin he saapuivat rannalle, näkivät he henkikirjurin vaunujen +vierivän portille päin ja pihalla tunsivat he lääkärin ja prokuraatorin +kiesit... Siellä seisoi vouti itse auttaen henkikirjurin rouvan ulos +vaunuista, asian-ajaja ja tyttäret olivat kaikki vielä portailla. + +Naisten täytyi tietysti matkan jälkeen puhdistaa ja sievistellä +pukujaan, ennenkuin mielestään taisivat näyttäytyä. Prokuraatorin +molemmat tyttäret olivat puetut erittäin hienosti, toinen punaiseen, +toinen valkoiseen hameesen, ja henkikirjurin kolmesta tyttärestä oli +kahdella valkoinen, yhdellä sininen puku. + +... Jotkut erityiset asianhaarat ovat kaiketi olleet syynä siihen, että +kapteeni vähäisillä varoillaan saattoi antaa tyttärensä käydä ruskeassa +silkkipuvussa ja kiiltävissä vaatekengissä, kuiskasi rouva Scharfenberg +vanhalle neiti Horn'ille; se oli varmaankin kaupungista maaherran +rouvan vanha, korjattu puku. + +Asianlaita oli niin, että nuori Horn, jonka luultiin tulevan isänsä, +kirkkoherran, apulaiseksi, oli paljon kohteliaampi Inger-Johannalle +kuin rouva Scharfenberg'in tyttärelle, Bine'lle, jonka kanssa Horn +jo melkein oli kihloissa; ja asian-ajajakaan ei ollut huomaamatta +Inger-Johannaa, kumpikin olivat kilvan hankkimassa hänelle tuolia! + +Sohva oli erityisesti jätetty henkikirjurin ja kapteenin rouvaa varten. +Sekään ei rouva Scharfenberg'in mielestä ollut paikoillaan, koska hänen +miehensä oli koroitettu toiseksi henkikirjuriksi pitäjässä ja syynä +siihen, että vouti tänäänkin oli kutsunut rikkaan Matami Giljen +luoksensa, oli, niinkuin hänen miehensä sanoi, ainoastaan yleisen +suosion hakemista, sillä hän pysyi kuin pysyikin aina entisellään, -- +maakauppias Gilje'n leskenä! + +Aika tuntui pitkältä heidän istuessaan ja keskustellessaan, ennenkuin +päivällisen kunnia, suuri paisti, oli tarpeeksi asti paistunut ja rouva +tuli kuiskaamaan miehellensä, että tämä saisi kutsua vieraita ruualle +suureen saliin. + +Ainoa, joka oli hymyillyt ja puhellut päivällisen edellä, oli +Inger-Johanna, ja oli ruvennut vilkkaasti juttelemaan henkikirjurin ja +sitten Horn'in sekä sotalääkärin kanssa. + +Rouva Jäger puri levottomana huuliaan, istuessaan sohvalla, ja näytti +olevansa innostuneena rouva Brinkman'in puheesen; hän tiesi mitä he +kaikki selän takana tulivat hänestä sanomaan... + +Keskipäivä oli ollut jotenkin kuuma. Vaan matkalla tullut väsymys ja +nälkä oli voudin yltäkylläistä ruokaa nautittua, puheitten ja laulun +vaihdellessa muuttunut iloiseksi mieli-alaksi. + +He istuivat kauan aikaa pöydän ääressä, kunnes henkikirjurin nariseva +tuoli ilmoitti, että jo oli aika nousta. + +Vouti seisoi nyt siellä lihavana ja loistavana, ottaen vastaan +kiitoksia ruuasta, ja vaadittuaan sai hän palkinnoksi isännän virastaan +suutelon jokaiselta nuorelta naiselta. + +Miehet istuutuivat kahvikuppineen viileään käytävään ja portaille, +taikka menivät tupakkipiippu suussa pihalle, sillä aikaa kuin naiset +istuivat edus-tuvassa kahvipöydän ääressä. + +Henkikirjuri puheli jokseenkin ääneensä voudin kanssa, ja kapteeni +seisoi punaisena ja palavissaan pihalla vilvoittelemassa. + +Tohtori tuli hänen luoksensa ja taputti häntä olkapäälle: + +"Voutipa otti tapin tynnöristä tänään; me joimme vahvasti!" + +"Oi, -- jospa nyt vaan olisi piippu! -- ja saisi laiskotella"... + +"Onhan sinulla se kädessä, mies!" + +"Onko? -- mutta täytetty, näetkö!" + +"Sinähän juuri täytit sen tuolla sisällä"... + +"Minäkö?... En suinkaan! mutta tulta, näetkös, tulta"... + +"Kuule, Jäger! Scharfenberg on vielä tuolla ylhäällä päivällislevolla." + +"Niin, niin; mutta muistatkos Valkoa, sillä sinä petit minua +häpeällisesti." + +"Älä lörpöttele, Petter! Sinun seimenpureskelijasi nakerteli itseänsä +melkein läpi seinän... Madeira, tiedätkös, oli kovin väkevää." + +"Kuules Rist! -- tyttäreni Inger-Johanna"... + +"Niin, näetkös Petter, -- minä annan sinulle anteeksi, että hän saattaa +sinut oikein mielettömäksi, hän kyllä voi panna muittenkin päät +pyörälle!" + +"Hän on -- suloinen -- suloinen!" ääni kuului arveluttavan +liikutetulta. + +Molemmat sotilaat marssivat sitten hiljaisessa tahdissa ylös +makuuhuoneesen. + +Pitkä Buchholz, henkikirjurin asian-ajaja, seisoi kahvikuppi kädessä +jäykkänä ja äänettömänä käytävässä, nojautuen seinää vasten; hän +mietiskeli, taisiko kukaan hänestä mitään huomata. Hän oli käynyt +sisällä naisten luona ja koetellut keskustella neiti Jäger'in kanssa. + +"Oletteko olleet täällä kauan aikaa, neiti Jä-äger?" + +"Kolme viikkoa." + +"Ja kuinka ka-auvan aiotte viipyä?" + +"Elokuun loppuun." + +"Ettekö kaipaa pääkaupunkia, kun olette täällä vuo-vuoristossa. + +"En ollenkaan." + +Neiti Jäger kääntyi pois hänestä ja rupesi puhelemaan äitinsä kanssa. +Kaikki muutkin herrat olivat tehneet hänelle samoja kysymyksiä. + +Ovella seisoi Horn, tuo nuhteetoin kappalainen, hän nautti kahven +suloisesta mausta sekä -- asian-ajajan huonosta onnesta. Hän odotti +siellä tilaisuutta saadakseen puhutella Inger-Johannaa, mutta se oli +mahdotonta, koska henkikirjurin oppinut rouva oli ruvennut hänen +kanssaan keskustelemaan ranskalaisesta kirjallisuudesta -- johon hän +tiesi olevansa kykenemätön. + +Myöhemmällä lähtivät kaikki voudin käskystä ulos pihalle. Rouvat +menivät rappusille, nähdäkseen nuorten leikkivän "leskisillä." + +Siellä matami Giljekin istui muhkeana ja hyväntahtoisena tuota +oivallista ateriaa nautittuaan ja iloitsi... + +"Turha vaiva, eipä hän tällä kertaa tyttöä saanutkaan, eipä saanutkaan. +Ensi kerran saatte te herra asian-ajaja juosta kovemmin", nauroi hän, +nähdessään hänen turhaan koettavan saada kiini Inger-Johannaa ... +"kannattaa kyllä vaivata itseään noin hienon neidin tähden." + +Rouva Scharfenberg'in mielestä oli rappusilla vetoa, ja kun hän muutti +istumaan porstuaan, missä voudin kivulloinen vaimo istui isoon huiviin +käärittynä, täytyi hänen tunnustaa tälle sekä henkikirjurin rouvalle, +että hänestä tuntui ikäänkuin liian vapaalta se, että nuori neiti +juoksee, -- niin että sukat oikein tulevat näkyviin! -- Mutta matami +Giljen mielestä ei se suinkaan ollut sopimatonta! niin arveli hän +ivallisesti, -- "oli hän itsekin monesti ollut niityllä heiniä +haravoimassa, muiden tyttöjen kanssa, aivan paitahihasillaan, ennenkuin +hän meni naimisiin maakauppiaan kanssa." + +Äitinsä viittasikin surullisesti Inger-Johannalle, milloin vaan sai +tilaisuutta: + +"Älä juokse noin kiivaasti, lapsi! Se ei näytä kauniilta ... täytyy +antautua kiinni!" + +"Tuolle asianajajalleko, -- en ikipäivinä!" + +Rouva Jäger huokasi. + +He leikkivät iltaan asti, jolloin päivällisestä saakka kaivatut herrat +näyttäytyivät tarpeeksi levänneinä ja valmiina illan kuluessa vielä +pelaamaan korttia. + +"Mutta Jörgen... Missä on Jörgen?" + +Hän tuli huudon kuultuansa kalpeana ja kylmä hiki otsalla alas, vaikka +varsin reippaasti, konttorirakennuksesta, missä oli istunut polttamassa +salaa tupakkaa voudin konttoristin kanssa. Kortinpeliä jatkettiin +illallisen jälkeen monenlaisilla kirouksilla ja vaihtelevalla onnella, +kapteenin, voudin ja prokuraatorin kesken. + +Toisessa huoneessa istui rouva Jäger levottomasti odottaen isän +poislähtöä ... heillä oli pisin matka kotiin ja kello oli jo kymmenen. +Vouti oli turhaan kehoittanut heitä jäämään yöksi; mutta se ei nyt +mitenkään sopinut, Jäger'illä oli aivan päteviä syitä, joiden tähden +heidän täytyi seuraavana aamuna olla kotona. + +Hänen hiljainen toivonsa oli, että pikku, teräväkielinen rouva +Scharfenberg rohkenisi näyttäytyä herrojen huoneen ovella. + +Mutta sitä iltaapa kesti; -- toiset rouvat varmaankin puolestaan +luottivat häneen!... + +Hän viittasi Inger-Johannalle. + +"Etkö sinä voi mennä sisään!" kuiskasi hän, "muistuttamaan isälle että +jo olisi aika lähteä; ... mutta ainoastaan niinkuin omasta puolestasi!" + +Yhdentoista aikana istuivat he vihdoinkin vaunuissa -- sen jälkeen kuin +vouti taas portailla oli nuorien neitien suhteen käyttänyt hyväkseen +"vanhan miehen oikeuttansa"; hän oli oikein mestari pitämään puoliaan +kun nämät, leikillisesti kujeillen, koettivat päästä vapaiksi hänen +massahtelevista suuteloistaan. + +Asianajaja ja apulainen Horn seurasivat vaunuja portille saakka. + +"Ei se ollut sinun eikä minun tähteni, äiti!" naurahti kapteeni. + +Hän istui itse ohjaksissa, mutta kääntyi lakkaamatta taakseensa, +kuunnellakseen keskustelua vaunuissa ja yhtyi vähä väliä itsekin heidän +puheesensa. Jörgen ja Thea, jotka koko päivän olivat pysyneet ujoina ja +äänettöminä, vaan tehneet sitä enemmän havaintoja, olivat nyt oikein +mielissään, Thea etenkin ylpeili siitä, että hän oli ainoa, jonka oli +onnistunut päästä voudin suutelemisista. + +Ja nyt, kirkkaana, hiljaisena heinäkuun yönä ajettiin kotia päin -- +mäkiä ylös ja mäkiä alas -- ... hiljaan vaan, askel askeleelta -- +paitse silloin, kun he alhaalla mäessä uskalsivat antaa hevosten juosta +kovemmin. + +Kokonainen puolen penikulman matka, jolloin he kaikki saivat istua +vaunuissa, ajettiin nyt aivan hölkytellen. Öinen maa huokusi hienoa +kosteutta helteiseen ilmaan, heinäkumpaneista levisi hurmaava tuoksu ja +yö levitti hämärän huntunsa yli seudun... Iso-Ola haukotteli, kapteeni +haukotteli, hevoset haukottelivat, Jörgen nuokkui ja Thea makasi äidin +huiviin käärittynä. Silloin tällöin herätti heidät vuorelta tulevan +puron lorina, joka vaahdoten virtasi sillan alle... + +Inger-Johanna uinaeli ja näki vihdoinkin edessään ruskean, suurisuisen +sammakon, pienine uteliaine silmineen ... ja sitten se hyppäsi +isomahasena ja kömpelönä ... suoraan häntä kohti... + +Hevoset pysähtyivät. + +"Hui! -- minä taisin uneksia voudista!" sanoi Inger-Johanna, heräten +viluisena. + +"Meidän täytynee astua alas!" virkkoi kapteeni unisesti ... "näissä +Rognerud'in mäissä äiti voi jäädä istumaan Thean kanssa." + +Päivä koitti... He näkivät auringon kulloittavan taivasta ja alas +tunturin kukkuloilta. Se ensin ikäänkuin kätkeytyi heiltä, kunnes se +vihdoinkin nousi itäisen harjun yli ja loi punaisen valonsa metsän +rinteiden ja läntisten kukkuloiden yli, alas nurmikolle asti, jossa se +kimalteli kasteessa. + +Yhä vielä sitä rytkytetään mäkiä ylös, toisia alas. Giljen niityillä +oli työväki jo kauan aikaa ollut levittelemässä heiniä, kun he näkivät +kapteenin vaunut. + +"Oikeinpa tuntuu hauskalle päästä jälleen omaan kotiinsa!" sanoi rouva +Jäger... "Saa nähdä, onko Marit muistanut savustaa lohia." + +Marit tuli etehisen ovesta heitä vastaan. + +"Tänne tuli eilen illalla hieno matkustaja kaupungista ... sama, joka +kävi täällä kaksi vuotta sitten ja sai saappaansa paikatuiksi... Kun en +keksinyt parempaa keinoa tein hänelle vuoteen siniseen kammariin!" + +"Vai niin! -- ylioppilas Grip!... Hän on varmaankin matkalla kotiinsa." + +Äkkiä katsahti äiti Inger-Johannaan ja tuli miettiväisen näköiseksi. +Kiireesti nousi hän alas vaunuista. + + * * * * * + +"Jäger lähtee huomenna virkamatkoilleen kauas tuntureille Grönnelidin +karjamajoille säätereille saakka!" selitti rouva, "ja sitä varten on +paljo valmistuksia". + +"Vai nii -- inkö? Joko varhain huomenna?" kysyi ylioppilas pannen +painon sanoihinsa. + +"Aikomukseni on matkustaa kotiin suoraan tunturien yli, samoin kuin +viimein täällä käydessäni ... sillä kaupungin tomusta ja lukujeni +aprikoimisista päästyäni halajan hengittää raitista ilmaa." + +"Mutta sittenhän voisittekin seurata Jäger'iä, teillä olisi ainakin +viisi tahi kuusi penikulmaa tuntureilla yhdessä matkustettavaa, -- ja +Jäger olisi todellakin iloissaan, jos saisi teiltä seuraa! -- Ette +suinkaan paheksu jos valmistan teille vähän evästä?" + +"Kiitoksia, kiitoksia hyvä rouva kaikesta ystävällisyydestänne." + +"Hän ei tahdo pitää minua kauemmin, kuin harmillista!" mutisi +ylioppilas, kuljeskellessaan aamupäivällä edes takaisin pihalla; kaikki +muut paitsi rouva olivat nukkumassa. + +Mutta ei hän tullut tänne saatellakseen kapteenia... + +Iltapäivällä, kun ilma tuli viileämmäksi, lähtivät kapteeni, +Inger-Johanna, Jörgen ja ylioppilas Grip kävelemään kaunista tietä +pitkin myllylle päin. Iso-Ola ja talonvouti Aslak seurasivat heitä; +myllyn pyörässä oli jotain korjattavaa, sillä oja oli melkein kuiva. + +Miehet seisoivat nyt tuumailemassa miten pyörää parhaiten voisi nostaa +pois akselista. + +"Tuo Jörgen ... tuo Jörgen! hän tietysti löysi korjattavan paikan +pyörässä!" huudahti kapteeni. + +"Sinä saat, Ola, ottaa nikkari Toren avuksesi, kohta kun hevoisinesi +palaat tunturilta... Ja anna Jörgen'in neuvoa teitä, hän ymmärtää! +Lukeminen se kangertaa, mutta kyllä hän muuhun pystyy." + +"Pänttää sinä niitä kirjoja päässäsi vaan, Jörgen; tee niinkuin +jauhopuuroa syödessäsi, mitä pikemmin sitä syöt, sitä pitemmin se +loppuu", lohdutti Grip. + +"Kas niin! -- olin juuri unohtamaisillani valmistaa ongen siimaa +huomiseksi. Jörgen, sinä saat tänä iltana lähteä kauppiaan luo... +Saatte nähdä kuinka me siellä pyydämme lohia", sanoi kapteeni, kääntyen +Grip'iin. + +"Ohhoh." huokasi hän, astuessaan kotiin päin. "Nyt minua oikein +haluttaa päästä tuntureille... Minä palaan sieltä aina kolme, neljä +leiviskää keveämpänä!" + +"Siitä saakka kuin koulupenkillä istuin, olen aina ihmetellyt sitä osaa +maasta", huomautti Grip -- "meidän pitäisi maantieteesemme lisätä tämän +seudun sisäjärvestä ... että se löydettiin vasta muutama vuosi sitten +keskellä avaraa tunturi-ylänköä, jonka ainoastaan muutamat peuran +ampujat tunsivat." + +"Se ei ole merkitty mihinkään karttaan, sen paikka on siinä tyhjä kuin +Afrikan sisusta ... ei, se on vielä tuntematon!" selitti kapteeni. +"Mutta onhan sitä myöden kuitenkin yhteyttä muiden seutujen kanssa, +sekä kansan että karjalauman kautta ... ja tuntureilla on jo vanhasta +ajoista omat nimensä kansan kesken." + +"Se on kyllä totta, -- tuntevathan Afrikan syntyperäiset asukkaat +maansa sisä-osaa, mutta eihän sivistynyt maailma sitä kuitenkaan +tunne", nauroi Grip... "Minä olen aina miettinyt mitä sellaisessa +salaperäisessä seudussa sisämaassa voisi löytyä. Siellähän ehkä saisi +nähdä monenlaista! rotkoista löytyisi rauenneita asumuksia vanhoilta +ajoilta ... laaksoloista maahan vajonneita hökkeliä ... ja silloin +tällöin metsäpeura vilahtaen pakenisi tasankojen yli"... + +"Niin kyllä siellä metsästetään", myönsi kapteeni; -- "me saamme sieltä +ylhäältä monta makeaa peuran paistia." + +"Sehän minua houkuttelikin, kun kaksi vuotta sitten tapasin peuran +ampujia. Minä tahdoin löytää jotain uutta, nähdä mitä siellä oli." + +"Juuri niinkuin mekin kuvailimme kaupungista!" huudahti Inger-Johanna. + +"Neiti, teidän pitäisi seurata isäänne vähän matkaa tunturille!" -- -- + +"Sepä ei olisi niinkään tuhmaa!" arveli kapteeni ... "ei ollenkaan +mahdotonta -- ... ei suinkaan, saisit ratsastaa Grönnelid'in +karjamajoille saakka." + +"Niin, jospa isä toteuttaisit tuon tuumasi!" huudahti Inger-Johanna +innokkaasti. "Nyt haluttaa minuakin nähdä minkälaista siellä on... +Luulen, että me aina ennen ajattelimme maailman loppuvan tuolla omaan +karjamaahamme." + +"Minullahan on peite kanssani satulalla, -- ja jos he kerran minulle +voivat hankkia yösijaa, niin kyllä sinäkin saat siitä osaa." + +"No, no, Morten! -- jätä ihmiset rauhaan!" + +Kapteeni otti tupakkakääreen ja ojensi osan siitä pukille, joka pihalta +syöksi heitä vastaan. + +"No partaniekka! Tuo peto tahtoo osansa sekin!" + +"Kuuleppas äiti!" huusi hän, nähdessään vaimonsa tulevan aitasta. + +"Mitäs arvelet, kun minä olen aikonut ottaa Inger-Johannan huomenna +mukaani?... Perjantainahan voisivat hän ja Jörgen palata kotiin +Iso-Olan ja hevosten kanssa!" + +"Mutta rakas Jäger! Mitä tekisi hän siellä tuntureilla?" + +"Hän voi jäädä yöksi Grönnelid'in karjamajoille." + +"Mutta se olisi liian rasittava matka... Sinunhan täytyisi kulkea aivan +raivaamattomia metsäteitä!" + +"Saa hän istua hevosen selässä aina karjamajojen toiselle puolelle. +Musta kulkee kyllä kun sinä istut satulassa vankkana kuin pappi +tunturien, rämeitten yli. Minä puolestani otan Valkon"... Kapteeni oli +oikein hurmautunut tyttärensä tulemisesta mukaan. + +"Tietysti sinun täytyy päästä!" + +"Äiti, valmistapas meille hyvää evästä vaan! Huomenna kello viisi +täytyy meidän jo lähteä matkalle. + +"Tronberg yhtyy hevoisineen meihin kauempana, niin että tekin Grip +saisitte vuoroonne ratsastaa." + +Grip ajoi pihalla Jörgeniä takaa ja saatuaan hänet vihdoin kiini, +työnsi hän hänet sisään avonaisesta keittiön ikkunasta. + + * * * * * + +Punaisena ja palavissa ja niska auringon paahtamana kuljeksi kapteeni +paitahihasillaan ylhäällä tunturilla. + +Ensimäisenä ratsasti Inger-Johanna tavarain kanssa ja kapteenin +vieressä kulki muutamia talonpoikia, jotka kuumuuden tähden kantoivat +takkiaan kepin nenässä olkapään yli, ja joka kerta kun pysähdyttiin, +osoittivat he hänelle tilusten rajoja ja kaikellaisia merkkiä, joiden +mukaan kapteenin piti pyykittää metsää. + +Yön makasivat he Grönnelidin karjamajoilla ja kello viidestä saakka +olivat he jo tutkimusretkellään ja ratsastivat lakeiden tunturien yli +pajupensaikon välitse, jolloin hevoset vähän väliä kahlasivat saman +joen mutkissa. + +Nyt he pysähtyivät, jyrkkää vuorta kiivettyään; he päättivät odottaa +Tronberg'ia, jonka olivat nähneet alempana mäissä. + +Kapteeni otti esille kiikarinsa ja pikaisesti katsahdettuaan lumen +peittämää tunturilakeutta, joka kaukaisena maitomerenä levisi heidän +edessään, suuntasi hän kiikaria yhä enemmän alaspäin. + +Hiki tippui suurina pisaroina otsalta ja silmäkulmista, niin että lasi +himmeni ja hänen täytyi kirkastaa se suurella, kuluneella +nenäliinallaan. + +Hän nojasi nyt kyynäspäällään hevosen selkää vasten ja katseli hetken +aikaa vielä... + +"Näettekö ketä tuolla liikkuu vasemmalla puolella Brätstadia ... +varmaankin Rognelidiläisiä? Mitä luulette?" + +Miehet, joita hän puhutteli, nostivat kätensä silmäin varjoksi ja +huomasivat kohta, että tulijat olivat heidän riitaveljiänsä, joiden +huomenna piti yhtyä heihin kalavedellä, mutta he olivat siksi +viekkaita, ett'eivät sitä ilmoittaneet, vaan puhuivat imartelevaisesti: + +"Kapteenillapa vasta on oiva kiikari!" + +Ollessaan näillä virkamatkoillaan, koettivat molemmat riitapuolueet +kaikin puolin häntä miellyttää, he ikäänkuin kantoivat häntä käsillään. +Tämä olikin kapteenin mielestä suurin nautinto näillä kesäisillä +tunturimatkoillaan. + +"Oletteko kalastaneet, Tronberg?" kysäsi hän, kun ala-upseerin lakki +tuli näkyviin jyrkällä karjapolulla. + +"Lohtako ... tänäänkö olette pyytäneet?" + +"Tänä aamuna, herra kapteeni!" + +Kapteeni otti kalat ja katseli niiden kitasiin. + +"Niin, niin, tämänpäiväisiä tämä näkyy olevan!" + +Ala-upseeri otti lakin päästään ja pyyhkäsi hien otsaltaan. + +"Pitkin kallionsolia astuessani, olisin melkein voinut paistaa lohet +tunturin seinällä", arveli Tronberg. + +"Kauniita kaloja, katsokaapa niitä, Grip! ... painavat varmaankin viisi +naulaa." + +"Herran tähden, tekin täällä, neiti!" huudahti ala-upseeri ja ojenti +hetikohta vartalonsa suoraksi tervehtiäkseen häntä sotilaan tavalla, +kun Inger-Johanna ohjasi hevosensa sinne ja tarkasteli punaisen +täplikkäitä, kiiltäviä kaloja, jotka riippuivat satulalla. Mutta vanha +Lars Opidalen, hän, joka rajan määräämistä oli pyytänyt, silitteli +karkealla kämmenellään tytön kättä, kun tämä luki pajuvitsalle +pujotettuja lohia. + +"Voiko tämmöinenkin olla tuhkaa ja tomua!" sanoi hän hiljaisesti +ihmetellen. + +"Lars, auta neitiä astumaan alas! Hänen on mahdoton tästälähin +ratsastaa tuolla jyrkällä, aukealla tunturilla." + +Tie oli yhä jyrkempää, välistä sitä ei näkynytkään harmaalla +tunturiseinällä. + +Läpi seudun kajahti kalakotkan räikeä huuto. Se liiteli, huuti ja lensi +yhä edemmäksi, kun Jörgen sille huijata hoilotti. Sen pesä lienee +varmaankin ollut jossakin likeisessä tunturinkolossa. + +Kapteenin haulipyssy otettiin esille ja Tronberg koetteli ampua, mutta +kotka ei ollut kylläksi likellä... Jos vaan makaisi tuolla ylhäällä +suurten kivien takana sitä väijymässä! + +Kotka taas liiteli heidän lähellään suurine leveine siipineen. + +Äkkiä kuului ylhäällä ilmassa pamahdus ja kotka räpisteli rajusti +siipiään, estääkseen itseään putoamasta. + +Laukaus oli sattunut siipeen, että päivänpaiste näkyi sulkien lävestä. +Linnulla oli nähtävästi vaikea pysyä tasapainossa. + +"Hyi, ... se on pahasti haavoitettu", huudahti Inger-Johanna. + +"Kuka teistä ampui?" kysyi kapteeni hämmästyneenä. + +"Jörgen karkasi pois pyssyineen", selitti Tronberg. + +"Jörgenkö?.. Älköön hän turhaan kuvailko minulle, että tuo oli hänen +ensimäinen laukauksensa! Tuo lurjus!... Mutta tällä kertaa hän +kuitenkin pääsee selkäsaunasta -- sillä olipa tuo totta tosiaan aika +laukaus!... Peijakas! olen häntä ankarasti kieltänyt pyssyä +liikuttamasta." + +"Olette kieltäneet, niin!" mutisi Grip -- "neiti Inger-Johanna, eikö +ole ihmeellistä, että aina tulemme taitavimmiksi juuri siinä, mitä on +kielletty tekemästä. Kaikki tuollaiset kiellot ovat meidän +kasvatuksessamme suurimmat kiihoittimet.. Mutta ravun käyntiä on +kuitenkin senlainen kasvatus ... tuottaa se kyllä terävä-älyisiä +ihmisiä, mutta heikkoja luonteita." + +Grip ja Inger-Johanna kävelivät edellimäisinä. -- Kummallinen, tiheä +auer oli tänä iltapäivänä; se verhosi kokonaan alhaisen laakson, mutta +ylhäällä tunturilla oli ilma niin heleän kirkasta. + +Hitaasti raivasivat hevoset itselleen tien kivikoissa alasvyörineitten +kalliolohkarein välitse, jotka muistuttivat sammaltuneita, harmaita +hökkeleitä, joiden katolla seisoi joku vaivaiskoivu hienoja hapsiaan +levitellen, ja joiden halkeemista riippui kirjavia monivuotisia sanan +jalkatöyhtöjä. + +"Katsokaapa noita kummallisia kierteisiä kasvia! Voisi luulla, että +kaikki täällä on kivettynyttä ja kuollutta mutta kuitenkin pyrkii elämä +kaikkialla näkyviin." + +Hän pysähtyi. + +"Tiedättekö, neiti Inger-Johanna, mitä nyt haluaisin?" + +Entinen sala-iva oli jo kadonnut hänen kasvoistaan. + +"Minä vaan tahtoisin päästä opettajaksi ... tahtoisin opettaa +lapsille heidän