initial commit of ebook 27899HEADmain

5 files changed, 2132 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/27899-8.txt b/27899-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..993e969
--- /dev/null
+++ b/27899-8.txt
@@ -0,0 +1,2116 @@
+The Project Gutenberg EBook of Runoelmia 2, by F. F. Brummer
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Runoelmia 2
+
+Author: F. F. Brummer
+
+Release Date: January 26, 2009 [EBook #27899]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOELMIA 2 ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe.
+
+
+
+
+
+
+
+
+RUNOELMIA.
+
+
+Sepitellyt
+[F. F. Brummer].
+
+
+II.
+
+
+      Sa raukka Runottareni
+      Oi, laula, laula! Aina,
+      Kun äänes kuulen, aikani
+      On hauska; huol' ei paina.
+      Kun henken' pyrkii uupumaan,
+      Käy tomusta se nostamaan!
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaistu 1882.
+
+
+
+
+Sisältö:
+
+
+                                              Sivu.
+Helmille.......................................  1.
+Keski-suomalaisten asevelvollisten laulu.......  3.
+Asuinkumppalini................................  5.
+Helmin kysymys.................................  7.
+Lemmi, laula!..................................  8.
+Uneni.......................................... 10.
+Saituri........................................ 12.
+Hyljätyn valitus............................... 14.
+Suosi, hoida!.................................. 16.
+Ainan laulu ommellessansa...................... 17.
+Syysyöllä...................................... 19.
+Orja-tytön laulu............................... 20.
+Öinen huokaus.................................. 22.
+Kirje entiselle ystävälleni.................... 23.
+Etsi valoa!.................................... 25.
+Provessori metsästämässä....................... 27.
+Maljan ääressä................................. 29.
+Ikävöitsevä.................................... 31.
+Vapaudelle..................................... 32.
+Miksi en?...................................... 34.
+Lintunen....................................... 35.
+Keväällä vuonna 1882........................... 37.
+Epigrammeja.................................... 38.
+Olli-enon lapsuuden muistelmia................. 43.
+
+
+
+
+Helmille.
+
+
+Oi, Helmini, suo kerran viimeisen
+Mun kanteleeni äänen kajahdella!
+Suo kerran sydämmeni suruisen
+Viel' ensi lemmestänsä lauleskella!
+Jo koht' on kannel vaiti kourassain:
+Mun kalman kylmyys asuu rinnassain.
+
+Muistatkohan viel' aikaa mennyttä?
+Muistatko, Helmi, onneamme silloin
+Ja lemmen liekin ensi ennettä
+Ja riemulaulujamme aamuin, illoin?
+Oi, muistatko sa niitä? Kuollessain
+Ne vieläkin on mulla muistossain.
+
+Muistanpa aina silmäis loistehen,
+Kun puoleheni katsoit hymyellen.
+Kun kasvojesi näin hohtehen,
+Ma hurmoksissa seisoin ihaellen
+Ja huulilleis kun painoin suudelman...
+Ken tunteilleni keksis lauselman!
+
+Maat, taivahat ma silloin unohdin;
+Ja impyeni äänen koska kuulin,
+Ma autuaitten lailla vavahdin,
+Sit' enkelinpä kuiskeheksi luulin.
+Oi, juhlahetket niityn nurmella!
+Oi, riemupäivät Roinen rannalla!
+
+Kun nietos suli puron partaista,
+Ma kevään kukat helmahasi kannoin.
+Mit' ilman alla tiesin herttaista
+Sen sulle -- oi, niin mielelläni -- annoin
+Ja onnellisna parhaan itseni
+Ma uhrasin vaan sulle, armaani.
+
+Mut, Helmi, toisellepa vainen nyt
+Sa sydämmesi aartehia annat.
+On autuutemme aika päättynyt:
+Sa toisen miehen kihloja nyt kannat.
+Häll' olkoon sulle syli lämpönen
+Ja sydän hellä, lempi tulinen!
+
+Hyvästi, Helmi! Onni olkohon
+Sun johtajasi aina elon teillä.
+Mun kohtaloni miksi tulkohon,
+On lohdutus myös paljon kärsineillä:
+Jo koht' on kannel vaiti kourassain.
+Mun kalman kylmyys asuu rinnassain.
+
+
+
+
+Keski-suomalaisten asevelvollisten laulu.
+
+
+Pois kirves, kuokka, kädestä,
+Nyt miekka kourahan!
+Ken oman maansa edestä
+Ei kuolis, armahan?
+Hurraa, hurraa, kas, riemulla
+Ja isiemme innolla
+Me vihollista voittamaan
+Taas käymme oppimaan.
+
+Sa miesi Suomen sydänmaan
+Ain ollos urhokas
+Ja sortajia kaatamaan
+Kuin karhu voimakas!
+Tää oppi oiva isien
+Myös olkoon ohja poikien:
+"Eespäin! Vei tiemme kuolemaan.
+Tai voiton kunniaan."
+
+Käskyille kuuliaisia! --
+Sen vaatii virkamme;
+Vaan kelpo suomalaisia
+Myös olla vannomme.
+Jos meissä Luojaan luottamus
+Ja urhotöihin uskallus
+On juurtunut, niin tulkoot vaan,
+Ken tohtii, ilkkumaan.
+
+Oi, kuullos, veikko! Kuulethan
+Kuin korpi kumajaa.
+Sen ääntä ihannellahan
+Miel' aina halajaa......
+Siell' uhkuu kosket kohisten,
+Ja metsä kertoo humisten
+Säveltä kehtolauluni. --
+Mun synnyinseutuni!
+
+Tään seudun e'estä rakkahan
+Mit' antaa soisinkaan?
+Oi, henkenipä varmahan!
+Muut' en ma voisikaan.
+Mi kallihimpi uhri ois,
+Jon Suomen lapsi maalleen tois?
+Niin, niin; sen jospa tietäsin,
+Ma kaiken antasin.
+
+Nyt hyväst' armas koti jää
+Ja hellä äitini
+Myös siskot, isä harmaspää
+Ja nuori kultani!
+Pois vainen kyynel pyyhkikäät
+Ja pojastanne miettikäät:
+Jos sorrut sotiin, -- isänmaa
+Sun helmahansa saa.
+
+
+
+
+Asuinkumppalini.
+
+
+Nyt majahani muuttanut
+On kumppalikin mulle.
+Täst' en oo vielä virkkanut,
+Siks kerron sen nyt sulle.
+
+Hän tänne tosin tullut on
+Omalla luvallansa,
+Mut hän on, raukka, puoleton,
+Siis olkoon olojansa.
+
+Ei hänestä, näät, kulloinkaan
+Oo mulle suurta haittaa;
+Ei moiti ruokaa milloinkaan,
+Vaan kaikki hälle maittaa.
+
+Ei haasta riitaa kanssani,
+Ei myöskään juorullansa
+Hän häiritse mun tointani
+Vaan pysyy alallansa.
+
+Se erehtyy, jos häntä vaan
+Ken luulee sankariksi.
+Hän on, jos sanoa sen saan,
+Jo luotu pelkuriksi.
+
+Kun lasiani nelistän --
+Kas, kohta hän sen kuuli,
+Ja jalkaani jos tömistän,
+Hän katoaa kuin tuuli.
+
+Ei tosin meidän virkamme
+Oo yhtäläinen juuri,
+Mut meidän omaisuutemme
+On melkein yhtä suuri.
+
+Ei vuosikautenakahan
+Käy meille ahtaaks piiri,
+Kun kumppalini -- arvaathan --
+On pienen pieni -- hiiri.
+
+
+
+
+Helmin kysymys.
+
+
+"Lemmittyni, miksi on niin murheellinen muotosi?
+Miksi taaskin säihkyvät noin tuskan tulta silmäsi?
+Eikö Helmin lempi voikkaan huoliasi huojentaa?
+Eikö tuota säihkyäkään silmistäsi sammuttaa?"
+
+"Oiva neito, armas neito, kuullos kun ma sanelen:
+Murheiselta jos ma näytän, anteeks sitä anelen.
+Levotoin on ihmisluonne, vaikea on elon tie.
+Kenpä täällä huoletoinna, armahani, aina lie?
+
+Vaan kun tunnen sydämmesi lemmestä noin sykkivän
+Ja kun näen huulesi noin suloisesti hymyvän,
+Heräjäävi riemun tunne rintahaani paisuvaan;
+Silloin olen onnellinen, -- lemmi, lemmi, Helmi vaan!"
+
+
+
+
+Lemmi, laula!
+
+
+Lemmi, nuorukainen,
+Ollen vielä huoleton;
+Nauti, nuori nainen,
+Kevään riemu lyhyt on:
+Lemmen kukat lakastuu,
+Suven ruusut surkastuu;
+Aika niille tuimimman
+Talven tuo ja kuoleman.
+
+Laula, nuorukainen,
+Ystävittes joukossa.
+Naura, nuori nainen,
+Siskojesi seurassa:
+Laulu tunteet jalostaa,
+Nauru leikit sulostaa;
+Koht' on laulu vaijennut,
+Neidon nauru katkennut.
+
+Lemmi, nauti, laula
+Silloin kun sen tehdä voit!
+Vieno on lemmen paula,
+Täys' oil malja jonka joit.
+Kehno se, ken ruikuttaa,
+Vaivojansa valittaa:
+Nauti, nauti nuorena!
+Sydän jäähtyy vanhana.
+
+
+
+
+Uneni.
+
+
+Ma armaani
+Näin luonani
+Tuon nuorna kuolleen kultani.
+Kuink' oilkaan rintain riemuinen
+Ja kultain hymy herttainen!
+
+Ma valvahdin
+Ja huoahdin:
+Oi, untako taas hourahdin!
+Niin oil se vaan. Voi milloinka
+Nää ilveet loppuu? Kulloinka?
+
+Valheita vaan
+Tuo tullessaan
+Yön enkelkin jo helmassaan.
+Nää kuvastelmat onnesta
+On pilkkaa onnettomasta.
+
+Taas uinahdin,
+Kaikk' unohdin,
+Mut kultain haahmun huomahdin.
+Se autuaasti hymyillen
+Näin lausui poijes liidellen:
+
+"Oi päällä maan
+Ei konsanaan
+Saa elo täyttä onneaan,
+Mut riennä, sulho, Luojan luo.
+Hän mielellesi rauhan suo."
+
+
+
+
+Saituri.
+
+
+Hän järven jäätä astuili
+Nyt kotiin kulkeissansa.
+Taas kalliit korot kokoili
+Hän käymämatkallansa.
+
+"Jää kyll' on sinut kestävä,
+Jos vaan et käänny tieltä,
+Mut virran suu on pettävä,
+Oi, ollos poijes sieltä!"
+
+Näin neuvoo häntä naapuri;
+Mut kohti kotoansa
+Vaan suoraan kulkee saituri
+Kiusaillen onneansa.
+
+Mi mieli onkaan miehellä?
+Haa! Kitsaudessansa
+Hän, näät, ei raahdi kierrellä, --
+Surkoilee saappaitansa.
+
+Mut jää jo murtuu allansa.
+"Oi, Herran nimeen auta!"
+Hän huutaa naapurillensa,
+"Tää hirveä on hauta."
+
+Tuo, oitis kun sen oivalsi,
+On apuun kiiruhtanna.
+Jo kättään hälle tarjosi
+Ja ehtii virkkaa: "anna....."
+
+Tää sana korviin saiturin
+Se kuuluu kauhealle.
+Hän käden hylkää naapurin
+Ja vaipuu veden alle.
+
+
+
+
+Hyljätyn valitus.
+
+
+Oi, jos saisin kuolla
+Maailmasta pois!
+Haudan tuolla puolla
+Auvoisempi ois.
