diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 34584-8.txt | 2124 | ||||
| -rw-r--r-- | 34584-8.zip | bin | 0 -> 45092 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 2140 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/34584-8.txt b/34584-8.txt new file mode 100644 index 0000000..7d06241 --- /dev/null +++ b/34584-8.txt @@ -0,0 +1,2124 @@ +The Project Gutenberg EBook of Hyvä poika ja kelpo sotamies eli Sydän +oikeassa paikassa, by Franz Hoffmann + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Hyvä poika ja kelpo sotamies eli Sydän oikeassa paikassa + Tosi tapaus seitsemän-vuotisesta sodasta + +Author: Franz Hoffmann + +Release Date: December 6, 2010 [EBook #34584] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HYVÄ POIKA JA KELPO SOTAMIES *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +HYVÄ POIKA JA KELPO SOTAMIES ELI SYDÄN OIKEASSA PAIKASSA + +Tosi tapaus seitsemän-vuotisesta sodasta + + +Kirj. + +FRANZ HOFFMANN + + +P. Th. Stolpe, Helsinki, 1864. +G. L. Söderström'in kirjapainossa Porvoossa. + + + +Imprimatur: C. R. Lindberg. + + + + +I. + + +Enemmän kuin sata vuotta sitten oli Schlesian vuorissa pieni kylä, +jonka tahdomme kutsua Zettwitz'iksi, liiatenkin koska oikea nimi ompi +pienestä arvosta kertomuksessamme. Kaikilla puolen kylää oli kaunis, +suuri ja viljainen laakso, ja sen ympäristöllä kukkuloita, joilla +kasvoi tammi- ja pyökkimetsiä. Sangen kaunista ja ihanaa oli kauniina +kesäpäivänä likimmäiseltä kukkulalta katsella laaksoa ja sen +ympäristöä. + +Yltä-ympäri, niin kauas kuin silmä kannatti, näkyi vuori-selänteen +lehtimetsiä, joidenka ylitse paikottain paljas vuori huipullansa ja +jyrkillä sivuillansa kohosi; sitten kasvavia peltoja, joidenka satoinen +vilja lainehti niinkuin suuren lahden vesipinta tuulen puhaltaessa; +vielä soriseva puro, jonka väreistä pintaa vastaan auringon säteet +kimelsivät; ja viimeiseksi itse rauhallinen, hauska kylä, jonka +punaiset tiilikatot ja oljilla peitetyt ladot vilahtivat kauniisti +puutarhojen ja varjokaisten metsistöin keskeltä. Katsanto oli totta +niin ihana että moni luultavasti itsekseen ajatteli: "tässä tahtoisin +asua, tässä tahtoisin, eroitettu maailman pauhinasta, rakentaa +itselleni majan, jossa rauhallisessa levossa taitaisin viettää jälellä +olevat päiväni." + +Kylän keskellä aukealla paikalla seisoi kolmen suuren ja korkean +niinipuun varjossa yksi sen matalimmista huoneista; se ei ollut +niinkuin muut komeammat rakennukset katettu punaisilla kattotiilillä +vaan ainoasti oljilla, mutt'ei sentähden suinkaan ruma katsella, ja se +erinomainen puhtaus, joka huoneen ulkopuolella havaittiin, ei suinkaan +vaikuttanut muuta kuin tyytyväisyyttä; kohta kyllä näkyi, että sen +asukkaat olivat varattomat, mutta myöskin että siinä huoneessa iloinen +ja tasainen tyytyväisyys kävi käsi kädessä puhtauden ja siivollisen +köyhyyden kanssa. Seinät olivat ulkopuolelta maalatut vaalean +viheriöiksi ja akkunan ruudut puhtaat ja kirkkaat; pienessä, hyvin +korjatussa yrttitarhassa oli paljon varsin kauniita ja hyvän hajuisia +kukkia ja töllin olkikaton alle olivat pääskyiset tehneet pesiänsä; +kaikista hauskin kuitenkin oli katsella asukasten iloisia ja rehellisiä +kasvoja. + +Asukkaat eivät olleet monilukuiset; niitä oli ainoasti kolme henkeä, +isä, äiti ja ainoa poika, jonka vanhemmat suuren ja rakastetun +kuninkaansa kunniaksi olivat kutsuneet Rietrik'iksi. Isä Hammer'i +elätti perheensä käsitöillä ja pienellä maanviljelyksellä; sillä +hänellä oli kaksi tynnyrin alaa peltoa, jonka hän oli esi-isiltänsä +perinyt. Navetassa mylvi lihava, sileäkarvainen lehmä, jonka ei +suinkaan tarvinnut nälkää nähdä, ja sieltä kuului myös kanojen +kaakatus, jotka perheelle eivät ainoasti antaneet munia kototarpeeksi, +vaan munimat niin ahkerasti, että äiti Hammer'i lähimmäisessä +kaupungissa taisi myydä munia, ynnä voita ja juustoa, josta pieni +säästöraha ko'ottiin vaatteisiin j.n.e., sillä mitä muuta raivantoon +tarvittiin, se saatiin pellosta ja ryytimaasta. + +Tämän pienen perhekunnan jäsenillä oli niin muodoin syytä olla +tyytyväiset ja todella olivatkin; he kiittivät sydämellisesti Jumalaa +jokapäiväisen leivän edestä, josta eivät koskaan puutetta kärsineet. He +eivät kadehtineet rikkaitten yltäkylläisyyttä, vaan tunsivat itsensä +kyllin rikkaiksi, sillä he olivat tyytyväiset eivätkä suinkaan muuta +tahtoneet. + +Kauniina ja selkeänä syyspäivänä istui äiti Hammer'i pienessä +puutarhassansa tuvan ulkopuolella ja puhdisti kaalinkeriä, jotka aikoi +panna takavarikkoon talveksi. Hän oli jo iäkäs akka, mutta kasvonsa +loistivat ilosta nähdessään ruokakasvuin sinä vuona niin hyvin +onnistuneen; vaan vielä kauniimmin loistivat kasvonsa, kuin ovi sisä +puolelta aukaistiin ja hoikka, punaposkinen poika, rivakkailla +askeleilla lähestyi häntä. Se oli Rietrikki, rakas lapsensa, joka +sydämestä rakasti vanhempiansa, ja ei koskaan vielä, vaikka +jo oli kaksitoistavuotinen, ollut saattanut heille murhetta +tottelemattomuudella eli muulla pahuudella. Myös rakastivat vanhemmat +häntä erin-omaisesti ja, jos Jumala olisi hänen heiltä ottanut, niin he +todella olisivat kuolleet murheesta. + +Rietrikki oli erinomaisen suuri ja vahva iäksensä, paksu tummanruskia +tukka makasi kiiltävissä suortuvissa hartioillansa, suuret siniset +silmänsä loistivat virkkuudesta ja elehteleväisyydestä ja päivettyneet +poskensa näyttivät ikuista terveyttä, koko ruumiinsa, puettuna halpaan, +suvi-pukuun, todisti ravakkuutta ja erinomaista voimaa, ja hänen olisi +kernaasti luullut paria vuotta vanhemmaksi. + +"Rakas äiti, saanko nyt mennä?" kysyi hän. + +"Mihinkä sitten, Rietrikki?" + +"Metsään, äitini! Eikö isä sinulle ole sanonut?" + +"Ei sanaakaan! Mitä sinä taas metsässä teet? Etkös mene kouluun?" + +"En tänäpänä, äiti, ja sentähden tahtoisin mieluisesti mennä metsään +pyytämään sitä mäyrää, jonka olen jälkiä etsinyt." + +"Oletkos mäyrän etsinyt?" sanoi akka nauraen. "No, sepä nyt oli! +Sentähden kaiketi olet niin useesti viimeisinä päivinä metsään juossut +ja tullut niin myöhään kotiin. Tietääkö isä siitä?" + +"Tietää, sillä hänelle olen jo jutellut siitä, mutta sinulle en +tahtonut ennen sanaakaan virkata, ennenkuin olisin ollut oikein vakaa +asiastani; tiesin kyllä että sen piti sinua ilahuttaman. Ajatteles, jos +puolipäivän aikana tulen kotiin semmoisella paistilla. Sitte tulet +kaiketi iloiseksi!" + +"Niin kyllä, ei suinkaan se minua harmittanut," sanoi äiti nauraen. +"Istuin juuri ja mietin mistä öljyä saisimme polttaaksemme pitkinä +talvi iltoina; siihen olisi mäyrän ihra aivan hyvää. Se on kaiketi +lihava? Kuka tiesi et sitä vielä ole nähnytkään?" + +"En sitä nähnyt, äiti? Se olisi kummaa. Kuinka sitten tässä seisoisin +ja niin vissisti juttelisin siitä! Lihava ja kelpo veikele se onkin, +jonka vertaista harvoin nähdään; sen taidat vakaasti uskoa." + +"Hyvä, hyvä! Mutta kuinka hänen olet löytänyt?" + +"Sen saat kohta kuulla. Niinkuin tiedät menin kahdeksan päivää sitten +metsään talvi-syötettä lehmälle tuomaan; oli juuri lauvantai iltapuoli, +jonka hyvin muistat. Niitettyäni ja koottuani suuren läjän tulin +väsyksiin ja laskin maata suuren tammipuun alle, jossa kasvaa niin +pitkiä ja pehmoisia sammalia, että luulin lepääväni parahimmalla +vuoteella. Siinä nyt makasin ja kuuntelin peippoa, joka niin kauniisti +lauloi lähellä olevaisessa koivussa, mutta kuunnellen ja lonaillen +nukuin ja herätessäni oli jo kuu taivahalla ja katseli niin heleästi +päälleni lehtien välistä. Se oli niin kaunista ja ihanaa, tiedätkös +äiti, etten taitanut olla makaamatta vielä pientä aikaa ja katsella +sitä kaunista kuuta puitten oksien välistä. Mutta yht'äkkiä muistin +ajan olevan lähteä kotiin ja ai'oin juuri nousta ylös, kun kuulin +sohinan ihan vieressäni, niinkuin olisi hirvi eli metsä-vuohi tunkenut +pensaston läpitse; sentähden pysyin paikallani vielä vähän aikaa ja +olin uutelias tutkimaan, minkälainen luontokappale se olisi. + +"Ei kauaa viipynyt, ennenkuin sohina kuului likemmältä ja yhtäkkiä näin +kymmenen askeletta itsestäni suuren mäyrän, joka mullosteli maasta +juuria. Onnekseni oli sillä nälkä, muutoin olisi viekas peto kyllä +minun haistanut. Nyt en liikuttanut jäsentäkään, vaan koska hän oli +tullut ihan viereeni, tartuin hiljaa sirppiini sivaltaakseni häntä +sillä kuonon yli. Mutta arveles nyt, äiti, kuinka vihastuin, sillä +juuri kuin nostin käteni sivaltaakseni häntä, niin kohotti peto +päätänsä ja näki minun makaavan pari askeletta hänestä. Olisit nähnyt, +kuinka hän säpsähti pel'osta; vaikka kyllä suuttunut, olin kuitenkin +naurua täynnä. Se röhötti niinkuin pieni porsas ja hyppäsi vähintäkin +viisi askeletta sivulle. Minä nousin ylös niinkuin leimaus ja ajoin +häntä takaa, mutta koin pitkän nenän! ... vaikka semmoiset pedot muuten +ovat niin laiskat ja vitkaiset, katosi hän nyt niinkuin nuoli +pensastoon, ja mulle oli mahdotoin löytää jälkiänsä. 'Yhtä hyvä,' +sanoin itsekseni, 'kyllä me vielä joskus tulemme yhteen!' -- Sitten +menin matkaan ja juttelin toisena aamuna isälle, mitä oli tapahtunut." + +"'Se mäyrä on sinun pyytäminen,' sanoi isä, 'mutta elä lausu sanaakaan, +äidille, ennenkuin olet vissi, ettei peto taida päästä pakoon. Etsi nyt +pesä, joka ei suinkaan taida olla kaukana siitä paikasta, jossa hänen +ensiksi huomasit ja tunge sitte sinne saakka.' + +"Aivan niinkuin isä sanoi, olin jo itsekin aikonut tehdä, sillä olen jo +ennenkin mäyrän ottanut kiini. + +"Iltapuolella menin taas sinne sitä hakemaan, vaan ei tahtonut +onnistua; jäljet kyllä taisin nähdä tammen vierestä ja seurasin niitä +erään tappurapensaston tykö, vaan katoisivat kuivien, puusta +pudonneitten lehtien joukkoon. 'Vai niin,' ajattelin itsekseni, 'täällä +on mun vartominen vielä yksi yö.' Läksin kotiin, puhuin isälleni +asiasta, otin mukaan ilta voileipäni ja läksin taas metsään. Aivan +orjantappurapensasten vieressä seisoo suuri ja kaunis pyökki niminen +puu paksulla ja tuhealla lehtipuvulla. Kiiveten puuhun, laitin sen +alimmaisille oksille sopivan istuinsian itselleni ja söin rauhassa +voileipäni juuston kanssa. Kohta sen jälkeen tuli pimiä vaan kuu nousi, +ja yö oli tavattoman selkeä ja kaunis, valosaa päivää melkein +kauneempi, eikä minun ollenkaan ollut ikävä yksinäisessä pesässäni. +Olihan toki välisti kauheata kuulla tarhapöllöjen alinomaista vitinää +ja huhkajan huhuilemista -- mutt'en sentään pelännyt, sillä +koulumestarimme on sanonut meille, ett'ei tässä maassa ole +vahingollisia petoja eikä myös tontuja; ja sen ohessa on Jumala vakaa +vartiamme kaikissa vaaroissa. Ja kun ei mitäkään pelkää, niin sopii +oikein iloita ja kummastella kaikkea kaunista ja ihanaa, jota yöllä +nähdään ja kuullaan metsässä, jossa kaikki on niin hiljaista ja +juhlaista. Vaan kylliksi siitä, mäyrän sain myös nähdä ja seurasin sen +jälkiä niin tarkasti, että vaivatta löysin pesän. Ja nyt, äitini, ai'on +käydä sinne petoa ottamaan; jo on aika lähteä, jos minun on palaaminen +puoliseksi. Tottahan saan lähteä äiti kulta?" + +Jo otti askeleen pois mennäksensä, vaan äiti sanoi: "Ei, Rietrikki jää +kernaammin kotiin, tulen vallan surulliseksi, kun ajattelen, ettäs aiot +sotia niin vaarallisen pedon kanssa." + +Kummastellen katseli Rietrikki äitiänsä ja iloinen nauru katosi kohta +terveiltä, punaisilta huuliltaan. Epäillen sanoi hän vielä: Teethän +pilkkaa, arvannen? + +"Ei, ei, rakas poikani! Niin on tahtoni," vastasi äiti. "Jos isäsi +tahtoo sinua seurata, niin minulla ei ole mitään asiata vastaan, vaan +sinä yksin olet aivan heikko eläintä vastaan, joka puree niin pahat +haavat. + +"Vaan, rakas äitini, olenpa ennenkin pyytänyt monta mäyrää." + +"Kyllä, vaan et niin suuria. Pane nyt mielestäsi tuo asia, ja tule +minua auttamaan kaalinperkaamisessa." + +Vaikka pojan muodosta taittiin nähdä, kuinka vaikeata hänelle oli +heittää tämä pyyntö sikseen, jota niin juurella innolla halasi, niin ei +toki tuokiotakaan ollut äitinsä käskyä tottelematta, vaan meni +kiiruusti kyökkiin, ja tuli kohta takasin sopivan veitsen kanssa. + +"Eikös tunnu