initial commit of ebook 28759HEADmain

5 files changed, 4554 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/28759-8.txt b/28759-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..737733f
--- /dev/null
+++ b/28759-8.txt
@@ -0,0 +1,4538 @@
+Project Gutenberg's Neiti Klairon, by Louise Mühlbach and Emanuel Törmälä
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Neiti Klairon
+
+Author: Louise Mühlbach
+        Emanuel Törmälä
+
+Release Date: May 11, 2009 [EBook #28759]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NEITI KLAIRON ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+NEITI KLAIRON
+
+Kirj.
+
+Louise Mühlbach
+
+
+Suomensi E. T. [Emanuel Törmälä]
+
+
+Tampereella,
+Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa, 1881.
+Emil Hagelberg'in kustannuksella.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Ensimmäinen päivä:
+  1. Huomeneltain
+  2. Ehtoolla
+Toinen päivä:
+  1. Huomeneltain
+  2. Ehtoolla
+Kolmas päivä:
+  1. Huomeneltain
+  2. Ehtoolla
+Neljäs päivä:
+  1. Huomeneltain
+  2. Ehtoolla
+
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN PÄIVÄ.
+
+
+
+
+1.
+
+Huomeneltain.
+
+
+Ehtoolla piti "Theatre Français'ssa" näyteltämän uusi kappale,
+Voltaire'n kirjoittama näytös, ja päähenkilönä kappaleessa piti
+Hippolyte Klairon'in näyttelemän.
+
+Tämä oli tapaus, joka pani koko Parisin kaupungin liikkeelle, ja
+joka oli jo koko viikon pitänyt mielet vireillä kaikissa vierasten
+vastaan-otto huoneissa ja kaikissa seuroissa, ja josta puhuttiin
+hovissa, kahvi-juomaloissa ja kaduilla.
+
+Voltaire ja Hippolyte Klairon olivat koko Parisin, koko Ranskan, jopa
+koko Europan suotuisimmat suosikit.
+
+Kaikista Europan maista tuli korkeoita, taidetta rakastavia matkustajia
+Parisiin, nähdäksensä mainiota näyttelijätärtä Klairon'ia, jonka jalo
+ja kuuluisa kyky täytti kaikki taitelijat ihmetyksellä ja ihastuksella,
+ja jonka suuruus ja sulous, into, hehku ja sydämmellisyys innosti
+kaikkia, jopa valtasi jäykimmätkin mielet.
+
+Kaikissa Europan maissa lu'ettiin Arouet Voltaire'n kirjoituksia.
+Niiden raateleva sukkeluus, terävä ajatus-voima, syvä runollisuus ja
+sydäntä-särkevä totuus ihmetytti kaikkia; mutta saattoi myöskin itse
+kirjoittajalle yhtä paljon vastustajia ja vihollisia, kuin ystäviä ja
+ihantelijoitakin.
+
+Voltaire'n viholliset ja niiden joukossa pappien mahtava lauma,
+olivat matkaan-saattaneet sen, että Voltaire oli useita vuosia
+maan-pakolaisena, jolla ajalla hän pakoitettiin hyväksensä käyttämään
+Englannin ystävyyttä.
+
+Mutta Voltaire'n ystävät matkaan saivat sen, että kuningas Ludwiki XV
+vihdoin armossa kumosi rangaistustuomion. Niin oli Voltaire v. 1739
+palannut maan-pakolaisuudesta jälleen Ranskaan, ja voi nyt taas
+elää Parisissa, huitia häjyllä ruoskallansa kirkkoa ja pappeja,
+uskovaisia ja ulkokultaisia. Nyt taisi hän taas lähettää näyttämölle
+murhe-näytelmiään, joissa hän kuvaili mainioita sankareita, innokkaita
+siveydellisiä marttyri-naisia ja niiden hehkuvaa rakkautta. Ja että hän
+taisi ja uskalsi tätä tehdä, oli sen naisen ansio, joka siihen aikaan
+vallitsi Ranskassa siten, että hän hallitsi Ranskan kuningasta; ja se
+nainen oli Markisinna Pompadour. Se oli juuri Pompadour, joka kumosi
+Voltaire'n maan-pakolais-tuomion. Pompadour'illa oli rohkeutta
+julkisesti ylistää Voltaire'n suurta neroa, vastoin hänen vihollistensa
+parjausta. Ja oli siis luonnollista, että koko hovi, koko aatelisto
+yhdistyi näihin mokoman mahtavan ja vaarallisen jalkavaimon
+ylistyksiin. Mutta ei ainoasti aatelisto ja hovi, vaan muukin kansa,
+koko Ranskan kansa tunsi ihastusta ja intoa siihen runoilijaan, joka
+ymmärsi murhe-näytelmissään pakoittaa heidän silmistänsä kyyneleitä ja
+täyttää heidän sydämmensä innostuksella ja kauhulla, ja naurattaa heitä
+pilkkakirjoituksillansa.
+
+Tämän parisilaisten lemmikin kirjoittama uusi murhe-näytelmä piti
+näytettämän tänä päivänä 12 p. Maaliskuuta v. 1746.
+
+Ja tässä näytelmässä piti parisilaisten suosikin kauniin, lumoavan ja
+mainion näyttelijättären Hippolyte Klairon'in näyttelemän, luomaan
+Merope'n osassa itsellensä taas uusi näytelmä-tehtävä.
+
+Eikö tämä ollut siis tapaus, joka voi panna koko Parisin liikkeelle ja
+ahdistaa kaikkia aivoja?
+
+Jo aikasin aamulla vallitsi siis Bourdonnerie-kadulla vilkas liike.
+Saman kadun keski-paikoilla seisoi näyttelijätär Klairon'in mahtava ja
+kaunis palatsi. Vaunut toistensa perästä nähtiin seisahtuvan palatsin
+edustalle, ja niistä nousevan herroja kullalla kirjaelluissa
+sametti-puvuissa, kullatut koru-kalvat sivuilla roikkuvina ja suuret
+kukkais-kimput leveöillä kurttu-kalvoisilla varustetuissa käsissä.
+Juhlallisen näköisinä astuivat herrat kukkais-kimppuinensa
+näyttelijättären palatsiin, ja kulta-kauluksinen palvelija portilla ei
+näyttänyt pitävän sitä minään kummana, että niin paljon komeoita
+herroja taloon tuli kauniine kukkinensa aivan, kuin kantamaan
+kiitos-uhriansa kukkaisten jumalattarelle. Hän seisoi nyt vain vieläkin
+juhlallisempana tavallistaan ja katseli komeoita herroja sen miehen
+arvollisuudella, joka tietää olevan vallassansa sekä avata että sulkea
+taivaan kuolevaisille kurjille, ja joka oli nyt tänä päivänä niin
+armollinen, että laski kaikki sisälle pyrkijät taivaaseen, s.o. neiti
+Hippolyte Klairon'in suureen vastaan-otto saliin, jossa he saivat
+jumalattarellensa tehdä hänelle tulevan palveluksen.
+
+Samassa salissa kihisi nyt puolen-päivän aikaan lauma korkea-arvoisia
+suuria herroja, ja huone tuoksui, kuin kukkaishuone niistä ihanista
+kukista, joita herrat pitelivät vielä käsissänsä, ett'eivät olleet
+niitä vielä saaneet antaa jumalattarellensa. Hippolyte Klairon ei ollut
+vielä noussut ylös, hän ei ollut vielä alentanut itseänsä niin,
+että olisi sädehtivänä aamu-tähtenä näyttäytynyt odottaville
+ihantelijoillensa. Hän viipyi vielä kapinetissaan ylähällä, jonne
+kaikkein herrain kaipaavat katseet kohousivat sädehtien sen suljettua
+ovea kohden.
+
+Viimein avautuivat suljetut portit, ja yleinen iloinen liike syntyi
+herrain kesken. Kaikki tunkeusivat he esiin, sillä ylhäällä seisoi nyt
+avatussa ovessa Hippolyte Klairon. Ikään, kuin joku itämainen
+kuningatar loisti hän ihmeellisessä lumoovassa puvussansa, jota hän
+nimitti aamu-puvuksensa, ja jonka kallis-arvoisuus ja komeus olisi
+sopinut mille kuningattarelle hyvänsä. Pitkä, valkoinen kullalla
+kirjaeltu atlas-hame isoissa laskoksissa kätki hänen ylevän vartalonsa
+aina alas jalkoihin asti, joita taas peitti valkoiset, kalliilla
+helmillä ja kivillä koristetut atlas-tohvulat. Leveä, kultainen,
+rupiineilla ja hohto-kivillä kaunistettu vyö piti hameen koossa
+vyötäisillä. Leveät ja avoimet hihat jättivät hänen ihanat
+käsi-vartensa paljaiksi, joissa kultaiset, kalliilla kivillä
+kaunistetut rannerenkaat loistivat. Tukkansa, vielä kampaamatonna ja
+hajallansa, riippui luonnollisina, järjestämättöminä, mustina kiharoina
+niskassa ja poskilla, ja oli sidottu ainoasti kultaisella nauhalla,
+joka vanhain roomalais-naisten tavan mukaan kiersi hänen otsaansa ja
+riippui sitten alas molemmin puolin päätä. Ja tämä loistoisa,
+todellakin kuninkaallinen puku soveltui hyvin Klairon'in kasvoin kanssa
+yhteen, jotka myöskin tosiaankin olivat kuninkaalliset.
+
+Hänen leveätä ja korkeata otsaansa ympäröitsi majesteetillisuus ja
+jalous; suuret, mustat silmänsä, joissa loisti jalo hehku, osoittivat
+ainoasti intoa, ylpeyttä, vihaa ja suuruutta, eikä koskaan mitään
+hellempiä tunteita; sievä, vähän kaareva nenänsä muistutti roomalaisen
+keisarinnan, Julian kuvaa, ja loi hänen kasvoillensa arvollisuutta ja
+jaloutta; pieni suunsa, purppuran-punasine ja sievine huulinensa,
+osoitti aina puoleksi halveksivaista, puoleksi pilkallista hymyä, joka
+kuitenkin joskus selkeni ihmeelliseksi suloisuudeksi ja lempeydeksi,
+joka täytti ilolla ja onnella sen onnellisen, jolle se tuli osaksi
+jonakin erityisenä suosion-osoituksena. Hänen kasvoinsa kaunis ja
+jalo muoto olisi kelvannut itse Fidialle malliksi hakatessaan
+Juno-jumalattaren kuvaa. Ja jumalainen tosiaankin oli hänen päänsä jalo
+ryhti, hänen komea ja loistava vartalonsa, jonka kauniit, todella
+ihanat kaunistukset olivat puhdas itsensä-kieltämys ja ankara siveys.
+
+Sellainen oli Hippolyte Klairon, mainio näyttelijätär "Theatre
+Français'ssa"; sellainen se jumalatar, joka seisoi nyt huoneensa
+ovessa, ihastuneiden ihailijainsa edessä, ja valaisi heitä, odottavia
+loistoisia herroja lempeällä hymyllänsä, kuin aurinko, koska se
+kasvonsa näyttää.
+
+Ja kaikki nämät herttuat ja prinssit, nämät markkiisit ja maaherrat,
+nämät kreivit ja paroonit, kaikki nämät Ranskan korkeimman vanhan
+aatelin herrat kiirehtivät nyt syöksemällä näyttelijätär Klairon'in
+tykö, saadaksensa häneltä katseen, sanan ja herättää hänen huomiotansa
+ja tarkkaavaisuuttansa tällä hetkellä.
+
+Mutta tänä päivänä ei Klairon näyttänyt havaitsevan, eikä huomaavan
+ketään. Ylpeänä, pysty-päänä kulki hän aina huoneen keskelle saakka.
+Sitten vasta tervehti hän hitaisesti ja arvokkaasti kaikille puolille,
+ja soi armossansa milloin jollekin markkisille, milloin herttualle
+jonkun erityisen nyökkäyksen, tahi vähäisen käden-puristuksen.
+
+Ihailijansa tunsivat tämän tervehdys-tavan; he olivat jo siihen
+tottuneet, että Hippolyte Klairon myöskin jokapäiväisessä elämässä
+näytteli niiden kuningattarien ja sankarittarien osaa, joita hän joka
+ilta teaterissa näytteli sellaisella arvollisuudella ja suuruudella,
+että, kuten hän itse sanoi, "oli hän kuningatar aina, ett'ei hän
+koskaan unhottaisi tehtäväänsä." Herrat imartelivat häntä siis siten,
+että salleivat hänen kotonansa myöskin näytellä samoja kuningattaren
+osia, joita hän näytteli teaterissa, ja kunnioittivat häntä sen tähden
+aivan, kuin olisi hän ollut hallitseva kuningatar, jonka
+kunnioittamiseen he nöyrinä ja alamaisuudessa tulivat.
+
+Ja tämän kunnioittamisensa todistukseksi laskivat nyt herrat kukin
+ihmeelliset kukkais-kimppunsa jumalattarensa jalkain juureen. Monet
+näistä kukkais-kimpuista olivat sidotut kalliilla helminauhoilla,
+tavallisen nauhan verosta, ja luonnollisten kukkain välistä nähtiin
+usein kalliita kiviä, ja ruusuja jaloista hohto-kivistä. Mahdottoman
+suurena kiehkurana makasivat nyt kukat ja kukkais-kimput Klairon'in
+jaloissa, ja itse seisoi hän siinä keskellä ylevänä, ylpeänä kukkaisten
+jumalattarena.
+
+Mutta kun ensimmäinen juhlallinen vastaan-otto oli ohitse,
+näkyi Klairon'ille hyväksi nöyrtyä ylevyydestänsä ja osoittaa
+itsensä laupiaaksi ja ystävälliseksi hallitsijattareksi nöyrille
+palvelijoillensa. Hän otti ylös omalla kädellänsä jonkun
+kukkais-kimpuista, erittäinkin niitä, jotka olivat varustetut jollain
+loistavalla koristeella, ja palkitsi sen antajan lempeällä hymyllä; ja
+kun hän siten oli rikkonut itseään ympäröivän kiehkuran ja hajoittanut
+taikamaisen vyöhykkeen, astui hän siitä ulos, puhutellaksensa
+kuolevaisia, kuin kuolevainen.
+
+Mutta tänä päivänä oli nyt vain yksi ainoa asia, joka voi soveltua
+keskustelu-aineeksi, nimittäin kauvan odotettu tapaus tänä iltana,
+Merope'n ensikerran tapahtuva näytteleminen.
+
+"Minä palan halusta, saada nähdä teitä tässä uudessa näytelmässä",
+huudahti herttua Guines, suuteli sormen-neniään ja sitten viskasi
+suutelon Klairon'ille.
+
+"Sen teette aivan oikein, hyvä herttua", sanoi Klairon huolettomasti.
+"Tänä ehtoona saatte ison ilon, sillä tämä Voltaire'n tekemä uusi
+näytelmä on jalo, ihana ja ihastuttava."
+
+"Ah, en minä puhu Voltaire'sta, mokomasta ilkeästä ihmisestä, joka
+pilkkaa Jumalaa ja koko maailmaa", huusi herttua kiukkuisena; "minä
+puhun teistä, te jalo taiteilijatar, joka ihastutatte koko maailman, ja
+jota ainoata herra Voltaire saapi taas tänä päivänä kiittää siitä, että
+yksi hänen näytelmistänsä ylistetään taas pilvihin saakka."
+
+"Tiedättekö, te kaunein kaikista kaunokaisista, että eilen edellä
+puolen-päivän oli syntynyt oikein totinen, murhaavainen tappelu siitä,
+kuka saisi piletin täksi ehtooksi?" sanoi eräs nuori herra ja lähestyi
+taiteilijatarta ja tervehti häntä vähäsellä, jotenkin ystävällisellä
+nyökkäyksellä.
+
+"Minä tiedän sen, herra Soubisin prinssi", vastasi Klairon rypistellen
+kulma-karvojansa ikään, kuin syvästi loukkaantuneena sellaisesta
+kuninkaalliseen sukuun kuuluvan miehen ystävällisestä lähestymisestä;
+"minä tiedän sen, enkä ihmettele sitä yhtään. Katsojat saavat kyllä
+palkkion vaivastansa, he saavat suuren huvituksen tästä Voltaire'n
+ylevästä näytelmästä, ja minä Klairon valmistan heille sellaisen
+odottamattoman uutisen, että eivät osaa sitä vielä aavistaakkaan."
+
+"Mikä se on?" kysyi Soubisin prinssi. "Sanokaa se minulle, minun
+kaunokaiseni!"
+
+"Jos minä olisin teidän kaunokaisenne, niin olisin minä pakoitettu
+sanomaan sen teille", vastasi Klairon, kohotellen olka-päitänsä; "mutta
+koska niin ei ole, niin täytyy teidän sallia minun vaijeta uutiseni
+kanssa. Mutta sen neuvon annan minä teille, herrat, että älkää lyökö
+laimin tämän illan näytelmää, sillä sen minä sanon, että tämän illan
+näytelmä on oleva koko 'Theatre Français'in' tulevaisuudelle tapaus,
+täysi tosi-tapahtuma; se nostaa kapinan näytelmätaiteesta; vielä satain
+vuotten perästä puhutaan tämän illan näytelmästä, kuin jostain
+taidehistorialle sangen tärkeästä hetkestä."
+
+Hämmästyksen ja ihmettelemisen jyry syntyi nyt tässä ihantelijain
+loistavassa laumassa. Nyt kuiskailtiin, nyt kyseltiin, nyt aivoja
+kiusattiin tätä tapausta arvaamalla; Klairon'ia vaatimalla vaadittiin,
+pyydettiin liikuttavilla sanoilla ja puheilla, ilmoittamaan suurta
+salaisuuttaan innokkaille ja ihastuneille ihailijoillensa, ja
+sulkemaan heitä lähestyvän illan salaisuuksiin.
+
+Mutta Klairon pudisti ylpeästi kiharaista päätänsä ja sanoi: "Minä
+tahdon hämmästyttää koko Parisin, niin myös teitäkin, herrat
+ihantelijani!" Tämän lausui hän kuninkaallisella arvollisuudella; mutta
+sitten unhoitti hän hetkeksi korkeutensa, kumarsi näyttelijättären
+keikarimaisilla kumarruksilla kaikille puolille ja jatkoi: "Minä
+turvaan itseni teidän suojelukseenne ja ystävyyteenne, hyvät herrat!
+Älkäät salliko minun vihamiesteni häväisevän minua ja häiritsevän minun
+voittoani!"
+
+"Minä panen sissini joka loukkoon", huusi markkisi Latude, "ja
+ensimmäisen, joka uskaltaa viheltää, annan minä palvelijaini viskata
+ulos ja hyvin kepittää."
+
+"Meidän kättemme taputuksien jyrinä voittaa kaikki vihollistenne
+nostamat ilkeät äänet," sanoi kreivi Besancon juhlallisesti.
+
+"Koko Parisissa ei ole enään yhtään kukkia," huusi maa-herra Maubauge;
+"minä olen ostanut ne kaikki, tervehtiäkseni niillä jumalatartamme aina
+näytöksien välissä, jolloin me pakoitamme häntä kuulemaan
+hartaita huutojamme, tulemaan esille ja ottamaan vastaan meidän
+kunnioitustamme."
+
+Klairon kuunteli kaikkia näitä vakuutuksia lempeällä, hiljaisella
+hymyllä, ja hänen silmäinsä tavallinen tuli kävi laupiaammaksi. "Minä
+luotan hyvyyteenne ja apuunne," sanoi hän, ja meni hitaisesti
+ihantelijainsa rivien lävitse takaisin erityis-huoneesensa.
+
+Tämä oli se suuri ja ratkaiseva hetki, jota kaikki olivat odottaneet,
+ja sen tähden tunkeutuivat herrat nyt maltittomina mainitulle ovelle.
+Sillä kun Klairon oli lopettanut tämän yleisen vastaan-oton, ja
+vetääntynyt takaisin kammioonsa, niin ei hän enään ollut kuningatar,
+vaan jätti suuret vaatimuksensa ja lähestymättömän olentonsa
+vastaanotto huoneeseen; ja erityis-huoneessansa oli hän taas viehättävä
+taiteilijatar, täynnä taidetta ja kykyä, pahan-elkisyyttä ja
+sukkeluuksia; täällä sallei hän ihantelijainsa lausua itsellensä
+kaikkia palavia tunteitansa; täällä kuunteli hän heidän innollisia
+rakkauden ilmoituksiaan, ja kehoitti heitä keskenänsä kilvoittelemaan
+suosiostansa, sekä sanoilla, että kalliilla lahjoilla.
+
+Tämän huoneen ovelle tunkeusivat siis kaikki herrat: kukin pyysi heistä
+päästä ensimmäisenä Klairon'in jälkeen sisälle, sillä sisään-pääsö
+tähän kaikkein-pyhimpään oli sallittu ainoasti yhdelle kerrassansa,
+vaikka ovet kyllä seisoivat avoinna ja ovi-verhot olivat sivulle
+vedetyt, ja kaikki voivat nähdä Klairon'in istuvan vastapäätä avointa
+ovea komeassa, kullalla kirjaellussa sohvassa ja hänen edessänsä
+nojatuolissa, selin vieras-huonetta kohden se onnellinen kuolevainen,
+jolla oli etu-oikeus olla tässä yksityisessä vastaan-otossa läsnä.
+Keskustelut tässä yksityisessä vastaan-otossa olivat niiden
+vastaan-ottoin kaltaisia, joita kuningattaret, koko hovin läsnä
+ollessa, sallivat erityisesti suosituille, ja joita ei kenkään voi
+häiritä sopimattomalla lähestymisellänsä.
+
+Mutta että tänä päivänä oli myöskin herrain joukossa prinssi,
+monen suosiman kuninkaan, Ludwikin, ystävä, tässä näyttelijättären
+vieras-huoneessa, niin oli myös herrain meteli ja tungos vähemmin
+raivoisa, kuin tavallisesti; ja koska he huomasivat Soubise'n prinssin,
+joka oli, ei ainoasti kuninkaan ystävä, mutta myöskin markkisinna
+Pompadours'in lemmikki, -- niin, koska he huomasivat prinssin
+lähestyvän kaikkein-pyhimmän ovea, niin vetääntyivät he nöyrästi sivuun
+ja antoivat tietä prinssille.
+
+Prinssi kiitti herroja hymyillen ja vähäisellä päännyökkäyksellä, ja
+meni kohta Klairon'in perässä sisään.
+
+"Tiedättekö, ihanimpani", sanoi hän samassa, kun hän viskausi ylevällä
+huolimattomuudella ja ilman Klairon'in käskyä, nojatuoliin,
+"tiedättekö, että te tänä päivänä olette lumoovasti kaunis?
+Jumal'avita, luulisi teitä nähdessään, ei enään olevansakaan kaikista
+kristillisimmän Ranskan kuninkaan pääkaupungissa, vaan äkkiä lumotun
+takaisin pakanuuden onnellisiin aikoihin, jolloin jumalattaret vielä
+joskus tulivat alas maan päälle, viettelemään ja onnelliseksi tekemään
+milloin kauniita paimenia, milloin uljaita uroita. Vannokaa minulle,
+ett'ette ole taivaan kuningatar, ett'ette ole itse Juno; vannokaa
+minulle se, että voisin uskoa teitä!"
+
+"Minä vannon teille, en olevani kaikista uskottomimman, kavalimman,
+hekumallisimman ja vaarallisimman jumalan puoliso", vastasi Klairon
+hymyten. "Minä vannon teille, prinssi, että Jupiteri ei ole minun
+puolisoni, eikä koskaan siksi tulekkaan".
+
+"Pahan-elkinen!" huusi prinssi nauraen. "Te olette inhoittava! Te
+tiedätte hyvin, että hyvät parisilaiset ovat minulle antaneet Jupiterin
+lisä-nimeksi, koska he väittävät minun vehkeilleeni yhtä paljon,
+kuin itse jumalain jumala Jupiteri, ja että minä voin pukea itseni
+vale-pukuun ja vaihettaa muotoa samoin, kuin Jupiteri teki
+anastaessansa lemmityitänsä. Mutta minulle tehdään siinä väärin. Minä
+vannon teille, ihana Hippolyte, että minulle tosiaankin tehdään väärin!
+Minulla ei ole mikään vehkeilevä sydän; minä olen niin uskollinen,
+ett'ei Jupiteri koskaan ole ollut niin uskollinen. Yhteen, ainoaan
+yhteen on minun sydämmeni jo pitkiä aikoja sitten ollut kiinnittynyt,
+ja se ainoa olette te."
+
+"Ah, prinssi," sanoi Klairon, "mitäs kaunis tanssiatar, neiti Guiman
+sanoisi siitä, jos hänelle kerrottaisiin sananne?"
+
+Prinssi hymyili ja sanoi: "minä neuvon teitä, ett'ette sitä tee; sillä
+epäilemättä repisi hän silmät päästänne. Hän on, vaivanen ihminen,
+vallan hullu tähteni, ja vakuuttaa rakastavansa minua silmittömästi.
+Minä sallin hänen jumaloivan itseäni ja annan maailman uskoa yhä vain,
+että Guiman on minun kultuseni."
+
+"Ja koska teitä kerran nimitetään Jupiteriksi Parisissa," sanoi
+Klairon, "niin sanotaan myöskin teidän lähestyvän kaunista
+tanssijatarta aina pelkkänä kulta-sateena, ja että hän tanssii Danana
+vastassanne."
+
+"Liika puhetta vain, neitiseni; on niin," vakuutti prinssi. "Guiman
+rakastaa minua niin lämpimästi, ett'ei hänellä ole laisinkaan
+aikomusta köyhdyttää minua, kuten, sitä pahempi, tapahtuu aikoinamme
+monen ruhtinaan ja herran kanssa, ahnetten tanssijattarien ja
+näyttelijättärien kautta. Guiman on kaino, ja täydesti tyytyväinen
+siihen, että minä maksan hänelle ruoka-rahaa vain sata-tuhatta markkaa
+ja hänen pikku huvituksiinsa ainoasti viisikymmentä-tuhatta markkaa."
+
+"Sata-tuhatta markkaa ruoka-rahaa!" huudahti Klairon melkein
+kivettyneenä kummastelusta. "Sellaisen summanko te annatte
+hekumalliselle tanssijattarelle, jonka ainoa konsti on siinä, että hän
+räpistelee jaloillansa ja tekee hullunkuria? Johan sillä summalla voisi
+voittaa kymmenen kunniallista neitsyttä kelvollisilta myötäjäisillä."
+
+"Pidättekö sen summan niin peräti suurena?" kysyi prinssi. "Siitä
+voitte päättää, mitä minä tekisin sille jumalattarelle, jota minä
+rakastaisin, rukoilisin; jolle omistaisin joka hengen-vetoni, elämäni,
+huokaukseni ja sydämmeni. Päättäkää siis siitä, mitä minä tekisin
+teille, jos vihdoinkin suostuisitte siihen, että lähettäisitte
+armo-katseenne minun puoleeni; minun, joka nöyränä orjana kuihdun
+jaloissanne; minun, jolle te olette aurinkona, onnena ja elämänä."
+
+"Mitä minulle tekisitte sitten, prinssi?" kysyi Klairon, kohotti
+huolettomasti jalkaansa ja hivutteli kalliista kivistä loistavata
+tohvulaansa varpaitansa vastaan. "Pilan-päite, prinssi, ilmoittakaa
+minulle, mitä te minulle tekisitte?"
+
+"Mitä minä tekisin teille?" äännähti prinssi innoissansa. -- "Minä en
+tarjoaisi teille satatuhatta, vaan puolen miljonaa markkaa
+ruokarahoiksi ja pitäisin kuukausittain kaksikymmentä-tuhatta
+varaltanne pikku-tarpeisiinne. Minä laittaisin niin, ett'ei kellään,
+eipä edes kuningattarella olisi niin kauniita hohto-kiviä, niin ihania
+pitsejä, niin uljaita englantilaisia hevoisia, niin koreita
+palvelijoita, niin pulskeita ajopeliä, niin loistoisasti varustettua
+palatsia, kuin Hippolyte Klairon'illa, Soubise'n prinssin rakastetulla,
+suositulla jumalattarella! Niin, uskokaa minua, Klairon! Te olette
+minun jumalattareni, jota minä kunnioitan. Ihmiset puhuvat minun
+äärettömistä rikkauksistani, tuhansista miljonista, joita olen perinyt
+esi-isiltäni, uljailta Rahan-sankareilta. No, niin! Minä olen rikas;
+sallikaa minun olla rikas teidän tähtenne, niin minä hämmästytän koko
+Parisia sillä ihmeellisellä loistolla, jota minun rakkauteni kokoaa
+ympärillenne. Kaikki itämaiset sadut tahdon minä tehdä tähtenne
+tosi-tapauksiksi, ja se, mitä Abdallah uneksui Semiramiksen
+taikamaisista puutarhoista, -- se on oleva todellista minun
+Semiramikseni, Klairon'in suhteen. Te olette jo tänä päivänä armahtanut
+minua äärettömästi: te olette armossanne pukeutuneet siihen
+aamu-pukuun, jonka minä teille tänä aamuna lähetin..."
+
+"Mitä? Prinssi!" keskeytti Klairon häntä ihmetyksen huudahduksella.
+"Tekö te siis olette se outo nainen, joka, kuten kamari-palvelijani
+sanoi, lähetti minulle tämän aamu-puvun?"
+
+"Hyvin osattu, ihanaiseni," sanoi prinssi, hymyili ja nyökkäsi hänelle.
+"Te tiesitte sen kyllä, ja että te sen tiesitte, niin olitte te
+hyvä ja otitte lahjan vastaan. Minä kuulin herrain tuolla teidän
+vieras-huoneessanne sanovan, kun te tulitte meitä vastaan, että pukunne
+oli Saaban kuningattaren todellinen loistoisa aamu-puku. No, siis!
+Vastatkaa minun rakkauteeni, niin vannon minä teille, että minä
+lahjoitan minun saabalaiselle kuningattarelleni sellaisia
+kuninkaallisia pukuja, että tuo aamu-pukunne, joka teillä nyt on,
+näyttää niiden rinnalla vain halvan palkka-piian halvalta puvulta.
+Rakastakaa minua, niin lasken minä jalkainne juureen kaikki minun
+tavarani, minun henkeni, minun sydämmeni ja koko minun olemukseni!"
+
+"Te lupaatte todellakin paljon," sanoi Klairon jollakin erityisellä
+ylpeällä äänenpainolla. "Te lupaatte minulle rikkauksia, äärettömiä
+rikkauksia, hehkuvan rakkauden, ja ijankaikkisen kiitollisuuden. Mutta
+yhden olette kuitenkin unhoittanut; juuri sen, jota minä pidän
+pääasiana."
+
+"Nimittäkää se, mun ihanimpani," huusi prinssi innolla, "sanokaa, mitä
+olen unhoittanut tarjota teille, ja rakkauteni kautta vannon minä
+teille, ett'ette turhaan ole minua siitä muistuttanut! Minä lasken sen
+teidän jalkoihinne, olkoon se, mitä hyvänsäkin."
+
+"Ainoa, jonka olette unhoittanut, prinssi, on yksinkertaisesti se, että
+ette ole minulle sanonut, minä päivänä lahjoitatte minulle kaikista
+kalleimpanne. Minä päivänä annatte te minulle nimenne?"
+
+"Mitä nyt; nimeni?" kysyi prinssi.
+
+"Niin; koska olette minulle tarjonnut kaikki muutkin omaisuutenne,
+rikkautenne, sydämmenne, henkenne, niin yksinkertaisesti seuraa siitä
+myös, että te koroitatte minut puolisoksenne. Siis, sanokaa nyt,
+prinssi, milloin olette määränneet häämme pidettäviksi?"
+
+Prinssi hämmästyi aivan, kuin olisi hän saanut kärmeeltä piston.
+"Häämme?" lausui hän ihmetellen.
+
+Hänen takanansa kajahti kova nauru, iva-nauru; ja kun prinssi kääntyi
+vihaisena, katsoakseen taaksensa, niin näki hän siellä sen, mitä
+Klairon oli jo kauvan nähnyt: hän näki Voltaire'n häjyn, nerosta ja
+iloisuudesta loistavan naaman. Ollessaan Klairon'in ystävä ja runoilia
+uskalsi Voltaire sen, mitä muut eivät uskaltaneet, nimittäin
+ilmoittamatta ja kutsumatta tulla sisälle Klairon'in kaikkein-pyhimpään
+ja näkymättömänä todistajana kuunnella prinssin juhlallista
+rakkauden-tunnustusta.
+
+Nyt, kun prinssi nousi tuolistaan kiukkuisena ja vihastuneena, kiirehti
+Voltaire esiin, kumarsi syvään ja kunnioittavaisesti prinssille, ja
+sanoi:
+
+"Teidän Korkeutenne, minä pyydän anteeksi!" sanoi hän nöyrästi; "mutta
+näytelmä tässä oli niin ihmeellinen, että jos Teidän Korkeutenne itse
+olisi sen nähnyt jossain minun kirjoittamissani näytelmissä, niin
+olisitte Te sydämmenne pohjasta nauranut rakkaudesta hehkuvalle
+rakastajalle, jolle sanaa 'häät' näytetään ristiinnaulitun kuvana,
+jolla valepukuinen perkele pakoitetaan näyttämään itsensä oikeassa
+hahmossansa."
+
+"Se on tosi," lausui prinssi hymyillen, "mahtoi se olla kyllä sievä
+näytös. Mutta Klairon pelasi myös niin vietteleväisesti, että minä
+annoin pettää itseni ja pidin hänen ivansa totuutena."
+
+"Mitenkä niin, prinssi? Luuletteko minun ivailevan?" kysyi Klairon
+ylpeästi. "Te uskallatte tarjota minulle palatsin, puolen-miljonan
+ruokarahat, kuninkaallisia pukuja, kallis-arvoisia ajopeliä, kauniita
+palvelijoita, ja kuitenkin häväisette te minua siten, että sanotte
+minun ivailevan, kun minä kysyn teiltä, milloinka meidän häämme
+olisivat pidettävät?"
+
+"No, niin, ihanimpani," vastasi prinssi, "kyllähän se kysymys voipikin
+olla vain ivaa; sillä te tiedätte, että minä olen jo nainut, ja että
+minulla on jo puoliso."
+
+"Vai niin; Teidän Korkeutenne muistaa sen toki vihdoinkin," sanoi
+Klairon ja kohotteli olkapäitänsä. "Teillä on puoliso, ja kuitenkin
+tarjoatte te minulle kaiken omaisuutenne, tahdotte omistaa minulle
+rakkautenne, sydämmenne ja henkenne. Minulle tarjoatte te rikkauksia,
+kuninkaallista prameutta, mutta kuninkaallisen prameuden ohella
+siveydellisen saastaisuuden häpeän; puolisollenne köyhyyden ja
+yksinäisyyden, mutta köyhyyden ohella loistavan, komean ruhtinaallisen
+arvonne, ja yksinäisyydessä lohdullisen tiedon puhtaasta
+viattomuudesta. Menkää, prinssi, jakonne on epä-tasainen. Miljonillanne
+ja hohto-kivillänne ette voisi palkita Klairon'ille sitä, mitä
+häneltä ryöstäisitte: hänen kunniansa, jaloutensa ja kuuluisan
+taiteilija-maineensa."
+
+"Ah, se on minun Klairon'ini," huusi Voltaire innoissansa. "Näettekö
+minun Semiramikseni ylevyyttä; minun kuningattareni, joka polkee
+maailman jalkainsa alle ja leikittelee kuninkaallisten kruunujen, kuin
+Nyrnbergin lelujen kanssa."
