diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 34087-8.txt | 3710 | ||||
| -rw-r--r-- | 34087-8.zip | bin | 0 -> 76482 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 3726 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/34087-8.txt b/34087-8.txt new file mode 100644 index 0000000..a229d00 --- /dev/null +++ b/34087-8.txt @@ -0,0 +1,3710 @@ +Project Gutenberg's Muutaman työmiehen elämän-vaiheet, by Pehr Thomasson + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Muutaman työmiehen elämän-vaiheet + eli Orjuus Ruotsissa + +Author: Pehr Thomasson + +Release Date: October 16, 2010 [EBook #34087] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUUTAMAN TYÖMIEHEN ELÄMÄN-VAIHEET *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +MUUTAMAN TYÖMIEHEN ELÄMÄN-VAIHEET + +eli + +Orjuus Ruotsissa + + +Kirj. + +PEHR THOMASSON + + +Porvoossa, +G. L. Söderström'in kustannuksella. +1864. + + + + +I. + + +Rakas lukijani! Tässä kirjaisessa tahdon jutella oman +elämä-kertomukseni, ja niinmuodoin pitää minun aluksi mainita +joitakuita äitivainaaltani saatuja tietoja syntymäperästäni ja niistä +tapauksista, jotka kuuluvat lapsuuteni ensimmäisiin vuosiin. + +Äitini oli urhollisen, Suomen sodassa 1809 kaatuneen, sotamiehen tytär. +Hänen ainoa veljensä tuli isän siaan virkaan. Ei paljon aika +kulunutkaan, ennenkuin enoni meni naimisiin ja otti sotamiehen töllin +hallitaksensa, josta seurasi että äitini täytyi lähteä palvelemaan. Hän +oli nyt yhdeksäntoista vanha ja muutoin kaunis ja iloinen nainen, +rakastettu ja arvossa pidetty kaikilta, jotka tunsivat hänen siivon +käytöksensä. Sen tähden pääsi hän palvelukseen rikkaan talonpojan tykö, +jossa hän vähän ajan kuluttua tuli ystäväksi pojan kanssa. Siitä +ystävyydestä sytty rakkaus, joka oli syy minun syntymiseeni ja +niinmuodoin myös kaikkiin niihin kirkkaisiin ja synkeisiin päiviin, +joita olen elänyt. Kuin isäntä sai tietää asian laadun, nousi talossa +hirmuinen meteli. Äitini kutsui hän kahdenkesken puheillensa ja lupasi +pyhästi, että jos hän tahtoisi pitää totuuden salaisena ja ottaa +rengin, jota hän jo oli siitä puhutellut, miehekseen, niin hän antaisi +heille hyvän töllin ja vielä rahojakin, tarpeellista omaan leipään +rupeevaisille. Äitini oli kuitenkin liian rehellinen suostuaksensa +semmoiseen neuvoon, jonka hän ylönkatsoi, vaikka isäni oli kyllä +häpeämätöin sitä puolustamaan. Paljon keskusteltua, ajettiin äitini +vihdoin viimein talosta pois ja kiellettiin siellä enään itseänsä +näyttämästä. + +Surun nuoli sydämessä ja hävyn puna poskilla, palasi hän veljensä tykö, +joka otti hänen vastaan kirosanoilla, ehkä surkutellen sisarensa tilaa, +jota hän koitti huojentaa niin paljon kuin voimansa myöden antoivat. +Hänen vaimonsa oli myös ystävällinen ja surkutteli sydämmellisesti +miehensä onnetonta sisarta, jonka hän mielellään otti vastaan vähäiseen +mökkiinsä. Täällä synnyin minä kylmän-koleena syyspäivänä v. 1810. Eno +otti toimittaaksensa minua kasteesen, jossa kuitenkin oli monta +vastusta, sillä vaimonsa oli siinä tilassa kipee, eikä kukaan muu +mielellään tahtonut olla sylikummina äpärälle. Hän kuulusteli monessa +paikassa, vaan jokainen oli siinä tilassa estetty. Vihdoin viimein +vihastui hän vähä, pisti minun nahkaseen reppuun ja kantoi itse minun +pappilaan. Pruustinna oli niin hyväntahtoinen ja kantoi minun ristille, +jossa pantiin Thore nimekseni äidinisän jälkeen, joka oli ollut +oivallinen mies aikanaan, jota myös minustakin toivottiin. + +Äitini meni vielä kerran isäni tykö ja anoi liikuttavilla sanoilla +häneltä vähää apua onnettomuudessaan, mutta kaikki hänen rukouksensa +olivat turhaan; isä oli kova ja liikuttamatoin kuin jylhä-kallio. + +"Sinun pitää haastattaa se helvetin konna," sanoi eno. "Jätä asia vaan +minun haltuuni, niin minä hänen vien Pontius Pilaatuksen tuomion alle, +jossa minä hänen lämmitän kun hiljan kuoritun hanhenpojan." + +"En," vastasi äitini, "käyköön kuinka hyvään, vaan hänen kanssansa +käräjille mennä ja siellä seisoa ihmisten pilkkana, en minä millään +kurin taida; johan minä häpeisin itseni kuoliaaksi. Ilman sitä olis +hyöty siitä vähäinen, sillä lain jälkeen en saisi muuta kuin +viisitoista taikka kaksikymmentä riksiä ruokkoa pojan alaikäisenä +ollessa. Tosiaan sitä siinä olis yltä kyllin minulle, vaan kuin hän, +joka ryösti viattomuuteni ja omantuntoni rauhan, taitaa olla niin julma +ja kieltää minulta sen, niin tahdon koittaa tulla omin neuvoin aikaan. +Jumala ainoastaan tietää kuinka syvästi olen petetty, ja toivon että +hän myös auttaa minua kantamaan köyhyyden takkaa. Minä tahdon tehdä +työtä ja rukoilla; sydämmestäni rukoilla hänenkin edestänsä, joka on +kunniani saastuttanut. Se päivä on kyllä vielä tuleva, jona hän saa +katua käytäntöönsä minua kohtaan. Älköön vaan tulko liian myöhään." + +Se oli hänen järkähtämätöin päätöksensä, jonka hän uskollisesti piti +kuolema-päivään asti, vaikka enoni teki mitä taisi saadaksensa häntä +siitä luopumaan, sillä sammuttamatoin viha oli syttynyt hänen povessaan +sitä rikasta talonpoikaa vastaan, joka hänen sisarensa oli häväissyt. + +Kuitenkin asumme me nyt sotamiehen töllissä. Aikaa päälle olivat äitini +ja enoni vaimo hyvät ystävät, ja kaikki kävi niin hyvin, kuin sitä +siinä tilassa sopi toivoa, mutta vähitellen nousi vähäinen riita heidän +välillään, joka viimein muuttui suoraksi eripuraisuudeksi. Mökki tuli +vähäisemmäksi ja vähäisemmäksi. "Portto kakaransa kanssa oli aina +tiellä." Eno koitti rakentaa rauhaa ja sopua, jossa koitoksessa hän +myös ajaksi menestyi; vaan ainoastaan niin, että viha vähän ajan +perästä taasen syttyi vielä kauhiampaan liekkiin. Monta katkeraa +pisto-sanaa sai äitini pitää hyvänään. Kuitenkin piti hänen olla vaiti +ja kärsiä. + +Sillä tapaa kului talvi ja kevät läheni. Veljensä avulla rakensi äitini +huoneen metsään, vähän matkaa sotamiehen töllistä. Semmoisen huoneen +taitaa köyhäkin hankkia, ilman suurta rasitusta. Mäen vieruun kaivetaan +kuoppa, kuinka suuri hyvänsä, niin saadaan oitis kolme seinää, neljäs +seinä taas tehdään kivistä. Sitten pannaan pieniä puita ruoteiksi, +jotka peitetään tuohilla ja turpeilla. Meren puolelle jätetään pieni +läpi akkunaksi, jos varat myöden antavat sen lasilla täyttää, muutoin +se tukitaan laudan palasella, joka joka kerta nostetaan pois kuin +luolaan valoa tahdotaan. Huonekalut ovat myös yksinkertaiset. Yhteen +nurkkaan pannaan muutamia laakeita kiviä, kattoon tehdään räppänä, niin +on takka valmis. Maata parempaa laattiaa ei tarvita. Kalliimmaksi +kaikista tulee ovi, jonka pitää olla laudoista, ja ilman sitä vielä +tarvitsee linkun ja sarannot, ennenkuin se on jotensakaan sovelias. +Tässä tilassa se kuitenkin tuli jotenkin halvaksi, sillä enoni oli +hätätilassa sekä seppä että nikkari. + +Aivan monta senkaltaista asumusta löytyy Ruotsissa, ja moni ihminen +pitäisi itsensä onnellisena, jos hän olis semmoisen asumuksen omistaja. + +Meidän mökkimme tuli pian valmiiksi ja myös jotenkin avaraksi, sillä +joka seinä oli kahdeksan kyynärän mittanen. Muutossa ei liion kauan +viivytty sillä tavaroita ei ollut muuta, kuin yksi arkku, sänky, kaksi +pientä pataa ja muutamia savi-astioita. Paras, vaan kuitenkin +vaivaloisin kapine, olin minä, ja viimeseksi muutettiin minä äidin +sylissä uuteen asunto-paikkaamme. + +Äitini oli aivan iloinen. Hänellä oli nyt koto, jossa hän taisi olla ja +tehdä mitä itse tahtoi, ilman että hänen töitänsä pilkattiin ja +irvisteltiin. Sentähden tekikin hän työtä aivan ahkeraa, elättääkseen +itseään ja minua, jota hän sydämmellisesti rakasti, ehkä minä vasten +tahtoani olin syy hänen köyhyyteensä ja kärsimiseensä. Hän osasi +kehrätä ja ommella, ja sai myös tarpeeksi työtä lähimmäisestä kylästä. +Työllä saatiin kalaa, leipää ja perunoita; metsästä saatiin puita +kylliksi, niin ettei meidän tarvinut kärsiä nälkää eikä vilua. Yksi +asia kuitenkin suretti äitiäni; hänen täytyi jättää minun yksistään +kotia, joka kerta kuin hän meni kyliin työtä ja ruokaa hankkimaan. +Senkaltaisissa tapauksissa laski hän minun sänkyyn, jossa sain kuluttaa +aikani miten paraiten taisin sillä aikaa kuin hän oli poissa, joka +välistä kesti koko päivän. Niin kauan, kuin en vielä osannut kävellä, +kävi se jotenkin hyvin päinsä, vaan sitten tuli enemmän murhetta ja +vaivaa. Äitini poissa ollessa, käänsin minä kaikki, mitä asumuksessa +oli, ylös ja alas. Erinomattain veti rukki minua puoleensa, joka ei +jäänytkään koskaan minulta rauhaan. Yhtenä päivänä, kuin äitini taas +oli kylässä, kaasin minä sen takkaan, niin että hiulu meni rikki. +Senjälken äitini aina sitoi minun sängyn jalkaan pienellä nuoralla, ja +siinä sain olla siksi kuin hän palasi. Ainoastaan hänen asijoilla +ollessaan täytyi minun olla sillä lailla sidottuna. Kuin hän suvella +kävi ulkotöissä, pääsin minä aina mukaan. Kerran ei kaukaa käynyt, +ettei henki minulta mennyt tämän seuranpidon tähden. + +Me olimme nyt toukokuun loppupuolella. Äitini istutti perunoita +kaskeen, joka oli kaukana synkässä metsässä. Minä olin jo kolmen vuoden +vanha ja pyörin toimeliaana hänen ympärillänsä, hänen työtä tehdessään, +jossa myös tavallani koetin auttaa häntä, ehk'ei koko toimeni muuksi +hyödyttänyt, kuin sekoitukseksi. Päivä oli kovin kuuma ja minä nukuin +sentähden pian likellä olevan kiven päälle. Äitini kantoi minun oitis +metsään ja pani minun siellä lepäämään lehtevän koivun alle, ja palasi +taas työhönsä. Viimein rupesi minun pitkä uneni aatteluttaan häntä, ja +sentähden lähti hän myös minua herättämään. Mutta kuin hän tuli +paikalle olin minä jo -- kadonnut. Hän huuteli minua nimeltä; haki +minua joka taholta metsää; haki koko päivän ja vielä yönki, siksi kuin +hän vihdoin viimein pyörtyneenä vaipui maahan. Virvottuansa rupesi hän +uudestaan hakemaan, vaan kaikki turhaan. Viimen meni hän kirkon kylään +ja kertoi siellä tapauksen. Siellä häntä yhteisesti lohdutettiin sillä +ilahuttavalla vakuutuksella, että sudet jo olivat minun syöneet, jonka +tähden hänen pitäisi kiittää Jumalaa. Suuttumattomilla rukouksillansa +sai hän kuitenkin koko joukon ihmisiä ko'olle, jotka jahdilla lähtivät +hakemaan sitä kadonnutta lammasta. Kuin he olivat hakeneet kaksi +päivää, löysivät he minun viimein tiheessä pensikossa, melkeen nälkään +nääntynynnä, sillä se oli neljäs päivä hukassa oloani. Äitini tuli +melkeen mielipuoleksi sulasta ilosta. Hän tukehdutti minun melkeen +hengettömäksi suutelemisillaan ja halaamisillansa, joist'ei koskaan +tahtonut loppua tulla. + +Syy äkkinäiseen katoomiseeni on helposti selitetty. Luultavasti olin +minä maannut vähän aikaa ja sitten herännyt, jonka jälkeen +unimielissäni olin mennyt metsään, josta turhaan ha'in tietä aukeelle. + +Tämä tapaus on vielä aivan hyvin sieluni muistossa, ja siitä asti +muistan minä kaikki, mitä tästä edespäin juttelen. + + + + +II. + + +Meidän mökkimme oli jotenkin kauniilla paikkaa. Kolmella taholla oli +iso hongisto, ja neljännellä kohiseva joki, jonka reunoilla kasvoi +vihantia koivuja ja leppiä. Joen pohjas puolella oli tavattoman suuri +kallion kieli. Tässäpä olikin minun rakastettu olopaikkani, sillä +kallion kukkulalta taisin minä nähdä kirkon ja paljo muuta, joka +saattoi minun ihmettelemään. Minä näin myös sotamiehen töllin, joka oli +jotenkin likellä, vaikka en koskaan saanut sinne mennä. Kirkko oli +kuitenkin se paikka, joka enemmin kaikista kiihotti uteliaisuuteni. +Äitini tosin selitti yhtä ja toista siihen kuuluvaa, mutta se ei +kuitenkaan ollut minun mielestäni tarpeeksi; minä tahdoin itse +paikkaan, asiasta selvää hankkimaan. + +"Pääset kyllä sinne, jahka minä vaan ehdin saamaan sinulle uudet +vaatteet," vastasi äitini. + +Kauan aikaa kului ennenkuin tämä tapahtui. Varamme olivat jotenkin +vähäiset, vaan oikeaa hätää emme kuitenkaan kärsineet. En minä vaan +taida muistaa koskaan ruokaa pyytäneeni, saamatta kuitenkin kalaa ja +leipää. Meidän maamökkimme ei myöskään ollut niin ikävä kuin joku +kukatiesi luulee. Suvella oli se vilpeä, talvella lämmin, jonka tähden +metsää tulee kiittää. Aurinko kurkisti aina ystävällisesti alas katossa +olevan lasin läpitse, sillä täällä hän ei koskaan nähnyt muuta kuin +järjestystä ja puhtautta. Äitini oli ahkera kuin muurahainen. Rukki +hyrisi koko päivän ja vielä ison aikaa yötäkin. Joka pyhä meni hän +kirkkoon; silloin toi hän aina ruokaa seuraavaksi viikoksi ja minulle +vähäisen nisu-leivän. Kotio palattuansa oli hän melkeen aina +surullinen. Silloin istui hän tavallisesti sänkyyn, huokasi syvästi, +jonka jälkeen hän lauloi tunnollisella ja kauniilla äänellä. +Laulustansa näkyi aivan selvästi sydämmensä hyvyys; sillä sekä +surussaan että iloissansa ihminen laulaa senkaltaisia lauluja, jotka +johonkin määrään ovat saman muotoisia, kuin sydämmensä laatu. Suru +mielin valitti hän että oli tullut hyljätyksi vaikka hänellä oli +tunnollinen sydän, vaan nöyryydellä kantoi hän pilkan ja hävyn, jonka +alaiseksi toisen tunnottomuuden kautta oli tullut. Sydämmessään antoi +hän anteeksi sille, joka oli syy kaikkiin hänen kärsimyksiinsä. + +Äitini oli minun mielestäni kaunis, vaan ei koskaan niinkuin +laulaessansa. Hänen suuret vaaleensiniset silmänsä valoivat kyyneleitä +ja kasvonsa loistivat sanomattomalla kirkastetulla valolla. Varmaan oli +hän aivan jumalinen, sillä ehtoin aamuin rukoili hän kauan polvillansa +sängyn vieressä. Hän opetti myös minun varhain rukoilemaan Jumalaa. +Joka ehtoo, ennenkuin nukuin, sain lukee ja senjälkeen kuulla +joitakuita neuvoja, kireitä ja kovia, jos päivällä olin ollut +tottelematoin ja paha, vaan lempeitä ja anteeksi antavia jos olin ollut +hyvä. + +Niin kului aika matalassa mökissämme, levollisesti ja hiljaa, niinkuin +kuu valaisee unen helmassa olevaa laksoa. Harvoin tuli meille joku +vieras muuta kuin leikkuu aikana, koska äitiäni tahdottiin +päivämieheksi. Tämä tapahtui vaan kovimmassa hätätilassa, sillä ihmiset +ei tahtoneet häntä mielellään työhön "kakaran" tähden, jonka he myös +pelkäsivät saavan ruokaa, -- aivan turha pelko, sillä minä en koskaan +saanut seurata myötä silloin, kuin hän oli vierasten työssä. "Ei sinun +pidä olla heidän pilkkanansa," sanoi hän ja telkesi minun sisään, +syvästi huoaten. Ainoa vieras, joka jotenkin useen kävi meitä +katsomassa, oli enoni. Tavallisesti tuli hän kerran viikossa ja viipyi +enemmän aikaa. Hän oli aina iloinen ja lystillinen. Minä istuin hänen +polvellansa, ja kuultelin mielelläni niitä tarinoita, joita hän tiesi +jutella viimeisestä kokouksesta. Ennenkuin hän lähti kotia, antoi hän +tavallisesti minulle rahan ja joskus myös tolvan äidilleni. Usein sanoi +hän äidilleni, että minä olisin kerjuulle pantava; mutta äitini ei +koskaan tahtonut suostua siihen. "Ei ylpeys köyhälle sovi," sanoi eno. +"Sanopa mitäs tahdot, vaan ei hän minun eläissäni kerjuulle pääse," +sanoi äitini; ja siihen loppui heidän riitansa. + +Viisi vuotiaana sain minä vihdoin viimein uudet vaatteet, niin että +pääsin kirkkoon, joka kauan oli ollut korkein toivoni. + +Se oli yhtenä sunnuntaina alku-keväästä, ja ilma oli niin ihana kuin se +joskus keväällä on. Aurinko valaisi ja lämmitti puitten nuoria lehtiä, +ja kaikki ilmoitti rakkautta ja riemua, lakson kukasta aina metsän +lintuisiin asti, jotka tuhansilla eri äänillä ilmoittivat riemunsa sen +hiljan tulleen kevään ylitse. + +Äitini rinnalla kävelin minä metsän läpitse, mielihyvilläni niinkuin +visertävä leivonen. Pian tulimme maantielle ja kirkkoon, joka oli vaan +puolen penikulmaa meiltä. Äitini tarttui oitis käsi-kynääni ja talutti +minua yhteen kirkkomaan kulmaan, jossa hän istui viheriäisen haudan +päälle. "Tässä lepää äitini," sanoi hän huoaten ja hajotteli muutamia +kukkia haudan päälle. Minä en voinut istua enkä seisoa; tuskin taisin +ajatella, niin pyöri päässäni kaikki, minkä näi'n. Kaiken ikäisiä +ihmisiä seisoi juhla-puvussa joukottain hautain välillä; kellot soivat +juhlallisesti; yksi ruumis toisensa perästä kannettiin hiljaa +viimeiseen lepopaikkaansa; lukkari lauloi, pappi luki, lapset ja +vaimoväki itkivät, miehet peittivät viimein haudat, jonka jälkeen +menivät kirkkoon, johon me myöskin seurasimme. + +Täällä, tämän pyhän huoneen sisässä hämmästyin minä vielä enemmän. +Urpujen pauhaavat sävelet, laulun kanssa yhtenä, saattoivat minun +vähäksi aikaa tunnottomaksi. Vähitellen aloin eroittaa aineet. Minä +ihastuin kirkon korkeaan holviin, maalattuun saarnastuoliin, kuin +myöskin pappiin, vaikka, Jumala sen tietäköön, en ymmärtänyt paljoa eli +en mitään hänen pitkästä saarnastansa. Suurimpana ihmeenä kaikista +pidin minä altaritaulun, joka osoitti Vapahtajan kirkastuksen, jota +minä koko kirkonajan yhtämittaa katselin. Vapahtajan kuva pyhässä +kirkkaudessansa oli minun silmissäni elävä. Minä näin selvästi kuinka +Hän liikkui ja kuinka lempeästi ja siunaten Hän katseli seurakuntaansa. +Sitä näköä en koskaan voi unhottaa, ja tosiaanki minä siitä asti lui'n +rukoukseni suuremmalla hartaudella kuin ennen. + +Kotio tultuamme oli äidilläni moneksi päivää työtä selityksissä mitä +kaikki, joita olin nähnyt ja kuullut, merkitsi. + +Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kirkonmeno, jossa olin äitini kanssa, +ja sen tähden ei se koskaan taidakaan mielestäni kadota. + +Koko suven oli äitini kivuloinen. Hän kalvastui päivä päivältä. Rukki +hyrisi vähemmän ja hän luki enemmän Uutta Testamentia. Viimein ei hän +enää jaksanut nousta vuoteelta, eikä hän myös taitanut syödä leipää, +jollei sitä vedessä liotettu. Minä holhosin häntä niin hyvin kuin +taisin, joka holhoominen kuitenkin olisi ollut aivan puutollinen, jos +en olisi saanut apua enoni vaimolta. Se eripuraisuus, joka oli ollut +hänen ja äitini välillä, oli jo vallan kadonnut. Hän toi joka päivä +meille vähä maitoa; jota ainoastaan äitini nyt enää taisi nauttia. + +Tauti oli varmaanki kova, sillä minä nä'in surulla hänen kärsivän +sanomattomasti. Kuin vaivat huokenivat, puhui hän aina ystävällisesti +ja varoitti minua Jumalaa pelkääväiseksi ja ahkeraksi sekä +tottelevaiseksi enolleni, joka oli luvannut ottaa minusta vaarin, jos +äitini kuolisi, joka oli aivan luultava asia, sillä hänen voimansa +olivat rauvenneet, köyhyyden ja vaivain kanssa taistellessa. Yhtenä +ehtoona, kuin olin kontannut hänen viereensä vuoteelle, otti hän +vähäisen bernsteinisen ristin, jonka hän mustassa pumpuli rihmassa +kantoi kaulassansa, ja pani sen minun kaulaani. Sitten veti hän minun +sydämmensä tykö vapisevilla käsillänsä, ja minä tunsin muutamia suuria +kyyneleitä tippuvan kasvoilleni. Tavallisuuden mukaan lu'in minä +ehtoorukouksen ja nukuin. Kuin seuraavana aamuna heräsin, koetin minä +turhaan herättää häntä; hän oli kuollut. + +Minä riensin paikalla enoni tykö, ilmoittamaan tapausta. Kahdeksan +päivää sen jälkeen saatoin minä hänen hautaan, saman kummun alle, jonka +päällä hän viimein oli istunut, kuin kävimme kirkossa. Olkoon hänelle +keveät mullat ja siunaus hänen muistollensa! + + + + +III. + + +Raskasta on jäädä äidittömäksi kuuden vuoden vanhana, vaan vielä +katkerampaa, kuin ei ole isää, johonka taitaisi turvata, niinkuin minun +kanssani oli laita. Minä surin äitiäni katkerasti, vaikken +lapsuudessani saattanut täydellisesti käsittää onnettomuuteni täyttä +avaruutta. Tässä tilassa surin minä enemmin sitä, ett'ei kellot soineet +kuin äitiäni kannettiin hautaan. Minä kysyin enoltani mikä siihen oli +syynä ja sain seuraavan vastuun: + +"Ei äitis käynyt viimeis vuonna Herran ehtoollisella -- se oli +kivuloinen, ihmis raukka -- ja sentähden pappi esti soittamisen; niin +hän kuitenkin sanoi; ehkä minä luulen oikean syyn olleen aivan toisen; +ei äitisi tehnyt 'päivätöitänsä pappilaan,' eikä myös maksanut pääsiäis +rahaa viimeis vuonna; vielä vähemmän häneltä jäi lehmää, joka papille +tulee hautaamisesta. Siitä syystä pappi esti kellojen soiton. Niin hän +tavallisesti senkaltaisissa tekee." + +En kyllä käsittänyt niiden sanain oikeaa sisälle-pitoa, mutta ainakin +vaikuttivat ne pahaa nuoreen sydämmeeni. + +"Älä sen päälle enää ajattele," sanoi eno. "Kellot ei tehe mitään +autuuteen." + +Se oli minunkin tarkoitukseni; mutta tapaus harmitti minua kuitenkin, +sillä minun mielestäni se oli vääryys äitini muistolle. + +"Pojan on asia panna pitäjälle kerjään. Ei meillä ole varoja häntä +enempää ruokkia; se syö kuin susi." Niin sanoi enoni vaimo, muutaman +päivän siellä oltuani, ja viimein päätettiinki että minun piti lähtemän +sillä tiellä onneani koettamaan. Tämä oli kuitenkin minulle aivan +vasten-mielistä; minä valitin hätääni enolle. + +"Ei hätä hävetä käske, kiiret kauan kiinnitellä," vastasi eno. "Eihän +se raskasta ole, etkös sitä käsitä. Minä olen itse aikanani kerjännyt, +joka käy helvetin hyvin, kuin vaan vähä tottuu. Minulla on itselläni +muutamia poru-kitoja ruokittavana, ja palkka on s----n pieni, muutoin +sinä kyllä saisit jäädä kotia; nyt se on aivan mahdotointa. Minä olen +jo puhutellut Koskelan likkaa, joka ensi aluksi ottaa sinun myötänsä, +sitten se kyllä käy itsestänsä. Älä siinä nyt itke ja ulvo, poika -- +rohkia ruoan hakeepi, ujo nälkää näkeepi... Ei se sinulle ole +raskaampaa kuin tuhanelle muullekaan, jotka elävät samalla keinolla." + +Seuraavana aamuna sain minä vähäisen pussin kainalooni, ja eno saattoi +minun ensimmäiseen tölliin, josta minä sain ryysyissä olevan vähäisen +punatukkasen likan matka-kumppanikseni. + +"Hyvästi nyt, ja onnea matkalle!" sanoi eno. "Kuin sinä saat pussis +täyteen eli suutut mailmalle taidat tulla kotio, jonne aina olet terve +tultuasi, vaikka ämmä joskus ärisee." + +Niillä sanoilla käänsi hän minulle selkänsä ja meni tiehensä. + +En minä edes tahdo koettaa kertoa mieli alaani sillä hetkeä. Päässäni +kaikki kävi ympäri ja sydän tytky kuuluvasti. Kaipuulla muistelin minä +niitä rauhallisia päiviä, joita olin elänyt maa-mökissämme, ja +kauhistuin niitä, joita vastaan nyt vaelsin mailman avaruudessa, ja +joita aivan vähä tahi en ollenkaan tuntenut. Katkerat oli ne kyyneleet, +jotka minä vuodatin, ja kuuluvasti itkien otin ensimmäiset askeleeni +määrätyllä tielläni. + +Tyttö, joka oli saanut minun seuraksensa, koetti lohduttaa minua. Se +oli jo kauan käynyt kerjäläisen oppia, ja vakuutti minua siitä, ett'ei +se ollut niinkään ikävää, kuin minä tyhmyydessäni luulin. "Ei meidän +tarvitse nälkää nähdä," sanoi hän ja rallitti yhtä iloista laulua, joka +vähäiseksi aikaa karkoitti pois murheeni. Kohta me tulimme jotenkin +isoon taloin. Minä aivoin pisättyä ulos, siksi aikaa, kuin hän meni +sisään; mutta se ei käynyt päinsä hänen mielestänsä. Hän oli muutamaa +vuotta minua vanhempi ja niinmuodoin myös minua väkevämpi, jonka tähden +hän tarttu käteeni ja tuuppas minun asuin-huoneeseen. + +"Mikä perhana se on, jonka sinä nyt olet saanut seuraasi?" sanoi +isäntä, joka istui pöydän ääressä ja söi. "Mökki-Liisan Thore," vastasi +matkakumppanini. "Vai niin," jatkoi isäntä, "se