diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 34739-8.txt | 3511 | ||||
| -rw-r--r-- | 34739-8.zip | bin | 0 -> 70463 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 3527 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/34739-8.txt b/34739-8.txt new file mode 100644 index 0000000..c4c06a4 --- /dev/null +++ b/34739-8.txt @@ -0,0 +1,3511 @@ +The Project Gutenberg eBook, Naapurimme; Margreta, by Cornelia Lewetzow + + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + + + + +Title: Naapurimme; Margreta + Kaksi kertomusta + + +Author: Cornelia Lewetzow + + + +Release Date: December 23, 2010 [eBook #34739] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + + +***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK NAAPURIMME; MARGRETA*** + + +E-text prepared by Tapio Riikonen + + + +NAAPURIMME; MARGRETA + +Kaksi kertomusta + + +Kirj. + +J. [Cornelia Lewetzow] + +("Erään nuoren tytön elämänvaiheiden" tekijä). + + + + + + +Pietarissa, +A. Lindeberg'in kustannuksella. +1884. + +Pietarissa, +Evdofimovin kirjapainossa, 1884. + + + + + + +MEIDÄN NAAPURIMME. + + + + +Kun isäni monta vuotta sitte siirrettiin tänne kaupunkiin, tuli minun +osakseni vanhimpana tyttärenä seurata häntä asettamaan uutta kotiamme +kuntoon, sill'aikaa kun äiti ja lapset vielä asuskelivat entisessä. + +Isä, jolla oli yhtä rajaton kuin ansaitsematon luottamus +kelvollisuuteeni, jätti kaikki minun toimitettavakseni, ja siinä sitte +seisoin eräänä aamuna epätietoisena ja avuttomana suuressa asunnossa +keskellä mattoja, heinäsiteitä ja puoleksi peitteistään esiin otettuja +huonekaluja. Huoneet olivat suuret ja kokonaan uudistetut; öljyvärin, +liisterin ja höylälastujen hajut täyttivät sopusoinnussa kaikki +huoneet. Yht'äkkiä aukaisin kaikki ikkunat. + +Oli kaunis toukokuun aamu; puhdas, melkein liian raitis ilma virtaili +niin virkistävänä luokseni. Pitkän kadun hiljaisuutta häiritsi +ainoastaan erään vanhan leipämuijan vakavat askeleet; tuuli häälytteli +valkeata vaatetta hänen korinsa päällä ja välkytteli sitä auringon +paisteessa. + +Vastapäätä oli pieni yksikerroksinen rakennus, jonka toisella puolella +oli piha, toisella puolella puutarha. Ruusut kukkivat peilikirkasten +ruutujen takana, rehevä murattiköynnös kiemurteli ikkunapuitteiden +ympärillä, varpunen viheriässä häkissään viserteli täyttä kurkkua, +sukkakudin oli pöydällä ompelukorin ääressä. Muistan selvään kuinka +vilkkaan tunteen se pieni talo minussa herätti siitä, että se oli +todellinen koti, rauhan ja rattoisuuden asunto. Mikä vastakohta +se oli verrattuna kaikkeen epäjärjestykseen, mikä täällä meillä +vallitsi; pihakin komeine pumppuhuoneineen, ja suurine, siistine +kyyhkyislakkaneen näytti niin järjestetyltä ja siistityltä, että sitä +oli oikein hauskaa katsella. Puutarhassa rehenteli helluntaililjoja ja +pioonikukkia; kukkapenkereet olivat sievästi tasoitettuja, käytävät +äsken haravoitut; perimmässä osassa pilkisti pari mehiläiskupua. +Viheriävartinen lapio oli nojautuneena pientä kukkivaa hedelmäpuuta +vasten; se oli varmaankin aivan äsken sinne asetettu; se näytti niin +elävältä. Kuka sen siihen oli asettanut? Mikä hyvä keijukainen siellä +hallitsi? + +Tuskin olin näin kysynyt, kun jo sain vastauksen, kuitenkin aivan +toisellaisen kuin mitä olin odottanut. Pienen soman keijukaisen sijaan +näyttäytyi pitkä, jotenkin ruma ja ijäkäs nainen porstuan ovella; +hänessä huomattava itsenäisyys ja riippumattomuus osoitti häntä tuon +pienen valtakunnan hallitsijaksi. Hänellä oli kori käsivarrellaan ja +siitä hän sirotteli runsaasti siemeniä kyyhkysille. Kun alkuperäinen +hämmästykseni oli asettunut, en voinut muuta kun mielihyvällä häntä +katsella, niin puhdas tyytyväisyys loisti hänen rehellisistä, +kulmikkaista kasvoistaan. Hänellä oli yllään sini- ja valkoraakainen +pumpulihame, joka ahtaasti liittyi hänen sangen kauniisen vartaloonsa, +lumivalkoinen liinavaate-esiliina ja kunnioitusta herättävä, hyvin +laskutettu myssy, jonka nauhat päättyivät korusolmuun leuvan alle. Kun +kori oli tyhjennetty, laski hän kätensä sen sangalle ja katseli +ympärilleen; oli ikäänkuin hän olisi kiittänyt siitä, että aamu oli +niin kaunis. Vihdoin huomasi hän minut; me tervehdimme yht'aikaa; hän +astui ripein askelin pihan yli, kävi viistoon kadun poikki ja seisoi +edessäni. + +"Anteeksi, oletteko majurin tytär? -- Niin, sitähän arvelin. -- Voi, +älkää panko pahaksenne, tahdoin vaan sanoa teille, että koska vesi ei +ole hyvää teidän kaivossanne, niin voitte sitä noutaa meiltä. Se on +kyllä tarkoitukseensa hyvää, Jumala varjelkoon minua herättämästä pahaa +mieltä, pehmeä vesi on kyllä oivallista tarkoitukseensa, mutta ei +juotavaksi. Meillä taas on kirkkainta lähdevettä, oikein Jumalan +siunausta, ja kylmää kuin jäätä se on. Ei, neiti ei saa ensinkään +kiitellä, sillä Herra nähköön, ei siitä minulle vahinkoa tule; kuta +enemmän sitä ammennetaan, sitä runsaammin sitä virtaa. Sitte löytyy +pihassani myös takaportti, jota tahdon pyytää teidän käyttämään, Sen +kautta päästään sivukaduille ja sieltä kävelytielle; siten pääsee +käymästä koko kadun loppuun, ja hyvin moni on tuosta takaportista +iloissaan. -- No, neiti, ei siitä maksa kiittää, olkaa vaan vait. -- +Niin, nyt tiedätte, missä neitsy Brigitta Lund asuu, jos häneltä +jotakin haluaisitte; minä olen ollut kauvan tässä kaupungissa ja voisin +ehkä toisinaan antaa neuvoja." Hän nyökäytti päätään hyvästijätöksi. + +Niin alkoi tuttavuutemme naapurimme kanssa. + +Päivällisajan lähestyessä kuulin iloista melua pienen talon edustalla, +ja näin ihmeekseni kolme rajuavaa poikaa syöksevän sinne. He olivat +nähtävästi kotiintuneita, sillä lakit viskattiin porstuan nauloille ja +koululaukut päästettiin seljistä. Vähää senjälkeen he riehuivat ympäri +puutarhassa; pienimmällä oli kova kiire saada kuntoon heilukiikkua +kahden puun väliin, suurin -- ruskeasilmäinen, tummankauniilla +kiharoilla kaunistettu poikanen -- auttoi neitsy Lundia papuvarsien +pöngitsemisessä. Vihdoin he riemastuneina söivät illallista +huvimajassa. Vanha neitsy levitti tottuneella kädellä voita leivän +päälle; kun viimeinen oli saanut osansa, tahtoi ensimmäinen yhden lisää +ja niin edespäin. + +Huoneemme oli rakennettu korkealle kivijalalle ja sen vuoksi saattoi +pohjakerroksessa olevasta salista katsoa suoraan huoneisin vastapäätä; +neitsy Lund niin sanoakseni vietti elämäänsä meidän silmäimme alla. +Aina ahkera, aina iloinen; se oli todellakin mieltä ylentävää. Minä +usein häpesin itseäni joutohetkinäni nähdessäni hänen uutterat kätensä +niin nopeassa puuhassa milloin ulkona, milloin sisässä, milloin +neulalla, milloin sukkavartaissa; hämäräaikakin käytettiin työhön. +Kunakin aamupuolena luki hän sanomalehden perin pohjin alusta loppuun +vakavin katsein silmälasit nenällä. Se oli velvollisuustoimi; täytyihän +seurata aikaansa ja tapauksia maailmassa. Kun lehti asetettiin syrjään +sai se tavallisesti pienen silittävän pyyhkäyksen, ja neitsy Brigitta +hengähti helpoitettuna; nyt se toimi oli suoritettu. Kaikki muut +askareet toimitti hän omituisella ripeydellä ja halulla, ja usein +tuntui minusta, kun häälyisi hänen ympärillään vaan iloisia ajatuksia +ja muistoja hänen yksinäisyydessään. + +Me puhelimme hyvin vähän toisiemme kanssa, ja silloinkin vaan pari +kolme sanaa, mutta me pidimme hänestä; isänikin selitti, että hän piti +oiva lailla tuosta vanhasta naisesta, joka aina näytti niin iloiselta +ja tyytyväiseltä. + +Kesämmällä sairastuin; se alkoi vilustuksella; minä en voinut mitään +nauttia, ainoastaan pari pisaraa raikasta vettä. + +"Tämä on suoraan pumpusta," sanoi äitini usein, kohottaessaan päätäni +ja asettaen lasia suuni eteen, "hyvä neitsy on sitä itse tänne tuonut." + +Se minua aina ilahutti ja ikäänkuin antoi makua vedelle. + +"Eiköhän vähä vaahterasiirappia tekisi Julialle hyvää?" Äitini näytti +lääkärille lasin täynnä kirkasta, keltaista nestettä. + +"Vaahterasiirappia!" hän väänsi epäävästi suutansa. + +"Se on hunajaan valmistettu ja kuuluu olevan vaikuttavaista." + +Vanhan tohtorin katse muuttui äkkiä iloiseksi, melkeinpä +veitikkamaiseksi. + +"Hunajaan? Vai niin, neitsy Brigitta on siis ollut täällä; hän +sekaantuu aina minun ammattiini ja saa kunnian, kun minun hoidostani +sairaat paranevat. No, käyttäkää sitä sitte Herran nimessä, ei se +koskaan vahingoksi ole. -- Hän on kummallinen ihminen, tuo neitsy +Brigitta," jatkoi hän hymyillen, "jos tahtoo häntä ilahuttaa, niin on +häneltä pyydettävä jotain apua, heti loistavat hänen silmänsä ja häneen +tulee vireyttä, niin että kauhistaa; minä olen sitä usein, usein +koetellut. Ei puhettakaan kyyhkyislakasta; kaupungin kaikki sairaat +vaativat sieltä osansa, ja sieltä riittää kaikille. -- Niin, toivoisin +jo joutuneemme niin pitkälle." + +Kauvan ei kestänyt, ennenkuin olimme siihen tilaan joutuneet; jos se +oli vaahterasiirapin ansio, sen jätän sanomatta, mutta niin melkein +luulen. Ensin kyyhkyislientä pari päivää, sitte kyyhkyispaistia; +tarjottimella oli kauniita kukkia pienestä puutarhasta. Vihdoin tuli +neitsy Lund itse oikein pyhänaamarissa ja sukkakudin kädessä. + +"No, neitiseni, näytättehän oikein reippaalta! Jumala teitä siunatkoon, +lapsi kulta, maatkaa vaan hiljaa, noin. -- Minä otin työtä mukaani, en +sen vuoksi että aikoisin istua täällä kauvan, vaan sen vuoksi, että te +ehkä muuten, jos istuisin toimetonna, katsoisitte velvollisuudeksenne +huvitella minua, ja se ei olisi teille vielä hyväksi. -- Mikä hauska, +iloinen kamari teillä on, ja Jumalan kiitos siitä, että ikkunaverho on +ylöskäärittynä; minua oikein rasitti nähdessäni verhon alhaalla näinä +ihanina kesäpäivinä. -- Niin, nythän saatte jo huomenna istua vähän +ylhäällä?" -- hän istui tuolille, "jos minä häiritsisin teitä, niin +sanotte." + +"Te ette koskaan voi häiritä, neitsy Brigitta, teidän läsnäolonne +vaikuttaa rauhoittavammin kuin kaikki pulverit. Toivoisin vaan, että te +kertoisitte minulle jotakin." + +"Mitä sitte, neiti?" nauroi hän, "te olette jo aikoja sitten liiaksi +vanha kuuntelemaan minun satujani." + +"Tahtoisin kernaimmin kuulla jotakin teistä itsestänne." + +"Itsestäni?" neitsy Brigitta katsoi kummastellen minuun; "onko se +täyttä totta teiltä?" + +"On. Te tekisitte minulle suuren ilon, jos kertoisitte." + +"Minä koetan, jos taidan, mutta ette saa luulla, että elämäkertani +sisältää mitään merkillisiä asioita, tarkoitan sitä, mitä muut kutsuvat +merkillisiksi asioiksi; itse mielestäni on se ollut kyllä merkillinen." + +Hän oli hetken aikaa vaiti, nyökäytti useat kerrat päätänsä, ikäänkuin +hän olisi muistutellut mennyttä aikaa ja alkoi sitte: + +"Isäni oli poliisipalvelija; hän kuoli, kun olin lapsi, mutta minä +muistan hänen selkeästi; pieni, innokas mies, sielustaan ja sydämestään +virkaansa antaunut. Se ei ollut mikään kadehdittava toimi, sanoi kyllä +joskus äiti, kun isä oli kiireessä työssä etsimässä jotakin raukkaa, +jotta tuskin jouti syömään tai nukkumaan; mutta isän mielestä oli se +kunniallinen virka, koska siinä oli suojeltava hyvää pahaa vastaan, ja +saattoihan se totta ollakin. Jos hän sitte sai kiinni jonkun tuollaisen +kurjan raukan, oli hän oikein iloinen ja hyvällä tuulella, ja kertoi +että justitineuvos, se oli pormestari, kutsui häntä oikeaksi kädekseen. + +"Meitä kotolaisia kohtaan oli hän aina hyvä ja hellä, mutta kun tapasin +hänet kadulla virkanutussa ja patukka kädessä -- virkansa +toimituksissa, kuten hän sanoi -- taisin tuskin häntä tunteakaan, niin +ankaralta hän näytti, se ei ollut sama isä, mikä meidän kanssamme +iltasin leikki. Hän on vielä niin selvästi edessäni pikku sisar +selässä; hän oli hänen silmäteränsä, ja pieni herttainen veitikka hän +olikin, aina ystävällinen ja iloinen. Äiti sairasteli usein eikä +suinkaan luullutkaan, että hänen reipas miehensä ennen häntä menisi +pois. Siinä hän nyt istui terveydeltään heikkona kahden turvattoman +lapsen kanssa; tulevaisuus näytti pimeältä. Pormestari oli kyllä hyvä, +mutta mitä apua siitä ajan pitkään oli? + +"Silloin tuli sukulaisilta kirje, että he tahtoivat ottaa toisen +lapsista. Se oli metsätarkastajaperhe, siistiä ja hienoa väkeä; he +olivat aina meillä kortteeria, kun oli markkinat tai näytelmät +kaupungissa. He kyllä käyttivät kotiamme vaan poisastumispaikkana, +mutta me valmistimme heille paraita ruokia, mitä meillä oli, ja he +olivat hyvin ystävällisiä. + +"Uskokaa pois, neiti, että minä olin hädissäni; toisen meistä he +tahtoivat, olihan luultavaa että he ottaisivat minun ja jättäisivät +pienemmän äidin hoitoon. Ja niin itkin, että silmät olivat päästä +mennä, sillä äiti oli minulle rakkain maailmassa. Tavaton nainen hän +olikin ja säätyänsä parempi kaikissa suhteissa. + +"Heidän tulonsa edellisenä päivänä istuin kyyristyneenä eräässä loukossa +äitin puhellessa erään naapurivaimon kanssa. + +"'Herra tiesi kumman lapsesta saan pitää.' + +"'No, kaikkia vielä,' vastasi naapurivaimo, 'se asia on selvä, sellaiset +ihmiset katsovat ulkomuotoon, se on tietty, ja Martta on yhtä kaunis +kuin Brigitta on ruma.' + +"Tämä lausuttiin heikennetyllä äänellä, mutta minä kuulin kuitenkin +jok'ainoan sanan. Äiti huomasi sen, ja naapurivaimon mentyä kutsui hän +minut luokseen ja kysyi: + +"'Pahoittiko se sinun mieltäsi, Brigitta?' + +"'Oi ei, äiti, minä tahtoisin olla paljoa, paljoa rumempi, jos vaan +saisin jäädä sinun luoksesi.' + +"Silloin silitti äiti rokonpanemaa poskeani, pyyhki punaista tukka +parkaani taaksepäin -- niin, neiti, se on ollut punertava, vaan muuttui +varhain harmaaksi -- ja sanoi, että Jumala katsoo sydämeen, ja että +kauneus on vaarallinen lahja. Ruma kyllä löytää ystäviä, jos hän vaan +sellaisia ansaitsee, ja silloin hän ei niitä koskaan menetä, sillä ne +ovat todellisia ystäviä. Ja hän sanoi, että kauneus sitä paitsi on pian +katoava vieras; mutta minulta eivät vuodet voineet mitään ottaa, +ennemmin antaa. Se asia oli varmaan kauvan levännyt äitin sydämellä, +sillä hän puhui niin lämpimästi; minä kätkin sanat, vaikk'en oikeastaan +niitä käsittänyt. + +"Mutta seuraavana päivänä, kun metsätarkastajan väki saapui, kävi +niinkuin naapurivaimo oli ennustanut; he valitsivat heti vähääkään +arvelematta pienemmän. Vähän hämilleni minä kyllä siitä jouduin, mutta +ilo oli kuitenkin minussa valtavampi. Minä hiivin kuitenkin +peilikappaleen luo sänkykamariin, ja katselin itseäni; ruma en minä +mielestäni ollut, ennemmin sangen sievä uudessa surupuvussani. Martta +tuli pian hyväksi ystäväksi vierasten kanssa; hän kun oli tuollainen +ystävällinen pieni olento, joka likeni kaikkia; mutta hän ei myöskään +käsittänyt, mistä oikeastaan oli kysymys. + +"Äiti ja minä oikein itkimme sinä iltana; oli niin tyhjää ja kolkkoa +kotona; oli kun olisimme toistamiseen kadottaneet isän. + +"Seuraavana aamuna tuli eräs tuttava meille; hän oli myös leski, mutta +oli hyvissä varoissa ja oli hänellä vaan yksi lapsi. Hän oli hyvin +puettu, kelpo nainen, jolla oli pisamiset kasvot, mutta kauniit, +viisaat silmät. Hän teki leivoksia, mikä tuotti hyvää voittoa; ja sitte +hän kävi myös taloissa ja auttoi häissä, ristiäisissä ja muissa +suurissa pidoissa. + +"'Kas tässä on vadillinen lihalientä, matami Lund,' sanoi hän +ystävällisesti, 'minä arvelin sen teille tekevän hyvää, ja sitte +tahtoisin kysyä teiltä, josko voisitte lainata minulle Birgittaa +pariksi tunniksi päivässä; minä tarvitsen vähän apua ja tytöllä voi +olla hyötyä siitä, että saa jotakin oppia. Minä palkitsen hänet sen +mukaan kun hän hyödyttää, tuo pikku vekara.' + +"Äiti suostui ilolla tarjoukseen, ja minä seurasin heti eukkoa kotiin, +itse mielestäni suurena ja tärkeänä henkilönä. Oppiaika oli jokseenkin +pitkä, mutta kun koetin parastani, edistyin, ja eräänä sunnuntaiaamuna +hämmästytti Holm'in matami minua kirkkaalla taalerilla ja +muistutuksella, että jos Brigitta jatkaa sillä tavalla, niin hän pian +saavuttaisi oikean kätevyyden. + +"Ei koskaan ole mitkään rahat minua niin ilahuttaneet kuin tämä taaleri, +neiti; minä oikein lensin kotiin. Äiti tahtoi sen säästää minulle, +mutta sitä minä en tahtonut; hänen piti sillä ostaa lihaa, arvelin +minä, ja niin ostettiinkin suuri kappale oivallista, lihavaa härän +lihaa. Minä sain useimmat ateriani Holmin matamin luona, ja silloin +arveli äiti voivansa tyytyä mihin hyvänsä, vaikka hän suuresti olisi +kaivannut ravitsevaa ruokaa. Se asia minua suuresti huolestutti siihen +aikaan, ja kun istuin Holmin matamin hyvin varustetun ruokapöydän +ääressä, ja hän niin lempeästi sanoi: 'Ota vaan eteesi, Brigitta, se on +sinulle hyvin suotua, katsopas Niiloa, kuinka kelpo lailla hän syö,' +Saattoi usein tapahtua, että kyyneleet tulivat silmiini muistellessani, +miten äitillä oli. Isän kuoltua oli hän oppinut kengän päällisiä +ompelemaan ja saanut työtä eräällä suutarilla, tulot olivat mitättömät, +mutta hän ymmärsi säästää ja tulla vähällä toimeen, ja niin kävivät +asiat kuitenkin hyvin. Väliin kun Holmin matami sai jäännöksiä +suuremmista pidoista, jakoi hän siitä äitille; ne olivat onnen päiviä. +Eläinteurastuksen aikana lähettivät tavallisesti metsätarkastajan väki +meille yhtä ja toista. He antoivat meille myös silloin tällöin kuorman +hylkypuita, ja siitä oli suuri apu. Martta oli istuimella ajurin +vieressä; hän oli kasvanut aika lailla, näytti reippaalta ja iloiselta +ja piti meistä niinkuin ennenkin. + +"Iltasin opetti äiti minulle mitä itse taisi, mutta me olimme molemmat +väsyksissä, ja edistykset eivät juuri suuriksi tulleet. Kun minulle +tuli enemmän ikää, luki koulumestarin tytär kanssani tunnin joka päivä; +se oli suuri hyvätyö, ja hän saikin pienen hyvityksen minulta. Kun +sitte tulin suuremmaksi ja reippaammaksi, otti Holmin matami minut +mukaan kesti taloihinsa. Vieraat ihmiset eivät minusta pitäneet, sen +kyllä huomasin, mutta kun olivat minua pari kertaa käyttäneet, sanoivat +he, että pienoiseen kyllä voi luottaa, sen kyllä huomasivat; ja sitte +sain kiitokset luotettavaisuudestani ja tein kunnollisesti, mitä minun +tuli tehdä. Se nyt ei ansainnut kehumista, sillä jos toimittaa +askareensa vakavuudella ja innolla, onnistuvat ne, ja työ käypi +rakkaaksi, jota vastoin huolimattomalle se koko elämän läpi tulee +olemaan taakkana ja rasituksena. Minä ompelin nyt myös hienompaa +valko-ompelusta ja ansaitsin sillä tuntuvasti; asiat rupesivat meille +muuttumaan paremmiksi. Muitten lapsien kanssa en ollut paljo +tekemisissä; he kutsuivat minua punatukaksi ja kyökki rouvaksi, taikki +pieneksi pöllönaamaksi ja pilkkasivat minua vointinsa mukaan. Lapsilla +on välistä kummallinen halu kiusata toistaan. Minä panin asian enemmän +sydämelleni kuin se ansaitsikaan, ja pysyin heistä erillään, mutta kun +olin mielenlaadultani iloinen, en antautunut surun enkä katkeruuden +valtaan, tulin vaan vähän pikkuvanhaksi, niinkuin ne, joiden kanssa +seurustelin. + +"Kun olin kahdenkolmatta vanha, kuoli äiti; hän oli ollut viimeisen +kuukauden hyvin heikko ja nukkui hiljaa ijäksi. Se olikin parasta, +sanottiin, hän oli kumminkin niin kivuloinen raukka, mutta minä en +voinut sanoa niin, sillä hän oli ollut minulle kaikki. Mutta suurena, +suurena lohdutuksena oli, että hänellä oli ollut viimeisinä aikoinaan +paremmat päivät. Joka kerta kun ajattelen, kuinka siististi ja hyvin +hänellä lopulta oli, kiitän Jumalaa. + +"Äitin sairauden aikana kävi Martta meillä; hän oli nyt oikein kaunis +kuusitoistavuotias neito ja lempeä kuin enkeli. Hän vuodatti myös +katkeria kyyneleitä äitin kuolemasta, mutta hänen surunsa asettui +tietysti nopeammin kuin minun. + +"Ensin aijoin jäädä entiseen kotiini ja elättää itseäni samalla tavalla +kuin ennenkin; mutta kaikkien mielestä olin liian nuori ja niin otin +paikan taloudenhoitajana justitineuvoksella. Siinä ei ollut vähää +hoidettavana, tuossa suuressa talossa; alussa kävi se melkein voimieni +yli, mutta tottumus vaikutti paljo. Palkka oli hyvä ja kohtelu samoin; +he olivat sangen kohteliaita kaikki, mutta pysyivät kannallaan, kuten +voi ymmärtää. + +"Rouvan käly, joka kerran kävi meillä kahden pienen tyttärensä kanssa, +oli kokonaan toista luonnetta. Hän oli herttaisin ja ystävällisin +ihminen, mitä milloinkaan olen nähnyt. Mutta hän oli kauhean nuori, +eikä ymmärtänyt juuri ollenkaan taloustöitä, niin että minä sain olla +hänelle kaikessa apuna. Hän saattoi tehdä pilkkaa itsestään ja nauraa +iloisesti nurinpuolisille töilleen, ettei voinut olla yhtymättä +nauruun. + +"'Te olette minun lohdutukseni, neitsy Brigitta,' sanoi hän ja taputteli +minua ystävällisesti, 'Jumala suokoon, että te muuttaisitte meille ja +panisitte taloa vähän kuntoon ja minua hiukan opettaisitte.' Mutta minä +pudistelin päätäni ja pormestari uhkasi sormellaan. + +"'Ei saa houkutella toiselta hänen palveliaansa, Anna, muista että olet +lakipiirissä.' + +"Kaikki joutohetkeni vietin Holmin matamin luona; se oli ikäänkuin +kotini. Hänen poikansa oli äskettäin palannut matkoiltaan ja oli +ottanut arennille kaupungin ulkopuolella olevan höyrymyllyn. Mutta +enhän ole puhunutkaan Niilosta ennen?... Kun olimme lapset, olimme +hyvin vähän olleet toistemme seurassa, vaikka hän aina oli hyvä +minulle; muulla lailla hän ei voinutkaan, sillä se kuului hänen +luonteesensa. Hän oli oikein kaunis nuorukainen, neiti, korkea ja +solakka vartaloltaan, ja hänen kasvonsa olivat niin iloiset ja +vilkkaat; moisia silmiä en ole koskaan nähnyt, niin kauniit ja hyvät, +ja taitava hän oli, hyvillä pohjatiedoilla säätynsä mukaan. Voi olla +että äiti hänestä ylpeili ja halukkaasti puhui pojastaan; ihmiset +nauroivat sitä, mutta minä häntä mielellään kuuntelin. Iltasin teen +juotua sain tavallisesti olla omissa oloissani, kun meillä ei ollut +vieraita; minä otin silloin työtä mukaani ja menin Holmin matamin luo +ja olin aina sydämellisesti tervetullut. Niilo luki ääneen äitilleen ja +minulle; luulenpa että sinä talvena luimme läpi kaikki Ingemann'in +romaanit. Kun kevät tuli, teimme usein pienen kävelymatkan; Holmin +matami ja minä menimme yhdessä ja sitte Niilo riensi seuraamme +myllyltä, josta hän meitä tähysteli. Noita kävelymatkoja en milloinkaan +unohda vaikka eläisin tuhannen vuotta; sellaista kesää ei sittemmin +myöskään ole ollut. Me astuimme tavallisesti polkua aitausten tuolla +puolen viidakkoon ja sen kautta ulos rantavieruun, jossa seisoi vanha +tammi. Vesi oli joka ilta erilainen, mutta kaunis katsella ja mieltä +virkistävä. Kun käännyimme takaisin, alkoi hämytä, ja rauha vallitsi +pelloilla ja niityillä, niin että vaikenimme tahi puhelimme hiljaa, +ettemme häiritsisi. Holmin matamilla oli sukankudin mukanaan ja +astukseli hyvin hiljaa, niin että Niilo ja minä ennätimme edelle ja +saimme seisahtua häntä odottamaan. -- Mutta puhunkohan liian laveasti, +neiti? -- Sen huomaan kyllä itsekin. + +"Ne olivat iloisia päiviä, ja minä niitä nautin täysin määrin, +ajattelematta mikä se olikaan, joka minut niin onnelliseksi teki. + +"Juuri niihin aikoihin saapui kirje rouvan kälyltä, että he +armahtaisivat häntä ja luopuisivat minut hänelle. Miehen isä, joka myös +oli meidän rouvan isä, oli hyvin heikko ja taloudenhoitajattaren +terveys oli myös huono. 