diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 31812-8.txt | 2185 | ||||
| -rw-r--r-- | 31812-8.zip | bin | 0 -> 44735 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 2201 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/31812-8.txt b/31812-8.txt new file mode 100644 index 0000000..bfcb5b5 --- /dev/null +++ b/31812-8.txt @@ -0,0 +1,2185 @@ +The Project Gutenberg EBook of Adlercreutzin sanansaattaja, by Jon Olof Åberg + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Adlercreutzin sanansaattaja + Tapaus Revonlahden tappelusta v. 1808 + +Author: Jon Olof Åberg + +Release Date: March 28, 2010 [EBook #31812] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ADLERCREUTZIN SANANSAATTAJA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +ADLERCREUTZIN SANANSAATTAJA + +Tapaus Revonlahden tappelusta v. 1808 + + +Kirj. + +J. O. ÅBERG + + +Suomentanut Arvo L:nd [Arvo Liljestrand] + + +Tampere, 1882. +J. F. Olán, kustantaja. + + + + +1. + + +Sunnuntai 24:nä päivänä huhtikuuta v. 1808 oli kirkas ja kylmä, lumi +säkenöi miljoonista lumitähdistä ja narisi, ikäänkuin vihasta, kun +kulkijan anturat tallasivat sitä. Raikas pohjatuuli loi hohkavia +ruusuja vaaleille kasvoille, pani pakkaisen lumen pyrynä pyörimään, +tempasi irti puiden vaaleita koristeita ja hajoitti niitä pilvinä +pitkin, vieläpä metsien syvimpiin sisuksiinkin. Ainoa esine johon ei +tuuli nyt pystynyt vaikka se muuten oli tämän hurjan tanssijan paraita +leikkitoveria, oli järvi, jonka aallot olivat jään kovien siteitten +vallassa. Ehkäpä juuri suuttuneena siitä, ettei hän saanut leikkiä ja +sekoittua aallottarien vihreöihin kiharoihin, tuulien tuima haltija +puhkui joka hetki yhä kovemmin, taivutti metsän jättiläishonkien +latvoja, lakasi lumipeiton olkikatoilta ja sirpotteli ilmaan mustuneita +olkia, ylipäänsä poikamaisuudessaan laittaen yhden tempun toista +hurjemmaksi. + +Yllämainittuna juhlapäivänä siirtykäämme Revonlahden pienelle kirkolle, +joka on Siikajoen itäisellä rannalla. Jumalanpalvelus on loppunut; +ihmiset, jotka tänään olivat kokoontuneet niin lukuisasti kuin suinkin, +kuulemaan saarnamiehen kiitosta Siikajoen voitosta, tulvasivat kirkosta +sekä pidättyivät useaan joukkoon kirkkopihassa. Vakaina ja hiljaisin +äänin puhuivat he sodasta, ensimmäisestä voitosta ja toivoistansa +uhkaavan vihollisen pikaisesta tarkoittamisesta. Ja kun Adlercreutzin +nimi lausuttiin, nostivat vanhat kunnioittamalla lakkiansa, nuorten, +jotka tarkasti kuultelivat puhetta, itsekseen ajatellessa: "ah, joka +saisi olla muassa!" Tätä ajatellessaan säihkyi uljuus ja rohkeus heidän +silmissään ja he tunsivat jättiläisvoiman virtaavan suonissaan. + +Kaksikymmentä vuotta oli kulunut siitä kuin vanhukset, silloin +nuorukaisia taikka nuoruutensa voimassa olevia miehiä, kolmannen +Kustaan sodan aikana keskustelivat päivän tapauksia. Moni heistä, jotka +silloin samalla paikalla puhuivat Suomen pelastuksesta, lepäsivät nyt +vihreän turpeen alla, tietämättä sitä kohtaloa, jota kohtaan heidän +isäinsä maa liikkui astuessaan Idän sotalaumoja vastaan. + +Joen puolisella kirkon veräjällä olivat pitäjän mahtavimmat talolliset +koossa. Antti Kettunen, jonka talo oli noin "Ruotsin virstan" kirkon +pohjoispuolella Siikajoen rannalla, johti puhetta. Hän oli pitäjän +rikkaimpia talollisia, ja hänen mieltänsä sentähden tavallisesti aina +noudatettiin. Samalla oli hän myös röyhkeä -- niinkuin rikkaat miehet +enimmäkseen ovat, sillä he luottavat niin tavaroihinsa, että he +luulevat kaikkien heitä köyhempien täytyvän heitä totella -- ylpeä ja +kova päätöksiensä täyttämisessä. Mutta tavallisten kaltaistensa +vastakohtana oli Antti Kettunen antelias, kun oli kysymyksessä yleinen +hyvä ja varsinkin isänmaa. Kaksi poikaansa oli hän lähettänyt +sotajoukkoon Siikajoella ja molemmat olivat kaatuneet, voittaen. +Sentähden oli Antin muoto suruinen, kun hän sanoi: + +"Minä olen uhrannut rakkaimman omaisuuteni isänmaalle. Tytärtäni en +saata lähettää sotaan, muuten sen kyllä tekisin; omaisuuteni on melkein +kaikki hävitetty; tuskin on muuta jäljellä kuin maa. Mutta ei se minua +huolestuta. Polttakoon vihollinen taloni, hävittäköön suvilaihon +pelloiltani ja hakatkoon metsäni maahan, kyllä näille uraille niin +paljon puita jää, että minä ja moni muu saatamme rakentaa itsellemme +pirtin, jossa saamme asua elämämme loppuun saakka. Itse olen jo liian +vanha ottamaan museettia käteeni; älkööt vaan nuoret, jotka vielä ovat +jäljellä, turhaan viipykö ja odottako, kunnes vihollinen on sitonut +heidän kätensä rautaisilla siteillä. Ruutia ja pyssyjä on minulla +kotona kätkössä; kuka tahtoo saa käydä noutamassa mitä hän tarvitsee". + +Vahvaa mielihyvän murinaa kuului seurassa, ja Antti Kettusen naapuri +sanoi. + +"Antti on puhunut niinkuin uskollisen pohjalaisen sopii. Me tahdomme +pysyä valassamme, jonka olemme tehneet kuninkaallemme, Kustaa +neljännelle, ja petturi on se, joka uskollisuutensa rikkoo". Antti +jatkoi: + +"Te tiedätte ettei vielä ole montaa päivää kulunut sittekuin joukkomme +voitti ensimmäisen voittonsa Siikajoella. Eipä mahda pitkä aika kulua +ennenkuin uudestaan paukkuu. Olkoon silloin jokainen valmis astumaan +vaaraa vastaan, vaikka se uhkaisi meidän henkeämmekin. Sinä, Niilo", +jatkoi hän kääntyen vanhemman miehen puoleen, joka seisoi lähellä, +murhe kalpeilla kasvoillaan, "saatathan sinä lähettää Kyöstin mukaan. +Tosin hän on vaan viidentoista vuotias, mutta totta hän saattaa +kiväärin laukaista, kuulemma". + +"Antti", sanoi Niilo, yksi rikkaan talollisen monesta torpparista, +laskein vavisten kätensä lähellä seisovan poikansa pojan päälle, "minä +en tosin ole menettänyt kuin yhden pojan Siikajoella, kun ei minulla +ollut enempää annettavaa. Vaikka minulla olisi tuhat poikaa, antaisin +minä ilolla kaikki isänmaan edestä. Kyöstikin saa mennä, mutta minä +olen tahallani pidättänyt hänen kotona siksi kun asiat tulevat paremmin +järjestykseen. Uskokaat minua, hyvät ystävät", jatkoi Niilo ja oikasi +vartaloansa, "minä, vanhana sotamiehenä, tiedän parhaiten, että +järjestys, johto ja yhteys edistävät voittoa enemmän kuin nuoruuden +rohkeus järjestyksettä. Minä sanon kuin te, Antti, että jos minulla +olisi yhtä paljon voimaa kuin halua, ottaisin minäkin kiväärin käteeni +ja menisin vihollista vastaan. P----le! Minä muistan kyllä vanhat ajat. +Olisitte vaan olleet mukana Porrassalmella, jossa eversti Döbeln sai +haavansa otsaan, Savitaipaleella, Kärnäkoskella ja monessa muussa +paikassa. Hei, kuinka vihollinen sai selkäänsä, varsinkin +Porrassalmella! Suokoon Jumala jälkeläistemme aina kuolevan samalla +rohkeudella kuin heidän isänsä". + +"Amen^, vastasivat kokoontuneet yhteen ääneen. + +"Poikani", sanoi Niilo ja astui vähän sivulle miehistä, "nyt saat +viimeinkin tahtosi täytetyksi. Etkö nyt ole iloinen^" + +"Olen, vaari", riemuitsi viidentoista vuotias Kyösti ja rohkeus ja +uljuus loistivat hänen vaaleissa sinisilmissään. "Saattepa nähdä, +vaari, ettette te turhaan ole opettanut minua lataamaan ja ampumaan. +Tykinpauketta en minä pelkää ensinkään, minä kuultelin sitä läheltä +Siikajoella ja silloin minä jo totuin siihen. Saatte olla varma siitä, +etten minä tahdo olla isää huonompi". + +Kun vanha soturi taputti pojanpojan päätä, tipahti lämmin kyynel hänen +hopeanhohtoiseen partaansa. Toisen hän oitis puserti silmäkulmaansa ja +sanoi, Kyöstiä syleillen: + +"Jumala siunatkoon sinua. Jos Herra ottaisi sinunkin pois, niin minä +kuitenkin tiedän että sinä ja isäsi olette kaatuneet isänmaamme edestä, +ja minä saatan levolla astua hautaani. Tule, poikani, menkäämme kotio +katsomaan vanhaa museettiani, joka vielä kyllä saattaa keikahuttaa +vihollislurjuksen hangelle". + +"Niin, minä hieron piipun niin kirkkaaksi kuin olisi se hopeata", +huudahti nuorukainen iloisesti. + +Vanha Niilo ja hänen poikansa poika olivat tuskin ehtineet kirkonaidan +ulkopuolelle, kuin Antti Kettunen kovalla äänellä huusi: + +"Varo itseäsi, Niilo; nyt sinä hyökkäät suoraa päätä suden kitaan. Minä +näen kasakoitten piikkien kiiltävän toisella puolen jokea!" + +"Niin oikein, vaari", sanoi Kyösti osoittaen sormellansa sinne päin +kuin Antti oli sanonut, "tuolla he ovat". + +Niilo-ukko katseli hetken tarkasti läheneviä kasakoita, joiden takana +pitkiä riviä jalkaväkeä näkyi. Tavan takaa hän molemmin käsin hieroi +silmiänsä ikäänkuin teroittaakseen näkökykyänsä. Vihdoin sanoi hän: + +"Antilla on tarkat silmät; hän on oikeassa. Nuo ovat ennestään +tunnettuja aropetoja, jotka tulevat hävittämään ja polttamaan, sillä he +ovat luonnollisesti perin raivoissaan kärsimästään tappiosta. Pian +kotio, Kyösti. Nyt ei ole aikaa piippua kiillostamaan. Nyt on sen +sijaan pantava piippuun luoti, joka osaa purra ja rohkeutta lisäksi. +Vaikka olenkin näin vanha, en saata istua kotona, kun vihollinen +lähenee omia asuntojamme. Riennä, poika, kyllä minä seuraan jäljessä". + +Näin sanoen lähti vanha soturi astumaan. Näytti siltä kuin hän olisi +kumppaniensa etupäässä ajanut vihollista takaa; hänen käyntinsä oli +tasaista ja nopeata; hopeaiset hapsensa, jotka olivat yhtä valkeat kuin +lumi allansa, valuivat hänen hartioillensa; silmissä paloi sama tuli +kuin pitkää aikaa ennen, hänen seisoessaan ensimmäisessä rivissä kun +Venäläiset hyökkäsivät pienen Porrassalmen ylitse ja kunnaalla kävivät +Savolaisten kimppuun; ei sanaakaan tullut hänen huuliltansa, ennenkuin +hän astui kotonsa kynnyksen ylitse. Silloin huudahti hän: + +"Pian tuomaan pyssy tänne, Kyösti. Minä etsin ruudin ja luodit". + +Lähelle puoli tuntia kului ennenkuin Niilo ja hänen holhokkinsa +valmistuivat. Kyösti astui ensinnä ulos. Mutta hän oli tuskin ehtinyt +kynnyksen ylitse, ennenkuin suuttumuksen ja peljästyksen huuto kajahti +hänen huuliltansa. Vanhus, joka parhaillaan pani telkeä oven eteen, +aikoi juuri kysyä pojan huudon syytä, kun hänkin säpsähti ja +hämmästyksessään pudotti nenäliinan, johon hän oli pannut ruudin ja +luodit, ja vieläpä semmoisella seurauksella, että kaikki ampumavarat +menivät hukkaan. Torppaa ympäröivän matalan kiviaidan takana kiilsi +päiväpaisteessa painettimetsä ja sieltä kuului samassa myös karkea +huuto: + +"Stoi (seis)!" + +Venäläiset jääkärit olivat piirittäneet Kettusen molemmat talot ja +Niilon torpan. + + + + +2. + + +Venäläisten äkkiarvaamaton tulo oli tehnyt Antti Kettusen ja hänen +kumppaniensa kauniin päätöksen tyhjäksi, ainakin täksi kerraksi. Mutta, +niinkuin säen kytee tuhassa ja tarvitsee vaan tuulahduksen viemään tuon +heikon tuhkapeitteen pois, sen uudestaan ilmituleen syttyäksi, niin +Revonlahden talonpojatkin päivä päivältä ja yhä lisääntyvällä +levottomuudella odottivat jotakin muutosta siinä tilassa johon he +olivat joutuneet. Tosin Venäläiset olivat tarkkaan tutkineet kaikki +asunnot ja ottaneet haltuunsa kaikki aseet ja ampumavarat, joita he +olivat tavanneet, mutta ukot ajattelivat näin: "Kun me vaan pääsisimme +kutsumattomista vieraistamme, niin kyllä me hankimme itsellemme +ampumavaroja ja aseita". + +Oli huhtikuun 24 päivä illalla. Pakkanen oli lauhtunut; kirkon ja +pappilan ympärillä olevilta kunnailta virtasi pieniä puroja alas +jäälle; metsien kaunis puku muuttui vähitellen vedeksi, ja auringon +säteet muuttuivat yhä lämpeimmiksi. Kaikki osoitti että lämpeämpi +ajankohta oli tullut. + +Kuinka ihminen iloitseekaan keväinen tulosta! Hän tuntee itsensä +ikäänkuin uudestaan syntyneeksi ja voimistuneeksi uusia vastuksia +varten; tuntuu siltä kuin mieli vähitellen heräisi pitkästä, horroksen +tapaisesta talviunesta. Maa pukeutuu vihreään pukuunsa; puissa on jo +kuiskailevia lehtiä ja niiden äidillisessä suojassa hymyilevät pienet +kukkaset niin viehättävästi ja näyttävät sanovan uneksuvalle ihmiselle: +"Nosta pääsi! Kevät on tullut ja helmassaan se kantaa sinun +tulevaisuuttasi. Elä uudestaan!" Virrat, lähteet, jäästä