initial commit of ebook 31264HEADmain

5 files changed, 3106 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/31264-8.txt b/31264-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..bdfbf7b
--- /dev/null
+++ b/31264-8.txt
@@ -0,0 +1,3090 @@
+The Project Gutenberg EBook of Salmelan heinätalkoot, by Olli Wuorinen
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Salmelan heinätalkoot
+
+Author: Olli Wuorinen
+
+Release Date: February 13, 2010 [EBook #31264]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SALMELAN HEINÄTALKOOT ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+SALMELAN HEINÄTALKOOT
+
+Kirj.
+
+Olli Wuorinen
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström.
+Haminassa, Kansankirjapainossa, 1891.
+
+
+
+
+Talkoiden pitäminen on jokseenkin tavallista kaikkialla maassamme.
+Varsin usein pidetään näitä työjuhlia Itä-Suomessa, sillä ne ovat
+Karjalan kansan hilpeän ja auttavaisen luonteen mukaisia. Jos ken
+tahtoo jonkun työn pikaisesti tehdyksi, niin on parasta pitää talkoot.
+Naapurit ja kyläläiset kutsutaan työhön, ruokaa ja juomaa annetaan
+yllin kyllin, mutta ei mitään palkkaa. Talkoilla sopii teettää melkein
+mitä työtä hyvänsä, mutta tavallisimmat kaikista ovat viljan
+leikkuutalkoot. Hyväonniset uskaltavat toki pitää heinätalkoitakin, kun
+sitävastoin kovaonniset älkööt yrittäkökään, heidän luokonsa sade
+turmelee, ja niin tulee "langon heiniä" enemmän kuin tarpeeksi.
+
+Salmelan varakas talo on sen ihanan salmen rannalla, mikä yhdistää
+Kukkaropohjan lahden Suurselän järveen. Ikivanhoista ajoista on
+Salmisen suku siinä asunut, ja onpa siitä suvusta muutamia
+herraspoluillekin joutunut nimellä Sallmén.
+
+Salmelan talon nykyinen isäntä, Antti Salminen, tahtoi koetella
+heinänteko-onneansa. Urakkamiehillä oli hän niitättänyt Takamaan suuren
+niityn. Satoja kuormia oli heinää hajallaan luokona. Haravoimaan ja
+heiniä korjuusen panemaan oli lauantai päiväksi kutsuttu talkooväki.
+
+Etenkin emännällä, Salmelan Annilla, oli talkoiden valmistamisessa
+ollut kaiken viikkoa suuret hommat. Mutta senhän tiesikin edeltäkäsin
+kaikki, ettei Salmelassa talkooväeltä ruoka ja juoma kesken lopu.
+
+Pieni oli Salmelan perhe, jonka tähden talon työt olivatkin parhaastaan
+vieraalla väellä teetettävät. Paitsi isäntää ja emäntää oli kolmantena
+jäsenenä perheessä heidän ainoa elossa oleva poikansa Samu. Tämä oli
+yksikolmatta vuotta täyttänyt, Kurkijoen maanviljelys-opiston
+läpikäynyt nuorukainen. Renki Mikko ja piika Liisa sekä paimen Aaro
+olivat palvelijoita, joten tavallisissa oloissa pöytään istuutui vain
+kuusi henkeä. Kesäiseen aikaan pidettiin lisäksi päiväpalkkalaisia.
+
+Samu oli edellisinä päivinä käynyt ympäri kyliä talkooväkeä kutsumassa.
+Antti isäntä itse oli vartavasten käynyt kunniavieraiksi kutsumassa
+Toholan herastuomaria tyttärineen Niinisyrjän kylästä, vaikka sinne oli
+Salmelasta kuusitoista kilometriä, eikä siitä kylästä ketään muita
+kutsuttu.
+
+Heinäkuun heleä aurinko oli jo ennättänyt kohota parin kolmen korennon
+korkeudelle, kun talkooväki alkoi kokoontua. Jokaisella oli viikate ja
+harava olalla. Ne, jotka salmen takaa tulivat, noudettiin venheellä.
+Puolen tunnin kuluessa oli väki saapunut kokoon. Melkein kaikki oli
+nuorta kansaa, ainoastaan joitakuita vanhanpuoleisia näkyi joukossa.
+
+Kutsutuista oli jäänyt tulematta Jyrkän Tuomas, Kärhän Heikki ja
+Lirikon Maija-Liisa, arvattavasti siitä syystä, kun tiesivät ettei
+mitään väkevää Salmelassa suuhun tarjota. Mutta eipä heitä täällä kovin
+kaivattukaan.
+
+Sitten kun tulokahvit oli juotu ja voileipää haukkattu, lähdettiin
+lähellä olevaa Kotanurmea niittämään, koska aamukaste vielä välkkyi
+lehdillä ja luoko varmaan oli läpi kostea siellä Takamaan niityllä.
+
+On näky semmoinen, jota sopii ihaellen katsella, kun seitsemän tahi
+kahdeksankymmentä reipasta nuorta tyttöä ja poikaa vallan
+paitahihasillaan kesäkullan armaana aamuna välkkyvine viikatteineen
+remahtaa aukealle niitylle.
+
+Isäntäväen puolesta oli työtä johtamassa Saimi, joka samassa itsekin
+joukon etupäässä terävällä viikatteellaan suhautteli poikki niityn
+hempeätä heinää.
+
+-- Huh, huh, huh, huh, huokasi niitty joka kerran, kun niittäjän
+viikate armottomasti sivalsi poikki sen kauniita kasvatteja. Mutta
+mehiläiset, jotka suristen olivat kukissa pyörineet, lensivät hakemaan
+toisia rauhallisempia kukkais kenttiä ja ahoja.
+
+Kun lakeet eli niitto-etuukset oli liitetty raja-aitaan saakka,
+otettiin tupesta tahi vyönauhan alta kovasimet ja teroitettiin
+viikatteita. Kohteliaasti kyllä tarjoutuivat pojat "kovaistamaan"
+tyttöjenkin viikatteita, ja silloin heillä oli tilaisuus puhua joku
+suloinen sana tahi luoda joku hellä silmäys toinen toisiinsa.
+
+-- Huh, huh, huh, huh, huokaili taas niitty, ja niin se huhkaen
+äänteli, kunnes oli kaikki ääriä myöten niitetty.
+
+Itse isäntä Antti oli jäänyt kotiin odottamaan Toholan herastuomaria,
+Risto Tohosta, jonka tyttärestä -- sehän oli julkinen salaisuus --
+toivottiin Salmelaan miniätä.
+
+Risto Tohonen herastuomari oli mahtava mies, oikein paikkakunnan
+pohatta. Pahat kielet kuiskuttelivat ettei kaikki tuo rikkaus ollut
+oikein rehellisesti ansaittua. Kun Tohonen lainasi köyhemmille
+rahojaan, oli muka velkakirjaan pantu isompi summa kuin se minkä hän
+todella antoi. Vaimo oli häneltä kuollut joku vuosi sitten, ja ainoan
+tyttärensä, kuudenkolmatta vuotiaan Hetvin kanssa piti hän nyt taloutta
+kunnossa. Hetvi oli aikoinaan käynyt pari vuotta kansakoulua, ollut
+yhden lukuvuoden Wiipurin tyttökoulussa ja yhden lukukauden Helsingin
+suomalaisessa tyttökoulussa. Herastuomari tahtoi näet kouluttaa
+tyttöänsä herrastavalla. Sittemmin oli Hetvi ollut neljä vuotta
+kihloissa nimismiehen Niilo Löngrénin kanssa, ja siihen aikaan oli
+Toholassa ollut iso ilo. Herastuomarin suurin ylpeys oli ollut
+"sinutella" vallesmannia; oli niin mainion mukavata sanoa muiden
+lautamiesten kuullen: kuule Niilo, tule meille Niilo, joko sinä joudut
+Niilo? Sillä ajalla oli Niilo Löngrén osannut tulevalta apeltaan
+keinotella muutamia tuhansia markkoja omaan taskuunsa, hän kun muka
+tahtoi päästä kaikin mokomin veloistansa ennen oman perheen
+perustamista. Tokko nimismies selvittyi kaikista veloistansa, on
+epätietoista, se on vaan tiettyä, että hän viime kesänä toi itselleen
+rouvan Wiipurista.
+
+Hetvistä kun ei vallesmannin rouvaa tullutkaan, alkoi herastuomari
+Tohonen usein käydä vieraissa Salmelassa. Olipa silloin välistä tullut
+puheiksi vanhempain kesken heidän lastensa tulevaisuus. Tästäpä
+selkenee, minkä vuoksi Risto Tohonen tyttärineen talkoihin kutsuttiin
+Niinisyrjästä saakka. Samu ja Hetvi oli saatettava näissä talkoissa
+toisiinsa tutustumaan.
+
+Ennen aamiaista ennätettiin niittää Kotanurmi. Juovikkaana luokona
+makasi nyt päivänpaisteessa äsken niitetty heinikko. Ja kun talkooväki
+pitkien pöytien ääressä hyvällä ruokahalulla ryhtyi ruoka-aineiden
+kimppuun, niin kävi sekin ainakin yhtä sujuvasti ja yhtä rotevasti kuin
+äskeinen niittäminen.
+
+Musti, talon valpas vartija, rupesi pihalla haukkua vonksuttamaan.
+Kaikkien silmät kääntyivät ikkunoihin. Aivan oikein! Siellähän
+herastuomari Risto Tohonen kujatiellä ajoi komealla mustalla oriillaan
+hetkuvissa kiesseissä tyttärensä Hetvin keralla. Muutaman minuutin
+perästä saapuivat he loistavasti pihaan.
+
+Salmelan isäntä riensi hatutta päin vieraita vastaan ottamaan, ja
+emäntäkin, kun oli ennättänyt kuumat, voiheraan kastetut piirakat
+käsistään pöydälle väen eteen lähättää, kiiruhti hänkin arvoisia
+tulijoita vastaan.
+
+Samu osui olemaan talkooväen keskellä pöydän takana syömässä. Hän ei
+yritellyt mihinkään, eikä sieltä olisi helposti päässytkään pois.
+
+Vilkas surina syntyi tyttöjen kesken.
+
+-- Hetvikin tuli talkoihin. Olisipa tullut muiden kanssa yht'aikaa,
+niin olisimme nähneet, miten hänen viikatteensa olisi kukkaa kaatanut,
+virkkoi Tikkalan Mari.
+
+-- Vielähän tuon Hetvin niittotaidon saamme nähdä, kunhan joutuu tään
+talon miniäksi, lisäsi Alatuvan Anni.
+
+-- No, joko siellä teidänkin kylän päässä siitä tiedetään -- -- äh, äh!
+Piiraan ryyni yritti menemään henkitorveeni. Vai jo siellä -- -- äh,
+äh!
+
+-- Tiedetään kyllä, vastasi Anni.
+
+-- Siihen aikaan kuin Hetvi oli vallesmannin rouvaksi tulemaisillaan,
+ei hän tehnyt mitään talonpoikaista työtä. Rouvaa hänestä ei tullut, ja
+tuskinpa hän enään kelpaa työntekijäksikään, supatti Suosaaren Suso.
+
+-- Lihomaankin on kovin ruvennut. Näyttää kuin...
+
+-- Ei pidä panetella Hetviä! Mistä te hyvät ihmiset tiedätte, mitä
+Hetvi osaa tehdä mitä ei? Minä olin toissapäivänä viimeksi Toholassa ja
+näin hänen kyllä toimekkaasti puuhailevan talouden askareissa.
+Pikaisesti hän kiersi kirnua, voi syntyi neljännestunnissa, mutta
+sitten olikin tyttö punainen kuin mansikka, sanoi Hietalan Hilma.
+
+-- Ahaa! Vieras kuulee, mistä tuulee! Hilma nähtävästi puhuu pussiinsa
+päin. Hetvi on varmaan antanut hyvästi kirnujaisia, ehkäpä paitakankaan
+tahi kaulahuivin, jotta tämä sitte muille kehuisi häntä, höpisi Mörskyn
+Marketta, eräs vanha piika.
+
+Vedet kihahti Hilman silmiin. Kaikki tytöt huomasivat, että Marketta
+tahallaan tahtoi loukata.
+
+Naisväen puolella syntyi hetkiseksi äänettömyys.
+
+Miesten ja poikien kesken kulki puhelu varsin toista tolaa. Puheltiin
+Sortavalan markkinoista, hevosten hinnoista, rautatien hommasta, viljan
+kasvusta ynnä muusta. Näitä keskusteluja höysti milloin enemmän milloin
+vähemmän onnistuneilla sukkeluuksilla ja kokkasanoilla Törsövän Taneli.
+Kun Taneli oikeaan oksaan osasi, nauroi hohotti koko miesväki.
+
+-- Osaa se vanha kaartilainen lasketella, sanottiin.
+
+Taneli Tapanainen oli hänen oikea nimensä, mutta sanottiin aina
+kylän kesken Törsövän Taneliksi, kun kotinsa pieni ruunun talo oli
+Törsövän lammen rannalla. Kaunis, mustatukkainen ja mustaviiksinen,
+kolmenkymmenen vanha mies. Oli muutamia vuosia palvellut vapaaehtoisena
+kaartissa, mutta eronnut siitä, hänen oli muka sääli ja synti syödä
+ruunun ruokaa, kun ei ollut sotimista eikä tappelemista.
+
+Yhdeksänsataa markkaa olisi ruununvouti markkinoilla antanut
+herastuomarille tuosta oriista. Ei myynyt rikas mies, umpinaista
+tuhatta pyysi, tiesi Pirhosen Kalle.
+
+-- Lappeenrannan rakuunarykmentille kuuluu ruununvouti oritta
+ostelleen, lisäsi Timo Terhakka, iloinen, pystynenäinen poika.
+
+-- Ei se herastuomari orittansa myy, vaan lahjoittaa sen tulevalle
+vävypojalleen, virkkoi Törsövän Taneli, luoden silmänsä Samuun päin.
+
+Samu ei ollut kuulevinaan Tanelin pakinaa. Hänen korvaansa oli sattunut
+Hietalan Hilman ja Mörskyn Marketan sanat. Vilkaistuaan sinnepäin
+huomasi hän Hilman punastuneena vesissä silmin.
+
+Hilma Hietanen oli Salmelan torpparin tytär. Hän oli vast'ikään
+seitsemäntoista vuotta täyttänyt. Iho oli hänellä hieno, melkein
+läpikuultava; tukka tuuhea, vaaleankeltainen; silmät suuret,
+taivaansiniset. Hän oli ylhäisemmän kansakoulun läpikäynyt ja ollut
+viime talvena kiertävässä käsityö- ja kutomakoulussa. Monta monituista
+kertaa oli Samu häntä pienenä lennätellyt talvella kelkassaan, kesällä
+pikkuisissa käsikärryissään. Sievänä tyttönä oli Samu häntä aina
+pitänyt, mutta sievemmälle kuin koskaan ennen näytti hänestä Hilma nyt.
+
+Sillävälin oli herastuomari tyttärineen saatettu kamariin. Emäntä
+tarjosi paikalla tulijaiskahvia, mutta Hetvi vastusteli, sanoen olevan
+itsellään helteen muutoinkin. Puolen kuppia hän toki kohteliaisuuden
+vuoksi joi, kaasi toisen puolen kahvia isänsä kuppiin. Herastuomari
+nauroi vaan ja sanoi: kyllä tänne sopii.
+
+Ruokaa pantiin pöydälle kamariin, koska tuvassa oli vieläkin lämpimämpi
+ilma. Kunnia-vieraita kehoitettiin tyytymään talon yksinkertaisiin
+laitoksiin.
+
+Ruualta päästyä pistäysi Samu kamarissa vieraita tervehtimässä.
+
+Kun talkooväki ruualta noustua tuli pihalle, kaatoi emäntä paraikaa
+isosta tuohikontista kaloja saaviin.
+
+-- Kuka kaloja on tuonut? kysyi Törsövän Taneli.
+
+-- Kukas muu kuin herastuomari, vastasi emäntä.
+
+Samassa ilmestyi siihen herastuomari itsekin, alkoi nauraen pakista:
+
+-- Näettekös naapurit, eihän kaikki yhtä tee: toinen niittää, toinen
+kalastaa, yhteen hyvä tulee. Eikös niin?
+
+-- Oivallisia ahvenia. Millä pyydyksellä te niitä saitte? kysyi joku.
+
+-- Milläkö pyydyksellä? Tietysti hopeaongella, hopeaongella. Minun
+onkin näetten tapana kalastaa vaan hopeaongella tahi kultaongella,
+hohotteli Risto Tohonen, jotta sieraimet pörhistyivät ja kulmakarvat
+hypähtelivät.
+
+-- Öh -- öh, öhhöm! yski Törsövän Taneli ja iski silmää muille.
+
+Valitettavasti ei herastuomari ymmärtänyt Törsövän Tanelin yskää,
+vaan kehui kehumistaan hopea- ja kultaonkiaan, se on: hopea- ja
+kultarahojaan.
+
+Taneli oli sytyttänyt piippunsa ja pullautteli huolettomasti aimo
+savupilviä suustaan, mutta sitten hän sanoi:
+
+-- Kyllähän hopeaonki on oiva kapine, kultaonki vielä parempi,
+tietysti. Paremmin ne antaa kaloja kuin muut pyydykset, mutta ei niillä
+sittenkään kaikkia kaloja saa. On kalavekamoita semmoisia, mitkä eivät
+kultakoukkuunkaan tartu. Eräskin mies onki kerran hopea- ja
+kultakoukuilla oikein liukasta ruunun matikkaa, mutta se ryökäle vei
+koukut ja kompeet, eikä antautunutkaan saaliiksi. Syötinkin kakasi pois
+suustansa, peijakas. Vai onkimaretkillä sitä ollaan!
+
+Tuntui niinkuin sähkövirta olisi värähtänyt jokaisen sydämen läpi.
+Levottomina, kauhistuneina odotettiin suurta räjähdystä herastuomarin
+puolelta, mutta sitä ei tullutkaan. Risto Tohonen kalveni ja punastui,
+punastui ja kalveni. Pyörähti sitten kamariin, jossa Hetvi vielä söi
+mansikkamaitoa, ja sanoi itsekseen päättävästi:
+
+-- Kyllä se on totta.
+
+-- Isä, mikä on totta? kysyi Hetvi.
+
+-- Se on totta lapseni, mitä Törsövän Taneli, tuo entinen kaartilainen,
+pihalla sanoi, oli vastaus.
+
+Isänsä äänessä huomasi Hetvi jotain erinäistä, eikä hän sentähden
+tahtonut pitemmältä kysellä.
+
+Antti Salminen aikoi ensin mennä herastuomarin jälestä kamariin, mutta
+pysähtyi kuitenkin pihalle. Sanoi sitten hämmästyksestä toinnuttuaan:
+
+-- Sattuu sitä maailmassa kaikellaista. Näinköhän herastuomari lähtee
+nyt paikalla pois?
+
+Herastuomari pysähtyi kuitenkin kamariin.
+
+Isäntä kehoitti nyt vanhempia ihmisiä jäämään Kotanurmelle heiniä
+pöyhöttelemään ja, jos ilma myöntää, iltapäivällä ru'oille panemaan.