+Käy jo kohtaloni
+Ratki oudoksi:
+Itkuks itselleni,
+Muille vaivaksi.
+
+Kaikki mult' on mennyt
+Riemu, raikkaus.
+Kaikki, kaikki vienyt
+Mult' on -- rakkaus.
+Enpä luullut oisi,
+Että toivo mun
+Koskaan syöstä voisi
+Tilaan sullotun.
+
+Päivän armauskaan
+Nyt ei riemuita.
+Yön ei hiljaisuuskaan
+Mua rauhoita.
+Kaikki mult' on mennyt
+Riemu raikkaus.
+Kaikki, kaikki vienyt
+Mult' on -- rakkaus.
+
+Oma sulho-kulta
+Rikkoi valansa.
+Taivas! Tuomen alta
+Kuulit sanansa.
+Sovitusta hälle
+Vainen anelen,
+Rauhaa eksyvälle
+Sulta rukoilen.
+
+Saisin itse kuolla
+Maailmasta pois!
+Haudan tuolla puolla
+Itkua ei ois.
+Varro! Päästön hetki
+Kerran kerkeää.
+Koska päättyy retki,
+Tuska herkeää.
+
+
+
+
+Suosi, hoida![1]
+
+
+[1] Seuranäytelmässä Jämsän pitäjässä v. 1881 varoja kerättäessä
+suomalaisen teaterin kannattamista varten.
+
+Näytelmätaiteen vieno hengetär
+Oil keskessämme outo. Syöjätär
+Sen syrjään oilkin syössyt. Murehella
+Ja mykkänä se aikakaudet vietti
+Ja kyynelsilmin kohtaloaan mietti:
+Ei kieltämme se saanut puhuskella.
+
+Vaan vihdoinkin sen Suomi lapsekseen
+Jo tunsi, otti orvon huolekseen,
+Ja rakkauden tää nyt siltä voitti.
+Ja lapsi loihe kohta laulamaanki.
+Sai riemusta myös rinnat paisumaanki;
+Jos kohta moni myöskin sitä moitti.
+
+Se näyttää meille ihmisluonnetta;
+Se suosii hyvää, suomii pahuutta
+Ja kertoo elämämme rettelöistä.
+Mut nuori on se -- lapsukainen vielä.
+Siis tue häntä, Suomi, elon tiellä.
+Oi, hellästi sa hoida heiveröistä!
+
+
+
+
+Ainan laulu ommellessansa.
+
+
+Nuori olen neitonen ja ken se mua kohtaa
+Ihantelee, kuinka puna poskiltani hohtaa.
+
+Kylän pojat kuiskavatten: "ota kihlat multa!
+Palaahan kai sydämmesi? Saanko muiskun sulta?"
+
+Minä heille vastaelen: "niinkuin märkä palaa.
+Turhaan mua hulivilit kullaksensa halaa."
+
+En ma huoli pojista, en heidän kihloistansa.
+Mut jos tulee Vilho, niin ..... niin karkaan kaulahansa.
+
+Ystävän' on kaukana, ei taida tänne joutaa.
+Mont' on maata välillä; ken hänet sieltä noutaa?
+
+Häntä ajatellessa, oi, kuinka neula luistaa!
+Vaan ..... en tiedä varmaan, jos hän mua enään muistaa.
+
+Eron hetk' oil huimaava. Hän istui vieressäni.
+Hiukan, luulen, itkettiinkin, -- se on mielessäni.
+
+Tarttuipa hän käteeni; ja nyt en muista muuta
+Kuin nää hänen sanansa ja ..... että annoin suuta:
+
+"Kunhan järvet aukenee, ja kevätpäivä paistaa,
+Ensilemmen suloa saan luonasi taas maistaa."
+
+Niin hän lausui lähteissänsä. Häneen minä luotan.
+Hunajata huuliltani hänelle vaan juotan.
+
+
+
+
+Syysyöllä.
+
+
+Kas, kuinka kauniisti
+Välkkyen vilkkaasti
+Tähdet taas tuikkivat,
+Taivaalla tanssivat.
+
+Tuolla on toivoa,
+Rauhaa ja riemua.
+Täällä vaan vaivoja,
+Tunnonkin tuskia.
+
+Tuonnepa toivosin,
+Matkata mielisin,
+Voimat kun kannattais,
+Kurja kun siivet sais.
+
+Kas, kuinka kauniisti
+Välkkyen vilkkaasti
+Tähdet taas tuikkivat,
+Taivaalla tanssivat.
+
+
+
+
+Orja-tytön laulu.
+
+
+Nyt aurinkokin armainen
+Taas nousee taivahalle,
+Ja kastehelmi kaunonen
+Välähtää hopealle.
+Oi, miksi vainen minulle
+On olo raskasta?
+Ken loisi orjatytölle
+Vaan hautaa hiljaista?
+
+Oi, riemurinta käkönen,
+Sa syystä helkyttelet,
+Kun ilman piirit, miekkonen,
+Vapaana vaeltelet.
+Ja vapahana immelle
+Sa kukut sulhaista.
+Oi, kuku orjaneidolle
+Vaan hautaa hiljaista!
+
+Nyt luodut kaikki heräjää
+Taas elon nautintoihin,
+Ja ilon sävel heläjää
+Jo kauas laaksoloihin.
+Mut mielessäni kolkolle
+Vaan tuntuu. -- Suloista
+Jos tietäis orjatytölle
+Se hautaa hiljaista!
+
+
+
+
+Öinen huokaus.
+
+
+En Luojaltani anele
+Ma kunniata, valtaa.
+En rikkautta rukoile,
+Voin köyhyyttäkin kantaa.
+
+Mik' onkaan onni maailman?
+Vaan kupla vetten päällä,
+Mi häilyy hetken muutaman,
+Mut särkyy myrskysäällä.
+
+Vaan tää on harras pyyntöni:
+Luo mulle nöyrä mieli.
+Tee lempirikkaaks rintani
+Ja vilpittömäks kieli.
+
+Ma lakkaamatta horjahdan
+Nyt synnin hetteheille.
+Suo voimaa, että kiiruhdan
+Taas siveöiden teille.
+
+
+
+
+Kirje entiselle ystävälleni.
+
+
+Vaikk' aika muuttuneena
+Nyt vastahani käy,
+Elooni suuttuneena
+En sittekään ma näy.
+En etsikkään ma rauhaa,
+En tyyntä toivokkaan.
+Kun elon myrskyt pauhaa,
+Ma nauran vaan.
+
+Kas ystävitten mielet
+Kuink' onkin muuttuneet!
+Myös parjaajitten kielet
+Ei okaa puuttuneet.
+Ma isieni maata
+Tok' lemmin ainiaan.
+En valittaa siis saata,
+Oon vaiti vaan.
+
+Oil mulla muinoin kulta
+Noin sievänlainenkin.
+Oil myöskin lemmen tulta
+Ja olis vieläkin.
+Nyt yksinäni tulla
+Saan illan kuutamaan.
+Ei tuskaa tuosta mulla,
+Ma laulan vaan.
+
+Kun vanhempani kuoli
+Ja maahan mullattiin,
+Silloinpa raskas huoli
+Poveeni painettiin.
+Oi äiti armas! Kenpä
+Sun sais unohtumaan.
+Ma voisinkohan? Enpä;
+Ma itken vaan.
+
+
+
+
+Etsi valoa![1]
+
+
+[1] Varoja kerättäessä Sahalahden pitäjän lainakirjastoon v. 1881.
+
+Etsi, etsi, suomalainen,
+Järjellesi valoa!
+Järki, miss' on siveellinen,
+Siin on elo jaloa.
+
+Guttenbergin keksintöä
+Pidä aina arvossa.
+Monta hyvää mietintöä
+Löydät usein kirjassa.
+
+"Mitäpä ma huolisinkaan
+Viisauksista maailman.
+Järkeni, -- jos tylsä onkaan. --
+Antama on Jumalan."
+
+Näinkö mietit? Mutta muista:
+Monta viittaa varmemmin
+Erhetysten erämaista
+Kotiin johtaa suoremmin.
+
+Monestapa kukkaisesta
+Mehiläinen metensä
+Valmistaa, ja pisaroista
+Meret saavat vetensä.
+
+Valistushan kaikkialta
+Harhaluulot hajoittaa,
+Luonnon voimain vallan alta
+Sua irti johdattaa.
+
+Etsi, etsi, suomalainen,
+Järjellesi valoa!
+Järki miss' on siveellinen,
+Siin' on elo jaloa.
+
+
+
+
+Provessori metsästämässä.
+
+
+"No niin, no niin, nyt metsähän!
+On raikas syksyaamu
+*Heu, Phylax!* Jospa mennähän;
+Jo poistuu kuunkin haamu.
+Ei kuolemaks oo retki tää,
+Hyvästi, *Plautus*, siksi jää!"
+
+Jo loistaa rusko pilvestä,
+Ja metsätorvi raikuu:
+"Tu, tuu, tu tuu;" sen äänestä
+Noin kalliotkin kaikuu;
+Ja raitis, raitis on nyt sää,
+Ei kuolemaks oo retki tää.
+
+"Hau, hau", nyt kuuluu metsästä
+Ja jänis vilahtelee:
+"Pang, pang", myös paukkuu pyssystä,
+Ja savu tuprahtelee.
+"*Mehercle! Ubi lepus?*" Oi,
+Se juoksi pois. Nyt *tuba* soi!
+
+Ei ollut tämä tepponen
+*Diana*-immen ilkku.
+Oon itse lyhytnäkönen
+Ja *Phylax* -- se on nilkku.
+Niin; tässäkö nyt viivytään,
+Vai karhujako etsitään?
+
+Istunpa kuusen juurelle,
+Sen huminata kuulen.
+Se kelpo metsämiehelle
+On luvallista, -- luulen,
+Ja raitishan on vainen sää,
+Ei kuolemaks' oo retki tää.
+
+
+
+
+Maljan ääressä.
+
+
+Ken eloni taivaalta varjon,
+Tuon synkeän, pois tavi? Ken?
+Maan päällä niin paljon, niin paljon
+On aihetta murheesehen.
+Mut saatua maljani täyteen
+Sen pohjahan ryypiskelen.
+Näin murheet kuin kiitävän höyteen
+Keveiksi ma lieventelen.
+
+Ma maljasta onnellisuutta
+Ja intoa, riemua juon.
+Oi, siitäpä unhetta uutta
+Jo ammoin ma tuskille tuon.
+Näin varjot, jos kuinkakin tummat
+Luon purppura loisteesehen,
+Ja taivahan ihmeet ja kummat
+Ne laskeikse maljasehen.
+
+Jos ystävät joskus mun pettää,
+Ma maljasta ystävän saan.
+Mua krouvarit häijyt kun kettää,
+Suon anteeksi heillekin vaan.
+Ma riemulla rintaani vasten
+Jo sulkisin maailmankin
+Ja mielellä hiljaisten lasten
+Ma kärsin sen kurjuudetkin.
+
+Kun ihmiset toistansa kalvaa,
+Ma maljaani tyhjentelen.
+Kun "puhtaatkin" parjaa ja solvaa,
+Ma lauluja luurittelen.
+Jos rikkaana oisin, ma muille
+Tuon heittäsin rikkauden.
+Muun kaiken ma soisinkin heille,
+Pait kultani muiskuja en.
+
+Vaan kultain, jos hänkin mun hylkää.
+Ma tuostako huolehtimaan?
+En; montapa murheista ylkää
+Sai malja taas riemuitsemaan.
+Näin ruusujen maata ma kuljen
+Ja maljaani kallistaen,
+Ma murheilta rintani suljen
+Vaan taivaista haaveksien.
+
+
+
+
+Ikävöitsevä.
+
+
+Istun rannan kivellä ja itken ikävääni,
+Murhemiellä haikealla kaipaan ystävääni.