+
+"Se on tosi," sanoi prinssi nauraen. "Klairon on aina ihmeellinen;
+silloinkin, koska emme häntä käsitä. Minä lasken miljonia hänen
+jalkoihinsa, ja hän ei ota niitä."
+
+"Ei; hän ei ota niitä," huusi Klairon hehkuen kiukusta. "Mitä minä
+huolin teidän miljonistanne; minä olen itse rikas. Te tarjoatte minulle
+palatsia; katsokaa ympärillenne, herra; te olette täällä minun
+palatsissani, ja niin, kuin minusta näyttää, on se sen kunnian
+arvoinen, että voipi ottaa kuninkaallisen prinssin vastaan. Minulla on
+myöskin hevoisia, vaunuja, hohto-kiviä ja komeita palvelijoita.
+Luuletteko, prinssi, että vähäkään enempi ja vähempi tämän kurjan
+maailman rääpäleitä voipi vietellä Klairon'ia? Kaikki nämät ovat
+katoovaisia; minua viettelee ainoastansa kuolemattomuus."
+
+"Mitä; kuolemattomuus?" kysyi prinssi kavalalla naurulla. "Oletteko
+kaiken muun hyvän päälliseksi tullut jumaliseksi, minun ihanimpani?
+Sanokaa toki, mikä kuolemattomuus teitä viettelee. Min' en ymmärrä
+teitä."
+
+"Antakaa anteeksi, Teidän Korkeutenne!" sanoi Voltaire innollisesti.
+"Minä ymmärrän kyllä, mitä meidän ihana taiteilijattaremme Klairon
+tarkoittaa, ja koska hän niin usein saattaa julkisuuteen minun
+ajatuksiani, niin sallikoon hän minun tällä kerralla sanoilla ilmoittaa
+hänen ajatuksiaan. Teidän Korkeutenne on tarjonnut Klairon'ille kaikkia
+maan aarteita, että hän niiden edestä lahjoittaisi teille vain hituisen
+rakkautta; Te olette tarjonnut hänelle kuninkaallisen saaliin; ja että
+Klairon antaisi sydämmensä sopessa Teille pienen asunnon, niin
+tarjoatte Te hänelle palatsin, joka varmaan kyllä varustettaisiin
+loistavimmilla ja kallehimmilla huonekaluilla, jopa suurimman linnan
+loistolla; -- mutta Klairon ei ota tarjottua palatsia vastaan, sillä
+kaikkein sen huonekalujen, sohvien ja tuolien joukossa puuttuu kaikeksi
+onnettomuudeksi se ainoa tuoli, joka yksistänsä viettelee Klairon'ia,
+ja jota vastaan hän ehkä vaihettaisi rakkautensa ja sydänkäpysensä. Ja
+se ainoa tuoli on Teidän Korkeutenne, kuolemattomain tuoli. Tarjotkaa
+Klairon'ille yksi Akademian kuolemattomain neljästäkymmenestä tuolista,
+ja hänen sydämmensä taivutetaan ehkä yhden sellaisen tuolin kautta;
+hänen, jota ei rikkaudet houkuttele."
+
+"Hei, helkkarissa!" huudahti prinssi. "Te sanotte Klairon'ia
+kunnian-himoiseksi"
+
+"Minä sanon, että hän rakastaa mainetta ja kunniaa samoin, kuin minäkin
+niitä rakastan, ja samoin, kuin kaikki muutkin ylevät sielut niitä
+rakastavat; sillä maine on, kuten Tacitus sanoo 'viisasten himo.' Ja
+Klairon on viisas, vaikka onkin vasta kolme-kolmatta. Nyt, Klairon,
+minun taiteen-jumalattareni, minun viisauden-kukkaiseni, nyt minäkin
+puhun teille. Minä olen kuullut prinssin tunnustuksen, on siis
+kohtuullista, että hänkin kuulee minun tunnustukseni. Minäkin rakastan
+ja jumaloitsen teitä, Klairon! Niin, niin! Älkää naurako ihanaiseni;
+älkää kohotelko olka-päitänne, prinssi! Minä rakastan Klairon'ia,
+vaikka olenkin kahden-kuudetta; sillä sen miehen rakkaus, joka on kauvan
+elänyt ja paljon rakastanut, ja sittenkin uskaltaa vielä sydämmensä
+jättää myrskyille, -- niin, sen miehen rakkaus on innollisempi,
+hehkuvampi, uskollisempi ja kestävämpi, kuin nuoren miehen. Vanha mies
+tietää nimittäin, että hän on ehtinyt jo viimeiseen onnensa unelmaan,
+ja rippuu siinä, kuin hukkuva siinä korressa, joka pelastaa hänet
+kuolemasta. Ihana Klairon! Minä olen hukkumaisillani; minä olen
+vaipumaisillani vanhuuteni hautaan, pelasta minut vielä neljäsosaksi
+tuntia kuolemasta; anna minun sydämmeni kiintyä sinuun; ojenna minulle
+sinun rakkautesi korsi! Minä maksan sen sinulle kuolemattomuuden
+istuimella. Minulla on kuolemattomuuden tuoli! Ylpeät Akademian herrat
+luulivat ett'ei Arouet Voltaire olisi ollut kuolematon, ell'eivät he
+olleet hänelle siinä vähän apuna, ja sen tähden ovat he juuri tänä
+päivänä armostansa tarjonneet hänelle yhden heidän neljästä-kymmenestä
+istuimestansa. Se on kylliksi leveä meille kummallekin, Klairon, ja
+minä tarjoan sinulle sijan vieressäni, minun tuolillani. Anna minulle
+kätes! Taiteen-jumalattaret asettavat sinun minun kanssani tälle
+kuolemattomuuden tuolille. Minä vannon sinulle, että Voltaire ottaa
+elämänsä ihanimmaksi pää-määräksi, tehdäksensä Klairon'insa
+kuolemattomaksi ja kiertää hänen ihmeellisen päänsä ympärille maineen
+ja kunnian loistavan kiehkuran. Ainoastaan rakkauteni Klairon'iin on
+oleva minun laulun-jumalattareni, ja kiihoittava minua minun jaloimpiin
+runoteoksiini! Minä lupaan hankkia sinulle aina tilaisuutta uusiin
+voittoihin, uuteen maineen ja kunnian hekumaan!"
+
+"Hyvin puhuttu, Voltaire!" huudahti prinssi hymyten. "Nyt tahdomme
+kuulla, minkä vastauksen Klairon antaa meille; sillä vastata hänen
+täytyy, ja me vaadimme hänen vastaamaan. Hänen pitää myös vastata,
+kumpaisen hän meistä valitseepi. Minä tarjosin hänelle kuolevaisten
+aarteita; te tarjoatte hänelle kuolemattomain kunnian; minä tarjosin
+hänelle nautinnoita, te tarjoatte hänelle mainetta ja kunniaa. Siis,
+Klairon, puhukaa nyt! Kumpasen meistä kahdesta te valitsette?
+Vaikenetteko, ihanaiseni? Hymyilettekö meille vain kuninkaallisella
+ylönkatseella? Perhana-vieköön, selittäkää kuitenkin meille, mikä teitä
+naurattaa!"
+
+"Minua naurattaa eräs muisto, prinssi," vastasi Klairon, ja hänen
+poskensa, jotka muutoin tavallisesti olivat kalveat, kuin puhtain
+alabasteri, yhtäkkiä punettuivat, ja vaikuttivat hänen ihanuudellensa
+uuden, ihmeellisen viehätyksen.
+
+"Niin, minua naurattaa eräs muisto," jatkoi Klairon elävästi. "Minä
+puhun teille molemmille, te kuninkaallinen prinssi ja te kuuluisa
+runoilija, minun muistoni, joka myöskin olkoon vastauksena teidän
+kummankin tarjoukseenne. Tyydyttekö te siihen?"
+
+"Mitäpä minä siihen sitten voin, vaikk'en olisikkaan," vastasi prinssi
+ja nosteli olka-päitänsä. "Te olette minun onneni jumalatar, ja minun
+täytyy siis kuulla, mitä te minulle ajattelette päättää."
+
+"Ja minä," sanoi Voltaire, ja kävi istumaan erääseen nojatuoliin, "minä
+iloitsen Klairon'in muistosta; sillä jospa hän haavoittaakin sydäntäni,
+niin virkistää hän kuitenkin sieluni voimia; ja siinä, missä
+rakastelija häviää, voittaapi runoilija."
+
+"No niin!" huusi prinssi maltitonna. "Kertokaa nyt siis meille teidän
+muistelmanne!"
+
+"Minun muistelmani," sanoi Klairon miettien. "Niin, minä kerron teille
+kummallekin sen, ja todistan teille molemmille samalla minun
+kunnioittavaisuuteni ja luotettavaisuuteni. Minua nimitetään ylpeäksi
+Klairon'iksi, minua syytetään sydämmettömyydestä; sydämmettömyydestä
+kuitenkin rakkauden suhteen, ja ehkä se tulee siitä, että kauniit
+herrat hovissa ja rikkaat herrat kaikkialla tuhlaavat paljon vaivaa,
+sytyttääksensä minussa rakkautta. Se on kiista, jossa he kaikki vallan
+turhuudesta pyytävät päästä voittajaksi. Sen tähden minua runsaasti
+suositaan, ja annetaan lahjoja; he luulevat kullalla ja hohto-kivillä
+voivansa avata suljetun sydämmen, ja luulevat nukkuneen rakkauden
+herättävänsä lahjoilla. Te, prinssi, tarjoatte minulle rakkauteni
+edestä rikkauksia; te runoilija tarjoatte minulle kunniaa ja
+kuolemattomuutta. Mutta minä sanon teille totuuden: Klairon'in sydän on
+itse-pintainen kappale, ja että te sen ymmärtäisitte, niin kerron minä
+teille nyt minun muistoni:
+
+"Kolme vuotta taka-perin oli Klairon vielä köyhä, tuntematon
+näyttelijätär, ja vaelsi kaupungista kaupunkiin, työllä ja tuskalla
+kokoillen maa-seuduilla itsellensä joitakuita lakastuneita
+laakerin-lehtiä, joita ylpeässä ja komeassa Parisissa ei oltu hänelle
+suotu. Mutta koko sielustani halasin minä kuitenkin Parisiin, maineen
+pyhään linnaan, jossa ainoasti totinen taiteilija saapi kuulijoiltansa
+kruunun. Lyon'issa, jossa minä siihen aikaan olin, suosittiin minua
+jota-kuinkin; käsien-taputukset olivat kauheat aina silloin, kun minä
+astuin esiin, ja hyvän-tahtoiset tehtailijat ja silkki-valmistajat,
+jotka nimittivät itsiänsä Lyon'in ylimyksiksi, lahjoittivat minulle
+hyvin paljon uusia vaatteita ja kauniita kankaita tyytyväisyytensä
+todistukseksi. Mutta Lyon oli ainakin maa-seudun kaupunki, ja
+silkin-valmistajain silkki-kankaat eivät olleet laisinkaan sen
+laakeriseppeleen kaltaisia, jota minä halasin."
+
+"Ja Hippolyte Klairon ei ajatellut, kuin Cesari," sanoi Voltaire
+hymyten. "Klairon ei sanonut olevan paremman olla pienessä kaupungissa
+ensimmäisenä, kuin suuressa kaupungissa olla pakoitettu tyytymään
+toisena olemaan. Hän sanoi vain: minä tahdon sen, kun minulle on
+tuleva; minä tahdon suurimmassa kaupungissa, kuuluisassa kaupungissa,
+Parisissa olla ensimmäisnä."
+
+"Runoilija, te arvasitte oikein, niin minä sanoin itselleni," jatkoi
+Klairon säkenöivin silmin. "Ja sen tähden rikoin minä kauppani
+Lyon'issa, maksoin kaikki velkani siten, että jätin velkojilleni kaikki
+tehdastelijain minulle lahjoittamat kauniit silkki-kankaat ja virkatut
+rakkauden kirjeet; annoimpa myöskin heille kaikki huonekaluni ja
+vähäiset kalleuteni, joita minulla oli. Olin elänyt suurellisesti,
+mutta olin kuitenkin liiaksi ylpeä ja ehkä myös liiaksi rehellinen,
+matkustaakseni Lyon'ista jättämällä ihmiset siihen uskoon, että
+karkasin velkaini vuoksi, kun läksin vain parempia seppeleitä etsimään.
+Minä annoin siis heille kaiken omaisuuteni niin tyyni, että, kun
+Lyon'ista läksin, ei minulla ollut muuta, paitsi vaunut, joissa ajoin
+ja kohtuullinen vaatetus, ja juuri niin monta markkaa rahaa, että voin
+ajaa neljällä hevoisella Lyon'ista Parisiin, antaa yö-paikoissa
+kohtuullisia juomarahoja, ja elää Parisissa muutaman päivän
+ravintolassa, kunnes olisin saanut 'Theatre Français'en' johtajalta
+luvan näytellä, vaikkapa vain vierastelu-kerran. Yöksi tulin siistiin,
+pieneen Makonin kaupunkiin, jolla oli se onni, ett'ei siinä ollut
+laisinkaan teateri-huonetta, mutta sen sijaan kaikista kurjimmat tiet
+joka haaralle. Mokomat maantiet matkaan saivat sen, että minun vaununi
+hajosivat juuri kaupungin ulkopuolella, ja että seppä, jonka piti
+korjata vaunujani, tuomitsi minut viipymään 24 tuntia Makonissa; 24
+tuntia tuntui ijankaikkisuudelta sille, joka halasi Parisiin,
+taistelemaan mainetta ja seppeleitä, ja pakoitettiin nyt pienen
+kaupungin joutilaisuuteen. Minä sain siis kauhean ikävän, ja
+päästäkseni siitä, kaikista taudeista häjyimmästä taudista, jätin minä
+yksinäisen huoneeni, sanoin jäähyväiset 'fiineydelle' ja menin alas
+ruoka-saliin päivälliselle, vahvassa aikeessa, huvittaakseni itseäni ja
+johtaakseni keskustelua jonkun siellä tavattavan vieraan kanssa."
+
+"Ah, olisipa se ollut aika onnen-poukaus, jos minun tieni olisi osunut
+sinä päivänä Makoniin," huokaili prinssi. "Minä olisin päästänyt teidät
+ikävästä, ja siten velvoittanut teidät itselleni kiitolliseksi, ja
+kiitollisuus olisi vähitellen ajan-pitkään muuttunut rakkaudeksi. Mutta
+sanokaa minulle, kaunein kaikkein kaunisten seassa, ketä tapasitte te
+päivällisillä? Toivon, että tapasitte vain joitakuita koukkuleuka
+ämmiä, jotka varoittivat teitä parisilaisten pahuudesta ja petoksista."
+
+"Ei, prinssi! Minä tapasin siellä kolme herraa, kolme nuorta miestä,
+jotka eivät myöskään ennestään tunteneet toisiansa; vaan saivat samoin,
+kuin minäkin kiittää sadetta ja huonoja teitä viivytyksestään
+Makonissa. Kaikeksi ihmeeksi edustivat nämät kolme herraa kolmea eri
+kansallisuutta: ensimmäinen oli englantilainen, toinen espanjalainen,
+ja kolmas ranskalainen. Mutta kaikki kolme olivat he nuoria, iloisia,
+suloisia ja sivistyneitä herroja. Kahdella heistä oli ollut sama
+kohtalo, kuin minullakin, ja täytyivät siis viipyä Makonissa seuraavaan
+päivään, antaaksensa vaunujensa käydä tarpeellisten korjausten
+alaisiksi. Mutta ranskalainen odotti kyyti-vaunuja, jotka hänet
+veisivät Parisiin, mutta nekin läksivät vasta seuraavana päivänä."
+
+"Me olimme ehkä kaikki neljä tulleet ruoka-saliin vahvassa aikeessa,
+huvittaa itseämme, maksoi mitä maksoi. Se oli kuitenkin varma, että me
+löysimme huvituksen, ja kukin koitti olla toistaan sukkelampi,
+nerollisempi yhteiseksi iloksemme niin, että päivä kului meistä mitä
+ihanimmasti ja kiiruimmasti. Me olimme yhdessä myöhään ehtooseen asti,
+ja kun ravintolan isäntä ilmoitti meille, ett'emme vielä seuraavanakaan
+päivänä pääsisi lähtemään syystä, että vaunujemme korjaukset eivät
+olleet likimainkaan valmiit, niin tyydyimme me siihen jotakuinkin;
+sillä me olimme varmat siitä, että voimme seuraavankin päivän viettää
+vielä yhtä hauskasti ja ystävällisesti, kuin ensimmäisenkin."
+
+"Ja siinä emme pettyneetkään. Seuraava päivä oli edellisen kaltainen,
+kuitenkin sillä eroituksella, että nyt olimme jo likemmin tutustuneet
+toisiimme, ja taisimme niin muodoin avo-sydämmellisemmästi ja vapaammin
+ilvehtiä keskenämme."
+
+"Minä luulen," sanoi Voltaire, "tahi paremmin minä pelkään, että kavala
+ravintolan isäntä keksi etuansa valvoa niin, ett'ei vaunujenne korjaus
+päättynyt vielä kolmantenakaan päivänä."
+
+"Oikein arvaatte; niin tapahtuikin. Meidän täytyi viipyä vielä
+kolmaskin päivä, ja samana kolmantena päivänä keksein minä, pahaksi
+onneksi kyllä, että kolmen herran iloisuus oli kadonnut, ja että he
+kaikki kolme olivat rakastuneet minuun. Toinen kadehti ja luuli
+toistaan, ja kukin pyysivät he jäädä kahden-kesken kanssani, vakavilla
+valoilla vannoaksensa minulle rakkauttaan, ja loihtemaan minussa
+vasta-rakkautta itseensä. He rupesivat vihaamaan toisiaan ja tuntemaan
+vasta-hakoisuutta toistensa läheisyydestä; ja ilo ja iloinen ivailu
+haihtuivat peräti."
+
+"Silloin päätin minä," jatkoi Klairon, "tehdä pikaisen lopun tästä
+ikävästä tilasta, ja kutsuin sen tähden nuoret herrat omaan
+huoneeseeni. Ja kun he tulivat juoksujalkaa ylös siinä toivossa, että
+tapaisivat minut yksinäni, ja kiukuttelivat siitä, että tapaavat
+luonani myöskin kanssa-kosijansa, niin sanoin minä heille:
+
+"Te rakastatte minua kaikki kolme; te olette sen minulle itse-kukin
+puolestanne sanoneet ja pyytäneet minulta vasta-rakkautta. Ja tämän
+tehtyänne olette te käyneet kiukkuisiksi, lyhyt-nenäsiksi ja tukaliksi;
+naurun verosta te riitelette keskenänne, ja leikin verosta kinailette.
+Minä en kärsi kinasteluja ja musta-sukkaisuutta. Ja päästäkseni
+sellaisista vasta-hakoisuuksista, vuokraan minä itselleni kohta vaunut
+ja matkustan pois, puhumatta teille enään sanaakaan, ell'ette lupaa
+täyttää niitä ehtoja, jotka minä teille te'en."
+
+"Kaikki kolme vannoivat ilolla täyttävänsä ehtoni, saadaksensa minut
+jäämään vielä ravintolaan ja olemaan heidän kanssansa ajan, joka vielä
+oli odotettava ravintolassa."
+
+"Niinpä siis," jatkoin minä, "kuulkaa minun ehtojani. Älköön yksikään
+teistä rohjetko koko päivänä puhua minulle sanaakaan rakkaudesta; mutta
+koettakoon kukin voittaa minun vasta-lempeni siten, että hän osoittaa
+itsensä niin rakastettavaksi, taitavaksi ja suloiseksi, kuin
+suinkin mahdollista, ja pyytää iloisuudellaan, sydämmellisellä
+leikillisyydellään, ja miellyttävällä käytöksellään valloittaa minun
+sydäntäni. Mutta että rakkaudella on myöskin joka-päiväinen puolensa ja
+pidetään myös jonakin kauppa-asiana, niin tehköön kukin teistä
+tarjouksensa minulle kirjallisesti tänä iltana sitten, kun olemme
+eroinneet toisistamme. Kirjeessään mainitkoon hän, mitä hän oikeastaan
+anoo minulta ja mitä hän minulle tarjoaa."
+
+"Oivallista!" huusi Voltaire, "te näyttelitte siellä huvinäytöstä, niin
+mainiota, että minä kadehdin sen keksijätä, laulu-lintuseni! Minä
+olisin mielelläni ollut saapuvilla teidän kolmen kosijanne henkisessä
+kilpailussa."
+
+"Tosiaankin oli se henkinen kilpailu," sanoi Klairon hymyellen. "Ja
+minä tunnustan mielelläni, että se päivä oli hauskin ja iloisin päivä
+minun elämässäni. Kolme kosijaani osoittivat erinomaista suloutta.
+Kukin kokivat he tarjota minulle neronsa ja sukkeluutensa todellisia
+ilotulia sytytettäviksi ja siten so'aista silmiäni, ett'en näkisi
+toisten kilpailijain ilo-tulia laisinkaan."
+
+"Mutta minä nä'in kaikki, ja huomasin kaikki kolme yhtä suloisiksi, ja
+seuraus siitä oli se, ett'en voinut rakastua heistä yhteenkään. Myöhään
+ehtoolla erkanimme me toisistamme, levätäksemme ja nukkuaksemme
+iloisimman ja viattomimman riemullisuuden väsymyksestä. Seuraavana
+aamuna, kun heräsin, tapasin minä kolmen kosijani kirjeet pöydälläni."
+
+"Olisinpa oikein mielelläni lukenut mokomat kirjeet," huudahti
+Soubise'n prinssi. "Ja minä lyön vetoa siitä, että ne olisivat
+huvittaneet minua enemmän, kuin Sevignén rouvan kirjeet, kaikki
+yhteensä."
+
+"Kyllä ne olivatkin yhtä huvittavat, kuin alkuperäisetkin," jatkoi
+Klairon. "Ensimmäinen oli englantilaiselta, Mylordi Toweskin'ilta. Hän
+tunnusti minulle kirjeessään, että hän oli tehnyt lupauksen, ei
+menevänsä koskaan naimisiin, koska kolme hänen ystävistään oli naimisen
+kautta joutunut peräti onnettomiksi. Kuitenkin toivoi hän suurille
+omaisuuksillensa perillistä, ja vastustamattomasti kiedottuna minun
+kauneudellani ja suloisuudellani, oli hän, jos minä sen sallisin,
+valinnut minut antamaan hänelle perillistä. Hänellä ei ollut ketään
+muita sukulaisia, ja sen tähden asettaisi hän minut ja lapsensa
+ainoiksi perillisiksensä."
+
+"Tosiaankin englantilainen rakkaudentunnustus," sanoi Voltaire nauraen.
+"Minä lyön vetoa, että mainittu lordi oli joku punatukkainen
+irlantilainen, jolla perunat pakoittivat päässä."
+
+"Älkäämme keskeyttäkö Klairon'ia, herra kuolematon," sanoi prinssi
+innokkaasti. "Minä olen utelias, saada tietää, mitä niissä kahdessa
+toisessa kirjeessä oli. Mitä kirjoitti espanjalainen?"
+
+"Espanjalaisen kirje oli kirjoitettu täydellä kastilialaisen jalolla
+ylevyydellä. Don Juantas vannoi minulle, että minä kaikkein taivaan
+tähtien joukossa olin loistavin. Minun silmäni olivat kaksi aurinkoa,
+jotka valaisivat maailmaa, ja minun kasvoni kauniimmat, kuin kuu, joka
+valaisee yöllä. Siitä hetkestä, jolloin hän minut näki, ovat tuliset
+liekit kuluttaneet hänen sydäntänsä; mutta kuitenkaan ei hänellä ollut
+rohkeutta, pyytää minulta jotain todistusta minun suosiostani, vaan
+minun pitäisi salliman hänelle kuitenkin se toivo, että hän vähitellen,
+ehkä kymmenessä vuodessa, onnistuisi voittamaan minun rakkauteni. Ja
+tämä toivo olisi hänelle jo taivainen lahja, jonka edestä hän
+uskaltaisi vastalahjana tarjota minulle kahden-tuhannen arvoisen
+koristeen hohto-kivistä."
+
+"Piru-vieköön, sepä espanjalainen oli ujo!" huusi prinssi nauraen. --
+"Minä -- -- --"
+
+"Teidän Korkeutenne," keskeytti Voltaire häntä, "Te olette jo edellä
+sanonut, ett'emme saisi keskeyttää suloista kertoilijaamme. Totelkaamme
+tätä sanaa! Minä olen kovin utelias, saada kuulla, mitä ranskalainen
+kirjoitti. Kuinka kirjoitti hän, suloinen Klairon? Mitä taisi
+ranskalainen tarjota, voidaksensa voittaa kahden edellisen tarjouksia?
+Mitä kirjoitti hän?"
+
+"Ranskalainen rakastajani kirjoitti, että hän tahtoi suoraan sanoa
+minulle, että oli tosin köyhä maallisista omaisuuksista, mutta sitä
+rikkaampi rakkaudesta. Hän tunnusti minulle suoraan, että hän aikoi
+matkustaa Parisiin etsimään onneansa; ja ett'ei hänellä sillä kerralla
+ollut muuta, kuin koiransa ja parikymmentä markkaa rahaa. Koiransa oli
+hänen ainoa ystävänsä koko maailmassa; parilla-kymmenellä markallansa
+aikoi hän maksaa matkansa Parisiin ja elää sillä siellä päivän ennen,
+kuin hän etseisi jotain paikkaa itsellensä. Mutta kuitenkin,
+todistaaksensa minulle rajatonta rakkauttansa minuun, tarjosi hän
+parikymmentä markkaansa lahjaksi minulle, ja tahtoi ilolla kävellä
+jalkasin Parisiin ja kuolla nälkään, jos minä myöntäisin hänelle vain
+yhden onnellisen tunnin keskustelun, ilman mitään vieraita-miehiä."
+
+"Minä luulen, että te myönsitte sen hänelle," sanoi Voltaire. "Te
+taivuitte nuorukaisen pyyntöön; nuorukaisen, joka tarjosi teille
+suuremman lahjan, kuin espanjalainen ja englantilainen yhteensä; sillä
+he tarjosivat ylöllisyydestänsä; mutta nuorukainen, hän tahtoi antaa
+teille kaiken kultansa ja omaisuutensa uhriksi. Hän uskalsi henkensä
+yhden onnellisen tunnin tähden."
+
+"Rauhoittakaa mielenne, te kuolematon!" sanoi Klairon hymyten ja loi
+ujostellen katseensa maahan. "Minä pelastin hänen henkensä, ja annoin
+hänen pitää kaksi-kymmentä markkaansa."
+
+"Mitenkä niin? Halveksuitteko te rakastuneen sydämmen jalo-mielistä
+lahjaa?" kysyi Voltaire pahastumalla.
+
+"Ja minä ylistän teitä," sanoi prinssi, "että te piditte häntä
+espanjalaisen kahta-tuhatta parempana. Enkö minä arvaa oikein? Te
+annoitte ranskalaiselle koiransa ja rahansa takaisin ja annoitte hänen
+matkustaa kahdella-kymmenellään posti-vaunuissa Parisiin?"
+
+"Hyvä prinssi," sanoi Klairon nauraen; "luuletteko minua todellakin
+niin julmaksi? Luuletteko, että minä sallein köyhän nuorukaisen
+maksavan ainoilla rahoillansa paikkansa posti-vaunuissa, koska hän voi
+saada paikan minun vaunuissani ihan ilmaiseksi?"
+
+"Oikein, laulu-lintuseni, oikein!" huusi Voltaire. "Te teitte jalon ja
+ylevän sydämmen taivaallisen tuhlaavaisuuden jälkeen. Te annoitte
+espanjalaisen ja englantilaisen ajaa e'es-päin omilla roskillansa, ja
+otitte ranskalaisen teidän vaunuihinne. Myöntäkää nyt vain, jumaloitu
+Klairon, että te hiukan kuitenkin rakastitte sitä nuorta huliviliä."
+
+"Kuitenkin olin minä kyllä varomaton, ett'en ryövännyt häneltä pois
+sitä uskoa," huokasi Klairon. "Hän perusti hyvyyteeni peräti
+kohtuuttomat vaatimuksensa. Mutta, hyvät herrat, minun kertomukseni on
+nyt lopussa. Minä luulen, että te siitä käsitätte vastaukseni teillen,
+ja suotte minulle anteeksi."
+
+"Se on, te hyljäätte minut samoin, kuin hylkäsitte englantilaisenkin,"
+sanoi prinssi.
+
+"Ja minulta ryöstätte te kaiken toivon samoin, kuin teitte
+espanjalaisellekin?" kysyi Voltaire. "Te ette tahdo istua vieressäni
+kuolemattomain istuimella?"
+
+"Minä tahdon koettaa, enkö yksinänikin voi ansaita itselleni hiukan
+kuolemattomuutta ja kunniaa," sanoi Klairon hymyten. "Voltairella on
+oikeus: minä rakastan mainetta ja suosin niitä miehiä, jotka pitävät
+minun ansainneena heidän rakkautensa. Hyljääkö kuninkaallinen prinssi
+ja kuolematon runoilija minun ystävyyteni, jonka minä rehellisestä
+sydämmestä tarjoan heille kumpaisellekin?"
+
+"Voi kuitenkin! Jumalan lämpimän ambrosia-ruu'an verosta, jota me
+halajamme, tarjoatte te vain kylmää ruokaa," puheli nyt Voltaire.
+"Mutta kun minulla on nälkä, niin syön minä sitäkin, ja lohdutan
+itseäni sillä, että -- -- -- Mutta kuka siellä niin kovasti puhuu?
+Kuka?"
+
+"Klairon!" huusi vieras-huoneessa joku kovalla äänellä. "Missä Klairon?
+Minun pitää, minä tahdon nähdä Klairon'in. Ei kukaan voi minua
+pidättää, eikä estää pääsemästä hänen tykönsä!"
+
+"Ah, se on hän!" huokasi Klairon.
+
+"Kaksi-kymmentä markkanenko?" kysyi prinssi.
+
+"Niin, sitä pahempi! Hän rakastaa vieläkin minua, ja väittää, että
+hänellä on oikeus vaatia minun vasta-rakkauttani. Mutta minä tahdon
+tehdä sille lopun, ja nyt kohta. -- Tulkaa, herrat, kanssani
+vieras-huoneeseen!"
+
+Ja pää kekassa ja posket punasta hehkuen ja vihasta säihkyvin silmin
+meni Klairon vieras-huoneeseen.
+
+"Päästäkää minua, herrat!" huusi vieras-huoneessa äskeinen
+ääni. "Antakaa minulle tietä! Minä tiedän Klairon'in olevan
+yksityishuoneessaan. Minä tahdon ja minun pitää saada nähdä hänet."
+
+"Te saatte nähdä hänet, herra!" sanoi Klairon ja astui vakaana esiin.
+"Tässä minä olen. Mitä te tahdotte, ja mitä teillä on minulle
+sanomista?"
+
+Herrat aukasivat rivinsä ja eräs nuorukainen syöksyi siitä esiin ja
+viskausi kovasti kiljahtaen Klairon'in jalkoihin. "Mitäkö minulla on
+teille sanomista?" sanoi hän innolla, ja kohotti kauniit, surusta ja
+kärsimisestä hehkuvat kasvonsa ylös Klairon'in puoleen. -- "Minulla on
+sanottavana se, että minä rakastan teitä, rakastan rajattomasti, ja
+ett'en minä voi, enkä tahdo elää ilman teitä."
+
+"No, perhana-vieköön!" huusi markisi de Solanges. "Sitä samaahan me
+kaikki sanomme; mutta tuo julma jumalatar ei ole sitä kuulevinaankaan."
+
+"Mutta hänen pitää kuulla," huusi nuorukainen, ja viskasi vihaisen
+katseen markkisin puoleen. "Niin, hänen pitää kuulla minun rakkauttani.
+Minä tahdon sen, minä vaadin sen, ja minulla on siihen oikeus; sillä
+minä rakastan häntä rajattomasti. Ja kunniallisen miehen rakkaus antaa
+rakastajalle oikeuden siihen naiseen, jota hän rakastaa. Klairon, minä
+rakastan teitä!"
+
+"Herra!" sanoi Klairon jäykästi ja totisesti, "sitä olette te jo kolme
+vuotta ehtimiseen minulle sanonut, kunnes olette nyt minut peräti
+kyllästyttänyt sillä. Minä kielsin teitä sen tähden tulemasta tyköni,
+että minä vihaan kaikkea kyllästymistä. Minä kielsin portin-vartijani
+laskemasta teitä koskaan enään sisälle; minä annoin käskyn
+palvelijoilleni, että, jos teidän onnistuisi kuitenkin tunkeutua
+sisälle, he karkoittaisivat teidät väki-vallalla pois; minä lähetin
+teille kirjeenne avaamattomina takaisin. Millä oikeudella te siis
+uskallatte tunkeutua vielä tänne? Te sanotte ehkä: sillä oikeudella,
+jonka rakkaus teille antaa. Mutta minä olen teille jo kolmen vuoden
+ajan joka päivä sanonut, että minä halveksin teidän rakkauttanne.
+Mitenkä te siis uskallatte pakoittaa minulle jotain, jota minä en
+tahdo, hyvä herra Dubois?"
+
+"Klairon!" huusi nuorukainen, hyppäsi ylös ja asettausi vihaisella
+katseella hänen eteensä. "Älkää pakoittako minua ryhtymään viimeiseen
+keinoon. Älkää minua suututtako enemmän, muutoin minä sanon kaikille
+näille herroille, mistä minun rohkeuteni on kotoisin, tunkeutua teidän
+kieltoanne vastaan teidän tykönne tänne."
+
+"Minä säästän teiltä sen vaivan, ystäväni," sanoi Voltaire
+kylmäkiskoisesti ja ivallisesti. "Minä kerron näille herroille syyn
+teidän rohkeuteenne. Siihen on neiti Klairon'in jalomielisyys ja hyvyys
+yksinänsä syynä. Kuulkaapas nyt, hyvät herrat, miten Klairon tuli
+tuntemaan tämän herran. Klairon tapasi hänet maantiellä noin kolme
+vuotta sitten. Hän tunnusti Klairon'ille, ett'ei hänellä ollut mitään
+muuta, paitsi koiransa ja kaksikymmentä markkaa rahaa; ja että
+hänen täytyi mainituilla ainoilla markoillansa lunastaa itsellensä
+istuma-sija posti-vaunuissa, ell'ei Klairon olisi niin jalomielinen,
+että ottaisi hänet vaunuihinsa. Klairon teki sen; hän otti vaunuihinsa
+herra Dubois'in ja toi hänet Parisiin. Klairon auttoi häntä ja esti
+hänet nälkään nääntymästä. Siitä ajasta alkain kiusaa nyt herra Dubois
+hyväntekijätärtänsä rakkaudellansa. Että Klairon otti hänet
+vaunuihinsa, niin luulee hän voivansa pakoittaa häntä myöskin suomaan
+itsellensä sijan sydämmessänsäkin. No, puhukaapas nyt, herra Dubois,
+eikö asia ole niin. Enkö ole puhunut totta?"
+
+Nuorukainen huokasi raskaasti. Hänen suuret, siniset silmänsä
+tapailivat tuskallisesti Klairon'ia, joka kuitenkin koki välttää hänen
+katsettansa. Kun nuorukainen huomasi sen, niin kuvaantui katkera hymy
+hänen kauniilta, surusta sortuneilta kasvoiltansa. Hiljaisesti laski
+hän kätensä Klairon'in käsivarrelle ja taivuttain itsensä hänen
+puoleensa, kuiskasi hän: "älä pelkää, Klairon; minä en ilmoita sitä,
+mitä sinä salaat!"