on niinmuodoin rikkaan +Jössen poika. Piru vieköön senkaltaiset persot, jotka ei häpee +kakaroita laittaa ja lähettää ne pitäjälle. Jos hän olisi köyhä, niin +en sanoisi mitään, mutta hän on rikkain talonpoika koko pitäjässä ja +ylpiä kuin paha henki. Hänen pitäisi itse pitämän huolen sikiöstänsä, +jos hän edes vähänkin tietää huutia. Kuinka vanha sinä olet, poika?" + +"Kuuden vuoden vanha," vastasi tyttö; sillä minä olin niin ujo ja +pelko, ett'en sanaakaan saanut suustani. + +"Hän on vähäinen kaunis poika, ja surkuteltava se on, poika parka, kuin +on äitinsä kadottanut," sanoi emäntä lempeällä äänellä. + +"Oh ja! poika on jotenkin nätti; mutta hyvä se oli että äiti kuoli, +muutoin olisimme senkin kohta saanneet pitäjälle." + +Niin sanottuansa otti isäntä hattunsa ja meni ulos, sivutteni +mennessänsä kuitenkin vihasesti katsoen päälleni. Varmaan emäntä huomas +minun olevani suruissani, sillä hän silitteli ystävällisesti poskeani +ja antoi minulle ison voikaakun. + +Voi, miten se ruoka maistui ja se hyväileminen teki hyvää sielulleni. +Minä menin nyt rohkeammasti tietäni ja totuin pian elatuskeinooni, niin +että taisin sekä puhua että vastata; ihmiset sanoivat minua jotenkin +kieleväksi. Kohta minä myös tunnettiin seurakunnassa ja kutsuttiin +Liisan Thoreksi, jonka nimen siitä asti olen saanut pitää kaikkina elin +päivinäni. + +Kerjäläisen elämällä on niinkuin kaikella muullakin sekä hupaiset että +katkerat hetkensä. Ne viimeiset olivat kuitenkin minun mielestäni +voiton puolella. Joka asumuksessa oli melkein seuraava muoto minua +vastaan: + +Joko sinä taas tulet... Ei sitten ole muuta, kuin kahdeksan päivää, +kuin olit täällä... Kerjäläiset syövät meidän kuiviin; ne sikiävät niin +pian kuin harmaat kissat... Täällä on jo tänä päivänä ollut yli kahden +kymmenen... Yksi leipä toisen perästä menee kuin lumi kuumilla +kivillä... Tällä kertaa saat vielä palaisen; vaan sitten et enää j.n.e. + +Ehkä vastaanottaminen ei suinkaan ollut ystävällinen, niinkuin +edellisestä näkyy, sain minä melkein aina jotakin. Minä en suinkaan +ollut luotu kerjäläiseksi, sillä se iänkaikkinen murina kerjäläisten +ylitse, jota sekä varhain että myöhään sain kuulla, teki aina minun +sydämmelleni pahaa. Minä rukoilin Jumalaa sydämmellisesti, että kohta +tulisin niin suureksi ja voimalliseksi, että työlläni taitaisin ansaita +elatukseni. Ruoan puolesta en kuitenkaan kärsinyt mitään hätää, mutta +sitä enemmän monessa muussa asiassa. + +Kerjäläisen isompia tuskia on yösian saaminen. Minä en vielä ollut +kaukaa vaeltanut, ennenkuin huomasin sen olevan yhdistetyn monen +vastuksen kanssa. Isoissa ja julkisissa taloissa ei koskaan tarvinnut +aatellakaan yösian saantia. Ei ne tahtoneet laittaa permantoansa +siivottomaksi oljilla eli muulla törtteellä ryysysien kerjäläisten +tähden. Vähäsemmissä ei ollut paljoa parempi. Siellä oli niin ahdas; ne +olivat itse niin monta; se oli niin sopimatointa tänä ehtoona; ne +tekivät kaljaa, leipovat tahi pesivät, ja Jumala tiesi mitä kaikkia +siellä oli tiellä. Naapurissa oli joka tilassa parempi tila, ja +sentähden neuvottiin sinne menemään, jossa sai kuulla saman lorun +kerrottavan ja vielä useampia esteitä. Useasti sain minä vaeltaa sillä +tavalla talosta taloon vielä yötäkin, ennenkuin katon alle pääsin. Sekä +sieluni että ruumiini kärsi sanomattomasti; sillä minä itkin ja kärsin +vilua, niin että koko ruumiini vapisi niinkuin värisevä haavan lehti. +Kuin vihdoin viimein sain sian jonkun lämpösen huoneen laattialla, +kiitin minä sydämmessäni Jumalaa ja unhotin paikalla kaikki vastukset, +joitten kanssa olin taistellut. Minä otin nyt sen vähäisen bernsteini +ristin, jonka olin saanut äidiltäni, ja suutelin sitä, sillä sitä +kannoin minä aina povessani rihmalla sidottuna kaulaani. Kuin minä +katselin sitä rakasta kappaletta, muistui maamökkimme ja äidin helma +mieleeni, jotka aina olivat lämpöset ja hyvät. Sen jälkeen luin minä +ehtoo rukoukseni ja koetin maata, joka ei tahtonut menestyä niin +helposti, sillä viimeisiin aikohin olin minä tullut tuntemaan yhden +lain valkosia kirppuja, jotka ei tahtoneet jättää minua rauhaan. Luonto +piti kuitenkin puolensa, ja minä nukuin pian ja näin kauniita unia. +Senkaltaisissa tapauksissa oli äitini useen vieraanani, joka +ystävällisesti lohdutti ja kehoitti minua. + +Tämän kaltainen on kuvan synkeä puoli; nyt joitakuita sanoja +kirkkaastakin. + +Kevät ja suvi on kerjäläiselle kultainen aika. Ei nälkää koskaan +tarvitse nähdä, niinkuin minä jo ennen olen sanonut; mutta nyt ei myös +tarvitse pitää yö-siasta murhetta, sillä joka pensaassa on yöksi suoja. +Tosiansa se on ikävää joka asumuksessa saada nuhteita köyhyydestänsä, +jota ei itse ole perustanut, eikä taida auttaa, mutta siihen tottuu +kohta, kuin siihen sivuun aina annetaan tarpeeksi ruokaa. Minä olin +vapaa kuin lintu metsässä ja nautin kaikesta sydämmestäni vapauttani. +Minä elin ja nautin mitä nauttia sopi, enkä liikaa murhetta +huomenpäivästä pitänyt. Ehtoon tullessa konttasin minä tytyväisenä +johonkuhun latoon. Se ainoa, joka minulle teki levottomuutta, oli ne +valkoset kirput ja tieto että suven perästä tulee syksy. Edelliset minä +tapoin auringon paistaessa, ilman laupeutta, ja jälkimmäisen koetin +minä karkoittaa mielestäni niin paljo kuin mahdollista. + +Kerjäläis-retkeni alussa menin minä aina kotio sotamiehen tölliin +tuloneni, jotka halullisesti vastaan otettiin, niinkuin hyvä ruoka +porsaalle; mutta nyt ei se enään tullut kysymykseenkään, sillä minä en +kerjännyt joutusampaa kuin tarve vaati. Minä tulin kohta tutuksi kahden +pojan kanssa, jotka pitivät samaa elatus-keinoa kuin minäkin. Meillä +oli jotenkin hauska toistemme seurassa ja elimme itse mielestämme aivan +lystiä päiviä. Totuuden mukaan saan kuitenkin tunnustaa, että minä +näiltä ystäviltäni opin paljon ilkeyttä, ja varmaan olisin minä oppinut +vieläkin enemmän, jollei äitini suojeleva henki olisi valvonut +ylitseni. Todistukseksi Jumalan ihmeellisestä lähetyksestä tahdon minä +tässä kertoa kaksi tapausta, jotka elinaikani pysyvät mielessäni. + +Yhtenä päivänä esitteli toinen poika että salaisesti menisimme yhteen +isoon puutarhaan omenia varastamaan. Arvelematta suostuin minä tähän +neuvoon. Sinne päästäksemme tarvitsi meidän kiivetä korkean kivi-aidan +ylitse. Mutta kuin minä hyppäsin maahan, singahti bernsteini risti +maalle avoimesta povestani ja löi minua otsaan. Minä pidin sen +varoituksena äidiltäni ja luovuin yrityksestäni. Toisen kerran aivoin +minä pistää valkeen maahan hakattuun, suvi-kuivaan kaskeen, nähdäkseni +kuinka korkealle liekki nousisi. Minä otin tuli-raudan lyödäkseni +valkeeta, mutta estettiin bernsteini ristiltä, joka tuli väliin. +Paikalla lakkasin minä tyhmästä aikomuksestani, jolla olisi ollut +hirmuinen vaikutus; sillä useampia asumuksia oli likeellä. Perästäpäin +sain minä tietää että se oli isäni metsää ja kiitin sydämmellisesti +Jumalaa, joka oli varjellut minua murha-polttajaksi tulemasta. + +Mitä isääni tulee, jota yhteisesti kutsuttiin, "rikkaaksi Jösseksi," +niin olin minä hänen monta kertaa nähnyt, vaan en koskaan käynyt hänen +huoneessansa, sillä minä vihasin häntä käytöksensä tähden äitiäni +kohtaan. Kerran päätin minä kuitenkin käydä häntä katsomassa, +nähdäkseni kuinka huonosti eli hyvin minä otettaisiin vastaan. + +Isäni oli isonkokoinen, sorea mies, jolla oli kiree kasvojen muoto. +Hänen käytöksessään oli jotakin ylpeää ja röyhkeää, jota piti pelkäämän +ja uskoman, vaan ei suinkaan rakastaman. Kuin minä tulin ovesta sisään +hänen maalattuun asunhuoneesensa, käveli hän edes takaisin laattialla, +polttaen tupakkaa hopeahelaisella syöskumi piipulla. + +"Kuka sinä olet?" kysyi hän, kääntyen minuun päin kireellä katsannolla. + +"Mökki-Liisan Thore," vastasin minä vapisevalla äänellä. + +Isäni kalvastui nähtävästi, saadessaan kuulla tämän odottamattoman +vastuun. Ei hän sanonut mitään muuta, vaan kävi vielä muutaman kerran +edes takaisin raskailla askeleilla, jonka perästä hän otti hattunsa ja +meni tiehensä päälleni katsomatta. Hänen vaimonsa siihen siaan, joka +oli nuori ja kaunis, katseli minua aivan tarkasti. Hän antoi minulle ei +ainoastaan paljo ja hyvää ruokaa, vaan myös paidan ja palttina housut, +jotka minun paikalla piti pukea päälleni, niitten kehnojen rääpäleitten +siaan, kuin minulla entiseltä oli. Minä kiitin sitä hyvää ihmistä ja +menin tieheni, en vallan tytymättömänä, vaan en myös hetkeen +tytyväisenä, sillä minä olin odottanut toisellaista kohtelemista +isältäni. Muutama ystävällinen sana hänen huuliltansa olisi tehnyt +minun sielulleni niin hyvää. Nyt hänen käytöksensä nosti aivan toisen +mielen povessani. En minä tiedä jos minä vihasin, mutta aivan vissisti +minä hänen ylenkatsoin. Minun ylenkatseeni nousi vielä korkeammalle, +kuin minä vähän matkaa talosta tulin isääni vastaan, joka pidättyi +eteeni ja sanoi seuraavalla tavalla; + +"Minä näen että sinä olet saanut hyvän ravinnon talossa, sekä sisältä +että päältä; mutta jos tahdot totella minun neuvoani, niin et koskaan +enään pistä nenääsi sinne; sillä minä hakkaan sinun niin että olet sekä +sininen että punanen... Tässä kuitenkin saat vähä rahaa, ettäs pysyt +poissa." + +Hän antoi minulle kaksi pankoossa, jonka minä kiukussani heitin maahan +ja juoksin tieheni, päätöksellä ett'en koskaan enään menisi +senkaltaisen isän tykö, joka taisi olla niin armotoin. + + + +IV. + + +Kerjäläisen elämä, kirkkailla ja synkeillä puolillansa, joka alusta +näytti minulle niin ilkeältä, tuli tottumuksen kautta enemmän ja +enemmän auttavaksi. Minä menestyin hyvin ja kasvoin kovasti, niin että +iälleni olin jotenkin iso ja voimallinen. Sentähden sanottiin joka +paikassa: + +"Sinä olet jo niin iso että taidat tehdä muuta kuin kerjätä, laiskuri!" + +Niin sanottiin joka paikassa ei ilman syytä, kuitenkaan ei kukaan +tahtonut ottaa minua työhönsä, jonka tähden minä pidin nuhteen +vääryytenä. Itse olin jo suuttunut kerjäämiseen, ja olisin mielelläni +ruvennut työhön, jota minä joka tavalla koetin saada. Monta vaivaa +nähtyäni, pääsin minä kymmenen vuoden vanhana vanhan kunniallisen +talonpojan lampuriksi. + +Paimenen elämä, jota niin ihmeellisen hyvänä pidetään, oli mielestäni +alussa jotenkin yksi-pintainen, sen vapaan ja irtanaisen elämän +suhteen, jota tähän asti olin viettänyt. Päivä oli niin pitkä siinä +synkeässä metsässä, jossa minulla ainoastaan oli lampaat, lintuiset ja +kavion kaiku puhe-kumppanina. Vähitellen totuin toiseen ja toiseen. +Työni oli minulle huviksi, sillä tiesin sillä ansaitsevani elatukseni, +seurakuntaa rasittamatta. + + Myllyjä mä rakentelin joka purohon, + Huoneita mä sovittelin joka koivikkoon + Metsässä. + +Kaikki kävi onnellisesti ja hyvin! En edes karitsaakaan kadottanut koko +suvena. Isäntäväkeni olivat hyväntahtoisia ihmisiä, jotka pitivät minun +sekä vaatteissa että ruoassa mutta suureksi surukseni eivät he +tahtoneet pitää minua enään, kuin syksy tuli. He lohduttivat minua +eritessämme sillä ilahuttavalla sanomalla, että minun ei enään tarvitse +kerjätä, sillä uusi vaivais-hoinnon sääntö oli tullut, joka esti kaiken +kerjuun ja määräsi joka seurakunnan hointamaan köyhänsä. Minun +tarvitsisi ainoastaan ilmoittaa itseni pitäjän lauta-kunnan esimiehelle +ja sillä asia olisi tehty. + +Tämä sanoma nosti suloisia toivoja sydämmessäni, ja kauan ei +viipynytkään ennenkuin annoin itsestäni tiedon edellä mainitulle +esimiehelle, joka käski minun ensi maanantaina tulemaan pitäjän tupaan, +jossa saisin enemmän tietää. + +Edellä mainittuna päivänä menin minä sinne määrättynä aikana. Täällä +olivat kaikki seurakunnan köyhät, joitten luku nousi seitsemään +kymmeneen isoja ja pieniä. Liikuttavaa oli katsella näitä ryysyissä +olevia lapsia, vanhoja köyry-selkiä ukkoja ja laihtuneita ämmiä ja +viallisia joka iästä. Talonpojat mässäsivät ja kiroilivat köyhien isoa +lukua, joka saattoi niin suuriin maksoihin. Vihdoin viimein alkoi +huutokauppa. Ehdot olivat seuraavat: + +1:o. Huutaja sitoo itsensä vuoden kuluessa pitämään huolen niistä, +jotka vasaran pudotessa lankeevat hänen osallensa. + +2:o. Puoli maksosta maksetaan paikalla ja toinen puoli vuoden lopussa. + +3:o. Jos joku huutaja antaa köyhiensä kulkea kyliä ja rasittaa +kerjäämisellä, olkoon puolen maksoa menettänyt. + +4:o. Ne lapset jotka ei taida lukea, pitää sopivassa tilaisuudessa +pidettämän koulussa. + +Esi-mies huuti nyt toisen toisensa perään esille ja myi niitä niinkuin +olisi sieluttomia eläimiä myynnyt. Tässä ei suinkaan säästetty +rukouksia, huokauksia ja kyyneleitä; mutta täytymisen kova laki saattoi +kaikki vaikenemaan. Kuin minun vuoroni tuli ja minun nimeni mainittiin, +tuntui se niinkuin olisi naskalilla pistetty rintaani. Silmilaudat +alahalle painettuna seisoin minä pöydän ääressä ja odotin kuka minun +osaksensa saisi. Isoksi kauhistuksekseni oli se yksi raatari, jonka +kaikki tiesivät isoksi juopoksi ja tappelu konkariksi. Hyvin hän myös +ansaitsi, mitä yhteinen puhe hänestä sanoi, sen minä kyllä tulin +havaitsemaan. Tällä tapaa minä ja ne toiset ihmis raukat myytiin +kerran vuodessa. Että meillä ei ollut paljon hyvää odotettavaa +suojelijoiltamme on ymmärrettävä, jos vaan tarkastamme että useammat +itse olivat melkeen vaivaisia ja että useammat siinä toivossa olivat +huutaneet meitä, että sillä jotakin voittaisivat. En minä tahdo kertoa, +mitä sain kärsiä niinä vuosina, sillä se, joka ei tunne kuinka +vaivaisia hoinnetaan monessa pitäjässä, ei uskoisi minua, ja toisille +saattaisi se vaan katkeria muistoja. Niin paljon tahdon kuitenkin +sanoa, että kerjäläisen elämä synkeämmässäkin valossansa on kuin taivas +tämän suhteen. Minua nyhiittiin ja tuupittiin, minä kärsin nälkää ja +vilua ja ajettiin toisesta paikasta toiseen niinkuin olisin ollut jokin +metsän peto. Varmaan oli monta hyväntahtoista, mutta ne olivat puutteen +alaisia joilla monessa tilassa ei ollut mitä itse olisivat nauttineet. +Toisten tykönä sain minä selkääni ja kirouksia ruoan verosta, semminkin +kuin ne olivat viinassa, jota siihen aikaan oli yltä kyllin joka maan +ääressä. Minä menin kerran kantelemaan rovastille, ja tästä seurasi +että minä seuraavassa kokouksessa sain nuhteita pitäjän koko +lauta-kunnalta, joka sanoi minun pahan-ilkiseksi ja uppi-niskaiseksi +pojaksi, jota ei tarpeeksi taitaisi pitää kurissa. Lukeminen ei tullut +kysymykseenkään, ennenkuin olin neljäntoista vanha. Silloin minä tulin +koulun opettajan haltuun, joka otti opettaaksensa minua niin paljon, +että taitaisin päästä ripille, niin ett'en enään olisi seurakunnalle +rasitukseksi. + +Koulun käyminen olikin tarpeellinen, sekä sielun että ruumiin tähden. +Sen vähän, kuin minä äidiltäni olin oppinut lukemaan, olin minä +enimmäksi osaksi unhottanut, ja sen hyvän lihan, jonka kerjätessäni +olin saanut, olin minä vallan kadottanut. + +Koulun opettaja Strand oli keski-ikäinen mies, keltasen kalveilla +kasvoilla ja lempeillä loistavilla silmillä. Hän opetti minua +ystävyydellä ja kohteli minua säädystyneellä ja ylevä-mielisellä +tavalla. Koulussa oli monta rikasta talonpojan poikaa, joita minä +joutilaina aikoina huvitin niin hyvin kuin taisin. Ne tiesivät +minun olevan köyhän ja isäntäni, koulunopettajan, olevan samoin; +sentähden antoivat he minulle tarpeeksi ruokaa hyvin varustetuista +eväs-vakoistansa. Minä elin oikeita makian-leivän päiviä; mutta +opettajani päivät olivat sen siaan aivan happamia. Hänellä oli +kuusikymmentä vallotointa lasta opetettavana. Niitten kanssa luki hän +vähinnäkin kymmenen tuntia päivässä. Ett'ei opetuksen sopinut käydä +erin-omaisesti perinpohjin, on helposti ymmärrettävä asia. Mies +ahkeroitsi kuitenkin. Usein nä'in minä hänen ehtoolla väsyneenä +vaipuvan tuolille ja yskivän verta. Hän valitti rintaansa särkevän, +johonka kouluhuoneen terveydelle vahingollinen ilma ja ne murheet, +joitten kanssa hänen piti taistella, olivat syynä. Niistä piti hän +leipä-murheen suurimpana; sillä koko hänen palkkansa ei noussut +korkeammalle kuin kahteen sataan riksiin vuodessa, ja tällä, joka +talonpoikain mielestä oli aivan runsas, piti hänen elättää itsensä ja +perheensä, johon kuului vaimonsa ja kuusi lasta. Sentähden täytyi hänen +melkeen joka ehtoo lähteä kyliin kerjäämään vähä elatus-neuvoja +tuleviksi päiviksi. Minä seurasin häntä joskus näillä vaelluksilla ja +nä'in hänen kärsivän paljon pilkkaa, siliä talonpojat pitivät melkeen +kaikki tämän uuden koulujärjestyksen laitoksena, joka ei hetkeen +täyttänyt määräänsä, jota se ei siinä tilassa tehnytkään. Ei hän +kuitenkaan murissut koskaan senkaltaisissa tapauksissa. Minä kuulin +hänen ainoastaan sanovan. "Huvikseni minä opettaisin, jos minua edes +vähänkin kehotettaisiin eli maksettaisiin semmoinen palkka että sillä +taitaisin kunniallisesti elää. Nyt se sen siaan on takka, joka painaa +minun maahan." + +Se painoi hänen ei ainoastaan maahan, vaan myös muutamia kyynäriä +syvempään, sillä yskä ja murhe elatuksesta saattoivat hänen kohta +haudan hiljaiseen poveen. + +Talven kuluessa opin minä kuitenkin niin hyvin kristin uskon kappaleet, +ett'en tarvinnut hävetä papin edessä. Minä osasin katkismuksen ulkoa ja +myös jonkun piplian historian; enempää ei vaadittukaan. Että minä ne +sielulla ja sydämmellä käsittäisin, ei tullut kysymykseen. Varmaan +rovasti piti monta kaunista puhetta, mutta ne ei liikuttaneet minua +ollenkaan, koska hän ei töillä näyttänyt uskoansa. Kuin minä kuulin +hänen kehoittavan anteliaisuuteen köyhille ja tarvitsevaisille, +ajattelin kuinka vähä hyvyyttä hän näytti sille köyhälle koulun +opettajalle, jonka viheliäisen tilan hän kyllä tiesi. Kuin hän sanoi +kaikki ihmiset toisensa vertaisiksi, kummastelin minä hänen oikeuden +tuntoansa, kuin hän pani sen rikkaan Olle Niileksen pojan yli sen +köyhän Koskelan pojan, ehkä edellinen oli kehno lukemaan ja +jälkimmäinen hyvä. Kuin hän taas saarnasi kärsimistä, tulin minä vasten +tahtoani ajattelemaan hänen suuren vatsansa ja punasen veristen +kasvojensa päälle, jotka todistivat aivan toista j.n.e. + +Näitä mietteitä koetin minä turhaan saada karkoitetuiksi. Ne saattoivat +sieluni levottomaksi sekä öillä että päivillä. Yht'äkkiä putosi se +vähäinen bernsteini risti laattiaan, aamulla vuoteelta noustessani. +Minä pidin tämän viittauksena äidiltäni, joka tahtoi selittää minun +nykyisessä mielialassani olevan kelvottoman sitä kantamaan. Minä +muistin hänen neuvonsa ja varoituksensa, hänen kärsimisensä ja +kärsivällisyytensä, hänen hartaat rukouksensa Jesukselle, meidän +vapahtajallemme, joka on luvannut virvoittaa kaikki suruun uupuneet ja +rasitetut sydämmet, jotka rukouksessa mainitsevat hänen nimeänsä. Siitä +päivästä aloin minä ahkerampaa lukea Uutta Testamentia; ja jota enemmän +minä lu'in ja rukoilin, sitä rauhallisemmaksi kävi minun sydämmeni. +Kuin minä olin Herran Ehtoollisella, nä'in minä Vapahtajan kuvan vielä +kerran liikkuvan altaritaululla, lempeästi tarjoovan minulle avointa +helmaansa, ja sieluni täytettiin taivaallisella rauhalla ja +onnellisuudella. + + + + +V. + + +Ensimäinen Herran Ehtoollisen käyminen on tärkeä tapaus joka ihmiselle, +mutta semmenkin sille isä- ja äidittömälle nuorukaiselle, joka sentakia +itse päältään tulee mailmaan, ilman muita johtotähtiä, joita seuraisi +matkallansa, kuin ne, jotka kukatiesi kantaa omassa povessansa. Minä +tahdon sentähden seisahtaa vähäksi aikaa, ja tutkia sydämmeni laadun, +ennenkuin jatkan elämäni vaiheitten kertomusta. + +Aina siitä asti, kuin minä rupesin käsittään tilani mailmassa, olin +minä halunut ja ikävöinnyt sitä aikaa elämässäni, joka nyt oli käsillä. +Joka tilassa, kuin minä mielestäni kärsin jotakin vääryyttä, ajattelin +minä aina näin: + +"Kuin minä vaan olen päässyt ripille niin kaikki tämä viheliäisyys on +ohitse. Silloin minä olen mies itse puolestani ja vapaa ihminen, +silloin taidan mennä palvelukseen missä ikinä tahdon. Uutteruudella ja +ahkeruudella minä kyllä tulen esin ja näytän seurakunnalle kuinka +väärin se on minua kohdellut alaikäisenä ollessani." + +Se vähä viha ihmisiin joka tämän aatoksen loppu puolella hohtaa, oli +läsnä-olevaisena hetkenä perin pohjin kadonnut sydämmestäni, jossa ei +se koskaan ollut syvästi juurtunut. Mennyt elämäni makasi takanani +niinkuin synkeä varjo, vaan se tuleva edessäni toivon kirkkailla +säteillä valaistuna. Minä tunsin itseni sovitetuksi Jumalan ja koko +mailman kanssa. Raittiilla silmillä katselin minä tulevaan aikaan ja +päätin päässäni tehdä työtä ahkeraa ja rukoilla hartaasti. Minä päätin +myös aina olla säästäväinen kerran tullakseni tilaisuuteen että hankkia +itselleni oman töllin, jossa taitaisin elää vapaata elämää. Että tämä +olisi yhdistetty monen vastuksen kanssa ei silloin tullut mieleeni, +sillä minun rintani oli rohkeutta ja luottamusta täynnä. + +Tässä mieli-alassa menin minä ensimäiseen palvelukseeni, jonka +hyväntahtoinen opettajani oli toimittanut minulle. Ei minulla ollut +muuta omaisuutta kuin vaatteet, jotka oli päälläni ja kaksi paitaa, +jotka minä kannoin liinaan käärittynä kainalossani. Tämä oli kauniina +kevät päivänä. Koko luonto paisui ilosta ja elämän halusta niinkuin +minun nuori toivossa elävä sydämmeni. Kohta minä tulin määrättyyn +paikkaan ja yksi parempi tölli, jossa minä ystäväisyydellä otettiin +vastaan huoneen asukkailta, nimittäin yksi kalvea sorea vaimo ja pieni +punasen verevä, vaalea tukkainen likka, joka oli ihmeellisesti yhden +kirkossa olevan maalatun enkelin näköinen. + +Nämät ihmiset eivät olleet minulle tuntemattomia. Kerjuulla kulkeissani +olin minä monasti käynyt tässä asumuksessa, jossa minua aina kohdeltiin +hyvyydellä ja ystävyydellä. Se kalvea vaimo, jota yhteisesti kutsuttiin +"elävän leskeksi Rauhalassa", oli jotenkin äitini näköinen, joka vielä +enemmän korotti hänen arvoansa minun silmissäni. Niitten elämän vaiheet +olivat myös pää-asiassa erinomaisen yhtäläiset. Katso tässä on +lyhykäisyydessä hänen elämä-kertansa: + +Tammikylän Hanna oli kahdenkymmenen vanhana kaunis ja iloinen tyttö ja +myös jotenkin rahallinen, sillä hänen isällänsä, lautamiehellä, ei +ollut muuta kuin hän ja yksi poika, joille tasaisi omaisuutensa. Näistä +molemmista syistä oli hän kallis kappale, jota jokainen paikkakunnan +naima-haluinen nuorimies tahtoi viedä kotiinsa. Kosijoita tuli joka +ilmalta, vaan upeammatkin sulhaset saivat rukkaset, sillä hän rakasti +jo salaisuudessa yhtä isänsä palkkarenkiä, sitä iloista ja soreaa +Erkkiä, joka kaikin puolin oli rakkautensa ansainnut. Tämä rakkaus meni +vähitellen niin kauas ett'ei sitä enää voitu pitää salaisena; se tuli +koko paikkakunnalla jutuksi, joka pian joutui lautamiehen korville. +Hanna tunnusti totuuden mukaan millä kannalla asia oli, pyysi +liikuttavalla rukouksella isältänsä Erkkiä avioksensa. Mahdotoin +rukous! -- Ennen lautamies olisi räjähyttänyt talonsa ja kaikki mitä +siinä oli ilmaan