summaryrefslogtreecommitdiff
diff options
context:
space:
mode:
-rw-r--r--.gitattributes3
-rw-r--r--29330-8.txt2168
-rw-r--r--29330-8.zipbin0 -> 39851 bytes
-rw-r--r--LICENSE.txt11
-rw-r--r--README.md2
5 files changed, 2184 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/29330-8.txt b/29330-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..9b1e86e
--- /dev/null
+++ b/29330-8.txt
@@ -0,0 +1,2168 @@
+The Project Gutenberg eBook, Laulajat, by Marie Sophie Schwartz,
+Translated by Arvo Lempiranta
+
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+
+
+
+Title: Laulajat
+ Jutelma
+
+
+Author: Marie Sophie Schwartz
+
+
+
+Release Date: July 6, 2009 [eBook #29330]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+
+***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAULAJAT***
+
+
+E-text prepared by Tapio Riikonen
+
+
+
+LAULAJAT
+
+Jutelma
+
+
+Kirj.
+
+MARIE SOPHIE SCHWARTZ
+
+
+Mukailemalla suomentanut Arvo Lempiranta
+
+
+
+
+
+
+
+Tampereella,
+Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa, 1881.
+Emil Hagelberg'in kustannuksella.
+
+
+
+
+"Oletteko kuullet suurta uutista, tytöt", huusi Selma Saurio, kun hän
+eräänä kaunina heinäkuun aamupäivänä tuli serkkujensa Emma ja Eeli
+Luodon luo. Heidän isänsä oli kauppias kauniissa X:n kaupungissa.
+
+"Mitä uutista?" kysyivät molemmat serkut ja katselivat kysyvästi
+tullutta.
+
+"_Mitäkö_?! O, te surkuteltavat olennot, jotka ette mitäkään ele
+kuulleet, mitäkään saaneet tietää, jotka ette tiedä, että tänne
+kaupunkiin on tullut ... niin, arvatkaapas kuka."
+
+"Keisari", huudahti Emma.
+
+"Oh, parempaa", vakuutti Selma leyhytellen nenäliinallansa.
+
+"Parempaa kuin keisari", sanoi Eeli, "kukapa se olisi? -- Annahan olla
+-- Skobelev."
+
+"Te olette hirveän typeriä. Olisiko meille, vähäisille pikku-kaupungin
+tytöille, mitään iloa siitä, jos keisari tulisi tänne. Ei ensinkään,
+maistraati ja virkamiehet saisivat puhua ja syödä majesteetin kanssa,
+ja me tyttöraukat saisimme osallemme vaan katselemisen huvin."
+
+"No, eikö se olisi hauskaa?" kysäsi Emma.
+
+"Tralalala", lauloi Selma. "Minun mielestäni se ilo olisi jotenkin
+kuivamoinen. Keisari on tullut niin korkealle yhteiskunnassa, että pian
+saa suonenvedon niskaansa jos sinne ylhäälle tahtoo katsella, ja mitä
+Skobeleviin tulee, niin en minä käsitä mitä iloa meille siitä olisi,
+jos hän tulisi tänne."
+
+"Kuinka Selma puhuu, eikö olisi juhla, kun saisi nähdä sen miehen,
+jonka maine täyttää koko Euroopan", virkkoi Eeli.
+
+"Mitä se meihin kuuluu?" kysäsi Selma. "Minä puolestani ihailen
+mielukkaammin noita hirveitä suuria etäältä. Jos minä saisin nähdä tuon
+suuren Skobelevin, ja hänellä esim. olisi ruuppa nenällänsä, katselisi
+kierosilmäisesti taikka jos hänellä olisi vihriäiset hampaat, väärät
+polvet taikka joku virheys, joka loukkaisi minun kauneuden aistiani,
+lentäisi kaikki ihailukseni 'ain ylös mäkihin', ja tuo suuri Skobelev
+ei miellyttäisi minua enemmän, kuin rajasuutarin kierosilmäinen
+oppipoika."
+
+"Selma on hirveän kevytmielinen", arveli Eeli, "sillä jos Skobelevilla
+olisikin kaikenlaisia ruumiin vikoja, olisi hän kuitenkin aikansa
+suurimpia miehiä."
+
+"Kernaasti minun puolestani", sanoi Selma, "mutta kulta Eeli mitä
+meidän on politiikan, sodan ja Turkin kanssa tekemistä. Se olkoon
+miehille, mutt'ei meidän kaltaisillemme nuorille, tanssinhaluisille
+tytöille."
+
+"No, kuka se sitten on, joka tänne on tullut?" kysäsi Emma, joka
+halukkaammin toivoi saavansa tietää sitä, kuin kiistellä Skobelevin
+suuruudesta.
+
+Eeli oli taasen tarttunut työhönsä ja ompeli nyt ääneti loukatun
+näköisenä, ikäänkuin hän olisi halveksinut kevytmielistä serkkuansa.
+
+"No, avatkaat siis korvanne ja kuulkaat", alkoi Selma.
+
+Emma näytti, kuin olisi hän tahtonut silminkin kuunnella, ja Eelikin
+nosti silmänsä työstänsä.
+
+"Tänä aamuna saapui tänne Helsingistä laivalla..." Taasen keskeytti
+Selma puheensa.
+
+"Näyttelijä-seura", täytti Emma. "Ah, kuinka hupaista, kuinka hauskaa!"
+
+"Hän sanoi näyttelijäseura", huudahti Selma ja nosti käsiänsä ilmaan
+päin. "Emma ei ansaitse nauttia sitä onnea, joka meille kaikille on
+suotu, kun hän niin taitaa saastuttaa niitä vieraita, jotka ovat
+astuneet maalle meidän rannallemme. Tietäkäät siis, että kahdeksan..."
+
+"Hyvää päivää hempeät serkkuni", huusi ääni ovelta, ja kynnyksellä
+seisoi nuori mies valkoinen lakki kädessänsä.
+
+Tytöt olivat kaikki kääntyneet, ja Emma lensi odottamatonta vierasta
+vastaan, huudahtaen:
+
+"Herra Jumala, se on Väinö; mikä iloinen äkkiarvaamaton tulo! Milloin
+sinä tulit, ja miksi et ole ilmoittanut meille, että aivoit tulla
+tänne?"
+
+"Siitä yksinkertaisesta syystä, Emmaseni", sanoi Väinö tarttuen hänen
+pieniin kätösiinsä, "että minä tahdoin hämmästyttää teitä, koska minun
+piti tuleman..."
+
+"Laulajien kanssa", keskeytti Selma.
+
+"Laulajien kanssa", huudahtivat Eeli ja Emma yht'aikaa.
+
+"Niin, mitä luulette, meitä on kahdeksan sävykästä, sievää 'tutenttia',
+jotka olemme lähteneet laulumatkalle, huvittamaan pikkukaupunkia
+laulajaisilla."
+
+"Ja meitä serenaadilla", keskeytti Selma häntä.
+
+"Nytpä tulee hirveän lystiä."
+
+Emma tarttui Selmaan ja kiersi hänen kanssansa pitkin huonetta,
+laulaessaan puoliääneen: "Laulua, tanssia, tutenttia ja serenaadia.
+Minä tulen varmaan hulluksi pelkästä ilosta."
+
+"Mitä meteliä tyttörentukat pitävät", huusi joku sisähuoneista;
+"luulenpa, hitto soikoon, että he tanssivat ihan keskellä arkipäivää."
+
+Emma päästi Selman.
+
+"Pappa!" kuiskasi hän Väinölle. -- "Näytä nyt että käyttäyt, niinkuin
+siivon ja reiman ylioppilaan sopii, joka ymmärtää vaikuttaa kahden
+kauniin tytön isään. Jos onnistut, niin..."
+
+Tässä keskeytti häntä se, että isä tuli työhuoneesen.
+
+Herra Luoto oli vähän yli viidenkymmenen vuotias, hyväsydämisen
+näköinen mies.
+
+Niinpian kuin hän tuli näkyviin riensi Väinö tetvehtimään "rakasta ja
+oivallista enoansa."
+
+Herra Luoto, joka todellakin aikoi läksyttää äidittömiä tyttöjänsä
+heidän ajattelemattomasta elämästänsä, unohti koko nuhdesaarnansa
+nähdessänsä paljon pitämäänsä sisarensa poikaa ja puristi sydämmellisesti
+nuorukaisen kättä, ilmoittaen iloansa ja hämmästystänsä nähdessänsä
+häntä.
+
+"Pappa", keskeytti Emma, ennenkuin isä ehti tervehdystänsä lopettaa.
+"Väinö ei ole tullut yksin, hänen seurassansa on seitsemän
+ylioppilasta. Ajatteles, he ovat täällä laulajaisia antamassa ja ovat
+tulleet suoraan Helsingistä. Pappa, pappa, nyt tulee hauskaa." Emma
+pani kätensä isän kaulaan.
+
+"Näenhän, että olet kadottamaisillasi sekä henkesi että järkesi",
+vakuutti Luoto hymyillen ja tuuppasi tyttöä luotaan; "mutta älä minua
+tukehduta. Vai niin", jatkoi hän kääntyen Väinön puoleen, "lauluseura.
+No, te aivotte käydä useammissakin kaupungissa kuin X:ssä?"
+
+"Se on tietty; mutta koska minulla oli päättävä ääni määrättäessä,
+minne ensin mentäisiin, niin oli varsin luonnollista, että minä
+valitsin X:n, jossa minun hyvä enoni asuu. Me olemme myöskin päättäneet
+täällä antaa ensimmäiset laulajaisemme ja sitten aivomme me
+palatessamme täällä lopettaa lauluretkemme; siten on minun onnistunut
+saada X:lle osoittaa etuisuutta, joka ihan oli minulle mieleen sen
+rakkauden tähden, joka liittää minun enokultaani."
+
+"Tuo rietas Väinö", ajatteli Selma, "kuinka hän taitaa enon
+itserakkautta kutittaa."
+
+"Hm, hm; hyvä, varsin hyvä", sanoi Luoto ja näytti erinomaisen
+tyytyväiseltä, vaikk'ei hän tahtonut näyttää että niin oli laita. "No,
+nyt on luonnollista, että sinä ja muutama kumppanisi asutte minun
+luonani, niin kauvan kuin olette täällä. Eeli", jatkoi hän, "pidä
+huoli, että kaksi perähuonetta heti laitetaan kuntoon, niin että
+vieraani saattavat muuttaa sinne niin pian kuin mahdollista. Sinä Emma,
+käske emännöitsijän laittamaan päivällistä koko lauluseuralle ja vielä
+muutamalle muullekin."
+
+Väinö lateli mitä koreimpia kiitoksia. Eihän koko maan päällä löytynyt
+niin hyvää ja herttaista enoa, kuin Luoto. Hänen pitäessään tätä
+kaunista puhetta, olivat Eeli ja Emma kevein askelin ja suurella
+kernaudella lähteneet toimittamaan tarpeellisia valmistuksia.
+
+Uskallammepa vakuuttaa, että he ani harvoin niin suurella mielihyvällä
+olivat toimittaneet isänsä käskyjä, ja tehneet valmistuksia vieraiden
+vastaanottamiseksi.
+
+Mutta kylläpä nyt olikin iloitsemisen syytä.
+
+Ensin päivälliset, joissa saisivat nähdä nämät kahdeksan laulajaa,
+sitten laulajaiset ja kaikki serenaadit, joita he ihan varmaan
+saisivat, puhumattakaan niistä tanssiaisista, joita he toivoivat
+pappakullan panevan toimeen y.m.
+
+Emma selittikin, kun hän Eelin kanssa oli lähtenyt huoneesta, ett'ei
+hän milläkään muotoa saattanut nähdä ylioppilaslakkia saamatta ankaraa
+sydämmen tykytystä, ja ett'ei hän tietänyt mitään, joka näyttäisi niin
+somalta kuin valkoiset lakit. Tämän selityksen johdosta antoi
+levollisemman luonteinen Eeli sisarellensa neuvon lähteä Helsinkiin ja
+hankkia siellä itsellensä paikan semmoiseen puotiin jossa oli
+ylioppilaslakkia myytävänä, niin saattoi hän saada ilon päivät pitkään
+katsella valkeita lakkia, koska ne olivat ne, jotka häntä niin kovasti
+miellyttivät.
+
+Emmasta oli tämä neuvo hirveän yksinkertainen. Kyllä hän Helsinkiin
+halusi päästä, sehän selvää, ja kyllä hän paljon piti valkoisista
+lakista; mutta ei hän niitä puodissa tahtonut katsella, vaan hän tahtoi
+nähdä niiden kaunistavan kauniiden ja sievien nuorukaisien päitä.
+
+Sisarien keskustellessa tätä, ja kummankin tehdessä tehtäväänsä, meni
+Selma Luoto enon luo ja pani käsivartensa hänen kaulallensa, sanoen;
+
+"Eno kulta, onhan jo ennestään päätetty asia, että minä tänä päivänä
+saan olla päivällisellä täällä?"
+
+"Ylioppilaitten kanssako?" kysäsi Luoto hymyillen kääntäen päätänsä
+hempeän kahdeksantoista vuotiaan tytön puoleen, joka loi häneen
+katseita, jotka olisivat olleet erinomaisen vaarallisia, jos Luoto
+olisi ollut kolmeakymmentä vuotta nuorempi.
+
+"Niin, tottakai", vastasi Selma. "Eihän eno taida olla minua kutsumatta
+täksi juhlalliseksi hetkeksi. Kulta, armas, herttainen eno, saanko
+tulla päivällisille?"
+
+"Tyttö, etkö häpeä noin peittelemättä osoittaa mieltymystäsi
+ylioppilaihin? Muista sinä sulhastasi, se on paljon viisaampaa."
+
+"Mutta se on niin ikävää", vakuutti Selma.
+
+Väinö rupesi nauramaan täyttä kurkkua.
+
+"No, eno", jatkoi Selma, "saanko olla mukana?"
+
+"Saat, minä kutsun sekä sinun että sulhosi", vastasi Luoto
+leikillisesti hymyillen.
+
+"Siinä oli jo liikaakin", arveli Selma; "mutta laulajien tähden
+pääsköön Antti mukaan."
+
+"Selma, mitäpä tässä kuulen", sanoi Väinö; "ethän näy ollenkaan
+mielelläsi ottavan rakasta Antti Varhea mukaasi, vaikka hän on saanut
+nimikirkkoherran arvon ja on määrätty vakinaiseksi kappalaiseksi. Onko
+rakkaus jo saattanut sammua?"
