initial commit of ebook 27290HEADmain

5 files changed, 1903 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/27290-8.txt b/27290-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..41eeacd
--- /dev/null
+++ b/27290-8.txt
@@ -0,0 +1,1887 @@
+The Project Gutenberg EBook of Kauneuden kirous, by W. H. Riehl
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Kauneuden kirous
+
+Author: W. H. Riehl
+
+Translator: Antti Jalava
+
+Release Date: November 17, 2008 [EBook #27290]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAUNEUDEN KIROUS ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+KAUNEUDEN KIROUS
+
+Kirj.
+
+W. H. Riehl
+
+
+Saksan kielestä suomentanut Antti Jalava
+
+
+Helsingissä 1889.
+G. W. Edlund, kustantaja.
+J. Simeliuksen kirjapaino-osakeyhtiö.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN LUKU.
+
+
+Että räätälimestari Hafelborn Weilburg'ista oli saava kauniimman pojan
+koko kaupungissa, niin ihmeen ihanan lapsen, ettei sen vertaista
+miesmuistiin oltu nähty, sitä ei kukaan olisi ajatellut. Ja niin oli
+kuitenkin laita.
+
+Nyt ei tosin ole paljon luottamista vastasyntyneitten lasten
+kauneuteen, sillä mitä kutistuneita kukkia voi pian kehjetä
+suloisestakin silmikosta, ja kuka kysyy sitä paitse pojalta, ja juuri
+räätälinpojalta, ensiksi kauneutta?
+
+Mutta pikku Hafelborn oli hyvin hienosti ja hyvin muodostunut kaikissa
+jäsenissä ja tuli niin täydellisellä enkelinpäällä maailmaan, että jo
+kätilöin, ensikerran kylvettäessään vastasyntynyttä, ihastellen
+huudahti: "Noin ihmeen kaunis lienee Kristuslapsi seimessä ollut!" ja
+tämä kiitos oli varmaan tasapuolinen, sillä kätilöintä pidettiin
+kateellisena naisena ja räätälin vaimoa vastaan oli hän erittäin
+nurjamielinen.
+
+Tosin huusi hän silloinkin kohta perästä: "Voi, mikä onnettomuus, että
+lapsi on niin kaunis!" Vanhemmat kysyivät kummastuneina, mitä hän tällä
+tarkoitti, ja kätilöin jäi hetkeksi vastaamatta ja lausui sitten
+hämillänsä, että hänen oli juohtunut mieleen, hän ei itsekään
+tiedä miten, kuin jos lapsi olisi liian kaunis tälle maailmalle.
+Ennustetaanhan myöskin lapsessa, joka jo valmiin enkelin näköisenä
+lepää ensimmäisessä kapalossa, ettei se saa jäädä kauaksi meidän
+luoksemme. Vanhemmat kirosivat hiljaisuudessa tuota kateellista vanhaa
+varista, jota heidän kuitenkin vuosia saadusta avusta täytyi kiittää ja
+pitivät nyt vasta lastansa kahta vertaa kauniimpana. He valvoivat
+kuitenkin vuodet pitkään suurimmalla huolella pienokaisen terveyttä,
+jott'ei hän kauneutensa tähden tulisi heiltä pois otetuksi, varsinkin
+kun hän ei ainoastaan ollut heidän ensimmäinen lapsensa, vaan myös jäi
+ainoaksi.
+
+Kauniimman pojan täytyi myöskin saada kauniin nimi. Vanhemmat miettivät
+kokonaisen päivän, mikä heidän suvussaan olisi kauniin nimi ja
+muistivat erään kaukana asuvan orpanan Amos Hafelborn'in. Koska
+protestanttien mielestä siihen aikaan -- se oli vuonna 1610 -- vanhan
+testamentin nimet kuuluivat erittäin hurskaalta ja voimakkaalta, mutta
+niiden joukossa Amos näytti oikein silmiin pistävän oudonlaiselta, niin
+valitsi vanha Hafelborn sen; sillä mitä on kaukaa kotoisin, sehän
+kaikkina aikoina on räätälejä miellyttänyt.
+
+Kolmantena päivänä kastettiin lapsi kaupungin kirkossa ja sai saman
+nimen kuin kolmas pienten profeettain joukossa. Kastepuheensa aineeksi
+oli kirkkoherra ottanut kaksi paikkaa pipliallisesta kaimasta. Ensiksi
+Amoksen kahdeksannen luvun kolme ensimmäistä värsyä: "Herra, Herra
+osoitti minulle näyssä ja katso, siellä oli kori suvituloa. Ja Hän
+sanoi: mitäs näet, Amos? Minä vastasin: korin suvituloa. Niin Herra
+sanoi minulle: minun kansani Israelin loppu on tullut, en minä tahdo
+enään mennä häntä ohitse. Ja sinä päivänä pitää veisut temppelissä
+itkuksi kääntymän, sanoo Herra, Herra: monta kuollutta ruumista pitää
+joka paikassa makaaman, jotka viedään salassa pois".
+
+Sovittaen profeetansanaa nykyisyyteen, puhui kirkkoherra siitä
+surkeasta ajasta, jota vastaan kaikki nyt nähtävästi vaelsivat ja vasta
+syntyneet lapset ehkä vielä enemmän kuin vanhat. Kahtena edellisenä
+vuonna oli näet protestanttinen unioni ja katolinen liga perustettu;
+varustuksia tehtiin; Spinola hispanialaistensa kanssa oli jo Wesel'issä
+ja tieto Ranskan kuninkaan Henrikki IV:nen murhasta levisi ympäri
+Saksan maata. Ei kukaan tiennyt, mitä nyt oli tuleva ja aavistus
+raskaista päivistä painoi kaikkien mieltä. Kirkkoherra käytti sitä
+manauksen sanoiksi, mutta kääntyi sitte tekstinsä toiseen paikkaan,
+profeetta Amoksen molempiin loppuvärsyihin: "Sillä minä käännän minun
+kansani Israelin vankeuksen, että he rakentavat autiot kaupungit, ja
+niissä asuvat; istuttavat viinapuita, ja niistä viinaa juovat; tekevät
+puutarhoja, ja niistä hedelmiä syövät. Ja minä tahdon heitä heidän
+maassansa istuttaa; niin ettei heitä enään temmata pois maastansa,
+jonka minä heille antanut olen, sanoo Herra sinun Jumalas". Tämän
+autuaan ajan -- niin toivotti kirkkoherra -- nähköön kumminkin
+ristinlapsi vielä elävin silmin Saksan maassa, ja jos vanhat tuolla
+kurjuuden ajalla otettaisiinkin pois, niin valmistakoon heille Jumala
+kuitenkin vielä suurempaa kirkkautta taivaallisessa Jerusalemissa.
+
+Räätälin ja hänen vaimonsa mielestä oli puhe vähän liiaksi synkkä
+kastepuheeksi; edellinen arveli myös, että Nassau-Weilburgilaiset
+kumminkin voisivat aivan rauhallisesti odottaa uhkaavaa maailmansotaa,
+sillä olihan kreivi Lutvikki julistanut itsensä puolueettomaksi, ja
+vaimo ajatteli itsekseen, että tuon ilkeän kätilöimen sanat, joka
+vertasi ihmeen kauniin pojan Kristuslapseen seimessä, olisivat voineet
+antaa aihetta parempaan tekstiin kuin Amoksen kahdeksanteen. He eivät
+kuitenkaan uskaltaneet lausua näitä mietteitänsä toisilleen, sillä he
+kammoivat semmoista syntiä, että edes kahden keskenkään moittisivat
+kastesaarnaa, ja piirustaessansa nuoren Amoksen syntymä- ja kastepäivän
+ison piplian viimeiselle lehdelle, panivat he nämä vanhan Amoksen
+värsyt siihen viereen ikuiseksi muistoksi.
+
+Kun nyt aviopari näki pienokaisensa, joka kasvoi yhä kauniimmaksi, noin
+kehdossa makaavan, silloin sanoi vanha Hafelborn: "Poika on liian
+kaunis räätäliksi. Hänen täytyy lukea itsensä papiksi tai
+virkamieheksi, tahi voi hän myös tulla upsieriksi, evestiksi
+minun puolestani, kenraaliksi tai joksikin senlaiseksi". Ja hänen
+vaimonsa nyykähytti ystävällisesti hymyillen päätään myönnytykseksi.