'Neitsy Brigitta tulee kyllä, jos vaan sinä +siihen myönnyt,' sanottiin kirjeen lopussa; mutta neitsy Brigittaa ei +haluttanut ensinkään muuttaa kaupungista, ja jäi sinne missä hän oli. +Rouva oli siitä hyvin mielissään; hän ei juuri tahtonut kieltää minua +lähtemästä, mutta tahtoi kernaasti minut pitää. + +"Olette tai jo arvanneet, neiti, että minä pidin Niilosta. Tämä oli niin +vähitellen tapahtunut, tietämättäni, ja sen vuoksi en myöskään ollut +voinut noiden tunteiden heräämistä vastustella, niinkuin olisi pitänyt, +sillä olihan luonnotonta, että sellainen mies loisi katseensa minuun +raukkaan. + +"Kerran kun tein pilkkaa rumuudestani, sanoi hän: 'Sinulla on omat +kasvosi, Brigitta, ja kun kerran niihin mielistyy, niin ovat ne +kauniit.' + +"Näin hän puhui sydämensä hyvyydestä, mutta minä panin siihen syvemmän +merkityksen, ja se minua suuresti ilahutti. + +"Hänen äitinsä viittasi nyt puheissaan myöskin siihen, kuinka +vähäarvoista kauneus on, ja mikä siunaus talossa on kahdesta +kelvollisesta, ahkerasta kädestä. Minä saatoin hyvin huomata hänen +toivovan meidän yhdistymistämme. + +"Ja nyt alkoi Niilo puhella kanssani tulevaisuutensa toiveista. Tämä +tapahtui tavallisesti kävelyillämme, kun olimme ennättäneet niin kauvas +edelle, ettei äiti voinut meitä kuulla. Niin ja niin paljo hän +ansaitsi, niin ja niin paljo hänellä oli säästöpankissa, niin ja niin +paljo vaati vanha mylläri muuttaakseen pois ja jättääkseen kaikki +hänelle. + +"'Eikö tämä näytä lupaavalta, Brigitta?' Ja hän katsoi tyytyväisenä +minua silmiin; ja vaikka hänen silmänsä osoittivat vaan tyytyväisyyttä +ja ystävyyttä, eikä rakkautta, niin rakensin kuitenkin ilmalinnoja, +minkä ennätin. + +"Eräänä iltana, oli jo syyspuoli, tapasi hän minut portin edessä; hän +käänsi heti takaisin ja seurasi minua sisään. 'Kas vaan,' sanoi äiti, +'ennen oli Niilolla aina niin kauhea kiire; mutta nytpä luulen hänellä +jo olevan aikaa viipyäkin.' + +"Minä tahdoin kääntyä pois, mutta Niilo räpytti minulle silmiään; hän +teki sen suoraan ja luottavasti, mutta minä selitin sen minun +tavallani. + +"Miten ilta kului, sitä en tiedä; taivas oli tähtikirkas ja ilma oli +niin suloinen ja tyyni, kun tulimme ulos. Niilo seurasi minua +tavallisuuden mukaan kotiin. + +"'Kuules, Brigitta, minä tahtoisin sinulle sanoa jotakin...' hän +vaikeni; Jumalani kuinka sydämeni sykki. + +"'Minä olen jo kauvan aikonut puhua sinulle siitä,' alkoi hän taas, +'mutta nyt täytyy siitä mielestäni tulla täys tosi. Minä ... minä pidän +eräästä; äiti vanhus luulee olevansa niin viisas, hän luulee sen +sinuksi, niin, se on kuitenkin hyvä, että sinä olet järkevämpi.' + +"Syvään, hyvin syvään vajosin näitä sanoja kuullessani, aina onnen +huipulta saakka, sillä siellä olin viimeisinä hetkinä seissyt. Päätäni +pyörrytti, mutta vaikka olinkin liikutuksen vallassa ja hämilläni, oli +se ajatus kuitenkin mielessäni, ettei hän saisi huomata, ei aavistaa, +mitä sielussani liikkui. + +"'Brigitta,' hän tarttui käteeni, 'luulen sinun tietävän ketä tarkoitan; +Toivon saavani sinun suostumuksesi.' + +"'Niin, niin, tietysti.' En tietänyt itsekään mitä sanoin. + +"'Mutta hän ehkä mielestäsi on vielä liian nuori?' + +"'Ei, ei, miksikä niin?' En vähääkään aavistanut ketä hän tarkoitti. + +"'Kiitoksia, kiitoksia, sinä teet minun niin onnelliseksi. Herran avulla +olen oleva hänelle hyvä, uskollinen mies koko elämäni ajan. Kas, nyt +olemme jo pormestarin talon luona! kävele vielä vähän aikaa kanssani, +Brigitta, tunnen erinomaisen halun saada puhella kanssasi.' + +"'Ei tänä iltana, Niilo, en uskalla.' + +"Niin seisoin pienessä yksinäisessä kamarissani, ja tuska sai vapaasti +purkautua, mutta se ei siitä lauhtunut. Minä olin oikein mielenviassa +ja synnintekijä sinä hetkenä, niin synnillinen, että asetuin peilin +eteen ja ivailin vettynyttä naama parkaani. Tuskin olin sen tehnyt kun +jo kauhistuin itseäni, lankesin polvilleni ja rukoilin Jumalaa ettei +hän kokonaan ottaisi pois kättään minusta. Ja se auttoi; kun vaan +muistamme Jumalaa, on hän armoineen luonamme. Terveyttä ja hyviä +taipumuksia oli hän minulle antanut; oliko se hänen vikansa, että +turhamielisesti olin sydämeeni istuttanut petollisia unelmia? + +"Näin sitte vähitellen toivuin ja muistuttelin kaikkea mitä Niilo oli +lausunut, ja silmistäni putosivat ikäänkuin suomukset. Marttaahan hän +rakasti, Marttaa, omaa sisartani; ne harvat kerrat, jolloin hän tuli +kaupunkiin, oli hän aina ollut heillä, olihan se niin luonnollista. + +"Parempaa miestä ei äitimme taivaassa voinut hänelle toivoa. Jumala +heitä siunatkoon, sanoin, Jumala heitä siunatkoon ja varjelkoon! Mutta +suru sai kuitenkin mielessäni vallan. + +"Toivo oli liian syvälle juurtunut minuun, olin ikäänkuin musertunut; +mistä saisin voimaa välttääkseni enään Niilon tapaamista? Voisinko sitä +kestää?... + +"Seuraavana aamuna teepöydän ääressä näytti rouva minulle kirjettä. +'Taasen valitusvirsi kälyltäni,' sanoi hän, 'taloudenhoitajatar on +joutunut sairashuoneesen, itse voi hän pahoin, talo on mitä pahimmassa +epäjärjestyksessä. -- Mitä minä siihen voin? Sepä on oikein +lapsellista.' + +"'Mutta herranen aika,' pormestari katsoi ylös sanomalehdestä, 'onhan +hänellä luullakseni syytä valitukseen. Voi, sen kuin voisi häntä +auttaa!' Katseensa sattui minuun, siinä oli ikäänkuin joku kehoitus. + +"'Lienee ehkä parasta, rouva, että minä lähden sinne,' sanoin +kiihkeästi. Siinä oli ikäänkuin pelastus; pois, pois, kuta pikemmin, +sitä parempi. + +"Rouva vastusteli heikosti arvokkaalla tavallaan; hän oli kovin äissään, +mutta minä en ollut sitä huomaavinani. + +"Tuli kuuma päivä; hyyrivaunut, joiden tuli viedä minut höyrylaivalle, +läksivät jo seuraavana aamuna; minulla oli täysi työ talon +järjestämisessä ennen lähtöäni, ja sitte minun tuli myös vähän ajatella +matkakapineitani. Hämärässä kävi Niilo ohitse; hän oli siis poissa +kotoa; minä käytin tilaisuutta hyväkseni sanoakseni hänen äitilleen +jäähyväiset. Hän ei ensinkään ollut tyytyväinen päätökseeni ja nureksi +hiljalleen hyvää tarkoittavalla tavallaan. + +"'Viivy vähän, Brigitta, et saa mitenkään lähteä ennenkuin Niilo tulee. +-- Onpa hauskaa kuulla, mitä hän tästä äkkipikaisesta matkasta sanoo. +Istu tänne, lapseni, minuutin kuluttua on hän täällä.' + +"'Kiitoksia vaan, mutta en uskalla odottaa. Jumala teitä siunatkoon +kaikesta osottamastanne suuresta hyvyydestä minua kohtaan. Hyvästi, +voikaa hyvin ja terveisiä Niilolle!' + +"Härme peitti pellot kun seuraavana aamuna ajoin kaupungista ulos. Sumu +peitti metsikön ja nuo hyvin tutut paikat näkyvistäni: niin alakuloinen +en ole koskaan ollut, en ennen enkä jälkeen. + +"'Tprro, seis!' + +"Ajuri seisahutti hevoset; Niilo juoksi alas myllypolkua myöten +vaunuille. + +"'Vai niin, sinä aijoit todellakin lähteä sanomatta minulle hyvästi, +aijoitko todellakin? Kuinka hennoit sitä tehdä?' + +"'Ethän ollut kotona, Niilo.' + +"'Niin, mutta kuitenkin! -- no, silloin minä tosiaankin pidän enemmän +sinusta, sillä sitä en minä milloinkaan olisi voinut tehdä. -- Hyvästi, +Brigitta, ja tule pian takaisin!' + +"Ja tuo hyvä, ystävällinen mies pudisti käteni melkein asemiltaan. + +"Ero Niilosta teki erittäin hyvää sydämelleni; olihan minullakin sijani +hänen sydämessään, sen huomasin, vähäinen ehkä, mutta se oli minun. Ja +kyynelet hiipivät esiin, toinen toisensa jälkeen, Vaan ne eivät enää +olleet tuollaisia katkeria, lohduttomia kyyneleitä. Ja minä rukoilin +Herralta voimaa palvella Häntä, mihin hyvänsä Hän minut asettaisikin, +ja että yksinäistä elämääni aina voisin viettää Hänen kunniakseen. + +"Kuinka minut nuori rouva otti vastaan, sitä en voi kuvailla; oli +melkein kuin olisin ollut pelastava enkeli taivaasta. Ovet olivat +kaikkialla avoinna, kun tulin sisään; ei elollista olentoa näkynyt +missään, minä olisin voinut varastaa sekä kellot että hopeat. Vihdoin +löysin rouvan makaamassa sohvalla eräässä pienessä kulmahuoneessa; +hänellä oli kaula kääreessä ja hän näytti hyvin kurjalta; nuorin lapsi +makasi hänen käsivarrellaan. + +"'Kaikki on niin hullusti kuin suinkin saattaa,' sanoi hän, ja se oli +totta. Alussa olin aivan kuin pilvistä pudonnut. Piika oli huolimaton +tyttö lölläkkä, siivoton ja päälliseksi vielä näsäviisas. Pormestarilla +kävi kaikki niinkuin nyörin mukaan, niin että kyllä ero oli tuntuva. +Mistä tuli alkaa? Pieni lapsi huusi samassa, ja niin alotin siitä. Se +oli, Herra nähköön, puhdas ja siisti, sillä rouva ei päivän pitkään +tehnyt muuta kuin riisui ja puki sen päälle; mutta maito sen pienen +raukan pullossa oli hapanta, niin, entinenkin maito istui vielä kiinni +reunoissa; sitä ei äiti ymmärtänyt. Mikä pieni kurja olento se oli! +Mutta hänellä oli niin kirkkaat silmät, aivan kun kaksi tähteä, ja minä +miellyin häneen heti. + +"Toiset lapset tulivat nyt sisään puutarhasta; toinen oli pudonnut +ojaan, ja toinen oli hänen sieltä ylös vetänyt; he olivat kumpikin läpi +märät. Nyt heidän tuli saada toiset vaatteet, mutta ne eivät olleet +järjestyksessä; piika torui, lapset itkivät, rouva nauroi ja itki +yht'aikaa. + +"'Tällaista elämää olemme viettäneet siitä saakka kun taloudenhoitajatar +sairastui,' sanoi hän, 'minä olen siitä teille kiitollinen, neitsy +Brigitta, että tulitte tänne.' + +"Vähitellen alkoi tulla järjestystä taloon, mutta kovalta piti, +ennenkuin sain piikaa tottelemaan; hän oli tottunut huolimattomuuteen; +entinen taloudenhoitajatar ei juuri ollut järjestystä rakastava, sen +kyllä saatoin huomata. Kapteenin palvelija sitä vastaan oli reipas mies +ja suureksi hyödyksi minulle. Työtä riitti kyllä aamusta varhain maata +menoon asti, ja ajatusvoimani sain myös pitää vireillä, etenkin alussa, +ennenkuin kaikki tuli suunnilleen. Mutta sitä minä juuri tarvitsinkin, +sillä paras keino murhetta vastaan on työ. Kun iltasilla laskin +levolle, olin väsynyt ja nukuin heti. + +"Ajatella muita ja huolehtia heistä tuottaa aina siunausta. Kun sitä +tekee vakuutuksesta ja parhaan kykynsä mukaan; täällä minua nyt +kunnioitettiin enemmän kuin ansaitsinkaan. Rouva ei olisi minusta +enemmän pitänyt, vaikka olisin ollut hänen lihallinen sisarensa. +Kapteeni oli myös hyvänluontoinen herra, jolleka helposti taisi tehdä +mieliksi. Ensimmäisenä päivänä kuulin hänen kyliä sanovan: 'huu, +eukkoseni. Sinun aarteesi on melkein linnunpelätyksen näköinen;' mutta +minun kuultavakseni se ei ollut aijottu, vaikka se kyllä korviini +koski. + +"Kapteenin isän, entisen asiamiehen, huoneet olivat talon toisessa +päässä. Hän oli pieni, laiha herra; kasvonsa piirteet olivat terävät ja +samoin silmät, hän oli aivan kaljupää ja käytti mustaa kalottia. +Luuvalo oli häntä kovasti rasittanut ja tehnyt hänet kivulloiseksi; hän +istui aina pöngitettynä korkeaan nojatuoliin, jalat eräällä +kiikkujakkaralla ja pöytä oli edessä. Nuuskarasia oli ahkerassa +käytännössä, ja hänellä oli tapana puhuessaan napsauttaa sen kantta. +Aamuin illoin tuli eräs mies ja puki hänen ylleen ja riisui häneltä; +perhe toivoi, että hän pitäisi palvelijaa, mutta sitä hän ei tahtonut, +ehkä juuri sentähden, että he sitä toivoivat, sillä sellainen hän oli. +Vanhuksen hoito jäi nyt suurimmaksi osaksi minulle, ja se oli tukalinta +koko asemassani. Hänellä ei ollut levon einettäkään ja alinomaa piti +minun olla häntä passailemassa. Hänellä oli pöydällään pieni hopeainen +soittokello, ja sitä minun tuli totella, vaikka olisin ollut missä +toimessa hyvänsä. Kun ei ole tottunut sellaiseen kutsumiseen, +järisyttää se hermoja, ainakin se minuun teki sellaisen vaikutuksen. +Hän soittikin niin kiivaasti ja käskevästi; tuossa soitossa ilmaantui +oikein kärsimätön ja ärtynyt mieliala. Joka iltapäivä täytyi minun +lukea hänelle sanomalehdet, ja mikä oli vielä pahempaa, kuunnella +kaikkia hänen valitus virsiään ja moitteitaan sukulaisista. Jokaisella +erittäin oli koko syntiluettelo, ja jos minä sanoin vastaan ja +puolustin jotakin vakuutukseni mukaan, tuli asia kymmentä kertaa +pahemmaksi. Minulla oli usein halu puhua suuni puhtaaksi ja maalailla +hänen eteensä kaikki, mitä häntä itseään vastaan olisi ollut +muistuttamista, mutta se ei tietysti minun asemassani sopinut. Hänellä +oli kuitenkin hyvätkin puolensa, ja minua vastaan hän tuli erittäin +kohteliaaksi, kun hän oppi minut oikein tuntemaan. + +"Talvemmalla kuoli entinen talouden hoitajatar ja pormestarin kanssa +päätettiin, että minun piti jäädä paikalleni. Minä olin kaikin puolin +hyvin tyytyväinen. Lapsista pidin hyvin paljo, erittäin oli pienin, +Akseli, iloni; hän varttui päivä päivältä, ja minä pidin sen osaksi +minun ansionani. Tuo pienokainen kurotti kätensä minua vastaan, kun +vaan näki minut ovesta, niin, hän tahtoi minulle, vaikka istui +äitinsäkin käsivarrella. + +"Kotoa sain usein kirjeitä; Niilo ja Martta olivat nyt kihloissa. +Sisareni kirjeissä ilmaantui onni ja toivo; minä vastasin hänelle +vointini mukaan samaan tapaan. + +"Te ehkä ihmettelette, neiti, etten voinut voittaa suruani ja iloita +heidän kanssaan. Jumala tietää, että kuitenkin rehellisesti taistelin +tunteitani vastaan. He tahtoivat, että minä välttämättömästi olisin +tullut kotiin häihin, mutta sen kielsin, siihen ei voimani olisi +riittäneet. Kapteenin väki eivät voineet tulla minutta toimeen, +kirjoitin vaan, ja se olikin totta. Mutta mitä teki Niilo? hän +kirjoitti silloin suoraan rouvalleni ja pyysi niin innokkaasti, että +hän antaisi minun tulla. Se oli häneltä ystävällisesti tehty, mutta +päätökseni oli kuitenkin luja. Rouva ei tietänyt millä tavalla hän +minulle kiitollisuuttaan siitä osottaisi, että minä jäin kotiin, mutta +tämä vaan minua rasitti, niinkuin ansaitsematon kiitollisuus aina +tekee. + +"Ja vuodet vierivät; vähitellen sain rouvan ryhtymään kaikenmoisiin +rouvan tehtäviin kuuluviin askareihin. Talouskirjan hänen tuli joka +viikko läpi-käydä, kuinka vaikealta se hänestä tuntuikin. + +"'Rahoja oikein seuraa siunaus teidän tänne tulonne jälkeen, niin, +voikin ja leipä riittävät paremmin, vaikka ruoka on paremmin +valmistettua. Onhan talouskirja parhaassa kunnossa, älkää minua +rasittako, neitsy Brigitta.' + +"Vaan hänen täytyi kuitenkin, ja vihdoin rupesi taloustoimi häntä +huvittamaan ja hänestä tuli kelpo emäntä. + +"Joka kesä minun kutsuttiin Niilon ja Martan luokse; heillä oli nyt +pieni poika, jonka minun tuli nähdä, mitä kauniin lapsi maailmassa. + +"Minä kielsin kuitenkin; niin, en minä itsekään nyt voinut ymmärtää, +kuinka niin saatoin tehdä. + +"Kapteenin vanhin sisar tuli usein meille; hän oli naimisissa erään +lähellä olevan kartanon omistajan kanssa ja oli aivan entisen rouvani +näköinen. Hän oli vakava, kylmänlainen rouva, hän oli kuitenkin aina +ystävällinen minulle; minä sanon aina, mutta tarkoitan oikeastaan +kahdeksaa taikka yhdeksää ensimmäistä vuotta; sitte hänen käytöksensä +minua kohtaan muuttui. Ensi alussa sitä en oikein tahtonut uskoa, enhän +ollut tehnyt mitään, josta olisin voinut hänen silmissään alentua; se +oli kaiketi vaan mielikuvitusta; seuraavalla kerralla, kun toisemme +tapasimme, oli hän kylmä ja nurja, oikein mahdikas. Minä en ollut +koskaan ollut liiaksi tuttava, vaikka olivatkin minulle ystävällisiä, +ja sen vuoksi se kaksinkertaisesti mieltäni katkeroitti. Eräässä +tilassa lausuin siitä muutaman sanan rouvalleni, mutta hän vaan nauroi. + +"'Kälyni on vanha hupsu, neitsy Brigitta, siinä kaikki.' + +"Tähän aikaan alkoi vanhan herran terveys vähän parata; toinen lääkäri +oli ottanut hänet hoitoonsa, ja lämpimät kylvyt auttoivat. Minun tuli +häntä aina tukea, kun hän alkoi kävellä; toiset eivät sitä oikein +osanneet, sanoi hän, vaikka se oli vaan joutavaa puhetta. Herra +nähköön, se ei ollut mitään hauskaa työtä, ja sitä paitsi oli aikani +täpärällä, mutta kieltää en tietysti voinut. + +"Eräänä iltana, kun menin porstuan yli, kuului kovaa ääntä vanhan herran +huoneista. Tämä ei kuitenkaan ollut mitään outoa, ja minä en sitä sen +enempää ajatellut; kartanon omistajan rouva oli siellä, ja hän ei +koskaan voinut isänsä kanssa sopia. + +"Minä riisuin lapsien yltä, heitä oli nyt kuusi, ja otin tavallisuuden +mukaan pienimmän käsivarrelleni viedäkseni sen sanomaan hyvää yötä +isoisälle; niin oli vanha herra itse toivonut ja pyytänyt. + +"Rouva tuli vastaani etuhuoneessa; silmänsä olivat vettyneet ja hän loi +katseensa alas. + +"'Antakaa tänne lapseni,' sanoi hän vaan, ja otti pienokaisen minulta. +Oli kun ukkonen olisi iskenyt eteeni, sillä sellainen ei hän ollut +koskaan minulle ollut. Samassa tuli käly ja mittaili minua katkerilla +silmäyksillä; sitte hän niiasi ja astui syrjään. Se ei kuulu miltään +näin kerrottuna, neiti, mutta olisittepa nähneet, kuinka hän sen teki, +niin perin ivaavalla tavalla, ett'ette voi uskoakaan. Vereni kuohui, +sillä sellaista en ollut heiltä ansainnut. + +"Asiamies istui nojatuolissa ja hieroi käsiänsä; hän näytti ärtyneeltä, +mutta voittoriemu loisti hänen silmistään. Luultavasti ilmaantui +kasvoissani, että olin loukattu, sillä hän sanoi heti: 'Älkää ensinkään +huoliko siitä, neitsy Brigitta, älkää ensinkään siitä huoliko; me +voimme nauraa heille, niin sen voimme tehdä. Ei ukko vielä ole +elähtynyt, jommoiseksi he häntä tahtovat, hänellä on vielä halu tehdä +oman päänsä jälkeen.' + +"Minä katsoa tuijottelin häneen, sillä en minä ymmärtänyt sanaakaan. + +"'Tyttäreni tahtoo sanoa sitä rikokseksi teidän puoleltanne,' jatkoi +hän, 'hän sanoo, että te sitä kauvan olette tarkoittaneet. Mutta eihän +se olisi mikään niin kauhea onnettomuus, jospa se olisikin totta. -- +No, tahdotteko tulla eukokseni, ja muuttaa kanssani täältä pois?' + +"Hän esitti kysymyksen aivan hullunkurisesti ikäänkuin se olisi vaan +leikillä tapahtunut. Minä seisoin liikkumattomana, melkein +kivettyneenä, mutta heti sen jälkeen käännyin horjuvaa ukko raiskaa +kohden, joka haudan reunalla tahtoi rakentaa itselleen uutta kotia, ja +sanoin hänelle ajatukseni. + +"Herra Jumala, kuinka hän suuttui! Mies parka moitti minua siitäkin, +että olin häntä niin huolellisesti hoitanut ja sen kautta antanut +hänelle syytä siihen luuloon, että voisin hänestä pitää; nyt ei hän +enää koskaan tahtoisi nähdä minua silmäinsä edessä, ei koskaan! + +"Minä palasin nyt lastenkamariin. Rouva istui ja tuuditti pienoista ja +lohdutti sitä, kun se itki. + +"'Älkää nähkö vaivaa,' sanoi hän niin kylmästi kun taisi, 'minä jään +itse tänne sisään.' + +"'Minä en ymmärrä teitä, rouva. -- Teidän täytyy kuulla minua. Kuinka +sitä voi lukea minun syykseni, että appenne tahtoo tehdä minut pilkan +aineeksi vanhoina päivinä?' + +"Hän katsahti ylös, kummastuneen ja kysyväisen näköisenä. + +"'Rouva ehkä luuli, että minä tahdoin hänet ottaa?' + +"'Te ette siis tahdo?' Hän syöksi ylös ja syleili minua riemastuneena. +'Jumala teitä siunatkoon, neitsy Brigitta! olenhan minä aina teitä +puolustanut ja nauranut koko asialle, mutta nyt tänään, kun appi itse +sanoi sen, luulin että kaikki oli sovittu. Kristo, hän ei tahdo, kelpo, +vanha Brigitta ei tahdokaan.' + +"Kapteeni tuli nyt sisään, pudisti kättäni ja kiitti minua; se oli +todellakin hullua kaikki. + +"'Petrea ei suinkaan vielä ole lähtenyt,' sanoi hän, 'minun täytyy etsiä +hänet tänne,' ja sitte hän syöksi ulos. + +"Vähää sen jälkeen tuli hän takaisin sisaren kanssa; tämän kasvot oikein +loistivat, sen vakuutan. 