+
+"Sanonpa sinulle, Väinö, että tämä on aine, johon..."
+
+"... ei Selma tahdo koskettavan", keskeytti Luoto, "ja sentähden
+älkäämme enempää siitä puhuko. Sinä ja Varhe tulette tänne
+päivälliselle. Hän syömään ylioppilaitten kanssa, ja sinä -- pitämään
+seuraa tytöille, jotka eivät tule näkyviin pöydässä."
+
+"Eno!" huudahti Selma ja löi kätensä yhteen, "pitääkö ylioppilaitten
+syömän päivällistä ihan yksin enon ja Antin kanssa? Oh, sehän on kovin
+pahasti heitä kohtaan."
+
+"Niinkö luulet, -- mutta rauhoitu, kyllä minä heitä paitsikin saan
+kokoon pari, kolmekymmentä herraa."
+
+Väinö ei saattanut pidättää uutta naurua nähdessänsä Selman silmiä.
+Nuori tyttö katseli enoa, silmin, jotka näyttivät, että enon viimeiset
+sanat vaatisivat kostoa. Väinön naurukin yhä enemmän suututti häntä,
+sillä hän kääntyi häneen päin sanoen:
+
+"Onpa ilkeätä, kun nyt naurat. Hyvästi, eno, minä menen kotiin
+ilmoittamaan Antille kutsumustasi."
+
+"No, etkö tule tyttöjen luo?" kysyi Luoto.
+
+"Tottakai, jos en muuten, niin lohduttamaan heitä. -- Tiedätkö mitä,
+Väinö, minun mielestäni olisi laulajien sopinut valita jonkun muun kuin
+sinun ensimmäiseksi tenoriksensa. Tenorista ei Jumalan kiitos ole
+puutetta; hyvästi!"
+
+"Älähän vielä, minä seuraan sinua", sanoi Väinö. "Meillä on harjoitus
+kello 12, niin että minun kaikissa tapauksissa täytyy lähteä."
+
+ * * * * *
+
+Selma Saurion äiti oli herra Luodon nuorin sisar, joka oli ollut
+naimisissa läänin sihtieri Saurion kanssa; mutta sekä Selman isä että
+äiti olivat kuolleet, ja Selma oli heidän kuoltuansa ollut isänsä
+äidin, leskitehdastelija Saurion luona.
+
+Rouva Saurio oli kasvattanut poikaansa kaikella kovuudella, jonka hänen
+luja ja miehevä luonteensa omisti, eikä se ollut vähää. Mutta yhtä luja
+ja kova kuin hän oli ollut poikaansa kohtaan, yhtä myöntäväiseksi tuli
+hän hänen tyttärellensä. Luonteensa mukaan oli rouva Saurion pitänyt
+tulla mieheksi. Hän oli äkkinäinen, vallanhaluinen, luja ja
+lannistumaton, ja kuitenkin kiersi häntä Selma sormiensa ympäri ja teki
+kaikkia mitä hän tahtoi tuon ynseän eukon kanssa.
+
+Tosin luuletteli rouva Saurio itse, että hän oli Selmalle sangen kova,
+ja että tämä piti häntä erinomaisen suuressa arvossa ja oli hänelle
+nöyrä ja kuuliainen; mutta hän oli varmaan ainoa koko talossa, joka
+sitä luuli. Kaikki muut näkivät, että Selma kokonaan vallitsi
+mummoansa; ja jos jotakin tahdottiin saada täytäntöön, esim. lujaa
+tuomiota, jota työmiehet toivoivat helponnettavan, niin silloin
+käännyttiin aina Selmaan, ja sitten taidettiin olla varmat, että hän
+ajoi asian niin että eukon täytyi antaa perää ja suostua hänen
+vaatimuksiinsa.
+
+Antaaksemme lukijalle kuva mummon ja Selman keskinäisestä välistä,
+tahdomme kertoa sitä kohtausta, joka tapahtui heidän välillänsä, kun
+Selma tuli kotiin Luodolta.
+
+Hän oli tuskin ehtinyt kauniisen ja päiväiseen huoneesensa, ennenkuin
+ovi jo temmattiin auki, ja rouva Saurio, vahva ja lihava, vanha rouva
+marssi sisälle. Vaikka hän jo oli ylitse 60 vuoden vanha oli hänellä
+kiiltävän musta tukka, joka raskaan seppeleen muotoisena peitti
+pään ja muodosti Selman vastakohdan pensarmaisille, harmaille
+silmikarvoillensa. Nämät näyttivät harmailta kiviholveilta jonkun syvän
+luolan päällä, jonka sisästä loisti omituinen, kummallinen ja terävä
+valo, joka tuli kahdesta pienestä, ruunista silmästä. Ylähuulella oli
+jotenkin nähtävä -- varjo.
+
+"Mitä vapauksia hän rupee nauttimaan, mamselli kelvoton", virkkoi rouva
+Saurio äänellä, joka oli myrskyn enteen kaltainen. "Mistä se tulee,
+ett'ei hän istu kotona ja tee työtä? Kuka on antanut hänelle luvan
+lentää pitkin katuja? Jos tekisin oikein, niin hän nyt saisi
+rangaistuksen kaikesta pahastansa, ja sen minä sanon: jos vielä kerran
+tapahtuu, että hän uskaltaa pistää nenänsä portista ulos minun
+luvattani, niin saa hän minun kanssani tekemistä, saa niin, ett'ei hän
+koskaan sitä unohda."
+
+Viimeiset sanat kiljui rouva Saurio esille. Hänen kasvonsa olivat
+muuttuneet tulipunaisiksi ja hänen harmaat silmäkulmansa olivat
+rypistyneet hirmuisien näköisiksi. Näytti todellakin siltä, kuin hän
+olisi aikonut oikein kelpo lailla rangaista nuorta tyttöä.
+
+Selma katseli sangen rohkeasti mummoa, heittäyi sitten sohvalle ja
+huudahti suurimman kärsimättömyyden äänellä:
+
+"Vai niin, joko nyt taasen pannaan iljettävä kohtaus toimeen. Onpa
+varsin hirveätä, että mummo aina toruu ja huutaa, niin että koto tulee
+kärsimättömimmäksi paikaksi koko maailmassa. Tietäähän mummo, ett'en
+minä taida kärsiä näitä raakoja kohtauksia, että ne kiusaavat minua,
+että ne tekevät minun ilkeäksi, että minä tulen sairaaksi."
+
+"Selma, Selma", varoitti eukko, mutta ihan toisella äänellä, joka
+kuului paljoa leppeämmältä: "sopiiko tuommoinen puhe..."
+
+"Ei, mutta, kuka sen minulle on opettanut, jos ei mummo, joka ei
+koskaan taida puhua minulle torumatta ja sen kautta aina häiritsee
+iloni. Enhän minä milloinkaan saa iloita pienimmällekään asialle, jos
+ei aina joku tora tule rauhaa rikkomaan. Nyt esim. tulin niin iloisena
+kotiin, ja heti piti mummon häiritsemän tyytyväisen mieleni. Jumala
+tietää koska se nyt taasen palajaa."
+
+Selma painoi päänsä erääsen sohvan tyynyyn.
+
+Rouva Saurio oli saanut näön, joka erinomaisesti muistutti sitä, joka
+oli saanut oikein aimo nuhteita.
+
+"Kas niin, kas niin, sydänkäpyseni", änkytti eukko ja meni nuoren tytön
+luo. "Älä nyt itke: kyllähän sinä tiedät, ett'ei mummon puheet niin
+vaarallisia ole. Katso nyt koreesti ylös ja sano minulle mille sinä
+iloitsit."
+
+"Sen olen unohtanut; mummon saarnaamiset ovat kadottaneet sen
+muistonkin."
+
+Selma kätki päänsä vielä syvempään tyynyyn ja rouva Saurio näytti
+levottomalta. Hän silitti tytön vaaleita, kiiltäviä kiharoita, nimitti
+häntä kaikenlaisilla hempeenimillä, ja lupasi vihdoin Selmalle kaikkea
+mitä hän tahtoisi, jos hän nyt vaan tahtoisi katsoa vanhaan mummoonsa.
+
+Selma oli liikkumaton, siksi kuin eukko vakuutti, että hän saisi minkä
+huvin hän vaan tahtoisi, jos hän vaan taasen tulisi iloiseksi; nyt
+nosti Selma päätänsä sanoen:
+
+"Muistakaa mummo, että olette luvannut minulle kaikkea mitä vaan
+haluan."
+
+"Tottakai, kulta lintuseni, kun vaan hymyilet ja olet kiltti.
+Tiedäthän, että mummo aina täyttää lupauksensa."
+
+"Joskus, niin; mutt'ei aina", arveli Selma nyreän näköisenä.
+
+"Tyttö, mitä sinä uskallat sanoa", huusi rouva Saurio ja suuttui taasen
+tulipunaiseksi.
+
+"Enkö ollut oikeassa sanoessani, että kun vaan avaan suuni, suuttuu
+mummo heti. Onpa paras, että olen vaiti enkä milloinkaan puhu, ett'ei
+mummo peloita minua kuoliaaksi. Oi, kuin olen onneton."
+
+Taasen kätkettiin nuot suloiset kasvot tyynyyn, ja rouva Sauriolla oli
+täysi tekeminen saada Selman nostamaan niitä vielä kerran ylös. Hän
+lupasi hänelle kaikkea, hän taputti ja hyväili häntä, ja kun ei mikään
+muu auttanut lepyttämään pikku yks'päistä, lupasi mummo panna toimeen
+tanssiaiset huvilassansa. Rouva Saurio tiesi kokemuksesta, että, kun
+kaikki muut rauhan ehdoitukset olivat turhat, ei Selma milloinkaan
+jäänyt kylmäksi kun tanssiaiset luvattiin hänelle. Niinpä nytkin, sillä
+hän nousi äkkiä ylös huudahtaen:
+
+"Jos mummo panee toimeen tanssiaiset Hakoisella, ja sallii minun kutsua
+niihin keitä vaan tahdon, niin minä lupaan unohtaa mielipahani ja
+taasen tulla iloiseksi; mutta sitten pitää mummonkin luvata, ettei
+mummo moneen, moneen viikkoon toru minua, sillä mummo peloittaa minua
+niin huutamisellansa, että minä varmaankin joskus vielä saan halpauksen
+peljästyksestä. Niin, minä kuolen ihan varmaan, jos ei mummo tule
+kiltiksi minulle."
+
+Nyt huomasi rouva Sauriokin, että hän oli ollut kovin kova
+lapsiparalle, ja että hän ehkä peloitti Selmaa liiaksi, koska hän
+pelkäsi saavansa halpauksen peljästyksestä. Niin, olipa selvää kuin
+päivää, että hänen täytyi ruveta lempeämmäksi ja ruveta kohtelemaan
+Selmaa sävyisemmin. Olisihan varsin Jumalan nähtävää, jos hän
+peloittaisi hengettömäksi ainoan olennon, jota hän rakasti. Se ei
+saanut tapahtua. Hän tahtoi koettaa mieltänsä malttaa.
+
+Mummon ajatellessa kaikkea tätä, kertoi Selma, että kahdeksan
+ylioppilas-laulajaa oli saapunut kaupunkiin, että hän oli tullut kovin
+iloiseksi tuosta uutisesta, mutta että hänestä nyt oli aivan samaa, jos
+ne olivat X:ssä, taikka ei. Hän tiesi kyllä, ett'ei hän saanut
+laulajaisissa käydä. Kaikki muut tytöt menisivät sinne, mutt'ei hän
+y.m.
+
+Rouva Saurio riensi vakuuttamaan hänelle, että hän pääsisi
+jok'-ainoan-ainoalle, ja että hän saisi huvitella niin paljon kuin hän
+tahtoi, kun ei hän vaan peljännyt mummoa niin hirveästi.
+
+Rauha tehtiin, ja Selma oli niinkuin ennenkin tullut voittajaksi ja
+saanut toivonsa täytetyiksi. Hän oli saanut luvan käydä laulajaisissa,
+panna toimeen tanssiaiset ja olla serkkujensa luona niin paljon kuin
+hän tahtoi. Sepä häntä tätä nykyä paraiten miellyttikin. Sitä paitsi
+oli mummo luvannut hänelle uuden hameen ja kauniin hatun. Selma oli
+siis varsin tyytyväinen voittoonsa ja oli pelkkänä sydämmellisyytenä
+eukkoa kohtaan, lauloi ja hyppi tuon kovan rouvan ympärillä niinkuin
+pieni, suloinen kesälintu.
+
+ * * * * *
+
+Tulonsa jälkeisenä päivänä antoivat laulajat ensimmäiset laulajaisensa.
+
+Tuhansien koetuksien uhaksi ei Selma eivätkä Luodon tytöt olleet
+saaneet nähdä ketäkään seitsemästä vieraasta nuorukaisesta, ennen
+heidän julkista ilmestymistänsä.
+
+Ensimmäiset laulajaiset olivat jo pidetyt, ja tytöillä ynnä tämän hyvän
+kaupungin laulua rakastavalla yleisöllä oli ollut nautinto saada kuulla
+ylioppilas-laulua, sekä, samalla kun laulu hurmasi heitä, huomata miltä
+laulajat näyttivät.
+
+Laulajaisten loputtua kutsuttiin kaikki kahdeksan Luodolle. Mielet
+olivat erinomaisen vilkkaat. Laulua ja tanssia kello 2;teen yöllä ja
+sitten kaunis serenaadi talon tyttärelle.
+
+Oli varsin mahdotonta olla onnellisempi kuin nämät kolme serkkua.
+
+Selma oli jäänyt Eelin ja Emman luo serenaadin tähden.
+
+Tätä äärettömän hauskaa päivää seurasi aamu ja nyt piti tyttöjen
+toisillensa ilmoittaman mieliänsä.
+
+"No, Selma", virkkoi Emma, mielihyvällä silittäen kauniita, ruunia
+kiharoitansa, "mitä sinä Leinosta tuumaat? Minä puolestani pidin
+hänestä enemmin; hänellä oli niin hienot kasvopiirteet ja niin kauniit
+hiukset, sitä paitsi oli hän erinomaisen soma ja kohtelias. Hän tanssi
+minun kanssani valssia kolme kertaa; huomasitteko sitä?"