+
+Sua kun ma muistelen, niin viiltää sydäntäni.
+Rintaa polttaa, viluttaa, -- et jää sa mielestäni.
+
+Lienenkö ma rikkonunna vasten tahtoani,
+Vai se ollee parempi, ku vei mun armahani?
+
+Miksis kultain luokseni sa saavuit laisna tuulen,
+Joka henkii päälleni ja jonka kuiskeen kuulen.
+
+Sitte riensit toisaalle...... Voi toki ystävääni!
+Yksin raukka rannalla nyt itken ikävääni.
+
+
+
+
+Vapaudelle.
+
+      Vapautt' ääneni soi.
+      Vapaus, vapaus, oi!
+                 P. C.
+
+
+Oi, vapaus, perintö taivahasta
+Sun alttarisi pyhäks tunnustan.
+Sa alkuasi olet Jumalasta,
+Siks polviani sulle notkistan.
+Jos Nova-Semljan tuntureilla oisin,
+Ma onnellisna sittäik' olla voisin,
+Kun johtajanain vaan on vapaus.
+
+Vapaus miettiä ja toimiskella,
+-- Ei hurjain teitä rientää raivona, --
+Ja aattehet myös julki lausuella,
+Kun totuus niissä vaan on pohjana.
+Niin, -- tyhmät vainen kauhistune niitä,
+Ja konnat niitä vääristelkööt; siitä
+Ei murru miehen miel', ei rohkeus.
+
+Oi vapaus, sa lahja taivahasta,
+Sun alttarisi pyhäks tunnustan.
+Sa alkuasi olet Jumalasta,
+Siks polviani sulle notkistan.
+Jos auringonkin valotta ma oisin,
+Niin onnellisna sittäik' olla voisin,
+Kun johtajanain vaan on vapaus.
+
+
+
+
+Miksi en?
+
+
+Lintu pieni, lehdon puulla
+Riemut sulla riittää.
+Yhätippä laulusuulla
+Kieles Luojaa kiittää.
+
+Armahasi hempeyskö
+Sulon sulle kantaa,
+Vai tuon lehdon viileyskö
+Ihastusta antaa?
+
+Miks' en saattais minäkin näin
+Laulaa linnun lailla;
+Vei tieni vaikka minnepäin,
+Mitä oonkaan vailla?
+
+Kai'u toki kanteleeni,
+Kai'u hartahasti
+Ihanuudest' isänmaani
+Kuolohoni asti!
+
+
+
+
+Lintunen.
+
+(Suomennos).
+
+
+Lauloipa pieni lintunen
+Peitossa hongikon.
+Hän päivän pitkän laulellen
+Viel' uupumatoin on.
+Puun korkehimman latvahan
+Hän istui; -- loistoa
+Tuon aurinkoisen laskevan
+Hän mielii katsoa.
+
+Metsässä synkät alhot on
+Ja puita taajahan.
+Siell' ampuja käy armoton,
+Ku tähtää tarkkahan.
+Hän vaanii, ryömii, kurkistaa,
+Hän hiljaa hiipiilee;
+Korkeinta puuta katsastaa:
+Eihän se mitään tee?
+
+Vaan lintu pieni lauleli
+Suv'illan ruskossa.
+Hän Jumalata kiitteli
+Vapauden riemussa.
+Hän lauloi, eikä tietänyt,
+Kuin kauaks' äänens' soi,
+Kun kiivas luoti lensi nyt
+Ja surman hälle toi.
+
+Mit itket? Suotta kyynele
+Nyt on. Ken auringon
+Loistossa laulaen kuoli, se
+Elää, vaikk' kuollut on.
+Suv'illan kirkkaan sulohon
+On kuolo herttainen.
+Kun silmä tähtää valohon
+Laulaja miekkoinen!
+
+
+
+
+Keväällä vuonna 1882.
+
+
+Oi, kevätpäivää helteistä!
+Jo lähtee jäätkin järvistä,
+Vaan rinnastain ei lähde jää,
+Voi, mistä tulle tää?
+
+Nyt kevättäkö sille ei
+Siis joudukkana? Kenpä vei
+Sen lämmön, ruusut herttaiset
+Ja runsaat toivehet?
+
+Sen, Helmi, sinä tiedät kai,
+Sun tähtes mulla talvi tai:
+Sun kylmyytes mull' ankaran
+Loi roudan rintahan.
+
+Ja sitäpä ei sulamaan
+Yks' aurinko saa konsanaan.
+Vaan kaksi sais sen aikahan:
+Nuot silmät armahan.
+
+
+
+
+Epigrammeja.
+
+
+I.
+
+"Niin runsaasti kuin merten rannalla
+On santaa, syntiä on tunnolla
+Myös meidän pastorin", näin hoetaan.
+Se parjausta on, sill' eihän hällä
+Oo omaatuntoa, näät, ollenkaan.
+
+
+II.
+
+On Pirjo-eukolla taas hampahat,
+Näät ihko uudet, vaikka -- irtonaiset.
+Tää hyvin kyllä ois, mut vahinko
+Vaan siitä, ettei enää hampaissansa
+Nyt kukaan taida pysyä. Voi toki!
+
+On Pirjo-eukolla myös tukkakin,
+Näät pulska, paksu, vaikka -- irtonainen.
+Tää hyvin kyllä ois, mut vahinko
+Vaan siitä, ettei enää tukassansa
+Nyt Jonas-vaari pysykkään. Voi toki!
+
+
+III.
+
+Ma tuot' oon usein miettinynnä, miten
+On "pitkät kynnet" tullut varkahalle.
+Nyt Darvin-ukon opista se selvä
+Kuin päivä onkin, mitenkä ja miksi
+Ne ovat muodostuneet sellaisiksi:
+Näät, "taistelussa olemisesta."
+
+
+IV.
+
+Morsiant' ystävyksen älä moiti sa sulhonsa kuullen.
+Nurjaa mieltäpä tää i'än kaiken kohtaasi kantaa:
+Sulhona suuttuvi hän, parjanneen syyttä sun luullen,
+Naineena sen vuoks, ett' olit lausuillut hälle totta.
+
+
+V.
+
+Liisa.
+
+"Ma pelkään, -- luulen"....
+
+Pekka.
+
+"Mitä?"
+
+Liisa.
+
+"Jos ... vaan .... te .... suutelette."
+
+Pekka.
+
+"Oi, pelkäättekö sitä?"
+
+Liisa.
+
+"En tiedä...... Koetelkaatte!"
+
+
+VI.
+
+Se ihme oli meidän Pertin vai:
+Hän viinaa joi, vaan vesitaudin sai.
+
+
+VII.
+
+Niin.... Aini-ryökinällä soitantoon
+On oivat lahjat synnyinnältänsä;
+Ja kykyänsä myöskin jokapäivä
+Hän paremmaksi saada koettelee:
+Hän suutansa, näät, yhä soittelee.
+
+
+
+
+Ikävöitsevä.
+
+
+_Wienosti._                                 Kansal.
+
+[Nuotit]
+
+Is-tun ran-nan ki-vel-lä ja it-ken i-kä-vää-ni
+
+[Nuotit]
+
+Mur-he-miel-lä hai-ke-al-la kai-paan ys-tä--vää-ni.
+
+
+
+
+OLLI-ENON
+
+LAPSUUDEN MUISTELMIA.
+
+
+
+
+OLLI-ENON LAPSUUDEN MUISTELMIA.
+
+
+"Kotini oli korkealla töyräällä eräässä niemekkeessä. Yhdellä puolen
+niemekettä vaahtoili muuan Suomen maan isoimmista järvistä, toisella
+lainehti pienempi järvi, josta vesi jokea myöten virtasi juuri kotini
+ohitse tuohon äsken mainittuun isompaan järveen ja jonka luoteisella
+rannalla kohosi eräs maamme pikkukaupungeista." Näin alkoi Olli-eno
+kertomustansa ja huomattuaan, millä tarkkaavaisuudella me aloimme häntä
+kuunnella, jatkoi hän: "Isäni, pitäjän kappalainen, oli tuota vanhaa
+rotua, joka, vaikkapa nuoruudessansa olikin saanut taistella köyhyyden
+sekä kaikellaisten vastoinkäymisten kanssa, kuitenkin tahtonsa
+lujuudella oli päässyt tarkoitustensa perille. Muutoin oli hän
+luonnoltansa peräänantamatoin ja kiivas, mutta samalla rehellinen ja
+suora. Äitini taas oli tuollainen lempeä, hiljainen olento, josta ei
+ollut pahennusta kenellekään ja joka aina ilmestyi rauhan ja sovinnon
+enkelinä, milloin vaan isäni jyrkkä luonne uhkasi saattaa suhteet liian
+myrskyisiksi.
+
+Mitä kasvatustapaa isäni meitä kasvattaessansa oikeastaan noudatti, sen
+perille en ole koskaan täydellisesti päässyt. Se vaan on varmaa, että
+hän, asiain vaatiessa, hyvinkin usein otti "Koivuniemen herran"
+avuksensa. Poikalapsista puhuen, oli meitä kolme, joilla jo oli kunnia
+käydä housuissa ja jotka kykenivät harjoittamaan kaikellaista
+vallattomuutta; nuorimmista mikä vielä konttasi, mikä makasi kapaloituna
+kätkyessänsä.
+
+Varhaisimmasta lapsuudestani ei minulla ole mitäkään sanomista, syystä,
+ett'en siitä mitään muista. Luultavasti kului se tyynesti äitini
+helmassa. Mutta jo kolmen vuoden vanhana heräsi minussa halu saada nähdä
+maailmaa hiukan laajemmalta. Äkkiarvaamatta katosin hoitajani silmäin
+alta ja läksin käydä peppuroimaan pitkin maantietä, joka vei kodistani
+kaupunkiin päin. Saavuin siten erään, tien ohessa olevan, talon
+veräjälle. Talon muori otti nyt karkulaisen syliinsä ja vei huoneesen,
+mutta huomattuaan kotikartanollani outoa liikettä ja kuinka ihmiset
+siellä levotoinna hääräsivät sinne tänne, arvasi hän heti syyn ja
+kiidätti kaukomielen tuota pikaa kotia takasin.
+
+Noin satakunta syltä asunnostamme oli naapuritalo, jossa muiden muassa
+myöskin eleli eräs itsellismies. Hänellä oli kaksi poikaa, Hermanni ja
+Aatu, sekä yksi tyttö, kaikki hiukan meitä vanhempia. Nämät tulivat
+lapsuutemme eriämättömiksi leikkikumppaleiksi, sekä uskollisiksi
+toveriksi myötä- ja vastoinkäymisessä. Niinikään oli melkein saman
+matkan päässä meiltä mökki, jossa asui muuan suutari. Hänen vaimonsa oli
+useita vuosia palvellut vanhempiani, ensin tavallisena palkollisena,
+sitten lastenhoitajana, ja tälläkin oli meidän kanssamme yht'ikäinen
+poika, nimeltä Nestor. Hänen kanssansa olimme ikäänkuin
+kasvattiveljekset.
+
+Kuusi vallatointa poikahutikkaa! Saattaa arvata, että ne jo saivat
+aikaan suurta melua pienessä kyläkunnassa, ja hyvää tahtoa tähän ei
+suinkaan puuttunut. Me olimmekin siihen aikaan täydellisesti Irokesein
+kannalla ja kävimme alituista sotaa järjestystä ja yhteiskunnan rauhaa
+vastaan. Se yhteiskunnallinen hallintomahti, joka lakkaamatta koki
+supistaa meidän rajatointa vapauttamme, esiintyi meille kahdenlaisessa
+muodossa. Yksi oli vanhempaimme valta, jota me huomasimme täytyvämme
+noudattaa, mutta jota kuitenkin halusimme kiertää niin paljon, kuin
+suinkin mahdollista oli. Toiseksi asui naapuritalossamme eräs vanha
+vaari, jota olimme alkaneet, en muista mistä syystä, nimittää
+"Kinkin-Känkiksi", ja jolla nimellä nytkin pyydän saada esittää häntä.
