diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 31058-8.txt | 2210 | ||||
| -rw-r--r-- | 31058-8.zip | bin | 0 -> 38951 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 2226 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/31058-8.txt b/31058-8.txt new file mode 100644 index 0000000..c159f8d --- /dev/null +++ b/31058-8.txt @@ -0,0 +1,2210 @@ +The Project Gutenberg EBook of Reihensteinin perillinen, by Theodor Reinwald + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Reihensteinin perillinen + Alkuperäinen saksalainen novelli + +Author: Theodor Reinwald + +Translator: Arvo L:nd + +Release Date: January 24, 2010 [EBook #31058] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK REIHENSTEININ PERILLINEN *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +REIHENSTEININ PERILLINEN + +Alkuperäinen saksalainen novelli + + +Kirj. + +THEODOR REINWALD [oik. Hansgirg, Therese von] + + +Suomentanut Arvo L:nd + + +Jyväskylässä, 1880. +H. F. Helmisen kustannuksella. + + + + +I. + + +"Nytpä hän jo voisi olla täällä! Kyllähän nyt jo päivällisaika on!" + +Tätä lausui äreällä äänellä ja suurella malttamattomuudella vanha ukko, +joka kuitenkin näytti olevan hyväntahtoisuus itse. Hän seisoi muutaman +ruusupensaan vieressä sitoen siellä täällä kiinni jonkun heikon oksan. + +Likellä otevalta lavitsalta, niinikasvilla ympäröityn huoneuksen +vierestä kuului vastaukseksi heleä ääni: "Olettepa kovin tarkkaan +lukeneet minutit, hyvä Werner! Arvatkaapas kuinka paljon esteitä voi +ilmautua matkustajalle!" + +"Niin, neiti rupeaa aina koko maailman asianajajaksi", alkoi vanha +pehtoori taasen, tuon tuostakin murmattaen jotain "onnen helma +lapsista, jotka paisuvat ja ajavat toiset tieltänsä pois", ja muuta +senkaltaista. + +"Nytpä teihin on juurtunut pelkkiä pahoja luuloja tulevasta +herrastanne, Werner", sanoi nuori tyttö, katsoen vanhukseen moittivasti +suurilla, kauniilla sini-silmillään. "Mistä syystä katsotte niin +vierain silmin entisen herranne perilliseen? Kenelle Reihenstein +tulisi, ellei minun serkulleni." + +"Hm! -- Tiedän kyllä kenelle", mumisi Werner-ukko kiukkuisena reväisten +poikki muutaman niininauhan. "Älkää suuttuko, neiti, mutta kylläpä se +oli konnan työ ja senpätähden en häntä koskaan voi luullakaan +autuaaksi." + +Nuoren tytön poskille levisi säälinhymy harmaantuneen pehtoorin +ymmärtämättömyydestä. Hän heitti ruunit, paksut kiharansa taaksepäin ja +huusi nuoruutensa elävyydellä: "Te olette yks'päinen, Werner. Minulleko +enoni olisi pitänyt antaa omaisuuden, vaikka serkullani on yhtä suuri +oikeus siihen? Tiedätte kyllä, että yhtäpaljon huolta, kuin iloakin +seuraa semmoista omaisuutta kuin tämä on. Muuten eno vainajani kyllä on +meille ollut niin antelias, että mainiosti voimme elää yhdessä, ja se +omaisuus ehkä vielä minulle toimittaa miehenkin!" + +Tämä pila, jolla tyttö sekä vältti ukon periaatetta, että yhtäkaikki +viittasi siihen, oli sangen hyvin sovitettu, mutta ennenkuin ukko tähän +ehti vastata, kuului vaunujen kolina, jotka tulivat ihan portaitten +eteen. + +Ajokalut olivat mitä suurin vastakohta hyvin hoidetulle ympäristölle ja +somalle, mainion kauniille maatalolle. Ne olivat vanhat, tomuttuneet ja +raskaat ja niitä ajoi unelias ajaja. Niistä astui nyt kuitenkin alas se +mies, joka täst'edes oli omistava edessänsä olevan rakennuksen +kukoistavine puutarhoineen, metsineen ja peltoinen. + +Ainoalla silmäyksellä näki nuori tyttö serkkunsa ulkomuodon, näki +hänen, jota hän ei ollut nähnyt, sittekuin pienenä poikana. Rudolf +Bodendorffin korkea, hoikka, mutta vankan suora vartalo, jota +vihkatakki ei liiaksi kiristänyt, näytti sotamiestä, joka ei tahtonut +olla muu kuin -- sotamies. Hän varmaankaan ei ollut aikanaan niitä +seura-uroita, joiden perään tytöt naisväen kouluissa huokailevat. + +Hän ei ollut kaunis, mutta hänen koko olennossansa oli levollinen +vakavuus. Vilkas katsanto tummista, pitkillä silmäripseillä +varjostetuista silmistä, joilla hän silmäili huonetta, ei vähintäkään +salannut omistajan iloista ylpeyttä. Hän oli kylmä ja vakaa. + +Vasta sitte kun hän lyhyesti, ehkei äkäisesti, oli käskenyt ajajansa +pois, katsoi hän tarkempaan ympärillensä, mutta Herminan lähestyessä +levisi tumma varjo hänen kasvoillensa. + +"Terve tuloa Reihensteiniin, Bodendörff-serkkuni. Se on jo liian kauvan +saanut olla herraansa paitsi!" + +Kapteenin ensimmäinen aikomus oli: olla tarttumatta tytön ojennettuun +käteen, vaan vähän mietittyänsä koski hän niin vähän kuin mahdollista +serkkunsa sormenpäihin. Olihan tyttö tähän asti ollut hänelle melkein +vieras. + +"Enpä tietänyt -- en aavistanut --" + +Kapteenin vähäpuheliaisuus saatti hänet, tuon tuostakin, yhtämittaa +pinteesen. + +"Ette luulleet nyt vielä talonne olevan meidän hallussamme?" keskeytti +Hermina häntä. "Syylläpä sitä ihmettelette ja minä olen velvollinen, +teille asiata selittämään. Ensiksikin oli kuolleen enoni viimeinen +tahto, että äitini ja minä jäisimme tänne, kunnes itse ottaisitte talon +haltuunne ja toiseksi on äitini melkein kaiken aikaa ollut niin sairas, +ettemme ole voineet muuttaa täältä." + +"No, sepä nyt vielä todella puuttui, että te juhlallisesti pyydätte +anteeksi", sanoi Bodendorff melkein suuttuneena. "Minä puolestani +luulen että te paljoa suuremmalla oikeudella kuulutte tänne, kuin minä, +ja että ainoasti vanhan, omituisen ukon kummalliset oikut valitsi minut +sen takan kantajaksi, johon en ensinkään sovellu." + +"Kiitän teitä!" sanoi Hermina heleällä naurulla. "Se, joka teidän +hartioitanne liiaksi painaa, sen tahtoisitte nostaa minun hartioilleni. +Mikä itsekkäisyys! Mutta jahka olette vähän kodistunut täällä, +ajattelette varmaankin toisin!" + +Bodendorff nosti olkapäitään ja näytti äkästyneeltä, vaikka jo +mestarillisilla veistokuvilla koristetusta eteisestä korkeisin, +valkeisin käytäviin ja somiin huoneisin kaikki näytti hymyilevän +hänelle. + +"Mikä mies hän oikein on?" arveli Hermina itsekseen, "koska hän niin +halveksimalla voi kaikkia taide-aarteita katsella täällä? Eli olisiko +hänen vastahakoisuudellaan toinen peruste. Ehkäpä olisi vanhalla +viinillä täytetty kellari, biljaardisali, ja somilla hevoisilla +varustettu talli häntä paremmin miellyttänyt?" + +Mutta muistaessaan serkkunsa surkeannäköiset ajo-pelit, peruutti hän +päätöksensä. + +Samalla aikaa kun tyttökin, mietti Bodendorff näin: "Mitä tyhmyyksiä; +panna minua seurustelemaan elottomien kivikuvien, öljymaalausten ja +muun kilisevän ja kalisevan turhamaisen loiston kanssa. Minä halveksin +kaikkea tätä ja vieläpä tyttöäkin tuossa, joka täällä on elänyt ja jo +pitänyt itseänsä kaiken tämän omistajana. Hän varmaankin haluaa tätä +loistoa ja vihaa minua, joka sen häneltä anastan. Häpeä, vanhan ukon +säätökselle, vielä enemmän kun hän ei eläessään minulle edes +ajatustakaan jakanut." + +Arvasiko Hermina edes osaksikaan serkkunsa mietteitä? Tyttö näki +ainoastaan hänen vastenmielisyytensä kaikelle kauneuden jaloudelle, +hänen pimeän vastahakoisuutensa kaikille taide-aarteille, joita enonsa +niin suurella innolla oli koonnut; ja nuori, ei vielä kolmenkymmenen +vuotias serkkunsa, oli hänestä paljoa kummallisempi kuin vainaaja, joka +täällä oli päivänsä kuluttanut lukemattomien mietteiden ja oikkujen +keralla. + +Hän ei ollut nähnyt Bodendorffia sitte lapsuutensa aikoja ja nyt kysyi +hän itseltään: mitä tämä pitkä aika kätki, mitä elämä oli tehnyt +silloin rajusta, myöhemmin niin ylen annetusta pojasta. Hän kadehti +vai'eten miestä, joka näytti sille, ettei tahtonut hän itseltään paljoa +kysyttää, vielä vähemmin tahtoi hän -- tytön mielen mukaan -- vastata +kysymättä. + +Kuitenkin oli tytöstä mieluisata näytellä hänelle kaikkea katsomisen +ansaitsevaa. Hän tunsi jokaisen veistokuvan tekijän, hän tiesi niiden +merkityksen. Tunsipa kaikki kirjat hyvin varustetussa kirjastossa, -- +ne olivatkin hänen uskotut ystävättärensä, -- ja virkkoi lapsellisen +ilonsa ja riemunsa kasveista ja kaikista vähimmistäkin esineistä. + +Kaikille muille, paitsi Kapteeni Bodendorffille olisi tämä ensimmäinen +katselmus-matka huoneiden ja puutarhojen lävitse ollut ihmeteltävän +miellyttävä ja hän olisi itselleen sanonut: tämä tyttö on helmien +helmi. Toki; kaikki mitä voitiin Bodendorffissa katselmuskävelyn +jälkeen huomata, oli -- väsymys. Hän unohti kiittääkin serkkuansa. + +Pitkänänsä kauniin salin mukavimmassa nojatuolissa, sekoitti hän +kukkaishajulla täytetyn huoneen ilman savupilvillä muutamasta, todella +ei huonosta, sikarista. Teepöytä oli sangen viehättävästi valmiiksi +katettu ja nyt tuli huoneesen vielä Herminan äitikin, leskimajuritar +Räder. + +Hänen emännöitsijätoimensa otti Hermina osallensa ja yleensä näytti, ei +vielä vanha, mutta sangen heikko, nainen äänettömällä, ylhäisellä +liikunnollaan ja pelkäävillä silmäyksillään rukoilevan toisiltakin +samaa hiljaisuutta. + +Harvat sanat, jotka majuritar tervehdyksien jälkeen lausui, olivat +niinikään anteeksi pyyntö siitä, etteivät olleet tilaisuudessa heti +Reihensteiniä jättää. + +"Enpä ymmärrä", keskeytti häntä Bodendorff, "kuinka siitä voitte +puhuakaan. Toivonpa että siksi pitkää päivää voisitte jäädä tänne. +Minusta on ihan kummaa, miten enoni oli voinut niin päätöintä määräystä +tehdä; hän varmaankaan ei saa haudassansa lepoa. Olenpa vakuutettu +siitä, että vielä joskus, jostakin vanhasta kirjoituspöydän laatikosta +löydän myöhemmän testamentin, joka määrää teidän tyttärenne +perilliseksi." + +Majuritar hymyili, mutta Hermina puhkesi sydämmelliseen nauruun. + +"Niin, naurakaa vain!" sanoi Bodendorff äkästyneenä, "siitä en voi +teitä kieltää, ainakin koska se tapahtuu minun kustannuksellani, mutta +yhtä vähän te voitte minua kieltää sanomasta, mitä tahdon." + +"Niin, niin, -- mutta kukapa sitä tahtoisikaan?" kysäsi Hermina +hyvillään. + +"Tästä päivästä alkain on teidän tahtonne täällä laki, ja mitä taasen +keksintöihinne kirjoituspöydän laatikoissa tulee, on teillä vapaus +siten lyhentää aikaanne." + +"Te teette minusta pilkkaa!" sanoi hän suuttuneena purren tummia +viiksiänsä. + +"Kyllä