initial commit of ebook 28095HEADmain

11 files changed, 5545 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/28095-8.txt b/28095-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..62505a5
--- /dev/null
+++ b/28095-8.txt
@@ -0,0 +1,2717 @@
+The Project Gutenberg EBook of Hengenvakuutus, by Franz Hoffmann
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Hengenvakuutus
+       Kertomus
+
+Author: Franz Hoffmann
+
+Release Date: February 16, 2009 [EBook #28095]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HENGENVAKUUTUS ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+HENGENVAKUUTUS
+
+Kertomus
+
+
+Nuorille ystävilleen kirjoittanut
+
+FRANZ HOFFMANN
+
+
+Suomentanut A--a.
+
+
+Helsingissä, 1891.
+G. W. Edlund'in kustannuksella.
+Helsingin Sentraali-Kirjapainossa.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+    I. Herra Heimberger
+   II. Asiamies
+  III. Säästetty ja menetetty
+   IV. Jumalan koetus
+    V. Pilattu
+   VI. Liian myöhään
+
+
+
+
+Ensimmäinen luku.
+
+Herra Heimberger.
+
+
+Kirkas aamupäivä paistoi ystävällisesti puhtaasta ikkunasta suureen,
+sievään tupaan, joka huonekalujen ja muun tavaran yksinkertaisuudesta
+huolimatta kuitenkin oli sangen mukavan näköinen. Harmailla paperilla
+peitetyillä seinillä riippui monta, ell'ei juuri kallisarvoista niin
+kuitenkin sangen hyvää vaskipiirrosta kauniissa kultakehyksissä;
+ikkunain väliä koristi suuri peili, jota leveä vanhanaikuinen piironki
+kannatti. Oikealla, ihan ikkunan vieressä, oli mukava mustalla nahalla
+päällystetty "mummontuoli", jonka paikoittain kulunut muoto osoitti
+jokapäiväistä käyttämistä. Sen vieressä näkyi suuri työpöytä, jonka
+monet laatikot olivat täynnä kirjeitä ja asiapaperi tukkuja.
+Vastapäätä komeili punainen, villapeitteinen sohva ja sen edessä
+pöyhkeili kirjavan lattiamaton päällä suuri pyöreä pöytä. Paitsi niitä
+kaluja oli tuvassa vielä muutamia tuolia määrätyillä paikoillaan ja
+oven vieressä, joka luultavasti vei makuukammariin, seisoi vahva,
+raskas, tummasta samankaltaisesta puusta kuin piironkikin veistetty
+kaappi, jossa silminnähtävästi säilytettiin liina- ja muita
+pitovaatteita, Senkaltainen oli huonekalusto, ei juuri kallisarvoinen,
+mutta porvarillista varakkaisuutta osoittava ja mukava.
+
+Aamuna, jolloin herttainen aurinko uteliaasti kurkisti hupaiseen
+huoneesen, istui sisäänkirjoittaja Heimberger sohvan toisessa kulmassa
+aamiaisella ja toisessa hänen puolisonsa, Anna rouva. Kaikessa
+yksinkertaisuudessaan -- sillä pöydällä oli ainoastaan kahvia, maitoa
+ja tuoretta nisuleipää -- näkyi ateria maistuvan isännästä
+oivalliselta. Hyvillä mielin nautti hän vähitellen karvasta,
+hyvänhajuista juomaa ja söi lisäksi muutamin leipiä, joitten kovat
+kuoret murenivat kuin lasi hänen hyvien hampaittensa välissä. Hän näkyi
+olevan noin lähes neljänkymmenen vuotinen mies. Hänen kasvonsa olivat
+kalpeat ikäänkuin pölynkarvaiset, mutta muuten oli hänellä sangen hyvä
+terveys. Terveyttä ilmoittivat kumminkin hänen vilkkaat, säihkyvät
+silmänsä ja hänen kookas, voimakas vartalonsa, yhtä paljon kuin hänen
+koko entisyytensä, sillä hän ei ollut sairastanut ainoatakaan kertaa
+eläessänsä, eikä kertaakaan enentänyt lääkärin tahi apteekkarin tuloja,
+Hänen hyvää ruokahaluansa todistivat leivät, jotka kummallisen nopeasti
+katosivat hänen hampaittensa väliin ja hänen hyvää mieltänsä iloiset
+katseet, joita hän tuon tuostakin loi huomaamatta vaimoonsa.
+
+Anna rouva istui äänettä sohvan kulmassa vaipuneena ajatuksiinsa ja
+katseli vakavasti ja miettien pääkaupungin sanomalehteä, jota hän joka
+aamu luki kahvipöydässä tahi kumminkin kiireesti silmäili. Kun hän
+siinä lepäsi puhtaassa aamupuvussaan, hoikkine vartaloineen ja lempeine
+älykkäine silmineen, runsaat mustat hiukset tuskin mahtuen valkoiseen
+myssyyn, täytyi hänen vaikuttaa jokaiseen sangen miellyttäväisesti ja
+siis olikin ihan luonnollista, ett'ei hänen miehensäkään, herra
+sisäänkirjoittaja, voinut olla sitä tuntematta, vaikka rouva, kuten
+äsken mainittiin, sillä kertaa näkyi antautuneen sangen tavattoman
+vakavan, milt'ei alakuloisen ja surullisen mielialan valtaan. Muutamia
+minuuttia tarkasti hän vaimoansa keskeyttämättä hänen mietteitänsä;
+mutta viimein, kun hän yhä enemmän näytti vaipuvan synkkiin
+ajatuksiinsa, pudisti hän hiljaa päätänsä, kumartui hänen puoleensa ja
+taputti häntä hiljaa olkapäälle. Rouva säikähti hieman ja katseli,
+ikäänkuin heräten unesta, suurilla ruskeilla silmillään miestänsä vähän
+hämillään.
+
+"Mikä sinun on, lapsi?" kysyi sisäänkirjoittaja ystävällisesti.
+"Näytäthän niin vakavalta ja miettiväiseltä kuin tutkisit taivaan ja
+maan suurimpia salaisuuksia. Onko sanomalehti saappaanvoide-, juusto-,
+sikari-, rusina- ja manteli-ilmoituksillaan saattanut sinut niin kovin
+miettiväiseksi?"
+
+"Eihän toki", vastasi vielä nuori rouva kiireesti heittäen sanoman
+eteensä pöydälle. "Minä muistelin Edwardiamme. Missähän se unikeko
+viipynee? Minun täytyy todellakin mennä häntä hakemaan."
+
+Hän aikoi nousta, mutta mies esti häntä lempeästi.
+
+"Anna olla", sanoi hän, -- "minä kuulen Edwardin jo tulevan portailla.
+Ei hän se ole saattanut sinua alakuloiseksi toivon minä."
+
+"Ei suinkaan!" vastasi rouva vilkkaasti. "Onhan hän niin ahkera, hyvä
+ja kunnon poika, että hänestä on aina vaan iloa. Mutta kun muistelen
+tulevaisuutta leviävät surun synkät varjot sieluni ylitse!"
+
+"No, lapsi, mitä varten mietiskelet asioita, joita ei ole olemassa eikä
+vielä pitkään aikaan ole olevakaan?" sanoi sisäänkirjoittaja. "Kyllä
+aika neuvon keksii! En minä ikuisesti pysy sisäänkirjoittajana, olen jo
+kuullut lintujen visertelevän tulevasta kanslianeuvoksesta, ja jos se
+lintu on visertänyt totta, ei yksistään arvomme parane vaan palkkanikin
+ja me voimme huoletta katsahtaa tulevaisuutta kohti, vähän säästääkin
+ja vähitellen koota pienen omaisuuden Edwardillemme. Minä olen
+päättänyt, että pojan täytyy lukea, saadakseni hänet isäänsä vähän
+etevämmälle. Minun on täytynyt vuosikausia rasittaa ja vaivata itseäni
+kurjana kirjurina, kunnes vähitellen verkalleen, sangen, sangen
+verkalleen pääsin vähän parempaan toimeen! Sitä samaa vaivaloista rataa
+ei Edwardimme ole kulkeva! Lukemisella ennättää hän koko joukon
+nopeammin eteenpäin, ja sentähden pitää hänen lukeman, vaikka minun
+täytyisikin säästää rahat siihen omasta ruoastani."
+
+"Oi, sinä olet hyvä, sydämellinen, armas mieheni", virkkoi Anna rouva
+liikutettuna, -- "Minä en epäile sinua ja isällistä huolenpitoasi, jos
+vaan rakas Jumala suo sinulle eloa ja terveyttä!"
+
+Sisäänkirjoittaja nauroi ääneen ja sydämellisesti.
+
+"Miksi ei hän sitä tekisi?" vastasi hän. "Eihän minulta ole tähän asti
+terveyttä puuttunut, eikä sitä ole täst'edeskään puuttuva."
+
+Samassa kuului kirkonkellojen humiseminen juhlallisesti huoneesen ja
+heti sen perästä sekaantui siihen kadulta kuuluvan surumarssin synkät
+säveleet. Kummastuneina, melkein pelästyneinä kuulivat mies ja vaimo
+sohvallansa niiden liikuttavat äänet, ja he riensivät molemmat ikkunan
+luo. Ruumiinsaatto kulki hitaasti ohitse. Etupäässä kulki mustaan
+puettu surumarsalkki, sitte tulivat ruumiinvaunut arkkuineen, joka oli
+mustan kultakoristeisen vaatteen peitossa, ja takana kulki pitkä
+surusaatto, puettuna murhevaatteisin ja silmät luotuina maahan. Vähän
+aikaa katseltuaan kääntyi rouva nyyhkien surkeasta näöstä, palasi
+sohvalle ja nojautui entistä alakuloisempana sen tyynyjä vasten. Hänen
+miehensä seurasi häntä hitaammin, mutta istahtaessansa hänen viereensä
+näytti hänkin sangen totiselta ja huolen pilvi synkisti hänen otsaansa.
+
+"Rikas kauppias Schultse se on, jota tuossa viedään viimeiseen
+lepokammioonsa", kertoi hän. "Kummallista, miten äkkiä kuolema ottaa
+monen ihmisen pois. Vielä viikko sitte oli mies terve ja voimakas --
+silloin putoo hän hevosen selästä, satuttaa päälakensa ja -- tuossa
+saattavat nyt hänen ruumistansa! Kummallista! Mies olisi vielä voinut
+elää viisikymmentä vuotta, ell'ei tämä onnettomuus olisi tapahtunut."
+
+"Siinä näet, kultani, sattuvan todistuksen siitä, ett'ei saa luottaa
+terveytensä kestävyyteen", vastasi rouva sangen vakavalla äänellä. "Ei
+kukaan, ei vahvin eikä terveinkään, ole edes silmänräpäyksen aikaa
+varma elämästänsä. Mies parka, jonka niin äkkiarvaamatta täytyi lähteä!
+Miten vaikeaa hänestä olikaan erota elämänsä kukoistuksessa vaimostaan
+ja lapsistansa! Ja kuitenkin oli hänellä kumminkin lohdutus kuolemassa:
+tieto, ett'eivät hänen omaisensa, vaikka heistä kyllä tuntuukin kovin
+ikävältä kadottaa tukensa, kuitenkaan joudu hänen kuolemansa kautta
+kurjuuteen ja puutteesen. Kuinka monen perheenisän täytyneekään erota
+tästä maailmasta ilman sitä lohdutusta, joka kuitenkin sanomattomasti
+helpottaa kuoleman ja poistaa sen katkeruuden! Kun vaan ajattelen
+kauhean kohtalon kerran riistävän _sinut_ minulta, -- oi Jumalani,
+mitäpä silloin tulisi minusta ja Edwardistamme!"
+
+"Joutavia, Anna kulta", vastasi sisäänkirjoittaja, vastenmielisesti
+kohottaen olkapäitänsä. "Kuka huolii suotta vaivata mieltään
+tuonkaltaisilla turhilla mielikuvituksilla? Katso minuun, -- näytänkö
+minä kuoleman omalta, jolla jo on toinen jalka haudassa?
+Mielettömyyttä!"
+
+"Muista kauppias Schultsea, mies kultani!"
+
+"Vieläpä mitä, minä en ratsasta vikuria hevosia, vaan käyn kauniisti
+jalkasin virkahuoneeseni; siellä ei mitään voi minulle tapahtua. Ja
+viimein, mitä varten suotta hyvä mielensä karkoittaa tuonkaltaisella
+kuvituksella. Mitä rakas Jumala meille lähettää, täytyy meidän ottaa
+vastaan, voimatta muuttaa hänen päätöstänsä."
+
+"Anna anteeksi, mies kultani, että vastustan sinua siinä kohden",
+lausui rouva innokkaasti, laskien kätensä miehensä käsivarrelle. "Me
+emme tosin voi estää emmekä muuttaa Jumalan päätöksiä ja sallimuksia,
+mutta meidän vallassamme on ryhtyä tarpeellisiin toimiin, jotka
+kumminkin suurimmaksi osaksi voivat poistaa meiltä suurimman tapaturman
+pahimmat seuraukset."
+
+Sisäänkirjoittaja katseli kummastuneena rouvaansa liikutuksesta ja
+innosta punastuviin kasvoihin.
+
+"Mistä toimista sinä puhut?" kysyi hän. "Jos Jumala sallii minun
+kuolla, et sinä kuitenkaan voi karkoittaa kuolemaa vuoteeltani!"
+
+"En, sitä oi voi", vastasi Anna rouva, "mutta sinä voit, kuten sanoin,
+estää senkaltaisen onnettomuuden surkeat seuraukset, jos sinulla vaan
+on luja, vakava tahto sitä tehdä. Ah, usko minua, armas mies kultani,
+minä en puhu siitä sinulle _itseni tähden!_ Naisella on vähän
+tarpeita ja hän voi pahimman tapahtuessa tulla yksin toimeen ainoastaan
+käsitöillään ja suurimmalla säästäväisyydellä. _Mutta muistele
+poikaamme!_ Mikä tulevaisuus odottaisi häntä, jos hänen isänsä
+riistettäisiin pois, ennenkuin hän on hankkinut itselleen itsenäisen
+aseman! Millä elättäisin minä heikko nainen häntä, millä kasvattaisin
+häntä, millä vaatettaisin häntä ja millä varoilla antaisin hänen käydä
+koulussa ja yliopistossa, kun tuskin voisin suurimmalla ahkeruudella
+poistaa suurimman puutteen oveltamme!"
+
+Herra sisäänkirjoittajaa näkyi rouvan innokkaat sanat vähän
+liikuttavan. Hymy katosi hänen huuliltansa, hän hivutti otsaansa ja
+etsi turhaan sanoja, millä vastustaisi rouvansa huolia tahi rohkaisisi
+hänen mieltänsä.
+
+"Mutta, Jumalani", sanoi hän viimein, "mitä pitää minun tehdä, mitä
+voin tehdä sitä estääkseni?"
+
+Rouva otti kahvikuppien vierestä aamiaispöydällä sanoman ja ojensi sen
+äänettä miehellensä, osoittaen sormellaan erästä paikkaa,
+Sisäänkirjoittaja luki ja naurahti.
+
+"Hengenvakuutus!" huudahti hän. "Mitä se merkitsee? Kentiesi on kysymys
+yhdestä noista monista naurettavista, niinsanotuista salakeinoista,
+jotka pitentävät inhimillisen elämän! Hulluutta! Senkaltaiset keinot
+eivät suojele meitä eläessämme putoamasta hevosen selästä eikä muusta
+äkillisestä kuolemasta tahi minkäänlaisen ruton tarttumisesta!"
+
+"Lue vaan, kultani", kehoitti rouva tyyneesti. "Tässä on kysymys ihan
+toisesta kuin luulet."
+
+Sisäänkirjoittaja luki yhä tarkemmin jotenkin pitkän ilmoituksen ja
+laski sitte vakavan näköisenä sanomalehden jälleen pöydälle.
+
+"Se on todellakin ihan toista kuin ajattelin", lausui hän
+miettiväisesti. "On kysymys siitä että maksaisi vuosittain määrätyn
+rahasumman eräälle yhtiölle, joka puolestaan sitoutuu ennemmin tahi
+myöhemmin tapahtuneen kuolemani jälkeen maksamaan perillisilleni
+maksujeni suuruudesta riippuvan rahasumman."
+
+"Niin on asia, mies kultani", vastasi rouva nyykäyttäen päätään.
+"Otaksukaamme, että sinä joka vuosi maksaisit noin kuusikymmentä
+taaleria hengenvakuutusyhtiölle, ja voittosi olisi, että se maksaisi
+perillisillesi kaksituhatta taaleria, kentiesi enemmänkin, katsomatta
+siihen kuolisitko ensimmäisenä vuotena vakuutuksen tehtyäsi tahi vasta
+kymmenen taikka kahdenkymmenen vuoden perästä. Eikö se olisi sinulle
+suureksi lohdutukseksi? Eikö siinä olisi yksi raskaimmista ja
+suurimmista huolista poistettu, huoli poikasi tulevaisuudesta? Hyvin
+asetettuna ja tarkasti hoidettuna olisi kaksituhatta taaleria kaikissa
+tapauksissa kylliksi Edwardin elatukseen, koulutukseen ja opintoon."
+
+"Niin, niin, asia näkyy olevan hyvä", vastasi sisäänkirjoittaja. "Mutta
+edullistakin asiaa täytyy miettiä ja kuusikymmentä taaleriakin vuodessa
+on suuri summa!"
+
+"Oi, jos vaan tahtoisit Kaarle", lausui nuori rouva vilkkaasti, --
+"niin säästäisin mielelläni ja kieltäisin itseltäni jokaisen huvin,
+voittaakseni joka vuosi määrätyn summan."
+
+"Niin, niin, sinä olet hyvä vaimo, Anna kultani", myönsi
+sisäänkirjoittaja. "Mutta kuitenkin on minusta, kuin puolustaisit vähän
+liiaksi tätä asiaa. Anna minulle aikaa miettiäkseni kaikkia rauhassa.
+Myöhemmin tahdon ilmoittaa sinulle päätökseni. Kuusikymmentä taaleria
+vuodessa tekee kymmeneen vuoteen viisisataa taaleria, vaan jos vuosi
+vuodelta panen itse talteen ja luen korkoa korolta, nousee siitä
+suurempi summa. Ja _se_ raha jäisi meille, sillä välin kun se
+toisessa tapauksessa olisi ikäänkuin ikkunasta ulosheitetty. Sinulla on
+ainoastaan mielessä, että voisin pian kuolla. Entä jos Edwardimme
+kymmenen tahi kahdentoista vuoden perästä joutuisi aikaisen kuoleman
+omaksi? Silloin olisivat säästömme olleet turhat. Nuoruus on yhtä vähän
+kuolematon kuin vanhuuskin."
+
+"Totta kyllä", vastasi Anna rouva, -- "vaan jos se surullinen seikka,
+josta Jumala meitä varjelkoon, todellakin tapahtuisi, niin olet sinä
+kadottanut ainoastaan sen mitä et ole tarvinnut, ja samassa on sinulla
+koko aika ollut lohduttava tieto, että olisit suojellut poikaasi
+puutteen alaisesta ja kurjasta tulevaisuudesta. Ja paitsi sitä, kuka
+takaa meille, ett'ei kuolema kohtaa meitä, ennenkuin kymmenen tahi
+kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Entäs jos se jo tulevana vuonna
+saavuttaisi sinut ja vaatisi henkesi? Mitä hyödyttäisivät Edwardiamme
+_yhden kerran_ säästetyt ja talteen pannut kuusikymmentä
+taaleria? Pantuina sitä vastoin hengenvakuutusyhtiöön tuottaisivat ne
+hänelle kaksituhatta taaleria. Ja juuri se on minun mielestäni
+hengenvakuutuksen oikea siunaus. Jos Jumala kutsuu sinut huomenna tahi
+kahdenkymmenen vuoden kuluttua, on sinulla aina tieto, että on pidetty
+huolta poikasi tulevaisuudesta. Ja jos otaksuisimmekin, että panet
+rahoja kahdenkymmenen vuoden kuluessa säästöön, oletko silloin
+säästänyt enemmän kuin mitä henkivakuutusyhtiö jo vakuutuksen tehtyä
+sinulle lupaa? Laske itse mies kultani! Toisessa kohden siis luja
+varmuus, toisessa vaan joku epävarma mahdollisuus. Tahdotko enemmän
+luottaa _mahdollisuuteen_ kuin varmuuteen, joka sinulla jo on
+käsissä?"
+
+Sisäänkirjoittaja Heimberger tunsi joutuneensa vähäiseen pulaan, sillä
+hän ei voinut vastustaa rouvansa mielipidettä, mutta kuitenkin oli
+hänessä joku vastahakoinen tunne, joka kielsi häntä joka vuosi
+maksamasta suurta rahasummaa, josta ei hänellä itsellään ollut mitään
+hyötyä. Hänen vielä miettiessään, mitä vastata, kolkutettiin ovea, ja
+iloisena siitä, että hän hetkeksikin vaan pääsi keskeyttämisen kautta
+pulastaan, vastasi herra Heimberger ääneen "astukaa sisälle!" Ovi
+aukeni ja sisään astui vahtimestari, joka kohteliaasti tervehdittyään
+ojensi sisäänkirjoittajalle suuren, kuninkaallisella sinetillä suljetun
+kirjeen.
+
+"Toivotan kaikesta sydämestäni onnea", lausui hän samassa. "Sanomani on
+ilahuttava _herra neuvosta!_"
+
+"Mitä hullua, Müller, te laskette jotenkin paljon leikkiä!" huudahti
+Heimberger ilosta vapisevin käsin avaten sinetin ja levittäen paperin.
+"Se on totta, Anna kulta", lisäsi hän sitte liikutettuna lyhyesti
+silmäiltyään kirjoituksen, -- "tämä on kuninkaallinen vahvistus, joka
+armollisesti nimittää minut Kanslianeuvokseksi ja antaa minulle lisää
+kaksisataa taaleria vuotuista palkkaa. Eläköön, eläköön kuningas,
+kaikkien armollisin herramme! Ja te, hyvä Müller, ottakaa tämä
+kiitokseksi iloisesta sanomastamme!"
+
+Hän antoi vahtimestarille kirkkaan taalerin käteen ja syleili sitte
+innokkaasti rouvaansa, joka säihkyvin silmin vastasi hänen
+hyväilemisiinsä.
+
+"Katsos lapsi", sanoi hän, "nyt olet taasen saattanut itsellesi turhia
+huolia! Lintunen, jonka kuulin visertelevän, on laulanut oikeaa
+säveltä!"
+
+"No, herra kanslianeuvos ansaitseekin muita paremmin tämän
+arvonkoroituksen ja palkan lisäyksen", lausui vahtimestari nauraen. "Te
+olette sangen suuressa suosiossa ylhäisimmissä piireissä ja siellä
+tiedetään varsin hyvin arvostella väsymätöntä intoa, huolenpitoa ja
+rehellisyyttä, jota te, herra kanslianeuvos, aina olette osoittaneet.
+Minä sulkeudun suosioonne, kiittäen nöyrimmästi äsken osoitetusta
+hyvyydestänne!"
+
+Kursastelevasti kumartaen meni vahtimestari pois ja jätti vastatehdyn
+kanslianeuvoksen yksinään rouvansa ja riemunsa kanssa. Heimberger
+käveli ilomielin pitkin askelin edestakaisin huoneessa nauttien
+onneansa, joka nopeammin, kuin hän oli odottanut ja toivonut, oli hänet
+saavuttanut.
+
+"No, armahani", keskeytti Anna rouva hetken kuluttua vait'olon,
+"kiittäkäämme Jumalaa, joka on suonut meille ja pojallemme tämän onnen.
+Kaksisataa taaleria vuotuista palkan lisäystä! Nyt on sinun helppo
+maksaa kuusikymmentä taaleria poikasi hyväksi!"
+
+Vasta tehty kanslianeuvos katseli kummastuneena vaimoonsa ja hänen
+täytyi ensin miettiä, mitä hän oikeastaan tarkoitti. Iloissaan arvonsa
+koroituksesta oli hän vallan unhottanut heidän entisen keskustelunsa.
+
+"Ah, niin, niin", vastasi hän hajamielisesti, -- "mutta jättäkäämme se
+asia toistaiseksi! Eihän siinä kiirettä, Anna kulta! Nyt on minulla
+muuta mietittävää kuin sitä juttua. Siis myöhemmin, myöhemmin! Ensiksi
+tahdon onnitella _rouva kanslianeuvoksetarta!_ Eikö totta, se
+kuuluu kuitenkin kauniimmalta kuin: 'rouva sisäänkirjoittajatar!'"
+
+"Jos vaan yhä rakastat ja kunnioitat minua, mies kultani, niin olen
+kaikesta sydämestäni kiitollinen", vastasi ymmärtäväinen rouva. "Paitsi
+sitä ilahuttaa minua kaikesta sielustani, että ansiosi ovat niin
+edullisesti tulleet hallituksen tietoon, ja minä toivotan sinulle
+kaikkea mahdollista onnea siihen!"
+
+"Kiitos, kiitos, vaimoseni", vastasi neuvos ja kääntyi oveen päin,
+josta kaunis, voimakas, noin yksi- tahi kaksitoista vuotias poika
+samassa riensi sisälle, juoksi kiireesti neuvoksen luokse ja kiersi
+molemmat käsivartensa hänen ympärillensä.
+
+"Toivotan onnea, isä kultani!" huudahti hän ääneen säihkyvin silmin,
+posket tavallista enemmän hehkuen. "Vahtimestari kertoi minulle jo
+kaikki! Minä kohtasin hänet tuolla ulkona palatessani katsomasta
+kauppias Schultsen ruumiin saattoa, jota seurasin kappaleen matkaa.
+Siis olet tullut kanslianeuvokseksi! No, sepä hauska, ja se ilahuttaa
+minua vielä enemmän sentähden ett'ei Ludwig Meyerheim enää voi
+halveksivaisesti kohdella minua eikä haukkua minua halvaksi
+sisäänkirjoittajan nulikaksi. Kunniallinen kanslianeuvos on varmaan
+yhtä arvokas kuin rahakauppias, vaikka hänellä olisikin kultaa ja
+hopeaa kasottain!"
+
+"Joutavia, Edward kulta!" vastasi herra Heimberger nauraen. "Jokainen
+ihminen on samanarvoinen kuin toinenkin, jos vaan jokainen kohdassansa
+täyttää velvollisuutensa. Lopuksi kiitän sinua onnentoivotuksestasi."
+
+Hellyydestä säihkyvin silmin silitti hän pulskean pojan
+poskia ja hiuksia ja suuteli häntä isällisesti otsalle. Sitte
+irroittihe Edward hänestä sanoen: "Nyt on jo aika täperällä mennä
+kouluun! Maahanpaniaiset viivyttivät minua ensin ja nyt ilo isän
+arvonkoroituksesta! Saas nähdä nyt miten koulupojat kummastuvat, kun
+kerron isäni, sisäänkirjoittajan, tulleen kanslianeuvokseksi! Ja miten
+Ludwig Meyerheim on suuttuva! Mutta se on oikein sille ylpeälle
+pojalle, sillä hän halveksii meitä kaikkia muita, juuri kuin hän olisi
+mikään ihme, siksi että hänen isällänsä on rahaa!"
+
+"Toivon kuitenkin, ett'et liian paljon ylvästele siitä, että isäsi on
+tullut neuvokseksi", sanoi herra Heimberger nauraen.
+
+"Herra varjelkoon!" vastasi Edward. "Kysyhän vaan Vilholta, kirjeiden
+kulettajanne pojalta! Me olemme aina olleet hyviä ystäviä ja olemme
+täst'edeskin, kuten ennenkin. Ei, minä vihaan ylpeyttä, isä, ylpeyttä,
+joka ei perustu todellakin hyviin ja ansiollisiin ominaisuuksiin. Ja
+niin Vilhokin arvelee! Me olemme ylpeät siitä, että olemme luokkamme
+ahkerimmat pojat, vaan me emme sentähden halveksi ketäkään, joka
+täyttää velvollisuutensa. Mutta, lyöhän kello jo kolme neljännestä, --
+minun täytyy siis lähteä! Hyvästi, isä, hyvästi äiti kultani!"
+
+Ja nuolennopeasti kiiti hän ulos huoneesta.
+
+"Oiva poika!" sanoi isä, tyytyväisesti katsellen hänen peräänsä.
+
+"Todellakin, sydämellinen, oiva lapsi", lisäsi äiti. "Koettakaamme
+yhdessä, mies kultani, saada hänen tulevaisuutensa suruttomaksi."
+
+"Tietysti on meidän sitä koettaminen", vastasi neuvos. "Mutta anna
+huoletta minun keksiä sopivat keinot siihen. Täytyy perinpohjin ja
+huolellisesti miettiä kaikkea, armas vaimoseni. Mutta nyt täytyy minun
+jättää sinut mennäkseni virkahuoneeseni ja sitte käydä esimiesteni ja
+suosijieni luona, joita minun suurimmaksi osaksi tulee kiittää
+tään-aamuisesta ilostani!"
+
+Vasta tehty herra neuvos pukeutui hienoimpiin vaatteisinsa, jätti
+sydämellisellä suudelmalla rouvansa hyvästi ja riensi pois mennäksensä
+toimistoon. Rouva katseli miettiväisesti hänen jälkeensä.
+
+"Hän on hyvä ja sydämellinen", mumisi hän itsekseen, "mutta kuitenkin
+pelkään olevan vaikeata saada häntä taipumaan _siihen_. Mutta minä
+en aio levätä enkä väsyä, ennenkuin olen päässyt tarkoitukseni perille.
+On kysymys lapsemme menestymisestä ja tulevaisuudesta, -- eikä silloin
+saa pelätä uhrauksia!"
+
+
+
+
+Toinen luku.
+
+Asiamies.
+
+
+Päiviä, viikkoja, kuukausia kului eikä rouva neuvoksetar päässyt
+sen enempää tarkoituksensa perille, vaikka kuin monta kertaa
+etsi syytä muistuttaa miestänsä sen asian tärkeydestä, josta he
+silloin kesä-aamuna olivat keskustelleet. Herra neuvos tiesi aina
+kaikenlaisilla verukkeilla välttää keskustelua asiasta, joka oli hänen
+rouvansa mielessä. Väliin syytti hän toimiansa, väliin lupasi hän tehdä
+kaikki, mikä vaan oli mahdollista, jos vaan jätettäisiin hänelle aikaa
+siihen, väliin oli hän muka satunnaisessa rahanpuutteessa.
+
+Viimeinen viipymisen syy oli luultavasti painavin, sillä rouva
+neuvoksetar huomasi salaisella surulla, ett'ei talouskukkaro paisunut
+vaikka tulot arvokorotuksen kanssa enentyivät -- niin, he joutuivat
+lisäksi useasti oikeaan rahapulaan, jommoista he eivät milloinkaan
+ennen vähäisemmän palkan aikana huomanneet, Hän hankki itselleen
+tilaisuutta lempeästi puhutella miestänsä siitä arveluttavasta tilasta
+ja herra neuvos kuunteli häntä kärsivällisesti monta kertaa vaan
+kohottaen olkapäitään.
+
+"Mitä tahdot, lapsi kultani?" vastasi hän. "Nykyinen asemani,
+kanslianeuvoksena, vaatii minulta suurempaa menekkiä, varsinkin alussa,
+kuin ennen. Halvasta sisäänkirjoittajasta ei pidetä lukua ja hän voi
+elää niin yksinkertaisesti kuin häntä suinkin haluttaa. Ei kukaan huoli
+hänestä. Mutta kanslianeuvos! Hänen laitansa on vallan toisin. Hän ei
+saa vetäytyä pois kaikesta, ett'ei hän tulisi ihmisten pilkaksi. Täytyy
+silloin tällöin ottaa osaa hienoihin aamiais- tahi illallispitoihin
+tuttujen virkatoverien parissa. Niissä juodaan kalliita viinejä,
+syödään herkkuruokaa ja siihen menee paljon rahaa. Minä kyllä
+mielelläni vetäytyisin niistä pois, vaan se ei sovi. 'Neuvos, tulkaa
+ottamaan osaa siihen ja siihen tahi siihen', kuuluu kehoitus, jos
+kiellän, -- 'ettehän toki voi olla pois sieltä!' ja lyhyesti, täytyy
+myöntyä ja ottaa osaa, ell'ei tahdo tulla ihan halveksituksi."
+
+"Sitte soisin melkein, että vielä olisimme sisäänkirjoittaja-perhe ja
+ett'ei lintu, josta puhuit, vielä olisi visertänyt", vastasi rouva
+raskaasti huo'aten. "Kuinkahan tämä vielä päättynee, mies kultani? Sen
+sijaan että säästäisimme ja kokoisimme vähän varoja Edwardillemme,
+täytyy meidän tällä tavalla vielä joutua velkoihin, ja se on, sitä et
+voi kieltää, sangen surkea kohta. Ken kerran on velkaan joutunut, ei
+pääse niistä helposti, sillä velkoja on huokea tehdä, mutta ne saadaan
+tavallisesti ainoastaan suurilla uhrauksilla ja sangen vitkaan
+maksetuiksi."
+
+"No, no, vaimoseni, niin huonolle kannalle emme toki joudu, sinä
+liioittelet", rauhoitti häntä herra neuvos. "Niin pitkälle en anna
+asiain mennä. Malta vielä muutama viikko. Ainoastaan alussa vaan on
+näin pahaa; vähitellen vetäydyn yhä enemmän heidän seurastaan ja sitte
+vietämme jälleen hiljaista, kodikasta ja säästäväistä elämää kuten
+ennenkin. Luota siihen! Muistelkaamme sitte Edwardiakin ja auttakaamme
+kaikki hänen tulevaisuutensa suhteen, niin ett'ei sinun tarvitse olla
+huolissasi sentähden!"
+
+Mitä rouva raukka siihen enää voi? Hänen täytyi olla vaiti ja
+kärsivällisesti odottaa, että hänen miehensä itsestään palaisi
+hiljaiseen kotielämään. Ikävä kyllä näytti siltä, kuin ei hänellä olisi
+suurta taipumusta siihen. Päinvastoin, aamiaisia ja illallisia
+pidettiin yhä useammin, ja rahat vähentyivät yhä enemmän. Ei auttanut,
+rouva neuvoksettaren täytyi taasen kerran rohkaista mielensä ja
+vakavasti puhutella miestänsä asiasta. Syy siihen oli varsin lähellä,
+sillä talouskassassa oli muutama päivä sitte ainoastaan muutamia
+taaleria, ja siihen oli vielä monta viikkoa, kun palkat maksettiin.
+Tilaisuuskin ilmaantui; herra neuvos käänsi itse puheen siihen.
+
+"Anna minulle muutama taaleri, vaimoseni", sanoi hän päivällisen
+jälkeen juuri samana päivänä, jolloin rouva neuvoksetar oli tutkinut
+kassan ja huomannut sen niin laihaksi. "Tänä iltana kokoutuu muutamia
+tuttavia italialaisen Taglionin luo, eivätkä he jättäneet minua
+rauhaan, ennenkuin lupasin ottaa osaa pieneen seuraan."
+
+Rouva neuvoksetar meni kaapin luo, otti pienen kukkaron, jossa hän aina
+talletti rahansa, ja pudisti sen sisällyksen pöydälle.
+
+"Tässä on muutama taaleri, mies kultani", sanoi hän levollisesti.
+"Mutta ole hyvä ja sano minulle, millä maksan talousmaksut, kunnes saan
+lisää; sillä nämät ovat viimeiset rahamme."
+
+Herra neuvos säikähti ja hänen kasvonsa venyivät pitkiksi.
+
+"Mahdotonta!" huudahti hän.
+
+"Se on, ikävä kyllä, totta", vastasi hän. "Tässä on talouskirjani,
+johon jokainen maksu on kirjoitettu. Tarkasta se ja sinä tulet
+selville, että kaikki on oikeassa."
+
+Herra neuvos lykkäsi nurjamielisesti talouskirjan sivulle, hypähti
+tuoliltaan, käveli pari kertaa, pää kallellaan, edestakaisin huoneessa,
+seisattui viimein ikkunan eteen ja katseli synkkämielisesti kadulle.
+
+"Tämähän on sangen ikävä seikka, jolla kummastutit minua", nurisi hän.
+"Tuhat tulimmaista, miksi et ennen ole ilmoittanut minulle asian
+laitaa? Nyt olemme kauniissa pulassa, enkä minä tiedä neuvoa sen
+auttamiseksi!"
+
+"Muista vaan, mies kultani, miten useasti minä olen muistuttanut sinua,
+ett'ei tulomme vedä vertoja sinun maksuihisi", vastasi rouva
+neuvoksetar tyvenesti. "Vika ei ole minun, ett'et ole huolinut
+varoituksistani."
+
+"Mutta tuo juttu on minulle sangen sopimaton", mutisi mies itsekseen.
+"Olenhan nyt kerran luvannut mennä ja sitte piti juuri _sen_
+tapahtua. Se on erittäin harmittavaa."
+
+Pahoilla mielin rummutti hän sormillaan ikkunanlasia, että ne
+kilisivät. Mutta äkkiä kirkastui hänen katseensa, rypyt katosivat hänen
+otsastansa ja ilon säde säihkyi hänen silmistänsä.
+
+"Tuossa tulee vanha ystävämme, asiamies Kluge, kadulla!" huudahti hän.
+"Hän tulee kuten kutsuttu! Sananen vaan hänelle ja me pääsemme heti
+paikalla pienestä pulastamme."
+
+Hän avasi kiireesti ikkunan ja viittasi.
+
+"Hän tulee", sanoi hän sitte sulkien ikkunan jälleen ja kääntyen
+rouvansa puoleen.
+
+"Tahdotko lainata häneltä?" kysyi rouva.
+
+"No niin", sanoi hän vähän hämillään. "Ainoastaan kaksikymmentä
+taaleria vähäksi aikaa. Tiedäthän, että saan palkkani kolmen viikon
+kuluttua ja silloin maksan kiitollisesti pienen velkani. Näethän itse,
+ett'emme muulla tavoin voi auttaa itseämme."
+
+Nyt oli rouva neuvoksettaren vuoro kohottaa olkapäitään, vaan hän ei
+virkkanut sanaakaan, syystä että kutsutun asiamiehen askeleet kuuluivat
+jo etehisestä. Heti sen perästä astui herra Kluge itse huoneesen ja
+tervehti ystävällisellä ja tuttavalla tavalla.
+
+Herra Kluge oli pieni, vireä, älykkään näköinen mies, jonka vilkkaista
+silmistä sydämellisyys ja äly selvästi loistivat. Häntä pidettiin
+varakkaana miehenä, hänellä oli avonainen, edullinen kauppatoimi
+kaupungin kauniimmassa osassa ja sen lisäksi oli hän useitten
+yhteishyödyllisten seurain asiamiehenä, jotta häntä tavallisesti
+kutsuttiin "Herra asiamieheksi".
+
+"Nöyrin palvelijanne, rouva neuvoksetar, hyvää päivää, herra neuvos",
+tervehti hän astuessansa sisälle, ja kumartaen niin sievästi, ett'ei
+tanssiopettaja olisi voinut sitä kauniimmin tehdä. Te kutsuitte minua;
+voinko millään tavalla olla teille palvelukseksi?"
+
+"No niin, hyvä herra asiamies", vastasi herra neuvos hieman hämillään.
+"Mutta istukaa toki ja laskekaa pois, -- onhan teillä suuri paperitukku
+kainalossa -- noin -- antakaa se tänne, -- ja nyt -- istukaa."
+
+Herra Kluge myöntyi ainoastaan vastahakoisesti herra Heimbergerin
+kohteliaasen pyyntöön ja istahti viimein tuolille rouva neuvoksettaren
+lähelle.
+
+"Mutta joutuun, hyvä herra neuvos, -- millä voin teitä palvella?" kysyi
+hän.
+
+"No niin", -- vastasi Heimberger, "minä olen joutunut ainoastaan
+satunnaiseen ja väliaikaiseen rahapulaan ja sentähden kysyisin teiltä,
+ettekö kenties hyväntahtoisesti auttaisi minun siitä?"
+
+"Aivan mielelläni", vastasi asiamies mitä ystävällisimmällä tavalla.
+"Tarvitsetteko sata, kaksisataa, kolmesataa taaleria? Ne ovat teille
+koska hyvänsä tarjona."
+
+"Ei, ei, Jumala varjelkoon!" huudahti herra neuvos, kieltäväisesti
+viitaten molemmilla käsillään. "Ainoastaan kaksi- tahi kolmekymmentä
+taaleria muutamaksi viikoksi. Tiedättehän, tulevan kuun ensi
+päivänä saan jälleen palkkani ja silloin maksan teille suurimmalla
+kiitollisuudella rahat korkoineen takasin."
+
+"Mitä puhutte te koroista, hyvä herra neuvos!" vastasi asiamies
+vilkkaasti ottaen suuren lompakon rintataskustansa, avasi sen ja luki
+viisi kymmenentaalerin seteliä pöydälle. "Sepä vasta olisi jos ottaisin
+maksua tuommoisesta pienestä ystävyyden osoituksesta. Ei mitään
+semmoista, hyvä neuvos, ja tuon pienen summan maksatte takaisin milloin
+teille sopii -- oman tahtonne mukaan!"
+
+"Te olette todellakin sangen hyvä, vanha ystäväni, ja minä kiitän teitä
+kaikesta sydämestäni", sanoi neuvos, innokkaasti pudistaen pienen
+ystävän käsiä. "Luottakaa siihen, että pian tulen luoksenne suurimmalla
+kiitollisuudella maksamaan teille rahat takaisin."
+
+"Hiljaa, hiljaa, hyvä herra neuvos!" sanoi asiamies torjuen. "Minä olen
+sangen onnellinen, että olen voinut palvella teitä noin vähäpätöisellä
+asialla. Ja nyt sulkeudun teidän ja rouva neuvoksettaren suosioon,
+minulla on vielä toimia suoritettavana."
+
+"Mutta miksi niin kiirettä! Ja mitä teillä on tuossa suuressa tukussa?"
+kysyi neuvos.
+
+"Kaikenlaista, kaikenlaista", vastasi herra Kluge. "Tiedättehän minun
+olevan useitten yhtiöiden asiamiehenä tässä kaupungissa ja nyt olen
+vielä ruvennut Hallen hengenvakuutusyhtiön 'Idunan' asiamieheksi.
+Tuossa tukussa on muutama kymmenin osoitteita, joita minun pitää
+jakaman tuttaville ja virkatovereilleni."
+
+Rouva neuvoksetar kuunteli tarkasti ja herra neuvoskin säikähti hieman.
+
+"Kuulkaa, hyvä herra Kluge", sanoi ensimainittu vilkkaasti, "ettekö
+tahtoisi olla niin ystävällinen, että jättäisitte minullekin yhden
+kappaleen niistä? Minua miellyttää sangen suuresti se vakuutuslaitoksen
+haara ja sen uskon minä erittäin siunausta tuottavaksi."