ennenkuin semmoinen häpeä tapahtuisi. Erkin, joka +monta vuotta uskollisesti ja rehellisesti oli palvelut isäntäänsä, +täytyi paikalla vastustamatta jättää palveluksensa. Ennenkuin tämä +tapahtui, tapasivat ne rakastavaiset vielä kerran toinen toisensa, ja +päättivät että Erkin piti lähtemän Kaliforniaan ansaitsemaan niin paljo +kultaa kuin tarvittiin että tulisi rakastettunsa arvoiseksi. Hän lähti +myös ensimäisessä sopivassa tilassa, vaan ei hän ole koskaan senjälkeen +antanut itsestänsä tietoa. Hanna sai pian pikkaisen likan sydämestä +rakastettunsa muistoksi. Siitä ajasta ei lautamies voinut kärsiä +lastansa. Hän antoi koko talon pojallensa, vaan ainoastaan vähäisen +töllin tyttärelle, ett'ei se jäisi vallan taivas alle. Kuin tämä hyvin +oli toimitettu, pani hän viisaan päänsä levolle ja kuoli siinä +järkähtämättömässä uskossa, että hän oli tehnyt niinkuin rehellinen ja +nuhteetoin mies. Hanna muutti paikalla tyttärensä kanssa tölliin, jonka +hän kutsui Rauhalaksi. Täällä hän jo oli asunut kymmenen vuotta ja +odottanut rakastettuansa. Siitä syystä häntä pilkalla kutsuttiin +"elävän leskeksi". + +"Terve tultua meille, hyvä Thore." sanoi hän minun tuskin ovesta sisään +päästyäni. "Ilolla olen minä kuullut Strandeilta sinun olevan uutteran +ja liukkaan nuorukaisen ja sentähden olen päättänyt ottaa sinun suveksi +rengiksi. Minä olen pakoitettu pitämään apua maani hointamisessa, sillä +terveyteni on viimeisillä ajoilla ollut horjuva; muutoin minä olen itse +toimitellut työni, jotka eivät olekkaan aivan laajat. Suurta renkiä en +minä mielelläni ota mökkiini ja ilman sitä ei minulla olisi tarpeeksi +työtäkään semmoiselle. Sinä olet minun mielestäni vallan sopiva, sekä +iän että voimien puolesta. Ole sentähden terve tultuasi... Minä toivon +meidän hyvin sopivamme, kuin tulemme tutummaksi." + +Hänen toivonsa ei tullutkaan petetyksi. -- Niin kutsuttu elävän leski +oli hyväntahtoinen varma akka, joka tiesi pitää siivon ja järjestyksen +sekä ulkona että sisällä. Hän oli saanut töllin perinnöksi ja ei +niinmuodoin maksanut siitä mitään veroa, josta syystä hän voi jotenkin +hyvin talouden-hoinnon puolesta. Tämä oli vähäinen hyvä paikka, joka +elätti kaksi lehmää ja neljä lammasta, vaikk'ei täällä ollut muuta kuin +kahden tynnyrin ala viljeltyä maata. Näitä viljeli hän sillä lailla +että se olisi ollut kunniaksi kelle maanviljelijälle hyvänsä. Itse hän +kylvi peltonsa ja leikkasi laihonsa. Hän piti sitä kunnianansa että +olla oman onnensa seppä. Esimerkillä näytti hän kuinka minun pitäisi +tehdä monessa työssä, joka tähän saakka oli minulle tuntematoin. Hän +tahtoi että työn piti käymän joutusasti eikä millään lailla kärsinyt +ährimistä. Minun täytyi väliin tehdä oikeen vankasti työtä, mutta minä +tehin sitä ilolla enkä vastahakoisuudella, sillä minua kohdeltiin aina +lempeällä tavalla sekä sanoilla että töillä. + +Tölli ansaitsikin aivan hyvin nimensä Rauhalan. Tämä oli kahden vuoren +välillä väheisessä hedelmällisessä laksossa, kiiltävän järven rannalla, +säilytetty kaikilta myrskyiltä ja rauhassa niinkuin helmi näkinkengän +povessa. Huoneet olivat punaiseksi maalatut vaan lasin pielet +valkoiseksi. Järven puolella oli vähäinen puutarha, jossa kaikellaisia +kaaliksia ja kukkia kasvoi niinkuin myöskin muutamia hedelmä-puita. +Kaikki oli sievästi laiteltu aina vähempiin osiin asti. Sama järjestys +hallitsi myös huoneissa, jossa joka kappale todisti järjestystä +rakastavan hengen pitävän huoneen hallitusta. Sama henki tiesi +maullisesti sovitella vähimmänkin kappaleen, hyödyksi ja huviksi sille +jota se liikutti. Elämän laatu oli yhtä säänöllinen. Puhtaus höystäsi +ruoan ja ystävällisyys teki pienimmänkin atrian iloiseksi pidoiksi. +Vuorottain luin minä ja vähä Elina joka päivä aamu- ja ehtoorukouksen, +jonka leski päätti virren laulamisella, jonka jälkeen me ilo-mielin +menimme työhön tai levolle. Vuorottain menimme me myös pyhä-päivinä +kirkkoon, koska se oli tarpeellista että toinen meistä jäi kotio +eläimistä ja kodosta vaaria pitämään. Joka sunnuntai iltana kokountui +meidän tupaamme joitakuita tuttuja ja joivat kupin kahvia. Senjälkeen +luki yksi niistä päivän saarnan Lutheruksen postillasta, jonka perään +he ison aikaa juttelivat hengellisiä asioita. Nämät jumallisuuden +harjoitukset olivat aina sydäntä ylentäväiset ja opettavaiset, minä +kumminkin opin niistä paremmin ymmärtämään Jumalan sanan, kuin minä +ennen olin oppinut kaikista niistä saarnoista, jotka olin kuullut +kirkossa. Näissä oppi-jutteluksissa oli yksi henki, jota en vielä ollut +havainnut kellään saarnaajalla. Kokous päätettiin tavallisesti +ilta-rukouksella ja jonkun virren laulamisella, jonka jälkeen seura +erisi ja kukin meni rauhallisesti ja levollisesti kotiinsa. + +Älä usko rakas lukiani että nämät ihmiset puolustivat jotakin väärää +oppia, joka olisi ollut meidän puhdasta ja selvää oppiamme vastaan, +jota Lutherus ja hänen kaltaisensa hengen miehet kaikkina aikoina ovat +saarnanneet. Ei he koskaan saarnanneet kapinaa sitä seisovaa vastaan +valtakunnassa ja kirkossa; ei he milloinkaan moittineet pappiemme eikä +muitten ihmisten toimituksia, joll'ei heillä ollut selvää syytä; nämät +olivat sanalla sanoen ainoastaan muutamia jumalisia sieluja, jotka +löysivät virvoitusta toinen toisensa seurassa ja jotka kaikin puolin +kuuluvat niitten lukuun, jotka ei vaivaa ketään. Heidän mieli-lauseensa +kuului näin! + + "Iloo ei ole Jumalata, + Jumalata ei ole rauhaa!" + +Uskoen tätä pää-ajatustansa kunnioittivat he Jumalaa iloisella +mielellä, ei ainoastaan Pyhänsä Raamatussa, vaan myös kaikessa siinä +hyvässä, ihanassa ja ihmeellisessä, jota saamme lukea luonnon isossa +kirjassa. + +Oloni tänkaltaisten ihmisten seurassa teki terveellisen vaikutuksen +tunnolleni. Ne hyvät aikomukseni, kuin jo olin päättänyt, tulivat tämän +kautta vielä enemmän vahvistetuiksi. Minä tulin tuntemaan uuden puolen +elämässä, riemuitsin sentähden sydämmessäni. Leski oli minulle hellä +äiti ja vähäinen Elina rakas sisar. Suurin ystävällisyys oli meidän +välillämme. Vähällä Elinalla ja minulla oli ihmeellinen lysti ulkona +siinä raittiissa virvoittavassa luonnossa, jossa me kirmasimme +viheriäisessä ruohossa, niinkuin kaksi viatointa linnun poikasta. Äiti +katseli ilo-mielin huviamme, joita hän aina kehoitti, ehk'ei hän +milloinkaan itse ollut oikeen iloinen. Hänen kalveat kasvonsa +todistivat selvästi hänen kärsivän jotakuta salaista surua, joka +vähitellen kalvoi elämänsä lankaa. Luultavasti pyöri tämä suru sen +kadonneen sulhasen ympärillä, josta hän aina puhui lempeällä tunnolla. +Minä ja vähä Elina olimme sen siaan sitä iloisempia. Ilon päivät olivat +kuitenkin lyhykäiset, sillä kohta tuli yksi tapaus joka ilkeästi +liikutti meitä kaikkia ja joka myös joksikuksi aikaa rikkoi rauhan +levollisessa asumuksessamme. + +Sunnuntai iltana kesku suvessa, kuin vähäinen seura tavallisuuden +mukaan taas oli kokountunut tupaamme ja kuulteli päivän saarnaa, jota +leski itse kuuluvalla äänellä luki Lutheruksen postillasta, avattiin +ovi äkkiä ja muutamia tuimia miehiä astui sisään, kukin pitäen +kädessänsä suurta rusakeppiä. Joukon esimäinen mies oli paikkakunnan +nimis-mies, jonka kädessä oli paljastettu miekka, jolla hän kiroten löi +pöytään, niin että kahvikupit hyppäsivät laattialle ja kierielivät +pieninä palasina ympäri permantoa. Sen jälkeen antoi hän kuulla kauhean +äänensä ja sanoi: + +"Mitä helvetin hullutuksia te täällä sovittelette, Kirottu +körttiläisseura... Ettekö te tiedä että laki kieltää kaikki +uskonopilliset kokoukset muualla paitsi kirkossa, jossa saatte lukea, +laulaa ja riekistellä meidän Herramme edessä niin paljon kuin tahdotte, +eri-puraisuutta ja sekaseuraa seurakunnassa nostamatta. Teidän kaikkien +pitää tuleman käräjille ja saaman sakkoa, sillä minä en kärsi mitään +körttiläisyyttä voutikunnassani. Laittakaa nyt paikalla luunne tielle +kukin kotiinsa päin, muutoin minä höystään teidän viheliäisen lihanne, +niin että tulette tuntemaan Pyhän Hengen vaikutukset monta päivää, niin +totta kuin minä olen Kuninkaallisen Majestätin uskottu palvelija ja +minun nimeni on Arvid Kinnari." + +Tämän kaltaisilla sanoilla pitkitti hän puhettansa kiroten ja haukkuen +ison aikaa, kumppaniensa suureksi huviksi, jolla ne, paikkakunnan +paraat talonpojat, kuulusasti antoivat mieli-suosionsa tietä. Yksi +vanha harmaapää ukko koki alusta puolustaa itseänsä, mutta saatettiin +paikalla vaikenemaan tukusalla kepin pamauksella. Ei tässä ollut muuta +ehtoa kuin jättää tantereen, jonka ne nuhdellut jättivätkin niin pian +kuin mahdollista. Nimis-mies seuranensa meni myös tiehensä, sitä ennen +vielä kerran koko joukon haukkusanoja ulos-ajettuansa kotolukemista +vastaan yleisesti ja leskeä vastaan erittäin, joka arvasi jättää tilaa +senkaltaiselle "roisto-väelle". + +En minä voi kertoa kuinka hirvittävä tämä tapaus oli minun mielestäni. +Se näytti minulle mahdottomalta että senkaltaiset kokoukset, joihin +ainoastaan muutamia jumalisia ja rauhallisia ihmisiä kokountui, olivat +laissa kielletyt, semmenkin kuin minä kokemuksesta tiesin että vapaasti +saatiin kokountua aikaa kuluttamaan korttien pelaamisella, juomisella +ja kiroomisella, ilman että nimis-mies eli joku toinen sekoitti +itseänsä asiaan. Minä hämmäistyin vielä enemmän, kuin minä sain tietää +meillä tosiansakin olevan senkaltaisen la'in, ja ajattelin itsekseni! +ei iki mailmassa oikeus ole tämän peru. + +Joissakuissa piirissä on viimeisiin aikoin iloittu sen ylitse että tämä +laki myöhemmin annetun asetuksen kautta on tullut kumotuksi, niin +ett'ei sellaiset tapaukset enää taida tulla kysymykseenkään, mutta +tässä luulossa ovat varmaan erehtyneet. Se, joka vähäkin tuntee +kuntalaisten mieli-alan maalla yhteisesti ja sen sivistyksen kannan, +jolla useammat meidän kirkon neuvo-kuntamme jäsenet ovat, saattaa ilman +vaikeutta käsittää, että uskon harjoittamisella, jonka senkaltaiset +ihmiset tutkivat, ei ole paljo hyvää toivottavaa. Laki seisoo +niinmuodoin vielä raakuudessansa ja johdattaa luultavasti samallaisiin +surullisiin päätöksiin pääasiassa; sillä ero ruokottoman nimis-miehen +ja ruokottoman kirkon neuvo-kunnan jäsenen välillä ei ole niin +mahdottoman suuri, että meidän siitä syystä sopisi toivoa parempaa +tuleviksi ajoiksi, vaan pikemmin saamme pelätä huonompaa, jos tyystään +asian tutkimme. Pankoot asian-omaiset tämän sydämmellensä, jos he +täydestä todesta tahtovat estää ne jumalattomat vainoamiset, jotka joka +päivä tapahtuvat maamme piirien sisällä, niitä niin kutsuttuja +lukijoita vastaan, haitaksi kristillisyydelle ja itsellemme häpeäksi +koko mailman sivistyneitten kansain edessä. + +Niin pian kuin vieraat olivat menneet pois vaipui leski polvillensa ja +rukoili hartaasti, josta minä, paitsi muuta, kuulin nämät sanat; "Isä +anna heille anteeksi, sillä eivät he tiedä mitä he tekevät!" + +Tämä tapaus rikkoi kuitenkin koto-rauhan levollisessa asumuksessamme. +Leski ja hänen ystävänsä vietiin käräjiin ja saivat sakkoa luvattomasta +kokountumisestansa, joka saattoi heille sekä maksoa että murhetta. +Meidän asumustamme vartioittiin niinkuin se olisi ollut ryövärien +luola. Nuuskittelijoita piiritti melkeen aina asumustamme. He +pitivät silmällä kaikki mitä me teimme, josta sitten tekivät tilin +nimis-miehelle, ensin kuitenkin siipiä sivuun pistettyänsä. Nimis-mies +taas sai ylimmäiset kiitokset rovastilta ja pitäjän lauta-kunnalta +sotansa tähden "körttiläis roistoja" vastaan. Häntä mainittiin +ylistyksellä läänin maaherralle, joka toimitti hänelle "kunnia-rahan +kehuttavista töistä." Mutta vainoomista katsomatta, jota saivat kärsiä, +pitivät meidän kotolukijamme edeskinpäin rukouksia. Mutta ett'eivät he +tästälähin tulisi häirityksi, pitivät he kokouksensa avarassa luolassa, +joka oli kaukana synkeässä kuusistossa. Kaksi henkeä oli aina vahtina +valmiita varoittamaan jos liiallisia ihmisiä oli sinnepäin kuluussa, +jota ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Niinmuodoin saivat he täällä +hiljaisuudessa ja rauhassa pitää rukouksensa, näkemättä mailmalta, vaan +ei siltä joka sanoo: "Missä kaksi eli kolme on ko'ossa minun nimessäni, +siinä minä olen heidän keskellänsä." + +Kuinka mielelläni enkö minä olisi tahtonut viettää kaiken elämäni +näitten ihmisten seassa; mutta se ei käynyt päinsä, kosk'ei leski +tarvinnut mitään apua talvella. "Kernaasti," sanoi hän kerran, "saisit +sinä jäädä tänne siksikin aikaa, mutt'ei se olisi sinulle hyödyllistä +tuleviksi ajoiksi; sillä sinä tarvitset enemmän tietoa mailmasta, ja +myöskin enemmän työtä, kuin minulla on antaa. Sinun pitää sentähden +laittaa itsellesi toisen palveluksen syksyyn. Minä olen koettanut saada +sinua jonkun tuttavani tykö, mutta ne ovat enemmästä päästä köyhiä +ihmisiä, joilla ei ole varoja renkiä pitää. Minä en siis tiedä ketään +erittäin jonka tykö minä sinua toimittaisin, ehkä kyllä mielelläni +olisin tahtonut, sillä harvat ovat ne paikat, joissa tähän aikaan on +hyvä palvella. Minä toivon kuitenkin että se joka hakee hän löytää, ja +annan sinulle siitä syystä muutaman päivän vapauden... Onnea matkalle!" + +Minun täytyi taivuttaa mieleni tilaisuuden mukaan. Muutaman päivän +perästä jätin minä itseni Herran haltuun ja vaelsin kirkonkylään, jossa +minä sain paikan kirkkoväärti Pietari Antinpojan tykönä, joka oli +paikkakunnan rikkaampia ja esimäisiä talonpoikia. Kulku-puhe varmaan +sanoi hänen olevan kireen vaatimuksissaan, mutta hänen palvelustansa +pidettiin kuitenkin paraampien joukossa toisten rinnalla. Minun piti +saaman kaksikymmentä riksiä ja liina housut vuodessa palkaksi. Tämä +tärkeä asia ja ne hyvät lauseet, kuin olin kuullut tulevasta haltia +väestäni, tekivät minun nykyisessä tilassa kovin iloiseksi. Surumielin +katselin minä kuitenkin sitä aikaa vastaan, jona minun pitäisi eritä +hyvistä ystävistäni Rauhalassa, jotka kaikin puolin olivat olleet niin +sanomattoman hyviä ja ystävällisiä minua vastaan. Se hetki tuli +kuitenkin ennenkuin olisin toivonutkaan. + +"Jumala sinua siunatkoon, rakas Thoreni," sanoi leski, kyyneleet +silmissä, hyvästi-jätön katkerana hetkenä. "Ei minulla ole muita +neuvoja sinulle antaa johdatukseksi tiellesi, kuin ne jotka saat lukea +tässä kirjassa, jonka minä hyvästä sydämmestä annan sinulle lahjaksi. +Lu'e sitä ahkeraa ja älä koskaan unhota kansa-käymistäsi Jumalan kanssa +rukouksessa... Kuin sinä saat jonkun vapaan hetken ja tahdot käydä +meitä tervehtämässä, niin olet aina sydämmellisesti terve tultuasi. Voi +nyt hyvin. Jumala sinua suojelkoon elämässä vaeltaessasi!" + +Ei hän voinut sanoa enempää ja minä puolestani en saanut sanakaan +maalle. Niin liikutettuja olimme me molemmat, taikka oikeemmin kaikki +kolme; sillä vähä Elina seurasi minua kauas pitkin tietä ja itki +katkerasti. Minä annoin hänelle eroitessamme vähän bernsteinisen +ristini, rakkain minulle kaikesta omaisuudestani, ja sain häneltä +vähäisen hopea sormuksen, jonka hän, kuulematta kieltoani, repäsi +toisesta korvastansa. Minä kannoin tämän vähäisen sormuksen mustassa +rihmassa kaulassani, hänen ja molempien äitieni muistoksi, sillä minä +taisin täydestä todesta pitää leskeä toisena äitinäni. Kirja, jonka +minä sain matkakumppanikseni oli "Johan Arndt'in Totinen +Kristillisyys." ^ + + + + +VI. + + +Vaeltaessani määrättyyn paikkaani en minä voinut olla vertausta +tekemättä tilani välillä nyt ja yksi vuosi takaperin. Silloin -- +nimittäin yksi vuosi takaperin -- olin minä ryysyissä ja laiha, ja +minun ajatukseni ihmisistä senjälkeen. Nyt minulla oli hyvät vaatteet +päälläni ja vielä kaksi täysinäistä nyyttiäkin vaatteita. Minä olin +lihonut ja käynyt punaiseksi. Yleisesti minua sanottiin raavaaksi ja +väkeväksi nuorukaiseksi ja myös jotenkin kauniiksi. Minä olin havainnut +hyviä ja jalomielisiäkin ihmisiä löytyvän, ja se ilahutti minua kovin. +Minun elämäni ehdot ja ajatukseni olivat niinmuodoin näkyvästi +paranneet. Hurskaalla mielellä ja vahvistetuilla voimilla menin +minä pelkäämättä tulevia aikoja vastaan. Toivon helottavalla +suurennuslasilla näin minä itseni tulevana aikana Rauhalan voipana +isäntänä, jossa minä vähän Elinan kanssa eläisin onnellista elämää ja +palkittisin, miten paraiten taitaisin, kaiken sen hyvyyden, jota olin +nauttinut tässä maallisessa paratiisissa. Kuinka onnellisia eikö meidän +toivomme ole viidentoista vuoden vanhana! Mutta meidän kauniimmat +toivomme raukeevat niinkuin lapsen suopa-kuplat; ei kuitenkaan aina. + +Hämärässä tulin minä uuteen palveluspaikkaani. Koska minä tiesin +kirkkoväärtin talon yhdeksi niistä puhtaista paikoista, joissa ei +palkollinen saa mennä suoraan huoneeseen, menin minä aluksi kyökkiin, +jossa ei siinä tilassa ollut muuta kuin yksi suuri musta kissa, joka +istui takalla ja myrisi, jonka minä pidin pahana merkkinä. Täällä +seisoin minä vähän aikaa ja odotin että joku ihminen tulisi sisään, +mutta kuin ei kukaan tullut, rohkasin minä luontoani ja menin tupaan. +Talon emäntä tuli paikalla vastaani. Minä sanoin hyvää ehtoota, johonka +hän vastasi muistutuksella että minun pitäisi pysyä matolla, niin +ett'en tahrisi laattiaa. Senjälkeen meni hän kammion ovelle ja ilmoitti +jotenkin kirisevällä äänellä että minä olin tullut. + +Ison ajan kuluttua tuli kirkkoväärtti ja seurakunnan lukkari, joka +luultavasti oli vieraissa, tupaan ja rupesivat minua tyystin +katselemaan. + +"Saakeli vieköön," sanoi lukkari iloisesti nauraen, "minä luulen että +se on itse Liisan Thore, jonka sinä, kunnian veljeni, otat rengiksesi. +Miten nuoriso sentään kasvaa joutusasti. Minun mielestäni ei sitten ole +vielä muuta kuin joitakuita päiviä, kuin hän oli vähäinen tiitana ja +kuljeskeli ympäri kerjäläis pussineen, ja nyt hän jo on koko iso mies. +Niinhän se käy: nuoret kasvavat ylös- vaan vanhat alaspäin... Se oli +sinun onnesi, Thore raukkani, ettäs sait niin hyvän paikan; sen +vertaista et löydä paikkakunnillakaan. Täällä saat oppia yhtä ja +toista, vaan ensimäiseksi työtä tekemään, joka aina on hyödyllistä +nuorukaisille." + +"Niin kyllä," sanoi kirkkoväärtti, "täällä hänen kuitenkin pitää saaman +tehdä muuta kuin lukea rukouksia ja veisata virsiä... Täksi ehtooksi +saat mennä luhaan Ollea auttamaan pelujen hakkaamisessa. Huomenna +saadaan keskustella enemmän." + +Näin sanottuansa käänsi hän selkänsä minuun päin ja meni takaisin +kammariin, johon hän vaaitteli lukkariakin tulemaan, totilasiansa +tyhjentämään. Minä tottelin saatua käskyäni, mutta pysähdyin ensin +muutamaksi silmänräpäykseksi halko mäelle ja hakkasin vähä halkoja, +sillä vanha tarina kertoo, että jos palveluksen pitää olla onnellinen, +niin rengin pitää ensimäiseksi työksensä hakkaaman halkoja ja piian +kantaman vettä. Luhaan tultuani toivotti Olle minulle terve tultua +rehellisellä kättelemisellä, mutta niin kovasti, niinkuin käteni olisi +ollut viila-penkissä. + +Olle oli isonkokoinen roteva mies, olossansa vähä etukumara ja jotenkin +väärä-säärinen. Hänellä oli pöyheä pellavan värinen tukka, joka ei +näyttänyt moniin aikoihin olleen jonkun kampan eli harjan parissa. +Hänen harmaista silmistänsä ei saanut tietää mitään. Muutoin ei hänen +kasvonsa olleet rumat. Hän oli hyvin levollisen näköinen, jonka voi +luulla sekä hyvyydeksi että tyhmyydeksi. Hän näytti olevan noin +neljänkymmenen vuoden paikalla, vaikka minä jälkeen-päin sain kuulla, +että hän vaan oli pari vuotta neljännellä kymmentä. Minä tiesin hänen +palvelevan jo neljättä vuotta tässä paikassa, ja päätin sentähden +tutkistella häneltä yhtä ja toista, jota alkavaisen olisi lysti tietää. + +"Kirkkoväärtin taloa sanotaan hyväksi palveluspaikaksi," sanoin minä +työtä tehdessämme. + +"Minä olen palvellut huonommissa," vastasi Olle päätänsä nostamatta. + +"Kaikki ihmiset kehuvat tätä kovasti." + +"Saattaa niin olla... Ruoka on jotenkin hyvä ajoittain... Kaksi ryyppyä +joka päivä ja vähäinen 'taskumatti' kuin olemme takamaassa... Ei mar +sitä näinä aikoina monessa paikassa saa." + +"Täällä sanotaan pidettävän kireä komento," sanoin minä vähä aikaa +vaiti oltuani. + +"Täällä niinkuin muuallakin ... työtä me saamme tehdä ja kärsiä +orjuutta joka paikassa, mutta kahta ryyppyä päivässä ei anneta joka +asumuksessa." + +"Kuinka minun pitää kohtelemaan haltia väkeeni," kysyin minä. + +"Tyhmä pöllö," sanoi Olle suu avoinna ja päästi pelukampan kädestänsä. +"Sinun pitää tietää ja käsittää, ettäs te'et kaikki mitä ne käskevät +etkä sano sanaakaan vastaan, jos sinulla on oikein taikka väärin; sillä +silloin saat paikalla vasten suutasi... Me palkolliset olemme luodut +kurjuutta kärsimään ja työtä tekemään päivästä päivään, käsitätkös +sen." + +Minä koetin tutkia vielä enemmän kumppaniltani, kuitenkin menestymättä, +sillä hän oli kovin harva puheinen. "Saamme nähdä" oli ainoa vastaus, +jonka sain kaikkiin kysymyksiini. + +Kuin me seuraavana päivänä olimme kyökissä suruksella tuli +kirkkoväärtti sinne ja sanoi minulle: + +"Kuuletkos Thore! Minä saan sanoa sinulle mikä järjestys meillä on +täällä ettäs voit tietää minkä jälkeen itses käytät. Kuka-tiesi ei +palkollisen ole monessa paikassa niin hyvä olla kuin meillä; mutta me +vaadimme kanssa häneltä takaisin että hän on totteliainen ja kuulias +kaikissa. Sinä et saa juosta tanssia etkä muutoinkaan jättää kotoa +ilman minun ja vaimoni luvatta. Tämän perästä et myös saa käydä +Rauhalan lesken ja hänen kaltaistensa tykönä; sillä minä en kärsi +mitään körttiläisyyttä. En minä myös kärsi mitään vastaan sanomista en +itseäni enkä vaimoani vastaan, sillä jos et tätä tottele niin ole +vakutettu siitä että silloin paukahtaa paikalla. Minun poissa ollessani +pitää sinun tottelemaan vaimoani taikka Ollee, joka vapaasti +kurmottakoon sinua jos niin tarvitsee. Nyt tiedät mitä sinun rauhaasi +kuuluu." + +Kirkkoväärti meni sisään, mutta hänen vaimonsa, joka tällä aikaa oli +ollut paikalla, jatkoi sen siaan puheen: + +"Sen minä vaan sanon sinulle, Thore, että Pietaria parempaa isäntää ei +sinun koskaan sopinut saada. Minun mielestäni on hän vaan liian veltto +nuorukaisia vastaan. Minun rakas isäni, joka oli valtiopäivän jäsen +kolmen kihlakunnan puolesta ja kolme kertaa, ja jolla oli kaksi kunnian +merkkiä, jotka kuningas itse oli pannut hänen rintaansa, hän sanoi +paitsi muuta: Poikia ja koiria pitää lyömän missä niitä vaan tapaa, +sillä ne ovat jo tehneet jotakin pahaa taikka aikovat vasta tehdä. Niin +minun isäni sanoi joka oli viisain ja rikkain mies kuin täällä oli +seitsemässä emä-pitäjässä." + +"Ne mahtaa olla kovin kireitä ihmisiä," sanoin minä Ollelle, kuin +tulimme kartanolle. + +"Ne niinkuin muutkin; mutta mitä pirua sinä ajattelit kuin et ryyppyä +ottanut," sanoi hän niinkuin vähä hämmästyneenä. + +"Minä olen luvannut ett'en koskaan ryypätä." + +"Oh niin tyhmästi... Et sinä sitten kelpaa työtäkään tekemään." + +"Yhtä hyvin," vastasin minä, ja sillä oli väittelys