+
+"Mitäpä sinä sanotkaan", huudahti Selma, "sanotko sinä todella, että
+Leino oli kaunis, kun Vainio oli hänen vieressänsä. Oletteko
+milloinkaan nähneet niin erinomaisen kauniita kasvoja kuin hänen? Minä
+tunnustan rehellisesti, ett'en minä tiedä, miltä toiset näyttivät; niin
+hänen muotonsa minuun vaikutti."
+
+"Erinomaiset kauniit kasvot", tokasi Eeli silittäen kauluksensa
+poimuja; "Selma pitää aina huolen siitä, ett'ei hän vaan sano liian
+vähää. Tosin hän näyttää jotenkin sievältä, en sitä kielläkään; mutta
+hän on varmaankin itserakas. Minä pidän aina Väinön kaikin puolin muita
+etevämpänä. Muuten sanon teille, että he kaikki tyyni minun mielestäni
+olivat sieviä ja somia poikia, enkä minä ymmärrä, miksi Selma innostuu
+Vainion kauneudesta ja Emma ihastuu Leinon hempeydestä."
+
+"Ehkä he olivat kaikki yhtä kauniita?" keskeytti Selma. "Tahdotko
+väittää, että saattaa löytyä kahdeksan niin kaunista ylioppilasta, kuin
+Vainio? Älähän vielä, lempiseni, eipäs luonto niin paljon kauneutta
+ja'a. Sitä paitsi en minä ollut ainoa, jonka mielestä hän oli
+erinomaisen kaunis, vaan kaikki muutkin tytöt arvelivat samaten, ja
+vieläpä tantti H:kin, tuo vanha ihminen, virkkoi sisällisellä
+varmuudella, että Vainiolla oli 'charmantti' muoto. Ah, herra Jumala,
+jos minun sulhaseni olisi semmoinen, muuttuisin minä enkeliksi häntä
+kohtaan pelkästä hyvyydestä, jolle kokisin häntä mielitellä."
+
+"Sitä minä suuresti epäilen", arveli Emma, "eipä ole niinikään helppoa
+muuttaa itseänsä muuksi, mutta rientäkäät nyt tytöt, että ehdimme alas
+suurukselle tekemään 'les honneurs', vieraillemme."
+
+"Leinolle, aivoit sanoa", keskeytti Eeli; "olihan oikein kauheata
+kuinka hän eilen liehi ja armasteli sinua, ja sinä sitten, sinä
+kiekailit niin, ett'en minä uskaltanut katsoakaan sinua. Selmasta en
+tahdo puhuakaan, sillä hän ei kuullut eikä nähnyt muuta kuin Vainiota;
+ja jos ei Antti tänään ole kuollut mustasukkaisuudesta, niin ei hänen
+rakkaudestansa ole minnekään."
+
+"Älä puhu Antista", huudahti Selma, "uskallanhan minä pitää nuorta
+ylioppilasta kauniina ja hauskana, sen olematta vaarallista; muuten
+et sinä itse ollut meitä parempi; sinä te'it mitä tehdä sopi
+miellyttääksesi Väinöä, ja K:n tytön, kokivat parain voimin tehdä
+itsiänsä T:lle ja N:lle mieliksi. Minun mielestäni X:n tytöt osoittivat
+kaunista mieltymistä vieraille oppineesta kaupungista, ja siinä he
+tekivätkin oikein, sillä se osoittaa rakkautta sivistykseen ja valoon."
+
+Nyt purskahtivat Emma ja Eeli heleästi nauramaan, johon Selmakin yhtyi.
+
+He olivat nyt pukeissa ja lähtivät alas suurukselle, joka tuli melkein
+yhtä vilkkaaksi, kuin edellinen ilta oli ollut. Väinö rohkeni
+ehdoittaa, että ihan keskellä aamupäivää otettaisiin muutama kierros,
+ja niinpä saatiin pari valssia ruv'an päälle.
+
+Koko viikon viipyivät laulajat X:ssä, jossa he antoivat kolme
+laulajaista ja kutsuttiin yhtä moniin tanssiaisiin. Vihdoin täytyi
+heidän matkustaa eteenpäin.
+
+Sepä oli vaikea hetki näille nuorille impyeille, jotka olivat olleet
+ilmitulessa iloisten hilpeiden nuorukaisten tähden. Laiva poistui
+rannasta, ja siinä seisoivat sievät tytöt muun kansan keskellä, joka
+oli tullut hyväiltyjä laulajia saattamaan, ja heiluttivat
+nenäliinojansa.
+
+Selman ja Emman silmissä kiilsi kyyneleitä, ja meidän täytyy
+todenmukaisesti tunnustaa, että nämät kahdeksan nuorukaista kaipauksen
+tunteella näkivät laivan yhä poistuvan X:stä, jossa heillä oli ollut
+niin monta iloista hetkeä. Heidänkin sydämmensä tykkivät tavallista
+taajammin.
+
+Kukapa heistä edeltäpäin taisi päättää, jos ne tunteet, joita he olivat
+saaneet, katoisivat taikka pysyisivät?
+
+Kun höyrylaiva oli kadonnut niiden silmistä, jotka seisoivat rannalla
+ja joiden katseet seurasivat sitä, palasi kukin taasen kotiinsa, ja
+meidän nuoret impyemme lohduttuivat pikaisen jälleen-näkemisen
+toivolla, ja että he vielä kerran saisivat nauttia muutamia yhtä
+iloisia hetkiä kuin kuluneetkin olivat olleet.
+
+Emma ja Selma olivat kuitenkin surullisempia, kuin olisi sopinut.
+Jälkimmäisellä oli itkusta punaiset silmät ja torui sulhastansa kelpo
+lailla siitä, kun hän teki Selmasta pilkkaa, sanoen hänen surevan
+ylioppilaita. Emma oikein suuttui Eelille, kun uskalsi väittää, ett'ei
+Emma surrut laulajien vaan Leinon poismenoa.
+
+Seuraavina viikkoina tutkivat tytöt muiden maalaiskaupunkien
+sanomalehtiä, saadaksensa nähdä laulajien menestystä sielläkin.
+
+Emma ihmetteli, jos Leino olisi muille tytöille yhtä kohtelias kuin hän
+oli ollut hänelle; jos hyvästi jättäessänsä heitä sanoisi heille saman
+kuin hänellekin, ja kun Eeli ja Selma kysyivät mitä hän oli sanonut,
+eipä Emma sitä selittänytkään, vaan juoksi punehtuen pois.
+
+Selma vaan puhui Vainion kauneudesta ja hempeästä käytöksestä. Hän ei
+tosin ollut mitään sanonut, joka olisi saanut Selman ajattelemaan, että
+hän piti häntä viehättävimpänä, mutta Selma luuli sen tulevan siitä,
+että hän oli kihloissa ja vielä päälliseksi papin kanssa; mutta kyllä
+Selma kuitenkin olisi taitanut elää ja kuolla siinä luulossa, että hän
+Vainion silmissä oli X:n kauniin tyttö. Kun Selma lisäksi muistutteli
+kuinka paljon Vainio oli hänen kanssansa tanssinut, oli hän ihan varma
+siitä, että Vainio olisi sanonut hänelle tuhansia yhtä muistettavia
+sanoja, kun Leino oli Emmalle sanonut, mutta nyt -- nyt oli hän liiaksi
+oikeamielinen sitä tekemään. Vainio unohtaisi hänen jonkun kauniin
+lemmen tähden, joka ei -- ollut kihloissa.
+
+Näin ajatellessansa huokasi Selma ja piti sulhasensa kovin ikävänä,
+eikä taitanut käsittää kuinka hän milloinkaan oli saattanut rakastua
+häneen.
+
+Antti Varhe parka; hän oli niinkuin käärme muurahaispesässä.
+
+Selma oli oikullinen ja vaihteleva. Antti ei saattanut olla hänelle
+mieliksi; kaikki mitä hän sanoi taikka teki suututti häntä. Antin sopi
+sanoa että hänen onnensa aurinko oli laskenut samassa hetkessä, kun
+ylioppilaat tulivat X:ään. Ennen sitä tärkeätä tapausta oli Selma tosin
+ollut epävakaisen luontoinen, mutta myös viehättävä ja ystävällinen
+aina välillä; nyt, nyt oli hän pieni kiusan henki, jonka suurin ilo oli
+Antti parkaa kiusata.
+
+Nimikirkkoherra toivoi sydämmensä pohjasta, että ylioppilaat olisivat
+olleet siellä missä ei enään hakopuutakaan kasva, eikä saanut sopivissa
+tiloissa oltua osoittamatta suuttumustansa siitä, että viisaat ja
+järjelliset ihmiset taisivat olla niin päästänsä paleltuneita, että
+nostivat semmoista touhua muutamien seikkailuhalullisten poikanulkkien
+tähden, jotka kulkivat pitkin maata ja valtakuntaa laulamassa.
+
+Meidän pastorimme mielestä ei se ensinkään sopinut siihen kunniakseen,
+jota ylioppilaitten piti tunteman itseänsä ja yliopistoa kohtaan y.m.
+
+Kun pastori jutteli näin, tuli Selma aina ilmituleen, ja silloin
+seurasi aina kaikkea muuta kuin miellyttävä kohtaus heidän keskensä.
+
+ * * * * *
+
+Neljä viikkoa oli kulunut siitä, kun laulajat olivat jättäneet X:n, kun
+tuo iloinen uutinen levisi, että he taasen olivat sinne saapuneet
+viipymään muutaman päivän ja antamaan yhdet laulajaiset.
+
+Luodolla nousi taasen ilo ja riemu, Väinön piti nytkin kolmen
+kumppaninsa kanssa asuman siellä, ja Selma päätti, että niiden
+tanssiaisten, joita hänelle oli luvattu, piti oleman loppujuhlana
+ylioppilaitten ollessa X:ssä.
+
+Me jätämme kertomisen laulajaisista ja niistä serenaadeista, jotka
+nytkin tulivat tyttöjemme osaksi, ja sanomme vaan, että laulajat
+lauloivat itsensä sekä nuorten että vanhojen sydämmiin. Jos siihen
+lisäämme, että nämät kahdeksan nuorukaista olivat erinomaisen siivoja
+ja somia, niin että he tekivät kunniaa koko ylioppilaskunnalle, niin
+oli luonnollista, että heitä hyväiltiin ja mieliteltiin.
+
+Jos heidän ihailijoistansa tytöt olivat etevimmät, niin ei se ihmettä
+ollut. Naisethan aina ovat hurmastuneet ylioppilaihin.
+
+No niin, meidän Helsinkiläisiämme oli koko heidän lauluretkellänsä
+kohdeltu erinomaisen hyväntahtoisesti, jokaisella tavalla oli koetettu
+tehdä heidän oloonsa miellyttäväksi niillä seuduilla, joissa he olivat.
+Olihan sitten luonnollista, ett'ei X. tahtonut olla muita huonompi.
+Mutta jättäkäämme tämä.
+
+Juuri päivää ennen, kun heidän toisen kerran piti lähtemän pois X:stä,
+oli rouva Saurion tanssijaiset pidettävät.
+
+Tämä juhlallisuus oli maksanut Selmalle monta kuumaa hetkeä. Hänen
+sulhasensa oli mitä innokkaimmin sotinut sitä vastaan ja kokenut, niin
+paljon kuin suinkin mahdollista oli, saada rouva Sauriota puolellensa.
+Hän oli koettanut selittää eukolle, että se näytti naurettavalta,
+ett'ei se sopinut, ja että olisi sopivampaa jos ne pidettäisiin Selman
+kuuluttajaispäivänä; nyt olisi varsin hassua tanssia keskellä kuumaa
+kesää, y.m.
+
+Saurio eukko huomasi tosin pastorin puheet viisaiksi ja järjellisiksi
+ja hän koki Selmallekin antaa tämän mielen asiasta, mutta se oli varsin
+turha koe. Selma rupesi heti itkemään ja voivottamaan siitä, ett'ei hän
+milloinkaan saanut mitä hän halusi, ett'ei mummo koskaan täyttänyt
+lupauksiansa ja ett'ei hän suonut Selmalle mitäkään iloa, y.m.
+
+Rouva Saurio oli tosin päättänyt, ett'ei hän antaisi Selman kyynelien
+ja pyytämisien vaikuttaa mitään, mutta jo hänen ensimmäiset kyyneleensä
+saivat eukon tekemään takaperon, ja Selma sai perästäkin lupauksen
+tanssijaisista. Sillä ei kuitenkaan vielä kaikki voitettu, Selman piti
+sitten vielä kestää eri taistelun sulhasensa kanssa, joka, saatuansa
+tietää, että mummo oli peruuttanut hänelle antamansa lupauksen,
+vakuutti, ett'ei _hän_ ainakaan tulisi tuon hulluun toimitukseen, vaan
+saisi Selma silloin tyytyä ylioppilaihin.
+
+"Halusta saat olla tulematta", vastasi Selma tulipunaisena kiukusta;
+"sinun ilkainen muotosi, Antti kulta, häiritsisi vaan minun iloani ja
+saisi minun pahalle tuulelle. Tähän aikaan on sinun iloasi näyttää
+ikävältä, puhua ikäviä asioita, ja olla ikävä päälaesta kantapäähän
+saakka. -- Jos sinä kosiessasi semmoisia puolia olisit näyttänyt, enpä
+olisi sinun morsiammeksesi ruvennutkaan. Jos vielä sanot ainoankin
+pahan sanan minun tanssiaisistani ja ylioppilaista, niin ei meistä tule
+ystäviä enään milloinkaan."
+
+Kevennettyänsä sydäntänsä tällä tavalla, juoksi Selma pois, jättäen
+nuoren pastorin omin päinsä miettimään jos hän tulisi tanssiin vai ei.
+
+ * * * * *
+
+Vihdoinkin kaikkien riitaisuuksien uhaksi läheni tanssipäivä.
+
+Rouva Saurion huvila loisti kaikessa komeudessa, jota taide, rikkaus ja
+luonto taisi saada aikaan.
+
+Etevimpänä niistä aarteista jotka sitä kaunistivat, loisti kuitenkin
+Selma.