+
+"Aivan mielelläni, rouva neuvoksetar", vastasi asiamies, nopeasti
+avaten tukun ja antoi rouvalle osoitteen. "Ottakaa ja pitäkää se. Minua
+ilahuttaa että hengenvakuutusyhtiöt teitä miellyttävät ja minä soisin,
+että sama mielipide leviäisi mitä laveimpiin piireihin. Uskokaa minua,
+minä en puhu itsekkäisyydestä! Jumala varjelkoon minua siitä! En olisi
+erityisien monenkaltaisien tehtävieni lisäksi ottanut uutta tointa
+niskoilleni, vaikka se olisikin tuottanut minulle mitä suurimpia etuja;
+mutta tässä kohden on asian laita ihan toinen, tässä on kysymys
+todellakin hyvän ja siunausta tuottavan yrityksen edistämisestä ja
+puolustamisesta, sekä hyvän työn tekemisestä ihmiskunnalle, erittäinkin
+meikäläisille ja sentähden pidin ihan suorana vääryytenä, jos olisin
+hylännyt sen tarjoomuksen. Ei, ei, _tämän_ toimen tahdon vielä
+ilolla ja innolla ottaa tehdäkseni, sillä keskustelemalla ja yhtiön
+painetuista säännöistä olen tullut selville, että hengenvakuutus on
+mitä parhain hyvätyö, mikä vielä on ihmiskunnalle tarjottu. Suokoon
+Jumala ihmisten oikein käsittää se! Niin, niin, hyvä herra neuvos,
+uskokaa minua! Tunnettehan te minut jo aikoja sitte; te tiedätte,
+ett'en ole mikään saituri ja että tulen hyvin toimeen tarvitsematta
+ryhtyä uusiin toimiin ansaitakseni kentiesi joitakuita groschenia tahi
+taaleria lisäksi. Mutta _tätä_ tointa en koskaan olisi hylännyt,
+vaikk'ei se tuottaisikaan minulle äyriäkään voittoa, sillä
+hengenvakuutusyhtiö on niin verrattoman hyvä laitos. Missä sitä
+käytetään tuottaa se siunausta taloon ja perheesen, -- missä sitä
+ylenkatsotaan, pilkataan ja halveksitaan, siellä ovat huolet, hätä,
+murheet ja epätoivo seurauksena. Jos kertoisin teille ainoastaan
+muutaman tositapauksen, niin myöntäisitte minun olevan oikeassa!"
+
+"Mutta kertokaa, kertokaa, hyvä herra asiamies", pyysi rouva
+neuvoksetar innostuneena, pidättäen pientä vireää miestä tuolilla,
+josta hän samassa aikoi nousta. "Te ette usko, miten kaikki minua
+miellyttää, mikä kuuluu hengenvakuutukseen, ja miten innokkaasti haluan
+oikein perin pohjin oppia tuntemaan sen tärkeyttä ja laatua. Pyydän
+teitä siis, kertokaa ja kuulethan sinäkin sitä mielelläsi mies
+kultani!"
+
+Kanslianeuvos Heimberger nauroi vähän epäilevästi, mutta ilmoitti
+kuitenkin mieltymyksensä kohteliaalla kumarruksella.
+
+"No, minä koetan kertoa kaikki lyhyesti", sanoi herra Kluge
+myöntyväisesti, vaikka selvästi voi huomata ilon, millä hän rupesi
+puhelemaan mieliaineestansa. "Minä kerron ainoastaan yhden tapauksen,
+joka nykyään tapahtui 'Iduna' yhtiössä! Kuulkaa siis! Syyskuussa vuonna
+1855 vakuutti eräs värjäri -- nimi ei kuulu asiaan ja sallikaa minun
+hänen perheensä tähden salata se -- henkensä Iduna yhtiössä
+kahdestatoista sadasta taalerista, jotka hänen kuolemansa jälkeen
+olisivat maksettavat hänen perillisillensä. Mies ei vielä ollut
+täyttänyt kolmenneljättä vuotta ja lääkärien lausunto hänen
+terveydestänsä oli mitä suosiollisin, sillä he selittivät hänen olevan
+vahvan, terveen miehen, jota ei mitään tauti vaivannut eikä hän näkynyt
+olevan semmoiseen taipuvainenkaan. Hänen ulkonainen olonsa oli jotenkin
+hyvällä kannalla. Hän elätti ammatillaan vaimonsa ja neljä lastaan
+sangen hyvin ja voi vielä ilman suuretta uhrauksetta maksaa vuotuisen
+vakuutusmaksun. Yksityisiä varoja ei hänellä ollut, ja hän oli juuri
+sen vuoksi vakuuttanut henkensä, ett'eivät hänen vaimonsa ja lapsensa
+joutuisi hätään hänen kuolemansa jälkeen."
+
+"Kuulkaa vielä. Mestari S----llä, kutsukaamme hänet minusta vaikka
+Schmidt'iksi, oli viiden tunnin matkan päässä olevassa pikkukaupungissa
+asuva varakas täti, jonka omaisuuden hän varmaan toivoi saavansa kerran
+periä ja jota perintöä hänellä olikin syytä toivoa ja odottaa, sillä
+hän oli vanhan rouvan likeisin sukulainen. Katsokaa, silloin sai
+hän kerran viime vuonna marraskuussa kirjeen naapurikaupungin
+hallitukselta, joka ilmoitti hänen tätinsä kuoleman ja vaati hänet
+saman kuun kolmantenakymmenentenä päivänä saapumaan saman hallituksen
+eteen olemaan läsnä tädin jälkisäännöksen avaamisessa. Mestari Schmidt
+ei epäillyt hetkeäkään saavansa täti vainaansa koko suuren omaisuuden
+omaksensa ja menetteli siinä suhteessa varomattomasti, mikä vasta
+myöhemmin tuli ilmi. Määrättynä päivänä läksi hän matkaan ja käveli
+tuon viiden tunnin matkan jalkasin. Jalkapatikassa palasi hän
+kotiinkin, mutta ei iloisena ja toivokkaana, vaan mieli täynnä
+pettyneen toivon katkerimpia tunteita. Tädin perinnöstä ei tullut
+mitään. Vanha nainen oli, ell'en erehdy, määrännyt koko omaisuutensa
+hyväätekeväisille laitoksille, ja, lyhyesti sanoen, värjärimme ei
+saanut mitään. Oliko katkera toiveitten pettymys tahi vilustuminen
+syynä -- kotiintultuaan valitti hän itseään viluttavan, mutta selitti
+ohitsemenevän nuhan syyksi pahoinvointiinsa. Seuraavana päivänä tunsi
+hän vuorottain vilua ja kuumetta ja joulukuun toisena päivänä pääsi
+kipu jo niin valloilleen, että hän oli pakoitettu noutamaan lääkäriä.
+Lääkäri tuli ja pelkäsi lavantaudin siitä syntyvän. Kaikenlaisia
+rohtoja koetettiin taudin estämiseksi, mutta sairaan tila tuli yhä
+huonommaksi. Mies houri paljon, eikä viimein ollenkaan päässyt
+hourailemisistaan. Sekavaa puhetta vaihteli valituksen kanssa hänen
+hengenvakuutuksestansa. Hänen rouvansa ei käsittänyt hänen tilaansa,
+sillä hän arveli aivan oikein hengenvakuutuksen juuri olevan sairaalle
+lohdutukseksi. Sentähden luuli hän, syystä ett'ei voinut aavistaakaan
+totuutta, miehen valitukset ja voivotukset kuumeen houraukseksi, eikä
+sen enempää tiedustellut syytä siihen. Viimein menehtyi sairas
+tautiinsa ja kuoli joulukuun kolmantenatoista päivänä. Silloin
+selkeni, minkä tähden hengenvakuutus häntä niin tuskastutti
+hänen viimeisinä elonpäivinään. Tietäkää, hän oli _myynyt_
+hengenvakuutuskirjeensä muutamasta taalerista ja siten jättänyt
+vaimonsa ja lapsensa katkerimman surun ja hädän omaksi. Yhtiö
+tietysti maksoi vakuutussumman, mutta, valitettavasti kyllä, ei niiden
+hyväksi, joitten hätää lievittämään se oikeastaan oli aiottu.
+Hengenvakuutuksen siunaus oli siinä _pilattu ja tuhlattu_, eikä
+perheenisän myöhäinen katumus enää voinut tehdä tapahtunutta asiaa
+tapahtumattomaksi."
+
+"Sepä oli ikävä, sangen ikävä seikka", virkkoi neuvoksetar asiamiehen
+vaiettua. "Käsittämätön sokeus miesraukan puolelta! Voisi tuskin uskoa
+semmoista taitavan tapahtua!"
+
+"Mies menetteli tosiaankin hullusti ja varomattomasti", sanoi neuvos.
+"Mutta hän olisi ollut vielä onnettomampi, jos hän ei ensinkään olisi
+vakuuttanut henkeänsä."
+
+"Niin", vastasi asiamies merkitseväisesti, "moni ei sitä ollenkaan tee
+ja valittaa myöhemmin laiminlyömistänsä mitä katkerimmin. Monesti on
+juuri niin, kuin olisivat ihmiset sokeat. Mieleeni muistuu juuri eräs
+sellainen tapaus. Eräs kauppias Chemnits'issä -- kutsukaamme hänet
+Beckeriksi -- vakuutti kesäkuun alussa vuonna 1855 henkensä
+viidestätoista sadasta taalerista, jotka olisivat maksettavat jos hän
+kuolisi seuraavan vuoden kuluessa. Kun piirilääkäri B----n todistus oli
+sangen puoltava, annettiin todistus kesäkuun neljäntenätoista päivänä
+ja lähetettiin asiamiehelle Chemnits'iin. Muutaman päivän kuluttua
+saapui todistus takaisin johtokunnalle ynnä kirjoitus asiamieheltä,
+jossa hän ilmoitti käyneensä tapaamassa kauppias Beckeriä jättääksensä
+hänelle todistuksen ja saadaksensa häneltä maksun siitä; hän ei
+tavannut herraa kotona, vaan kuuli hänen menneen tavalliseen
+iltaseuraansa. Asiamies ilmoitti todistuksen saapuneen, mutta meni
+kuitenkin samaan seuraan ilmoittamaan kauppiaalle itselleen että
+todistus oli saapunut. Ilmoitus antoi läsnäolijoille aihetta
+keskusteluun hengenvakuutuksesta ja eräs heistä sanoi hengenvakuutuksen
+ei olevan edullista kauppamiehelle, kun hän voi paljoa paremmin käyttää
+rahojansa toimessaan.
+
+"Kuulkaa vielä. Seuraavana aamuna tuli Becker asiamiehen luokse,
+ilmoitti hänelle miettineensä asiaa ja päättäneensä _olla
+lunastamatta_ todistusta, vaan maksavansa ainoastaan satunnaiset
+maksut. Silloin lähetti asiamies todistuksen takaisin johtokunnalle ja
+siihen päättyi asia. Mutta emme vielä ole lopussa. Kuulkaa vaan!
+
+"Heinäkuun viidentenätoista päivänä ei kauppias Becker voinut oikein
+hyvin ja tunsi äkkiä erinomaisen katumuksen hengenvakuutustodistuksen
+hylkäämisestä. Hän meni heti asiamiehen luokse ja pyysi häntä
+kirjoittamaan johtokunnalle, että hän oli päättänyt vakuuttaa henkensä.
+Johtokunta suostui siihen, tietysti sillä ehdolla, että Becker
+näyttäisi uuden lääkärintodistuksen, ett'ei hänen terveytensä ollut
+edellisestä tutkimuksesta muuttunut. Kun se todistus viipyi tavattoman
+kauan, tiedusteli johtokunta sitä suoraan lääkäriltä. Vastaus siihenkin
+viipyi monta päivää. Viimein saapui se ja kuului: "_Kauppias Becker
+on kuollut_". Niin oli hän, kun antoi toisen vaikuttaa päätökseensä,
+_menettänyt_ perheeltänsä hänen oloissansa suuren summan,
+viisitoistasataa taaleria. Mitä siihen sanotte?"
+
+"Minä sanon herra Beckerin osoittaneen perheensä vahingoksi olevansa
+sangen huikentelevainen ja päättämätön", vastasi rouva neuvoksetar,
+voiden ainoastaan vaivalla salata liikutustaan. "Kuulitko mies
+kultani?"
+
+"Tietysti kuulin", vastasi mies sangen vakavasti ja melkein
+säikähtyneenä. "Huolimattomankin silmän täytyy senkaltaisissa
+tapauksissa huomata Jumalan kummallisen vallan. Minä kiitän teitä, hyvä
+herra Kluge, kertomuksistanne. Ne ovat sattuneet sydämeeni ja niitä
+tahdon sopivalla ajalla muistella. Pitäkää minua sillä välin
+osalliseksi pyrkijänä hengenvakuutusyhtiöönne. Kultalaivani -- minä
+tarkoitan neljännesvuosipalkkani -- saavuttua keskustelemme enemmän
+asiasta."
+
+"Se minua ilahuttaa herra neuvos", vastasi asiamies, -- "ja minä
+takaan, ett'ette milloinkaan kadu, että olette pitänyt huolta perheenne
+tulevaisuudesta niin paljon, kuin ihmisen on mahdollista. Te tiedätte,
+ett'en puhu itsekkäisyydestä!"
+
+"Minä tiedän, minä tiedän, hyvä Kluge", vastasi neuvos ja pudisti
+ystävällisesti asiamiehen kättä, sillä välin kuin rouva neuvoksetar
+ilosta ja onnesta säihkyvin silmin nyykäytti päätään hänelle. Hän
+siunasi sattumusta, joka saattoi kunnon miehen heidän kotiinsa, sillä
+hänen käyntinsä kautta näkyi hän vihdoin pääsevän innokkaimman toivonsa
+perille, Herra Klugen mentyä kavahti hän miehellensä kaulaan ja kiitti
+häntä ilon kyyneleet silmissä.
+
+"Niin, niin", virkkoi neuvos ystävällisesti silittäen vaimonsa poskea,
+-- "kunnon Kluge sai todellakin kertomuksillaan sydämeni sykkimään ja
+omantuntoni liikutetuksi. Menetelkäämme päättäväisemmin kuin herra
+Becker, ett'emme, kuten hän, pilaa tulevaisuuden menestystä. Heti
+saatuani varoja tahdon vakuuttaa henkeni."
+
+
+
+
+Kolmas luku.
+
+Säästetty ja menetetty.
+
+
+Sillä kertaa puhui neuvos Heimberger täyttä totta. Hän oli sangen
+tarkasti lukenut vakuutusyhtiön osoitteen ja eri vakuutustavoista,
+joita yhtiö tarjosi, valinnut sen, joka näkyi parhaiten sopivan hänen
+oloihinsa. Hän päätti vakuuttaa henkensä kahdesta tuhannesta taalerista
+rouvansa ja poikansa hyväksi, mikä summa maksettaisiin heille hänen
+kuolemansa jälkeen. Siihen tarvitsi hän tosin maksaa vuosittain noin
+neljäkymmentä taaleria, mutta hän toivoi, ja syystä kyllä, voivansa
+aina saada sen summan säännöllisellä säästäväisyydellä kootuksi.
+
+Vielä enemmän. Hän ei tyytynyt siihen, että hankki itselleen
+henkivakuutuksen siunatun edun, hän koetti vielä kehoittaa toisiakin
+sitä tekemään. Monen luona näki hän siinä turhaa vaivaa, mutta erään
+luona se onnistui ja juuri senkaltaisen, jolla ei ollut helppo saada
+tarpeellisia varoja siihen, nimittäin kirjeiden kulettaja Wagnerin,
+joka tietysti kallistui enemmän esimiehensä mielipiteiden mukaan kuin
+mitä kentiesi olisi tehnyt jonkun muun sitä ehdotellessa. Paitsi sitä
+pidettiin kirjeiden kulettaja Wagneria vallan oikein luotettavana ja
+kunnon miehenä, jolla oli enemmän älyä ja käsitystä, kuin tavallisesti
+huomataan hänen vertaisillansa. Kanslianeuvos Heimbergerin eräänä
+päivänä selittäessä hänelle hengenvakuutuksen etuja, nyykäytti hän
+suostuvaisesti päätään ja näkyi vakavasti laskevan asian sydämellensä.
+
+"Asia on minusta vallan mukava, herra neuvos", sanoi hän. "Minä olen,
+kuten tekin, terve, voimakas mies parhaassa ijässäni, eikä minulla ole
+ollut tähän saakka edes hammassärkyä, -- mutta kuka takaa minulle,
+että rakas Jumala enää sallii minun kauan pysyä näin terveenä?
+Sanankulettaminen pitkin maata on usein, varsinkin kauniina
+vuodenaikoina, sangen hupainen ja oleskelemisen kautta raittiissa
+ilmassa vahvistavakin, mutta tietäkää, talvisaikoina, jolloin usein
+täytyy liikkua jääkylmässä pakkasessa, jolloin raivoava myrsky
+jäädyttää jäsenet ytimiin asti, tahi sakea lumipyry soentaa
+silmät, ett'ei enää voi löytää tietä eikä polkua -- silloin on
+sanankulettamisella varjopuolikin. En juuri pelkää kuolemaa, sillä minä
+olen koko elinaikani täyttänyt parhaan taitoni mukaan velvollisuuteni,
+ja luulenpa, ett'ei minun tarvitse vavista, kun taivaan Jumala kerran
+mahtisanansa kautta kutsuu minut tuomionsa eteen -- mutta kuitenkin
+värisyttää minua monesti, kun ajattelen mihin tilaan joutuvat vaimoni
+ja poikani Vilho, joka on saman ikäinen kuin teidän Edwardinne ja käy
+samaa kouluakin kuin hän. Elsbet'ini, vaimoni, suhteen ei suruni ole
+aivan suuri. Hänelle jää pieni eläkeraha, jolla hän kyllä tulee
+toimeen. Mutta Vilho! Siinäpä mutka, ja luulenpa, että olisi oiva asia,
+jos voisin sanoa itselleni, että poika kuoltuani voisi nostaa neljä
+tahi viisi sataa taaleria. Niin Jumal'auta, kaunis asia, joka kyllä
+sietää uhrauksia. Sentähden kiitän teitä herra neuvos hyväntahtoisesta
+esityksestänne, josta vielä tänään aion keskustella eukkoni kanssa. Jos
+hän on samaa mieltä kuin minä -- ja sen uskon jo ennakolta, sillä hän
+on oiva ja älykäs vaimo, -- niin saa herra asiamies Kluge minun
+kanssani tekemistä. Niin, niin, sen saa hän, ja vieläkin paljon
+kiitoksia, herra neuvos, että huomautitte minua siitä hyväätekevästä
+kelpo laitoksesta!"
+
+Herra neuvos iloitsi kunnon miehestä, jonka yksinkertainen puhe
+vielä enemmän vakuutti häntä päätöksessään tulla osalliseksi
+hengenvakuutuksen eduista.
+
+Niin koitti heinäkuun ensimäinen päivä; virkamiesten palkat maksettiin,
+kuten aina ennenkin, säännöllisesti sinä päivänä ja neuvos Heimberger
+pani pienen summan rahoistansa syrjälle, pitääksensä ne valmiina
+vakuutustodistuksen lunastamiseksi; toisen summan pisti hän taskuunsa,
+maksaaksensa velkansa asiamies Klugelle ja lopun antoi hän rouvallensa
+taloudentarpeisiin kuukauden kuluessa.
+
+"Sinun täytyy menetellä säästäväisesti, Annaseni", sanoi hän, "mutta
+tiedäthän, ett'emme muuten voi hankkia itsellemme vakuutustodistusta."
+
+"Oi, ole huoletta, mies kultani", vastasi Anna rouva erittäin
+onnellisena toivonsa täyttämisestä, "minä kyllä tulen toimeen
+lainaamatta, eikä sinun tarvitse huomata sanottavaa puutetta. Oivan
+herra Klugen viidestä kolikosta olen tuskin käyttänyt kolmatta osaa ja
+loppu on kaunis apu talouden toimissa. Älä siis huoli siitä, kyllä
+kaikki käy hyvin."
+
+Herra neuvos kiitti säästäväistä, ymmärtäväistä vaimoansa ja meni
+suoraan asiamiehen luokse, jolle hän ensin mitä suurimmalla
+kiitollisuudella maksoi velkansa.
+
+"Ja puhukaamme nyt, hyvä herra Kluge, hengenvakuutuksesta", sanoi hän.
+"Tahtoisin vakuutta omilleni kaksituhatta taaleria kuolemani jälkeen ja
+kysyn teiltä sentähden, mitä minun on sitä varten tekeminen?"
+
+"Katsokaa, hyvä herra neuvos, se ilahuttaa minua enemmän, kuin jos
+olisitte antanut minulle ilmaiseksi kiiltäviä kolikoita", vastasi
+asiamies ystävällisesti, tyytyväisesti hieroen käsiänsä. "Minua
+ilahuttaa teidän tähtenne ja vielä enemmän hyvän, oivan rouvanne
+tähden, jonka sydämeltä te varmaan siten nostatte raskaan huolen.
+Mitäkö teillä on sitä varten tekemistä? No, se ei ole paljon. Huomenna
+varhain lähetän teille lääkärin tutkimaan ruumiillista terveyttänne,
+eikä teidän tarvitse muuta kuin vastata hänen virkaan kuuluviin
+kysymyksiinsä. Kaikki muu on minun tehtäväni, ja minä kyllä pidän
+huolta, ett'ei mitään tule laiminlyödyksi. Vielä kerran, minua
+ilahuttaa kaikesta sydämestä, että olette tehneet semmoisen päätöksen!"
+
+"Kiittäkää itseänne siitä!" vastasi neuvos nauraen. "Käydessänne
+luonamme taannoin innostutitte minua niin kertomuksillanne
+hengenvakuutuksen pilatuista siunauksista, että minun mihin hintaan
+hyvänsä täytyi rauhoittaa omatuntoni. Eikö kirjeiden kulettaja Wagner
+ole käynyt luonanne?"
+
+"On kyllä", vastasi herra Kluge nyykäyttäen päätään. "Hän kertoi teidän
+kehoittaneen häntä vakuutukseen ja näkyi olevan siitä erittäin
+kiitollinen. Jo viikko sitte lähetin hänelle vakuutustodistuksen,
+joka hänen kuoltuansa tuottaa hänen perheellensä viisisataa taaleria.
+Mies oli sangen iloinen paperin omistamisesta ja mitä luulette
+yksinkertaisen miehen vastanneen, kun kysyin häneltä, eikö hän kadu,
+että maksoi siitä niin paljon rahaa? 'En, herra asiamies', sanoi hän,
+'en vähintäkään kadu rahan maksoa. Suloinen tieto, että olen järestänyt
+asiani ja pitänyt huolta perheestäni, saavuttakoon kuolema minut tänään
+tahi huomenna, se tieto on niitä muutamia taaleria kallisarvoisempi,
+joita paitsi me kyllä säästäen voimme tulla toimeen.' Rouva, kuten
+näyttää, kelpo ja ymmärtäväinen vaimo, oli samaa mieltä kuin mies ja
+heidän poikansakin, noin kymmenen tahi yksitoista vuotias nuorukainen,
+-- kuulkaa herra neuvos, oli oikein liikuttavaa kuulla mitä se pieni
+vesa sanoi. 'Isä', sanoi hän, 'sä olet niin hyvä, sä maksat niin paljon
+rahaa, jott'emme me, äiti ja minä, joutuisi hätään, ja sentähden aiot
+päälle päätteeksi tyytyä iltasin yhteen olutlasiin vaikka tavallisesti
+olet tähän asti juonut kaksi. Mutta sitä et saa, isä! Katso, äiti on
+usein nuhdellut minua, että kulutan niin paljon vaatteita, jotka
+maksavat sinulle paljon rahaa, ja äiti oli oikeassa, sillä minä olen
+repinyt paljon kevytmielisyydestä ja huolimattomuudesta. Mutta
+täst'edes, isä, sen lupaan sinulle, tahdon pitää tarkan vaarin
+itsestäni, että vaatteeni kestävät kahta vertaa kauemmin kuin tähän
+asti.' Minä sanon teille, herra neuvos, että mieleni teki suudella
+nuorukaista niistä sanoista, ja selvästi huomasin, miten ne ilahuttivat
+hänen vanhempiansa oikein sydämen pohjaan asti."
+
+"Niin varmaan kelpo poika!" sanoi neuvos Heimberger suostuvaisesti.
+"Toivon, ett'ei minun Edwardini ole häntä huonompi. Mutta hyvästi nyt,
+hyvä herra Kluge -- minun täytyy mennä virkahuoneelleni. Ja huomenna
+varhain siis..."
+
+"Lähetän teille lääkärin", jatkoi herra Kluge. "Tavan mukaan vaan,
+sillä jo sadan askeleen päässä huomaa selvästi teidän olevan
+tervesisuksisen miehen. Nöyrin palvelijanne, herra neuvos."
+
+Seuraavana aamuna saapui lääkäri säännöllisesti, tutki neuvoksen
+terveyden tilan ja näytti olevan vallan tyytyväinen.
+
+"Teidän tarjoomustanne on yhtiö tuskin hylkäävä", lausui hän. "Harvoin
+voi löytää yhtä tervettä ruumista kuin teidän."
+
+Kaikki vakuuttamiseen kuuluvat säännöt olivat jo täytetyt; asiamies
+Kluge oli lähettänyt lääkärin todistuksen toisten tärkeitten paperien
+joukossa "Idunan" johtokunnalle ja rouva neuvoksetar odotti hartaasti
+vakuutustodistuksen saapumista -- kun ihan odottamatta vielä ilmaantui
+rikkaruohoa nisun sekaan, uhaten täydellisesti tukehuttaa hyvän kylvön.
+
+Muutama päivä kerrotun tapauksen jälkeen kävi neuvos Heimberger
+nimittäin "Harmonio" seurahuoneella, missä kaupungin n.k. ylimykset
+tavallisesti kokoontuivat iltasin vähän korttia lyömään tahi hauskaan
+jutteluun. Hän tapasi siellä useita tuttavia, muun muassa kauppias
+Meyerheiminkin, kaupungin rikkahimman miehen, jota moni piti sen
+älykkäimpänäkin -- luultavasti siitä syystä, että hänen oli
+kauppatuttunsa kautta ynnä suurella menestyksellä onnistunut koota
+melkoiset varat. Meyerheim viittasi hänet luoksensa, vielä toisiakin
+herroja yhtyi heidän seuraansa ja vilkas keskustelu syntyi
+kaikenlaisista asioista, jonka kestäessä, kääntyen toisesta aineesta
+toiseen, hengenvakuutusyhtiötkin tulivat puheeksi. Moni selitti
+puolustavansa, moni vastustavansa niitä. Ensinmainittujen joukkoon
+kuului neuvos Heimberger, joka innokkaasti ja lämpimästi kiitti niiden
+siunattua hyötyä ja viimein mainitsi samana päivänä ryhtyneensä
+tarpeellisiin toimiin vakuuttaaksensa henkensä kahdesta tuhannesta
+taalerista.
+
+"No, siinä olette menetelleet oikein hullusti, Heimberger", lausui
+rikas Meyerheim, joka oli siihen asti äänettä kuunnellut keskustelua.
+"Oikein hullusti, ystäväni! Vaan se ei todellakaan ole kummastuttavaa!
+Suurin osa virkamiehistä on epäkäytännöllisiä ihmisiä, jotka eivät
+tiedä arvostella rahaa. Kauppamiehelle, _älykkäälle_ kumminkin, ei
+milloinkaan joutuisi mieleen heittää rahojansa semmoisiin yhtiöihin, ja
+miksi ei? sentähden, että voi itse edullisemmasti käyttää ja vaihtaa
+niitä. Koko juttu ei ole muuta kuin muutaman voitto monen vahingoksi.
+Siinä on pari tusinaa miehiä kokoontunut, he ovat hankkineet rahamäärän
+ja perustaneet hengenvakuutusyhtiön. Heidän tarkoituksensa on muka
+tehdä ihmiskunnalle, siis jokaiselle erityisellekin, hyvä työ. Mutta
+minun täytyy kuitenkin tunnustaa, ett'ei minun käsitykseni rakkaudesta
+lähimmäiseen uletu niin pitkälle, että voisin uskoa noitten Lontoon,
+Hampurin, Berlinin, Hallen tahi muiden yrittäjien tarkoittaneen
+ainoastaan lähimmäisensä onnea. Semmoista lapsellisuutta älköön kukaan
+uskotelko minulle. Jos kaksi tekee kauppaa keskenänsä, niin harvoin
+voittaa kumpikin, mutta kun nuot perustajat tahtovat voittaa -- ja että
+he sen tekevät, ovat he luultavasti laskeneet, -- niin olen minä ja
+jokainen, joka joutuu heidän yhtiöönsä, se, jonka taskusta noitten
+herrojen voitto lähtee. Älkää siis puolustako hengenvakuutusyhtiötä,
+hyvä Heimberger. Hyvä perheenisä hoitaa omaisuutensa itse ja kiittää
+moisten voittoa toivovien herrojen avusta, mutta ei suostu heihin. Jos
+tahdotte säästää, hyvä, niin asettakaa rahanne minun kauppaliikkeeseni.
+Viisikymmentä taaleria vuodessa tekee kymmenessä vuodessa viisisataa
+taaleria, ja jos laskemme korkoa koroista, saamme melkein puolet lisää.
+Se summa on teidän omanne ja te voitte milloin hyvänsä nostaa sen, kun
+sitävastoin rahat, jotka maksatte vakuutusyhtiölle, ovat pohjattomaan
+syvyyteen heitettyjä ja ovat ijäiseksi kadotetut. Älkää siis menetelkö
+tyhmästi, Heimberger ystäväni!"
+
+Heimberger ja kaikki muut läsnäolijat säpsähtivät. Meyerheimiä
+pidettiin tottuneena rahamiehenä ja hän esitti mielipiteensä niin
+vakuuttavasti, ett'ei kukaan tohtinut väittää vastaan. Heimbergerkin
+tunsi mielensä ihan kääntyneeksi; ehdotus asettaa säästönsä Meyerheimin
+luo oli hänestä selvä ja näytti hänestä erittäin edulliselta. Hän saisi
+silloin pitää rahansa ja pitäisi kuitenkin huolta vaimostaan ja
+lapsestansa. Että hän ensimmäisenä, toisena tahi kolmantena vuonna
+voisi kuolla, ja että hänen vähäiset säästönsä silloin olisivat
+jotenkin riittämättömät, sitä hän ei miettinyt. Kukapa aina kuolemaansa
+muistelisi!
+
+"Luulenpa olevanne oikeassa, Meyerheim!" sanoi hän hetkisen
+mietittyään. "Jos _yhtiöllä_ on hyötyä rahoistani, voi sitä
+minulla _itsellänikin_ olla! Olkoon menneeksi! Minä tuon teille
+huomenna ensimmäiset säästörahani!"
+
+"Siinä teette oikein", vastasi kauppias tyytyväisesti. "Minun toimeeni
+ei tosin kuulu ryhtyä tuommoiseen pääoman tallentamiseen, sillä minä
+olen varakas kyllä, voidakseni olla semmoisia vähäpätöisiä summia
+ilman, vaan vanhan ystävyyden tähden voi se kuitenkin jonkun kerran
+tapahtua. Tuokaa siis rahanne Jumalan nimessä."
+
+Seuraavana aamuna hämmästyi rouva neuvoksetar suuresti,
+kun hänen miehensä ilmaisi mielipiteensä muutoksen, ja hän
+ponnisti kaikki kehoitusvoimansa, saadakseen miehensä pysymään
+alkuperäisessä päätöksessään. Mutta Heimberger pysyi vakavana.
+Meyerheimin oli onnistunut saattaa hänet lujasti uskomaan, ett'eivät
+hengevakuutusyhtiöt tarkoittaneet muuta kuin perustajien rikastumista
+toisten vahingoksi ja siinä, ei ainoastaan pintapuolisessa, vaan
+väärässäkin luulossa, riippui hän uppiniskaisesti kiinni, huolimatta
+ymmärtäväisemmän rouvansa rukouksista ja kyyneleistä. Hän kertoi
+melkein sanasta sanaan, mitä Meyerheim edellisenä iltana oli lausunut
+ja pysyi mielipiteessään, että niin oli asian oikea puoli ja sanoi sen
+lujasti uskovansa. Kun rouva yhä vielä vastusti, yhä uudestaan koetti
+taivuttaa häntä ja rukoili häntä olemaan hylkäämättä parempaa
+mielipidettänsä väärän hyväksi, suuttui mies viimein, tarttui hattuunsa
+ja keppiinsä, pisti rahat, joilla hänen piti maksaman odotetun
+vakuutustodistuksen lunastus, taskuunsa ja riensi pois.
+
+"On jo kylliksi valitettu ja lorueltu", huusi hän ovesta rouvallensa;
+"nyt olen väsynyt koko juttuun ja aion toimia. Hyvästi, lapseni! Minä
+menen Meyerheimin luoksi ja jos Kluge tulisi, voit sanoa hänelle minun
+muuttaneen mieleni. Hyvästi!"
+
+Hän sulki oven jälkeensä ja jätti rouvansa itkien istumaan sohvaan.
+Siinä tapasi hänet hetken perästä herra Kluge, joka ilosta säihkyvin
+silmin astui huoneesen, riemullisesti heiluttaen pientä paperikääröä
+ilmassa.
+
+"Viimein!" huudahti hän -- "viimein on se saapunut, todistus
+nimittäin!" Samassa huomasi hän rouva neuvoksettaren itkusta punaiset
+silmät ja hänen riemullinen ilonsa muuttui säikähdykseksi.
+
+"Taivaan tähden, arvoisa rouva, mitä on tapahtunut?" kysyi hän. "Eihän
+kuitenkaan mitään onnettomuutta, toivon ma?"
+
+"Minulle kuitenkin onnettomuus", vastasi rouva neuvoksetar pyyhkien
+silmiänsä ja koettaen tyyntyä. "Te kyllä olette samaa mieltä, herra
+asiamies, ilmoittaessani teille ikävän kohdan, että mieheni viime
+yönä tahi oikeammin eilen illalla on muuttanut mielipiteensä
+hengenvakuutuksesta eikä enää tahdo kuulla siitä puhuttavan."
+
+"Mutta kuinka se on mahdollista?" kysyi asiamies äärettömän
+säikähtyneenä. "Olihan hän muutama päivä sitte niin innokas ja nyt
+olisi hän siis muuttanut mielensä! Kuinka se kumma on tapahtunut?"
+
+Rouva kertoi hänelle, miten kaikki oli tapahtunut ja toisti Meyerheimin
+sanat, jommoisina hän oli ne kuullut mieheltänsä. Tavallisesti iloinen
+asiamies muuttui tuiman näköiseksi ja polki vihasta jalkansa lattiaan.
+
+"Siinäpä se on!" huudahti hän. "Semmoisethan noitten ihmisten
+pintapuoliset mielipiteet ovat, ihmisten, jotka ylvästelevät
+kultasäkeistänsä ja viisaudestaan sekä ylpeästi katselevat ja
+tuomitsevat laitoksia, joitten siunausta he eivät likimainkaan
+voi käsittää. Itsekkäisyyskö, omanvoiton haluko olisivat siis
+hengenvakuutusyhtiöissä vallitseva perusajatus? Valhe! Valhe!
+Ajatus, joka on synnyttänyt ne on suuri ja ylevä eikä siinä ole
+mitään noita halpoja perusteita, joista herra kauppias tahtoo
+ajattelemattomuudessaan syyttää niitä -- se ajatus on: _yhdistys
+tekee vahvaksi_. Mikä vahinko, suuri vahinko, ett'en eilen
+sattunut käymään 'Harmoniossa', olisin tahtonut selittää asian herra
+Meyerheimille. 'Kysyn teiltä', olisin sanonut hänelle, 'kuka vakuuttaa
+lapsillenne teidän kuoltuanne sata taaleria, jos te maksaisitte
+hänelle kaksi äyriä päivässä? Paras ystävänne ei sitä tekisi, eikä
+voisikaan! Mutta hengenvakuutus yhtiöt tekevät ja _voivat_ tehdä
+sen, juuri sentähden, että _yhdistys tekee vahvaksi_. Jos te
+tänään vakuuttaisitte henkenne tuhannesta taalerista ja viikon
+perästä kuolisitte halvaukseen, niin mitä yhtiö voittaisi teidän
+vakuutuksestanne? Ja lisäksi', -- olisin sanonut hänelle -- 'miksi
+ette itse tee saappaitanne ja vaatteitanne kun, teidän mielipiteenne
+mukaan, räätäli ja suutarikin tahtovat voittaa teiltä rahaa? Miksi ette
+itse rakenna rautateitä? Siksi, ett'ette sitä _voi!_. Yhtä vähän
+voitte yksin perustaa hengenvakuutusyhtiötä.' Niin olisin lausunut
+hänelle ja vielä lisännyt: 'Yhtä vähän kuin kuolonhetkenä on Jumalan
+hylkääjää, yhtä vähän on silloin hengenvakuutuksen vihollista. Jos
+silloin voisin katsoa teitä lakastuviin silmiin, niin voisin varmaan
+lukea niissä katumusta, että terveinä päivinänne kevytmielisessä
+ylpeydessänne halveksitte hengenvakuutusta ja huolimattomasti
+hylkäsitte sen siunatut edut.' Niin olisin puhunut ja olen varma,
+ett'ei herra Meyerheimillä olisi ollut mitään järjellistä väitettävää
+mielipidettäni vastaan!"
+
+"Ah, vallan samaa minäkin ajattelen asiasta", lausui rouva neuvoksetar
+huoaten. "Jos vaan voisin taivuttaa miehenikin uskomaan niin. Jospa
+vaan voisin viedä hänet kahdelle kuolinvuoteelle, joista toinen on
+henkensä vakuutuksen kautta runsaasti pitänyt huolta vaimostaan
+ja lapsestansa, toinen puolustamattomalla välinpitämättömyydellä
+laiminlyönyt sen! Ah, jos voisin näyttää hänelle toisen rauhan ja
+toisen tuskan ja toivottomuuden, niin kääntyisi hän varmaan takaisin
+oikealle tielle. Mutta -- kaikki rukoukseni ja kyyneleeni eivät ole
+auttaneet vähääkään! Edward raukkani! Jospa et sinä vaan kerran saisi
+maksaa isäsi hulluutta! Hänen tähtensähän minä vaan tahtoisin
+vakuutusta."
+
+Taasen nousivat kyyneleet hänelle silmiin ja juoksivat hitaasti
+raskaina pisaroina hänen poskiansa alas. Asiamies Kluge katseli
+murheellista rouvaa, vilpittömästi säälien häntä.
+
+"Kuulkaa, rouva neuvoksetar", virkkoi hän hetken aikaa mietittyään, --
+"koettakaamme vielä jotakin. Omalla edesvastuuksellani pidän
+vakuutuksen vielä muutaman päivän lukon takana lähettämättä sitä pois.
+Kentiesi onnistuu teille sinä aikana voittaa miehenne epäilykset ja
+karkoittaa pilvet, jotka himmentävät hänen järkensä. Jos ei, niin
+olemme molemmat kumminkin täyttäneet velvollisuutemme ja voimme olla
+rauhassa omantuntomme puolesta."
+
+Sydämellisesti kiittäen suostui rouva kelpo miehen tarjoukseen,
+vaikk'ei hän juuri tohtinut toivoa suurta menestystä uusille
+yrityksillensä. Heti sen jälkeen jätti herra Klugekin hyvästi ja otti
+tietysti hengenvakuutustodistuksen mukaansa. Hänen mentyänsä vaipui
+rouva Heimberger syviin ajatuksiin. Jotakin erittäin tärkeätä lienee se
+ollut, joka niin perin juurin kiinnitti hänen ajatuksensa. Hänen
+pitkän hetken perästä ottaessaan kätensä kasvoiltaan, kimelsi hänen
+otsaltansa tyyni loisto, hänen silmänsä säihkyivät, hänen huulensa
+hymyilivät ja kaikki surun ja murheen jäljet olivat kadonneet hänen
+kasvoistansa.
+
+"Niin sen pitää oleman ja tapahtuman", mumisi hän itsekseen ja meni
+sitte yhtä ahkerasti kuin ennenkin askaroimaan taloudellisissa
+toimissaan.
+
+
+
+
+Neljäs luku.
+
+Jumalan koetus.
+
+
+Aika kului ja taasen oli talvi -- kova talvi, ja sen mukana ankarat
+pakkaset, raivoavat myrskyt ja sakeat lumipyryt. Rouva neuvoksetar oli
+kyllä asiamies Klugen neuvon mukaan innokkaasti rukoillut miestänsä,
+ett'ei antaisi kauppias Meyerheimin soaista itseänsä, mutta, kuten hän
+jo edeltäkäsin arvasi -- turhaan. Neuvos Heimberger pysyi lujana eikä
+enää tahtonut kuulla puhuttavan koko hengenvakuutusjutusta.
+
+Vallan vastoin kuin olisi sopinut toivoakaan kesti rouva toiveittensa
+täydellisen pettymisen todellakin ihmeteltävän tyyneesti ja
+kärsivällisesti; hän ei osoittanut vähintäkään närkästystä, ei
+viitannut kertaakaan innokkaasen toiveesensa, tehtyänsä viimeisen
+rynnäkkönsä miehensä sydäntä vastaan, eikä näkynyt ollenkaan enää
+muistelevan koko vakuutusta.
+
+Toisin oli herra Heimbergerin laita. Tavattoman kylmän talven
+edellisenä syksynä oli hän luultavasti kovasti vilustunut. Paha yskä,
+joka ei edes yöllä jättänyt häntä rauhaan, vaivasi häntä monta viikkoa
+eivätkä mitkään rohdot, ei totilääkkeet eikä lääkärin antamat voineet
+parantaa häntä siitä. Hän tunsi olevansa sangen kipeä ja hänen
+ruumiilliseen tautiinsa yhtyi vielä alakuloisuus, jommoista ei aina
+terve ja iloinen mies koskaan ennen ollut tuntenut. Hän rupesi
+epäilemään pääsisikö hän milloinkaan kiduttavasta yskästänsä ja
+kuolonajatuksetkin näkyivät rupeavan hänen mieltänsä rasittamaan.
+
+"En tiedä", lausui hän eräänä päivänä käreällä äänellä rouvallensa, --
+"en tiedä, olisiko minun ollut parempi pitää hengenvakuutustodistus.
+Kelpo Kluge on kuitenkin oikeassa: ihminen ei ole varma terveydestänsä
+ja jos Jumala kutsuisi minut luoksensa, voisin kuitenkin huoletta
+kuolla jos tietäisin, ett'ette kuolemani jälkeen tule kärsimään
+puutetta. Kauppias Meyerheimille antamani viisikymmentä taaleria eivät
+riittäisi pitkälle!"
