diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 29330-8.txt | 2168 | ||||
| -rw-r--r-- | 29330-8.zip | bin | 0 -> 39851 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 2184 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/29330-8.txt b/29330-8.txt new file mode 100644 index 0000000..9b1e86e --- /dev/null +++ b/29330-8.txt @@ -0,0 +1,2168 @@ +The Project Gutenberg eBook, Laulajat, by Marie Sophie Schwartz, +Translated by Arvo Lempiranta + + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + + + + +Title: Laulajat + Jutelma + + +Author: Marie Sophie Schwartz + + + +Release Date: July 6, 2009 [eBook #29330] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + + +***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAULAJAT*** + + +E-text prepared by Tapio Riikonen + + + +LAULAJAT + +Jutelma + + +Kirj. + +MARIE SOPHIE SCHWARTZ + + +Mukailemalla suomentanut Arvo Lempiranta + + + + + + + +Tampereella, +Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa, 1881. +Emil Hagelberg'in kustannuksella. + + + + +"Oletteko kuullet suurta uutista, tytöt", huusi Selma Saurio, kun hän +eräänä kaunina heinäkuun aamupäivänä tuli serkkujensa Emma ja Eeli +Luodon luo. Heidän isänsä oli kauppias kauniissa X:n kaupungissa. + +"Mitä uutista?" kysyivät molemmat serkut ja katselivat kysyvästi +tullutta. + +"_Mitäkö_?! O, te surkuteltavat olennot, jotka ette mitäkään ele +kuulleet, mitäkään saaneet tietää, jotka ette tiedä, että tänne +kaupunkiin on tullut ... niin, arvatkaapas kuka." + +"Keisari", huudahti Emma. + +"Oh, parempaa", vakuutti Selma leyhytellen nenäliinallansa. + +"Parempaa kuin keisari", sanoi Eeli, "kukapa se olisi? -- Annahan olla +-- Skobelev." + +"Te olette hirveän typeriä. Olisiko meille, vähäisille pikku-kaupungin +tytöille, mitään iloa siitä, jos keisari tulisi tänne. Ei ensinkään, +maistraati ja virkamiehet saisivat puhua ja syödä majesteetin kanssa, +ja me tyttöraukat saisimme osallemme vaan katselemisen huvin." + +"No, eikö se olisi hauskaa?" kysäsi Emma. + +"Tralalala", lauloi Selma. "Minun mielestäni se ilo olisi jotenkin +kuivamoinen. Keisari on tullut niin korkealle yhteiskunnassa, että pian +saa suonenvedon niskaansa jos sinne ylhäälle tahtoo katsella, ja mitä +Skobeleviin tulee, niin en minä käsitä mitä iloa meille siitä olisi, +jos hän tulisi tänne." + +"Kuinka Selma puhuu, eikö olisi juhla, kun saisi nähdä sen miehen, +jonka maine täyttää koko Euroopan", virkkoi Eeli. + +"Mitä se meihin kuuluu?" kysäsi Selma. "Minä puolestani ihailen +mielukkaammin noita hirveitä suuria etäältä. Jos minä saisin nähdä tuon +suuren Skobelevin, ja hänellä esim. olisi ruuppa nenällänsä, katselisi +kierosilmäisesti taikka jos hänellä olisi vihriäiset hampaat, väärät +polvet taikka joku virheys, joka loukkaisi minun kauneuden aistiani, +lentäisi kaikki ihailukseni 'ain ylös mäkihin', ja tuo suuri Skobelev +ei miellyttäisi minua enemmän, kuin rajasuutarin kierosilmäinen +oppipoika." + +"Selma on hirveän kevytmielinen", arveli Eeli, "sillä jos Skobelevilla +olisikin kaikenlaisia ruumiin vikoja, olisi hän kuitenkin aikansa +suurimpia miehiä." + +"Kernaasti minun puolestani", sanoi Selma, "mutta kulta Eeli mitä +meidän on politiikan, sodan ja Turkin kanssa tekemistä. Se olkoon +miehille, mutt'ei meidän kaltaisillemme nuorille, tanssinhaluisille +tytöille." + +"No, kuka se sitten on, joka tänne on tullut?" kysäsi Emma, joka +halukkaammin toivoi saavansa tietää sitä, kuin kiistellä Skobelevin +suuruudesta. + +Eeli oli taasen tarttunut työhönsä ja ompeli nyt ääneti loukatun +näköisenä, ikäänkuin hän olisi halveksinut kevytmielistä serkkuansa. + +"No, avatkaat siis korvanne ja kuulkaat", alkoi Selma. + +Emma näytti, kuin olisi hän tahtonut silminkin kuunnella, ja Eelikin +nosti silmänsä työstänsä. + +"Tänä aamuna saapui tänne Helsingistä laivalla..." Taasen keskeytti +Selma puheensa. + +"Näyttelijä-seura", täytti Emma. "Ah, kuinka hupaista, kuinka hauskaa!" + +"Hän sanoi näyttelijäseura", huudahti Selma ja nosti käsiänsä ilmaan +päin. "Emma ei ansaitse nauttia sitä onnea, joka meille kaikille on +suotu, kun hän niin taitaa saastuttaa niitä vieraita, jotka ovat +astuneet maalle meidän rannallemme. Tietäkäät siis, että kahdeksan..." + +"Hyvää päivää hempeät serkkuni", huusi ääni ovelta, ja kynnyksellä +seisoi nuori mies valkoinen lakki kädessänsä. + +Tytöt olivat kaikki kääntyneet, ja Emma lensi odottamatonta vierasta +vastaan, huudahtaen: + +"Herra Jumala, se on Väinö; mikä iloinen äkkiarvaamaton tulo! Milloin +sinä tulit, ja miksi et ole ilmoittanut meille, että aivoit tulla +tänne?" + +"Siitä yksinkertaisesta syystä, Emmaseni", sanoi Väinö tarttuen hänen +pieniin kätösiinsä, "että minä tahdoin hämmästyttää teitä, koska minun +piti tuleman..." + +"Laulajien kanssa", keskeytti Selma. + +"Laulajien kanssa", huudahtivat Eeli ja Emma yht'aikaa. + +"Niin, mitä luulette, meitä on kahdeksan sävykästä, sievää 'tutenttia', +jotka olemme lähteneet laulumatkalle, huvittamaan pikkukaupunkia +laulajaisilla." + +"Ja meitä serenaadilla", keskeytti Selma häntä. + +"Nytpä tulee hirveän lystiä." + +Emma tarttui Selmaan ja kiersi hänen kanssansa pitkin huonetta, +laulaessaan puoliääneen: "Laulua, tanssia, tutenttia ja serenaadia. +Minä tulen varmaan hulluksi pelkästä ilosta." + +"Mitä meteliä tyttörentukat pitävät", huusi joku sisähuoneista; +"luulenpa, hitto soikoon, että he tanssivat ihan keskellä arkipäivää." + +Emma päästi Selman. + +"Pappa!" kuiskasi hän Väinölle. -- "Näytä nyt että käyttäyt, niinkuin +siivon ja reiman ylioppilaan sopii, joka ymmärtää vaikuttaa kahden +kauniin tytön isään. Jos onnistut, niin..." + +Tässä keskeytti häntä se, että isä tuli työhuoneesen. + +Herra Luoto oli vähän yli viidenkymmenen vuotias, hyväsydämisen +näköinen mies. + +Niinpian kuin hän tuli näkyviin riensi Väinö tetvehtimään "rakasta ja +oivallista enoansa." + +Herra Luoto, joka todellakin aikoi läksyttää äidittömiä tyttöjänsä +heidän ajattelemattomasta elämästänsä, unohti koko nuhdesaarnansa +nähdessänsä paljon pitämäänsä sisarensa poikaa ja puristi sydämmellisesti +nuorukaisen kättä, ilmoittaen iloansa ja hämmästystänsä nähdessänsä +häntä. + +"Pappa", keskeytti Emma, ennenkuin isä ehti tervehdystänsä lopettaa. +"Väinö ei ole tullut yksin, hänen seurassansa on seitsemän +ylioppilasta. Ajatteles, he ovat täällä laulajaisia antamassa ja ovat +tulleet suoraan Helsingistä. Pappa, pappa, nyt tulee hauskaa." Emma +pani kätensä isän kaulaan. + +"Näenhän, että olet kadottamaisillasi sekä henkesi että järkesi", +vakuutti Luoto hymyillen ja tuuppasi tyttöä luotaan; "mutta älä minua +tukehduta. Vai niin", jatkoi hän kääntyen Väinön puoleen, "lauluseura. +No, te aivotte käydä useammissakin kaupungissa kuin X:ssä?" + +"Se on tietty; mutta koska minulla oli päättävä ääni määrättäessä, +minne ensin mentäisiin, niin oli varsin luonnollista, että minä +valitsin X:n, jossa minun hyvä enoni asuu. Me olemme myöskin päättäneet +täällä antaa ensimmäiset laulajaisemme ja sitten aivomme me +palatessamme täällä lopettaa lauluretkemme; siten on minun onnistunut +saada X:lle osoittaa etuisuutta, joka ihan oli minulle mieleen sen +rakkauden tähden, joka liittää minun enokultaani." + +"Tuo rietas Väinö", ajatteli Selma, "kuinka hän taitaa enon +itserakkautta kutittaa." + +"Hm, hm; hyvä, varsin hyvä", sanoi Luoto ja näytti erinomaisen +tyytyväiseltä, vaikk'ei hän tahtonut näyttää että niin oli laita. "No, +nyt on luonnollista, että sinä ja muutama kumppanisi asutte minun +luonani, niin kauvan kuin olette täällä. Eeli", jatkoi hän, "pidä +huoli, että kaksi perähuonetta heti laitetaan kuntoon, niin että +vieraani saattavat muuttaa sinne niin pian kuin mahdollista. Sinä Emma, +käske emännöitsijän laittamaan päivällistä koko lauluseuralle ja vielä +muutamalle muullekin." + +Väinö lateli mitä koreimpia kiitoksia. Eihän koko maan päällä löytynyt +niin hyvää ja herttaista enoa, kuin Luoto. Hänen pitäessään tätä +kaunista puhetta, olivat Eeli ja Emma kevein askelin ja suurella +kernaudella lähteneet toimittamaan tarpeellisia valmistuksia. + +Uskallammepa vakuuttaa, että he ani harvoin niin suurella mielihyvällä +olivat toimittaneet isänsä käskyjä, ja tehneet valmistuksia vieraiden +vastaanottamiseksi. + +Mutta kylläpä nyt olikin iloitsemisen syytä. + +Ensin päivälliset, joissa saisivat nähdä nämät kahdeksan laulajaa, +sitten laulajaiset ja kaikki serenaadit, joita he ihan varmaan +saisivat, puhumattakaan niistä tanssiaisista, joita he toivoivat +pappakullan panevan toimeen y.m. + +Emma selittikin, kun hän Eelin kanssa oli lähtenyt huoneesta, ett'ei +hän milläkään muotoa saattanut nähdä ylioppilaslakkia saamatta ankaraa +sydämmen tykytystä, ja ett'ei hän tietänyt mitään, joka näyttäisi niin +somalta kuin valkoiset lakit. Tämän selityksen johdosta antoi +levollisemman luonteinen Eeli sisarellensa neuvon lähteä Helsinkiin ja +hankkia siellä itsellensä paikan semmoiseen puotiin jossa oli +ylioppilaslakkia myytävänä, niin saattoi hän saada ilon päivät pitkään +katsella valkeita lakkia, koska ne olivat ne, jotka häntä niin kovasti +miellyttivät. + +Emmasta oli tämä neuvo hirveän yksinkertainen. Kyllä hän Helsinkiin +halusi päästä, sehän selvää, ja kyllä hän paljon piti valkoisista +lakista; mutta ei hän niitä puodissa tahtonut katsella, vaan hän tahtoi +nähdä niiden kaunistavan kauniiden ja sievien nuorukaisien päitä. + +Sisarien keskustellessa tätä, ja kummankin tehdessä tehtäväänsä, meni +Selma Luoto enon luo ja pani käsivartensa hänen kaulallensa, sanoen; + +"Eno kulta, onhan jo ennestään päätetty asia, että minä tänä päivänä +saan olla päivällisellä täällä?" + +"Ylioppilaitten kanssako?" kysäsi Luoto hymyillen kääntäen päätänsä +hempeän kahdeksantoista vuotiaan tytön puoleen, joka loi häneen +katseita, jotka olisivat olleet erinomaisen vaarallisia, jos Luoto +olisi ollut kolmeakymmentä vuotta nuorempi. + +"Niin, tottakai", vastasi Selma. "Eihän eno taida olla minua kutsumatta +täksi juhlalliseksi hetkeksi. Kulta, armas, herttainen eno, saanko +tulla päivällisille?" + +"Tyttö, etkö häpeä noin peittelemättä osoittaa mieltymystäsi +ylioppilaihin? Muista sinä sulhastasi, se on paljon viisaampaa." + +"Mutta se on niin ikävää", vakuutti Selma. + +Väinö rupesi nauramaan täyttä kurkkua. + +"No, eno", jatkoi Selma, "saanko olla mukana?" + +"Saat, minä kutsun sekä sinun että sulhosi", vastasi Luoto +leikillisesti hymyillen. + +"Siinä oli jo liikaakin", arveli Selma; "mutta laulajien tähden +pääsköön Antti mukaan." + +"Selma, mitäpä tässä kuulen", sanoi Väinö; "ethän näy ollenkaan +mielelläsi ottavan rakasta