omien selvien ajatuksiensa avulla kaikkein ensimmäiset +opin-alkeet ... juuri perusteet ovat meillä huonot ja väärennetyt! +Lapsille pitäisi opettaa juuri niin paljo ja niin vähä kuin he +todellakin voivat käsittää. Ja sitte hylkäisin minä kaikki nuo rakkaat, +turvalliset kiellot!... Minä vaan näyttäisin heille seuraukset ... +sekoittaisin heidän nähden yhteen ruutia ja tulitikkuja, kunnes ne +räjähtäisivät ja sanoisin sitten: Tahdotkos, Jörgen! minun puolestani +saat kernaasti pitää nuo taskussasi, mutta saat itse kärsiä +seurauksia... Edesvastauksen tunto, kas se on kasvatuksessa +edistettävä, jos meistä on tuleminen kelpo ihmisiä." + +"Teillä on tavattoman paljon aatteita, Grip!" + +"Sukkeliako tarkoitatte? Jospa minulla vaan olisi taitoa kirjoittaa! -- +mutta siihen en ollenkaan kykene. + +"Katsokaas, meillä on vaan neljä uraa kuljettavana; niiden nimet ovat: +-- jumaluus-oppi, kieli-, lääke-, ja lakitiede; vastaiseksi olen +kolkuttanut viimeiselle vievää porttia. En itsekään tiedä +minkätähden!... Oletteko, neiti, kuulleet kerrottavan kissasta, joka +pantiin lasikupuun, mistä ilma pumputtiin pois? Se huomasi, että +jotakin hullunmoista oli tekeillä; oli vaikea hengittää, ilma yhä +vähenemistään väheni, sitten se hoksasi pistää käpälänsä läpeen... +Samoin tahdon minäkin koettaa pistää käpälän henkiläpeen. Sillä ilmaa, +ilmaa ei ole kylliksi. En tarkoita tuolla ylhäällä runoilijain luona +pilvissä, en suinkaan! Siellä säkenöitsee ja hohtaa; siellä +kirjoitetaan työskentelemisestä kansan ja vapauden sekä kaikkein +korkeitten, suurten aatteitten hyväksi niin monella eri tavalla kuin +kompassissa on suuntia. -- Mutta todellisuudessa, alhaalla maan päällä +... tällaiselle proosalliselle ihmiselle, joka vähänkin tahtoo +toteuttaa noita kauniita puheita -- siellä on tie kokonaan suljettu. +Kaikki meidän parhaimmat harrastuksemme ja aatteemme eivät voi tulla +käytäntöön elämässä, sen sanon teille neiti! Ei edes senkään vertaa, +että niiden kautta voisi tehdä itsensä onnettomaksi. + +"Ja sitten elämme niinkuin parhaiten sopii -- ja kumppanien kanssa +lohdutamme itseämme punssilla joka kerta kun muun seuraelämän +teekutsumuksissa olemme tulleet petetyiksi". + +"Mutta, hengittäkääpäs tätä ilmaa! jok'ikinen hengähdys on kuin +lasillinen hienointa ... kaikkein hienointa, -- niin mitä sanoinkaan?" + +"Punssia!" kuului kuiva vastaus. + +"Ei, elämää!... Vapaan luonnon kanssa ei mielellään väittele. +Tunturien, auringon ... kaikkein noiden koukkuisten, sitkeitten +koivunvitsojen kanssa olen kyllä samaa mieltä... Jos vaan ihmiset +tuolla alhaalla voisivat olla teeskentelemättä, mutta sitä he eivät +koskaan ole, paitsi kun he iloisten kumppanien seuroissa, vähä märkää +maistettuaan, ovat kohonneet kylliksi korkealle syvästä kaivostaan! +Löytyy joukko vapaamuurareja, jotka tuntevat toisiaan ainoastaan +sellaisina... Tahi ollessaan Westermannin höyrykylvyssä, jossa +Westermann löylyttää kylpijää tuoreella koivunvastalla kolmenkymmenen +pykälän kuumuudessa. Tiedättekö, neiti, sauna oli isiemme kansallinen +kokoushuone!" + +"En tiedä, minä saan mielestäni kuulla niitä ja näitä uusia", vastasi +Inger-Johanna, ja koetti estää suutansa hymyyn menemästä. + +"Kuulkaa, kuulkaa, miten kuikka piipattaa!" kuiskasi Jörgen. + +Ääni tuli pieneltä sammalikolta päin, joka oli niittyvillasta aivan +valkoisena. + +He kuuntelivat. + +"Oletteko koskaan kuulleet näin syvää hiljaisuutta tuonlaisen +yksinäisen piipatuksen jälkeen?" kysyi Grip. + +"Sellaista piipatusta kuullaan siellä täällä maassamme... Abel kuoli! +Minkätähden? -- Juoppoudesta, sanotaan;" hän pudisti päätänsä, -- "ei, +ilman puutteesta!" + +Grip kulki paitahihasillaan ja kuori pajukeppiä, jonka oli puhellessaan +katkaissut itselleen alempaa vuorenkolosta. + +"Tuossa näette, kapteeni, Opidalen'in rajan senlaisena, kuin se on +kulkenut vanhoista ajoista saakka!" selitti vanha Lars ... "suoraan ... +aivan suoraan tuota vuorenhalkeamaa pitkin, tuossa, josta meidän tulee +astua alas, ja suoraan järven poikki ... melkein Torsknutin Punavuorta +kohti... Katsokaa, kapteeni, tuonne noiden kolmen viheriän saaren +poikki aina siihen kiviseen rantaan asti." + +Hän osotti kiivaasti kepillään rajan suuntaa. + +"Siihen hankin todistajia ... ja jos kaikki, jotka ovat kalastaneet +vesillämme ... isäni ja iso-isäni ajoilta saakka olisivat vielä elossa, +niin olisi heissä miehiä kylliksi saamaan kumoon mokomat Rognelidien +konnankoukut"... + +-- Iltapäivän varjo lankesi vuorenrotkoon, jossa jäinen vesi tippueli +alas mustan tunturiselän halkeamia pitkin. Paikkapaikoin loi aurinko +vielä säteensä keltaiseen peuransammal-mätästöön, tahi paikoittain +kasvaviin, sinertäviin, valkoisiin tai keltaisiin tunturikasveihin, +jotka ottivat elääkseen väririkasta elämäänsä täällä valkoisen lumen +rajalla asti. + +"Tuollapa jo tuleekin Mathis veneineen!" huudahti vanha Lars. + +Vene, jolla heidän piti mennä Larsin pojan karjamaille, luikerteli kuin +hyönteinen vihertävällä peilikirkkaalla veden pinnalla. + +Astuminen vuorta alas oli todellinen virvoitus kapteenille, joka oli +lihava ja hengitti hyvin raskaasti ja ajatellessaan mielitointaan, +kalastusta, tuli hän vielä iloisemmalle tuulelle. + +"Me saavumme sinne juuri parhaasen aikaan, jolloin kalat eniten +nykivät", arveli hän. + +Kun he istuutuivat ruuheen, joka odotti heitä kala-aitan luona, +selvitteli hän siimaa. Hän oli innokkaasti pitänyt huolta pukinsarven +täyttämisestä hyvillä onkimadoilla. + +Ne, jotka eivät enää saaneet tilaa veneessä, ajoivat järven ympäri +hevosilla. Vähä väliä näkivät soutajat heidän pujahtavan esiin jossain +kallioiden välillä. + +"Mitä arvelet, Mathis, jos vähän uistelisimme pitkin rantoja, tuolla +varjossa? Etkö luule kalan siellä purevan? ... emmehän kumminkaan souda +suoraan järven yli", sanoi kapteeni suopeasti. + +Mathisin siima oli teljon alla ja nyt tahtoi Inger-Johannakin koettaa. + +Kapteeni pisti madon hänen koukkuunsa. Mutta Inger-Johanna ei malttanut +odottaa kunnes saapuisivat kalastuspaikalle; vaan jo soutaessa heitti +hän siiman järveen ja antoi sen soljua veneen perästä, vähän väliä sitä +nykäisten. + +"Katso, kuinka hänellä on taipumusta!" huudahti kapteeni, "se on +perittyä... Sinähän oletkin oikeastaan kalastajan sukua, sillä minä +olen viettänyt lapsuuteni Bergen'in seudulla ja isäni ennen minua... +Jos minulla olisi taaleri jokaisesta turskasta, jonka olen vetänyt ylös +Alverivirrasta, niin olisi jälkeisilläni jotain perittävää... Mutta +mitä? Mitä?" + +Loisketta kuului. Inger-Johanna nykäsi äkkiä, keltainen kalan vatsa +tuli päivänpaisteessa näkyviin vedenpinnalle. + +Muutaman kerran rajusti nykäistyään siimaa, nousi hän puoleksi +seisoalleen ja veti sitä ylös järvestä. + +Nostaessaan kiiltävän kalan korkealle veneen laidan yli, huudahti hän +riemuissaan: + +"Tämä on ensimmäinen kala, jonka olen saanut eläessäni!" + +Grip irroitti sen koukusta ja heitti sen kauas järveen. + +... "Sentähden saakin se elää." + +Kapteeni kohautti kiivaasti raskasta ruumistaan, niin että vene +heilahti. + +Mutta koska tämä tarpeeton uhraus oikeastaan tapahtui hänen +silmäteränsä kunniaksi, korvasi se suuressa määrin Grip'in tuhmuuden. + +Kun he tulivat kallion kohdalle, jonne hän heitti siimansa, alkoi +kapteeni yht'äkkiä laulaa Bergen'in rannikoilla oppimaansa lapsuuden +laulua, joka monta Herran vuotta oli ollut häneltä unohduksissa. + +Hänen matala basso-äänensä kajahti täyteläisenä vuoren seinää vasten. + +Järvi oli peilikirkas ja kapteeni nosti ylös lohen toisensa perästä. + +Tunturi lumisine huippuineen seisoi kuni päälaellaan syvyydessä heidän +allansa, niin että päätä huimasi kun he vaan katsoivat alas veneen +laidalta. Ja kun he tulivat karjamajojen kohdalle, kuvautui koko tuo +jyrkkä, viheriäinen rinne, missä karja kävi laitumella, niin selvästi +veteen, että olisi melkein voinut lukea sarvet. + +"Niin täällä kulkevat lehmät kuin kärpäset pitkin seinää", sanoi +kapteeni. "Jos tuolla ylhäällä varomattomasti liikutellaan +maito-rajentaa, niin vyörii se tänne alas, veneesemme"... + +Ei ollut muita asuntohuoneita kuin pieni hökkeli kiviraunion luona ja +pieni rappeutunut lautasuoja, jonka katto oli harmaasta kivestä ja +varustettu reppanalla. Siellä piti kapteenin ja Inger-Johannan maata +auringon nousuun saakka, jolloin hänen ja Jörgenin oli määrä lähteä +Iso-Olan ja Mustan kanssa takaisin Grönnelidin karjamajoille. + +He olivat syöneet illallista -- lohta ja hätäisesti valmistettua +kermapuuroa, ja nyt katselivat he auringon laskua tunturin taakse. + +Kapteeni tepasteli tohveleissa nurmella, puettuna avonaiseen +virkanuttuunsa ja poltti mielihyvillä piippuaan. Hän pysähtyi silloin +tällöin katsellakseen miten ilta-aurinko tanhueli kaukaisilla +tunturihuipuilla. + +Äkkiä muuttuivat ennestään mustan-siniset huiput punertaviksi, kunnes +ne hehkuivat kuin tulen liekki. Nyt loistivat lumilakeudet idässä +ruusunpunaisina... Siellä kohousi kummallisia, satumaisia tornia ja +linnoja ... kolme lumihuippua tuolla kaukana muuttuivat veripunaisiksi +ja keskimmäisessä leimahti häikäiseväisesti tuikkiva valo. Ja niiden +takanakin vielä syttymättömiä huippuja, harjuja ja rotkoja, joissa +varjot liikkuivat... + +Jörgen tähysteli isän suurella kiikarilla eikö peuroja lumilakeudelta +näkyisi. + +"Hyvästi, neiti Inger-Johanna!" sanoi Grip. "Minä lähden jo yön läpi +kulkemaan tunturin yli ja otan jonkun miehistä oppaakseni. Täällä on +useampia kuin majaan sopiikaan." + +"Mutta sallikaa, että ensin sanon teille", lisäsi hän hiljemmällä +äänellä, "että tämä avosydämminen päivä, jonka olen tunturilla +viettänyt, on niitä harvoja elämässäni ... en ole tarvinnut sanoa +ainoatakaan kehnoa, kurjaa sukkeluutta ... enkä halveksia itseäni" ... +lisäsi hän tuimasti. + +"Tuonlaisena, niin, -- juuri tuonlaisena kuin nyt katselette suuren +olkihatun lierin alta, -- noin hienona, solakkana ja noin huimana, +juuri senlaisena tulen teitä muistamaan siihen asti, kun jälleen +tapaamme toisemme kaupungissa!" + +"Svartdalin puotiin on ainakin viisi pitkää virstaa", selitti kapteeni, +jäähyväisiä jättäessään... "Grip, te olette aina tervetullut Giljeen." + +-- Kohotettuaan lakkiaan viimeisiksi jäähyväisiksi, oli hän pian +noussut jyrkkää kallion rinnettä läheisen tunturin huipulle. + +"Tuo mies ei näy tuntevan väsymystä!" sanoi kapteeni. + +Inger-Johanna katseli hänen jälkeensä... Aurinko loi viimeisen vaalean +hohteensa hiilakkaasen iltailmaan... Hänen kasvoillaan eleili niin +lämpimät tunteet. + + * * * * * + +Muutama hyönteinen -- mettiäinen, tahi ampiainen lensi suristen +sisään avonaisesta ikkunasta, siniseksi maalattuun, siistittyyn +huoneesen ... hyrisi ruutua vasten, niin että se häiritsi tuota nuorta +paksutukkaista, tumma-ihoista, kaunista tyttöä, joka aamu-untaan vielä +sohvalla nukkui. + +Hän makasi kyljellään syvään uneen vaipuneena, palattuaan vasta yöllä +kotiinsa... Illan tunteet liikkuivat vielä hänen mielessään. + +Hänellä oli jo toinen lohi koukussa... Se kiilsi ja pyristeli +vedessä... Grip toi kaksi tikkua, pannakseen ne ristiin... + +Hurr ... surrr ... suoraan hänen kasvoilleen, niin että hän heräsi... + +Päivä oli jo pitkälle kulunut. + +Valkoisten uutimien ympäröimällä pesupöydällä, joka oli järjestettynä +hänen tuloansa varten, oli orvokkisaipua, hopeapaperiin käärittynä. + +Se se varmaankin viekotteli tunturin kokemattomia hyönteisiä +onnettomuuteen ... ne olivat vainuneet tätä aivan uutta kukkaismaailmaa +ja syöksivät nyt suin päin uskaliaasti uutta keksintöä kohti -- +aavistamatta ajan monituisia ihmeitä, ett'ei orvokin tuoksu +tarjonnutkaan mitään orvokin mehua, vaan vaikutti ainoastaan ilkeätä +vatsan kivistystä... Niiden ajatukset olivat varmaankin kovin sekavat, +koska ne vastatulleet hyönteiset niin levottomasti hyörivät sinne +tänne, ikäänkuin aavistaen jotain pahaa ja lensivät pari, kolme kertaa +huoneen ympäri, ennenkuin kiusaus tuli liian suureksi, ja koska +entiset, joihin tuoksu jo oli vaikuttanut, hitaasti ryömivät seinää +pitkin, jopa menivät tainnoksiinkin tai pyristellen makasivat +ikkunalaudalla. + +"Ui! -- ja suovastaan pesuveteen!" + +Hän katseli suuttuneena saipuata, joka oli syypäänä tähän. + +Toiset ajatukset ikäänkuin juohtuivat hänen mieleensä, hänen +haistellessaan sitä... + +"Äidin keltainen saipua on rehellisempää!" + +Hän heitti sen reippaasti ulos ikkunasta ja pyyhki huolellisesti noita +taistelukentälle kaatuneita käsiliinalla ikkunalaudalta. + +-- Aamupäivällä olivat rouva Jäger ja Inger-Johanna poimimassa +sokeriherneitä päivälliseksi. + +"Ota ainoastaan kaikkein suurimpia palkoja, Inger-Johanna -- senlaisia +jotka tulisivat liian kovakuorisiksi, jos niitä säästäisimme isän +kotiintuloksi." + +"Mitähän täti sanoo, jos saa kuulla, että olemme antaneet sinun seurata +isääsi etäälle tunturille... Hän ei varmaankaan pidä sellaista retkeä +minäkään erityisenä hauskuutena, eikä voi käsittää, että sinä voit noin +kaunopuheliaasti kertoa kivistä ja kannoista." + +"Ei, hänen mielestään ei mitään voi verrata heidän teeseuroihinsa!" +naurahti Inger-Johanna. + +"Ojenna lautanen minulle, niin tyhjennän sen koriin", sanoi äiti. + +"Tätihän kirjoitti, että Rönnov jää koko talveksi Pariisiin!" + +"Rönnov, niin... Mutta minäpä oikein huvittelen itseäni sillä ensi +talvena, että luen ääneen tädille Gedeckeen kertomuksia Sveitsistä ja +sitte aina vähä väliä liitän niihin pienen kuvauksen omasta +matkastani!" + +"Nyt puhut sinä, Inger-Johanna, aivan ajattelematta ... on aina suuri +erotus sivistyneen seudun ja aution erämaan välillä täällä tunturilla". + +Rouva Jägerin hunnun peittämä pää vajosi hernevarpeitten väliin... "Isä +sanoo, että Rönnov varmaankin kartuttaa ranskankielen taitoaan +sentähden, että he tahtovat hänet Tukholmaan." + +"Niin, häneltä varmaankin tulee jotakin ylhäistä... Voit kyllä +käsittää, kuinka erinomaisen hauskaa ja kodikasta meillä on, kun joskus +iltaisin olemme yksin kotona ja minä luen ääneen tädille." + +Rouvan suuri, sinisen täplikäs huntu kohoutui, pöytäveitsi kädessä +ojensi hän lautasen tyhjänä takaisin. + +"Ja sitte on hänen käytöksensä varmaankin sellainen, että se sitä +paremmin sopii hänelle, kuta korkeammalle hän kohoaa". + +"Aivan täydellisesti!... Vaan en tiedä miksi ei häntä juuri sovi +ajatella täällä vuoristossa." + +Rouva Jäger seisoi hetkisen pöytäveitsi kädessään. + +"Olkoon jo kylliksi!" hän huoahti ja ryhtyi väsyneenä koriin... "Tänä +vuonna emme enää saa paljo herneitä!" + + + + +VII. + + +Giljen keittiössä oli juuri kiire jouluteurastusten jälkeen. + +Porstuasta tuli kylmää uhoa ja se pani muskottikukan, inkiväärin ja +neilikan hajua muihin huoneisin lehahtamaan, ja kuului sieltä ... +hakkuuveitsien kalsketta, kumisevaa survoamista ja jyskytystä, niin +että lattiat tärisivät; puettuna valkoiseen esiliinaan ja servietti +pään ympäri oli itse Iso-Olakin keittiössä survoilemassa puisella +huhmarilla. + +Pitkän pöydän ylipäässä istui rouva Jäger parsineulalla ja rihmalla +ommellen kääresylttyjä kokoon; muutamat akat ja Thea, valkoisina kuin +enkelit, leikkelivät lihaa hienoa hakkelusta varten. + +Etempänä penkillä istui vasta kotiintullut Thinka ja täytti verellä +tahratuilla käsillään suuresta kaukalosta punasmakkaraa. Taitavasti ja +sukkelasti tukki hän makkaran ainetta sarven läpi, pujotti sitte tikun +suolen suuhun ja niin valmistui toinen tumma, hirveän näköinen verimato +toisensa perästä; niitä sitte siskot kiehuttivat suuressa padassa, +jonka mustaa pohjaa terävät liekit nuolivat, rätisten leimutessaan +savupiippua ylös. + +Kapteeni oli tullut keittiöön ja katseli tyytyväisenä tätä +tappotannerta. Olihan täällä paljo hyvää niin suulle kuin sieramille, +ja vähä väliä lähetettiin konttoriin hänen arvosteltavakseen makupaloja +kustakin valmiista ruokalajista. + +"Minäpä neuvon teitä, tytöt, miten teidän pitää hakata!" sanoi hän +leikillisesti, ottaen veitset Torbjörg'iltä. + +Molemmat hakkuuveitset lensivät hänen kädessään ylös ja alas, niin että +niitä töin tuskin taisi erottaa toisistaan ja muut työntekijät jättivät +työnsä kesken silkasta ihmettelemisestä. + +Tätä tosin kesti ainoastaan kaksi, kolme minuuttia kun sitä vastoin +Torbjörg'in ja Aslakin täytyi huivi päässä koko päivän seisoa sitä +tehden. + +Mutta voitto on kuitenkin voitto ja kun kapteeni sitten astui +huoneesensa hyräillen innokkaasti ja tyytyväisenä, niin hän ei suinkaan +ollut muistamatta juuri tuota kepposta. Vaan toden totta, kyllä +pakottikin hänen käsivarsiaan. Ja hän koetteli niitä pari kertaa +ennenkuin hän sitoi servietin kaulansa ympäri ja istuutui pöydän +ääreen, maistaakseen lämmintä, rusinoilla maustettua ja voilla valettua +punasmakkaraa, jonka Thinka toi hänelle. + +"Vähän sinappia, Thinka!" + +Thinka hiipi hiljaa nurkkakaapille etsimään kaivattua sinappia. + +"Kuules, lautanen olisi voinut olla lämpimämpi ... oikeastaan pitäisi +sen olla melkein polttava voin ja rusinoiden tähden..." + +Hyväntahtoinen Thinka meni paikalla lautasta kuumentamaan ja toi sen +kohta taas isälle; se oli nyt niin kuuma, että serviettiin täytyi +kääriä jotta voisi sitä kantaa. + +"Kaada vaan, isä, kaikki tälle lautaselle, niin saat nähdä." + +Yksi Thinkan onnistuneimpia yrityksiä hänen kotiintulonsa jälkeen oli +hänen ihmeellinen tapansa palvella isäänsä; isä sai tuskin mitään +moitteen syytä tähän aikaan. + +Thinkan lempeyttä, taipuvaisuutta, järkähtämätöntä mielentasapainoa +seurasi todellinen kodikkaisuus. Kapteeni tiesi nyt, ett'ei hänen +tarvinnut muuta kuin antaa pieni viittaus jostain maukkaasta ruuasta, +niin sai hän kohta toiveensa toteutetuksi. Thinka oli aina niin +taipusa, mutta kun äiti joskus teki hänen mielensä mukaan, näytti se +sitä vastoin niin kankealta ja vaivaloiselta, että isä aina tuli +pahalle tuulelle ja alkoi kiistellä, vaikka rouva kyllä tiesi, ett'ei +miehensä terveys kiivastumista sietäisi... + +Maanantai-aamusta saakka oli saatu toimeen äärettömän paljon ja +huomeniltana toivottiin saada kaikki valmiiksi. Kaksi lehmää, hieho ja +sika, ei ollut mikään pieni teurastus, siihen tulivat vielä lampaat +lisäksi. + +"Vouti! -- Voudin hevonen on pihalla!" ... ilmoitettiin äkkiä kesken +ruokapuuhia iltahämärässä. + +Vouti! -- ikäänkuin salama olisi leimahtanut... + +"Kiiruhda, Jörgen, ylös konttoriin ja käske isän tulla häntä +vastaan-ottamaan!" sanoi rouva maltillisesti... "Lakkaa sinä, Iso-Ola, +työstäsi ... vaikka se kuinka hullua olisikin!" + +"Totta maar se tuntee makkaran hajun nenäänsä!" huudahti Marit +reippaalla tunturikielellään -- "eikö hän nyt jo toista kertaa tule +tänne näin kesken joulupuuhia! No, sittenpä on pois tieltä omassa +kodossaan!" + +"No, no, vähemmällä, Marit!" varotti rouva. "Ei mahtane olla hauskaa +kotona, sen jälkeen kun ukkoraukalta rouva kuoli!" + +"Mutta miten hän tuli näin tuiki sopimattomaan aikaan ... tuiki +sopimattomaan!" + +Talon kunniaa täytyi ylläpitää, sentähden ei sopinut rouvan jäädä +keittiöön. + +Kapteeni astui äkkiä sinne. + +"Vouti viipyy täällä huomiseksi... Sitä emme voi auttaa! Minä kyllä +pidän hänestä huolta, jos vaan saamme vähän ruokaa." + +"Niin, Jäger, sitä on kyllä helppo sanoa! -- mutta katsos miten me +kaikki puuhaamme täällä täysin käsin." + +"Kylmää linnunpaistia! ... lihakokkareita ... vähän makkaraa!... +Tulemme kyllä toimeen... Minä lupasin hänelle teurasruokaa. -- Ja +sitten, Thinka!" nyykäytti kapteeni päätään, "hiukan totia, -- niin +pian kuin mahdollista." + +... Thinka oli kohta valmis; hän vaan pyörähti sukkelasti kaapin luo. + +Hän oli niin teeskentelemätön ja vaatimaton, eikä ollenkaan +ajatellut vaivojansa. Sentähden lennättikin hän puhtaasen, siniseen +esiliinaansa puettuna, tuulen nopeudella sisälle totitarjottimen; -- ja +tervehdittyään voutia, kiiruhti hän kaapille rommia ja arrakkia +hakemaan ja sitten piippuhyllylle sytytinpaperia etsimään, jonka pani +tarjottimelle herrojen eteen, ennenkuin hän jälleen katosi keittiöön. + +"Torbjörg, pese itsesi puhtaaksi ja järjestä vierashuone voutia varten, +-- ja sitte täytyy lähettää hakemaan Annaa auttamaan meitä, sen verran +kuin hän kykenee... Jörgen kyllä juoksee sinne", -- huusi rouva, nähden +että tarpeellisimmat apulaisistaan vähitellen hävisivät. + +Iso-Ola oli pitänyt huolta voudin hevosesta ja seisoi nyt taas siellä, +suureen messupaitaan puettuna ja survoi huhmarillaan... Kops ... +kops ... kops ... kops... + +"Oletteko aivan mielettömät? ettekö vähääkään ajattele mitä teette?" +ärjäsi kapteeni raivoten; hän puhui matalalla äänellä, mutta sitä +kiivaammalla... "Etteköhän vielä rupea mankeloimaan? -- niin saisi +vouti oikein kuulla kalsketta niin ylhäältä kuin alhaalta... Aivanhan +lattia tärisee!" + +Rouvan kasvoille kuvautui epätoivo ja kapinallinen tunne välkähti hänen +tummista silmistään... Nyt kiusasi Jäger häntä liiaksi... Mutta hän +hillitsi itsensä ja sanoi päättäväisesti: + +"Iso-Ola, vie huhmari kanssasi porstuan kivilattialle!" + +Thinkan osaksi tuli nyt illallisen puuha, niin ettei äidiltä mennyt +hukkaan muuta kuin se hetki, jolloin ruualla oltiin; ja silloinkin hän +oli kuin polttehessa, vaan täytyihän näyttää siltä kuin ei mitään +kiirettä olisi ollut! + +Ensin oli rouvan ja voudin väli vähä juhlallista, sillä he eivät olleet +tavanneet toisiaan, sen kovan surun jälkeen, joka voutia kolme +kuukautta sitten oli kohdannut. Hän vietti nyt hyvin yksinäistä elämää; +ainoastaan hänen sisarensa, neiti Gülcke, asui hänen luonaan... Viggo +ja Baldrian, toisinto nimestä Baltazar, kävivät latinakoulussa, ja +tulivat kotiin vasta ensi vuonna, Viggon päästyä ylioppilaaksi. + +Vouti vähä räpäytti silmiään ja teki surullisen liikkeen, ikäänkuin hän +olisi tahtonut alakuloisesti pyyhkäistä toista silmäänsä, mutta ei sen +enempää. Hän oli siihen aikaan käynyt talosta taloon näyttelemässä +suruaan, vaan nyt oli hän täällä siksi järkevien ihmisten luona ettei +tarvinnut sitä kauan pitkittää, varsinkin kun nyt istuttiin katetun +pöydän ääressä, kuumat lautaset edessä... + +Illallista syödessä alkoi lavea keskustelu -- sanottiin +kohteliaisuuksia joka kerta kun Thinka toi uuden ruokalajin, höyryäviä +herkkuja suorastaan paistinpannusta, -- olipa oikein muhkeat +teurastuskekrit! -- sitäpaitsi vanhaa, oivallista pullo-olutta; +jouluksi valmistettu oli vielä liian nuorta -- ja pari kolme oivaa +ryyppyä. + +Vouti ymmärsi ja huomasi selvään mitä talossa oli tekeillä ja miten +rouva ja hänen tyttärensä olivat puuhassa. + +Thinka korjasi ruuan pöydältä ja toimitti kaikki niin ketterästi ja +meluamatta, ilman joutavaa puhetta ja puuhaa -- ja niin huolellisesti, +niin ajattelevaisesti! Ennenkuin tiesikään oli heillä edessään pöydällä +piiput ja totilasit, sekä höyryävä vesikannu... + +Vouti Gülckeen uteliaat, pienet silmät mulkoilivat kaukana toisistaan, +ja ne saattoivat katsella yht'aikaa kahdelle suunnalle, kun taaskin +hänen pyöreä, paljas kaljupäänsä loisti suoraan sitä kohtaan, jonka +kanssa hän haasteli. Oikeinpa hän tarkasteli nuorta, hieno-ihoista +tyttöä, joka oli niin solakkavartaloinen ja soma ja puuhaili niin +äänettömänä ja suloisena... + +"Sinä olet onnellinen mies, kapteeni!" jupisi hän itsekseen. + +"Ryyppää hiukkanen vielä, vouti", lohdutti hyväntahtoisesti kapteeni ja +kilisteli lasia hänen kanssaan. + +"Niin, mikä sinulla olisikaan hätänä, kun on hauskuutta kodissasi ... +mihinkä vaan käännyt, niin saat pehmeän pään-aluksen levähtääksesi ... +ja niitä riittää lähettää kaupunkiinkin... Mutta katsos, minä", +kyyneleet nousivat hänen silmiinsä -- "minä istun vaan konttorissani +pöytäkirjojen ääressä!... Tiedätkö, minuakin kovasti hemmoteltiin... +No niin, älkäämme puhuko siitä! Varmaankin ansaitsin minä sen +rangaistukseksi yhdestä ja toisesta." + +"Eikö totta, neiti Kathinka!" sanoi hän leikillisesti, kun Thinka +astui sisään, -- "että se vouti on ilkeä, kun hän näin kesken +teurastuspuuhianne tuli teitä häiritsemään? Mutta sallikaa hänelle vähä +kodin hauskuutta, hän kyllä tarvitsee sitä, kun omasta kodistaan sen on +kadottanut"... + +"Kas sitä, olin aivan unohtamaisillani!" huudahti hän samassa ja +kiiruhti piippu suussa pöytäkirjalaukkunsa luo, joka riippui tuolin +reunalla oven suussa. "Minulla on muassani teille toinen osa 'Viimeistä +Mohikania', jonka Bina Scharfenberg lähetti ... ja minun piti tuoda +hänelle -- niin mitähän se olikaan? Se on tuolle paperilipulle +kirjoitettu: -- 'Oikullinen nainen', kirjoittanut Emélie Carlén!" + +Vouti otti kirjan kiireesti laukustaan ja antoi sen Thinkalle. + +"Älkää nyt vaan unohtako antaa sitä minulle huomenna!" sanoi hän +uhkaavaisesti, "muuten suuttuu Bina Scharfenberg minuun silmittömästi! +-- Ei ole hyvä joutua hänen käsiinsä!"