+Hän nimitteli kahdeksan henkeä, jotka olivat iältään vanhempia ja joita
+ei tahdottu rasittaa kävelemisellä Takamaan niitylle saakka. Olihan
+sinne matkaa kolme tai neljä kilometriä.
+
+-- Saanko minäkin jäädä Kotanurmelle? kysyi Pekka Juntunen, nuorimies,
+kalpeakasvoinen.
+
+-- Saat, tietysti, jos haluat, ja pidä sinä Pekka sitten huolta, että
+on vieraan hevosella ja meidän omalla "tallikkaalla" hyvää heinää
+edessä, vastasi isäntä.
+
+Pekka Juntunen oli "heränneitä." Hänen arka omatuntonsa huomasi
+synniksi semmoisiakin seikkoja, jotka tavallisesta ihmisestä näyttivät
+varsin viattomilta. Nuorten iloista seuraa ja etenkin tanssia hän
+kammoksui.
+
+Tallikas oli siihen ikään päässyt orivarsa, minkä laki estää
+laitumelta.
+
+Hetvikin yritti lähtemään Takamaan niitylle, mutta emäntä otti
+ystävällisesti kädestä kiinni ja sanoi:
+
+-- Jää, lapsikulta, kotiin minun avukseni, kyllähän arvaan, että
+nuorten parissa olisi hupaisempi, mutta minä tarvitsisin apuasi. Ensin
+laadimme päivällis-eväät, jotka renki Mikko kärryillä ja hevosilla
+saattaa niitylle, sitten valmistamme illallista talkooväelle. Niin, jos
+ei vaan ole kovin mielesi paha, niin jää kotiin minun avukseni.
+
+-- Minähän olen tullut talkoihin ja teen sitä työtä, mitä annetaan,
+vastasi Hetvi.
+
+Oikeastaan esteli emäntä Hetviä sentähden, ettei tämä olisi sattunut
+joltakin tyttöhupakolta kuulemaan tuota Törsövän Tanelin kamalaa
+kalajuttua, ja vielä senkin vuoksi, että sitten oli aikaa ja
+tilaisuutta osoitella Hetville talon rikkauksia.
+
+Talkooväki olikin jo pihasta poistunut. Pääjoukko riensi haravat ja
+hangot olalla kapeaa ja mutkikasta metsäpolkua Takamaan niittyä kohti.
+
+Toista pitempää ja parempaa tietä olivat eväät ja häkkireet sinne
+kuljetettavat.
+
+Matkalla huomasi Samu, että pojilla oli jotain keskusteltavaa hänestä
+salaa. Hän antoi heille siihen tilaisuutta, jättäytyen vähän jälemmäksi
+astumaan.
+
+Törsövän Tanelin käytös tuli nyt arvostelun alaiseksi. Yksi sanoi yhtä
+toinen toista. Yleinen mielipide oli kuitenkin se, että Taneli
+menetteli kovin sopimattomasti loukatessaan talonväen ystävää ja
+tulevaa lankoa, herastuomaria. Kyllähän se sattui tavattoman hyvästi,
+sattui aivan kuin vasara naulan päähän -- arveltiin --, mutta isku oli
+kova, helkkunan kova. Puolikin siitä olisi jo riittänyt. Lohduttavinta
+kuitenkin oli heistä se, ettei Samu näyttänyt olevan asiasta
+milliinsäkään.
+
+Taneli kuunteli erinomaisen maltillisesti kumppaneinsa arvosteluja ja
+nuhteita. Hän näytti alakuloiselta ja masentuneelta. Vihdoin hän
+virkkoi:
+
+-- Todellakin, kun tarkemmin asiaa ajattelen niin huomaan, että te
+kaikki olette oikeassa. Tuhmasti minä tein, siitä ei pääse puuhun ei
+papuun. Kuulkaa, ystävät ja veljet! Minä romahdan koko tämän talkooväen
+läsnäollessa herastuomarin eteen polvilleni, ja pyydän anteeksi
+rikoksestani toista puolta, sitä liikaa osaa nimittäin. Niin minä teen!
+
+-- Älä hulluttele, Taneli! Siten pilautuisi asia kahta kauheammaksi,
+sanottiin.
+
+Tytöt. kuultuansa mistä poikien kesken oli pakinoitu, rupesivat hekin
+Tanelin käytöstä arvostelemaan julkisemmin. Salavihkaa olivat he tähän
+asti supatelleet ja tyrskineet. He olivat varsin toista mieltä kuin
+pojat. Ylpeälle herastuomarille oli muka kerrankin totuus sanottu
+vasten silmiä. Sen se sietikin. Sellaista poikaa kuin Taneli eivät
+luulleet toista löytyvän koko pitäjässä. Mörskyn Marketan ilo olisi
+sitten vasta ollut oikein täydellinen, jos Hetvikin, tuo "ruunun
+matikan syötti," olisi ollut kuulemassa mitä Törsövän Taneli sanoi.
+
+Kun tytöt huomasivat, että Samu jättäytyi jälemmäksi, luulivat he hänen
+Hetviä vartoilevan. Mutta kun Samu saapui poikajoukkoon, eikä Hetviä
+näkynyt, syntyi tyttöjen kesken tälläistä supinata:
+
+-- Jokohan Hetvi pitänee itseään Salmelan talon emäntänä, kun ei näy
+tulevankaan niitylle.
+
+-- Olenhan minä aina sanonut ja sanon vieläkin, ettei se Toholan tytär
+järkityöhön pysty.
+
+-- Eikä miekkosen tarvitse tälläisiin töihin pystyäkään, elää kuin
+Herran enkeli.
+
+-- Vai lienee hänkin jäänyt Kotanurmelle vanhojen pariin, tahi Pekka
+Juntusen ratoksi, haha ha!
+
+-- Vanhaltahan tuo Hetvi jo näyttääkin. Ainakin hän näyttää kymmentä
+vuotta vanhemmalta kuin Samu, huomautti Mörskyn Marketta.
+
+-- Onhan tyttöjä, jotka näyttävät viittäkymmentäkin vuotta vanhemmalta
+Samua, lisäsi ikäänkuin itsekseen Hietalan Hilma.
+
+Voi tuli ja leimaus! Marketta suuttui silmittömästi, hän rätisi kuin
+palava katajapensas.
+
+-- Kaikki lapsirievut tässä kielenpieksäjänä! Ei enään kunnon ihmiset
+saa sanaa sanotuksi, kaikki tässä silmille hyppii! Eiköhän tuo ylpeys
+käyne lankeemuksen edellä! Niin luulen, niin toivon!
+
+Sellaista tuli oikeen pitkältä ja paksulta. Mutta Hilma ei ollut
+millänsäkään. Hän oli saanut panettelut häädetyksi ja sitäpä oli
+tarkoittanutkin. Sekä kotona että kansakoulussa oli Hilmaa opetettu
+hyvää puhumaan ja ajattelemaan lähimäisestänsä, ja kun kielilakkarit
+panettelevat, silloin on hänen kunniaansa puolustettava. Niin oli
+Hilmaa opetettu, ja sellaisen opetuksen oli hän sydämeensä kätkenyt.
+
+Pojatkin kuulivat Marketan rätisemisen, mutta eivät viitsineet ottaa
+selkoa suuttumisen aiheesta. Tunnettiinhan Marketta, vähästähän se
+suuttui.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Talkooväki oli jo Takamaan niityllä. Kolme tyhjää latoa siellä odotti
+täyttämistänsä. Laajaa niittyä rajoitti toiselta puolen Lehtovaaran
+korkea harju, toiselta puolen mutkikas, liejurantainen Onkamojoki, joka
+laski vetensä Kukkaropohjan lahteen. Ilma oli tyyni ja kirkas. Jos
+katsoi Lehtovaaran rinnettä kohti, niin näytti ilma vienosti
+vipattavan, arvattavasti maasta kohoavain vesihöyryjen vaikutuksesta.
+Aurinko oli melkein korkeimmillaan ja lähetti lämpöiset säteensä
+kuivaamaan paksua luokoa. Keveät kesäröijyt ja takit ripustettiin
+oksiin lähelle sitä paikkaa, mikä vanhastaan oli ruokasijana pidetty.
+Siihen paikkaanpa Mikkokin tiesi eväät tuoda, kunhan joutui sitä
+pitempää tietä niitylle.
+
+Samu ilmoitti talkooväelle työsuunnitelman. Lehtojen vieristä ja
+pensaiden siimeksistä oli ensin haravoitava ja kannettava heinät
+lakealle kuivamaan. Pari poikaa laitettiin Onkamojoen varrelta
+veteliköstä haravoimaan ja kantamaan pois heinät kuivalle nurmelle.
+Kolme miestä määrättiin hankkimaan pieleksen sankapuita ja tukia, sillä
+senhän näki, etteivät kaikki Takamaan niityn heinät tänä vuonna
+latoihin mahtuisi, vaan oli pieleskin tehtävä.
+
+-- Lähtekäämme me, Taneli, vetelemään heinät pois Onkamojoen hetteistä,
+sanoi Timo Terhakka nyreissään olevalle Törsövän Tanelille.
+
+-- Lähtekäämme vaan! virkkoi Taneli. Tytöt älkööt tulkokaan sille
+puolelle maailmaa, sillä meidän täytyy riisua koipiverhot pois. Ja
+sittenkun heinät on saatu kauniisti kuivalle, sitten minä...
+
+-- Mitä sinä?
+
+-- Sitten minä syöksyn suin päin liejuun. Syöksyn kun syöksynkin!
+Sittenpä ei näiden potrain poikain aika kulu hakiessa myllynkiveä
+kaulaan ripustettavaksi, eikä heidän tarvitse vaivata itseään
+hukuttaessaan minua pahennusteni tähden. Lähtekäämme vaan, Timo,
+korjatkaamme heinät kuivalle, ja sitten minä syöksyn liejuun. Kyllä
+minä tunnen Onkamojoen hetteet. Siellä on paikkoja, lietteen silmiä,
+joihin voipi lykätä pitkän riu'un kuulumattomiin. Sellaiseen minä
+syöksyn. Sorot ja kuplat ne vaan pulpahtelevat pojan jälestä.
+
+Tytöt olivat jo alkaneet haravoida, mutta kuulivat kuitenkin Tanelin
+uhmailemisen. Kun Taneli ja Timo reippaasti harppailivat Onkamojoen
+varrelle päin, alkoivat tytöt yhdestä suusta laulaa tunnettua
+kansanlaulua tarpeen mukaan muunnettuna:
+
+    Älä, Taneli, liejuun mene,
+    Älä Herran tähden!
+    Sinua me rakastamme
+    jokahisen nähden!
+
+    Älä Taneli...
+
+-- Helei, heleijaa! huusi Törsövän Taneli riemuissaan. "Hukuttakoon
+piru tänäpäivänä itsensä liejuun, vaan ei tämä poika hukuta itseään
+niin kauvan kuin tuollaisia tyttöjä on maailmassa! En, koira vieköön,
+syöksykään liejuun, täytyyhän vielä tänä iltana tanssia tepastella
+noiden armaiden tyttölasten kanssa! Hih, hei! Elämä tuntuu vielä
+elämälle!"
+
+Taneli oikein hypähteli, ponnahteli ja pyörähteli nurmen sängellä.
+
+Tanelin riemastukselle nauroivat nyt sekä tytöt että pojat, nauroivat
+niin, että Lehtovaaran rinne raikui.
+
+-- Kyllä se vanha kaartilainen asioistansa selviää, sanottiin.
+
+Vilkaasti liikkuivat haravat. Nopeasti joutui työ.
+
+Iloisa oli elämä.
+
+Kun Timo Terhakka ja Törsövän Taneli olivat Onkamojoen veteliköistä
+heinät haravoineet ja kuivalle nurmelle levitelleet, tulivat hekin
+muiden luo työhön ja toivat terveisiä -- Tuonelan joelta ja toisen
+maailman ääreltä.
+
+Silloin tällöin löytyi haravoidessa mehiläispesä ja onnellista löytäjää
+ympäröitsi silloin lähelläolijat.
+
+-- Kissahan yksin saaliinsa syö, annapas tuota herkkua toisenkin hyvään
+suuhun, sanottiin.
+
+Tällaiset pikku kohtaukset olivat omansa pitämään mieliä parhaimmalla
+tuulella.
+
+Samu osoitti olevansa toimellinen työnjohtaja. Tyynesti ja levollisesti
+sanoi hän sanottavansa, ja sen vuoksi väki tekikin mieluisasti
+tehtävänsä. Kun hän huomasi jonkun haravoidessaan jättävän heiniä
+jälelle, sieppasi hän itse nuo jälelle jätetyt heinät haravallaan
+pois ja toi karheesen. Silloin ei Samu virkkanut sanaakaan, mutta
+asian-omaiset huomasivat, että heidän työnsä oli hatarasti tehty, koska
+Samun täytyi jälkiä parsia. Parannus tehtiin.
+
+Ennen päivällistä oli koko suuri Takamaan niitty täynnä pitkiä
+heinäkarheita. Ne jätettiin vielä ruoka-ajaksi kuivumaan, koska ilma
+oli sen laatuinen, ettei sadetta luultu tulevan.
+
+-- Talkooväki hoi, ruokakello soi! huusi Samu, sillä hän muisti kuinka
+suloiselta maanviljelys-koulun ruokakellon soiminen tuntui kuumana
+työpäivänä.
+
+Helteisinä ja punaposkisina kokoontuivat kaikki ruokasijaan. Haravat
+lyötiin pystyyn seisomaan. Huolellisesti ravistelivat tytöt
+paidanhihoihin ja hameenhelmoihin tarttuneet heinän helpeet ja rikat.
+Pojat tuollaisista siivouksista vähän välittivät: eiväthän ne muutamat
+heihin tarttuneet heinänkorret paljoa painaneet. Pielespuiden hakkaajat
+tulivat myöskin: viimeisenä astui Vieremän Jussi, eräs vanha poika. He
+olivat pieleksen aita-puutkin valmiiksi hankkineet ja nakkasivat nyt
+kirveensä kärryjen alle, siitähän ne helposti löytyvät.
+
+Tuohikontit ja pärekorit avattiin. Tasaiselle nurmen sängelle
+asetettiin leivät, piirakat, paistetut kalat, voirasiat, maitokupit ja
+kaljahaarikat. Somiin ryhmiin asettui väkijoukko tuuheain koivujen
+siimekseen istumaan.
+
+Törsövän Taneli vielä seisoi. Hän nojasi selkänsä isoa koivua vasten,
+tuijotti ajattelevaisen näköisesti eteensä, käsivarret ristissä
+rinnalla.
+
+-- Noo, Taneli veikkonen, niinhän sinä seisot kuin "vakava
+tinasotamies", se erään sadun urho. Niin, tuumailet kuin kaivonkaivaja,
+joka tutkii maan syvyydessä kulkevien vesisuonien suunnat ja haarat.
+Tulepas tänne näin!
+
+Kun Samu tätä saneli, nosti Taneli arvokkaasti oikean kätensä ja piti
+sen etusormea otsaansa kohti, mutta yhtäkkiä hän levitti molemmat
+kätensä ja huudahti:
+
+-- Nyt se tipahti!
+
+Kaikki purskahtivat nauramaan.
+
+-- Niin, naurakaa vaan, mutta minua ei naurata, kun koko keksintöni
+tipahti kuin tina tuhkaan, valitti Taneli.
+
+-- Oliko se minun syyni? kysyi Samu surkutellen suotta.
+
+-- Vielä hän kysyy! vastasi Taneli. Mitä olisivat olleet telegrafit,
+telefonit ja muut tuon laatuiset laitokset minun keksintöni rinnalla:
+--lasten leluja, hämähäkin seittejä vaan!
+
+-- Sano edes, velikulta, minkä koneen synnyn minä häiritsemiselläni
+tuhosin, tiedusti Samu.
+
+-- Eihän sillä vielä nimeä ollut -- mitä kesken-eräisen nimestä! Se
+olisi vaan ollut ihan uuden uutukainen kone, sellainen laitos, millä
+talven paukkuvat pakkaset ja kesän paahtavat helteet olisi sotkettu ja
+vatkattu yhteen, niin sekaisin hierottu, että koko vuoden ajaksi olisi
+saatu samallainen sää, yhtä tasainen leuto ilma. Silloin olisi
+maamiehenkin elää kelvannut! Tämä tällainen laitos, palkeineen ja
+puohtimineen, petkelineen ja pahmaineen, tappineen ja mutterineen,
+kaikki oli ihan valmistumaisillaan, viimeistä vipuvärkkiä aioin kiinni
+kiertää, kun sinun häiritsemisesi pudotti minulta ruuvin! Hoh, hoi!
+huokasi Taneli lopuksi.
+
+-- Eivätkö ruuvit päässäsi ole enään paikoillaan? kysyttiin.
+
+-- Ovat kyllä, mutta sen uuden koneen nimi on ainaiseksi kadonnut, oli
+vastaus.
+
+-- No sitten ei ole hätää, kunhan ruuvit päässäsi ovat paikoillaan,
+arveltiin.
+
+-- Kyllähän viileämpi ilma paraikaa hyvältä tuntuisi, virkkoi joku
+tytöistä.
+
+-- Kun kaiken vuotta olisi yhtä jolakka ilma, eiväthän mansikatkaan
+kypsyisi milloinkaan, huomautti Hietalan Hilma.
+
+-- Sinä itse olet parahiksi kypsynyt mansikka. Mitä sinä ymmärrät, ja
+miksi sekaudut näin korkeihin asioihin? vastasi Taneli ja oli yhä
+olevinaan totisena.
+
+-- Eikä se uutinenkaan sellaisella kylmänviileällä ilmalla valmistuisi
+oikealla ajalla, älysi Vieremän Jussi.
+
+-- Mitä suret uutisesta, kun on ruokaa, Jumalan viljaa, runsaasti
+paraikaa edessäsi! vastasi Taneli.
+
+-- Entä minun oivalliset luistimeni, mitä niillä olisin tehnyt, kun
+eivät järvet olisi jäätyneet? mainitsi Timo Terhakka, joka oli kuuluisa
+luistelemisestaan.
+
+-- Luistimesi olisit ta'ottanut hevosenkengiksi, kuului vastaus.
+
+-- Kuulepas, Taneli Tapanainen! Anna huolia hevosen, murehtia mustan
+ruunan! Tule tänne minun luokseni tämän viheriäisen pöydän ääreen,
+minulla olisi hupainen seikka kerrottavana, virkkoi Vieremän Jussi.
+
+-- Tulenhan minä, mutta kerro nyt, Johannes Vieremä, jotakin hyvin
+hauskaa vahinkoni korvaukseksi, pyysi Törsövän Taneli.
+
+-- Eikö se ole hauskaa, kun minä näin tuolla pielespuita hakatessani
+yhdessä leppäpensaassa sata jänistä! Ei enempää eikä vähempää, sata
+ummelleen!
+
+-- Olisipa siinä ollut kosolta sinun kaimojasi! En usko!
+
+-- Ainakin niitä oli puolisataa.
+
+-- Näillä mailla puolisataa jänistä! Mitä vielä!
+
+-- Viisikolmatta oli vissisti, näinhän minä.