Antti Varhea mukaasi, vaikka hän on saanut +nimikirkkoherran arvon ja on määrätty vakinaiseksi kappalaiseksi. Onko +rakkaus jo saattanut sammua?" + +"Sanonpa sinulle, Väinö, että tämä on aine, johon..." + +"... ei Selma tahdo koskettavan", keskeytti Luoto, "ja sentähden +älkäämme enempää siitä puhuko. Sinä ja Varhe tulette tänne +päivälliselle. Hän syömään ylioppilaitten kanssa, ja sinä -- pitämään +seuraa tytöille, jotka eivät tule näkyviin pöydässä." + +"Eno!" huudahti Selma ja löi kätensä yhteen, "pitääkö ylioppilaitten +syömän päivällistä ihan yksin enon ja Antin kanssa? Oh, sehän on kovin +pahasti heitä kohtaan." + +"Niinkö luulet, -- mutta rauhoitu, kyllä minä heitä paitsikin saan +kokoon pari, kolmekymmentä herraa." + +Väinö ei saattanut pidättää uutta naurua nähdessänsä Selman silmiä. +Nuori tyttö katseli enoa, silmin, jotka näyttivät, että enon viimeiset +sanat vaatisivat kostoa. Väinön naurukin yhä enemmän suututti häntä, +sillä hän kääntyi häneen päin sanoen: + +"Onpa ilkeätä, kun nyt naurat. Hyvästi, eno, minä menen kotiin +ilmoittamaan Antille kutsumustasi." + +"No, etkö tule tyttöjen luo?" kysyi Luoto. + +"Tottakai, jos en muuten, niin lohduttamaan heitä. -- Tiedätkö mitä, +Väinö, minun mielestäni olisi laulajien sopinut valita jonkun muun kuin +sinun ensimmäiseksi tenoriksensa. Tenorista ei Jumalan kiitos ole +puutetta; hyvästi!" + +"Älähän vielä, minä seuraan sinua", sanoi Väinö. "Meillä on harjoitus +kello 12, niin että minun kaikissa tapauksissa täytyy lähteä." + + * * * * * + +Selma Saurion äiti oli herra Luodon nuorin sisar, joka oli ollut +naimisissa läänin sihtieri Saurion kanssa; mutta sekä Selman isä että +äiti olivat kuolleet, ja Selma oli heidän kuoltuansa ollut isänsä +äidin, leskitehdastelija Saurion luona. + +Rouva Saurio oli kasvattanut poikaansa kaikella kovuudella, jonka hänen +luja ja miehevä luonteensa omisti, eikä se ollut vähää. Mutta yhtä luja +ja kova kuin hän oli ollut poikaansa kohtaan, yhtä myöntäväiseksi tuli +hän hänen tyttärellensä. Luonteensa mukaan oli rouva Saurion pitänyt +tulla mieheksi. Hän oli äkkinäinen, vallanhaluinen, luja ja +lannistumaton, ja kuitenkin kiersi häntä Selma sormiensa ympäri ja teki +kaikkia mitä hän tahtoi tuon ynseän eukon kanssa. + +Tosin luuletteli rouva Saurio itse, että hän oli Selmalle sangen kova, +ja että tämä piti häntä erinomaisen suuressa arvossa ja oli hänelle +nöyrä ja kuuliainen; mutta hän oli varmaan ainoa koko talossa, joka +sitä luuli. Kaikki muut näkivät, että Selma kokonaan vallitsi +mummoansa; ja jos jotakin tahdottiin saada täytäntöön, esim. lujaa +tuomiota, jota työmiehet toivoivat helponnettavan, niin silloin +käännyttiin aina Selmaan, ja sitten taidettiin olla varmat, että hän +ajoi asian niin että eukon täytyi antaa perää ja suostua hänen +vaatimuksiinsa. + +Antaaksemme lukijalle kuva mummon ja Selman keskinäisestä välistä, +tahdomme kertoa sitä kohtausta, joka tapahtui heidän välillänsä, kun +Selma tuli kotiin Luodolta. + +Hän oli tuskin ehtinyt kauniisen ja päiväiseen huoneesensa, ennenkuin +ovi jo temmattiin auki, ja rouva Saurio, vahva ja lihava, vanha rouva +marssi sisälle. Vaikka hän jo oli ylitse 60 vuoden vanha oli hänellä +kiiltävän musta tukka, joka raskaan seppeleen muotoisena peitti +pään ja muodosti Selman vastakohdan pensarmaisille, harmaille +silmikarvoillensa. Nämät näyttivät harmailta kiviholveilta jonkun syvän +luolan päällä, jonka sisästä loisti omituinen, kummallinen ja terävä +valo, joka tuli kahdesta pienestä, ruunista silmästä. Ylähuulella oli +jotenkin nähtävä -- varjo. + +"Mitä vapauksia hän rupee nauttimaan, mamselli kelvoton", virkkoi rouva +Saurio äänellä, joka oli myrskyn enteen kaltainen. "Mistä se tulee, +ett'ei hän istu kotona ja tee työtä? Kuka on antanut hänelle luvan +lentää pitkin katuja? Jos tekisin oikein, niin hän nyt saisi +rangaistuksen kaikesta pahastansa, ja sen minä sanon: jos vielä kerran +tapahtuu, että hän uskaltaa pistää nenänsä portista ulos minun +luvattani, niin saa hän minun kanssani tekemistä, saa niin, ett'ei hän +koskaan sitä unohda." + +Viimeiset sanat kiljui rouva Saurio esille. Hänen kasvonsa olivat +muuttuneet tulipunaisiksi ja hänen harmaat silmäkulmansa olivat +rypistyneet hirmuisien näköisiksi. Näytti todellakin siltä, kuin hän +olisi aikonut oikein kelpo lailla rangaista nuorta tyttöä. + +Selma katseli sangen rohkeasti mummoa, heittäyi sitten sohvalle ja +huudahti suurimman kärsimättömyyden äänellä: + +"Vai niin, joko nyt taasen pannaan iljettävä kohtaus toimeen. Onpa +varsin hirveätä, että mummo aina toruu ja huutaa, niin että koto tulee +kärsimättömimmäksi paikaksi koko maailmassa. Tietäähän mummo, ett'en +minä taida kärsiä näitä raakoja kohtauksia, että ne kiusaavat minua, +että ne tekevät minun ilkeäksi, että minä tulen sairaaksi." + +"Selma, Selma", varoitti eukko, mutta ihan toisella äänellä, joka +kuului paljoa leppeämmältä: "sopiiko tuommoinen puhe..." + +"Ei, mutta, kuka sen minulle on opettanut, jos ei mummo, joka ei +koskaan taida puhua minulle torumatta ja sen kautta aina häiritsee +iloni. Enhän minä milloinkaan saa iloita pienimmällekään asialle, jos +ei aina joku tora tule rauhaa rikkomaan. Nyt esim. tulin niin iloisena +kotiin, ja heti piti mummon häiritsemän tyytyväisen mieleni. Jumala +tietää koska se nyt taasen palajaa." + +Selma painoi päänsä erääsen sohvan tyynyyn. + +Rouva Saurio oli saanut näön, joka erinomaisesti muistutti sitä, joka +oli saanut oikein aimo nuhteita. + +"Kas niin, kas niin, sydänkäpyseni", änkytti eukko ja meni nuoren tytön +luo. "Älä nyt itke: kyllähän sinä tiedät, ett'ei mummon puheet niin +vaarallisia ole. Katso nyt koreesti ylös ja sano minulle mille sinä +iloitsit." + +"Sen olen unohtanut; mummon saarnaamiset ovat kadottaneet sen +muistonkin." + +Selma kätki päänsä vielä syvempään tyynyyn ja rouva Saurio näytti +levottomalta. Hän silitti tytön vaaleita, kiiltäviä kiharoita, nimitti +häntä kaikenlaisilla hempeenimillä, ja lupasi vihdoin Selmalle kaikkea +mitä hän tahtoisi, jos hän nyt vaan tahtoisi katsoa vanhaan mummoonsa. + +Selma oli liikkumaton, siksi kuin eukko vakuutti, että hän saisi minkä +huvin hän vaan tahtoisi, jos hän vaan taasen tulisi iloiseksi; nyt +nosti Selma päätänsä sanoen: + +"Muistakaa mummo, että olette luvannut minulle kaikkea mitä vaan +haluan." + +"Tottakai, kulta lintuseni, kun vaan hymyilet ja olet kiltti. +Tiedäthän, että mummo aina täyttää lupauksensa." + +"Joskus, niin; mutt'ei aina", arveli Selma nyreän näköisenä. + +"Tyttö, mitä sinä uskallat sanoa", huusi rouva Saurio ja suuttui taasen +tulipunaiseksi. + +"Enkö ollut oikeassa sanoessani, että kun vaan avaan suuni, suuttuu +mummo heti. Onpa paras, että olen vaiti enkä milloinkaan puhu, ett'ei +mummo peloita minua kuoliaaksi. Oi, kuin olen onneton." + +Taasen kätkettiin nuot suloiset kasvot tyynyyn, ja rouva Sauriolla oli +täysi tekeminen saada Selman nostamaan niitä vielä kerran ylös. Hän +lupasi hänelle kaikkea, hän taputti ja hyväili häntä, ja kun ei mikään +muu auttanut lepyttämään pikku yks'päistä, lupasi mummo panna toimeen +tanssiaiset huvilassansa. Rouva Saurio tiesi kokemuksesta, että, kun +kaikki muut rauhan ehdoitukset olivat turhat, ei Selma milloinkaan +jäänyt kylmäksi kun tanssiaiset luvattiin hänelle. Niinpä nytkin, sillä +hän nousi äkkiä ylös huudahtaen: + +"Jos mummo panee toimeen tanssiaiset Hakoisella, ja sallii minun kutsua +niihin keitä vaan tahdon, niin minä lupaan unohtaa mielipahani ja +taasen tulla iloiseksi; mutta sitten pitää mummonkin luvata, ettei +mummo moneen, moneen viikkoon toru minua, sillä mummo peloittaa minua +niin huutamisellansa, että minä varmaankin joskus vielä saan halpauksen +peljästyksestä. Niin, minä kuolen ihan varmaan, jos ei mummo tule +kiltiksi minulle." + +Nyt huomasi rouva Sauriokin, että hän oli ollut kovin kova +lapsiparalle, ja että hän ehkä peloitti Selmaa liiaksi, koska hän +pelkäsi saavansa halpauksen peljästyksestä. Niin, olipa selvää kuin +päivää, että hänen täytyi ruveta lempeämmäksi ja ruveta kohtelemaan +Selmaa sävyisemmin. Olisihan varsin Jumalan nähtävää, jos hän +peloittaisi hengettömäksi ainoan olennon, jota hän rakasti. Se ei +saanut tapahtua. Hän tahtoi koettaa mieltänsä malttaa. + +Mummon ajatellessa kaikkea tätä, kertoi Selma, että kahdeksan +ylioppilas-laulajaa oli saapunut kaupunkiin, että hän oli tullut kovin +iloiseksi tuosta uutisesta, mutta että hänestä nyt oli aivan samaa, jos +ne olivat X:ssä, taikka ei. Hän tiesi kyllä, ett'ei hän saanut +laulajaisissa käydä. Kaikki muut tytöt menisivät sinne, mutt'ei hän +y.m. + +Rouva Saurio riensi vakuuttamaan hänelle, että hän pääsisi +jok'-ainoan-ainoalle, ja että hän saisi huvitella niin paljon kuin hän +tahtoi, kun ei hän vaan peljännyt mummoa niin hirveästi. + +Rauha tehtiin, ja Selma oli niinkuin ennenkin tullut voittajaksi ja +saanut toivonsa täytetyiksi. Hän oli saanut luvan käydä laulajaisissa, +panna toimeen tanssiaiset ja olla serkkujensa luona niin paljon kuin +hän tahtoi. Sepä häntä tätä nykyä paraiten miellyttikin. Sitä paitsi +oli mummo luvannut hänelle uuden hameen ja kauniin hatun. Selma oli +siis varsin tyytyväinen voittoonsa ja oli pelkkänä sydämmellisyytenä +eukkoa kohtaan, lauloi ja hyppi tuon kovan rouvan ympärillä niinkuin +pieni, suloinen kesälintu. + + * * * * * + +Tulonsa jälkeisenä päivänä antoivat laulajat ensimmäiset laulajaisensa. + +Tuhansien koetuksien uhaksi ei Selma eivätkä Luodon tytöt olleet +saaneet nähdä ketäkään seitsemästä vieraasta nuorukaisesta, ennen +heidän julkista ilmestymistänsä. + +Ensimmäiset laulajaiset olivat jo pidetyt, ja tytöillä ynnä tämän hyvän +kaupungin laulua rakastavalla yleisöllä oli ollut nautinto saada kuulla +ylioppilas-laulua, sekä, samalla kun laulu hurmasi heitä, huomata miltä +laulajat näyttivät. + +Laulajaisten loputtua kutsuttiin kaikki kahdeksan Luodolle. Mielet +olivat erinomaisen vilkkaat. Laulua ja tanssia kello 2;teen yöllä ja +sitten kaunis serenaadi talon tyttärelle. + +Oli varsin mahdotonta olla onnellisempi kuin nämät kolme serkkua. + +Selma oli jäänyt Eelin ja Emman luo serenaadin tähden. + +Tätä äärettömän hauskaa päivää seurasi aamu ja nyt piti tyttöjen +toisillensa ilmoittaman mieliänsä. + +"No, Selma", virkkoi Emma, mielihyvällä silittäen kauniita, ruunia +kiharoitansa, "mitä sinä Leinosta tuumaat? Minä puolestani pidin +hänestä enemmin; hänellä oli niin hienot kasvopiirteet ja niin kauniit +hiukset, sitä paitsi oli hän erinomaisen soma ja kohtelias. Hän tanssi +minun kanssani valssia kolme kertaa; huomasitteko sitä?" + +"Mitäpä sinä sanotkaan", huudahti