initial commit of ebook 33908HEADmain

5 files changed, 1748 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/33908-8.txt b/33908-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..42e57bd
--- /dev/null
+++ b/33908-8.txt
@@ -0,0 +1,1732 @@
+The Project Gutenberg EBook of Stuifen, by B. A. Rack
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Stuifen
+       Historiallinen kertomus
+
+Author: B. A. Rack
+
+Translator: A--a
+
+Release Date: October 23, 2010 [EBook #33908]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK STUIFEN ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+STUIFEN
+
+Historiallinen kertomus
+
+
+Kirj.
+
+B. A. RACK
+
+
+Suomensi A--a.
+
+
+Helsingissä
+K. E. Holm'in kustantama.
+1883.
+
+
+
+
+Kun nykyaikana kulkee Ulmista rautatietä myöten Schwabin vuorten yli,
+leviää Filsthaliin komea näköala kaunisten, reheväin kukkuloiden yli,
+joiden korkeammilta huipuilta joko vanha linnanraunio tahi
+päivänpaisteessa kimeltelevä valkoinen, pieni kirkontorni
+ystävällisesti tervehtii matkustajaa; ja kun katse, tarkasteltuaan
+sileätä Hohenstaufenia, lentää Staufeneckin ja Scharfensteinin
+kauneihin raunioihin ja viivähtää vuosisata sitte salamaniskusta
+palaneessa Rechbergerin omassa Hohenrechbergin linnassa, josta
+kuuluisasta miehestä kuolematon schwabilainen runoilija Uhland lauloi,
+että hän oli
+
+    -- -- uljas nuorukainen
+    Kauhu kauppa-, matkamiesten --
+
+kun sitte vielä silmämme tarkastelevat ihan linnan läheltä korkeimmalta
+kukkulalta näkyvää pyhiinvaelluskirkkoa, silloin ne varmaankin
+hetkiseksi pysähtyvät korkeimpaan huippuun _Stuifeniin, joka,
+kummallista kyllä, on mitä runsaimman kasvullisuuden keskellä ihan
+paljas ja tyhjä. Ei ainoakaan ruohonkorsi sitä korista, harmaa rapakivi
+vaan paistaa sen kyljestä -- kylmä, kuollut ruumis keskellä rehevän
+tuoretta elämää.
+
+Välttämättömästi johtuu matkustajalle, kaikkea tätä katsellessaan,
+mieleen, että tietysti täytyy tuosta vuorenhuipusta ja sen kolkosta
+tilasta olla olemassa jokin tarina. Ja niin onkin. -- Kun joku aika
+sitte matkustin jalkaisin noilla tavallaan klassillisilla seuduilla,
+kysyin sitä Hohenrechbergin pyhiinvaellus-kirkon vieressä asuvalta
+papilta, ja hän kertoi ystävällisesti tarinan, joka monta miespolvea
+oli Hohenrechbergissä säilynyt perintönä papilta toiselle. Hän ilahutti
+minua niin suuresti sen kertomisella, että toivon sillä voivani yhtä
+paljon ilahuttaa muitakin. Kerron sen siis semmoisena, kuin sen
+vanhalta herralta kuulin.
+
+Stuifen ei ole aina ollut yhtä paljas ja autio kuin nykyaikana; muinoin
+olivat sen rinteet vehreiden vainioiden ja tuuheiden hedelmäpuiden
+peittäminä niinkuin muutkin vuoret ympärillä, ja sen huipulla seisoi
+komea, monitorninen linna, Stuifenburg, ylhäisen ja rikkaan von
+Stuifenin kreivillisen suvun, herrojen von Rechbergin ja von Staufenin
+naapurien kehto. Vuonna 1189, suurimman Hohenstaufi-keisarin Fredrik
+Punaparran hallitusaikana, eli Stuifenburgissa vanha, kunnioitettava
+kreivi Ulrik ja hänen poikansa Fredrik isänsä rikkauden ja mahtavuuden
+ainoana perillisenä, kun elämän ja kuoleman Herra oli kerran katsova
+otolliseksi kutsua vanhan kreivin toiseen eloon.
+
+Ulrik oli hyvä, harmaahapsinen mies, jonka vanhuuttaan kyyristynyt
+selkä ei tosin enää näyttänyt siltä, kuin olisi hän ennen muinoin
+kookkaana ja uljaana ollut Konrad III:lla apuna Reinbergin
+valloituksessa. Ei kukaan voinut arvata hänen laihoista, mutta vieläkin
+jäntevistä käsivarsistansa, miten kauheita iskuja -- oikeita
+schwabilaisiskuja -- Ulrik muinoin oli lyönyt pyhässä maassa, johon hän
+oli uskollisesti seurannut samaa Konradia. Ei kukaan, joka näki hänen
+sauvansa nojassa hiipivän linnassaan, olisi voinut aavistaa Ulrikin
+ennen olleen urhon, joka oli seurannut nuorta Punapartaa hänen monilla
+sotaretkillään Italiaan ja siellä vuodattanut vertänsä hänen kanssaan
+ja hänen edestään Legnanon luona.
+
+Jo viisitoista vuotta sitte oli hän kadottanut uskollisen puolisonsa ja
+viidestä pulskasta pojasta oli neljä kaatunut Italiassa, joten hänelle
+eloon oli jäänyt ainoastaan yksi, nuorin, joka hänelle, tälle elämänsä
+syyspuolelle joutuneelle ritarille, vielä oli syntynyt, vaikka hän jo
+pelkäsi jäävänsä sukunsa viimeiseksi; ja tämän poikansa oli hän,
+keisarillisen ystävänsä kunniaksi, nimittänyt Fredrikiksi. Kummako
+siis, että vanha herra rakasti kaunista nuorukaista enemmän kuin mitään
+muuta maailmassa ja että hän huolellisesti suojeli häntä vaaroista ja
+taisteluista jotka kentiesi olisivat voineet viedä hänetkin uhrikseen.
+Sentähden olivat nuoren kreivin varukset ja ritarillinen miekka vielä
+ihan käyttämättömät, sillä hän ei saanut edes ottaa osaa jotenkin
+lakkaamattomiin tappeluihin erästä naapuriritaria vastaan, ja vielä
+vähemmin salli kreivi Ulrik hänen lähteä Punaparran taisteluihin.
+Kahdekskymmen-vuotinen ukko ei ottanut kuullakseenkaan Fredrikin
+innokkaita rukouksia. "Stuifenit", vastasi hän pojallensa, "ovat jo
+kylliksi vuodattaneet vertänsä keisarin ja valtakunnan hyväksi; sinun
+velvollisuutesi on hoitaa sukuamme ja pitää Stuifenin vanhaa, jaloa
+nimeä elossa!"
+
+Se oli vanhan herran lempiajatus, ja hänen ainoa toivonsa oli saada
+elää vielä niin kauan, kunnes Fredrik toisi kotiinsa rakastetun
+puolison ja hän itse näkisi reippaat lapsensa lapset leikkivän
+ympärillään. Vanhan herran toivo olikin juuri toteutumaisillaan, sillä
+ennen pitkää piti Stuifenin viimeisen perillisen naiman kauniin,
+vaaleaverisen Bertta von Hohenstaufenin, Schwabin herttuan Fredrikin
+tyttären ja Fredrik Punaparran lapsenlapsen.
+
+Jo lapsina olivat he olleet leikkikumppanit, ja myöhemmin, kun
+suloinen Bertta lapsesta varttui immeksi ja Fredrik kasvoi pojasta
+nuorukaiseksi, huomasivat isät, miten lasten keskinäinen ystävyys
+kehittyi rakkaudeksi. Ilosta liikutettuna kannatti sentähden vanha
+Stuifen eräänä päivänä itsensä Hohenstaufeniin, hyvän, vanhan tavan
+mukaan pyytääkseen Berttaa pojallensa, ja yhtä iloisesti suostui
+herttua Fredrik tyttärensä liittoon semmoisen miehen pojan kanssa, jota
+hänen sukunsa oli niin monesta hyvästä kiittäminen. Bertan
+kahdeksastoista syntymäpäivä määrättiin hääpäiväksi ja kaikki
+iloitsivat siitä hetkestä, jolloin pappi oli yhdistävä nuoren parin
+Hohenstaufenin kirkossa, jossa keisari Fredrikkikin aina kävi, milloin
+oli kotosalla sukunsa perintölinnassa, ja jonka oven päällä vielä
+nytkin on hänen muistoksensa kirjoitus: Hic transibat Caesar (tästä
+kävi ylitse Caesar).
+
+Mutta Schwabin herttuan ritarilliset lääniläiset eivät kaikki ilomielin
+rientäneet toivottamaan onnea sulholle ja hänen kunnioitettavalle
+isällensä yhdistyksestä Hohenstaufien sukuun. -- Yksi heistä teki sen
+vihasta kuohuvin sydämmin, toivoen salaa, ett'ei koko aikomus
+toteutuisi. Se yksi oli junkkeri (aatelisnuorukainen) Hanno von
+Rechberg, joka myöskin oli koettanut voittaa Bertan suosiota hänen
+rikkautensa tähden; hänen oli täytynyt väistyä muutamaa vuotta
+nuoremman ja kauniimman Stuifenin tieltä. Osaten oivallisesti
+teeskennellä, ei hän näyttänyt mitään semmoista, joka olisi voinut
+herättää Fredrikissä luuloa, että Hannolla oli pahaa mielessä häntä
+kohtaan. Mutta salaa mietti Hanno kostoa ja tuumaili miten voisi
+häiritä rakastavien onnea ja estää heidän muutaman kuukauden perästä
+tapahtuvaa yhdistystänsä, samapa sitte vaikka saisi sen aikaan
+rikoksellakin nuorukaista kohtaan, joka aina oli ollut avosydämminen
+hänelle ja luottanut häneen.
+
+Äkkiarvaamaton tapaus tuli hänelle siinä oivaksi avuksi.
+
+Muutama viikko ennen määrättyä hääpäivää kuului nimittäin kaikkialla
+koko Saksan maalla uutinen, että uskottomat olivat jälleen voittaneet
+Gottfried von Bouillonin jo lähes sata vuotta sitte valloittaman
+Jerusalemin ja että pyhä hauta, jossa Kristuksen ruumis oli
+levännyt, ja kaikki muutkin pyhät paikat taasen olivat joutuneet
+seldshukkilais-turkkilaisten valtaan. Silloin kaikui vihan huudot koko
+kristikunnassa, ja kun ijäkäs keisari nuoruuden innolla valmistautui
+kaikkien niiden monien taistelujen jälkeen, joita hän oli kestänyt
+omaksi ja valtakuntansa eduksi, päättämään urhoelämänsä taistelulla
+Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi, tarttuivat nuoret ja vanhat
+miekkaan, lähteäksensä pyhään maahan, ja kaikkialla kaikui jälleen
+huuto, jolla "Käki-Pietari" muinoin innostutti ristiretkeläisiä:
+"Jumala niin tahtoo, -- Jumala niin tahtoo!"
+
+Schwabissa ja varsinkin sen vuoristoissa kaikui tämä huuto ritarien,
+urhokeisarin jalosukuisten lääniläisten, innostuneissa sydämmissä.
+Junkkeri Hanno von Rechberg kiinnitti ristin vasemmalle olalleen,
+vaikka pyhän asian puolustuksen into häntä vähemmin kehoitti siihen,
+kuin toivo, että siten ehkä paremmin onnistuisivat hänen pahat
+vehkeensä jos hän nimittäin saisi Stuifeninkin houkutelluksi lähtemään
+ristiretkelle vastoin isänsä kieltoa ja rakastavan morsiamensa
+rukouksia. Ja sen hän toivoi saavansa aikaan joko puhetaidollaan tahi
+ainakin pilkallaan. Ja jos vihattu kilpakosija kerran olisi pyhässä
+maassa, toivoi hän helposti voivansa laittaa niin, ett'ei -- Fredrik
+sieltä enää koskaan palaisi.