+Tämä oli tavattoman pitkä ja laiha, koukkuleuka mies sekä kantoi
+tavallisesti päässänsä kovaa, vanhanaikuista nahkalakkia. Voi, kuinka
+mielellämme olisimme käyttäneet hänen lakkiansa rumppunamme, mutta sitä
+onnellista tilaisuutta emme koskaan saavuttaneet! Päinvastoin saimme
+pitää varamme, ett'ei vaari päässyt rumputtamaan meidän selkänahkaamme,
+johon hänellä, kuten kohta saatte kuulla, oli yhtä harras halu, kuin
+meillä hänen lakkiinsa. Olipa kolmaskin paikka, jota vastaan me
+seisoimme alituisella sotajalalla ja joka meidän mielestämme edusti
+jonkunlaista pimeyden valtakuntaa. Samalla kertaa kun pelkäsimme sitä,
+pidimme myöskin pyhimpänä velvollisuutenamme koettaa kaikin voimin
+lannistaa sitä. Tämä oli muuan etäämpänä meiltä oleva torppa. Sinne emme
+koskaan olleet uskaltaneet jalkaammekaan astua, ja myöntää täytyy, että
+meitä karmi joka kerta, kun kuulimme sen asujamia mainittavan. Hovilan
+Jonas ja Maija olivat nimiä, jotka saivat meidän hiuksemme nousemaan
+pystyyn. Ukko itse oli unennäkijä. Hänen luoksensa tulvaili kansaa
+idästä sekä lännestä, kuka tiedustelemaan, mihinkä itseltänsä varastetut
+tavarat olivat kätketyt, kuka kysymään neuvoa jossakin taudissa, tahi
+muussa tukalassa kohtauksessa. Vaimon taas saatte kohta tuta
+kertomuksestani. Torppa oli rakettu jyrkälle kalliolle, jonka ohitse
+maantie -- meidän tavallinen tiemme marjametsään -- kulki. Kallion
+alapuolella oli mitä kirkkain vesilähde ja vähän matkaa siitä pieni
+lahdelma, johon aina sopi sivumenossa poiketa uida pulikoimaan. Tämän
+tehtyä alkoi tavallisesti rettelömme Hovilan Maijan kanssa. Visusti
+ensin tiedusteltuamme, oliko Jonas itse kotona, vai poikessa ja
+huomattuamme hänen olevan joko pellollansa kyntämässä, tahi jossakin
+muussa ulkoaskareessa, aloimme kivillä mitä ankarimmasti pommittaa
+torpan asuinhuoneen seinää. Akkunata siinä ei ollutkaan, vaan sen
+asemesta pieni luukku, joten emme saaneet aikaan mitään mainittavampaa
+vahinkoa, mutta tarkoituksemme saavutimme joka kerta. Pian ilmestyi
+Maija kallion reunalle tyttärensä, Rosan, kanssa, joka häntä seurasi
+askel askeleelta ikäänkuin vuohenpoika emäänsä. Myönnän että vertaus ei
+ole kaunis, mutta olkoon menneeksi! Molemmat alkoivat nyt kilvassa
+kirkua meille mitä katkerimpia herjaussanoja, jotka saivat meidät täyttä
+kurkkua nauramaan. Ilomme nousi aina korkeimmalleen, kun nämät
+raivostuivat niin, että alkoivat vierittää kalliolta ales
+kivenlohkareita meidän päällemme. Vikkelät kuin kärpät, vältimme me aina
+vaaran ja hurjistuneina palasivat vihollisemme jälleen mökkiinsä. Hetken
+aikaa levättyämme, tehtiin koetus uudestaan yhtäläisellä menestyksellä.
+Kaikeksi onneksi emme silloin vielä tietäneet mitään dynamitistä, eikä
+muista nykyajan räjähdyskoneista. Muutoin olisi varmaankin vaimo-parka
+jo aikoja ollut ilmassa mökkinensä päivinensä.
+
+Kesällä oli elämämme järjestys tavallisesti sellainen, että aamuisella
+herättyämme ensin mentiin uimaan. Sitte söimme aamiaista, jonka jälkeen
+taaskin etsittiin toinen toisemme ja nyt samoilemaan pitkin maita,
+mantereita. Missä vaan joku lammikko tavattiin, siihen uudestansa
+uimaan. Täten vartuimme kelpo uimareiksi ja tämä taito oli kerta
+maksamaisillansa minulle hengenkin. Läksin, näet, kotirannastani uimaan
+pitkin jokea, sen suuhun päin. Olipa eräs kaupunkilainen, joka oli
+tunnettu tarkaksi pyssymieheksi, sattunut lähtemään sorsan ammuntaan ja
+kulki nyt venheellänsä perässäni. Äänetöinnä kun uin, luuli hän minua
+etäältä sorsaksi ja tähtäsi luotipyssyllänsä. Samassa silmänräpäyksessä
+satuin kääntämään päätäni. "Jumalan nimessä, ihminenhän se onkin!"
+huudahti hänen venheessä oleva poikansa. Pyssy vajosi, ja henki oli
+pelastettu.
+
+Mitä meidän uskontoomme tällä aikakaudella tulee, niin oli meillä tosin
+tieto kaikkivaltiaasta Jumalasta, taivaan ja maan luojasta, mutta hän
+tuntui meistä liian etäiseltä ja ylevältä, kentiesi
+käsittämättömältäkin. Tahdoimme jokapäiväisissä tilaisuuksissa
+kumarrella jotakin esinettä, jota voi silmin nähdä ja käsin koskea; sen
+vuoksi ei uskonnollinen omatuntomme estänytkään meitä pitämästä
+punaiseksi maalattuja, valkopäisiä, maantienpaaluja yliluonnollisen
+olennon veroisina. Näistä valitsimme kukin itsellemme yhden
+suojeluspyhimyksen, jolle metsästä tullessamme, kuten metsäläiset
+ainakin, sivumennen uhrasimme milloin marjoja, milloin mitäkin.
+
+Ja mitä tarkoittivatkaan nuot alituiset metsäretket? Olihan linnunpesät
+etsittävät, olihan ansat viritettävät, teereille, metsoille, jäniksille
+ynnä muille. Totta puhuen emme, muistaakseni, ikinä saaneet ansoistamme
+mitään, mutta sitä paremmin onnistui pesien etsiminen. Pesän
+löydettyämme oli taas joka päivä pidettävä silmältä, milloin linnunpojat
+alkoivat yritellä lentoon, ett'ei ne pääsisi meiltä karkuun. Oli pesä
+vaikka kuinka korkealla puussa -- tänne piti kuitenkin kiivetä. Usein
+tultiin ales, että kynnet rapisi ja vaatteet meni riekaleiksi, mutta
+uusi yritys taas, kunnes se onnistui. Löysimmepä kerran eräästä kuivasta
+hongasta tikan pesän. Tänne kiivettiin suurella vaivalla, mutta
+päästyämme lähelle pesää, lähtivät tikanpojat lentoon. Nuorin veljeni,
+jolla oli pitkät sääret, läksi nyt juoksemaan yhden perässä ja saikin
+sen kiinni juuri, kun se oli istumaisillansa erääsen kannonpökkelöön.
+Riemulla tuotiin nyt tikka kotia ja pantiin häkkiin. Moniaan tunnin
+kuluttua, oli se aivan kesy. Kerran löysimme kotkankin pesän.
+Suurimmalla varovaisuudella kiipesimme pesälle, kun huomasimme,
+ett'eivät emäkotkat olleet kotona, ja otimme pojat elätiksi. Nytkös
+alkoi huolta näiden ruokkimisesta, ja äärettömän paljon ne söivätkin.
+Joka päivä oli niille hankittava hiiriä ynnä muita pikkueläviä ja näitä
+ei aina ollut helppo saada käsiinsä. Mutta olipa meillä eräs kirjava
+tiistikoira; ikuiseksi kunniaksensa mainitsen hänen nimensäkin, -- se
+oli Jeppe. Tämä oli varsin uuttera kaivamaan pellosta hiiriä, kuin
+myöskin metsässä haukkumaan lintuja, jäniksiä, oravia ynnä muita. Väliin
+äityi se vierittelemään kiviäkin ja piti niiden kanssa aika menoa, jotta
+ei koskaan voitu varmuudella tietää, mikä otus sillä milloinkin oli
+haukuttavana. Jepen kanssa käytiin nyt jokapäivä jahtia ja hankittiin
+kotkille ruokaa. Mutta syksymmällä, kun maa kävi routaan, eikä Jepen
+kynnet enää pystyneetkään peltoon, rupesivat kotkatkin kärsimään
+puutosta. Eräänä päivänä kohosivat ne korkealle ilmaan, kiertelivät
+vähän aikaa asuntomme ympäri ja lensivät matkoihinsa.
+
+Pahin vihapitoni näinä aikoina oli meidän musta kissa. Se kun tuli
+huomaamaan, että meillä oli linnunpoikia, vahtasi alituisesti
+päästäksensä niiden kimppuun, ja meillä oli suuri vaikeus saadaksemme
+niitä säilymään tuon pedon kynsiltä. Kerran oli minulla pieni lintu
+häkissä. Sattumasta kun tulin huoneesen, missä häkki oli, huomasin
+kissan juuri iskeneen kyntensä lintuuni ja raastavan sitä ulos häkin
+pienain lomatse. Tartuin kissaa niskaan, josta kopristin, kunnes se
+päästi irti saaliinsa, mutta lintu oli jo kuollut. "Malta, miiri, nyt
+pääset hengestäsi!" virkoin minä, otin hienon nuoran, jonka toisen pään
+sidoin kissan kaulaan ja toiseen päähän kiven. Menin sitte joen rannalle
+ja olin juuri nakkaamaisillani kissan veteen, mutta samassa alkoi joku
+sääliväisyyden tunne minussa vaikuttaa. Päästin kun päästinkin tuon
+paholaisen irti nuorasta. Se juosta lipitteli pois, eikä sitä sen koomin
+kuulunut, eikä näkynyt. Tottapa se liene aavistanut, mitä sille oli
+tapahtumaisillansa, eikä pitänyt enää henkeänsä turvattuna meidän
+talossa.
+
+Kerran kuulin jotakin pyrähtelevän eräässä lähelläni olevassa
+aidaskasassa. Menin katsomaan ja huomasin, että se oli varpunen, jonka
+oli lanka jalassa, ja joka nyt oli jalastansa takertunut aidaksiin. Otin
+varpusen kiinni ja päästin irti langasta. Tämä oli niin eriskummainen
+sattuma, että sen olisi mielestäni pitänyt pehmittää "Kinkin-Känkinkin"
+paatunutta sydäntä. Ihastuksissani juoksinkin hänen luoksensa ja näytin,
+mitä minulla oli. Hän pyysi minulta lintua ja esitteli että me menisimme
+ulos, jotta hän muka voisi tarkemmin katsella. Minä myönnyin ehdolla,
+että jos hän päästäisi linnun karkuun, saisi hän hankkia minulle toisen
+siaan. "Voi kuinka kaunis tipa", virkkoi hän, silitellen sormellansa
+varpusen päälakea. "Tipa, tipa!" lisäsi hän vielä, päästi kouransa auki
+ja huojutti käsivarttansa. Varpunen pyrähti lentoon. Minä rupesin nyt
+hokistamaan häneltä toista lintua siaan. "Voi, mikä vahinko minulle nyt
+tuli", päivitteli hän, "mistäs minun nyt pitää saaman toinen lintu
+siaan." Muu talonväki nauroi, minkä jaksoi. Nyt huomasin, että
+"Kinkin-Känkki" oli harjoittanut minua vastaan kavaluutta. Kovasti
+katkeroitti minua, että hän oli pettänyt lapsellisen luottamukseni ja
+tästälähtein lu'in itseni, mielestäni täydellä syyllä, hänen ankarimpien
+vastustajiensa joukkoon.