... + +Thinka innokkaasti tarkasteli ensimmäisiä riviä voudin vielä puhuessa, +-- nähdäkseen varmaan, että tämä vaan oli jatkoa ... ja kohta oli hän +taas tullut takaisin huoneestaan, kädessään loppuun lukemansa Carlén'in +romaani ja ensimmäinen osa "Viimeistä Mohikania" pantuna rihmalla +sidottuun paperikääreesen. + +"Neiti Thinka, tehän olette tarkka kuin asioitsija!" sanoi hän +leikillisesti, pannen hitaasti kääreen laukkuunsa, ja toinen hänen +pieniä silmiänsä loisti herttaisesti Thinkaa kohti. + +Vaikka oli ollut teurastuspuuhia jo aamusta varhain, ei Thinka +kuitenkaan voinut levolle mentyään olla katselematta kirjaansa. + +Hän luki luvun toisensa perästä, päätti aina lopettaa seuraavaan, mutta +turhaan. Kello kaksi yöllä paloi vielä kynttilä pään-aluksen takana; +Thinka nautti lukemisesta ja otti sydämestään osaa viimeisen Mohikanin +moninaisiin vaaroihin ja vainoomisiin. + +Rouva Jäger ihmetteli, miten sinä talvena kului niin paljon +talikynttilöitä. + +Voudin täytyi syödä vähä lämmintä aamiaista, ennenkuin hän sai lähteä +matkalle. + +Ja nyt otti hän jäähyväiset ja kiitti hauskoista kotoisista hetkistä, +-- vaikka oli tullut näin häiritsemään; -- "oi rouva Jäger, kyllähän +teidänkin mielestänne tulin sopimattomaan aikaan! -- vaikka olettekin +saaneet apua taloudessanne... Niin, neiti Kathinka, minä olen kyllä +tarkastanut teitä; eihän minulla turhaan olisikaan poliisinsilmät!... + +"Näkymättömänä, vaan kuitenkin aina saapuvilla, niinkuin hiljaisena +hyvänä haltijattarena kodissa, -- eikö se ole parasta, mitä voi +naisesta sanoa?" sanoi vouti kohteliaasti Thinkalle, sitoi vyön +turkkinsa ympäri ja meni reen luo ja sulaa lempeä hohti hänen +kasvoistansa; niiden alapuolta himmensi vaan harmahtava parrantynkä, +kun ei aamulla ollut ehtinyt sitä ajaa. + +"Kunnon mies, tuo vouti!... Hänelläpä vasta on sydän", sanoi kapteeni, +palattuaan iloisena huoneesen, ja hieroen pakkasesta kohmettuneita +käsiään. + +-- Mutta voimalliset ruoat teurastus-aikana tekivät isän sairaaksi! + +Lääkäri kehoitti häntä juomaan vettä ja kävelemään vahvasti -- +totikestit ainoastaan silloin tällöin olivat vaan virkistykseksi. + +Ja kun joulu tuli kohta sen jälkeen, niin ei tuo veren nousu päähän +ensinkään vähennyt. + +Isä kulki alakuloisena, vaan ei tahtonut antaa iskeä suontansa useammin +kuin tavallista oli eli kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä. + +Vaan pienten pitojen jälkeen, jotka pidettiin torstaina Buchholz'ille, +henkikirjurin apulaiselle, tuli hänen tilansa oikein surkeaksi... Hän +kuleskeli onnettoman näköisenä ja huomasi kaikkialla vaan tappiota, +laiminlyömistä ja vääriä laskuja. + +Ei ollut muuta neuvoa kuin lähettää hakemaan lukkari Öjsethiä! + +Paitsi kirkollisia toimiaan, opetti tämä vielä nuoria lukemaan, rokotti +ja iski suonta. + +Kuinka hän ensimainittuihin toimiin pystyi jääköön mainitsematta; +mutta jälkimmäisistä voi sanoa, että hän oli syypää suureen +verenvuodatukseen, koska oli laskenut ämpärittäin kyläläisten verta +heidän suonistaan eikä suinkaan vähimmässä määrin verekkään kapteenin +verta, jota hän nyt säännöllisesti useampina vuosina oli vähentänyt. +Vaikutus oli suuremmoinen. Tukahuttavaa, kuumaa ukkosen ilmaa, joka oli +täyttänyt melkeinpä jokaisen raon koko talossa, ja synkistyttänyt +jokaisen kasvot, seurasi nyt kirkas auringonpaiste... Thinkan kanssa +laskettiin leikkiä ja tuumailtiin, miten koko perhe lähtisi kesäksi +katsomaan sotajoukon harjoituksia! + +Mieli-ala oli niin iloinen, että äiti nyt uskalsi ottaa tilaisuudesta +vaarin, puhellakseen Jörgenin koulunkäynnistä; -- kaikki mitä täti +Alette oli luvannut asunnon suhteen ja muut asianhaarat olivat nyt +tarkoilleen määrättävät. + +Laskettiin ja mietittiin niitä näitä, otettiin keskustelun-alaiseksi +kaikki pienimmätkin seikat kaupungin-olosta ja kulungeista. + +Kapteeni selitti suuttuneilla kysymyksillään niitä suunnattomia menoja, +joilla äiti näkyi tahtovan saattaa häntä suorastaan perikatoon. + +Vaan rouva taas uutterasti ja suuttumatta toi esiin mahdollisia tuloja, +tuoden vähän väliä esiin kaikellaista, mistä he saisivat voittoa. + +Jos joskus, hänen alituisesti kertoessaan samaa, hänen päänsä joutui +pyörälle, niin että hän puhui liikoja, kesti monta ikävää hetkeä, +ennenkuin hänen onnistui rauhoittaa miehensä mieltä. + +Kapteenia piti vähitellen totuttaa siihen, siksi kuin hän ymmärsi sen +verran, että taisi edes nähdä ja ajatella. Mutta taitavan ja +väsymättömän purjehtijan lailla osasi äiti myrskyssäkin pitää +tarkoitusperää silmällä ja niin alus vähitellen läheni toivottua +rantaa. + +"Nämät rahat!" äidistä yhtä vaikeata niistä puhua kuin koskettaa +paisetta, jota kuitenkin täytyi leikata. + +Seuraus oli, että kapteeni vähitellen siihen myöntyi ja tuli nyt +innokkaimmaksi puuhaajaksi. + +Jörgeniä tutkittiin joka aineessa. Hänen täytyi istua konttorissa ja +kapteeni itse piti ankaraa huolta hänen lu'uistaan. + + * * * * * + +"Se seikka on kuin ikäinen", luki kapteeni... "Jos kana muutama kerta +pyörähytetään ja sitte pannaan selälleen maata ja vedetään liidulla +viiva pitkin nokkaa, niin makaa se aivan hiljaa eikä tohdi liikkua! Se +varmaankin luulee, että se on nauhalla sidottu kiini siihen paikkaan. +Minä olen kokenut sitä niin monta kertaa, sen tervehdyksen voit kertoa +hänelle, Thinka!" + +"Mutta minkätähden Inger-Johanna senlaista kirjottaa", kysyi äiti +totisena. + +"No, no, ei minkään tähden -- muutoin vaan". Thinka oli edellisenä +päivänä saanut erityisen kirjeen vanhempien kotelon sisässä, sisarilla +oli vähän neuvottelemista äidin syntymäpäivän johdosta. + +Siinä kirjeessä oli Inger-Johanna samalla pitänyt hänelle esitelmän +siitä, miten Thinkan pitäisi tehdä vastarintaa ja oleman uskollinen +lemmitylleen jos todella pieninkään rakkauden kipinä vielä kyti hänen +sydämmessään. Kertomus kanasta ja liituviivasta oli Grip'in vertauksia. +Naiset tavallisesti antoivat kuvitella itselleen kaikenlaista ja olivat +valmiit vaikka kuolemaan jos vaan sattuivat saamaan liituviivan +nokkansa eteen! + +Saattoipa se olla totta, arveli Thinka ... mutta koska kerran kaikki +vastustivat sitä ja kun hän näki, miten isä ja äiti siitä huolistuivat, +niin -- hän huokasi itku kulkussa, -- oli liituviiva todellakin +vahvempi, kuin mitä hän kestää voisi... + +Inger-Johannan kirje teki hänet synkkämieliseksi. Hän tiesi olevansa +niin onneton, että olisi voinut itkeä, kun vaan joku häneen katsahti. +Ja sitä teki äiti päivän kuluessa useampia kertoja; luultavasti hän oli +itkusta aivan punaisena. + +Yöllä luki hän Van der Velde'n kirjoittamaa Arvid Gyllenstjernaa ja +vuodatti katkeria kyyneleitä. + +Sisaren kirje sisälsi erityisesti hänelle jotain, joka ei ollut isää +eikä äitiä varten. + + ... "Sillä tiedätkös, Thinka! se joka on käynyt täällä kaikki + tanssijaiset, niinkuin minä, ei enää kulje sokeana tuon silmiä + häikäisevän loiston ohi, vaan katselee tutkistelevaisesti + ympärilleen; pitäisi tulla ihmisissä jonkinlainen muutos ja + samoin heidän keskusteluissaan. Mokomat tanssijaispuhelut! + + "Minä sanon, niinkuin Grip; minä olen kyllästynyt, kyllästynyt, + aivan kyllästynyt siihen. Tätikään ei niin innokkaasti tahdo + minua enää sinne, vaikka monta kertaa innokkaammin kuin minä itse. + + "Minua pidetäänkin nyt ylpeänä, arvostelevana ja jos jonakin, + sentähden, ett'en aina keksi jotain juttelemista heidän kanssaan. + + "Tädin mielestä on jonkinlainen omituinen jäykkyys tullut entisen + 'vilkkaasen luonteeseni', luontainen 'levollinen arvollisuus', + joka miellyttää ja kiihoittaa, juuri sitä siis, joka oli suotavaa! + + "Lieneeköhän se sitä laatua kuin kiinalaisten kuumaan taikinaan + leipoma jääpalanen, josta yhdessä luimme, muistathan? + + "Tädillä on tänä vuonna monet tuumat. Nyt pitäisi meidän molempien + puhua keskenämme ainoastaan ranskaa! Mutta en oikeastaan pitänyt + siitä, että hän kirjoitti kapteeni Rönnoville minun täydellisesti + sitä osaavan. Minä en suinkaan tahdo, että hän, palattuaan + takaisin, kuulustaa minua niinkuin koulutyttöä. Ääntämisenikään + ei ole 'suloista', kuten täti sanoo. + + "Minä en todellakaan häntä enää ymmärrä. Jos joku, niin juuri + hän voisi ja olisi velvollinen tähän aikaan puolustamaan Grip'iä, + mutta päinvastoin hän iskee kiini hänen sanoihinsa, milloin + vaan voi. + + "Grip on ruvennut pitämään sunnuntaikoulua tahi esitelmiä niille, + jotka vaan haluavat tulla kuuntelemaan. Tämä tietysti herättää + huomiota, sen arvaat! Ja täti kohottaa olkapäitään ja ennustaa + jo edeltäkäsin, että Grip kohta tulee eroamaan hienon seura-elämän + piireistä, vaikka täti ennen aina on ollut ensimmäinen, joka oli + hänestä hauskuutettu ja jonka mielestä Grip keksi jotain uutta! + Minun mielestäni täti menettelee alhaisesti!"... + + + + +VIII. + + +Jörgenin täytyi lähteä matkalle, ennenkuin rekikeli loppui, sillä +kelirikon aika oli pian tulossa ja suoraa mielettömyyttä olisi lähettää +hevoset kulkemaan huonoja teitä. Jos häneltä ei menisi kokonaista +vuotta hukkaan, niin täytyi hänen lähteä hyvissä ajoin, erityisesti +valmistuakseen koulututkintoonsa. + +Jörgen vaan mietiskeli kaikkea, mistä hänen nyt täytyi erota. Pyssy, +kelkat, sukset, sorvauspenkki, työkalut, mäelle rakennetut tuulimyllyt, +kaikki nämä täytyi hänen jättää toisille, tietysti etupäässä Thealle; +tämän tulisi pitää niistä huolta, siksi kun hän kerran palajaisi +kotiin. + +Jos häneltä olisi kysytty, miksi hän mielummin tahtoi, olisi hän +varmaankin vastannut: sorvariksi, mylläriksi tahi sepäksi; se mikä +viimeiksi olisi hänen mieleensä juolahtanut, vielä vähemmin herättänyt +hänessä halua ja ikävöimistä, oli kohouminen kirjojen korkeisin +maailmoihin. Mutta Hellas ja Latium olivat kerrassaan välttämättömänä +kohtalona hänen elämänsä tiellä, niin ett'ei muusta puhetta. + +Matkapäivän aamuna pistettiin Jörgenin uusien vaatteitten taskuun, +jotka olivat kapteenin vanhoista valmistetut, salaisia kirjeitä, jotka +uskottiin hänen perille vietäviksi. + +Ensiksikin oli Inger-Johannalle neljätoista sivua pitkä kirje, jonka +Thinka yöllä kirjoitti, katkeria kyyneleitä vuodattaen, ja jossa hän +tarkoilleen selitti rakkautensa Aas'iin, miten se alkoi, jatkui ja +toivottomuudessa kehittyi. Thinkalla oli häneltä kolme muistia: -- +pieni rintaneula, hajuvesipullo, jonka oli saanut joululahjaksi, ja +sitten kirje, sisältävä hiuskutrin, jonka oli saanut sinä aamuna, +jolloin Aas lähti pois, kun hän erotettiin konttorivirastaan. Ja koska +hän ei tahtonut tehdä vasten vanhempiensa tahtoa, vaan mieluisammin +saattoi itsensä onnettomaksi -- niin oli hän kuitenkin tehnyt +mielessään sen järkähtämättömän lupauksen, ett'ei koskaan Aas'ia +unohtaisi, -- vaan ajattelisi häntä aina viimeiseen hetkeensä!... + +Toinen kirje oli äidiltä täti Alette'lle, ja se sisälsi paitse joukon +taloudellisia ehdoituksia pyynnön, että hän tutkisi Inger-Johannaa +kapteeni Rönnov'in palattua Parisista. Äiti ei nimittäin näinä +viimeisinä aikoina oikein voinut päästä tytöstään selville!... + +-- Kapteeni ei voinut kuvaillakaan, että tuntuisi niin tyhjälle +Jörgen'in poislähdettyä. Olihan hän tavallaan hauskuttanut päiviä, +antanut aihetta moneen mielenliikutukseen, rasitukseen ja suuttumukseen +ja niin useasti saattanut kapteenin veren liikkeesen, jonkatähden +kapteeni nyt, kun hän lähti pois, kaipasi tuonlaista kiihoittavaa +ainetta. Hänellähän ei enää ollut ketään, jota olisi vartioinnut ja +johon olisi tuimasti silmänsä iskenyt, sillä Thea, jonka kanssa hän nyt +luki, oli niin tottelevainen ja laupias. + +Lääkäri oli hänelle neuvonut verta puhdistavaa voikukan-teetä. + +Ja nyt kun kevät tuli, -- tuo huikaiseva auringonpaiste sulatti suuret +kinokset -- oli Thinka ulkona veitsi kädessä kaivamassa maasta +voikukkia juurineen. Alussa ne olivat vielä pieniä ja vaaleita, mutta +tulivat päivä päivältä yhä vahvemmiksi. + +Kapteeni joi säännöllisesti ja tarkasti joka aamu kupillisen tuota +hänelle määrättyä juomaa ja riensi ulos kävelylle. + +Porstuan ovella tuprueli jääkylmä raesade ja lumipyry häntä vastaan. +Taas olivat tunturin rinteet valkoisina! + +Näinä viimeisinä aamuina oli hän tottunut käymään vasta raivatulla +perunamaalla, jota par'aikaa kynnettiin, mutta tämmöisessä ilmassa -- + +"Täytyy jättää kyntäminen kesken, Ola", kuului hänen päättävä äänensä +pihalla, "näyttääpä paremmin siltä kuin konit saisivat taas mennä +lumiauraa vetämään." + +Hän astua tallusteli eteenpäin, ei hänen tehnyt mieli pysyä yhdessä +kohdin, kun oli näin mahdottoman kylmä... + +Ruokahuoneen ikkunoita vasten sataa lorisi rajusti, niin että vähä +väliä täytyi kuivata ruudut ja panna vaateriepuja ikkunalaudoille. + +Äiti ja Thinka seisoivat sisällä iltapäivän hämärässä tarkastellen +talven aikuista, yhteistä työtänsä valkaisematonta kilpikangasta, jota +mittailivat saadakseen tietää kuinka monta pöytäliinaa ja pyykinliinaa +siitä tulisi. + +Ovi avattiin selko selälleen ja kapteenin lihavat, sateesta kastuneet +kasvot näyttäytyivät samassa. + +"Minä tapasin äsken kaukaisen matkustavaisen, joka toi jotakin sinulle, +Thinka!... Voitko käsittää keltä!"... + +Thinka pudotti kilpikankaan käsistään ja astui tulipunaisena isää +kohti, mutta pudisti kohta päätänsä. + +"Rejerstad poikkesi tänne sitä tuomaan, hän oli matkalla ylös +tuntureille... Hänen piti jättää se tänne." + +Kapteeni tarkasteli käärettä... "Voudin sinetti. Tuokaa sakset tänne!" + +Hän ei kiireessään malttanut riisua päällysvaatteita yltään. + +"Päivän -- varjo! ... kuinka kaunis! ... ja uusi", -- huudahti Thinka, +jääden siihen katsoa tuijottamaan. + +"Katsokaapa vaan tuota van... Peijakas! Se mies oikein koettaa +parastaan ollakseen kohtelias sinulle, Thinka." + +"Etkö näe, Jäger, että tälle paperilapulle on kirjoitettu 'Viel +Liebchen'", sanoi rouva peitteleväisesti. + +"Minä voitin häneltä 'Viel Liebchenin', niin se oli viime +uudenvuodenpäivänä, kun isän kanssa jumalanpalveluksen jälkeen olin +päivällisillä Horn'illa. Minä olin sen aivan unohtanut!" sanoi Thinka +hiljaa. + +Hän kohotti katseensa puoleksi ylös vanhempiinsa, mennen hiljaan ulos +ja jättäen päivän varjostimen pöydälle. + +"Mitäs, äiti, jos tulisit käyttämään tuota kangasta myötäjäisiksi!" +sanoi kapteeni hieroen käsiään ja viskaten pois lakin päästään... + +"Mitäs siitä arvelet, jos saisimme voudin vävyksemme tänne Giljelle?" + +"Näitkö Jäger, että Thinka meni pois!" äidin ääni vähän vapisi. "Hänen +mielestään ei varmaankaan ole pitkä aikaa siitä kun vouti saattoi +vaimonsa hautaan... Thinka on hyvä ja tahtoo kyllä mielellään mukautua +tahtomme jälkeen; mutta löytyy myös raja siihen mitä voi lapselta +vaatia." + +Hänen liikkeensä kangasta kääriessä olivat sisällisen liikutuksen +vuoksi vähä kiihkeät. + +"Vouti! Eikö sekään nyt ole hyvä kauppa? -- komea, kaunis mies, +parhaimmalla ijällään. Minä en totta tosiaankaan tiedä mitä te naiset +tahdotte!... Ja Gitta!" lisäsi hän vähän liikutettuna... "Juuri ne +miehet, jotka ensi avioliitossaan ovat olleet onnellisimmat, ne menevät +muita pikemmin naimisiin." + +-- -- Nopein askelin lähestyi Juhannus... Ilma tuoksui keväältä! Maa +oli kostea ja märkä, mätäs mättään vieressä, ikäänkuin hevosen tuuhea +harja. Vesirikkaat purot, kukoistavine reunoineen, kohisivat ja +kumpusivat saman kuohuavan elinvoiman vaikuttamana joka nähtävästi +saattoi lepän, raidan ja koivun silmikot puhkeamaan ja joka antoi +tunturipojalle vilkkaat, iloiset liikkeensä, reippaan puheensa, +säkenöitsevät silmänsä ja keveät askeleensa. + +Inger-Johannalta tuli kesän kuluessa kirje, jonka sisältö herätti +kapteenissa uutta innostusta. + + 14 p. Kesäk. 1843. + + "Rakkaat vanhempani! + + "Vihdoinkin saan hetkisen aikaa kirjoittaakseni teille! Kapteeni + Rönnov matkusti täältä eilen, enkä ole vielä ehtinyt oikein + levätä näiden kahden kolmen viikon alituisesti kestäneitten + huvien jälkeen, joita on ollut hänen täällä ollessaan. + + "Suloiselta tuntuu tämän hyörinän jälkeen päästä ensi viikolla + Tilderödiin! täällä kaupungissa alkaakin jo olla niin kuuma ja + tukala. + + "Ei päivääkään ole kulunut, jolloin emme olisi olleet kutsuissa, + joko päivällisillä tahi illallisilla, mutta paraat kaikista olivat + kuitenkin tädin omat pienet päivälliskutsut; hänen taitonsa onkin + siinä suhteessa yleensä tunnettu. Puhuimme yksinomaisesti ranskaa + ja puheleminen käy niin helposti sillä kielellä; siinä on niin + monenlaisia puhetapoja ja hienosta viittauksesta voi jo arvata + toisen ajatuksia. Rönnov puhuu todellakin loistavaa ranskaa. + + "Mies, joka käyttäytyy hänen laillaan, tekee jalon, ylhäisen + vaikutuksen; silloin ikäänkuin joutuu ritarilliseen, miehuullisen + arvollisuuden ilmapiiriin ja kuulee kannusten kilahtavan, -- olin + sanoa soitannollisesti -- ja vähällä unohtaa, että ne maata + polkevatkaan. + + "Kun vertaa niitä kummallisia kömpelöitä kohteliaisuuden puheita, + joita usein tanssijaisissa sanotaan suoraan vasten silmiä, + kapteeni Rönnovin puhetapaan, sillä jos hän puhuu tahi on ääneti + saa hän kuitenkin asiansa perille, niin en kiellä, että minua + silloin valtaa iloisen juhlallinen mieliala. Hän sanoi mielellään + tahtovansa istua vastapäätä minua pöydässä, sillä minä olen muka + erään historiallisen naisen kuvan näköinen, jonka hän oli nähnyt + Louvressa ja jolla tietysti oli musta tukka ja niska ylpeästi + kenossa ja jonka itsetietoinen hymy ikäänkuin sanoi: 'Minä odotan, + -- ja hylkään, -- kunnes se tulee, joka minut voi asettaa oikealle + paikalleni!' + + "No, jos häntä todellakin huvittaa keksiä sellaista, niin otan + mielelläni vastaan kohteliaisuuden osoituksen. Löytyyhän kummia + tahi setiä, jotka ovat aivan ihastuneet kummilapsiinsa ja + pilaavat heitä puheillaan ja turhilla imarruksillaan! Minä + pelkään, että niin on Rönnovin laita minua kohtaan, sillä vaikka + hän muuten onkin niin ymmärtäväinen ja järkevä, käyttää hän + kuitenkin aina minun suhteeni superlatiivia ja minä en tietysti + voi olla näyttämättä, että minusta on hauskaa ja imartelevaa, + kun hän alituisesti sanoo että minä olen oikein luotu esiintymään + seuroissa korkeasukuisten herrojen ja naisten joukossa. + + "Hän ajattelee minusta parempaa kuin todellakin ansaitsen, + siitä syystä luultavasti, kun hän huomaa, että minä olen + suorempi ja vähemmän teeskennelty kuin muut tytöt ja ett'en + tahdo aina salata ajatuksiani, vaikka olen seuroissakin. + + "Niin, niin, siinä saatte kiitoksen siitä, että aina olette + minua hemmotelleet; mutta minä en kuitenkaan kohta ryömi + pöydän alle, vaan koetan niin kauan kuin mahdollista pysyä + paikallani! + + "Mutta minkätähden sellainen mies ei ole mennyt naimisiin? Jos + hän olisi nuorempi ja minä olisin vähä turhamaisempi, olisi + hän melkein voinut tulla minulle vaaralliseksi. Hänellä on + vielä kauniit, mustat hiukset, tosin vähän hienot ja harvat. + Mutta sitä seikkaa en voi ihmisissä kärsiä, että he koettavat + salata ikäänsä"... + +Kapteeni kynsäsi peruukkiaan: + +"Niin, niin, kun kulkee kosimistuumissa, äiti!" sanoi kapteeni +naurahtaen. -- + +Pari päivää sen jälkeen palasi hän postikonttorista kädessään äidille +pitkä kirje täti Alettelta. Täti Alette ei ollut kapteenin suosiossa... +Ensiksikin oli hän liian "säädyllinen ja oppinut", toiseksi oli hän +liian "suloinen" ja päälle päätteeksi oli hän -- "vanha piika!" + +Kapteeni istuutui mukavasti nojatuoliin ja kädet ristissä vatsan yli +kuunteli hän, kun äiti luki kirjettä, vaan nähtävästi hän piti sitä +ikävystyttävänä. + + "Rakas Gittani! + + "Tällä kertaa et sinä suinkaan työntänyt minun, vanhan neidin + niskoille helpointa tehtävää, vaan todellakin sangen vaikeaa + ja mutkikasta -- vaikka olenkin sinun alati uskollinen tätisi. + Jos olisimme saaneet suullisesti puhella keskenämme, niin olisit + pian ymmärtänyt tarkoitukseni; mutta nyt ei minulla ole muuta + neuvoa rauhoittaakseni omaatuntoani kuin kirjoittaa sinulle, + siksi kuin olen sanonut kaikki, mitä on sydämmelläni. + + "Kyllähän tiedät ettei kuvernöörin rouva kuulu niihin ihmisiin, + joista minä erittäin pidän, ja jos et olisi pyytänyt minua + Inger-Johannan tähden siellä käymään, niin en todellakaan olisi + vaivannut vanhoja jäseniäni niin kauas täältä vanhasta kaupungista, + jossa vanhat hyvät ystäväni asuvat, käydäkseni vieraissa hänen + luonaan, vaikka hän tosin on aina osoittanut minulle suurta + ystävällisyyttä ja luultavasti on saman tarkoittanutkin. + + "Ensiksikin sanon sinulle, eitä Inger-Johanna on kaikin puolin + hieno nainen, vaan hänessä on kuitenkin enemmän voimaa ja ydintä + jos niin saan sanoa, hänellä on lujempi tahto kuin Eleonora + raukallamme! Se on varma että hänellä monessa suhteena on + vaikutusvoimaa kälyysi, vaikka tämän sanotaankin olevan niin + järkähtämättömän ja osaavan hyvin pitää puoltaan. Ja useinkin + täytyy Eleonoran käyttää viekkaita keinoja, kun hän ei tohdi + toimia julkisesti Inger-Johannan nähden; niin on varman + vakuutukseni mukaan ollut laita kapteenin suhteen. Palattuaan + Parisista tuli hän nähtävästi tänne aikeissa kosia, kun ensin + omin silmin olisi ottanut olosuhteista selkoa niinkuin viisas + kenraali ainakin. Ainoastaan siitä tavasta, millä hän kohteli + ja puhutteli Inger-Johannaa, olisi sokeakin voinut selvästi + huomata asian laidan. + + "Ainoa, joka ei sitä käsitä, vaikka häntä tuhansin tavoin + siitä ahdistetaan, on juuri itse Inger-Johanna. Hän vaan + istuu tyvenenä tuon hyörinnän keskellä ja hänen luonnollinen + viattomuutensa suojelee häntä maailman monenlaista kavaluutta + vastaan; tuo seikka on kummastuttavaa tuossa tytössä, joka + muuten on kaikkiin niin älykäs, ja vanha täti Alette lisää: + se on ihailtavaa hänessä. + + "Enhän kokonaan tahdo kieltää, ett'eikö hän tule vähä pyöryksiin + kaikesta suitsutuksesta, jota kapteeni ja kälysi nykyjään + alituisesti sytyttävät hänen eteensä (ja kuka vanhempi, + kokenut ihminen olisi antamatta sitä anteeksi nuorelle + tytölle!) Mutta suitsutus ei vaan vaikuta toivottavaan + suuntaan, nimittäin rakkauteen, vaan saattaa hänet vähän + ylpeilemään arvostaan ja suosimaan kapteenia ainoastaan + kohteliaana ritarina tai isänsä korkeasti kunnioitettavana + ystävänä. + + "Se on juuri tämä, joka vielä tällä kertaa esti kapteenia, + niin että hän taas lähti matkaansa ja se tapahtui varmaankin + kälysi kehoituksesta. Jos eivät vaan vanhat silmäni minua petä + -- ja jotainhan me, rakas Gitta, olemme kumpikin nähneet ja + kokeneet tässä maailmassa sekä erikseen että yhdessä, -- niin + luulen, ett'ei Inger-Johanna vielä ole kylliksi kypsynyt + rakkauden kysymykselle ja hänen ylpeytensä ja turhamaisuutensa + on ainakin tähän asti näyttäytynyt olevan aivan riippumaton + rakkaudesta." + +Kapteeni kuorsasi nojatuolissaan ja äiti jatkoi hiljemmin: + + "Hän tosin voi jotenkin innokkaasti haluta hienossa salissa + vallita; mutta hän ei vielä voine käsittää, että silloin + täytyisi ottaa omakseen salin omistajakin. Hänen avosydämmisessä + olennossaan on jotain, joka aina pitää näiden molempien + kysymysten välillä olevan juovan liian leveänä, niin ett'ei + ratsuväen kapteenikaan voisi karata sen yli! Jumala häntä + siunatkoon! + + "Rakkaus on myöskin tavallaan herätys, jota ilman emme ollenkaan + ymmärtäisi sen pyhää kieltä; ja onnettomat ovat ne, jotka liian + myöhään oppivat sitä tuntemaan, antauduttuaan ensin niin kutsutun + velvollisuuden siteen ohjattaviksi. Luulen melkein varmaan, + ett'ei Inger-Johannassa ole rakkaus vielä herännyt, -- suojelkoon + häntä hyvä enkeli!" + +"Mitäs tuollaiset vanhat neidet!" -- huudahti kapteeni heräten +unelmistaan. "Lue enemmän ... lue enemmän ... onko vielä muuta?" + + "Voiko nuori ylioppilas, joka on siellä konttoristina, jossain + määrin olla esteenä näille tuumille, sitä en uskalla myöntää, + enkä kieltää. Mutta että kuvernöörin rouva tarkoittaa ja pelkää + jotakin senlaista, sen olen viimeisinä aikoina varmasti huomannut + siitä tavasta millä hän kohtelee Grip'iä, vaikka hän on liian + hieno antamaan Inger-Johannalle edes vähääkään aavistusta + todellisesta tarkoituksestaan... + + "Huomasinhan sen aivan selvään, ollessani siellä kahvilla + viime sunnuntaina, ennenkun he lähtivät Tilderödiin, kun rouva + käski sanoa Grip'ille, ett'eivät he muka olleet kotona. Ja + hän ei suinkaan hyvin armahtavaisesti arvostellut Gripin + 'sunnuntai-luentoja kapinallisista aatteista', niinkuin hän + niitä nimitti. + + "Minä otaksun, että se on jotakin semmoista, jota minäkin + nuoruudessani haaveksin, lukiessani Rousseau'n Emile'ä, joka + minua suuresti huvitti ja joskus vieläkin juohtun mieleeni. + Sillä Eleonora sanoi Gripin pääkatsantotavaksi sen, että hän + hurjuudessaan ja sokeudessaan luuli voitavan parantaa maailmaa + muutamien peri-aatteiden kautta ja saatavan kasvatusta hyväksi, + jos noudatetaan 'luonnon kehitysjärjestystä.' -- Vaan kuinka + onkaan -- mutta kirjeeni jo tulee liian pitkäksi. Sanalla sanoen, + kun Inger-Johanna kiivaasti rupesi Grip'iä puolustamaan, näki + kuvernöörin rouva tässä miehessä ainoastaan puolihullun 'Lurleikin + kadetin' pojan -- siksihän nimitettiin Grip'in isää, joka aikanaan + oli maan enin tunnettuja, hauskimpia ihmistä; mutta Grip'illa + oli muka, paitsi isänsä hurjia mielipiteitä, myöskin taitoa käytellä + tuota pelättyä asetta -- ivaa, -- semmoinen on Grip! + + "Tuonlaisia nuorekkaita ylioppilas-aatteita voisi muka kyllä + menestyksellä käyttää jonkinlaisena höysteenä seura-elämässä; + mutta niiden toteuttaminen uskaliaalla tavalla, kysymättä + vanhempain ihmisten ajatusta, se oli liian uhka-rohkea askel, + joka osoitti vaativaisuutta ja samalla kypsymättömyyttä, ja + senlaista ei millään muotoa saisi hyväksyä. + + "Olen näin lavealta sinulle tästä jutellut, niin että noista + puheista itse voisit huomata minkälainen rikka on rokassa, + kuten sanotaan. + + "Vaan itse ytimestä jos tahdot tietää, niin näyttää Grip minusta + rehelliseltä, kelvolta nuorukaiselta, joka ei teeskentele + olevansa muuta kuin on, ja kaunis leima on hänen kasvoillaan ja + koko olennollaan. Vaan jos hän mahdollisesti unohtaa jotain + tuosta vanhasta sanasta: 'jos tahdot menestyä maailmassa, poikani, + niin pitää sinun osata kumarrella!' niin sehän tuottaa, kuten + tietty, hänelle pahinta vaikeutta, eikä ole luettava miksikään + häpeäksi. + + "Minulle oli oikein virkistävä nautinto, niinkuin katsaus + nuoruuden valtakuntaan ja se herätti monenlaisia uusia + ajatuksia, kun puhuin hänen kanssaan niinä kahtena talvi-iltana, + jolloin hän tätä (hänestä kaiketi vähemmän miellyttävää) + vanhusta saatteli kuvernööriltä vanhaan kaupunkiin tuota + pitkää tietä, jota muuten palvelustytön ja lyhdyn kanssa + pelolla kuljen pimeässä." + +"Oho, -- ei häntä kukaan huolisi ahdistaa!" mutisi kapteeni +kyllästyneesti. + + + + +IX. + + +Kapteenilla oli ollut täysi työ virassaan aina kesästä asti, kun oli +täytynyt tarkastaa leiriä, johtaa harjoituksia ja nyt oli viimeinen +kokous. + +Jotenkin hurjaa elämää olivat tohtori, prokuratori Sebelov, pitkä +Buchholz, nimismies Torff ja luutnantit viettäneet viimeisinä kolmena +iltana kapteenin kanssa emäseurakunnan kievarissa. + +Mutta loppupäätös oli ainakin siinä suhteessa loistava, että +kapteenilla nyt kotiinpäin ajaessaan oli Liinukan sijassa oivallinen +kaks-, kolmevuotias musta ohjattavana, jolla oli pieni valkea täplä +otsassa ja valkeat sorkat, ja joka kenties vielä tulisi Pikku-Mustan +arvoiseksi, jos -- jos -- se vaan ei ollut hieman vauhko. + +Vastikään, kun vanha ruotimuori nousi pyörtänöltä ylös, niin se +korviansa oudosti lepsahutti ja katseli arasti; senlaista se oli +kokonaan salannut noina kolmena kokous-päivänä. Hän oli varmuuden +vuoksi ampunut sen pään ylitse ja silloinkaan se ei paikaltaan +hievahtanut, ei edes säpsähtänytkään. + +Se olisi ollut hävitöntä, -- erittäinkin kun tohtori ja luutnantti +Dunfack olivat olleet aivan samaa mieltä kuin hänkin tämän elukan +suhteen ja kun hän oli päälle päätteeksi maksanut kaksikymmentäviisi +taalaria hevoskauppiaalle väliä. + +Mutta nythän se taas juoksi yhtä komeasti ja somasti hänen kiesiensä +edessä. On sillä vähän taipumusta hölköttelemiseen, mutta se lienee +vaan tottumattomuutta, lapsellisuutta ja poistuu kyllä kun sitä vielä +opetetaan. + +"Hee-ppa, hep-pa! + +"Komeampaa hevosta ei Iso-Ola vielä ole pilttuussa ruokkinut +Pikku-Mustan vieressä. + +"Sinä saat hyvin kauan olla minulla, Nuori-Musta, kuulethan! ... saat +kulkea setäsi rinnalla vaunujen edessä kaupunkiin Inger-Johannan -- + +"No, sen kon-nan-ku-ria! + +"Tuoss' saat, he, -- he, -- he! + +"Minä sinua opetan! + +"So, so, tpruu!" mörisi kapteeni. -- "So, so, so!"... + +Suuri liuta iloista väkeä seisoi puhellen, juoden ja mässäten +Bergset'in talon hilalla. + +Kun huomasivat kapteenin tunnetun, kookkaan vartalon, tekivät he +kunnioittavaisesti tervehtien hänelle sijaa. He tiesivät, että hän oli +kauan aikaa ollut alamaassa, ja miehet, jotka olivat käyneet arpojansa +nostamassa, olivat eilen palanneet kotiin. + +"Eikös ole komea varsa, Halvar Hejen? Vähä vaan liiaks nuori vielä." + +"Komea on", vastasi toinen, "kun ei vaan olisi arkaluontoinen?" + +"Mitä täällä on tekeillä? Huutokauppako pidetään Ola Bergsetin +jälkeen?" + +"Niin, siellä se Bardoni on tuvassa vasaramiehenä." + +"Vai niin, vai niin! -- Kuulepas, Söölfest Staale!" sanoi kapteeni, +iskien silmää eräälle nuorelle miehelle, "tiedätkös sinä, käykö Lars +Överstadbräcken tämän talon leskeä kosimassa?... Maat ainakin sopisivat +mainion hyvästi yhteen!" + +Sieltä täältä kuului salaista ilkuntaa ja moni joukosta nauraa +hissutti... He huomasivat mitä kapteenin pisteleminen tarkoitti. Tuohan +oli juuri kilpakosija, jota hän puhutteli. + +"Olisikohan täällä syksyksi poikivaa lehmää." + +"Taitaa kyllä olla", arveltiin. + +"Katso sinä vähä hevostani, Halvar, kun minä käväisen tuvassa ja puhun +nimismiehen kanssa." + +Väkeä oli kosolta aina taloon asti ja kapteenia tervehti yksi rähisevä +joukko toisensa perästä, miehiä ja vaimoja, poikia ja tyttöjä, joiden +kaikkien kesken viinapullo vaelsi kädestä käteen. + +Täpösen täydessä, pahanhajuisessa tuvassa istui nimismies Bardon ja +voimallisella, käheällä äänellään johti hän huutoja, huusi, uhkasi +vasaralla, toisti saman vielä, vaan lupasi jo huutaa aivan viimeisen +kerran, sanoi vielä jonkun kompasanan, kunnes lain voimalla vihdoin +naulasi pöytään peräytymättömän, ikuisen päätöksen. + +Kapteenille avattiin tietä, vaikka olisi ollut kuinka ahdasta. + +"Oletko sinäkin, Martin, niin hullu, että päästät akkoja +huutokauppaan?" sanoi hän ivallisesti eräälle kiiltonappiselle +keikarille. + +Peräkamarissa seisoi kaunis Guro Granlien ja muutamia muita tyttöjä. + +"No, Guro!" sanoi kapteeni ja taputteli tyttöä poskelle. "Nythän +Bersvend'in Baage on tullut kotiin harjoituksista! Hän oli niin +hajamielinen ja haaveksiva että olin pistää hänet putkaan... Sinä olet +liian kova hänelle, Guro!" Ja kapteeni nyökäytti päätään +naurahteleville tytöille. + +Guro katseli häneen suurin, kirkkain silmin. Mitenkä kapteeni tuostakin +tiesi? + +Kapteeni tunsi hyvin tarkoin koko seudun, oikein perin pohjin, kuten +hän itsekin sanoi, ja hän osasi erinomaisen hyvästi saada urkituksi +talonkauppoja, naimisliittoja ja kaikenlaisia seikkoja, jotka koskivat +hänen nuoria sotilaitaan. Guro Granlien ei suinkaan ollut ensimmäinen +tyttö, joka tänlaisesta hämmästyi. Kapteenilla oli urkkimiseensa hyvä +apu viidestä ala-upseeristaan, ja kun hän itse oli aina siitä niin +huvitettu, niin ei tietojen hankinto käynyt hankalaksi. + +Syynä siihen, että hän tänään poikkesi ylös taloon, missä huutokauppaa +pidettiin, ei suinkaan ollut "syksyllä poikiva lehmä", vaan hänen oma +halunsa kuulla mitä uutisia pitkän poissa-olonsa ajalta. + +Hänestä ei siis ollut yhtään vastenmielistä, kun leski tuli pyytämään +häntä vierashuoneesen, sillä hänen piti muka ennen lähtöään juoda +pisara olutta. + +Kapteeni oli utelias kuulemaan aikoiko leski kenties mennä toisiin +naimisiin, -- ja hän olikin nyt tyytyväinen saatuaan puolen tunnin +ystävällisen keskustelun jälkeen urkituksi tämän todelliset tuumat sekä +itsensä että talonsa suhteen. + +Siinä suhteessa ei kukaan enää kauemmin voisi kapteenia pettää ... +Bergsetin leski tahtoi siis pitää omaisuutensa jakamattomana ja pysyä +naimattomana! Mutta hän ei tietysti tahtonut sitä ilmaista; hän tahtoi +vaan, että häntä kilvan kosittaisiin, antaisihan miesten vaan toivoa +hyvää naimiskauppaa! + +Kapteeni käsitti sen hyvin -- se oli tietty, se! + +Mutta pitihän nyt muustakin keskusteltaman ja sentähden sanoi Randi, +niinkuin edellisen jatkoksi: + +"Ja voutihan se menee uudestaan naimisiin!" + +"Vai niin?" + +"Kerrotaan hänen alituisesti käyvän prokuraatori Scharfenbergilla ... +taitaa olla nuorimman tyttären tähden?" + +"En tiedä... Hyvästi Randi!" + +Katsomatta ympärilleen ja sanomatta hyvästiä kenellekään kiiruhti +kapteeni hevosen luo niin että kannukset helisivät ja miekka kolisi +päällysvaipan alla. Ennenkuin hän nousi rattaille, painoi hän lakin +syvemmälle. + +"No niin, kiitos Halvar! Anna minulle ohjakset!... Tuossa ovat, sen --" + +Hän lyödä sivahutti ruoskalla Mustaa, joka kavahti pystyyn ja nyt ajaa +karahutettiin eteenpäin täyttä laukkaa, niin että aidan seipäät +lensivät hänen silmiensä ohitse niin kiireesti kuin rumpupalikat. + +Tänä tyvenenä, sumuisena syksy-päivänä astuskeli karjaa siellä täällä +pitkin maantietä. + +Kapteenia harmitti, kun porsas itsepäisesti juosta nelisti rattaiden +edellä. + +"Tuoss' saat! -- varo, että korjaat luusi siitä, sen"... Ja loppupäätös +oli aika sutkaus parkuvan porsaan selkään. + +"Kaspas, tuolla makaa lehmäkin keskellä tietä!" tiuskasi hän, purren +hampaitaan. + +"Niin, niin, jos et tahdo nousta, samase minulle!... Nouse ... tahi +minä myös olen tyhmä ja ... ajan päällesi!..." + +Hän oli nyt niin suuttunut, että olisi ajanut lehmän ylitse, jos tämä +ei juuri viimeisellä hetkellä olisi noussut ylös; vaan kapteenin kiesit +siihen kuitenkin tärähyttivät, niin että kallistuivat ja olivat aivan +kaatua. + +"Hm! hm!" mutisi hän vähän rauhoittuneena, katsellen onnistumattoman +kostonsa esinettä. + +"Niin, niin, -- annahan luistaa vaan, sinä musta konna ... jos vielä +kerran katsot taaksesi, niin lyön sinut kuoliaaksi! ha, ha, ha, -- +juokse sinä vaan aika vauhtia, saat kohta käydä kun vastamaata tulee." + +Eilinen kohmelo vielä tänään rasitti kapteenin päätä, vaan ei se ollut +se, joka häntä nyt vaivasi, sen hän tiesi. + +Kun hän palasi kotiin, missä häntä levottomasti odotettiin pitkältä +matkaltaan, oli hän hyvin synkän näköinen. + +"Ola, sui hevosta ... pyhi sitä ensin olkitukolla. -- Pane peite +hyvästi sen selälle, kuuletkos!... Olen vasta opettanut sitä juoksemaan +ylämaissa." + +Iso-Ola katsahti kapteeniin ja pudisti päätänsä, taluttaen hevosen pois +portaitten edestä; -- kapteenia oli varmaankin taas petetty tämän uuden +hevosen ostossa. + +"Hyvää päivää, äiti! hyvää päivää!" huudahti hän, suudellen pikaisesti +vaimoaan. "Kyllä minä voin hyvin!" + +Hän heitti lakin ja vaipan päältään... "No, etkö anna Maritin kantaa +sisään matkakirstuani ja vaatelaukkuani, ett'ei niiden tarvitse +ajelehtia tuolla portailla! + +"No, niin, niin, -- minulla on ollut ikävä matka", sanoi kapteeni +kieltäytyen vähän kylmästi vastaanottamasta Thinkan apua. "Pane miekka +naulaan riippumaan ja tuo laukku ylös makuuhuoneeseni!" + +Itse hän meni edellä konttoriin, katsoakseen oliko postissa tullut +hänelle kirjeitä ja sitte talliin, nähdäkseen miten Iso-Ola hoiti +Mustaa. + +Mikähän isää vaivasi? Jotain ikävää oli tapahtunut, se oli selvä!... + +Äiti katseli häntä ovenraosta tuskastuneen ja huolestuneen näköisenä ja +Thinka hiipi sinne tänne, hiljaisuutta häiritsemättä. + +Kun kapteeni astui sisään, oli illallispöytä jo katettuna -- +punajuurella ja munalla koristettua sillisalaattia ja sen vieressä +kirkas ryyppy, -- ja lisäksi savustettua lohta ja hyvää pullo-olutta. + +Isä ei luultavasti ollut aivan väliäpitämätön näiden herkkujen suhteen, +vaikka hän oli hyvin harvapuheinen. Häneltä ei saatu kuin aivan +lyhyeitä vastauksia, kun silloin tällöin keksittiin joku sopiva +kysymys. + +"Sanotaan aivan varmaksi, että vouti menee uudelleen naimisiin!" kertoi +hän vihdoinkin ensimmäisenä hauskana uutisena muka, jonka oli kuullut +ulkoa maailmasta ... "Scharfenbergin nuorimman tyttären kanssa!" + +Syvä hiljaisuus vallitsi tämän jälkeen, vaikka ilon loiste samassa +kuvautui Thinkan kasvoille ja hän kiirehti syömistään. Äiti ja hän +tunsivat kumpikin, että isän paha tuuli oli tästä seurauksena. + +"Sepä mies vasta voi kerskata tyttäriensä onnesta ... Bina pääsee kohta +pappilaan ja nyt tulee Andreasta voudin vaimo!... Ehkäpä voit, Thinka, +joskus kun tarvitset, saada siellä kotiopettajan tahi talouden hoitajan +paikkaa, Andrean ei suinkaan tarvitse olla talouden toimissa enempää +kuin itse tahtoo, hänellä on kyllä varaa!" + +Thinka katsahti tulipunaisena alas lautaseensa. + +"Niin, niin, äiti! Sitä saa niittää mitä on kylvänyt!" + +Sen enempää ei puhuttu ennenkuin Thinka vei astioita pois pöydältä, +jolloin äiti huoahti: + +"Thinka raukka!" + +Kapteeni kääntyi häneen, nosti kätensä lantioille ja tokasi +suuttuneena: + +"Tiedätkö mitä! tuon päivänvarjostimen ja kaiken kohteliaisuuden +tähden, jota hän pitkin kesää on osoittanut, olisi Thinkan pitänyt +osoittaa miehelle enemmän kiitollisuutta ja ystävällisyyttä... Niinpä +ei olisi käynytkään, jos minä olisin ollut kotona!" ukkosen pilvi +kuvautui kapteenin otsalle... "Mutta minulla näkyy olevankin kodissani +vaan hanhiparvi eikä ymmärtäväistä vaimoväkeä, joka vähän ajattelisi +mitä tulee tehdä! -- Andrea Scharfenberg ei antanut itseänsä kahdesti +pyytää", sanoi hän yhä kiivaammin kun Thinka samassa astui sisään; vaan +ei tainnut olla haitaksi, jos tämä siitä hiukkasen kuulikin!... + +Seuraavana päivänä tarkasteli äiti häntä huolestuneena; nyt koetettiin +jos jollakin tavalla isää hemmoitella ja hyväillä, että saataisiin +hänet paremmalle tuulelle. Ja hiljainen Thinka loi ujosti alas +silmänsä, kuullessaan isän ähkivän ja huokailevan. + +Kapteeni ei käynyt ulkona kauempana kuin tallissa uutta Mustaa +katsomassa. + +Yksi sen jaloista oli tänään polttavan kuuma äskeisen kengittämisen +tähden. Seppä nahjus oli lyönyt naulan liian syvälle. Se täytyi vetää +pois... + +Kapteeni seisoi äänettömänä mielipaikallaan nojautuen tallin-ovea +vasten ja katseli, kuinka Iso-Ola veti hohtimilla naulaa, pitäen +Uuden-Mustan takajalkaa reitensä yli. Hevonen pysyi hiljaa, ei edes +kohottanutkaan jalkaansa. + +"O-o-ola!" röhisi kapteeni puoleksi tukehtuneella äänellä. + +Iso-Ola katsahti ylös. + +"Mitä ihmettä!" eikö kapteeni tuolla vaipunut hitaasti aivan alas +maahan, pitäen vielä kiini tallin-ovesta. + +Ola katseli hetken neuvottomana isäntäänsä ja päästi hevosen jalan +kädestään. Sitten otti hän sangon ja räiskytti vettä hänen kasvoilleen, +kunnes hän jälleen tointui. + +Sitten piti hän sankoa kapteenin suun edessä. + +"Juokaa, juokaa, kapteeni! -- Älkää peljätkö... Se on vaan seuraus +harjoituksista ja kaikellaisista tuollaisista... Aivan samalla lailla, +kun liiaksi kauan häitä juodaan"... + +"Auta minua ylös, Ola! -- anna minun nojautua sinuun, -- hiljaa, +hiljaa... + +"Ohoh! -- tuntuu hyvälle saada hengittää ... hengittää!" ähkyi hän. + +"Nyt se on jo ohitse... Aivan varmaan, aivan ohitse -- en ole kuin vähä +väsynyt... + +"Kävele vaan, Ola, varmuuden vuoksi minun jäljessäni... + +"Hm, hm, hyvinhän tämä käy... + +"Niin, niin, voi todellakin olla sillä lailla ... koko syksy +säännötöntä elämää! + +"Kas niin, mene kutsumaan rouva tänne. Sano että olen ylhäällä +makuuhuoneessa... Hyvinhän voin astua ylös portaita"... + +Peljästys ei suinkaan ollut vähäinen. + +Tällä kertaa oli kapteeni itse kaikkein levollisin, hän tahtoi kokonaan +unohtaa tapauksen, vaan äiti lähetti kysymättä hakemaan kylästä +lääkäriä. Jos ei tohtori Rist ollut kotona, piti kääntyä piirilääkärin +puoleen. + +Kun Rist tuli ja äiti jo oli porstuassa hänelle surullisesti +valittanut, että Jäger oli saanut helponlaisen halvauksen -- piti tämä +perhettä rauhoittaakseen humoristillisen esitelmän. + +Ylipäänsä oli tänlaisessa taudissa monta eri astetta... Sitä, joka joi +ainoastaan niin paljon, että vähän änkytti, vaivaili hervoton kielen +halvaus ... ja siten jok'ikistä miestä, jonka hän tunsi, voisi kohdata +halpaus. Tämä oli vaan hyvin tavallista vereville ihmisille... + +Olihan Jäger jo sen verran tointunut, että halusi illalla itselleen +totia -- vaikka ei suinkaan väkevää!... Mutta tupakoidessa ja yhä +uudelleen täyttäessä totilasia jutteli nyt kapteeni Mustasta ja kertoi +kaikellaisia seikkailuja harjoitusmatkoiltaan aina kello kahteen saakka +yöllä. + +-- -- Joku päivä sen jälkeen räiskyivät puut konttorin uunissa +kapteenin kirjoittaessa niin, että sulkakynä pärskyi. + +Kuten tavallisesti siihen aikaan vuotta, oli hänelle pitkän +poissa-olonsa aikana keräytynyt paljon töitä toimitettavaksi. Thean +norjalainen kielioppi oli oven suussa viheriällä pöydällä; hän oli +juuri lukenut siitä läksynsä ja hyräili nyt itsekseen käytävässä. + +Portailla syntyi hälinä ja äiti kuului neuvovan jollekin -- "tuota +tietä -- kapteenin luo!" + +Ovelle koputettiin. + +"Hyvää päivää, ukkoseni! -- Mitä kuuluu?" virkkoi kapteeni. + +Se oli voudin palvelia, sunnuntaivaatteisin puettuna -- ja kirje +kädessä. Se piti annettaman kapteenille itselleen... + +"Vai niin? -- Tuleeko tähän vastausta? No, no! ... mene keittiöön, niin +saat jotain virvoketta -- ja ryypyn." + +"Hm, hm", rykäsi kapteeni, heittäen sinetillä varustetun kirjeen +pöydälle ja alkoi rauhoittuakseen kävellä edestakaisin huoneessa ... +"varmaankin ilmoitus kihlauksesta ... tahi ehkäpä jo kutsumus häihin!" + +Hän avasi kirjeen ja luki sitä seisoallaan ... innokkaasti, +pikaisesti... Hitto vieköön, kuinka pitkä johdatus! ... ei sitä +ehtinyt ... täytyi katsoa ... katsoa jo kolmatta sivua... No, +nyt tuli pääseikka! + +Hän löi kädet yhteen, niin että läiskähti ja istuutui. + +"Niin, niin, niin, niin, niin, niin, niin!" + +Ajatuksissaan napsahutti hän sormiaan yksi, kaksi, kolme kertaa, +raapasi korvallistaan ja sitten peruukiaan... + +"Ähä, ähä katsopas vaan! katsopas vaan! + +"Ja tyhjää lorua kaikki Scharfenberg'istä!"