diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 27898-8.txt | 2041 | ||||
| -rw-r--r-- | 27898-8.zip | bin | 0 -> 30870 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 2057 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/27898-8.txt b/27898-8.txt new file mode 100644 index 0000000..7ed979e --- /dev/null +++ b/27898-8.txt @@ -0,0 +1,2041 @@ +The Project Gutenberg EBook of Runoelmia 1, by F. F. Brummer + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Runoelmia 1 + +Author: F. F. Brummer + +Release Date: January 26, 2009 [EBook #27898] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOELMIA 1 *** + + + + +Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe. + + + + + + + + +RUNOELMIA. + + +Sepitellyt +[F. F. Brummer]. + + +I. + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +H. F. Helminen 1878. + + + + +Sisällys: + + + Sivu. +Runottarelleni........................ 1. +Siksi laulan.......................... 3. +Harjulla.............................. 4. +Attilan häät.......................... 7. +Sydän................................. 8. +Paimenessa............................ 10. +Yksinänsä............................. 12. +Jos olisin Wäinämöinen................ 14. +Koska toisin.......................... 16. +Lasisilmäin ostaja.................... 18. +Tuulten tuudittama.................... 19. +Pyry ilmassa.......................... 21. +Toivo................................. 23. +Lentotähti............................ 24. +Kylmä kirje........................... 25. +Älä ruoski hevoistasi................. 26. +Vanhus kellollensa.................... 28. +Syksyn koivu.......................... 30. +Mistä laulaisin?...................... 32. +Syksyn kukat ovat vaaleita............ 33. +Kullalleni............................ 34. +Pikku Annin mietteet.................. 35. +Ilta-laulu............................ 36. +Kotimaassa............................ 37. +Uutisasukkaat Ristikorvessa........... 39. + + + + +Runottarelleni. + + +Ois mieli sulla lentää +Jo taivaan pilvihin, +Mut myötäis en voi entää +Jos siinnät silmihin; +Ja siipiesi päällä +Jäis kesken kulkuni. +Ei; pysytään me täällä, +Maan päällä, armaani. + +Kas, taivaallista eikö +Maan päällä oisikaan? +Sen Luoja pojes veikö? +Ei luulla voisikaan: +Näe lehdot suvisäällä, +Näe silmät Selmani! +Ei; pysytään me täällä, +Maan päällä, armaani. + +Täll' ensin Edenissä +Oil taivas tarjona, +Ja puhtaan sydämessä +Se viel' on avoinna. +Kuin liukkahalla jäällä +Vaikk' oisi matkani, +Niin pysytään me täällä, +Maan päällä, armaani. + +Ihmeeksi merten ääret +Ne Luoja tänne loi, +Ja satakielten äänet +Vaan ylistystä soi. +Viel' alppein ryntähällä +Rehoittaa ruusuni. +Ei; pysytään me täällä, +Maan päällä, armaani. + +Kun maiset siteet laukee, +Ja taivaan laulu soi, +Mun äänein silloin raukee, +Niin laulella en voi. +Ja torvet ylähältä +Kun kaikuu korviini, +Niin lähdetään me täältä, +Maan päältä, armaani. + + + + +Siksi laulan. + + +Oil öisen synkkä mieleni, +Ja murhe ahdisteli; +Myös kyynel peitti silmäni, +Ja rinta huokaeli. + +Mut mietin: paremp' itkua +On vaikka naureskella, +Ja auvoisempi surua +On vainen lauleskella. + +Ei soinnu somast' ääneni, +Vaan kas, kun veisaelen, +Min kohta haihtuu huoleni, +Ja siksi lauleskelen. + + + + +Harjulla.[1] + + +[1] Harju on Jyväskylän kaupungin lounais-puolella oleva korkea mäki. + +Oi, Herra, maailmaasi +Saan taaskin ihailla. +Kuin voisin kunniaasi +Ma kyllin veisailla! +Sun ihmetyösi ovat +Niin suurenlaatuiset +Ja luonnon jalot kuvat +Niin vaihtelevaiset. + +Kas Kanavuorta tuolla, +Mi siintää silmihin; +Sen kummallakin puolla +On seutu herttaisin. +Ja Haapakosken pauhun +Sen kuulen tännekin: +Oi, Luoja, voimas laadun +Näen luomastasikin. + +Kuvana lempeästä, +Mi mielet lumoilee. +Ja luonnon liepehestä +Kuin lapsi hymyilee +Nään Lohikosken lehdot +Ne ihmeen ihanat, +Sen kummut, kukkakehdot +Ja rannat vihannat. + +Jo Alvejärven vuossa +On aallot nukkuneet, +Ja väreet Tuomiossa +On tyyten tauonneet. +Tän seudun syvää rauhaa +Ken hennois hämmentää? +Vaan rastasparvi laulaa +Ja peippo visertää. + +Kas Jyväsjärven pintaa +Nuo purret kiitelee; +Ne varmaan ennen iltaa +Nyt kotiin rientelee. +Ja höyrylaivat lentää +Jo päässä Päijänteen; +Ne piakkohon entää +Äijälän salmehen. + +Ja kaupunki tuo sievä +On tulevaisuuden. +Se kansan viel on vievä +Luo valon aarteiden. +Tääll' oivat miehet loipi +Tiedolle alttarin, +Ja monet järjet juopi +Lähteestä Mimerin. + +Näin runsaast suloisuutta +On isänmaassamme. +Se hartautta uutta +Luo vastuksissamme. +Oi, kuinka tunteet vaihtuu +Näit' ajatellessa! +Pois kaikki huolet haihtuu +Jo luonnon helmassa. + + + + +Attilan häät. + + +Miksi laulaa Hunnein lapset, iloisina kulkevat? +Miksi ratsut rauhallisna tannerta nyt polkevat? +Torvet raikuu, riemu kaikuu lakeoilla Unkarin; +Häitä näin nyt vietetähän uljaan sotasankarin. +Ken on sulho? Attila, tuo maailmainkin mainio, +Hän on sulho. Morsian on ihanainen Ildiko. +Torvet raikuu, riemu kaikuu, juhlaa kestänyt jo on +Ammon aikaa, väsyneiden mielet pyrkii lepohon. +Päivä laskee. Lemmettäret urhon rintaa viehättää, +Teltan yli Hämärätär öisen hunnun levittää. +Tuoni hioo viikatettaan. Julma, säästä sulhoa! +Maineen, lemmen helmasta nyt häntä älä tempoa. +Armotoin sa olet Tuoni. Sankari on sorrettu; +Maailmankin mainiolt' on elon lanka leikattu. +Aamu joutuu. Pustalle luo kulta loisteen aurinko. +Lohdutoinna vuotehella itkee armas Ildiko. + + + + +Sydän. + + +Oil aika, jolloin riemusta +Löi rintani: "tik, tak". +Ma lasna juoksin; povesta +Vaan kuului näin: "tik, tak." +Kun äidin helmaan uinahdin, +Löi sydän hiljaa: "tik." +Ja leikkimään kun havahdin: +"Tik, tak, tik, tak, tik, tak." + +Kun nousin nuorukaiseksi. +Löi rintani: "tik, tak." +Ja veri kuohui kuumaksi, +Kun suonet soi: "tik, tak." +Oi mieles' onko maailmaan? +Sen vaaroihinko? "Tik!" +Ja Helmin kullakseinko saan? +"Tik, tak, tik, tak, tik, tak." + +Vaan miehen povi tyynesti +Taas tykkivi: "tik, tak." +Kun unet haihtuu, hartaasti +Se vastavi: "tik, tak." +Mut isänmaa ja vapaus jo työhön kutsuu. "Tik." +Ja taas lyö rinta rohkia: +"Tik, tik, tik, tak, tik, tak." + +Ah vallan vaivaloisesti +Käy vanhana tik, tak. +Ja vaikeutta varmasti +Tuo rintahan tik, tak. +Oi, sydän! Joko haluttaa +Sun rauhaan päästä? "Tik!" +Kas Tuoni työsi tauottaa: +"Tik . tak .. tik ... tak .... tik"..... + + + + +Paimenessa. + + +"Anni armas, kullakseni +Koskaan etkö tullekaan? +Sydäntäsi omakseni +Koskaan enkö saanekaan? + +"Lemmi nuorta orpanaani; +Hän on sorja, sopuisa." +"En; en saata, herttaiseni. +Oma kukkani oot sa." + +"Hänt' et armasteleis sinä, +Kukkasia haariva? +Hän on päivännouto; minä +Kuivan kankaan kanerva." + +"Ollet kankaan kanervakin, +Muutan männyks kankaalle. +Ollee kolkko kotisikin, +Ijäksi jään sinulle. + +Oksillani suojelen sun +Pilvein uhkauksilta. +Sa taas sydänjuureni mun +Pakkaisilta pahoilta." + + + + +Yksinänsä. + + +Tuulonen etsivi +Lehviä lehdon, +Riemuja kuiskavi +Kulkiessaan. +Kukkaset täyttävät +Siskolaiskehdon, +Ystäviks jäävät; +Oudoks ma vaan. + +Armaansa, auvoksi +Käkönen kukkuu, +Helkkyen hauskaksi +Jylhänkin