Selma, "sanotko sinä todella, että +Leino oli kaunis, kun Vainio oli hänen vieressänsä. Oletteko +milloinkaan nähneet niin erinomaisen kauniita kasvoja kuin hänen? Minä +tunnustan rehellisesti, ett'en minä tiedä, miltä toiset näyttivät; niin +hänen muotonsa minuun vaikutti." + +"Erinomaiset kauniit kasvot", tokasi Eeli silittäen kauluksensa +poimuja; "Selma pitää aina huolen siitä, ett'ei hän vaan sano liian +vähää. Tosin hän näyttää jotenkin sievältä, en sitä kielläkään; mutta +hän on varmaankin itserakas. Minä pidän aina Väinön kaikin puolin muita +etevämpänä. Muuten sanon teille, että he kaikki tyyni minun mielestäni +olivat sieviä ja somia poikia, enkä minä ymmärrä, miksi Selma innostuu +Vainion kauneudesta ja Emma ihastuu Leinon hempeydestä." + +"Ehkä he olivat kaikki yhtä kauniita?" keskeytti Selma. "Tahdotko +väittää, että saattaa löytyä kahdeksan niin kaunista ylioppilasta, kuin +Vainio? Älähän vielä, lempiseni, eipäs luonto niin paljon kauneutta +ja'a. Sitä paitsi en minä ollut ainoa, jonka mielestä hän oli +erinomaisen kaunis, vaan kaikki muutkin tytöt arvelivat samaten, ja +vieläpä tantti H:kin, tuo vanha ihminen, virkkoi sisällisellä +varmuudella, että Vainiolla oli 'charmantti' muoto. Ah, herra Jumala, +jos minun sulhaseni olisi semmoinen, muuttuisin minä enkeliksi häntä +kohtaan pelkästä hyvyydestä, jolle kokisin häntä mielitellä." + +"Sitä minä suuresti epäilen", arveli Emma, "eipä ole niinikään helppoa +muuttaa itseänsä muuksi, mutta rientäkäät nyt tytöt, että ehdimme alas +suurukselle tekemään 'les honneurs', vieraillemme." + +"Leinolle, aivoit sanoa", keskeytti Eeli; "olihan oikein kauheata +kuinka hän eilen liehi ja armasteli sinua, ja sinä sitten, sinä +kiekailit niin, ett'en minä uskaltanut katsoakaan sinua. Selmasta en +tahdo puhuakaan, sillä hän ei kuullut eikä nähnyt muuta kuin Vainiota; +ja jos ei Antti tänään ole kuollut mustasukkaisuudesta, niin ei hänen +rakkaudestansa ole minnekään." + +"Älä puhu Antista", huudahti Selma, "uskallanhan minä pitää nuorta +ylioppilasta kauniina ja hauskana, sen olematta vaarallista; muuten +et sinä itse ollut meitä parempi; sinä te'it mitä tehdä sopi +miellyttääksesi Väinöä, ja K:n tytön, kokivat parain voimin tehdä +itsiänsä T:lle ja N:lle mieliksi. Minun mielestäni X:n tytöt osoittivat +kaunista mieltymistä vieraille oppineesta kaupungista, ja siinä he +tekivätkin oikein, sillä se osoittaa rakkautta sivistykseen ja valoon." + +Nyt purskahtivat Emma ja Eeli heleästi nauramaan, johon Selmakin yhtyi. + +He olivat nyt pukeissa ja lähtivät alas suurukselle, joka tuli melkein +yhtä vilkkaaksi, kuin edellinen ilta oli ollut. Väinö rohkeni +ehdoittaa, että ihan keskellä aamupäivää otettaisiin muutama kierros, +ja niinpä saatiin pari valssia ruv'an päälle. + +Koko viikon viipyivät laulajat X:ssä, jossa he antoivat kolme +laulajaista ja kutsuttiin yhtä moniin tanssiaisiin. Vihdoin täytyi +heidän matkustaa eteenpäin. + +Sepä oli vaikea hetki näille nuorille impyeille, jotka olivat olleet +ilmitulessa iloisten hilpeiden nuorukaisten tähden. Laiva poistui +rannasta, ja siinä seisoivat sievät tytöt muun kansan keskellä, joka +oli tullut hyväiltyjä laulajia saattamaan, ja heiluttivat +nenäliinojansa. + +Selman ja Emman silmissä kiilsi kyyneleitä, ja meidän täytyy +todenmukaisesti tunnustaa, että nämät kahdeksan nuorukaista kaipauksen +tunteella näkivät laivan yhä poistuvan X:stä, jossa heillä oli ollut +niin monta iloista hetkeä. Heidänkin sydämmensä tykkivät tavallista +taajammin. + +Kukapa heistä edeltäpäin taisi päättää, jos ne tunteet, joita he olivat +saaneet, katoisivat taikka pysyisivät? + +Kun höyrylaiva oli kadonnut niiden silmistä, jotka seisoivat rannalla +ja joiden katseet seurasivat sitä, palasi kukin taasen kotiinsa, ja +meidän nuoret impyemme lohduttuivat pikaisen jälleen-näkemisen +toivolla, ja että he vielä kerran saisivat nauttia muutamia yhtä +iloisia hetkiä kuin kuluneetkin olivat olleet. + +Emma ja Selma olivat kuitenkin surullisempia, kuin olisi sopinut. +Jälkimmäisellä oli itkusta punaiset silmät ja torui sulhastansa kelpo +lailla siitä, kun hän teki Selmasta pilkkaa, sanoen hänen surevan +ylioppilaita. Emma oikein suuttui Eelille, kun uskalsi väittää, ett'ei +Emma surrut laulajien vaan Leinon poismenoa. + +Seuraavina viikkoina tutkivat tytöt muiden maalaiskaupunkien +sanomalehtiä, saadaksensa nähdä laulajien menestystä sielläkin. + +Emma ihmetteli, jos Leino olisi muille tytöille yhtä kohtelias kuin hän +oli ollut hänelle; jos hyvästi jättäessänsä heitä sanoisi heille saman +kuin hänellekin, ja kun Eeli ja Selma kysyivät mitä hän oli sanonut, +eipä Emma sitä selittänytkään, vaan juoksi punehtuen pois. + +Selma vaan puhui Vainion kauneudesta ja hempeästä käytöksestä. Hän ei +tosin ollut mitään sanonut, joka olisi saanut Selman ajattelemaan, että +hän piti häntä viehättävimpänä, mutta Selma luuli sen tulevan siitä, +että hän oli kihloissa ja vielä päälliseksi papin kanssa; mutta kyllä +Selma kuitenkin olisi taitanut elää ja kuolla siinä luulossa, että hän +Vainion silmissä oli X:n kauniin tyttö. Kun Selma lisäksi muistutteli +kuinka paljon Vainio oli hänen kanssansa tanssinut, oli hän ihan varma +siitä, että Vainio olisi sanonut hänelle tuhansia yhtä muistettavia +sanoja, kun Leino oli Emmalle sanonut, mutta nyt -- nyt oli hän liiaksi +oikeamielinen sitä tekemään. Vainio unohtaisi hänen jonkun kauniin +lemmen tähden, joka ei -- ollut kihloissa. + +Näin ajatellessansa huokasi Selma ja piti sulhasensa kovin ikävänä, +eikä taitanut käsittää kuinka hän milloinkaan oli saattanut rakastua +häneen. + +Antti Varhe parka; hän oli niinkuin käärme muurahaispesässä. + +Selma oli oikullinen ja vaihteleva. Antti ei saattanut olla hänelle +mieliksi; kaikki mitä hän sanoi taikka teki suututti häntä. Antin sopi +sanoa että hänen onnensa aurinko oli laskenut samassa hetkessä, kun +ylioppilaat tulivat X:ään. Ennen sitä tärkeätä tapausta oli Selma tosin +ollut epävakaisen luontoinen, mutta myös viehättävä ja ystävällinen +aina välillä; nyt, nyt oli hän pieni kiusan henki, jonka suurin ilo oli +Antti parkaa kiusata. + +Nimikirkkoherra toivoi sydämmensä pohjasta, että ylioppilaat olisivat +olleet siellä missä ei enään hakopuutakaan kasva, eikä saanut sopivissa +tiloissa oltua osoittamatta suuttumustansa siitä, että viisaat ja +järjelliset ihmiset taisivat olla niin päästänsä paleltuneita, että +nostivat semmoista touhua muutamien seikkailuhalullisten poikanulkkien +tähden, jotka kulkivat pitkin maata ja valtakuntaa laulamassa. + +Meidän pastorimme mielestä ei se ensinkään sopinut siihen kunniakseen, +jota ylioppilaitten piti tunteman itseänsä ja yliopistoa kohtaan y.m. + +Kun pastori jutteli näin, tuli Selma aina ilmituleen, ja silloin +seurasi aina kaikkea muuta kuin miellyttävä kohtaus heidän keskensä. + + * * * * * + +Neljä viikkoa oli kulunut siitä, kun laulajat olivat jättäneet X:n, kun +tuo iloinen uutinen levisi, että he taasen olivat sinne saapuneet +viipymään muutaman päivän ja antamaan yhdet laulajaiset. + +Luodolla nousi taasen ilo ja riemu, Väinön piti nytkin kolmen +kumppaninsa kanssa asuman siellä, ja Selma päätti, että niiden +tanssiaisten, joita hänelle oli luvattu, piti oleman loppujuhlana +ylioppilaitten ollessa X:ssä. + +Me jätämme kertomisen laulajaisista ja niistä serenaadeista, jotka +nytkin tulivat tyttöjemme osaksi, ja sanomme vaan, että laulajat +lauloivat itsensä sekä nuorten että vanhojen sydämmiin. Jos siihen +lisäämme, että nämät kahdeksan nuorukaista olivat erinomaisen siivoja +ja somia, niin että he tekivät kunniaa koko ylioppilaskunnalle, niin +oli luonnollista, että heitä hyväiltiin ja mieliteltiin. + +Jos heidän ihailijoistansa tytöt olivat etevimmät, niin ei se ihmettä +ollut. Naisethan aina ovat hurmastuneet ylioppilaihin. + +No niin, meidän Helsinkiläisiämme oli koko heidän lauluretkellänsä +kohdeltu erinomaisen hyväntahtoisesti, jokaisella tavalla oli koetettu +tehdä heidän oloonsa miellyttäväksi niillä seuduilla, joissa he olivat. +Olihan sitten luonnollista, ett'ei X. tahtonut olla muita huonompi. +Mutta jättäkäämme tämä. + +Juuri päivää ennen, kun heidän toisen kerran piti lähtemän pois X:stä, +oli rouva Saurion tanssijaiset pidettävät. + +Tämä juhlallisuus oli maksanut Selmalle monta kuumaa hetkeä. Hänen +sulhasensa oli mitä innokkaimmin sotinut sitä vastaan ja kokenut, niin +paljon kuin suinkin mahdollista oli, saada rouva Sauriota puolellensa. +Hän oli koettanut selittää eukolle, että se näytti naurettavalta, +ett'ei se sopinut, ja että olisi sopivampaa jos ne pidettäisiin Selman +kuuluttajaispäivänä; nyt olisi varsin hassua tanssia keskellä kuumaa +kesää, y.m. + +Saurio eukko huomasi tosin pastorin puheet viisaiksi ja järjellisiksi +ja hän koki Selmallekin antaa tämän mielen asiasta, mutta se oli varsin +turha koe. Selma rupesi heti itkemään ja voivottamaan siitä, ett'ei hän +milloinkaan saanut mitä hän halusi, ett'ei mummo koskaan täyttänyt +lupauksiansa ja ett'ei hän suonut Selmalle mitäkään iloa, y.m. + +Rouva Saurio oli tosin päättänyt, ett'ei hän antaisi Selman kyynelien +ja pyytämisien vaikuttaa mitään, mutta jo hänen ensimmäiset kyyneleensä +saivat eukon tekemään takaperon, ja Selma sai perästäkin lupauksen +tanssijaisista. Sillä ei kuitenkaan vielä kaikki voitettu, Selman piti +sitten vielä kestää eri taistelun sulhasensa kanssa, joka, saatuansa +tietää, että mummo oli peruuttanut hänelle antamansa lupauksen, +vakuutti, ett'ei _hän_ ainakaan tulisi tuon hulluun toimitukseen, vaan +saisi Selma silloin tyytyä ylioppilaihin. + +"Halusta saat olla tulematta", vastasi Selma tulipunaisena kiukusta; +"sinun ilkainen muotosi, Antti kulta, häiritsisi vaan minun iloani ja +saisi minun pahalle tuulelle. Tähän aikaan on sinun iloasi näyttää +ikävältä, puhua ikäviä asioita, ja olla ikävä päälaesta kantapäähän +saakka. -- Jos sinä kosiessasi semmoisia puolia olisit näyttänyt, enpä +olisi sinun morsiammeksesi ruvennutkaan. Jos vielä sanot ainoankin +pahan sanan minun tanssiaisistani ja ylioppilaista, niin ei meistä tule +ystäviä enään milloinkaan." + +Kevennettyänsä sydäntänsä tällä tavalla, juoksi Selma pois, jättäen +nuoren pastorin omin päinsä miettimään jos hän tulisi tanssiin vai ei. + + * * * * * + +Vihdoinkin kaikkien riitaisuuksien uhaksi läheni tanssipäivä. + +Rouva Saurion huvila loisti kaikessa komeudessa, jota taide, rikkaus ja +luonto taisi saada aikaan. + +Etevimpänä niistä aarteista jotka sitä kaunistivat, loisti kuitenkin +Selma. + +Katselkaamme hetkisen tuota hienoa, hoikkaa, täyttä ja kaikin puolin +moittimatonta vartaloa. Tuuheat