+
+-- Ja kun otat puolen siitä, niin saat kaksitoista ja puoli jänistä!
+
+-- Älä nyt sekoita minun ajatusjuoksuani, oli niitä pupuja toki
+kymmenen.
+
+-- Turhaa juttua sekin!
+
+-- Viisi niitä oli vissisti!
+
+-- Älä narraa naapuriasi!
+
+-- No kaksi jänistä siinä leppäpensaassa hyppi, näinhän minä.
+
+-- Eihän näillä mailla olekaan jäniksiä.
+
+-- Vai ei ole, olipas siinä yksi jänis, sievä pupu olikin!
+
+-- Eikä ollut yhtään, ei mitään pupua!
+
+-- No rapisihan siinä leppäpensaassa joku, kuulithan sinäkin, Kalle
+Pirhonen, rapisihan siinä leppäpensaassa!
+
+-- Kyllä siinä leppäpensaassa rapisivat kuivat lehdet, kuulin minäkin,
+todisti Kalle Pirhonen.
+
+-- Siinä sen nyt kuulit! Tottahan minä olen puhunut kaiken aikaa,
+vaikka sinä et uskonut ennenkuin minun täytyi vierasmiehillä asia
+todistaa. Uskoinpas minä paikalla ettei sinun uudesta koneestasi kuuna
+päivänä tule mitään, koska se tärkeä ruuvi siitä tipahti tiehensä.
+
+-- Sinulla ja muutamilla muilla tässä joukossa näyttää olevan
+taipumusta uskovaisuuteen. Ei tarvitse muuta kuin joku sanoa pöläyttää:
+minä hötkähdän polvilleni ... minä syöksyn liejuun ... niin uskotaan
+pois lapsellisesti! -- Enhän minä sitä uskonut.
+
+-- Eihän sitä kukaan uskonut, kuului vakuutuksia.
+
+Naurettiin aika lailla Törsövän Tanelin ja Vieremän Jussin
+keksinnöille. Kaikkien mieli oli hilpeä ja iloinen. Yksin Mörskyn
+Markettakin näytti unhottaneen kärttyisyytensä.
+
+Melkein kaikki, niin mies- kuin naispuoletkin, olivat ruualla
+paljaspäin, ainoastaan ne, jotka eivät osuneet saamaan itselleen puiden
+siimestä, pitivät hatun tahi huivin päässänsä.
+
+-- Miksi sinä, Vieremän Jussi, syöt hattu päässä, vaikka istut
+parhaassa siimeksessä? kysäsi joku.
+
+-- Siksi, vastasi Jussi, etteivät nuo tytöt huomaisi paljasta kohtaa
+päälaessani. Ne luulisivat minua vanhaksi ja jättäisivät kukaties
+naimatta.
+
+-- Saatathan ilmoittaa tytöille, etteivät hiukset vielä ole ennättäneet
+päälakeesi kasvaa, neuvoi muudan.
+
+-- Sano vaan tytöille, että nuoruuden vallattomuudessa olet
+kuperkeikkaa heittäessäsi kuluttanut, ohjasi eräs.
+
+-- Kiitoksia neuvoistanne! murahti Jussi pala suussa.
+
+-- Katsokaa kuinka pieni mittari mittaelee Jussin hatun lieriä! virkkoi
+joku tytöistä.
+
+Jussi ei ollut kuulevinaan sitä huomautusta. Hän antoi pienen
+hyönteistoukan mittaella mielensä mukaan hatun äärtä. Jussi tahtoi
+näyttää, oliko kenelläkään syytä sanoa häntä herkkäuskoiseksi.
+
+Piika Liisa puuhaeli kahvia ruoka-ajalla valmiiksi, jotta ei väen
+tarvitsisi uudestaan kokoontua sitä juomaan. Kahvikupit asetteli hän
+taitavasti nurmen sängelle.
+
+Ruoka-ajalla saapuivat niitylle molemmat isäntämiehetkin: Salmelan
+Antti ja Toholan herastuomari. Hitaasti olivat he päivän kuumuudessa
+kulkeneet. Matkalla oli puhuttu yhtä toista talojen varallisuuksista,
+hevosista, lehmistä, mutta pisimpänä keskustelu-aineena oli ollut
+"nuorten tulevaisuus". Siinä asiassa mitä toinen sanoi, niin toinen oli
+valmis myöntämään. Mutta kun herastuomari arveli, että vanhempien
+pitäisi nuoria pakoittaa, jolleivät ne huomaisi omaa etuansa, niin
+Antti Salminen ei virkkanut siihen mitään.
+
+Kun isännät kotvasen olivat koivun siimeksessä istuneet, rupesivat
+hekin popsimaan päivällistä muiden muassa. Selvästi näkyi kuitenkin,
+ettei herastuomari ollut aivan entisellään. Hän puhui harvemmin ja
+varovammin, ja näytti ikäänkuin välttelevän nuorten läsnäoloa.
+
+Mutta eipä Törsövän Tanelinkaan suusta nyt liikoja sanoja suikahdellut.
+
+Ruoka-aikana alkoi muutamia pilven mukuroita ilmestyä taivaalle.
+Ennestään lämmin ilma tuli nyt paahtavan kuumaksi. Kummallisesti nuo
+pilven mukurat kasvoivat ja lisääntyivät. Pienen pikkaraisista
+haivenista ne alkoivat suureta. Kun ne suurenivat, mustenivat ne
+samassa; ainoastaan auringon puoleinen laita oli niissä valkoinen ja
+möyheä. Ne näyttivät vuorilta, joiden auringon puoleisille reunoille
+oli paksulta levitetty kuohusammalta, lumenvitiä tahi pehmoista
+puumulia.
+
+Eräs heinäru'on kokoinen tumma pilvi kasvoi auringon kohdalle. Silloin
+näytti itse pilvi säteilevän ylt'ympärinsä. Sen valkea reunus säteili
+siihen tapaan kuin pyhimysten pään kuvien ympärillä nähdään.
+
+-- Kas kuinka pilvet kukkivat, huomautti Salmelan isäntä, joka oli
+tottunut ottamaan vaaria taivaan merkeistä.
+
+-- Se merkitsee lähenevää ukkosta, vastasi herastuomari.
+
+-- Kyllä minäkin olen nuo pilvet huomannut, sanoi Samu, mutta niiden
+merkitystä en ole arvannut miksikään, koska ilma pysyy näin tyynenä.
+
+Talkooväki nousi ruualta.
+
+-- Tulkaa nyt juomaan kahvia! kutsui Liisa.
+
+Tuskin oli ensimäinen vieras kahvimaitoa kuppiinsa kaatanut kun Liisa
+löi kätensä yhteen ja huusi:
+
+-- Voi, voo-i! Minä typerä tyttö unohdin koko asian! Emäntä neuvoi
+minua panemaan kahvimaitopullon tuonne Härkälähteesen, ettei se
+myrtyisi. Kävin minäkin lähteestä taannoin pari kertaa juomassa, mutta
+pullo unehtui jäähtymään panematta. Älkää hyvät vieraat panko
+pahaksenne, minulla on niin huono muisti. Voi, voi, miten tuo myrtynyt
+maito menee nyt kokkareihin!
+
+-- Mitä sakeampaa, sitä makeampaa! sanoivat muutamat lohduttaaksensa
+Liisaa.
+
+Muutamiin haraviin pantiin uusia piitä pudonneiden sijaan. Ja sitten
+sitä oltiin taas valmiina työhön.
+
+Kaksi talon omaa hevosta ja Hietalan torpan hevonen kolmas
+valjastettiin häkkirekien eteen. Kolmea latoa ruvettiin yhtaikaa
+täyttämään. Sitä paitsi ryhtyivät Törsövän Taneli, Timo Terhakka ja
+Pirhosen Kalle pieleksen tekoon. Kaksi ensin mainittua loi hangoilla
+heinää pielekseen, jonka päälle Kalle harava kädessä tasoitteli heinät
+ja polki ne lujaan. Etäisemmistä karheista vedätettiin heinät hevosilla
+latoihin, mutta lähempänä olevista heinistä laadittiin suuria
+heinärukoja. Sellaisen ru'on alle pistettiin kaksi vahvaa, sileää
+seivästä ja näillä sapilailla lennätti kaksi henkeä ru'on joko latoon
+tahi pieleksen tekijöille.
+
+Vireä, kiihkeän vireä liike oli niityllä. Virtana vuosi hiki jokaisen
+kasvoja myöten. Likomärät hienot paidat tarttuivat käsivarsiin ja
+hartioihin ja näyttivät ruskeaan vivahtavilta. Hevosten ympärillä
+kihisi äärettömät määrät paarmoja ja kiiliäisiä. Ihmekö siis, että
+hevosraukat tuskissaan polkivat maata, tömistelivät kavioitaan,
+heiluttelivat päätänsä, eivätkä tahtoneet paikoillaan pysyä sitä aikaa,
+kun heiniä häkkeihin heitettiin. Kuorma kuorman, ruko ru'on perästä
+lennätettiin latoihin. Ne täyttyivät täyttymistään, ja niiden sisällä
+olevissa kuivissa heinissä kuppeloitsi painelijoina muiden muassa
+molemmat isännät, Risto Tohonen ja Antti Salminen.
+
+Jo liittyvät tuolla pilvet vastatusten. Jo kuuluu silloin tällöin
+kaukaisia jymähdyksiä. Liike niityllä näyttää vimmatulta riehumiselta.
+Toiset mättävät heiniä häkkeihin, toiset haravoivat rippeitä jäleltä.
+Ei kenkään vitkastele, ei kenkään haastele. Tytöt ja pojat juoksevat
+hehkuposkisina sinne, minne vaahtoiset hevoset lennättävät tyhjiä
+häkkejä. Muutamassa minuutissa on häkki täynnä, kukkurapäisenä.
+Keskellä tälläistä hyörinää kun Samu kerran sieppaa aimo sylyksen
+heiniä nakataksensa häkkiin, tuntee hän äkkiä kipeän piston otsaansa.
+Samassa volahtaa heinistä harmaa käärme nurmen sängelle juoksemaan.
+
+-- Voi, tuo häijy pisti! huudahti Samu.
+
+-- Katsos pentelettä! kirosi Vieremän Jussi ja hotasi käärmettä
+haravansa varrella. Harava särähti poikki, mutta samassa loppui
+käärmeeltäkin pakenemisen halu.
+
+Kahdesta pienestä haavasta Samun otsassa tipahti vähän vertä. Mörskyn
+Marketta sylkäsi kolmeen ilmansuuntaan ja alkoi loihtia:
+
+    Mato musta maanalainen,
+    Taakka tuomen karvallinen!
+    Tieän mä sinun...
+
+-- Opettaja sanoi ... pitää imeä! virkkoi Hietalan Hilma hypätessään
+siihen ja painoi samassa suloiset huulensa Samun otsaan, imi
+myrkytettyä vertä suuhunsa ja sylki sen pois.
+
+Tämä kaikki tapahtui muutamissa sekunneissa.
+
+-- Marketta rupeaa höpisemään puita heiniä, sanoo matoa mustaksi,
+vaikka mato on harmaa, näetkös tuota! sanoi käärmeen tappaja kohottaen
+otusta haravansa tyngällä.
+
+-- Onhan siinä mustaakin, sanoi Marketta suuttuneena.
+
+-- On mutkikas musta juova pitkin selkää, ei muuta, väitti Jussi.
+
+Kohtaus oli kaiken vakavuutensa ohessa kadehdittavan viehättävä.
+Ihana seitsentoista vuotias tyttö hehkuvan punaposkisena suutelee
+yhden-kolmatta vuotiaan rotevan nuorukaisen otsaa, hämmästynyt
+väkijoukko ympärillä. Maalarille tahi kuvanveistäjälle olisi tässä
+ollut erittäin kiitollinen aihe taideteosta varten.
+
+Kun ensimäisestä hämmästyksestä oli toinnuttu, vilkastui työnteko taas
+entiselleen, sillä ankarat jyrähdykset synkistä pilvistä pakoittivat
+ponnistuksiin.
+
+Lähes neljänneksen tuntia imi Hilma Samun otsaa. Sill'aikaa ennättivät
+tyttöjen kielet päästä pälpättämään seuraavaan tapaan:
+
+-- Kaikellaisia hullutuksia niissä kansakouluissa opetetaan! Voi, voi,
+imeä käärmeen myrkkyä! Saisihan tuon kuolemansa ihminen muullakin
+tavalla!
+
+-- Saadaanpa nähdä, kumpi noista kahdesta kovemmin pöhöttyy, imijä vai
+imettävä!
+
+-- Jos Hilma henkiin jääpi, tulee hänestä varmaan kyläkunnan puoskari
+ja kunnon kuppari, koska hän on niin kärkäs vertä imemään.
+
+-- Minä en olisi julennut mennä imemään, vaikka olisin tohtinutkin.
+
+-- Enkä minä.
+
+-- Kyllä hän on hävytön tyttö, menee noin vaan nuorta poikaa
+jupojulkisesti imeksimään! Voi aikoja, voi tapoja! Surkutella täytyy
+tätä syntistä maailmaa!
+
+Viimeksi kerrottu haikeus kirposi Mörskyn Marketan suusta.
+
+Pojatkin kuiskailivat jotain tämmöistä:
+
+-- Sanokaa mitä hyvänsä, mutta suloinen ja sievä tyttö Hietalan Hilma
+sittenkin on. Voi totta tosiaankin!
+
+-- Sievä ja uskalias tyttö!
+
+-- Sellaista tyttöä ei ole toista meidän pitäjässä!
+
+-- Sellaisia tyttöjä ei ole tuhkatiheässä missään muullakaan.
+
+-- Kun ei vaan tuo tyttöparka sairastuisi.
+
+-- Kun ei vaan kuolisi. Se olisi hirmuista!
+
+-- Katsokaa, kuinka se suutelee Samun otsaa! Voi tuhatturkanen!
+Antaisin kyykäärmeen paikalla iskeä otsaani, jos vaan tuollainen tyttö
+rientäisi myrkkyä pois imemään!
+
+-- Niin minäkin!
+
+-- Sellaiset onnettomuudet sattuvat ainoastaan onnen poikasille.
+
+Työala oli siirtynyt loitommaksi, niin etteivät asianomaiset kuulleet
+mitä sanottiin.
+
+Samun isä ja herastuomari olivat saapuneet paikalle. Miettiväisinä ja
+miltei säälitellen katselivat nämä molemmat isännät Hilman avuntekoa.
+
+Kun Hilma lakkasi imemästä, oli Samun otsa ainoastaan hiukan
+turvoksissa. Pää tuntui vähän raskaanlaiselta, mutta ei mitään kipua
+Samu tuntenut.
+
+Hilma joutui vasta nyt hämille. Mitä hän oli uskaltanut tehdä? Tuntui
+melkein kuin hän olisi purrut palan kielletyn puun hedelmästä. Parhaan
+taitonsa mukaan koetti hän noille isännille selittää, mitenkä
+kansakoulunopettaja luonnontiedettä opettaessaan oli sanonut, ettei
+käärmeen myrkyn imeminen vahingoita vähääkään, kuin ei vaan imijällä
+ole suussa haavoja. Sentähden oli hän uskaltanut koettaa, eikä nyt
+tuntunutkaan pahoinvointia myrkyn imemisestä.
+
+Samu puristi Hilman kättä ja sanoi:
+
+-- Kiitoksia paljon, Hilma!
+
+Kun tyttö oli menemäisillään muiden luoksi työhön, sanoi Salmelan
+isäntä:
+
+-- Hilma, sano isällesi kotiin mentyäsi, että tämän vuotiset veropäivät
+ovat suoritetut.
+
+-- Voi voi, isäntä, enhän minä maksua huoli, voi voi, johan minua
+syystä pilkattaisiin ... älkää puhuko toki sellaista, isäntä! tuskaili
+Hilma.
+
+-- No no, lapseni, en puhu enään mitään siitä, virkkoi isäntä.
+
+Pieleksen tekijät astuivat silloin työnsä valmiiksi saatua, hangot ja
+haravat olalla toisten luoksi.
+
+-- Kuule ja malta vähäisen, Hilma hoi! huusi Törsövän Taneli.
+
+-- No!
+
+-- Minä olen, tiedätkös, sydämen pohjasta armelias ja laupias ihminen,
+minä surkuttelen sinua, tyttöhupakkoa, kun pilasit tapotahallasi
+suloisen suusi ja saastutit herttaiset huulesi ... annas minä imen pois
+myrkyn huuliltasi!
+
+Hilma ei ollut häntä kuulevinaan, astui vaan levollisesti haravaansa
+pyöritellen ja lauloi heleällä äänellään:
+
+    Älä vietä köyhän lasta,
+    Köyhän mieli on paha:
+    Kunnia köyhälle parempi
+    Kuin rikkahalle raha.
+
+Ja niityn takaa Lehtovaaran rinteeltä heläytteli kaiku toistamiseen
+säkeiden viimeiset sanat:
+
+    -- paha -- -- -- -- raha.
+
+-- Onpas sillä tytöllä kaunis ääni, virkkoi herastuomari.
+
+-- Kaunis ja sydämellinen, lisäsi Salmelan isäntä, ja muutoinkin minä
+pidän paljon Hietalan torpan perheestä, se on rehellistä väkeä, peräti
+rehellistä.
+
+-- Vai niin rehellistä, murahti herastuomari huolettomasti.
+
+Pilvet, jotka olivat uhanneet luokoa ja karheita kastella, painuivatkin
+hitaasti toiselle suunnalle. Vastapäätä aurinkoa loisti pilvessä
+heleänvärinen vesikaari.
+
+Työnteko verkastui, kuten ainakin ylenmääräisten ponnistusten jälkeen.
+Eihän nyt enään mitään kiirettä ollut. Jouduttiinpa kuitenkin hyvästi.
+Aurinko paistoi vielä pitkien puiden latvain yläpuolella, kun Takamaan
+niityllä olivat jo heinät korjuussa.
+
+-- Mitäs nyt, herastuomari, langonheiniä ei saatukaan, virkkoi Salmelan
+isäntä leikillisesti.
+
+-- Ei saatu, ei saatu, myönsi herastuomari. Langolla pitänee kaiketi
+olla omat heinät, mitäs auttaa!
+
+-- Tämän päivän osaksi aiottu työ on tehty. Paljon onkin aikaan saatu.
+Jumalalle kiitos, ja teille kiitos ystävät ja naapurit! Nyt saatte
+aikaanne viettää, miten parhaiten haluatte, ilmoitti isäntä.
+
+Riemu remahti silloin ilmoille. Piirihyppy pantiin paikalla toimeen.
+Siinä nurmen sängellä pyörittiin ja laulettiin asianmukaisia lauluja,
+niinkuin:
+
+    Minä olen poika (tyttö) nuori
+    Kuin kesällä heinä,
+    Otan, otan oman kullan
+    Vaikka läpi seinän.
+
+Samukin pyöri muiden muassa kun laulettiin:
+
+    Koska Samu häitä pitää.
+    Ken on hänellä morsian?
+
+tempasi tämä voimakkaasti Hilman käsistä kiinni, pyöritti häntä piirin
+keskellä ja lauloi reippaasti:
+
+    Ole sinä vaan minun armahan',
+    Sinua minä rakastan!
