diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 34090-8.txt | 2223 | ||||
| -rw-r--r-- | 34090-8.zip | bin | 0 -> 41916 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 2239 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/34090-8.txt b/34090-8.txt new file mode 100644 index 0000000..b5e4330 --- /dev/null +++ b/34090-8.txt @@ -0,0 +1,2223 @@ +Project Gutenberg's Valtiopäivämies eli Kunnianhimo, by Pehr Thomasson + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Valtiopäivämies eli Kunnianhimo + +Author: Pehr Thomasson + +Translator: J. Aulén + +Release Date: October 17, 2010 [EBook #34090] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALTIOPÄIVÄMIES ELI KUNNIANHIMO *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +VALTIOPÄIVÄMIES ELI KUNNIANHIMO + +Kirj. + +Pehr Thomasson + + +Mukaellen suomentanut J. Aulén. + + +Helsingissä, +Hufvudstadsblad'in kirjapainossa, 1872. +G. W. Edlundin kustantama. + + + +SISÄLLYS: + + I. Talonpoika ja asiamies + II. Kolme kunnon ystävää + III. Julman paha kohtalo + IV. Päättävä hetki + V. Pelastuksen hetki + VI. Suuri lohdutus murheessa + VII. Iloa ja murhetta +VIII. Uusia keskustelemia ja onnettomuuksia + IX. Uudet toiveet ja parempi onni + X. Talonpoikaisille lukioilleni + + + + +I. + +Talonpoika ja asiamies. + + +Eräänä kauniina syysiltana, nykyisen vuosisadan alussa, käyskeli +lautamies Jussi Koponen tuimin askelin soreassa tuvassaan edestakasin. +Tultuaan pihanpuolisen akkunan luo seisahti hän, joka kerta moniaita +sekuntia, kurkistaen ulos ihan kun jotakuta odottaen. + +Jussi Koponen oli keski-ijän mies, eikä pahannäkönen, joska joku ei +huomannut kavalaa katsantoansa. Käytöksessänsä oli hän jokseenkin +kopeaa jota kuitenkaan tätä nykyä ei suinkaan voinut huomata; sillä +laiha vartalonsa oli jokseenkin köyristynyt ja raskas mielipaha näkyi +julkisesti hänen muuten itserakkaasta naamastaan. Siitäpä voi arvata +jonkun kovan murheen kaivelevan sydäntänsä. + +Mikähän se voi olla? Olihan Jussi Koponen kaikin tavoin onnellinen +mies. Hänellä oli hyvä vaimo, hyviä lapsia ja suuri, Koivula niminen +talo, joka sekä ulkoa että sisältä oli ihan herrashovin näkönen. +Sanalla sanoen, hän oli koko Raivolan kihlakunnan rikkain talollinen. +Mutta kuitenkaan ei hän omalla toimellaan ollut suuria varojansa +ko'onnut; hän oli tykkänään ne perinyt appivainajaltaan, joka häneen +niin oli mielistynyt, että tämä perintöjaossa sai kaikkia muita lapsia +runsaammin. Myöskin oli hänellä ollut kaikki ne luottamus- ja +kunniavirat jotka talonpojan osaksi voivat tulla, paitsi yhtä ainoaa: +hän ei vielä ollut valtiopäivämies. Moni siis luuli hänen tätä +tavoittavan; mutta milloin sellaisesta kysymys tuli, oli Jussi aina +juhlallisesti vakuuttanut ei tahtovansa sellaista toimia vastaanottaa, +josta muka hänelle olisi sulaa hävikkiä, vaikka kyllä arveli siihen +toimeen olevansa mies kunnollinen. + +Mitenkä tälläiset lauseet olivat totta ja mikä se oikeastaan oli, joka +tätä nykyä häntä huoletti, saamme heti tietää omista sanoistaan. + +Levottomin mielin kuin Jerusalemin suutari mittaili Jussi tupansa +lattiaa. Mutta yht'äkkiään valistui synkkä muotonsa. Avaten oven, +riensi hän pihalle, jossa matkailija hypäten rattailta teki tavallisen +tervehdyksen. + +"Terve tultuasi, Veikko Kela!... Viivyithän niin, että tuskin enää +tuloasi odotin", lausui Jussi. + +"En milloinkaan luovu lupauksestani", vastasi tulija. + +"Sydämmellisesti tervetullut", sanoi Jussi vieden vieraansa sisään. + +Herra Kela oli nuori, sorea mies, jonka tavat ja käytös kaikissa +osoittivat sivistynyttä tutenttia. Hän olikin nykyisin jättänyt +yliopiston, jossa pitemmän ajan oli lakitietoa oppinut mutta ei +kumminkaan aikonut ruveta virkamieheksi, syystä että isänsä tahtoi +häntä talonpoika-asiamieheksi, joka muka köyhälle tutentille oli +edullisempi. Isä itse oli suureksi hyödykseen pitänyt tätä ammattia, +johon neuvoi poikaansakin, toivoen ei omenan putoavan puusta kauvas. + +Kela oli talon vanha ystävä. Tavalliset tervehdykset siis pian olivat +kuitatut. Oli ilta, kello kuuden aika, jonkatähden isäntä tarjosi +pientä toti-tuikkaria. Hän siis avasi muhkean salinsa oven pyytäen +vierastansa sinne, kunnes toimitettiin vettä ja muuta tarpeellista. +Pianpa oli kalkki kunnossa, mutta kun Jussin mielestä sali oli aivan +lähellä kyökkiä, jossa ehkä olisi kuutioita, niin, itse ottaen +toti-tavarat, kantoi hän ne etääsen kamariin, jonka tehtyä varovasti +sulki oven. + +Ystävykset siellä asettuivat kiiltävän pöydän ääreen alkaen valmistaa +suloista nautittavaa, joka piankin joutui niin, että voivat toinen +toisensa kanssa kilistää. + +Jussin vilkkuvista silmistä julkisesti näkyi hänellä olevan jotakin +ystävällensä sanottavaa, mutta myöskin näkyi hän vähän kainostelevan +mieltänsä purkata. Päätti siis Kela, tämän huomattuansa, auttaa häntä +alulle, lausuen huolettomasti: + +"Terveisiä Olli Toimiselta." + +"Kiitoksia! Onko hän nykyisin tavattu?" + +"On, äsken tapasin hänen kestikiivarissa, jossa vähän keskustelimme. +Kiitä häntä minun pitkästä viivyttelemisestäni. Ukko on aina saakelin +ilomielinen ja hauska." + +"Kyllä vaan. Kyllä sillä suukopua kestää. Se kai vieläkin kerran +tuumailee matkustaa herrainpäiville?" + +"Siitä emme ensinkään keskustelleet, mutta luulen hänen epäilemättä +tulevan herrainpäivämieheksi, koska sinä Veikko siksi et pyri; muuten, +ken tiesi miten kävisi." + +Tarttuen lasiinsa kilisti Jussi kera ystävänsä, jonka viimeiset sanat +tekivät sydämmellensä hyvää. + +"Luulisitko Veikko minun tulevan valituksi jos tahtoisin?" kysäsi +Jussi. + +"Sen varmaankin luulen, jos vaan edeltäkättä mutkat suoritetaan, sillä +aivan itsestänsä ei se synny." + +"Niin minäkin luulen", vastasi Jussi, "ja juuri sentähden pyysin sinua +tänäpäivänä tänne. Ollaanhan me vanhat ystävät, siis saatan +rehellisesti lausua mielipiteeni siitä, kolmannen miehen kuulematta." + +"Mulla ei ole tapana kielitellä", tiuskasi Kela vähän närkästyneenä. + +"Suo anteeksi velihopea! en minä epäilekkään, jonka paikalla saat +nähdä, kun nyt käyn sanomaan mitä ei edes vaimonikaan tiedä... Joka +kerta kun puhe on ollut valtiopäivämiehestä, olen aina antanut ymmärtää +en minkään mokomin tahtovani kutsumuksesta huolia, mutta totta puhuen +olen jo monta vuotta sitä tavoittanut. Olli Toimisella on tähän asti +ollut yleisön luottamus ja tästä syystä en ole minä huolinut vällyjäni +pyykkiin pistää. Mutta koko ajan olen aina kokenut Ollin arvoa +halventaa. Miten tiedät, lukevat talonpojat harvoin noita suurempia +sanomalehtiä, josta syystä eivät asioista ja menoista mitään +tiedäkkään. Miten herrainpäivillä ollaan, sitä ymmärtävät he yhtä vähän +kuin sika tuulimyllyä. Ainoa minkä oivaltavat, on se, että verot yhä +lisääntyvät. Helposti siis voi heitä uskottaa tämän olevan +valtiopäivämiehen syyn, joka tarvittaessa ei laula totuutta, jolloin +asia kävisi ihan toiseksi. Tällaista uskoa olen aina kokenut istuttaa +heidän tuhmiin kalloihinsa ja tämä onkin mahdottomasti menestynyt. +Luottamus Olliin rupeaa todellisesti raukeamaan. Mun lienee siis aika +pistäytä väliin, vai mitenkä?" + +"Tämän kaiken tiedän", vastasi Kela. "Jo aikoja sitten olen sun +vehkeesi huomannut ja itse puolestani kaikki tehtävät tehnyt saadakseni +sun puolellesi yleisön, joka myöskin lienee sinuun melkein suostuva. +Mutta tässäpä on toinen temppu, joka onkin tarkkaan mietittävä. +Kieltämättä on Ollilla suurin joukko ja väkevä lahko puolellansa, joka +ei olekkaan helposti voitettava." + +"Aivan niin velikulta. Mutta kuitenkin voittaisin helposti +tarkoitukseni, jos vaan julkisesti pyrkisin. Minun vaan olisi tarvis +puhutella moniaita varakkaita sukulaisiani, joilla on enin sanominen +valiomiehiä huutaessa. Sitäpaitsi on mulla velkomista parahimmilta +talollisilta käräjäkunnan usiammissa seurakunnissa niin että voisin +toivoni mukaan liikuttaa niitä ja helposti voittaa vastusteliat. Hyvin +kävisi kaikki, jos vaan rupeisin julkisesti pyrkimään, mutta kas sitä +juuri en tahdo, miten saat kuulla. Minä en anna ymmärtääkkään +tavoittavani tätä kunniaa, joka kauvan on ollut suurin toivoni. Sittepä +ehkä sanottaisiin konnan juonilla tulleeni valituksi, joka näyttäisi +vähemmän kunnialliselta. Näkymättä tahdon minä tulla valituksi. Mutta +sinun avullasi yksin se voi tapahtua, ja tästä asiasta juuri tahdoin +vähä tuumailla sun kanssasi Veikko." + +"Tunnenhan minä jäniksen polut", lausui Kela, kavalasti naurahtaen, +"mutta kuitenkaan en älyä mitenkä minä tässä asiassa voisin olla +avuksi." + +"Juuri sinä oletkin tarvittavani mies", vakuutti Jussi Koponen. +"Tuttavuutesi kautta kaikkein ihmisten kanssa voit sinä vaikuttaa +enemmän kuin kukaan muu. Sinun vaan on tarvis kiitellä minun +kunnollisuuttani, toista taas pelotella aijotuista oikeudenkäynneistä. +Usiammat sinua uskovat kuin isämeitää ja sun vaivasi taas minä +kunniallisesti palkitsen. Tuhannen markkaa saat, jos minä tulen +herrainpäivämieheksi." + +Kuultuansa tämän lauseen, kävi Kelan muoto nähtävän iloiseksi. Hän +nousi, kävi muutamia kertoja ympäri lattian, jonka tehtyä antoi +Jussille kättä sanoen: + +"Kunnon veli, sinä tulet valtiopäivämieheksi." + +Nämätpä sanat pullistivat Jussi Koposta, joka heti kohosi korkeammaksi, +pisti kätensä housun taskuihin, kohottaen niskaansa kuin laulava kukko. + +"Ja tuhannen markkaa saat sinä", kuiskasi hän Kelalle. + +Tämä nyökäytti päätään, istahti taas pöydän ääreen sanoen: + +"Kuitenkin on meidän varosasti oltava jos yrityksemme on menestyvä. +Miten jo sanoin, on Ollin puolella suurin joukko ja väkevin lahko. +Saisiko jokainen talollinen huutaa, niin ei meidän menestymistä olisi +odottamistakaan; mutta kun sen tekee valiokunta ja kolme henkeä tässä +käräjäkunnassa saattavat voittaa kaikki muut, niin toivon parasta, jos +vaan oikein kortit sekoitamme. Ensin on meidän nukuttaminen Ollin +lahkoa siihen vahvaan vakuutukseen, että sinä et minkään mokomin tahdo +tulla valituksi ja että siis hän, niinkuin ennenkin, valitaan; ja +toiseksi kaikin voimin vaikuttaa valiomies-huutoihin, että olisi meillä +tuttuja tiessä. Ovathan nämät huudot jo ensi sunnuntaina; aika on siis +käytettävä. Minä alotan toimeni jo tänä iltana, tehden muutamia +poikkeuksia kotimatkalla, ja sinäkään et saa torkkua." + +"Äläpä luule", vastasi Jussi. + +Ystävät nauttivat nyt komean illallisen, jonka tehtyä erosivat +vehkeitänsä toimeenpanemaan. + +"Eihän sitä ollut vaikea pyydystää", sanoi Jussi itsekseen. "Rahalla ja +nerolla voi kaikki." + +"Kavala ja konnankurinen mies tuo Jussi", ajatteli Kela itsekseen ajaen +maantietä. "Kavala mies, paha sydämminen, mutta ei aivan tylsäpäinen. +Mutta sen ylpeys ja tirkistävä käärmeen katsanto ovat sietämättömiä. +Herrainpäivämieheksi on hän Ollin suhteen ihan kunnoton... Mutta +tuhannen markkaa, se on summa se, ja senpätähden teen hänen puolesta +mitä voin... Soisin hänen pääsevän