+
+Rouva neuvoksetar kohotti olkapäitään, vaan ei lausunut sanaakaan. Mitä
+hän olisikaan voinut sanoa? Nuhteet olisivat olleet liian myöhäiset,
+eikä asian laitaa voitu muuttaa. Hän oli siis äänettä ja mieskin
+keskeytti äkkiä puheensa ja rupesi puhumaan toisia asioita, juuri kuin
+olisi häntä hävettänyt, että oli sallinut rouvansa katsahtaa sieluunsa.
+
+Talven alussa parani herra Heimbergerin tila vähän ja samassa määrin
+kuin hän parani, vaikka terveys ei läheskään vielä ollut entisellänsä,
+näkyivät syvät varjotkin haihtuvan, jotka raskaasti painoivat hänen
+mieltänsä. Hän ei kertaakaan maininnut hengenvakuutusta eikä rouvakaan
+huolinut muistuttaa häntä siitä -- luultavasti sentähden ett'ei
+tahtonut turhaan saada häntä liikutetuksi.
+
+Eräänä päivänä tammikuun loppupuolella -- silloin oli tuima pakkanen,
+vaikka taivas piili syvien pilvien peitossa, jotka joka hetki uhkasivat
+pudota alas sakeana lumisateena -- astui kirjeen kulettaja Wagner
+neuvos Heimbergerin asuin huoneesen, johon hänet oli eri viestillä
+kutsuttu.
+
+"Minua pahoittaa, Wagner", alkoi esimies ystävällisesti, -- "mutta
+teidän täytyy, vaikka jo hämärtää, vielä lähteä Waldheimiin. On kysymys
+tärkeitten paperien lähettämisestä, joitten välttämättömästi täytyy
+huomenna varhain olla sikäläisen tuomarin käsissä."
+
+"Minä olen valmis, herra neuvos", vastasi lähettiläs. "Onhan se minun
+velvollisuuteni eikähän lopuksi kahden tunnin matka Waldheimiin ole
+niin perin pitkä. Toivon jo kello yksitoista illalla ehtiväni sieltä
+takaisin."
+
+"Sitä parempi", vastasi neuvos jättäen lähettiläälle sinetillä lukitun
+paperitukun. "Tässä ovat asiakirjat. Pitäkää vaari niistä, Wagner. Ne
+ovat kalliita arvopaperia, enkä minä juuri sentähden tahdo uskoa niitä
+muun kuin ihan luotettavan miehen käsiin. Teidän täytyy hankkia
+itsellenne Waldheimin tuomarilta vastaanottotodistus ja huomenna
+odottaa teitä tullessanne toimihuoneesen kaunis palkinto. Luottakaa
+minuun, Wagner!"
+
+"Tiedän kyllä teidän tarkoittavan parastani", vastasi lähettiläs
+luottavaisesti. "Kaikissa tapauksissa voitte nukkua rauhallisesti; minä
+vastaan henkeni uhalla, että tukku säännöllisesti tulee perille. Onko
+teillä, herra neuvos, muuta käskettävänä?"
+
+"Ei, Wagner", kuului ystävällinen vastaus. "Tahtoisin vaan muistuttaa
+teitä, että on kova pakkanen ja että taivas uhkaa meitä lumipyrynä.
+Pitäkää siis vaari, ett'ette pimeässä eksy tieltä. On pahoja paikkoja
+matkalla Waldheimiin, nimittäin kivilouhikko."
+
+"Niin, niin, minä tunnen ne kaikki yhtä tarkoin kuin oman huoneeni
+kaikki nurkat", vastasi lähettiläs huolettomasti. "Ja vilun
+torjumiseksi voi astua vilkkaasti, että pysyy lämpimänä. Huomenna
+varhain siis! Toivon teille nöyrimmästi hyvää yötä, herra neuvos!"
+
+"Onnea matkalle ja Jumalan haltuun", vastasi neuvos Heimberger, ja
+lähettiläs läksi.
+
+Astuessansa lämpimästä huoneesta kadulle ja hengittäessään jääkylmää
+ilmaa tunsi hän kovan väristyksen tunkevan läpi koko ruumiinsa.
+
+"Herra neuvos Heimberger on oikeassa, nyt on todellakin kovin kylmä",
+mumisi hän itsekseen. "Minun täytyy ottaa päällysnuttu mukaani, vaikka
+se tavallisesti on ollut minulle haitaksi."
+
+Hän ohjasi askeleensa pientä taloa kohti, missä hänen asuntonsa oli, ja
+ehti sinne muutaman minuutin kuluttua. Astuessansa sisään, huomasi hän
+huoneen jo valaistuksi ja rouvansa illallisen valmistumisen puuhissa.
+Vilho, hänen poikansa, istui pöydän ääressä, lukien läksyänsä.
+
+"Hyvää iltaa, lapseni!" tervehti hän. "Hyvä, Elsbet, että jo valmistat
+illallisen, minä haukkaan nopeasti muutaman palan ja sitte lähden
+matkalle. Minun täytyy nimittäin vielä tänä iltana käydä Waldheimissa."
+
+"Waldheimissako? Tämmöisessäkö pakkasessa?" huudahti rouva Elsbet
+pelästyneenä ja Vilhokin näytti säikähtyvän. "Ei, on kuitenkin väärin
+pakoittaa sinua ulos semmoiselle matkalle ihan pilkkopimeässä!"
+
+"Väärin sinne, väärin tänne, vaimoseni", vastasi lähettiläs nauraen, --
+"herroilla on valta käskeä ja minun tulee täyttää velvollisuuteni,
+olkoon sitte yö tahi päivä. Minua päinvastoin miellyttää, että neuvos
+Heimberger määräsi juuri minut sille matkalle, sillä on kysymys
+erittäin tärkeästä asiasta, jonka vuoksi huomenna saan siitä erityisen
+palkinnon. Ole vaan huoletta, vaimo kultani! Kello kymmenen tahi
+yksitoista olen kaikessa tapauksessa kotona ja muutamat tunnit siihen
+asti kyllä kuluvat nopeasti!"
+
+"Kuulepas isä -- anna minun tulla kanssasi!" huudahti Vilho, äkkiä
+hypähtäen seisoalle.
+
+"No, oletko hullu, poikaseni?" vastasi isä nauraen. "Mikä on päähäsi
+pistäynyt? Semmoiselleko matkalle ja kahdeksantoista pykälän pakkaseen!
+Istahda lämpimän muurin viereen, se on paras, mitä voit tehdä!"
+
+"Minä en tiedä, mutta minua peloittaa niin, isä, että sinun näin
+myöhään täytyy lähteä matkaan", sanoi poika, joka innokkaasti rakasti
+isäänsä. "Mieluisimmin menisin itse yksin, että sinä voisit jäädä
+kotiin lepäämään."
+
+"Se ei käy päinsä, Vilho, lapsi kultani", vastasi isä. "Mutta ole
+huoletta vaan! Olenhan jo yli satakin kertaa käynyt samaa tietä niin
+yöllä kuin päivällä minkään tapaturman tapahtumatta; -- mitä siis juuri
+tällä kertaa minulle tapahtuisi? Paitsi sitä on armas Jumala
+kaikkialla, maantielläkin yön pimeässä ja olenhan minä velvollisuuttani
+täyttämässä. Ole siis huoletta ja anna minun lähteä rauhassa. Joutuun,
+äiti, anna minulle pari lusikallista lientä ja sitte eteenpäin!"
+
+Hän nautti kiireesti lautasellisen lientä, pisti evääksi voileivän
+taskuunsa, kätki uskotut paperit huolellisesti rintataskuun, pani
+virkalakin päähänsä, tarttui matkasauvaansa ja aikoi jättää vaimonsa ja
+lapsensa hyvästi.
+
+"Mutta etkö kumminkin ota päällysnuttua", kysyi Elsbet rouva pidättäen
+häntä.
+
+"En, vaimo kultani", vastasi hän. "Ensin oli se minulla mielessä, vaan
+nyt olen toisin päättänyt. Liemi lämmitti ja jos ravakasti astun, ei
+pakkanen tee minulle haittaa. Hyvästi Elsbet! Hyvästi Vilho!"
+
+Sen sanottuaan suuteli hän vaimoansa ja lastaan, jotka hellästi
+syleilivät häntä, irtaantui heistä ja riensi ulos yöpakkaseen.
+
+Oli jo tullut pilkkopimeä, eikä ainoakaan tähti valaissut synkkyyttä,
+joka melkein esti löytämästä tietä. Lähettiläs oli kuitenkin niin varma
+asiastansa, että hän viisi huoli pimeydestä, vaan riensi nopeasti ja
+vakavasti eteenpäin. Muutaman minuutin kuluttua jätti hän kaupungin
+taaksensa ja astui kapealle, Waldheimiin vievälle tielle. Siellä oli
+kuitenkin parempi kuin ahtailla kaduilla korkeitten talojen välissä.
+Valkoinen, maanpintaa peittävä lumi levitti heikon vaalean valon ja
+Wagnerin silmätkin olivat jo tottuneet pimeyteen, jotta hän selvemmin
+voi eroittaa tien. Kova pakkanen ei helpoittanut, mutta ei Wagner
+siitäkään huolinut, sillä vilkas liikunta totutti hänet ilmaan ja piti
+hänen ruumiinsa lämpimänä ja notkeana.
+
+Kello oli juuri lyönyt kuusi hänen astuessansa kotikaupunkinsa torilla
+ja Waldheimin tornikello löi puolikahdeksan hänen saapuessansa sinne.
+Siis oli hän kulkenut kahden runsaan tunnin matkan puolessatoista
+tunnissa.
+
+"Se kelpaa!" mumisi hän itsekseen. "Jos tuomari kohta laskee minut,
+voin jo ennen kello kymmentä olin kotona!"
+
+Hän tunsi tuomarin asunnon jo entiseltään, eikä siis tarvinnut sitä
+tiedustella. Saavuttuaan perille soitti hän kelloa ja hänet laskettiin
+sisään. Mutta säikähdyksekseen kuuli hän siellä herra tuomarin olevan
+virkamatkalla ja häntä odotettavan kotiin vasta kello kymmenen
+paikoilla.
+
+Se tieto kohtasi häntä ukkosenlyömän tavoin. Sillä tavalla voi tulla
+puoliyö, ennen kuin hän jälleen ennättäisi kotiin ja häntä tuskastutti
+jättää vaimonsa niin pitkäksi aikaa levottomuuden ja huolen valtaan.
+Mutta mitä tehdä? Hänen täytyi odottaa, kunnes tuomari palasi, sillä
+hänellä oli suora käsky jättää tärkeä tukku ainoastaan hänelle ja viedä
+hänen kirjoittamansa vastaanottotodistus takaisin. Ei mikään auttanut,
+hänen täytyi kärsivällisesti odottaa.
+
+Tuomarin rouva surkutteli miesraukkaa ja miehensä kovaonnista
+poissaoloa, mutta ei hänkään voinut tehdä mitään sen poistamiseksi. Hän
+oli ystävällinen lähettilästä kohtaan, pyysi hänet lämpimään keittiöön
+odottamaan ja lämmittelemään ja käski palvelustyttönsä asettaa hänelle
+vähän ruokaa ja lasillisen viiniä. Se tapahtui. Wagner nautti muutaman
+palan kylmää paistia, joi pari lasillista viiniä ja koetti malttaa
+mielensä.
+
+Vähä ennen kello kymmenen ratisivat vaunut ulkona ja seisahtuivat oven
+eteen.
+
+"No vihdoin!" sanoi tyttö. "Se on meidän herramme! Minä tunnen sen
+pyörien rätisemisestä."
+
+Se oli todellakin herra tuomari. Tuskin astuttuaan sisälle kutsui hän
+heti lähettilään, sanoi ystävällisesti surkuttelevansa, että oli
+antanut hänen niin kauan odottaa, otti paperitukun, tutki sen sisältöä
+ja kirjoitti heti vastaanottotodistuksen. "Tässä", lausui hän
+ojentaessansa sen lähettiläälle. "Kaikki on järjestyksessä. Mutta
+aiotteko todellakin lähteä kotiin vielä tänä yönä?"
+
+"Tietysti, herra tuomari", vastasi Wagner pannen ottotodistuksen kokoon
+ja pistäen sen samaan paikkaan, missä oli tallettanut paperit. "Vaimoni
+olisi levoton, ell'en tulisi, ja paitsi sitä tahtoo neuvos Heimberger
+huomenna varhain vastaanottotodistuksenne."
+
+"No, kuten tahdotte, kelpo ystäväni", vastasi tuomari. "Mutta on paha
+ilma ja ell'eivät enteet minua petä, tulee se vielä pahemmaksi.
+Katsokaa itse ilmamittarin! Tän'aamusta on se laskeutunut enemmän kuin
+kokonaisen tuuman!"
+
+"Lämpömittari ei estä minua täyttämästä velvollisuuttani", vastasi
+lähettiläs. "Minun täytyy todellakin lähteä, herra tuomari."
+
+"No, minua pahoittaa", vastasi tuomari olkapäitään kohottaen. "Olisitte
+voineet jäädä tänne yöksi; mutta kun teidän välttämättömästi täytyy
+lähteä, niin tapahtukoon se Jumalan nimessä -- ja tässä, juokaa vielä
+tilkkanen viiniä, se vahvistaa teitä!"
+
+Wagner otti lasin, jonka tuomari tarjosi hänelle, ja tyhjensi sen hänen
+terveydeksensä. Viini oli makeaa ja vahvaa, jommoista hän ei vielä
+koskaan ennen ollut maistanut ja virtaili tulentapaisesti hänen
+suonissaan ja jäsenissänsä.
+
+"Se varmaan virkistää", virkkoi hän, "sillä se lämmittää minut
+perinpohjin."
+
+"Sen se tekeekin", vastasi tuomari ystävällisesti. "Jumalan haltuun nyt
+ja onnea matkalle!"
+
+Lähettiläs läksi ja seisoi silmänräpäyksen perästä ulkona taivasalla.
+
+Hänen odottaessansa lienee pakkanen enentynyt, sillä jäinen ilma esti
+häntä melkein hengittämästä. Häntä värisytti ja hän tunsi itseänsä
+hieman pyörryttävän. "Varmaankin viinistä!" ajatteli hän. "Nyt vaan
+vilkkaasti eteenpäin, että voin poistaa vilun ja nopeasti joutua!"
+
+Hän astui ravakasti ja ehti pian taasen kaupungin ulkopuolelle. Siellä
+vinkui jääkylmä tuuli hänelle vastaan ja enentyi pian todelliseksi
+myrskyksi. Wagner milt'ei katui ett'ei suostunut tuomarin ystävälliseen
+kehoitukseen ja jäänyt yöksi hänen luoksensa, niin, hän olisi
+palannutkin, ell'ei hän olisi hävennyt näyttää huikentelevalta. Siis
+rohkasi hän mielensä ja asettui myrskyä vastaan, lujasti päättäen
+taistella viimeiseen asti.
+
+Mutta hän sai pian kokea, että semmoinen päätös oli helpommin tehty
+kuin suoritettu. Noin puolitien vaiheilla yhtyi enentyvään myrskyyn
+vielä taaja lumipyry. Tuuli puhalsi hänelle lumihiuteet suoraan vasten
+silmiä, tehden hänet siten vallan sokeaksi. Siihen asti oli hän
+kumminkin erottanut tien, mutta silloin tuiskusi taivaasta ja maasta
+yht'aikaa ja onneton mies parka huomasi mahdottomaksi nähdä askeltakaan
+eteensä. Muutaman minuutin kuluttua oli hän eksynyt kapealta tieltä ja
+hänen täytyi käydä umpimähkään eteenpäin.
+
+Wagner käsitti täydellisesti olevansa sangen arveluttavassa tilassa ja
+mietti, miten hän parahiten voisi siitä päästä. Hän tiesi, ett'ei
+suojapaikkaa ollut läheisyydessä. Siis oli hänellä ainoastaan kolme
+neuvoa. Joko kääntyisi hän takaisin, tahi pyrkisi eteenpäin myrskyssä
+ja lumessa, tahi etsisi avaralla tiellä paljaan taivaan alla paikkaa,
+missä hän kumminkin johonkin määrin olisi raivoavan rajuilman suojassa.
+
+Ensimmäinen ehdotus olisi kenties ollut parhain, sillä siinä
+tapauksessa olisi myrsky ja lumi kohdannut häntä selkään ja hän niin
+muodoin olisi voinut helpommin kulkea eteenpäin. Mutta oli sangen
+epäselvä voisiko hän lumisella tiellä osata enää Waldheimiin ja
+paitsi sitä oli sinne, hänen laskunsa mukaan, pitempi matka kuin
+kotikaupunkiin. Hän hylkäsi siis sen ajatuksen. Mitä sitte! Jääminen
+paljaan taivaan alle semmoisessa myrskyssä ei ollut juuri muuta kuin
+vapaatahtoisesti antautua kuoleman omaksi. Siis oli vaan kolmas ehto
+jälellä -- kotiin lähtö tuulessa ja lumessa.
+
+Levättyään hetkisen jatkoi hän siis matkaansa entiseen suuntaan,
+tietysti umpimähkään, kun ei tiestä tahi polusta enää ollut jälkeäkään.
+
+Tuulen vinkuna teki hänet kuuroksi ja kova pakkanen ynnä jäiset
+lumihiuteet rikkoivat hänen kasvonsa, ikäänkuin veitsellä viileskellen
+ja riistivät häneltä näön. Mutta ei hänellä ollut enää varaa valita --
+hänen täytyi päästä eteenpäin ja voittaa kaikki esteet ell'ei hän kuten
+Brutus tahtonut tulla kuoleman omaksi. Siis eteenpäin vaan! Aina vaan
+eteenpäin!
+
+Hänen rintansa aaltoili, hän oli tukehtua, hänen jalkansa horjuivat ja
+vaikka oli kylmä valui tuskan ja ponnistuksen hiki hänen otsaltansa.
+Myrsky raivosi yhä vaan ja yltyi välistä niin perin väkeväksi,
+ett'eivät väsyneen mies raukan voimat enää riittäneet taistelussa sitä
+vastaan. Hänen täytyi alinomaa seisahtua ja kaikin voimin vastustaa
+tuulen voimaa, ett'ei myrsky heittäisi häntä maahan. Tuulispään vähän
+levähtäessä pyrki hän eteenpäin, mutta se onnistui vaan huonosti. Hänen
+täytyi kaalata nilkkaluihin, usein polviin asti lumessa ja siten kävi
+matka tietysti ainoastaan hitaasti. Kuitenkin kesti hän, lepäsi silloin
+tällöin muutaman minuutin, pyrki taasen eteenpäin, levähti uudestaan ja
+lähestyi niin vihdoin vähitellen suojelevaa kotiansa yhä enemmän. Hän
+uskoi kumminkin niin ja se usko vahvisti häntä ja rohkasi hänen
+mieltänsä, vaikka sielun ja ruumiin voimat uhkasivatkin pettää.
+
+"Jospa vaan jo olisin kivilouhoksen ohitse!" mumisi hän useasti
+itsekseen suodessaan itselleen muutaman silmänräpäyksen lepoa.
+
+Hänellä olikin suuri syy pelätä niitä. Tie kulki nimittäin juuri niiden
+ohitse ja ne olivat erittäin jyrkät ja syvät. Päiväsellä, eikä
+yölläkään, jos vaan vähissäkin määrin voi erottaa tien, ei niistä ollut
+mitään vaaraa. Mutta myrskyisenä, pyryisenä ja pilkkosen pimeänä yönä
+saattoi niihin hyvinkin helposti pudota ja musertua alhaalla
+syvyydessä. Wagner tunsi vaaran ja teroitti kaiken varovaisuutensa ja
+ajatuksensa sitä välttääksensä.
+
+Yhä eteenpäin kulki hän raivoavaa myrskyä ja lumipyryä kohden.
+Arvellessaan lähestyvänsä kivilouhikkoa tuli hän kahta vertaa
+varovaisemmaksi ja tutki aina maanpintaa ennen kuin astui, oliko se
+vakava. Silloin töytäsi hän pimeässä patsasta vasten, joka oli yksin
+tien varrella ja hänelle hyvin tuttu. Vaikka häneen sattui hyvin
+kovasti, huudahti hän ääneen, ei kuitenkaan tuskasta, vaan ilosta.
+Patsas oli ihan syvemmän louhikon reunalla. Wagnerin tarvitsi vaan
+astua muutama askel sivulle ja sitte suoraan eteenpäin, niin vaara oli
+ohitse.
+
+Huojennetuin sydämin läksi hän astumaan niitä muutamia askeleita, ja
+jätti patsaan, johon hän oli tarttunut. Otettuaan kolme neljä askelta
+tunsi hän yhä vaan kovaa maata jalkojensa alla, mutta viidennellä astui
+hän tyhjään ilmaan, päästi kimakan hätähuudon ja katosi äkkiä
+pohjattomaan syvyyteen.
+
+Mielensä huumehduksessa, joka oli seurauksena melkein täydellisestä
+uupumuksesta, oli hän mennyt väärälle suunnalle ja vaaran välttämisen
+sijasta vaipui hän suoraan sen syliin.
+
+Rouva Lisbet, lähettilään vaimo, odotti sillä välin, sydän täynnä
+kuolontuskaa ja pahoja aavistuksia, miehensä kotiintulon. Kello
+kymmeneen asti jaksoi hän vastustaa jonkun lähestyvän suuren
+onnettomuuden aavistuksiansa, mutta kymmenennen tunnin kuluttua ei hän
+enää voinut hallita levottomuuttaan; ja hänen tuskansa puhkesi ilmi
+kyynelvirtana. Samaan aikaan alkoi kova myrsky ja synnytti rouva paran
+vapisevassa sydämessä vielä suurempaa tuskaa ja levottomuutta.
+Kuitenkin oli hänellä vielä heikko toivo, että hänen miehensä voisi
+tulla joka silmänräpäys, että hänen täytyisi tulla, ja huolimatta
+jääkylmästä pakkasesta, joka tunkeusi pieneen huoneesen, avasi hän
+melkein joka minuutin päästä ikkunan ja kuunteli ulos yöhön eikö hänen
+kelpo miehensä tuttuja askeleita jo kuuluisi. Mutta rouva raukka
+kuunteli turhaan. Hän ei kuullut muuta kuin myrskyn vinkunaa, irtaimen
+kattotiilien kolinaa ja rätinää sekä tuuliviirin ikävää narisemista
+tuulen väännellessä sitä sinne tänne. Niin paljon kuin mahdollista
+kumartui hän ulos ikkunasta katselemaan pitkin katua, josta hänen
+miehensä piti tuleman. Vaan häntä ei näkynyt, hän näki ainoastaan
+siellä täällä tummia varjoja liikkuvan pitkin taloja, mutta ne olivat
+vaan himmeästi palavista lyhdyistä, joita myrsky raivoisasti heilutti
+edestakaisin ja yhä uudelleen viskeli ikäänkuin tahtoen irroittaa ne
+rautavitjoista, joissa ne riippuivat. Mutta silloin katosivat nekin,
+sillä äkkiä kiehtoi lumi sakeina hiuteina alas kadulle, peitti sen
+melkein kohta läpinäkymättömään sumuun ja ympäröi niin taajaan lyhtyjen
+lasit, että tuskin valon sädekään voi tunkeutua niiden lävitse.
+
+Elsbet rouva katsoa tuijotti pelästyneenä lumimyrskyn raivoa ja
+riehumista.
+
+"Sekin vielä lisäksi!" huokasi hän tuskaantunein sydämin. "Voi poloista
+mies raukkaani!"
+
+Surunsa katkeruudessa ja tuskissaan unhotti hän ihan, että hän seisoi
+avatun ikkunan edessä ja että pakkanen koski häneen jäisellä
+hengityksellänsä, että lumi peitti hänen kasvonsa ja hiuksensa ja siinä
+muuttui kyynelien kaltaisiksi kiiltäviksi pisaroiksi. Patsaan tapaisena
+seisoi hän siinä, kasvot kalpeina, kädet ristissä, silmät lakkaamatta
+tuijottaen ulos pimeään, myrskyiseen yöhön. Niin tapasi yövartia hänet
+tehdessänsä kello kaksitoista tavallista tarkastusmatkaansa.
+
+"Mutta Herran tähden, rouva Wagner, voittehan tulla kuoleman omaksi,
+jos noin vähissä vaatteissa, paljaassa leningissä, täänkaltaisena yönä
+seisotte avonaisen ikkunan edessä!" huudahti hän hänelle. "Menkää toki
+levolle!"
+
+"Minä en voi", vastasi hän, säikähtyen yövartian puheesta. "Minun
+täytyy odottaa miestäni."
+
+"Mitä hullua, eikö Wagner serkku vielä ole kotona?" kysyi mies
+kummastuneena. "Eihän hän toki istune ravintolassa olutlasin ääressä?
+Sanokaa minulle, missä hän on, niin minä tuon hänet kotiin!"
+
+"Oi, jos se voisi tapahtua!" huokasi huolestunut rouva. "Ei, hän ei ole
+ravintolassa, hän taistelee nyt luultavasti ulkona maantiellä rajuilmaa
+vastaan, sillä minä odotan häntä kotiin Waldheimistä, mihin hänen tänä
+iltana on täytynyt mennä neuvos Heimbergerin käskystä."
+
+"Sepä on ikävää! Täänkaltaisessa ilmassa ulkona maantiellä! Kauheata!"
+sanoi yövartia sääliväisesti. "Mihin aikaan lähti hän kotoa?"
+
+"Kello kuuden aikaan tänä iltana."
+
+"Joko kuuden aikaan? No, serkku rouva, olisihan hänen sitte jo aikaa
+pitänyt olla kotona."
+
+"Mutta minä odotan häntä kuitenkin yhä vielä, odotan kovin
+tuskastuneena ja huolissani!"
+
+"Juuri siinä olette väärässä", vastasi vartia. "Minäkin tunnen vanhan
+Wagner toverini. Häntä on varmaan joku viipymys kohdannut, sillä muuten
+olisi hän jo kello kymmenen aikaan ollut takaisin. Ken tietää, ketä ja
+mitä hänen on täytynyt odottaa! Kun hän ei vielä ole täällä, palaa hän
+varmaan vasta huomenna. Menkää siis, hyvä rouvani, ihan huoletta
+levolle ja sulkekaa kaikissa tapauksissa ikkunanne, ett'ette vilustu!
+Hyvää yötä, ja älkää enää murehtiko, rouva Wagner! Huomenna kyllä
+miehenne saapuu, tietysti ihan terveenä. Täänkaltaisessa koiranilmassa
+ei hän varmaan ole lähtenyt paluumatkalle, hyvää yötä siis!"
+
+Elsbet rouva sai kunnon yövartian sanoista vähän lohdutusta. Hänen
+ajatuksensa näytti todellakin sangen luonnolliselta. Tunsipa hän
+itsekin miehensä erittäin säännölliseksi ja tarkkatuntoiseksi. Kun hän
+ei ollut kotona kello kymmenen aikaan, oli varmaan joku seikka estänyt
+häntä palaamasta.
+
+Hän ei tosin voinut tietää, että hänen tarkkatuntoisuutensa virassaan
+ja rakkautensa vaimoonsa ja lapseensa olivat suuremmat kuin hänen
+pelkonsa antautua alttiiksi kauhean, yöllisen talvimyrskyn vimmalle.
+Hän uskoi yövartian mielipiteen oikeaksi ja koetti sillä rauhoittaa
+tuskastunutta sydäntänsä. Hän sulki ikkunan ja meni makuukamariinsa.
+Siellä rukoili hän innokkaasti Jumalaa, rukoili hänen apuansa
+miehelleen ja meni sitte vasta levolle. Vaan hän ei voinut kuitenkaan
+pitkään aikaan nukkua. Hänen täytyi välttämättömästi kuunnella vinkuvan
+myrskyn vonkunaa ja raivoa, joka näkyi tahtovan rutistaa taivaan ja
+maan, aina uudestaan pudistellen hirmuisilla voimillaan hänen
+asuntoansa ja sen pieniä ikkunoita, kunnes viimein, sydänyön jo aikaa
+kuluttua, väsymys lyijynraskaasti painoi hänen silmäluomensa kiinni ja
+uni saattoi hänet muutamiksi tunneiksi unhottamaan huolensa talonisän
+puolesta.
+
+Päivän koittaessa heräsi hän jälleen ja nousi kiireesti vuoteeltansa.
+Silmäys ikkunasta kadulle ilmoitti hänelle lumipyryn jo lakanneen,
+tuulikin näkyi jo tauonneen, sillä lyhdyt eivät enää heiluneet yhtä
+kovin edestakaisin vitsoissansa kuin yöllä. Kuitenkin oli ilma vieläkin
+kolkko ja taivas sakean sumun peitossa, jotta ei ainoakaan auringonsäde
+voinut tunkeutua lävitse.
+
+Päivän iloinen valo vaikutti rauhoittavaisesti rouvaan. Hän
+hylkäsi uljaasti jokaisen ajatuksen, että hänen miestänsä olisi
+joku onnettomuus kohdannut ja etsi sekä löysikin tavallisista
+aamuaskareistaan huvitusta. Sytyttäessään valkeata pesään ja
+nostaessansa sinne vesipannua keittääksensä kahvia itselleen ja
+pojallensa, laski hän että hänen miehensä varmaan oli lähtenyt
+Waldheimistä kello kuusi ja että hänen siinä tapauksessa siis piti
+saapuman kotiin kello kahdeksan paikoilla. Kello oli silloin seitsemän
+-- tunti vielä ja kaikki surut ja huolet olivat sitte päättyneet.
+
+Hän keitti kahvin ja herätti poikansa, jonka täytyi mennä kouluun kello
+kahdeksan. Pian tuli lapsi täysissä vaatteissa asuinhuoneesen ja näytti
+sangen kummastuneelta, kun ei nähnytkään isää, joka ainoastaan ani
+harvoin oli kotoa poissa aamiaisaikana.
+
+"Hän kyllä pian palajaa, Vilho", lausui äiti teeskentelevällä
+tyyneydellä, ikäänkuin olisi hän itse uskonut sen lujasti. "Hän on
+viipynyt Waldheimissä ja palaa vasta tänään kello kahdeksan tahi
+yhdeksän."
+
+Vilho ei tietysti epäillyt äitinsä olevan oikeassa ja nautti hyvällä
+ruokahalulla ateriansa. Sitte meni hän kouluun ja jätti äidin yksin
+kotiin.
+
+Pojan mentyä palasi vaivaloisesti pidätetty tuska jälleen Elsbet rouvan
+sydämeen ja hän katseli taasen kadulle, eikö innokkaasti odotettu mies
+vihdoin tulisi näkyviin.
+
+Kello löi yhdeksän eikä hän vielä ollut saapunut.
+
+Silloin ei kovia tuskia kestänyt rouva parka enää voinut kärsiä
+yksinäisyyttään. Himmeä toivo, että neuvos Heimbergerin luota saisi
+selkoa viipymisestä, pakotti hänet menemään sinne. Hän heitti nutun
+päällensä ja riensi pitkin katuja Heimbergerin tuttuun asuntoon. Hän
+tapasi hänet vielä kotona, hänkin levottomasti odottaen hänen miehensä
+palaamista, jolle oli uskonut niin tärkeän toimen. Säikähtyen kuuli
+hän, ett'ei Wagner vielä ollut kotona, ja tuntien hänen virka-intonsa
+aavisti hän kohta jotakin tavatonta tapahtuneen.
+
+"Täytyy viipymättä lähettää väkeä häntä kuulustelemaan", virkkoi hän.
+"Jumala varjelkoon, että kunnon mies olisi joutunut jonkun
+onnettomuuden omaksi!"
+
+Hän kutsui erästä etuhuoneessa odottavaa palvelijaa ja lausui kiireesti
+tarpeelliset käskyt. Sitte kääntyi hän Elsbet rouvan puoleen.
+
+"Luottakaa minuun, hyvä rouva, kaikki tehdään, mitä tehdä voi", lausui
+hän. "Me emme voi epäillä, että jotakin erinomaista on tapahtunut
+miehellenne, mutta ei meidän kuitenkaan tarvitse olla varmat siitä,
+että se on jotakin pahaa ja onnetonta. Menkää siis surutonna kotiinne.
+Heti saatuani tiedon hänestä, lähetän teille sanoman, tahi tulen itse."
+
+Hiljaa itkevä rouva aikoi juuri noudattaa herra Heimbergerin neuvoa,
+kun ovi äkkiä lykättiin auki ja äsken lähetetty virkapalvelija
+äärettömän säikähtyneenä taasen astui sisälle.
+
+"He tuovat häntä jo, herra neuvos", kertoi hän.
+
+"Ketä?"
+
+"No, virkalähettiläs Wagneria! Oi häntä raukkaa!"
+
+Elsbet rouva huudahti ääneen pelosta; kanslianeuvoskin vaaleni.
+
+"Mitä on hänelle tapahtunut?" kysyi hän.
+
+"Hän on kauheana myrsky-yönä pudonnut kivilouhikkoon ja sieltä löysivät
+muutamat työmiehet hänet tänä aamuna puoleksi särkyneenä", vastasi
+palvelija. "Hän eli vielä ja jaksoi mainita asuntonsa ja sinne on väki
+kantanut hänet paarilla."
+
+Rouva Elsbet huoahti, ikäänkuin pakahtuisi häneltä sydän kuullessansa
+hirmuista uutista, joka näytti hänen kauheimmat aavistuksensa todeksi,
+ja neuvos Heimberger etsi turhaan sanoja häntä lohduttaaksensa.
+
+"Kentiesi ei asian laita ole niin surkea kuin mies kertoo", sanoi hän
+viimein. "Voimmehan vielä toivoa, ett'ei tapaturma ole kuolettavainen.
+Hankkikaa pian lääkäri, jonka pitää tuleman Wagnerin asuntoon! Minä
+lähden itse teidän kanssanne, rouva Wagner, katsomaan miten miehenne
+laita on! Tulkaa!"
+
+Hän tarttui nopeasti hattuunsa ja keppiinsä, tarjosi itkevälle rouvalle
+käsivartensa tueksi ja vei hänet kotiin.
+
+Surkea näkö odotti heitä siellä. Sohvalla makasi poloinen mies
+verisenä, kalmankalpeana, silmät puoleksi sammuneina ja voi tuskin
+vaivalla ojentaa vaimolleen kätensä. Rouva vaipui, kimakasti huudahtaen
+tuskasta, alas miehensä viereen ja vuodatti ruhjoutuneen olennon päälle
+kuumia kyyneleitä.
+
+"Rauhoitu, rakas vaimo", kuiskasi mies heikolla, tuskin kuuluvalla
+äänellä. "Jumalan tahdosta se on tapahtunut, emmekä me sitte saa
+nurista emmekä valittaa! Oletteko tekin täällä, herra kanslianeuvos?
+Ah, se oli kauhea yö! Mutta minä olen toimittanut asianne.
+Rintataskustani löydätte herra tuomarin vastaanottotodistuksen."
+
+"Hiljaa, älkäämme puhuko siitä nyt", vastasi kanslianeuvos syvästi
+liikutettuna. "Jos olisin voinut aavistaa matkanne päättyvän näin
+surullisesti, en todellakaan olisi antanut teille sitä käskyä!"
+
+"Ah, herra neuvos, ettehän te ole syypää onnettomuuteeni", vastasi
+Wagner heikosti. "Kuka voi vastustaa Herran ja hänen palvelijainsa,
+elementtien, voimaa. Minun olisi pitänyt jäämän yöksi tuomarin luo; hän
+tarjosi minulle yösijan, vaan en voinut tuskastuttaa vaimo raukkaani,
+joka kaikissa tapauksissa kotona hartaasti odotti minua."
+
+"Mutta miten tapahtui kauhea tapaturma. Kuinka voi se tapahtua?" kyseli
+neuvos.
+
+Virkalähettiläs hymyili surullisesti ja kertoi katkonaisin lausein,
+mitä jo olemme koettaneet kertoa.
+
+"Mikä kauhea putoaminen!" huudahti kanslianeuvos väristen. "On melkein
+ihme, ett'ette paikalla kuollut."
+
+"Sitä ei Herra laupeudessaan sallinut", vastasi Wagner ja hänen
+silmänsä säihkyivät hänen hellästi katsellessaan vaimoansa. "Jumala
+osoitti minulle armon, että vielä kerran saan nähdä hyvän vaimoni ja
+poikani ja siunata heitä molempia."
+
+"Oi, rakas ystävä, älkää kohta uskoko pahinta", sanoi Heimberger.
+"Älkäämme epäilkö, että lankeemisen seuraukset ovat paremmat kuin
+näytätte uskovan. Minä lähetin jo lääkäriä noutamaan; hän tulee kohta
+ja hankkii teille helpoitusta."
+
+Lähettiläs pudisti hiljaa kalpeata päätänsä. "Ei, ei", virkkoi hän
+lempeästi. "Älkäämme ruvetko turhia toivomaan. Minä olen siksi liiaksi
+haavoitettu. Ensin kauhea taistelu myrskyä ja lunta vastaan, sitte
+putoaminen syvyyteen, sitten jäinen kylmyys ijankaikkisen pitkinä
+tunteina, jotka minun avuttomana täytyi viettää kivilouhikossa -- siinä
+on enemmän kuin vahvinkaan ihmisluonto voi kestää. -- Älä itke,
+Elsbet", sanoi hän jälleen kääntyen katkerasti nyyhkivän vaimonsa
+puoleen ja silitti hyväillen hänen kosteita poskiansa; -- "älä itke!
+Täytyyhän kerran erota ja minä luulen, ell'en juuri iloisesti, niin
+kuitenkin tyytyen Jumalan määräyksiin. Minun on vaikea erota sinusta ja
+lapsestamme, mutta minulla on kuitenkin suloinen ja autuaallinen
+lohdutus: että voin mennä luotanne huoletta toimeentulostanne. Oi,
+hyvä kanslianeuvos, tässä tuskan ja kuolinvuoteellani kiitän teitä
+vielä kerran, että kerran neuvoitte minun vakuuttamaan henkeni.
+Katsokaa, maatessani avutonna kolkossa kylmässä kivilouhoksessa ja
+kärsiessäni hirveitä tuskia, oli ajatus, että pojallani on varoja oppia
+tulemaan kelpo mieheksi, lohdutuksen enkelinä luonani. Armas vaimoni,
+sinä et jää köyhäksi ja hylätyksi ja Vilhomme on kerran oleva sinulle
+vahva ja luotettava turva. Minä tiedän sen, sillä minä tunnen hänet!"
+
+"Ja minä lupaan sen sinulle, isä, armas isä kulta!" sanoi poika, joka
+hetki ennen oli hiljaa astunut huoneesen ja kuuli isänsä sanat, "minä
+lupaan sinulle sen ja annan lupaukseni käteesi", toisti hän astuen
+lähemmäksi ja tarttui kuolevan tunnottomaan käteen suudellaksensa sitä,
+-- "jos Jumala suo minulle voimaa ja terveyttä, en ole laiminlyövä
+mitään, millä vaan voin osoittaa kiitollisuuttani kaikista uhrauksista,
+joita olet hellyydessäsi minulle tehnyt. Sen lupaan sinulle, isä!"
+
+"Ja minä otan lupauksesi vastaan", vastasi isä, luoden hellän
+silmäyksen kelpo poikaan. "Niin, minä voin huoletta kuolla ja nöyrästi
+sanoa: Herra, sinun käsiisi jätän henkeni! Kuolema, missä on kärkesi?
+Jumala tietää, että aina olen rehellisesti koettanut täyttää
+velvollisuuteni -- miksi siis pelkäisin astua hänen rakasmielisten
+kasvojensa eteen? Taivas siunatkoon sinua, poikani! Minä luotan
+sanaasi, että aina vaellat rehellisesti, ja Jumala on opettava sinulle,
+kuinka se ajatus huojentaa minulle kuolonhetken!"
+
+Äidin ja pojan hiljaa pidätetyt nyyhkytykset kuuluivat näiden kunnon
+miehen sanojen perästä ja kanslianeuvoskin tunsi, miten liikutuksen
+kyynel kostutti hänen silmäänsä. Pienessä huoneessa vallitsi kotvasen
+aikaa äänettömyys, syvä äänettömyys, jonka sairas hetken perästä
+keskeytti.
+
+"Niin, herra kanslianeuvos", sanoi hän niin pontevasti kuin suinkin
+voi, -- "on sanomattoman suloista tietää, että olen pitänyt huolta
+omistani, kun vielä oli aikaa. Laupias Jumala, kuinka vaikea minun
+olisi kuolla, jos minun tarvitsisi nuhdella itseäni siitä, että vaimoni
+ja lapseni täytyisi minun huolimattomuuteni tähden kärsiä kuolemani
+jälkeen puutetta! Jumala siunatkoon teitä siitä hyvästä neuvosta, jonka
+taannoin annoitte minulle!"
+
+Kanslianeuvos kääntyi toisaalle päin, sillä hän häpesi näyttää
+neuvottomuutta, jota hänen kasvonsa osottivat. Kuolevan miehen jokainen
+sana sattui häneen kuin tikarinpisto. Niin oli hän, yksinkertainen,
+mutta huoltapitäväinen ja hellä perheenisä tehnyt. Kuinka oli _hän
+itse_ sitä vastoin menetellyt, hän, joka tiedon ja taidon kautta oli
+toista paljoa etevämpi? Katkerat omantunnon nuhteet täyttivät hänen
+mielensä, ja hän oli iloinen, kun lääkärin tulo keskeytti tuskallisen
+tilan ja antoi hänen ajatuksillensa toisen suunnan.
+
+Lääkäri tutki sairaan huolellisesti, sitoi hänen pudotessa saadut
+haavansa ja määräsi edellä kaikkea lepoa ja hiljaisuutta. Kun neuvos
+vei hänen syrjään ja kysyi, oliko parannuksen toivoa, kohotti hän
+olkapäitään.
+
+"Jumala voi tehdä ihmeitä", vastasi hän, "mutta inhimillinen taito ja
+tieto ovat tässä kohden voimattomat!"
+
+Heimberger jätti onnettoman perheen hyvästi ja saattoi lääkäriä
+kappaleen matkaa, saadaksensa kuulla lähempiä tietoja lähettiläänsä
+tilasta. Tohtori ei salannut, ett'ei sairas _hänen_ mielestänsä
+voisi elää tulevaa yötä, sillä tärähdys oli ollut liian kova. Säälien
+kuuli neuvos kokeneen lääkärin tuomion ja koko päivän vallitsi hänessä
+vakava, melkein surullinen mieli, johon syynä oli kunnon ja kelpo
+alamaisen onnettomuus, mutta varmaan myöskin joku toinen seikka, josta
+ei neuvos itsekään voinut saada selvää. Mikähän se oli? -- -- --
+
+
+
+
+Viides luku.