kullankellertävät kiharat ympäröivät +niin kauniita kasvoja, että niitä huviksensa katseli. Suuret, kirkkaat, +tumman ruunit silmät sielullisella ja lämpeällä katsannollansa olivat +omituisena vastakohtana vaaleille hiuksille, ja näyttivät todellakin +vaarallisilta sille joka oli niin rohkea, että hän uskalsi niihin +katsoa. Ei vaara suinkaan vähentynyt, jos näki hänen pienen suunsa +täytöisine purppurahuulinen, joiden välistä hohtivat ihmeen valkoiset +hampaat. Hän todellakin ansaitsi "X:n ruusun" nimen, joksi häntä +yleisesti sanottiin. Selma oli juuri lopettanut tarkastusmatkansa +huoneissa ja pysähtynyt erään kuvastimen eteen, katsomaan jos tuo +sininen hame todellakin "vaatetti häntä", kun viereisestä salista +kuului askelien ääntä. + +Nyt tuo siunattu Antti jo taasen on täällä, ajatteli Selma ja +kasvoissansa saattoi helposti nähdä jotakin, joka ei juuri osoittanut +erin suurta rakkautta sulhasta kohtaan. Se ihminen, jatkoi hän +ajatuksiansa, tulee aina ennenkuin hänen pitäisi. Mummo ei vielä ole +pukeissa eikä Luodonkaan tytöt vielä ole tulleet. Nytpä on hauska alku +olla ikävässä "tete-a-tete'ssä" hänen kanssansa. Eikö koskaan saa +nauttia mitään iloa häiriintymättä. + +Näin filosofiallisesti ajatellen kääntyi hän oveen päin, mennäksensä +aikaista vierastansa vastaan, mutta pysähtyi äkkiä, sillä kynnyksellä +ei seisonutkaan sulhanen, vaan nuori mies ylioppilaan lakki kädessänsä. + +Lämpeä purppura-pilvi levisi kaulaan ja kasvoille. Selman muoto osoitti +samalla iloa ja hämiä. Ennenkuin kerromme lyhyttä kohtausta, joka nyt +seurasi, tahdomme muutamilla piirteillä kertoa nuorukaisen muoto; se +todellakin ansaitsi kuvaamista, vaikka jo ennestään tiedämme, että +kuvamme tulee sangen vaillinaiseksi. + +Hän oli korkeavartaloinen, kuin "Suomen korvessa kasvanut kuusi", +leveäharteinen, täysirintainen ja hoikkavyöteinen. -- Hän piti päätänsä +omituisella itsevaltaisella tavalla pystyssä, ja se oli niin hyvin +muodostunut, että katsoja heti tuli siihen päätökseen, että tuo korkea, +täysi ja leveä otsa oli temppeli, jossa piili nero; tätä vakuutusta +lisäsivät vielä hänen kirkkaat siniset silmänsä, joissa, vaikka ne +olivat pienenläntäiset hohti omituinen loisto ja syvä sielullisuus. +Nenä oli suora ja hieno, suulla, jota varjostivat vaaleat viikset, oli +harvinaisen täydellinen muoto ja mitä kauniimmat, valkoiset hampaat. +Koko tässä muodossa oli jotakin suoraa, eloisaa ja se sai katsojan +aavistamaan, että sielukin mahtoi olla tämän soman pinnan kaltainen. +Kun hänen kerran oli nähnyt oli häntä vaikea unohtaa. + +Selma parka, tuo vieras, joka nyt seisoi edessäsi oli vaarallinen, +emmekä me puolestamme ihmettele, että veri nousi kasvoihisi. Tuo nuori +ylioppilas olikin semmoinen, että hän vaikutti kahdeksantoista +vuotiseen tyttöön, ja varmaankin raskautti hänen omaatuntoansa se, että +hän oli häirinnyt monen tytön rauhan. + +"Hyvä neiti Saurio", virkkoi tämä nuori "liber studiosus" puhtaalla ja +sointuisalla äänellä, "minä rukoilen teiltä anteeksi, kun tulimme näin +aikaisin; mutta syy ei ole meidän vaan neiti Luotojen; he tahtoivat +tulla puolta tuntia ennen kuin muut vieraat, ja sentähden ovat Leino, +minä ja Väinö myöskin täällä." + +"Emmekö olleet kilttiä", huudahti Emma, joka tulla keikutteli huoneesen +samassa kuin Selma ojensi Arvo Vainiolle kätensä, "me tahdoimme vähän +puhua sinun kanssasi ennen muiden tuloa. No, Selma, ulos ottamaan +Eeliä, Väinöä ja herra Leinoa vastaan." + +Selma oli varsin pyörällä. Veri hehkui niin lämpeästi poskella, kun hän +riensi saliin tervehtimään Eeliä ja hänen seurassansa tulleita +ylioppilaita. Hän sanoi, Herra tiesi mitä, mutta ei se kumminkaan +seurasääntöjen mukaan ollut. Hän pyysi heidän astumaan salonkiin, jonne +Vainio oli jäänyt. Muutaman minutin kuluttua oli hän taasen voittanut +liikutuksensa, niin että hän taisi puhua ja pakista, niinkuin muutkin. + +Kun Saurio eukko määrätyllä ajalla ja varustettuna ihka uudella +myssyllä ja silkkihameella astui huoneesen, löysi hän siellä kolme +tyttöä rattoisasti nauraen ja leikkiä lasketellen lauluseuran kolmen +jäsenen kanssa. + +Kohteliaisuus, jolla viimeksi mainitut tervehtivät tätä kunnianarvoista +mummoa, ja kaikki ne korupuheet, joita he sanoivat hänelle, saivat +eukon niin erinomaisen hyvälle tuulelle, että hän itseksensä ajatteli, +että hän olisi tehnyt erinomaisen pahasti, ell'ei hän olisi antanut +Selman juuri nyt pitää tanssiaisiansa. + +Sulhais-mies tuli kaikista viimeiseksi. Häntä Selma tervehtikin niin +häthätää, kuin suinkin. + +Hän oli jo pyydetty kaikkiin tanssiin eikä hänellä ollut muuta kuin +yksi ainoa "franseesi" annettavaa kihlatullensa. + +Kun hän nuhteli häntä siitä äkästyi Selma, ja selitti, ett'ei hän +tietänyt hänen tulevankan sittenkuin hän kerran oli luvannut jäädä pois +j.n.e. + +Kävelypoloneesi oli loppunut ja nyt soitettiin valssia. + +Selma ja Vainio alkoivat tanssin. + +Koko elämässänsä ei Selma ollut itseänsä niin onnelliseksi tuntenut. +Hänen mielestänsä ei kukaan koko maailman piirissä tanssinut niin hyvin +kuin Vainio, ja hän toivoi sydämmessänsä, että hän nyt saisi tanssia +suoraa päätä taivaasen. + +Antti, kihlaus ja häät olivat unohdetut; niin koko maailmaa ei tämä +nuori tyttö muistanut. Hän ei tietänyt muuta, kuin tämän hetken ja +tämän valssin. Pelkäämmepä suuresti että sama onnellisuuden hurmaus, +joka oli Selmaan tarttunut, oli saanut Arvonkin valtaansa; hänen kaunis +ja suora muotonsa osoitti kuitenkin tavallista suurempaa iloa ja +lämpeyttä. + +Valssilla, olkoonpa kuinka ihastuttava ja hurmaava tahansa, on +kuitenkin loppunsa. Se taivas, jossa tanssijat olivat olleet, lakkaa +olemasta kun soiton sävelet loppuvat, ja he muutetaan yht'äkkiä +todellisuuteen. Niinpä nytkin. + +Soitto oli vai'ennut, valssi ja taivaanretki loppunut, ja Arvo vei +Selman salista. + +"Kuinka tämä valssi oli lyhyt!" virkkoi hän. + +"Niin, siltä se tuntui", tuumi Selma huo'ahtaen. + +"Niin on kaiken maailman riemun kanssa, se katoo äkkiä", lausui Arvo, +"ja sentähden täytyy meidän nauttia hetken onnea, niin paljon kuin +saatamme, sillä jo seuraavana hetkenä on se meidät jättänyt. Neiti on +luvannut minulle kolmannen valssin?" liitti hän. + +"Niin olen, ell'ette tahdo sitä luopua ... luopua..." Selma ei tahtonut +saada tuota sanaa suustansa. + +"Kenelle?" kysyi Arvo katsoen häneen. + +"Sulhaselleni", kuiskasi hän, ja hänen mielestänsä poltti tämä sana +huuliansa. + +Hän ei varmaankaan olisi tätä ehdoitusta tehnyt, ell'ei hän olisi +nähnyt Antin kolkosti katselevan häntä. Tätä nähdessänsä nuhteli joku +sisällinen ääni häntä siitä suuresta riemusta, jota hän oli tuntenut. +Rauhoittaaksensa omaatuntoansa, päätti hän pyytää Arvon luopumaan +kolmatta valssia Antille. Hän mielestänsä nyt teki niin suuren +uhrauksen, että hän olisi pyhimysloiston ansainnut. + +"Älkää pyytäkökään minun hänelle luopumaan ainoatakaan kierrosta niistä +tansseista, joita te olette minulle luvannut", vastasi Arvo hymyillen. +"Ei se olisi liikaa vaatimusta. Hänellä on kuitenkin niin monta etua, +joita minä häneltä kadehdin, enkä minä tänä iltana luovu ainoastakaan +niistä joita minun osalleni on tullut. Hän saa omistaa teidän koko +ikänsä, kun minulla vaan on muutama hetki lainana, jonka jälkeen minä +matkustan kauvas pois, muassani vaan muisto katoavasta onnestani." + +"Oh, herra Vainio unohtaa pian tämän matkan ja ne henkilöt, joita sillä +olette tavanneet, jahka tulette Helsinkiin", arveli Selma, joka +sydämmessänsä oli kiitollinen Arvolle, kun ei hän luopunut tanssia +Antille. + +"Jos tahtoisinkin unohtaa tämän osan, niin en sitä taitaisi", vakuutti +Arvo ja loi Selmaan katseen, joka todellakin todisti hänen sanojensa +totuutta; "ja jos saattaisinkin unohtaa kaiken ilon, jota olen +nauttinut, niin en milloinkaan saattaisi unohtaa..." + +Arvo lopetti äkkiä. + +"Mitä?" kysyi Selma ja katsoi häneen. + +"Tätä valssia", kuiskasi Arvo. + +Selman sydän rupesi hirmuisesti sykkimään, hän ei saanut sanaa +suustansa. Hänen onneksensa tuli mummo sinne ja kysyi, kuinka hänen +lemmittynsä voi; hän oli niin punanen, että eukko pelkäsi hänen +rupeevan yskimään verta tuon äkkinäisen tanssin jälkeen. + + * * * * * + +Tanssit olivat loppuneet; kynttilät olivat jo sammutetut +juhlahuoneissa; mutta Selman kamarissa ne vielä paloivat ja siellä +tapaammekin kolme serkkua. + +Emma oli istuutunut erääsen keinustuoliin, jota hän liikutti levottoman +vilkkaasti, joka toimi osoitti, ett'ei tanssi ollut hänen kaikkia +voimiansa vienyt. Selma oli pitkänänsä täydessä tanssipuvussa +vuoteellansa ja Eeli kymäryksissä eräässä sohvan kulmassa. + +"Niin, niin, nyt se ilo on loppunut", huokasi Eeli. "Kello viisi he +lähtevät. Kuinka nuo laivatkin kulkevat kummallisilla ajoilla; jos se +nytkin lähtisi edes kello kahdeksan, niin..." + +"Olisi päässyt heitä saattamaan", keskeytti Emma, "Niin, sinä olet +oikeassa. Laivojen katteinit ovat inhoittavia. Ush, kuinka kiusallisen +ikävältä nyt tuntuu, ja kuinka meidän nuoret herramme nyt ovat meistä +arvottomia. -- Minä puolestani en saata niitä kärsiäkään. Ah, jokapa +pääsisi Helsinkiin näkemään tuota kaunista Nikolainkirkkoa, yliopistoa, +Kaisaniemeä ja kaikkia muita katsottavia, joita siellä on niin paljon." + +"No, eihän nain suvella olisi mahdoton päästä sinne", sanoi Eeli +hymyillen, "ja koska sinä ainoasti tahdot nähdä Helsingin +erinomaisuuksia, niin käy papan kimppuun." + +"Vaiti Eeli, sinä et ole rahtuakaan minua parempi, eikä sinun tarvitse +minusta tehdä pilkkaa", sanoi Emma vähän tulisena. "Sinusta on kyllä +hirvittävän ikävää, ett'ei Väinö jäänyt ja..." + +"Sinä, sinä ajattelet vaan Leinoa", keskeytti Eeli häntä. "No Selma, +kuka sinun ajatuksiasi paraiten sitoo?" + +"Sulhanen, tietysti", vakuutti Emma. + +"Enkö minä tietänyt, että teidän piti tuleman pahoiksi", puhkesi Selma +sanomaan. "Ikäänkuin en minä olisi kylliksi onneton jo muutenkin, vaan +teidän pitää vielä lisäksi ilkkua. Oi, nyt on hirveän ikävätä elää, +olla kihloissa ja että..." + +"Laulajat ovat lähteneet pois", täytti Eeli ja rupesi nauramaan. +"Tunnusta, että me kaikin olemme kovin hupsuja, kun suoraan suremme, +että ylioppilaat ovat lähteneet X:stä. Mutta mitähän tuossa juuri on +surtavaa. Meillä on ollut erinomaisen hauskaa, olemme tulleet tutuksi +seitsemän sievän ja kunnon nuorukaisen kanssa, Väinöä lukematta, jonka +tunsimme jo ennen, ja meillä on aina jäljellä muisto siitä lyhyestä ja +hauskasta ajasta, joka on kulunut. Ja nyt, tytöt, pois kaikki +surulliset ajatukset! Menkäämme levolle!" + +"Maatako?" sanoi Emma nostaen hartioitansa, "sinä olet onnellinen