diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 31336-8.txt | 2328 | ||||
| -rw-r--r-- | 31336-8.zip | bin | 0 -> 51998 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 2344 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/31336-8.txt b/31336-8.txt new file mode 100644 index 0000000..1f611b2 --- /dev/null +++ b/31336-8.txt @@ -0,0 +1,2328 @@ +Project Gutenberg's Rautakanki ja kuinka viimein kävi, by Charles B. Tayler + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Rautakanki ja kuinka viimein kävi + +Author: Charles B. Tayler + +Translator: S. H--n + +Release Date: February 21, 2010 [EBook #31336] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAUTAKANKI JA KUINKA VIIMEIN KÄVI *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +RAUTAKANKI JA KUINKA VIIMEIN KÄVI + + +Tosikertomus Otleyn kirkkoherra + +CHARLES B. TAYLER'ilta + + +Ruotsista suomentanut S. H--n. + + +Tampereella, +Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa, 1878. +Emil Hagelberg'in kustannuksella. + + + + + + +ENSIMÄINEN OSA. + + + + +RAUTAKANKI ELI MAAILMAN MURHE + + +Harvat ovat ne, jotka eivät ole kokeneet, mitä suru ja kärsiminen on; +harvat ovat nekin, jotka ymmärtävät, mitä kärsiminen vaikuttaa +ihmissydämessä. Kärsiminen ja suru on välistä Jumalan kädessä keinona, +jolla Pyhä Henki vaikuttaa perin pohjaisen muutoksen sydämessä; mutta +se on Pyhä Henki, eikä murhe itsessään, joka oikeastaan tämän +ihmeellisen muutoksen tekee. Missä surua ei seuraa Pyhän Hengen +vaikutukset, siellä saattaa ihmisen sydän tulla haavoitetuksi ja +vaivatuksi, vaan ei pehmitetyksi, niinkuin joka päivä tapahtumat +ympäristössämme myös todistavat. + +Seuraava todellinen kertomus opettaa meille, mitä semmoinen kärsiminen +vaikuttaa, jota ei Jumala saa pyhittää, mitä se kärsimys myötänsä tuo, +joka pipliassa sanotaan "maailman murheeksi". Tämä tapaus tuotti minun +sieluuni syvän ja vakavan vaikutuksen, ja minä toivon, että kertomus +siitä vaikuttaa samaa muissa. Jumala suokoon sen! Oli pimeä ilta; +raskaat pilvet olivat kokoontuneet länteen juuri auringon laskun +seuduille, ja hämärä hävisi tavallista pikemmin. Erään maaseurakunnan +pappi oli kotimatkalla kaukaisesta paikasta avaraa ja harvaan asuttua +seurakuntaansa, kun hän huomasi kirkkaan valovirran, joka levisi tielle +kylän sepän ahjosta. Hän seisahti ihmettelemään sitä vaikutusta, minkä +häikäisevän valon ja synkän pimeyden jyrkkä vastakkaisuus esiintoi. +Siinä olisi ollut kuva Rembrandtsin [kuuluisa maalari loistavista +valostuksista hänen kuvatauluissaan] pensselille. Esineet, joita ei hän +ollut huomannut päivän valossa, näyttivät nyt ilmautuvan salamielisessä +suuruudessa. Pajan vastapäätä oleva vanha vaunuvaja loisti valkean +paisteessa; puoliksi avoimesta ovesta leimusi valo sinne ja tänne +rautavitjoille ja vanhoille siloille, joita riippui seinillä, samalla +kun loitompana kaikki oli suljettu synkimpään yöhön. Mutta pajassa +tapasi hänen huomionsa jalomman esineen: sepän muhkea olento ja kauniit +kasvojuonteensa, hänen siinä seisoessaan täydellisessä miehuudessaan, +näkyivät niin selvästi tässä kirkkaassa valossa. Ei hän koskaan +muistanut nähneensä juhlallisempaa kuvaa englantilaisesta +työntekijästä. + +Richard Norman oli silloin miehuutensa kukassa. Hänen selvät, kauniit +kasvojuonteensa todistivat hyvyyttä ja ymmärrystä. Leveä rinta ja +jäntevät käsivarret näyttivät erittäin olevan määrätyt hänen kovaa +työtänsä varten. Hänen kasvoissansa ja koko muodossansa oli rauhallisen +levon kuva, kun hän seisoi, toinen käsi palkeen vivussa ja toinen +valmiina tempaamaan rautakankia ulos hehkuvasta ahjosta -- mutta tuo +oli voiman levollisuus. Seuraavana silmänräpäyksenä lepäsi rautakanki +kiehuvana alasimella ja tuo sen vieressä seisova voimakas olento oli +täydessä liikkeessä; väkevä käsivarsi vilkkaassa vaikutuksessa olevine +jännitettyine lihaksinensa, heilutti kiireesti raskasta vasaraa, ja +voimakas isku kerta toisensa perään kohtasi pehmeätä kankia, jotta +säkeneet lentelivät siitä joka suunnalle. Pian sitä käännettiin ja pian +kajahti vasaran isku jälleen, jota tehden valkea rauta alkoi muuttua +punaiseksi ja sitte kadotti senkin värin, kunnes vasaran iskut +taukosivat ja rauta makasi siinä jähtyneenä, kylmänä ja muuttui +mustaksi, miten ennenkin. + +Papin ajatukset ylenivät nyt korkeampaan aineesen, kun hän seisoi ja +katseli rautakankia, joka lepäsi kovana ja mustana alasimella, vaikka +se juuri vähää ennen kuumuudesta hehkuvana oli taipunut vasaran +iskuista ja levittänyt säkeniä valosateena ympärillensä. + +"Tässä on minulla merkillinen kuva, joka on tarkoin tutkittava", +ajatteli hän; "eikös tämä rautakanki ole selvä kuva luonnollisesta +ihmisestä, kun hän tulee kärsimisen uuniin! Kuinka pehmeäksi ja +taipuvaiseksi tuo tulikaan kovassa ja valtaavassa tulikoetuksessa! +Kuinka helposti tuo taipuikaan vasaran raskaista iskuista, ollessaan +alasimella, hehkuen lainatusta kuumuudesta ja levittäen lainatun valon +säkeneitä! Mutta kuumuus hävisi, ja nyt lepää se siinä kylmeten, tulee +entistä kovemmaksi ja on nyt niinkun ennenkin musta, kova ja jäykkä +rautakanki. Nyt ei se enää levitä mitään hehkuvaa elonlämpöä, ei yhtään +valon sädettä siitä enää lähde. Turhaan saisi siihen nyt raskahinkin +vasaran isku sattua; se kyllä saattaisi katketa, vaan ei taipua". + +Uskovainen pappismies jatkoi matkaansa, ollen näissä ajatuksissa, ja +tuli aivan murheelliseksi siitä. Hän muisti hänelle uskotusta rakkaasta +laumasta useita, jotka hän jonkun kerran oli nähnyt nöyrtyneinä, ja +joiden hän oli toivonut tulleen muuttuneiksi murheen vaikutuksesta. He +olivat olleet nöyrtyneinä, mutta ainoasti ajaksi, ja hän pelkäsi, että +he nyt olivat paatuneemmat kuin milloinkaan ennen. Tuskin ajatteli hän, +kuinka pian kuva saattaisi todellisentua sen miehen elämässä, jonka +pajaa ja työtä hän vastikään oli ajatellut. + + * * * * * + +"Olkaa niin hyvä ja tulkaa sisälle! Ahaa, onko se pastori? Tulkaa +sisälle kaiken mokomin", sanoi nuori, hyvin ihana vaimo, +kunnioituksella nousten seisaalleen papin astuessa huoneesen. Hän pyhki +tuolin esiliinallansa ja asetti sen hänen eteensä. Ei kuitenkaan +ollutkaan yhtään tomun hiukkaa tuolilla eikä muuallakaan siinä +iloisassa huoneessa; kaikki oli puhdasta ja eheää ja muuten hyvässä +järjestyksessä. + +"Istu itse", sanoi hän hymyillen, "jos minäkin sen teen. Minä tulin +tänne kysymään Richardia; en nähnyt häntä kirkossa, ja kun äsken kävin +pajan ohitse, ei hän ollut sielläkään. Onko hän kipeä?" + +"Ei hän ole terve", vastasi Maria punastuen; "hän makaa. En luule, että +hän nukkuu, jos pastori tahtoo mennä puhumaan hänen kanssansa. Hän, +raukka, on niin alakuloinen, ja nyt hän kyllä on taipuvaisempi +kuulemaan, mitä te sanotte, kuin muissa tilaisuuksissa, ja 'aikanaan +sanottu sana on kultaa parempi'". + +"Mikäs on, Maria?" sanoi pastori matalammalla äänellä. "sinä näytät +niin murheelliselta. Miehelläsi lienee jotakin muuta kuin sairaus, joka +sinua surettaa". + +"Ah, pastori", vastasi hän lempeästi, "en voi valittaa rakkaasta +miehestäni, vaan olen hyvin murheellinen. Tiedän, ettei pastori ymmärrä +väärin minua taikka luule, että olen tyytymätön ja väärä häntä kohtaan, +ja sentähden puhun asian todellisen laidan. Richard meni työmiesten +kokouspaikkaan perjantaina; hän on äsköttäin ruvennut siinä käymään +minun toivoani vastaan, sillä jäsenet kokoontuvat kerran kuukaudessa +'viheriään käärmeesen', ja seuran sääntöjen mukaan pitää jokaisen ostaa +juomatavaraa vähintäkin 40 pennin edestä, että isäntä saisi +sisääntulonsa. Mutta tietättekös pastori, minusta on se 40 penniä +niiden raukkain paulana; niin on se ainakin ollut Richardille. Hän oli +saanut yli 30 markan yhdestä rätingistä perjantai-aamuna, ja unhoitti, +vastoin tavallista tapaansa, antaa minulle rahaa, meni sinne ja istui +siellä sekä joi muiden tyhjäntoimittajain kanssa, kunnes kaikki rahansa +olivat loppuneet. Hän tuli kotiin lauantaina päivällisen jälkeen, ei +ennen, ja oli aika lailla juovuksissa. Minä pyysin häneltä vähän rahaa, +vaan hän kiivastui, suuttui ja meni tiehensä; missä hän on ollut +sunnuntain ja maanantain, sitä en tiedä. Tänä aamuna tuli hän kotiin, +ja mitä minä voin päättää, on hän luultavasti eksynyt ja maannut +jossakin ulkohuoneessa; hänen vaatteensa olivat likaiset ja repaleiset. +Mutta hän näytti niin onnettomalta ja oli niin sydämellisesti +murheellinen, ett'en minä häntä yhdelläkään sanalla nuhdellut, vaan +sain hänen tänne ja houkuttelin häntä maata sekä annoin hänelle +kupillisen lämmintä teetä. Minä tulin juuri hänen luotansa, ja pelkään, +että hän on vilustunut ja tulee pahoin kipeäksi". + +Richard Norman'ia suosi kaikki hänen vilpittömän, kohteliaan tapansa ja +hyvän luonteensa tähden. Hän oli erittäin hyvä työmies ja paras hevosen +kengittäjä koko tällä seudulla, oli saanut hyvän kasvatuksen, ja oli +viisas, ymmärtäväinen nuori mies. Hän oli hyvin suostunut rakkaasen, +jumaliseen vaimoonsa ja kahteen pieneen poikaansa, ja oli usein sanonut +hänelle, ettei hän koskaan ollut niin onnellinen, kuin istuessaan +kotona hänen ja lastensa luona. Yhdessä suhteessa puuttui häneltä +kuitenkin paljon; hän ei ollut jumalaa-pelkääväinen mies. Hän kävi +kyllä kirkossa, ei hän julkisesti ylönkatsonut sabattia; pastoriansa +arvoksui hän suuresti ja osoitti hänelle paljon kunnioitusta, mutta +elävästä Jumalan pelvosta oli hän vieras. Rakkaus Jumalaan, hänen +Vapahtajansa Jesuksen Kristuksen kautta, ei ollut hänen menetyksensä +ponnistimena. Vastoin parempaa tietoansa menetteli hän, samoin kuin +moni muukin, ikään kun Jumalan pelkoa ja tämän elämän jokapäiväisiä +toimia olisi mahdoton yhdistää, unhottaen, että Jumalan valtakunta on +uskovaisten sisällinen voima, niinkun hapatus, joka voimallisella ja +läpitunkevalla vaikutuksellansa koskee koko ihmiseen. + +Pastori tapasi Richardin syvästi alakuloisena ja murheellisena. Hänen +silmänsä olivat väsyneet, kasvonsa kalveat ja väkevä, jäntevä käsi +makasi voimatonna peitteellä. + +"Jaa, nyt tapaa pastori minut", sanoi hän raskain päin ja sydämin. +"Luulen, että pastori on kuullut, kuinka minä käytin itseni menneellä +viikolla, ja nyt olen tässä niin kurjana". + +"Minä kaipasin sinua kirkossa", vastasi pappi, "ja kun tänään näin, +ettet ollut pajassa, tulin tänne kuulemaan, kuinka voitiin, +ja nyt tapaan sinut sängyssä tänä kauniina kesäpäivänä, työhön +kykenemättömänä. Ystäväni, tämä näkö sattuu sydämeeni; minä olin +alkanut toivoa parempaa sinusta". + +"Jaa, herra pastori, mutta tämä ei saa enää uudestaan tapahtua, niin +että te saatte antaa minulle tällä kertaa anteeksi". + +"Se on yhtä kaikki, Richard, jos minä annan anteeksi taikka en; minä en +ole sinun tuomarisi, vaan ystäväsi. Herran Jumalan kanssa on sinulla +tekemistä. Jättääkö Hän semmoista nuhtelematta? Etsi Jumalan apua +Jesuksen Kristuksen kautta. Heräjä ja rukoile, että Jumala antasi +sinulle voimaa vastustamaan kiusaajaa. Meidän täytyy vastaanseisoa +perkelettä, jos tahdomme voittaa kiusausta; mutta jos meillä on +ainoastaan oma voimamme, niin me taistelemme hirmuista ylivoimaa +vastaan". + +"Sen tiedän varsin hyvin, ja minä rukoilen Jumalalta apua". + +"Niin, ystäväni, mutta sinun pitää myös käyttää itsesi niinkuin +rukoilet; sinun pitää luottaa nöyrästi Kristukseen ja uskoa, että sinä +Hänen tähtensä saat armon ja voiman vastaukseksi rukouksellesi. +Muista, että kun Jumala antaa meille käskyn, antaa Hän myös lupauksen +samassa. Jumala sanoo sinulle: Tee työtä, -- sodi -- taistele; ja ne +lupaukset, jotka Hän antaa, ovat nämä: 'Minä teen työtä sinussa -- +minä sodin sinussa -- minä taistelen sinussa'. Jumalan käsky on: +'vastaanseisokaa perkelettä'; mutta lähimmästi sen yhteydessä on Hän +antanut myös lupauksen, joka kuuluu: 'Niin pakenee hän teistä'. Sinä ja +minä, Richard, ja kaikki ihmiset saavat oppia Hänen sanastaan, että +meidän pitää voittaa väkevä vihollisemme, ellei Hän ole meitä voittava. +Ei ole yhtään aselepoa, ei ensinkään rauhaa kumpaiseltakaan puolelta; +jos me emme voita, niin viepi hän varmaan meidät viimein ikuiseen +vankeuteen". + +"Jaa, tietääkös pastori, minä olen oikein kipeä tästä elämästäni; +luulen, etten koskaan enää löydä mitään iloa siinä. Mikä houru olen +ollutkaan! Minä olen hävittänyt rahani, voin nyt niin pahoin ja tunnen +itseni niin heikoksi, etten voi tehdä työtä, eikä minulla ole ensinkään +ruokahalua. Luulen, etten ole maistanut leivän murentakaan kahteen +päivään. Tämmöinen loppu siitä nyt on tullut; minä olen saanut maistaa +sen seurauksia, ja varmaan voin sanoa, etten enää sitä tee". + +"Toivon voivani sanoa, niinkun sinäkin, että tämä on sen loppu", +vastasi pastori; "toivon myös niin olevan; mutta muista, mitä minä +sanon -- jos et kadu syntiäsi ja etsi Jesuksessa anteeksi-antamista ja +pelastusta, ja siten voita pahaa Jumalan voimalla, niin tulee loppu +paljoa pahemmaksi, sillä 'synnin palkka on kuolema', eikä ainoasti +ruumiillinen, vaan hengellinen ja ijankaikkinen. Sanon myös sinulle +senkin, että nyt on hyvin helppo sanoa: 'minä en tee sitä koskaan +enää'; mutta kun terveys ja miehuus jälleen palajaa, tulee kiusaus +uudella voimalla, ja jos et ole antanut itseäsi Kristukselle +katumuksessa ja totisessa uskossa, etkä Hänen voimallansa vastusta ja +voita kiusausta, voit sinä tehdä, niinkun tuhannet muut: minä menen +sinne jälleen. Mutta minä en sano nyt sen enempää; minä laskeun +polvilleni ja rukoilen sekä toivon, että sinäkin rukoilisit edestäsi, +että Jumala antaisi sinulle Pyhän Henkensä ja auttaisi sinua tekemään +Hänen tahtoansa". + +Kotimatkalla ajatteli pastori vakaasti Richard Norman'in sielun tilaa, +ja hän huokasi raskaasti, sillä ei siinä juuri ollut paljon ilon syytä. +Richard tunsi luonnollisesti sen kärsimisen, jonka hän synneillänsä oli +itsellensä saattanut, mutta hän ei tuntenut mitään syvempää +nuhtelemista itsessään eikä surua itse synnistä. Kaikki hänen +vastauksensa osoittivat, että hän vähän taikka ei ollenkaan tuntenut +tehneensä syntiä Herraa vastaan; ne eivät olleet vastauksia siihen, +mitä hänen opettajansa oli sanonut, vaan ainoasti hänen omien +ajatuksiensa ja mietteittensä ilmauksia -- ajatuksia täydellisestä +omaan viisauteensa luottamisesta ja omaan voimaansa uskaltamisesta. + +Päivää jälkeen teki Richard tavallisuuden mukaan työtä pajassa, ja +seuraavana sunnuntaina oli hän kirkossa sekä piti muutamia viikkoja +päätöksensä, ettei