+
+Näissä mietteissä ratsasti hän eräänä aamuna Stuifenin linnaan
+jäähyväisille ennen lähtöänsä. Hyvin näkyvänä loisti punainen
+ristinmerkki hänen valkean viittansa päällä ja miekkansa kahvaan oli
+hän kiinnittänyt siunatussa rukousnauhassa riippuvan ristiinnaulitun
+kuvan, jonka Hohenstaufenin arvoisa pappi oli lahjoittanut
+hänelle hänen käydessään siellä jäähyväisillä. Jaloissa kilisivät
+kultakannukset, jotka ynnä rautapaidan keisari Punaparta oli
+omakätisesti antanut hänelle ritarimerkiksi Maintsin suuressa juhlassa,
+kun hän monien muiden kanssa lyötiin ritariksi. Niin varustettuna astui
+Hanno, häijy hymy huulillaan, Stuifenin linnan suuresta portista,
+poikkeamatta vanhan kunnioitettavan kreivi Ulrikin luo, suorastaan
+Fredrikin tuttuun huoneesen. Fredrik istui ikkunassa, synkkiin
+mietteihin vaipuneena, katsoa tuijottaen ulos, sillä yleinen innostus
+oli herättänyt hänenkin nuoruuden innostuksesta sykkivässä rinnassaan
+palavan halua lähteä pyhään maahan, ansaitsemaan ristin puolesta
+sotijana ritarin kannukset sekä kunniaa ja mainetta. Mutta ei vanha
+Stuifen silloinkaan kallistanut korvaansa poikansa pyynnöille, vaan
+kielsi jyrkästi häntä siitä enää puhumastakaan.
+
+Rechbergin tulo herätti Fredrikin synkistä mietteistään; hän kääntyi ja
+huomasi tuon valeystävän koristettuna niillä merkeillä, joita hän niin
+palavasti tahtoi itsekin kantaa, ja vielä raskaammalta tuntui hänestä
+isän kielto. Hän peitti kasvonsa käsillään, hilliten ainoastaan
+vaivalla kyyneleitä, joita tuska ja suru väkisin heruttivat häneltä
+silmistä; mutta raskas hengitys ilmasi aivan selvästi nuorukaisen
+tunteet.
+
+Salaiseksi ilokseen huomasi Hanno vaikuttaneensa vihattuun
+kilpakosijaan toivonsa mukaan ja astui verkkaan likemmäksi.
+
+"Minä tulen sanomaan sinulle jäähyväiset, Fredrik!" alkoi hän sitte.
+"Muutaman päivän kuluttua lähden Regensburgiin, johon ristiretkeläiset
+kokoutuvat."
+
+Fredrik hillitsi väkisin kovan tuskansa ja ojensi, itse toisaalle
+kääntyneenä, kätensä Hannolle.
+
+"Voi hyvin," vastasi hän soinnuttomalla äänellä, "voi hyvin, sinä
+onnellinen. -- Oi, jospa saisin seurata sinua!"
+
+"Josko saisit?" toisti Hanno ivallisesti, olkapäitään kohottaen.
+"Varmaankin aioit sanoa 'tahtoisin', jos minun on uskominen sinua --
+sillä selvähän on, että nyt juuri mielelläsi kartat taisteluja ja
+vaaroja, kun sinua odottaa rauhallisempi ja varmempi onni, se, jonka
+kultasi tarjoo sinulle! Ole suora, ystäväni," lisäsi hän, ääneen
+nauraen, "ja sano: jos tahtoisin!"
+
+"Ei, ei!" huudahti Fredrik innostuneena, "ei minua rakkaus sido näihin
+tuskallisiin kahleihin! Mutta isäni!" jatkoi hän, lyöden nyrkillään
+otsaan, "isäni!"
+
+"Kyllä ymmärrän", vastasi Hanno, yhä nauraen, "isäsi pelkää
+ainokaisensa henkeä ja -- sinä olet liian kuuliainen poika ja -- ha,
+ha, haa! -- kauan elät kaukana kaikista vaaroista ja taisteluista! --
+Oi, hän on oikeassa, tuo vanhus -- sinun pitää naida, ett'ei uljasten
+Stuifenien ja -- kuuliaisten poikien suku kuole olemattomiin!"
+
+"Hanno!" huudahti Fredrik, "sanotko, ett'en _mielelläni_ lähtisi?
+Luuletko minulta puuttuvan uskallusta lähteä vaaroihin? Hartain haluni
+on päästä kerran koettamaan miehuuteni voimaa ja saavuttamaan
+ritarillisissa taisteluissa mainetta ja kunniaa kuin esi-isänikin;
+mutta isä kieltää jyrkästi ja -- katkerin mielin täytyy minun totella."
+
+"Täytyykö?" kysyi Hanno, tullen äkkiä totiseksi, "täytyykö?! -- Jos
+sinulla todellakin olisi halua lähteä sotaan mainehikkaan Punaparran ja
+meidän, hänen sotilastensa, kanssa -- silloin olisi 'täytyy' huono sana
+miehen suussa, ja helpostihan se voi -- jos vaan tahdot -- muuttua ihan
+toiseksi."
+
+"Mitenkä se on käsitettävä?" kysyi Fredrik kummastuneena. "Eikö
+kuuliaisuus isälle ole pyhä velvollisuus?"
+
+"On", vastasi Hanno, "mutta onpa toinen kuuliaisuus, joka on vielä
+pyhempi velvollisuus kuin pojan isäänsä kohtaan!"
+
+"Mikä?" kysyi Fredrik vielä enemmän kummastuneena.
+
+"Esimerkiksi lupauksen täyttämisen velvollisuus --" lausui Hanno.
+
+Ilon tuli välähti Fredrikin silmistä ja kavala ystävä jatkoi:
+
+"Ainahan milloin hyvänsä voisit tehdä lupauksen ja isäsikin täytyisi
+mukautua sinun tahtoosi tai paremmin sinun lupaukseesi, sillä hän ei
+tohtisi menetellä vastoin Kristuksen tahtoa, joka määrää: sinun pitää
+enemmän totella Jumalaa kuin ihmisiä! -- Mutta", lisäsi hän muuttuen
+ivalliseksi jälleen, "mitäpä tässä puhun asioista, joihin et kuitenkaan
+ole taipuvainen? Voi siis hyvin, kuuliainen poika; viikon perästä
+lähden Regensburgiin; mutta sinä olet surullinen vielä viikon päivät ja
+sitte suostut välttämättömään kohtaloosi ja -- nait! Ha, ha, ha!"
+
+Lausuessaan viimeisiä sanojaan astui Hanno, kannukset kilisten, ovea
+kohti.
+
+Mutta Fredrik, jonka innostus oli yhä enemmän kohonnut ystävän
+pilkallisesta puheesta, tarttui hänen viittaansa ja huudahti ääneen:
+
+"Totta jumaliste, tee, niinkuin luulet; sillä pyhän ristin kautta, joka
+sinulla on olallasi, vannon tässä: _minäkin otan sen merkin enkä tahdo
+ennen antaa Bertalle kättäni alttarin edessä, ennenkuin olen vuoden
+ajan taistellut pyhässä maassa -- niin totta kuin Jumala minua
+auttakoon kuolinhetkelläni_!"
+
+Tärkeät sanat olivat lausutut, ja vaikka Hanno kyllä odottikin
+semmoista vaikutusta houkutuksistansa, onnistui se kuitenkin niin
+äkkiarvaamattoman pian, että hän, vaikka olikin huono mies,
+ehdottomasti tunsi itsensä liikutetuksi. Jonkinmoinen pyhä kauhu
+masensi hänet; sitte läksi hän huoneesta vastaamatta sanaakaan, vaan
+sydämmessänsä iloiten vehkeensä onnistumisesta.
+
+Mutta Fredrik meni päättäväisesti isänsä luo ilmoittamaan, mitä oli
+tapahtunut, ja kertomaan hänelle lupauksensa.
+
+Kovasti koski Fredrikin sanoma vanhaan Ulrik-kreiviin, sillä vaikka
+kyllä häntä hyvin huoletutti sekin ajatus, että hänen poikansa,
+viimeinen Stuifen, olisi pitkällisessä sodassa, niin enemmän häntä
+kuitenkin pahoitti tapa, jolla poika hankki isänsä suostumuksen, sekä
+hänen uhkamielisyytensä ja tottelemattomuutensa. Äänettä kuunteli
+vanhus poikansa kertomusta lupauksesta, mutta sitte ojensihe urho ja
+vastasi: "Ei milloinkaan ole kukaan Stuifen jättänyt lupaustansa
+täyttämättä -- mene Jumalan nimessä!"
+
+Lausumatta sanaakaan jäähyväisiksi, antamatta edes kättäkään meni Ulrik
+huoneihinsa, joista hän ei enää tullut ulos ennen Fredrikin lähtöä ja
+joihin tottelematonta poikaa ei enää laskettu sisään, vaikka hän kuinka
+innokkaasti olisi rukoillut. -- Mutta vähää ennen, kuin Fredrik nousi
+hevosensa selkään, lähetti urho-vanhus hänelle miekan, jota hän itse
+oli ennen käyttänyt pyhässä maassa ja Italiassa; vaan itse ei hän
+tullut näkyviin.
+
+Bertta, lempivä morsian, tuskastui myöskin sanomattomasti kuullessaan
+Fredrikiltä erosanoman, mutta hän oli saksalainen neiti ja tajusi
+täydelleen sulhonsa tunteet. Sanomattoman murheissaan kuunteli hän
+armaansa jäähyväissanoja, vaan ei tahtonut ilmaista hänelle sielunsa
+tuskaa eikä kehoittaa häntä jättämään aikomustansa sikseen; häntä
+itseäänkin oli jalo asia innostuttanut, jonka edestä hänen isänsä
+herttua Fredrik ja isoisänsä urhokeisari olivat tarttuneet miekkaan.
+Mutta monta kyyneltä vuodatti hän salaa sotavyölle, jonka hän
+taitavilla käsillään ompeli ja sitte erohetkenä kiinnitti sulhonsa
+ympäri, kuiskaten ujosti rukouksen, että Fredrik muistelisi häntä ja
+hänen uskollista rakkauttansa. Autuaallisesti hymyillen lausui hän,
+niinkuin Fredrikkikin, ikuisen uskollisuuden ja rakkauden valan, ja kun
+he vihdoin erosivat katseli hän kauan Hohenstaufenin linnan ullakosta,
+miten tulinen sotaorit uljaasti kantoi häntä pois, kauan, kauan --
+kunnes kyyneleet estivät häntä enää mitään näkemästä.
+
+Toukokuun ensi päivinä vuonna 1189 kokosi keisari Saksanmaan kaikista
+osista tulleet ristiretkeläiset Regensburgiin. Siihen aikaan tavaton
+sotajoukko -- 30,000 ritaria ja toista sataa tuhatta miestä jalkaväkeä.
+Sinne kaupungin lähelle laitettuun, suureen leiriin läksivät nuori
+kreivi von Stuifen ja Hanno von Rechberg ratsumiestensä johtajina.
+Riemuiten tervehtivät heitä ruhtinaat ja ritarit, varsinkin Bertan isä
+Schwabin herttua Fredrik, joka oli sotaväen järjestämistä varten jo
+aikaisemmin tullut Regensburgiin, aavistamatta, että hänen tuleva
+vävynsäkin aikoi ottaa osaa retkeen.
+
+"Kuinka, poikaseni, oletko sinäkin täällä?" huusi hän ystävällisen
+leikillisesti hänelle, "eikö sinulla ole ollut kylliksi ristiä
+tulevasta kohtalostasi, kun niin nuorena aiot joutua avioikeen alle?
+Täytyikö sinun ottaa vielä tämäkin risti kannettavaksi? Vai oletko
+rikkonut välisi Berttani kanssa ja saattaako se suru sinua etsimään
+taistelua ja kuolemaa?"
+
+Muutamilla sanoilla selitti Fredrik, miksi hän on pukeutunut aseihin
+taisteluun Jumalan kunniaksi ja miten hän viimein vannomalla lupauksen
+oli voittanut isänsä, jota hän muuten oli turhaan saanut rukoilla.
+
+"Ha, ha!" nauroi sotaisa herttua, "siinäpä olet tehnyt aika kepposet
+vanhukselle! -- Mutta", lisäsi hän äkkiä totisesti, "ei ole oikein
+mieleeni, että sillä tavalla olet tänne päässyt -- vaan olkoon, nyt
+olet täällä ja kyllä Jumala -- siihen luotan -- sallii sinun kunnialla
+täyttää valasi!"
+
+Vanha Punapartakin tervehti nuorta kreiviä mitä sydämellisimmin,
+huutaen: "Vieläpä siis yksi Stuifen! Jumala suojelkoon sinua, vanhan
+ystäväni viimeistä poikaa, ja armollisesti suokoon sinun palata kotiin
+hänen luoksensa, joka jo on kadottanut niin paljon minun ja sukuni
+edestä!"
+
+Pian alotti sotajoukko matkansa Wienin kautta, Unkarin ja Kreikanmaan
+läpi. Mutta vasta voitettuaan lukemattomia ja arvaamattomia vastuksia,
+joita Kreikan kavala keisari Iisakki Enkeli (Angelus) viritteli,
+huolimatta liitostaan Fredrik Punaparran (Barbarossan) kanssa, onnistui
+ristiretkeläisten seuraavana vuonna maaliskuussa päästä laivoilla
+Aasiaan. Reippaasti tunkeutui keisari eteenpäin, voitti kahdessa
+suuressa taistelussa Ikonionin sulttaanin, Saladin-sulttaanin
+liittolaisen, pakotti hänet suostumaan rauhaan ja raivasi siten
+itselleen tien Syriaan.