+
+Kun emme olleet metsäretkillä, vietettiin aikaa tavallisesti
+keppihevoisella ratsastaen. Tuskin kiitää Indiani hurjalla ratsullansa
+nopeammin Amerikan lakeuksilla, kuin me hevoisillamme pitkin kylän
+kujaa. Näin pysyi puna poskillamme ja ruokahalumme oli verratoin. Väliin
+leikittiin muullakin tavalla. Kerran kaappasimme eloaitasta papuja
+kouraamme ja kiipesimme tikapuuta myöten ylös asuinrakennuksen katolle
+pavuillamme leikkimään. Leikki oli sellaista, että yksi seisoi katon
+harjalla, josta päästi papuja vierimään ales, ja toiset oli räystäällä,
+koettaen saada papuja kiinni. Tätä riemua ei kuitenkaan kestänyt kauan.
+Isäni, joka oli kamariinsa kuullut kolkkeen katolta, tuli ulos patukka
+kädessä. Hän seisahti tikapuun juureen ja komensi meidät ales. Nyt ei
+auttanut molina; ales täytyi tulla. En tiedä lienekö alestuleminen
+Balkanin vuorilta viime Turkkilaissodan aikana tuntunut sotamiehillemme
+raskaammalta kuin tämä vitkallinen lasku tikapuilta myöten ales tuntui
+meille. Maahan päästyämme ei meille käynyt hyvin.
+
+Aatu ja minä palasimme eräänä iltana metsästä. Päästyämme lähelle kotia,
+kuulimme omituisen surinan eräästä kivirauniosta. Otimme sauvan, jolla
+aloimme sohia rauniota. Täältä lensi nyt äkkiä vastaamme parvi
+kiiliäisiä, ja me otattamaan pakoon. Kiiliäiset eivät seuranneet meitä
+pitkälle, jonka vuoksi päätimme, että koetus oli uudistettava. Menimme
+taaskin sohimaan raunioon. Kiiliäiset karkaisivat uudestaan kimppuumme.
+Aatu, joka oli kömpelömpi juoksemaan, jäi jälelle. Äkkiä rupesi hän
+surkeasti parkumaan. Kiiliäiset pistelivät häntä, minkä ennättivät.
+Hädissänsä huomasi hän sen keinon, että sivalsi juostessansa nutun
+päältään, jonka heitti jälkeensä. Kiiliäiset ryyhtyivät nyt tähän, ja me
+pääsimme pakenemaan. Nyt pidimme neuvoa, miten nuttu saataisiin pois
+vihollisten vallasta. Lähellä sitä paikkaa, mihin nuttu oli jäänyt oli
+lautapinkka ja tämän vieressä pitkä nuottakoukku. Lautapinkan suojassa
+vedimme nyt nuottakoukulla nuttua lähemmäksi; kiiliäiset luopuivat siitä
+yksi toisensa perään ja lensivät jälleen pesällensä. Seuraavana aamuna
+oli Aatun kasvot aivan sen näköiset, kuin jos hänessä olisi rokkotauti.
+
+Metsässä käydessämme oli meillä tavallisesti jousipyssyt mukanamme,
+mutta kun näillä oli se hankaluus, ett'emme niillä koskaan osanneet
+pilkkaan, emmekä mihinkään otukseen, täytyi meidän ruveta miettimään
+parempia ampumaneuvoja. Siinä tarkoituksessa valmistikin Nestor puusta
+pyssyn, johon kaivoi poltinoralla reijän ja jonka sitte latasimme
+kiviruudilla. Se oli taulalla sytytettävä. Ensimmäinen koetus
+onnistuikin niin, että pyssy halkesi pirstaleiksi ja poltti Nestorin
+kasvot. Oman tehtaan pyssyt eivät siis olleet päälleluotettavia.
+Tässäkin suhteessa tiedettiin keino. Naapuritalossa palveli, näet, eräs
+mies, nimeltä Topias, -- aika "Jörö-Jukka", joka eläessänsä tuskin liene
+virkkanut viittäkäänkymmentä sanaa. Hänellä oli pyssy, jota hän
+tavallisesti viisi, kuusi kertaa linttilöi, ennenkuin se laukesi, joka
+kerta vetäen päänsä taaksepäin, sanoen: "ohoh!" Tämän johdolla ilmoitti
+nyt vanhin veljeni tahtovansa harjoittaa ampumataitoa. Topias olikin
+tähän taipuvainen, ehdolla, että veljeni maksaisi viisikon joka
+latingilta. Harjoitukset alkoivat; ne kävivät siten, että Topias latasi
+pyssyn, jonka piippu sitte käännettiin jotakin seinässä olevaa pilkkaa
+kohti. Topias piti pyssystä kiinni, ja veljeni laukasi. Mutta kun
+veljeni varat eivät kannattaneet, että oppiaika ulotettaisi varsin
+pitkälle, ja hän jo luuli olevansa asian perillä, lakkasi myöskin nämät
+harjoitukset. Nestor ja minä aloimme nyt sitävastoin koetella
+kalastusta. Isälläni oli pieniä säryksiä ja salakan verkkoja. Näillä
+aloimme nyt "käestää", joka tapahtui siten, että kun kalat olivat
+helteisenä kesäpäivänä nousseet maanpiihin, laskettiin verkko niiden
+eteen, ja kalat ajettiin molskimalla verkkoon. Kaloja saatuamme,
+pantiin paistinpannu tulelle kivikolla ja muut toverimme kutsuttiin
+aterialle. Minä, jolla oli vapaa pääsö isäni voiaittaan, pidin kyllä
+huolta siitä, ettei kalakeittomme ollut vetinen, ja sanomattoman
+herkulliselta se maistuikin! Emme ensinkään kadehtineet tuota vanhan
+ajan Lukuiloa, osaksi senkin vuoksi, ett'emme hänestä silloin vielä
+mitään tietäneetkään. Mutta isäni, joka vihdoin oli tullut huomaamaan
+että lävet verkoissa päivä päivältä eneni, vaan kaloista ei ollutkaan
+tietoa, kielsikin verkoilla kalastuksemme tykkänänsä pois.
+
+Meriliikettä olimme myöskin alkaneet harjoittaa. Laivoja oli meillä
+useampiakin, jotka tehtiin ensin kaarnasta; sittemmin koverrettiin ne
+puusta. Merimiehinä käytimme hiiriä, jotka asuivat kajuteissansa ja
+joilla oli laivassa runsaat ruokavarat. Sangen hauskaa oli nähdä, kuinka
+ne, koska laiva laskettiin purjehtimaan ja kajutin ovet avattiin,
+vikkelöinä kiipesivät mastoissa. Moni näistä kuitenkin, kun laiva tuli
+satamaan, petti lippunsa, hyppäsi veteen ja karkasi, kuten merimiehet
+ainakin, ja sangen vaikea oli niitä jälleen saada kiinni. Mutta
+vähitellen rupesi meidänkin mielemme tekemään vesille ja neuvottomia
+emme koskaan olleet. Naapuritalon pihassa huomattiin isonlainen purtilo,
+johon "Kinkin-Känkillä" oli tapana keväisin kylvää tupakan siemeniä
+taimelle tulemaan. Tämä laahattiin nyt "suvantoon", joka oli matala
+lahdelma joen syrjässä, ja syntynyt siten, että kun jokea muuan
+vuosikymmen takaperin oli kaivettu ja sen suuhun tehty sulku, oli vesi
+reväissyt itsellensä tämän lahdelman kautta tien jokeen. Par'aikaa kun
+nyt yksi erältänsä vuorotellen soutelimme purtilossa, näkyi
+"Kinkin-Känkkikin" tulevan luoksemme, pitäen kättänsä selkänsä takana.
+"Antakaapa kun minäkin koetan, kannattaisiko se minua", lausui hän
+ystävällisellä ja suloisella äänellä, mutta päästyään meitä likemmäksi,
+alkoi hänen selkänsä takana oleva käsi, jossa oli nuorainen siima,
+heilua meidän joukossamme. Me hajosimme kuin akanat tuuleen; Aatu, joka
+silloin sattui olemaan purtilossa, hyppäsi veteen, työntäen purtiloa
+syvemmälle. "Kinkin-Känkki" riensi tapaamaan purtiloansa kiinni, ja
+sillävälin pääsimme me niitäkään vahingotta hänen käsistänsä karkuun.
+Nyt kuljimme pitkin joen jyrkkää äyrästä ja saavuimme "Kinkin-Känkin"
+perunakuopalle. Tänne oli hän antanut vetää suuria kiviä painoksi
+perunakuopan suulla oleville laudoille. Meidän rupesi nyt tekemään mieli
+saada nähdä, millä vauhdilla nämät vierisivät joen äyrättä ales veteen,
+emmekä saaneet rauhaa, ennenkuin koetimme. "Kinkin-Känkki", joka
+alituisesti vaani askeleitamme, joutui pian hätään. Hänellä oli taaskin
+käsi selän takana, mutta tällä kertaa emme päästäneetkään häntä likelle,
+vaan vetäysimme hyvissä ajoin erääsen paikkaan, jonka nimi oli
+Matinkallio. Se oli pieni niemeke kertomukseni alussa mainitun pienemmän
+järven rannalla. Täällä oli pienen metsän sisässä tasainen kallio, jossa
+ainoasti siellä, täällä oli ikäänkuin ihmiskäsillä tehtyjä komeroita.
+Tänne oli meillä tapana rientää aina silloin, kun meidän vapauttamme
+ruvettiin kotikunnahalla liian paljo saartamaan, tahi olot muutoin
+alkoivat siellä käydä ahtaiksi. Täällä oli myöskin äskenmainituissa
+komeroissa meidän karjamme ja raha-aarteemme. Kuusen kävyt olivat lehmiä
+ulkomaalaista rotua, petäjän kävyt kotimaisia, ja lepän urvut olivat
+lampaita. Rahaa taas tehtiin liuskakiven- ja porsliininpalaisista ja
+meillä oli sitä mielestämme enemmän, kuin Kroisolla ikänänsä mahtoi
+ollakkaan. Nyt aloimme pitää täällä karjamarkkinoita ja riemuitsimme
+täydestä sydämmestä, unohtaen maailman ja kaikki sen vainot, kunnes
+aurinko rupesi laskemaan ja nälkä alkoi muistuttaa meitä, että kuitenkin
+olimme maan päällä ja että nyt oli aika mennä kotiin. Tie, joka vei
+kotiimme, johti juuri naapuritalon pihan läpi. Tätä lähestyessämme oli
+"Kinkin-Känkki" jo meitä vastassa. "Vai jo ne pahantekijät taas tulevat;
+missäs minun siimani on?" virkkoi hän, kiiruhtaen huoneesensa, mutta
+ennenkuin hän kerkesi takasin, olimme jo ennättäneet pujahtaa tämän
+vaarallisen paikan ohitse. Mutta suo siellä, vetelä täällä! Nyt muistui
+mieleemme, ettei asiamme kotonakaan ollut liian kehuttavalla kannalla,
+koska koko päivän olimme olleet tiellä tietämättömällä. Senpätähden
+ensin varovasti tiedustelimme, joko meidän vuoteemme oli valmistettu ja
+huomattuamme, että näin oli laita, hiivimme kauniisti makaamaan. Tämä
+oli keino, jota ennenkin olimme tottuneet käyttämään suurella
+menestyksellä. Tavallisesti kävi aina niin, että kuulimme iltaisella
+isämme käyvän kysymässä: "joko ne ovat kotona?" ja saatuansa myöntävän
+vastauksen, tulevan vitsa kourassa vuoteemme viereen. Vaikeus oli nyt
+vaan olla makaavinansa sikeässä, eikä räpyttää silmiänsä. Kohta tuli
+aina äitini perässä ja lausui: "älä heitä enään herätä; anna vasta
+huomenna." Jos nyt isäni meni pois virkkamatta mitäkään, tiesimme,
+ett'ei asia ollut aivan vaarallista laatua, vaan jos hän sanoi: "mutta
+huomenna heidän pitää saaman", silloin saimme olla vakuutetut, että
+täysi tosi oli edessämme. Pelko piti meitä hereillä, ja aamuisella,
+ennenkuin kukaan muut olivat valveilla, oli pojat jo tipparan tiessänsä.