sinulle vaikealta, että estän sinua jahdista", kysyi äiti, +kun Rietrikki ääneti tarttui kaalinpäähän ja alkoi sitä leikkamaan. + +"Kyllä, äiti rakas," vastasi poika alamaisesti, "vaan ei auta, kun ei +ole sinulla mieluista, niin..." + +"Ei, ei hyvä poikani, tahdoin ainoastaan tottelemistas koetella, ja nyt +näen ilolla, että hyvin olet koettelemuksen läpikäynyt. Joka +mielellänsä heittää huvituksensa vanhempainsa toivojen tähden, on hyvä +lapsi. Juokse nyt metsään, rakas Rietrikki, vaan tee tahtoni jälkeen ja +ota Kastori mukaasi." + +"Voi äitini, kuinka hyvä olet," riemuitsi Rietrikki ilosta hypäten. + +Kohta juoksi hän koirakopin tykö ja päästi Kastorin, heitti lapion +olkapäällensä, otti jäähyväiset äidiltä ja matkusti, rautapäinen sauva +kädessä, urheasti metsään päin. Eukko seurasi häntä kyyneleitä +vuotavilla silmillä, käänsi sitte silmänsä taivasta kohden, ja lausui +hiljaa, vaan hellällä tunnolla: "Kiitän sinua, Jumalani, ettäs annat +minulle iloa pojastani! Totisesti on hyvä ja tottelevainen lapsi +vanhempiensa suurin ilo." + + + + +II. + + +Keveillä ja kiireillä askeleilla matkusti Rietrikki kedon yli ja astui +ensimmäistä metsäistä mäkeä ylös; siellä oli mäyrän pesä. Kaunis aamu +täytti pojan sydämen ilolla, joka silloin tällöin näytikse korkeassa +huudossa. Kastori hyppäsi ilossa hänen edessänsä ja virkeä +haukkumisensa, sukkelat hyppäämiset, sanalla sanoen kaikki näytti +selkeästi, että tämä matkustus viheriässä metsässä oli hänelle mieleen. +Vaan kohta metsänpartaalle ehdittyänsä, huusi Rietrikki koiran tykönsä, +käski sitä merkeillä ja sanoilla olemaan hiljaa vieressänsä ja +pistäytyi sitten niin hiljaa kuin maalla olevien lehtien vuoksi +mahdollinen oli, aina llkemmäksi yllämainittua paikkaa. Ymmärtävä +Kastori oli aivan hiljaa, niinkuin asian olisi tietänyt ja nuuski +välimiten kuonollansa maata myöden. + +Nyt olivat pesän tykönä, joka oli metsänpartaassa vuoren kukkulalla, +erään vanhan, oksasen ja puolimädäntynneen tammen läheellä. Rietrikki +heitti lapion ja sauvan maahan, kantoi kiviä läjään ja alkoi hakea +aukot niihin teihin, jotka kulkivat viisaan mäyrän pesästä +maanpinnalle. + +Tässä työssä Kastori oli hänelle aivan hyväksi avuksi. Koira kohta +ymmärsi, mikä asia oli ja hänen tarkka vainunsa auttoi häntä pian +löytämään mäyrän kaikki pako-tiet; niiden aukot, joita kaikkiastansa +oli 7 tukittiin kootuilla kivillä ja Rietrikki koetti nyt koiralla ajaa +ulos mäyrää joka oli liikkumatonna pesässään. + +Kastori kiljasi kovasti ja töytäsi kipinöitsevillä silmillä pääaukkoa +vasten. Etukäpälillä kraappi pari kertaa maata aukkoa leventääksensä ja +katosi sitten aika vauhdilla pimiään läpeen. Urheasti tarttui Rietrikki +nyt sauvaan ja aseuntui aukolle odottamaan, luullen mäyrän peräytyvän +koiran rynnäköstä ja pakenevan. "Kohta kun saan hänen nähdä" ajatteli +itsekseen, "niin on myöskin loppunsa!" Minuutti, minutin perään kului +vaan ei mitään näkynyt! mutta yht'äkkiä alkoi luolassa elämä; Kastori +haukkui vihaisesti, ja sillä välin kuului eläimen vikisevä röhinä ja +mörisevä ääni, joka on mäyrällä, kun sitä härsytetään peräti +vihaiseksi. Rietrikki kuunteli melkein hengittämättä, poskensa +ruskottivat levottomasta odottamisesta ja hän kumartui paremmin +kuullaksensa. Meteli kesti vielä luolassa; vaan nyt kiljahti Kastori +äkkiä ja ryntäsi tuokiossa luolasta. Korvansa juoksi verta ja killui +puoleksi irtirevettynä; pudistaen turkkiansa, tarttui hän käpäleellä +veriseen päähänsä ja ulvoi vielä muutaman kerran; mutta sitten sai +äkkinäisen tappeluhalun, ja töytäsi taas luolaan Rietrikin huudosta +huolimatta, joka tahtoi häntä pidättää. Kohta sen jälkeen kuului +syvyydestä tappelun pauhina, vaan raivosampana ja innokkaampana kuin +ennen. + +Rietrikki tuli surulliseksi, mutt'ei itsensä tähden, vaan uskollisen ja +aivan uskaliaan koiransa tähden; monta kertaa huusi hän sitä aukosta +tulemaan ulos, vaan innossaan ei se kuullut sitä; sillä sota kesti +ehtimiseen luolassa. + +Nyt taukosi yht'äkkiä meteli, ja Rietrikki pelkäsi Kastorin kaatuneen +metelissä, vaan niin ei ollut. Muutaman tuokion perästä kuului +kulkureiästä sohina ja pärinä, ja silmänräpäyksessä ryntäsi mäyrä +verisenä luolasta, löi pojan kumoon, joka ei ollut valmistainnut +semmoiselle lyönnille, puri pahan haavan vasempaan käsivarteen ja +pakeni pikaisesti metsänpinnalle päin. Vaan pakonsa ei kestänyt kauvan, +sillä Kastori, joka seurasi aivan jälissä, tavoitti hänen pian, ryntäsi +päälle, vihaisesti haukkuen, paiskasi sen tantereelle ja löi terävät +hampaansa syvälle voitetun kurkkuun. + +Mäyrä, joka käänsi itseänsä sinne ja tänne ja viimesillä voimillaan +koetti tehdä vastarintaa, ei toki päässyt irti sitkeän ja kovakiskoisen +vihollisensa kynsistä; turhaan koetti hän purra ja voimistella +kanssansa. Täysissä vihoin molemmat eläimet pehtaroitsivat toinen +toisensa päällä kirkuen ja kiljahtaen; välisti koira, välisti mäyrä oli +päällä, ensi-mainittu kyllä sai syviäkin raamuja pedon terävistä +kynsistä, vaan väsymätön sotilas siitä ei huolinut, eikä hellittänyt +toisen kurkusta vaan pinnisti sitä vielä pahemmin. Oli oiken kuoleman +ja elämän sota. + +Sodan näin kestäessä suurimmalla vimmalla molemmin puolin, oli +Rietrikki noussut ylös, ja syvistä haavoistaan sekä huolimatta että +verenvuodatusta hämmentämättä, tarttui hän sauvaansa ja samosi kuin +nuoli sinne, minne oli nähnyt koiran kadonneen. "Kastori-parka", +ajatteli hän, "pidä puoltasi vielä kotvasen aikaa, niin kyllä saat +apua." + +Ei kauan kestänytkään ennenkuin Rietrikki oli ehtinyt sotatantereelle. +Vasiten sopivan tuokion löi hän mäyrää kuonoon raskaalla sauvallansa. +Ainoastaan muutamalla lyönnillä lähti henki mäyrästä. Nyt hyppäsi +Kastori ilosta haukkuen ympäri, nuoleskeli haavojansa, ulvoi silloin +tällöin ja tyytymättömässä vihassaan puri kerta vielä tapetun +vihollisensa kurkkuun ja pudisti sitä aika lailla. Viimein laskeutui +hengittäin Rietrikin jalkojen eteen, joka ystävällisesti hyväili ja +kiitti häntä näytetystä urhoollisuudestansa. + +Vaan nyt alkoi pojan käsivarsi kovasti kolottamaan, ja kun näki veren +taajoissa pisareissa juoksevan käsivarresta, puki hän takin yltänsä, +otti nenärievun taskustansa ja sitoi käsivartensa niin hyvin, kuin +taisi, auttaen itseänsä hampailla kiinnisitomisessa; sitten puki taas +takin yllensä, äänelläkään kipuansa ilmoittamatta. Enemmän kuin +haavansa päälle, ajatteli hän äitinsä ilon päälle takaisintullessaan +uljaan metsäriistansa kanssa. + +"Mutta, rakas Kastori," sanoi hän yht'äkkiä, käntäissään ujolla +katsannolla koiransa puoleen, "millä keinoin saadan mäyrä kotiin? +Roisto on niin raskas, että minun lienee vaikea kantaa häntä kotiin +kipiällä käsivarrellani." + +Hän koetti nostaa takan olallensa, mutta turhaa koetettuansa, täytyi +hänen, hengittäin vaivasta ja poltteesta la'ata siitä. + +"Ei käy päinsä, rakas Kastorini", sanoi hän surullisesti katsoen +lihavaa mäyrää, "meidän on apua hankkiminen." + +"Oh; apu on jo saapuvilla", vastasi erään miehen syvä ääni, joka nyt +astui esiin paksun tammen takaa, jonka takana jo oli seisonut kotvasen +ja mistä näkymätönnä oli katsellut pojan ja koiran vehkeitä. + +Kummastuksella katseli Rietrikki miestä, joka nyt yht'äkkiä seisoi +edessään niinkuin pilvistä pudonnut. Hän oli jo iäkäs; pitkät, harmaat +viiksit, jotka tuuheasti peittivät suunsa, antoivat hänelle vihasen +katsannon, jonka toki suurten sinisten silmiensä ystävällinen isku +paljon lievensi. Hän oli puettu preussiläiseen kranatierin univormuun +ja rinnallansa välkkyi kultainen urhoollisuuden kunnianmerkki. Aseita +hänellä ei ollut ja kun Rietrikki häntä katseli päälaesta varpaasen, +näki hän sydämellisellä kanssa-kärsivällisyydellä, että vanha sotilas +kulki puujalalla. + +"Noh, poikani ethän minua pelänne", jatkoi hymyillen vanha sotilas. +"Katselet minua niin suurin silmin, kuin et ikipäivänäsi olisi nähnyt +sotamiestä. Tuleppas likemmäksi poikueni! Joka auttaa kumppaniansa niin +uskollisesti hädässä, kuin sinä Kastoriasi, se saapi myöskin minussa +uskollisen toverin. Annaspa minulle kätesi." + +Ukko antoi kätensä hämmästyneelle pojalle, joka nyt pelotta otti ja +ystävällisesti pudisti sitä. "Mutta kuinka olette tänne tulleet?" kysyi +hän. "En ole teitä nähnyt enkä kuullut, sentähden vähäsen hämmästyin, +kun niin yht'äkkiä seisoitte edessäni." + +"Sen kyllä uskon," vastasi sotavanhus, "sinulla oli niin paljon +tekemistä mäyrän, sitten koiran ja lopuksi vuotavan käsivartesi kanssa, +ett'et mitään muuta ollenkaan havainnut. Minä kyllä näin, kuinka +koiraasi tulit auttamaan ja kuinka pian pedosta sait hengen. Se oli +minulle mieleen, ja tulin ystäväksesi, kuin näin, ettäs ensiksi pidit +huolta koirasta, sitten itsestäsi. Olet hyvä poika, ja sentähden tahdon +myös kantaa saaliisi kotiin." + +"Voi, kuinka hyvä oli että sinun tapasin"; huusi Rietrikki iloisena +"kuinka äitini nyt tulee iloiseksi! Mutta liennee kylämme aivan kaukana +tiestänne?" + +"Kuinka kyläsi nimi on poikueni?" + +"Zettwitz sen nimi on, ja jos käytte muutaman askeleen kauemmas +metsänrinteelle päin, niin voitte nähdä, missä se on tuolla laaksossa." + +"Zettwitz, niinkö? Siis olet kotosin Zettwitz'istä poika! Noh, sehän +vasta minua ilahuttaa sydämen pohjasta, sillä sinne minäkin aioin mennä +vaikka satuin käymään vähäsen eksyksiin metsän poluilla, jotka nyt +eivät ole niin tutut kuin nuoruudessani. Tuollahan tuo vähänen soma +kylä on! Kuin tietäisit, kuinka vanha sydämeni sykkii, kun näen sen +monen vuoden kuluttua! Tuolla näen korkean sammaltuneen kirkkotornin! +-- ja tuolla kylävoudin huone! -- ja tuolla ne isot niinipuut, joidenka +varjossa poikana niin usein leikkiä löin! En taida katsella tätä +kaikkea, ilman ett'eivät silmäni vety kyynelistä! Kummallinenhan on +kotimajan seikka! Vaikka kuinka kauan hyvänsä sieltä olisi poissa +ollut, niin sydän yhtähyvin pyrkii takasin sille maatilkalle, jossa +elämän ensi surut ja ilot ovat nähdyt! Tervetultuasi hiljainen ja +ystävällinen kylä! Katsantosi virvottaa sydäntäni lempeästi!" + +Vanha sotilas taukosi puhumasta; otti lakin päästään, piti sen ristiin +pannuissa käsissään ja käänsi silmänsä taivasta kohden. Hän lähetti +äänettömän kiitosrukouksen Jumalalle; huulensa värisivät; kyynel ja +vielä toinenkin juoksi viiksiänsä myöden. Sitten sai voimaa sisällisen +liikuntonsa yli, peitti harmaan päänsä ja veti aivan tykönsä Rietrikin, +joka seisoi muutama askel hänestä. + +"Hyvä poikani", sanoi hän, "et tiedä vielä, mitä se tahtoo sanoa että +monien vuosien takaa nähdä kotimajansa. Katso, vanha sydämeni, jok'ei +koskaan pelännyt, seisoessani pahimmassa kuulasateessa, kun kanoonain +jyrinä jyrisi tappelukentällä ja kun toverini ja ystäväni kuolleina tai +haavotettuina kaatuivat ympärilläni, tämä sama sydän sykkii ja vapisee +iloisesta surusta, kun silmäni näkee kotimajan. Katsoppas tuonne, tuo +vähäinen rakennus niinipuiden vieressä, puutarha etupuolella ja +viheriät viinipensaat, jotka nousevat aina räystääsen asti, on minun +syntymäkotini, siellä synnyin, siellä sain tuta ensimmäisen ilon, +siellä myös ensimmäiset pian katovaiset surut! Ihmeellistä! +Ihmeellistä! Kuinka sydämeni sykkii tätä muistaessani ja nähdessäni." + +Ihmeellisellä tunnonliikunnolla kuulusteli Rietrikki vanhan sotilaan +sanoja. "Ja tuo vähäinen maja on oikein totta syntymäkotinne?" kysyi +hän. + +"Niin rakas poikani, niin on." + +"Mutta se on myöskin minun!" virkki poika ja poskensa punottivat, +silmänsä kiilsivät, ja sydämensä sykki kovasti. "Oletteko ... oletko +siis..." + +"Poika, kuinka isäsi nimi on." huusi vanhus, levittäin käsivarsiansa +poikaa vasten. + +"Rietrikki Hammer nimensä on niinkuin minunkin!" + +"Oi sun saakeli!" sanoi sotilas, ilosta täynnä ja pusersi pojan kovasti +rintaansa vastaan, -- "oletpa siis sisarenipoika, sinä kelpo poika ... +ja minä, minä olen enosi Konrad!" + +"Eno Konrad!" huusi Rietrikki täydestä riemusta ja paiskasi suukkosen +suukkosen jälkeen vanhan sotilaan partasuuta vasten. "Voi Jumalani! +Jumalani! Kuinka äiti toki tulee