+
+Katselkaamme hetkisen tuota hienoa, hoikkaa, täyttä ja kaikin puolin
+moittimatonta vartaloa. Tuuheat kullankellertävät kiharat ympäröivät
+niin kauniita kasvoja, että niitä huviksensa katseli. Suuret, kirkkaat,
+tumman ruunit silmät sielullisella ja lämpeällä katsannollansa olivat
+omituisena vastakohtana vaaleille hiuksille, ja näyttivät todellakin
+vaarallisilta sille joka oli niin rohkea, että hän uskalsi niihin
+katsoa. Ei vaara suinkaan vähentynyt, jos näki hänen pienen suunsa
+täytöisine purppurahuulinen, joiden välistä hohtivat ihmeen valkoiset
+hampaat. Hän todellakin ansaitsi "X:n ruusun" nimen, joksi häntä
+yleisesti sanottiin. Selma oli juuri lopettanut tarkastusmatkansa
+huoneissa ja pysähtynyt erään kuvastimen eteen, katsomaan jos tuo
+sininen hame todellakin "vaatetti häntä", kun viereisestä salista
+kuului askelien ääntä.
+
+Nyt tuo siunattu Antti jo taasen on täällä, ajatteli Selma ja
+kasvoissansa saattoi helposti nähdä jotakin, joka ei juuri osoittanut
+erin suurta rakkautta sulhasta kohtaan. Se ihminen, jatkoi hän
+ajatuksiansa, tulee aina ennenkuin hänen pitäisi. Mummo ei vielä ole
+pukeissa eikä Luodonkaan tytöt vielä ole tulleet. Nytpä on hauska alku
+olla ikävässä "tete-a-tete'ssä" hänen kanssansa. Eikö koskaan saa
+nauttia mitään iloa häiriintymättä.
+
+Näin filosofiallisesti ajatellen kääntyi hän oveen päin, mennäksensä
+aikaista vierastansa vastaan, mutta pysähtyi äkkiä, sillä kynnyksellä
+ei seisonutkaan sulhanen, vaan nuori mies ylioppilaan lakki kädessänsä.
+
+Lämpeä purppura-pilvi levisi kaulaan ja kasvoille. Selman muoto osoitti
+samalla iloa ja hämiä. Ennenkuin kerromme lyhyttä kohtausta, joka nyt
+seurasi, tahdomme muutamilla piirteillä kertoa nuorukaisen muoto; se
+todellakin ansaitsi kuvaamista, vaikka jo ennestään tiedämme, että
+kuvamme tulee sangen vaillinaiseksi.
+
+Hän oli korkeavartaloinen, kuin "Suomen korvessa kasvanut kuusi",
+leveäharteinen, täysirintainen ja hoikkavyöteinen. -- Hän piti päätänsä
+omituisella itsevaltaisella tavalla pystyssä, ja se oli niin hyvin
+muodostunut, että katsoja heti tuli siihen päätökseen, että tuo korkea,
+täysi ja leveä otsa oli temppeli, jossa piili nero; tätä vakuutusta
+lisäsivät vielä hänen kirkkaat siniset silmänsä, joissa, vaikka ne
+olivat pienenläntäiset hohti omituinen loisto ja syvä sielullisuus.
+Nenä oli suora ja hieno, suulla, jota varjostivat vaaleat viikset, oli
+harvinaisen täydellinen muoto ja mitä kauniimmat, valkoiset hampaat.
+Koko tässä muodossa oli jotakin suoraa, eloisaa ja se sai katsojan
+aavistamaan, että sielukin mahtoi olla tämän soman pinnan kaltainen.
+Kun hänen kerran oli nähnyt oli häntä vaikea unohtaa.
+
+Selma parka, tuo vieras, joka nyt seisoi edessäsi oli vaarallinen,
+emmekä me puolestamme ihmettele, että veri nousi kasvoihisi. Tuo nuori
+ylioppilas olikin semmoinen, että hän vaikutti kahdeksantoista
+vuotiseen tyttöön, ja varmaankin raskautti hänen omaatuntoansa se, että
+hän oli häirinnyt monen tytön rauhan.
+
+"Hyvä neiti Saurio", virkkoi tämä nuori "liber studiosus" puhtaalla ja
+sointuisalla äänellä, "minä rukoilen teiltä anteeksi, kun tulimme näin
+aikaisin; mutta syy ei ole meidän vaan neiti Luotojen; he tahtoivat
+tulla puolta tuntia ennen kuin muut vieraat, ja sentähden ovat Leino,
+minä ja Väinö myöskin täällä."
+
+"Emmekö olleet kilttiä", huudahti Emma, joka tulla keikutteli huoneesen
+samassa kuin Selma ojensi Arvo Vainiolle kätensä, "me tahdoimme vähän
+puhua sinun kanssasi ennen muiden tuloa. No, Selma, ulos ottamaan
+Eeliä, Väinöä ja herra Leinoa vastaan."
+
+Selma oli varsin pyörällä. Veri hehkui niin lämpeästi poskella, kun hän
+riensi saliin tervehtimään Eeliä ja hänen seurassansa tulleita
+ylioppilaita. Hän sanoi, Herra tiesi mitä, mutta ei se kumminkaan
+seurasääntöjen mukaan ollut. Hän pyysi heidän astumaan salonkiin, jonne
+Vainio oli jäänyt. Muutaman minutin kuluttua oli hän taasen voittanut
+liikutuksensa, niin että hän taisi puhua ja pakista, niinkuin muutkin.
+
+Kun Saurio eukko määrätyllä ajalla ja varustettuna ihka uudella
+myssyllä ja silkkihameella astui huoneesen, löysi hän siellä kolme
+tyttöä rattoisasti nauraen ja leikkiä lasketellen lauluseuran kolmen
+jäsenen kanssa.
+
+Kohteliaisuus, jolla viimeksi mainitut tervehtivät tätä kunnianarvoista
+mummoa, ja kaikki ne korupuheet, joita he sanoivat hänelle, saivat
+eukon niin erinomaisen hyvälle tuulelle, että hän itseksensä ajatteli,
+että hän olisi tehnyt erinomaisen pahasti, ell'ei hän olisi antanut
+Selman juuri nyt pitää tanssiaisiansa.
+
+Sulhais-mies tuli kaikista viimeiseksi. Häntä Selma tervehtikin niin
+häthätää, kuin suinkin.
+
+Hän oli jo pyydetty kaikkiin tanssiin eikä hänellä ollut muuta kuin
+yksi ainoa "franseesi" annettavaa kihlatullensa.
+
+Kun hän nuhteli häntä siitä äkästyi Selma, ja selitti, ett'ei hän
+tietänyt hänen tulevankan sittenkuin hän kerran oli luvannut jäädä pois
+j.n.e.
+
+Kävelypoloneesi oli loppunut ja nyt soitettiin valssia.
+
+Selma ja Vainio alkoivat tanssin.
+
+Koko elämässänsä ei Selma ollut itseänsä niin onnelliseksi tuntenut.
+Hänen mielestänsä ei kukaan koko maailman piirissä tanssinut niin hyvin
+kuin Vainio, ja hän toivoi sydämmessänsä, että hän nyt saisi tanssia
+suoraa päätä taivaasen.
+
+Antti, kihlaus ja häät olivat unohdetut; niin koko maailmaa ei tämä
+nuori tyttö muistanut. Hän ei tietänyt muuta, kuin tämän hetken ja
+tämän valssin. Pelkäämmepä suuresti että sama onnellisuuden hurmaus,
+joka oli Selmaan tarttunut, oli saanut Arvonkin valtaansa; hänen kaunis
+ja suora muotonsa osoitti kuitenkin tavallista suurempaa iloa ja
+lämpeyttä.
+
+Valssilla, olkoonpa kuinka ihastuttava ja hurmaava tahansa, on
+kuitenkin loppunsa. Se taivas, jossa tanssijat olivat olleet, lakkaa
+olemasta kun soiton sävelet loppuvat, ja he muutetaan yht'äkkiä
+todellisuuteen. Niinpä nytkin.
+
+Soitto oli vai'ennut, valssi ja taivaanretki loppunut, ja Arvo vei
+Selman salista.
+
+"Kuinka tämä valssi oli lyhyt!" virkkoi hän.
+
+"Niin, siltä se tuntui", tuumi Selma huo'ahtaen.
+
+"Niin on kaiken maailman riemun kanssa, se katoo äkkiä", lausui Arvo,
+"ja sentähden täytyy meidän nauttia hetken onnea, niin paljon kuin
+saatamme, sillä jo seuraavana hetkenä on se meidät jättänyt. Neiti on
+luvannut minulle kolmannen valssin?" liitti hän.
+
+"Niin olen, ell'ette tahdo sitä luopua ... luopua..." Selma ei tahtonut
+saada tuota sanaa suustansa.
+
+"Kenelle?" kysyi Arvo katsoen häneen.
+
+"Sulhaselleni", kuiskasi hän, ja hänen mielestänsä poltti tämä sana
+huuliansa.
+
+Hän ei varmaankaan olisi tätä ehdoitusta tehnyt, ell'ei hän olisi
+nähnyt Antin kolkosti katselevan häntä. Tätä nähdessänsä nuhteli joku
+sisällinen ääni häntä siitä suuresta riemusta, jota hän oli tuntenut.
+Rauhoittaaksensa omaatuntoansa, päätti hän pyytää Arvon luopumaan
+kolmatta valssia Antille. Hän mielestänsä nyt teki niin suuren
+uhrauksen, että hän olisi pyhimysloiston ansainnut.
+
+"Älkää pyytäkökään minun hänelle luopumaan ainoatakaan kierrosta niistä
+tansseista, joita te olette minulle luvannut", vastasi Arvo hymyillen.
+"Ei se olisi liikaa vaatimusta. Hänellä on kuitenkin niin monta etua,
+joita minä häneltä kadehdin, enkä minä tänä iltana luovu ainoastakaan
+niistä joita minun osalleni on tullut. Hän saa omistaa teidän koko
+ikänsä, kun minulla vaan on muutama hetki lainana, jonka jälkeen minä
+matkustan kauvas pois, muassani vaan muisto katoavasta onnestani."
+
+"Oh, herra Vainio unohtaa pian tämän matkan ja ne henkilöt, joita sillä
+olette tavanneet, jahka tulette Helsinkiin", arveli Selma, joka
+sydämmessänsä oli kiitollinen Arvolle, kun ei hän luopunut tanssia
+Antille.
+
+"Jos tahtoisinkin unohtaa tämän osan, niin en sitä taitaisi", vakuutti
+Arvo ja loi Selmaan katseen, joka todellakin todisti hänen sanojensa
+totuutta; "ja jos saattaisinkin unohtaa kaiken ilon, jota olen
+nauttinut, niin en milloinkaan saattaisi unohtaa..."
+
+Arvo lopetti äkkiä.
+
+"Mitä?" kysyi Selma ja katsoi häneen.
+
+"Tätä valssia", kuiskasi Arvo.
+
+Selman sydän rupesi hirmuisesti sykkimään, hän ei saanut sanaa
+suustansa. Hänen onneksensa tuli mummo sinne ja kysyi, kuinka hänen
+lemmittynsä voi; hän oli niin punanen, että eukko pelkäsi hänen
+rupeevan yskimään verta tuon äkkinäisen tanssin jälkeen.
+
+ * * * * *
+
+Tanssit olivat loppuneet; kynttilät olivat jo sammutetut
+juhlahuoneissa; mutta Selman kamarissa ne vielä paloivat ja siellä
+tapaammekin kolme serkkua.
+
+Emma oli istuutunut erääsen keinustuoliin, jota hän liikutti levottoman
+vilkkaasti, joka toimi osoitti, ett'ei tanssi ollut hänen kaikkia
+voimiansa vienyt. Selma oli pitkänänsä täydessä tanssipuvussa
+vuoteellansa ja Eeli kymäryksissä eräässä sohvan kulmassa.
+
+"Niin, niin, nyt se ilo on loppunut", huokasi Eeli. "Kello viisi he
+lähtevät. Kuinka nuo laivatkin kulkevat kummallisilla ajoilla; jos se
+nytkin lähtisi edes kello kahdeksan, niin..."
+
+"Olisi päässyt heitä saattamaan", keskeytti Emma, "Niin, sinä olet
+oikeassa. Laivojen katteinit ovat inhoittavia. Ush, kuinka kiusallisen
+ikävältä nyt tuntuu, ja kuinka meidän nuoret herramme nyt ovat meistä
+arvottomia. -- Minä puolestani en saata niitä kärsiäkään. Ah, jokapa
+pääsisi Helsinkiin näkemään tuota kaunista Nikolainkirkkoa, yliopistoa,
+Kaisaniemeä ja kaikkia muita katsottavia, joita siellä on niin paljon."
+
+"No, eihän nain suvella olisi mahdoton päästä sinne", sanoi Eeli
+hymyillen, "ja koska sinä ainoasti tahdot nähdä Helsingin
+erinomaisuuksia, niin käy papan kimppuun."
+
+"Vaiti Eeli, sinä et ole rahtuakaan minua parempi, eikä sinun tarvitse
+minusta tehdä pilkkaa", sanoi Emma vähän tulisena. "Sinusta on kyllä
+hirvittävän ikävää, ett'ei Väinö jäänyt ja..."
+
+"Sinä, sinä ajattelet vaan Leinoa", keskeytti Eeli häntä. "No Selma,
+kuka sinun ajatuksiasi paraiten sitoo?"
+
+"Sulhanen, tietysti", vakuutti Emma.
+
+"Enkö minä tietänyt, että teidän piti tuleman pahoiksi", puhkesi Selma
+sanomaan. "Ikäänkuin en minä olisi kylliksi onneton jo muutenkin, vaan
+teidän pitää vielä lisäksi ilkkua. Oi, nyt on hirveän ikävätä elää,
+olla kihloissa ja että..."
+
+"Laulajat ovat lähteneet pois", täytti Eeli ja rupesi nauramaan.
+"Tunnusta, että me kaikin olemme kovin hupsuja, kun suoraan suremme,
+että ylioppilaat ovat lähteneet X:stä. Mutta mitähän tuossa juuri on
+surtavaa. Meillä on ollut erinomaisen hauskaa, olemme tulleet tutuksi
+seitsemän sievän ja kunnon nuorukaisen kanssa, Väinöä lukematta, jonka
+tunsimme jo ennen, ja meillä on aina jäljellä muisto siitä lyhyestä ja
+hauskasta ajasta, joka on kulunut. Ja nyt, tytöt, pois kaikki
+surulliset ajatukset! Menkäämme levolle!"
+
+"Maatako?" sanoi Emma nostaen hartioitansa, "sinä olet onnellinen sinä,
+joka aina saat maattua. Minä puolestani..."