+
+"Herra!" sanoi Klairon ja vetääntyi ylpeästi takaisin hänestä. "Minulla
+ei ole mitään yhteisiä salaisuuksia kanssanne. Teillä ei ole mitään
+minusta sanottavata, jota ei, ken hyvänsä voisi tietää."
+
+"Puhukaa mieluummin meidän kanssamme, herra Dubois," sanoi Voltaire.
+"Vastatkaa minulle kauniisti, enkö minä ole puhunut totta^"
+
+Dubois käänsi hitaisesti kasvonsa hänen puoleensa ja vastasi lempeästi:
+
+"Te olette puhunut totta niin, kuin suuri runoilija Voltaire on ainakin
+tehnyt ja tekee. Hyvät herrat, jalosukuiset kreivit, maaherrat ja
+paronit; kaikki te, joille nimi, arvo ja rikkaudet ovat lahjoittaneet
+etu-oikeuden, näyttäytyä jumaloidun Klairon'in vieras-huoneessa, josta
+minä köyhä-raukka, arvotonna, nimetönnä ajetaan ulos ja näytetään
+ovelle; teidän kaikkein pitää tietämän, että Klairon oli kerran minun
+hyvän-tekijättäreni, ja että minä olen hänelle velkaa ijäisen
+kiitollisuuden. Niin, kyllä se on tosi, että hän otti minut vaunuihinsa
+silloin, kun minä olin köyhä ja kohtasin hänet matkalla Parisiin, ja
+että minä tulin tähän kaupunkiin hänen rinnallansa. Se on myöskin tosi,
+että minä hänen erinomaisella avullansa pääsin ensimmäiseksi kirjuriksi
+erääseen kaupungin isoimmista kauppahuoneista ja sain siinä palkan,
+suuremman, kuin minun tarpeeni olivat."
+
+"Ah, sitä jalo-mielisyyttä! Se oli ylevästi, se oli jalosti tehty!"
+rähisivät herrat. "Klairon ainoasti voipi sellaista jalo-mielisyyttä
+osoittaa."
+
+"Niin, ainoasti Klairon voipi sellaista jalo-mielisyyttä osoittaa,"
+kertoi nuorukainen, ja kiinnitti suuret, säkenöivät silmänsä
+Klairon'iin. "Mutta minä en pyydä Klairon'in jalo-mielisyyttä, vaan
+minä pyydän hänen rakkauttansa. Minä pyydän häntä omakseni, ainoakseni!
+Antakoon hän minulle oikeuden, rakastaa itseään; turvata häntä,
+kunnioittaa häntä elämäni korkeimpana ja ainoana aarteena."
+
+"Te olette hävitön, hyvä herra!" ärjäsi maaherra Senatour ylpeästi. "Te
+uskallatte olla meidän kilpa-kosijamme, ja me emme voi vaatia teitä
+edes kaksin-taisteluun, sillä te ette ole meidän arvoisemme: te ette
+ole aatelia."
+
+"Kuitenkin, herrani, asia on niin," sanoi nuorukainen lempeästi. "Minä
+olen aatelismies. Niin kauvan, kuin minä olin köyhä ja halvassa
+tilassa, salasin minä nimeni. Mutta nyt voin minä sanoa teille ja kelle
+hyvänsä, että minä en ole Dubois, vaan on minun oikea nimeni kreivi
+Penoël de S:t Audème. Nimeni totuuden voin myös todistaa jokaiselle,
+ken sitä uskaltaa epäillä; mutta siitä epäilyksestä vaadin minä
+hyvitystä kalpa kädessä, kaksin-taistelussa."
+
+Ihmettelemisen ja hämmästyksen kohina kävi nyt herrain riveissä.
+Pilkallinen nauru ja halveksivaiset katseet katosivat, ja ehdottomasti
+vetääntyivät herrat jonkun askeleen taakse-päin aivan, kuin he siten
+olisivat tahtoneet vakuuttaa hänelle kunnioitustaan, että antoivat
+hänen esteettömästi lähestyä Klairon'ia.
+
+Nuori S:t Audème'n kreivi ei sitä ollut huomaavinaankaan, vaan
+kiinnitti yhä katseensa Klairon'iin.
+
+"Te nä'ette sen," sanoi hän hiljaa ja tuskallisesti; "te nä'ette,
+ett'ette te voi minua välttää. Lakatkaa jo minua enään karkoittamasta
+kasvoistanne, sillä minä en voi totella teitä: minun rakkauteni kieltää
+minun sitä tekemästä. Oi, älkää vielä vastatko, Klairon! Kuulkaa ensin,
+mitä minulla on teille sanottavata, sillä tämä hetki on koko minun
+elämäni ratkaiseva hetki! Te olette kohdellut minua julmasti
+ja kelvottomasti, ja sittekin rakastan minä teitä. Te olette
+palvelijoillanne ajattanut minut, kuin koiran portiltanne, ja kuitenkin
+rakastan minä teitä. Te olette jo kolme viikkoa lähettänyt minun
+kirjeeni avaamattomina takaisin, ja sittekin rakastan minä teitä. Ja
+minun rakkaudelleni on onnistunut kuitenkin, voittaa kaikki esteet,
+avata kaikki suljetut portit, raivata tieltäni kaikki ne palvelijat,
+jotka tahtoivat estää minua pääsemästä teidän ovenne läpitse. Minä olen
+täällä, minä seison vastassanne. Ja koska ette tahtonut lukea
+kirjeitäni, niin sanon minä nyt tässä kaikkein näiden todistajain läsnä
+ollessa, mitä minä teille kirjoitin."
+
+"Kuulkaa, Klairon, ja kaikki, te hyvät herrat, kuulkaa! Minä en ole
+enään köyhä Dubois, herra Lemoine'n kirjuri; minä voin ilmoittaa oikean
+nimeni, sillä minä en tarvitse enään elättää itseäni kätteni töillä.
+Sitten kolme viikkoa olen minä rikas, kenestäkään riippumaton mies.
+Eräs setäni, jonka meidän sukumme köyhyys ja häviö saattoi epä-toivoon,
+matkusti kotomaastaan pois ja meni otetulla nimellä Amerikaan, siellä
+yksinäisessä köyhyydessä unhoittaaksensa suurta synty-peräänsä."
+
+"Me pidimme häntä kadotettuna ja luulimme hänet kuolleeksi. Mutta nyt,
+kolme viikkoa sitten, sain minä ilmoituksen hänestä. Setäni on vasta
+nyt kuollut, kuollut New-Yorkissa rikkaana kauppiaana, ja määrännyt
+minut ainoaksi perilliseksensä."
+
+"Tässä, Klairon," jatkoi hän ja veti poveltansa esille paperi-käärön,
+ja tarjosi Klairon'ille. "Tässä on siihen todistukset. Tässä on
+oikeaksi todistettu ote testamentista. Tässä on Amerikan pankin
+todistus niistä summista, jotka ovat siellä tallennetut minua varten,
+-- tili minun perinnöstäni. Nä'ettekö, Klairon, että minä olen rikas
+mies? Nä'ettekö summaa tuossa? Omaisuuteni nousee kahteen-kymmeneen
+miljonaan markkaan."
+
+"Kaksi-kymmentä miljonaa markkaa!" huudahtivat herrat, täynnä
+kunnioitusta ja hämmästystä.
+
+"Ja kuitenkin sanotaan vielä tänä päivänä, että amerikalaiset rikkaat
+sedät tavataan ainoasti meidän huvi-näytelmissämme," lausui Voltaire
+ivallisella juhlallisuudella.
+
+Klairon yksinänsä ei näyttänyt hämmästyneeltä, eikä edes
+ihmettelevänkään. Hänen kasvonsa pitivät entisen kylmä-verisyytensä ja
+ylpeytensä. Hän ei edes ottanut vastaan papereita, joita nuori kreivi
+tarjosi hänelle, eikä yhtä katsetta kääntänyt hänen puoleensa.
+
+"Klairon!" huusi kreivi S:t Audème rukoillen ja täynnä tuskaa.
+"Klairon, ottakaa paperit ja vakuuttakaa itsenne siitä, että minä olen
+sanonut totta!"
+
+"Mitä se on tarpeellista?" kysyi Klairon, ja katsoi häntä
+ruhtinaallisella ryhdillä. "Mitä minä siitä huolin, että te olette
+ottanut uuden nimen? Mitä huvitusta minulle siitä on, että tiedän,
+miten korkealle teidän perintönne kohoaapi?"
+
+"Teillä on siitä huvitusta," huusi kreivi innossaan, "sillä koko se
+suuri rikkaus on teidän, totisesti teidän. Minä kreivi Penoël de S:t
+Audème lahjoitan sen teille."
+
+"Ja minä; minä Klaara Josepha Hippolyte Leyris de Latude, minä en ota
+mitään lahjoja ihmisiltä, joita en rakasta, joita en pidä edes
+ystävinänikään, jotka ovat minulle kaukaisia, jotka eivät ole
+sukulaisiani. Minä en ole mikään almujen ottaja, kuten herra Dubois
+oli."
+
+Ja samalla, kun hän näin puhui, viskasi hän ylpeitä ja kopeita katseita
+nuoren kreivin puoleen, joka vastasi niihin lempeällä hymyllä, täydellä
+säälin ja rakkauden katseella.
+
+"Ei sinun tarvitsekaan ottaa minulta lahjoja," sanoi hän lempeästi.
+"Sinä otat vain minulta oikeudella sinulle tulevan omaisuutes; sillä
+se, kun on minun, on myöskin sinun. Sinulla on oikeus minun
+omaisuuteeni, nimeeni, sydämmeeni ja henkeeni. Hippolyte Klairon!
+Kaikkein näiden todistajain läsnä ollessa pyydän minä, kreivi Penoël de
+S:t Audème, teidän kättänne, rukoilen teitä puolisokseni, seuraamaan
+minua vielä tänä päivänä vihkimä-tuoliin ja tulemaan de S:t Audème'n
+kreivinnaksi."
+
+"Voi, hän pyytää häntä puolisoksensa! Hän tahtoo naida hänet!
+Hän on miljoneri, kreivi, ja tahtoo naida Klairon'in!" jupisivat
+herrat keskenänsä. "Hän tahtoo tehdä näyttelijättärestä kreivinnan!
+Hiis-soikoon! Naimis-kaupat parasta laatua! Ja hän on todellakin
+kreivi!"
+
+Mahtoiko Klairon kuulla mokomata mutinata ja kuulla heidän
+kuiskutuksiansa; mahtoiko hän lukea herrain salaiset ajatukset heidän
+hävittömässä pilkassansa ja häväisevissä katseissansa? Kuitenkin:
+purppura-puna kohousi hänen kasvoillensa ja vihaisella, polttavalla
+silmäyksellä silmäsi hän läsnä olevia herroja. Sen jälkeen ojensi hän
+itsensä ja otti ylevän, käskevän ryhdin ja seisoi nyt kiivastuneena ja
+käskevänä hallitsijattarena alamaisten päällikköinsä keskessä.
+
+"Ah, onnetonta!" mutisi Voltaire itseksensä. "Minä lu'en hänen
+kuoleman-tuomionsa kirjoitettuna Klairon'in otsalla."
+
+"Klairon," sanoi kreivi Penoël de S:t Audème hiljaisella, rukoilevalla
+äänellä. "Te ette ole vielä vastannut minulle. Minulla on totinen
+tarkoitus. Kaikkein näiden todistajain läsnä ollessa uudistan minä
+asiani: minä en tarjoa teille ainoasti minun rikkauksiani, vaan myöskin
+itseni. Tulkaa minun puolisokseni, antakaa minulle kätenne; kuulkaa
+minun hartain haluni: tulkaa de S:t Audème'n kreivinnaksi!"
+
+"Ja kaikkein näiden todistajain läsnä ollessa annan minä teille
+vastauksen!" huusi Klairon kovalla ja koroitetulla äänellä. "Kaikkein
+näiden todistajain läsnä ollessa, jotka hämmästyvät siitä, että
+kreivi, miljonain omistaja alentaa itsensä niin, että hän pyytää
+näyttelijätärtä puolisoksensa, tahtoo hänestä tehdä kreivinnan, --
+kaikkein näiden todistajain läsnä ollessa kieltäyn minä ottamasta
+tarjoustanne."
+
+Hämmästyksen huuto kajahti nyt herrain huulilta, ja epätoivon huudahdus
+kreivi S:t Audème'n vaaleilta huulilta.
+
+"Klairon!" huusi hän, syöksyi hänen eteensä ja tarttui hänen molempiin
+käsiinsä. "Klairon, se ei ole totta, se ei ole mahdollista! Minun
+järkeni minut petti, joku paha enkeli väärensi sanat sinun huulillasi;
+sillä se on mahdotonta, että Klairon lykkääpi luotansa käden, jonka
+minä hänelle tarjoan. Se ei ole mahdollista, että hän halveksii minua!"
+
+"Herra!" huusi Klairon kiukusta kiehuen. "Herra, te olette hävitön!
+Laskekaa minut, päästäkää irti minun käteni, tahi Jumal'avita unhoitan
+minä sen, että olette tahtonut nimittää itseänne kreiviksi: minä käsken
+palvelijani, päästämään minua teistä!"
+
+"Tee se!" huusi kreivi vihan vimmassa ja puristi hänen käsiänsä
+vieläkin kovemmin niin, että Klairon vapisi vihasta. "Uskalla nyt
+pitkittää, niin minä häväisen sinut! Minä reväisen siveyden-naamarin
+kasvoiltasi, ja huudan kaikille näille sinun jumaloitsijoilles, että
+minulla on oikeus sinuun, että sinä jo kaksi vuotta olet ollut minun
+henttuni, että sinä -- -- --"
+
+"Antti, Jaakko!" huusi Klairon kimakalla, käskevällä äänellä. "Tulkaa
+tänne! Viekää tuo herra ulos! Hän on minulle vastuksellinen."
+
+Kreivi S:t Audème huudahti ja kuolon kalveus kattoi hänen kasvonsa. Hän
+viskasi Klairon'in kädet käsistänsä, tirkisti kauheasti hänen puoleensa
+ja astui jonkun askeleen taakse-päin. Sitten sammui hänen katseensa ja
+hän horjui, kuin juopunut. Tuskallisella kiireellä veti hän nenä-liinan
+taskustansa ja painoi sen huulillensa. Kohta värjääntyi vaate
+purppuran-punaiseksi siitä veri-tulvasta, joka syöksi hänen suustansa
+ja syvästi huo'aten vaipui hän tunnotonna maahan.
+
+"Antti, Jaakko!" huusi Klairon täydesti levollisena. "Kantakaa tuo
+herra ulos, noutakaa kyyti-vaunut ja lähettäkää hän niissä kotihinsa!"
+
+"Herra Dubois tuli komeoissa vaunuissa," sanoi toinen palvelija
+kunnioittavaisesti, "ja hänen neljä palvelijaansa odottavat
+etehisessä."
+
+"No, niinpä käskekää hänen palvelijansa tulla kantamaan häntä
+vaunuihinsa!" käski Klairon.
+
+Palvelijat tottelivat käskyä, ja avatusta ovesta tuli neljä
+jättiläisen kokoista palvelijaa komeoissa, kullalla kirjaelluissa
+ruskea-samettisissa pukimissa ja kreivillinen kruunu kultaisissa
+knapeissa. Kunnioittavaisesti lähestyivät he kreivi S:t Audème'ä, joka
+nyt juuri aukasi silmänsä ja uneksuen, ihmetellen katseli ympärillensä.
+Varovaisesti nostivat palvelijat hänet ylös käsivarsillensa ja
+kantoivat hänet ulos.
+
+Klairon katseli ylpeällä katseella matkuetta. Ei jälkeäkään säälistä ja
+armahtavaisuudesta näkynyt hänen kauniilla kasvoillansa.
+
+"Kaunein kaikista kaunokaisista!" kuiskasi prinssi hänelle. "Minä
+rupean pelkäämään teitä. Minä luulen, ett'ei teillä ole sydäntä
+laisinkaan, ja ett'ei rakkaudella ole mitään valtaa teihin. Te
+näytätte tosiaankin pieneltä pirulta, joka ilakoiten pilkkaa ihmisten
+rakkauden-kipuja, ja on erittäin taipuvainen leikkimään ihmis-sydänten
+kanssa aivan, kuin olisivat ne höyhen-tolluja. Totisesti, minä pelkään
+teitä, ja toivoisin voivani panna rautapaidan sydämmeni ympärille,
+välttääkseni tulla haavoitetuksi enään teidän silmäinne myrkyllisillä
+nuolilla. Perhana-vieköön, te olette valloittamaton linna. Teitä ei
+liikuta mikään; ei hehkuva rakkaus, ei rikkaudet, eikä kärsimiset."
+
+"Kuitenkin on asia, joka minua liikuttaa, prinssi," sanoi Klairon
+kovalla äänellä. "Ja se ainoa asia on: maine. Kaikkia maailman
+aarteita, kaikkea sen kunniata ja arvonimiä pidän minä halpana; mutta
+maine, sitä minä rakastan, sitä minä jumaloitsen, ja yhden tunnin
+kunnian tähden annan minä, jos vaaditaan, kokonaisen vuoden
+elämästäni."
+
+"No, minä luulen, että lintuseni saapi tänä iltana sellaisen voittoisan
+tunnin," sanoi Voltaire, "ja ett'ei se tunti maksa vuotta hänelle,
+vaan tekee hänet kuolemattomaksi. Sillä maine se on, joka ihmisen
+kuolemattomaksi tekee."
+
+"Ja niin on se Voltaire, joka minulle kuolemattomuuden lahjoittaa,"
+sanoi Klairon loistavilla kasvoilla. "Hyvät herrat! Minä toivon,
+että te tänä iltana tulette katsomaan suuren runoilijamme Voltaire'n
+uutta murhe-näytelmää. Hän Merope'llansa hämmästyttää katselijat
+suuresti. Minä toivon, että te ylistätte runoilijata, ja suotte
+näyttelijättärelle heikkouden anteeksi. Näytöksen loputtua on pieni
+juhlallisuus täällä luonani. Huoneeni on avoin. Kaikki minun ystäväni
+ja suosijani ovat terve-tulleet. Kaikkia, hyvät herrat, kutsun minä
+teitä. Teidän kaikkein kanssanne tahdon minä viettää suuren Voltaire'n
+voitto-riemua!"
+
+
+
+
+2.
+
+Ehtoolla.
+
+
+Ääretön oli tungos ja aaltoileminen kaikkialla teaterissa. Joka
+ainoa paikka oli otettu, ja tuhansittain oli kilvoittelijoita ollut
+piljetti-konttoorin edustalla, jossa he kiistelivät piljeteistä,
+saadaksensa vaikkapa kaikista halvimman ja huonoimmankaan paikan.
+Loosit ja parketti olivat täytetyt loistavalla ja valitulla
+kuulijakunnalla. Ensimmäisen rivin reunustassa nähtiin korkeamman
+vallas-säädyn naiset, heidän silmiä-sokaisevassa vaatetuksessansa,
+loistavina kalliista kivistä ja kallisarvoisista loru-kaluista,
+vilvoitellen poskiansa kauhean suurilla leyhyttimillä, ja säkenöivin
+silmin tähystävän ja punatuin poskin ja mustatuin kulma-karvoin
+kurkistavan parketilla istuvain jalo-sukuisten herrain joukkoon,
+nähdäksensä siellä ystäviään ja kosijoitaan.
+
+Parterille olivat kaikki Parisin kirjailijat, sanomalehdenkirjoittajat,
+runoilijat ja riimin-riipustajat kokoontuneet, ja aina sen mukaan, jos
+olivat Voltaire'n ystäviä tahi vihollisia, osoittivat he joko
+iloisuutta, tahi synkkä-mielisyyttä; lempeyttä, tahi jäykkyyttä;
+hauskaa odottavaisuutta, tahi ankaraa arvostelua. Kaikissa looseissa
+vallitsi uteliaisuus ja harras odotus, ja nimet Voltaire, Klairon ja
+Merope olivat illan tunnus-sanana.
+
+Jopa nähtiin nyt ylhäällä isossa loosissa kuninkaallinen hovikin,
+Ludwiki XV puolisoinensa y.m. Nopein askelin tuli kuningas loosin
+reunalle, ja kohta kohousi koko kuulijakunta seisaallensa,
+tervehtääkseen riemuhuudoilla silloin vielä rakastamaansa
+itse-valtijasta.
+
+Ludwiki kiitteli hymyillen kaikille puolille ja vetääntyi sitten
+takaisin, saattaaksensa kalveata, suruisesti silmäilevää, vähäpätöistä
+kuningatartansa noja-tuoliin, ja tervehtääksensä sitten erästä naista,
+jolle juuri nyt avattiin ison loosin kaksipuoleiset ovet, ja jonka
+sisään astuessa kaikki loosin perälle kokoontuneet hovi-herrat syvään
+ja kunnioittavaisesti kumartelivat aivan, kuin olisi hän ollut
+hallitseva kuningatar ja itse hallitsijatar.
+
+Ja ylevä ja käskevä olikin hänen ryhtinsä, hänen koko olemuksensa.
+Mahdottomasta pönkkä-hameestansa, joka häntä ympäröi, kuin vallit,
+näyttäytyi hänen ylä-osa ruumistansa vyöllä ahtaalle pinnistettynä
+vieläkin hennommalta ja hoikemmalta, kuin tavallista oli. Valkoiseksi
+puuteroitu, hohtokivillä, jaloilla kivillä ja kähäröillä varustettu ja
+puolikuun muotoon otsan yli taivutettu tukkansa, teki hänen vartalonsa
+vieläkin pitemmäksi ja majesteetillisemmäksi; hohto-kivillä varustetut
+karin-kaulalot enensivät hänen kauniin, syvä-aatteisen otsansa
+valkeutta ja tekivät sen vieläkin loistavammaksi; poski-maali hänen
+poskillansa lisäsi suurien mantelin muotoisten mustain silmäinsä
+säihkyä ja tulta; ja hymy, joka leikitteli hänen purppuran-punaisilla
+huulillansa, valoi koko hänen kasvoillensa loistoa.
+
+Mutta hymy ei ollut hovi-herroille, jotka kumartelivat hänen
+ympärillänsä, eikä katsojillekaan, jotka sadoin ja taas sadoin silmin
+silmäilivät häntä. Hymy oli ainoasti kuningas Ludwik'ille. Ainoasti
+hänen tähtensä oli markisinna Pompadour kaunistanut itsensä; hänelle
+ainoalle oli hänellä hymyilyä, lempeitä sanoja, ja teräviä
+sukkeluuksia. Ja sen tähden tervehti myös Ludwiki häntä nyt taas
+armollisimmalla hymyllä. Markisinna Pompadour ymmärsi huvittaa häntä ja
+karkoittaa häneltä sen kyllästymyksen ja ikävän, joka joskus häntä
+ahdisti.
+
+"Luuletteko, markisinna, että tämä Voltaire'n uusi murhenäytelmä
+huvittaa meitä?" kysyi kuningas yht'äkkiä.
+
+"Teidän Majesteettinne on liiaksi jalo ja tuntehikas, voidaksensa pitää
+ihmis-sydämmen kärsimisiä ja kipuja minään huvituksena," vastasi
+markisinna hymyellen. "Tämä, Voltaire'n uusi teos on ihastuttava Teidän
+Majesteettinne ihmettelemiseen."
+
+"Jopa, armahani!" mutisi kuningas. "Minä en ihmettele enään mitään;
+minua ei viehätä enään mikään."
+
+"Ah, herra!" huokasi markisinna. "Se on tosiaankin kuoleman tuomio
+niille, jotka teitä rakastavat, ja sellaisen puheen perästä oliskin jo
+viisainta kuolla pois."
+
+"Te ymmärsitte siis väärin ajatukseni," sanoi Ludwiki hätäisesti. --
+"Ajatukseni oli sanoa, ett'en minä ihmettele enään mitään, eikä mikään
+huvita minua enään sitten, kun tulin teidät tuntemaan; sillä teihin
+ainoaan on koko minun rakkauteni, teitä minä ihmettelen. Ja nyt
+näyttäkää taaskin minulle otsanne kirkkaana, markisinna. Te tiedätte
+minun sitä tarvitsevan, ollaksseni tyytyväinen."
+
+"Armahin herrani! Te olette erinomaisesti armollinen!" huusi markisinna
+ja hymyili viehättävästi. "Mutta kiitokseksi siitä tahdon minä
+ilmoittaa Teidän Majesteetillenne salaisuuden. Teidän Majesteettinne
+saapi varmaan hauskaa tänä ehtoona. Jotakin tavatonta, hämmästyttävää
+on tekeillä."
+
+"Mitä sitten?" kysyi kuningas innokkaasti. "Sanokaa markisinna, mitä on
+tekeillä?"
+
+"Herra, jos minä sen teille sanoisin nyt, niin ei se olisi enään mikään
+hämmästys teille, kallein kuninkaani. Antakaa käsky aljettaa, niin
+saamme nähdä!"
+
+"Teillä on oikein, alkakaamme!" huusi kuningas, ja antoi merkin
+juhla-mestarille. Sitten istui hän nojatuoliin kuningattaren viereen,
+ja markisinna, ollen kuningattaren hovi- ja seura-nainen, istui
+kuningattaren taakse pienelle jakkaralle.
+
+Juhla-mestari meni kuninkaallisen loosin reunalle ja antoi merkin
+teateri-koneiston johtajalle, joka seisoi esi-ripun vieressä.
+
+Yleinen äänetön hiljaisuus syntyi kohta suuressa teateri-huoneessa.
+Kaikkein katseet kääntyivät näyttämölle, jonka sala-kähmäinen esi-vaate
+kohousi verkallensa ylös.
+
+Näytteleminen alkoi. Totisina ja hiljaisina kuuntelivat katsojat
+johtavaa alku-näytöstä.
+
+"En minä vielä nä'e mitään ihmettelemisen arvoista," mutisi kuningas ja
+kääntyi markisinnan puoleen. "Minä kyllästyn, ja se on koko lorun
+loppu."
+
+"Malttakaa, herra," lausui Pompadour. "Ihmetys ja hämmästys tulevat
+kyllä. Eihän Klairon'ikaan vielä ole ollut näkyvissä."
+
+Samassa syntyi alhaalla teaterissa kuiske ja jupina. Ihmeellinen liike
+kävi koko huoneen läpitse. Kuningas kääntyi myös taaskin näyttämöön
+päin.
+
+Kuninkaallisen palatsin leveät portit olivat näyttämöllä avatut.
+Molemmin puolin porttia seisoivat palvelijat ja hovi-herrat, ja
+odottivat hallitsijattarensa, Merope'n tuloa. Nyt ilmoittivat torven
+toitotukset hänen tuloansa ja Merope-Klairon astuu näyttämölle.
+
+Kova meteli, kuin meren kuohina, aaltoili koko huoneen läpitse.
+Kaikilla kasvoilla kuvaantui hämmästys ja tyytymättömyys. Jopa itse
+kuningaskin näytti hämmästyvän ja ihmettelevän. Ja jotain tosiaankin
+erinomaista, jotain hämmästyttävää oli tässä tapahtunutkin.
+
+Klairon oli tullut näyttämölle; mutta ei pu'ettuna niin, kuin tähän
+asti oli ollut tapana; ei niin, kuin muoti sen määräsi; eikä niin, kuin
+hovi-naiset pukeutuivat. Hänellä ei ollut isoa pönkkä-hametta, ei
+puuteroitua tukkaa; eipä ollut hän edes maalannut poskiaankaan, eikä
+koristellut itseään karin-kaukaloillakaan; ei mitään suurta
+löyhytintäkään ollut hänellä kädessään. Hän ei esittänyt siis vanhan
+maailman kuningatarta minään hempukkana, ranskalaisena muotivauvana
+pönkkä-hameessa, vaan vaatetuksessa, joka soveltui hänen
+esitettäväänsä.
+
+Hän tuli kuningattarena, kantaen kultaista otsa-ripaa
+puuteroittamattomalla mustalla tukallansa, joka kauniina aaltoina
+kierteli hänen otsaansa ja oli niskassa huolettomasti käärästy
+solmulle, josta yksityiset kiharat vapaina aaltoilivat alas. Hänellä ei
+ollut mitään pönkkä-hametta, vaan kreikkalainen vanhan-aikuinen
+vaatetus. Avara kullalla kirjaeltu alushame riippui vapaana leveöissä
+laskoksissa aina kantapäähän saakka ja oli vyötäiltä vyötetty vain
+kultaisella vyöllä. Hänen ihanat käsivartensa olivat paljaina ja
+koristetut kultaisilla soljilla. Käsivarren ylitse olkapäällä kiinnitti
+kultainen koriste levättiä, joka vapaana, läpi-kuultavana riippui
+hameen päällä aina lantioille saakka. Samaan kulta-koristeeseen oli
+myöskin kiinnitetty kullalla kirjaeltu purppura-mantteli, joka riippui
+pitkin selkää aina maahan asti.
+
+Tässä pukimessa, ensimmäisessä, kun koskaan oli nähty ranskalaisella
+näyttämöllä, kulki Klairon eteenpäin kuningattaren majesteetilla ja
+arvokkaisuudella aina etu-näyttämölle.
+
+[Toinen tapaus, jossa Klairon esiintyi itse-valtaisesti puettuna, oli
+Sofoklen Elektrassa. Siinä näytelmässä uskalsi hän vieläkin enemmän.
+Sen sijaan, että vankia ja kuolemallaan olevia tavallisesti esitettiin
+pukimessa, johon kuului löyhyttimet käsissä j.n.e. esiintyi Klairon
+vankina jalkoihin asti ylettyvässä yksinkertaisessa villa-hameessa, ja
+kädet kahleilla sidotut seljän taakse. Hän nosti suuren ihastuksen
+tässä osassa, tässä vaatetuksessa: katsojat riemuitsivat, Voltaire
+ylisteli häntä värsyjä ja kirjeitä kirjoittamalla; maalarit kiiruhtivat
+maalaamaan Klairon'ia kaikissa tämän näytelmän kohdissa; ja siinä
+pukuimessa myytiin Klairon'in valo-kuvia tuhansittain.]
+
+Mutta katsojat, jotka muutoin tavallisesti kaikuvilla
+kättentaputuksilla tervehtivät häntä, jäivät nyt mykiksi. Tervehdyksen
+sijaan alkoi parterilla kuulua tyytymättömyyden touhina aina kovemmin
+ja kovemmin. Ihanat ja ylevät naiset ensimmäisellä rivillä käänsivät
+inholla kasvonsa pois näyttämöltä ja levittivät suuret löyhyttimensä,
+salataksensa niiden takana punastuvia poskiansa, ja päästäksensä
+näkemästä mokomata hävitöntä näyttelijätärtä, joka julkeni näyttäytyä
+katsojillensa ilman pönkkä-hametta ja osottauda puvussa, joka paksuina,
+syvinä laskoksina kääriytyi hänen vartalonsa ympäri, ja osoitti joka
+liikunnossa sen kauniit ja jalot muodostukset.
+
+Herrat parketilla ja soittokunnan looseissa kuiskuttelivat ja
+naureskelivat keskenänsä; jopa itse näyttelijättären innokkaimmat
+suosijat, itse nekään herrat, jotka saman päivän aamusella olivat
+Klairon'in luona ollessaan vannoneet, ollaksensa hänen innolliset
+sankarinsa ja puolustajansa, niin, itse nämäkään herrat eivät
+uskaltaneet taputtaa kättänsä hänelle puvussa, joka heistäkin näytti
+naurettavalta, oli vapaa ja taiteeton, kuin yö-puku, joka peitti hänen
+ruumistansa ilman jaloutta ja arvollisuutta.
+
+Mutta Klairon ei ollut edes huomaavinaankaan tätä katselijain
+lisääntyvää tyytymättömyyttä. Hänen kasvonsa säilyttivät jalon,
+kuninkaallisen ryhtinsä; hänen silmänsä säkenöivät ja loistivat innon
+jalosta tulesta. Hän ei ollut kuulevinaankaan naurua, kuiskutuksia ja
+kohinata. Todellisesti kuninkaallisella liikunnolla kohotti hän
+käsivartensa, käskeäksensä ylimmäistä-pappia vaikenemaan, joka hänelle
+puhui.
+
+Mutta tämä kokonansa paljas ja alaston käsivarsi näytti katselijoista
+vain uudelta julkeudelta ja hävyttömyydeltä. Kova naurun räkätys syntyi
+looseissa; parketilla kuului vihellyksiä, ja kun uljaimmat Klairon'in
+sankareista uskalsivat kieltää nousevaa meteliä ja tukahduttaa sitä
+kättentaputuksilla, niin nousi joka paikassa koko huoneessa kova
+viheltäminen ja nauraminen ja saattoi taputtajat pian vaikenemaan.
+
+Kuningas kääntyi innokkaasti markisinnan puoleen ja sanoi; "teillä oli
+oikein; tämä on kaikista suloisin arvaamaton tapaus. Mutta katsojat
+ovat mielettömät. Minusta on Klairon'illa ollut oivallinen aate tässä.
+Iljettävä pönkkä-hame salasi hänen suloisen vartalonsa: hän teki oikein
+että jätti sen. Myöskin huomaan minä hänellä olevan erittäin ihanat
+käsivarret."
+
+"Kallis herrani!" kuiskasi markisinna. "Minä pyydän armoa. Ettekö te
+nä'e, että katsojat ainoasti sen tähden tahtovat kukistaa Klairon'in ja
+Voltaire'n kappaleen, että he tietävät minun tuottaneen Voltaire'n
+takaisin Ranskaan ja suojelevan Klairon'ia? Kallis herrani, armoa!
+Pelastakaa kappale, pelastakaa Klairon! Katsokaa vain, millä ylevällä
+arvollisuudella Klairon seisoopi. Ei värähdystäkään huomaa hänen
+kasvoillansa. Hän on vain kalvea, kuin kuolemallaan oleva."
+
+"Se on tosi," sanoi Ludwiki. "Hän on kalvea, ja katsojat tulevat yhä
+raivommiksi ja peuhaavimmiksi. He ovat peräti unhoittaneet minun
+läsnäoloni. Mutta en minä siitä pahastu; sillä tämä kohtaus on
+tosiaankin ihastuttava; ja minä en olisi sitä saanut nähdä, jos vain
+seurattiin kohteliaisuutta. Kuulkaapas noita herroja parterilla, miten
+ne viheltävät, ja Klairon'illa on rohkeutta vieläkin, seisoa
+kuninkaallisessa asennossaan. Mutta ei. Nyt horjuu hänen vartalonsa;
+nyt kalvenee hän aina enemmin ja enemmin. Hän on vaipumaisillaan
+kuolleena maahan."
+
+"Herra, kallis herrani!" rukoili markisinna. "Pelastakaa Klairon!
+Taputtakaa hänelle!"
+
+Samassa silmän-räpäyksessä horjahti Klairon muutamia askeleita
+taakse-päin, voimatonna hillitsemään vihaansa, tuskaansa; ja katsojat
+vaikenivat hetkeksi, uteliaina nähdäksensä, mitä hän nyt aikoi tehdä.
+
+"Herra, minä rukoilen teitä! Taputtakaa nyt hänelle!" kuiskasi
+Pompadour vieläkin kerran.
+
+Kuningas nyökkäsi hymyten, ja juuri tämän äkkinäisen hiljaisuuden
+vallitessa kuultiin yht'äkkiä vilkas kättentaputus kuninkaallisesta
+loosista.
+
+Ihmetellen kääntyivät kaikkein katseet sinne; ja totisesti istui
+Ludwiki, monen rakastama ruhtinas siellä hymyillen. Hän oli uskaltanut
+sen, mitä ei kukaan muu uskaltanut sillä hetkellä, -- hän taputti.