sanomattoman iloiseksi, kuu tulemme +kotiin -- Enoseni, minä houraan jo ilosta. Tule nyt, tule kohta +kukkulaa alas! Voi! Voi! Kummoinen ilo tulee kotona." + +Hätäisellä innolla otti Rietrikki enonsa käsivartensa alle ja aikoi +lähteä saalistansa muistamatta. Vaan eno Konrad piti hänestä kiini, ja +huusi häntä syvällä, kolealla äänellään jäämään. + +"Hiljaa poikani" jatkoi hän hymyillen, "minä vanhalla puukontillani en +taida kulkea niin pikaan, kuin sinä nuorilla terveillä jaloillasi. Ja +sen lisäksi ei meidän pidä jättämän arvosaa saalistas tänne metsään +mätänemään. Ei, käännäitkää oikealle, marsch!" + +Rietrikin nyt täytyi hillitä levottomuuttaan, hän palasi +sotatanterelle, josta olivat poi'enneet muutaman askeleen, ja auttoi +nyt enoansa nostaan raskasta mäyrää olalle. Sitten käytiin mäenkukkulaa +alas, niin pian kuin mahdollinen oli sotavanhuksen puujalan tähden, ja +puolessa tunnissa olivat ehtineet kylään. Ensimmäiselle ihmiselle, joka +täällä heitä tapasi, tahtoi Rietrikki kertoa ilojen sanoman eno +Konradin kotiintulosta, vaan tämä laski käden hänen suullensa ja sanoi: +"Ei, poikaseni, anna sen olla! Tahdon nauttia yhteentulon ilon, sitä +kernaammin, kuu koko matkan aina Berliinistä olen sitä itsekseni +kuvaillut ajatuksissani! Ja jos kohta rupeat huutamaan tulostani, niin +äitisi saa sen tietää ennen tuloamme. Ole sentähden kernaammin ääneti, +rakas mäyrän pyytäjä! ... ihmiset kylässä saavat kyllä pian tietää, +kuka nilkuttaa vieressäsi." + +Rietrikki totteli ja oli ääneti vaan levottomuudessansa astui vielä +pikaisempaan, kuin ennen. Enon täytyi astua minkä vain jaksoi, +seurataksensa häntä, sillä myöskin hänellä oli halu pian tavata rakasta +sisartaan ja rehellistä vuovariansa. + +Nyt olivat perillä vähäisen huoneen tykönä niinipuiden vieressä. +Raskaan taakkansa poisheitettyä, täytyi vanhan sotilaan pysähtyä +muutamaksi tuokioksi hengittääksensä pikaisen kulun perästä ja +pyhkeäksensä hikeä, joka suurissa pisaroissa juoksi otsaa pitkin; jonka +jälkeen epäilemättä astui edemmäksi. Rietrikki ryntäsi edellä, paiskasi +voimalla kammari-oven auki ja huusi riemuten: "äiti, katsokaa tänne +vain! Katsokaa minkämoisen saalin tuon muassani metsästä." + +Vanha sotilas seisoi avatussa ovessa, ja viiksissään näkyi taas syvän +liikunnon värinä, joka myös iloisesti kiilsi silmistään. + +"Greeta! ... sisareni", huusi hän sorretulla äänellä. "Näenpää viimein +sinut vielä ja näen sun terveenä ja raittiina." + +"Veli Konrad... Sinä täällä," huusi eukko korkeaäänisellä ilolla ja +ensi tuokiossa oli hän veljensä sylissä ja yhteentulon autuas ilo toi +esiin heidän silmistänsä suloiset kyyneleet. Isä Hammer ja Rietrikki +seisoivat hiljakseen heidän vieressänsä, ett'eivät hämmentäisi ensi +iloa, vaan myöskin heihin se tarttui, niin ett'eivät tainneet itkuansa +pidättää. Viimein ukko Hammer astui vuovarinsa tykö, suuteli häntä, +pudisti hänen kättänsä ja sanoi: Tuhat kertaa tervetullut lapsuutesi +kotiin! Herra siunatkoon tulosi, niinkuin hän on siunannut menosi! Vaan +nyt et enää saa meitä jättää. + +"En veljeni! En iki päivinä!", huusi vanha sotilas ystävyydellä, +voimalla pusertain vuovarinsa kättä. "Olen tullut vanhaksi ja +harmaapääksi; puujalallani en tästä pääse kauas, ja suuren kuninkaani +armosta olen saanut eläkerahan, josta saan elatukseni, niin kauan kuin +elän, teille rasitukseksi olematta. Minun sydämeni on täynnä rakkautta +teitä kohtaan, ja jos otatte minua lempeydellä vastaan, niin tahdomme +Jumalan avulla i'äti elää yhdessä tässä maailmassa." + +Sanoma elatusrahasta vastaan otettiin suurella ilolla: vaan enimmän +kaikista Rietrikki iloitsi siitä, sillä vanha, hyvälaitanen enonsa oli +jo voittanut sydämmensä; hän piti huolta ukon tarpeista; ison, vahalla +peitetyn isoisän tuolin toi hänelle, piti huolta hatustaan ja kepistään +eikä saanut lepoa, ennenkuin näki vanhan sotavanhuksen lepäävän +omaistensa seassa pitkän vaivaloisen matkansa perästä kotikylään. + + + + +III. + + +Enon näin julkisesti tultua perheen jäseneksi, alkoi Rietrikille aivan +uusi elämä. Vanha Konrad joka paraammassa nuoruuden iässään oli +jättänyt kotonsa, tiesi puhua paljon huvittavaista sotilasvuosiltaan, +ja Rietrikki kuulusteli erinomaisella vaarinotolla kuvaelmiansa ja +kertomuksiansa moninkerroin vaihtelevista elämänsä vaiheista. Eno oli +sotinut Itävaltalaisten kanssa Turkkeja vastaan, oli sitten +kunniallisen virkaeron otettua mennyt Preussiläiseen palvelukseen ja +oli samalla urhoollisuudella urhokkaan kuningaan _Rietrikin_ alla, +ottanut osaa ensimmäisessä ja toisessa Schlesian sodassa. Ne +kertomukset, jotka kertoi sotamiehen elämästä, sytyttivät virkeän pojan +miehuuden. Hän toivoi päästä kuninkaansa lippujen alle, sotiaksensa +hänen ja isänmaan edestä, verisissä sodissa ansaitaksensa kunniaa ja +mainetta, ja nähdäksensä samoja vaiheita ja merkillisiä kohtia, kuin +urhoollinen enonsakin. Poskensa punottivat, kun eno voimallisilla +sanoilla kuvasi joka metelin, silmänsä kiilsivät, kuin Konrad kertoi, +kuinka rykymenttinsä välisti oli väkirynnäköllä ottanut batterin, +välisti heittänyt vihollisen rykymentin nuriin ja ajanut sen pakoon, ja +silloin poika huusi: "Myöskin minun täytyy tulla sotamieheksi! Niin, +rakas isä, hyvä äiti, ei minulla ole ollenkaan lepoa, ennekuin saan +vaihettaa yksinkertaisen takkini maineellista sotilaslakkia vastaan ja +aseet käsissä tehdä semmoiset urotyöt kuin eno." + +Isä hymyili Rietrikin näin ihastutettuna ja vastasi: "Sinulla on aikaa +vielä kylliksi, poikaseni! Olet aivan nuori ja heikko; vielä tarvitaan +muutama vuosi, ennenkuin taidat raskasta kiväriä käyttää." + +Äiti pudisti päätään ja sanoi: "Rietrikki, olisiko sinulla tosiaan +mieltä jättää äitisi, joka sinua rakastaa niin sydämellisesti? Olet +ainoa lapseni, ja jos kuula sinua tavoittaisi, niin kuolisin surusta." + +Semmoiset sanat sammuttivat, kumminkin vähäksi ajaksi, palavan +sotahimon Rietrikin sydämessä, ja hän hyväili lempeästi rakastettua +äitiänsä, sanoen: "Ei, äitini, en koskaan jätä sinua, koska näen, että +poismenoni saattaisi sinulle murhetta ja kyyneliä." + +Semmoisia vakuutuksia kuullessa äiti hymyili tyytyväisesti ja paiskasi +suukkosen pojan vielä kuumalle otsalle. Vanha eno myöskin nauroi ja +vaikk'ei sanaakaan virkannut, ajatteli toki itsekseen: "Anna vaan sen +ajan tulla, jona poika tulee täysikasvuiseksi ja voimalliseksi +nuorukaiseksi! Silloin ei äiti eikä isä häntä pidätä, kun +sotatrumpeetti kuuluu. Rietrikki ei sovi maanviljelijäksi; hän on aivan +hyvä siksi. Tulkoon vaan vielä sota, niin hän joko ammutaan ja hän +kuolee kunniallisesti kuninkaansa ja isänmaansa puolesta, taikka myös +-- minkä kernaammin tahtoisin -- edistyy hän kenraaliksi, sen minulle +sanoo silmänsä, joista sodanhalu kiiltää elävässä liekissä, milloin +vaan hänelle kerron tappelusta." + +Niin ajatteli vanha Konrad, vaan piti ajatuksensa itsekseen, +säästääksensä lempeältä äidiltä kaikki ennenaikaiset murheet. Mutta +illalla alkoivat taas sotaiset kertomukset ja taas sykki Rietrikin +nuori urotöitä haluava sydän liinaliivin alla; taas kiilsi silmänsä +riemusta ja salaa sanoi hän enolle korvaan: "sotamieheksi sentäänkin +tulen, rakas eno!" Silloin nauroi vanha sotilas ja iski viekkaasti +silmiänsä, silitti tyytyväisenä pitkiä viiksiään ja sanoi muiden +hoksaamatta: "Kärsivällisyyttä, Rietrikki! Kyllä vielä kerkeät, kun +aika tulee!" Eräänä talvipäivänä juoksi Rietrikki sisään sotavanhuksen +tykö, joka istui nojatuolissaan polttaen piippua. + +"Eno" sanoi hän, "minä ja muut pojat olemme ulkona tehneet linnan +lumesta ja nyt ai'omme valloittaa sen. Sitä sun tarvitsee katsella!" + +"Mielelläni sen teen", sanoi vanhus iloisesti ja puhalsi ilossaan +suuria savupilviä ympärillensä; "vaan kuinka olette asian +toimittaneet?" + +"Eihän se ollut mikään vaikea seikka, enoseni!" huusi Rietrikki. "Olet +useampia kertoja minulle kertonut, mimmoiselta linna näyttää ja +minkälaatuinen se on, ja sen jälkeen kerroin muille pojille, kuinka +asia tapahtuu. Olemme tehneet valleja ja kaivantoja ja kanoonain ja +kivärein puutteesta, olemme tehneet lumipalloja läjittäin, joilla +ai'omme ampua. Aatu Werner on linnan päällikkö ja minä olen kenraali +niiden yli, jotka valloittavat linnan. Tuleppas myötä eno, niin saat +nähdä, että minä voitan, ja Aadun on pakeneminen!" + +"Jaa, sitä mun täytyy katsella", sanoi Konrad nauraen, kopisti +piippunsa ja pani uutta sisään; "vieppäs minua paikalle ja anna minun +likemmin tarkastella linnaa; minä tahtoisin mielelläni nähdä, kuinka +olet sen rakentanut." + +Piippu sytytettiin, lakki pantiin päähän, ja käytiin kylään päin. Kohta +kylän ulkopuolella oli vähäinen kukkula, jonka Rietrikki oli valinnut +linnan paikaksi. Syvässä lumessa oli yltä ympäri kaivettu kaivanto, +jonka toisella puolella oli leveä tähtimäinen lumivalli, +rintavarustuksilla ja kulkuaukoilla, joiden takana linnan puollustajat +jo seisoivat. Yltäympäri oli suuria läjiä hyvin tehtyjä ympyriäisiä +lumipalloja ja ryntäämään määrätty joukko odotti ainoastaan +päällikkönsä takaisintuloa, kohta alkaaksensa tappelun. + +Vanha Konrad kiipesi, vaikka oli työlästä puujalalla, haudan läpi, +astui vallille, tarkasteli tuntian-silmällä linnanvarustukset ja nauroi +tyytyväisenä, kun ei nähnyt mitään moitittavaa. + +"Olet oikea tuhattaituri Rietrikki!" sanoi hän sisarenpojalleen, joka +käveli vieressään. "Sekä vallit että kaivannot ovat hyvät, ja jos pojat +sisällä ovat urhoolliset, niin et ota linnaa." + +"Älkää niin sanoko, eno!" huusi Rietrikki innossaan, "paeta heidän +täytyy, vaikka kuinka hyvänsä tekisivät vastarintaa! Antakaa mun vaan +itse tehdä kuin tahdon." + +"Noh, olkoon niin, ryhdy asiaan," sanoi ukko, "halajan nähdä, kuinka +meteli loppuu." + +Konrad ja Rietrikki jättivät taas linnan. Eno nojasi lähellä olevaa +puuta vastaan, hyvin saadaksensa nähdä tappelua, ja poika kokosi +sotakumppaninsa ympärillensä. Urhean pojan, nimeltä Hans, mustilla +silmillä ja hiuksilla, nimitti hän luutnantiksi ja valitsi vähäsen +joukon, joka pantiin tämän komennon alle; sen jälkeen antoi hän hänelle +matalalla äänellä muutamia komentokäskyjä. "Älä unohda Hans!" lisäsi +hän, "kohta kun huudan: luutnanti Hans! riennä esiin! tee silloin +käskyni mukaan; siksi pidät joukkosi yhdessä, niin että oikeassa ajassa +on valmiina." + +Hän lupasi tarkkaan toimittaa tehdyt käskyt ja Rietrikki järjesti +vähäset soturinsa tiheään joukkoon. "Kumppanit," huusi hän niille niin +korkeasti että riitaveljet sen selvään kuulivat, "kumppanit, meidän +täytyy yhdistää koko voimamme yhteen paikkaan. Pitäkäät itseänne hyvin +koossa, rientäkäät miehuullisesti eteen ja älkäät huoliko, jos kuula +tain toinen sattuu teille silmiin. Urhollinen ylenkatsoo vaaran ja +voittaa sen, mutta pelkuri, joka sitä pelkää, tulee voitetuksi. Niin +pojat! Eteenpäin!" + +"Tuopa vasta on aika poika," sanoi eno itsekseen, "puhuttelee +sotamiehiänsä, niinkuin itse vanha _Rietrikki_, kun päätappelusta on +kysymys. Hänen täytyy väkisinkin tulla sotilaaksi ja hän nousee +nousemistansa, jollei hän ennen aikaansa tule ammutuksi. Katsokaat +vain, kuinka hän rientää eteenpäin, ja kuinka miehuullisesti nuo pojat +hyppäävät alas hautaan korkeilla hurrahuudoilla! pahuus vieköön, ompa +heillä miehuutta kylliksi." + +Sota alkoi nyt oikealla vimmalla molemmin puolin. Lumipallot lensivät, +kuin rakeet ilman läpi; ryntäjät koettivat voimine nousta vallille, +jota Werner ja toverit miehuudella puolustivat. Kohta kun onnistui +jollekin päästä ylös, lykättiin hän takaisin ja hän putosi kaivantoon. +Rietrikki itse ei päässyt vapaaksi tästä, mutta hän nousi kohta ylös ja +huusi viimeisillä voimillaan toisille, ett'eivät antauisi, ennenkuin +linna valloitettaisiin. Taas rynnättiin vielä suuremmalla innolla, +mutta luutnantti Hans joukkonensa seisoi kaivannon vieressä ja heitti +pallon toisensa jälkeen kovasti ahdistettuun linnaan moni "aj" ja "huh" +kuului, kun kuulat sattuivat, vaan haavoitettujen parkuminen ei +minuutiksikaan hämmentänyt sodan kiivautta. Väkirynnäkkö tuli nyt