+
+Pilattu.
+
+
+Seuraavana aamuna, juuri neuvoksen istuessa rouvineen aamiaispöydässä,
+toi palvelija sanoman, että virkalähettiläs oli sydänyön aikana
+kuollut.
+
+Vaikk'ei surkea ilmoitus ollut odottamaton, vaikutti se kuitenkin
+alakuloisuutta aviopariin, joka aina oli kunnioittanut ja pitänyt kelpo
+miestä suuressa arvossa.
+
+"Ja miten erosi hän?" kysyi neuvos tukalan vait'olon perästä.
+
+"Hiljaisesti, voisi melkein sanoa iloisesti", kuului palvelijan
+vastaus. "Minä kävin tänä aamuna varhain hänen asunnollansa
+kuulustelemassa sairaan tilaa ja silloin kertoi rouva Wagner itse
+minulle, miten Jumalalle otollinen ja tuskaton hänen miehensä loppu
+oli. Täytyihän minun uskoa häntä, sillä saatuani pyynnöstäni vielä
+kerran nähdä kuolleen, tunsin itseni oikein liikutetuksi siitä
+lempeästä autuaallisuuden näöstä, joka ilmaantui hänen kasvoissansa.
+Hän ei näyttänyt kuolleelta, vaan nukkuvalta, joka näkee iloista,
+suloista unta. Ell'eivät kasvot olisi olleet niin kalpeat, olisin
+luullut hänen vielä elävän!"
+
+"Entä hänen vaimonsa?" kysyi rouva neuvoksetar mietittyään hetkisen
+aikaa. "Kuinka kestää hän suuren vahinkonsa?"
+
+"Kuten kunnon hurskaan vaimon sopii", vastasi palvelija. "Selvästi voi
+havainta syvän surun hänen kalpeista kasvoistansa, mutta hän ei itke
+eikä valita, vaan ottaa kärsivällisesti ja nöyrästi vastaan koetuksen.
+Ja Vilhokin, hänen poikansa, on ihmeen järjekäs. Hän on kuitenkin vielä
+puoleksi lapsi, mutta kun kuulee, miten ymmärtäväisesti hän puhuu
+äitinsä kanssa ja miten lohduttavaiselta ja mieltä rohkaisevaiselta
+jokainen hänen sanansa kuuluu, täytyy oikein kunnioittaa häntä."
+
+"Niin, hän on hyvä ja ymmärtäväinen poika, minä tunnen hänet", virkkoi
+neuvos. "Hän on kerran oleva kelpo isä-vainajallensa kunniaksi, siitä
+olen varma. Mutta nyt kylliksi surullisesta kohtauksesta, jota emme,
+ikävä kyllä, enää voi muuttaa. Mitä tuotte minulle virkatoimistosta?"
+
+-- -- Viikkoja ja kuukausia kului, tuiman talven täytyi, vaikka
+hitaasti ja vastahakoisesti, peräytyä keväisen tuulen ja vallan edestä;
+jää suli virroista ja puroista; lumi suli päivän yhä lämpimämpien
+säteitten vaikutuksesta ja lounastuulen lempeä hengitys karkoitti sen,
+ensin niityiltä ja tasangoilta, sitte kukkuloilta ja vuoriltakin;
+pensastot ja mäen rinteet pukeutuivat nuoreen, tuoreesen, viheriään
+pukuun; ensimmäiset lumikelloset, ensimmäiset tuoksuvat neilikat
+virkistivät ihmisten silmät ja mielet; lukemattomat pienet vihreät
+ruohon korret katselivat vielä vähän ujoina sinistä taivasta
+niityiltä ja puutarhoista; keltaisia kieloja ja sinisiä orvokkia oli
+metsänrinteiden koristuksena; pikku linnut visertelivät, riemuitsivat
+ja lauloivat iloisia lirityksiänsä oksilta tahi taivaan sini-ilmoista
+-- sanalla sanoen, oli kevät; armas, suloinen, lämmin kevät oli taasen
+palannut kaikkine runsauksineen, kauneuksineen ja loistoineen ja
+jokainen elävä olento tervehti sitä ilolla ja hengitti helpommin ja
+vapaammin kuin tuiman talven masentaessa hänen mieltänsä. Ja kuitenkin
+oli yksi, jolta kevään suloisuus tuskin voi houkutella ainoatakaan
+hymyä, yksi, jota ei sen ilo ja herttaisuus ensinkään liikuttanut, joka
+surusilmin katseli sen loistoa, tuntematta ahdistuneessa sydämessään
+yleistä riemua. Ja se oli kanslianeuvos Heimberger.
+
+Eikä ennen niin iloinen ja hilpeä mies tosiaankaan ollut syyttä
+synkkämielinen ja suruinen. Aina virkalähettiläs Wagnerin kuolemasta
+saakka, joka kentiesi koski häneen enemmän, kuin hän tahtoi myöntää,
+oli hän huomattavasti muuttunut. Hän oli yhä kivulloinen. Hän ei tosin
+voinut niin pahasti, että oli estetty virkaansa toimittamasta tahi
+käymästä ulkona, mutta hän oli kuitenkin kipeä. Hänen entinen luja
+terveytensä näkyi saaneen vaikean kolauksen. Hän valitti milloin kipua
+rinnassansa, milloin sydämessään, väliin mahassaan tahi siellä ja
+täällä, ja ken ei ollut pitkään aikaan nähnyt häntä, pelästyi
+todellakin hänen riutuneesta näöstään, kalpeista, laihtuneista
+kasvoistaan, lakastuneista silmistänsä ja veltostuneesta ryhdistään,
+hänen, joka aina ennen oli niin uhkean näköinen.
+
+Paitsi ruumiillisia kipuja mahtoi joku hengellinenkin tuska vaivata
+häntä, vaikka hän huolellisesti koetti salata sen muilta, etenkin
+rouvaltansa. Kuitenkin huomasi viimemainittu sen sangen hyvin ja arvasi
+syynkin siihen. Hän ei kumminkaan huolinut pukea ajatuksiansa sanoiksi,
+ett'ei kiukustuttaisi jo ennestään sangen kiukullista miestänsä. Hän
+odotti vaan kärsivällisesti aikaa, jolloin hänen miehensä itsestään
+avaisi sydämensä hänelle, ja toivoi salaa ett'ei se aika viipyisi aivan
+kauan.
+
+Monta muutakin seikkaa yhtyi antamaan kanslianeuvoksen
+synkkämielisyydelle vielä mustemman värin. Niin tuli leski Wagner
+eräänä aamuna hänen luoksensa pyytämään häneltä neuvoa, jota hän
+myöskin kernaasti antoi hänelle.
+
+"Miten teidän muuten käy, rouva Wagner?" kysyi hän viivyttäen häntä,
+kun hän, kohteliaasti kiitettyään neuvosta, aikoi lähteä. "Toivon,
+ett'ei kelpo miehenne kuolema ole saattanut teitä puutteesen!"
+
+"Oi ei, herra neuvos, ei Jumalan kiitoa", vastasi leski. "Pieni
+eläkeraha, joka kuukausittain maksetaan minulle, riittää kylliksi minun
+ja Vilhoni tarpeisiin ja olenhan minä vielä nuori ja terve sekä voin
+lisäksi työllä, esimerkiksi pesolla, lattioitten puhdistamisella ja
+muilla senkaltaisilla töillä ansaita muutamia taaleria viikossa. Paitsi
+sitä on minulla, tiedättehän, viisisataa taaleria hengenvakuutuksesta!
+Olen asettanut ne varmaan paikkaan kasvamaan, enkä ota niistä
+äyriäkään. Ne tulevat kerran Vilholleni hyödyksi, jos hän myöhemmin
+tahtoo oppia jotakin ammattia, ruveta kauppiaaksi tahi lukea vaikka
+yliopistossakin. Rahat riittävät kaikkeen. Niin, se on suureksi
+lohdutukseksi minulle, herra kanslianeuvos! sillä katsokaa, mihin olisi
+poika parkani ryhtynyt ell'ei hyvä mies-vainajani olisi vakuuttanut
+henkeänsä? Ei niin mihinkään! Hänen ei onnistuisi päästä hyvään, kelpo
+asemaan, kun sitä vastoin hänen tulevaisuutensa nyt on taattu, jos vaan
+laupias Jumala suo hänelle terveyttä ja voimaa."
+
+Kanslianeuvos käveli rouva Wagnerin kertoessa levottomasti edestakaisin
+huoneessa, ja vastusti silminnähtävästi tunnetta, joka ikävästi,
+milt'ei tuskallisesti, ahdisti häntä.
+
+"Niin, niin", sanoi hän sitte, "voin kyllä kuvailla mielessäni, että
+semmoinen rahasumma on teille oikea aarre. Ovatko asianomaiset siis jo
+maksaneet sen teille?"
+
+"Ovat, jo kohta armaan mies-vainajani hautajaisten jälkeen", vastasi
+leski. "Sangen liikuttuvaa ja kaunista se onkin, herra neuvos.
+Katsokaa, asiamies Kluge, -- tunnettehan hänet -- lähetti minulle sanan
+tulla hänen luoksensa seuraavana päivänä kello yksitoista. Mentyäni
+tapasin siellä paitsi häntä vielä papin ja tohtorin, joka oli
+helpottanut mies raukkani viimeiset hetket ja kaikki tervehtivät minua
+erittäin ystävällisesti ja sydämellisesti. Minun täytyi istuutua ja
+sitte puhui herra Kluge, miten häntä ilahutti kaikesta sydämestänsä,
+että voi maksaa minulle summan rahaa, joka epäilemättä poistaisi suuren
+osan huolistani. Sen jälkeen puhui herra pastori paljon hyvää ja
+kiitettävää mies-vainajastani, kiittäen etenkin siitä kun hän oli niin
+viisas, että eläessään piti huolta perheensä tulevaisuudesta. Viimein
+kertoi tohtori, miten paljon häntä ilahutti ja liikutti nähdä mieheni
+niin tyyneenä ja valmistuneena kuolevan ja että hänen suurimmaksi
+osaksi tuli kiittää miehensä vakuutusta siitä rauhasta ja että se ei
+tuottanut ainoastaan hänen perheellensä, vaan hänelle itselleenkin
+siunausta. Sitte vei herra Kluge minut erään pöydän luo, missä oli
+viisisataa taaleria kiiltävää hopea- ja kultarahaa ja sanoi sen kaiken
+olevan minun omani ja minun voivan pitää kaikki kauniina muistona
+mies-vainajaltani ja pitää ne senkaltaisina arvossa. Ah, herra neuvos,
+minun täytyi itkeä ilosta! Ei kuitenkaan rahojen tähden, ei suinkaan!
+vaan sentähden, että mieheni oli niin hyvä ja hellä perheenisä ja että
+aina voin rakkaudella ja kunnioituksella muistella häntä. Niin,
+herroillakin, jotka toivottivat minulle onnea, olivat kyyneleet
+silmissä ja minä huomasin selvästi, eitä he kaikki tarkoittivat
+parastani, Silloin rohkasin mieleni ja pyysin herra Klugen olemaan hyvä
+ja asettamaan kauniit rahani luotettavaan paikkaan Vilhoni ja minun
+hyväkseni. Sen hän myöntyväisesti tekikin ja minä voin olla ihan
+huoletta rahaini suhteen ja saan vielä lisäksi runsaan koron niistä."
+
+"Ja minäkin onnittelen teitä, hyvä rouva, että teillä oli niin kelpo ja
+varovainen mies", sanoi kanslianeuvos vähän vapisevalla äänellä.
+"Suokoon Jumala, että moni ajattelisi samaten kuin hänkin; silloin
+olisi paljon vähemmän surua, murhetta ja kurjuutta maailmassa!"
+
+Rouva Wagnerin heti sen jälkeen lähdettyä löi kanslianeuvos, jäätyään
+yksin huoneesen, nyrkillään otsaansa ja sanat: minä hullu, kurja,
+mieletön! kuuluivat ehdottomasti hänen huuliltansa. Mitä hän niillä
+tarkoitti, ei kukaan tietysti voinut tietää. Kaikissa tapauksissa oli
+selvä, että keskustelu rouva Wagnerin kanssa oli elävästi liikuttanut
+häntä ja saattanut hänet erinomaisen levottomaksi.
+
+Vielä toinenkin mielenliikutus kohtasi häntä muutaman päivän perästä.
+
+Juuri samaan aikaan tapahtui suuri kaupanhäiriö, joka sai aikaan
+melkoisia mullistuksia kauppiaitten kesken. Satoja kauppiaita, joita
+pidettiin upporikkaina, tulivat lyhyen ajan kuluessa kykenemättömiksi
+suorittamaan maksujansa ja joutuivat mierontielle. Kanslianeuvos oli
+tosin kuullut siitä häiriöstä, vaan ei sen enempää siitä huolinut, kun
+hänellä virkamiehenä ei ollut heidän kanssansa juuri sanottavasti
+tekemistä. Mutta silloin kuuli hän huhun, joka äkkiä herätti hänen
+välinpitämättömyydestänsä ja sai hänet suuresti säikähtymään. Hän kävi
+eräänä iltana "Harmoniossa" ja kuuli siellä kauppias Meyerheimin,
+muitten kauppahuoneitten konkurssin johdosta, joutuneen häviöön ja
+joutuneen siitä onnettomuudesta niin pahoillensa, että sai halvauksen
+ja makasi kuoleman kielissä.
+
+"Mahdotonta!" huudahti neuvos -- "olinhan minä eilen hänen luonansa
+viemässä pieniä säästöjäni hänelle talletettavaksi ja hän oli sangen
+iloinen ja hyvällä tuulella! Mahdotonta!"
+
+"Jos epäilette", vastasi tuttava, joka kertoi hänelle sen uutisen,
+"niin kysykää tohtori Cruft'iltä, joka juuri tulee tuossa. Mikäli minä
+tiedän, on hän perhelääkärinä Meyerheimillä."
+
+Heimberger riensi tohtorin luokse.
+
+"Onko totta, tohtori?" kysyi hän kiireesti, "Meyerheim...?"
+
+"On kuolemaisillaan", vastasi tohtori olkapäitään kohottaen sangen
+vakavasti. "Minä tulin vast'ikään hänen luotansa ja olen hyvin
+liikutettu kovin surkeasta kohtauksesta, joka minun täytyi nähdä.
+Kuoleva mies kiroillen julmasti itseään, hänen onneton vaimonsa
+tuskissaan väännellen käsiänsä, ja itkevä poika -- kauhea kohtaus."
+
+"Mutta suuri Jumala, miten on se voinut tapahtua?" huudahti neuvos ihan
+kalpeana.
+
+"Sangen luonnollisesti", vastasi tohtori. "Jo viikko sitte tunsi
+Meyerheim maan tärisevän jalkojensa alla ja hän ponnisti kaikki
+voimansa pelastaaksensa itseään häviämästä, mutta, ikävä kyllä,
+turhaan. Toinen onneton sanoma seurasi toista; kerta toisensa perästä
+sai hän tietoa kauppahuoneiden häviöstä, joitten kanssa hän oli
+asioissa, ja tänä aamuna tapahtui vielä viimeinen, kovin kohtaus, joka
+täydellisesti masensi hänen rohkeutensa. Eräs Wieniläinen kauppias,
+jota koko maailma luuli miljoonain omistajaksi ja mitä kunnollisimmaksi
+mieheksi, on kaikessa salaisuudessa karannut ja paollansa saattanut
+kaikki velkojansa epätoivoon. Hän oli Meyerheimin viimeinen toivo.
+Tänään varhain sai hän sähkösanoman kautta tiedon että hänen viimeisen
+toivonsa kipinä oli sammunut, ja samassa oli hänen lujuutensa lopussa.
+Salama heitti hänet maahan, hän joutui hurjaan raivoon. Jonkinlainen
+aivojenhalvaus seurasi, ja nyt makaa hän siinä kauhean epätoivon
+saaliina. Minä sanon teille, että on kauheaa, herra neuvos, nähdä
+onnettoman miehen tilaa!"
+
+"Ja hän on todellakin kadottanut kaiken omaisuutensa, tuo rikas
+Meyerheim?"
+
+"Vielä enemmän, häneltä jää sen lisäksi vielä melkoisia velkoja, joiden
+maksamisesta ei ole toivoakaan. Hänen vaimonsa ja poikansa, jotka vielä
+kaksi viikkoa sitte elivät ylellisyydessä, voiden mielin määrin jaella
+kultaa, ovat nyt kerjäläisiä, joitten täytyy elää ihmisten
+armeliaisuudesta!"
+
+"Laupias Jumala, kuinka kauheata!" huudahti Heimberger väristen.
+"Onneton rouva, poloinen lapsi!"
+
+"Heitä ei Meyerheimin häviö ole _yksin_ saattanut onnettomuuteen",
+jatkoi tohtori. "Vielä muitakin perheitä, jotka uskoivat rahansa
+_rikkaalle_ Meyerheimille, saa hänen kauttansa kärsiä suuria
+vahinkoja. Minä tiedän teidänkin, hyvä neuvos, kuuluvan niiden
+joukkoon."
+
+"Ei, ei summa ole kovinkaan suuri", vastasi Heimberger nopeasti.
+"Ainoastaan vähäisiä säästöjä, jotka voi suuretta vahingotta kadottaa,
+liiatenkin verraten Meyerheimin äärettömään onnettomuuteen. Mutta mistä
+tiedätte te...?"
+
+"Meyerheimin omasta suusta", vastasi tohtori. "Raivotessaan epätoivosta
+valitti hän kerran uskottelemisensa kautta estäneensä teitä
+vakuuttamasta henkeänne ja teidän silloin luvanneen tuoda säästönne
+hänelle tallennettavaksi. Se seikka näkyi suuresti rasittavan hänen
+omaatuntoansa. Hän kirosi itseänsä, ylpeyttänsä ja rahanhimoansa, joka
+myöskin esti häntä itseään vakuuttamasta henkeänsä perheensä hyväksi.
+'Siinähän se nyt on!' huusi hän änkyttäen ja nyrkkiään pudistaen
+tuskanhien valuessa suurina pisaroina alas hänen poskiansa myöten, --
+'minun armas vaimoni, ainoa lapseni syöstyinä ulos säälimättömään
+maailmaan! Ja minä, tunnoton isä, joka olisin voinut sen estää! Murunen
+ylellisyydestäni olisi riittänyt suojelemaan heitä suurimmasta
+puutteesta ja kumminkin suonut heille varman elatuksen, tehnyt ihmisten
+almut tarpeettomiksi. Oi, minua konnaa ja sydämetöntä. Minua tunnotonta
+isää! Minua vaimoni ja lapseni onnen hävittäjää!' Niin raivosi hän,
+huusi ja väänteli käsiänsä, kiroten itseänsä ja rangaistusta
+ansaitsevaa välinpitämättömyyttänsä. Kauheata oli nähdä ja kuulla
+semmoista tapausta, jolloin ei perheenisä kuolinvuoteellansa voi saada
+rauhaa omassatunnossaan! Kauheata se oli! Hirveätä! Ah, ihan toista oli
+seisoessani köyhän kirjeiden kulettaja Wagner vainajan kuolinvuoteen
+ääressä! Toisessa paikkaa hirveä epätoivo, toisessa rauhallinen,
+melkein iloinen myöntymys Jumalan valtaan, syntynyt hyvästä
+vakuutuksesta, että oli täyttänyt pyhän velvollisuuden ja oikeaan
+aikaan pitänyt huolta perheensä onnesta. Mikä eroitus! Mikä vastakohta!
+Niin, uskokaa minua, herra neuvos, vasta maatessaan kuolinvuoteellaan
+käsittävät ihmiset, mikä kutsutaan kuoleman kärjeksi ja mikä
+tekee sen helpoksi: _se on tieto, että on uskollisesti täyttänyt
+velvollisuutensa!_ Ei mikään muu voi niin helposti poistaa
+ruumiillisen kuoleman pelkoa!"
+
+Kanslianeuvos oli syvästi liikutettu, hänen sieluansa oikein
+kauhistutti. Hän kuvaili mielessään onnettoman Meyerheimin loppua ja
+hänen sydäntänsä värisytti muistellessa _omiansa_. Mitä hän oli
+tehnyt karkoittaaksensa huolet omiensa elämästä? Pieni summa, jonka hän
+heidän hyväksensä oli säästänyt, oli kadonnut suuressa häviössä, ja
+vaikk'ei se olisikaan tapahtunut -- sen huomasi hän jo selvästi -- niin
+ei se auttaisi mihinkään tahi melkein mihinkään, jos taivas samana tahi
+seuraavana päivänä ottaisi hänet heiltä pois.
+
+Hän oli koko illan sangen totinen ja haaveksivainen; hiljaa ja
+miettiväisesti kävi hän kotiin, hiljaa ja haaveksivaisesti meni hän
+levolle, saamatta huuliensa yli kertomusta vaimolleen Meyerheimin
+onnettomuudesta ja omantunnon nuhteista. Hän tunsi itse omantunnon
+vaivoja ja häntä hävetti antaa toisen, vaikkapa oman vaimonkin, sitä
+huomata.
+
+
+
+
+Kuudes luku.
+
+Liian myöhään.
+
+
+Seuraavana aamuna näytti neuvos Heimberger istuessansa vaimonsa
+vieressä aamiaispöydässä yhtä iloiselta kuin entisinä hyvinä
+aikoinakin. Selvästi näkyi, että hän oli tehnyt päätöksen, joka varmaan
+mahtoi olla hyvä, koska se niin ilahutti häntä ja karkoitti kaikki
+murheen pilvet hänen sielustansa. Ei hän kuitenkaan maininnut mitään
+rouvallensa, vaan nautti tavallista nopeammin aamiaisensa ja puki sitte
+kiireesti päällensä toimittaaksensa, kuten hän sanoi rouvalleen, jonkun
+asian, ennenkuin meni virkahuoneellensa. Nopein, jäntevin askelin
+riensi hän eteenpäin seisahtumatta, ennenkuin oli saapunut komean
+kartanon eteen, jonka etupuolella oli suuri osoitetaulu ja siinä
+kultakirjaimilla luettava: "_Lontoolaisen hengenvakuutusyhtiön
+toimisto_".
+
+Siihen taloon astui hän sisään, pyysi puhutella asiamiestä ja ilmoitti
+hänelle tahtovansa vakuuttaa henkensä muutamasta tuhannesta taalerista
+yhtiössä.
+
+Se oli siis päätös, johon hän edellisenä unetonna yönä oli tullut ja
+joka teki hänet niin tyytyväiseksi. Hän oli siis viimein tullut
+selville omantuntonsa kanssa. Jo kunnon Wagnerille tapahtuman
+onnettomuuden jälkeen teki hänen mieli täyttää, mitä oli laiminlyönyt;
+mutta jonkinlainen ujous, jota hän tunti asiamies Klugea kohtaan,
+saattoi hänet viipymään päivästä toiseen. Sitte oli hän taasen ollut
+rahan puutteessa; milloin oli hänen kivulloisuutensa ollut esteenä ja,
+lyhyesti, vaikka hänen omatuntonsa usein vaivasi häntä, oli hän
+kuitenkin jättänyt koko jutun sikseen, kunnes sanoma Meyerheimin
+häviöstä ja sairaudesta salaman tapaisesti kohtasi häntä ja kerrassaan
+herätti hänen omantuntonsa sikeästä unesta, johon hän ehdon tahdon oli
+sitä tuudittanut.
+
+"Huomenna varhain lähden asiamiehen luo", lupasi hän itselleen yön
+kuluessa, -- "vaan en Klugen luo! Hän vaan nauraisi minulle salaa ja
+pilkkaisi minua! Sitä riemua en hänelle suo! Onhan muitakin yhtiöitä
+kuin 'Iduna'. Koettakaamme Lontoolaista." Niin seisoi hän asiamies
+Marbach'in edessä, joka tyvenesti kuunteli hänen asiatansa ja kernaasti
+suostui siihen.
+
+"Sepä sattuu hyvin", sanoi hän. "Yhtiömme lääkäri on par'aikaa täällä
+ja kun teillä, kuten vakuututte, on kiire, niin voi hän heti paikalla
+tutkia terveytenne tilan, jos vaan tahdotte seurata minun huoneeseni,
+jossa voimme olla ihan häiritsemättä."
+
+"Mutta onko ollenkaan tarpeellista?" kysyi kanslianeuvos, tullen
+hämilleen. "Kuten äsken kerroin tutki lääkäri minut huolellisesti joku
+aika sitte, jolloin aioin vakuuttaa itseäni 'Idunassa' eikä se yhtiö
+vähääkään epäillyt suostua tarjoumukseeni kuultuaan lääkärin
+todistuksen."
+
+Asiamies kohotti olkapäitään.
+
+"Minua pahoittaa ilmoittaa teille, ett'ei sellainen tutkimus voi olla
+meille päättäväinen", vastasi hän. "Ensiksi ei _meidän_ lääkärimme
+ole tutkinut teitä, ja sitte on jo monta kuukautta siitä kulunut.
+Ihmisen terveys on sangen vaihtelevainen. Tänään voi olla terve ja
+raitis, huomenna ruumiina. Jos pysytte päätöksessänne, täytyy teidän
+suostua uuteen tutkimukseen, herra neuvos."
+
+Kanslianeuvokselle ei tuo suora vaatimus ensinkään ollut mieleen, sillä
+hän tiesi aivan hyvin voineensa viime aikoina pahoin ja epäselvä pelko,
+ett'eivät kentiesi suostuisi hänen tarjoumukseensa, saattoi hänen
+verensä vähän värisemään. Mutta kielto ei siinä auttanut, siis ilmoitti
+hän sykkivin sydämin suostuvansa tutkimukseen.
+
+Asiamies vei hänet huoneesensa ja lähetti kutsumaan lääkäriä, joka
+kohta saapuikin. Hän sai tiedon, mistä oli kysymys, ja sitte seurasi
+sangen huolellinen tutkimus neuvoksen entisestä terveyden tilasta, eikä
+Heimberger voinut vastata lääkärin vakaviin kysymyksiin muuta kuin että
+oli viime aikoina vähän välistä tuntenut voivansa pahoin. Sitte ryhtyi
+lääkäri varsinaiseen ruumiin tutkimiseen ja niin perinpohjaisesti, että
+neuvosta rupesi oikein pelottamaan. Vasta puolen tunnin kuluttua oli
+tutkimus loppunut ja lääkäri vetäytyi syrjään asiamiehen kanssa
+salaisesti keskustelemaan, pyydettyään kanslianeuvosta hetken aikaa
+odottamaan. Muutaman minuutin kuluttua, mitkä tuntuivat odottajasta
+ijankaikkisen pitkiltä, palasivat molemmat herrat takaisin, mutta
+sangen totisen näköisinä.
+
+"Minua pahoittaa, herra kanslianeuvos", virkkoi asiamies, "ett'ei yhtiö
+ole tilaisuudessa pitämään lukua vakuutustarjoumuksestanne."
+
+Jos ukkonen olisi iskenyt alas, ei kanslianeuvos raukka olisi voinut
+säikähtyä siitä enemmän kuin noista asiamiehen sanoista, jotka
+kerrassaan masensivat kaikki hänen toiveensa ja samassa virittivät
+eloon kaikki hänen pahan omantuntonsa aaveet.
+
+"Liian myöhään!" huudahti hänelle sisällinen ääni. "Onneton, olet
+_menettänyt_ hengenvakuutuksen siunausta tuottavat hedelmät ja
+siten omin käsin turmellut poikasi tulevaisuuden!"
+
+Kalman kalpeana kääntyi hän lääkärin puoleen ja kysyi sopottaen: "Mistä
+syystä väitätte minut kelvottomaksi tulemaan yhtiönne jäseneksi?"
+
+"Sallikaa minun pitää syyni salassa", vastasi lääkäri kylmästi. En ole
+velvollinen tekemään teille tiliä, mutta olen sitä vastoin velvoitettu
+ilmoittamaan yhtiölle, jonka palkkalainen olen, omantuntoni ja valani
+mukaan mielipiteeni yhtiöön osalliseksi pyrkijöitten terveyden
+tilasta."
+
+"Siis ei mitään toivoa minulle? Eikö yhtäkään?" kysyi kanslianeuvos.
+
+Asiamies vastasi surkutellen kohottamalla olkapäitään. Kanslianeuvos
+huomasi, ett'ei hänellä ollut enää mitään siellä voitettavaa, vaan
+läksi pois vallan masentuneena, kuolema sydämessä. Hän riensi ulos
+kaupungista ja kulki kuin hullu ristiin rastiin, mitä minnekin.
+Sanomaton tuska ahdisti hänen sydäntänsä ja mitä katkerin katumus
+kidutti häntä.
+
+"Liian myöhään! Liian myöhään!" oihki hän vähäväliä ahdistuneesta
+sydämestänsä. "Miten kurja olen! Minä olen pilannut koko elämäni rauhan
+ja perheeni onnellisen tulevaisuuden, äärettömässä sokeudessa,
+synnillisessä kevytmielisyydessä karkoittanut sen luotani!"
+
+Viimein kääntyi hän kovin väsyneenä, alla päin ja epätoivoisena kotiin
+päin. Hänen rouvansa pelästyi hänen kalpeana, riutuneen näköisenä
+horjuen tullessaan ja vallan sortuneena vaipuessaan nojatuoliin.
+
+"Herran tähden, Kaarle, mitä on tapahtunut?" huudahti hän rientäen
+hänen luoksensa, sulkeaksensa hänet syliinsä. "Onko mikään onnettomuus
+tapahtunut sinulle?"
+
+"On, vaimo kultani", vastasi hän vapisevin äänin ja kuuma kyynel
+kostutti hänen silmänsä, -- "suuri onnettomuus! Minä olen tullut teidän
+ja oman onnen murhaajaksi, murhaajaksi kevytmielisyydessä ja
+kelvottomasta viipymisestä."
+
+"Mutta, mistä puhut? Tyynny toki ja malta mielesi!" vastasi rouva
+neuvoksetar. "Kerrohan toki minulle, mikä sinua tuskastuttaa, äläkä
+kiduta minua perättömillä sanoilla. Mitä on _voinut_ tapahtua,
+joka on saattanut sinut tuommoiseen mielen tilaan?"
+
+Kanslianeuvos koetti rauhoittua. Ei auttanut enää salata samanpäiväistä
+katkeraa kokemusta ja hän tunnusti siis kaikki rouvallensa, mitä hän
+ennen oli laiminlyönyt ja sinä päivänä turhaan oli koettanut.
+
+"Se on naula arkkuuni", valitti hän. "Ei siihen ole pitkää aikaa kun
+näännyn johonkuhun tautiin ja minun täytyy erota täältä se kauhea tieto
+mielessä, että olen katkeroittanut sinun ja Edwardin tulevaisuuden.
+Tässä, tässä", -- lisäsi hän laskien kätensä sydämelleen, -- "tässä
+tunnen sen, toiveitteni tämänpäiväinen pettyminen on mato, se kalvaa jo
+sydäntäni eikä se lakkaa ennen, kuin saa hävityksen työn lopetetuksi.
+Vaimo raukka! Poloinen poika raukkani!"
+
+"Ja luuletko siis mieskultani", kysyi rouva neuvoksetar sangen
+vakavasti, -- "luuletko siis, että olisit tullut iloiseksi ja
+onnelliseksi jälleen, jos lontoolainen vakuutusyhtiö olisi suostunut?"
+
+"Oi, ihan varmaan uskon sen", vastasi mies elävästi. "Katso, Anna, jo
+viime yönä tekemäni päätös pyrkiä osalliseksi yhtiöön, jo se yksistään
+teki minut iloiseksi ja terveeksi. En ole pitkään aikaan ollut niin
+iloisella mielellä kuin tänään aamiaisella, kun kohta sen jälkeen aioin
+täyttää toivoni. Yritykseni ei onnistunut ja kaikki ilo on ikuisesti
+kadonnut minulta!"
+
+"Ei, armahani", vastasi rouva siihen ja hänen hoikka vartalonsa kasvoi
+korkeammaksi, hänen silmänsä säihkyivät ja hänen otsansa kirkastui
+puhtaimmasta autuaallisuudesta, -- "ei, se ei ole kadonnut! Päinvastoin
+olet muuttuva samankaltaiseksi, kuin olit entisinä onnellisina päivinä.
+Odota vaan hetkinen, niin saatpa nähdä, ett'en ole luvannut sinulle
+liian paljoa."
+
+Miehen kummastuneena ja säikähtyneenä katsellessa häntä, ikäänkuin
+peläten hänen tulleen hulluksi, riensi Anna rouva ompelupöytänsä
+luokse, avasi salalaatikon, otti siitä kaksi paperia, palasi miehensä
+luo ja ojensi ne hänelle säihkyvin silmin.
+
+"Kas tässä! Ota!" virkkoi hän raikkaalla äänellä, josta hänen
+ihastuksensa hopean heleänä kaikui, -- "ota ja ole tästä hetkestä
+alkaen jälleen onnellinen ja iloinen!"
+
+Kanslianeuvos silmäili molempia paperia ja äkkiä kirkastuivat hänen
+kasvonsa, synkät pilvet katosivat hänen otsaltansa kuin loihtuvoimalla,
+hän kirkasi ilosta ja samassa silmänräpäyksessä sulki hän rouvansa
+syliinsä ja syleili häntä innokkaasti.
+
+"Anna! Vaimoni! Enkelini!" huudahti hän. "Minä siunattuna hetkenä
+joutui tuo mieleesi?"
+
+"No, laskehan minut ensin, mies kultani", vastasi rouva nauraen, "niin
+saat kuulla kaikki. Istu tähän sohvalle ja kuule. Hetki, jolloin se
+joutui mieleeni, oli juuri sama, jolloin käskit minua antamaan 'Iduna'
+yhtiön vakuutuskirjettä takaisin herra Klugelle, kun et tahtonut
+lunastaa sitä. Minä kuulin käskysi suurella surulla, vaan en voinut
+muuttaa päätöstäsi. Mentyäsi pois ja jätettyäsi minut yksin, vaivuin
+syviin ja synkkiin mietteisiin, mutta juuri silloin tuntui, kuin olisi
+sisällinen ääni huutanut minulle: 'Täytä sinä, mitä hän laiminlyö!'
+Armas mies, salaman tapaisesti valasivat ne sanat sydämeni. Minulla ei
+tosin ollut rahaa lunastaa herra Klugen vakuutustodistusta, mutta
+minulla oli vielä muutamia mummovainajani kalliista koruista. Minä
+riensin kultasepän luokse, möin vanhat tavarani ja sain siten kahta
+vertaa enemmän rahaa, kuin tarvitsin todisteen maksuun. Että juuri
+käytin ne siihen tarkoitukseen, tarvinnee minun tuskin mainita.
+Hyvä Kluge kiitti minua erittäin mainiosta vehkeestäni ja lupasi,
+erittäinkin sinun suhteesi, olla vaiti asiasta eikä ylipään puhua siitä
+kenellekään. Minä luulin nimittäin, että minun täytyi saada häneltä se
+lupaus, kun en kuitenkaan voinut varmaan tietää, hyväksyisitkö sinä
+tekoni. Kuitenkin toivoin sitä, ja katso, toivo on onnellisesti
+täyttynyt. Tässä on vakuutuskirje ja kuitti maksetuista rahoista! Ole
+jälleen onnellinen äläkä enää turhaan vaivaa omaatuntoasi!"
+
+"Mutta", sanoi neuvos syvästi liikutettuna, -- "ell'en olisi tullut
+miettivämmäksi? Miten sitte olisit menetellyt?"
+
+"Silloin olisin", vastasi Anna rouva, "säästänyt jokaisen äyrin, olisin
+säästänyt kaikessa ja kaikilla tavoin tehnyt työtä ansaitakseni
+vuotuisen maksun. Ja minä tiedän, että Jumala olisi minun auttanut,
+sillä minä en ole sitä tehnyt itsekkäisyydestä vaan lapseni hyväksi."
+
+Ilon kyynel kiilsi isän silmissä.
+
+"Minä kiitän sinua kaikesta sydämestäni", sanoi hän liikutettuna ja
+syleillen hellästi vaimoansa. "Sinä olet antanut minulle takaisin
+sydämeni ja omantuntoni rauhan. Kiitos, kiitos kaikesta sydämestäni.
+Viisaan Salomon kanssa voin huudahtaa ja huudan iloisesti: Joka
+toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkien kalliimmat
+helmet." -- -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sittemmin on muutamia kuukusia kulunut. Neuvos Heimberger on terve,
+raitis ja iloinen kuin ennenkin ja hänen perheessänsä vallitsee rauha,
+onni ja ilo. Monesti, jonkun kysyessä miten hän voi, vastaa hän
+iloisesti ja leikillisesti: "Kiitos, hyvin! Minä olen vakuuttanut
+henkeni ja silloin tulee terveyskin vakuutetuksi. Tehkää tekin,
+ystäväni samaten, neuvo on hyvä, todellinen elämän vesi!" -- -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta sinä nuori ystäväni, onko pieni kertomukseni kentiesi ollut
+sinusta liian ikävä ja kuiva? No niin, vie se äidillesi tahi isällesi,
+pyydä heitä lukemaan sitä ja kuulla, se sitte tuottaa sinulle parempia
+hedelmiä kuin tällä hetkellä voit aavistaakaan. Voi hyvin!
+
+Loppu.
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Hengenvakuutus, by Franz Hoffmann
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HENGENVAKUUTUS ***
+
+***** This file should be named 28095-8.txt or 28095-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/2/8/0/9/28095/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/28095-8.zip b/28095-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..1b13fd4
--- /dev/null
+++ b/28095-8.zip
diff --git a/28095-h.zip b/28095-h.zip
new file mode 100644
index 0000000..52e7137
--- /dev/null
+++ b/28095-h.zip
diff --git a/28095-h/28095-h.htm b/28095-h/28095-h.htm
new file mode 100644
index 0000000..6ba7ded
--- /dev/null
+++ b/28095-h/28095-h.htm
@@ -0,0 +1,2812 @@
+<!DOCTYPE html PUBLIC "-//W3C//DTD XHTML 1.0 Strict//EN"
+    "http://www.w3.org/TR/xhtml1/DTD/xhtml1-strict.dtd">
+
+<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml">
+  <head>
+    <meta http-equiv="Content-Type" content="text/html;charset=iso-8859-1" />
+    <title>
+      The Project Gutenberg eBook of Hengenvakuutus, by Franz Hoffmann.
+    </title>
+    <style type="text/css">
+/*<![CDATA[  XML blockout */
+<!--
+    p {  margin-top: .75em;
+         text-align: justify;
+         margin-bottom: .75em;
+         }
+    h1,h2,h3,h4,h5,h6 {
+         text-align: center; /* all headings centered */
+         clear: both;
+         }
+    hr { width: 33%;
+	 margin-top: 2em;
+	 margin-bottom: 2em;
+         margin-left: auto;
+         margin-right: auto;
+         clear: both;
+       }
+
+    table {margin-left: auto; margin-right: auto;}
+
+    body{margin-left: 10%;
+         margin-right: 10%;
+        }
+
+    .bb       {border-bottom: solid 2px;}
+    .bl       {border-left: solid 2px;}
+    .bt       {border-top: solid 2px;}
+    .br       {border-right: solid 2px;}
+    .bbox     {border: solid 2px;}
+
+    .center   {text-align: center;}
+    .smcap    {font-variant: small-caps;}
+    .u        {text-decoration: underline;}
+
+    .caption  {font-weight: bold;}
+
+    .figcenter   {margin: auto; text-align: center;}
+
+    .figleft     {float: left; clear: left; margin-left: 0; margin-bottom: 1em; margin-top:
+                 1em; margin-right: 1em; padding: 0; text-align: center;}
+
+    .figright    {float: right; clear: right; margin-left: 1em; margin-bottom: 1em;
+                 margin-top: 1em; margin-right: 0; padding: 0; text-align: center;}
+
+    .poem             {margin-left:10%; margin-right:10%; text-align: left;}
+    .poem br          {display: none;}
+    .poem .stanza     {margin: 1em 0em 1em 0em;}
+    .poem span.i0     {display: block; margin-left: 0em; padding-left: 3em; text-indent: -3em;}
+    .poem span.i2     {display: block; margin-left: 2em; padding-left: 3em; text-indent: -3em;}
+    .poem span.i4     {display: block; margin-left: 4em; padding-left: 3em; text-indent: -3em;}
+    -->
+    /* XML end  ]]>*/
+    </style>
+  </head>
+<body>
+
+
+<pre>
+
+The Project Gutenberg EBook of Hengenvakuutus, by Franz Hoffmann
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Hengenvakuutus
+       Kertomus
+
+Author: Franz Hoffmann
+
+Release Date: February 16, 2009 [EBook #28095]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HENGENVAKUUTUS ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+</pre>
+
+
+
+
+
+
+<h1>HENGENVAKUUTUS</h1>
+
+<h3>Kertomus</h3>
+
+
+<h4>Nuorille ystävilleen kirjoittanut</h4>
+
+<h3>FRANZ HOFFMANN</h3>
+
+
+<h4>Suomentanut A&mdash;a.</h4>
+
+
+<h4>Helsingissä, 1891.<br />
+G. W. Edlund'in kustannuksella.<br />
+Helsingin Sentraali-Kirjapainossa.</h4>
+
+
+
+<p><b>SISÄLLYS:</b></p>
+
+<p>
+<a href="#Herra_Heimberger"><b>Herra Heimberger.</b></a><br />
+<a href="#Asiamies"><b>Asiamies.</b></a><br />
+<a href="#Saastetty_ja_menetetty"><b>Säästetty ja menetetty.</b></a><br />
+<a href="#Jumalan_koetus"><b>Jumalan koetus.</b></a><br />
+<a href="#Pilattu"><b>Pilattu.</b></a><br />
+<a href="#Liian_myohaan"><b>Liian myöhään.</b></a><br />
+</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Herra_Heimberger" id="Herra_Heimberger"></a>Herra Heimberger.</h2>
+
+
+<p>Kirkas aamupäivä paistoi ystävällisesti puhtaasta ikkunasta suureen,
+sievään tupaan, joka huonekalujen ja muun tavaran yksinkertaisuudesta
+huolimatta kuitenkin oli sangen mukavan näköinen. Harmailla paperilla
+peitetyillä seinillä riippui monta, ell'ei juuri kallisarvoista niin
+kuitenkin sangen hyvää vaskipiirrosta kauniissa kultakehyksissä;
+ikkunain väliä koristi suuri peili, jota leveä vanhanaikuinen piironki
+kannatti. Oikealla, ihan ikkunan vieressä, oli mukava mustalla nahalla
+päällystetty "mummontuoli", jonka paikoittain kulunut muoto osoitti
+jokapäiväistä käyttämistä. Sen vieressä näkyi suuri työpöytä, jonka
+monet laatikot olivat täynnä kirjeitä ja asiapaperi tukkuja.