avaisi minkään kapakan ovea; mutta hänen vaimonsa +huomasi raskaaksi murheeksensa, ettei hänessä nähty nöyryyttä eikä +mitään totista parannuksen murhetta. Hän näytti olevan ylpeä siitä +hyvästä päätöksestä, jonka hän oli tehnyt, ja kun hän pyysi, ettei hän +luottaisi liiaksi omaan voimaansa, vaan muistaisi, mitä heidän +opettajansa niin usein oli heille selittänyt, sanoi tämä nauraen, että +tosin oli papin oikeus siitä saarnata, sillä olihan se hänen +velvollisuutensa ja kuului hänen virkaansa, "mutta", lisäsi hän, "pappi +ei tunne minua. Luuletko sinä, etten minä voi pitää sanaani, kun olen +kerta asian sanonut? Sitä paitsi sanon sinulle senkin, että jos pappi +saarnaakin ja hänellä on siihen lupa, niin ei se ole sanottu, että se +on vaimon tehtävä. Mutta elä hätäile", sanoi hän, kun tämä näytti +vakaiselta ja murheelliselta, "minä lupaan sinulle, ettet sinä saa +koskaan kuulla minun olleen 'viheriässä käärmeessä', jos en sinne +asiain tähden täydy mennä. Niinkun tiedät, onhan luvallista juoda lasin +asiamiehensä kanssa. Ja sen sanon sinulle ja vielä papillekin, että jos +mielii jotakin ansaita, niin ei saa riitaantua tuttujen kanssa". + +Lieneekö ollut asiata vai ei, sitä en tiedä, ehkä oli laita edellinen, +niin tosi on kuitenkin, ettei kulunut monta päivää tästä keskustelusta, +kun Richard taas meni "viheriään käärmeesen". Hän tuli yhtähyvin kotiin +kello 10, vähän iloisena, vaan ei juopuneena. Hänen vaimonsa kysyi +ystävällisesti, missä hän oli ollut, ja hän vastasi kevytmielisellä +naurulla: "Olinpahan vaan yhden hyvän ystävän kanssa tuolla ,viheriässä +käärmeessä'". Maria ei saattanut nauraa, vaan näytti syvästi +alakuloiselta, ja Richard suuttui, kun tämä tuskin vastasi hänelle, +koska hän kertoi sinä iltana kylässä kuulemiansa uutisia. + +Maria oli surullinen ja syvissä ajatuksissa, ja oli tuskin kuullut tai +vaaria ottanut hänen sanoistaan. "Rakas Richard", sanoi hän heräten +ajatuksistaan, "minä en tosin tahdo suututtaa sinua, vaan ei minulla +ole sydäntä puhua semmoista, kun tunnen, että sinä olet alkanut antaida +kiusaajalle jälleen. En voi nauraa, en jutella enkä olla levollinen; ja +Richard, eikös ole niin, että sinä koetat karkoittaa omantunnon tuskaa +tätä kevytmielistä ja välinpitämätöntä tapaa hyväksymällä". + +"Juttua ja tyhmyyttä", vastasi hän; "aina sinulla on tähän aikaan +muistutuksia". + +"Ei aina, Richard, hyvin harvoin; mutta minä olen murheellinen +sentähden, että sinua niin sydämellisesti rakastan, ja minä tiedän, +että sinä, sentähden ettäs rakastat minua, suot minun puhua uskollisena +ystävänäsi samoin kun myös omana vaimonasi. Rakas mieheni, sinä olet +kaikki minulle. Toisinaan pelkään, että ennen miellytän sinua kuin +palvelen Herraa, sillä minä vaikenen, kun minun pitäisi puhua. En voi +sietää yhtään tyytymättömyyden osoitusta kasvoillasi, ja aina pelkään, +etten mitään väärin sinulle sanoisi. Jos olen sen tehnyt tänä iltana, +niin suo se minulle anteeksi. Etkös tahdo antaa anteeksi, Richard?" +sanoi hän, pistäen kätensä hänen käteensä ja katsoen häneen vakaisesti, +vaan sydämellisesti lempeillä silmillä. + +Richard katsoi häneen hetkisen sanaakaan puhumatta, ja sitte levisi +lämpimimmän rakkauden ilmaus hänen kasvoillensa, ja hän sanoi +vapisevalla äänellä: "Jumala siunatkoon sinua, Jumala siunatkoon sinua, +Maria raukka; sinä olet paras vaimo maailmassa"; hän puristi hellästi +hänen käteensä suljettua kättä ja katseli mieltymyksellä hänen lempeätä +muotoansa. "Sinä olet sievin ja viisain kaikista -- turhaa on koettaa +tehdä sinua vastaan, sen minä sanon, enkä huoli, kuulkoon sen kuka +hyvänsä; sinä olet oikeassa ja minä väärässä, ja minun on pyydettävä +anteeksiantamista; mutta sen teidän, etten minä ansaitse semmoista +vaimoa". + +"Minä luulen, ettet sinä ole niin onnellinen minun luonani ollessasi, +kuin minä olen silloin, koska sinä olet kotona, kun minä istun työssäni +iltasella ja sinä luet pipliaa tai Kristityn Vaellusta minulle, tunnen +minä usein olevani onnellisin olento maan päällä". + +"Kristityn Vaellus", sanoi hän; "ah, nyt muistan, minun olisi pitänyt +lukea tänä iltana sitä, ja minä lupasin Juhanille, että hän saisi olla +valveella puoli tuntia tavallista myöhempään ja kuunnella". + +"Hän olikin valveilla", sanoi Maria, "ja hän kärsi pettymystänsä hyvin +siivosti. Minä sanoin hänelle, että isä kentiesi huomen-iltana olisi +kotona ja lukisi meille, ja lupasin pyytää sinulta, että hän saisi +istua valveilla huomeniltana taas, koska hän oli niin siivo tänä +iltana". + +Seuraavana ehtoona oli Richard kotona ja luki Kristityn Vaellusta +vaimollensa, ja Juhani sai olla kuuntelemassa; lapsen maata mentyä +istuivat he vielä hetkisen, hiljaisesti ja vakaisesti keskustellen +siitä ihmeellisestä kirjasta. "Jos tämä kirja on oikeassa", sanoi +Richard, "ja niin luulenkin, niin olen minä sitä pahoilla silmillä +katsellut. Se on kaunista lukea, Maria, ja kun minä luen sitä, tunnen +minä, että totinen usko on ainoa tarpeellinen, ja että tahtoisin ennen +olla kristitty kuin kruunupää kuningas. Tästä kirjasta nähdään, kuinka +Jumala voipi kutsua köyhän miehen vaeltamaan sitä tietä, joka on +parempi kaikkia maailman teitä, mitkä vievät rikkauteen, korkeuteen ja +kunniaan. Onhan kuitenkin kummallinen tämä köyhä vaeltaja! Kuinka +ihmeellisesti Herra menettelee hänen kanssansa! Ja kuinka suuren +kunnian Hän hänelle antaa!" + +"Ja miksi et sinä voi tulla hänen kaltaiseksensa?" sanoi Maria. +"Sinulla on sama kutsumus ja sama armollinen Jumala, Richard". + +"Jaa, se on kyllä tosi", vastasi Richard ajatuksissansa. Hän istui +muutaman minuutin hiljaa, ja lisäsi sitte hymyillen, katsahtaen +vaimoonsa, "mutta minun ei tarvitsisi jättää vaimoani Turmeluksen +kaupunkiin, taikka kuulla hänen kutsuvan minua takaisin; tässä tulee +vastakkainen suhde. Vaimo on matkustaja, ja minä pelkään, että hän voi +sanoa miehestänsä -- hän on Turmeluksen kaupungissa". + +"Ei ei", sanot Maria, lämpimästi katsahtaen, "olkoon pikemmin sanottu +meistä, että me molemmat olemme yhdessä lähteneet vaellusmatkalle. +Emmekös olisi onnelliset! Meillä on terveys ja voimat; meillä ei tosin +ole yltäkylläisyyttä, vaan kuitenkin riittävä jokapäiväinen leipä; +rakkaat lapsemme ovat suurena ilonamme ja me rakastamme toisiamme; +emmekö siis voisi olla onnelliset!" + +"Niin, voisi", kertoi Richard. "sano pikemmin: emmekös nyt ole +onnelliset! Mitä tarvitsemme enempää! Minä tunnen tänä iltana itseni +täysin tyytyväiseksi. En koskaan ole onnellinen 'viheriässä +käärmeessä', istuessani kevytmielisten, orjallisten juomarien seurassa, +ja minä toivon usein pääseväni sieltä jälleen tänne iloisan +takkavalkean ääreen, jossa olisin kirja kädessä, samalla kun sinä +istuisit vastapäätä minua neuloen tai laittaen jotakin minulle ja +lapsille, ja katsoisit välistä minuun iloisesti hymyillen, kysyäksesi +tahi muistuttaaksesi siitä, mitä luen. Ei, ei, minä sanon: kuinka +onnellisia me olemme! Miks'et vastaa, rakas Maria?" + +"Koska minä kuitenkin sanon: voisimme tulla". + +"Mutta -- mitäs me tarvitsemme vielä?" + +"Me tarvitsemme rakastaa Jumalaa enemmän", vastasi Maria nöyrästi, vaan +juhlallisen vakaisesti; "me tarvitsemme palvella Häntä uskollisemmin ja +muistaa aina Hänen läsnäolonsa; meidän tarvitsee tulla totisesti +yhdeksi Kristuksen kanssa, niinkun oksa viinapuun kanssa; meidän +tarvitsee yhä yksivakaisemmin rukoilla Pyhää Henkeä. Minä pelkään, +rakas ukkoseni, että Jesus on sanova sinulle ja minullekin: 'Yksi +sinulta puuttuu', ja se yksi, joka puuttuu, on totinen luottamus +Kristukseen, tuo ainoa tarpeellinen ja ainoa, joka voi hädässä yllä +pitää". + +"Sinä olet oikeassa", sanoi Richard hyvin vakaisesti, "vähintäkin on se +tosi minun, vaan ei sinun puolestasi, Maria; sitä en koskaan myönnä. +Minä toivon, että tulisin puoliksikin niin hyväksi kuin sinä". + +"Ah, Richard, niin et saa sanoa! Sinä et tiedä, kuinka usein tunnen +itseni murheelliseksi oman pahan sydämeni tähden. Minä tiedän oikean +tien, mutta pelkään usein, etten vielä ole alkanut sitä vaeltaa. Minä +tiedän, että yksi on tarpeellinen, mutta pelkään välistä, etten ole +vielä parasta osaa valinnut. Mutta meidän tulisi olla hyvin onnelliset +ja hyvin kiitolliset Jumalalle kaikesta hyvyydestänsä meitä kohtaan. Se +on oma syymme, Richard, jos emme ole onnelliset". + +Eikö he olleet onnelliset? Maria toivoi saavansa sanoa itsellensä, että +he olivat onnelliset. Hänen iloisa luonteensa lievitti välistä toivon +hohteen, kirkkaan kuin vesikaaren, tulevaisuuteen; mutta hohde hävisi +useimmiten yhtä pian kun se oli tullutkin, sillä hänen järkensä näytti +hänelle, kuinka heikolla perustuksella se oli. Hän tunsi, vaikkei hän +sitä edes itsellensäkään tahtonut tunnustaa, että hänen miehensä oli +epävakainen kuin laine. Toisinaan kuunteli tämä hänen vakaisia +sanojansa väsyneellä tahi hyvänluontoisesti välinpitämättömällä +mielellä. Vähemmän tarkat silmät kuin takkaan vaimon ei kentiesi olis +huomanneet tätä, mutta rakkaus ei Mariaa aina soaisnut. + + * * * * * + +Vuosi oli kulunut. Richard oli vaarallisesti kipeä. Maria istui +vaaleana ja surren hänen vuoteensa vieressä, sydän täynnä murhetta ja +levottomuutta. Kaikki toivo oli loppunut, ja vaikka hänen oli kauhea +ajatella, että hän miehensä menettäisi, ei kuitenkaan tämä ollut mitään +sen tunteen suhteen, ettei hän olisi valmis kuolemaan, ettei hän ollut +antanut itseänsä Kristukselle, vaan että hänen täytyisi kuolla +synneissänsä, eikä siis voisi kohdata Jumalaansa ilolla. + +Meidän ei tarvitse tässä huolia niistä seikoista, joiden voimalla +Richard oli langennut eli oikeammin vähitellen vajonnut syvemmälle ja +syvemmälle synnin mutaan. Se on vanha ja kyllin tunnettu kertomus -- +näkö, jonka liian usein saamme nähdä; mutta mikä erittäinkin teki hänen +tilansa pahaksi, että hän oli lähtenyt syntisten tielle, nähden avoimin +silmin sekä vaaran että synnin. Hänen tietonsa jumalallisista +totuuksista oli nyt selvempi, hänen käsityksensä Jumalan hyvyydestä oli +puhtaampi, kuin hänen viimein tapahtuneessa katkerassa kokemuksessansa. +Hän osasi puhua, puhua hyvin uskonnosta, hän tunsi monta raamatun +paikkaa, hän ymmärsi sekä ristiinnaulitun Vapahtajan tarpeen, että ne +vaatimukset, jotka tämä hänelle oli asettanut, mutta ei hän ollut vielä +tosiaan antanut sydäntänsä eikä luottamustansa Hänelle, eikä siis myös +koskaan toden teolla päättänyt Jumalan avulla syntiä hyljätä. Yksi asia +on tietää, että meidän on se tekeminen, ja toinen asia on uskossa +valvovaisuudella ja rukouksella sekä vakaisella ja kestävällä +kilvoituksella sydämestä, sielusta ja koko tahtomme voimasta Jumalan +avulla sitä tehdä. Me kerromme uudelleen, että semmoinen tapaus kuin +hänen ei ole harvinainen; monta samanlaista olemme nähneet. Hän rakasti +syntejänsä, eikä hänellä ollut ollenkaan antaa rakkautta lempeälle, +anteeksi-antavalle Jesukselle, joka kuoli syntisten edestä, ja siten +antautui hän vähitellen himoovaisen sydämensä viettelyksille ja +kiusaajan hyökkäyksille, jonka harrastus on aina kuvata helvetin tietä +onnellisimmaksi tieksi. Hän oli tullut laiskaksi ja huolimattomaksi +ammatissaan, niin että eräs toinen seppä, joka huomasi, että kylässä +voisi saada työtä rakensi pajan lähelle hänen pajaansa. Richardin +entiset tuttavat eivät kuitenkaan olisi hänestä luopuneet, jos he eivät +olisi niin usein tavanneet pajassa ainoasti oppipojan, jolla oli tuskin +tulta ahjossa, samalla kun mestari itse istui ravintolassa, taikka jos +hän oli pajassakin, niin oli hän puolihumalassa, ja oli vihainen ja +hävytön, kun he valittivat hänen leväperäisyyttään. Pian eivät he +huolineet tuhlata aikaa häntä odottaessaan, vaan menivät hevosinensa ja +työmiehinensä uuden sepän luokse, joka, vaikkei ollut niin taitava kuin +Richard, oli kuitenkin selvä ja ahkera sekä kiitollinen ja kohtelias. + +Maria kärsi nämä koetukset hyvin nöyrästi; hän rukoili, hän kartti, +ettei hän suuttuisi, ja vartioitsi huuliansa. Hän ei koskaan lausunut +nuhdesanaa, hän ei torunut häntä koskaan hänen humalassa ollessaan +eikä edes puhunutkaan hänen kanssansa paitsi hillitäksensä ja +rauhoittaaksensa häntä. Hän elätti itseänsä neulomisella ja vaatteiden +pesulla ja istui puoliyöhön neuloen, saadaksensa nousta aamulla varhain +neulomiansa pesemään. Hän tukki korvansa kylän juorukielille, jotka +välistä teeskennellyllä osan-ottavaisuudella juttelivat hänelle uusia +kertomuksia hänen miehensä irstaisuudesta. Hän ei ottanut osaa heidän +valituksiinsa hänen ylöllisyydestänsä; hän ei suonut yhtään pahaa sanaa +lausuttavan hänestä hänen läsnä-ollessansa. "Olenhan minä hänen +vaimonsa", sanoi hän totisesti vaikka vapisevalla äänellä ja +kyynelsilmin, "ja minun pitää olla viimeinen vikain näkiä miehessäni, +enkä voi sallia muidenkaan hänestä kuulteni pahaa puhuvan". + + * * * * * + +Kova koetus oli Richardille se, että hän näki uuden pajan avattavan ja +vetävän työn teettäjät puoleensa. Hän tuli raivoon, kun vaan kuuli +kilpailiansa nimeä mainittavan, ja kävi nyt entistä useammin +ravintolassa, jossa niin kova-äänisesti ja kiivaasti kiroili toista +seppää ja hänen tuttaviansa, että 'viheriän käärmeen' emäntä, koska +tämä päälliseksi ei enää otoksiansa rehellisesti maksanut, alkoi pitää +häntä kiusallisena vieraana, ja huusi toisinaan miestänsä, joka otti +Richardin olkapäistä kiini ja paiskasi ulos. + +Mutta keskellä syntijuoksuansa tuli hän äkkiä seisotetuksi. Hän sai +kuumetaudin ja makasi avutonna ja heikkona sairasvuoteellansa. Tohtori +kävi siellä ja selitti sen olevan varsin arveluttavan hermokuumeen. Hän +alkoi puhua sekaisin, vaan oli kuitenkin siksi tunnossaan, että pyysi +pastoria luoksensa hakemaan. Hän tuli, vaan tapasi Richardia +täydellisessä houraustilassa, kykenemätönnä käsittämään sitä rukousta, +jonka hän murheellisen vaimoraukan kanssa yhdessä sairaan sängyn +viereltä korkeuteen lähetti. Kuume paheni, ja tohtorilla ei ollut enää +ensinkään toivoa hänen pelastuksestansa. Mutta hänen vaimonsa ja +pastorin hartaat rukoukset, ettei häntä temmattaisi pois synneissänsä, +tulivat kuulluiksi. Odottamatta nukkui hän sairauden kovinna ollessa, +ja siitä hetkestä alkoi hän tulla paremmaksi. + +Pastori tapasi hänen kerran eräänä kevätaamuna huoneensa ikkunassa +istumassa. Muutamat viikot olivat matkaan-saattaneet suuren muutoksen +Richardissa. Hänen ennen niin voimakas olentonsa oli laihtunut, niin +ettei hänessä ollut, niinkun sanotaan, muuta