'Minä olen teille tehnyt vääryyttä,' sanoi hän +ja puristi monet kerrat kättäni, 'suuresti vääryyttä.' -- Niinpä hän +todella olikin, ja minä pysyin vähän jäykkänä, vaikka en vihaa +kantanut. + +"Oi, kuinka he olivat iloissaan! Se ei olisikaan ollut leikintekoa, jos +rikas asiamies olisi mennyt uusiin naimisiin, ja jos hän edes olisi +valinnut jonkun hienon naisen! vaan ei tällaista yksinkertaista halpaa +ihmistä. + +"'Mitä nyt aijotte tehdä?' kysyi vieras rouva, 'minä olen teille apuna +neuvossa ja työssä.' + +"'Niin, tänne en voi jäädä, mutta saanhan Jumalan avulla leipäni.' + +"Kun tämän sanoin, alkoi oma, hyvä rouvani itkeä. + +"'Minä tahdon itse passailla appi-ukkoa,' sanoi hän, 'mutta paras +ystäväni ei saa minua hyljätä.' + +"Sellaiset sanat tuntuvat hyviltä pitkiksi ajoiksi, mutta jäädä en +kuitenkaan voinut; asiamies ei sitä myöskään koskaan olisi sallinut. + +"'Nyt löysin keinon,' huudahti herran sisar samassa, ja sitte hän +esitti, että minä muuttaisin tänne kaupunkiin ja hoitaisin taloutta +hänen pojilleen, joiden tuli mennä isoon kouluun. + +"'He ovat silloin hyvissä käsissä, ja me voimme heistä olla huoleti. +Voittehan saada Akselinne mukaanne,' lisäsi hän hymyillen. + +"Minä pyysin miettimisaikaa, neiti, sillä se oli vakava askel, jota tuli +tarkoin tuumailla, kokonainen mullistus kaikissa elämäni suhteissa. +Loppu oli kuitenkin se, että suostuin ehdotukseen. Makso oli hyvä; itse +taitaisin myös ansaita jotakin sen ohessa; kyllä asia kävisi hyvin. + +"Minä olin ollut perheessä niin kauvan ja olin siihen niin kiintynyt, +etten oikein voinut ajatella mahdollisuutta alottaa uudestaan outojen +ihmisten seassa; mutta sillä lailla olin riippumattomampi ja oli minun +parempi, ja luulin kyllä siihen toimeen kykeneväni. Lupa-ajan loputtua +alkaisi uusi elämä; olimme Heinäkuun keskipaikoilla, minulla oli siis +käytettävänäni viisi viikkoa. + +"'Nyt voitte vihdoinkin kerran käydä sisartanne tervehtimässä,' sanoi +rouvani; 'se on teille minun puolestani suotua.' + +"Niin, siihen tahdoin vapaata aikaani käyttää; haluni saada nähdä +Marttaa ja hänen kotoansa oli viime vuosina melkoisesti lisääntynyt. Ja +kuitenkin oli mieleni niin kummallinen, olin levoton, melkeinpä +pelkäsin, se oli niin kauheata, niin synnillistä, jos heidän onnensa +tuottaisi minulle kärsimystä. Minä en voinut saada tätä pelkoa +mielestäni, vaikka rukoilin Herralta apua. + +"Niin sitte jätin hyvästi herrasväelle ja kaikille lapsi kultasille; +siellä ei ollut ainoakaan silmä kuivana, kun läksin, sen voin +vakuuttaa. + +"Minä olin kirjoittanut Martalle tulostani, vaan en ollut määrännyt +päivää. Hyyryvaunujen ajaja seisahti tapansa mukaan pienen ravintolan +luona, aivan lähellä laivanlaskulaituria. Hänen harmaa tukkansa oli +tullut vaaleaksi, muuten oli hän muuttumatta. + +"Oli lämmin päivä, mutta kävi tuuli; sinistä taivasta peitti tiheässä +valkoiset juovikkaat hattarat. Nyt saatoin jo nähdä kaupungin ynnä +myllyn; puut puutarhassa olivat melkoisesti kasvaneet, uusi rakennus +näytti niin kauniilta ja komealta! + +"'Pitääkö tässä seisahtaa, neiti?' + +"'Niin, kiitoksia, Pekka.' + +"Kahlekoira alkoi haukkua, ja oveen ilmaantui mies, pitkä, jokseenkin +tanakka, myllärin pukuun puettu mies. Hän astui pari askelta vaunua +kohden. + +"'Brigitta, Jumala sinua siunatkoon! Terve tullut!' + +"Se oli Niilo. -- Alussa olin vähän pettynyt, sillä se oli hän eikä +kuitenkaan hän, ei sama kuva, jonka olin kätkenyt; mutta seuraavana +hetkenä kiitin Jumalaa koko sielustani, sillä nyt oli kaikki pelko ja +suru hävinnyt, ja se, mikä oli minua niin monta vuotta huolestuttanut, +oli kerrassaan kuin tuulen viemä. -- Te ette minua kaiketi ensinkään +ymmärrä, neiti, enkä minäkään silloin oikein itseäni ymmärtänyt, mutta +Herra olkoon siitä kiitetty, että saatoin antaa toisen käteni hänelle +ja Martalle toisen ja rakastaa heitä kumpaakin yhtä paljo. + +"Sisareni oli pieni, lihava, punakka nainen, sievä ja kaunis katsella, +vaan ei kuitenkaan niin kaunis kuin se nuori tyttö, jonka olin +jättänyt. Poika oli pieni kaunis piltti; hän oli oikein isänsä näköinen +entisistä ajoista. Pienin lapsi makasi vielä kehdossa. 'Se on tyttö,' +sanoi Niilo, 'hän kantaa sinun jälkeesi Brigitta nimeä.' + +"Minä asetin nyt matkatamineeni pieneen, somaan vierashuoneesen, joka +oli minua varten järjestykseen pantu. Heidän mielestänsä olin muuttunut +edukseni, ja se oli kyllä mahdollista, sillä rokon arvet eivät olleet +enään tuntuvia ja tukka oli silitetty taaksepäin myssyn alle; minä +käytin jo silloin myssyä. + +"'Sinua kaunistaa vanhaksi tulo,' sanoi Niilo ja tarkasti minua niin +tyytyväisenä, että minun täytyi nauraa; mutta minä muistelin kuitenkin +äitin sanoja rumista. + +"Te ette voi käsittää neiti, kuinka ihana se aika oli, jota siellä +vietin; oli kuin nuoruuteni muisto olisi palannut. Sydän oli niin +täynnä riemua, että minun väliin täytyi lähteä huoneesta kiittämään +Jumalaa siitä mitä hän minun hyväkseni oli tehnyt sekä sisällisessä +että ulkonaisessa suhteessa. Mutta hirveätä puuhaa he minusta +pitivätkin, ja kummalliselta tuntui sille, joka aina on tottunut muita +passailemaan, itse saamaan passailua muilta. He oikein silmistäni +näkivät, mitä minä toivoin. + +"Ja me astuimme vanhaa polkua aitauksen toiselle puolelle ja metsikön +läpi suuren puun luokse; täti Brigitan puuksi he sitä kutsuivat. +Martalla oli kirsi-marjoja mukanaan, ja me istuimme sammalistoon ja +katselimme rasvatyyntä, sinertävää veden pintaa ja puhelimme Niilon +äiti vainajasta ja menneistä päivistä; mutta minun salaisuuteni tunsi +ainoastaan Jumala. + +"Oikein virkistyneenä ja virvoitettuna jätin heidät; minusta oli +todellakin tullut, niinkuin sanotaan, uusi ihminen. Tulevana vuonna +minun piti tulla taas ja sitte viemään mennessäni pikku Heikki mukaani; +poikasella oli hyvä käsityskyky ja halu kirjoihin, hänestä piti tulla +lukumies. + +"Sitte muutin pieneen kartanooni täällä. Kapteenin sisar lähetti minulle +monta oivallista huonekalua ja muita hyödyllisiä esineitä; itse ostin +mitä puuttui; minulla oli pieni säästövarasto, eikä minun siis +tarvinnut sääliä menoja. Jauhoja, ryyniä ja herneitä oli Niilo minulle +runsaasti varustanut, ja sisareni pani minut väkisinkin ottamaan +häneltä palttinaa ja lakanoita; ne olivat kotitekoista, hyvää ja +kestävää kangasta. Rouva, tarkoitan omaa rouvaani, piti huolta siitä, +mitä tarvittiin huoneiden kaunistukseen: vaskipiirroksia, pieni +öljyväritaulu, pöytävaate ja ikkunaverhoja. Meille tuli oikein kaunista +ja siistiä. + +"Niin, oli oikein hupaista, sen voin vakuuttaa, varustaa omaa kotia; +olin niin iloinen, kun sain itse määrätä, missä kaapin piti seistä, +että kyllä huomasin, etten olisi sopinut miehelään menemään. Tuntui +niin kummalliselta saada olla itse määrääjänä tarvitsematta kysyä +neuvoa keneltäkään muulta kuin omalta järjeltään, mitä tulisi tehdä. +Asiamiehen soittokelloa muistelin usein, enkä sitä koskaan mielihyvällä +voinut tehdä. + +"Poikien kanssa kävivät asiat hyvin; minä olen aina pitänyt lapsista ja +senvuoksi hyvin sopinut heidän kanssansa. Mutta Akseli olikin tavaton +poika, ja Heikki oli jo tullessaan niinkuin oma poikani. He olivat +ahkerat ja hyvät kaikki neljä. Rehtori sanoikin minulle kerran: 'Se on +teidän kunnianne, neitsy Brigitta, sillä ilomielinen ahkeruus on +tarttuvaista', mutta se oli noin puoleksi leikkipuhetta tietysti. +Väliin sattui kyllä myöskin tulemaan solmuja väliin pikku herrasväen +kanssa; mutta minä en koskaan turhan aikaisesti ollut myöntyväinen, ja +niin asiat tasaantuivat. Vanhemmat olivat aivan tyytyväiset ravintoon +ja kaikkeen. On oikein hyödykästä valmistaa ruokaa pojille, +neiti; vanhempi oikein mielihyvällä katselee heidän hyvää, +kelpo ruokahaluansa. -- Puutarhaa ja kyyhkyisiä hoidimme yhdessä, ja +lupa-aika ilahutti meitä kaikkia saman verran. Lyhyemmät lupa-ajat +vietin aina Akselin vanhempain luona -- asiamies oli nyt kuollut -- +kesäluvat myllytalossa. + +"Tulojani seurasi oikea siunaus; joka vuosi panin pienen summan säästöön +ja taisin pian ostaa talon; niin, olihan minulla myös vähän entisistä +ajoista; ompeluneulan avulla sain myöskin runsaasti. Olisin kyllä +voinut elää vähän mukavammin, mutta miksi sitä tekisin? Kuta ahkerampi +olin, sitä nopeammin kului aika toisesta Elokuusta toiseen. + +"Akseli pääsi ylioppilaaksi, Heikki ja toiset pääsivät ylioppilaiksi, +mutta heillä oli pienempiä veljiä, jotka tulivat heidän sijaansa, ja +niin asiat jatkuvat; mutta nyt minulla on myös nuorin sisareni poika, +jos neiti on hänet huomannut, jolla on tummat kiharat; niin, hän +täyttää, luulen ma, jouluna jo neljätoista vuotta. Heikki on jo pappi +ja naimisissa; oikein Jumalan mies hän on. Minun pitää myös hoitaa +taloutta hänen pojilleen, sanoo hän, mutta kukapa uskaltaa niin kauvas +eteensä ajassa katsoa? Akselini muutti suuntaa ja meni upseeriksi; hän +uhrasi henkensä isänmaansa edestä, Jumala siunatkoon hänen muistoansa. + +"Tämän kaupungin asukkaat osottivat minulle heti alusta tavatonta +ystävyyttä; niin, tahtoivatpa kutsua minua pitoihinsakin, mutta siksi +ei minulla ollut tarpeeksi kasvatusta, ja sen sanoin heille suoraan. +Tulla kauneisin vaatteisin puettujen ihmisten seuraan ja puhella +hienosti heidän kanssaan, sitä en ymmärtänyt; mutta jos he minua +jossakin suhteessa tarvitsivat, niin tiesivät missä asuin, ja voivat +tulla luokseni tahi lähettää minua etsimään. + +"Niin, nyt olen päättänyt, neiti; kun en vaan olisi teitä väsyttänyt? +Mutta niin käy, kun vaan irroittaa vanhan puheliaan eukon +kielijännettä, niin sitä pulppuaa kuin lähteen silmästä." + +"Teidän tulisi kertoa vielä enemmän, neitsy Brigitta, teidän tulisi +kertoa, kuinka paljon rakastavasta sydämestä ja avuliaasta kädestä +saattaa riittää, silloinkin kun niillä on vähän hallittavana." + +Hän taivutti päänsä alaspäin: "Jumala on ollut minulle hyvä, neiti, +minä rakastan lähimmäistäni." + +Vanhus kääri nyt sukankutimensa kokoon, taputteli ystävällisesti +kättäni ja meni; mutta siitä päivästä alkaen näytti minusta tuo pieni +kartano vielä ystävällisemmältä ja hauskemmalta kuin ennen. + + + + + + +MARGRETA. + + + + +Provasti ja hänen vaimonsa istuivat pienellä penkillä mäellä tammen +alla ja lepäsivät päivän vaivoista; lukuisa lapsiparvi pyöri heidän +ympärillään iloisesti leikkien, kiipesipä pieni poika rohkeasti aina +suuren tammen huippuun saakka äitinsä kielloista huolimatta. + +Oli kaunis kesäilta, hiljainen ja rauhallinen; provasti poltti tupakkaa +pitkästä piipusta; hänen kasvoissaan ilmaantui hyvyys, vaikka jotakin +kummallista oli hänen katseessaan, joka siirtymättä ja tarkkaavana oli +luotuna mäen juuressa olevaan suureen kiveen, ja kuitenkaan ei hän sitä +huomannut, yhtä vähän kun hän huomasi iloisia peltoja, missä viheriä +vilja lainehti, tahi orjantappurapensastoa valkoisine kukkineen, joiden +suloinen tuoksu tulvaili hänen luokseen, tahi oivallisia lehmiä, hänen +omaa karjaansa, jotka olivat niityllä laitumella, taikka tuota pientä +juutilaista kylää, joka -- vaikkei se läheltä nähden ollut juuri kaunis +-- näytti niin viehättävältä ruohoisen mäen juurella. Hän ei kaikesta +tästä mitään huomannut; hänen ajatuksensa olivat kokonaan sisällisiä, +ja, vaikka olikin näkevä, koski ulkomaailma häneen yhtä vähän kuin +sokeaan. + +Vaan mitä hän ajattelikaan? Siihen on helppo vastata; hän ajatteli +sitä, mitä hän aina ajatteli: eri kielien yhtäläisyyksiä ja +erilaisuuksia, sanojen yhteyttä ja alkujuurta. + +Hänen ei olisi pitänyt ruveta papiksi, vaan tiedemieheksi, +kieltentutkijaksi; ja kuitenkin hän oli innokas pappi, vaan se hän oli +pakosta; hänen halunsa oli vaan opintoihin, ja hänen tuli suuresti +ponnistella voimiaan kohotakseen kuopasta, johon hän hengellisesti oli +vajonnut. Hän oli muuten niin hyvä, hänen sydämensä niin rakkautta +täynnä, hänen uskonsa niin luja, ja kun hän väliin pani tieteelliset +tutkimuksensa syrjään, oli hän hyvin viehättävä, iloinen, vieläpä +lapsellinen, hän katseli silloin mielihyvällä ja ihmetellen +tavallisimpiakin esineitä, ikäänkuin ne olisivat olleet aivan uusia, +hämmästyttäviä ilmiöitä. + +Mutta jos tuo kelpo pappi ei silmiään käyttänyt, niin käytti hänen +vaimonsa omiaan sitä paremmin. Siinä hän istui niin levollisena +silmälasit ohuella nenällään ja kutoi sukkaa, vaan ajatukset eivät +olleet yhtä levolliset, ja silmät vilkkuivat kaikkiin suuntiin; ei +mikään voinut jäädä niiltä huomaamatta, ei sekään, että tarhapiika +seisahtui pähkinäpensasten alle ja puhui pari sanaa -- ne olivatkin +tietysti pari pitkää sanaa -- armaansa, myllärin rengin kanssa. + +"Kyllä hän on saava kuumaa," ajatteli provastin rouva, "niin, Herra +tiesi, miten kävisi, ellen minä kaikkea valvoisi," ja samassa hän loi +mieheensä vähän ylvästelevän katseen; hän ei miestään käsittänyt, ei +ollut häntä koskaan käsittänyt. Olihan kieli sellaista kuin se oli; +sillä voi lausua ajatuksensa kirjallisesti ja suullisesti, tehdä +itsensä muilta ymmärretyksi, ja sehän lie pääasia; minkälaista se +muinoisina aikoina oli ollut, kuinka se oli syntynyt, sehän oli vallan +yhden tekevää, ja hän piti provastia ihmisenä, jonka ajukammio ei ollut +aivan järjestyksessä. Kuitenkin hän häntä rakasti; provasti oli hyvä +mies, mutta ei ensinkään käytännöllinen; niinkuin lapsi, kun hänen tuli +jotakin toimittaa; rouva taas oli käytännöllinen, ja se oli suuri +siunaus provastille, että oli saanut hänet, arveli hän. + +"Mutta missä Margreta viipyy?" kysyi rouva katsellen ympärilleen. + +"Hän tulee heti," huusi pikku Paavo, jolla oli mitä avarin näköala +ylhäällä puun latvassa; "minä näen hänet puutarhassa; nyt hän avaa +puutarhan veräjän." + +Äiti suuntasi terävän katseensa puutarhaan päin, josta kahdeksantoista +vuotias Margreta läheni. Hän oli korkeakasvuinen, solakka tyttö, +silmänsä olivat kauniit, siniset, posket rusottivat terveydestä, +hymynsä oli herttaisinta, äänensä ja naurunsa sointuvinta. Hän kiirehti +kepein askelin polkua myöten ja heilutti kirjettä kädessään. + +"Aatteles, äiti," huusi hän, "minä olen saanut kirjeen Emililtä, ja hän +tulee pian." + +"Pian?" + +"Niin, odotapas niin saat kuulla: hänen ystävänsä Villiam Höeg -- +muistathan hänen usein puhuneen hänestä, se nuori mies, joka peri niin +äärettömän paljon rahaa englantilaiselta äitiltänsä -- on tarjonnut +hänelle vapaan matkan ulkomaille. Eikö se ole hauskaa? Armas Emil. +kuinka se minua ilahuttaa! Jumalan kiitos, että hän jo on suorittanut +tutkintonsa. -- Nyt, äiti, aikoo hän tehdä pienen poikkeuksen tänne, ja +yhtyy ystävänsä kanssa Hamburgissa. Hän tulee jo huomenna!" + +Nuori tyttö teki pienen hyppäyksen ja ojensi kauniita pyöreitä +käsivarsiaan, ikäänkuin olisi tahtonut syleillä koko maailmaa. + +Äiti näytti tyytyväiseltä, vaan kuitenkin miettivältä, sukankudin oli +vaipunut alas hänen polvelleen. + +"No niin," sanoi hän verkalleen, "minusta se on myöskin onnellinen +tapaus; nuorilla on hyötyä siitä, että saavat nähdä maailmaa; +sitäpaitsi hän ehkä voi tehdä edullisia tuttavuuksia; kaikissa +tapauksissa hän saa harjoitella kielten puhumista. Vaan mitä nyt! Minne +Margreta joutui?" + +"Hän juoksi takaisin puutarhaan," kuului tammen latvasta, "hän poimii +kukkia ja sitoo kiehkuroita; tai tuossa hän tulee vesikannu ja pieni +harava kädessä; kyllä tiedän minne Greeta aikoo mennä, äiti, varmaankin +Ludvigin ja herra Jensenin haudoille." Rouva pudisteli päätään, +ikäänkuin olisi arvellut tyttären tehneen hyvin tarpeettoman matkan; +sitte kääntyi hän miehensä puoleen ja sanoi hänen käteensä tarttuen: + +"Koll kultaseni, tahdotko ottaa huomataksesi minun puhettani?" + +Tämä käänsi katseensa pois kivestä ja silmäili vaimoansa voimatta tehdä +eroitusta näiden molempien esineiden välillä. + +"Emil tulee kotiin huomenna." + +"Emil tulee kotiin huomenna," matki hän mitä soinnuttomimmalla äänellä; +sitte hän äkkiä voimakkaalla ponnistuksella kokosi ajatuksensa; +katseensa sai eloa, ja iloisella isällisellä tunteella kysyi hän: + +"Tuleeko Emil huomenna kotiin?" + +Kun rouva Koll tämän myönsi, katsoi hän erittäin tyytyväisenä +ympärilleen, poimi jalkojensa juurella olevan pienen kukkasen, joka +juuri oli yöksi sulkenut teränsä, ja selitti että se oli mitä kaunein +kukka, jota voi nähdä. + +"On ihana ilta, ystäväni, tavaton ilta, ja poikani tulee; no, se täytyy +myöntää, ne ovat iloisia uutisia. Kaikki on niin kaunista ja verevää! +Vilja on niin korkeata, oikein ihmeellistä. Vaan kas, tässä kasvaa +'miekkoja'; ottakaamme niistä joitakuita mukaamme antaaksemme linnulle, +toisten kanssa voimme tapella; tulkaa tänne Paavo, Risto, Antti! Vai +niin, pikku Miinakin tahtoo päästä mukaan, niin, hän saa istua isän +käsivarrella." + +"Nyt minä menen," sanoi rouva kohauttaen olkapäitään; "sinä tulet +mukaan. Sohvi, ja luet minulle sanomalehtiä." + +Vaan Margreta astui reippaasti polkua myöten, joka vei ruispellon läpi +kirkkomaahan; sieltä täältä poimi hän kukan ja liitti sen kukkavihkoon. + +Kirkkomaa oli mitätön, huonosti hoidettu ja rikkaruohojen peittämä; +ainoastaan siellä täällä näkyi jälkiä rakkaasta ja huolellisesta +hoidosta. Margreta asetti kukkavihkon pienelle lapsen haudalle, +haudalle veljen, jota hän tuskin muisti; kiehkuran hän ripusti +yksinkertaiselle, valkeaksi maalatulle puuristille, jossa oli +luettavana nimi Henrik Jensen. + +Hän oli ollut pitäjän koulumestari, sukulaisitta, ystävittä; nyt eli +tuon vanhan nuoren pojan muisto ainoastaan nuoren, uskollisen tytön +sydämessä, joka seisoi kumartuneena haudan ylitse, kasteli kukkia, +haravoi ja puhdisteli, joten pieni hauta tuli somaksi ja sieväksi. + +Hän oli hänestä pitänyt aina siitä saakka kun hän viisivuotisena +tyttöriepuna oli istunut hänen polvellaan ja kuunnellut hänen satujaan; +hän oli hänet opettanut soittamaan kirkon pieniä urkuja ja veisaamaan +kauniita virsiä; niitä oli hän veisannut vanhukselle, kun hän oli +kuolemaisillaan, ja niin kalpeana makasi vuoteellaan, ja hänen silmänsä +samassa siunaavina olivat kiintyneet tyttöön -- sitä hän ei koskaan +unohtanut. + +Alkoi jo tulia pimeä, kun hän päätti työnsä; hänen tuli rientää kotiin, +jossa hänellä oli paljo toimittamista, sillä Margreta oli reipas tyttö, +oikein reipas tyttö. + +Ennen täysikasvuiseksi tuloansa ja sisartensa kanssa käydessään +Bokedalissa, paronin perheen luona, jonka kotiopettajatar heitä yhdessä +paronin omien lasten kanssa opetti, oli pappilassa taloudenhoitajatar, +vaan vaikka tässä toimessa oli useita ja hyvin erinkaltaisia naisia, +olivat he kuitenkin kaikki toistensa kaltaisia siinä suhteessa, +etteivät voineet toimittaa askareitaan rouva Kollin mieliksi. "Pikku +Greeta, joka etupäässä rakasti rauhaa ja jolla oli hyvä sydän ja +erittäin ahkerat kädet, auttoi parhaan taitonsa mukaan ja tuli pian +huomaamaan, ettei kuitenkaan ollut aivan mahdotonta tehdä äitin +mieliksi. + +"Luulen kyllä voivani ne toimet suorittaa," ajatteli hän itsekseen 16 +vuotta täyttäessään, "ja sitten syntyisi meille lepo ja rauha: ne rahat +jäisivät sitte säästöön, ja nyt, kun Emilin opinto maksaa niin paljo, +olisi se kyllä tarpeen; sopiihan kuitenkin koettaa." + +Ja koetus onnistui; tuo nuori tyttö nousi ylös leivosenkin noustessa, +ja kaikki sujui häneltä niin hyvin ja helposti. Ne olivat tosin +epärunollisia asioita nuo toimet, maidon kuoriminen, voin kirnuminen, +juuston valmistaminen ja voileipien tekeminen, mutta uskollinen, +rakkautta uhkuva mieliala, jolla hän tämän teki, jalostutti askareet. +Joka päivä jälkeen puolisen pelasi hän isänsä kanssa sakkia, ja kahvin +juotua teki hän hänen kanssaan pienen kävelyretken, hiljaa ja +levollisena, kun isä oli ajatuksiinsa vajonnut, ja viserrellen +kuin pieni iloinen lintu, kun isä oli halukas häntä kuulemaan. +Iltapäivällä hän hoiti puutarhaa vanhan Loonan avulla; se oli hänelle +virvoitukseksi, ja jos hänelle jäi joku lyhyt joutoaika, hiipi hän +tiheään niinipuumajaan lukemaan jotakin hyvää kirjaa; harvoin kuitenkin +tapahtui, että hän siellä sai rauhassa istua. Kristo ei saanut selkoa +läksyistään, hänen täytyi häntä auttaa; pikku Miina oli repinyt suuren +reijän hameesensa, se oli Greetan korjattava, ennenkuin äiti sai sen +nähdä; Paavo ja Antti olivat riitautuneet ja olivat tukkanuottasilla, +ja hänen täytyi käyttää kaikkea hellää, vaan vakavaa sisarellista +valtaansa heitä sovittakseen; ja näiden huolien ja puuhien jälkeen tuli +neljätoista vuotias Sohvi ja pyysi niin sydämestään häntä, seuraamaan +itseään vähän metsään, jota pyyntöä ei voinut kieltää. + +Kun Margreta joskus kävi tervehtämässä nuoria neitoja, ikäkumppaniansa +ja uskottuja ystäviänsä, ja näki heidän neulovan mitä kauniimpia +päänalusia ja jalkatuoleja, joihin syntyi kukkasia heidän kättensä +työstä, ja kun hän ajatteli, että päivä oli kokonaan heidän omansa, +että he saattoivat lukea, soitella ja kävellä aivan oman mielensä +mukaan, niin tunsi hän kyllä itsensä sidotuksi ja arveli, että he +olivat häntä paljoa onnellisemmat; mutta eikö hän taas ollut paljoa +hyödyttävämpi? hän luuli melkein myös olevansa enemmän rakastettu ja +tarpeellinen. Monet äänet huusivat lukemattomia kertoja päivässä: +Margreta, Margreta, missä on Greeta? Hänkin oli onnellinen, niin, hän +ei tahtonut elämäänsä heidän kanssaan vaihtaa. + +Rouva Koll oli merkillinen nainen; hän tiesi kuinka kukin asia oli +tehtävä ja taisi oivallisesti saada eloa ihmisiin, mutta itse hän ei +kyennyt toimeen, tahi ehkä oikeammin ei tahtonut. Sukkia hän kuitenkin +kutoi sekä suurille että pienille; sitä taas ei Margreta olisi voinut +tehdä. Useat kerrat päivässä kävi tuo sievä, siisti pikku rouva ympäri +talossaan ja tarkasti, josko kaikki kävi niinkuin piti, ja onneton +silloin se, joka oli ollut huolimaton! + +Vihdoinkin oli Emilin kamari kunnossa. Peilipöydällä oli lasissa +kauniita niittykukkia ja lehtiä, kaikki hajutonta, jottei hänen unensa +tulisi häirityksi. Kulmassa riippui suuri tupakkipiippu ja kukkaro, +jonka Margreta itse oli kutonut ja joka oli täynnä tupakkaa, sillä Emil +tuli isäänsä ja oli vasta silloin oikein hyvällä tuulella, kun hänellä +oli piippu suussa. Mielikirjat eivät myöskään olleet unohduksissa; +vanha viulu, jota hän poikana oli vinguttanut, riippui seinällä, +onkivapa seisoi nurkassa, valkoiset ikkunaverhot, äsken ylösripustetut, +häälyivät edes takaisin avonaisessa ikkunassa; kaikki näytti niin +ystävälliseltä, raittiilta ja siistiltä, nuori tyttö katseli tätä +tyytyväisenä ja riensi sitte omaan pieneen kamariinsa. Kello oli jo +paljo, Emil saattoi kohta tulla, ja hän tahtoi ensin vähän pukeutua. + +Margreta ei ollut turhamielinen; hän ajatteli kuitenkin seistessään +peilin edessä palmikoiden paksua, kiiltävää, vaaleanruskeata tukkaansa, +että olisi hauskaa, jos hän Emilin mielestä oli kasvanut edukseen. +Vaalean sininen puku pantiin ylle ja sen päälle yksinkertainen musta +esiliina, ja nyt hän oli valmis ja hiipi hiljaa ulos huoneesta +puutarhaan; Emil antoi tavallisesti vaunujen seisahtaa ja astui itse +edellä saapuakseen odottamatta; nyt tahtoi Margreta mennä häntä +vastaan. + +Hän oli niin iloinen; hän katseli pieniä lintuja, jotka nousivat niin +korkealle ilmaan -- oi, suloista oli matkustaa; se kun saisi olla +mukana; mutta seuraanhan minä tavallaan mukana, ajatteli hän; saanhan +nähdä kaikki, jospa vaan toista kättä hänen kirjeittensä kautta. + +Kun Margreta oli astunut melkoisen matkan, kuului äkkiä Emilin rakas, +hyvin tuttu ääni; samassa seisoikin hän hänen edessään. + +"Sinä arvasit, että minun piti tulla tätä tietä, armas Greetaseni; oi, +annappas kun oikein katselen sinua, kuinka näytät kauniilta ja olet +tullut suureksi! Mutta, olinhan unohtaa, minulla on mukanani rakas +vieras; niin, voit tuskin häntä nähdäkään, polku on niin kapea, että +hän on aivan piilossa takanani. Se on Villiam Höeg; hänelle tuli äkkiä +halu seurata minua tänne; nyt jäämme tänne kolmeksi viikoksi." + +Margreta hämmästyi vähän, kun hän näki tuon hienon, nuoren herran, joka +seisoi hattu kädessä ja katseli häntä veljen olkapään yli; hän rohkaisi +kuitenkin pian mielensä, sillä hän oli liian suora ja luonnollinen +ollakseen hämillään; sitä paitsi näytti vieras niin hyvältä ja +ystävälliseltä, ja vierasvaraisuus oli hänen mielestään pyhä +velvollisuus. + +Vapaalla, vaan kuitenkin naisellisella tavallaan ojensi hän hänelle +kätensä ja kiitti hänen Emilille osottamastaan ystävyydestä ja siitä, +että nyt oli tullut heitä tervehtimään. + +Oli kun jo olisivat kauvan olleet tuttavia, ja niinhän he olivatkin +veljen kautta. Margreta ei koskaan ollut nähnyt niin iloisia ja +onnellisia kasvoja; oli mahdotonta uskoa, että murhe tahi edes vakavat +ajatukset koskaan olisivat nostattaneet pilveä hänen avonaiselle, +kirkkaalle otsalleen. + +He saattoivat käydä vaan perättäin; Margreta kävi edellä, sitte tuli +Villiam Höeg ja Emil viimeisenä. + +"Me puhelimme juuri teistä ja teidän perheestänne, kun te tulitte," +sanoi nuori mies, samassa kiinnittäen kourallisen ruiskukkia +olkihattuunsa, jonka hän sitte asetti reippaasti kallelleen kiharaiseen +päähänsä; "Emil on minulle esittänyt kaikki olonne, nyt luulen +todellakin tuntevani teidät kaikki sekä sisällisesti että +ulkonaisesti." + +Provastin rouva hämmästyi kyllä, mutta oli myös hyvin tyytyväinen tuon +rikkaan nuoren miehen sinne tuloon; tuhansia iloisia tulevaisuuden +toiveita kuvastui heti hänen ajatuksiinsa; vaan hän oli, niinkuin +tiedämme, hyvin ymmärtäväinen nainen ja salasi sen vuoksi täydellisesti +ilonsa niin suuren kylmyyden varjoon, kuin kohteliaisuus salli. + +"On vähän ajattelemattomasti, rakas Emilini, että olet kutsunut herra +Höeg'in tänne; mitähän houkutusta voisikaan yksinkertainen pappila +tarjota ylellisyydestä pilaantuneelle nuorelle herralle?" + +"Sinä et häntä tunne, äiti kulta; hän ei ole vähääkään vaatelias, mutta +jos aijot kursailla häntä ja olla häntä kohtaan kylmä ja vieras, niin +on hänen olonsa täällä ulkona tuntuva erittäin ikävältä." + +Mutta pastori Koll pudisti lämpimästi vieraan kättä ja pyysi hänen +olemaan pappilassa niinkuin kotonaan -- kehoitus, jota Villiam heti +noudatti. + +Kun Margreta vähää senjälkeen tuli kutsumaan seuraa illalliselle +huvimajaan, näki hän ihmeekseen Antin istuvan vieraan polvella, ja +pikku Miina taas, joka muuten oli niin ujo, istui rohkeasti hänen +käsivarrellaan ja mellasti hyvin tuttavasti pienillä, palleroisilla +käsillään hänen kiharoissaan. + +"He ovat oivallisia, vilkkaita lapsia; tuo pieni tyttö on teidän +näköisenne; me olemme jo hyvät ystävät," ja hän heilutti lasta ilmassa. + +Aurinko oli tuskin noussut seuraavana päivänä, kun Margreta hiljaa hiipi +puutarhaan koppa käsivarrella ja veitsi kädessä; hän tahtoi hyvään +aikaan ottaa kasviksia ja valmistaa Emilin tietämättä hänen +mieliruokaansa aamiaiseksi. Ei kulunut paljo aikaa, kun hän kuuli +askeleita, ja kun hän äkkiä katsoi taakseen, seisoi veikko herra +käärittynä yönuttuunsa ja piippu hampaissa aivan hänen vieressään, +iloisen ja miettivän mielenrauhan kuvana; hänen ystävänsä, vaaleissa +kesävaatteissa, olkihattu päässä ja sikari suussa seisoi taampana ja +näytti vähemmin miettivältä, vaan enemmän huolettomalta ja +onnelliselta. + +Margreta oli tottunut siihen, että Emil joutoaikoina seurasi häntä +kaikkialle; hän ei siis ensinkään ihmetellyt, että he seurasivat häntä +maitokamariin, missä he huvittelivat itseään syömällä kerman +viilipytystä. Puhe sujui niin sukkelasti. Margretalla oli niin +paljon kyseltävää, heillä niin paljo kerrottavaa, Emil kertoi +levollisella tavallaan. Villiam elävästi ja vilkkaasti. Teatteri, +kirjallisuus, seuraelämä -- kaikki otettiin puheeksi ja käytettiin +keskusteluaineeksi; vähän pintapuolista ehkä hänen arvostelunsa oli, +mutta nuoren tytön mielestä se oli niin hupaista, ja parasta kaikista +oli, että hänen hyvä sydämensä ilmaantui kaikessa. + +Pappilassa syntyi elämää ja liikettä; vanha kuski ja verrattain yhtä +vanhat ruunat saivat olla ahkerassa työssä; sitäpaitsi teki nuoriso +pitkiä kävelymatkoja; Emil oli suuri kävelemisen ystävä ja tahtoi aina +astua yhä kauemmas. + +"Mutta jaksaako sisaresi?" kysyi Villiam ja katsoi tyttöön. + +"Jaksaa kyllä! Greeta on reipas tyttö." Ja niin astuttiin eteenpäin. + +Nuori vieras oli hänelle hyvin kohtelias; milloin hänen tuli levätä, +milloin toi hän hänelle lasin maitoa ja Margretan tuli aina määrätä +kävelysuunnan. Hänestä tuntui niin uudelta ja oudolta siten olla +päähenkilönä. + +Aika kului liian nopeasti, niin arveli jokainen, mutta ei se kenenkään +mielestä nopeammin kulunut, kuin Villiamin ja Margretan. + +Eräänä sunnuntai-iltapuolena -- nuoret vieraat olivat silloin jo +kolmatta viikkoa pappilassa -- tuli Margreta kylän toisella puolella +olevasta mökistä kantaen pientä tyhjää koria; hän oli vienyt vähän +ruokaa eräälle sairaalle torpparille ja tuli nyt sieltä itkien -- voi, +hän oli nähnyt paljon kurjuutta ja surkeutta. Perheenisä makasi kovassa +kuumeessa; ne kädet, joiden tuli elättää vaimon ja pienoiset, lepäsivät +nyt voimattomina vuoteella. Hän ei voinut heitä auttaa, se tuntui niin +raskaalta; hän oli mielestänsä liian onnellinen; oliko hänellä oikeutta +olla niin onnellinen, saattoiko hän olla niin onnellinen maailmassa, +jossa vallitsi niin paljon surua ja puutetta? Oi, jos Herra lähettäisi +heille apua! + +"Missä olette viipynyt niin kauvan, neiti Margreta?" kuului äkkiä +Villiamin ääni; hän istui erään surkastuneen leppäpensaan alla ja +piteli valkoista kukkaa. + +Nuori tyttö astui hänen luokseen ja hiljaisella äänellä ja kyyneleet +silmissä kuvaili hän sitä surkeutta, joka niin oli koskenut hänen +sydämeensä. + +"Te ette saa itkeä," sanoi hän; "voinhan minäkin vähän, Jumalan kiitos, +auttaa; Hamburgissa nostan rahani, nyt katson, kuinka paljo minulla on +täällä." + +Hän otti esille rahakukkaronsa, laski matkarahat, juomarahat y.m. ja +ojensi Margretalle lopun, sanoen: + +"Kolmekymmentä kahdeksan taaleria; toivoisin rahaa olleen enemmän." + +Tytön silmät loistivat ilosta ja kiitollisuudesta! Hän tahtoi heti +kääntyä takaisin, hyvä sanoma ei saattaisi tulla liian aikaiseen; +Villiam nousi ja seurasi häntä. + +"Jumala kuuli rukoukseni," ajatteli Margreta; "mutta eikö ole +kummallista? Ilo siitä, että voin tuoda apua, on kyllä suuri, vaan ei +kuitenkaan niin suuri kuin ilo, jonka tunnen, kun ajattelen, että +Emilin ystävä on niin hellätuntoinen, niin hyvä ja jalo." + +Paluumatkalla pyysi Villiam häntä soittamaan urkuja, ja he menivät +kirkkoon ja veisasivat yhdessä virren; oli niin kummallista, tyttö +riensi ulos jälleen; sitte puhui hän hänelle herra Jensenistä heidän +kulkiessaan kotiinpäin polkua ruispeltojen läpi. Villiam poimi +terälehtiä useista valkeista kukista ja Margreta, joka kävi edellä, +kuuli hänen mutisevan hampaiden välissä: "tapahtuu, ei, tapahtuu, ei." + +Rouva Koll seisoi avonaisessa puutarhan portissa heitä vastassa. + +"Tule kanssani sisään, tyttöseni," sanoi hän; "minulla on sinulle sana +sanottava." + +Greeta seurasi häntä kovin rohkeasti ja hämmästyi suuresti, kun äiti +otti silmälasit nenältään -- tämä tapahtui ainoastaan juhlatiloissa, +muuten ne olivat ikäänkuin kiinnikasvaneet nenään -- ja pukeutui +ankaraan muotoon. + +"Minua pahoittaa, että olen pakoitettu puhumaan vakavasti kanssasi, +tyttäreni, mutta sinä olet täysikasvuinen, Margreta, minkä seikan +melkein voisi luulla sinun unohtaneesi, eikä ole soveliasta että sinä +yksin käyskentelet nuoren herran kanssa; sinun tulee näyttäytyä omissa +oloissasi olevaksi; anna Emilin ja hänen mennä ja jää sinä kotiin. Ei +kukaan sinua niin rakasta kuin äitisi, tyttöni; minun olisi pitänyt +sinua ennen varoittaa; sydämen rauha on kallis asia, jota ei voi +tarpeeksi huolellisesti suojella. Nyt matkustaa herra Höeg pois eikä +luultavasti koskaan enään palaja tänne. Olo täällä on ollut pieni +vaihtelevaisuus tuolle keikarimaiselle, nuorelle herralle, pieni +idyllimäinen välikohtaus, joka hyvin lyhyessä ajassa on häviävä hänen +muistostaan; kas, se asia meillä tulee olla selvänä. Hän ei saa viedä +mukanaan kenenkään mielen rauhaa lähtiessään, ja jos kohta me emme +häntä voi unohtaa, tahdomme häntä kuitenkin muistella vaan +miellyttävänä seuraihmisenä." + +Margreta ei sanaakaan vastannut tähän pitkään puheesen; hän oli ehkä +vähän kalpea, vaan seisoi aivan levollisena siksi kun äiti ensin +suudeltuaan hänen otsaansa ja sanottuaan häntä järkeväksi Greetakseen +oli mennyt matkaansa, mutta sitte puhkesi hän kyyneliin; kaikki hänen +sydämensä jänteet värisivät; tyly käsi oli paljastanut hänen pyhimmät +tunteensa, joiden olemassa oloa hän ei itsekään ollut tietänyt. + +Hän ei koskaan enään tule tänne! Oliko se mahdollista? Niin, kenties +hän ei koskaan enään saisi häntä nähdä; se oli mahdollista, mutta se ei +ollut mahdollista, että hän kokonaan voisi heitä unohtaa; äiti ei häntä +tuntenut; hän ei ollut häntä tänään nähnyt, kun hän istui leppäpensaan +alla ja luki rahansa hatussaan auringon paistaessa suoraan hänen +sääliväisyydestä ja hyvyydestä loistaviin kasvoihinsa. Oli miten oli +sydämen rauhan kanssa; hän tahtoi kernaammin menettää sen kuin ettei +koskaan olisi häntä nähnyt. Oi, hän ei tahtonut häntä muistella +ainoastaan satunnaisena tuttavana, hän tahtoi häntä muistella jalona +ystävänä, veljenä; mutta kun hän näin ajatteli, oli kun Emil olisi +joutunut varjoon, ja hän hämmästyi, pani kätensä ristiin ja rukoili +Jumalaa, että hän säilyttäisi häntä hyvänä, hurskaana ja hänen +tahtoonsa mukaantuvana. + +Sitte hän valeli silmiään kuumalla vedellä; hyvin murhellinen hän kyllä +vielä oli, vaan kuitenkin maltillisempi ja levollisempi; hän aukaisi +ikkunan antaakseen tuulen virvoittaa hänen hehkuvia poskiaan, ja katso! +aivan seinustalla kasvoi pieni valkoinen kukka; se hymyili niin +veitikkamaisesti hänelle, ikäänkuin olisi se tahtonut sanoa: "tapahtuu, +ei, tapahtuu, ei." + +Siitä päivästä alkaen oli Margretalla aina niin kiire, kun piti +mentämän kävelylle, ja kun he tahtoivat puhella hänen kanssaan +kyökissä, oli hän puutarhassa, ja kun he tulivat sinne, seisoi hän +makuukamarissa ja toimitti silitystyötä. Emil oli aivan suutuksissaan; +"näin hullusti ei koskaan ennen ole ollut: luulenpa tosiaankin että +Greeta on koko talossa ainoa, joka kykenee jotakin tekemään." + +Villiam Höeg ei sanonut mitään, vaan näytti alakuloiselta ja +onnettomalta; sitä ei Margreta huomannut, sillä hän ei uskaltanut +katsoa häneen, mutta rouva Koll huomasi sen kyllä, ja hän hymyili niin +veitikkamaisesti, ikäänkuin olisi tahtonut sanoa: "hyvin käy." + +Ne olivat ikäviä päiviä; pikku Greeta, joka ei kuitenkaan aina voinut +olla toimissa ja jonka mieli oli niin alakuloinen ja kummallinen +Villiamin seurassa, ikävöi vaan heidän poislähtöänsä; teeskenteleminen +oli hänen luonnolliselle ja suoralle mielialalleen vaivaksi. Miksi ei +hän ollut niinkuin ennen? Hän oli oikein suuttunut itseensä; hän arveli +itsekseen olevansa tuhma ja kummallinen, mutta asia ei siitä +parantunut. + +Päivää ennen heidän lähtöänsä, istui koko perhe katetun suklaatipöydän +ääressä; kaikki olivat hyvällä tuulella ja iloisia paitsi vieras ja +Margreta, mutta sitä ei kukaan huomannut. + +"Nyt on herra Höeg nähnyt kaikki kauniit kohdat ympäristöllä," sanoi +rouva Koll; "vaikka, totta tosiaankin, metsävuorella, jossa on lähde ja +niin kaunis näköala, ette ole ollut; sepä ikävää." + +Se oli kipene viskattuna ruutitynnyriin; provastin rouva tiesi kyllä, +mitä sanoi. + +"Voihan sitä auttaa," sanoi Sohvi vilkkaasti; "voimmehan mennä sinne +tänään." + +"Niin, niin, äiti, saammeko, äiti, niin olet niin hyvä?" huusivat +lapset yhtä suuta. + +Äiti suostui vihdoin asiaan; Greetan tuli laittaa retkitarpeet kokoon +ja asettaa kaikki järjestykseen, ja päivällisen syötyä ajoi kahdet +vaunut pihalle, vanhat ja uudet, joiksi ne kutsuttiin. + +Vaikka Villiam tuhat kertaa kernaammin olisi tahtonut istua vanhoissa +vaunuissa, pakoitettiin hän kuitenkin suurimmalla kohteliaisuudella +istumaan provastin ja hänen rouvansa kera. + +"Minä en voi mitenkään sallia, että te ajatte tuossa vanhassa romussa, +lapsille se on hyvä kyllä, ja Margretan täytyy myös olla siellä heitä +hoitamassa; ne ovat niin vallattomia, tuollaiset pienet." + +Itse asiassa oli tämä matka rouva Koll'ille hyvin ikävä; Villiam oli +huonolla tuulella eikä puhunut sanaakaan hänen kanssansa; provasti ja +hänen poikansa istuivat takaistuimella ja keskustelivat tieteellisistä +aineista sanomattomaksi riemuksi toisilleen. + +Metsämäki oli kaunis paikka, ja jos matka sinne ylös olikin vähän +vaivaloinen, niin kannatti se vaivan, kun seisoi huipulla ja katseli +seutua aina rantaan saakka, joka näkyi etäällä välkkyvänä tumman +sinisenä juovana; kaksitoista kirkkoa saattoi nähdä, useita metsiä ja +monta viehättävää, viheriöivää kenttää. + +Jeppe ammensi padan vettä täyteen lähteestä ja valmisti, miten taisi, +kivistä tulisijan. Nuoriso kokosi kuivia oksia ja tanssi tulen +ympärillä, kun se oikein leimusi liekkiin; sitte tuotiin renkaat; +viheriällä, tasaisella paikalla huipulla sopi oivallisesti viskellä +renkaita. + +Margreta hiipi hiljaa pois ja istuutui sammalistoon luonnollisen +maavallin taakse vähän matkan päähän muista, ja hän kuuli heidän +riemuitsevan ja nauravan; niin hänkin oli ennen tehnyt. -- Voisiko hän +sitä milloinkaan enään tehdä? Sitä hän ei luullut, ja niin hän puhkesi +itkuun. + +"Onhan kaikki niinkuin ennenkin," ajatteli hän; "minulla on rakas +isäni, kelpo, järkevä äitini, siunattuja pikku siskoja, onnellinen koti +-- synnillistä on olla tyytymätön!" ja niin hän itki vielä rajummin. + +Mutta kuka tuolta tuli? Se oli hän. Hän tuskin ennätti pyyhkiä pois +kyyneleet, ennen kuin hän seisoi hänen vieressään; kuitenkin oli +Villiam niin liikutuksen vallassa, ettei hän huomannut hänen itkeneen. + +"Minun täytyy puhua kanssanne, neiti Koll, en voi tätä kauvemmin +kestää. Nyt matkustan huomenna, Margreta, ja teillä ei ole ollut +lohduttavaa sanaa minulle lausuttavana, vaikka minä olen kärsinyt niin +paljon ja te muuten olette niin hyvä. Ei ole kauniisti teiltä tehty +niin äkkiä vetäytyä pois, niin täydellisesti hyljätä minut sanaakaan +sanomatta. Ymmärtäkää minua oikein, minä en ole siksi itserakas, että +mitenkään panisin pahakseni, ett'ette minusta huoli -- päinvastoin, +kuinka raskaalta se tuntuukin, voin sen hyvin käsittää, mutta en voi +ymmärtää, että teillä, joka olette niin ystävällinen kaikkia muita +kohtaan, yksin järjettömiä luontokappaleitakin, ei ole ollut +ainoatakaan lohduttavaista, ystävällistä katsetta minulle. Oi, te +olette ollut hyvin kylmä: teidän olisi tullut minua lohduttaa, kuin +hyvä sisar, teidän olisi sääliväisellä ja lempeällä tavalla pitänyt +huomauttaa minulle, ett'ette tahdo tulla vaimokseni -- eikö niin?" + +Margreta itki uudelleen ja oli kuitenkin halukas hymyilemään, niin +häiriintynyt, niin sanomattoman onnellinen hän oli. + +"Eikö niin, Margreta?" + +"Ettehän ole milloinkaan sitä minulta kysynyt," kuiskasi hän aivan +hiljaa, mutta nuorukainen kuuli sen kuitenkin; hän katsoi vakavasti +häneen, ja toivo välkkyi hänen katseessaan. + +"Jumalani, olisinko erehtynyt? Margreta, nyt kysyn sitä teiltä." + +Ilman epäilystä ojensi neito hänelle kätensä; Villiam seisoi kuin +muuttuneena hänen edessään, loistaen