+
+Vaikka Punaparta jo olikin 68 vuoden ikäinen, oli hän kaikkialla
+ensimäinen, uljain ja väsymättömin. Hänen rinnallansa taisteli yhtä
+uljaasti uhkarohkea nuori Stuifenin kreivi, jonka miekka tuhoili
+pakanoita kuin ennen muinoin hänen isänsä kädessäkin, jolloin se
+levitteli kuolemaa kaikkialla, mihin vaan sattui. Rechbergikin taisteli
+urhollisesti ja häntä kunnioitettiin sotajoukossa yhtä suuresti kuin
+Stuifeniakin. Yleensä mainittiin molempien nimiä yhdessä, sillä aina --
+niin lepo-aikoina kuin taisteluissakin -- nähtiin Hanno Fredrikin
+seurassa, niin että nämä eroamattomat ystävät saivat ristiretkeläisiltä
+nimet "Kastor ja Pollux".
+
+Mutta Rechbergin puolesta oli se ystävyys aivan teennäinen; hänen
+alinomaisella oleskelemisellaan Fredrikin rinnalla oli ihan
+päinvastainen tarkoitus, sillä hän teeskenteli ystävyyttä nuorta
+kreiviä kohtaan ainoastaan sen tähden, ett'ei kukaan voisi epäillä
+häntä, jos hänen onnistuisi murhalla tahi kavaluudella päästä
+kilpakosijastansa. Avosydämminen Fredrik puolestaan piti osoitettua
+ystävyyttä täytenä totena ja palkitsi sitä yksinkertaisesti
+sydämmellisyydellä ja täydellä luottamuksella. Hän ei aavistanut, miten
+pian hänen piti huomaaman kantaneensa povellaan käärmettä.
+
+Vuosi, jonka Fredrik von Stuifen oli lupauksen tähden velvollinen
+taistelemaan ristiretkeläisten kanssa, oli jo kulunut; mutta hän piti
+häpeänä erota Jumalan soturien riveistä, ennenkuin jotakin päätöstä
+saataisiin toimitetuksi pyhän asian hyväksi. Hän jäi siis
+vapaaehtoisesti, varsinkin sen tähden, kuin ei enää oltu kaukana
+vastaan tulevan Saladinin sotajoukoista, niin että jo seuraavina
+päivinä voitiin joutua suureen tappeluun.
+
+Useain pienempien taistelujen jälkeen, joilla ainoastaan tarkoitettiin
+saada selvää pakanoiden sotajoukkojen asemista, kävi viimein koko
+ristiretkeläisjoukko kahdessa osassa rynnäkköön. Schwabin herttua
+Fredrik johti toista ja keisari itse toista. Tappelusuunnitelma oli
+viisaasti harkittu. Schwabin herttuan piti valerynnäköllä antaa
+sill'aikaa tekemistä vihollisten etupuolelle, kun Punaparta itse aikoi
+tehdä päärynnäkön vihollisten toista kylkeä vastaan, jonka tähden hänen
+täytyi mennä Kalykadnos-joen yli. Mutta tuo tavallisesti pienoinen joki
+oli syvempi, kuin arvattiinkaan, ja sitä paitsi vielä sateista
+paisunut; vaan rohkean Hohenstaufenin luonteen mukaista ei ollut
+tuommoisten pienten vastusten karttaminen suurissa yrityksissä; hän
+käski jalkaväen istua ratsastajien tarakkaan ja ensimäisenä ratsasti
+hän itse jokeen. Viipymättä seurasi häntä Stuifen ja Stuifenia, kuten
+tavallista, Rechberg sekä heidän perästänsä koko joukko.
+
+Sieramet ilmassa ui keisarin hevonen, ohjia totellen, toista rantaa
+kohti; jo oli sen onnistunut päästä ihan rannalle, ja siinä koetti se
+vahvalla hyppäyksellä nousta maalle, mutta kaviot luiskahtivat
+liukkaasta maasta, se putosi taapäin, kaatui kuperkeikkaa, ja kun se
+jälleen kohosi näkyviin, oli satula tyhjänä -- keisarillinen ratsastaja
+oli kadonnut.
+
+Kauhistuksen huuto kajahti seuraavien ristiretkeläisten suusta;
+jokainen tahtoi auttaa, jokainen pelastaa ruhtinaan ja päällikön.
+Rechberg oli lähinnä sitä paikkaa, johon keisari oli kadonnut; äkkiä
+kannusti hän hevostansa, mutta käännös oli liian pikainen, virta sai
+raskasta kuormaa kantavan hevosen valtaansa -- hevonen ja ratsastaja
+katosivat aaltoihin. Fredrik von Stuifen näki ystävänsä hukkuvan --
+mutta mitäpä hän voi huolia ystävästä semmoisena kauheana hetkenä, kun
+Punaparran henki oli vaarassa! Vaikkapa hukkuva olisi ollut hänen oma
+isänsä, ei hän olisi ojentanut kättänsä, pelastaaksensa häntä; tuossa,
+tuossa, jossa hukkuneen ruhtinaan punainen vaippa äkkiä tuli näkyviin
+-- siinä täytyi hänen auttaa -- pelastaa! Kovasti korskuen halkoi hänen
+sotaoriinsa aaltoja -- silloin tarttui äkkiä käsi nuoren ritarin
+jalustimeen, kalpeat kasvot tulivat näkyviin -- se oli Rechberg.
+
+"Auta minua, Fredrik!" voihkasi hukkuva, tuskastuneena ja
+rukoilevaisesti katsellen häntä.
+
+Mutta Stuifenin kreivi lykkäsi pois ystävän käden, joka jo oli
+tarttunut satulaan. "Auta itseäsi, poloinen ystäväni," huudahti hän
+hänelle, "minun täytyy pelastaa keisari!"
+
+Toisen kerran katosi Hanno aaltoihin, mutta vaistomaisesti haparoi
+hänen kätensä ympärilleen ja tapasi uivan hevosen pitkän hännän.
+Epätoivoisella voimalla piti hän siitä kiinni, ja niin kuljetti
+eteenpäin uiva ratsu häntä mukanansa. Samassa huomasi Stuifen taasen
+keisarin purppuravaipan; hän painoi kannukset niin syvälle uljaan
+oriinsa kylkiin, että se ähkyen ponnisti viimeiset voimansa, ja vihdoin
+-- vihdoin, kumartuen sivulle päin, sai Fredrik kiinni veden päällä
+kelluvasta vaipasta. Hän veti sen luoksensa -- Punaparran kalpeat
+kasvot tulivat näkyviin ja, lujasti tarttuen rakastetun ruhtinaan
+ruumiisen, ohjasi hän rantaa kohti. Hevosen onnistui päästä lujalle
+maalle, se nousi korkealle pystyyn takajaloilleen, ja ponnistihe
+maalle, samalla temmaisten Rechberginkin rannalle.
+
+Kiireesti hyppäsi Fredrik hevosen seljästä; vapisevin käsin riisui hän
+keisarin kypärin ja paljasti -- kuolleen kasvot.
+
+Fredrik Punaparta, ritariston kaunistus, kristikunnan kunnia,
+Saksanmaan ylpeyden ja toivon esine, oli poissa, hänen mainehikas
+elämänsä oli loppunut, auttamattomasti loppunut!
+
+Sillä välin olivat retkeläiset hankkineet ruuhen, jossa veivät
+keisarillisen ruumiin takaisin turmiovirran toiselle rannalle; mutta
+sill'aikaa, kun ruumista laskettiin ruuheen, näkyi äkkiä etäältä
+pölypilvi, torvet toitottivat -- vihollisten ratsujoukko lähestyi,
+uhaten joen yli tulevia kristityitä tuimalla tappelulla. Elähyttävästi
+vaikutti se näkö surun valtaan vaipuneihin ristiretkeläisiin; nyt oli
+pyhä velvollisuus täytettävä, taistelu keisarin ruumiista. Tuossa
+tuokiossa olivat kristittyjen joukot järjestetyt. Ojennetuin keihäin ja
+paljastetuin miekoin ryntäsivät he, sydän sykkivänä taistelun halusta,
+kolmea kertaa lukuisampain turkkilaisten kimppuun. Etupäässä oli
+Stuifen ratsumiehineen, ja ristiretkeläisten sotahuuto: "Niin on
+Jumalan tahto!" kaikui paljoa voimakkaammin kuin "Allah -- Allah!" jota
+virkuilla hevosilla ratsastavat muhamettilaiset parkuivat.
+
+Hanno von Rechberg, joka tällä välin oli täydellisesti tointunut
+kuolonhädästänsä, hyppäsi ensimäisen merkin kuullessaan ratsunsa
+selkään; mutta hänen säikähtyneet silmänsä eivät olleet luotuina
+vihollisjoukkoon, ne katselivat vihaisesti kaikkien muiden
+ristiretkeläisten edellä rientävää Stuifenia, joka oli säälimättömästi
+työntänyt hänet takaisin aaltoihin varman kuoleman saaliiksi. "Nyt tahi
+ei koskaan!" kuiskasi hän kähisten ja ratsasti omien miestensä
+johtajana rohkean von Stuifenin perään, kiiltävä miekka ja ohjat
+vasemmassa, raskas, raudoitettu sotanuija oikeassa kädessä. Samassa
+yhtyivät sotajoukot. Tulena välkkyi Fredrikin vanha sotamiekka ilmassa
+ja milloin se vaan putosi alas, menetti aina yksi vihollinen henkensä.
+Muutaman silmänräpäyksen kuluttua oli kenttä täynnä kuolleita, kuolevia
+ja haavoitettuja. Mutta yhä uusia taistelijoita tuli vastustamaan
+häntä, ja tiheään kuin rakeita putoili iskuja vihollisten vääristä
+miekoista, että urho tuskin enää jaksoi puolustaa itseään. Hänen
+voimansa alkoi vähetä, jo vuosi hänestä vertä monesta haavasta; silloin
+katsahti hän taaksensa, huomasi sinne päin kiiruhtavan ystävän ja huusi
+hänelle: "avuksi, -- Hanno, avuksi!"
+
+Mutta katkeran ivallisesti ja kavalasti nauraen vastasi ystävä hänelle
+samat sanat, jotka Fredrik oli lausunut tuskin tunti sitten lykätessään
+hänet takaisin aaltoihin: "Auta itseäsi, ystävä raukka!" ja hurjasti
+katsoen Fredrikkiin löi hän nuijallaan häntä päähän. Ikäänkuin
+ukonnuolen tapaamana kyyristyi uljaan Stuifenin kookas vartalo;
+raskaasti ja hitaasti vaipui se alas hevosen seljästä maahan ja jäi
+eteenpäin pyrkivien Rechbergin ratsumiesten jalkoihin. Hirmuisesti
+tuhosivat voimakkaiden schwabilaisten miekat vihollisia. "Se on Jumalan
+tahto -- se on Jumalan tahto!" huusivat he uudestaan toimittaessaan
+veristä työtään ja sama huuto kaikui heidän takaansa apujoukoista,
+jotka, huomattuaan uskonveljiensä vaaran, kiireesti, kuolemaa
+pelkäämättä riensivät joen yli, päästäksensä osalliseksi heidän kunniaa
+tuottavaan taisteluunsa.
+
+Semmoista hurjaa rynnäkköä eivät turkkilaiset orjat voineet kestää; he
+käänsivät nopsat ratsunsa ja pakenivat kuin nuolet, jättäen verisen
+taistelukentän kristityille voittosaaliiksi.
+
+Mutta kalliista oli voitto ostettu. Monen kristityn ruumis peitti
+tappelutannerta, niiden joukossa Fredrik von Stuifenin ratsumiehet,
+jotka olivat uhranneet itsensä rakastetun herransa edestä. Heidän uljas
+päällikkönsäkin makasi, pahoja haavoja täynnä, hevosen kavioiden
+polkemana, tosin vielä hengissä, mutta silminnähtävästi kuoleman
+kielissä, urhollisen joukkonsa keskellä.
+
+Ei ketään enää ollut elossa, joka olisi voinut ilmoittaa, että jalo
+Stuifen oli kavalan Rechberg-ystävän kädestä saanut kuolon-iskun.