+
+Ja nyt aivan, kuin velhomalla vaihtui tässä suhde: vihellykset
+vaikenivat, tyytymättömyyden meteli masentui; kaikki hoviherrat ja muut
+herrat seurasivat esimerkkiä, jonka kuningas oli antanut ja taputtivat,
+kajahuttivat satakertaiset hyväksymis-taputukset. Samat herrat, jotka
+äsken tyytymättömyydessänsä olivat unhoittaneet kuninkaan läsnä-olon,
+kokivat nyt palkita rikoksensa siten, että he taputtivat nyt kovemmin,
+kuin äsken olivat tyytymättömyydessään temmeltäneet.
+
+"Luulen pelastaneeni ihmishengen," sanoi kuningas ja nojausi
+tyytyväisenä noja-tuoliinsa.
+
+"Herra!" kuiskasi markisinna. "Te olette jaloin, jalomielisin kaikista
+kuninkaista; ja rajaton, kuin teidän hyvyytenne, on myöskin minun
+kiitollisuuteni oleva!" -- --
+
+Kuninkaalla oli oikeus: hän oli pelastanut ihmis-hengen. Klairon olisi
+kuollut häpeästä, surusta ja vihasta, jos hänen olisi pitänyt peräytyä
+metelin edestä. Hän vannoi itseksensä, sitä ei tekevänsä. Hän vannoi
+ennen kuolevansa, kuin vapaa-ehtoisesti jättävänsä näyttämön. Hän tunsi
+jo sydämmensä paisuvan ja seisovan alallansa. Hän tunsi jäsenensä
+jäykkenevän ja hengittämisensä heikkonevan. Hänen silmänsä sumenivat,
+ja hän tunsi horjuvansa, hoipertavansa, ja hän sanoi itseksensä:
+"kuolema tulee minua vapauttamaan!"
+
+Mutta kovat kättentaputukset herättivät hänen horrostansa. Kuin
+ylä-ilmainen soitto, koskettivat ne hänen korviinsa; kuin autuasten
+taivainen soinnullinen soitto, suhisivat ne hänen korvissansa, ja
+antoivat hänelle rohkeutta, voimia ja lujuutta taas. Veri juoksi taas
+hänen sydämmeensä; hänen sielunsa liikutteli taas lentimiänsä; silmänsä
+säihkyi taas innostuksen tulesta, ja karaistuilla voimilla rupesi hän
+jälleen puhumaan, ja latelemaan sangen pitkää puhettansa.
+
+Katselijat kuuntelivat häntä ensin hiljaisina; mutta hetken perästä
+alkoivat he ihmetellä sitä, jota olivat ensin nauraneet. Tuo poimuinen,
+liki ihoa kääreytyvä puku, olihan se paljon suloisempi, luonnollisempi
+ja taiteellisempi, kuin jäykkä, ruma pönkkä-hame, joka salasi
+joka jäsenen liikunnot, häiritsi kaiken vapauden ja kadotti
+luonnottomuudellansa kaiken ihmisellisen vartalon luonnollisen
+kauneuden.
+
+Aina tähän hetkeen saakka oltiin näyttämöllä nähty ainoasti
+näyttelijättäriä, jotka pelasivat osansa, tehtävänsä, tänä ehtoona
+nähtiin ihminen vanhasta maailmasta elävän ja liikkuvan. Nyt tunsivat
+katselijat, että he äkkiä aivan kuin taikavoimalla olivat muutetut
+kreikkalaiseen muinaisuuteen, ja että se oli kreikkalaisnainen,
+Messenian kuningatar, joka liikkui heidän edessänsä kreikkalaisessa
+puvussansa.
+
+Klairon tunsi, minkä vaikutuksen hän oli tehnyt, ja miten vähitellen
+hämmästys muuttui ihmettelemiseksi, tyytymättömyys suosioksi. Hän
+ymmärsi kohinan, joka nyt syntyi parterilla ja looseissa, ja
+se oli hänen mielestänsä paljoa parempi palkinto, kuin kovat
+kätten-taputukset; sillä hän tiesi että ainoasti sen tähden
+kavahdettiin kaikkia kova-äänisiä ihmetyksen-ilmauksia, ett'ei yksikään
+sana katoaisi turhaan heidän korvistansa, ja ettei tahdottu
+suostumuksen typerällä töminällä keskeyttää suurta ja jaloa näytelmätä.
+
+Ja yhä hehkuvammaksi kävi taiteilijattaren innostus; yhä suuremmalla ja
+jalommalla vapaudella liikkui hän puvussansa. Kerran, kun hän kovassa
+kiivaudessansa kääreytyi vaippaansa Polyphanten edessä ja seisoi siinä
+rivakkaana, ylpeässä ryhdissä täydellisenä vanhan-ajan ihanimpana
+muistopatsaana, niin silloin pääsi katsojain sydämmellinen ihastuksen
+raivo irti. Mutta pian vallitsi taas hiljaisuus; sillä ei sanaakaan
+tahdottu hukata tästä suuresta näytelmästä. Kunnioituksesta
+taiteilijattareen, ei tahdottu myöskään päästää runoilijan jaloja
+värsyjä kuulemattomina.
+
+Mutta nyt, kun Merope vihdoin näkee taas kauvan kaivatun poikansa; kun
+hän iloiten sulkee Aegytan syliinsä ja käärii hänet vaippaansa aivan,
+kuin tahtoisi hän sulkea hänet sydämmellensä koko maailman silmistä;
+kun hän tuossa ihmeellisessä ryhmässä, poimuisessa hameessansa likistää
+poikansa päätä rintaansa vastaan ja loistavin kasvoin riemuiten lausuu:
+"tämä on minun poikani," niin silloin eivät katsojat voineet enään
+hillitä ihastustaan, ihmettelemistään. Kuin ukkoinen pauhasivat
+riemulliset katsojat, ja muurit vavahtelivat heidän tyytymys- ja
+hyväksymys-huudoistaan.
+
+Loistava, voittoinen hymy loisti Klairon'in kasvoilla; ja sama hymy
+nähtiin hänen kasvoillansa vielä silloin, kun hän vetäysi kulissien
+taakse ja meni vaatetushuoneeseen niin kauvaksi, kuin häntä ei
+kaivattu, tointuaksensa voimia vaativasta ponnistuksestansa.
+
+Mutta kun hän oli juuri tullut vaatetus-huoneeseen, ja viskautunut
+sohvalle hengittääkseen vapaasti, päästi hän kauhean huudon; sillä oven
+suussa seisoi kreivi S:t Audème. Kalveana, huulet värittöminä, tukka
+pörrössä ja silmät sumeoina seisoi hän siinä ja tähysti Klairon'ia.
+
+Klairon kauhistui hänen katsettansa ja yritti nousemaan istuimeltansa,
+aikeessa paeta. Mutta kreivi oli pannut oven salpaan perästänsä ja
+hyökkäsi häntä vastaan ja painoi hänet vastustamattomalla väki-vallalla
+jälleen sohvaan.
+
+"Pysy alallas!" sanoi hän kolkolla äänellä. "Pysy alallas! Minä käsken
+sinua siihen!"
+
+"Tahdotteko minut murhata?" huusi Klairon kauhistuneena, ja unhoitti
+hetkiseksi kaiken korkeutensa ja arvollisuutensa.
+
+"Mitä minä siitä hyödyn, että murhaan sinut?" kysyi hän katkerasti
+nauraen, "Eläsithän sinä sittenkin aina vaan minun sydämmessäni,
+jokaisella hengähdykselläs myrkyttääkses minua, jokaisella sanallas
+raadellakses sydäntäni. Ei; en tahdo murhata sinua! Mutta en minä salli
+sinunkaan murhaavan itseäni."
+
+"Hippolyte! Olen täällä sitä varten, että estäisin sinut tekemästä
+rikosta. Hippolyte! Kaiken sen tähden, jota pidät pyhänä, peruuta
+sanas, jotka tänä aamuna kiukussas puhuit! Minä en voi elää ilman
+sinua. Armahda siis minua ja elä minun tähteni! Sinä tiedät minun
+rakastavan sinua rajattomasti, ja satoja kertoja olet sinäkin vannonut
+rakastavas minua. Ah, älä tee itseäs vala-patoksi! Älä pilkkaa
+Jumalaa ja ihmisiä tekemällä rakkauden pyhiä valoja valheellisiksi
+koru-puheiksi. Hippolyte! Ole laupias, rakasta minua, tule
+puolisokseni; sillä minä rakastan sinua ylitse kaikkia!"
+
+Klairon oli jo kerjinnyt rauhoittua, ja saanut jällensä entisen
+ylpeytensä. Hän päästi kovan pilkka-naurun ja sanoi:
+
+"Te tahdotte tehdä minusta laupeuden-sisaren, -- armahtavaisuudesta
+tahdotte minun teitä rakastavan," nauroi hän.
+
+"Voi, vaivanen narri itseänne! Klairon'in sydän ei ole mikään
+sairas-huone, johon armahtavaisuudesta kerättäisiin kaikkia rakkaudesta
+potevia; ei, vaan se on kuninkaallinen linna, jossa osoitetaan päivä
+kerrassaan ystävyyttä ja vieraan-varaisuutta jollekin nerolliselle
+seura-elämään tottuneelle miehelle; vaan jonka portit suljetaan
+jokaiselta ikävältä, itkun-pakkoiselta hellityltä. Te olette liian
+paljon huokaillut ja valitellut, ja siitä on se tullut, että minä olen
+kyllästynyt teihin. Ja kyllästys karkoittaa rakkauden, ja siitä, missä
+haukotellaan, pakenee keveä-siipinen rakkauden-jumala pois. Muistakaa
+tätä, ja ottakaa se, ystäväni, viimeisenä muistona, hyvänä opetuksena
+vastaan minulta."
+
+"Klairon!" huusi kreivi kauhistuneena. "Klairon! Voitko sinä nauraa
+silloin, kun minä kuolon kivuissa kilvoittelen edessäs? Mutta naurus ei
+ole totta; ei, sydämmes on liiaksi jalo ja hyvä siihen. Naurus ei
+peljätä minua takaisin. Se tahtoi vain hetkisen kiusata ja piinata
+minua, että minä sen jälkeen tuntisin itseni sitä autuaammaksi ja
+onnellisemmaksi. Anna sen loppua tähän, suloisimpani, armahimpani. Avaa
+sylis minulle taaskin! Sano, että sinä vielä rakastat minua; sano, että
+tahdot tulla puolisokseni, ja että kaikki on taas hyvin, ja että minä
+olen onnellisin kaikista kuolevaisista, sillä Klairon on jälleen minun,
+on omani ijankaikkisesti!"
+
+"Klairon ei ole koskaan teidän," huusi Klairon, nousi ylös ylpeänä ja
+ojensi kätensä kopeasti hänelle. "Klairon on ainoasti omansa ja
+maineen. Hänestä ei tule koskaan S:t Audème'n pienen kreivin puolisota.
+Klairon on kihlannut itsensä maineelle ja ainoasti sille. Pois tieltä,
+herra! Päästäkää minut nyt vain! Maine ja katsojat odottavat minua."
+
+Keno-kaulana ja pönäkkänä, kuin kuningatar, kävi hän sitten ovea
+kohden.
+
+Mutta kreivi asettausi kalveana, kuin kuollut, silmät säkenöiden ja
+vavisten joka jäsenessä hänen eteensä.
+
+"Sinä tahdot mennä?" kysyi hän uhkaavalla äänellä. "Sinä tahdot jättää
+minut, hyljätä minut?"
+
+"Minä tahdon hyljätä teidät, ja suokoon Jumala, ett'emme koskaan enään
+näkisi toisiamme! Päästäkää minä nyt vain herra! Älkää vainotko minua
+enään kiusaavalla rakkaudellanne."
+
+"Onko se viimeinen sanas? Onko sittenkin, jos minä sanon, että minä
+menen ja tapan itseni, että sinä sillä sanallas olet minut ajanut
+kuolemaan?"
+
+"Se on viimeinen sanani! Mitä minä huolin teidän sekä elämästänne, että
+kuolemastanne? Menkää nyt!"
+
+"No!" huusi kreivi raivostuneena, puristeli hänen käsiänsä ja katsoi
+häntä polttavilla katseilla silmiin. "Kuule myöskin sinä minun
+viimeinen sanani! Sinä ajat minut kuolemaan, päästäkses minusta. Hyvä!
+Minä kuolen, mutta minun kuolemani ei päästä sinua minusta. Myös
+kuolemani jälkeen vainoon minä sinua ja muistutan päivittäin sinulle
+itsestäni. Minä rankaisen sinun julmuutes. Sen vannon minä sen
+kuolemattoman sielun kautta, joka minussa asuu! Sen saman vannon myös
+vielä silloin, koska minä vapautan sen tästä maallisesta majastansa! --
+Nyt rouvaseni! Mene nyt, jos mieles tekee."
+
+Hän lykkäsi itse salvan ovelta, meni sivuun ja jätti vapaan pääsön
+Klairon'ille. Klairon seisoi alallansa, viipyi ja katseli melkein
+surullisesti hänen kalveisiin ja surun kalvamiin kasvoihinsa.
+
+"Klairon! Neiti Klairon!" kuului silloin huuto ulkoa. "Nyt on kiire:
+teidän osanne alkaa kohta. Neiti Klairon! Missä te viivytte niin
+kauvan? Joutukaa nyt!"
+
+"Minä tulen," huusi Klairon vastaukseksi, ja viitsimättä edes vielä
+kerran katsoa kreiviin, tempasi hän oven auki ja syöksyi ulos.
+
+Kreivi seisoi ja katsoi hänen jälkeensä pitkällisellä, hehkuvalla
+katseella. Nyt ei hän nähnyt häntä enään; mutta hän kuuli sen
+hyväksymis-huudon, jolla käsiään taputtava ja riemuitseva katsojisto
+otti häntä vastaan. Ja kaikki se kaikui hänen korvissaan, kuin
+perkeletten pilkka-nauru.
+
+"Hänen pitää muistaa minua!" huusi hän ja kohotti molemmat kätensä
+vihan vimmassa taivasta kohti. "Niin, sen minä vannon, että hänen pitää
+muistaman minua! Niin, vielä kuolemani jälkeen tahdon minä vainota
+häntä; häntä, minun murhaajatani, Klairon'ia!"
+
+Uhkaavaisena kohotti hän sitten nyrkkiin puserretun kätensä sinne päin,
+josta riemu-huudot kaikuivat. Sitten syöksi hän ulos ja jätti teaterin
+raivoisella kiireellä.
+
+Näytelmä oli loppunut. Klairon'in jumaloitsijat olivat seuranneet hänen
+kutsumustansa, ja kaikin kokoontuneet hänen palatsiinsa, yhdessä siten
+viettääksensä sen päivän voitto-juhlaa, sekä kantaaksensa uhriansa
+suurelle taiteilijattarelle, joka tänä päivänä oli anastanut itsellensä
+uuden maineen ja kunnian kruunun.
+
+Koko Klairon'in palatsi oli valaistu. Kahdessa rivissä molemmin puolin
+katua huoneen edustalla seisoivat herrain vaunut. Kaikki palatsin
+huoneet olivat juhlallisesti koristetut. Loistavin ja valituin seura
+tunkieli niissä edestakaisin, kaikki Parisin ylimykset, oppineet ja
+jalo-sukuiset olivat tänä iltana koolla taiteilijattaren luona. Kaikki
+arvokkaimmat, rikkaimmat, taitavimmat ja nerokkaimmat herrat olivatkin
+Klairon'in jumaloitsijoita. Oliko siis ihme, että he tänä voiton iltana
+kiirehtivät kantamaan uhriansa jumalattarensa jalkoihin?
+
+Loistavin kasvoin ja kuningattaren itsensä-alentavaisuudella otti
+Klairon vastaan heidän jumaloitsemisensa. Hän tiesi sen ansainneensa,
+ja hän piti sen luonnollisena, että häntä, jolla siihen oli oikeus,
+jumaloitiin. Kaikki ne kukkais-kimput, seppeleet ja kukkais-kiemurat,
+joilla ihastunut katsojisto näytännön loputtua oli häntä kunnioittanut,
+lepäsivät keskellä vieras-huonetta, ladottuina eräälle pöydälle, jonka
+ympärillä herrat tungeksivat, kuullaksensa värsyjä, jotka, painettuina
+atlas-nauhoihin, olivat kiinnitetyt seppeleihin ja kukkais-kimppuihin,
+niin myöskin katsellaksensa loistavia kalleuksia, joita myöskin oli
+kukkaisten joukossa.
+
+Klairon itse seisoi herrain keskessä pöydän vieressä ja tutkei
+omin käsin kalliit lahjansa ja poimei kukkaisista helmi-nauhoja,
+ranne-renkaita, sormuksia ja kalliita-kiviä, ja pani ne vieressään
+olevaan hopeaiseen koriin, sekä levitti värsyillä varustettuja nauhoja
+ja luki korkealla äänellä ne kuulijoillensa.
+
+Sitten otti hän taas erään kukkais-kimpun, johon hopeainen solki oli
+kiinnitetty ja jonka ala-päässä myöskin oli painettuja värsyjä.
+Samassa, kun hän irrotti soljen, putosi siitä jonkunlainen kotelo.
+Hymyillen avasi Klairon kotelon. Hämmästyksen huudahdus pääsi hänen
+huuliltansa. Kotelossa oli kaula-vitjat, tehdyt suurimmista ja
+ihanimmista hohto-kivistä, loistavista kuin taivaan tähdet. Niiden
+ihmeellinen loisto hämmästytti kaikkia.
+
+"Totisesti!" huudahti markisi de Seignak. "Onhan se lahja, jolla voisi
+ostaa kokonaisen kartanon maalla. Jopa itse keisarinna voisi kopeilla
+mokomista kalliista kivistä."
+
+"No, eikö neiti Klairon ole korkeampi, eikö suurempi, kuin
+keisarinna?" kysyi eräs nuorukainen matalalla ja kainolla äänellä, sekä
+sanan-korolla, joka ilmasi englantilaista.
+
+"Te olette oikeassa, herra Spenser," sanoi markisi naureskellen.
+"Klairon on suurempi, kuin keisarinna; sillä hän on taiteilijatar.
+Klairon ansaitsee, että sellaisia kalleuksia lasketaan hänen
+jalkoihinsa; mutta sitä voida, tarvitsee olla upporikas, ja sellaisia,
+Herra nähköön, on sangen vähän tässä maailmassa."
+
+"Niin kauvan, kuin Klairon elää, on niitä kyllä," vastasi Spenser
+punastuen. "Kaikki maailman aarteet pitää hänen jalkoihinsa
+laskettaman."
+
+"Olettepa te koko julmuri," huusi markisi. "Jos kaikki maailman aarteet
+olisivat Klairon'in, niin mitä meille enään jäisi kiitos-uhriksi
+jumalattarellemme?"
+
+"Sydän ja uskollisuus", vastasi nuorukainen innolla.
+
+"Ah, herra!" sanoi Klairon hymyellen. "Te mainitsette nyt ne ainoat
+aarteet, joita ei enään markisilla ja muilla tässä olevilla herroilla
+ole, vaan ovat he nyt aikoja sitten maailmassa pelanneet pois ja
+kadottaneet. Vaiti; ei mitään vakuutuksia, hyvät herrat! Ei mitään
+vääriä valoja! Lukekaamme mieluummin edes-päin näitä värsyjä, ja
+kuulkaapas nyt vain, mitä kaunista runollisuutta täällä vielä on."
+
+Ja tätä sanoessaan laski Klairon kallis-arvoisen koristeensa
+hopea-koriin. Mutta kukkais-kimpun, jossa se oli ollut, otti hän ja
+kiinnitti tänä päivänä saaduilla koru-neuloilla rinnallensa, eikä
+viskannut sitä muiden kukkain joukkoon.
+
+Nuori englantilainen, joka tarkasti kaikkia hänen liikunnoitansa,
+punastui ja hänen kasvonsa loistivat onnesta.
+
+Klairon otti toisen kukkais-kimpun ja avasi nauhan, lukeaksensa värsyjä
+siinä. "Ah, herra!" huusi hän. "Nämät ovat englantilaisia värsyjä.
+Tulkaa, lukekaa ne meille."
+
+Kohta oli nuorukainen hänen vieressänsä. Klairon ojensi kukkaiset
+hänelle ystävällisesti hymyten. Nuorukainen otti ne ja kourasi myös
+samassa hänen kättänsä. Klairon sallei sen ja vastasi kouraukseen
+hiljaisella hänen sormensa puristuksella.
+
+"Nyt, herra! Kääntäkää värsyt meille," sanoi hän, yhä pitäen nauhasta
+kiini.
+
+Nuorukainen kumartui häntä lähemmäksi, muka lukeaksensa värsyjä. Heidän
+päänsä olivat liki toisiaan nojatut; heidän hi'uksensa koskettivat
+toisiansa. Ja tämä suloisen Klairon'in läheisyys valoi loistoa
+nuorukaisen kauniille kasvoille.
+
+Samassa silmän-räpäyksessä nähtiin yht'äkkiä salaman kaltainen leimaus
+heidän päittensä välissä; sitten kuului laukaus niin kova, että ikkunat
+tärisivät ja kynttelit pöydällä sammuivat. Iso pöytä-kello muurin
+otsalla alkoi verkallensa ja kumisevasti ilmoittaa yhdettä-toista
+tuntia.
+
+Kovasti kirkaisten oli Klairon vaipunut maahan. Vieressänsä venyi nuori
+englantilainen, hengetönnä hänkin.
+
+Kaikki kiirehtivät kauhistuneina heidän tykönsä.
+
+"He ovat murhatut; he ovat ammutut," huusivat ja kiljuivat herrat
+keskenänsä. "Lähettäkäämme noutamaan lääkäriä! Pyytäkäämme polisia!
+Laukaus tuli juuri ikkunasta."
+
+Sill'aikaa kun toiset, avuksi huudetun kamari-rouvan avulla, kantoivat
+vielä yhä tunnottoman Klairon'in sohvalle ja toiset puuhailivat nuoren
+herran kanssa, joka vähitellen rupesi tointumaan, kiirehti markiisi
+Seignak, läheisen sukulaisensa, polisi-luutnantin de Marville'n tykö,
+noutamaan häntä omilla vaunuillansa, tutkimaan kauheata rikosta. Joku
+toinen herroista kiirehti noutamaan Klairon'in kotilääkäriä, tutkimaan,
+tokko jotain pelastusta oli toivominen.
+
+Tuskin puolen tuntia oli kulunut; niin tulivat lääkäri ja
+polisi-luutnantti vieras-huoneeseen, jossa kaikki herrat, molemmat
+kamariherrat ja kaikki Klairon'in palvelijat olivat vielä koossa.
+
+Lääkäri vietiin sohvalle, jossa Klairon makasi yhä vielä tunnotonna.
+Nuori englantilainen oli jo siksi tointunut, että hän istui avoimin
+silmin, vaikka raskaasti hengittäen eräässä noja-tuolissa. Hän näytti
+huumautuneelta ja mielettömältä.
+
+Lääkäri tutkei Klairon'in päätä, johon kaikki läsnä olleet todistajat
+sanoivat laukauksen sattuneen.
+
+Polisi-luutnantti tutkei ikkunata, josta läsnä olleet todistajat
+sanoivat laukauksen tulleen sisälle.
+
+Mutta ei mitään loukkautumisen vikaa näkynyt Klairon'in päässä. Ei edes
+kiharaakaan hänen hiuksistansa ollut palanut tahi kärventynyt. Ei
+missään näkynyt edes veripilkkua tahi haavaa.
+
+Ikkunassa ei myöskään näkynyt mitään jälkeä laukauksesta. Ei ainoakaan
+isoista ikkunan ruuduista ollut edes vioitettu tahi avattu, että siitä
+olisi joku laukaus voinut tulla sisälle. Ei missään seinillä näkynyt
+mitään merkkiä, joka olisi osoittanut luodin jälkeä.
+
+Mutta laukaus oli ammuttu. Se oli totuus, jonka enemmän, kuin
+kaksikymmentä paikalla ollutta todistajata vakuuttivat. He olivat
+nähneet kruudin valon, ja kynttilät sammuivat ilman-vedosta. He olivat
+kuulleet kauhean paukauksen ja ikkunain täräjävän.
+
+Laukaus oli ammuttu, mutta jälkeä siitä ei näkynyt; ei myöskään tietty,
+mistä se oli tullut.
+
+Polisi-luutnantti tutkei apulaisinensa vieras-huoneen, kaikki viereiset
+huoneet ja koko kartanon. Viimein meni hän kadulle ja jatkoi siellä
+tutkimuksiansa. Hän vaatei vastapäätä olevan naapuritalonkin
+avattavaksi ja toimitti ankaran tutkimuksen kaikkein sen asukasten
+kanssa.
+
+Mutta jostain sattumuksesta asui talossa vain vanhoja ihmisiä, jotka
+kaikki olivat herätettävät vuoteiltansa tutkittaviksi. Ei ainuttakaan
+ampuma-asetta tavattu koko talosta, vaikka kyllä tarkkaan tutkittiin.
+
+Laukaus oli siis ehdottomasti ammuttu itse vieras-huoneessa.
+Polisi-luutnantti palasi siis apulaisinensa takaisin Klairon'in
+palatsiin, tutkiaksensa vieläkin tarkemmin sitä.
+
+Klairon oli toki sillä välillä lääkärin taitavalla hoidolla tointunut.
+Suonen-avaus, haju-suola ja hieromiset olivat häntä auttaneet
+tunnottomuudestaan. Hän istui, pää vapisten ja kasvot kalveina
+sohvalla.
+
+Polisi-luutnantti de Marville kiirehti hänen tykönsä, kertoaksensa
+hänelle tutkimuksistansa, sen seurauksista ja kysyäksensä häneltä,
+oliko hänellä jotain syytä epäillä ketään, tahi jos jollakin hänen
+tunnetuistaan on ollut aikomusta murhata häntä.
+
+"Minä tunnen tosin erään miehen, joka sellaisen rikoksen voisi tehdä,"
+sanoi Klairon kalveilla ja vapisevilla huulillaan, "mutta se eräs, joka
+ehkä soisi kuolemani, ei ole tänä ehtoona ollut täällä."
+
+"Milloin näjitte te hänet viimeksi?" kysyi Marville.
+
+"Tänä ehtoona, noin pari tuntia sitten. Hän vaatei minua väkiselläkin
+vaimoksensa. Mutta kun minä kieltäysin siitä, niin jätti hän minut
+vihaisella mielellä."
+
+"No, siinä on murhaaja!" huusi Marville voiton riemulla. "Kun me vain
+saamme hänet käsiimme, niin kyllä sitten myöskin selkenee, millä
+ihmeellisellä aseella hän ampui. Tehkää siis hyvin ja ilmoittakaa
+minulle hänen nimensä ja missä hän asuu, mokoma raju-päinen ja
+murhaavainen kosija."
+
+"Hän nimitti itseään aina näihin saakka Dubois'iksi," sanoi Klairon
+hiljaa, "mutta nyt on hän ottanut oikean nimensä, kreivi S:t Audème ja
+asuu S:t Honorè-kadulla, n:o 103."
+
+"Tunnin perästä olen minä jälleen täällä ja toimitan tutkimuksen
+murhaajan kanssa teidän itse läsnä ollessanne," sanoi de Marville,
+viittasi apulaisillensa ja jätti heidän kanssansa huoneen.
+
+Ne ystävät ja herrat, jotka eivät olleet tahtoneet jättää Klairon'ia
+ennen, kuin olisivat sen voineet tehdä siinä iloisessa vakuutuksessa,
+että hän oli pelastettu ja jälleen vironnut eloon, tahtoivat nyt lähteä
+ja sanoa jää-hyväiset Klairon'ille. Mutta Klairon pyysi heitä niin
+tavattomalla ystävyydellä ja niin tuskallisella äänellä jäämään
+luoksensa, eikä jättämään häntä tänä kauheana yönä yksinänsä tähän
+hirveään vieras-huoneeseen, että he kaikki mielellänsä suostuivat
+jäämään ja odottamaan polisi-luutnantin palaamista.
+
+Tuskin tunti oli kulunut, niin tuli herra Marville jo takaisin. Hän
+tuli totisen ja juhlallisen näköisenä, ja piti kädessänsä pientä,
+sinetillä varustettua kirjettä. Hänen apulaisensa eivät olleet mukana.
+Luultua murhaajaa ei myöskään näkynyt mukana.
+
+"Oletteko tavannut häntä? Oletteko vanginnut hänet?" huusi Klairon
+tuskallisesti häntä vastaan.
+
+"Neiti!" sanoi Marville juhlallisesti. "Minä tapasin kreivi S:t
+Audème'n; mutta en vanginnut häntä; sillä minä tapasin ainoasti hänen
+ruumiinsa ja tämän, teille osoitetun kirjeen."
+
+Klairon otti kirjeen vapisevin käsin, mursi sinetin ja aukasi paperin.
+Sitten ojensi hän sen Marville'lle.
+
+"Lukekaa te se, herra luutnantti!" sanoi hän matalalla äänellä.
+"Kirjaimet hyppivät silmissäni: minä en voi lukea."
+
+Marville otti kirjeen ja luki korkealla äänellä: "Julmio! Minä kuolen
+sen tähden, että rakastan sinua ja sinä vain halveksit minua. Mutta
+minun kuolemani ei vapauta sinua minusta! Minä pidän valani! Vielä
+kuolemani jälkeen vainoon minä sinua! Joka päivä pitää sinun muistaman
+minua ja vapiseman!"
+
+"No!" sanoi markisi Seignak ja kohotteli olkapäitään. "Koska hän on
+kerran kuollut, niin ei häntä voi vaatia edes-vastaukseen, väärästä
+valasta, jospa ei hän pitäisikään valaansa."
+
+Marville katseli häntä oudolla, jyrkällä katseella. "Mitä oli kello
+silloin, kun laukaus kuului?" kysyi hän. "Voitteko sen tarkallensa
+ilmoittaa?"
+
+"Kyllä. Aivan paikallensa," sanoi markisi. "Juuri silloin, kun laukaus
+kuului, löi pöytä-kello tuossa yksitoista... Nä'ettekö, miten
+ihmeellisesti viisari seisoo vielä yhtätoista osoittaen. Kello on
+seisahtunut, eikä sitten käynyt."
+
+"No, niinpä kuulkaa tekin!" sanoi luutnantti juhlallisesti. "Kreivi S:t
+Audème'n palvelija oli ollut herransa vieras-kamarissa ja kuullut
+kellon lyövän yksitoista, ja samassa kohta kuullut laukauksen herransa
+kamarista. Juuri kello yksitoista on kreivi S:t Audème ampunut
+itsensä."
+
+Klairon kiljahti ja vaipui tunnotonna maahan.
+
+
+
+
+
+TOINEN PÄIVÄ.
+
+
+
+
+1.
+
+Huomeneltain.
+
+
+Klairon seisoi kuvastimensa edessä ja tarkasteli tarkoin ja tuomarin
+ankaralla totisuudella kasvojansa. Tänä päivänä oli hän tehnyt kauhean
+keksinnön: hän oli havainnut otsallansa, jonka jaloa kauneutta oli niin
+usein ihmetelty ja ylistetty, ensimmäiset rypyn jäljet, ensimmäiset
+merkit, joilla vanhuus alkaa laskea vuotten lukua.
+
+Niin, Klairon ei voinut nyt enään salata itseltään sitä, että hän
+vanheni; eipä voinut hän sitä enään kokonansa salata maailmaltakaan.
+Kaksi-kymmentä vuotta sitten oli hän ollut parisilaisten suosittu ja
+ihaeltu lemmikki; kaksi-kymmentä vuotta sitten oli hän tunnettu läpi
+koko Europan ja ylistetty maailman mainioimmaksi näyttelijättäreksi.
+Kaksi-kymmentä vuotta sitten, oli se kirje painettu, jossa Voltaire
+nimitti häntä "kaksi-kymmentä-kesäiseksi Muusaksi" -- taiteen
+jumalattareksi. -- Klairon ei uskaltanut siis viettää neljää-kymmentä
+vuottansa; sillä maine oli jo sitten kaksikymmentä vuotta painanut
+hänen kaste-kirjansa, joka oli yhtä kuolematon, kuin mainekin.
+
+Niin, Klairon oli neljä-kymmentä vuotias. Sen täytyi hänen tunnustaa
+maailmalle. Neljä vuotta, jotka siitä ylitse menivät, olivat hänen
+yksinänsä, ja ainoasti ne taisi hän salata maailmalta. Ne neljä vuotta
+olivat hänen salaisuutensa. Ja kun hän nyt seisoi kuvastimensa edessä,
+kysyi hän, tuskallisesti tarkastaen kasvojansa, ell'eivät ne
+ilmoittaisi hänen salaisuuttaan, vai olivatko ne yhtä uskolliset, kuin
+hänkin.
+
+Mutta samalla kun hän niin tutkieli, tarkkaeli itseänsä, kiitivät
+menneet vuodet, nuo kaksi-kymmentä voiton vuotta hänen sielunsa silmäin
+sivuitse loistavine voiton-seppeleineen, ja hän riensi melkein
+kauhistuneena pois kuvastimen äärestä.
+
+"Olispa kauheata, jos minun pitäisi jättää nyt kaikki tämä", huokasi
+hän ja värisi. Sitten istausi hän nojatuoliin, joka oli kuvastimen
+kohdalla, että hän siitä vielä voisi silmäillä kuvastimeen.
+
+"Niin, olispa oikein kauheata", jatkoi hän, "jos Klairon'in pitäisi
+kerrassansa astua alas valta-istuimeltaan; jos Semiramis, Adriane,
+Merope, Phaedra, -- niin, jos kaikki nämät korkeat ruhtinattaret,
+joiden kruunut ovat yhdistetyt minun päässäni, lykättäisiin nyt
+sivulle; jos tuo julma vihollinen, vanhuus, tekisi sen, ja tuomitseisi
+Klairon'in kerrassansa eläkettä-nauttivaksi, virattomaksi
+näyttelijättäreksi, oman suuruutensa raunioksi!"
+
+Tämä ajatus tärisytti häntä juuri, kuin maanjäristys. Kauhistuneena
+kavahti hän ylös ja mittaeli pitkin askelin, kuin haavoitettu leijona,
+huoneensa lattiata.
+
+"Ei", huusi hän raivostuneena. "Ei; minä en tahdo lopettaa, kuin kaikki
+näyttelijättäret lopettavat, unhoitettuna, pilkattuna ja häväistynä.
+Klairon ei voi tavallisella tavalla lakata hallitsemasta. Klairon ei
+voi laskeutua näyttämön valta-istuimelta alas joka-päiväiseen elämään,
+tulla jonkun pankkirin tahi jonkun köyhän aateli-miehen vaimoksi. Jos
+minun pitää jättää näyttämö, jossa minä jo kaksi-kymmentä vuotta olen
+ollut ruhtinattarena, niin pitää sen tapahtumaan loistavalla tavalla.
+Niin, minun pitää vielä, ennen eroani, saattaa maailma hämmästykseen.
+Kateudella ja hämmästyksellä pitää minun jälkeeni katsottaman, eikä
+pilkalla ja syljellä. Niin pitää, ja niin täytyy sen tapahtua! Ainoasti
+Klairon voipi sillä lailla lopettaa. Kun hän astuu alas näyttämön
+valta-istuimelta, niin nousee hän toiselle, oikealle valta-istuimelle.
+Baabelin kuningattaresta pitää toki tehtämän edes Ausbach'in
+ruhtinatar!"
+
+Ylpeä voiton ilo kuvaantui nyt hän kasvoillansa. Hän meni jälleen
+kuvastimen tykö ja tarkasteli tutkien vieläkin vartaloansa. Sen jälkeen
+liukui hän ruhtinaallisella ryhdillä ja yhä kurkistaen kuvastimeen
+takaisin nojatuoliin.