sinä, +joka aina saat maattua. Minä puolestani..." + +"Pian kuluu elon hetket" j.n.e. lauloivat muutamat kauniit, puhtaat ja +raikkaat äänet tyttöjen akkunan alla, ja kolme impeämme töytäsi ylös +sytyttämään kaikki kynttilät, jotka saivat käsiinsä ja kuultelivat +sitten hitaasti ja sykkivin sydämmin kaunista serenaadia. + +Kun viimeiset sävelet olivat haihtuneet, istuivat tytöt vaijeten +katsellen toisiansa. Eeli ensin rikkoi äänettömyyden: + +"Väinön ääni kuuluu oikein ihmeellisen hyvältä neliäänisessä laulussa", +sanoi hän. "Milloinkahan hän nyt taasen tulee X:ään." Nyt huokasi +Eelikin. + +"X:ään", toisti Emma; "älä luule sen niin liian pian tapahtuvan; mutta +tiedättekö tytöt, mitä juuri tänä hetkenä päätämme? -- Lähdetään ensi +vuonna toukokuussa Helsinkiin. Jos suostutte tuumaani, niin pannaan +kättä päälle, että sen pitää tapahtuman." + +"Tässä käteni", sanoi Eeli ojentaen sen sisarellensa. + +Selma heittäyi sohvalle, jossa hän istui pureksien kynsiänsä. + +"No Selma, sinä olet vaiti", virkkoi Emma, kääntyen hänen puoleensa. + +"Siksi, ett'en minä taida mitään lupausta antaa. Toukokuussahan jo olen +naituna, eikä Antti suinkaan tahdo Helsinkiin mennä." + +"Siinä tapauksessa, Selmaseni", sanoi Eeli, "on ylioppilaitten käynti +X:ssä tärkeä ja muistettava tapaus elämässäsi, josta sinä alat lukea +uutta ajanlukua. Sen nimeksi tulee: _ennen ja jälkeen laulajien tuloa_ +X:ään. Hyvää yötä, nyt minä menen levolle." + +Puolen tuntia tämän jälkeen oli tyttöjen huone pimeänä. + +Eeli nukkui ja oli kuulevanansa Väinön vienon ja kauniin tenorin +laulavan: "Hiljaa, hän nukkuu jo"; Emma ei saanut unta silmiinsä; hän +muisteli kaikkia mitä Onni Leino oli sanonut hänelle, ja kaikkia niitä +merkityksellisiä katseita, jotka olivat sanoja seuranneet. Selma taasen +tanssi unissansa Arvon kanssa. + + * * * * * + +Vuotta myöhemmin. + +Kirje Selma Sauriolta Emma Luodolle. + +Helsingissä, 10 p. toukok. 18-- + +Rakas armas Emma kultaiseni! Nyt olen minä siis Helsingissä, jonne +kaikin viime vuonna niin toivoimme; mutta varsin toissa suhteissa, kuin +silloin ajattelimme. + +Silloin sinä ja Eeli te'itte ehdoituksen matkustaa tänne, ja minä +ajattelin ihan surullisena, ett'ei se onni milloinkaan minun osakseni +tulisi. + +Niinpä niinkin, tuossa olisi ainetta koko joukkoon kauniita ajatuksia, +jos minulla olisi luonnetta harjoitella niitä; mutta sinä tiedät, +ett'en minä lue niitä, jos niitä ilmestyy romaaneissakin, kuinka minä +sitten itse rupeisin tuommoisia kirjoittamaan. Minä alan sentähden +sitä, jota sinulle X:stä lähteissäni lupasin, nimittäin selittämään +sinulle yhtä ja toista, josta sinulla ei ollut tietoa. + +Eeli sanoi kerran, että laulajien käynti X:ssä olisi elämäni +vaikuttavimpia ja merkillisimpiä tapauksia, ja hän oli oikeassa; sillä +heidän kauttansa minä opin tuntemaan sydämmeni oikeat tunteet. + +Luulenpa, että tämä puhe tuntuu viisaalta ja järjelliseltä. Eipä +teaterissakaan olisi paremmin taidettu tätä ajatusta lausua. + +Muistelen tässä juuri, että sinä usein ihmettelit, kuinka minä taisin +Anttiin rakastua. + +Niin, Emmaseni, nyt minä sitä itsekin ihmettelen; mutta yhtä totta kuin +se on, yhtä varmaa on, että minä kerran olen rakastanut häntä, ja +sentähden on parasta, että palaamme siihen aikaan, kun minä kirjoitin +Antille kahdeksan, kymmenen sivuisia kirjeitä ja sain häneltä +kahdenvertaisia takaisin. + +Antti on, niinkuin tiedät, kaukaista sukua isäni kanssa. -- Kolme +vuotta sitten, -- onhan oikein kauheata, kuinka minä olen vanhentunut, +-- minä olin silloin kuudentoista vuotias, vietin minä, niinkuin +muistat, rovastinna P:n luona kesää. + +Antti oli rovastin apulainen. + +Jos minä tulevaisuudessa saan tyttären, ei hän milloinkaan saa olla +pappilassa, jossa on apulainen; se ei ole terveellistä. + +Herra Jumala, Emma kulta, kuinka minä tänäpäivänä ajattelen viisaasti. + +Mutta taasen takaisin K----n pappilaan. Se on kaukana kaikista +naapureista, niin että tällä säätyhenkilöistä köyhällä seudulla on pian +pari penikulmaa lähimmälle naapurille. + +Pappilassa ei ollut muita nuoria kuin minä, apulainen ja rovastin +neljäntoista vuotias tytär, jonka ajatukset ja olemus olivat +kanakopissa. + +Tämä teki, että apulainen ja minä päivät pitkään seurustelimme kahden. +Minä tuskin koko kesänä näin muuta nuorta miestä kuin Anttia, ja juuri +sentähden oli hän minusta erinomaisen viehättävä olento. + +Nyt sinä naurat ja ajattelet Antin vähemmän kaunista muotoa ja +vaaleanharmaata ihoa. + +Kultaseni, yksinäisyys maalla ja ikävyys saavat aikaan kummallisia +asioita. Niinpä esim. en minä nähnyt, että Antti oli ruma; en minä +huomannut, että hän yhtämittaa oli hämillänsä, kun ei hän tietänyt +minne hän sovittaisi kätensä ja jalkansa, minä en huomannut, että hänen +oli äärettömän vaikeata saada suustansa niitä sanoja, joita hän aikoi +sanoa j.n.e.; minä näin vaan hänen hyvän sydämmensä, joka aina oli +valmis auttamaan ja lohduttamaan, jossa sitä tarvittiin. Sitä paitsi +oli hän onneton, ja onnettomuus tavallisesti vaikuttaa... Kun nuori, +vaalea apulainen istui ja näytti kolkolta, oli vaiti ja huokasi, +silloin heräsi minun säälini, ja minä tunsin itsessäni vastustamattoman +halun lohduttaa ja hauskuttaa tuota miesparkaa, etenkin kun hän aina +loi surulliset katseensa minuun. + +Sittenkuin hänen synkeytensä oli herättänyt minun sääliäni, rupesin +minä tuntemaan jonkinlaista mieltymystä häneen, ja vihdoin meni asia +niin loitos, että hän teki minun uskotuksensa. + +Sepä tuntui joltakin; kuudentoista vuotiaana olla nuoren miehen +uskottuna. Ja sittenkuin Antti oli minulle puhunut kärsimisistänsä, +niin luulin minä muuttuneeni ihan toiseksi ihmiseksi, saaneeni +kypsyneen järjen ja todellisen ihmisarvon. + +Hän oli ensimmäinen, joka ei kohdellut minua lapsena; se häntä koroitti +melkoisesti minun silmissäni. + +Uskomuksen jälkeen tuli sanoja, jotka viittasivat, että minä taitaisin +sovittaa hänen entiset vastuksensa y.m., jos tahtoisin antaa hänelle +edes rahtusen ystävyyttä. + +Niinkuin tiedät, Emma, en minä milloinkaan ole ollut itara. Minä +lupasinkin hänelle, en vähää, vaan koko joukon ystävyyttä. Tämä oli +juuri askel eteenpäin elämän polulla, jonka kautta minä itse mielestäni +sain paljoa suuremman arvon. + +Minä, joka vielä viidentoista vuotisena mielelläni leikin nukkeni +kanssa, minä olin nyt nuoren pappismiehen ystävä ja uskottu. -- Minä +tiesin nyt selvään, ett'en minä enään ollut lapsi, enkä minä enään +ajatellut enkä uneksinut muuta, kuin niitä velvollisuuksia, joita +minulla ystävänä oli. + +Tähän aikaan oli Antti minusta mitä täydellisimpiä miehiä, ja kun minä +tuumin, että minulla, täysikasvaneena naisena, täytyi olla joku, jota +rakastaisin; -- rakastin minä Anttia. + +Emma, Emma, minä näen hengessäni että sinä naurat; mutta sinä te'et +väärin; sillä se ihastus Antin korkeampaan ihmisarvoon, joka silloin +asui sydämmessäni yhdessä säälin kanssa hänen onnettomuuksiansa kohtaan +ja toivon kanssa tulla hänen elämänsä lohduttavaksi ja hyväksi +enkeliksi, olivat niin kauniita tunteita, ett'ei niitä sovi nauraa, +vaikka ne olivat vähän lapsellisiakin. + +No niin, kun minä lähdin K----n pappilasta, oli Antti sanonut, että +koko hänen tulevainen onnensa oli minun kädessäni, ja mitä minä muuta +taisin vastata, kuin luvata ruveta johtotähdeksi, joka saattaisi hänen +iloon ja autuuteen. Niin me erosimme, ja minä palasin X:ään. + +Tosin sinä syytit, että minä olin tullut äärettömän ikäväksi ja +ylenmaalliseksi, kun taasen tapasimme toisemme palattuani maalta; se ei +kuitenkaan todista, että asian laita oli niin, vaan ainoasti että se +sinusta näytti siltä. Kuitenkin minä luulen, että Antin halu haaveksia +kuutamossa oli minuunkin tarttunut. + +Vuosikauden olimme me ahkerassa kirjevaihdossa. + +Antti kirjoitti kymmentä vertaa paremmin, kuin hän puhui. Kun minä sain +hänen kirjeitänsä, sykki sydämmeni niin, että minä luulin sen olevan +päässä, eikä rinnassa. + +Hän jumaloitsi minua, kultaseni, ja, kun minä luin hänen kirjeitänsä, +tuntui minusta, kuin minussa olisi ollut kappale täydellisyyttä. Onpa +sentään kovin lystiä, kun meitä jumaloitaan. + +Koko ajan kun Antti jäi K:hn, ja kun me vaihdoimme kirjeitä, kasvoi +yhä rakkauteni. Syksyllä tuli hän X:ään. Jälleen-näkeminen oli +luonnollisesti ilahuttava; mutta minua jännitti kuitenkin, ett'en ollut +niin ylen onnellinen, kuin minun olisi pitänyt olla, ja että minä +semmoisena hetkenä taisin ajatella jotakin niin halpaa, kuin esim. että +Antin nutussa oli likapilkkuja, ja että hän käveli varpaat sisäänpäin. + +Kahdeksan päivää sen jälkeen olin kihloissa, ja tuntuipa kovin +hauskalta saada kantaa leveätä kultasormusta vasemmassa nimettömässä +sormessa ja käydä käsikoukussa sulhonsa kanssa kaduilla. Minua suututti +kuitenkin, että kaikki tuttavani yhteen ääneen sanoivat Antin olevan +auttamattoman ruman ja ikävän. + +Minä koin lohduttua siten, että hänen sisälliset omaisuutensa olivat +niin paljon suuremmasta arvosta, ja että jokainen rakastaisi häntä, +joka tuntisi hänen sielunsa kauneuden niin hyvin, kuin minä. + +Nämät lohdutukset heikkonivat jo parin kuukauden kihlauksen perästä, ja +minä hämmästyin kun aloin huomata hänen käytöksensä olevan hirmuisen +kömpelön ja hänen itsensä kiusaavan yksitoikkoisen. + +Nämät huomaukset suututtivat minua ja herättivät minussa +tyytymättömyyttä; minä syytin häntä semmoisista asioista, joiden minä +tiesin loukkaavan häntä; sillä tavalla alkoivat meidän sittemmin yhä +useammasti uudistuneet riitakohtauksemme. + +Antti tosin ei torunut; vaan kun minä ärsytin häntä, tulivat hänen +kasvonsa tulipunaisiksi, hän vastasi muutamilla terävillä sanoilla ja +istui sitten vaiti kuin ahven, joka yhä enemmän suututti minua. + +Yleensä ei hänellä sulhasena ollut puhumisen tarvetta; hän taisi istua +tuntikausia vieressäni huoaten ja pitäen kiinni kädestäni sanaakaan +sanomatta. Alussa tämä sai tapahtua; mutta pian rupesi se tuntumaan +yksitoikkoiselta, ja kun hän tahtoi että me noin vaijeten nauttisimme +onneamme olla yhdessä, halusin minä suuresti laskea kokkapuhetta, +laulaa, nauraa ja pakista. Kun en minä milläkään tavalla saanut häntä +samalle "mielen tuulelle", pistelin minä häntä hänen totisuudestansa, +sanoin, että hän käyttäytyi tyhmästi seuroissa, ett'ei hän kylläksi +pitänyt huolta puvustansa, että hänen jöröytensä kiusasi minua y.m. +Minä nakkelin pistopuhetta ympärillensä vähääkään arvelematta. + +Joskus menin niin pitkälle, että hän otti hattunsa ja lähti pois, ja +silloin kaduin minä tekoani ja toivoin hänen pian tulevan takaisin; +mutta kun tämä tapahtui, huokasi