+Räätälimestari oli näet tosin vaan tavallinen räätäli pienessä
+kaupungissa, mutta hän oli rikas sen rahan kautta, jonka hänen
+vaimonsa, eräs myllärintytär, oli hänelle tuonut, ja sentähden oli
+hänellä alituisesti suuria tuumia päässä. Mutta koska rikas
+myllärintytär oli mennyt naimisiin hänen kanssaan etenkin hänen kauniin
+muotonsa tähden, niin tuumaili hän että pieni Amos, joka oli kymmenen
+kertaa kauniimpi, olisi myös saavuttava kymmenen kertaa suuremman
+onnen. Ja kun poika sittemmin kasvoi suuremmaksi, kuuli hän niin
+usein, että hänestä oli tuleva kaupungin-kirkkoherra, maanvouti tai
+sotaevesti, että hän luuli kerran tulevan loistamaan kaikissa näissä
+kolmessa arvossa yhtä haavaa, ja niin leikitsi hän kumppaniensa kanssa,
+kuinka hän tänään evestinä vangitsi kymmenen maankavaltajaa ja
+rauhanrikkojaa, huomenna maavoutina tuomitsi ne pois hengeltä ja
+ylihuomenna saattoi hengellisellä lohdutuksella koko joukon hirteen.
+
+Amos oli juuri täyttänyt kahdeksan vuotta, kuin kreivillinen
+hovimaalari sai tehtäväksensä koristaa kirkon kupulaen neljä kulmaa
+kahdella ilmassa liehuvalla enkelillä al fresco. Hän ei tietänyt mitään
+parempaa mallia kuin tuota ihmeen kaunista räätälinpoikaa ja maalasi
+sentähden hänet kahdeksan kertaa alastomana ja liehuvana kirkon lakeen.
+Loistavin silmin katseli sittemmin Amos sunnuntaisin lakea, jossa hän
+niin hupaisesti liiteli, ja kertoi jokaiselle vieraalle ylpeydellä,
+että hän jo kerran oli istunut enkelinä. Koulupojat nimittivät häntä
+siitä asti aina kirkkoenkeliksi; mutta hän kuuli tätä pilkkanimeä
+mielellänsä eikä kukaan ollut niin lujasti kuin hän itse vakuutettu
+siitä, että hän todellakin oli kauniin ihminen koko maailmassa.
+
+Vaan vanhan Hafelborn'in mielestä täytyi kauniimman lapsen, joka kantaa
+kauniinta nimeä ja on ulosvalittu kauniimpaan virkaan, sen lisäksi
+vielä kirkkoenkelinä maalattu, myöskin käydä kauniimmissa vaatteissa.
+Ja koska hän oli rikas ja päälliseksi räätäli, niin oli hänen helppo
+pistää kätensä puoleksi rahakukkaroon, puoleksi "helvettiin" [Näin
+nimitetään Saksassa räätälien pöydänalustaa, jonne nämät heittävät yli
+jääneitä kankaankappaleita, jotka oikeastaan olisivat teettäjilleen
+takaisin annettavat. Suoment. muist.] ja komeasti koristella Amostansa
+punaisella viitalla, viheriällä takilla ja keltaisilla housuilla. Mutta
+se maksoi pojalle monta katkeraa kyyneltä; sillä koulukumppanit, jotka
+jo hänen ihailtun kauneutensa tähden kadehtivat ja kiusasivat häntä,
+eivät nyt jättäneet tuota kirjavaa lintua yhdeksikään päiväksi
+kynimättä ja hän olisi monta kertaa tahtonut käydä kerjäläislapsen
+ryysyissä, joita ei kukaan pilkannut. Poika ei vielä aavistanut, että
+enimmin kadehditut etumme aivan helposti voivat tulla meille kovimmaksi
+kiroukseksi, ja kuitenkin itki hän jo katkeria kyyneliä sentähden.
+
+Mutta siellä ei ollut ainoastaan pilkkaa ja kyyneliä, vaan myöskin
+kovia iskuja molemmin puolin; sillä Amos ei ollut mikään heikko
+maitoparta, vaan vahva ja verevä, ja oli kaikkia yhdenikäisiänsä päätä
+pitempi. Vaan valitettavasti seisoi hän melkein aina yksinänsä
+taistelussa, viholliset sitä vastoin ahdistivat häntä tiheissä
+parvissa, ja niin täytyi hänen voimasta ja rohkeudesta huolimatta
+joutua tappiolle. Sentähden ilahutti häntä kahdenkertaisesti, että
+hänelle usein tuli avuksi samanikäinen tyttö, koulumestarin Martha;
+tällä oli niinikään vankat nyrkit, hän oli raivokas niinkuin poika ja
+sanoissa ja töissä aina kauniin kirkkoenkelin asianajaja. Jospa hän ei
+voinutkaan tälle saavuttaa voittoa, niin jakoivat kuitenkin molemmat
+rehellisesti selkäsaunansa, sekä annetut että saadut. Amos otti tätä
+tehokasta avuliaisuutta vastaan, niinkuin jotain hänelle luonnollisesti
+tulevaa, ja jos Martha lohdutukseksi pilkasta ja vahingosta salaisesti
+lahjoitti hänelle voileipänsä, söi hän senkin, niinkuin jotain hänelle
+luonnollisesti tulevaa. Kotoa oli hän tottunut vastaan ottamaan
+jokaista lahjaa, jokaista imarrusta ilman vähintäkään kiitoksen sanaa
+hänelle tulevana verona, ja ainoastaan silloin kuin hänelle ei mitään
+annettu, joutui hän syvempään mielenliikutukseen.
+
+Vanhemmat, jotka kilvan palvelivat rakasta Amostansa, täyttäen hänen
+vähimmätkin toivoituksensa, katsoivat karsain silmin tuota yksipuolista
+ystävyyttä. He olivat jo kapalo lapselle määränneet hänen tulevaisen
+virkansa, siis oli se aivan ajan mukaan, että he ajattelivat
+kymmenvuotiaan pojan tulevaista avioliittoa. Ukko sanoi esimerkkejä
+löytyvän, että kreivintyttäret olivat astuneet alas kaunisten
+talonpoikaispoikien luo, miksi ei siis ilmestyisi ainakin aatelinen
+fröökinä kauniimmalle räätälinpojalle? Amos oli tätä puhetta oven
+takana kuunnellut, ja jotta hän siitä tietäisi jospa hän ei olisikaan
+kuunnellut, kielsi äiti häntä tekemästä itseään liian tuttavaksi
+koulumestarin Marthan kanssa, sillä hänen tulisi kerran vielä naida
+joku prinsessa. Kun sentähden Martha taas antoi hänelle voileipänsä
+ikäänkuin laastariksi saaduille iskuille, sanoi Amos alentuvaisesti:
+"Martha, sinä olet kovin hyvä, ja jos minä kerran nain prinsessan, otan
+minä sinut lapsenpiiaksi palvelukseeni". Se oli ensimmäinen kiitoksen
+sana, jonka Martha sai niin monesta voileivästä, ja kuitenkin kätkeytyi
+lapsi parka sen jälkeen puoleksi päiväksi ja itki katkerasti.
+
+Amos kasvoi sill'aikaa suloisimmasta lapsesta verevimmäksi,
+voimakkaimmaksi nuorukaiseksi: hän oli vilkas, rivakka, iloinen, jospa
+myöskin vähän itsetyytyväinen, ja hyvä ymmärrys loisti esiin hänen
+sinisistä silmistään. Kukka oli täyttänyt mitä silmikko oli luvannut.
+Mutta myöskin kastepäivänä ennustettu sota-aika oli käynyt toteen ja
+sen onnettomuudet rasittivat vuosi vuodelta yhä raskaammin Nassau'in
+maata. Räätäli vaimoineen muistivat monta kertaa tuskallisesti Amoksen
+kahdeksannen luvun värssyjä, jotka he pojan kastepäivänä olivat
+raamattuun kirjoittaneet, ja kysyivät itsekseen, olisivatko nuot
+hirmuiset sanat täydellisesti toteen käyvät? Semmoisen kovan pelon
+alaisina määräsivät he nuoren Amoksen kirkon palvelukseen ja lähettivät
+hänet ensiksi latinakouluun. Kun kaunis räätälinpoika nyt siis oli
+vihitty oppineeksi, niin tuntui hänestä hänen vanha saksalainen nimensä
+Hafelborn pian liian oppimattomalta, rumalta ja räätälimäiseltä; hän
+muutti sen silloisen tavan mukaan latinalaiseksi ja kirjoitti itsensä
+tästä lähtien: Amos Corylofontanus.
+
+Mutta vuosi vuodelta eneni ajan hätä; vanhan Hafelborn'in varallisuus
+väheni vähenemistään, se ei häntä liioin huolettanut, sillä kaikki muut
+porvarit joutuivat niinikään häviölle ja hän lohdutti itseään sillä
+toivolla että jonkun vuoden kuluttua näkisi poikansa kirkkoherrana, ja
+jos ei Amos silloin naisikaan juuri jotain kreivinnaa, niin tulisi hän
+toki varmaan tuomaan jonkun aatelisfröökinän kotia rouvakseen.