+
+"Maa-kreivi sanoo minulle joka päivä, että minä olen hänestä ihanin
+nainen koko maailmassa", mutisi hän hiljaa itseksensä. "Ja minä nä'en
+sen, että niin olenkin. Vieläkin olen kaunis ja vieläkin on minulla
+voimaa, tehdä hän orjakseni ja vallita häntä. Minun pitää siis käyttää
+tilaisuutta hyväkseni. Maa-kreivi rakastaa minua. Sitä vakuuttaa
+hän joka päivä ja rukoilee minun vasta-rakkauttani. Mutta hänen
+pyytämällään tavalla en minä sitä koskaan myönnä. Jopa! Ei Klairon
+koskaan niin alenna itseään, että hän rupeaisi jollekin ruhtinaalle
+jalkavaimoksi. Ei; ei koskaan! Mutta voipiko hän minulle jotain muuta
+tarjota? Hän on minulle sanonut, että hän on naimisissa, mutta vain
+muodon vuoksi. Hän tuskin tuntee puolisotansa; elää erillään hänestä
+aina hää-päivästä saakka. Ja että hän vihaa kaikkea huhua ja hälinätä,
+niin ei hän tahdo laillista eroa."
+
+"Mutta hänen pitää se tehdä", huusi Klairon hetkisen pysähdyksen
+perästä. "Niin, hänen pitää ottamaan eron puolisostansa, sillä Klairon
+tahtoo tulla ruhtinattareksi. Klairon on luotu hallitsemaan ja
+vallitsemaan maita."
+
+"Mutta miten minä pääsen niin pitkälle; Ausbach'in maa-kreivi on ylpeä.
+Hän ei unhoita koskaan, että hän on nepain Preussin kuninkaalle, jota
+sitten aina viimeisen pitkän sodan nimitetään Rietrikki Suureksi. Hän
+pitäisi sitä rikoksena, että hän tekisi näyttelijättären Preussin
+kuninkaan lailliseksi nepaimen vaimoksi. Mutta asia riippuu siitä, että
+häntä vähitellen totutetaan siihen, verkallensa, askel askeleelta
+viedään vihkimä-jakkaralle. Hän aikoo palata Ausbach'iin. Miks'ei pyydä
+hän minua kanssansa sinne, ystävättärenänsä, sisarenansa asumaan
+kanssansa? Ah, minä kyllä sitten ohjaisin hänen ajatuksensa niin, että
+ystävätär, sisar julistettaisiin vihdoin puolisoksi. Nyt pitää ajatella
+ohjelma, rivakas ja päättävä ohjelma."
+
+Hän nojasi yhä vieläkin kauniin käsivartensa tuolin selkä-lautaa
+vastaan, antoi päänsä vaipua käsivarrelle, ja niin istui hän pitkän
+aikaa ajatellen.
+
+"Niin," huudahti hän vihdoin. "Niin sen pitää käymän! Loistolla erkanen
+minä näyttämöltä. Niin pakoitan minä maa-kreivin tarjoomaan minulle
+pako-paikan valtakunnassaan. Minä jään hänen tykönsä. Minä totutan
+hänen vähitellen siihen, että hän ottaa eron sairaasta puolisostansa!
+ja sitten, -- sitten, kun olemme ehtineet niin pitkälle, tulee minusta
+hänen puolisonsa. Rivakasti asiaan nyt käsiksi vain! Tämä päivä on
+ratkaiseva päivä. Vielä tänä päivänä pitää sen olla päätetyn. Niin,
+Klairon! Sonnusta itses miehuudella! Kanna sinun paperi-kruunujas ja
+laakeri-seppelettäs niin että valloitat itselles todellisen kruunun ja
+vaihetat lakeris myrtti-seppeleeseen. Ylös, ylös! Käy nyt asiaan
+käsiksi!"
+
+Ja vakavin askelin lähestyi Klairon pöytää ja soitti kellollaan.
+"Jaakko!" huusi hän sisälle tulevaa palvelijaa vastaan. "Eikö vielä ole
+mitään vastausta teaterista tullut?"
+
+"Käskyllänne, Teidän Armonne!" kuului vastaus. "Teateri inspehtori oli
+juuri äsken täällä ja ilmoitti teaterijohtokunnan puolesta, että
+tehtyjä säännöksiä ei voitu millään ehdolla muuttaa, ja että Phaedra
+ehdottomasti näytetään tänä päivänä. Kaikki näytöksen osat, kuten
+tiedätte, ovat jo jäsenille ja'etut, eikä niissä voitu mitään muutoksia
+tehdä. Koko kuninkaallinen hovi on tänä iltana läsnä näytelmässä."
+
+"Se hyvä, Jaakko! Lähetä kohta sana herra Varon'ille ja Lekain'ille. Ne
+herrat pitää pyydettämään kohta tulemaan tyköni. Minulla on jotain
+sangen tärkeätä heille sanottavata, ja pyydän siis erittäin nöyrästi,
+että he kohta viipymättä tulevat tänne."
+
+Varon ja Lekain, molemmat sen ajan kuuluisimmat näyttelijät, asuivat
+Klairon'in palatsin läheisyydessä ja olivat siis vähemmässä, kuin
+kymmenessä minuutissa Klairon'in luona.
+
+"Ystäväni!" huusi Klairon heitä vastaan. "Joko tiedätte sitä kauheata
+ja hirmuista asiata, jota meille ajatellaan tehdä? Tarkoitan sitä
+loukkausta, jota meille, teaterin kaunistuksille ja kunnialle ai'otaan
+tehdä."
+
+"Meitä tahdotaan pakoittaa tunnustamaan varasta, kunniaansa
+menettänyttä miestä, joka ensin varasti, oli sitten linnassa, sitten
+palvelijana ja sissinä polisissa, -- niin, meitä tahdotaan pakoittaa
+tunnustamaan häntä toveriksemme, meikäläiseksi!" huusi Varon.
+
+"Meitä vaaditaan näyttämöllä esiytymään yhdessä mokoman kruunun-linnun
+ja varkaan kanssa", sanoi Lekain ja kohotteli ylen-katseellisesti
+olkapäitänsä. "Ah, se on ihmeteltävää! Linnan-ruoka on yht'äkkiä
+huomainnut itsessään kykyä teateriin: Varas pyytää murtaa itsensä
+taiteelliselle uralle, ja polisi pitää sitä erittäin sopivana seikkana,
+asettaa yhden juhdistansa 'Theatre Français'ehen' aivan, kuin
+määräaikansa palvelleet sotaherrat pannaan yhteisiin virkoihin."
+
+"Ja mekö siihen suostuisimme?" kysyi Klairon säkenöivin silmin.
+"Pitääkö Phaedra niin häväistämän, että hän rakastaisi rikkojata?
+Pitääkö Theramen häpeämään turvattiansa, Hippolyte'ä? Pitääkö Theseon
+oleman isänä kunniansa kadottaneelle, joka ei varastanut sydäntä,
+vaivasia, viheliäisiä markkoja!"
+
+"Ystävät! Minä kysyn teiltä: pitääkö meidän sitä kärsiä, että taide
+häväistään ja sen pyhän templin kynnyksiä tahraa mies, jonka edestä
+taiteen-jumalattarien täytyy täynnä häpyä paeta pois, ja jota Apollo ei
+koskaan voi tunnustaa opetuslapseksensa? Varon! Minä kysyn teiltä,
+suuren Molieres'en oppilaalta, tahdotteko pelata Theramen'a, kun
+Hippolyte'n osaa näyttelee mies, jonka kanssa kanssa-puheissa teaterin
+ulkopuolella tavattuna te häpeäisitte silmät päästänne, ja jolle te
+kääntäisitte selkänne, jos hän uskaltaisi puhutella teitä tuttavana?
+Lekain! Minä kysyn teiltä, mainio taiteilija, joka ei vielä koskaan
+ole esiytynyt muutoin, paitsi jalona, suurena ja armollisena
+maailman, katsojain ja itsensä edessä, ja joka puhtaana, virheetönnä
+ylimmäis-pappina on tehnyt taiteen pyhää uhri-palvelusta Apollon
+templissä, minä kysyn teiltä, Lekain, tahdotteko näytellä Theseona, kun
+teille annetaan pojaksi sellainen olento, jonka rikoksia rankaisemaan
+te ette pyytäisi jumalain vihaa, vaan yksinkertaisesti jättäisitte
+hänet polisin kynsiin?"
+
+"Mutta ennen, kun vastaatte, kuulkaa, mitä minä teille sanon. Ei
+koskaan enään Klairon astu näyttämölle Phaedrana, jos nuorukainen,
+jota hänen pitää rakastaa, on ihminen, jonka läheisyys ja paljas
+yhteen-sattumus on hänelle jo alentavaista. Ei koskaan anna Klairon
+pakoittaa itsensä, tunnustamaan rangaistua voroa, polisi-sissiä
+taiteen otto-pojaksi. Ja jos taiteen pyhät templin ovet avataan
+hänelle, niin suljetaan ne ijäksi Hippolyte Klairon'ille! Sitä minun
+piti sanomaan teille: Vastatkaa te nyt minulle!"
+
+"Minä vastaan teille", lausui Varon, jonka silmät, huolimatta hänen
+kuudesta-kymmenestä vuodestansa, vielä yhä hehkuivat nuoruuden tulessa.
+"Te kysytte minulta, josko minä tahdon olla opettaja Theramen'a
+sellaiselle Hippolyte'lle? En, Klairon, en! Spitalinen älköön lähestykö
+puhtaita! Rumaa rikosta ei pestä puhtaaksi Apollon taivaisella
+pappius-päähineellä. Se, joka on saastuttanut kätensä varkaan
+vehkeissä, älköön tuokokkaan jumalille mitään uhria, sillä he
+hylkäisivät sellaisen uhrin samoin, kuin minä, Apollon ja musain
+palvelija hyljään sellaisen Hippolyte'n, enkä tahdo koskaan olla
+hänelle Theramen'a. Olkoon hän vain tänä iltana Hippolyte'na; mutta
+mitään Theramen'ea ei hänen pidä näkemään sivullansa! Kuitenkaan ei se
+ole Varon, suuren Molieres'en oppilas. Ja te, minun suuri ja
+kunnioitettu ystäväni, Lekain, mitä sanotte te?"
+
+"Minä sanon, että orja ja hyljätty roisto älköön panko saastaisia
+käsiänsä ylimmäis-papin ja jumaloin käsiin", huusi Lekain. "Minä sanon,
+että minä mieluimmin kutsuisin pojakseni sellaisen onnettoman, joka
+kärsimysten ja musta-sukkaisuuden yllytyksestä on murhannut puolisonsa,
+kuin miestä, joka oman-voiton pyynnöstä ja näpistelemisen himosta
+varastaa toisen omaisuutta. Murhaaja voipi, huolimatta rikoksestansa,
+olla kunnon mies? mutta varas on halpa raukka, joka varastaa itseltään
+kunnian. Ja kunniattoman kanssa ei Lekain'ella ole mitään tekemistä. Ei
+Lekain tule hänen kanssaan näyttämölle. Eikä kellään ole oikeutta,
+pakoittaa minua häpeällisyyksiin. Minä en näyttele Theseona, jos hän,
+vitsattu varas ja vanha voro näyttelee Hippolyte'na!"
+
+"Antakaa minulle kätenne, ystäväni!" sanoi Klairon
+juhlallisesti. "Me seisomme yhdistettyinä lujana liittona, ja vannomme
+taiteen-jumalattarille, vannomme taiteelle, jonka vihittyjä
+palvelijoita me olemme, -- niin, me vannomme elää ja kuolla taiteen
+pyhässä palveluksessa, emmekä salli sitä, emmekä anna itseämme
+häväistä, vaikkapa saisimmekin sen tähden kärsiä vainoa ja
+rangaistusta!"
+
+"Niin, sen me vannomme!" huusivat molemmat herrat.
+
+"Me vannomme, ett'emme näyttele tänä iltana, jos meitä vaaditaan
+näyttelemään yhdessä Vauture'n kanssa."
+
+"Niin, sen vannomme me!" kertoivat Varon ja Lekain.
+
+"Me olemme tehneet valamme ja jumalat ja taide ovat sen ottaneet
+vastaan", sanoi Klairon juhlallisesti. "Nyt tahdomme me levollisina ja
+seisovaisina odottaa sitä, kun tapahtuu. Menkää nyt kotihinne,
+ystäväni, ja tehkäämme se, kun tarpeellista, Ilmoittakaamme
+kirjallisesti johtokunnalle, ett'emme me näyttele tänä iltana, ja
+ett'emme enään koskaan astu näyttämölle, ell'ei Vauture'a kohta
+eroiteta teaterista."
+
+"Sanokaamme, ett'emme koskaan näyttele hänen kanssansa, samana
+ehtoona", huusi Varon.
+
+"Niin, siin' on kylliksi", sanoi Lekain.
+
+"Hyvä!" sanoi Klairon. "Jos te sen pidätte riittävänä, niin pysykää
+siinä. Minulle se ei riitä! Jos Vauture jääpi paikoilleen teaterissa,
+niin eroan minä. Minä en salli pahantekijän nimittävän minua
+virka-veljeksensä!"
+
+Hän ojensi Varon'ille ja Lekain'ille kätensä jää-hyvästiksi ja kiirehti
+sitten kirjoitus-pöytänsä tykö, kohta ylpeästi ja käskeväisesti
+kirjoittaakseen kuninkaalliselle "Theatre Français'in" johtokunnalle.
+
+"Niin", sanoi hän innollisesti ja pani kirjeen kokoon. "Nyt on arpa
+heitetty. Minä voitan, kuin taiteilijatar, tahi laskeun minä näyttämön
+valta-istuimelta, noustakseni, jos Jumala suo, noustakseni todelliselle
+valta-istuimelle."
+
+Hän soitti hätäisesti ja jätti kirjeen kamari-palvelijalle, vietäväksi
+kuninkaallisen teaterin johtokunnalle.
+
+"Jos kysytään, olenko minä sairas", käski hän, "niin vastaa, että minä
+olen erittäin terve ja aivan valmis näyttelemään tänä iltana, kuitenkin
+ehdolla, että minun ehtoni ensin täytetään. Joudu nyt ja tuo minulle
+kohta vastaus asiasta, vaikka minulla olisi vieraitakin luonani."
+
+"Minä toivon maa-kreivin olevan läsnä", sanoi hän hymyillen itseksensä.
+"Tunnin perästä on Jaakko takaisin, ja siihen aikaan on maa-kreivinkin
+tapana olla täällä. Vai eikö hän tulisi tänä päivänä? Oiskohan minun
+eilen osoittamani kovuus ja kylmyys peljättäneet hänet takaisin? Mitä?
+Oisko hänelle niin helppoa, hyljätä minua? Voidaanko Klairon hyljätä
+sen tähden, ett'ei hän ole mikään mieliinmukiin menevä kaunotar, jolla
+olisi jokaiselle rakkauden lorulle hymyily valmiina? Oi, se oisi
+kauheata, jos minä olisin niin peräti erehtynyt, jos -- -- -- Ah,
+tuossa seisahtuvat vaunut portilleni. Ken voi nyt tulla niin peri
+aikaisin aamulla -- -- --."
+
+Klairon unhoitti hetkeksi kuninkaallisuutensa ja syöksähti ikkunaan,
+kurkistaakseen kartiinien takaa vähän pihalle vain.
+
+"Se on hän! Ne ovat hänen vaununsa," huusi hän voiton riemulla. "Hän
+tulee tänä päivänä vieläkin aikaisemmin, kuin tavallisesti. Se on
+ainakin todistuksena siihen, että hän rakastaa minua -- -- --."
+
+"Hänen kuninkaallinen Korkeutensa Ausbach'in maa-kreivi," sanoi
+palvelija, avasi kaksois-ovet seljällensä, ja hoikka, nuori, noin
+kolmen-kymmenen vuotias mies astui sisään, pu'ettuna loistavaan,
+kullalla koristettuun pukuun. Hänen kasvonsa olivat hyvin setänsä,
+kuningas Rietrikki II:n näköiset; mutta se juuri puuttui häneltä, joka
+havaittiin suuren Rietrikin kasvoissa; nimittäin, loistava, neroa täysi
+katse, ja hänen ihana, lempeä silmäyksensä. Maa-kreivin silmät olivat
+heikot ja sinertävät; hänen katseensa oli synkkä ja eloton. Ja
+jos joskus hymy leikki hänen huulillansa, niin oli se ainoasti
+suru-mielinen hymyely, joka ainoasti kohteliaisuudesta joskus ilmestyi,
+sitä pikemmin taas haihtuakseen.
+
+Klairon kiirehti maa-kreiviä vastaan suurimman ihmettelemisen
+katseella.
+
+"Teidän kuninkaallinen Korkeutenne ei ole siis vielä matkustanutkaan?"
+kysyi hän ihmetellen. "Te olette siis hyljänneet julman aikomuksenne,
+ett'ekä vielä matkustakaan synkkään, kylmään Saksaan takaisin?"
+
+"En ole muuttanut päätöstäni," sanoi kreivi ja suuteli hänen kättänsä.
+"Mutta minä en voinut, enkä tahtonut matkustaa, ilman teitä näkemättä
+vielä kerran, ja ottamatta jää-hyväisiä teiltä."
+
+"Jää-hyväiset," huokasi Klairon. "Ah, sitä suruista sanaa, ja voi niitä
+vaivasia, joiden täytyy sanoa se sana! Mutta vieläkin valitettavammat
+ovat ne, joiden täytyy ottaa vastaan se sana. Oi, ruhtinaani! Ihminen
+tottuu pian onneensa; mutta katkeruudella se jättää sen! Minä olin
+onnellinen siinä suuressa tiedossa, että olin ylevän, jalon maa-kreivin
+ystävyydessä; että minä, raukka, en koskaan ajatellut sitä, että kerran
+kadottaisin kalliin ja rakkaimman ystäväni. Ja nyt se 'kerran' on
+käsissä, joka minut eroittaa teistä."
+
+"Minä en voisi elää enään tämän päivän jälkeen," sanoi kreivi
+juhlallisesti, "ell'en minä tietäisi jälleen-näkemisen päivän kohta
+taas koittavan. Minä riennän nyt vain muutamiksi viikoiksi maahani,
+ratkaistakseni vain muutamia tärkeitä hallinnollisia asioita; mutta sen
+jälkeen palajan minä taas Parisiin, se on: teidän tykönne!"
+
+"Kuka tiesi, ette minua sitten enään löydä," huokasi Klairon.
+
+"Minä löydän teidät, vaikka olisitte paennut maailman ääriin," huusi
+maa-kreivi. "Onhan rakkaudella se taivaallinen voima, että se voittaa
+kaikki vastukset, ja pilkkaa kaikkia esteitä. Minä löydän teidät,
+Klairon!"
+
+"Mutta mahtaiskohan Teidän kuninkaallinen Korkeutenne sitä uskaltaa?"
+kysyi Klairon suruisesti. "Eiköhän lopuksi kuitenkin teidän puolisonne
+kyyneleet ja valituksensa eron tähden teistä, voittaisi hyvää ja
+jaloa sydäntänne? Ettekö puolisonne tähden hyljäisi ja välttäisi
+ystävä-raukkaanne Klairon'ia ja jäisi kotihinne mahtavaan
+pää-kaupunkiinne, ja antaisi alamaisillenne harvinaista esimerkkiä
+onnellisesta avio-elämästä valta-istuimella?"
+
+"Puolisoni ei minua kiusaa kyynelillään eikä rukouksillaan," vastasi
+kreivi synkkänä. "Hän tietää, ett'en ole koskaan rakastanut häntä, ja
+hänen kiviseen sydämmeensä ei pysty rakkaus. Kun minä olin vielä
+melkein sanoen poika, pakoitti minun isäni minua tähän avioliittoon,
+kivuloisen ja ruman Koburg'in prinsessan kanssa. Minun oli ainoasti
+valitseminen vankeuden ja tämän liiton välillä. Minä olin, kuten
+sanottu, vielä poikanen, ja minun peljästynyt sydämmeni vapisi isäni
+vihaa ja uhkaavaa kovaa vankeutta. [Memoirs of the Marggravine of
+Ausbach. I. 131.] Lapsellisessa hulluudessani annoin minä niin
+peljättää ja sitoa itseni ijankaikkisiin kahleisiin, turvatakseni
+personallisen vapauteni."
+
+"Mutta samassa, kun minä sen tein ja otin Koburg'in prinsessan
+puolisokseni, tunnustin minä hänelle peittelemättä, ett'en minä
+rakastanut häntä, enkä koskaan tulisi rakastamaan häntä."
+
+"Ah, minä olin kevytmielinen! Minä luulin tällä puolen tuntia ennen
+vihkimistä tehdyllä tunnustuksellani saattavani hänet jaloon ja
+miehuulliseen päätökseen, nimittäin siihen, että hän, pelastaakseen
+itsensä ja minut kauheasta rakkaudettomasta aviosta, olisi
+vihkimä-jakkaralla hyljännyt minut ja papin kysymykseen 'tahdotko'
+vastannut vakavasti ja kovalla äänellä 'en.' Mutta hän ei tehnyt sitä.
+Hän otti minut. Mutta samassa silmän-räpäyksessä, kun hän sanoi
+päättävän sanan 'otan', vannoin minä itsekseni, ett'ei hän sittenkään
+koskaan tulisi olemaan puolisoni, vaan että hän olisi minulle ainakin
+vieras."
+
+"Minä olen uskollisesti pitänyt valani. Koburg'in prinsessa kantaa
+minun nimeäni; mutta hän ei ole puolisoni, ei ystäväni, eikä
+matka-toverini elämässä. Minä en tiedä mitään hänestä, eikä hän
+minusta. Kun minä olen Ausbach'issa, niin näemme me toisemme ainoasti
+päivällis-pöydässä, koko hovin läsnä-ollessa, ei koskaan kahden-kesken.
+Sanaakaan emme koskaan toisillemme puhu, paitsi asioissa, jotka
+koskevat seurustelu-elämän yleisiä kohtia."
+
+"Mutta eihän se ole mikään avio-liitto!" huudahti Klairon. "Onhan se
+vain rasittava kahle, jonka Teidän kuninkaallinen Korkeutenne pitää
+mitä pikemmin viskaamaan pois päältänsä. Te olette sen velka-pää
+maallenne, ja alamaisillenne, kallihimpani ja rakkahimpani ruhtinaani!
+Teidän pitää ottaa pois mokomalta sairaloiselta ja lemmettömältä
+prinsessalta, jolle olette antanut ainoasti nimenne, ettekä sydäntänne,
+-- ottaa myöskin pois jalo ja kallis-arvoinen nimennekin. Ken hyvänsä,
+vaikka kuinkakin kaunis ja kuinkakin ylpeä prinsessa, tuntisi itsensä
+onnelliseksi ja kunnioitetuksi, saada sitä kantaa; päästä puolisoksi
+ruhtinaalle, joka ei ainoasti kasvoiltaan, vaan myöskin sielun ja
+sydämmen jaloin ja yleväin ominaisuuksien puolesta on suuren setänsä,
+Preussin kuninkaan kaltainen."
+
+"Ei", sanoi kreivi totisesti ja vakaasti: "Ei; minä kärsin nuoruuden
+erehdyksestä loppuun asti. Minä olen itse siihen syypää, ja sen tähden
+pitää minun siitä kärsimäänkin. Kun ei minulla ollut miehuutta seisoa
+isäni vihaa vastaan, ja asettaa omaa tahtoani hänen tahtoansa vastaan,
+niin pitää minulla nyt sen tähden olemaan miehuutta, kantaakseni
+levä-peräisyyteni seurauksia niin kauan, kuin Jumala sen tahtoo. Minä
+olen Jumalan ja ihmisten edessä Koburg'in Klotilda-prinsessan puoliso.
+Niin kauan, kuin hän elää, olen minäkin velvoitettu tunnustamaan
+hänet puolisokseni ja sellaisena pitämään ja puollustamaan häntä."
+[Maa-kreivin omat sanat. Katso: Memoirs of the Marggravine of Ausbach.
+Vol. I, 130.]
+
+"Ei", huusi Klairon vihaisesti. "Ei! Teidän Korkeutenne sallii jalon
+sydämmensä jalouden vietellä itsensä uhriksi, jota prinsessan ei sovi
+vaatia, eikä kansanne sallia. Te ette ole ainoasti oman persoonallisen
+onnenne, vaan myöskin kansanne ja maanne onnen tähden velka-pää
+rikkomaan luonnottoman avio-liiton ulkonaiset siteet, mennäksenne
+uuteen lailliseen avio-liittoon, ja antamaan kansallenne, jota
+nyt uhkaa pahimmistakin pahin, se, että se joutuu kerran vieraan
+ruhtinas-suvun perinnöksi, -- niin, antamaan kansallenne ruhtinatar,
+joka sitten lahjoittaa maallenne perijän, laillisen perijän."
+
+"Ah, ei se ole mikään hauska tehtävä, olla hallitsevana ruhtinaana,"
+vastasi kreivi, "että sitä haluaisin pojalleni jättää. Kuka tietää,
+vaikka ma itse jo pudistan päältäni mokoman vaikean tehtävän, ja
+alamaisten verosta pidän parempana, olla oma herrani." [Ausbach'in
+maa-kreivi möi sittemmin maansa Preussin kuninkaalle ja vetääntyi
+miljonan talarin vuotuisella eläkkeellä yksinäisyyteen ja eli
+Englannissa.]
+
+"Mutta älkäämme enään puhuko näistä ikävistä asioista. Minä ilmoitin
+aviolliset suhteeni teille ainoasti siinä tarkoituksessa, ett'ette
+soimaisi minua uskottomuudesta aviossani, että uskallan rakastaa teitä
+ja myöskin sen suoraan sanoa teille."
+
+"Niin, Klairon! Minä rakastan teitä, ja rakkaus johdattaa minut kyllä
+pian luoksenne takaisin. Mutta ett'ette te jumaloittu, ympäri
+liihoitteleva, suloinen Klairon, minua, poissa ollessani unhoittaisi,
+vaan olisitte vaadittu edes joskus muistamaan minua, toin minä teille
+jotakin, jota teidän pitää vannoa kantaa, eikä tosiaan ottamaan pois
+ranteestanne siihen asti, kun minä palajan! Te olette aina kieltäynyt
+ottamasta minulta mitään lahjaa; mutta tätä ette saa kieltää; tämä
+teidän pitää ottaa vastaan."
+
+Ja kreivi otti liivinsä taskusta punaisen sahviani-nahkaisen kotelon ja
+antoi sen Klairon'ille.
+
+Klairon otti kotelon ja avasi sen.
+
+"Teidän valo-kuvanne," huusi hän iloisesti. "Ah, niin hyvin onnistunut
+ja niin ihana valo-kuva!"
+
+"Eikö tosi, Klairon? Te lupaatte kantaa sen ranteessanne?"
+
+"Niin, oikein!" huokasi Klairon. "Onhan se ranne-rengas. Tähän asti
+huomasin vain valo-kuvan. Nyt vasta nä'en, että se on kallis-arvoinen
+ranne-rengas. Seppele ihanimmista hohto-kivistä ympäröi korkean
+ystäväni kauniita kasvoja. Voi, miten ihanina nämät kivet kiiluisivat,
+ell'eivät ne ympäröisi tätä valo-kuvaa! Mutta teidän silmäinne
+loistossa kadottavat kauniimmatkin hohto-kivet kiiltonsa ja arvonsa."
+
+"Ah", jatkoi hän iloisena samassa, kun hän likemmin tarkasteli
+ranne-rengasta. "Valo-kuvan voi ottaa pois hohtoisesta kätköstänsä.
+Nyt on se yksinkertainen, kapea, kultareunainen muistosäiliö, jonka
+voi rauhassa kantaa sydämmellänsä. Ah, mun kallis, ruhtinaallinen
+ystäväni! Nyt otan minä ilolla teidän valo-kuvanne lahjaksi. Antakaa
+hohto-kivinen ranne-rengas puolisollenne. Hän iloitsee kyllä
+kallis-arvoisesta koristeesta; sillä se on ruhtinattarelle tehtykin.
+Mutta lahjoittakaa minulle tämä rakastettava ja kaunis kuva. Minä
+lupaan, ett'en koskaan jätä sitä luotani, vaan kannan sitä siksi,
+kunnes rakkaan kuvan verosta itse jalo ja kunnioitettava juuri-kuva
+tulee taas tervehtämään minua."
+
+"Te olette ihmeellinen vaimo", lausui kreivi ja katseli häntä rakkailla
+katseilla. "Minä annan teille hohto-kiviä, joista, kuten sanotte
+ruhtinatarkin iloitsis saadaksensa, ja te ne hyljäätte."
+
+"Minä hyljään hohto-kivet, mutta iloitsen teidän kuvallenne", sanoi
+Klairon loistavalla hymyllä. "Mitä minä hohto-kivistä huolin? Niitä
+minulla on enemmän, kuin tarpeeksi; sillä paljon on herroja, jotka ovat
+niin lempimielisiä, että he suosivat Klairon'ia, ja jotka luulevat
+hohto-kivillä voivansa ostaa hänen rakkauttansa. Minä otan vastaan
+kaikkia heidän koristuksiaan; mutta minä otan niitä niiltä, jotka ovat
+minusta saman-tekevät. Ja siitä tulee se, että minulla on paljon
+koristeita ja kalliita-kiviä. Minulla on aina tähän saakka annettu
+toinen kallis-arvoinen koriste toisen perään, enkä minä ole niitä tähän
+asti halveksinut. Mutta teiltä, Teidän Korkeutenne, en minä ota mitään
+koristetta."
+
+"Klairon!" huudahti kreivi iloissansa. "Se on siis tosi, ett'en
+olekkaan teille saman-tekevä. Te ette aseta minua muiden ihantelijainne
+ja kosijainne rinnalle? Te -- -- --"
+
+Samassa avaantui ovi kiireisesti ja kamari-palvelija tuli sisään.
+
+Klairon kääntyi häneen ylpeän ja vihasta hehkuvan näköisenä.
+
+"Uskallatko sinä tulla sisälle, kun hänen Korkeutensa on täällä?" kysyi
+hän kiivaasti.
+
+"Antakaa anteeksi!" änkytti Jaakko katuvaisena. "Mutta minun piti
+saattamaan teille herra tirehtöörin vastaus. Minulla oli kunnia jättää
+teidän armonne kirje herra tirehtöörille. Hän luki sen tarkkuudella,
+kääntyi sitten minuun ja hänen silmänsä säkenöivät vihasta. 'Sanokaa
+neiti Klairon'ille', huusi hän, 'että minulla on kyllä neuvoja,
+pakoittaa häntä täyttämään velvollisuutensa, ja että minä käytän
+myöskin neuvojani häntä vastaan. Hänen pitää näytellä tänä iltana.
+Hänen pitää näytellä Phaedrana ja Vauture näyttelee Hippolytena.
+Sanokaa se neidillenne!'"
+
+"Ja mitä muuta?" kysyi Klairon, pitäen ylevän ja ylpeän ryhtinsä.
+"Sallittiinko sinun rauhassa lähteä, tuodakses tätä sanomaa minulle?"
+
+"Ei, teidän armonne! Tirehtööri pani kaksi-kymmentä miestä vartijana
+seuraamaan minua kotihin, ja samat miehet ovat nyt miehittäneet kaikki
+palatsinne sisään-käytävät. He sanovat, ett'eivät he estä ketään
+menemästä sisälle ja ulos; se on ainoasti neiti Klairon, joka ei saa
+lähteä kotoonsa."
+
+"Se hyvä, Jaakko! Saat mennä", sanoi Klairon, ja viittasi palvelijata
+kuninkaallisella liikunnolla, jättämään huonetta.
+
+"Mutta Jumalan tähden!" huusi herra hämmästyneenä. "Mitä tämä
+merkitsee? Millä oikeudella teitä uskalletaan loukata? Omassa
+palatsissanne pitää teitä vankina?"
+
+"Millä oikeudella?" huusi Klairon uhkealla, täydesti kuninkaallisella
+arvollisuudella. "Sillä oikeudella, jota raaka, eläimellinen väki-valta
+uskaltaa käyttää taidetta ja neroa vastaan! Minua tahdotaan pakoittaa
+näyttelemään sellaisen miehen kanssa, jota minä halpana pidän. Minua
+tahdotaan häväisemään pyhää taidetta, jota minä palvelen siten, että
+minä kärsisin kunniattoman konnan rinnallani pyhässä templissä."
+
+"Mutta se ei tapahdu koskaan. Klairon ei anna alentaa itseänsä. Minä
+olen yksinäinen, turvaton vaimo. Ei minulla ole sotamiehiä, jotka
+taistelevat puolestani, eikä lakia, joka minua suojaa. Mutta sittenkin
+otan minä taistelun merkiksi viskatun rukkasen ja sodin pyhää sotaa
+raakalaisia vastaan ja taiteen taistelua eläimellistä väki-valtaa
+vastaan. Kiirehtikää, ruhtinas! Jättäkää minut! Matkustakaa kohta nyt,
+ett'ette tarvitse olla todistajana siihen surulliseen näytökseen, jota
+täällä tänä iltana näytellään. Minua tahdotaan pakoittaa näyttelemään;
+mutta minä en anna pakoittaa itseäni. Vetäkööt he minut raa'alla
+roistojen käsi-voimalla näyttämölle; samalla voimalla, jolla he ovat
+piirittäneet huoneeni; mutta puhumaan he eivät voi minua pakoittaa.
+Ihmiselle voidaan tehdä väki-valtaa; mutta ei taiteilijattarelle. Minä
+en näyttele tänä iltana, vaikka saisinkin viettää elämäni vankeudessa
+Bastiljissa." [Niin nimitetään ranskalaisten surkeasti kuuluisata
+vankihuonetta Parisissa. Suom. muist.]
+
+"Voikaa hyvin, kallis, jumaloitu ruhtinaani! Varjelkoon Jumala Teitä
+kaikilla teillänne! Muistakaa minua; mutta älkää surko minua
+kuitenkaan! Klairon ei petä koskaan itseään, eikä pyhää taidetta.
+Vaikka turvaton vaimo, niin taistelen kuitenkin urhokkaasti
+vihollisiani vastaan. Minä voin joutua tappiolle tässä taistelussa;
+mutta nöyrtymään minua ei saada. Tämä on hyvästi-jättöni! Joutukaa,
+ruhtinas! Jättäkää minut!"
+
+"Kyllä! Minä kiirehdin!" sanoi kreivi: "Minä jätän teidät; mutta
+en sen tähden, että matkustaisin pois, vaan toimimaan puolestanne. Minä
+tahdon osoittaa heille, ett'ette ole hyljätty ja turvaton. Käykööt
+vihollisenne kimppuunne, niin ystävänne suojelevat teitä. Hyvästi,
+Klairon; mutta hetkeksi vain! Minä en jätä Parisia ennen, kuin te
+olette pelastettu vihollisistanne."
+
+"Ah!" huusi Klairon ja katseli ilosta loistavin silmin hänen jälkeensä.
+"Minä voitan tarkoitukseni. Minusta tulee Ausbach'in maa-kreivitär!"
+
+
+
+2.
+
+Ehtoolla.