ja vohkui hän niinkuin ennenkin ja +taasen haihtui hyvä mieleni. + +Niin, Emma, oli kulunut puoli vuotta, kun laulajat tulivat X:ään, ja +samassa tuli myös elämäni merkillisin ajanjakso. + +Rakkain Emma, nyt tulee pahin kaikista, mitä minun on sinulle +sanottavaa. + +Ethän ole unohtanut ensimmäisiä laulajaisia? Jos eläisin vielä vaikka +kuusikymmentä vuotta, niin en minä taitaisi niitä unohtaa. + +Me istuimme niinkuin muistat, jollakin ensimmäisistä penkeistä. Antti +istui vasemmalla puolellani, muotonsa oli ihan tuhan karvainen, ja hän +huokasi, ohkui ja nuuskasi tavallista enemmän. + +Minä olin aina vihannut hänen alituista nuuskaamistansa; nyt se minua +ärsytti niin, että minä sanoin koko joukon pistosanoja. + +Tämä oli laulajaisten alku. + +Nyt astuivat kahdeksan laulajaa sisälle. Arvo astui edellä. Enpä taida +kertoa, mitkä tunteet minua valtasivat nähdessäni hänen raikkaan ja +miehevän vartensa. En milloinkaan, niin ajattelin, ollut kauniimpia +kasvoja nähnyt; en milloinkaan taitaisi hänen muotoansa unohtaa. + +Oi Jumalani, kuinka Antti minusta nyt oli hirveän ruma. Laulu alkoi. + +Ei ensinkään tarvitse olla innoitseva kahdeksantoista vuotias tyttö, +että tämä laulu kuulijaa hurmaisisi. Minä näin että muorit, eukot ja +ukot olivat yhtä innoissansa kuin minäkin, eikä se ollut vähää. + +Ja kuinka iloisilta ja ravakkailta nuot nuoret laulajat sitten +näyttivät; ne olivat ihan toisen näköisiä kuin minun pappini pyhällä +näöllänsä ja ikävällä äänettömyydellänsä. + +Kun laulajaiset olivat loppuneet ja me menimme teille, tuntui minusta +kuin olisi sydämmeni ollut niin täynnä ylioppilaita, ett'ei papilla +ollut siellä ensinkään tilaa. + +Antti olikin sinä iltana rumempi ja ikävämpi kuin milloinkaan ennen ja +onnettomuudekseni rupesin minä vertaamaan häntä...? + +Ett'ei hän, miesparka siinä tullut voitolle, sen sinä mahdat ymmärtää, +ja siitä pitäin ei minulla ollut muuta tunnetta häntä kohtaan kuin +vastenmielisyyttä. Niinkauvan kuin laulajat viipyivät X:ssä, en minä +oikeastaan muuta ajatellut kuin Arvoa. Hänen kuvansa yhä asui +sielussani ja teki sen iloiseksi. Minä tunsin; että minä elin, että +elämä oli ihanaa, ja unohdin tykkönään että minä olin kihloissa koko +kristikunnan kaikkien pappien hyvänsävyisimmän ja ikävimmän papin +kanssa; mutta kun laulajat toisen kerran lähtivät X:stä, silloin minua +selvästi siitä muistutettiin, sillä Antti tahtoi nyt saada palkkiota +kaikesta, mitä hän oli kärsinyt sillä ajalla kun ylioppilaat meidän +hyvässä kaupungissamme olivat, ja vaati, että minun piti oleman lempeän +ja ystävällisen. + +Nytpä saat uskoa että tuli oikein hauskaa. Jos hänen hellätuntoinen ja +äänetön armastelemisensa ennen oli kysynyt malttiani, niin tuntui se +nyt minusta ihan tuskalliselta. + +Minä en enään edes säälinyt häntä, vaan toivoin hartaasti pääseväni +hänestä. + +Laulajien tulo X:ään, oli herättänyt minun hairahduksestani ja +huomauttanut minua, ett'en minä rakastanutkaan Anttia. + +Tuo tosin oli pahasti minulta, mutta, Emmaseni, kukapa on tunteittensa +herra. Sangen kaunista tosin olisi ollut, että minä kylmän +velvollisuuden mukaan olisin jatkanut kihlausta niin, että olisin +mennyt naimisiin Antin kanssa ja sitten koko eloni ajan saanut iloita +aviomarttyprina; mutta se ei soveltunut minun luonteeseni, ja minä +luulen varmaan, ett'en minä siten olisi Antille mitään palvelusta +tehnyt; asian loppu oli siis, että minä annoin Antille sormuksen +takaisin ja sanoin suoraan, ett'en minä taitanut tulla hänen +vaimoksensa, sillä minä olin huomannut, ett'en minä enään rakastanut +häntä. + +Tätä selitystä seurasi hirveä kohtaus. Antti itki; niin, tiedätkös hän +oikein porasi, ja sekös ei ensinkään näyttänyt hyvältä. Mummo, joka +aina oli vähän hellinyt Anttia, torui eikä tahtonut tietää mitään +kihlauksen rikkomisesta; mutta minä taasen en halunnut sen jatkamista, +ja loppu siitä tuli. + +Minä sain matkustaa täti Tammiharjun luo Rauhalan kartanoon +Uudellamaalla, ollakseni siellä ensimmäiset kuukaudet, senjälkeen kun +olin Antille taasen antanut vapautensa. + +Siten tulin vaan kuuden penikulman päähän Helsingistä. + +Tammiharju tädin ainoa poika oli yliopistossa ja luki +kameraalitiedettä. + +Joka kerta kun Helsingistä tuli kirje, sykki sydämmeni äärettömän +lujaa, ja minä ajattelin -- tiedän kyllä ketä. Tuhansia pieniä +viittauksia ja yllykkeitä käytettiin toivossa, että täti lähtisi +kanssani Helsinkiin; mutta hän ei ollut mitäkään tietävinään, ja me +jäimme Rauhalaan. Toivo Tammiharju tuli jouluksi kotiin ja lähti sen +jälkeen taasen Helsinkiin, vaan minulla ei ollut toivoakaan päästä +mukaan. Hän oli Väinön, Leinon ja Arvon hyvä ystävä; mutta mitä hyvää +siitä oli; minä jäin kuitenkin Rauhalaan. + +Kerran toukokuun alkupäivinä kysyi täti minulta, jos minun tekisi +mieleni seurata häntä Helsinkiin; hän aikoi mennä sinne kevätjuhlalle. + +Nytkös minä tulin hassuksi pelkästä ilosta! Minä tädin kaulaan; minä +tanssin karkua huoneiden lävitse emäntämamsellin kanssa, jonka ensin +sain käsiini; mutta minun iloni ei tullut pitkälliseksi. + +Seuraavana päivänä sai täti sähkösanoman, eräältä maisteri Vakavalta +Helsingistä, pyynnöllä, että hän heti matkustaisi Helsinkiin; Toivo oli +sairastunut. Täti tarvitsi vaan tunnin valmistuaksensa lähtemään, ja +niin jäin minä taasen petettyine toivoneni kotiin. + +Saatpa olla vakuutettu siitä, että minä silloin itkin katkerasti, ja +minä olin oikein vihainen Toivolle, joka juuri nyt tuli kipeäksi ja +siten haihdutti kaiken iloni. + +Kului päiviä, eikä tädiltä tullut mitään tietoa. Herra Jumala kuinka +oloni Rauhalassa oli yksitoikkoista. Eräänä iltana tuli kuitenkin +kirje, jossa täti ilmoitti minulle, että minä sain lähteä nyt +perästäpäin Helsinkiin. Pekka sai tulla saattamaan minua. + +Emma, en itsekään uskonut sitä todeksi, istuessani vanhoissa +vipuvaunuissa, jotka heiluivat niinkuin vaivaisen onni, pyöriessään +tiellä rakkaasen, armaasen Helsinkiin, jonne niin hartaasti kaikesta +sydämmestäni halusin päästä. Minä ajattelin teitä ja laulajaseuraa; +minä ihmettelin jos ... ymmärräthän, mitä minä ihmettelin? + +Kuusi penikulmaa on sentään äärettömän pitkä matka, kun sydän sykkii +levottomuudesta. Vihdoinkin pyörivät vaunut kaupunkiin Töölöön +tullista; oli jo jotenkin myöhäinen illalla. + +Minä taisin tuskin istua hiljaa pelkästä ihastuksesta, etenkin kuin +matkalla majataloon meitä vastaan tuli iloisia ylioppilasparvia +valkoisine lakkineen, joku parvi laulaenkin. + +Kaikki nämät valkeat lakit, kaikki nämät iloiset laulut, kaikki tuntui +minusta niin hurmaavan hauskalta, että minun oikein piti nipistää +käsivarteeni, vakuuttuakseni, että se todeltakin olin minä, joka lensin +seinästä seinään isoissa vaunuissani. + +Vihdoin pysähtyivät ajopelit hotellin eteen. Pekka valmistui jo +astumaan alas kuskipenkiltä vaununoven avaamista varten, mutta samassa +ilmestyi kaksi valkeata lakkia uuden viereen. Toisen lakin omistaja +avasi oven, toinen laski alas astimen. + +Minä en selvään muista, kuinka minä tulin alas vaunuista; sillä toisen +molemmista kohteliaista ylioppilaista olin tuntenut häneksi, jonka +miehevän kaunis muoto kymmenen pitkää kuukautta yhä oli ollut selvänä +sielussani. + +Minä epäilen kuitenkin suuresti, että hän nosti minun alas. Minun on +varsin mahdoton muistaa, jos minä tervehdin, jos minä puhuin, taikka +mitä minä sanoin, niin minun päätäni pyörrytti; ja jos ei tuota hyvää +ja kelpo Väinöä olisi ollut, niin minä varmaan olisin käyttänyt kovin +tyhmästi, kun Arvo Vainio niin äkkiarvaamatta siirsi minun maahan. + +Väinö ja hän saattoivat minun sisälle tädin luo, joka tuli minua +vastaan surullisen näköisenä. Sittenkuin olin häntä tervehtinyt, sain +taasen takaisin kadonneen rohkeuteni ja taisin nyt puhua ja vastata +niinkuin muutkin järjelliset ihmiset. + +Kyllä Arvo minun mielestäni oli kaunis menneenä vuonna, kun hänen näin +ensikerran, mutta minä vakuutan sinulle, että minusta on, kuin hän nyt +olisi kymmenen tuhatta kertaa kauniimpi. + +Minä kysyin heti Toivoa ja sain kuulla, että hän oli sairashuoneessa; +hän oli taittanut toisen käsivartensa. + +Arvo ja Väinö söivät illallista meidän kanssamme, jonka jälkeen he +lähtivät pois, niinkuin silloin luulin, panemaan toimeen serenaadia +minulle. + +Täti ja minä jäimme siis kahden, ja sitten kertoi hän seuraavia Väinön, +Arvon ja koko X:ssä käyneen lauluseuran tekemiä kauniita tekoja. + +Lue nyt oikein tarkkaan, niin saat huomata kuinka erinomaisen +tunnollisia ja kelpoja ihmisiä ylioppilaat olivat. Minun mielestäni +heidän pitäisi jäädä ylioppilaiksi koko elinajaksensa; sillä eivät he +milloinkaan enään tule niin hauskoiksi, kun he ovat valkoista lakkia +kantaessansa. Kuule siis, ja ihastu! + +Kun täti tuli kaupunkiin, oli Väinö, tuo kelpo poika, tullilla häntä +vastassa, niin varovaisesti kuin mahdollista ilmoittaaksensa hänelle +sitä onnettomuutta, joka Toivoa oli kohdannut. Väinö oli saanut tietää, +että maisteri Vakava oli lähettänyt tädille sähkösanoman. + +Hotelilla oli Arvo häntä vastassa, joka nyt ensi kerran tapasi Toivon +äidin. + +Nämät molemmat kelpo pojat käyttivät kaiken kykynsä rauhoittaaksensa ja +lohduttaaksensa äitiparkaa, joka, saadessansa tietää, että poikansa oli +sairashuoneessa, tuli kovin levottomaksi, etenkin kun ei hän näin +myöhäiseen päivästä enään taitanut mennä häntä katsomaan. + +Tänä iltana meni täti kovin surullisena levolle. Hän ei vielä tietänyt, +kuinka pahoin Toivo oli käsivartensa loukannut, hän tiesi vaan että +niin oli tapahtunut. Vähän sen jälkeen, kun hän oli kynttilänsä +sammuttanut, kuuli hän kahdeksan kauniin äänen akkunansa edessä +laulavan: + + "Hiljaa oi aivan, + Myrskystä vaivu pois" j.n.e. + +Tunnetut laulajamme kunnioittivat murheellista äitiä serenaadilla. + +Tunnusta, Emmaseni, että tämä oli kaunis teko. Täti sanoikin, että hän +ei milloinkaan unohda, kuinka leppeästi se koski hänen murheelliseen +mieleensä. + +Toisena päivänä tuli Väinö saattamaan häntä sairashuoneesen. Toivo ei +tahtonut tehdä äitiänsä murheellisemmaksi, vaan koki voittaa kivun ja +sanoi, ett'ei se ollut vaarallista, vaan pieni arvoton vamma; hän ei +ollut hyvillänsä siitä, että maisteri Vakava oli sitä äidille +ilmoittanut. + +Täti ei saanut olla pitkää aikaa pojan luona. Kun hän palasi +asuntoonsa, odotti häntä maisteri Vakava siellä, ja ennenkuin Väinö +ehti sitä estää, kertoi maisteri äitiparalle, ett'ei Toivo ollut +ainoasti loukannut oikeata käsivarttansa, vaan että hän oli sen +taittanut; ja sanoi vielä, että tämä oli tapahtunut tappelussa. + +Maisteri Vakava, yli kuudenkymmenen vuoden