+Sitten värjäteltiin itsemme, missä milloinki, kunnes isällinen viha oli
+lauhtunut.
+
+Näin kävi nytkin. Isämme kävi meitä tarkastamassa, vaan me makasimme
+kuin muumiot. Nytpä, kuului nuot ankarat: "mutta huomenna"..... Aamulla
+varahin riensimme puutarhaan, jossa muiden seassa kasvoi vanha,
+erinomaisen tuuhea pihlaja. Tänne menimme nyt piiloon. Siellä istuimme
+kuin haukanpojat äänetöinnä pihlajanoksilla, ällistellen toinen
+toisiamme. Mitään emme tohtineet virkkaa pelosta, että meidän
+pakopaikkamme huomattaisiin. Päivällisen aikana toi meille sisareni,
+joka hiukan tunsi meidän polkujamme, salavihkaan ruokaa. Illemmalla kävi
+hän ilmoittamassa meille, että vanhempamme vaativat meitä tulemaan
+asuinrakennukseen, mutta kun tuo kutsumus näytti meistä hiukan
+arveluttavalta, lähetimme sisaremme takasin tarkemmin tiedustelemaan,
+millä ehdoilla meidät jälleen otettaisiin armoihin. Pää-ehto meidän
+puoleltamme kiinniantaumiseemme oli se, että meidän selkämme tällä
+kertaa suotaisiin olla rauhassa. Hetken perässä tulikin sisareni
+luoksemme ja ilmoitti, että vanhempamme olivat myöntyneet ehtoihimme.
+Nyt mentiin taas suurella riemulla asuinrakennukseen; näin tästäkin
+pulasta päästiin.
+
+Kun halumme merikulkuun kerran oli herännyt, ei se meissä enään hevin
+sammunut. Hermanni oli hankkinut itsellensä uuden purtilon ja istui nyt
+siinä eräänä kauniina suvi-iltana onki kädessä. Sattumasta kulki siitä
+huviretkeilijöitä läheisestä kaupungista ohitse. "Vedessäkö tuo poika
+istuu?" kuuluivat he ihmettelevän, sillä purtilon laitoja ei näkynyt
+tuskin ollenkaan vedestä. Samassa nykäsi kala Hermannin onkea. Hän veti
+kalan ylös, mutta kun hän rupesi tavoittelemaan sitä käsiinsä, menetti
+hän tasapainonsa ja purtilo keikahti kumoon. Herman ui maalle, ja kaikki
+kalat menivät karkuun. Raikas nauru kaikui samassa huviretkeilijöiltä.
+
+Mutta aikaa voittaen emme enää tyytyneetkään kulkemaan noita tyyniä
+vesiä. Halumme hehkui päästä aavemmille selille. Tilaisuutta tähän
+saimmekin pian. Jokea, joka kulki kotini ohitse, päätettiin avata
+laivakululle, jonka vuoksi sitä nyt alettiin kaivaa syvemmäksi. Tästä
+kaivamisesta kävi vesi sekaiseksi ja saviseksi. Sentähden täytyi
+palkollistemme lähteä huuhtomaan vaatteita erääsen saareen, joka oli
+noin virstan matkaa meiltä. Nestorin äiti meni mukana, ja nyt oli meillä
+täysi syy lähteä häntä tervehtimään. Eräänä kauniina aamuna astuimme
+venheesen, joka hätimmiten kantoi kaksi aikaihmistä. Varmemmaksi
+vakuudeksi otimme raidin purjeeksi mukaan. Ilman mitään mainittavampaa
+kohtausta pääsimmekin perille. Oltuamme saaressa hetken, aloimme tuumia
+palausmatkaa. Tuuli oli meillä nyt perintakainen purje. Noh, eipä muuta
+kuin purje pystyyn! Niin kauan, kun kuljimme salmessa, mihin tuuli ei
+sopinut, kävi kaikki hyvin. Mutta kun tulimme aukealle, muuttui asia
+toiseksi. Perämiesi ei tahtonutkaan jaksaa ohjata venhettä, vaan vihurit
+pakkasi kääntämään sitä aina laitatuuleen. Vastakkaiselta puolelta
+soudimme, minkä jaksoimme hengen ja elämän edestä, mutta tästä ei
+tahtonut tulla apua. Vihdoin rupeisimme kaikki yhteen ääneen kiljumaan.
+Onneksi kohtasi meidät eräs niemi, johon laskimme venheemme. Vauhdista
+meni se puoliväliin kuivalle maalle. Purje otettiin nyt ales ja loppu
+matka kuljettiin soutamalla. Kotia päästyämme arvelimme, että kyllä on
+sittekin turvallisempi pysyä kovalla maalla ja meriretket päätettiin nyt
+heittää tuonnemmaksi.
+
+Kaukaan aikaan emme olleetkaan käyneet linnustamassa, ja vanhin veljeni
+halusi nyt käyttää tuota nykyjään hankittua ampumataitoansa hyväksensä.
+Pyssyn sai hän lainaksi eräältä naapurilta. Päätimme tehdä niin, että
+veljeni ja minä lähtisimme venheellä, mutta muut kävelisivät pitkin
+rantaa Matinkalliolle päin, missä oli laaka ja ruohoinen ranta. Tuo
+verratoin Jeppe otettiin myös mukaan. Liitto tehtiin sellainen, että
+kaikki, mitä saataisiin, pantaisiin välillämme tasan. Vähän matkaa
+soudeltuamme, huomattiin sorsa, mutta kun pyrimme sitä varsin likelle,
+lähti se lentoon ja lensi, kuten sorsilla on tapana, kierrellen venheen
+ympäri. Veljeni, joka istui perässä ja jolla pyssy oli, kuljetti
+pyssyänsä sorsan lennon mukaan ja juuri, kun piippu oli osunut tulemaan
+pääni kohdalle, silloin laukasi hän. Luojan varjelus satutti kuitenkin
+niin, että pyssy ei tällä kertaa lauennut, vaikka se tavallisesti aina
+ensikerralla antoi tulta. Veljeni vaaleni ja lausui: "en muistanut
+kuolemaksenikaan, että sinua oli olemassakaan." Lintu lensi matkoihinsa,
+ja nyt ei ollut meillä muuta, kuin palata toveriemme luo. Parempi onni
+oli näillä ollut. Jeppe oli purrut kaulan kahdelta, melkein
+täysikasvaneelta, ruohosorsalta ja kolmannen olivat he saaneet elävänä
+kiinni. Tämän sorsan omistajaksi halusin minä nyt tulla yksinäni, jonka
+tähden lunastin muidenkin osat itselleni. Syötin sitä sitte eräässä
+koppelissa, johon vein purtiloinkin ja kannoin sen vettä täyteen.
+Syksypuoleen menin taas eräänä päivänä ruokkimaan sorsaani, vaan se ei
+tahtonutkaan mennä purtiloonsa uimaan. Hatistelin sitä siis kiinni,
+jolloin se vetäysi koppelin perälle. Koppelin ovi oli auki. Yhtäkkiä
+lehahti elättini lentoon ja minä en enään nähnyt kuin vilahduksen
+sorsastani.
+
+Aika riensi yhä edelle, ja syksy oli käsissä; rannikoita oli jo alkanut
+jäätääkkin. Eräänä aamuna tuli Hermannin sisar ja suhahti meille,
+salaisesti hymyillen, korvaan, että "suvanto" oli jäässä, ja että jää
+siinä jo kesti. Meitä oli niinä aikoina pidetty silmältä tarkemmin, kuin
+tavallisesti, jonka vuoksi hiivimme yksitellen pois kotoa, ja kaikki
+tapasimme toisemme "suvannon" jäällä. Kotona etsittiin meitä turhaan
+kaikkialta. Mutta riemussamme emme malttaneetkaan olla luikkamatta.
+Isäni sattui kuulemaan temmellyksemme, kartanolla kävellessänsä.
+Äkkiarvaamatta oli hän joukossamme kuin ukkosen nuoli ja virkkoi meille
+vihaisen äänen. Muut kaikki riensivät karkuun. Meidän täytyi lähteä
+isäni kanssa kotia, jossa saimme, mitä meidän osaamme kuului. Aatu
+juoksi Matinkalliolle, jossa poikaparka lymysi erään heinäladon alla,
+väristen vilusta ja pelvosta, myöhään hämärään asti; Hermanni lipitti
+kotiansa saunan parvelle, eikä enää sinä päivänä ollut nähtävissä, ja
+Nestor oli niinikään ravannut kotiansa.
+
+Eipä talvellakaan puuttunut riemuja. Puukelkkoja meillä kaikilla ei
+tosin ollut, mutta olihan Luoja antanut veden muodostua jääksi ja
+siitähän niitä sai kuinka suuria ja minkä muotoisia vaan halusi.
+Koeteltiinpa silloin tällöin suksiakin. Kerran hiihdin ales jyrkkää
+joenäyrättä. Joku oli hakannut avennon jokeen ja jättänyt jääkilkan
+avennon viereen. Nykyisin oli satanut lunta ja kilkka oli lumen
+peitossa, joten sitä en hoksannutkaan. Tähän tarttui nyt toisen sukseni
+kärki kiinni; toinen suistui jalastani ja minä lensin nokalleni. Luulin
+nilkkani menneen pois sioiltansa. Onneksi olivat kuitenkin kaikki
+jäseneni paikallansa, mutta siitä ajasta alkaen rupesinkin pitämään
+suksia milt'ei mitättöminä kappaleina.
+
+Kevät alkoi taaskin lähestyä ja aurinko valaista sekä lämmittää
+maisemia. Kelkkamme rupesivat vähitellen vesihöyrynä haihtumaan ilmaan.
+Teeren kuherrus ja käen kukunta houkutteli meitä taaskin metsään ja
+entinen metsäläiselämämme alkoi. Kesän varrella tuli meitä tervehtimään
+muuan orpanamme, joka oli vanhemman veljeni kanssa yhden ikäinen. Hänen
+kunniaksensa ja hauskuudeksensa päätettiin nyt lähteä sorsia ampumaan,
+tällä kertaa kuitenkin "suljetussa seurassa", s. o. vanhin veljeni,
+orpanani ja minä, ja maata myöten. Pyssy saatiin nytkin lainaksi.
+Varmemmaksi vakuudeksi tahtoi veljeni ensin koetella tuota vierasta
+pyssyä, minkälainen se oli tavoiltansa. Hän latasi ja ampui. Lieneekö
+ruuti ollut kosteata, vai mikä liene ollut syynä, mutta pyssy rupesi
+vaan suhahtelemaan. Peljästyneenä nakkasi veljeni sen kauas savikolle.