vapautetut +aallot laulavat äärettömänä riemuitsevana kuorona: "Nyt on kevät! Ilon +aika on tullut!" + +Mutta vaikka tämä ilon aika oli tulossa Suomen seuduilla ja jo +huomattiin sen ensimmäinen viesti, penseä tuuli, ei se kuitenkaan +herättänyt mitäkään iloa Revonlahden asujamissa. Ja kuinka he +saattoivatkaan riemuita keväimen pikaisesta tulosta, kun vihollinen +metelöitsi heidän kotoseuduillansa; kuinka he saattoivat iloita luonnon +nuorennetusta elämästä, kun heidän omaansa, lastensa ja vaimojensa +elämää joka päivä uhattiin! Tosin oli saadussa voitossa ilon syytä, +mutta voihan oikullinen onni muuttua ensi koetuksessa. Sanalla sanoen: +Revonlahtilaisten tila ei suinkaan iloa herättänyt. + +Kun Niilo ja hänen poikansa poika "olivat otetut aseilla +varustettuina", niinkuin sanottiin, kohdeltiin heitä kovemmin kuin +muita. Paitsi tavallisia loukkaussanoja, sai vanhus sekä upseerien että +sotamiesten puolelta kärsiä ruumiillistakin kovuutta. Kun tämän sodan +historiaa luetaan, tullaan tavallisesti siihen päätökseen, että kasakat +hurjimmin ja raaemmin kohtelivat maan asukkaita, mutta se käsitys on +väärä. Kasakat, ja varsinkin siniset eli donilaiset, kohtelivat aina +heitä sävyisemmin kuin muut joukot. Vihreitä jääkäriä sitä vastoin +vihattiin ja peljättiin kovimmin. Nepä juuri Kyöstiäkin ja hänen vanhaa +isoaisäänsä rääkkäsivät. Viisitoista vuotias ei huolinut niistä +haavoista ja mustelmista, joita hän sai, hän ei päästänyt huuliltansa +pienintäkään valitusta, mutta kun hän näki vanhuksen iskuista vaipuvan +maahan, näki kuinka veri tahrasi hänen kasvonsa ja valkeat hapsensa, ei +hän enään saattanut malttaa mieltänsä. Silmänräpäystäkään arvelematta +tempasi hän käteensä penkillä olevan kirveen ja löi sillä jääkäriä, +joka oli vanhusta rääkännyt, päähän niin lujasti, että tämä ääntäkään +päästämättä kuolleena vaipui maahan. Ennenkuin jääkarit ehtivät +tointua, oli Kyösti, jolla norjuudessa tuskin oli vertaistaan, +tarttunut kaatuneen ladattuun pyssyyn ja asettunut puolustusasentoon. + +Tämä tapahtui pienessä rappeutuneessa tuvassa, joka oli vaan muutaman +kyynärän päässä kirkon aidalta, varsin joen rannalla. Kaikki +kirkonkyläläiset, jotka suruisina harhailivat Venäläisten seassa, +katselivat tapausta ja moni sydän "leiskahti ilosta" nähdessään Kyöstin +rohkeutta. + +"Toden totta", kuiskasi Antti Kettunen naapurilleen, "minä olen +erhettynyt tuon pojan suhteen. Hänellähän on rohkeutta meidän kaikkien +edestä, ja minä oikein olen häpeilläni kun meidän toimettomina vaan +täytyy katsella". Koko joukko kirouksia vihatuista vihollisista lopetti +hänen puheensa. + +"Mitäpä saatamme tehdä", sanoi naapuri. "Olla vaiti ja katsella, emme +muuta". + +Antti Kettunen puri hampaitansa ja vannoi itseksensä, että hän vapaaksi +päästyänsä kovasti kostaisi turvattoman Niilon rääkkääjille. + +Kyöstin uhkaava asento ja hänen päättävä tekonsa saivat Venäläisten +ensi silmänräpäyksessä hämmästymään. Heitä suututti kuitenkin se häpeä, +että heidät oli voittanut parraton poika, joka lisäksi oli heidän +vankinsa, ja muutamat töyttäsivät tempaamaan Kyöstiä alas penkiltä +jolle hän oli hypännyt. Mutta vanhan Niilon pojanpoika näytti, että hän +oli Suomalainen ja että hän oli perinyt isänsä ja isänisänsä mielialan. +Vaikka hän olikin vaan kasvava poika, heitteli hän raskasta kivääriä +niin voimallisesti ja samalla semmoisella menestyksellä, että kaksi +jääkäriä tarmotonna keikahti laattialle. Kyöstin rinta aaltoili ja +hänen muuten lempeissä silmissään säihkyi rohkeus ja taisteluhalu. +Hänestä sopi sanoa, että nyt juuri vaarojen ja kunnian himo hänessä +syttyi. + +"Hyvin Kyösti", huusi vanha soturi, tuo jäännös kolmannen Kustaan +ajoilta, ja nousi käsivarrelleen, "sinä olisit varmaankin ansainnut +olla kanssamme Porrassalmella, jos silloin olisit elänyt. Jos sinun +reima ja kunnon isäsi..." + +Joku pyssyntukilla sattui vanhuksen toiselle hartialle. Hiljaa +vaikeroiden vaipui hän taas laattialle. Tämä uusi rääkkäys sai veren +vieläkin tulisemmin kiehumaan Kyöstin suonissa, se tulvasi valtavammin +hänen kasvoihinsa ja hän huusi: + +"Kurjat pelkurit, jotka rääkkäätte avutonta ja turvatonta ukkoa, +tulkaat vaan tänne jos uskallatte!" + +Jääkärit, jotka eivät tähän saakka uskaltaneet ampua peljäten +päälliköitten huomiota, valmistausivat nyt sitä tekemään. Kun Kyösti +huomasi heidän tarkoituksensa, päätti hän olla heitä nopeampi +liikkeissään. Muuan jääkäri nosti pyssynsä tähdätäkseen; Kyösti oli +vilkkaampi ja jääkäri kaatui. Salamana tuli se ajatus Kyöstin päähän, +että hänen piti koettaman paeta ja rukoileman päälliköiltä armoa +vanhalle isoisällensä. Tuumasta toimeen. Ruudinsavun vielä peittäessä +läsnäolevat verhoonsa, heitti hän voimakkaasti pyssyn vihollisiin, +joissa kova parahdus todisti iskun sattuneen, hyppäsi norjasti alas +penkiltä ja riensi nopeasti kuin kärme hämmästyneitten vihollisten +lävitse. Hän oli jo ehtinyt ovelle, kun joku esti hänen pääsemästä +edemmäksi. Kyösti katsoi ylemmäs: edessään seisoi ylhäinen upseeri. +Upseeri katsahti nuorta Suomalaista, joka hengästyneenä seisoi hänen +edessään, sekä jääkäriä, jotka hämmästyksissään tepastivat edestakaisin +tuvassa. + +"Mitä tämä on", huudahti hän osoittaen tainnotonta Niiloa, "olenhan +minä kovasti kieltänyt, ettei ketään saa milläkään tavalla rääkätä. +Kuka ampui?" + +"Minä", vastasi Kyösti, näyttämättä vähääkään pelolta. + +"Sinä", sanoi Venäläinen, "oletko sinä ampunut oman maanmiehesi?" +Upseeri luuli Niilon ammutuksi, sillä hän ei nähnyt kaatunutta +jääkäriä, kun sen kumppanit olivat siirtäneet ammutun syrjään upseerin +tullessa. + +"En; minä olen ampunut venäläisen jääkärin", vastasi Kyösti niin +reimasti, että Kettusen Antti, joka naapurinsa kanssa oli tunkeutunut +lähelle upseeria, kuiskasi talonpojan korvaan: + +"Jos tuo poika vaan elää sodan ylitse, saa hän, eikä kukaan muu, +tyttäreni vaimoksi. Minä pidän tuosta pojasta, sillä hän on yhtä rohkea +kuin omatkin poikani olivat". + +Antin naapuri aikoi vastata, mutta venäläisen upseerin sanat +keskeyttivät häntä. + +"Puhu, poika", sanoi upseeri tuimasti, "mutta jos valhettelet ammutan +sinun paikalla kuoliaaksi". + +Kyösti kertoi alusta loppuun asti sen kamalan menettelyn, jolla hänen +isoaisäänsä oli kohdeltu ja lopetti näin: + +"Kun näin ettei vaarini muulla tavalla olisi päässyt vapaaksi, ammuin +minä hänen kiusaajansa". + +"Herra kenraali", sanoi samassa muuan saapuville tullut upseeri, "tämä +poika ja vanhus tuolla olivat vangittaissa aseilla varustetut". + +"Onko se totta?" kysyi kenraali kovasti. + +"On! Ainakin oli minulla vaarin vanha museetti, jolla hän entisaikoina +on monta ryssää kaatanut", vastasi Kyösti ripeästi, "ja jos minä kerran +pääsen vapaaksi, niin kyllä minäkin sillä heitä muutamia kaadan". + +"Mutta nyt minä vartioitan sinua kovasti, ettet pääse pois", sanoi +kenraali. + +"Mitäpä siitä", sanoi tuo rohkea suomalainen poika, "tottahan jokin +reikä löytyy minulle yhtä hyvin kuin rotallekin". + +Kenraali ei vastannut mitään, vaan kääntyi pois, heikon hymyn levitessä +hänen huulillensa. + +"Näetkös", sanoi Kettusen Antti naapurilleen, "kenraali on hyvillään +Kyöstin vastauksesta. Jos minä olisin tuon Venäläisen sijassa, +päästäisin minä pojan menemään matkaansa, sillä minä olen varma siitä +että hän pettää vartijansa". + +Naapuri ravisti päätänsä vastaukseksi. + +Sittekuin kenraali vielä kerran oli kovuudella käskenyt jääkärien +sävyisyydellä kohdella asukkaita ja viedä Niilon sairashuoneesen sekä +Kyöstin tarkasti vahdittavaksi, meni hän pois. Kun Antti Kettunen kysyi +lähellä olevalta kasakalta kuka tuo mennyt oli, vastasi aron poika +äkäisesti; + +"Se oli kenraali Bulatow". + +"Ylipäällikkö itse", kuiskasi Antin naapuri. + + + + +3. + + +Yhtä helppoa kuin on kesäaikana matkustaa Suomessa, vaikka täällä onkin +paljon järviä ja jokia, yhtä hankalata on kulku talvella. Tässä maassa, +niinkuin muissakin pohjoisissa maissa, joissa lumi suurimman osan +vuotta peittää maan, sulkeutuvat useimmiten yleiset tiet, ja +niinkutsuttuja talviteitä ruvetaan ajamaan. Ne tiet kyllä käyvät +laatuun pakkasella ja hankikannolla, sillä suksimiehelle on silloin +tuskin mitäkään estettä, mutta kun ilma muuttuu suojaiseksi, saa usein +henkensä kaupalla kulkea semmoista talvitietä, joka usein käy sekä +jokien että järvien ja soiden poikki, mitkä viimeksi mainitut usein +ovat sangen pettäviä. Sitä paitsi ovat talvitiet vaivalloisia kulkea +senkin tähden että tie usein katoo tuiskusta ja silloin on seuraaminen +niitä viittoja, tavallisesti pieniä karahkoita, joita siellä ja täällä +on pistettyinä tien viereen. Kun enemmän pyryttää, katoavat nekin usein +näkymättömiin. Sentähden tarvitaan rohkeutta ja melkoista tottumusta +näillä teillä kulkeaksi. + +Talvitiellä, joka kävi Siikajoen läntistä rantaa Revonlahden ja +Paavolan kirkkojen välillä, kulki soturijoukko yöllä huhtikuun 26:nnen +ja 27:nnen päivän välillä. Sää oli suojakasta ja vaikeutti marssia, +jonka ohessa suksistelevat jääkärit, jotka sivuilla harhailivat +eteenpäin, ainoasti suurimmalla vaivalla pääsivät eteenpäin. Osastossa +oli 4 pataljoonaa Savolaisia, Savon ja Karjalan jääkäriä, 50 +karjalaista rakuunaa sekä 4 kolmipuntaista tykkiä. Koko luku teki 2,700 +miestä eversti Cronstedtin johdolla. Matkan määränä oli Revonlahti. + +Kello oli 4 ja 5 välillä aamulla ja vielä oli niin pimeä että joukot +vaan ylen vitkaan etenivät. Tarkka vartio, joka pidettiin, että +vihollinen olisi niin valmistautumaton kuin suinkin, esti myöskin +joukon nopeata kulkua. Suurin vaikeus oli tykkien kuljettamisessa, +mutta vetäjien ja sotamiesten yhteisillä ponnistuksilla saatiin nekin +eteenpäin, vaikka vitkalleenkin. + +Cronstedt ei ollut parhaalla tuulella, vaiti ja tuumivana +ratsastaessaan ensimmäisen jalkaväkipataljoonan etunenässä. Hänen +tutkivat silmäyksensä liitivät kolonnasta kolonnaan niin pitkälle kuin +ne ulottuivat, mutta niissä ei nyt kuvastunut iloisuutta, vaan +levollista vakaisuutta. Hyvän hetken ratsastettuaan, vaipuneena omiin +ajatuksiinsa, toinen käsi takin alla ja toisella leikiten ratsunsa +ohjaksilla, nosti hän katseensa pimeätä taivasta kohden, jolla synkkiä +pilviä nopeasti kiiti toinen toisensa jäljessä. Muutamia minuuttia +katseltuansa pilviä, ikäänkuin olisi hän niiltä tahtonut kysyä omaa ja +osastonsa kohtaloa seuraavana päivänä, sanoi hän puoliääneen itsekseen: + +"Jumalan avulla ja miesteni urhollisuudella on voitto oleva meidän". + +Hän oli tuskin lausunut viimeisen sanan, kun kaksi ratsastajaa täyttä +nelistä ajoi hänen rinnallensa. + +"Eversti", sanoi toinen, "minun poikani haluavat levottomuudella +vihollisten kimppuun. Sallikaa meidän kiirehtiä marssiamme". + +"Hyvä everstiluutnantti Christiernin", sanoi Cronstedt, hymyillen sille +innolle, joka joukkoansa elähytti, "miten tässä on mahdollista +nopeammin kulkea. Lumihan estää jokaisen liikkeen. Saatatte olla varma +siitä, että muuten olisin pyrkinyt pääsemään ajoissa perille. Kello on +jo pian 5 emmekä vielä ole Pouskaria edempänä. Jo kaksi tuntia sitte +piti Adlercreutzin oleman talvitiellä Lumijoelle. Minä olen varma +siitä, että hän puolellatoista sadalla miehellään on uskaliaasti käynyt +vihollisen kimppuun. Ainoa lohdutus on se, etteivät Venäläiset saata +pimeässä nähdä hänen väkensä vähyyttä. Kuinka teidän väkenne laita on, +everstiluutnantti Lode?" kysyi hän toiselta ratsastajalta, joka ei +vielä ollut sanaakaan sanonut. + +"Se kulkee tasaisesti eteenpäin eikä riehu niinkuin Christierninin ja +Furumarkin jääkärit", vastasi ukko Lode levollisesti, luoden +toverilleen leikkisän katseen, jonka tämä palkitsi vastaten: + +"Mutta kun tarvitaan, niin kyllä minun mieheni ovat yhtä levollisia ja +vakaita kuin sinunkin". + +"Enhän ole milloinkaan sitä kieltänytkään", selitti Lode ojentaen +sotatoverilleen