te sitä vähän ansaitsisittekin", sanoi Hermina puoleksi +leikillä, puoleksi todella, "mutta minä sitä en tee. Minä pidän arvossa +teidän hyvää tahtoanne, enkä vaadi enempää. Te olitte jo poikana, +serkku, vähän lyhytnokkainen, vahinko vaan, ettei tiemme sitten olleet +enemmän yhdessä!" + +"Niin", sanoi hän katsoen lattiaan, "N:n sotakoulu oli liian pitkällä +täältä, eikä kukaan huolinut rajusta pojasta. Joutoajat olivat kahdesti +vuodessa kaikille muille, vaan ei minulle. -- Minnepä minä olisin +mennyt?" + +Hermina antoi hänelle lempeän osaaottavan silmäilyn, vaan hän ei sitä +huomannut. + +Tyttö ymmärsi kuinka yksin ja turvattomana hän aikaisemmasta +nuoruudestaan oli ollut. Hyvää vaikuttavan suunnan, jonka hyvä seura, +järjestetty ja tarkka kasvatus antaa, sitä hänellä koskaan ei ollut. +Hermina näki nyt mikä oli syynä synkkämielisyyteen, jolla Bodendorff +vastaanotti tämän tilan, johon hän ei yksinkertaisella mielen +laadullaan sopinut. Täällä tunsi Bodendorff vajavuudet ja aukot +olemassaan, ja nyt alkoivat kiukku ja kainous riidellä hänen +sielussaan. Näissä huoneissa, joissa enonsa korkealle nouseva +taiteilijahenki oli vallinnut, oli hän -- Herminan mielestä kuni tumma, +vankka ja yksinäinen honka, joka kylmänä ja taipumattomana oli otettu +kauniiden ja ihanien lehmipuiden keskelle. + +Ja kuitenkin -- eikö mikään tunteellinen henki asuisi tuon vapaan, +leveän otsan takana? + +Koko Bodendorffin elonaikana ei häntä koskaan niin tarkoin läpi-nähty, +kuin nyt. + +Senkötähden hänen otsansa pimeni? Tunsiko hän, että monen nuoren tytön +hengellinen silmäily lepäsi hänen päällään? Näin sanoi hän nyt jo: jos +hän ennen ei ollut arvossa pitänyt enonsa päätöstä niin hän kirosi sitä +nyt! + + + + +II. + + +Rudolf Bodendorff ei seuraavana yönä paljoa levännyt. + +Mikä ero hänen loistolla valmistetun lepohuoneensa ja kylmäkolkkoisen +kasarmihuoneen välillä! Ja kuitenkin oli hän siellä monta surutonta +yötä viettänyt. Moni olisi häntä kadehtinut. Mutta täällä +Reihensteinissä ei hänelle suotu unta, vaan levottomana virui hän +vuoteellaan, koettaen nukkua vaivalloisista, ennen arvaamattomista +tunteista. + +Syvän alentumisen tunteella nousi hän varhain ylös, lintujen kirkkaana +aamuhetkenä hänen akkunansa edessä visertäessä. Hän tunsi sekä +päässänsä että sydämessänsä jotain -- hän ei tiennyt mitä --, mutta +tuntuipa hänestä kuin olisi sydämeensä ilmestynyt hirmuinen luola, jota +ei milläkään voitu täyttää. + +"Enpä ole milloinkaan tähän asti pitänyt itseäni tyhmänä", mumisi hän +itsekseen ja muisti samassa että hänen sanansa kumppalien joukossa oli +päättävä, "ja nytpä olen kuin poika-nulikka, kainompi kuin kahdentoista +vuotiaana tullessani sotakouluun. Ja tähän kaikkeen on syypää tuo +inhoittava tyttö! Kaikki hän tietää, hän on hullumpi kuin rohvessori ja +kärsimättömämpi kuin naisopettajatar." + +Niin pahalla tuulella ollessansa, teki hän serkullensa väärin, Eipä +tyttö taitavuuttansa tahallansa tai turhamaisuudesta näyttänyt, syy +siihen oli ainoastaan hetkellinen into tutustuttaa Bodendorffia +kotonansa. + +"Hyvää huomenta serkku!" huusi tyttö puutarhasta. Bodendorff vastasi +hänen tervehdykseensä lyhyesti, melkein epäkohteliaasti, sillä Herminan +iloinen mieli oli mitä suurin vastakohta hänen omalle mielialallensa. +Tyttö katosi pensaitten taakse, ja nyt katui hän tekoansa. + +"Ennen jo tytön mielestä olin yksinkertaisen oikullinen olento, nyt hän +minun ehkä pitää raakana karhuna!" Hän ei tietänyt itse miten olikaan, +mutta pian astui hän alas puistoon ja etsi pensaitten välistä valkeata +hametta. Vihdoin löysi hän immen istuen muutaman ruusupensaan vieressä +ihaillen nauttimassa ruusujen huimaavata tuoksua. + +"Miksi ette ennemmin laita itsellenne kukkaisvihkoa?" kysyi Bodendorff +läheten häntä. "Olisihan se paljon mukavampaa kuin tuossa kumarruksissa +niiden tuoksua nauttia." + +"Ensiksikin", sanoi Hermina kuivasti, "en mielelläni taita kukkaisia ja +toiseksi -- nuo ruusut eivät ole minun!" + +"Oh, sekö vain on esteenä!" Bodendorff otti kynäveitsen taskustansa ja +alkoi, sanan mukaisesti, rosvota kukkaispensasta, kunnes Hermina estäen +laski kätensä hänen päällensä. + +"No, lakatkaa jo, te pahuuden tekijä!" huudahti hän nauraen. "Tehän +teette koko pensaan kelvottomaksi. Olipa onneksenne ettei tässä +pensaassa ole ohtakkeita, muuten kyllä olisitte saaneet pahuutenne +kostetuksi." + +"Ohdakkeita?" sanoi hän ja katseli vihkoa miettien. "Niin todellakin, +ei _ainoatakaan_ piikkiä. En tietänyt semmoisia ruusuja olevankaan. +Tässä siis sananlasku tekee poikkeuksen." + +Kumarruksetta, kohteliaista sanaa sanomatta, kurotti hän vihon +Herminalle sanoen: "Ottakaa!" + +"Kiitos!" + +Pila hymyili hänen silmistään ja suunsa ympäriltä, kun hän kohteliaalla +kumarruksella otti vihon vastaan. + +Bodendorff taasen huomasi taitamattomuutensa ja puri suuttuneena +huuliansa. + +"Nyt tahdon teille näyttää vielä jotain", sanoi Hermina kädellään +viitaten Bodendorffia itseänsä seuraamaan. + +"Eikö katseleminen milloinkaan lopu?" kysäsi hän ja jäi seisomaan. +"Pitääkö tämän päivän taasen alkaman niinkuin eilen loppui?" + +"Eilinen loppui sillä, että kävimme levolle", sanoi tyttö hymyten. +"Mutta menkäämme nyt!" + +Bodendorff lähti vihastuneena siitä että hän seurasi tyttöä ja +kuitenkin hän ei voinut olla sitä tekemättä. + +Huoneuksen toiselta puolelta astuivat he erääsen sangen vähän +valaistuun eteishuoneesen; siellä avasi Hermina oven. + +"Täällä vietti onneton enoni viimeiset elonhetkensä suruisessa +yksinäisyydessä." + +Huone tummentui siitä, että se oli ympäröitty viheriäisellä vaatteella, +niin että ainoasti epäselvässä valossa voi nähdä yksinkertaiset, +viheriäiset huonekalut, korkean viheriöillä uutimilla ympäröidyn +vuoteen ja rukoustuolin yläpuolella olevan neitsy Marian kuvan. + +"Tämä näyttää sangen mystilliseltä", sanoi Bodendorff melkein +kammoittavalla tunteella. "Onko tämä kirkko vai vankihuone?" + +"Eno paralleni tämä oli kumpaistakin laatua", sanoi Hermina suruisesti. + +"Miksi häntä aina paraksi ja onnettomaksi sanotte?" kysyi Bodendorff. + +"Siksi, että onnetar, hänen kauniisen ympäristöönsä katsomatta, teki +hänet säälittäväksi; -- kolme vuotta ennen kuolemaansa tuli hän -- +sokeaksi!" + +"Sokeaksi? -- sitä en tietänyt!" + +"Niin, sentähden suru häntä vaivasi, sentähden häntä nimitettiin +'erakoksi'. Hän, nerokas taiteilija useammassa kuin yhdessä taiteessa, +sillä hän myöskin veisti kuvia sangen hyvin, mutta etenkin oli mainio +maalaja, jonka somat kuvat ihastuttivat koko maailmaa ja vakuutti +hänelle taiteen historiassa kuolemattoman nimen, hän kadotti silmiensä +valon siinä ijässä, jossa voimat vielä olisivat häntä auttaneet +työssänsä, jolloin koko hänen sielunsa vielä eleskeli taiteen +maailmassa ja jolloin näön lahja olisi voinut tuottaa hänelle +lukemattomia nautintoja." + +"Se on surkuteltavaa! -- Mutta -- hänellä oli kuitenkin tieto, oli +muisto siitä, että hänkin on ollut jotain!" + +Hermina ymmärsi esiin vivahtavan katkeruuden Bodendorffin sanoissa. + +Parempi että ihmiselle olisi teon ja tiedon rikas maailma ikuiseksi +suljettu, kuin että olisi sen valoisasta portista astunut sisälle! -- +Hermina nosti vaatteen akkunan edestä pois ja nyt levisi täysi päivän +valo huoneesen ja kirjoitus-pöydän päällä olevan taulun ympärille. + +"Tämä oli hänen viimeinen työnsä", sanoi hän surumielisesti, +"sitten otti sallima siveltimen hänen kädestään äkkiä, ja -- +iki-päiviksi! -- --" + +Kuva osoitti hempeätä naisen päätä, täynnänsä viattomuutta, +immellisyyttä ja ihanuutta. Harva, läpitsehohtava huntu ympäröi vaalean +ruunit hiukset ja suloisen kauniin vartalon; näkyipä sen alta +kuvaama-taiteellisesti ympyriäinen käsivarsi, jonka sievästi +muodostunut käsi varjoten lepäsi uneksuvien silmien yläpuolella. +Selittämätön ihastus vangitsi katsojan tämän kuvan viereen, jolle +kaikki somuus, kaikki kauneuden ja sulouden valo oli suotu, ja +kuitenkin puuttuu siltä korkein ihanuus -- silmien auringoinen säde! -- +Tahtoiko maalaaja sillä omaa kohtaloansa kuvata? Oliko hänelle +vastenmielistä maalata kirkasta silmä-terää, kun hän tunsi omansa +pimenevän? + +Hiljainen, melkein jumalainen pöyristys tunki Bodendorffin sielun +lävitse. Tämä näkö pyhitti muiston hänen muuten niin yksimielisestä +enostansa. Nyt ymmärsi hän paremmin, mikä henki oli elähyttänyt tämän +huoneen, ja että kaikki mitä täällä löytyi, oli koottu todellisella +innolla, korkealla taiteilijan mielellä ja rakkaudella kaikkeen mitä +kauniista ja jaloa on. Nyt ei hän enään pitänyt vainajata turhamaisena, +oikullisena arvollisien aarteiden kokoojana, joilla hän ainoasti tahtoi +koota loistoa, vaan hän näki hänen oikeutettuna, itseluojana +taiteilijana, joka tässä ympäristössä oli löytänyt elämänsä +päätarkoituksen. + +"Löytyneekö mitään surkeimpaa, kuin tuollainen kohtalo?" sanoi Hermina +ajatellen. "Sallima ei milloinkaan niin rajusti ilveile kuin silloin, +kun se kuolettaa sen hermon, jota taiteilija taiteensa täyttämiseen +välttämättä tarvitsee." + +"Sama surullinen suhtaisuus on Beethoven'inkin kanssa, joka keskellä +ihanimpia säveliänsä kadotti korviensa käytännön -- kuulonsa!" +muistutti Bodendorff, yhtämittaa vielä katsoen kuvaan. + +Hermina katsoi Bodendorffiin mieli-hyvän hymyllä, joka kirkasti koko +hänen muotonsa. + +Ikäänkuin olisi suuren sävel-taiturimme nimi huomauttanut häntä +soitannon valtakunnasta, arvasi hän huoneessa olevan harmoonion ja +soitti muutamia säveliä. + +Ensimmäiset sävelet "Kuutamo sonaatista" suhisi lempeinä, sulavina +ääninä huoneessa. Sitten aikoi tyttö taasen nousta ylös, mutta +Bodendorff seisoi estäen hänen takanansa. + +"Oh -- vielä kerran!" sanoi hän hiljaa ja rukoillen. Hermina soitti +saman kappaleen vielä kerran ja Bodendorff nautti sen säveliä kuin +kukkasen tuoksua. + +"Te siis rakastatte soitantoa?" kysyi Hermina sulkiessaan harmonion. + +"Rakastan! -- Enkä ole vielä kenenkään kuullut niin soittavan!" + +"Onko teillä lempi soittokonetta? Soitatteko mitään?" huusi tyttö +elähyttävästi. + +"Ei, -- en!" + +Taasen hän käytti lyhyttä, kuivaa puhetta, jolla käänsi itsestään +äkkinäiset kysymykset; kuitenkaan hän ei nyt puhunut totta. Hänellä oli +maailman sointuisin soittokone: kaunis ääni, jota kumppalien joukossa +pidettiin mainiona, sitä paitse muisti hän sangen paljon lauluja ulkoa. + +Mutta hän häpesi sitä puhua, sillä hän ei sitä minäkään aarteena +pitänyt. Tarkalla tutkivalla silmällä katsoi hän takaisin koko entiseen +elämäänsä ja huomasi sen tyhjäksi, ilman arvoa ja tarkoitusta. +Hetkellisen vihan käsissä ollessansa alensi hän itsessään kaikki, +ainoastaan ihaillaksensa Herminaa, ja kuitenkin ajatteli hän: hän vihaa +minua ja minä -- vihaan myös häntä. + +Mitä tyttö tunsi eli tiesi, seuraus tarkasta kasvatuksesta, oli hänestä +pahe. Luonnolliset taipumukset eivät hänessä olleet mistään arvosta, +koska ei kukaan ollut tullut noitasauvallansa lähteitä kalliosta +avaamaan. + +Hermina pahastui uudestaan Bodendorffin kylmästä käytöksestä, ja +hänenkin käytöksensä sentähden muuttui kuivaksi. + +Bodendorff ei ollut tottunut sievempään kohteliaisuuteen huomataksensa +että kukkaisvihko, jonka hän aamulla oli Herminalle antanut, oli +päivällispöydällä, ja että ainoasti yksi ruusu kaunisti tytön hiuksia. +Hän näytti siten aina käyttävän kukkaisia päässänsä. Eilen hänellä oli +purppuraneilikka. + +"Kas niin, serkku", sanoi Hermina, kauvan aikaa hiljaa ja vaijeten +istuttuansa, vielä hiljaisemman majurittaren vieressä, "päättäkäämme +nyt asiamme. Neljäntoista päivän perästä olemme valmiit +lähtemään, mutta siksi vielä pyydämme saada hyväksemme käyttää +vierasvaraisuuttanne!" + +"Vierasvaraisuuttani!" huusi Bodendorff punastuen vihasta. + +"Tahi keneltä sitä pyytäisin? Ehkä teidän pehtoriltanne?" vastasi +Hermina kylmästi. "Muuttaa tilaamme väkisin olisi arvoa alentavaa sekä +teille että meille." + +"Teistä olisi pitänyt tulla pappi", keskeytti Bodendorff häntä +pilkallisesti. "Kuitenkin voin vakuuttaa teille ett'ette minua voi +muuttaa. Minulla ei ole liukkaita sanoja, ei minkäänlaisia turhamaisia +tapoja naisille näyttää, mutta minulla on vankka tahtoni, joka tähän +päivään asti on ryhtinsä pitänyt." + +"Kukapa sitä epäilisikään?" kysyi Hermina taasen hyvillään. + +"Minä en tahdo kantaa Bodendorff-nimeä, jos jalallani astun tänne +teidän muutettuanne. Heti lahjoitan Reihensteinin jollekulle +kumppanilleni, eli pelaamalla sen hävitän, ehkä muuten sydämestäni +halveksin korttipeliä. Minä annan kirotun huoneen rapistua, rauveta, +hävitä tai palaa, jos ette lupaa sitä pitää kotinanne!" + +Hermina nauroi sydämellisesti, Bodendorffin innossaan ja kiukussaan +painaessa pistimen pöytäliinaan. + +Nytpä hiljainen majuritar alkoi puhua. + +"Hyvä Bodendorff, ajatteletteko ensinkään mitä sanotte? Ehkä +ehdoituksenne yhdeltä puolen katsoen on sangen arvoisa, niin se +toisaalta on liiaksi jyrkkä ja sopimaton. Minun tulee tyttäreni maineen +tähden jättää Reihenstein, ja oikein on oikein. Te olette herra täällä +ja meidän tulee mennä!" + +"Jospa minäkin jo ennen teitä täältä lähden _ainaiseksi_?" + +"Siinäkin tapauksessa. Muuten; ettehän te voi koko maailman edessä +meitä solvaista. Ihmiset pian luulisivat teidät hulluksi." + +"Minä taidan jo ollakin!" sanoi hän työntäen kätensä paksuihin +hiuksiinsa. "Te siis ette jää?" kysyi hän vielä kerran. + +"Emme todella?" vastasi majuritar päättävästi. + +"Ja mitä silloin luulette Reihenstein'istä tulevan?" + +"Oh, viehättävän asuinpaikan joutoajoillanne syksy-metsästyksille ja +iloisille seuroille!" sanoi Hermina. + +"Niinkö luulette?" kysyi hän katkerasti. "Pakoittasinpa itseni ampumaan +luodin otsaani, jos kahta viikkoa täällä voisin olla, sillä minä olen +kuni karhu kullatussa lintuhäkissä." + +"Te pidätte paljon liikamaisuuksista, serkku, mutta ennen pitkää +pitkästytte virkaanne ja silloin tulette Reihensteiniin." + +"Älkää puhuko mitään virastani", sanoi hän vakaasti, "tähän asti oli se +minulle kaikki, jonka ympärillä koko olentoni kääntyi, minä pidin sitä +korkeassa arvossa, sillä sen kautta odotin minä itselleni jonkunlaista +tarkoitusta, mielihyvää. Luvallinen kunnianhimo virassani ja puhdas +kunniani olivat koko rikkauteni ja niissä oli minulle tarpeeksi. Nyt +näen, että se on toisin." + +"Ja mistä sen näette?" + +"Anteeksi. Aikomukseni oli sanoa: nyt tunnen sen", sanoi hän ja nousi +ylös. Lyhyellä tervehdyksellä jätti hän molemmat naiset, jotka, +sekoitettuna kummallisiin tunteisin, katsoivat hänen jälkeensä. + + + + +III. + + +Seuraavana aamuna seisoi Hermina taasen ruusupensaan vieressä, jossa +joukko uudestaan puhjenneita ruusuja oli noussut eilisien sijaan. + +"Hyvää huomenta, neiti! Niin aikaisin jo ylhäällä, ja noiden rakkaiden +ruusujen luona!" sanoi vanha Werner. + +"Eipä tämä niin aikaista ole, hyvä Werner, päin vastoin on nyt jo +suurus-aika. Te voitte juuri lähettää jonkun ylös kysymään eikö +kapteeni tahdo tulla alas. Äitini ei mielellänsä odota kauvan." + +Werner katsoi turhaan tuon "jonkun" perään, mutta kun ei huomannut +ketään, niin mennä tapsutteli hän itse, tuon tuostakin itseksensä +mumisten: "Kyllä tulee vielä päivä kun pannaan suu säkin mukaan." + +Hermina lausui juuri itseksensä muutaman Werner-ukolle ei erittäin +miellyttävän mietinnön hänen vihaisuudestaan, kun ukko hengästyneenä +tullen hänen luoksensa osoitti vastaisuuden. + +"Hän on poissa, neiti, hän on kadonnut!" + +"Kuka? Kapteeni Bodendorffiko? Mahdotonta! Jos hän ei ole huoneessansa +on hän varmaan mennyt alas puutarhaan." + +"Ei ei, hän on poissa, ja vaunut myös", vakuutti Werner, vetäen +henkeänsä. "Huoneensa ovi oli auki, vuode melkein korjaamatta ja +pöydällä oli kirje. Luulen että se oli teille, neiti!" + +Ensikerran sai vanhus armottoman katsannon, ja hän ei tietänyt miten +kävikään, kun neiti yht'äkkiä tuulen puuskana lensi huoneukseen. + +Siellä oli kirje; päällekirjoitus majurittarelle. Herminalla oli oikeus +avata ja vastata kaikki äitinsä kirjeet. Kotelo revittiin palaisiksi. +Kirje sisälti ainoasti nämä rivit: + + "Arvoisa rouva! + + Suokaatte anteeksi että, ilman mitään erityistä hyvästijättöä, + jätän Reihensteinin, mutta kun te vielä kaikissa tapauksissa + viivytte täällä kaksi viikkoa, niin tulen siis tilaisuuteen + puhutella teitä, enkä voi sitä ennen kadottaa toivoani nähdä + päätöksenne muutettuna. Teidän ja neidin uskollinen + + Rudolf Bodendorff." + +"Lakoonillinen kuin Turkkilainen!" huudahti Hermina suuttuneena. +"Tämäkö olisi jotain ei niin mitään!" Toki hän lohduttui pian +huomatessaan kapteenin kauniin käsialan, joka ei ollut niinkuin +sotilaiden yleensä on, nimittäin kuin riviin asetettuja sotamiehiä. +Yhtäkaikki hehkuivat silmänsä vielä petetystä toivosta, kirje +kädessänsä astuessaan äitinsä luo. + +"No, nyt on lakkaamattomalla kinalla loppu", tuumi majuritar leppeästi. + +"Niin on, se on nyt loppunut, mutta ainoasti taas kahden viikon +kuluttua alkaakseen", sanoi Hermina liikutettuna. "Ah äiti, mikä +kummallinen ihminen hän on!" + +"On todella hän kummallinen, mutta lapseni, häntä emme saa kovasti +tuomita. Hän ei ole koskaan vanhempiansa tuntenut ja setänsä, joka +hänen sotakouluun vei, kuoli pian sen jälkeen. Hän sai kokonaan +itseänsä kiittää siitä, mikä hän on, eikä voi olla sisällisittä +hyveittä, koska hän kahdeksankolmatta vuotiaana on kapteeni." + +Vanha nainen puhui aniharvoin niin paljon kuin nyt, mutta hänen +sydämellänsä lepäsi mieli tytöstä kadottaa kaikki vihan serkkuansa +kohtaan, että tyttöön samalla nousisi kateus. + +Olipa aika, jolloin majurittaren mielestä hänelle tyttärineen oli tehty +vääryyttä. Olihan hän, majuritar, myöntynyt onnettomuudessa olevan +maalaajan sydämellisiin rukouksiin ja jättänyt oman kotinsa +hoitaaksensa hänen talouttansa ja häntä itseänsä. Olihan Hermina +kolmena vuotena ollut hänen seuraajansa ja joutohetkiensä valo. Kun +Hermina istui harmoonion edessä, jota hän itse oli opettanut hänen +soittamaan, uneksui sokea taiteilija itsensä takaisin entiseen +elämäänsä, silloin unohti hän huonoutensa ja säveleiden siivillä nousi +hänen murrettu sielunsa ylös kärsiväisyyden taivaasen. + +Jokainen piti nuoren tytön hänen perillisenänsä; niin, majuritar luuli +niin itse, ehkä hän oli liiaksi tunnollinen ja karttava siitä +puhuakseen tyttärelleen. + +Hermina sitä vastoin eli suruttomasti, katsomatta nykyisyyttä ulommaksi +ja tämä nykyisyys olikin hänestä verrattoman ihana. + +Josko eno olikin oikullinen ja mieleltänsä murtunut, jos hän kärsivän +itsekkäisyydellä tuntikausia vangitsi hänet, jäi vielä monta hetkeä +hänelle itselleen nauttiaksensa puutarhan, puiston ja kirjaston +nautintoja. + +Hänen kuolemansa ilmaantui yht'äkkiä ja hänen viimeisen tahtonsa säätös +ei majuritarta yksin kummastuttanut. Hän kuitenkin osasi hyvin peittää +petettyä toivoansa ja hänen nöyrä mielenlaatunsa nuhtelikin häntä tästä +liian rohkeasta toivosta. + +"Minä olen ainoasti hänen veljensä käly," arveli hän, "ei Hermina kanna +hänen nimeänsäkään." + +Mutta perillinen ei myöskään hänen nimeänsä kantanut, hän oli vainajan +sisarenpoika. No -- samahan se. + +Lahja, jolla vainaja oli Herminaa muistanut, varmuutti hänen +tulevaisuutensa ja nyt oli ainoastaan perustettavana uusi koti. Ennen +oli majuritar asunut pääkaupungissa, mutta nyt hänellä oli luonnollinen +syy pysyä sieltä pois, sillä Bodendorffin rykmentti majaili siellä! + +Sitte päätti hän muuttaa erääsen pieneen naapurikaupunkiin, jossa +olisikin enemmän rauhaa. Tämän rauhan rikkominen tapahtui aniharvoin, +mutta joskus sentään, sillä likeisyydessä oli suuri linna ja +yhteispuisto, siis oli tämä rikkominen, silloin tällöin tullen, +mieluisata. Ensiksi tahtoi majuritar sentään käydä muutamassa +kylpylaitoksessa, sillä tämä olisi Herminan terveydelle tarpeellista. +Joka päivä voi selvää selvemmästi huomata, että nuori tyttö paljon +kaipasi Reihensteiniä. Hänen iloisuutensa väheni nyt jo päivä päivältä. +Epätoivoisena ja mitään tekemättä kuleksi hän ympäri, jätellen kaikille +lempipaikoilleen hyvästi. + +Kaikki oli matkaan valmistettu. Määrätyt kaksi viikkoa olivat +loppuneet, mutta vielä ei kapteeni ollut itseänsä näyttänyt. Tänään hän +kuitenkin oli tuleva, sillä sanaansa hän ei syöne. + +Hermina kuunteli suuremmalla tarkkuudella jokaista jylinää maantieltä, +ja pian kuuluikin, mutta vanhoja vaunuja ei näkynyt, vaan niiden +sijassa lensi ratsastaja komealla ratsullaan maataloa kohden, sepä +olikin Bodendorff. + +Kuinka hän nyt näytti toisemmalta! Kun hän ainoalla vedolla pakoitti +hevoisen pysähtymään, sievästi hyppäsi sen selästä ja lyhyesti +sotamiehen tapaan tervehtäen astui eteenpäin, ei hän ollenkaan +näyttänyt olevan sama mies. + +Eteisessä sattuivat silmänsä matka-kirstuihin, ja rypistyneellä otsalla +sanoi hän: "Ja kuitenkin!" + +"Niin, kuitenkin", sanoi Hermina nostaen olkapäitään. "Mutta mikä jalo +eläin teillä tuossa on! Vähän raju vaan, ei ole oikein hyvin opetettu." + +"Erehdytte", vastasi hän, "Almansor ja minä olemme vanhat toverit. Enpä +tiedä ketään, johon niin voisin luottaa kuin tähän uskolliseen +eläimeen!" + +"Enpä juuri usko semmoista luottamusta. Jos se usein noin rajusti +tanssii, niin se pian heittää teidät tomuun." + +"Ja mitäpä se olisi?" sanoi hän katkerasti. "Meidät heittää usein +tomuun -- sallima." + +Viimeinen koetus, jonka kapteeni vielä ehkä aikoi tehdä, koettaessaan +saada majuritarta jäämään, raukesi itsestään, kun hän näki matkan +valmistukset. Otsansa kävi syviin ryppyihin ja hehkuvin, melkein +vihaisin silmin katseli hän serkkuansa. Koska Bodendorff piti tytärtä, +äitiin katsoen, väkevämpänä tahtona, niin luki hän ainoasti hänen +syyksensä heidän kovan kieltonsa. + +Samana iltapäivänä puhui hän ison aikaa Werner-ukon kanssa ja kun he +viinein erosivat nosti ukko syvästi kumartaen lakkiansa ja katsoi mitä +suurimmalla mielihyvällä uuden hallitsijansa perään. + +"Mutta nytpä täällä tulee hirmuisen yksinäistä, hyvä neiti", sanoi +vanhus myöhemmin, kun Hermina jo huomispäivän matkapuvussa kuljeskeli +puutarhassa. + +"Niin, niin -- sangen yksinäistä. Mutta varmaankin vain lyhyeksi +ajaksi. Kapteeni kyllä tulee hauskan seuran kanssa usein tänne." + +"Hm, hm!" + +Werner pudisti harmaata päätänsä. + +"Minulla on valtuuskirja kolmeksi vuodeksi, joka näyttää siltä, kuin +kapteeni lähtisi joko Egyptiin tai Kiinaan. Muuten hän on ajatellut +kaikkea ja ottanut tiedon kaikesta, jossa auttavaa herraa tarvitaan. +Köyhiä hän ei myöskään ole unohtanut ja minulle, neiti, minulle on hän +luvannut isommat huoneet! 'Koska näki minut nyt kerran herranansa +pitää', sanoi hän, 'niin tulee heidän nähdä, että minä muistan heitä +siinä, missä sitä tarvitaan.' Tietäkää neiti, sitä en olisi hänestä +uskonut ja se tuntui minusta niin hyvältä. Hänellä on sydän oikealla +paikallansa." + +Herminakin tunsi saman kun Werner-ukko: hänestä tuntui hyvältä se, +jonka hän kuuli. + +Vielä elähytettynä siitä tapasi hän Bodendorffin, joka ei ymmärtänyt +mistä tuo aurinkoinen hymy tuli, jolla tyttö häntä tervehti. + +"Vieläkö kerran tahdotte seurata minua enoni huoneesen?", kysäsi hän +äkkiä. + +"Jos niin haluatte -- tahdon. Muuten olen jo jättänyt hyvästi hänen +muistollensa." + +"Ei sentähden", vastasi hän äkkiä. "Ett'ette _siihen_ tarvitse mitään +vaivaloista todistajata, sen kyllä ymmärrän." + +Tyttö vaikeni vähän ihmetellen hänen liikutettua ääntänsä. + +"Aikomukseni oli pyytää teiltä ystävän palvelusta", kysyi hän hetken +äänettömyyden perästä. + +"Mikä se olisi?" + +"No niin, ensiksi kysymys, sitten, rukous!" + +"Joihin vastataan ja myönnytään mahdollisuuden mukaan." + +"Sanokaa minulle suoraan", alkoi Bodendorff, ensikerran syvästi hänen +silmiinsä katsoen, "eikö sydämenne ole mihinkään tähän kiinnitetty, +joka teille täällä on ollut uskottua ja arvoista. Tahdotteko todella +erota täältä ottamatta mitään mukaanne näistä, jotka teille ovat +aarteita, mutta joita minä ainoasti pidän kuolleina esineinä. Oletteko +niin ylpeä tahi välinpitämätön, ett'ette rehellisesti voi tunnustaa, +mikä teille tuottaisi iloa?" + +"Rehellinen olen", vastasi hän, "ja oikeudellinen myös. Ja juuri +sentähden tiedän, ettei minulle tule mitään muuta kuin se, minkä olen +tänne tuonut, tai minkä enoni vapaehtoisena lahjana on antanut minulle. +Minä en tahdo mitään, en mitään, en edes ruusua pensaasta, niinkuin +tiedätte!" + +"Mutta -- sen kuin teille tarjoisin, jota rukoilisin teitä ottamaan? +Ottaisitteko sen?" + +"En, -- en nyt, enkä koskaan! Se on viimeinen sanani. Lausukaa nyt +rukouksenne, kysymyksen olemme jo päättäneet." + +Bodendorff ei vastannut mitään. Niin liikutettuna, että tumma suoni +nousi hänen otsallensa, työnsi hän akkunan auki ja tirkisteli illan +rauhaisuuteen, joka näytti tekevän pilkkaa hänen raivoisille +tunteillensa. + +"Oliko teillä vielä mitään sanottavaa?" keskeytti Hermina tukalan +äänettömyyden. + +"Aijoin pyytää teitä vielä kerran soittamaan!" + +Pakoitettu rauha vapistutti hänen ääntänsä ja häneen katsomatta meni +Hermina soittamaan. + +Hän soitti kuni -- unessa. Kädet kävivät harhaan ja rinta kohosi. +Muutamia tahteja soitettuansa nousi hän ylös. + +"Tänään en voi!" + +"Minä olen tyytyväinen", sanoi Bodendorff kumartaen. "Minä kiitän teitä +_tästäkin_!" + +Samana iltana vallitsi näissä teepöydän ympärillä istuvissa ihmisissä +raskaus ja -- en tiedä mitä --, tuntuipa ikäskuin olisi ukkonen ollut +ilmassa. + +Hermina kuuli kapteenin käskevän että hänen hevoisensa aamulla aikaisin +satuloittaisiin. + +"Lähdettekö meidän kanssamme?" kysyi Hermina innolla. + +"En, minä lähden ennen teitä!" sanoi hän kolkolla äänellä. + +Päivän valjetessa seisoi Almansor satuloittuna varroten herraansa, +mutta naisetkin tahtoivat lähteä aikaisin ja Bodendorffin tullessa +alas, oli Hermina täydessä työssä matkakirstujensa kanssa. + +Bodendorffin silmäily osoitti, ettei hän tahtonut serkkuansa tavata. +Ikävyydellä ojensi hänelle Hermina kätensä ja sanoi todellisella +sydämellisyydellä: "Eläkää hyvin!" + +"Te teeskentelette, serkku", sanoi hän kolkosti, "eilen näytitte kuinka +syvästi te minua halveksitte ja tänään te ojennatte minulle kätenne +jäähyväisiksi!" + +"Minä -- halveksisin teitä?" + +Bodendorff ei pitänyt vaivaa maksavana katsoa miten tyttö vaaleni, vaan +katsoi alas ja kun hän koetti estää puhkeavia kyyneleitänsä, piti +Bodendorff sen pahana omanatuntona. + +"Hyvästi", sanoi hän kolkosti. + +Almansor kiiti pois, kuin siivillä ja pian ei edes tomupilvikään +näyttänyt hänen retkensä suuntaa. -- -- + + + + +IV. + + +Kaksi kuukautta on kulunut ja neljä viikkoa on majuritar uudessa +kodissansa pienessä kaupungissa asunut. Hän oli vahventunut +terveyteensä katsoen, ja voi taasen ottaa osaa niihin harvoihin +huveihin, joita oli tarjolla, mutta jotka Herminalle olivat sangen +tarpeen. + +Tyttö huomattiin pian sievän käytöksensä ja kauniin muotonsa tähden. +Häntä kuljetettiin kaikenlaisiin huveihin, jotka olivat ihan +tuntemattomia sille, joka oli Reihensteinin rajapiirin sisäpuolella +asunut ja kuitenkin --. häneltä aina puuttui jotain. -- Majuritar piti +puuttumisen luonnollisena. + +"Hän kaipaa sitä komeutta ja niitä sielun nautintoja, joista +Reihenstein on niin rikas", ajatteli äiti huo'aten. + +Heidän asuntonsa oli melkein kaupungin toisessa päässä, se oli pieni, +sievä huoneus pienen viheriän ruoho-lakeuden vieressä. Siihen kuului +pieni sangen hyvin hoidettu puutarha, jossa oli pari varjokasta +paikkaa, jossa kävi lukea, työskennellä ja vieläpä teetäkin juoda. + +Mutta Hermina uneksuen pudotti kirjan eli työn helmaansa. Tarkasteliko +hän nykyistä ja entistä elämäänsä. Sen hän vain tiesi että kaikissa +niissä ruusuissa, joita hän täällä poimi, oli ohdakkeita. Hänen olonsa +täällä oli kuni raskasta päivätyötä. Vasta silloinkun hän iltasella +astui kammioonsa, hengitti hän helpommin, sillä siellä seisoi -- enonsa +harmoonio. + +Niin todella, se oli siellä ja joka ilta raikuivat urkuisen sävelet yli +puutarhan ja vieläpä uloimmaskin. + +Kun Hermina ensikerran astui huoneesensa, näki hän soittokoneen. Se +häntä odotti ja tervetuliaisia toivotti, kuni vanha ystävä, mutta +Hermina ei tahtonut ystävyyttä tunnustaa. + +"Me emme sitä pidä, äitini!" huudahti hän liikutettuna. + +"Mitä sinä ajattelet, lapseni?" kysyi äiti ihmetellen. "Totta et sinä +tahdo Bodendorffin kohteliaisuutta kieltää? Katsomatta siihen, ettei +hän sitä itse voi käyttää, niin on hän erittäin huomannut mikä sinusta +on kallista, ehkei hän muuten mitään erittäin arvoista kappaletta +sinulle lahjoittanut. Tiedän nimittäin varmaan, että Reihensteinissä +kaikki on arvoisampata, kuin tämä, mutta hän arveli ettei mikään sinua +enemmän miellyttäisi." + +Hermina omisti, tällä kertaa niin kaunopuheiselle, äidillensä oikeuden, +kuitenkin kiitti hän: "Se minua aina on rasittava, äiti!" + +Oi, kuinka usein hän ei myöhemmin ajatellut niitä sanoja. Nyt enään hän +tuskin voi odottaa sitä hetkeä, jolloin hän saisi istuutua soittamaan +mahdikkailla sävel-aalloilla surunsa takkaa sielultansa pois. + +Mutta niinkuin ei riviäkään ollut seurannut lahjaa, niin jäi Bodendorff +itsekin näkymättömiin, kuin maailmasta kadonnut. Hän näkyi todella +asettuneensa joko Niili- tahi Gangesvirran rannoille. Ja kuitenkaan +niitä ei eroittanut kuin neljän tunnin matka. Bodendorff ei tahtonut +lähestyä häntä, se oli selvää. + +Mutta toiset Herminaa etsivät ja saattoivat hänen jokapäiväisien +kuivien, yksitoikkoisien lavertelemisien kautta epätoivoon. Erittäinkin +oli niissä eräs hiljan vänrikiksi päässyt nuorukainen, joka äitinsä +kautta -- majurittaren vanhoja ystäviä -- antoi itseänsä esitellä +majurittarelle. + +Luutnantti Wellnau ilmestyi vielä usein äitinsä kera, todistus hänen +lapsellisesta viattomuudestansa. + +Hermina vakuutti hänelle yhtämittaa, että hän suututti häntä leveillä +puheillaan; tämä vain tuotti hänelle itserakkaan hymyilyn. Hän näytti +olevan todellinen todistus herra Bolgac'in selitykselle: "herra +saappaineen". Ainakin alkoi tämä ritarillinen nuorukainen +itseihailemisensa alhaalta ylöspäin ja katseli aina todellisella +lemmellä jalkineitansa. + +Kuitenkin eli Hermina siinä iloisessa toivossa, että hän pian