... + +Kapteeni syöksähti ovelle ja avasi sen, mutta hän rauhoittui kuitenkin +ja astui varpaisillaan portaita kohti. + +"Kuka on siellä käytävässä -- sinäkö Thea?" + +Pikku, lyhyt, ruskeasilmäinen Thea hypähti portaita ylös. + +"Käske äidin tulla tänne ylös", pyysi kapteeni. + +Thea katsahti isään, sillä hänessä oli jotain tavatointa. + +-- Kun rouva Jäger tuli konttoriin, piti hänen miehensä kirjettä +selkänsä takana ja rykäsi. Hän näytti totiselta ja miettiväiseltä, +niinkuin tänlainen tilaisuus saattoi vaatia. + +"Kuules, minä olen saanut kirjeen -- voudilta! -- Lue!... + +"Tahi luenko minä?" + +Hän nojautui työpöytäänsä vasten ja luki kaikki kolme sivua, sanasta +sanaan, hyvin kärsivällisesti, siksi kuin pääsi pääseikkaan, -- silloin +heilutti hän kirjettä ilmassa ja syleili rajusti vaimoaan... + +"No, no, mitä nyt sanot? + +"Silloin tällöin saamme sitte tehdä huviretkiä vävymiestemme luokse!" + +Hän hieroi käsiään. + +"Se oli odottamatonta se -- suuresti odottamatonta!... + +"Hm! hm!" lisäsi hän, "on parasta, että käskemme Thinkan tulla tänne ja +ilmoitamme hänelle kirjeen sisällyksen... Eikö niin sinunkin +mielestäsi, äiti?" + +"Ky-yllä!" sanoi äiti hiljaa, käännyttyään ovelle päin; -- hän ei nyt +keksinyt lapsiraukalleen enää mitään neuvoa! + +Kapteeni kulki edestakaisin konttorissaan, odottaen tytärtään. hän oli +arvoisan ja isällisen näköinen ja käsitti täydellisesti hetken +tärkeyttä. + +Mutta missä Thinka viipyi? + +Ei mistään häntä löydetty, vaikka oli etsitty ympäri koko taloa! + +Mutta kapteeni ei tänään ollut hätäinen... + +"No, ettekö häntä löydä?" kysyi hän pari kertaa lempeästi. + +Vihdoin löysi Thea hänet pimeältä vinniltä... Sinne oli hän paennut +piiloon, nähtyään sanantuojan ja kuultuaan, että voudilta tuli kirje, +jonka sisällön hän kyllä arvasi... Ja hän istui nyt siellä pää syliin +vaipuneena ja esiliina kasvoillaan. + +Hän ei ollut itkenyt, häntä vaan oli alkanut kauhistuttaa ja hän halusi +kätkeytyä jonnekin yksinäisyyteen ja sulkea silmänsä, niin että tulisi +aivan pimeä, eikä hänen tarvitseisi ajatella mitään, ei mitään. + +Hän näytti vähä hajamieliseltä seuratessaan Theaa konttoriin isän ja +äidin luo. + +"Thinka", sanoi kapteeni, hänen astuessaan sisään. "Me olemme tänään +saaneet kirjeen, joka likeisesti koskee sinun tulevaisuuttasi -- se on +voudilta! Turhaa lienee sanoa, mitä se sisältää ... olethan sitä itse +huomannut kaikesta kohteliaisuudesta -- mitä koko vuoden kuluessa olet +sallinut hänen sinulle osoittaa ... ja että äitisi ja minä pidämme sitä +suurimpana onnena, mikä koskaan olisi voinut tulla sinun ... ja +meidänkin osaksi! + +"Lue nyt tämä kirje ja mieti tarkalleen... + +"Istu lukemaan, lapseni!" + +Thinka luki, mutta näytti siltä kuin ei hän koskaan pääsisi loppuun ja +tietämättänsä hän päätänsä pudisti koko ajan. + +"Ymmärräthän, ett'ei hän pyydä nuoruuden rakkautta, haaveilemista tahi +muuta sellaista joutavaa! Vaan nyt on kysymys siitä, haluatko saada +hänen luonaan arvollista asemaa -- ja tahdotko olla hänelle hyvä ja +kohtelias ja osoittaa hänelle sitä huolenpitoa, jota miehen sopii +vaimolta vaatia!" + +Ei mitään vastausta kuulunut ... ainoastaan hiljaista ähkymistä. + +Kapteenin kasvot näyttivät vähä juhlallisilta... + +Mutta äiti kuiskasi kyyneleet silmissä: + +"Näethän, Jäger, ett'ei hän voi ... ajatella! + +"Eikö sinunkin mielestäsi, isä", sanoi rouva ääneen, "olisi parasta +antaa kirje Thinkalle, että hän saisi miettiä asiaa huomis-aamuksi ... +olihan tämä niin odottamatonta." + +"Tietysti, jos Thinka itse tahtoo!" kuului suuttunut vastaus, kun äiti +seurasi tytärtään, sulkien hänet makuuhuoneesen... + +-- Koko illan istui Thinka siellä itkien pää tyynyyn painettuna... + +Hämärässä meni äiti ylös ja istuutui hänen viereensä. + +... "Näetkös, ei ole mitään keinoa jolla tästä pääsisi; ethän tahdo +jäädä turvattomaksi ja muiden perheitten taakaksi; ommella, ommella, +niin että silmänsä pilalle saa ja vihdoinkin ajelehtaisit tarpeettomana +jossain sopessa... Sellaista arvokasta tarjoumusta, kuin tämä, pitäisi +moni suurena onnena". + +"Voi, mutta Aas! -- Aas, -- äiti!" nyyhkytti Thinka aivan hiljaa. + +"Jumala tietää, lapseni! että jos vaan löytäisin jonkun toisen keinon, +niin osoittaisin sen kohta sinulle, vaikka minun sentähden täytyisi +pistää käteni tuleen!" + +Thinka laski kätensä äidin laihoihin käsiin ja kätki kasvonsa hänen +syliinsä. + +"Isä ei ole enään niin vahva ... hän ei kärsi paljoa mielenliikutusta, +-- niin että synkältä näyttää... Muistathan tuota viimeistä taudin +kohtausta hänen tullessaan kotiin"... + +Kun äiti oli mennyt pois, kuului pimeässä yhtämittaa haikeita +huokauksia. + +Myöhään illalla istui äiti tyttärensä vuoteella, pitäen kätensä hänen +otsallaan että hän paremmin saisi nukutuksi; tyttö raukka säpsähti vähä +väliä. + +Ja nyt kun Thinka vihdoinkin nukkui, kun hengitys tuli tasaiseksi ja +nuo nuoret, kalpeat kasvot rauhallisesti lepäsivät pään-alusta vastaan, +meni äiti pois, kynttilä kädessään ... pahin oli kai ohitse! + +Kyllä kapteeni oli hyvällä tuulella nähdessään konttoristaan miten +Aslak, joka varta vasten lähetettiin voudin luo, ajoi veräjän kautta +maantielle, mutta hän tuli vielä iloisemmaksi saatuaan Inger-Johannalta +pienen kirjeen Tilderödistä. + + ... "Täällä ollaan täydessä työssä kaupunkiin muuttamisen tähden. + Sentähden tuleekin kirjeeni näin lyhyeksi. + + "Meillä on käynyt vieraita aamusta iltaan. Yksinäisyys ei ole + tädille eikä enolle voinut tulla kysymykseenkään ja niin kauan ovat + he uudistaneet sanojaan: 'tervetulleet Tilderöd'iin!' kunnes kesän + kuluessa ovat saaneet vieraita alinomaa näkemään muka yksinkertaista + elantoansa, kuten he sanovat. Mutta luulenpa, ett'ei kukaan lähde + täältä huomaamatta, kuinka täti saa 'stiliä' kaikkeen. Kullekin on + täällä vapautensa, oleskellaan kaikkialla, puutarhassa, kuistissa + ja sisällä, niin että vieraat saavat sen tunnon, että heilläkin + on tilaisuutta pauna huvitusta toimeen ja voivat näyttää + parainta taitoaan siinä. Kun täti on läsnä, ei helposti vaivu + jokapäiväisyyteen; -- hän imartelee nyt minua, sanoen, että olemme + siinä suhteessa samallaiset! + + "Ja minä en tiedä, miten nyt olen seura-elämästä yhtä huvitettuna + kuin ennen tanssijaisista. Seura-elämässä voi kuitenkin käyttää + ymmärrystään ja vieläpä siinä voi saada itselleen lavean + vaikutus-alan! Kun lukee noista henkevistä ranskalaisista + salongeista, joissa on päähenkilönä nainen, niin saa sen + käsityksen, että hän juuri siellä voi lavealtakin vaikuttaa! + Ja minä olen aina halunnut elää ja vaikuttaa maailmassa, jo + varhaisesta lapsuudestani saakka, jolloin aina surin, ett'en + ollut poika että olisin voinut -- tulla joksikin! + + "Näin pitkälle pääsin, rakkaat vanhempani, kun palvelusneiti + Jörgensen tuli minua kutsumaan puutarhaan tädin luo. Posti oli + tullut kaupungista ja pöydällä oli kääre, jossa oli litteä, + punainen sahviaanirasia ja kirje minulle. + + "Siinä oli päässä pidettävä kultainen nauha, jonka keskellä + oli keltainen topaasi; kirje ei sisältänyt muuta kuin: + + "'Täydellisentämään Louvren kuvaa! + + Rönnov!' + + "Täti kohta koettelemaan sitä päähäni, kampasi hiukset hajalleen + ja kutsui setää katsomaan. Rönnovin aisti oli muka aivan clairvoyant + genial, erittäinkin mitä minuun tuli!? -- -- + + "No niin, se sopiikin mainiosti! + + "Mutta tuon kirjeen ja muun haaveilevan, liijoitellun + kohteliaisuuden tähden tuntuu kuin kultanauha puristaisi + kipeästi niskassani. Kiitollisuus on ikävä hyve! + + "Tädillä on niin paljon tuumia tämän talven seurahuveista, + ja hän toivoo, että Rönnov tulee taas meitä tervehtimään. + + "Minä puolestani en tiedä, tahtoisinko sitä vai enkö..." + + + + +X. + + +Sitä parempi, mitä pikemmin häät vietetään, sanoi vouti. Hänen +tarkoituksensa oli siten estää kaikenlaisia turhia juttuja ja puheita. +Olihan siinä syytä kyllä, eikä Giljellä pantu vastaan. + +Kolmas joulupäivä oli juuri sopivin, ja voudillahan sopi erittäin hyvin +käydä vierailemassa nuoren vaimonsa kanssa juuri uuden vuoden pyhinä! + +Kaikesta tästä tietysti keskusteltiin Kathinkan kanssa ja hänen +mielestään oli kaikki aivan niinkuin isän mielestä. + +Kapteeni piti myös suotavana että häät vietettäisiin aivan kohta. + +Vaan siinä, että ne olisivat hyvin hiljaiset ja yksinkertaiset, täytyi +hänen mukautua voudin ja äidin tahdon mukaan; hänelle ei ollut oikein +mieluista, että näin juhla-ilossa täytyisi sulkeutua huoneesensa, pitää +nenäliinaa suunsa edessä ja kuiskaten käydä varpaillaan, niinkuin Gilje +olisi sairashuone, eikä mikään häätalo... + +Ja tarvitsihan Thinka ja hän itsekin jotain iloa ja loistoa. + +Ja niin tapahtui, että hän ennen joulua ajeli erittäin hyvällä kelillä +yliluutnantin ja prokuraatorin Scharfenbergin ja Sebelov'in luo, joiden +kanssa hänellä oli raha-asioita. + +Jos matkalla joku häneltä kysyisi, oliko totta, että kirkossa oli +kuulutettu hänen tytärtänsä ja voutia, aikoi hän vastata, että sopiihan +tulla omin silmin näkemään onko se totta vai eikö. Niinhän se on -- +meidän kesken sanottuna -- ett'ei meille kaikessa salaisuudessa -- ei +ketään muita kutsuta kuin tohtoria ja kaikkein välttämättömimpiä... +Mutta? -- iskien silmää -- tuhat tulimmaista; kuinka tervetullut sinä +olet! -- kolmantena joulupäivänä, -- ei toisena, eikä neljäntenä, +muista se ukkoseni! + +Ja hän piti myös huolta siitä, että ruokatavaroita ja koko patteriat +juomaa koottiin kotimuurien taakse, että linnoitus olisi varma +hyökkäystä vastaan. + +Jouluaattona tuli voudilta reki täynnä tavaroita, -- kaikki lahjoja +Thinkalle! + +Ensiksikin entisen vaimon lämmin oravan-nahkainen turkki ja kaunis +muhvi, joita neiti Brun kirkonkylässä oli korjannut Thinkaa varten; +sitte vielä hänen kultakellonsa vitjoineen ja korvarenkaat ja +sormukset; -- kaikki melkein uuden näköistä, kaupungin kultasepän +kirkastamaa, sekä suuri wieniläinen kaulahinen, ja lisäksi hajuvettä ja +hansikoita aivan yltäkyllin. + +Kirjeessään ilmoitti hän hellästi rakastetulle Kathinkalleen, että +kaikki ajatuksensa olivat ainoastaan hänen luonansa, kunnes ne +vihdoinkin tulisivat häneen yhdistetyiksi lujemmilla siteillä, sekä +että hän, tullessaan uuteen kotiinsa, löytäisi siellä paljo muutakin, +joka häntä ehkä miellyttäisi, vaan jota hän ei pitänyt tarpeellisena +lähettää Giljeen, koska ne kuitenkin kohta tuotaisiin takaisin sinne. + +Toivoen, että Thinkakin olisi samaa mieltä, ei hän haettanut +Baldrian'ia ja Viggo'a kotiin jouluksi -- vaan oli lähettänyt heidät +veljensä, Holmestrandin rovastin luo. + +-- Mutta ei ikinä vielä oltu Iso-Olan aikana Giljellä näin +juhlallisiksi hevosia harjattu eikä siloja kiilloitettu. Kun kolmannen +joulupäivän aamuna ajettiin mäkeä alas kirkolle, niin oikein silat ja +kulkuset kullalle loistivat ja molemmat Mustat leveitten rekien edessä +välkkyivät, ikäänkuin niiden selkää ja harjaa olisi kiilloitettu. + +Ensimmäisen reen karhuntaljoissa ja pehmeissä vällyissä istuivat +kapteeni, revonnahkainen turkki yllä, ja Thinka, puettuna voudin +ensimäisen vaimon vaatteisin ja vitjoihin. Toisessa reessä istuivat +äiti ja Thea sekä Iso-Ola kuskilaudalla. + +Kirkon ovella seisoivat alaupseerit univormuissaan tehden kapteenille +kunnioitusta ja heidän astuessa sisään nousivat juhla-univormuihin +puetut luutnantit Dunfack, Frifack, Knebelsberger ja Knobelauch ylös +istualtaan häntä tervehtiäkseen. + +Niin sai kapteeni kuitenkin nähdä jotain loistoa!... + +Juhlamenojen loputtua ajettiin kotiin päin -- kapteeni rouvineen +ensimäisessä reessä ja morsiuspari toisessa, -- ja niin pitkä seurue, +että voudin tuumat viettää häitä hiljaisuudessa kokonaan menivät +myttyyn. + +Giljellä odotti päivällinen. + +Sen kestäessä osoittivat pataljonan jäsenet, nuorimmasta luutnantista +kapteeniin saakka nuoruuden rohkeutta nauttiessaan väkeviä juomia niin +rajusti ja seurauksista huolimatta, että voudin mielestä oli parasta +pysyä varuillaan. + +Jokainen tahtoi yhä uudelleen juoda morsiamen ja sulhasen maljaa! + +Vouti istui tyytyväisenä ja hiemasen painui alaspäin hänen +harvatukkainen, kiiltävä päänsä, kun hän huolellisesti koetti +sukkelalla ja tilaisuuteen sopivalla tavalla sommitella sanojansa. + +Mitä tuli puheenpitämiseen, niin oli hän ehdottomasti mestari ennen +muita läsnä-olevia, vaikka sotalääkäri lienee ollut vaarallisin +kilpailija, jonka pilapuheet tulivat yhä hurjemmiksi ja pistelevämmiksi +mitä enemmän hän joi. + +Mutta nyt vilkkuivat voudin pienet, rasvakiiltoiset silmät, hellän +sumun verhoomina, lempeästi morsianta kohti. + +Thinkan täytyi syödä sokerikekoa ja viinihyytelöä -- hänen tähtensä!... +hän ei puolestaan tahtonut juoda enempää, jos vaan oli mahdollista, -- +Thinkan tähden... "Minä vakuutan sinulle, sinun -- ainoastaan sinun +tähtesi..." + +Ja ruuat ja juomat vähenivät vähenemistään kemujen kestäessä aina +myöhään yöhön saakka, jolloin lukuisat reet, korskuvain hevosten +vetäminä, pujahtivat eteenpäin maantien narisevalla lumella, tähtien +kiiluessa ja revontulten välähdellessä, kulettaen kotiin puoleksi +tunnotonta hääväkeä; -- vaan ne, jotka suinkin sopivat taloon, jäivät +sinne vielä, viettääkseen seuraavanakin päivänä häitä ja joulua. -- + +-- -- -- Uutena vuotena olivat vihdoinkin kaikki vieraat lähteneet, +vouti ja Kathinka muuttaneet uuteen kotiinsa ja kapteeni oli Thean +kanssa lähtenyt tervehtimään heitä ollakseen siellä uudenvuoden pyhät. + +Mutta nyt olikin äiti niin kyllästynyt ja väsynyt kaikista näistä +puuhista! + +Hän tunsi nyt, kun suurin kiire oli kadonnut ja hän istui yksin kotona +toisena uudenvuoden päivänä, kuinka vaikeaa hänelle oli kestää tätä +kaikkea!... Myötäjäisten valmistaminen pitkin syksyä ja talouden puuhat +pyhiä, joulua ja häitä varten, -- ja kaikki huolet... + +Kaikki oli mennyt huimaa vauhtia, niin kauas kuin hän taisi ajatella... +Se oli ikäänkuin sukan pärvöttämistä, mitä enemmän hän ajatteli, sitä +pitemmäksi tuli lanka! -- siihen aikaan saakka, jolloin hänen +mielestään oli lepoa -- kun hän makasi lapsivuoteessa... + +Mutta siitä oli jo pitkät ajat... + +Hän istui hämärässä huoneessa sohvan nurkassa, puoleksi uneen +vaipuneena, sukanneulekin oli hervottomissa käsissä syliin painunut. + +Aslak ja kaksi tytöistä olivat päässeet joulukemuihin naapuriin ja +Giljellä ei ollut ketään muita kotona kuin vanha Torbjörg, joka istui +keittiössä ja hyräili virttä kirjastaan!... + +Pihalta kuului kulkusten helinää, Iso-Ola tuli kotiin kyydittyään +Pikku-Mustalla kapteenia ja Theaa. + +Hän kopisti lunta jaloistaan käytävässä ja pilkisti ovesta sisään. + +Ajaessaan Teigen'in ohitse, oli postinhoitaja tuonut hänelle kapteenin +postin. + +"Milloin tulitte perille eilen illalla? -- Mahtoiko Theaa paleltaa?" + +"Ei toki! Me saavuimme sinne hyvissä ajoin ennen illallista!... Nuori +rouva laittoi tuhannet terveiset; kävi eilen illalla tallissa +hyväilemässä ja taputtelemassa Mustaa -- niinkuin jäähyväisiksi"... + +Rouva Jäger nousi ylös. + +"Tuolla ulkona on kynttilöitä tallilyhtyyn!" + +Iso-Ola meni jälleen pihalle. + +Ulkona, tallin-oven luona seisoi Pikku-Musta vielä valjaissa ja hirnui +levottomasti. + +"Puuttuupa vaan vielä, että osaisit vääntää lukkoa auki!" mutisi Ola, +riisuessaan hevosta ja silat ja kulkuset käsivarrellaan antaen sen +käydä edellään talliin. + +"Mutta, johan Nuori-Mustakin hirnuu!... Tiedätkö, tämä oli ensimmäinen +kerta, kun sinulta sain kunnollisen tervehdyksen! Vaan sinä saat +kauniisti odottaa..." + +Hän suki ja harjasi vastatullutta niinkuin vanhaa ansiokasta +herrasmiestä. He olivat nyt palvelleet yhdessä jo yhdeksättä vuotta! + +Sisällä keittiössä leimusivat ja pärskyivät kuusihalot uunissa, +heittäen punertavan loisteen äidin äskettäin kiilloitettuihin, seinällä +riippuviin kupari- ja läkki-astioihin, niin että ne muistuttivat +kummallisia kilpiä ja aseita. + +Iso-Ola istui sisällä mielihyvällä nauttien jouluherkkuja -- voita, +leipää, läskiä, nosteleipää ja suolaista lihaa; ja Torbjörg'iä oli +käsketty tuomaan hänelle kellarista tuopillinen olutta. + +Ola oli siellä kuullut ja nähnyt yhtä ja toista. + +Thinka oli käynyt keittiössä, oli tahtonut heti itse ryhtyä talouden +toimiin. Mutta siellä tapasi hän sen, joka itse tahtoi pitää ohjakset +käsissään. + +Vanha neiti Gülcke ei tahtonut kuulla siitä puhuttavankaan! Oli kohta +mennyt ylös konttoriin, sanottiin, oli puhellut veljensä kanssa, ja oli +vihdoinkin saanut tahtonsa perille... + +Ja illalla oli vouti istunut sohvalla ja puhunut kauniisti nuoren +vaimonsa kanssa. Sisäpiika sen kuuli; oli sanonut, että soisi Thinkan +viihtyvän hyvästi ja että Thinkan ei tarvitsisi muuta kuin olla ja elää +hänen iloksensa, ainoastaan hänen iloksensa, oli sanonut ... mokoma +vanha kettu! -- Siinä nähtiin mitä hän täältä viime vuonna etsi!... + +"Ja sillä lailla", sanoi Ola, maiskuttaen suutansa ja levittäen +peukalon päällä voita leipävuolulle, "pääsi rouva kaikesta vaivasta, -- +ja emännyydestä myös". + +"Ei saa potkia tutkainta vastaan!" kuului Torbjörgin hiljainen vastaus. + +-- Äiti istui kamarissaan uunin edessä ja katseli postissa tulleita +kirjeitä. Paitsi sanomalehtiä "Hermoder" ja "Den Konstitutionelle" ja +pari virkakirjettä, oli siellä kirje täti Alette'lta. + +Hän sytytti kynttilän ja istuutui lukemaan. + +Olipa tavallaan onni, ett'ei Jäger nyt ollut kotona, sillä tätä ei hän +saisi lukea... + + "Rakas Gitta! + + "Olen määrännyt toisen joulupäivän kirjoittaakseni sinulle + ejatuksistani Inger-Johannan suhteen, En voi kieltää, että + olen häneen mieltynyt enemmän kuin tahtoisinkaan; mutta jos + voimme jollakin jännityksellä katsella pienintä kukkaa + ikkunallamme, joka on puhkeamaisillaan, emmekö siis paljon + enemmän tarkastelisi ihmiskukkasta, joka rehoittaa nuoruutensa + ihanuudessa valmiina puhkeamaan elämänsä kohtaloon. Tämä on + enemmän kuin romaani, se on kaikkivaltijaan ihanaa ihmetyötä, + joka loistossaan ja äärettömässä rikkaudessaan on suurempaa + kuin kaikki, mitä ihmisen mielikuvitus voi aikaan saada. + + "Niin hän miellyttää minua, rakas Gitta! melkeinpä niin + suuresti, että vanha sydämmeni vapisee ajatellessaan minkälainen + elamän-ura hänelle mahtanee muodostua ja että hänen onnensa tai + onnettomuutensa voi riippua yhdestä ainoasta häikäisevästä + hetkestä. Mitähän luonto sillä tarkoittanee, että se antaa + sellaisen suuren joukon olennoistaan, joilla on lämmöstä tykyttävä + sydän rinnassaan, joutua hukkaan ja kukistua tässä valikoimisessa; + tahtoneeko se -- samoin kuin kultaa puhdistetaan sen suuressa + sulatuskauhassa -- asettaa heille senlaisen kilvoituksen, jota + ilman ei kukaan voi täydellisempää elämää varten kehittyä, -- + kukapa voi selittää luonnon arvoituksia? Toivoni Inger-Johannasta + on, että se suuri määrä itsenäistä persoonallisuutta, joka on + hänen luonteessansa, tulee painamaan valitsemisen vaa'assa ja on + ratkaisevana hetkenä voittava. + + "Tämä on sydämmeni sisin huokaus; sillä yhä yltyvällä tuskalla + huomaan, miten polku hänen jalkansa alla tehdään yhä liukkaammaksi + ja kuinka hienosti sinun kälysi kutoo verkon hänen ympärillensä, + ei vähäpätöisillä keinoilla, jotka eivät Inger-Johannaan mitään + vaikuta, vaan syvemmillä, kauniille kiiltävillä viettelyksillä. + + "Voisiko löytää suurempaa viettelystä tällaiselle janoovalle + luonteelle, kuin häikäisevänä kangastuksena osoittaa hänelle + alaa, jossa hänen luonteensa kaikki ainekset ja ominaiset lahjat + täysivoimaisiksi saatettaisiin. + + "Kerrotaan Englantilaisten kalastavan kiiltävillä, metallisilla + kärpäsillä, joita he vetävät pitkin veden pintaa, siksi kuin + kala nykäisee, ja minusta näyttää kuin tätisi yhtä sukkelalla + tavalla viekoittelisi Inger-Johannan haaveiluja. Hän ei edes + mainitse asianomaisen nimeä, vaan antaa sen sanomatta kimallella + toisen mielessä. + + "Eikö jo se, että hän Inger-Johannan kuullen kertoi minulle, että + Rönnov jo lienee kauankin etsinyt itselleen vaimoa ylhäisempien + naisten joukosta -- kiihoittanut hänen, kuinka sanoisinkaan, + kunniahimoaan tahi toimintahaluaan. + + "Ehk'en olisi tullut tätä niin tarkoilleen ajatelleeksi, jos en + olisi huomannut, minkä vaikutuksen se teki Inger-Johannaan, sillä + hän tuli kohta hajamieliseksi ja vaipui mietteisin. + + "Ja kuitenkin pitäisi kysymyksen sydämmemme antamisesta toiselle + olla niin yksinkertainen ja luonnollinen! Onko sinulla rakkautta? + -- Kaikesta muusta ei ole mihinkään. + + "Vaan onnetonta ja surkeata on, että hän kuvittelee voivansa + rakastaa, velvoittaa itseään rakastamaan ja luulee voivansa sanoa + kypsymättömälle sydämmelleen: sinä et ole koskaan heräävä! Mutta, + rakas Gitta, jos se sattuisi heräämään -- perästäpäin, ja hänellä + on niin voimallinen, kiihkoinen luonne. + + "Se on juuri se seikka, joka vaatii minua kirjoittamaan sinulle. + Jos minä puhuisin hänelle ja koettaisin hänelle selittää, olisi + se samaa kuin näyttää sokealle väriä; hänen täytyy täydellisesti + luottaa siihen, joka häntä varoittaa. Sentähden pitää sinun, + Gitta, ryhtyä