kätensä, jota tämä lämpimästi pusersi. + +"Vaiti", huudahti Cronstedt äkkiä pidättäen hevoistansa ja kuullellen, +"minä luulin kuulleeni tykinpauketta pohjoisesta". + +"Sen kyllä uskon", intti everstiluutnantti Aminoff, joka juuri +lähestyi, "Adlercreutz paukuttaa parasta kättä Revonlahdella, ja täällä +meidän täytyy tallustella polviin saakka lumiryövyssä". + +"E1 minun syyni ollut, ettei päästy lähtemään niin aikaisin kuin +aikomus oli ollut", vastasi Cronstedt, johon Aminoffin äkäiset sanat +olivat koskeneet. "Jos olisin saanut tiedon niin varhain, että olisin +alkuyöstä päässyt lähtemään, olisimme varsin hyvin ennättäneet perille +kello 3:een. Nyt tuli käsky vasta juuri ennen puolta yötä, ja te +tiedätte itse, hyvät herrat, että oli mahdotonta valmistua ennen kello +yhtä, kun osastot olivat niin hajallaan. Nyt ei ole muuta neuvona kuin +rientää niin paljon kuin mahdollista. Ehkä Adlercreutz saa vihollista +pidetyksi aisoissaan siksi kun me ehdimme perille". + +"Se olisi toivottavinta", sanoi Christiernin innolla. + +"Vaivalla saan jääkärini hillityksi", virkkoi Aminoff. "Nyt tulee +toinen ääni kelloon. Kuka teistä, hyvät herrat, tahtoo lähteä kilpaa +kanssani Lunkiin?" + +Ei kukaan vastannut. Ukko Lode nyökkäsi äänetönnä päätänsä +sotatovereilleen ja ratsasti hiljalleen kolonnansa luo. Hän ei lisännyt +marssia ja ennätti kuitenkin ensimmäisenä Lunkiin; Aminoff, joka alussa +väsytti jääkäriänsä, tuli viimeisinä. + +Kello oli tulossa 7, kun pieni osasto suksimiehiä palasi pääjoukkoon, +muassaan pari vankia karkoitetusta venäläisestä vartiosta Lungilla, +joka on noin neljä virstaa Revonlahden kirkon eteläpuolella uuden +jokijuovan läntisellä rannalla. Cronstedt jakeli juuri käskyjänsä, kun +yksinäinen suksimies, hiestyneenä ja vohkuen kiiti joen jäätä pitkin. + +"Uusi viesti Adlercreutziltä", jupisi Cronstedt voimatta irtautua +synkästä ajatuksesta, joka häntä valtasi. "Ehkä tuo ilmoittaa meille +tappiota ja käskee meidän peräytymään". Lode, joka seisoi lähinnä +everstiä ja selvään oli kuullut hänen sanansa, nosti päätänsä +tavallista äkkinäisemmin, ja tarkka katselija olisi huomannut hänen +vaalenevan pariksi silmänräpäykseksi; Aminoff puri kiroten huuliansa; +Furumark oli äänetön kuin kuolema ja Gregori Tigerstedtin silmissä +loisti tuli, jossa helposti saattoi nähdä taistelun toivoa. + +Muuan upseeri saattoi suksimiehen Cronstedtin luo. Eversti katsoi +muutaman sekunnin äänetönnä nuorukaisen hoikkaa vartta, sitte sanoi +hän: "Mistä sinä tulet?" + +Vastauksen asemasta otti nuorukainen huolellisesti käärityn paperin +karkean nuttunsa povitaskusta ja ojensi sen everstille. Näkyi selvästi +että poika yritti puhua, mutta hänen raskaasti hengittävästä rinnastaan +tuli vaan säännöttömiä ääniä. Heloittavat kasvonsa vaalenivat sekunti +sekunnilta, ja vaikka hän nähtävästi ponnisti viimeiset voimansa +pysyäksensä seisaallaan, ainakin niinkauvan kuin hän oli everstin +edessä, vaipui hän kuitenkin tainnotonna kylmälle lumelle. Sittekuin +saapuville tullut haavuri oli vakuuttanut, ettei hän ollut haavoitettu +vaan että hän oli väsymyksestä perin uupunut, sanoi Cronstedt: + +"Hän on tuonut tärkeän kirjeen Adlercreutziltä; antakaat hänen levätä +ja voimistua". + +Sitte kutsui eversti päälliköt sotaneuvoitteluun saamansa kirjeen +johdosta. + + * * * * * + +Kello kolme aamulla 27:nä päivänä huhtikuuta, joka oli +keskiviikkopäivä, tapasi Adlercreutz talvitiellä Lumijoelle ja noin 1/8 +virstan Kettusen pohjoispuolella venäläisen vartion, joka heti +karkoitettiin ja jonka tehtyä pieni suomalainen joukko, 150 miestä, +muodosti jääkäriketjun ja lähti pimeän turvassa Kettuseen päin, minne +venäläinen osasto kenraalimajuri Garnaultin johdolla lähetettiin +pääkortteerista. Kettusella olevat kasakat pakenivat ja Adlercreutz +kulki, yhä ketjulla, eteenpäin metsikön lävitse jokea kohden. Täyteen +kolme tuutia kestäneessä taistelussa, piti hän toimessa Venäläiset, +jotka, tietämättä suomalaisen osaston suuruutta, eivät uskaltaneet +lähettää enempää väkeä kirkolta ja pappilasta. Adlercreutzin tarkoitus +ei ollutkaan pienellä joukollansa liiaksi rehennellä, hän tahtoi vaan +antaa Bulatowille tehtävää pohjoisessa ja jakamalla hänen sotavoimaansa +helpoittaa voittoa Cronstedtille. + + + + +4. + + +Oitis Kettusen eteläpuolella jakautuu Siikajoki kahteen haaraan, +vanhaan itäänpäin ja uuteen, varsinaiseen jokeen, länteen päin. Uuden +haaran itäisellä rannalla on Revonlahden kirkko; sitä vastapäätä +läntisellä rannalla on pappila. Rannat ovat tällä kohdalla korkeita ja +niillä kasvoi siihen aikaan kuusimetsä. Vanhan haaran itäisellä +rannalla ja lähellä sen yhtymistä valtajokeen oli Pekkosen talo, jota +ympäröitsi Kettusen pohjoispuolelle ja Lumijoelle vievän talvitien +toiselle puolelle ulottuva metsä. Tässä talossa olivat kaikki +rakennukset poltetut poroksi paitsi yksi, ja siihen oli Kyösti viety. +Hänen vankihuoneensa oli ylen pieni ja varustettuna vaan yhdellä +akkunalla itäänpäin. Kun luultiin ettei Kyösti pakoa ajatellut, ei +huonetta vartioinnut mikään eri vahti; sitä piti silmällä vaan se +patrulli, joka säännöllisesti joka tunti kulki ohitse ja sivumennen +katsoi oliko vanki tallella, tutki huoneen ainakin alussa ja salpasi +tarkasti oven. Mutta kun tuli tieto Suomalaisten lähenemisestä, eivät +Venäläiset niin paljon huolineet Kyöstistä. Heillä oli kyllin +ajattelemista omasta puolustuksestaan. + +"Onni sinulle, poikaseni", sanoi alaupseeri, joka vei Kyöstin +vankeuteensa, työntäessään hänen ovesta sisälle, ja tätä sanoessaan +väänsi ryssä naamaansa niin inhoittavasti, että tuo nuori sotilaspoika +tunsi sydämensä oikein raskaaksi. "Jahka olemme nöyristäneet +kankeaniskaiset kansalaisesi, tulee luultavasti sinun vuorosi". + +Kyösti ei huolinut vastata mitään, vaan loi viholliseensa halveksivan +katseen ja heittäytyi sitte eräässä loukossa olevalle olkilyhteelle. +Tällä sijalla, ainoa mikä hänelle kylmänä talviyönä suotiin, lepäsi hän +liikkumattomana, näennäisesti vähääkään huolimatta jääkärien +pilkkasanoista, mutta kun viimeinen sotamies oli kadonnut näkyvistä, +hypähti hän ylös. Hänen silmänsä säihkyivät vihasta ja kauvan hillityt +tunteet purkausivat sanoiksi näin: + +"Lurjukset! Vanhaa vaaria kohtelivat he kuin eläintä ja minun he ovat +sulkeneet tämmöiseen kurjaan läättiin. Huh, ilma on kylmää! Isä oli +kyllä oikeassa, sanoessaan ettei Venäläisiltä ollut mitäkään hyvää +odottamista. Kenraali näytti kuitenkin tuntevan ihmisen tavalla, kun +hän käski vaaria hoitamaan hyvin. Mutta, onko ihmisellistä sulkea +ihminen tämmöiseen hökkeliin. Ah, jospa pääsisin täältä pois. Ei +vaarille kukaan tee pahaa niin kauvan kuin hän on kipeä, mutta jahka +hän tulee terveeksi, saattavat nuot ilkiöt lähettää hänen Siperiaan +siitä syystä että hän otettiin aseilla varustettuna. Ei, se ei saa +tapahtua", -- huudahti Kyösti päättävästi ja joka olisi nähnyt +viisitoista vuotiaan, kun ajatus "rakkaan vaarinsa" pelastamisesta sai +silmänsä säihkymään ja vartalonsa oikenemaan, olisi varmaankin pitänyt +hänen kahdenkymmenen vuoden vanhana nuorukaisena. "Minä tahdon +tarkemmin tutkia vankihuoneeni", ajatteli hän ja rupesi oitis sitä +tekemään. + +Pimeys oli kuitenkin niin vahva, että hän vaan vaivoin taisi liikkua +käsin tunnustelemalla, ja kuinka hiljaa hän astuikaan, oli hän monta +kertaa kaatumaisillansa jollekin edessään olevalle esineelle. Nämät +esteet eivät kuitenkaan rohkeata Suomalaista peloittaneet; hänen täytyi +ehtiä päättämänsä määrän päähän, tapahtui se sitte kuinka hiljaa +tahansa. Puolen tuntia huoneessa liikuttuansa tapasi hän akkunan, jota +hän ei ollut ennen huomannut. Hän oli vähältä huudahtaa ilosta, kun hän +huomasi akkunan olevan kylläksi leveän miehelle kiipeämään ulos. Ainoa, +mikä häntä huolestutti, oli se, että siinä oli lasiruudut. Kuinka hän +saattoi poistaa kaikki esteet pitämättä ääntä ja siten herättämättä +vahtimiehen huomiota, sillä ei hän osannut ajatella muuta kuin että +häntä vartioittiin! + +"Joutavia; totta siihenkin keino keksitään", ajatteli hän. "Minä odotan +nyt puolenyön tuloa, ja kaikkien nukuttua panen minä tuumani toimeen". + +Nyt juuri hän kuuli marssivien sotamiesten jyminää. + +Se olikin patrulli, ensimmäinen joka lähestyi. Hillityllä +hengittämisellä kuulteli Kyösti heidän tasaista astuntaansa, ja hänen +sydämensä sykki kovasti huomatessaan niiden taukoavan oven edessä. Hän +peljästyi yhä enemmän kun hän selvään kuuli oven avattavan ja hän +ajatteli muun muassa, (sillä paljon muutakin harhaili hänen mielessään +tällä hetkellä): + +"Jos minä nyt viedään pois, tulee ehkä pako mahdottomaksi, sillä +saattavathan he heittää minun semmoiseen vankeuteen, jossa ei ole +akkunan eikä ikkunan pienintä aavistustakaan". + +Edemmäksi eivät hänen ajatuksensa ehtineet, sillä ovi avattiin äkkiä ja +karkea ääni huusi: "Oletko siellä, poika?" + +"Olen", vastasi Kyösti heikolla äänellä, sillä hän pelkäsi, että jos ei +hän vastaisi, rupeisivat Venäläiset tutkimaan huonetta ja huomaisivat +ehkä silloin akkunan, josta eivät he luultavasti tähän saakka +tietäneet. + +Venäläinen, joka luuli vangin olevan puoliunessa koska hän vastasi niin +matalalla äänellä, sanoi: + +"En minä voi sille mitään, että häiritsen untasi, sillä minua on +käsketty näin silloin tällöin koska päähäni pälkähtää käydä sinua +tervehtimässä. Ha, ha, ha." + +"Ha, ha, ha", nauroivat jääkärit pilkallisesti kun ovi suljettiin ja +telki nostettiin eteen. + +"Niin, naurakaa vaan, te", ajatteli Kyösti, raivoissaan pujoten +nyrkkiänsä ja purren hampaitansa, "mutta lopussa kiitos seisoo, oli +vaarin tapana sanoa ja niin minäkin sanon". + +Näin sanoen hapuili hän taasen akkunalle. Kasvonsa koskivat kylmään, +jäätyneesen ruutuun, ja ajatellessaan vanhan isonisänsä tilaa, ei hän +saattanut pidättää kahta kuumaa kyyneltä, jotka tipahtivat hänen +silmistään. Ah, viidentoista vuotiaan tunteet eivät vielä ole niin +terästetyt, että tapauksia saatettaisiin katsella samalla +levollisuudella kuin kolmenkymmenen vuotinen mies niitä katselee, +vaikkapa ne koskisivat rakkaita omaisiakin. Toiseksi oli kulunut vaan +yhdeksän vuorokautta siitä kuin Kyösti kadotti isänsä, että se +tunteitten aaltoileminen, johon kuolinviesti oli hänen saattanut, +tarvitsi vaan vähäpätöisen herätyksen, taasen noustaksensa eloon. Tuo +tuntematon kohtalo, joka odotti vanhaa soturia kolmannen Kustaan +loistavista taisteluista, oli tämä herätys. Itseänsä nuorukainen ei +ajatellut. Tuvassa oli kylmää ja kolkkoa; ulkopuolella vinkui vahva ja +nihkeä tuuli nurkissa ja sai ilman sangen pahaksi sille, jonka täytyi +olla ulkona. Kyösti ei näinä muistojen silmänräpäyksinä tuntenut +kylmyyttä tuvassa, vaikka hänen ruumiinsa lävitse silloin tällöin kävi +kylmä vilunpöyry; ei hän myöskään havainnut tuulen yksitoikkoista +vinkunaa ulkona. Tietämättänsä nojausi hän hiljaa seinää vastaan ja +painoi kasvonsa lujemmin ruudulle ja -- ratsh! tuolla kylmästä arka +ruutu oli palasilla hangella. Hieno lumipilvi peitti samassa vangin. +Kyösti hypähti peljästyneenä ylös ja tirkisteli ruutua ja sangen monta +minuuttia kului ennenkuin hän tointui. Tarkasti kuuneltuansa, +osoittaisiko jokin kenenkään kuullen ruudun särkymisen, ajatteli hän: + +"Joko täällä ei ole vahtimiestä ensinkään, taikka lepää hän täydessä +unessa. Mutta mitähän lämmintä oikealla poskellani tuntuu. Täällä on +niin pimeä, etten saata nähdä. Ah, se on varmaankin verta; lasinsirpale +on tehnyt siihen haavan". + +Sittekuin hän, niin hyvin kuin se pimeässä kävi laatuun, oli tutkinut +haavansa ja huomannut sen vähäpätöiseksi, meni hän taas akkunalle. +Päänsä koski johonkin esineesen ja taas pyryili hänen ympärillänsä +hienoa lunta, joka oli niin kylmää että häntä oikein pöyristytti. +Luminen oksa, joka oli kasvanut akkunaa vasten, oli sen särkyessä +pistäytynyt huoneesen. Siitä