+
+Teeskennellen surua ja tuskaa seisoi Hanno Rechberg uhrinsa verisen
+ruumiin vieressä ja päästi häneltä Bertan antaman verisen vyön,
+voidaksensa antaa sen morsiamelle, ilmoittaessaan hänelle sulhasen
+kuolemaa. Häijysti hymyillen ratsasti hän pois ja muutamat toverit
+kantoivat kuolevaisen lähellä olevaan asuntoon. Rechbergin inhottava
+aikomus oli onnistunut, tarkoitus voitettu: Fredrik von Stuifen, Bertan
+sulho, oli poissa tieltä. "Ah!" huudahti hän, päästyään telttaansa,
+"vuosikauden saat itkeä, suloinen morsian, mutta sitte etsit lohdutusta
+uuden armahan sylissä ja -- Kristuksen veren kautta -- se toinen on
+oleva Hanno von Rechberg!"
+
+       *       *       *       *       *
+
+Keisarin kuolema seisautti tietysti vähäksi ajaksi ristiretkeläisten
+toimet, sillä kaikki pyhän haudan puolesta taistelijat epäilivät sodan
+onnistumisesta, kun suuri ylipäällikkö nyt oli poissa. Tosin rupesi
+Schwabin herttua Fredrik sotajoukon komentajaksi, mutta näytti siltä,
+kuin olisi onnikin luopunut kristityistä ja turmiota ennustava tähti
+enää vaan valaissut kristin-uskon sankareja. Taudit rupesivat
+rasittamaan heitä, niin että monta tuhatta joutui niiden uhriksi; ja
+kun herttua Fredrikkikin, joka oli johtanut joukon Akkon kaupungin
+eteen, siinä kuoli ruttoon, sai iloisesti ja rohkeasti alotettu
+ristiretki kehnon lopun, ainakin saksalaisten puolelta; ranskalaiset ja
+englantilaiset saapuivat vasta myöhemmin pyhään maahan. Ruhtinaat,
+ritarit ja herrat palasivat väkineen kotiin, mutta moni, joka lähti
+kotoa viidenkymmenen johtajana, palasi yksin tahi ainoastaan muutaman
+palvelijan seurassa kaukaisesta maasta.
+
+Niiden harvojen joukkoon, joiden rautainen luonne kesti ilman-alan ja
+tautien vaivat, kuului Hanno von Rechbergikin, ja vaikka hän oli
+ripustanut mustan suruvyön hartioilleen, oli hänen sydämmensä kuitenkin
+täynnä iloa, sillä hän voi kotona, Paitsi Fredrik herttuan kuolemaa,
+ilmoittaa myöskin vihatun Stuifenin lopun. Täynnä toivoa läksi hän
+sentähden pitkän, vaivaloisen alppimatkan perästä suorastaan
+Hohenstaufenin linnaan ilmoittamaan herttuan onnettomalle leskelle sekä
+epätoivoiselle tyttärelle ja morsiamelle puolison, isän ja sulhon
+kuolemaa. -- Kalmankalpeana, mutta ulkonaisesti tyynenä kuunteli luja
+Hohenstaufenin tytär kauhean ilmoituksen; mutta kun Hanno, ikäänkuin
+sanojensa vahvistukseksi, otti esiin tutun, armahaisen, verellä
+tahratun vyön, valahtivat kyyneleet vastustamattomasti hänen
+silmistänsä ja ääneensä valittaen heittäytyi hän yhtä onnettoman
+äitinsä syliin, joka, huolimatta omasta vahingostaan ja tuskastaan,
+koetti lempein sanoin lohduttaa rakastettua lastansa. Rechbergikin
+koetti lohduttaa aivan masentunutta tyttöä ja oli kylliksi malttamaton
+muistuttamaan että, kun aika oli parantanut hänen sydämmensä haavan,
+hän kyllä toisen rakastavan miehen rinnalla vielä oli löytävä kadotetun
+onnensa. Mutta Bertta vastasi hänelle ainoastaan halveksivalla
+katseella ja meni huoneesensa itkemään ja etsimään lohdutusta siltä,
+joka yksin voi antaa sitä, leskien ja orpojen isältä.
+
+Hanno puolestaan läksi linnasta, kiroten itseään ja
+taitamattomuuttansa; hän ei voinut kieltää, että oli lausunut
+viittauksensa sopimattomaan aikaan ja että hän sen kautta oli
+vaikuttanut ihan vastoin toivoansa. Mutta pian rohkasi hän mielensä
+jälleen. "Joutavia", lausui hän itsekseen, "kaikki morsiamet toivovat,
+kun kadottavat armahansa, luostariin. Aika, tuo suuri, taitava lääkäri,
+kyllä parantaa senkin, mikä näyttää parantumattomalta; luottakaamme
+aikaan!"
+
+Niin sanoen poikkesi hän Stuifenin linnaan vievälle tielle,
+ilmoittaaksensa Fredrikinkin isälle ett'ei hänellä enää ollut poikaa.
+Vanha Stuifen kuuli kamalan uutisen lausumatta sanaakaan surunsa
+osoitteeksi. Mutta muutaman päivän perästä tavattiin hänet kuolleena
+nojatuolistansa. Hänen sydämmensä oli särkynyt; hauta, joka kätki niin
+monta hänen esi-isäänsä, aukesi jälleen ja otti vastaan, kuten
+luultiin, Stuifenin jalon suvun viimeisen jäsenen. Mutta vielä eli yksi
+sen-nimine henkilö eräässä talossa Kalykadnos-joella, vaikka
+semmoisessa tilassa, että olisi voinut luulla kuolon korjaavan
+hänetkin; vielä eli kaivattu Fredrik: kiitos taitavan käden ja --
+rakastavan sydämmen huolellisesta hoidosta!
+
+Talo, johon pahasti haavoitettu vietiin, oli erään rikkaan vanhan
+juutalaisen oma, jonka oli täytynyt paeta Jerusalemista, kun
+muhamettilaiset, jälleen valloitettuansa pyhän kaupungin, enemmän
+vainosivat "valittua kansaa" kuin kristityitä. Varovainen Iisakki, oli
+kuitenkin saanut pelastetuksi kaikki aarteensa, ennenkuin hän
+kerjäläisen puvussa läksi Jerusalemista ainoan tyttärensä Esterin
+kanssa, jonka hänen vaimo-vainajansa oli jättänyt hänelle. Mutta tuossa
+erittäin kurjannäköisessä Kilikian mökissä lähellä Seleukeiaa, jonka
+hän oli valinnut itselleen turvapaikaksi, ei kukaan voinut aavistaa
+rikkauksia olevan, ei tietää, mitä aarteita köyhännäköisen talon
+ontelot seinät sisälsivät. Siellä eli vanha Iisakki, kuten näytti, niin
+varatonna kuin köyhin hänen kansalaisistaan, joka elättihe huonon ja
+arvottoman tavaran kaupalla. Viekas, älykäs juutalainen oli osannut
+pettää kaikki niin, että oli yksinäisyydessään turvattu kaikesta
+ryöstön ja väkivallan vaarasta, joita hän varmaankin olisi saanut
+kokea, jos olisi näytellyt rikkauksiansa.
+
+Ainoastaan se puoli talosta, jossa Esterin huoneet olivat, oli
+koristettu komeudella, jonka vertaista saa nähdä vaan itämaalaisten
+asunnoissa. Huonekalut olivat hyvänhajuisesta puusta, koristetut
+runsailla veistoksilla, ja niiden päälle oli levitetty raskasta
+turkkilaista vaatetta. Lattia oli pehmeiden mattojen peitossa, niin
+että askeleet kevenivät kuulumattomiksi. Pitkin seiniä asetetut tyynyt
+ja sohvat olivat mitä kalliimmasta kulta- ja silkkikankaasta, samoin
+ikkunain edessä riippuvat varjostimet, jotka estivät paahtavan
+auringon säteet tunkeutumasta sisään. Jokaisen huoneen keskellä oli
+marmorisäiliö, josta iloisesti nousevan suihkulähteen viileä vesi nousi
+korkealle, puhdistaen ja vilvastuttaen ilman.
+
+Niin ylelliseksi ja komeaksi oli vanha Iisakki laittanut tyttärensä
+huoneet, sillä hän rakasti ihmeen kaunista Esteriänsä mitä hellimmin ja
+katseli useasti ihaillen hänen hoikkaa vartaloansa, jonka kauneuden
+kallis ja loistava puku saattoi vielä näkyvämmäksi. Hänen kasvonsa
+olivatkin verrattoman kauniit.
+
+Otsansa lumivalkeutta enensivät suuret mustat silmät, joiden yli
+kauniit kulmat kaarehtivat, ja runsaat mustat kähärät, jotka
+pilkistivät esiin hänen helmillä ja jalokivillä koristetun
+käärepäähineensä alta. Nenä oli hieno ja kapea, mutta sen melkein
+huomaamaton kaarehtiminen ilmoitti hänen kuitenkin kuuluvan siihen
+kansaan, joka on tullut tunnetuksi kotkan-nenästänsä. Kasvot olivat
+tavattoman hienot, mutta ne hän itämaalaisten tapaan piti, vierasten
+saapuvilla ollessansa, aina hunnun peitossa.
+
+Mutta vieläpä tietonsa ja taitonsa kauttakin erosi Ester useimmista
+heimokuntalaisistansa. Mitä huolellisimmin oli Iisakki kasvattanut
+häntä ja hankkinut hänelle opetusta, niin että Ester puhui, paitsi
+hebreaa, hyvin sujuvasti monta muutakin itämaista kieltä ja lisäksi
+vielä niin sanottua lingua francaa (Ranskan kieltä), jolla
+ristiretkeläiset tavallisesti koettivat tulla toimeen maan asukkaiden
+keskessä. Tämän viimemainitun avulla, joka oli itä- ja länsimaisten
+sanojen seoitusta, oli hän oppinut Englannin, jopa Saksankin kieltä. --
+Erityinen osa hänen tiedoistansa oli hänen lääketaitonsa, jota
+juutalaiset yleensä, sekä miehet että vaimot, siihen aikaan niin paljon
+harjoittivat, että juutalaiset lääkärit olivat kaikkialla suositut ja
+ristiretkeläisetkin ruhtinaat ja ritarit, sairastuttuaan tai
+jouduttuaan haavoitetuksi, mieluimmin jättäytyivät jonkun tuohon muuten
+niin halveksittuun kansaan kuuluvan oppineen hoidettaviksi. Sekin
+lääkäri, jonka jalo Saladin, kuten tarina kertoo, lähetti pahasti
+sairastuneelle Englannin kuninkaalle, Rikard Leijonansydämmelle, ja
+joka hänet onnellisesti paransikin, oli juutalainen.
+
+Ester oli oppinut lääketaitonsa Jerusalemissa sedältänsä, joka oli
+erittäin kuulu monista salatuista keinoistaan. Hän oli vähää ennen
+juutalaisten karkoittamista jälleen valloitetusta Jerusalemista kuollut
+hyvin vanhana; mutta salaisuutensa jätti hän tarkalle oppilaalleen,
+veljensä tyttärelle Esterille.
+
+Tähän taloon siis, jossa Iisakki asui tyttärineen, vietiin pahasti
+haavoitettu ritari ja jätettiin vanhan juutalaisen huostaan. Mutta heti
+Fredrikin kavalan ystävän mentyä kumppalineen, lähestyi Ester
+palvelustytön seurassa haavoitetun vuodetta; taitavasti puhdisti ja
+pesi hän syvät haavat, tutki ne hienoilla aseilla ja iloksensa huomasi
+pian, ett'ei ollut ihan mahdotonta pelastaa nuoren, kauniin ritarin
+henkeä, vaikka hänen päänsä kyllä olikin erittäin pahasti haavoitettu.
+Huolellisesti voiteli hän avonaista haavaa, jonka Rechberg oli
+piikki-nuijallaan lyönyt, parantavalla voiteella, jota ainoastaan hän
+osasi valmistaa kuolleen setän neuvojen mukaan, ja pani sitte
+kullankarvaisille kähäröille kylmän kääreen, jota hän tuon tuostakin
+kostutti samalla voiteella. Tunnottoman puoleksi avonaiseen suuhun
+kaatoi hän muutaman pisaran virkistävää nestettä, jolla oli todellakin
+ihmeteltävä vaikutus. Fredrikin melkein sammunut elonkipinä alkoi --
+kiitos sille keinolle! -- jälleen hehkua. Ensiksi rupesi nuorukaisen
+rinta hiljaa, tuskin huomattavasti kohoamaan hänen heikosta
+hengityksestään ja tuskin tuntuvasti rupesi sydänkin sykkimään, mutta
+pian, muutaman pisaran nieltyä, muuttuivat kalman kalpeat posket
+vaalean-punaisiksi, suonien tykytys yhä kovemmaksi, enentyen
+vähitellen, kunnes sairas joutui kuumeen valtaan, jota Ester toivoikin,
+sillä ilman sitä ei mikään haava voi parantua. Mutta senkin sai hän
+uusien lääkkeiden käyttämisellä autetuksi mielensä mukaan, ja heti
+kun hän sairaan sekavista katseista ja houreista huomasi aivot
+kiihottuneiksi, voiteli hän hänen kulmiaan ja otsaansa hyvän-hajuisella
+voiteella, josta haavoitettu yhä enemmän rauhoittui ja viimein vaipui
+syvään uneen.