+
+"Pian kuluu elon hetket" j.n.e. lauloivat muutamat kauniit, puhtaat ja
+raikkaat äänet tyttöjen akkunan alla, ja kolme impeämme töytäsi ylös
+sytyttämään kaikki kynttilät, jotka saivat käsiinsä ja kuultelivat
+sitten hitaasti ja sykkivin sydämmin kaunista serenaadia.
+
+Kun viimeiset sävelet olivat haihtuneet, istuivat tytöt vaijeten
+katsellen toisiansa. Eeli ensin rikkoi äänettömyyden:
+
+"Väinön ääni kuuluu oikein ihmeellisen hyvältä neliäänisessä laulussa",
+sanoi hän. "Milloinkahan hän nyt taasen tulee X:ään." Nyt huokasi
+Eelikin.
+
+"X:ään", toisti Emma; "älä luule sen niin liian pian tapahtuvan; mutta
+tiedättekö tytöt, mitä juuri tänä hetkenä päätämme? -- Lähdetään ensi
+vuonna toukokuussa Helsinkiin. Jos suostutte tuumaani, niin pannaan
+kättä päälle, että sen pitää tapahtuman."
+
+"Tässä käteni", sanoi Eeli ojentaen sen sisarellensa.
+
+Selma heittäyi sohvalle, jossa hän istui pureksien kynsiänsä.
+
+"No Selma, sinä olet vaiti", virkkoi Emma, kääntyen hänen puoleensa.
+
+"Siksi, ett'en minä taida mitään lupausta antaa. Toukokuussahan jo olen
+naituna, eikä Antti suinkaan tahdo Helsinkiin mennä."
+
+"Siinä tapauksessa, Selmaseni", sanoi Eeli, "on ylioppilaitten käynti
+X:ssä tärkeä ja muistettava tapaus elämässäsi, josta sinä alat lukea
+uutta ajanlukua. Sen nimeksi tulee: _ennen ja jälkeen laulajien tuloa_
+X:ään. Hyvää yötä, nyt minä menen levolle."
+
+Puolen tuntia tämän jälkeen oli tyttöjen huone pimeänä.
+
+Eeli nukkui ja oli kuulevanansa Väinön vienon ja kauniin tenorin
+laulavan: "Hiljaa, hän nukkuu jo"; Emma ei saanut unta silmiinsä; hän
+muisteli kaikkia mitä Onni Leino oli sanonut hänelle, ja kaikkia niitä
+merkityksellisiä katseita, jotka olivat sanoja seuranneet. Selma taasen
+tanssi unissansa Arvon kanssa.
+
+ * * * * *
+
+Vuotta myöhemmin.
+
+Kirje Selma Sauriolta Emma Luodolle.
+
+Helsingissä, 10 p. toukok. 18--
+
+Rakas armas Emma kultaiseni! Nyt olen minä siis Helsingissä, jonne
+kaikin viime vuonna niin toivoimme; mutta varsin toissa suhteissa, kuin
+silloin ajattelimme.
+
+Silloin sinä ja Eeli te'itte ehdoituksen matkustaa tänne, ja minä
+ajattelin ihan surullisena, ett'ei se onni milloinkaan minun osakseni
+tulisi.
+
+Niinpä niinkin, tuossa olisi ainetta koko joukkoon kauniita ajatuksia,
+jos minulla olisi luonnetta harjoitella niitä; mutta sinä tiedät,
+ett'en minä lue niitä, jos niitä ilmestyy romaaneissakin, kuinka minä
+sitten itse rupeisin tuommoisia kirjoittamaan. Minä alan sentähden
+sitä, jota sinulle X:stä lähteissäni lupasin, nimittäin selittämään
+sinulle yhtä ja toista, josta sinulla ei ollut tietoa.
+
+Eeli sanoi kerran, että laulajien käynti X:ssä olisi elämäni
+vaikuttavimpia ja merkillisimpiä tapauksia, ja hän oli oikeassa; sillä
+heidän kauttansa minä opin tuntemaan sydämmeni oikeat tunteet.
+
+Luulenpa, että tämä puhe tuntuu viisaalta ja järjelliseltä. Eipä
+teaterissakaan olisi paremmin taidettu tätä ajatusta lausua.
+
+Muistelen tässä juuri, että sinä usein ihmettelit, kuinka minä taisin
+Anttiin rakastua.
+
+Niin, Emmaseni, nyt minä sitä itsekin ihmettelen; mutta yhtä totta kuin
+se on, yhtä varmaa on, että minä kerran olen rakastanut häntä, ja
+sentähden on parasta, että palaamme siihen aikaan, kun minä kirjoitin
+Antille kahdeksan, kymmenen sivuisia kirjeitä ja sain häneltä
+kahdenvertaisia takaisin.
+
+Antti on, niinkuin tiedät, kaukaista sukua isäni kanssa. -- Kolme
+vuotta sitten, -- onhan oikein kauheata, kuinka minä olen vanhentunut,
+-- minä olin silloin kuudentoista vuotias, vietin minä, niinkuin
+muistat, rovastinna P:n luona kesää.
+
+Antti oli rovastin apulainen.
+
+Jos minä tulevaisuudessa saan tyttären, ei hän milloinkaan saa olla
+pappilassa, jossa on apulainen; se ei ole terveellistä.
+
+Herra Jumala, Emma kulta, kuinka minä tänäpäivänä ajattelen viisaasti.
+
+Mutta taasen takaisin K----n pappilaan. Se on kaukana kaikista
+naapureista, niin että tällä säätyhenkilöistä köyhällä seudulla on pian
+pari penikulmaa lähimmälle naapurille.
+
+Pappilassa ei ollut muita nuoria kuin minä, apulainen ja rovastin
+neljäntoista vuotias tytär, jonka ajatukset ja olemus olivat
+kanakopissa.
+
+Tämä teki, että apulainen ja minä päivät pitkään seurustelimme kahden.
+Minä tuskin koko kesänä näin muuta nuorta miestä kuin Anttia, ja juuri
+sentähden oli hän minusta erinomaisen viehättävä olento.
+
+Nyt sinä naurat ja ajattelet Antin vähemmän kaunista muotoa ja
+vaaleanharmaata ihoa.
+
+Kultaseni, yksinäisyys maalla ja ikävyys saavat aikaan kummallisia
+asioita. Niinpä esim. en minä nähnyt, että Antti oli ruma; en minä
+huomannut, että hän yhtämittaa oli hämillänsä, kun ei hän tietänyt
+minne hän sovittaisi kätensä ja jalkansa, minä en huomannut, että hänen
+oli äärettömän vaikeata saada suustansa niitä sanoja, joita hän aikoi
+sanoa j.n.e.; minä näin vaan hänen hyvän sydämmensä, joka aina oli
+valmis auttamaan ja lohduttamaan, jossa sitä tarvittiin. Sitä paitsi
+oli hän onneton, ja onnettomuus tavallisesti vaikuttaa... Kun nuori,
+vaalea apulainen istui ja näytti kolkolta, oli vaiti ja huokasi,
+silloin heräsi minun säälini, ja minä tunsin itsessäni vastustamattoman
+halun lohduttaa ja hauskuttaa tuota miesparkaa, etenkin kun hän aina
+loi surulliset katseensa minuun.
+
+Sittenkuin hänen synkeytensä oli herättänyt minun sääliäni, rupesin
+minä tuntemaan jonkinlaista mieltymystä häneen, ja vihdoin meni asia
+niin loitos, että hän teki minun uskotuksensa.
+
+Sepä tuntui joltakin; kuudentoista vuotiaana olla nuoren miehen
+uskottuna. Ja sittenkuin Antti oli minulle puhunut kärsimisistänsä,
+niin luulin minä muuttuneeni ihan toiseksi ihmiseksi, saaneeni
+kypsyneen järjen ja todellisen ihmisarvon.
+
+Hän oli ensimmäinen, joka ei kohdellut minua lapsena; se häntä koroitti
+melkoisesti minun silmissäni.
+
+Uskomuksen jälkeen tuli sanoja, jotka viittasivat, että minä taitaisin
+sovittaa hänen entiset vastuksensa y.m., jos tahtoisin antaa hänelle
+edes rahtusen ystävyyttä.
+
+Niinkuin tiedät, Emma, en minä milloinkaan ole ollut itara. Minä
+lupasinkin hänelle, en vähää, vaan koko joukon ystävyyttä. Tämä oli
+juuri askel eteenpäin elämän polulla, jonka kautta minä itse mielestäni
+sain paljoa suuremman arvon.
+
+Minä, joka vielä viidentoista vuotisena mielelläni leikin nukkeni
+kanssa, minä olin nyt nuoren pappismiehen ystävä ja uskottu. -- Minä
+tiesin nyt selvään, ett'en minä enään ollut lapsi, enkä minä enään
+ajatellut enkä uneksinut muuta, kuin niitä velvollisuuksia, joita
+minulla ystävänä oli.
+
+Tähän aikaan oli Antti minusta mitä täydellisimpiä miehiä, ja kun minä
+tuumin, että minulla, täysikasvaneena naisena, täytyi olla joku, jota
+rakastaisin; -- rakastin minä Anttia.
+
+Emma, Emma, minä näen hengessäni että sinä naurat; mutta sinä te'et
+väärin; sillä se ihastus Antin korkeampaan ihmisarvoon, joka silloin
+asui sydämmessäni yhdessä säälin kanssa hänen onnettomuuksiansa kohtaan
+ja toivon kanssa tulla hänen elämänsä lohduttavaksi ja hyväksi
+enkeliksi, olivat niin kauniita tunteita, ett'ei niitä sovi nauraa,
+vaikka ne olivat vähän lapsellisiakin.
+
+No niin, kun minä lähdin K----n pappilasta, oli Antti sanonut, että
+koko hänen tulevainen onnensa oli minun kädessäni, ja mitä minä muuta
+taisin vastata, kuin luvata ruveta johtotähdeksi, joka saattaisi hänen
+iloon ja autuuteen. Niin me erosimme, ja minä palasin X:ään.
+
+Tosin sinä syytit, että minä olin tullut äärettömän ikäväksi ja
+ylenmaalliseksi, kun taasen tapasimme toisemme palattuani maalta; se ei
+kuitenkaan todista, että asian laita oli niin, vaan ainoasti että se
+sinusta näytti siltä. Kuitenkin minä luulen, että Antin halu haaveksia
+kuutamossa oli minuunkin tarttunut.
+
+Vuosikauden olimme me ahkerassa kirjevaihdossa.
+
+Antti kirjoitti kymmentä vertaa paremmin, kuin hän puhui. Kun minä sain
+hänen kirjeitänsä, sykki sydämmeni niin, että minä luulin sen olevan
+päässä, eikä rinnassa.
+
+Hän jumaloitsi minua, kultaseni, ja, kun minä luin hänen kirjeitänsä,
+tuntui minusta, kuin minussa olisi ollut kappale täydellisyyttä. Onpa
+sentään kovin lystiä, kun meitä jumaloitaan.
+
+Koko ajan kun Antti jäi K:hn, ja kun me vaihdoimme kirjeitä, kasvoi
+yhä rakkauteni. Syksyllä tuli hän X:ään. Jälleen-näkeminen oli
+luonnollisesti ilahuttava; mutta minua jännitti kuitenkin, ett'en ollut
+niin ylen onnellinen, kuin minun olisi pitänyt olla, ja että minä
+semmoisena hetkenä taisin ajatella jotakin niin halpaa, kuin esim. että
+Antin nutussa oli likapilkkuja, ja että hän käveli varpaat sisäänpäin.
+
+Kahdeksan päivää sen jälkeen olin kihloissa, ja tuntuipa kovin
+hauskalta saada kantaa leveätä kultasormusta vasemmassa nimettömässä
+sormessa ja käydä käsikoukussa sulhonsa kanssa kaduilla. Minua suututti
+kuitenkin, että kaikki tuttavani yhteen ääneen sanoivat Antin olevan
+auttamattoman ruman ja ikävän.
+
+Minä koin lohduttua siten, että hänen sisälliset omaisuutensa olivat
+niin paljon suuremmasta arvosta, ja että jokainen rakastaisi häntä,
+joka tuntisi hänen sielunsa kauneuden niin hyvin, kuin minä.
+
+Nämät lohdutukset heikkonivat jo parin kuukauden kihlauksen perästä, ja
+minä hämmästyin kun aloin huomata hänen käytöksensä olevan hirmuisen
+kömpelön ja hänen itsensä kiusaavan yksitoikkoisen.
+
+Nämät huomaukset suututtivat minua ja herättivät minussa
+tyytymättömyyttä; minä syytin häntä semmoisista asioista, joiden minä
+tiesin loukkaavan häntä; sillä tavalla alkoivat meidän sittemmin yhä
+useammasti uudistuneet riitakohtauksemme.
+
+Antti tosin ei torunut; vaan kun minä ärsytin häntä, tulivat hänen
+kasvonsa tulipunaisiksi, hän vastasi muutamilla terävillä sanoilla ja
+istui sitten vaiti kuin ahven, joka yhä enemmän suututti minua.
+
+Yleensä ei hänellä sulhasena ollut puhumisen tarvetta; hän taisi istua
+tuntikausia vieressäni huoaten ja pitäen kiinni kädestäni sanaakaan
+sanomatta. Alussa tämä sai tapahtua; mutta pian rupesi se tuntumaan
+yksitoikkoiselta, ja kun hän tahtoi että me noin vaijeten nauttisimme
+onneamme olla yhdessä, halusin minä suuresti laskea kokkapuhetta,
+laulaa, nauraa ja pakista. Kun en minä milläkään tavalla saanut häntä
+samalle "mielen tuulelle", pistelin minä häntä hänen totisuudestansa,
+sanoin, että hän käyttäytyi tyhmästi seuroissa, ett'ei hän kylläksi
+pitänyt huolta puvustansa, että hänen jöröytensä kiusasi minua y.m.
+Minä nakkelin pistopuhetta ympärillensä vähääkään arvelematta.
+
+Joskus menin niin pitkälle, että hän otti hattunsa ja lähti pois, ja
+silloin kaduin minä tekoani ja toivoin hänen pian tulevan takaisin;
+mutta kun tämä tapahtui, huokasi ja vohkui hän niinkuin ennenkin ja
+taasen haihtui hyvä mieleni.