tiesi Kyösti, että lähellä kasvoi puu ja +hän iloitsi siitä, sillä saattoihan hän hädän tullen paeta siihen. +Miten hänen nyt piti tekemän? Painaisiko hän ulos jäljellä olevat +ruudut ja lähtisikö hän matkaansa? Hänen tätä tuumiessaan, läheni taas +tupaa nopeita askelia, ovi avattiin ja äskeinen karkea ääni kysyi samaa +kuin ensi kerrallakin. Kyösti antoi hänen uudistaa kysymyksensä pari +kertaa, teki sitte liikkeen kuin olisi hän yhtäkkiä herännyt ja vastasi +niin puoliunisella äänellä kuin suinkin. Ryssä, joka nyt oli yksin, +jupisi muutamia ymmärtämättömiä lauseita, nauroi uudestaan ja poistui, +huolellisesti suljettuansa oven. + +"Nyt taikkei koskaan", ajatteli Kyösti ja lähestyi akkunaa. Samassa +kuuli hän pitkän ulvonan. "Se on susi", jatkoi hän ajatuksiansa; +"min'en sitä pelkää; se tulee vielä seurakseni pakoretkellä". + +Tätä sanoessaan tempoi hän jäljellä olevat ruudut akkunasta. Sitte +kuulteli hän tarkasti, kuitenkaan havaitsematta muuta ääntä kuin tuulen +hälvenevää suhinaa. Yö oli jotenkin pimeä; ei edes valkea lumikaan +saanut vaalastusta aikaan. Kyösti laski kätensä akkunanpielelle. Se oli +niin mädäntynyt että hän helposti saattoi siitä palastaa isoja +kappaleita. Varovasti nousi hän akkunalle ja oli juuri aikeessa hypätä +alas, kun hän kuuli huudon. "Vahtimies huutaa vaihetusta", ajatteli +hän. "Nyt minun täytyy rientää ennenkuin patrulli palajaa takaisin, +sillä kun ovi avataan, syntyy siitä ilmaliike, jonka vartio varmaankin +huomaa". + +Tuumasta toimeen. Kyösti hyppäsi alas, ajatellen: "menköön syteen +taikka saveen!" ja hän vaipui lumeen kainaloihinsa saakka. Voimakas hän +oli, vaikka vasta niin nuori, ja helposti hän pääsi lumikinoksen +lävitse kapealle tielle, jonka hän tiesi vievän metsän lävitse Kettusen +itäpuolelta. Kyösti lähti juoksemaan niin paljon kuin osaksi jäätynyt +osaksi sohjainen lumi sitä salli. Hän huomasi kuitenkin, ettei hän +kauvankaan jaksaisi juosta, sillä hetken perästä alkoi hän jo tuntea +väsymystä. Hän pysähtyi ja katseli ympärillensä. + +"Ah, jos minulla nyt olisi sukseni", ajatteli hän. "Entä jos yrittäisin +kääntyä kotio päin ja..." + +Uusi huuto Kettuselta päin keskeytti hänen ajatustensa juoksua. + +"Siellä on myöskin tie suljettuna", jupisi hän huolestuneena. "Siis +minun perästäkin täytyy jatkaa matkaani pohjoiseen päin. Kun vaan +pääsisin 'alta pois' ennenkuin Venäläiset huomaavat paenneeni!" + +Tätä ajatellessaan kulki Kyösti eteenpäin uutterasti ja luuli olevansa +jotenkin Kettusen kohdalla, kun hän takaansa kuuli epäselvää hälinää, +ikäänkuin riitaa. Hän pysähtyi hämmästyneenä, sillä hän kuuli selvään, +että he olivat Venäläisiä, ja hänen päähänsä pisti oitis että he olivat +häntä ajamassa takaa. Hän ei pettynytkään, sillä kun Bulatow sai tiedon +Kyöstin paosta, lähetti hän oitis muutaman jääkärin häntä etsimään, +käskyllä tuoda vanki takasin elävänä taikka kuolleena. Bulatow pelkäsi +että Suomalaiset muuten liian varhain saisivat tiedon hänen asemastaan +sekä hänen väkensä todellisesta paljoudesta. Jääkärit pitivät sentähden +erittäin tärkeänä saada Kyösti valtaansa, ja kun he luulivat hänen +paenneen pohjoiseen päin, kulkivat he ketjussa tarkasti tutkien +jokaista pensasta ja puuta. + +Siinä nyt Kyösti seisoi, niinkuin hän luuli, joka silmänräpäys valmiina +joutumaan vihollisen käsiin, jossa tapauksessa hän todella olisi +"tullut tuhasta tuleen". Mutta harvoin on tapahtunut että pelkuruus +olisi ollut valtavampi kuin rakkaus elämään. Samassa kun vaara +ikäänkuin kohotettu kalpa on putoamaisillaan ihmisen päähän, +ponnistautuu hän viimeiseen voimaansa asti välttääksensä sitä; sillä +niissä hetkissä, jolloin hengestä heitetään arpaa, tuntuu elämä niin +intoiselta, vaikka, vaaran ollessa kaukana, kuolemasta puhutaankin +halveksivasti. Silloin, kun ihminen todella tuntee ijankaikkisuuden +tuulahduksen kiitävän sielussansa, on hän ylipäänsä pelko lähtemään +kuolemata vastaan, ja ehkä sentähden, ettei hän tunne kuolintapaansa, +ja tämä tietämättömyys juuri kai on se, joka kovimmin koskee sieluun. +Jos hän ei milloinkaan ennen ole ollut vilkasaatteinen, niin kyllä hän +nyt sitä on; aivuissa risteilee tuhat ehdotusta, joista kaikista vaan +yksi ainoa saattaa olla mahdollinen. Ja aina valitsee hän sen joka on +lähinnä, tietämättä tuoko se mukanaan pelastuksen taikka kuoleman. +Useimmiten ei ole aikaakaan punnita mitä on tehtävä taikka ei. + +Niinpä nytkin; Kyösti oli päättänyt uskaltaa kaikkea pelastukseksensa, +että hän sitte vuorostaan saattoi pelastaa vanhan isonisänsä, sillä hän +oli saanut päähänsä, että Bulatow vaan odotti Niilon parantumista, +lähettääksensä hänen muiden onnettomain vankien kanssa Siperiaan, eikä +tätä luuloa saanut kukaan poistettua. Hänellä vaan ei vielä ollut +selvillä kuinka tämän pelastuksen piti käymän päinsä. Ensi huolensa oli +nyt pelastua itse. Hetken hän oli kahden vaiheella kiipeisikö hän isoon +puuhun vai kätkeytyisikö hän pensastoon, joka pistäysi esille lumesta +noin parin kyynärän päässä hänestä. + +"Ei", ajatteli hän. "Jos minä kapuan puuhun, syntyy siitä kolinaa ja +takaa-ajajani huomaavat minun varmaankin. Jos minä kätkeydyn +pensastoon, tutkii vihollinen luultavasti senkin, ja minä olen taas +kiinni". Tuumittuansa vielä hetken, jonka ajalla Venäläisten kuiskaavat +äänet olivat yhä lähenneet, virkahti hän: "Nyt olen keksinyt +turvallisemman keinon. Sieltä ei kukaan ryssä tiedä minua etsiä". + +Nopeasti hyppäsi hän muutamaan kinokseen ja kokosi lunta päällensä. +Siellä oli hyvä ja lämmin maata eikä kauvan kestänytkään ennenkuin hiki +rupesi virtaamaan pitkin Kyöstin ruumista. Hän tuli levottomaksi; vielä +ei vihollisia kuulunut, ja epävarmaa oli kuinka kauvan hänen täytyi +olla tässä. ajan pitkään kuitenkin sangen epämukavassa asennossa. Hän +aikoi jo pistää päänsä esille tutkiakseen olivatko jääkärit lähteneet +menemään toista tietä vai ei, mutta juuri samassa kuuli hän +vainoojiensa kuiskaavat äänet läheisyydessään. Hän ei uskaltanut +liikahtaa peljäten pienimmänkin varomattomuuden ilmaisevan hänen +kätköpaikkansa. Venäläiset tutkivat ylen tarkasti lähimmät puut ja +pistivät painettinsa niin syvälle pensaihin, että Kyösti epäilemättä +olisi läpitse pistetty, jos hän sieltä olisi turvaansa etsinyt. Pari +jääkäriä astui niin läheltä Suomalaisen ohitse, että heidän olisi +tarvinnut astua askeleen taikka pari sivullepäin tavataksensa häntä. +Kyösti pidätti hengitystänsä niin että hän oli vähältä tukehtua. Hän +kuuli takaa-ajajien pysähtyvän lähelle häntä pitämään neuvottelua. +Ottaisivatkohan he tutkiaksensa sohjaista luntakin? Silloin hän olisi +auttamattomasti hukassa. Neuvottelun päätettyä hajoutui joukko. Toinen +puoli meni suoraan itää kohden, loput lähtivät joelta päin etsimään +karkuria. Kyösti oli pelastunut, ja kun hän varmaan luuli vihollisen +ehtineen niin loitos, ettei se enään palajaisi takaisin, hypähti hän +ylös, pudisti lumen päältänsä ja lähti nopeasti astumaan Lumijokea +kohden. Jokainen askel vei hänen siis yhä kauvemmaksi vainoojistaan. +Vihdoin harveni metsä, ja siitä ymmärsi Kyösti lopuksikin päässeensä +toivotulle tielle. Niin oli käynytkin. Semmoisella ilolla, jota vaan se +saattaa tuntea, joka ihmeellisesi on pelastunut kuolinhädästä, äkkäsi +hän vihreät viitat, jotka osoittivat tietä, eikä paljon puuttunut ettei +hän riemussaan syleillyt niitä. Mutta yht'äkkiä laski hän alas +vaaleakiharaisen päänsä ja syvä murhe kuvastui hänen hienoissa +kasvoissaan. Kaikkialla ympärillänsä vallitsi haudan hiljaisuus, sillä +tuulikin oli käynyt levolle. Ei missään näkynyt kulkianta, jolta hän +olisi saattanut kysyä missä suomalainen armeija oli. Kun päivä valkeni +saisivat ehkä vainoojansa hänen käsiinsä. + +"Tulkoon lopuksi mikä tahansa", ajatteli hän, "minä lähden menemään +tietä pitkin. Jahka päivä valkenee saan kai nähdä jonkun, joka tietää +minua neuvoa. Eteenpäin siis, vaikkapa Lumijoelle saakka!" + +Mutta Kyösti ei ehtinyt kauvas, ennenkuin ratsujoukko, joka ilmestyi +hämmästyneen nuorukaisen eteen kuin pilvistä, sulki tien häneltä. +Suomalainen ei enään ennättänyt heittäytyä lumelle, hän oli jo huomattu +ja hänen korvissaan kaikui tämä huuto: + +"Oletko Suomalainen vai ryssä?" + +"Suomalainen henkeen ja vereen asti", huusi Kyösti riemuiten ja juoksi +joukkoa kohden. "Jumalan kiitos siitä, että olen tavannut maanmiehiäni! +Nyt saattaa vaarinikin pelastua!" + +Kolmekymmentä rakuunaa, jotka Kyösti niin otolliseen aikaan tapasi, +olivat Adlercreutzin osaston etujoukko. + + + + +5. + + +Edellisessä luvussa on jo kerrottu kuinka Adlercreutz 150 miehensä +kanssa ajoi Venäläiset takaisin ja valloitti Kettusen talon, ja sitte +ketjuillansa lähestyi jokea, sekä kuinka hänen täytyi pidättyä, kun +Garnault saapui kirkolta apuväen kanssa. Juuri tässä, kohta Kettusen ja +läntisen Ketin eteläpuolella, joka oli joen itäisellä rannalla, oli +taistelu hurjimmallaan. + +Kukapa nyt oli Kyöstiä iloisempi. Hän oli itse saanut puhutella +Siikajoen urosta, ja tämä oli katsellut köyhää, suomalaista poikaa niin +ystävällisesti, ettei poikapoloinen milloinkaan muistanut nauttineensa +niin iloista hetkeä. Kun Kyösti oli kertonut isänsä olleen Siikajoella +kaatuneiden joukossa, oli Adlercreutz taputtanut häntä olalle ja +sanonut; + +"Sittehän sinulla on hyvä esikuva poikaseni. Mutta, sanohan, etkö +sinäkin tahtoisi koettaa mihin sinä kelpaat? Sinä näytät minusta +rohkealta". + +"Antakaa minulle vaan kivääri, niin minäkin kyllä osaan viholliseen, ja +suokoon Jumala, että saisin tavata jääkärit, jotka vanhaa vaariani +kiusasivat!" + +Kyösti häristi nyrkillänsä etelään päin ja Adlercreutz hymyili +tyytyväisenä hänen innokkaalle toivollensa. Hän käski oitis +ajutanttinsa antamaan nuorelle Suomalaiselle kaikki mitä kuului +jääkärin varustukseen. + +Kukapa nyt oli Kyöstiä ylpeämpi! Hän ei nyt enään sekuntiakaan epäillyt +isoisänsä pelastuksen onnistumista, ja rinnassaan tämä iloinen ajatus +meni hän sijallensa ketjussa. Karjalaiset mielistyivät oitis Kyöstin +suoriin ja rehellisiin kasvoihin, ja kun hän lyhyen levon kestäessä oli +kertonut tapahtumansa, pidettiin hän oitis täysikelvollisena toverina. +Ijäkäs ja harmaapartainen soturi sanoi: + +"Kyllä minä tunnen Niilonimisen sotamiehen, joka oli mukana +Porrassalmella ja muutenkin kaikkialla, missä verta vuoti, mutta en +minä tiedä oletko sinä hänen poikansa poika vai et. No no, se on yhden +tekevä. Pääsumma on se, että sinä olet oikea kristitty, rakastat +kuningastasi ja isänmaatasi sekä että sinulla ennen kaikkia on +rohkeutta rinnassasi ja voimaa käsivarressasi kun sitä kovemmin +kysytään. Niin, niin, älä inttele, poika; kyllä minä tiedän mitä sinä +tahdot sanoa! Kuuletko rumppua? Nyt tilallesi, ja pidä silmäsi auki, +sillä tämän tapaisessa leikissä, joka nyt tarjoutuu, et suinkaan ennen +ole tanssinut. Älä ole kuulevanasikaan luotien musiikkia ja pysy +'turskina', niin ei ole hätäpäivää". + +Kyösti kiitti vanhaa, tylynnäköistä mutta hyvänsävyistä soturia +lämpimällä kädeniskulla ja asettui tilallensa, lähelle opettajaansa. +Hei, kuinka matka kului ja kuinka nopeasti viisitoista kasakkaa, jotka +olivat Kettusella, tekivät jälkiä. He näyttivät todellakin tahtovan +mennä kilpaa jääkärien luotien kanssa, jotka täällä heittivät hevosen +ja miehen nurin niskojensa hangelle, että lumi vahvana pyrypilvenä +pyöri heidän ympärillään, tuolla sivumennen naappasivat yhden taikka +pari jalkaa juoksijalta, jonka kautta ratsastajan täytyi antautua +vangiksi, viilsivät kuoren puista ja saattoivat aikaan kaikenlaista +turmiota elävissä ja hengettömissä esineissä. + +Myrskyn nopeudella kävi kulku Kettusen molempien talojen välitse ja +ohitse; vielä eivät jääkärit olleet kohdanneet mainittavaa vastarintaa. +Niin arveli ainakin tuo vanha soturimme ja katsoi samassa leikillisesti +Kyöstiin, huomatakseen mitä