+
+Väsymättömänä ja huolellisesti valvoi Ester monta viikkoa lääkärinä ja
+sairaanhoitajana haavoitetun vuoteen vieressä, leväten ainoastaan
+Fredrikin nukkuessa ja jättäen hänet silloinkin vanhan imettäjänsä
+huomaan, joka sai käskyn herättää emäntänsä, jos sairas heräisi tahi
+jos joku muu tapaus vaatisi hänen läsnäoloansa. Niin hoiti hän
+väsymättömän kärsivällisesti vierasta ritaria ja kestäväisyydellään
+onnistui hänen pelastaa nuorukaisen henki, ryöstää kuolemalta varma
+saalis.
+
+Sairaan tila parantui parantumistaan, vaikka kyllä hitaasti, ja samassa
+määrin, kuin se edistyi -- nimittäin siitä alkaen, kun hänen
+ymmärryksensä selkeni -- lakkasi Ester tulemasta parantuvan vuoteelle,
+sillä vaikka lääketaidon harjoittaminen sallikin hänelle paljoa enemmän
+vapautta, kuin itämaalaiset tavat suovat naisille, käsitti hän
+arkatuntoisuudessaan kuitenkin, että hänen täytyi tehdä niin. Heti
+huomattuansa ritarin selkeämmin ja kummastuneena katselevan ympärilleen
+komeassa huoneessa, läksi hän siitä pois eikä palannut, ennenkuin
+sairaan säännöllisesti palaava kuume iltaisin teki hänen läsnäolonsa
+välttämättömäksi. Esterin läsnäolo vaikutti muuten aina ritariin
+rauhoittavasti, yksin hurjemmissa houreissakin. Heti kun hän ritarin
+omalla kielellä pyysi häntä pysymään hiljaa tahi laski pienen viileän
+kätensä hänen kuumalle otsalleen, asettuivat hänen hurjat hourauksensa
+ja hän oli hiljaa, kärsivällinen ja tottelevainen kuin lapsi ja
+noudatti kokonaan Esterin tahtoa. Surumielin huomasi kuitenkin Fredrik,
+kun hänen ajatusvoimansa selveni, miten huntuun peitetty nainen yhä
+enemmän väistyi hänen vuoteensa luota. Vaikka huoneessa aina
+vallitsikin puolihämärä, huomasi hän kuitenkin liikunnoista hänet
+nuoreksi, ja kun hänen ajatuksensa olivat täydellisesti ja pysyväisesti
+selvinneet, rupesi hän yhä enemmän ikävöimään ystävällistä
+hoitajatartansa. Lisäksi halusi hän sanomattoman uteliaasti tietää, ken
+hän oli. Mutta kaikki, mitä hän kyseli vanhalta palvelijalta, joka
+poissa olevan sijasta aina istui hänen vuoteensa vieressä, jäivät
+vastaamatta, kenties sentähden, ett'ei hän ymmärtänyt lingua francaa
+tahi ei ollut sitä ymmärtävinään.
+
+Kaukaiseen kotiinkin ja Bertan luo lensivät hänen ajatuksensa, mutta
+omaksi kummastukseksensa ei hän enää voinut muistella morsiantansa yhtä
+innokkaasti ja palavan rakkauden tunteilla kuin ennen; hänestä oli,
+kuin muistelisi hän kuollutta ja hänen kuvaansa hämmensi yhä enemmän
+olento, joka niin hellästi hoiti häntä, vaikka hän vaan kuin unissaan
+näki hänen lähestyvän, heti taas kadotaksensa. Viimein koetti hän
+muistaa, mitä hänelle oli tapahtunut ja mikä seikka oli saattanut hänet
+siihen taloon ja sen naisen hoidettavaksi, joka alati oli hänen
+mielessänsä.
+
+Vähitellen johtui hänen mieleensä heinäkuun kymmenes päivä -- keisarin
+kuolema -- tappelu muhamettilaisten kanssa; äkkiä muisti hän kohtauksen
+Rechberginkin kanssa ja yhä enemmän selveni hänelle, että se olikin
+Hanno, joka sotanuijallaan haavoitti häntä, saattaen hänet surman
+suuhun. Siitä joutui hän semmoiseen raivoon, että hän äkkiä hurjasti
+uhaten nousi istualleen vuoteesen ja huusi vihan vimmassa: "Haa, konna
+-- pelkuri, kurja pettäjä! Antakaa minulle miekkani, että voin
+rangaista sitä konnaa!"
+
+Peljästyen kuuli Esterin vanha palvelija, joka istui hoitajana vuoteen
+vieressä, tuon raivoisan uhkauksen, ja kun hän ei ymmärtänyt saksaa, ei
+hän voinut käsittää sitä muuksi kuin uudeksi houraukseksi. Totellen
+emäntänsä käskyä veti hän siis peloissansa kellonnauhaa, kutsuen siten
+emäntänsä avuksi.
+
+Heti aukesikin ovi ja Ester astui huoneesen. Luoden nopean katseen
+sairaasen, luuli hän heti käsittävänsä asian laidan. Hänetkin petti
+sairaan uhkaava, hurja katse ja hehkuvat posket, sillä hän luuli
+potilaan jälleen saaneen kovan kuumeen. Huolimatta sentähden olla
+varovainen tai peittää kasvojansa, astui hän vuoteen viereen, pakotti
+lempeällä väkivallalla sairaan jälleen laskeutumaan maata ja puhutteli
+häntä tapansa mukaan saksaksi.
+
+"Tyyntykää, herra ritari -- pahan haavanne tähden on se välttämätöntä!"
+
+Ensi kerran katsoi ritari ihan selkeänä kasvoihin ihmeen kaunista
+olentoa, joka kumartui hänen ylitsensä; ikäänkuin lumottuna tuijotti
+hän sen hellän olennon suloiseen muotoon, joka niin väsymättä hoiti
+häntä. Ester varmaankin huomasi siitä, ett'ei hän kumartunutkaan
+kuumeen hourauksissa olevan ylitse, sillä ensi kertaa punastui hän,
+huomatessaan ritarin ihastuneet silmäykset. Säikähtäen ja hämillään
+koetti hän peittää kasvojansa hunnulla, mutta Fredrik tarttui hänen
+vapisevaan käteensä ja puhutteli häntä niin hellin sanoin, ett'ei Ester
+eläessään ollut semmoisia kuullut:
+
+"Oi, älä riistä minulta suloista näköäsi, älä peitä noita taivaallisen
+ihanoita kasvoja, jotka niin lempeästi ja kirkkaasti kuin aurinko
+lämmittävät sydäntäni. Oi tyttö -- ell'et ole enkeli, taivaasta tullut
+lohduttaaksesi minua tuskan ja mielettömyyden pitkinä hetkinä -- sano
+-- oi, sano, kuka olet, että voin rukoilla sinua kuin pyhimystä tahi
+kunnioittaa ja palvella sinua ihanimpana neitinä, jolle ritari
+milloinkaan on pyhittänyt elämänsä!"
+
+Kristinuskoisten ritarien sen-aikainen naisten haaveksivainen
+ihaileminen ei ollut Esterille outoa eikä tapakaan, jolla he ilmasivat
+sen; hän koetti siis uskoa Fredrikin sanat vaan ritarilliseksi
+kohteliaisuudeksi, mutta hänen miehekkäät, kauniit kasvonsa ilmoittivat
+niin paljon lempeyttä, että neiti tuskin voi tointua ja tyyntyä.
+Paremmin vastataksensa ritarille vaan jotakin kuin kertoaksensa kuka
+oli, sanoi hän jälleen punastuen:
+
+"Te erehdytte, herra ritari; minä en ole mikään korkeasukuinen nainen,
+minä olen vaan Ester -- juutalaistyttö."
+
+"Oi, ole kuka ja mikä hyvänsä!" vastasi ritari, innostuneena suudellen
+kauniin tytön kättä, "minulle sinä olet olento, jolle olen suurimman
+kiitollisuuden velassa, sillä sä olet hoitanut minua, kärsivällisesti
+olet valvonut vuoteeni vieressä, vaikka olen ollut sinulle vieras, ja
+kestänyt luonani, kun kaikki muut jättivät minut, ja sinun kätesihän se
+oli, joka poisti polttavan pakotuksen haavoistani, joka pelasti elämäni
+-- oi, anna minun suudella sitä, tuota siunattua, kallista kättä!"
+
+Ja taasen painoi Fredrik huulensa Esterin pienelle, valkoiselle
+kädelle, kun hän, hämillään ritarin äkkinäisestä tunteiden ilmi
+puhkeamisesta, oli unohtanut vetää sitä pois. Mutta tuntiessansa hänen
+palavat suutelonsa, yritti hän, yhä enemmän punastuen, irroittaa
+kättänsä, mutta Fredrik piti kiinni ja lausui rukoilevasti:
+
+"Oi, älä taasen pakene minua, suloinen olento! Jää luokseni, sillä et
+varmaankaan ole pelastanut henkeäni, että saisin jälleen kuolla
+ikävään, kun en näe sinua -- oi, nyt voin käsittää, miksi sydämmeni
+ikävöi kasvojesi näköä, ne kun täyttivät koko sieluni, vaikka
+ainoastaan ikäänkuin unessa olin ne nähnyt -- oi, Ester se oli lemmen
+ikävä! -- Ester -- tyttö -- minä -- minä rakastan sinua!"
+
+Ei kukan nainen olisi voinut vastustaa semmoista puhetta;
+kuumaveriseen itämaalaistyttöön, ihanaan Esteriin, vaikutti ritarin
+lemmen-ilmaseminen tavallisella lumousvoimallaan, sitä enemmän, kun hän
+sairaan lääkärinä oli jo ensi päivästä saakka, jolloin hän tuotiin
+taloon, surkutellut häntä kaikesta sydämmestänsä. Mutta "säälistä
+rakkauteen on ainoastaan yksi askel", sanoo sananlasku, ja Esterillä
+oli hellä sydän ja herkästi liikkuva luonto; oliko siis kummallista,
+että ritarin innokkaat sanat "minä rakastan sinua" tunkeutuivat
+hehkuvana säkenenä tytön sydämmeen ja saattoivat ennen heräämättömät
+tunteet ilmi-tuleen? -- Ikäänkuin ehdottomasti totellen vierasta voimaa
+kumartui hän kauniin valkeaverisen nuorukaisen yli, jonka säihkyvät
+silmät koettivat lukea hänen sielunsa salaisuutta, ja tunnusti
+rakkautensa tulisessa suutelossa, jonka hän painoi hänen huulillensa.
+Mutta tuskin sai hän ilmaisseeksi sydämmensä tunteet, kun naisellinen
+ujous jälleen pääsi hänessä valtaan; punastuen hiuksiinsa saakka
+irroittihe hän ja riensi pois huoneesta. Lyöden kätensä yhteen
+kummastuksissaan siitä, mitä oli nähnyt, seurasi palvelija rakastettua
+emäntäänsä, ja Fredrik jäi yksin -- yksin sydämmensä kanssa, joka oli
+täynnä autuaallista onnea!
+
+Hän olisi voinut ääneensä riemuita, kun tiesi olevansa sen ylevän
+olennon rakastettu, joka uskollisesti ja hellästi kuin paras
+suojelusenkeli oli hoidellut häntä; ylenluonnolliseksi ylisteli hän
+itseänsä, kun oli voittanut tämän lempeän neiden sydämmen, jossa
+suurimman kauneuden ohella, kuin hän elämässään oli nähnyt, oli myöskin
+paremmat henkiset lahjat ja sydämmen etevyydet kuin kellään muulla
+naisella auringon alla, kellään koko maan päällä, yksin --
+Bertallakaan. Bertallako?... Totta taivahinen, kuinka äkisti ja
+raskaasti johtui hänelle nyt mieleen kaukana kotimailla oleva jalon
+ruhtinaan tytär, joka häntä oli niin sydämmellisesti ja uskollisesti
+rakastanut ja nyt ikävissään odotteli hänen palaamistansa! Miten
+katkeroitti nyt yht'äkkiä hänen mielensä tieto, että oli pettänyt sen,
+jolle oli vannonut uskollisuutta, että oli rikkonut hänelle annetun
+sanansa -- juutalaistytön tähden.