onnesta. + +"Jumala sinua siunatkoon, rakas tyttö!" sanoi hän; "nojaa käsivarteeni +-- tämä kätönen on siis minun, sinä et sitä tempaa pois; oi, minä olen +melkein liian onnellinen!" + +Rouva Koll istui sill'aikaa eräällä puun kannolla ja kutoi sukkaa ja +katsoi milloin valkeaan, joka loi punaista valoa ruskeihin puiden +runkoihin ja Jeppe kuskin leveään, yksinkertaiseen naamaan, milloin +iloisiin lapsiin, jotka viskelivät rengasta; isä otti osaa leikkiin, +mutta hän ei ollut oikein kätevä; sitä paitsi hän vaipui ajatuksiin +juuri kun tuli rengasta vastaan ottaa. Vähän väliä väänsi äiti päätään +vähän syrjään nähdäkseen, eivätkö molemmat nuoret -- hän oli huomannut +heidän pois-menonsa -- pian näyttäytyisi. Kun he vihdoin käsityksin +tulivat, ei hän ensinkään hämmästynyt, vaan jatkoi sukan kutomistaan +mitä levollisimmalla tavalla. + +Villiam meni suoraan provastin luokse. + +"Herra provasti, minulla on teille pyyntö." + +"On minulle erittäin mieleen, jos voin olla teille avuksi, nuori +ystäväni." + +"Paraimman omaisuutenne tahdon teiltä ottaa; uskallatteko uskoa minulle +tyttärenne?" + +"Tyttäreni! Margretan! Nyt jo!" + +Isä loi katseen tyttäreensä ja ensimmäistä kertaa oivalsi hän, että hän +oli viehättävän kaunis, kun hän siinä seisoi punastuen ja kyynelissä +hymyillen, ja tämä liikutti häntä niin kovasti, että hän ehdottomasti +huudahti: + +"Häntä itseäänkö rakastatte? Ettekö ainoastaan rakasta tuota ulkonaista +suloa, joka muutaman vuoden kuluttua on hävinnyt!" + +"Sinä tuomitiet häntä väärin, isä kulta," sanoi Greeta kainosti, "hän +rakastaa minua juuri samasta syystä kun sinäkin; sen hän tekisi +sittekin vaikka olisin punatukkainen ja rokonarpinen -- eikö niin?" + +Villiam arveli vähän ennenkuin vastasi: + +"Suoraan sanoen, rakas Margretani, luulen että tuskin olisin ajatellut +sinua niin, että olisin sinuun tutustunut, jos olisit ollut +rokonarpinen, mutta voin myös vakuuttaa, että nyt edeskinpäin sinua +rakastaisin, vaikkapa, minkä Jumala tapahtumasta varjelkoon, tulisit +semmoiseksi." + +Provasti katsoi häneen ystävällisesti. + +"Suoruus on päähyve," sanoi hän, "vaan älkää panko pahaksenne, jos teen +muutamia kysymyksiä sille miehelle, jolleka minun tulee uskoa lapseni. +Hän on lämpösydäminen, hurskas ja viaton tyttö, mutta tottunut saamaan +johtoa, hän on nuori ja monessa suhteessa vielä kehkeentymätön ja +tarvitsee siis tukea. Kuinka on teidän uskonne laita?" + +Nuori mies katsoi hyvin kummastuneena provastia, hetkisen aikaa seisoi +hän vakavana ja ajattelevaisena, mutta vastasi sitte äkkiä: + +"Minä tunnustan evankelis-luterilaista uskontoa." + +"Te tunnustatte sitä suullanne, mutta teettekö sitä myös sydämellänne? +Ainoastaan se mies, jolleka Jumalan sana on koko elämäänsä johtava +voima, voi tehdä vaimonsa onnelliseksi." + +Rouva Kollilla oli vaikea hillitä itseään; mitä hänen miehensä +arvelikaan? Niin verrattoman etuisa avioliitto oli hänen tyttärelleen +-- halvalle maapapin tyttärelle -- tarjona, ja kuitenkin hän teki +estelyksiä. + +Kosija ei kuitenkaan näkynyt ensinkään aikovan suuttua, vaan vastasi +hyvin vaatimattomasti, ettei hän ollut läheskään niin hyvä kuin hänen +tuli olla, vaan että hän aina oli pitänyt uskontoa suuressa kunniassa +ja että hän toivoi aikanaan parantuvansa. + +Provasti taputteli häntä olkapäähän ja katsoi häneen lempeästi, melkein +hellästi. + +"Te olette hyvä," sanoi hän, "sydämellinen ja hellä, ehkä liian hellä, +mutta te ette ole, ainakin minun luullakseni, tarpeeksi lujamielinen; +teidän luonteenne lujuus on vähemmin kehkeentynyt, kuin mitä se +tavallisesti teidän ijällänne on; se tulee luultavasti siitä, että +olette säästynyt vastoinkäymisen ankarasta, vaan usein hyödyllisestä +koulusta. Vaan vielä yksi asia: mikä te oikeastaan olette?" + +"Herra Jumala, Koll kulta, herra Höeg on varakas; siinä suhteessa ei +ole mitään estettä olemassa." + +Nuori mies katsoi appeensa hämmentyneenä, melkein nöyränä. + +"Ei ainoastaan tarpeellisen toimeentulon tähden, Andrea," jatkoi +provasti levollisesti, "tulee omistaa hyödyllistä asemaa; tulee, näet, +hyödyttää isänmaataan ja lähimmäisiään, tulee kehittää lahjojaan ja +tehdä niin paljo hyvää kuin mahdollista. Sitä paitsi tulee itsenäisen +miehen voida elättää itseään ja omaisiaan luottamatta perittyihin +rikkauksiin; ja jos kohta ette vielä mitään olekaan, niin on teillä, +joka olette niin nuori, kaiketi kuitenkin tarkoitus tahtoa tulla +joksikin." + +Nyt riensi Emil, joka muiden kanssa oli seissyt syrjässä ja kuunnellut, +ystävälleen avuksi. + +"Villiam on ylioppilas parhaalla arvolauseella; hän on oppinut, +sivistynyt poika, jolla on taipumusta moneen asiaan. Tieteellisessä +suhteessa voi luullakseni toimittaa enin, jos ei ole sidottu, vaan +kylläksi riippumaton voidakseen yksinomaisesti antautua niihin +opintoihin, joihin on paras taipumus," ja Emil ajatteli samassa, kuinka +onnellisia hän ja isä olisivat olleet, jos heidän laitansa olisi ollut +sellainen. + +"Jos kohta en mitään olekaan," sanoi Villiam hiljaa, "niin toivon +kuitenkin Jumalan avulla tulevani oikein hyväksi puolisoksi." + +"No niin, huomaan kyllä, että sydämestänne pidätte tosistanne; te +olette mielestäni kaksi lasta, mutta hyviä lapsia, ja senvuoksi luotan +siihen, että Herra on ottava teidät suojaansa ja lahjoittava teille +runsaimman siunauksensa, niinkuin minä nyt annan sen teille minun +puolestani." + +Hän sulki heidät syliinsä; he olivat kaikki kolme erittäin +liikutettuja. Sitte tuli äitin vuoro; hän oli aivan mielen liikutuksen +vallassa -- tämä oli niin odottamatta tapahtunut. Mutta sydämessään +ajatteli hän: "siitä saavat kiittää minua," ja hän oli mielestään niin +äärettömän viisas, kun hän itse asiassa oli vaan viivytellyt nuorten +onnea ja hankkinut heille raskaita, murheellisia päiviä. + +"Minun ei koskaan mieleeni tullut," sanoi Emil, "että sinä voisit +mieltyä Margretaan, sinä, johon ei edes Köpenhaminankaan hienot +kaunottaret mitään vaikuttaneet. Minä olen aina ajatellut häntä +pieneksi papin rouvaksi, mutta rakkaampaa lankoa en milloinkaan olisi +voinut saada." + +Pienoiset riemuitsivat ja syleilivät uutta veljeään; Jeppe kuski +raappasi jalkaansa ja toivotti onnea, hurrasipa vielä niin että metsä +kaikui. + +"Kyllä minä valmistan kahvin," kuiskasi pikku Sohvi, "on parasta että +rupean ajoissa opettelemaan, nyt kun pian menetämme sinut, Greeta. +Muuten voin sanoa sinulle, että ensimmäisenä iltana, kun yhdessä +astuitte sisään, ajattelin, että teistä kyllä tulisi pariskunta, mutta +sinä et saa sitä kenellekään sanoa, sisar kulta, sillä silloin he +tekisivät minusta pilkkaa aamusta iltaan." + +Margreta etsi taas suojaa pienen maavallin takana; hän kaipasi +yksinäisyyttä. Hän heittäytyi polvilleen ja kiitti Jumalaa sydämensä +pohjasta; oi, kuinka autuaallista oli saada häntä oikein rakastaa! Jos +hän nyt vaan voisi tehdä miehensä oikein onnelliseksi! + +Ja Villiam tuli ja tarttui hänen käteensä aivan saman ajatuksen +vallassa. + +"Suokoon Jumala, että voisin sinut onnelliseksi tehdä, rakas tyttö! Oi, +Margreta, isäsi on mainio mies; minä en ole milloinkaan kunniassa +pitänyt ketään ihmistä niin suuressa määrässä kuin häntä. Vakuutan, +että äsken, kun hän puhui minulle, olin vähällä luopua sinusta; minä +tunsin selvästi, ett'en ollut mahdollinen sinulle, että minun melkein +tuli peräytyä, mutta sitä en voinut; sen kautta olisin riistänyt +sydämen rinnastani, ja eihän sitä sovi ihmiseltä vaatia." + +"Se olisikin ollut suuri synti minua vastaan", vastasi tyttö, ja sitte +istuutuivat ja puhelivat menneistä murheista -- kumpaistenkin mielestä +ne olivat olleet kauheita -- sekä nykyisyyden ja tulevaisuuden onnesta. + +Provastin rouva istui yhä vielä levollisena kannollaan ja kutoi sukkaa, +vaan hän ei läheskään ollut niin iloinen kuin olisi saattanut luulla, +ja siihen oli syytä; hän oli turhan tarkka järjestyksen ihminen, ja +häntä rasitti suuressa määrässä nähdä Sohvin tottumattoman käden +liikkuvan ruokakorissa etsimässä kahvipapuja. Voi, sellaisia +kärsimyksiä tulisi hän usein saamaan kestää, joka päivä, kun Greeta +heidät jättäisi; niin, vanhimman tyttären naittamisella oli myös +varjopuolensa, vaikkapa joutuisikin rikkaisin naimisiin. + +"Sinä rypistät pöytävaatteen, rakas Sohvi, sokeri valuu pussista; +pudotit nyt teelusikan -- ei, tätä en voi kestää!" + +"Enkä minä myöskään," sanoi Sohvi, joka yhä enemmän hämmentyi ja oli +valmis itkemään; "jospa te, äiti, kääntyisitte poispäin, ettekä +katsoisi tänne, niin asiat menisivät itsestään." + +Vihdoin oli kahvi valmis, ja tuo pieni seura istui ruohostoon valkoisen +pöytävaatteen ympäri; tarjoukset maistuivat kaikille hyvältä, paitsi +Greetalle, joka mielenliikutuksen tähden ei voinut mitään nauttia, ja +äitille, jonka mielestä ei mikään ollut niinkuin piti; kahvi oli +liiaksi kiehunutta ja Sohvi oli kömpelö tyttö ja sen lisäksi vielä +vähän nenäkäs. + +"Huomenna en voi matkustaa," sanoi Villiam. + +Emil näytti tyytymättömältä, mutta provasti selitti että oli parasta +lykätä matkaan lähtö viikkoa tuonnemmaksi, ja niin tapahtuikin. + +Illalla istui Villiam muitta mutkitta vanhoihin vaunuihin, ja hän +kertoi Greetalle, että hän ei luullut rouvan hänestä pitävän ja että +hänellä oli vähän aavistusta siitä että hän oli tätä avioliittoa +vastaan. + +"Nyt minulla siis on oikeutta olla luonasi," sanoi hän seuraavana +aamuna seistessään kyökissä ja katsellen kuinka Margreta sotki +vehnätaikinaa niin että kätöset kävivät ponnistuksista aivan +punaisiksi; "sinä oletkin liiaksi työllä rasitettu, kultaseni; Jumalan +kiitos, minä toivon voivani hankkia sinulle paremmat päivät, niin että +voit saada aikaa lukemiseen, jota niin rakastat; englannin kieltä +tahdon sinulle opettaa, sitä osaan yhtä hyvin kuin tanskan kieltä. -- +Oi, kuinka suloista silloin on oleva! Sinä saat oivallisen pianon; +sillä laulusi on kyllä itsessään taikka urkusäestyksellä viehättävä, +vaan paras on kuitenkin paras. Kamarineito tulee sinulla myös olla -- +ei, et saa ensinkään vastustella, ystäväiseni, se on aivan +välttämätöntä. Muuten et saa luulla aikovani laittaa talouttamme +suurenmoiseksi, en suinkaan, sillä, näetkös, jos rupeaa suurentelemaan, +niin eivät rahat kauvas riitä; mutta jos on kohtuullinen, niin pysyy +rikkaana ja on keinoja kaikkiin." + +"Se on juuri minun mieleeni," vastasi Margreta ja löi kätensä yhteen; +"niin juuri minäkin ajattelen; kamarineito on vaan minusta liikaa, +mutta jos semmoinen minulla tulee olla, niin tahdon hänen tältä +seudulta." + +Ja hän ajatteli voivansa ilahuttaa ja auttaa myllärin Inkeriä, joka oli +käynyt rippikoulua silloin kuin hänkin, ja joka oli niin taitava ja +siivo, vaan nautti äitipuoleltaan kovaa kohtelua. + +"Sinulla on tuntehikas sydän, Margretani," sanoi Villiam viimeisenä +iltana kun yhdessä kävelivät, "minä luulen sinun rakastavan kaikkia +ihmisiä; kun tapaamme jonkun ja sinä heitä tervehdit, niin on sinun +tervehdyksissäsi 'hyvää päivää' tahi 'hyvää iltaa' sydämellisyys +sellainen, että tuntee sinun todellakin toivovan heille hyvää ja että +heidän murheensa ja riemunsa koskevat sinuun; mutta he katsovatkin +kaikki minuun ikäänkuin tahtoisivat sanoa: sinä saat suuren aarteen -- +oletko sen ansainnut?" + +"Ystäväin, sinä huolestutat minua, sinä asetat minut liian korkealle; +minä olen vaan hyvin tavallinen tyttö, älä muuta luule, Villiam, muuten +petyt, muuten et tule olemaan minuun tyytyväinen." + +"Lähtekäämme nyt jo matkaan," sanoi Emil seuraavana aamuna, "kyllä +hyvästijättämistä jo on tarpeeksi asti kestänyt." + +"Hyvästi siis, Margreta; maaliskuussa tulen täysi-ikäiseksi, silloin +matkustan heti Englantiin ja saan raha-asiani järjestykseen; +toukokuussa tulen noutamaan morsiantani." + +"Jos Jumala suo," sanoi tyttö ja hymyili kasvot kyynelissä. + +Hänestä tuntui vähän tyhjältä ja ikävältä heidän lähdettyään, mutta hän +oli tervejärkinen tyttö, eikä liian tunteellinen ja hentomielinen, eikä +eroaika ollut niin pitkä; hän saisi usein kirjeitä, ja Jumala oli kyllä +suojeleva Villiamia ja saattava hänet takaisin hänen luokseen; ja sitte +hän pyyhki kyyneleet poskiltaan ja rupesi jälleen ajattelemaan +kotolaisiaan. + +Ja aika kului, monta ja pitkää kirjettä kulki edestakaisin; lehdet +putosivat puista, päivät kävivät lyhyiksi, illat pitkiksi, ja kaikki +naiskädet pappilassa olivat ahkerassa työssä huomenlahjain +valmistamisessa. Sohvi kävi rippikoulua, ja Margreta neuvoi häntä +taloustoimissa, vaan hän oli vähän muistamaton ja epävarma, vaikka hän +koetti tehdä parastaan, ja sisko oli aivan huolissaan ajatellessaan +niitä ikävyyksiä, joita Sohvin tuli kärsiä, ellei hän hyvin taitaisi +hänen sijaansa täyttää. Greeta ei kuitenkaan ollut niin turhamielinen, +että olisi tahtonut tulla kaivatuksi ja palkitsemattomana muistelluksi. + +"Tehkää nyt vaan kaikki mitä voitte häntä auttaaksenne," sanoi hän +Stinalle, sisäpiialle, ja Sissalle, kyökkipiialle, ja he lupasivat +varmaan. -- Mitäpä he eivät olisikaan Greeta neitille luvanneet? + +Ulkona oli pimeä ja kylmä; tuuli kävi ja lunta satoi, mutta +pappilan salissa oli lämmin ja valoisakin, ainakin niin kauvas kuin +kahdesta kotitekoisesta, kiiltävissä kynttiläjaloissa komeilevasta +tali-kynttilästä lähtevä valo ulottui. Ompeluneulat kiikkuivat ylös +alas, kudinneulat edes takaisin; paljon ei puheltu, mutta itsekukin +ajatteli omia asioitaan ja rakensi ilmalinnojaan. Margretan ajatukset +liikkuivat siinä kodissa, jonka Villiamin rakkaus hänelle lahjoittaisi; +tämä ei ollut hänelle aikeitaan ilmoittanut; kaikki tulisi olemaan +odottamatonta. + +Provasti istui sohvan kolkassa ja veteli savuja raskaasta piipustaan, +hänen huulensa olivat vetäytyneet hymyyn, hän piti kädessään pientä, +vanhaa kirjaa, arvaamattoman kallista, sanskritin kieltä. Kristo ja +Paavo lukivat myös, mutta ei suinkaan huvikseen; ne olivat seuraavan +päivän läksyjä, ikävää kielioppia, monia vaikeita vuosilukuja +sisältävää historiaa ja latinan lukukirjaa; väliin kuulustelivat he +toistensa tietoja. Pikku Antti rakensi korttilinnaa, oikein korkeata: +sen piti olla Greetan kartano, mutta kun se oli valmis ja seisoi siinä +niin komeana, hajosi huippu; se tempasi muita osia mukanaan -- voi, +sitä ei voinut auttaa, vaan kuitenkin, kaksi alakerrosta jäivät +seisomaan, niin että hän sittekin sai pienen hauskan kodin. Miina +juoksenteli ympäri ja leikki nukkensa kanssa; vähän väliä hiipi hän +pois uunin luo, kohosi varpailleen ja tunnusteli eivätkö omenat jo +olleet paistuneet pehmeiksi. Ja pieni lintu, joka oli sijoitettuna +viheriöiden kukkaruukkujen väliin Margretan kukkapöydällä, heräsi, ja +kun se huomasi valoa, luuli se jo olevan aamun ja alkoi visertää. + +Tämä oli eräs ilta, ja ennen sitä oli ollut monta samanlaista, ja sitä +seurasi monta samanlaista. + +Ja sinivuokot pilkistivät esiin, ja vähää sen jälkeen tuli esikköjä ja +orvokkia; niitä löytyi runsaasti pienessä ha'assa myllyn luona, ja +sinisilmäinen Inkeri istui ikkunassa ja katseli kirkkaita keltaisia ja +valkoisia värejä, ja sitte näki hän mitä iloisimpia tulevaisuuden unia. +Olihan hän nyt jo huomattava henkilö, hän oli oppinut kiharoitsemaan +tukkaa ja ompelemaan muotivaatteita kaupungissa. + +"Saanpa nähdä suuren Köpenhaminan," ajatteli Inkeri, "kuusikymmentä +taaleria saan palkkaa; sehän on koko omaisuus, mutta minä panenkin osan +säästöpankkiin ja lähetän vähän kotiinkin; he kyllä tarvitsevat apua; +ja puettuna aijon käydä kuin pieni nukke ja saan sitä paitsi aina olla +rakkaan Greeta neitin luona -- sekin yksin on jo suuri onni." + +Sohvi oli nyt päässyt ripille; hän puuhaili ja askaroitsi aamusta +iltaan ja hänen täytyi sen lisäksi joutohetkinään harjoitella pelaamaan +tuota jäykkää ja ikävää sakkipeliä. + +"Nyt sinun täytyy luvata minulle, kulta siskoseni," pyysi Margreta, +"ettet laiminlyö isää missään suhteessa, siitä asiasta olen hyvin +huolissani, mene joka päivä hänen kanssaan kävelemään ja pelaa hänen +kanssaan ainakin yksi sakkipeli päivässä; pidä huolta siitä, että +löytyy tupakkaa hänen tupakkalaatikossaan ja tuoreita kukkia hänen +kirjoituspöydällään; talvella sinun tulee usein lämmittää hänen +huonettaan; itse hän sen aivan unohtaa ja voisi helposti vilustua pahan +päiväiseksi. Sitte sinun täytyy myös minulle luvata oikein pitää huolta +pikku Miinasta eikä antaa hänen juosta poikain kanssa, ett'ei hän +tulisi liian rajuksi. Ja muista, että sunnuntaisin, kun tulet kirkosta, +pistäyt katsomassa vanhaa Leenaa, siitä hän pitää hyvin paljo, äläkä +myös unohda antaa Loonalle, torpparin vaimolle, kaakkua joka kerta kun +meillä leivotaan ja vähän ryynijä ja lihaa silloin tällöin; ja hautoja, +Sohvi, niitä tulee sinun myös hoitaa ja minun tähteni joskus +kiehkuralla koristaa." + +Vihdoinkin toukokuulla tulivat sulho ja Emil: jälkimäistä oli matka +erittäin huvittanut; edellinen arveli matka-ajan olleen liian pitkän, +mutta nyt se, Jumalan kiitos, jo oli mennyt -- ja hänen rehelliset +kasvonsa loistivat onnesta. + +Hääpäivänä oli kaunis ja lämmin ilma; tosin kyllä silloin tällöin +sateli, mutta "se oli niinkuin pitikin olla" -- arvelivat vanhat +kylässä -- "sateli kultaa morsiamen kruunuun." + +Kaunis oli morsian; hän näytti niin hurskaalta ja leppeältä, niin +onnelliselta ja kuitenkin niin liikutetulta. Sulhanen loisti ilosta; +vihkimystoimen aikana tuli hän kuitenkin hyvin vakavaksi, vuodattipa +kyyneleitäkin. + +Koko seudun väestö saapui juhlapuvussa kirkkoon, ja siellä ei löytynyt +ainoatakaan, sen uskallamme varmaan sanoa, joka ei toivonut kaikkea +hyvää morsiamelle. + +Tielle oli sirotettu kukkasia ja lehtiä; kylän nuoriso oli ollut +ahkerassa työssä, löytyipä kunniaporttikin, jonka huipulla oli iso +lippu, kirkon portaiden edustalla. + +Bokedalin paronin väki olivat päivällisillä pappilassa; nuoret tyttäret +olivat morsiusneitoina; toinen oli sitonut ystävälleen myrttikiehkuran, +toinen ommellut morsiusnenäliinan. + +Rouva Koll kiitteli heitä ja saneli heille paljo kohteliaisuuksia, ja +sitte katseli hän heitä tarkoin ja ajatteli, että koska he eivät +läheskään olleet niin kauniita kuin Margreta ja kun ei heillä ollut +läheskään niin järkevää äitiä kuin hänellä, niin he aatelisuudestaan ja +rikkauksistaan huolimatta tuskin milloinkaan saattaisivat päästä niin +hyvään avioliittoon, ja hän myhähteli ja oli sydämessään hyvin +tyytyväinen. + +Kun lähtöpäivä koitti, olivat "uudet vaunut" ynnä niiden edessä +"ruunat" jo portaiden edessä; pikku Inkeri istui hattulaatikko polvella +ja kyynelsilmin Jeppe kuskin vieressä; heidän tuli pian lähteä +tullakseen oikeaan aikaan höyrylle; arkut ja kapsäkit olivat jo ennen +lähetetyt "vanhoilla vaunuilla." Ja Margreta jätti kaikille hyvästi, +kerran, kaksi, kolme, kauvimmin hän kuitenkin viipyi suljettuna isänsä +syliin. Rouva Koll itki oikein sydämestään; hän unohti kokonaan +järkevyytensä, ja hän kuiskasi: "kyllä minä olen kärsivällinen +Sohville," ja se oli parasta mitä hän taisi sanoa. + +Talonväki seisoi vaunujen ympärillä; Margreta ojensi kätensä jokaiselle +erittäin; sitte nosti Villiam hänet vaunuihin; Jeppe läiskytti +piiskalla; Musti ulvoi surkeasti, ikäänkuin se olisi aavistanut, että +hän, joka sitä niin usein oli hyväillyt, antanut päästää hänet +kahleista ja antanut sille makupaloja, matkustaisi pois takaisin +palaamatta. + +"Onnea ja siunausta!" huudettiin heidän jälkeensä. Vaunut pyörivät +nopeasti pois; hän nyökkäsi hyvästijätöksi päätään teille ja poluille, +puille ja rakennuksille, kylälle ja kirkolle. Myllyn edustalla seisoi +Inkerin perhe ja viittasi ja tervehti, mutta ne jäähyväiset eivät niin +raskaalta tuntuneet. + +Ja höyrylaiva äännähti niin kummallisesti; pikku Inkeriä värisytti; se +tuntui melkein tukahutetulta kiljunnalta, ja sitte nousi musta savu +korkealle ilmaan, pyörät loiskuivat vedessä, tuntui oikein kamalalta, +ja pikku Inkeri arveli että tästä varmaankin tulisi kurja loppu. + +Oli sumuinen ja viileä aamu; Villiam kääri kaapun hyvästi nuoren +vaimonsa ympäri ja istui senjälkeen hänen viereensä. + +"Oi, kuinka olen iloinnut tästä hetkestä, kuinka olen uneksunut tästä +matkastamme kotiimme, ja todellisuus on kuitenkin tuhat kertaa parempi. +Vaan sinä olet murheellinen -- älä sitä salaa, Greeta, se on niin +luonnollista; minä pidän sinusta vaan enemmän, kun tunnet niin suuren +rakkauden omaisiasi kohtaan; tiedänhän kuitenkin että minulla on ensi +sija sinun