hänen sanansa vaikuttaisivat. Mutta Kyösti +oli levollinen, sen verran saattoi ukko pimeässäkin nähdä, ja hänessä +syttyi sentähden samassa lämmin ystävyys orpoon. + +Kun jääkäririvi saapui Antin talolle, kävi Kyösti niin lähellä +portaita, jolla isäntä seisoi tummakiharaisen tyttärensä kanssa, että +hän selvästi saattoi nähdä heidän kasvonsa. Antin olivat kalpeat mutta +levolliset, tyttären sitä vastoin levottomat. Ei kumpikaan tuntenut +Kyöstiä vaaleaverisenä jääkärinä, joka katseli heitä niin tarkasti, +ennenkuin hän puoliääneen huusi heille: + +"Olkaa rauhassa, hyvä isäntä, ja sinäkin, Katri. Kyllä me pian ajamme +ryssät kylästä ja koko pitäjästäkin". + +"Mitä sinä olet tehnyt, poika, taikka oletko sinä todellakin Kyösti?" +huusi Antti Kettunen ja juoksi portailta alas. "Vie sinua peijakas! No, +totta tosiaan, sinä se olet! Mutta kuinka, hornan tuutissa, sinä pääsit +vihollisen käsistä?" + +"Minä karkasin, näette", sanoi Kyösti ja loi Katriin niin lempeän +silmäyksen, että tämä punastuen käänsi katseensa lumeen, "enkä nyt aio +rauhoittua ennenkuin vanha vaarini on pelastettu". + +"Sinä olet kunnon poika", sanoi Antti ja taputti nuorukaista olalle. +"Tiedätkö minne vihollinen on Niiloukon vienyt?" + +"En", vastasi Kyösti, ja vapisi vasten tahtoansa kun hän luuli saavansa +kuulla vastaukseksi: "Siperiaan;" mutta hän oikein riemastui, kun Antti +sanoi: + +"Erääsen pappilan ulkohuoneesen, jonka Venäläiset ovat laittaneet +sairaita varten, on Niilo viety". + +"Kiitoksia ilmoituksestanne, isäntä, ja hyvästi, Katri -- älkäät nyt +peljätkö", huusi Kyösti heiluttaen kivääriänsä ja lähti sitte jääkärien +muassa metsikön lävitse sitä venäläistä jääkäriketjua vastaan, joka +odotti Kettusen eteläpuolella. + +"Mitä tuo kummallinen ja kamala ääni on, joka ilmassa vinkuu?" kysyi +Kyösti. + +Ne jääkärit, jotka kuulivat hänen kysymyksensä, nauroivat salaa ja +vanha soturi sanoi: + +"Se on luotien musiikkia, poikaseni. Mitä pidät siitä?" + +Kyösti ei vastannut tähän. Kummallinen tunne oli vallannut hänen. +Hänestä oli kuin tuo pitkä, kestävä ääni olisi muodostunut kähiseviksi +kärmeiksi, jotka yhä lähenivät. Hänen sydämensä supistui. Kyllä hänestä +olisi ollut parempi, että hän olisi nähnyt vastustajansa. Nyt piti +hänen vaan tähtäämän sinnepäin, missä hän näki salamat Venäläisten +pyssyistä. Kun hän sattumalta katsoi sivullepäin, huomasi hän puiden +välissä tumman esineen. Hän hieroi silmiänsä ja koetti katsoa niin +tarkasti kuin hän voi. Niin, oli siinä esine. Se oli Niilon vanha +pirtti. Omituinen tunne virtasi nuorukaisen rintaan nähdessään armaan +lapsuutensa kodon. Hän toivoi vanhan vaarinsa nyt olevan siellä; ukko +olisi sitte nähnyt, ettei nuorempi sukupolvi ollut vanhaa huonompi. +Lukijasta on kai kummallista ja liioiteltua, että Kyösti kotonsa +nähtyään tuli rohkeammaksi, mutta niin oli todellakin laita. Hän olisi +nyt saattanut kuulla toista vertaa enemmän luotia vinisevän ohitsensa, +ajattelematta vetää jalkaansakaan takasin; sillä nyt, kun isä ja äiti +olivat kuolleet, vanha Niilo puoleksi hukassa -- sillä jota enemmän +hän ajatteli ukon pelastusta, sitä vaikeammalta se näytti -- oli tuo +rakas tupa vallannut heidän sijansa hänen sydämessään. Ja kukapa sitä +ihmettelisi! Koto on, niin sanoaksemme, osa meistä itsestämme, ja +silloin kun sitä uhkaa vaara taikka ihminen on ehkä ainaiseksi sen +jättämäisillään, painaa tämä osa sangen raskaana puntarissa. Kun +jääkäririvi teki käännöksen, joutui Kyösti vielä lähemmäksi pirttiä. +Hän ampui kuin kaksi miestä ja kun taistelua oli kestänyt puoli tuntia +oli poika jo kokonaan tottunut luotien vinisemiseen. + +Adlercreutz oli itse mukana ketjussa ja kehoitti urheita jääkäriänsä +vankasti vastustamaan niitä hajanaisia osastoja, joita Garnault lähetti +tuleen. Hänen läsnäolonsa vaikutti hyvää taisteleviin, varsinkin +Kyöstiin, joka paloi halusta osoittaa kuntoansa päällikön nähden, ettei +tämä saisi huonoa ajatusta Revonlahtilaisista, ja kostaa Venäläisille +sekä vangitsemistansa että isonisänsä rääkkäystä. + +"Kun ensimmäinen koe on tuommoinen, on siitä helppo päästä ansiokkaasen +maineesen", sanoi eversti nähdessään kuinka kylmäverisesti uusi jääkäri +jo ampui. + +Kyöstin silmissä säihkyi oikeutettu ylpeyden mielihyvä. Adlerereutzin +kehoittavat sanat innostuttivat häntä vielä enemmän. Melkein jokainen +ampumansa luoti sattui tarkoitettuun mieheen. + +Vihdoin alkoi päivän ensi koi kaitana viivana näkyä idässä. Venäläiset +joukot näkyivät yhä selvemmin, ja tumma kolonna, joka liikkui joen +jäällä, luultiin vihollisen apuväeksi, niinkuin se todella olikin. +Niinkuin edellisessä on mainittu, ei Adlercreutzin tarkoitus ollut +tehdä päärynnäkköä venäläiseen joukkoon; siksi oli hänen oma osastonsa +liian pieni. Kun hän nyt huomasi, että hänen tarkoituksensa oli tehty +tyhjäksi, kun ei, nimittäin, Cronstedt ollutkaan ehtinyt perille niin +kauvan määrätyn ajan jälkeen, ja kun Venäläiset, nähtyänsä sen pienen +joukon, joka kolme tuntia oli heitä vastustanut, alkoivat tehdä +liikettä kiertääkseen suomalaisten taakse, puhallutti hän joukkonsa +peräytymään. + +Se ei ollut Kyöstin mieleen. Kun ei hän tuntenut sodankäymistapoja, +tahtoi hän mieluimmin mennä eteenpäin voittamaan taikka kaatumaan. +Mutta nyt täytyi hänen vaan totella. Kuitenkin, ennenkuin hän ehkä +ainaiseksi jätti armaan kotonsa, tahtoi hän vielä kerran nähdä sen +sisustan. Muutamalla askeleella pääsi hän pirtille. Ovi oli vielä +suljettuna, mutta akkunat olivat särjetyt. Tässä ei nyt ollut aikaa +pitkiin tuuminkeihin, sillä Venäläiset kävivät joka hetki tulisemmin +päälle. Hän kapusi sisälle eräästä akkunasta. Huone oli tyhjäksi +ryöstetty, ja eräästä nurkassa olevassa vielä savuavasta tuhkaläjästä +näki hän, että Venäläiset olivat aikoneet polttaa tuvan. Jos Kyöstillä +olisi ollut aikaa, olisi hän sammuttanut tulen, joka vielä kyti tuhan +alla, mutta hänen uusien toveriensa ja varsinkin tuon vanhan soturin +huudot, sekä uuden vankeuden ja sen yhteydessä olevien seikkojen pelko, +pakoittivat hänen kiirehtimään. Vielä kerran loi hän katseen huoneesen, +nähdäkseen eivätkö viholliset mahdollisesti jättäneet jotakin, mikä +hänelle olisi arvollista. Yht'äkkiä pääsi ilohuuto hänen huuliltansa. +Hän oli huomannut rakkaat suksensa koukuissansa katossa, samassa +paikassa jonne hän itse oli ne pannut. Silmänräpäyksen työ oli temmata +ne alas ja hypätä akkunasta ulos. + +"Ha, ha, ha", nauroi vanha jääkäri, kun näki Kyöstin juosten, sukset +seljässään, tulevan sijallensa riviin, "kummallisen saaliin sinä sieltä +sait. Ansaitsivatko sukset vapauden uhalle panemista?" + +Kaikki, jotka kuulivat nämät pistosanat, nauroivat täyttä kurkkua. + +Suuttumuksen puna heloitti Kyöstin kasvoilla, kun hän vastasi. + +"Tuo pirtti on minun kotoni, ja näillä suksilla, jotka urhea +isävainajani on minulle tehnyt, olen minä monta peninkulmaa hiihtänyt. +Siksi ne ovat minulle kalliit". + +Nauru taukosi heti ja vanha jääkäri sanoi, lepyttäen: + +"Kas niin, olkaamme ystävät taas. Se, joka niin pitää kotoansa arvossa, +että hän panee vapautensa kaupalle saadakseen sinne luoda silmäyksen, +se, Vanhan [Vanha on, niinkuin tiedetään, Väinämöisen lisänimiä] +nimessä, joka aina hyvää suojelee, ansaitsee onnea ja kiitosta. En minä +sanoillani pahaa tarkoittanut. Kykenetkö sinä ohjaamaan noita pitkiä +suksia?" + +"Kyllä", vastasi Kyösti kummallisella hymyllä. "Kyllä minä luulen +siihen kykeneväni, koska minä olen sitä opetellut kahdeksan vanhasta, +enkä talvisin ole juuri muuta tehnyt kuin harhaillut metsissä. Kansa +sanookin minua pitäjän parhaaksi hiihtäjäksi eikä susi ohitseni +juokse". + +"Sitä tahdon pian koettaa", kuului miehevä ääni Kyöstin takaa, ja kun +hän äkkiä kääntyi ympäri, kohtasi häntä Adlercreutzin tutkiva silmäys. +Eversti ei virkannut sanaakaan lisää, eikä Kyöstikään rohjennut kysyä, +mitä hän noilla sanoillaan tarkoitti. Hän ei kuitenkaan saattanut olla +asiata ajattelematta. + +"Tarkoittiko hän, että minä tarvitsin niitä, päästäkseni sitä nopeammin +pakenemaan", ajatteli hän, "sitte minä heitän ne oitis pois, se on +varmaa". + +Kun ketju palausmatkallaan tuli Antti Kettusen talolle, seisoi isäntä +taas portailla, mutta Katria ei näkynyt. Kyösti riensi ohitse, Antin +häntä näkemättä. Poika ei saattanut katsella niitä nuhteita, joita hän +luuli näkevänsä vanhuksen silmissä. Pian jäivät Kettusen ja läntisen +Ketin talot jääkäriketjun taakse, joka hyvässä järjestyksessä palasi +samaa tietä kuin se oli tullutkin. + + * * * * * + +Hyvän matkan itäänpäin siitä paikasta, jossa Kyösti oli rakuunat +tavannut, ja jota paikkaa ei hän liikutuksetta saattanut jälleen nähdä, +seisattui Adlercreutz ja käski joukkonsa leiriytyä siihen. Ei pitkää +aikaa kulunutkaan ennenkuin vahtitulet loimosivat siellä ja täällä sen +synkän metsän rinteellä, joka Siikajoen itäpuolella ulottui Lumijoen +talvitieltä Paavolan ohitse. Lumi oli luotu pois ja jääkärit kokosivat +melkoisia risuläjiä, osaksi niillä pitääkseen tulta voimassa, osaksi +käyttääkseen niitä istuimiksi. Aamu valkeni hiljalleen ja lupasi tuoda +jäljessään kauniin päivän. + +Iloisuus, joka tavallisesti on sotaelämän välttämätön seuraaja, oli +melkein kokonaan poissa. Se ajatus, kuinka toisellaiselta nyt olisi +saattanut näyttää, jos Cronstedt olisi ehtinyt perille Adlercreutzin +antaessa Venäläisille tekemistä pohjoisessa, synkisti jokaisen mieltä, +väsyneet jääkärit olisivat ehkä saaneet levätä kunnollisissa majoissa, +tarvitsematta, niinkuin nyt, oikoa jäseniänsä melkein paljaalla maalla, +jonka nihkeys ei suinkaan vaikuttanut hyvää. Kuitenkaan ei kukaan +huolehtinut leposioistansa, ainakaan ei kukaan niistä kuulunut mitään +valittavan. Mutta palausmatka pisti kuin terävä teräs monen soturin +sydämeen ja pusersi monen nöyryytyksen kyyneleen hänen silmistään. + +"Pitääkös palausmatkan nyt taas alkaman, juuri kun olemme ruvennet +eteenpäin menemään", sanoi vanha jääkäri, joka Kyöstin kanssa oli +eteläisimmän vartiotulen vieressä, "silloin minä tahdon puolestani +sanoa, etten minä jaksa kulkea edemmäksi. Minun jalkani ovat liian +vanhat ja minä olen kyllästynyt noiden sakramenskattujen ryssien edellä +'travaamiseen', jotka me ajaisimme halki koko Suomen, jos vaan +saisimme, mutta..." + +"Oh, kyllä Adlercreutz menisi eteenpäin", keskeytti vanha rakuuna, joka +oli tullut käynnille leiriin, tervehtimään erästä siellä olevaa +veljeänsä, "mutta, nähkääs, Klingspor se on, joka asiat johtaa, ja me +tiedämme kyllä, ettei hän ensi hädässä päälle käy". + +"Rakuuna on oikeassa", virkkoi muuan nuorempi jääkäri. "Mutta minä +luulisin Adlercreutzin sanan olevan marsalkille sangen tärkeän ja että +eversti saa tehdä melkein mitä hän tahtoo. Jos ei Klingsporilla olisi +häntä ja Cronstedtiä, niin tiesi Herra kuinka hän asioistaan +selvenisi". + +"Silloin hän menisi täyttä nelistä pakoon, siksi kun hän ei enään +pääsisi edemmäksi, luulen ma", arveli Kyösti vallan varmana. + +Korkeavartaloinen soturi, joka samassa astui tulelle, lopetti +keskustelun ja marsalkin soimaamisen, mikä muuten kuului joka päivän +"programmiin" ja lisäksi oli hyvin ansaittuakin. + +"Eversti, eversti", jupisivat jääkärit ja nousivat seisaalleen. + +"Levolla, levolla, pojat", sanoi Adlercreutz lempeästi. "Te kyllä +tarvitsette lepoa tämän pitkän taistelun perästä. Meidän täytyy pian +lähteä matkalle jälleen". + +Näin sanoen tarkasti hän jokaista jääkäriä, ikäänkuin olisi hän +ketäkään erityistä heistä etsinyt. Hän loi vihdoin katseensa Kyöstiin, +joka juuri hoiti rakkaita suksiansa, ja hän viittasi hänelle astumaan +esille. + +"Sinä olet kunnon poika", sanoi eversti, "ja nyt saat näyttää oletko +sinä, niinkuin sanot, pitäjän paras hiihtäjä". + +Kyöstin silmissä säihkyi nuoruuden tuli; hän loi ensin katseen +suksiinsa, jotka tuolla loimoavasta tulesta punertavalla