5 files changed, 5510 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/29709-8.txt b/29709-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..221d377
--- /dev/null
+++ b/29709-8.txt
@@ -0,0 +1,5494 @@
+The Project Gutenberg EBook of Valikoima runoelmia, by Heinrich Heine
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Valikoima runoelmia
+
+Author: Heinrich Heine
+
+Translator: Valter Juva
+
+Release Date: August 16, 2009 [EBook #29709]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALIKOIMA RUNOELMIA ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe.
+
+
+
+
+
+
+
+
+Valikoima runoelmia
+
+
+Heinrich Heine
+
+
+Suomensi
+Valter Juva
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+Yrjö Weilin 1905.
+
+
+
+
+
+             Edeltäjänsä
+
+          Heinen suomentajan
+
+*Yliopiston lehtorin Oskar Favén'in*
+
+           (Oskar Uotilan)
+
+suomen kielen syvän tuntijan muistolle
+
+                        omistaa käännöksensä
+
+                            Valter Juva
+
+
+
+
+Yksityisiä Heinrich Heinen runoja on jo varsin aikaisista ajoista
+uudestaan ja yhä uudestaan käännetty suomeksi.
+
+Ensimmäinen varsinainen kokoelma Heinen runoelmien suomennoksia on Oskar
+Uotilan. Vihko, joka ilmestyi vuonna 1887, sisälsi likemmäksi
+kuusikymmentä runoa, joita oli poimittu eräistä "*Buch der Lieder*"
+kirjan osastoista.
+
+Viimeksi on O. Manninen julkaissut täydellisen käännöksen Heinen
+runosarjasta "*Deutschland, ein Wintermärchen*".
+
+Kokoelmaan Heinen runoelmia, joka nyt tarjotaan yleisölle, on valikoitu
+näytteitä laajemmalta alalta, kuin Oskar Uotila vihossaan oli tehnyt.
+Runoja on otettu kokoelmista "*Buch der Lieder*", "*Neue Gedichte*",
+"*Zeitgedichte*", "*Romanzero*" ja "*Letzte Gedichte*".
+
+Etusija on luonnollisesti annettu "Buch der Lieder" kirjalle, jonka eri
+osastoista on tehty jotenkin tiheitä poimintoja. Muista kokoelmista
+näytteet ovat tilapäisempiä. Kokoelman laajuus on estänyt ottamasta
+muuta kuin ani harvoja näytteitä Heinen valtiollisista runoista, jotka
+muuten eivät suinkaan edusta vähäarvoista puolta Heinen runoudesta.
+Mutta tämä puoli onkin jo yleisölle osaksi tuttu O. Mannisen
+julkaisusta.
+
+Tässä suomennoksessa on Oskar Uotilalta joskus lainauksia tehty, milloin
+yksityiskohdissa, milloin loppusoinnuissa, harvoin kokonaisissa
+säkeissä. Yksi runo on otettu kokonaisuudessaan Uotilan kokoelmasta.
+Muilta suomentajilta on tilapäisiä lainauksia tehty, Suoniolta, Aino
+Suoniolta ja Severi Nyman'ilta.
+
+Käytetystä runokielestä sananen. Heine suosii kolmitavujalkoja, joita
+hän vapaasti supistaa kaksitavuisiksi, niin että usein jää
+epätietoiseksi, kumpaako jalkaa hän leikkivissä säkeissään oikeastaan
+pitää peruspoljentona.
+
+Heinen tapa käyttää kolmitavujalkoja, joka alkujaan on lainaus Saksan
+kansanrunoudesta keskiajan lopulta, on tehnyt voittoretkensä kautta
+Euroopan uudemman runouden.
+
+Suomessa, jossa nykyajan kansanrunous olisi voinut antaa mainioita
+ohjeita samaan suuntaan, ei tätä tapaa yleensä ole suosittu.
+
+Suomennoksessa on usein -- liiankin usein -- täytynyt kielellisistä
+syistä laajentaa Heinen tyynestä alkavia, väijykkeitä varustavia
+kaksitavujalkoja, joten hänen vauhdikkaat, ilkkuvat loppusäkeensä eivät
+ole päässeet täyteen arvoonsa, taikka taas -- Heine on vaihteleva kuin
+värivivahdus saippuakuplan pinnalla -- on täytynyt panna runon
+loppusäkeisin hätiköiviä kolmitavujalkoja, silloin kuin Heine itse
+lopettaa runonsa ilkeän maltillisesti kaksitavujaloilla.
+
+                                                    *Suomentaja.*
+
+
+
+
+Heinrich Heine.
+
+
+O, zürnt ihm nicht, der jetzt mit Liebestönen
+      Das Herz euch rührt,
+Dann aber selbst das Liebste zu verhöhnen
+      Sein Lied verführt.
+
+O, zürnt ihm nicht, wenn rasch der Wehmut-Schauer
+      Mit Spott sich tauscht.
+O, zürnt ihm nicht, wenn unterm Flor der Trauer
+      Ein Satyr lauscht.
+
+O, zürnt ihm nicht, der gross im Bett der Schmerzen
+      Sein Leid bezwang,
+Und der, ein Held, mit fast gebrochnem Herzen
+      Noch heiter sang.
+
+                                *Hermann Kletke.*
+
+
+
+
+Laulujen Kirja
+
+
+
+
+I
+
+Nuoria Tuskia
+
+
+
+
+1.
+
+
+Aamuin herään ilakoiden,
+Vienosuun nyt nään!
+Illoin uuwun vaikeroiden:
+Oi, ei tänäänkään!
+
+Unetonna synkin huolin
+Valvon pitkät yöt;
+Unelmissa, uinuin puolin,
+Teen mä päivän työt.
+
+
+
+
+2.
+
+
+Ma kuljen varjossa puiden
+Vait tuskaani kantaen;
+Taas haaveet uinailuiden
+Tuli hiipien mielehen.
+
+Ken teille, te linnut taivaan,
+Tuon sanan nyt neuvoikaan?
+Oi, vait! kun kuulen sen, vaivaan
+Sydän sortuvi uudestaan.
+
+"Tuli neitonen lehtoa eilen,
+Sitä laulaen, laulellen,
+Ja tuuli se kantoi meillen
+Sanan sievän ja kultaisen."
+
+Sitä muille nyt kertoa voitte,
+Te viekastelijat vain;
+Te tuskani riistää koitte,
+Mut ketään en usko lain.
+
+
+
+
+3.
+
+
+Kätes rinnallein pane, kultani, näin: --
+Oi, kuuletko jyskettä syämessäin?
+Siell' ilkeä puumies puuhaa, oi,
+Hän ruumisarkkua nikkaroi.
+
+Yöt, päivät hän takoo ja kalkuttaa;
+En aikoihin enää mä unta saa.
+Oi, kiirehtisitte, mestari vaan,
+Niin pääsisin joutuin nukkumaan!
+
+
+
+
+4.
+
+
+Vuoret, linnat katsoo tuolta
+Reinin tyyneen kalvohon;
+Purress' istun ilman huolta
+Säihkekehäss' auringon.
+
+Vaiti katson väikevesiin,
+Kisaa aaltoin kirmaavain;
+Hiljaa tunteet pyrkii esiin,
+Jotka kätkin rintahain.
+
+Viehtäin viittoo laineen läike
+Syvyyteen mua loistollaan;
+Mut sun tunnen, -- päällä väike,
+Alla yö ja kuolo vaan.
+
+Päällä viehkeet, oikut alla,
+Niin on lemmitylläkin!
+Hänkin mielell' armahalla
+Hymyy suin niin suloisin.
+
+
+
+
+5.
+
+
+Ensin jouduin tuskaan aivan,
+Ei, en kestä haaveksuin;
+Ja ma sentään kestin vaivan, --
+Mut äl' liioin kysy: kuin?
+
+
+
+
+6.
+
+
+Kun lempi rintaa raastaa
+Niin nauraa tähdet taivaan,
+Ne nauraa ja ne haastaa
+Sini-ilmasta maiseen vaivaan:
+
+"Nuo ihmisraukat tuolla
+He täyttä totta lempii,
+Ja saavat vaivoja huolla,
+Niin että he elää empii.
+
+"Me vapaiks lemmestä jäimme,
+Min ihmisraukoille tuolla
+Niin turmiolliseks näimme;
+Siks emme voikaan kuolla."
+
+
+
+
+7.
+
+
+Taas kukkii mailla ja teillä,
+On leivonen ilmoillaan,
+On jälleen kevät meillä
+Väriloistossa, tuoksussaan.
+
+Jo leivojen lauluun viihtyy
+Vilu talvisten tunnelmain,
+Taas rinnan kaiho kiihtyy,
+Ja laulelen murheissain.
+
+Soi leivon sirkutus hieno:
+"Miks niin olet alla päin?"
+Vain laulua laulelen, pieno,
+Jota laulan jo vuosia näin!
+
+Sitä laulan, kun kukkii tieno,
+Kun sydän on toivoton;
+Jo mummosi mummo, sa pieno,
+Tän laulun kuullut on!
+
+
+
+
+8.
+
+
+Jo rauhan me tehdä voimme,
+Te kukat lemmityt.
+Me nauramme, ilkamoimme
+Ja leikimme riemuin nyt.
+
+Sa kielo kainorinta
+Ja ruusu, sa rusosuu,
+Sa neilikka tummapinta,
+Sa lemmikki toukokuun!
+
+Nyt tulkaa vain, -- joka kukkaa
+Ma tervehdin innoissain;
+Vain reseedaa mustasukkaa
+En enää kärsi lain.
+
+
+
+
+9.
+
+
+Yöt ja päivät runoilin ma,
+Mut vain tyhjää toimitin ma;
+Sopusointuihin ma sulin,
+Ja ma sentään tyhjään tulin.
+
+
+
+
+10.
+
+
+Sua lemmin, sylikoira,
+Sen kyllä tiedät kait.
+Sua sokurilla ma syötän,
+Ja sa kättäni nuolet vait.
+
+Vain koirasta käydä tahdot,
+Et muuksi itseäs tee;
+Muut ystäväin he kaikki
+Niin liiaks tekeilee.
+
+
+
+
+11.
+
+
+Vihan tunsin ja lemmen, lemmen ja vihan,
+Yli pääni sen puuskat kaikki on käynyt;
+Mut kaikesta tuosta ei mitään näy nyt,
+Olen entinen ylpeä itse ihan.
+
+
+
+
+II
+
+Lyyrillinen välikohtaus
+
+
+
+
+1.
+
+
+Ihanaan aikaan Toukokuun,
+Kun puhkes kukkain kuori,
+Mun silloin sydämessäin
+Se heräs, lempi nuori.
+
+Ihanaan aikaan Toukokuun,
+Kun lintuin laulut soivat,
+Ma silloin hälle virkoin
+Tän kaihon ja sen hoivat.
+
+
+
+
+2.
+
+
+Mun kyynelistäni puhkee
+Moni kukkakin väikkymään,
+Ja huokaukseni helkkyy
+Kuin satakielten ään'.
+
+Ja jos mua lemmit, lapsi,
+Saat kaikki kukkani nää,
+Ja ikkunas alla aina
+Satakielet ne helkyttää.
+
+
+
+
+3.
+
+
+Kevät, kyyhky ja lilja ja ruusukulta,
+Joit' ennen mä lemmin, ne himmeni multa;
+Niit' enää en lemmi, vaikk' kukkii tieno;
+Tuli hieno ja pieno ja lieno jo vieno, --
+Hänt' itseä lemmin, lemmen tulta,
+Mi on kyyhky ja lilja ja ruusu ja kulta.
+
+
+
+
+4.
+
+
+Kun silmihis ma katselen,
+Niin haihtuu tuskat vaivojen;
+Mut suudella kun suutas saan,
+Niin olen terve kokonaan.
+
+Kun rinnoilles ma painallun,
+Niin taivaan riemu täyttää mun;
+Mut lausunet: "Sua lemmin ain!"
+Niin katkerasti itken vain.
+
+
+
+
+5.
+
+
+Sun kasvos vienot, armaat näin
+Ma unissani äskettäin,
+Ne on niin taivaanihanat,
+Mut kalvaat, tuskankalpeat.
+
+Ja huulet vain ne rusottaa,
+Mut kuolo jo ne kalpeiks saa,
+Pian sammuu taivaankirkkaus tuo,
+Jost' armas silmäs tuikkeen luo.
+
+
+
+
+6.
+
+
+Pane poskes vasten poskeain,
+Niin yhtyvät kyynelvuomme!
+Ja rintas paina rintahain,
+Niin liekkien yhtyä suomme!
+
+Kun suureen liekkihin tulvanaan
+Noin virtaa vedet huolen,
+Ja kun sinut syliini sulkea saan,
+Niin lemmenkaihoon kuolen!
+
+
+
+
+7.
+
+
+Mun sieluni kylpeä halaa
+Nyt liljan kuvussa vain;
+Ja liljasta helkkyy salaa
+Jo laulelo armaastain.
+
+On laulussa henkeä, tulta,
+Kuin suukossa vienon suun,
+Min mulle antoi kulta
+Ikihetkehen toivottuun.
+
+
+
+
+8.
+
+
+Tuhannet vuodet tuikkii
+Nuo tähdet paikoillaan,
+Ja toisihinsa katsoo
+Ne lemmenvaivoissaan.
+
+Ne haastaa omaa kieltään
+Niin ihmeen viehkeää;
+Ja kielimiehissä näissä
+Ei löydy sen selvittäjää.
+
+Mut sen tulin oppineeksi,
+Ja se säilyvi muistissain;
+Ma kielioppina käytin
+Sydänterttuni silmiä vain.
+
+
+
+
+9.
+
+
+Ma laulun siivillä kannan
+Pois, armas lemmitty, sun,
+Ja vien sinut Ganges-rannan
+Sulo seutujen tuoksuhun.
+
+Punahohteessa väikkyvä tieno
+Siell' untuu kuutamaan,
+Ja lootoskukka jo vieno
+Vait vuottaa siskoaan.
+
+Siell' orvokit hymyy ja huiskii
+Yön tähdille kujeikseen,
+Ja ruusut ne varkain kuiskii
+Tarut tuoksuvat toisilleen.
+
+Liki hyppivät kuunnellen silloin
+Arat kaurihit, älykkäät;
+Mut kaukaa humuu illoin
+Pyhän Gangeksen kuohupäät.
+
+Me siellä jo laskeudumme
+Siimeihin palmupuun,
+Ja lempeen tuntiumme
+Ja riemujen uinailuun.
+
+
+
+
+10.
+
+
+Vain tuskaan lootoskukan
+Saa loisto auringon;
+Pää kallellaan se uinuu,
+Ja yö sen mielessä on.
+
+Vain kuu on kukan sulho,
+Se valveille vienon saa,
+Ja lempeät kukkaskasvot
+Vain kuulle se paljastaa.
+
+Se väikkyy, säikkyy, hehkuu,
+Vait taivohon tuijottain;
+Se tuoksuu ja itkee ja värjyy
+Sulon lempensä vaivoja vain.
+
+
+
+
+11.
+
+
+Rein-virtaan värähdellen
+Luo päilyä pintaan veen
+Tuo uljas, pyhä Köllen
+Siin' uljaine doomineen.
+
+Näät doomissa kuvan ylhän,
+On kultanahkalla tuo;
+Se kaihoon tieni jylhän
+Viel' lempeän säteen luo.
+
+Kukat, enkelit siinä leijas
+Yli Äiti-Neitsyen;
+Suu, poski ja silmä seijas
+Oli kultani ilmeinen.
+
+
+
+
+12.
+
+
+On mailma tuhma, kateekas,
+Yhä kurjemmaks se kääntyy!
+Sa armas laps, sun maineestas
+Moni ilkkuva lausunto ääntyy.
+
+On mailma tuhma, kateekas,
+Ja se hylki sun heitoksi asti;
+Ei tiedäkään se sun suukkojas,
+Miten polttavat hurmaavasti.
+
+
+
+
+13.
+
+
+Armas, nyt sen sanonetkin:
+Lietkö utukuva vaan,
+Joita kesän viilein hetkin
+Laulaja luo aivoissaan?
+
+Ethän kai! ei tuota suutas,
+Silmää, joss' on tenho tuo,
+Sulon sievää lapsekkuuttas,
+Niit' ei runoniekka luo.
+
+Veriyököt, hirmuliskot,
+Sepikäärmeet, pedot, kyyt,
+Vain nuo Louhen häijyt siskot
+Loivat runoniekan lyyt.
+
+Mutta sull' on oikkus ainot,
+Vienon armaat kasvos nuo
+Ja nuo katsees viekkaat, kainot, --
+Niit' ei runoniekka luo.
+
+
+
+
+14.
+
+
+Veenus-Afrodiiten-moisena
+Loistoss' säihkyy armahan';
+Sillä hän on kainaloisena
+Toisen miehen morsian.
+
+Sydän, sydän kaikkisietävä,
+Viha pois sa heitä vaan.
+Kärsi, kestä, -- pikku vietävä
+Teki tuon vain turhuuttaan.
+
+
+
+
+15.
+
+
+Niin, viha pois, jos sydän sortuiskin!
+Ikimennyt kulta! -- vihaa kantaisin?
+Vaikk' kivihohtein säihkyy vaattehes,
+Ei sädekään käy yöhön sydämes.
+
+Sen aikaa tiedän. Näin sun unissain
+Ja synkän yön näin sydämessäs vain
+Ja käärmeen näin, mi syö sun sydäntäs,
+Näin, kulta, kuink' on kurja elämäs.
+
+
+
+
+16.
+
+
+Niin, kurja oot, en vihaa kanna, en; --
+Oi, kulta, jäimme kurjiks kumpikin.
+Siks kuin saa kuolo sairaan sydämen,
+Oi, kulta, jäämme kurjiks kumpikin.
+
+Kai pilkan nään, mi liehuu huulillas,
+Ja silmässäs nään uhman säihkettä,
+Nään ylpeyden, mi kaartaa poveas,
+Ja sentään kurja, kurja oot, kuin mä.
+
+Suus tuskaan vääntyy, kun jäät yksin vaan,
+Nuo silmäs salaa kaihtuu kyynelin,
+Vait uljas poves vertyy haavojaan, --
+Niin, kulta, jäimme kurjiks kumpikin.
+
+
+
+
+17.
+
+
+Ja jos tietäisi kukat pienot,
+Miten syämeni vertyy pois,
+Niin kanssani itkis vienot
+Ja hoivaa tuskaani tois.
+
+Ja jos tietäisi satakielet,
+Miten mieli on sairas tää,
+Niin kaikuis ilmanpielet
+Ilolaulua virkistävää.
+
+Ja jos tietäis tätä huolta
+Nuo kultatähdet vain,
+Ne luokseni liitäis tuolta
+Jo lohtuja kuiskuttain.
+
+Tää kaikki ei kuulu heihin,
+Vain yksi tietää tän:
+Hän raasti mun repaleihin,
+Repi repaleiks syämeni hän.
+
+
+
+
+18.
+
+
+He juoruja sulle toivat,
+He itkivät säälin veet!
+Mut miss' ois sieluni hoivat,
+He eivät ilmaisseet.
+
+Oli kellossa ääntä, -- sen tiesi! --
+He puistivat päätähän;
+Olin häijy ja musta miesi,
+Ja sa uskoit kaiken tän.