päätetty. + +Minun vastaan ottamiseni uudessa kodossani ei ollut erin-omaisen +ystävällinen, mutt'ei se minua paljo surettanut, paitsi kiellos ett'en +saisi käydä lesken tykönä. Minä lohdutin itseni sillä toivolla, että +minä sunnuntaina olisin tilaisuudessa kohdella hänen ja vähän Elinan +kirkon tykönä. + +Kirkkoväärti oli keski-ikäinen jotenkin kaunis mies. Käytännössänsä oli +hän vähän ylpeä eli, niinkuin sitä sanotaan röyhkeä; mutta sen voi +selvästi nähdä että se oli enemmän tykötehtyä kuin luonollista, sillä +hänellä oli selvät kauniit kasvot. Hänen vaimonsa oli vähää nuorempi ja +jotenkin ruma. Hänellä oli suuret vakovat haukan-silmät, kiperä nenä ja +sisään vajonneet posket, ja kova piirre suun ympärillä, joka merkitsee +ett'ei sen kanssa ole hyvä nokostella. En minä vielä ollut kauaa +palvellutkaan, ennenkuin huomasin että valta olikin hänellä, ehkä +hänellä oli tarpeeksi järkeä, että antaa miehen näkyä, siinä kuin +tarvitsi. Hän puhui alinomaa isästänsä, siitä suuresta valtio-päiväen +jäsenestä, ja antoi jotenkin selvästi ymmärtää, että hän oli perustanut +talon rikkauden. + +Kirkkoväärtin talo ei ollut suuri, mutta sitä pidettiin kaikin puolin +oivallisena. Hän piti sitä torpparien avulla, niin että meitä vaan oli +kaksi renkiä. Me saimme niinmuodoin kärsiä koiran elämää. Kaikki piti +tehtämän määrätyllä ajalla, vaikka mitä esteitä olisi ollut +häirittemässä. Meidän päivämme jaettiin pääasiallisesti seuravalla +tavalla: + +Joka aamu me herätettiin kello kolme. Ensin piti hoitaman +luontokappaleita ja sitten riihimän päivän valkenemiseen, koska saimme +mennä sisään suurukselle. Suruksen jälkeen mentiin metsään, jossa me +joko hakkasimme taikka vedätimme puita, niin kauan kuin päivää kesti. +Kotio tultuamme saimme ruokaa, ja sitten mentiin taas luhaan, jossa +saimme olla ja nujia kello yhdeksään, jonka jälkeen, syötyämme ja +luonto-kappaleita ruokittuamme, vihdoin viimein saimme mennä levolle. + +Tällä tavalla meni päivä päivän perästä. Joitakuita pienempiä askareita +tuli myös joskus kysymykseen, mutt'ei ne olleet koskaan suuremmasta +arvosta. + +Hälpältä katsoen ei tämä työ näytä niin erin-omaisen raskaaksi, mutta +jos tyystempään tutkimme, niin tulemme helposti huomaamaan, että se oli +tarpeeksi raskasta semmenkin kuudentoista vuoden vanhalle +nuorukaiselle, joka ei viellä ollut käynyt muuta kuin ensimäiset +askeleet orjuuden koulussa. Kaiken tämän olisi sentään hyvin kärsinyt, +jos meitä vaan olisi ystävällisemmästi kohdeltu kotona; sillä Olle oli +aina hyvä eikä kiusannut minua koskaan yli voimieni. Hän oli väkevä +kuin karhu, ja teki yksin niin paljon kuin kaksi tavallista miestä. + +Melkeen joka ehtoo olivat jalkani märkänä, ja välistä koko ruumiini. +Kuinka hyvää eikö se olisi tehnyt ja kuinka helposti enkö minä olisi +unhottanut päivän vaivoja, jos minä kotio tultuani olisin saanut mennä +lämpöseen huoneesen vaatteeni kuivaamaan, mutta siihen ei millään +muotoa ollut lupaa niin upeessa paikassa. Kylmässä talli kammarissa, +jossa ei ollut takkaakaan, ja jossa meidän vuoteemmekin olivat, täytyi +minun muuttaa vaateita taikka pitää ne märkänä päälläni siksi kuin +kuivivat. Varmaan oli minulla lupa mennä kyökkiin, mutta siellä oli +melkeen yhtä kylmä kuin ulkona, ja minä olin aina tiellä jos minä +joskus menin valkeen ääreen. Me söimme kyökissä ja saimme huhtoa +käsillämme lämpöisenä pysyäksemme. Niissä tapauksissa tuli +kirkkoväärtti enemmästä päästä paikkaan, ja Olle sai selittää mitä +olimme tehneet, mutt'ei työtä ollut koskaan tullut tarpeeksi isännän +mielestä. Hänen mielestä olisi meidän aina pitänyt joutuvan tekemään +enemmän. Kuin me sitten menimme luhaan, mutisi Olle vähä hampaittensa +välissä, ja minä kolkutin omiani vilusta, jonka tähden taas rupesimme +työhön, siksi kuin kankeat jäseneni jälleen tulivat notkeiksi. + +Mitä ruokaan kuulu, oli se ajoittain jotenkin hyvä, toisinaan +ihmeellisenkin hyvä, mutta enemmästä päästä allapuolen kohtuuden. +Jonakuna päivänä saimme lihaa, sian lihaa ja ristoja, toisina taas emme +saaneet muuta kuin silliä, perunoita ja piimää joka atriaksi. Minä +kysyin Ollelta syytä tähän epätasaisen talouden pitoon, ja sain +seuraavan selityksen: + +"Sinä olet tyhmä kuin pöllö... Etkö sinä voi käsittää ja ymmärtää, että +kuin meillä on vierasta työväkeä, niinkuin raataria ja suutaria, eli +toisia sellaisia, niin annetaan kaikille hyvää ruokaa, niin että ne +sitten puhuisivat pitäjällä kuinka hyvä meidän on olla. Muutoin emäntä +kyllä on perso niinkuin nälkähinen susi." + +"Varmaan olet sinä nyt liiollinen," sanoin minä, "sillä jos hän olisi +senkaltainen oman voiton pyytäjä, niin et suinkaan saisi kahta +ryyppyäsi joka päivä." + +"Se on vaan sukkeluus ... minun pitäisi kehumaan saamisiani kylän +toisille rengille ja saattaa ne kadehtimaan... Kaikki täällä on tehty +ylpeyden ja reipastelemisen puolesta." + +Minä panin Ollen puheen mieleeni ja havaitsin hänellä kaikin puolin +olevan oikeen. Ei hän ollut niin tyhmä kun minä ensin luulin; uusi +todistus vanhan sananlaskun todistukseksi: "tyynessä kala kuteepi". Nyt +minä käsitin selvästi, minkä tähden pidettiin niin hyvänä paikkana. +Että täällä oli kiree komento olin minä aikaa tullut tuntemaan. + +Sunnuntaina Olle makasi enemmästä päästä, jolla ajalla minun piti +pitämäni luontokappaleista murheen. Ei minun niinmuodoin tarvinut +ajatellakaan kirkkoon mennäkseni, ja jos minä sanon totuuden, niin en +tuntenut mitään totista haluakaan että päästä Herran huoneesen. Viikon +vaivoista väsyneenä ja voimatoinna, tehin minä mieluisesti niinkuin +Ollekin, niinä vapaina hetkinä, kuin meille suotiin. Sekä sieluni että +ruumiini kävi typäräksi. Vähitellen minä unhotin rukoukseni, sillä aika +ei antanut mitään semmoista myöden. Mutt'en minä koskaan unhottanut +Rauhalan hyväntahtoisia asukkaita. Minä oisin mielelläni mennyt niitä +tervehtämään. Yhteenä sunnuntaina pyysin minä kirkkoväärtilta lupaa +päästäkseni sinne, mutta hän kielsi niin kovilla sanoilla, ett'en enää +koskaan tohtinut puhua koko asiastakaan. Minä päätin sentähden mennä +sinne salaisesti, jos joku tilaisuus edespäin ilmaantuisi, jota ei +kuitenkaan koskaan tapahtunut, sillä emännän haukansilmät seurasivat +minua alinomaa, semmenkin kuin olin viimeisiin aikoin joutunut hänen +vihoinsa. + +Tapaus oli nimittäin tämä: Joulu juhlana olimme me paitsi muita hyviä +paloja myös saannet paistetun hanhen pöydälle. Piika oli yhtä aikaa +saanut käskyn että salaisesti ilmoittaa meille emännän tahdon, joka oli +tämä, ett'ei meidän pitänyt saaman kajota eikä maistaa tätä +herkkupalaa. Sen piti, herra nähköön, oleman siinä jouluvierasten +katseltavana, jotka sitten juttelisivat kuinka erinomaisen hyvä ruoka +kirkkoväärtillä pidettiin. Hanhi sai myös olla koskematta kymmenen +päivää, mutta Olle ja minä päätimme vihdoin viimein ottaa tämän +likemmältä katsellaksemme. Yhtenä ehtoona, kuin tulimme nälkiintyneinä +metsästä kotio, panimme me päätöksemme toimeen ja söimme koko linnun, +suureksi hämmästykseksi piialle, joka oli pyörtymisillänsä +pelästyksestä. + +Tämän tapauksen jälkeen huomasin minä että emäntä katseli minua karsain +silmin. Hän koetti aina laittaa minulle mielikarvautta isännältä, mutta +kuitenkin menestymättä; sillä Olle piti minun puoltani ja minä olin +niin nöyrä kuin mahdollista. Se päivä oli kuitenkin tuleva, jona sain +kalliisti maksaa että olin syönyt siitä kielletystä hedelmästä. + +Kirkkoväärtti oli seurakunnan huuto-kauppaen pitäjä ja hallitsia +melkeen joka ikisessä pitäjän asiassa. Usein oli hän pois kotoa +toimituksilla ja vielä useimmin oli hänellä vieraita kotonansa. Kaikki +paikkakunnan herrasväet ja suuret poikkesivat aina kirkkoväärtin tykö, +ja kehuivat kovasti talon anteliaisuutta, sekä syömisissä että +juomisissa. Isäntä ei niinmuodoin koskaan ottanut omin käsin osaa +töihimme. Siitä syystä en minä myös paljon tuntenutkaan hänen +mieli-alaansa. Käskynsä ilmoitti hän aina pöyhkeällä äänellä, semmenkin +jos emäntä taikka joku vieras oli paikalla, mutta tähän asti ei hän +vielä ollut näyttänyt mitään järjettömyyttä kohtelemisessansa, jos en +pane sitä liiallista työtä ja sitä jotenkin pöyhkeää käytöstä meitä +palkollisia vastaan lukuun. Olle vakuutti sen olevan jotakin aivan +tavallista kaikilla isännillä. Tähän asti ei minulla ollut mitään +valitettavaa hänen käytöksensä ylitse; mutta asian haarat saattoivat +että sekin tapahtui. + +Yhtenä aamuna sain minä käskyn asettaa hevoiset työvaunujen eteen ja +ajaa ne oven eteen; kirkkoväärtin piti itse lähteä myllyyn. Minä tehin +tämän niin pian kuin mahdollista. Kirkkoväärtti vaimonensa tuli matka +vaatteissa ulos. + +"Vai niin ... sinä ajat näillä vaunuilla kuin kyydit minua," sanoi +emäntä ja hempahutti päätään takaperin. + +"Minä käskin hänen ottamaan matka vaunut," sanoi isäntä kireellä +äänellä. + +"Sitä ei isäntä käskenyt," vastasin minä. + +"Oletko sinä uppi-niskainen," sanoi hän, jonka jälkeen hän otti piiskan +ja löi minua muutaman kerran, emännän suureksi huviksi, joka nauroi +salaisesti. + +Tämä oli ensi kerta kuin sain selkääni ripille päästyäni, ja se suretti +minua sentähden syvästi. Minä olin itse mielestäni jo koko mies ja +pidin rangaistuksen häpeällisenä, semmenkin kuin se oli syytöinnä. +Minun rehellisyyteni oli loukattu. Sulasta harmista en voinut maata +parina yönä. + +Talven kuluessa tapahtui se usein että minä sain selkääni, kosk'en +koskaan voinut olla vaiti, kuin tiesin minulla olevan oikein. Minä +kärsin sanomattomasti senkaltaisesta kohtelemisesta ja valitin tuskaani +Ollelle. + +"Tämä mailma on sellainen," sanoi hän; "palkollisen pitää pitämän +suunsa kiini ja kärsimän ... ei ne ole ihmisiä, ymmärräthän sen." + +"Ei kaikki isännät kuitenkaan ole sellaisia," sanoin minä. + +"Toiset huonompia, toiset parempia... Minä olen jo palvellut +viisitoista vuotta ja koetellut molempia, jonka sinäkin tulet aikaa +myöten tekemään. Orjan elämä on meidän osamme alusta loppuun asti." + +"Koska palveleminen on niin kurjaa, kuin sinä sanot, niin minä siassasi +naisin ja rupeisin torppariksi. Minä luulen ettäs olet ansainnut paljon +rahaa pitkänä palvelus-aikanasi." + +"Juuri tarpeelliset vaattet enkä mitään muuta... Vasta viimeisinä +vuosina olen minä saanut niin suuren palkan, että olen edes vähän +voinut auttaa vanhaa äitiäni, joka on vaivais-huoneessa. Useimmilla +torpparilla ei ole parempia päiviä kuin meilläkään, usko se. Jos minä +naisin ja saisin huoneen täyteen kakaroita, jotka anoisivat leipää, +kuitenkin saamatta, niin se olisi kymmentä kertaa pahempi... 'Näin on +paras, sanoi se kuin itsensä hirtti.'" + +"Mutta sillä tavalla ei sinulla ole mitään tulevaisuutta," sanoin minä. + +"Vaivais-huone, etkös sitä käsitä," sanoi hän syvällä huokauksella, +joka oli ensimäinen, kuin olin kuullut nousevan hänen leveestä +rinnastansa. + +Hänen kuvauksensa palkollisen elämästä oli varmaan synkeä, mutt'ei se +kuitenkaan tehnyt minua alakuloiseksi. Minä toivoin parempia aikoja, +kuin tämä vuosi vaan hyvin loppuisi. + +Kevät puolella tuli kuitenkin tapaus joka ajaksi kaihesi kaikki +toivoni. + +Olle ja minä olimme pellolla kyntämässä. Minä olin ollut koko edellisen +yön kyytissä ja olin sentähden väsyksissä ja unikin rupesi tuleen sitä +kankeeta savea kyntäessäni. Olle huomasi sen ja sanoi että minä hyvin +taitaisin panna vähäksi aikaa huokaaman; hän lupasi kyntää sitä +ahkerampaa. Minä en myös ollut hitainen tottelemaan käskyänsä. +Lehtevän niini-puun varjossa nukuin minä pian ja tulin vasta henkiin +kuin kepillä äkkinäisesti huidottiin selkääni. Minä hyppäsin +silmänräpäyksessä ylös, ja tietämättä mitä tehin, tuuppasin minä +isäntääni, niin että hän kaatui nenällensä maahan. Langetessansa +riipasi hän koko toisen poskensa terävään kiveen, niin että veri tirisi +monesta paikasta. Tästä hän tuli vallan villityksi. Toisella kädellänsä +tarttui hän niskaani ja toisella hän löi siksi kuin keppi, joka hänellä +oli muassa, meni rikki. Varmaan hän olisi hakannut minun pilalle, +jollei Olle olisi tullut väliin. -- Kuin me molemmat olimme joutuneet +kylmeneen tämän odottamattoman tappelun perään, pyysin minä +sydämmellisesti anteeksi että olin tuupannut, jonka olin tehnyt aivan +tietämättä. + +"Siitä asiasta saamme vielä keskustella," sanoi kirkkovääriti. "Sinun +pitää saaman tietää mitä se maksaa että lyödä isäntäänsä... Minä laitan +sinun sinne, johon ei kuu eikä aurinko paista." + + + + +VII. + + +Huone-kurituksen estämisen kanssa on sama laita kuin sala-kokous +julistuksen kumoomisen kanssa. Luullaan sillä jo kaikki voitetuksi, +kuin ainoastaan on otettu kukon askel etiäpäin sivistyksen tiellä. + +Ei palkollinen kärsi missään ijässä niin paljoa kuin viidentoista ja +kahdeksantoista vuoden välillä. Sillä ijällä ei hänen voimansa vielä +ole tuleentuneet, vaan häneltä vaaditaan sentään että hänen työssä +pitää mennä ison miehen rinnalla, jonka hän mielellänsä tahtoo +tehdäkin, ehkä hän paljon saa kärsiä koetoksensa tähden. Hänen +kunniansa on tällä aikaa erinomattain arka, ja yksi kärsitty vääryys +painaa raskaasti viatointa sydäntänsä. Se on myös tällä ijällä kuin +ajatukset saavat suuntansa tuleviksi ajoiksi, sekä pahuuteen että +hyvyyteen. Kuinka tarpeellista eikö se sentähden ole että olla +ihmisellinen kohtelemisessaan nuorukaisia vastaan, jos edespäin +tahdomme saada hyötyä ja iloa miehistä. Läsnä olevassa tilassa tehdään +aivan päin vastoin. Vanhempaa palkollista, joka on voimallinen ja +tottunut joka työhön, niin että hän voi puolustaa itsensä +sivistymätöintä isäntää vastaan, häntä suojelee laki, vaan se heikko ja +tottumatoin nuorukainen on jätetty itsevaltaisuuden ja julmuuden +valtaan, joka varmaan sitä kauheammasti kostaa vähennetyn valtansa +hänen päällensä. Miehen pitäisi samalla ikää päästä vapaaksi +huone-kurituksesta kuin vaimokin, jos perin pohjin tahdotaan estää sitä +pahaa, kuin se kaikkina aikoina on matkaansaattanut valtakunnassa. + +Minä tulen näihin ajatuksiin omista koettelemuksistani. Olle ei saanut +koskaan selkäänsä, vaikka olisi osaksi ansainnutkin, sillä isäntä ei +tohtinut mennä hänen päällensä, joka oli suuri ja voimallinen. Minä sen +siaan en saanut sanoa vähintäkään vastaan enkä tehdä mitään, joka oli +vastoin mielin, ennenkuin paikalla paukahti. Minua oli niin helppo +pidellä mielensä jälkeen. + +Tässä vähän sivulle poikettuani palaan nyt kertomukseeni. + +Varmaan kirkkoväärtti oli luvannut lain mukaan rangaistuttaa minua sen +onnettoman tuuppamisen tähden; jota en minä kuitenkaan voinut uskoa. +Minun mielestäni siinä sitä oli kostoa kyllin, kuin hän oli niin perin +pohjin pehmittänyt ruumiini, joka hohti sade-kaaren kaikilla värillä. +Mutt'ei sitä siinä vielä ollut tarpeeksi. Sydän yönä tuli toinen piika +ja puhui seuraavalla tavalla, joka saattoi minun jotenkin hämmäistymään +ja alakuloiseksi. + +"Thore parka," sanoi hän itkevällä äänellä. "Sinä tulet aivan +onnettomaksi; sillä asia on nyt sillä kannalla, että nimis-mies tulee +tänne huomenna ja panee sinun kiini. Minä kuultelin tänä ehtoona ja +kuulin kuinka isäntä ja emäntä keskustelivat. Isäntä sanoi ettei se +maksa vaivaa että huolia koko asiasta; mutta emäntä oli vasta-hakoinen. +Hän sanoi isännän olevan pakotetun kiristämään sinua." + +"Tulispa siitä kauniita juttuja pitäjälle," sanoi hän, "jos sinä +antaisit palkollisen kurmoottaa itseäsi, sitä käräjiin viemättä. Sinä +olet se eläin, oikea eläin, jonka ei pitäisi saaman käydä irrallansa... +Jumala varjelkoon minua, jos isäni olisi ollut senlainen äijä-parka. +Ei, kiittää tahdon isääni. Hän sanoi juuri näin. 'Taivuta vitsas niin +kauan kuin se on viheriäinen, niin siitä tulee sekä sorea että +kaunokainen.' Niin hän sanoi joka oli valtiopäivän mies kolmen +kihlakunnan puolesta ja joka jotakin ymmärsi. Mutta sinä, Pietari, olet +kynsitty kasvoissa, kuin mustalainen. Jaa, häpeä sitä on sanoa, sinun +pitäisi itse tulla linnaan lappeutesi tähden. Tulevalla kertaa annat +kai renkien nipistää nenän päästäsi pois." + +"Niin, sinulla on oikeen, akkaseni. Minun pitää kunnian tähden viemän +hänen käräjiin. Paras olisi kuitenkin jos hän tahtoisi karata, sillä +kunniani olisi varjeltu, ja hän pääsisi itse vähemmällä pelistä." + +"Niin isäntä sanoi; se nyt on totinen tosi, Thore. Minun neuvoni on, +ettäs lähdet pakoon niin pian kuin mahdollista, niin pääset linnaan +tulemasta. Missä paraat vaattesi on? Minä panen ne kokoon ja autan +sinua matkalle... Pane nyt joutuen ja anna murheitten mennä... Ei tässä +ole aikaa kadottaa, jos tahdot joutua pitäjästä ennen päivän +ylenemistä." + +"Käyköön kuinka hyvänsä, mutten minä vaan karkaa niinkuin varas," +sanoin minä. + +"Te'e niinkuin tahdot... Minä olen varoittanut sinua ja olen viatoin." +Näin sanottuansa meni piika tiehensä, kuitenkin vielä kerran +koetettuansa kehoittaa minua suostumaan neuvoonsa. + +Minä muistuttelin vielä kerran päivän tapauksia, ja kuin panin toisen +toisen rinnalle, näytti se mielestäni olevan liiaksi, jos minun vielä +pitäisi kärsimän tämän tapauksen tähden. Ajatellessani muuttui sieluni +jänteväksi, joka teki että minä kärsin vähemmän kuin moni kukatiesi +luulee. Minä vihastuin sekä laille että valtakunnalle, enkä sinä yönä +silmiäni kiini pannut. + +Seuraavana aamuna olin minä varhain liikkeellä, ja toimittelin +tavallisia askareitani. Minä olin suuruksella, enkä huomannut isompaa +tylyyttä kuin tavallisesti, josta syystä jo rupesinkin luulemaan piian +väärin kuulleen. Mutta yht'äkkiä sain minä sanan isännältä että tulla +sisään, jota käskyä minä myös paikalla tottelin. + +Sisään tultuani huomasin minä oitis nimis-miehen, joka käveli +edestakaisin laattialla. Hän seisahti eteeni, kädet ristissä rinnan +päällä, ja katsoi terävästi päälleni. Senjälkeen antoi hän kuulla +kauhean äänensä ja sanoi: + +"Sinäpä juuri olet kaunis lintu! Vasta viiden- eli kuudentoista vuoden +vanha ja sentään niin pitkälle tullut, ettäs menet isäntäsi päälle +nyrkki-putikassa. Etkös häpee roisto!... Sinustapa tulisi aika rosvo, +jollei sinua aikanaan nöyristettäsi." + +"Vallan minun sanani," sanoi emäntä. "Pietari mietti jättää asian +sikseen; mutt'ei hän sillä lailla viimein enää taitaisi pitääkään +palkollisia, ja tahto häntä piru olla emäntänä." + +Kuin nimis-mies ja emäntä ison aikaa olivat viserrelleet sillä +nuotilla, sanoi kirkkoväärtti vihdoin viimein, että minun paikalla piti +valmistaman itseni ja seuraaman vankeuteen, koska hän niinkuin +kunnialinen mies oli pakotettu laillisesti käyttämään itsensä minua +vastaan sen tapahtuneen rikoksen tähden... "Joudu pian," sanoi +nimis-mies kauhealla äänellä. + +Sydämmessäni kirventeli että minua sillä lailla puhuteltaisiin, +semmenkin että emäntä ja nimis-mies niin tekivät, mutta minun piti +tytyä sallimukseeni, joka oli että pitää suuni kiini ja totella. Minä +puin paraat vaatteet päälleni ja istuin pian rattailla ruunun-miehen +rinnalla, jonka piti viemän minun määrättyyn paikkaan. Juuri kuin +olimme valmiit lähtemään, pisti Olle salaisesti tolvan käteeni, jota +hän pusersi niin kovasti että olin poraamisillani. Emäntä tuli ulos +ison eväspussin kanssa, jonka hän antoi minulle, ja sanoi teko-pyhällä +äänellä: + +"Tässäs saat vähän evästä, jonka sinä hyvin taidat tarvita; sillä tämän +jälkeen ei juuri taitta antaa hanhen paistia." + +Nimis-mies kehui hänen hyvää sydäntänsä; mutta koska minä tunsin sen +vähän paremmin, niin en millään muotoa voinut yhtyä hänen kehumiseensa. +Vihainen olin minä jo entiseltä, mutta hänen tarkoittamisensa sen +syödyn hanhen päälle vihoitti minua vielä enemmän. Kiukussani viskasin +minä eväspussin alas hänen jaloillensa. Kaikeksi onneksi lähti hevonen +siinä samassa juoksemaan, niin että ilma sai pitää hyvänänsä sen kepin +pamauksen, jonka nimis-mies oli minulle tarkoittanut. + +Ei meillä ollut täyttä peninkulmaakaan kihlakunnan vanki-huoneesen +jonka tähden joudummekin pian määrättyyn paikkaan. Ruunun-mies antoi +passini vanki-huoneen vartialle, yksi suuri ja tuima mies, joka +paikalla tarttui kaulukseeni ja tuuppasi minun huoneesensa. Senjälkeen +aukasi hän yhden kovasti raudotetun oven ja sysäsi minun pimeesen +huoneesen, jonka jälkeen hän telkesi oven ja jätti minua omaan +haltuuni. + +Huone ei kuitenkaan ollut vallan pimeä, niinkuin minä ensin luulin. +Katon rajasta oli pieni, vahvalla rauta-ristikolla varustettu, akkuna, +josta aurinko levitti himmeän valon huoneesen, niin että ilman suurta +vastusta voi nähdä mitä siellä liikkui. Joitakuita mustanpintaisia +miehiä, säkenöitsivillä silmillä ja keltasenkalveilla poskilla, istui +ympäri seiniä. Nämät antoivat kuulla helvetinmoisen hurra-huudon minun +sisään tullessani ja kolistelivat rautavitjoillansa. Väristys kävi joka +jäseneni läpitse. Minä kaduin syvästi ett'en ollut totellut sen +hyväntahtoisen piian neuvoa. + +"Terve tultua hyvään seuraan," sanoi yksi. + +"Istu ja ole niinkuin lapsi talossa," sanoi toinen. + +"Oletkos varastanut jotakin arvon-alaista," kysyi kolmas. + +"En minä ole mikään kurja varas," vastasin minä peräänajattelematta. + +"Laulatko sinä sillä nuotilla," sanoi se, joka istui minua lähimpänä, +käänsi äkkiä ruumistansa ja löi minua jalkaraudoillansa jalkoini, niin +että minä olin ylönniskojani menemäisilläni. Ne toiset päästivät +hirmuisen naurun, joka pani kylmän väristyksen menemään pitkin +selkärankaani. Senjälkeen piti minun tyystään kertoa syyn tänne +tulooni. + +"Hyvin, helvetin hyvin," rähisi yksi seurasta. "Minä aloin tieni +samalla tapaa. Ilkeän kurinen isäntä löi minua sekä varhain että +myöhän. Tuimuudessani annoin minä kerran hänelle korva-puustin +takaisin, ja sentähden lähetti hän minun linnaan. Mutta kylläpä ukko +senjälkeen on saanutkin tietää, mistä Taavetti olutta osti, sillä minä +olen varastanut häneltä kolme kertaa, ja kuin minä tästä lähin pääsen +irti, niin minä tehen koko hänen talostansa vähäisen jouluvalkeen -- +ha, ha, ha!" + +Tänkaltainen puhe olisi toisessa tilassa nostanut minun kauhuni; mutta, +vihoitettu niinkuin minä nyt olin sekä sielussa että sydämmessä, +kuultelin minä mielelläni sekä tätä että monta muuta samankaltaista +kertomusta. Minun hyvä enkelini oli paennut ja jättänyt tilan toiselle, +joka ainoastaan kuiskutteli kostosta ja palkinnosta. + +Tämä mieli-ala kesti pari päivää, mutta silloin minä sain äkkiä toiset +ajatukset. + +Yhtenä aamuna aukasi vanki huoneen vartia oven ja käski minun tulemaan +ulos; sillä siellä oli joku, joka tahtoi puhutella minua. Minä en +suinkaan ollut myöhäinen tottelemaan käskyä. Kuinka iloiseksi eikö +mieleni lentänyt, kuin vähä Elina tuli tuvassa vastaani ja pusersi +kättäni. Me istuimme sohvalle. Alusta oli hän niin liikutettu ett'ei +voinut sanoa sanaakaan. Hän itki katkerasti, ja jokainen kyynele, kuin +vierisi hänen hellistä silmistänsä, sulatti palan vihan jäästä +sydämmeni ympäriltä, siksi kuin taas tuli