asiaan ja kirjoittaa hänelle"... + +Äiti pani kirjeen syliinsä ja tuli entistä kalpeamman ja totisemman +näköiseksi, istuessaan kynttilän valossa... + +Täti Alette'lla, tuolla kelpo täti Alette'lla, oli helppo ajatella +tuota onnellista ajatusta, että kaikki voisi olla niinkuin sen pitäisi +olla!... Hänellä oli pieni perintö, josta taisi elää, eikä hän ollut +kenestäkään riippuvainen... Mutta, -- rouva Jäger'in kasvot +synkistyivät, -- vaan jos hänellä ei olisi noita neljää tuhatta ... +olisi vanhana ja vaivattuna neiti Jörgersen'in asemassa kuvernöörin +luona, -- niin ei hän olisi kirjoittanut tätä enkelikirjettä!... Hän +luki edemmäksi: + + "Minun täytyy myös tuoda esiin muutamia muita arveluttavia + seikkoja, joiden tähden sinä varmaankin pidät tätä ikävänä + joulukirjeenä. Tahtoisin kertoa vähän Jörgen-raukasta, jolla + kuuluu olevan niin vaikea edistyä koulussa. Siitä, että hän + tähän asti on edes kohtalaisesti voinut seurata luokallaan, + on meidän kiittäminen ylioppilas Gripiä, joka väsymättömästi, + tahtomatta kuullakaan mistään maksusta, on valmistanut ja + selittänyt hänelle vaikeimpia kohtia saksan ja latinan + kieliopeissa. + + "Ja kun nyt mainitsen Gripin mielipiteet Jörgen'istä, olen + varma siitä että ne ovat oikeat. Hän sanoo, ettei Jörgen'illä + suinkaan ole huono pää, vaan pikemmin päinvastoin. Mutta hänellä + ei vaan ole taipumusta lukemiseen, joka on välttämätön ehto + voidakseen edistyä lukutiellä, mutta sitä enemmän on hänellä + taipumusta käytännöllisiin toimiin. + + "Paitsi tervettä, selvää arvostelukykyä, on hän sekä kätevä että + kekseliäs. Jörgen'istä tulisi taitava käsityöläinen tahi koneseppä + ja hän tulisi siten herättämään suurtakin huomiota, kuin sitä + vastoin lukeminen, vaivaloinen käynti tutkinnosta tutkintoon + antaisi hänelle turhaa surua ja ennen kaikkea keskinkinkertaisia + tuloksia. + + "Se on kyllä tosi, ett'en hyväksy ylioppilas Gripin nuorekkaita + rajuja ajatuksia lähettää hänet käsityöläiskouluun Englantiin + (jopa Amerikan Yhdysvaltoihin saakka) koska ei käsityöläinen + voi meillä saavuttaa samaa kunnioitusta kuin muut ylhäisemmät + säädyt, niinkuin äsken mainitussa maassa kuuluu olevan laita. + + "Useita näistä mietteistä sietää kuitenkin tarkemmin ajatella. + + "Minä tulen joskus ajatelleeksi, olisinkohan liian nuori + mielestäni, jos kohta olenkin niin vanha? Se lienee ehkä + seuraus sisällisestä kehityksestä tahi aivan yksinkertaisesti + jostain vetovoimasta; mutta nuorten ajatukset elähdyttävät ja + vahvistavat aina elämäni toivoa. En voi ainakaan myöntää + luonnonlain seuraukseksi, että mitä enemmän vanhenemme sitä + enemmän ihanteemme heikkoneisivat ja tulisivat hyljätyiksi + kelpaamattomiksi, niinkuin muut turhat korukalut! + + "Ja kun näen niin sanottujen käytännöllisten ihmisten sellaista + miestä, kuin Gripiä, näin ankarasti tuomitsevan -- minun + ymmärrykseni mukaan ei hänen kasvatus-aatteittensa tähden, + vaan sentähden, että hän tahtoo uhrata kaikki voimansa niitä + toteuttaakseen -- niin en voi olla osoittamatta hänelle + täydellistä osanottoa ja kunnioitusta. + + "Nyt on hän jättänyt lakitieteen lukemisen ja antautunut + kielitieteen tutkimiseen; sillä, sanoo hän, meidän maassamme + ei mikään toimi kelpaa ilman kylttiä ja hän koettaa nyt hankkia + itselleen kultaisen kyltin loistavalla tutkinnollaan, hän tahtoo + tarttua lujasti viljelemättömään maahan, niinkuin vaivaiskoivu + tuolla ylhäällä tunturilla, eikä päästää siitä irti, vaikka koko + lumivyöry tulisi hänen päällensä, -- kuten hän sanoi. + + "Kun ajattelen, että hänen täytyy tehdä niin paljo työtä ja opettaa + useampia tuntia päivässä, voidakseen tulla toimeen, en voi muuta + kuin ihmetellä hänen tulista rohkeuttaan ja -- niin, minulla ei ole + monta puolellani, -- en voi muuta kuin sydämmestäni toivoa hänelle + onnea!" + +Rouva Jäger istui tuumailevana... + +Sitten leikkasi hän irti yhden lehden kirjeestä, joka koski Jörgen'iä, +Olisi kyllä hyvä joskus sopivassa tilaisuudessa lukea sitä +Jägerille!... Hän ei sydämmensä yksinkertaisuudessa todella itsekään +vielä tiennyt mitä ajatella... + + + + +XI. + + +Kaikkialla loisti nyt sydäntalvella valkea lumi; jos katsahti salin +ikkunasta puutarhaan, niityille ja maille päin, niin se sieltäkin +silmiä huikasi ja jos loi katseensa tunturiharjun yli, joka niinkuin +puolikirkas, härmettynyt ikkunaruutu esti kauemmas näkemästä. + +Kuumaverisen kapteenin mielestä oli täällä kylmä. Hauskemmin +kuluttaakseen aikaansa rupesi hän tutkistelemaan mistä tuli vetoa ja +tukkimaan läpiä rääsyillä ja tappuroilla, joiden päälle hän liimasi +pitkiä paperiliuskoja. Ja kohta tämän työn loputtua meni hän ulos ilman +lakkia, ainoastaan peruukki päässänsä puhumaan väen kanssa talliin tahi +riiheen, jossa par'aikaa puitiin. + +Hehän olivat nyt kotona ainoastaan kolmen kesken, äiti, Thea ja +kapteeni, -- jolle ei kukaan enään voinut olla Thinkan sijaisena!... + +Mietiskellessään sinne tänne, johtui milloinkin hänen mieleensä panna +salomaille ketunrautoja, ansoja ja satimia susia ja ilveksiä varten. + +Äidin täytyi satoja kertoja päivässä sanoa mitä siitä ajatteli, vaikka +hän ei sitä ymmärtänyt enempää, kuin jos häntä olisi käsketty ottamaan +kuuta alas taivaalta. + +"Niin, tee niin, rakas Jäger!" + +"Niin, mutta luuletko, että se kannattaa? -- tarkoitan, luuletko että +kannattaa ... ostaa revonrautoja?" + +"Jos saat jonkun niin..." + +"Niin jos --" + +"Onhan revonnahka kallista..." + +"Ehkäpä mieluummin panisin ansoja ilveksiä ja susia varten --" + +"Eivätkö ne ole kalliimpia?" + +"Niin mutta nahka -- jos saisin jonkun -- + +"Näetkös, siitähän se riippuukin!"... + +Ja sitten meni kapteeni ajattelevaisesti ulos ovesta, -- palatakseen +kohta samaa tietä ja vaivatakseen taas äitiä samoilla kysymyksillä. + +Rouva Jäger huomasi, että miehensä täten vaan tahtoi viekoitella häntä +antamaan varmaa neuvoa, voidakseen sitten syyttää häntä, jos ei koetus +onnistuisi! + +Tänäänkin kapteeni taas mietiskeli ja selitti hänelle näitä asioita, +kun he aivan äkkiarvaamatta näkivät voudin leveän reen ajavan +portaitten eteen. + +Porstuan ovi lensi selkoselälleen, ratisten pakkasesta, kun kapteenin +toimeliaat kädet sen avasivat. + +"Käypäs saliin vouti!" + +Hänen sudennahkaisen turkkinsa takaa pistäytyi Thinka esiin, puettuna +muhkeaan turkkiin. + +"Nöyrin alamaisenne, appeni ja ystäväni..." + +Vouti oli menossa virkamatkoilleen ja pyysi, että Thinka saisi jäädä +kotiin kahdeksi, kolmeksi päiväksi hänen poissa-ollessaan; kyllä hän +pian taas vaatisi hänet takaisin! Ja sitte täytyi hänen pyytää apeltaan +kapea reki loppumatkaksi, sillä hänen piti vielä samana iltana ehtiä +Nordal'in pitäjään saakka. + +Torbjörg ja Thea kilvan riisuivat päällyskenkiä Thinkan jaloista, ja +Maritkin hymyillen pilkisti ovesta. + +"Sinun täytyy kuitenkin saada jotain virvoketta ja totia, niinkauan +kuin hevoset puhaltavat ja rekeä vaihdetaan." + +Voudilla ei ollut nyt paljoa aikaa joutaviin; mutta perhe-elämän +aurinko loisti niin lempeästi, ett'ei hän voinut kieltää puolta tuntia +-- aivan kellon mukaan... + +Hän koetti riisua päällysvaatteet päältään, mutta meni sitte Thinkan +luo. + +"Sinä vedit silkkihuivini niin lujaan solmuun, että saat sen taas itse +aukaista... + +"Kiitos, kiitos, Thinkaseni! -- hän hemmoittelee minua liiaksi... +Sinähän kyllä tunnet hänet, kapteeni!" + +"Näettehän, minkä arvoinen hän nyt jo on minulle!" lisäsi hän sitte +appivanhemmilleen ja veti suunsa makeaan hymyyn. Kiireesti järjestetty +totitarjotin tuotiin pöydälle; Thinkan piti itse valmistaa hänelle +totia, niin se maistuisi vielä paremmalta! + +Kun vouti oli saatettu reen luo, ja hänen nuori vaimonsa oli +huolellisesti käärinyt turkin hänen ympärilleen, oli Thinkan tee vielä +juomatta ja aivan kylmänä. + +Mutta nyt tuli äiti ja laski hänen kuppiinsa uutta, kuumaa teetä ja +sitten taisivat he istua rauhassa nauttimassa Thinkan kotiintuloa. + +Onpa hän hyvä, ajatteli äiti ... kun huomasi, että Thinkan teki mieli +kotiin. + +"Voutihan on oikein hyvä sinua kohtaan, Thinka, kun hän antoi sinun +niin pian tulla tänne", sanoi hän. + +"Kunnon mies! Harvassa on hänen vertaistaan!" huudahti kapteeni +vahvalla baasi-äänellään ... "hän kantaa sinua kämmenillään kuin +nukkea!" + +"Hän on niin hyvä kuin suinkin voi olla... Ensi viikolla tulee neiti +Brun korjaamaan minulle atlaspukua, sitä on ainoastaan kerran +käytetty... Gülcke tahtoo minut niin komean ja hienon näköiseksi", +selitti Thinka. + +Hän puhui hiljaa; äidin oli vaikea kuulla mitä hän tarkoitti. + +"Kaspas, kuinka vouti koettelee sinua kaikin tavoin mielitellä, eikä +tiedä mitä viimeinkin keksisi." + +Paitsi, että hän tahtoi täyttää vaimonsa koti-ikävää, päätti vouti +varmaankin ottaa hänet kanssansa sentähden, että hän pelkäsi pitäjän +nuoria miehiä, Buchholz'ia ja Horn'ia. He olivat ruvenneet hyvin +uutterasti käymään hänen luonansa ja viihtyivät hyvästi siellä, +varsinkin sen jälleen kuin nuori, suloinen emäntä oli tullut taloon! + +Illan kuluessa sai kapteeni pelata vähän pikettiä. + +Näytti siltä kuin hauskuus ja iloisuus aina seuraisi Thinkaa. Hänen +rauhoittava, tasainen luonteensa tuli näkyviin kaikkialla, ulkona sekä +sisällä. + +Isä sai aamupäivästä vähän paistettua leipää juuston kanssa, sillä +aikaa kuin keittiössä keitettiin suolaista lihaa ja herneitä ja äiti +huomasi, että Thinka auttoi häntä jos jollakin tavalla, vaikka hänellä +oli kanssansa pari tohvelia, joita vouti oli halunnut itselleen, ja +jotka hänen tänä aikana piti saada valmiiksi ommelluiksi. + +Mutta mitäpä siitä! Hän ehti kuitenkin ommella ison osan mallista, kun +hän luettuaan isälleen ja saatuaan hänet siten nukkumaan, istui +yksinään valveella hänen vieressään. + +Kapteenista oli niin hauska nähdä kuinka neula ja villalanka kulkivat +ylös ja alas Thinkan sormissa; se oli niin rauhoittavaa ja hiljaista, +-- ett'ei muu kuin uni voinut saapua. + +Ja hän ei saanut pitää tytärtään enempää kuin kolme päivää. + +Siinä neulaa pistellessään vaipui Thinka omiin ajatuksiinsa... + +Aas oli kirjoittanut hänelle, saatuaan tietää, että hän oli mennyt +naimisiin. Hän oli aina niin vahvasti uskonut Thinkaan, ei olisi +epäillyt, vaikka henkeä olisi vaadittu... Ja jos vuosiakin olisi +kulunut, olisi hän tehnyt ahkerasti työtä ja pyrkinyt eteenpäin, niin +että sitten kerran saisi hänet, -- jos kohta he kumpikin jo silloin +olisivat jättäneet nuoruuden taaksensa... Hänen iloinen toiveensa oli +ollut, että Thinka olisi hänelle uskollinen ja odottaisi häntä +vaikeuksien ja köyhyyden aikana. Mutta nyt, kun Thinka oli myönyt +itsensä kullan ja kiillon edestä, nyt ei hän enää luottanut keneenkään +koko maailmassa!... Hänellä oli ainoastaan yksi sydän, eikä kahta; +mutta onnettominta oli, sen hän itse parhaiten tiesi, että Thinkallakin +oli samoin... + +"Hyi! mielestäni sinä huokasit niin syvään", sanoi kapteeni, herättyään +unestaan, -- "se tulee siitä, että makasin selälläni... + +"Kuules, nyt täytyy meidän saada kahvia!"... + +-- Eihän Thinka voinut vastata Aas'ille, mutta tahtoi kuitenkin vähän +keventää sydäntään kirjoittamalla Inger-Johannalle. Hän oli ottanut +kanssansa sisarensa viimeisen kirjeen, johon nyt rauhassa kotona +ollessaan aikoi vastata, ja hän istui illalla huoneessaan, tämä kirje +kädessä. + +Inger-Johanna on onnellinen, kun ei hänellä ole muuta ajateltavaa! +huokasi hän kirjettä lukiessaan. + + ... "Ja sinunkin, Thinka, pitäisi puolestasi, katsella ympärillesi + ja toimia jotain alallasi, johon kerran olet antautunut; ja + sielläkin olisi paljo tekemistä. Täytyyhän tunnustaa, että + seuraelämän tehtävänä on tapojen sievistyttäminen ja taisteleminen + raakuutta vastaan, niinkuin täti aina sanoo. + + "Minä en kirjoita mitään turhia loruja: niinkuin ymmärrät, olen + minä sellaisissa suhteissa, ett'en voi ajatella mahdottomaksi + joutua kerran samallaiseen asemaan. Jos toisin sanoisin, en olisi + suora! + + "Ja minun täytyy sanoa sinulle että huomaan yhtä ja toista, jota + mielelläni tahtoisin tuoda esiin. Täytyisi saada tilaa useille + harrastuksille, joita nyt ikäänkuin julistetaan pannaan. + + "Seura-elämän pitäisi olla suvaitsevaisuutta, sanoo täti; mutta + minkätähden ei siis voisi levollisesti keskustella sellaisista + mielipiteistä kuin Grip'in ovat? Ensimäinen mitä tekisin olisi + se että jyrkästi niitä puolustaisin. Eihän senlaista naisessa + pidettäisi muuna kuin -- 'picantina'. Vaan mielipiteiden vaihtelun + pitäisi tunkeutua kaikkiin seuroihin, hienoimpiinkin. + + "Minä mietin ja ajattelen enemmän kuin sinä voit aavistaa; näetkös, + minun täytyisi mielestäni saada aikaan jotain! + + "Miesten viisauskaan ei minua enään niin täydellisesti lumoa! + Sellaisella naisella, kuin tädillä, ne kuitenkin ohjakset ovat, + ja et voi arvata, kuinka moni hänen ohjaustaan noudattaa! Hän + on, meidän kesken sanoen, vähän vanhan-aikuisesti viekas ja + valtioviisas; hänelle on sula nautinto, jos saa mutkateitä ja + muitten huomaamatta hankkeensa luonnistumaan. Luulisinpa, että + usein olisi parempi, jos hän olisi suorempi, varsinkaan ei + senlainen kohtelu sovi minun luonteelleni. + + "Ja samalla annan vielä sinulle, Thinka, pienen neuvon, (hyi, + tuntuu siltä kuin puhuisin aivan tädin lailla!) Muista, että + seuraelämää ohjataan ainoastaan sohvalla istuessa; minä tiedän + sinun olevan niin vaatimattoman, että he aina saavat sinun + istumaan tuoleilla. Sinä et ole ensinkään niin tyhmä kuin + luulet, kun vaan toisit esille mielipiteitäsi! + + "Jos vielä kerran tapaisin Grip'in, niin vakuuttaisin hänelle, + että perille pääsee muullakin tavalla kuin suinpäin syöksymisellä. + Minäkin olen puolestani saanut hiukan omia mielipiteitä, sen + jälkeen kuin hän ripitti minua siitä että puolustin seura-elämää + ja hän näytti olevan niin paljo minua etevämpi. Mutta en ole koko + talvena tavannut häntä enempää kuin pari kertaa aivan pikimältään + kadulla. Hänen omat toimensa kai vievät häneltä niin paljon aikaa; + ja setä sanoo, että olisi sopimatonta kutsua hänet iltaseuroihimme, + sen jälkeen kuin hän on tehnyt velvollisuudekseen joka tilaisuudessa + ilmaista jyrkkiä mielipiteitään, joihin ei tohdi koskea ilman että + syntyisi kiivas väittely. Parissa herraseurassa, niin kertoi setä, + oli hän ollut liian suurisuinen ja oli juonut liiaksi. Mutta minä + kyllä tiedän, minkätähden hän niin teki; hänen täytyy keksiä jotain, + sanoo hän itse, jolla haihduttaa liian väsymyksen ja ikävän, ja + Dyring'illä on vallan tukehduttavaa!..." + +Thinka oli lukenut kirjeen läpi; siinä olisi ollut paljo mietittävää. +Mutta hän yhä vaan ajatteli Aas'ia -- sitä kiveä ei hän milloinkaan +saanut sydämmeltään vieritetyksi... + + * * * * * + +Talven yksitoikkoisuudessa keskipaikoilla helmikuuta, tuli postissa +kirje, jota kapteeni käänteli ja väänteli kädessään ja katseli ... +valkoista, sileätä paperia, kirjaimia C. R. sinetillä, -- ja aukaisi +sen. -- Niin, se oli todellakin Rönnovilta! -- hänen loistava, sujuva +käsi-alansa kaikenlaisine koukeroineen, jotka muistuttivat miehestä +itsestä, kun hän komeana ja muhkeana kulki edestakaisin, kepeästi +heiluttaen jalkojansa. -- + + "Herra kapteeni Petter Jäger! korkeasti kunnioitettu, vanhempi + kumppanini ja ystäväni! + + "Minä en ryhdy tarkemmin selittämään asemaani, toiveitani j.n.e., + vaan käännyn kohta pyyntööni ja asiani ytimeen. + + "Siitä, miten kortit ovat tulleet ladelluiksi eteeni, -- + todellakin enemmän sattumuksesta kuin taitavan pelin tähden! + -- voit kyllä ymmärtää, että olen näinä parina viimeisenä + vuotena pitänyt itseni oikeutettuna hakea senlaista vaimoa ja + elämänseuraajaa, joka sopisi miehelle minun asemassani. Sieltä + täältä etsiessäni kätkeytyi kuitenkin sisimpään sydämmeeni + mustatukkainen, tummansilmäinen tyttö, jonka ensi kerran näin + Giljellä eräänä talvi-iltana pelipöydän ääressä, ja johon sitten + yhä enemmän kiinnyin, nähdessäni hänen kehittyvän komeaksi + naiseksi, jonka ylevä kauneus on aivan huomiota herättävä. + + "No, -- kun minulla jo on neljäkymmentäkuusi vuotta hartioillani, + en tahdo tuoda esiin mitään rakkauden kertomuksia, vaikka + voisihan niistä olla paljokin sanottavaa. Ett'en kuitenkaan ole + sisällisesti vanha, olen sen ainakin tässä tilaisuudessa huomannut. + + "Luonnollista on, ett'en tätä sinulta kyselisi, jos en ensin + pitemmän ja likemmän tuttavuuden kautta olisi tullut vakuutetuksi + siitä, että tyttärelläsi on samoja tunteita minua kohtaan. + + "Ett'ei loppupäätös ollut minun vahingokseni, tulee ilmi hänen + eilisestä, armaasta kirjeestään, jossa sain häneltä myöntävän + vastauksen. + + "Toivoen, ett'ette väärin selitä rehellisiä sanojani ja vilpitöntä + toimintaani, käännyn sinun ja rakkaan vaimosi puoleen kysyen: -- + tahdotteko uskoa minulle kalliin Inger-Johannan tulevaisuuden? + + "Mitä ikinä mies voi tehdä keventääkseen ja tasoittaakseen + hänen elämänsä polkua, sen lupaan minä kunniasanallani kaikki + tahtovani täyttää. + + "Tahdon vaan lisätä, että H.H. Majesteettiinsa ovat pyytäneet + minua heitä seuraamaan lähtiessänsä matkalle Kristianiaan + toukokuun lopussa tahi kesäkuun alussa. Silloin saan myös + tavata hänet, johon koko haluni ja toivotukseni on kiintynyt. + + "Jännityksellä odottaen kunnioitettavaa vastaustasi piirrän + + suurimmalla kunnioituksella + aina uskollinen ystäväsi + Carsten Rönnov." + +Nyt oli muuta ajateltavaa, kuin puhella äidin kanssa revon raudoista ja +satimista!... + +Päivällislevostakaan ei tänään tahtonut tulla mitään. + +Kapteeni kiiruhti ulos pihalle... Riiheen tarvittiin vielä yksi +puimamies... Lanta piti ajettaman pelloille... Töitä piti koettaa +kiiruhtaa! + +Hän tuli taas sisään ja istuutui sohvalle, sytytti paperin ja syöksi +jälleen ylös sytyttämään piippuansa. Hän muisti, että täytyi lähettää +hakemaan seppää korjaamaan karhia ja muita työkaluja, joita keväällä +tarvittaisiin... + +Ei mikään auttanut, -- hänen täytyi itse matkustaa kertomaan voudille +tästä uutisesta! + + + + +XII. + + +Ensimmäisinä päivinä Maaliskuuta tuli Inger-Johannalta kirje: + + ... "Ei ole pitkä aika kulunut siitä kuin teille viimein kirjoitin, + mutta sain juuri Rönnov'ilta kirjeen, jonka johdosta tahtoisin + teidät, rakkaat vanhempani, puolelleni, ennenkuin tädin kirje, + kuten arvaan, tulee selittämään teille asiat aivan vastakkaiseen + suuntaan! + + "Rönnov kirjoittaa jo aivan varmana, että viettäisimme häitä kesällä, + joko kesä- tahi heinäkuussa. Täti tahtoo, että ne vietettäisiin + heillä ja että ainakin sinun, isä, pitäisi tulla siksi tänne. + + "Rönnov mainitsee niin monta viehättävää syytä, jotka sitä + puolustavat, ja minä luulen, että täti ylenpalttisessa + hyvyydessään on koettava saada tämän tuumansa perille, + kirjoittaen teille siitä neljä sivua pitkän kirjeen. + + "Mutta tätä kaikkea vastaan on minulla ainoastaan se, -- ett'en + minä, antaessani Rönnov'ille suostumusta ollenkaan aavistanut + hänen puoleltaan mitään kiirettä, vaan päinvastoin ikäänkuin + toivoin itselleni vähän aikaa ja vapautta. + + "Mahdollista on, ett'eivät muut voi käsittää tätä minun tunnettani, + ja näyttääpä siltä kuin en minä tädin mielestä osottaisi sitä + sydämmellisyyttä, jota Rönnov'illa olisi oikeus itselleen vaatia. + + "Mutta tähän viimeiseen, joka oikeastaan onkin ainoa, joka + ansaitsisi vastausta, tahdon vaan lisätä, ett'ei Rönnov'in + tarkoitus suinkaan liene loukata sisimpiä tunteitani, saatuaan + ensin tietää mitenkä minä ajattelen. + + "Enhän paljoa aikaa pyydäkään, vaan edes ensi talveen. Tahtoisin + niin mielelläni tämän vuoden, ainakin kesän ja syksyn, viettää + levossa ja rauhassa. Olisi niin paljon miettimistä, muun muassa + tulevaa asemaani. Ranskan kielioppia tahtoisin kesällä perinpohjin + tutkia, mieluummin yksin kotona; ja tahtoisin ylipäänsä koettaa + valmistautua kaikin tavoin. Naimisiin meneminen ei kuitenkaan ole + samaa kuin pukeutua uuteen silkkihameesen. + + "Oi, oi, oi, oi, jos saisin kesällä olla Giljellä! Minulle muistui + eilen mieleeni nuo suloiset hetket, joita viime vuonna vietin + korkeilla tuntureilla. + + "Ei, täti ja minä emme enään kauemmin sopisi yhdessä olemaan. + Pääjuonne hänen luonteessaan on kuitenkin itsevaltaisuus (vaikka + hän sitä peittääkin suloisuudellaan ja kauniilla puheellaan). + Sentähden tahtoo hän nyt määrätä minun häitäni, ja sentähden, + joka minua harmittaa, niin ett'en löydä sanoja suuttumukseeni! + -- on hän nyt saanut minun kiltin setäni (mutta ei suinkaan + voimakkaan, sillä niin olisi synti sanoa) eroittamaan Grip'in + hänen konttorivirastaan. Se ei ole sen vähempää, kuin että + häneltä siten ryöstetään tulot, joita hän tarvitsee voidakseen + elää täällä ja jatkaa lukujaan, ja sen täti teki muka vaan + siitä syystä ett'ei voinut kärsiä hänen aatteitaan! + + "Minä sanoin hänelle aivan suoraan, että se oli sydämmetöntä + ja säälimätöntä; minä oikein kiivastuin. + + "Mutta mistä syystä hän vielä nytkin väijyy häntä, -- sitä + tahtoisin myös hyvin mielelläni tietää"... + +-- -- Täytyi tietysti jättää häitten viettäminen Inger-Johannan +päätettäväksi. Ja siitä asiasta syntyi pitkä kirjevaihto. + +Mutta sitte tuli tieto Rönnov'in uudesta nimityksestä ja tämän kautta +tuli selväksi, että uusi koti olisi järjestettävä ja häät vietettävät +jo lokakuussa ennen muuttoaikaa. + + * * * * * + +Giljellä oli suuri siivoaminen, niin hyvin sisällä kuin ulkonakin. +Vinttikamarin seinät valkaistiin, ja muutenkin koko huone laitettiin +kaikin puolin kuntoon vastanaineitten tuloksi, sillä heidän piti +Giljellä viettää osa kesästä, sen jälkeen kun oli vietetty häät +heinäkuun alussa. + +Ja mahtoi Inger-Johanna sitte hämmästyä, kun oli koko talo niin +upo-uutena ja kauniina, verrattuna köyhän seudun muihin rakennuksiin, +-- uudeksi punattuna ja ikkunanpielet hohtavan valkoisina. + +Kapteenin arkitakki oli pilkkuja täynnä, sillä hänen piti itse olla +läsnä katsomassa maalausta, -- ensin kun alusmaalia siveltiin ja sitte +maalattaissa toista ja kolmattakin kertaa. Hyvä oli