+
+Mut seikkaa häijyisintä
+He eivät tienneet vain;
+Mä häijyintä, typerintä
+Olin hellinyt rinnassain.
+
+
+
+
+19.
+
+
+Maa kauvan kantoi talven leimaa,
+Mut kevät nyt juhlia arrangeeraa;
+Nyt hymyy luonto ja riemuiten keimaa,
+Mut tuo ei vaan mua intresseeraa.
+
+Kukat tuoksuvat, kellot kaikuvat mailla,
+Ja linnut kuin kirjassa konverseeraa;
+Mut jutteluun olen halua vailla,
+Pää kaiken turhuutta filosofeeraa.
+
+Olo seuroissa on niin fånimaista,
+Hyvä ystäväkin mua irriteeraa; --
+Syy siinä: he armasta vienokaista,
+Jota slåasin, "rouvaksi" tituleeraa.
+
+
+
+
+20.
+
+
+Tuoll' yksin Pohjan honka
+On kankaalla, nuivapää.
+Se nukkuu, valkovaippaan
+Sen peittää hanki ja jää.
+
+Se uinuu palmupuusta,
+Itämailla mi kaukana on,
+Mi vait ja yksin nääntyy
+Ikipaahteessa aavikon.
+
+
+
+
+21.
+
+
+Ma suurten tuskain syihin
+Teen lauleloiset pienot;
+Ne nostavat siipensä hienot
+Ja liitävät sydämyihin.
+
+Ne jo lemmityn löysivätki,
+Mut pois ne jo kaihoten palaa,
+Ne palaa ja kaihoten salaa,
+Mitä kurjuutta sydän kätki.
+
+
+
+
+22.
+
+
+Poroporvarit juhlamiellä
+Käy maihin ja metsiin päin;
+Kuin jäärät he hyppii tiellä
+Sulo luontoa tervehtäin.
+
+He ihailee näkötorvin
+Romanttista maisemaa;
+He nauttii pitkin korvin,
+Kun varpunen ruikuttaa.
+
+Mut ikkuna peitetty mulla
+On mustin uutimin;
+Nuo aaveeni vierailulla
+Käy luonani päivälläkin.
+
+Saa vanha lempeni ilmiin,
+Taas haudasta hiipii tää;
+Käy kyynelet sille silmiin,
+Ja mieleni viehkeäks jää.
+
+
+
+
+23.
+
+
+Ja poika lempii neittä,
+Mi toista on katsellut;
+Mut toinen se lempii toista
+Ja on hänet kihlannut.
+
+Heti neito kiusalla ottaa
+Ens parhaan miehen noin,
+Mi vastaan tupsahti tiellä;
+Nyt poika on onnetoin.
+
+Tuo vanha juttu on vainen,
+Mut aina se uudeks saa;
+Ja kelle noin kävi juuri,
+Sydän hältä se ratkeaa.
+
+
+
+
+24.
+
+
+Kun laulun soivan kuulen,
+Min muinoin lauloi hän,
+Niin tuskasta melkein luulen
+Tän sydämen särkyvän.
+
+Mun vie jokin kumma kaipuu
+Pois metsiin, vuorillen;
+Siell' itkuun kaiho haipuu
+Tää ylenpalttinen.
+
+
+
+
+25.
+
+
+Luo katseensa kukat kaikki
+Päin taivasta säihkyvää;
+Nuo vuolahat virrat kaikki
+Meren säihkyvän helmahan jää.
+
+Ne liitävät lauluni kaikki
+Luo kultani säihkyvän sun, --
+Pois kanssanne itkuni viekää,
+Te murheiset lauluni mun!
+
+
+
+
+26.
+
+
+Ma unta kuninkaanlapsesta näin,
+Min kasvot kalpeina hohti;
+Puun siimeess' istuimme vierekkäin,
+Ja hän painui rintaani kohti.
+
+"En tahdo isäs purppuraa,
+En timanttikruunua varmaan,
+En tahdo kultaista valtikkaa,
+Sua itseäs tahdon, armaan'."
+
+Hän päätään puisti: ""Ei käy se päin,
+Mun peittää haudan multa,
+Ja öin mä vain tulen luokses näin,
+Kun niin sua lemmin, kulta.""
+
+
+
+
+27.
+
+
+Me, lemmitty, venhossa kahden
+Vait istuimme haaveillen.
+Oli yö, ja laskimme hahden
+Yli aavain usvaisten.
+
+Oli henkiensaari tiellä,
+Min kuutamo loistoon loi;
+Soi sävel vienoinen siellä,
+Sumusarjat ne karkeloi.
+
+Yhä vienommin sointui tenho
+Ja värjyi hämäriin;
+Mut sivutse vain ui venho
+Meren aavoja toivottomiin.
+
+
+
+
+28.
+
+
+Taas valkokäsi vilkkuu,
+Min vanhat sadut toi,
+Nyt hilkkuu ja nyt kilkkuu
+Ja taikamailta soi,
+
+Miss' suuret kukat kuiskii
+Yön tenhoon lempeään
+Ja toisillensa huiskii
+Häämietteet mielessään; --
+
+Miss' ikihongat huohuu,
+Kuin hymni huminois,
+Ja lähteen suihku kuohuu,
+Kuin tanssin sävel sois; --
+
+Mut lemmenlaulut kaikaa
+Niin ihmeen suloiseen,
+Ja kaikk' on sulo taikaa,
+Mi hurmaa ihmeineen!
+
+Jos sinne tulla voisin!
+Siell' elpyis sydämen',
+Siell' ilman huolta oisin
+Ja vapaa, riemuinen!
+
+Tuon toivon maan ja uskon
+Nään usein unissain;
+Mut säihkeess' aamuruskon
+Kaikk' usviin haihtuu vain.
+
+
+
+
+29.
+
+
+Sua lemmin, lemmin mä vieläkin,
+Ja mailma jos raukeaisi,
+Sen raunioista ilmoihin
+Viel' lempeni lieskahtaisi.
+
+
+
+
+30.
+
+
+Mun lempeni lieska tumma
+Se säihkyy loistossaan,
+Kuin tarina kaihosa, kumma,
+Suviöin jota kerrotaan.
+
+"Vait taikapuiston tiellä
+Nyt astuvat nuoret nuo;
+Satakielet ne laulavat siellä,
+Kun siimehet valoon luo.
+
+"Sydän kylmä on neidon nuoren,
+On ritari polvillaan.
+Tuli silloin peikko vuoren, --
+Läks neito kaikkoamaan.
+
+"Ja ritari veriin raukee,
+Käy peikko kammiohon." --
+Kun hautani kerran aukee,
+Niin tarina loppunut on.
+
+
+
+
+31.
+
+
+He suutuksiin mun saivat
+Ja kiukkuun kalpeaan,
+Nuo toiset lemmellänsä,
+Taas toiset vihallaan.
+
+He leivän myrkytti multa,
+Kaas sappea juotavaan,
+Nuo toiset lemmellänsä,
+Taas toiset vihallaan.
+
+Mut ken toi kiukkujen kiukut
+Ja suutusten murheen tän,
+Mua ei hän vihannut koskaan,
+Eik' koskaan lempinyt hän.
+
+
+
+
+32.
+
+
+Teepöydässä seura hieno
+Ties lemmestä paljonkin.
+Oli naisissa tunnelma vieno
+Ja herroissa esteettisin.
+
+"Tosi lempi on plaatonilainen",
+Hovineuvos jankutti siin.
+Hymy rouvan on iroonimainen,
+Mut sentään hän huokas: "niin!"
+
+Ja rovasti puhki ja henki:
+"Jos lemmimme aistillisiks,
+Niin tärvimme terveydenki."
+Heti songersi neiti: "ah, -- miks?"
+
+Ääns kreivitär kaihokielin:
+"Oi, lempi on *une passion*!"
+Lasin tarjosi viehkein mielin:
+"Se on teille, herra Baron."
+
+Sija tuoss' oli jouten ainoin,
+Miks siinä et istunut?
+Ja oisit suin niin kainoin
+Sun lempeäs kertoillut.
+
+
+
+
+33.
+
+
+Ovat myrkkyä lauluni täynnä --
+Miten toisin olla voi?
+Sä itsehän vuodatit myrkyn,
+Min raitis rintani joi.
+
+Ovat myrkkyä lauluni täynnä --
+Miten toisin olla voi?
+On rinnassain moni käärme
+Ja sa itse, kultani, oi!
+
+
+
+
+34.
+
+
+Ma vanhaa untani jälleen näin:
+Ens yö oli toukokuuta,
+Puun siimeess' istuimme vierekkäin
+Ja vannoimme uskollisuutta.
+
+Me vannottelimme ja vannoimme niin,
+Me itkimme riemuiten, surren;
+Ja ettei jäis valat unhoksiin,
+Mua sormehen näykkäsit purren.
+
+Oi, lemmitty kirkassilmäinen,
+Sua näykkäsuista piikaa!
+Kai asiaan kuului vannominen,
+Mut näykkiminen oli liikaa.
+
+
+
+
+35.
+
+
+Ma vuoren huipulla seison
+Ja tuntehikkaaksi saan.
+"Oi, jos ma lintu oisin!"
+Ma huokaan ja huokaan vaan.
+
+Jos siivekäs pääsky oisin,
+Niin lentäisin luokses pois,
+Ja pesäni pieni mulla
+Sun ikkunassas ois.
+
+Jos satakieli ma oisin,
+Niin lentäisin luokses pois,
+Ja sulle lauluni illoin
+Ne lehmuksen siimeistä sois.
+
+Mut jos ma pöllö oisin,
+Heti lentäisin rinnoilles;
+Sä pöllöjä suosit ja terveeks
+Teet tuskat pöllöjes.
+
+
+
+
+36.
+
+
+Ma unissani itkin,
+Näin hautasi unissain.
+Ma nousin, ja vielä kyynel
+Se virtasi poskillain.
+
+Ma unissani itkin,
+Näin unta, sä hylkäsit mun.
+Ma nousin ja muistoja itkin
+Sun, kauvan kaivatun.
+
+Ma unissani itkin,
+Sa taas olit ystäväin.
+Ma nousin, ja vieläkin juoksee
+Tää kyynelvirta näin.
+
+
+
+
+37.
+
+
+Jo lentää tähti tuolta
+Alas taivaalta säihkeestään!
+Se lemmen tähti lienee,
+Min katoovaksi nään!
+
+Jo nuoresta omenapuusta
+Moni kukka ja lehti läks.
+Jo saapuu ilkkuva tuuli,
+Ja ne jää sen heiteltäväks.
+
+Suuss' salmen joutsen joikuu
+Ja soutaa yksikseen,
+Ja hiljemmin yhä laulain
+Se vaipuu hautaan veen.
+
+Niin hämärtyy ja tyyntyy!
+Pois lehdet jo liitivät kait,
+On sirpaleiks särkynyt tähti,
+Ja joutsenlaulu on vait.
+
+
+
+
+38.
+
+
+Tien ristiin haudatuks joutuu,
+Kun itsensä surmas ken;
+On sininen kukka siellä,
+Suursyntisen kellonen.
+
+Tien ristiss' seisoin ja itkin;
+Yö kylmi aaveinen.
+Kuun hohteessa verkkaan heilui
+Suursyntisen kellonen.
+
+
+
+
+39.
+
+
+Nuo vanhat, pahat laulut
+Ja häijyt unet nuo,
+Me nyt ne haudatkaamme;
+Sa suuri arkku tuo.
+
+Jos jotain arkkuun lasken,
+Mut se jää myöhempään;
+Ei Heidelbergin amme
+Nyt siihen riittäiskään.
+
+Ja kuolinpaari vankka
+Tuo paksu, mahdoton,
+Ja pitempi se olkoon,
+Kuin Mainzin silta on.
+
+Hae kakstoista jättiläistä,
+Joill' olkoot olkapäät,
+Kuin Pyhän Kristofin, jonka
+Sa Reinin Kölnissä näät.
+
+He arkun jo pois saa kantaa
+Ja mereen sen upottaa;
+Jos suuri onkin arkku,
+Se suuren haudan saa.
+
+Mut miksi on niin suuri
+Ja raskas arkku tää?
+Ma lempeni siihen lasken
+Ja kaikki tuskani nää.
+
+
+
+
+III
+
+Kotiintulo
+
+
+
+
+1.
+
+
+En tiedä, kuinkahan lienee,
+Kun murhe mun valtaa näin;
+Sen vanha tarina tiennee,
+Mi ei mene mielestäin.
+
+On vilpas, päivä jo peittyy,
+Rein-virta tyynenä on;
+Vain vuoren huippuhun heittyy
+Säde ilta-auringon.
+
+Siell' istui neito nuori,
+Tuoll' yllä, kaunis maan,
+Ja kultasäihkeessä suori
+Hän kultakutrejaan.
+
+Hän suori ne kultaisin kammoin,
+Vain laulua laulellen;
+Sen sävel on unhottu ammoin
+Ja on valtavan tenhoinen.
+
+Rein-laivurin nuoren mieltä
+Saa hurjahan kaihoon tuo;
+Hän ei näe kallionkieltä,
+Vain ylös hän silmänsä luo.
+
+Kai pohjahan nielussansa
+Veet venhon ja laivurin vei,
+Ja sen tenholaulullansa
+On tehnyt Lorelei.
+
+
+
+
+2.
+
+
+On sydän, sydän synkkä,
+Sees ilma on toukokuun;
+Ma vanhan patterin päällä
+Olen varjossa lehmuspuun.
+
+Tuoss' alla kaivanto kirkas
+On kaupungin hiljaisen;
+Siin' ohjaa ruhtaan poika
+Ja onkii viheltäen.
+
+Mut vastassa hauskasti väikkyy
+Eri ryhmissä kirjavat maat,
+Huvihuoneet ja puistot ja rahvas
+Ja karja ja niityt ja haat.
+
+Tytöt pyykkiä valkaisuttaa
+Ja nurmella ilakoi;
+Helohelmiä mylly sinkoo
+Ja kaukaa jumisten soi.
+
+Tuoss' alla harmaan tornin
+On vahtikoppi pien';
+Punatakkinen, ryhdikäs poika
+Siin' astuu, täsmii tien.
+
+Hän leikkii musketin kanssa,
+Mi välkkyy aamuhun,
+Hän kunniat tekee, seisoo, --
+Ma soisin, hän ampuis mun.
+
+
+
+
+3.
+
+
+Kun matkalla sattumalta
+Ma kultani perheen näin,
+Isä, äiti ja pikku-sisko
+Mun tunsivat tervehtäin.
+
+He kysyi, kuink' olin voinut,
+Taas samassa vakuuttain,
+Ett' en mä muuttunut ollut,
+Mut ett' olin kalvas vain.
+
+Ma tiedustin tädit ja mummot
+Ja pitkäpiimäiset muut;
+Ja ma pentua kysyin, jonka
+Niin kiltisti luskutti luut.
+
+Myös naitua kultaa ma kysyin,
+Noin sivumennen vaan;
+Sain ystävällisen tiedon,
+Ett' oli hän viikoillaan.
+
+Ja onnea toivotin silloin
+Ja sievästi sammalsin,
+Ett' terveiset lämpimät multa
+He veisivät tuhansin.
+
+Huus pikku-sisko väliin:
+"Siro pentuni, kiltti niin,
+On suureks ja hulluks tullut,
+Ja Reiniin heitettiin."
+
+Tuo pieni on ilmetty kulta,
+Jos lainkin naurahtaa;
+Sama silmien isku on hällä,
+Mi mun niin kurjaksi saa.
+
+
+
+
+4.
+
+
+Kalarannalla istuimme siinä
+Ja merta katseltiin;
+Nuo iltausvat nousi
+Ja täyttyi avariin.
+
+Jo majakan loistot syttyi
+Ja synnytti välkevyön,
+Ja viimein kaukaa nähtiin
+Viel' laiva retkillä yön.
+
+Tuli puheeksi haaksrikot, myrskyt,
+Merimiehet ja niiden työ,
+Kuink' keskellä taivasta, vettä
+Lyö tuskaks ja riemuksi lyö.
+
+Tuli puheeksi kaukaiset rannat,
+Maat etelän, pohjolan,
+Miten kummat on mailman kansat,
+Ja on kummia tapoja maan.
+
+On Intiass' säihke ja tuoksu,
+Ja kukkii aarniopuu,
+Siell' ihmiset untelot, kauniit
+He lootosta polvistuu.
+
+Lapin-äijät on rähjäiset, pienet,
+Päät litteät, luisevat luut;
+He kurkkivat tulta ja paistaa
+Merirosvoja irvissä suut.
+
+Tytöt kuunteli hartahasti,
+Ja ma viimein vait olin niin;
+Ei laivaa näkynyt enää,
+Hävis kaikki jo hämäriin.
+
+
+
+
+5.
+
+
+Sa kaunis saaren tyttö,
+Tuo venhees rantaan päin;
+Sa tänne nyt luokseni istu,
+Niin haastamme käsikkäin.
+
+Pääs syäntäni vastaan paina,
+Älä niin mua pelkää vaan;
+Joka päivähän itses uskot
+Meren valtaan raivoisaan.
+
+On syämeni myös meri suuri,
+Meri vuosten, luoteitten,
+Ja monikin kaunis helmi
+Myös piilee pohjassa sen.
+
+
+
+
+6.
+
+
+Ja kuu on noussut vasta,
+Se merta valaisee;
+Ma syleilen armasta lasta,
+Ja sydämet sykkielee.
+
+Ma hempeen sulo huulten
+Jään rannalle uinuksiin;
+"Mitä kuuntelet pauhua tuulten?
+Miks värjyvi kätes niin?"
+
+""Se ei ole pauhua tuulen,
+Veenneitojen laulu se on;
+Ma siskoni äänen kuulen,
+Mi vaipui aaltohon.""
+
+
+
+
+7.
+
+
+Mustiin pilviin peitettyinä
+Nukkuu taatot ylhän taivon,
+Ja me heidän kuorsatessaan
+Kestää saamme säitten raivon.
+
+Raivomyrsky! Säät ne riehuu,
+Laivaraukkaa puskee, puistaa. --
+Ken nyt tuulet hillitsevi,
+Herrattomat aallot suistaa!
+
+En voi estää, että myrskyy,
+Että laineet töytää laivaan,
+Ja ma kääriydyn jo vaippaan,
+Maataksein kuin taatot taivaan.
+
+
+
+
+8.
+
+
+Jo tuulelle nostaa lakkiaan
+Nuo lakkipäiset tyrskyt!
+Se aaltoja pieksää vimmoissaan,
+Ja jo ulvoo ja riehuu hyrskyt.
+
+Meit' uhkaa musta pilven vyö,
+Veet virtana valuu rankkaan;
+On kuin jo meri ja vanha yö
+Taas yhtyis alkusankkaan.
+
+Mut lokki, mastohon kieppoutuin,
+Vain kirkuu, kuin riivattu oisi;
+Se väippyy siinä ja surkein suin
+Nyt meille tuhoa toisi.
+
+
+
+
+9.
+
+
+Kun varhain sivu huonees
+Käyn aamua henkimään,
+On riemuni, armas lapsi,
+Kun ikkunassa sun nään.