puhtaaksi ja lämpöiseksi +niinkuin entisiin aikoin. Minä lohdutin häntä niin hyvin kuin paraitten +taisin. Vihdoin viimein tuli hän levolliseksi ja sanoi hellimmällä +äänellänsä: + +"Herra Jumala että sinun piti niin onnettomasti käymän, Thore! Et sinä +voi uskoa kuinka murhellisiksi äiti ja minä kävimme, kuin saimme kuulla +sinun olevan vankiudessa. Äiti on kipiä, muutoin hän olisi itse tullut +tänne sinua lohduttamaan; nyt hän lähetti minun siaansa. Minulla on +koko liinallinen ruokaa ... sinun on kai hyvin nälkä, Thore raukka?" + +Hän otti nyt ruokansa näkyviin ja levitteli eteeni sen rikkaan +sisällepidon. Minun ei suinkaan ollut nälkä, vaikk'en ollut nauttinut +paljo mitään, sitten kuin olin tullut vankiuteen, mutta minun piti +kuitenkin syömän niin paljon kuin vaan jaksoin, mutt'en sentäänkään +saanut hänen mielestänsä tarpeeksi. Vanki-huoneen vartia sai myös +maistaa sitä lihavaa juustoa, sitä valkoista leipää ja sitä merkillistä +makkaraa, joka liikutti niin ihmeellisesti hänen luontoansa, että minä +koko sen päivän sain olla tuvassansa. + +Elinalla ja minulla oli paljon sanomista toinen toisellemme. Hän +surkutteli minun tilaani semmenkin sentähden että hän luuli minun +nälkää näkeväni. Minä sain hänen kuitenkin uskomaan ett'ei asia ollut +niin ja vakuutin, että minä niin pian kuin mahdollista tulisin +Rauhalaan heitä tervehtämään. Tämän jälkeen muuttui puhemme +iloisemmaksi. Hän luuli minun jo unhoitaneeni hänen sormuksensa, mutta +kuin minä näytin kantavani sen rihmassa povessani, niin tuli hän +erinomattain iloiseksi ja otti sen vähäisen bernsteinisen ristin +näkyviin, jota hän säilytti samalla lailla. Aika kului kuitenkin +nopiasti ja pian hänen täytyi eritä minusta, jos hän tahtoisi joutua +kotio ehtooksi. + +"Minä olen unhottanut jotakin," sanoi hän eritessämme. "Äiti käski +sinun hartaasti lukemaan sitä kirjaa, kuin sait, niin sinä löytäisit +suuren lohdutuksen murhessasi. Hän luuli sinun unhottaneesi sen, ja +sentähden Herra sinua nyt rankaisee." + +Ei minulla ollut, herra nähköön, ollut aikaa lukemiseen, eikä +erinomaista haluakaan. Sentähden nämät sanat tunkivat niinkuin salama +sieluuni. Katumuksen nuolet raatelivat sieluani ja sydämmeni pehmisi +kuin vaksi. Minä päätin kääntyä rukouksella Jumalan tykö, ja paljas +päätös tuotti minulle luottamusta ja lohdutusta. + +Ehtoolla minun täytyi mennä takaisin vankien huoneesen, joka tämän +jälkeen näytti minulle pikkaiselta helvetiltä. Kuinka mielelläni enkö +minä olisi tahtonut olla yksistäni. Tähän aikaan on se tavallista +ihmisille minun tilassani, kiittää tulee sitä kuningasta, joka antoi +rakentaa kammio-vanki huoneita valtakunnassa. + +Että veri on vahvempaa kuin vesi tulin minäkin havaitsemaan. Enoni, +joka ei vähintäkään ollut pitänyt minusta huolta, siitä asti kuin hän +saattoi minun pitäjälle kerjäämään, tuli nyt vankien-huoneesen minua +tervehtämään. Hän surkutteli tilaani ja kehoitti minua olemaan hyvässä +luottamuksessa, sillä rikokseni ei ollut millään lailla kunniaa +murtava. Ilman sitä käski hän minun paikalla tunnustaan ja tytymään +tuomioon, vaikka se olisi minkä kaltainen hyvään, sillä sitä ennen minä +pääsisin vapaaksi. Hän oli myös hyvä tuttava vanki-vartian kanssa; he +olivat olleet kumppania sotapalveluksessa. Tämä seikka ja puoli tuoppia +viinaa matkaan-saattoivat niin paljon, että minä tämän jälkeen, enoni +takauksella, sain asua tuvassa sekä yöt että päivät, joka oli minulle +sanomatoin onni. + +Se tärkeä päivä tuli vihdoin viimein jona minun piti tehdä tilin +käytöksestäni lain edessä. Ilman pelkoja ja ala-kuloisuutta menin minä +lakitupaan, sillä minä olin valmistanut itseni pahintakin vastaan. +Kirkkoväärti oli myös paikalla, mutta nimis-mies oli se oikea +päällekantaja asiassa. Hän vaati lain kovinta tuomioa, koska minä olin +tuupannut isäntää ja lyönyt emäntää, jonka hän omin silmin oli joutunut +näkemään. Tuomari rupesi nyt minua kuulustelemaan. Minä kerroin +totuuden mukaan koko tapauksen alusta loppuun asti. Hän näkyi +surkuttelevan minua nuoruuteni tähden, ja koetti sentähden sovinnolla +ratkaista koko riidan, mutta kuitenkin menestymättä, sillä nimis-mies +sanoi minun pahan ilkeäksi ja perin pohjin häijyksi lurjukseksi, joka +taitaisi tulla vaaralliseksi yhteiselle vakavuudelle, jollei minua +aikanaan rangaistasi. + +Vähän aikaa keskusteltua, tuomittiin minä sovittaan rikoksi +kuudentoista kuukauden työllä M---- linnassa. Minä sanoin tytyväni +tuomioon, ja sain mennä ulos laki-huoneesta. + +Muutama päivää tämän jälkeen istuin minä parin varkaan kanssa +rattailla, valmis lähtemään. Tähän asti ei minun vielä ollut tarvinnut +kantaa rautoja, mutta nyt pani vankien kuljettaja raskaat jalka-raudat +sääriini. Tämä saattoi vereni liikkumaan sukkelampaa, mutta kuin minä +katsoin Elinan ja hänen äitinsä päälle, jotka siinä tilassa myös olivat +paikalla, niin hiljeni se entiseen kulkuunsa, ja minä päätin +kristillisellä nöyryydellä kantaa ristiäni. + + + + +VIII. + + +Linnan-työ ei ollut hetkeen niin raskasta, kuin olin luullut. + +Linnaa haltia parooni Eksköld'i oli ystävällinen mies joka piti vangit +ihmisinä. + +Meidän työmme oli paraasta päästä kivien hakkaaminen ja muuraaminen. Ei +täällä ollut niin kireä komento kuin kirkkoväärtin tykönä. Ruoka oli +yleisesti parempi kuin se kuin maalla tavallisesti annetaan +palkollisille. Minun olisi ollut jotenkin hyvä olla, jos minulla olisi +ollut jotakin seuraa mieleni jälkeen. Minun ympäristöni vaivasi nyt +minua kovasti. Nyt en koskaan kuullut muuta kuin kirouksia ja +pakanaallisia kertomuksia tehdyistä ilkitöistä, enkä nähnyt muuta kuin +villityitä lurjuksia. Kamoittavat laulut, jotka täyttivät sieluni +kauhistuksilla, panivat ehtoisilla holvit kaikumaan. + +Jonkun ajan perästä onnesti minua kuitenkin saada vähä muutosta tässä +tilassa, sillä minä määrättiin palveliaksi neljälle herralle, jotka +myös olivat linnassa; nimittäin: yksi parooni, pappi, tukku-kauppias ja +lautamies. + +Parooni oli ollut rahaston haltiana ja tuhlannut palvelus-aikanaan +viisikymmentä tuhatta riksiä ruunun rahaa. Pappi oli kauan aikaa +pitänyt salaseuraa varkaitten kanssa ja viimeiseksi omin käsin sulannut +ja myynyt kaiken kirkon hopean, jonka työn hän sitten tahtoi syyttää +köyhän työmiehen päähän. Tukku-kauppias ei ainoastaan ollut tehnyt +petoollista konkurssia, vaan myöskin upottanut yhden laivan, jonka hän +kolmessa eri paikassa oli korkeasta arvosta pannut takuun alaiseksi, +ehkä se vaan oli soralla ja hiedalla lastattu. Lautamies oli perustanut +väärän kortti-vapriikin, jota hän monta vuotta suurella voitolla oli +käyttänyt. + +Nämät herrat elivät aivan lystijä elämää. He pelaisivat korttia ja +joivat totia melkeen päivät läpitse. "Me olemme täällä jokaisen neljän +säädyn edusmiehinä ja pidämme valtio-päivät keskenämme," sanoi parooni +usein, joka oli iloinen ja leikkihinen herra. Minun työni oli että +harjata vaatteita ja tuoda vettä, josta vaivasta sain monta tolvaa +juomarahaa. + +Tämä seura ei ollut niin ruokotoin kuin se toinen, mutt'ei tämäkään +ollut mielehiseni. Minä olin saanut kolme kirjaa Rauhalan leskeltä, +joita hän käski minun ahkeraa lukemaan ja tutkimaan. Joutilaana aikana +menin minä sentähden jollekulle puolelle pihaa, jossa sain +häiritsemättä lukea ja tutkia Jumalan sanaa. Yhtenä päivänä kuin taas +istuin vaipuneena ajatuksiini, tuli yksi piika ja käski minun seurata +häntä, sillä paronessa tahtoi puhutella minua. Kirjan minun piti +toivonsa mukaan ottaman myötäni. Minä seurasin ja tulin pian yhden +huoneen ovelle, joka oli niin ihmeellisen ihana, että minä ensimmältä +luulin tulleeni muutetuksi taivaasen. Nuori vaimoihminen, suloisesti +hymyellen ja jolla oli suuret vaaleansiniset silmät, selvät kuin kaksi +kiiltävää tähteä, tuli vastaani ja pyysi saadaksensa nähdä kirjaani. + +"Minä olen monasti lasistani nähnyt että te aina luette vapailla +hetkillänne, jota vangit niin harvoin tekevät, ett'en voi tydyttää +uteliaisuuttani, ennenkuin saan nähdä sen kirjan, jonka lukeminen +teitä niin paljon huvittaa." + +Tämän sanoi hän yhdellä äänellä, joka helisi niinkuin hopea kello, ja +rupesi senjälkeen katselemaan kirjaan. + +"Vai niin," sanoi hän, "tämä on Thomas à Kempin rukous-kirja. Te luette +niinmuodoin mielellänne Jumalan sanaa?" + +Minä sanoin niin olevan ja sain sitten jutella koko elämäkertani. Hän +kuulteli tarkasti kertomukseni, ja monta kertaa näin minä hänen lempeät +silmänsä olevan kyyneleitä täynnä. Kuin minä lopetin sanoi hän jälleen: + +"Voi, miten mailma on kavala. Se on hirmuisesti, se on hävyttömästi +että sillä lailla kohdella ihmisiä... Te olette kärsineet paljon, ehkä +vielä olette nuorukainen, mutta älkää kyllästykö lukemiseen ja +rukoilemiseen. Jumalan sanaa on se ainoa elävä lähde janoovaiselle +sielulle, eikä kukaan vielä ole kääntynyt Jumalan tykö rukouksessa +lohdutusta ja rauhaa saamatta. Älkäätte sentähden lakatko hänen apuansa +hakemasta... Minä koetan tehdä mitä voin huojentaakseni +onnettomuuttanne." + +Minä tulin sanomattoman iloiseksi hänen lupauksestansa, ja pian +tulinkin tuntemaan sen vaikutukset. + +Seuravana päivänä sain jo käskyn mennä puutarhan hoitajan tykö ja +ruveta hänen apulaiseksensa. Minä sain koko suven palvella häntä siinä +kauniissa puutarhassa. Hän oli vanha tomera mies, joka eli ainoastaan +kukkastensa tähden. Hän opetti minua mielellään ihanassa konstissaan, +jota minä rakastin ja ihmettelin. Häneltä sain minä selityksiä monen +kappaleen yli siinä ihanassa luonossa, jotka tähän asti olivat olleet +minulle synkeitä arvoituksia. Ja kaikki saattoi minun vielä enemmän +vahvistumaan uskossani luojan viisauden ja voiman päälle. + +Paronessa käveli usein lapsinensa puutarhassa. Hänellä oli kaksi poikaa +ja vähäinen kolmivuotinen tytär; kaikki erinomattain kauniita ja +hyväntapaisia lapsia, joita ilomielin katseli. Ei hän milloinkaan +mennyt sivutseni kehoittavaa sanaa sanomatta. Välistä seisoi hän pitkät +ajat ja puhui yhtä ja toista, enimmästä kuitenkin kukista, joista hän +puhui yhtä kieltä, joka oli yhtä kaunista kuin nekin. Koko hänen +muodossaan, äänessään ja käytännössään oli jotakin taivaallista, joka +teki että minä pidin hänen taivaallisena henkenä; ja varmaan olikin hän +enempi taivaan kuin maan oma. Joka puheen jälkeen tunsi sieluni +ihmeellisen ilon jota en voi sanoilla kertoa. + +Asian tällä kannalla ollessa elin minä aivan onnellista ja suloista +elämää. Ja kaiken tämän edestä tuli minun ensiksi kiittää Rauhalan +leskeä; sillä jollei häntä olisi ollut, olisin varmaan unhottanut sekä +lukemisen että rukoukset, enkä niinmuodoin olisi tullutkaan tuntemaan +sitä hyvää paronessaa, joka oli ruvennut minun suojellus-enkelikseni. +Tästä tulin minä huomaamaan kuinka hyödyllistä se on että pitää Jumalan +mielessänsä, vaikka mailmassa mitä tapahtuisi; ja sydämmeni täytettiin +kiitollisuudella häntä ja kaikkia ihmisiä vastaan, jotka olivat onneani +tahtoneet. + +Ei mikään onni ole kuitenkaan täydellinen, niinkuin ei mikään ruusukaan +piikitöin. Joka ehtoo täytyi minun mennä linnaan kuulemaan vankien +vallatointa elämää, siksi kuin vihdoin viimein nukuin ja näin suloisia +unia. Hän, jonka ensimäinen vuode oli oljista ja heinistä, tulee vielä +unissa olki-vuoteelle, jos lepäävällä on hyvä omatunto. Kauhistuksella +ajattelin minä sen lähenevän syksyn päälle, jona minun varmaan pitäisi +kuluttaa kaiken aikani vankien kauhistavassa seurassa; mutta +ihmeelliset ovat Herran tiet! Sillä välillä tuli yksi tapaus, joka teki +kaiken pelkoni liialliseksi. + +Tämä oli ihanana päivänä Syyskuussa. Minä niitin ruohoja linnan +vallilla, jonka alla oli syvä kaivanto. Yht'äkkiä sain minä kuulla +hirmuisen hätähuudon. Minä heitin paikalla vikatteen kädestäni ja +juoksin niin joutusasti kuin voin linnan haltian poikaen tykö, jotka +havatsin olevan vallilla vähä matkaa minusta. Paronessa makasi +pyörtyneenä ja molemmat pojat luihkasivat täyttä kurkkua, alinomaa +näyttäen kaivantoon: "Sisar putosi tuonne, sisar putosi tuonne!" Minä +katsoin kaivantoon ja havaitsin liuskan valkoisesta hameesta, joka heti +katosi. Silmän räpäyksessä hyppäsin minä veteen, ja onnestin pelastaa +sen vähäisen likan, jonka minä vähän ajan kuluttua panin terveenä ja +raittiina äitinsä viereen. Paronessa heräsi lapsen suutelemisesta +vähitellen elämään. Linnan haltia tuli myös paikkaan. Nyt nousi +sanomatoin ilo ja riemu. Molemmat avio-puolisot eivät mielestänsä +voineet kiittää minua tarpeeksi. + +Paronessa kertoi senjälkeen kuinka tämä oli tapahtunut. Lasten +juostessa ja leikkiä lyödessä vallilla oli toinen poika tullut liian +kovasti tuupanneeksi likkaa selkään; siitä se kerrottu vahinko. + +Tämä tapaus teki kuitenkin onneni linnassa ollessani. Minä pääsin +tästä lähin linnassa olemasta, paitsi niissä tapauksissa, kuin minulla +oli joku asia siellä toimitettava. Minä sain myös panna pois sen +vihan-alaisen vangin puvun ja pukea omat vaatteet päälleni. Minä sain +nyt asua toisten palkollisten kanssa, joita minä autoin kaikissa talon +askareissa niin hyvin kuin ymmärsin ja taisin. Herrasväki oli aina +ystävällistä minua vastaan, semmenkin paronessa. Hän lainasi minulle +opettavaisia kirjoja, ja kehoitti koto opettajan, eräs nuori ja siivo +maisteri, opettamaan, jonka hän talven kuluessa teki. + +Kevään alussa kirjoitin minä pitkän kirjan Rauhalaan, jossa minä annoin +tyystän kertomuksen kaikista kuin minulle oli tapahtunut, sitten kuin +olin tullut linnaan. Sydämmeni tytkyi ilosta kirjaa kiini lakatessani, +sillä minä näin hengessäni niitten hyvien ihmisten ilon tätä vastaan +ottaessansa. + +Ei minun ole koko elin aikanani ollut niin hyvä olla kuin tällä aikaa. +Työt olivat helpot ja ruoka yli kaiken kehumisen. Minä pidin mielestäni +pitoja joka päivä. Ympäristöni oli ystävällisiä ja iloisia ihmisiä, +jotka kohtelivat minua rakkaudella ja luottamuksella. Mutta minä +toivoin kuitenkin sen hetken pian tulevan, jona pääsisin vapaaksi, ja +sen seuraavasta syystä: + +Ensimäiseksi tunsin minä kovan halun päästäkseni kotopuoleen; toiseksi +tahdoin minä kotio näyttämään ett'en ollut tullut huonommaksi linnassa, +vaan näkyvästi paremmaksi; ja kolmanneksi toivoin minä jotakin +tuleviksi ajoiksi, josta edespäin aivon kertoa. + +Syyskuun neljäntenä päivänä pääsin minä vapaaksi. Linnan haltia vaati +minua jäämään hänen tykönsä palveliaksi, mutta edellä mainituista +syistä minä kielsin, jota sitten monta kertaa olen saanut katua. Minä +sain häneltä hyvän todistuksen ja kaksikymmentä riksiä reisu rahaa. +Paronessa antoi minulle uudet verka vaatteet ja puolen tusinaa paitoja. +Hän käski minun aina vaeltamaan sitä oikeata tietä ja pusersi +sydämmeellisesti kättäni toivottaen minulle onnea matkalle. + +Syvästi liikutettuna kiittelin minä näitä hyväntahtoisia ihmisiä ja +käänsin, sydän toivoa täynnä, askeleeni kotio päin, sillä minä voin +sanoa vihamiehilleni niinkuin Josef sanoi veljillensä: "Te ajattelitte +pahaa minusta, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi." + + + + +IX. + + +Enemmän aikaa kotoa pois oltua on se ilahuttavaa että tulla +koto-paikoille, sillä me rakastamme niitä aina, vaikka muistot, kuin ne +säilyttää povessaan, olisivat katkeratkin. Joka pensas, puu eli kivi +oli minulle vanha tuttu, ja kuin minä vihdoin viimein sain nähdä sen +valkoiseksi maalatun kirkon, olin minä sulasta ilosta maahan +vaipumaisillani. + +Ensimäinen paikka, johon menin, oli, niinkuin sen jokainen arvaa, +Rauhala, jossa minun paraat ja ainoat ystäväni olivat. Se oli myöhän +lauantai ehtoona, kuin minä tulin paikkaan. Leski ja vähä Elina olivat +juuri ehtoollisella. Tervehdettyäni nousivat molemmat ruoalta ja +tulivat vastaani sydämmellisesti toivottaen terve tultua. Leski katseli +minua aivan tyystään; ja kuin hän näki kuinka uljas ja pulskea olin +uusissa vaatteissani, löi hän ilosta käsiänsä yhteen, ja nyt nousi ilo, +jonka helpommasti voi käsittää ajatuksella kuin kertoa. + +Niinkuin lukiani tietää olin minä jo kirjallisesti antanut heille +tiedon linnassa olostani, mutta se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi. Minun +piti uudestaan kertoa kaikki, mitä tiesin, sekä uutta että vanhaa. Me +juttelimme puolen yötä; toisen puolen makasin minä niinkuin hyvä lapsi. +Minä heräsin vasta kello yhdeksän, kuin vähä Elina tarjosi minulle +kupin kahvea, jonka join sängyssä. + +Leski ja minä keskustelimme sitten minun tulevasta ajastani. Me +päätimme, että minun piti jäämän Rauhalaan neljänteenkolmatta päivään +Lokakuuta, koska minun pitäisi hakeman jonkun palveluksen, jos +mahdollista niin likipaikalla, että useimmin kohtaisimme toinen +toisemme. Saadakseni palvelusta täytyi minun lähteä kuulustelemaan. +Minä menin sentähden kirkkoon. + +Siellä minä kohtelin monta vanhaa tuttua, mutta kaikki menivät kaihtaen +minua sivulle päin. Kirkossa kansa katseli enemmän minua kuin pappia. +Ne, jotka istuivat vieressäni, siirsivät itseänsä niin paljon kuin +taisivat. Jumalan palveluksen päätettyä menin minä kirkkopihaan ja +kuulustelin joka taholta; mutt'ei kukaan tarvinnut palvelustani. Minä +huomasin että kaikki inhoivat minua niinkuin ruttohista; minä tulin +ala-kuloiseksi ja kadun syvästi ett'en jäänyt linnan haltian tykö. + +Juuri kuin olin palaamaisillani, tuli Olle vanhan harmaa-pään ukon +kanssa tyköni ja sanoi; + +"Minä olen puhutellut Matti Eeronpoikaa. joka ottaa sinun +palvelukseensa jos tahdot." + +"Se on nyt niin," alkoi ukko, "ett'en minä tapaa pitää muuta kuin yhden +rengin ja puima-miehen; mutta kuin minä taidan ymmärtää ett'ei se ole +helppoa sinulle että saada paikkaa, niin saatan tänä vuonna olla +puima-miehettä ja ottaa sinun sen siaan. Sinulla on rehelliset kasvot +ja vaikka olet linnassa ollut; niin olet kai sentään kristitty ihminen, +joka taitaa olla valtakunnalle hyödyksi." + +Ukon puhe teki minulle hyvää, ja pian olimmekin sopineet palkasta; +sillä vaatimukseni olivat aivan vähäiset. + +"Parempaa paikkaa ei sinun sopinut saada," sanoi Olle iloisella +mielellä, ja siinä hänellä oli aivan oikeen. + +Matti Eeronpoika ja hänen vaimonsa olivat vanhan aikaisia ihmisiä. He +olivat lapsettomia ja varakkaampia koko seurakunnassa; mutt'ei he +kuitenkaan eläneet ylön-paltisesti. Huoneet olivat maalatut ja +huone-kalut hyvät, vaan ei ylen kauniit. Järjestys ja siivo oli joka +paikassa nähtävänä. Isäntä söi saman pöydän ääressä kuin mekin ja +kohteli meitä kaiken puolin niinkuin olisimme olleet talon lapsia. Kuin +olimme metsässä olleet ja siellä sekä kastuneet että viluuntuneet, +saimme aina kuivata vaattemme tuvassa ja itse lämmitellä valkeen +ääressä, ennenkuin menimme johonkuhun muuhun työhön. Joka aamu ja ehtoo +pidettiin rukoukset, joihin koko talon väki kokoontui. Juhla ehtoina ja +muutoinkin kuin olimme vapaat työstä, luki hän meille aviisista ja +satukirjoista, joita hän enemmiten rakasti. Hän kohteli meitä, sanalla +sanoen, hyvyydellä ja ihmisrakkaudella; sentähden kävikin työt niinkuin +tanssi. + +Tämä hallitus-isällinen elämä ei kuitenkaan kestänyt kauan. Kevät +puoleen kuoli sekä isäntä etkä emäntä ja seurasivat toistansa hautaan +niinkuin olivat tehneet elämässäkin. -- Rauha ja siunaus olkoon heidän +majassansa! + +Nyt nousi surullinen elämä koko talossa. Sukulaiset riitelivät kauan +perinnöstä. Vihdoin viimein osti vainajan sisaren poika talon ja +sukulaiset sopivat keskenänsä. + +Uusi isäntä oli nuori varallinen mies, joka hiljan oli nainut +kirkkoväärtin vaimon sisaren. Hän oli niitä upeita talonpoikia, joka +ennen tahtoi että häntä kutsuttaisiin maanviljelijäksi kuin +talonpojaksi. Hänen akkaansa piti kutsuttaman rouvaksi, koska hän oli +ollut pari kuukautta kaupungin koulussa. + +Senkaltaiset ihmiset eivät suinkaan tytyneet talon nyt olevaan tilaan. +Kaikki piti korjattaman ja tehtämän kauniimmaksi. Kaupungista tuotiin +työmiehiä, jotka monta viikkoa tekivät kaikellaisia koristuksia. Pian +tuli kaikki niin upeeksi kuin vapasukuisten asumuksissa. Seinät olivat +vuoratut ranskan paperilla ja kalliilla maalauksilla. Seinissä oli +isoja peiliä, katoissa lasi ruunuja ja muut huone kalut mahognystä +j.n.e. Siellä elettiinkin yleisesti upeesti. Hän kävi ainoastaan +herroen kestissä, jossa ei viiniä eikä punssia säästetty. Semmoinen +elämä ei varmaan olisi kauan kannattanut, jollei hänellä olisi ollut +hyviä sivu sisääntuloja. Hän oli nimittäin sangen taitava kirjoittamaan +ja räknään, ja piti sentähden kaikki kalunkirjoitukset ja huutokaupat, +kuin oli pidettävät. Hän auttoi myös ihmisiä käräjillä, osti +velka-kirjoja ja haki ulosmittauksia, lainasi ihmisille korkeaa korkoa +vastaan, joista kaikista hän sai hyvät voitot. Köyhät talonpojat +sanoivat että se nylki heidän luihin asti. Maanviljellyksestään ei hän +paljoa huolinnut; mutta hän vaati meiltä palkollisilta raskaan työn ja +orjallisen nöyryyden, jolle ei välistä voinut olla nauramatta. + +Senkaltainen oli tämä isäntä. Mikon päivänä muutin minä toisen tykö. +Minä palvelin nyt kymmenen vuotta renkinä, mutta semmoista isäntää kuin +Matti Eeronpoika oli en minä koskaan saanut. Minä muutin usein paikkaa +siinä toivossa että löytäisin jonkun paremman, aina kuitenkin +menestymättä. Että lavealta selittää kummoinenka minun tällä aikaa oli +olla, tulisi sekä ikäväksi että veisi paljon aikaa, jonka tähden minä +vaan lyhykäisesti tahdon kertoa, minkä kaltainen palkollisen elämä +maalla yleisesti on. + +Palkollista pidetään enemmästä päästä senkaltaisena ihmisenä, joka on +huonompi toisia, syntynyt ainoastaan vaiti olemaan ja kärsimään, työtä +tekemään ja orjallisuutta näkemään. Herramaiset talonpojat ylönkatsovat +hänen sentähden että heillä on väärä käsitys kunniasta. Se on niinkuin +hän ei kuuluisi talon väkeen, paitsi silloin kuin hänen töitänsä +tarvitaan. Köyhien tykönä, jotka ovat ne useammat, elää hän niinkuin +hän kuuluisi sukuun, mutta täytyy tytyä heikompaan ruokaan, kosk'ei +heillä ole varoja pitää parempaa, jos tahtovat jaksaa maksaa runsaat +veronsa. Minä olen palvellut paikoissa, joissa ei meillä ole ollut +minkäänlaista lihaa pöydällä koko vuonna paitsi joulun aikana. Kaikki +piti vietämän kaupunkiin myytäväksi. Isällinen hointo on yhtä +rikkaitten ja köyhäen tykönä, ja ne viimeiset eivät millään lailla ole +parempia kuin ne edelliset. Molempaen seassa löytyy varmaan parempia, +ehkä niitä on aivan harvassa. Tällä en minä suinkaan tahdo sanoa että +ihmiset yleisesti ovat kovia ja paatuneita; mutta se on tullut +totutuksi tavaksi että sillä tavalla pitää palkollisiansa. Itse +sorrettuja koettavat he vuorostansa sortaa, ja se köyhin tulee viimein +jäämään ahdistukseen. -- Jos vielä panemme sen mieleemme ett'ei +palkollisella koskaan ole vapaata hetkeä, että hän saa huonon ruoan ja +hänen kuitenkin pitää tekemän raskaan työn, ett'ei häntä kohdella juuri +ystävällisesti, että hänellä on vähäinen palkka eikä