sydämessäsi -- eikö niin?" + +"Niin on, enkä minä sinua tahdo kyyneleilläni vaivata." + +Hän koetti rauhoittaa mieltänsä ja puheli iloisesti miehensä kanssa, +mutta outo tunne vallitsi kuitenkin hänessä, sen lisäksi hän oli vähän +kipeä laivan häilyvistä liikkeistä, kivihiilihajusta ja sumusta. Inkeri +oli mennyt makuusijalleen, hän oli sairas, enemmän kuin koskaan ennen +oli ollut, ja hän luuli aivan varmaan kuolevansa. + +"Olen utelias kuulemaan," sanoi Villiam, "mitä tulet pitämään +kodistamme; oudolta sinusta on varmaan tuntuva kadun äärellä asuminen, +mutta kotimme on terveellä ja raittiilla paikalla; se on Bredgaden +varrella, ja siitä sinä pian voit tulla Langelineen [suosittu +kävelypaikka Köpenhaminassa, josta on näkyala salmelle] hengittämään +meri-ilmaa. Me menemme usein kävelemään ja ajelemaan, ja kun sinua +haluttaa päästä maalle, niin lähdemme pienelle maatilalle, +Lindebackaan, jonka olen isoäitiltäni perinyt -- siitä en luullakseni +ole ennen sinulle puhunut -- ja siellä syömme viiliä ja marjoja." + +Vihdoin oltiin matkan perillä; pikku Inkeri ryömi esiin kalpeana ja +surkean näköisenä, mutta kuitenkin iloisena että kaikki oli hyvin ja +onnellisesti päättynyt. Margreta tahtoi mieluimmin mennä jalkaisin; +ilma ja liike olisi häntä virkistävä. + +"Tämän kadun varrella me asumme," sanoi Villiam, ja hänen kasvoistaan +loistava onni kuvastui myös hänen vaimossaan. + +Inkeri katseli kaikin puolin ympärilleen, katseli ylös ja alas korkeita +huoneita -- kaikki oli erittäin komeata! Konsulin suuri kartano siellä +kotona ei täällä näyttäisi miltään, ja hän oli itsekin mielestään niin +vähäpätöinen. + +Villiam soitti kelloa, portti aukeni -- mutta kuka sen aukasi? Inkeri +väänsi päätään kaikkialle, siellä ei löytynyt ketään; se oli niin +kummallista, melkein pelottavaa, se oli taikatemppujen tapaista. + +Astuinkäytävä oli valoisa, leveä ja mukava; ensimmäisessä huoneessa +seisoi jäykkä ja korea palvelija, joka aukasi heille pääovet. + +Tämä ei ollut ensinkään Greetan mieleen; hän oli toivonut, ettei heillä +olisi palvelijoita -- mutta ehkä ei voinut toisin olla. + +Villiam riisui häneltä nopeasti matkavaatteet; hänellä oli kiire +näyttämään hänelle asuntoa. + +"Kas tässä on eteishuone, mitäs siitä pidät? Ja tässä on sali ja +ruokahuone." + +Ne olivat kolme suurta, korkeata huonetta; kalusto oli Margretan +mielestä erittäin kallisarvoinen. Tulisivatko nämä loistohuoneet -- +sellaisilta ne hänestä näyttivät -- todellakin olemaan hänen kotinsa, +tulisiko hän täällä viihtymään? Olihan Villiam sanonut, ettei hän +tahtonut tehdä suuremmoisia varustuksia. -- Eikö tämä hänen mielestään +ollut suurenmoista? Hän oli ajatellut kotinsa aivan toisellaiseksi, ja +kuitenkin oli Villiam tehnyt tämän niin kauniiksi hänen tähtensä; hänen +tuli olla kiitollinen ja onnellinen. Ja hän katseli kuvapatsaita, +tauluja, komeita, kullattuja peilejä ja marmoripöytiä, avattua +flygeli-pianoa, ommeltuja mattoja, pöytäkelloja, lamppuja ja +kynttiläkruunuja. + +"Niin maukasta ja kaunista!" sanoi hän ja tarttui hänen käteensä, ja +hän ajatteli että kaikki tämä sopi Villiamille, hänen luonnolleen ja +kasvatukselleen; hänelle itselleen ei se oikein sopinut, ainakaan ei +hän vielä voinut siihen oikein perehtyä. Villiamin huone häntä enin +miellytti; se oli pieni, eikä läheskään niin komea. + +"Oletko tyytyväinen?" + +"Mitenkä muuten? Mutta nyt tahdon nähdä kyökin ja Inkerin huoneen." + +"Kyökin? Niin, tyttöseni, sen saat kernaasti nähdä; mutta muuten ei +sinulla tule olemaan mitään tekemistä kyökkiosastossa; minä olen saanut +oivallisen kyökkipiian, oikein aarteen, joka voi hoitaa kaikki, vaan +joka myös tahtoo sitä hoitaa ilman mitään sekaannusta; sillä ehdolla on +hän pestattu. Sinä näytät aivan hämmästyneeltä, ystäväni; tietysti sinä +annat määräyksiä, ainoastaan töistä sinä olet vapaa. -- Kas tässä on +Fredrika; olkaa hyvä ja näyttäkää rouvalle kyökki ja mitä täällä muuten +voi olla katsottavaa." + +Fredrika oli suurikasvuinen, siisti tyttö, valkoinen palttinaesiliina +edessään; hän niiasi hyvin sievästi ja selitti olevansa valmis käskyä +noudattamaan, mutta hänen kohteliaisuutensa ilmoitti kuitenkin +selvästi, että "tämä oli hänen osastonsa." ja kun hän aukasi kaapit ja +ovet, muistui Margretalle mieleen vanha kuski kotona, kuinka tämä, kun +hän lapsena oli pyytänyt saadakseen nähdä hänen taskukellonsa sisustaa, +oli hampaittensa välissä mumissut "ainoastaan tämän kerran vaan." + +Kello 6 seuraavana aamuna astui Margreta täydessä pukimessa saliin. Ei +kukaan muu ollut vielä noussut, ei ääntä kuulunut; niinpä tosiaankin, +täällähän ihmiset nukkuvat parhaimpina aamuhetkinä; siihen hänenkin +pian piti tottua; olihan aivan tarpeetonta, että hän nousi ylös, eihän +hänellä ollut mitään tehtävää, ei mitään laiminlyötävää. + +Ja hän astui edes takaisin noissa suurissa huoneissa ja katseli monia +erilaisia esineitä, jotka kaikki olivat hänen. Se oli niin kummallista. +Sitte hän otti kirjan ja istui lukemaan. Kuinka usein hän ennen oli +toivonut saavansa olla häiritsemättä; nyt hän oli, ja hänen mielestänsä +olisi ollut hupaista, jos joku noista rakkaista pienistä häiritsijöistä +siellä kotona olisi juossut sisään ja vaatinut hänen hoitoansa. + +Kyyneleitä alkoi vieriä hänen poskilleen, mutta äkkiä hän maltti +mielensä; oli kiittämätöntä itkeä, kun oli syytä olla niin onnellinen, +kun rakasti ja nautti vastarakkautta. Hän hengitti syvään muutaman +kerran, ikäänkuin poistaakseen rinnastaan taakan, ja ajatteli: mikä +minua vaivaakaan? Se tulee varmaankin Köpenhaminan ilmasta, sanotaanhan +sen olevan niin väsyttävän. + +"On ihana ilma, Margretani," sanoi Villiam, kun hän vihdoin astui +sisään; "niin pian kun olemme syöneet aamiaista, menemme yhdessä +kävelemään. Pidätkö sukulaadista? Minä juon sitä tavallisesti joka +aamupuoli." + +"Minä pidän siitä paljo," vastasi hän, mutta hänestä oli hirmuista +komeilemista joka päivä elää niin kuin siellä kotona oli tehty +ainoastaan juhlina ja syntymäpäivinä, ja kun hän tuli aamiaispöydälle, +joka oli ainoastaan heille kahdelle katettu, ja näki lohia, munia, +merirapuja, kylmää kananpojan paistia, sallateja, ja jälkiruokia, +menetti hän kokonaan ruokahalunsa. Vaan Villiam söi vahvasti. + +"Täällä Köpenhaminassa voi saada sangen hyvää ruokaa," sanoi hän, "ja +kuitenkin vakuutan, ettei mikään kaikesta tästä minusta maista niin +hyvältä kuin sinun kotileivottu vehnäleipäsi pappilassa." + +Aamiaisen jälkeen puki Margreta ylleen uuden silkkilevätin ja uuden +olkihatun. Inkeri selitti, ettei mitään kauniimpaa ollut koskaan nähty. + +"Joko lähdemme, Villiam?" + +Hän tarkasti häntä ja puhkesi nauruun. + +"Minä pöllö!" sanoi hän, "joka en tuota ole ajatellut! Et sinä voi +mennä ulos tuo kömpelö hattu päässäsi ja tuo inhottava musta levätti +ylläsi; ne ovat aivan vanhan muotisia. Ystäväni, älä pane pahaksesi, +mutta kasvosi ja vartalosi ansaitsevat todellakin paremman kehyksen." + +Huoaten Margreta jälleen riisui päältään hatun ja levätin, huoaten puki +hän ylleen kallisarvoisen saalin ja kepeän, hienon hatun, joka heti +tuotiin kaupungilta. Oliko hän joutunut oikealle paikalleen? + +"Nyt näytät enkeliltä," sanoi Villiam ja asetti hänen käsivartensa +omaansa; palvelija aukasi ovet, ja he menivät kävelemään ja +tervehdyksille. + +Villiamin lähin sukulainen oli eräs hänen isänsä serkku. Eversti Höeg +oli lehtimies; hänellä oli ainoa tytär, pieni sievä kuusitoista vuotias +tyttö. Eversti oli perin rehellinen soturi, hyvä ihminen, vaan ennen +kaikkia hellä isä; hän oli Villiamille osottanut suurta hellyyttä, ja +hänellä oli suuri ansio isättömän ja äidittömän pojan huolelliseen +kasvatukseen; hän rakasti häntä sydämestään ja oli toivonut että +lähemmät siteet olisivat heitä toisiinsa yhdistäneet. Tieto Villiamin +kihlauksesta oli pettynyt toivo; ne unet, joiden hän oli parin vuoden +perästä toivonut toteuntuvan, olivat nyt ainiaaksi hävinneet. Ne eivät +siis olleet suotuisimpia tunteita, joilla hän vastaan otti tuota pientä +juutilaista papintyttöä, joksi hän häntä kutsui. + +"Hän on kyllä sievä, mutta hänessä on vähän varsinaista sisältöä; hänen +puheensa ja käytöksensä ovat jokseenkin kömpelöt; minä en ymmärrä, että +Villiamilla oli niin pienet vaatimukset kasvatuksesta ja tiedoista, +mutta mitäs tehdä? Kun lapsi saa tahtonsa täytetyksi, niin se ei itke." + +Tällainen oli everstin tuomio, ja kun hän eräässä piirissä kävi +oraakelista, niin tuomittiin koko siinä piirissä samalla tavalla; +ainoastaan yksi nousi tätä vastaan, hänen oma tyttärensä, pikku +Paulina; hänen mielestään uusi serkku oli kauniimpi ja parempi kuin +kukaan hänen tuttavistaan. + +Ja päivät kuluivat; Emil sai apulaispaikan, ja hänkin joutui siis pois. +Margreta näki kaikki, mikä pääkaupungissa katsomista ansaitsi; he +tekivät tuttavuuksia ja joutuivat maailman hälinään; parhaimmat puvut +eivät olleet Margretalle tarpeeksi hyvät; Villiam toivoi, vieläpä +vaati, että hän kaikissa suhteissa loistaisi. Kuinka mielellään hän +olisi tahtonut olla yksinkertaisesti puettuna; kaikki tämä komeus +poltti häntä, mutta hän ei tahtonut mielellään vastustella peläten +surettavansa häntä. Kerran sanoi hän kuitenkin: + +"Enkö saa luopua tästä kiinalaisesta saalista ja antaa rahat köyhille?" + +"Aivan kernaasti saat antaa rahat pois; suloiselta tuntuu tehdä muita +onnelliseksi kun on itse onnellinen, mutta saalin saat kaikissa +tapauksissa pitää." + +Margreta lähetti apua hätää kärsiville sanomalehti-ilmoitusten mukaan, +mutta tämä ei tuottanut hänelle läheskään samaa iloa kuin silloin, kun +hän oli ennen antanut vaikka vähänkin, sillä se oli tapahtunut +itseuhrauksen kautta; hänen oli itse täytynyt luopua tarpeistaan +voidakseen muita auttaa, ja hän oli tuntenut ne, joita hän autti. + +Joka päivä oli niin pitkä, vaikka he nauttivat kaikenlaisia +huvituksia; hän istui ja ompeli nojatuoliin punaisia ja valkoisia +orjantappuranruusuja ja pyökkioksia, ja tätä tehdessään hän ajatteli +kuinka paljon hän ennen oli hyödyttänyt näillä käsillään, ja kuinka +kallista se työ oli, jota hän nyt niillä toimitti. + +Hän taisteli kuitenkin rohkeasti masentaakseen alakuloista mieltänsä ja +ollakseen onnellinen, ja Villiam luuli hänen onnelliseksi. + +Kesä oli hyvin kuuma; Margreta uneksi kodin puutarhan varjokkaista +käytävistä, lehmusmajoista, suuresta tammesta ja rauhallisesta +kirkkomaasta. Pikku Inkeri uneksi viileästä piilipuiden varjostamasta +myllylammesta, sukulaisistaan ja ystävistään; siellä hän oli tunnettu +ja rakastettu, mutta täällä -- kuitenkin lohdutti häntä hänen kaunis +uusi hameensa. -- Vahinko vaan, ettei kukaan siellä kotona voi minua +nähdä, ajatteli hän. + +"Sinä näytät vähän kalpealta ja väsyneeltä, oma Margretani," sanoi +Villiam eräänä päivänä; "huomenna lähdemme Lindebackaan; se on varmaan +sinua virkistävä, mutta silloin meidän tulee varhain olla ylhäällä." + +Niin, häntä virkisti viileän aamuilman hengittäminen, viheriöiden +niittyjen, monien lemuavien heinäsuovien näkeminen; se oli oikein +siunaukseksi! Ja kuta enemmän he kaupungista poistuivat, sitä enemmän +kodikkaalta hänestä tuntui. Oli kun olisi hän tuntenut ojan reunalla +istuvat ja sinikukista kiehkuroita sitelevät pienet, vaaleatukkaiset +lapset ja nuoren maitotytön, joka kantoi kaksi loistavasti puhdistettua +leiliä; oli kun olisi hän tuntenut läävän luona istuvan ja sukkia +kutovan paimeneukon, joka nousi seisaalleen ja maahan saakka kumartaen +tervehti heitä; pieni koirakin, joka vinkuen seurasi vaunuja, oli +hänelle hyvin tuttu, ja kulkukauppias, joka väsyneenä, pahkasauvaansa +nojaten vaelsi tietä pitkin, kuumuuden ja taakan tehdessä kulkua +vaivaloiseksi, tuntui hänestä vanhalta ystävältä; vaan niinpä hän +olikin; hän nosti hattuaan ja iloisesti hämmästyen hän epäselvästi +äännähti; se oli Perttu ukko -- sama, jolta hän joskus oli ostanut ja +jolle hän aina oli jotakin tarjonut. + +"Nyt olemme pian perillä, mutta saan edeltäpäin pikku eukolleni +ilmoittaa, ett'emme kenties ole ensinkään tervetulleita. Kartanoa +hoitaa eräs kummallinen vanhus, joka oli isoäitini oikeana kätenä, äreä +ukko, jolle ei mikään ole mieliksi ja joka aina on napisevalla ja +moittivalla tuulella; mutta hän on hoitanut kartanoa neljäkymmentä +vuotta, sen vuoksi en henno häntä eroittaa." + +"Sepä olisikin suuri vääryys koko ikäkauden palveluksen perästä. Oi, +kuinka täällä on kaunista, tuolla, missä tie kääntyy alas kirkkaalle, +siniselle järvelle päin; kas, kuinka kauniina huoneukset pilkistävät +esiin viheriöiden puiden välillä; se on oikea paratiisi." + +"Sitä en juuri voi sanoa; vaan miten onkin, niin tämä on Lindebacka." + +Margreta tarkasti tuntijan silmällä hyvin hoidettuja latoja ja +ulkohuoneita; hän katseli muhkeita lehmuksia ja kurkisti aitauksen yli +puutarhaan, joka oli siistitty ja "hyödyllinen," vaan kaunis se tosin +ei ollut; ainoat siellä löytyivät kukkaset olivat muutamat suuret +tulpaanipensaat. + +Koira kopissaan joutui aivan raivoon, kun vaunut ajoivat pihamaalle; +piika, joka ammensi vettä kaivosta, pudotti hämmästyksissään täyden +sangon kaivoon takaisin. + +"No, herranen aika, herrasväki on täällä! Olli, Olli, herrasväki on +täällä!" + +Olli ei kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi pitää kiirettä; levollisin +askelin astui hän vaunujen luo ja otti verkalleen harmaan huopahatun +harmaasta päästään. + +"Hyvää päivää, Olli; toivota meille onnea, tämä on nuori vaimoni; hän +halusi nähdä ympäristöä täällä. Kas niin, tyttöseni, annappas, kun +autan sinut alas vaunuista; niin, täällä on kaikki vähäistä ja +yksinkertaista, mutta koska olet mielistynyt seutuun, niin aijon +tulevana vuonna repiä alas tuon rakennuksen ja rakentaa sinulle kauniin +huvilan sijaan." + +"Älä sitä tee, silloin en siitä enää pitäisi; onhan rakennus sitä +paitsi vahva ja kaunis; olisi anteeksi-antamatonta, olisi syntiä repiä +sitä alas. Katsoppas haikaraa, kuinka vakavana hän istuu, ja täällä on +pääskysen pesiä, se ennustaa onnea. Minä oikein rakastan tätä paikkaa, +Villiam; täällä, jossa isoäitisi on elänyt ja toiminut, jossa hän on +sinua ajatellut, sinua rakastanut ja surussaan poikansa kuolemasta +saanut sinusta lohdutusta, täällä on mielestäni pyhä paikka." + +Olli seisoi raskas avainkimppu kädessä ja katse poistumatta luotuna +Margretaan tämän puhuessa; hän unohti kokonaan aukaista ovea. + +"Sinä olet oikeassa, Margretani; isoäidin perintö on pidettävä pyhänä; +et saa luulla olevani kylmäluontoinen, vaan minä häntä tuskin +muistankaan -- älä näytä niin murheelliselta; jos minulla olisi ollut +sukulaisia, niin et sinä täydellisesti, niin kokonaan omistaisi +rakkauttani. -- Mutta Ollin tarkoitus näyttää olevan antaa meidän +seistä täällä ulkona." + +Avain helisi lukossa; oli kummallinen ummehtunut ilma sisällä, vaan +Margreta aukasi äkkiä ikkunat, niin että puhdas ilma virtaili sisään; +hän nojautui ulos ja katseli järveä, joka oli aivan lähellä välkkyvän +peilin kaltaisena tuoreessa viheriässä kehyksessä. + +Tomu peitti vanhanaikaisia huonekaluja; hän pyyhki sitä pois ja +katseli sitte kutakin osaa erikseen; korkeaselkäisiä tuoleja, suurta +seinäkelloa, korkeita, kapeita peilejä, joita ylhäällä kaunisti +kullatut enkelit sinisellä pohjuksella. + +Ikkunan luona oli ebenpuinen silkkiompeluksilla kirjaeltu nojatuoli, se +ei ollut muiden näköinen ja olikin joutunut sinne myöhemmin; nuori +englantilainen nainen oli sen anopilleen ommellut, ja Margreta katsoi +surumielisesti noita vaalenneita värejä, jotka olivat kadottaneet +tuoreutensa ja loistonsa. Sohvan yläpuolella oli maalaus, joka kuvaili +kahta pallisilla olevaa poikaa; ne olivat Villiamin isä ja eversti; he +näyttivät iloisilta ja suruttomilta, ja kummallista oli ajatella, että +toinen jo kauvan sitte oli kuollut ja toinen harmaapäinen vanhus. + +"No, ystäväni, oletko nyt tarpeeksesi ennättänyt katsella kaikkia näitä +merkillisyyksiä? Kas tässä tuo Olli aamiaista." + +"Mitä talossa löytyy," sanoi vanha Olli jonkinlaisella ylpeydellä, +osoittaen pöytää, johon lumivalkealle vaan karkealle liinalle oli +asetettu suuri juusto, suuri viilipytty, vati kukkurallaan mansikoita, +lautanen munia ja lautanen paksuja sianlihaviipaleita. + +Puutarhaan vievät ovet olivat auki; orjantappuraruusujen ja jasmiinien +lemu tunkesi huoneesen; mehiläiset lensivät ulos ja sisään pesissään; +varpuset nokkivat rohkeasti punaisia kirsimarjoja huolimatta suuresta +linnun pelätyksestä, joka häilyi edes takaisin. + +"Täällä on todellakin hauskaa, se minun täytyy myöntää; mutta mitä +sinulla on siinä, Olli?" + +"Se on mettä, herra; saanko luvan juoda nuorikkojen maljan?" + +"Sinä olet oikea noita, Greeta; olethan lumonnut tuon vanhan karhun -- +älä suutu, Olli, -- ja tehnyt hänestä sivistyneen ihmisen." + +"Maljanne siis, ja tulkoon teille vastedes enemmän halua oleskelemaan +täällä kuin tähän saakka. No, nyt on ateria päätetty, niinkuin näkyy; +korjaa pöytä, Anna Maija. Ei, herra, saatte luvan odottaa hetkisen +vielä; tässä on tilikirjat, teidän täytyy ne tarkastaa." + +"Jumala minua niistä armollisesti varjelkoon! Sitä en tee, enkä minä +huoli ensinkään siitä, että Olli rypistää otsaansa. Tilit ovat +parhaassa järjestyksessä, siitä olen aivan vakuutettu; minä kiitän +teitä siitä, että niin oivallisesti toimitte ja järjestätte täällä. +Minä olen aivan tyytyväinen, ja siinä lienee tarpeeksi." + +Nuori mies otti hattunsa ja pakeni nopeasti puutarhaan. + +Vanhuksen kasvoihin ilmaantui niin huomattava synkkyys ja katkeruus, +jonka tähden Margreta kiirehti sanomaan: "Jos pidätte asian niin +tärkeänä, niin minä kernaasti tahdon niitä tarkastaa." + +"Jumala teitä siunatkoon ja kiitoksia! Tässä on kaikki; minun +mielestäni kumminkin tulisi hänen uskollisesta ja monivuotisesta +palveluksestani osoittaa minulle tuon vähäpätöisen oikeuden, vaan ei +edes sitäkään; minua harmittaa sellainen kohtelu." + +"Te ymmärrätte miestäni väärin, Olli; hänen käytöksensä on juuri +todistuksena hänen rajattomasta luottamuksestaan teihin." + +"Sitä ei ole vaikea saavuttaa, armollinen rouva; hän sanoisi samaa +jokaiselle konnalle; hän tahtoo olla vaivoista vapaa; jos maatila +tuottaa paljo tai vähä, se on hänelle yhden tekevä. Kun väliin istun +omissa ajatuksissani, tuntuu kuin elämäni olisi hukkaan mennyt. Miksi +raadan ja teen työtä? Mitä hyötyä on siitä, että pellot ovat paraiten +viljeltyjä koko ympäristöllä ja maatila enin tuottava? Minua suututtaa, +kun ajattelen, että meidän renkien ja piikojen työn hedelmän hän ehkä +polttaa sikarreissa. Olkaa rauhassa, rouva hyvä, minä en aijo sanoa +mitään loukkaavaa, mutta aivan hullua oli kun päärakennus olisi ollut +alasrevittävä; minä en koskaan ole unohtava, että te puhuitte sen +puolesta, en koskaan unohtava, että tahdotte vaivata itseänne +katsomalla näitten paperilippujen läpi. Niin, rouva vainajan aikana +kävivät asiat täällä toisin; hän johti ja hallitsi itse, ja uskollinen +palvelija tuli huomioon otetuksi; hän oli oppinut, kaunis ja +aatelissukua, mutta kumminkin kävi hän kyökissä, olutkeittiössä ja +kehräsi talvella. Sitte tuli Fredrikin opiskella, ja meidän täytyi +supistaa tarpeitamme, mutta asiat menivät kuitenkin hyvin, ja sitte, +juuri kun hän oli päättänyt, juuri kuu luulimme hänestä iloa saavamme, +kiiruhtaa hän kihlaamaan englantilaisen neitosen. Sieltä ei tänne tule +mitään hyvää; englantilainen otti meidän laivamme; siitä on nyt kauvan +sitte, mutta mieli pysyy samallaisena; se on ainakin minun ajatukseni. +Rikkauksista ei ollut loppua; he tulivat ajaen neljällä hevosella, ja +nuori rouva oli käärittynä silkkiin ja pitseihin; näytti siltä kun +olisi hänet voinut puhaltaa kumoon; en tiedä sopiiko sitä kutsua +kauneudeksi. Vanha rouva piti hänestä ja näytti hänelle kaikki talossa; +kananpojat ja porsaat tuli hänen myös nähdä; minä astuin jälessä ja +näin kuinka varovasti hän sipsutteli, ettei silkkikengät likaantuisi; +hän teki myös viittauksia Fredrikille, ikäänkuin tahtoisi hän sanoa, +että tuo oli kummallista, että hänen äitinsä vei hänet sinne; kas, sitä +en milloinkaan anna anteeksi. Seuraavana vuonna sai hän pienen pojan; +hän oli myös englantilaiseksi tehtävä eikä saanut isoisänsä nimeä. +Vanha rouva oli sylikummina ja hän sanoi kyllä: 'hän on herttainen ja +hyvä rouva, tuo minun poikani vaimo; Olli ei saa olla hänelle +nurjamielinen,' mutta siinä kohdassa minun täytyi olla