+
+Mua mustat silmäsi tutkii, --
+Kai tuota katsees ties:
+"Ken liet, mikä sulla on vaiva,
+Sa vieras, sairas mies?"
+
+Olen laulaja saksalainen
+Ja kuuluja Saksanmaan;
+Kun mainitaan nimet parhaat,
+Myös mun se mainitaan.
+
+Mikä vaivani, lapsi, -- sen tietää
+Moni miehiä Saksanmaan;
+Kun mainitaan pahin tuska,
+Myös mun se mainitaan.
+
+
+
+
+10.
+
+
+Loi ilta mereen hohdettaan
+Sen viime välähdyksin;
+Kalarantahan jäimme istumaan,
+Me istuimme vait ja yksin.
+
+Ja usvat häilyi, kuohui veet,
+Vait lokki väippyen lensi,
+Ja armaat, suuret kyyneleet
+Kirkkaina silmiis ensi.
+
+Näin niiden putoovan kädelles
+Ja vaivuin jalkais juureen;
+Pois kyynelet valkokätöses
+Join tuskain sääliin suureen.
+
+Siit' asti ruumiini riutuu näin,
+Ja ma kuolen kaihoon vainen; --
+Hän kyynelillään kylmin päin
+Minut myrkytti, onneton nainen.
+
+
+
+
+11.
+
+
+Veenpiirin takaa kaukaa
+Kuin kangastus ilmaantui,
+Ja kaupunki torninensa
+Siin' iltausvissa ui.
+
+Saa kostea ilmanhenki
+Veet harmaat liikkumaan;
+Vait murheista kulkua soutaa
+Mua laivuri purressaan.
+
+Viel' aurinko kerran nousee
+Veen pinnasta ilmoihin;
+Sen säihkeessä nään mä paikan,
+Miss' armahan hukkasin.
+
+
+
+
+12.
+
+
+Ja neito huoneessa nukkui,
+Kuu sisään säteensä loi;
+Siell' ulkona hilkkui ja kilkkui,
+Ja valssinsävel soi.
+
+"Toki ikkunasta ma katson,
+Ken untani häiritsee."
+On kuolleen luuranko siellä,
+Ja se soittaen laulelee.
+
+""Sa lupasit tanssiin tulla,
+Mut söitpäs sanasi vaan;
+Tule pois! nyt tanssit on tänään,
+Ja ne tanssit on kirkkomaan.""
+
+Se neidon hurmas ja huimas,
+Hänet huoneesta viehättäin;
+Hän ruottoa seuras, mi soittain
+Läks käymähän eelläpäin.
+
+Se soitti ja tanssi ja hyppi
+Ja kalkutti nikamiaan,
+Ja se nyökkyi ja nyökkyi kallo
+Kuun hohteessa kamalaan.
+
+
+
+
+13.
+
+
+Mä synkissä haaveiluissa
+Hänen kuvaansa katselin,
+Ja salaa armaat kasvot
+Ne elää jo alkoikin.
+
+Ja hymy ihmeen hieno
+Jo huulille ilmaantui;
+Kuin kaihokyynelissä
+Hänen silmänsä kirkkaat ui.
+
+Myös multa kyynelet virtas
+Pois pitkin poskia mun, --
+Ja, oi, en uskoa saata,
+Ett' tottakin hukkasin sun!
+
+
+
+
+14.
+
+
+Ma kovanonnen Atlas! Maailmaa,
+Mun koko tuskain mailmaa täytyy kantaa,
+Ma kannan kantamattomia, vaivaan
+Jo sortuu sydän-kulta.
+
+Sa sydän ylpeä, sa tahdoit nää!
+Sa tahdoit hurjan onnellinen olla,
+Tai kurjan kurja, sydän ylpeä,
+Ja olet kurjan kurja.
+
+
+
+
+15.
+
+
+Mitä tiennee ainoa kyynel,
+Mi silmää kaihtaa näin?
+Se entisaioilta vielä
+On jäljellä silmässäin.
+
+Oli kirkkaita siskoja sillä,
+Mut kaikki on haihtuneet;
+Oi, tuskien, riemujen kanssa
+yötuulehen haipui veet.
+
+Ja usvihin haipui tuike
+Myös sinitähtösten,
+Mi mulle riemut ja tuskat
+On hymyillyt mielehen.
+
+Oi, myöshän itse lempi
+Se haihtui, kaihtui pois!
+Tää vanha, ainoa kyynel
+Se myös jo haipua vois!
+
+
+
+
+16.
+
+
+He toisiaan lempi, mut siitä
+Ei hiiskunut kumpikaan;
+Niin vihoin he toisiinsa katsoi
+Ja riutuivat rakkauttaan.
+
+Ja jo eroon he joutui ja enää
+Näki toisensa unessa vaan;
+Oli aikaa he kuolleet ja tuskin
+Sitä itse he aavistikaan.
+
+
+
+
+17.
+
+
+Syysillan kelmeä täyskuu
+Se katsoo pilvistään;
+Liki hiljaista kirkkomaata
+On pappila yksinään.
+
+Siell' äiti Sanaa lukee,
+Ulos poika se tuijottaa,
+Ja tytär vanhempi uinuu,
+Mut nuorempi virkatuks saa:
+
+"Voi, taivas, päiviä näitä,
+Miten nuhjuvat hiljalleen!
+Vain keitä kun hautaan vievät,
+Saa jotain nähdäkseen."
+
+Ylös kirjasta katsoi äiti:
+"Ei erhetyt, -- tiedän mä, kaks
+On kuollut, siitä kun vietiin
+Sun isäs haudattavaks."
+
+Tytär vanhempi haukottelee:
+"En tänne mä nälkään jää,
+Menen huomenna kreivin luokse,
+Hän on rikas ja pyörällä pää."
+
+Mut poika naurun päästää:
+"Viis sissiä Tähdessä juo,
+He kultaa laittaa, ja heiltä
+Pian taitoja tää mies tuo."
+
+Jo äiti raamatun nakkaa
+Pojan laihoihin nystyriin:
+"Vai vieläkö, häijy henki,
+Jäät maantierosvoks niin!"
+
+Soi koputus ikkunalasiin,
+Käden näkee he viittovan:
+Isä-vainaja siinä seisoo
+Pyhäviitassa saarnaajan.
+
+
+
+
+18.
+
+
+Kun pirua huusin, hän saapuikin,
+Ja mun hän sai ihan ihmeihin;
+Ei ruma hän ollut, ei rampakaan,
+Mies hauska ja hieno kerrassaan.
+Hän mies on parhaissa voimissansa,
+Siro, höyli ja ihmistuntija kanssa.
+Hän taitava diplomaatti on,
+Ja hän selvitti kirkon ja valtion.
+On kalvas hiukan, mut niin käy noiden
+Sanskriitin ja Hegelin tutkijoiden.
+Häll' lempipoëtana viel' on Fouqué.
+
+On kritikoimasta muuten hän laannut,
+Näet toimen tän oli huostaansa saanut
+Hänen mainio mummonsa Hekatee.
+Hän juridiikkaani kehui kovin,
+Sitä aiemmin myös oli tutkinut tovin.
+Ja ystävyys, jota osoitin,
+Oli kallis hälle, ja syystäkin,
+Ja hän tiedusti, eikö viime vuonna
+Jo kohdattu Espanjan lähetin luona?
+Kun niin häntä tarkkasin, selvis juttu,
+Ja hän oli vanha, hyvä tuttu.
+
+
+
+
+19.
+
+
+Nuo pyhät kuninkaat itämaan
+He tiedusti kulkeissansa:
+"Kai tästä tie käy Betlehemiin,
+Rakas vanha ja nuori kansa?"
+
+Ei nuoret, ei vanhat he tienneet vaan,
+Ja kuninkaat eelleen kulki;
+He seuras tähteä tuikkivaa,
+Mi vienona leimahti julki.
+
+Yli Joosefin huoneen se seisattui,
+He käy yli kynnyshirren;
+Ja karja se mylvi, ja itki laps,
+Pyhät kuninkaat alkoivat virren.
+
+
+
+
+20.
+
+
+Kaks lasta oltiin, lapsi,
+Kaks pientä, rattoisaa;
+Me ryömimme kanakoppiin
+Ja piilimme olkien taa.
+
+Kuin kanat kotkotimme,
+Ja siinä jos kulki ken, --
+"Kykerikyy!" hän luuli
+Nyt kukon lauluksi sen.
+
+Oli arkku kartanolla,
+Sen seinät paperoin,
+Me muutimme sinne, ja oltiin
+Muka ylhäisöperhe noin.
+
+Ja naapurin vanha kissa
+Tuli aina vieraisiin;
+Heti kumarrus, niiaus sille,
+Ja siinäkös kursailtiin.
+
+Sen vointia tiedustimme,
+Osanottoa teeskellen;
+Moni vanha kissa on kuullut
+Nuo lauseemme jälkeen sen.
+
+Myös haastoimme järkevästi,
+Kuink' aiat muuttuu näin,
+Miten nuoruudessamme kaikki
+Oli toisin ja paremmin päin;
+
+Miten lempi ja usko ja hyveet
+Jo mailmasta katoaa,
+Miten kahvin hinnat on nousseet,
+Ja rahaa ei nähdä saa! -- -- --
+
+On poissa jo lastenleikit,
+Pois kaikki vierähtää,
+Raha, mailma ja aika, -- ja sinne
+Hyve, lempi ja usko jää!
+
+
+
+
+21.
+
+
+On sydän raskas, kaihomiellä
+Mä entisaikaa muistelen;
+Ol' ennen maassa rauha vielä
+Ja ihmiselo herttainen.
+
+Nyt kaikki on kuin nurin vainen,
+Sä nälkää näät, teet kilvoin työs!
+On kuollut isä taivahainen,
+Ja perkele on vainaa myös.
+
+Ja kaikki on niin kylmää, jäistä,
+Niin synkkää, nurjaa, kiperää;
+Jos ei ois lemmen kipinäistä,
+Ties, kuinka oikein kestäis nää!
+
+
+
+
+22.
+
+
+Kuin kukka olet kaino,
+Niin kuulas, vienoinen;
+Sua katselen ja kaiho
+Mun hiipii mielehen.
+
+Mun on, kuin rukoilla täytyis
+Mun vait käsi kutreillas,
+Ett' aina sa oisit, vieno,
+Niin kaino ja kuulakas.
+
+
+
+
+23.
+
+
+Laps, se ois vain turmiokses,
+Ja ma niin koin järjestellä,
+Ettei mulle hellään hehkuis
+Koskaan enää lempes hellä.
+
+Mut kun onnistuinkin siinä,
+Sitä usein melkein itkin,
+Ja ma usein mietin sentään:
+Jos mua sentään lempisitkin!
+
+
+
+
+24.
+
+
+Ei kasvot kalvaat ilmaissut siis,
+Mitä tuskia rinta sulki?
+Vai tahdot, että ylväs suu
+Tois nöyrät pyynnöt julki?
+
+Oi, liian ylvääks jäi tää suu,
+Se suudella, leikkiä sai vaan;
+Se sanan ilkkuvan lausua vois,
+Kun kuolen lemmenvaivaan.
+
+
+
+
+25.
+
+
+Ma tahdoin luokses tulla
+Ja viipyä rinnallas;
+Ei ollut aikaa sulla
+Sun kaikilta toimiltas.
+
+Ma lausuin sieluni innoin:
+"Sua yksin mä lemmin ain!"
+Sa nauroit täysin rinnoin
+Ja pilkoin niiasit vain.
+
+Sä vielä kiihdytit, kulta,
+Mun lemmenmurheitan',
+Ja viimein sä kielsit multa
+myös lähtösuudelman.
+
+En itseän' ammu varmaan,
+Vaikk' asiat on huonosti päin!
+Tän kaiken, tiedä, armaan',
+Jo kerran ennenkin näin.
+
+
+
+
+26.
+
+
+Elo, mailma on liian hajanainen, --
+Jos professoreihimme lähtisin vainen!
+Vain paikkaustyöthän on virkana hupsuin.
+Elon laittavat kuntoon ja systeemiin,
+Yömyssyineen ja viittansa tupsuin
+He luomisen aukot tukkivat kiin.
+
+
+
+
+27.
+
+
+On illalla vieraita heillä,
+Talo tulten säihkeessä on.
+Nään kirkkaassa ikkunassa
+Utuvartalon liikunnon.
+
+Sä et mua nää, tääll' yössä
+Olen alhaalla yksin vain;
+Et myös, et myös sä nähdä
+Voi öiseen rintahain.
+
+Sua öinen rintani lempii,
+Se lempii ja ratkee, oi!
+Se värjyy ja vertyy kuiviin,
+Mut et sitä nähdä voi.
+
+
+
+
+28.
+
+
+Ma soisin, ett' yhteen sanaan
+Koko tuskani mahtua vois,
+Sen hauskoille tuulille heitän,
+Ne hauskasti vie sen pois.
+
+Ne luokses, lemmitty, vievät
+Tuon sanan tuskaisen;
+Sa kuulet sen joka hetki,
+Joka paikassa kuulet sen.
+
+Ja kun olet uinunut yöksi,
+Kun tuskin on silmäs kiin,
+Sua ahdistain sana seuraa
+Sun uniis sikeimpiin.
+
+
+
+
+29.
+
+
+On timantit sulla ja helmet,
+Mitä ihminen pyytää voi,
+On ihanimmat silmäs, --
+Mitä vielä sä mielit, oi!
+
+Sun silmäis ihanuutta
+Nyt uljas joukko soi
+Ikilaulujen ihmeellisten, --
+Mitä vielä sä mielit, oi!
+
+Sun silmäs ihanaiset
+Ne turmion mulle toi,
+Ja onneni juurin ne raasti, --
+Mitä vielä sä mielit, oi!
+
+
+
+
+30.
+
+
+Kellä ensi lempi, hän on
+Toiveittakin kuningas;
+Ken se lempii toisen kerran
+Toivotonna, narri on.
+
+Niinpä, narri, -- jälleen lemmin
+Vastalempeä mä vailla;
+Päivä, kuu ja tähdet nauraa,
+Ja ma nauran myös -- ja kuolen.
+
+
+
+
+31.
+
+
+Tiesi, minne lie tuo huima
+Tyttö päässyt majoihin;
+Kiroillen ma sadesäässä
+Juoksen halki kaupungin.
+
+Majapaikast' toiseen tässä
+Olen päivän hypännyt,
+Suurisuilta viinureilta
+Turhaan häntä kysellyt.
+
+Silloin nään sun ikkunassa,
+Ja sa viitot, naurat niin.
+Tiesinkös sun majaan käyväs
+Ensi luokan hotelliin!
+
+
+
+
+32.
+
+
+Mikä valhe suudelmissas!
+Miten hurmaa teeskelys!
+Sulo pikku petoksissas,
+Suloisempi pettymys!
+
+Miten väistänetkin, armaan',
+Tiedän, minkä sallit sä!
+Mitä vannot, uskon varmaan,
+Mitä uskot, vannon mä.
+
+
+
+
+33.
+
+
+Lumivalkeille olkapäilles
+Mä pääni painaa saan,
+Ja varkain kuuntelen, minne
+Käy sydämes kallistumaan.
+
+Nuo sini-husaarit soittaa
+Ja tulee portilta päin;
+Mun huomenna aikoo heittää
+Sydänterttuni, ystäväin.
+
+Ja jos minut huomenna heität,
+Niin viel' olet tänään mun,
+Ja armaassa syleilyssäs
+Sitä vienommin uneksun.
+
+
+
+
+34.
+
+
+Nuo sini-husaarit soittaa
+Ja lähtee portista pois:
+Tulen luoksesi, kulta, ja tässä
+Nyt ruusuvihko ois.
+
+Oli nuo koko hurjat kestit!
+Sotamiestä kuin vitsaus!
+Myös sydämessäs sulla
+Oli täysi majoitus.
+
+
+
+
+35.
+
+
+Mut kastraatit ne voihkii,
+Kun läksin mä laulamaan;
+Ne voihkii ja ne oihkii:
+"Sa laulat niin karkeaan."
+
+Niin alkaa laulun oivat
+Nuo äänöset pienoiset,
+Kuin kristalli ne soivat,
+Nuo hienot ja vienoiset.
+
+Ne laulaa lemmenvaivan
+Ja lempivän hekkumaa;
+Ja naiset itkuun aivan
+Tuo taidenautinto saa.
+
+Suomentanut *Oskar Uotila*.
+
+
+
+
+36.
+
+
+Valleilla on Salamankan
+Ilma leutoa ja lauhaa;
+Siellä armaan Donnan kanssa
+Nautin suvi-illan rauhaa.
+
+Kaunokaisen norjaa vartta
+Käsivarsin kiedon vankkaan,
+Sormin autuain ma tunnen,
+Kuinka rinnat aaltoo rankkaan.
+
+Mutta lehmuksista kuuluu
+Kuiske, tuskallinen melkein;
+Synkkä vuo tuoll' alla kuohuu
+Häijyin, kovanonnen elkein.
+
+"Ah, Sennora, aavistan sen,
+Religat[1] saan tästä kyllä;
+Salamankan valleill' oomme
+Viime kerran kävelyllä."
+
+[1] Erot yliopistosta.
+
+
+
+
+37.
+
+
+Hämyään luo kesäilta
+Yli metsäin, kukkaniittyin;
+Kultakuu se hoivaa tuoden
+Katsoo maahan taivahilta.
+
+Puron luona oikut ilkkuu;
+Matkamies voi loiskeen kuulla,
+Jokin henkii siimehissä,
+Vetten vyössä jotain vilkkuu.
+
+Siinä vetten suvannossa
+Salaa kylpee keijo kaino;
+Olkapää ja valkokaula
+Vienoon hohtaa kuutamossa.
+
+
+
+
+38.
+
+
+Yö on vierahilla mailla, --
+Jalka raskas, sairas mielen';
+Silloin siunauksen lailla
+Sulo kuu se loistaa tiellen'.
+
+Sulo kuu, sun sätees saivat
+Öiset kauhut kaikoksihin;
+Mielestäni haihtuu vaivat,
+Silmä heltyy kyynelihin.
+
+
+
+
+39.
+
+
+On kuolo kylmä, kolkko yö,
+Ja elo vilpas päivä on.
+Jo hämyy, uneen vaivun,
+Mun uuvutti päivän työ.
+
+Yli hautani lehmus huminoi,
+Miss' satakieli laulelee;
+Soi laulussa lempi, lempi,
+Sen uinuja kuulla voi.
+
+
+
+
+IV
+
+Romansseja
+
+
+
+
+Pekka Parka.
+
+
+1.
+
+
+Ja Hannu ja Kerttu tanssivat vaan,
+Ja silmät ne säihkyy armaat.
+On Pekka vait, ei liikukaan,
+Ja kasvot on tuhkanharmaat.
+
+Ja Hannu nyt Kertun sulhanen on,
+Koruvaatteissa viettää he häitä.
+Mut Pekka parka työpuvuss' on
+Ja puree kynttensä päitä.
+
+Ja Pekka ääntävi alla päin
+Ja katsoo murhein noita:
+"Oi, jollen ois toki järkevä näin,
+Täss' syntyis turmioita."
+
+
+2.