että kuiva +tuulenhengähdys kävi, niin seinät sitä pikaa kuivuivat... + +Välistä kapteenin päätä huimasi tässä kiireellisessä puuhassa, niin +että hänen silloin tällöin täytyi istua huoahtamaan, mutta siihen +lienee sekin syynä ollut, että lukkari tänä vuonna, hänen terveempänä +ollessaan, ei ollut laskenut hänestä kylliksi paljo verta! -- ja sitte +ehkä siitäkin syystä, että hän liiallisesti kiiruhti töitä, sillä sitä +hän halusi, että kaikki olisi niin kuin olla piti. + +Hän ei muusta puhunut kuin Inger-Johannasta, hänen tulevaisuuden +toiveistaan, hänen kauneudestaan ja luonnonlahjoistaan ja kuinka äiti +ei voisi kieltää, ett'eikö isä ollut jo tytön pienuudesta asti nähnyt +mitä aineksia hänessä piileili. + +Äiti vaan ajatteli hiljaisessa mielessään, kun kapteeni siinä käveli +iloisena ja puheliaana, että tämä kuitenkin oli ollut terveempi ja +laihempi siihen aikaan kun oli enemmän huolta ja kun elämä näytti +synkemmältä. Täti Aletten arveluita Jörgenin lukemisesta oli hän +vähitellen ilmaissut miehellensä. + +"Tiedätkös, Jäger, minä en voi olla ajattelematta sitä, että Jörgenille +kuitenkin olisi onnellisempaa kääntyä toiselle uralle." + +"Mille toiselle uralle tarkoitat? Pitäisikö hänen ruveta suutariksi ja +seistä polvillaan ottamassa meistä muista mittaa!... Oho! eipäs vaan!" +sanoi hän vakuuttavaisesti ja ojensi suoraksi. "Jos meillä on niin +paljo varoja, että jaksamme antaa hänen lukea, niin voi hän hiljakseen +päästä perille. On niitä monta vähempiälyisiäkin, joista on tullut +pappeja ja vouteja"... + +Eräänä päivänä löysi kapteeni postilaukusta virkakirjeittensä joukosta +kirjeen täti Aletteltä; hän viskasi sen pöydälle äidin eteen, jotta +tämä muka "suvaitsisi" lukea sitä. Jos siinä oli jotain häntä varten, +niin kertokoon äiti sitte hänelle, huusi hän mennessään portaita ylös +konttoriin. Kapteeni oli käynyt koko joukon lihavammaksi viime aikoina; +hän hengästyi helposti ja käytti yhä uskollisemmin käsipuita avukseen. + + 1:nä p:nä Toukokuuta 1844. + + "Hellästi rakastettu Gitta! + + "Tällä kertaa sinulle kirjoittaessani valtaa mieltäni jonkinlainen + hivuttava alakuloisuuden tunne, -- ja ehkei sekään nimitys ole + kyllin voimakas. Minun vanhaan korvaani kuuluu ikäänkuin huokaus + siitä että niin monet iloiset toiveet painavat päätään alas maata + kohti; ja minä voin löytää lohdutusta ainoastaan siinä lujassa, + pitkän elämän kautta saavutetussa uskossani, ett'ei mitään tapahdu + ilman korkeamman viisauden johtoa. + + "Samoin kuin tähän asti olen koettanut kertoa sinulle kaikki, mikä + Inger-Johannaa koskee, yhtä selvästi kuin se omille silmilleni on + esiintynyt, niin nytkin pidän oikeimpana olla salaamatta sinulta + sitä taistelua, jota hän nähtävästi taistelee erästä tunnetta + vastaan, jonka vallasta kuitenkin hänet pelastanee se onnellinen + kohta, että se ei ole saanut kylläksi aikaa oikein tuleentuakseen + hänessä. Se on kuitenkin olemassa, mutta enemmän, niin ainakin + toivon, jonkinlaisena mahdollisuutena, joka vielä ei ole kylliksi + häneen juurtunut, kuin todellisuutena, elävänä kasvina, jota ei + voitaisi sortaa ja tukehuttaa ilman toivottomuuteen syöstämättä + hänen sisintä olentoansa. + + "Vaan ei koskaan ole valtioviisas aprikoitseminen huonompaa + voittoa saanut, kuin kuvernöörin rouvan keksintö poistaa + asian-omaista, vieläpä vainota häntä niin että hänelle vihdoin + kävisi mahdottomaksi oleskella kaupungissa! Kun ajattelee että + Inger-Johanna huolimatta kaikesta siitä pilkasta, jota Grip on + kärsinyt aatteittensa tähden, kuitenkin on niistä pitänyt, jopa + kiivaasti niitä puolustanutkin, olisi jo ennakolta voinut sanoa, + mikä seuraus tulisi olemaan. + + "Ja eräänä talvi-aamuna tuli Inger-Johanna kovalla pakkasella tänne; + hän oli suuressa mielenliikutuksessa ja tahtoi Jörgenin kautta + saada tietoja hänestä. Sillä kertaa se oli, kun hän kehoitti + Jörgeniä pyytämään, että Grip ottaisi ollakseen hänen opettajanaan + neljä tuntia viikossa. + + "Siinä tilaisuudessa sain myös selville sen, mitä ennen olin + ainoastaan aavistanut, vaan jota kälysi terävä katse kyllä oli + keksinyt, että ylioppilas Grip, Inger-Johannan sitä tuskin + itselleen tunnustamatta, oli vallannut hänen mielensä ja + tullut hänelle yhä miellyttävämmäksi persoonallisuudeksi. + + "Sitä ei käy salaaminen; tämä on vaihekohta, jonka läpi hänen + täytyy voitollisesti päästä, ennenkuin tulee toisen omaksi, + ettei asemansa tulisi valheelliseksi ja ettei hänen tarvitsisi + kantaa surun taakkaa läpi elämänsä! + + "Ja todenmukaiselta näyttää, että tieto hänen kihlauksestaan + on tuolle nuorukaiselle ollut masentava pettyminen, jos kohta + hänen toivonsa olisi ollut varmuutta vailla. + + "En vaan milloinkaan unohda niitä molempia nuoria, totisia + kasvoja, jotka hetken aikaa katselivat toisiaan kun he minun + luonani eräänä iltapäivänä tapasivat toisensa! Paljoa ei puhuttu. + + "Inger-Johanna jotain senlaista sopersi, että oli tehty + vääryyttä Gripiä kohtaan. + + "'Se on mahdollista!' sanoi Grip vihlaisevalla äänellä ja + tarttui oviripaan. 'Maailmassa särkyy niin moni vesikupla.' + + "Inger-Johanna jäi seisomaan ja tuijotti lattiaan. Tuntui siltä + kuin hänessä tapahtuisi jokin muutos; hän huomasi varmaankin + jotain siitä, mitä Grip tunsi. + + "Monelle perheelle oli mieluista että kuvernööri eroitti hänen + konttoripalveluksesta, koska he niin yht'äkkiä lakkasivat + tarvitsemasta hänen apuansa koti-opettajana. Miestä, jolla oli + niin eroavat mielipiteet, ei halulla kukaan nähnyt talossaan. + Ja nyt oli esimerkki annettu! + + "Avomielisellä ystävyydellä taritsin minä hänelle lainan, + jotta hän voisi elää pari kuukautta siksi kun taas saataisiin + hankituksi joku sopiva opettajapaikka; vaan hän oli joko + liian loukkautunut ja ylpeä tai hän luuli Inger-Johannan + olleen tässä osallisena. + + "Että kannatuksen täydellinen puute on ehkäissyt hänen ylpeitä, + uhkamielisiä tuumiansa koulun suhteen, että hän nyt on, laillaan + pilkan ja ivan esineenä on varmaan syvästi häneen koskenut. Hän + joutilaana harhailee ympäri katuja kertoo Jörgen, ja koettaa + saada velalla anniskeluista ja ravintoloista, joissa hän istuu + kaiket illat ja myöhäseen öillä! + + "Ymmärsin kyllä, ett'ei Inger-Johanna vanhan tätinsä tähden + tai asiansa vuoksi tullut minun luokseni niin usein oppimaan + vanhan-aikuista kutomista helmillä ja kultalangalla, vaan hän + tuli siinä toivossa, että saisi kuulla jotain Gripistä. Hän oli + niin levoton ja hajamielinen, ja säpsähti, kun Jörgen palasi + kotiin, kun paha kyllä! -- turhaan oli ollut hakemassa Gripiä + opetustunnille mennäkseen. + + "Gittani! minä näen niin selvästi edessäni nuo kalpeat kasvot ja + mustan-kiiluvat silmät, kun hän eräänä iltana vaikeroi: täti ... + täti ... rakas Alette täti! + + "Se oli kuni tukahutettu huuto. + + "Hänen nykyisestä asunnostaan ei Jörgen voi saada selkoa; + luultavasti on hän varojen puutteen tähden ajettu asunnostaan. + + "Minä kerron kaikesta tästä nyt niin tarkoilleen, koska on + luultavaa ja toivottavaa, että vaikein aika ainakin + Inger-Johannalle on mennyt ohitse. + + "Sen illan jälkeen, kun hän huomasi tunteitaan ilmaisseensa, + ei hän ole puhunut Gripistä, eikä myöskään, olen vakuutettu, + ole sanaakaan hänestä maininnut Jörgenille. Tämä tuntunee + Inger-Johannalle vähäiseltä pettymiseltä, sillä hän oli + kuvaillut Gripillä olevan suurta mielenlujuutta. + + "Ei ole helppoa, kun on nuori ja sielussa on eloa, joka voi + kärsiä: sen sanon sinulle: sen laita on kuin hammasten; ei ole + lepoa, ennenkuin ne ovat kaikki järjestänsä pöytälaatikossa"... + +"Ei, tämä ei sovi isälle luettavaksi" -- arveli äiti. + + * * * * * + +Iso-Ola puhkaili rautakanki kädessä. Iso kivi oli sovitettava aitaan. +Mutta routa oli vielä kova vuoristossa, vaikka aurinko kyllä kuumasti +paahtui, niin että hänen piti lakilla pyyhkäistä hikeä otsaltaan joka +kerta, kun lepäsi. + +Ala-upseerit olivat palanneet konttorista palkkaansa saamasta yksi +toisensa perästä, pitkin aamupäivää; eikä siellä saattanut kehuttavaa +keliä olla, koska rattaille oli niin räiskynyt, että näyttivät rapaan +vajonneilta. + +Hän taas aikoi painaa kankea kiven alle, kun hän äkkiä taukosi. Jokin +veti hänen huomiotaan puoleensa: -- kiesit ja vieressä käveli pieni +kyytipoika; keltanen hevonen, joka oli mahaa myöden ravassa... + +Suitsina oli vaan nuoranpätkiä, joista poika nyki ja repäisi, kun +hevonen vähä väliä tahtoi puhaltaa vetää raahatessaan raskaita ajopeliä +Giljen huonoilla teillä... Aurinkokin kylläksi paahtoi tuohon +mäenrinteesen! + +Se oli Drevstadista tuleva kyyti; -- hän tunsi niin hyvin hevosen kuin +muutkin romut. + +Ei se juuri se ollutkaan, jota hän niin katseli; mutta siinä istui +joku ... eräs nais-ihminen jolla oli hattu ja harso... + +Ei hän tiennyt ... mutta eikös näyttänyt tuo päänkeikaus ... eikös se +näyttänyt... + +Hän käveli tutkivaisena pari askelta eteenpäin, vaan alkoi yht'äkkiä +juosta, hypähti aidan yli ja sitä pikaa oli hän hevosen ääressä: + +"Herran tähden, meidän Inger-Johannahan se oli!" riemahteli hän. + +"Mitähän kapt --" + +Vaan katsellessaan neitiä rupesi hän yht'äkkiä aavistamaan ett'ei +kaikki mahtanut ollakaan niinkuin olla piti. -- + +"Ja tuonlaisilla romuillako sinä kyydität, poika?" sanoi hän tointuen. +"Onko senlaiset herroja varten?" + +"No, päivää, päivää, Ola! Onko isä kotona ja äiti?... + +"Niin, eihän minulla ole kovin hyvä nyt olla, mutta tulee kai parempi." + +Inger-Johanna vaikeni. + +Iso-Ola talutti hevosta suitsista, kun Inger-Johanna ajoi pihaan. + +Isä seisoi maalarin tikapuitten ääressä ja katseli ylöspäin. + +Hän varjosti samassa kädellä silmiään ja syöksi kiesien luo. + +"Inger-Johanna!" + +Tyttö syleili tulisesti isäänsä ja kapteeni pelästyneenä ja hämillään +vei häntä sisälle porstuaan äidin luo, joka oli aivan mykkänä. + +"Mikä, mikä sinua vaivaa, Inger-Johanna?" kysyi hän vihdoin. + +"Mikä nyt on? mikä nyt on, Inger-Johanna?" huudahti äiti. + +"Mene sisälle, mene vähä sisälle sinä, Jäger!" Hän tiesi, ett'ei +miehensä saattaisi suuria kärsiä. + +"Anna Inger-Johannan ensin puhella minun kanssani, sitte tulemme sinun +luoksesi ... ei suinkaan asiat parantumattomissa liene." + +"Isäkö, äiti? -- Miks'ei isä minua ymmärtäisi?" + +"Tule, tule, lapsi!" kiirehti kapteeni, vaikka henki se ei oikein +tahtonut kulkea kurkussa. + +Ja edustuvassa istui Inger-Johanna isän kanssa sohvalla ja äiti +tuolilla, kertoen heille, miten oli taistellut ja työskennellyt +voidakseen kuvitella, että hänen tuli täyttää elämänsä tehtävä yhdessä +Rönnovin kanssa. + +Niin, hän oli rakennellut tuulentupia koko pitkän rivin... + +Mutta sitte tuli päivä, hän muisti kyllä mikä se olikin, jolloin ne +raukesivat kaikki tyyni! -- pilkkopimeä ja tyhjää, minne vaan katsoi, +-- ei näkynyt sitä, mitä oli kuvaillut, mitä toivonut! ... oli aivan +kuin syöksyminen syvyyteen... + +"Ja täti kiusasi minua valitsemaan vaatetta morsiushameeksi!... + +"Luulen, että kuitenkin olisin sokeasti astunut eteenpäin, silmät +ummessa, -- sillä minä ajattelin, mitä sinä, isä, siitä sanoisit, ja +äiti, ja mitä koko maailma ympärilläni sanoisi, jos niin ilman syytä +hänen hylkäisin... Ja sitten ajattelin, että olihan se kaikki jo +päätetty. Kun kerran olin veteen heittäynyt, niin upposin nyt +uppoamistani ... ja minulla ei ollut oikeutta muuhun kuin hukkumiseen! +-- Mutta sitte" -- + +"No!" kuului lyhyt, ukkosta ennustava puhkuminen; kapteeni istui kädet +polvilla ja katsoi karsaasti eteensä. + +... "Sitte", jatkoi Inger-Johanna matalalla äänellä, entistä +kalpeampana ja tunteittensa kiihoittamana... "Niin, enhän tahdo sitä +salata teiltä, isä ja äiti, koskette muuten minua ymmärtäisi -- sitte +niinkuin salaman kirkkaudella välähti mieleeni, että yhden, jopa +kahdenkin vuoden kuluessa oli koko sieluni, asunut erään toisen +luona"... + +"Kuka se olis?" + +"Grip!" kuiskasi hän. + +Kapteeni oli kuunnellut kärsivällisesti, aivan kärsivällisesti -- aina +viimeiseen sanaan asti. + +Mutta nyt hypähti hän pystyyn, kääntyi Inger-Johannaan ja väänteli +tuskasta käsiään. + +"Mitä taivahan nimessä?" sai hän vihdoin huudahtaneeksi. "Mitä hurjia +sinä aiot? -- Mitä sinä ajattelet?... Ethän toki voi hetkeksikään +verrata tuonlaista -- Gripiä! senlaiseen mieheen kuin Rönnov? -- Sen +sanon sinulle, Inger-Johanna: isäsi on aivan peräti ... sinä ... +sinä ... kyllä voisit yhtä hyvin nousta lyömään minua ojeti kuoliaaksi, +heti tuossa paikassa." -- + +"Kuules, isä!" kuiskasi Inger-Johanna; hänkin oli samassa hypähtänyt +ylös ja seisoi isänsä edessä; + +"Eikö Thinka ja toiset ole turvatut ... minua ei kukaan polje maahan!" + +Äiti istui kuni jäykistyneenä, otsa rypyssä. + +"Senlaista sulaa mielettömyyttä!" Kapteeni löi nyrkkinsä otsaan ja +asteli epätoivoisena lattialla... "Mutta nyt minä sen ymmärrän", mutisi +hän pysähtyessään ja nyykäytti päätänsä... "Sinua on hemmoteltu, +ylenmääräisesti hemmoteltu, -- pilattu aina lapsuudesta asti! + +"Ja tällä lailla meille kostetaan vaan sen vuoksi, että sinua niin +rakastimme!" + +"Koko maailma olisi voinut sanoa minua vastaan, isä! -- ja minun olisi +kuitenkin pitänyt kulkea määrättyä tietäni, tehdä, kuten olen tehnyt, +-- kirjoittaa Rönnoville ... antaa suora tunnustus, sanoa tädille +kaikki! + +"Ja", -- hän nojausi sohvaa vasten ja kertomansa muistot painoivat alas +hänen katkeran katseensa, "täti on tehnyt, minkä on voinut, sen voin +Teille vakuuttaa! ... arveli, kuten sinäkin, isä, että se oli sulaa +mielettömyyttä ... hän piti niin paljo minusta, ett'ei huolinut mitä +kurjuus siitä seuraisi, kun vaan olisin noihin naimisiin mennyt. -- +Nuori ja turhamielinen kun olin, niin luuli hän ett'ei muuta +tarvittaisi kuin tukistaa ja sortaa Gripiä, niin että hän jäisi kaikkia +varoja vaille ja peräti neuvottomaksi, -- joutuisi naurun-alaiseksi +mieheksi, jonka täytyisi luopua kaikesta ... aivan samoin kuin +isänsäkin. + +"Helpostihan se oli tehty, hän kun aivan yksin soti aatteittensa +puolesta, -- ja taisihan sen arvata, miten mieluisasti ihmiset häneen +iskivät." + +Hän seisoi siinä, niin ylön-annettuna, värisevänä ja ajatuksiinsa +vaipuneena, ja maahan tuijottivat silmät ruskeitten ripsien alta. Hän +oli laihtunut ja tullut vartaloltaan hienommaksi... + +"Ja nyt olen palannut teidän luoksenne tänne kotiin, ja mielessäni on +enemmän surua kuin voin sanoa teille tai selittää, -- niin tuskaa +täynnä." + +Seurasi hiljaisuutta, ja sen kestäessä liikkui kapteenissa +eriskummaisia tunteita: + +"Sitäkö ... sitäkö arvelet ... että me emme sinusta pitäisi ... emme +sinun parastasi tahtoisi... + +"No niin! Voi olla, että taas myöhemmin en pidä tekoas aivan oikeana... + +"Ehkä siitä sinulle vielä puhun... Mutta nyt sanon sinulle, että tee +miten vaan tahdot ja me olemme sinun puolellasi. Sinä kuitenkin itse +paraiten ymmärrät! + +"No, minä näen, ettet vielä edes ole ehtinyt istuakaan, lapseni... +Laitahan, äiti, hänelle jo jotakin ruokaa vahvistukseksi!" + +Kapteeni syöksi samassa ovesta ulos. Piti viedä osa kapineista pois +hänen huoneestaan, ettei hän huomaisi korjaustöitä. + + + + +XIII. + + +Komppanianpäällikön talo se oikein komealta näytti siinä tunturin +kyljessä, kun vasta oli kesäksi punaseksi maalattu, ja oli ikäänkuin +koristus koko seudulle! + +Mutta Iso-Ola ei oikein käsittänyt mikä siinä oli, ettei kapteeni aina +siitä maalaamisesta asti ollut entisellään. Ei kait siitä oikeaa +siunausta liene ollut! + +Hän tuli kerta toisensa perään ulos ja tullessaan unohtikin, mitä oli +ollut sanottavaa, niin ettei voinut muuta kuin palata takaisin. Eikä +pahaa sanaa enää hänen suustaan kuullut... Olikos se laitaa? Ei +keneenkään enää kiivastunut! + +Oli enentynyt tuo taipumus pyörtymiseen. Hän kävellessään tavan takaa +pysähtyi ja se, jonka piti olla hänellä apulaisena hänen käydessään +töitä katsomassa niityillä ja vainioilla, jonka piti seisoa, kun hän +seisoi, ja kävellä, kun hän käveli, oli Inger-Johanna. + +Oli niinkuin hän olisi mielinyt katsella itsensä terveeksi tuohon +solakkaan vartaloon ja sen ohessa tulla vakuutetuksi siitä, ett'ei +tyttö surisi. + +"Luuletko, että hän tahtoisi ratsastaa tai lähteä ajelemaan?" kyseli +hän äidiltä keittiössä ... "hän tuolla puutarhassa istuttaa kukkia ja +puhdistaa vanhat pensaat; näetkös äiti, eikö Inger-Johanna senlaiseen +ole tottunut!... Minusta hän on siellä niin surullisen näköisenä... +Mutta mitä sinä luulet hänestä tulevan?... Ohhoh!" hän huokasi... + +"Niin, voitko sitä minulle sanoa?" hän otti napolla huitua +rajennasta... "Hyvää huitua! Rist käski sitä juomaan, se ohentaa veren, +ja pidentää elämääni, -- no niin, Inger-Johanna voi olla ja elää +kapteenintyttärenä täällä Giljellä niin kauan kuin mahdollista... +Kuules, äiti! minä olen tuumannut, etten lähdekään voudin +syntymäpäiville ensi torstaina; Thinka kyllä tulee pian tänne ja... + +"Hohho, se on hyvää, kun kovin janottaa!" + +Sanottuna Torstaina käyskenteli kapteeni talossa tavallista +hiljaisempana ja harvapuheisempana. Ei yhtä ääntäkään hänen suustaan +kuulunut heidän päivällistä syödessään aina siitä asti kun hän pöytään +istui ja siihen, kun äkäisenä pöydästä nousi ja raskain akselin nousi +portaita ylös nauttiakseen ruokalepoa edes siunaama hetki. + +Ei hän tiennyt oliko ummistanut silmiänsä vai eikö; -- yhdentekevää se +lienee ollutkin! + +Hän riensi pois konttorista... + +"Siellä ne nyt juttelevat yhdessä, Scharfenberg ja muut... Mahtais olla +yhtä hauskaa lähteä sinnekin kuin täällä luhnustella." + +Hän seisoi käytävän vaatekaapin edessä, hajamielisesti tuijottaen +eteensä, kun Inger-Johanna tuli sinne ulkoa. + +"Tahdotko nähdä jotain?" sanoi kapteeni -- "Korkeavartiset kenkäsi +niiltä ajoilta, kun olit pikkutyttönä!" + +Inger-Johannaa eivät taloudenpuuhat miellyttäneet, vaan hän osoitti +suurta ripeyttä ulkotöissä. Puutarhaa piti laajennettaman, ja Thinkan +tuloksi piti kukkamaitten olla valmiina ja aita pantuna. + +Siellä hän seisoi puutarhassa leveälierinen olkihattu päässään, +varhaisesta aamusta asti. Oli niin rauhallista tehdä työtä raikkaassa +ulko-ilmassa, kun pääsi neuleensa ääressä istumasta ja ajattelemasta! + +-- Kapteeni käyskenteli nureana paikasta toiseen ja vaikerteli menoa +asevelvollisten harjoituksiin. Äiti oli monta kertaa ehdoitellut, +että lähetettäisiin Ristiä hakemaan; mutta nyt päättivät hän ja +Inger-Johanna yhdessä, että siitä piti tosi tehtämän. + +Tulihan sitä aina levollisemmaksi sen jälkeen, kun tohtori oli käynyt. + +Leiriin hänen piti, se oli tietty! Vähäsen juoksumarssia joka +päivä, se olisi oivallista, vähentäisi liikaa lihavuutta ja panisi +veren säännölliseen liikkeesen... "Et sinä ole koskaan puhunut +pyörryttämisestä, kun olet siellä ollut, Jäger! -- Se on juuri tepsivä +keino, ja se voi sallia sinun tyhjentää lasillinen punssia tällä puolen +joulua!" + +Gülcken ollessa käräjämatkoilla, tuli Thinka kotiin käymään. + +Siellä taas sisaret asuskelivat ja puhelivat yhdessä, kuten entisinä +aikoina, mutta ei kumpikaan heistä enää kysellyt mitä mahtoi olla +ulkopuolella heitä, tuossa avarassa maailmassa... + +He sitä kyllä jo olivat nähneet kumpikin. + +Kapteenista tuntui niin hyvältä, hän sanoi, kun näki Thinkan +istuskelevan kutimensa ja kirjansa ääressä, väliin portailla väliin +puutarhassa... + +"Hän huomaa kaiketi nyt itsekin, miten hänellä on hyvä olla", sanoi hän +äidille. + +Kapteeni usein kertoi tätä samaa; näytti siltä, kuin hän olisi tuntenut +hiemasen levottomuutta tässä kohdassa. Inger-Johanna oli auaissut +hänen silmänsä ja hän taisi ainakin aavistaa sitä mahdollisuutta että +nais-ihminen kuitenkin saattaisi tulla onnettomaksi edullisissa +naimisissa. + +Vaan hän rauhoitti itseään alituisesti sillä ajatuksella, että +siten saattoi olla ainoastaan senlaisen tytön laita, kuin hänen +Inger-Johannansa, joka oli suorastaan poikkeuksena koko sukupuolestaan, +ja jolla oli niin etevät luonnonlahjat ja jonka oli niin vaikea alistua +toisen tahdon alle. + +Mutta tavallisille tyttölapsille ei ole tarpeellista antaa +ajatuksilleen ja tunteilleen senlaista valtaa; -- ja Thinkahan oli kuin +luotu elämään ja olevaan toisen tahdon mukaan!... + +Mutta tämä kysymys se kuitenki käänteli ja väänteli kuin mato vatsassa. + +-- -- "Katso, Inger-Johanna!" sanoi Thinka portailla, "oletko +huomannut, miten isä näyttää kyyristyneeltä tuolla aidan vierustalla +kävellessään; miten onkaan, niin unohtuu häneltä piippukin; se on vaan +puoleksi poltettu, kun se sammuu"... + +"Vai on hän sinusta niin muuttunut", sanoi Inger-Johanna +tuumailevaisena iltasella makuuhuoneessa, ryhtyen jälleen heidän +entiseen puheesensa. "Isä raukka! -- hänen on niin vaikeaa tähän +mukautua... Minähän olin paraadihevoseksi määrätty... Mutta luuletko, +että hän nyt enää tahtoisi meitä kumpaakaan pakoittaa?" + +"Sinulla on voimaa Inger-Johanna! Ja se on varmaankin oikein... Mutta +hän on tullut niin leppeäksi", huokasi Thinka; -- "ja sehän se juuri +on, joka minuun käy kipeästi"... + +Mitä likemmäksi aika tuli, sitä enemmän rupesi kapteeni huolehtimaan +lähtöönsä harjoituksiin, ja äiti vihdoin rupesi uskomaan, ettei tainnut +olla hyvä lähteäkään, koska hänellä itsellä kaikki halu ja ryhti näkyi +kadonneen. Jäger käyskeli aivan yksinään päivät pitkät, ikäänkuin hän +olisi ruvennut arastelemaan ihmisiä. + +Ja ensimmäinen valonvivahdus, jonka äiti oli pitkään aikaan hänen +kasvoissaan huomannut, näkyi silloin, kun äiti ehdoitteli, että +pyydettäisiin Ristiltä lääkärin todistusta. + +Se asiahan kävi kyllä helposti, kun se vaan ensin oli alkuun pantu. +Mutta vähän rupesi mieltä karvastelemaan, kun myöntymys hänen +virkavapauteensa tuli postissa. + +Hän oli äkäisellä tuulella ja ajatteli niitä kaikkia, jotka siellä +olivat koossa... Nyt kaiketi kapteeni Wonderthon pilaisi häneltä väen +hänen poissaollessaan... Ja yks ja toinen kaiketi toivoi hänen ottavan +eroa virastaan... Mutta hänpä niitä sillä ilahduttaa, että pitää kiini +viimeiseen asti, vaikka sitte pitäisi juoda huitua koko vuosi +umpeen!... + +Tuo hänen mielestänsä niin suuresti kiihoittava leiri-aika oli nyt +ohitse ja hän oli äidin kehoitusten johdosta vähitellen ruvennut +myöntymään pieneen huviretkeen naapuripitäjään, kun pieni kirjelippu +tuli postissa Jörgeniltä ja saattoi heitä kaikkia hyvin huolelliseksi. + +Hän ei sanonut enää jaksavansa istua huonoimpana oppilaana luokalla ja +oli ruvennut erään laivan palvelukseen, jonka samana iltana piti kulkea +Englantiin. Siellä luuli hän jonkin keinon keksivänsä, millä Amerikaan +pääsisi ja toivoi siellä oppivansa sepäksi, koneenkäyttäjäksi tai +joksikin muuksi. Hän ei tahdo laimiinlyödä kirjoittamista rakkaille +vanhemmilleen, jotta he saavat kuulla, miten hänen kohtalonsa +muodostuu. + +"Kuules, äiti!" sanoi kapteeni matalalla, vapisevalla äänellä, kun hän +oli ehtinyt tointua ensi hämmästyksestään... "Se Grip, se on meille +paljo maksanut! Ei tämäkään muuta ole kuin hänen opetuksiaan"... + + * * * * * + +Oli jo syksyä kappaleen matkaa kulunut. Lunta oli satanut ja sulanut +pari kertaa ja nyt se taas oli kuin puhallettuna pois paljailta, +routaisilta teiltä. + +Kukkulat ja mäenrinteet olivat valkoisia, sieltä täältä vaan näkyi +punasta ja keltasta puista karisseista, maahan jäätyneistä lehdistä, ja +järvi välkkyi tummansinisenä, valmiina jäätymään. + +Kolinaa kaikui jäiseltä tieltä niin että kaiku vastasi lokakuun +hiljaisuudessa; aidanseipäillä istui variksia, toiset jäivät, toiset +lentoon lähtivät. + +Kärryistä se senlainen rymäkkä tuli, ja niissä istui, pitkä ruoska +kädessä, turkit ja päällyssaappaat yllä, Giljen kapteeni. + +Hän oli ollut virkamatkalla puolentoista penikulman päässä, Bardun +Klevenin luona. + +Nimismies ei antanut hänen lähteä, ennenkuin oli ottanut pari kulausta +paloviinaa ja juonut lasillisen olutta ja pistänyt poskeensa muutaman +ruokapalasen. Oli hän ollut puolestaan varovainen. Tämä oli milt'ei +ainoa matka pitkinä aikoina, jos hän ei ottanut lukuun matkaansa voudin +luo. + +Vanha-Musta juosta hölkötteli koko pitkän, lakean taipaleen samaa +tasaista vauhtia, johon se oli tottunut; iljangosta näki, että se oli +hyvässä kengässä. Se tiesi vasta silloin saavansa puhaltaa, kun puolen +peninkulman päässä Giljen ahteet tulivat vastaan. + +Liekö syy ollut rausteikossa vai missä, vaan nyt se oli juuri +kompastumaisillaan. + +Ensi kertaa senlaista tapahtui. Se tunsi sen itsekin ja joudutti +juoksuansa ... mutta vähitellen taas hidastui. Se tunsi suitsien olevan +höllällä, niiden mutka yhä suureni lavan kohdalla. Piiskansiimakin +kärryistä riippui, vielä alempana kuin ennen. + +Kapteenia oli äkisti ruvennut värisyttämään, ikäänkuin pakkanen olisi +pujahtanut hänen sisällensä ... ja nyt oli pää niin painavan raskas ... +rupesi kovasti uuvuttamaan... + +Hän näki suitset ja näki Mustan korvain ja harjan, kun niska nytkyi +ylös ja alas ... ja vähänen pala maata siinä alla... + +Oli aivan kuin varis olisi lentänyt hänen kasvojensa eteen; hän sen +näki varjosta, mutta ei saanut kättään kohotetuksi ... ja niin jäi se +sillensä... + +Ja ohrakuhilaat seisoivat aivan kuin vanhat köyryselkäiset akat ... +tahtoivat kostoa hänelle ... äkäisesti nousi olkitukku pystyyn niinkuin +noidilla; ne tahtoivat estää häntä suitsiin ryhtymästä ja pääsemästä +Giljelle.... Ne hyörivät ikäänkuin taivaan ja maan välillä, tanssien, +häälyen ... valkeina ja taas mustina... Sitte raikui jokin huuto, jokin +jyrinä jostakin. Tuolla tuli Inger-Joh... + +Mustan suitset olivat jo nilkoissa asti, pian etujalat niihin +kietoutuivat... + +Sen hidas juoksu muuttui vähitellen kävelemiseksi. + +Sitte katseli se taaksensa, -- ja pysähty seisomaan keskelle tietä. + +Ruoskan siima riippui kuten ennenkin. Kapteeni istui liikkumattomana, +pää taaksepäin painuneena... + +Ne olivat vielä tasangolla, ja Musta seisoi kärsivällisesti katsoen +Giljen ahdetta, joka oli vähän matkan päässä, kunnes jälleen pari +kertaa käänti päätään ja katseli kärryihin... + +Nyt se alkoi kuopia routaista maata toisella etukaviolla, aina kovempaa +ja kovempaa ... niin että kokkareet lensivät. + +Sitten se hirnui!... + +Hyvän tunnin aikaa sen jälkeen kuului pihassa puoliäänistä puhelua ja +pyöräin hidasta ritinää. + +Iso-Olaa tuli eräs mies pyytämään portille; hän oli tiellä tavannut +hevosen ja kapteenin ja tuonut ne tänne... + +"Mitä siellä on?" kuului rouvan ääni pimeästä porstuasta... + + * * * * * + +Kirkon edustalla seisoi kahdeksantena päivänä sen jälkeen Vanha-Musta +ja Nuori-Musta tyhjän reen edessä. + +Kirkonkellot ilmoittivat kylälle, että tänne oli haudattu kapteeni +Peter Wennechen Jäger. + + + + +XIV. + + +Lähemmä kaksikymmentä vuotta oli kulunut, ja kauppapuodit ja +kestikievarit näyttivät varsin ajanmukaisilta niin hyvin mitä +rakennuksiin kuin tavaroihinkin tuli. Kesällä siitä matkustajille ja +turisteille vei tie vuoristoon. + +Lunta pyrytti, niin että sitä oli korkeita nietoksia portaille asti +eräänä sunnuntai-iltapäivänä... + +Mutta puodintakaisessa, pienessä huoneessa oli iloisuutta!... Hän oli +taas tullut sinne, tuo hupainen Grip. Ja nyt hän siinä istui +puotimiehen, nimismiehenapulaisen ja Reierstadin kanssa... + +Annetaampas vaan hänelle ensin vähä juoda, kyllä sitte! + +"Maljas, sinä Reierstad parka!" kuului Grip virkkaavan ... "kun +ajattelen kaikkia niitä, joilta sinä olet nahan nylkenyt saamatta +milloinkaan osaa paistista, niin tunnen jonkinlaista sympatiiaa +suhteesi ... samalla lailla meitä kumpastakin on peijattu!" + +"Minä tosin en ole samaa oppia ja yhtä paljo tietoja saanut", alkoi +täten puhuteltu harmaapäinen mies jotenkin harmistuneena vastata, -- +"mutta minä vaadin"... + +"Sitä mikä on kohtuullista, niin, niin! Hoho -- ei sillä ole väliä, +Reierstad! -- ajattele sitä, että tieto on ääretön meri, ja muutamat +pisarat enemmän tai vähemmän eivät sitä suuresti suurenna. Kurkista +tähti-yönä ylös taivaalle ja sinä tulet aavistamaan ystäväni, että koko +tämä planeetti, jossa sinä asut pienessä ra'ossa, on vaan herne koko +sopassa! ... sopassa sanon minä -- kaikki on yhtä -- Eikö niin, herra +... herra Siemensen?" + +Tällä tavoin hän kääntyi usein puotipalvelijan puoleen, joka pienine +porsassilmineen hymyili tyytyväisenä ja itseensä mieltyneenä. + +"Ja tuon viimeisen puheen johdosta kaiketi olisi syytä vähän enentää +öljyä lamppuun, eikö niin, herra"... + +Se oli Reierstad, joka taritsi ensimmäiseksi -- puolipullon kahdesti +puhdistettua paloviinaa... + +Reierstadilla oli jonkinlainen vanha kunnioitus Gripin suhteen. Hän +tiesi tämän kuuluneen korkeampaan piiriin ja vieläkin, jos niin tahtoi, +uskaltavan käydä sekä voudin että vanhan Ristin luona, paikoissa joihin +hän ei nykyisessä olossaan olisi rohjennut mennä. + +"Minä uskon sinulle salaisuuden, Reierstad! Jos on vähän edes päätä, +niin pitää juoda ... ainakin se oli totta minun aikanani.. Sitä lajia +paljo käytettiin, -- kun oli puutetta ilmasta, näetkös!.. Etkö sinä +sitä huomannut?" + +"Hihihi", nauraa tissutti Siemensen. + +"No te ymmärrätte kai, mitä tarkoitan, Siemensen! Lasillinen hyvää +punssia tässä pakkasessa, -- teidän puodista, se ei pahaa tekisi vai +mitä? Minulla ei tässä hetkessä ole yhtään kolikkota, mutta jos te +hyväntahtoisesti panette sen kirjaanne, niin" -- + +Tietysti Siemensen... "Olkoon menneeksi!" + +"Sen saa niittää, minkä kylvää, sen kyllä tiedätte, rakas Siemensen!... +No, tuossa sitä jo tuleekin... Tahdotteko tietää miksi maailmassa +ryypätään?" + +"Se ei mahtane olla vaikea tietää!" + +"Ei, ei, -- mutta kenties voi sitä kuitenkin asettaa senlaiseen valoon, +jota teidän kaltaisenne mies ei voi olla huomioonsa ottamatta. Tiedätte +kai muuten, että ihmisillä on suuri vastenmielisyys uuden valon +suhteen. -- Nähkääs, hm," hän istuutui mukavammasti, "eletään vähissä +vaatteissa ja kylmyydessä, ahtaissa oloissa ... tunnetaan häpeää ... +tunnetaan ihmis-arvonsa päivä päivältä alenevan ... jos on väittelyä, +niin ei uskalleta ajatustansa ilmaista; jos asetetaan pöytään syömään, +ei uskalleta suutaan avata... Ja sitte -- vaan kaksi kulausta ... kaksi +lasillista finkkeliä, niin on silmälasit nenällä! -- ja yks, kaks, +kolme, mars! -- koko maailma on toisenlainen! ... taas ollaan oma +itsensä, tuntuu kuin olisi senlainen, joksi kerran oli aiottu; mieli +raikastuu ja koko ihminen tulee itsetuntoiseksi, ylpeäksi ja +uskaliaaksi, puhe heruu huulilta, aatteet välähtelevät, ihmiset +ihmettelevät... Ne kaksi lasia, ainoastaan ne kaksi, -- vaikka en minä +kiellä kolmatta, neljättä, viidettä ja kuudettakaan, terve, terve! -- +ne aikaansaavat tuon differensin -- tiedätte, kai mitä differensi +merkitsee, Siemensen! -- hänen kipeän ja terveen ihmisensä välillä, ja +se mies, jonka maailma kuoliaaksi kid -- no niin... + +"Mutta ne kaksi lasia vievät hänet yhä kauemmaksi ... heltymättömästi +kauemmaksi, näettekös, -- kunnes hän joutuu köyhäinhuoneesen... Se on +paha loppupäätös, pojat!" + +"Tottatosiaan onkin", naurahteli Siemensen Reierstadille; "se mies jo +joi puolet pullosta". + +Grip istui itseksensä hyräillen... + +Väkevä oli nähtävästi häntä raukaissut. Hän oli kävellyt pakkasessa +koko päivän; -- saappaat olivat märjät ja huonot. + +Mutta juontia hän vaan jatkoi; hän oli melkein yksin tyhjentänyt +punssipullon. + +"No, no, älä istu niin kallella päin ... tai ei enää enempää +saadakaan!" kehoitti Siemensen. + +"Ei, ei; -- ei, ei... Useampiako loppupäätöksiä tahdotte kuulla? -- +Jotakin, jota Reierstad myös tuntisi?" + +Hän pudisteli päätään ja vaipui himmeisin unelmiin... + +... "Kohtasin tuolla tiellä laihan, kelmeän lapsen, joka itki +avuttomassa toivottomuudessaan... Paljo on, joka toivottomuudessa +huutaa, -- tiedätkö, Reierstad, kun kerran korvat ovat auenneet +senkaltaiselle musiikille, eikä ole enää kyynelvirtaa jälellä, niin +silloin juo, juo vaan... Tänne pullo!" + +"Paras on jo viedä hänet sänkyyn renkitupaan," tuumaili Siemensen. + +"Ehkä sika jo on juotettu!" sopersi Grip... + +Poissa oli hän jälleen maanantai-aamuna jo ennen päivänkoittoa, eikä +ollut syönyt niin sirpaletta; hän arasteli ihmisiä näin aikaisin, +ennenkun oli saanut ensimmäisen ryypyn mielensä rohkaisuksi. + +Gripillä oli omat tapansa. Hän oli tunnettu piammiten koko etelä-osassa +maata. + +Samoin kuin hänellä oli juomakuuronsa ja kuleksi siellä täällä, oli +hänellä ollut myös aikoja, jolloin eli aivan raittiina pääkaupungissa, +lueskeli ja antoi opetustuntia. Hän herätti tavan takaa epäilemättömiä +toiveita harvoissa siellä asuvissa kumppaneissaan ja ystävissään. Mies, +jolla oli senlaiset opettajalahjat ja niin merkillisen selvä käsitys +kielten laista ja sanajuurista -- ei ainoastaan latinan ja kreikan, +vaan vieläpä sanskritinkin kielessä -- se mahtoi vielä tulla joksikin. +-- Luottaen hänen ehdottomaan raittiuteen kolmen neljän kuukauden +aikana ja hänen omaan lujaan itsetuntoonsa, tuumailivat he jo sitäkin, +että koettaisivat saada hänelle paikkaa jossakin korkeammassa koulussa, +kun jälleen aivan odottamatta saatiin kuulla hänen kadonneen +kaupungista. + +Ja niin pujahti hän esiin muutamien viikkojen kuluttua -- aivan kurjan +näköisenä jossakin maaseudulla, tarisevänä ja laihana kaikesta siitä, +mitä oli kärsinyt juomisesta, kylmästä ilmasta, asumisesta +ulkohuoneissa ja ladoissa, harvoin riisumatta vaatteita yltään ja +makaamatta oikeassa sängyssä. + +Aamupäivällä näyttäytyi hän pihassa voudin talossa. + +Gülcke oli ainoa entisen ajan virkamiehiä, joka vielä oli virassaan, +sen jälkeen kun myöskin Rist oli ottanut eron. Siellä hän vielä +käyskenteli, huolellisen vaimon hoitamana ja palvelemana. + +Grip pyysi tavata rouvaa; hän tiesi voudin paraikaa olevan konttorissa. + +Arkihuoneessa mutamassa nojatuolissa istui Thinka kaksinkertaisten +ikkunain edessä sukkakudin kädessä lukien "Ikuista Juutalaista"; ja +hänen toimelias sisarensa. Thea, joka nyt oli yli kolmenkymmenen vuoden +vanha vanhapiika, puuhasi puolipäivästä keittiössä. + +Thinkallahan oli nyt neiti Gülcken kuoleman jälkeen koko talouden hoito +huolenaan, ja oli vanhan miehensä tuki ja turva läpi koko vuorokauden. + +Ja nämä kuluneet, kaupungista lainatut tahraiset romaanit olivat ainoa +pieni oksa, jolla hän sai itsenäistä elämää viettää. + +Kuten monet muut sen ajan naisista, jolle todellisuus ei muuta neuvoa +suonut kuin mennä ensimmäiselle miehelle, joka heistä taisi huolta +pitää, niin eli hänkin näissä romaaneissa -- keskellä vaivaloista, +narisevaa jokapäiväisyyttä -- korkealle kiihoitettua haaveilu-elämää. +Siinä aavistettiin ne kiihkot, joita hän ei milloinkaan itse ollut +tuntenut, siinä rakastettiin, vihattiin, siinä nähtiin kaksi jaloa +sydäntä -- huolimatta kaikesta -- onnellisesti yhtyneinä; -- taikka +lohdutettiin kauniita sankareja, jotka toimettomina aaltoihin +tuijottivat! -- Siellä -- pilvissä -- jatkettiin sydämmen ja hengen +sammumattomalla janolla sitä elämää, jolle todellisuus ei mitään +jalansijaa suonut, ja siellä tämä iso muhkea rouva, joka kerran oli +ollut hentonen, hoikka Thinka, unohtumatonta Aas-lemmittyänsä siirtyi +yhdestä sankarisatamasta toiseen -- Emilie Carlénista Jamesiin, Walter +Scottista Bulweriin, Alexander Dumasta Eugene Sues'iin. + +Hänen taloudessa toimivan, rivakkaan sisarensa tuolilla oli kesken +jätetty neule ja sillä auringonsäde. + +Tumma mahogninen neulomapöytä oli Thean perintö äidiltä. Ja vanhaa +hopeasormustinta, tuota ulkoa ja sisältä kulunutta ja reunasta vähä +haljennutta kuorta, sitä hän käytti ja tarkasti talletti, koska hänen +äidillään oli ollut se kaikkina aikoinaan. Se oli tuossa ikäänkuin +muistopatsaana -- kaikista niistä rohkeista pistoksista, joita äiti oli +tehnyt ja -- saanut! rehellisessä, orjallisessa alttiiksi-antavassa +elämässään, -- jos sitä voi elämäksi sanoakaan? + +Tuskin kuului naputusta, ovi melkein itsestään aukeni, kun Grip +varovasti astui arkihuoneesen. + +"Tekö Grip? -- Ei, ei, älkää jääkö ovensuuhun, istukaa tuonne ikkunan +luo, niin sisareni toimittaa teille jotain virvoketta. Vähä voileipää +ja suolakalaa voitte kai maistaa? + +"Vai niin, te taas olette täällä vuoristossa Grip!" + +"Haen jotain tointa, rouva!" sanoi hän välttelevästi. -- "Oletteko +kuulleet mitään Jörgenistä Amerikasta?" kiiruhti hän kysymään, ettei +arempiin aineisin jouduttaisi. + +"Niin, ajatelkaapa sitä! Jörgen on hyvin voipa, rikas tehtaan johtaja +Savannah'issa. Hän on kirjoittanut kaksi kirjettä, joissa pyytää +vanhinta sisartaan sinne; -- mutta Inger-Johannahan ei enää onneansa +hae", vastasi Thinka jonkinlaisella äänenpainolla. + +Tuli hetkeksi hiljaisuutta... + +Grip asetti voileipälautasen, jonka palvelia oli tuonut, vapisevalla +kädellä neulomapöydälle. Vieressä olevan ryypyn hän tyhjensi. Huulet +vaan vähä vavahtelivat kun hän sanoi: + +"Se ilahuttaa minua ... ilahuttaa suuresti! Näettekös, rouva, se +seikka, että Jörgenistä on jotain tullut, on mielestäni niitä harvoja +vihantoja korsia, joita on kasvanut minun surkeasta elämästäni!" + +Kuului kulkuisia tieltä; reki pujahti pihaan. + +"Henkikirjurin perhe!" sanoi Thinka. + +Grip ymmärsi, ettei häntä nyt toivottu jäämään, ja nousi lähteäkseen. + +Thinka kiiruhti sivuhuoneesen ja palasi jälleen taalariseteli kädessä. + +"Ottakaa tämä, Grip! -- vähäinen apu siksi asti, kun saatte jotain +tointa." + +Gripin käsi vähä viivähteli, ennenkuin sen otti. + +"Man ... muss .. muss"... + +Hän tempasi lakkinsa ja riensi ulos. + +Portilla hän pysähtyi ja katsoi taaksensa. + +Ikkuna siellä auaistiin... + +"Tuuleuttavat kaiketi Gripin jälkeen!" mutisi hän katkerasti, +jatkaessaan kulkuaan pitkin laaksoa. Hän kietoi villavyön kaulan +ympäri, veti lakin alas korville ja pisti kädet vanhan, ohuen takkinsa +taskuihin, jota kylmä itätuuli hosui hänen laihan ruumiinsa ympäri. + +Tie oli hänelle tuttua; kesällä hän pitkillä matkustuksillaan kulki +suoraan tunturien yli, mutta nyt lyhyenä, pimeänä talvipäivänä oli +parempi pysyä maantiellä. + +Tällä seudulla oli ikäänkuin jokin vetovoima; hän kuunteli ja vakoili +kaikkialla, saisiko jotain tietää Inger-Johannasta, mutta hänen +läheisyytänsä hän huolellisesti karttoi. + +"Giljen neiti", joksi häntä sanottiin, asui vuoristossa pienessä +talossa, jonka hän oli ostanut toiselta niistä kahdesta tuhannesta +taalaria, jotka vanha Alette täti hänelle oli testamentissa antanut. + +Siellä piti hän koulua kylän lapsille ja antoi opetustuntia kapteenin, +uuden tohtorin ja nimismiehen luona. + +Ja hänellä oli nyt monesta pojasta huolta pidettävä, joita oli +toimittanut eri haaroille maata, ja toisista, joiden eteen hän vuosien +kuluessa oli tehnyt työtä saadakseen heidän hyvät lahjansa kaupungissa +edistymään... + +Täysi-ikäinen hän oli ja tavattoman omatakeisen olentonsa tähden +ihmisten puheen-aineena; mutta vasten kasvoja ei hän kohdannut muuta +kuin sulaa kunnioitusta. Hän oli vielä neljänkymmenvuotisena hieno ja +solakka, ja silmissä paloi sama tuli kuin ennen, vaan ehkä vähä +levollisempi, ja mustat olivat hänen hiuksensa vielä. + +Hän etsi taipumuksia lapsissa kuin -- neliapiloita niityltä; ja kun +Grip Thinkalle oli sanonut Jörgenin menestyksen olleen yhden harvoja +vihantoja korsia hänen elämässään, niin salasi hän sisimmän +ajatuksensa, että Inger-Johannan pieni koulu oli hänen aatteittensa +kasvattama taimi. + +-- Hämärässä seuraavana iltapäivänä hiipi ihmis-olento kouluhuoneen +aituuviertä... Halu saada nähdä edes vilaukseltakaan Inger-Johannaa, +oli hänen pakoittanut yhä lähemmäksi ja lähemmäksi tulemaan. + +Nyt hän seisoi aivan ikkunan takana. + +Tumma olento liikkui vähän päästä sen edessä. + +Sisältä kuulti himmeä valo uunin suusta. Vielä ei ollut kynttilää +sytytetty ja hän kuuli pojan-äänen lukevan jotain ulkoa, jota ei oikein +osannut; se kuului runolta... Olivat kaiketi lapsia komppanianpäällikön +talosta... + +Porstuan ovi oli auki, ja vähän ajan päästä seisoi hän siellä henkeään +vetämättä kuuntelemassa... + +Sieltä kuului hänen äänensä! ... hänen äänensä... + +"Lue sinä se vielä kerta, Ingeborg! Pojat ovat niin tyhmiä +senlaisissa." + +Se oli runo Norjan historiasta... Ingeborgin ääni kuului selvästi. + + Ja kuningas Haraldin luona + Oli Gerda kuin kukkainen, + Ei naista käy ylpeämpää + Täällä alla lehmusten. + + Ja sukua hän oli suurta, + Ei valtaansa jakanut ois, + Hän Hördin ja Holmrygin neidot + Sai kuninkaan luota pois. + + Hän vaati Norjan kaiken + Sopimmaisehen Oddehen, + Kuninkaan kuningattarelle + Koko miehen vaimollen. + +Grip oli kuin kiininaulattuna lattiaan, kunnes hän kuuli Inger-Johannan +sanovan: + +"No, nyt minä sytytän valkeaa ja annan teille läksyt ensi kerraksi"... + +Samassa oli Grip ikkunan takana jälleen. + +Hän näki hänen päänsä vasta sytytetyn lampun valossa ... tuon puhtauden +silmänluonnissa ja kasvojen juonteissa ... sanomattoman kauniit, +totiset kasvot, ne vaan entistä lujemmilta näyttivät ... ja sama +solakka ryhti ja kenossa oleva kaula... + +Se oli kuva, joka hänessä oli asunut näinä vuosina, -- hänessä, joka +olisi ollut hänen, jos hän olisi elämässä saavuttanut sen, minkä olisi +tullut saavuttaa ... jos elämä olisi suonut hänelle minkä sen olisi +pitänyt suoda ... ja hän itse olisi ollut niinkuin olisi pitänyt... + +Hän seisoi siinä ikäänkuin huumautuneena pyörryttävästä juomasta ... ja +poistui pitkin askelin kun kuuli lasten tulevan porstuasta. + +Jalat veivät häntä aivan hänen tietämättään... + +Nyt hän oli kaukana Giljen ahteissa ja kuu rupesi tunturien takaa +kuumottamaan. Hän vaan kiiruhti; hänen verensä oli kiihdyksissä, hän +näki, -- melkein puhutteli Inger-Johannaa... + +Tultiin reellä ajaen hänen jälessään, kellot kumeasti kilisivät +pakkasessa. + +Vanha Rist siinä istui turkkiinsa vajonneena ja uupuneena siitä, mitä +oli nauttinut Giljellä. + +"Jos aiotte järven yli, Grip, niin hypätkää anturoille!" huusi hän +hiemasen tarkastettuaan kulkijata. + +"Sen sanon teille, että jos voisitte olla juomatta", alkoi hän +nuhdella... + +... Siellä lampun edessä ... siten häälyivät Gripin ajatukset ... hän +laski varjostimen lampun lasille ja silloin lankesi valon hohde +hienolle suulle ja leualle ... tumma, vartalonmyötäinen puku ... ja +otsa .. kun hän painoi alas kaunista päätään ... hän katsoi ylöspäin -- +aivan ikkunaan päin... + +... "Ja jos vaan koettaa tehdä vastusta, kun mieliteko tulee, joka on +sama kuin piru itse"... + +Grip ei jaksanut kuulla enää, ja kylmää oli siinä seistä järvellä. + +Hän hyppäsi pois ja antoi vanhan Ristin jatkaa puheitansa siinä +uskossa, että hän vielä seisoi takana. + +Kylmä viima siellä järvellä kävi. + +Hän näki hetken aikaa oman varjonsa, kädet takin taskuissa kiitävän +eteenpäin kuun pilvien välitse luikertaessa... Lamppu niin lämpimästi +valaisi hänen kasvonsa... + + * * * * * + +Kolme päivää myöhemmin seisoi Inger-Johanna iltasella ikkunassa ja +katsoi ulos. Rinta kohosi raskaasta mielenliikutuksesta... + +Grip oli kuollut keuhkokuumeesen kirkonkylässä. + +Inger-Johanna oli ollut siellä häntä hoitamassa tähän asti, -- oli +puhunut hänen kanssaan, kuullut elävänsä hänen rajuissa houreissaan ja +kohdannut hänen viimeisen tiedollisen katseensa, ennenkuin se sammui... + +Kuu kulki suurena ja kelmeänä taivaalla. Koko seutu tunturineen ja +muine suurine puhtaine muotoineen loisti niin haaveellisen valkoisena +pakkasessa... + +"Hengen voima on suuri!" huoahti hän surumielisenä, vavahtelevin +sydämmin ... "hän antoi minulle jotain, jonka eteen voin elää!" -- + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Perhe Giljellä, by Jonas Lie + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PERHE GILJELLÄ *** + +***** This file should be named 35522-8.txt or 35522-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/3/5/5/2/35522/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/35522-8.zip b/35522-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..0a2cbc9 --- /dev/null +++ b/35522-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..6d2343e --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #35522 (https://www.gutenberg.org/ebooks/35522) |