muuttaisi +pääkaupunkiin ja kuunteli kärsiväisesti hänen keveitä puheitansa ja +raskaita kukkais-vihkojansa. + +Päivät olivat nyt jo niin helteisiä, että molemmat naiset jättivät +puutarhansa ja menivät suureen siimeksiseen kansanpuistoon, jossa +yksinäisiä paikkoja oli viljoin tarjona vahtera- ja pyökkipuiden alla. + +Eräänä iltapäivänä istuivat he muutamalle jo sangen tutulle paikalle, +jossa tähän aikaan mikään ei ollut heidän rauhaansa rikkonut. Hermina +näytti ihanalta kuni ainakin, mutta hänen kasvoillansa lepäsi +surumielisyys, joka osoitti että hänen ajatuksensa olivat kaukana +poissa. + +Kaikkialla oleva hiljaisuus, jota ainoasti lintujen viserrys keskeytti, +oli ihana, mutta nyt sen rikkoi aika meteli. Sapelien helinätä, monta +yht'aikaa puhuvaa ääntä ja rivakkaat askeleet ilmoittivat upseerijoukon +tulon, jotka kuni joukko lavertelevia papukaijoja, istuutuivat +tavalliselle paikallensa. + +"Lähtekäämme, äiti!" kuiskasi Hermina mielipahoillaan. + +"Ei vielä, lapseni! Tätä paikkaa ympäröitsee vahvat pensaat ja +luultavasti herrat eivät jää istumaan, varmaankin he menevät keiloja +heittämään." + +"Mutta äiti, -- tiedäthän kuinka vapaasti ne usein haastelevat!" + +Sen majuritar omasta kokemuksestansa tiesi, eikä siis voinut muuta kuin +etsiä turvallisempaa olo-paikkaa. Pöydän ympärillä olikin pelkkää +iloista väkeä ja sittenkuin muutamia pulloja oli tyhjennetty, nousi +riemu kuni elävä hopea auringon paisteessa. + +"Kas niin, ei noin surullisena, veikko!" kuului monelta taholta. +"Laulapas meille laulu!" + +Hän, jolle nämä sanat lausuttiin, ei ollut niitä kuulevinansa, mutta +kun meteli lisääntyi pyysi hän hiljaisuutta. + +Kaikki huuto loppui heti ja norjalla, sointusalla barytonilla alkoi hän +mainion sotalaulun, jonka loppusävelen: "Tyroolin maass'", kaikki +köörinä kertoivat. Raivoisa mieltymys seurasi laulua. "Bravo, +Bodendorff!" + +"Vielä laulu, vielä yksi!" huusivat uudestaan kaikki. + +"Antakaa minun olla rauhassa, min'en osaa enempää!" vastasi kapteeni +Bodendorff ja pyyhki nenäliinallansa hikeä otsastansa. + +"Hän on kankea, kuni muumio!" + +"Hänellä on hermotauti!" + +"Häntä vaivaa onneton rakkaus!" kuului joka taholta. + +"Luulenpa sinut sairaaksi!" virkko säälivä ääni hänen vieressänsä. + +"Jotain semmoista!" sanoi Bodendorff vihaisesti. + +"Sitäpä jo useasti olen sanonut teille, Bodendorff", sanoi alempana +istuva rykmentin lääkäri. "Teidän tarvitsisi ottaa virkavapautta ja +hengittää maailmaa. Kuka sitä helpommin voisi tehdä kuin te? Lähtekää +Reihensteiniin!" + +"Me sinua kyllä käymme tervehtimässä ja maistelemassa niitä +viinipulloja, jotka jo liian kauan ovat saaneet levätä kellarissa!" + +Kapteeni Bodendorff kuunteli kaikkea tätä ja hymyili katkerasti. +Samassa silmänräpäyksessä kuin laulu loppui, oli kaikki väri hänen +kasvoiltansa kadonnut ja nyt hän nousi rauhattomana ylös suurien +hikipisarien tippuessa hänen otsaltansa. + +"Mikä sinua vaivaa?" kysyi hänen säälivä naapurinsa. + +"Ei mikään", vastasi hän yhteenpuristetuin huulin. "Täällä on +kärsimättömän kuuma!" ja nyt vaaleutta seurasi rusko, joka punotti kuni +kuumetautisen. + +"Kerronpa sanani vielä", sanoi vanha, ystävällinen lääkäri, "onpa +välttämätöntä että muutamaksi ajaksi jätätte tämän pelumyllyn, jota +viraksi nimitetään. Lankeemisenne oli kuitenkin vaarallisempi kuin +luulitte!" + +"Kirottu Almansor! En ole siitä koskaan uskonut hyvää!" huusi eräs +upseereista. + +"Almansor on saanut sen maksaa kuolemallansa!" vastasi Bodendorff +synkkämielisenä. + +"Ja sinä saat siitä vielä yhtämittaa maksaa", sanoi hänen säälivä +kumppalinsa. "Sinä et nyt enään koskaan ole itsenäsi. Voipa hyvin +päältäsi nähdä." + +"Hiljaa!" huusi Bodendorff suuttuneena. "Oletteko nyt kaikki muuttuneet +vanhoiksi akoiksi?" + +Heti muutettiin puheenainetta ja pian kokoontui koko joukko erään +nuoren upseerin ympärille, joka oli ottanut esiin erään valokuvan. + +"Ah! kauneuden-galleria on taasen lisääntynyt yhdellä onnellisella!" + +"Kauniit kasvot!" + +"Ihmeteltävän kauniit, voin vakuuttaa teille, mutta hän on ylpeä -- +sangen ylpeä!" + +"_Sinulle_, -- sen kyllä uskon!" pilkkasi muuan vanhempi luutnantti, +jolla ei ollut galleriaa. + +Tämän, jo sanantavaksi joutuneen valokuvakokoelman omistaja oli +luutnantti Wellnau. Lyöden rintaansa sanoi hän sangen miehevästi: "Hän +on ylpeä kaikille!" + +"Ja kuitenkin lahjoittaa hän valokuvansa sinulle?" + +"Ei! Minä olen sen ostanut -- valokuvaajalta!" omisti hän +lapsellisesti. + +"Hyväpä että olet kylliksi rehellinen sitä omistamaan!" mumisi +Bodendorff, joka ei voinut nuorta upseeria kärsiä. + +Samalla tuli kuva sattumasta hänen likeisyyteensä ja yksi silmäys +siihen oli tarpeeksi. Se oli Hermina. + +Bodendorff nousi ylös lumivalkeilla kasvoilla. + +Kuitenkin huomasi hän, ettei tässä ollut paikka siitä enempää mainita +ja, väkisin tunteitansa hilliten, hän melkein kaatui takaisin +paikallensa. + +Kaikki näkivät hänen liikutuksensa, mutta kukaan sitä ei ymmärtänyt. + +Hetken päästä hän taas nousi ylös. + +"Ethän vielä tahtone meitä jättää?" huusivat kaikki. + +"En. Menen vain ravintolaan juomaan lasin -- sokurivettä!" + +Sivumennen kuiskasi hän luutnantti Wellnau'lle: "Tulkaa jälestäni +kymmenen minuutin perästä. Minä tahdon puhutella teitä!" + +Wellnau näytti sangen hämmästyneeltä. Onneksensa ei kukaan ollut +huomannut tätä käskyä, jota Wellnau'n luonnollisesti tinkimättä tuli +totella. + +Bodendorff menikin todella ravintolaan. Hän tilasi lasillisen vettä, +kaatoi sen pöydällä olevaan suolalla täytetylle lautaselle ja joi äkkiä +kaikki. Sitten nojasi hän päänsä erästä puun runkoa vastaan ja painoi +nenäliinan huulillensa. + +Kun Wellnau aivan määrälleen kymmen minutia myöhemmin saapui paikalle, +tapasi hän kapteenin rauhallisena kävelevän Sveitsiläis-tapaan +rakennetun ravintolan edessä. + +"Luutnantti Wellnau", sanoi Bodendorff melkein uhaten, "min'en tahdo +sekautua teidän, enemmän tai vähemmän lapsellisiin lempi-asioihinne, +siihen toimeen on teillä äiti, -- mutta se valokuva, jonka tänään +olette antaneet kumppaniemme pilkalle, on paljon suuremmassa +arvossa pidettävä. Paha kyllä että se jo kerran on häväistykselle +joutunut. Mutta, kuuletteko, se ei saa tapahtua! Sanokaapas nyt, +kunnian-sanallanne vakuuttaen, oletteko todella sen ostaneet?" + +"Miten sitten, herra kapteeni?" änkkäsi Wellnau hämmästyneenä. "Jos +tunnette tämän naisen, tiedätte myös ettei hän valokuvaansa lahjota +nuorelle luutnantille, joka -- joka --" + +"Hyvä", keskeytti häntä kapteeni kärsimättömyydellä. "Tehkää nyt minun +tahtoni mukaan ja antakaa valokuva minulle. Ne maksavat kaikki +yhtäpaljon", mumisi hän kylmällä pistoisuudella, "kauniin kuvitelma ja +häjyin jokapäiväisyys -- aina sama hinta!" + +"En epäilekään täyttää tahtoanne, herra kapteeni", sanoi Wellnau vähän +peläten, "sillä minä voin vakuuttaa, ettei minulla ole paljoa toivoa, +mutta jos tämä on teille mieliksi, niin olkaa niin hyvä, -- voinhan +minä ostaa itselleni toisenkin kuvan." + +Tämä lapsellinen totuus nosti taasen veren Bodendorffin vaaleille +kasvoille. + +"Mutta te ette saa sitä tehdä!" sanoi hän melkein käskien ja kuitenkin +oli kuni rukous äänessä, kun hän lisäsi: "Minä pidän teitä nuorena +kunnian miehenä ja semmoisena pyydän teidän luopumaan kaikesta +yhteydestä tämän naisen kanssa." + +"Se loppuu itsestään, sillä minä jätän tämän kaupungin pian", sanoi +Wellnau hiljaa. + +"Hyvä, te olette nuori vielä, luutnantti", sanoi Bodendorff hiljaisella +äänellä, "pitäkää tämä tapahtuma muistutukseksi teille. Te ette voi +arvata, minkä uhrin nyt olen nuoruudellenne tehnyt. Jokaisen toisen +olisin pitänyt lurjuksena." + +"Tässä on kuva", sanoi nuorimies, vaikutettuna Bodendorffin vakavasta +käytöksestä, "ja tässä on käteni, minä pidän sanani!" + +"Se on oikein, jääkää hyvästi. Jos palajatte seuraan, sanokaa minun +menneeni kotiin!" + +"Näytte sairaalta, herra kapteeni." + +"Olkoonpa. -- Eläkää hyvin!" + + + + +V. + + +Ei hän vielä voinut lähteä kotiin, ja koska ei kumppalien hauska seura, +johon hän tänään poikkeuksella oli ottanut osaa, häntä miellyttänyt, +kulki hän edestakaisin puistossa Herminan kuva yhä kädessään. + +"Ja näillä ihanilla kasinoillakin on niin taipumaton luonne!" sanoi hän +vaipuneena surumieliseen tarkastelemiseen. "Onko hän todella niin jalo, +kuin tämä kuva osoittaa? Jos hän olisi jalomielinen, olisi hänen +pitänyt huomata, mistä takasta hän olisi minut pelastanut, ottamalla +edes osan siitä, jonka hänelle tarjosin. Silloin hän ei vihaisi minua +rosvona, joka ajoi hänet pois rakkaasta kodista, ei halveksisi minua +onnen-etsijänä, joka häneltä on hänen oikeutensa anastanut." + +Näistä suruisista mietteistä leijuivat ajatuksensa toisiin, ei vähemmin +suruisiin. Hän hengitti syvään ja sitä seuraavasta kivusta muisti hän +syyn siihen. + +Sittenkuin hän viimeisenä aamuna oli sanonut jäähyväiset, oli hänen +elämänsä alinomainen muute epätietoisuuden, surumielisyyden, +odottamisen ja petettyjen toivojen välillä. Ensi aikoina toivoi hän +itseänsä kutsuttavaksi, ellei hänen, niin ainakin hänen äitinsä luokse. +Häntä suretti, kun hän näki että olivat hänen niin unhoittaneet. Hän +unohti sen, että hän kylmyydellään oli itse ollut syynä siihen, sekä +että hänen olisi pitänyt käydä molempia naisia etsimässä. + +Sitä hän ei myöskään huomannut. Hän oli liiaksi ylpeä pakoittamaan +itseänsä heidän seuraansa ja liian vähän turhamainen luulla itseänsä +kaivatuksi. Ja kuitenkin -- kuitenkin voi hän toivoa, varrota +kutsumusta! + +Hän punehtui omasta heikkoudestaan ja koki väkisin tunteitansa hillitä, +mutta yhtäkaikki häntä vaivasi polttava epäilys ja palava halu saada +kerta vielä kuulla hänen soittavan. + +Hänen ainoa lohdutuksensa oli se, ettei Hermina ollut lähettänyt +harmooniota takaisin, ehkä häntä pahetti kun siitä ei hänelle mitään +ilmoitettu. + +Tässä mielenlaadussa hänen tunteitansa ei mikään muu hillinnyt, kuin +raju ratsastus, ja ehkä Almansoria moitittiin, kantoi hän herraansa +niin pitkälle kuin tämä vain tahtoi. Alussa näillä