+
+Antti Salminen ja Risto Tohonen istahtivat mättäälle, sytyttivät
+sikarinsa ja katselivat nuorten leikkejä. Mutta huomaamattansa olivat
+he häirinneet mättään asukasten, pienten vaaleankeltaisten muuraisten,
+kotorauhaa. Nämä rohkeat eläimet, joilla muutoin on rumanpuoleinen
+erikoisnimi, syöksivät mättäästä säälimättä isäntien kimppuun ja
+pienillä keinoillansa kohta antoivat tietää: kuka käski! Kiireen
+kaupalla täytyi isäntien nousta seisoalle ja ryhtyä karkoittamaan
+luotansa noita vihaisia pikku sankareja.
+
+Sitten ottivat he yhdestä reestä toisen häkkilaidan pois ja kävivät
+reen kaustalle istumaan. Puheltiin siinä ensin yleensä taivaan
+merkeistä, mutta sitten erittäin vesikaaresta.
+
+-- Katsopas, Risto veikkonen, tuota vesikaarta, taannoin oli sen toinen
+pää kirkas, nyt on toinen, huomautti Salmelan isäntä.
+
+-- Se taannoin joi, lappoi vettä pilviin toisella, mutta nyt toisella
+päällään. Huomenna sataa, jos ei täällä niin muualla, paljon on noussut
+vettä pilviin, vastasi puhuteltu.
+
+-- Uskotko sinä tuota juttua?
+
+-- Milloinkas se juttu on valheeksi todistettu? Toisekseen minä en usko
+mitään juttua, jota ei ole oikeaksi todistettu, en mitään.
+
+-- Niin, tuo komea taivaan merkki on vedenpaisumuksen ajoilta. Silloin
+Jumala asetti vesikaaren sen lupauksen merkiksi, ettei hän enään maata
+vedellä hukuta. Tiedätkö, miksi sen keskus nyt on ylempänä kuin
+taannoin?
+
+-- Lieneeköhän se nyt ylempänä?
+
+-- On kyllä. etkös muista?
+
+-- Taisi se taannoin olla vähän alempana, mutta syytä sen ylenemiseen
+ei tiedä muu kuin Jumala.
+
+-- Hän on kaikkitietävä, mutta tämän asian tietävät muutkin. Vesikaaren
+korkeus riippuu auringon olopaikoista: kuta ylempänä aurinko, sitä
+alempana vesikaari, kuta alempana aurinko, sitä ylempänä vesikaari.
+
+-- Minä myönnän, että sinulla vesikaariopissa on perinpohjaiset tiedot.
+Sinä olet perehtynyt noihin taivaallisiin kaarihin. Minun päässäni taas
+on toisellaisia kaaria kymmenkunta: lakikaari, naimiskaari,
+perintökaari, maakaari, rakennuskaari, kauppakaari, rikoskaari,
+rangaistuskaari, ulosottokaari, oikeudenkäymiskaari. Ja näissä kaarissa
+on monta pykälää ja nikamaa. Mutta kuitenkin minä myönnän... Katsopas
+velikulta niskaani! Muudan riivattu siellä nivertää, niin polttaa kuin
+tulella!
+
+Kaaria luetellessaan luki herastuomari kaikki sormensa, mutta viimeisiä
+sanoja puhuessaan kumarsi hän äkkiä päänsä Salmelan isännän polvelle.
+Antti Salminen tapasikin kiinni pienen pahantekijän.
+
+Isäntämiesten toimet ja liikunnot herättivät jo talkooväen huomiota.
+Piirihyppy taukosi. Naurun hykähdyksiä kuului.
+
+Saadaksensa vesikaari-jutun onnellisempaan loppuun, sanoi Salmelan
+isäntä:
+
+-- Muistatko sinä, Samu, vielä ulkoa sen runon vesikaaresta? Minä
+tarkoitan sitä, mikä oli aikoinaan pappilan lasten sanomalehdessä. Sinä
+ja Hilma luitte sitä usein ulkoa.
+
+-- Olihan sellainen runo Pääskysessä, mutta enpä taida sitä enään
+muistaa ulkoa, vastasi Samu.
+
+-- Hilma sen varmaan muistaa! Muistatko? kysyi isäntä.
+
+-- Kukaties sen vielä muistan, vastasi Hilma.
+
+-- Luepas Hilma se runo! Me olemme herastuomarin kanssa tässä
+pakinoineet vesikaaresta.
+
+Hilma Hietanen ujosteli ensin vähäisen, mutta sitten sanoi:
+
+-- Näinhän se runo muistaakseni oli:
+
+      VESIKAARESTA.
+
+    Ken ei teistä tuntisi
+    Vanhaa Ruoti-Liisaa?
+    Hällä Lasten huviksi
+    Tarinoita piisaa.
+    Hän se kerran kertoi näin.
+    Tahi joinkuin sinnepäin:
+
+    Niittämässä niityllään
+    Kun ol' ukko-vaari,
+    Siinä hänen edessään
+    Loisti vesikaari;
+    Viikatteella siepaten
+    Katkas ukko poikki sen.
+
+    Kenpä voisi kertoa
+    Ukon kummastusta,
+    Kun nyt vesikaaresta
+    Kirpos lehmä musta!
+    Vielä rainta kultainen,
+    Sekä leipä rukiinen!
+
+    Lapsijoukko jutun tään
+    Mieliksensä kuuli,
+    Mölli-Mikko yksinään
+    Todeksi sen luuli, --
+    Päätti: kerran teen mä työn,
+    Vesikaaren poikki lyön!
+
+    Tuli sade; päivä kun
+    Painoi pisaroihin,
+    Mikko kaaren kaivatun
+    Ilmestyvän noihin
+    Äkkäs, -- tempas viikatteen
+    Ilomielin olalleen!
+
+    Ahon halki kaaren luo
+    Juoksemaan hän läksi.
+    Mutta kaari, kumma tuo,
+    Siirtyi etemmäksi!
+    Rankkasade taivaasta
+    Kastoi poika poloista,
+
+    Kivien ja kantojen
+    Yli Mikko koikki,
+    Nevojen ja rämeiden,
+    Purojenki poikki.
+    Kädet, jalat veristyi,
+    Itkuun raukka heristyi.
+
+    Tiesi kuink' ois käynytki
+    Viimein moisen ilveen. --
+    Aurinko tok' armahti,
+    Pistäysi pilveen.
+    Samass' oli kaari pois!
+    Mistä tavata sen vois?
+
+    Viimein pääsi kotiaan
+    Mikko läpimärkä.
+    Toiset lapset pilkkanaan:
+    Lehmäkö vai härkä
+    Kaaress' oli? Mitä sait?
+    Mikko noljotti nyt vait.
+
+Hilman teeskentelemätön ja yksinkertainen lausuminen hauskutti kaikkia.
+Taiteellista sievistelyä ei siinä ollut, mutta sitä korvasi nuoruuden
+lämpö, lapsellinen sulous ja raitis luonnollisuus.
+
+Renki Mikko paukahutti kämmenensä yhteen sanoen:
+
+-- Sellainen kaima mulla oli!
+
+-- -- mulla oli! tokasi kaiku Lehtovaaran rinteeltä.
+
+Silloin alkoi koko joukko taputtaa käsiään ja äänekkäästi nauraa.
+
+Ja Lehtovaaran rinteeltä kuului käsien taputus ja äänekäs nauru.
+Tuntuipa siltä, ikäänkuin Tapio ja Mielikki poikineen ja tyttärineen
+siellä koivujen ja leppien siimeksissä olisivat yhtyneet talkooväen
+ilonilmaukseen, tyynenä iltapäivänä.
+
+-- Ja nyt kun täältä kotia pääsemme, sanoi isäntä, niin älköön kukaan
+hiiskuko mitään käärmeenpistoksesta. Kertokoon herastuomari sen
+tapauksen juurtajaksain.
+
+-- Niin, kieli lukkoon tytöt! Kuka sitä ennen sen asian virkkaa, sille
+piukkua paukkua niskaan, lisäsi Timo Terhakka.
+
+Otettiin sitten takit käsivarrelle ja työaseet olalle ja lähdettiin
+kotiin.
+
+Ruokaeväitä oli jäänyt enemmän kuin puolet tähteeksi, mutta
+kaljatynnyrit ja maitoleilit oli janoinen väki helteisenä päivänä
+tarkoin tyhjentänyt. Sitä paitsi oli Härkälähteestä raikasta vettä
+monta tuohilipillistä janoisiin suihin suikahtanut.
+
+Pitempää tietä kuljetti Mikko eväiden tähteet kärryillä kotiin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kotoiset työt olivat myöskin hyvin onnistuneet. Kotanurmen heinät
+olivat ru'oilla. Yht'aikaa saapui väki molemmilta niityiltä pihaan.
+
+Kovasti oli Salmelassakin ukkonen jyrissyt, mutta ei ollut satanut.
+Salaman välähtäessä oli Pekka Juntunen pannut kätensä ristiin haravansa
+vartta vasten ja rukoillut itsekseen, eikä tietysti kukaan hartaan
+miehen rukousta häirinnyt.
+
+Sauna oli lämmitetty -- kuinkas muuten! Saunahan on Karjalassa kaikki
+kaikissa. Miespuoliset menivät ensinnä saunan löylyssä hikeään
+huuhtomaan, toiset uiskentelivat salmessa, muutamat juoksivat saunan
+ankarasta kuumuudesta oikopäätä salmeen pulskaroimaan. Vieremän Jussi
+kehui kylpevänsä niin ankarassa löylyssä, että kyllä siinä silakka
+saunan seinällä paistuisi. Naispuoliset kylpivät jälestäpäin, kuten
+tavallista on.
+
+Emäntä oli Hetvin kanssa valmistanut vankan illallisen. Kylpy-aikana
+pantiin ruoka pöydille. Kun väki oli saanut itsensä pestyksi ja
+kuivatuksi istui se pöytien ääreen. Herastuomarille oli emäntä aikonut
+panna kamariin illallisen, koska tupa oli niin kovin lämmin, mutta
+Hetvi oli arvellut, ettei lämmin luita riko, siinä mies kestää missä
+toinenkin. Niinpä nyt asetettiin herastuomari kunniasijalle peräpöydän
+päähän.
+
+-- No, isäntä on toki vieraan väärti, sanotaan sananlaskussa, tule
+pois, Antti isäntä, viereeni, kutsui herastuomari.
+
+-- Niin, yhdessähän me mylväsimme ladossakin heiniä painelemassa,
+syömmekin nyt rinnakkain, vastasi Salmelan isäntä.
+
+Hetvi ei ruvennut ruualle, hän autteli emäntää ruokien lisäilemisessä
+ja järjestämisessä. Kuultuaan isänsä olleen Salmelan isännän kanssa
+heiniä painelemassa, kysyi hän:
+
+-- Oliko siellä ladossa hauskaa ja hupaista?
+
+-- Oikein hauskaa, oikein hupaista, vastasi Antti Salminen ja nykäsi
+kyynärpäillänsä herastuomaria.
+
+-- Hauskaahan siellä oli, mutta kovin äkisti se hauskuus katkesi,
+virkkoi herastuomari.
+
+-- Kuinka niin, sanokaa, tiedusti Hetvi.
+
+Herastuomari kertoi nyt käärmeenpistoseikan Takamaan niityllä. He kun
+heiniä sulloivat ja survoivat latoon, kuulivat huudettavan: mato pisti
+Samua! Tultuaan ulos näkivät he jo Hietalan Hilman imemässä myrkkyä
+haavoista. Yksityiskohdissa teki herastuomarin kertomukseen lisäyksiä
+yksi ja toinen. Jännitetyllä huomiolla kuuntelivat Kotanurmella ja
+kotona olleet ihmiset kertomusta. Emäntä tarkasteli poikansa otsaa,
+jossa myrkkyhampaiden jälet hyvästi näkyivät, eikä tahtonut lakata
+ihmettelemästä ja siunailemasta. Kun Pekka Juntunen kuuli, että Mörskyn
+Marketta oli yritellyt niin jumalattomaan toimeen kuin loihtimiseen,
+pani hän tyynesti kätensä ristiin ja hänen huulensa vähän
+liikahtelivat. Kaikki vaikenivat, antaen kunnioitusta hartaudelle.
+Vieremän Jussi oli juuri aikonut Marketalle muistuttaa mustaa maton,
+mutta nyt hänkin jätti sen sanomatta ja Marketta jäi suuttumatta.
+
+-- Hyv' iltaa taloon!
+
+-- Jumal' antakoon!
+
+-- Mitä Matille kuuluu?
+
+-- Leukain lusketta ja suun napsetta. Väkeä täällä kuin helluntai-epist
+... (Emäntä nykäsi vierasta viitaten Pekka Juntuseen, jonka kädet taas
+silmänräpäyksessä sävähtivät ristiin) ... niin, väkeä täällä nuorta
+kuin heinää ja kaikki ääneti kuin etanat.
+
+-- Pane pois Matti viulusi ja toimita suusi yhteiseen puuhaan, virkkoi
+isäntä.
+
+-- Tuossa Samun vieressä on tilaa, huomautti emäntä.
+
+Matti ripusti viulunsa ovenpielessä olevaan naulaan ja silloin huomasi
+Törsövän Tanelin istuvan siellä pöydän alapäässä.
+
+-- Tanelikin täällä ja sittenkin hiljaista kuin hautajaisissa! Mihinkäs
+nyt merkki piirretään? Minä käyn syömään Tanelin viereen. Me sovimme
+yhteen yhtä hyvästi kuin kaksi täysikasvuista kukkopoikaa.
+
+-- Taneli on tänään tainnut puhua enemmän...
+
+-- Tyst-stoj-vait! keskeytti Törsövän Taneli.
+
+-- Kas se poika osaa ruotsit, venäjät ja kaikki kielet, kehui vieras.
+Minä en osaa muuta kuin suomea ja tätä kieltä, toimeen täytyy tulla.
+
+Vasta tullut iloinen vieras oli Toholan torpan poika. Matti Mäntynen,
+paikkakunnalla hyvin tunnettu "Viulu-Matti". Hänelle oli Samu
+lähettänyt sanan, ettei unohtaisi talkoita. Eikä Matti niitä unohtanut.
+
+-- Satoiko siellä Niinisyrjän puolella? kysyi herastuomari.
+
+-- Niinkuin saavista olisi kaatanut, ja meidän viiritangon löi ukkonen
+pieniksi pirstoiksi.
+
+-- Eikö rakeita tullut?
+
+-- Ei meidän paikoilla. Kukkaropohjan kohdalla oli tiellä ja aholla
+rakeita, jotta maa näytti valkealta.
+
+-- Ei ollut sade meistä kaukana, yhden kilometrin päässä, virkkoi
+Salmelan isäntä.
+
+-- Eikös Takamaan niityllä satanut? kysyi Matti.
+
+-- Ei tippaakaan!
+
+-- Mutta kiire meillä siellä sittenkin oli, sanoi Samu, ja katsos
+otsassani oli vielä kiireen merkit.
+
+-- Ampiaisen pistämät?
+
+-- Niin, ampiaisen pistämät, puuttui puheesen Vieremän Jussi, semmoisen
+jalattoman, harmaan ampiaisen, jota Mörskyn Marketta sanoi mustaksi
+madoksi.
+
+-- Lakkaa jo tuosta, kiusan kappale, karnuttamasta! räsähti Marketta.
+
+-- Saattaahan ihminen erehtyä, virkkoi isäntä lepytellen. Marketta vaan
+hiukan erehtyi värissä.
+
+-- Eihän se Marketta enään tarkasti näe vanhoilla hampaillaan, murahti
+Jussi hiljaan, mutta sitä ei Marketta kuullut.
+
+-- Eikä se enään ole tarkkakuuloinenkaan! Takamaan niityltä tullessa
+lyödä nalkkasi varpaansa terävään kiveen, eikä tiennyt asiasta mitään
+ennenkuin toiset tytöt huomauttivat: Marketan varpaasta vuotaa vertä!
+Vasta sitten rupesi tyttö parka siihen räsyä hankkimaan, mumisi
+Törsövän Taneli sangen totisena, mutta niillä, jotka sen kuulivat, oli
+työ tuska naurua hillitessä.
+
+Viulu-Matille kerrottiin tapahtuma Takamaan niityllä. Hänkin ihmetteli
+suuresti Hilman rohkeutta.
+
+Hetviin ei näyttänyt kertomus erittäin vaikuttavan. Herastuomari kysyi:
+
+-- Olisitko sinä Hetvi uskaltanut tehdä Hietalan Hilman tavalla?
+
+-- Hyi! huudahti Hetvi.
+
+Samu katsahti Hilmaan ja Hilma Samuun päin.
+
+Tuo pieni huudahdus saattoi Hilman mielen levottomaksi. Oliko hän
+menetellyt sopimattomasti? Hetvi, korkeampia kouluja käynyt, ei olisi
+niin tehnyt kuin hän teki. Olisiko Hetvillä ollut sydäntä nähdä Samun
+pöhöttyvän, kangistuvan, mustenevan ja kuolevan? Ruualta päästyä
+sopotti Hilma jotakin emännän korvaan, pistäysi salavihkaa ulos ja
+riensi kotiinsa kertomaan vanhemmillensa mitä oli tapahtunut.
+
+Mörskyn Marketta oli ensimäinen, joka huomasi Hilman lähteneeksi. Hän
+sanoi:
+
+-- Minä pelkään pahoin, että se tyttöriepu kuolee kotiin mennessään,
+kovin oli kipeän näköinen.
+
+Nyt vasta muutkin tytöt huomasivat, että Hilma oli poissa.
+
+-- Eihän se meistä sairaalta näyttänyt, vastasivat toiset tytöt.
+
+-- Vai ei! Kovin hehkuivat kasvot, ei se ollut oikeaa punaa! Käärmeen
+myrkky saattaa myöhemminkin pöhöttää ja tappaa. Kyllä minä tiedän,
+höpisi Marketta.
+
+Emäntä kuuli Marketan höpinän ja sanoi:
+
+-- Älä pidä turhaa huolta Hilmasta! Terveenä se tyttö täältä lähti
+vanhempainsa luo yöksi ja terveenä se huomis-aamulla palajaa tänne.
+
+Hilman isä ja äiti olivat illallista syömässä, kun hän saapui kotiinsa.
+He huomasivat heti, että jotain tärkeää oli tytöllä sanottavana. Eivät
+he kuitenkaan mitään kysyneet, odottivat ääneti.
+
+Hilma kertoi tapahtuman.
+
+Sekä isä että äiti kiittivät tyttärensä toimeliaisuutta ja rohkeutta.
+Se lievensi Hilman sydän-alaa.
+
+-- Entä jos toverit rupeavat minua pilkkaamaan, sanoi Hilma hetken
+vaiti oltuaan.
+
+-- Ei kukaan kunnon ihminen sellaista tekoa pilkkaa, vakuuttivat
+vanhemmat.
+
+Hilma rauhottui ja jäi kotiinsa yöksi. Tanssimaan ei hänen mielensä nyt
+tehnyt. Hetviähän se Samu tämän iltaa tanssittelee, ajatteli hän, ja
+taas tuntui niin kummalliselta. Hän halusi nähdä, pyörittääkö Samu
+Hetviä yhtä innokkaasti kuin oli häntä Takanaan nurmella pyörittänyt.