kuin luu ja nahka; hänellä +ei ollut enemmän voimaa kuin pienellä lapsella. Kyyneleet -- ja ne +näyttivät olevan totisen syntein katumuksen vaikuttamat -- juoksivat +kuitenkin pitkin hänen vaipuneita kasvojansa, ja tuskin kuultavalla +äänellä pyysi hän opettajaansa rukoilemaan hänen edestänsä, että Jumala +antaisi hänelle anteeksi ja loisi hänelle uuden sydämen sekä opettaisi +häntä elämään uutta elämää. + +Koko hänen tapansa osoitti nöyryyttä ja syvää vakaisuutta. "Mihin +surkeuteen olenkaan syösnyt itseni", sanoi hän; "mutta ah, eikö Jumala +ole hyvä minua kohtaan! Hän pysähdytti minut syntijuoksussani ja +nöyryytti minua, mutta Hän ei ole minua lopettanut eikä poisheittänyt. +Hän antaa minulle katumus-aikaa, ja jos minä vielä joskus saan +terveyteni ja voimani jälleen, niin saa pastori ja kaikki ihmiset +nähdä, kuinka toisenlaiseksi minun elämäni pitää tulla. Kuinka +kauheasti olenkaan väärinkäyttänyt Hänen armolahjansa! Kuinka kurja +olen ollutkaan siivolle vaimolleni, kuinka huolimaton isä lapsilleni, +kuinka viheliäiseksi olen tehnyt kodin heille! Mutta siitä täytyy ja +pitää tulla muutos. Minä olen laiminlyönyt Jumalan sanan harjoituksen, +ei meillä ole ollut kotohartautta; mutta minä koetan tulla uudeksi +ihmiseksi. Vaimoni pitää tulla onnelliseksi jälleen; minä annan +lapsilleni hyvän esimerkin". + +"Me rukoilemme", sanoi pastori, "että Jumala soisi sinulle armonsa, +jotta voisit antaa itsesi uskossa Kristukselle Vapahtajallesi, ja että +voisit pitää tehdyn päätöksesi. Minä en epäile sinusta, ystäväni; +toivon sinun puhuvan totta. Tosi on, mitä sanot, että Jumala on +nöyryyttänyt sinua. Toivon, että tämä saattaisi sinut ajattelemaan, ja +opettaisi sinut tuntemaan itsesi syntiseksi sekä johdattaisi sinut +etsimään anteeksi-antamusta Kristuksessa. Iloinen olen nähdessäni sinut +nöyryytettynä, ja minä menettelen rehellisesti ja uskollisesti sinua +kohtaan. Sanani voivat olla karvaat sinulle, vaan minä en saa +kieltäytyä tekemästä asemaasi sinulle itsellesi selväksi. Sinä olet +suuri syntinen, ja sinun pitää kiiruhtaa Jesuksen tykö etsimään apua ja +anteeksi-antamista Hänen tähtensä". Sitte puhui hän hänen kanssansa +siitä verestä, "joka puhdistaa kaikista synneistä", ja jota elävällä +uskolla vastaan-ottamatta ei synnin suru eikä synnintunnustus mitään +hyödytä. Hän avasi pipliansa ja näytti Richardille muutamia sen +lauseita, joissa suuresta ja kauan luvatusta Messisiaasta puhutaan +_kärsivänä_ Vapahtajana. Hän koki selittää hänelle, että Kristuksen +täytyi kärsiä, koska sovinto-uhri oli välttämätön; kuinka koko piplia +näyttää, niinkun Johannes Kastaja, osoittavan Kristusta semmoisena +"Jumalan karitsana, joka poisottaa maailman synnit"; sillä Hänen +kallistetun päänsä päälle on Herra Jumala laskenut kaikki meidän +syntimme. Hän koki sitten näyttää hänelle, että meidän, saadaksemme +jonkinmoisen kuvan synnin hirmuisuudesta, on katsominen Kristuksen +kärsimiseen; sillä se kauhea kosto, jonka Jumalan vanhurskaus ja pyhyys +vaati, on voimallisin todistus synnin sanomattomasti hirmuisesta +saastaisuudesta Herran edessä. + +"Ja nyt kysyn sinulta, Richard", lisäsi hän, "oletkos tähän asti oikein +uskonut tähän rakkaasen Vapahtajaan? Oletko uskossa vastaan-ottanut +Hänet? Jos et sitä ole tehnyt, niin en ihmettele, ettet koskaan vielä +ole nähnyt syntiä oikeassa valossaan tahi voinut käsittää, että sinulla +on Herrassa Jesuksessa pelastaja synnistä ja ijankaikkisesta vihasta +vapahtaja". + +He laskeusivat nyt yhdessä polvillensa. ja pastori rukoili +anteeksi-antamista ja armoa, ja ylisti armollista Jumalaa siitä +laupeudesta ja pitkämielisyydestä, jota Hän oli siinä osoittanut, että +oli vielä säästänyt ihmistä, joka niin kauan oli vaan "maata +turmellut". Kun taas nousivat ylös, ja pastori näki Richardin vakaisen +muodon ja kuumat kyyneleet, jotka täyttivät hänen silmänsä, kun hän +vastasi opettajansa lämmintä kädenpuristusta, heräsi hänessä iloinen +toivo, että sairaan sydän viimeinkin oli saanut vakaisen vaikutuksen +lunastuksen tärkeydestä. Hän huomasi nyt, mietti hän, ensi kerran +Richard Norman'issa totisen merkin siitä surusta, joka on tie elämään. + +Päivää jälkeen meni pastori jälleen sinne. Maria tuli häntä vastaan +säihkyvin kasvoin. Hänen miehensä oli paljoa parempi, sanoi hän. Hän +taisi nyt maata ja vähän syödäkin; juuri nyt oli hän nukkunut, ja +vahinko olisi herättää häntä; mutta hän oli varma siitä, että hän +pahastuisi, saatuansa kuulla pastorin olleen siellä, eikä hän saisi +tavata häntä, ja Maria sanoi myös, että hänen miehensä näytti peräti +muuttuneen. Hänen silmänsä tulivat täyteen kyyneleitä puhuessaan hänen +nöyrästä, kiitollisesta mielentilastaan ja hänen rakkaudestaan häneen +ja lapsiin. + +Muutamia päiviä jälkeenpäin tapasi pastori Richardin iloisassa +puutarhassa. Ihana oli päivä, ja virvoittava, raitis ilma, sanoi hän, +oli tehnyt hänelle enemmän hyvää, kuin kaikki hänen nauttimansa +lääkkeet. Tohtori oli sanonut hänelle, ettei hänen enää tarvitse sinne +tulla, ja että hän saisi ottaa yllensä päällystakkinsa, ja kävellä +edestakaisin puutarhassa; ja siellä kävi hän nyt, nauttien puutarhan +hyvää tuoksua, jossa syreenit, hajuorvokit ja kultalakat olivat +täydessä kauneudessaan, ja tiklivarpuset lauloivat, tehden pesäänsä +makuukammarin ikkunaa vastapäätä seisovaan perunapuuhun. Avonaisessa +ikkunassa istui hellä puoliso ja katsoi välistä työstänsä, nähdäksensä +häntä ja muistuttaaksensa hänelle, mitä tohtori oli sanonut, ettei hän +saisi olla kerrallaan niin kauan ulkona, jotta väsyisi, vaan että hän +tulisi välistä sisälle lepäämään ja menisi sitte jälleen sinne. + +Hän nousi ylös, nähtyänsä puutarhassa pastorin miehensä luona, ja meni +ulos tapaamaan häntä. Hedelmäpuut olivat nyt juuri täydessä kukassa ja +oksat olivat puetetut hienoilla valkeilla kukilla. He puhuivat kukista, +ja Richard sanoi, ettei hän ollut koskaan nähnyt niin paljon kukkia +eikä niin runsasta toivoa hedelmistä, jos ilma saisi kauniina pysyä. + +"Pankaamme mieleemme, mitä Jumala tahtoo meille tällä opettaa", sanoi +pastori vakaisesti; "kukat putoavat pian jalkainne juureen: kukat +kuvailevat jumalisen elämän toiveita. Sinusta, ystäväni, on minulla +suuri syy toivoa, mutta minä toivon, että sama Jumala, joka luojana +antaa kukalle armon tehdä hedelmän, sekä kehittää ja saattaa tämän +hedelmän kypseksi, antaisi armon Jumalana myös niiden toiveiden kukkien +ja lupausten, joita sinussa nyt näkyy, hedelmiä tehdä sekä kasvattaa, +ravita ja kehittää niitä. Mutta muista, Richard, että hedelmä ei aina +seuraa kukkaa". + +Paljon näkyikin Richardissa toivottavaa. Hänen sydämensä tuntui olevan +syvästi liikutettu; hänen katumuksensa näytti olevan totinen. Hän oli +eli näytti olevan perinpohjin nöyryytetty; ja se on hyvä merkki, kun +ihminen, joka luottaa itsehensä, nöyrtyy. Hänen nöyryytensä tuli +koetukseen. Jakob Burnet, joka oli rakentanut toisen pajan ja +kohteliaisuudellaan ja uutteruudellaan voittanut puoleensa Richardin +entiset ja tämän laiminlyömät asiamiehet, tarvitsi apulaista, ja +Richard meni hänen luoksensa paikkaa hakemaan, julkisesti tunnustaen, +kuinka paha ja suuttunut hän oli ennen hänelle ollut. + +Jakob Burnet oli lempeäsydäminen, vanha perheetön mies. Hän mielistyi +niin Richardin käytökseen, että hän otti hänet palvelukseensa isommalla +palkalla, kuin hän ensin oli aikonut, ja lupasi, että jos hän pysyisi +paikallansa siivosti vuoden, rupeaisi hän yhdistykseen hänen kanssansa. +Kaikki päättivät yksimielisesti, että Richard oli täydellisesti +muuttunut; ei koskaan hän ollut miettiväisempi ja ahkerampi, hän teki +työtä iloisesti ja oli niin tyytyväinen ja kärsivällinen, vaikka hän +oli tullut mestarista kisälliksi, että nekin, joilla oli pahimpia +aavistuksia, alkoivat toivoa parasta. Hän näytti kapakan tykkänään +hyljänneen eikä ollut kuulevinaankaan, kun entiset toverinsa kokivat +häntä sinne saada. + +Puoli koetusvuotta oli kulunut ja Richard oli olemistaan paikallansa. +Mutta silloin tapahtui, että "viheriän käärmeen" isäntä tuli sinne +hevostansa kengityttämään ja neuvottelemaan Burnetin kanssa erään +rautaisen portin tekemisestä hänen puutarhaansa. Hän tapasi Richardin +yksinään pajassa. Hevosen kengitettyä alkoivat he puhua portista, ja +silloin päättivät he olevan välttämätöntä olla paikalla ja ottaa mitta, +jonka mukaan voisi tehdä juuri semmoisen portin kuin tahdottiin. +"Sinulla ei voi olla niin hyvää silmämittaa", sanoi hän, "ja vaikkei +olisi oikein pyytää sinua minun luokseni, sen päätöksen mukaan kun olet +tehnyt, niin luulen sinussa kyllä olevan miestä, ettäs tulet puutarhaan +mitan ottamaan, vaan et mene edemmäs, ellet itse tahdo". + +"Niin luulisin", vastasi Richard nauraen, "ja kun mestari tulee, voin +minä lähteä heti, jos ette halua häntä ennemmin pyytää mittaa +ottamaan". + +"Ei, ei", sanoi isäntä; "sinä olet minulle paljoa soveliaampi; sitä +paitsi pidän minä ja minun vaimoni vanhoista tutuista kasvoista +paremmin kuin uusista. Totta puhuen, Richard, on monta paitsi minua, +jotka toivovat sinua takaisin omaan pajaasi sinulle kuuluvalle +paikalle. Ja mitä vanhaan Burnetiin tulee, on kaikkein meidän +ajatuksemme se, ettei hänellä olisi mitään oikeutta sinua pois +ahdistaa; sillä hän on varakas ja voisi elää rauhassa; ei sentähden, +että minä olisin nähnyt vilahdustakaan hänen rahoistansa". + +Päivä oli kylmä ja sateinen, ja kun Richard ja isäntä seisoivat +veräjällä, aukeni ikkuna ja emäntä tervehti Richardia ystävällisimmällä +hymyilyllä. "Kuinkas kuuluu, herra vieras?" sanoi hän; "te olette +olleet poissa niin kauan, että minulla on jo ollut aikaa unhottaa +nimennekin". + +"Olkoonpa hänen nimensä mikä hyvänsä", sanoi isäntä pilkallisesti +katsoen (oliko se tahallansa vai ei, emme voi sanoa), "niin on hän +päättänyt pysyäkin vieraana; sinä et saa kiusata häntä juomaan yhtään +lasia". + +Emäntä meni pois ikkunasta, mutta silmänräpäyksen perästä nähtiin hänen +suuri haamunsa ovella, ja koroittaen äänensä huusi hän: "Kuka sanoo, +etten minä ole emäntä talossani, ja ettei minulla ole oikeus tarjota +vieraalle jotakin lämmintä näin kolkkona päivänä? Mutta ensin haluan +minä nähdä, mitä teillä on tekemistä minun puutarhassani". Hän kulki +eteenpäin käytävää kädet puuskassa. + +"Kuulkaas nyt, herra vieras", sanoi hän nauraa kohottaen ja laskien +kätensä Richardin olkapäälle, "minä luulen tuntevani teidän kauniit +kasvonne. Mutta sano minulle, Richard", jatkoi hän aivan tuttavasti, +"mitä kuuluu sinulle ja sievälle vaimollesi? Minä kunnioitan suuresti +teitä molempia, erinomattainkin häntä, sillä hän on pieni siivo olento +ja käyttää itsensä aina hyvin. Minä en tahdo vietellä sinua juomaan, +mies; jos en erehdy, niin olet sinä maksava minulle koko viimeisen +kerran otokset; mutta minä en ole niin epäkohtelias, että sitä vaadin; +vaan en minä aio täällä seisoa tyhjin suin, hyvät miehet", ja kääntyen +mieheensä sanoi hän: "sinä näytät niin vilusta siniseltä, että minulle +jo tulee vilu, kun vaan katson sinuun; meillä on oivallinen takkavalkea +sisällä, ja minä menen laittamaan sinulle totilasin, en liian heikkoa, +että se kylmän karkoittaisi, ja minä tulen loukatuksi, Richard, jos +sinä menet matkaasi etkä maista yhtä ainoata pisaraakaan, joka on +tavallista asioita tehdessä -- yhtä ainoata pisaraa". + +Kaikki oli tehty veräjällä, ja Richard kääntyi miehuullisesti pois; +vaan silloin isäntä vielä kerran häntä koetti. "Yksi lasi vaan +järjestyksen vuoksi -- eihän tuo ole liian paljon. Sinä voit sekä tehdä +että pitää päätöksesi. Tule nyt ja näytä, että sinä olet mies. Yksi +lasi, ja sitten ajan minä sinut ulos; yksi kauppamatka eikä enempää". + +Richard empi: "No aja; yksi lasi ei voi tehdä niin suurta vahinkoa". + +Väkinäisesti nauraen lausui hän nämä sanat ja seurasi isäntää +huoneesen. Meidän ei tarvitse pitemmin tutkia syitä, joita käytettiin +tahi kuinka häntä kiusattiin, vaan seuraus oli kuitenkin tavallinen. +Huokeampi oli tulla huoneesen, kuin sieltä ulos mennä, ja kun hän +vihdoin lähti pois, tuikkivat tähdet puoliyön taivaalla. + +Ainoasti yhdessä ikkunassa koko kylässä kiilui valkea sinä yönä, siitä +huoneesta nimittäin, jossa hänen vaimonsa istui ja odotti hänen +kotiintuloansa. Hän katsoi hiljaa ylös hänen tullessaan; tämä käänsi +kasvonsa pois siitä vakaisesta katsahduksesta, jolla Maria katsoi +häneen. Jos hän ei olisi kasvojansa kääntänyt pois, olisi hän nähnyt, +kuinka kyyneleet virtailivat hänen poskillansa. Mutta vaikka hän koki +tukehduttaa niitä, kuuli Richard, kuinka syvä huokaus nousi hänen +rinnastaan. Hän laittoi hänen ruokansa, joka oli ollut takassa +lämpiämässä, pöydälle hänen eteensä; tämä katsoi siihen, pudisti +päätänsä ja sanaakaan virkkamatta hellälle, kärsivälliselle +vaimollensa, joka oli kyllin ymmärtäväinen sanoaksensa jotakin +semmoista, joka tämmöisessä tilassa voisi ärsyttää häntä, hoiperteli +hän sänkyynsä. + +Seuraavana aamuna heräsi hän juomisen himossa, ja saman päivän iltana +oli hän suurin-suinen "viheriän käärmeen" kapakkatuvassa mellastavassa +seurassa. Hän oli langennut todellakin takaisin entiseen elämäänsä, ja +kaikki hänen lupauksensa ja päätöksensä menivät niin turhaan, kuin ei +näitä olisi koskaan lausuttu. + +Niinkun nyt näkyi, ei hänen vanha syntinen elämänsä ollutkaan +poistunut, vaan ainoasti keskeytynyt kovan taudin tähden. Käyttääksemme +raamatun ankarata lausetta, oli "koira syönyt oksennuksensa jälleen". +Richard ei kuitenkaan laiminlyönyt työtänsä. Hän oli pajassa joka +päivä, toisinaan tosin pää kipeänä ja puolihuumaantuneena edellisen yön +ylöllisyydestä. + +Jakob Burnet puhui yksinkertaisesti ja vakaisesti, vaan ystävällisesti +hänelle hänen syntisestä tavastansa. Richard nauroi hänen nuhteillensa +ja kysyi, mitä syytä hänellä oli valittaa niin kauan kun hän teki +työtä, niinkun hänen piti tehdä. "Mutta muistanethan kyllä", sanoi +vanha mies, "että se riippuu sinun vakaisuudestasi, jos me rupeamme +yhdistykseen taikka ei". + +Richard lupasi parantua, vaan unhotti ja rikkoi lupauksensa melkein +yhtä pian kuin ne tekikin. Vaikka hän tuli työhönsä aamusilla, meni +kuitenkin tuskin yhtäkään iltaa, ettei hän ollut "viheriässä +käärmeessä", ja pian tunnettiin hän auttamattomaksi juomariksi. Hänen +ihmeteltävä vaimonsa ei kuitenkaan kärsivällisyyttänsä milloinkaan +menettänyt eikä suuttunut, vaan toivoi eli koetti toivoa, että miehensä +kerran jättäisi pahan tiensä ja