matkoilla ei ollut +mitään tarkoitusta, pää-asia oli kauvas -- pitkälle vain mennä, kunnes +eräänä iltana, kuun jo korkealla kirkkaana paistaessa, uskollinen eläin +nosti päätänsä ja pysähti. Ei mitkään käskyt tai hyräilyt auttaneet. +Bodendorff antoi väsyneen hevosensa huo'ata ja katsoi ympärillensä; nyt +vasta huomasi hän että hän jo oli ajanut lähes neljä tuntia ja ehtinyt +naapurikaupunkiin. + +Mutta -- mitä nyt...? + +Kantoihan tuuli hänen luoksensa hyvin tunnetuita säveleitä. + +Niin -- hän oli ainoastaan pyssyn kantaman matkaa Herminan kodista ja +säveleet kauniista kansanlaulusta: "lennä lintuseni", juhlallisena ja +sävelrikkaana tunkeutuivat ihmeteltävällä ihanuudella hänen rintaansa. + +Hän sitoi hevosensa kiinni muutamaan aitaan ja lähti Herminan akkunan +alle. Tämä soitti kauvan, ja pitkä aika kului ihanasti Bodendorffille. + +Siitä hetkestä hän usein tuli sinne. Ei kukaan ymmärtänyt missä hän +kävi ja miksi hän vasta puolyön aikaan palasi kotiin vaahtoisella +ratsullansa. Hän oli niitä luonteita, joita utelijaatkin jättävät +rauhan. + +Palausmatkalla eräältä näiltä retkiltä kompastui Almansor ei koskaan +enää noustaksensa. Toinen reisi oli taittunut. + +Kapteeni Bodendorffkin loukkasi itsensä sangen pahoin ja, ehk'ei hän +sitä tunnustanut, kärsi hän useinkin sanomattomia tuskia, mutta pahin +niistä kuitenkin oli se, kun hän hevosensa menetti. Vapisevalla kädellä +laahasi hän pistoolin ja sillä lopetti eläinraukan tuskat. Nyt piti hän +itsensä vielä yksinäisempänä. Toinen hevonen oli tosin myöskin +tallissa, mutta se ei voinut Almansoria vastata ja Bodendorffin täytyi +jättää öiset retkensä, sillä se ei voinut kärsiä niin pitkää rasitusta. + +Hänen pitkä poissa olonsa Herminan likeisyydestä oli varmaankin +pää-asiallisesti saattanut hänen tänään seuraamaan kumppaliansa. Mutta +vaikka tämä ratsastus oli ollut sangen hiljainen, tunsi hän, +laulettuansa, seurauksen siitä. Nyt oli hän väsynyt, hurmeuksiin saakka +väsynyt, niin että hän mielihyvällä vaipui viheriöille lehville ja +sulki silmänsä. Pitkänänsä lavitsalla voitti hänet väsymys, ja +houraavan uni hänet saavutti, niin ettei lintujen viserryskään häntä +herättänyt. + +Askeleita kuului lähenevän, mutta makaava niitä ei kuullut. + +"Jumala, äiti, tuoss' on joku!" + +"Hiljaa, lapseni, hän makaa." + +"Suuri Jumala! -- se on Bodendorff!" + +Hän ei herännyt Herminan huudosta, ja siinäpä todistus että hänen +unensa oli enempi hurmeista kuin oikeata unta. + +Majuritar meni lähemmäksi. + +"Kummallista", sanoi hän hiljaa, "hän on täällä makaamassa, kumppalien +tuolla aimo tavalla iloitessa." + +Äkkiä tunki hyvän rouvan päähän ajatus, että hän voisi olla juopunut. + +"Katsokaahan äiti, miten hän näyttää muuttuneelta!" + +"Samalta näyttää se minullekin. Mutta -- me emme voi jäädä tänne, tällä +aikaa voi kävelijöitä olla kaikkialla." + +Hermina myöntyi vastahakoisesti ja katsoi mennessään tuon tuostakin +taaksensa, mutta serkku jäi vain makaamaan. + +"Mikäpä hänelle on tapahtunut?" Hermina ei saanut ajatuksiansa hänestä +pois. Surumielinen tuska hänen muodossansa juurtui tytön mieleen. + +"En tiedä, mutta ehkä viini ja helle on häntä väsyttänyt." + +"Näittehän, äiti, ettei hän Reihensteinissä nauttinut tippaakaan +viiniä." + +Majuritar muisti sen ja vaikeni. + +He olivat palanneet ensimmäiselle paikallensa. Meluava joukko oli +poissa, ne olivat menneet keilinheitto paikalle, josta kuului pallien +jylinä. + +Hermina istui paikallensa epätietoisuudella, joka tavan takaa ajoi +veren hänen poskillensa ja saattoi hänen hengittämättä kuuntelemaan +ikäänkuin joka hetki toisi mukanansa jotain kummallista, mutta mitään +ei tapahtunut. + +Miellyttävä illan hiljaisuus oli hänestä raskas, ja tähän asti +tuntematon suru täytti hänen silmänsä kyyneleillä. Niitä peittääksensä +laski hän päänsä käsiänsä vastaan ja vaipui surullisiin mietteisin. -- +Painoiko hänen elonsa hermoja maneitillisen valon voima kahdesta +leimuavasta, tarkastavasta silmästä. + +Viheriään pensaan takana seisoi Bodendorff, joka oli herännyt hurmeen +tapaisesta unestansa ja tietämättänsä joutunut heidän läheisyyteensä. + +"Tuohan on sokean maalaajan viimeinen kuva!" ajatteli hän, kun Hermina +istui alas vaipuneella päällä, tuulen hiljaa hänen ruunia kiharoitansa +tuuvitellessa. + +Kapteenin sydän tykytti niin kovasti että se oli tukehduttaa hänet, +eikä hän kuitenkaan uskaltanut astua esiin. + +Majuritar rikkoi hiljaisuuden. + +"Nyt meidän pitää mennä, rakas lapseni!" Nuori tyttö nousi +vastustelematta ikäänkuin unesta heränneenä. + +Bodendorff, joka oli oikaissut erästä sivutietä myöten, seisoi nyt +heidän edessänsä. + +Heikko huuto tunkeutui Herminan huulien yli. + +"Pelkäättekö minua?" kysyi hän pahastuneena. + +"Myönnänpä että jo ennen", sanoi majuritar, "meitä vähän peloititte, +kun löysimme teidät makaamassa lavitsalta tuolla." + +"_Näittekö_ sen? Ja -- mitä siitä _ajattelette_?" + +Rouva raukka oli, kun olisi kynttelillä valaistu kaikkia hänen +ajatuksiansa. + +"Minä luulin teidän olevan sangen väsyneenä eli voivanne pahoin, eli +ehkä vielä molempiakin", sanoi Hermina lempeästi nostaen silmänsä +häneen, "ja luulenpa vieläkin niin. Oletteko kipeä?" + +"Pieni pahoinvointi joka pian minun jättää." + +"Ja mikä siihen on syynä, mikä teitä vaivaa?" uteli majuritar. + +"Hevoseni pudotti minut!" vastasi hän lyhyesti. + +"Noo, ja --?" + +"Niin, mitäpä vielä?" kysäsi hän ivallisesti. "Minähän vain heitettiin +tomuun!" + +"Oh, tuo ilkeä Almansor!" huusi Hermina. "Sanoinhan minä, että sen niin +piti käydä." + +"Voittepa iloita nyt, sillä Almansor on kuollut!" sanoi hän katkerasti. + +"Minäkö siitä iloitsisin, kun te siitä niin paljon piditte?" sanoi +Hermina pahoilla mielin, "pidätte minua siis pahantahtoisena!" + +"Pelkäänpä että te pidätte minua semmoisena", sanoi hän puoli-ääneensä. + +Tyttö katsoi häneen suurin silmin, mutta Bodendorff häntä ei +ymmärtänyt. Eihän tyttönen tietänyt, että serkku oli siinä uskossa että +hän -- Bodendorff -- muka oli rosvonnut tytön omaisuuden, mutta sen +hän tiesi, ettei Bodendorff uskonut hänen ystävyyttänsä. Sana: +"teeskentelijä" kaikui vielä hänen korvissansa. Nämä ajatukset tekivät +hänet taasen kylmäksi, Bodendorff teki samoin, hänkin tuli kylmäksi ja +katkeraksi, ja kuitenkin olivat heidän sielunsa riemuinneet tästä +yhteentulosta; kumpikin olisi voinut sanoa toisellensa: "Sinutta on +elämäni iloton ja autio!" + +Bodendorff käveli koneellisesti molempien naisien vieressä, kunnes +olivat joutuneet heidän kodillensa, jonne ei ollut hänen aikomuksensa. + +"Juokaatte kupillinen teetä kanssamme", sanoi majuritar ystävällisesti, +"te näytätte sangen väsyneeltä!" + +Leimuava katse kiitti häntä, mutta Hermina vaikeni, eikä edes +katsonutkaan häneen -- ja hänen iloisesti tykyttävä sydämensä kokoontui +taasen. + +"Minun tulee olla kotona tänään, sillä huomenna aamulla aikaisin on +minulla virkatoimia!" sanoi hän karttaen. Kuitenkaan hän ei voinut olla +suutelematta majurittaren kättä -- poikana? Olihan rouva lausunut +sanan, joka olisi tehnyt hänet onnelliseksi, jos se olisi löytänyt +myötäisyyttä tyttäressä. + +Kuni untunut palasi hän ravintolaan, jossa hänen hevosensa oli, ja +kumppalien, jotka päivänsä olivat hauskasti viettäneet, jo aikoja +sitten levätessä, palasi hän -- viimeinen -- hiljaa, väsyneenä _ainoa_ +tunne mielessänsä, tunne, joka sisälti kuoleman halveksimista koko +elämällensä ja olennollensa. + +Samalla aikaa sanoi Hermina äidillensä: "Tuossa nyt näet, äiti, kuinka +koston haluinen hän on; kun me emme hänen pyyntöänsä, Reihensteiniin +jäämällä, täyttäneet, niin hän ei nyt tule meille!" + +"Mutta, rakas lapseni, hän kielsi nähtävästi vastahakoisesti, ja +luultavasti se olikin totta, että virkansa kutsui häntä." + +Majuritar oli niitä ihmisiä, jotka eivät koskaan toisessa ihmisessä näe +virheitä. Heillä on aina puolustus tai ainakin syyn pienennys valmiina. + +Jos joka kahdestoista ihminen maailmassa olisi semmoinen kuin +majuritar, niin varmaankin täällä olisi enempi rauhaa. + +"Hän tulee kaiketi toisten!" lohdutti äiti, joka todella oli niin +hyvä-mielinen, että hän uskoi omia sanojansa. + +"Ei koskaan!" ajatteli tytär. + +Kun Hermina suuttuneena kapteenin kiellosta -- johon hän kuitenkin itse +oli syypää -- ei enää tahtonut muistaakaan koko miestä, lensivät +kuitenkin hänen ajatuksensa häneen, eikä mikään voinut hillitä suuren +suurta surua hänen sielussansa. + +Harmooniokin jäi aukaisematta, ja hän, joka ennen teki monen tunnin +matkan saadaksensa kuulla sen säveleitä, hänkin oli poissa. + +Kuni unissa-kävijän, meni tytön ohitse kaiken ulkomailman tapaukset. +Hän melkein ei huomannut, että hänen kiusallinen rakastajansakin +yht'äkkiä lakkautti käyntinsä ja kukkaisvihkonsa ja tuli ainoasti +jäähyväisille. Se hyvästijättö oli kohtelias ja melkein pelollinen; +nuorukainen ei edes uskaltanut katsoakaan häneen. + +Hermina jätti nyt seuraelämän ja jäi kotiinsa, jossa hänen päivänsä +paraiten kuluivatkin. + +Muutamat viikot elettyä tässä mielen laadussa ja näillä tunteilla +saavat pian vuosien merkityksen! Mieli sen alla kypsyy kuni hedelmä +kesä-auringon paistaessa. Ja kesä olikin kuumimmallansa niin luonnossa +kuin Herminan sydämessäkin, mutta yhtä vähän kuin hedelmä tietää, mikä +sen kypsyttää, yhtä vähän tiesi Hermina, mitä hänen povessansa palava +liekki merkitsi. + + + + +VI. + + +Majuritar Räder ei ollut tarkkajärkinen nainen, mutta hän oli lempeä +äiti ja semmoisena näki hän, kasvavalla tuskalla, tyttärensä +tilaisuuden, mutta hän erehtyi kuni useinkin: Hän piti sen +ruumiillisena, joka tykkönään lähti sielusta. + +"Tämä todella ei kauvan käy laatuun, lapseni", sanoi hän eräänä +päivänä, kun Hermina oli erittäin heikko ja kelmeä. "Tahdonpa puhutella +vanhaa rykmentinlääkäriä Wahlmannia, hän on meidän entisiä ystäviämme +ja isäsi luotti häneen sangen paljon. Täältä ei ole niin pitkä matka +pääkaupunkiin ja hän sinua paraiten on auttava." + +Jo sen paikan nimi, jossa Bodendorff oleskeli, antoi nuoren tytön +sydämeen piston, mutta