+Ajatukset risteilivät, kunnes uni taivutti hänet.
+
+Palaamme Salmelaan.
+
+Illallisen jälkeen tarjottiin talkooväelle teevettä. Isäntä oli kovin
+mielissään työn onnistumisesta. Hän ilmoitti, ettei kenkään
+kiiruhtelisi kotiinsa ennenkuin huomis-iltana. Suolaa, leipää on
+talossa ja vettä salmessa palanpainoksi, sanoi hän.
+
+-- No, kun teillä on hyvä pito, niin meillä on parempi olo, kuului
+vastaus joukosta.
+
+Ja sitten:
+
+    Viu --! pani viulu.
+    Ja nyt joka henki,
+    Niin piika kuin renki
+    Jo tanssia voi!
+    Hiu --! huusi Hiski,
+    Kun Jussikin, juuri
+    Se tanssija suuri
+    Jo tyttöä toi!
+
+Nuoret tytöt ja nuoret pojat tanssivat sangen ketterästi. Päivän ankara
+työ ei ensinkään näyttänyt heitä uuvuttavan. Kovalla pihantanterella
+kiepsahtelivat he monenlaatuisissa kansallistansseissa. Siinä
+pistettiin "nelinurkkaista", "kieputusta", "pilkistystä" ja
+"ristitanssia". Hetvikin heilui parvessa. Samu ei päten tanssinut.
+Törsövän Taneli liehkasi kovasti.
+
+Maatapanon-aika lähestyi.
+
+Salmelan asuinrakennus oli ollut vanhastaan tälläinen: kaksi paksuista
+hongista salvettua tupaa vastatusten ja niiden välissä tilava porstua,
+ovet molemmin puolin. Nykyinen isäntä oli jakanut toisen tuvan
+väliseinällä kahdeksi kamariksi, ja porstuvan toiseen päähän tehnyt
+oven sijaan ikkunan sekä lohkaissut väliseinällä osan porstuasta
+ruokakammioksi.
+
+Vanhemmat ihmiset olivat jo laskeutuneet levolle. Molemmat isännät
+makasivat toisessa kamarissa, toiseen oli vuode tehty emännälle ja
+Hetville. Muut makasivat tuvan ja liiterin puhtailla oljilla. Koukussa
+kuni kysymysmerkki makasi Pekka Juntunen lyhyessä kirkko-reessä
+liiterissä.
+
+Emännän tarkka silmä seurasi nuorten leikkejä. Kun leikkien
+lopettamisen aika oli tullut, meni emäntä vaate-aittaan, jonka
+lattialle oli niinikään olkia paksulta levitetty.
+
+-- Tytöt varmaan tahtovat jo käydä levolle, sanoi hän; täällä on tilaa
+teille.
+
+-- Kiitoksia vaan! hymähti vastaus.
+
+Toinen toisensa perästä pistäytyivät tytöt aittaan. Hetvin kanssa lähti
+sitten emäntä kamariin.
+
+Samu kehoitti poikia tulemaan kanssansa liiteriin makaamaan. Useimmat
+tottelivat kehoitusta, mutta muutamat jäivät pihalle seisomaan ja
+tupakoimaan.
+
+Kotvasen siinä seisottuaan astuivat pojat muutaman askelen avonaista
+aitan ovea kohti. Silloin kuului seuraava, hiljainen vuorolaulu:
+
+    Pojat:
+
+    Tyttökullat, vehnäpullat, kuinkas nyt on laita?
+    Poikain täytyy kuljeksia pitkin pihamaita!
+
+    Tytöt:
+
+    Ettehän te, kunnon pojat, mielinekään tänne.
+    Moinen tuuma oisi teidän oma häpeänne.
+
+    Pojat:
+
+    Eihän poika karhu ole, eikä jalopeura.
+    Miksi teitä peloittaapi poikasien seura?
+
+    Tytöt:
+
+    Kunnon tyttö Karjalassa hän oi ole halpa,
+    Häll' on lukko aitassansa taikka takasalpa.
+
+    Pojat:
+
+    Kyllä pojat senkin seikan tarkallehen tietää,
+    Siit' ei ketään moitita ja kiitosta se sietää.
+
+    Tytöt:
+
+    Menkää, pojat, matkoihinne, menkää, mitäs auttaa.
+    Tyttöin aittaan polku käypi papintalon kautta!
+
+Kaivolan Kaisa ilmestyi laulaen, takasalpa kädessä, aitan ovelle.
+
+-- Kuulepas Kaisa, sinä laululintu siellä aitassa, onko se
+naimahommissa oleminen hauskaa? Sinuahan on jo kaksi kertaa oikein
+kirkossa kuulutettu Suosaaren Hannon kanssa, huomenna heilautetaan
+kolmas kerta. Sinä tunnet pappilan polut ja portaat, onkos se hauskaa?
+kysyi Vieremän Jussi.
+
+-- Vielä hän kysyy! vastasi Kaisa.
+
+-- Sitähän minäkin! Olen tässä minäkin aikonut antaa itseäni vähän
+kuuluttaa, mutta pitäisi oikeastaan sitä varten hankkia morsian. En
+muistanut päivällä...
+
+-- Päivällä et muista, yöllä et näe valita, keskeyttivät tytöt nauraen.
+
+-- Jos minä jään vanhaksi pojaksi, niin se tapahtuu tyttöjen sydämen
+kovuuden vuoksi ... teidän sydämenne...
+
+-- Emäntä katsoo tänne porstuvan ovelta, kuiskasi Kaisa ja sulki
+kiiruusti aitan oven.
+
+Pojat eivät ottaneet selkoa katseliko emäntä todellakin, vai oliko se
+vaan Kaisan keksimä juoni.
+
+Taisi olla puoliyön aika. Laulurastaan liverrykset ja ruisrääkän
+narskutukset olivat vast'ikään pihaan kuuluneet, mutta nyt olivat nekin
+vaienneet. Karjapihassa märehtivien lehmien kellot ainoastaan joskus
+heikosti helähtelivät. Muutama himmeä tähti koetti tirkistellä
+korkeudesta alas valoisana kesäyönä.
+
+Hetkisen tuumaeltua lähtivät pojat Kotanurmelle. He paiskasivat latoon
+muutamia heinärukoja, levittelivät heinät hajalle ja kupertuivat sitten
+itse niihin. Päivän ponnistusten perästä ja iltahyppyjen raukaisemana
+nukkuivat he heti sikeimpään uneen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sunnuntai-aamu oli sanomattoman ihana ja herttainen. Lukemattomat
+linnut laulelivat Kotanurmen viereisessä lehdossa. Kuivettuneen koivun
+latvassa käki kukkui helkytteli kenties viimeisiä kertoja sinä kesänä.
+Leivosia liritteli joukottain ilmassa. Salmen tyynessä vedessä souteli
+emäsorsa poikaparvensa etupäässä. Vastapuoleinen ranta näytti olevan
+kahtena: toinen ylöspäin kohoavana, toinen alaspäin käännettynä veteen
+-- puineen, pensaineen.
+
+Varhain oli emäntä noussut liikkeelle. Piika Liisan oli hän herättänyt
+lehmiä lypsämään. Pari muuta tyttöä oli noussut auttamaan Liisaa. Kun
+muu väki nousi makaamasta, oli emännällä kahvi keitetty ja kahvikupit
+pöydällä. Tytöt laittautuivat nyt pyhäpukuihin, joita olivat nyyteissä
+mukanansa tuoneet. Hietalan Hilmakin ilmaantui muiden tyttöjen
+joukkoon, omatekoinen sievä puku yllä.
+
+Osa poikia oli poissa, muut joivat kahvia. Kadonneita kaivattiin.
+
+-- Kah, tuoltahan ne kaivatut "illan virkut, aamun torkut" pojat
+tulevat Kotanurmen ladosta, sanoi Kaivolan Kaisa.
+
+-- Mutta mitähän ne noin nauravat? Niillä on jotakin hauskaa
+kerrottavana.
+
+Pojat tulivat, siistivät itsensä, mutta salaperäinen nauru väikkyi
+niiden huulilla.
+
+Tyttöjen uteliaisuus kasvoi kasvamistaan. Etenkin Mörskyn Marketta
+tunsi olevansa onneton, jollei saisi tietää mitä oli tapahtunut. Mutta
+asiaa ei vaan virkettu.
+
+Törsövän Taneli vihdoin ilmaisi:
+
+-- Vieremän Jussilla on valta joko julkaista tahi olla julkaisematta
+tuo kätketty salaisuus.
+
+-- Ei ole mitään tapahtunut, meitä vaan kiusoittelette, arvelivat
+tytöt.
+
+-- Ei ole mitään tapahtunut, teitä vaan kiusoittelemme, myönsi Jussi.
+
+Mutta kuitenkin kaikitenkin, mikä poikia nauratti?
+
+Pekka Juntunen otti Matin viulun käteensä, tarkasteli sitä.
+
+-- Tunnetko, Pekka, sitä kapinetta? Se on juuri sinun entinen viulusi,
+sanoi Matti, sen minä vaihdoin Kinnusen Eskolta. Annoin vanhan viuluni
+ja puolitoista markkaa väliä.
+
+-- Soitapas nyt, Pekka, joku iloinen liritys, vaikkapa Hollolan polska,
+soitithan sinä ennenkin, kehoitti Timo Terhakka.
+
+Pekka viritti viulun, kosketti sormin kieliin ja vihdoin veti
+voimakkaasti käyrällä. jotta oitis tuntui viulu olevan tottuneissa
+käsissä.
+
+Kaikki vaikenivat. Jokohan Pekka soittaisi Hollolan polskaa.
+
+Pekka asetti viulun perän leukansa alle, avasi suunsa ja lauloi
+vakaisesti samalla säestäen viululla:
+
+    Jo joutui armas aika
+    Ja suvi suloinen!
+
+Ensimäisen värssyn sai Pekka laulaa yksinään, sillä niin vastakohdalta
+tuntui tämä sävel sille soitolle mitä Pekalta oli pyydetty, ettei
+kukaan alussa uskaltanut siihen yhtyä. Mutta jo toista värssyä
+laulamaan yhtyi muitakin ja vihdoin koko talkooväki veisasi tuota
+suloista suvivirttä.
+
+Kun virsi loppui, pyyhkäsi moni nainen silmästään kyynelen; laulu oli
+liikuttanut sydämen kieliä herttaisena pyhäaamuna.
+
+Herastuomari ei laulanut. Hän sill'aikaa kirjoitti kuulutusta, joka oli
+kirkkoon vietävä ja se kuului näin:
+
+  Kulutus.
+
+  Minä Allen Kirioittanu Annan Suren korven Suon valta Ojan
+  Ura-kalla Kaivettavaks Iosta Haluliset Urakka Miehet saap
+  tulla Sopimaa Minun kansani Niin Syriää
+
+                                              Risto Tohone
+                                              Herras Tuomar
+
+  Iosta Tämän kautta ilmoitetaa.
+
+Aikaiseen joudutti emäntä aamiaisen pöytään, jotta kirkkoon
+ennättäisivät ne, jotka sinne aikoivat lähteä. Salmen yli saatettiin
+veneellä, koska siten lyheni maamatka. Herastuomarikin aikoi
+tyttärineen lähteä kirkolle: kuulutus oli vietävä ja vielä eräs
+toinenkin tärkeä asia niin vaati. Ori seisoi jo valjaissa. Mutta tuossa
+tuokiossa kääntyivätkin herastuomarin tuumat.
+
+-- Jos Samu tahtoisi mennä kirkolle Hetvin kanssa, niin me vanhemmat
+miehet olisimme toinen toisemme rattona kotona, virkkoi hän.
+
+Tämmöistä käännettä oli Samu melkein aavistanut. Hän arveli kuitenkin,
+että eilinen kelpo sätkäys oli ongensiimat katkaissut. Mut eipäs!
+
+Tytöt vilkasivat toistensa silmiin. Törsövän Taneli yskäsi tuskin
+kuuluvasti. Samu epäröitsi hieman. Hetvi punastui korvia myöten. Hän
+olisi itkuun tillahtanut, jollei hän ennestään olisi ollut tottunut
+kovia kokemaan. Hän näki isänsä kulmakarvain välissä pykälän
+syventyvän. Se ei leikkiä merkinnyt. Salmelan isäntä ei ollut
+kuulevinaan koko asiaa. Emäntä ennätti sanomaan:
+
+-- Niin, sehän käy hyvin laatuun! Meneehän Samu, meneehän Samu!
+
+-- Käy hyvin laatuun, ja pitäähän nuoria totuttaa toimimaan tärkeitäkin
+asioita. Mitä ihmisiä näistä muutoin tulisi? Tässä on kuulutus Samu,
+vie se sakastiin.
+
+-- Entä se tärkeä asia? kysyi Samu.
+
+-- Noh, jopa minä sen olin vähällä unhottaa. Kysy nimismieheltä: onko
+tuomarilta tullut se Pekkolan jutun rotokolla eli pöytäkirja? Jos on
+tullut, niin lunasta se, tässä rahaa!
+
+-- Ehkäpä tuon paperin jaksan lunastaa, saanhan sitten rahat.
+
+Lähtö tapahtui.
+
+Hietalan Hilma katsoi kujasille, kun hepo juoksi tie helisi. Sitten
+pyörähti hän aittaan ja pyyhkäisi esiliinansa kulmalla silmiänsä.
+
+Mutta Törsövän Taneli ilvehti rantaan mennessään:
+
+-- Samu suotta kyselee, mikä se tärkeä asia oli. Ei hän niin tuhma
+poika ole, kyllä hän sen tietää kysymättäkin.
+
+-- Hehehehe! Älä virka mitään! sanoivat toverit.
+
+Harvat olivat ne sanat, joita Samu ja Hetvi kirkkotiellä haastoivat.
+Arvaahan sen. Sitä enemmän puhuivat syrjäiset.
+
+-- Siin' on rikas ja pohatta rinnakkain. Nehän sopivat yhteen kuin voi
+ja vehnänen.
+
+-- Jokohan noita miekkosia tänään kuulutetaan?
+
+-- Ei. Hetvi kuuluu olevan isänsä kanssa Salmelassa heinätalkoissa.
+
+-- Ja samalla kehrävarren sijaa katsomassa. Yks tie, kaks asiaa.
+
+-- Eikö tuo Hetvi pysyne kehrävarsineen Toholassa. Samu saattaa muuttaa
+sinne kotivävyksi.
+
+Semmoista ne keskustelivat.
+
+Samu vei kuulutukset sakastiin. Siellä tapasi hän nimismies Löngrénin,
+jolta heti kysyi Pekkolan jutun pöytäkirjaa.
+
+-- Pekkolan jutun! Jassoo! Joko se Toholan pajari sinua komentaa
+asioitansa toimittamaan? Ei ole tullut. Lykkyä tykö, lykkyä tykö!
+
+Samu pyörähti tiehensä. Nimismiehen iva raateli hirveästi hänen
+sydäntänsä. Hyvä ett'ei toki ketään muita sattunut olemaan sakastissa,
+sillä papit olivat vielä tulematta ja suntio puuhaili jotain kirkossa.
+
+Herran temppelissäkin vallitsi kuumuus, raukaiseva kuumuus. Eipä ihme
+jos monenkin sinne saapuneen silmä pyrki torkahtamaan, vaikka pappi
+pani parastansa pitääksensä rakkaita sanankuulijoitansa sekä
+hengellisesti että ruumiillisesti hereillä. Sekalainen seurakunta.
+Toiset valvoivat, pysyivät hartaina, vuodattivatpa sanan sattuessa
+kyyneleitäkin.
+
+Kun Samu ja Hetvi olivat kirkolta lähtemäisillään, juoksi suntio siihen
+ja sanoi:
+
+-- Tohtori Hallstén tuli vastikään Jokelasta tänne. Hän tahtoisi tavata
+Samua, kun sai kuulla käärmeenpistoksesta. Hän odottaa sakastissa.
+
+-- Eihän tämä hevonen tässä pysy ... ptruu! kun näkee toisten menevän
+... ptruu, soo! ... kah tuossahan on Taneli! kuule, veikkonen, aja sinä
+Hetvin kanssa kotiin, soo, soo! Minä menen tohtorin puheelle ja tulen
+sittenkuin joudun.
+
+Vaikk'ei Törsövän Taneli suinkaan ollut arkalasta kotoisin, pampahteli
+kuitenkin nyt hänen sydämensä niin omituisesti. Ääneti hän hyppäsi
+Hetvin viereen kiesseihin.
+
+Samu meni sakastiin.
+
+Kun Törsövän Taneli Toholan Hetvin vieressä herastuomarin uljaalla
+oriilla ajoi kirkolta Salmelaan päin, oli se kaikille arvaamaton
+arvoitus. Moni sitä kummasteli, vaikk'ei se mikään kumma ollut,
+satunnainen seikka vaan.
+
+Taneli puhui matkalla vähän, mutta arvokkaasti. Hetviin päin hän
+tuskin katsahtikaan. Tylyltä ei hän suinkaan tuntunut, mutta niin
+varovaiselta. Tämä Hetviä kummastutti, sillä hän oli tottunut pitämään
+Tanelia leikinlaskijana, vähän niinkuin hulivilinä.
+
+Palatkoot he Kukkaropohjan ympäri, palatkoot toiset oikotietä, me
+palaamme jälleen aikaan, jolloin Salmelasta kirkkoon lähdettiin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+-- Kuinka paljon lyhempi matka täältä on kirkolle oikotietä myöten kuin
+Kukkaropohjan ympäri? kysyi herastuomari kirkkomiesten mentyä.
+
+-- Oikotie tästä salmen poikki lyhentää matkaa viidettä kilometriä eli
+neljä vanhaa virstaa, vastasi Antti Salminen.
+
+-- Vai lyhentää niin paljon, viidettä kiloa.
+
+-- Sanoinko minä kiloa?
+
+-- Et. Sinä sanoit kilometriä, mutta minun on tapana puhua lyhyemmin,
+sanon aina kilometriä joko kiloksi tahi virstaksi.
+
+-- Mutta, eihän se ole oikein.
+
+-- Miks'ei?
+
+-- Kilo tarkoittaa aivan toista mittaa.
+
+Herastuomari huomasi erehtyneensä, mutta hänen oli vaikea sitä
+tunnustaa. Johan sitten hänen lakikaariansa ja pykäliänsäkin
+ruvettaisiin epäilemään, kun hän näin yksinkertaisessa asiassa
+erehtyisi. Hän pyörähti kamariin, tempasi laatikosta sikarin, sytytti
+sen, tuli jälleen portaiden penkille. Hän oli keksinyt mutkan.
+
+-- Kilo tarkoittaa toista, sanoit... Pah, pah, pah ... eipä se
+syttynytkään ... olkoon syttymättä! Mitä se tekee, vaikka toistakin
+tarkoittaa?
+
+-- Tekee sekoitusta, kun se on painomitta. Etkö luule näistä uusista
+mitoista muutoinkin selkkausta syntyvän?