maan. +Koivusen oksalla +Peippokin nukkuu +Heimon rinnalla; +Vieras ma vaan. + +Paimenen laulanto +Korviini raikuu, +Raipas on astunto, +Laulaessaan. +Lemmityn äänipä +Vastaansa kaikuu: +Miekkoiset nääpä! +Yksin ma vaan. + +Koittavi mullekin +Autuuden aamu, +Jolloin jo huoletkin +Heittää ma saan: +Ver' kun ei juokse, +Itse oon haahmu, +Ylkäni luokse +Riennänkin vaan. + + + + +Jos olisin Wainämöinen. + + +Jos Wäinämöinen olisin, +Ja lauluvoiman saisin, +Näin mahtavaks jos tulisin, +Ma kaiken parantaisin. + +Kas silloin kurjan maammekin +Ma Edeniksi loisin, +Ja mieltä myöten kullekin +Vaan tapahtuvan soisin. + +Ma Suomen loisin lämpöiseks, +Sen hallat karkottaisin, +Ja kultakedon kalttaiseks +Sen korvet kai'uttaisin. + +Myös Ruotslaiset laulaisin +Pois täältä pauhaamasta, +Ja Turkkilaiset ajaisin +Ma koko Europasta. + +Nyt johtaa Pohjoisnapahan +Ma Nordensköldin voisin, +Ja astronomein kourahan +Jo kuun ja tähdet toisin. + +Ma loisin köyhät rikkaiksi +Ja rikkaat rikkaimmiksi +Ja naimattomat naineiksi +Ja naineet -- vapahiksi. + +Myös talonpojat herroiksi +Ja herrat -- tiesi miksi; +Niin .... varmaan vapaherroiksi, +Kai pyrkivät he niiksi. + +Ja itseni? Voi veikkoinen, +Ma tyytyväinen oisin, +Jos Wäinämöisen vertainen +Vaan aina olla voisin. + + + + +Koska toisin? + + +Lähteen luona, raidan alla +Impi istui itsekseen. +Päivän tähti taivahalla +Arvais hänet verrakseen. + +Impi itki, huokaellen +Sanat lausui hiljaiset. +Raidan norkot kuuleskellen +Oivals ne -- ja lintuiset. + +Mitä sitten linnut lauloi, +Surkutellen kertoili, +Huolia, mit neittä painoi, +Näin ne linnut lauleli: + +Tässä istuttiin me kaksi; +Uljas, reipas, kuink' oil hän! +Yhä yhä rakkaammaksi +Käynyt mull' oil ystävän. + +Vaan hän lähti, tietämättä +Mit' oil mulla mielessäin. +Niin -- hän lähti, tuntematta +Lemmen tulta syömmessäin. + +Miks' en, raukka, rohjennunna +Ilmaista ..... voi kuitenkin! +Vaan -- ehk' ois hän naurannunna, +Nainenhan ... ma ... olenkin. + + + + +Lasisilmäin ostaja. + + +Mies astui kirjakauppahan. +(Tää J:n oil kaupungissa). +"Mit' etsit?" "Silmälaseinhan +Ma olen ostannassa." +Nyt katsellaan ja koetellaan +Pystyiskö kirjaa lukemaan. +"Ei näillä osaa lukea!" +Hän surumieliä huudahtaa. +"No osaatko sa muutoinkaan?" +Nyt myöjä hältä tutkimaan. +"En," vastais mies, "en ensinkään. +Jos niin ois, näit' en etsiskään". + + + + +Tuulten tuudittama. + + +Viljapellon pyörtäneellä +Rehoitteli ruusunen, +Kesäpäivän heltehellä +Loistelihe kaunonen. + +Monta tuulta tuuditteli +Ruusuiseni kukkia, +Monet perhot muiskutteli +Pienokaisen poskia. + +Syksy saapui; ruususelta +Loiston, julma, ryösteli. +Tuulet tuntui kolkommilta, +Ohi perhot rienteli. + +Väisteletkö ruusu raiskaa, +Hyljäätkö sa omasi? +Ruusu lausuu. Perho kuiskaa: +"Pistävät on okasi". + +"Kiittämätöin," ruusu huokaa, +"Kesäpäivän lempinyt +Etpä huomannut sa okaa, +Ei se silloin pistänyt." + + + + +Pyry ilmassa. + + +Rakeet lentää, tuuli vinkuu, +Kas nyt, mikä mylläkkä. +Itä "ilkiästi inkuu", +Käypä kunnon pölläkkä. + +Nelistä nyt, hummaseni, +Rientäkäämme kotihin. +Siellä vartoo kultaseni, +Sinä pääset tallihin. + +Ratoksemme lauleskelen +Immestäni armaasta, +Linnustani livertelen: +"Minun kultain kaun...." + +Eipä käykään laulaminen: +Suun' on täynnä lunta, oi! +Parta jäässä veisaaminen +Kehnoks laulun tehdä voi. + +Sävel pyrkii kangistumaan, +Kesken jäi nyt laulelma. +Sen saa vasta luonnistumaan +Liisan lämmin suudelma. + +Nelistäppä, hummaseni, +Rientäkäämme kotihin. +Siellä vartoo kultaseni, +Sinä pääset tallihin. + + + + +Toivo. + + +Kun ihmislapsi on murheissaan, +Ja sydän huolivi tuskissaan, +Kun mailman myrskyt ne raivoaa, +Oi, mistä hoivan hän saa? + +Pois unet haihtuvi kultaiset, +Kut lasna mull' oil niin herttaiset. +Nyt elon viimat ne viiltelee, +Ja riemut pois rientelee. + +Yks enkel vainen on rinnassani, +Jon Luojan armosta luoksein sain, +Se syömmen laulaavi lepohon. +Tää enkel -- Toivo se on. + + + + +Lentotähti. + + +Tuo tähti taivahalla, +Oi, kuinka kirkas on. +Ja kuinka korkialla +Sai Luojalt' asunnon! + +Maan tomusta ei tummu +Sen kiilto konsanaan. +Kun luonto lausuu: sammu, +Näät jäljen loistokkaan. + +Se tieltä eksyneille +Osoittaa kotoa, +Ja elost' uupuneille +Se lausuu toivoa. + +Kas nyt -- se katois, vajois +Parhaassa loistossaan. +Ken tähden laill' ei tahtois +Sammua kuollessaan. + + + + +Kylmä kirje. + + +Kun kullaltani kirjettä +Ma juoksin tietämässä, +Oil ilma lämmin, lämmintä +Myös mulla sydämmessä. +Ja kirje tuli. Kuumissain +Nyt luin sen ja -- yskän sain. + + + + +Älä ruoski hevoistasi. + + +Herran lempi kun oil luonut +Maan, hän siunattuaan sen +Lahjain kanssa, joit oil suonut. +Uskoi haltuun ihmisen. + +Hyödyksemme, huviksemme +Eläimetkin maan hän loi. +Meille omaks iloksemme +Vallan näiden yli soi. + +Luojan kuva, luonnon herra, +Miten näytät valtasi? +Viatointa älä sorra: +Senhän kieltää tuntosi. + +Voimakkaamman kuuliaisuus +Ruoskallako kostetaan? +Uskollisuus, avullisuus, +Piiskallako palkitaan? + +Ihmisparka raivossasi +Julminta oot julmempi; +Arvoltasi hevoistasi +Monta vertaa halvempi. + +Kuin se kärsii, kuin se huokaa +Oivalla ei aivosi. +Näännyksissä, vailla ruokaa, +Kieletön on orjasi. + +Aika joutuva on, jolloin +Eläintenkin valitus +Vaikenee, vaan katso: silloin +Sua kohtaa rangaistus. + + + + +Vanhus kellollensa. + + +Kelloni käydä rapsutat +Niin vilkahasti taas, +Ja "aika rientää" muistutat +Se sun on toimintaas. +Niin -- aika rientää armainen, +Ja voimat raukenee. +Vaan: terve! kuollo rauhainen, +Kun hautain aukenee. + +Sa murheen, riemun, hetkiä +Oot mulle mittaillut. +Oi, nuoruuteni retkiä! +(Vaikk' oonkin harhaillut). +Nyt muisto teistä vanhuksen +Ehtoota purppuroi, +Ja toivo poistaa pilveksen +Kuin kirkas aamukoi. + +Sa vaivoista, kuin vanhuskin, +Jo vihdoin uupuilet. + +Niin arvelen, kosk' useinkin +Käymästä taukoilet. +En moiti sua. Mieluimmin +Tok' tointais harjotat, +Ja käyt taas kahta kiivaammin +Kun käymään tarkotat. + + + + +Syksyn koivu. + + +On syksy taasen tullunna, +Ja nurmi surkastuu. +Pois pääskykin on muuttanna, +Ja koivu kellastuu. + +Sen lehdistä viel' altisna +On toiset liehumaan, +Vaan toiset vartoo, valmisna +Jo mullaks muuttumaan. + +Yks viuhka vaan, jon tuuli tuo, +Ne puusta irroittaa. +Ei kastetta ne enään juo, +Vaan haudan maassa saa. + +Ja mullaksikin muuttuen +Nuo eivät siksi jää. +Ne luontoa vaan vaihtaen +Taas henkiin heräjää. + +Ma muistan, tuota tarkastain, +Myös ihmiselämää. +Noin nuoret, vanhat, rinnattain +Tääll' hetken viivähtää. + +Ja lehden lailla, riemuiten, +Ne pyrkii liehumaan. +Kun syksy saapuu, riutuen, +Jo muuttaa Tuonelaan. + +Näin syksyn koivu muistuttaa +Vaan katoovaisuutta; +Mut lehti mieleen johdattaa +Myös uutta eloa. + + + + +Mistä laulaisin? + + +Mistä laulais poika parka. +Pieni pilpattelisi? +Itsestänsä ku on arka, +Moni vielä moittisi. + +Toiset on jo laulellunna +Maan ja taivaan, tähdet, kuun; +Saaret, salmet sanellunna. +Niityt, nurmet, luonnon muun. + +Kyllä tiedän mistä laulan: +Simasuu on Selmalla. +Tiedän immen kenokaulan +Tyynen lammin rannalla. + +Laulan sentään itsekseni, +Ettei kukaan kuulisi, +Eikä Selmaa omakseni +Toivovan mun luulisi. + + + + +Syksyn kukat ovat vaaleita. + + +Kukka, tulehduttuasi, +Miks on pukuis haalea? +Nuorna, juuri noustuasi, +Miks' oot raukka vaalea? + +Eikö luonnon varastossa +Osaksesi ollutkaan +Juhla vaippaa? Katvistossa +Loistavaks et tullutkaan. + +Oisit nähnyt siskojasi +Kesäpäivän paisteessa; +Korskuvia heimojasi +Nurmivierun laiteessa! + +Vaan sa ootkin syksyn lapsi +Härmähelmein kastama; +Karmotuulten armahaksi +Emintimän hoitama. + + + + +Kullalleni. + +(Kansanlaulun tapaan.) + + +Jos minä lintu olisin, niin aina suvisäällä +Yöt ja päivät lenteleisin kultain majan päällä. + +Liihotellen taivahalla laulaa livertäisin, +Lemmen riemut, huolet, kaikki hälle visertäisin. + +Oi sua, kullan kukkurata, oi sua silmänterää, +Sinun kaunis katsantois käy läpi sydänkerää. + +Jos oot armas kultani, niin katso mua silmiin; +Minä lähden kerallasi vaikka taivaan pilviin. + +Kullastain minä lauleskelen -- mistä sitten muista? +Eipä laula lintunenkaan lahonneista puista. + + + + +Pikku Annin mietteet. + + +Kanttori se selittelee +Tarkoin taivaan tähdetkin; +Maiksi niitä nimittelee, +Auringoiks ja kuiksikin. + +Eiköhän ne vainen liene +Autuaitten sieluja, +Joita Luoja luokseen viene +Nauttiin taivaan riemuja. + +Salli, Herra, Annisikin +Puhdasna vaan säilyä, +Että kerran taivaallakin +Kirkasna saan säihkyä. + + + + +Ilta-laulu. + + +Sammunut on taivahalla +Lännen rusko. Rastaskin +Vaijennut on. Siiven alla +Pää jo nukkuu pääskykin. +Nukkuos myös kultani! +Suojatkoon sua Herrani. + +Nurmen kukka nuokkuellen +Silmän pienen ummistaa. +Lammin laine uupuellen +Öisen hetken uinahtaa. +Nukkuos vaan kultani! +Valveilla on lempeni. + +Armanani tahdon heittää +Unelmihin autuuden. +Siivillänsä sua peittää +Enkel viattomuuden. +Nukkuos vaan kultani! +Vaiti, vaiti, lauluni. + + + + +Kotimaassa. + + +Kotimaass' on oiva olla, +Armas aikaella, +Kenpä merten tuolla puolla +Tahtois elostella? + +Kotimaass' on immet sorjat, +Kainot lempiväiset. +Miesten kädet työhön norjat, +Kasvot vereväiset. + +Koivu kotikankahailla +On myös herttaisempi, +Kuin on palmut muilla mailla: +Se on ujoisempi. + +Täällä autuaamp' on huolla +Riemuissaankin olla. +Kotimaass' on kaunis kuolla +Elon ehtoholla. + + + + +UUTISASUKKAAT + +RISTIKORVESSA. + + + + +I. + + +Lepäslahden torppa oli veden rannalla samannimisen lahden kainalossa. +Ani harvoin kuohutti rajutuulet lahden tavallisesti tyyntä pintaa, +harvoin eksyi tänne ulapalta yksi ja toinen vaahtoava aalto +muistuttamaan että, vaikka täällä olikin tyyntä ja hiljaista, tuolla +ulompana kuitenkin meurusi myrskyt ja vihaiset vihurit. + +Lahti oli pitkä ja soukka. Rannalla kasvoi lehteviä leppiä ja tuuhevia +koivuja, jotka, nuokkuillen rantaan päin, ikäänkuin kummastelivat omaa +kuvaansa välkkyvässä vedenkalvossa. Vähän matkaa rannasta muuttui maa +viheriäisiksi, kaitaisiksi niityn kaistaleiksi ja vielä etempänä kohosi +se korkeiksi vuorijonoiksi, joiden harjalla hongat humisten kertoilivat +sataisvuotisia tarinoitansa. Lahden suussa saattoi silmä eroittaa +Heikkilän komeasti rakennetun talon, jonka alle yllänimitetty torppakin +kuului, ja jonka haltiata palvellen torpan isäntä Kasper ja emäntä Kaisa +jo olivat ehtineet saada harmaita hiuksia ohimoillensa. Yksi ainoa +poika, jolle pappi kasteessa oli pannut nimeksi Nehemias, sekä tytär, +Katri, olivat heidän avioliittonsa ainoat hedelmät. Katri oli tätä +aikaa noin parikymmentä vuotias, vaaleaverinen tytön pallukka, Nehemias +taas kahdeksannellatoista oleva, jäntevä nuorukainen, joka jo alun +toista vuotta oli isänsä edestä taloon suorittanut torpasta lankeavat +päivätyöt, sekä muut verot. + +Oli Juhannusaaton ilta. Torpan väki istui nyt kylvystä päästyänsä ulkona +nurmikolla, pirtin edustalla, ihailemassa auringon laskua ja kuultelivat +laulurastaan säveliä, jotka niin suloisina kaikuivat petäjiköstä. Pirtin +ympärillä kasvoi solakoita koivuja, joihin Kasperin kirves ei koskaan +ollut hennonut kajota. Ne seisoivat siinä joka vuosi niin juhlallisina +Juhannuskoristeina, ilman että niitä täksi tilaisuudeksi tarvittiin +käydä kauempaa noutamassa, ja näiden juurella heittivät vikkelät vuohen +pojat kippaa keskenänsä. + +Ulapalta näkyi venhe kiitävän torppaa kohden. Hetken perästä oli se +saapunut niin lähelle, että siinä huomattiin alasoudulla mieshenkilö +istumassa. Raikasääninen laulunsa kaikueli heleästi lahden tyynellä +pinnalla. Jopa voitiin eroittaa sanatkin: + + Kullallein minä kammarin laitan pienistä pärehistä, + Matot laitan laattialle vaikka paperista. + +-- Heikkilän Mikkohan se onkin, lausui Kasper, joka oli tuntenut hänet +äänestä. Varmaan tuo hän kutsun ylihuomeneksi taloon päivätyöhön. + +Katrin posket punoitti. Näyttipä vähän siltä kuin olisi hän arvannut +Mikon asian paremmin, vaan ei hän virkkanut mitään. + +Venhe pääsi rantaan. Solakka nuorukainen nousi siitä maalle, veti +venheen laiturille ja alkoi rivakkaasti astua torppaan päin. + +-- Hyvää iltaa, vanhukset; kuinka teillä nyt Juhannusta vietetään, kysyi +hän. + +-- Vanhaan tapaan vain, vastasi Kasper. Mitä Heikkilään kuuluu? + +-- Eipä sen kummempata; vanha rauha vain. Mikkokin laskeikse nyt +nurmelle istumaan. + +Puhe alkoi käydä vilkkaammasti, kun Kaisa rupesi ottamaan siihen osaa. +Hän kyseli, miten Heikkilän emäntä ja muut palkolliset voivat, kuinka +karjan laita oli ynnä muuta sellaista. Lopuksi kysäsi hän: vieläkö olet +aikonut jäädä taloon ensivuodeksi? + +-- En, vastasi Mikko. Isäntä on myöntänyt, että saan rakentaa itselleni +torpan Risti-korpeen ja luvannut jättää se ensimmäiseksi viideksi vuotta +aivan veroittamatta. Mieleni hehkuu päästä omakseni, jos suostuisitte +antamaan Katrisenne minulle avioksi. + +Vanhukset ällämystyivät. + +-- Niin, no, lausui vihdoin Kasper, raapien korvallistansa. + +-- No, niin, lisäsi Kaisa. + +Asia oli ratkaistu -- Kas, niin, virkki Nehemias lyöden kämmenensä Mikon +käteen. Minä tulen olemaan sinulle avullinen torpan rakentamisessa. + +Katrin mieltä ei nyt kukaan kuulustellut, mutta ei hän näyttänyt asiasta +olevan pahoillansakaan. Jos huhussa oli perää, niin jopa Katrin +vakkaisessakin oli Mikon ostama silkkihuivi ja kihlarahat, jotka ovela +puhemies eräänä iltana oli keinotellut Katrin käteen. + +Juhannusvalkeita alkoi jo loistaa ylt'ympäri naapurikylistä korkeilta +kalliontörmäiltä. Mikko nousi nyt ylös, otti jäähyväiset vanhuksilta ja +sanoi, tarttuen Katrin käteen: "lähtekäämme mekin iloitsemaan muiden +kanssa tulille." + +Käsi kädessä astuivat he nyt rantaan päin venheen luo. Vanhukset +seurasivat heitä hellillä ja yksivakaisilla silmäyksillä. + +Tämän Juhannusyön vietti Mikko kylän muun nuorison seurassa leikitellen +ja tanssien kokon ympärillä nuoren morsiamensa kanssa. + + + + +II. + + +Sanotaanpa että missä ikänänsä paratiisi ilmautuu, siinä on myös +kärmekin saapuvilla. Ruusupensaankin alla on se kätkössä, aina +valveilla, aina valmiina valamaan myrkkyä elämän riemumaljaan. Nuorison +iloitessa Juhannus valkeallakin, kulloin kaikkien mielet hehkui hetken +viehätyksestä, oli siellä kuitenkin, yhdet silmät, jotka säihhyivät +sisällisestä, töintuskin hillitystä, raivosta joka