ensikerran hän ei vastustanut pelkäävän äitinsä +mielipidettä. Vanha lääkäri oli todella koetettu ystävä, Hermina oli +lapsena monta kertaa hänen helmassansa istunut -- hän tulkoon halusta. + +Lääkäriltä Hermina ehkä saisi jotain tietoa serkustansa? + +Asiasta ei äiti eikä tytär sen enempää haastellut. Seuraavana päivänä +istui Hermina pienessä puutarhassa, jossa asterkukat syksyn tulon +varmoina ennustajina jo alkoivat kukkia, ja katseli puistokäytävätä +pitkin. + +Jo kauvan oli hän istunut samassa paikassa, varroten jotain, joka hänen +sisällistä suruansa hillitsisi. + +Nyt näkyi etäällä vaunut, jotka tarkasti muistuttivat sitä päivää, +jolloin Bodendorff ensikerran tuli Reihenstein'iin. Ne olivat ihan +samanlaiset tomuiset ja raskaat, niitä veti pari väsynyttä hevosta, +joita ajoi samaten väsynyt ajaja. Tämän muiston häntä saavuttaessa, +vaipui hän taasen niin syviin mietteisin, ettei hän kuullut vaunujen +pidättävän ennenkuin ääni kuului kysyvän neiti Räderiä ja eräs herra +astui puutarhaan. + +Herra oli vanha rykmentin lääkäri Wahlman. Hermina, kun ei voinut +itseänsä mieliharhaudestansa eroittaa, ei huomannut ajatella, ettei +kirje äidiltänsä mitenkään voinut ehtiä Wahlmannille ja ettei siis +hänen tulonsa tänne ollut seurauksena siitä. Hänen sanoistansa vielä +lisää vakuutettuna vastasi Hermina hänelle niin levollisesti kuin +mahdollista. + +"Armollinen neiti", alkoi vanha ukko, kohteliaasti kumartaen, "suonette +minulle epäilemättä anteeksi, kun melkein hyökkään päällenne, mutta +koska kerran olen täällä käskystä, alan heti, vanhaan totuttuun +tapaani, asiani." + +"Pelkään vain, että liiaksi varovainen äitini on turhaan herra tohtoria +vaivannut", sanoi Hermina vähän hämmästyneenä utelevasta katseesta, +jonka tohtori häneen lähetti, istuessaan hänen viereensä. + +"Äitinne!" huudahti hän ihmetellen. "Hyvä neiti, siinä tapauksessa on +minulla kahdenkertainen ilo olla täällä, sillä minua huvittaa, että +majuritar vielä antaa minulle luottamuksensa. Mutta -- minun täytyy +myöntää, _hänen_ käskystänsä en nyt ole täällä. Asiani on ihan toinen." + +Nyt lensi vapiseva, muodoton arvelu, kertomaton pelko Herminan lävitse. +Hän ei voinut huuliansa avata. + +"Virkani", alkoi lääkäri jonkinlaisena juhlallisena esipuheena, "sallii +minun katsoa moneen, muuten hyvin kätkettyyn asiaan. Tahtomattamme +olemme me, lääkärit paljoa useimmin kuin papit hoidettaviemme uskotut, +sillä useassa kohden on meillä paljon enemmän tehtävää hengellisien +asioiden kanssa, jotka asettuvat meidän koetuksiemme välille. -- Sitten +on kulunut monta vuotta kuin olen ollut yhteydessä teidän perheenne +kanssa, mutta nyt hiljan jouduin taasen erään ystävän kautta." + +"En ymmärrä mitä tarkoitatte?" kysäsi Hermina epätoivossa. + +"Pian näette kaikki selvemmin", sanoi lääkäri hymyillen. "Ystävä, josta +puhun, on serkkunne, kapteeni Rudolf Bodendorff. _Hänen_ käskystänsä +olen täällä." + +"Se ei paljoa selitä", sanoi Hermina, joka nyt alkoi tointua, kun ei +se, mitä hän odotti, käynyt toteen. "Me olemme sangen vähän tutut, enkä +minä ole missään yhteydessä serkkuni kanssa." + +"No no!" sanoi vanha lääkäri päätänsä pudistaen ja pieniä teräviä +silmiänsä räpyttäen. "Pikku neiti kieltää niinkuin Pietari Herraansa! +Sitä ei rehellinen Bodendorffini ansaitse. Jonkinlaisessa yhteydessä +teidän kai täytyy keskenänne olla, muuten hänellä ei olisi teidän +valokuvaanne. --" + +"Hänellä? minun valokuvani -- mahdotonta!" huusi hän kovasti punastuen. + +"Asia on niinkuin sanoin!" vakuutti lääkäri vähän leikillisellä +äänellä, mutta äkkiä alkoi hän sangen vakaana: "Noin kolme viikkoa +sitten teimme pienen retken tänne puistolle, Kapteeni Bodendorffia, +joka perinnön saatuansa on tykkänään muuttunut, ko'imme kaikin voimin +saada joukkoomme vielä kerran, sillä minä voin vakuuttaa teille, hyvä +neiti, hänettä ei mikään huvi meistä minkään arvoinen ollut. Hän, +rajuin ratsastaja, paras laulaja meidän seurassamme, tunnettu +rehellisestä, kullankirkkaasta mielestänsä, hän ei saanut jäädä pois. +Tänäkin iltapäivänä lauloi hän meille laulun, -- viimeisen pitkäksi +ajaksi." + +"Jumalani, mitä sillä tarkoitatte?" huudahti Hermina vaaleten. + +"Vuottakaa, hyvä neiti! -- Hän lauloi, mutta näytti sen jälkeen kovin +rasitetulta ja jättikin meidät pian sen jälkeen. Minä en ollut tyytynyt +häneen aina siitä kun hän hevosensa selästä putosi, mutta hänestä ei +kukaan viisastunut, hän kätki kaikki itseensä. Mitä muuta hänen +kanssansa samana iltana oli tapahtunut, sitä en tiedä, mutta myöhäiseen +palasi hän kasarmiin ja aamulla häntä ei ollut raportissa. Hän oli +ollut niin yksipäinen ettei hän kärsinyt palvelijaa likeisyydessään ja +meidän täytyi siis murtaa hänen ovensa löytääksemme hänen hengetönnä +maaten verissänsä." + +"Oi Jumalani! -- Totta hän ei tahtonut." -- + +"Ei", sanoi vanha lääkäri, joka ymmärsi tytön pelon, "hän ei ollut +mitään tehnyt, mutta tietämättömäksi itsemurhaksi sen kuitenkin voisi +kutsua, siitä syystä, että hän niin kauvan kärsimistänsä salasi." + +"Ja nyt, nyt? Onko hän siis vieläkin hädässä?" + +"En voi sitä kieltää, ehkä hän nyt on tullut niin pitkälle, kuin hänen, +taiteen avulla olen saanut. Kireässä se oli. Hän puhui tuhansittain +hullutuksia vihasta, perinnöstä ja monesta muusta asiasta, kirosi +erästä tiettyä kuvaa ja huusi yhtäkaikki yhtämittaa sen omistajata. +Selvänä ollessansa ei hän siitä mitään puhunut ja kun minä kerran +kysyin, jos hänelle terveisiä veisin, suuttui hän." + +"Te ette siis tulekaan hänen käskystänsä?" kysäsi Hermina +ajatuksissansa. + +"Tulen, hyvä neiti. Pahimmallaan ollessansa antoi Bodendorff minulle +luottamuksensa siihen määrään, että hän käski minun toimittaa asiansa +valmiiksi ennen lähtöänsä." + +"Onko hän lähtenyt pois? -- Ja minne?" + +"Meeraniin. -- Koska hän ei millään muotoa tahtonut tulla +Reihensteiniin ja vuoden-aikakin jo oli myöhäinen, niin lähetin hänet +etelään, sillä penseä ja lauhkea ilman-ala oli hänelle välttämätön. Kun +talvi täällä on meidät jättänyt, toivon hänen terveenä palajavan +luoksemme." + +Lääkäri vaikeni ja katseli tyttöä puoleksi säälillä puoleksi leikillä. + +Pienien sormien lävitse, joilla hän peitti kasvonsa, tunkeutui +kyyneleet. Tohtori otti hiljaa käden hänen kasvoiltansa pois. + +"Te ette siis ole missään yhteydessä serkkunne kanssa? Oh, te olette +pieni teeskentelijä, neiti!" + +Tämä sana pisti häntä taas, kuni kerran ennenkin, mutta sen kautta sai +hän ryhtinsä jälleen. + +"Ja teidän toimenne, herra tohtori?" sanoi hän kylmästi. + +"On tässä", sanoi tohtori, antaen hänelle suuren sinetityn kirjeen ja +lisäten vakaasti: "Tämä on kopia kapteeni Bodendorffin jälkeen +säätöksestä. Alkukirja on laillisesti valvottu. Hän on valinnut teidän +perijäksensä!" + +Tukahutettu huudahdus oli kaikki mitä Hermina vastasi. + +"Koska serkkunne lähti ihan toivottomana, piti hän välttämättömyytenä +järjestää asioitansa. Muuten, jos häntä oikein ymmärsin, oli hänen +aikomuksensa: ei milloinkaan asua Reihensteinissä." + +Nyt ei enää ollut yksi vastustettu kyynel, joka immen silmistä tunki, +vaan koko virta syvän surun kyyneleitä, jotka ikäänkuin yhteen +painettuna hänen sydämeensä, sulkunsa murtaen tulvasivat ulos. + +Sillä hetkellä oli Tohtori Wahlman'illa yksi ainoa toivo, -- se -- että +Bodendorff senlaisena olisi nähnyt serkkunsa. + +Mutta Herminan tila tuli nyt paljoa pahemmaksi, ja vanha lääkäri joutui +tilaisuuteen hänelle antamaan sitä apua, jota hän tarvitsi. + +Pelästynyt majuritar itki tyttärensä kera, mutta ei tarkemmin +mietittyänsä voinut ymmärtää, mistä tuo äkkinäinen sielun kiristys oli +tullut. + +Kun tytär myöhemmin illalla vähemmän väsyneenä, mutta muuten vielä +sangen heikkona, istui kuunnellen hyväntahtoisen lääkärin mietteitä, +sanoi majuritar: "Rudolf parka! Hän mahtoi olla kovin suuressa +epätoivossa, kun hän tämän voi tehdä! Hän on vielä niin nuori ja +ryhtevä, kuinka hän niin itsensä pelastamattomaksi luulee!" + +"Sentähden, kun hänellä ei ollut mitään toivoa, johon hän iloisena +olisi tarttunut, arvoisa rouva. Ilman ihanata, tahi ainakin lempeätä +päämaalia, ei kukaan ihminen halusta elä, ja ollensakin kun kärsimys on +ihmisen niin syvään painanut, tarvitaan välttämättä jotain, joka hänen +taluttaa raittiimpata elämätä nauttimaan, tarvitaan ainakin toivo, +josko se olisikin kuinka kaukainen tahansa, mutta Bodendorff paralla ei +sitäkään ollut! Ajatelkaapas hänen suruista olemustansa niin monena +kiusan ja kivun päivänä! Pari ajattelemattomasti puhelevata kumppalia, +jotka tulivat ja menivät, häntä enemmän kiusasivat kuin huvittivat, ja +kun minä hänelle lausuin hyvin ajatellun pilan, näytti hän vain kylmiä +kasvoja. Luulenpa että hän minun sielustani luki, että häntä tuskin +enään voi pelastaa." + +"Mutta nyt teillä on toivoa? Oh! eikö ole totta, että hän paranee +varmaan?" sanoi hiljainen majuritar joutuen ihan intoihinsa. + +"Toivonpa niin", sanoi Tohtori Wahlman, "sitä enemmän kun hän tietää +ettei Reihenstein enää alppina paina ja raskauta häntä." + +"Ettehän luulle että hän tällä määräyksellä on siitä vapaaksi päässyt?" +kysäsi Hermina äkkiä. + +"Noin joksikin sen luulisin, hyvä neiti." + +"Mutta se ei koskaan, ei koskaan tapahdu!" huusi hän palavin kasvoin. +"Tiedänpä mitä minun on tekeminen." + +"Teidän tulee tehdä se, minkä sydämenne sanoo oikeaksi", vastasi +tohtori Wahlman painavasti. + +"Ei, -- oikeuden tuntoni ja ylpeyteni tässä asiassa minulle kaavan +tekevät", sanoi Hermina katkerasti liikutettuna, "että hän niin on +voinut tehdä, on varmana todistuksena, kuinka vähässä arvossa hän minua +pitää!" + +Vanha lääkäri ei kumminkaan vähintäkään ymmärtänyt tätä naisellista +logiikaa. Se näytti hänestä erinomaisen kummalliselta, mutta ukko +luotti nuoren, "hieman romantillisen" tytön vaihtelevaan luontoon. + +Hänen kaksinainen lähetyksensä oli nyt päättynyt, sillä Herminan +luontokin sai pian entisen elävyytensä takaisin, kuni maa ja ilma +ukkos-ilman loputtua. + +Jos Hermina taikauskotta olisi katsellut serkkunsa käytöstä -- olisi +sydämensä