+
+-- Tyhmille syntyy selkkausta vaikka mistä. Kuules, kun minä sanon:
+Toholasta on Salmelaan kuusitoista kiloa. Ajatteletko minun puhuvan
+voista tahi lihasta, etkö huomaa, että on puhe matkan pituudesta?
+
+-- Suotta nyt viisastelet, veliseni. Sekoitusta se tekisi.
+
+-- Sekoitusta, sekoitusta! Ketä on sekoittanut vanha naula, tuo meille
+niin tuttu naula. Jokainen tietää, ettei voinauloilla hevosenkenkää
+kavioon kiinnitetä, vaan rautanauloilla...
+
+-- Eikä kenenkään mieleen ole juolahtanut tupansa harjalautoja
+kiinnittää esimerkiksi kalanauloilla. Sinä olet oikeassa, hahaha!
+
+-- Ha-ai! Haukottamaan rupeaa.
+
+-- Käy nyt vähän lepäämään, velikulta, sinä nousit tänäaanuma aikaiseen
+kirjoittamaan.
+
+-- Lepopäivähän nyt on. Kamariin minä lähden lepäämään.
+
+Antti Salminen kävi katsomassa tallikasta, kohenteli sille heiniä
+eteen. Hän tuli sitten kamariin, jossa herastuomari jo kuorsasi, otti
+hyllyltä raamatun ja viihtyi sen ääressä hyvän aikaa.
+
+Useat kotiin jääneistä tytöistä kävivät ennen kirkkoaikaa Ahokummun
+rinteeltä mansikoita poimimassa. Niiden joukossa oli Mörskyn
+Markettakin. Kun tytöt palasivat marjatuohiset kädessä, tulivat pojat
+par'aikaa salmesta uimasta. Pojat alkoivat tytöiltä pyytää marjoja ja
+lupasivat maksaa rahoilla, marjoilla tahi suurilla kiitoksilla, mutta
+kauppoja ei syntynyt. Tytöt tahtoivat nyt kiusoitella poikia. Vieremän
+Jussi, joka ei ollut marjoista millänsäkään, loikoili tupakkaa polttaen
+aitan luona kasvavan pihlajan siimeksessä. Parin askelen päässä oli
+matala paasi. Paadelle istahti Mörskyn Marketta ja alkoi nuppuneulan
+kärjellä pistellä mansikoita tuohisesta suuhunsa.
+
+-- Eikö Juhana huolisi mansikoita? kysyi Marketta.
+
+-- Kukapa niitä sitten meikäläiselle miehelle antaisi, vaikka
+huolisinkin.
+
+-- Mutta miksi te pojat teette yhtenään kiusaa tytöille?
+
+-- Mitä kiusaa? Mansikkakauppaahan nuo tuolla hieroivat.
+
+-- Eikös sekin ollut kiusantekoa, kun tänä-aamuna nauroitte, yhtenään
+nauroitte ettekä sanoneet tytöille mille nauroitte?
+
+-- Eihän semmoista asiaa viitsi kertoa, ei ainakaan tytöille.
+
+-- No viitsi nyt vaan, niin annan tämän mansikkatuokkosen.
+
+-- Jollet juttelisi muille.
+
+-- Jos se on salassa pidettävä, niin kyllä minun kieleni alla pysyy.
+
+-- No anna tänne marjasi!
+
+-- Tässä on!
+
+Syödessään mansikoita kertoi Jussi:
+
+-- Tuolla Kotanurmen ladossa me makasimme ja hyvältä uni maistuikin.
+Minä olin osunut katonrajassa olevan pääskysen pesän kohdalle. Nuo
+sievät linnut olivat heränneet aikaisemmin kuin me väsyneet ihmiset.
+Aamusiivouksia tehdessään pudotti pääsky-emo jotakin korvaani. Minä
+luulen kuitenkin, ettei hän sitä ilkeydestä eikä tahallansa tehnyt.
+Vahingossa lie tipahtanut. Unen tuppurassa kun olin, luulin jonkun
+sylkeneen korvaani ja kiljasin: kuka se! Kiljahdus herätti toverini. He
+alkoivat nauraa. Nauroivatpa veitikat vielä tupaan tullessakin, vaikka
+minä kielsin. Pidä nyt sanasi, äläkä kerro kellekään.
+
+-- Ja tuommoisella asialla viitsitte sitten miehissä nauraa! kummasteli
+Marketta.
+
+-- Sanoinhan sinulle, ettei semmoista asiaa viitsisi oikeastaan
+kertoakaan, ei ainakaan tytöille.
+
+-- Viettelit mokoma ilkiö minulta marjat! Sanon kun sanonkin kaikille
+koko salaisuuden!
+
+-- Älä tuota kummaa tee, Marketta!
+
+Mutta Marketta teki sen kumman. Marketta julisti salaisuuden. Kaikki
+nauroivat. Vieremän Jussikin nauroi makeasti. Hän kaasi tuokkosesta
+kouransa täyteen mansikoita ja tuppasi ne nauravaan suuhunsa.
+
+Hietalan Hilma ei joutanut kirkkoon eikä marjaankaan. Emäntä oli
+pyytänyt häntä jäämään kotiin ja olemaan apuna talouden askareissa,
+kahvin ja ruuan valmistuksissa. Notkeana ja suloisena hän puuhailikin,
+paljaspäin, kaksi paksua ja pitkää hiuspalmikkoa hartioilla. Hän tunsi
+talon aitat ja muut säilytyspaikat, joten hän liikkui ja toimiskeli
+melkein kuin kotonaan. Emäntä olikin häneen hyvin tyytyväinen.
+
+Herastuomari nukkui jonkun aikaa, mutta makasi päälliseksi niin
+sanottua "suden-unta", ollen ummessa silmin hereillä. Kilot häntä
+kiusasivat, naulat häntä pistelivät, hän kiroili erehdystänsä. Hän
+longotti silmiänsä ja näki isännän raamattua lukemassa. Hän jatkoi
+suden-untansa. Emäntä avasi kamarin ovea ja kuiskasi:
+
+-- Herastuomari nukkuu; kahvi olisi valmis.
+
+-- En minä tässä enään nuku, virkkoi herastuomari ja nousi istumaan.
+Ohhoh, kauanpa makasinkin! lisäsi hän kelloonsa katsahtaen.
+
+-- Mennäänpäs juomaan kahvia, sanoi isäntä pannen raamatun hyllylle.
+
+-- Niin, tuleepas se hiiri makaavankin kissan suuhun toisinaan.
+
+Juotiin sitten kahvia ja odotettiin kirkko-miehiä.
+
+-- Hei vaan! huudahti paimen Aaro. Jopas Samu ajaa tuolla kujansuussa
+vieraan oriilla sen vieraan tytön kanssa kotiin.
+
+-- Älysipäs Aaro väleen, sieltä ne jo tulevat, sanoi emäntä ja lähti
+pihalle vastaan.
+
+Kaikki muutkin lähtivät pihalle.
+
+-- Törsövän Tanelihan tuo ajaja taitaa olla? Harmaa hattu...
+
+-- Samu ja Taneli lienevät vaihtaneet hattuja.
+
+-- Kyllä se on Taneli, ihan Taneli!
+
+Ja Tanelihan se oli.
+
+-- Terveisiä kirkosta! sanoi Hetvi heti kun oli pihaan päästy.
+
+-- Kiitoksia terveisistä! vastasi emäntä. Mihin Samu jäi?
+
+-- Tohtori Hallstén kutsui hänet puheilleen sakastiin, selitti Taneli.
+Ori tuli levottomaksi eikä pysynyt paikoillaan, kun näki toisten
+hevosten kirkon luota lähtevän. Sentähden Samu käski minut ajamaan
+Hetvin kanssa kotiin.
+
+Vaikka selitys oli niin luonnollinen, rypisti herastuomari kuitenkin
+kulmiansa ja hänen kätensä vapisi kun hän silitteli oriin selkää ja
+sanoi:
+
+-- Soo, poika, soo!
+
+Hetvi huomasi isänsä suuttuneeksi, pyörähti kamariin ja itki
+katkerasti.
+
+Kaikki miespuoliset ihastuksella katselivat kaunista eläintä. Sen
+pikimusta karva kiilsi kuin öljyttynä. Siellä täällä mäkivöiden ja
+suitsien hiertimissä näkyi valkeaa vaahtoa. Pitkin lautasia oli
+muodostunut kaunis, kupera syvennys.
+
+-- Kulkeeko ori nöyrästi, vai onko kovasuinen tahi niskuri? kysyi joku.
+
+-- Nöyrästi kulkee, niin kulkee kuin miehen ajatus. Hetvi kehoitti
+ajamaan vähän kovemmin, jotta ennättäisimme ennen venemiehiä. Hyvästi
+kulkee, ei muuta sanomista.
+
+-- Soo, poika, soo! sanoi herastuomari ja hänen otsaryppynsä vähitellen
+tasaantuivat.
+
+Kun hevonen oli riisuttu ja talliin viety, alkoivat toisetkin
+kirkkomiehet kotiin saapua. Viimeiseksi noudettiin salmen takaa Pekka
+Juntunen ja Samu.
+
+Hiukan punaisina olivat Hetvin silmät kun hän kamarista tuli. Emännän
+avuksi ei hän nyt yhtään yritellyt, vaan pysyi muiden tyttöjen
+joukossa. Siellä hän välistä nauroikin ja näytti iloiselta.
+
+Hilma se nyt edelleen puuhaili emännän käsikassarana.
+
+Kirkosta tulleille tarjottiin kahvia. Heiltä tiedusteltiin oliko
+kirkossa ollut tärkeitä kuulutuksia. Olihan niitä ollut muutamia.
+Rovasti oli kuuluttanut viidestä eri kylästä päivätyölle Sammallahden
+niitylle heinäntekoon huomeneksi, maanantaiksi, jos on pouta. Samoin
+oli kappalainen kuuluttanut päivätyölle. Nimismies oli kuuluttanut
+tientekovelvolliset huomenna korjaamaan Honkamäen rinteellä maantietä,
+jonka eilinen rankka-sade oli pahoin syövyttänyt. Rästinä olevat kunnan
+maksut ovat suoritettavat ensi lauantaina. Papin voisaatavia ottaa
+tänäkin vuonna kauppias Purho: maksupäivä on ylihuomenna.
+
+Miesten keskustellessa tälläisistä velvollisuuksia koskevista
+seikoista, syntyi naisväen kesken vilkas supatus ja sähinä. Siitä ei
+syrjästäkuulija juuri mitään selkoa saanut. Viinat, Kärhän Heikit,
+heinähangot, kortit, tohtorit, murhat, Lirikon Maija-Liisat, kaikki
+pyörivät naisten suussa suloisessa sekamelskassa.
+
+-- Mitä kummaa te tytöt siellä hälpätätte ja pälpätätte? kysyi isäntä.
+Puhukaa niin, että me kaikki kuulemme ja ymmärrämme.
+
+-- Silmun kylässä on...
+
+-- Jokelassa on...
+
+-- Hirmuista on...
+
+-- Eihän siitä selkoa tule sillä lailla, jos te kaikki yht'aikaa
+rupeatte puhumaan. Kertokoon yksi asian, niin siitä tulee jotain
+tolkkua.
+
+-- Se on kumma tosiaankin tuo naisten tapa. Oikeuden edessäkin, jos
+heitä sattuu olemaan vaikka kymmenen, niin kaikki yht'aikaa puhumaan.
+Se on minulle tuttua, hyvin tuttua, lisäsi herastuomari.
+
+Kerrassaan tukkeutuivat nyt tyttöjen suut. He ottivat vähän itseensä.
+
+-- Enhän minä yleensä naisista puhunut enkä mitään pahaa tarkoittanut.
+Miehetkin välistä kunnan- ja kirkonkokouksissa yht'aikaa pulpattavat.
+Minä tahdoin vain huomauttaa, että asia tulee selvemmäksi, jos yksi
+kertoo, toiset kuuntelevat, virkkoi isäntä.
+
+-- Kerro sinä, Suso!
+
+-- En minä ... kerro sinä, Anni!
+
+-- Enkä kerro, koska naisten puheita...
+
+-- No kuka nyt leikistä suuttuisi? sanoi Kaivolan Kaisa nauraen.
+
+-- Kuulitkos sinä, Kaisa, miten siellä Jokelassa on käynyt? kysyi
+isäntä.
+
+-- Kuulinpa kyllä. Hanno kertoi kirkolla minulle koko asian. Hehe!
+Hanno taisi vähän erehtyä, kun luuli minun menevän Jokelaan talkoihin.
+Hän meni sinne, minä tulin tänne. Vähät siitä! Hanno kertoi
+juurtajaksain kuinka onnettomasti oli eilen käynyt Jokelassa Silmun
+kylässä. Heinätalkoita oli sielläkin pidetty. Rankkasade oli kastellut
+kaikki heinät. Kerrassaan kaikki. Silloin oli Jokelan isäntä väelle
+huutanut: syökää ja juokaa nyt tänään ja tulkaa työhön ensimäisenä
+poutapäivänä. Viinaa oli ollut viljalta. Korttia oli lyöty, riidelty ja
+rehkitty. Täydessä humalantohjakassa oli Jyrkän Tuomas siellä
+riehaellut, kun naapurinsa Kärhän Heikki niinikään humalassa oli
+ilmaissut Tuomaan tekemän salaisen rikoksen. Keltä sinä sait sen
+tietää? oli Tuomas tuiskaissut. Lirikon Maija-Liisalta, oli Heikki
+vastannut. Tapan teidät molemmat oli Tuomas kiljaissut, viskaissut
+kortit nurmelle ja lähtenyt heinähanko kädessä Heikkiä takaa ajamaan.
+Kun ei saavuttanut Heikkiä, syöksi hän hangon viskaamalla ja sen haara
+oli syvälle paiskahtanut Heikin hartioihin. Heikkiä varten oli tohtori
+Hallstén haettu kaupungista. Kuuluu olevan mies mänevillä mättäillä,
+ihan kuoleman kielissä.
+
+-- Jos Heikki nyt kuolee, tulee ruumis leikattavaksi ja
+lääkärintodistuksesta tulee paljon riippumaan millaisen rangaistuksen
+murhamies saapi. Saattaa sitten vielä ilmaantua joko lieventäviä tahi
+raskauttavia asianhaaroja. Jos me otamme asian siltä kannalta, että
+murha on aikomuksessa tehty, koska Tuomas edeltäpäin uhkasi, niin on
+rangaistus kova, ankaran kova. Mutta jos nuo sanat "tapan teidät"
+pidetään vaan puheenpartena, ilman varsinaista tarkoitusta, niin
+saatamme päästää Tuomaan jokseenkin helpolla. Kerrankos sitä tulee
+sanotuksi, kun esimerkiksi sika pääsee potaattimaata tonkimaan tahi
+kanat tunkeutuvat liina-maata raaputtelemaan: "tapan tuon sian", "tapan
+nuo kanat", vaikkei olekaan varsinainen aikomus niitä tappaa sillä
+kertaa. Sehän se meillä oikeudenpalvelijoilla on raskain tehtävä se
+oikean kannan löytäminen. Siinä on temppu ja siinä saa monta kertaa
+ajatella päänsä ympäri. Ja sitten vasta rangaistuskaaren sen ja sen
+pykälän mukaan julistetaan syylliselle rangaistus. Kaikessa tapauksessa
+rangaistus tästä tulee Jyrkän Tuomaalle, emmehän me toki esivallan
+miekkaa hukkaan kanna, emme toki.
+
+Herastuomari puhui nämä sanat erinomaisella arvontunnolla. Hänen
+kulmakarvansa hypähtelivät ja hänen sieraimensa pörhistyivät vähän
+väliä.
+
+-- Olikohan Lirikon Maija-Liisakin siellä Jokelassa, kysyi emäntä.
+
+-- Missäs harakka, ellei siantappajaisilla! vastasi Kaisa.
+
+-- Juuri ne kolme henkeä jäi meille tulematta, arvattavasti
+viinahalunsa tähden, huomautti isäntä.
+
+-- Heikki parka kuuluu kovin hourailevan, tiesi Kaisa sanoa. Hirmuinen
+peto on muka pistänyt häntä kaksihaaraisella kielellään.
+
+-- Ei ole Kaisan oma kieli puurossa palanut, hymähtelivät pojat
+itsekseen. Osaa se puhtaasti ulkoa Suosaaren Hannon ripittää, jos siksi
+tulee matkan varrella.
+
+Pekka Juntunenkin availi suutansa, mutta ei päässyt ääneen, hän kun ei
+tahtonut keskeyttää toisten pakinaa.
+
+Kun Salmelan isäntä sen huomasi, sanoi hän:
+
+-- Pekka aikoo puhua, kuulkaa!
+
+-- Eihän minusta ole puhujaksi, virkkoi Pekka. Minulle vaan juohtui
+mieleeni eräs Jumalan sanan kohta, jossa viinaa verrataan
+kyykäärmeesen. Sellainen kyykäärme on Heikkiä pistänyt, ja sen
+kaksihaaraisena kielenä on nähtävästi ollut Lirikon Maija-Liisa parka.
+Voi voi, miksei tahdota tappaa tuota kauheaa kyykäärmettä? Miks'ei
+tehdä samaten kuin Vieremän Jussi Takamaan niityllä kyykäärmeelle teki?
+Miksi säälitään viinakäärmettä, joka niin monelle sielulle on tuottanut
+kuoleman, ajallisen ja ijankaikkisen kuoleman? Jumala armahtakoon
+Lirikon Maija-Liisaa, Kärhän Heikkiä ja Jyrkän Tuomasta! He ovat
+lähimäisemme, syylliset veljemme ja sisaremme. Mutta saatammeko me
+tässäkään asiassa sanoa itseämme syyttömiksi? Voimmeko rehellisesti
+tunnustaa itseämme viattomiksi niin kauan kuin toimetonna katselemme
+kauheaa petoa? Voi voi, eikö jo olisi aika musertaa tuon viinaperkeleen
+päätä?
+
+Kauhistuksen tuli leimusi Pekka Juntusen silmissä. Kiroussanaa ei
+kukaan ollut koskaan kuullut lähtevän Pekan suusta sen koommin kuin hän
+heränneeksi tuli. Selvästi huomattiin, ettei se nytkään lähtenyt
+kevytmielisyydestä. Pekan suu puhui sydämen kyllyydestä.
+
+-- Tuollainen mies on tavallaan maan suola, etenkin tähän aikaan,
+jolloin nautinnonhimo, omanvoitonpyyntö ja irstaisuus on yltymässä,
+sanoi Salmelan isäntä hiljaan, ettei Pekka Juntunen sitä kuullut.
+
+-- On ... niin tuota ... on se suola, murahteli epäselvästi
+herastuomari, joka muisti nyt ainoastaan suolan kirpeyttä, eikä sen
+mädännystä estävää vaikutusta. Ylipäätään herastuomari vihasi
+"heränneitä", "kerettiläisiä", "hihhuleita" ja muita "uskovaisia".
+
+-- Niin, te vanhemmat miehet ymmärrätte asiat paremmin, minä aioin vaan
+sanoa, että minusta on Pekka Juntunen kirpeämpi kuin tavallinen suola,
+hän on kuin salpietarikokkare, -- hiiltä ja rikkiä sekaan, niin on
+ruuti valmis, virkkoi hiljaan Törsövän Taneli parantaaksensa
+suhdettansa herastuomariin.