kääntyisi Jumalan tykö. Sopivissa +tilaisuuksissa hän aina puhui vakavasti ja ystävällisesti hänelle, kun +hän näki hänen olevan semmoisella päällä, että saattoi häntä kuulla, ja +silloin puhui hän enemmän siitä kauheasta vaarasta, jossa hän häälyi, +siitä synnistä Jumalata ja ihmisten rakasta Vapahtajaa kohtaan, johon +hän oli tekeynyt syylliseksi, kuin omista kärsimisistään ja +kiusauksistaan. Hän puhui harvoin tai ei koskaan muiden kanssa +miehestänsä, ja niinkun edellisellä kerrallakin ei hän milloinkaan +sallinut hänestä mitään pahaa puhuttavan. Ei kukaan hieno nainen olisi +voinut menetellä hienotunteisemmin eikä sopivammin, kuin tämä +yksinkertainen, kohtuullisissa elämän-ehdoissa kasvatettu vaimo teki. +Hänen suloinen, kaino nöyryytensä oli hänen tyvenen Kristuksen +luottamuksensa hedelmä. Hänen ainoa lohdutuksensa oli rukous, ja usein +meni hän kammariinsa vuodattamaan täyden, murheellisen sydämensä Herran +eteen. Hänen vanhin poikansa kertoi pastorille, että kun kerran Richard +juovuksissa lapsen läsnä-ollen oli käyttänyt pahoin itseänsä, oli Maria +ottanut pojan muassansa huoneesensa, ja "kun me laskeusimme polvillemme +vierittäin", sanoi lapsi, "rukoili äiti isän edestä, että Jumala +armossansa muuttaisi hänen sydämensä, vaan ei äiti milloinkaan torunut +hänen kanssansa eikä sanonut yhtään pahaa sanaa hänelle", lisäsi poika. +Richard ei katunut syntejänsä eikä hyljännyt väärää tietänsä. Lukia +voisi syystä odottaa, että niin viisas ja lempeä vaimo, kuin Maria oli, +olisi juomarin voittanut. Minä tunnen, etten voi täydellisesti oikein +kuvaella hänen olentonsa ja käytöksensä ylevyyttä, mutta minä näin +tässä vielä yhden todistuksen monen entisen lisäksi, ettei kenenkään +ihmisen voimassa ole toisen sydämen muuttaminen. + +Marian usko ja kärsivällisyys tuli kokoaan koetukseen. Hänen +miehestänsä oli tullut aljojuomari; ei paljon yhtään iltaa ollut hän +kotona, vaan tuli kotiin myöhään öillä enemmän tahi vähemmän humalassa. +Synti, jota hän ennen silloin tällöin oli harjoittanut, muuttui nyt +jokapäiväiseksi tavaksi, ja toisinaan makasi hän monta päivää +päänkivistyksen ja yleiseen huononvoimiseensa tähden työhön +kykenemätönnä. Jakob Burnet oli monta kertaa valmis häntä eroittamaan, +vaan esti sen aina Marian tähden. + +Tämä vanha, ystävällinen mies tuli tutuksi Marian kanssa kerran, kun +Richard ei tullut työhönsä, ja hän sentähden meni hänen kotiinsa +kysymään häntä. Hän ei kuullut yhtään valitusta hänen suustansa eikä +nähnyt vihaa hänen kasvoissansa, mutta hänen kalveat ja painuneet +poskensa ja nääntynyt ruumiinsa puhuivat sanoja selvemmin hänen +sanomattomasta sielunkärsimisestään ja heikontuneesta terveydestään. +Saatuansa tietää Richardin poissa-olon syyn ja kuultuansa hänen +makaavan sängyssään, kykenemättä juonnin tähden liikkumaankaan, olivat +hänen huulillansa jo sanat: "Minä en ota häntä enää työhöni", mutta +Marian suru ja ystävällisyys voittivat hänen, ja hänellä ei ollut +sydäntä lisätä hänen murhettansa. + +Richardilla oli myös aikoinansa omantunnon tuskia; niinkun useimmat +juomarit, suri hän toisinaan syvästi kurjuuttansa ja häväistystänsä, +ja oli melkein hurjana surusta; mutta synti ei häntä laskenut irti, +ja muutamia vastarintoja koetettuansa voitti se taas hänet, ja +pelkuri-raukkana sanoi hän: "En minä voi sitä jättää". + +Vuosi kului; tuli taas talvi tavattoman kova. Richard oli, niinkun +saattoi odottaakin, yhä enemmän ja enemmän paatunut synnissä, eikä hän +enää sitä edes hävennytkään. Ihminen on joko synnin herra tai sen orja. +Pastori haki Richardin käsiinsä ja koki viimeistänsä, temmataksensa +häntä ylös siitä kuilusta, johon hän oli vajonnut; mutta tämä kuunteli +hänen sanojansa niukalla, vastahakoisella kohteliaisuudella; hänen +vaikutuksensa ei auttanut. Hän teki, mitä taisi, lohduttaaksensa ja +vahvistaaksensa vaimo-raukan särkyvää sydäntä, mutta hän tunsi, ettei +hän voisi antaa hänelle mitään kehoitusta. Hän katseli kummastuen ja +ihmetellen hänen hiljaista, kärsivällistä mieltänsä ja hänen nöyrää +luottamustansa Jumalaansa ja Vapahtajaansa. Sekä hänen ulkomuotonsa +että hänen lasten puuttuvainen puku osoitti selvästi, että hänellä oli +kyllin vaikeutta, ja pyysi häntä viipymättä tulemaan hänen tykönsä, kun +hän jotakin tarvitsisi; mutta hän ei aavistanut ennen kun monen +kuukauden kuluttua, kuinka suuri hänen hätänsä oli ollut. Hän ei +tiennyt, että hänen kelvoton miehensä, joka ansaitsi viikossa 22 +markkaa, ei toisinaan antanut hänelle rahaa tuskin yhdeksi atriaksi +lapsinensa; jaa, kerran sai hän vaan 40 penniä koko viikkorahasta. + +Helläsydäminen mestari ei tätä aavistanutkaan, sillä kun hän kysyi, +antoiko hän palkkansa tahi vähintäkin isoimman osan siitä vaimollensa, +vastasi hän ilkeästi valehdellen, että hän niin teki. Maria ei +kannellut miehestänsä, vaan koki omilla ponnistuksillansa hankkia +elatusta itsellensä ja lapsillensa. Ei hän paljon voinut ansaita, mutta +hän oli totuttanut itsensä ja lapsen hyvin kohtuulliseen, niukkaan +ruokaan, ja odotti jokapäiväistä leipää taivaalliselta Isältänsä. +Naapurinsa olivat ystävällisiä hänelle, ja hänen lapsensa saivat usein +atrian niiltä, joilla ei itselläänkään ollut paljon jakamista, vaan +antoivat vähästänsäkin niille, jotka olivat heitä itsiänsä suuremmassa +tarpeessa. + +Mutta ne, jotka vaeltavat synnissä, eivät seisahda yhdelle paikalle, +vaan vaipuvat yhä syvemmälle ja syvemmälle. Tuo kerran niin +ystävällinen, helläsydäminen puoliso ja isä näytti nyt elävän +yksinomaisesti, tyydyttäen himojansa päihdyttävillä juomilla. Hän oli +harvoin tai ei milloinkaan oikein raitis; mutta tultuansa pajasta, +jossa hän jonkun vaiston vaikutuksesta tavallisesti hillitsi itseänsä, +puhkesi hän usein villimpään vihaan, joka peljästytti sekä vaimoa että +lapsia. Kerran huomattuansa, että hänen isäntänsä, joka alkoi luulla, +että hän joi kaikki rahansa, oli pidättänyt muutamia markkoja hänen +palkastansa ja lähettänyt ne hänen vanhimman poikansa myötä vaimolle, +oli hän niin paha, että hän väijyi lasta, ruoski häntä hirmuisesti ja +otti häneltä rahat väkivallalla pois. + +Eräänä kylmänä talvipäivänä, jolloin maa oli vahvassa lumessa, istui +Maria katsellen lapsiansa, jotka ryömivät lähellä vähäistä +takkavalkeaa; se oli aivan sammumaisillaan, ja he ojensivat pienet +kätensä sitä kohden lämmitelläksensä. Mutta samassa värisivät he +kylmästä; kurja valkea vaikutti vaan sen, että he melkein vielä enemmän +tunsivat käsiensä kylmyyden. Äidillä ei ollut paljon puita, mutta hän +kokosi niitä ja pani ne hiilille, istui sitte pienelle rahille valkean +viereen, otti pienimmän poikansa polvelleen ja puristi häntä hyväellen +itseänsä vastaan, sanoen: "Nyt me saamme pian oivallisen valkean, ja +pieni Villeni tulee pian lämpimäksi ja hyväksi. Tule tänne, Juhani", +sanoi hän, ojentaen kätensä vanhimmalle pojallensa, "minulla on sijaa +sinullekin; minä tiedän, että vaikka sinä olet iso poika, niin on +sinusta hauskaa istua äitisi polvella toisinaan; tule ja auta minua +Villeä lämmittäessäni". + +Juhani kiersi kätensä äitinsä kaulaan ja suuteli häntä; mutta hän oli +viisas ja ajattelevainen poika, ja sentähden sanoi hän: "Siitä tulee +kyllä pian hyvä valkea, äiti; mutta meillä ei ole kalikkaakaan korissa +puuta eikä yhtä ainoata hiiltäkään ole jäljellä. Istukaa täällä Villen +luona, niin minä menen metsään ja poimin sieltä niin monta oksaa, kun +pussiseen mahtuu ja minä voin kantaa kotiin; voinhan minä käydä siellä +kaksikin kertaa, niin piisaavat ne täksi illaksi ja huomen-aamuksi". + +"Ei, hyvä poikaseni", sanoi äiti, ystävällisesti päätänsä nyökyttäen; +"minä tiedän, että sinä tahdot tehdä parastasi minua auttaaksesi; mutta +sinä voit auttaa minua täällä enemmän kuin ulkona; sinä saat jäädä +tänne ja katsoa pientä tuutien, että hän makaa, ja pitää silmällä +Villeä, ettei hän mene liian likelle valkeata tahi koske siihen -- minä +pelkään, että hän polttaa itsensä; mutta sinä olet aina hyvä pienelle +veljellesi. Nyt, Ville, sinä olet lämminnyt, jotta sinä voit istua +tässä", sanoi hän, siirtäen tuolin valkeasta ulommaksi, "ja sinun pitää +istua hyvin hiljaa, ettet hälise ja herätä sisartasi. Juhani lukee +kauniin kertomuksen pipliasta sinulle minun poissa-ollessani, ja minä +riennän kotiin niin pian kuin voin. Mutta anna minulle ensin pussi, +Juhani; minä menen metsään oksia noutamaan ja luulen, että Hanna +Jakobsson tai joku muu naapuri tulee minun kanssani, että saan toverin, +ja sitte emme kauaa viivy poissa". + +Maria kääri rikkinäisen huivinsa kiinteämmin ympärillensä ja solmisi +nenäliinan korvillensa, suojeltuaksensa kylmältä. Ystävällinen +naapurivaimo lähti hänen kanssansa metsään; hän ei tosin tarvinnut +puita, eikä hänellä ollut muutenkaan halua mennä niitä poimimaan +tämmöisenä kalseana päivänä; vaan hän ei sanonut tätä Marialle. Hänen +sydämensä sykki säälistä nähdessään tämän kurjan vaimon puutetta, ja +hän suostui tulemaan hänen kanssansa, niinkun hän oli tehnyt ennenkin, +pian olivat he matkalla. + +Päivä oli tavattoman kylmä ja märkä, sillä nyt alkoi ilma suojistua. +Vahva lumi suli lätäköiksi ja liaksi, ja tiellä olevat kolot olivat +monessa paikassa vettä täynnä. Marian silmät olivat viime-aikoina +olleet huonot ja hän näki heikosti; tänä päivänä häntä vaivasi erittäin +kirkas lumen valo, ja käydessään hän usein astui veteen, joka meni +hänen kenkiinsä. Nämä olivat vanhat ja huonot, ja hän tuli kotiin +läpimärkänä ja vilusta vavisten. Lapset vastaan-ottivat hänen +mieltymyksellä, ja hän hymyili heidän hyväilemisillensä, mutta +naurahteleminen oli peittoa, eikä hän sanonut paljon mitään. Kun hän +puhui, oli hänen äänensä tuskin kuiskutusta kovempi. Hän oli melkein +unen voittama, ja vanhin poika, joka luuli hänen nukkuvan väsymyksestä, +ei tahtonut häiritä häntä, vaan antoi Villelle illallista, riisui hänet +ja laski sänkyyn. Sen tehtyä huomasi hän äitinsä olevan valveilla, +pieni lapsi käsivarsilla; lapsi oli herännyt itkein, ja hän piti sitä +hellästi sylissään, rauhoittaen hänen ruikutustansa matalalla +suloisella laululla. Hän onnistui pian, ja lapsi makasi hänen +polvellansa, välistä auaisten silmiänsä, vaan nukkui vihdoin +hymyhuulin. Maria nousi ylös ja laski lapsen kätkyeen; hän seisoi +hetkisen kumartuneena hänen ylitsensä; yhä tuutien ja laulaen suloista +lauluansa; mutta kun hän koetti nousta ylös, hoipertui hän ja kaatui. +Juhani juoksi häntä nostamaan; hän oli pyörtynyt ja makasi jäykkänä ja +liikkumattonna. Poika katsoi häneen hetkisen ja luuli hänet kuolleeksi, +sekä juoksi sitte kiireesti huutamaan jotakin naapuria. Maria oli hyvin +kipeä. + +Tohtoria lähetettiin noutamaan, ja kun hän tuli ja koetteli +suonentykytystä, pudisti hän päätänsä. Hän seisoi hetkisen hiljaa, +katsoen häneen. Juhani katsoa tuijotteli surullisesti hänen vakaisiin +kasvoihinsa, vaan ei virkkanut mitään. Hänen huoneesta lähdettyänsä, +hiipi lapsi varpaillansa porstuaan, jossa tohtori seisoi, puhuen kahden +naapurivaimon kanssa, jotka olivat olleet siellä ja auttaneet maata +hänen äitiänsä. Hän kuuli tohtorin sanovan: "Se on arveluttavaa, sillä +siitä tulee hermokuume; jos hän ei ole parempi huomenaamuna, niin hänen +laitansa on hyvin pahoin. Katsokaa, että hän heti ottaa niitä +lääkkeitä, joita minä lähetän. Onko täällä ketään, joka voi mennä niitä +noutamaan?" Juhana tuli nyt esiin: "Jos tohtori tahtoo, niin minä tulen +lääkkeitä noutamaan". -- "Niinpä kyllä, pieni ystäväni", sanoi tohtori; +"mutta elä ole niin surullinen, minä toivon, että äitisi pian tulee +paremmaksi -- vähintäkin me teemme, mitä voimme, että hän paranisi". + +Lääkkeet tulivat ja annettiin sairaalle. Kaksi naapurivaimoa istui +hänen vuoteensa vierellä, vaaria pitäen hänen levottomasta unestansa. +Vähän jälkeen puoliyön tuli Richard horjuen kotiin, juomisen ja vielä +enemmän kauhistuksen valtaamana. Kun se oli toripäivä, oli hän käynyt +lähimmässä kaupungissa ja, niinkun tavallista, istunut ja juonut +kapakassa myöhään iltaan. Kun hän kävi kotiinsa yön hiljaisuudessa, oli +hän, niinkuin hän luuli (vaikka se oli pelkkää ylöllisesti kiihoitetun +aivon mielikuvitusta), nähnyt äkkiä erään olennon nousevan maasta, ja +seisovan tiellä hänen edessänsä, ja tultuansa lähelle, näki hän, että +se oli ruumis, joka oli hänen vaimonsa muotoinen. Nyt huomasi onneton +kotiin tullessansa, että todellisuus oli kauhistavampi hirmuisimpia +näkyjä, joita sairas mielikuvitus synnyttää. + +Hänen uskollinen, kärsivällinen vaimonsa makasi nyt kalveana ja melkein +yhtä tunnotonna, kuin ruumis kuolinvuoteellansa, hänen julmuutensa ja +irstaisuutensa uhrina. + +Aamulla näytti Maria olevan vähän parempi; hän oli hourinut yöllä, ja +kun he nostivat häntä, antaaksensa hänelle lääkkeitä, ei hän näyttänyt +huomaavan mitään, vaikka hän aukasi silmänsä; mutta nyt kun Richard +puhui hänelle tavattoman hellällä äänellä, näytti tuo nyt outo, vaan +ennen niin tuttu sävelvärähteleminen hänen äänessään herättävän häntä +tainnuksistaan. Hän tunsi heikosti hymyillen puolisonsa kasvot, ja +kuullessansa lapsen ruikutusta, katsoi hän rukoillen siihen. Se pantiin +hänen syliinsä, mutta muutaman silmänräpäyksen perästä oli hän taas +tunnotonna. + +Richard istui uskollisesti vaimonsa sängyn vieressä, ja nyt teki hän, +mitä hellin nöyryys ja huomio taisi keksiä. Mutta -- liian myöhään. +Sairaus oli edistynyt tavattoman pian. Kun tohtori tuli ja koetteli +hänen suonentykytystään, sanoi hän pahimpain aavistustensa toteutuneen; +hän vaipui pian hermokuumeesen, jota vastaan kaikki ihmisellinen apu on +turha. Hänen lähdettyänsä menivät pois naapuritkin, jotka tähän asti +olivat hoitaneet häntä suurella huolella; sillä he pelkäsivät +tarttumista; yksi toistansa seuraten meni pois eikä tullut enää +takaisin. + +Pastori tuli päivän kuluessa sinne, vaan Maria oli yhä tunnotonna; hän +ei kuullut hänen ääntänsä, hän ei voinut yhdistyä siihen rukoukseen, +jonka hän lähetti korkeuteen hänen vieressänsä. Hän lähetti sinne +kaikkea, mitä tohtori oli määrännyt, sekä ruokaa miehelle ja lapsille, +ja tuli seuraavana päivänä sinne vaimonensa. He eivät peljänneet taudin +tarttumista, eikä tienneet ennenkun nyt vasta, että naapurit olivat +sieltä menneet. Surkea oli se näky, jonka heidän silmänsä siellä +kohtasivat. Sängyn vieressä istui Richard epätoivosta vääristynein +kasvoin, toinen poika istui hänen polvellaan, toinen seisoi hänen +vieressään, molemmat kalvein, kyynelten