+Vastapäätä komeili punainen, villapeitteinen sohva ja sen edessä
+pöyhkeili kirjavan lattiamaton päällä suuri pyöreä pöytä. Paitsi niitä
+kaluja oli tuvassa vielä muutamia tuolia määrätyillä paikoillaan ja
+oven vieressä, joka luultavasti vei makuukammariin, seisoi vahva,
+raskas, tummasta samankaltaisesta puusta kuin piironkikin veistetty
+kaappi, jossa silminnähtävästi säilytettiin liina- ja muita
+pitovaatteita, Senkaltainen oli huonekalusto, ei juuri kallisarvoinen,
+mutta porvarillista varakkaisuutta osoittava ja mukava.</p>
+
+<p>Aamuna, jolloin herttainen aurinko uteliaasti kurkisti hupaiseen
+huoneesen, istui sisäänkirjoittaja Heimberger sohvan toisessa kulmassa
+aamiaisella ja toisessa hänen puolisonsa, Anna rouva. Kaikessa
+yksinkertaisuudessaan &mdash; sillä pöydällä oli ainoastaan kahvia, maitoa
+ja tuoretta nisuleipää &mdash; näkyi ateria maistuvan isännästä
+oivalliselta. Hyvillä mielin nautti hän vähitellen karvasta,
+hyvänhajuista juomaa ja söi lisäksi muutamin leipiä, joitten kovat
+kuoret murenivat kuin lasi hänen hyvien hampaittensa välissä. Hän näkyi
+olevan noin lähes neljänkymmenen vuotinen mies. Hänen kasvonsa olivat
+kalpeat ikäänkuin pölynkarvaiset, mutta muuten oli hänellä sangen hyvä
+terveys. Terveyttä ilmoittivat kumminkin hänen vilkkaat, säihkyvät
+silmänsä ja hänen kookas, voimakas vartalonsa, yhtä paljon kuin hänen
+koko entisyytensä, sillä hän ei ollut sairastanut ainoatakaan kertaa
+eläessänsä, eikä kertaakaan enentänyt lääkärin tahi apteekkarin tuloja,
+Hänen hyvää ruokahaluansa todistivat leivät, jotka kummallisen nopeasti
+katosivat hänen hampaittensa väliin ja hänen hyvää mieltänsä iloiset
+katseet, joita hän tuon tuostakin loi huomaamatta vaimoonsa.</p>
+
+<p>Anna rouva istui äänettä sohvan kulmassa vaipuneena ajatuksiinsa ja
+katseli vakavasti ja miettien pääkaupungin sanomalehteä, jota hän joka
+aamu luki kahvipöydässä tahi kumminkin kiireesti silmäili. Kun hän
+siinä lepäsi puhtaassa aamupuvussaan, hoikkine vartaloineen ja lempeine
+älykkäine silmineen, runsaat mustat hiukset tuskin mahtuen valkoiseen
+myssyyn, täytyi hänen vaikuttaa jokaiseen sangen miellyttäväisesti ja
+siis olikin ihan luonnollista, ett'ei hänen miehensäkään, herra
+sisäänkirjoittaja, voinut olla sitä tuntematta, vaikka rouva, kuten
+äsken mainittiin, sillä kertaa näkyi antautuneen sangen tavattoman
+vakavan, milt'ei alakuloisen ja surullisen mielialan valtaan. Muutamia
+minuuttia tarkasti hän vaimoansa keskeyttämättä hänen mietteitänsä;
+mutta viimein, kun hän yhä enemmän näytti vaipuvan synkkiin
+ajatuksiinsa, pudisti hän hiljaa päätänsä, kumartui hänen puoleensa ja
+taputti häntä hiljaa olkapäälle. Rouva säikähti hieman ja katseli,
+ikäänkuin heräten unesta, suurilla ruskeilla silmillään miestänsä vähän
+hämillään.</p>
+
+<p>"Mikä sinun on, lapsi?" kysyi sisäänkirjoittaja ystävällisesti.
+"Näytäthän niin vakavalta ja miettiväiseltä kuin tutkisit taivaan ja
+maan suurimpia salaisuuksia. Onko sanomalehti saappaanvoide-, juusto-,
+sikari-, rusina- ja manteli-ilmoituksillaan saattanut sinut niin kovin
+miettiväiseksi?"</p>
+
+<p>"Eihän toki", vastasi vielä nuori rouva kiireesti heittäen sanoman
+eteensä pöydälle. "Minä muistelin Edwardiamme. Missähän se unikeko
+viipynee? Minun täytyy todellakin mennä häntä hakemaan."</p>
+
+<p>Hän aikoi nousta, mutta mies esti häntä lempeästi.</p>
+
+<p>"Anna olla", sanoi hän, &mdash; "minä kuulen Edwardin jo tulevan portailla.
+Ei hän se ole saattanut sinua alakuloiseksi toivon minä."</p>
+
+<p>"Ei suinkaan!" vastasi rouva vilkkaasti. "Onhan hän niin ahkera, hyvä
+ja kunnon poika, että hänestä on aina vaan iloa. Mutta kun muistelen
+tulevaisuutta leviävät surun synkät varjot sieluni ylitse!"</p>
+
+<p>"No, lapsi, mitä varten mietiskelet asioita, joita ei ole olemassa eikä
+vielä pitkään aikaan ole olevakaan?" sanoi sisäänkirjoittaja. "Kyllä
+aika neuvon keksii! En minä ikuisesti pysy sisäänkirjoittajana, olen jo
+kuullut lintujen visertelevän tulevasta kanslianeuvoksesta, ja jos se
+lintu on visertänyt totta, ei yksistään arvomme parane vaan palkkanikin
+ja me voimme huoletta katsahtaa tulevaisuutta kohti, vähän säästääkin
+ja vähitellen koota pienen omaisuuden Edwardillemme. Minä olen
+päättänyt, että pojan täytyy lukea, saadakseni hänet isäänsä vähän
+etevämmälle. Minun on täytynyt vuosikausia rasittaa ja vaivata itseäni
+kurjana kirjurina, kunnes vähitellen verkalleen, sangen, sangen
+verkalleen pääsin vähän parempaan toimeen! Sitä samaa vaivaloista rataa
+ei Edwardimme ole kulkeva! Lukemisella ennättää hän koko joukon
+nopeammin eteenpäin, ja sentähden pitää hänen lukeman, vaikka minun
+täytyisikin säästää rahat siihen omasta ruoastani."</p>
+
+<p>"Oi, sinä olet hyvä, sydämellinen, armas mieheni", virkkoi Anna rouva
+liikutettuna, &mdash; "Minä en epäile sinua ja isällistä huolenpitoasi, jos
+vaan rakas Jumala suo sinulle eloa ja terveyttä!"</p>
+
+<p>Sisäänkirjoittaja nauroi ääneen ja sydämellisesti.</p>
+
+<p>"Miksi ei hän sitä tekisi?" vastasi hän. "Eihän minulta ole tähän asti
+terveyttä puuttunut, eikä sitä ole täst'edeskään puuttuva."</p>
+
+<p>Samassa kuului kirkonkellojen humiseminen juhlallisesti huoneesen ja
+heti sen perästä sekaantui siihen kadulta kuuluvan surumarssin synkät
+säveleet. Kummastuneina, melkein pelästyneinä kuulivat mies ja vaimo
+sohvallansa niiden liikuttavat äänet, ja he riensivät molemmat ikkunan
+luo. Ruumiinsaatto kulki hitaasti ohitse. Etupäässä kulki mustaan
+puettu surumarsalkki, sitte tulivat ruumiinvaunut arkkuineen, joka oli
+mustan kultakoristeisen vaatteen peitossa, ja takana kulki pitkä
+surusaatto, puettuna murhevaatteisin ja silmät luotuina maahan. Vähän
+aikaa katseltuaan kääntyi rouva nyyhkien surkeasta näöstä, palasi
+sohvalle ja nojautui entistä alakuloisempana sen tyynyjä vasten. Hänen
+miehensä seurasi häntä hitaammin, mutta istahtaessansa hänen viereensä
+näytti hänkin sangen totiselta ja huolen pilvi synkisti hänen otsaansa.</p>
+
+<p>"Rikas kauppias Schultse se on, jota tuossa viedään viimeiseen
+lepokammioonsa", kertoi hän. "Kummallista, miten äkkiä kuolema ottaa
+monen ihmisen pois. Vielä viikko sitte oli mies terve ja voimakas &mdash;
+silloin putoo hän hevosen selästä, satuttaa päälakensa ja &mdash; tuossa
+saattavat nyt hänen ruumistansa! Kummallista! Mies olisi vielä voinut
+elää viisikymmentä vuotta, ell'ei tämä onnettomuus olisi tapahtunut."</p>
+
+<p>"Siinä näet, kultani, sattuvan todistuksen siitä, ett'ei saa luottaa
+terveytensä kestävyyteen", vastasi rouva sangen vakavalla äänellä. "Ei
+kukaan, ei vahvin eikä terveinkään, ole edes silmänräpäyksen aikaa
+varma elämästänsä. Mies parka, jonka niin äkkiarvaamatta täytyi lähteä!
+Miten vaikeaa hänestä olikaan erota elämänsä kukoistuksessa vaimostaan
+ja lapsistansa! Ja kuitenkin oli hänellä kumminkin lohdutus kuolemassa:
+tieto, ett'eivät hänen omaisensa, vaikka heistä kyllä tuntuukin kovin
+ikävältä kadottaa tukensa, kuitenkaan joudu hänen kuolemansa kautta
+kurjuuteen ja puutteesen. Kuinka monen perheenisän täytyneekään erota
+tästä maailmasta ilman sitä lohdutusta, joka kuitenkin sanomattomasti
+helpottaa kuoleman ja poistaa sen katkeruuden! Kun vaan ajattelen
+kauhean kohtalon kerran riistävän <b>sinut</b> minulta, &mdash; oi Jumalani,
+mitäpä silloin tulisi minusta ja Edwardistamme!"</p>
+
+<p>"Joutavia, Anna kulta", vastasi sisäänkirjoittaja, vastenmielisesti
+kohottaen olkapäitänsä. "Kuka huolii suotta vaivata mieltään
+tuonkaltaisilla turhilla mielikuvituksilla? Katso minuun, &mdash; näytänkö
+minä kuoleman omalta, jolla jo on toinen jalka haudassa?
+Mielettömyyttä!"</p>
+
+<p>"Muista kauppias Schultsea, mies kultani!"</p>
+
+<p>"Vieläpä mitä, minä en ratsasta vikuria hevosia, vaan käyn kauniisti
+jalkasin virkahuoneeseni; siellä ei mitään voi minulle tapahtua. Ja
+viimein, mitä varten suotta hyvä mielensä karkoittaa tuonkaltaisella
+kuvituksella. Mitä rakas Jumala meille lähettää, täytyy meidän ottaa
+vastaan, voimatta muuttaa hänen päätöstänsä."</p>
+
+<p>"Anna anteeksi, mies kultani, että vastustan sinua siinä kohden",
+lausui rouva innokkaasti, laskien kätensä miehensä käsivarrelle. "Me
+emme tosin voi estää emmekä muuttaa Jumalan päätöksiä ja sallimuksia,
+mutta meidän vallassamme on ryhtyä tarpeellisiin toimiin, jotka
+kumminkin suurimmaksi osaksi voivat poistaa meiltä suurimman tapaturman
+pahimmat seuraukset."</p>
+
+<p>Sisäänkirjoittaja katseli kummastuneena rouvaansa liikutuksesta ja
+innosta punastuviin kasvoihin.</p>
+
+<p>"Mistä toimista sinä puhut?" kysyi hän. "Jos Jumala sallii minun
+kuolla, et sinä kuitenkaan voi karkoittaa kuolemaa vuoteeltani!"</p>
+
+<p>"En, sitä oi voi", vastasi Anna rouva, "mutta sinä voit, kuten sanoin,
+estää senkaltaisen onnettomuuden surkeat seuraukset, jos sinulla vaan
+on luja, vakava tahto sitä tehdä. Ah, usko minua, armas mies kultani,
+minä en puhu siitä sinulle <b>itseni tähden!</b> Naisella on vähän
+tarpeita ja hän voi pahimman tapahtuessa tulla yksin toimeen ainoastaan
+käsitöillään ja suurimmalla säästäväisyydellä. <b>Mutta muistele
+poikaamme!</b> Mikä tulevaisuus odottaisi häntä, jos hänen isänsä
+riistettäisiin pois, ennenkuin hän on hankkinut itselleen itsenäisen
+aseman! Millä elättäisin minä heikko nainen häntä, millä kasvattaisin
+häntä, millä vaatettaisin häntä ja millä varoilla antaisin hänen käydä
+koulussa ja yliopistossa, kun tuskin voisin suurimmalla ahkeruudella
+poistaa suurimman puutteen oveltamme!"</p>
+
+<p>Herra sisäänkirjoittajaa näkyi rouvan innokkaat sanat vähän
+liikuttavan. Hymy katosi hänen huuliltansa, hän hivutti otsaansa ja
+etsi turhaan sanoja, millä vastustaisi rouvansa huolia tahi rohkaisisi
+hänen mieltänsä.</p>
+
+<p>"Mutta, Jumalani", sanoi hän viimein, "mitä pitää minun tehdä, mitä
+voin tehdä sitä estääkseni?"</p>
+
+<p>Rouva otti kahvikuppien vierestä aamiaispöydällä sanoman ja ojensi sen
+äänettä miehellensä, osoittaen sormellaan erästä paikkaa,
+Sisäänkirjoittaja luki ja naurahti.</p>
+
+<p>"Hengenvakuutus!" huudahti hän. "Mitä se merkitsee? Kentiesi on kysymys
+yhdestä noista monista naurettavista, niinsanotuista salakeinoista,
+jotka pitentävät inhimillisen elämän! Hulluutta! Senkaltaiset keinot
+eivät suojele meitä eläessämme putoamasta hevosen selästä eikä muusta
+äkillisestä kuolemasta tahi minkäänlaisen ruton tarttumisesta!"</p>
+
+<p>"Lue vaan, kultani", kehoitti rouva tyyneesti. "Tässä on kysymys ihan
+toisesta kuin luulet."</p>
+
+<p>Sisäänkirjoittaja luki yhä tarkemmin jotenkin pitkän ilmoituksen ja
+laski sitte vakavan näköisenä sanomalehden jälleen pöydälle.</p>
+
+<p>"Se on todellakin ihan toista kuin ajattelin", lausui hän
+miettiväisesti. "On kysymys siitä että maksaisi vuosittain määrätyn
+rahasumman eräälle yhtiölle, joka puolestaan sitoutuu ennemmin tahi
+myöhemmin tapahtuneen kuolemani jälkeen maksamaan perillisilleni
+maksujeni suuruudesta riippuvan rahasumman."</p>
+
+<p>"Niin on asia, mies kultani", vastasi rouva nyykäyttäen päätään.
+"Otaksukaamme, että sinä joka vuosi maksaisit noin kuusikymmentä
+taaleria hengenvakuutusyhtiölle, ja voittosi olisi, että se maksaisi
+perillisillesi kaksituhatta taaleria, kentiesi enemmänkin, katsomatta
+siihen kuolisitko ensimmäisenä vuotena vakuutuksen tehtyäsi tahi vasta
+kymmenen taikka kahdenkymmenen vuoden perästä. Eikö se olisi sinulle
+suureksi lohdutukseksi? Eikö siinä olisi yksi raskaimmista ja
+suurimmista huolista poistettu, huoli poikasi tulevaisuudesta? Hyvin
+asetettuna ja tarkasti hoidettuna olisi kaksituhatta taaleria kaikissa
+tapauksissa kylliksi Edwardin elatukseen, koulutukseen ja opintoon."</p>
+
+<p>"Niin, niin, asia näkyy olevan hyvä", vastasi sisäänkirjoittaja. "Mutta
+edullistakin asiaa täytyy miettiä ja kuusikymmentä taaleriakin vuodessa
+on suuri summa!"</p>
+
+<p>"Oi, jos vaan tahtoisit Kaarle", lausui nuori rouva vilkkaasti, &mdash;
+"niin säästäisin mielelläni ja kieltäisin itseltäni jokaisen huvin,
+voittaakseni joka vuosi määrätyn summan."</p>
+
+<p>"Niin, niin, sinä olet hyvä vaimo, Anna kultani", myönsi
+sisäänkirjoittaja. "Mutta kuitenkin on minusta, kuin puolustaisit vähän
+liiaksi tätä asiaa. Anna minulle aikaa miettiäkseni kaikkia rauhassa.
+Myöhemmin tahdon ilmoittaa sinulle päätökseni. Kuusikymmentä taaleria
+vuodessa tekee kymmeneen vuoteen viisisataa taaleria, vaan jos vuosi
+vuodelta panen itse talteen ja luen korkoa korolta, nousee siitä
+suurempi summa. Ja <b>se</b> raha jäisi meille, sillä välin kun se
+toisessa tapauksessa olisi ikäänkuin ikkunasta ulosheitetty. Sinulla on
+ainoastaan mielessä, että voisin pian kuolla. Entä jos Edwardimme
+kymmenen tahi kahdentoista vuoden perästä joutuisi aikaisen kuoleman
+omaksi? Silloin olisivat säästömme olleet turhat. Nuoruus on yhtä vähän
+kuolematon kuin vanhuuskin."</p>
+
+<p>"Totta kyllä", vastasi Anna rouva, &mdash; "vaan jos se surullinen seikka,
+josta Jumala meitä varjelkoon, todellakin tapahtuisi, niin olet sinä
+kadottanut ainoastaan sen mitä et ole tarvinnut, ja samassa on sinulla
+koko aika ollut lohduttava tieto, että olisit suojellut poikaasi
+puutteen alaisesta ja kurjasta tulevaisuudesta. Ja paitsi sitä, kuka
+takaa meille, ett'ei kuolema kohtaa meitä, ennenkuin kymmenen tahi
+kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Entäs jos se jo tulevana vuonna
+saavuttaisi sinut ja vaatisi henkesi? Mitä hyödyttäisivät Edwardiamme
+<b>yhden kerran</b> säästetyt ja talteen pannut kuusikymmentä
+taaleria? Pantuina sitä vastoin hengenvakuutusyhtiöön tuottaisivat ne
+hänelle kaksituhatta taaleria. Ja juuri se on minun mielestäni
+hengenvakuutuksen oikea siunaus. Jos Jumala kutsuu sinut huomenna tahi
+kahdenkymmenen vuoden kuluttua, on sinulla aina tieto, että on pidetty
+huolta poikasi tulevaisuudesta. Ja jos otaksuisimmekin, että panet
+rahoja kahdenkymmenen vuoden kuluessa säästöön, oletko silloin
+säästänyt enemmän kuin mitä henkivakuutusyhtiö jo vakuutuksen tehtyä
+sinulle lupaa? Laske itse mies kultani! Toisessa kohden siis luja
+varmuus, toisessa vaan joku epävarma mahdollisuus. Tahdotko enemmän
+luottaa <b>mahdollisuuteen</b> kuin varmuuteen, joka sinulla jo on
+käsissä?"</p>
+
+<p>Sisäänkirjoittaja Heimberger tunsi joutuneensa vähäiseen pulaan, sillä
+hän ei voinut vastustaa rouvansa mielipidettä, mutta kuitenkin oli
+hänessä joku vastahakoinen tunne, joka kielsi häntä joka vuosi
+maksamasta suurta rahasummaa, josta ei hänellä itsellään ollut mitään
+hyötyä. Hänen vielä miettiessään, mitä vastata, kolkutettiin ovea, ja
+iloisena siitä, että hän hetkeksikin vaan pääsi keskeyttämisen kautta
+pulastaan, vastasi herra Heimberger ääneen "astukaa sisälle!" Ovi
+aukeni ja sisään astui vahtimestari, joka kohteliaasti tervehdittyään
+ojensi sisäänkirjoittajalle suuren, kuninkaallisella sinetillä suljetun
+kirjeen.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 291px;">
+<img src="images/pict01.jpg" width="291" height="450" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>"Toivotan kaikesta sydämestäni onnea", lausui hän samassa. "Sanomani on
+ilahuttava <b>herra neuvosta!</b>"</p>
+
+<p>"Mitä hullua, M&uuml;ller, te laskette jotenkin paljon leikkiä!" huudahti
+Heimberger ilosta vapisevin käsin avaten sinetin ja levittäen paperin.
+"Se on totta, Anna kulta", lisäsi hän sitte liikutettuna lyhyesti
+silmäiltyään kirjoituksen, &mdash; "tämä on kuninkaallinen vahvistus, joka
+armollisesti nimittää minut Kanslianeuvokseksi ja antaa minulle lisää
+kaksisataa taaleria vuotuista palkkaa. Eläköön, eläköön kuningas,
+kaikkien armollisin herramme! Ja te, hyvä M&uuml;ller, ottakaa tämä
+kiitokseksi iloisesta sanomastamme!"</p>
+
+<p>Hän antoi vahtimestarille kirkkaan taalerin käteen ja syleili sitte
+innokkaasti rouvaansa, joka säihkyvin silmin vastasi hänen
+hyväilemisiinsä.</p>
+
+<p>"Katsos lapsi", sanoi hän, "nyt olet taasen saattanut itsellesi turhia
+huolia! Lintunen, jonka kuulin visertelevän, on laulanut oikeaa
+säveltä!"</p>
+
+<p>"No, herra kanslianeuvos ansaitseekin muita paremmin tämän
+arvonkoroituksen ja palkan lisäyksen", lausui vahtimestari nauraen. "Te
+olette sangen suuressa suosiossa ylhäisimmissä piireissä ja siellä
+tiedetään varsin hyvin arvostella väsymätöntä intoa, huolenpitoa ja
+rehellisyyttä, jota te, herra kanslianeuvos, aina olette osoittaneet.
+Minä sulkeudun suosioonne, kiittäen nöyrimmästi äsken osoitetusta
+hyvyydestänne!"</p>
+
+<p>Kursastelevasti kumartaen meni vahtimestari pois ja jätti vastatehdyn
+kanslianeuvoksen yksinään rouvansa ja riemunsa kanssa. Heimberger
+käveli ilomielin pitkin askelin edestakaisin huoneessa nauttien
+onneansa, joka nopeammin, kuin hän oli odottanut ja toivonut, oli hänet
+saavuttanut.</p>
+
+<p>"No, armahani", keskeytti Anna rouva hetken kuluttua vait'olon,
+"kiittäkäämme Jumalaa, joka on suonut meille ja pojallemme tämän onnen.
+Kaksisataa taaleria vuotuista palkan lisäystä! Nyt on sinun helppo
+maksaa kuusikymmentä taaleria poikasi hyväksi!"</p>
+
+<p>Vasta tehty kanslianeuvos katseli kummastuneena vaimoonsa ja hänen
+täytyi ensin miettiä, mitä hän oikeastaan tarkoitti. Iloissaan arvonsa
+koroituksesta oli hän vallan unhottanut heidän entisen keskustelunsa.</p>
+
+<p>"Ah, niin, niin", vastasi hän hajamielisesti, &mdash; "mutta jättäkäämme se
+asia toistaiseksi! Eihän siinä kiirettä, Anna kulta! Nyt on minulla
+muuta mietittävää kuin sitä juttua. Siis myöhemmin, myöhemmin! Ensiksi
+tahdon onnitella <b>rouva kanslianeuvoksetarta!</b> Eikö totta, se
+kuuluu kuitenkin kauniimmalta kuin: 'rouva sisäänkirjoittajatar!'"</p>
+
+<p>"Jos vaan yhä rakastat ja kunnioitat minua, mies kultani, niin olen
+kaikesta sydämestäni kiitollinen", vastasi ymmärtäväinen rouva. "Paitsi
+sitä ilahuttaa minua kaikesta sielustani, että ansiosi ovat niin
+edullisesti tulleet hallituksen tietoon, ja minä toivotan sinulle
+kaikkea mahdollista onnea siihen!"</p>
+
+<p>"Kiitos, kiitos, vaimoseni", vastasi neuvos ja kääntyi oveen päin,
+josta kaunis, voimakas, noin yksi- tahi kaksitoista vuotias poika
+samassa riensi sisälle, juoksi kiireesti neuvoksen luokse ja kiersi
+molemmat käsivartensa hänen ympärillensä.</p>
+
+<p>"Toivotan onnea, isä kultani!" huudahti hän ääneen säihkyvin silmin,
+posket tavallista enemmän hehkuen. "Vahtimestari kertoi minulle jo
+kaikki! Minä kohtasin hänet tuolla ulkona palatessani katsomasta
+kauppias Schultsen ruumiin saattoa, jota seurasin kappaleen matkaa.
+Siis olet tullut kanslianeuvokseksi! No, sepä hauska, ja se ilahuttaa
+minua vielä enemmän sentähden ett'ei Ludwig Meyerheim enää voi
+halveksivaisesti kohdella minua eikä haukkua minua halvaksi
+sisäänkirjoittajan nulikaksi. Kunniallinen kanslianeuvos on varmaan
+yhtä arvokas kuin rahakauppias, vaikka hänellä olisikin kultaa ja
+hopeaa kasottain!"</p>
+
+<p>"Joutavia, Edward kulta!" vastasi herra Heimberger nauraen. "Jokainen
+ihminen on samanarvoinen kuin toinenkin, jos vaan jokainen kohdassansa
+täyttää velvollisuutensa. Lopuksi kiitän sinua onnentoivotuksestasi."</p>
+
+<p>Hellyydestä säihkyvin silmin silitti hän pulskean pojan
+poskia ja hiuksia ja suuteli häntä isällisesti otsalle. Sitte
+irroittihe Edward hänestä sanoen: "Nyt on jo aika täperällä mennä
+kouluun! Maahanpaniaiset viivyttivät minua ensin ja nyt ilo isän
+arvonkoroituksesta! Saas nähdä nyt miten koulupojat kummastuvat, kun
+kerron isäni, sisäänkirjoittajan, tulleen kanslianeuvokseksi! Ja miten
+Ludwig Meyerheim on suuttuva! Mutta se on oikein sille ylpeälle
+pojalle, sillä hän halveksii meitä kaikkia muita, juuri kuin hän olisi
+mikään ihme, siksi että hänen isällänsä on rahaa!"</p>
+
+<p>"Toivon kuitenkin, ett'et liian paljon ylvästele siitä, että isäsi on
+tullut neuvokseksi", sanoi herra Heimberger nauraen.</p>
+
+<p>"Herra varjelkoon!" vastasi Edward. "Kysyhän vaan Vilholta, kirjeiden
+kulettajanne pojalta! Me olemme aina olleet hyviä ystäviä ja olemme
+täst'edeskin, kuten ennenkin. Ei, minä vihaan ylpeyttä, isä, ylpeyttä,
+joka ei perustu todellakin hyviin ja ansiollisiin ominaisuuksiin. Ja
+niin Vilhokin arvelee! Me olemme ylpeät siitä, että olemme luokkamme
+ahkerimmat pojat, vaan me emme sentähden halveksi ketäkään, joka
+täyttää velvollisuutensa. Mutta, lyöhän kello jo kolme neljännestä, &mdash;
+minun täytyy siis lähteä! Hyvästi, isä, hyvästi äiti kultani!"</p>
+
+<p>Ja nuolennopeasti kiiti hän ulos huoneesta.</p>
+
+<p>"Oiva poika!" sanoi isä, tyytyväisesti katsellen hänen peräänsä.</p>
+
+<p>"Todellakin, sydämellinen, oiva lapsi", lisäsi äiti. "Koettakaamme
+yhdessä, mies kultani, saada hänen tulevaisuutensa suruttomaksi."</p>
+
+<p>"Tietysti on meidän sitä koettaminen", vastasi neuvos. "Mutta anna
+huoletta minun keksiä sopivat keinot siihen. Täytyy perinpohjin ja
+huolellisesti miettiä kaikkea, armas vaimoseni. Mutta nyt täytyy minun
+jättää sinut mennäkseni virkahuoneeseni ja sitte käydä esimiesteni ja
+suosijieni luona, joita minun suurimmaksi osaksi tulee kiittää
+tään-aamuisesta ilostani!"</p>
+
+<p>Vasta tehty herra neuvos pukeutui hienoimpiin vaatteisinsa, jätti
+sydämellisellä suudelmalla rouvansa hyvästi ja riensi pois mennäksensä
+toimistoon. Rouva katseli miettiväisesti hänen jälkeensä.</p>
+
+<p>"Hän on hyvä ja sydämellinen", mumisi hän itsekseen, "mutta kuitenkin
+pelkään olevan vaikeata saada häntä taipumaan <b>siihen</b>. Mutta minä
+en aio levätä enkä väsyä, ennenkuin olen päässyt tarkoitukseni perille.
+On kysymys lapsemme menestymisestä ja tulevaisuudesta, &mdash; eikä silloin
+saa pelätä uhrauksia!"</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Asiamies" id="Asiamies"></a>Asiamies.</h2>
+
+
+<p>Päiviä, viikkoja, kuukausia kului eikä rouva neuvoksetar päässyt
+sen enempää tarkoituksensa perille, vaikka kuin monta kertaa
+etsi syytä muistuttaa miestänsä sen asian tärkeydestä, josta he
+silloin kesä-aamuna olivat keskustelleet. Herra neuvos tiesi aina
+kaikenlaisilla verukkeilla välttää keskustelua asiasta, joka oli hänen
+rouvansa mielessä. Väliin syytti hän toimiansa, väliin lupasi hän tehdä
+kaikki, mikä vaan oli mahdollista, jos vaan jätettäisiin hänelle aikaa
+siihen, väliin oli hän muka satunnaisessa rahanpuutteessa.</p>
+
+<p>Viimeinen viipymisen syy oli luultavasti painavin, sillä rouva
+neuvoksetar huomasi salaisella surulla, ett'ei talouskukkaro paisunut
+vaikka tulot arvokorotuksen kanssa enentyivät &mdash; niin, he joutuivat
+lisäksi useasti oikeaan rahapulaan, jommoista he eivät milloinkaan
+ennen vähäisemmän palkan aikana huomanneet, Hän hankki itselleen
+tilaisuutta lempeästi puhutella miestänsä siitä arveluttavasta tilasta
+ja herra neuvos kuunteli häntä kärsivällisesti monta kertaa vaan
+kohottaen olkapäitään.</p>
+
+<p>"Mitä tahdot, lapsi kultani?" vastasi hän. "Nykyinen asemani,
+kanslianeuvoksena, vaatii minulta suurempaa menekkiä, varsinkin alussa,
+kuin ennen. Halvasta sisäänkirjoittajasta ei pidetä lukua ja hän voi
+elää niin yksinkertaisesti kuin häntä suinkin haluttaa. Ei kukaan huoli
+hänestä. Mutta kanslianeuvos! Hänen laitansa on vallan toisin. Hän ei
+saa vetäytyä pois kaikesta, ett'ei hän tulisi ihmisten pilkaksi. Täytyy
+silloin tällöin ottaa osaa hienoihin aamiais- tahi illallispitoihin
+tuttujen virkatoverien parissa. Niissä juodaan kalliita viinejä,
+syödään herkkuruokaa ja siihen menee paljon rahaa. Minä kyllä
+mielelläni vetäytyisin niistä pois, vaan se ei sovi. 'Neuvos, tulkaa
+ottamaan osaa siihen ja siihen tahi siihen', kuuluu kehoitus, jos
+kiellän, &mdash; 'ettehän toki voi olla pois sieltä!' ja lyhyesti, täytyy
+myöntyä ja ottaa osaa, ell'ei tahdo tulla ihan halveksituksi."</p>
+
+<p>"Sitte soisin melkein, että vielä olisimme sisäänkirjoittaja-perhe ja
+ett'ei lintu, josta puhuit, vielä olisi visertänyt", vastasi rouva
+raskaasti huo'aten. "Kuinkahan tämä vielä päättynee, mies kultani? Sen
+sijaan että säästäisimme ja kokoisimme vähän varoja Edwardillemme,
+täytyy meidän tällä tavalla vielä joutua velkoihin, ja se on, sitä et
+voi kieltää, sangen surkea kohta. Ken kerran on velkaan joutunut, ei
+pääse niistä helposti, sillä velkoja on huokea tehdä, mutta ne saadaan
+tavallisesti ainoastaan suurilla uhrauksilla ja sangen vitkaan
+maksetuiksi."</p>
+
+<p>"No, no, vaimoseni, niin huonolle kannalle emme toki joudu, sinä
+liioittelet", rauhoitti häntä herra neuvos. "Niin pitkälle en anna
+asiain mennä. Malta vielä muutama viikko. Ainoastaan alussa vaan on
+näin pahaa; vähitellen vetäydyn yhä enemmän heidän seurastaan ja sitte
+vietämme jälleen hiljaista, kodikasta ja säästäväistä elämää kuten
+ennenkin. Luota siihen! Muistelkaamme sitte Edwardiakin ja auttakaamme
+kaikki hänen tulevaisuutensa suhteen, niin ett'ei sinun tarvitse olla
+huolissasi sentähden!"</p>
+
+<p>Mitä rouva raukka siihen enää voi? Hänen täytyi olla vaiti ja
+kärsivällisesti odottaa, että hänen miehensä itsestään palaisi
+hiljaiseen kotielämään. Ikävä kyllä näytti siltä, kuin ei hänellä olisi
+suurta taipumusta siihen. Päinvastoin, aamiaisia ja illallisia
+pidettiin yhä useammin, ja rahat vähentyivät yhä enemmän. Ei auttanut,
+rouva neuvoksettaren täytyi taasen kerran rohkaista mielensä ja
+vakavasti puhutella miestänsä asiasta. Syy siihen oli varsin lähellä,
+sillä talouskassassa oli muutama päivä sitte ainoastaan muutamia
+taaleria, ja siihen oli vielä monta viikkoa, kun palkat maksettiin.
+Tilaisuuskin ilmaantui; herra neuvos käänsi itse puheen siihen.</p>
+
+<p>"Anna minulle muutama taaleri, vaimoseni", sanoi hän päivällisen
+jälkeen juuri samana päivänä, jolloin rouva neuvoksetar oli tutkinut
+kassan ja huomannut sen niin laihaksi. "Tänä iltana kokoutuu muutamia
+tuttavia italialaisen Taglionin luo, eivätkä he jättäneet minua
+rauhaan, ennenkuin lupasin ottaa osaa pieneen seuraan."</p>
+
+<p>Rouva neuvoksetar meni kaapin luo, otti pienen kukkaron, jossa hän aina
+talletti rahansa, ja pudisti sen sisällyksen pöydälle.</p>
+
+<p>"Tässä on muutama taaleri, mies kultani", sanoi hän levollisesti.
+"Mutta ole hyvä ja sano minulle, millä maksan talousmaksut, kunnes saan
+lisää; sillä nämät ovat viimeiset rahamme."</p>
+
+<p>Herra neuvos säikähti ja hänen kasvonsa venyivät pitkiksi.</p>
+
+<p>"Mahdotonta!" huudahti hän.</p>
+
+<p>"Se on, ikävä kyllä, totta", vastasi hän. "Tässä on talouskirjani,
+johon jokainen maksu on kirjoitettu. Tarkasta se ja sinä tulet
+selville, että kaikki on oikeassa."</p>
+
+<p>Herra neuvos lykkäsi nurjamielisesti talouskirjan sivulle, hypähti
+tuoliltaan, käveli pari kertaa, pää kallellaan, edestakaisin huoneessa,
+seisattui viimein ikkunan eteen ja katseli synkkämielisesti kadulle.</p>
+
+<p>"Tämähän on sangen ikävä seikka, jolla kummastutit minua", nurisi hän.
+"Tuhat tulimmaista, miksi et ennen ole ilmoittanut minulle asian
+laitaa? Nyt olemme kauniissa pulassa, enkä minä tiedä neuvoa sen
+auttamiseksi!"</p>
+
+<p>"Muista vaan, mies kultani, miten useasti minä olen muistuttanut sinua,
+ett'ei tulomme vedä vertoja sinun maksuihisi", vastasi rouva
+neuvoksetar tyvenesti. "Vika ei ole minun, ett'et ole huolinut
+varoituksistani."</p>
+
+<p>"Mutta tuo juttu on minulle sangen sopimaton", mutisi mies itsekseen.
+"Olenhan nyt kerran luvannut mennä ja sitte piti juuri <b>sen</b>
+tapahtua. Se on erittäin harmittavaa."</p>
+
+<p>Pahoilla mielin rummutti hän sormillaan ikkunanlasia, että ne
+kilisivät. Mutta äkkiä kirkastui hänen katseensa, rypyt katosivat hänen
+otsastansa ja ilon säde säihkyi hänen silmistänsä.</p>
+
+<p>"Tuossa tulee vanha ystävämme, asiamies Kluge, kadulla!" huudahti hän.
+"Hän tulee kuten kutsuttu! Sananen vaan hänelle ja me pääsemme heti
+paikalla pienestä pulastamme."</p>
+
+<p>Hän avasi kiireesti ikkunan ja viittasi.</p>
+
+<p>"Hän tulee", sanoi hän sitte sulkien ikkunan jälleen ja kääntyen
+rouvansa puoleen.</p>
+
+<p>"Tahdotko lainata häneltä?" kysyi rouva.</p>
+
+<p>"No niin", sanoi hän vähän hämillään. "Ainoastaan kaksikymmentä
+taaleria vähäksi aikaa. Tiedäthän, että saan palkkani kolmen viikon
+kuluttua ja silloin maksan kiitollisesti pienen velkani. Näethän itse,
+ett'emme muulla tavoin voi auttaa itseämme."</p>
+
+<p>Nyt oli rouva neuvoksettaren vuoro kohottaa olkapäitään, vaan hän ei
+virkkanut sanaakaan, syystä että kutsutun asiamiehen askeleet kuuluivat
+jo etehisestä. Heti sen perästä astui herra Kluge itse huoneesen ja
+tervehti ystävällisellä ja tuttavalla tavalla.</p>
+
+<p>Herra Kluge oli pieni, vireä, älykkään näköinen mies, jonka vilkkaista
+silmistä sydämellisyys ja äly selvästi loistivat. Häntä pidettiin
+varakkaana miehenä, hänellä oli avonainen, edullinen kauppatoimi
+kaupungin kauniimmassa osassa ja sen lisäksi oli hän useitten
+yhteishyödyllisten seurain asiamiehenä, jotta häntä tavallisesti
+kutsuttiin "Herra asiamieheksi".</p>
+
+<p>"Nöyrin palvelijanne, rouva neuvoksetar, hyvää päivää, herra neuvos",
+tervehti hän astuessansa sisälle, ja kumartaen niin sievästi, ett'ei
+tanssiopettaja olisi voinut sitä kauniimmin tehdä. Te kutsuitte minua;
+voinko millään tavalla olla teille palvelukseksi?"</p>
+
+<p>"No niin, hyvä herra asiamies", vastasi herra neuvos hieman hämillään.
+"Mutta istukaa toki ja laskekaa pois, &mdash; onhan teillä suuri paperitukku
+kainalossa &mdash; noin &mdash; antakaa se tänne, &mdash; ja nyt &mdash; istukaa."</p>
+
+<p>Herra Kluge myöntyi ainoastaan vastahakoisesti herra Heimbergerin
+kohteliaasen pyyntöön ja istahti viimein tuolille rouva neuvoksettaren
+lähelle.</p>
+
+<p>"Mutta joutuun, hyvä herra neuvos, &mdash; millä voin teitä palvella?" kysyi
+hän.</p>
+
+<p>"No niin", &mdash; vastasi Heimberger, "minä olen joutunut ainoastaan
+satunnaiseen ja väliaikaiseen rahapulaan ja sentähden kysyisin teiltä,
+ettekö kenties hyväntahtoisesti auttaisi minun siitä?"</p>
+
+<p>"Aivan mielelläni", vastasi asiamies mitä ystävällisimmällä tavalla.
+"Tarvitsetteko sata, kaksisataa, kolmesataa taaleria? Ne ovat teille
+koska hyvänsä tarjona."</p>
+
+<p>"Ei, ei, Jumala varjelkoon!" huudahti herra neuvos, kieltäväisesti
+viitaten molemmilla käsillään. "Ainoastaan kaksi- tahi kolmekymmentä
+taaleria muutamaksi viikoksi. Tiedättehän, tulevan kuun ensi
+päivänä saan jälleen palkkani ja silloin maksan teille suurimmalla
+kiitollisuudella rahat korkoineen takasin."</p>
+
+<p>"Mitä puhutte te koroista, hyvä herra neuvos!" vastasi asiamies
+vilkkaasti ottaen suuren lompakon rintataskustansa, avasi sen ja luki
+viisi kymmenentaalerin seteliä pöydälle. "Sepä vasta olisi jos ottaisin
+maksua tuommoisesta pienestä ystävyyden osoituksesta. Ei mitään
+semmoista, hyvä neuvos, ja tuon pienen summan maksatte takaisin milloin
+teille sopii &mdash; oman tahtonne mukaan!"</p>
+
+<p>"Te olette todellakin sangen hyvä, vanha ystäväni, ja minä kiitän teitä
+kaikesta sydämestäni", sanoi neuvos, innokkaasti pudistaen pienen
+ystävän käsiä. "Luottakaa siihen, että pian tulen luoksenne suurimmalla
+kiitollisuudella maksamaan teille rahat takaisin."</p>
+
+<p>"Hiljaa, hiljaa, hyvä herra neuvos!" sanoi asiamies torjuen. "Minä olen
+sangen onnellinen, että olen voinut palvella teitä noin vähäpätöisellä
+asialla. Ja nyt sulkeudun teidän ja rouva neuvoksettaren suosioon,
+minulla on vielä toimia suoritettavana."</p>
+
+<p>"Mutta miksi niin kiirettä! Ja mitä teillä on tuossa suuressa tukussa?"
+kysyi neuvos.</p>
+
+<p>"Kaikenlaista, kaikenlaista", vastasi herra Kluge. "Tiedättehän minun
+olevan useitten yhtiöiden asiamiehenä tässä kaupungissa ja nyt olen
+vielä ruvennut Hallen hengenvakuutusyhtiön 'Idunan' asiamieheksi.