kerta, kun Mikko +lähestyi Katria. Nämät olivat Heikkilän vanhemman pojan Kaapon. Tämä +nuorukainen, joka nyt täytti kaksikymmentä ikävuottansa, oli hurjalla +ja irstaisella elämällänsä saattanut rehellisille ja vakaville +vanhemmillensa paljon huolta. Katriakin oli hän koettanut saada +pauloihinsa, mutta ne yksinkertaiset neuvot ja varoitukset, joita äiti +oli tälle antanut, teki kaikki Kaapon yritykset turhiksi. Nyt kun hän +näki Mikon ja Katrin astuskelevan käsi kädessä Juhannuskokon ympärillä, +arvasi hän mille kannalle asiat olivat kallistuneet ja kaikki raivon +pahat henget pääsivät valloilleen hänen rinnassansa. Kumminkin +ponnisteli hän kaikin voimin, ettei hänen mielialansa nyt pistäisi koko +seuran silmiin; kentiesi arveli hän vieläkin pääsevänsä voitolle ja +voivansa syöstä tuon hänestä nyt niin inhoittavan Mikon onnettomuuden +syvimpään alhoon. Muutama päivä tämän jälkeen aljettiin Heikkilässä +heinäntekoa. Tänne oli väki Lepäslahden torpastakin saanut käskyn tulla. +Viikatteet välähtelivät auringon paisteessa ja mehevä ruoho katkesi +miesten niittäessä kuin rajutuulen edessä. Mikko oli aina ensimmäisenä +miehenä menemässä ja Katri kulki hänen perässänsä haravoiden luokoa. +Kaapo seisoi naisten keskellä pöyhkeänä kuin teeri soitimesa, käsi +puuskassa ja huiskutellen pitkävartista piippuansa. Työhön hän ei +kajonnut. + +Mikko siirtyi hetkeksi lähellä olevan ojan partaalle hiomaan +viikatettansa, joten Katri haravoidessansa viimein jäi seisomaan muista +jälempänä. Tätä tilaisuutta käytti nyt Kaapo hyväkseen tehdäksensä +viimeisen yrityksen Katrin suosion saavuttamiseksi. + +-- Eikö sinusta olisi mukavampi Heikkilän emäntänä samota näitä +avaroita niittyjä, joita nyt alhaisena työntekijänä poljet? kysyi hän +lähestyen Katria. + +-- Työtä en ole koskaan pitänyt alhaisena. Heikkilän emännäksi olen +liian halpa; himojesi esineeksi liian hyvä, vastasi Katri. + +-- Epäilet siis sanojani? Olen kuullut, että aijot mennä Mikon kanssa +naimisiin. Etkö pidä minua hänen vertaisenansa. + +-- En milloinkaan. Kun katson Mikon vakaviin silmiin, tuntuu se minusta +kuin näkisin aamukoin. Kun olen sinua lähellä tunnen rinnassani +ahdistusta ja kammoa. + +Kaapon silmät välähti. + +-- No onnea sitten, lausui hän naurulla, joka ei ennustanut mitään +hyvää. Lepän latvaanko teidän on aikomus rakentaa talonne? Tämän +sanottua meni hän istumaan lähellä olevalle mättäälle. + +Katri vaipui syviin ajatuksiin. Heikkilän isäntä oli aina kohdellut +häntä, niinkuin muitakin alustalaisiansa isällisellä helleydellä. Katri +tiesi siis että niin kauvan, kuin tämä eläisi, ei Kaaponkaan pahuus +voittaisi varsin suurta valtaa; mutta kerran tulisi Kaapo perimään +isänsä talon, ja miten sitten kävisi? Synkät aavistukset täyttivät +Katrin mielen ja tekivät hänet varsin alakuloiseksi. + + + + +III. + + +Kesä riensi rientämistänsä eteenpäin ja syksy alkoi jo lähestyä. +Ruispellot vaalenivat ja leikkuu aika oli käsissä. Raikkailta kuului +talkooväen kiihoitushuudot Heikkilän pellolta ja heleältä kajahteli +nauru, koska joku oli ehtinyt kiertää saareen toisensa. Tämän jälkeen +alkoi varstan kolke kuulua riihestä, ja mitä ei syksyn ajalla arveltu +ennätettävän puida, pantiin suuriin aumoihin talven ajaksi. Näin +korjattiin vähitellen syksyn varrella koko vuositulo. Jopa lähestyi +"kissaviikko," jota niin moni palkollinen sydämmen hartaudella +ikävöitsee. Tämä on palvelusväen makian leivän aika, jonka he +tavallisesti viettävät joutilaisuudessa ja huveissa, ja jolloin loputkin +rahat, mitkä vielä ovat sattuneet jäämään vuoden palkasta yli, +menetetään. + +Muuttopäivänä seisoi Mikkokin Heikkilän tuvan permannolla kirves olalla, +pääsinkaakku kainalossa ja vuoden palkka lakkarissa. Näillä hän nyt +läksi alottamaan omaa elämätänsä. Raskaalta tuntui Mikosta jättää talo, +jossa häntä aina oli kohdeltu ystävällisesti ja jossa hän pienestä +pojasta saakka oli palvellut itsensä mieheksi. Ottaessaan jäähyväiset +emännältä vierivät kyyneleet alas hänen poskiltansa. Isäntä seisoi tuvan +portailla ja katseli kuinka nelivuotias varsa iloisesti tepasteli +pihassa. Mikko astui ulos tuvasta. + +-- Hyvästi nyt isäntä. Kiitoksia kaikesta, sanoi hän, tarttuen isännän +käteen. + +-- Hyvästi, hyvästi! Onnea yrityksellesi, ja jos joskus hätä sinua kovin +ahdistaa, niin tiedät että olen valmis auttamaan. + +Mikko oli jo ennättänyt pihan portille, kun varsa huomattuaan hänet +hirnahti ja alkoi juosta Mikon perässä, sillä hän oli aina kohdellut +hevoisia lempeästi ja ruokkinut niitä kunnollisesti. + +Isäntä kutsui Mikon takasin. -- Koska sinä nyt tulet omaksesi, tarvitset +sinä kaiketi hevoisenkin. Tuon varsan voit jo ensi kesänä valjastaa +atran eteen, ja koska olet palvellut minua uskollisesti, myön sen +sinulle puolesta siitä hinnasta, minkä muilta ottaisin. + +Mikko maksoi rahat ja lähti nyt, talutellen varsaansa, astumaan +Lepäslahteen päin. Täällä otettiin häntä vastaan hiljaisella ja +teeskentelemättömällä ilolla. Katri seisoi jo pihassa häntä odottamassa. +Tervehdittyänsä ensin sulhaistansa, alkoi hän silitellä varsaa ja luoden +Mikkoon silmäyksen, joka puhui paljon ja jonka te, jotka rakastatte, +kyllä ymmärrätte, talutti hän varsan talliin ja viskasi sen eteen +runsaasti heiniä. + +-- Vai jo sinä nyt edes pääsit viikoksikin lepäämään, virkkoi Kaisa +muori Mikolle, joka sillä aikaa oli käynyt pirttiin ja tervehtinyt +tulevaisia heimolaisiansa. + +-- Lepäämäänkö? Huomisaamuna aijon jo lähteä Ristikorpeen. Onhan minulla +yöt ja pyhäpäivät levätä. + +Katri, joka oli tullut sisään viimeisiä sanoja lausuttaissa, puristi +hänen kättänsä. + +-- Tee niin poikaseni, lausui Kasper. Meikäläisillä ei ole koskaan vara +pitää joutopäiviä. + +Illemmalla alkoi Mikko varustaa itseänsä valmiiksi lähtemään aamulla +varahin. Katri täytti hänelle tuohisen kontin eväällä. Itse rupesi hän +varustamaan mukaansa ansoja teeriä ja jäneksiä varten. Kun nämät toimet +olivat tehty ja illallinen syöty, kävivät kaikki levolle. + +Aamulla varahin, kuin kukko lauloi ensimmäistä kertaa, nousi Mikko +vuoteeltaan ja heitti olallensa kontin. Sitten kääri hän kokoon +lammasnahkaisen turkin, jonka myöskin sitoi olallensa. Toiseen käteensä +otti hän kirveen, toiseen lapion, jonka varressa riippui sangastansa +pieni pata ja valmistetut ansat. Näin varustettuna alkoi hän astua +Risti-korpeen päin. + +Matka Risti-korpeen oli kolme pitkää virstaa. Sinne johti ainoastaan +kaitainen, koleinen, polku, jota myöten Lepäslahden vähäinen karja kulki +laitumelle. Mikko oli päättänyt viettää, kumminkin alussa, yötkin +korvessa, sillä kulkeminen edestakaisin näin pitkää matkaa olisi hänen +mielestänsä riistänyt suuren osan lyhyttä, syksyistä päivää. Maa oli jo +roudassa ja yöllä oli siihen satanut ensimmäinen lumikin. + +Aurinko oli jo korennon korkeudella, kun Mikko ennätti määräpaikallensa. +Kirkasna nousi se ylös, ikäänkuin tahtoen antaa Mikolle kehoitusta ja +rohkeutta yrityksessänsä. Paikka, johon Mikko oli saapunut, oli hänen +aikeellensa erittäin sopiva. Tässä oli suurenlainen metsälampi, jonka +toisella rannalla oli kallio, toisella, vastakkaisella, kosteata +noromaata. Kalliolta jatkui maa sileänä, viemisenä, rantaan saakka. +Ulompana kalliosta alkoi ikivanha honkametsä, -- Tuosta lammista saattaa +minulla olla hyvä turva hallaakin vastaan, sanoi hän itseksensä, ja +tälle paikalle päätti hän siis rakentaa pienoisen kotinsa. + +Nyt ryhtyi hän rivakkaasti työhön. Heitettyään pois kontin ja turkit +olaitansa alkoi hän ensiksi kaivaa vieruun pientä holvia, juuri niin +tilavaa, että sopisi siellä makaamaan suojattuna tuulilta. Tämän kun oli +saanut tehneeksi, katkoi hän useoita kimppuja hienoja koivunvarpuja, +jotka kantoi holviin ja sai täten itsellensä niin pehmoisen makuu sijan, +kuin hän tällaisissa oloissa voi pyytääkin. + +Tämän tehtyä rupesi hän suurukselle ja läksi sitten virittämään +ansojansa. Teeriparvia kahahteli metsässä lähellä lammin rantaa, ja +tuoreessa lumessa saattoi hän noronpuolella seurata metsäkanojen ja +muiden otusten jälkiä. + +Kun nyt nämät puuhat, korvessa toimeentuloa varten, olivat lakanneet, +astui hän kirves olalla vakavilla askeleilla hongikkoon. Korpi alkoi +kajahdella kirveen iskuista. Tikat ja palokärjet lentelivät kirkuen +sinne tänne, ikäänkuin pannaksensa vastalauseen tällaista menettelöä +kohtaan heidän alueellansa. Ensimmäinen hirsi kaatui kovalla narinalla; +samoin toinen ja kolmaskin. Hirret karsi hän järjestänsä, heitti oksat +ja latvat metsään, kaatoi näiden sekaan myöskin juurimetsän, sillä hän +arveli, että, jos kevät tulee aikainen, saattavat ne jo palaa tou'on +teon aikana, joten hän helpolla vaivalla sai itsellensä kasken. +Päivällisen aikana meni hän kaivamaansa holviin atrioitsemaan ja palasi +jälleen tämän tehtyä työhönsä. Kun ilta jo alkoi pimitä särki hän +tuulenkaatamasta, kuivasta, hongasta puita, jotka kantoi holvin suulle. +Näistä teki hän aika nuotion, söi sitten illallisensa ja nukkui, turkit +peitteenä, sikeään uneen. + +Ensimmäinen työ aamulla herättyänsä oli ansojen tarkastaminen. Suureksi +iloksensa eivät nämät olleetkaan tyhjinä. Tuossa makasi jänes sääret +suorana, tuossa teeri siivet levällä. Nämät kantoi hän holviinsa ja +rupesi varustamaan keittoa siltä varalta, että sitä olisi koko päiväksi. +Tosin ei hänellä ollut muuta ryytiä panna sekaan kuin mukaan otettu +suola, mutta ruokansa oli kumminkin lämmintä, sekä tuoresta, ja nälkä +teki sen erinomattain maukkaaksi. Sitten jatkoi hän taas varsinaista +työtänsä. + +Viikko loppui ja lauantai ilta oli käsissä. Mikko kätki nyt muut +tavaransa holviin ja läksi konttinensa astumaan Lepäslahteen päin. + +-- No, terve tultuasi. Kuinka työ luistaa? kysyi Kasper, kun Mikko oli +päässyt pirttiin. + +-- Aina hiljaa. Saunahirret olen jo kaatanut, mutta pelkään että, jos +lunta alkaa tulla runsaammalta, ne peittyvät lumeen. + +-- Minä lähden nousevalla viikolla kanssasi, sanoi Nehemias. Tehdään +sauna ensisti. Olenpa jo ennenkin ollut salvumiehenä. + +-- Minä lähden myöskin, lausui Katri. Ehkä saattaisi teille minustakin +olla jotakin apua, jos ei muussa niin ruoanlaitoksessa. + +Maanantai-aamuna valjastettiin hevonen ja kaikki kolme istuivat rekeen. +Lunta oli jo satanut niin runsaalta että puupohja reki luisti koleisella +polullakin. Paikalle päästyä tarkastettiin ensin ansat. Katri rupesi +valmistamaan atriata sillä välin, kun miehet ajoivat hirsiä kasaan sille +paikalle, mihin sauna piti rakennettaman. Kun ruumiin tarpeet olivat +tyydytetyt, otti Katri kopan, jossa oli tuotu heiniä hevoista varten, +kaatoi heinät lumelle, heitti kopan selkäänsä ja ottaen lapion käteensä, +läksi astumaan metsään päin. + +-- Mihinkä nyt aijot mennä? kysyi Mikko. + +-- Sammaleesen, vastasi Katri. Kun lunta tulee vahvemmalta, mistä +silloin luulette saavanne sammalia rakennuksiin? + +Tosiaankin. Tuopa ei johtunut minun mieleeni, sanoi Mikko. + +Kun ilta oli käsissä, oli miehillä jo melkoinen hirsikasa koossa ja +Katrilla suuri läjä sammalia. Katri lähetettiin hevoisen kanssa kotia, +sillä välipuhella että hän taas neljän päivän perästä toisi hevoisen +miesten käytettäväksi korpeen. Nehemias ja Mikko jäivät sinne. Nyt +alettiin rakentaa saunaa; yksi hirsikerta kohosi toisensa perään ja kun +Katri määrättynä päivänä tuli hevoisen kanssa, oli rakennus jo ehtinyt +milt'ei hänen päänsä tasalle. Viikko tämän jälkeen oli se kattoa ja +permantoa vailla. + +Sillä välin kun Nehemias kuljetti kattotarpeita lähimmäisestä sahasta, +ryski Mikko taaskin hirsimetsässä tulevia rakennuksia varten. Kun +lautoja oli koolla niin paljon kuin varottiin tarvittavan, rupesi +Nehemias taaskin ajamaan hirsiä kasaan, sillä välin, kuin Mikko kaatoi +niitä. Joulua vietettiin Lepäslahdella, mutta pyhien perästä muutettiin +taas korpeen, niissä sauna nyt soi heille monta vertaa mukavamman +asumuksen kuin holvi tätä ennen. + +Väsymättä puuhasivat miehet korvessa ja ennenkuin päiviä oli maassa, +olevat he myöskin ennättäneet rakentaa laajan pirtin ja sen perälle +kaksi kammaria. Myös hevoistalli ja navetta karsinan kanssa lampaita +varten olivat valmiina, molemmatkin yhdessä jaksossa metsän puolella +pirttiä. + +Mikon sydän sykki sanomattomasta riemusta, kun hän nyt näki oman +kotinsa, josta niin kauvan oli uneksinut, toteutuneena. Nytpä päätti hän +myöskin että Katri, joka oli tuleva kodin sulostajaksi ja kolistajaksi, +ei myöskään saisi kauvan viivytellä sinne tulemistansa. Senpä vuoksi +kiiruhtikin hän Lepäslahteen ja pyysi että Katri nyt lähtisi pappilaan +kuulutuskirjan tekoon. + +-- Joko nyt jo? kysyi Katri, katsoen veitikkamaisesti Mikon silmiin, +mutta meni kumminkin pukemaan päällensä juhlavaatteet ja istui Mikon +rinnalle varsan rekeen. + +Kolme viikkoa tämän perästä vihittiin nuori parikunta kirkossa. Häitä ei +pidetty sen suurempia, kuin että juotiin kahvea Lepäslahdessa, mutta +jokaisen sydän oli kumminkin täynnä riemua ja tulevaisuuden toiveita. + +Seuraavana päivänä oli päätetty lähteä Ristikorpeen. Tällöin tapahtui +myöskin jako tavaroista. Nehemias oli jo aamulla täyttänyt suuren häkin +heinillä, Kaisa meni nyt navettaan ja talutti sieltä pihalle mullikan, +jonka sitoi heinälläkin perään. Sitten toi hän myöskin lampaan, vuohen +ja porsaan, jotka sidottuina jaloistansa nostettiin häkkiin. Tämän +perästä meni hän tupaan ja toi sieltä kopassa kanan ja kukkopojan "että +edes tietäisitte koska ylösnousun aika on," niinkuin hän sanoi. Kasper +kantoi muutaman kapan ohria, kauroja ja perunoita siemeniksi keväällä. +Nyt meni hän rannalla olevaan talaasen ja otti sieltä rysän ja verkon. +"Minä tiedän että Risti-lampi on kalainen ja että sinä nyt et jouda +valmistaan pyydyksiä; tässä on hiukka aluksi, että etten ihan +kalattomaksi jää," sanoi hän. Kuormaan pantiin vielä Katrin vaatteet ja +rukki, ja nyt läksi Nehemias edeltäpäin sen kanssa Risti-korpeen. Mikko +ja Katri ajoivat varsalla perästä. Viljavat vedet valuivat Katrin +poskilta ottaen jäähyväiset vanhemmiltansa ja lapsuuden kodilta. Nyt hän +taas hymyili miehellensä istuen hänen rinnallansa. + +-- Millähän palkinnenkaan vaivasi, sanoi Mikko Nehemialle kun olivat +tulleet Risti-korpeen ja Nehemias jo oli valmis palaamaan takasin +Lepäslahdelle. + +-- Mitä joutavia, vastaisi Nehemias. Palkitse silloin kun