+
+"Lyö tuska rintaa ahdistain,
+Kuin palkeet särkis pajaa;
+Jos minne vain ma työhön sain,
+Se pois mun sieltä ajaa.
+
+"Luo lemmityn se vie mun ain,
+Kuin vois mua Kerttu lientää;
+Mut kun ma nään nuo silmät vain,
+Taas pois mun täytyy rientää.
+
+"Ma vuoren huiput kaikki hain,
+Siell' yksin käydä pyyhkin;
+Ja vait kun seison murheissain,
+Niin seison vait ja nyyhkin."
+
+
+3.
+
+Käy Pekka parka kähnystäin,
+Kuin haamu, arkaan, alla päin.
+Ja kadulla kun kalvaan näät,
+Niin seisomaan sa melkein jäät.
+
+Jää tytöt kuiskuin kaivon luo:
+"Kai haudastaan on noussut tuo?"
+Ei, neidot, näin on laita tän:
+Käy vasta hautaan maata hän.
+
+Hän kullastaan on pettynyt,
+Siks paras päästä hautaan nyt,
+Näet parhaan rauhan lepo tuo,
+Mi unta mailman loppuun suo.
+
+
+
+
+Krenatöörit.
+
+
+Krenatööriä kaks käy Ranskaan päin,
+Oli kumpikin Venäjän vanki.
+Mut kun he pääsevät Saksaan näin,
+He sieltä ei lähtöön hanki.
+
+He murheita kuulivat Ranskasta juur:
+Peri hukka jo voittajanki,
+Oli lyöty ja pirstottu armeija suur, --
+Ja keisari, keisari vanki.
+
+Krenatöörit nyt itkevät rinnakkain,
+Kun tiedot surkeat saavat;
+Ja toinen ääns: "Oi, tuskiain,
+Miten polttavat vanhat haavat!"
+
+Mut toinen ääns: "Taru loppuun soi,
+Ja voisin kanssas kuolla,
+Mut mulla on vaimo ja lapset, oi,
+Jotk' kaukana nääntyy tuolla."
+
+"Ma vaimosta viis, ma lapsista viis,
+Voin uhrata rakkaimmanki;
+Jos on nälkä, he käykööt mieroa siis, --
+Oi, keisari, keisari vanki!
+
+"Suo mulle palvelus viimeisin,
+Jos nyt tää päättyy vaiva;
+Ota kanssasi Ranskaan ruumihin',
+Sa hautani Ranskaan kaiva.
+
+"Tää kunniaristi rinnallein
+Sa pannos arkkuun myötä
+Ja laske pyssy vierehein
+Ja miekka vyölle vyötä.
+
+"Niin makaan vait ja kuuntelen vaan,
+Kuni vartia korvin vaisuin,
+Kunis tykkien jyskehen kuulla saan
+Ja kapsetta ratsujen raisuin.
+
+"Yli hautani keisari ratsastaa,
+Ma huomaan joukkojen ahdon;
+Taas haudasta nousen ja puolustaa
+Sua, keisari, keisari tahdon!"
+
+
+
+
+Viesti.
+
+
+Hoi! ylös joutuin, asemies,
+Sä hyppää satulaan!
+Ja kiidä linnaan Duncan'in
+Pois halki salomaan!
+
+Ja talliin hiivi, -- istu vait,
+Siks kuin sa rengin näät.
+Niin kysy: "kumman tyttären
+On kuninkaalla häät?"
+
+Ja jos hän vastaa: "tumman on,"
+Tuo viesti joutuinen.
+Mut jos hän vastaa: "vaalean,"
+Ei lie niin kiire sen.
+
+Käy silloin köysimiehen luo
+Ja nuora valitse,
+Ja tule verkkaan, vaiti vaan
+Tuo mulle käteen se.
+
+
+
+
+Belsassar.
+
+
+Jo keskiyö se eessä on,
+Ja vait jo nukkuu Babylon.
+
+Mut kuninkaanlinnass' yksin vaan
+Tulet väikkyvät vielä ja meluillaan.
+
+Belsassar juhlasalissaan
+Nyt jatkaa juhla-atriataan.
+
+Sotaseurue loistossa säihkyilee,
+Ja viini maljoissa läikkyilee.
+
+Ne kilkkuvat, maljat, he riemuiten juo;
+On tuitun valtijan mieliksi tuo.
+
+Jo kuninkaan posket hehkuaa,
+Ja viini mielen huimaks saa.
+
+Ja hurjaks siinä huimaantuin
+Jumaluutta hän herjaa syntisin suin.
+
+Hän pöyhkien herjaa, röyhkeäpää,
+Ja joukkue riemuiten räyhähtää.
+
+On kuningas käskyn lennättänyt;
+Hovipoika on juossut ja palaa nyt.
+
+Hän kultia päällään kantaen tuo;
+On Jehovan temppelin ryöstöjä nuo.
+
+Käsin riettain kuningas tempas niin
+Pyhän maljan, mi reunaansa täytettiin.
+
+Ja hän äkkiä tyhjensi pohjaan sen,
+Suu vaahdossa huusi nyt ylpeillen:
+
+"Sua, pikku Jehova, halveksin, --
+Olen yksin valtija Baabelin!"
+
+Mut tuskin soi sanat kauheat nää,
+Niin salaa häntä jo peljättää.
+
+Myös räikeä nauru mykkenee;
+Vain kuolonhiljaus vallitsee.
+
+Ja katso! ja katso! seinällen
+Käy esiin kuin sormet ihmisen.
+
+Ja ne seinään piirtää, piirustaa
+Tulikirjoitusta ja katoaa.
+
+Jääjäykkänä istuu kuningas,
+Ja muoto on kalman kalvakas.
+
+Sotaseurue kauhuun karmistuu
+Ja istuu vait ja ääneti suu.
+
+Käy tietäjät esiin, -- ei yksikään
+Tulimerkkejä pysty selittämään.
+
+-- Belsassarin, ennenkun loppui yö,
+Hänen vartiajoukkonsa hengiltä lyö.
+
+
+
+
+Pyhiinvaellus Kevlaariin.
+
+
+1.
+
+On ikkunassa äiti
+Ja poika vuoteellaan.
+"Sä etkö nouse, Vilhelm,
+Nyt saattoa katsomaan?"
+
+"Niin sairas olen, äiti,
+En enää kuule, nää;
+Ma Gretchen vainaata muistan,
+Se sydäntä kirveltää."
+
+"Tule! käykämme Kevlaariss,
+Ota kirja ja rukousvyös;
+Pyhä-Neitsyt sun tekee terveeks
+Ja sairaan sydämes myös."
+
+Sivu liehuvi kirkkolippu,
+Soi kirkkovirtten vuo;
+Ja Reinin Kölnin halki
+Käy juhlasaatto tuo.
+
+Ja äiti joukkoon lähtee,
+Vie poian kanssahan,
+He innolla yhtyvät kööriin:
+"Oi kiitos Maarian!"
+
+
+2.
+
+On Kevlaarin Pyhä-Neitsyt
+Nyt juhlahameessaan.
+Niin paljon hällä on puuhaa,
+On paljon sairaita maan.
+
+Ja sairaat hälle kantaa
+Jo uhriantimet,
+Vahamuodot jäsenistään,
+Vahajalat ja kätöset.
+
+Vahakäden ken uhraa, hältä
+Kipu kädestä katoaa,
+Mut ken vahajalan se uhraa,
+Hän jalkansa terveeks saa.
+
+Tuli Kevlaariin moni rampa,
+Hän nuoralla tanssii nyt,
+Ja moni nyt viulua soittaa,
+Min sormet ol' typistetyt.
+
+Vahakynttilän äiti ottaa,
+Sen sydämeks muodostaa.
+"Tää Neitsyt-Äidille anna,
+Hän huoles huojentaa."
+
+Vahan poika huoaten ottaa,
+Käy huoaten Maarian luo;
+Sanat kumpuvi sydämestä
+Ja silmistä kyynelvuo:
+
+"Oi, puhdas, Armonsaanut,
+Oi, Äiti Jumalan,
+Oi, sulle, taivaiselle
+Ma vaivani valitan!
+
+"Köln-kaupungissa asuin
+Ma äitini kanssa vain,
+Köln-kaupungissa, jossa
+On kirkkoja sadoittain.
+
+"Ja naapuriss' asui Gretchen,
+Mut nyt hän kuollut on, --
+Tuon vahasydämen, terveeks
+Sä tee sydän onneton.
+
+"Tee, tee sydän sairas terveeks, --
+Ma aina, ainian
+Koko uskoni innolla laulan:
+Oi, kiitos Maarian!"
+
+
+3.
+
+Ja sairas poika ja äiti
+Jo nukkuvat huoneessaan;
+Nyt sisään käy Pyhä-Neitsyt
+Niin hiljaa hiipien vaan.
+
+Hän kumartuu yli sairaan
+Ja painaa kädellään
+Nyt sairaan sydäntä hiljaa
+Ja hymyillen katoo hän.
+
+Sen unissaan näki äiti,
+Ois nähnyt muutakin kai,
+Mut valveille uinuksista
+Hänet koirain haukunta sai.
+
+Nyt siinä pitkällänsä
+On poika, ja kuollut on;
+Mut aamun hehkein hohde
+Luo posket ruskohon.
+
+Kädet ristihin äiti laski,
+Tuns oudoksi oltavan;
+Hän hymis hartain mielin:
+"Oi, kiitos Maarian!"
+
+
+
+
+Almansor.
+
+
+1.
+
+Doomissa Cordoovan kohoo
+Ykstoistsataa pylväst' tuimaa,
+Ykstoistsataa jättiläistä
+Kantajana kuvun huiman.
+
+Pylväill' on ja seinämillä
+Yltä alas kirjailuita,
+Ylhät lauselmat Koraanin
+Siin' on kukkiin kiedottuina.
+
+Maurit kunniakses, Allah,
+Rakensivat moskees muinoin!
+Mutta kaikki jo on mennyt
+Synkkäin aikain synkkään kuiluun.
+
+Tornista, jost' ain muezzin
+Huusi kansaa rukoukseen,
+Nyt soi kristittyjen kellot
+Kaihoisasti äänin kumein.
+
+Parvilta, mist' uskovaiset
+Profeetasta lauloi julki,
+Messun valhetöitä näyttää
+Papit kaljupäät ja munkit.
+
+Siin' on öykkää, kumarrusta
+Eessä maalinaamain nukkein,
+Humu käy, ja soi ja suitsuu
+Vilkkuessa tuohustulten.
+
+Siellä doomissa Cordoovan
+On Almansor ben Abdullah;
+Vait hän katsoo pylvässarjaa,
+Ja hän hiljaa ääntäin puhuu:
+
+"Oi, te pylväät, jättiläiset,
+Allahille nousseet muinoin,
+Nyt, te jäykät, palvelette
+Kirottua kristikuntaa!
+
+"Ajan pakkoon mukaannutte,
+Tyynnä kannatte sen kuormaa;
+Niinpä mielellein voin, heikko,
+Minä myös jo rauhaa suoda."
+
+Päänsä painaa hilpein mielin
+Niin Almansor ben Abdullah
+Alle kasteen pyhän maljan
+Doomissa Cordoovan uljaan.
+
+
+2.
+
+Nopeaan hän doomist' astuu,
+Huimaan kiitää ratsullansa;
+Kutrit kosteat ne liehuu,
+Keikkuu töyhtö hatussansa.
+
+Tietä Alkoleaa kohden,
+Guadalquivir-virran rantaa,
+Missä mantelit ne kukkii,
+Oranjit luo tuoksujansa;
+
+Sinne kiitää ritar reipas,
+Viheltää ja naurain laulaa;
+Lauluun linnut riemuin yhtyy,
+Sitä säistäin virta pauhaa.
+
+Tuolla linnass' Alkolean
+Asuu Clara de Alvares;
+Isä sotii Navarrassa, --
+Tyttären on päivät vapaat.
+
+Torvien ja rumpuin räikkeen
+Kuulee kaukaa jo Almansor,
+Ja hän näkee tulten tuikkeen
+Läpi linnapuiston varjon.
+
+Linnass' Alkolean tanssii
+Kakstoist' tummasilmää naista,
+Kakstoist' tummasilmää herraa;
+Tanssiss' uljain on Almansor.
+
+Vilkkain mielin vallatonna
+Liehuu hän vain perhon lailla,
+Ja hän tietää sulo lausein
+Mielistellä joka naista.
+
+Isabellan pientä kättä
+Suutelee hän, rientäin matkaan,
+Istahtaa Elviran viereen,
+Ja hän silmiin häntä katsoo.
+
+Naurain Leonoralt' urkkii:
+Onko nyt hän mieliks armaan?
+Ja hän näyttää kultaristin,
+Mi on kudottuna vaippaan.
+
+Joka naiselle hän kuiskii,
+Häntä lempivänsä sanoo;
+"Totta kuin oon kristitty!" hän
+Varmaan sata kertaa vannoo.
+
+
+3.
+
+Tuolla linnass' Alkolean
+Hälvennyt on riemu, hilke,
+Poistuneet on naiset, herrat,
+Eikä enää tulet vilku.
+
+Donna Clara ja Almansor
+Ovat yksin saliss' siinä;
+Yksin vain luo viime lamppu
+Heidät valoon puolisiimeen.
+
+Nojatuoliss' istuu donna,
+Jakkaralla ritar istuu,
+Ja hän raskaan päänsä uinuin
+Laskee syliin armaan immen.
+
+Ruusuvettä pullosesta
+Valaa donna kaihomielin
+Kutrillen Almansorinsa,
+Jonka rinta huokuu, riehuu.
+
+Sulo suukon viehkein huulin
+Painaa donna kaihomielin
+Kutrillen Almansorinsa,
+Jonka otsa pilviin peittyy.
+
+Kyyneliä vienoin silmin
+Itkee donna kaihomielin
+Kutrillen Almansorinsa,
+Jonka värjyy huulten pielet.
+
+Taas hän uinuu seisovansa
+Nöyrin päin jo vettä tippuin
+Tuolla doomissa Cordoovan, --
+Kummat äänet korviin rinkuu.
+
+Uljaat pylväät, jättiläiset,
+Vihan vimmoin iestään yrmii;
+Ei ne enää kestä kuormaa,
+Ja ne huojuu, ja ne ryskii.
+
+Ja ne hurjaan sortuu, suistuu,
+Papit, kansa parkuu silloin,
+Kupu ryskyin ruhjoutuu, ja
+Ristin jumalat ne kirkuu.
+
+
+
+
+V.
+
+Harzvuorella ja Pohjanmeri
+
+
+
+
+Hartzvuorella.
+
+
+
+
+Proloogi.
+
+
+Musta takki, silkkisukka,
+Hennot liivit kiristeissä,
+Sanat armaat, syleilytkin, --
+Oi, jos vain ois sydän heissä!
+
+Sydän rinnassa ja lempi,
+Puhdas lempi sydämessä, --
+Kuolla voisin, kaihojansa
+Noiden tuossa teeskellessä.
+
+Vuorimaille nousta tahdon,
+Missä majat pienet tapaat,
+Missä rintas kohoo suuri,
+Ilman tuulet viuhuu vapaat.
+
+Vuorimaille nousta tahdon,
+Missä huojuu jylhät hongat,
+Roiskii vuot, ja linnut laulaa,
+Sekä lonkuu pilvenlongat.
+
+Hyvästi, te salit liukkaat,
+Hellät herrat, nainen hellä!
+Vuorimaille nousta tahdon,
+Mailmaa sieltä hymyellä.
+
+
+
+
+Vuori-idylli.
+
+
+1.
+
+Vuoristoss' on maja pieni
+Vuorimiehen iäkkään;
+Siellä huojuu uljaat kuuset,
+Kultakuu luo säteitään.
+
+Huoneessa on nojatuoli,
+Taiten tehty veistos sen;
+Miekkonen, ken siinä istuu,
+Ja ma olen miekkonen!
+
+Jakkaraltaan tyttö laskee
+Sylihini kyynärpään;
+Silmät on kuin sinitähdet,
+Suu kuin ruusu väikkeessään.
+
+Ja nuo tähdet taivaansuuret
+Siintää minuun katsoen;
+Ja hän hienon sormen painaa
+Ruususuulleen hymyillen.
+
+Ei, ei meitä nää nyt äitis,
+Hän vain kehrää ahkeraan;
+Kitaraa taas isäs soittaa
+Laulellen vain lauluaan.
+
+Ja nyt tyttö hiljaa kuiskii,
+Hiljaa vain ja varkahin;
+Monta suurta salaisuutta
+Minulle jo uskookin.
+
+"Siitä kun näet täti kuoli,
+Emme enää mennä voi
+Metsälinnaan Goslarihin,
+Siellä on niin kaunist', oi!
+
+"Tääll' on taas niin yksinäistä
+Kesken kolkon vuorimaan,
+Majammekin talvisaikaan
+Melkein lumeen haudataan.
+
+"Olen pelvokas kuin lapsi,
+Arka tyttö, taidoton;
+Pelkään vuorenhaltioita,
+Jotka yöllä liikkeell' on."
+
+Äkkiä on vaiti armas
+Säikyksistä sanoistaan,
+Ja hän käsihinsä peittää
+Sulo kasvot nopeaan.
+
+Kuuset huojuu huminoiden,
+Rukki hyrrää hyrryään,
+Kitara se väliin helkkyy,
+Väreillen soi ukon ään':
+
+"Älä pelkää, lapsi pieni,
+Valtaa häijyin haltiain!
+Enkelit on, lapsi pieni,
+Luonas vartioina ain!"
+
+
+2.
+
+Kuusipuu se vihrein sormin
+Huiskii alhaan ikkunaan;
+Kuu, tuo kurkistaja vieno,
+Sisään valaa kultiaan.
+
+Isä, äiti hiljaa kuorsaa
+Likeisessä huoneessaan;
+Mut me kahden salaa kuiskuin
+Vielä jäämme valvomaan.
+
+"Aivan usein rukoilevas
+Oikein uskoa en voi,
+Tuon sun huultes kylmän ilmeen --
+Tokko rukous sen toi!
+
+"Tuo sun häijy, ruma ilmees
+Saa mun aina säikyksiin;
+Mutta kumma kauhu haihtuu,
+Kun nään hurskaat silmäs niin.
+
+"Myös en uskovas sun luule
+Todentotta uskoen. --
+Uskotkos sa taivaan Isään,
+Poikaan, Pyhään Henkehen?"
+
+Lapsi kulta, jo ma lassa,
+Äidin syliss' istuissan',
+Uskoin taivaalliseen Isään,
+Hyvään, ylhään, mahtavaan!
+
+Joka kauniin maan on luonut
+Ja sen kauniit ihmiset,
+Luonut päivän, kuun ja tähdet,
+Pannut niille kiertehet.
+
+Kun niin mittaa karttui, lapsi,
+Enemmän viel' ymmärsin;
+Ymmärsin, ja järki varttui,
+Ja ma uskoin Poikaankin;
+
+Poikaan lempivään, mi lemmen
+Lempeästi julisti,
+Ja min rahvas, rahvaan tapaan
+Palkaks ristiinnaulitsi.
+
+Nyt, kun määräni on täysi,
+Paljon luin ja paljon näin,
+Sydän paisuu, ja ma uskon
+Pyhään Henkeen syämestäin.