+
+Silloin ilmestyi eräänä päivänä rehtori räätälitaloon, -- se oli juuri
+Amoksen seitsemäntenätoista syntymäpäivänä -- ja pyysi saada jotain
+rauhassa sanoaksensa. Olisipa jo aika, lausui hän, lopullisesti määrätä
+pojan vastaista ammattia; kysymättäkin katsoo hän siis opettajana
+itseään velvolliseksi puhumaan suoraan. Amos oli eriskummallisin
+pyhimys; kykyä oli hänellä kaikkiin asioihin, ahkeruutta ei mihinkään.
+Kaikki hänen oppimisensa oli oikkua. Jos hän vanhoissa kirjailijoissa
+luki ihanasta Helenasta, Paris'esta, Achilles'esta, Alexander'ista,
+Venus'esta tai Apollosta, silloin oli koko hänen huomionsa tekstiin
+teroitettu; rumasta Sokrates'esta, kyttyrä-selkäisestä Aesopus'estä,
+syyläisestä Cicero'sta ja paljaspäisestä Caesar'ista ei hän sitä
+vastoin tahtonut niin mitään tietää. Oli onni, että piru on niin
+rumannäköinen; jos hän olisi kaunis, niin poika lopulta rakastuisi itse
+piruunkin. Jos näytellään jotain Plautus'en tai Terentius'en
+latinalaisista komedioista, silloin Amos ei tosin koskaan ollut
+värsyjänsä kunnollisesti oppinut, mutta kuitenkin esitti hän naisien ja
+rakastajien rolleja niin mestarillisesti, että hänen liikuntojensa
+totisuuden ja suloisuuden tähden unhotti nuo puoleksi alas niellyt
+puoleksi vääristellyt värsyt. Pakanallinen Amor seisoi häntä ylimalkain
+paljoa likempänä kuin pipliallinen Amos. Viimeisenä paastoaikana oli
+hän, rehtori, antanut yliluokkalaisillensa kirjoitettavaksi vapaan
+latinankielisen aineen neljistä evankeliumeista: mutta nuori Hafelborn
+oli siitä kyhännyt aivan eriskummaisen teoksen, esitellessään
+"kauneuden periaatetta evankeliumeissa." Siinä oli ollut luettavana,
+kuinka sulopuheisen kaunis vuorisaarna oli, kuinka taivaallisen kauniit
+neitsyt Maarian kasvot, kuinka jumalallisen kaunis kirkastetun
+Vapahtajan muoto, kuinka kuninkaallisen kaunis ankara apostoli Pietari,
+kuinka juhlallisen kaunis tulo Jerusalemiin, niin, itse Judas
+Iskariotissakin oli kaunis Amos löytänyt jotain kaunista, nimittäin
+hänen punainen partansa. Lyhyesti: kirjoituksessa oli kaikki ollut
+kaunista, paitse latinaa, se oli verrattoman rumaa.
+
+"Missä löytyy nyt hänessä kipinätäkään hengellistä mieltä!" pitkitti
+rehtori. "Kaikki tytöt häntä silmäilevät ja hän kohta vertaa enemmän
+kumminkin kaikkia kauniita tyttöjä. Koulukuvassa kuin ei riipu mitään
+peiliä, niin katselee hän itseään ikkunaruuduissa, ja kun hän uneksien
+kuultelee esitelmääni, kääntyy hänen tutkisteleva silmäyksensä kirjasta
+hänen soreihin sormiinsa tai pulskeihin pohkeisinsa. Antakaat Amoksenne
+tulla maalariksi -- vanha hovimaalari ei sitä pait enää kauan käy
+pystyssä -- papiksi hän ei ole syntynyt".
+
+Räätälin vaimo vapisi kiivastuneena tämmöisestä ehdoituksesta, sillä
+maalari oli hänestä vaan korkeampi maankuleksija. Ja häneltä pääsi
+puoliääneen sanat: "Se on onnettomuus, jos on niin kaunis, kuin meidän
+Amos; silloin ilmestyy kadehtijoita kaikkialla".
+
+Mutta rehtori kuuli sanat ja virkkoi: "Te olette oikeassa; se on
+onnettomuus, että poika on niin kaunis. Jos hän olisi naisena maailmaan
+tullut tahi kavalierina, niin olisi se ollut onneksi; mutta jos
+Weilburgilainen räätälinpoika on kauniimpi kuin kaikki muut
+ihmislapset, niin on se onnettomuus, ja jos tämä räätälinpoika
+vielä tietää ja tuntee kauneuttansa ja sen lisäksi tahtoo lukea
+jumaluusoppia, niin olisi valmis itkemään semmoisesta kauneuden
+kirouksesta".
+
+Sanoi ja jätti vanhemmat yksinään vihastuneina ja hämmästyneinä hänen
+sanoistansa.
+
+Mutta Amos Hafelborn eli Corylofontanus otettiin kohta pois
+latinakoulusta: äiti arveli, että lapsi raukan ennemmin tulisi luopua
+kaikesta lukemisesta, kuin kauemmin olla altisna tuon ilkeän rehtorin
+kateudelle. Muutoksenhaluinen, niinkuin hän oli, suostui Amos siihen
+mielellänsä, ja oli vaan harmistunut siitä yksinkertaisesta huhusta,
+joka pian levisi kaupungissa; siellä näet hoettiin, ettei kaunis
+räätälinpoika oikeastaan ollutkaan eronnut koulusta, vaan siitä pois
+ajettu, ja kulkupuhe lisäsi siihen vielä: erään rakkaudenseikan tähden
+koulumestarin Marthan kanssa. Vaan jo vuosia sitten oli Amos tuskin
+enää katsellut tyttöä, ja jos tämä katseli häntä, niin oli se vaan
+häveten ja salaisesti. Kulkupuhe taas kasvoi kasvamistaan. Sillä koko
+moittivassa kaupungissa oli Martha räätäliväen ohessa ainoa henkilö,
+joka parjattua nuorukaista julkisesti ja innokkaasti puolusteli.
+
+Se tuli myös Amoksen korviin ja teki hänelle niin hyvää, että päätti
+suorittaa Marthalle tuon jo aikoja sitten maksettavaksi joutuneen
+kiitollisuuden velan. Mutta nähdessänsä ujon neitosen, kylmeni tuo
+lämpimästi aloitettu puhe vähitellen ja päättyi muutamilla sekavilla ja
+ajattelematta lausutuilla korupuheilla. Sillä hän havaitsi hirveän
+selkeästi, että tytön nenä oli vähän liiaksi paksu, silmät liian pienet
+ja suu liian leveä, jotta häntä, vaikkapa katsantonsa olikin lempeä ja
+vartalo sorea, tuskin voisi sieväksi, saatikka kauniiksi kutsua.
+
+Mutta Martha vastasi että jos hän todellakin tuntee kiitollisuutta,
+niin seuratkoon Herran tähden hänen neuvoansa pyytää rehtorilta
+anteeksi, kääntyä takaisin lukemiseensa ja rehellisesti pyrkiä
+tullaksensa hyväksi ja hurskaaksi kirkkoherraksi. Sitä hänen tulisi
+tehdä ei ainoastaan itsensä ja vanhempiensa, vaan myös tytön oman hyvän
+nimen tähden.
+
+Hän lausui nämä vakavat sanat niin ujosti ja niin liikutettuna, että ne
+olisivat voineet kääntää Amoksen sydämen, jos vaan hänen nenänsä olisi
+ollut vähän kauniimpi, silmät vähän suuremmat ja suu vaan vähäisen
+hienompi. Mutta nyt ne kaikuivat tyhjiin, sillä Amos vertaili juuri
+sillaikaa omaa nenäänsä tytön nenään ja kun hän ei enää nähnyt tätä
+silmästä silmään, silloin arveli hän, että koulumestarin tytär
+kuitenkin oli jotensakin törkeästi läksyttänyt häntä. Vaan rumat naiset
+saarnaskelevat kaikkialla kernasti. Jos niin on miestenkin laita,
+silloin on hän kaiketi liian kaunis kirkkoherraksi.
+
+Vieläpä äitikin puhui nyt samaan tapaan. "Rehtori on oikeassa, meidän
+Amos on liian kaunis kirkkoherraksi! Sillä kun näkee, kuinka näinä
+sota-aikoina kirkkoherrat kaikkialla vangitaan, ryöstetään, ajetaan
+tiehensä, niin että on melkein vähemmin vaarallista olla sotamies kuin
+kirkkoherra, niin oli kai meidän Amos liiaksi kaunis tullaksensa
+jossain kirkkoherrakunnassa teurastetuksi". Hän joutui kuitenkin
+hämille pojan uuden elinkeinon suhteen. Kansleria tai neuvosta ei
+hänestä nyt myöskään voinut tulla, kun hän oli luopunut lukemisesta.