herrainpäivämieheksi paljaasta siitä +syystä, että ylpeytensä ja kunnianhimonsa saisivat hyvän keikahuksen." + + + + +II. + +Kolme kunnon ystävää. + + +Entisestä keskustelusta kahdeksan päivää kuluttua tapaamme taas samat +ystävät samassa kamarissa kahden kesken. Mutta nyt onkin aamu, +sentähden totin siassa ovat suuret juomalasit olutta täynnä. + +"Perhana se, ettet omassa seurakunnassa ensinkään huutoja saa; mutta +aikomuksemme kumminkin menestyy," lausui Kela. + +"Luuletko todellisesti niin?" kysäsi Jussi Koponen alakuloisella +mielellä. + +"Epäilemättä velihopea, vaikka enemmistö tulee olemaan saakelin pieni. +Olenpa laskenut ja päätös on puolen manttalin enemmistö, mutta siinähän +mun mielestäni kyllin. + +"Jahka vaan saattaisimme luottaa noihin miehiin," keskeytti Jussi. + +"Vakaa kuin kirveen silmä... Saatpa kuulla miten olen käyttäinnyt. Ne +ovat helvetin kavaloita kaikki kolme, mutta ketullahan kettua +pyydetään. Ensiksi puhuttelin Jurria, jolla on tärkeä riita-asia +ylioikeudessa sekä selvitin hänelle, että jos Olli Toiminen tulee +valtiopäivämieheksi, hän varmaan sen hävittäisi, koska Olli on likeistä +sukua vastaajan kanssa. Kas sepä naula veti. Jurri kiitti minua +tiedosta. Kakkurilla käytin samaa keinoa. Hän on erään kalastusyhtiön +osallinen. Minä muistutin häntä, että Olli itse kalastaa samassa +virrassa ja että hän aikoi alottaa riidan, joka vähentäisi yhtiökunnan +oikeuksia, jonka riidan hän valtiopäivämiehenä epäilemättä voittaisi. +Kakkuri on liukas ja oman voiton pyytävä perkuus, joka heti oivalsi mun +lauseeni todenmukaisuuden ja sillä voitin hänen. -- Pekka Kettusen +kanssa mulla oli oikein pieni kahakka, kuitenkin viatointa lajia. Hän +tosin on vähän kavala ja kettumainen, mutta ylipäänsä yksinkertainen +tolvana. Minä tuppasin häneen niinkuin makkaraketeen kaikenlaista +sakkaa, jonka hän irvistelemällä nieli. Paitsi muuta uskotin häntä +että jos sinä tulet valtiopäivämieheksi, niin lähettäisit +maamittausylihallituksesta maamittarin, joka pian lopettaisi kylän +sekasotkusen rajajaon; myöskin uskotin häntä sinun kauttasi voivan +tulla hyväksi ystäväksi maamittarin kanssa ja niin tavoin saavan jaon +mielensä mukaan. -- Tälläisillä apajoilla sain verkkoihini nämä kolme +kalaa, ja siitä voit olla vakaa että ne siinä pysyy, sillä oman voiton +langat ovat vahvemmat kuin yleisön." + +"Jos ne vaan eivät edellävoittain kertoelisi minun pyrkivän +herrainpäivämieheksi, niinpä kunnia kävisi korkeammaksi." + +"Ole siitä huoleton. Minä olen heitä vakuuttanut, että sinä et suinkaan +tahdo heittää rauhallista kotoa, käydäksesi julkisen elämän myrskysille +retkille, mutta että heidän kiinteästä vaatimuksesta ehkä siihen +myöntyisit. Tätä varten he tänä iltana tulevatkin tänne, ja minä toivon +että heidät vastaanotat hyvinä ystävinä, joita he sanotusta syystä +ovatkin." + +"Sinä velikulta oletkin oikein kunnon poika," huudahti Jussi Koponen +ihastuksella. "Sinun minä tiesin olevan sen miehen jota tarvitsin, +sillä joku muu ei olisi puolta niin liukkaasti asiaa ajanut. Tuhannen +markkaa saat korkonensa. Ne kolme ystävää kun tulevat, otan niin +vastaan että tyytyvät. Enhän minä niin tuhma ole." + +"Etpä vaan; se joka sun pöllöpäänä ostaa, se todellakin rahansa pilaan +viskaa," lausui Kela pilkallisesti. + +"Niinpä luulisin," muistutti Koponen. "Oma kiitos tosin haisee, mutta +ilkkumatta luulen voivani sanoa mun pääni olevan hyvästi varustetun." + +Kummankin puolin muutamia suosiosanoja vaihetettua lähti Kela +matkoihinsa, sillä hänen oli käräjissä muutamia asioita ajettavina. + +Muutaman tunnin kuluttua tulivat nuo kolme ystävää, jotka Jussi +iloisesti vastaanotti rappusilla ja johdatti heidät saliin. Se oli +kaikintavoin niin loistava kuin vallasväessäkin, sillä Koponen piti +ulkonäköä suuressa arvossa ja vaimonsa oli kaikin tavoin kunnon eukko. +Heti tarjottiin vieraille kahvia, jota isäntä kehoitti sekoittamaan +aineen kanssa konjakkipotusta. + +Heidän nyt näpäyksiä ottaissa ja niitä näitä tarinoidessa, tahdomme +vähän tarkastaa ystävien ulko-ihmistä; heidän sisällistä tulemme +vast'edes tuntemaan heidän käytöksistänsä. + +Kaikki olivat he keski-i'än miehiä, melkein yhtä vanhat, mutta hyvin +erinäköiset. Timo Kakkuri oli verevä, punakas, vilkkasilmänen ja muoto +osoittava sekä hyvää että pahaa. Hän oli hyvissä vaatteissa ja +käytöksensä olivat vapaat. Pekka Kettunen oli suuri kömpelö mies, +kasvoiltansa tuhman-näköinen, mutta avarat sieramensa ja tirkistelevät +kissan-silmänsä ilmoittivat ketun luontoa. Hänkin oli hyvissä +vaatteissa paitsi saappaat, jotka olivat tavattoman suuret ja +ruokottomat. Jurrista voi viimeisen sanoa kaikken suhteen. Vartalo +pitkä ja laiha, pinta melkein harmaa, suuri nokka, leveä suu ja silmät +ulkokultaisuutta osoittavat; ihan tällainen oli Jurri. Yleisön +mielipiteessä pyysi hän olla jumalisena vaikka ne, jotka hänen lähemmin +tunsivat, sanoivat hänen jumalisuutta käyttävän sisällisten pahain +ajatustensa peitteeksi. + +Tuokion ajan niitä näitä keskusteltua lausui vihdoin Timo Kakkuri +vakavammalla äänellä: + +"Arvokas veikko Jussi! tänne olemme tulleet sangen tärkeässä asiassa. +Miten tiedät, on jokainen meistä pitäjänsä valiomies tulevilla +valtiopäivämies-huudoilla ja meidän huutomme ovat talojen luvun suhteen +niin suuret, että juuri me asetamme valtiopäivämiehen. Nyt on +aikomuksemme huutaa sinua, sillä sinä meidän mielestä olet soveliain +koko käräjäkunnassa. Me toivomme ettet estelemään rupea." + +"Kunnioittavasta tarjomuksesta suurin kiitos, mutta tätä nykyä sitä en +voi ottaa. Talouteni tulisi kärsimään niin pitkästä poisolosta. +Mieluisammin tahdon elää rauhassa, pienessä vaikutus-alassani tehden +mitä parasta voin yhteiseksi hyväksi. Minä en Jumalan kiitos ole ollut +milloinkaan kunnianhimoinen, vaikka kyllä semmoisen toimen voisin +täyttää yhtä hyvin kuin moni toinenkin." + +"Paljoa paremmin," väitti Pekka Kettunen. "Eihän täällä saakeli soi ole +ainoatakaan talonpoikaa niin lainoppinutta kuin sinä; sen kyllä olen +kuullut pitäjän kokouksissa joissa itse rovastiakin olet pölyyttänyt." + +"Pekka haastaa ihan totta," sanoi Timo Kakkuri. "Koko paikkakunnassa ei +ole soveliaampaa. Olli on nyt ollut neljät valtiopäivät; jopa on aika +jonkun muun tulla hänen siaiseksi. Minä en ukkoa milloinkaan ole +hyväksynyt. Luulenpa hänen pitävän herrojen puolta, tuskin hän muuten +niin hyvissä kirjoissa niiden luona olisi." + +"Sun luulollasi on hyviä syitä," vastasi Koponen salatulla +vahinko-ilolla. "Enhän minä Ollin toimia moiti; mutta minä, joka +pidän sanomalehtiä, olen aikoja sitten huomannut hänen olevan kansan +asian pettäjä. Muut valtiopäivämiehet ovat kunnillensa toimittaneet +valtio-apuja sillan-rakennuksia ja ojittamisia varten, mutta meidän ei +penniäkään ole saatu. Olisinko ollut hänen siassa niin toista olisitte +saaneet nähdä. Tässä on se poika joka ei pelkää puskea isosten keralla: +missä tarvitaan on mulla pitkät kädet." + +"Juuri senpätähden sinun pitää tulla herrainpäivämieheksi," lausui Timo +Kakkuri, "sillä me olemme päättäneet huutaa sinua ja sittepä sinun on +meneminen jos tahdot tai ei." + +"Sen teemme varmaan," lausuivat Kettunen ja Jurri. + +"Ettehän epäsopua minun kanssani tahdo," väitti Koponen juhlallisella +äänellä. "Nyt elän niin onnellisena levossa ja rauhassa perheineni, +enkä ensinkään halua isosten tuttavuutta. Siitä olisi minulle vaan +häviöä kotona ja poissa valtiopäivämiehenä tahtoisin jotakin toimittaa, +mutta sepä maksaa rahoja." + +"Sen palkitsee korkea päiväpalkka, sillä kunta maksaa kulungit, meihin +se ei tee mitään," sanoi Jurri, päästäen lauseen, sopiva hänen +tapaiselle jumaliselle. + +"Tosi kyllä, mutta mieluisammin soisin saavani olla kotona." + +Sanan mieluisammin oli Koponen lausunut eri äänellä, joka antoi +Kakkurille syytä vielä lausua: + +"Pidinpä sinua miehenä, rahoista ei huolivana, missä koskee yhteistä +hyvää." + +"Eikä se kristillistäkään olisi," lisäsi Jurri, "sillä pyhä raamattu +sanoo, että viisasten tulee luopua vaimosta ja lapsista, antaaksensa +valonsa loistaa maailmalle." Pekka Kettunen potkasi suurilla +saappaillansa amenen. + +"Koko elämäni pyhitän ruhtinaalle ja kotomaalle," huusi Koponen. +"Vietteliöitä te olette. Mutta, mutta asiaa pitää miettiä ... vaimoni +kanssa tahdon tuumailla ennenkuin päätökseni teen." + +Näin kävi hän salista kyökin läpitse erääsen sivukamariin, jossa +hyvillä mielin istahti lukemaan sanomalehtiä. Vaimonsa tuli sisään +kysyen mitä vieraat tahtovat. + +"Tahtovat minua herrainpäivämieheksi," vastasi Jussi lyhyesti. + +"Ethän mulle sitä murhetta tehne," lausui vaimo itku kurkussa. + +"Eläpä ole milläsikään. Kyllähän minä pinteestä pääsen vaikka he ovat +pirun itsepintaset. Ole kuitenkin hyvä ja laita kunnon päivällinen. +Niitä on hyvästi kohteleminen, niin helpommin saan heidät päätöksestään +luovutetuiksi." + +Sill'aikaa istuivat ystävät mykkinä kuin kalat, mutta iloissa silmin, +sillä he aavistivat Koposen myöntyvän. Yksi iloitsi kalavedestänsä, +toinen riitansa voitosta, kolmas edullisesta raja-ja'ostansa. + +Taas seisoi Koponen ystäviensä edessä kädet taskuissa ja niska kenossa +mitenkä tapansa oli kunnes tahtoi mahtavalta näyttää. Myöskin tapansa +mukaan nuoli hän ensin muutaman kerran suutansa, jonka tehtyä sanoi: + +"Veikot! eukkoni kanssa olen tyyni miettinyt asiaa ja tullut siihen +päätökseen että, vaikka vastahakoisesti, täytyy minun heittää omat edut +käyden sinne, mihin yleinen luottamus minua kutsuu." + +"Hyvä, heijaa!" huusivat ystävät ihastuksissa nousten antamaan uudelle +valtiopäivämiehellensä kättä siitä, että oli ollut niin armollinen ja +tehnyt heidän toivonsa mukaan. + +"Mutta muutamat ehdot vaadin minä," lausui Koponen. "Ensiksi vaadin +että lupauksissanne pysytte järkähtämättömästi muuttumatta, toiseksi +korkeimman päiväpalkan ja kolmanneksi välttämättömän salassa pitämisen +asiasta päättymisen hetkeen asti. Minä tahdon tämän uutisen leimauksen +tavalla tulevan Ollin ja hänen lahkonsa joukkoon. Jopa nyt jo hengessä +näen, mitenkä pitkänokkaseksi he kaikki tulevat ... jos taas +helisevillä syillä saisitte muitakin valiomiehiä meidän puolellemme, +niin olisi peijakkaan hyvä. Kunnia olisi minulle suurempi." + +"Me teemme sen sekä toisen," vakuuttivat ystävät kättä lyöden ja niin +oli asia päätetty kummankin puolueen mieliksi. Nytpä istuttiin syömään, +joll'aikaa asiaa vieläkin keskusteltiin, mutta koska jo tiedämme +päätöksen, heitämme heidät rauhaan ja siirrymme kahdeksan päivää +edemmäksi, nähdäksemme, mitenkä veitikkain vehkeet menestyvät. + + + + +III. + +Julman paha kohtalo. + + +Valtiopäivämiehen-huuto Raivolan käräjäkunnassa oli määrätty Marraskuun +15 päiväksi ja tämä päivä oli jo sisässä. + +Jussi Koponen oli siitä ajasta alkaen, kun ystävät hänen heittivät, +ollut merkillisen ilonen. Vaimonsa oli monta kertaa kysynyt mikä se +olisi, joka niin häntä iloitti ja