mitään muuta +toivoa kuin vaivaisten huone, niin meidän pitää myöntyä siihen että hän +elää orjan elämää. + +Minä olin, niinkuin jo kerran sanoin, palvellut kymmenen vuotta, jolla +ajalla olin ollut aivan säästäväinen, vaan en ollut kuitenkaan voinut +ansaita enempää kuin kaksisataa riksiä. Minun tulevaisuuteni oli +synkeä, mutta vielä synkeämpi se olisi ollut, jollei minulla olisi +ollut sitä toivoa että kerran saada Rauhalan omaisuudekseni ja vähän +Elinan vaimokseni. + + + + +X. + + +Vähä Elina oli nyt kahdenkymmenen vuoden vanha nainen, kaunis katsella +kuin ihana suvi aamu. Hänellä oli keltaiset hiukset, kirkkaat +valeensiniset silmät ja suu kuin ruusun nuppi. Varreltaan oli hän +hoikka ja kaunis. Hän oli iloinen ja liukas kaikissa liikunnoissansa ja +myöskin lempiä ja ystävällinen kaikille ihmisille. + +Koko palvelus-aikanani olin minä pitänyt Rauhalaa kotonani, ja +pidettiin siellä myös aina kuin oma lapsi. Elinalle olin aina ollut +ystävällinen aivan kuin sisarelle. Minä tunsin perinpohjin hänen hyvät +tapansa ja olin myös vallan vakuutettu hänestä tulevan hyvän vaimon. +Kauan olin minä rakastanut häntä salaisesti. Rakkaus on merkillinen. +Useammasti kuin sata kertaa olin minä mennyt Rauhalaan siinä +järkähtämättömässä tarkoituksessa, että pyytää hänen sydäntänsä ja +kättänsä, mutta viimeisessä silmänräpäyksessä en enää taitanut sanoa +sanaakaan. Hänellä oli monta kosijoitsijaa, ja sanottiin hänen ottavan +nuoren talonpojan. Sepä sanoma minulle monta murhetta tuotti. Uskon +myös asiassa ainakin olevan vähä perää, sillä Elina oli viimeisiin +aikoihin ollut erinomattain vähäpuheinen minua vastaan. Kaikki ei ollut +niinkuin ennen. Kuitenkin päätin minä sanoa hänelle ajatukseni, sillä +tietämättömyys vaivasi minua kauhiasti. Siinä tarkoituksessa menin minä +yhtenä kauniina päivänä Rauhalaan, jossa myös onnestuinki tavata Elinan +yksistään kotona. Nyt taikka ei koskaan, ajattelin minä ja istuin +sohvaan. + +Minä mietin kauan miten alkaisin kosijoitsemiseni, mutt'en voinut +löytää sopivia sanoja. Viimein menin kangaspuitten tykö, jossa Elina +kuto palttinaa. Tämä oli Juhannuksen aikaan, ja niinmuodoin hyvin +lämmin sekä ulkona että sisällä. Elina oli sentähden avannut hameensa +liivit edestä. Kutoessaan lensi se vähäinen bernsteininen risti +näkyviin avoimesta povestansa. Minä huomasin oitis tilaisuuden +sopivaksi ja sanoin: + +"Vieläpä sinä kannat sitä vähäistä ristiä!" + +"Kuinkas muuten... Sinä olet kuka tiesi jo aikaa pannut pois +sormuksen," vastasi hän. Minä aukasin liivini ja näytin hänelle +sormuksen; silloin näin minä loistavan punan hänen poskillansa. + +Mitä sitten sanoin eli te'in, sitä en varmaan voi muistaa. Olkoon +kuinka hyvään, asian päätös oli se, että, ennen paikasta lähdettyäni, +olimme luvanneet toinen toisellemme rakkauden kaikissa elämän +vaiheissa. Äiti, joka sillä välillä oli tullut kotia, pani, syvästi +liikutettuna, meidän kätemme yhteen, ja siunasi meidän liittomme. + +Tämän jälkeen päätimme yhteisesti häät vasta syksyllä pidettäviksi, +koska palvelus-aikanikin loppuisi. + +Kukapa nyt oli onnellinen, jollen minä! Tuleva aikani oli turvattu ja +korkeimmat toivoni täytetyt. Sydämmeni tytkyi sanomattomasta riemusta. +Minä nä'in uuden taivaan ja uuden maan, täynnänsä iloa ja +onnellisuutta. Koko luonto lauloi rakkautta, ja kaiku vastasi +rinnassani, joka tuli avarammaksi kiitollisuudesta ja ylistyksestä +Jumalaa ja koko mailmaa kohtaan. + +Onneni oli liian suuri ollaksensa vakinainen. Pian himmensivätkin surun +mustat haja pilvet iloni taivaan. + +Leski oli jo kauan ollut kivuloinen. Monta vuotta oli joku sydäntauti +vaivannut häntä, ja viimein painoi se hänen kuolin-vuoteelle. +Rauhallisesti ja levollisesti, niinkuin oli elänytkin, meni hän myös +toiseen mailmaan, siellä löytämään armaansa, jota täällä kaksikymmentä +vuotta turhaan oli odottanut. Olkoon sielunsa Herran rauhassa! + +Me surimme häntä syvästi ja sydämmellisesti. Elina oli ensi alussa +lohduttamatoin. Minullekin oli se aivan kova kohtaus. Mielelläni olisin +tahtonut hänen vielä elävän vähän aikaa, että käytökselläni olisin +voinut johonkuhun määrään palkita hyvyytensä minua kohtaan. Mutta +Herran tiet ei ole meidän tiemme. Me ha'imme Jumalan sanassa +lohdutusta, ja tulimme vähitellen levollisiksi. Me rakastimme toinen +toistamme ja sillä oli kaikki hyvin. + +Minä pyysin isännältäni luvan oitis päästä muuttamaan, johonka hän myös +suostui, sillä ehdolla, että luopuisin puolesta palkastani, vaikk'ei +ollut muuta, kuin pari kuukautta pyhäin päivään. Minä suostuin ehtoon +ja muutin oitis Rauhalaan. + +Neljätoista päivää siellä oltuani palasi Elina yhtenä sunnuntaina +kirkosta erinomattain yksitotisena. Hän sanoi Klober'in kuulututtaneen +kalunkirjoituksen tänne ensi tiistaiksi, ja ihmetteli kovasti ett'en +minä siitä ennen hänelle ollut mitään puhunut. Minä vakuutin ett'en +tietänyt mitään koko asiasta, joka myös oli aivan totta. Me siis oikeen +hämmästyimme molemmat. Emme voineet käsittää mitä se tahtoi sanoa. Minä +sanoin hänen kuulleen väärin, mutta muutamat naapurit sanoivat samoin +kuin Elina, jonka tähden minun täytyi uskoa asian niin olevan. + +Määrättynä päivänä tuli Kloberi ja vainaan veli, lautamies Niiles +Antinpoika, aamulla varhain paikalle. Lautamies käski Elinan ilmoittaan +kaikki mitä pesässä löytyi, sillä nyt piti ensin pidettämän +kalunkirjoitus ja senjälkeen huutokauppa. Minä kysyin, mikä oikeus +heillä oli niin menettää toisen tavaran kanssa. + +"Meillä on Ruotsin valtakunnan laki, johon taidamme luottaa," vastasi +Kloberi äreällä äänellä. + +"Ei se ole mahdollista!" huusi Elina ja minä yhtä aikaa. + +"Sekä mahdollista että luotettavaa," vastasi Kloberi. "Elina on +syntynyt salavuoteesta, ja koska rintaperillisiä ei löydy, niin on +vainaan veli jälkeenjääneen, sekä irtaimen että kiinteän omaisuuden +laillinen perillinen. Se on niinmuodoin lautamiehen pyynnöllä kuin olen +tullut tänne kalunkirjoitusta pitämään, jonka tähden minä varoitan +teitä rehellisesti ilmoittamaan mitä pesässä löytyy." + +Se oli niinkuin ukkonen olisi lyönyt alas eteeni. Ett'ei lapsi saisi +periä äitiänsä, toisten edellä, näytti minun mielestäni niin +luonnottomalta ja vastoin kristin uskoa, ett'en uskonut nimis-miehen +puhetta. Meidän lakimme, ajattelin minä, ovat varmaan merkilliset +monessa kappaleessa, vaan niin väärät ei ne kuitenkaan taida olla. + +Kloberi kirjoitti joutusasti ylös kaikki mitä siellä löyty, jota ei +ollut niin aivan vähä, sillä kalunkirjoitus nousi yhteen tuhanteen ja +neljään sataan riksiin. + +"Nyt se on sinun velvollisuutesi," sanoi Kioberi kalunkirjoituksen +päätettyä, "että pitää vaarin siitä, ett'ei mikään näistä tavaroista +katoo ennen huutokauppaa, jos et taas tahdo tulla linnaan. Elinalla on +minun täysi luottamukseni," sanoi hän lempeämmällä äänellä. + +"Eikö hän niinmuodoin saa periä mitään?" kysyin minä. + +"Ei vähintäkään," kuului vastaus. + +Elina ja minä olimme pahoilla mielin tapauksen tähden, vaan emme +kuitenkaan olleet alakuloisia, sillä me luotimme lakiin ja oikeuteen, +joka, niinkuin luulimme, ei suinkaan voisi myöntyä siihen. Minä menin +paikkakunnan tuomarin tykö kuulemaan kuinka tämän kanssa oli laita. + +Laagmanni Berg surkutteli tilaa, vaan vakuutti samassa, että laki +varmaan oli semmoinen kuin Kloberi oli sanonut. "Se on," sanoi hän, +"kaikin puolin sopimatoin, ja on monissa herraenpäivissä ollut esitelty +parattavaksi, mutta vapa-sukuiset ja papit ovat olleet sitä vastaan; +niillä mahtaa olla oma siveällisyytensä." Hän kielsi minua menemästä +käräjiin, jonka kautta vaan tuhlaisin aikaa ja rahaa. + +Neljätoista päivää myöhempään myytiin Rauhalassa kaikki tyyni, ja Elina +sai männä lapsuutensa kodosta ilman muuta omaisuutta kuin arkullinen +pitovaatteita. + + + + +XI. + + +Kaikki iloiset toivoni saadakseni hauskan kodon ja tullakseni vapaalle +kannalle olivat sauvuna kadonneet. Minä olin nyt jälleen yhtä köyhä +omaisuudesta, vaan en kuitenkaan rakkaudesta, sillä minulla oli vielä +Elina ja se piti luottamukseni ylhällä. "Yksi asumus ja yksi sydän", on +vanha laulu, jota minun ijälläni yleisesti lauletaan. Jälkimäinen +minulla oli ja sen edellisen toivon saavani. + +Elina tahtoi että häämme piti pidettämän vasta muutaman vuoden perästä +ja että palvelemalla ansaitsisimme varoja ruvetaaksemme omiin ruokiin, +mutta minä kuin kyllä hyvin tiesin kuinka vähän hyödyttävää palkollisen +elämä on, sain hänen pian suostumaan omiin tuumiini, jotka olivat ne +että oitis laittaa töllin tilat, vaikka ne sitten olisivat kuinka +pikkaiset. Tosiaan olin minä nähnyt kuinka raskasta torpparinkin elämä +yleisesti oli; mutta minä toivon, että me, kuin olimme nuoret ja +terveet ihmiset, työllä ja rukouksella voisimme ansaita tarpeemme. + +Kysymys oli niinmuodoin vaan mistä saisin vähäiset töllin tilat. Minä +menin talosta taloon ja kuulustelin, vaan ei kukaan tahtonut antaa +minulle maan-kappaletta. + +Talonpojat ovat pelkoja ottamaan torpparia, semmenkin sitten kuin maa +on ruvennut arvossa nousemaan, ja uusi vaivasten hoidon asetus on +tullut järjestykseen. Se jälkimmäinen on pää syy, koska isännät usein +saavat mieli-karvautta pitäjän lautakunnalta, jos heidän maallansa on +joku köyhä, joka tule olemaan seurakunnalle rasitukseksi. He meinavat +myös että köyhä vallan hyvin saisi olla naimata, koska kokemus sen +osottaa, ett'ei siitä tule muuta kuin tarvetta ja viheliäisyyttä. Pää +syy taitaa kuitenkin olla ahneus ja kateus. Talolliset sanovat +tavallisesti; "siinä kuttu kalvaa, kuhun on kerran kytkettynä"; se +tahtoo sanoa että torppari aina on talolle rasitukseksi. Ennen he +niinmuodoin antavat laajat maan-kaitaleet, joita sopisi viljellä, maata +karjan alla ennenkuin he antavat palaisen köyhälle työmiehelle. Siitä +kadottaa ei ainoastansa he itse, vaan myöskin koko maa, sillä monta +ihanaa laihoa saataisiin siitä maasta, joka nyt antaa aivan vähän +taikk'ei mitään. + +Monta tuskaa ja vaivaa nähtyäni sain minä vihdoin viimein vanhalta +talonpojalta puolen tynnyrin alan viljelemätöintä maata, jonka päälle +tehtiin väli-kirja. Häntä sanottiin omanvoiton-pyytäväiseksi ihmiseksi, +joka ei saanut juuri tarpeeksi työväkee, muutoin en suinkaan olisi +saanut paikkaa. Ehdot olivat jotenkin runsaat. Minun piti tekemään +kaksi päivätyötä viikossa, ja ilman sitä auttaman koska vaan +kutsuttiin, sillä määrällä että saisin tolvan palkkaa päivältäni. +Elinan piti kehräämän leiviskän rohtimia ja tekemän kaksikymmentä +päivätyötä vuodessa. Tätä veroa eli työtä vastaan saisin minä viljellä +maan ja pitää lehmän suvilaitumella, niinkuin myös noukkia tarpeeksemme +puita metsästä. Ilolla pistin minä välikirjan taskuuni ja menin Elinan +tykö, joka myös tuli iloiseksi. Syksy oli jo kulunut liian pitkälle +niin että ei enää ollut ajattelemistakaan huonetta ruveta rakentamaan, +jonka tähden me kaivoimme maamökin talvi asumukseksemme, ja pidimme +kohta häämme ilolla ja riemulla. + +Tulevana kevännä hakkasin minä vähäisen huoneen, jonka reilasimme miten +paraiten taisimme. Minun kaksisataa riksiäni piisasivat hyvin +tiloittumiseen. Meillä oli sekä lehmä että pata, rukki ja sänky; mitään +muuta emme tässä tilassa tarvinneetkaan. Rakkaus tytyy hyvin vähään, +kuin se vaan on toden peräinen, niinkuin tässä oli tapaus. Me tehimme +molemmin puolin työtä oikeen toden peräisesti. Elina ompeli ja kehräsi; +minä tehin päivätyöni, kynnin peltoni ja viljelin sitä ahkeruudella. +Jumala palkitsi vaivan runsaalla laiholla. Se oli niin suloista nähdä +viljan kasvavan ja menestyvän omalla pellon liuskalla. Mutta vielä +suloisempaa oli halata hempoista vaimoansa ja hyvän tapaisia lapsiansa, +kuin ehtoolla työnsä päätettyä tuli kotio. + +Niin elimme me muutaman vuoden onnellisina, osallamme tytyväisinä, +vaikka se oli tuskallinen ja vähäinen. Mutta lapsi joukko eneni -- me +olimme toimittaneet neljä lasta kuutena vuonna -- ja siinä sivussa +murheet. Elinalla oli kyllin työtä lasten hoitamisessa, ja minä sain +enimmästä päästä käydä isännän työssä sitä vähäistä päiväpalkkaa +vastaan. Köyhyys alkoi rasittamaan. Minä koetin saada vielä puolen +tynnyrin alan maata torpan maan viereen, ja minä olisin tullut hyvin +toimeen, vaikk'ei se läsnä olevaisessa tilassaan laittanut mitään +sisääntuloa isännälle. Kuitenkin oli meillä vielä jokapäiväinen +leipämme, vaikk'ei muuta kuin kalaa ja perunoita; maidon meidän piti +myymän. Suru mielin näin minä Elinan käyvän päivä päivältä +kalveammaksi, vaan en koskaan kuullut hänen huokaavan eli valittavan; +sillä rakkaus kärsii kaikki. Minä tulin alakuloiseksi peläätessäni +tulevia aikoja, mutta hän kehoitti minua elämään toivossa ja turvassa. + +Tämän kaltainen oli meidän tilamme; kuin minä yhtenä sunnuntaina sain +nähdä parvessa Eksköld'in ja hänen tyttärensä kirkossa. Paronessa oli +tullut kuuttatoista vuotta vanhemmaksi, ja niinmuodoin oli aika häntä +vähän rasittanut, mutta hän eli uudestaan ylös nuoressa ja ihanassa +tyttäressään, joka oli sanomattoman kaunis. + +Jumalan-palveluksen päätettyä sain minä kuulla että parooni oli hakenut +eron virastaan linnassa ja ostanut Bödan kartanon, joka oli meren +puolella pitäjää. Yht'äkkiä pöllähti mieleeni että minä kuka tiesi +häneltä voisin saada torpan paremmalla ehdolla, sillä minä tiesin hänen +jalomieliseksi herraksi, joka ei kiusaisi alimmaisiansa. Monta päivää +oli tämä mielessäni; mutta minä häpesin panna sitä toimeen. Minä +pelkäsin herrasvä'en pitävän pyyntöni vaatimuksena sentähden että +kerran olin pelastanut lapsensa. Ei hätä lakia lue, sanoo vanha +sananlasku. Minä otin Jumalan mieleeni ja lähdin tielle, ensin +kuitenkin Elinan kanssa asiasta keskusteltuani. Kysymys on vapaa, +ajattelin minä. + +Varmaan tytkyi sydämmeni sukkelampaa, kuin minä paikkaan tultuani +kysyin piialta jos paronessa oli kotona; minä tahdoin nimittäin ensin +kääntyä hänen puheillensa. + +Piika sanoi herrasväen olevan puutarhassa, ja se lohdutti minua vähän, +sillä se on aina paras että puhua ihmisten kanssa ulkona luonnon +helmassa, jossa me olemme ujostelemattomampia kuin komeassa huoneessa, +joka on köyhälle niin outo. + +Tämä oli kevään alussa. Kuin minä tulin puutarhaan ja sain nähdä ne +viheriäiset pensaat ja joitakuita hiljan auvenneita kukkia, täytettiin +sydämmeni iloisilla muistoilla. + +Se ensimäinen, jonka täällä kohtaisin, oli se vanha kunniallinen +puutarhan hoitaja, jonka apulaisena olin ollut. Hän ei tuntenut minua +enää, enkä minäkään antanut itsiäni ilmi vaan kysyin ainoastaan +paronessan perään, jonka siinä samassa havaitsin istuvan tyttärensä +kanssa viheriöitsevässä lehtimajassa. Minä lähenin kaikella +kunnioittamisella hattu kädessäni ja tervehdin nöyrästi kumartaen. +Paronessa katseli minua vähän aikaa, jonka jälkeen hän ilo-mielin +tarttui käteeni ja sanoi: + +"Terve tultua, Thore! Olipa se oikeen lystiä että vielä kerran saada +nähdä teidän... Te olette muuttunut paljon, mutta minä tunsin teidän +paikalla silmistänne... Katsokaatte tämä," sanoi hän senjälkeen ja +näytti tyttärensä päälle -- "katsokaatte tämä on se vähäinen tyttö, +jonka te nouditte kaivannosta ylös... Nyt taidat itse kiittää +auttajaasi, Jenny." + +Neitinen nousi seisoon ja pusersi kättäni, ja hänen ihanat kasvonsa +peitettiin loistavalla punalla. + +Minun piti nyt kertoa elämäni aina siitä ajasta kuin olin linnasta +lähtenyt, ja kuin minä viimein sanoin asiani, lupasi hän puhua siitä +miehellensä ja toimittaa kaikki hyvälle kannalle. Hän teki sen myös +sillä hyvällä menestyksellä, että minä paikalla sain lupauksen +saadakseni hyvän torpan, joka siinä tilassa oli asujatta. + +Kotio tultuani nousi majassamme sanomatoin riemu, joka päätettiin +kiitoksella Jumalalle. + + + + +XII. + + +Minä olin nyt voipa, Bödan kartanon allekuuluva, torppari ja tulin +aivan hyvin toimeen. Minulla oli siisti asumus, pari tynnyrin alaa +peltoa ja kaksi lehmää niinkuin myöskin muutamia lampaita, jotka teki +että minä ahkeralla työlläni hyvin voin elättää ison perheeni, johon +vielä oli tullut kaksi lasta, niin että meitä oli yhteensä kahdeksan +henkeä. + +Parooni Eksköld'i oli nuhteetoin isäntä joka ei vaatinut enempää +alamaisiltansa kuin ne hyvällä tahdolla voivat matkaan saattaa. Toden +perältä rankaisi hän laiskuutta ja kehoitti ahkeruutta. Hän kävi itse +katselemassa kuinka me kotonamme elimme, kuinka maamme viljelimme ja +minkä kaltainen toimemme yleisesi oli. Hän oli isä meille kaikille, ja +me puolestamme rakastimme häntä niinkuin isäämme, jonka selvästi +osoitimme sekä sanoilla että töillä, siivolla käytännöllä ja +kelvollisella työllä; sillä hevonen on enemmästä päästä senjälkeen kuin +sitä pidetään. + +Paronessa ja hänen tyttärensä kävivät useen torpissa ja keskustelivat +vaimojen kanssa sisätöistä. Niitten toimesta sai joka asumus pian +vähäisen ryytimaan jossa kasvattivat kukkia ja hyödyllisiä +juuri-kasvuja. Jos joku tuli kipeeksi, niin paronessa oli koko tohtori, +joka tuli paikkaan ja teki mitä sopi saadaksensa sairaan terveeksi. + +Se oli minulle suureksi onneksi; sillä Elina tuli kovin kipeeksi +viimeisessä lapsen-vuoteessansa, ja olisi luultavasti mennyt sitä +pitkää tietä jollei paronessaa olisi ollut. Hän tuli tauti-vuoteelle +sekä varhain että myöhän ja hoiti Elinaa, niinkuin se olisi ollut oma +lapsensa. Elina tuli myös hänen avullansa pian niin terveeksi että hän +voi olla liikkeellä ja toimitella pieniä askareita; vaan oikeen +terveeksi ei hän kuitenkaan tullut moneen aikaan. Paronessa määräsi +hänen viimein juomaan vettä, ja auttoi minua valmistamaan häntä +senkaltaiselle matkalle. Minä sain häneltä omakätisen kirjan tohtorille +ja parooni lainasi minulle hevosen, jolla sain mennä kyytimään. + +Meiltä oli viisi penin-kulmaa R---- suurelle terveyden lähteelle, johon +paronessa oli toimittanut Elinaa viemään, sillä sitä pidettiin +parhaitten seassa koko valtakunnassa. + +Paikkaan tultuani jätin minä kirjan tohtorille, ja vaimoni pääsi +lasarettiin -- joka oli rakettu köyhiä vasten kuninkaan antamilla +rahoilla, -- jossa hän sai vapaan asumuksen ja ruoan siellä ollessaan. + +Minä jätin hänen tänne iloisissa toivoissa, vaan havaitsin häntä +noutaessani ett'ei ne millään muotoa olleet tulleet täytetyksi. Hän oli +nyt niin heikko ja kipeä että hän tuskin jaksoi kävellä, ja syy siihen +oli seuraava; suvi oli sateinen ja kylmä. Köyhien täytyi nousta jo +kello kolmen aikaan että joutuisivat kello viiteen, koska rikkaat veden +juojat rupesivat kokountumaan. Tohtori piti tästä asiasta aivan tarkan +vaarin; sillä sehän olisi ollut aivan sopimatointa jos herrasväki olisi +saanut nähdä tiellänsä virhellöisiä ja sairaita. "Eihän sillä lailla +olisi vähintäkään lystiä koko veden juomisen komennossa", sillä +useammat olivat kokountuneet tänne iloisesti elämään. Se taitaa olla +tapa muissakin tämän kaltaisissa laitoksissa, jotka sen kautta eivät +täytä tarkoitustansa. Yleisön pitäisi minun mielestäni kärsivän nähdä +huonouden likemmältä, että he siitä tulisivat huomaamaan että hekin +ovat ihmisiä, jotka terveytensä puolesta taitavat tulla yhtä huonoiksi +ja viheliäisiksi. -- Mitä Elinaan kuului, niin hän luuli, että ne +kylmät aamut ja se kylmä vesi olivat saattaneet terveytensä +huonommaksi. Hän oli myös vakuutettu siitä että moni köyhä sairas veden +juomisella oli vetänyt kuoleman päällensä; ei hän sentähden ollut +juonutkaan mitään vettä viimeisinä päivinä, jossa paronessakin sanoi +Elinan tehneen oikeen. + +Se hyvä ihminen rupesi uudestaan tohtoriksi Elinalle, ja Jumala sen +tiesi mitä neuvoja hän siihen käytti, mutta ennen joulua oli akkani +taas yhtä terve ja raitis kuin entisiin aikoin. + +Joulun aikaan sai paronessakin murhetta ja surua. + +Parooni kävi mielellään metsästämässä ja sattui kerran vilustumaan +kovasti, joka pani hänen tauti-vuoteelle, jossa hän levollisesti nukkui +viimeiseen uneensa Tammikuun neljäntenä päivänä vuonna 1847. + +Ihanaa mahtaa olla kuolla, kuin kuolee niin ikävöittynä ja kaivattuna +kuin hän. Hän ei ollut kartanon omistajana muuta kuin kuusi vuotta, +mutta sillä aikaa oli hän tullut niin rakastetuksi alamaisiltansa että +me surimme häntä niinkuin hyvät lapset surevat rakastettua isäänsä. + +Haudan partaalla, johon kaikki alamaisensa seurasivat häntä, ei ollut +sitä silmää, joka olisi ollut kuiva, eikä sitä sydäntä, jota ei syvä +suru ollut liikuttanut. + +Moni luulee ett'ei köyhä kansa voi käsittää jalomielisyyttä mailmassa: +mutta ne, jotka siinä uskossa elävät, eivät tunne sitä perin pohjin. +Kansa on yleisesti kiitollinen, eikä meidän tarvitse tehdä sille muuta +kuin mikä oikeen on, niin se rakastaa meitä. + +Meitä oli viisitoista torpparia, ja kaikki voimme hyvin, sillä meitä +pidettiin ihmisten lailla. Ei se niinmuodoin ollut ihmeellistä että me +ikävöitsimme; me tiesimme mitä olimme kadottaneet vaan emme mitä siaan +saisimme. + +Paroonin raha-asiat olivat hyvällä kannalla, mutta kartano myytiin +kuitenkin kreivi Klämmerstedt'ille. Paronessa muutti tyttärensä kanssa +Tukholmaan, jossa hänen toinen poikansa oli virkamies hovissa. + +Sinä päivänä, kuin ne molemmat rouvasihmiset lähtivät kartanosta, +olimme kaikki juhla pukumissamme, ja seurasimme niitä niin kauas kuin +kartanon tilat kestivät, rukoillen Jumalaa että hän suojelisi ja +siunaisi heidän tulevat elämän päivänsä, palkinnoksi kaiken sen hyvän +edestä kuin he olivat osoittaneet meille ja lapsillemme. + +Kummoinenka se uusi isäntä mahtaa olla? Tämä kysymys oli siihen aikaan +jokaisen ajatuksissa. Minä puolestani en toivonut mitään hyvää; mistä +syystä, sitä en voi selittää, mutta minä tunsin niinkuin ilmassa että +suuri muute oli tulossa. Ei sitä myös tarvinnut kauan odottaa. + + + + +XIII. + + +Kreivi Klämmerstedt'illä oli monta kartanoo useammissa läänissä, jonka +tähden hän antoi Bödan kartanon arennille langollensa, katteini +Pryhl'ille joka oli aivan köyhä, niinkuin kulku-puhe tiesi jutella. + +Katteini Pryhl oli vähäinen parrottunut herra, joka vahvisti +jokaisen käskyn lukusilla kirosanoilla, joita hän runsaasti jakoi +ihmis-sukukunnan vihollisen kunniaksi. Hänellä oli ennen ollut +puustelli, ja häntä pidettiin yleisesti erinomattain taitavana +maanviljeliänä. Hän oli silmään pistävä ihminen kaikissa maanviljelys +kokouksissa, joissa hän piti pitkiä puheita guanosta, tiili-torvista, +juuriskoista, j.n.e. + +Taloon tultuansa havaitsi hän paikalla, että me torpparit elimme liian +hyvin, ja määräsi meille sentähden toista vertaa suuremman veron. Minä +olin ennen tehnyt ainoastaan kolme päivää viikossa omin ruokini, mutta +ne enennettiin nyt viiteen. Minulla oli niinmuodoin vaan yksi vapaa +päivä, ja minun täytyi sentähden, ehkä vastoin tahtoani, tehdä työtä +sunnuntainakin, jos tahdon pitää torppani edes jonkinlaisessa reilassa. +Paljon jäi kuitenkin tekemättä. Vuoden tulo oli sinä vuonna puolta +vähempi. Työ kartanossa kävi päivä päivältä raskaammaksi. Minä nä'in +aivan hyvin ett'ei tämä kauppa kauan kannattaisi, ja koetin sentähden +hankkia tilaa itselleni jossakussa muussa paikassa, niin kauan kuin +minulla vielä oli edes vähän varoja. Kaikki hakemiseni oli kuitenkin +turhaan. Ei kukaan tahtonut ottaa maallensa työmiestä, jonka hännässä +oli ämmä ja seitsemän lasta. Tosiaan mailma on avara, mutta minulle ei +siinä ollut muuta paikkaa, kuin se joka minulla oli entiseltä. + +Talvella sanottiin kaikki torpparit ylös jollei he tahtoneet ruveta +muonamiehiksi. Katteini olisi kuitenkin mielellään suonut että olisimme +muuttaneet, sillä hän tahtoi nuoria ja raittiita työmiehiä, joitten +perässä ei ollut "ämmä räysiä ja pieniä poru-kittiä", niinkuin sanansa +sattuivat. Hän oli kuitenkin pakotettu meitä pitämään, ja meidän täytyi +suostua esittelemiseen, kosk'emme voineet saada muuta paikkaa. + +Kartanon viereen rakennettiin nyt vähäisiä asumuksia työväelle. +Torppien huoneet hävitettiin ja niitten maa yhdistettiin kartanon maan +kanssa. Uudet asumuksemme olivat jotenkin hyvät, mutta palkka oli +vähäinen, nimittäin: + +1. Vapaat huoneet ja puut. + +2. Puoli tynnyriä maltaita. + +3. Nelikko silliä. + +4. Kaksi tynnyriä perunoita. + +5. Sata viisikymmentä riksiä rahaa. + +Senjälkeen, kuin jyvät silloin maksoivat, sain minä kuusi naulaa leipää +joka päiväksi, vaan en särvintä vähintäkään. Siinä ei ollut liiaksi +elämän varoja yhdeksälle hengelle. Minä valitin sitä katteinille ja +selitin että me senkaltaisella palkalla kuolisimme nälkään. + +"Olkoon menneeksi," vastasi hän. "Minä maksan kartanosta korkean +arennin, ja minun täytyy niinmuodoin koettaa hyötyä siitä niin paljon +kuin mahdollista. Ilman sitä ei se ole tavallista että muonamies +missään koko Ruotsissa saa sitä enemmän. En minä voi siihen mitään että +olette toimittaneet koko joukon kakaroita vaivoiksenne." + +Tähän piti minun tytymän; ja nyt alkoi tulla tuska ja vaiva toisensa +perään, joita en voi kertoa. Minä en voinut nähdä vaimoni ja lapsieni +näkevän nälkää, niin kauan kuin minulla vielä oli jotakin, jolla voin +auttaa. Ensin menivät ne vähät rahat jotka paroonin aikana olin +säästänyt; senjälkeen täytyi Elinan kantaa kylään ja myydä yhden +irtaimen kalun toisensa perään, viimein sänky-vaatteetkin, niin että +saimme maata paljailla oljilla. Mutt'ei tässä vielä ollut kaikki! Minun +piti oleman kello neljästä aamulla yhdeksään ehtoolla ahkeraa työssä +kiini. Katteini taikka voutinsa oli aina kannoillamme, ja muistutti +kepillänsä. Monta kertaa olikin se tarpeellista; sillä rasituksesta +olimme me tulleet niin leväperäisiksi ja huolimattomiksi, ett'emme +tehneet muuta kuin sen johon pakotettiin. Pakko ei myös viipynyt. Keppi +oli alinomaa liikkeellä ja jätti monen selkään syvät jäljet. En minä +luule katteini Pryhl'in olleen perin pohjin pahan ilkisen ihmisen, ehkä +hänen käytöksensä meitä vastaan oli raaka. Hän valitti alinomaa kansan +hetki hetkeltä käyvän huonommaksi; vaan ei hän ajatellut sitä, että +työmies on palkkansa ansainnut, että raskasta on olla nöyrä, kuin +voimat puuttuu, ja ihminen on sekä ruumiinsa että sielunsa puolesta +tullut orjan kaltaiseksi. + +Kolmena vuonna oli viheliäisyys majassani noussut nousemistansa ja +viimein joutunut niin korkealle kuin sopii. Elina oli laihtunut ja niin +olin myös minä. Lapset anoivat leipää mitään saamatta. Ainoa ruokamme +oli suola ja perunat, vaan ei niitäkään ollut tarpeeksi. + +En minä ole koskaan epäillyt taivaassa olevan armahtavan isän; mutta +nyt minä rupesin epäilemään. Kaikki näytti niin synkeältä ja pimeältä. +Minä ajattelin sinne ja tänne parempaan maahan tietä löytämättä. Minä +hain lohdutusta Jumalan sanassa, vaan en siinäkään löytänyt mitään +virvoitusta; sillä minä olin kokonaan käynyt typeräksi. Monta kertaa +menin minä likellä juoksevan kosken tykö, siinä tarkoituksessa että +lopettaa viheliäisyyteni, mutta kuin minä tulin paikalle niin ei enää +ollutkaan rohkeutta siihen. + +Kerran, kuin minä järkähtämättömästi olin päättänyt täyttää päätökseni, +riisuin minä vaatteet päältäni ja laskin ne maahan, sillä +uskotellakseni ihmisiä että olin uimatielläni uponnut. Kuin minun +viimeiseksi piti riisua paitani, pisti se vähäinen sormus, jonka olin +saanut Elinalta ja jonka minä vielä kannoin mustassa rihmassa +kaulassani, silmääni. Nyt tulivat vaimo ja lapset niin terävästi +mieleeni, että minä paikalla palasin kotio. Siitä ajasta en minä enää +koskaan ajatellut niinpäinkään, vaan kiitin sydämmessäni Jumalaa että +hän oli päästänyt minua pahasta. + +Elina oli kiusausten hetkinä paljoa vahvempi kuin minä. Hän oli +kärsivällinen ja nöyrä kuin uhrilammas. Hän kehoitti minua olemaan +järkähtämättömän ja vahvan. "Meidän Herramme koettelee ainoastaan, vaan +ei hän hylkää" oli hänen vahva uskonsa, josta hän lakkaamatta muistutti +minua. + +Minun mielestäni viipyi apu jotenkin kauan ja minä lohdutin itseäni +sillä surkealla ajatuksella että meidän maalliset asiamme nyt olivat +niin huonolla kannalla kuin sopi. Tässä minä kuitenkin petin itseni. +Kärsimysten pikari ei ollut vielä tyhjennetty pohjaan asti. + + + + +XIV. + + +Lukiani muistaa kuka tiesi, että yksi niistä varkaista, kuin minä +tapasin vankiudessani, jutteli paitsi muuta: "että hän oli alkanut +tiensä sillä lailla että hän löi isäntäänsä, jonka tähden hän tuli +linnaan, ja senjälkeen vihasta ihmisiin oli vaeltanut sitä pahaa +tietä." Se oli kaikin puolin totta. Hänen nimensä oli Lassila, vaan +yleisesti häntä kutsuttiin "Näkiksi", sillä hän oli syntynyt Bödan +kartanon allekuuluvassa Näkin torpassa. Näkki oli niinmuodoin nimi, +jota jokainen mainitsi kauhistuksella, sillä hän oli useamman pahan +työn ja rohkean varkauden kautta tullut tunnetuksi kuin täydellinen +rosvo. + +Yhtenä myrskyisenä syksy-yönä, kuin minä ja perheeni makasimme +levollisesti, kuulin minä yht'äkkiä lasin päälle kolkutettavan, joka +kolkutus kävi aina kovemmaksi. Minä nousin ylös ja kysyin kuka se oli, +johonka sain vastuun että se oli majatoin, joka pyysi yösiaa. Elina +otti paikalla valkeen. Jos asumuksessani olisi ollut jotakin +varastettavaa, olisin minä kuka tiesi arvellut päästää huoneesen outoa +ihmistä, vaan kuin ei niin ollut tapaus, aukasin oitis oven, ja Näkki +astui asumukseeni. Tämä näkö saattoi kaiken vereni nousemaan päähäni; +minä seisoin niin pelästyneenä ett'en voinut sanoa sanaakaan. + +"Kiitoksia viimeisen edestä, Thore," sanoi hän. "Älä nyt siinä seiso ja +tärise niinkuin pelkuri, sillä Näkki ei ole niin vaarallinen, kuin +mailma huutaa. En minä koske sinuun, vaimoosi enkä lapsiisi; ei se ole +muonamiehen asumuksessa eikä töllilöissä, joissa Näkki hakee +saallistansa." + +Vaimoni kaatui melkeen pyörtyneenä sänkyyn, kuin hän havaitsi kuka +vieraamme oli. Hänen muotonsa oli sitä lajia että sitä pelkäsi, kuin +sen vaan näki. Hän oli suuren kokoinen leveä hartiallinen mies, ja +hänellä oli pöyheä harmaan sekainen tukka ja parta, jotka melkeen +peittivät koko kasvot. Ne syvässä makaavat silmät kipenöitsivät +niinkuin kaksi tulista kekälettä. Hänen päässänsä oli karvainen +karhun-nahkainen lakki, muutoin oli hänen yllänsä musta verka takki, +joka oli sidottu suurella nahka vyöllä. Siinä vyössä kantoi hän kaksi +pistoolia ja yhden hirmuisen suuren jahti-veitsen elehvantin luisella +varrella. Ujoilematta istui hän muutaman laudan viereen, joita me +pidimme pöytänämme, ja laski toisen pistoolin eteensä. + +"Mitä sinä täältä tahdot?" kysyin minä vihdoin viimein. + +"Tulla sinua tervehtämään, ehkä se oli aivan vähän, kuin me tapasimme +toistamme linnassa... Sinä olit onnellinen, oikea kulta poika, joka +siihen aikaan vaan oli kukkien ja herrasväen seurassa." + +"Mutta mistä sinä minun asuntoni voit tietää?" + +"Minulla on tiedustelijani, käsitäthän sen. Kartanon tilan tunnen minä +aivan tyystään... Te saatte kärsiä oikeen helvetin elämää tämän Pryhlin +tykönä, jonka minä mielelläni kurmoittasin niin latteeksi kuin +pannukakon... Eikö se ole helvetin tyhmästi että olla rehellinen? +Täällä sinä kärsit ja saat selkääsi, ja sinulla on ämmä ja huoneen +täysi ryysyisiä kakaroita, jotka parkuvat ja ulvovat kuin nälkähiset +sudet, koska me linnassa elämme lystiä elämää ja saamme kaikkia mitä +tarvitsemme." + +"Miks'et sitten siellä pysynyt?" sanoin minä. + +"Muute huvittaa," vastasi hän. "Kuin enemmän aikaa on ollut puurissa, +on se lystiä että tulla vähäisen ilmoittelemaan. Se on hauskaa että +pelootella hylkyjä, ymmärräthän sen. Ne pelkäävät Näkkiä niinkuin itse +pirua, vaan ei hän olekkaan mikään kananpoika... Minä petin ne hyvin +karatessani, uskotkos sen. Yksi vanha tuttu pisti linnaan kokonaisen +uppsierin puvun, minä puin sen päälleni, mustasin tukkani ja partani, +jonka jälkeen minä valkoisena päivänä menin vahdin sivutse, joka teki +kunnian temput kivärillä. Se oli helvetin lystiä... Ei ne ole vielä +joutuneet kuuluttaan perääni; siitä on vasta viisi päivää kuin minä +karkasin, mutt'en minä kuitenkaan ole laiskana ollut. Toissa yönä pidin +minä vähäisen kalunkirjoituksen entisen isäntäni tykönä, ja tänä yönä +kävin minä tervehtämässä itse rovastia, jolta otin tämän takin ja +paraan hevosensa, joka seisoo ja hirnuu tuolla ulkona. Kyllä minä hänen +vielä lämmitän, ennenkuin..." + +"Hyvä Lassila!" keskuutin minä hänen, "jos et tahdo tehdä minua vallan +onnettomaksi, min mene paikalla tiehesi." + +"Minä aivoin päin vastoin tehdä sinun onnelliseksi," vastasi hän; +"sillä kuinka hullusti nyt laita lienee, niin minä rakastan sentään +ihmisiä, kuin ne ovat oikeen rehellisiä niinkuin sinä... Sinun pitää +tietämään, ett'en minä ole mikään tavallinen varas. Minä varastan +rikkailta ja annan köyhille, edes vähän tässä mailmassa tasoittaakseni. +Nyt minä tiedän sinun olevasi köyhän raukan ja olen sentähden tullut +tänne antamaan sinulle tämän, jonka olen ottanut entiseltä isännältäni +ja siltä ahneelta rovastilta." + +Siinä samassa tarjosi hän minulle suurta seteli pakkaa, vaan kuin minä +näin sen, astuin minä pelästyneenä takaperin ja pyysin häntä Jesuksen +nimessä pitämään rahat, joita en minä millään ehdolla tahtonut ottaa. + +"Älä ole mikään pelkuri," sanoi hän. "Vaikka rahat ovat varastetut, +ovat ne yhtä hyvät kuin muutkin; ja koska sinä vaimonesi ja lapsinesi +kärsit puutetta, niin ei se suinkaan ole synti ettäs käytät ne +tarpeisiisi." + +Minä sanoin vastaan, vaan turhaan. Hän heitti rahat pöydälle ja vannoi +sen päälle että minun piti ne saaman jos tahdon eli ei. + +Nyt nousi vaimoni sängystä, putosi Näkin eteen laattialle ja pyysi +häntä liikuttavaisilla sanoilla ottamaan lahjansa takaisin ja jättämään +me rauhaan. + +Näkin silmät kävivät silloin vähä vetisiksi. Hän otti seteli pakan ja +sanoi lempeämmällä äänellä: + +"En jumallist minä uskonut niin paljon rehellisyyttä löytyvän maan +päällä; minä oikeen kunnioitan teitä; sillä Näkillä on sydän rinnassa, +vaikka hän aikanansa on joutunut harha teille... Voikaa hyvin, hyvät +ihmiset." + +"Kuules Thore." sanoi hän vähän aikaa vaiti oltuansa. "Nyt sinä taidat +herättää Pryhlin ja sanoa että Näkki on paikkakunnilla, niin täällä +nousee sanomatoin elämä talossa, -- ha, ha, ha." + +Niin sanottuansa meni hän tuvastani ja hyppäsi hevosen selkään joka +täyttä lentoa juoksi tiehensä. + +Minä keskustelin Elinan kanssa kuinka meidän piti tekemän +ajatteluttavassa tilassamme. Me käsitimme hyvin, että Näkin neuvoa oli +paras totella, sillä muutoin voitasiin meitä pitää hänen hyysääjänänsä. + +Minä kiirehdin herättään katteinia ja voutia, jotka vapisivat joka +jäsenessään, kuin saivat kuulla tämän sanoman. Nyt nousi talossa +sanomatoin meteli. Koko talon väki oli tota hätää jaloillansa. Katteini +aukasi akkunan ja ampui kaksi kovaa laatinkia ilmaan, jonka jälkeen hän +puki päällensä sekä sapelin että pistoolia. Hän käski kaiken väen +menemään ulos, varustettuina aseilla, lyhdyillä ja valkea soitolla, +ottamaan tätä vaarallista vierasta; vaan itse ei hän arvannut lähteä +sänky-kammaristaan. Minun piti jäämän kotio ja juttelemaan monin +kerroin kuinka kaikki oli ollut Näkin huonessani käydessä. Näkki pysyi +kuitenkin vapaana, sillä väki palasi tyhjin käsin. + +Katteini ilmoitti paikalla asian nimis-mies Kloberille, joka joutusasti +tuli paikkaan. + +Minä kutsuttiin paikalla hänen ja katteinin tykö, jossa minä aikaa +päälle kiiresti kuulusteltiin. + +Heillä oli niin paljon nuhtelemista. Minun olisi paikalla vaimoni +taikka lasteni kautta pitänyt ilmoittaa tapauksen; minun olisi pitänyt +pitää rahat, että ne olisivat tulleet oikeitten omistajiensa käsiin. +Vaan kuin en ollut tehnyt sitä olin minä selvästi varkaitten hyysääjä. +Nyt mentiin asumukseeni, jossa repivät laattiankin ylös kaikki tyystään +kattellaksensa. Vaimoni ja lapseni kuulusteltiin myös kiireesti. +Viimein vei Kloberi minun sivulle päin ja löi minua vallan hirveän +kovasti suurella kepillänsä, sentähden kuin en tahtonut tunnustaa +itseäni vikapääksi. Hän pani minun senjälkeen kiini ja vei minun +vankiuteen, jonka hän nuhteettomasti sanoi saavansa tehdä, koska minä +ennen olin ollut linnassa. + +"Se on helvetin hyvä," sanoi Pryhl, "vaikka asia olisi kuinka hyvään, +sillä nyi minä saan koko perheen seurakunnan vaivaishoinnon päälle." + +Kaikista mitä tähän asti olin kärsinyt oli tämä raskain hetkeni. Minun +rakas vaimoni ja seitsemän ryysyistä lasta seisoi lähteissäni +rattaitten vieressä. Elina pesi hienolla kädellä veren pois piiska +raamukkeesta kasvoissani, jotka olin saanut nimis-miehen kepistä. Hän +käski minun olemaan hyvässä turvassa, sillä "Herra koettelee vaan, +mutt'ei hän hylkää". Pienen lapseni juoksivat rattaitten vieressä niin +kauvas kuin jaksoivat, ja huusivat alinomaa: "isä, isä". Se huuto oli +likellä että temmata sydämmen juurineen rinnastani. + +Minä olin niinmuodoin toisen kerran eläissäni vankina. Mutta minä +kärsin nyt paljo vähemmän kuin edellisellä kertaa, sillä minä tiesin +syyttömyyteni tulevan ilmi, jos heti se vähän aikaa viipyisikin. + +Enoni oli sillä aikaa ottanut eron sotaväestä ja tullut sen entisen +vankivartian siaan. Minä sain niinmuodoin asua tuvassa ja minua +kohdeltiin kaikin puolin niinkuin ihmistä. Hän oli vakuutettu minun +viattomuudestani, ja lupasi auttaa minua käräjissä, niin että pian +pääsisin vapaaksi. Hän pelkäsi kuitenkin minun saavan olla kauan kiini, +jollei ruununmiehet saisi Näkkiä kiini, koska minun vapaaksi +pääsemiseni pääasiallisesti oli sen kanssa yhdistetty. + +"Ei ne sitä karhua niin helposti pyydä," sanoi enoni. Me saimme joka +päivä sanomia rohkeista varkauksista, joita hän oli tehnyt +paikkakunnalla, ilman että häntä voitiin saada kiini, ehkä monta +ihmistä kerran oli hänen nähnyt. Kuinka hämmästyneiksi emmekö me siis +tulleet, kuin itse päältään, päivää ennen määrättyen väli-käräjien, +astui vanki-vartian huoneesen ja sanoi: + +"Tässä minä nyt olen omassa korkeassa persoonassani, ja pyydän tulla +kiini pannuksi. Varmaan olin minä ajatellut vielä vähän aikaa nauttia +vapauttani, mutta kuin minä sain kuulla että Thore minun tähteni oli +joutunut pinnistykseen, niin päätin tulla tänne häntä suojelemaan." + +Näkki piti sanansa. Seuraavana päivänä teki hän tunnustuksensa, ja minä +pääsin vapaaksi, Elinan suureksi iloksi, sillä hän oli myös paikalla. + +Asian tutkinnon alla ollessa olin minä havainnut, että isäni, joka oli +lautamies, katseli minua aivan tyystään. Minä havaitsin myös että hänen +kasvonsa näkyvästi selkisivät, kuin hän kuuli syyttömyyteni. Hän tuli +nyt perässämme kartanolle ja pyysi saadaksensa puhua vähän minun ja +vaimoni kanssa. Me seurasimme häntä keskievariin, jossa hänellä oli oma +kamari. Hän istui sohvalle ja sanoi syvästi liikutettuna: + +"Minä olen isäsi, Thore; mutta minä olen ollut sinua kohtaan kuin huono +ihminen, ja sentähden on herra rangaissut minua tottelemattomilla +lapsilla. Voitko sinä antaa minulle anteeksi, Thore?... Minä tahdon +palkita rikokseni niin hyvin kuin voin... Tästälähin ei sinun tarvitse +murehtia mistä saat jokapäiväisen leivän itsellesi ja omaisillesi, jos +minä sitten elän taikka kuolen." + +Minä en voinnut sanoa sanaakaan. Tykyttävällä sydämellä otin minä hänen +tarjotun kätensä, jota minä syvästi liikutettuna pusersin. Elina löi +kätensä ukon kaulaan ja sanoi: "Kiitetty olkoon Jumala!" + +Minä en voi selittää kuinka se oli; mutta se on vaan vissi, että minä +sillä hetkellä luulin näkeväni äitini ystävälliset kasvot paistavan +taivaallisella valolla. + + * * * * * + +Tähän lopettaa Thore Jössenpoika omakätisen elämän-kertomuksensa, jonka +minä olen päättänyt jatkaa; jos lukiallani vielä on kärsivällisyyttä +sitä kuulella. + + + + +XV. + + +Lautamies Jösse Niileksen poika eli se niin kutsuttu rikas Jösse, oli +kaiken elin aikansa ollut omanvoiton pyytäjä ja kova-sydämminen +ihminen, joka ei palvellut muuta Jumalaa kuin mammonaa. Tähän aikaan +oli hän leski, ja oli jo monta vuotta takaperin jättänyt suuren talonsa +ainoolle pojallensa, ja ainoastaan pitänyt kahdeksannen osan mantalin +talon, saadaksensa vielä elää maailman tohussa, ja että hänelläkin +olisi yhteisissä asioissa sana sanottavana. Poika oli oikee tuulen +lennättämä, joka eli aina yhdessä humussa; sentähden ei heidän välinsä +ollutkaan hyvä, joka pari kertaa oli saattanut isän ja pojan +nyrkki-putikkaan keskenänsä. Eripuraisuus oli niin suuri ett'ei isä ja +poika tervehtänyt toistansa, jos joskus kohtasivat toisensa. + +Varmaan ei se surettanut rikasta Jösseä, mutta se saattoi jos +mahdollista sydämensä vielä entistä kovemmaksi. Hän katui syvästi että +hän oli jättänyt melkeen kaiken omaisuutensa kiittämättömälle ja pahan +tapaiselle pojallensa, vaan ei hän syntiänsä katunut. Ei hän koskaan +tullut ajattelemaan sitä että se taitaisi olla rangaistus syntiensä +tähden. Harvoin tai ei koskaan kävi hän kirkossa. Nyt sattui se tärkeä +tapaus, että tohtori Wieselgreni, omassa valtakunnassa tehdyillä +lähetys-matkoillansa, tuli Tammikylään piplian selitystä pitämään. +Jokainen jolla vähänkin henkeä oli riensi kirkkoon kuulemaan tätä +kuuluisaa saarnamiestä, niinmuodoin myös rikas Jösse. + +Hänen saarnansa aine Jumalan lain kuudes käsky, jonka hän selitti niin +liikuttavilla sanoilla, että rikas Jösse ensi kerran eläissänsä tunsi +itsensä Jumalan sanalta liikutetuksi. Hän tunsi niinkuin miekka olisi +mennyt sydämmensä läpitse. + +Jumalan palveluksen päätettyä oli hän ison aikaa kahdenkesken +saarnaajan puheilla, ja kuin hän sitten tuli ulos pitäjän miestensä +tykö, itki se melkeen seitsemän kymmenen vuoden vanha ukko niinkuin +pieni lapsi. + +Tämä oli tapahtunut päivää ennen kuin hän tuli käräjille. Se oli syy +hänen äkkinäiseen muuttumiseensa lempiäksi poikaansa vastaan, jota ei +hän tähän asti ollut tunnustanut omaksensa ei sanoilla eikä töillä. + +Hän tahtoi niinmuodoin täydestä todesta auttaa Thoren surkeasta +tilastansa. Hän otti sentähden suuret työ-vaunut ja ajoi seuravana +päivänä Bödan kartanoon. + +Rikas Jösse, niinkuin moni muukin voipa mies, ehkä hän oli tiettänyt +kaiken elin-aikansa maalla, ei ollut koskaan avoin silmin katsonut +köyhyyden asumuksiin. Se taulu, kuin aukeni eteensä poikansa +asumuksessa, saattoi hänen sentähden sanomattomasti hämmästymään. + +Mies ja vaimo olivat keltasenkalveat ja laihtuneet, lapset ryysyissä ja +puoli alastoinna, pehtaroittivat oljissa laattialla. Yksi alaston sänky +ja kaksi kehnoa tuolia olivat ne ainoat huone-kalut. + +"Huonosti minä luulin täällä olevan, vaan en kuitenkaan voinut arvata +täällä näin kehnosti olevan," sanoi rikas Jösse syvästi huoaten. + +Senjälkeen meni hän katteinin kanssa keskustelemaan Thoren +muuttamisesta, johon se mielellään suostui, koska hän sen siaan sanoi +helposti voivansa saada nuoremman muona-miehen, joka oli paljo parempi +isännälle. + +Kohta istui koko perhe ilosta loistavilla silmillä vaunuissa, ja rikas +Jösse ajoi kotionsa Tammikylään. + +Perheen tila tuli paikalla paratuksi Jössen hyväntahtoisuudella. +Varmaan oli hän antanut lailliselle pojallensa enimmän omaisuutensa, +mutta hänellä oli vielä vähäinen talonsa ja runsaasti irtainta tavaraa. +Tämän kaikki antoi hän laillisen kauppakirjan kautta Thorelle ja +Elinalle. Talven aikana kuoli hän täydellisesti sovitettuna molempaen +poikiensa ja -- me toivomme -- myös Jumalan kanssa. + +"Herra on suuri armossa ja laupiuudessa. Kiitetty olkoon Herran nimi," +sanoivat ne molemmat puolisot ja halasivat toistansa. + + + + +XVI. + + +Kahdeksan vuotta oli kulunut sitten kuin viimeiksi tapasin Thore Jössen +pojan. Minä kävin uudestaan häntä katsomassa asumuksessaan. Miltä hänen +tilansa nyt näytti tahdon minä tässä totuuden mukaan kertoa. Tämä oli +sunnuntai ehtoona kesä-kuussa. Levollinen rauha hallitsi koko luonossa, +ja niin myös siellä sisällä. Aurinko lähetti viimeiset säteensä sisään +avatuitten lasien läpitse ja osoitti katselialle yhden huoneen, joka +oli puhdas ja nätti aina vähimmissäkin osissansa. Laatialla leikitteli +kaksi vaalea-tukkaista punaposkista poikaa, joita isä ja äiti jotka +istuivat maalatulla sohvalla, ilo-mielin katselivat. + +Ne molemmat puolisot olivat näkyvästi muuttuneet. Se keltasen kalvea +iho oli saanut terveemmän värin ja laihat jäsenensä olivat kasvattaneet +lihaa. Thore oli keskikokoinen mies. Hänen rehelliset kasvonsa olivat +varjotut harmaansekaisilla hiuksilla ja valaistut tumman-sinisillä +silmillä, jotka todistivat hänellä olevan hyväntahtoisen sielun, joka +voi syvästi tuntea ja kärsiä. Elinalla oli vaalean-veriset ympyriäiset +kasvot, joissa voi nähdä kauneuden merkkiä, joka vielä yhdeksi osaksi +oli jäljellä. Lempeys ja hyväntahtoisuus loisti hänen joka +liikunnostansa. Thore oli kahdeksan viidettä vuoden vanha, ja Elina +viittä vuotta nuorempi, mutta molemmat näyttivät paljo vanhemmalta, +sentähden että he aikanansa olivat nähneet niin monta surua ja tehneet +raskasta työtä. + +"Nyt saatte mennä kartanolle vähäksi aikaa leikittelemään ehtoon +tullessa," sanoi Thore lapsille, jotka eivät olleet myöhästä +tottelemaan käskyä. + +"Kuuleppas, Elina," sanoi Thore vähän ajan päästä ja tarttui hänen +käteensä. "Jos sinä tahdot niinkuin minä, niin myymme talomme ja +muutamme Amerikaan." + +"Sinä uskottelet," vastasi Elina. + +"En minä uskottele koskaan, sitä vähemmin nyt, kuin asia on niin +tärkeä." + +Elina katseli häntä silmät pystyssä ja sanoi: + +"Sinä uskottelet vissiin, rakas Thoreni. Et sinä voi tahtoa muuttaa, +kuin kaikki on niin hyvin, ja elämme niin onnellisesti." + +"Varmaan on meidän kaikki hyvin, emmekä saata kyllä kiittää Jumalaa +onnemme tähden; mutta meidän pitää muistaman että meillä on lapsia... +Me olemme nyt kahdeksan vuotta omistaneet talon, tehneet työtä oikeen +voimien perästä, emme myös ole tuhlanneet millään lailla, ja kuitenkin +on meillä tuskin niin paljon kuin alkaissamme. Vero yletään joka +valtiopäivissä; kaikki