rouvalle +tottelematon. Sitte kuolivat molemmat kuumetautiin rikkauksistaan +huolimatta eräällä siellä käynnillään; pojan, joka heidän poissa +ollessaan oli meillä, me pidimme; silloin minä rakastin häntä kun +silmäterääni, mutta sitte, kun rouva kuoli, joutui hän pois, ja yhä +selvemmin huomasin, että hän mieleltään tuli äitiinsä, sillä +ulkomuodoltaan on hän aivan isänsä kaltainen; kun minä nyt en oikein +pitänyt hänen äitistään, niin väheni myös rakkauteni poikaan; mutta se +korottaa hänen arvoansa minun silmissäni, että hän on valinnut teidän +vaimokseen; hänen isoäitinsä ja minä emme olisi paremmin hänelle +voineet valita. Mutta tässä seison ja lörpöttelen; voitteko saada +selvää vareksen varpaistani, rouvaseni?" + +Hänen kertomuksensa oli syvästi liikuttanut Margretaa; hän oli vähän +suutuksissaan, mutta hän kunnioitti kuitenkin Ollia ja sääli +häntä. Tilit olivat pian tarkastetut; sitte näytteli Olli hänelle +kaikki paikat talossa ja hän oli iloissaan Margretan asioiden +ymmärtäväisyydestä. Hän viskasi herneitä kauniille kyyhkysille ja +taputteli suurta äreätä Musti koiraa, kunnes tämä näytti aivan kesyltä. + +"Kuka on tuo vanha vaimo, Olli?" + +Ennen kun Olli ennätti vastata, läheni vanhus, paksuun sauvaan nojaten; +hänen harmaa tukkansa pilkisti esiin ahtaan päähineen alta; hän niiasi +sen verran kuin ikä salli. + +"Minä olen Hannun Briita, teidän luvallanne: minä olen ollut täällä +monta, monta vuotta, ennenkuin Ollikaan tähän taloon tuli; silloin oli +iloisia päiviä; olin nuori ja minulla oli hyvät päivät; en ajatellut, +että vanhoina päivinä saisin paimentaa pikku karjaa ja perata +puutarhaa. Se on vanhalle selälle vaivaloista. Ettehän, rouva hyvä, +suorapuheisuuttani paheksune?" + +"Hän on todellakin liian vanha; jonkun muun tulee sitä tehdä, Olli." + +"Olkoon niin, rouva hyvä, mutta nähkääs, omin luvin en voi sellaista +tehdä; minä en voi olla antelias sellaisella, joka ei ole minun omaani. +Rouva vainaja määräsi, että hänen tulisi täällä saada kuolinpäiväänsä +asti elatusta, ja jotain hyötyä arvelin hänen kuitenkin voivan tehdä, +vaan jos niin on ett'ette tahdo..." + +"Ei, sitä en tahdo, enkä myöskään tahdo, että Olli niin paljon raataa +ja työskentelee. Ettehän enää ole nuori ja olette jo niin paljon +toimittaneet." + +"Miksi hyväksi? Ei kukaan tiedä, ei kukaan näe sitä." + +"On silmä, joka seuraa uskollista palvelijaa kaikissa hänen toimissaan; +sitä sanoo sisällinen tunne -- eikö niin?" + +"No, eukkoseni, oletko jo valmis? Sinä olet todellakin liian +myöntyväinen. Nojau käsivarteeni ja menkäämme järvelle päin. Vaan sinä +näytät niin vakavalta." + +Hän olikin vakavalla mielellä; hän ajatteli vanhaa Briitaa, ja häntä +suretti, että Villiam, joka soi kaikille niin hyvää, ei ottanut selkoa +asioista eikä pitänyt huolta siitä, että ainakin hänen omilla +alustalaisillaan olisi hyvä olo. + +"Katso, Greeta, tämä on minun venheeni; toisella kerralla voimme +purjehtia. Tuo pieni punainen talo tuolla on metsävartijan; keltainen +rakennus kylän päässä on pappila; ne ovat varmaankin provastin +lapsenlapsia, jotka viskelevät 'voileipiä' rannalla." + +Nuori rouva riensi pienokaisten luo; hän ajatteli omia pikku siskojaan; +he katselivat kummastellen kaunista, hienopukuista naista, joka heitä +niin sydämellisesti suuteli, ja pikku tyttö ojensi hänelle suuren +kukkavihkon. + +Margreta katseli valkoisia kukkia ja ajatteli sanoja: "tapahtuu, ei, +tapahtuu, ei;" ja hän muisteli luulleensa tulevansa täydellisesti, +sanomattoman onnelliseksi, ja nyt... Rakastiko hän Villiamia nyt +vähemmin? Oi ei, ei, ei! Hän pusersi hänen käsivarttaan ikäänkuin +löytääkseen suojaa tätä ajatusta vastaan. Ei, hän ei häntä vähemmin +rakastanut, vaan toisella tavalla; Villiam ei ollutkaan, niinkuin hän +oli luullut, virheetön ja turhamaisuuksia vailla; tosin kyllä hän +pilkkasi toisten ja omaa käytöstään, vaan hän ei sitä muuttanut ja +kuitenkin hän oli niin erinomaisen hyvä; Margreta oli mielestään +kiittämätön; eihän ihminen voi olla täydellinen -- oliko hän sitä +itsekään? Vaikuttiko hän miehessään hyvää? Hän pelkäsi, ettei hän +vaikuttanut hänessä mitään. + +Samassa määrässä kun kesä kului, väheni myös Margretan iloisuus, joka +siellä kotona oli ollut niin vilkas; hänen poskeltaan hävisi osa sen +punasta ja silmästä osa sen loistosta. Tehdä työtä muiden eteen, uhrata +voimansa muiden edestä, oli muuttunut hänen toiseksi luonnokseen; nyt +oli hän pakotettu aina olemaan päähenkilönä; kaikki häntä palvelivat, +mukaantuivat hänen tahtonsa jälkeen ja olivat hänelle kaikessa apuna, +Se komeus ja hyvä elämä, jota hänen täytyi viettää, vaikka se soti +hänen periaatteitaan vastaan, olivat vähällä riistää häneltä +kunnioituksen häntä itseään kohtaan. Kun hän oli kävelyllä ja näki +ahkeran työmiehen ja pienen väsyneen lapsentytön, niin hän heitä sekä +kadehti että häpesi. Hän oli mielestään haudattu ruusuvuoteelle, joka +hänet vähitellen tukehuttaisi. + +Vähitellen tapahtui Villiaminkin mielentilassa muutos; tuo melkein +kiihkoinen onnellisuus, minkä hän ennen oli tuntenut, väheni; hänen +olentoonsa tuli jotakin enemmän joka päiväistä, ja kun hän aamiaisen +jälkeen mukavasti oikaisi jäseniään pehmeässä nojatuolissa, sanoi hän +tavallisesti: "no, tyttöseni, mitä meidän nyt tulee tehdä saadaksemme +tämän päivän kulumaan?" + +Ystävänsä nuoren miehen ajoilta, jotka alussa olivat vetäytyneet +hänestä pois, tulivat jälleen näkyviin, veivät hänet seuraansa ja +auttoivat häntä parhaan taitonsa mukaan kuolettamaan aikaa. + +Margreta kävi levottomaksi. Rakastiko hän vaimoaan vähemmin? Eikö hän +enää ollut miehelleen kaikki? Siinä tapauksessa oli vika hänessä, +Margretassa, ajatteli hän; hän itse oli usein ääneti ja surumielinen, +hänen täytyi koettaa miestään huvitella -- ja hän tutki tavattomalla +innolla kaikkia lehtiä voidakseen puhella hänen kanssaan valtiollisista +asioista, mutta siitä hän ei paljo kiitosta saanut. + +"Mikä sinua vaivaa, ystäväni? Ja minä kun aina olen ollut siitä +iloinen, ettet koskaan ole puuttunut valtiollisiin asioihin? Ei mikään +niin vähän sovellu naiselle." + +"Etkö tahdo pelata sakkia, Villiam?" + +"Tietysti kernaasti, jos se sinua huvittaa." + +Hän ei koskaan enää pyytänyt häntä sakkipeliin; Villiamin tähdenhän hän +sitä oli tahtonut. Eikö hänellä siis ollut mitään keinoa saadakseen +ajan hänelle hupaisemmaksi, hänelle, jonka edestä hän olisi +sydänverensä vuodattanut? + +Päivässä oli viisitoista, kuusitoista pitkää tuntia; suuret pöytäkellot +sen ilmaisivat kuuluvalla tavalla; ainoastaan yhtenä näistä tunneista +oli hän oikein iloinen; silloin istui hän miehensä pienessä huoneessa +ja oppi englannin kieltä. + +Seuraelämässä ei Villiam läheskään aina ollut häneen tyytyväinen. + +"Minun mielestäni sinun pitäisi voida tehdä itsesi enemmän huomatuksi +kuin esim. eilen; ethän sinä lausunut melkein sanaakaan." + +"Mitä minun piti sanoa? Ensin kertoi koko seura juttuja jahtimestarin +perheestä; minä aivan mykistyin hämmästyksestä, kun kuulin kuinka +huonoja he ovat; ja sitte kun he saapuivat ja kaikki olivat niin +ystävällisiä ja kohteliaita heitä kohtaan, mykistyin huomatessani +heidän kavaluuttaan." + +"Bravo, Greeta; siitä heidän pitää saada tietoa." + +"Oi ei, Villiam; jos sinä minua rakastat, niin älä siitä puhu." + +"No, niin olen siis siitä puhumatta; mutta sinun täytyy luvata minulle +laverrella aika lailla ja puhella tyhjästä, niinkuin toisetkin; muuten +sanovat he, että olet yksinkertainen." + +Ja hän koetti laverrella, niinkuin Villiam oli toivonut, mutta hänestä +tuntui kuin kadottaisi hän hyvän ajatuksensa kaikista ihmisistä, ja +vaikka hän huolellisesti vältti kaikkea kavaluutta, kaikkea panettelua +ja imartelua, oli hän mielestään kuitenkin vähemmin suora, vähemmin +todellinen ja vähemmin hellä. + +Väliin tunsi hän olevansa voimaton ja väsynyt. + +"Sen vaikuttaa Köpenhaminan ilma," sanoi Villiam, "mutta keväällä +matkustamme vanhempiasi tervehtimään ja sitte lähdemme ulkomaille, niin +kyllä jälleen voimistut." + +Hän hymyili, mutta tuntui niin kuin hän ei edes toivoisikaan +voimistuvansa, kuin olisi elämällä, joka oli hänen edessään kuin +tasainen maantie, ilman esteitä tahi taistelua, vaan vähän houkutusta. + +"En koskaan ole nähnyt sinua niin kauniina," sanoi Villiam eräänä +talvi-iltana, katsellessaan nuorta vaimoaan, joka oli baalipukimessa. + +Hän olikin tavattoman iloinen, ja ylpeydellä huomasi Villiam sitä +ihmettelyä, minkä hänen vaimonsa kauneus ja sievä tanssi herätti; vaan +äkkiä huomasi hän hänen kalpeana ja liikutettuna menevän erääsen +syrjähuoneesen; hän riensi hänen jälkeensä. + +"Armas Margretani, oletko sairas?" + +"En, en vähääkään, mutta minä en voi enempää tanssia. Sinä varmaan olet +minua ymmärtävä. Tuo nuori tyttö tuolla, jolla on heleänpunaset +orjantappuraruusut, valitti äsken, että hänen kavaljeerinsa, tohtori +Grön, kutsuttiin pois; vähää sen jälkeen palasi hän takasin, ja kun +tyttö puheli lääkärin vaikeasta kutsumuksesta, sanoi hän: 'se oli vaan +tässä kartanossa; vinttikerroksessa on eräs kuolon kielissä; on niin +harmittavaa kun he yhä lähettävät minua hakemaan, vaikka jo ennen olen +sanonut, ettei enää mitään apua löydy' -- ja sitte he tanssivat, +Villiam, ja musikki soitti; vaan meidän, meidän täytyy täältä pois, +meidän täytyy kotiin -- eikö niin?" + +"Älä vaan puhu siitä kellekään; älkäämme tehkö itseämme naurettaviksi +Antakaa anteeksi, rouva, meidän täytyy lähteä kotiin; vaimoni ei voi +hyvin." + +He istuivat umpinaisissa vaunuissa; ulkona oli pimeä ja kylmä: +yövartija huusi kello 1; Villiam ei lausunut sanaakaan, ja Margreta oli +ahdistettu, niin murheellinen, niin peloissaan, että oli tehnyt +miestänsä vastaan. + +Kun he saapuivat kotiin, meni Villiam heti huoneesensa; Margreta seisoi +hetken epätietoisena; sitte kolkutti hän hiljaa miehensä huoneen +ovelle. + +"Sinä et saa olla minuun suuttunut. Villiam; minä kyllä tiedän, että +suuressa kaupungissa aina on sairaita ja kuolevaisia, vaan ei +kuitenkaan itse juhlakartanossa. Ajattele kuinka häiritseväistä soitto +on kärsivälle, kuinka tuskallinen hänen vuoteensa äärellä oleville. Kun +isä kotona meni sairasta ripittämään, etsin aina yksinäisyyttä +rukoillakseni; oi, se on juhlallinen hetki, jolloin sielun tulee astua +Jumalan kasvojen eteen. -- Sinä varmaankin minua ymmärrät, sinä et +myöskään olisi voinut tanssia, kun tiesit että lähimmäinen saman katon +alla taisteli viimeistä taisteluaan. Oletko minuun suuttunut, Villiam?" + +"Suuttunut!" hän sulki hänet syliinsä ja nyyhki: "Oi Margreta! Jumala +olkoon minulle armollinen!" + +"Suuttunut!" toisti hän; "olisinko suuttunut sinuun sentähden, että +olet viaton, lempeä ja hyvä; niin huonoksi en kuitenkaan ole tullut; +niin huonoksi en, Jumalan avulla, milloinkaan ole tuleva. -- Minä +muistan isäsi sanat: 'hän on nuori, voitteko olla hänelle turvana?' +Oi, minä olen huono turva, minä, joka en osaa edes itseänikään turvata. +Useasti ajattelen, että menen taaksepäin, että yhä enemmän häviän +tyhjyyteen; pitäisikö minun myös vastustella sinussa löytyvää hyvää, +Margreta?" + +Margreta suuteli hänen kalpeata otsaansa; hän löysi sanoja, jotka +voivat häntä lohduttaa ja rauhoittaa, sanoja, jotka saattoivat herättää +hänen itseensä luottamustansa. Villiam ei ollut hänelle milloinkaan +ollut niin rakas kuin nyt, kun hän nöyrästi ja vilpittömästi tunnusti +virheensä. Ja hän rukoili palavasti, että Jumala saattaisi heidät +molemmat oikealle tielle -- kuinka, sitä hän ei tiennyt, sen tuli Hänen +viisaudessaan määrätä! + +Lähinnä seuraavina päivinä oli Villiam vakava, mutta tämä haihtui +vähitellen, ja hän tuli ainakin näennäisesti entiselle mielialalleen. + +Pikku Inkeri ilmoitti eroavansa toimestaan; hän ei voinut kauvemmin +kestää istumalla piilosilla ja katselemalla pihalle. Hilpeä mieli oli +hänet jo aikaa jättänyt, ja nyt hän jo rupesi myös kuihtumaan. + +Hänellä oli kyllä ollut erittäin hyvä olo, ja vieläpä sen lisäksi monta +huvitustakin, mutta hän ei jaksanut alinomaa istua neulomassa; +sitäpaitsi oli niin ikävää istua yksin, ilman että oli edes kissaakaan +seurakumppanina; ei edes hyvä ruokakaan maistanut, kun se oli yksin +syötävä; tätä kaikkea ei palkinnut se, että sai kantaa neitin nimeä ja +käydä puettuna valkoisissa alushihoissa ja nyörikengissä. + +Margreta oli mielipahoillaan Inkerin aijotusta poismuutosta, vaan +Villiam selitti olevansa iloinen päästessään kauvemmin näkemästä pikku +Inkerin surumielisiä kasvoja ja että heidän tuli saada sijaan oikein +sukkelan tytön, joka oikein ymmärsi tukkaa kähäröidä. + +Lindebackassa he eivät olleet käyneet, mutta nuori rouva oli lähettänyt +vanhalle Briitalle naulan kahvia ja lämpimän talvipuvun; Olli oli +saanut kirjoja ja tupakkaa. + +"Te ette näytä terveeltä," sanoivat Margretalle ystävät ja tuttavat. +Hän tunsikin olevansa heikko, ikäänkuin häneltä olisi puuttunut +sisällistä voimaa, ja jonkinlaisilla sairauden tunteilla näki hän +kevään lähestyvän ja luonnon puhkeevan eloon. Hän ei edes halannut +päästä kotia tervehtimään; hän pelkäsi, että he huomaisivat hänessä +tapahtuneen muutoksen. + +Eräänä päivänä huhtikuun loppupuolella kolkutti nuori rouva kirja +kädessä tavallisuuden mukaan miehensä huoneen ovea, mutta ei mitään +kutsuvaa "astu sisään!" kuulunut. + +"Olisiko hän mennyt ulos?" ajatteli hän ja aukasi oven; ei, hän oli +kotona; kalpeana kuin ruumis ja tuijottavin katsein istui hän sohvalla. + +Hän joutui hirveän kauhun valtaan, tuskan, johon verrattuna kaikki +hänen entiset murheensa olivat mitättömät. + +"Villiam, oletko sairas? Herra Jumala, Villiam, sano minulle!" + +Villiam nousi seisaalleen. + +"Minä en ole vähääkään sairas; suokoon Jumala, ettei minua mikään muu +kuin se vaivaisi, vaan se on pahempaa. Margreta parka, sinun tähtesi se +minua enemmän surettaa; yksin olisin sen kohta voinut kestää. +Ajatteles, se englantilainen kauppahuone, johon olin antanut rahani, on +tehnyt konkurssin, me olemme köyhät." + +"Vai niin, se on mielen liikutus, joka on tehnyt sinut niin kalpeaksi +ja kätesi kuumeesta lämpimäksi. Herralle kiitos, ett'et ole sairas!" + +Villiam kohotti päätään ja katsoi vakaasti, melkeinpä ankarasti häneen. + +"Margreta, onko tämä sielun lujuutta vaiko kevytmielisyyttä?" + +"Ei kumpaakaan; se on rakkautta sinuun; jos vaan saan pitää sinut, olen +onnellinen. Luuletko minun rakastaneen tätä rikkautta? En, sitä en ole +tehnyt; se on melkein seissyt välimuurina minun ja onneni välillä. Se +kuorma, jonka luulit helpommin voivasi yksin kantaa, ei ole minulle +mikään kuorma; minulle oli rikkaus taakkana, joka minua painoi ja +sorti." + +"Etkö sinä siis ole ollut onnellinen?" + +"En, sillä minä en ole ollut oikealla paikallani; minä en mennyt +eteenpäin parempaan; se oli vaan kummallista paikallaan olemista; +elinvoimani oli niinkuin halvaantunut; luulen tuskin, että olisit minut +kauvan saanut pitää." + +"Margreta!" + +"Oi, älä pelkää! Sinä et minua kadota; sydämeeni virtaa eloa, voimaa ja +rohkeutta; minä tunnen, että Jumala lähettää tämän meidän hyödyksemme, +mutta minä ymmärrän varsin hyvin, ett'et sinä, joka olet kasvanut +rikkaudessa ja ylöllisyydessä, heti voi niin ajatella." + +"En, sitä en voi; minä en voi virittää mitään riemuvirttä meidän +onnettomuudestamme; minä näen kohtalomme suoraan silmiin: köyhyyttä." + +"Olemmeko veloissa, Villiam?" + +"Veloissa! Eikö siinä ole kyllä, ett'ei meillä ole mitään, millä elää; +käsitätkö sinä tämän asian oikein?" + +"Entäs Lindebacka?" + +"Lindebacka! Siitä ei maksa puhua!" + +"Siinä on kaksisataa tynnyrinalaa maata, niin hyvää ja hyvin viljeltyä +kuin missään muualla koko Tanskassa, kiitos vanhan Ollin. Isoäitisi +asui siellä; me voimme myös siellä asua, ja sinä saat nähdä, Villiam, +tarpeellinen vaimosi on sinulle oleva, ja kuinka onnellisiksi me +tulemme. Älä loukkaannu minuun iloisesta mielestäni; kaikki on +aatoksissani niin valoisata; jos nyt vaan voisin sinua lohduttaa!" + +"Minun velvollisuuteni oli sinua lohduttaa, Margreta, ja tässä seison +niin ymmärtämättömänä, vaan ei kuitenkaan enää onnettomana. Me alamme +nyt alusta, niinkuin niin moni ennen meitä on tehnyt. Usko minua, minä +en ainoastaan rakasta sinua suuresti, vaan kunnioitan, ihmettelen +sinua. Useimmilla miehillä olisi tällaisissa suhteissa murheittensa +lisäksi itkevä ja valittava vaimo, vaan minun vaimoni seisoo rohkeutta +ja luottamusta täynnä valmiina vastaan ottamaan ja voittamaan kaikki +uhkaavat vaikeudet." + +He istuivat sohvalle; Margreta piteli miehensä molempia käsiä omissaan; +hän teki suunnitelmia, hän itki, hän nauroi. Ensimmäistä kertaa hän nyt +oikein puheli hänelle rakkaudestaan, ja Villiam sai luoda katseen hänen +sieluunsa, josta hän tuli huomaamaan, ettei se rikkaus, jonka hän oli +kadottanut, ollut mitään verrattuna siihen, minkä hän vielä omisti. + +"Kiitos, Margreta, sinä olet minulle tehnyt enkelin työn -- Jumala +sinua siunatkoon! Nyt voin levollisesti ajatella asioitani; huomenna jo +matkustan Hamburgiin, sieltä Londoniin katsoakseni, josko mitään voi +pelastaa; minä epäilen sitä, mutta tahdon tehdä velvollisuuteni ja +koettaa kaikki." + +Inkeri istui ja ompeli pienessä kamarissaan, jonka ikkuna oli pihalle +päin, kuu nuori rouva, vähän kalpeana, vaan loistavin silmin ja kasvot +kirkastettuina, astui hänen luoksensa. + +"Onpa hyvä, että lähdet meiltä, pikku Inkeri," sanoi hän +veitikkamaisesti, "sillä nyt en voi enää kauvempaa pitää kamarineitoa. +Me emme enää ole rikkaita, Inkeri: meidän tulee jättää tämä suuri +kartano ja muuttaa maalle, ja siellä tulee paljo työtä ja puuhaa." + +"Onko se totta, onko se aivan totta? Enpä luullut tuon rikkauden +milloinkaan loppuvan. Isä kyllä aina sanoi: 'köyhyys kestää, rikkaus +haihtuu,' vaan en luullut sen niin pian ja äkkiä tapahtuvan ... ja te +kun olette niin hyvä!" Inkeri nyyhki. "Vaan en kuitenkaan teitä jätä, +sitä en voi; minä olen nuori ja vahva, minä tahdon teidän edestänne +raataa ja työtä tehdä." + +"Kiitos, uskollinen pikku Inkeri! Onnettomuudessa oppii tuntemaan +oikeat ystävänsä. Mutta niin pahasti eivät asiat kuitenkaan ole." + +Ja Margreta kuvaili kaunista maatilaa kirkkaan järven rannalla ja +suurta metsää niin elävästi, että Inkeri pyyhki pois kyyneleensä ja +piti heidän kohtaloansa ennemmin kadehdittavana kuin surkuteltavana; ja +kun hän jäi yksin, lauloi hän niin korkealla ja kirkkaalla äänellä, +että kuului aina kyökkipiialle asti, joka ajatteli: "kas tuota +vahingosta iloitsevaa olentoa, joka iloitsee siitä, että herrasväki on +joutunut kurjuuteen, ja että minä menetän paikkani." + +Seuraavana päivänä läksi Villiam matkaan. Hän oli levollinen, vaan +hyvin vakava. + +"Minä jätän kaikki sinun huostaasi, Margreta," sanoi hän, "järjestä ja +aseta niinkuin parhaaksi näet. Jää hyvästi, uskollinen vaimoni, +hyvästi!" + +"Tule pian takaisin, Villiam! Jumala sinua siunatkoon ja varjelkoon! +Hyvästi rakkaani, joka olet minulle kaikki!" + +Margreta kumartui ulos akkunasta siksi ettei vaunuja enää näkynyt; +sitte riensi hän Inkerin luo. + +"Nyt meidän pitää ottaa esiin kaikki ne pukuni, joita paitsi voin +toimeen tulla; niistä aina voi jotakin saada; ainoastaan sinisen +silkkihameen, josta mieheni niin paljon pitää, pidän itselleni; muuten +on pappilasta tuotu vaatevarastoni hyvä kyllä. Sitte lähetämme hakemaan +huonekalujen kauppiaan, joka voi ostaa osan huonekaluista; loput me +pidämme, sillä minä tahdon laittaa kaikki kauniiksi Lindebackassa, +ettei mieheni missään suhteessa tarvitse kaivata sitä mukavuutta, johon +hän on tottunut." + +Margreta käveli edes takaisin huoneissa innokkaasti miettien, mitä +voisi myydä, ja mitä jättää, kun hänen miehensä setä, eversti Höeg, +astui sisään. + +Tämä huomasi hämmästyksellä hänen punaiset poskensa ja vilkkautta +osoittavat kasvonsa ja huudahti tyytyväisenä: + +"Huhu on luultavasti nyt niinkuin tavallisesti tehnyt hyttysestä +elefantin; se tiesi kertoa, että Villiamin omaisuus oli hävinnyt. Minä +riensin heti tänne tarjoomaan kaiken vallassani olevan avun, vaan minua +ilahuttaa, ettei sitä tarvitakaan." + +"Oi, minä kiitän teitä sydämestäni; pikainen apu on kaksinkertainen +apu; vaan Jumalan avulla tulemme kyllä toimeen, vaikka huhussa kyllä on +perää." + +Hän pyysi häntä istumaan ja selitti sitte suoraan mielen tilansa ja +tuumansa. + +"Nyt te kyllä minua ymmärrätte, setä kulta, kun sanon, että tämä +onnettomuus, joksika