löytänyt oikean tolan ja olisi silloin ilosta tykyttänyt, +mutta ehkä hän tunsi ylpeytensä syvästi loukatuksi, ei hän kuitenkaan +sielussansa löytänyt sitä ihanata, naisellista henkeä, joka uhraa +ylpeyden nöyrän lemmen hengen edestä. + +Bodendorff, antamalla hänelle vihatun perinnön oli häntä syvästi +loukannut. Luultavasti hän antoi sen tytölle siinä luulossa, että tyttö +kadehti häntä! + +Lukemattomia kertoja olisi hän mielinyt repiä säätöstä palaisiksi ja +semmoisena lähettää se hänelle takaisin, mutta hyvä henki esti hänet +siitä. + +Ajatus, että hän voisi kuolla siinä uskossa että Hermina ilolla oli +ottanut sen perinnön haltuunsa, jonka hän siten oli itsestänsä +viskannut, oli tytöstä yhtä hirveä kuin kysymys: Miten sitten käy, kun +hän palajaa takaisin? + +Mikäpä esti tämän, muuten niin selvään näkevän tytön, huomaamasta +rakkautta serkkunsa teossa? + +Muuan nerokas kirjailija sanoo: "Viha on usein rakkauden väärä tola." + +Joskus kuitenkin rakkaus ei ole muuta kun pettävä kuvitelma vihasta. + +Miksi ei Hermina naisellisella lemmellä avannut sydäntä ja omistanut, +että hän rakasti serkkuansa? + +Olihan hänellä hänen valokuvansakin, hän surun vallassa huusi hänen +nimeänsä autioina hetkinä sairashuoneessa, hän karkasi kotoansa, ettei +tytön likisyys häntä kiusaisi, hän laski mitä suurimman lahjan tytön +jalkojen juureen -- kaikki mitä hänellä oli! + +Vieläkö hän lisää todistuksia tarvitsisi? + +Mies varmaankin ymmärtää rakastetun naisen hänen teoistansa. Nainen +sitä vastoin vaatii silmäyksiä ja sanoja. + +Miehen äänetön rakkaus on kuni sokea lyhty, jonka kirkkaan puolen hän +kääntää itseensä ja pimeän esineelle. + +Jos Bodendorff edes kerrankin olisi kirkkaan puolen kääntänyt +Herminaan. Mutta hän ei ollut koskaan nähnyt kuin varjopuolen hänen +syvään kätketystä lemmestänsä. + +Nyt oli Hermina päättänyt kirjoittaa Bodendorffille, kuinka raskaalta +se tuntuikin, mutta äänettömyys olisi ollut vielä tukalampata. + +Herminan tuli luonnollisesti pyytää hänen kirjeosoitteensa Tohtori +Wahlman'ilta. Vanha lääkäri hymyili mielihyvillään ja sitä antaessansa +ajatteli hän: "Meeran vaikuttaa tosin paljon, mutta tämä vaikuttaa +vielä enemmän." + + + + +VII. + + +Hermina huomasi, mitä jo moni häntä ennen oli huomannut, -- nimittäin, +että läkki ja kynä ovat paljoa avoimmat, kuin me itse. Ainakin tämä +soveltuu naisiin. Me miehet puhumme halusta totuuden, naiset sen +_kirjoittavat_ halukkaammin. + +"Ettei lähettämäänne kirjoitusta revitty palaisiksi ja senkaltaisena +teille lähetetty", kirjoitti hän avosydämisesti, "esti ainoasti se, +että tarkemmin mietittyäni pidin parempana sen teille ehjänä antaa. Te +palajatte joskus ja silloinpa ihmettelette miten niin kummallista +olette voineet määrätä." + +Jos tyttö olisi nämät sanat puhunut Bodendorffille, olisi hän ehkä +taasen niissä nähnyt vihaa ja ylenkatsetta, mutta pitkä matka ja +kirjoitetut sanat keveyttivät hänen käsityksensä. Yleensä oli kaikki +hänessä nyt enemmän hyvyyttä ja lempeyttä siitä asti, kuin hän oli +joutunut siihen päätökseen ettei elämällä nyt enää ollut tarjottavana +edes tyhjää tulevaisuuttakaan. + +Hän koetti puolustaa ett'ei ilo Herminan kirjeistä häneen juurtuisi ja +hän vastasi: + +"Minä kiitän teitä siitä armeliaisuudesta, jolla olette kirjoitustani +kohdelleet, ja jos olisitte sen repineet, olisi sen seuraukset olleet +vielä parantumattomammat. Nyt olen kuitenkin huomannut, että voitte +lempeyttäkin harjoittaa ja että näette vaivaa miettiä josko tekonne +olisi minua loukannut. + +"Kysytte hyväntahtoisesti terveyteni _tilaa! Ainoan_ hyveen tunnen +saaneeni: _nyt toivon_ parantuvani! -- Kaikessa muussa tulee Meeranin +tehdä ihmetyö ja se vaatii aikaa." + +Siitä ajasta alkaen tapahtui että joka viikko sekä tuli että meni +kirje. Joka kirjeestä, kuin tuli, tuntui Herminasta ikäänkuin olisi +hänkin Alppien terveellistä ilmaa hengittänyt, niinkuin jos olisi hänen +suonissansa raikkaampi veri alkanut juosta. + +Missä olivat ne pahat idut, joita Bodendorff heidän yhdessä ollessaan +oli kylvänyt. Miksi hän tyttöä nyt ymmärsi? Bodendorff oli +tietämättänsä, tahtomattansa runoilija, luontonsa syvyydessä. Hän tosin +ei kirjoittanut mitään sonetteja alpeille, mutta hän kuvasi ne +kirjeissänsä kynällä. Hän, joka oli pois suljettu kaikista niistä +lähteistä, joista sievempi siveys saa ravintonsa, hän, jonka rikkaalta +taipumukselta ainoastaan puuttui hoito, hän, joka itse oli saanut +itsensä muodostaa, hänellä, kaikkien tietojen ja taiteiden vieraalla, +oli kuitenkin oikea käsitys ja todellinen tunne, joka useinkin puuttuu +niiltä, jotka ovat tarkemman hoidon saaneet. Hän oli etsinyt ravintoa +oikeasta lähteestä ja sen kautta saavuttanut voimallisen sielun. + +Hän ei ymmärtänyt itse, millä tunteiden rikkaudella hän astui esiin ja +miten hänen ajatus-maailmansa levitettynä, suurennettuna ja uusilla +ilmiöllä täytettynä avaantui. Hän ei tietänyt että hän kirjoitti +itsensä Herminan sieluun. + +Talvi oli loppunut ja kevätmyrskytkin olivat tau'onneet. Joka päivä +toivoi nuori tyttö serkkunsa palajavan. + +"Pääskyt ovat kotonansa jo taaskin", kirjoitti tyttö, "mutta turhaan +kyselen heiltä, jos ovat lentäneet sen paikan ylitse, jossa te asutte?" + +Tämäkö sana sai Bodendorffin jättämään etelän? Eräänä iltana säveltyi +kansanlaulu taasen harmooniosta, -- kun hän seisoi tytön takana ja vei +sydämellisesti kätensä huulillensa, ja siten ryöväsi sen "tervetulon", +jossa tytön sielu jo riemuitsi. + +Hiljaisella sydämellisyydellään yhtyi majuritar heidän joukkoonsa ja +vastaan otti Bodendorffin kuni äiti poikansa. Tänään jäi Bodendorff +heille, niinkuin se olisi ollut luonnollista. + +Hermina vapisi ennen tuntemattomasta onnesta, johon kuitenkin sekaantui +salainen sanomattoman tuskallinen pelko. + +Hermina katsoi siihen mieheen, joka hänelle oli maksanut niin monen +sisällisen kiistan, joka oli maksanut hänen ylpeytensä ja vapaan +sydämensä ja muuttanut hänen luontonsa. + +Oliko tuo sama mies, joka raakana ja röyhkeänä oli mennyt hänen +luotansa sanoen hänet teeskentelijäksi. Hän oli nyt ihan toinen. Hänen +itseensä luottava kylmä röyhkeys oli sortunut. Hänen jäseniensä vahvuus +oli kadonnut, mutta sitä vastoin lepäsi hengellinen jalous hänen +valkealla otsallaan ja silmissä paloi tuli -- osoittaen hänen sielunsa +hyvyyttä. + +Vakaalla liikunnolla antoi Hermina takaisin Bodendorffille paperin, +jonka hän oli tohtori Wahlman'ilta saanut. + +"Ottakaa tämä, ja jättäkää kaikki selitykset", sanoi hän lempeästi, +"yhtä ainoata asiaa teiltä pyydän: hävittäkää se tässä minun nähteni. +Olisinpa tehnyt sen itsekin, mutta pelkäsin sillä suututtavani teitä!" + +"Ja kuitenkin olette mieleni pahoittaneet", sanoi hän hiljaa, +"pahoittaneet niin, ettette ehkä koko sydämenne katumuksella voi sitä +parantaa." + +"Minä! -- mitenkä?" + +"Ylpeän kieltonne, halveksivan kylmyytenne kautta! -- Ettekö minua +ymmärtäneet! Tuskallisessa tiedossa, että minua halveksitte, vihasitte, +kärsin tuskia, joita en voi selittää, ja kuitenkin etsin teidän +likeisyyttänne." + +"Minä luulen, että te pikemmin pakenitte minua", sanoi Hermina +nuhdellen. + +"Ei, ei! Minä tulin salaa, sillä teidän soittonne lievitti suruani ja +silloin löysin -- kuolemani jyvän!" + +"Rudolf!" + +Bodendorff nosti hänet ylös, laski hänen päänsä rintaansa vasten ja +nimettömässä onnessa suuteli hänen kyyneleensä pois. + +"Jos minun tällä hetkellä pitäisi kuolla, tekisin sen halusta siitä +riemusta, jonka nyt olet minulle laittanut", sanoi hän innolla. "Sinun +sydämestäsi lähti minun nimeni huuliesi ylitse ja sinä olet minun! Mitä +olenkin tähtesi kärsinyt, liikaa se ei ollut!" + +Rakkaalla ylpeydellä, jolla nainen nojaa sen miehen rintaa vasten, jota +hän rakastaa, katsoi Hermina häneen, mutta pelon tunne liittyi hänen +iloonsa nähdessänsä kirkastuneen katseen hänen kummallisesti +kiiltävistä silmistänsä ja kärsivän näön hänen otsallansa. + +"Nyt varmaankin lähdet Reihenstein'iin, rakkaani", sanoi hän rukoillen, +"siellä alat voida hyvin." + +"Sinun kanssasi, lemmittyni", sanoi hän sydämellisesti. "Jättäkäämme +kuitenkin Reihenstein ulommaksi, jos siihen suostut. Minun täytyy mennä +takaisin etelään, toki ei enää yksin, ei enää ohdake rinnassani, vaan +minua olet sinä seuraava rakkaana vaimonani ja nyt ei enää mikään +pimeyden valta voi sinua minulta riistää!" + +Kuinka selittämätöntä eikö hänestä ollut, kun hän ei heti antanut tämän +miehen löytää tietä hänen sydämeensä, nyt kun hän vapisi hänen +edessänsä, nyt huomasi hän kuinka rakas hän hänelle todella oli. + +Ja kauvan sai Hermina vielä pelätä ja vavista hänen elämästänsä. + +Kaksi vuotta olivat he Italiassa, kun Bodendorff taasen uskalsi koettaa +kotimaan ilman-alaa. + +Eron virastansa oli hän jo aikoja sitten ottanut. + +Vihdoin muuttivat he Reihensteiniin, todellisella rakkaudella +yhdistettyinä. Nyt Bodendorff ei enään ollut vieras eno-vainajansa +taideaarteille. Italiassa oli hänen avoin sielunsa pian löytänyt oikean +tolan, jonka kautta hän tiesi omaisuuttansa pitää arvossa. Ei enää +kauvemmin pakoitettuna häpeällisenä seisomaan naisen edessä seisoi hän +vapaasti ja Hermina katsoi häneen, kuni olisi hän ollut hänen +opettajansa. + +Majuritar on onnellinen Reihenstein'issä vallitsevan rauhan tähden, +sillä toivolla kuitenkin että tämä rauha ilolla toivotulla tapauksella +rikottaisiin. Hän näetten pian tulee -- "mummuksi!" + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Reihensteinin perillinen, by Theodor Reinwald + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK REIHENSTEININ PERILLINEN *** + +***** This file should be named 31058-8.txt or 31058-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/3/1/0/5/31058/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/31058-8.zip b/31058-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..c670f33 --- /dev/null +++ b/31058-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..9207434 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #31058 (https://www.gutenberg.org/ebooks/31058) |