vanha ukko, joka oli +unohtanut oman nuoruutensa ajan, kuvasi Toivoa kadotetuksi pojaksi, +joka oli vähällä tulla siveellisyytensä puolesta turmelluksi +vallattoman ja hurjan luonteensa tähden. + +Täti oli itkenyt niin, että hän olisi taitanut kiveäkin liikuttaa; +mutta eipä olekaan helppoa saada kuudenkymmenen vuotiasta maisteria +heltymään, joka on elänyt kolmekymmentä vuotta ilman perhettä ainoasti +kirjojensa seurassa. Kun hän lähti pois, oli täti niin murheissansa, +että Väinö ja Arvo, jotka, puheen aikana poistuttuansa, taasen tulivat +sisälle, ihan hämmästyivät hänen ylen surullista tilaansa. + +Väinö ja Arvo tekivät minkä ikänäkin taisivat poistaaksensa hänen +suruansa ja lohduttaaksensa häntä. Väinö ehdoitti, että menisivät +kirkkoon, mutta täti sanoi, että hän oli nähnyt sen monta kertaa ennen, +ja että hän nyt halukkaimmin olisi yksin. + +"Tänään on lukusiat", sanoi Väinö, "on siis jotakin juhlallista +nähtävänä", ja kun hän nyt vielä hetken puhui sai hän tädin lupaamaan +tulla sinne. + +Oli heti jälkeen päivällisten, kun täti, Väinö ja Arvo lähtivät +kirkolle, sittenkuin hän ensin oli vielä kerran käynyt Toivon luona, +joka nyt oli paljoa huonompi. + +Alakuloisena ja surullisena astui hän molempien nuorukaisten välillä. +Vähää ennen, kuin ehtivät kirkolle, erkani Arvo heistä, sanoen +menevänsä katsomaan, jos kuulusteleminen jo oli loppunut. + +Väinö ja täti astuivat hiljallensa perässä, ja kun ei Arvo palannut +takaisin, ehdoitti Väinö, että menisivät sisälle temppeliin. + +Ovet olivat auki, mutta kirkko typityhjä. Täti ja Väinö astuivat +kuoriin päin; mutta kun he ehtivät ristikäytävälle, kuului urkuparvelta +ylentävä laulu, jonka sävelet pidätyllä äänellä nousivat holvattua +kattoa kohden, ja sieltä vienosti laskeuivat alas ja tunkivat kuulijan +sydämmeen. + +Emma, ne olivat ylioppilaita, jotka tällä tavalla tahtoivat saada erään +kumppaninsa äidin unohtamaan sitä surua, joka valtasi häntä. + +Täti sanoi, että hän oli syvästi liikutettu, ei ainoasti tämän kauniin +laulun tähden, vaan sen ystävällisyyden ja säälin tähden, joka +osoittihe tässä kohtelussa. + +Hän sanoi vielä, ett'ei mikään laulu ollut ennen niin hänen sieluunsa +tunkenut, kuin se, jonka hän silloin kuuli. + +Kun sävelet hyväilivät hänen korvaansa, unohti hän kivun sydämmessänsä, +ja toivo ja luottamus tuli entisen alakuloisuuden sijaan; tämän +vaikutti ylioppilaitten laulu. + +No, Emma, eikö tämäkin ollut kaunis teko? Kyllä sinun täytyy tunnustaa, +että ylioppilaat, puhuttakoon heistä mitä pahaa tahansa, kuitenkin ovat +hyväsydämmisiä nuorukaisia. + +Muista, että tämä tapahtui Toivon äidille, ja sitä kunnioitusta, jota +he osoittivat hänelle, kehoittivat siis paljoa kauniimmat tunteet, kuin +ne ovat, jotka johdattavat heitä, kun he ovat kohteliaita meille, +nuorille tytöille. + +Koko ajan, kun täti on ollut Helsingissä, ovat Arvo ja Väinö aina +joutoaikoinansa seurustelleet ja kävelleet hänen kanssansa; he ovat +laulaneet hänelle Kaisaniemessä ja muutamina iltoina pitäneet +serenaadia hänelle. + +Jos minä menneenä vuonna olin ihastunut ylioppilas-laulajiin, niin minä +nyt oikein pidän heitä hyvänä, sentähden kuin he olivat niin kauniisti +ja hellästi kohdelleet surullista ja murheellista äitiä. + +Juuri kun täti oli lopettanut kertomuksensa, kuinka ystävällisiä Toivon +kumppanit olivat olleet, ja kun minun piti rupeemaan selittämään +ihastustani, sai laulu suuni sanattomaksi. + +Se oli serenaadi, mutta en minä sitä itseeni ottanut; minä tiesin, että +nämät verrattomat laulajat olivat monena iltana laulaneet tädille, ja +kyllä he sen tänäkin iltana olisivat tehneet, jos ei minua olisi +Helsingissä ollutkaan. Mutta ei tämä minusta laulun arvoa vähentänyt, +päin vastoin, koroitti se sitä. + +Väinön ääni kuului niin kirkkaasti, ja minä ajattelin Eeliä. + +Nyt, armas Emma kultaseni, on päätetty niin, että täti jää tänne, siksi +kun Toivo paranee sen verran, että äitinsä surutta saattaa jättää +hänen. Tietysti minäkin jään, että tädillä on seuraa. Me jäämme siis +luultavasti tänne toukokuun loppuun. Kyllä te minun mielestäni saatatte +taputella Luoto enoa ja sovittaa asia niin, että tekin tulette tänne. + +Aatelkaas, kuinka verrattoman hauskaa me saisimme. Kun sitten lähdemme +Helsingistä tulette te mukana Rauhalaan, jonne täti on kutsunut Väinön, +Arvon ja ne kahdeksasta ylioppilaasta, jotka tahtovat seurata Toivoa. + +Ajatelkaat tytöt, minkä herttaisen kesän sitten saisimme, kuinka paljon +laulua ja riemua. + +Näytä nyt, että olet viisas tyttö, joka tiedät, kuinka sinun pitää +menetellä isäsi kanssa, että aluksi saatte tulla tänne. Onni Leino on +muiden lauluseuran jäsenien kanssa esitelty tädille, ja kun me +tapasimme toisemme kysyi hän sinua. Hän tuli ihan punaiseksi, +lausuessaan sinun nimeäsi. + +Nyt sinun pitää syleilemän Eeliä ja sanoman hänelle, ett'ei hän sinä +ilmoisena ikänä ansaitse tulla Väinön morsiammeksi, jos ei hän auta +sinua, niin että te tulette tänne. Väinö käy ja toivoo teidän +ilmestyvän. + +Kirjoittakaat pian ja antakaat minun tietää kuinka asian käy, pyytää +uskollinen _Selmanne_. + + * * * * * + +Rauhalassa oli suunnaton sievistäminen, puhdistaminen ja touhu päivinä +ennen mittumaaria. Sinne piti tuleman talon täysi vieraita; ei vähempää +kuin kahdeksan ylioppilasta Helsingistä, paitsi talon omaa poikaa, joka +jo oli terve ja jota nyt odotettiin kotiin. Sitä paitsi odotettiin +herra Luotoa tyttärineen X:stä. Nyt valmistui kukin nauttimaan oikein +perin hauskaa kesäpäivää, ja seudun kaikki nuoret tytöt iloitsivat jo +ennakolta ylioppilaitten tulosta, sillä niitä seuraisi luonnollisesti +tanssia ja laulua ylen määrin; sehän oli varmaa. + +Se, jolla oli varsin hirmuisen paljon tehtävää saman päivän aamuna, kun +vieraitten piti tuleman, oli Selma. Hänen piti paneman kukkasia jos +johonkin astiaan, niin että vieraitten huoneet näyttäisivät sieviltä ja +miellyttäviltä, ja sitten piti hänen joka viides minuutti juokseman +veräjälle katsomaan, eikö jo näkyisi mitään ajoneuvoa tulevan. + +Vihdoinkin kello 6 j.p.p. näkyi tomupilvi kaukana lehtokujalla. + +"Nyt, nyt he tulevat", riemuitsi Selma sydämmessänsä ja tähtäsi +tarkasti sijaltansa veräjällä yhä lähenevää vaunuja. + +Kun ne tulivat niin lähelle, että Selma taisi eroittaa niitä +henkilöitä, jotka niissä istuivat, ei hän keksinyt ainoatakaan valkeata +lakkia. Siinä tulivat siis X:läiset. + +No niin, olihan sekin hauskaa; mutta ei niin hauskaa, kuin jos ne +olisivat olleet ylioppilaat. + +Luodon vaunut ajettiin ylös pihalle. Syleilemisiä, "tervetuloja" ja +muiskuja "oikeahan ja vasempahan", jonka jälkeen tytöt riensivät heille +määrättyyn huoneesen. Selma saattoi heitä, ja kummallakin puolen oli +"hirmuisen paljon sanottavaa" toiselle. + +Emma ja Eeli olivat "sanomattoman onnellisia" kun nyt olivat päässeet +Rauhalaan; koskei Helsingin matkasta tullut mitään. Isä oli luvannut +viipyä Tammiharju tädin luona kokonaisen kuukauden. + +Selmalla taasen oli paljon juteltavaa olostansa Helsingissä; hänen piti +kertoman kaikki sanat, jotka Arvo oli sanonut hänelle y.m. Ne eivät +tosin sivullisen mielestä olleet minkään arvoisia, mutta sanottuina +nuorelle tytölle, joka lainasi niille omasta sydämmestänsä ottamaansa +lämpeyttä, niin ne tulivat merkillisen arvollisiksi. + +Sittenkuin kaikki nämät tärkeät asiat olivat puhutut, ja tytöt olivat +järjestäneet ja silittäneet hiuksensa ja rypistyneet hameensa, piti +mentämän alas; mutta samassa virkkoi Eeli: + +"No, Selma, onko Saurio täti kirjoittanut ja kertonut tuota suurta +uutista?" + +"Mitä uutista?" kysyi Selma. + +"No herranen aika, Anttihan on uudestaan ruvennut kihloihin." + +"Onko Antti kihloissa?" huudahti Selma, lyöden kätensä yhteen, +"hän, joka ei milloinkaan lohduttuisi, ei milloinkaan unohtaisi +minua, ja joka kuolisi keuhkotautiin ja suuttumukseen minun +vaihtelevaisuudestani." + +"Selma kulta, ei surusta kuolla; sittenkuin Antti oli itkenyt +kyynelvirtoja sinun huikentelevaisuutesi tähden, rupesi hän miettimään +ja huomasi, ett'ei hänellä muuta tekemistä ollut, kuin..." + +"... Ruveta kihloihin", keskeytti Selma nauraen. + +"Älä pidä niin kiirettä", oikaisi Eeli koomillisen totisena; "ensin hän +huomasi, ett'et sinä ansainnut kaipausta vaan halveksimista." + +"Mitä sinä sanoit?" huudahti Selma. + +"Huikentelevaisuutta halveksitaan aina", jatkoi Eeli; "kun hän siis oli +halveksinut jonkun ajan, äkkäsi hän että maailma on naisia täynnänsä; +rupesi niin tähtäämään ympärillensä, ja näki Kristiina Kaposen, jonka +niskaa jo painaa kahdeksankolmatta vuotta. Tästä huolimatta oli hän +Antin silmissä viehättävä, ja pian hän huomasi, ett'et sinä ollut hänen +sydäntänsä tykkönään murtanut, vaan että se vieläkin voi lujasta +rakkaudesta sykkiä. Hän siis huomasi rakastavansa Kristiinaa ja -- nyt +on hän kihloissa." + +"Amen", huokasi Selma hartaasti. "Nyt Jumalan kiitos tuntuu, kuin +raskas takka olisi nostettu hartioiltani; sillä minusta on ollut kuin +jokin olisi navertanut sydäntäni aina, kun ajattelin Anttia; mutta, +tyttökullat, minä kuulen vaunujen ääntä; siellä tulevat kahdeksan, ei +yhdeksän ylioppilastamme." + +Selma lensi alas portaita, ja riensi kyökin kautta saliin, ehtiäksensä +sinne sopivalla tavalla ottamaan tulijoita vastaan. + +Oikeastaan hän halusi oikein tervetulleeksi toivottaa ainoasti _yhtä_ +näistä yhdeksästä. Hänellä olisi oikein ilonhetki saada kertoa, +että Antti oli kihloissa; sillä hänen ollessansa Helsingissä oli +Arvolla ollut voittamaton halu tuon tuostakin pistellä häntä +vaihtelevaisuudesta, ja kerran kun kävelivät eläintarhassa, oli hän +sanonut jotakin naisen sydämmettömyydestä yleensä ja kuinka hän +välinpitämättömästi leikkii toisen tunteitten kanssa. Tämä oli +suututtanut Selman, koska hänen sydämmessänsä täytyi tunnustaa todeksi, +että hän näytti vaihtelevalta. + +Nyt sai hän ilon todistaa, että miehet taitavat unohtaa yhtä helposti. +Antti oli jo kihloissa toisen kanssa, ja niin ei ollut kumminkaan hänen +laitansa; vaikka, rehellisesti puhuen, se ei ollut hänen vikansa. Jos +Arvo olisi kosinut; kyllä Selma nyt olisi kihloissa ollut. + +Se ilta oli todellakin juhla rouva Tammiharjun kodossa. Sairaana ollut +poika oli kotona, ja melkein terveenä, vaikka hän vielä oli kelmeä ja +kantoi käsivarttansa nauhassa. Ilo, jota äiti osoitti, saadessaan +taasen nähdä poikansa ja kodossansa tervehtiä hänen kumppaniansa +tervetulleiksi, oli niin sydämmestä lähtenyttä, että se löysi vastimen +jokaisen sydämmessä. + +Eeli ja Väinö tervehtivät toisiansa pikkutoralla, jolla tavalla +muutamat ihmiset koettavat salata sitä iloa ja