lumella olivat +niin valkeina ja kiiltävinä, ja sitte kumppaneihinsa, varsinkin vanhaan +jääkäriin Porrassalmen tappelusta, ikäänkuin hän olisi tahtonut sanoa. +Näettekö kuinka hän luottaa minuun. Sitte sanoi hän rivakkaasti: + +"Jos sitä on mahdollinen tehdä, koetan minä parastani". + +"Mahdollista se on, mutta vaikeata", sanoi Adlercreutz. "Tässä on +kirje. Pyri pääsemään metsän lävitse ja etsi Cronstedtin joukko, joka +on matkalla Paavolasta taikka on jo ehtinyt Revonlahdelle. Mutta, sen +sanon sinulle, jos Venäläiset rupeavat sinua ahdistamaan etkä sinä +luule pääseväsi heidän käsistään, niin sinun täytyy hukata kirje. +Jumalan haltuun nyt. Lähde oitis matkaan". + +Adlercreutz kääntyi ja aikoi mennä, kun Kyösti "hieman" vapisevalla +äänellä sanoi: + +"Ja jos minun onnistuu viedä kirje perille, ehkä silloin pääsen +tilaisuuteen pelastamaan vaarini?" + +Eversti kääntyi taas ja katseli nuorta Suomalaista ystävällisin silmin. + +"Sinä pidät siis paljon isostaisästäsi", sanoi hän. + +"Oi, niin!" + +"No! Saattaahan tapahtua että hän pelastetaan jos Cronstedt käy +Venäläisten päälle. Mutta joudu nyt. Aika on kallis". + +Kyösti ei tarvinnut pitkää aikaa vaatteittensa muuttamiseen. Pian oli +hän entisessä puvussaan, sovitti sukset jalkaansa ja kiiti pois, vanhan +jääkärin hätäillen huutaessa: + +"Pidä puoltasi, poika, ja näytä, että Suomalainen hiihtäjä jättää aron +pojan hevosenkin jälkeensä!" + +Kyösti ei kuullut vanhuksen sanoja. Kuin ammuttu nuoli katosi hän +kookkaitten puiden väliin. + + + + +6. + + +Vaikka Kyösti jo niin nuorella ijällä oli oppinut erinomaisen hyvin ja +taitavasti käyttämään suksia, mikä usein oli hänen pelastanutkin +uhkaavista vaaroista, saattoi hän puheena olevana aamuna vaan vaivoin +päästä eteenpäin, osaksi sentähden, että metsä yhä taajeni, osaksi myös +sentähden, ettei lumi pitkillä matkoilla kannattanut. Vaikka hän oli +pukeunut sangen keveään pukuun, pitkän mekkonsa oli hän vaihtanut +lyhyeesen nuttuun, joka ei ollut hänen kulkemiselleen esteenä, oli +hänen lämmin ja hiki jo ennenkuin hän oli kulkenut paria sataa +kyynärää. Matka näytti tulevan ylen hankalaksi. Pitkät oksat sivalsivat +häntä tavan takaa vasten silmiä ja pyrytti hänen ympärilleen kylmiä +lumipilviä, jonka ohessa hänen usein täytyi kiertää pitkiä matkoja +välttääksensä liikaa lunta. Mutta toivo isonisän pelastumisesta, joka +ehkä juuri riippui tämän matkan onnistumisesta, antoi hänelle voimia ja +yllytti häntä ponnistuksiin, joita hän vastaisessa tapauksessa olisi +välttänyt. + +Se metsä, jonka lävitse Kyöstin piti tunkeutuman Cronstedtin joukolle, +oli, niin edellä on sanottu, Siikajoen vanhan jokipohjan itäpuolella, +ja sen läntisellä rinteellä olivat talot Korkiala, Jääskelä, Montinen +ja Vilmonen, etelästä päin lukien. Kesäisin oli tämä laaja metsä +yhteismaana Revonlahtilaisten elukoille, mutta kun talvi tuli, harhaili +siellä ristiin rastiin karhuja ja varsinkin susia, ja silloin sitä +käytettiin yhteisenä metsästysmaana, jossa pitäjän kasvava nuoriso sai +harjoitella voimiansa, norjuuttansa ja ampumataitoansa ärtynyttä petoa +vastaan. Kyösti oli monta kertaa isänsä ja isonisänsä kanssa ollut +metsästämässä näillä seuduilla, ja tunsi metsän jotenkin tarkoin. Hän +pysyi keskellä metsää, välttääkseen venäläisiä, joiden oli tapana käydä +partioretkillään kelpo matkoja metsäänkin päin. Petoja hän ei +peljännyt, sillä ensiksi oli hänellä hyvät sukset, ja lisäksi oli hän +vanhalta rakuunalta saanut lainaksi pitkälle käyvän karpiinin sekä +kymmenen laukauksen varat, sillä museetti olisi vaan ollut hänelle +vaivaksi. + +Vihdoinkin harveni metsä. Kyösti hiljensi vauhtiansa ja katseli +tarkasti ympärilleen. + +"Vai niin", ajatteli hän, "en ole vielä joutunut edemmäksi kuin +Vilmoselle, enkä siis ole puolimatkassa Lunkiin, jossa minun on +meneminen joen poikki. Minä olen nyt samalla paikalla, jossa vaari +talvella oli heittämäisillään henkensä, elleivät isä ja Antti Kettunen +olisi joutuneet hänelle avuksi. Minä olen vielä näkevänäni karhun +kamalan muodon, kun se seisoi vaarin päällä, toinen käpälä hänen +otsallaan. Isän laukaus kaatoi otson ettei se enään konsanaan kitaansa +avannut. Ja tuolla Katri juoksi sutta pakoon, joka mieluummin olisi +syönyt hänen, kuin ihaillut hänen kaunista muotoansa. Katri hiihtää +myös hyvin; niin, melkein yhtä hyvin kuin minä", lopetti hän +ajatuksensa ja hänen piti juuri lisäämän vauhtia, kun hän sen sijaan +kokonaan pysähtyi. + +Itäisellä sivulla pientä lakeutta, josta Kyöstiä eroittivat muutamat +taajassa olevat puut, oli susi. Se oli huomannut hiihtäjän ja odotti +nähtävästi hänen tuloansa lakeudelle, että "harmajakoiven" olisi +helpompi käydä aiotun suuruksensa kimppuun, jota se nähtävästi piti +erittäin tärkeänä. Silmänsä kieppuivat päässään hurjasti ja kieli +riippui ammollansa olevasta suusta. + +"Tuo nälkäinen riiviö näyttää mielivän minua", mumisi Kyösti sen +henkilön koko varmuudella, joka tuntee etevyytensä. "Mutta odotapas, +nälkyri, minulta saat maistaa suurusta, jokei ehkä sula varsin +helposti". + +Näin sanoen otti hän esille karpiinin, ja huomattuansa sen olevan +hyvästi ladattuna, painoi hän putkeen vielä luodin, häristäessään +sudelle ja huutaen: + +"Tule nyt, niin saat kahdenkertaiset 'räätit'. Semmoista ei tarjota +joka päivä, mutta kun minulla on kiiru, enkä tahdo sinun tähtesi ruveta +viivyttelemään, niin minä uhraan sinulle enemmän, kuin sinä ansaitset. +Ahaa, sinä olet vanha metsästäjä, näemmä", huudahti Kyösti, varovasti +hiihtäessään lakeudelle, suden liikahtamatta vähintäkään. "Sinä näyt +tietävän millä tavalla saalis satimeen viekoitellaan ja miten sitte +yht'äkkiä sen kimppuun hyökätään, kun tiedetään ettei se enään voi +kynsiäsi välttää. Mutta tällä kertaa olet varmaankin erhettynyt, ole +sitte kuinka vanha juupeli tahansa". + +Kyösti lisäsi vauhtiansa ja susi seurasi häntä uskollisesti silmillään, +sekä liikkui ylen hiljaa eteenpäin, siksi kun hiihtäjä ehti lakeudelle. +Silloin hyökkäsi peto esille ja pyrytti ympärilleen niin paljon +lunta, että tuo rohkea nuorukainen vaan nauroi vihollisensa +kykenemättömyydelle juoksemaan syvässä lumessa niin joutuen kuin +tahtoi. + +"Nyt saattaisin sinun jättää pitkällä nenällä", ajatteli Kyösti, "mutta +sitte sinä tietysti hiivit johonkin taloon ja saatat ehkä saada jonkun +maanmieheni saaliiksesi. Mieluummin saisit syödä jokaisen ryssän +Revonlahdelta, mutta et sinä huoli mistäkään erosta ihmisissä. +Sentähden on kai parasta, että teen sinusta lopun". + +Susi juoksi jotenkin nopeaan, vaikka syvä lumi nähtävästi oli sen +juoksulle esteenä, ja vähänkin taitamattomamman hiihtäjän kuin Kyöstin +olisi ollut sangen vaikeata päästä pakoon. Suomalainen ojensi +karpiininsa, kun peto oli vaan muutaman kyynärän päässä ja jo aikoi +syöstä hänen päällensä. Taitavuudella, joka pelasti hänen henkensä, +sillä hän oli hyvin poikamaisesti päästänyt suden liian lähelle +itseänsä, teki hän äkkinäisen käännöksen ja laukasi samassa aseensa. +Molemmat luodit menivät suden avattuun kitaan ja tappoivat sen +paikalla. + +Samassa hetkessä kuin laukaus pamahti, kuului pitkäveteinen, valittava +ulvona sieltäpäin, josta kuollut vihollinen oli tullut, ja Kyösti, joka +tästä äänestä oli kovin peljästynyt, ehti tuskin, kaiken taitonsa ja +voimansa avulla, taajempaan metsään, ennenkuin puoli tusinaa susia, +yhtä nälkäisiä kuin ammuttukin, syöksi lakeudelle ja kuolleen toverinsa +nähdessään hurjalla himolla kävivät sen kimppuun. Tämä pelasti Kyöstin. +Hän ei viipynytkään enään nähtyänsä petojen rupeevan repimään ammuttua; +silloin riensi hän matkaan, nopeammin kuin ennen. Varmuuden vuoksi +latasi hän karpiinin uudestaan, jos matkalla vielä useampi vaara +tarjoutuisi. + +Kohtaamatta mitään vastusta hiihti hän Montisen, Jääskelän ja Korkialan +ohitse ja oli jo lähellä eteläistä Lodenperää, kohta Lungin +pohjoispuolella vanhan jokipohjan vieressä, missä se muuttuu kaidaksi +ojanteeksi, joka kesäisin on kuivilla, mutta pari sataa kyynärää +etelämpänä juoksee tavallista levyänsä. Kyösti hengitti vapaammin. Kun +hän vaan pääsi Lunkiin, kävisi hänen kyllä hyvin, sillä siellä hän +toivoi tapaavansa omaa väkeä. + +Mutta yht'äkkiä hän pidätti kuultelemaan. Hän ei pettynyt; metsässä oli +ihmisiä ja vieläpä hyvin lähelläkin häntä. Epätietoisuus siitä olivatko +he vihollisia taikka maanmiehiä, tuskastuttivat nuorta hiihtäjää, sillä +hän ei tietänyt odottaisiko hän siksi kuin he näyttäheysivät, vai +jatkaisiko hän matkaa. Vähän tuumittuansa valitsi hän jälkimmäisen ja +oli jo lähtenyt eteenpäin, kun mahdoton rytinä pakoitti hänen uudestaan +pysähtymään, tapahtui mitä tahansa. Pari laukausta kuului ja +paukahduksesta päätti Kyösti, etteivät ne olleet suomalaisesta pyssystä +kotoisin. Rytinä kasvoi ja viidakkojen lävitse, jotka tallaantuvat kuin +heikot ruohot, riensi muhkea täysikasvanut koiraskarhu. Jos Kyösti +olisi varmaan tietänyt metsästäjien olleen suomalaisia, olisi hän kyllä +ruvennut "nallen" kanssa otteluun, mutta nyt hänen täytyi hillitä +metsästysintoansa. Karhun matka kävi noin viisikymmentä kyynärää +Kyöstistä. + +Metsästäjät tulivat kohta otuksen perässä, ja nuorukaisen tarkka silmä +havaitsi heti, että ne olivat venäläisiä, osaksi kasakoita ratsastaen, +osaksi jääkäriä suksilla. Nyt oli hänen tilansa vaikeampi, kuin silloin +kun susi hätyytti häntä, sillä jos joku Venäläisistä olisi parempi +hiihtämään kuin hän, saattoi hän, asioiden näin ollen, ottaa vapaudelta +ja ehkä elämältäkin jäähyväiset. Moittien ajattelemattomuuttansa siinä, +että hän salli uteliaisuuden vietellä itseänsä pysähtymään, kun hänellä +oli niin tärkeä asia ajettavana, lähti hän liikkeelle päästäksensä +pakoon, jos suinkin mahdollista oli. Mutta jääkärit olivat jo +huomanneet hänen. Onnettomuuden lisäksi tuli vielä se, että ryssien +joukossa oli sama vanha jääkäri, jonka vartioittavaksi Kyösti oli +jätetty ja tämä tunsi oitis entisen vankinsa, vaikka oli matkaakin +heidän välillänsä. Nähdessään Kyöstin, joka paollansa oli ukolle +saattanut parikymmentä nuuttaruoskan iskua, heräsi kiukku hänessä, ja +hän vannoi verisesti kostavansa. Hän huusi sentähden muutamalle +toverilleen sekä parille kasakalle ja rupesi ajamaan nuorta Suomalaista +takaa. Venäläiset olivat hyviä hiihtäjiä, varsinkin tuo vanha jääkäri +ja voimansa avulla läheni hän yhä Kyöstiä. + +Niin oli takaa-ajoa kestänyt hetken matkaa, kun Kyösti yht'äkkiä näki +edessään kaksi ratsastavaa kasakkaa. Hän hämmästyi mutta vaan hetkeksi. +Seuraavana sekuntina teki hän jo uskaliaan käännöksen parin puun +välissä, ja sai siten vastassaan olleet kasakat sivullensa. He +kannustivat ja suomivat hevosiansa ja koettivat parastansa päästä +kyllin pian osaksi löyhän lumen lävitse, ja toisen onnistuikin lähetä +niin, että hän jo nosti keihästänsä. Mutta Kyösti kumartui ja isku meni +harhaan. Samaten kävi toisen kasakan luodin. + +Nuori Suomalainen tarttui karpiiniin ja juuri kun kasakka sai irti +heittoaseensa, joka oli tunkeutunut syvälle erään puun runkoon, ja +aikoi syöstä pakolaisen perään, ampui tämä. Luoti sattui hevosen +rintaan. Haavoittunut eläin hirnui kivusta ja kaatui. Hiihtäessään +henkensä edestä eteenpäin, latasi hän äkkiä karpiinin uudestaan. Toisen +kasakan luoti viilsi niin läheltä Kyöstin korvaa, että hän oli vähältä +kaatua. Vastaukseksi sai kasakka suomalaisen luodin keskelle rintaansa. +Hänen kuolinvuoteensa oli valkea lumi. + +Mutta vielä ei oltu vaarasta päästy. Päin vastoin se lähestyi yhä +uhkaavampana, vanhan jääkärin muodossa. Kasakkain viivyttäessä Kyöstiä, +oli tuo vanha hiihtäjä tuntuvasti lyhentänyt matkaa itsensä ja +pakolaisen välillä. Ainoalla silmäyksellä oivalsi Kyösti tämän. Hän ei +edes joutunut uudestaan lataamaan asettansa. Kasakoista vapautuneena +alkoi hän hiihtää kahta hurjemmin. Vanha Venäläinen ponnisti