maailma sitä kutsuu, tuntuu minusta +vapauttamiselta. Me vietimme niin mukavata, kiirutonta elämää, +jommoista ainoastaan vanhuksilla elämänsä ehtoolla hyvin käytetyn, +hyödyllisen elämän jälkeen on oikeus viettää. Me olisimme kyllä +voineet, ja meidän olisi epäilemättä täytynytkin itsellemme +velvollisuuksia määrätä, ei ainoastaan nauttia, vaan myöskin vaikuttaa; +vaan sitä me emme ymmärtäneet, ja meidän tulee kiittää Jumalaa, että +hän on armollisesti vienyt meidät pois tästä hyvästä elämästä -- joka +vähitellen olisi meitä köyhdyttänyt sekä hengellisesti että +ruumiillisesti -- että hän on pakoittanut meitä työhön, sillä työttä +lepo ei ole suloinen. -- On todellakin suuri helpoitus, että Villiam on +poissa; häntä olisi rasittanut nähdä vierasten käyvän tinkimässä meidän +tavaroistamme ja huoneiden vähitellen tyhjentyvän. Kun hän palajaa +takaisin, toivon kaikki jo olevan hyvässä järjestyksessä rakkaassa +Lindebackassamme. Ensimmäinen tekoni on oleva eron antaminen +palvelijalle ja piialle, niin, se tapahtuu jo tänä päivänä; minä voin +kernaasti maksaa kolmen kuukauden palkan ja ruokarahat; tämä on kun +pisara meressä verrattuna meidän kalliisen talouden hoitoomme." + +Eversti katsoi ystävällisesti häneen; hän näytti hänestä niin hyvältä, +niin järkevältä, niin kauniilta; hän oikein toivotti mielessään onnea +Villiamille vaimon valitsemisessa, ja oli samassa niin sydämestään +iloinen, ettei hänen oma tyttärensä nykyisissä suhteissa ollut joutunut +hänen veljensä pojan vaimoksi. + +"Teidän käytöksenne ja koko teidän ajatustapanne kunnioittavat teitä +suuressa määrässä, nuori ystäväni, teillä on jalo ja rohkea sielu, ja +minä olen katsova suureksi kunniaksi, jos saan olla teille turvana +Villiamin poisollessa." + +Ja tuo ylpeä vanha upseeri tarttui kunnioittavasti pienen juutilaisen +papintyttären käteen ja suuteli sitä. + +Kyökkipiika sai rahansa; hän oli hyvin äreä, kohotti nenäänsä korkealle +ja meni; palvelija taas, jolla ei ollut ollut niin paljon tilaisuutta +syrjästä ansaita, oli hyvin tyytyväinen saadakseen jonkun aikaa olla +omana herranaan. + +Tuskin olivat he lähteneet ennenkuin pikku Inkeri hiipi kyökkiin, jonne +hän ennen ei ollut uskaltanut mennä; ja hän kurkisteli pöytien alle, +hyllyille, ruoka- ja höystetavarakaappeihin. Sepä oli hauskaa; nyt hän +sai hallita siellä. "Minä kyllä pidän huolta päivällisestä," sanoi hän +iloisena. + +Mitä hän nyt valmistaisi? Löytyi paljo hyviä ja hienoja ruokalajeja, +vaan hän pudisti päätään kaikelle, Piti saada jotakin muuta, jotakin +uutta, joka oikein maistuisi. Hän tunsi ilmassa, mitä melkein piti +olla, ja sitte päätti hän valmistaa munamaitoa ynnä vehnäleipäkuutioita +sekä paistettua silliä ja potaatia. + +Hän sai suuret kiitokset laitoksistaan; ei mikään voinut maistaa +paremmalta taikka tehdä parempaa vaikutusta. + +Vähän väliä kävivät tuttavat vierailemassa, toiset todellisesta +ystävyydestä, useimmat uteliaisuudesta, nähdäksensä kuinka Margreta +vastaanotti tapauksen, ja nämä lausuivat teeskenneltyjä lohdutuksia, +antoivat epäkäytännöllisiä neuvoja ja tekivät sopimattomia kysymyksiä; +hyvin harvat tulivat muista syistä; he ajattelivat, että kun hänen +kuitenkin täytyi -- mikä heitä erittäin suretti -- myydä suuren joukon +kalleuksistaan, niin saattivat he yhtähyvin niitä ostaa; huonekalujen +kauppiaat tarjosivat niin hävyttömän vähän; sellaiset ihmiset käyttävät +aina tilaisuutta hyväkseen. Ja Margreta kiitteli heitä ystävällisesti, +vaan huomasi pian, että he tarjoilivat vielä vähemmin kuin huonekalujen +kauppiaat. + +"Kuinka on mahdollista, että hän voi olla niin levollinen, niin +tyytyväinen? Hän mahtaa olla kevytmielinen tahi välinpitämätön, +tai..." ja äänet hiljennettiin ja sanoja kuiskailtiin petollisesta +konkurssista ja että he ainoastaan muodon vuoksi olivat omaisuutensa +kadottaneet. + +Vaan eversti iski nyrkkinsä pöytään, temppu minkä hän, hienon maailman +mies, teki ainoastaan silloin, kun hän oli todellisesti suuttunut, ja +lausui äänellä, joka oli niin äreä kuin jos hän olisi komentanut +uppiniskaisia sotilaita: + +"Margreta nauttii minun rajatonta kunnioitustani; nöyränä ja +tyytyväisenä mukaantuu hän onneensa ja on kiitollinen siitä, ettei hän +ole kadottanut mitään, jota rakastaa, vaan ainoastaan tyhjää korua ja +turhuutta, johon hänen sydämensä ei milloinkaan ole ollut +kiinnitettynä. Me, maailman lapset, emme varmaankaan -- ainakin tunnen +sen itsessäni -- voisi olla käytöksessämme hänen kaltaisiaan, vaan sitä +enemmän tulee meidän hänen käytöstään kunnioittaa. Mitä minuun tulee, +niin pidän sen minua kohtaan tehtynä loukkauksena, jos joku hänestä +lausuu pahaa sanaa." + +Mutta nuori rouva järjesti kaikki levollisesti ja tarkasti, +ajattelematta mitä maailma tuomitsi. Kun kaikki rätingit olivat +maksetut -- höyste- ja lihakauppiaan rätingit olivat ihmeen suuret +eivätkä ensinkään todistaneet Fredrikan rehellisyyttä -- oli hänellä +vielä jäämäänkin melkoinen summa säästörahaksi, johon ei saanut koskea. + +Toukokuun 10 päivänä tuli itse Olli häntä noutamaan. Olli nautti oikein +sydämestään iloitsevan; englantilaiset rahat, jotka vaan olivat tuoneet +onnettomuutta, olivat menneet; nyt pääsi Lindebacka jälleen kodin ja +olopaikan arvoon; hänen vaikutuksensa tuli hyödylliseksi ja +siunaukseksi. Ja hän läimäytti aika lailla piiskallaan ja katseli +ylpeydellä pientä kaunista ajopeliä, "rouva vainaan uusia vaunuja," +jotka ostettiin Villiamin ristiäisiksi ja joiden edessä tuliset, +ruskeat hevoset korskuivat. + +Margreta katseli ympärilleen tyhjissä huoneissa; hän katseli kartanoa +seistessään vaunujen luona; sitte ojensi hän kätensä everstille, +suuteli ystävällistä Paulinaa, ja he läksivät. + +Pikku Inkeri istui Ollin vieressä; hän oli kuin lintu, joka oli päässyt +häkistään; hän haasteli, hän otti ohjakset Ollin käsistä itse +ajaakseen, eikä Olli suuttunut; näytti siltä kuin tuo ankara vanhus +olisi erittäin mieltynyt iloisen tytön seuraan. + +Margreta oli ääneti ja mietteisin vajonneena; oikein iloinen hän ei +voinut olla ennenkuin hänellä taas oli Villiam kotona, ennenkuin hän +näki hänet onnellisena rauhallisessa kodissa, ennenkuin hän +kokemuksesta sai tietää, etteivät supistuneet elämän ehdot ja +mukavuuden puutteet liiaksi hänen mieltänsä painaisi. + +Lindebackassa käännettiin kaikki mullin mallin, maalattiin ja pantiin +uudet seinäpaperit. Kauvan ei kestänytkään ennen kuin siitä tuli mitä +sievin pikku koti, niin hauska, niin kaunis, niin valoisa; hän ei +voinut miellyttävämpää ajatella; jos nyt vaan Villiamkin oli samaa +mieltä. + +Vanha Olli oli kyllä vähän nyreissään noista monista muutoksista, vaan +itse asiassa oli hän vallan tyytyväinen; ainoastaan hänen omaa +huonettansa, hänen puutteellista, pimeätä, tyhjää huonettaan ei saanut +liikuttaa; vaan siitä huolimatta varusti Margreta hänelle pienen +puutarhaan päin antavan kamarin mukavine nojatuolineen, +kirjoituspöytineen, kaappineen ja oikein mukavine vuoteineen. "Niin voi +Olli oleskella, missä hän tahtoo," sanoi hän veitikkamaisesti, ja +pitkää aikaa ei kulunutkaan, ennenkuin hän oleskeli siellä päivin ja +pian hän jäi sinne yöksikin. + +Puutarhamaa kaivettiin; kauniita käytäviä ja kukkapenkereitä +valmistettiin; siihen työhön otti Inkeri innolla ja halulla +osaa. Eräänä päivänä kun hän iloisesti laulellen hääri nuorten +mansikka-istutusten kastelemisessa, syöksi kauhean suuri koira +hänen eteensä, ja kun hän pelästyneenä hyppäsi syrjään, seisoi hän +koiran isännän, nuoren metsävartijan edessä, joka kantoi suurta kalaa. +Tämä nosti hatun päästään, kumarsi syvään ja sanoi: + +"Antakaa anteeksi, rouva, minä etsin Olli Hansonia; hän ei ollut +kamarissaan, sentähden luulin hänen olevan täällä; minä tahdoin vaan +jättää hänelle tämän hau'in." + +"Minä en ole rouva, nimeni on neiti Aabye," vastasi hän +veitikkamaisesti, ja näytti siltä kuin nuori mies olisi tullut +iloiseksi saadessaan kuulla, ettei hän ollutkaan rouva. Tyttö saattoi +hänet kartanoon, jota vieras tuskin saattoi enää tunteakaan; sitte söi +hän aamiaista Ollin kanssa ja sai vihdoin itse rouvalta tietää, että +pikku neiti Aabye, poskikuopistaan ja iloisesta luonteestaan +huolimatta, oli tyttö, jonka sydän oli oikealla paikallaan, tyttö, joka +oli kestänyt koetuksensa. + +Siitä hetkestä alkaen oli nuorella Lundilla vähän väliä asiaa +Lindebackaan; milloin tahtoi hän kysyä Ollilta neuvoa jossain asiassa, +milloin toi hän kalaa, metsäriistaa, vieläpä kukkiakin omasta +puutarhastaan. Sattui niin sopivasti, että hän sai puhella Inkerin +kanssa, ja hän kehoitti tyttöä käymään tervehtimässä hänen äitiään, +joka oli niin yksin. + +Nuori tyttö katseli joka päivä kamarinsa ikkunasta metsävartian +asuntoon, jonka oven edustalla kasvoi kaksi pähkinäpuuta, ja hänen +mielensä teki mennä sinne, vaan rohkeutta siihen hänellä ei oikein +ollut. Hän näki vanhan äitin istuvan auringon paisteessa kehräämässä; +hän näytti niin ystävälliseltä ja lempeältä; Inkeri piti mielestään jo +hänestä, ja sitte huokasi hän ja ajatteli kaikenlaista. + +Pappilan väki ajatteli myös usein nuoria naapureitaan; erittäin +kuvitteli hyvä rouva innokkaasti mielessään heidän kurjuuttaan, ja +usein vettyivät hänen silmänsä heitä ajatellessaan. + +"Lorup kulta," sanoi hän eräänä päivänä miehelleen tarjotessaan hänelle +tarjooman riisipuuroa ynnä paksua kermaa, "minä menen heitä +tervehtimään; heidän tulisi kyllä tulla ensin tänne, mutta siitä en +väliä pidä. Auttaminen ja lohduttaminen on suurin iloni." + +"Väliin voipi myös tulla sopimattomaan aikaan, Katriseni," muistutti +konsistorineuvos lyhyesti. + +"Sinä olet kunnon mies, Lorup, vaan oikeata tunteellisuutta sinussa ei +ole." + +Tämän lausuttuaan pyyhki rouva kyyneleen lihavalta poskeltaan ja otti +enemmän sokeria ja kermaa puuroonsa ajatellessaan pientä puhetta, jonka +aikoi pitää noille nuorille onnettomille ihmisille. Hän, näet, erittäin +mieluisasti saarnaili ja teki itse mielestään sen paljoa paremmin kuin +miehensä. Tämä oli yksi tuon hyvänluontoisen rouvan keppihevosia; +toinen, jota hän enemmän salaa ratsasti, oli lääkärinä oleminen. +Hänellä oli kokonainen apteeki, joka oli koko maailman käytettävänä; +siinä oli enemmän tai vähemmän viattomia aineita, niinkuin +vetoplaastaria, tanskan kuninkaan rohtoja, kuohupulveria, johanneksen +kukkateetä, tohtori Morrisonin pillereitä, revalenta arabica'a -- jonka +yhtäläisyyttä hernejauhojen kanssa hän ei milloinkaan tahtonut myöntää +-- ja jonkinlaista viheriäistä kummalliselta haisevaa nestettä, joka +oli yleinen apukeino tauteja vastaan yleensä, vaan koleraa vastaan +erittäin. + +Pieni paksu rouva oli yhtä punainen kuin hänen hattunsa nauhat, +saapuessaan Lindebackaan, ja niin hengästynyt, että hänen täytyi levätä +tien vieressä olevalla penkillä. Siinä hän järjesti ajatuksiaan ja +muistutteli puhettaan. + +Ei sovi kieltää, että rouva Lorup vähän hämmästyi nähdessään kauniin +tyytyväisen nuoren emännän noissa sievän siisteissä huoneissa, joihin +verrattuina hänen omansa jäivät aivan varjoon. Hänen kyyneleensä ja +lohdutuspuheensa piti säästää sopivampaan tilaisuuteen; tässä ei ollut +ensinkään syytä puhella maltillisuudesta, kärsivällisyydestä, siitä, +ettei tule kiinnittää sydäntään maallisiin asioihin; tässä ei ollut +mitään syytä tarjoomaan suojaansa, vaan kun rouva Lorup oli vähän +ennättänyt toipua, tuli hän aivan tyytyväiseksi ystävällisestä +vastaanotosta ja ajatellessaan sopivaa seuraelämää. + +Nyt oli kaikki valmiina Villiamin vastaan otoksi -- kuinka pian hän +saapuisi? Viimeisessä kirjeessään, joka ilmoitti, ettei mitään saanut +pelastetuksi, kirjoitti hän: "minä tulen, kun minua vähimmin odotat." + +Oli heidän hääpäivänsä; Margreta täytti kukkamaljat kukilla ja +pyökkipuun oksilla, ja koristeli itseään parhaan mukaan. Hänellä ei, +vastoin tavallisuutta, ollut rauhaa; hän ei voinut olla paikallaan +kymmentä minuutia. + +Taivas oli niin sininen, niin selkeä, ei ainoatakaan pilven hattaraa +näkynyt, aallot loiskuivat niin viehättävästi; metsä oli äsken lehtiin +puhjennut, niin kaunis. Margreta astui polkua pienelle mäelle, josta +voi nähdä maantielle. Hän saapuu aivan varmaan tänään! + +Hän ikävöi häntä niin sydämestään, ja kuitenkin hän pelkäsi saavansa +nähdä hänet alakuloisena ja masennettuna, pelkäsi, ettei hän voisi +häntä lohduttaa. + +Kas, tuolla näkyy tomupilvi kaukana, hyvin kaukana! Minkä vuoksi se +panee hänen sydämensä sykkimään niin rajusti, kuin tahtoisi se rinnan +särkeä? Voihan se olla mitä hyvänsä, vaan Margreta ei ajatellut eri +mahdollisuuksia; hän riensi yli kenttien maantielle. Ne olivat +postivaunut; yksi mies istui niissä, se oli hän, se oli luonnollista, +hän tiesi sen. Mies hyppäsi alas vaunuista, ja hän lepäsi miehensä +sylissä. + +"Jumalan kiitos, että taas olet täällä!" + +Margreta katsoi häneen, ikäänkuin olisi tahtonut lukea hänen +sielussaan. Villiam näytti erinomaisen iloiselta, vaan muuttuneelta; +hän oli Margretan mielestä tullut pitemmäksi; hänen katseessaan loisti +voimaa, hänen hymyssään miehuullista vakavuutta, hänen käsivartensa +lepäsi hellästi ja ikäänkuin suojelevana vaimonsa vyötäisillä. + +"Tänään vuoksi sitte, Margreta! Ei, älä luule, että sitä päivää +surumielisyydellä muistelen; tämä päivä tuntuu mielestäni vielä +suloisemmalta; minun rakkauteni on myös jalostunut; se on tullut +vakavammaksi, syvemmäksi, todellisemmaksi." + +Margreta tarttui hänen käsivarteensa; hän oli niin kiitollinen +Jumalalle, niin nöyrä, ja kuitenkin niin ylpeä hänestä. + +Kun he astuivat pappilan puutarhan ohi, seisoi rouva Lorup siellä ja +nyökäytti heille päätään ja viittoi heille käsimuiskuja. Nuori +metsävartija, joka tuli Lindebackasta, jonne hän oli vienyt kaloja, +nosti hatun päästään hymyillen ikäänkuin olisi iloinnut Margretan +onnesta. + +"Mutta, Margreta," huudahti Villiam, "onhan täällä aivan niinkuin oli +kotona sinun vanhempiesi luona: kaikki katsovat sinuun, ikäänkuin +oikein sinua rakastaisivat." + +Hän saattoi miehensä puutarhan läpi sisään; hänen hämmästyksensä oli +sekä naurettava että liikuttava. + +"Armas ystäväni, voin tuskin uskoa silmiäni; olethan tehnyt ihmeitä; ja +minä, joka olin varustaunut pitämään kaikki hyvänä sellaisena kun ne +olivat; onhan täällä niin erinomaisen kaunista, kauniimpaa kuin mitä +meillä ennen oli, niin kaunista, jommoiseksi ainoastaan sinun +rakkaudesta rikas sydämesi sen voi tehdä." + +Sitte pudisti hän Ollin kättä ja sanoi tahtovansa, että Olli tahtoisi +hänelle perin pohjin opettaa maanviljelystä; hymyilevä Inkeri katsoi +häneen kummastellen. + +"Eihän tuo ole Inkeri! Noita kasvoja en tunne enää! Eihän sillä pikku +tytöllä, joka tahtoi meidät jättää ja palata kotiinsa, ollut tuollaiset +kasvot." + +Kaikki nauroivat. Sitte juotiin kahvia, ja kaikki oli niin miellyttävää +ja maistui Villiamista niin oivalliselta. + +"Tämän vehnäsen olet itse leiponut, Greeta; minä tunnen sen niin hyvin +pappilan ajoilta; Sohvin tekemät eivät oli läheskään niin hyviä. Sinä +näytät kummastuneelta, mutta sen minä voin paraiten arvostella; minä +tulen suoraa tietä sieltä ja tuon mukanani lämpimät terveiset niiltä, +jotka ovat sinulle rakkaat. Isäsi on kelpo mies; me ymmärrämme +toisiamme, ja minä rohkenen sanoa, että me olemme tosi ystäviä. Äiti ei +oikein voi sitä minulle anteeksi antaa, että omaisuuteni joutui +häviöön; hän viittaili siihen, että minun olisi pitänyt kiinnittää +rahat maatiluksiin täällä kotimaassa. 'Kyllä maalla viisaita löytyy, +kun merellä vahinko tapahtuu' -- eikö niin, vai mitä sinä arvelet?" + +"Niin luulen minäkin. Vaan omaa huonettasi et vielä ole nähnyt, +Villiam." + +Hän saattoi hänet hänen kauniisen, varjokkaasen kamariinsa. + +"Täällä on sanomattoman hauskaa, Margreta; tässä on tuntuva oikein +hauskalta istua ja tehdä työtä. Sinä katsot minuun, oma vaimoni -- +niin, minä olen kyllä ennen ollut laiskuri ihminen, vaan Jumalan avulla +on nyt muutos tapahtuva. Muistatko mitä isäsi sanoi: 'Itsenäisen miehen +tulee luottamatta perittyihin rikkauksiin voida elättää itsensä ja +omaisensa.' Sen voin tehdä! Oi jos tietäisit, kuinka se ajatus tekee +minut onnelliseksi; me voimme tulla toimeen, vaikkapa ilman +Lindebackaakin, tätä isoäitini perintöä. -- Istu tänne viereeni, +Margreta, niin saat kuulla. Jo aivan nuorena tunsin, synnyltäni +englantilaisena ja tanskalaisena, tarpeen isäini kielelle kääntää, mitä +minua Englannin kirjallisuudessa ihastutti; niin, minä alotinkin sitä +tekemään, vaan olin liian epävakava työtä päättääkseni; nämä kokeet +olen minä nyt näyttänyt eräälle kirjakauppiaalle, jonka mielestä ne +olivat hyvät ja joka jätti minulle enemmän töitä ja lupasi minulle +kestävää tointa. Se on Jumalan siunaus, Greeta, ei ainoastaan sen +lisäyksen tähden, joka siitä meidän tuloillemme syntyy, vaan myös ja +vielä enemmän sen terveellisen vaikutuksen tähden, minkä se on minun +mielentilaani tekevä; ja se tuntuu minusta samassa lahjana äiti +vainajaltani -- hänen kauttansahan minä niin täydellisesti olen +englannin kieltä oppinut. -- Sinun ei tarvitse miestäsi hävetä, +Margreta; hän voi sen kuorman kantaa, mikä hänelle on määrätty. Sinä et +myöskään häntä häpeä, päin vastoin -- minä luen pienen lumoavan vaimoni +välkkyvästä silmästä ja hänen loistavasta hymyilystään, että hän +miehestään ylpeilee." + + * * * * * + +Oli vanhan vuoden viimeinen ilta, ilta, joka on merkillisen juhlallinen +kaikille niille, jotka aatoksiinsa johdattavat menneet päivät. + +Lindebackan salissa olivat punaset ikkunaverhot ikkunain eteen +levitetyt; tuli räiskyi ja leimusi niin hauskasti ja iloisesti +tulisijassa; Margreta makasi sohvalla, vähän kalpeana, vaan +onnellisena; kehto seisoi aivan lähellä häntä, ja hän katseli +pienokaista uinailevaa poikaa, ja hän katsoi mieheensä, joka aatoksiin +vajonneena seisoi sen äärellä. + +"Niin, Margreta, me tahdomme kiittää Herraa tästä vuodesta; kaikki, +minkä se on mukanaan tuonut, on hyvää. Se on minulle opettanut, mikä +siunaus minulla on sinun puhtaassa sydämessäsi, sinun rikkaassa +rakkaudessasi; se on opettanut minulle elämän totuutta, vaan samassa +elämän arvoa; nyt on minulla yhtä vaikeata saada aikaa riittämään kuin +minulla ennen oli saada sitä kulumaan; se on lahjoittanut meille tämän +aarteen, pienen poikasemme, jota toden totta emme tule heittiöksi +kasvattamaan. Kaiken tämän on vuosi meille antanut, vaimoni, ja se on +vienyt meidät lähemmäksi Jumalaa; toivokaamme, että voimme sanoa samaa +vuoden päästä; toivokaamme, että voimme tuntea tulleemme paremmiksi, +silloin olemme myös onnellisemmat, jos se on mahdollista." + +Ja Margreta kääri käsivartensa hänen kaulansa ympäri, ja ajatteli: "se +ei ole mahdollista." + +Mutta palvelusväellä oli hauskaa. Vanha Olli tuli mitä iloisimmalla +tuulella ja kantoi sylissään punssimaljaa, ja kaikkein mielestä se +lemusi niin hyvältä. Olli täytti lasit ja esitti herrasväen maljan; se +tyhjennettiin riemulla. He hurrasivat ja toivottivat onnellista uutta +vuotta, niin että kuului pitkät matkat. + +Vaan Inkeri, missä hän oli? + +Niin, jos tahdot hänet nähdä, niin saat astua routaista polkua myöten, +joka narisee jalkaisi alla; välkkyvät tähdet kyllä osottavat sinulle +tietä metsävartijan pieneen taloon. Suljettujen luukkujen kautta +tunkeuu esiin pieni kapea valojuova lumelle. Siellä sisällä on pikku +Inkeri. + + + +***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK NAAPURIMME; MARGRETA*** + + +******* This file should be named 34739-8.txt or 34739-8.zip ******* + + +This and all associated files of various formats will be found in: +http://www.gutenberg.org/dirs/3/4/7/3/34739 + + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://www.gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.gutenberg.org/fundraising/pglaf. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://www.gutenberg.org/about/contact + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://www.gutenberg.org/fundraising/donate + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: +http://www.gutenberg.org/fundraising/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + diff --git a/34739-8.zip b/34739-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..794562c --- /dev/null +++ b/34739-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..b02de8f --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #34739 (https://www.gutenberg.org/ebooks/34739) |