+
+Antti Salminen katsahti toisaalle, mutta Risto Tohonen loi Taneliin
+ystävällisen silmäyksen ja naurahti.
+
+Samu oli sill'aikaa istunut pihlajan siimeksessä ja selaillut
+sanomalehtiä, joita oli kirkonkylässä olevasta postikonttorista tuonut.
+Niitä olikin monta numeroa, kun ei viime viikolla ensinkään joudettu
+noutamaan lehtiä.
+
+-- Onko mitä tärkeätä lehdissä nyt? kysyi herastuomari.
+
+-- Ei erinäistä.
+
+-- Rauha maassa?
+
+-- Rauha.
+
+-- Eikö hallaakaan ole näkynyt?
+
+-- Pohjan puolella on halla rapsinut potaatin varsia.
+
+-- Nimismiehen tapasit?
+
+-- Tapasin. Ei ole tullut, sanoi.
+
+-- Miten nyt on Venäjän rahan kurssi?
+
+-- 304 ja 299 näkyy olevan merkittynä.
+
+-- Kas niin! Kurssi pysytteleikse kolmen markan vaiheella. Enemmän
+olisi pitänyt olla uskallusta tuonnoin takavuosina. Minä nykäsin
+silloin ainoastaan kaksituhatta ruplaa neljällätuhannella markalla,
+noin vaan koetteeksi. Annoin ruplat lainaksi ja nyt on silloinen pääoma
+neljä-tuhatta markkaa noussut kuudentuhannen markan arvoiseksi. Ja
+entäs korot, entäs korot! Nythän on koron vapaus! hohotteli Risto
+Tohonen ja hänen sieraimensa liikahtivat tunnetulla tavalla.
+
+-- Öhhöm! kuului loitompaa poikajoukosta, mutta ei se ollut Törsövän
+Tanelin yskintä.
+
+Herastuomarin korva oli eilisestä tarkistunut. Yskä tuli ymmärretyksi.
+Herastuomari muljautti kummallisesti silmiänsä ja pyörähti samassa
+kamariin, mutta Salmelan isäntä puri huultansa naurua hillitäksensä.
+
+-- No mitä se tohtori sinulta tiedusteli sakastissa? kysyi isä
+pojaltaan.
+
+Samu vastasi:
+
+-- Tohtori oli saanut kuulla käärmeenpistoksesta ja tahtoi omin silmin
+tutkia myrkkyhammasten jälkiä. Erittäin huolellisesti tarkasteli hän
+niitä ja sanoi, että ellei niin heti ja niin voimakkaasti olisi
+myrkytettyä vertä pois imetty, olisi ihan varmaan seurannut aivon
+myrkytys ja siitä kuolema. Toinen hammas oli näet haavoittanut
+erästä pientä aivoon johtuvaa suonta. Tarkoin tohtori tiedusteli
+tapauksen aikaa ja paikkaa ja kun ne oli muistikirjaansa pannut,
+kirjoitti hän meidän, Hilman ja minun, nimemme kirjaansa. Koko
+tapauksen sanoi tohtori julkaisevansa eräässä paljon levinneessä
+Suomen terveydenhoito-lehdessä.
+
+-- Vai niin, sanoi tohtori! Vai niin täperällä oli pojan henki! Oliko
+rovastikin sakastissa?
+
+-- Siinä oli rovasti, ja paljon miehiä ja naisia, jotka olivat tulleet
+lapsia ristittämään. Kaikki kuuntelivat ihmetellen. Rovastikin oli
+oikein mielissään asian onnistumisesta ja kehoitti muitakin sellaisissa
+tapauksissa samalla tavalla menettelemään, eikä suinkaan loihtuihin ja
+taikoihin turvautumaan.
+
+Kun Salmelan emäntä kuuli, mitä tohtori oli sanonut, rupesi hänen
+leukansa omituisella tavalla vipattamaan, ja hän puhkesi ääneen:
+
+-- Viidestä lapsesta on meillä ainoastaan yksi elossa ja sekin ainoa
+oli jo eilen menemäisillään. Kolme niistä korjasi Herra luoksensa
+pienoisina, mutta neljäs, Samun nuorempi veli...
+
+Emännälle tuli jonkullainen tukko kulkkuun, hän ei voinut puhettansa
+jatkaa, eikä sitä tarvinnutkaan, sillä kaikki tiesivät, että Antti,
+Samun nuorempi veli, yhtä reipas ja kaunis poika kuin Samukin, oli
+mennä vuonna saanut tapaturmaisen kuoleman -- hukkunut Suurselän
+järveen.
+
+Pekka Juntunen kertoi raamatusta muutamia lohduttavaisia sanoja emännän
+mielen rauhoittamiseksi.
+
+Kun Hilma voilautaset käsissä kulki emännän ohitse tupaan, taputti tämä
+häntä hellästi poskelle, mutta ei virkkanut mitään. Hilma muisteli nyt,
+ettei emäntä ollut hänen poskeansa taputtanut sen jälkeen, kun hän
+kerran puolikasvuisena tyttönä oli löytänyt kanan pesän, jota emäntä
+oli turhaan kauan etsinyt. Hyvä oli emäntä hänelle aina ollut, mutta
+hänen poskeansa ei hän ollut pitkään aikaan taputtanut. Senpä tähden
+tuntuikin se nyt niin erinomaisen suloiselta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jos kaikki muut ateriat näissä heinätalkoissa olivat niin runsaasti
+ruuilla varustetut, ettei suinkaan niiden äärestä huolinut nousta
+nälkäisillä vatsoilla, niin oli kuitenkin tämä päivällinen muita
+yltäkylläisempi. Siinä oli kaikkea, mitä olla piti. Viimeisenä
+ruokalajina oli tuo paikkakunnan talonpoikaisissa pidoissa tavalliseksi
+tullut "rusina-rokka" vehnästen kanssa.
+
+Melkein ääneti syötiin. Isäntämiesten kesken ei puhe sujunut, heidän
+välinsä oli eilisestä saakka paljon kylmentynyt. Samu näytti
+alakuloiselta. Törsövän Taneli mietiskeli. Hetvi istui muiden tyttöjen
+keskellä, mutta äänettömyys oli kaikkialla.
+
+-- Kah, en ole muistanut kysyä sinulta, Jussi: joko sinä sait sen
+Karjalan rautatien valmiiksi, koska sieltä pois tulit? kysyi vihdoin
+Viulu-Matti.
+
+-- Kesken on vielä sekin työ, veikkonen, vastasi Vieremän Jussi. Kolme
+viikkoa tein jo sitä, kesken on vielä.
+
+-- Vai kesken on! Taidat olla vähän ikäänkuin velttomies; kolme viikkoa
+kesäisiä päiviä olit rautatietä tekemässä, etkä sitä vieläkään
+valmiiksi saanut. Ethän vain kesken työtäsi jättäne?
+
+-- En minä työtäni keskoiseksi jätä. Onhan minulla päiviä, ja jos eivät
+omat päivät riitä, niin haenpa Ylätuvan Yrjöltä lisää.
+
+-- Oikein, Jussi, oikein! Älä jätä alotettua työtäsi kesken, tee
+rapaise Karjalan rata valmiiksi asti.
+
+-- Ja sittenkun olen saanut tuon tiepätkän Wiipurista Joensuuhun
+valmiiksi, niin kutsun teidät kaikki katsastamaan ja tarkastamaan
+työtäni. Sanokaa sitten, mutta vasta sitten, onko Jussi turhan tähden
+päiviänsä menettänyt.
+
+Tämä leikinlasku saattoi väen paremmalle tuulelle. Keskustelu
+vilkastui.
+
+Ruualta päästyä sanoi isäntä:
+
+-- Sietäisivät ne hevosetkin uittamista paahteella.
+
+-- Saanko lähteä niitä hakemaan, saanko, isäntä? kysyi paimen Aaro
+riemastuneena.
+
+-- No kun mielesi tehnee, niin hae vaan hevoset kotiin uitettaviksi.
+
+Tuskin olivat miehet ennättäneet tupakkapiippunsa polttaa, kun jo Aaro
+ratsasti täyttä ravia pulskalla ruunalla pihaan, toiset kaksi hevosta
+juoksivat valloillaan perästä.
+
+-- Eikö herastuomarin oritta saisi myöskin uittaa? kysyi Törsövän
+Taneli.
+
+-- Miks'ei, jos se vaan osaa sen konstin, vastasi herastuomari. Sitä ei
+ole koskaan uitettu.
+
+-- Eihän teillä ole järveäkään lähellä, huomautti joku.
+
+Hevoset talutettiin rantaan, tallikaskin päästettiin kylpyyn.
+
+Törsövän Taneli kävi soututeljolle ja Samu istui veneen perään.
+Aaronkin mieli teki veneesen, mutta Samu kielsi nyt tulemasta.
+Yritettiin ensin uittaa vierasta oritta, mutta se pelkäsi lähteä
+järveen, kun ei ollut totutettu. Vähän se astui veteen, sitten
+kuorsahti ja peräytyi pois.
+
+Uitettiin sitten Salmelan hevoset. Tallikas meni taluttamatta
+emähevosten jälestä uimaan.
+
+Kun herastuomarin oritta sitten talutettiin järveen, meni se
+mielellään, nähtyänsä etteivät toisetkaan hevoset sinne hukkuneet.
+
+Rannalla seisoi herastuomari ja Salmelan isäntä sekä muutamia muita
+miehiä katselemassa. Kun vene oli kauimpana rannasta, puhelivat Samu ja
+Taneli jotakin salaperäistä hiljaisesti ja vilkkaasti keskenänsä, mutta
+kun vene lähestyi rantaa, alkoivat he äänekkäämmin puhua, tietysti
+aivan toisia asioita. He molemmat näyttivät jokseenkin vakavilta,
+vaikka iloinen soitto ja raikas rallatus kuului pihasta:
+
+    Käki kukkuu kuusikassa, pienet linnut laulan,
+    Minä lennän leuhottelen kullalleni kaulaan.
+
+Kotoiset hevoset lennätti Aaro jälleen hakaan, tallikas ja
+herastuomarin ori talutettiin talliin eri seimelle kumpikin.
+
+Samu kävi sanomalehtiä lukemaan.
+
+Pihalla oli aitan seinän vieressä suuri, paksun leivän muotoinen sileä
+kivi, jonka Samu oli vuosia sitten rannalta löytänyt ja kotiin tuonut.
+Sitä "ukonkakkua" ryhtyivät nyt pojat viskaamaan, kuka etemmäksi saisi.
+Tytötkin katselivat utelijaina tuota voimaa ja notkeutta kysyvää
+leikkiä. Tarkka merkki pantiin siihen mihin kunkin heitolla kivi
+putosi. Törsövän Taneli nakkasi kauimmaksi. Tytöt ihastelivat Tanelin
+voimaa ja pojat tunsivat jonkullaista kateutta mielessään.
+
+-- Jätä lemmolle, Samu, tuo alituinen sanomalehden lukeminen ja tule
+sinäkin heittämään ukonkakkua! Törsövän Taneli on voittanut meidät
+kaikki! huusi Timo Terhakka iloisella tavallaan.
+
+-- Enpä ole harjoitellut tänäkesänä kiven nakkaamista. Veljeni eläessä
+heitimme sitä usein. No, sama se, voinhan tuota minäkin koettaa ja
+tulla voitetuksi.
+
+Samu heitti kiven.
+
+-- Se putosi aivan samalle kohdalle kuin Tanelinkin heitolla, huusivat
+merkitsijät. Uudestaan heittäkäät molemmat!
+
+Taneli heitti. Kivi putosi entiselle kohdalle. Samu heitti. Kivi putosi
+kämmenen leveyttä kauemmaksi.
+
+Pojat tempasivat Samun käsivarsillensa ja lennättivät riemuhuudolla
+pihan ympäri.
+
+-- Samallainen kunnioitus on annettava myöskin Törsövän Tanelille,
+sanoi Samu. Olihan näet meidän molempain ensimäinen heitto yhtä
+voimakas, eikä toisessakaan heitossa ollut muuta kuin vähäinen eroitus.
+
+-- Toinen palkinto Törsövän Tanelille, huusivat pojat, ja silloin
+Tanelia lennätettiin ilmassa pihan ympäri. Taneli itse heilutti
+hattuansa ja huusi koht'kulkkua:
+
+-- Eläköön Salmelan Samu! Eläköön Törsövän Taneli! Eläkööt kaikki
+reippaat pojat! Eläkööt ennen kaikkia iloiset tytöt! Tuhannen vuotta
+eläkööt!
+
+-- Tuhannen vuotta eläkööt, mutta -- nuorina! lisäsi Vieremän Jussi.
+
+Molemmat voitonsankarit olivat nyt tyttöjen ihastuksen ja
+ihmettelemisen esineenä. Erittäin kehuivat tytöt Samua, joka niin
+näppärästi osasi antaa kunnioituksen sille, jonka hän oli ensin
+kivenheitossa voittanut. Hiljaisesti he keskenänsä supattelivat ja
+loivat salavihkaa silmäyksiä poikien puoleen.
+
+Oltiin sitten "leskisillä", se on samaa kuin juosta "viimeistä paria."
+Sukkelimmat ja sievimmät juoksijat olivat pojista Timo Terhakka ja
+tytöistä Hietalan Hilma. Kas he kun tekivät kiemuroita ja koukeroita,
+sutkauksia ja mutkauksia, niin että turhaan tavottajan käsi heitä
+hapuili, vaikka olikin likellä. Vieremän Jussi jäi hänkin leskeksi,
+eikä näyttänyt pojalla olevan kykyä pääsemään pois siitä säädystä.
+Mutta annapas olla! Mörskyn Marketta juosta hahattaa viimeisen parin
+toisena puoliskona. Silloinpa Jussi vasta tapaa kesäkäpälänsä. Hän
+ponnahtaa yht'äkkiä juoksuun, saavuttaa Marketan, ja uljaasti
+käsikädessä astuvat he jonoon. Marketta nauraa. Jussi nauraa, kaikki
+nauravat.
+
+Koska vissien syiden takia välistä pannaan huomiota siihen, muutoin
+aivan satunnaiseen seikkaan, kuka kenen kanssa leikkiä lopetettaessa on
+parina, niin olkoon tässä mainittu muutamia. Salmelan Samun
+paripuoliskona oli Hietalan Hilma, Törsövän Tanelilla Toholan Hetvi,
+Vieremän Jussilla Mörskyn Marketta.
+
+Hetvi opetteli tytöille vielä erästä panttileikkiä, jota oli nähnyt
+siltavoudin häissä nuorten herrain ja neitien leikkivän. Pojatkin
+lähestyivät kuulemaan opetusta, ja tuota pikaa pantiin panttileikki
+toimeen. Tietysti joutui pantiksi koko joukko pieniä kappaleita:
+piippuja, tupakkakukkaroita, nenäliinoja, sormuksia, rintaneuloja y.m.
+Panttien lunastamiseksi määrättiin pikku tehtäviä, yhdelle yhtä,
+toiselle toista. Piti näyttää miten kokko lentää, tahi hypätä harakkaa,
+tahi juosta yli pihan, tahi kumartaa pihlajaa, tahi laulaa joku
+kansanlaulu. Tulipa Samun vuoro panttia lunastaa. Se olikin viimeinen
+pantti. Hänen tehtäväkseen määrättiin lukea ulkoa joku värssy. Samu
+nousee silloin rappujen kolmannelle astimelle, ottaa hatun päästänsä ja
+lausuu:
+
+              KARJALA.
+
+    Kuss' aallot Laatokan vuoriin lyö,
+    Kuss' Imatran innot raukes,
+    Kuss' uurtaa vaaroja Pielisvyö:
+    Siell' ensin silmäni aukes.
+    Siell' leikin lasna ma rantamalla.
+    Siell' lepää heimoni nurmen alla,
+    Ja siellä neitonen Karjalan
+    Sai lempeni leimuamaan.
+
+    Siell' elää kansa niin sitkeä
+    Kuin vaahteran latva nuori:
+    Se kyllin saanut on itkeä,
+    Mut vankkana on kuin vuori
+    Se orjana ollut on ounaan herran,
+    Se vaivaa nähnyt on toisen verran
+    Kuin Suomi muu, mut murtumaton
+    Ja hilpeä vielä se on.
+
+-- Mistä sinä olet saanut nuo mukavat värssyt? kysyi isä.
+
+-- Arvi Jänneksen tekemästä kirjasta, jonka kirjastosta lainasin
+tuonnoin. On siinä runossa useampia värssyjä, vaan en vielä muista
+kaikkia ulkoa, selitti Samu.
+
+Mutta täytyyhän hyvienkin pitojen kerran loppua. Päivä kallistuikin jo
+illan korvalle. Jo alkoi yksi, jo alkoi toinen katsella työaseitansa
+lähdön merkiksi. Se Törsövän Tanelin kipuja kiinnitti. Hän tunsi, ettei
+Hetvi ollut hänelle vastenmielinen. Päin vastoin. Jospa nyt kuka olisi
+voinut lukea Tanelin ajatukset! Hän soimasi itseänsä typeräksi
+pässinpääksi. Miksi en kysynyt Samulta ennen? Hänellä on omansa, niin
+ilmoitti hän tuolla veneessä. Minä poloinen poika! Kyllä silloin kieli
+lörpöttää, kun olisi parasta olla vaiti, mutta pysyy silloin suu
+tupessa, kun olisi tärkeä asia selvitettävänä! Ja tilaisuus semmoinen
+kirkosta tullessa! Pölkkynä istuu mies pulskan tytön vieressä! Ajanko
+kovemmin? taisin kysyä, ikäänkuin minulla olisi ollut tulinen tuska
+pois hänen vierestään. Kyllä nyt saan ikäni olla poissa Hetvin
+vierestä! Siten tuskitteli nyt Taneli kenenkään tietämättä.
+
+-- Tulkaa juomaan kahvia, vieraat tulkaa, kutsui emännän ystävällinen
+ääni.
+
+-- Tulkaa juomaan ja menkää sitten matkoihinne, sanokaa niin emäntä,
+virkkoi joku.
+
+-- Enpä sanokaan, vaikka niin ajattelisinkin, vastasi emäntä nauraen.
+
+Erokahvia juotaessa olivat niin pojat kuin tytötkin sangen vakavina.
+Sen vaikutti eronhetken lähestyminen.
+
+Jäähyväisiä tehdessään lausuivat useat: "älkää muistelko tuhmuuksiani!"
+Toiset taas sanoivat lyhyesti: "mikä liikaa, se leikiksi!"
+
+Herastuomarikin tyttärineen teki lähtöä yht'aikaa muiden kanssa. Eikä
+heitä nyt pidätelty jäämään maanantaihin, vaikka niin oli ensin aiottu.
+Renki Mikko valjasti oritta. Siellä käpelehti luona Törsövän Tanelikin,
+surullisesti katsellen kiessejä, joissa oli Hetvin vieressä istunut.
+Hän huomasi kiessien pohjalla jotakin kiiltävää. Se oli Hetvin
+rintaneulasta pudonnut kultainen koristus. Taneli sieppasi koristuksen
+ja lennätti sen Hetville.