+
+Hän se teki suuret ihmeet,
+Tekee noita taas ja taas;
+Hän löi maahan orjain ikeen,
+Valtaherrain linnat kaas.
+
+Vanhat kuolinhaavat sulkee,
+Uusii vanhan oikeuden;
+Vertaiset on kaikki kansat,
+Aatelia ihminen.
+
+Hän se häätää häijyt usvat
+Sekä hirmuhoureet nää,
+Jotka karkoittaen riemut
+Meitä vastaan irvistää.
+
+Sadat ritarit on taistoon
+Pyhä Henki valinnut,
+Tahtoansa täyttämähän,
+Ja on heidät rohkaissut.
+
+Kirkkaat kalvat heillä säihkyy,
+Liehuu liput voitokkaat!
+Laps, sa tahtoisit kai nähdä
+Nämä uljaat sotilaat?
+
+Niinpä, minuun katso, lapsi,
+Katso rohkeasti vaan;
+Minuss' itsessäin näät tässä
+Pyhän Hengen sotilaan.
+
+
+3.
+
+Hiljalleen jo kuu käy kätköön
+Vihantien kuusten taa,
+Huoneessamme himmein liekein
+Lamppu enää loimuaa.
+
+Mut nuo sinitähdet loistaa
+Kirkkaammin vain väikähtäin,
+Huulten rusoruusut hehkuu,
+Armas tyttö haastaa näin:
+
+"Pikkuväki, tontut, meiltä
+Leivät, voit vie varastain;
+Illoin lukon taa ne pannaan, --
+Poissa kaikki aamull' ain!
+
+"Tontut myös ne kuorii kerman
+Maidosta ja joka yö
+Pytyn kannen auki jättää,
+Jotta kissa loput syö.
+
+"Mutta kissa onkin velho,
+Myrskyöin näet luikkii tuo
+Salaa henkivuorta kohden
+Vanhain raunioiden luo.
+
+"Siellä muinoin oli linna,
+Uljas, aseloistossaan;
+Ritarit ja rouvat, knaapit
+Tanssi soihtutanssejaan.
+
+"Linnan ja sen väenpä tenhos
+Häijy noita-akka noin;
+Jäämään rauniot vain jäivät,
+Missä huuhkain löysi ko'in.
+
+"Mutta mummovainaa tiesi:
+Lausut sanan oikean
+Yöllä paikall' oikealla
+Oikeahan aikahan;
+
+"Silloin rauniot ne nousee
+Jälleen linnaks kirkkahaks,
+Ritarit ja rouvat, knaapit
+Taas käy tanssiin, kaks ja kaks.
+
+"Mutta mies, mi sanan lausui,
+Linnan ja sen väen saa,
+Torvet tervehtii ja rummut
+Riemuin nuorta valtijaa!"
+
+Noinpa huulten ruususista
+Puhkee tarukuvat nuo,
+Armaat sinisilmät niihin
+Tähtituikettansa luo.
+
+Käteni jo kietoo pieno
+Kultakutrein kierroksiin,
+Lukee sormet sulosuukoin,
+Hymyilee ja vait on niin.
+
+Huoneessa on kaikki hiljaa
+Ja niin hauskan viehkeää;
+Pöydät, penkit, on kuin mulle
+Tuttavat ois vanhat nää.
+
+Tyynnä naskaa seinäkello,
+Kitara se hiljaa vain
+Itsestään jo soida alkaa,
+Ja ma oon kuin unissain.
+
+Nytpä oikea on hetki,
+Saavuin paikkaan oikeaan,
+Ja ma luulen, huulilleni
+Sanan oikean ma saan.
+
+Katsos, lapsi, häilyy usvat,
+Sydänyö jo häämöttää!
+Vuon ja metsän humu yltyy,
+Vanha vuori heräjää.
+
+Soitot, laulut kääpiöiden
+Kautta rotkoin raikahtaa,
+Ja kuin kevään kiihkoss' esiin
+Kukkametsät versoaa.
+
+Kukat uljaat, tarumaiset,
+Lehdet ihmeen leveät;
+Intohimon ahdistuksin
+Tuoksuillen ne värjyvät.
+
+Ruusut, kuni hurjat lieskat,
+Loistaa kesken vehmastoin,
+Liljat, kuni hohtopylväät,
+Pilven pieliin kohoo noin.
+
+Tähdet -- kooltaan auringoita --
+Katsoo lemmenhehkussaan,
+Liljain teriin kumman suuriin
+Valaa säihkevirtojaan.
+
+Mut me itse, armas lapsi,
+Muutuimme viel' enemmän;
+Soihdut sekä kullat, silkit
+Säihkyy meille silmähän.
+
+Ylennyt oot prinsessaksi,
+Majas linnaks korkeaks,
+Ritarit ja rouvat, knaapit
+Riemuin tanssii, kaks ja kaks.
+
+Mutta mun nyt onkin linna,
+Sinut sain ja kaikki nää;
+Nuorta valtijaa nyt riemuin
+Torvet, rummut tervehtää!
+
+
+
+
+Paimenpoika.
+
+
+Kuningas on paimenpoika,
+Kunnas valtaistuin on;
+Hänen päänsä päällä säihkyy
+Kultakruunu auringon.
+
+Jalkain juuressa on lampaat,
+Hienot mielistelijät;
+Vasikat ne ritareina
+Keikaroi ja öykkivät.
+
+Hovinarreina on jäärät;
+Hovin soittotaiturit
+Siin' on linnut, siin' on lehmät,
+Huilusuut ja kellokit.
+
+Soi ja hilkkuu, kilkkuu vienoon,
+Ja niin vienoon kohajaa
+Kosken veet ja uljaat kuuset, --
+Kuningas jo uinahtaa.
+
+Ministeri, koira, silloin
+Hallitusta hoitaa saa,
+Ja hän äreästi haukkuin
+Arvoansa ilmoittaa.
+
+Kuningas jo viimein ääntää:
+"Hallitus vain vaivaa tuo;
+Soisin pääseväni kotiin
+Kuningattareni luo!
+
+"Hänen sylihinsä lasken
+Suloisesti uljaan pään,
+Koko valtakuntan' laajan
+Hänen silmissänsä nään!"
+
+
+
+
+Pohjanmeri.
+
+
+
+
+1.
+
+Kruunaus.
+
+
+Te laulut! Te lauluni oivat!
+Nyt ylös aseihin!
+Te torvia toitotelkaa,
+Ja kilvelle nostakaa
+Tää nuori tyttö,
+Mi sydämeni vallitsee
+Ja kuningattareni on.
+
+Terve! nuori valtijatar!
+
+Auringosta tuolta
+Riistän mä säteet kultaiset
+Ja kruunun niistä kiertäisen
+Sun pyhään päähäs nyt.
+Sinisilkistä liehuvan taivaanteltan,
+Min poimuissa yöllä timantit säihkyy,
+Ma leikkaan kalliin kaistaleen
+Ja kruunausvaippana lasken sen
+Yli ruhtinaallisten olkapäittes.
+Hoviherroiksi sulle annan
+Sironjäykät sonetit palmikkopäät,
+Uljaat terzinit, sievät stanssit;
+Ja juoksupoiaksi vitsini saat,
+Hovinarrina fanttasiiani on,
+Ja airunna, hymyyvä kyynel vaakunassa,
+Olkoon huumori tää.
+Mut itse, kuningattareni,
+Mä etees polvistun,
+Ja tunnustain sinut valtijaksi,
+Ma purppurapieluksella
+Tuon tarjokses
+Sen järkeni hiutusen,
+Min säälistä mulle viel' on jättänyt
+Valtas edeltäjätär.
+
+
+
+
+2.
+
+Iltahämärä.
+
+
+Meren kolkolla rannalla istuin
+Mietteistä vaivauneena ja yksin.
+Aurinko painui lännemmäs ja loi
+Säihkesoiluja pinnalle veen;
+Ja nuo väljät valkoaallot,
+Vuoksen painamat,
+Kuohui ja tursus kaukana tullen. --
+Omituinen pauhina, kuiske ja viuhe,
+Ja nauru ja möyrinä, suhaus, huokaus,
+Taas väliin kuin viihdytys viehkeän virren. --
+Oli kuin ois unhosta sadut soineet,
+Ikivanhat, armahat, kummat,
+Joit' ennen poikana kuulin
+Naapurinlasten kertovan,
+Kun kesäillan pitkään
+Me juttusilla paadella portaan
+Salamyhkinä istua kyykimme,
+Hörössä pikku korvat
+Ja viisain silmin uteliain;
+Siinä kun suuret neidot
+Köynnöskukkien tuoksehessa
+Vastapäätä ikkunass' istui,
+Ruusuisin kasvoin,
+Nauraen kujeissa kuun.
+
+
+
+
+3.
+
+Auringonlasku.
+
+
+Punanhehkuva aurinko laskee
+Alas laajalti kuohuvaan
+Valtamereen hopeiseen;
+Auerkiehteet, ruusuin kirjotut,
+Jäljessä seuraa; ja vastapäätä,
+Syysillan pilvien hämäristä,
+Surukalpein, murheisin kasvoin,
+Esiin astuu kuu,
+Ja sen seurassa valokiteet,
+Usvana tuikkivat tähdet.
+
+Muinoin taivaalla säihkyi
+Puolisoliitoin
+Jumala, Sol ja Luna, jumalatar,
+Ja vilisi ympärillä tähdet,
+Nuo pienet, puhtahat lapset.
+
+Mut kierot kielet kuiskivat kyitään,
+Ja jo erkani vihoin
+Nuo ylhät, loistavat puolisot.
+
+Nytpä päivällä, loistossa yksin
+Tuoll' ylpeilee hän, aurinko Sol,
+Min mahtavuutta
+Palvelee sekä hymneissä kiittää
+Kovat, onnesta korskeat ihmiset.
+Mutta öin
+Vait astuu taivaalla Luna,
+Tuo äiti-raukka,
+Kera orvoiksi jääneiden tähtilasten.
+Ja vienonsuruisaan hän väikkyy,
+Ja lempivät neidot ja laulajat hellät
+Suo hälle lauluja, kyyneleitä.
+
+Tuo viehkeä Luna! Naisekkaana
+Vielä hän lempii puolisoaan.
+Vasten iltaa, värjyen, kelmein päin
+Vilkuu hattarapilvistä hän
+Ja murhein katsovi poistuvaa,
+Ja tuskikkaasti jo huutais: "Tule!
+Tule! Lapset ne kaipaa sua. --"
+Mutta aurinko, ylpeä Sol,
+Kun puolison näkee, otsa jo hehkuu hällä
+Kahenkertaisin ruskoin,
+Raivon ja tuskan,
+Ja heltymätönnä hän rientää pois
+Vesikylmälle leskivuoteelleen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kierot, kuiskivat kielet
+Tuotti noin nyt turman ja tuskan
+Jumaloillekin ikuisille.
+Ja jumala-raukat tuolla
+Kulkevat tuskia täynnä
+Lohduttomiin ikipitkiä teitään,
+Eivätkä kuolla voi,
+Vaan kuinka he kääntyy,
+On säihkyvä kurjuus.
+
+Mä ihminen,
+Mä mullassa syntynyt, kuolonlahjainen,
+En kauvemmin kaihoo.
+
+
+
+
+4.
+
+Yö rannikolla.
+
+
+Tähdetön, kylmä on yö,
+Meri haukottelee;
+Ja meren päällä vatsallaan
+Makaa mahdoton, muodoton Pohja,
+Ja hiljaa ähkyen, laiskoin äänin,
+Kuin ykspää äijä hyvillä tuulin,
+Kuiskivi vesiin hän,
+Kertoen hassuja historioita,
+Jätteinjuttuja kuolonhulluja,
+Ikivanhoja taruja Norjan,
+Ja siinä väliin hän nauraa ja pauhaa ja ulvoo,
+Eddan loitsuja laulain,
+Luotteita noita
+Niin hurjan huikeita, tenhokkaita,
+Ett' aavain vetten lapset
+Huimina pystyyn hyppii
+Riemusta hullauneina.
+
+Mut aukeaa meren rantaa,
+Hiekkaa aaltojen kostuttamaa,
+Astuvi mies, sydän rinnassansa,
+Mi hurjempi on kuin aallot ja myrskyt.
+Missä hän astuu,
+Ruskuvat raakut, ja pii lyö tulta;
+Hän ylleen tarkemmin kietoo vaippaa,
+Ja vinhaan astuu viuheessa yön,
+Seuraten johtoa valon pienen,
+Mi viettäen, viehtäen tuikkii
+Kalapaikan laidasta kaukaa.
+
+Isä, veikko on aalloillaan,
+Ja yksin kuin hiiri pirtissä on
+Kotitoimissa saaren tyttö,
+Tuo ihmeen viehkeä saaren tyttö.
+Hän lieden luona istuu
+Ja kuuntelee vesikattilaa,
+Mi armaita aavistuksia humuu.
+Hän risut roiskivat tuleen heittää
+Ja puhaltaa, --
+Ja punaliekit loimuten,
+Luovat vienoon tenholoistoon
+Sirot, hehkuvat kasvot
+Ja hienot, valkeat olkapäät,
+Jotk' kainosti kurkistaa
+Hamppupaidasta karkeasta,
+Ja pienen, näppärän kätösen,
+Mi liiviä paulaa kiinteämmin
+Hienon vyötäreen.
+
+Mut äkkiä aukee uksi,
+Ja sisään astuu kulkija öinen.
+Lemmentyynnä hän silmänsä luo
+Tyttöön norjaan, valkoiseen,
+Mi siinä värjyen seisoo
+Kuin säikähdyksissä lilja.
+Ja vieras vaippansa heittää maahan
+Ja hymyy ja haastaa:
+
+"Näät, lapsi, lupaukseni täytän,
+Olen tullut, ja kanssani palaa
+Entisaika, kun jumalat taivaan
+Alas astui ihmistyttöjen luokse,
+Ja ihmistyttöjä syleillen
+Synnytti heidän kanssaan
+Valtikankantajat kuningaspolvet
+Ja sankarit, ihmeet maan. --
+Mut laps, älä suotta enää
+Jumaluuttani pelkää,
+Vaan laita sa mulle teetä ja rommia,
+Sill' ulkona kylmi,
+Ja kalsea öinen ilma
+Saa myös ikijumalat viluun,
+Ja tulee jumalallisin nuha
+Ja yskä kuolematon."
+
+
+
+
+5.
+
+Poseidon.
+
+
+Nuo päivän säteet säihkyi
+Pinnalla loitos vyöryvän veen,
+Retillä kaukana kellui laiva,
+Mi mun yli veen oli kotiin vievä;
+Mutta puutuimme purjetuulta,
+Ja ma vielä särkällä istuin tyynnä
+Vain rannalla yksin.
+Ja runoa luin Odysseyn,
+Ikivanhaa ja nuorta runoelmaa,
+Min lehdistä aaltojen kostuttamista
+Mua vastaan riemuiten nousi
+Olympon henki
+Ja säihkyvä ihmiskevät
+Sekä siintävä Hellaan taivas.
+
+Jalo mieleni seuras uskollisesti
+Sua, Laerteen poika, vaaroissas, harhateilläs;
+Kanssas se istui kalvavin huolin
+Luo vierahan lieden,
+Miss' silkkiä kuningattaret kehräs,
+Sua auttoi valhehtimaan sekä pakoon
+Pois jättein luolista, helmoista nymfein,
+Seurasi niin sua yöhön Kimmeiron
+Ja myrskyyn, haaksirikkoon,
+Ja kanssas äärintä kurjuutta kärsi.
+
+Huoaten puhuin: "Julma Poseidon,
+Vihas hirveä on,
+Ja itse pelkään
+Nyt paluumatkaani omaa."
+
+Sanat tuskin lausutuks sain,
+Kun kuohahti veet,
+Ja valkoaaltoin alta nousi
+Merenjumala ruokoseppelpää,
+Ja hän ilkkuen huusi:
+"Turha pelko, pieni runoseppä!
+En rahdun vertaa haitata aio
+Sun laivarukkaas,
+En henkikultaas tuskaannuttaa
+Kovin arvelluttavin läikkein.
+Sill' et sä, pieni runoseppä,
+Mua koskaan vihaan yllyttänyt,
+Et ainointa tornia suistanut
+Pyhän Priamon korkean linnan,
+Et kärventänyt sä ainointa karvaa
+Polyfemos-poikani silmästä,
+Ja koskaan ei sua suojellut neuvot
+Viisauden jumalattaren, Pallas Ateenen."
+
+Noinpa huusi Poseidon
+Ja sukelsi mereen taas;
+Ja raakaa merimiessukkeluutta
+Nauroivat aaltojen alla
+Amfitrite, törkeä purstonainen,
+Ja Nereon tyttäret tuhmat.
+
+
+
+
+6.
+
+Myrsky.
+
+
+On riehuva myrsky,
+Ja se aaltoja pieksää,
+Ja aallot vimmatut tyrskyin ja hyrskyin
+Pystyjä läjii, ja hoippuen häilyy
+Nuo valkoiset vesivuoret,
+Ja laiva niitä kiipeilee,
+Hurjasti, vaivoin,
+Ja äkkiä syöksähtää
+Alas mustahan kuiluun ammottavaan. --
+
+    Meri suuri!
+Emo kauneuden, Merenvaahdistanoussehen!
+Isoäiti lemmen! armahda mua!
+Jo väippyy, ruumista vainuin,
+Tuo aavemainen lokki
+Ja nokkaa mastohon hioo
+Ja sydäntä ahnasna himoitsee,
+Mi tyttäres mainetta laulaa,
+Ja min kanssa tyttärespoika, veitikka tuo,
+Niin toimessa leikkii.
+
+Oi, turhaan pyydän ja rukoilen!
+Mun huutoni haipuu myrskyjen meuruun,
+Tuulten taisteluhumuun.
+Ne pauhaa, viuhuu, vonkuu ja ärjyy
+Kuin hulluinhuoneessa äänten!
+Ja siinä väliin kuuluu selvään
+Viettävä harpunhelke,
+Kaihosan hurja laulu,
+Mihin sielu sulaa, mi sielua raastaa,
+Ja ääni on mulle tuttu.
+
+Kaukana kalliorannoilla Skottlannin,
+Missä kohoo harmaja linna
+Partaalla kiehuvan veen,
+Siellä kaariholvessa ikkunan
+Seisovi kaunis, sairas nainen,
+Kuulaan henkevä, mormorikalvas,
+Ja hän laulaen harppua soittaa;
+Käy tuuli tuivertain läpi pitkäin hiusten
+Ja kantaa kumman laulelon
+Pois yli merten myrskyäväin.
+
+
+
+
+7.
+
+Puhdistus.
+
+
+Jää sinne mereen, syvyyteen,
+Sä mieletön haave,
+Mi monta yötä jo
+Mua pettävin onnin kiusasit,
+Ja meriaaveena tuossa
+Nyt keskellä ilmipäivää uhkaat mua, --
+Jää sinne hautaan ikuiseen!