voit. Etpähän +sinä sisareni kanssa muutakaan rikkautta saanut. + +-- Sainhan hänet itsensä ja siinä on mielestäni rikkautta kyllä, sanoi +Mikko, tarttuen Katrin käteen. + +Seuraavana päivänä ajoi Mikko Heikkilään, jossa torpan kontrahti tehtiin +ja vierasten miesten läsnäollessa vahvistettiin. Sen mukaan saisi Mikko +pitää viisi vuotta torppaa ilman verotta. Sitten maksaisi hän vuosittain +kontrahdissa määrätyn veron ja torpan saisi hän pitää hallussansa niin +kauan, kuin hän ja hänen vaimonsa eläisivät. + +Kotia tultua kävi hän taas kiivaasti käsiksi työhön. Heikkilän emäntä +oli pistänyt lähteissään hänen kouraansa mytyn pellavia. Katrin rukki +hyrisi samalla aikaa kuin Mikko puhdetöiksi teki auran ja ladan sekä +karhin. Näiden valmistuttua alkoi hän tehdä katiskata. Päivillä oli hän +taas ulkotöissä. Lumi oli jo melkoisesti sulanut noroltakin, jossa Mikko +nyt, repien ylös pajupensaat ja kannot, raivasi itsellensä niittyä, +jonka sitten aitasi, aluksi vihiaidalla. Risti-lammin rannat olivat jo +viikon aikaa olleet sulana ja haue'n kutu oli lähellä. Ontelosta +hongasta koversi hän purren, jolla vei ulos verkkonsa, rysänsä ja +katiskansa. Täältä otteli hän haukia ja kesemmällä myös lahnoja ja +ahveniakin juuri kuin aitastansa. + +Kylvön aika tuli. Mikko sytytti kaskensa palamaan, kynti ohran ja kauran +siemenen maahan. Osan kaskea jätti hän perunamaaksi ja yhden osan +syksyllä kylvettäväksi rukiilla. Nyt rupesi hän myöskin rakentamaan +eloaittaa ja riihtä, jotka syksypuolella tulivatkin valmiiksi. + + + + +IV. + + +Kuusi vuotta on kulunut. On eräs sunnuntai-ehtoopuoli. Mikko ja Katri +istuvat nurmivierulla kartanon edustalla. Mikko on äsken saapunut kotia +kirkosta. Heidän karjansa on nyt lisääntynyt ja näiden kellot kuuluvat +kotia asti laitumelta. Peltonsa ovat tulleet laajemmiksi ja siinä +aaltoelee sakea ruisvilja. Nurmella heidän vieressään kellii kaksi +pienokaista, Kasper nyt neljän, ja Maiju, kahden vuoden vanha. Kartanon +ympärillä käet kukkua helkyttelee, lammissa uiskentelee vesilintuja +poikinensa, Jumalan aurinko paistaa lämpimästi Mikon ja Katrin päälle, +rakkaus ja tytyväisyys asuu heidän rinnassansa. He ovat onnellisia! + +-- Mitä kirkolle kuului? kysäsi Katri. + +-- Kuuluihan sinne, vastasi Mikko. Kirkkoherraa veivät suorastaan +kirkosta ripittämään Heikkilän isäntää. Sitten emäntänsä kuoleman oli +hän alkanut riutumistansa riutua. Toivoa ei taida enää olla hänen +paranemisestansa. Suokoon Jumala kuolemansa helpoksi! + +Katri säpsähti. Hän tiesi, että nyt voisi tulla aika, jona heidän +onnellisuutensa taivas synkistyisi. + +Ja se tulikin. Ei kuitenkaan äkisti, vaan vähitellen kohosi nuot +onnettomuuden synkät pilvet. Niinkuin onnettomuus harvoin tulee yksin, +vaan sen edellä jo käy muita pienempiä, jotka ikäänkuin lausuvat: "ole +varoillasi!" niin kävi tässäkin. Eräänä päivänä, näet, syöksi metsästä +kaksi lammasta läähöttäen ja näännyksissä kartanolle. Päästyänsä +karjapihaan kaatuivat ne maahan. Mikko ja Katri, jotka heti aavistivat +jotakin onnettomuutta riensivät metsään. Täällä makasi laitumella heidän +paras lehmänsä kuoliaana ja pahoin revittynä, täällä oli myöskin koko +heidän lammaslaumansa surmattu ja osaksi syötykin. Naapuri pitäjässä oli +nimittäin pari päivää tätä ennen pidetty suuri sudenjahti. Näissä +jahdeissa ei pidettykään niin paljon lukua petojen tappamisesta, kunhan +vaan kukin saa ne karkoitetuksi omasta metsästänsä naapurin alueille, +eli toisin: niitä ajellaan pitäjästä toiseen. Säikytettyinä suurelta +ihmislaumalta olivat ne ottaneet pakonsa Risti-korpeen ja tekivät nyt +täällä tuhojansa. + +-- Voi meitä polosia! huusi Mikko, väännellen käsiänsä nähtyään minkä +vahingon pedot olivat matkaan saattaneet hänelle. + +Vedet juoksivat Katrin silmistä, mutta sittenkin kävi hän Mikon kaulaan +kiini ja sanoi: "Mikkoseni, kuusi vuotta on onni ja menestys alinomaa +seurannut meitä. Vaadimmeko elämältä vaan pelkkää onnea? Emmekö ottaisi +vastaan yhtäkään onnettomuutta? Älkäämme nurisko!" + +-- Sinä, Katri, olet aina oikeassa vastasi Mikko. Älkäämme nurisko! +Tämän sanottua rupesi hän tyyneesti vetämään pois taljaa niistä +lampaista, jotka olivat vähimmin revityt. + + + + +V. + + +Heikkilässä oli myöskin ajan varrella suuria muutoksia tapahtunut. Talon +vanha, kunnollinen emäntä oli kuollut. Tästä alkaen oli isäntäkin silmin +nähtävästi ruvennut riutumaan ja makasi nyt, kuten Mikko kirkosta +tultuansa tiesi kertoa, kuolinvuoteellansa. Kaapo oli muutamia vuosia +takaperin nainut naapuripitäjästä erään sievän talontyttären, mutta +heidän avioliittonsa ei ollut onnellinen, sillä vaikka nuori vaimo ei +koskaan valittanut, nähtiin hänet kumminkin usein kyyneleet silmissä. + +Heleästi soivat pari sunnuntaita tämän jälkeen kirkon kellot +Jumalanpalveluksen loputtua. Heikkilän vanha isäntä laskettiin silloin +maan poveen. Kaikki alusväki olivat saattamassa rakastettua +isäntä-vainajata viimeiseen lepokammioon. Katri huokasi syvään. Hän +tunsi jo nuoruudesta Kaapon luonnon ja tiesi, ettei tämä koskaan voisi +unhottaa, että Katri oli pitänyt Mikkoa häntä etevämpänä. Loukattu +itserakkaus olikin sytyttänyt hänen poveensa vihan ja katkeruuden +liekin, jonka vasta elämän ankarat vitsaukset saivat sammumaan. + +Eräänä päivänä syksy talvesta oli Kaapo pellollansa katsastamassa +ruisaumoja, josko hiiret tekisi niille mitään vaurioa. Täällä seisoi hän +vajonneena pitkiin ajatuksiin. + +Tietä, joka johti Heikkilän talon sivutse, kulki samaan aikaan +laihanlainen, repaleisin vaatetettu mies. Joka häntä lähemmin +tarkasteli, huomasi, että outo tuli paloi hänen silmissänsä. +Kulkiessansa, koska luuli olevansa yksin, puhui hän aina kovaa +itseksensä, josta syystä häntä kylän kesken yleisesti nimitettiin +Hassu-Ristoksi. Katkonaisista lauseista, joita tien ohessa oleva silloin +tällöin sattui kuulemaan, saattoi päättää, että sammumatoin kostonhimo +oli tykkänänsä vallannut hänenkin sydämensä ja että hän alinomaa vaan +ajatteli keinoa mitenkä saisi tämän himonsa tyydytetyksi. + +-- Tuolla hän nyt seisoo, Heikkilän muhkea isäntä, lausui hän +huomattuansa Kaapon pellolla, -- mutta malta, malta! Sinä olet tehnyt +minusta häväistyn, repaleisen kurjan. Polvillani pyysin minä sinulta +armoa ja lupasin aikaa myöten suorittaa ne rahat, jotka sinulta +nuoruudessani varastin. Sinä jätit minut säälimättä oikeuden käsiin. Nyt +olen ollut opissa, jonka hedelmiä sinäkin kerran saat maistaa. Malta! + +Nyt vaikeni Risto, sillä hän näki, että Kaapo oli aumoiltansa lähtenyt +käymään häntä kohti ja viittoi häntä pysähtymään. + +-- Tuossapa onkin mies, jota tarvitsen, sanoi Kaapo itseksensä lähestyen +Ristoa. Hyvää päivää! Mitenkä sinä nyt tulet toimeen, lausui hän +päästyänsä Riston luokse. + +-- Toimeentuloni näkyy päältäpäinkin, vastasi tämä. + +-- Minun käy sinua sääli ja minä tahtoisin mielelläni auttaa sinua, +jatkoi Kaapo. Onko sinulla halua ansaita vähällä vaivalla kymmenen +tynnyriä viljaa, jos teet minulle pienen palveluksen? + +-- Ja se olisi? + +-- Kuulethan nyt. Minä olen päättänyt pakoittaa Risti-korven Mikkoa +kaluillensa kampsuinensa siirtymään pois minun