+
+Mutta liian voimakas oli viehättävän Esterin lumous. Mitä oli Bertan
+yksinkertainen sulous tämän tyttösen verrattoman kauneuden rinnalla,
+joka hänelle nyt oli lahjoittanut sydämmensä? Mitä oli hänestä Bertta
+sen autuuden rinnalla, joka häntä odotti Esterin sylissä? Väkisin
+karkoitti hän mielestänsä Bertta-raukan muiston; nykyistä viehättävää
+lemmittyänsä tahtoi hän vaan ajatella -- ainoastaan häntä rakastaa,
+rakastaa äärettömästi ja olla hänen rakastettunsa. Mitä hän siitä
+huoli, että Ester oli juutalaistyttö -- että hän kuului tuohon niin
+halveksittuun kansaan? Kukapa häntä voi moittia seurustelustaan Esterin
+kanssa? Koko kristitty sotajoukko uskoi hänet epäilemättä kuolleeksi;
+ja luultavasti oli se tieto saapunut jo kaukaiseen kotiinkin. Kukapa
+siis voi hänelle enää sanoa vasten silmiä: "Sinä olet rakkaudellasi
+juutalaistyttöön rikkonut kristityn velvollisuudet ja soaissut
+ritarikunniasi?"
+
+Näillä ajatuksilla tukehutti Fredrik kaikki rauhaansa häiritsevät
+omantunnon muistutukset, ja kun Ester illan suussa palvelijansa kanssa
+palasi hänen luoksensa täyttämään lääkärivelvollisuuksiaan, silloin
+kertoi Fredrik innokkain sanoin toistamiseen rakkautensa;
+autuaallisesti hymyillen vaipui Ester hänen syliinsä, ja kun Fredrik
+häntä niin piti rinnoillansa, sydämmellään, silloin haihtui
+haihtumistaan Bertan kuva ja kaikki muut katumuksen mietteet sammuivat
+taivaallisen onnen rinnalla, joka jokaisesta rakastetun suutelosta
+runsaammin virtasi hänen olemukseensa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kaksi kuukautta oli jo kulunut siitä asti, kun Fredrikillä oli ilonansa
+kauniin Esterin rakkaus. Nuoruuden tyhjentymätön, mahtavasti luova ja
+uudistava voima ja rakkauden virkistävä onni olivat yhdessä
+vaikuttaneet niin, että Fredrik oli kohta entisissä voimissaan.
+Mutta hän ei kumminkaan vielä ajatellut lähteä vierasvaraisen
+juutalaisen talosta, joka ei edes aavistanutkaan, että hänen tyttärensä
+oli salaisessa sekä omansa että ritarin uskonnon kieltämässä
+rakkausliitossa hänen vieraansa kanssa. Vanha Rakel, Esterin palvelija,
+oli kyllä monesti velvollisuutensa mukaan ilmoittamaisillaan sen
+isälle, mutta Esterin, hänen rakastettunsa, rukoukset ja onnellisuus,
+jonka salaisuuden ilmaseminen olisi hävittänyt, saattoivat hänet
+olemaan vaiti, ja lieneepä siihen osaltansa vaikuttanut myöskin se,
+että Rakel siten pelkäsi menettävänsä Esterin luottamuksen.
+
+Niin pysyi Esterin ja Fredrikin liitto häiritsemättä. Kumpikin nautti
+onneansa kuin huumauksissa, muistellen ainoastaan nykyhetkeä, mutta ei
+tulevia aikoja. Ester, joka ei vielä koskaan ennen ollut tuntenut
+rakkautta, rakasti kaunista ritaria tulisen innokkaasti, mutta samalla
+mitä hellimmästi, sillä hänen luottavaiseen mieleensä ei soveltunut
+ajatus, että se mies voisi mahdollisesti hänet pettää joka hänelle joka
+päivä pyhimmillä valoilla vakuutteli ääretöntä rakkauttansa. Fredrik
+puolestansa uskoi nyt vasta oppineensa tuntemaan todellisen rakkauden
+jota varten hän vaan eli ja johon koko hänen olemuksensa peittyi. Niin
+elivät molemmat onnellisessa unessa; mutta niin kuin unta ainakin,
+seurasi tätäkin huumausta -- herääminen.
+
+Iisakki-vanhus kertoi eräänä päivänä vieraallensa ristiretkeläis-joukon
+vastoinkäymiset, mitä tuhoja sille olivat ruttotaudit ja taistelut
+tuottaneet ja miten koko joukko, Schwabin herttuan Fredrikin kuoltua,
+täydellisesti hajosi.
+
+"Kaikki saksalaiset ritarit", päätti Iisakki kertomuksensa, "palaavat
+kotiin, sota on lopussa. -- Tekin, jalo herra, kun olette jälleen ihan
+terve, voitte lähteä paluumatkalle kotimaahanne, ettekähän te siitä
+pahastu, että minä pyydän teitä lähtemään kohta, sillä näinä päivinä
+täytyy minunkin erään tärkeän kauppa-asian tähden lähteä pitkälle
+matkalle, eikä teidän siis enää sovi olla vieraana tässä talossa, jossa
+ei asujamina ole muita kuin nuori tyttö ja muutamia palvelijoita."
+
+Fredrik peljästyi. -- Kotiinko? -- oliko hänen palattava kotiin! Tämä
+sana hajoitti kerrassaan lumouksen, jonka vallassa hän oli ollut.
+Kauniin kotinsa viehättävä kuva ilmestyi hänen sielunsa silmien eteen
+ja hän alkoi innokkaasti ikävöidä ihanan Schwabin vuoria, sen
+hedelmällisiä laaksoja, viheriöiviä metsiä ja niittyjä, pauhaavaa
+Nekkaria ynnä kukoistavia kaupunkeja ja kyliä. Niin, hänen täytyi
+päästä kotiin -- kotiin esi-isiensä monitorniseen, muhkeaan linnaan,
+kotiin vanhan isänsä luo, joka luultavasti vuodatti verikyyneleitä
+viimeisen poikansa ja viimeisen Stuifenin kerrotun kuoleman tähden --
+kotiin -- Bertan luo!
+
+Bertanko luo?! Taaskin sattui hyljätyn morsiamen muisto kuin polttava
+tuli hänen sieluunsa. Bertan luo oli hänen palattava kotiin, tuon ennen
+niin sydämmellisesti rakastetun luo, jonka koko elintoivo oli hänessä,
+joka häneen luotti nuoren sydämmensä ja rakkautensa koko voimalla, --
+jonka hän kuitenkin oli pettänyt! Uskalsiko hän, uskoton lupauksensa
+rikkoja, astua hänen eteensä? Vaan kuitenkin, eikö hän sitte voisi
+jälleen sovittaa mitä oli rikkonut? Niin, hänen täytyi lähteä kotiin
+onnettoman luo, jonka hän nyt oli näkevinään silmäinsä edessä mustassa
+murhepuvussa ja neitsyeellisen lesken huntu kasvoilla! Katuen tahtoi
+hän langeta hänen jalkainsa juureen, suudella pois noiden lempeäin
+kyyhkyläissilmien kyyneleet ja vast'edes horjumattomalla rakkaudella
+palkita surut ja äärettömät tuskat, joita Bertta oli hänen tähtensä
+kärsinyt -- koko elämänsä kestävällä rakkaudella ja uskollisuudella
+päätti hän poistaa uskottomuutensa! -- Niin, hänen täytyi lähteä Bertan
+luo!
+
+Entä Ester?! -- Olihan hän rakastanut häntäkin tulisen innokkaasti,
+hurmautuneena hänen ihmeellisestä kauneudestansa! Olihan hän vannonut
+hänelle lukemattomia ikuisen rakkauden ja uskollisuuden valoja! Ja
+Ester, jota hänen vielä oli kiittäminen hengestäänkin, oli myöskin
+rakastanut häntä niin innokkaasti kuin ainoastaan kuumassa ilmanalassa
+elävien kansain tyttäret voivat rakastaa! Olihan hän, luottaen
+hoidettavansa valoihin, uhrannut ritarillensa kaikki, mitä hänellä
+uhrattavaa oli! Sopiko ritarin nyt sovittaa tehty rikos toisella
+uskottomuudella?...
+
+Hänen sielunsa horjui hirveässä ristiriidassa; tekipä hän niin tai näin
+-- petos oli kummallakin puolen edessä! Ja kumminkin, voiko hän vielä
+kauan torjua tai arvella? Välttämättömyyden ehdottomat käskyt saivat
+olla uuden aiotun petoksen puolustuksena, sillä olihan hänen pakko
+lähteä pois -- juutalainen oli oikeassa -- eihän hän, kun isä oli
+matkoille lähtemässä, enää voinut kauemmin nauttia vierasvaraisuutta,
+jota hänelle jo oli osoitettu liiankin kauan. Ja vaikkapa hän nyt olisi
+_voinutkin_ viipyä -- ei hän sitä enää olisi _tahtonut_, sillä siitä
+asti, kun Bertta oli jälleen johtunut hänen mieleensä, tunsi hän,
+katuessaan uskottomuuttansa, vanhan rakkautensa yhtä voimakkaasti
+heräävän kuin koti-ikävänkin. Mutta suhdettansa Esteriin alkoi hän,
+vaikka kyllä vastahakoisesti ja hitaasti, katsella toiselta kannalta;
+nyt vasta osasi hän huomata sen liiton arvottomuuden ja käsittää, miten
+suuri juopa oli uskottoman juutalaistytön ja kristityn, -- halveksitun,
+kaupustelijan tyttären ja jalon, arvokkaan kreivi Ulrik von Stuifenin
+pojan ja perillisen välillä. Voiko hän vieläkin olla epätietoinen
+siitä, mitä hänen oli tehtävä?
+
+Mutta miten päästä juutalaisen talosta, miten erota Esteristä? Vaikka
+hän kyllä ei enää tuntenutkaan entistä tulista rakkautta kaunista
+juutalaistyttöä kohtaan, niin oli tyttö kuitenkin vielä hänelle sen
+verran rakas, että hänestä tuntui äärettömän tuskalliselta peruuttaa
+valansa, joihin Ester oli niin turvallisesti luottanut. Ja voiko hän
+odottaa, että Ester antaisi ihan rauhallisesti lähteä pois sen, jota
+hän ijäisesti uskoi omaksensa kiitollisuuden, rakkauden ja
+velvollisuuden tähden? Ei suinkaan! -- Hänen olisi täytynyt kestää
+hirmuinen kohtaus ja -- hän, tuo urhollinen ritari, peloton sotilas,
+joka vähääkään arvelematta oli rientänyt niin moneen vaaraan ja
+tappeluun, tunsi sydämmensä vapisevan, kun vaan ajattelikin seurauksia,
+joita hänen eronsa tästä kuumaverisestä itämaiden tytöstä tuottaisi.
+Mutta kuinka voisi sitte välttää tuon peljätyn tapauksen? -- Kavaluus
+yksin voi hänet pelastaa. Se, tuo petoksen veli, sai auttaa häntä
+petoksen teossa.
+
+Näitä mietiskellen ja näissä aikeissa meni Fredrik Esterin huoneesen.
+Onnellisesti hymyillen riensi Ester hänelle vastaan, tarjotakseen
+viehättävää suutansa suuteloon; mutta kauhistuen huomasi hän äkisti
+Fredrikin muuttuneen muodon, hänen epävarman katseensa ja synkästi
+rypistyneet kulmansa.
+
+"Mikä sinulla on, rakas Fredrik?" kysyi hän ehdottomasti vavisten ja
+koettaen pienellä kädellään silittää hänen otsaansa. "Mitä merkitsevät
+nuo pahat rypyt, jotka eivät sovellu sinun kauniisen muotoosi?"
+
+Fredrik pusersi kauniin, rakastavan olennon, joka murheellisena katsoi
+häneen tummilla silmillänsä, hyvin levottomasti sydämmelleen ja vastasi
+epävakavalla, värähtelevällä äänellä: "Ne ovat surun ryppyjä, ainoa,
+rakas Esterini -- sillä minun täytyy -- lähteä pois."
+
+Ester kalveni. "Herra Jumala!" huudahti hän, tarttuen hätäisesti sylin
+rakastettuansa; "poisko sinä lähdet? -- Minkätähden -- mitä on
+tapahtunut?"
+
+"Isäsi -- --"
+
+"Onko hän saanut tietää rakkautemme?" keskeytti Ester kauhistuneena.
+
+"Ei", vastasi ritari lyhyesti.
+
+"Miksi olet niin harvasanainen?" kysyi Ester moittivaisesti ja kiersi
+samalla hellästi käsivartensa Fredrikin kaulaan. "Oi, näethän tuskani;
+puhu: mitä isästä?"
+
+Muutamilla sanoilla ilmoitti Fredrik tuskallisesti kuuntelevalle
+tytölle, mitä juutalainen oli hänelle kertonut ja mitä hän oli lausunut
+kertomuksensa johdosta. -- "Ja sentähden", sanoi hän lopuksi, ollen
+olevinaan hyvin liikutettu, "täytyy minun -- lähteä pois!"