aina vastaukseksi saanut: + +"Tiedäthän sen yhtä hyvin kuin minäkin ... ikävä olisi ollut matkustaa +pääkaupunkiin heittäen sinut kotiin. Sinun pidän liian rakkaana +sellaista tehdäkseni; sitä lupasivat myös ystävänikin estää, mutta en +kuitenkaan voi olla varsin varma. Ovatpa ihmiset kuin hurjat. Kenen +vaan tapaan, tervehtivät minua herrainpäivämieheksi... Helvetin harmi +olla yleisön mielisenä... Ajatteleppas vaan jos nuo kolme ystävää, +jotka meidän kesken sanottu, ovat suuria konnia, luopuisivat +lupauksistansa ja huutaisivat minua, mikä saakelin harmi eikö se olisi. +Onhan minun siis matkustaminen vaaliin, estämään kaikkia pahoja +aikeita." + +Vaimo luotti täydesti hänen sanoihinsa, kiittäen Jumalaa, joka hänelle +antoi niin hellän ja ymmärtävän miehen. + +Jussi Koponen oli Jurrin kanssa suostunut matkasta seuraamalla tavalla: + +Vaalipäivän aamuna viimeistään kello neljä tulisi Jurri Koposen luo, +jolloin yhdessä läksisivät matkaan. Koponen ei itse tahtonut olla +saapuvilla toimituksen aikana käräjäpaikassa; oli siis päättänyt +viettää ajan läheisessä rouvissa, niin että heti toimituksen päätettyä +voisi kustantaa helisevät pidot. Ei hän myöskään tahtonut kulkea +julkista valtatietä, ettei ketään tuttavaansa tapaisi. Siitäpä syystä +olivat päättäneet matkustaa metsän lävitse suoraan mainittuun rouviin, +varsinkin koska matka niin tavoin oli korkeintain vaan penikuorma. + +Jo kello kolme oli Koponen valmis, levottomasti odottaen kumppania, +joka tuli vasta lähes viittä. Koponen tosin vähän murisi viivynnästä, +mutta piti parhaana nykytilassa niellä harminsa. Kuitenkin oli +kiiruhtaminen, jos ennen päivää tahtoivat joutua määrän perille. +Kiireesti söivät suuruksen ja niin tukevat kepit kädessä läksivät +matkalle. + +Ilma oli tavallansa vähä sopimaton. Lunta pyryytti synkeästi; ei +kuitenkaan niin, että se olisi estänyt matkailioita, jotka reippaasti +astelivat eteenpäin. + +Polku kulki läpi kivistä ja kolosta maata, jossa siellä täällä kasvoi +kolkko mäntymetsä, jota yleisesti pidettiin pöllöjen ja susien pesänä. +Ystävät olivat satoja kertoja päivällä ja pimeässä käyneet tätä polkua, +mutta mitenkä oli, niin kuitenkin eksyivät. Sen huomasivat vasta +tultuansa lähelle kohisevaa jokea. Heti paikalla pysähtyi kumpikin +sanoen: + +"Me olemme eksyneet... Se on Arp-joen kohina." + +Niin olivatkin käyneet eksyksissä koko neljännes peninkuormaa. + +"Mitenkä nyt tehdään," jupisi Koponen. + +"Käydään suoraan metsän halki, niin pian taas olemme polulla," vastasi +Jurri. + +"Mutta sukkelaan, sillä huuto on kello kymmenen, jolloin sinun +välttämättömäsi on oleminen saapuvilla." + +Nytpä astuttiin aika vauhtia yli kivien ja kantojen. Koponen valitti +että oksat, joita kumppani väisti, huhkivat häntä silmiin, joka kävi +perässä, jonka vuoksi esitteli että kävisivät rinnatusten. Heti niin +tehtiinkin, koska silloin sattuivat olemaan aukealla paikalla ja +tasasella. + +"Asianomaisetpa saavat pitkän nenän tänä päivänä," lausui Koponen +iloisesti. + +Mutta ensimmäisenä sai hän itse hyvin pitkän nenän, sillä tuskin oli +lauseensa päättänyt, kunnes ihan kuin lumottuna maa aukeni jalkainsa +alla ja molemmat miehet kiljahtaen putosivat syvyyteen. + +Vanha tosi sanantapa sanoo mutkateitä vaarallisiksi teiksi ja vielä: +joka toiselle kuoppaa kaivaa se itse siihen lankee. Koponen oli kauvan +kaivanut kuoppaa Olli Toimisen hyvälle maineelle ja luottamukselle, +mutta nytpä hän itse oli hyvin vaikeassa tilassa, sillä olopaikkansa +oli suden kuoppa. + +Eräs vanha paikkakunnalla asuva metsästäjä oli rakentanut tämän, jossa +jo olikin pyytänyt monta tästä petoheimosta. + +Tällainen kuoppa tavallisesti kaivetaan syväksi, peitetään heikkojen +risujen päälle levitetyillä havuilla ja keskelle kuoppaa asetetaan +pylväs, jonka päälle syötiksi pannaan lihaa tai muuta. Kun nyt susi +tulee sitä ottamaan, niin hän keikahtaakin kuoppaan. + +Jos matkailioillamme ei olisi ollut niin paha kiire, niin olisivat +kaiketikin vaaraa aavistaneet, sillä peitoksessa oli suuri reikä, mutta +osittain pimeys, osittain kiire ja lumi estivät heitä tätä näkemästä. + +Onnettomuuden lisäksi he eivät olleet kahden vankina. Kolmantena +tervehti heitä suuri susi sydäntä särkevällä ulvonnalla. Ensin hyppi +peto uutten kumppaniensa ympäri, mutta vetäytyi vihdoin yhteen +sopukkaan takakäpälillänsä seisomaan. Sen silmät kirpeilivät kuin kaksi +tulista hiiltä; terävät hampaat kiilsivät kuin kirkas teräs sen +avarassa kidassa, jossa veripunainen kieli liehui kuin kuuma rauta +tulisessa uunissa. + +Tämän nähdessä olivat ystävykset hämmästyksestä kuolla. Silmät tiirillä +ja ikenet irvissä vetäyvät he pikaisesti vastapäiselle puolelle niin +että ulvova naapurinsa oli ihan vastapäätä heitä. + +Ensimäisestä säikähdyksestä päästyänsä tavoitti kumpikin keppiänsä, +jotka onneksi olivat pudonneet muassa. + +Näin varustettuina seisoivat he liikkumattomina kuin sotamiehet, +tarkasti silmäillen irvistelevää sutta. + +"Missä Jumalan nimessä me olemme," kuiskasi vihdoin Jurri. + +"Suden kuopassa! ymmärrätkö?" + +"Voi hirvittävää!" + +"Sepä oli pirullisen ikävä kohtalo!" + +"Älä kiroo ystäväni... Tehkäämme kun Daniel jalopeuran luolassa, +rukoilkaamme ja anokaamme Jumalalta apua. Oi, jopa luulen sen itse +perkeleeksi, joka seisoo tuolla nurkassa... Näetkö, miten hirveä. Minä +näen sekä sarvet että sorkat." + +"Älä nyt pilojasi pane vaan pidä silmällä petoa, joka, milloin hyvänsä, +voi rynnistää meihin. Tosin me ehkä kepeillämme voisimme surmata hänen, +mutta yhtä helposti voisi hän nitistää yhden meistä. Vahtia on meidän +pitäminen." + +"Emmekö voisi päästä ylös?" + +"Kaiketikin mahdotointa... Tällaiset pesät tunnen; ne tavallisesti ovat +nerokkaasti rakennetut." + +Niin oli tämäkin kuoppa. Se oli kuusi kyynärää syvä ja pohjasta paljon +avarampi kuin suusta. Seiniä myöten ei siis käynyt kiivetä ylös, mutta +keskellä seisovaa pylvästä myöten kyllä, jos vaan ei karvasta kumppania +olisi ollut. Koponen yritti liikkumaan mutta peräytyi heti, sillä +samassa näytti susi hirvittävän punaisen kitansa. + +"Siis ei ole pelastusta viheliäisyydestämme," huokasi Jurri, ruveten +lukemaan yhtä Taavetin katumusvirttä. + +"Älä nyt niin pilan pelkuri ole," lohdutti Koponen. "Susien seurassa on +ulvominen. Meillä ei muuta keinoa ole kun odottaminen kuopan omistajan +tuloa, joka ei voi kauvan viipyä; katso, jopa päivä nousee... Huuto +tosin on kello kymmenen, mutta sen toimittaa uusi tuomari, eivätkä ne +herrat niin määrähetkellä tule. Eihän arkalasta olla pojat!" + +Mutta tulivat kumpikin kovasti koiteltuiksi. Hetki toisen perästä +kului, eikä metsästäjää kuulunut. Ylhäällä suli lumi ja vettä tirskui +sateen tapana kuoppaan. Koposen luonto rupesi jo aristelemaan. Hän +puhalteli raskaasti kuin pale mutta toivonsa vieläkin oli virkeillä, +sillä kello vielä ei voinut olla yli yhdeksän. + +Aika kului; Koponen töllisteli; Jurri ja susi irvistelivät, niin että +kaikkien kolmen kumppanin sylki loikkui suusta. + +Tällaiseen vaikeaan tilaan täytyy meidän nyt heittää ystävykset, sillä +huolettava on nähdä tuttavia vaarassa, voimatta heitä auttaa. +Toivokaamme että hän, joka koettelee sydämet ja tutkii munaskuut, +armosta oikialla ajalla auttaa heitä. + + + + +IV. + +Päättävä hetki. + + +Raivolan käräjäpaikka ja kestikiivari-talo olivat pääkaupunkiin menevän +maantien kummallakin puolella. Kestikiivari-talo ei kuitenkaan +lähemmällä, vaan niin, että suuri avara nurmi oli sen ja tien välillä. + +Tässä oli kokoontuneena suuri kansajoukko, seisoen rypäleissä, miehet +keskenänsä keskustellen. Itse valtiopäivämiehen huudosta tuumailtiin +vähemmän kun odotetuista pidoista, sillä yleisesti pelkää rahvas +valtiopäiviä; koetus muka on osoittanut, että ne melkein aina veroja +lisäävät. Usiammat sanovatkin sellaisissa tiloissa: sama se kenenkä +lähetämme, sillä asiat eivät sittenkään käy mitenkä pitäisi, vaan +mitenkä herrat tahtovat. Kuitenkin tahtoo enemmistö rehellistä miestä, +ettei käräjäkunnalle häpiää tulisi. + +Tämän käräjäkunnan puolesta oli Olli Toiminen sellaisena ollut jo +monet herrainpäivät. Hän oli tavallinen talonpoika, hyvännäköinen, +selvä-järkinen, rehellinen luonnoltaan ja puhelias. + +Mutta vaikka omistaen tällaiset hyvät avut, ei hän kuitenkaan muuten +valtiopäivämieheksi olisi tullut, jos ei sukulaisuus erään mahtavan +heimon kanssa olisi ollut sen syynä, sillä nykynen vaalitapa laskee +huutamisen muutamien varallisempien valtaan. Mutta olisiko joka +talollinen samoin kuin pappia anoessa, saanut huutaa, niin hän varmaan +olisi huudot saanut. Kansan yleistä mielialaa ei milloinkaan saata +kauvan vietellä ja jos niin kävisikin, niin erhetys kuitenkin pian +tulee ilmi. + +Ensikatsannolla kyllä luulisi yleisön valiomiehiä huutaessa voivan +saada mielensä peräisiä, mutta sekin käy hyvin vaikeaksi. Mahtavimpien +puolella on pappi, eikä kukaan monesta salaisesta syystä tee vastoin +sen tahtoa, kenen käsissä on side- ja päästö-avain. Myös sekin, että +kunnat eivät saa määrätä valiomiestänsä huutamaan tiettyä miestä, on +yhteisen mielipiteen täyteen-käymisen väkevänä esteenä: siis monasti +niin käy, että koko seurakunnan yhteinen toivo käy turhaan yhden ainoan +valiomiehen tahdosta, joka, ken tiesi mistä syystä, ottaa lahjoja. +Yhden ainoan helposti voi lahjoilla kääntää, mutta ei niin helposti +monta sataa. + +Tämän tietävät kyllä meidän isoset ja se lieneekin parahin syy +mintähden yleisiä huutoja pelkäävät, vaikka muita asioita siihen +syyttelevät. + +Joska valtiopäivämiesten vaali muuttuisi pappi-huudon tapaiseksi, niin +tulisikin meidän talonpoikaissääty valtiopäivillä ihan toisen +näköseksi, isänmaan hyödyksi ja iloksi. + +Mutta Raivolan käräjäkunnan valtiopäivämies, Olli Toiminen, oli +kuitenkin todellinen kansan mies. Joska hän nuoruudessaan olisi saanut +tarpeellista oppia, niin hän varmaan olisi ollut talonpoikaissäädyn +kunnollisimpia, miksi häntä jo tätä nykyäkin oli yleisesti arvostettu +neronsa, rehellisyytensä ja vilpittömyytensä vuoksi. + +Tästä olivat huutajat hyvissä mielin ja hänen arveltiin taas, miten +ennenkin, tulevan valituksi. + +Koposen konnan kujeista ei mitään tiedetty ennenkuin juuri tänäpäivänä. +Liittolaiset olivat ilmituottaneet muutamilla lauseilla tarkoituksensa, +joka pakoitti huutomiesten mieltä. + +Tätä odottamatonta uutista nyt sinne tänne keskusteltiin. Pahimmin +sisulti kaikkiin se, etteivät voineet Koposen pauloja särkeä, hyvin +tietäen että vasta-lahko oli väkevämpi. Moni toki arveli että nuo kolme +valiomiestä eivät tohtisi tehdä vastoin yleisön tarkoitusta, mutta +toiset taas arvelivat sentapaisten miesten hirviävän tehdä mitä +tahansa. Levottomasti odotettiin siis asian päättymistä. + +Kela miehinensä riemuitsi salaa saatavasta voitostansa. Nyt he siitä +olivat ihan varmat. Kakkuri oli, luvaten ankkurin viinaa, saanut Matti +Mutkasen liittolaisten puolelle. Hän tosin