kostuttamin kasvoin. Sängyssä +makasi Marian kylmä, kuollut ruumis. Hän oli kuollut noin tuntia ennen. +He eivät olleet koskaan nähneet mitään niin aaveentapaista eikä niin +kiihtunutta. Pienin lapsi, joka oli melkein yhtä kalvea kuin kuollut +äitinsä, makasi henkeänsä haukkoen ja melkein kuolleena, juuri +kosketellen huulillansa hänen rintaansa, josta turhaan etsi ravintoa. +Kuva on todellinen; mutta ei mikään selitys voi sitä niin vaikuttavasti +kuvata, kuin se todellisuudessa näkyi silmin-nähneelle todistajalle, +joka sitä kertoo. + +Kun ystävälliset sanat herättivät onnettoman puolison tainnuksistaan, +ja hänen kielensä pääsi vallallensa, sanoi hän vieraillensa, ettei hän +voi kertoa, mitä hän oli kokenut sinä yönä, jolloin hän oli ollut +yksinään tunnottoman, kuolevan vaimonsa kanssa, ilman kenenkään avutta, +ilman ketään, joka olisi lausunut edes lohdutuksen sanan tahi neuvonut, +kuinka hän menettelisi. Kuoleman kamppaus oli kestänyt koko yön; +joitakuita kertoja oli hän koputtanut seinään, joka eroitti hänen +asuntonsa naapurien huoneista, toivoen jonkun tulevan luoksensa. Hän +tiesi, että he kuulivat hänen huutonsa; vihdoin oli hän epätoivossansa +-- sillä tuska saatti hänen epätoivoiseksi -- itkein, vieläpä kovasti +huutaen rukoillut heitä häntä armahtamaan ja tulemaan luoksensa, mutta +ei yksikään ääni vastannut, ei mitään ääntä kuulunut -- jonka hän luuli +olevan seurauksena heidän pelkäämisestänsä taudin tarttumista. + +Päivä, jolloin Marian ja hänen pienen lapsensa ruumis yhdessä arkussa +maahan laskettiin, oli kivistävän kylmä; lunta oli paksusti maalla, ja +koillistuuli vinkui kirkon ympärillä hautuun aikana. Vavisten, ei +ainoasti läpitunkevasta kylmyydestä, vaan myös omantunnon tuskasta ja +sielun ahdistuksesta, seisoi Richard avoimen haudan reunalla. Kansa +katsoa tuijotti sekä säälien että halveksien tätä onnetonta miestä. Hän +näytti olevan hetkittäin niin sielun kärsimisen valtaamana, että pappi +luuli hänen putoavan hautaan, ja hautauksen jälkeen pyysi hän häntä +tulemaan sakaristoon. Pastori sulki oven ja puhui heidän kahden kesken +tultuansa vakaisesti, vaan kuitenkin ystävällisesti hänen kanssansa. +"Sinä näet nyt", sanoi hän, "minkä surkeuden synti on tuottanut sinulle +jo tässä maallisessa elämässä. Vielä on sinun mahdollista murhehtia ja +katua sitä. Jumala suokoon sen! Mutta ei mikään murhe, ei mikään +katumus voi palauttaa vaimo-raukkaasi elämään. Sinä tiedät, etten minä, +varsinkaan tällaisessa tilassa, tahtosi saattaa sinulle tarpeetonta +surua, vaan minun täytyy pyytää, että sinä nyt, nähdessäsi näitä +hirveitä synteisi seurauksia, pitäisit tämän surun Herran varoituksena. +Sinä et antanut arvoa terveyden lahjalle ja alensit itsesi semmoiseen +tilaan, joka näytti tulevan sinun kuolinvuoteeksesi. Sinä rukoilit +silloin ja lupasit, jos Herra antaisi sinun vielä elää, uudella +elämällä osoittaa kiitollisuuttasi Hänelle armostansa. Hän armahti +sinua ja antoi sinulle jälleen terveytesi ja voiman. Mutta kun hädän +aika oli mennyt, unhotit sinä lupauksesi; sinä et etsinyt Jesuksessa +Kristuksessa syntein anteeksi saamista etkä voimaa sotiaksesi sitä +vastaan, vaan luotit, niinkun luulen, omaan voimaasi. Ah, voi! Sinä +olit sen miehen kaltainen, josta Vapahtajamme sanoo, että hänen +huoneensa oli luudilla lakaistu ja kaunistettu, vaan se oli tyhjä, ja +kun rietas henki palasi, tuli se seitsemänkertaisilla kiusauksilla. +Jumalan Hengen avulla olisit sinä saanut avun Jesuksessa, mutta sinä et +huolinut etsiä sitä". + +"Joka syntiä tekee, hän on synnin orja, ja sinä olet antanut vallan +helmasynnillesi siihen asti, että se on sinun peräti sitonut. Mutta nyt +on Herra etsinyt sinua raskaalla ja varoittavalla tavalla. Hän on +ottanut pois sinun parhaan maallisen aarteesi, ja nyt, kun se on +poissa, tunnet sinä hänen arvonsa, vaikka menettelit huolimattomasti +hänen kanssansa, niin kauan kun se sinulla oli. Saatpa kärsiä, kun +sanon sinulle, että jos olisit ottanut veitsen käteesi ja pistänyt sen +hänen rintaansa, et olisi ollut pahempi murhaaja, kuin nyt, koska sinä +otit hengen vaimoltasi raa'alla ja julmalla huolettomuudellasi ja +kylmyydelläsi. Jumala on kuitenkin vielä sinulle armollinen. Hän olisi +voinut sinut temmata pois keskellä syntijuoksuasi ja antaa hänen elää +surren sinun toivotonta äkillistä loppuasi. Mutta suo minun muistuttaa, +että kuinka syvä ja hirmuinen kärsimisesi nyt olleekin, ei se yksinään +voi sinua muuttaa. Ainoastaan Jumalan Henki voi todellisen muutoksen +ihmisen sydämessä vaikuttaa. -- 'Teidän pitää uudesta syntymän'. Jumala +on valmistanut lunastuksen kullekin, joka Häneen uskaltaa. Käänny siis +ja usko Herran Jesuksen Kristuksen päälle. Huuda Jumalan tykö ja +rukoile Hänen rakkaan poikansa nimessä ja Hänen kuolemansa tähden +täydellistä anteeksi-saamista ja sitä armoa, jota sinä tarvitset. Minua +värisyttää se ajatus, kuinka sinulle käypi, jos tämän laiminlyöt. Tämän +murheen vaikutus sydämessäsi, kuinka syvä se olleekin, on pian menevä; +jonkun ajan perästä vaivut sinä syntiin jälleen. Mene kotiisi ja tutki +itseksesi yksinäisessä kammiossasi tilaasi; rukoile, jos se vaikka +maksaisi henkesi, anteeksi-saamista, armoa ja voimaa korkeudesta. Suo +anteeksi minulle, Richard, että nyt olen sinua haavoittanut; muista +että 'rakastajan kuritus on uskollinen'. Minä säälin ja suren sinua, +mutta minä olen liian tarkka sinun todellisesta parhaastasi, etten +puhuisi niin selvästi ja vakaasti sinulle, kun sen nyt olen tehnyt". + +Tämän uskollisen paimenen kasvot olivat vakaiset, vaan hänen äänensä +vapisi ja hänen silmänsä täyttyivät kyyneleillä tarttuessaan +viheliäisen miehen käteen, ja Richardin vastatessa sen lämmintä +puristusta, virtailivat kyyneleet tämän poskia pitkin ja parannuksen +lupaus liikkui hänen huulillansa. "Minä tulen sinun luoksesi +huomen-iltana", sanoi pastori. "Jumala siunatkoon ja varjelkoon sinua, +kunnes taas tapaamme toisemme." + +Määrättynä aikana seuraavana päivänä oli pappi Richardin ovella. Hän +meni sisälle ja kysyi Richardia; hän ei ollut kotona, hän oli mennyt +ulos, sanomatta mihin. Murheellisena, vaan päättäen toivoa niin kauan +kuin mahdollista, palasi hän kotiinsa. Epäilemättä, ajatteli hän, on +Richardia estänyt joku tehtävä, jonka hän on joko unhottanut taikka +josta hän ei ole tiennyt ennen. Seuraavana ehtoona uskoi hän varmaan +häntä tapaavansa; silloin olisi työ loppunut, hänellä olisi tilaisuus +puhutella häntä erityisesti, lukea Jumalan sanaa ja rukoilla hänen +kanssansa. Hän meni sinne. Richard oli taas poissa. Ainoasti 48 tuntia +oli kulunut hänen vaimonsa hautaamisesta, ja hän istui jo kapakassa ja +joi juomarien kanssa, kunnes kävi tunnottomaksi. + +Noin kuukausi Maria-raukan hautaamisesta tapahtui, että pastori +joksikin myöhään illalla kävi Burnetin pajan ohitse. Hän näki, kuinka +tulen loiste tulvasi tielle, ja hänen ajatuksensa palautuivat vuosien +läpi tahtomatta siihen iltaan, jona hän oli seisonut vanhan pajan +ulkopuolella ja tarkastellut Richardia työssänsä sekä ajatellut +rautakankia maailman murheen kuvauksena. Tuskin arvasi hän silloin, +että hän tässä ahkerassa työntekiässä, tässä tyytyväisessä ja +uutterassa puolisossa saisi nähdä sen kuvan todellisuuden, joka silloin +astui hänen ajatuksiinsa. + +Syvästi huoaten seisahti hän varjoon, joka tuli vielä synkemmäksi +kirkkaasta valosta, ja katsoi pajaan. Richard seisoi siellä nyt, +niinkun siinäkin tilaisuudessa, minkä pastori hyvin muisti, yksinään; +mutta ah, kuinka muuttuneena! Tuskin oli mahdollista tuntea tuota +väkevää ja kunnollista työmiestä tässä laihtuneessa haamussaan, joka +nyt välinpitämättömällä muodolla seisoi ahjon ääressä. Hän seisoi nyt, +niinkun silloinkin, selvässä valossa, mutta hänen kauniit kasvonsa +olivat nyt mustat ja vääristyneet, ja kätensä vapisi rautaa tulesta +ottaessa. Oli kuitenkin vielä voimaa kohotetun käsivarren lyönnillä, +vaan entinen jäntevyys oli poissa. Ei hän enää tehnyt työtä sydämen +halulla, ja ennenkun hän oli kuumennettua rautaa tarpeeksi takonut, +taukosi hän läähättäen ponnistuksesta ja kuivaten paitansa hihalla +otsallansa helmeilevää hikeä. Ja kun hän jälleen kääntyi rautaan ja +vasara taas putosi siihen, saattoi jo itse lyönnin kaiusta kuulla, +ettei rauta sitä totellut, niinkun sen olisi pitänyt. Kirouksia +mutisten ja kärsimättömällä katsannolla tempasi hän raudan alasimelta +ja linkosi jälleen uuniin, mutta tuli oli sammumaisillaan ja tarvitsi +korjaamista, vaan Richard seisoi ajattelemattomana katsella tuijotellen +siihen, niinkun hän ei olisi sitä mielinyt virittääkään. Mutta vaikka +valo oli himmeämpi, näytti se kuitenkin kylliksi miehen kasvoja, kun +hän seisoi tulen ääressä velttoutta ja nukkuvaisuutta osoittavin +katsein. + +Tornikello löi yhdeksän, ja kun viimeinen lyönti kaikui, valkenivat +Richardin kasvot. Hän siisti itseänsä, asetti paidankauluksen oikein, +ja otti äkkiä kaulahuivin, liivit ja nutun. Mutta nyt pysähtyi hän taas +ja seisoi ikäänkun neuvotonna. "Nyt on tuossa sisällinen sota", sanoi +pastori itseksensä; "minkähän päätöksen tuo nyt tekee? -- Autio +kotikohan ja äidittömät lapset, vai juomala monine ystävineen ja +hurmaavine juomineen tuossa voittaa?" Richard heräsi pian +ajatuksistaan. Hän sammutti tulen, sulki luukut ja meni pajasta ulos. +Taas seisahtui hän, nähtävästi epätietoisena, mille tielle lähtisi. +Sota, jos semmoista oli, kesti kuitenkin vaan silmänräpäyksen; orja +seurasi herraansa. Hän näytti katsovan -- vaan ainoasti katsovan +kotiinsapäin; sitte käänsihe äkkiä ja meni kiireesti juomalaan päin. + +Mutta hän pysäytettiin. Käsi -- ystävän käsi laskettiin hänen +käsivarteensa, ja matala, vaan selvä ääni sanoi hänelle: "Ei tänä +iltana, Richard; toista tietä tänä iltana". Hän säpsähti ja +käännähtihe, vaan ei vetänyt pois kättänsä. "Sinussa on ollut +sisällinen sota, vai kuinka? Kiusaaja voitti, ja päätös tuli tämä: +'Minä menen sinne tänä iltana'." + +"Te olette oikeassa, herra pastori; te olette lukeneet minun +ajatukseni", vastasi hän. Ääni oli väsynyt ja sortunut, ja ellei pimeys +olisi estänyt, olisi pastori nähnyt hänen silmänsä täynnä kyyneleitä. +Muutamia minuuttia myöhemmin istuivat he yhdessä pastorin +kirjoitushuoneessa. "Kuule nyt minua", sanoi hän. "Minä kerron sinulle +vertauksen mietittäväksesi, Richard. Kerran näin minä rautakangen; se +oli kylmä, kova ja taipumaton, mutta sinä panit sen ahjoon, tuli +leimusi kiivaasti sen ympäri, ja siellä sai se olla, kunnes tuli +toimitti tehtävänsä -- kanki muuttui pehmeäksi ja notkeaksi; sinä panit +sen alasimelle ja aloit takoa sitä, se taipui joka lyönnillä, sinä +taivuttelit sitä niinkun pajun oksaa. Hetkisen kuluttua oli kanki +jälleen yhtä kylmä ja taipumaton kuin ennenkin, ja, jos en erehdy, niin +oli tullut yhä kovemmaksi tulen ja vasaran yhteisestä vaikutuksesta. +Nyt seisoin minä lähellä sinua tietämättäsi, onneton ystävä-raukkani, +sillä pimeys peitti minun. Surua ja kauhistusta tunsin, kun +rautakangessa näin sinuun sattuvan kuvan. Se tuli ajatuksiini +käydessäni sinun luonasi, kun sinä makasit himmeässä sairashuoneessasi. +Sinä makasit silloin, kun kekäle uunissa, mutta et kulunut, sillä sinun +henkesi säästettiin, kun jo kaikki toivo paranemisestasi oli ohitse. +Minä näin sinun vaimosi hartaan ja sydämestä lähtevän kiitollisuuden. +Minä näin hänen kiittävän Jumalaa, että sinut meille vielä annettiin +ikäänkun kuolleista, ja minä luulin ilolla huomaavani sinussa sen +nöyrän ja katuvaisen mielen, mikä on sen merkkinä, jolle Herra on +antanut uuden sydämen, mutta minä erehdyin. Murheen tuli voi kyllä +pehmittää, vaan ei muuttaa ihmistä; rauta, niin pehmeä kuin se +olleekin, tulee kuitenkin kylmetessään entistä kovemmaksi. Sinä paranit +ainoasti heittääksesi itsesi vielä hurjempaan irstaisuuteen". + +"Mutta uudestaan sytytettiin tuli, se tuli entistä kuumemmaksi ja +voimallisemmaksi, ja rauta pantiin siihen. Uskollinen, rakas vaimosi, +tuo sinun tunnotonta julmuuttasi ja välinpitämättömyyttäsi nöyrästi +kärsivä uhri vaipui puutteiden ja kiusausten näännyttämänä murtunein +sydämin ennen-aikaiseen hautaansa. Herra näki, ettet sinä tiennyt antaa +arvoa parhaimmalle tavaralle, kun Hän oli sinulle antanut, ja sentähden +otti Hän sen sinulta pois. Et liene voinut unhottaa sitä tuskaa, sitä +kärsimystä, minkä tunsit sinä kauheana yönä, jona istuit yksin hänen +vuoteensa vieressä ja näit hänen kuolevan; et liene voinut unhottaa, +kuinka kärsit seisoessasi hänen avoimen hautansa reunalla, ja +omatuntosi sanoi sinulle, että olit syyllinen hänen kuolemaansa". + +"Minä luulin silloin, että, kuinka kauan eläisitkin täällä maan päällä, +et koskaan saisi tuntea niin syvää ja kalvaavata kärsimystä kuin +silloin. Minä toivoin ja luulin, että sinusta tulisi herännyt ihminen, +mutta ei, minä näin vaan raudan hehkuvassa sulatus-uunissa. Minä olen +sitte nähnyt sen kovempana kuin milloinkaan ennen. Sinä saat kärsiä, +ystäväni", jatkoi pappi, "että sanon sinun itsesi olevan todistuksen +siihen, mitä murhe, kovinkin murhe voipi toimittaa ja mitä ei. Richard, +ei ole enää olemassa muuta kuin yksi keino pelastukseesi. Sinä olet +mennyt vihon viimeiseen asti; vastoinkäymisesi ovat vaan paaduttaneet +sinua; sinussa on viimeinen villitys ensimäistä pahempi. Mutta yksi +keino löytyy kumminkin; sinä voit, jos tahdot, käyttää sitä. Kristus on +vielä sinulle 'tienä, totuutena ja elämänä'. Hän sanoo itse: 'Joka +uskoo minun päälleni, hän elää, vaikka hän olisi kuollut, ja joka elää, +ja uskoo minun päälleni, ei hän kuolemaa nä'e ijankaikkisesti'. Joh. +11: 25, 26. Tule, laskeukaamme maahan ja nöyryyttäkäämme itsemme +kaikkivaltiaan Jumalan edessä, laskeukaamme polvillemme yhdessä +armoistuimen eteen. Minä rukoilen sinun edestäsi ja pyydän +ristiinnaulitun Vapahtajan kalliin veren kautta Herralta Pyhän Hengen +lahjoja, että sinä kääntyisit ja uskoisit evankeliumin, että me vielä +näkisimme kylmän rautakangen muuttuvan pyhyyden astiaksi, Herran +palvelukseen soveliaaksi. Elä epäile; ei ole liian myöhäistä toivoa -- +ei ole vielä liian myöhäistä kääntyä, vastaanottaa Jesuksen ja saada +sielu pelastetuksi". + + + + + + +TOINEN OSA. + +Kuinka viimein kävi. + + + + +LOPPU. + + +Eräänä synkkänä talvi-iltana kävi hämärässä kaksi miestä Wellingtonin +ja Oakengates'in välillä olevalla tiellä, ja kylmä lumiräntä löi heitä +vasten kasvoja. Aurinko oli laskeunut veripunaisena vuoren taakse +raskaisin, mustiin