niin +kovaksi, että linnan päällikön täytyi käskeä kaiken väestönsä tekemään +vastarintaa ryntäjöille ja jättää toinen sivu ihan puolustuksetta. +Juuri tätä Rietrikki oli ennustanut oikean sotapäällikön katsannolla. +"Luutnantti Hans, riennä esiin!" huusi hän, niin että kuului koko +sotametelin yli, ja katseli mielihyvällä, kuinka alapäällikkönsä kohta +uroinensa hyppäsi kaivantoon. Nyt ryntämisen vimma nousi korkeimmalle; +Rietrikin koko kolonni riensi yhtä haavaa vimmapäisinä vallia vasten. +Piiritettyjen täytyi viimeisillä voimillaan koettaa vastustaa kovaa +väkirynnäkköä eivätkä nähneet eikä huolineet muusta vihollisesta, kuin +siitä joka likinnä heitä uhkasi. Yht'äkkiä kajahutti heidän selkäinsä +takaa korkea sotahuuto. Hämmästyneinä katsoivat taaksensa ja näkivät +luutnantti Hansin, joka oli pitänyt vaaria koska tila olisi sopivainen +metelin kestäessä, joukkonensa kiertää linnan ympäri ja näkymätönnä +astua vallille toiselta puolen, joka oli varsin ilman puolustajoita. +Uusien ryntäjien riemuhuuto saattoi kohta saarretuille pelon; heidän +äsken niin miehuullisesti sotivat kätensä painuivat alas hermottomina, +ja kun pelko pääsi niin pian voitolle, niin itse uskalias päällikkö +heitti toivon voitosta. + +Kun hän kumppaninsa kanssa seisoi neuvotonna ryntäsi Rietrikki koko +rykymäntinsä kanssa viimeisen kerran, hyppäsi rintavarustusten yli ja +hätyytti vihollista uudistetulla vimmalla. Ei kukaan heistä kestänyt +tätä kaksinkertaista päälleryntäämistä; enimmät pakenivat, Aatu ja muut +otettiin vähällä vaivalla vankiksi, mutta Rietrikki Hammer huusi +riemuitten: "Linna on meidän!... Vihollinen on voitettu!... Victoria! +Victoria!" + +"Victoria!" jatkoivat muut pojat ja vahva Konrad, joka sulasta +kummastuksesta oli antanut piippunsa sammua, sanoi itsekseen: +"semmoinen poika! ... sillä lailla hän vihollisen kukisti! ... Sen näen +selkeästi, ett'ei hänestä taida tulla muuta; sotamies hänestä täytyy +tulla, sillä siksi hän on luotu!" + +Siitä päivästä asti päätti Konrad miellytellä Rietrikin vanhempia antaa +poikansa tulla sotamieheksi. Toki ei käynyt asiaan aivan suoraan, vaan +koetti aikaa voittain totuuttaa erittäin hellää äitiä siihen +ajatukseen, erota pojastaan, ja käytti sillä välin kaikki tilaisuudet, +tehdä sisarensa-pojan tarkkaan tutuksi kaikkein havaintojen kanssa, +joita oli koonnut pitkän vaiheellisen sota-elämänsä alla. Sen oheessa +täytyi Rietrikin hänen johtonsa alla harjoitella ja oppia kivääriä +käyttämään taide-ohjeitten jälkeen; ja poika sai vähässä ajassa +semmoisen tottumuksen sotatieteen harjoituksissa, että koska hyvänsä +olisi päässyt Preussin Kaartiin. Vaan siihen vanha sotilas ei tyytynyt. +Hän oli itse kelpo sotamies, ja vaikka hän, niistä tiedoista +huolimatta, joita uutteruudella ja kokemuksella oli koonnut, ei ollut +päässyt korkeammalle, kuin alaupsieriksi, niin oli toki oikea mies +opettamaan sisarensa poikaa ei ainoastaan käytännöllisissä tempuissa +vaan myöskin monessa sotatieteen perusteellisessa haarassa. Niin +myöskin tapahtui ja Rietrikki kuulusteli semmoisella vaarinotolla +kertoelmiansa ja olikin niin uskollinen oppilas, että Konrad näki monen +hetken, jona sai iloita pojan edistymisestä ja hyvästä käyttäimisestä. + +Kyläpoikien vähät kahakat jatkettiin, ja monta kertaa sai Rietrikki +tilaisuuden käyttää hiljakkain kootut tietonsa. Kun joku sotakeino oli +hänelle onnistunnut, niin ei kukaan siitä niin iloinnut kuin vanha +enonsa; kävi niinkuin uudesta nuoreksi kelpo sisarensa pojan seurassa, +ja tuhat kertaa siunasi sen päivän, jona oli palannut kotiin ja +rakastetun sisarensa pojan tykö. Rietrikki puolestaan oli kokonansa +enoonsa niin mieltynyt että olisi mennyt tuleen edestänsä. + + + + +IV. + + +Vuosia kului ja poika kasvoi voimakkaaksi nuorukaiseksi. Sotaleikit +kylässä olivat la'anneet, ja Rietrikki auttoi isää maaviljellyksessä. +Teki työtänsä koko päivän kaikella uskollisuudella, vaan näkyi +päältänsä ett'ei koko sielullaan ottanut osaa askareihin. Eno ei ollut +millänsäkään, vaan kehoitti häntä kestäväisyyteen ja uskollisuuteen. +Mutta illalla jolloin päivän työ oli loppunut, kertoi hän silloin +tällöin vielä jotain sotamies-ajoistaan, jota Rietrikki nyt niinkuin +ennenkin, suurimmalla vaarinotolla kuulusteli ja huokaili silloin +tällöin: "Voi, jos kuitenkin olisin sotamies." + +"Hulluuksia Rietrikki!" oli äijällä tapana silloin vastata: +"Rauhanajoissa on sotamiehen ammatti ainoastaan laiska elämä eikä kelpaa +semmoiselle pojalle, kuin sinä. Vaan, kärsivällisyyttä lapseni. +Puhutaan taas kaikellaisista kujeista ja ilkitöistä suurta +kuningastamme vastaan, ja saat nähdä ennenkuin tiedämme hiiskaustakaan, +niin meillä on sota. Elä toki usko, että toivon sitä; ei, sota on aina +enimmille ihmisille vahingoksi; vaan, näeppäs, Rietrikki ennenkuin +sallin että, muut korkeat herrat ja keisarit kuningastamme häväisevät +tahdon tuhat kertaa kernaammin, että sotii ja hankkii itselleen +tarpeellisen kunnioituksen. Sota on aivan pahaa, vaan paljoa +haitallisempaa on sekä koko kansakunnalle että yksinäisille tulla +sokaistuksi, pelolla alentaa itseän ja suudella sitä kättä joka lyö. +Ennen kuolla ja tulla voitetuksi, kuin kärsiä häpeätä ja epäkunniaa!" + +Niin lausui vanha alaupsieri ja Rietrikistä joka häntä kuulusteli +kunnioituksella ihmetellen oli kaikki totta, minkä lausui. + +Sillä välin kului taas vuosi, silloin saatiin yht'äkkiä kuulla sanoma, +että suuri kuningas _Rietrikki_ aseilla oli valloittanut Sakseni'n +maan, ja että suuri sota oli saapuvilla Itävallan keisarinnan, Ranskan +kuninkaan ja Venäjän keisarin kanssa. Vanha _Rietrikki_ oli saanut +tietää että nämät vallat ynnä Saksen'i oli niin sanoaksi pettäneet ja +myyneet hänen, ja sentähden oli hän kohta näyttänyt heille, ett'ei +hänen kanssansa käynyt näin leikitellä. Tämä uutinen löi Rietrikin +sydämeen niinkuin ukkosen vaaja. Urhoollinen nuorukainen tuli ensiksi +vaaleaksi, sitten punaiseksi, ja huomaamatta tuli hän sanoneeksi: "Nyt +myöskin minun täytyy mennä joukkoon sotimaan kuninkaani edestä!" + +Konrad katseli häntä kiiltävin silmin ja suostui siiheen, vaan äiti +tuli ruumiinvaaleaksi, laski kätensä sydämelleen, niinkuin siinä olisi +tuntenut tuskaa, ja puhkesi kyyneleisiin, huoaten: "sitä olen jo kauvan +pelännyt." + +Ukko Hammer oli kuitenkin aivan rauhassa ja sanoi ainoastaan: "Ensiksi +meidän on odottaminen, onko kaikki totta, mitä ihmiset sanovat. En +vielä sitä usko, sillä kuninkaamme on varovainen, niin ett'ei hän +vähäsen asian tähden rupea riitaan koko maailman kanssa". + +"Ole ääneti", huusi sitten Rietrikille, joka juuri aukasi suunsa jotain +sanoaksensa, "ole ääneti ja älä syyttä saata murhetta äidillesi, ja +myöskin sinä vuovari ole ääneti! Tiedän kyllä että olet pojan puolella, +mutt'ei hän saa jättää huonettamme, sanon minä, sillä hän on ainoa +lapsemme emmekä ole häntä täysikasvuiseksi ruokkineet, viholliselle +kanoona ruuaksi." + +"Mutta rakas vuovari," virkki Konrad, "jos poika pääsee kenraaliksi, +arvaappas siis, minkä suuren kunnian hän on sulle tuova! + +"Tyhjää lorua teidän kenraalimietteenne," sanoi suutuksissa ukko +Hammer. "Sitä paitsi hänellä on jokapäiväinen ruokansa meillä, ja mitä +muuta hän tarvitsee? Älkäät puhuko enää minulle sotatuumistanne!" + +"Vaan hyvä isä!" sanoi Rietrikki rukoilevalla äänellä, "ei minulla enää +ole ollenkaan lepoa kotona. Urholliset maamieheni sotiivat kuninkaansa +ja isänmaansa puolesta, ja minun, joka olen nuori ja voimallinen, +täytyy istua kotona takan ääressä ja käyttää lapiota kiväärin siassa. +Minua harmittaa sielussa ja sydämessä, isäni, jos minun ainoastaan +kaukana on katseleminen, enkä ollenkaan saa ottaa osaa sotaan ja +voittoon!" + +"Ja myöskin tulia ammutuksi!..." jatkoi isä vihaisella äänellä. +"Vanhenen ja heikonen, Rietrikki," lausui hän tyynemmällä äänellä; "jos +kaatuisit sodassa, kuka sitten pitäisi huolta vanhemmistas, jotka sinua +ovat kasvattaneet vanhuudensa tu'eksi ja turvaksi. Onko sinulla sydäntä +tehdä äidillesi surua ja mieli pahaa ja valmistaa hänen vanhuudellensa +vaivaloisuutta ja köyhyyttä; totisesti et silloin enää olisi poikani!" + +Rietrikki, jota isän kovat sanat syvästi liikuttivat, seisoi siinä +syvimmässä tuskassa. Muuten pulskeat kasvonsa olivat menettäneet elävän +värin, kyyneleitä juoksi niitä myöden ja huulensa värisivät +liikunnosta. Ei kauvaa toki viipynyt, ennenkuin tointui ja tukahutti +sielunsa palavimman toivon, joka kutsui häntä maineen ja urotöiden +kentälle. + +"Sinulla on oikein, isäni," sanoi hän surullisesti, vaan vakaalla +äänellä. "Elämäni uhraan sinulle ja äitilleni enkä ikinä jätä teitä." +Viimesiä sanoja sanoessaan, lankesi äänensä ja tuska tuli hänelle +suureksi. Kiiruusti riensi hän ulos vapaasen ilmaan, meni syvälle +metsään ja ilmoitti sille surunsa ja turhat toivonsa. + +Eno Konrad surkutteli häntä ja sanoi kotvasen takaa: "Poika suree +itsensä kuoliaaksi, hyvät ystävät, joll'ette anna hänen mennä, minne +sielunsa halajaa. Hän on syntynyt sotamieheksi, sanon teille, ja +myötään kadutte, jos väkisin pidätätte häntä kotona." + +"Mutta, veikkoseni!" huusi äiti tuskalla, "kuinkas taidat meitä siitä +moittia, että tahdomme pitää ainoan lapsemme hengissä?" + +"Pitää hengissä," virkki Konrad suutuksissa. "Kuinka puhut! +Lähetättekös hänen suoraan manalaan, jos annatte hänen mennä +sotapalvelukseen? Jos kaikki kuulat sattuisivat, niin isoon aikaan ei +olisi ollut sotamiehiä." + +"Mutta sanon toki, ett'ei hän pääse pois!" sanoi ukko Hammer vakavasti +ja tarkkaan. "Jos isänmaa olisi hädässä, niin puhuisin toisella +tavalla, sillä Jumalalle, kuninkaalle ja isänmaalle kernaasti uhraamme +rakkaimmankin, kuin meillä on. Vaan nykyään kuninkaamme on hyvillä +jaloilla eikä puutu sotamiehiä, jotka sotivat edestänsä; siis ei enää +sanaakaan asiasta. Vanhemmilleen ja heidän menestykselle on poika +enemmän tarpeesen, kuin kuninkaalle, jok'ei tarvitse häntä. Ja nyt +loppu!" + +Nämät sanat nostivat kovan painon hellän äidin sydämestä ja hän +hengitti keveämmin. Mutta vanha Konrad, joka sielusta ja sydämestä oli +ollut sotamies, pudisti suuttuneena harmaata päätään, pisti piippuunsa +ja katosi ulos ovesta sanaa sanomatta. Hän läksi istumaan lehtimajaan, +ajatteli pitkän ajan itsekseen, puhalti suuria savupilviä ilmaan, +nauroi välisti itsekseen, jonka jälkeen otsansa rypistyi ja hän puhui +itsekseen kaikellaisia ymmärtämättömiä sanoja. + +"Sotamies hänestä sittenkin tulee," sanoi hän viimein, lyöden maata +puujalallaan. "Olisi hauska nähdä, kuka häntä siitä estää. Mutta +mihinkä poika nyt on joutunut? Varmaankin on mennyt metsään. Ilma on +kaunis ja matka ei erittäin pitkä; ei lie haitaksi, että minäkin +vähäsen liikun." + +Ukko nousi, kopisti piipun, pisti sen taskuun ja läksi matkalle. +Kylässä kysellen, oliko joku nähnyt Rietrikin, sai tietää hänen menneen +metsään päin. + +"Kyllä hänen siellä tapaan," aatteli sotavanhus ja käydä nilkutti +lähimmäisen kukkulan tykö. Sinne tultuansa pykäsi kuulustelemaan. Syvä +huokaus sattui korvaansa; hän käänsi itsensä oikealle pensastoa kohden, +ja katsoppa, siellä makasi Rietrikki puun alla ja oli niin vaipunut +ajatuksiin, ettei hoksannut enon läsnäoloa, ennenkuin tämä pudisti +olkapäätä ja sanoi: "Älä ole yksinkertainen, rakas Rietrikki! Ei mikään +puu putoa ensi lyönnillä, ja joka kohta jättää kaiken toivon, kun +vastatuuli puhaltaa silmiinsä, se ei ikinä joudu määränpäähän." + +"Vaan, rakas eno, kaikki toivoni on kadonnut," sanoi Rietrikki +murheellisena. "Olet kuullut, mitä isä sanoi. Silloin kun hän puhuu +niin tarkkaan ja painavasti, niin on kaikki järkähtämätön tahtonsa, +eikä kukaan ihminen maailmassa taida hänen tahtoansa muuttaa. Ei eno, +mun kanssani on loppu! Jäänen rengiksi kaikkina päivinäni, sen siasta, +kun muuten ansaitsisin kunniaa ja mainetta Preussian sotajoukossa." + +"Minulla on jotain sinulle sanomista," jatkoi eno, kun Rietrikki oli +ääneti, ja takin hiallansa hoksaamatonna pyyhki kyyneleen silmästänsä; +"Jos olisin siassasi, niin panisin sänttini kokoon, ottaisin