voimiansa. +Puhisten kuin kaksi höyryveturia kiitivät ajettu ja ajaja puiden +välitse, Kyösti tehden koukelmia sinne tänne, pettääkseen vainoojaansa, +mutta tämä, joka jo luuli olevansa varmana saaliista, seurasi sitä +tarkasti, ja vähensi vähitellen sitä väliä, joka eroitti hänen +pakolaisesta. Tämän huomasi Kyösti ja hän ponnisti voimiansa niin +paljon kuin hän suinkin voi. Henki riippui hiuskarvasta. + +Yht'äkkiä häneltä pääsi ilohuuto. Metsän harvojen puiden välistä +havaitsi hän joen ja toisella puolen tunsi hän selvästi Lungin +rakennukset. Hän teki viimeisen ponnistuksensa. Venäläinen niinikään. +Kyösti kiiti rantamaa pitkin ja hänen piti juuri laskeman joelle, kun +hän yhtäkkiä syöksähti päällensä pystyyn jäälle. Kun hän äkkiä nousi +ylös, näki hän että vasen suksi oli taittunut juuri jalkanahan edestä. +Innollisesti himoten toiselle puolen jokea, oli hän päästänyt suksensa +menemään päin lumeen peittynyttä kiveä, jonka seurauksena oli sekä +hänen kaatumisensa että suksensa menettäminen. Ryssä ilmestyi samassa +rantaäyräälle. Salamana kiiti hän jäälle ja hurjalla äänellä huusi hän: + +"Antaudu, kloppi, muuten minä ammun!" + +"Tuossa näet olenko minä kloppi!" huusi Kyösti takasin ja heitti +karpiinin niin voimakkaasti, että se sattui jääkärin käteen, jonka +tähden hänen pyssynsä putosi lumeen. Vanha Venäläinen päästi kovan +tuskan ja raivon huudon ja töytäsi Kyöstin päälle, joka, odottamatta +tätä, ei ennättynyt väistyä, vaan lankesi vihollisensa alle. Turhaan +nuorukainen yritti päästä irti, väkevä Venäläinen piti häntä kiinni +kurkusta toisella kädellään ja irroitti toisella suksea, sillä +antaakseen vastustajalleen iskun, joka veisi hänen tainnottomaksi. +Ryssä huomasi, näet, sen olevan ainoan keinon, millä hän kokonaan saisi +nuoren vastustajan valtaansa. + +Purskahtaen pilkkanauruun ja raivoisasti huutaen heilutti hän +irtisaamaansa suksea Kyöstin ylitse. Suomalainen luuli viimeisen +hetkensä tulleeksi ja antoi sielunsa Jumalan huomaan. Mutta isku ei +pudonnutkaan. Sen sijaan kaatui Venäläinen luodista, jonka oli ampunut +toinen kahdesta Suomalaisesta jääkäristä, mitkä otolliseen aikaan +olivat saapuneet rantaan. Ainoasti muutama heikko ja korahtava +hengenveto ja kaikki oli lopussa. + +Suurimmalla ponnistuksella jaksoi Kyösti nousta ylös. Hänen koko +ruumiinsa oli mielestään ruhjottu rikki, ja kun hän perästäkin +jääkärien avulla pääsi jaloilleen, pysyi hän tuskin pystyssä. Ryssän +luja isku hänen kurkkuunsa teki vielä hänelle kipeätä. + +Sittekuin hän oli puhunut käheyksestänsä ja ilmoittanut tahtovansa itse +jättää kirjeen Cronstedtille, sekä vastannut niihin kysymyksiin, joita +hänelle tehtiin aamullisen taistelun johdosta, vietiin hän, niinkuin +ylempänä kerrottiin, alipäällikön luo. + + * * * * * + +"Hyvät herrat", sanoi Cronstedt, sittekuin hän oli lukenut +Adlercreutzin kirjeen, "meillä on täysi vapaus tehdä mitä tahdomme. +Adlercreutz kirjoittaa kirjeen lopussa näin: Jos tahdot rynnätä +vihollisen päälle, niin tee se, jos et tahdo, niin vetäydy takasin +Paavolaan. Minä olen nyt kutsunut teidän kokoon, kuullakseni mitä +mieltä te olette, ja minä olen varma siitä, että te perustatte +lausuntonne rakkauteenne isänmaahamme". + +Mutta upseerit huusivat yksin äänin: + +"Taisteluun, taisteluun!" + +Kun huudot olivat hälvenneet, sanoi ukko Lode. + +"Jos me nyt hiipisimme pakoon, kun toverimme hiljan Siikajoella +osoittivat, mihin he kelpaavat, silloin me ansaitsisimme koko Suomen +kansan pilkkanaurun ja häpäisemisen. Ei, tapelkaamme, eversti; se on +ainoa, jota pyydämme, ja minä olen varma siitä, että joka mies koko +armeijassa toivoo taistelua". + +"Niin, sen minä takaan", sanoi Gregori Tigerstedt jalolla ylpeydellä. + +"Minä myös", vakuutti Aminoff. + +"No niin", sanoi Cronstedt, "se into, joka elähyttää teitä, hyvät +herrat, takaa, että me saamme voiton. Eteenpäin siis, ja suokoon Jumala, +että Siikajoki ennen auringon laskua on saanut kaksoisveljensä!" + +Kaikuva hurrahuuto kaikkien upseerien huulilta oli vastauksena +Cronstedtin puheesen. Tämä ilonosoitus ilmoitti sotamiehillekin, että +jotakin outoa oli tapahtunut, jonka tähden heitä kokoontui +päälliköitten ympärille saamaan tietoa uutisesta. Tietysti ei tarvitse +sanoakaan, että sitä tervehdittiin suurella riemulla. Jokaisessa +miehessä paloi halu tehdä urotöitä. + +Kun Cronstedt ohjasi kulkuansa joelle päin, esti hänen menoansa +nuorukainen, joka hengästyneenä juoksi häntä vastaan. Se oli Kyösti. +Vaivoista ja kärsimisistä ei enään näkynyt jälkeäkään. Tuli paloi kuin +ennenkin hänen kauniissa silmissään ja hänen liikkeistänsä saattoi +helposti nähdä että hän oli saanut entisen jäntevyytensä. + +"Kuulepas", sanoi Cronstedt katsoen tarkasti nuoreen hiihtäjään, +"sinäkö kirjeen Adlercreutziltä toit?" + +"Niin". + +"Minulle on kerrottu että sinua ajettiin takaa ja että sinä joen jäällä +jouduit vainoojiesi käsiin". + +"Jos ei sukseni olisi mennyt poikki, ei ryssä milloinkaan olisi saanut +minua kiinni", vastasi Kyösti rohkeasti ja vieläpä vähän +pikastuneenakin. + +"Mitä sinä tahdot?" kysyi Cronstedt äkkiä. + +"Antakaa minulle kivääri ja sallikaa minun myös päästä taisteluun. Minä +olin mukana aamullisessa ottelussa, joka kesti kolme kokonaista +tuntia". + +"Vai niin. Sitte sinä olet jotenkin tottunut luotien vitinään". + +"Minä olen varsin tottunut", oikasi Kyösti ja katsoi Cronstedtiä +syvälle silmiin. "Sitä paitsi", jatkoi hän matalammalla äänellä, "on +vaarini haavoitettuna ja vankina pappilassa. Minä tahdon pelastaa +hänen, ja onhan se helppoa, jos me voitamme tänään. Muuten hän +varmaankin viedään Siperiaan, ja se olisi hirmuista". + +Kyöstin yksinkertaiset sanat liikuttivat Cronstedtia. Hetken +tuumittuansa sanoi hän, laskein ystävällisesti toisen kätensä nuoren +Suomalaisen olalle: + +"Mene hankkimaan itsellesi mitä tarvitset taistelua varten. Sinä näytät +urhealta ja semmoisia poikia minä tarvitsen tänä päivänä, sillä minä +aion vaatia Venäläisiä semmoiseen leikkiin, jota eivät he vähällä +unhota". + +Kyösti juoksi pois, eikä kulunut pitkää aikaa, ennenkuin hän oli +puettuna jääkärin pukuun. Tämä taistelutapa oli hänelle mieluisinta ja +sentähden hän valitsi sen. Sitä paitsi oli hänestä mukavampata, käydä +vapaana ja irtanaisena etupäässä, kuin olla ahtaassa kolonnassa, jossa +hänen mielestään varmaankin oli tilanpuute. + +Hän joutui Savon jääkäreihin. + +Häntilällä, neljänneksen penikulmaa Lungin pohjoispuolella joen +läntisellä rannalla, pidättyi Cronstedt uudestaan ja järjesti joukkonsa +seuraavalla tavalla: + +Osasto jaettiin kahteen kolonnaan; kumpaisellekin annettiin kaksi tykkiä +mukaan. Läntisen kolonnan, jota johti everstiluutnantti Christiernin, ja +johon kuului Savon ensimmäinen ja toinen jalkapataljoona, Savon kolmas +ja Karjalan ensimmäinen jääkäripataljoona, piti menemän jäätä pitkin +Siikajoen poikki kirkkoa kohden. Oikean kolonnan, jonka päällikkönä oli +everstiluutnantti Aminoff, ja johon kuului Savon kolmas ja neljäs +jalkapataljoona, Savon neljäs ja karjalan toinen jääkäripataljoona, oli +käsketty idästä päin hyökkäämään Revonlahden kirkolle, jonka ympärille +Venäläiset olivat asettuneet, erään nuoren Häntilän talonpojan +kertomuksen mukaan. Katkaisemaan Venäläisiltä palausmatkaa Siikajoelle +lähetettiin majuri J. H. Furumark kahdella jääkäripataljoonalla joen +vanhaa laskua ylöspäin. Jokaisen kolonnan edessä hiihteli suksilla +varustettuja jääkäriä, ja niiden joukossa, mitkä kulkivat Christierninin +kolonnan edellä, jota Cronstedt itsekin seurasi, oli Kyösti. + +Nyt muutama sana Bulatowin asemasta. + +Häntilän miehen kertomus Venäläisten asemasta oli varsin väärä, muttei +kuitenkaan muuttanut Cronstedtin järjestelmää. Kun Bulatow sai tiedon +Suomalaisten lähestymisestä, ei hän suostunut vetäytymään Raaheen päin, +niinkuin hänen useat upseerinsa ehdoittivat. Hän tahtoi nyt +ehdottomasti sotia, siitä syystä että hän perin pohjin halveksi +vihollisiansa, joita hän luuli helposti voittavansa, koskeivat he +milloinkaan ennen olleet häntä todella vastustaneet, ainakaan niin, +että siitä suurin kannattaisi puhua, muistamatta kuitenkaan etteivät he +saaneet ryhtyä taisteluun. Kun hän sitä paitsi luuli, että Kettuselle +lähetetty Garnault, Adlercreutzin joukon karkoitettuansa, heti +rientäisi hänen avuksensa, oli hän varsin varmana voitosta. Hän +asettui, nelikulmioon eräälle metsäiselle kunnaalle rakennetun pappilan +taakse ja molemmin puolin ja varsin toiselle rannalle kuin oli +ilmoitettu. Hänellä oli kolme vankkaa jalkapataljoonaa, jääkäriä, kaksi +plutoonaa husaaria, viisikymmentä kasakkaa sekä kaksi kanuunaa ja kaksi +haubitsia, yhteensä vähän enemmän kuin 1,500 miestä. Niistä lähetettiin +jään poikki yksi komppania jalkaväkeä, joka varustui kirkkopihalle. + +Kello kahdeksan aikaan aamulla 27:nä päivänä huhtikuuta olivat +Suomalaiset valmiina ryntäämään vihollisen päälle. + + * * * * * + +Kolonnat olivat järjestetyt yhteistä rukousta pitämään. Soittokunta +soitti tuon juhlallisen virren "Meidän linnam' on Jumal taivaast", ja +kun rummut jokaisen värsyn perästä päristivät säestyksen, koski +jokaiseen tämän pyhän toimituksen juhlallisuus. Varsinkin oli Kyösti, +joka ei milloinkaan ennen ollut nähnyt eikä kuullut semmoista, syvästi +liikutettu. Hänen sydämeensä tunki outo, selittämätön tunne ja sykki +niin kovasti, muttei kuitenkaan levottomasti, että hän selvään saattoi +tuntea sen säännölliset tykähdykset. Minne hän loi katseensa näki hän +vaan vankaita katseita, mutta surua ei näkynyt merkiksikään soturien +muodossa. Kaikki näytti henkivän riemua ja voiton toivoa vihatuista +vihollisista. Runeberg sanoo erinomaisen kuvaavasti tervehdyksessään +Gregori Tigerstedtille tämän taistelun viidentenäkymmenentenä +vuosipäivänä: + + "Se hetki oli ikimuistoinen". + +Ajetut ikäänkuin metsän otukset pitkin Suomen talvisia tienoja, saivat +he vihdoinkin pisättyä, nämät miehet, joiden vihan ja inhon kyyneleet +polttivat syvemmältä ja katkerammin kuin painetin haavat. Vihdoinkin +saivat he siis astua vihollisensa eteen, eikä koko joukossa löytynyt +ainoatakaan miestä, joka silmänräpäystäkään olisi epäillyt voitosta, +sillä jokainen oli lujasti päättänyt ennen kaatua kuin paeta. Ja +semmoista joukkoa, joka tämmöisillä päätöksillä menee taistelemaan +isänmaansa edestä, saattaa tuskin mikään voima voittaa. + +Sittekuin Kyöstin katseet olivat liitäneet kolonnien ohitse, +pidättyivät ne everstiin, joka Loden, Aminoffin ja Cristierninin +ympäröimänä seisoi saarnamiehen vieressä tuon valtavan neliön +keskuudessa. Cronstedtin katseet, samoin kuin hänen paljastettu +miekkansakin, olivat käännetyt maahan. Kerran hän nosti silmänsä ylös +ja sattumalta kääntyivät ne nuoreen Suomalaiseen. Kyösti näki että +eversti katseli häntä tutkivasti, ikäänkuin hän olisi tahtonut +lukea nuorukaisen sydämessä oliko hän valmis kangistumaan kylmälle +hangelle. Mutta nuorukaisen katse oli levollinen. Häntä eivät enää +kauhistuttaneet tummat tykkien suut, jotka nyt äänettöminä katselivat +lumitannerta, minkä ne pian Venäläisten verellä punastivat. + +Selvinä kaikuivat saarnamiehen sanat koko joukolle, ja niiden kaiku +tunki pitkälle metsään, jossa pohjolan talvivieraat, joko lauloivat +lumisien kuusien oksilla taikka, uteliaina näkemään mitä tuossa +mustassa neliössä tapahtui, kiertoteitä osaksi puusta puuhun, osaksi +hankea pitkin, lähestyi kolonnia niin paljon kuin niiden suuri +varovaisuus sitä myönsi. "Isä meidän" ja "Herran siunaus" valuivat kuin +kesän kukkaistuoksu talven kylmään ja kun "Amen" lujalla ja selvällä +äänellä lausuttiin, valtasi montaa karkeata soturia ainoa ajatus: +edessään oleva verinen työ. + +Taas kaikuivat soiton säveleet. Kolonnat järjestettiin ja liikkeelle +lähdettiin määriteltyjä teitä. Tykit ajettiin kirkolle, josta +venäläinen komppania