pilvihin, mutta äkillinen tuulispää oli sitten +ajanut paksut pilvet ympäri koko taivas-lakea. + +Ken kerran on vaeltanut yön aikana tätä tietä, ei varmaankaan unhota +sitä rajua ja uljasta näytelmää, joka näyttäikse, kun tullaan kohden +"Ketley Bankkia". Näyttää, ikään kun pimeys ja liekit taistelisivat +keskenänsä vallasta. Katsottakoon mihin suuntaan hyvänsä, tapaa silmä +valossa lukemattomia höyrykoneita, jotka synkästä pimeydestä heittävät +häikäisevän punaista valoansa jokaiseen näkyvään esineesen. Korkeat +savupiiput kohoavat aaveentapaisina pimeydessä ja lähettävät mahtavia +tulipatsaita; suuret, korkeat kivirakennukset seisovat siellä, juuri +kun vanhat pakanalliset linnoitukset tornineen ja ulkorakennuksineen, +ja kaikista aukoista leimuavat avarat tulisoitot. Täällä näkyy hehkuva +aine, niinkun rupiinivuode [punainen timantti. Suom. selitys], tuolla +taas syöksevät liekit ylös, niinkun tuliset suihkukaivot; muutamat ovat +lähellä tietä, toiset loistavat loitompana, mutta kaikkialla tuli ja +sen liekit taistelevat pimeyden kanssa. Mitä pimeämpi ja myrskyisempi +on yö, sitä aaveentapaisempi ja kamottavampi on näytelmä. + +Pitempi näistä kahdesta matkustajasta, jotka tänä iltana kävivät +mainittua tietä, ei ole lukijalle tuntematon; hänen edellisen elämänsä +tuntee hän ainakin. Valkean paisteessa on tunnettava Richard Norman'in +nojollaan oleva haamu ja kuihtunut muoto. Vaikka hänen seuraajansa on +meille tuntematon, on hän kuitenkin Richardin vanha ystävä. He eivät +ole tavanneet toisiansa moneen vuoteen ennen tätä iltaa, ja heidän +elämänsä tiet ovat kulkeneet hyvin erilaista suuntaa. Enok Leander on +vaeltanut Herran kanssa kaitaa tietä, matkalaisena parempaan, +taivaalliseen isänmaahan. En tarvitse muistuttaa, mimmoinen Richard +Norman'in tie on ollut. Hän oli vaeltamassa, saadaksensa työtä, ja Enok +Leanderilta sai hän tietää, että työtä oli R--ssä. Hän aikoi kuitenkin +kaikissa tapauksissa, jos vaikka hänen olisi pakko edemmäskin +matkustaa, pysähtyä sinne yhdeksi päiväksi ja käydä edesmenneen +vaimonsa sisaren luona. Häneltä oli äskettäin mies kuollut, ja asui nyt +R--ssä pienten lastensa kanssa. + +"Minä en sano vielä hyvästiäni, Richard", sanoi Enok heidän erotessaan. +"Sinä saat olla yötä minun luonani. Sinä saat huoneen, sillä viimeinen +hyyryläisemme on meidät jättänyt. Et saa mennä ravintolaan enää -- ei +jalkaa saa astua semmoisiin paikkoihin". + +"Elä pelkää, elä pelkää, ystäväni", vastasi Richard; "niinkun minä olen +sanonut sinulle tänä iltana, käsität sinä, että minä olen nähnyt niin +paljon maailmassa, että aion olla poissa ravintolasta koko elinaikani, +ja kiitän sinua tarjouksestasi. Mutta nyt menen minä hetkiseksi +langottareni luokse; en ole tavannut Margaretaa sitte Maria-raukkani +kuoleman". + +Jääsade löi kovasti ikkunoihin ja tuuli ulvoi savupiipussa vanhan, +punaisen huoneen, jossa Margareta asui; mutta sisällä oli iloisata ja +lämmin. Suuri takkavalkea lekkueli avoimessa takassa, takkavalkea +semmoinen, jota turhaan saa hakea köyhän asunnoista hiilipiiristön +ulkopuolella. Suloinen lämmin levittihe ympäri matalaa, vaan avaraa +tupaa, ja valo loisti vanhoihin, rattoisiin huonekaluihin, +hyllyllä oleviin lautasiin, vanhoihin, tummiin tammituoleihin, +vanhan-aikaiseen kelloon homehtuneine messinkiviisarineen, +puoli-avoimeen nurkkakaappiin, joka näytti huolellisesti säilytettyjä +lasi- ja posliinitavaroitansa. Mutta valoisa paiste ei ainoastaan +loistanut kuolleisin kappaleisin. Tämän iloisan lieden yhdellä puolella +istui siisti ja säättyllinen perheen-äiti, kutoen sukkaa ja käyttäen +puikkojansa sillä tavalla, joka sekä näytti hänen tottuneen tähän +työhön, että myös hänen tekevän sitä hyvin. Kohtuullinen puku, joka oli +karhea, ruskeanvärinen, punaraitainen puolivillainen hame, kotikutoiset +mustat sukat, jykevät kengät ja musta päällysvaate, osoitti köyhyyttä +ja siihen yhdistettyä uutteruutta; kallellaan oleva valkea päähine +omituisine juovineen ja mustat nauhat leuan alla osoittivat, että +Margareta oli leski. Kynttilä, jota ei vielä ollut sytytetty, +seisoi ympyriäisellä pöydällä, ja sen vieressä vasu puolillaan +villalanka-vyyhtiä. Takan nurkassa hänen vieressään istui nuoremman +veljensä puoleen kumartunut tyttö, opettaen häntä sukkaa kutomaan ja +pitäen samalla hänen pieniä sormiaan omissaan. Vanhempi poika istui +takan toisella puolella vastapäätä äitiänsä, jutellen ja nauraen +säihkyvin silmin sekä lämmittäen käsiään valkeassa. Hän oli nyt juuri +tullut kotiin työstänsä hiilikaivannosta ja oli pesnyt kasvonsa ja +kätensä sekä muuttanut jalkaansa kuivat, lämpimät sukat, joita hänen +äidillänsä aina oli valmiina hänelle nuoralla riippumassa tulisijan +päällä. + +"Nyt me syömme", sanoi äiti, pisti sukkapuikkonsa kerään ja pani +kutimensa vasuun. "Pankaa nyt työnne pois, lapset, ja sytytä kynttilä, +hyvä Maria sekä laita meille ruokaa, sitte saa Edward lukea meille +luvun pipliasta, jonka tehtyä pidämme rukouksen ja menemme maata". +Samassa naputettiin ovea. "Kukahan nyt tulee vielä tänä aikana +illalla?" sanoi Margareta, auaisten oven, ja Richard Norman seisoi +hänen edessänsä. + +"Etkös tunne minua enää, Margareta", sanoi hän, sillä tämä katsoi +häneen niinkun vieraasen. + +"En", vastasi hän, "en voi sanoa tuntevani, ja kuitenkin tuntuu ääni +niin tutulta, vaikk'en ensinkään tunne kasvoja". + +"Oletkos unhottanut Richard Norman'in -- sisaresi Marian miehen?" + +"Poloinen, poloinen Mariani", huudahti Margareta, ja kyyneleet valuivat +hänen poskiansa pitkin sekä estivät häntä hetken puhumasta; hänen +ajatuksensa viipyivät rakkaassa, syvästi kaivatussa sisaressaan. Mutta +hän kuivasi pois kyyneleensä ja asetti tuolin Richardille, sanoen: +"Sinä olet tullut vanhaksi mieheksi sitte kun sinun viimeksi näin. Ja +mikä siihen on syynä ollut? Onko se murhe? Taikka puute? En olisi sinua +koskaan tuntenut, ellet olisi sanonut minulle nimeäsi, ja jos en +tuntisi ääntäsi, niin en ensinkään voisi uskoa sinua, että sinä olet +Richard Norman, joka oli Maria-raukan sulhanen. Te näytitte silloin +niin muhkeilta ja hyviltä, kuin kuka kirkkoon astuva nuori pari milloin +hyvänsä, hääpäivänänne, eikä sitten niin monen monta vuotta ole. Ja nyt +lepää Maria haudassaan, ja sinä olet vanha, kumarainen ukko". + +"Se on tullut murheesta ja puutteista, sydämen murheesta, ruuan ja +vaatteiden puutteesta, jaa, kaiken puutteesta, Margareta. Ajatus, +ymmärrys, miehen älyllisyys, usko Jumalaan, luottamus Kristukseen, +kaikki on puuttunut ja kaikki olen minä ajanut pois itseltäni +juomisella. Viina on ollut kiroukseni, minun onnettomuuteni ja on +turmellut terveyteni ja hyvän voimiseni. Viina teki minun raatelevaksi +pedoksi hellää, rakasta vaimoani ja viattomia poikaraukkojani kohtaan. +Viina on ryöstänyt minulta kodon ja huoneet, saattanut minut +kuljeskelevaksi raukaksi, jommoisena minun näet tän'iltana". + +Koko ajan, minkä hän puhui, katsoi Margareta vakavasti häneen. Hän +tarkasteli pään sisään painuneita, veristäviä silmiä, näivettyneitä, +kuopillisia kasvoja, vanunutta tukkaa ja likaisia vaatteita. -- Hän oli +totisesti muuttunut. + +Hänen vapaa, ujostelematon muotonsa oli poissa ja jonkunlainen +pelkurimaisuus ja vavistus oli tullut sijaan; hänen ennen niin +voimakas, suora vartalonsa oli kuihtunut ja köyristynyt, koko hänen +ulkomuotonsa oli raukea, huolimaton ja likainen. + +"Richard Norman, sinä olet mennyt vaikeaan palvelukseen, julman isännän +alamaiseksi. Sinuun katsoessani muistan minä, mitä pappi sanoi, että +meidän täytyy olla joko Kristuksen sotamiehiä taikka perkeleen orjia. +Ken sinun näki ja kuuli puhuvan sinä aikana, jolloin nait, hän saattoi +sinua luulla hyväksi sotamieheksi, joka tahtoisi kärsiä ja kestää, +koska sinä rakastit totuutta Jesuksessa. Ja minä uskoin, että +rakastettu sisareni aivan varmaan tulisi onnelliseksi semmoisen +puolison kanssa kuin sinä olit -- ja ajattele, kuinka sinulle on +käynyt!" + +"Niin, mikäpä minä nyt olen muu kuin perkeleen orja? Et koskaan ole +totisemmin sanonut, Margareta. Mutta ei! Minä olen tullut ulos +vankeudesta, ja olen päättänyt Jumalan avulla katkaista kahleeni enkä +enää olla orjana. Minä lähdin Drayton kylästä tänä aamuna, ja luulen +saavani työtä täällä, jonka tähden aion olla täällä, jonkun aikaa. Minä +olen iloinen, että saan olla sinun läheisyydessäsi ja erossa entisistä +seura-ystävistäni. Sinua nähdessäni muistan minä Mariaa; menettele sinä +minun kanssani niinkun veljesi ja sano minulle silloin tällöin joku +sana, joka auttaa minua käydessäni oikeata tietä; ja varoita minua, jos +näet minun siltä poikkeavan, mutta minä toivon ja luulen, ettet sinä +tarvitse sitä tehdä. Minä olen saanut varoituksia kyllin, ja olen +päättänyt Jumalan armon avulla hyljätä pimeyden työt, pukea itseni +valkeuden sota-aseilla ja tulla hyväksi Jesuksen Kristuksen +sotamieheksi. Etkös tahdo sitä tehdä, Margareta, etkö tahdo, sisaresi +Marian tähden? Hän rakasti minua viimeiseen asti, vaikka minä, niinkun +metsänpeto, musersin hänen sydämensä. Etkös tahdo tulla ystäväkseni?" + +"Sinä puhut oikein, Richard, enkä epäile sinun sanovan totta, en +siinäkään, kun sanot, että Maria rakasti sinua viimeiseen asti. +Sillä jos milloin on vaimo miestänsä rakastanut, niin rakasti myös +Maria-poloiseni sinua. Mutta ei mitkään minun sanani, ei kukaan ystävä, +ei mikään aviopuolison rakkaus, vaikka se olkoon yhtä suuri kuin +Marialla oli sinuun, saata voittaa sydäntä Herralle, jos tämä sydän on +syntiin taipunut. Richard, sinä tiedät paremmin kuin minä voin sinulle +sanoakaan, kuka on se ainoa, joka voipi sydämesi muuttaa ja totisesti +tehdä sinut uudeksi ihmiseksi, ja sinä tiedät myöskin, kuinka sinun +pitää Häntä etsiä. Tee se vaan, koska sinä taidat löytää Hänen, sillä +minä en tahtoisi, että sinä petät itsesi. Sinä et elä monta vuotta, jos +taas palajat syntiisi. Sinä olet nyt sairas, sen kuulen selvästi sinun +pohjattomasta yskästäsi ja hengityksestäsi". + +"Sinä olet oikeassa, Margareta; en voi sanoa olevani oikein virkeä. +Minä kävin tohtorin luona, joka on taitava mies luullakseni, tänne +tullessani tänään. Koeteltuansa suonentykytystäni, pudisti hän päätänsä +ja sanoi, että hän kentiesi voisi minut parantaa tällä kertaa, vaan +että, jos minä taas rupean juomaan; ei mikään ihmisellinen voima enää +voi pelastaa minua. Ja hyvää yötä nyt, Margareta!" + +"Ei, Richard, sinä et saa lähteä ennenkun olet saanut jotakin +syödäksesi. Minä annan sinulle kupin hyvää teetä ja paistan pannukakun. +Pidithän sinä ennen minun kakuistani. Vedä tuolisi likemmä valkeata, +että tulee iloisampi ollaksesi. En edes voi pitää sinua luonani +yötäkään, vaan kupin teetä ja sydämellisen tervetulon saat aina minulta +Maria-raukan tähden. Mitä meiltä puuttuneekin", lisäsi hän, "niin on +meillä aina yksi asia kiittää Jumalaa täällä hiilitienoossa: me emme +puutu koskaan isoa ja oivallista takkavalkeata. Edward", jatkoi hän, +"mistähän me voisimme toimittaa enollesi yösijan?" + +"Kiitoksia paljon", vastasi Richard, "minä luulen saavani yösijan erään +naapurisi luona. Enok Leander tuli minun seurassani Wellingtonista, ja +hän sanoi saavani huoneen ja yösijan heillä tänä yönä". + +"Hän on raitis ja jumalinen mies", sanoi Margareta, "ja hänen vaimonsa +on hyvääsuopa ihminen. Mutta nyt, Richard, teetä juodessa ja +pannukakkuja paistaessani teen mielelläin sinulle pari kysymystä. +Sanoppas ensiksi, miksi et sinä koskaan antanut minulle ja miehelleni +tietoa, että Maria oli kipeä? Emme tienneet ensinkään hänen olleen +sairaana, ennenkun hän oli jo kuollut ja haudattu, ja silloin tuli se +murheellinen sanoma, että hän oli kärsinyt ruuan ja polttoaineiden +puutetta sinä kovana talvena, jona hän kuoli. Olisimmehan me, vaikka +köyhiäkin olimme, voineet kuitenkin lähettää hänelle vaunullisen +hiiliä, ja minä olisin voinut mennä H~-hon ja olla apuna hänen +hoidossaan. Se oli sinulta tunnottomasti, Richard". + +Richard ei voinut antaa minkäänlaista muuta selitystä, kuin että hän +itse oli niin kurjassa tilassa, niin juomisen hurmaamana ja niin surun +valtaamana, ettei hän ajatellut eikä tehnyt, mikä oikein oli. +Margaretan sanat liikuttivat häntä niin, että hän kätki kasvonsa +käsillään ja itkeä nyyhki ääneensä. + +"No, no, Richard-parka. Minä en tarvitse kuulla enempää; minä ymmärrän +sen kuitenkin hyvin. En puhu enempää siitä. Mikä tehty on, sitä ei voi +muuttaa. Minä annan anteeksi sinulle, poikaseni, ja rukoilen Herraa +Jumalaa tekemään samoin sekä kääntämään sydämesi puoleensa. Mutta puhu +nyt pojistasi, Richard; missä ne ovat? Missä on vankka Juhanini, joka +aina oli niin siivo äidillensä? Ja Ville, se pieni Ville, mustine, +kirkkaine silmineen, ja valkoisine, kähäräisine hivusineen, jolla oli +äitinsä iho ja hymyily sekä iloiset kasvojen liuhkeet?" + +"Juhani sai paikan Wollertonissa", vastasi Richard, "ja Ville on minun +vanhempieni luona ja käy sekä arki- että sunnuntaikoulussa. Jos minä +saan vakinaisen työ-paikan, aion minä ottaa hänen luokseni joksikuksi +ajaksi". + +"Anna hänen olla siellä niin kauan kun hän on", sanoi Margareta. +"Vanhempasi ovat ystävälliset, siivot ihmiset, Richard. Minä muistan +niin hyvin heidät ja heidän iloisan tupansa, joka melkein ylitelleen +oli täynnä punamarjaisia köynnöskasvia, ja he pitivät Maria-raukasta. +He ovat kyllä hyviä hänen pojalleenkin". + +Monta viikkoa oli Richard tasainen, raitis ja säännöllinen työssänsä. +Hän asui Enok ja Märta Leanderilla ja tuli usein pariksi tunniksi +Margaretan ja hänen lastensa luokse pitkinä talvi-iltoina, mutta +vähitellen tulivat hänen käyntinsä harvinaisemmiksi. + +Margareta ei nähnyt häntä enää pitkiin aikoihin kirkossa, ja kokonainen +kuukausi kului, ettei hän häntä tavannut. Eräänä iltana oli hän +menemässä Enokin asuntoon, joka oli R--n toisessa päässä, kysymään, +kuinka hänen laitansa oli; vaan hän tapasi Enokin tiellä. Hän ajoi +vaunuissa erään toisen miehen kanssa, vaan pysäytti ne ja hyppäsi alas +hänen kanssansa puhelemaan. Hänellä oli kuitenkin kiire, eikä hänellä +ollut aikaa puhua hänelle monta sanaa; mutta hän sanoi pian tulevansa +hänen luoksensa, sillä hänellä oli paljon puhumista Richardista. Hän +oli käskenyt hänen muuttamaan pois kuukauden loputtua. "Niin on siis, +kun minä pelkäsin", sanoi Margareta; "hän on jälleen ruvennut juomaan; +hän on rikkonut kaikki hyvät aikeensa". -- "Jaa, niin on todellakin +käynyt", sanoi Enok murheellisena; "ne