+
+Niin, Emma, oli kulunut puoli vuotta, kun laulajat tulivat X:ään, ja
+samassa tuli myös elämäni merkillisin ajanjakso.
+
+Rakkain Emma, nyt tulee pahin kaikista, mitä minun on sinulle
+sanottavaa.
+
+Ethän ole unohtanut ensimmäisiä laulajaisia? Jos eläisin vielä vaikka
+kuusikymmentä vuotta, niin en minä taitaisi niitä unohtaa.
+
+Me istuimme niinkuin muistat, jollakin ensimmäisistä penkeistä. Antti
+istui vasemmalla puolellani, muotonsa oli ihan tuhan karvainen, ja hän
+huokasi, ohkui ja nuuskasi tavallista enemmän.
+
+Minä olin aina vihannut hänen alituista nuuskaamistansa; nyt se minua
+ärsytti niin, että minä sanoin koko joukon pistosanoja.
+
+Tämä oli laulajaisten alku.
+
+Nyt astuivat kahdeksan laulajaa sisälle. Arvo astui edellä. Enpä taida
+kertoa, mitkä tunteet minua valtasivat nähdessäni hänen raikkaan ja
+miehevän vartensa. En milloinkaan, niin ajattelin, ollut kauniimpia
+kasvoja nähnyt; en milloinkaan taitaisi hänen muotoansa unohtaa.
+
+Oi Jumalani, kuinka Antti minusta nyt oli hirveän ruma. Laulu alkoi.
+
+Ei ensinkään tarvitse olla innoitseva kahdeksantoista vuotias tyttö,
+että tämä laulu kuulijaa hurmaisisi. Minä näin että muorit, eukot ja
+ukot olivat yhtä innoissansa kuin minäkin, eikä se ollut vähää.
+
+Ja kuinka iloisilta ja ravakkailta nuot nuoret laulajat sitten
+näyttivät; ne olivat ihan toisen näköisiä kuin minun pappini pyhällä
+näöllänsä ja ikävällä äänettömyydellänsä.
+
+Kun laulajaiset olivat loppuneet ja me menimme teille, tuntui minusta
+kuin olisi sydämmeni ollut niin täynnä ylioppilaita, ett'ei papilla
+ollut siellä ensinkään tilaa.
+
+Antti olikin sinä iltana rumempi ja ikävämpi kuin milloinkaan ennen ja
+onnettomuudekseni rupesin minä vertaamaan häntä...?
+
+Ett'ei hän, miesparka siinä tullut voitolle, sen sinä mahdat ymmärtää,
+ja siitä pitäin ei minulla ollut muuta tunnetta häntä kohtaan kuin
+vastenmielisyyttä. Niinkauvan kuin laulajat viipyivät X:ssä, en minä
+oikeastaan muuta ajatellut kuin Arvoa. Hänen kuvansa yhä asui
+sielussani ja teki sen iloiseksi. Minä tunsin; että minä elin, että
+elämä oli ihanaa, ja unohdin tykkönään että minä olin kihloissa koko
+kristikunnan kaikkien pappien hyvänsävyisimmän ja ikävimmän papin
+kanssa; mutta kun laulajat toisen kerran lähtivät X:stä, silloin minua
+selvästi siitä muistutettiin, sillä Antti tahtoi nyt saada palkkiota
+kaikesta, mitä hän oli kärsinyt sillä ajalla kun ylioppilaat meidän
+hyvässä kaupungissamme olivat, ja vaati, että minun piti oleman lempeän
+ja ystävällisen.
+
+Nytpä saat uskoa että tuli oikein hauskaa. Jos hänen hellätuntoinen ja
+äänetön armastelemisensa ennen oli kysynyt malttiani, niin tuntui se
+nyt minusta ihan tuskalliselta.
+
+Minä en enään edes säälinyt häntä, vaan toivoin hartaasti pääseväni
+hänestä.
+
+Laulajien tulo X:ään, oli herättänyt minun hairahduksestani ja
+huomauttanut minua, ett'en minä rakastanutkaan Anttia.
+
+Tuo tosin oli pahasti minulta, mutta, Emmaseni, kukapa on tunteittensa
+herra. Sangen kaunista tosin olisi ollut, että minä kylmän
+velvollisuuden mukaan olisin jatkanut kihlausta niin, että olisin
+mennyt naimisiin Antin kanssa ja sitten koko eloni ajan saanut iloita
+aviomarttyprina; mutta se ei soveltunut minun luonteeseni, ja minä
+luulen varmaan, ett'en minä siten olisi Antille mitään palvelusta
+tehnyt; asian loppu oli siis, että minä annoin Antille sormuksen
+takaisin ja sanoin suoraan, ett'en minä taitanut tulla hänen
+vaimoksensa, sillä minä olin huomannut, ett'en minä enään rakastanut
+häntä.
+
+Tätä selitystä seurasi hirveä kohtaus. Antti itki; niin, tiedätkös hän
+oikein porasi, ja sekös ei ensinkään näyttänyt hyvältä. Mummo, joka
+aina oli vähän hellinyt Anttia, torui eikä tahtonut tietää mitään
+kihlauksen rikkomisesta; mutta minä taasen en halunnut sen jatkamista,
+ja loppu siitä tuli.
+
+Minä sain matkustaa täti Tammiharjun luo Rauhalan kartanoon
+Uudellamaalla, ollakseni siellä ensimmäiset kuukaudet, senjälkeen kun
+olin Antille taasen antanut vapautensa.
+
+Siten tulin vaan kuuden penikulman päähän Helsingistä.
+
+Tammiharju tädin ainoa poika oli yliopistossa ja luki
+kameraalitiedettä.
+
+Joka kerta kun Helsingistä tuli kirje, sykki sydämmeni äärettömän
+lujaa, ja minä ajattelin -- tiedän kyllä ketä. Tuhansia pieniä
+viittauksia ja yllykkeitä käytettiin toivossa, että täti lähtisi
+kanssani Helsinkiin; mutta hän ei ollut mitäkään tietävinään, ja me
+jäimme Rauhalaan. Toivo Tammiharju tuli jouluksi kotiin ja lähti sen
+jälkeen taasen Helsinkiin, vaan minulla ei ollut toivoakaan päästä
+mukaan. Hän oli Väinön, Leinon ja Arvon hyvä ystävä; mutta mitä hyvää
+siitä oli; minä jäin kuitenkin Rauhalaan.
+
+Kerran toukokuun alkupäivinä kysyi täti minulta, jos minun tekisi
+mieleni seurata häntä Helsinkiin; hän aikoi mennä sinne kevätjuhlalle.
+
+Nytkös minä tulin hassuksi pelkästä ilosta! Minä tädin kaulaan; minä
+tanssin karkua huoneiden lävitse emäntämamsellin kanssa, jonka ensin
+sain käsiini; mutta minun iloni ei tullut pitkälliseksi.
+
+Seuraavana päivänä sai täti sähkösanoman, eräältä maisteri Vakavalta
+Helsingistä, pyynnöllä, että hän heti matkustaisi Helsinkiin; Toivo oli
+sairastunut. Täti tarvitsi vaan tunnin valmistuaksensa lähtemään, ja
+niin jäin minä taasen petettyine toivoneni kotiin.
+
+Saatpa olla vakuutettu siitä, että minä silloin itkin katkerasti, ja
+minä olin oikein vihainen Toivolle, joka juuri nyt tuli kipeäksi ja
+siten haihdutti kaiken iloni.
+
+Kului päiviä, eikä tädiltä tullut mitään tietoa. Herra Jumala kuinka
+oloni Rauhalassa oli yksitoikkoista. Eräänä iltana tuli kuitenkin
+kirje, jossa täti ilmoitti minulle, että minä sain lähteä nyt
+perästäpäin Helsinkiin. Pekka sai tulla saattamaan minua.
+
+Emma, en itsekään uskonut sitä todeksi, istuessani vanhoissa
+vipuvaunuissa, jotka heiluivat niinkuin vaivaisen onni, pyöriessään
+tiellä rakkaasen, armaasen Helsinkiin, jonne niin hartaasti kaikesta
+sydämmestäni halusin päästä. Minä ajattelin teitä ja laulajaseuraa;
+minä ihmettelin jos ... ymmärräthän, mitä minä ihmettelin?
+
+Kuusi penikulmaa on sentään äärettömän pitkä matka, kun sydän sykkii
+levottomuudesta. Vihdoinkin pyörivät vaunut kaupunkiin Töölöön
+tullista; oli jo jotenkin myöhäinen illalla.
+
+Minä taisin tuskin istua hiljaa pelkästä ihastuksesta, etenkin kuin
+matkalla majataloon meitä vastaan tuli iloisia ylioppilasparvia
+valkoisine lakkineen, joku parvi laulaenkin.
+
+Kaikki nämät valkeat lakit, kaikki nämät iloiset laulut, kaikki tuntui
+minusta niin hurmaavan hauskalta, että minun oikein piti nipistää
+käsivarteeni, vakuuttuakseni, että se todeltakin olin minä, joka lensin
+seinästä seinään isoissa vaunuissani.
+
+Vihdoin pysähtyivät ajopelit hotellin eteen. Pekka valmistui jo
+astumaan alas kuskipenkiltä vaununoven avaamista varten, mutta samassa
+ilmestyi kaksi valkeata lakkia uuden viereen. Toisen lakin omistaja
+avasi oven, toinen laski alas astimen.
+
+Minä en selvään muista, kuinka minä tulin alas vaunuista; sillä toisen
+molemmista kohteliaista ylioppilaista olin tuntenut häneksi, jonka
+miehevän kaunis muoto kymmenen pitkää kuukautta yhä oli ollut selvänä
+sielussani.
+
+Minä epäilen kuitenkin suuresti, että hän nosti minun alas. Minun on
+varsin mahdoton muistaa, jos minä tervehdin, jos minä puhuin, taikka
+mitä minä sanoin, niin minun päätäni pyörrytti; ja jos ei tuota hyvää
+ja kelpo Väinöä olisi ollut, niin minä varmaan olisin käyttänyt kovin
+tyhmästi, kun Arvo Vainio niin äkkiarvaamatta siirsi minun maahan.
+
+Väinö ja hän saattoivat minun sisälle tädin luo, joka tuli minua
+vastaan surullisen näköisenä. Sittenkuin olin häntä tervehtinyt, sain
+taasen takaisin kadonneen rohkeuteni ja taisin nyt puhua ja vastata
+niinkuin muutkin järjelliset ihmiset.
+
+Kyllä Arvo minun mielestäni oli kaunis menneenä vuonna, kun hänen näin
+ensikerran, mutta minä vakuutan sinulle, että minusta on, kuin hän nyt
+olisi kymmenen tuhatta kertaa kauniimpi.
+
+Minä kysyin heti Toivoa ja sain kuulla, että hän oli sairashuoneessa;
+hän oli taittanut toisen käsivartensa.
+
+Arvo ja Väinö söivät illallista meidän kanssamme, jonka jälkeen he
+lähtivät pois, niinkuin silloin luulin, panemaan toimeen serenaadia
+minulle.
+
+Täti ja minä jäimme siis kahden, ja sitten kertoi hän seuraavia Väinön,
+Arvon ja koko X:ssä käyneen lauluseuran tekemiä kauniita tekoja.
+
+Lue nyt oikein tarkkaan, niin saat huomata kuinka erinomaisen
+tunnollisia ja kelpoja ihmisiä ylioppilaat olivat. Minun mielestäni
+heidän pitäisi jäädä ylioppilaiksi koko elinajaksensa; sillä eivät he
+milloinkaan enään tule niin hauskoiksi, kun he ovat valkoista lakkia
+kantaessansa. Kuule siis, ja ihastu!
+
+Kun täti tuli kaupunkiin, oli Väinö, tuo kelpo poika, tullilla häntä
+vastassa, niin varovaisesti kuin mahdollista ilmoittaaksensa hänelle
+sitä onnettomuutta, joka Toivoa oli kohdannut. Väinö oli saanut tietää,
+että maisteri Vakava oli lähettänyt tädille sähkösanoman.
+
+Hotelilla oli Arvo häntä vastassa, joka nyt ensi kerran tapasi Toivon
+äidin.
+
+Nämät molemmat kelpo pojat käyttivät kaiken kykynsä rauhoittaaksensa ja
+lohduttaaksensa äitiparkaa, joka, saadessansa tietää, että poikansa oli
+sairashuoneessa, tuli kovin levottomaksi, etenkin kun ei hän näin
+myöhäiseen päivästä enään taitanut mennä häntä katsomaan.
+
+Tänä iltana meni täti kovin surullisena levolle. Hän ei vielä tietänyt,
+kuinka pahoin Toivo oli käsivartensa loukannut, hän tiesi vaan että
+niin oli tapahtunut. Vähän sen jälkeen, kun hän oli kynttilänsä
+sammuttanut, kuuli hän kahdeksan kauniin äänen akkunansa edessä
+laulavan:
+
+ "Hiljaa oi aivan,
+ Myrskystä vaivu pois" j.n.e.
+
+Tunnetut laulajamme kunnioittivat murheellista äitiä serenaadilla.
+
+Tunnusta, Emmaseni, että tämä oli kaunis teko. Täti sanoikin, että hän
+ei milloinkaan unohda, kuinka leppeästi se koski hänen murheelliseen
+mieleensä.
+
+Toisena päivänä tuli Väinö saattamaan häntä sairashuoneesen. Toivo ei
+tahtonut tehdä äitiänsä murheellisemmaksi, vaan koki voittaa kivun ja
+sanoi, ett'ei se ollut vaarallista, vaan pieni arvoton vamma; hän ei
+ollut hyvillänsä siitä, että maisteri Vakava oli sitä äidille
+ilmoittanut.
+
+Täti ei saanut olla pitkää aikaa pojan luona. Kun hän palasi
+asuntoonsa, odotti häntä maisteri Vakava siellä, ja ennenkuin Väinö
+ehti sitä estää, kertoi maisteri äitiparalle, ett'ei Toivo ollut
+ainoasti loukannut oikeata käsivarttansa, vaan että hän oli sen
+taittanut; ja sanoi vielä, että tämä oli tapahtunut tappelussa.
+
+Maisteri Vakava, yli kuudenkymmenen vuoden vanha ukko, joka oli
+unohtanut oman nuoruutensa ajan, kuvasi Toivoa kadotetuksi pojaksi,
+joka oli vähällä tulla siveellisyytensä puolesta turmelluksi
+vallattoman ja hurjan luonteensa tähden.