torpastani, mutta hänellä +on isävainajani antama kontrahti, joka vakuuttaa hänelle elinkautisen +oloajan mainitussa torpassa. Keinottele se kontrahti minun käsiini! + +Risto säpsähti! Nyt oli hän tilaisuudessa päästä sellaiseen yhteyteen +Kaapon kanssa, jossa hänelle voisi tulla mahdolliseksi antaa tälle tuo +koston isku, jota hän niin monta vuotta oli aprikoinut ja sen ohessa +hankkia itsellensä moneksi vuodeksi huolettoman eläkkeen. + +-- Kahden päivän päästä on kontrahti kourassasi, sanoi hän. Hyvästi! + +Tämän sanottua lähti Risto astumaan eteenpäin. -- Hyvin käy, lausui hän +itseksensä. Nyt tulee meille keskinäisiä asioita. Se on jo suuri askel +eteenpäin. Ehkäpä sinut vielä saan satimeeni. + +Samana iltana astui Risto sisään Ristikorven pirttiin. Koska häntä +yleiseen pidettiin mielipuolena, sai hän vapaasti tulla ja mennä +kenenkään kyselemättä, millä asioilla hän kulki. Yön kuluttua läksi +torpan väki varahin työhön. Ainoasti lapset makasivat vielä viatointa +untansa. Tätä hetkeä käytti Risto hyväksensä ja meni peräkamariin +kopeloimaan pöydän laatikkoa, josta löysi, mitä oli etsinytkin ja pisti +sen poveensa. + +Hetken perästä tuli Katri navetosta kiulun kanssa, joka oli täynnä +lämmintä vaahtoavaa maitoa. Tästä kaati hän nyt tuoppiin Ristonkin +juoda. Tämä nautittuansa tarjotun eineen, sanoi jäähyväiset ja lähti +tiehensä. -- Hyviä ihmisiä, nuot Ristikorpelaiset, jupisi hän. Mutta +mitä minua ihmisten hyvyys tahi pahuus liikuttaa. Kärsiköön vaikka +kymmenen syytöntä yhden syyllisen edestä. Kostoa, kostoa! + +Ehtoopuolella päivää seisoi Risto Heikkilässä Kaapon kamarissa, jossa +puoleksi palanut valkea leimusi uunissa. Kaapo istui pöydän ääressä +edessänsä suuri kasa puumerkeillä varustettuja papereita. + +-- Tässä on kontrahti, lausui Risto vetäen paperin povestansa. + +Kaapo ojensi kätensä ottamaan vastaan sitä. + +-- Kymmenen tynnyriä viljaa ensin, sanoi Risto, pistäen paperin jälleen +poveensa. Vasta kuin kuorma on pihassasi valmis lähtemään mukaani, saat +sen; ennen et. + +-- No, olkoon niinkin. Minä lähden mittaamaan viljan. Ole sinä sen aikaa +täällä, ettei asia nostaisi palvelusväessä joutavaa huomiota. + +Sillä välin kuin Kaapo mittasi viljan tarkasteli Risto pöydällä olevia +paperia ja huomasi näiden olevan velkakirjoja. + +Kamala nauru ilmestyi hänen huulillensa. -- Hyvin käy, lausui hän +itseksensä, otti pakasta päällimmäisen velkakirjan, pisti sen poveensa, +josta muutti kontrahdin lakkariinsa. Hetken perästä astui Kaapo sisään. + +-- Kuorma on valmis, vie se mukaasi sanoi hän. Hevosen tuot heti +takasin. Missä on nyt kontrahti? + +-- Tässä on, lausui Risto ja kaivoi povestansa paperin. + +Enempää katsomatta otti Kaapo paperin Ristolta ja heitti sen uuniin. Se +kerran leimahti ja paloi poroksi. + +-- Nyt, Risti-korven Mikko, olet kourissani ja ole vakutettu siitä, että +minä sinua puristan, sanoi hän, ottaen paperit pöydältä ja sulkien ne +lukittuun pöytälaatikkoon. + +-- Onnea vaan, lausui Risto ja lähti tiehensä. + + + + +VI. + + +Muutama päivä tämän jälkeen, astui lautamies sisään Ristikorven +torppaan. -- Huonolla asialla olen, sanoi hän. Heikkilän isäntä sanoo +teidät minun kauttani torpasta ulos ja vaatii teitä myöskin samalla +vastaamaan erääsen velkajuttuun, jonka velan olette saaneet hänen +isävainajaltansa. + +-- Velkani, johon katovuotena jouduin, täydyn suorittaa tavalla tahi +toisella. Torpasta ei hän mitenkään minua saa, sillä minulla on +elinkautinen kontrahti, vastasi Mikko tyyneesti. + +-- Kaapo väittää teillä senlaista ei olevan, virkkoi lautamies. + +-- On kuin onkin. Mikko meni kamariin, josta hetken perästä tuli takasin +vaaleana ja lausui: Katri, nyt olemme hukassa. Kontrahti on poissa, eikä +sitä löydy mistään. Olisikohan lapset saaneet sen käsiinsä. + +Katri vavahti. -- Raskaaksi kävisi, jos täytyisimme luopua tästä +paikasta, jossa olemme eläneet niin onnellisina ja tehneet työtä otsamme +hiessä, lausui hän. Mutta jos niin on sallittu, niin onhan maailma +avara. + +Käräjäpäivä läheni. Mikko odotti sitä haikealla ja synkällä mielellä, +sillä hän tiesi, että jos hänellä ei olisi kontrahtia näytettävänä, +tulisi hän ilman armotta tuomituksi torpasta pois. Tämä ajatus riisti +Mikolta päivän rauhan ja yön levon. + +Illalla ennen käräjäpäivää astui Risto kiiruin askelin Risti-korpen +päin. -- Kyllähän Mikko on kunnon mies, mutta mitä se minuun koskee? +lausui hän itseksensä. -- Kaksi tynnyriä täytyy hänen antaa minulle +saadaksensa kontrahtinsa takasin. Se on paljoa vähemmän kuin jos koko +torppa luiskahtaisi hänen käsistänsä. Enhän olekkaan kohtuuton; en, +lisäsi hän ivallisella naurulla. + +Risto astui sisään. -- Hyvää iltaa lausui hän. Olen kuullut, että +sinulla huomenna on käräjä-juttu ja että Heikkilän isäntä koettaa +keinotella sinua torpasta pois ja myöskin, että kontrahti on joutunut +hukkaan. + +-- Niin on, veikkonen, huokasi Mikko. + +-- Jos myöntyisit maksamaan minullen kaksi tynnyriä viljaa, päästäisin +sinut koko pulasta, jatkoi Risto. + +Mikko katseli Ristoa silmäyksellä joka ilmaisi, että hän nyt luuli +Ristolla taas olevan hassuuden aikakauden. -- Halustahan sen +maksaisinkin, sanoi hän, minkäpä sinä, miesi parka, tässä asiassa +mahdat? + +-- Eiköhän tämä ole kontrahtisi? sanoi hän, vetäen lakkaristansa +paperin. Sen löysin pyryilman ajamana Kavon sillalta. + +Mikko tarkasti paperia ja huomasi sen olevan tuon kaivatun kontrahdin. +-- Jumalan kiitos! kiljahti hän. Nyt olen pelastettu. Viljasi saat millä +hetkellä tahansa. + +Tämän yötä makasi Mikko taas monen ajan perästä rauhallista unta. Ennen +levolle mentyä kiitti Katri hartaudella Herraa, joka oli poistanut nuot +uhkaavat pilvet. + +Seuraavana päivänä oli käräjäkartanon piha väkeä täpötäynnänsä, sillä +käräjille riennetään aina suuremmalla hartaudella, kuin kirkkoon. Täällä +pöyhkeili myöskin Heikkilän isäntä astuen pihalla edestakasin ja +nauttien mielessänsä siitä ajatuksesta, että nyt aika oli tullut, +jolloin hän saisi nuot Ristikorpelaiset nöyrytetyiksi. Että tuo +oikullinen Onnetar tekisi hänelle tepposiansa ei hetkeksikään johtunut +hänen mieleensä. + +Asia huudettiin esille. Kaapo vaati oikeudessa, että Risti-korven Mikko, +jonka kanssa hänellä ei ollut mitään kontrahtia, tuomittaisiin heti +muuttamaan torpasta pois. Kun Mikolta kysyttiin, mitä hänellä tähän +olisi sanomista, veti hän lakkaristansa paperin, jonka laski +oikeuspöydälle ja pyysi, että asia ratkastaisiin hänelle niin +edulliseksi, kuin tämä kontrahti sisälsi. + +Kaapon silmät suurenivat. -- Onkohan Risto erehtynyt, vai tahtonut +pettää minua, lausui hän itseksensä. + +Asia päättyi niin, että Mikolle vakuutettiin elinkautinen asumaoikeus +Ristikorven torpassa. Kiukun puna kohosi päätöstä kuullessa Kaapon +poskille, mutta hänen täytyi sittenkin hillitä itseänsä. + +Velkajuttu otettiin nyt esille. Kaapo otti esiin pakan paperiloita, +jotka vielä oli samassa järjestyksessä, kuin hän ne, Ristolle viljaa +mitattuaan, oli sulkenut pöytälaatikkoon, antoi päällimmäisen näistä +tuomarille ja pyysi, että Mikko velvoitettaisiin maksamaan hänelle +velkakirjan sisällön. Tuomari tarkasti