oli vaan yhden pienen +seurakunnan valiomies, mutta yksikin pisara tekee paljon jo ennen +täysinäisessä astiassa. Ystävät toki eivät hyvästi luottaneet uuteen +liittolaiseensa, eivätkä rohjenneet hänestä luopua, pelvosta, että joku +muu ehkä lupaisi Mutkaselle kaksi ankkuria viinaa, jota ainetta +Mutkanen hellästi rakasti. + +Mutta vähittäin kävivät liittolaiset levottomiksi. Määrä-aika tuli +lähemmäksi, mutta Jurria ei kuulunut. Mikä mahtoi olla syynä? +Ajateltiin sinne tänne, kurkisteltiin kaikin puolin, mutta turhaan. + +"Hänen poisjäämisensä pilaa koko asian," lausui Kela huolettomasti. +Itse puolestaan ei hän lukua pitänet ketä huudettaisiin, mutta luvatut +hyvät rahat hän kyllä tarvitsi, eikä siis asiasta ollut niin +huolimatoin kuin muille tahtoi näyttää. + +"Hävetköön mies," lausui Pekka Kettunen. + +"Uskokoon häntä pahuus, vaikka olisikin jumalinen," väitti Kakkuri, "se +on ulkokullattu hunsvotti, joka ennenkin on pahempia tehnyt... Mutta +kumma kuitenkin... Olisiko sairaaksi kääntynyt niin olisi hän saattanut +meille sanan toimittaa." + +Samassa löi kello kymmenen. Kakkuri ja Kettunen vaalistuivat. Kela +astui käräjätaloon. + +Heidän lohdutukseksi ei tuomari vielä ollut paikalla. + +Pekka Kettunen käskettiin pitää Mutkasta silmällä Kakkurin toimittaessa +toista asiaa. + +Hän haki renkinsä, käski sen heti valjastamaan hevosen, ajamaan Jurria +vastaan ja käskemään häntä kiiruhtaa kaikin voimin. "Aja oikein +helvetin hojakkaa", kuiskasi hän renkiä korvaan. Nyt haki hän +kumppalinsa, joka levottomana tönki kuraa suurine saappainensa, +kiroellen Jurrin poisoloa. + +"Vuotetaanpa viimeiseen, hän ehkä tulee tuomarin seurassa." + +Mutta samassa tulikin tuomari, mutta Jurria vaan ei näkynyt. Nyt oli +toivo kuitti. Kiukusta punasina tuijottivat he toinen toisiinsa +häpeiksissään kun äsken pulkitut sonnit. + +"Ei ole vielä kaikki toivo lopussa; anna tuo tuomarille Jurrin +puolesta," lausui Kela, pistäen paperin Kakkurin käteen. + +Samassa helisi käräjä-kello. Asianomaiset kiiruhtivat sisään. + +Tuomari istui, piti ensin sopivan puheen, jossa kehoitti valiomiehiä ei +vihasta eikä vainosta, ei lahjoista tai palkasta, ei sukulaisuudesta +eikä ystävyydestä luopumaan tuntonsa vakuutuksesta. + +Heti paikalla aljettiin valtuuskirjoja tarkastaa. Tultua Kakkurin +vuoro, antoi hän ensin valtuuskirjansa ja sitte toisen näin kuuluvan: + + "Raivolan käräjäkunnan tuomarille! + + Ollen Vanhalan seurakunnan valiomies tänäpänä kuuluutetussa + valtiopäivämiehen huudossa Raivolan käräjäkunnan puolesta, + mutta estettynä kovalta taudilta itse tulemaan saapuville, + saan tämän kautta kirjallisesti ilmoittaa antavani huutoni + lautamies Jussi Koposelle Koivulasta. + + Vanhalasta Marraskuun 15. p. 1814. + + Aadami Jurri." + +Äänin luki tuomari tämän ja naurahtaen laski paperin sivulle. + +Nyt huudettiin valiomiehet järjestään antamaan huutonsa. + +Tämän tehtyä käski tuomari saapuvilla olevain astua ulos, kunnes oikeus +asian päätti. + +Muutaman minuutin kuluttua avattiin ovet ja julistettiin seuraava +päätös: + +Syystä että kihlakunnan oikeus valtiopäiväjärjestyksen määräyksen +mukaan ei voi Aadami Jurrin kirjoitusta hyväksyä ja huutojen luettua +näkyy lautamies Jussi Koponen saaneen 113, ja entinen herrainpäivämies +Olli Toiminen 137 koko manttaalin anomukset; siis tulee laillinen +valtakirja viimeksi sanotulle tehtäväksi, olemaan Raivolan käräjäkunnan +edusmies ensi valtiopäivillä j.n.e. + +Väkijoukko oli tyydyksissä ja kaikkein kasvot loistivat ilosta, mutta +Pekka Kettunen ja Kakkuri olivat pahoissa mielin niinkuin kalikalla +kinttuun paiskatut koirat. + +"Älkää ujostelko ukot, vaali tulee kumottavaksi," kuiskaa Kela. + +Näistä sanoista vähän virkistyneinä pujousivat pois väkijoukon +pilkkailevista silmäilyksistä, hiipien kotia kohden. Mutta yksinä +sapitteleva kun pettäjä Juutas, seisoi Matti Mutkanen ajatellen kovaa +kohtaloansa joukon pilkkana kuin varestenpeljätys. Luvattu viina oli +hukassa ja vielä pahempi ett'ei voinut päästä pitoihin kestikiivarissa. +Lasien kilinä soi korvissansa kuin hautakellot ja raskaasti hän huokasi +kun väsytetty kyytihevonen. Säälien miespolosta, kutsui hänen vihdoin +Olli pitoihin, jossa koiran-silmät häntä pilana pitivät. Kiukuissaan +joi hän mahdottomasti. + +Aamulla kertoi kestikiivarin piika sikalätissä joukon olleen yhdellä +lisääntyneen, joka kaikista ei suinkaan ollut vähimmän sikamainen. + + + + +V. + +Pelastuksen hetki. + + +Näitten tapahtuessa kestikiivarissa olivat ystävä-polosemme Koponen ja +Jurri susikuopassa melkein entisessä tilassa, mutta vieläkin +kehnommassa. + +Jo oli sydänpäivä, mutta pelastajaa ei kuulunut. Julma kumppani tuli +yhä levottomammaksi. Jopa yritti päälleryntäyksiäkin ja sen ulvonta +tuli yhä julmemmaksi. Jurri oli melkein näännyksissä ja Koposenkin sisu +oli paljo masentunut. He eivät enää ajatelleet huutoja eikä +vastustajien pitkiä neniä, vielä vähemmin tulevaa kunniaa. Nyt +ajateltiin todellisesti kuolemaa, jonka pedon muodossa näkivät +edessänsä ja kauhunsa oli sanomaton. + +Yht'äkkiä kuulivat koiran haukunnan ja tuokion kuluttua kaksi miestä +kuopalta. + +Välkkyvin silmin katsoivat ystävykset toisiinsa, päästäen riemuhuudon, +josta metsästäjät säikähtyivät. + +"Luulempa piru vie siellä olevan kaksijalkasia susia kuopassa," lausui +yksi heistä. + +"Siltäpä kuuluu, mutta kuulinko oikein tuolla vielä tullessamme, niin +pitäisihän siellä neljäjalkanenkin olla." + +Taas huudahti Koponen. + +"Ukko rukka;" huokaisi metsästäjä, ruveten kiireesti poistamaan havuja. + +Nyt kävi kuoppa valosaksi ja ihmetellen näkivät metsästäjät miten asia +oli. Nytpä asetettiin tikapuut kuoppaan, mutta sepä ei kelvannut +sudelle, joka tuimasti rupesi kuopassa ulvomaan. Tikapuut olivat +poisotettavat. Nyt laskettiin köysi, jonka Koponen sukkelaan kiinnitti +uumallensa. + +Nyt vaan oli tarvis vetää niin mies oli pelastettu. Mutta Jurripa +tahtoi välttämättömästi seurata muassa, sillä muuten arveli suden hänen +sill'aikaa surmaavan. Koponen taas antoi pilan miten kumppanille kävi +jahka vaan itse pääsisi pois; pyysi siis miesten vetämään. Mutta nämät +tuumailivat suden yhdelle miehelle liian vaaralliseksi ja koska kahta +eivät yht'aikaa voineet nostaa oli tämäkin keino heitettävä. + +Nytpä kaikki tuumailivat mitenkä tehtävä. Mutta Koponenkaan, joka aina +oli ilkkunut monikeinollisuudestaan, ei tätä nykyä ainoatakaan sopivaa +neuvoa keksinyt. Jurri taas ei ajattelemaankaan kyennyt. Vihdoin lausui +toinen metsästäjä. + +"Nytpä tiedän... Tässä ei muuta keinoa; minä annan sudelle lyijymarjan, +niin on asia päätteessä; niin on mun tapani. Elkää peljätkö miehet. +Pyssyssäni on luoti, enkä milloinkaan ammu pommia... Mitä sanotte +tästä?" + +Tätäpä sieti ajatella. Jos luoti ei kävisi, ja vaikka kävisikin eikä +heti paikalla tappaisi sutta, niin varmaan oli viimeinen hetkensä +tullut. Ja miten hirvittävää olla niin lähellä sitä paikkaa mihin luoti +lentää. He siis eivät hirvinneet tähänkään suostua. + +"Olkaa liikkumatta, nyt paukahtaa," sanoi metsästäjä kohottaen pyssyn +silmällensä. + +Paikalla räjähti pyssy; kuoppa tuli täyteen savua, jonka alta kuului +kamala kiljuna ja kitiseviä ihmisääniä, mutta heti taas vaiti kuin +haudassa. + +Ruutisavun hajottua kurkistivat metsästäjät kuoppaan, jonka pohjalla +näkivät suden kumppaninensa makaavan hengen merkittä. + +"Saitpa saakeli vie kolme kärpästä yhdellä lyömällä," sanoi +metsästäjistä toinen. + +"Sitä en luule. Kaksi jalkasille luullakseni vaan tuli liika raju +sydämmen värähdys." + +Ja niin olikin. Koponen ja Jurri heräsivät vähittäin, mutta susi nukkui +ainaseksi. + +Ystävillemme oli pelastuksen hetki tullut, mutta kauan viipyi ennenkun +voivat vapauttansa nauttia. Toinnuttuansa kiittivät sydämmellisesti +Jumalaa ja metsästäjiä pelastuksestansa. + +Ylös päästyänsä olivat he todellakin kurjannäköset. Läpimärät, kurassa +ja li'assa kantapäästä kiireesen asti. Hölmö-muotoset ja jäsenet +vilusta ja nälästä vapisevat. + +Vanha metsästäjä otti heidät muassaan asuntoonsa, jossa eukkonsa kaikin +tavoin koki heitä saattaa entiseen terveyteen. Hän toki silloin tällöin +rypisti nenäänsä, sillä vieraat eivät vaan löyhkäneet sudelta vaan +muultakin joka arvattavasti oli pelästyksen ja ampuman räjähdyksen +seuraus. Sitten heitä runsaasti syötettiin ja juotettiin, niin että +pian tulivat entiselleen. + +Tätä palkitsi Koponen kahdellakymmenellä markalla, mutta sillä +välipuheella että tapaus pidettäisiin salassa, joka myöskin luvattiin. + +Kotia käydessä päätettiin että Jurrin hetipaikalla piti +teeskenteleimään sairaaksi sekä sanoman siitä syystä ei voineensa +tulla. Vast'edes tahtoivat suostua mitä vielä oli tehtävä. Koponen +varoitti ystävää pitämään umpi-salassa heidän onnettomuutensa, josta +muuten syntyisi pilkka-taruja. + +Sitte erosivat metsätien haarassa, syystä että Jurrin oli tarvis +salateitä päästä kotia, jos sairaaksi teeskentelemistään pitäisi +uskottaman. + +Mustamielisenä astuskeli nyt Jussi Koponen kotia kohden. Hän mietti +miten mailmassa paljo voi tapahtua, jota viisaimmillakaan keinoilla ei +voi välttää. Hän iloitsi että oli päässyt vaarasta, mutta häntä sapitti +toiveittensa kehno loppu. Katkeraa rohtoa oli ylilääkäri hänelle +antanut kunnianhimon parannukseksi mutta ei niin katkeraa että olisi +tauti ihan herennyt. Se kasvoi vähittäin entiseen määräänsä. Tapaus +suden kuopassa unohtui, ja taas ajateltiin lähestyviä iloisempia +päiviä. Tällä kertaa tosin oli mahdotonta päästä herrainpäivämieheksi, +mutta olipa hän muka nuori mies, joka kyllä voisi odottaa toista +kertaa, jolloin arveli voittavansa kaikki esteet. Tällä kertaa oli vaan +kunnialla peräytyminen. Pahimmin pelkäsi hän sitä että metsästäjän väki +ei voisi olla tapausta kertomatta. Hän kävi siis vielä kerran siellä, +heittäin toiset kaksikymmentä markkaa vaiti-olemisen palkaksi. +Iloisemmin mielin kävi hän sieltä kotia, vaikka kunnianhimon hitto +raateli sydäntänsä julmemmin kuin saatana Joppia. + +Huima-mielinen oli hän siis kotia tullessaan, mutta Jussi Koponen oli +mies ajatustensa herra. Vaimo tuli häntä vastaan ystävällisesti kysyen +miten päivän asia oli päättynyt. Hän vastasi tyynesti: + +"Ihan toivoni mukaan kultaseni! mutta olipa hyvä että itse olin +saapuvilla sillä nytpä muuten olisin valtiopäivämies. Paljo oli mulla +vaivaa saada olla rauhassa. Peijakkaan ikävä tuo yleisön luottamus. +Ihan väsyksissä olen paljaasta haastelemisesta päivän kululla, että +oikein haluan vuoteelle." + +Vaimo olisi ensin tarjonnut hänelle kahvia ja muuta laittamaansa hyvää, +mutta hän sanoi nyt ei voivansa mitään nauttia. Eukko surkutteli +miespolostansa, jolla niin paljon oli kärsimistä yleisön luottamuksesta +ja kiirehti valmistamaan vuodetta päivän töistä väsyneelle. + +Ikävöitsevin silmin katseli hän vuodetta, jossa toivoi saada nauttia +edes muutaman tunnin lepoa päästäksensä