+Tuossa tukussa on muutama kymmenin osoitteita, joita minun pitää
+jakaman tuttaville ja virkatovereilleni."</p>
+
+<p>Rouva neuvoksetar kuunteli tarkasti ja herra neuvoskin säikähti hieman.</p>
+
+<p>"Kuulkaa, hyvä herra Kluge", sanoi ensimainittu vilkkaasti, "ettekö
+tahtoisi olla niin ystävällinen, että jättäisitte minullekin yhden
+kappaleen niistä? Minua miellyttää sangen suuresti se vakuutuslaitoksen
+haara ja sen uskon minä erittäin siunausta tuottavaksi."</p>
+
+<p>"Aivan mielelläni, rouva neuvoksetar", vastasi asiamies, nopeasti
+avaten tukun ja antoi rouvalle osoitteen. "Ottakaa ja pitäkää se. Minua
+ilahuttaa että hengenvakuutusyhtiöt teitä miellyttävät ja minä soisin,
+että sama mielipide leviäisi mitä laveimpiin piireihin. Uskokaa minua,
+minä en puhu itsekkäisyydestä! Jumala varjelkoon minua siitä! En olisi
+erityisien monenkaltaisien tehtävieni lisäksi ottanut uutta tointa
+niskoilleni, vaikka se olisikin tuottanut minulle mitä suurimpia etuja;
+mutta tässä kohden on asian laita ihan toinen, tässä on kysymys
+todellakin hyvän ja siunausta tuottavan yrityksen edistämisestä ja
+puolustamisesta, sekä hyvän työn tekemisestä ihmiskunnalle, erittäinkin
+meikäläisille ja sentähden pidin ihan suorana vääryytenä, jos olisin
+hylännyt sen tarjoomuksen. Ei, ei, <b>tämän</b> toimen tahdon vielä
+ilolla ja innolla ottaa tehdäkseni, sillä keskustelemalla ja yhtiön
+painetuista säännöistä olen tullut selville, että hengenvakuutus on
+mitä parhain hyvätyö, mikä vielä on ihmiskunnalle tarjottu. Suokoon
+Jumala ihmisten oikein käsittää se! Niin, niin, hyvä herra neuvos,
+uskokaa minua! Tunnettehan te minut jo aikoja sitte; te tiedätte,
+ett'en ole mikään saituri ja että tulen hyvin toimeen tarvitsematta
+ryhtyä uusiin toimiin ansaitakseni kentiesi joitakuita groschenia tahi
+taaleria lisäksi. Mutta <b>tätä</b> tointa en koskaan olisi hylännyt,
+vaikk'ei se tuottaisikaan minulle äyriäkään voittoa, sillä
+hengenvakuutusyhtiö on niin verrattoman hyvä laitos. Missä sitä
+käytetään tuottaa se siunausta taloon ja perheesen, &mdash; missä sitä
+ylenkatsotaan, pilkataan ja halveksitaan, siellä ovat huolet, hätä,
+murheet ja epätoivo seurauksena. Jos kertoisin teille ainoastaan
+muutaman tositapauksen, niin myöntäisitte minun olevan oikeassa!"</p>
+
+<p>"Mutta kertokaa, kertokaa, hyvä herra asiamies", pyysi rouva
+neuvoksetar innostuneena, pidättäen pientä vireää miestä tuolilla,
+josta hän samassa aikoi nousta. "Te ette usko, miten kaikki minua
+miellyttää, mikä kuuluu hengenvakuutukseen, ja miten innokkaasti haluan
+oikein perin pohjin oppia tuntemaan sen tärkeyttä ja laatua. Pyydän
+teitä siis, kertokaa ja kuulethan sinäkin sitä mielelläsi mies
+kultani!"</p>
+
+<p>Kanslianeuvos Heimberger nauroi vähän epäilevästi, mutta ilmoitti
+kuitenkin mieltymyksensä kohteliaalla kumarruksella.</p>
+
+<p>"No, minä koetan kertoa kaikki lyhyesti", sanoi herra Kluge
+myöntyväisesti, vaikka selvästi voi huomata ilon, millä hän rupesi
+puhelemaan mieliaineestansa. "Minä kerron ainoastaan yhden tapauksen,
+joka nykyään tapahtui 'Iduna' yhtiössä! Kuulkaa siis! Syyskuussa vuonna
+1855 vakuutti eräs värjäri &mdash; nimi ei kuulu asiaan ja sallikaa minun
+hänen perheensä tähden salata se &mdash; henkensä Iduna yhtiössä
+kahdestatoista sadasta taalerista, jotka hänen kuolemansa jälkeen
+olisivat maksettavat hänen perillisillensä. Mies ei vielä ollut
+täyttänyt kolmenneljättä vuotta ja lääkärien lausunto hänen
+terveydestänsä oli mitä suosiollisin, sillä he selittivät hänen olevan
+vahvan, terveen miehen, jota ei mitään tauti vaivannut eikä hän näkynyt
+olevan semmoiseen taipuvainenkaan. Hänen ulkonainen olonsa oli jotenkin
+hyvällä kannalla. Hän elätti ammatillaan vaimonsa ja neljä lastaan
+sangen hyvin ja voi vielä ilman suuretta uhrauksetta maksaa vuotuisen
+vakuutusmaksun. Yksityisiä varoja ei hänellä ollut, ja hän oli juuri
+sen vuoksi vakuuttanut henkensä, ett'eivät hänen vaimonsa ja lapsensa
+joutuisi hätään hänen kuolemansa jälkeen."</p>
+
+<p>"Kuulkaa vielä. Mestari S&mdash;&mdash;llä, kutsukaamme hänet minusta vaikka
+Schmidt'iksi, oli viiden tunnin matkan päässä olevassa pikkukaupungissa
+asuva varakas täti, jonka omaisuuden hän varmaan toivoi saavansa kerran
+periä ja jota perintöä hänellä olikin syytä toivoa ja odottaa, sillä
+hän oli vanhan rouvan likeisin sukulainen. Katsokaa, silloin sai
+hän kerran viime vuonna marraskuussa kirjeen naapurikaupungin
+hallitukselta, joka ilmoitti hänen tätinsä kuoleman ja vaati hänet
+saman kuun kolmantenakymmenentenä päivänä saapumaan saman hallituksen
+eteen olemaan läsnä tädin jälkisäännöksen avaamisessa. Mestari Schmidt
+ei epäillyt hetkeäkään saavansa täti vainaansa koko suuren omaisuuden
+omaksensa ja menetteli siinä suhteessa varomattomasti, mikä vasta
+myöhemmin tuli ilmi. Määrättynä päivänä läksi hän matkaan ja käveli
+tuon viiden tunnin matkan jalkasin. Jalkapatikassa palasi hän
+kotiinkin, mutta ei iloisena ja toivokkaana, vaan mieli täynnä
+pettyneen toivon katkerimpia tunteita. Tädin perinnöstä ei tullut
+mitään. Vanha nainen oli, ell'en erehdy, määrännyt koko omaisuutensa
+hyväätekeväisille laitoksille, ja, lyhyesti sanoen, värjärimme ei
+saanut mitään. Oliko katkera toiveitten pettymys tahi vilustuminen
+syynä &mdash; kotiintultuaan valitti hän itseään viluttavan, mutta selitti
+ohitsemenevän nuhan syyksi pahoinvointiinsa. Seuraavana päivänä tunsi
+hän vuorottain vilua ja kuumetta ja joulukuun toisena päivänä pääsi
+kipu jo niin valloilleen, että hän oli pakoitettu noutamaan lääkäriä.
+Lääkäri tuli ja pelkäsi lavantaudin siitä syntyvän. Kaikenlaisia
+rohtoja koetettiin taudin estämiseksi, mutta sairaan tila tuli yhä
+huonommaksi. Mies houri paljon, eikä viimein ollenkaan päässyt
+hourailemisistaan. Sekavaa puhetta vaihteli valituksen kanssa hänen
+hengenvakuutuksestansa. Hänen rouvansa ei käsittänyt hänen tilaansa,
+sillä hän arveli aivan oikein hengenvakuutuksen juuri olevan sairaalle
+lohdutukseksi. Sentähden luuli hän, syystä ett'ei voinut aavistaakaan
+totuutta, miehen valitukset ja voivotukset kuumeen houraukseksi, eikä
+sen enempää tiedustellut syytä siihen. Viimein menehtyi sairas
+tautiinsa ja kuoli joulukuun kolmantenatoista päivänä. Silloin
+selkeni, minkä tähden hengenvakuutus häntä niin tuskastutti
+hänen viimeisinä elonpäivinään. Tietäkää, hän oli <b>myynyt</b>
+hengenvakuutuskirjeensä muutamasta taalerista ja siten jättänyt
+vaimonsa ja lapsensa katkerimman surun ja hädän omaksi. Yhtiö
+tietysti maksoi vakuutussumman, mutta, valitettavasti kyllä, ei niiden
+hyväksi, joitten hätää lievittämään se oikeastaan oli aiottu.
+Hengenvakuutuksen siunaus oli siinä <b>pilattu ja tuhlattu</b>, eikä
+perheenisän myöhäinen katumus enää voinut tehdä tapahtunutta asiaa
+tapahtumattomaksi."</p>
+
+<p>"Sepä oli ikävä, sangen ikävä seikka", virkkoi neuvoksetar asiamiehen
+vaiettua. "Käsittämätön sokeus miesraukan puolelta! Voisi tuskin uskoa
+semmoista taitavan tapahtua!"</p>
+
+<p>"Mies menetteli tosiaankin hullusti ja varomattomasti", sanoi neuvos.
+"Mutta hän olisi ollut vielä onnettomampi, jos hän ei ensinkään olisi
+vakuuttanut henkeänsä."</p>
+
+<p>"Niin", vastasi asiamies merkitseväisesti, "moni ei sitä ollenkaan tee
+ja valittaa myöhemmin laiminlyömistänsä mitä katkerimmin. Monesti on
+juuri niin, kuin olisivat ihmiset sokeat. Mieleeni muistuu juuri eräs
+sellainen tapaus. Eräs kauppias Chemnits'issä &mdash; kutsukaamme hänet
+Beckeriksi &mdash; vakuutti kesäkuun alussa vuonna 1855 henkensä
+viidestätoista sadasta taalerista, jotka olisivat maksettavat jos hän
+kuolisi seuraavan vuoden kuluessa. Kun piirilääkäri B&mdash;&mdash;n todistus oli
+sangen puoltava, annettiin todistus kesäkuun neljäntenätoista päivänä
+ja lähetettiin asiamiehelle Chemnits'iin. Muutaman päivän kuluttua
+saapui todistus takaisin johtokunnalle ynnä kirjoitus asiamieheltä,
+jossa hän ilmoitti käyneensä tapaamassa kauppias Beckeriä jättääksensä
+hänelle todistuksen ja saadaksensa häneltä maksun siitä; hän ei
+tavannut herraa kotona, vaan kuuli hänen menneen tavalliseen
+iltaseuraansa. Asiamies ilmoitti todistuksen saapuneen, mutta meni
+kuitenkin samaan seuraan ilmoittamaan kauppiaalle itselleen että
+todistus oli saapunut. Ilmoitus antoi läsnäolijoille aihetta
+keskusteluun hengenvakuutuksesta ja eräs heistä sanoi hengenvakuutuksen
+ei olevan edullista kauppamiehelle, kun hän voi paljoa paremmin käyttää
+rahojansa toimessaan.</p>
+
+<p>"Kuulkaa vielä. Seuraavana aamuna tuli Becker asiamiehen luokse,
+ilmoitti hänelle miettineensä asiaa ja päättäneensä <b>olla
+lunastamatta</b> todistusta, vaan maksavansa ainoastaan satunnaiset
+maksut. Silloin lähetti asiamies todistuksen takaisin johtokunnalle ja
+siihen päättyi asia. Mutta emme vielä ole lopussa. Kuulkaa vaan!</p>
+
+<p>"Heinäkuun viidentenätoista päivänä ei kauppias Becker voinut oikein
+hyvin ja tunsi äkkiä erinomaisen katumuksen hengenvakuutustodistuksen
+hylkäämisestä. Hän meni heti asiamiehen luokse ja pyysi häntä
+kirjoittamaan johtokunnalle, että hän oli päättänyt vakuuttaa henkensä.
+Johtokunta suostui siihen, tietysti sillä ehdolla, että Becker
+näyttäisi uuden lääkärintodistuksen, ett'ei hänen terveytensä ollut
+edellisestä tutkimuksesta muuttunut. Kun se todistus viipyi tavattoman
+kauan, tiedusteli johtokunta sitä suoraan lääkäriltä. Vastaus siihenkin
+viipyi monta päivää. Viimein saapui se ja kuului: "<b>Kauppias Becker
+on kuollut</b>". Niin oli hän, kun antoi toisen vaikuttaa päätökseensä,
+<b>menettänyt</b> perheeltänsä hänen oloissansa suuren summan,
+viisitoistasataa taaleria. Mitä siihen sanotte?"</p>
+
+<p>"Minä sanon herra Beckerin osoittaneen perheensä vahingoksi olevansa
+sangen huikentelevainen ja päättämätön", vastasi rouva neuvoksetar,
+voiden ainoastaan vaivalla salata liikutustaan. "Kuulitko mies
+kultani?"</p>
+
+<p>"Tietysti kuulin", vastasi mies sangen vakavasti ja melkein
+säikähtyneenä. "Huolimattomankin silmän täytyy senkaltaisissa
+tapauksissa huomata Jumalan kummallisen vallan. Minä kiitän teitä, hyvä
+herra Kluge, kertomuksistanne. Ne ovat sattuneet sydämeeni ja niitä
+tahdon sopivalla ajalla muistella. Pitäkää minua sillä välin
+osalliseksi pyrkijänä hengenvakuutusyhtiöönne. Kultalaivani &mdash; minä
+tarkoitan neljännesvuosipalkkani &mdash; saavuttua keskustelemme enemmän
+asiasta."</p>
+
+<p>"Se minua ilahuttaa herra neuvos", vastasi asiamies, &mdash; "ja minä
+takaan, ett'ette milloinkaan kadu, että olette pitänyt huolta perheenne
+tulevaisuudesta niin paljon, kuin ihmisen on mahdollista. Te tiedätte,
+ett'en puhu itsekkäisyydestä!"</p>
+
+<p>"Minä tiedän, minä tiedän, hyvä Kluge", vastasi neuvos ja pudisti
+ystävällisesti asiamiehen kättä, sillä välin kuin rouva neuvoksetar
+ilosta ja onnesta säihkyvin silmin nyykäytti päätään hänelle. Hän
+siunasi sattumusta, joka saattoi kunnon miehen heidän kotiinsa, sillä
+hänen käyntinsä kautta näkyi hän vihdoin pääsevän innokkaimman toivonsa
+perille, Herra Klugen mentyä kavahti hän miehellensä kaulaan ja kiitti
+häntä ilon kyyneleet silmissä.</p>
+
+<p>"Niin, niin", virkkoi neuvos ystävällisesti silittäen vaimonsa poskea,
+&mdash; "kunnon Kluge sai todellakin kertomuksillaan sydämeni sykkimään ja
+omantuntoni liikutetuksi. Menetelkäämme päättäväisemmin kuin herra
+Becker, ett'emme, kuten hän, pilaa tulevaisuuden menestystä. Heti
+saatuani varoja tahdon vakuuttaa henkeni."</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Saastetty_ja_menetetty" id="Saastetty_ja_menetetty"></a>Säästetty ja menetetty.</h2>
+
+
+<p>Sillä kertaa puhui neuvos Heimberger täyttä totta. Hän oli sangen
+tarkasti lukenut vakuutusyhtiön osoitteen ja eri vakuutustavoista,
+joita yhtiö tarjosi, valinnut sen, joka näkyi parhaiten sopivan hänen
+oloihinsa. Hän päätti vakuuttaa henkensä kahdesta tuhannesta taalerista
+rouvansa ja poikansa hyväksi, mikä summa maksettaisiin heille hänen
+kuolemansa jälkeen. Siihen tarvitsi hän tosin maksaa vuosittain noin
+neljäkymmentä taaleria, mutta hän toivoi, ja syystä kyllä, voivansa
+aina saada sen summan säännöllisellä säästäväisyydellä kootuksi.</p>
+
+<p>Vielä enemmän. Hän ei tyytynyt siihen, että hankki itselleen
+henkivakuutuksen siunatun edun, hän koetti vielä kehoittaa toisiakin
+sitä tekemään. Monen luona näki hän siinä turhaa vaivaa, mutta erään
+luona se onnistui ja juuri senkaltaisen, jolla ei ollut helppo saada
+tarpeellisia varoja siihen, nimittäin kirjeiden kulettaja Wagnerin,
+joka tietysti kallistui enemmän esimiehensä mielipiteiden mukaan kuin
+mitä kentiesi olisi tehnyt jonkun muun sitä ehdotellessa. Paitsi sitä
+pidettiin kirjeiden kulettaja Wagneria vallan oikein luotettavana ja
+kunnon miehenä, jolla oli enemmän älyä ja käsitystä, kuin tavallisesti
+huomataan hänen vertaisillansa. Kanslianeuvos Heimbergerin eräänä
+päivänä selittäessä hänelle hengenvakuutuksen etuja, nyykäytti hän
+suostuvaisesti päätään ja näkyi vakavasti laskevan asian sydämellensä.</p>
+
+<p>"Asia on minusta vallan mukava, herra neuvos", sanoi hän. "Minä olen,
+kuten tekin, terve, voimakas mies parhaassa ijässäni, eikä minulla ole
+ollut tähän saakka edes hammassärkyä, &mdash; mutta kuka takaa minulle,
+että rakas Jumala enää sallii minun kauan pysyä näin terveenä?
+Sanankulettaminen pitkin maata on usein, varsinkin kauniina
+vuodenaikoina, sangen hupainen ja oleskelemisen kautta raittiissa
+ilmassa vahvistavakin, mutta tietäkää, talvisaikoina, jolloin usein
+täytyy liikkua jääkylmässä pakkasessa, jolloin raivoava myrsky
+jäädyttää jäsenet ytimiin asti, tahi sakea lumipyry soentaa
+silmät, ett'ei enää voi löytää tietä eikä polkua &mdash; silloin on
+sanankulettamisella varjopuolikin. En juuri pelkää kuolemaa, sillä minä
+olen koko elinaikani täyttänyt parhaan taitoni mukaan velvollisuuteni,
+ja luulenpa, ett'ei minun tarvitse vavista, kun taivaan Jumala kerran
+mahtisanansa kautta kutsuu minut tuomionsa eteen &mdash; mutta kuitenkin
+värisyttää minua monesti, kun ajattelen mihin tilaan joutuvat vaimoni
+ja poikani Vilho, joka on saman ikäinen kuin teidän Edwardinne ja käy
+samaa kouluakin kuin hän. Elsbet'ini, vaimoni, suhteen ei suruni ole
+aivan suuri. Hänelle jää pieni eläkeraha, jolla hän kyllä tulee
+toimeen. Mutta Vilho! Siinäpä mutka, ja luulenpa, että olisi oiva asia,
+jos voisin sanoa itselleni, että poika kuoltuani voisi nostaa neljä
+tahi viisi sataa taaleria. Niin Jumal'auta, kaunis asia, joka kyllä
+sietää uhrauksia. Sentähden kiitän teitä herra neuvos hyväntahtoisesta
+esityksestänne, josta vielä tänään aion keskustella eukkoni kanssa. Jos
+hän on samaa mieltä kuin minä &mdash; ja sen uskon jo ennakolta, sillä hän
+on oiva ja älykäs vaimo, &mdash; niin saa herra asiamies Kluge minun
+kanssani tekemistä. Niin, niin, sen saa hän, ja vieläkin paljon
+kiitoksia, herra neuvos, että huomautitte minua siitä hyväätekevästä
+kelpo laitoksesta!"</p>
+
+<p>Herra neuvos iloitsi kunnon miehestä, jonka yksinkertainen puhe
+vielä enemmän vakuutti häntä päätöksessään tulla osalliseksi
+hengenvakuutuksen eduista.</p>
+
+<p>Niin koitti heinäkuun ensimäinen päivä; virkamiesten palkat maksettiin,
+kuten aina ennenkin, säännöllisesti sinä päivänä ja neuvos Heimberger
+pani pienen summan rahoistansa syrjälle, pitääksensä ne valmiina
+vakuutustodistuksen lunastamiseksi; toisen summan pisti hän taskuunsa,
+maksaaksensa velkansa asiamies Klugelle ja lopun antoi hän rouvallensa
+taloudentarpeisiin kuukauden kuluessa.</p>
+
+<p>"Sinun täytyy menetellä säästäväisesti, Annaseni", sanoi hän, "mutta
+tiedäthän, ett'emme muuten voi hankkia itsellemme vakuutustodistusta."</p>
+
+<p>"Oi, ole huoletta, mies kultani", vastasi Anna rouva erittäin
+onnellisena toivonsa täyttämisestä, "minä kyllä tulen toimeen
+lainaamatta, eikä sinun tarvitse huomata sanottavaa puutetta. Oivan
+herra Klugen viidestä kolikosta olen tuskin käyttänyt kolmatta osaa ja
+loppu on kaunis apu talouden toimissa. Älä siis huoli siitä, kyllä
+kaikki käy hyvin."</p>
+
+<p>Herra neuvos kiitti säästäväistä, ymmärtäväistä vaimoansa ja meni
+suoraan asiamiehen luokse, jolle hän ensin mitä suurimmalla
+kiitollisuudella maksoi velkansa.</p>
+
+<p>"Ja puhukaamme nyt, hyvä herra Kluge, hengenvakuutuksesta", sanoi hän.
+"Tahtoisin vakuutta omilleni kaksituhatta taaleria kuolemani jälkeen ja
+kysyn teiltä sentähden, mitä minun on sitä varten tekeminen?"</p>
+
+<p>"Katsokaa, hyvä herra neuvos, se ilahuttaa minua enemmän, kuin jos
+olisitte antanut minulle ilmaiseksi kiiltäviä kolikoita", vastasi
+asiamies ystävällisesti, tyytyväisesti hieroen käsiänsä. "Minua
+ilahuttaa teidän tähtenne ja vielä enemmän hyvän, oivan rouvanne
+tähden, jonka sydämeltä te varmaan siten nostatte raskaan huolen.
+Mitäkö teillä on sitä varten tekemistä? No, se ei ole paljon. Huomenna
+varhain lähetän teille lääkärin tutkimaan ruumiillista terveyttänne,
+eikä teidän tarvitse muuta kuin vastata hänen virkaan kuuluviin
+kysymyksiinsä. Kaikki muu on minun tehtäväni, ja minä kyllä pidän
+huolta, ett'ei mitään tule laiminlyödyksi. Vielä kerran, minua
+ilahuttaa kaikesta sydämestä, että olette tehneet semmoisen päätöksen!"</p>
+
+<p>"Kiittäkää itseänne siitä!" vastasi neuvos nauraen. "Käydessänne
+luonamme taannoin innostutitte minua niin kertomuksillanne
+hengenvakuutuksen pilatuista siunauksista, että minun mihin hintaan
+hyvänsä täytyi rauhoittaa omatuntoni. Eikö kirjeiden kulettaja Wagner
+ole käynyt luonanne?"</p>
+
+<p>"On kyllä", vastasi herra Kluge nyykäyttäen päätään. "Hän kertoi teidän
+kehoittaneen häntä vakuutukseen ja näkyi olevan siitä erittäin
+kiitollinen. Jo viikko sitte lähetin hänelle vakuutustodistuksen,
+joka hänen kuoltuansa tuottaa hänen perheellensä viisisataa taaleria.
+Mies oli sangen iloinen paperin omistamisesta ja mitä luulette
+yksinkertaisen miehen vastanneen, kun kysyin häneltä, eikö hän kadu,
+että maksoi siitä niin paljon rahaa? 'En, herra asiamies', sanoi hän,
+'en vähintäkään kadu rahan maksoa. Suloinen tieto, että olen järestänyt
+asiani ja pitänyt huolta perheestäni, saavuttakoon kuolema minut tänään
+tahi huomenna, se tieto on niitä muutamia taaleria kallisarvoisempi,
+joita paitsi me kyllä säästäen voimme tulla toimeen.' Rouva, kuten
+näyttää, kelpo ja ymmärtäväinen vaimo, oli samaa mieltä kuin mies ja
+heidän poikansakin, noin kymmenen tahi yksitoista vuotias nuorukainen,
+&mdash; kuulkaa herra neuvos, oli oikein liikuttavaa kuulla mitä se pieni
+vesa sanoi. 'Isä', sanoi hän, 'sä olet niin hyvä, sä maksat niin paljon
+rahaa, jott'emme me, äiti ja minä, joutuisi hätään, ja sentähden aiot
+päälle päätteeksi tyytyä iltasin yhteen olutlasiin vaikka tavallisesti
+olet tähän asti juonut kaksi. Mutta sitä et saa, isä! Katso, äiti on
+usein nuhdellut minua, että kulutan niin paljon vaatteita, jotka
+maksavat sinulle paljon rahaa, ja äiti oli oikeassa, sillä minä olen
+repinyt paljon kevytmielisyydestä ja huolimattomuudesta. Mutta
+täst'edes, isä, sen lupaan sinulle, tahdon pitää tarkan vaarin
+itsestäni, että vaatteeni kestävät kahta vertaa kauemmin kuin tähän
+asti.' Minä sanon teille, herra neuvos, että mieleni teki suudella
+nuorukaista niistä sanoista, ja selvästi huomasin, miten ne ilahuttivat
+hänen vanhempiansa oikein sydämen pohjaan asti."</p>
+
+<p>"Niin varmaan kelpo poika!" sanoi neuvos Heimberger suostuvaisesti.
+"Toivon, ett'ei minun Edwardini ole häntä huonompi. Mutta hyvästi nyt,
+hyvä herra Kluge &mdash; minun täytyy mennä virkahuoneelleni. Ja huomenna
+varhain siis..."</p>
+
+<p>"Lähetän teille lääkärin", jatkoi herra Kluge. "Tavan mukaan vaan,
+sillä jo sadan askeleen päässä huomaa selvästi teidän olevan
+tervesisuksisen miehen. Nöyrin palvelijanne, herra neuvos."</p>
+
+<p>Seuraavana aamuna saapui lääkäri säännöllisesti, tutki neuvoksen
+terveyden tilan ja näytti olevan vallan tyytyväinen.</p>
+
+<p>"Teidän tarjoomustanne on yhtiö tuskin hylkäävä", lausui hän. "Harvoin
+voi löytää yhtä tervettä ruumista kuin teidän."</p>
+
+<p>Kaikki vakuuttamiseen kuuluvat säännöt olivat jo täytetyt; asiamies
+Kluge oli lähettänyt lääkärin todistuksen toisten tärkeitten paperien
+joukossa "Idunan" johtokunnalle ja rouva neuvoksetar odotti hartaasti
+vakuutustodistuksen saapumista &mdash; kun ihan odottamatta vielä ilmaantui
+rikkaruohoa nisun sekaan, uhaten täydellisesti tukehuttaa hyvän kylvön.</p>
+
+<p>Muutama päivä kerrotun tapauksen jälkeen kävi neuvos Heimberger
+nimittäin "Harmonio" seurahuoneella, missä kaupungin n.k. ylimykset
+tavallisesti kokoontuivat iltasin vähän korttia lyömään tahi hauskaan
+jutteluun. Hän tapasi siellä useita tuttavia, muun muassa kauppias
+Meyerheiminkin, kaupungin rikkahimman miehen, jota moni piti sen
+älykkäimpänäkin &mdash; luultavasti siitä syystä, että hänen oli
+kauppatuttunsa kautta ynnä suurella menestyksellä onnistunut koota
+melkoiset varat. Meyerheim viittasi hänet luoksensa, vielä toisiakin
+herroja yhtyi heidän seuraansa ja vilkas keskustelu syntyi
+kaikenlaisista asioista, jonka kestäessä, kääntyen toisesta aineesta
+toiseen, hengenvakuutusyhtiötkin tulivat puheeksi. Moni selitti
+puolustavansa, moni vastustavansa niitä. Ensinmainittujen joukkoon
+kuului neuvos Heimberger, joka innokkaasti ja lämpimästi kiitti niiden
+siunattua hyötyä ja viimein mainitsi samana päivänä ryhtyneensä
+tarpeellisiin toimiin vakuuttaaksensa henkensä kahdesta tuhannesta
+taalerista.</p>
+
+<p>"No, siinä olette menetelleet oikein hullusti, Heimberger", lausui
+rikas Meyerheim, joka oli siihen asti äänettä kuunnellut keskustelua.
+"Oikein hullusti, ystäväni! Vaan se ei todellakaan ole kummastuttavaa!
+Suurin osa virkamiehistä on epäkäytännöllisiä ihmisiä, jotka eivät
+tiedä arvostella rahaa. Kauppamiehelle, <b>älykkäälle</b> kumminkin, ei
+milloinkaan joutuisi mieleen heittää rahojansa semmoisiin yhtiöihin, ja
+miksi ei? sentähden, että voi itse edullisemmasti käyttää ja vaihtaa
+niitä. Koko juttu ei ole muuta kuin muutaman voitto monen vahingoksi.
+Siinä on pari tusinaa miehiä kokoontunut, he ovat hankkineet rahamäärän
+ja perustaneet hengenvakuutusyhtiön. Heidän tarkoituksensa on muka
+tehdä ihmiskunnalle, siis jokaiselle erityisellekin, hyvä työ. Mutta
+minun täytyy kuitenkin tunnustaa, ett'ei minun käsitykseni rakkaudesta
+lähimmäiseen uletu niin pitkälle, että voisin uskoa noitten Lontoon,
+Hampurin, Berlinin, Hallen tahi muiden yrittäjien tarkoittaneen
+ainoastaan lähimmäisensä onnea. Semmoista lapsellisuutta älköön kukaan
+uskotelko minulle. Jos kaksi tekee kauppaa keskenänsä, niin harvoin
+voittaa kumpikin, mutta kun nuot perustajat tahtovat voittaa &mdash; ja että
+he sen tekevät, ovat he luultavasti laskeneet, &mdash; niin olen minä ja
+jokainen, joka joutuu heidän yhtiöönsä, se, jonka taskusta noitten
+herrojen voitto lähtee. Älkää siis puolustako hengenvakuutusyhtiötä,
+hyvä Heimberger. Hyvä perheenisä hoitaa omaisuutensa itse ja kiittää
+moisten voittoa toivovien herrojen avusta, mutta ei suostu heihin. Jos
+tahdotte säästää, hyvä, niin asettakaa rahanne minun kauppaliikkeeseni.
+Viisikymmentä taaleria vuodessa tekee kymmenessä vuodessa viisisataa
+taaleria, ja jos laskemme korkoa koroista, saamme melkein puolet lisää.
+Se summa on teidän omanne ja te voitte milloin hyvänsä nostaa sen, kun
+sitävastoin rahat, jotka maksatte vakuutusyhtiölle, ovat pohjattomaan
+syvyyteen heitettyjä ja ovat ijäiseksi kadotetut. Älkää siis menetelkö
+tyhmästi, Heimberger ystäväni!"</p>
+
+<p>Heimberger ja kaikki muut läsnäolijat säpsähtivät. Meyerheimiä
+pidettiin tottuneena rahamiehenä ja hän esitti mielipiteensä niin
+vakuuttavasti, ett'ei kukaan tohtinut väittää vastaan. Heimbergerkin
+tunsi mielensä ihan kääntyneeksi; ehdotus asettaa säästönsä Meyerheimin
+luo oli hänestä selvä ja näytti hänestä erittäin edulliselta. Hän saisi
+silloin pitää rahansa ja pitäisi kuitenkin huolta vaimostaan ja
+lapsestansa. Että hän ensimmäisenä, toisena tahi kolmantena vuonna
+voisi kuolla, ja että hänen vähäiset säästönsä silloin olisivat
+jotenkin riittämättömät, sitä hän ei miettinyt. Kukapa aina kuolemaansa
+muistelisi!</p>
+
+<p>"Luulenpa olevanne oikeassa, Meyerheim!" sanoi hän hetkisen
+mietittyään. "Jos <b>yhtiöllä</b> on hyötyä rahoistani, voi sitä
+minulla <b>itsellänikin</b> olla! Olkoon menneeksi! Minä tuon teille
+huomenna ensimmäiset säästörahani!"</p>
+
+<p>"Siinä teette oikein", vastasi kauppias tyytyväisesti. "Minun toimeeni
+ei tosin kuulu ryhtyä tuommoiseen pääoman tallentamiseen, sillä minä
+olen varakas kyllä, voidakseni olla semmoisia vähäpätöisiä summia
+ilman, vaan vanhan ystävyyden tähden voi se kuitenkin jonkun kerran
+tapahtua. Tuokaa siis rahanne Jumalan nimessä."</p>
+
+<p>Seuraavana aamuna hämmästyi rouva neuvoksetar suuresti,
+kun hänen miehensä ilmaisi mielipiteensä muutoksen, ja hän
+ponnisti kaikki kehoitusvoimansa, saadakseen miehensä pysymään
+alkuperäisessä päätöksessään. Mutta Heimberger pysyi vakavana.
+Meyerheimin oli onnistunut saattaa hänet lujasti uskomaan, ett'eivät
+hengevakuutusyhtiöt tarkoittaneet muuta kuin perustajien rikastumista
+toisten vahingoksi ja siinä, ei ainoastaan pintapuolisessa, vaan
+väärässäkin luulossa, riippui hän uppiniskaisesti kiinni, huolimatta
+ymmärtäväisemmän rouvansa rukouksista ja kyyneleistä. Hän kertoi
+melkein sanasta sanaan, mitä Meyerheim edellisenä iltana oli lausunut
+ja pysyi mielipiteessään, että niin oli asian oikea puoli ja sanoi sen
+lujasti uskovansa. Kun rouva yhä vielä vastusti, yhä uudestaan koetti
+taivuttaa häntä ja rukoili häntä olemaan hylkäämättä parempaa
+mielipidettänsä väärän hyväksi, suuttui mies viimein, tarttui hattuunsa
+ja keppiinsä, pisti rahat, joilla hänen piti maksaman odotetun
+vakuutustodistuksen lunastus, taskuunsa ja riensi pois.</p>
+
+<p>"On jo kylliksi valitettu ja lorueltu", huusi hän ovesta rouvallensa;
+"nyt olen väsynyt koko juttuun ja aion toimia. Hyvästi, lapseni! Minä
+menen Meyerheimin luoksi ja jos Kluge tulisi, voit sanoa hänelle minun
+muuttaneen mieleni. Hyvästi!"</p>
+
+<p>Hän sulki oven jälkeensä ja jätti rouvansa itkien istumaan sohvaan.
+Siinä tapasi hänet hetken perästä herra Kluge, joka ilosta säihkyvin
+silmin astui huoneesen, riemullisesti heiluttaen pientä paperikääröä
+ilmassa.</p>
+
+<p>"Viimein!" huudahti hän &mdash; "viimein on se saapunut, todistus
+nimittäin!" Samassa huomasi hän rouva neuvoksettaren itkusta punaiset
+silmät ja hänen riemullinen ilonsa muuttui säikähdykseksi.</p>
+
+<p>"Taivaan tähden, arvoisa rouva, mitä on tapahtunut?" kysyi hän. "Eihän
+kuitenkaan mitään onnettomuutta, toivon ma?"</p>
+
+<p>"Minulle kuitenkin onnettomuus", vastasi rouva neuvoksetar pyyhkien
+silmiänsä ja koettaen tyyntyä. "Te kyllä olette samaa mieltä, herra
+asiamies, ilmoittaessani teille ikävän kohdan, että mieheni viime
+yönä tahi oikeammin eilen illalla on muuttanut mielipiteensä
+hengenvakuutuksesta eikä enää tahdo kuulla siitä puhuttavan."</p>
+
+<p>"Mutta kuinka se on mahdollista?" kysyi asiamies äärettömän
+säikähtyneenä. "Olihan hän muutama päivä sitte niin innokas ja nyt
+olisi hän siis muuttanut mielensä! Kuinka se kumma on tapahtunut?"</p>
+
+<p>Rouva kertoi hänelle, miten kaikki oli tapahtunut ja toisti Meyerheimin
+sanat, jommoisina hän oli ne kuullut mieheltänsä. Tavallisesti iloinen
+asiamies muuttui tuiman näköiseksi ja polki vihasta jalkansa lattiaan.</p>
+
+<p>"Siinäpä se on!" huudahti hän. "Semmoisethan noitten ihmisten
+pintapuoliset mielipiteet ovat, ihmisten, jotka ylvästelevät
+kultasäkeistänsä ja viisaudestaan sekä ylpeästi katselevat ja
+tuomitsevat laitoksia, joitten siunausta he eivät likimainkaan
+voi käsittää. Itsekkäisyyskö, omanvoiton haluko olisivat siis
+hengenvakuutusyhtiöissä vallitseva perusajatus? Valhe! Valhe!
+Ajatus, joka on synnyttänyt ne on suuri ja ylevä eikä siinä ole
+mitään noita halpoja perusteita, joista herra kauppias tahtoo
+ajattelemattomuudessaan syyttää niitä &mdash; se ajatus on: <b>yhdistys
+tekee vahvaksi</b>. Mikä vahinko, suuri vahinko, ett'en eilen
+sattunut käymään 'Harmoniossa', olisin tahtonut selittää asian herra
+Meyerheimille. 'Kysyn teiltä', olisin sanonut hänelle, 'kuka vakuuttaa
+lapsillenne teidän kuoltuanne sata taaleria, jos te maksaisitte
+hänelle kaksi äyriä päivässä? Paras ystävänne ei sitä tekisi, eikä
+voisikaan! Mutta hengenvakuutus yhtiöt tekevät ja <b>voivat</b> tehdä
+sen, juuri sentähden, että <b>yhdistys tekee vahvaksi</b>. Jos te
+tänään vakuuttaisitte henkenne tuhannesta taalerista ja viikon
+perästä kuolisitte halvaukseen, niin mitä yhtiö voittaisi teidän
+vakuutuksestanne? Ja lisäksi', &mdash; olisin sanonut hänelle &mdash; 'miksi
+ette itse tee saappaitanne ja vaatteitanne kun, teidän mielipiteenne
+mukaan, räätäli ja suutarikin tahtovat voittaa teiltä rahaa? Miksi ette
+itse rakenna rautateitä? Siksi, ett'ette sitä <b>voi!</b>. Yhtä vähän
+voitte yksin perustaa hengenvakuutusyhtiötä.' Niin olisin lausunut
+hänelle ja vielä lisännyt: 'Yhtä vähän kuin kuolonhetkenä on Jumalan
+hylkääjää, yhtä vähän on silloin hengenvakuutuksen vihollista. Jos
+silloin voisin katsoa teitä lakastuviin silmiin, niin voisin varmaan
+lukea niissä katumusta, että terveinä päivinänne kevytmielisessä
+ylpeydessänne halveksitte hengenvakuutusta ja huolimattomasti
+hylkäsitte sen siunatut edut.' Niin olisin puhunut ja olen varma,
+ett'ei herra Meyerheimillä olisi ollut mitään järjellistä väitettävää
+mielipidettäni vastaan!"</p>
+
+<p>"Ah, vallan samaa minäkin ajattelen asiasta", lausui rouva neuvoksetar
+huoaten. "Jos vaan voisin taivuttaa miehenikin uskomaan niin. Jospa
+vaan voisin viedä hänet kahdelle kuolinvuoteelle, joista toinen on
+henkensä vakuutuksen kautta runsaasti pitänyt huolta vaimostaan
+ja lapsestansa, toinen puolustamattomalla välinpitämättömyydellä
+laiminlyönyt sen! Ah, jos voisin näyttää hänelle toisen rauhan ja
+toisen tuskan ja toivottomuuden, niin kääntyisi hän varmaan takaisin
+oikealle tielle. Mutta &mdash; kaikki rukoukseni ja kyyneleeni eivät ole
+auttaneet vähääkään! Edward raukkani! Jospa et sinä vaan kerran saisi
+maksaa isäsi hulluutta! Hänen tähtensähän minä vaan tahtoisin
+vakuutusta."</p>
+
+<p>Taasen nousivat kyyneleet hänelle silmiin ja juoksivat hitaasti
+raskaina pisaroina hänen poskiansa alas. Asiamies Kluge katseli
+murheellista rouvaa, vilpittömästi säälien häntä.</p>
+
+<p>"Kuulkaa, rouva neuvoksetar", virkkoi hän hetken aikaa mietittyään, &mdash;
+"koettakaamme vielä jotakin. Omalla edesvastuuksellani pidän
+vakuutuksen vielä muutaman päivän lukon takana lähettämättä sitä pois.
+Kentiesi onnistuu teille sinä aikana voittaa miehenne epäilykset ja
+karkoittaa pilvet, jotka himmentävät hänen järkensä. Jos ei, niin
+olemme molemmat kumminkin täyttäneet velvollisuutemme ja voimme olla
+rauhassa omantuntomme puolesta."</p>
+
+<p>Sydämellisesti kiittäen suostui rouva kelpo miehen tarjoukseen,
+vaikk'ei hän juuri tohtinut toivoa suurta menestystä uusille
+yrityksillensä. Heti sen jälkeen jätti herra Klugekin hyvästi ja otti
+tietysti hengenvakuutustodistuksen mukaansa. Hänen mentyänsä vaipui
+rouva Heimberger syviin ajatuksiin. Jotakin erittäin tärkeätä lienee se
+ollut, joka niin perin juurin kiinnitti hänen ajatuksensa. Hänen
+pitkän hetken perästä ottaessaan kätensä kasvoiltaan, kimelsi hänen
+otsaltansa tyyni loisto, hänen silmänsä säihkyivät, hänen huulensa
+hymyilivät ja kaikki surun ja murheen jäljet olivat kadonneet hänen
+kasvoistansa.</p>
+
+<p>"Niin sen pitää oleman ja tapahtuman", mumisi hän itsekseen ja meni
+sitte yhtä ahkerasti kuin ennenkin askaroimaan taloudellisissa
+toimissaan.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Jumalan_koetus" id="Jumalan_koetus"></a>Jumalan koetus.</h2>
+
+
+<p>Aika kului ja taasen oli talvi &mdash; kova talvi, ja sen mukana ankarat
+pakkaset, raivoavat myrskyt ja sakeat lumipyryt. Rouva neuvoksetar oli
+kyllä asiamies Klugen neuvon mukaan innokkaasti rukoillut miestänsä,
+ett'ei antaisi kauppias Meyerheimin soaista itseänsä, mutta, kuten hän
+jo edeltäkäsin arvasi &mdash; turhaan. Neuvos Heimberger pysyi lujana eikä
+enää tahtonut kuulla puhuttavan koko hengenvakuutusjutusta.</p>
+
+<p>Vallan vastoin kuin olisi sopinut toivoakaan kesti rouva toiveittensa
+täydellisen pettymisen todellakin ihmeteltävän tyyneesti ja
+kärsivällisesti; hän ei osoittanut vähintäkään närkästystä, ei
+viitannut kertaakaan innokkaasen toiveesensa, tehtyänsä viimeisen
+rynnäkkönsä miehensä sydäntä vastaan, eikä näkynyt ollenkaan enää
+muistelevan koko vakuutusta.</p>
+
+<p>Toisin oli herra Heimbergerin laita. Tavattoman kylmän talven
+edellisenä syksynä oli hän luultavasti kovasti vilustunut. Paha yskä,
+joka ei edes yöllä jättänyt häntä rauhaan, vaivasi häntä monta viikkoa
+eivätkä mitkään rohdot, ei totilääkkeet eikä lääkärin antamat voineet
+parantaa häntä siitä. Hän tunsi olevansa sangen kipeä ja hänen
+ruumiilliseen tautiinsa yhtyi vielä alakuloisuus, jommoista ei aina
+terve ja iloinen mies koskaan ennen ollut tuntenut. Hän rupesi
+epäilemään pääsisikö hän milloinkaan kiduttavasta yskästänsä ja
+kuolonajatuksetkin näkyivät rupeavan hänen mieltänsä rasittamaan.</p>
+
+<p>"En tiedä", lausui hän eräänä päivänä käreällä äänellä rouvallensa, &mdash;
+"en tiedä, olisiko minun ollut parempi pitää hengenvakuutustodistus.