+Aika kului, äidilliset rahat niinikään, ja jo toista vuotta ojenteli
+laiskuri poika pitkät koipensa, joita hän mielellään vertaili Vatikanon
+Apollon jalkoihin, vanhempainsa pöydän alla.
+
+Silloin tuli yksi kirjurinpaikka räntterivirastossa avonaiseksi, ja
+Amos alensi itsensä sitä vastaan ottaaksensa. Äiti lohdutti häntä
+tässä askeleesta, jota hän nimitti epä-avioliitoksi ja arveli että
+raha-asiain alalla toki vielä paraiten tulisi toimeen tänä rosvoisena
+sota-aikana ja jos hän vaan kerran äkkiä olisi rikastunut, niinkuin
+niin monet räntmestarit, silloin ei suinkaan voisi arvatakaan, mitä
+kaikkia vielä oli tapahtuva. Amos tiesi hyvin, että äiti viimeisillä
+sanoilla tarkoitti tuota puheena ollutta kreivinnaa tai prinsessaa.
+
+Odottamattomalla taidolla ja innolla ryhtyi hän uuteen virkaansa ja
+saavutti räntmestarin täyden luottamuksen. Mutta kun ei siihen aikaan
+Weilburg'in hovissa eikä ympäristössä ollut mitään prinsessaa
+saatavana, niin loi kaunis kirjuri silmänsä toistaiseksi räntmestarin
+sievään tyttäreen Dorotheaan, Tämä ei läksyttänyt niinkuin
+koulumestarin kaino Martha, myöskin olivat hänen silmänsä suuret ja
+hänen nenänsä pieni kyllä, ja missä Marthaa oli arveluttanut antaa
+pikkusormi, siinä antoi Dorothea kohta koko käden. Niin näyttelivät
+nämä molemmat nuoret kauan aikaa hupaisaa romaania: Amos luuli itsensä
+rakastetuksi ja Dorotheaa huvitti, että hän sitä luuli. Mutta eräänä
+aamuna astui räntmestari Amoksen luo ja ilmoitti hänelle, että hän oli
+oivallisin kirjuri, mikä hänellä koskaan on ollut, mutta hän oli
+hänelle liian kaunis. Sentähden että hän on niin kaunis, sulkee hän
+hänelle -- hän arvannee kai enemmän syyn -- huoneensa ja koska
+kirjoitustupa nyt kerran on tässä huoneessa, niin täytyy hänen
+valitettavasti myös eroittaa hänet virasta.
+
+Amos syöksähti ulos, häpeästä ja kiukusta melkein tukehtumaisillaan.
+Hetken perästä hiipi hän kuitenkin taas takaisin, sanoaksensa kumminkin
+Dorothealle muutamia uskollisuuden ja lohdutuksen sanoja. Mutta tämä ei
+tarvinnut lohdutusta. Hän oli vaan etsinyt rakkauden leikkiä, ei
+rakkautta, ja kun leikistä vanhuksen ankaran käytöksen johdosta uhkasi
+tulla kiusallinen todenteko, teki hän lopun siitä. Hän näytti tänään
+erinomaisen kauniilta, kun hän ujostellen käski Amostansa unhoittamaan
+hänet, miehekseen ei hän kuitenkaan voisi ottaa häntä, kreivillisen
+palvelijan tytär kirjuria, joka vaan oli räätälinpoika. Ja päälliseksi
+oli tuolla lumojattarella vielä mitä kauniimmat kyyneleet silmissä!
+
+Kahdenkertaisesti särjettynä pakeni Amos uudestaan virkahuoneesta. Hän
+ei enää tiennyt, mitä hän teki, mitä hän tunsi, missä hän kuljeskeli.
+Palata takaisin vanhempien luo hävetti häntä; hän juoksenteli koko
+päivän läpi metsiä ja peltoja ja löi nyrkillään kasvoihinsa, ikäänkuin
+olisi tahtonut antaa niille korvapuusteja siitä, että olivat liian
+kauniit, ja kun hän iltasella taas oli kaupungissa, ei hän itsekään
+tiennyt kuinka sinne oli tullut ja mitä tietä oli kulkenut.
+
+Hän kiersi torinkulman ohitse Ritari nimisen kadun kohdalla. Silloin
+taputti häntä outo mies olalle ja sanoi: "Tuo on kauniin mies, jonka
+eläissäni olen nähnyt. Nyt sinun täytyy kanssamme juoda kannu viiniä!"
+
+Amos kavahtui ylös niinkuin unesta. Ritari-kadun torilla istui vieraita
+sotamiehiä, jotka ryyppäsivät ja rähjäsivät; muutamat porvarinpojat
+katselivat tätä etäämpänä, talonpoikia ympäristöstä joi sotamiesten
+kanssa. Joutsenkadulta kuului rummun pärinää. Ne olivat värvääjiä siitä
+rykmentistä, jota Brandenburg'in maakreivi Hans Georg siihen aikaan
+kokoili Nassau'in maakunnista keisari Ferdinand'ille.
+
+"Se on ensimmäinen mies, jolle minä en ole liiaksi kaunis ja joka
+minulle tarjoo jotain hyvää kauneuteni tähden", ajatteli Amos itsekseen
+ja katseli vierasta sotamiestä, joka häntä oli kutsunut viiniä juomaan,
+kiireestä kantapäihin asti. Mutta tämä puolestaan katseli vieläkin
+terävämmällä silmäyksellä nuorta Hafelborn'ia, tarttui hänen käteensä
+ja veti hänet ryyppääjien luo. "Tässä tuon minä kaikkein kauniimman
+miehen, hänen täytyy tehdä vala lipullemme!" huusi värvääjä
+kumppaneillensa, ja ennenkuin tiesikään oli Amos piiritettynä toisilta,
+jotka imartelivat häntä, joivat hänen onneksensa ja tarjosivat hänelle
+veljeyttä.
+
+Vavisten kiukusta huusi hän: "Olenko teidän mieleenne? Saakeli soikoon!
+Te olette ensimmäiset, joille minä olen aivan mieleinen ja kylläksi
+kaunis".
+
+"Kylläksi kaunis ja kauniimpi kuin kylläksi!" imarteli joku joukosta ja
+tahtoi ojentaa hänelle kättä. Mutta Amos astui raivostuneena takaisin,
+puristi nyrkkiänsä ja huusi: "Älkää sanoko sitä toistamiseen! Joka
+väittää minun olevan kauniimman kuin kylläksi, olevan liian kaunis,
+siltä minä lyön pääkallon rutiin!"
+
+Tällä hetkellä tunki eräs tyttö tuon irstaisen joukon lävitse. "Tule
+kanssani, Amos, Jumalan tähden! Tule kanssani vanhempiesi luokse: he
+hakevat sinua, äiti nääntyy murheesta!" huusi hän tuskallisella
+epätoivon äänellä, joka olisi voinut liikuttaa kiveäkin. Se oli
+koulumestarin Martha. Kouluhuoneen ikkunoista oli hän nähnyt kuinka
+Amosta oli houkuteltu värvääjien luokse; ja vaikka naiset muuten
+tavallisesti pakenivat tätä raakaa sotilasväkeä metsiin ja piilivät
+kellareihin, riensi hän kaiken vaaran ja häpeän unhoittaen keskelle
+joukkoa; sillä hänestä tuntui kuin olisi hänen kiittämätön nuoruuden
+ystävänsä ruumiin ja sielun puolesta kadotettu, jos ei hän häntä nyt
+pelastaisi.
+
+Horjuvin polvin katseli Amos rukoilevaa tyttöä, puristettu nyrkki
+aukeni, ja hän pyyhkäisi kädellä otsaansa ja kasvojansa, niinkuin
+tahtoisi hän pestä pois pahan kuumeunelman. "Sinä olet oikeassa,
+Martha!" sanoi hän sortuneena, "minä tahdon mennä kanssasi kotia".
+
+Mutta värvääjä kuiskasi hänelle korvaan: "Onko tuo sinun kultasi? Hyi,
+etkö häpee: niin kaunis poika ja noin ruma tyttö! Ovathan hänen
+kasvonsa niinkuin nauriista leikatut! Katso tuonne meidän tyttölöitä,
+jotka tuovat esiin viiniä. Eikö totta, ne ovat hienompaa sorttia? Ja ne
+kaikki tulevat olemaan sinun kultinasi, kuten vaan tahdot; -- joka
+päivä toinen!"