+
+"Poisko -- vai pois!" huusi onneton tyttö käsiänsä väännellen
+tuskissaan. "Entä minä?! Mitä sitte minusta tulee?!"
+
+"Ester!" sanoi Fredrik, väkisin hilliten liikutuksensa, "sinä olet
+minulle jo niin monesti osoittanut sydämmellistä rakkautta; sinun
+vallassasi on osoittaa vielä suuri uhraus; minun täytyy lähteä pois --
+ilman sinutta, suloinen Ester, en kumminkaan voi elää. Sentähden -- jos
+voit minun tähteni hyljätä isänmaasi, isäsi ja uskosi, niin -- lähde
+minun kanssani kaukaiseen kotimaahani minun linnaani!"
+
+Fredrik vaikeni ja hengähti syvään, sillä hänestä olikin ollut
+vaikeampaa, kuin oli luullut, lausua tuo valhe, jolla hän toivoi
+pettävänsä rakkauteensa sokeasti luottavan tytön. Muutamat innokkaat
+suutelot, ajatteli hän, poistavat Esteriltä viimeisenkin epäilyksen
+hänen rehellisyydestänsä. Mutta rakastava tyttönen ei ollenkaan uskonut
+rakastettuansa semmoiseen petokseen kykeneväksi. Kyyneliensä läpi
+onnellisesti hymyillen, katsoi hän Fredrikkiä silmiin ja vastasi:
+
+"Voitko ollenkaan luulla, ett'en täyttäisi pyyntöäsi, rakas mies? Voi,
+hyvä Fredrik", jatkoi hän ja kätki punastuen kauniit kasvonsa hänen
+sydämmelleen, "missä sinä olet, siellä on minun isänmaani; ja vaikkapa
+veisit minut erämaahan, olisin sielläkin onnellinen ja mieltyisin
+siihen, kun yhdessä minun kanssani kärsisit sen kauhuja! -- Isänikö? --
+Saanhan hänen sijaansa sinun isäsi -- Uskoniko? -- Onhan ainoastaan
+_yksi_ Jumala, ja palvelenpa minä häntä sitte sillä nimellä, kuin
+kristityt häntä palvelevat, tai Jehovana, hän pysyy kuitenkin aina
+samana Jumalana, jonka armo ijankaikkisesti kestää! Hän kyllä kuulee
+Ester-parkaa sittekin, vaikka hän rukoilee häntä kristittyjen tavalla,
+ja on hänelle armollinen ja laupias, vaikka hän rakkaudesta sinuun
+luopuukin isäinsä uskosta. Sentähden, rakas Fredrik, on sinun uskosi
+myöskin oleva minun uskoni ja sinun kotisi minun isänmaani!"
+
+Häpeissään niin suuresta rakkaudesta, joka oli valmis suostumaan
+kaikkeen, käänsi ritari kasvonsa poispäin; hän oli vielä liian
+alkavainen teeskentelemistaidossa, niin että hänen täytyi peljätä
+polttavan häpeäpunan, joka kohosi hänen kasvoillensa, ilmasevan hänen
+petoksensa. Mutta hänen täytyi päättää, mitä oli alkanut -- "Bertan
+tähden", kuten hän vakuutteli omalletunnollensa.
+
+"Oi, kiitos sulle!" sanoi hän teeskennellyllä ilolla: "tuhannesti
+kiitos rakkaudestasi ja uudesta, suuresta uhristasi, jonka minulle
+annat! Kuule siis, miten on tehtävä. Huomenna lähden minä pois
+ikäänkuin kotimatkalleni; kumminkin menen vaan Seleukeiaan odottamaan,
+kunnes isäsi lähtee asioilleen -- sillä hänen ei tarvitse aavistaa,
+että sinä lähdet minun kanssani -- sitte palaan noutamaan sinua
+ja -- --"
+
+"Ja sitte tämän lyhyen eron perästä", keskeytti Ester innokkaasti hänen
+puheensa, "ei minua enää erota sinusta mikään muu kuin kuolema!"
+
+Vastaamatta mitään sulki Fredrik Esterin syliinsä ja, vielä kerran
+suudeltuaan rusottavia huuliansa, lähti hän pois huoneesta
+valmistautumaan matkalle.
+
+Toisena aamuna astui hän kirkkaissa teräsvaruksissaan Iisakin eteen,
+joka niin kauan oli osoittanut hänelle vierasvaraisuutta. Lämpimin
+ja kaunein sanoin lausui hän hänelle kiitoksensa ja pyysi sitte
+lupaa saada ottaa jäähyväiset uskolliselta ja väsymättömältä
+hoitajaltansakin. Mielellään suostui siihen Iisakki ja kutsui heti
+tytön sisään.
+
+Ester astui Fredrikin eteen ikäänkuin ottamaan jäähyväisiä semmoiselta
+mieheltä, jota kohtaan hän, niinkuin hoitaja sairasta kohtaan ainakin,
+tunsi erittäin suurta ystävyyttä, vaan ei sen enempää. Hymyillen
+kuunteli hän Fredrikin jäähyväissanat ja vastasi niihin levollisesti ja
+soveliaan ujosti, niin ett'ei luulevaisinkaan silmä olisi voinut
+huomata mitään, joka olisi herättänyt epäilystä, että noiden kahden
+välillä olisi mitään sopimusta. Yhtä levollisesti näki hän Fredrikin
+sitte nousevan ratsunsa selkään ja ratsastavan pois. Ainoastaan
+sydämmessään huusi hän hänelle tuhansia onnentoivotuksia.
+
+Kahdeksan päivän perästä läksi Iisakikin asiamatkoille; Ester otti
+häneltä, jonka hän salaa aikoi hyljätä, jäähyväiset niin katkerasti
+itkien, ett'ei isä voinut ymmärtää lapsensa liiallista liikutusta, kun
+hän läksi pois vaan pariksi kuukaudeksi.
+
+"Abrahamin Jumala siunatkoon sinua, rakas Esterini!" sanoi hän
+vapisevalla äänellä. "Hän olkoon aina sinun kansasi ja johtakoon
+sydäntäsi ja askeleitasi joka hetki!"
+
+Ester vapisi. Tuskastuen irroittautui hän vihdoin rakkaan, vanhan
+isänsä käsistä, jonka luota hän kuitenkin aikoi karata vielä suuremman
+rakkauden tähden. Sitte -- kun isä vihdoin läksi -- meni hän
+huoneihinsa valmistamaan omaa lähtöänsä, sillä saattoihan minä päivänä,
+minä hetkenä hyvänsä sulho tulla kutsumaan häntä matkalle uuteen
+kotiin. -- Mutta hän odotti kahdeksan, odotti neljätoista päivää
+turhaan. Vihdoin alkoi hirmuinen epäilys levitä hänen sieluunsa. Salaa
+lähetti hän uskotun palvelijan hankkimaan tietoja kadonneesta. Kohta
+palasikin tämä takaisin: saksalainen ritari, kreivi Fredrik von Stuifen
+oli jo kymmenen päivää sitte lähtenyt kaupungista meritse kotia kohti.
+
+Kauhistuneena huudahtaen vaipui Ester-parka, tuon hirveän sanoman
+kuultuansa, maahan; epäilys, jonka hän ainoastaan vastahakoisesti oli
+laskenut mieleensä, oli nyt muuttunut peruuttamattomaksi varmuudeksi
+-- hänet oli petetty -- häpeällisesti petetty, hyljätty ja kavallettu!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Onnellisesti oli Fredrikin matka päättynyt; ilosta sykkivin sydämmin
+oli hän vihdoin saapunut kotiinsa esi-isiensä linnaan, jossa häntä,
+kuin kuolleista ilmestynyttä, riemuiten tervehdittiin "linnan
+isännäksi", sillä nyt hän vasta syväksi suruksensa sai kuulla rakkaan
+isänsä, jalon Ulrik-kreivin, kuoleman. Fredrik vaipui sanomattoman
+murheissansa vanhuksen haudalle, jolta sydän oli murtunut surusta
+ainoan pojan luullun kuoleman tähden -- mutta eivät mitkään kyyneleet
+voineet palauttaa häntä enää eloon, häntä, joka oli laskenut poikansa
+menemään sotaan, antamatta hänelle anteeksi tottelemattomuuttansa tai
+sanomatta edes sanaakaan jäähyväisiksi; ja tästä sodasta toi hän nyt
+kyllä mukaansa tuota niin innokkaasti ikävöityä mainetta, vaan se maine
+-- niin todisti hänen sydämmensä -- oli ostettu omantunnon rauhalla.
+
+Kuka voisi kuvailla riemua, jonka Fredrikin paluu vaikutti
+Hohenstaufen-linnassa? Kuka kertoa uskollisen Bertan onnea, kun hän
+niin pitkän ja katkeran murhe-ajan jälkeen taas lepäsi rakastettunsa
+sylissä? Kuka kuvailla hänen puhtaan rakastavan sydämmensä tunteita,
+kuka hänen kiitollisuuttansa Jumalaa kohtaan, joka oli hänelle
+lahjoittanut takaisin sen, jonka luultua kuolemaa hän oli niin
+katkerasti itkenyt?
+
+Kylmät, kuolleet sanat eivät voi koskaan kuvata niin lämpimiä tunteita;
+Bertan yksi hymy hänen lempeän, syvällisen silmänsä yksi katse lausui
+paljoa enemmän.
+
+Koko seudun ritaristokin iloitsi nuoren kreivin onnellisesta
+palaamisesta ja kaikki riensivät siitä iloansa osoittamaan. Ainoastaan
+Fredrikin läheisin naapuri Hanno von Rechberg ei ollut vähääkään
+hyvillänsä kuolleeksi luullun ylös nousemisesta, sillä kauhistuen
+huomasi hän, että hänen vehkeillensä oli tullut loppu ja että hän nyt
+oli saava niistä rangaistuksen. Ja todellakin kreivi Stuifen heti
+syytti ritariston edessä Hannoa, että hän oli uskottomasti ja kavalasti
+haavoittanut häntä tappelussa ja pudottanut hevosen seljästä; sillä
+epäilemättä toivoi hän voittavansa Bertan, kun ensin oli poissa tieltä
+se mies, jolle hän muiden nähden teeskenteli sydämmellistä ystävyyttä.
+Turhaan koetti Hanno kieltää syytöksen todellisuutta, turhaan heikontaa
+sitä selittämällä, että sotanuija, jonka hän avuksi rientäessään oli
+viskannut vihollista kohti, oli pahaksi onneksi sattunut ystävään.
+Turhaan -- Fredrik uudisti syytöksensä ja vaati petollista ystäväänsä
+taisteluun, Jumalan tuomioon.
+
+Silloisen tavan mukaan ei Hanno uskaltanut epäytyä semmoisesta
+taistelusta; mutta hän ei sitä toivonutkaan, sillä hän oli urhollinen
+sekä ruumiinvoimiltaan ja aseihin tottumukseltaan täydelleen Fredrikin
+vertainen. Hän saattoi siis toivoa voittavansa pahoista haavoista vielä
+heikon vastustajansa, ja silloin oli hänen ritarikunniansa puhdas
+kaikesta häpeästä, sillä Jumala itse oli, kuten yleinen mielipide
+uskoi, sovittanut taistelun viattoman eduksi. Mielellään sanoi Hanno
+olevansa valmis todistamaan viattomuuttansa vaaditulla Jumalan
+tuomiolla.
+
+Kolmantena päivänä vaatimuksen jälkeen tapahtui taistelu ritariston
+valitsemain taistelutuomarien ja koko herttuakunnan ylhäisten edessä.
+Molemmat tulivat esiin tuomarien tarkastamiin varuksiin pukeutuneina,
+ja vakuutettuansa alttarin edessä asiansa oikeaksi, rukoili kumpikin
+vielä julkisesti Jumalaa, että hän viattomalle antaisi voiton, vaan
+petolliselle ja valapattoiselle häviön.
+
+Iloisesti ja vapaasti teki Fredrik tämän valansa; mutta Rechbergin
+huulilta tuli se vaan hitaasti ja melkein käsittämättömän epäselvästi,
+sillä tiesihän hän itse sanansa Jumalan pilkaksi. Mutta uhkamielisenä,
+voimaansa ja taitoonsa luottaen astui hän sitte paljain miekoin
+vastustajansa eteen, jonka kohtalo nyt, niinkuin hän toivoi, oli hänen
+kädessänsä; hän oli iloissaan, kun edes sai kostaa Fredrikille, vaikka
+kyllä Bertta oli nyt häneltä ainiaaksi kadonnut.