+Siinä se tuprueli, ja me odotimme yhä vielä pamausta. Ei kukaan
+uskaltanut lähestyä pyssyä, eikä käydä siihen käsiksi. Vihdoin
+rohkaistiin luontomme; pyssy tutkittiin ja huomattiin, että latinki jo
+oli mennyt. Nyt ladattiin se uudestaan oikein miehen tavalla ja
+lähdettiin liikkeelle. Pian tulimme tuolle ennenmainitulle lahdelmalle
+lähellä Hovilan torppaa ja siinä huomasimme sorsan uiskentelevan.
+Veljeni hiipi nyt aidan ta'akse toiselle puolelle lahdelmaa, ja meidän
+piti oleman toisella puolella, sekä koettaman saada sorsaa uimaan
+veljeäni kohti. Kun näimme, että sorsa läksikin liikkumaan toivottua
+suuntaa, heittäysimme niitylle istumaan, mutta koska huomasin, että
+olimme aivan ampumalinjalla ja ennestään jo tiesin, että varovaisuus ei
+ole vahingoksi, muutimme paikkamme erään lähellä olevan aidan toiselle
+puolelle. "Pang", kuului kerran, ja haulia tuli, että rapisi, aitaan
+juuri sille kohdalle, jossa me istuimme. Ei yksikään toki sattunut
+meihin, yhtä vähän kuin lintuunkaan, jolle ne olivat aijotut; veljeni
+oli ampunut ylitse. Tähän jäikin jahtimme tällä kertaa ja sangen
+tyytyväisinä retkeemme palasimme kotiin.
+
+Näinä aikoina aloimme myöskin opetella ratsastamaan oikeilla hevoisilla
+lihasta ja verestä, sillä keppihevoisemme eivät meitä enään
+miellyttäneet. Arvelinpa itseäni jo niin varttuneeksi ratsastajaksi,
+että luulin voivani viedä erään meidän hevoisen hakaan, joka oli noin
+lyhyt virsta kartanostamme. Lähdin täyttä laukkaa nelistämään, mutta
+putosin savikelkylle hevoisen jalkoihin. Hevoinen seisahti kuin
+kivettynyt, eikä minulle tällä kertaa tullutkaan mitään vahinkoa.
+Pahemmin kävi erään toisen kerran. Meillä oli nimittäin muuan ruskea,
+silmäpuoli hevoinen, jota aikaihmiset eivät saaneet kiinni muuten, kuin
+köyden avulla. Minulle sitä vastoin antoi se kiinni, koska vaan tahdoin.
+Nyt oli se omin pasiensa tullut metsästä kotia, ja kun näin sen kivien
+välistä kalvavan niukkaa nurmea, tuli minun sitä sääli, jonka vuoksi
+päätin viedä sitä ratsastain takaisin laitumelle. Koetin panna suitsia
+sen suuhun, mutta pieni kuin olin, en ylöttynytkään, sillä hevoinen
+kohotti päätänsä ylös, niinkuin niiden tapa on. Nyt sidoin ohjaksen
+mutkan surman solmuun hevoisen kaulaan ja talutin sen erään kiven
+viereen, jonka päälle nousin paremmin ylöttyäkseni. Tässä taas sama
+koetus. Hevoinen tuskastui viimein ja läksi juoksemaan metsään päin.
+Minä huomasin heti, että jos se pääsisi metsään siinä reilassa, voisi
+ohjakset tarttua kiinni johonkin kantoon ja hevoinen kuristaa itsensä,
+jonkatähden juoksinkin perässä, koettaen saada sitä pysähtymään. Lienekö
+hevoinen arvellut, että minä tahdoin juosta sen kanssa kilpaa, sillä se
+alkoi nyt nelistää täyttä laukkaa. Minäkään en hellittänyt ohjaksista ja
+kun en pysynyt hevoisen rinnalla, tempasi se minut kumoon. Näin laahasi
+se minua perässänsä pitkän matkaa, mutta vihdoin pysähtyi se. Tottapa
+sen henkeä liene ruvennut ahdistamaan. Nyt otin permeni pois hevoisen
+kaulasta ja kumpikin meni haarallensa, -- hevoinen metsään, minä kotia.
+Kotiin päästyäni huomasin, että olin hiukan surkeassa tilassa. Vaatteeni
+oli savessa ylen ympäri ja kasvot sekä käteni verisissä naarmuissa.
+
+Vielä huonoimmin onnistui kolmas koetus. Eräänä päivänä seisoi yksi
+meidän hevoisistamme pihassa ja söi mitään aavistamatta nurmea. Nyt otin
+vauhtia ja nopeasti kuin raketti kapsahdin takaapäin hevoisen selkään.
+Hevoinen kavahti pystyyn; minä liidin lautaiselta maahan ja kengässä
+oleva hevoinen potkasi minua. Tuskissani vierittelin itseäni nurmella.
+Mieleni teki poruamaan, mutta en tohtinut, pelosta että vielä enemmän
+säikäyttäisin äitiäni, joka sattumalta oli eloaitassa ja ovesta oli
+nähnyt koko tapauksen. Ihme ett'eivät kylkiluuni menneet poikki!
+Seuraavana aamuna oli ruumiissani tuon potkaistun paikan kohdalla
+mustelmainen hevoisenkengän kuva.
+
+Näin oli ratsastamiseni laita. Edellisenä talvena olin jo koetellut,
+miltä reessä ajaminen tuntui, vaan eipä siinäkään ollut mitään
+kehumista. Pitäjäläiset olivat nimittäin eräänä päivänä maksamassa
+palkkajyviä isälleni. Nyt istuin erään hevoisen rekeen ja käskin
+hevoista menemään, vaan kun en ymmärtänyt käyttää ohjaksia, vei se minut
+meidän kodan nurkalle, jossa oli iso kivi. Reki kaatui kiveen, minä
+re'en alle ja jyväsäkit päälleni. Onneksi sattui muuan meidän miehistä
+olemaan kodassa. Hän kuuli ulkoa ähkämistä ja tunnusteli, että siellä
+olisin minä. "Tule tänne!" huusi hän. "En pääse, en pääse", vastasin
+minä. "Miksikä et pääse?" "Tuleppahan katsomaan!" vastasin taaskin. Hän
+tuli nyt ja nosti reen pystyyn sekä jyväsäkit niskoiltani.
+
+Syksymmällä päättivät vanhempani käyttää meitä karjaa paimentamassa. Kun
+heinä, näet, oli korjattu niitulta, piti äpärekin syötettämän karjalla.
+Saman aitauksen sisässä oli myöskin laihoa, ja meidät pantaisiin siis
+pitämään silmältä karjaa, ettei se pääsisi laiholle. Täten olimme
+ottaneet yhden askeleen edistyksessämme. Metsäläisten kannalta olimme
+nyt kohonneet paimentolais-kansain asemalle. Tämä uusi elämä tuntui
+meistä ensin hiukan oudolta, mutta vähitellen alkoi se viehättää meitä.
+Se oli paljon rauhallisempaa, kuin entinen metsäläiselämämme. Noiden
+niskoille vaarallisten leikkien sijasta käytimme nyt muita hiljaisempia.
+Ruokahaluamme pidimme vireillä hypiskelemällä "teikkujen" yli. Nämät
+olivat sellaisia, että kaksi oksakasta varpua painettiin maahan ja
+kolmas varpu pantiin poikkipuolin oksien haaraan. Poikkivarvun yli
+hypättiin, ja sitä nostettiin aina korkeammalle sen mukaan, kuin kukin
+edistyi hyppäämisessä. Ylimalkain vietettiin täällä kuitenkin
+istuessamme mättähällä valkean ääressä, milt'ei kontemplatiivista
+elämää. Kun nälkä alkoi ahdistaa, silloin otettiin eväskontti esille, ja
+kuoppa, missä meillä oli perunoita hautumassa, avattiin. Tapahtuipa
+täällä kerran eräs kamala kohtaus. Paimenessa olimme, nuorempi veljeni
+ja minä, kahden. Kun rupesimme aterioimaan, laskin puukkoni nurmelle
+viereeni. Veljeni konttasi nyt polvillansa luokseni, eikä älynnytkään
+puukkoa vieressäni, vaan astui sen pään päälle. Puukon kärki nousi
+pystyyn ja tunki syvälle sisään polven yläpuolelle. Haavasta alkoi
+juosta hirveästi verta. Nyt riensin kotirantaan, panin viimeiset voimani
+liikkeelle, saadakseni venheen vesille, joka vihdoin onnistuikin.
+Venheen soudin sitte lähelle sitä paikkaa, missä veljeni oli, saatoin
+hänet venheesen ja vein kotirantaan. Haettuani kelkan, raahasin hänet
+mäkeä ylös asuntoomme. Tätä väliaikaa olivat lehmät käyttäneet
+hyväksensä ja koko karja oli laiholla. Nytkös olin peliin joutunut!
+Jätin veljeni vanhempani huostaan ja riensin taaskin niitylle kaitsemaan
+uppiniskaista karjaani. Veljeni haava parani pian umpeen, mutta polvi
+pysyi koukussa koko syksykauden. Samalla jalalla on veljeni sittemmin
+tanssisaleissa ottanut monta säännöllistä askelta.
+
+Talvi oli taaskin mennyt. Aurinko oli siirtynyt kappaleen matkaa
+maapallosta edemmäksi. Samoin kuin maallisten, näyttää laita olevan
+taivaallistenkin suuruuksien: ne lämmittävät ja loistavat ainoasti
+etäällä ollessansa. Nietokset olivat alkaneet sulaa, päivät käydä
+valoisemmiksi. Purot ja ojat olivat alkaneet paisua ouruvesistä ja
+näihin aloimme nyt rakentaa myllyjä ynnä muita teollisuuteen kuuluvia
+laitoksia. Kohta läksivät jäätkin järvistä. Noin penikulman matkaa
+kodistani oli saha. Täältä kuljetettiin tavallisesti purjevenheillä
+lautoja läheiseen kaupunkiin. Me lähetimme nyt nöyrän anomuksen
+venheenkuljettajalle, että hän sahalta palatessansa hyväntahtoisesti
+toisi meille säiliä mukanansa. Venheenkuljettaja lupasikin täyttää
+meidän pyyntömme. Maltittomuudella odotimme nyt venheen palajamista ja
+kävimme vähän väliä kurkistelemassa, eikö sitä jo näkyisi. Vihdoin
+nähtiinkin tuo odotettu purje kääntyvän niemen takaa kotiani kohti.
+Mutta jos se ei tuokkaan meille säiliä! Pelvon ja toivon vaiheilla
+odotimme kunnes venhe pääsi kotirantaani. Venheenkuljettaja oli pitänyt
+lupauksensa; meillä oli nyt melkoinen kasa säiliä. Mihinkähän näitä nyt
+ruvettaisiin käyttämään? Vihdoin päätettiin rakentaa itsellemme kartano.
+Tuumasta työhön. Naapuritalon eloaitan vieressä oli tasainen, nurminen
+paikka ja tähän päätimme rakentaa uutistalomme. Mutta voidaksemme
+vapaasti liikkua tällä tanhualla, oli välttämätöintä, että
+"Kinkin-Känkin" kanssa solmittaisiin varsinainen rauhaliitto, ja se
+saatiinkin vihdoin toimeen. Rauhan ehdot olivat, että me emme enään
+vahingoittaisi mitään, mikä hänen omaansa on, ja hän ei enään vainoisi
+meitä nuoranpätkillä. Nyt rupesimme rakentamaan. Hermanni, joka oli
+vanhin, otti huoleksensa huoneiden veistämisen; me muut kynnimme
+puuhevoisen avulla ylös uutispeltoa ja teimme auroja, latoja, karhia
+ynnä muita maanviljelykseen kuuluvia kapineita. Nyt olimmekin siirtyneet
+paimentolaiskansain asemalta maataviljeleväin kansakuntain kannalle.