+Kelpo Kluge on kuitenkin oikeassa: ihminen ei ole varma terveydestänsä
+ja jos Jumala kutsuisi minut luoksensa, voisin kuitenkin huoletta
+kuolla jos tietäisin, ett'ette kuolemani jälkeen tule kärsimään
+puutetta. Kauppias Meyerheimille antamani viisikymmentä taaleria eivät
+riittäisi pitkälle!"</p>
+
+<p>Rouva neuvoksetar kohotti olkapäitään, vaan ei lausunut sanaakaan. Mitä
+hän olisikaan voinut sanoa? Nuhteet olisivat olleet liian myöhäiset,
+eikä asian laitaa voitu muuttaa. Hän oli siis äänettä ja mieskin
+keskeytti äkkiä puheensa ja rupesi puhumaan toisia asioita, juuri kuin
+olisi häntä hävettänyt, että oli sallinut rouvansa katsahtaa sieluunsa.</p>
+
+<p>Talven alussa parani herra Heimbergerin tila vähän ja samassa määrin
+kuin hän parani, vaikka terveys ei läheskään vielä ollut entisellänsä,
+näkyivät syvät varjotkin haihtuvan, jotka raskaasti painoivat hänen
+mieltänsä. Hän ei kertaakaan maininnut hengenvakuutusta eikä rouvakaan
+huolinut muistuttaa häntä siitä &mdash; luultavasti sentähden ett'ei
+tahtonut turhaan saada häntä liikutetuksi.</p>
+
+<p>Eräänä päivänä tammikuun loppupuolella &mdash; silloin oli tuima pakkanen,
+vaikka taivas piili syvien pilvien peitossa, jotka joka hetki uhkasivat
+pudota alas sakeana lumisateena &mdash; astui kirjeen kulettaja Wagner
+neuvos Heimbergerin asuin huoneesen, johon hänet oli eri viestillä
+kutsuttu.</p>
+
+<p>"Minua pahoittaa, Wagner", alkoi esimies ystävällisesti, &mdash; "mutta
+teidän täytyy, vaikka jo hämärtää, vielä lähteä Waldheimiin. On kysymys
+tärkeitten paperien lähettämisestä, joitten välttämättömästi täytyy
+huomenna varhain olla sikäläisen tuomarin käsissä."</p>
+
+<p>"Minä olen valmis, herra neuvos", vastasi lähettiläs. "Onhan se minun
+velvollisuuteni eikähän lopuksi kahden tunnin matka Waldheimiin ole
+niin perin pitkä. Toivon jo kello yksitoista illalla ehtiväni sieltä
+takaisin."</p>
+
+<p>"Sitä parempi", vastasi neuvos jättäen lähettiläälle sinetillä lukitun
+paperitukun. "Tässä ovat asiakirjat. Pitäkää vaari niistä, Wagner. Ne
+ovat kalliita arvopaperia, enkä minä juuri sentähden tahdo uskoa niitä
+muun kuin ihan luotettavan miehen käsiin. Teidän täytyy hankkia
+itsellenne Waldheimin tuomarilta vastaanottotodistus ja huomenna
+odottaa teitä tullessanne toimihuoneesen kaunis palkinto. Luottakaa
+minuun, Wagner!"</p>
+
+<p>"Tiedän kyllä teidän tarkoittavan parastani", vastasi lähettiläs
+luottavaisesti. "Kaikissa tapauksissa voitte nukkua rauhallisesti; minä
+vastaan henkeni uhalla, että tukku säännöllisesti tulee perille. Onko
+teillä, herra neuvos, muuta käskettävänä?"</p>
+
+<p>"Ei, Wagner", kuului ystävällinen vastaus. "Tahtoisin vaan muistuttaa
+teitä, että on kova pakkanen ja että taivas uhkaa meitä lumipyrynä.
+Pitäkää siis vaari, ett'ette pimeässä eksy tieltä. On pahoja paikkoja
+matkalla Waldheimiin, nimittäin kivilouhikko."</p>
+
+<p>"Niin, niin, minä tunnen ne kaikki yhtä tarkoin kuin oman huoneeni
+kaikki nurkat", vastasi lähettiläs huolettomasti. "Ja vilun
+torjumiseksi voi astua vilkkaasti, että pysyy lämpimänä. Huomenna
+varhain siis! Toivon teille nöyrimmästi hyvää yötä, herra neuvos!"</p>
+
+<p>"Onnea matkalle ja Jumalan haltuun", vastasi neuvos Heimberger, ja
+lähettiläs läksi.</p>
+
+<p>Astuessansa lämpimästä huoneesta kadulle ja hengittäessään jääkylmää
+ilmaa tunsi hän kovan väristyksen tunkevan läpi koko ruumiinsa.</p>
+
+<p>"Herra neuvos Heimberger on oikeassa, nyt on todellakin kovin kylmä",
+mumisi hän itsekseen. "Minun täytyy ottaa päällysnuttu mukaani, vaikka
+se tavallisesti on ollut minulle haitaksi."</p>
+
+<p>Hän ohjasi askeleensa pientä taloa kohti, missä hänen asuntonsa oli, ja
+ehti sinne muutaman minuutin kuluttua. Astuessansa sisään, huomasi hän
+huoneen jo valaistuksi ja rouvansa illallisen valmistumisen puuhissa.
+Vilho, hänen poikansa, istui pöydän ääressä, lukien läksyänsä.</p>
+
+<p>"Hyvää iltaa, lapseni!" tervehti hän. "Hyvä, Elsbet, että jo valmistat
+illallisen, minä haukkaan nopeasti muutaman palan ja sitte lähden
+matkalle. Minun täytyy nimittäin vielä tänä iltana käydä Waldheimissa."</p>
+
+<p>"Waldheimissako? Tämmöisessäkö pakkasessa?" huudahti rouva Elsbet
+pelästyneenä ja Vilhokin näytti säikähtyvän. "Ei, on kuitenkin väärin
+pakoittaa sinua ulos semmoiselle matkalle ihan pilkkopimeässä!"</p>
+
+<p>"Väärin sinne, väärin tänne, vaimoseni", vastasi lähettiläs nauraen, &mdash;
+"herroilla on valta käskeä ja minun tulee täyttää velvollisuuteni,
+olkoon sitte yö tahi päivä. Minua päinvastoin miellyttää, että neuvos
+Heimberger määräsi juuri minut sille matkalle, sillä on kysymys
+erittäin tärkeästä asiasta, jonka vuoksi huomenna saan siitä erityisen
+palkinnon. Ole vaan huoletta, vaimo kultani! Kello kymmenen tahi
+yksitoista olen kaikessa tapauksessa kotona ja muutamat tunnit siihen
+asti kyllä kuluvat nopeasti!"</p>
+
+<p>"Kuulepas isä &mdash; anna minun tulla kanssasi!" huudahti Vilho, äkkiä
+hypähtäen seisoalle.</p>
+
+<p>"No, oletko hullu, poikaseni?" vastasi isä nauraen. "Mikä on päähäsi
+pistäynyt? Semmoiselleko matkalle ja kahdeksantoista pykälän pakkaseen!
+Istahda lämpimän muurin viereen, se on paras, mitä voit tehdä!"</p>
+
+<p>"Minä en tiedä, mutta minua peloittaa niin, isä, että sinun näin
+myöhään täytyy lähteä matkaan", sanoi poika, joka innokkaasti rakasti
+isäänsä. "Mieluisimmin menisin itse yksin, että sinä voisit jäädä
+kotiin lepäämään."</p>
+
+<p>"Se ei käy päinsä, Vilho, lapsi kultani", vastasi isä. "Mutta ole
+huoletta vaan! Olenhan jo yli satakin kertaa käynyt samaa tietä niin
+yöllä kuin päivällä minkään tapaturman tapahtumatta; &mdash; mitä siis juuri
+tällä kertaa minulle tapahtuisi? Paitsi sitä on armas Jumala
+kaikkialla, maantielläkin yön pimeässä ja olenhan minä velvollisuuttani
+täyttämässä. Ole siis huoletta ja anna minun lähteä rauhassa. Joutuun,
+äiti, anna minulle pari lusikallista lientä ja sitte eteenpäin!"</p>
+
+<p>Hän nautti kiireesti lautasellisen lientä, pisti evääksi voileivän
+taskuunsa, kätki uskotut paperit huolellisesti rintataskuun, pani
+virkalakin päähänsä, tarttui matkasauvaansa ja aikoi jättää vaimonsa ja
+lapsensa hyvästi.</p>
+
+<p>"Mutta etkö kumminkin ota päällysnuttua", kysyi Elsbet rouva pidättäen
+häntä.</p>
+
+<p>"En, vaimo kultani", vastasi hän. "Ensin oli se minulla mielessä, vaan
+nyt olen toisin päättänyt. Liemi lämmitti ja jos ravakasti astun, ei
+pakkanen tee minulle haittaa. Hyvästi Elsbet! Hyvästi Vilho!"</p>
+
+<p>Sen sanottuaan suuteli hän vaimoansa ja lastaan, jotka hellästi
+syleilivät häntä, irtaantui heistä ja riensi ulos yöpakkaseen.</p>
+
+<p>Oli jo tullut pilkkopimeä, eikä ainoakaan tähti valaissut synkkyyttä,
+joka melkein esti löytämästä tietä. Lähettiläs oli kuitenkin niin varma
+asiastansa, että hän viisi huoli pimeydestä, vaan riensi nopeasti ja
+vakavasti eteenpäin. Muutaman minuutin kuluttua jätti hän kaupungin
+taaksensa ja astui kapealle, Waldheimiin vievälle tielle. Siellä oli
+kuitenkin parempi kuin ahtailla kaduilla korkeitten talojen välissä.
+Valkoinen, maanpintaa peittävä lumi levitti heikon vaalean valon ja
+Wagnerin silmätkin olivat jo tottuneet pimeyteen, jotta hän selvemmin
+voi eroittaa tien. Kova pakkanen ei helpoittanut, mutta ei Wagner
+siitäkään huolinut, sillä vilkas liikunta totutti hänet ilmaan ja piti
+hänen ruumiinsa lämpimänä ja notkeana.</p>
+
+<p>Kello oli juuri lyönyt kuusi hänen astuessansa kotikaupunkinsa torilla
+ja Waldheimin tornikello löi puolikahdeksan hänen saapuessansa sinne.
+Siis oli hän kulkenut kahden runsaan tunnin matkan puolessatoista
+tunnissa.</p>
+
+<p>"Se kelpaa!" mumisi hän itsekseen. "Jos tuomari kohta laskee minut,
+voin jo ennen kello kymmentä olin kotona!"</p>
+
+<p>Hän tunsi tuomarin asunnon jo entiseltään, eikä siis tarvinnut sitä
+tiedustella. Saavuttuaan perille soitti hän kelloa ja hänet laskettiin
+sisään. Mutta säikähdyksekseen kuuli hän siellä herra tuomarin olevan
+virkamatkalla ja häntä odotettavan kotiin vasta kello kymmenen
+paikoilla.</p>
+
+<p>Se tieto kohtasi häntä ukkosenlyömän tavoin. Sillä tavalla voi tulla
+puoliyö, ennen kuin hän jälleen ennättäisi kotiin ja häntä tuskastutti
+jättää vaimonsa niin pitkäksi aikaa levottomuuden ja huolen valtaan.
+Mutta mitä tehdä? Hänen täytyi odottaa, kunnes tuomari palasi, sillä
+hänellä oli suora käsky jättää tärkeä tukku ainoastaan hänelle ja viedä
+hänen kirjoittamansa vastaanottotodistus takaisin. Ei mikään auttanut,
+hänen täytyi kärsivällisesti odottaa.</p>
+
+<p>Tuomarin rouva surkutteli miesraukkaa ja miehensä kovaonnista
+poissaoloa, mutta ei hänkään voinut tehdä mitään sen poistamiseksi. Hän
+oli ystävällinen lähettilästä kohtaan, pyysi hänet lämpimään keittiöön
+odottamaan ja lämmittelemään ja käski palvelustyttönsä asettaa hänelle
+vähän ruokaa ja lasillisen viiniä. Se tapahtui. Wagner nautti muutaman
+palan kylmää paistia, joi pari lasillista viiniä ja koetti malttaa
+mielensä.</p>
+
+<p>Vähä ennen kello kymmenen ratisivat vaunut ulkona ja seisahtuivat oven
+eteen.</p>
+
+<p>"No vihdoin!" sanoi tyttö. "Se on meidän herramme! Minä tunnen sen
+pyörien rätisemisestä."</p>
+
+<p>Se oli todellakin herra tuomari. Tuskin astuttuaan sisälle kutsui hän
+heti lähettilään, sanoi ystävällisesti surkuttelevansa, että oli
+antanut hänen niin kauan odottaa, otti paperitukun, tutki sen sisältöä
+ja kirjoitti heti vastaanottotodistuksen. "Tässä", lausui hän
+ojentaessansa sen lähettiläälle. "Kaikki on järjestyksessä. Mutta
+aiotteko todellakin lähteä kotiin vielä tänä yönä?"</p>
+
+<p>"Tietysti, herra tuomari", vastasi Wagner pannen ottotodistuksen kokoon
+ja pistäen sen samaan paikkaan, missä oli tallettanut paperit. "Vaimoni
+olisi levoton, ell'en tulisi, ja paitsi sitä tahtoo neuvos Heimberger
+huomenna varhain vastaanottotodistuksenne."</p>
+
+<p>"No, kuten tahdotte, kelpo ystäväni", vastasi tuomari. "Mutta on paha
+ilma ja ell'eivät enteet minua petä, tulee se vielä pahemmaksi.
+Katsokaa itse ilmamittarin! Tän'aamusta on se laskeutunut enemmän kuin
+kokonaisen tuuman!"</p>
+
+<p>"Lämpömittari ei estä minua täyttämästä velvollisuuttani", vastasi
+lähettiläs. "Minun täytyy todellakin lähteä, herra tuomari."</p>
+
+<p>"No, minua pahoittaa", vastasi tuomari olkapäitään kohottaen. "Olisitte
+voineet jäädä tänne yöksi; mutta kun teidän välttämättömästi täytyy
+lähteä, niin tapahtukoon se Jumalan nimessä &mdash; ja tässä, juokaa vielä
+tilkkanen viiniä, se vahvistaa teitä!"</p>
+
+<p>Wagner otti lasin, jonka tuomari tarjosi hänelle, ja tyhjensi sen hänen
+terveydeksensä. Viini oli makeaa ja vahvaa, jommoista hän ei vielä
+koskaan ennen ollut maistanut ja virtaili tulentapaisesti hänen
+suonissaan ja jäsenissänsä.</p>
+
+<p>"Se varmaan virkistää", virkkoi hän, "sillä se lämmittää minut
+perinpohjin."</p>
+
+<p>"Sen se tekeekin", vastasi tuomari ystävällisesti. "Jumalan haltuun nyt
+ja onnea matkalle!"</p>
+
+<p>Lähettiläs läksi ja seisoi silmänräpäyksen perästä ulkona taivasalla.</p>
+
+<p>Hänen odottaessansa lienee pakkanen enentynyt, sillä jäinen ilma esti
+häntä melkein hengittämästä. Häntä värisytti ja hän tunsi itseänsä
+hieman pyörryttävän. "Varmaankin viinistä!" ajatteli hän. "Nyt vaan
+vilkkaasti eteenpäin, että voin poistaa vilun ja nopeasti joutua!"</p>
+
+<p>Hän astui ravakasti ja ehti pian taasen kaupungin ulkopuolelle. Siellä
+vinkui jääkylmä tuuli hänelle vastaan ja enentyi pian todelliseksi
+myrskyksi. Wagner milt'ei katui ett'ei suostunut tuomarin ystävälliseen
+kehoitukseen ja jäänyt yöksi hänen luoksensa, niin, hän olisi
+palannutkin, ell'ei hän olisi hävennyt näyttää huikentelevalta. Siis
+rohkasi hän mielensä ja asettui myrskyä vastaan, lujasti päättäen
+taistella viimeiseen asti.</p>
+
+<p>Mutta hän sai pian kokea, että semmoinen päätös oli helpommin tehty
+kuin suoritettu. Noin puolitien vaiheilla yhtyi enentyvään myrskyyn
+vielä taaja lumipyry. Tuuli puhalsi hänelle lumihiuteet suoraan vasten
+silmiä, tehden hänet siten vallan sokeaksi. Siihen asti oli hän
+kumminkin erottanut tien, mutta silloin tuiskusi taivaasta ja maasta
+yht'aikaa ja onneton mies parka huomasi mahdottomaksi nähdä askeltakaan
+eteensä. Muutaman minuutin kuluttua oli hän eksynyt kapealta tieltä ja
+hänen täytyi käydä umpimähkään eteenpäin.</p>
+
+<p>Wagner käsitti täydellisesti olevansa sangen arveluttavassa tilassa ja
+mietti, miten hän parahiten voisi siitä päästä. Hän tiesi, ett'ei
+suojapaikkaa ollut läheisyydessä. Siis oli hänellä ainoastaan kolme
+neuvoa. Joko kääntyisi hän takaisin, tahi pyrkisi eteenpäin myrskyssä
+ja lumessa, tahi etsisi avaralla tiellä paljaan taivaan alla paikkaa,
+missä hän kumminkin johonkin määrin olisi raivoavan rajuilman suojassa.</p>
+
+<p>Ensimmäinen ehdotus olisi kenties ollut parhain, sillä siinä
+tapauksessa olisi myrsky ja lumi kohdannut häntä selkään ja hän niin
+muodoin olisi voinut helpommin kulkea eteenpäin. Mutta oli sangen
+epäselvä voisiko hän lumisella tiellä osata enää Waldheimiin ja
+paitsi sitä oli sinne, hänen laskunsa mukaan, pitempi matka kuin
+kotikaupunkiin. Hän hylkäsi siis sen ajatuksen. Mitä sitte! Jääminen
+paljaan taivaan alle semmoisessa myrskyssä ei ollut juuri muuta kuin
+vapaatahtoisesti antautua kuoleman omaksi. Siis oli vaan kolmas ehto
+jälellä &mdash; kotiin lähtö tuulessa ja lumessa.</p>
+
+<p>Levättyään hetkisen jatkoi hän siis matkaansa entiseen suuntaan,
+tietysti umpimähkään, kun ei tiestä tahi polusta enää ollut jälkeäkään.</p>
+
+<p>Tuulen vinkuna teki hänet kuuroksi ja kova pakkanen ynnä jäiset
+lumihiuteet rikkoivat hänen kasvonsa, ikäänkuin veitsellä viileskellen
+ja riistivät häneltä näön. Mutta ei hänellä ollut enää varaa valita &mdash;
+hänen täytyi päästä eteenpäin ja voittaa kaikki esteet ell'ei hän kuten
+Brutus tahtonut tulla kuoleman omaksi. Siis eteenpäin vaan! Aina vaan
+eteenpäin!</p>
+
+<p>Hänen rintansa aaltoili, hän oli tukehtua, hänen jalkansa horjuivat ja
+vaikka oli kylmä valui tuskan ja ponnistuksen hiki hänen otsaltansa.
+Myrsky raivosi yhä vaan ja yltyi välistä niin perin väkeväksi,
+ett'eivät väsyneen mies raukan voimat enää riittäneet taistelussa sitä
+vastaan. Hänen täytyi alinomaa seisahtua ja kaikin voimin vastustaa
+tuulen voimaa, ett'ei myrsky heittäisi häntä maahan. Tuulispään vähän
+levähtäessä pyrki hän eteenpäin, mutta se onnistui vaan huonosti. Hänen
+täytyi kaalata nilkkaluihin, usein polviin asti lumessa ja siten kävi
+matka tietysti ainoastaan hitaasti. Kuitenkin kesti hän, lepäsi silloin
+tällöin muutaman minuutin, pyrki taasen eteenpäin, levähti uudestaan ja
+lähestyi niin vihdoin vähitellen suojelevaa kotiansa yhä enemmän. Hän
+uskoi kumminkin niin ja se usko vahvisti häntä ja rohkasi hänen
+mieltänsä, vaikka sielun ja ruumiin voimat uhkasivatkin pettää.</p>
+
+<p>"Jospa vaan jo olisin kivilouhoksen ohitse!" mumisi hän useasti
+itsekseen suodessaan itselleen muutaman silmänräpäyksen lepoa.</p>
+
+<p>Hänellä olikin suuri syy pelätä niitä. Tie kulki nimittäin juuri niiden
+ohitse ja ne olivat erittäin jyrkät ja syvät. Päiväsellä, eikä
+yölläkään, jos vaan vähissäkin määrin voi erottaa tien, ei niistä ollut
+mitään vaaraa. Mutta myrskyisenä, pyryisenä ja pilkkosen pimeänä yönä
+saattoi niihin hyvinkin helposti pudota ja musertua alhaalla
+syvyydessä. Wagner tunsi vaaran ja teroitti kaiken varovaisuutensa ja
+ajatuksensa sitä välttääksensä.</p>
+
+<p>Yhä eteenpäin kulki hän raivoavaa myrskyä ja lumipyryä kohden.
+Arvellessaan lähestyvänsä kivilouhikkoa tuli hän kahta vertaa
+varovaisemmaksi ja tutki aina maanpintaa ennen kuin astui, oliko se
+vakava. Silloin töytäsi hän pimeässä patsasta vasten, joka oli yksin
+tien varrella ja hänelle hyvin tuttu. Vaikka häneen sattui hyvin
+kovasti, huudahti hän ääneen, ei kuitenkaan tuskasta, vaan ilosta.
+Patsas oli ihan syvemmän louhikon reunalla. Wagnerin tarvitsi vaan
+astua muutama askel sivulle ja sitte suoraan eteenpäin, niin vaara oli
+ohitse.</p>
+
+<p>Huojennetuin sydämin läksi hän astumaan niitä muutamia askeleita, ja
+jätti patsaan, johon hän oli tarttunut. Otettuaan kolme neljä askelta
+tunsi hän yhä vaan kovaa maata jalkojensa alla, mutta viidennellä astui
+hän tyhjään ilmaan, päästi kimakan hätähuudon ja katosi äkkiä
+pohjattomaan syvyyteen.</p>
+
+<p>Mielensä huumehduksessa, joka oli seurauksena melkein täydellisestä
+uupumuksesta, oli hän mennyt väärälle suunnalle ja vaaran välttämisen
+sijasta vaipui hän suoraan sen syliin.</p>
+
+<p>Rouva Lisbet, lähettilään vaimo, odotti sillä välin, sydän täynnä
+kuolontuskaa ja pahoja aavistuksia, miehensä kotiintulon. Kello
+kymmeneen asti jaksoi hän vastustaa jonkun lähestyvän suuren
+onnettomuuden aavistuksiansa, mutta kymmenennen tunnin kuluttua ei hän
+enää voinut hallita levottomuuttaan; ja hänen tuskansa puhkesi ilmi
+kyynelvirtana. Samaan aikaan alkoi kova myrsky ja synnytti rouva paran
+vapisevassa sydämessä vielä suurempaa tuskaa ja levottomuutta.
+Kuitenkin oli hänellä vielä heikko toivo, että hänen miehensä voisi
+tulla joka silmänräpäys, että hänen täytyisi tulla, ja huolimatta
+jääkylmästä pakkasesta, joka tunkeusi pieneen huoneesen, avasi hän
+melkein joka minuutin päästä ikkunan ja kuunteli ulos yöhön eikö hänen
+kelpo miehensä tuttuja askeleita jo kuuluisi. Mutta rouva raukka
+kuunteli turhaan. Hän ei kuullut muuta kuin myrskyn vinkunaa, irtaimen
+kattotiilien kolinaa ja rätinää sekä tuuliviirin ikävää narisemista
+tuulen väännellessä sitä sinne tänne. Niin paljon kuin mahdollista
+kumartui hän ulos ikkunasta katselemaan pitkin katua, josta hänen
+miehensä piti tuleman. Vaan häntä ei näkynyt, hän näki ainoastaan
+siellä täällä tummia varjoja liikkuvan pitkin taloja, mutta ne olivat
+vaan himmeästi palavista lyhdyistä, joita myrsky raivoisasti heilutti
+edestakaisin ja yhä uudelleen viskeli ikäänkuin tahtoen irroittaa ne
+rautavitjoista, joissa ne riippuivat. Mutta silloin katosivat nekin,
+sillä äkkiä kiehtoi lumi sakeina hiuteina alas kadulle, peitti sen
+melkein kohta läpinäkymättömään sumuun ja ympäröi niin taajaan lyhtyjen
+lasit, että tuskin valon sädekään voi tunkeutua niiden lävitse.</p>
+
+<p>Elsbet rouva katsoa tuijotti pelästyneenä lumimyrskyn raivoa ja
+riehumista.</p>
+
+<p>"Sekin vielä lisäksi!" huokasi hän tuskaantunein sydämin. "Voi poloista
+mies raukkaani!"</p>
+
+<p>Surunsa katkeruudessa ja tuskissaan unhotti hän ihan, että hän seisoi
+avatun ikkunan edessä ja että pakkanen koski häneen jäisellä
+hengityksellänsä, että lumi peitti hänen kasvonsa ja hiuksensa ja siinä
+muuttui kyynelien kaltaisiksi kiiltäviksi pisaroiksi. Patsaan tapaisena
+seisoi hän siinä, kasvot kalpeina, kädet ristissä, silmät lakkaamatta
+tuijottaen ulos pimeään, myrskyiseen yöhön. Niin tapasi yövartia hänet
+tehdessänsä kello kaksitoista tavallista tarkastusmatkaansa.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 300px;">
+<img src="images/pict02.jpg" width="300" height="450" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>"Mutta Herran tähden, rouva Wagner, voittehan tulla kuoleman omaksi,
+jos noin vähissä vaatteissa, paljaassa leningissä, täänkaltaisena yönä
+seisotte avonaisen ikkunan edessä!" huudahti hän hänelle. "Menkää toki
+levolle!"</p>
+
+<p>"Minä en voi", vastasi hän, säikähtyen yövartian puheesta. "Minun
+täytyy odottaa miestäni."</p>
+
+<p>"Mitä hullua, eikö Wagner serkku vielä ole kotona?" kysyi mies
+kummastuneena. "Eihän hän toki istune ravintolassa olutlasin ääressä?
+Sanokaa minulle, missä hän on, niin minä tuon hänet kotiin!"</p>
+
+<p>"Oi, jos se voisi tapahtua!" huokasi huolestunut rouva. "Ei, hän ei ole
+ravintolassa, hän taistelee nyt luultavasti ulkona maantiellä rajuilmaa
+vastaan, sillä minä odotan häntä kotiin Waldheimistä, mihin hänen tänä
+iltana on täytynyt mennä neuvos Heimbergerin käskystä."</p>
+
+<p>"Sepä on ikävää! Täänkaltaisessa ilmassa ulkona maantiellä! Kauheata!"
+sanoi yövartia sääliväisesti. "Mihin aikaan lähti hän kotoa?"</p>
+
+<p>"Kello kuuden aikaan tänä iltana."</p>
+
+<p>"Joko kuuden aikaan? No, serkku rouva, olisihan hänen sitte jo aikaa
+pitänyt olla kotona."</p>
+
+<p>"Mutta minä odotan häntä kuitenkin yhä vielä, odotan kovin
+tuskastuneena ja huolissani!"</p>
+
+<p>"Juuri siinä olette väärässä", vastasi vartia. "Minäkin tunnen vanhan
+Wagner toverini. Häntä on varmaan joku viipymys kohdannut, sillä muuten
+olisi hän jo kello kymmenen aikaan ollut takaisin. Ken tietää, ketä ja
+mitä hänen on täytynyt odottaa! Kun hän ei vielä ole täällä, palaa hän
+varmaan vasta huomenna. Menkää siis, hyvä rouvani, ihan huoletta
+levolle ja sulkekaa kaikissa tapauksissa ikkunanne, ett'ette vilustu!
+Hyvää yötä, ja älkää enää murehtiko, rouva Wagner! Huomenna kyllä
+miehenne saapuu, tietysti ihan terveenä. Täänkaltaisessa koiranilmassa
+ei hän varmaan ole lähtenyt paluumatkalle, hyvää yötä siis!"</p>
+
+<p>Elsbet rouva sai kunnon yövartian sanoista vähän lohdutusta. Hänen
+ajatuksensa näytti todellakin sangen luonnolliselta. Tunsipa hän
+itsekin miehensä erittäin säännölliseksi ja tarkkatuntoiseksi. Kun hän
+ei ollut kotona kello kymmenen aikaan, oli varmaan joku seikka estänyt
+häntä palaamasta.</p>
+
+<p>Hän ei tosin voinut tietää, että hänen tarkkatuntoisuutensa virassaan
+ja rakkautensa vaimoonsa ja lapseensa olivat suuremmat kuin hänen
+pelkonsa antautua alttiiksi kauhean, yöllisen talvimyrskyn vimmalle.
+Hän uskoi yövartian mielipiteen oikeaksi ja koetti sillä rauhoittaa
+tuskastunutta sydäntänsä. Hän sulki ikkunan ja meni makuukamariinsa.
+Siellä rukoili hän innokkaasti Jumalaa, rukoili hänen apuansa
+miehelleen ja meni sitte vasta levolle. Vaan hän ei voinut kuitenkaan
+pitkään aikaan nukkua. Hänen täytyi välttämättömästi kuunnella vinkuvan
+myrskyn vonkunaa ja raivoa, joka näkyi tahtovan rutistaa taivaan ja
+maan, aina uudestaan pudistellen hirmuisilla voimillaan hänen
+asuntoansa ja sen pieniä ikkunoita, kunnes viimein, sydänyön jo aikaa
+kuluttua, väsymys lyijynraskaasti painoi hänen silmäluomensa kiinni ja
+uni saattoi hänet muutamiksi tunneiksi unhottamaan huolensa talonisän
+puolesta.</p>
+
+<p>Päivän koittaessa heräsi hän jälleen ja nousi kiireesti vuoteeltansa.
+Silmäys ikkunasta kadulle ilmoitti hänelle lumipyryn jo lakanneen,
+tuulikin näkyi jo tauonneen, sillä lyhdyt eivät enää heiluneet yhtä
+kovin edestakaisin vitsoissansa kuin yöllä. Kuitenkin oli ilma vieläkin
+kolkko ja taivas sakean sumun peitossa, jotta ei ainoakaan auringonsäde
+voinut tunkeutua lävitse.</p>
+
+<p>Päivän iloinen valo vaikutti rauhoittavaisesti rouvaan. Hän
+hylkäsi uljaasti jokaisen ajatuksen, että hänen miestänsä olisi
+joku onnettomuus kohdannut ja etsi sekä löysikin tavallisista
+aamuaskareistaan huvitusta. Sytyttäessään valkeata pesään ja
+nostaessansa sinne vesipannua keittääksensä kahvia itselleen ja
+pojallensa, laski hän että hänen miehensä varmaan oli lähtenyt
+Waldheimistä kello kuusi ja että hänen siinä tapauksessa siis piti
+saapuman kotiin kello kahdeksan paikoilla. Kello oli silloin seitsemän
+&mdash; tunti vielä ja kaikki surut ja huolet olivat sitte päättyneet.</p>
+
+<p>Hän keitti kahvin ja herätti poikansa, jonka täytyi mennä kouluun kello
+kahdeksan. Pian tuli lapsi täysissä vaatteissa asuinhuoneesen ja näytti
+sangen kummastuneelta, kun ei nähnytkään isää, joka ainoastaan ani
+harvoin oli kotoa poissa aamiaisaikana.</p>
+
+<p>"Hän kyllä pian palajaa, Vilho", lausui äiti teeskentelevällä
+tyyneydellä, ikäänkuin olisi hän itse uskonut sen lujasti. "Hän on
+viipynyt Waldheimissä ja palaa vasta tänään kello kahdeksan tahi
+yhdeksän."</p>
+
+<p>Vilho ei tietysti epäillyt äitinsä olevan oikeassa ja nautti hyvällä
+ruokahalulla ateriansa. Sitte meni hän kouluun ja jätti äidin yksin
+kotiin.</p>
+
+<p>Pojan mentyä palasi vaivaloisesti pidätetty tuska jälleen Elsbet rouvan
+sydämeen ja hän katseli taasen kadulle, eikö innokkaasti odotettu mies
+vihdoin tulisi näkyviin.</p>
+
+<p>Kello löi yhdeksän eikä hän vielä ollut saapunut.</p>
+
+<p>Silloin ei kovia tuskia kestänyt rouva parka enää voinut kärsiä
+yksinäisyyttään. Himmeä toivo, että neuvos Heimbergerin luota saisi
+selkoa viipymisestä, pakotti hänet menemään sinne. Hän heitti nutun
+päällensä ja riensi pitkin katuja Heimbergerin tuttuun asuntoon. Hän
+tapasi hänet vielä kotona, hänkin levottomasti odottaen hänen miehensä
+palaamista, jolle oli uskonut niin tärkeän toimen. Säikähtyen kuuli
+hän, ett'ei Wagner vielä ollut kotona, ja tuntien hänen virka-intonsa
+aavisti hän kohta jotakin tavatonta tapahtuneen.</p>
+
+<p>"Täytyy viipymättä lähettää väkeä häntä kuulustelemaan", virkkoi hän.
+"Jumala varjelkoon, että kunnon mies olisi joutunut jonkun
+onnettomuuden omaksi!"</p>
+
+<p>Hän kutsui erästä etuhuoneessa odottavaa palvelijaa ja lausui kiireesti
+tarpeelliset käskyt. Sitte kääntyi hän Elsbet rouvan puoleen.</p>
+
+<p>"Luottakaa minuun, hyvä rouva, kaikki tehdään, mitä tehdä voi", lausui
+hän. "Me emme voi epäillä, että jotakin erinomaista on tapahtunut
+miehellenne, mutta ei meidän kuitenkaan tarvitse olla varmat siitä,
+että se on jotakin pahaa ja onnetonta. Menkää siis surutonna kotiinne.
+Heti saatuani tiedon hänestä, lähetän teille sanoman, tahi tulen itse."</p>
+
+<p>Hiljaa itkevä rouva aikoi juuri noudattaa herra Heimbergerin neuvoa,
+kun ovi äkkiä lykättiin auki ja äsken lähetetty virkapalvelija
+äärettömän säikähtyneenä taasen astui sisälle.</p>
+
+<p>"He tuovat häntä jo, herra neuvos", kertoi hän.</p>
+
+<p>"Ketä?"</p>
+
+<p>"No, virkalähettiläs Wagneria! Oi häntä raukkaa!"</p>
+
+<p>Elsbet rouva huudahti ääneen pelosta; kanslianeuvoskin vaaleni.</p>
+
+<p>"Mitä on hänelle tapahtunut?" kysyi hän.</p>
+
+<p>"Hän on kauheana myrsky-yönä pudonnut kivilouhikkoon ja sieltä löysivät
+muutamat työmiehet hänet tänä aamuna puoleksi särkyneenä", vastasi
+palvelija. "Hän eli vielä ja jaksoi mainita asuntonsa ja sinne on väki
+kantanut hänet paarilla."</p>
+
+<p>Rouva Elsbet huoahti, ikäänkuin pakahtuisi häneltä sydän kuullessansa
+hirmuista uutista, joka näytti hänen kauheimmat aavistuksensa todeksi,
+ja neuvos Heimberger etsi turhaan sanoja häntä lohduttaaksensa.</p>
+
+<p>"Kentiesi ei asian laita ole niin surkea kuin mies kertoo", sanoi hän
+viimein. "Voimmehan vielä toivoa, ett'ei tapaturma ole kuolettavainen.
+Hankkikaa pian lääkäri, jonka pitää tuleman Wagnerin asuntoon! Minä
+lähden itse teidän kanssanne, rouva Wagner, katsomaan miten miehenne
+laita on! Tulkaa!"</p>
+
+<p>Hän tarttui nopeasti hattuunsa ja keppiinsä, tarjosi itkevälle rouvalle
+käsivartensa tueksi ja vei hänet kotiin.</p>
+
+<p>Surkea näkö odotti heitä siellä. Sohvalla makasi poloinen mies
+verisenä, kalmankalpeana, silmät puoleksi sammuneina ja voi tuskin
+vaivalla ojentaa vaimolleen kätensä. Rouva vaipui, kimakasti huudahtaen
+tuskasta, alas miehensä viereen ja vuodatti ruhjoutuneen olennon päälle
+kuumia kyyneleitä.</p>
+
+<p>"Rauhoitu, rakas vaimo", kuiskasi mies heikolla, tuskin kuuluvalla
+äänellä. "Jumalan tahdosta se on tapahtunut, emmekä me sitte saa
+nurista emmekä valittaa! Oletteko tekin täällä, herra kanslianeuvos?
+Ah, se oli kauhea yö! Mutta minä olen toimittanut asianne.
+Rintataskustani löydätte herra tuomarin vastaanottotodistuksen."</p>
+
+<p>"Hiljaa, älkäämme puhuko siitä nyt", vastasi kanslianeuvos syvästi
+liikutettuna. "Jos olisin voinut aavistaa matkanne päättyvän näin
+surullisesti, en todellakaan olisi antanut teille sitä käskyä!"</p>
+
+<p>"Ah, herra neuvos, ettehän te ole syypää onnettomuuteeni", vastasi
+Wagner heikosti. "Kuka voi vastustaa Herran ja hänen palvelijainsa,
+elementtien, voimaa. Minun olisi pitänyt jäämän yöksi tuomarin luo; hän
+tarjosi minulle yösijan, vaan en voinut tuskastuttaa vaimo raukkaani,
+joka kaikissa tapauksissa kotona hartaasti odotti minua."</p>
+
+<p>"Mutta miten tapahtui kauhea tapaturma. Kuinka voi se tapahtua?" kyseli
+neuvos.</p>
+
+<p>Virkalähettiläs hymyili surullisesti ja kertoi katkonaisin lausein,
+mitä jo olemme koettaneet kertoa.</p>
+
+<p>"Mikä kauhea putoaminen!" huudahti kanslianeuvos väristen. "On melkein
+ihme, ett'ette paikalla kuollut."</p>
+
+<p>"Sitä ei Herra laupeudessaan sallinut", vastasi Wagner ja hänen
+silmänsä säihkyivät hänen hellästi katsellessaan vaimoansa. "Jumala
+osoitti minulle armon, että vielä kerran saan nähdä hyvän vaimoni ja
+poikani ja siunata heitä molempia."</p>
+
+<p>"Oi, rakas ystävä, älkää kohta uskoko pahinta", sanoi Heimberger.
+"Älkäämme epäilkö, että lankeemisen seuraukset ovat paremmat kuin
+näytätte uskovan. Minä lähetin jo lääkäriä noutamaan; hän tulee kohta
+ja hankkii teille helpoitusta."</p>
+
+<p>Lähettiläs pudisti hiljaa kalpeata päätänsä. "Ei, ei", virkkoi hän
+lempeästi. "Älkäämme ruvetko turhia toivomaan. Minä olen siksi liiaksi
+haavoitettu. Ensin kauhea taistelu myrskyä ja lunta vastaan, sitte
+putoaminen syvyyteen, sitten jäinen kylmyys ijankaikkisen pitkinä
+tunteina, jotka minun avuttomana täytyi viettää kivilouhikossa &mdash; siinä
+on enemmän kuin vahvinkaan ihmisluonto voi kestää. &mdash; Älä itke,
+Elsbet", sanoi hän jälleen kääntyen katkerasti nyyhkivän vaimonsa
+puoleen ja silitti hyväillen hänen kosteita poskiansa; &mdash; "älä itke!
+Täytyyhän kerran erota ja minä luulen, ell'en juuri iloisesti, niin
+kuitenkin tyytyen Jumalan määräyksiin. Minun on vaikea erota sinusta ja
+lapsestamme, mutta minulla on kuitenkin suloinen ja autuaallinen
+lohdutus: että voin mennä luotanne huoletta toimeentulostanne. Oi,
+hyvä kanslianeuvos, tässä tuskan ja kuolinvuoteellani kiitän teitä
+vielä kerran, että kerran neuvoitte minun vakuuttamaan henkeni.
+Katsokaa, maatessani avutonna kolkossa kylmässä kivilouhoksessa ja
+kärsiessäni hirveitä tuskia, oli ajatus, että pojallani on varoja oppia
+tulemaan kelpo mieheksi, lohdutuksen enkelinä luonani. Armas vaimoni,
+sinä et jää köyhäksi ja hylätyksi ja Vilhomme on kerran oleva sinulle
+vahva ja luotettava turva. Minä tiedän sen, sillä minä tunnen hänet!"</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 303px;">
+<img src="images/pict03.jpg" width="303" height="450" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>"Ja minä lupaan sen sinulle, isä, armas isä kulta!" sanoi poika, joka
+hetki ennen oli hiljaa astunut huoneesen ja kuuli isänsä sanat, "minä
+lupaan sinulle sen ja annan lupaukseni käteesi", toisti hän astuen
+lähemmäksi ja tarttui kuolevan tunnottomaan käteen suudellaksensa sitä,
+&mdash; "jos Jumala suo minulle voimaa ja terveyttä, en ole laiminlyövä
+mitään, millä vaan voin osoittaa kiitollisuuttani kaikista uhrauksista,
+joita olet hellyydessäsi minulle tehnyt. Sen lupaan sinulle, isä!"</p>
+
+<p>"Ja minä otan lupauksesi vastaan", vastasi isä, luoden hellän
+silmäyksen kelpo poikaan. "Niin, minä voin huoletta kuolla ja nöyrästi
+sanoa: Herra, sinun käsiisi jätän henkeni! Kuolema, missä on kärkesi?