tyynimieliseksi. Mutta tämä +päivä oli oikein onnettomuuden päivä, joka ei hänelle sallinut lepoa +omassa kodissansakaan. Hän tuli katsoneeksi pihalle ja näki vieraan +tulevan, eikä siis nyt ollut levolle ajattelemistakaan. + + + + +VI. + +Suuri lohdutus murheessa. + + +Lentäen kiiruhti Koponen vastaan-ottamaan vierasta, joka ei kukaan muu +ollut kuin itse Kela. + +"Tuhannen tulimmaista, mitenkä ovat asiat?" kysäsi tämä. + +"Pahoin velikulta, mutta vaiti vielä," kuiskasi Koponen punastuen kuin +keitetty rapu. + +Tultuaan kahdenkesken tavalliseen kamariin, lausui taas Kela: + +"Mitenkä helvetissä on asiat? Kaikki on pilassa sinun ja Jurrin +poisjäämisen tähden... Toistenpa en rupee ajamaan sellaisten +tuultapieksiäin asioita, jotka eivät tiedä mitä tahtovat." + +"Älä ole niin pikainen, velikulta... Me olemme syyttömät kuin äsken +syntyneet lapset; me olimme, näet, helvetin pahassa pulassa." + +"Laulappa se virsi! sillä minä olen, jumal'avita, tulikiukkunen, +vieläpä kiukkusempikin." + +Nytpä Koponen kertoi kohtalonsa, joka Kelasta oli niin hauska että +makiasti nauroi. Mutta kun kertoi säikähdyksensä ammuttaessa ja sen +seuraukset, purskahti Kela nauruun, jota kesti monta minuuttia. + +"Ei sille puurolle irvistellä tarvihte," muistutti Koponen +närkästyneenä. + +"Eikä itkemistäkään... Hyvän maksun olisin antanut saadakseni nähdä +teidät suden kuopassa, jossa arvelen teidät oikein lempeitä +silmäniskuja viskelleen toinen toisillenne, joka ehkä olisi voinut +näkiää vähän huvittaa. Mutta sen kyllä myönnän että peijakkaan kolkko +lienee ollut sellaisen irvihampaan seura, ja siitä olen vakaa, että +teidän nenät toisinaan olivat tavallista valkoisemmat." + +"Hirveätä se oli, velikulta! Me olimme pelosta näännyksissä... Jurri +lauloi virsiä, susi ulvoi ja allekirjoittaja ajatteli todellisesti +kuolemaa. Eläissäni en ole sellaista helvettiä nähnyt." + +Taas rupesi Kela nauramaan, mutta nähdessään Koposen siitä suuttuvan, +pysäytti hän nauruhimonsa, lausuen vakavammasti: + +"Mutta saakelin temppu se oli ja paha viiva siitä tuli rätinkiimme. +Muuten nyt olisit kahdenkymmenen manttalin enemmistöllä +herrainpäivämies, sillä Matti Mutkanenkin huusi sinua." + +"Perhanan ikävä asia," ähkäsi Koponen. + +"On hiisi vie, onkin se ikävä varsinkin niin paljon vaivoja nähtyä. +Peijakastako oli teidän metsässä tekemistä? Eihän se kaita tie aina +taivaasen vie." + +"Sen lauseen totuutta saimme, Jumala paratkoon, kyllin koetella. Mutta +tehty työ seisoo. Kaikin puolin on vika minun, jonka vuoksi myöskin +tahdon palkita vaivasi; tydytkö puoleen summaan?" + +Ottaen taskulaukkunsa, antoi Koponen ystävällensä viisisataa markkaa, +jotka tämä kiittäen pisti taskuunsa. + +"En niin paljon huoli rahoista kuin harmista ettemme menestyneet, koska +päätös oli perustettu niin tukevilla syillä kun tässä asiassa." + +"Eihän se ketään pahemmin sapita kuin minua, joka olen harmista +puhjeta. Sinulle kyllä saatan sanoa mulla ei olevan eläissäni suurempaa +toivoa kuin herrain-päivämieheksi pääseminen, siis kuinka hirvittävä, +harmittava ja sydäntä kaiveleva asia olla määrää niin lähellä, sitä +kumminkin saavuttamatta. Minua huolettaa enemmän kuin uskoisitkaan." + +"Eihän siitä mitään veikko!... Asian voin vielä ehkä parantaa." + +"Niinpä luulen tulevalla kerralla pääseväni tarkoitusteni perille." + +"Minkätähden heittää toistaiseksi sitä, mikä, miten luulen, heti voi +tapahtua." + +Kummastellen tuijotti Koponen ystäväänsä, tuskin tietäen voisiko uskoa +korviansa. + +"Mahdotonta," keskeytti Koponen. + +"Jumalalle ja taitavalle lakimiehelle ei ole mitään mahdotonta. Minä +kumoon vaalin mitättömäksi." + +Nämäpä sanat vaikuttivat Koposessa. Silmät kirkastuivat, selkä +oikastui, kädet kävivät taskuihin ja paikalla oli hän sama veitikka kun +ennenkin. + +"Olisiko mahdollista?" lausui hän iloisesti. + +"Epäilemättä, velikulta! -- Kuuleppa miten on asia. Kun Jurri ei +tullut, arvelin minä jotain sekasotkua tapahtuneen, jonkatähden hätä +hopussa tein kirjan Jurrin nimessä, jossa sanoin hänen taudilta +estettynä itse tulemasta saapuville. Tämä kirja hyljättiin, joka +kieltämättä oli tuomarilta oikein. Mutta siitä olen vakuutettu että jos +vaalia valitamme, niin se siitä syystä tulee kumottavaksi." + +"Oi minkä suuren lohdutuksen annat mulle surussani; olenpa ihan kuin +uudesta syntynyt. Sepä, näet, hyvästi sopii. Minä kehoitin Jurria heti +teeskenteleimään sairaaksi, että poisolemisensa syy näyttäisi todelta. +Siis kaikki hyvä. Ja tästä tulee minun sinua kiittää, kunnon veli. Ja +siihen saat luottaa että minä osaan olla kiitollinen. Jos sinä vaalin +kumoot, saat puol'toista tuhatta markkaa." + +"Kyllähän niistä sovitaan. Nyt on elettävä varoisasti. Minä jo olen +suostunut Pekka Kettusen ja Kakkurin kanssa vaalia valittamaan ja siitä +syystä ovat he juuri tätä nykyä Jurrin luona antamassa hänelle +tarpeellisia neuvoja. Mutta ei siinä kaikki. Meillä pitää olla lääkärin +todistus, että Jurri todellisesti silloin oli sairas, jos tahtomme +valitustamme korviin otettavaksi, mutta sellaista todistusta ei liene +helppo saada." + +"Eikö muuta! Sen minä laitan huomis-päivänä." + +"Mutta se ei saa olla omatekonen," muistutti Kela. + +"Olisiko tarvis? Eihän Jussi mikään pöllöpää ole... Minä tunnen tohtori +Kernaan, joka mulle sellaisen todisteen tekee parista kymmenestä +markasta." + +"Se saattaa käydä turhiin. Tunnenhan minäkin hänen, enkä luule häntä +niin suostuvaksi." + +"En muuta sano kuin minkä tiedän. Hän on jo monet vuodet todistanut ne +miehet kelvottomiksi sotapalvelukseen, jotka salaisesti maksavat +hänelle kymmenen markkaa. Monta kunnonpoikaa on hän niin tavoin +vapauttanut tuosta pulasta. En siis luule aivan vaikeaksi saada tohtori +Kernaan tähän asiaan taipuvaksi. Ken kerran on hiiden oma, sille ei +pahemmin käy kuin pahoin." + +"Hyvä, hyvä! Laita sinä todiste, minä vastaan muusta." + +"Suurimmat kiitokset, velikulta, tuhansia kiitoksia! Mutta kaikin +mokomin ei sanaakaan suden kuoppa-asiasta eikä minun todenperäisestä +aikomuksestani, sillä vaimoni ei koko asioista mitään tiedä." + +"Mutta valmista häntä vähittäin siihen, mikä tuleva on, ja laita niin +että kolme ystävääsi etunenässä luulevat sinun heidän tarkoituksensa +edistävän. Se pitää hereillä heidän mieliä, jotka ovat kyllin hyljyt +heittämään kaikki oman etunsa tähden." + +"Toimitanpa sen ja tämänkin," vakuutti Koponen. + + "Työmme on nyt päätetty, + Eikä puutu muuta, + Kuin se pieni lähtöryyppy, + Sitte lyömme suuta;" + +Lauloi Kela valmistaiden matkaansa, kunnes ensin oli häntä kaikin +tavoin runsaasti kestitty. + + + + +VII. + +Iloa ja murhetta. + + +Suuri on sielun valta yli ruumiin. Jussi Koponen, äsken niin +alakulonen, oli nyt ihan toinen ihminen. Koko olentonsa osotti +jäykkyyttä ja luottamusta. Päivän pahat kohtalot olivat unohdetut ja +täynnä kunnianhimoisia toiveita nukkui hän iloisiin uniin. + +Seuraavana päivänä matkusti hän Parikkalaan, puhutteli tohtori +Kernasta, joka heti kirjoitti pyydetyn todisteen. Sitte ajoi hän Kelan +luo, jossa Kettunen ja Kakkuri jo ennen olivat asiaa tuumailemassa. +Kela lukee heille valmiin valituskirjan, joka sangen nerokkaasti oli +kokoonpantu ja yleisesti hyväksyttiin. Kela vakuutti asian olevan niin +selvän, ettei onnellisesta päätöksestä ollut epäilemistäkään, josta +riemuitsivat liittolaiset sydämmellisesti iloitsivat. + +Valituksen allekirjoittajat olivat nuo kolme valiomiestä. Asiasta +syntyi paljo sappea seurakuntaan, mutta Koponen vannoi tässä olevansa +osatoin. Hän muka ei voinut siihen mitään että yleisö luotti häneen. +Moni oli kyllin yksinkertainen uskomaan hänen teeskenneltyjä +vakuutuksiansa, mutta asiain tyysten tuntiat oivalsivat kyllä tämän +seikan juuret. Lampaan vaatteet eivät kyllin peittäneet vainoavaa +sutta. Vaimo pian ymmärsi asian oikian laidan ja oli alussa sekä äkänen +että surunen, mutta Kelan toimesta rupesi vihdoin hänkin Jussin +puolustajaksi. Kela muka selvitti hänelle miten kunnioitetuksi tulisi +kaikissa herras-seuroissa miehensä ansioin tähden. Vaimoon tarttui +miehensä tauti tämän isoksi iloksi, jolla nyt kotonakin oli kenen +kanssa voi haastella tästä elämänsä ilon-aineesta. + +Tosin eli Koponen iloisessa toivossa, mutta kuitenkin alinomaisessa +levottomuudessa niin kauan kun asia oli päättymätön. Alati oli hän +liikkeellä, matkustain joka päivä Parikkalaan keskustelemaan ystävä +Kelan kanssa, joka itsekseen nauroi miehen kunnianhimoa ja aina piti +sitä hereillä sopivilla keinoilla. + +Eräänä päivänä, Koposen taas käydessä ystävän luona, sai hän sen +sydäntä kaivelevan tiedon, että maaherran virasto oli vaalin +vahvistanut. Sepä oli murheen sanoma miehelle. Vapisevana uupui hän +sohvalle, syvästi huo'aten. Kela katsahti häneen pilkallisesti ja veti +suunsa pahantapaseen nauruun. + +"Minä arvelen että teet minusta ihan pilkkaa," sanoi hän. + +"Ei, veikkoseni, mutta minua kummastuttaa että asiaa niin julmasti +paheksit. Eihän koira uida osaa ennenkun häntänsä kastuu. Nyt olen +onnellisesta päätöksestä entistä varmempi." + +"Niinkö sanot, veikkoseni," lausui Koponen tytyväisenä, pyhästen +leukaansa. + +"Sen sanon, ja sen täytänkin, sillä maaherran viraston päätös on niin +kehnosti perustettu, että meidän on ylimmäisessä oikeudessa +voittaminen." + +"Luuletko, veikko, ystäväni tahtovan niin kauas vetää asiaa?" + +"He olivat kaikki täällä eilen ja paperit menevät ensi postissa +pääkaupunkiin." + +"Kultaa ja päärlyjä olet sinä parempi," lausui Koponen ja käski +ystävänsä kestikiivariin, jossa syötiin komea päivällinen ja juotiin +helmeilevää viiniä päälliseksi. + +Nämä olivat iloiset toivossa, mutta yleisö todellisesti. Nyt jo +tunnettiin Koposen kujeet ja mielipiteet, jotka pistivät kaikille +vihaksi ja maaherran päätös vastaanotettiin yleisellä mielihyvällä. + +Olli Toiminen ei milloinkaan ollut herrainpäivämieheksi pyrkinyt ja +olisi mieluisasti heittänyt sen toimen Koposelle, jos se vaan olisi +rehellisyyttä käyttänyt, mutta Olli vihasi pimeyden töitä, jonka vuoksi +häntäkin huvitti että kavaluus sai ansaitun lopun. Hän kyllä tiesi +valittajain vetävän edemmäksi, mutta toivoi päätöksen tulevan saman. +Hän siis matkusti pääkaupunkiin, jossa jo pari viikkoa oli +herrainpäiviä istuttu. Niinkauan oli asia maannut ensimäisessä +oikeudessa monein välipäätösten ja selitysten tähden ja vielä kauemmin +se kaiketikin oli viipyvä siellä, jonne se nyt oli vedetty. Siis, miten +sanottu on, matkusti hän paikalle, käyden edusmiestoimiinsa. + +Se tosin kivisteli vastalahkoa yhdeltä puolelta mutta iloitti toiselta, +sillä he elivät siinä luulossa, saavansa nähdä hänen täytyvän tulla +takasin. Ja sepä vasta häpiä olisi! Tätä ajatellessa riemuitsi Koponen +itsekseen. + +Mutta aika kului. Oli jo kevät, pääkaupungista mitään kuulumatta. +Ystävät kääntyivät epäilyksiin sillä he arvelivat Ollin viivyttelevän +asiaa. + +Koposen kunnianhimo oli muuttunut