mukaan +äyrit, jotka olen koonnut ja mitä muuta olen saanut enoltani ja sitten +lähtisin keskellä yötä kylästä ja rientäisin suoraan Preussin armeijan +tykö. Ymmärrätkö, Rietrikki; niin tekisin siassasi; jok'ei tahdo +kuulla, sen täytyy tuntea, näytäppä nyt isällesi ja äitillesi että olet +täysi mies ja varsin hyvästi taidat olla oma herrasi ja hallita +itseäsi." + +Pari minuuttia kiilsivät Rietrikin silmät tavattomalla kiillolla ja +rohkeudella, kun eno esitteli hänelle pa'eta, asia, jota itse monta +kertaa oli miettinyt; mutta pian sammui taas tämä sattumuksen kipinä, +kun järkensä sai vallan tämän pahan tunnon yli. + +"Ei eno," sanoi hän vakuudella, "semmoista surua en ai'o tehdä +vanhemmilleni että salaa jättäisin huoneensa, että oikein pakenisin ja +tahtoansa vastaan rientäisin kuninkaan lippujan alle. Se ei tuottaisi +minulle siunausta; päin vastoin, pahatekoni oma-tunto seuraisi minua +joka askeleella, ja niinkuin silloin olisin huono lapsi, niin minusta +myöskin tulisi huono sotamies. Ei, eno, jok'ei kunnioita isäänsä ja +äitiänsä, hänestä kääntää Herra pois kasvonsa, eikä hänelle käy ikinä +hyvin, ei tässä eikä tulevassa maailmassa". + +Näitä sanoja vastaan ukolla ei ollut mitään sanomista. Muutaman +silmänräpäyksen katsasti kummastuneena nuorukaista, tarttui sitten +käteensä ja sanoi epäilevällä katsannolla: "Rietrikki, kun kaikkia +mietitään, niin sinulla on kaikessa totta ja olet viisaampi kuin minä, +vanha enosi, joka olen maailmaa niin paljon koetellut. Toden totta +luulen että sinusta tulisi yhtä hyvä saarnaaja kuin sinusta on tuleva +hyvä sotamies; sillä sanat juoksevat suustasi niinkuin olisit niitä jo +ennen miettinyt. Sen ohessa ole murheeton, ei auta itkeä ja porata +poikaseni, kun tulee aika tulee myöskin neuvoa, ja aikaa on vielä +kyllä; sota on nykyään alkanut ja niin totisesti kuin nimeni on Konrad, +tulee sinusta lopulta toki sotamies!" Rietrikki antoi kernaasti +lepyttää itseänsä, varsinkin kun hänen järkevä päänsä ja puhdas +sydämensä auttoivat häntä voittamaan kaikkia tuskia, jotka alussa +olivat sortaneet ja uhanneet kokonansa voittaa hänen. Hän jutteli vielä +kotvasen enon kanssa Itävaltalaisista, Venäläisistä ja muista +kansoista, joidenka kanssa juuri _Rietrikki_ oli sodassa ja riemuitsi, +kun ukko yksipuolisessa innossaan pahasti sokasi heitä kaikkia ja +katsoi heitä huonoiksi, pelkääviksi kansoiksi, joita vanha _Rietrikki_ +kyllä tiesi kurittaa. + +"Mutta katsos Preusialaiset," jatkoi vanha sotilas kiiltävin silmin, +"ovat toisellaisia miehiä; eivät pelkää itse piruakaan. On toki +niidenkin joukossa jokuu pelkuri, mutta ydin on hyvä, ja kun vanha +_Rietrikki_ käskee: eteenpäin marsikaat, silloin minulla olisi halu +nähdä, mikä rykmentti tekisi vasta-rintaa meidän sotilaille. Niin, niin +Rietrikki saathan vielä kerta itsekin nähdä kuinka asia on, ja muista +silloin sanojani, eikö minulla ole oikeus! Vaan käykäämme nyt täältä, +aurinko laskee ja äidillä on varmaan ehtoollinen valmiina, emme saa +antaa hänen odottaa aivan kauvaa, muuten luulee meidän kummankin +lähteneen tiehemme ja nyt paraillaan marsivan armeijan tykö." + +Ukko nauroi hyvämielisesti, ja Rietrikki nousi tanterelta auttaaksensa +enoa, jonka puujalan tähden oli vaikea nousta omin voimin. Sitten +kävivät ääneti kukkulaa myöten alas, kylän läpi kotiin, missä heitä +odotettiin tuskalla, etenkin äidin puolelta. Ääneti kävivät pöydälle, +joka jo oli valmiina ja söivät ehtoollisensa, sanaakaan virkkamatta +sodasta tai Rietrikin turhista toiveista. Viime-mainittu oli erittäin +äänetöin, ja meni aikasemmin, kuin tavallisesti makuulle. Sydämmensä +oli niin täynä, että pelkäsi sen viimein tulvaavan, ja sentähden tahtoi +hän kernaimmin yksinäisydessä mietiskellä vähässä kammarissaan. -- Äiti +katsahti murheellisesti hänen peräänsä, ja isä sanoi epäilevällä +katsannolla: "pelkään saavamme kuulla jotain ikävätä pojasta; niin +erikummaisena, kuin hän tänäpänä on ollut, en ole ikänä häntä nähnyt". + +Vanha sotilas korotti olkapäitään ja virkki puoleksi kuuluvalla +äänellä: "oma syynne! miks'ette anna hänen saada pitää tahtoansa, vaan +pidätätte häntä väkisin. Hän tosiaan ei ole luotu kaikkina päivinänsä +kiinitettäväksi maa-tilkkaan, jonka päällä on syntynyt. Vaan odottakaa +vain! kyllä Herra tietää minkä tekee! -- Jos hän tahtoo auttaa +Rietrikin määrän päähän, niin ette taida sitä estää! -- Hyvää yötä!" + +Konrad nousi ylös ja käydä nilkutti kammariinsa. Myöskin vanhemmat +menivät levolle; vaan kauvan viipyi ennenkuin äiti nukkui, sillä ei +tainnut olla poikansa päälle ajattelematta, ja siitä että hänen +innollinen halunsa ei tainnut tulla täytetyksi teki hänelle niin pahaa, +että vuodatti katkerat kyynelet. Kernaasti olisi antanut hänen lähteä +joll'eivät katkera eron hetki, pitkä poissa-olonsa ja sodan uhkaavat +vaarallisuudet ja hirmut olisi häntä pelättäneet. Niin äitillinen +lempeys soti kovan sodan, siksi että viimein hellä uni muutamaksi +tunniksi saattoi unohdukseen kaikki tuskat ja katkeruudet. + + + + +V. + + +Talven alussa lensi sanoma niistä voitoista, joita suuri Preusian +kuningas _Rietrikki_ Lowositsin ja Pirnan tykönä oli hankkinut +itselleen vihollistensa yli. -- Koko Zettwit'zin kylä vastaanotti +ilolla tämän sanoman ja ainoastaan Rietrikki oli murheellinen, kun ei +ollut olluna muassa, ja kun kätensä ei saanut olla kuninkaalle avuksi. +Vaaleana ja äänetönnä käyskenteli hän ympäri, ja vaikk'ei sanaakaan +virkannut surustaan tai salaisista toiveistaan, taisi toki itsekuki +perheessä nähdä päältään että oli alinomaisessa surussa. Seuraavan +kevään ja kesän toimitti hän niinkuin tavallisesti askareitansa, +vaikk'ei samalla ahkeruudella kuin ennen; ajatuksensa eivät olleet +työssä, vaan lensivät yltä ympäri ja työskentelivät varsin toisten +asiain kanssa, kuin kyntämisen, kylvämisen ja sadon kanssa. Kasvonsa +tuli aina vaaleammaksi, ruumiinsa laihemmaksi ja voimattomammaksi ja +selkiästi näkyi että joku salainen mato närhi elämänsä sisimpää juurta. +Äiti hoksasi sen kauheudella, mutta kuu Rietrikki ei sanaakaan +virkannut siitä mitä tapahtui sydämessään, niin myöskin hän oli ääneti, +niinkuin olisi pelännyt että ainoa sana taitaisi herättää Rietrikin +sydämessä salatun kipinän täyteen liekkiin. Myöskin isä ei virkkannut, +vaan vanha eno piti usein, kun Rietrikki ei ollut lässä, heille kovat +rangaistus-saarnat. + +"Nyt olette yksipäisyydellänne matkaan saattaneet kummallisia asioita", +sanoi hän kerran. "Tahdotte kernaasti pitää pojan hengissä ja luulette +sen käyvän paraiten laatuun siten, että salaatte hänen vihollisen +hauleilta. Vaan mitä olette sen kanssa voittaneet? Ettekö näe että +poika laihtuu? Kauaa ei hän enää kestä ja sanon teille että, joll'ei +täällä pian tapahdu muutosta asiassa, niin tulette katkerasti katumaan +yksipäisyyttänne. Jos olisitte kohta antaneet hänen mennä vanhan +_Rietrikin_ tykö, niinkuin toivoi, niin olisi hän nyt terve ja raitis +ja kentiesi upsieri; sillä sen varmaankin luulen, että hän tulee +mainioksi, niinkuin aina olen sanonut. Siis käännäittää nyt toisaalle, +hyvät ystävät, ja antakaa hänen mennä; vielä on aika, mutta vuoden ja +päivän takaa varmaan on myöhäistä!" + +Äiti itki ja epäili mitä päättäisi asiassa, sillä kuinka hyvänsä +päätti, oli aina edessään kauhia näkö. Mutta isä piti kiini entisestä +tahdostaan ja sanoi: "pojan täytyy jäädä kotiin! Halunsa sota-ammattiin +ja sotamies-elämään kyllä autauu, kun tulee vanhemmaksi ja +järkevämmäksi. Ja senlaisesta halusta ei kukaan ihminen vielä ole +kuollut; ihmeellistä olisi, jos Rietrikkimme olisi ensimmäinen jolle +niin sattuisi. Siinä asiassa taidatte olla murheetonna. Kuitenkin poika +jää kotiin, niinkuin olen sanonut; ja nyt loppu!" + +Vanha eno virkki pari sanaa harmista, pisti piippuunsa ja sytytti sen, +kävi pellolle ja alkoi savuja vetämään, niinkuin tahtoisi peittää koko +maailman tupakkasavuun. Ukko Hammer, joka akkunan läpi näki, kuinka +vuoveri murisi, ymmärsi siitä hyvin, kuinka vihastunut hän oli, vaan +siitä ei huolinut; ei aikonut hiuskarvaakaan peräytyä siitä, minkä oli +kerta sanonut, vaikka vanha sotilas joka päivä polttaisi naulan +tupakkaa. -- Sillä välin sai Rietrikki enolta tarkkaan tietää mitä isä +oli virkannut. Hän huokahti, tuli aina hiljemmäksi ja surullisemmaksi, +vaan ei ollenkaan valittanut, eikä sanallakaan suruansa ilmiantanut, +jota olisi taittu pitää sielunsa korkeimman toimen ilmoittajana. Hän +vaarinotti vakaasti ja tarkasti käskyn: sinun pitää isääsi ja äitiäs +kunnioittaman! -- ja siihen luki myöskin totteliaisuuden. Koetti siis +aina syvemmäksi sydämeensä vaivuttaa halunsa. Kokonansa toki ei +onnistunut, sillä kunnian ja maineen toivo oli aivan voimallinen +sisässään, vaan taisi toki jossakussa määrässä rakastetun äitinsä +silmiltä salata sydämensä surun ja myöskin tämä asia oli hänestä +voitto, jot'ei ollut halveksiminen ja joka toden takaa oli hänelle +joksikuksi turvaksi ja rauhaksi. + +Semmoisten tapausten alla sattui 1757 vuoden syksy ja talvikuukaudet; +ja Schlesiaan, joka tähän asti joksikin oli ollut rauhoitettu +sekamelskeistä, marssi Preussialaisia ja Itävaltalaisia rykymentejä +toinen toisensa jälkeen. Näytti niinkuin tulisi tapahtumaan joku +päätappelu. Niin tapahtui eräänä päivänä marraskuussa, että Rietrikki +varhain aamulla ryntäsi sisälle vanhempiensa tykö ja kertoi melkein +äänetönnä, että toisella puolen kukkuloita oli kuullut kaukaa kanoonain +jyskettä. Ukko Hammer ei ollenkaan uskonut, sillä ei tiennyt, että +sotamelske nyt oli muuttanut niin liki koti kyläänsä, mutta Rietrikki +väitti kiveen kovaan, ett'ei ollut erehtynyt ja eno, joka pojan ensi +sanoja virkkaessa oli kiiruhtanut ulos asiasta selkoa saamaan ja joka +nyt palasi, teki kohta asiassa päätteen. + +"Että kuninkaamme on joutunut tappeluun vihollisiensa kanssa, on +epäilemätön asia," sanoi hän, "toki lienee ainoastaan kahakka eikä +päätappelu, sillä semmoseksi on kanoonan jyske aivan heikko. Tahtoisin, +Rietrikki, että tekisimme niin, että näkisimme tappelun likemmältä." + +Juuri näissä sanoissa ilmestyi Rietrikin salainen toivo, ja +epäilyksettä oli hän valmis enoansa seuraamaan. Murheellinen äiti kyllä +oli asiata vastaan, vaan isä kohta suostui, ja kuiskasi eukolle +korvaan, että paras keino poikaa sotahalustaan lääkitä oli juuri antaa +hänen likemältä katsoa sodan hirmuja. "Annappa hänen omin silmin +nähdä", sanoi hän, "kuinka verisellä kentällä niin sanoakseni hirmuinen +arpaheitto heitetään ihmisten hengistä; annappa hänen nähdä, kuinka +rivittäin kuolleina kaatuuvat ja kuinka haavoitetut turhaan apua +pyytävät, niin sota-unennäkönsä kyllä haihtuvat, niinkuin sumu ja poika +istuu mielellä kotona vanhempiensa tykönä. Annappa hänen mennä, +vaimoseni! Kyllä saa muuta nähdä, kuin iloiset sotaleikit, joita pojat +laskevat kotona kylässä." + +Semmoisia syitä vastaan äitellä ei ollut mitään sanomista; pyysi +ainoastaan veljeänsä pitää tarkkaa vaaria Rietrikistänsä, ja antoi +sitten kummankin Herran nimessä lähteä matkalle. + +Miehuullisesti matkusti nyt Rietrikki enonsa sivulla sotakentälle päin; +sydämensä sykki taajempaan, kun kuuli jonku kanoonapamauksen ja +tuskamaisesti pelkäsi koko metelin loppuvaksi, ennenkuin pääsivät +perille. + +"Sen puolesta voit olla murhetonna, poikaseni", vastasi ukko +kylmäverisesti. "Tunnen joksikin tappelukentän, jossa tappelevat ja +paikka on niin sopimaton, ett'ei tappelu juuri äkkiä pääty. Päästyämme +kukkuloille, jossa on hyvä näköala, taidamme kohta tarkkaan saada +tietoa kuinka asiain laita on." + +Niin pikaisesti, kuin sotavanhuksen puujalan tähden mahdollinen oli, +käytiin kukkulalta kukkulalle, siksi, kuin seisoivat sen päällä joka +oli likinnä tappelukenttää. Hengästyneinä pitkän vaivaloisen marssin +jälestä, silmäilivät he nyt, tutkien, kedon yli; siellä kamppaili kaksi +väkevää armeijaa, Itävaltalainen ja Preussialainen, toistensa kanssa. +Paljon eroavaisista vaatepuvuista taittiin helposti eroittaa sotivat +riitapuolet ja ei kauaa viipynytkään ennenkuin Rietrikki tarkalla +näöllään ja enon antamilla tiedoilla jo oli tutustunut sodan käynnin +kanssa. Siellä ja täällä jyskivät patterit vihollista vastaan ja +peittivät ajottain osan tappelukenttää kruutipilviin, jotka +raittiit tuulipuuskat taas hajottivat. Tuolla marssi taaja osasto +Preussialaista jalkaväkeä vihollisen keskikohtaa vastaan, vaan kova +kiväärinvalkea pysäytti sen, ja koko linjaa myöden ammuttiin ehtimiseen +järkähtämättömiä Itävaltalaisia vastaan. Ehtimiseen jyski kanoonatuli +ja kuulat lensivät molemmin puolin kuoleman ennustajina. Monta +sqvadroonaa ratsuväkeä lähetettiin Preussialaisille rykymenteille +avuksi auttamaan päälle-ryntämisessä, vaan salaman pikaisuudella +heittäytyi muutama Unkarilainen ratsuväki-rykymentti ensimmäisten eteen +ja siitä syntyi tappelu, jossa välistäin yksi, välistäin toinen oli +voitolla. Viimein Preussilainen ratsuväki peräytyi hyvässä +järjestyksessä, suojeltuina battereiltansa, niin että Itävaltalaiset +eivät uskaltaneet heitä seurata, ell'eivät tahtoisi tulla +karteschi-tulelta ammutuiksi, ja jalkaväen oli nyt sotiminen varsin +avutta. + +"Eno", huusi äkkiä Rietrikki, jonka posket ja silmät punottivat +sotahalusta, "miks'ei Preusialainen ratsuväki riennä suon läpi ahon +takapuolella ja karkaa vihollisen selkään? Tuokiossa saattaisi +murhaavan batterin äänettömiksi ja heittäisi vihollisten koko +keskikohdan nurin, jolla jo edestäpäinkin on niin voimallista karkausta +vastustaminen. En voi ymmärtää kuink'ei päällikömme tottunut silmä +huomaa tätä seikkaa!" + +"Tietysti ovat sitä jo koettaneet ennen," vastasi ukko järkevästi, +"vaan ei lie onnistunut, sillä vaikeata on päästä suon läpi, ja +ainoastaan muutamia ihmisiä on näillä tienoilla, jotka sen tarkemmin +tuntevat. Mutta myönnän kyllä, poikaseni, että, jos esityksesi +toteentuisi, niin tappelu varmaan puolen tunnin takaa päättyisi +eduksemme." + +"Eno! mun täytyy kohta lähteä ja puhua päälikölle siitä!" huusi +Rietrikki levottomalla innolla. "Katsoppa vain, nyt alkaa myöskin +jalkaväkemme peräytyä! Totisesti, joll'ei neuvokasta keinoa keksitä, +niin päivä meikäläisiltä on mennyt hukkaan!" + +"Jää tänne, sanon minä! Eläkä koetakkaan liikkua paikastasi!" sanoi +eno, aina eteenpäin silmäillen kenttää. "Äitisi on käskenyt minun pitää +sinusta vaarin." + +Vaan, ennenkuin ukko oli puheensa lopettanut ja ehtinyt katsoa +taakseen, juoksi Rietrikki jo täydessä vauhdissa mäenkukkulaa alas ja +riensi suoraan erään ratsuväki-osaston tykö, joka seisoi toisella +kukkulalla. Täällä luuli itse päälikön olevan, joka johti koko +tappelun, eikä kauaa viipynytkään, ennenkuin Rietrikki sai tietää kuka +oikea päällikkö oli. Tämä istui liikkumatta hevosensa selässä, joka oli +uljas hiirikko; katsellen kiiltävin silmin tappelu-kentälle päin antoi +hän silloin tällöin suullisesti käskyjä käskyläisilleen, jotka silloin +kauhealla vauhdilla kiiruhtivat kentän ylitse ja kohta, kuin olivat +ehtineet asianomaiselle käskyn-haltialle esittää päällikön antamat +käskyt, nähtiin joka kerta uudet liikunnot ja temput, jotka joko +matkaan saattivat erinäisen seurauksen tahi kumminkin antoivat uuden +vauhdin sodan menolle. Rietrikkimme joka oli paljon hengästynyt +äkkisestä juoksustaan, hengähti ensin vähän aikaa ja tarkasteli sillä +välin päällikköä tarkemmin. Hän istui liikkumatonna korkean hiirikkonsa +selässä ja vaatepukunsa ei ollut likimäärinkään niin loistava, kuin +kenraaliensa ja apulaistensa, jotka kunnioituksella odottivat +käskyjänsä. Toki kiilsi iso tähti rinnalla, ja koko olentonsa, koko +katsantonsa ilmoittivat hänen syntyneen sotapäälliköksi. Hän näytti +joksikin vanhalta. Vartensa oli hoikka ja vähäsen käykässä, kasvonsa, +jotka kuvasivat hänen nerokkaan sielunsa, olivat syvissä rypyissä ja +näyttivät vähäsen tuikeilta, vaan suurista sinisistä silmistään kiilsi +vielä nuoruuden into, ja niin tulinen ja läpikäyvä oli silmä-iskunsa, +että Rietrikki oikein pelästyi, kun äkkiä huomasi sen häntä +tarkastelevan. + +"Kuka olet?" kysyi päällikkö nuorukaista lyhykäisesti ja tuimasti. +"Mitä sinun on asiaa?" + +Rietrikki rohkeni kohta astua päällikön eteen, otti kunnioituksella +lakin päästänsä ja sanoi: "Herra sotamarsalkki tai kuka lienette, +tahdon ainoastaan esitellä teille jotakin. + +"Puhuppa siis, mutta lyhykäisesti! Näetsä, ett'ei minulla ole paljon +aikaa." + +Lyhykäisesti, niinkuin sotapäällikkö käski, kertoi Rietrikki nyt mitä +oli nähnyt mäenkukkulalta ja koetti taivuttaa häntä lähettämään osaston +ratsuväkeä suon läpi vihollisen selkään. + +Nähtävällä kummastuksella katseli päällikkö kaunista, vilkasta +nuorukaista halvassa liinatakissaan, sieppasi liivitaskustaan +nuuskitoosan ja nuuskasi kerta toisen jälkeen, minuutissa sanaakaan +virkkamatta. + +"Kuka on sinulle sanonut että äkkinäinen karkaus vihollisen selkään +päättää tappelun?" kysyi hän viimein. + +"Voi kummaa," sanoi Rietrikki, "sen sanoo paljas järki ja sen ohessa +olen vakaa asiasta, sillä vanha enoni, joka kauan on palvellut suurta, +rakasta kuningastamme, on suostunut esitykseeni." + +"Niin, niin, esitys on hyvä!" sanoi päällikkö ystävällisesti, "olisi jo +tehtynäkin, joll'ei olisi melkein mahdotonta päästä tuon kirotun suon +läpi; sekä hevoinen että mies vaipuvat ruoppaan." + +"Jos tahdotte antaa minun johtaa marssia" huusi Rietrikki innokkaasti, +"niin annan pääni, joll'emme puolen tunnin takaa ole vihollisen +takana." + +Päällikkö katseli taas nuorukaista ja tarkasteli häntä pää-laesta aina +varpaasen innokkailla silmillänsä. + +"Oletko jo ollut sotapalveluksessa?" kysyi hän sitten äkkiä. + +"En vielä," vastasi Rietrikki alakuloisella katsannolla. + +"Voi toki, tahtoisin mielelläni sotia suuren kuninkaamme edestä, mutta +vanhempani eivät suvaitse. Eikä siis käy laatuun; sillä jos'ei +kunnioita isäänsä ja äitiänsä, hänelle ei käy ikinä hyvin!" + +"Noh! Noh! kyllä vielä neuvo keksitään," sanoi päällikkö ja taputti +Rietrikkiä olkapäälle. "Nyt tahdon kuitenkin sinun antaa näyttää +rykymentille tien. Adjutant Redern, astukaa alas; jättäkää hevosenne +tälle pojalle. Majuori Ziethen! teidän on vieminen käskyni kenraali +Klewitz'ille, että hän puolella ratsuväellä nyt kohta lähtee tänne +ahon vasemmalle puolelle, toinen puoli jääköön paikalleen jalkaväelle +suojelukseksi." + +"Nyt marsch!" Sitten taas kääntyi hän Rietrikkiä päin, kysyen: +"Taidatko ratsastaa." + +"Kyllä, herra!" oli vastaus. "Kyllä moni irstainen varsa minun on +heittänyt tanterelle, mutta kyllä sen lopulta tein kesyksi." + +"Nouseppa siis selkään ja jää tänne niin kauaksi viereeni." + +Miehuullisesti nousi Rietrikki hänelle jätetyn kauniin, tulisen +hevoisen selkään, ohjasi sitä vakaalla kädellä, kun alussa tahtoi +ponnistella, ja katseli nyt tarkasti päälikön sivulla sotamelskeen +pitkitystä. + +Vielä taisteltiin alinomaa vaihtelevalla menestyksellä ilman +päätteellistä seurausta. Itävaltalaisten keskuus piti vielä paikkansa +järkähtämättömällä urhoollisuudella eikä yhtä urheain preussialaisten +rykymenttien ponnistus tainnut heitä paikailtaan ajaa. Sen lisäksi +lähetti vihollinen vielä yhtä päätä yhden rykymentin toisen perästä +tuleen, kun sitä vastaan preussialaisten koko päävoima jo monta tuntia +oli taistellut, mitään apua saamatta. + +"Varmaankin on ratsuväen nyt jo aika käydä tappeluhun, joll'emme tahdo +tulla häviölle," sanoi päällikkö tulisesti. + +"Lähteös nyt poikani matkalle, ja näytäppä että käytät itses miehen +tavalla, muuten piru sinun elävältä syököön! -- Marsch!" + +"Ilman sapelitako herra?" kysyi Rietrikki. "Entä jos täytyy hakata?" + +"Niin, oikein! Minua ilahuttaa että myöskin sitä ajattelet... Lainatkaa +hänelle sapelinne, majuori Ktutzov! Luulen ett'ei poika sitä häväise. +Ja kuuleppa, Rietrikki, et saa tappelu-tannerta jättää, ennenkuin olen +enemmän ehtinyt kanssasi puhella. Ymmärrätkös sitä? Vanhempasi tahdon +myös nähdä. Ja nyt, Jumalan nimeen! hyvästi!" + +Sanomattomalla mielellä viittasi päälikkö kädellään jäähyväisiksi ja +kunnioittavan, sotatieteellisen honnöörin tehtyä riensi Rietrikki +irstaisen hevoisensa selässä kentän yli ja minuutin takaa oli hän +ehtinyt sinne, missä ratsuväki odotti hänen johtoansa. Hän lähti kohta +kenraali Klewitz'in tykö, jolle muutamalla sanalla antoi tiedon, että +marssi kohta alkaisi. + +"Vaan oletteko myös vakaa asiastanne, poikani?" kysyi epäilevästi vanha +harmaapää kenraali. "Ajatteleppas, että kaikkein meidän menestyksemme +ja vielä enemmänkin tulee sen päälle kuinkas näytät tien." + +"Luottakaa minuun, herra kenraali," vastasi Rietrikki kunnioituksella. +"Minä tunnen suon joksenkin tarkkaan, ja johdatan teitä niin, ett'eivät +hevoiset pahimmissakaan paikoissa vajoa polviin asti." + +Rietrikin rehellinen katsanto tuotti uskallusta. Kenraali järjesti +retken, ratsasti itse etunenässä Rietrikki sivullaan ja suurella +vauhdilla lähdettiin suohon-päin. + +Rietrikkimme ei ollut luvannut enempää, kuin taisi täyttää. Useimmissa +paikoissa ei ruoppa mennyt kavioinkaan yli ja pahimmissa ei täyteen +polviinkaan saakka. Puolessa tunnissa pysähtyi ratsuväki +itävaltalaisten takana, jotka eivät vähintäkään sitä aavistaneet, +varsinkin kun luulivat suon aivan mahdottomaksi läpikäydä; ja Rietrikki +kuiskasi nyt vanhalle kenraalille korvaan: "Vivat! tappelu on +voitettu!" + +"Kyllä, kiltti poikani! Jumalan avulla!" vastasi Klewitz. "Vaan jääppä +nyt tänne, sillä nyt annan soittaa päälle-karkaamaan. + +"Jos suvaitsette, niin tahdon kernaammin olla sivullanne," virkki +Rietrikki, lieskuvalla silmän-iskulla. "Jo kauvan olen toivonut päästä +sotimaan kuninkaani ja isänmaani vihollisia vastaan" + +"Hyvin puhuttu urhea poikani! Näen kyllä, ett'et tahdo jättää mitään +puolitekeiseksi. Lähtekäämme siis Jumalan nimeen! Eteenpäin pojat! +Puhaltakaa rynnäkkö! Hurraa!" + +Urhokkaan ukon into tarttui myös kohta joka erityiseen ratsurihin. +Jok'ainoa aavisti rynnäkön tärkeyden ja jok'ainoa tunsi itsessään että +mieluisemmin tahtoi kuolla, kuin peräytyä tappelu-tantereelta. +Trumpeetit kaikuivat, upserien korkeaääniset komentosanat vastasivat +niitä ja rykymentit riensivät niinkuin nuolet myrskynä vihollisen +keskikohtaa vastaan. Preussialainen päällikkö oli tehnyt kaikki sopivat +valmistukset täksi tärkeäksi hetkeksi. Kohta ratsuväen rynnättyä +vihollisen selkään astui koko preusialainen sotajoukko yhtä haavaa +esiin. Kaikki linjat, jotka ennen liikkumattomina olivat seisoneet +tulessa, riensivät eteenpäin. Ratsuväki riensi esiin, koko tykistö +pyöri jyskeellä savulla peitetyn kedon yli ja pysähtyi vihollisen +likeellä sellaisella paikalla, jossa taitaisi matkaan saattaa suurimman +hävityksen. Vihollinen hämmästyi; väen paljoutensa ei häntä enää +pelastanut; kauhea rynnäkkö, joka oli niin äkkinäinen ja yhtäaikainen +joka taholta, se otti heidän ymmärryksensä, ja kun sen lisäksi vielä +havaitsi että takaakinpäin uhattiin niin sekasohina tuli yleiseksi. +Äkillinen pelko heikensi entisen urheutensa; enimmän pelästyneet +heittivät pois aseensa ja huusivat: "Pelastakoon itsensä ken taitaa." +Tuokiossa loppui kaikki järjestys, eitä mikään komento auttanut, ei +myöskään taittu erottaa päälysmiesten käskyjä ja viidessä minuutissa +oli vihollinen samalta sotatantereelta, jota äsken niin miehuullisesti +puolustivat. Taistellus varsin loppui ja nyt alkoi takaa-ajaminen. +Ratsuväki otti silmänräpäyksessä vihollisen batterit, joidenka +hoitajat, kun paetessaan tekivät vastarintaa, armotta tapettiin. +Tuhansittain vihollisia otettiin vankiksi ja melkein yhtä monta kaatui +vainojien miekoilla; vähin osa pääsi pakoon. Preusialaiset saivat +täydellisen voiton voimakkaamman vihollisen yli. + +Vasta tunnin päästä palasivat ne rykymentit, joita Rietrikki oli +seuranut tappellutantereelle. Veri juoksi vähäisestä haavoituksesta +vasemmassa käsivarressa, mutta siitä ei huolinut, vaan kasvonsa +loistivat voitto-ilosta sen ylitse, että esityksensä onnellisesti oli +päättynyt. Vanha kenraali Klewitz, jonka rinnalla hän alinomaa +ratsasti, katseli silloin tällöin hyväntahtoisesti nuorukaista, jota +tämä ei toki havainnut. Sillä