+Kulkuneuvot olivat myöskin parannettavat; uusi maantie oli tehtävänä
+uutistaloltamme kotikartanomme pihaan. Olihan sitä puuhaa ja askaretta!
+
+Vihdoin oli kartanomme valmiina. Hermanni esitteli eräänä päivänä, että
+mentäisiin marjaan, ja esitys otettiin vastaan suurella riemulla.
+Tuohisemme oli jo täynnä marjoja, ja nyt aljettiin astua kotiinpäin.
+"Mitäpä me näistä kotia viemme, syödään pois", lausui Hermanni, astuen
+meidän edellämme ja alkaen noukkia marjoja tuohisestansa. Me seurasimme
+hänen kehoitustansa. Mutta Hermannissa olikin viekkaus, ja tuohisemme
+olivat jo tyhjät, kun huomasimme petoksen. Hermanni oli vaan syövinään,
+mutta pani hyppysistänsä joka kerta marjat takasin tuohiseen. Nyt rupesi
+Hermannin sisar katkerasti itkemään, pitäen tyhjän tuohisen reunaa
+huuliensa välissä. Me muut valmistausimme ryntäämään kavaltajan päälle.
+Hän oli joutumaisillansa "lynch"-lain alaiseksi. Mutta Hermanni tunsi
+toverinsa. "Koska teidän tuohisenne nyt ovat tyhjät", virkkoi hän
+hymysuin, "niin ottakaapa niihin sammalia, että saadaan sammaltaa uudet
+huoneemme." Noh, tuohan oli puhetta, jota kelpasi kuulla. Pian oli
+kaunis sammalikko etsittynä, ja tuohiset täynnä sammalia.
+
+Vaikka me nyt olimme sivistyksen kannalla olevain kansakuntain asemalla,
+tahtoi tuo vanha Irokesiläisluonne meitä kuitenkin aikaväliin tavata.
+Kun tulimme Hovilan torpan kohdalle, huomasimme torpan pihassa kasvavan
+marjakuusen olevan punaisenansa mitä kauniimpia marjoja. "Noillahan
+kelpaisi koristaa uusia huoneitamme", sanoi Hermannin sisar. Mutta nyt
+oli vaan kysymys, kuka niitä uskaltaisi mennä ottamaan. "Ahdistetaan
+ampiainen ulos pesästänsä", virkkoi Aatu, "ja sillä välin menee yksi
+meistä kuusen kimppuun." Tämä neuvo näyttikin varsin sopivalta ja
+Hermannin sisar valittiin siksi, jonka piti hiipimän pitkin kallion
+reunaa kuusen luo. Pommitus alkoi tavallisella seurauksella; Maija tuli
+ulos kalliolle kirkumaan. Hetken perästä palasi Hermannin sisar
+luoksemme, esiliina täynnä kuusenmarjoja. "Onpa meillä kuusenmarjoja",
+ilkuimme me. Maijan raivo nämät nähtyänsä nousi korkeimmallensa. Sitte
+läksimme kotiin ja seuraavana päivänä alkoi huoneiden sammaltaminen.
+Parin päivän perästä pidimme niissä suuret kemut, joissa Hermannin sisar
+oli emännöitsijänä. Tässä tilaisuudessa oli myöskin nuot valloittamamme
+kuusenmarjat näkyvissä. Juomana oli meillä kuivatuista mansikan lehdistä
+keitettyä te'etä ja äitini sokeriastian sisältö oli tässä tilaisuudessa
+myöskin tullut kysymykseen.
+
+Nyt aloimme vähitellen harjoitella tieteitä ja taiteitakin. Tieteissä
+emme kuitenkaan vielä puuttuneet syvempiin kysymyksiin, kuin mitä
+aapeluksemme sisälti. Mitä taiteisiin tulee, harjoittelimme parhaastansa
+kuvanveistäntöä ja soitantoa. "Suvannossa" oli hienoa savea, jota
+päiväpaisteessa kuivattuna, voi veitsellä vuoleskella. Tästä veistelimme
+kaikenmoisia kappaleita; niitä oli jos yhdeksäänki sähtiin, ja vaikea
+olisi sanoa, mitä ne mikin esitteli. Soittokoneista rakastimme
+enimmästänsä viulua. Näitä tehtiin ensin päreestä, ja jouhesta pantiin
+kielet. Mutta kun näistä lähti vaan kuin hyttysen ääntä, eikä se
+tyydyttänyt korkeimman maun vaatimuksia, niin ruvettiin tuumimaan,
+mitenkä saataisiin taloon oikea viulu.
+
+Tilaisuus tähän ilmestyiki pian. Asuipa, näet, läheistössämme muuan
+raatali, joka paitsi nimenomaista ammattiansa myöskin harjoitti
+viulunsoittoa. Jos oli mitkä häät, tahi muut tanssipidot, tottahan vanha
+Masalin soittamaan! Aina iloinen ja osava juttelemaan hauskoja
+kertomuksia, oli hän jokapaikassa tervetullut. Me, poikanulikat, pidimme
+häntä suuressa kunnioituksessa, ja äitini suosi häntä erittäinki siitä
+syystä, että hän oli kotosin samasta pitäjästä kuin äitinikin. Sittemmin
+olenkin tullut huomaamaan, ettei lapsellinen aistimme erehtynytkään
+häntä kunnioittaissamme, sillä josko suutari saakin ihmisen tuuman, pari
+korkeammalle kannalle, tekee raatali vieläkin ihmeempiä. Hän tekee,
+näet, retkaleesta ihmisen.
+
+Tämä kun nyt oli saanut kuulla, että vanhin veljeni halusi itsellensä
+viulua, tuli jo seuraavana päivänä meille viulurämppä kainalossa. Tätä
+tarjosi hän nyt veljelleni "velaksi" ja lupasi myöskin sunnuntakisin ja
+neulomassa ollessansa antaa opetusta ilmaiseksi. Velka maksettiin siten,
+että äitini työnsi hänen pussiinsa muutaman kapan jyviä. Minä en saanut
+viulua, sillä köyhyys, joka aina on minua uskollisesti seurannut, oli
+silloinki haittana. Omilla varoillani en saanut irki, ja äitini taas
+arveli, että kaksi viulua yhdessä talossa saattaisi matkaan liian paljo
+sulosointua, semmenki kun me jo lumppuäijiltä ostettuin savikukkoin ja
+vihellyspillein avulla saimme toimeen melkoisen orkesterin. Tosin oli
+minulla tuolla Matinkalliolla satojatuhansia, kentiesi enemmänkin, mutta
+maailma tahtoi laskea niille liika halvan kurssin, tahi oikeimmin,
+maailma ei tahtonut ottaa rahojani vastaan niistäkään arvosta.
+
+Äskenmainittu raatali tuli nyt veljeni opettajaksi soitannossa. Kullakin
+on oma tapansa opettaa, ja se tapa, jota Masalin käytti, ei taitanut
+olla hulluin sekään. Opetus kävi päinsä niin, että opetettavan vasen
+kämmen pantiin opettajan vasemman kämmenen sisään. Sitten sidottiin
+kummankin samannimisten sormien päät langalla yhteen. Nyt otti opettaja
+opetettavansa polvelleen ja alkoi soittaa mitä iloisinta polskaa. Näin
+tuli oppilaan sormet lankeamaan kielilaudalla aina siihen kohtaan, mihin
+niiden milloinki pitikin. Jonkun päivää reistailtuansa, osasi veljeni jo
+soittaa yhden polskan. Nyt oli ilo meikäläisissä suuri, emmekä vähää
+olleetkaan ylpeitä veljeni puolesta. Meidän joukossamme oli nyt
+taideniekkakin! Hermannin sisartakin lumosi soitanto niin, että hän
+naapuritalon pihaan vedetyistä kuusisista hirsistä keräsi ison pallon
+kuusenpihkaa, jonka lahjoitti veljelleni ystävyytensä ja kunnioituksensa
+merkiksi. Sitä sitte sulatettiin hartsin asemesta viulun kaulaan ja
+siihen kehnättiin käyrää. Tekipä minunkin mieleni oppia soittamaan,
+mutta tuo viulu olikin veljeni mielestä pyhä kappale, johon ei kukaan
+muu saanut koskea. Salavinkaan kun välistä yritin soittaa, silloin oli
+veljeni jo ensimmäistä säveltä vetäessäni aina saapuvilla, tempasi
+viulun pois kourastani ja napsautti minua käyrällä päähän. Senpätähden
+ei minusta ole koskaan viuluniekkaa tullutkaan. Veljeni sitä vastoin
+käyttelee nyt tätä soittokonetta jonkinmoisella taidolla.
+
+Pian saavutti meitä kaksi ikävää sanomaa: ensimmäinen oli, että
+Hermannin vanhemmat olivat hankkineet itsellensä torpan noin penikulman
+matkaa meiltä ja toinen, että isäni oli päättänyt panna meidät syksyllä
+kouluun. Meidän oli siis kohtakin eroaminen.
+
+Kun Hermannin vanhemmat muuttivat uuteen kotiinsa, ja me otimme
+jäähyväiset, lausui Hermanni: "uudistalostamme emme voi viedä mitään
+mukaamme. Pitäkää te se omananne ja hoitakaa sitä hyvin." Sitte me
+erottiin.
+
+Vähän aikaa viljelimme vielä uudistaloamme, mutta kun emme huomanneet
+hakea siihen laillista kiinnitystä, eikä nautintommekaan ollut
+ikimuistoinen, meni se vihdoin käsistämme. Eloaitassa asuvat hiiret
+ottivat sen viimein optionioikeutensa nojassa haltuunsa. En ole tullut
+kuulustaneeksi ovatko ne asuneet taloamme ylöspäin, vai joko se on
+jäänyt autioksi?
+
+Talvella päästyämme koulusta kotiin joulua viettämään tapasin Aatun.
+"Minkälainen teidän nyt on olla siellä uudessa paikassanne?" kysyin
+minä.
+
+"Hyvä meidän on olla. Kun menee ulos pirtistä, on marjat ensimmäisinä
+vastassamme ja vähän matkan päässä huutaa metsäkanat: "kopeikka,
+kopeikka, vä--kä--kä--kä--kää." Entäs teidän?"
+
+"Hyvä meidänkin olisi olla, mutta koulussa pannaan paljon selkään.......
+_Dominus servorum_, tiedätkö mitä ne sanat merkitsee?"
+
+"En; niitä ääniä en totisesti ymmärrä."
+
+"Ne merkitsevät: orjain herra, ja _ala alaudae_ merkitsee: leivosen
+siipi."
+
+"Vai niin; hyvästi sitte!" virkkoi Aatu.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tähän loppui Olli-enon kertomus. Suviaurinko oli juuri laskemaisillansa
+ja purppuroi lännen taivasta. Käet kilvassa kukkua helkyttelivät.
+
+"Olli-eno, jatkakaa vielä kertomustanne", pyysi kymmenvuotias Wäinö,
+joka hetkisen aikaa oli ollut seurassamme ja kuullut kertomuksen loppua.
+
+"Annetaanhan talven ensin mennä ohitse", sanoi Olli-eno, sytyttäen
+piippuansa.
+
+Hetken kuluttua kysäsi taaskin Wäinö: "Olli-eno, eikö talvi jo ole
+mennyt ohitse?"
+
+"Ei vielä poikaseni. Tiedäthän, että talvi on pitkä Pohjolassa."
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Runoelmia 2, by F. F. Brummer
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOELMIA 2 ***
+
+***** This file should be named 27899-8.txt or 27899-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/2/7/8/9/27899/
+
+Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe.
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/27899-8.zip b/27899-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..b40fc1e
--- /dev/null
+++ b/27899-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..0d403fe
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #27899 (https://www.gutenberg.org/ebooks/27899)