+
+Täti oli itkenyt niin, että hän olisi taitanut kiveäkin liikuttaa;
+mutta eipä olekaan helppoa saada kuudenkymmenen vuotiasta maisteria
+heltymään, joka on elänyt kolmekymmentä vuotta ilman perhettä ainoasti
+kirjojensa seurassa. Kun hän lähti pois, oli täti niin murheissansa,
+että Väinö ja Arvo, jotka, puheen aikana poistuttuansa, taasen tulivat
+sisälle, ihan hämmästyivät hänen ylen surullista tilaansa.
+
+Väinö ja Arvo tekivät minkä ikänäkin taisivat poistaaksensa hänen
+suruansa ja lohduttaaksensa häntä. Väinö ehdoitti, että menisivät
+kirkkoon, mutta täti sanoi, että hän oli nähnyt sen monta kertaa ennen,
+ja että hän nyt halukkaimmin olisi yksin.
+
+"Tänään on lukusiat", sanoi Väinö, "on siis jotakin juhlallista
+nähtävänä", ja kun hän nyt vielä hetken puhui sai hän tädin lupaamaan
+tulla sinne.
+
+Oli heti jälkeen päivällisten, kun täti, Väinö ja Arvo lähtivät
+kirkolle, sittenkuin hän ensin oli vielä kerran käynyt Toivon luona,
+joka nyt oli paljoa huonompi.
+
+Alakuloisena ja surullisena astui hän molempien nuorukaisten välillä.
+Vähää ennen, kuin ehtivät kirkolle, erkani Arvo heistä, sanoen
+menevänsä katsomaan, jos kuulusteleminen jo oli loppunut.
+
+Väinö ja täti astuivat hiljallensa perässä, ja kun ei Arvo palannut
+takaisin, ehdoitti Väinö, että menisivät sisälle temppeliin.
+
+Ovet olivat auki, mutta kirkko typityhjä. Täti ja Väinö astuivat
+kuoriin päin; mutta kun he ehtivät ristikäytävälle, kuului urkuparvelta
+ylentävä laulu, jonka sävelet pidätyllä äänellä nousivat holvattua
+kattoa kohden, ja sieltä vienosti laskeuivat alas ja tunkivat kuulijan
+sydämmeen.
+
+Emma, ne olivat ylioppilaita, jotka tällä tavalla tahtoivat saada erään
+kumppaninsa äidin unohtamaan sitä surua, joka valtasi häntä.
+
+Täti sanoi, että hän oli syvästi liikutettu, ei ainoasti tämän kauniin
+laulun tähden, vaan sen ystävällisyyden ja säälin tähden, joka
+osoittihe tässä kohtelussa.
+
+Hän sanoi vielä, ett'ei mikään laulu ollut ennen niin hänen sieluunsa
+tunkenut, kuin se, jonka hän silloin kuuli.
+
+Kun sävelet hyväilivät hänen korvaansa, unohti hän kivun sydämmessänsä,
+ja toivo ja luottamus tuli entisen alakuloisuuden sijaan; tämän
+vaikutti ylioppilaitten laulu.
+
+No, Emma, eikö tämäkin ollut kaunis teko? Kyllä sinun täytyy tunnustaa,
+että ylioppilaat, puhuttakoon heistä mitä pahaa tahansa, kuitenkin ovat
+hyväsydämmisiä nuorukaisia.
+
+Muista, että tämä tapahtui Toivon äidille, ja sitä kunnioitusta, jota
+he osoittivat hänelle, kehoittivat siis paljoa kauniimmat tunteet, kuin
+ne ovat, jotka johdattavat heitä, kun he ovat kohteliaita meille,
+nuorille tytöille.
+
+Koko ajan, kun täti on ollut Helsingissä, ovat Arvo ja Väinö aina
+joutoaikoinansa seurustelleet ja kävelleet hänen kanssansa; he ovat
+laulaneet hänelle Kaisaniemessä ja muutamina iltoina pitäneet
+serenaadia hänelle.
+
+Jos minä menneenä vuonna olin ihastunut ylioppilas-laulajiin, niin minä
+nyt oikein pidän heitä hyvänä, sentähden kuin he olivat niin kauniisti
+ja hellästi kohdelleet surullista ja murheellista äitiä.
+
+Juuri kun täti oli lopettanut kertomuksensa, kuinka ystävällisiä Toivon
+kumppanit olivat olleet, ja kun minun piti rupeemaan selittämään
+ihastustani, sai laulu suuni sanattomaksi.
+
+Se oli serenaadi, mutta en minä sitä itseeni ottanut; minä tiesin, että
+nämät verrattomat laulajat olivat monena iltana laulaneet tädille, ja
+kyllä he sen tänäkin iltana olisivat tehneet, jos ei minua olisi
+Helsingissä ollutkaan. Mutta ei tämä minusta laulun arvoa vähentänyt,
+päin vastoin, koroitti se sitä.
+
+Väinön ääni kuului niin kirkkaasti, ja minä ajattelin Eeliä.
+
+Nyt, armas Emma kultaseni, on päätetty niin, että täti jää tänne, siksi
+kun Toivo paranee sen verran, että äitinsä surutta saattaa jättää
+hänen. Tietysti minäkin jään, että tädillä on seuraa. Me jäämme siis
+luultavasti tänne toukokuun loppuun. Kyllä te minun mielestäni saatatte
+taputella Luoto enoa ja sovittaa asia niin, että tekin tulette tänne.
+
+Aatelkaas, kuinka verrattoman hauskaa me saisimme. Kun sitten lähdemme
+Helsingistä tulette te mukana Rauhalaan, jonne täti on kutsunut Väinön,
+Arvon ja ne kahdeksasta ylioppilaasta, jotka tahtovat seurata Toivoa.
+
+Ajatelkaat tytöt, minkä herttaisen kesän sitten saisimme, kuinka paljon
+laulua ja riemua.
+
+Näytä nyt, että olet viisas tyttö, joka tiedät, kuinka sinun pitää
+menetellä isäsi kanssa, että aluksi saatte tulla tänne. Onni Leino on
+muiden lauluseuran jäsenien kanssa esitelty tädille, ja kun me
+tapasimme toisemme kysyi hän sinua. Hän tuli ihan punaiseksi,
+lausuessaan sinun nimeäsi.
+
+Nyt sinun pitää syleilemän Eeliä ja sanoman hänelle, ett'ei hän sinä
+ilmoisena ikänä ansaitse tulla Väinön morsiammeksi, jos ei hän auta
+sinua, niin että te tulette tänne. Väinö käy ja toivoo teidän
+ilmestyvän.
+
+Kirjoittakaat pian ja antakaat minun tietää kuinka asian käy, pyytää
+uskollinen _Selmanne_.
+
+ * * * * *
+
+Rauhalassa oli suunnaton sievistäminen, puhdistaminen ja touhu päivinä
+ennen mittumaaria. Sinne piti tuleman talon täysi vieraita; ei vähempää
+kuin kahdeksan ylioppilasta Helsingistä, paitsi talon omaa poikaa, joka
+jo oli terve ja jota nyt odotettiin kotiin. Sitä paitsi odotettiin
+herra Luotoa tyttärineen X:stä. Nyt valmistui kukin nauttimaan oikein
+perin hauskaa kesäpäivää, ja seudun kaikki nuoret tytöt iloitsivat jo
+ennakolta ylioppilaitten tulosta, sillä niitä seuraisi luonnollisesti
+tanssia ja laulua ylen määrin; sehän oli varmaa.
+
+Se, jolla oli varsin hirmuisen paljon tehtävää saman päivän aamuna, kun
+vieraitten piti tuleman, oli Selma. Hänen piti paneman kukkasia jos
+johonkin astiaan, niin että vieraitten huoneet näyttäisivät sieviltä ja
+miellyttäviltä, ja sitten piti hänen joka viides minuutti juokseman
+veräjälle katsomaan, eikö jo näkyisi mitään ajoneuvoa tulevan.
+
+Vihdoinkin kello 6 j.p.p. näkyi tomupilvi kaukana lehtokujalla.
+
+"Nyt, nyt he tulevat", riemuitsi Selma sydämmessänsä ja tähtäsi
+tarkasti sijaltansa veräjällä yhä lähenevää vaunuja.
+
+Kun ne tulivat niin lähelle, että Selma taisi eroittaa niitä
+henkilöitä, jotka niissä istuivat, ei hän keksinyt ainoatakaan valkeata
+lakkia. Siinä tulivat siis X:läiset.
+
+No niin, olihan sekin hauskaa; mutta ei niin hauskaa, kuin jos ne
+olisivat olleet ylioppilaat.
+
+Luodon vaunut ajettiin ylös pihalle. Syleilemisiä, "tervetuloja" ja
+muiskuja "oikeahan ja vasempahan", jonka jälkeen tytöt riensivät heille
+määrättyyn huoneesen. Selma saattoi heitä, ja kummallakin puolen oli
+"hirmuisen paljon sanottavaa" toiselle.
+
+Emma ja Eeli olivat "sanomattoman onnellisia" kun nyt olivat päässeet
+Rauhalaan; koskei Helsingin matkasta tullut mitään. Isä oli luvannut
+viipyä Tammiharju tädin luona kokonaisen kuukauden.
+
+Selmalla taasen oli paljon juteltavaa olostansa Helsingissä; hänen piti
+kertoman kaikki sanat, jotka Arvo oli sanonut hänelle y.m. Ne eivät
+tosin sivullisen mielestä olleet minkään arvoisia, mutta sanottuina
+nuorelle tytölle, joka lainasi niille omasta sydämmestänsä ottamaansa
+lämpeyttä, niin ne tulivat merkillisen arvollisiksi.
+
+Sittenkuin kaikki nämät tärkeät asiat olivat puhutut, ja tytöt olivat
+järjestäneet ja silittäneet hiuksensa ja rypistyneet hameensa, piti
+mentämän alas; mutta samassa virkkoi Eeli:
+
+"No, Selma, onko Saurio täti kirjoittanut ja kertonut tuota suurta
+uutista?"
+
+"Mitä uutista?" kysyi Selma.
+
+"No herranen aika, Anttihan on uudestaan ruvennut kihloihin."
+
+"Onko Antti kihloissa?" huudahti Selma, lyöden kätensä yhteen,
+"hän, joka ei milloinkaan lohduttuisi, ei milloinkaan unohtaisi
+minua, ja joka kuolisi keuhkotautiin ja suuttumukseen minun
+vaihtelevaisuudestani."
+
+"Selma kulta, ei surusta kuolla; sittenkuin Antti oli itkenyt
+kyynelvirtoja sinun huikentelevaisuutesi tähden, rupesi hän miettimään
+ja huomasi, ett'ei hänellä muuta tekemistä ollut, kuin..."
+
+"... Ruveta kihloihin", keskeytti Selma nauraen.
+
+"Älä pidä niin kiirettä", oikaisi Eeli koomillisen totisena; "ensin hän
+huomasi, ett'et sinä ansainnut kaipausta vaan halveksimista."
+
+"Mitä sinä sanoit?" huudahti Selma.
+
+"Huikentelevaisuutta halveksitaan aina", jatkoi Eeli; "kun hän siis oli
+halveksinut jonkun ajan, äkkäsi hän että maailma on naisia täynnänsä;
+rupesi niin tähtäämään ympärillensä, ja näki Kristiina Kaposen, jonka
+niskaa jo painaa kahdeksankolmatta vuotta. Tästä huolimatta oli hän
+Antin silmissä viehättävä, ja pian hän huomasi, ett'et sinä ollut hänen
+sydäntänsä tykkönään murtanut, vaan että se vieläkin voi lujasta
+rakkaudesta sykkiä. Hän siis huomasi rakastavansa Kristiinaa ja -- nyt
+on hän kihloissa."
+
+"Amen", huokasi Selma hartaasti. "Nyt Jumalan kiitos tuntuu, kuin
+raskas takka olisi nostettu hartioiltani; sillä minusta on ollut kuin
+jokin olisi navertanut sydäntäni aina, kun ajattelin Anttia; mutta,
+tyttökullat, minä kuulen vaunujen ääntä; siellä tulevat kahdeksan, ei
+yhdeksän ylioppilastamme."
+
+Selma lensi alas portaita, ja riensi kyökin kautta saliin, ehtiäksensä
+sinne sopivalla tavalla ottamaan tulijoita vastaan.
+
+Oikeastaan hän halusi oikein tervetulleeksi toivottaa ainoasti _yhtä_
+näistä yhdeksästä. Hänellä olisi oikein ilonhetki saada kertoa,
+että Antti oli kihloissa; sillä hänen ollessansa Helsingissä oli
+Arvolla ollut voittamaton halu tuon tuostakin pistellä häntä
+vaihtelevaisuudesta, ja kerran kun kävelivät eläintarhassa, oli hän
+sanonut jotakin naisen sydämmettömyydestä yleensä ja kuinka hän
+välinpitämättömästi leikkii toisen tunteitten kanssa. Tämä oli
+suututtanut Selman, koska hänen sydämmessänsä täytyi tunnustaa todeksi,
+että hän näytti vaihtelevalta.
+
+Nyt sai hän ilon todistaa, että miehet taitavat unohtaa yhtä helposti.
+Antti oli jo kihloissa toisen kanssa, ja niin ei ollut kumminkaan hänen
+laitansa; vaikka, rehellisesti puhuen, se ei ollut hänen vikansa. Jos
+Arvo olisi kosinut; kyllä Selma nyt olisi kihloissa ollut.
+
+Se ilta oli todellakin juhla rouva Tammiharjun kodossa. Sairaana ollut
+poika oli kotona, ja melkein terveenä, vaikka hän vielä oli kelmeä ja
+kantoi käsivarttansa nauhassa. Ilo, jota äiti osoitti, saadessaan
+taasen nähdä poikansa ja kodossansa tervehtiä hänen kumppaniansa
+tervetulleiksi, oli niin sydämmestä lähtenyttä, että se löysi vastimen
+jokaisen sydämmessä.
+
+Eeli ja Väinö tervehtivät toisiansa pikkutoralla, jolla tavalla
+muutamat ihmiset koettavat salata sitä iloa ja onnea, jota todellakin
+tuntevat. Heidän leikillisessä torassansa olikin jotakin, joka osoitti,
+että he tekivät sitä ainoasti saadaksensa olla yhdessä.