+
+Ylimäisen taistelutuomarin merkistä alkoi ottelu. Miehuullisesti ja
+taitavasti aljettiin se kummaltakin puolen; lakkaamatta putoili iskuja,
+niin että kilvet heleästi soivat. Mutta kun kreivi von Stuifen koki
+hyvin tarkatulla voima-iskulla vaivuttaa vastustajaansa maahan ja sitä
+varten varomattomasti tunkeutui yhä lähemmäksi Hannoa, niin tämä vaan
+puolusteli itseänsä, kunnes Fredrikin voimat alkaisivat väsyä taikka
+hänen varomattomuudestaan saisi sopivan tilaisuuden iskeä.
+Rohkaistuneena tuosta vihamiehen hidastelemisesta kohotti Fredrik,
+luullen moista arkuutta pelon merkiksi, vihdoin miekkansa korkealle
+Rechbergin pään päälle, lopettaaksensa aimo iskulla koko taistelun;
+mutta notkeasti ja sukkelasti väistyi Hanno miekan tieltä, joka, jos se
+vaan olisi sattunut, olisi samalla kertaa halaissut sekä kypärän että
+pään, ja ennenkuin Fredrik ennätti nostaa kilpeään suojaksi, tapasi
+kova isku hänen kypäräänsä, niin että hän huumautuneena horjahti ja
+vaipui polvilleen. Kiiruusti tahtoi nyt Hanno käyttää hyväkseen
+saavutettua voittoansa ja uudella iskulla saattaa vastustajansa
+haudan omaksi; riemuiten hypähti hän eteenpäin, mutta sotkeutui
+hillitsemättömässä nopeudessaan äkisti kannuksiinsa, kompastui ja
+kaatui ihan pitkällensä maahan. Silmänräpäyksessä hypähti nyt Fredrik,
+joka oli pikaisesti tointunut huumauksestansa, kaatuneen luo, painoi
+polvellaan hänet maahan, pisti miekkansa kärjen hänen rautakauluksensa
+rakoon ja huusi kovalla äänellä: "Hanno von Rechberg, Jumala on antanut
+henkesi minun käsiini; tunnusta vikasi ja -- niin totta kuin Jumala on
+antanut oikeuden voitolle -- minä lahjoitan sinulle kurjan henkesi,
+että sitä käyttäisit katumukseksesi! Vaan jos kiellät, sysään miekkani
+syvemmälle!"
+
+Kerran vaan katsahti Hanno kauhistuneena kirkkaasen miekkaan, joka oli
+häntä lävistämäisillään, ja lausui sitte sortuneella äänellä: "Vedä
+pois miekkasi, Fredrik! -- niin, Jumala on tuominnut oikein -- _minä
+olen syyllinen_!"
+
+Myöntymyksen tulva kuului ylimysten riveistä, jotka olivat taistelun
+todistajina ja katselijoina. "Jumala on oikein tuominnut!" huusivat he,
+"surmaa hänet, kreivi Stuifen, tuo kunniaton kavaltaja, tee hänelle
+oikeus!"
+
+Mutta Fredrik nousi ja sanoi: "Minä olen antanut sanani ja sen täytän
+kavaltajallekin! -- Nouse ylös, Hanno, ja kärsi häpeääsi koko
+elinikäsi!"
+
+Kalpeana ja vavisten totteli Rechberg Fredrikin kehoitusta ja
+häpeissänsä kuunteli taistelutuomarien tuomion, jotka julistivat hänet
+ritari-arvonsa ja aatelisuutensa menettäneeksi. Raivoissansa katseli
+hän, miten hänen ritarimiekkansa ja kilpensä rikottiin ja palaset
+viskattiin hänen jalkoihinsa. Sitte lähti hän häväistynä ja
+kunniattomana pois taistelukentältä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kuukausi tämän tapauksen perästä vietettiin komea juhla
+Hohenstaufenburgissa. Muhkeasti koristettu oli ihana linna, ja ensi
+kertaa liehui taas Hohenstaufien mustan-punaisen-keltainen lippu
+murhelipun sijasta sen harjalla, sillä nyt oli ilopäivä ja keisari
+Henrik VI, Bertan setä, oli tullut saattamaan rakkaan veljensä tytärtä
+alttarin eteen, jossa hänet vihdoin niin katkerain ja kovien
+kärsimisten jälkeen oli annettava miehelle, jota hän niin uskollisesti
+oli rakastanut. Sentähden oli nyt Hohenstaufien sukulinna loistavasti
+koristettu ja sentähden liehuivat myöskin Stuifenburgin harjalla
+Stuifenien ja Staufenien yhdistetyillä vaakunoilla koristetut liput.
+
+Vihkiäisjuhlan perästä ratsasti suuri, juhlallinen saattoseura
+Stuifenburgiin, jossa juhlapäivälliset odottivat. Oli helteinen aamu ja
+synkkiä pilviä kohosi lännestä päin, niin että hääväki kiiruhti
+kulkuansa, päästäkseen vielä ennen rajuilman puhkeamista nuorikkojen
+asuntoon. Töin tuskin onnistui se, sillä juuri kun ensimäiset kirkkaat
+ukontulet välähtelivät ja jo muutamia suuria pisaroita putoili,
+pääsivät he pihaan ja leikkiä laskien seurasivat keisaria ja nuorta
+paria seppeleillä ja lipuilla juhlallisesti koristettuun saliin, jossa
+ruhtinaallisesti varustettu pöytä odotti vieraitansa. Kaikki olivat
+juuri asettuneet paikoillensa ja monilukuiset Stuifenien väreillä
+koristetut palvelijat jo alkaneet toimittaa täänpäiväisiä
+velvollisuuksiansa, kun yksi heistä lähestyi linnan nuorta isäntää ja
+ilmoitti hänelle, että eräs harpunsoittaja-vanhus tahtoi huvittaa
+seuraa taidollansa ja sentähden pyysi päästä juhlasaliin.
+
+Mielellään suostui kreivi Fredrik tähän pyyntöön, sillä niinä aikoina
+oli tavallista, että laulajat ja soittajat esityksillänsä maustivat
+ylhäisten atrioita. Kohta aukesi sentähden ovi ja sisään astui
+harppuinensa vuosien painosta kyyristynyt harmaatukkainen ja -partainen
+laulaja. Syvällä kumarruksella tervehtien ylhäistä seuraa siirtyi
+vanhus erääsen salin nurkkaan odottamaan hetkeä, milloin hänen
+huvitustansa haluttaisiin. Onnellinen ja antelias isäntä käski heti
+asettaa hänelle ruokaa ja juomaa, vaan vapiseva vanhus kiittäen
+ainoastaan pudisti päätänsä, ja mitään nauttimatta pysyi hän
+äänettömänä paikallansa. Hänen suurista, tummista silmistään loisti
+kumminkin outo tuli, joka ei soveltunut hänen korkeaan ikäänsä, ja aina
+vaan katseli hän onnellista Fredrikkiä, vielä onnellisemman Bertan
+puolisoa.
+
+Äkkiä tarttui keisari maljaan ja sen korkealle kohottaen kehoitti
+läsnäolevia juomaan nuoren parin menestykseksi ja ainaiseksi onneksi.
+Iloissaan tahtoivat kaikki seurata kehoitusta, mutta silloin nurkasta,
+jossa laulaja istui, kajahti kummallinen, kolkko nauru. Hämmästyneinä
+katsahtivat vieraat ukkoon, joka nyt oli noussut suoraksi ja huusi
+kirkkaalla äänellä:
+
+"Ainaiseksi onneksiko? -- oletko sinä sen ansainnut, kreivi Fredrik von
+Stuifen? -- Uskallatko toivoa, että taivas sinulle suo ainaista onnea?"
+
+Niin sanoen heitti vanhus äkisti yltänsä valepuvun, tempasi päästänsä
+tekotukan ja harmaan parran ja kaikkien ihmeeksi ilmestyi siihen --
+nuori, ihmeellisen kaunis nainen itämaisessa puvussa -- _Ester_.
+
+Kalman kalpeana oli kreivi jo ensimäisen hänelle lausutun sanan kaiun
+kuullessaan hypähtänyt ylös; hiukset pystyssä kauhistuksesta katsoa
+tuijotti hän ukkoon, joka juuri oli muuttunut tuoksi niin häpeällisesti
+petetyksi tytöksi. Voimatta lausua sanaakaan seisoi hän kuin
+kuvapatsaaksi kangistuneena ja piti käsiään ikäänkuin suojana kauniin
+tytön hirmuiseen ilmestykseen päin ojennettuina.
+
+Mutta ennenkuin vieraat olivat tointuneet hämmästyksestään, jatkoi
+Ester kovalla äänellä:
+
+"Vastaa, uskoton ja kunniaton ritari -- minulle, joka sinut pelastin
+varmasta kuolemasta -- minulle, joka sinulle soin suojaa ja sinua
+väsymättä hoitelin, kun sinut avuttomana ja hyljättynä tuotiin isäni
+huoneesen minulle, jolle sinä kiitollisuudesta lupasit rakkautta ja
+pyhimmillä valoilla vannoit ikuista uskollisuutta -- minulle kurjalle,
+joka sinun valoihisi luottaen antauduin kokonani sinun omaksesi, vaan
+jonka sinä kuitenkin petit ja hylkäsit -- vastaa minulle kavala,
+uskoton mies -- voitko sä toivoa että taivas suo sinulle ainaista
+onnea?!"
+
+Koko ruumis vapisevana ja kuitenkin kauhusta ikäänkuin jäykistyneenä oli
+rikoksellinen kuullut tytön hirveän syytöksen -- mutta sanaakaan ei hän
+saanut vastatuksi. Silloin nousi onneton Bertta miehen vierestä, joka
+oli häntäkin niin kavalasti pettänyt, ja tuskasta valittaen pakeni sen
+sydämmen luo, joka yksin ei voinut häntä pettää -- uskollisen äidin
+sydämmen turviin.
+
+Mutta Ester nosti nyt kätensä taivasta kohti ja lausui äänellä, jonka
+kaiku oli kovempi kuin ukkosen kolkko jyrinäkin:
+
+"Kuule minua, sinä viattomuuden suojelija ja kostaja, sinä väkevä
+Jumala, joka näet ihmisten sydämmiin ja joka tuomitset kaikki ihmiset
+tarkalla oikeuden mitalla heidän syntiensä ja pahojen tekojensa mukaan
+-- kuule minua, vanhurskas Jumala, ja muuta siunaus, jota tälle
+pettäjälle tänä päivänä rukoiltiin -- kiroukseksi! -- Kirottu hän, joka
+minun sydämmeni sorti, joka on pyhää nimeäsi pilkannut ja käyttänyt
+vääriin valoihin! Kirous hänelle, ja sille paikalle, joka tuon
+valapaton on kasvattanut -- kirous!"
+
+Sitte vaikeni hän ja syvästi hengittäen, kädet ylös kohotettuna,
+katseli taivaasen, ikäänkuin odottaen, että se vastaisi hänelle.
+
+Ja taivas oli kuullut ja -- antoi vastauksen. Ukonnuoli iski alas
+linnaan, niin että vähän ajan perästä olivat katot ja tornit
+ilmitulessa ja musta savupilvi nousi tuosta Esterin kiroamasta
+paikasta.
+
+"Tuli on valloillaan!" huusivat kauhistuneet vieraat ja kiiruhtivat
+oville pelastuakseen liekeistä, jotka tavattoman nopeasti levisivät
+yliympäri.
+
+Ainoastaan kaksi henkilöä jäi saliin: kreivi Fredrik, joka ukontulen
+iskiessä alas oli voimattomana vaipunut maahan, ja Ester, joka, edes
+yrittämättäkään paeta liekkien ympäröimästä ja savuisesta salista,
+pysyi levollisena ja silmät taivasta kohti käännettyinä paikallansa.
+
+Silloin äkkiä vaipui koko linna läjään ja hautasi raunioihinsa
+viimeisen Stuifenin ja hänen uskottomuutensa uhrin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vuosisatoja on siitä asti kulunut; ei Hohenstaufenburgista eikä
+Stuifenin linnasta ole enää muurin raunioitakaan jäljellä. Kumminkin on
+Esterin kirous aina tähän päivään asti vaikuttanut, sillä tuo ukontulen
+tapaama paikka on siitä asti pysynyt paljaana, ihan kasvittomana. Niin
+on se todistuksena rangaistuksesta, jonka Jumala lähetti pahantekijän
+ja hänen huoneensa yli.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Stuifen, by B. A. Rack
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK STUIFEN ***
+
+***** This file should be named 33908-8.txt or 33908-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/3/3/9/0/33908/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/33908-8.zip b/33908-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..b4ed08a
--- /dev/null
+++ b/33908-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..b59f166
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #33908 (https://www.gutenberg.org/ebooks/33908)