käy pahemmaksi ja pahemmaksi. Ei meillä ole +varaa edes lehmää lahdata jos tahdomme jaksaa maksaa kaikki verot, kuin +rasittavat taloo. Emme myös voi pitää kaikkia lapsiamme kotona; meidän +tarvitsee päästää yhden toisensa perään pitäjälle palvelemaan, joka +surettaa minua kovasti, koska minä koettelemisen kautta tiedän, kuinka +niitä kohdellaan. Kaikki tämä kävisi sentään päinsä, jos täällä +ihmisten seassa löytyisi oikeutta; mutta minä olen lapsuudestani saakka +nähnyt että köyhiä joka paikassa sorretaan. Se on raha vaan ei ihminen +joka arvossa pidetään. En minä käsitä kuinka sen kanssa lienee laita, +mutta ainakaan ei hallitus siinä maassa ole oikealla kannalla, jossa +tehdään vähä taikk'ei ollenkaan köyhäen lapsien kasvatukseksi; jossa +mielensä mukaan saa lyödä nuorukaisia, siksi kuin täyttävät +kahdeksantoista vuotta; jossa ei ystäviensä kanssa saa palvella Jumalaa +vahdita, mutta juoda ja kirota niin paljon kuin haluttaa; jossa ei +lapset saa periä vanhempiansa; jossa laki käytetään säädyn ja rikkauden +jälkeen; jossa jo kehdossa tulee valtiopäivä-mieheksi; jossa papit +enemmän huolivat maallisista toimituksista, kuin hengellisestä +virastansa, jota he hoitavat niinkuin käsi-ammattia; jossa vihdoin +viimein varas pidetään hyvin, vaan kunniallinen työmies saa kuolla +nälästä ja puutteesta vaivasten huoneessa." + +"Se on totta, Thore, ja totta kyllä se on; mutta kuinka raskasta eikö +se olisi että muuttaa rakkaasta kodostansa," sanoi Elina ja hypisteli +kiiltävää avain kimppuansa. Thore nousi ylös ja kävi vakavilla +askeleilla yli laattian, jonka jälkeen hän jälleen istui Elinan viereen +ja sanoi: + +"Niin, raskasta se olis, aivan raskasta että jättää rakkaan +isän-maansa. Oikeen sielussani kirventelee kuin ajattelen sen päälle... +Mutta ajatelkaamme vielä sen asian päälle, rakas Elina. Muista se +kuinka paljon olemme saaneet kärsiä aikanamme. Muista vielä, että +meillä on seitsemän lasta, ja että ainoastaan kolme niistä voi asua ja +häin tuskin tulla toimeen talossamme. Neljä saisi niinmuodoin koetella +samoja elämän vaiheita kuin mekin; mutta kuka tiesi ei heillä olisi +samaa kärsivällisyyttä. Kuinka raskasta eikö se olisi nähdä heitä +puutteen alaisina ja viheliäisinä ja kuka tiesi vielä raudoissakin +paatuneina rosvoina." + +Puhe lakkasi tähän isoksi aikaa, jona molemmat puolisot lempeästi ja +hellästi katselivat toinen toistansa. Elina sanoi viimein: + +"Meidän pitää lähtemän, rakas Thore... Se olisi minun kuolemani että +nähdä jonkun lapsistamme senkaltaisessa tilassa... Mutta oletko sinä +vakuutettu siitä, että meidän siinä uudessa maassa käy paremmin?" + +"Kaikki on Herran kädessä!... Tämä ajatus on kauan ollut mielessäni, ja +minä olen sentähden tyystään kuulustellut niiltä, jotka tuntevat tilan +Amerikassa. Kaikki sanovat yhdellä suulla maan hyväksi sille, joka +tahtoo ja taitaa tehdä työtä. Työmies ja hänen työnsä sanotaan siellä +pidettävän arvossa; maa on siellä kiitollinen ja vero vähäinen, koska +vähä kukin maksaa puolestansa. Lapset opetetaan ilman maksoa +valtakunnan kustannuksella, ja ne köyhät, jotka eivät jaksa tehdä työtä +kohdellaan hyvin hyvissä laupiuden laitoksissa. Minä olen sentähden +uskonut että me ja lapsemme tulisimme hyvin toimeen siinä uudessa +asun-maassa, semmenkin kuin meillä on vähän varoja, joilla voimme +päästä alkuun. Ei siellä kuitenkaan taida käydä hullummasti kuin +täällä." + +"Meidän pitää matkustaa sinne, rakas Thore; sillä lasten tähden meidän +pitää tekemän mitä taidamme... Sanomattoman raskasta ja vaikeaa on että +jättää rakkaan kodon, mutta sama aurinko valaisee siellä kuin +täälläkin, ja sama hyvä ja laupias Jumala valvoo ylitsemme, jos asuimme +missä hyvänsä... Muuttakaamme sentähden sinne lapsinemme Hänen +nimessään." + +"Tutkikaamme vielä tätä asiaa, ennenkuin mitään päätämme; sillä se on +aivan tärkeä eteen-ottaminen. Meidän pitää keskusteleman lasten kanssa +ja kuulla heidän ajatuksensa asiassa, koska se pääasiallisesti +liikuttaa heitä. Jos heillä on vähäkin tätä vastaan, niin jäämme tänne +ja kulutamme aikamme miten paraiten taidamme; sillä tässä asiassa +saavat tehdä mitä paraaksi katsovat." + +Keskusteleminen loppui täksi kertaa, vaan jatkettiin useen parin +kuukauden aikana. Monta kertaa tutkittiin tämä kysymys, ja viimein +päätettiin yhteisesti, että koko perheen piti muuttaman niin pian kuin +mahdollista siihen kaukaiseen maahan. Vanhemmat pojat iloitsivat, vaan +ne molemmat puolisot tulivat päivä päivältä ala-kuloisemmiksi jota +enemmän se määrätty päivä läheni. He kuiskasivat toinen toisellensa: + +"Se on raskasta ja surkeaa, vaan -- meidän täytyy lapsiemme tähden." + + + + +XVII. + + +Se määrätty päivä oli tullut. Ihana oli Syyskuun aurinko sinä aamuna ja +lupasi selvän pilvettömän päivän. + +Thore Jössen poika oli huutokaupalla myynyt talonsa ja irtaimen +tavaransa, ja kaikesta siitä yhteensä saanut kuusi tuhatta riksiä, +joista enin osa oli talletettu matka-arkussaan, joka jo oli rattailla. + +Se oli juhlallinen hetki siinä avarassa tuvassa. Kaikki olivat +juhlavaatteisansa. Seitsemän punaposkista poikaa, joista vanhin oli +kahdenkolmatta ja nuorin kymmenen vuoden vanha, seisoi kädet ristissä +pöydän ympärillä, jonka ääressä isä ja äiti istuivat avatun kirjan +vieressä. + +"Lapseni," sanoi Thore Jössen poika liikutetulla äänellä; "se tärkeä +hetki on tullut, jona meidän pitää jättää rakastetun kodon ja pian sen +kalliin isän-maankin, uudessa maassa hakeaksemme elatusta jäljellä +olevina päivinämme. Matka on pitkä ja vaivaloinen. Me tahdomme +sentähden nöyrillä sydämmillä nostaa mielemme taivaasen ja rukoilla +Jumalalta apua, että onnellisesti ja hyvin mahdamme päättää +eteen-ottamisemme." + +Korkealla äänellä luki hän nyt monta harrasta rukousta, joissa hän +rukoili Herraa olemaan johdattajansa matkalle, ja aina varjelemaan +vanhan Ruotsin. Senjälkeen alkoi hän virren johon koko perhe tarttui +selvillä äänillä. + +"Lähtekäämme nyi Jesuksen nimessä," sanoi Thore rukouksen päätettyänsä +ja tarttui ystävällisesti vaimonsa käteen kiini. + +Nuorukaiset riensivät paikalla ulos, mutta vanhemmilla ei ollut +semmoista kiirettä. Kaappi, kello ja vielä seinätkin piti katseltaman; +josta katselemisesta ei tahtonut koskaan loppua tulla. Kartanolla kävi +samoin. Enemmän kuin tuhannen kertaa olivat he ennen katselleet niitä +aseita ja työkaluja, vaan ei koskaan niin tystään kuin nyt. He menivät +puutarhaan, jossa hypistelivät pensaita ja puita sanaakaan sanomatta, +mutta kyyneleitä näkyi heidän silmissänsä. Vihdoin viimein nousivat he +rattaille josta vielä kerran katsoivat pitkään sitä entistä kotoa, +jonka jälkeen ajoivat tiehensä. + +Tie meni kirkon sivuitse, jossa Thore yht'äkkiä pisätti portin eteen. +Hän katsahti mitään sanomatta Elinan päälle, jonka Elina hyvin käsitti, +sillä hän pusersi kovasti Thoren kättä. He menivät kirkko-pihaan, jossa +kumpikin pian vaipui rukouksiin äitinsä haudalla. + +Kuin he jälkeen rattaitten tykönä tulivat yhteen, antoi Elina +miehellensä iänkaikkisuuden-kukan, ja näytti siinä samassa, että +hänellä oli samallainen bernsteini-ristin vieressä. Thore näytti oitis +että hänellä jo oli semmoinen sen vähäisen sormuksen vieressä, jonka +hän kantoi povessansa. + +Eivät he nytkään sanaakaan sanoneet, mutta nyökkäsivät ystävällisesti +toisellensa, ja taivaallinen valo loisti heidän silmistänsä. + + * * * * * + +Muutaman päivän perästä astui tuo perhe laivaan Götebor'in satamassa ja +lähti pohjas Amerikaan. + +Herra olkoon heidän kanssansa, ja tulkoon heidän toivonsa täytetyiksi +siinä uudessa maassa!!! + + * * * * * + +Rakas lukiani. + +Tällä erällä en minä tiedä kertoa enää mitään Thore Jössen pojan +elämän-vaiheista, koska se oli viimeis syksynä, kuin hän perheensä +kanssa jätti itsensä sen juonikkaan meren valtaan ja lähti toisella +puolen meren kuohuvien aaltojen onneansa hakemaan. Mutta sen minä +tiedän, että Ruotsi la'illansa ja kohtelemisellansa sillä lailla on +saattanut monta tuhatta kunniallista työmiestä pakenemaan +isänmaastansa, jossa he kaikkina aikoina olisivat olleet tarpeellisia. +Minä tiedän myös -- ja se surettaa minua -- että samaa vaivaa +elääksensä, samaa tuskaa ja puutetta, samaa pilkkaa ja ylönkatsetta, ja +vielä pahempaakin kuin tässä kirjaisessa onkaan kerrottu, saa köyhä +työmies kärsiä melkeen joka paikassa maalla, Ystad'ista aina +Haaparantaan asti, jossa monessa paikassa vallitsee senkaltainen +orjallisuus, että se likemmältä katseltuna näyttäisi olevan verrattava +siihen, joka kertomusten jälkeen sanotaan hallitsevan joissakuissa +Pohjas Amerikan valtakunnissa. + +Se on kova syyttäminen, mutta se on vielä surkeampaa että se on totta, +jonka minä tässä tahdon näyttää todeksi jos hälpältä katselemme nyt +olevaista seurakunnallista elämäämme. Minä saan tässä edeltäpäin +ilmoittaa, ett'en minä päätä kulku-puheitten vaan totuuden mukaan. Minä +olen kaiken elin-aikanani elänyt kansan seassa, ja viimeisinä vuosina +vaeltanut melkeen jokaisen läänin läpitse, ainoastaan sentähden että +tulisin tuntemaan kansan elämän laadun, jonka sentähden jotenkin luulen +tuntevanikin. Katso tässä lyhykäisyydessä minkä lainen on + + Se yleinen tila maassa. + +Ruotsi on kieltämättä viimeisinä vuosina ollut hyvin onnellinen monessa +katsannossa, vaan se ei ole ymmärtänyt pitää onnestansa kiini. +Maanviljelys on edistynyt; kauniit laihot ovat kasvaneet pelloillamme, +me olemme lähettäneet ulkomaille enemmän maan kasvuja kuin koskaan +ennen; mutta yhteinen voima ei sentään ole noussut, vaan pikemmin +vaipunut ja monella tavalla saattanut sen köyhän työmiehen kannan vielä +huonommaksi. + +Kuin jyvät ja maanmiehen tavarat kolme vuotta takaperin olivat +korkeassa hinnassa, niin talonpoika oikoi ojasta taipunutta selkäänsä. +Hän oli mielestänsä kauan kyllä elänyt puutteessa, ja tahtoi sentähden +tästä lähin elää niinkuin muutkin ihmiset. Hän laittoi itsellensä +paremmat vaatteet ja herkullisemman ruoan pöydällensä, hän toimitti +huoneisiinsa liiallisia koristuksia ja kartanolle upeita vaunuja: hän +luuli sen hyvän ajan kestävän iän kaiken. Näissä iloisissa toivoissa +kehoitti kauppamiehet häntä elämään, jotka paikalla hyötyvät siitä. +Sillä tavalla menivät rahat tiehensä, ja hän sekaantui velkoihin, +joista hän ei pääse niin helposti. + +Se hyvä aika ja ne korkeat toivot matkaan saattoivat vielä sen, että +moni herra rupesi maanviljelijäksi, jona hän luuli saavansa veistellä +kultaa puuveitsellä. Petettyinä näissä ihanissa toivoissansa, pitää +heidän nyt vähäkin ylhällä pysyäksensä, koska he ovat maksaneet korkean +hinnan taloistaan, imeä kaiken sen voiman maasta kuin mahdollista, +jonka tähden maa käy laihaksi ja työmies rasitetaan. Se on juuri +näitten herraen maanviljelijäen tykönä kuin orjuus on korkeimmallansa. + +Minä saan kerran kaikkien edestä pyytää lukiaani muistamaan, että minä +sekä tässä että muualla puhun tilasta yleisesti; sillä minä tiedän +aivan hyvin jalomielisiä ihmisiä löytyvän joka säädyssä. + +Hyöty siitä hyvästä ajasta on niinmuodoin se että maanviljelys on +tullut vähä paremmaksi, sen suhteen kuin se olisi voinut tulla; vaan +varat eivät suinkaan ole enenneet maassa; sillä Ruotsin kansa taitaa +tällä hetkellä olla yhtä köyhä kuin vuonna 1810, koska valtakunnan +sanottiin nojaavan häviöönsä päin. Moni luulee kansan tulleen +rikkaammaksi, kuin hän kaukaa katselee sen tilaa, mutta menköön vaan +vähä likemmäksi, ja koettakoon perin pohjin tutkia sen koto eloa ja hän +tulee havaitsemaan, että se kaunis ulkopuoli ainoastaan on lainattu +valo, jonka ne pimeät varjot, jotka makaavat sisä-puolella, vallan +himmentävät. Tehe sitten päätös kaikista yhteen ja varmaan se kuuluu +näin: + +Pitäjässä, jossa on kuusikymmentä talonpoikaa, voi viisi kutsua +rikkaaksi, koska heillä on isommat talot ja ulos lainattuja rahojakin; +kymmenen tulee jotenkin hyvin toimeen; vaan ne loput neljäkymmentäviisi +ovat köyhiä. Heidän talonsa ovat pantatut erityisiin rahastoihin eli +yksinäisille, melkeen koko arvonsa edestä. Niitten pitää voimiensa +perästä ahkeroitseman elääksensä eloa, joka ei ole paljo parempi kuin +torpparin taikka muonamiehen. Koska heidän taloutensa on huonolla +kannalla ovat he vallan varakkaampien vallassa, joita eivät arvaa +vastaan sanoa; ja niinmuodoin ei heillä ole mitään sanomista +seurakunnan asioissa. Joka pitäjässä löytyy "ala-valtakunnan" kuningas, +joka, papin ja korkeitten sukulaistensa avulla, elää ja hallitsee oman +tahtonsa mukaan. Hän, vähäisen, vaan väkevän seuransa kanssa, päättää +kaikki mitä pitäjän asioihin kuuluu, ja toiset saavat olla tytyväiset +päätöksellä, vaikka se sitten olisi kuinka takaperin. Jos hallitukselta +tulee kysymys papin eli nimis-miehen kautta minkä lainen yhteinen tila +on, niin hän paikalla vastaa papin kanssa, että kaikki on seurakunnassa +hyvin; -- olishan se häpeäksi seurakunnalle, jos oikea tila +tulisi tietyksi. Ei hänellä ja hänen vertaisillansa ole mitään +valitettavaakaan, sitä helpommasti voivat he hallita kaikki, niinkuin +itse tahtovat. Monta rikasta löytyy, jotka eivät suinkaan hyväksy +senkaltaista hallitusta, mutta ne ovat enemmästä päästä hiljaisia +ihmisiä, jotka eivät mielellään tahdo olla riidoin hallitsien kanssa. +He pudistavat epäileväisesti päätänsä ja näkisivät mielellään kirveen +käyvän, mutt'ei heillä ole rohkeutta olla sen ponnessa. Se on +tavallisesti pitäjän kuningas, taikka joku hänen seurastansa, kuin on +pitäjän lauta-kunnan esimies, joka määrää vaivaisten elatuksen, +jonka katsannon alla pitäjän koulu on, ja joka viimein valitaan +valtio-päivien jäseneksi j.n.e. Monessa seurakunnassa on se kunnon +mies, mutta se ei ole yksi kahdestakymmenestä. + +Näin on yleisesti laita seurakunnissa. -- Katsokaamme nyt kuinka +valtio-päivissämme tavallisesti käy; kutka ne miehet ovat, jotka siellä +valvovat kansan asioita, ja se tulee meille selväksi minkä tähden maan +tila yleisesti on niin surkea. + +Aateli on ainoastaan suvun ja virkamiesten esimiehinä. Papit -- sen +korkean papiston ja hengellisen hallitus-himon esi-miehinä; koska +nuoremmilla papilla, jotka ovat ne oikeat työmiehet Herran viinamaassa, +ja jotka paraitten tuntevat kansan toivot ja tarpeet, ei ole ääntä +vaalissa. Porvarit taas ovat rahan ja ylpeyden esi-miehinä, sillä useen +yhdellä keikarimaisella kauppa-kokouksen vänkäilijällä on enemmän +sanomista raastuvassa, kuin kymmenellä kunnollisella porvarilla. +Muutoin ei suinkaan valtio-päiviin tulisi niin monta pormestaria, +joilla ei ole juuri mitään yhteistä sen oikean porvari-säädyn kanssa. +Talonpojat ovat omansa ja kotona olevaisten pitäjän-kuningaitten +esi-miehinä. Harvoin se tulee valtio-päivien jäseneksi, jolla on kansan +luottamus. Se on tavallisesti se pitäjän-kuningas, joka on tullut +tutuksi paraiten taitavan nylkeä köyhiä. Luonnollisesti tästä on +poikkeuksia niinkuin kaikesta muustakin. + +Senkaltaiselta pitäjän hallitukselta, kuin se on jonka olemme +kertoneet, ja niin kokoon pannulta valtio-seuralta, ei ole paljo +laupiutta köyhää kansaa vastaan odottamista. He valvovat ensiksi omia +asioitansa ja pitävät yhteisen hyödyn sivu-asiana, johon eivät koskaan +tahdo joutua pitkien jaarituksiensa ja riitojensa tähden. Hyvällä +omalla-tunnolla panevat he yhten runsaan veron toisensa perään sen +köyhän kansan hartioille. Joku totinen isän-maan ystävä panee itsensä +tätä vastaan, vaan hänen äänensä katoo sen antelian joukon seassa, +niinkuin kaukainen kaiku. Sillä tavalla ei hallitus milloinkaan saa +kuulla selvää totuutta, ja se taitaa joksikuksi osaksi antaa hänelle +anteeksi ruunun rahaen tuhlaamisen. + +Kansa saa sillä välillä maksaa kustannukset. Se kärsii yleisesti +enemmän kuin kukaan voi ajatella. Ehkä hän syö kehnoa ruokaa, täytyy +hänen alinomaa tehdä raskasta työtä. Sanotaan ett'ei talonpoika +mielellään tahdo parantaa maanviljelystänsä, vaan ei ajatella sitä että +usiammalla ei ole varoja laittaa uusia peltokaluja. Monessa paikassa on +kolmella eli neljällä naapurilla yhteinen rauta pii (äes) eli sahrat, +jota he vuorottain hyödyksensä käyttävät. Ilman sitä sanotaan vielä +viinan turmelleen kansan sekä sielun että ruumiin, vaan unhotetaan että +huono ruoka ja raskas työ ovat olleet viinan apulaisina. Se on köyhyys +ja rasitus kuin on tehnyt enimmän osan. Koulut pidetään rasituksena, ja +jos menemme köyhäen huoneesen niin saattaa se meidän hämmästymään. +Kansa huokaa runsasten verojen alla, jotka makaavat maanviljelyksen +päällä, jotka jo ovat niin tuntuvat, että jos Herra rankaisee meitä +kato vuodella, niin tulee rauta-tien rakennuksemme seisomaan, sillä +mistä otettaisiin rahaa? + +Kansa kärsii kuitenkin enimmän siitä käytöksestä, kuin se saa pitää +hyvänänsä onnellisimmilta vertaisiltansa. Maalla, niissä synkeissä +metsissä tapahtuu paljon, josta kaupunkilainen ei voi nähdä edes unta. +Siellä ei löydy sanomalehtiä, jotka pitäisivät itsevaltaisia kurjessa. +Siellä löytyy paljon vääryyttä, ja Jumala auttakoon niitä, joilla valta +on ollut, kuin heidän kerran, sinä suurena tilin-teon päivänä, pitää +tekemän tilin hallituksestaan. Pappis-säädyllä ja ruunun-miehillä on +paljon oman-tuntonsa päällä. Työmiehen tila täällä Ruotsissa on niin +raskas, että jos niillä olisi varoja, eikä rakkaus isän-maahan pitäisi +niitä takaisin niin puoli kansaa varmaan muuttaisi Amerikaan. + +Jos nyt muistamme, että yhdeksän kymmenettä osaa kansasta harjoittaa +maanviljelystä, niin voimme, ylönpalttisia olematta, sanoa että kolme +neljättä osaa Ruotsin kansasta elää oikeeta orjan eloa, ainoastaan +sentähden että yksi neljännes saa elää ylönpaltisesti ja upeesti, joka +vetää rahat maasta ja hennontaa kansan, joka ei yhtään sovi pohjasen +luonnon kanssa yhteen. Ei tämä mahda olla oikeen. Varmaan ovat toiset +ihmiset luodut hallitsemaan ja toiset tottelemaan, mutta herraen pitää +muistaman "että heilläkin on Herransa taivaassa". + +Tällä en minä suinkaan tahdo sanoa, että köyhä kansa sielunsa puolesta +on vähääkään parempi kuin rikas; vaan sen minä sanon täydestä +luottamuksestani, että työväki kärsii vääryyttä, ja että ne yleisemmät +säädyt ovat kiusaksi yleisölle. Valtakunnan kukkuloilta käy tukehuttava +tuuli; väärä mieli hallitsee niissä korkeissa seuroissa. Siellä eletään +enemmästä päästä enemmän kuin varat antavat myöden; metsiäis-pesässä on +liian monta perhosta ja kuhnuria. Työ ja kelvollisuus pidetään +vähäisessä arvossa. Totinen ansio jää synnin ja nöyristelemisen taka. +Monessa osassa meillä on oikeat la'it, mutta niitä käytetään eri +tavalla eri ihmisiä vastaan, eivätkä niinmuodoin täytä määräystänsä. +Raha on korkein arvon mitta ajan puntarissa, ja rehellisyyden ja +kunnian pitää joka tilassa jäämän sen taka. + +Tämä saattaa kansan huonommaksi, ja sytyttää vihan ja katkeruuden sen +sydämmessä, joka monta kertaa muuttuu väki-valtaisuudeksi, joka antaa +korkeimmille säädyille syytä valittaa. Heidän pitäisi kuitenkin ensiksi +parantaman itsensä, ennenkuin valittavat kansan huonoutta, sillä kaikki +valo tulee ylhältä päin eikä päin vastoin, niinkuin näyttävät tahtovan. +Varmaan on se kaunista että laittaa pitäjän kirjastoja ja pitää +hyvän-tekeväisyyden kokouksia, vaan ei asia ole sillä autettu. Paha +pitää otettaman juurinensa pois. Runsaat verot pitää vähettämän, jollei +tahdota että maamme tulevaisuus käy liian synkeäksi. Valtakunnan rahoja +pitää enemmän säästettämän, ja samalla lailla jokaisen yksityisen +ylhältä alhalle asti. Hallituksessa pitää moni haara perin pohjin +parattaman. + +Mutta kaikki tämä voidaan parata ainoastaan sillä, että ihmisellä eikä +ainoastaan rahalla on ääni valita valio-kunnan jäseniä. + +Yhteinen tila saisi senkautta pian toisen muodon; sillä Ruotsi on rikas +kaikessa köyhyydessänsä. Kuninkaan tykönä olisi asiamiehiä, jotka +puhusivat totta; kauppa ja keinollisuus edestyisivät lakkaamatta +tasaisilla ja vakavilla askeleilla; maasta saataisiin toista vertaa +suurempi tulo. Halut ja himot eivät enää vetäisi maata neljälle +taholle; ne yhdistyisivät yhdeksi suureksi ja ilahuttavaksi, joka +ainoastaan tarkottaisi yhteistä hyvää; Ruotsi tulisi vapaaksi, +itsenäiseksi ja onnellisemmaksi kuin se koskaan on ollut. + +Meillä on hyvä ja laupias kuningas, joka tahtoo sitä mitä oikeen ja +sopiva on. Meillä on vielä nuori ja voimallinen hallitsija, jolla on +rohkeutta tehdä kauniin mieli-lauseensa luonnossa näkyväksi. Minä olen +sentähden siinä iloisessa toivossa, että jos kaikki totiset isän-maan +ystävät yhdistyisivät yhteiseen rukoukseen niitten jalojen miesten +tykö, niin ne antaisivat maalle uuden perustus-la'in, joka olisi Norjan +la'in mukainen taikka vielä sitäkin parempi; sillä kyllähän se on +iloisempaa hallita vapaata ja onnellista kansaa, kuin orjistunutta ja +valittavaa sukua. + +Kansa on perin pohjin hyvän luontoinen, mutta kärsimys voi kerran +loppua ja tehdä tepposia, joista saattaa seurata sanomattomia +muutoksia... Muistakoot kaikki joita se liikuttaa tämän aikanansa. + + * * * * * + +Moni luulee kuka tiesi edellä seisovan taulun olevan maalatun liian +synkeillä värillä, mutta minä vastaan: Tutki ensin tila tyystään ja +päätä sitten. Tässä en tahdo neuvoa sinua poikkeilemaan pappiloihin ja +varallisempiin taloihin, niinkuin matkustavaiset tavallisesti tekevät, +kuin tahtovat tulla tuntemaan yleisön tilan. Ei niin, ystäväni. Käy +sensiaan vähemmissä taloissa, niissä metsien syvyyteen piiloitetuissa +mökkilöissä, ja varmaan tulet sinä havaitsemaan että taululla on +vastimensa. -- Toiset luulevat löytävänsä tässä, nimittäin taulussa, +huonosti peitetyn vihan rikkautta ja korkeimpia säätyjä vastaan. +Senkaltaiseen syytökseen voin minä säikkymättä vastata, ett'en vihaa +yhtäkään kuolevaista maan päällä, ja että rakkaus oikeuteen ja +isän-maahan on ollut se, joka on kynäni hallinnut. + +Viimeiseksi pyydän minä kaikkia jalomielisiä sanomalehtien +kirjoittajia, joilla siihen on tilaisuutta, vaeltamaan isän-maan +läpitse, että tulisivat tuntemaan kansan oikean tilan. He saisivat +paljon kirjoittaaksensa ihmis-sukukunnan hyödyksi, jota eivät nyt +kaikessa viisaudessaan voi arvata; sillä kaupunkien kaduilla eli +lukukamarissa emme me tule tuntemaan kansan eloa. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Muutaman työmiehen elämän-vaiheet, by +Pehr Thomasson + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUUTAMAN TYÖMIEHEN ELÄMÄN-VAIHEET *** + +***** This file should be named 34087-8.txt or 34087-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/3/4/0/8/34087/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/34087-8.zip b/34087-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..36d54e3 --- /dev/null +++ b/34087-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..0ba8407 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #34087 (https://www.gutenberg.org/ebooks/34087) |