+Ja ma heitän myös alas luoksesi pois
+Tuskani, syntini kaikki,
+Ja houkan kulkuskaavun,
+Mi jo kauvan kilkutti pyörälle pääni,
+Ja kylmän, niljakan käärmeenketteen
+Tän teeskentelyn,
+Min kierteissä sielu jo kauvan huokas,
+Tää sairas sielu,
+Jumalankieltävä, enkelitkieltävä,
+Autuuton sielu. --
+Hoihoo! Hoihoo! Jo tulee tuuli!
+Nyt purjeet auki! Ne liehuu, paisuu!
+Pois yli turmantyynen pinnan
+Laiva jo kiitää,
+Ja vapaana sielu riemuitsee.
+
+
+
+
+8.
+
+Merentervehdys.
+
+
+Thalatta! Thalatta!
+Terve taas, meri ääretön!
+Terve kymmentuhattakertainen
+Rinnasta riemuisasta,
+Niinkuin muinoin ne tervehti sua
+Kymmentuhannen rinnat,
+Vastoinkäymiset voittavain,
+Mielimaallensa pyrkiväin
+Kreikkalaisten kuulut rinnat.
+
+Veet valtavat läikkyi
+Ja velloen hyrski,
+Päivä, mi painui vetten taa,
+Loi rusosäihkyhyn väylät,
+Hätääntyneet lokkiparvet
+Yli luotojen kirkuen leijui,
+Jymys kapsivat ratsut, kilvet ne soi,
+Ja voittohuutona raikui:
+"Thalatta! Thalatta!"
+
+Terve taas, meri ääretön,
+Kotimaani kieltä aaltosi kuohuu,
+Laill' lapsuuden unten ne väippyen haipuu
+Ulapoillesi velloville,
+Ja vanhat muistot ne taas tuo ilmi
+Nuo ihmeen hurmaavat lelut kaikki,
+Nuo kaikki väikkyvät joululahjat,
+Nuo kaikki kauniit korallioksat,
+Punasimpsut, helmet ja kirjavat raakut,
+Joit' tuolla piloin säilytät
+Salakätköissä kristallilinnas.
+
+Oi, miten hiuduin kolkon vierailla mailla!
+Kuin kuihtunut kukka
+Kasvintutkijan kotelossa
+Oli sydän mun rinnassain.
+Mun on kuin oisin talven pitkään
+Sairasvuoteella sairassa maannut
+Ja nyt äkkiä noussut;
+Ja loistain silmiä häikäisee
+Kevät vihreä auringon säihkehessä,
+Puut huiskii valkeat, vaahtilatvat,
+Ja nuoret kukkaset katsoo mua
+Kirjavin, tuoksuvin silmin,
+Ja on tuoksua, henkeä, riemua vain,
+Ja sini-ilmoilla linnut laulaa, --
+Thalatta! Thalatta!
+
+Sydän uljas, mi paluuretkes teit!
+Kuink' usein, katkeran usein,
+Sua ahtaalle sai nuo Pohjan barbarinaiset!
+He suurin, voittoisin silmin
+Hehkuvat nuolensa sinkos;
+He sanoin käyriks hiotuin
+Rintaani raastaa koitti
+Ja nuolenpääkirjoitus-kirjein runtaa
+Pää parkaa huumaunutta. --
+Mä kilvellä turhaan ne luotani torjuin,
+Nuolet sinkui, iskut kalski,
+Ja noin nyt Pohjan barbarinaiset
+Mua ahdisti mereen saakka. --
+Ja ma hengitän taas ja ma tervehdin merta,
+Ikiarmasta, pelastavaa,
+Thalatta! Thalatta!
+
+
+
+
+9.
+
+Päivän laskiessa.
+
+
+Tuo kaunis päivä
+On tyynnä mereen laskenut,
+Ja nouseva yö on tummentanut
+Jo vellovat veet;
+Vain enää iltarusko
+Veenpiirin kultaloistohon luo,
+Ja kuohuva vuoksen voima
+Ajaa rannoille valkoaallot,
+Ja ne sukkelan hilpeinä hyppii
+Kuin villava lammaslauma,
+Jot' illoin laulava paimenpoika
+Pois kotiin häätää.
+
+"Oi, kaunis on päivä!"
+Niin virkatuks vihdoin ystävä sai,
+Mi rantaa kanssani asteli,
+Ja puolileikin, puoleks kaihoin
+Hän väitti, että aurinko on
+Ihana rouva, mi naimisiin
+Meni vanhalle Ahdille järkisyistä;
+Nyt päivän kaiken hän muka astuu
+Vain hauskasti taivaalla purppurat yllään
+Ja säihkyy timanttiloistossaan,
+Ja kaikki lempii, ihailee
+Koko luomakunnassa häntä,
+Ja hän koko luomakunnan riemuks
+Suo kaikille katseensa loiston ja lämmön;
+Illoin taas, kun on toivoton pakko eessä,
+Hän muka palaa taas
+Kotiin kalseaan, vilukylmään syliin
+Vanhan puolison.
+"Usko pois", lisäs ystävä vielä,
+Ja nauroi ja huokas ja nauroi taas, --
+"He alhaalla siellä rakkaasti elää!
+Joko nukkuvat, tai he riitelevät,
+Niin että ihmisilmoilla täällä
+Meri kuohuvi pärskähtäin,
+Ja laivuri aaltoin pauhussa kuulee,
+Kuink' äijä rouvaansa haukkuu:
+""Pyöreä mailmankaikkion portto,
+Silmin kosjoja!
+Päivän pitkään hehkut muille
+Ja öin olet mulle kylmä ja laiska!""
+Kotirippiä noin kun saa, on selvä --
+Heti ylpeä aurinko kyyneliin!
+Ja hän onnettomuuttaan vaikeroi,
+Ja vaikeroi niin surkean kauvan, ett' Ahti
+Äkkiä vuoteelta villinä hyppää
+Ja uida potkivi meren pintaan,
+Tuuletusta ja malttia saamaan.
+
+"Niin itse näin hänet viime yönä,
+Kun rintaa myöten hän aalloista nousi.
+Oli äijällä kellervä villapaita
+Ja liljavalkoinen unimyssy,
+Ja kurtistuneet oli kasvot."
+
+
+
+
+10.
+
+Kysymyksiä.
+
+
+Meren rannalla öisen, usvaisen
+On nuorukainen-mies,
+Sydän tuskaa täynnä ja epäilyksiä pää,
+Ja synkin mielin hän aalloille puhuu:
+"Oi elon arvoitus ilmaiskaa,
+Tuo tuskainen ikiarvoitus,
+Jota monet päät jo on mietiskelleet,
+Hieroglyyffimyssyiset päät,
+Turbaanipäät sekä barettipäät,
+Peruukkipäät ja tuhannet muut
+Kurjat, polttavat ihmispäät. --
+Lausukaa, mitä ihminen lienee?
+Mitä varten hän on? Mitä kohti hän käy?
+Ken asuu tähtien tuolla puolen?"
+
+Veet pauhailee ikipauhinatansa,
+Ja tuuli se viuhuu, pilvet ne kiitää;
+Tylyt tähdet ne tuikkivat kylmästi vain,
+Ja houkka vastausta vartoo.
+
+
+
+
+11.
+
+Foinix-lintu.
+
+
+Jo tulee lintu, mi lännestä lentää,
+Se kiitää itään,
+Idän puutarhaan kotimailleen,
+Miss' siimeissä mausteet tuoksuen kasvaa,
+Ja huohuu palmut, ja veet on vilppaat, --
+Ja ihmelintu liitäin laulaa:
+
+"Impi lempii, impi lempii!
+Hän sydämessänsä kuvaas kantaa,
+Ja vienosti kantaa kätkössä salaa,
+Eik' itsekään sitä tiedä!
+Vain unelmissaan hän sun näkee,
+Hän itkee ja kättäsi suutelee
+Ja nimeäs huutaa,
+Ja huudosta herää ja makaa säikähtyneenä,
+Ja hieroo kirkkaita silmiä ihmeissään. --
+"Impi lempii, impi lempii!"
+
+       *       *       *       *       *
+
+Etukannella, mastohan nojautuin,
+Seisoin ja kuuntelin laulua linnun.
+Hevot tummanvihreät liinaharjat,
+Nuo valkoiset lainehet tanssi;
+Kuin joutsenjono hohtavin purjein
+Ulos Helgolannista liukui purret
+Meren rohkeiden paimentolaisten!
+Pääni päällä siinnossa taivaan
+Valkeat hattarat häilyi,
+Ja päilyi aurinko ikuinen,
+Tuo taivaan ruusu, ruskossa hehkuva,
+Mi riemuiten mereen kuvastuu,
+Ja ne soi, meri, taivas ja mieleni mun,
+Ne kaikuen soi vain:
+"Impi lempii, impi lempii!"
+
+
+
+
+Uusia Runoelmia
+
+(Lyyrillisiä)
+
+
+
+
+I
+
+Uusi kevät
+
+
+
+
+Proloogi.
+
+
+Maalauskallereissa siellä
+Miehen kuva huomataan,
+Joka nukkui taistotiellä
+Kilpi, peitsi rinnallaan.
+
+Lemmettäret luokses hiipi,
+Ryösti miekkas, peitses tään,
+Kukkasvöin sua kahlehtiipi,
+Kuinka yrmit, väistätkään.
+
+Niin mä neitten kukkasvöissä
+Riemuin, tuskin kiemuroin,
+Kun on muut jo mainetöissä
+Ajan suurten taisteloin.
+
+
+
+
+1.
+
+
+Metsä vihannoi ja silmuu
+Riemunahdistuksin kainoin;
+Mutta päivä maahan hymyy:
+Kevät nuori, -- terve, ainoin!
+
+Satakieli, sekin täällä
+Onneaan on kaihoisempi;
+Pitkään nyyhkii sävelsoinnut,
+Ja on laulu lempi, lempi!
+
+
+
+
+2.
+
+
+Ma kukkaa lemmin, mut kukkaa en tunne;
+Se tuskaa tuo.
+Ma katson kukkakupuhunne,
+Pyrin sydämen luo.
+
+Soi kukkain tuoksuhun laulus hieno,
+Satakieli, sun.
+Pyrin sydämen luo, mi on kaunis ja vieno,
+Niin kaunis kuin mun.
+
+Oi, laulus hienon ymmärrän, parka,
+Satakieli sä siin';
+Sydän kummankin meidän on tuskaisen arka,
+Aran tuskikas niin.
+
+
+
+
+3.
+
+
+Taas ollaan toukokuussa,
+Kaikk' kukkaset tuoksuaa,
+Ja taivaanrannan suussa
+Rusopilvet ne ruskottaa.
+
+Satakielten laulut soivat
+Puun lehvistä iltamaan,
+Ja vuonat veikaroivat
+Kevätheinässä juostessaan.
+
+Ei sairas laulele, juokse,
+Ma makaan alla puun;
+Sävel loitto se kaikuu luokse, --
+Jään outoon uinailuun.
+
+
+
+
+4.
+
+
+Mielehen soi vienoinen
+Kevätkelloin ääni,
+Soios, laulu pienoinen,
+Kauas yli pääni.
+
+Maille soi, miss' unteloi
+Ruusukukka kulta.
+Vienolle, mi tuoksun toi,
+Terveiset vie multa.
+
+
+
+
+5.
+
+
+Ja perhosen lemmikki ruusu on,
+Sen ympäri liehuu tuo,
+Mut kultasiipiin perhosen
+Säde auringon lempivän katseen luo
+
+Mut ken se ruusun lemmikki on?
+Jos tietää vain sen vois.
+Se satakielikö laulava lie,
+Vai illan tuikkiva koi se ois?
+
+En tiedä, ken ruusun lemmikki lie,
+Mut kaikki sai lempeni, oi --
+Säde auringon, ruusu ja perhonen
+Ja satakieli ja illan koi!
+
+
+
+
+6.
+
+
+"Ol' aluss' satakieli vaan,
+Ja sana soi: 'tyi-tyi!' 'tyi-tyi!'
+Kun noin se lauloi, ruoho maan,
+Puut, kukat, kielot ilmestyi.
+
+"Se itseään puri rintahan,
+Ja veri vuos, mut verestään
+Se näki ruusun nousevan;
+Se sille laulaa lempeään.
+
+"Ja meidät, salon linnut, oi,
+Tää haavan veri sovittaa;
+Jos ruusulaulu loppuun soi,
+Niin salo itse katoaa."
+
+Noin kertoo varpuspojillen
+Tuo varpusukko pesässään;
+Ja varpusrouva toistaa sen
+Ja valtaa pesän yläpään.
+
+Hän onkin tarkka eukokseen,
+Hän hyvin hoitaa askareet;
+Siin' ukko jouten lapsilleen
+Opettaa uskonkappaleet.
+
+
+
+
+7.
+
+
+Lemmen kaihoon sydän taipuu,
+Sulo tuskain kyyneliin,
+Ja ma pelkään, tämä kaipuu
+Tulee vielä täytöksiin.
+
+Oi, nää lemmen karvaat hoivat,
+Lemmen kurjuus vienoinen,
+Vaivat taivaiset taas toivat
+Rintaan tuskin terveesen.
+
+
+
+
+8.
+
+
+Kun käyt sivutsein, ja tunnen
+Viiman vain sun liepeistäs,
+Sydän riemastuu ja innoin
+Seuraa sulo jälkiäs.
+
+Kun niin käännyt päin ja kiinnät
+Suureet silmäs minuun, oi,
+Sydän säikähtää, ett' tuskin
+Seurahas se jäädä voi.
+
+
+
+
+9.
+
+
+Tuo norja valkolumme
+Veen pinnalla uinuvi vaan;
+Kuu kalvas katsoo siihen
+Jo lemmenvaivoissaan.
+
+Nyt kukka kainosti laskee
+Taas päänsä aaltoihin. --
+Heti jalkainsa luona se näkee
+Tuon kalpean kumppalin.
+
+
+
+
+10.
+
+
+Hän suuret sinisilmät
+Niin vienosti minuun loi;
+Miten mieleni uinui silloin,
+En kielin kertoa voi.
+
+Sun suuret sinisilmäs
+Toi kaikki aatokset nää: --
+Meri aatosten sinerväisten
+Yli syämeni läikähtää.
+
+
+
+
+11.
+
+
+Ja ruusu tuoksuu, -- mut sen tietäneiskö
+Se itse, oisko satakielessä
+Myös tunto tenhovoimastaan, ja veiskö
+Juur tuo sen käymään puiston pielessä, --
+
+En arvaa kai. Mut tuskaa totuus tietää!
+Ja vaikka ruusu, satakieli noin
+Vain valhettelis tunteitaan, -- voin sietää
+Tuon valheen, kuten muita sietää voin.
+
+
+
+
+12.
+
+
+On Pyhään Allianssiin
+Nyt syämemme liittouneet;
+Ne toisiinsa nojauneina
+Sai pyhimmät yllykkeet.
+
+Oi, vain tuo nuori ruusu,
+Mi rintaas kaunisti niin,
+Tuo pieni liittolaisraukka,
+Se melkein murskattiin.
+
+
+
+
+13.
+
+
+Neilikat ne tuoksuin huokuu!
+Tähdet mettisparven lailla
+Vilisee ja varkain vilkkuu
+Taivaan sinikukka-mailla!
+
+Kastanjien varjostoissa
+Kiihkoin kartanon nään harmaan;
+Lasioven käyvän kuulen,
+Kuulen kuiskeen äänen armaan.
+
+Sulo väreet, vavahdukset,
+Hurjat suukot, hellät paulat, --
+Ja te, ruusut, kuuntelette,
+Ja sa, satakieli, laulat.
+
+
+
+
+14.
+
+
+Suukot, joita hämyss' annat,
+Joita hämyssä sä viet,
+Miten nuo saa sielus riemuun,
+Jos sa rakastunut liet!
+
+Muistellen ja haaveksien
+Sielus vaipuu mietteisin,
+Päiviin tuleviin se kiitää,
+Liitää entispäivihin.
+
+Mut jos liian paljon mietit,
+Haitaks on, kun suudellaan; --
+Itke ennen, kaunosielu,
+Itkut siin' on paikallaan!
+
+
+
+
+15.
+
+
+Maan kuningas on vanha,
+Sydän raskas on, pää harmaa on
+Tuo kuningas raukka vanha
+Toi nuoren puolison.
+
+On paashipoika nuori,
+Siro kultapää, kevytmielinen,
+Ja silkkilaahusta kantoi
+Hän kuningattaren.
+
+Kai tunnet vanhan laulun?
+Niin vienoon soi, niin synkkään tuo!
+Kummankin täytyi kuolla, --
+Oi, liiaksi lempivät nuo.
+
+
+
+
+16.
+
+
+Mun muistelmissani kukkii
+Nuo kuvat, jotk' aikaa raukes, --
+Mikä siin' oli äänessäs, josta
+Niin syvään mieleni laukes?
+
+Mua lempiväs älä lausu!
+Oi, kaunein täällä ja parhain,
+Kevätaika ja nuori lempi,
+Jää lokaan ja saastaan varhain.
+
+Mua lempiväs älä lausu!
+Vain vait suo suuta mulle,
+Ja hymyy, kun huomenna näytän
+Kaikk' kuihtuneet ruusut sulle.
+
+
+
+
+17.
+
+
+Nuo armaat toiveet kukkii
+Ja kohta kuihtuu taas;
+Ne kukkivat, kuihtuvat jälleen,
+Ja niin käy kuolemaas.
+
+Tää tieto mun synkistyttää,
+Mult' innon, lemmen vie;
+Olen kylmä ja rikkiviisas,
+Ja jo vertynyt sydän lie.
+
+
+
+
+18.
+
+
+Syysyön unet, usvat, hiipii
+Yli vuorten, laaksojen,
+Myrsky lehdet puista riipii,
+Maa on kolkon aaveinen.
+
+Yksi puu vain viel' on ainoin
+Lehdissänsä murheissaan,
+Puistaa kyynelvetten painoin
+Vihantia kutrejaan.
+
+Sydän tää on syksytieno,
+Mutta puu, mi vihannoi,
+Se on kaunis kuvas hieno,
+Sinun, armas rouva, oi!
+
+
+
+
+II
+
+Niitä näitä
+
+
+
+
+1.
+
+
+Kuun välkkehessä meri on,
+Veet hiekkaan hiljaa suistuu;
+On sydän raskas, rauhaton,
+Ja mieleen laulu muistuu.
+
+Se kaupungista tarinoi,
+Min meri alleen murskas;
+Sen syvyydestä kellot soi
+Ja munkkein rukous hurskas.
+
+Ei kellot, rukoukset ei
+Ne kaupunkia auta,
+Näet minkä kerran hauta vei,
+Sen iäks otti hauta.
+
+
+
+
+2.
+
+
+Mua lempiväs mä tiesin,
+Sen aikaa huomasin;
+Mut kun sen mulle virkoit,
+Niin oikein säikähdin.
+
+Ma kuljin vuorimaita
+Ja lauloin uljain päin;
+Ma meren rannall' itkin,
+Kun päivänlaskun näin.
+
+Tää sydän on kuin päivä,
+Niin hehkuaan se luo,
+Ja lemmen mereen vaipuu
+Niin ihanana tuo.
+
+
+
+
+3.
+
+
+Varjosuukot, varjolempi,
+Varjoelo ihmeineen!
+Luulet, lapsi, kaiken jäävän
+Ikuisesti ennalleen?