luotia lähettämättä ja saamatta vetäysi +pääjoukkoon. Huimaavalla hurrahuudolla ja murhaavassa kartessitulessa +syöksyi vasen kolonna hiihtäjiensä jälissä pappilaan ja hyökkäsi +venäläisten joukkojen päälle. + +Tunne, minkä Kyösti nyt tunsi, lentäessään rantaa ylöspäin museetti ja +tykinluotien tanssiessa hänen ympärillään, oli varsin toisenlainen, +kuin se, jota hän oli aamulla tuntenut. Silloin oli pimeä eikä hän +huomannut kaatuneitten eri asemia. Nyt hän näki yhden toverin toisensa +perästä kaatuvan maahan. Hänen takanansa töytäsi taaja kolonna +ylöspäin. Maa vapisi; irtain lumi pyöri pilvinä ympärillä ja teki usein +sangen vaikeaksi nähdä lähimpiäkään esineitä. Mutta viipymättä +riennettiin eteenpäin, huolimatta niistä isoista aukoista, joita +vihollisen kartessit tekivät Suomalaisten taajoissa kolonnissa. Kyösti +joutui myös tähän raivoavaan myrskyyn. Hän tuskin tiesi mistäkään +tuossa tavattomassa sekasorrossa, joka nyt valtasi, kun taisteltiin +mies miestä vastaan. Miekat, painetit ja pistoolit kiilsivät yhtenä +ainoana, äärettömänä sekaisuutena hänen silmissään; rumpujen päristävä +tärinä, torvien soitto, tykkien pamahdukset ja pyssyjen pauke, yhdessä +haavoitettujen ja kuolevien tuskan huutojen kanssa muodostivat +semmoisen säveleen, että vanhoja, tottuneitakin soturia väristytti. +Mitä Kyöstin silloin sopikaan tuntea! + +"Pelkäätkö, poika", huusi vanha sotamies työntäessään painetin +viholliseen. "Tee niinkuin minäkin, niin kyllä siinä pian leikkiin +totut". + +"Minä en pelkää", vastasi Kyösti miehevästi, "sen saatte nähdä!" + +Sanasta hän heti ryhtyi tekoon ja järjestyksettä iski ympärilleen +vuoroin tukilla ja painetilla, että vihollisia kaatui joka taholle. Ei +kestänyt kauvan ennenkuin hän oli raivannut itselleen tien sille +ulkohuoneelle, jossa vanha Niilo pidettiin vankina. Hänen voimansa +paisuivat kahdenvertaisiksi, kun hän huomasi Venäläisten soturien +kantavan haavoitetuita pois. Lujalla iskulla kaatoi hän soturin, joka +oli ovella, ja kuuden jääkärin etunenässä ryntäsi hän sisälle. Taistelu +tuli pitkäksi ja hurjaksi, sillä Venäläiset puolustausivat raivoisesti. +Kyöstillä oli verta vuotava haava vasemmassa käsivarressaan ja oikeassa +jalassaan, vaan hän ei tuntenut mitäkään kipua. Hän ei nähnyt kuinka +monta vihollista hänellä oli tiellään, hän vaan löi, ja löi niin +hurjasti, että hän vähässä aikaa oli särkenyt kolme kiväärin tukkia +säpäleiksi. Nyt ei hänellä ollut muuta asetta kuin paljas painetti ja +se oli Kyöstille varsin outo käytettävä. + +Yht'äkkiä syntyi levotonta liikettä pappilaan ahdistetuissa +Venäläisissä. + +"Kas", huusi muuan savolainen jääkäri, "vihollisen toinen kolonna on +saanut jäniksen passin käteensä; se pakenee. Hurraah! Käykää päälle!" + +Jäljellä olevat ryssät vetäysivät kokoon peljästyttävään neliöön. +Bulatow oli itse myös siinä. Hänen suuttumuksensa, kun hän näki +Garnaultin varsin lähellä uskaltamatta lähestyä, purkausi useaan +hurjaan kiroukseen. Hän ei nähnyt, että syynä Garnaultin +toimettomuuteen oli majuri Furumarkin marssi vanhaa joenpohjaa myöten. +Garnault piti varman epävarmaa parempana ja kadotettuansa yhden +haubitsinsa, peräytyi hän. Bulatow sai siis turvautua vaan itseensä. +Voitto, sen hän näki jo menneeksi, mutta hän päätti ainakin pelastaa +kunniansa ja taistella viimeiseen kykyynsä asti. Hän tappeli itse kuin +halvin sotamies ja sai monta pahaa haavaa. + +Sill'aikaa oli Kyöstin seuranensa onnistunut karkoittaa Venäläiset +heidän äkkipikaa laitetusta sairashuoneestansa, pimeästä ja kylmästä +huoneesta, jossa sairasraukat makasivat osaksi kurjilla olkilyhteillä, +osaksi nihkeällä maalla. + +"Tiesinhän minä, että sinä olet urhokas poika" huusi vanha Niilo +temmaten käteensä jonkun vihollisen kiväärin. "Onko täällä ketään, joka +oli mukana Porrassalmella 13:na päivänä kesäkuuta ja muistaa sen +päivän. Hurraah! Nyt on ryssä samassa pinteessä!" + +"Minä olin mukana, minä olin mukana", kaikui useasta rivistä ja moni +harmajapäinen soturi hymyili ylen tyytyväisenä, kun häntä kuumimmassa +taistelussa muistutettiin tästä kunnian päivästä, jonka kokonaan +ratkaisivat savolaiset painetit. Kehä näitä vanhoja urhoja kokoontui +Niilon ympärille, ja heidät nähdessään sai Niilo-ukko uutta intoa ja +rohkeutta. Hänen silmänsä säihkyivät kuin nuoruutensa päivinä ja +melkein yhtä lujasti tarttui hän aseesen. + +"Nyt me tanssimme saman tanssin kuin Porrassalmella ja Keltin +maakuopilla", huusi hän ja ryntäsi erinomaisella vilkkaudella +Venäläisten päälle. Ahdistettuina yhä pienemmälle alalle kävi heidän +vastustuksensa heikommaksi joka minuutti. Suomalaisten rautavanne kävi +yhä taajemmaksi suljetun kolonnan ympärille. + +Kyösti, joka oli joutunut Niilosta erilleen, taisteli kuin todellinen +urho, vaikka edelliset ponnistukset melkoisesti olivat häntä +heikontaneet. Mutta yht'äkkiä tuntui kuin hän olisi saanut kaiken +entisen voimansa; hän hyökkäsi venäläisen lipunkantajan päälle, joka +vielä miehuullisesti vastusti Suomalaisia. + +"Ah, jos voisin valloittaa tuon lipun", ajatteli nuorukainen. "Minä +koetan". + +Kun Venäläinen näki Kyöstin hoikan vartalon, levisi kamala ja samalla +pilkallinen hymy hänen huulilleen. Mutta hän sai pian ruveta +ajattelemaan toisin, kun Suomalainen jo kahdesti oli lävistänyt hänen +käsivartensa, jolla hän lippua piteli. Estääksensä lipun joutumasta +voittajan käsiin, teki vihollinen ankaran ponnistuksen reväistäksensä +lipun irti tangosta. Hän paljasti samassa varomattomasti rintansa, ja +salaman nopeudella työnsi Kyösti painettinsa siihen ja tempasi käteensä +jo puoleksi repaleisen lipun. Kun Venäläiset näkivät lippunsa +Suomalaisten vallassa, heikkoni heidän uhkarohkeutensa melkoisesti. + +"Hyvin, poikani", huusi vanha Niilo. "Semmoista urhotekoa ei ole kukaan +meidän suvussamme vielä tehnyt. Sen pitää -- -- --". + +Ukko ei ehtinyt edemmäksi; luoti tunki vanhuksen rintaan ja katkasi +hänen puheensa. Kyösti riensi hänen luoksensa ja ehti ajoissa saamaan +ukon viimeisen huokauksen. + +"Minä kuolen voitossa", kuiskasi vanhus heikolla äänellä. "Säilytä +lippu tarkasti. Jumala siunatkoon sinua. Taistele -- -- aina -- ur +-- -- holli -- sesti -- -- Suo -- men -- -- ede -- -- --". + +Siihen loppui ukon voima. Vahva verivirta, joka juoksi hänen suustansa, +vei hänen henkensä mukanaan. + +Kyösti näki ettei tässä ollut aikaa huokauksiin ja valituksiin. +Synkkänä nousi hän vanhuksen ruumiin vierestä. Hän ei kuitenkaan voinut +vastustaa tätä ajatusta, joka kaikkien muiden surullisten ohessa +vastustamatta tunki hänen mieleensä: + +"Jumalan kiitos; hän ei kuitenkaan joutunut Siperiaan". + +Venäläisten voima oli murrettu. He autausivat voittajien armoille. +Pahasti haavoittunutta Bulatowia kohteli Cronstedt mitä lempeimmästi. +Pian sen jälkeen vaihetettiin hän Pyhäjoella vangittuun G. +Löwenhjelmiin. + +Turha olisi kertoa sitä riemua, joka vallitsi Suomalaisten rivissä. +Voiton ilo tuli vielä suuremmaksi, kun huomattiin kuinka pieni +mieshukka oli. Väsyneet sotamiehet saivat lepoa ja virkistystä +tarpeeksi. + +Kun Cronstedt ratsasti riviä pitkin ja tuli sille paikalle, jossa +Kyösti istui maassa kuolleen Niilon pää helmassansa äänetönnä surren, +että hän nyt oli yksinä ilman turvaa ja kotoa, pidätti eversti ratsunsa +ja viittasi nuoren Suomalaisen tulemaan luoksensa. + +"Kuulepas", sanoi hän, "minä näin että sinä tänään ensimmäisenä +ryntäsit pappilaan; mutta mikä riepu tuossa vieressäsi on?" + +"Se on venäläinen lippu". + +Cronstedtin katse kirkastui kauniisti kun hän edelleen kysyi: + +"Oletko sinä valloittanut sen?" + +"Olen". + +"Mutta sinä olet haavoitettu, miksi et sidota haavojasi?" + +"Nämä pahimmat haavat sain lipusta taistellessani, mutta ne eivät +ensinkään tuskastuta minua. Sitä paitsi pitää minun pitämän huolta +siitä, että vaari ensin haudataan kristilliseen tapaan, sitte on kyllä +vielä aikaa näiden naarmujen sitomiseen". + +Cronstedt loi nuoreen sotilaspoikaan salaamattoman ihailevan katseen. +Sitte sanoi hän: + +"Sinä olet ansainnut kunniamerkin, poikaseni, ja sen sinä saat. +Tahdotko ruveta sotamieheksi?" + +"Tahdon mielelläni", vastasi Kyösti riemullisesti. "Vaari on nyt +kuollut ja minä olen yksin maailmassa. Minäkin tahdon nyt vuotaa vereni +isänmaani armaan Suomeni edestä". + +"No tästä hetkestä ruveten sinä kuulut meihin". + +"Hurraah! Eläköön Suomi", huusi Kyösti heiluttaen kättänsä, ja +ympärillä olevat yhdistyivät tähän mielenosoitukseen. Hän sai itse +kantaa valloittamansa lipun "kunnia-asentoon" asetettujen rivien +lävitse, ja tämä, niinkuin hän myöhemmin useasti lausui, oli "elämänsä +juhlallisimpia hetkiä". + +Samana päivänä haudattiin vanha Niilo Revonlahden hautausmaalla +entisten Porrassalmilaisten toveriensa ja Revonlahden asukkaiden läsnä +ollessa. Liikutusta nähtiin jokaisen kasvoissa, ja kun Cronstedt lausui +muutaman soturimaisen tervehdyssanan vanhuksen haudalla sekä pyssyjen +laukauksen viimeinen tervehdys eläviltä kuolleelle oli kaikunut, +nähtiin kyyneleitä usean silmissä. Ja kun viimeinen sotamies oli +poistunut, oli Kyösti vielä yksin haudalla. Mutta rumpu kutsui ja hänen +täytyi poistua. Ennen lähtöänsä ajatteli hän kuitenkin itsekseen ja +hänen ajatuksensa pukeusivat seuraaviin puoliäänisiin sanoihin: + +"Minä tahdon kuolla saman kuoleman kuin hekin Suomen edestä". + +"Oikein, poika", kuului ääni Kyöstin takaa ja kun hän kääntyi, +kohtasivat häntä Antti Kettusen puoleksi iloiset, puoleksi suruiset +katseet sekä Katrin kyyneleiset kasvot. + +"Oikein! Niin ajattelee jokainen kunnon Suomalainen", jatkoi Antti ja +tarttui Kyöstin käteen. "Jumala olkoon kanssasi!" + +"Minä otan kastellakseni Niilon hautaa ja tuon joka sunnuntai sille +vereksiä kukkasia", sanoi Katri hymyillen Kyöstille. + +Nuorukainen ei voinut vastata mitään; hän oli niin tunteidensa vallassa +niiden tapauksien johdosta, jotka muutamassa päivässä olivat häntä +kohdanneet. Hän pudisti lämpimästi Antin ja Katrin käsiä ja riensi +nopeasti pois. Kyösti ei saanut kuolla taisteluissaan isänmaansa +edestä, kuinka hän kuolemaa etsikin. Virran sillalla sai hän pahan +haavan, mutta parani pian ja oli jo Oravaisissa ensimmäisinä. Siellä +oli hän vähältä joutua vangiksi, mutta hänen pelasti tuo vanha +karjalainen jääkäri, jonka kanssa hän oli tutustunut Adlercreutzin +osastossa yöllisessä hyökkäyksessä Kettuselta. Vaarallisesti +haavoitettuna ei hän saattanut seurata armeijaa enään. + +Kun Antti sai kuulla, mikä kohtalo oli tullut nuoren vänrikin osaksi, +sillä siihen arvoon oli Kyösti ylentynyt, nouti ukko hänen luoksensa. +Katri hoiti häntä mitä suurimmalla hellyydellä, ja sodan loputtua tuli +hän, joka salaisuudessa jo kauvan oli rakastanut tuota urheata +sotilaspoikaa, hänen vaimoksensa, jonka jälkeen Kyösti sai appensa +talot hoidettavikseen. + +Rauhaisina kesäiltoina oli hänellä usein tapana istua Niilon haudalla +ja pojilleen kertoa kohtaloitansa. Hän sanoi silloin aina, kun hän oli +kertonut jotakin vaarallista tapausta: + +"Kyllä siitäkin tapauksesta oli paha selvitä ja kyllä sekin vaikea oli, +mutta en minä milloinkaan ole pahemmassa pulassa ollut, kun viedessäni +Adlercreutzilta Revonlahdella kirjettä Cronstedtille". + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Adlercreutzin sanansaattaja, by Jon Olof Åberg + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ADLERCREUTZIN SANANSAATTAJA *** + +***** This file should be named 31812-8.txt or 31812-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/3/1/8/1/31812/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/31812-8.zip b/31812-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..b1a72c0 --- /dev/null +++ b/31812-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..ef2c33b --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #31812 (https://www.gutenberg.org/ebooks/31812) |