sappitaudiksi. Kaikkia ihmisiä +kohtaan oli hän äkänen ja vaimonsa vakuutti hänen tuskin öilläkään +voivan nukkua. Tapaus suden kuopassa oli päässyt liikkeelle ja sepä oli +kova asia miehelle, jonka kunnia oli niin arka. Mutta kävipä miten +mailmassa tavallisesti käy: milloin hätä suurin, on apu lähin. Eräänä +aamuna Koposen vielä maatessa tuli se pienen kirjan muodossa, jonka +sisällys oli seuraava: + + "Hurraa veikko! + + Me olemme ylioikeudessa voittaneet... Illalla tulemme minä ja + muut ystäväsi Koivulaan. + + Pikaisesti ystäväsi Kela." + +"Kas sehän on selvä lause." Koponen suuteli paperia, sitkahutti +vuoteelta, ilosta karjuen, joka vaimolle antoi syyn kutsua rengit, +sillä hän luuli miehän tulleen hurjaksi. + +Nämä jotka juuri olivat suuruksella lähimmäisessä huoneessa, +kiiruhtivat kamariin, jossa löysivät isäntänsä polkkaa tanssimassa +paljaassa paidassansa puolisonsa kera, myötänsä huutaen: "Hurraa, me +voitimme." + +Kaikki luulivat hänen tulleen hulluksi. Yksi renkilöistä otti rajusti +häneen kiini, nostaen hänen lattialta korkealle, niin että hän jaloin +potki kun väkisin kannettava karju. + +Tämän vuottamattoman syleilevän kautta tuli Koponen taas entiselleen ja +asia tuli selvitetyksi. Mutta kuitenkin oli Jussi renkien mielestä +täysi narri. + +Heikko-luontoisten on vaikeampi kestää iloa kuin murhetta ja niin +Koposenkin. Hän lauleskeli koko päivän vuotellen ystäväinsä tuloa, +joita oli päättänyt oivallisesti kestiä. + +Vihdoin tulivatkin ystävät, ja nytpä alkoi iloa, syömistä ja juomista, +jota kesti seuraavaan päivään. + +Todellisesti iloinen oli Kela, joka pisti julkista pilkkaa +suojeltaviensa, varsinkin Pekka Kettusen ja Jurrin kanssa, +jotka kumpikin olivatkin pilamaiset. Viimeksi mainittu sai monta +pistos-lausetta virsistänsä suden kuopassa ja itse Koponenkin sai +kiusa-puheita, sillä Kela sanoi hänen ennen kaikkia täytyvän esitellä +sellaisten laitosten kieltämistä. Mutta pian muuttui leikki yleiseksi +iloksi saadusta voitosta. Jokainen iloitsi vasta-lahon häviöstä. He +olivat vakuutetut vasta tulevan huudon onnellisesta päätöksestä, sillä +olipa enemmistö heidän puolellansa ja he aikoivat kyllä varoa enää +joutuvansa susien kynsiin. He sydämmellisesti nauroivat Ollia, joka +muka täytyisi tulla takaisin, ja sepä olisi häpiä, jota ei ollut helppo +pestä. Kela tarttui lasiin ehdotellen maljan uudelle edusmiehelle, +johon hän vastasi kerskaavalla puheella, joka oli sekä ma'uton että +mieletön. Viimeiksi juotiin kuolemaan asti kestävän ystävyyden malja, +jonka tehtyä ilomielissä erittiin taas kohdataksensa toisiaan muutaman +päivän kuluttua käräjätalossa, jolloin asia voiton kruunulla +kaunistettaisiin. + +Nytpä tuli kiire Koposen talossa. Laitettiin, näet, ompelioita, +suutaria ja räätäriä kaupunkista kuntoon panemaan Koposen vaateasua. +Siistinä ollaan, sanoi mies, joka tanssi sukissaan. + +Koponen tarkasteli papereitaan ja kirjoitteli sääntöjä pehtuorille, +jonka hoidettava talous oli hänen poissa ollessaan. + +Kaikki oli valmis ja huutopäivä tullut. + +Matkailiamme kulkivat tällä erää valtatietä päästäksensä väijyvät +kuopat, mutta Koponen pysähtyi rouviin, sillä ei hän vieläkään tahtonut +omistaa edusmieheksi pyrkivänsä. Hän tahtoi muka luultavaksi yleisön +luottamuksen hänet kutsuneen, joten hänen siis oli siihen myöntyminen +vaikka vastahakoisesti. Oli nytkin suuri rahvaan kokous Raivolan +kestikiivari-talossa. + +Monta morkka-sanaa saivat Pekka Kettunen ja Jurri niellä, sillä yleisöä +kiukutti häpeälliset kujeet, jotka julkisesti tarkoittivat rehellisen +miehen halventamista ja itsensä ylentämistä. Moni kävi vieläkin Koposen +puolelle, sillä onhan se viehättävää olla voittavien joukossa. Moni sen +teki päästäksensä toivottuun pitoon, jonka piti tulla oikein +kunnollisen. + +Mutta Koposen lahko oli hyvissä mielin huolimatta kaikilta puolin +satelevista pilkoista. Jurri veikkoinensa oli vaiti, pannen sanat +mieleensä ja päätti vast'edes kostaa. Nyt riemuitsivat salassa +odottamasta voitostaan. + +Mutta ilonsa ei ollut pitkä eikä kestävä. + +Ystävänsä Kakkuri oli vielä poissa, eikä aikaa enää ollut kuin puolen +tuntia. He tulivat julman levottomiksi. Kela lähetti molemmat ystävät +joka paikkaan veikkoa hakemaan. Ne juoksivatkin ympäri kun vainoovat +koirat, mutta menestymättä. Samassa helisi kello ja huuto alkoi, mutta +Kakkuria ei kuulunut, ei kirjallisestikaan. + +Toisen kerran tulivat he häviöön. Sepä vasta onnettomuus; kiukkunsa oli +määrätön. Itse Kela oli todellisesti äkänen ja kiroili äänin +senvietäviä holloja, joihin ei milloinkaan voinut luottaa. Kakkuri +lienee joutunut lohiverkkoon; "nyt vaan puuttuu että sinä puutut ketun +rautoihin," sanoi hän Pekka Kettuselle, joka kiukussa tömisteli maata +suurilla saappaillansa. + +Kiukun myrskyin vähän tyynnyttyä ajoivat ystävykset hakemaan Kakkuria. + +Tultuaan muutaman kivenheiton kestikiivarista, näkivät Kakkurin, joka +juosta hönkötti kuin puhaltava, paarmoin kiusaama sonni. + +Kakkuri pysähtyi, molemmin käsin tarttuen rattaan aisaan saadaksensa +puhaltaa. Kela nauroi hänen raivoa muotoansa, josta näkyi jotain +merkillistä tapahtuneen. Hän oli niin hengästynyt että ei sanaakaan +voinut lausua, jonka vuoksi häntä kehoitettiin istumaan rattaille, +ja niin ajettiin rouviin, jossa Koposelle saisi tehdä tilin +pois'olemisestaan. + +Jurri huimasi hevoista ja aika vauhtia ajettiin rouviin. + +Heidän ajaessa katsokaamme mikä oli syy Kakkurin poissa olemiseen +käräjäpaikasta. + +Timo Kakkuri oli, miten jo tiedämme, osallinen suuremmassa +kalastus-yhtiössä, jonka tähden hän myöskin voi harjoittaa toistakin +ammattia, joka oli sangen voittoisa. Hän, näet, kaupitsi tullaamatonta +tavaraa ja oli monta kertaa pettänyt tullimiehiä, jotka eivät +onnistuneet saada häntä pinteesen, sillä hän sekä maalla että vedellä +aina luikerti pois heidän käsistänsä, josta syystä häntä +sydämmellisesti vihasivat. + +Kuluneena yönä oli hän onnellisesti saanut lastin tullaamattomia +tavaroita. Kun hänen nyt oli mentävä valtiopäivämiestä huutamaan, oli +hänestä hyvin sopiva ottaa mukaansa hyvän joukon ryytiä samassa +saadaksensa ne kaupunkiin, sillä eihän nyt kenkään saattanut hänestä +sellaisia epäillä. Ennen päivää oli hän siis laittanut hyvän joukon +vaunulaatikkoihin. Epäluuloa poistaaksensa viivytti hän lähtöänsä. +Vihdoin matkalle lähdettyä vihelsi hän polskan nuottia iloisimmassa +mielialassa. + +Makeissa ajatuksissa pitkitti hän matkaansa, sillä hänpä muka oli +asettava uuden edusmiehen ja myöskin ansaitseva hyvän summan muassaan +viemistä tavaroista. Mutta tulipa tapaus, joka hajoitti kaikki mielen +viehätykset; sillä yhtäkkiä ilmestyi pensastosta kaksi miestä, jotka +pysäyttivät hevosen, kolmannen näyttäessä pistolin suutta, käreällä +äänellä lausuen: + +"Ei askeltakaan etemmäksi; tavarat meidän käsiin. Nyt heti takaisin +tullikamariin!" + +Tämäpä vaikutti kun ukon lyömä. Kakkurin kaikki jäsenet värisivät ja +naamansa oli keltatautisen näköinen. + +"Nytpä Kakkuri, kaunis lintu, et pääsekkään käsistämme," lausui +äkästynyt tullikersantti. + +"Ottakaa hevonen ja kaikki," sanoi vihdoin Kakkuri, "mutta laskekaa +minun herran nimessä. Tunnin kuluttua pitää minun olla Raivolassa +herrainpäivämiestä huutamassa." + +"Niinkö luulet?" väitti kersantti, "kas nytpä et petäkkään meitä, vaan +olet itse petteessä; nytpä et pääsekkään kynsistämme. Saatuani pirun +veneesen, niin olenkin mies soutamaan sen maalle. Tervetultua +ruohostoon! sanoi ukko, viskasi eukkonsa nokkosiin, ja saman sanon +sulle kunnon poika. Pidetäänpä tullikamarissa yhdessä lystiä, sillä +minä arvelen sinun tavarasi ei olevan ihan arvotonta -- hä-hä-hä!" + +Nytpä syntyi keskustelu ja Kakkuri käytti kaikkia keinoja päästäksensä, +mutta mies oli järkähtämätön ja sanoi hänen täytyvän tulla mukaan +vaikka hän vaunuihin siottaisiin. + +Paljon tuumailtua, jolahti Kakkurin mieleen tarjota seitsemänkymmentä +markkaa jos hän heti pääsisi matkaansa, joka auttikin, sillä asia oli +yhtä avoin lain hakemukselle. + +Mutta aika oli kulunut ja Kakkurilla vaan oli puolen tuntia aikaa +joutua määrä ajaksi paikalle, mutta matkaa oli koko penikuorma. Siis +oli kiiruhtaminen, jonka vuoksi hän juosta hönkötti niin että santa +ryöppysi ympärillänsä kuin lumipyry. + +Ei siis kumma että hän oli sekä lämmin että hengästynyt kohdatessaan +ystävänsä. + +Tästä tapauksesta voimme oppia, että ahneus pettää viisauden ja että +aina on paras ansaita leipänsä kunnian tiellä. + + + + +VIII. + +Uusia keskustelemia ja onnettomuuksia. + + +Mahdollista on ajatella Koposen mielipahaa saatuansa kuulla miten +päivän kysymys oli päättynyt, mutta mahdoton on sitä kertoa. Hän repi +vaatteensa ja kiroi syntymäpäiväänsä. Kunnianhimo oli muuttua +hulluudeksi. Vapisevalla sydämellä vaipui hän sohvalle matona +kierrellen, kunnes Kakkuri kertoi onnettomuutensa. + +"Kuinka suuri oli tavaran arvo?" kysyi Kela, joka salassa nauroi koko +asiaa. + +"Vähintäkin kolmetuhatta markkaa, sillä se oli ihan silkkiä ja ryytiä," +huokasi Kakkuri. + +"Saakelin kallis leikki, jos lukuun otetaan runsaat sakot." + +"Minä joudun ihan maantielle," huokasi Kakkuri taas. + +"Tuo kaikki on maallista, mutta minä olen elin ijäkseni häväisty! +eiköhän tässä ole mitään apua, Kela veikkoseni!" puhkasi Koponen. + +"Asia on, Jumal' avita, hyvin vähällä autettu, mutta sen sanon +rehellisesti, että suuttumaan rupeen koko toimelle sillä te olette +kaikki saakelin huliviliä. Mikä antau susien seuraan, mikä +tullimiesten, josta kaikki hyvät toimet pilauntuvat. Kerran vielä +tahtoisin koettaa, jos vaan voisin teihin luotsaa." + +Kaikki nousivat, vannoen Jumalan ja evankeliumin kautta, ei säästävänsä +vaivaa eikä rahaa, joska vaan voittaisivat tarkoituksensa, joka nyt oli +tullut heille kunnian asiaksi. + +"Olkoon menneeksi," lausui Kela; "koetetaanpa kolmas kerta, niin +vakuutan että menestymme, jos vaan itse ette sitä pilaa, miten teitte +edellisillä kerroilla. Kuulkaa nyt minua ja sen jälkeen eläkää." + +Kaikki pystyttivät korvansa ja Pekka Kettunen avasi suunsakin paremmin +tajutakseen asiaa. + +Herra Kela puhui sanoen: + +"Entinen vaali kumottiin syystä että Jurri oli sairas; niinpä luulen +nytkin, koska voimme todeksi näyttää että Kakkuri väkivalloin estettiin +valiomiestoimessansa. Se asia ei voi toisin olla. Mutta voipa olla että +asianomaiset pitävät kaiken sopimattomana, muutamain yksityisten +retkailemisena ja siitä syystä vahvistavat vaalin pitempien valitusten +estämiseksi. Jos siis saisimme moniaita ystäviämme panemaan +anomuskirjan Ruhtinaalle, joka liitettäisiin valituksiin, niin se +nähtäisi julkiseksi puolustamiseksi Koposen eduksi." + +"Ja Ollin häpiäksi," välitti tämä, joka nyt sai vähän tuulta myllyynsä. + +Kaikki vakuuttivat kyllä saavansa anekirjoituksia, jahka vaan itse +anomus olisi valmis. + +Herra Kela otti matkalaukustansa paperia ja läkkiä ja teki