onnea, jota todellakin +tuntevat. Heidän leikillisessä torassansa olikin jotakin, joka osoitti, +että he tekivät sitä ainoasti saadaksensa olla yhdessä. + +Emman ja Leinon kohtaus saattoi varmaankin kummallekin suurta iloa; +mutta kyllä he aluksi vaikenivat ja tyytyivät punehtuen ojentamaan +kättänsä. Selma ja Arvo olivat jo Helsingissä tulleet niin hyviksi +tutuiksi, että tervehtivät toisiansa iloisesti ja rattoisasti, osottaen +molemminpuolisesti salaamatta jällennäkemisen huvin. + +"Aika, täti Tammiharjun lähdöstä Helsingistä tähän saakka on minusta +ollut kovin pitkä", sanoi Arvo; "minä olen niin hartaasti halunnut +tänne maalle vihertävien puitten ja lintujen laulun keskelle. Kuinka +maaseutu sentään on herttainen, ja kuinka ihminen tämmöisenä kauniina +kesäiltana tuntee itsensä onnelliseksi, kun hän saa olla Jumalan +vapaassa luonnossa." + +"Vihertävien puiden ja kukoistavien niittyjen ympäröimänä", sanoi +Selma, "ihan sama jos on yksin, ilman ihmisen seuraa, tuumii herra +Vainio." + +"Olenko minä niin sanonut?" kysyi Arvo hymyillen. + +"Ette suoraan, mutta te puhuitte ainoasti haluavanne puita ja kukkia." + +"Siksi, ett'en ollut kyllin rohkea saada muuta toivoa sanoiksi." + +"Oh, minun mielestäni olisi teidän kyllä sopinut sanoa, että te +halusitte nähdä hyvän Tammiharju tädin", tokaisi Selma. + +"Sitä ei minun tarvinnut toista kertaa sanoa. Se oli siis..." + +"... erehdys", keskeytti häntä Selma ja aikoi poistua; mutta Arvo +pidätti häntä, sanoen, kumartuessaan alaspäin: + +"Kyllä Selma tiesi, ketä minä halukkaimmin toivoin nähdä, minun sitä +sanomattakin. Minä olen halunnut teitä, niinkuin halutaan jotakin, joka +samalla on kiusa ja riemu." + +"Kiusa", huudahti Selma ja veti kätensä pois. + +Tässä heitä keskeytettiin ja Selmaa loukkasi se, että Arvo sanoi häntä +kiusaksi. Suuttumus unohtui kuitenkin, kuin ylioppilaat illallisen +jälkeen rupeavat laulamaan. + +Nuoret, seitsemäntoista, kahdeksantoista ja yhdeksäntoista vuotiaat +tytöt, älkäät kuunnelko ylioppilaslaulua, jos tahdotte pysyttää +sydämmienne rauhan, vaan tukkikaat korvanne ja paetkaat, sillä vaara on +suuri. + + * * * * * + +Kuinka pian eikö neljä viikkoa kulu, kun meitä ympäröi kaikki, joka +taitaa innoittaa sielua ja miellyttää mieltä. + +Laululla, tanssilla, kävelyillä, veneretkillä ja matkoilla kaikkiin +ympärillä oleviin kauniisin paikkoihin kuluivat ne viikot, joita +laulajamme viettivät Rauhalassa, eikä ainoatakaan päivää kulunut, joka +ei olisi jättänyt jälkeensä jotakin mieluista muistoa sekä +nuorukaisille, että tytöillekin, jotka Rauhalassa olivat. + +Kuinka paljoa eikö oltu selitetty; kuinka pitkälle eikö oltu ehditty +niissä kaksin lauluissa, joita nuorien sydämmet lauloivat ja kuinka +onnellinen eikö tämä aika ollut. Katoavainen on kuitenkin kaikki +maallinen riemu; sillä niinkuin sillä on alku, on sillä loppukin. Kun +määrätyt neljä viikkoa olivat kuluneet, ei Luoto ukolla enään ollut +aikaa kuluttaa Rauhalassa, ja ylioppilaittenkin täytyi lähteä kunkin +kotiinsa; siis oli yleinen eroaminen käsillä. + +Lähdön edellisinä päivinä näyttivät kolme lauluseuran jäsenistä +vakavimmalta, kuin muulloin, ja tytöt -- he näyttivät, kuin olisivat +olleet kuumeessa. + +Oli aamulla viimeisenä päivänä kuin Rauhalassa oltiin. + +Herra Luoto sytytti piippunsa ja aikoi lähteä pidemmälle kävelylle, kun +Väinö tuli hänen luoksensa. + +"Minä pyytäisin saada puhutella enoa", sanoi Väinö ja näytti olevan +vähän hämillänsä. + +"No niin, sopiihan hyvin, että seuraat minua, niin saat puhua, mitä +sinulla on puhumista." + +Luoto ja Väinö kävelivät tietä pitkin kunnes vähän matkan päässä +poikkesivat eräälle varjokkaalle metsätielle. Jälkimmäinen ei ollut +virkannut sanaakaan, ja Luoto ukko näytti astuvan odottaen, että nepaan +piti jotakin sanoman. Kun ei siitä kuitenkaan tullut mitään, virkkoi +Luoto: + +"No, Väinö poikaseni, minusta sinun puhuttavasi on varsin umpi +äänetöntä laatua. Vielä en ole kuullut ainoatakaan sanaa." + +"Se tulee siitä, että minun on vähän vaikea sovittaa ajatuksiani +sanoille", vastasi Väinö nauraen. + +"Mitä hittoa, koska herrojen ylioppilaitten on vaikea puhua. Heitä +muuten mainitaan vastaisuudesta", arveli Luoto. + +"Mahdollista, mutta kun he ovat rakastuneita, niin..." + +"Ovat he tyhmiä", keskeytti Luoto; "senkö tunnustuksen sinä tahdoit +tehdä. No, kuka on tämän lemmen onnellinen esine?" Luoto silmäillä +tihrutti nuorukaista. + +"Enon vanhin tytär", sanoi Väinö äkkiä. + +"Mitä?" Luoto pysähtyi niinkuin naulaan ja tempasi piipun suustansa. +"Oletko sinä hurmautunut minun Eelistäni?" + +"Niin oikein, ja nyt minä tahtoisin kihlata hänen ja..." + +"... kaukaisessa tulevaisuudessa naida hänen. Ei poikaseni, minä +luulen, että me vähän viivytämme tuota kihlausta." + +"Niin syyskuuhun, jolloin minä olen suorittanut tutkintoni, se on +luonnollista; mutta eno, silloin pitää kihlauksen tapahtuman, +taikka..." + +"... saat rauhoittua", keskeytti Luoto häntä, "eiköhän minullakin ole +sana-valtaa tässä asiassa, ja minä sanon, ett'emme me huoli mitään +kihlausta panna toimeen, ennenkuin sinä saat jonkun viran. Se on luja +päätökseni." + +Kuinka luja tämä päätös nyt olikin, niin oli Väinön kuitenkin +onnistunut tykkönään muuttaa sitä, kun he palasivat kävelyltänsä. +Luodon oli täytynyt suostua, että Väinön ja Eelin kihlaus vietettäisiin +syyskuussa. Hänen täytyi, ukkoparan, suostua tähän, kun hän sai tietää, +että tyttö rakasti orpanaansa. + +Varsin mielissään siitä, että hän oli päässyt yks'päisestä nepaastansa, +heittäyi Luoto pitkän kävelyn perästä pitkäksensä sohvalle, +nauttiaksensa terveellistä edelläpäivällis-nukahdusta, pitäen +ajatuksissansa erinomaisen säntikkään puheen siitä hommasta, jota +naimaikäiset tyttäret saivat aikaan. Silloin täytyi isän, niinkuin +hänen äsken, tuntikausia kuulella rakastuneen nuoren miehen hölpötystä, +kuinka hän rakasti, kuinka häntä rakastettiin, kuinka hän aina +rakastaisi, ja vihdoin täytyi hänen, niinkuin Luodonkin, kotorauhan +pysyttämiseksi antaa tyttärensä kihlatuksi "extralle." + +"No Jumalan kiitos, nyt ei ole enään ketään serkkua, joka tulisi Emmaa +tahtomaan", ajatteli Luoto ja haukotteli. Hän pani silmänsä kiini, +päästäksensä unen helmoihin; mutta samassa avattiin ovi, ja Onni Leino, +X:n tyttöjen lemmikki, astui huoneesen. + +"Minä pyydän nöyrimmästi anteeksi, jos häiritsen", virkkoi Leino +kohteliaasti. + +"Ei haittaa, olkaa hyvä ja istukaa", vastasi Luoto ja katsoa tähysti +nuorukaista. + +"Piru vieköön", ajatteli hän, "eikö tuokin ole ihan kosimistuumaisen +näköinen." + +Ja niin olikin. Onni Leino rakasti, häntä rakastettiin, hän tuli +pyytämään rakastettunsa herralta isältä lupaa rakastamaan, s.o. hän +pyysi Emman kättä. Hänenkin piti lopettaman syksyllä tutkintonsa ja +silloin astua virkatielle. Hänellä oli varoja, eikä heidän siis erin +kauvaa tarvinnut häitä odottaa. + +Luoto oikein hikoili, niin häntä vaivaisi kertomus rakkaudesta, jolla +ei ensinkään ollut odottamisen halua. Kun Leino lähti pois, oli hän +niinkuin Väinökin saanut isän lupauksen kihlauksen viettämiseen +syyskuussa. + +Leino riensi heti etsimään Emmaa kertoaksensa hänelle asian onnellista +menestystä ja palkinnoksi saamaan ensimmäisen muiskun. + +Vielä kerran oikaisi Luoto ukko vartaloansa, onnitellen itseänsä, +ett'ei hänellä enään ollut tytärtä, jota joku ylioppilas tulisi +kosimaan; mutta ei hän nytkään rauhaa saanut. Hän oli tuskin saanut +mukavan aseman, ennenkuin ovi avattiin jollakin omituisen ravakkaalla +tavalla, ja Arvo Vainion uhkea vartalo tuli näkyviin. + +"No, mitä tuhannen p----ttä tuo tahtonee", ajatteli Luoto ja katseli +ehdottomalla mielihyvällä nuorukaisen kaunista, suoraa muotoa, jossa +niin paljon nuoren luottamusta ja toivoa oli nähtävänä. "Hän nyt ei +ainakaan näytä siltä, kuin hän aikoisi kosia." + +"Terve setä", sanoi Arvo ja pudisti Luodon kättä. "Minulla on sangen +omituinen asia", jatkoi hän, "minä pyytäisin sedän puhumaan puolestani +rouva Sauriolle. -- Minä rakastan Selmaa, ja..." + +"... Ja minä luulen, että piru on lentänyt koko laulajaseuraan, sinä +olet jo kolmas, joka käyt luonani kosimis-asioissa." + +"No sittenhän vielä on viisi jäljellä", vastasi Arvo iloisesti, "ja jos +sedällä olisi ollut viisi tytärtä taikka sisaren tytärtä, niin kuka +tietää miten sitten olisi käynyt." + +"Oletteko te ihan villissä, kun kositte ylioppilaina?" + +"Tutenttina tentteerataan; me te'emme sen nyt tullaksemme +avio-kandidaateiksi s.o. kihlatuiksi. Minä olen viidenkolmatta vuotias; +oloni yliopistossa loppuu vuoden päästä, ja eihän ole vaarallista olla +kihloissa pari taikka kolme vuotta." + +"Ei niin, etenkin Selman kanssa, joka on osoittanut, että hän pian +suuttuu sulhasiinsa." + +"Jos hän tekee sen, on syy minun. Nyt pyydän minä sedän tekemään +minulle sen ystävyyden työn, että setä panee muutamia hyviä sanoja +puolestani rouva Sauriolle, niin että minä kuta pikemmin sitä paremmin +saan viettää kihlajaisia." + +No, mitä tähän oli vastattavaa. Tietysti Luoto lupasi edustaa asiaa. + +Illalla tanssittiin Rauhalassa, ja seuraavana aamuna lähti kukin +kotiansa. Jäähyväiset olivat iloiset; sillä jälleennäkeminenhän lupasi +vielä suurempaa iloa. + + * * * * * + +Syyskuussa tulivat laulajat vielä kerran X:ään; mutta ei laulajaisia +antamaan, vaan viettämään kolmea kihlausta ja laulamaan "naisen +ylistystä." + +Me arvaamme, että häät pian seuraavat kihlajaisia; mitä kuitenkin +jälkeenpäin olemme kuulleet on, ett'ei Selma ole näyttänyt suuttuvan +tähän sulhaseensa. Ehkä hän nyt on löytänyt "oikeansa." + + + +***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAULAJAT*** + + +******* This file should be named 29330-8.txt or 29330-8.zip ******* + + +This and all associated files of various formats will be found in: +http://www.gutenberg.org/dirs/2/9/3/3/29330 + + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://www.gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.gutenberg.org/fundraising/pglaf. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://www.gutenberg.org/about/contact + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://www.gutenberg.org/fundraising/donate + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: +http://www.gutenberg.org/fundraising/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + diff --git a/29330-8.zip b/29330-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..0f7247f --- /dev/null +++ b/29330-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..baceafb --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #29330 (https://www.gutenberg.org/ebooks/29330) |