+
+Mitä hellit lemmekkäästi,
+Haipuu pois vain unelmiin,
+Sydämet ne unhottavat,
+Silmät uupuu, painuu kiin.
+
+
+
+
+4.
+
+
+Päin merta katsoi neiti
+Ja huokas: "ah!" ja "ai!"
+Hän lähtösuukot heitti,
+Kun päivä mailleen sai.
+
+Oi, neiti, -- eihän huolta,
+On vanha määrä näin;
+Se laskee edestä tuolta
+Ja palaa takaapäin.
+
+
+
+
+5.
+
+
+Rinnallasi loistain päilyy
+Tricolor ja julistaa:
+Vapaana tää sydän säilyy,
+Orjuuteen et sitä saa!
+
+Kuningatar Maria, maltas,
+Maria Neljäs lemmessäin: --
+Kaikki edeltäjät valtas
+Pantiin pois vain peräkkäin.
+
+
+
+
+6.
+
+
+Ma mustin purjein purressa uin
+Yli aavojen hyrskiväin;
+Sä tiedät, kuink' olen murheinen,
+Ja loukkaat vain mua näin.
+
+Kuin tuuli on mieles uskoton,
+Se liehuu pois ja päin;
+Ma mustin purjein purressa uin
+Yli aavojen hyrskiväin.
+
+
+
+
+7.
+
+
+Ja aallot ne vyöryvät tyrskyin
+Vain rantahan;
+Ne paisuu, vaipuu hyrskyin
+Vain santahan.
+
+Ne voimakkaat on, nuivat,
+Yhä saapuvat nuo;
+Ne viimein vimmastuivat, --
+Mit' auttaa tuo?
+
+
+
+
+8.
+
+
+Meressä riimupaaden näät,
+Siell' istun rinnassa kaipuu.
+Lokit kirkuilee, ja vinkuu säät,
+Pois aallot ne kuohuen haipuu.
+
+Moni viehkeä laps oli armahain,
+Moni kumppali mieleen muistuu, --
+Oi, minne he jäi? Säät vinkuu vain,
+Pois kuohut ne aalloten suistuu.
+
+
+
+
+9.
+
+
+Meri säihkyy loisteess' auringon,
+Kuin ois se kultainen.
+Kun kuolen, tehkää, veikot,
+Mun hautani merehen.
+
+Ma ain olen merta lempinyt,
+Nuo vienot aallot sen
+Niin usein mieltäni viihti;
+Me suovuimme yhtehen.
+
+
+
+
+10.
+
+
+Mua onni eilen suuteli,
+Sen päivä jo on vienyt,
+Ja oikein tosilemmestä
+En pitkään aikaan tiennyt.
+
+Uteliaisuus naiset nuo
+Toi sylihini varmaan;
+Kun poveeni he nähneeks sai,
+Taas kadotin jo armaan.
+
+Ja toinen nauroi mennessään,
+Näin toisen kelmeäksi;
+Vain Kitty itki katkeraan,
+Kun luotani hän läksi.
+
+
+
+
+11.
+
+
+Ei tuhmista neidoista, tuumasin,
+On paras tuhmista jäädä loitos;
+Mut kun niin ryhdyin viisaihin,
+Mun vielä huonommin kävi koitos.
+
+On liian viisahat viisaat nää;
+Mitä kiusoja urkkivat, ajatelkaa!
+Mut itse jos tärkeintä kysyt, he jää
+Vain nauraen vastausta velkaa.
+
+
+
+
+Missä?
+
+
+Missä väsyneen ja ounaan
+Lepopaikka viimeinen?
+Alla oranjeinko lounaan?
+Alla Reinin lehmusten?
+
+Hautaako mun vieras santaan
+Jossain kesken erämaan?
+Viskaako mun meri rantaan,
+Ja ma siinä maata saan?
+
+Yhtäkaikki! Tuolla, täällä
+Luojan taivaan yllä nään;
+Tähdet tuikkii pääni päällä,
+Kuolinvalot väikkeessään.
+
+
+
+
+Romansseja
+
+Aikakautta koskevia ja Jälkipoimintoja
+
+
+
+
+Childe Harold.
+
+
+Vankan laivan, mustan aivan,
+Verkkaan purjehtivan näät.
+Valoss' soihtuin näät kuin loihtuin
+Ruumiinvartioiden päät.
+
+Kuolinsija! -- Runoilija
+Kasvoin kalpein lepää siin';
+Silmä siintää, katseen kiintää
+Vielä taivaan sinerviin.
+
+Vetten vyöstä soi kuin yöstä
+Huuto sairaan Vellamon;
+Laitaan purren hiljaa surren
+Aalto vaipuu kuolohon.
+
+
+
+
+Kohtalo.
+
+
+I.
+
+Pakene, tullos vaimoksein
+Jo rinnoilleni uinumaan;
+Sa mailla vieraill' lemmessäin
+Saat taaton ko'in ja isänmaan.
+
+Jos et sä tule, kuolen pois,
+Ja olet yksin, yksin vain;
+Ja jos sa taaton kotiin jäät,
+Kuin vieras olet, muilla main.
+
+
+II.
+
+(Tämä on todellinen kansanlaulu, jota kuulin Reinin rannoilla laulettavan).
+
+Kävi halla kylmien kevätyön,
+Se kylmi orvokit hentoiset,
+Ne kuihtuivat, näivettyivät.
+
+Oli poika tyttöä lempinyt,
+He ko'ista läksivät salaa pois,
+Sitä taatto ei tiennyt, ei äiti.
+
+He pitkin kulki ja pitkin vaan,
+Ei onnea, tähtöstä nähneetkään,
+He kurjina huoli ja kuoli.
+
+
+III.
+
+Nyt nuorten haudalla lehmus nuokkuu,
+Siell' laulaa linnut, ja tuulet huokuu;
+Sen suojaan istuvi siimekseen
+Tuo mylläripoika armaineen.
+
+Ja tuulet ne henkivät murheisin mielin,
+Ja linnut ne laulavat kaihoisin kielin,
+Käy veikeät nuoret jo miettiviks, --
+He itkevät, eivätkä tiedä, miks.
+
+
+
+
+Kaikkoo pois!
+
+
+On päivän lemmikki synkkä yö
+Ja kevään lemmikki talvi.
+Elo lempivi kuolemaa --
+Ja, oi, sa lemmit mua!
+
+Mua lemmit, oi! -- Sua kourivat
+Nuo kauhistuttavat varjot,
+Jo kuihtuu nuoruutes,
+Ja tyhjiin sielusi haipuu.
+
+Oi, kaikkoo pois ja lempiös
+Vain hilpeitä perholoita,
+Jotk' auteress' ilakoi, --
+Mua kaikkoo, kaikkoa turmaas!
+
+
+
+
+Rouva Märtha.
+
+(Tanskalainen aihe.)
+
+
+Kreiv' Bender ja Pietari istui ja joi.
+Kreiv' Bender tunnusti herttaa:
+"Jos laulullas valloitat kaiken maan,
+Et voita sa rouva Märthaa."
+
+Kreiv' Pietari lausui: "Ratsuni saat,
+Sa koiras vetoon myönnä,
+Sulo Märthan laulan ma seurahain
+Jo tänään sydänyönä."
+
+Kun sydänyö nyt saapui niin,
+Kreiv' Pietari lauloi julki,
+Yli virran ja veen, yli metsän ja maan
+Sävel vieno kiirien kulki.
+
+Vait korpikuuset ne kuuntelee,
+Ei pauhaa virran koski,
+Yön tähdet ei tuikkia muistakaan,
+Kuu värjyy kalvasposki.
+
+Sulo Märtha hän herää uineestaan:
+"Ken laulullaan mua hurmaa?"
+Sai solkeen viitan ja puistoon läks; --
+Tuli tuskaa siitä ja turmaa.
+
+Yli metsän ja maan, yli virran ja veen
+Hän kulkee henkensä hinnoin;
+Kreiv' Pietari vie hänet seurassaan,
+Vain laulaen tenhoisin innoin.
+
+Nuor rouva kun aamulla kotiutuu,
+Kreiv' Bender on porrasten eessä:
+"Hyvä Märtha, miss' olet viettänyt yös?
+On vaattees vallan veessä."
+
+"Yön vietin virralla Vellamon
+Ja ennustuksia kuulin;
+Mua pirskoitti siellä ja kasteli näin
+Veen neitoset ilkkuvin huulin."
+
+"On hietaa ranta Vellamon,
+Et käynyt siellä, Märtha,
+Sun veriin raastetut jalkas on,
+Ja poskissas on verta."
+
+"Yön vietin haassa keijujen,
+Tulen keijujen karkeloista;
+Ma jalkani, kasvoni haavoihin
+Sain orjantappuroista."
+
+"Kesäkuussapa keijut karkeloi,
+He kukkain kesken liehuu,
+Mut nyt syys synkkä vallitsee,
+Ja metsissä tuulet riehuu."
+
+"Luon' Pietari Nielsenin vietin yön,
+Hän lauloi tenhoisin innoin;
+Yli metsän ja maan, yli virran ja veen
+Ma seurasin henkeni hinnoin.
+
+"Kuin kuolo laulu on voimakas,
+Se vie vain yöhön ja turmaan.
+Mua vieläkin polttaa hehku tuo,
+Ja nyt käy tieni surmaan."
+
+Jo kirkko mustiin verhottiin,
+Soi kuolinkellot harvaan!
+Tuo tiennee kuoloa surkeaa
+Sulo Märtha rouvan, ma arvaan.
+
+Kreiv' Bender arkun vieressä on,
+Hän huokaa murhemiellä:
+"Nyt kauniin rouvani kadotin
+Ja mainiot koirani vielä."
+
+
+
+
+Henrik.
+
+
+Linnapihalla Canossan
+Keisari on, Saksan Henrik,
+Avopäin ja jaloin paljain,
+Ja on yö, ja kylmään vihmoo.
+
+Kurkistajaa kaks on tuolla
+Ikkunassa; kuu luo loistoon
+Kaljun pään Gregorius paavin,
+Rinnat Toskanan Matildan.
+
+Henrik lukee kelmein huulin
+Hurskaat paternosterinsa;
+Mutta keisarsydämessään
+Salaa yrmii, hiljaa haastaa:
+
+"Tuolla Saksan valtamailla
+Ilmaan kohoo vankat vuoret,
+Siell' on vuorten loukeroissa
+Rautaa sotatapparoihin.
+
+"Tuolla Saksan valtamailla
+Ilmaan kohoo uljaat tammet,
+Ylimmissä puissa varttuu
+Varret sotatapparoihin.
+
+"Oma Saksanmaani kallis,
+Itse vielä kannat miehen,
+Joka tuskieni käärmeen
+Murskaa sotatapparalla."
+
+
+
+
+Kuningas Daavid.
+
+
+Hauska sortovaltijaan
+Lähtö on, näet kuoltuaan
+Olot jäävät entisilleen,
+Eikä orjuus muutu milleen.
+
+Kansa raukka! Juhdaks tää
+Kärryin kytkyesen jää,
+Ja jos ies käy raskahaksi,
+Niska poikki, yksi-kaksi!
+
+Daavid puhuu kuollessaan
+Salomolle: "Tuota vaan! --
+Muistutan sua Joab'ista,
+Sotajoukkoin kenraalista.
+
+"Tämä päämies soturein
+Oli kauvan kiusauksein,
+Mut en koskaan todentiehen
+Päässyt oikein kimppuun miehen.
+
+"Olet hurskas Herrassas,
+Viisas, kyllin voimakas, --
+Sun käy päinsä ilman haittaa
+Joab'in jo tieltä laittaa."
+
+
+
+
+Asra.
+
+
+Joka päivä ihmeen kaunis
+Tytär Sulttaanin hän kulki
+Iltahetkin lähtehellä,
+Missä vilppaat vedet suihkuu.
+
+Joka päiv' on orja nuori
+Iltahetkin lähtehellä,
+Missä vilppaat vedet suihkuu;
+Yhä kalvaammaks hän karkaa.
+
+Kerran vihdoin ruhtinatar
+Häneen kääntyi päättävästi:
+"Nimesi mä tietää tahdon,
+Syntyperäs, synnyinmaasi."
+
+Sanoi orja: "Nimen' onpi
+Mohamed ja maani Jeemen,
+Ja ma kuulun Asrain heimoon,
+Jotka kuolee, kun he lempii."
+
+
+
+
+Runoilija Firduusi.
+
+
+1.
+
+Kultaisia -- hopeisia!
+Puhuu rahvas toomanista,
+Haastetaan vain hopeasta,
+Hopeisesta toomanista.
+
+Mutta ruhtinaanpa suussa,
+Suussa Shachin, tooman aina
+Kultaa on; näet Shachi ottaa,
+Ottaa vain ja antaa kultaa.
+
+Niin ne miettii suorat miehet,
+Niinpä mietti myös Firduusi,
+Jumalainen runoniekka,
+Hän *Shach Nahmehn* kuulu luoja.
+
+Suuren sankarrunoelman
+Syntymään sai Shachin käsky:
+Shachi joka säkehestä
+Lupas toomanisen hälle.
+
+Kesää seitsemättätoista
+Ruusu kukkii, ruusu kuihtuu;
+Satakielen laulu lakkas
+Seitsemännentoista kerran. --
+
+Vielä istuu runoniekka
+Aatostensa kangaspuilla
+Yöt ja päivät, lointa täyttäin
+Laulun huiman laajaa lointa;
+
+Huiman laajaa lointa, missä
+Ihmeen lailla yhteen kietoo
+Kotimaansa satumuistot,
+Ikivanhat ruhtinahat,
+
+Faristanin lempiurhot
+Ritartöineen, seikkailuineen,
+Henget yön ja valon henget
+Tarukukkain kiehkuroihin. --
+
+Kaikki tuoksuvi ja henkii,
+Väriloistoss' säihkyy, hehkuu,
+Siin' on pyhää heijastusta
+Valoisan Iraanin taivaan.
+
+Taivaan alkuvalo puhdas
+Viime tulentemppelistä
+Runoniekan silmään säihkyy,
+Poistain Koraanin ja Muftin.
+
+Viimein valmiin runoelman
+Vie Firduusi suosijalleen:
+Kirjan, jonka säkeet täyttää
+Kaksisataa tuhatmäärää!
+
+Kylpylaitoksessa tuolla,
+Gaznan kylpylaitoksessa,
+Shachin lähettiläät mustat
+Päätyi tapaamaan Firduusin. --
+
+Molemill' on rahasäkki;
+Runoniekan jalkain juureen
+Polvistuin he säkit laskee,
+Lahjapalkaks runoilusta.
+
+Laulaja ne auki riuhtas
+Riemuitakseen kullannäystä,
+Jost' on ollut pitkä puutos, --
+Silloin näkee hämmästyksin,
+
+Kalvas hopea on noissa,
+Hopeisia toomania,
+Kaksisataatuhatt' ehkä, --
+Ja hän nauroi katkerasti.
+
+Katkerasti naurain summan
+Kolmeen osaan, yhtä suureen,
+Jakoi hän ja antoi noille
+Lähettiläs-neekereille,
+
+Antoi tuontipalkkioksi
+Kummallekin kolmanneksen.
+Loppuosan kylpijälle
+Juomarahaksi hän heitti.
+
+Itse otti matkasauvan,
+Niin pääkaupungin hän jätti;
+Pääsi portille, ja siinä
+Tomun puisti jaloistansa.
+
+
+2.
+
+"Jos ois muitten tapaan vaan
+Sanans' syönyt, ilman muuta,
+Laiskaan, ilman kavaluutta,
+Suuttua en huoliskaan.
+
+"Mutta kieltää tuskin voi,
+Hän mun petti, petti varsin,
+Kaksipäisin lauseparsin,
+Juonillaan, min valhe toi.
+
+"Mies hän oli arvokas
+Ryhdiltään ja katseeltansa,
+Eipä nähty vertojansa,
+Mies ol' mies ja kuningas.
+
+"Taivaan vaaru maamme vetti,
+Tunsin päivän säihkehen. --
+Hän, mies uljas totuuden,
+Hän se sentäänkin mun petti."
+
+
+3.
+
+Shach Mahomet päivällisensä jo söi,
+Se ystävälliseks mielen löi.
+
+Hän varjossa puiston on puppurat yllään,
+Vesi suihkus ja pirskui ja vilvoitti kyllään.
+
+Ja palvelusjoukko on toimissansa,
+Ansaari, lemmikki, siinä on kanssa.
+
+Mut marmorivaasseista kumpuaa
+Sulo kukkien tuoksua hurmaavaa.
+
+Laill' odaliskien palmut nuo
+Ne norjina leijuin viehkettä tuo.
+
+Ei liiku sypressi, -- houri, sun ylkäs! --
+Se taivaasta uinuu, mailman se hylkäs.
+
+Mut äkkiä soi sala laulelon ään',
+Tarumailta se nousevi helkähtämään.
+
+On Shachi noussut kuin huumaunut, --
+"Kenen laulut nää, kenen runoilut?"
+
+Ansaariin kääntyen noin hän huusi;
+Tää vastas: "Laulut on tehnyt Firduusi."
+
+"Firduusi?" -- hän jotain kuin muistoa juuri:
+"Miss' on, miten voi nyt laulaja suuri?"
+
+Ansaari vastasi: "Köyhyyttään
+Jo kauvan puutetta kärsii hän,
+
+"Kotikaupungissaan Tuus'issa vaan
+Ja elää puutarhahoidollaan."
+
+Shach Mahomet istuvi kauvan vait,
+Mut jo virkkoi: "Ansaari, nyt kiire on kait. --
+
+"Ota talleistain sata muulia pikaa,
+Kameelia viiskymment', ilman vikaa.
+
+"Ne kuormaa aartein, ilman hintaa,
+Jotk' ihastuttavat ihmisrintaa!
+
+"Ota hohtokiviä, pantavöitä,
+Ja kalliita vaatteita, koristetöitä,
+
+"Sirokirjailuita santelipuusta,
+Lelulippaita kullasta, norsunluusta,
+
+"Ja kannuja, kulhoja suikeapäitä,
+Leopardintaljoja täplikkäitä,
+
+"Korumattoja, kultaompeluita
+Yli valtakuntani valmistetuita. --
+
+"Myös mukaan muista panna noita
+Siniaseita, purppuraloimiloita;
+
+"Ota kaikenlaisia juomiakin
+Ja ruokia, pantuja ruukkuihin,
+
+"Lisäks kakstoista ratsua, nuorta ja arkaa,
+Jotk' aavikon poikki nuolina karkaa;
+
+"Ja mustia orjia, myös sama luku,
+Teräsruumiita, jotka ei matkalla huku.
+
+"Sä näistä tavaroist' ota vaari,
+Ja kohta matkaan lähde, Ansaari.
+
+"Ne ynnä tervehdykseni sie
+Firduusille suurelle Tuus'iin vie."
+
+-- Ansaarista syystä sä hyvää luulit:
+Hän kuormasi kameelit ja muulit;
+
+Ne kalleilla kunnialahjoilla lastas,
+Jotk' kahden maakunnan veroa vastas.
+
+Jo kolmen päivän päästä hän läks,
+Kävi itse kulkueen käskijäks;
+
+Hän lippua nosti, mi punaisna hohti
+Ja karavaania matkaan johti.