anomuskirjan +ennen sanottuun tapaan, joka yleisesti hyväksyttiin, sillä se oli +selvästi ja nerokkaasti kokoonpantu. + +Nytpä pantiin kyniä liikkeelle. Pian oli ystävillä jokaisella pari +otetta siitä. + +Taas oltiin kaikin iloisia. Yhdessä juotiin muutama pullo punsia, +rouvi-emännän suureksi iloksi, jolla moneen aikaan ei ollut niin +hyvästi kauppa käynyt. + +Kela sai vielä kolme satamarkkaa, joka teki hänen tavallista +iloisemmaksi. Hän joi veli-maljan Kakkurin, Jurrin ja Kettusen kanssa, +joka suuresti kutkutti heidän ylpeyttänsä, sillä talonpoikia +tavallisesti mielyttää herrojen tuttavuus. He unohtavat vanhan +sananparren: "milloin kettu hanhelle saarnaa, koskee se hänen +kaulaansa". Sentähden monasti tapahtuu, että herra-veljiltä saavat +saman vastauksen, minkä reivi antoi eräälle valtiopäivämiehelle, joka +muistutti veljeydestä, nimittäin: "Huuti hollo! valtiopäivät on loppu". + +Parhaimmassa mielialassa erosivat vihdoin ystävät, jokainen puoleltansa +vaikuttamaan suostumuksen mukaan. + +Koposen kunnianhimo oli kyllä saanut pahan haavan, mutta hän toivoi +ahkeran voittavan ja työskenteli kaikin voimin tarkoituksensa eduksi. +Mutta julkisuutta karttoi hän vieläkin, sillä hänen luontonsa oli käydä +esteitten ympäri niinkuin kissa kuuman puurovadin. Eikä hänen +tarvinnutkaan näkyä, sillä hänellä oli mukavina aseina rikkaat +sukulaisensa ja monta kunnianhimoista polosta. Nämä pantiin listan +kantajoiksi talosta toiseen toimittamaan allekirjoituksia ennen +sanottuun anomukseen. + +Timo Kakkurilla oli harmaa hevonen ja rattaat, joilla myöhään ja +varhain ajeli ympäri, joilla matkoillansa monasti tapasi tullimiehiä, +jotka eivät mitään löytäneet, sillä palossa ollut lapsi välttää tulta. +Itse jaksoi hän matkoillansa hyvin, mutta hevonen kävi laihaksi ja +karvattomaksi, mutta tuon hyvän asian tähden ei tuota voinut auttaa. + +Vähemmän toimellinen oli Jurri. Hän ei hennonut ajaa ja käydä, hän +pelkäsi sudenkuopan tapauksesta asti. Jos jalkansa vähän liuskahti +vaikka sileällä tielläkin, niin hän heti ryömäsi sivulle, peläten +salasta vaaraa. Samallaista vaaraa pelätessään nyhjäsi hän kerran +kirkkomatkalla vanhaa akkaa niin, että se lankesi ja mursi kätensä. +Tästä tempusta hän kutsuttiin käräjiin, jossa sai maksaa hyvät sakot. +Siitä ajasta alkaen rupesi Jurri todella jumaliseksi ja eli sitten +kaiken aikansa hiljaisena miehenä. + +Ahkerin juoksia oli kieltämättä Pekka Kettunen. Hänellä oli avara +pitäjä vaikutusalana, mutta hän ei säästänyt vaivaa eikä kenkiä. +Jerusalemin suutarina juoksi hän maita, metsiä suurilla saappaillansa +sotkien maata niin että vuoret kaikuivat. Hänellä tavallisesti oli +seurana nuori valkotukkanen talonpoika, jota yleisesti sanottiin +Sammal-Jukaksi, jolle oli luvattu päästä lautamieheksi Koposen siaan. +Tämä Sammaltaja-Jukka oli yksinkertainen polonen, joka sammaltaen yhäti +tarinoi yhtä toista. Kaukaa jo kuultiin milloin nämät nimenkerääjät +olivat liikkeellä. Toisen raskaat askeleet ja toisen sopertava kieli +tekivät yhteen kalisevan jahdin, josta monta komppajuttua pantiin +liikkeelle. Varsinkin eräs tapaus, jonka tässä kerromme, antoi kauvan +nauruainetta seurakunnalle. + +Varhain eräänä kevä-aamuna tulivat ystävät yksinäiseen metsätaloon. +Isäntä oli pitäjän paraimpia miehiä, jonka tähden oli tärkeä saada +hänen allekirjoitus. Pekka Kettunen kuiskasi porstuassa tässä olevan +sievä käytös tarpeena. Varosasti astuivat he tupaan, kauniisti +tervehtäin. Emäntä kävi heitä vastaan käskein istumaan. Mutta miestemme +oli kiire. He tahtoivat isäntää puhutella. Vaimo sanoi lähettävänsä +noutamaan häntä, joka nykysin oli mennyt renkien luo myllyn sulkua +parantamaan, mutta Pekka Kettunen sanoi kyllä itse osaavansa myllylle. +Sanottiin siis jäähyväiset ja mentiin. + +Osotettu paikka oli hyvän matkaa talosta. Matkailiat kiirehtivät, miten +tavallisesti, pitäen suukopua niin että miehet myllyllä kyllä olisivat +tulonsa kuulleet, jos ei olisi ollut veden kohinaa. Mutta nyt eivät +mitään huomannet ennenkun kuului kummallinen ääni. Nytpä näkivät ihan +lähellä kaksi miestä hyppivän, pyörivän ja käsiänsä paikivan aivan kun +pirun riivaamat. Pekka Kettunen oli, näet, loukannut ampiais pesää ja +heti oli koko parvi ympärillänsä. He huiskivat hatullansa ja +sitkahuttelivat kaikin tavoin, mutta ampiaiset surisivat antaen tuon +tuostakin myrkyllisen pistämän. Tämäpä oli soma näytelmä katselioille, +jotka nauraa tirskuivat sydämmestään. Mutta pilallisempaa tuskin nähdä +saakaan. Tukka pystyssä, kädet huiskivat kun pöllön siivet, hyppien +kivien välissä kuin riehuvat pukit. Mutta vielä parempi oli kunnes +molemmat nimenkerääjät vihdoin ryömäsivät jokeen niin että vesi +läiskähti. + +Täällä vihdoin pääsivät ampiaisista, mutta kauan viipyi ennenkuin +voivat isännälle ja rengeille selittää kummallisen käytöksensä. Ne +olivat naurusta pakahtua, joka teki ystävä-polostemme onnettomuuden +vielä katkerammaksi. + +Joesta noustua tiukkui vesi vaatteistansa. Mutta ei kylvynnässä kyllin. +Kumpikin oli saanut muutamia ampiaisen pistämiä silmiinsä ja pian +olivat miehet silmäpuolia. Mutta pahin vahinko: tärkeä kirja monine +allekirjoituksinensa oli läpi-märkä, niin että epäiltävä oli kävisikö +sitä milloinkaan tarkoitukseensa käyttää. + +Isäntä käski vieraita kotiinsa, jota tarjomusta kuitenkin nykyisessä +tilassansa häpesivät seurata. Sen siaan nousivat he aurinkoiselle +kummulle, jossa ripustivat vaatteensa kuivumaan, kunnes itse paratiisin +asussa löivät ruohostoon maata kuin kaksi rasvasta sikaa. + +Mutta täälläkään eivät saaneet rauhaa, sillä ilkeät kusiaiset tekivät +levottomuutta; mutta me heitämme heidät rauhaan, käyden Koposta +tervehtimään. + +Mies rukka! Hänelläkin oli vastuksia. Monet, vuosikausina rakennetut +toimensa eivät tahtoneet täyttyä. Ne raukenivat yksi toisensa perään. +Hän kyllä koki iloiselta näyttää mutta kunnianhimon piru raateli +sydäntänsä. Hän oli saanut päähänsä että Ollin oli tuleminen takaisin +ja hänen itse pääseminen valtiopäivämieheksi. Suuri siis oli +lohdutuksensa ystäväin tuodessa satoja puumerkkejä. Hän kyllä tiesi +miten ne oli saadut, mutta yhtä hyvin se häntä iloitti sillä niin +tavoin toivoi halventaneensa Ollin arvoa ja jopa sekin rasvasi +mieltänsä. + +Tavallista iloisempana matkusti hän ystävänsä Kelan luo, vieden +muassansa nuo tärkeät paperit. Valitus oli jo valmis, anomus liitettiin +siihen ja posti vei ne määränsä perille. + +Kelan ajatuksia emme tiedä, mutta se on varma että Koponen ystävinensä +eli suloisemmassa toivossa. Kaikissa kokouksissa olivat he iso-ääniset +ja anteliaat sanoissa ja kestissä. Kaikkein rehellisten ihmisten +mielestä olivat he hävyn pään purreet, joka olikin tosi, kun +käytöksiänsä tarkasteltaviksi otetaan. Morkka-sanoja saivat he kyllä, +mutta ne vaikuttivat saman kuin hanhea vedellä valaminen. + +Koponen aina ilkkui pitkistä käsistänsä, jolla tahtoi antaa ymmärtää +viisaudellansa voivansa paljon vaikuttaa korkeain asianomaisten luona, +mutta kuinka pitkät ne olivatkin, eivät jaksaneet sysätä Ollia +valtiopäiviltä, sillä korkein oikeus vahvisti vaalin. + +Jussi Koponen ystävinensä oli vimmassa, mutta Kela naurahteli salaa, +toivoen kunnianhimon tulevan yleiseksi taudiksi, jolloin +todenperäisesti tahtoi ruveta lääkäriksi. + + + + +IX. + +Uudet toiveet ja parempi onni. + + +Tieto vaalin vahvistamisesta oli Koposelle onneton uutinen, joka ajaksi +masensi hänen ylpeyttänsä. Hän tuli alakuloiseksi, käyskenteli paljon +yksinään ja mullisteli silmiään kuin jänis paulassa. Mutta toistasen +paremman onnen toive karkoitti vähittäin katkeruuden mielestänsä ja +mies tointui entiselleen. + +Hän oli melkein paikkakunnan ainoa talonpoika, joka piti +valtiopäivä-lehteä, jota hän ahkerasti luki niin että melkein määrin +tiesi menot, joita hän selitteli oman mielensä mukaan. Kaikissa +kokouksissa piti hän pitkiä puheita valtiopäivä-toimista, joissa +hän kuulioillensa tarinoi eriskummallisimpia taruja, joita he +tietämättömyydessänsä uskoivat. Tietysti hän aina solvasi Ollia, antaen +ymmärtää itse olevansa kansan edusmieheksi soveliaimman. Hän muka +herroille sanoisi totuuden, jonka seuraukset pian tulisivat näkyviin +lain muutoksissa ja verojen halventamisessa. + +Älykkäämmät nauroivat hänen suukopuansa, mutta olipa niitä typeröitä +kyllin jotka uskoivat häntä. He pitivät häntä kovin oppineena ja +nerokkaana miehenä, joka herrainpäivillä paljon vaikuttaisi. + +Talonpoikais-säädyn edusmiehen tila on vaikea, syystä että usiammat +kotona olevat, eivätkä asiain käynnistä mitään ymmärrä. Rahvas luulee +edusmiehen voivan tehdä kaikki, senpätähden saa tämä syyn, milloin +asiat, niinkuin useasti tapahtuu, käyvät nurin. Enimmältä joukolla ei +ole varoja pitää sanomalehtiä, mutta moni varakas talonpoika, joka itse +pyrkii edusmieheksi, panee ennen rahansa turhuuteen, kuin tarpeellisiin +ja hyödyllisiin kirjoihin, joka on enemmän kuin pahoin, sillä +sivistyksettä ja tiedotta on mies julkisessa elämässä aina hompu, +vaikka olisikin luonnon herralta hyvästi varustettu. + +Näin ollen asiain, ei Koposen ollut vaikea halventaa Ollin arvoa ja +vielä helpompi oli hänen vast'edes päästä valtiopäivämieheksi, koska +hänen itse ja rikasten sukulaistensa siinä oli enin sanominen. + +Näitten toimesta saikin hän huudot tuleviksi valtiopäiviksi, sillä Olli +ystävinensä toivoi sitä, että yleisö kerran tulisi näkemään mitä jaloja +töitä hän saisi toimeen. + +Nytpä oli Koponen toiveittensa perillä ja sydämmensä sykkeli ilosta. + +Komeassa asunnossansa vastaanotti hän nyt onnentoivotuksia ylhäisiltä +sekä alhaisilta, joilla ainakin oli joitakuita toimia annettavina hänen +haltuunsa. Pappi tahtoi kirkkoherran paikkaa, lukkari palkan +korotusta, suntio kaksi kolehtia vuotisesti, lapsen-muori eläke-rahaa, +Pekka Kettunen mieluistansa maamittaria, Kakkuri kalastusoikeuden +kaikissa vesissä y.m. Mutta usiammat tahtoivat mielensä mukaista +päätöstä riita-asioissa, jotka olivat ylioikeudessa. Koponen teki +muistokirjoituksen, luvaten laittaa kaikkien toivon mukaan, sillä hän +muka nyt oli se mies jonka kädessä valta oli. + +Vaimonsa varustamana saattoivat hänen Kakkuri, Kettunen ja +Sammaltaja-Jukka ensimäiseen kestikiivariin, jossa eromalja +hurra-huudoilla tyhjennettiin ja Koponen matkusti pääkaupunkiin. + +Omistamatta syvempiä tietoja kunnallisasioissa, miten +talonpoikaissäädyn esimiehet tavallisesti, arveli Koponen ensin täällä +olevan saman kun kotona pitäjän kokouksissa, joissa rovastin siipein +varjon alla voi ladella mitä pilaa hyvänsä. Hän siis rupesi +haastelemaan yhtätoista vaikka ei ensinkään puhelias ollut, josta +syystä siitä syntyi loru, joka suuresti nauratti toisia, mutta toisia, +jotka säädyn arvosta huolta pitivät, suututti ja saatti hänelle +kiivaita muistutuksia. Hän siis arveli vaiti-olemisen vastaseksi olevan +parhaan. Mutta jollakin tavoin tahtoi hän vetää huomiota