+Jumala tietää, että aina olen rehellisesti koettanut täyttää
+velvollisuuteni &mdash; miksi siis pelkäisin astua hänen rakasmielisten
+kasvojensa eteen? Taivas siunatkoon sinua, poikani! Minä luotan
+sanaasi, että aina vaellat rehellisesti, ja Jumala on opettava sinulle,
+kuinka se ajatus huojentaa minulle kuolonhetken!"</p>
+
+<p>Äidin ja pojan hiljaa pidätetyt nyyhkytykset kuuluivat näiden kunnon
+miehen sanojen perästä ja kanslianeuvoskin tunsi, miten liikutuksen
+kyynel kostutti hänen silmäänsä. Pienessä huoneessa vallitsi kotvasen
+aikaa äänettömyys, syvä äänettömyys, jonka sairas hetken perästä
+keskeytti.</p>
+
+<p>"Niin, herra kanslianeuvos", sanoi hän niin pontevasti kuin suinkin
+voi, &mdash; "on sanomattoman suloista tietää, että olen pitänyt huolta
+omistani, kun vielä oli aikaa. Laupias Jumala, kuinka vaikea minun
+olisi kuolla, jos minun tarvitsisi nuhdella itseäni siitä, että vaimoni
+ja lapseni täytyisi minun huolimattomuuteni tähden kärsiä kuolemani
+jälkeen puutetta! Jumala siunatkoon teitä siitä hyvästä neuvosta, jonka
+taannoin annoitte minulle!"</p>
+
+<p>Kanslianeuvos kääntyi toisaalle päin, sillä hän häpesi näyttää
+neuvottomuutta, jota hänen kasvonsa osottivat. Kuolevan miehen jokainen
+sana sattui häneen kuin tikarinpisto. Niin oli hän, yksinkertainen,
+mutta huoltapitäväinen ja hellä perheenisä tehnyt. Kuinka oli <b>hän
+itse</b> sitä vastoin menetellyt, hän, joka tiedon ja taidon kautta oli
+toista paljoa etevämpi? Katkerat omantunnon nuhteet täyttivät hänen
+mielensä, ja hän oli iloinen, kun lääkärin tulo keskeytti tuskallisen
+tilan ja antoi hänen ajatuksillensa toisen suunnan.</p>
+
+<p>Lääkäri tutki sairaan huolellisesti, sitoi hänen pudotessa saadut
+haavansa ja määräsi edellä kaikkea lepoa ja hiljaisuutta. Kun neuvos
+vei hänen syrjään ja kysyi, oliko parannuksen toivoa, kohotti hän
+olkapäitään.</p>
+
+<p>"Jumala voi tehdä ihmeitä", vastasi hän, "mutta inhimillinen taito ja
+tieto ovat tässä kohden voimattomat!"</p>
+
+<p>Heimberger jätti onnettoman perheen hyvästi ja saattoi lääkäriä
+kappaleen matkaa, saadaksensa kuulla lähempiä tietoja lähettiläänsä
+tilasta. Tohtori ei salannut, ett'ei sairas <b>hänen</b> mielestänsä
+voisi elää tulevaa yötä, sillä tärähdys oli ollut liian kova. Säälien
+kuuli neuvos kokeneen lääkärin tuomion ja koko päivän vallitsi hänessä
+vakava, melkein surullinen mieli, johon syynä oli kunnon ja kelpo
+alamaisen onnettomuus, mutta varmaan myöskin joku toinen seikka, josta
+ei neuvos itsekään voinut saada selvää. Mikähän se oli? &mdash; &mdash; &mdash;</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Pilattu" id="Pilattu"></a>Pilattu.</h2>
+
+
+<p>Seuraavana aamuna, juuri neuvoksen istuessa rouvineen aamiaispöydässä,
+toi palvelija sanoman, että virkalähettiläs oli sydänyön aikana
+kuollut.</p>
+
+<p>Vaikk'ei surkea ilmoitus ollut odottamaton, vaikutti se kuitenkin
+alakuloisuutta aviopariin, joka aina oli kunnioittanut ja pitänyt kelpo
+miestä suuressa arvossa.</p>
+
+<p>"Ja miten erosi hän?" kysyi neuvos tukalan vait'olon perästä.</p>
+
+<p>"Hiljaisesti, voisi melkein sanoa iloisesti", kuului palvelijan
+vastaus. "Minä kävin tänä aamuna varhain hänen asunnollansa
+kuulustelemassa sairaan tilaa ja silloin kertoi rouva Wagner itse
+minulle, miten Jumalalle otollinen ja tuskaton hänen miehensä loppu
+oli. Täytyihän minun uskoa häntä, sillä saatuani pyynnöstäni vielä
+kerran nähdä kuolleen, tunsin itseni oikein liikutetuksi siitä
+lempeästä autuaallisuuden näöstä, joka ilmaantui hänen kasvoissansa.
+Hän ei näyttänyt kuolleelta, vaan nukkuvalta, joka näkee iloista,
+suloista unta. Ell'eivät kasvot olisi olleet niin kalpeat, olisin
+luullut hänen vielä elävän!"</p>
+
+<p>"Entä hänen vaimonsa?" kysyi rouva neuvoksetar mietittyään hetkisen
+aikaa. "Kuinka kestää hän suuren vahinkonsa?"</p>
+
+<p>"Kuten kunnon hurskaan vaimon sopii", vastasi palvelija. "Selvästi voi
+havainta syvän surun hänen kalpeista kasvoistansa, mutta hän ei itke
+eikä valita, vaan ottaa kärsivällisesti ja nöyrästi vastaan koetuksen.
+Ja Vilhokin, hänen poikansa, on ihmeen järjekäs. Hän on kuitenkin vielä
+puoleksi lapsi, mutta kun kuulee, miten ymmärtäväisesti hän puhuu
+äitinsä kanssa ja miten lohduttavaiselta ja mieltä rohkaisevaiselta
+jokainen hänen sanansa kuuluu, täytyy oikein kunnioittaa häntä."</p>
+
+<p>"Niin, hän on hyvä ja ymmärtäväinen poika, minä tunnen hänet", virkkoi
+neuvos. "Hän on kerran oleva kelpo isä-vainajallensa kunniaksi, siitä
+olen varma. Mutta nyt kylliksi surullisesta kohtauksesta, jota emme,
+ikävä kyllä, enää voi muuttaa. Mitä tuotte minulle virkatoimistosta?"</p>
+
+<p>&mdash; &mdash; Viikkoja ja kuukausia kului, tuiman talven täytyi, vaikka
+hitaasti ja vastahakoisesti, peräytyä keväisen tuulen ja vallan edestä;
+jää suli virroista ja puroista; lumi suli päivän yhä lämpimämpien
+säteitten vaikutuksesta ja lounastuulen lempeä hengitys karkoitti sen,
+ensin niityiltä ja tasangoilta, sitte kukkuloilta ja vuoriltakin;
+pensastot ja mäen rinteet pukeutuivat nuoreen, tuoreesen, viheriään
+pukuun; ensimmäiset lumikelloset, ensimmäiset tuoksuvat neilikat
+virkistivät ihmisten silmät ja mielet; lukemattomat pienet vihreät
+ruohon korret katselivat vielä vähän ujoina sinistä taivasta
+niityiltä ja puutarhoista; keltaisia kieloja ja sinisiä orvokkia oli
+metsänrinteiden koristuksena; pikku linnut visertelivät, riemuitsivat
+ja lauloivat iloisia lirityksiänsä oksilta tahi taivaan sini-ilmoista
+&mdash; sanalla sanoen, oli kevät; armas, suloinen, lämmin kevät oli taasen
+palannut kaikkine runsauksineen, kauneuksineen ja loistoineen ja
+jokainen elävä olento tervehti sitä ilolla ja hengitti helpommin ja
+vapaammin kuin tuiman talven masentaessa hänen mieltänsä. Ja kuitenkin
+oli yksi, jolta kevään suloisuus tuskin voi houkutella ainoatakaan
+hymyä, yksi, jota ei sen ilo ja herttaisuus ensinkään liikuttanut, joka
+surusilmin katseli sen loistoa, tuntematta ahdistuneessa sydämessään
+yleistä riemua. Ja se oli kanslianeuvos Heimberger.</p>
+
+<p>Eikä ennen niin iloinen ja hilpeä mies tosiaankaan ollut syyttä
+synkkämielinen ja suruinen. Aina virkalähettiläs Wagnerin kuolemasta
+saakka, joka kentiesi koski häneen enemmän, kuin hän tahtoi myöntää,
+oli hän huomattavasti muuttunut. Hän oli yhä kivulloinen. Hän ei tosin
+voinut niin pahasti, että oli estetty virkaansa toimittamasta tahi
+käymästä ulkona, mutta hän oli kuitenkin kipeä. Hänen entinen luja
+terveytensä näkyi saaneen vaikean kolauksen. Hän valitti milloin kipua
+rinnassansa, milloin sydämessään, väliin mahassaan tahi siellä ja
+täällä, ja ken ei ollut pitkään aikaan nähnyt häntä, pelästyi
+todellakin hänen riutuneesta näöstään, kalpeista, laihtuneista
+kasvoistaan, lakastuneista silmistänsä ja veltostuneesta ryhdistään,
+hänen, joka aina ennen oli niin uhkean näköinen.</p>
+
+<p>Paitsi ruumiillisia kipuja mahtoi joku hengellinenkin tuska vaivata
+häntä, vaikka hän huolellisesti koetti salata sen muilta, etenkin
+rouvaltansa. Kuitenkin huomasi viimemainittu sen sangen hyvin ja arvasi
+syynkin siihen. Hän ei kumminkaan huolinut pukea ajatuksiansa sanoiksi,
+ett'ei kiukustuttaisi jo ennestään sangen kiukullista miestänsä. Hän
+odotti vaan kärsivällisesti aikaa, jolloin hänen miehensä itsestään
+avaisi sydämensä hänelle, ja toivoi salaa ett'ei se aika viipyisi aivan
+kauan.</p>
+
+<p>Monta muutakin seikkaa yhtyi antamaan kanslianeuvoksen
+synkkämielisyydelle vielä mustemman värin. Niin tuli leski Wagner
+eräänä aamuna hänen luoksensa pyytämään häneltä neuvoa, jota hän
+myöskin kernaasti antoi hänelle.</p>
+
+<p>"Miten teidän muuten käy, rouva Wagner?" kysyi hän viivyttäen häntä,
+kun hän, kohteliaasti kiitettyään neuvosta, aikoi lähteä. "Toivon,
+ett'ei kelpo miehenne kuolema ole saattanut teitä puutteesen!"</p>
+
+<p>"Oi ei, herra neuvos, ei Jumalan kiitoa", vastasi leski. "Pieni
+eläkeraha, joka kuukausittain maksetaan minulle, riittää kylliksi minun
+ja Vilhoni tarpeisiin ja olenhan minä vielä nuori ja terve sekä voin
+lisäksi työllä, esimerkiksi pesolla, lattioitten puhdistamisella ja
+muilla senkaltaisilla töillä ansaita muutamia taaleria viikossa. Paitsi
+sitä on minulla, tiedättehän, viisisataa taaleria hengenvakuutuksesta!
+Olen asettanut ne varmaan paikkaan kasvamaan, enkä ota niistä
+äyriäkään. Ne tulevat kerran Vilholleni hyödyksi, jos hän myöhemmin
+tahtoo oppia jotakin ammattia, ruveta kauppiaaksi tahi lukea vaikka
+yliopistossakin. Rahat riittävät kaikkeen. Niin, se on suureksi
+lohdutukseksi minulle, herra kanslianeuvos! sillä katsokaa, mihin olisi
+poika parkani ryhtynyt ell'ei hyvä mies-vainajani olisi vakuuttanut
+henkeänsä? Ei niin mihinkään! Hänen ei onnistuisi päästä hyvään, kelpo
+asemaan, kun sitä vastoin hänen tulevaisuutensa nyt on taattu, jos vaan
+laupias Jumala suo hänelle terveyttä ja voimaa."</p>
+
+<p>Kanslianeuvos käveli rouva Wagnerin kertoessa levottomasti edestakaisin
+huoneessa, ja vastusti silminnähtävästi tunnetta, joka ikävästi,
+milt'ei tuskallisesti, ahdisti häntä.</p>
+
+<p>"Niin, niin", sanoi hän sitte, "voin kyllä kuvailla mielessäni, että
+semmoinen rahasumma on teille oikea aarre. Ovatko asianomaiset siis jo
+maksaneet sen teille?"</p>
+
+<p>"Ovat, jo kohta armaan mies-vainajani hautajaisten jälkeen", vastasi
+leski. "Sangen liikuttuvaa ja kaunista se onkin, herra neuvos.
+Katsokaa, asiamies Kluge, &mdash; tunnettehan hänet &mdash; lähetti minulle sanan
+tulla hänen luoksensa seuraavana päivänä kello yksitoista. Mentyäni
+tapasin siellä paitsi häntä vielä papin ja tohtorin, joka oli
+helpottanut mies raukkani viimeiset hetket ja kaikki tervehtivät minua
+erittäin ystävällisesti ja sydämellisesti. Minun täytyi istuutua ja
+sitte puhui herra Kluge, miten häntä ilahutti kaikesta sydämestänsä,
+että voi maksaa minulle summan rahaa, joka epäilemättä poistaisi suuren
+osan huolistani. Sen jälkeen puhui herra pastori paljon hyvää ja
+kiitettävää mies-vainajastani, kiittäen etenkin siitä kun hän oli niin
+viisas, että eläessään piti huolta perheensä tulevaisuudesta. Viimein
+kertoi tohtori, miten paljon häntä ilahutti ja liikutti nähdä mieheni
+niin tyyneenä ja valmistuneena kuolevan ja että hänen suurimmaksi
+osaksi tuli kiittää miehensä vakuutusta siitä rauhasta ja että se ei
+tuottanut ainoastaan hänen perheellensä, vaan hänelle itselleenkin
+siunausta. Sitte vei herra Kluge minut erään pöydän luo, missä oli
+viisisataa taaleria kiiltävää hopea- ja kultarahaa ja sanoi sen kaiken
+olevan minun omani ja minun voivan pitää kaikki kauniina muistona
+mies-vainajaltani ja pitää ne senkaltaisina arvossa. Ah, herra neuvos,
+minun täytyi itkeä ilosta! Ei kuitenkaan rahojen tähden, ei suinkaan!
+vaan sentähden, että mieheni oli niin hyvä ja hellä perheenisä ja että
+aina voin rakkaudella ja kunnioituksella muistella häntä. Niin,
+herroillakin, jotka toivottivat minulle onnea, olivat kyyneleet
+silmissä ja minä huomasin selvästi, eitä he kaikki tarkoittivat
+parastani, Silloin rohkasin mieleni ja pyysin herra Klugen olemaan hyvä
+ja asettamaan kauniit rahani luotettavaan paikkaan Vilhoni ja minun
+hyväkseni. Sen hän myöntyväisesti tekikin ja minä voin olla ihan
+huoletta rahaini suhteen ja saan vielä lisäksi runsaan koron niistä."</p>
+
+<p>"Ja minäkin onnittelen teitä, hyvä rouva, että teillä oli niin kelpo ja
+varovainen mies", sanoi kanslianeuvos vähän vapisevalla äänellä.
+"Suokoon Jumala, että moni ajattelisi samaten kuin hänkin; silloin
+olisi paljon vähemmän surua, murhetta ja kurjuutta maailmassa!"</p>
+
+<p>Rouva Wagnerin heti sen jälkeen lähdettyä löi kanslianeuvos, jäätyään
+yksin huoneesen, nyrkillään otsaansa ja sanat: minä hullu, kurja,
+mieletön! kuuluivat ehdottomasti hänen huuliltansa. Mitä hän niillä
+tarkoitti, ei kukaan tietysti voinut tietää. Kaikissa tapauksissa oli
+selvä, että keskustelu rouva Wagnerin kanssa oli elävästi liikuttanut
+häntä ja saattanut hänet erinomaisen levottomaksi.</p>
+
+<p>Vielä toinenkin mielenliikutus kohtasi häntä muutaman päivän perästä.</p>
+
+<p>Juuri samaan aikaan tapahtui suuri kaupanhäiriö, joka sai aikaan
+melkoisia mullistuksia kauppiaitten kesken. Satoja kauppiaita, joita
+pidettiin upporikkaina, tulivat lyhyen ajan kuluessa kykenemättömiksi
+suorittamaan maksujansa ja joutuivat mierontielle. Kanslianeuvos oli
+tosin kuullut siitä häiriöstä, vaan ei sen enempää siitä huolinut, kun
+hänellä virkamiehenä ei ollut heidän kanssansa juuri sanottavasti
+tekemistä. Mutta silloin kuuli hän huhun, joka äkkiä herätti hänen
+välinpitämättömyydestänsä ja sai hänet suuresti säikähtymään. Hän kävi
+eräänä iltana "Harmoniossa" ja kuuli siellä kauppias Meyerheimin,
+muitten kauppahuoneitten konkurssin johdosta, joutuneen häviöön ja
+joutuneen siitä onnettomuudesta niin pahoillensa, että sai halvauksen
+ja makasi kuoleman kielissä.</p>
+
+<p>"Mahdotonta!" huudahti neuvos &mdash; "olinhan minä eilen hänen luonansa
+viemässä pieniä säästöjäni hänelle talletettavaksi ja hän oli sangen
+iloinen ja hyvällä tuulella! Mahdotonta!"</p>
+
+<p>"Jos epäilette", vastasi tuttava, joka kertoi hänelle sen uutisen,
+"niin kysykää tohtori Cruft'iltä, joka juuri tulee tuossa. Mikäli minä
+tiedän, on hän perhelääkärinä Meyerheimillä."</p>
+
+<p>Heimberger riensi tohtorin luokse.</p>
+
+<p>"Onko totta, tohtori?" kysyi hän kiireesti, "Meyerheim...?"</p>
+
+<p>"On kuolemaisillaan", vastasi tohtori olkapäitään kohottaen sangen
+vakavasti. "Minä tulin vast'ikään hänen luotansa ja olen hyvin
+liikutettu kovin surkeasta kohtauksesta, joka minun täytyi nähdä.
+Kuoleva mies kiroillen julmasti itseään, hänen onneton vaimonsa
+tuskissaan väännellen käsiänsä, ja itkevä poika &mdash; kauhea kohtaus."</p>
+
+<p>"Mutta suuri Jumala, miten on se voinut tapahtua?" huudahti neuvos ihan
+kalpeana.</p>
+
+<p>"Sangen luonnollisesti", vastasi tohtori. "Jo viikko sitte tunsi
+Meyerheim maan tärisevän jalkojensa alla ja hän ponnisti kaikki
+voimansa pelastaaksensa itseään häviämästä, mutta, ikävä kyllä,
+turhaan. Toinen onneton sanoma seurasi toista; kerta toisensa perästä
+sai hän tietoa kauppahuoneiden häviöstä, joitten kanssa hän oli
+asioissa, ja tänä aamuna tapahtui vielä viimeinen, kovin kohtaus, joka
+täydellisesti masensi hänen rohkeutensa. Eräs Wieniläinen kauppias,
+jota koko maailma luuli miljoonain omistajaksi ja mitä kunnollisimmaksi
+mieheksi, on kaikessa salaisuudessa karannut ja paollansa saattanut
+kaikki velkojansa epätoivoon. Hän oli Meyerheimin viimeinen toivo.
+Tänään varhain sai hän sähkösanoman kautta tiedon että hänen viimeisen
+toivonsa kipinä oli sammunut, ja samassa oli hänen lujuutensa lopussa.
+Salama heitti hänet maahan, hän joutui hurjaan raivoon. Jonkinlainen
+aivojenhalvaus seurasi, ja nyt makaa hän siinä kauhean epätoivon
+saaliina. Minä sanon teille, että on kauheaa, herra neuvos, nähdä
+onnettoman miehen tilaa!"</p>
+
+<p>"Ja hän on todellakin kadottanut kaiken omaisuutensa, tuo rikas
+Meyerheim?"</p>
+
+<p>"Vielä enemmän, häneltä jää sen lisäksi vielä melkoisia velkoja, joiden
+maksamisesta ei ole toivoakaan. Hänen vaimonsa ja poikansa, jotka vielä
+kaksi viikkoa sitte elivät ylellisyydessä, voiden mielin määrin jaella
+kultaa, ovat nyt kerjäläisiä, joitten täytyy elää ihmisten
+armeliaisuudesta!"</p>
+
+<p>"Laupias Jumala, kuinka kauheata!" huudahti Heimberger väristen.
+"Onneton rouva, poloinen lapsi!"</p>
+
+<p>"Heitä ei Meyerheimin häviö ole <b>yksin</b> saattanut onnettomuuteen",
+jatkoi tohtori. "Vielä muitakin perheitä, jotka uskoivat rahansa
+<b>rikkaalle</b> Meyerheimille, saa hänen kauttansa kärsiä suuria
+vahinkoja. Minä tiedän teidänkin, hyvä neuvos, kuuluvan niiden
+joukkoon."</p>
+
+<p>"Ei, ei summa ole kovinkaan suuri", vastasi Heimberger nopeasti.
+"Ainoastaan vähäisiä säästöjä, jotka voi suuretta vahingotta kadottaa,
+liiatenkin verraten Meyerheimin äärettömään onnettomuuteen. Mutta mistä
+tiedätte te...?"</p>
+
+<p>"Meyerheimin omasta suusta", vastasi tohtori. "Raivotessaan epätoivosta
+valitti hän kerran uskottelemisensa kautta estäneensä teitä
+vakuuttamasta henkeänne ja teidän silloin luvanneen tuoda säästönne
+hänelle tallennettavaksi. Se seikka näkyi suuresti rasittavan hänen
+omaatuntoansa. Hän kirosi itseänsä, ylpeyttänsä ja rahanhimoansa, joka
+myöskin esti häntä itseään vakuuttamasta henkeänsä perheensä hyväksi.
+'Siinähän se nyt on!' huusi hän änkyttäen ja nyrkkiään pudistaen
+tuskanhien valuessa suurina pisaroina alas hänen poskiansa myöten, &mdash;
+'minun armas vaimoni, ainoa lapseni syöstyinä ulos säälimättömään
+maailmaan! Ja minä, tunnoton isä, joka olisin voinut sen estää! Murunen
+ylellisyydestäni olisi riittänyt suojelemaan heitä suurimmasta
+puutteesta ja kumminkin suonut heille varman elatuksen, tehnyt ihmisten
+almut tarpeettomiksi. Oi, minua konnaa ja sydämetöntä. Minua tunnotonta
+isää! Minua vaimoni ja lapseni onnen hävittäjää!' Niin raivosi hän,
+huusi ja väänteli käsiänsä, kiroten itseänsä ja rangaistusta
+ansaitsevaa välinpitämättömyyttänsä. Kauheata oli nähdä ja kuulla
+semmoista tapausta, jolloin ei perheenisä kuolinvuoteellansa voi saada
+rauhaa omassatunnossaan! Kauheata se oli! Hirveätä! Ah, ihan toista oli
+seisoessani köyhän kirjeiden kulettaja Wagner vainajan kuolinvuoteen
+ääressä! Toisessa paikkaa hirveä epätoivo, toisessa rauhallinen,
+melkein iloinen myöntymys Jumalan valtaan, syntynyt hyvästä
+vakuutuksesta, että oli täyttänyt pyhän velvollisuuden ja oikeaan
+aikaan pitänyt huolta perheensä onnesta. Mikä eroitus! Mikä vastakohta!
+Niin, uskokaa minua, herra neuvos, vasta maatessaan kuolinvuoteellaan
+käsittävät ihmiset, mikä kutsutaan kuoleman kärjeksi ja mikä
+tekee sen helpoksi: <b>se on tieto, että on uskollisesti täyttänyt
+velvollisuutensa!</b> Ei mikään muu voi niin helposti poistaa
+ruumiillisen kuoleman pelkoa!"</p>
+
+<p>Kanslianeuvos oli syvästi liikutettu, hänen sieluansa oikein
+kauhistutti. Hän kuvaili mielessään onnettoman Meyerheimin loppua ja
+hänen sydäntänsä värisytti muistellessa <b>omiansa</b>. Mitä hän oli
+tehnyt karkoittaaksensa huolet omiensa elämästä? Pieni summa, jonka hän
+heidän hyväksensä oli säästänyt, oli kadonnut suuressa häviössä, ja
+vaikk'ei se olisikaan tapahtunut &mdash; sen huomasi hän jo selvästi &mdash; niin
+ei se auttaisi mihinkään tahi melkein mihinkään, jos taivas samana tahi
+seuraavana päivänä ottaisi hänet heiltä pois.</p>
+
+<p>Hän oli koko illan sangen totinen ja haaveksivainen; hiljaa ja
+miettiväisesti kävi hän kotiin, hiljaa ja haaveksivaisesti meni hän
+levolle, saamatta huuliensa yli kertomusta vaimolleen Meyerheimin
+onnettomuudesta ja omantunnon nuhteista. Hän tunsi itse omantunnon
+vaivoja ja häntä hävetti antaa toisen, vaikkapa oman vaimonkin, sitä
+huomata.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Liian_myohaan" id="Liian_myohaan"></a>Liian myöhään.</h2>
+
+
+<p>Seuraavana aamuna näytti neuvos Heimberger istuessansa vaimonsa
+vieressä aamiaispöydässä yhtä iloiselta kuin entisinä hyvinä
+aikoinakin. Selvästi näkyi, että hän oli tehnyt päätöksen, joka varmaan
+mahtoi olla hyvä, koska se niin ilahutti häntä ja karkoitti kaikki
+murheen pilvet hänen sielustansa. Ei hän kuitenkaan maininnut mitään
+rouvallensa, vaan nautti tavallista nopeammin aamiaisensa ja puki sitte
+kiireesti päällensä toimittaaksensa, kuten hän sanoi rouvalleen, jonkun
+asian, ennenkuin meni virkahuoneellensa. Nopein, jäntevin askelin
+riensi hän eteenpäin seisahtumatta, ennenkuin oli saapunut komean
+kartanon eteen, jonka etupuolella oli suuri osoitetaulu ja siinä
+kultakirjaimilla luettava: "<b>Lontoolaisen hengenvakuutusyhtiön
+toimisto</b>".</p>
+
+<p>Siihen taloon astui hän sisään, pyysi puhutella asiamiestä ja ilmoitti
+hänelle tahtovansa vakuuttaa henkensä muutamasta tuhannesta taalerista
+yhtiössä.</p>
+
+<p>Se oli siis päätös, johon hän edellisenä unetonna yönä oli tullut ja
+joka teki hänet niin tyytyväiseksi. Hän oli siis viimein tullut
+selville omantuntonsa kanssa. Jo kunnon Wagnerille tapahtuman
+onnettomuuden jälkeen teki hänen mieli täyttää, mitä oli laiminlyönyt;
+mutta jonkinlainen ujous, jota hän tunti asiamies Klugea kohtaan,
+saattoi hänet viipymään päivästä toiseen. Sitte oli hän taasen ollut
+rahan puutteessa; milloin oli hänen kivulloisuutensa ollut esteenä ja,
+lyhyesti, vaikka hänen omatuntonsa usein vaivasi häntä, oli hän
+kuitenkin jättänyt koko jutun sikseen, kunnes sanoma Meyerheimin
+häviöstä ja sairaudesta salaman tapaisesti kohtasi häntä ja kerrassaan
+herätti hänen omantuntonsa sikeästä unesta, johon hän ehdon tahdon oli
+sitä tuudittanut.</p>
+
+<p>"Huomenna varhain lähden asiamiehen luo", lupasi hän itselleen yön
+kuluessa, &mdash; "vaan en Klugen luo! Hän vaan nauraisi minulle salaa ja
+pilkkaisi minua! Sitä riemua en hänelle suo! Onhan muitakin yhtiöitä
+kuin 'Iduna'. Koettakaamme Lontoolaista." Niin seisoi hän asiamies
+Marbach'in edessä, joka tyvenesti kuunteli hänen asiatansa ja kernaasti
+suostui siihen.</p>
+
+<p>"Sepä sattuu hyvin", sanoi hän. "Yhtiömme lääkäri on par'aikaa täällä
+ja kun teillä, kuten vakuututte, on kiire, niin voi hän heti paikalla
+tutkia terveytenne tilan, jos vaan tahdotte seurata minun huoneeseni,
+jossa voimme olla ihan häiritsemättä."</p>
+
+<p>"Mutta onko ollenkaan tarpeellista?" kysyi kanslianeuvos, tullen
+hämilleen. "Kuten äsken kerroin tutki lääkäri minut huolellisesti joku
+aika sitte, jolloin aioin vakuuttaa itseäni 'Idunassa' eikä se yhtiö
+vähääkään epäillyt suostua tarjoumukseeni kuultuaan lääkärin
+todistuksen."</p>
+
+<p>Asiamies kohotti olkapäitään.</p>
+
+<p>"Minua pahoittaa ilmoittaa teille, ett'ei sellainen tutkimus voi olla
+meille päättäväinen", vastasi hän. "Ensiksi ei <b>meidän</b> lääkärimme
+ole tutkinut teitä, ja sitte on jo monta kuukautta siitä kulunut.
+Ihmisen terveys on sangen vaihtelevainen. Tänään voi olla terve ja
+raitis, huomenna ruumiina. Jos pysytte päätöksessänne, täytyy teidän
+suostua uuteen tutkimukseen, herra neuvos."</p>
+
+<p>Kanslianeuvokselle ei tuo suora vaatimus ensinkään ollut mieleen, sillä
+hän tiesi aivan hyvin voineensa viime aikoina pahoin ja epäselvä pelko,
+ett'eivät kentiesi suostuisi hänen tarjoumukseensa, saattoi hänen
+verensä vähän värisemään. Mutta kielto ei siinä auttanut, siis ilmoitti
+hän sykkivin sydämin suostuvansa tutkimukseen.</p>
+
+<p>Asiamies vei hänet huoneesensa ja lähetti kutsumaan lääkäriä, joka
+kohta saapuikin. Hän sai tiedon, mistä oli kysymys, ja sitte seurasi
+sangen huolellinen tutkimus neuvoksen entisestä terveyden tilasta, eikä
+Heimberger voinut vastata lääkärin vakaviin kysymyksiin muuta kuin että
+oli viime aikoina vähän välistä tuntenut voivansa pahoin. Sitte ryhtyi
+lääkäri varsinaiseen ruumiin tutkimiseen ja niin perinpohjaisesti, että
+neuvosta rupesi oikein pelottamaan. Vasta puolen tunnin kuluttua oli
+tutkimus loppunut ja lääkäri vetäytyi syrjään asiamiehen kanssa
+salaisesti keskustelemaan, pyydettyään kanslianeuvosta hetken aikaa
+odottamaan. Muutaman minuutin kuluttua, mitkä tuntuivat odottajasta
+ijankaikkisen pitkiltä, palasivat molemmat herrat takaisin, mutta
+sangen totisen näköisinä.</p>
+
+<p>"Minua pahoittaa, herra kanslianeuvos", virkkoi asiamies, "ett'ei yhtiö
+ole tilaisuudessa pitämään lukua vakuutustarjoumuksestanne."</p>
+
+<p>Jos ukkonen olisi iskenyt alas, ei kanslianeuvos raukka olisi voinut
+säikähtyä siitä enemmän kuin noista asiamiehen sanoista, jotka
+kerrassaan masensivat kaikki hänen toiveensa ja samassa virittivät
+eloon kaikki hänen pahan omantuntonsa aaveet.</p>
+
+<p>"Liian myöhään!" huudahti hänelle sisällinen ääni. "Onneton, olet
+<b>menettänyt</b> hengenvakuutuksen siunausta tuottavat hedelmät ja
+siten omin käsin turmellut poikasi tulevaisuuden!"</p>
+
+<p>Kalman kalpeana kääntyi hän lääkärin puoleen ja kysyi sopottaen: "Mistä
+syystä väitätte minut kelvottomaksi tulemaan yhtiönne jäseneksi?"</p>
+
+<p>"Sallikaa minun pitää syyni salassa", vastasi lääkäri kylmästi. En ole
+velvollinen tekemään teille tiliä, mutta olen sitä vastoin velvoitettu
+ilmoittamaan yhtiölle, jonka palkkalainen olen, omantuntoni ja valani
+mukaan mielipiteeni yhtiöön osalliseksi pyrkijöitten terveyden
+tilasta."</p>
+
+<p>"Siis ei mitään toivoa minulle? Eikö yhtäkään?" kysyi kanslianeuvos.</p>
+
+<p>Asiamies vastasi surkutellen kohottamalla olkapäitään. Kanslianeuvos
+huomasi, ett'ei hänellä ollut enää mitään siellä voitettavaa, vaan
+läksi pois vallan masentuneena, kuolema sydämessä. Hän riensi ulos
+kaupungista ja kulki kuin hullu ristiin rastiin, mitä minnekin.
+Sanomaton tuska ahdisti hänen sydäntänsä ja mitä katkerin katumus
+kidutti häntä.</p>
+
+<p>"Liian myöhään! Liian myöhään!" oihki hän vähäväliä ahdistuneesta
+sydämestänsä. "Miten kurja olen! Minä olen pilannut koko elämäni rauhan
+ja perheeni onnellisen tulevaisuuden, äärettömässä sokeudessa,
+synnillisessä kevytmielisyydessä karkoittanut sen luotani!"</p>
+
+<p>Viimein kääntyi hän kovin väsyneenä, alla päin ja epätoivoisena kotiin
+päin. Hänen rouvansa pelästyi hänen kalpeana, riutuneen näköisenä
+horjuen tullessaan ja vallan sortuneena vaipuessaan nojatuoliin.</p>
+
+<p>"Herran tähden, Kaarle, mitä on tapahtunut?" huudahti hän rientäen
+hänen luoksensa, sulkeaksensa hänet syliinsä. "Onko mikään onnettomuus
+tapahtunut sinulle?"</p>
+
+<p>"On, vaimo kultani", vastasi hän vapisevin äänin ja kuuma kyynel
+kostutti hänen silmänsä, &mdash; "suuri onnettomuus! Minä olen tullut teidän
+ja oman onnen murhaajaksi, murhaajaksi kevytmielisyydessä ja
+kelvottomasta viipymisestä."</p>
+
+<p>"Mutta, mistä puhut? Tyynny toki ja malta mielesi!" vastasi rouva
+neuvoksetar. "Kerrohan toki minulle, mikä sinua tuskastuttaa, äläkä
+kiduta minua perättömillä sanoilla. Mitä on <b>voinut</b> tapahtua,
+joka on saattanut sinut tuommoiseen mielen tilaan?"</p>
+
+<p>Kanslianeuvos koetti rauhoittua. Ei auttanut enää salata samanpäiväistä
+katkeraa kokemusta ja hän tunnusti siis kaikki rouvallensa, mitä hän
+ennen oli laiminlyönyt ja sinä päivänä turhaan oli koettanut.</p>
+
+<p>"Se on naula arkkuuni", valitti hän. "Ei siihen ole pitkää aikaa kun
+näännyn johonkuhun tautiin ja minun täytyy erota täältä se kauhea tieto
+mielessä, että olen katkeroittanut sinun ja Edwardin tulevaisuuden.
+Tässä, tässä", &mdash; lisäsi hän laskien kätensä sydämelleen, &mdash; "tässä
+tunnen sen, toiveitteni tämänpäiväinen pettyminen on mato, se kalvaa jo
+sydäntäni eikä se lakkaa ennen, kuin saa hävityksen työn lopetetuksi.
+Vaimo raukka! Poloinen poika raukkani!"</p>
+
+<p>"Ja luuletko siis mieskultani", kysyi rouva neuvoksetar sangen
+vakavasti, &mdash; "luuletko siis, että olisit tullut iloiseksi ja
+onnelliseksi jälleen, jos lontoolainen vakuutusyhtiö olisi suostunut?"</p>
+
+<p>"Oi, ihan varmaan uskon sen", vastasi mies elävästi. "Katso, Anna, jo
+viime yönä tekemäni päätös pyrkiä osalliseksi yhtiöön, jo se yksistään
+teki minut iloiseksi ja terveeksi. En ole pitkään aikaan ollut niin
+iloisella mielellä kuin tänään aamiaisella, kun kohta sen jälkeen aioin
+täyttää toivoni. Yritykseni ei onnistunut ja kaikki ilo on ikuisesti
+kadonnut minulta!"</p>
+
+<p>"Ei, armahani", vastasi rouva siihen ja hänen hoikka vartalonsa kasvoi
+korkeammaksi, hänen silmänsä säihkyivät ja hänen otsansa kirkastui
+puhtaimmasta autuaallisuudesta, &mdash; "ei, se ei ole kadonnut! Päinvastoin
+olet muuttuva samankaltaiseksi, kuin olit entisinä onnellisina päivinä.
+Odota vaan hetkinen, niin saatpa nähdä, ett'en ole luvannut sinulle
+liian paljoa."</p>
+
+<p>Miehen kummastuneena ja säikähtyneenä katsellessa häntä, ikäänkuin
+peläten hänen tulleen hulluksi, riensi Anna rouva ompelupöytänsä
+luokse, avasi salalaatikon, otti siitä kaksi paperia, palasi miehensä
+luo ja ojensi ne hänelle säihkyvin silmin.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 306px;">
+<img src="images/pict04.jpg" width="306" height="450" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>"Kas tässä! Ota!" virkkoi hän raikkaalla äänellä, josta hänen
+ihastuksensa hopean heleänä kaikui, &mdash; "ota ja ole tästä hetkestä
+alkaen jälleen onnellinen ja iloinen!"</p>
+
+<p>Kanslianeuvos silmäili molempia paperia ja äkkiä kirkastuivat hänen
+kasvonsa, synkät pilvet katosivat hänen otsaltansa kuin loihtuvoimalla,
+hän kirkasi ilosta ja samassa silmänräpäyksessä sulki hän rouvansa
+syliinsä ja syleili häntä innokkaasti.</p>
+
+<p>"Anna! Vaimoni! Enkelini!" huudahti hän. "Minä siunattuna hetkenä
+joutui tuo mieleesi?"</p>
+
+<p>"No, laskehan minut ensin, mies kultani", vastasi rouva nauraen, "niin
+saat kuulla kaikki. Istu tähän sohvalle ja kuule. Hetki, jolloin se
+joutui mieleeni, oli juuri sama, jolloin käskit minua antamaan 'Iduna'
+yhtiön vakuutuskirjettä takaisin herra Klugelle, kun et tahtonut
+lunastaa sitä. Minä kuulin käskysi suurella surulla, vaan en voinut
+muuttaa päätöstäsi. Mentyäsi pois ja jätettyäsi minut yksin, vaivuin
+syviin ja synkkiin mietteisiin, mutta juuri silloin tuntui, kuin olisi
+sisällinen ääni huutanut minulle: 'Täytä sinä, mitä hän laiminlyö!'
+Armas mies, salaman tapaisesti valasivat ne sanat sydämeni. Minulla ei
+tosin ollut rahaa lunastaa herra Klugen vakuutustodistusta, mutta
+minulla oli vielä muutamia mummovainajani kalliista koruista. Minä
+riensin kultasepän luokse, möin vanhat tavarani ja sain siten kahta
+vertaa enemmän rahaa, kuin tarvitsin todisteen maksuun. Että juuri
+käytin ne siihen tarkoitukseen, tarvinnee minun tuskin mainita.
+Hyvä Kluge kiitti minua erittäin mainiosta vehkeestäni ja lupasi,
+erittäinkin sinun suhteesi, olla vaiti asiasta eikä ylipään puhua siitä
+kenellekään. Minä luulin nimittäin, että minun täytyi saada häneltä se
+lupaus, kun en kuitenkaan voinut varmaan tietää, hyväksyisitkö sinä
+tekoni. Kuitenkin toivoin sitä, ja katso, toivo on onnellisesti
+täyttynyt. Tässä on vakuutuskirje ja kuitti maksetuista rahoista! Ole
+jälleen onnellinen äläkä enää turhaan vaivaa omaatuntoasi!"</p>
+
+<p>"Mutta", sanoi neuvos syvästi liikutettuna, &mdash; "ell'en olisi tullut
+miettivämmäksi? Miten sitte olisit menetellyt?"</p>
+
+<p>"Silloin olisin", vastasi Anna rouva, "säästänyt jokaisen äyrin, olisin
+säästänyt kaikessa ja kaikilla tavoin tehnyt työtä ansaitakseni
+vuotuisen maksun. Ja minä tiedän, että Jumala olisi minun auttanut,
+sillä minä en ole sitä tehnyt itsekkäisyydestä vaan lapseni hyväksi."</p>
+
+<p>Ilon kyynel kiilsi isän silmissä.</p>
+
+<p>"Minä kiitän sinua kaikesta sydämestäni", sanoi hän liikutettuna ja
+syleillen hellästi vaimoansa. "Sinä olet antanut minulle takaisin
+sydämeni ja omantuntoni rauhan. Kiitos, kiitos kaikesta sydämestäni.
+Viisaan Salomon kanssa voin huudahtaa ja huudan iloisesti: Joka
+toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkien kalliimmat
+helmet." &mdash; &mdash; &mdash;</p>
+
+<hr style='width: 45%;' />
+
+<p>Sittemmin on muutamia kuukusia kulunut. Neuvos Heimberger on terve,
+raitis ja iloinen kuin ennenkin ja hänen perheessänsä vallitsee rauha,
+onni ja ilo. Monesti, jonkun kysyessä miten hän voi, vastaa hän
+iloisesti ja leikillisesti: "Kiitos, hyvin! Minä olen vakuuttanut
+henkeni ja silloin tulee terveyskin vakuutetuksi. Tehkää tekin,
+ystäväni samaten, neuvo on hyvä, todellinen elämän vesi!" &mdash; &mdash; &mdash;</p>
+
+<hr style='width: 45%;' />
+
+<p>Mutta sinä nuori ystäväni, onko pieni kertomukseni kentiesi ollut
+sinusta liian ikävä ja kuiva? No niin, vie se äidillesi tahi isällesi,
+pyydä heitä lukemaan sitä ja kuulla, se sitte tuottaa sinulle parempia
+hedelmiä kuin tällä hetkellä voit aavistaakaan. Voi hyvin!</p>
+
+<p>Loppu.</p>
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+<pre>
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Hengenvakuutus, by Franz Hoffmann
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HENGENVAKUUTUS ***
+
+***** This file should be named 28095-h.htm or 28095-h.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/2/8/0/9/28095/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+
+</pre>
+
+</body>
+</html>
diff --git a/28095-h/images/pict01.jpg b/28095-h/images/pict01.jpg
new file mode 100644
index 0000000..ded59f9
--- /dev/null
+++ b/28095-h/images/pict01.jpg
diff --git a/28095-h/images/pict02.jpg b/28095-h/images/pict02.jpg
new file mode 100644
index 0000000..fbd4873
--- /dev/null
+++ b/28095-h/images/pict02.jpg
diff --git a/28095-h/images/pict03.jpg b/28095-h/images/pict03.jpg
new file mode 100644
index 0000000..1009d2c
--- /dev/null
+++ b/28095-h/images/pict03.jpg
diff --git a/28095-h/images/pict04.jpg b/28095-h/images/pict04.jpg
new file mode 100644
index 0000000..4e9913e
--- /dev/null
+++ b/28095-h/images/pict04.jpg
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..43c3d5e
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #28095 (https://www.gutenberg.org/ebooks/28095)