tavoin joutuivat sille kohtaa tannerta, +missä ylipäälikkö oli ja anteli joukon lentosanomia, joita muutamat +ratsumiehet vastaanottivat ja salaman pikaisuudella veivät joka taholle +voittoa ilmoittaaksi. Päälikön läheelle olivat useemmat rykymentit +pysänneet ja Rietrikillä oli tilaisuus silmäillä tappelu kenttää, joka +näöltänsä oli erittäin kirjava. Siellä ja täällä seisoi joukko +sotamiehiä, pitäen silmää aseettomista sotavangeista, joidenka luku +joka minuutti eneni. Tohtoorit ja haavalääkärit kulkivat tantereen yli, +hakien haavotettuja, joille antoivat apunsa, jos olivat ystäviä tai +vihollisia. Aseita, rikkeimiä tykkejä, kaatunneita ihmisiä ja hevoisia +makasi sekaisin, todistaen suurta sekaannusta ja kauhistusta. Niin +kauas kuin silmä kannatti, nähtiin vielä pakenevia vihollisia +takaa-ajavia preusialaisia. Siellä ja täällä kaikui vielä kivärin +pamauksia, kun vihollinen koetti tehdä vastarintaa, vaan ei kauvaa +kestänyt. Lähettiläisiä lähetettiin joka taholle käskemään laa'ta +takaa-ajamasta. Rykymentit jotka olivat vihollista ajaneet takaa +palasivat nyt tappelukentälle ja järjestivät itsensä hyvään +järjestykseen. Vihollisilta otetut kanoonat ja kruutivaunut ynnä muuta +koottiin yhteen paikkaan ja järjestys näytti taas tulevan äärettömän +sekasorron siaan. + +Rietrikkimme, joka vielä alinomaa uuteliasti silmäili, mitä tapahtui +ympärillään, tunsi yht'äkkiä; että joku tarttui käsivarteensa ja sai +nähdä vanhan Kenrali Klewitzin joka lyhykäisesti, vaan ystävällisesti +kehoitti häntä tekemään hänelle seuraa. He ratsastivat päällikön tykö, +joka nyt istui kenttätuolilla suuri rumpu edessään ja kirjoitti +paraikaa viimeiset lentosanomat. Heti lopetettuansa nousi hän ylös ja +kiiruhti kenraalin ja Rietrikin tykö, jotka olivat astuneet hevostensa +selästä ja nyt kunnioituksella olivat muutaman askeleen päässä. +Taputtaen ystävällisesti kenraalia olkapäälle sanoi hän: + +"Olette Klewitz, tässä tappelussa käyttäineet hyvin! Miehen tavalla +kävitte vihollisen kimppuun ja urhokas rynnäkönne päätti tappelun. +Kiitän teitä, kenraali!" + +"Pyydän anteeksi, Teidän Majesteettinne," vastasi Klewitz, jolloin +Rietrikki tuli aivan hämmästyksiin tästä kenraalin puheesta +havaittuansa, että seisoi kuninkaansa edessä, "pyyhän anteeksi! Tämä +ylistys ei tule minuun, vaan tämän urhokkaan nuorukaisen osaksi, jok'ei +ainoastaan vahingotta näyttänyt meitä suon läpi, vaan myöskin älyllänsä +ja urhoollisuudellaan pelasti henkeni. Sotametelin alla tulin +käsikahakkan kahden kyrassierin kanssa ja minä vanha mies en suinkaan +kauaa olisi tainnut taistella niitä vastaan, joll'ei nuori +seurakumppanini olisi tullut kun myrsky ja paiskanut maahan +viholliseni, jota tehdessä itse tuli haavoitetuksi, vaan ei siitä +huolien voi minun takasin armejan tykö. Tämä oli Itävaltalaisten +viimeinen vastarinta; kohta sen jälkeen pötkivät pakoon. Vaan +täydellistä voittoa en olisi nähnyt, ell'ei tämä poika olisi ollut." + +Kuningas seisoi liikkumatta paikallaan, vaan nuuskasi ehtimiseen, +silmäillen silloin tällöin Rietrikkiä, joka ujona ja punastuneena +tuskin uskalsi silmiänsä maasta nostaa. + +"Harmillista!" sanoi kuningas viimein, "tuo olisi hyvä sotamies! vaan +ei pääse siksi; vanhemmat eivät suvaitse. Tyhmyyksiä! Juuri semmoisten +miesten puuttessa olen. Minun täytyy itse puhutella vanhempia". + +Joutuisasti antoi hän vielä muutamia käskyjä sotajoukon +kokoamisesta, järjestämisestä, ja lähtemisestä pää-armeijan tykö, jonka +pää-lepopaikka oli kauempana etelässä ja nousi sitten taas hiirikkonsa +selkään, käskein muutamia adjutantia seuraamaan. + +"Ei meillä ole mitään enää täällä tekemisiä" sanoi hän. "Meteli on +loppunut ja takaa-ajamisesta ei ele mitään hyötyä. Päätappelu tulee +piakkoin tapahtumaan; se on päättävä kuka jää Schlesian herraksi. +Tulkaa kanssani, Klewitz ja sinä, Rietrikki, vieppä meitä suorimpaa +tietä kylääsi. Minun täytyy tuntea niin uljaan pojan vanhemmat". + +Melkein hourupäisenä kunninkaan armollisesta käyttäimisestä ja +ennakolta jo mielissään kuninkaan käynnistä vanhempiensa tykönä +jonka seurauksen aavisti, hyppäsi hän rajusti hevosensa selkään ja vei +Hänen Majesteettinsa ynnä seuraajansa lyhintä ja parasta tietä +vanhempiensa tuvan tykö. Tänne oli myöskin vanha eno jo palannut, +kun mielestään oli nähnyt sisarensa pojan ajavan vihollisia takaa ja +kertoi juuri par'aikaa, mitä kummia Rietrikki oli matkaansaattanut +tappellutanterella. Mutta silmäiltyä ulos akkunasta lopetti hän +yht'äkkiä kertomuksensa ja sanoi: "mutta mitäpä nyt puhelen! Tuollapa +poika tulee ratsastaen, ja -- totta vieköön! -- jälessänsä tulee Hänen +Majestettinsa, armollinen vanha Rietrikkimme koko seuransa kanssa. +Valmistaitkaa nyt vastaanottamaan, hyvät ystävät! Sillä juuri teille, +eikä muille kuningas tulee!" + +Rietrikin vanhemmat hämmästyivät niin tästä odottamattomasta tulosta, +ett'eivät kohta tainneet tulla järkiinsä. Ennenkuin olivat päässeet +hämmästyksistään, astui suuri _Rietrikki_ jo kauniisen kammioon, +silmäili ympäri, tarkastellen, ja ymmärsi kohta kysymättä, että oikeat +henkilöt oli edessään. + +"Ukko Hammer", sanoi hän, lähestyessään häntä, "olette varmaan aika +mies, kun olette tuommoisen uljaan pojan kasvattaneet. Poika +kunnioittaa isäänsä ja äitiänsä ja tietää totella. Vahingoksi, ette +anna hänen tulla sotamieheksi! Minä olisin muuten mielelläni tahtonut +häntä. Tarvitsen semmoisia miehiä. Juuri semmoisia olemme paitsi. Vaan +en tahdo teitä pakottaa, ukko Hammer. Te olette isäntä perheessänne +eikä siinä asiassa kuninkaallannekaan ole mitään sanomista." + +"Voi Teidän Majesteettinne!" huokasi vanha Hammer, kuninkaan hyvyydeltä +voitettuna, ja vuodattaen isoja itkukyyneleitä sanoi hän: "Jos poika +kelpaa joksikin, ottakaa häntä Herran nimessä! Jumalan, kuninkaan ja +isänmaan edestä ei mikään saa olla meille kallisarvoista." + +"Mutta mitä te asiasta sanotte, akka pieni?" sanoi kuningas +ystävällisesti kääntyen akan puoleen. "Suvaitsetteko myöskin hyvällä +tahdolla, että poika lähtee?" + +"Kyllä, ja siunauksella kaupan päälle," vastasi äiti hellällä, vaan +joksenkin vakaalla äänellä. "Jo kauan on ollut pojan salainen toivo +palvella kuningastansa, ja kun Teidän Majesteetinne pitää hänen +kelvollisena taistella edestänne, niin lähteköön Jumalan nimeen!" + +"Oi Isäni!... Voi Äitini!" huokasi Rietrikki ihastuksissaan ja sulki +korkeasti rakastetut vanhempansa syleensä. "Ilolla ja surulla jätän nyt +teidät, koska näen, että Jumalan tahto vie minut sotamelskeesen." + +Sillä välin kuiskasivat kuningas ja Klewitz toistensa kanssa, jonka +jälkeen edellinen taas kääntyi koossa olevaan joukkoon päin, johonka +vanhemmat ja poika olivat yhdistyneet. "Jättäkää jo sillensä, hyvät +ystävät", sanoi hän. "Meidän on matkustaminen edemmäksi, ukko Hammer, ja +poikanne ei saa jäädä jälkeenpäin. Pojan urhollisen ja järkevän +käyttäimisen tähden nimitän hänen yli-luutnantiksi ja tämä vanha +Klewitz tahtoo hänen adjutantiksensa. Jos aina käyttäit niin hyvin kun +tänäpänä, luutnantti Rietrikki, niin olet onnen löytävä, sillä minussa +ja vanhassa Klewitzissä on sinulla kaksi hyväntahtoista suositteljaa." + +Sekä vanhemmat että Rietrikki lankesivat polvilleen, kuninkaan jalkojen +eteen, ja toivat esiin kiitoksensa, mutta vanha eno pyhki kyynelen +harmaista viiksistään ja virki tyytymättömänä, "voi onnettomuutta! tätä +en voi kärsiä!" + +"Mikäpä teille on vasten mieltä vanha harmaa-parta?" kysyi kuningas, +joka oli kuullut hänen sanansa, "ettekö tahdo että sisarenne poika, +jonka niin hyvin olette opettaneet, seuraa meitä tappelu tanterelle?" + +"Jumala varjelkoon minua, teidän Majesteetinne! Sepä juuri oli innokas +toivoni. Vaan se asia ett'en minä vanha raajarikko enää taida taistella +kuninkaani edestä, -- pahuus vieköön minua harmittaa. Kirottu +puujalkani on syy siihen, eikä mikään muu, teidän Majesteettinne!" + +"Ole ääneti siitä asiasta", vastasi kuningas tuikeasti, vaan +hyvän-laitaisella katsannolla, "olet rehellisesti tehnyt +velvollisuutesi isänmaata kohtaan. Kyllä sinut tunnen, ala upsieri +Konrad Wallan. Sääresi hukkasit Soor'in tappelussa, jossa +Preusialaiseni niin urhollisesti taistelivat. Olit aina ensimäisiä, kun +vihollista vastaan mentiin. En ole sinua unhottanut. Saat elatus rahan +ja voit elää siitä. Mutta tässä saat jotain erinästä, muistoksi +vanhalta _Rietrikiltä_; sen saat pojan tähden, jonka olet tehnyt niin +järkeväksi ja uljaaksi; oppilaisesi on tänäpänä voittanut tappelun. Ja +nyt jää hyvästi!" Kuningas oli ottanut kellonsa taskustaan ja antoi sen +sotavanhukselle käteen. + +Harmaantunut sotilas seisoi siinä vaaleana ja liikkumattomana niinkuin +patsas; ainoastaan rintansa aleni ja yleni rajusti ja ilmotti mikä ilon +myrsky liikutti sisustansa. -- Nyt kuningas ja seuransa ynnä Rietrikki +lähtivät kammarista, nousivat taas hevosen selkään ja riensivät +tiehensä tuulen pikaisuudella. Vasta sitten, kuin kavion lyönnit +kuuluivat kaukaa, pääsi eno taas hämmästyksistään. "Pahuus vieköön!" +huusi hän, "eläköön ... kauan vanha _Rietrikki_ ... jok'ei ilolla anna +ampua itseänsä hänen edestänsä on kurja mies!" + +Eukko Hammer nojasi ukkonsa rintaa vasten ja itki puoleksi ilosta, +puoleksi surusta. Ne ylistys sanat, jotka poikansa oli saanut kuninkaan +omasta suusta, ilahutti häntä, samalla kertaa kuin äkkinäinen ero antoi +sydämellensä surua. Mutta ukko Hammer ja vanha Konrad tiesivät piakkoin +lepyyttää hänen. Toki löysi hän paraamman turvan, kun ajatuksillaan +kääntyi Jumalan tykö ja uskoi hänen haltuunsa rakkaimman mitä hänellä +oli maan päällä. Hän näki Jumalan tahdon tässä tapauksessa, joka +niinkuin tuulenpuuska vei pojan perheestä ja luottamuksensa Jumalan +johtoon ja asian hyvään päättymiseen oli niin järkähtämätön, että pian +leppyi surussaan. + +Ukko Hammer ajatteli, niinkuin hänkin. Kuninkaan sanat olivat hänen +vakuuttaneet siitä, että Rietrikki nyt oli oikeassa ammatissaan eikä +järkevä ukko muuta toivonutkaan. "Herra on hänen meiltä ottanut," sanoi +hän. "Herra on hänen myöskin varjeleva ja käsiimme takasintuova." + +Vaan ei kukaan koko perheessä toki ollut niin onnellinen, kuin vanha +Konrad, hän oli kuin seitsemännessä taivaassa. Kuninkaan lahja ilahutti +häntä enemmän, kuin sanoa saattoi ja se seikka että Rietrikkinsä toki +lopulla tuli sotamieheksi ja sen lisäksi upsieriksi kohta alussa, +saattoi hänen varsin ihastuksiin. "Odottakaapa vain," sanoi hän, "niin +varmaan, kuin nimeni on Konrad, tulee poika kentraaliksi ennen sodan +loppua! se, jota kuningas hyväilee, on onnen saava, jos tahtoo tai ei. +Hyvät ystävät, tämä oli kaunis päivä meille kaikille!" + +"Niin oli!" virkki ukko Hammer ilosta säteilevällä katsannolla ja +myöskin akka myöntyi, sillä hän toivoi, että Jumala johtaisi kaikki +hyvään loppuun. + + + + +VI. + + +Hubertsburg'in rauha teki toivotun lopun seitsen vuotisen sodan +kärsimyksille. Vanha _Rietrikki_ palasi pääkaupunkiinsa ja +kanssansa ne kentraalit ja upsierit, joidenka ei tarvinnut lähteä +korttieriin kaukaisiin maakuntiin. Mitä Rietrikki Hammer'iin koskee, +oli enon ennustus toteentunut. Rietrikki jonka urotöitä suuren +kuninkaan silmä tarkasteli, oli viime sotaretkessä tullut +kentraaliksi ja todella olikin väsymättömällä virka-innollaan, +pelkäämättömällä urhoollisuudellaan, usein näytetyllä järkevyydellään +ja neuvollisuudellaan rehellisesti ansainnut tämän korkean arvon. Kun +osastollaan oli tullut Berlin'iin, lahjoitti kuningas hänelle suuren +komean huone-rivin, täydellisesti sisustettu ja täysillä huonekaluilla +ja sanoi pilkaten, ett'ei nyt enää kauvaa saisi kenraalille puuttua +rouvaa, joka pitäisi kaikki hyvässä järjestyksessä. + +"Pyydän anteeksi teidän Majesteettinne," vastasi Rietrikki, "myöskin +nuoren miehen on toimeen tuleminen omin neuvoin. Jos teidän +Majesteettinne olisi niin armollinen ja joku päivä tulevalla viikolla +tulisi tyköni päivälliselle, niin kyllä näkyisi, tulenko toimeen vaiko +en." + +"Hyvä kenraali Hammer," sanoi kuningas, "kyllä noudatan käskyänne. +Mutta", lisäsi hän