+
+Amos silmäili trossityttöjä ja sylki inhosta. "Menkää tiehenne
+vaimoväkenne kanssa; minulla ei ole yhtään kultaista enkä huolikaan
+semmoisesta!"
+
+"Tule kanssani, Amos!" rukoili Martha.
+
+"Minä seuraan sinua!" vastasi hän, entistänsä enemmän hämillään.
+Sillä samassa silmänräpäyksessä juohtui hänen mieleensä, että
+koulumestarintytärtä nauriskasvoilla nyt kuitenkin pidettäisiin hänen
+kultanansa, jos häntä seuraisi. Jospa toki sotamiehet eivät kohta ensi
+katsannolta olisi tehneet pilkkaa noista rumista kasvoista!
+
+Ja hän ei seurannut Marthaa.
+
+Mutta nähdessään sotamiesten loukkaavan tuskastunutta tyttöä, tarttui
+hän keihääsen, joka seisoi pöydän vieressä ja huusi raivostuneena:
+"Tyttö ei ole minun kultani, ja minä jään luoksenne, todistaakseni sen
+teille; mutta ken taittaa edes hiuskarvan häneltä, sen minä paikalla
+lävistän tällä keihäällä". Sotamiehet seisoivat hämmästyneinä ja
+antoivat Marthan mennä.
+
+Mutta värvääjä sanoi: "Hyvin poikaseni! Sinulla näkyy olevan
+rohkeutta!" Ja yksi vasta värvätyistä talonpojista lisäsi siihen:
+"Perhana! Meidän kirkkoenkelimme on muuttunut oikeaksi karhuksi. Kuka
+olisi sitä tuosta kauniista räätälinpojasta odottanut!"
+
+Silloin huusi Amos: "Ota tämä kirkkoenkelistä ja tämä kauniista
+räätälinpojasta!" ja löi häntä keihäällä päähän, niin että talonpoika
+lankesi maahan ja veri juoksi kasvoista.
+
+Amos ei nyt enää voinut hillitä itseänsä. Hän tunsi vaan, kuinka ase
+riistettiin häneltä pois, kuinka häntä uhattiin vankeudella ja
+pyövelillä, jos ei hän heti paikalla ottaisi käsirahaa, kuinka häntä
+sitte taas imarreltiin, juotiin hänen muistoksensa ja kiitettiin hänen
+kauneuttansa: vanhemmat, Martha, Dorothea, räntmestari, sotamiehet,
+haavoitettu talonpoika, vankihuone ja pyöveli, kaikki pyörivät
+kirjavassa sekasotkussa hänen päässään. Hän joi juomistaan, jotta hän
+taas voisi selvemmin ajatella; mutta yhä hullummin tanssivat kaikki
+hahmut yhteen ja tässä huumauksessa hän vihdoin nukkui; kun hän taas
+tointui, seisoi jo aamuaurinko taivaalla.
+
+Värvääjä-upseeri löi häntä nyrkillä olkapäähän ja huusi: "Ylös,
+kumppani! Etkö kuule rumpua? Nyt marssimme Herhorniin rykmenttimme luo.
+Jos et olisi kauniin mies, niin emme suinkaan olisi nähneet niin paljon
+vaivaa ja maksaneet kahdenkertaista käsirahaa värvätäksemme sinua
+keisarin lipulle".
+
+
+
+
+TOINEN LUKU.
+
+
+Helpommin kuin olisi voinut luullakaan, lohdutti itseänsä tänäpänä
+selväpäinen Amos siitä hurjasta askeleesta, jonka eilen humalapäinen
+Amos oli astunut, sillä ei ainoastaan tuota, huonoa kevytmielisyyttä
+ollut hän saanut myötäjäisinä kauneutensa kanssa, vaan myöskin hyvän ja
+keveän mielen. Hän ajatteli että sitä, joka tuhansien joukosta oli
+jaloimmalla Jumalanlahjalla niin nähtävästi varustettu, täytyy vielä
+kerran suuri onni kohdata, ja se olisi sisällinen ristiriitaisuus
+luonnolta, jos hänen kunniatonna pitäisi kokonaan vaipua häpeään ja
+kurjuuteen; hän uskoi kauneutensa tähteen. Että hän nyt raa'an
+roskaväen keskessä kulki tätä tähteä kohti, ei häntä ensinkään
+häirinnyt uskossaan. Häntä virvoitti nähdä ympärillänsä paljaita
+outoja kasvoja ja tahtomattansa olla heitettynä aivan tuntemattomalle
+uralle. Hän tunsi kai, että hän vanhassa läheisössään olisi
+täydellisesti menettynyt ja että hänen uusien ihmisien joukossa täytyi
+alkaa uutta elämää.
+
+Kovin murheellisena ajatteli hän kuitenkin vanhempiansa. Erään
+Herborn'in vaatekauppiaan, joka lähti Weilburg'iin, käski hän sanoa
+isällensä että hän oli hyvin vastaan-otettu siihen rykmenttiin, johon
+suurimmaksi osaksi kuuluu maamiehiä, ja että hän yön ja vuoden kuluttua
+varmaankin evestinä ja varakkaana miehenä on taas kotiin palaava, mutta
+äidille, että hänen Amoksensa nyt on tullut ratsumieheksi, huippulakki
+päässä, rautakaulus hartioilla, puolihaarniska rinnalla ja
+kahdeksantoista jalkaa pitkä piikki kädessä, edelleen että hän joka
+päivä saa kaksi naulaa leipää, mitan viiniä, naulan lihaa ja kausittain
+puolineljättä taaleria rahaa. Hänen ei siis tarvitse murehtia häntä,
+muuten älkööt vanhemmat vihastuko häneen, vaan antakoot hänelle
+hiljaisen siunauksensa matkalle.
+
+Se suuri tuska, joka silloin leveni koko avaran maan yli, hajoitti
+vanhempien pienen tuskan kadonneesta pojastansa. Missä koko kansa
+tylsentyy kurjuudesta, siinä yksityinenkin helpommin kantaa yksityistä
+ristiään. Räätäliväki, ryöstöstä, poltosta, rutosta, sodasta ja nälästä
+tuskastuneena ja rasitettuna, muisti aivan usein sitä profeetta Amoksen
+värssyä, joka nyt oli sanasta sanaan toteuntunut: "Sinä päivänä pitää
+veisut temppelissä itkuksi kääntymän, sanoo Herra. Monta kuollutta
+ruumista pitää joka paikassa makaaman, jotka viedään salassa pois".
+Mutta he eivät silloin enää usein muistaneet poikaansa, jonka kasteen
+johdosta olivat tämän värssyn mieleensä teroittaneet; sillä hän oli
+noina pitkinä tuskavuosina vihdoin tullut heille myös niinkuin yksi
+noista kuolleista ruumiista, joita salaisesti oli pois viety.
+
+Amoksella oli sillaikaa sotaleirissä kovat päivät, Pähkinäkepin ankaran
+kurin alla luopui hän taas latinalaisesta "Corylofontanus" ja palasi
+takaisin rehelliseen saksalaiseen "Hafelborn". Jos hän vaan samalla
+kertaa olisi voinut luopua olentonsa latinaisuudesta, niin olisi hänen
+ehkä käynyt paremmin noiden villien soturein joukossa. Mutta sentähden
+että hän oli niin kaunis, oli häntä niin hienosti kasvatettu, ja nyt
+oli hän kuitenkin taas liian hieno ja liian kaunis ratsumieheksi. Hän
+oli uneksinut ritarillisesta sodasta, jossa hän kunnianhimonsa
+rohkeudella ja ulkomuotonsa loistolla pian tahtoi kohota ritariksi, ja
+hän vietiin ryöstöön, rosvoamiseen ja murhapolttoon, ihmisnyljentään ja
+maanhävitykseen. Tappelussa kenties ensimmäinen, oli hän näissä
+urostöissä kuitenkin kaikkina aikoina viimeinen kumppaniensa joukossa,
+ja vaikka hän, silloisen tavan mukaan, usein myi nahkansa toiselle
+sotaherralle, ei hän kuitenkaan koskaan joutunut varsinaiseen
+tappeluun.