+
+
+Taaskin olivat "Theatre Français'in" kaikki paikat täytetyt; taaskin
+samoin, kuin kaksi-kymmentä vuotta sitten, jolloin Klairon näytteli
+ensimmäisen kerran Phaedrana omituisessa puvussansa; -- niin, taaskin
+odottivat katsojat suurella uteliaisuudella näytelmän alkua; ja taaskin
+kulki Klairon'in nimi kaikkein huulilla, ja hänestä puheltiin
+parter'illa ja looseissa, parketilla ja ylimyöten amphiteaterilla. Outo
+huhu epäsovusta Klairon'in ja teateri-johtokunnan välissä oli levinnyt
+Parisissa, ja oltiin tietävinänsä, että Klairon oli kieltäytynyt
+näyttelemästä Phaedrana, ja että kuninkaallisten näytäntöjen johtokunta
+oli väki-vallalla tuottanut Klairon'in, sotamiesten mahdilla teateriin,
+ja että samoin oli myöskin tehty näyttelijöille Varon'ille ja
+Lekain'ille.
+
+Kaikki olivat siis erittäin uteliaat ja odottivat; kaikki toivoivat
+vakuutusta siihen, miten paljon huhussa oli perää ja miten paljon
+siihen oli valetta lisätty. Ei milloinkaan ennen oltu, ei edes
+niinäkään ehtoina, jolloin Klairon näytteli jotain uutta kappaletta,
+suuremmalla maltittomuudella odotettu näytöksen alkua, kuin juuri tänä
+iltana.
+
+Viimein kuultiin soitettavan merkiksi ja esiriippu kohosi,
+Hengittämättömällä hiljaisuudella kurkistivat katsojat näyttämölle.
+
+Siinä seisoi Hippolyte, uusi näyttelijä Vauture, ja vasta-päätä häntä
+synkkänä ja vihasta säihkyvillä silmillä opettajansa Theramen,
+katsojain moni-vuotinen lemmikki Varon.
+
+Mutta Varon'in takana seisoi neljä sotamiestä, kivärit olalla.
+
+Kun katsojat vielä ihmetellen tähystivät sotamiehiä, mokomia näyttämön
+nurkka-vieraita (statisteja), niin alkoi Hippolyte puheensa. Ei kukaan
+ollut sitä huomaavinansa. Kaikki odottivat vain maltittomina Hippolyten
+viimeistä sanaa, josta Theramen'in piti aloittaa.
+
+Nyt vaikeni Hippolyte ja Theramen'in piti aloittaa.
+
+Mutta Theramen vaikeni. Turhaan kertoi Hippolyte viimeisiä sanojansa
+-- -- -- Theramen ei vastannut häntä. Hän tähysti vain Hippolyte'ä
+sanomattomasti halveksivalla katseella. Theramen'in silmät puhuivat;
+mutta huulensa jäivät äänettömiksi.
+
+Silloin tuli kulissien takaa kuninkaallinen santarmien upsieri ja käsi
+ojennettuna ja kasvot sotamiehiin käännettyinä käski hän kovalla
+äänellä: "kuninkaan nimessä: vangitkaa näyttelijä Varon, ja viekää hän
+Bastiljehen!"
+
+Sotamiehet lähestyivät Varon'ia ja ojensivat kätensä hänen puoleensa,
+aikeessa tarttua häneen. Mutta Varon tarkasti heitä hehkuvin silmin ja
+ylpeällä arvollisuudella, otti askeleen taakse-päin ja ojensi kätensä
+heitä kohti ikään, kuin puollustaakseen itseänsä. Sitten kääntyi hän
+ympäri, käski käden-viittauksella sotamiehiä seuraamaan itseänsä, ja
+meni hitaasti ja ylpeästi aivan, kuin hallitsija kulissien taakse; ja
+sotamiehet seurasivat häntä aivan, kuin olisivat olleet hänen nöyrimpiä
+palvelijoitansa.
+
+Katsojat, jotka aina tähän saakka olivat pysyneet hiljaisina
+uteliaisuudesta, hämmästyksestä ja pelvosta, heräsivät ikään, kuin
+unesta ja alkoivat kovasti taputtaa käsiään ja huusivat: "Varon,
+Varon!"
+
+Mutta yht'äkkiä vaikenivat he huutamasta; sillä näyttämölle astui
+toinen Theramen, joka alkoi korkealla, maltillisella ja rauhaisella
+äänellä lausua osaansa.
+
+Mykkinä hämmästyksestä ja uteliaisuudesta ei kenkään uskaltanut häntä
+häiritä. Mutta miten paljon tahansakin Vauture ponnisteli voimiansa,
+voittaaksensa katsojain suosiota, ja vaikka hän todellakin osoitti
+suurta mestarillisuutta, niin vaikenivat katsojat sittenkin
+suosionosoituksista. He eivät pitäneet hänestä vaaria laisinkaan, eivät
+osoittaneet hänelle tyytyväisyyttä, eikä tyytymättömyyttäkään. He eivät
+huolineet saapuvilla olevista; vaan kuiskuttelivat keskenänsä:
+"mahtaakohan Klairon näytellä? Mahtaakohan häntäkin seurata sotamiehet?
+Ja vankitaankohan hänkin näyttämöllä?"
+
+Nyt loppui parhaillaan näytettävä kohtaus. Oenone riensi näyttämölle ja
+ilmoitti Phaedran tulevan. Hippolyte (Vauture) vetääntyi takaisin, ja
+tuskin oli hän Theramen'in kanssa kadonnut, niin Phaedra (Klairon)
+astui esiin.
+
+Niin aivan! Häntäkin seurasi neljä sotamiestä, jotka asettuivat
+siiville, pitkin kulisseja. Mutta hyväksymisen ja hämmästyksen sohina
+kuului nyt kaikkialta; sillä Phaedra ei ollutkaan ääneti, vaan hän
+puhui.
+
+Klairon oli muuttanut aikeensa; ja kun Varon'ia vietiin Bastiljehen,
+kuiskasi Klairon hänen korvaansa: "Minä kostan kauheasti kaikkein
+kolmen edestä! Minä selitän katsojille, sillä he eivät tiedä, minkä
+tähden me emme tahdo näytellä. Minä näyttelen aina ratkaisevaan
+kohtaukseen saakka."
+
+Ja tämän tuuman mukaan näytteli Klairon. Kaikella sillä innolla,
+ylevyydellä ja runollisuudella, johon hänen neronsa kykeni, näytteli
+hän mainion kohtauksensa Oenone'n kanssa, eikä milloinkaan edes
+häneltäkään oltu kuultu mainiota: "C'est toi qui l'as nommé"
+suuremmalla innolla, suuremmalla tuskalla ja ihastuksella, kuin juuri
+tänä iltana.
+
+Ihastuneina, innostuneina, riemuitsivat katsojat suosikkiansa vastaan
+suostumuksen jyryllä; ja kun Klairon suuren kohtauksensa lopulla
+vetääntyi takaisin ja kun esi-rippu laskeentui, niin huusivat
+ihastuneet katsojat niin kovasti ja niin raivoisasti Klairon'ia, että
+hän vihdoin tuli vastaan ottamaan niitä tervehdyksiä, kukkais-kimppuja
+ja runoelmija, joita satamalla satoi hänen päällensä kaikilta puolilta.
+
+Melkein huomaamattomina ja havaitsemattomina menivät toisen näytöksen
+ensimmäiset kohtaukset. Ei kenkään kuullut Hippolyte'ä, ja hänen
+rakkauden-kohtauksensa Aricia'n kanssa ei herättänyt mitään
+myötä-tuntoisuutta katsojissa. Odotettiin vain Klairon'ia, ainoasti
+häntä. Halaitttin nähdä häntä mainiossa kohtauksessaan Hippolyte'n
+kanssa.
+
+Nyt oli hetki tullut. Nyt horjueli Phaedra perältä esiin, nojaten
+Oenone'n käsivartta vasten ja neljä sotamiestä asettui taaskin
+paikoillensa.
+
+Nyt seisoi Phaedra Hippolyte'n vastassa; nyt kääntyi hän hänen
+puoleensa. Mutta syvästi halveksivalla muodolla, ja vihasta hehkuvalla
+katseella katseli hän (Phaedra) häntä kasvoihin.
+
+Niin seisoi Phaedra mykkänä, mutta hirmuisella, ruhjovalla ryhdillä
+ja katseella jaloissa kuninkaallisissa kasvoissansa vasta-päätä
+kalpenevaa, horjuvaa Hippolyte'ä. Sen jälkeen kääntyi hän
+ruhtinaallisella liikunnolla sotamiehiin päin.
+
+"Vangitkaa minä!" huusi hän kovalla ja käskevällä äänellä. "Vangitkaa
+minä ja viekää minä vankeuteen. On parempi antautua vapa-ehtoiseen
+vankeuteen, kuin olla vaadittu kärsimään pahan-tekijän saastuttavaa
+läheisyyttä."
+
+Hurjistuneena ja raivon ja kauhistuksen huudahduksella syöksyi
+Hippolyte häntä vastaan, mutta sotamiehet pitivät hänet hänestä
+erillänsä. He asettauvat hänen ja Klairon'in väliin, joka rauhallisena,
+ylevänä ja ylpeänä kulki hitain askelin näyttämön ylitse, ja vetääntyi
+aivan kuin vangittu kuningatar vartijainsa seuraamana takaisin isolle
+sisään-käytävälle.
+
+Katsojat raivosivat ja kirkuivat hänen takanansa ja huusivat
+myrskyisellä metelillä hänen nimeänsä. Mutta Klairon ei voinut totella
+heitä: sotamiehet seisoivat muurina hänen takanansa ja estivät häneltä
+takaisin-pääsön.
+
+Mutta Klairon meni eteen-päin aivan, kuin omasta tahdostansa. Hän meni
+ovelle, joka päättää kulissi-maailman näyttämön takana.
+
+Samassa lähestyi Lekain vastaiselta suunnalta, täydessä Theseon
+puvussa. Rauhallisella, jalolla käytöksellä lähestyi hän Klairon'ia ja
+tarjosi hänelle käsivartensa.
+
+"Herra!" sanoi hän hymyten ja kääntyi upsierin puoleen, joka
+juhlallisella virkamies-ryhdillään kulki Klairon'in vierellä. "Älkää
+vihastuko kuningas Theseolle, että hän seuraa korkeata puolisotansa
+hänen vaikealla matkallansa. Jalo kuningatar Phaedra on viaton siitä
+raskaasta rikoksesta, josta häntä solvataan. Hän on nyt juuri kaiken
+kansan edessä todistanut viattomuutensa ja siveytensä, eikä häntä siis
+enään voida syyttää rikoksellisesta rakkaudesta poika-puoleensa. Hän on
+julkisesti koko maailman edessä osoittanut, ett'ei hän rakasta
+Hippolyte'ä, vaan kammoksuu ja halveksuu häntä. Hän ei ole siis
+ainoasti puhdas minun silmissäni; vaan minä vielä päälle-päätteeksi
+kunnioitan häntä sen halveksumisen edestä, jota hän osoitti
+kelvottomalle pojalleni."
+
+"Tulkaa, kuningattareni ja puolisoni! Minä seuraan teitä. Mihin ikänä
+teitä viedäänkin, niin olen minä luonanne, jalo, taivahainen
+Phaedra'ni!"
+
+Upsieri ei uskaltanut sysätä Lekain'ia sivuun, vaan täytyi sallia
+heidän yhdessä käyvän ulos ja tulla niin portilla odottaville
+vaunuille, joiden piti viemään heitä Bastiljehen.
+
+Puolen tuntia sen jälkeen istuivat kolme pahan onnen lintua, Klairon,
+Varon ja Lekain yhdessä isossa komeoissa niin nimitetyissä Bastiljen
+vieras-huoneissa. Näihin "vieras-huoneisiin" pantiin sellaisia vankeja,
+joiden viipyminen Bastiljessa ei ollut määrätty miksikään määrätyksi
+ajaksi ja joita ei vielä oltu tuomittu, vaan ainoasti syytetty, ja
+joilla sen ohessa oli kyllä rahoja, maksaa sitä kallista huoneen-hyyryä
+ja niitä kalliita ruoka- ja juoma-rätinkejä, joita tässä kaikista
+kalleimmassa ravintolassa vaadittiin. Klairon oli itsellensä ottanut
+kaikista kauneimman näistä vieras-huoneista; olipa vielä kuvernöörin
+keittäjältä tilannut erinomaisen ehtoollisen kolmelle hengelle ja
+kutsunut molemmat ystävänsä, jotka asuivat yhdessä Klairon'in huoneen
+vieressä kanssansa ruualle.
+
+Ehtoollista ei tarvinnut kauvan odottaa, sillä että Bastiljen
+vieras-huoneissa siihen aikaan asui hyvin usein prinssiä ja muita
+suuria herroja, oli kuvernöörin keittäjä aina valmis sellaisiin
+"herras-ehtoollisiin", eikä Klairon'in tilaus häntä siis laisinkaan
+hämmästyttänyt. Ruu'at olivat oivallisia, viinit valituita ja kuohuva
+sampanja houkutteli itse Klairon'inkin kalveille kasvoille pian
+poistuvan puna-ruson.
+
+"Ystäväni!" huusi Varon sitten, kun hän oli multasienillä täytetyn
+fasanin puolikkaan laittanut lautasellensa. "Olempa pitkällä ja
+moni-vaiheisella elämäni ajalla koettanut jos jotakin; mutta sen minä
+tunnustan, että tämä on oivallisin ja parhain kaikista, mitä olen
+kokenut. Taiteen marttyreina tulimme me Bastiljehen ja huomaamme nyt
+kerrassansa, että olemmekin tulleet paratiisiin, jossa paistetut
+fasanit lentävät suoraan suuhun, sampanja lähteet lirisevät ja
+vaahtoovat ja ruskean-kellertävät kulta omenat heloittavat ja
+tuoksuvat, -- joita päälle-päätteeksi voipi syödäkin, ilman että hyvä
+orpana käärme sen tähden viettelee sillä, ja ilman pelkoa, että Isä
+Jumala ajaa meitä ulos tästä paratiisista."
+
+"Päin-vastoin", sanoi Lekain naurahtaen, "tämän paratiisin isä,
+Bastiljen herra kuvernööri, ei ole laisinkaan taipuvainen ajamaan meitä
+täältä pois, eipä sittenkään, vaikka me katuvaisina viskautuisimme,
+kuin käärmeen vietellyt ja rukoilisimme ulos ajamistamme. Minä pelkään,
+että me kylläkin kauvan saamme viipyä täällä ja kerkeämme sillä ajalla
+kyllä maistella hyvän- ja pahantiedon puusta siksi, että ymmärrämme,
+ett'emme olekkaan paratiisissa, vaan suoraan sanoen vankeudessa. Ylpeä
+teaterin-tirehtöörimme, hyvä herra kreivi d'Albert oli peräti
+julmistunut ja uhkasi täydellä todella, antaa meidän kuitenkin viipyä
+vuoden ajan Bastiljessa."
+
+"Ja minä sanon, ett'emme viivy täällä päivääkään, eipä edes yötäkään",
+sanoi Klairon, ylpeästi hymyten.
+
+"Miten niin? Eikö yötäkään?" kysyi Varon ihmetellen. "Tuumaatteko,
+suloinen Klairon, että ehtoollisen syötyämme jätämme tämän kauniin
+huoneen, kiitämme hyvää isäntäämme, kuvernööriä hänen ystävällisestä
+vastaan-otostansa, menemme ulos vaunuihimme ja ajamme kotiimme?"
+
+"Melkein niin minä tuumin", sanoi Klairon, "vaikk'en minä nyt juuri
+väitä niin, että me kohta syötyämme lähtisimme täältä. Mutta yötä emme
+viivy täällä. Kello tuolla uunin otsalla lyöpi juuri kymmenen. No,
+niin! Minä väitän, että me vielä ennen puoli-yötä olemme vapaat ja
+viedään voitto-riemulla täältä."
+
+"Ah, olispa se ihanata!" huokasi Lekain. "Minä tunnustan heikkouteni:
+vanki-huoneen ilma tekee minut noloksi; se ärsyttää minussa epäilystä,
+pöhkömäisyyttä ja haja-mielisyyttä. Nämät seinät, olkootpa kuinka
+kauniit hyvänsäkin, näyttävät minusta olevan täyteen kirjoitetut
+näkymättömillä kirjaimilla ja kertovan minulle surullisia epä-toivon
+tapauksia tämän huoneen entisistä asukkaista. Ken tietää, vaikka
+rauta-naamari mies, josta Voltaire nykyisin on kirjoittanut, olisi
+asunut juuri tässä huoneessa, vaikka -- -- --"
+
+"Jumalan tähden, onneton, älkää turmelko surullisilla tutkisteluillanne
+tärkeätä ruu'an sulattamiseen tarpeellista tuntia ehtoollisen jälkeen!"
+huusi Varon ja laski kiireisesti kätensä Lekain'en käsivarrelle. "Mutta
+sanokaa, suloinen Klairon, uskotteko todellakin, että me vielä tänä
+iltana vapautetaan täältä?"
+
+"Minä olen täydesti vakuutettu siitä. Vihollisemme ovat tuoneet meidät
+tänne Bastiljehen; mutta ystävämme pelastavat meidät täältä."
+
+"Ah, ystäviltäni en minä paljoa toivo", huokasi Lekain, "sillä he eivät
+ole tarpeeksi väkevät, tekemään poliisimestarin vihaa voimattomaksi. Ja
+häntähän me olemme tölväisseet otsaan, että olemme kieltäneet
+tunnustamasta erästä hänen juhtaansa taide-toveriksemme."
+
+"Ja mitä minun ystäviini tulee", sanoi Varon, "niin en tiedä heistä
+yhtään, jonka uskollisuuteen ja kestäväisyyteen voisin luottaa, paitsi
+karhujani. Mutta he taas puolestansa ovat hyvinkin tyytyväisiä, jos
+minä pakoitetaan täällä viipymään jonkun aikaa ja he niin muodoin
+pääsevät antamasta minulle lisää velaksi"
+
+"Mutta minulla on mahtavia ja uskollisia ystäviä", lausui Klairon;
+"ystäviä, jotka pitävät sitä häpeänä Ranskalle, että meitä, taiteen
+sankareita loukataan ja ahdistetaan, ja meidän kanssamme itse taidetta.
+Ja he käyttämät siis kaiken voimansa, pelastaaksensa meitä vielä tänä
+ehtoona tästä kelvottomasta tilasta. Minä kerron teille sen, minä olen
+vakuutettu siitä, että emme yötäkään tarvitse nukkua tässä kurjuuden ja
+kärsimysten pesässä. Olkaamme siis ainakin puoli-yöhön yhdessä ja
+odottakaamme rauhallisesti sitä, kun tapahtuupi."
+
+"Niin, me olemme yhdessä niin kauvan", sanoi Varon vilkkaalla ja
+elävällä tavallansa. "Ja koska me nyt kerran, joka kuitenkin peräti
+harvoin tapahtuu, olemme yksinämme Klairon'in, meidän jumaloidun
+Klairon'imme kanssa, niin uskallan minä tehdä pienen pyynnön, joka jo
+sangen kauvan on ollut mielessäni; minä uskallan panna pyyntöni
+Klairon'in armoon."
+
+"Minä myöskin tahdon käyttää hyväkseni tätä onnellista hetkeä", sanoi
+Lekain. "Minä myöskin panen kysymyksen jumalattaremme etehen."
+
+"Äh, petturi!" sanoi Varon. "Te tahdotte tehdä samaa, kuin minäkin;
+mutta ettepä kuitenkaan kerkeä toki ennen minua. Minäpä ensiksi suuni
+aukasin. Klairon'in pitää tehdä oikeus ja huomata ensiksi minun
+pyyntöni."
+
+"Ensiksi tahdon minä kuulla teidän pyyntönne, Varon, ja sitten teidän
+kysymyksenne, Lekain", sanoi Klairon. "Puhukaa siis te, Varon, ja
+sanokaa, mitä pyydätte minulta?"
+
+"Pyydän, rukoilen, Klairon, että kerrotte minulle kertomuksen
+onnettomasta kreivi S:t Audème'sta, josta paljon on puhuttu, ja jonka
+minä sitten vasta voin uskoa, kun kuulen teidän vakuuttavan sen
+todeksi."
+
+Klairon'ia kohtasi huomaamaton vavistus ja hänen poskensa saivat heikon
+purppura-punan; mutta hän kääntyi kuitenkin huomattavalla
+maltillisuudella Lekain'en puoleen.
+
+"Ja te, ystäväni", sanoi hän, "mitä te tahdotte kysyä minulta?"
+
+"No, perhana!" huudahti Lekain hymyellen, "minä tahdoin kysyä teiltä,
+ihanin ihanimmistakin, tokko satumainen kertomus kreivi S:t Audème'sta
+perustuu totuuteen, tokko vielä todellakin hänen henkensä vainoaa
+teitä, tokko pistoolinlaukaus -- -- --?"
+
+"Hiljaa!" sanoi Klairon tuskallisena ja peljästyneenä. "Hiljaa! Älkää
+häntä herättäkö! Älkää epäilkö, muutoin saamme kohta kauhistukseksemme
+kuulla hänen läsnä-olonsa, jolla hän vakuuttaa teille, että onneton
+kertomus todellakin perustuu totuuteen. Hetki lähestyy hetki, joka jo
+kaksi-kymmentä vuotta on minua vainonnut, on varmaankin haistanut
+olo-paikkani ja, jos epäilette, ilmoittaa kyllä lasnä-olonsa."
+
+"Jumalani! Se on siis tosi", sanoi Varon peljästyneenä. "Totta, tuo
+kummituskertomus, josta koko Parisi on vuosia jo höpissyt."
+
+"On täyttä totta", huokasi Klairon suruisesti. "Te tiedätte, että minä
+olen Voltaire'n ystävätär; ja siitä voitte myöskin päättää, ett'en
+kuulu turhan-uskoisten ja kevyt-mielisten lukuun, jotka antavat
+mieli-kuvittelunsa vietellä itsensä uskomaan kummituksia ja
+ylön-luonnollisia ilmestyksiä; ja kuitenkin, sanon minä, on se onneton
+kertomus tosi"
+
+"Teidän kysymyksenne ja pyyntönne herättävät epäilemättäkin nukahtaneen
+hengen, joka minua jo kaksi-kymmentä vuotta on vainonnut ja joka
+taaskin, oltuaan vaiti jonkun vuoden, peljättää minua kauhealla
+läheisyydellänsä. Hän ilmoittaa itsensä kyllä tänäkin päivänä, en
+yhtään sitä epäile; ja välttää häntä vaikenemisella ja kieltämisellä,
+on turhaa. Voin siis tunnustaa teille totuuden. Tahdon siis kertoa
+teille sen onnettoman kertomuksen, jota Varon on pyytänyt ja vastata
+siihen kysymykseen, jonka Lekain teki minulle."
+
+"Olette kai kuulleet, että kreivi S:t Audème tappoi itsensä
+pistoolilla ampuen itsensä, ja että hän kirjeessä, jonka kirjoitti
+minulle ennen kuolemaansa, juhlallisesti vannoi, kuolemansakin jälkeen
+vainotaksensa minua, eikä jättävänsä rauhaan minua, vaan kostavansa
+minua siitä, että pidin hänen rakkautensa halpana, enkä tahtonut
+ruveta puolisoksensa."
+
+"Kyllä; olen kuullut sitä kerrottavan täydellisesti ja usein," sanoi
+Lekain, "ja kaikki ihmettelivät Klairon'in ylpeyttä ja kunniallisuutta,
+että hän hyljäsi miehen, joka pani hänen jalkoihinsa korkean nimen ja
+äärettömät rikkaudet, kunniallisuutta siinä, ett'ei huolinut hänestä,
+koska ei rakastanutkaan häntä."
+
+"Onko se kaikki, mitä te kumpikin tiedätte?" kysyi Klairon.
+
+"Ei mar!" sanoi Varon. "Vielä minä tiedän enemmän. Minä tiedän, että
+samana hetkenä, jona kreivi ampui itsensä, kuului sama paukaus myös
+teidän vieras-hnoneessanne, ja meni teidän ja vieressänne seisovan
+lordi Spenser'in välitse ja oli tappaa teidät molemmat."
+
+"Myös se on totta", huokasi Klairon. "Se oli hirveä hetki.
+Lordi-raukka, syystä kyllä, kauhistui sittemmin läheisyyttäni peräti.
+Hän ei tahtonut, enään koskaan tulla tyköni ja jätti sen tähden koko
+Parisin, välttääksensä kiusausta joutua rakkautensa pakoituksesta
+vedetyksi kuitenkin tyköni. Se oli siis ensimmäinen onnettomuus, jolla
+kuollut kreivi minua kosti."
+
+"Mutta ei; hän ei ole kuollut. Kreivi S:t Audème elää; hän
+vainoaa minua näkymättömällä läheisyydellänsä, kauhealla
+musta-sukkaisuudellansa. Jo kaksi-kymmentä vuotta on hän häirinnyt
+minun elämätäni ja vartioinnut minua kaikilla teilläni. Ei auta sekään,
+että minä onnettoman hetken lähestyessä usein olen pannut polvilleni,
+rukoillut häntä itkein ja valittaen leppymään edes viimeinkään,
+antamaan minulle anteeksi ja säälimään minun katumistani. Kun minä
+tämän tein, ensi kerran, niin ilmoitti hän itsensä purskahtamalla
+kauheaan, perkeleelliseen nauruun niin, että minä kauhistuneena vaivuin
+voimatonna maahan, ja niin, että ystävättäreni, joka oli silloin
+luonani pakeni peljästyneenä pois ja jätti minut ijäksi-päiväksi."
+
+"Mutta katumukseni kauhistuksessa uudistin minä kuitenkin aina
+ajottaisin nöyrän rukoukseni, ja toisinaan vaikutti se vainoovaan
+henkeen. Hän vaikeni usein viikkoja, kuukausia. Mutta eräänä päivänä,
+kun olin hänet melkein kokonansa unhoittanut, ilmoitti hän taaskin
+hirmuisen läsnäolonsa ja muistutti minulle kauheata valaansa, joka
+huulilla hän oli kuollut, nimittäin, ei koskaan antaa minulle anteeksi,
+vaan vainota ijankaikkisesti."
+
+"Ja vieläkö hän nytkin ilmoittaa itsensä pistoolin-paukauksella?" kysyi
+Lekain hiljaisella ja puoleksi tukahdutetulla äänellä aivan, kuin
+pelvosta, ett'ei henki vain häntä kuulisi.
+
+"Ei", vastasi Klairon. "Nyt on hänellä useampia muotoja ja
+ääniä. Ainoasti ensimmäisinä vuosina vainosi hän minua kauhealla
+pistoolin-paukauksella, joka vapistutti hermojani niin, että minä, aina
+tuon onnettoman tunnin lähestyessä jouduin puistattaviin vavistuksiin
+ja olisin silloin aina mielelläni tehnyt samoin, kuin pelkurit katsojat
+teaterissa, jotka jättävät paikkansa ja menevät pois, kun tietävät
+näytöksen lopussa lau'aistavan jonkun laukauksen."
+
+"Mutta, ah! Minä en voinut juosta pakoon sitä paukausta, sillä mihin
+tahansakin menin, seurasi kiusaajani mukanani; mihin hyvänsäkin
+kätkeysin, niin löysi hän minut kuitenkin. Kun olin kotonani, niin tuli
+hän aina samasta ikkunasta. Kaikki naapurini kuulivat paukauksen ja
+näkivät sankki-ruudin salaman; mutta mitään jälkeä ihmisestä, joka
+olisi laukauksen ampunut, ei voitu havaita koskaan, ja ikkunan ruutu,
+josta laukaus tuli ei ollut koskaan edes särölläkään."
+
+"Eräänä iltana kuitenkin," jatkoi Klairon, "yritin minä paeta kauheata
+laukausta siten, ett'en olisi tuon kauhean tunnin lähestyessä huoneessa
+kotonani, enkä ystäväinikään luona. Dumesnik'in rouva oli kutsunut
+minut luoksensa ehtoolliselle muutamain tuttavain kanssa. Minä suostuin
+kutsumukseen ja käskin ilmoittaa hänelle, että tulisin kohta näytännön
+loputtua, heti yhdeltä-toista tykönsä."
+
+"Samana iltana näyttelin minä Semiramis'ena. Ja kohta kun näytäntö oli
+loppunut, muutin minä kiireesti pukua, käskin vaunut ajamaan porrasten
+eteen ja nousin vaunuihin kamari-neitsyeni kanssa. Kello oli vielä
+kymmenen minuuttia vaille yksi-toista. Ja että Dumesnik'in tykö oli
+jotenkin pitkä matta, niin olin varma siitä, ett'en olisi vielä perillä
+tuon kauhean tunnin tullessa. Päälle-päätteeksi käskin minä kuskini
+ajamaan verkallensa."
+
+"Oli ihana kuu-valo-yö, ja ilma oli niin kirkas, että minä, ajaessamme
+kävely-puiston vierustaa, aivan selvästi voin lukea kirjoitukset
+kauppa-puotien ikkunoissa."
+
+"Samassa kun ajoimme sen huoneen ohitse, jossa kreivi S:t Audème oli
+kuollut, katsoin minä ylös hänen silloisen kamarinsa ikkunaan ja
+osoitin sen kamari-neitsyelleni. Mutta samassa näjin minä ikkunasta
+valkean välähtävän. Kauhea paukaus meni ylitsemme ja laukaus tunki
+vaunujeni lävitse sellaisella ankaralla voimalla, että me kumpikin
+vaivuimme voimattomina alas. Kuski luuli ryövärien ahdistavan meitä,
+ajoi täyttä laukkaa eteen-päin, ja seisautti muutaman minuutin perästä
+vaununi Dumesnik'in asunnon edustalle."
+
+"Tunnotonna kannettiin minä sisälle ja vasta tuntien perästä voin minä
+kertoa ystävilleni hirmuisen tapauksen. Kaikki uskoivat todellakin
+ryövärien yrittäneen murhata meitä -- -- -- mutta minun vaunuissani ei
+näkynyt mitään jälkeä laukauksesta, joka oli tunkeunut sen läpitse, ja
+ikkuna, josta minä näjin laukauksen tulevan, oli vahingoittumatonna. Ei
+ketään ollut silloin ollut sisällä siinä huoneessa; sillä pitkistä
+ajoista sitten oli se ollut suljettuna, koska ei kellään ollut
+rohkeutta asua siinä kreivin onnettoman itse-murhan jälkeen."
+
+"Siitä päivästä lähtein eivät laukaukset kuuluneet säännöllisesti joka
+ilta ja muutamain kuukausien kuluttua lakkasivat ne kokonansa
+kuulumasta."
+
+"Ja siitä hetkestä sitten olette te päässyt kiusaajastanne?" kysyi
+Varon kiireellisesti.
+
+"Päässyt", huokasi Klairon. "Minä pelkään hänen pitävän valansa ja
+vainoovan minua niin kauvan, kun elän. Ainoasti pistoolin-paukaus
+lakkasi siitä päivästä. Mutta sen sijaan kuului sitten joka yö
+tuolla kauhealla tunnilla huoneessa, missä milloinkin olin pitkä,
+sydäntä-särkevä huuto, joka aivan, kuin jonkun kuolemallaan olevan
+hirveä valitus-huuto, tahi jonkun kuolemaan asti piinatun tuskanhuuto
+täytti jokaisen kuulijan sydämmen vavistuksella ja kauhistuksella.
+Kaikki ne, jotka asuvat huoneessani, jopa samalla kadullakin ja
+vasta-päätä olevissa huoneissa, ovat jo vuosi-kausia aina öisin
+kuulleet sen huudon ja polisivirasto on asettanut vartioita, saamaan
+selkoa siitä onnettomasta, joka niin itse-pintaisesti uskalsi häiritä
+yöllistä lepoa. Mutta kaikki tarkimmatkin tutkimiset ovat olleet
+turhat. Huuto tuli, kuin kylmä salama ilman läpitse alas. Näkymättömän
+hengen huulet, joiden ylitse ei peitsillä ole voimaa, päästivät sen."
+
+"Ja huuto vainosi minua samoin, kuin pistoolin-laukauskin kaikkialla.
+En voinut koskaan välttää kuolemattoman koston henkisiä keveitä
+siipiä."
+
+"Eräänä päivänä menin minä Grandval'in rouvan kanssa Versailles'en,
+nähdäksemme siellä näytettävän jotain aivan uutta näytelmätä.
+Näytöksen loputtua menimme me ravintolaan, jossa viimeinkin pitkäin
+pokkuroimisten perästä saimme isännältä huoneen, jossa oli kolme
+vuodetta; kaikki muut huoneet olivat prinssit, kreivit ja muut
+suurelliset jo tilanneet edeltä-päin."
+
+"Yö oli kauhea. Ulkona ulvoi ja raivosi myrsky. Sade-pisarat
+löivät rämisten kamarimme pieniä ikkunoita vastaan. Grandval'in
+rouva oli käynyt levolle; minä olin aikeissa tehdä samoin ja kysyin
+kamari-neitsyeltäni, joka auttoi vaatetteni riisumista, mitä kello
+oli."
+
+"Neitsyeni vastasi: 'kello on kahta minuuttia vailla yksitoista, --
+onneton hetki lähestyy, neiti. Mutta olemmehan nyt Versailles'sa ja
+viheljäisessä riutu-kamarissa. Ei kenkään voi etsiä täältä jaloa neiti
+Klairon'ia. Ilma on kauhea ja myrsky hirmuinen. Lienee siis vaikeata
+huudollekin, etsiä teitä täältä!'"
+
+"Mutta samassa kuului huuto ja vieläkin kauheampana, ulvovampana ja
+sydäntä-särkevämpänä, kuin koskaan ennen ja täytti Grandval'in rouvan
+sellaisella pelvolla, että hän hyppäsi ylös vuoteeltaan ja unhoittaen
+hennon yö-pukunsa syöksyi käytävään ja huusi apua. Kaikki ravintolassa
+asuvaiset ja olevaiset olivat kuulleet huudon ja kiirehtivät saamaan
+selkoa hirveästä huudosta ja katsomaan, jos jotain apua voitiin vielä
+antaa sille onnettomalle, jonka kuolon-tuskan huudon he olivat
+kuulleet."
+
+"Muutamia päiviä sittemmin lakkasi huuto, ja sen sijaan kuulin minä nyt
+vuosi-kausia ikkunani alla pitkää ja voimallista kätten-taputusta."
+
+"No, perkule! Mokoma kelvoton kumppani rupeaapi siis jo vähän
+sivistymään", sanoi Lekain naurahtaen. "Kätten-taputukset eivät ole
+koskaan mitään kauheata musiikkia, eivätkä siis koskaan loukkaa
+korvianne; olettehan niihin jo kyllä tottunut. Olette varmaankin
+taidollisella näyttelyllänne voittanut sen häjyn hengen ja hänen
+taputuksensa ovat teille merkkinä siihen, ett'ei hän ainoasti ole
+teille anteeksi antanut, vaan myöskin iloitsee nerostanne. Minä toivon,
+suloinen Klairon, että koko elämänne ajan saisitte kuulla sellaista
+taivaista taputusten musiikkia ehtoo-laulunanne ikkunanne alla."
+
+"Toivotuksenne tulee myöhään, ystäväni", sanoi Klairon ja nosteli
+olka-päitänsä. "Muutamia vuosia sitten ei henki enään taputa;
+vaan laulaa. Hän laulaa minulle niin ihanasti, liikuttavasti,
+valittavasti ja suloisesti, että minun sydämmeni sulaa kaipaukseen
+ja suru-mielisyyteen, silmäni täyttyvät kyynelillä ja sanomaton
+ikävöitsemyksen suru täyttää minut kokonansa. [Goethe on maininnut
+tämän ihmeellisen tapauksen Klairon'in elämästä kirjassaan:
+'Erzählungen deutscher Ausgewanderter.' Muutamat kohdat pitävät
+siinä sanasta sanaan yhtä sen kanssa, mitä lady Crawen, Ausbach'in
+maa-kreivitär siitä kertoo. Katso 'Memoirs of the Marggravine.'