olivat niinkun aamupilvet ja kun +aamukaste". Hän nousi vaunuun ja ajoi eteenpäin. + +"Kotkan", ravintolan juomatuvassa mellastavista äänistä oli yksi +kaikkein muiden ääntä korkeampi, ja se oli Richard Norman'in. + +"Joutaa mennä, joutaa mennä! Lyö yhteen! Minä lyön vedon ja sanon: +joutaa mennä. Mitäs sinä sanot? Minä voisin lyödä vetoa kenen hyvään +teidän kanssa, yhtähyvin kuin Tomminkin; mutta jos itse sen teet, +Tommi, niin hyvä on. Sanokaas: jouti mennä, vai kuinka? Katsos vaan, +etkö tiedä itse, mitä tahdot? Sinä pelkäät minun voittavan. Ha, ha, +haa, hän pelkää. Hän pelkää, hän tietää, että minä voitan hänen. Niin +mene sitte matkaasi, pelkuri, mene pois ja rupea raittiuden seuraan ja +tee lupauksesi. Mene pois! Kuule, isäntä, anna tuolle herralle lasi +vettä ja pane kourallinen suoloja sekaan, ja me pakotamme hänen juomaan +sen; eikös niin, Janne? Mutta me emme auta häntä sitä pohjaan juodessa. +Anna minulle sitte lasi oltta ja pane vähän väkevää sekaan". + + "Sä selvä olvi lasissain, + Ravitset sielua, ruumistain..." + +"Mitä sinä meluat?" sanoi se mies, jolle Richard oli pitänyt koko tämän +pauhaavan puheen. + +Tommi Gulton otti piipun suustansa ja seisoi Richardin takana, pitäen +kättänsä hänen olkapäällään. "Mitä kaikki tämä mökötys merkitsee? Ole +hiljaa, Dick, poikani eläkä pidä semmoista rähinää", sanoi hän käheällä +äänellä ja juopuneen katsannolla. "Minä suostun vetoon", lisäsi hän +tyhmästi nauraen. "Tuoss' on käteni, ja minä sanon: joutaa mennä, ja +joutaa mennä on kylliksi kahden kunniallisen miehen välillä". Richard +käänsihe äkkiä, puoliksi iloisesti ja puoliksi vihaisesti katsahtaen. +"Tommi, sinä olet oiva poika. Tommi, sinä olet kunnian mies -- +mies, joka pysyt sanassasi. Sen minä sanon, että Tommi Gulton on +kunnian-poika, oiva mies, oikea kruunu. Pihkaa saa se, kun toisin +sanoo. Istu nyt, mies, niin tartumme tosiasiaan. Kukas tulee +tuomariksi, Janne vai Jooseppi?" + +"Tulkoon Janne", sanoi Jooseppi. "Minä en saa olla täällä; minä lupasin +vaimolleni mennä häntä vastaan Oakengates'ille, ja jos minä annan hänen +kantaa vasua ja pentua koko matkan, niin saan minä pestini sitte, ole +varma siitä! Minua suututtaa, kun en voi jäädä tänne -- ehkä minä +juoksen tänne hetkeksi, niin saan nähdä, kumpiko teistä kellistyy. +Mutta ennenkun menen, niin lyön vetoa sinun kanssasi viisikon, että +Richard voittaa -- viisikon, jonka voittajan on laittaminen meille +muille. Sanotkos: jouti mennä, Janne?" + +"Jaa, tietysti, poika, jouti mennä! Sen teen mielelläni, sillä minä +olen varma, että Tommi voittaa. Tommi voi juoda niin paljon kuin +yksikin mies, jonka minä tunnen, ja menee kotiinsa yhtä vakavasti kuin +raitis mies sitte". + +Olkoon nyt tästä kylliksi. Kaksi miestä istuivat juomaan. Vetona oli +uusi hattu ja silkkinen kaulahuivi, ja sitä paitsi piti tappioon +joutuneen maksaa mitä he joivat. He joivat kuin miehet, jotka olivat +lujasti päättäneet kamppailla henkeen asti. Yksi muki oltta ja viinaa +kutsuttiin toisensa perästä ja tyhjennettiin, ja kuitenkin pyydettiin +vielä alinomaa enemmän. Alussa oli huuto ja rähinä hikisessä, kuumassa, +ihmisiä ylön täyteen tungetussa huoneessa, joka sitä paitsi oli vielä +täynnä pahaa tupakan savua, väkiviinan katkua ja muita pilautuneita +höyryjä; mutta muutamat rähiseväisimmät tunsivat, katsellessaan näitä +kahta kilpailijaa ja huomattuaan heidän rohkean muotonsa, kummallisen +pelon; tuskan tunnen saastutti heidät ja he menivät pois eikä enää +palanneet takaisin. Toiset täyttivät piippunsa kerta kerran perään ja +menivät yhä likemmäs pöytää, jossa tuota alentavaa kilpailua pidettiin; +ja vihdoin vallitsi kauhistuksen hiljaisuus, jonka ainoasti keskeytti +erotuomarin ääni, kun hän huusi isännälle: "Tyhjät, molemmat mukit +tyhjät, lisää tänne!" Vihdoin päästi yksi katsojista semmoisen huudon, +joka säikäytti koko seuran. Hän oli innokkaasti seurannut sitä kauheata +taistelua, katsoen milloin yhteen, milloin toiseen, kunnes vihdoin +hänen silmänsä pysähtyivät kääntymättä Tommi Gultoniin. Tämä oli juuri +tyhjentänyt mukinsa ja saanut sen jälleen täyteen; taas ojensi hän +kätensä, tavoitteli korvaa ja haparoitsi sitä käsimielin -- äkkiä +mullistuivat hänen silmänsä ulos- ja sisäänpäin, niin että ainoasti +valkuainen näkyi, leuka vaipui rintaa vasten -- kieli riippui ulkona +suusta -- muoto muuttui mustaksi -- ja seuraavana silmänräpäyksenä +kaatui hän takaperin -- kuolleena! + +Katalan ruumis makasi suorana samalla pöydällä, jossa hän vähää ennen +istui niin uhallisena, ylpeänä ja tyhmänröykkeänä. + +Tämä oli kamala näytelmä, ja kaikki läsnä-oliat suuresti kauhistuivat +-- kaikki paitsi yksi ja se oli Richard Norman. Hän näytti ymmärtävän +että hän oli vedon voittanut, mutta tämän ainoan hän vaan käsitti, kun +hänen vastustajansa kaatui pöydästä. Hän nousi ylös paikaltansa ja kävi +nauraen ja räyhäten ympäri huonetta. Hän ei huolinut kuulla niitä +kokeita, joilla häntä koetettiin rauhoittaa ja saattaa käsittämään sitä +kauheata tapausta, joka oli tapahtunut. "Hurraa, hurraa!" kirkui hän, +heiluttaen käsiänsä; "tule sisälle, tule sisälle, Jooseppi, missä sinä +olet -- missä sinä olet, poika?" -- huusi hän, katsellen sitä miestä, +joka oli mennyt vaimoansa tapaamaan ja nyt palasi. "Sinä sanoit +tulevasi tänne, nähdäksesi toisen meistä kaatuvan, ja sinä tulet juuri +parhaasen aikaan. Minä voitin, näetkös Jooseppi. Minä voitin vedon". +Muutamat miehet kokivat taas häntä hiljentää, mutta hän teki väkivaltaa +ja löi heitä vimmassa, räyhäten täyttä kurkkua. + +Nyt puuttui isäntäkin asiaan. Jo ennen, niinkun hyvin ymmärrettävä on, +oli hänet lyönyt kauhistuksen halvaus tästä alhaisesta kilpailusta, +jonka hän turhan voiton tähden salli tapahtua huoneessaan. + +Meteli, jonka Richardin rähinä ja suuri huuto synnytti, lisäsi nyt +hänen kauhistustansa. Hän alkoi vimmassaan puhua itsensä ja paikan +maineesta, mutta vihdoin teki hän itsestänsä ja huoneestansa puhumista +viisaammin -- hän sai kaksi väkevintä vierasta tarttumaan hulluun +juomariin ja väkisin taluttamaan hänet asuntoonsa, ja kun jälleen oli +hiljaisuus huoneessa, lähetti hän noutamaan vallesmannia. + +Laillisella ajalla pidettiin tutkinto Tommi Gultonin kuolemasta, ja +Richard Norman luonnollisesti pyydettiin läsnä-oliaksi. + +Mutta tämä oli mahdoton asia. Hän makasi vuoteellansa juontihulluutensa +kaikkein kauhujen uhrina. Tohtori oli käynyt hänen luonansa ja +lääkkeillänsä oli hän saanut asettumaan onnettoman hurjan raivon; mutta +vaikka hän makasi hiljaisena, oli hän kuitenkin sekaisin. Hänen +ystävällinen langottarensa ja ne kunnialliset ihmiset, joiden luona hän +asui, istuivat vuorotellen Richardin huoneessa, sillä tohtori oli +selvästi sanonut, ettei häntä saisi jättää yksikseen ainoaksi +hetkiseksikään. + +Richard Norman'in ja Tommi Gultonin kuolettava kilpataistelu tapahtui +eräänä torstaipäivänä. Kaksi seuraavata päivää ja yötä makasi Richard +avutonna ja melkein tunnotonna sängyssään; välistä näytti heikko +ymmärryksen sarastus leimahtelevan, mutta se oli niinkun valkeus sotisi +pilvistä taivasta vastaan; jos aurinko hetkiseksi tulee näkyviin, niin +tekee se vaan tämän kätkeytyäksensä yhtä paksujen pilvien alle kuin +ennenkin. Hän katsoi Margaretaan, tunsi hänen ja puhui hänen kanssansa; +vaan seuraavassa silmänräpäyksessä luuli hän sen Mariaksi, ja puhui +katkonaisesti siitä ajasta, jolloin heidän edellinen pastorinsa +tavallisesti kävi heidän luonansa. Hän näki Enokin istuvan sängyn +vieressä ja lukevan pipliaa, sekä puhutteli häntä pastoriksi, sanoen +päättäneensä lakata juomasta, ja rupeavansa käymään kirkossa +säännöllisesti vaimonensa ja lapsinensa. Hetkisen kuluttua luuli hän +olevansa "viheriässä käärmeessä" vanhain juomaveikkojensa seassa ja +puhui niiden ja talonväen kanssa. "Kuinkas rouva Jones jaksaa, ja +kuinka ukko tänään voipi? Siellä on hyvin kylmä vai kuinka, mutta +teillä on kaunis takkavalkea täällä. -- Mitäs minä tahtoisin? -- Minä +luulen, ettei juomatilkka haittaisi, puolituoppinen tai semmoinen. -- +No niin, lyö pisara viinaa sekaan, että se karkoittaa kylmän pois, +niinkun te sanotte. -- Kuinkas sinun laitasi on, Heikki? Oletkos tullut +tänne kurkkuasi kostuttamaan? Ah, poika, kotiin tultuasi saat sinä taas +tarpeeksesi; sinun akkasi ei olekaan niin kärsivällinen, kuin minun +Mariani. -- Pastori tulee tuolla ulkona! Kukas siitä välittää? Hän ei +tule tänne, ja jos hän tulisikin, niin ei hänellä ole mitään oikeutta +pistää nokkaansa minun asioihini. Tämä on vapauden asunto, vai kuinka, +rouva Jones?" Ja sitte nauroi hän puoliääneensä. + +Toisen kerran heräsi hän taas ruikuttaen ja mutisten itseksensä: +"Poissa, niin, hän on kuollut, hän on poissa -- sen minä tiesin +silloin, kun näin hänen pensas-aidasta tulevan -- sen valkean, valkean +kummituksen. Minä en voinut mennä sen ohitse, ja se tuli ja katsoi +minuun, ja se oli Maria; ja minun kotiin tultuani makasi hän sängyssä +ja oli kuolemaisillaan, kuolemaisillaan pois minulta. - Minä olin hänen +murhaajansa, sanoi pastori, ja siinä hän oli oikeassa. Mutta hän ei +sanonut koskaan kovaa sanaa, ja hän hymyili minulle niin suloisesti +viimeisellä hetkellänsä". + +Näin meni kaksi päivää ja kaksi yötä. Vihdoin näytti houraus asettuvan, +ja hän vaipui rauhalliseen uneen. Sunnuntai-iltana heräsi hän selvänä, +vaan ei vahvempana. Hänen ymmärryksensä oli taas selvä, mutta hänen +ruumiinsa oli ylön väsynyt. Tohtori istui sängyn vieressä, koettaen +kädellään hänen suonentykytystään. "Mikä nyt on", sanoi hän, katsoen +tohtori S:ään muutaman silmänräpäyksen, "miksi minä tässä makaan? Ja +miksi on tohtori täällä? Olenko minä ollut kipeänä?" + +"Sinä olet kovasti kipeä, Richard, ja sinun pitää ottaa heti tätä +lääkettä, tai muutoin on pian loppu. Minä pelkäsin, koetettuani +suonentykytystäsi, että voimat loppuisivat ja sinä olisit kuollut +horroksestasi heräämättä". + +"Minä toivon, että olisin kuollut; se olisi ollut parempi". + +"Ei", vastasi tohtori, ja hänen jyrkkä, juhlallinen äänensä sointu +sattui Richard'iin. "Ei, se ei olisi ollut parempi; se olisi ollut +paljoa pahempi. Kiitä Jumalaa, ettet kuollut unessasi etkä siinä +tilassa, jossa olit kaksi viimeistä vuorokautta". + +"Missä tilassa?" kysyi Richard. + +"Juomahulluna". + +"Kuinka niin? -- miksi? -- mitä on tapahtunut?" + +"Elä kysele nyt enää. Enok antaa sinulle vähän ruokaa ja sinä saat +syödä, ja sitte lasillinen tätä juomaa, ja hän vastaa sitte +kysymyksiisi". + +"Mitä on tapahtunut, Enok? Mitä minä olen tehnyt? Minä muistan, että +Tommi ja minä joimme; me löimme vedon kuka sietäisi kauemmin juoda, ja +minä join niin kauan, että menetin ymmärrykseni. Mutta minä ihmettelen, +kuinka vihdoin kävi. Tommi poloinen! Kuinka hänelle kävi? Hän oli +oivallinen nuori mies ja paljon väkevämpi minua. Minä olin pahin meistä +kahdesta. Minä ärsytin ja pilkkasin häntä. Minä olin suurin hullu, ja +hullut ilvehtivät synnissä. Poloinen Tommi, onko hän käynyt täällä? Tai +onko hän kipeä -- makaa kuin minäkin, kentiesi?" + +"Tommi kaatui takaperin pöydästä", sanoi Enok, "se sinun pitää tietämän +ja minä sanon sinulle totuuden -- Tommi kaatui takaperin, ja kun he +nostivat hänen ylös, oli hän kuollut". + +Richard päästi kauhean tuskanhuudon. Hän istui sängyssä, nojaten +itseänsä käsivarsiinsa, vaan ne vapisivat ja letkahtelivat hänen +painonsa alla. Silmät seisoivat ja suu oli ammollaan. Enok huomasi, +että hän oli valmis lankeamaan. Hän kiersi äkkiä kätensä hänen +ympärilleen ja laski hänen pitkälleen sekä kuivasi kylmän hien hänen +kasvoistansa. "Minä pelkäsin tämän ilmoituksen ylön kovasti sattuvan +sinuun", sanoi hän ystävällisesti, "mutta oikein oli sanoa sinulle +kaikki". + +"Niin, niin, se oli oikein; mutta voi sitä Tommi-poloista! -- Tommi, +minä olen sinun murhaajasi. Minä olin se, joka lähetin sinun sielusi +Jumalan tuomioistuimen eteen!" Hän voivotteli sielun tuskassa, ja +makasi sitte äänetönnä, ja kyyneleet virtailivat hänen kiinipainuneista +silmistänsä. + +"Luenko minä sinulle, Richard?" sanoi Enok; "salli minun lukea, se +tekee sinulle nyt hyvää". Richard aukaisi silmänsä, kun kuuli Enokin +ystävällisen äänen. + +"Lukeako minulle? Ei, ei, mitä minulla on pyhän kirjan kanssa +tekemistä? Ei se ole minun laisiani varten. Minä olen tehnyt syntiä +parempaa tietoani vastaan, ja nyt on kaikki pimiätä. Minä tiesin yhtä +hyvin kuin joku muukin, mikä oikein oli, mutta minä rakastin syntiä ja +tahdoin elää siinä, ja tässä minä nyt makaan hävitettynä ja toivotonna, +vaivaksi sinulle -- häpeäksi kaikille ja", lisäsi hän kolkosti, +"kadotettuna ijankaikkisesti". + +"Anna minun lukea sinulle", kertoi Enok, "en minä eikä kukaan muukaan +ihminen voi tehdä mitään sinun edestäsi, mutta kuule ainoasti Jumalan +sanaa". + +"Lue, jos tahdot, ystäväni", sanoi hän, "anna minun kuulla tuomioni +kirjasta. Minä olen ajatellut tätä ja tämä on sekä oikeus että totuus: +Joka kuritukselle on uppiniskainen, hän äkistä kadotetaan ilman +yhdettäkään avutta. Sananl. 29: 1. Tämä on oikea tuomio", lisäsi hän +matalalla, kolealla äänellä. "voitkos sanoa minulle jotakin, joka sen +kumoaa? Nämä sanat polttavat minun omaatuntoani. Ankara on se tuomio, +joka niissä sanoissa on minulle kirjoitettu". + +"Se on oikea tuomio, Richard; itse Jumala, totuuden suu, todistaa tätä +sinun tilastasi. Usein on sinua rangaistu, vaan sinä olet ollut +uppiniskainen. Mutta oletkos tullut pikaisesti turmelluksi? Nyt sinä +olet kuolemallasi, mutta Herra, joka on tähän asti ollut sinulle +armollinen, on antanut sinulle vielä vähän pitemmältä aikaa. Käytä nyt +hyväksesi sitä aikaa, mikä sinulla on, se ei ole kovin pitkä. Huuda +Herralta armoa -- armoa nyt viimeisellä hetkelläsi; rukoile Häntä +pesemään itseäsi Kristuksen veressä, joka puhdistaa kaikista synneistä. +Onko Herralle mikään mahdotonta? Kirjoitettu on, että tyhmälle tapahtuu +laittamisensa jälkeen (Sananl. 