+
+Kerran oli kuitenkin Amos tulemaisillaan tilaisuuteen tekemään
+loistavan urostyön. Oli vuonna 1632. Jo oli ratsumiehemme kierreskellyt
+neljä vuotta sotapalveluksessa ja seisoi nyt ruotsalaisten joukossa
+kenraalimajuri von Baudiss'in johdolla, mutta oli kuitenkin yhä vielä
+alhainen sotamies. Baudiss tahtoi saada valtaansa Rhein-tien Koblenz'in
+ja Köln'in väliltä, ja sitä varten oli ensin välttämätöntä valloittaa
+ne linnat, jotka suojelivat tätä tietä. Yksi niistä oli väkirynnäköllä
+otettava, ja se oli kova papu purra. Kenraalimajuri lupasi niille,
+jotka vapaaehtoisesti asettuisivat ensimmäisiksi rynnäkönjohtajiksi
+koroituksen paikalla ja kahdenkertaisen osuuden saaliista. Amos astui
+ennen kaikkia eturintaan; mutta paitse häntä pyrki vielä niin monta
+muuta tuohon suureen vaaraan ja kunniaan, että kenraalin täytyi
+valikoida. Ja kun hänen silmänsä lankesi nuoreen Hafelborn'iin tuli se
+ikäänkuin heijaistuksi tämän miehekkäästä kauneudesta. Hän ajatteli
+itsekseen, että puolessa tunnissa makaavat kaksitoista ensimmäistä
+kaikki kuolijana vallihaudassa; olisi kuitenkin vahinkoa, jos
+lähettäisin komeimman pojan koko rykmentissä varmaan kuolemaan. Ja hän
+asetti Hafelborn'in muitten ylilukuisten kanssa takapuolelle.
+Mutta sattumus johti niin, että nuo kaksitoista ensimmäistä kaikki
+pelastuivat ja saivat kunnian sekä voiton siitä; vaan Amos tuli tyhjänä
+takaisin, vaikka hän kyllä urhoollisesti taisteli ja yltäkyllin sai
+iskuja. Jos räätälinpoika olisi kohta evestinä tullut sotapalvelukseen,
+olisi hän kauneutensa tähden varmaankin saavuttanut loistavan
+tulevaisuuden.
+
+Niin eleli hän niinkuin vieras raakain kumppaniensa joukossa, ilman
+ystävittä ja kadehdittuna, olematta todellakaan kadehdittava. Mutta jos
+kauneus sotamiehelle on kiroukseksi, niin oli se kumminkin ihmiselle
+joksikin siunaukseksi. Sillä koska Amos tunsi itsensä niin paljoa
+hienompana ja kauniimpana kun muut, ja luotti kauneutensa tähteen, ei
+hän kuitenkaan koskaan vajonnut alas kumppanien raakaan mielialaan
+ja irstaasen elämään. Myötäsyntyneessä kauneudessansa näki hän
+aateliskirjan, todellisen sukuaatelin, joka myös velvoitti aateliseen
+elämään, ja kumppanit, jotka sattumalta saivat vainua hänen salaisista
+ajatuksistansa, kutsuivat häntä mielellään aateliseksi räätäliksi.
+
+Silloin tapahtui, että Amos Hafelborn partioretkillään muutamana
+päivänä tuli erääsen kylään Rehin'in varrella, jossa nälkäytyneiden
+sotamiesten piti virvoittaa itsiään ja seuraavaksi päiväksi hankkia
+ruokavaroja. Sen he toimittivat yksinkertaisimmalla tavalla. He eivät
+kauan kysyneet, missä syötävää ja juotavaa oli kaupaksi, vaan löivät
+huoneenovet rikki niinkuin myös kistut ja kaapit ja ottivat, mitä
+löysivät. Mitä he eivät voineet syödä, heittivät he likaan tahi
+kaivoihin, ja kun he kellarissa olivat juoneet itsensä täyteen, niin
+antoivat he tynnyrien juosta kuiviin maahan. Meidän on tekeminen pöytä
+puhtaaksi, sanoivat he, jotta huomenna tulisi kaunis ilma. Ja koska
+sotamiehelle oli vaivaloista ottaa mukaansa ruokavaroja useiksi
+päiviksi, niin etsivät he ahkerasti hopeaa ja muita kalleuksia; se oli
+helpompi kantaa ja auttoi heitä perästäpäin kuitenkin taas leipään ja
+viiniin. Ja kun kansa kernaasti kätki rahansa sänkyvaatteisin, niin
+leikkasivat he rikki kaikki patjat ja pudistivat höyhenet ulos kadulle,
+niin että tämä keskellä mätäkuuta melkein näytti semmoiselta kuin olisi
+satanut lunta.
+
+Tätä ja vielä pahempaa sen lisäksi nimittivät sotamiehet
+suurustamiseksi ja ruokavarain hakemiseksi tulevaa nälkää varten.
+
+Jos ei Amos tahtonut ilmasta elää, niin täytyi hänen seurata kumppanien
+esimerkkiä; sillä se, joka semmoisena myrskyisenä aikana koetti pyytää
+ja ostaa, ei suinkaan mitään saanut. Sentähden astui hän ikkunasta
+sisään lukittuun pappilaan, tähtäsi pistoolilla kirkkoherraa vasten
+rintaa, jotta hän vähän vikkelämmin löytäisi kellarinavaimet, ja näytti
+hänen rouvallensa paljaan miekanterän, jotta tämä paremmin muistaisi,
+mihin oli kätkenyt kinkkunsa ja myöskin rahakukkaronsa. Tarpeeksi
+syötyään ja juotuaan ja itselleen vähän rahaa seuraaviksi päiviksi
+hankittuansa, pani hän maata asuintuvan penkille, vähän nukkuaksensa ja
+ajatuksiaan koossa pitääksensä. Tämä penkki oli ainoa eheä huonekalu
+koko tuvassa, sillä raivoisammat kumppanit, jotka hänen kanssa tunkivat
+sisään, olivat jo lyöneet kaikki muut kalut murskaksi.
+
+Kun nyt oli tullut aivan hiljaista, Amoksen vielä yksinään penkillä
+maatessa, niin luuli kai kirkkoherra että sotaväki oli lähtenyt pois,
+ja Amos kuuli kuinka hän vaikeroiden lähihuoneessa vaimonsa kanssa
+etsiskeli mitä ryöstäjät hänen tavarastansa ehkä vielä olisivat
+jättäneet. Mutta ryöstetyn avioparin kanssapuhe kääntyi äkkiä niin,
+että se syvästi koski kauniisen räätälinpoikaan ja hän kavahti ylös
+penkiltä, kuin jos kyykärme olisi häntä pistänyt. Kirkkoherra virkkoi
+näet: "Nuo miehet ovat paljaita lihaksi muuttuneita piruja; mutta
+pirullisin kaikista oli kuitenkin tuo ihmeen ihana nuori mies, joka
+ensiksi sisään tuli ja miekkaansa nenäsi edessä tanssitteli".
+
+Kirkkoherran rouva sitä vastoin arveli, että kaunis nuorukainen päin
+vastoin oli ollut paras kaikista. Sillä eihän tämä ollut häntä enempää
+rääkännyt eikä myöskään mitään rikki lyönyt tai hävittänyt, vaan
+ainoastaan ottanut mitä hän oli tarvinnut.
+
+Mutta kirkkoherra vastasi: "vaimo, sitä et sinä ymmärrä! Tosin
+vahingoittivat ja kiusasivat meitä muut paljoa pahemmin, mutta näitten
+raakain heittiöitten ilkeihin kasvoihin jo on Jumala kirjoittanut, että
+heidän ihmiskunnan vitsauksena tulee vaeltaa läpi maailman. Tämä poika
+sitä vastoin on muodoltaan niinkuin Herra Kristus ja harjoittaa
+kuitenkin hirmutöitä muitten rosvojen kanssa. Jospa hän raivookin vaan
+puolen sen vertaa, niin tekee hän kuitenkin kolme kertaa pahempaa
+syntiä kuin hänen kumppaninsa. Ei ainoastaan hänen kasvonsa, vaan
+myöskin kieli ja joka liike osoittivat hänen olevan hyväin ihmisten
+lapsi. Vaan hienot ja kauniit konnat ovat kaikkina aikoina pahimmat ja
+useimmiten myös sisällisesti julmimmat; sillä he tekevät syntiä ehdon
+tahdon, eikä ainoastaan lakia, vaan myös omaa luontoansa vastaan. On
+varsin väärin ajatella pirua rumimmaksi pedoksi. Hän ei ole niin musta
+kuin häntä maalataan. Sillä jos hän näyttäisi niin hirveän rumalta,
+niin ilmoittaisipa hänen muotonsa totuuden. Mutta hän on valehtelija
+kokonansa; ja siis käy hän täällä kauniina kuin Jumala ja on tässä
+äärettömässä valheessa vasta pirullisin piru".