+I: 162.] -- Mutta vaiti, kello lyöpi yksitoista, ja nyt, ah Jumalani!
+Ettekö kuule?"
+
+"Kyllä; me kuulemme", kuiskasivat molemmat herrat ja heidän kasvonsa
+kalvenivat ja suuret hiki-pisarat putoilivat heidän otsiltansa.
+
+Ja todellakin suhisi läpi huoneen hiljainen soitto ja säveleet. Ilma
+tuntui aivan, kuin väräjävän kanteleen soitosta. Aina täydellisempinä
+ja voimmakkaimpina kuuluivat säveleet. Metsä-torven hitaasti haihtuvat
+äänet sekaantuivat siihen sitten ja -- -- --
+
+Samalla katkaistiin tämä ihmeellinen musiikki todellisuuden raa'oilla
+äänillä. Nyt kuultiin nopeain askelten lähestyvän ovea ja kova ja
+kiireinen kolkutus ovelta.
+
+Varon ja Lekain hyppäsivät istuimiltaan, kuin unesta heränneinä;
+Klairon nousi ylpeänä nojatuolistaan ja huusi käskeväisesti: "astukaa
+sisään!"
+
+Ovi avattiin ja Ausbach'in maa-kreivi astui sisälle ja Bastiljen
+kuvernööri jäi avonaiseen oveen seisomaan, kunnioittavaiseen asentoon.
+Ylpeällä, voiton-riemuisella katsannolla meni kreivi Klairon'in tykö.
+Klairon otti hänet vastaan sädehtivin silmin.
+
+"Näettekö, että minä pidän sanani?" kysyi kreivi. "Minä todistan
+teille, ett'ei teillä ole ainoasti vihollisia; vaan myöskin uskollisia,
+luotettavia ystäviäkin. Te olette vapaat. Kuningas Ludwiki on itse
+omalla voimallisella sanallaan vapauttanut teidät."
+
+"Myöskin te, hyvät herrat, olette vapaat," jatkoi hän sitten ja kääntyi
+armollisella nyökkäyksellä molempain taiteilijain puoleen. "Minä olen
+antanut jo kuvernöörille teidän kummankin vapautus-määräyksenne, ja
+oven edessä odottavat vaunut valmiina, viemään teitä kumpaakin
+kotihinsa."
+
+"Ah", huusi Varon, "miten voimme me kiittää Teidän kuninkaallista
+Korkeuttanne tästä armosta, miten -- -- --"
+
+"Kiittäkää kumpikin minua siten, että lähdette nyt kohta", sanoi
+kreivi, ystävällisesti hymyten. "Kiittäkää minua siten, että
+edeskin-päin olette jaloja taiteilijoita, kuten ainakin olette.
+Hyvästi, hyvät herrat! Toiste tapaamme toisemme taas."
+
+Varon ja Lekain, hyvin havaiten, että kreivi halusi jäädä yksinänsä
+Klairon'in kanssa, kiirehtivät täyttämään hänen toivoansa ja jättivät
+kuvernöörin kera huoneen.
+
+"No, Klairon", kysyi kreivi, kun he olivat jääneet kahde-kesken, "joko
+nyt olette voittanut sen vakuutuksen, ett'ette ole maailmassa aivan
+yksinänne ja hyljättynä, ja että teillä on uskollisia ystäviä, jotka
+valvovat etuanne ja suojelevat teitä?"
+
+Ilosta säihkyvin silmin ojensi Klairon kätensä kreivin puoleen.
+
+"Suuren miehen suosio on lahja jumalilta", huusi hän innollisesti.
+"Niin Racinella oli oikeus: armo-lahja jumalilta on sellainen suosio.
+Ja sydämmeni perimmästä pohjukasta kiitän minä teitä, että olette
+opettanut minua tuntemaan sitä totuutta."
+
+"Oi, ruhtinaani! Tänä onnellisena hetkenä on minun sydämmeni avoin
+teille ja ilmoittaa sisimmäisen salaisuutensa. Ja salaisuuteni on se,
+että minä toivoin teihin, ruhtinaani. Minä odotin teidän varmaan
+näkeväni tulevan pelastavaisena enkelinäni tänne. Ja jos tämä odotus
+olisi pettänyt, niin olisin minä kuollut murheesta ja epä-toivosta."
+
+"Se oli kaikki, kalliimpani, rakkaimpani ruhtinaani", jatkoi Klairon
+hiljaa, kovasti punastuen; "se oli kaikki, mitä minulla oli sanottavaa
+teille."
+
+"Siinä on kylliksi, tekemään minua onnellisimmaksi kaikista ihmisistä",
+sanoi kreivi ja painoi Klairon'in molemmat kädet huulillensa. "Ja nyt,
+Klairon! Tulkaa! Vaununi odottavat porrasten edessä."
+
+"Mihinkä ne vievät minua?" kysyi Klairon.
+
+"Ensinnäkin omaan kotihinne", vastasi kreivi naurahtaen.
+
+"Mutta ennen, kuin minä lähden sinne, pitää maa-kreivin sallimaan minun
+tehdä joku kysymys, johon toivon myös vastausta."
+
+"Kysykää, Klairon!"
+
+"Onko kuningas ehdottomasti armahtanut minua? Eikö hän ole yhdistänyt
+mitään ehtoja irti-laskemiseeni?"
+
+"Kyllä Klairon! Kuningas on armahtanut teitä ja laskenut vapauteen;
+mutta sen ohessa käskenyt myöskin, että teidän pitää huomenehtoona
+näyttelemään Phaedrana ja herra Vauture näyttelee kanssanne
+Hippolyte'na."
+
+"En voi totella sitä käskyä", huusi Klairon innolla. "Olen vannonut,
+ett'en enään koskaan astu 'Theatre Français'en' näyttämölle, joll'ei
+mokomaa Vauture'a, jonka läsnäolo häväisee taidetta ja taiteilijoita,
+kohta eroiteta paikastansa. Minun täytyy joko ijäkseni jäädä tänne
+vangiksi, tahi myöskin ijäkseni eritä näyttämöltä."
+
+"Se teidän pitääkin tehdä", sanoi kreivi lempeästi hymyellen. "Niin,
+teidän pitää eritä näyttämöltä. Ollaan uskallettu nöyryyttää suurta
+taitelijatarta Klairon'ia, ja hän kostaa siten, että hän kääntää
+ainiaaksi selkänsä niille, jotka ovat hänen suhteensa arvottomia."
+
+"Klairon! Huomen-aamuna jätän minä Parisin, palatakseni taas
+takasin maahani. Suostutteko asumaan rakkaimpana ystävättärenäni,
+kunnioitettavimpana sisarenani linnassani? Suostutteko suloisella
+läheisyydellänne karkoittamaan kamalan ikävyyden minulta? Suostutteko
+keventämään minulta työn vaivaa siten, että otatte siihen osaa
+kanssani? Klairon, ystävättäreni, sisareni! Suostutteko jättämään
+Parisin kanssani?"
+
+Klairon katseli pitkällä tutkivalla katseella kreivin totisia mutta
+samalla liikutettuja kasvoja. Sitten pani hän verkallensa oikean
+kätensä kreivin, hänelle ojennettuun käteen ja sanoi totisesti ja
+juhlallisesti:
+
+"Minä suostun. Minä jätän kanssanne Parisin ja tulen tykönne, olemaan
+ystävättärenänne ja sisarenanne."
+
+
+
+
+
+KOLMAS PÄIVÄ.
+
+
+
+
+1.
+
+Huomeneltain.
+
+
+Kumiseva selloin-soitto, joka jo neljä päivää oli kaikunut Ausbach'in
+linnan tornista oli nyt vihdoinkin vaijennut; soihdut, joidenka valossa
+maa-kreivittären ruumis oli laskettu sukuhautaan, olivat jo sammutetut;
+maa-kreivilliset korkeat virkamiehet, jotka olivat olleet saapuvilla
+suruisella juhlalla, olivat jo lähteneet linnasta; maa-kreivi itse oli
+kätkeytynyt kammioonsa, ja Klairon'ikin, joka myöskin oli ollut
+ruumista hautaan saattamassa, palausi pitkälleen ja juhlallisesti
+huoneisiinsa linnassa.
+
+Totisena, kärtyisen näköisenä, syvässä suru-puvussa, joka pitkänä
+loikkona kahisi hänen perässään, kulki hän käytäväin ja tyhjäin suurten
+salien kautta, kamari-rouvansa ja ruhtinaan hovi-mestari perässänsä.
+Tulleena ovelle, joka vei hänen yksityiseen huoneeseensa, seisahtui
+Klairon ja kääntyi, vähäisesti nyökäten, hovi-mestariin.
+
+"Teillä on jotain toimitettavata minulle?" kysyi hän kylmästi ja
+ylpeästi.
+
+"Te käskette, teidän armonne", vastasi hovi-mestari ja kumarsi sangen
+syvään. "Hänen kuninkaallinen Korkeutensa, herra maa-kreivi toivoo
+saada olla koko päivän syvimmässä hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä,
+eikä soisi kenenkään häiritsevän hänen surullisia mietteitänsä. Minä
+pyydän siis teidän armonne käskyä, saada tietää, millä tunnilla te
+haluatte syödä päivällistä teidän omissa huoneissanne?"
+
+"Laitettakoon valmiiksi tavallisella ajalla, kello neljä", sanoi
+Klairon täydellisesti rauhallisena.
+
+Sitten nyökkäsi hän hovi-mestarille armollisen "hyvästin" ja meni
+huoneeseensa. Kamari-palvelija kiirehti esille, ottaaksensa vastaan
+pitkän suru-vaipan, jonka Klairon oli huolimattomasti antanut pudota
+alas lattialle. Palveluspoika, kullalla kirjaellussa puvussa, avasi
+ovet sisimmäisiin huoneisiin, asettausi nöyränä ovelle, odottamaan
+niitä käskyjä, joita hallitsijatar ehkä antaisi hänelle vielä.
+
+Mutta Klairon meni ylpeänä ja hiljaisena hänen ohitsensa. Ainoasti
+kamari-rouvan puoleen, joka yritti menemään hänen perässänsä sisälle,
+kääntyi hän ja sanoi ankarasti: "minä tahdon olla yksinäni; ei kenkään
+saa minua häiritä. Jääkää te vaatetus-huoneeseen, rouva! Minä soitan,
+kun tarvitsen teitä."
+
+Kamari-rouva astui, syvästi lyykäyttäen, takaisin etu-huoneeseen,
+palvelija sulki ovet, ja nyt jäi Klairon vihdoinkin yksinänsä. Hän
+silmäili pitkään ja tutkivaisesti suurta huonettansa, vakuuttaakseen
+itseään siitä, ett'ei tosiaankaan huoneessa ollut ketään, joka olisi
+kuunnellut, mitä hän sanoi. Sitten meni hän rivakasti suuren kuvastimen
+tykö, ja tarkasteli itseään siinä pitkään ja tutkivasti.
+
+"Rouva Ausbach'in maa-kreivitär", sanoi hän ja lyykäytti syvään omalle
+kuvallensa. "Rouva Ausbach'in maa-kreivitär! Minä tervehdin teitä.
+Maa-kreivitär on kuollut, eläköön maa-kreivitär! Pää-maaliin on päästy
+seitsen-toista vuotisen odotuksen, kärsivällisyyden, maikailujen ja
+kujeiden perästä -- -- -- vihdoinkin päästy! Maa-kreivitär on kuollut,
+ja minusta tulee hänen seuraajansa!"
+
+Hän vetääntyi takaisin kuvastimesta ja käveli pitkin, ylpeöin askelin
+edes-takaisin huoneessa.
+
+"Niin", sanoi hän hiljaa itseksensä, "niin, minusta tulee hänen
+seuraajansa. Maa-kreivi rakastaa minua ja pelkää myöskin samalla. Hän
+ei uskalla hyljätä minua kenenkään muun naisen tähden. Minä olen
+uhrannut hänelle seitsemän-toista vuotta elämästäni; hänen täytyy ja
+pitää nyt palkita minun uskollisuuteni, rakkauteni ja ystävyyteni.
+Seitsemän-toista ikävää, yksi-toikkoista ja kujeellista vuotta olen
+minä viettänyt tässä kolkossa linnassa ikäväin ihmisten kanssa.
+Toisinaan tapasi minut tunne aivan, kuin en minä sitä enempätä
+kestäisi; aivan, kuin pitäisi minun paeta ijäkseni tätä saakelin
+Saksan-maata!"
+
+"Mutta minulla oli pää-maali silmäini edessä; minä tarkastelin aina yhä
+enemmin ja enemmin kuihtuvata maa-kreivitärtä. Minä näjin hänen
+kipeässä päässään minun ruhtinatar-kruununi kasvavan, ja jäin niin
+paikoilleni. Nyt olen minä päässyt pää-määrääni. Ruhtinattaren kipeä
+pää on viimeinkin kallistunut hautaan, ja minun kruununi on nyt
+valmis."
+
+"Niin, Klairon!" jatkoi hän ja kiirehti taas kuvastimen tykö. "Niin,
+Klairon! Sinun kruunus on valmis ja vielä tänä päivänä pitää sen
+kaunistamaan sinun arvokasta päätäs."
+
+Hän tarkasteli itseään hymyellen; mutta vähitellen haihtui hymy
+huuliltansa, ja tumma varjo vetääntyi hänen kasvoillensa.
+
+"Viimeksi kuluneet seitsemän-toista vuotta ovat myös merkityt
+kasvoillani", kuiskasi hän itseksensä. "Ei käy enempi enään
+kieltäminen, että Klairon on vanhentunut. Tuo kauhea, välttämätön
+kummitus, vanhuus, on pannut merkkinsä kauniille kasvoilleni, ja
+samalla, kun sydämmeni sykkii vielä kuudentoista vuotiaan tytön
+voimalla ja innolla, syyttää muotoni minua, että olen jo yli
+viiden-kymmenen vuoden."
+
+"Ah, Klairon, Klairon! Uskalsiko vanhuus kajota sinunkin taiteelliseen
+personaas? Pitikö sinun kauniin, jalon otsas taipumaan hänen edessänsä?
+Pitikö sen pedon, vanhuuden, merkitsemään sinunkin vuottes määrä?"
+
+"Pois, pois!" huusi hän käskeväisesti ja siveli kädellänsä otsaansa.
+"Pois, te rypyt ja vuodet! Kruunun pitää koristamaan tätä otsaa. Miksi
+siis röyhällätte sen kirkkautta?"
+
+Mutta voi! Rypyt eivät peräytyneet pois mainion taiteilijattaren
+käskystä. Ne jäivät paikoillensa ja kokoontuivat, kuin kummitukset
+hänen otsallensa. Klairon huomasi sen ja vetääntyi taas huokaillen pois
+kuvastimeltansa ja rupesi taas kiivain askelin käymään edes-takaisin
+huoneessansa.
+
+Vihdoin, ollen kiivaimmassa kävelyssään, seisahtui hän keskellä
+huonetta olevan ison marmorisen pöydän ääreen. Hänen hätäisesti
+ympärinsä katsova katseensa oli pöydällä havainnut kirjeen, joka
+luultavasti oli tullut kuriirin mukana, joka tänä aamuna oli tullut
+Parisista. Ja kirje oli luultavasti tuotu hänen palvelijalleen silloin,
+kun hän oli vielä ruhtinattaren haudalla.
+
+Kovasti liikutettuna otti hän kirjeen. Niin, hän ei ollut pettynyt:
+kirje oli Parisista, ja tuli hänen pankkiiriltansa, joka Parisissa
+hoiti hänen omaisuuksiansa.
+
+Väistymätön vavistus kävi Klairon'in sydämmen lävitse, kun hän avasi
+kirjeen; sillä ei herra Levy ollut seitsemään-toista vuoteen
+kirjoittanut hänelle kertaakaan muulloin, kun silloin, koska hän
+lähetti neljännes-vuosittain korot hänelle hänen rahoistansa.
+
+Mutta nyt puuttui vielä neljä viikkoa neljännyksestä. Mitä oli siis
+herra Levy'llä kirjoittamista ennen määräaikaa?
+
+Klairon'in kädet vapisivat, kun hän murti sinetin ja aukasi kirjeen.
+Ja kun hän oli lukenut kirjeen, vaipui hän kokoon kauhistuneena ja
+peljästyksen huuto pääsi huuliltansa.
+
+"Kadotettu! Minä olen kadotettu!" sopersi hän. "Melkein kaikki mun
+omaisuuteni on hukattu, Jumalani! Minä luulin rahaini olevan varmassa
+tallessa, ja nyt tekevät Parisin neljä suurinta pankkia konkurssin!
+Klairon on kerjäläinen, ell'ei hän jo tänä päivänä pääse
+ruhtinattareksi."
+
+Hän luki vielä kerran tuon onnettoman kirjeen läpitse ja huokasi
+syvään: "puolen miljoonaa markkaa, koko minun elämäni säästöt
+ovat hukatut. Ei mitään muuta ole minulle jäänyt jäljille, paitsi
+niitä viittä-kymmentä tuhatta, jotka minä täällä olen säästänyt
+korko-rahoistani ja lainannut kreiville. Viisi-kymmentä tuhatta markkaa
+on koko omaisuuteni! Jumalani! Jumalani!" --
+
+"Mutta hiljaa!" keskeytti hän itseänsä. "Ei yhtäkään kyyneltä, ei
+mitään hyödytöntä valitusta! Mitä se haittaa, että Klairon onkin köyhä,
+koska hän kuitenkin julistetaan maa-kreivittäreksi? Ei, ei! Ei yhtään
+kyyneltä, ei yhtään valitusta! Ei kukaan saa aavistaakkaan sitä,
+millainen häviö minua on kohdannut tänä päivänä. Ei kukaan -- -- --
+mutta", keskeytti hän taaskin itseänsä. "Enkös minä kuule maa-kreivin
+ääntä alhaalta linnan pihasta? Eikös siinä aja vaunut esiin?"
+
+Hän kiirehti ikkunaan ja katsoi alas pihalle.
+
+"Kyllä! Se on hän", huudahti hän kauhistuneena. "Hän nousee vaunuihin;
+hän ajaa pois! Ja hän ei edes katsahda tänne minun puoleeni! Hänellä ei
+ole silmäystäkään minulle! Jumala! mitä tämä tietää? Minulle käskee hän
+sanoa, että hän tahtoo olla rauhassa yksinäisyydessä huoneessansa ja
+että minä saan syödä yksinäni päivälliseni; ja nyt ajaa hän pois, eikä
+ilmoita siitä minulle mitään, eikä pyydä minua mukaansa! Mutta se on
+suoraa sala-liittoisuutta ja julkista uskottomuutta! Ja mihin menee
+hän? Minun pitää saada siitä selko!"
+
+Hän kiirehti kellon-nuoraan ja soitti, ja henkeänsä vetämättä tähysti
+hän oveen. Vihdoin aukeni ovi ja kamari-rouva tuli sisälle.
+
+"Rouva Senay!" huusi Klairon häntä vastaan. "Minä näjin teidät seisovan
+linnan-pihassa, kun herra maa-kreivi matkusti pois. Eikö ole totta?
+Ettekö te ollut siellä?"
+
+"Te käskette, teidän armonne!" sanoi Senay'en rouva. "Minä olin
+linnan-pihassa. Olin utelias, saadakseni tietää, mihin maa-kreivi
+läksi, koska hän äsken käski ilmoittaa korkealle hallitsijattarelleni,
+että hän tahtoi olla huoneessansa syvimmässä yksinäisyydessä."
+
+"Ja te tiedätte siis, mihin maa-kreivi meni?"
+
+"Tiedän, teidän armonne. Hän matkusti Ausbach'in kaupunkiin, 'Kultaisen
+hirven' ravintolaan. Minä kuulin, kun hän sanoi kuskille sen."
+
+"Kaupungin suureen ravintolaan", sanoi Klairon miettiväisesti. "On ehkä
+saapunut sinne tärkeitä ja suuria vieraita, koska hän sillä tavalla
+matkusti sinne."
+
+"Kyllä, teidän armonne", kuiskasi kamari-rouva. "Siellä on tärkeä
+vieras; mutta ei se vasta tänä päivänä ole sinne tullut, vaan on ollut
+siellä jo kokonaisen viikon; ja joka ehtoo on maa-kreivi käynyt
+ravintolassa."
+
+"Onneton! Nyt te vasta sanotte sen minulle?" huusi Klairon vihaisena.
+
+"Minä en voinut sitä ennemmin ilmoittaa teidän armollenne; sillä nyt
+vasta sain sen itsekin tietää. Suurella vaivalla ja monilla
+vaikeuksilla sain minä salaisuuden ongituksi herra Dubois'ilta,
+maa-kreivin uskotulta kamari-palvelijalta; ja sitten vasta, kun olin
+juhlallisesti vannonut, ett'en ilmoittaisi sitä teidän armollenne,
+uskoi hän salaisuuden minulle."
+
+"Ja tiedättekö myöskin, kuka se vieras on, jonka tykönä maa-kreivi on
+jo viikon-päivät käynyt ravintolassa?"
+
+"Kyllä", kuiskasi kamari-rouva. "Tiedän minä senkin."
+
+"No, sanokaa, kuka se on."
+
+"Teidän armonne! Se on eräs nainen, nuori ja kaunis nainen. Teidän
+armonne tuntee hänet. Teidän armonne on jo vuosi sitten, kun hän oli
+täällä vieraisilla, itkenyt katkerasti hänen tähtensä."
+
+Klairon kauhistui ja vaikka hänen poskensa olivat maalatut, niin
+havaittiin hän kalvenevan.
+
+"Neiti Krawen?" kysyi hän peljästyneenä. "Sanokaa, onko se hän?"
+
+Kamari-rouva nyökkäsi ja sanoi: "onnettomuudeksi kyllä, teidän armonne,
+se on hän."
+
+Aivan, kuin ärsytetty leijona kiljasi Klairon ja ojensi molemmat
+kätensä taivasta kohti.
+
+"Minä olen petetty", huusi hän; "hävittömästi petetty!" Minun
+veri-viholliseni on taaskin täällä, vaikka kreivi vannoi, vuosi sitten,
+ett'ei hän enään koskaan tahtonut nähdä häntä. Hän on taaskin täällä.
+Hän on tullut murhaamaan elämäni onnea. Mutta minä en kärsi sitä, en.
+Minä taistelen onneni puolesta. Ah, häntä! Hänen pitää nähdä, että
+Klairon ei ole nainen, jota voidaan pettää ja nenästä vetää."
+
+"Senay! Menkää vähäiseen kulma-ikkunaan, josta voidaan nähdä kaupunkiin
+vievälle tielle. Kohta, kun nä'ette maa-kreivin vaunujen lähestyvän,
+ilmoittakaa se minulle. Koska maa-kreivi näyttäytyy neiti Krawen'ille,
+niin pitää hänen näyttäytyä myöskin jalolle Klairon'ille. Menkää,
+Senay, ja olkaa hyvin varoillanne!"
+
+Kamari-rouva kiirehti ulos, ja Klairon vaipui murtuneena tuolille.
+
+"Omaisuuteni kadotettu", mutisi hän itseksensä, "ja nyt myöskin
+tulevaisuuteni, onneni, on vaarassa ja pirun juonissa. Mutta ei! En saa
+valittaa, en uikutella; minun pitää toimia! Mutta mitä teen minä,
+viivyttääkseni uhkaavaa myrskyä? Miten voin minä pikaisimmasti ja
+ain'ijaksi reväistä kreiviltä mokoman perkeleen, joka uskaltaa
+asettauda minun ja hänen väliinsä?"
+
+Hän vaikeni ja vaipui vieläkin syvemmälle ajatuksiinsa. Vasta pitkän
+äänettömyyden perästä nousi hän miehukkaasti ylös.
+
+"Niin", huusi hän uljaana. "Niin, pitää sen käymään! Minun pitää
+uskaltaa kaikki, voittaakseni kaikki. Minun pitää esiintyä hänen
+edessänsä solvatun rakkauteni täydessä tuskassa ja olla olevinani
+aikeessa, luopua hänestä ijäksi. Se varmaankin peljättää häntä ja niin
+tuntee hän, että hän vieläkin rakastaa minua, ja ett'ei hän voi elää
+ilman minua. Samalla, kun minä ilmoitan hänelle mahdollisesti, että hän
+voi kadottaa minut, samalla tuntee hän myöskin, ett'ei hän voi kestää
+sellaista tappiota. Rivakasti asiaan käsiksi! Kirje kirjoitettuna ja
+lahjansa kaikki kokoon pantuina! Niin!"
+
+Hän otti nopeasti kirjeen, joka pahoja uutisia oli tuonut Parisista ja
+riensi yksityis-huoneeseensa, pannaksensa onnettoman kirjeen lukon
+taakse ja kirjoittaakseen itse kirjeen kreiville.
+
+Noin tunnin kuluttua tuli kamari-rouva Klairon'in tykö jälleen.
+
+"Teidän armonne", sanoi hän kiireisesti, "maa-kreivi tulee takaisin
+jo."
+
+"Se hyvä! Minä olen valmis", sanoi Klairon ja kokoili parhaillansa
+jotenkin isoa läjää isompia ja pienempiä koriste-koteloita erääseen
+hopeaiseen vasuun.
+
+"Odota Senay, odota! Asettaikse tämä kirje ja tämä kori kädessäs
+seisomaan maa-kreivin etehiseen, ja kun hän tulee, niin anna ne
+kumpaisetkin hänen omaan käteensä."
+
+"Mutta entä jos herra maa-kreivi kieltäytyy ottamasta minulta kirjettä
+ja vasua."
+
+"Se on totta, hän voi tehdä sen," jupisi Klairon. "Ja sen hän tekeekin,
+jos hänellä on jotain pahaa mielessä minua vastaan. Minä menen itse.
+Itse annan minä hänelle nämät kamsut, ja ollakseni vakaa siitä, että
+hän tietää kirjeen sisällön, niin luen sen itse hänelle."
+
+"Teidän armonne, joutukaa! Vaunut tulevat jo linnan pihaan."
+
+"Joutuin siis, joutuin!" huusi Klairon kovalla äänellä. "Ratkaiseva
+hetki on käsillä!"
+
+Hän otti vasun ja kirjeen, antoi kamari-rouvan viskata suru-vaipan
+hartioillensa ja kiirehti ulos; kiirehti nuoruuden ripeydellä salien ja
+käytäväin kautta linnan toiseen sivu-rakennukseen, jossa kreivi asui.
+
+Kun hän oli hengästyneenä ja läähöttäen kerjinnyt juuri etu-huoneeseen,
+niin tuli kreivikin käytävän toisessa päässä. Kun hän tuli lähemmäksi,
+säpsähti hän, ja tuli alakuloiseksi, että hän näki Klairon'in kalveana
+ja hengästyneenä nojautuvan ovea vastaan; ja hänen otsansa pimeni.
+Mutta hän salasi sen pian hymyilyllä, meni likelle ja ojensi kätensä
+Klairon'ille.
+
+"Mitä?" kysyi hän levollisesti. "Oletteko täällä, Klairon? Teille ei
+siis ole sanottukaan, että pyysin teitä syömään tänä päivänä
+yksinänne?"
+
+"Kyllä se minulle sanottiin, Teidän korkeutenne", vastasi Klairon
+juhlallisesti. "Mutta minä tulen kuitenkin! Tulen pyytämään lupaa
+puhutella Korkeuttanne sangen tärkeissä asioissa."
+
+"Pyytää lupaa? Eikö tuo kuulu ulko-muotoiselta, Klairon?" kysyi kreivi
+teeskellyllä iloisuudella. "Mutta te saatte sen kohta, aivan paikalla.
+Olkaa hyvä ja tulkaa sisälle!"
+
+Kreivi aukaisi itse oven ja antoi Klairon'in astua edellänsä sisälle,
+ja kulki sitten äänetönnä hänen sivullansa aina siksi, kunnes tulivat
+kreivin kapinettiin.
+
+"No, puhukaappas nyt!" sanoi hän ja sulki oven perästänsä. "Mikä nyt on
+kysymyksessä? Mitä tärkeätä sanottavata teillä on minulle?"
+
+"Minulla on tämä annettava Teidän Korkeudellenne," sanoi Klairon,
+aukasi vaippansa ja ojensi hänelle koriste-korinsa.
+
+"No, mikä se on?" kysyi kreivi.
+
+"Teidän Korkeutenne! Siinä ovat ne muistot, joilla teidän ystävyytenne
+ja hyvyytenne ovat kunnioittaneet minua jo seitsemäntoista vuotta, ja
+jotka minä tänä päivänä olen pakoitettu antamaan takaisin."
+
+"Minkä tähden pakoitettu?" kysyi kreivi. "Kuka on pakoittanut teitä
+ottamaan sellaista kovaa askelta?"
+
+"Teidän korkeutenne! Se on kirjoitettu tässä kirjeessä, jonka mukana
+tahdoin Teidän Korkeudellenne lähettää takaisin nämät koristeet. Mutta
+sitten muistin, ett'ei Teidän Korkeuttanne huvittanut lukea kirjeitä ja
+että Teidän Korkeutenne on jo seitsemän-toista vuotta sallinut minun
+lukevan kirjeensä itsellensä. Minä pyydän tänä päivänä Teidän
+Korkeudeltanne samaa suosiota. Teidän Korkeutenne! Antakaa
+armollisimmasti minun lukea tämä kirje itsellenne!"
+
+"No, lukekaa vain!" sanoi kreivi nauraen. "Istukaa tuohon ja sallikaa
+minun istua vasta-päätänne tähän. No, nyt olen minä pelkkänä korvana.
+Lukekaa nyt kallis Klairon'ini!"
+
+Klairon aukaisi kirjeen, ja alkoi täydellisesti taiteellisella tavalla
+lukea kirjettään, toisinaan vihanvimmassa, toisinaan suru-mielisesti,
+ja toisinaan täydesti raivoovalla innolla.
+
+Klairon'in kirje kuului näin:
+
+"Verho on vedetty pois. Minä ymmärrän, että olen aina ollut teidän
+luontonne ja teidän itsekkäisyytenne uhrina. Tottumus, rakastaa teitä,
+luottaa teidän avuihinne, on estänyt minua aina tähän asti, kuulemasta
+mitään sitä, joka olisi ollut teille alentavaista. Sen tähden olen minä
+kärsinyt kaikki, jopa kyllästymättömällä, hymyilevällä ulko-muodolla
+salannut sieluni kärsimiset. Minä luotin täydesti teidän ystävyyteenne
+ja rakkauteenne. Mutta nyt nä'en minä pettyneeni siinä. Te olette
+taaskin pettänyt minua. Ah, te ette ole ehkä koskaan rakastanut minua!
+Sillä jos te olisitte rakastanut minua, niin olisitte te säilyttänyt
+minuun sen luottavaisuuden, jonka minä aina olen ansainnut. Jos te
+olisitte rakastanut minua, niin olisitte te pitänyt kunniassa sen
+naisen tunteita ja käytöstä, jonka te jo sitten seitsemäntoista vuotta
+olette tuntenut; niin olisitte te säälinyt minun heikkouttani ja
+muistellut minun neuvojeni hyötyä ja omanvoiton pyytämättömyyttä.
+Kokemuksesta vakaantuneena minun kuuliaisuudestani teidän tahdollenne,
+ja alamaisuudestani teidän luonteellenne, ja himoillenne, ei teidän
+olisi pitänyt syöstä luotanne naista, joka rakastaa teitä ijäti. En voi
+käsittää, kuinka te voitte olla punastumatta, ei minun tähteni, vaan
+itsenne tähden, että voitte alentaa itsenne halpaan petokseen! Suuri
+Jumala! Onko tuo nyt se mies, jota minä olen rakastanut kalleimpanani
+ja kaikkein avujen muoto-kuvana?"
+
+"En ole ilman epä-toivon surua saanut kuulla kaikkea sitä, mitä teillä
+nyt viikon-päivät on ollut tehtävänä. Teidän salainen, kujeellinen
+teeskentelemisenne taito on nyt paljastettuna minulle. Minä nä'en
+tarpeelliseksi, luopua kaikista vaatimuksistani. Minä tunnen siteet
+meidän välillämme ratkastuiksi ijäksi. Luultavasti iloitsette te
+kauniista keppoisistanne samalla, kun minä nä'en itseni hyljätyksi
+ilman mitään lohdutusta. Sydämmeni yhtä rakastavainen, kuin
+muuttumatonkin, vie mukanansa hautaan sen tunteen, jonka se on
+pyhittänyt teille. Minä valitan teitä; minä säälin teitä ja annan
+teille anteeksi. Niin, minä toivon, että olette yhtä onnellinen ja
+autuas, kuin minua kuluttava murhe ja kaipaus ovat minulle raskaat."
+
+"Sanomattomalla surulla lasken minä jalkoihinne ne muistot, joita minä
+ajan mittaan olen teiltä saanut. En voi salata itseltäni siis, että te
+pidätte tämän tekoni arvoanne alentavaisena; mutta kaikki loukkaava
+ajatus on kaukana minusta. Ah, teidän käytöksenne on pakoittanut minua
+tekemään siten. Muistakaa, ett'en minä koskaan ole pyytänyt itselleni
+mitään, enkä koskaan koettanut koota itselleni rikkauksia. Ah,
+teidän onnenne oli mun ainoa huoleni! Muistakaa, että ette ole
+minun hallitsijani, ja että jos minä olen sallinut teidän olevan
+hyvän-tekijäni, niin olisi teidänkin pitänyt osoittaa itsenne minun
+uskolliseksi ystäväkseni. Minä en ole mitään, armollinen herra! Minä
+olen sen aina salaamatta ja kainostelematta tunnustanut. Mutta minun
+sieluni on jotakin ja viimeisellä huokauksellani tahdon minä pakoittaa
+teitä kuitenkin kunnioittamaan minua. Jääkää hyvästi! Ijäksi hyvästi!"
+
+[Tämä Klairon'in kirje on alkuperäinen. Neiti Krawen, sittemmin
+Ausbach'in maa-kreivitär, kertoo itse sen "muistoon-panoissaan"
+I: 152.]
+
+Klairon vaikeni ja käänsi kyyneliset katseensa kreiviin. Kreivi hymyili
+ja nyökkäsi hänelle vastaan.
+
+"Ihmeen kaunis kirje, kokonansa minun jalon ja ylevän ystävättäreni,
+Klairon'in vertainen. Minä kiitän teitä, että sen itse luitte minulle;
+sillä teidän huuliltanne kaikuvat minusta itse kovat kanteennekin, kuin
+ihana, taivaallinen musiikki. Kiitoksia, kallis Klairon'ini; tuhannen
+kiitosta!"
+
+"No, mitä vastaatte?" kysyi Klairon läähkästen.
+
+Kreivi hymyili ja katsoi häntä kauvan ja vakaasti silmiin.
+
+"Te tahdotte siis välttämättömästi vastausta, kova, ylpeä Klairon?
+Vastausta teidän syytöksiinne ja nuhteisiinne? Hyvä! Minä myönnyn taas,
+kuten ennenkin teidän tahtoonne. Teidän pitää saamaan vastaukseni.
+Laittakaa itsenne valmiiksi kello kahdeksaan tänä iltana. Valmistakaa
+matka-arkkunne, pukekaa myös itsenne matka-pukuun ja odottakaa niin
+minun käskyäni. Täsmällensä kello kahdeksan pitää teidän saada
+vastaukseni. Ja nyt, kallis Klairon'ini, sallikaa mun tarjota teille
+käsivarteni ja taluttaa teitä takaisin huoneisiinne. Korinne
+koristuksinensa lähetän minä ehtoolla teille takaisin vastaukseni
+mukana. Siis, tulkaa nyt, Klairon!"