pilkaten, "katsokaa vain eteenne, ett'en löydä +mitään syytä tyytymättömyyteen." + +Onnellisena kuninkaan armosta ja hyvyydestä kiiruhti kenraali kotiin, +puhui kokillensa asiasta ja kehoitti häntä tekemään parastansa, että +kuningas pysyisi hyvissä mielin. Kokki lupasi tehdä parastansa ja +päivää ennen pitoja kulkivat kenraalin palveliat ympäri kaupunkia +käskemässä puoliseksi niitä sotakumpaneita, joita pidettiin sen +arvoisina, että taisivat istua kuninkaan kanssa samalla ruokapöydällä. +Vaikka enin osa heistä oli urhoollisia ja rehellisiä miehiä, oli toki +niiden joukossa muutamia, jotka pitivät nuorta kenraalia vähäpätöisenä +eivätkä tahtoneet antaa hänelle täyttä arvoa, ainoastaan sentähden, +että hän oli alaista sukuperää eikä niinkuin he, vanhaa aatelis sukua. +Tämän Rietrikki Hammer tiesi varsin hyvin ja myöskin tarkka-näköinen +kuningas, jonka katsahus ei jättänyt mitään huomaamatta, oli jo kauvan +sen huomannut. Usein puhui hän siitä, ett'ei aatelisuus suinkaan tee +ketään hyväksi mieheksi, vaan päin vastoin hyvät avut antavat aatelille +arvon. Tätä kuulusteli nämät herrat varsin kuuliaasti ja näytti kuin +olisivat mieltyneet kuninkaan sanoihin, mutta niin pian kun hän käänsi +selkänsä, ajattelivat he yhteen ja jupisivat: aateli toki aina on +aateli ja ett'ei mitkään avut maailmassa toki ole aatelisuuden +arvoiset. Silloin silmäilivät he salaa nuorta kenraali Hammer'ia, joka +ylpeästi korotti itsensä eikä ollut huolivanansa aatelisten herrojen +naurettavista epäluuloista. Kovasti toki häntä harmitti, kun hyviä +avujansa niin unohdettiin, ainoastaan sen tähden ett'ei kätkyestä ollut +saanut tuota vähäistä sanaa "von" nimensä eteen. + +Varmaankin eivät ylpeät herrat olisi kuunnelleet yhteiskansaisen +kenraalin käskyä, ell'eivät aikanansa olisi saaneet tietää, että +kuningas itse aikoi kunnioittaa nuorta kenraalia läsnäolollaan. Siis +leppyivät sillä ajatuksella, että mikä sopi kuninkaalle, ei myöskään +heitä häväisisi ja joka mies tuli määrättyyn aikaan saapuville +Hammer'in kartanoon. Kenraali oli kaikkia kohtaan ystävällinen ja +hyväntahtoinen isäntä ja koetti paraalla tavalla jatkaa puhetta, siksi, +kuin kuningas tuli. Kunnioituksella kiiruhtaen häntä vastaanottamaan, +kiitti hän häntä korkeasta kunniasta, joka hänelle oli tapahtunut, ja +vei hänen saliin, jossa muut vieraat juhlapuvuissa odottivat kuninkaan +tuloa. Vanha _Rietrikki_ tervehti ystävällisesti urhoollisia +sotilaitansa ja sanoi pilkaten: "Minua ilahuttaa, kun näen teidät +kaikki täällä kokoontuneina. Nyt taas tapahtuu meteli, vaan tämä kerta +ilman vahingotta; sillä nyt käydään vihollisen kimppuun, jok'ei taida +puolustaa itseänsä. Asiaan siis ryhtykäämme! Jos tahdotte." + +Herrat kumarsivat syvään, ruokasalin ovet avattiin ja käytiin ruuvalle. +Kuningas istui kunnia-istuimelle ja vieressänsä täytyi isännän istua ja +muun sotapäälikön, jota juuri _Rietrikki_ piti suuressa arvossa. +Seuraaville istuimilla istuttiin arvon jälkeen, mutta sen ohessa +istuttiin kuinka sattui. + +"Olette asianne hyvin toimittaneet kenraali Hammer", sanoi kuningas, +kun silmäili hyvin järjestettyä ruokapöytää. "Todella luulen sopivanne +yhtähyvin huvittajaksi (maître de plaisir) kuin kenraaliksi; toki se ei +ole suuresta arvosta," sanoi kuningas vakaasti, "sillä melkein +jok'ainoa aatelis herroistani sopii siksi, vaikk'ei ikinä kelpaisi +kenraaliksi, jos taas saisimmekin kolmekymmenvuotisen sodan. Niin +herrani, niinkuin hyvin tiedätte, ei kenraaliksi päästä niin helposti, +ja sentähden myöskin kunnioitan isäntäämme, joka ainoastaan omasta +ansiostansa on päässyt niin korkealle." + +Moni silmä katseli hämyllä alaspäin, kun uroskuningas niin korkealle +ylisti nuoren kenraalin kunniaa ja muutama katui että aina oli nuorta +kenraalia ylenkatsonnut. Vaan kuningas, joka varsin hyvin huomasi +yleisen pulan ja täyteen määrään muistutuksillaan jo oli tullut +aikomuksensa perille, alkoi kohta puhua muista asioista ja kohta täyttä +vauhtia muistutettiin äsken lopetetun sodan tärkeimpiä tapauksia, jossa +vähäsen jok'ainoa kokoontuneista oli ollut lässä. + +Par'aikaa kuin puhuttiin kuului ulkomaisesta huoneesta korkea-äänisiä +ääniä, kuningas kuunteli ja myöskin muut. Kuului, kuin joku olisi +väkisin tahtonut päästä sisään, vaan palveliain olevan asiata vastaan. + +"Perkele vieköön," kuului nyt erään syvän äänen huutavan, kaukaisen +ukkosen jyrinän kaltaisesti, "ettekö ymmärrä, talrikinnuoliat, että +meidän täytyy päästä sisään. Herra kenraali on meitä käskenyt eikä +suinkaan tahdo, että vieraansa, erittäin tämmöiset vieraat, jää oven +ulkopuolelle!" + +"Jumala taivahassa! Teidän Majesteettinne!" sanoi nyt kenraali Hammer. +kuninkaalle niin korkeasti, että kaikki sen kuulivat, "se on Konrad +enoni, alaupsieri Wallan ja varmaan hänellä on vanhat vanhempani +muassansa!" + +Kuningas silmäili pöytä-naapuriansa, joka sisällisestä liikuinnosta +tuli välisti vaaleaksi, välisti punaiseksi ja värisi koko ruumissaan, +hän jok'ei ikinä ollut pelännyt pahimpaakaan kanoonantulta. "Mutta +ilahuttaa, että he ovat täällä," sanoi suuri _Rietrikki_, ja tuommoiset +rakkaat vieraat ovat varmaan teillekin tervetulleet. Älkää minusta +huoliko, vaan tehkää asiassanne, kuinka halajatte." + +"Voi Jumalani! Jos teidän Majesteettinne suvaitsee," sanoi Rietrikki +Hammer, "niin en voi antaa vanhat vanhempani kauan seisoa oven +ulkopuolella." + +"Päästäppä net siis sisään," sanoi kuningas ja silmäili tarkkaan +kokoontuneita vieraita, joista muutamat eivät tainneet olla nauramatta. + +Silmänräpäyksessä nousi Rietrikki tuolilta, viittasi eräälle +palvelialle päästää uudet vieraat sisälle ja riensi heitä vastaan +korkealla ilohuudolla, kun tunsi heissä vanhat vanhempansa ja enonsa +Konradin. Hän lensi äitinsä kaulaan, halasi ilokyynelissä isäänsä ja +vanhaa enoansa ja näytti varsin unohtaneen, mikä korkea vieras oli +huonessaan. Eno häntä viimein siitä muistutti; sillä vanhemmat eivät +myöskään ilossaan muuta muistaneet, kuin rakasta poikaansa, jonka +Jumala niin armollisesti oli varjelut kaikissa sodan vaaroissa. + +Rietrikki katsahti nyt ujoillen vieraitansa, heti paikalla päätti hän +ottaa yhden vanhemmista kumpaankin käteensä; hän vei net kuninkaan +eteen, joka silmin-nähtävällä liikunnolla oli katsellut heidän +yhteentuloa, ja lankesi polvilleen. + +"Teidän Majesteettinne!" huokasi hän, kyyneleitä vuodattaen, "tämä on +isäni ja tämä äitini, joita niin paljon rakastan -- suokaapa anteeksi, +että iloinen toinen toisemme kohtaus saatti minun unohtamaan..." + +Kuningas nousi istuimeltaan ja kummastuneina katselivat kokoontuneet +vieraat häntä. + +"Kenraali Hammer," sanoi hän juhlallisesti, "ainoastaan Jumalan, ei +ihmisten edessä tulee langeta polvilleen, nouskaapa siis ylös! Ei +teidän tarvitse mitäkään asiata pyytää anteeksi. Olette meille +toimittaneet suuren ilon, ja me kiitämme teitä siitä. Nykyisessä +loistossanne ette ole unohtaneet muinaista köyhyyttänne ja +alhaisuuttanne; ette häpee vanhempianne, jotka nuoruudessanne ovat +teitä kasvattaneet ja holhoneet ja opetuksillaan ja neuvoillaan +valmistaneet teitä siksi, kuin nyt olette. Joka kunnioittaa isäänsä ja +äitiänsä niin kuin te olette tehneet, hän on Jumalalle otollinen. +Tänne, herrani," jatkoi kuningas, kääntyen tähdillä ja rihmoilla +kunnioitetuille vieraille, "katsokaa tänne kunnioituksella!... Tässä +ovat net vanhemmat jotka ovat, preussian armeijalle, jonka päällikkö +minä olen, lahjoittaneet yhden sen paraista kenraaleista. Semmoisesta +lahjasta meidän on kiittäminen ja teiltä, kenraali Hammar, vaadin sen +kunnian-osoituksen, että annatte vanhempanne ja vanhan uskollisen +ystävänne istua ruualle vieressäni." + +Nuoren kenraalin ihastusta näistä kuninkaan sanoista ei taideta +sanoilla sanoa. Myöskin vanhat vanhemmat olivat ihastuksissaan ja +Konrad Wallan melkein tukahtui ilokyyneleihin. "Perkele vieköön!" sanoi +hän viimein, "minua harmittaa aina kuolemaan, kun en ole tullut +kuoliaaksi ammutuksi semmoisen kuninkaan edestä!" + +"Mitä parempaa on, vanha sotauros!" vastasi kuningas nauraen, "sopii +meidän pitää jo tapahtuneena. Mutta nyt sun täytyy istua alas ja kertoa +meilleki vähäsen, kuinka lailla olet kasvattanut sisaresipojan niin +urheaksi sotamieheksi!" + +Rietrikkimme vanhemmat olivat jo istuneet alas kuninkaan kummallekin +puolelle ja myöskin vanhan Konradin täytyi istua aivan hänen +vierehensä. Kummaa oli katsella näitä halvasti vaatetettuja ihmisiä +korkeasukuisten, hopeasta ja kullasta hohtavain soturein joukossa, ja +yksinkertainen talonpojankansa näkyi myös itse tämän huomaavan. Vaan +kuninkaan ystävällisyys pian poisti tämän ujoutensa eikä kauaa +viipynytkään, ennenkuin puhelivat yhtä vapaasti ja järkevästi, kuin jos +olisivat istunneet kotona kahvipöytänsä ääressä. Kuningas kuunteli +heitä erinomaisella tyytyväisyydellä ja myöskin korkeasukuiset herrat +ymmärsivät ja tunsivat lopulta ett'eivät tarvinneet hävetä istua +samassa pöydässä kuin nämät ihmiset, joidenka suurin koristus oli +sydämellinen rakkautensa isänmaata ja kuningasta kohtaan, tarkka +rehellisyytensä ja syvä ja sydämellinen jumalisuutensa. Ei kukaan enää +pilkaten nauranut, vaan jok'ainoa rupesi aina enemmin kunnioittamaan +tätä poikaa, joka ei ainoastaan ei hävennyt köyhiä, rehellisiä +vanhempiansa, vaan myöskin epäluuloista huolimatta, julkisesti osotti +heille kaikellaista kunnioitusta ja rakkautta. + +Lopulta kuningas nousi istuimeltaan poismennäksensä; mutta ennenkuin +lähti, kääntyi kerran vielä Rietrikin vanhempia kohden ja sanoi +sydämellisesti: "Muistakaa ett'ette ennen jätä Berlin'iä, ennenkuin +olette käyneet vanhaa kuningastanne tervehtimässä! Käsken teitä tyköni, +ja pidän kunniana olla isäntänänne. Ja teidän, kenraali Hammer, täytyy +olla iloinen siitä, että Jumala on teille antanut kiitollisen sydämen +vanhempianne kohtaan; jos olisitte heitä hävennyt, ette enää olisi +ollut ystäväni. Ja te herrani," jatkoi hän, kääntyen korkeasukuisia +herroja kohden, "taidatte näistä pidoista viedä kotiin hyvän opetuksen, +jonka kenraali Hammer rehellisesti on noudattanut: sinun pitää +kunnioittaman isääsi ja äitiäsi että sinulle käy hyvin tässä +maailmassa! Tätä käskyä kenraali ei ole ikinä unohtannut ja näette, +että se hänen suhteensa täyteen määrään on toteutunut. Hän on +kunnioittanut isäänsä ja äitiänsä kaikkina päivinänsä, ja onni on, +niinkuin ennen olemme nähneet, ja myöskin nyt näemme, seurannut häntä. +Hyvästi, herrani!" + +Kuningas katosi ja korkeaääninen riemuhuuto kajahutti jäljissänsä. +Vanha Konrad huusi täydestä kurkusta, sydämensä pohjasta. Myöskin muut +vieraat lähtivät kotiin ja jättivät Rietrikin yksinänsä vanhempiensa +kanssa. Silloin alkoi ilo ja halaamiset uudesti ja nyt vasta ruvettiin +molemmin puolin kyselemään ja kertomaan; vaan mitä toisillensa +kertoivat arvatkoon itsekukin, sillä kertomuksemme on nyt loppu. +Lisäämme ainoastaan, ett'ei Rietrikki enää päästänyt vanhempia ja +enoaan tyköänsä, vaan että he vielä monta vuotta elivät yhdessä oikein +hupaista ja onnellista elämää. Kuninkaan alinomainen suosio kiilsi +aurinkona näiden peräti onnellisten ihmisten seassa, eikä Rietrikki +ikinä unohtanut tätä käskyä: "Sinun pitää kunnioittamaan isääsi ja +äitiäsi, ettäs _menestyisit_ ja kauan eläisit maan päällä". + +Seuraa hänen esimerkkiänsä, rakas lukia, niin tulet yhtä onnelliseksi +kuin hän! + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Hyvä poika ja kelpo sotamies eli Sydän +oikeassa paikassa, by Franz Hoffmann + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HYVÄ POIKA JA KELPO SOTAMIES *** + +***** This file should be named 34584-8.txt or 34584-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/3/4/5/8/34584/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/34584-8.zip b/34584-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..0da444f --- /dev/null +++ b/34584-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..48c866c --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #34584 (https://www.gutenberg.org/ebooks/34584) |