velkakirjaa ja ilmaisi, että +velka ei ollut Mikko Ristikorven, vaan Matti Niinistön. Kaapo alkoi nyt +etsiä paperistansa, mutta kysymyksessä olevaa velkakirjaa ei löytynyt +mistään. Mihin oli se joutunut? Äkkiä niinkuin salama lensi hänen +päähänsä se ajatus, että Risto oli pettänyt hänet, ja että hän itse oli +polttanut Mikon velkakirjan ja nyt alkoivat hänen silmänsä iskeä tulta. + +Mikko tunnusti nyt Kaapon isävainajalta saaneensa kysymyksessä olevan +velan, jonka lupaisikin suorittaa sitä myöten, kuin varansa karttuivat. +Tämä hetkeksi lievitti Kaapon apeata mielialaa. Olihan Mikko +tunnustanut. Tuomittaisihan velka ulos ja pääsisihän Kaapo sitten +ryöstättämään Mikkoa. + +Päätöstä valmistaessa sanoivat kaikki lautamiehet yksimielisesti +vakuutuksensa olevan sen, että koska Heikkilän isäntävainaja aina kaikin +tavoin oli koettanut edesauttaa Mikkoa ja usein oli kuullut Kaapon +lausuvan uhkasanoja tätä vastaan, hän luultavasti itse ennen kuolemaansa +oli hävittänyt velkakirjan, ettei se joutuisi pojan käsiin. Tämän mukaan +ratkaistiin asia. + +Kaapon huulet värisivät päätöstä luettaessa. Hän hengitti raskaasti +astuessaan ulos lakituvasta ja höpisi itseksensä: malta, Risto; tämä +maksaa sinun henkesi! + + + + +VII. + + +Muutama päivä yllämainittujen tapausten jälkeen huomasi Heikkilän isäntä +Riston astuvan myllylle päin kantaen viljasäkkiä hartioillansa. -- Nyt +on aika sanoi hän, ottaen alas seinältä luotipyssyn, jonka hän latasi. +Hämärän tultua astui hän pitkin tietä pyssy turkin alla ja poikkesi +vihdoin tien syrjään erään kivilohkareen taakse väijymään Ristoa. Kauan +ei hänen tarvinnutkaan odottaa, kun jo kuuli ihmisääntä ja huomasi +Riston tulevan tapansa mukaan puhuen itseksensä. + +-- Kostoni on vasta alussa, mutta hyvin käy. Ennenkuin vuosi on ummessa, +niin on Heikkil.... + +Pyssy pamahti. Risto seisoi silmänräpäyksen suorana ja kaatui sitten +hervotoinna tielle. Lumi alkoi käydä punaiseksi hänen ympärillänsä. +Kaapo katseli tätä kiven takaa kauhistuksella. Mielellänsä olisi hän +juossut pois, mutta jalkansa eivät kannattaneet. Tuntui niinkuin +riippuisi niissä rautapunnukset. + +Paikka missä tämä tapahtui oli mäen alla. Äkkiä ilmestyi mäen harjalle +hevonen ja sen perässä reki, jossa istui kolme henkeä. Kaapo nähtyänsä +nämät läksi vihdoin juoksemaan, ikäänkuin riivattunna pahoilta hengiltä. +Kun ajajat pääsivät Riston kohdalle pysähtyivät he. Nyt kömpi Ristokin +ylös tieltä ja lausui: onni, ettei luoti lävistänyt rintaani, vaan +olkapäätäni. Joutukaamme nyt kiiruusti perässä, niin saavutamme hänet. +Miehet auttoivat nyt Ristoa rekeen ja läksivät täyttä laukkaa ajamaan +eteenpäin. Kaapo huomattuansa, ettei hän pääsisi takaa ajajiansa pakoon +tietä myöten, poikkesi metsään, mutta täälläkin seurasi kiiniottajat +hänen jälkiänsä ja koska lunta oli paksulta, uupui hän hetken perästä, +täytyen antautua. Nyt veivät miehet Kaapon ruununmiehen tutkittavaksi, +joka pani hänet kahleisiin ja sulki vankihuoneesen. Täällä sai hän olla +siksi kunnes Riston haavat parani, sillä tämän läsnäolo oikeudessa oli +välttämätöin. + +Kaapo tuomittiin murhanyrityksestä kymmeneksi vuotta kuritushuoneesen. +Kamalasti helisi hänen kahleensa astuessansa ulos Heikkilän muhkeista +huoneista, jossa hän nyt oli ollut jäähyväisiä ottamassa vaimoltansa ja +lapsiltansa. Sydäntä järistyttävältä kuului se itku, jolla nuot +onnettomat syyttömät saattoivat häntä ulos. Kuitenkin oli yhdet silmät, +jotka pysyivät kuivina tässä tilaisuudessa, yksi suu, joka vetäysi +nauruun. Se oli Riston, joka taampana seisoen katseli Kaapon lähtöä. -- +Nyt, Heikkilän muhkea isäntä, olet sinä Hassu-Riston vertainen, sanoi +hän itseksensä. + +-- Hyvästi! Älkäät itkekö. Jumala on kostanut, sanoi Kaapo, istuen +rekeen. + +Risto rupesi värisemään. Jumalako? Minähän kostanut olen. Mitä siihen +Jumalan tulee? + +Reki ajoi pois ja Kaapo jätti tällä lailla viimeisen kerran lapsuutensa +kodin. + +Tämän jälkeen nähtiin Risto useammin kuin ennen kulkevan ympäri +rauhatoinna, levotoinna. Paljon hän myös puhui yksinänsä ja tällaisissa +tilaisuuksissa kuultiin hänen kertovan: Jumala on kostanut. Nuoruudessa +oli hänen mielensä saanut pahan vamman siitä julkisesta häväistyksestä, +jonka hän oli saanut kärsiä. Sitten oli hänessä vuosikausia kytenyt yksi +ainoa tunne: viha, elänyt yksi ainoa aate: kosto. Nyt tuli tähän lisäksi +kalvava omatunto. Hänen heikko luontonsa ei voinut kauan kestää näitä +järistyksiä. Eräänä päivänä nähtiin hänet nauraen ja lyöden käsiänsä +yhteen juoksentelevan edestakasin maantiellä. Tuo onneton oli nyt +todellakin tullut mielipuoleksi. + + + + +VIII. + + +Kymmenen vuotta on kulunut. Hiljaisessa menossa ja tyynessä onnessa oli +lie kulunut Risti-korven asukkailta. Heidän varansa oli enentynyt. Suden +kaataman karjan sijaan on heillä nyt kaksi sen vertaa, kuin ennen. +Vanhin poika pysyy jo kiini atran kuressa ja tytär auttaa äitiänsä +navetossa. + +Eräänä sunnuntaina istuvat he taaskin kaikki yhdessä viherjällä +kunnahalla Ristilammin rannalla. Katrin kädessä oli virsikirja josta hän +ääneen luki päivän evankeliumia. Muut kuuntelivat hartaasti lakittomin +päin. Tällä ajalla lähestyi heitä mies, jonka ruumis jo oli alkanut +koukistua ja jonka lyhyeksi leikatut hivukset olivat harmaat. Päästyänsä +lähemmäksi, istui hänkin nurmelle, otti lakin päästänsä ja kuunteli. Kun +lukeminen oli loppunut tarkasteli Katri vierasta ja huudahti: Kaapo! ja +noin muuttuneena! + +-- Niin, Kaapo olen, vastasi tulija. Muuttunut olen ei ainoasti +ulkonaisesti vaan sisällisestikin. Monta kuumaa ja kylmää olen tällä +ajalla nähnyt. Sisäänpainuneet silmäni, tärisevä ääneni sanovat +minulle, ettei minulla enää ole kauan jälellä, mutta ennenkuin täältä +erkanen, tahtoisin mielelläni teidän huuliltanne kuulla sovinnon ja +anteeksi antamuksen sanan. + +-- Palajatko Heikkilään? kysäsi Mikko hetken perästä. + +-- En, vastasi Kaapo. Mitäpä siellä tekisinkään? Vaimoni ja taloni ovat +toisella. Lapseni minua eivät enää tuntisikaan. Tottahan löytynee joku +loukko maailmassa, jossa rauhassa saan päättää loput päiväni. + +-- Jää tänne, sanoi Mikko. Tosin ajattelit sinä meitä vastaan pahaa, +mutta Herra on kääntänyt sen hyväksi. Tuossa on lampi, jossa +kalastamalla saat loput päiväsi hauskasti kulumaan. + +-- Jää tänne, sanoi Katri, ja kun aika sinut jättää, tahdon ummistaa +silmäsi. + +Kyyneleet vieri pitkin Kaapon poskipäitä. Hän puristi heidän kättänsä +voimatta lausua sanaakaan. + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Runoelmia 1, by F. F. Brummer + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOELMIA 1 *** + +***** This file should be named 27898-8.txt or 27898-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/2/7/8/9/27898/ + +Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe. + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/27898-8.zip b/27898-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..712b6d8 --- /dev/null +++ b/27898-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..d0a496c --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #27898 (https://www.gutenberg.org/ebooks/27898) |