+
+"Ei! tämä käy liiaksi pojalle!" huusi Amos, astuen läheisen kamarin
+oveen; ja kirkkoherra rouvineen seisoivat säikähtyneinä, ikäänkuin
+olisivat nyt nähneet kaikkein kauniimman saatanan elävältä. "Jokaiseen
+ammattiin ja onneen olin minä liian kaunis, ainoastaan piruksi olen
+siis kylläksi kaunis! Katsokaa, herra kirkkoherra, jos en olisi niin
+kaunis, niin olisin tullut hurskaaksi kirkkoherraksi niinkuin tekin, ja
+sen sijasta että nyt ryöstän teitä, olisin itse tullut ryöstetyksi. Te
+arvelette kauneuden olevan vapaakirjan kaikkeen hyvään. Mutta minä
+sanon teille, noitten ilkeäkasvoisten miesten on kymmenen kertaa
+helpompi maan päällä saavuttaa onnea ja taivaassa autuutta, kuin minun,
+jolle kauniit kasvoni alituisesti ovat esteenä. Mitä vapisette ja
+vaikeroitsette te? Enhän minä suinkaan ole piru enkä teitä tahdo
+niellä. Mutta rangaistukseksi teidän herjauksistanne toivoisin minä
+että teidän vaan yksi ainoa vuosi olisi kantaminen sitä kirottua
+kauneutta, jonka kanssa minä nyt jo viisikolmatta vuotta olen
+kiusakseni tepastellut: Te tuomitsisitte silloin lempeämmin muita
+kristityitä ja oikeammin pirua. Sillä jos tämä halveksii kauniimpien
+ihmisten muotoa, niin tekee hän sitä vaan sen vuoksi, että hän on liian
+älykäs ja hyvin tietää, että hän kauniimmilla kasvoilla ikuisesti
+pysyisi yhtäläisenä vaivaisena piruna, kuin teidän nöyrin palvelijanne
+Amos Hafelborn".
+
+Vaivalla tointui kirkkoherra pelästyksestään ja tuli vähitellen
+vakuutetuksi että hänellä edessään oli aivan sivistynyt ja
+hyväntahtoinen nuori mies, jonka vaan hätä ja sodan hirveä tapa
+pakoitti väkivaltaisuuksiin ja jota hänen viisaalla tavalla tuli
+koettaa pidättää luonansa omaksi suojakseen. Se ei ollut hänelle
+vaikea: sillä hänen tarvitsi vaan saattaa ratsumiestä hänen elämänsä
+vaihetten kertomiseen, joihin hän jo oli viitannut, ja pian ryhtyi
+Amos mieluiseen pakinaan ja juttelemiseen, itse iloisena taas kerran
+saada kohdata sivistyneen miehen.
+
+Niin istuivat he kauan yhdessä hävitetyssä tuvassa, ja kirkkoherran
+rouva toi kannun parasta viiniä, jonka kätköä uhkaava pistooli ei
+kuitenkaan ollut voinut ilmi saattaa. Ja niin saattoi sen lopuksi kai
+ilmi juuri nuoren sotilaan kauneus ja hieno käytöstapa.
+
+Mutta kun Amos oli lopettanut elämäkertansa ja kirkkoherra siihen
+lisännyt monta sopivaa sanaa, tuntui molemmista kuitenkin melkein
+kummalliselta, että he keskellä kaikkea hävityksen kauhistusta
+viisastelivat kauneuden kirouksesta, ja kirkkoherra lausui,
+saattaaksensa puhetta tyydyttävään päätökseen, surumielisesti
+hymyilevällä syrjäsilmäyksellä rikkilyötyihin huonekaluihinsa:
+
+"Se ei ole ainoastaan teidän oman pahan onnenne, vaan koko tämän
+aikakauden kirous, että mitä meissä on ihaninta ja jalointa tulee
+kovimmalla tavalla rangaistuksi, jopa pahimmaksi viholliseksemmekin, ja
+se, joka voi peittäytyä raakuutensa ja rumuutensa haarniskaan, elää
+tuvallisimmasti näinä kauhistuksen päivinä".
+
+"Nyt olen pian kyllästynyt elämään!" huusi Amos puoleksi hymyillen,
+puoleksi suuttuen. "Minä olin liian kaunis räätälinpojaksi,
+kirkkoherraksi, kirjuriksi, ratsumieheksi, liian kaunis sotaonneen,
+lempionneen, liian kaunis mieheksi ja kunnialliseksi ihmiseksi, nyt
+olen liian kaunis koko tälle aikakaudelle, ja ainoastaan piruksi olen
+ollut kyllä kaunis!"
+
+"Te ette ole antanut minun päättää puhettani", keskeytti häntä
+kirkkoherra. "Esilauseeseni tahdoin lisätä: siitä huolimatta löytyy
+nytkin vielä ihmisiä, jotka ovat saavuttaneet onnen semmoisen kuin
+heidän luonnonlahjainsa loisto lupasi. Ja sen suhteen ajattelen minä
+lähinnä ruotsalaista kenraalimajoria Jaakko Ramsay'ta, kotoisin
+Skottlannista. Häntä pidetään kauniimpana ja pulskeimpana miehenä koko
+Ruotsin armeijassa, ja kun nyt teitä tässä katselen, olette minusta
+niinkuin veli hänen muotoisensa. Sen lisäksi on Ramsay älykäs, hienosti
+kasvatettu, Kustaa Adolfin oppilas ja ystävä, ritarillisesti urhokas ja
+onnenlapsi ilman vertaista, joka oivaltaa kaikki ja jolle kaikki
+onnistuu. Rahaa ja tavaraa on hän Saksan valtakunnassa jo yltäkyllin
+voittanut, ja sitte kuin hän Würzburg'in linnan valloituksessa oli
+kovin urhoollisesti tapellut ja voitolle joutunut, seisoo hänelle tie
+suuren sotaherran korkeimpaan arvoon avoinna".
+
+"Onko tämä Ramsay myös räätälinpoika?" kysäisi Amos.
+
+"Ei! Hän on vanhaa aatelista sukuperää!"
+
+"Vai niin!" sanoi Amos aivan sävyisästi. "Jos minä olisin syntynyt
+kavalierina, niin olisi minullekin kauneuteni ollut sangen edullinen.
+Sitä on mulle usein sanottu. Valitettavasti tulin erehdyksestä
+räätälinpojaksi".
+
+Mutta kirkkoherra vastasi: "Sotamiehen ei ikinä tule epäillä
+onnestansa. Minä olen tuttu Ramsay'n kanssa ja tämä on minulle jossakin
+kiitollisuuden velassa. Teidän tähtenne tahdon kirjoittaa Hanau'iin,
+jossa Ramsay'lla nyt on komento. Hän tuntee jokaisen miehen
+ihmeteltävän tarkalla silmällä, ja tietää asettaa kunkin oikealle
+paikalle, ja varsinkin on hän mieltynyt teikäläiseen hienoon
+käytöstapaan. Ramsay'n luona voisitte saavuttaa onnenne, ja koska te
+kuulutte ruotsalaiseen rykmenttiin, on kenraalimajorille oleva helppo
+vaihtaa teidät toiseen. Ehkä ryhdymme molemmat tähän kokeesen?"
+
+Herkkäluontoinen Amos suostui siihen kohta, kirkkoherra kirjoitti ja
+kolmen kuukauden kuluttua oli kaunis ratsumies Ramsay'n sotaväessä
+Hanau'issa. Kenraali miellytti häntä niinkuin hän kenraalia. Kultaiset
+unelmat täyttivät nyt hänen mielenkuvitustansa. "Jumalan kiitos", huusi
+hän, "nyt on kauneuteni toki vihdoin viimein tullut johonkin hyvään
+hyödylliseksi!" Mutta sen hän huusi vaan aivan itsekseen; sillä
+kirkkoherra oli antanut hänelle sen hyvän neuvon matkalle, ettei
+vastedes enää puhuisi niin paljon omasta kauneudestansa; se
+miellyttäisi Ramsay'ta yhtä vähän kuin kaikkia muitakaan ihmisiä.
+
+Tämä sotapäällikkö piti Nördling'in tappelun jälkeen Hanau'ta melkein
+neljä vuotta valloitettuna, ja sen porvarit kiittivät hänen
+hallitustansa, sillä heillä oli silloin paljoa parempi kuin monella
+naapurikaupungilla. Ympärillä olevalle maaseudulle sitä vastoin oli tuo
+Ruotsin palveluksessa oleva skottilainen sotaväkinensä hirmuna ja
+kauhistuksena. Sillä uloshyökkäystensä ja alituisten kahakkain kautta
+keisarillisten kulkujoukkojen kanssa vahingoitsi ja vaivasi hän lakea
+maata sanomattomasti. Yhdessä semmoisessa uloshyökkäyksessä valloitti
+Ramsay väkirynnäköllä kurmainzilaisen kaupungin Aschaffenburg'in ja toi
+sen tuomioherran vankina Hanau'iin. Hafelborn käytti itsensä tässä
+tilaisuudessa niin urhoollisesti, että hän vihdoin koroitettiin
+vänrikiksi. Ja kun Ramsay sittemmin Mainz'in vaaliruhtinaan ja Hanau'in
+kreivin Filippi Moritz'in kanssa sangen edullisilla ehdoilla hieroi
+sopimusta Hanau'in antautumisesta, jota alkoi käydä vaikeaksi
+puolustaa, mitään avunlähetystä kun ei ollut toivomista, käytti hän
+tuota yhtä kirjoitustaitoista kuin älykästä Hafelborn'ia moneen
+salaiseen kansliatoimeen. Niin näki Amos nyt kaikin puolin toiveensa
+alkavan toteutua; kumppanit ennustivat hänelle loistavaa tulevaisuutta,
+kadehtivat hänen onneansa ja sanoivat: tuossa näkee kuitenkin, kuinka
+kaunis mies aina joutuisasti käy eteenpäin.