+
+
+
+
+2.
+
+Ehtoolla.
+
+
+Päivä oli viimeinkin kulunut loppuun ja ehtoon hämärä verhosi maan.
+Raskaina ja hitaina olivat Klairon'ista tunnit kuluneet: kaikki
+voimansa oli hänen täytynyt kokoilla yhteen, voidaksensa edes toisten
+näkyvissä säilyttää ylpeän ryhtinsä ja ruhtinaallisen maltillisuutensa.
+Mitkä aatteet, mitkä toiveet olivatkaan tänä pitkänä päivänä liikkuneet
+hänen sielussansa, kuinka monilla kysymyksillä mahtoi hän ilman lepoa
+ja rauhaa kiusata itseänsä? Mitä se merkitsi, että kreivi ei kohta
+vastannut hänelle? Tahtoiko hän valmistaa hänelle jonkun odottamattoman
+ilon? Tahtoiko hän matkustaa hänen kanssaan pois ja matkalla jossain
+hiljaisuudessa vihittää itsensä hänen kanssansa? Mistä se tuli, että
+hän, joka muutoin oli äkki-vihainen ja tuntehikas, kuunteli tänä
+päivänä suurella maltilla lu'ettavan sellaista kirjettä itsellensä,
+eikä edes sanallakaan puolustanut itseänsä kirjeessä mainittuja
+syytöksiä vastaan.
+
+Mutta kuulehan! Vaunut ajoivat linnan-pihaan, -- kreivin matka-kuski,
+-- ja tuossa toiset vaunut! Ne ovat ne vaunut, jotka kreivi joku viikko
+sitten lahjoitti Klairon'ille. "Niin, se on niin, kuin sitä
+ajattelinkin", iloitsi Klairon. "Kreivi lähtee matkalle kanssani!
+Lähdemme hää-matkallemme! Hänen siveyden-tunteensa sotii sitä vastaan,
+että täällä linnassa, jossa hänen puolisonsa ruumis äskettäin on
+maannut koru-vuoteella, vietettäisiin nyt toisia häitä. Oi, hänellä on
+jalo ja ylevä sydän! Hän ansaitsee Klairon'in rakkauden! Kuule! Nyt lyö
+kello kahdeksan! Ratkaiseva hetki lähestyy. Ah, se tapaa minut
+miehukkaana, se tapaa minut levollisena!"
+
+Samassa kolkutettiin ovelle.
+
+Klairon istui hitaisesti erääseen noja-tuoliin ja huusi käskeväisesti:
+"astukaa sisälle!"
+
+Kohta aukeni ovi ja kreivin hovi-mestari tuli sisälle.
+
+Juhlallisella hiljaisuudella lähestyi hän Klairon'ia ja antoi hänelle
+hopeaisen korin koristuksinensa, joiden keskellä oli myös kirje ja
+sinetillä varustettu käärö.
+
+"Hänen Korkeutensa, herra maa-kreivi on käskenyt minun tuomaan tämän
+teidän armollenne", sanoi hovi-mestari. "Hänen Korkeutensa käskee myös
+ilmoittaa, että kirje ja käärö sisältävät herra maa-kreivin vastauksen
+teidän armollenne."
+
+"Hyvä! Saatte mennä", sanoi Klairon ja viittasi kuuliaisuutta
+vaativalla käden-käännöksellä ovea kohti.
+
+"Anteeksi, teidän armonne! Hänen Korkeutena toivoo teidän armoltanne
+vähäisen kirjallisen kuitin, että koristeet ja rahat ovat oikein
+perille saapuneet."
+
+"Rahat?" kysyi Klairon ihmetellen. "Missä ovat rahat?"
+
+Hovi-mestari osoitti sinetillä varustettua kääröä.
+
+"Tuossa, teidän armonne! Siinä on neljä töttöä kultarahoja.
+Jokaisessa tötössä on tuhat-kaksisataa-viisikymmentä kappaletta, siis
+viisi-tuhatta kultarahaa yhteensä. Pyydän teidän armonne olemaan hyvän
+ja vakuudeksensa tarkastavan rahoja."
+
+Klairon mursi vapisevalla kädellä käärön sinetin ja repi paperit sen
+ympäriltä.
+
+Niin, siellä oli tosiaankin neljä raskasta töttöä kultaa; ja kun hän
+rikkoi niistä yhden, niin vyöryivät kultarahat iloisesti helisten ja
+kilisten hänen helmaansa.
+
+"Teidän armonne näkee, että minulla on oikein", sanoi hovi-mestari
+hymyillen. "Saanko nyt pyytää kuittia?"
+
+"Antakaa minulle tuosta pöydältä paperia ja lyijykynä", käski Klairon
+ja kokoili helmaansa vyöryneitä kultarahoja.
+
+Hovi-mestari hiipei varpaillansa pöydän tykö, otti ja tarjosi
+Klairon'ille pyydetyt kapineet.
+
+Klairon otti paperin ja kynän ja kirjoitti vakavalla kädellä: "Olen
+oikein saanut koristeet, kirjeen ja rahat" ja antoi paperin sitten
+hovi-mestarille.
+
+"No", kysyi hän kärsimättömänä, kun ei hovi-mestari vieläkään lähtenyt.
+"Vieläkö teillä nyt on jotain toimitettavata?"
+
+"Ei, teidän armonne! Pyytäisin ainoasti kysyä, joko teidän armonne
+matkustaa tänä iltana?"
+
+"Mitä? Eikö maa-kreivi sitä määrää?" kysyi Klairon kummastellen.
+
+"Hänen Korkeutensa on sanonut minulle, että se olisi teidän armonne oma
+asia, josko matkustatte jo tänä iltana, tahi vasta aamulla aikaisin."
+
+"Kummallista!" mutisi Klairon. "Minun pitää ensin lukea Hänen
+Korkeutena kirjeen. Se ehkä päättää asian. Menkää nyt etu-huoneeseen;
+tahdon kutsua teidät kohta jälleen."
+
+Hovi-mestari kumarsi ja pujahti pihalle. Klairon avasi kirjeen
+vapisevin käsin ja alkoi lukea.
+
+"Minun Jumalani!" sanoi hän ja hengitti raskaasti. "Mitä merkitsee tämä
+kaikki? Minkä tähden -- -- --?"
+
+Samassa kun hän vilkasi kirjettä, päästi hän pahan huudahduksen ja
+hänen kasvonsa osoittivat ihmettelemistä.
+
+"Ei", huusi hän; "ei, se on mahdotonta! Se ei voi olla niin! Minun
+aistini pettävät minua, kirjaimet keikkuvat silmissäni. Tahdon vielä
+kerran lukea kirjeen läpi."
+
+Samalla vierivät vaunut aika jyrinällä ulos linnan-pihasta. Klairon
+ei sitä huomannut. Hän kohotti ylös käden, jossa kirje oli, ja
+puoli-ääneensä aivan, kuin ei hän olisi ainoasti silmillänsä, vaan
+myöskin korvillansa tahtonut vakuuttaa itseksensä kirjeen sisällön,
+luki hän:
+
+"Kallihin Klairon'ini! Teillä on oikeus: minä olen kiittämätön kappale,
+joka en enään ansaitse teidän ystävyyttänne; vaan kaikki ne nuhteet,
+jotka te teidän jumalaisessa vihassanne viskaatte pääni päälle. Kovat
+nuhteet, jotka ovat teidän kirjeessänne, ovat kukistaneet minut
+kokonansa, ja täysin tietäen minun syyllisyyteni, en uskalla enään
+tulla näkyviinne. Niin, minä olen pettänyt teitä. Minä en ole tyytynyt
+teidän jaloon ja puhtaaseen ystävyyteenne, vaan minä tarvitsin myöskin
+onneni tähden nuoren ja jalon naisen rakkautta. Vihastukaa minulle,
+vaan älkää minua tuomitko! Ottakaa myös takaisin ne lahjat, joilla minä
+kunnioitin teitä ennen onnellisempina aikoina, ystävättäreni!
+Säilyttäkää ne muistonani. Ottakaa myös vastaan ne viisi-kymmentä
+tuhatta markkaa, jotka te sitten kymmenen vuotta lainasitte minulle; ja
+älkää pahastuko, että minä kiitollisuudessani olen pannut summan
+kaksin-kertaiseksi. Minä tiedän, että Klairon'illa on auttavainen
+käsi, ja että hän on hyväätekeväinen. Sallikaa siis minun lähettää
+teidän köyhillenne kahden-tuhannen viiden-sadan kulta-rahan verosta
+viisi-tuhatta."
+
+"Ja nyt, ystävättäreni! Voikaa hyvin nyt! Palatkaa nyt Parisiin, vaan
+älkää unhoittako minua. Minä matkustan Italiaan. Neiti Krawen on
+suostunut, ruvetakseen puolisokseni, ja matkustaa mukanani. Päätetyn
+matkamme jälkeen asetumme me Englantiin. Minä en koskaan palaa enään
+Ausbach'iin, jossa minä ystävättäreni Klairon'in kanssa olen elänyt
+seitsemän-toista onnellista ja hauskaa vuotta. Minä olen uupunut
+olemaan hallitsijana ja tyydyn sen tähden täst'edes olemaan yksinäinen,
+vapaa mies. Olen myönyt maani Preussin kuninkaalle, ja neiti Krawen,
+tuleva puolisoni, ei ole niin kunnianhimoinen, että hän siitä
+pahastuisi minulle. Hän ei pyydä hallita; vaan ainoasti rakastaa ja
+olla rakastettu. Ja vielä kerran: voikaa hyvin! Kun te tätä lu'ette,
+olen minä jo kaukana teistä, ja luultavasti emme nä'e toisiamme enään
+koskaan, kuitenkin olen aina
+
+                                                teidän ystävänne
+                                                 Aleksanteri."
+
+"Matkustanut! Hän on matkustanut!" huusi Klairon raivossansa. "Pakenee
+minua ja matkustaa hänen kanssansa! Mutta ei, ei! Tämä kaikki on
+erehdystä. Se on mahdotonta, että hän matkustaa ottamatta jää-hyväisiä
+minulta. Hän on vielä kotona. Minä tahdon ja minun pitää saada nähdä
+hänet!"
+
+Hän syöksyi ovelle ja huusi kovalla äänellä hovi-mestaria.
+
+"Mitkä olivat ne vaunut, jotka äsken juuri läksivät linnan-pihasta?"
+kysyi hän sisään tulevalta hovi-mestarilta.
+
+"Herra maa-kreivin matka-vaunut, joiden pitää odottaa häntä
+München'issä."
+
+"Ah, kreivi ei siis ole vielä matkustanut?" kysyi Klairon iloiten.
+
+"Anteeksi, teidän armonne! Herra maa-kreivi on matkustanut jo kolme
+tuntia sitten neiti Krawen'in kanssa yhdessä. Kreivi meni jalkaisin
+ravintolaan ja matkusti sieltä neidin kanssa, neidin vaunuissa."
+
+Klairon ei vastannut mitään. Hän seisoi suorana ja ylpeänä, pudistaen
+molemmin käsin sen noja-tuolin selkä-lautaa, jonka vieressä hän seisoi,
+posket kuolon-kalpeoina, huulet värisevinä ja katse jäykkänä ja
+kylmänä.
+
+Hovi-mestaria rupesi kauhistamaan Klairon'in läheisyys. Hänen piti
+herättää häntä hänen huumautumisestansa.
+
+"Teidän armonne!" sanoi hän kovalla äänellä. "Koska ai'otte matkustaa?
+Joko tänä iltana, vai vastako aamulla aikaisin?"
+
+Klairon kääntyi hitaasti ja ylpeästi häneen.
+
+"Valjastettakoon kohta vaununi!" sanoi hän tukahtuneella äänellä.
+"Tahdon jättää kohta paikalla tämän paikan."
+
+Ja hän otti muutaman askeleen ovea kohti. Mutta nyt horjahti hän
+kerrassansa ja vaipui voimatonna lattialle.
+
+
+
+
+
+NELJÄS PÄIVÄ.
+
+
+
+
+1.
+
+Huomeneltain.
+
+
+Kolme-kolmattakymmentä vuotta oli kulunut siitä päivästä, jona Klairon
+nöyryytettynä ja kauheassa epätoivossa jätti Ausbach'in linnan ja palasi
+Parisiin takaisin.
+
+Kolme-kolmattakymmentä vuotta! Nämät vuodet olivat järjestäneet Ranskassa
+uuden asiain juoksun: olivat saattaneet Ranskan kapinan kauheuksien ja
+hirmuisuuksien kautta tasa-vallan valkamoille, ja ensimmäisen konsulin,
+"Punaparran," sankari-käsi hallitsi Ranskassa nyt vielä, vuonna 1803.
+
+Oli kylmä ja synkeä Marraskuun päivä samana vuonna, kun erään Passy'n
+äärimmäisen talon edustalle seisahtuivat somat rattaat. Lujasti
+turkkeihinsa kääreytynyt herra astui niiltä alas ja käänsi katseensa
+tutkivaisesti kartanoa ympäröivään rauta-aitaan.
+
+"Tässä se kait lienee", mutisi hän hiljaa itseksensä.
+
+"Kuski, hoi! Voitteko eroittaa numeron tuon porstuan ovella tuolla?"
+
+"Numero 50, armollinen herra!"
+
+"Siis oikea numero. Ah, tuollahan on porttikin ja kello vieressä." Ja
+herra alkoi ankarasti nykiä peuran-sorkan muotoisesta soittimesta, joka
+oli kiinnitetty paksuun rauta-lankaan. Mutta pimeä huone, etummaisen
+pihan perällä, ei au'ennut; sen kolkkojen ikkunan-ruutujen takaa ei
+näkynyt yhtään ihmisen muotoa. Ainoasti sisältä huoneesta kuului
+useampain, toinen toisensa kilvalla haukkuvain koirain melkoinen
+meteli, joidenka heikot hermot luultavasti eivät kestäneet tuota
+epä-mukavata kellon lakkaamatonta kilinätä ja kalinata.
+
+Vihdoin aukeni etehisen ovi ja eräs vanha rouva tuli, neljän juoksevan,
+ulvovan ja haukkuvan koiran kera hitaasti horjuellen yli pihan.
+
+Vanha, koukkuinen ämmä, jonka ryppyisille kasvoille vanhuus näkyi
+piirtäneen jo yli kahdeksan-kymmentä vuotta, näytti kellon kilinästä
+heränneen aivan, kuin pitkästä, sata-vuotisesta unesta, ja ilmestyi nyt
+sellaisessa puvussa, jommoista subretit siihen aikaan käyttivät
+teaterissa, ainoasti sillä eroituksella, että hänen päänsä ympäri oli
+kääritty roomalainen päähine ja että hän kapan asemesta oli viskannut
+hartioillensa päivän-polttavan, paikoittaisin rikki revityn
+kreikkalaisen levätin. Mutta lyhyt, nauhoilla koristettu hame ja
+valkoinen kirjaeltu musliininen esiliina, jonka taskujen reunat olivat
+reunustetut punaisilla nauhoilla ja ruusuilla, osoittivat muinaista
+subrettia entisiltä ajoilta, ja mahtoi, noin kuusi-kymmentä vuotta
+sitten, kuulua Molière'n Cleante'ehen.
+
+Vanha kahdeksan-kymmeninen muori oli viimeinkin saapunut nyt portille.
+Kiinnittäen mustat, heikot silmänsä muukalaiseen, kysyi hän matalalla
+äänellä, mitä vieras tahtoi.
+
+"Minä olen ministeri Chaptal'in kirjuri", sanoi herra tärkeällä
+äänähdyksellä, "ja olen tullut -- -- --"
+
+"Minä tiedän, minä tiedän", sanoi eukko tyytyväisenä ja kiirehti
+avaamaan porttia. "Astukaa sisälle, hyvä herra. Neitikös vasta nyt
+ihastuu, kun saapi nähdä teidät. Tulkaa, hyvä herra!"
+
+Hän kävi rivakasti vieraan edellä sisälle, ja samassa, kun hän
+kädessään olevalla nahka-hihnalla hyvin tapaavilla iskuilla toisinaan
+peljätti todellakin sangen kärkkäitä koiria etemmäksi, sanoi hän
+läähättäen ja yskien: "ah, mutta nyt vasta neiti iloiseksi tulee, kun
+saapi nähdä teidät, hyvä herra. Korkeimmallaan olikin aika, kun saimme
+apua. Niin, kaikkein korkeimmallaan! Meillä on puutos kaikesta, ja
+kuitenkin tahtoi neiti kuolla mieluimmin, kuin pyytää vieraan apua.
+Mutta Ranska on toista; Ranskalta voi hän apua pyytää; sillä Ranska on
+hänelle kiitollisuuden velassa, jota se ei vielä koskaan kuitenkaan ole
+pyytänyt palkita neitille."
+
+"Nyt olemme me neidin vieras-huoneessa", lisäsi hän, kun he olivat
+tulleet erääseen aivan tyhjään huoneeseen. "Olkaa hyvä ja odottakaa
+hetkinen, että kerkeän ilmoittaa teidät neidille."
+
+Ja hän piipersi kevein askelin huoneen lävitse vastapäätä olevalle
+ovelle. Aikeessa avata ovea, kääntyi hän vielä kerran vieraan puoleen
+ja kysyi: "Teidän nimenne, hyvä herra?"
+
+"Menneval!"
+
+"Herra Menneval!" huusi vanha subretti samassa, kun hän avasi oven
+selkiste-seljällensä. "Herra Menneval, Hänen Ylhäisyytensä herra
+ministeri Chaptal'in kirjuri."
+
+"Astukaa sisälle!" kuului käskeväinen ääni sisimmästä huoneesta, ja
+herra Menneval lähestyi hymyellen avattua ovea, jonka pihtipieleen
+vanha subretti asettausi ihmeelliseksi oven-vartijaksi.
+
+"Ystäväni!" sanoi Menneval ohi mennessänsä. "Te olette unhoittanut,
+että meillä on tasa-valta, ja että kaikki vapa-sukuisuus on kumottu."
+
+"Herra! Todellista vapa-sukuisuutta ei voi koskaan kumota; sillä se on
+kuolematon", sanoi subretti ja kohotti ylevyydellä olka-päitänsä.
+"Tehkää hyvin ja astukaa sisälle!"
+
+Menneval totteli hänen käskyänsä ja astui kynnyksen yli viereiseen
+huoneeseen. Vanha subretti seurasi häntä, sulki oven perästänsä ja
+asettausi sitten keskellä huonetta olevan sohvan eteen.
+
+Sohvassa istui nainen, ehkä vieläkin vanhempi, kuin subrettinsa; mutta
+vanhuudestaan ja ympäröivästä köyhyydestään huolimatta erittäin
+vaativaisen näköinen. Nuoruudessaan näytti hänellä olleen jalo ja ylevä
+vartalo; sillä vielä nytkin hämmästytti katsojata sen soreat ja jalot
+muodostukset. Hänen valkoinen puuteroimaton tukkansa oli kreikkalaiseen
+tapaan solmettu niskaan ja muodosti korkean, jalon otsan ylitse
+jonkunmoisen töyhtön; tummat silmänsä, joita varjosti kauniit ja komeat
+kulma-karvat, olivat elävät ja palavat, eivätkä osoittaneet laisinkaan
+sitä ikää, jota rypyt otsassa ja poskilla julistivat. Hänen pukunsa oli
+outo ja omituinen samaten, kuin subrettinsakin.
+
+Kauhtana valkoisesta musliinista oli, kuin joku entisaikainen vaippa
+viskattu hänen hartioillensa. Vaipan alla oli hänellä jonkunlainen
+levätti, jonka raidat olivat ommeltu taiteellisesti tehdyistä
+laakerin-lehtien köynnöksistä; ja samaa maata oli myöskin hänen avara,
+poimuinen hameensa, joka näkyi levätin alta ja riippui, kirjaeltuna
+laakerin-oksilla aina jalkoihin asti.
+
+Naisen vieressä oli iso pyöreä pöytä, täynnä kirjoja. Tätä pöytää
+vastaan nojasi hän vasemman, virheettömästi valkoisen ja kauniin
+kätensä. Naista vastaisella seinällä oli pesu-kaappi, jonka kannella
+oli kaksi rinta-kuvaa, toinen, valkoisesta marmorista, Voltaire'n,
+ja toinen melkein yhtä kaunis, Lekain'en. Useampia muita rinta- ja
+muoto-kuvia oli pitkin huonosti paperoittuja, siellä täällä kosteisia,
+homeisia ja repaleisia seiniä. Ainoasti muutamia puoleksi ränsistyneitä
+huone-kaluja oli tässä huoneessa. Koko huoneen tyhjyys ja murheellinen
+muoto vaikuttivat katsojaan ikävää ja sydämmen-ahdistusta.
+
+Kun vanha nainen, joka istui, kuin kuningatar sohvassaan, näki sisään
+astuvan herran, niin rypisteli hän kulma-karvojansa aivan, kuin
+kiukusta ja nipisti huulensa kovasti yhteen aivan, kuin pidättääksensä
+takaisin sen suuttumuksen sanan, joka jo oli huulillansa.
+
+"Neiti!" sanoi herra Menneval ja kumarsi syvään. "Herra ministeri
+Chaptal lähetti minut luoksenne."
+
+"Tekikö hän sen?" kysyi nainen ja viskasi ylpeästi taakse-päin päänsä.
+"Muistiko hän toki viimeinkin, että Ranskan laulu-lintuinen on ollut
+pakoitettu alentamaan itsensä niin, että hänen täytyi pyytää Ranskalta
+apua, ett'ei hän nääntyisi nälkään. Mutta miks'ei ministeri Chaptal
+ottanut itse päällensä sitä vaivaa, että olisi tullut itse tänne? Niin
+olisi hän voinut omin silmin nähdä sen seimen hyvyyden, joka enään on
+jäljillä Idomené'lla, Semiramis'ella ja Elektra'lla."
+
+Ja kun hän niin puhui, kohotti hän hitaasti ja ylpeästi käsivartensa ja
+osoitti perällä erästä paikkaa, josta sade suurina karpaleina tippui
+alas.
+
+"Nä'ettekö?" jatkoi hän teroitetulla äänellä. "Siinä on ylistetyn
+olemuksen kurja loppu. Klairon'in, viime sata-luvun jumalattaren,
+Klairon'in, jonka jaloissa maailmat makasivat, Klairon'in täytyy
+Ranskalta kerjätä palasen leipää, ett'ei hän tuottaisi Ranskalle sitä
+häpeätä, että siitä voitaisiin sanoa: kiittämätön Ranska antoi suuren
+Klairon'in nääntyä nälkään."
+
+"Ministeri Chaptal tunsikin itsensä sen tähden syvästi liikutetuksi
+siitä kirjeestä, jonka te, neiti, lähetitte hänelle", sanoi Menneval
+ehdollisella perään-antavaisuudella. "Hän lähetti minut tutkimaan, mitä
+apua neiti Klairon tarvitsee."
+
+"Niinpä katsokaa ympärillenne! Tuossa sen nä'ette", sanoi Klairon
+juhlallisesti. "Nä'ettekö tätä kosteata, ränsistynyttä talonpoikaista
+asuntoa, joka on Klairon'in viimeinen turva, ja josta hänen on
+pitänyt vähitellen myödä, elättääksensä, kaikki huone-kalut, ainoat
+kuva-koristeensa ja omaisuutensa? Nä'ettekö tätä tyhjyyttä, tätä
+hiljaisuutta, joka ympäröipi Ranskan jalointa taiteilijatarta?
+Katsokaas tätä Elektra'a, Amenaide'a ja Semiramis'ta! Katsokaapas tätä
+taiteilijatarta, josta Voltaire kirjoitti ylistys-virsiä ja josta
+Furoga lauleli! Katsokaa häntä nyt kurjuudessa, alentamisessa, koko
+maailman unhoittamana, kerjäten Ranskalta leipä-palasta, joka pelastaa
+hänet nälkään nääntymästä!"
+
+"Minä sanon teille, että minä tunnen kohta kuolevani; minä tunnen jo
+kuoleman lähestyvän ja ojentavan kätensä jo minua vastaan! jos olisitte
+tullut tuntia myöhemmin, niin olisitte ehkä tavannut vain Klairon'in
+ruumiin."
+
+"Ah, neiti, mun kallein, jumaloimani neiti!" nyyhkytti ja tuskitteli
+vanha subretti ja kiirehti esiin nojatuolin takaa ja pani polvillensa
+Klairon'in viereen. "Armahtakaa minua! Älkää puhuko kuolemasta! Älkää
+raadelko minun kurjaa, kivistävää sydäntäni, joka ei koko maailmassa
+rakasta ketään muuta, kuin Klairon'ia yksistänsä!"
+
+"Se on totta, Senay, sinulla on uskollinen ja jalo sydän", sanoi
+Klairon ja pani kätensä itkevän kamari-neitsyensä pään päälle. "Hyvä
+herra, antakaa anteeksi hyvälle Senay-raukalle hänelle liikutuksensa ja
+pelkonsa. Hän on palvellut minua kolme-kymmentä vuotta; hän on elänyt
+kanssani hyvinä päivinä ja kestänyt kanssani köyhyydessä, jolloin
+minulla ei ollut muuta ja'ettavata hänen kanssansa, paitsi minun
+kyyneleitäni. Älä enään itke, Senay! Salli minun kuolla ja kohoutua
+niiden kuolemattomain luokse, jotka minua odottavat. Ah, minä halaan
+puhutella kuolematonta ystävätäni Voltaire'a, minä ikävöitsen tavata
+Molière'a ja Varon'ia!"
+
+"Minä ilmoitan teille", jatkoi Klairon, "sen surullisen uutisen; niin,
+minun täytyy sanoa se suoraan, että Ranskassa ei ole enään mitään
+taidetta, eikä taiteilijoita. Ah, aika on jo Klairon'in kohoutua ylös
+tästä maailmasta; sillä maailma ei ansaitse mitään Klairon'ia."
+
+"Mutta nyt täytyy sen kuitenkin osoittaa itsensä niin kiitolliseksi,
+kuin suinkin mahdollista jalolle Klairon'ille", sanoi Menneval
+ystävällisesti. "Hänen ylhäisyytensä ei halaja mitään niin suuresti,
+kuin että hän poistaisi teiltä kaikkinaisen puutoksen, ja säästäisi
+teiltä kaikkinaiset arvollenne sopimattomat elämän murheet. Ei pidä
+sanottavan, että Ranska on ollut kiittämätön suurelle Klairon'illensa."
+
+"Ah, mun synnyinmaani on aina ollut minulle erittäin kiitollinen ja
+aulis", sanoi Klairon katkeralla naurulla. "Ranska on kunnioittanut
+minua sangen monella kruunulla! Nä'ettekö? Tuossa ne kruunut kaikki
+ovat!"
+
+Hän osoitti kädellään Voltaire'n rinta-kuvaa, jonka juurella oli
+ladottu lakastuneita laakeri-seppeleitä, kellastuneita atlas-nauhoja,
+niihin painettuine värsyinensä, kuivuneita kukkais-kimppuja ja
+kaikellaisia painetuita värsyjä ja sanomista leikeltyjä kappaleita,
+jotka luultavasti sisälsivät hehkuvaa arvostelua Klairon'in taiteesta
+j.n.e.
+
+"Nä'ettekö?" jatkoi hän juhlallisesti. "Tuossa makaavat istuimellansa
+alas syöstyn kuningattaren kruunut. Olen laskenut kaikki nämät kunnian
+osoitukset, joilla minua kunnioitettiin, Voltaire'n jalkoihin; sillä
+sitä mestaria kiittää oppilas menestymisestään."
+
+Ja suurimmalla voimainsa ponnistamisella kohousi Klairon sohvaltansa ja
+alkoi mahtavalla äänellä lausua erästä laulua, jonka Voltaire oli
+kerran kirjoittanut hänen kunniaksensa ja jossa hän omisti Klairon'ille
+yksistänsä erään uuden näytelmänsä onnistumisen.
+
+Sen jälkeen vaipui hän hengästyneenä ja huokaillen jälleen sohvalle ja
+sulkien silmänsä nojasi hän päänsä polstarille, ja vanha subretti
+rupesi kovasti uikuttamaan ja valittamaan.
+
+Ministerin kirjuria alkoi peljättää mokoma näiden molempain menneen
+vuosi-sadan muumioin ja mailleen menneen loiston läheisyys.
+
+Kun hän näki Klairon'in hitaasti aukasevan taas silmänsä ja jälleen
+kohottavan päätänsä, lähestyi hän häntä ja uskalsi laskea joitakuita
+kulta-rahoja hänen viereensä pöydälle.
+
+"Sallitteko", sanoi hän hiljaa ja kainosti, "että annan ministerin
+nimessä nämät kulta-rahat ensi hätään teille?"
+
+Klairon nyökkäsi arvollisesti.
+
+"Ne ovat erittäin terve-tulleet minulle", sanoi hän; "sillä teurastaja
+ei usko enään velaksi lihaa Baabelin kuningattarelle."
+
+[Klairon'in omat sanat. Katso "Memoires de la duchesse d'Abrantés" Vol.
+V: 245.]
+
+"Minä kiiruhdan jättämään ilmoitukseni ministerille", jatkoi Menneval.
+"En epäilekkään, ett'ei hän kohta jo tänä päivänä lähetä minua tykönne,
+pontevammalla tavalla auttamaan jaloa taiteilijatarta."
+
+"Joutukaa pian takaisin", sanoi Klairon heikolla äänellä. "Joutukaa,
+ett'ei historia kerran kertoisi, että Ranska jätti Klairon'in nälkään
+kuolemaan! Senay, seuraa herraa ulos portaille!"
+
+Vanha subretti nousi hitaasti ja huokaillen polviltansa ja hoiperteli
+ovea kohden ja antoi Menneval'ille merkin, seurata itseänsä.
+
+Klairon katsoi heitä kumpaakin, kun he menivät tyhjän vieras-huoneen
+läpitse: "Hän tulee myöhään", mutisi hän itsekseen. "Tunnen kuoleman jo
+lähestyvän."
+
+
+
+
+2.
+
+Ehtoolla.
+
+
+Kun ehtoo samana päivänä alkoi hämärtää, niin seisahtuivat taaskin
+siistit rattaat saman yksinäisen, rapistuneen talon edustalle
+Passy'ssa, ja taas oli se Menneval, ministeri Chaptal'in kirjuri, joka
+lähestyi porttia.
+
+Mutta tällä kerralla ei hänen tarvinnut soittaa ja odottaa portin
+aukaisemista. Portti oli auki, eikä kukaan estänyt häntä sisään
+tulemasta. Jopa itse koirat, jotka aamusella niin raivoisesti
+haukkuivat häntä, makasivat hiljaa huoneen oven edustalla, eivätkä edes
+liikahtaneetkaan, vaikka vieras lähestyi heitä ja uskalsi heidän
+välitsensä astua sisälle huoneeseen.
+
+Mutta huoneessa myöskin vallitsi sama hiljaisuus ja sama tyhjyys.
+Vanhaa subrettia ei näkynyt missään, mitään ihmis-olentoa ei löytynyt
+mistään.
+
+Oudolla kauhistuksen tunteella astui Menneval tyhjään, hyljättyyn
+vieras-huoneeseen. Kumeasti kaikuivat hänen askeleensa tyhjässä
+huoneessa, ja hän kiirehti juoksujalassa sen läpitse, tullaksensa
+Klairon'in makuu-kamarin ovelle.
+
+Hän naputti; mutta ei kukaan vastannut häntä. Hän päätti vihdoin itse
+avata oven. Hiljainen valitus ja itku kuuluivat sieltä häntä vastaan ja
+peljättävä kuva esiintyi siellä hänen silmäinsä eteen.
+
+Keskellä huonetta, sohvassa pöydän vieressä, istui Klairon samassa
+puvussa, jossa Menneval oli nähnyt hänet saman päivän edellä
+puolen-päivän, ainoasti sillä eroituisella, että nyt oli hänellä
+otsallansa lakastuneista laakereista tehty kruunu, ja että hänellä oli
+rintojen ylitse ristiin pannuissa käsissään lakastunut laakeri-seppele.
+Hänen silmänsä olivat ummessa; suunsa ympäri leikkieli ihmeellinen
+hymy, joka näytti jähmettyneen hänen kalveille, värittömille
+huulillensa. Hänen kasvonsa osoittivat sitä harmaan-keltaista
+läpi-kuultavaisuutta, joka on alabasterilla, ja ikään, kuin kiveen
+hakatut, olivat hänen ankarat, liikkumattomat kasvoinsa-juonteet,
+joista kuitenkin loisti jalo levollisuus ja majesteetillisuus.
+
+Hänen jaloissansa, kasvojansa kätkien hänen syliinsä oli Senay, vanha
+subretti polvillansa, itki, valitti ja rukoili hiljaa. Voltaire'n
+ja Lekain'en marmori-kuvat, joiden vieressä muutamia kyntteliä
+likaisissa jaloissaan paloi, näyttivät ylevällä juhlallisuudella
+ja rauhallisuudella kääntäneen rauhalliset, eloa huokuvat
+kasvonsa ystävättärensä puoleen, hymyellen lähettääksensä hänelle
+terve-tuliaista, hänelle kuolemattomain seassa kuolevaksi syntyneelle;
+mutta myöskin nyt jo kuolemattomalle taiteilijattarelle.
+
+Menneval'in käsitti joku vavistus tässä hiljaisuuden ja kuoleman
+majassa. Hän kumartui kamari-rouvan puoleen ja kosketti hiljaa hänen
+olka-päätänsä.
+
+"Nouskaa ylös!" kuiskasi hän. "Minä tulen ministeri Chaptal'in tyköä.
+Minä tuon apua neiti Klairon'ille. Katsokaapas tätä paperia! Lukekaa!"
+
+Vanha subretti nousi hitaasti lattiasta. Hän katsoi ihmetellen häntä
+puhuttelevaa herraa, otti huolettomasti tarjotun paperin vastaan.
+
+"Lukekaa!" sanoi Menneval. "Siinä iloinen uutinen emännällenne."
+
+Vanha Senay luki: "kaksi-tuhatta markkaa, kohta maksettavat neiti
+Klairon'ille; Chaptal."
+
+"Hyvä herra!" huusi hän sitten katkeralla surulla. "Mitäpä jalo Klairon
+tekee teidän viheljäisillä armo-paloillanne? Ettekö siis nä'e, että hän
+on kuollut?"
+
+"Mitä?" huudahti Menneval. "Onko Klairon kuollut?"
+
+"Ei", sanoi Senay juhlallisesti. "Klairon ei ole kuollut, vaan hän on
+jättänyt tämän viheljäisen maailman, joka ei ollut ansiollinen häntä
+pitämään. Kuolematon Klairon on muuttanut kuolemattomain sekaan. Hän on
+elänyt kahdeksan-kymmentä vuotta, tunteaksensa maailman kurjuutta. Nyt
+on hän tuolla ylhäällä herännyt katoomattomaan autuuteen. Minä toivon,
+että hän pian kutsuu minut täältä tykönsä, palvelijakseen siellä
+samoin, kuin olin palvelijansa täällä. Menkää, hyvä herra, ja antakaa
+ministerille takaisin hänen jalo-mielinen avun-määräyksensä. Jalo
+Klairon ei tarvitse enään mitään armo-paloja. Jalo Klairon on kuollut!"
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Neiti Klairon, by 
+Louise Mühlbach and Emanuel Törmälä
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NEITI KLAIRON ***
+
+***** This file should be named 28759-8.txt or 28759-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/2/8/7/5/28759/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/28759-8.zip b/28759-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..e8024d3
--- /dev/null
+++ b/28759-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..ae8063d
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #28759 (https://www.gutenberg.org/ebooks/28759)