+
+Emman ja Leinon kohtaus saattoi varmaankin kummallekin suurta iloa;
+mutta kyllä he aluksi vaikenivat ja tyytyivät punehtuen ojentamaan
+kättänsä. Selma ja Arvo olivat jo Helsingissä tulleet niin hyviksi
+tutuiksi, että tervehtivät toisiansa iloisesti ja rattoisasti, osottaen
+molemminpuolisesti salaamatta jällennäkemisen huvin.
+
+"Aika, täti Tammiharjun lähdöstä Helsingistä tähän saakka on minusta
+ollut kovin pitkä", sanoi Arvo; "minä olen niin hartaasti halunnut
+tänne maalle vihertävien puitten ja lintujen laulun keskelle. Kuinka
+maaseutu sentään on herttainen, ja kuinka ihminen tämmöisenä kauniina
+kesäiltana tuntee itsensä onnelliseksi, kun hän saa olla Jumalan
+vapaassa luonnossa."
+
+"Vihertävien puiden ja kukoistavien niittyjen ympäröimänä", sanoi
+Selma, "ihan sama jos on yksin, ilman ihmisen seuraa, tuumii herra
+Vainio."
+
+"Olenko minä niin sanonut?" kysyi Arvo hymyillen.
+
+"Ette suoraan, mutta te puhuitte ainoasti haluavanne puita ja kukkia."
+
+"Siksi, ett'en ollut kyllin rohkea saada muuta toivoa sanoiksi."
+
+"Oh, minun mielestäni olisi teidän kyllä sopinut sanoa, että te
+halusitte nähdä hyvän Tammiharju tädin", tokaisi Selma.
+
+"Sitä ei minun tarvinnut toista kertaa sanoa. Se oli siis..."
+
+"... erehdys", keskeytti häntä Selma ja aikoi poistua; mutta Arvo
+pidätti häntä, sanoen, kumartuessaan alaspäin:
+
+"Kyllä Selma tiesi, ketä minä halukkaimmin toivoin nähdä, minun sitä
+sanomattakin. Minä olen halunnut teitä, niinkuin halutaan jotakin, joka
+samalla on kiusa ja riemu."
+
+"Kiusa", huudahti Selma ja veti kätensä pois.
+
+Tässä heitä keskeytettiin ja Selmaa loukkasi se, että Arvo sanoi häntä
+kiusaksi. Suuttumus unohtui kuitenkin, kuin ylioppilaat illallisen
+jälkeen rupeavat laulamaan.
+
+Nuoret, seitsemäntoista, kahdeksantoista ja yhdeksäntoista vuotiaat
+tytöt, älkäät kuunnelko ylioppilaslaulua, jos tahdotte pysyttää
+sydämmienne rauhan, vaan tukkikaat korvanne ja paetkaat, sillä vaara on
+suuri.
+
+ * * * * *
+
+Kuinka pian eikö neljä viikkoa kulu, kun meitä ympäröi kaikki, joka
+taitaa innoittaa sielua ja miellyttää mieltä.
+
+Laululla, tanssilla, kävelyillä, veneretkillä ja matkoilla kaikkiin
+ympärillä oleviin kauniisin paikkoihin kuluivat ne viikot, joita
+laulajamme viettivät Rauhalassa, eikä ainoatakaan päivää kulunut, joka
+ei olisi jättänyt jälkeensä jotakin mieluista muistoa sekä
+nuorukaisille, että tytöillekin, jotka Rauhalassa olivat.
+
+Kuinka paljoa eikö oltu selitetty; kuinka pitkälle eikö oltu ehditty
+niissä kaksin lauluissa, joita nuorien sydämmet lauloivat ja kuinka
+onnellinen eikö tämä aika ollut. Katoavainen on kuitenkin kaikki
+maallinen riemu; sillä niinkuin sillä on alku, on sillä loppukin. Kun
+määrätyt neljä viikkoa olivat kuluneet, ei Luoto ukolla enään ollut
+aikaa kuluttaa Rauhalassa, ja ylioppilaittenkin täytyi lähteä kunkin
+kotiinsa; siis oli yleinen eroaminen käsillä.
+
+Lähdön edellisinä päivinä näyttivät kolme lauluseuran jäsenistä
+vakavimmalta, kuin muulloin, ja tytöt -- he näyttivät, kuin olisivat
+olleet kuumeessa.
+
+Oli aamulla viimeisenä päivänä kuin Rauhalassa oltiin.
+
+Herra Luoto sytytti piippunsa ja aikoi lähteä pidemmälle kävelylle, kun
+Väinö tuli hänen luoksensa.
+
+"Minä pyytäisin saada puhutella enoa", sanoi Väinö ja näytti olevan
+vähän hämillänsä.
+
+"No niin, sopiihan hyvin, että seuraat minua, niin saat puhua, mitä
+sinulla on puhumista."
+
+Luoto ja Väinö kävelivät tietä pitkin kunnes vähän matkan päässä
+poikkesivat eräälle varjokkaalle metsätielle. Jälkimmäinen ei ollut
+virkannut sanaakaan, ja Luoto ukko näytti astuvan odottaen, että nepaan
+piti jotakin sanoman. Kun ei siitä kuitenkaan tullut mitään, virkkoi
+Luoto:
+
+"No, Väinö poikaseni, minusta sinun puhuttavasi on varsin umpi
+äänetöntä laatua. Vielä en ole kuullut ainoatakaan sanaa."
+
+"Se tulee siitä, että minun on vähän vaikea sovittaa ajatuksiani
+sanoille", vastasi Väinö nauraen.
+
+"Mitä hittoa, koska herrojen ylioppilaitten on vaikea puhua. Heitä
+muuten mainitaan vastaisuudesta", arveli Luoto.
+
+"Mahdollista, mutta kun he ovat rakastuneita, niin..."
+
+"Ovat he tyhmiä", keskeytti Luoto; "senkö tunnustuksen sinä tahdoit
+tehdä. No, kuka on tämän lemmen onnellinen esine?" Luoto silmäillä
+tihrutti nuorukaista.
+
+"Enon vanhin tytär", sanoi Väinö äkkiä.
+
+"Mitä?" Luoto pysähtyi niinkuin naulaan ja tempasi piipun suustansa.
+"Oletko sinä hurmautunut minun Eelistäni?"
+
+"Niin oikein, ja nyt minä tahtoisin kihlata hänen ja..."
+
+"... kaukaisessa tulevaisuudessa naida hänen. Ei poikaseni, minä
+luulen, että me vähän viivytämme tuota kihlausta."
+
+"Niin syyskuuhun, jolloin minä olen suorittanut tutkintoni, se on
+luonnollista; mutta eno, silloin pitää kihlauksen tapahtuman,
+taikka..."
+
+"... saat rauhoittua", keskeytti Luoto häntä, "eiköhän minullakin ole
+sana-valtaa tässä asiassa, ja minä sanon, ett'emme me huoli mitään
+kihlausta panna toimeen, ennenkuin sinä saat jonkun viran. Se on luja
+päätökseni."
+
+Kuinka luja tämä päätös nyt olikin, niin oli Väinön kuitenkin
+onnistunut tykkönään muuttaa sitä, kun he palasivat kävelyltänsä.
+Luodon oli täytynyt suostua, että Väinön ja Eelin kihlaus vietettäisiin
+syyskuussa. Hänen täytyi, ukkoparan, suostua tähän, kun hän sai tietää,
+että tyttö rakasti orpanaansa.
+
+Varsin mielissään siitä, että hän oli päässyt yks'päisestä nepaastansa,
+heittäyi Luoto pitkän kävelyn perästä pitkäksensä sohvalle,
+nauttiaksensa terveellistä edelläpäivällis-nukahdusta, pitäen
+ajatuksissansa erinomaisen säntikkään puheen siitä hommasta, jota
+naimaikäiset tyttäret saivat aikaan. Silloin täytyi isän, niinkuin
+hänen äsken, tuntikausia kuulella rakastuneen nuoren miehen hölpötystä,
+kuinka hän rakasti, kuinka häntä rakastettiin, kuinka hän aina
+rakastaisi, ja vihdoin täytyi hänen, niinkuin Luodonkin, kotorauhan
+pysyttämiseksi antaa tyttärensä kihlatuksi "extralle."
+
+"No Jumalan kiitos, nyt ei ole enään ketään serkkua, joka tulisi Emmaa
+tahtomaan", ajatteli Luoto ja haukotteli. Hän pani silmänsä kiini,
+päästäksensä unen helmoihin; mutta samassa avattiin ovi, ja Onni Leino,
+X:n tyttöjen lemmikki, astui huoneesen.
+
+"Minä pyydän nöyrimmästi anteeksi, jos häiritsen", virkkoi Leino
+kohteliaasti.
+
+"Ei haittaa, olkaa hyvä ja istukaa", vastasi Luoto ja katsoa tähysti
+nuorukaista.
+
+"Piru vieköön", ajatteli hän, "eikö tuokin ole ihan kosimistuumaisen
+näköinen."
+
+Ja niin olikin. Onni Leino rakasti, häntä rakastettiin, hän tuli
+pyytämään rakastettunsa herralta isältä lupaa rakastamaan, s.o. hän
+pyysi Emman kättä. Hänenkin piti lopettaman syksyllä tutkintonsa ja
+silloin astua virkatielle. Hänellä oli varoja, eikä heidän siis erin
+kauvaa tarvinnut häitä odottaa.
+
+Luoto oikein hikoili, niin häntä vaivaisi kertomus rakkaudesta, jolla
+ei ensinkään ollut odottamisen halua. Kun Leino lähti pois, oli hän
+niinkuin Väinökin saanut isän lupauksen kihlauksen viettämiseen
+syyskuussa.
+
+Leino riensi heti etsimään Emmaa kertoaksensa hänelle asian onnellista
+menestystä ja palkinnoksi saamaan ensimmäisen muiskun.
+
+Vielä kerran oikaisi Luoto ukko vartaloansa, onnitellen itseänsä,
+ett'ei hänellä enään ollut tytärtä, jota joku ylioppilas tulisi
+kosimaan; mutta ei hän nytkään rauhaa saanut. Hän oli tuskin saanut
+mukavan aseman, ennenkuin ovi avattiin jollakin omituisen ravakkaalla
+tavalla, ja Arvo Vainion uhkea vartalo tuli näkyviin.
+
+"No, mitä tuhannen p----ttä tuo tahtonee", ajatteli Luoto ja katseli
+ehdottomalla mielihyvällä nuorukaisen kaunista, suoraa muotoa, jossa
+niin paljon nuoren luottamusta ja toivoa oli nähtävänä. "Hän nyt ei
+ainakaan näytä siltä, kuin hän aikoisi kosia."
+
+"Terve setä", sanoi Arvo ja pudisti Luodon kättä. "Minulla on sangen
+omituinen asia", jatkoi hän, "minä pyytäisin sedän puhumaan puolestani
+rouva Sauriolle. -- Minä rakastan Selmaa, ja..."
+
+"... Ja minä luulen, että piru on lentänyt koko laulajaseuraan, sinä
+olet jo kolmas, joka käyt luonani kosimis-asioissa."
+
+"No sittenhän vielä on viisi jäljellä", vastasi Arvo iloisesti, "ja jos
+sedällä olisi ollut viisi tytärtä taikka sisaren tytärtä, niin kuka
+tietää miten sitten olisi käynyt."
+
+"Oletteko te ihan villissä, kun kositte ylioppilaina?"
+
+"Tutenttina tentteerataan; me te'emme sen nyt tullaksemme
+avio-kandidaateiksi s.o. kihlatuiksi. Minä olen viidenkolmatta vuotias;
+oloni yliopistossa loppuu vuoden päästä, ja eihän ole vaarallista olla
+kihloissa pari taikka kolme vuotta."
+
+"Ei niin, etenkin Selman kanssa, joka on osoittanut, että hän pian
+suuttuu sulhasiinsa."
+
+"Jos hän tekee sen, on syy minun. Nyt pyydän minä sedän tekemään
+minulle sen ystävyyden työn, että setä panee muutamia hyviä sanoja
+puolestani rouva Sauriolle, niin että minä kuta pikemmin sitä paremmin
+saan viettää kihlajaisia."
+
+No, mitä tähän oli vastattavaa. Tietysti Luoto lupasi edustaa asiaa.
+
+Illalla tanssittiin Rauhalassa, ja seuraavana aamuna lähti kukin
+kotiansa. Jäähyväiset olivat iloiset; sillä jälleennäkeminenhän lupasi
+vielä suurempaa iloa.
+
+ * * * * *
+
+Syyskuussa tulivat laulajat vielä kerran X:ään; mutta ei laulajaisia
+antamaan, vaan viettämään kolmea kihlausta ja laulamaan "naisen
+ylistystä."
+
+Me arvaamme, että häät pian seuraavat kihlajaisia; mitä kuitenkin
+jälkeenpäin olemme kuulleet on, ett'ei Selma ole näyttänyt suuttuvan
+tähän sulhaseensa. Ehkä hän nyt on löytänyt "oikeansa."
+
+
+
+***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAULAJAT***
+
+
+******* This file should be named 29330-8.txt or 29330-8.zip *******
+
+
+This and all associated files of various formats will be found in:
+http://www.gutenberg.org/dirs/2/9/3/3/29330
+
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties. Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research. They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://www.gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement. See
+paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works. See paragraph 1.E below.
+
+1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States. If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed. Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change. If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges. If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+ the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+ you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
+ owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+ has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+ Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
+ must be paid within 60 days following each date on which you
+ prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+ returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
+ sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+ address specified in Section 4, "Information about donations to
+ the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+ you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+ does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+ License. You must require such a user to return or
+ destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+ and discontinue all use of and all access to other copies of
+ Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+ money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+ electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+ of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+ distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from. If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation. The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund. If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.gutenberg.org/fundraising/pglaf.
+
+
+Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations. Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://www.gutenberg.org/about/contact
+
+For additional contact information:
+ Dr. Gregory B. Newby
+ Chief Executive and Director
+ gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment. Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements. We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance. To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://www.gutenberg.org/fundraising/donate
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit:
+http://www.gutenberg.org/fundraising/donate
+
+
+Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+ http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
diff --git a/29330-8.zip b/29330-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..0f7247f
--- /dev/null
+++ b/29330-8.zip
Binary files differ
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..baceafb
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #29330 (https://www.gutenberg.org/ebooks/29330)