puoleensa, +jonka vuoksi hänen keskustelujen aikana nähtiin liikkuvan istuimien +välillä perustuslait kädessä kumppaniansa neuvomassa, siksi kunnes eräs +vapaamielinen kumppani tästä häntä hyvästi niisti, käskien hänen +perustuslakinensa mennä hiiteen. Nyt oli toivonsa kahdessa +vapaamielisessä ehdotuksessa, jotka ystävänsä Kela nerokkaasti oli +kokoonpannut. Nämä luki hän äänin ja ne voittivat vapaamielisten +suosion; mutta vanhalla-olijoita oli säädyssä enemmän, josta syystä +ehdottajan mielestä oli paras yhtyä heihin, jos mainetta olisi +saavutettava. + +Ollen kavala-luontoinen, huomasi lahkokunnan johdattaja helposti tämän +omaisuutensa ja käytti siis häntä kumppaniensa luona tiedusteliana. +Tässäpä oli Koponen mies kohdallansa. Hänen sukkeluutensa ymmärsi +johtaja ansion mukaan arvata, jonka vuoksi hän valittiin moniaan +erityisen toimikunnan jäseneksi. Tämäpä kutkutti turhamielisyyttänsä ja +sitä soittivat ystävänsä kotipaikalla kummalliseksi ja suuriarvoseksi. + +Valtiopäivätoimensa olivat siis halpa-arvoiset, eivätkä juuri +kunnialliset, mutta se ei estänyt häntä kotona toimistaan hävyttömästi +kehumaan. Eräässä tärkeässä asiassa tuli onni tässä kohden hänelle +avuksi. + +Raivolan kihlakunta oli kauan ollut epätasaisesti rasitettu +sotamies-ja'on suhteen, jota jo monet herrainpäivät oli koetettu +parantaa. Ollin toimista oli ojennus päätetty, mutta ei toimeenpantu +ennenkuin nyt, jonka tähden asiasta tietämättöminä luettiin tämä +Koposen ansioksi, vaikka hän siinä oli ihan osaton. Samoin pari +muutakin paikkakuntaa koskevaa asiaa. + +Mutta tätäpä Koponen ei huolinut ilmoittaa. Pääkaupungista tultuaan +olivat käytöksensä ja tapansa entistä vieläkin ylpeemmät. Näistä +asioista saneli hän kerran eräässä seurassa ilkkuen ja kerskuen näin: + +"Veikot! Siitä saatatte olla vakuutetut että tämä asia maksoi mulle +sekä vaivaa että työtä. Se oli papiston ja vapasukusten juonien kautta +menemisillään vallan mitättömiin. Mutta minäpä kävin kunnioitettuin +veikkoini reivi P:n ja pispa H:n luokse, joita rääväsin niin jäykästi +ett'eivät tohtineet vastustaa asiaa. Kun asia tuli päätettäväksi, +nousin minä pitämään pitkää puhetta, jossa julkisesti näytin minun +väitösteni totuuden, niin että kaikki huusivat 'hyvä'. Ruhtinas +nyökäytti päätään sanoen: 'Jussi Koponen puhui totta;' ja sepä naula +veti. Sen sanon teille kunnon veljet, että pääkaupungissa ei kelpaa +ujosteleminen. Kerran pyysi Ruhtinas neljäsataatuhatta markkaa +palkanlisäystä. Kaikki olivat vaiti aivan kun olisivat saaneet suunsa +vettä täyteen; sillä ei kukaan muka tahtonut Ruhtinasta vastustaa. +Minäpä mietiskelin vähän asiaa, nousin ja vastustelin sellaista +pyyntöä, joka mielestäni oli hävytön. En nyt itsekään muista mitä +silloin sanoin, sillä olinpa hyvin kiivastunut, mutta sen selvästi +muistan, että kun pitkä puheeni oli loppunut, huusivat melkein kaikki +läsnä-olijat 'hurraa' ja Ruhtinas vaalistui nähtävästi. Illalla tuli +perintö-ruhtinas minun luokseni, pyytäen minua ei olemaan niin jyrkkä +sanoissani, mutta minäpä sanoin hänelle päin silmiä olevani todenpuhuva +kansan-mies. Myöskin annoin hänen ymmärtää olevani sen verran +varallinen, etten lahjoja tarvitse. Alussa näkyi hän vähän häpeävän, +mutta sittepä antoi mulle kättä sanoen harvoin kohdanneensa niin +rehellistä miestä. Nyt me ollaan parhaimmat ystävät mailmassa, sillä +suuret toisenaan pitävät paljon siitä, joka hirviää rehellisesti puhua +suunsa puhtaaksi." + +Tälläisiä tarinoita tarjoi Koponen kotomiehille kaikissa kokouksissa, +jossa tuhmimpia oli saatavilla. Pekka Kettunen seisoi aina sivullansa +kopasten "amen" suurilla saappaillansa. Sammaltaja-Jukka huusi: +hy-hy-hy-hyvä. + +Moni uskoi Koposta niinkuin Isämeitää ja piti häntä kunnon miehenä, +mutta nerokkaammat talonpojat pilkkasivat häntä. Sellaisten +läsnäollessa käyttikin hän toista lausetapaa, sillä olihan se kavala +koiransilmä, joka kyllä tiesi kenen kanssa hänen oli tekemistä. + +Kuitenkin pääsi Koponen vielä monet valtiopäivät edusmieheksi. Mutta jo +varhain huomasivat kotomiehet hänen oikean arvonsa olevan: Kotona +suupaltti, herrainpäivillä hylky; sillä kansa ei kauan pety. + +Eikä Koposesta milloinkaan muuta tullut kun halveksittu hylky, sillä +toimiensa perustussyy oli kunnianhimo. Avullisen hyvä pää hänellä tosin +oli, mutta kahta valtiopäivämiehen omaisuutta häneltä puuttui, +nimittäin: _rehellisyys ja taito_. Hän kyllä yritti olla kansan mies, +mutta unohti aina yhteisen hyvän, jos odotettavana oli valoa armon +auringosta ylhäisiltä istuimilta. Ollen hallituksen nöyrä renki +muistettiin häntä usein palveluksistansa toimikuntia asettaissa. Tämä +oli sulonen voide kunnianhimollensa, joka usein pääsi näkyviin. +Rikasten sukulaistensa kera oli käytöksensä kotipaikalla kärsimätön. +Hän vaati vertaisiltansa täydellistä alamaisuutta ja muistutti joka +tilassa oman itsensä olevan sen kultasen vasikan, jota tulisi kumartaa. +Onneton se, joka rohkeni vastustaa hänen ylpeyttä, sillä miehellä oli +nyt pitkät kostoa vaativat kädet, jotka laittoivat vähemmän varallisen +vaivoihin ja lopulliseen perikatoon. + +Koponen sanotusta syystä ei milloinkaan olisi tullut +valtiopäivämieheksi, jos joka mies olisi saanut huutaa, mitenkä jo +ennen olemme muistuttaneet. Nyt se seikka oli helppo, koska asia oli +muutamain mahtavain hallussa. Että hän aina vast'uudesta valittiin, +vaikutti monessa, joka ei tarkemmin tietänyt asiaa, vaan piti häntä +kunnon miehenä, jolla muka olisi yleisön yhteinen luottamus. + +Mahtavain ystäviensä kautta teki Koponen mahdollisensa vahvistaen tätä +luuloa yleisössä. Lähimpäin ystäviensä antoi hän salaisesti ymmärtää, +että se muka korottaisi arvoansa, jos koti-miehiltänsä saisi sopivan +kunnia-lahjan. Kulungista vastaisi hän kyllä itse, kun vaan kaikki +kävisi salassa. + +Puoleksi lausutut sanat ymmärsivät ystävät. Jonkun ajan kuluttua +luettiin julkisessa sanomalehdessä seuraava: + +"Raivolan käräjäpaikassa vietettiin tämänkuun 4:nä päivänä kaunis +kansanjuhla, sillä kihlakunnan yleisö oli kutsunut arvostetun ja +kuuluisan edusmiehensä, Jussi Koposen, yhteisillä varoilla +toimitetuille pidoille, jolloin tuomari kunnan puolesta kunnioitetulle +edusmiehelle lahjoitti kalliit hopeaiset teekalut. Tämä piti pidemmän +kiitospuheen, joka osoitti todellista puheliaisuutta, joka on +kunniallisen talonpojan syntymä-lahja. Pitoja kesti kappaleen yötä ja +niissä oli paikkakunnan vallasväkeäkin, jotka kyllä kauvan muistavat +tämän sivistyneen ja vapaamielisen rahvaan kauniin työn". + +Luettuansa tämän uutisen, nauroivat Koposen säätykumppanit kaikissa +maan äärissä, mutta suurin yleisö ajatteli ja sanoi: Jussi Koponen +lienee kunnon mies; sellaisiahan ne kaikki valtiopäivämiehet pitäisi +olla. + +Vähittäin rupesi Koposen arvo kotopaikalla nähtävästi halvenemaan, +sillä valitukset, että hän tuhlasi yhteisiä varoja, kävivät aina +julkisemmiksi. + +Mies näkyi kaikkein silmissä oikeassa muodossaan; tämä häntä huoletti. +Hän siis päätti heittää valtiopäivämiehen raskaan takan, josta samoin +kuin vaivoistansa oli saanut kiittämättömyyttä ja mielipahaa, mutta se +heittäminen oli tehtävä loistavalla tavalla. + +Täksi tarpeeksi otti hän pääkaupungista kaksi suurta hopea pikaria +mukaansa kotia. Nämät antoi hän ystävillensä, joitten oli niihin +toimittaminen sopiva kirjoitus, jonka tehtyä pikarit hyvin täytetyistä +velvollisuuksista yleisön kiitollisuuden osoitteeksi toimitettavissa +loppu-pidoissa annettaisiin Koposelle. Kunnia-lahjan syntymä oli +pidettävä salassa. + +Nyt lähetti Koponen kutsumuksia Koivulaan, jossa soisi näkevänsä +ystäviänsä ja saavansa kiittää heitä yleisestä luottamuksesta, jota +kauan oli nauttinut, mutta josta nyt sanoi tahtovansa luopua, sillä +aikomuksensa muka oli vast'edes elää yksinäisyydessä ja rauhassa. + +Tullut oli juhlallinen päivä. Vieraita täynnä olivat Koposen komean +talon kaikki suojat. Hyväin kestien pitäjällä aina on paljon ystäviä ja +siihen saa lukia luottaa, että kestit kaikin tavoin olivat oivat. +Kaikissa kulmissa juotiin ja iloisesti tarinoittiin. Isäntä nosti +lasinsa pitäen kiitospuheen ennen sanottuun suuntaan. Siihen vastasi +rovasti antaen suuret hopeapikarit, joka antoi syytä pitää pitkän +ylistyspuheen Koposen kunnallis-avuista ja luonteista, jotka hän asetti +maan parhaimpien rinnalle. + +Koponen nousi, otti toisen pikarin, aikoen vieläkin vastata +kiitos-lauseilla; mutta yht'äkkiä lankesi hän ta'apäin ja oli -- +kivi-kuollut. Lääkäri sanoi hänen kuolleen verihalvaukseen +ylenpalttisen kunnianhimon seurauksesta. + + + + +X. + +Talonpoikaisille lukioilleni. + + +Veikot, ystävät! Edellisessä on kuvattu henkilöitä ja tapauksia, joilla +varmaankin on vertaisiansa rakkaassa kotimaassamme. Tästä näemme että +rehellisyys kestää kauvimman ja myöskin, miten tarpeellista maamiehelle +on, hankkia valistusta ja tietoja kaikissa, kuntaa ja valtiota +koskevissa asioissa. Syystä me valitamme herrojen rasitusta, mutta +suureksi osaksi se on oma vikamme, jos vaan rehellisesti tahdomme +itsiämme koetella. Me pidämme murhetta moninaisista, mutta unohdamme +yhden tarpeellisen: toimittaa itsiämme kunnollisiksi kansalaisiksi. +Talonpojan ollessa nykyisellä halvalla valistuksen kannalla, pysyy hän +aina mahtavien käsissä rättinä, jota mielin mukaan pusertavat. Tästä +syystä meidän valtiopäivillä talonpoikais-sääty, verrattuna toisiin, on +niin halpa-arvoinen, että sen oppimattomuutensa vuoksi on antauminen +taitavampien herrojen käsiin, jotka johdattavat heitä sivupoluille, +jota eivät huomaa ennenkuin on myöhä. Aivan samasta syystä pappi ja +vallesmanni maalla tekevät ympäristönsä kanssa melkein oman mielensä +mukaan. Siis heittäkäämme niskoiltamme tuo hengellinen ja maallinen +rasitus; mutta jos sen tehdä tahdomme, niin suosikaamme hellästi ja +lemmellä _kansakoulua_. Se on kunnallisruumiin hengellisesti ja +maallisesti hyvin-jaksamisen ensimäinen ehto. Tätä todella muistakaamme +ja kasvattakaamme lapsiamme selvästi tietämään vapaan kansalaisen +oikeudet sekä velvollisuudet, sillä + + Tieto, taito yksinään + Miehen miehistyttää, + Milloin sotia pitää. + Taidoton ei milloinkaa + Pysty maataan puolustamaan. + Valistus tuo jalon mielen, + Miehestä saa kunnon miehen. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Valtiopäivämies eli Kunnianhimo, by Pehr Thomasson + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALTIOPÄIVÄMIES ELI KUNNIANHIMO *** + +***** This file should be named 34090-8.txt or 34090-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/3/4/0/9/34090/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/34090-8.zip b/34090-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..b8b68b7 --- /dev/null +++ b/34090-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..8869153 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #34090 (https://www.gutenberg.org/ebooks/34090) |