+
+Hetvi osui olemaan kamarissa yksin.
+
+-- Löysin löytökäisen, sanoi Taneli ojentaen kultakoristusta.
+
+-- Ai, se on minun neulastani pudonnut. En ole huomannutkaan sitä
+kaivata. Kiitoksia paljon, Taneli, kelpo poika!
+
+-- Kelpo pöllö, joka viisastellessaan päästää suurimpia tyhmyyksiä!
+
+-- Miksi, Taneli, noin puhut? Oikeinhan äänesi vapisee!
+
+-- Tässä ei ole aikaa selvittää. Saanko luvan tulla Toholassa käymään?
+
+-- Tietysti! Milloin hyvänsä...
+
+-- Kiitoksia! Minä tulen kohta.
+
+Taneli puristi Hetvin kättä niin voimakkaasti, jotta tämä oli vähällä
+kiljahtaa.
+
+Jälekkäin tulivat he molemmat porstuaan, jossa herastuomari jo
+jäähyväisiään heitti Salmelan isännälle ja emännälle.
+
+-- Hyvä oli, kun löysit neulani koristuksen, sanoi Hetvi ikäänkuin
+selittäen läsnäolijoille, minkä vuoksi Taneli oli kamariin tullut.
+
+Hetvi sanoi nyt järjestään isännälle, emännälle ja Samulle jäähyväiset.
+Kiitoksia sateli tosin molemmin puolin, mutta herastuomarin
+kulmakarvain välissä näkyi syvennys.
+
+Komea ori seisoi jo valjaissa portaiden luona. Se hypsähteli ja
+säpsähteli, kun näki viikatteita ja haravia liikuteltavan. Herastuomari
+nousi itse edeltäpäin kiesseihin ja piteli ohjaksia, sanoen: soo,
+poika, soo! Mutta ori nytkäytteli kiessejä milloin eteen milloin
+taaksepäin, ettei Hetvi uskaltanut nousta.
+
+-- Auta, Samu, Hetviä! kehoitti emäntä.
+
+Mutta Samu oli loitompana, hän avasi piha-maan porttia.
+
+Silloin sieppasi Törsövän Taneli Hetvin syliinsä, huiskautti hänet
+keveästi kiesseihin isänsä viereen. Pääsipä jo häneltä pieni
+sukkeluuskin:
+
+-- Eihän tuo herran leiviskä paina humalanaulaakaan!
+
+-- Hyvästi, hyvästi, kiitoksia paljon!
+
+-- Jumalan haltuun, kiitoksia itsellenne!
+
+Salmen taa meneviä saattoi Liisa veneellä. Useimmat kulkivat kujatietä
+myöten. Edellepäin joutuneet väistyivät tiepuoleen, kunnes herastuomari
+ajoi ohitse. Vielä vilkahtelivat haravien varret pellon takaa matalan
+viidakon päällitse. Sitten katosivat nekin näkyvistä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vierasten mentyä, kun isäntä ja emäntä jäivät tupaan kahden kesken,
+keskustelivat he näin-ikään:
+
+-- Kyllä se herastuomari nyt on meille vihoissaan, alkoi isäntä.
+
+-- On se! Vaan itsepä hän on syypää koko asiaan. Hänestä se alku lähti.
+
+-- Etkö sinäkään ennen huomannut mitään Samun ja Hilman välistä? Onhan
+teillä naisilla niin tarkka silmä sellaisiin asioihin.
+
+-- En kuolemakseni ole ennen huomannut mitään. Minusta näyttivät Samu
+ja Hilma sikäli vieraantuvan toisistansa mikäli kasvoivat isommiksi.
+
+-- Mitäs nyt asiasta arvelet?
+
+-- Samu ja Hilma ovat toisiinsa mielistyneet, hyvin ovat mielistyneet.
+
+-- Miksi sinä sitten työnsit Samun Hetvin kanssa kirkolle tänäaamuna?
+Olisi se raha-Risto saattanut itse toimittaa tärkeät asiansa.
+
+-- Minun kävi Hetviä sääliksi. Sievimmästihän siitä sillä lailla
+päästiin.
+
+-- Hetvi näyttää olevan tavallinen ihminen.
+
+-- Hetvi on äitiinsä; ei hän ylpeile rikkaudellaan.
+
+-- Sen konstin osaa hänen isänsä. Onhan rahalla arvonsa, tärkeä arvo
+onkin, mutta tuollainen kerskuminen ilettää.
+
+-- On arvo, mutta eihän toki rahoista riipu ihmisen elämä ja autuus.
+
+-- Ei riipu, ei riipu...
+
+Samu tuli tupaan. Hän seisahtui ikkunan eteen ja katseli ulos.
+
+-- No, mitä nyt mietit, Samu? Miksi näytät noin surulliselta? kysyi
+isä.
+
+Samu ei vastannut.
+
+-- Niin, sano vaan Samu, mikä sinua vaivaa? lisäsi äiti.
+
+-- Tämä päivä on ollut minulle raskas päivä. Minua on ivattu ja ivataan
+pitkin pitäjätä.
+
+-- Ivattu! Ivataan! Mistä?
+
+-- Nimismieskin ivasi niinkuin riivattu. Kirkon sakastissa hän kaiversi
+minua.
+
+Äänettömyys. Isä ja äiti katsahtivat toistensa silmiin.
+
+-- Vai ivasi nimismies!
+
+-- Pekka Juntunenkin, joka ei turhia utele, kysyi minulta kirkolta
+tullessa: onko siinä perää, kun ihmiset sanovat sinun olevan kihloissa
+Toholan Hetvin kanssa?
+
+-- Mitä vastasit?
+
+-- Ei siinä ole perää, eikä tule koskaan olemaan perää, vastasin minä.
+
+-- Vai niin vastasit. Se oli selvään sanottu, se.
+
+Samu käänsi katseensa pois ikkunasta, rohkaisi mielensä ja sanoi:
+
+-- Ja teille, isä ja äiti, ilmoitan nyt, että olen aikonut kosia
+Hilmaa.
+
+-- No, oma asiasihan se on, poikani, virkkoi isä. Minä en kiellä, en
+kehoita.
+
+-- Minä pidän paljon Hilmasta, sanoi äiti. Suokoon vaan Jumala onnea!
+
+Paimen Aaro juoksi keppikädessä tupaan, katsahti kelloon ja sanoi:
+
+-- Aika onkin lähteä ajamaan lehmät kotiin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ääneti ajoi herastuomari tyttärineen kotiinsa. Hetvi aavisti
+myrskyn nousevan. Ja kun kotia oli päästy, silloin se ryske kävi.
+Vähäpätöisimmistä seikoista haukkui herastuomari nyt palvelusväkeänsä.
+Samallaisen läksytyksen saivat torpparit ja mökkiläiset, jotka
+illansuussa olivat tulleet Toholaan isäntäväkeä kotiin odottamaan.
+Onneton se, joka silloin yritteli itseänsä puolustamaan. Silloin ne
+vanhatkin rikokset ja virheet uudestaan paljastettiin. Mutta kun
+herastuomari oli sisunsa tyhjentänyt, meni hän kamariinsa, eikä tullut
+koko iltana väen näkyviin.
+
+-- Ainoastaan kerran tätä ennen olen hänet näin haltioissaan nähnyt,
+virkkoi vanha Saara, joka oli kolmattakymmentä vuotta talossa
+palvellut.
+
+-- Milloin se tapahtui? tiedustivat toiset piiat.
+
+Hyvin hiljaan sopotti Saara:
+
+-- Silloin kun saatiin tietää, että vallesmannilla oli morsian
+Wiipurissa. Voi voi, sitäkin temmellystä!
+
+Hetvi tuli, puheli ystävällisesti palvelijoiden ja alusväen kanssa.
+
+-- Älkää olko millännekään! sanoi hän. Tunnettehan te isäni. Rajuilma
+on ohitse. Tehkää vaan tehtävänne niinkuin ennenkin.
+
+Ja entiseen tapaansa kulkivat työt ja toimet Toholassa. Mutta Hetvin
+mieliala ei ollut entisellään. Koko seuraavan päivän pyörivät hänen
+mielessänsä Salmelan heinätalkoot. Monta iloista muistoa ei hänellä
+niistä ollut, mutta koko joukko katkeria tapahtumia. Samu ei hänestä
+lukuapitänyt, olipa kirkkotiellä melkein ynseäkin. Enimmän syytti hän
+isäänsä, joka nähtävästi oli koko hankkeen alkuunpannut. Kelpaa nyt
+ihmisten nauraa ja pilkata! Hän muisteli Törsövän Tanelia. Reippain,
+iloisin poika koko joukossa. Kivenheitossakin melkein Samun vertainen,
+vaikk'ei Taneli ollut sitä leikkiä ennen harjoitellut ja Samu oli usein
+veljensä kanssa kilpaa heitellyt. Hän muisteli Tanelin äänen
+värähdystä. Hän muisteli rotevaa kädenpuristusta. Mitähän sen pojan
+päässä pyörähteli? Entäs kiesseihin nosto! Sanalla sanoen Hetvi piti
+paljon Törsövän Tanelista.
+
+Niin kului maanantai. Tanelia ei näkynyt. Olisiko hänkin vaan
+pilkannut? Mitäpä hänellä olisikaan sanomista?
+
+Mutta tiistaiaamuna, kun väki oli työhön mennyt ja Hetvi oli aitassa
+taikinaan jauhoja noutamassa, ilmestyi Taneli aitan ovelle.
+
+-- Hyvää huomenta, Hetvi!
+
+-- Huomenta, huomenta, Taneli! Oikein säpsähdin, kun äänesi kuulin.
+
+-- Onko isäsi kotona?
+
+-- Hän on työväen kanssa niityllä tässä lähellä. Etkö häntä tullessani
+nähnyt?
+
+-- Työväen minä kyllä näin, mutta isääsi en nähnyt. Eikä minulla
+olekaan isällesi asiaa tällä kertaa. Sinulle sanoisin jotakin, jos
+uskaltaisin.
+
+-- Jos uskaltaisit?
+
+-- Niin. Eilisen päivää epäröitsin sitä.
+
+-- Taneli, minä en ymmärrä sinua!
+
+-- Eikö isäsi ole sinulle mitään puhunut minusta?
+
+-- Ei mitään.
+
+-- Entäs Salmelan talkoissa?
+
+-- Ei sielläkään ... niin siellä hän muistaakseni lauantaina aamiaisen
+jälkeen sanoi jotenkin oudolla tavalla, että sinä olit puhunut totta.
+
+-- Muuta ei?
+
+-- Ei.
+
+-- Sitten minun täytyy itseni sinulle ilmoittaa, mitä silloin sanoin,
+jotta saat tuomita ansion mukaan.
+
+Törsövän Taneli kertoi tarkallehen hopeaonkijutun. Ei se helppoa ollut.
+Hänen äänensä värähteli niin omituisesti, sanat tahtoivat kulkkuun
+takertua.
+
+Katkeraan itkuun purskahti Hetvi. Hän laski jauhovakan käsistään aitan
+lattialle ja tempasi esiliinan silmilleen. Hän ei sentähden huomannut
+isäänsä, joka nähtyään pihaan tulevan Tanelin oli piiloutunut, ja nyt
+hiipi keppi kädessä Tanelin taakse aikoen säikyttää heitä molempia.
+Mutta huomattuaan millaisen vaikutuksen Tanelin tunnustus Hetviin teki,
+hiipi herastuomari jälleen aitan nurkan taa, kuullaksensa mitä nyt
+seuraisi. Taneli seisoi aitan ovella neuvotonna.
+
+-- Voi voi!... Ta-ne-li!... Sel-lai-sen häv-äistyk-sen on oma isä-ni
+mi-minulle saattanut... Minä en koskaan ... en koskaan olisi ...
+joutunut kihloihin nimismiehen kanssa, jos ei isäni ... olisi niin
+toimittanut... Äitini ... vainaaja, oli alussa vasten. Enkä minäkään
+mielinyt nimismiehelle. En ensinkään pitänyt koko herrasta. Isä sanoi,
+ettemme me naiset ymmärrä omaa etuamme. Minun parastani sanoo isä aina
+katsovansa. Voi voi, kun tulin lähteneeksi Salmelaan talkoihin. Kyllä
+siellä on arvattavasti moni muu minua pilkannut. Kiitän sinua
+rehellisyydestäsi! Mene nyt, Taneli, isä saattaa tulla. Älä toki vasta
+noin halveksi minua!
+
+Puhuessaan oli jo Hetvi laskenut esiliinan silmiltänsä. Oikea poski oli
+hieman jauhossa, eikä se häntä ensinkään rumentanut.
+
+-- Minäkö sinua halveksisin! Voi Hetvi, tohdinko sanoa jotakin vielä?
+Karvaat ovat nuo pihlajanmarjat, sanoi kettu, kun ei niitä ylettynyt
+saamaan. Jotain sellaista taisi silloin mielessäni häilyä. Sinä
+ylhäällä, minä alhaalla. Siinä syy. Tohdinko kysyä sinulta?
+
+-- Mitä?
+
+-- Tahdotko tulla vähävaraisen miehen vaimoksi?
+
+-- Kuinka? Luuletko isäni...
+
+-- Mitä isästäsi! Tahdotko tulla vaimokseni?
+
+-- Voi, Taneli, sinä et tunne isääni. Hän saattaa tulla hirmuiseksi.
+
+-- Kyllä me hänestä selviämme, usko pois.
+
+-- Minun täytyy totella isääni, minun täytyy. Minä tiedän, että hän
+tahtoo parastani, vaikka hän onkin niin suurta onnettomuutta minulle
+tuottanut.
+
+-- Kyllä minäkin sitä uskon. Mutta minäkin tarkoitan parastasi ja omaa
+parastani ... Hetvi!
+
+-- Minun on kovin vaikea elää. Et usko, Taneli, kuinka mielelläni minä
+kuolisin!
+
+-- Mitä joutavia, Hetvi! Elää me tahdomme, iloisesti elää.
+
+-- Mutta kuule nyt, Taneli, jättäkäämme tämä asia toistaiseksi... Jos
+vaan isäni...
+
+-- Eipäs jätetä toistaiseksi, karjasi herastuomari Tanelin takana. Vai
+toistaiseksi, vai toistaiseksi tällaista kuherrusta, tällaista
+kujerrusta! Tämä asia ratkaistaan nyt heti paikalla. Minä olen sinun
+parastasi tarkoittanut, Hetvi! Sinä tiedät sen. Minä olen onnettomuutta
+tuottanut sinulle, Hetvi! Niin sanot. Tee nyt oman mielesi mukaan,
+mutta älä sitten jälkeenpäin syytä minua. Jos tahdot jättää tämän
+kotisi, jos tahdot mennä tämän Taneli Tapanaisen kanssa Törsövänlammen
+rannalle asumaan, niin jätä kotosi ja mene sinne. Toholasta minä laitan
+vaivaistalon ... vaivaistalon köyhiä turvattomia varten. Nyt olet
+omassa vallassasi, Hetvi, tee nyt mielesi mukaan!
+
+-- Laittakaa Toholasta vaivaistalo tahi kuninkaanlinna, omannehan se
+on, virkkoi Taneli närkästyen. Hetvi, ennenkuin lähden niin kysyn
+vielä: tahdotko tulla vaimokseni?
+
+-- Tahdon!
+
+Sanaakaan sanomatta lähti herastuomari työväkensä luoksi niitylle.
+
+-- Nyt taisi isäsi suuttua meihin molempiin ikipäiviksi.
+
+-- Sitä en luule. Ei hänen kiivastumisensa tuntunut kovin vihaiselta.
+Hänen silmänsä olivat vesikierteellä. Puheestansa huomasin, että hän
+oli kuullut meidän keskustelumme.
+
+-- Sen minäkin huomasin.
+
+-- Kuulepas, Taneli, minä en joutaisi isäni jälestä ... jauhot ovat
+taikinaan sekoitettavat ... pistäypäs sinä tuonne niityn veräjälle ja
+kuuntele mitä isä työväelle sanoo. Tule sitten heti tänne. Älä
+näyttäydy siellä.
+
+Taneli ymmärsi asian ja meni.
+
+Hetkisen kuluttua palasi hän ja kertoi:
+
+-- Katselin veräjältä. Isäsi kulki niittäjäin ohitse, kohotteli
+kepillänsä luokoa ja sanoi: kaunis heinäilma tänään. Hän astui
+sitten ladon luo, jonka katolta par'aikaa laskeutui Tahvo Mäntynen,
+Viulu-Matin isä, ja kysyi siltä: joko katto on korjattu? Jo, vastasi
+Tahvo. Ei siinä nyt heinät kastu. Kun Tahvo sitten rupesi tupakkaa
+piippuunsa panemaan, ojensi isäsi kukkaronsa ja sanoi: pane tuosta!
+
+-- Jumalan kiitos! huudahti Hetvi. Isä ei ole ensinkään vihoissaan!
+Minä tuon voita ja leipää suuruspalaksi; kahvi joutuu tuossa paikassa.
+
+-- Jos tietäisin olevani isällesi kovin vastenmielinen mies, niin en
+kuluttaisi taloanne kahvikupillakaan.
+
+-- No, Taneli, ei isäni sentään...
+
+-- Niin, arvaanhan minäkin...
+
+He katsoivat toinen toistansa silmästä silmään ja lauseet jäivät
+kesken.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Myötäsukaisesti kävivät sitten sekä Salmelan Samun että Törsövän
+Tanelin naimahommat, huolimatta kontinkantajien ja kielilakkarien
+laverruksista.
+
+Samaan aikaan vietettiin häitä Toholassa ja Salmelassa.
+
+Herastuomari oli jo aikaa sitten mieltynyt tulevaan vävyynsä, mutta
+vasta hääpidoissa lukuisan vierasjoukon läsnäollessa hän sanoi
+juhlallisesti:
+
+-- Taneli Tapanainen, sinä olet tästä lähin minun vävyni, minun poikani
+ja minun perilliseni. Jää nyt Toholaan asumaan, sillä kaikki mitä minun
+on, se on sinunkin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Salmelassa häävierasten joukossa näkyi useita niitä, jotka olivat
+heinätalkoissa olleet. Kaivolan Kaisa oli Hannonsa kanssa. Siellä oli
+Timo Terhakka, siellä Tikkalan Mari, siellä Kalle Pirhonen. Pekka
+Juntunenkin oli siellä. Hän lauloi maan tavan mukaan jokaisen aterian
+jälkeen ruokavärssyn.
+
+Antti Salminen kirjoitti silloin muistoon poikansa ja miniänsä
+hääpäivän vanhan raamatun kanteen, jossa oli jo ennestään monta
+perheellistä muistoonpanoa. Kirjoittipa siihen vielä lauselman:
+
+    _Ihminen päättää,
+    Jumala säätää._
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Salmelan heinätalkoot, by Olli Wuorinen
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SALMELAN HEINÄTALKOOT ***
+
+***** This file should be named 31264-8.txt or 31264-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/3/1/2/6/31264/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/31264-8.zip b/31264-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..bdfd949
--- /dev/null
+++ b/31264-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..9504486
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #31264 (https://www.gutenberg.org/ebooks/31264)