+
+Tuli päivänä kahdeksantena nuo
+Tuus-kaupungin alle vuoren luo.
+
+Ja länsiportista kaupunkiin
+Ha ratsasti huutaen, ryskien niin.
+
+Päris rumpu, ja torven toitotus raikui,
+Ja riemulaulut ilmaan kaikui.
+
+"La Illa Il Allah!" huusivat vaan
+Kameelein ohjaajat innoissaan.
+
+Mut itäportista Tuus'ista tuolta
+Käy samaan hetkeen toiselta puolta
+
+Pois verkkaan ruumissaaton tie,
+Mi kuolleen Firduusin hautaan vie.
+
+
+
+
+Kiinan Keisari.
+
+
+Oli isäni nahjus-valtijas,
+Unimyssy ja kuivan tyystä;
+Ma milloin vaan otan naukun taas,
+Olen suuri keisari syystä.
+
+Se vasta on juoma! Ma huomaan tuon,
+Kuink' ihmeitä tekee viina:
+Kun milloin vaan ma naukun juon,
+On kukoistuksessa Kiina.
+
+Tää keskuksenvaltio muuttuu niin
+Kuin puutarhamaailmaksi;
+Ma melkein mies olen itse siin',
+Käy rouvani raskahaksi.
+
+On kaikkialla runsaus,
+Ja sairaat terveiksi käkee;
+Hovimestari, ukko Konfusius,
+Taas viisaimmat hetkensä näkee.
+
+Sotamies kun leikkaa limppuaan,
+Hän mantelileivosta leikkaa,
+Ja kaikki roskakansa maan
+Sametissa ja silkissä keikkaa.
+
+Ritaristopa mandariinien
+Ja invaliidit kanssa,
+He jälleen saavat nuoruuden
+Ja puistavat palmikkojansa.
+
+Suur uskon pagoodi[1], symbooli maan,
+On valmisna kaikkein nähden;
+Koko juutalaisjoukkue kastetaan
+Ja saa lohikäärmeen tähden.
+
+Jää kumouksellinen henki jo pois,
+Jalot mantshuulaiset ne huokaa:
+"Mitäs konstitutsioonista meille ois,
+Ei, pamppua, selkäämme suokaa!"
+
+Askleepion miesten haastaa suon,
+-- He ei tätä juontia kiitä --
+Mut milloin vaan ma naukun juon,
+Kun maalle on onnea siitä.
+
+Ja naukkupa taas, ja naukkupa taas,
+Se on kuin taivaan manna!
+Syö naurista kansa, ja onni on maass',
+Ja se laulavi: Hosianna!
+
+[1] Kölnin doomi.
+
+
+
+
+Lokakuulla 1849.
+
+
+Jo tyyntyi vankka tuulispää,
+Ja tuli tyven kotiin kanssa;
+Germaania, suuri lapsi tää,
+Se riemuitsee taas joulukuusistansa.
+
+Nyt perheonneen vaivutaan,
+Ylemmät pyyteet tois vain haittaa, --
+Käy rauhanpääsky palaamaan
+Ja pesänsä taas huoneenpäätyyn laittaa.
+
+Vain rauhass' uinuu metsä, maa
+Kuun hempeässä valovuossa,
+Vait, pamahtiko? -- laukaus, haa!
+Kenties taas ystävän he ampui tuossa.
+
+Kenties jo aseet kädessään
+On tavattu nuo yltiötki.
+(Ei kaikki oo niin järjissään,
+Kuin Flaccus, joka rohkeasti pötki.)
+
+Taas Liszt käy esiin, -- henkihin
+Jäi Frans, ei verissään hän makaa;
+Ei taistokentill' Unkarin
+Kroaatti, Ryssä tappanut hänt' takaa.
+
+Meni viime turva vapauden,
+Ja Unkari on hurmehissa, --
+Mut ritar Frans on entinen,
+Ja miekkans' säilyi, -- se on komoodissa.
+
+Frans henkiin jäi, ja äijänä
+Hän veritöitään kertoella
+Saa lastenlasten piirissä: --
+"Niin tein ja niin koin miekkaa heilutella."
+
+Kun nimen kuulen Unkarin,
+Käy ahtaaks Saksan villanuttu,
+Mun rintan' nousee tyrskyihin,
+Ja on kuin torventoitotus sois tuttu.
+
+Soi jälleen mulle mielehein
+Nuo urhoin sadut unholasta,
+Nuo hurjat taistot sankarein
+Ja laulut Niebelungein kuolemasta.
+
+On sama retki sankarin,
+On samat tarut synkät, öiset,
+Vain nimet vaihtui uusihin,
+Mut samat on nuo urhot mainetöiset.
+
+Ja sama kohtalo on vain, --
+Jos kuinka uljaat liput liehuu,
+Niin viimein urho sortuu ain,
+Kun pedon raaka ylivoima riehuu.
+
+Ja nytpä liittoon vastahas
+Sai härkä karhun vainotiellä, --
+Sa kaaduit, mut on lohtunas:
+Me toiset koimme häpeämmät vielä!
+
+Toki siistit pedot sinut kaas
+Ja rehtitaistelussa tuonoin;
+Mut me, me jäimme sortoon taas
+Vain susien ja sikain ryönäkuonoin.
+
+Ne ulvoo, röhkii, -- iljettää
+Jo yksin voittajien haisu;
+Mut vait! käy liiaks sinuun nää, --
+Niin sairas olet, vaikene jo vaisu!
+
+
+
+
+Enfant perdu.
+
+
+Asemaa hyljättyä taisteluissa
+Ma kolmetoista vuotta puolustin.
+En voittoon luottanut ma tuonen suissa,
+En koskaan tiennyt, jäänkö henkihin.
+
+Yöt päivät valvoin, -- nukkua en saanut,
+Ma leiritelttasessa kumppalein, --
+Ja unenkin myös vei, jos oisin maannut,
+Tuo vankka kuorsaus näiden sankarein.
+
+Yön aikaan usein huoliin sorruin viimein,
+Myös pelkoon -- houkka vain on peloton --
+Ja karkoittaaksen' nuo, ma riettain riimein
+Taas vihelsin jo herjalaulelon.
+
+Niin, valpas olin, -- pyssy, missä tuumat! --
+Ja ilmestyipäs epäiltävä ken,
+Ma ammuin oikein, lähetin jo kuumat,
+Tulikuumat luodit ruojan ruumiisen.
+
+Mut toisekseen myös sattua voi vielä,
+Ett' inha ruoja tää, hän samoinkin,
+Ties oikein ampua, -- ja, oi, en kiellä,
+Mun vuotaa haavat, -- verryn kuivihin.
+
+On avoin vartio! -- Mun vuotaa haavat. --
+Yks kaatuu, toiset työtä jatkamaan! --
+Mut voittaen ma kuolin, aseet saavat
+He ehjät multa, -- sydän särkyi vaan.
+
+
+
+
+Latsarus.
+
+
+Heitä pyhät paraboolit,
+Hypoteessit hurskaat heitä, --
+Ongelmat sä selvitellä
+Koita ilman kiertoteitä.
+
+Miksi aina kunnollinen
+Ristitaakkaa kurjaa kantaa,
+Kun saa voittoisasti huono
+Vaunuiss' ajaa mailmanrantaa?
+
+Miss' on syy? Vai eikö liene
+Täysi Herran kaikkivalta?
+Tai jos käyryyttä hän käyttää?
+Oi, se tuntuis kamalalta.
+
+Yhtenään noin kyselemme,
+Kunnes viimein aimo lastaus
+Multaa meiltä suut jo tukkii, --
+Mutta onko tuo nyt vastaus?
+
+
+
+
+Maailman meno.
+
+
+Jos sait paljon, niin sä saat
+Yhä lisää joka hetki.
+Jos vain vähän sait, niin pois
+Otetaan nuo vähäisetki.
+
+Jos et mitään saanut lie,
+Hylkyväki, päätä vaivat,
+Sillä elon oikeus on
+Niillä vain, mit jotain saivat.
+
+
+
+
+Sfinksi.
+
+
+Tosi sfinksin muoto sopii
+Täysin naisen muodon tuumiin;
+Kasvoin kujeet vain on lisäys
+Kynsiniekan kissanruumiin.
+
+Kuolonkumma arvoitus on
+Tosi sfinksin tään. Sen tiesi
+Todentotta pulmikkaaksi
+Äitinsä Jokasteen miesi!
+
+Onneksi ei nainen itse
+Tunne omaa arvoitustaan:
+Jos hän päästösanan lausuis,
+Suistuis mailma yöhön mustaan.
+
+
+
+
+Lootoskukka.
+
+(La Mouchelle.)
+
+
+Me kaks, me tottakin liemme
+Pari sukkelanpäiväisin;
+On lemmitty polvilta heikko
+Ja lempijä rampakin.
+
+On neito kärsivä kissa,
+Kuin koira raihnas on mies,
+Ja eiköhän kumpikin päästään
+Myös viiralla lie kukaties.
+
+Hän on muka lootoskukka,
+Niin lemmitty haaveksuu;
+Mut mies, tuo kumppali kalvas,
+Hän mielestänsä on kuu.
+
+Ja lootoskukka aukoo
+Kuvun hempeän kuutamaan,
+Mut heilivän elon sijaan
+Hän saa niin laulelon vaan.
+
+
+
+
+Lopun edellä.
+
+
+Nään, kuinka tiimalasista jo
+Nuo hiekkahiukat juoksee.
+Sa vaimo, armahin puoliso,
+Jo kuolo mun tempaa luokseen!
+
+Se sylistäs vie minut, vaimo sie,
+Ei hangoitus auta tässä,
+Se ruumihista sielun vie,
+Mi tuskaan on nääntymässä.
+
+Jo vanhasta huoneesta häätyy lois,
+Mi siinä viihtynyt niin on.
+Se värjyy ja liehuu: -- "Minnekä pois?"
+Kuin tervassa sääski se kiin on.
+
+Ei voi tätä muuttua, -- sen toki ties --
+Vaikk' kierrymme tuskikkaina!
+Näet ruumis ja sielu, -- vaimo ja mies --
+Ne viimein eroavat aina.
+
+
+
+
+Nuorisolle.
+
+
+Jätä huonos ja halpas, oo tielläsi valpas,
+Älä seisatu kultaheelmien luo!
+Jos tietäs he salpas, sa tempaise kalpas,
+Ei sankarin retkeä estä tuo.
+
+Vain rohkea koitos, ja puoli on voittos,
+Aleksander valloitti maailman!
+Pois häikäily loitos, jo hyymenin soitoss'
+Kuningattaret eessäs on polvillaan.
+
+Tule lennossa tukka, -- Dareios rukka
+Hän vuoteensa, valtansa heittää saa!
+Oi, autuas hukka! Sa kuolet kuin kukka
+Babyloonissa kuoloa hurmaavaa!
+
+
+
+
+Sisällys.
+
+
+Laulujen Kirja.
+
+I. Nuoria tuskia.                           Sivu.
+Aamuin herään ilakoiden......................  13
+Ma kuljen varjossa puiden....................  14
+Kätes rinnallein pane, kultani, näin.........  15
+Vuoret, linnat katsoo tuolta.................  16
+Ensin jouduin tuskaan aivan..................  17
+Kun lempi rintaa raastaa.....................  18
+Taas kukkii mailla ja teillä.................  19
+Jo rauhan me tehdä voimme....................  20
+Yöt ja päivät runoilin ma....................  21
+Sua lemmin, sylikoira........................  22
+Vihan tunsin ja lemmen, lemmen ja vihan......  23
+
+II. Lyyrillinen välikohtaus.
+Ihanaan aikaan Toukokuun.....................  27
+Mun kyynelistäni puhkee......................  28
+Kevät, kyyhky ja lilja ja ruusukulta.........  29
+Kun silmihis ma katselen.....................  30
+Sun kasvos vienot, armaat näin...............  31
+Pane poskes vasten poskeain..................  32
+Mun sieluni kylpeä halaa.....................  33
+Tuhannet vuodet tuikkii......................  34
+Ma laulun siivillä kannan....................  35
+Vain tuskaan lootoskukan.....................  37
+Rein-virtaan värähdellen.....................  38
+On mailma tuhma, kateekas....................  39
+Armas, nyt sen sanonetkin....................  40
+Veenus-Afrodiiten-moisena....................  41
+Niin, viha pois, jos sydän sortuiskin........  42
+Niin, kurja oot, en vihaa kanna, en..........  43
+Ja jos tietäisi kukat pienot.................  44
+He juoruja sulle toivat......................  45
+Maa kauvan kantoi talven leimaa..............  46
+Tuoll' yksin Pohjan honka....................  47
+Ma suurten tuskain syihin....................  48
+Poroporvarit juhlamiellä.....................  49
+Ja poika lempii neittä.......................  50
+Kun laulun soivan kuulen.....................  51
+Luo katseensa kukat kaikki...................  52
+Ma unta kuninkaanlapsesta näin...............  53
+Me, lemmitty, venhossa kahden................  54
+Taas valkokäsi vilkkuu.......................  55
+Sua lemmin, lemmin mä vieläkin...............  57
+Mun lempeni lieska tumma.....................  58
+He suutuksiin mun saivat.....................  59
+Teepöydässä seura hieno......................  60
+Ovat myrkkyä lauluni täynnä..................  62
+Ma vanhaa untani jälleen näin................  63
+Ma vuoren huipulla seison....................  64
+Ma unissani itkin............................  65
+Jo lentää tähti tuolta.......................  66
+Tien ristiin haudatuks joutuu................  67
+Nuo vanhat, pahat laulut.....................  68
+
+III. Kotiintulo.
+En tiedä, kuinkahan lienee...................  73
+On sydän, sydän synkkä.......................  75
+Kun matkalla sattumalta......................  77
+Kalarannalla istuimme siinä..................  79
+Sa kaunis saaren tyttö.......................  81
+Ja kuu on noussut vasta......................  82
+Mustiin pilviin peitettyinä..................  83
+Jo tuulelle nostaa lakkiaan..................  84
+Kun varhain sivu huonees.....................  85
+Loi ilta mereen hohdettaan...................  86
+Veenpiirin takaa kaukaa......................  87
+Ja neito huoneessa nukkui....................  88
+Mä synkissä haaveiluissa.....................  90
+Ma kovanonnen Atlas! Maailmaa................  91
+Mitä tiennee ainoa kyynel....................  92
+He toisiaan lempi, mut siitä.................  93
+Syysillan kelmeä täyskuu.....................  94
+Kun pirua huusin, hän saapuikin..............  96
+Nuo pyhät kuninkaat itämaan..................  97
+Kaks lasta oltiin, lapsi.....................  98
+On sydän raskas, kaihomiellä................. 100
+Kuin kukka olet kaino........................ 101
+Laps, se ois vain turmiokses................. 102
+Ei kasvot kalvaat ilmaissut siis............. 103
+Ma tahdoin luokses tulla..................... 104
+Elo, mailma on liian hajanainen.............. 105
+On illalla vieraita heillä................... 106
+Ma soisin, ett' yhteen sanaan................ 107
+On timantit sulla ja helmet.................. 108
+Kellä ensi lempi, hän on..................... 109
+Tiesi, minne lie tuo huima................... 110
+Mikä valhe suudelmissas...................... 111
+Lumivalkeille olkapäilles.................... 112
+Nuo sini-husaarit soittaa.................... 113
+Mut kastraatit ne voihkii.................... 114
+Valleilla on Salamankan...................... 115
+Hämyään luo kesäilta......................... 116
+Yö on vierahilla mailla...................... 117
+On kuolo kylmä, kolkko yö.................... 118
+
+IV. Romansseja.
+Pekka Parka.................................. 121
+Krenatöörit.................................. 123
+Viesti....................................... 125
+Belsassar.................................... 126
+Pyhiinvaellus Kevlaariin..................... 129
+Almansor..................................... 134
+
+V. Harzvuorella ja Pohjanmeri.
+Hartzvuorella. Proloogi...................... 143
+Vuori-idylli................................. 145
+Paimenpoika.................................. 156
+Pohjanmeri. Kruunaus......................... 158
+Iltahämärä................................... 160
+Auringonlasku................................ 161
+Yö rannikolla................................ 164
+Poseidon..................................... 167
+Myrsky....................................... 170
+Puhdistus.................................... 172
+Merentervehdys............................... 173
+Päivän laskiessa............................. 176
+Kysymyksiä................................... 179
+Foinix-lintu................................. 180
+
+Uusia Runoelmia.
+(Lyyrillisiä).
+
+I. Uusi kevät.
+Proloogi..................................... 187
+Metsä vihannoi ja silmuu..................... 188
+Ma kukkaa lemmin, mut kukkaa en tunne........ 189
+Taas ollaan toukokuussa...................... 190
+Mielehen soi vienoinen....................... 191
+Ja perhosen lemmikki ruusu on................ 192
+Ol' aluss' satakieli vaan.................... 193
+Lemmen kaihoon sydän taipuu.................. 195
+Kun käyt sivutsein, ja tunnen................ 196
+Tuo norja valkolumme......................... 197
+Hän suuret sinisilmät........................ 198
+Ja ruusu tuoksuu, -- mut sen tietäneiskö..... 199
+On Pyhään Allianssiin........................ 200
+Neilikat ne tuoksuin huokuu.................. 201
+Suukot, joita hämyss' annat.................. 202
+Maan kuningas on vanha....................... 203
+Mun muistelmissani kukkii.................... 204
+Nuo armaat toiveet kukkii.................... 205
+Syysyön unet, usvat, hiipii.................. 206
+
+II. Niitä näitä.
+Kuun välkkehessä meri on..................... 209
+Mua lempiväs mä tiesin....................... 210
+Varjosuukot, varjolempi...................... 211
+Päin merta katsoi neiti...................... 212
+Rinnallasi loistain päilyy................... 213
+Ma mustin purjein purressa uin............... 214
+Ja aallot ne vyöryvät tyrskyin............... 215
+Meressä riimupaaden näät..................... 216
+Meri säihkyy loisteess' auringon............. 217
+Mua onni eilen suuteli....................... 218
+Ei tuhmista neidoista, tuumasin.............. 219
+Missä?....................................... 220
+
+Romansseja.
+Aikakautta koskevia ja Jälkipoimintoja.
+Childe Harold................................ 223
+Kohtalo...................................... 224
+Kaikkoo pois................................. 226
+Rouva Märtha................................. 227
+Henrik....................................... 231
+Kuningas Daavid.............................. 233
+Asra......................................... 235
+Runoilija Firduusi........................... 236
+Kiinan Keisari............................... 245
+Lokakuulla 1849.............................. 248
+Enfant perdu................................. 251
+Latsarus..................................... 253
+Maailman meno................................ 254
+Sfinksi...................................... 255
+Lootoskukka.................................. 256
+Lopun edellä................................. 257
+Nuorisolle................................... 258
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Valikoima runoelmia, by Heinrich Heine
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALIKOIMA RUNOELMIA ***
+
+***** This file should be named 29709-8.txt or 29709-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/2/9/7/0/29709/
+
+Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe.
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/29709-8.zip b/29709-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..1c1666f
--- /dev/null
+++ b/29709-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..372a380
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #29709 (https://www.gutenberg.org/ebooks/29709)