14: 14), mutta kirjoitettu on myöskin: +'Käännä itsesi Herran sinun Jumalasi tykö; sillä sinä olet langennut +sinun pahain tekoisi tähden. Ottakaat teillenne nämä sanat ja +kääntäkäät teitänne Herran tykö ja sanokaat Hänelle: Anna meille kaikki +synnit anteeksi ja tee meille hyvin', ja kuule, kuinka sitte seuraa: +'niin minä taas olen parantava heidän erhetyksensä, mielelläni minä +heitä rakastan; sillä minun vihani on käätty heistä pois'." +Hosea 14: 2, 3, 5. + +Tämä uskovainen mies kertoi näitä sanoja vitkaan, vaan syvällä +pontevuudella. Sitte avasi hän pipliansa ja luki samalla juhlallisella, +pitkänveteisellä tavalla: "Etsikäät Herraa, koska Hän löyttää taitaan; +rukoilkaat Häntä, koska Hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja +pahointekijä ajatuksensa, ja palatkaan Herran tykö, niin Hän armahtaa +häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä Hänen tykönänsä on paljo +anteeksi antamusta. Sillä minun ajatukseni ei ole teidän ajatuksenne, +ja teidän tienne ei ole minun tieni, sanoo Herra. Vaan niin paljon +korkeampi kuin taivas on maasta, niin ovat myös minun tieni korkeammat +teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne". Jes. 55: 6-9. +Hän seisahtui ja rukoili hiljaisesti. Hän rukoili, että nämä pyhät, +lohduttavaiset sanat tunkeutuisivat kuolevan miehen levottomaan +omaantuntoon ja toivottomaan sieluun. Hän huusi Herran tykö hänen +edestänsä sulaan Jesuksen Kristuksen sovintoon nojaten ja rukoili, että +hänen rikoksellisen veljensä omatunto tulisi pestyksi siinä elävässä +veressä, joka puhdistaa kaikista synneistä. + +Hän lopetti rukouksensa ja nousi ylös polviltansa. Hetkisen seisoi hän +onnettoman miehen sängyn vieressä, ettei tämä näyttänyt huomaavan +häntä. "Kiitos, kiitos", sanoi hän viimein, "että sinä rukoilet minun +edestäni. Minä tiedän sinun murehtiman minusta, vaan minä en voi +rukoilla enkä murehtia ylitseni. pimeätä on vaan. Minä olen tehnyt +syntiä parempaa tietoani vastaan. Minä olen paaduttanut sydämeni, ja +nyt se on kova kun kivi. Sinä et tiedä, kuinka rietas ja alentunut minä +olen ollut ja olen; minä olen kaikkia muita pahempi. En voi olla +ajattelematta kaikkea sitä, mitä sanoit", jatkoi Richard, "mutta minä en +tohdi lohduttaa itseäni näilläkään raamatun paikoilla. Jumala on +etsinyt minua niin usein, mutta minä olen niin paaduttanut sydämeni, +etten uskalla puhua mistään toivosta. Minä olen Toivottomuus nimisen +jättiläisen vallan alla. Minä luulen, että Herra on viimein kokonaan +minut hyljännyt. O, jos minä näkisin edes pienimmänkään valon +vilahduksen! Minä ihmettelen, kuinka sinä huolit rukoilla minun +edestäni ja lukea pyhää kirjaa tämmöiselle viheliäiselle raukalle". +Hänen äänessään oli toivottomuus ja kaiho, joka koski hänen uskovaista +ystäväänsä, ja kyyneleet täyttivät hänen silmänsä, kun hän katsoi +onnettomaan. + +"Richard", sanoi hän, kun hän taas saattoi rauhallisesti puhua, "minä +kerron taas: Onko Herralle mikään mahdotonta? Minä en tahdo pettää +sinua, enkä tahdo, että sinä itse petät itsesi, mutta varo itseäsi, +ettet tee syntiä synnin päälle. Sinä et saa epäillä, että Herra on +armelias suurimmallekin syntiselle. Hän tuli etsimään ja vapahtamaan +sitä, kuin kadonnut oli. Niin kauan kun sinä vielä olet täällä, niin +kauan kun hengität, saat sinä nöyryydessä rukoilla Jumalalta syntein +anteeksi antamista; sinä voit huutaa: 'Herra, anna minulle anteeksi +pahat tekoni, jotka suuret ovat'. Ps. 25: 11. Tämä oli Davidin rukous, +ja sinä voit varmaan omistaa nämä sanat ja niillä astua Herran eteen. +Sanat kuuluvat: 'Sinun nimesi tähden, Herra, ole armollinen minun +pahalle teolleni, joka suuri on'. Mitä suurempi se on, sitä +kunniallisempi on Jumalan armo, jos se anteeksi annetaan. Suurten +syntien anteeksi antaminen tulee suuren Jumalan kunniaksi. Sinun +sydämesi on kova kun kivi. Jumala suokoon, että sinulle kävisi, niinkun +niin monelle muulle, jotka ovat vähällä ollut turmella sielunsa, että +missä synti on ylönpalttiseksi tuttu, siellä on armo vieläkin +ylönpalttisemmaksi tuttu". + +"Onko Herralle mikään mahdotonta?" Enok ei sanonut mitään muuta, vaan +ei pannut pois pipliaansa. Vaikka hän tiesi olevan oikein, esitellä +Jumalan lupauksia tälle viheliäiselle, vapisi kuitenkin hänen +sydämensä, ja hän itse ei uskaltanut toivoa. + +Hetki hetkeltä kului. Richard oli nukkunut, ja vaikka hän välistä +säpsähti ja heräsi ikäänkun kauhistuksessa, ja hänen valituksensa, ja +syvät huokauksensa todistivat sielun tuskaa, ei hän kuitenkaan sanonut +mitään, eikä näyttänyt mistään huolivan. Marta ja Margareta vuorotellen +valvoivat Enokin kanssa hänen luonansa. Tohtori tuli myös maanantaina. +Hän oli tuskin odottanut enää tapaavansa Richardia elossa, ja nyt oli +hän kuitenkin parempi. "Hänen ruumiinrakennuksensa on kummallisesti +vahva", sanoi hän Enokille, joka saattoi häntä rappuja alas. "En tiedä, +mitä minä ajattelen hänestä; hän on varmaan vahvempi, kuin viimein +minun täällä käydessäni". + +Siksi hetkiseksi, kun Enok oli tohtorin kanssa alhaalla, jäi Richard +yksinään. Kun hän jälleen tuli huoneesen, oli Richard sängyn vieressä +polvillaan. Hän ei kuullut Enokin tulevan sisälle, ja tämä vetäysi +hiljaa takaisin porstuaan, seisoi siellä ja tarkasteli häntä raollaan +olevasta ovesta. Katkaistuin sanoin ja kovalla äänellä huusi Richard +Herraa avuksensa. Kauan oli hän siinä polvillansa, taistellen +rukouksessa; kyyneleet juoksivat kalman karvaisia kasvojansa pitkin ja +hetkittäin oli nyyhkiminen tukehduttanut hänen äänensä; vihdoin lankesi +hän pyörtyneenä lattialle. Enok meni sisälle, nosti hänen ylös ja pani +hänen sänkyynsä. Hän antoi hänelle tohtorin antamaa juomaa, mutta hän +ei voinut juoda kuin muutaman tipan, ja pyysi kuiskuttaen Enokkia +huutamaan vaimonsa ja Margaretan sisälle. Heidän tultuansa otti hän +heidän kätensä ja kiitti heitä kaikesta hänelle osoittamasta +hyvyydestä. Enok antoi heille viittauksen, että he laskeuisivat +polvillensa ja rukoilisivat hänen kanssansa. + +Pitkä aika sen jälkeen, kun nämä yksinkertaiset, juhlalliset rukouksen +sanat olivat kaikuneet, oli huoneessa aivan syvä hiljaisuus. Aurinko +laskeusi ja yön varjot levisivät kaikkialle, mutta ei kukaan liikkunut, +ei puhunut eikä sanaakaan sanonut. Oli aivan pimeä, vaan Enok hiipi +huoneesta ulos ja palasi sytytetty kynttilä kädessä. Hän meni sängyn +luokse, pitäen kynttilää kätensä varjossa. Richard ei nukkunut; +silmänsä olivat auki. Hän antoi tuskallisen silmäyksen Enokille, +silmäyksen, jota tämä ei koskaan voi unhottaa. Hänen huulensa +liikkuivat, ikäänkun hän olisi tahtonut puhua, mutta puhevoima oli +poissa -- ei mitään ääntä kuulunut. Tämä oli kauhea hetki. Viimeisen +kerran oli rautakanki ahjossa -- viimeisen kerran alasimella. Mikä oli +loppupäätös? Sängyn vieressä seisovaiset näkivät, kuinka tuska väänteli +hänen rauenneita kasvopiirteitänsä, he näkivät kangistuneen katseen +hänen puhkeuvissa silmissään, mutta he eivät tienneet, tokko koskaan +toivo valaisi hänen levotonta sieluansa. Hänen sielunsa tila oli ja +pysyi heille salattuna. Mimmoiset hänen ajatuksensa ja tunteensa olivat +lähestyessään näkyväisen ja näkymättömän maailman rajaa, ei hänellä +ollut voimaa lausua. Vihdoin sulki kuoleman yö hänen murtuneet +silmänsä. Hengettömän ruumiin kuolematon vieras oli muuttanut +asunnostaan -- mutta minne? -- Kuka voi sen sanoa? Jumala sen tietää. + +Vasta monta vuotta Richard Norman'in kuoltua sai hänen entinen +pastorinsa jonkunlaista tietoa hänen kuolemastaan ja siitä sielun +tilasta, jossa hän kuoli. Hän oli usein ollut vanhain ystäväinsä luona +H--n seurakunnassa, ja silloin kerran nähnyt Richardin. Syvällä +murheella oli hän kuullut, että tämä vielä yhä joi, ja laiminlöi +äidittömät lapsensa. Hän oli kirjoittanut ensimmäisen kertomuksensa, +näyttääksensä ikäänkun peilissä hänelle kuvan hänen elämästään, siinä +heikossa toivossa, että tämän katsominen kauhistaisi ja herättäisi +hänet, ja totisesti rukoillen, että Jumala tekisi tämän vähäisen +kirjoituksen hänen kääntymisensä välikappaleeksi; mutta kun kirja +lähetettiin hänen nykyiseen kotiinsa ja hänen piti sen lähettämän +Richardille, sai hän tietää onnettoman jo kuolleen, mutta missä, sitä +ei hän saanut kuulla. Richard oli aikoja sitte jättänyt H--n ja +lähtenyt vaeltamaan toiseen maan paikkaan; tämä oli ainoa tieto, +jonka hän hänestä sai. Jälkeenpäin kuuli hän, että Richard oli kuollut +R--ssä, lähellä Wellingtonia. Hän kirjoitti Margaretalle ja sen +seurakunnan kirkkoherralle, mutta edellinen hukkasi hänen kirjeensä +eikä voinut vastata. Kirkkoherra kirjoitti tosin, mutta kun hän oli +ollut kipeänä, ei hän voinut antaa mitään tietoja Richardin viimeisistä +hetkistä, ja vaikka hän lupasi kirjoittaa niin pian kun saisi asiasta +selkoa, ei kuulunut sitte mitään kirjettä. Kun kirjoittaja ei pitkään +aikaan käynyt niillä tienoilla, päätti hän itse matkustaa R--ään, hakea +sieltä Margaretan ja kerrottaa hänellä likemmin Richardin siellä +olemisen vaiheista ja hänen kuolemastaan. Ensimäinen kertomus oli +elävästi miellyttänyt monta lukiaansa, ja monenmonituiset kyselivät +"Rautakanki-" kertomuksen loppua. Tässä osassa saavat he nyt nähdä, +kuinka viimein kävi. + +Kirjoittajan tässä yllä kertomat tapaukset ovat kirjoitetut parhaastaan +Margaretan kertomuksen mukaan, joka tiesi kaikki seikat. Kirjantekijä +tapasi hänet huoneensa oven ulkopuolella hiilivasu päälaella, ja +sydämellisesti tervetulleena otti tämä hänen vastaan lämpöiseen, +puhtaasen ja iloisaan asuntoonsa. Hän tuli syvästi liikutetuksi ja +runsaasti vuotivat hänen kyyneleensä kuultuansa, että hän oli se pappi, +joka oli käynyt Maria-raukan luona tämän viimeisillä hetkillä. Hän meni +vieraansa kanssa niiden uskovaisten ystäväin luokse, joiden huoneessa +Richard Norman oli kuollut, ja heidän kulkeissaan R--n kaitaisia +katuja, seisahti Margareta yhden ja toisen naapurinsa luona, sanoen: +"Tämä on se pappi, joka oli Maria-poloiseni luona, kun hän oli +kuolemallansa". Margaretan kanssa kävi hän myös Richardin haudalla -- +se oli todellisesti kunniaton hauta -- ei edes ruohoista kumpua eikä +turpeita ollut sen päällä, vaan irtanainen sora oli levitetty muun maan +tasalle. Ei mikään huomauttanut, missä tämä synnin uhri lepäsi. +Kirjoittaja maksoi pienen rahasumman, jota Margaretalla ei ollut varaa +antaa, saadaksensa viheriäisen kummun Richard Norman'in haudalle. +Kertomus "Rautakanki" ei ollut tuttu R--ssä, ja tekijä lähetti muutamia +kappaleita sitä Margaretalle, hänen naapureillensa jaettavaksi. Silloin +sai hän eräältä heistä seuraavan kirjeen, joka mahdollisesti huvittaa +sitä, ken on lukenut nämä molemmat kertomukset, koska se sisältää +hurskaan kirjoittajan todistuksen "Maria-poloisesta" ja hänen +puolisonsa julmuudesta ja rikoksellisuudesta. + + Toukokuun 4 p:nä 1854. + + _Rakas herra pastori!_ + + Margaretan pyynnöstä, jonka naapuri minä olen, rohkenen kirjottaa + teille muutaman rivin, toivoen että se tapaisi teidät ja perheenne + hyvässä terveydessä ja suurta hupaisuutta ja iloa nautitsemassa. + Hän pyytää minua teitä kiittämään niistä pienistä "Rautakangeista", + jotka olette hänelle lähettäneet; hän on niin iloinen niistä. + Hän on lainannut niitä naapuriensa luettavaksi, ja ne lausuvat + suurta mielihyväänsä niistä. Minä olen huolellisesti ja suurella + tarkkuudella rukoillen lukenut sen kirjan, ja minulla on ollut + siitä hyötyä sitäkin enemmän, kun tunsin ne ihmiset (Richardin + ja Marian), joista kirja kertoo. Richard oli minun työssäni + jotenkin kauan muutamia vuosia ennen kuolemaansa. Hän oli aina + kevytmielinen ja juomiseen taipuva ihminen, ja minä pelkään + hänen kuolleen niinkun hän elikin -- vaikk'emme saa määrätä + mitään rajoja Jumalan laupeudelle. Marialla oli luonnostansa + lempeä ja rakastettava mieli-ala, mutta kertomuksesta näkyy, + että armo on ihmeellisellä tavalla muuttanut ja kaunistanut sen, + mitä hänellä luonnosta oli. Minä peräti mielistyin lukiessani + siitä suloisesta, hellästä ja lemmellisestä tavasta, jolla Maria + kohteli juoppoa miestänsä. En saattanut olla sydämellisesti + Jumalaa rukoilematta että semmoisten jumalisten, hellämielisten + ja ahkerain vaimoin luku moninkerroin lisääntyisi. Silloin tulisi + maailma paratiisiksi. Herra, suo sen pian tapahtua! Amen. Minä olen + saanut toimekseni sanoa teille ja teidän perheellenne Margaretan + ja hänen perheensä kunnioittavimmat kiitokset kaikesta heille + ja erittäinkin poloiselle Maria vainajalle osoittamastanne + hyvyydestä. Suokaa anteeksi kaikki tämän kirjeen kirjoittamisessa + ja kyhäämisessä tapahtuneet virheet, ja uskokaa, herra pastori, + minun olevan kristillisessä rakkaudessa teihin yhdistetty, + + Tuomas -- + + R--ssä, lähellä Wellingtonia. + +Kentiesi lienee hyödyllistä muutamain lukijain, minä tarkoitan +semmoisten, jotka ovat alkaneet viettää semmoista elämää kuin Richard +Norman, kuulla kuinka juomari-poloisen hoidottomain lasten laita oli. +Vanhin menetti oivallisen paikan epärehellisyytensä tähden, mutta +kirjantekijän hänestä viimeksi kuultua oli hän saanut jälleen +luottamusta ja oli työssä eräällä sepällä W--ssä; silloin oli hän +kunnollinen ja uuttera nuorukainen. Nuoremmasta tuli auttamaton varas. +Kirjantekijä lähetti hänelle kertomuksen "Rautakangista", kun hän oli +Statfordin vankihuoneessa, matkalaukun varkaudesta syytettynä. Kirja +luettiin hänelle, ja hänen silmistänsä vuotivat kyyneleet kuullessaan +äitinsä kärsimisestä; mutta vankeudesta päästyänsä palasi hän entisiin +pahoihin tapoihinsa. Hän yhtyi erääsen murtovarkaiden seuraan, joiden +kanssa hän oli luultavasti tullut tutuksi vankeudessa. Tavallisesti +kehui hän, että hän ansaitsi enemmän rahaa varkaudella ja ryöstöllä +kuin rehellisellä työllä, ja selitti pitävänsä parhaana sen elämän, +jota vietti. Hän vangittiin ja tuomittiin, ja on nyt linnan vankina. + +Maria Norman'in lapset olivat hänen harrasten rukoustensa esineenä; +tulkoot ne vielä kuulluiksi, ja tulkoot ne hoidottomuuteen jääneet +lapset, joiden elämän tielle vievää kasvatusta hän ei saanut valvoa, +jota tietä hän itse vaelsi, autuaaksitekevään tuntoon siitä +Vapahtajasta, joka tuli etsimään ja vapahtamaan sitä, joka kadonnut oli +-- tulkoot ne pestyiksi Kristuksen kalliilla verellä, joka puhdistaa +kaikista synneistä! + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Rautakanki ja kuinka viimein kävi, by +Charles B. Tayler + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAUTAKANKI JA KUINKA VIIMEIN KÄVI *** + +***** This file should be named 31336-8.txt or 31336-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/3/1/3/3/31336/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/31336-8.zip b/31336-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..281a93a --- /dev/null +++ b/31336-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..d3bff6f --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #31336 (https://www.gutenberg.org/ebooks/31336) |