+
+Tänä aselevon aikana käveli Amos eräänä kirkkaana talvi-iltana
+ulkopuolla kaupunkien portteja pitkin Kinzig'iä. Ramsay'llekin oli tämä
+turvallinen lyhyt käytävä mieleinen, ja Amos toivoi tänä iltana
+kohtaavansa kenraalin, joka mielellään jutteli hänen kanssansa. Mutta
+kenraalin sijasta ilmestyi äkisti kolme ryysyistä talonpoikaa, jotka
+sulkivat häneltä tien. Ja yksi niistä huusi: "Tuo on Ramsay, joka
+meidät kerjäläiseksi tehnyt on; nyt olet sä konna saava makson
+murhapoltoistasi!" ja löi Amos parkaa kirveellä päähän, niin että hän
+meni tainnuksiin. Toiset karkasivat niinikään hänen päällensä, ja kun
+Amos verissään makasi maassa, kuuli hän vielä yhden sanovan: "Nyt on
+hän kuollut!" ja toisen: "Oletteko myös varmat siitä, että se oli
+kaunis Ramsay?" johon kolmas vastasi: "Kyllä! koko armeijassa ei löydy
+semmoista vartaloa ja semmoisia kasvoja toistamiseen".
+
+Valitettavasti ei Amos ollut voinut heille ajoissa sanoa, että nyt
+löytyy kaksi kauniinta miestä Ruotsin armeijassa.
+
+Kun hän nyt hirmuisia tuskia kärsien taas hetkeksi tointui, huomasi hän
+olevansa Hanau'issa lasaretissa. Eräs yövartija oli löytänyt hänet ja
+kantanut kotia. Kenraalimajori istui vuoteen vieressä ja puhutteli
+häntä ystävällisesti. Vaan Amos sanoi: "Hyvä kenraali, minulla on
+kylliksi ja minä tunnen kuoleman lähestyvän. Minä olin kaikkiin
+asioihin liian kaunis; sentähden ei minulle ole koskaan eikä missään
+ollut onnea, nyt olen siunatuksi lopuksi juuri kauneuteni tähden
+erehdyksestä kuolijaksi lyöty!"
+
+
+
+
+KOLMAS LUKU.
+
+
+Nämät sanat lausuttuansa lankesi Amos mitä kovimpaan haavakuumeesen ja
+oli useat päivät elon ja kuolon vaiheella. Vihdoin voitti kuitenkin
+hänen voimallinen luontonsa ja hän rupesi parantumaan, vaikkapa hyvin
+hitaasti ja tuskallisten kipujen vaivatessa.
+
+Kun hän nyt makasi vuoteellaan ja luki noita kitkeriä hetkiä,
+kahdenkertaisesti pitkät tuskan ja kärsimättömyyden kautta, silloin oli
+usein hänen ainoa lohdutuksensa ajatella syntymäkaupunkiansa, usein
+päiväkaudet Weilburg'issa kuljeskella ja tervehtää kaikkia vanhoja
+ystäviänsä. Ainoastaan harvoin oli hän sotaretkillään saanut tietoja
+vanhemmiltansa ja viimeisinä aikoina ei enään ensinkään; sillä mitään
+kirjevaihtoa ei ollut ajattelemistakaan, suulliset tiedot, joita edes
+takaisin marssivat sotajoukot toivat, olivat ainoat. Rauhallinen
+yhdistys oli näinä ankaran hädän ja väkivaltaisuuden päivinä melkein
+tykkänään tauonnut.
+
+Nyt sepitsi itselleen Amos lisäksi mitä noissa niukoissa,
+usein ristiriitaisissa tiedoissa oli vaillinaista ja eleli
+mielenkuvituksessaan innokkaimmalla mieltymyksellä taas isänhuoneessa.
+Silloin oli hänestä melkein kummallista, että eräs uusi ja kuitenkin
+vanha olento alituisesti ja vastaanseisomatta tunkeutui esiin:
+koulumestarin Marthan kuva. Usein hän nuhteli itseään siitä ja sanoi:
+"Näyttää siltä kun kävisin vanhempien luona tavatakseni Marthaa
+kotona". Ja vaikka hänen aikanaan Martha vaan harvoin oli tullut
+räätäliväen luokse ja tunnetuista syistä ei edes kernaasti siellä ollut
+nähty, oli hänestä kuitenkin nyt niin kuin jos tyttären aina täytyisi
+olla hänen vanhempiensa luona, hän ei itse tietänyt minkätähden.
+
+Sitte jatkoi hän hereillään uneksien: "Marthan kuva seisoo aivan
+selvästi edessäni, niinkuin hän eli ja oli; vanhempien muoto on minulle
+himmeämpi. Mikä siihen on syynä? Voi, kenties ovat kaikki kolme jo
+aikoja sitte kuolleet, koko talo hävitetty, ja kaupunki suurena
+hautausmaana, rauniona! ja nuo vanhat tuttavani viittaavat ja huutavat
+minulle vaan sen vuoksi niin ystävällisesti, että he todellakin
+seisoivat aivan lähellä, tässä vuoteeni vieressä, kuolleitten haamut!
+Sanotaan että semmoisia ikävöiviä kuvia kierättämällä saattaa usein
+vainaja oman kuolinsanomansa kaukaiselle ystävälle, jos ei löydy mitään
+elävää sanansaattajaa".
+
+Mutta pian karkoitti hän taas nämä surulliset ajatukset mielestään ja
+kysyi itseltään, miltä Martha nyt näyttänee? Ensimmäisessä nuoruuden
+kukoistuksessa ei hän ollut; hän oli yhtaikainen hänen kanssa ja kävi
+siis yhdeksättäkolmatta vuotta. Marthan kasvot olivat kuitenkin hänen
+mielestään muuttuneet paljoa kauniimmiksi. Löytyyhän semmoisia tyttöjä
+ja nuorukaisia, joissa vasta ruumin täysivoimaisena ollessa kauneuskin
+kehkeytyy. Tosin olivat hänen silmänsä vielä yhä edelleen vähän
+pienenmäiset, suu olisi saattanut olla hienompi ja nenä kauniimpi.
+Mutta hänen pulskeaan vartaloonsa sopivat nuo voimakkaat kasvot,
+ja se ihmeellinen sulous, joka loisti hänen silmistään ja puhui
+hänen suustaan, todistaen lempeää, hyvää sielua, kirkasti kaikki
+vaillinaisuudet muodossa. Maalatulta nukelta sitä vastoin näytti
+hänestä tämän kuvan rinnalla räntmestarin sievä Dorothea; alussa oli
+hän vielä monta kertaa ajatellut häntä rakkauden suuttumuksella, nyt
+karkoitti hän hänen muistonsa ylenkatseen täydellä vihalla. "Kuinka
+sokea olin, kun niin peräti väärin Marthan tunsin", pitkitti hän
+silloin. "Löytyy maisemia, joita ensiksi on kerran täytynyt nähdä
+etäältä, voidaksensa sitte likeltäkin tuntea niitten suotuisaa
+suloutta. Eikö löydy semmoisia ihmisiäkin?"
+
+Ja niin muutti hän itselleen mielenkuvituksessaan tämän etäisyyden yhä
+lähemmäksi ja eli uudestaan vielä kerran nuoruutensa ajat ainoan
+nuoruuden ystävänsä rinnalla, johon nyt hänkin oli uskollisimmalla
+ystävyydellä mieltynyt. Vielä kerran otti hän hänen kädestään vastaan
+kaikki nuo lohduttavaiset voileivät, mutta hän kiitti aivan toisin kuin
+ennen. Hän antoi Marthan vielä kerran aika lailla läksyttää itseään, ja
+häntä kovin pahoitti, että vaan perästäpäin hiljaisuudessa taisi
+kiittää häntä voimatta seurata hänen uskollista neuvoansa. Ja kun
+kohtaus värvääjien kanssa taas juohtui hänen mieleensä, silloin olisi
+hän tahtonut langeta tytön eteen niinkuin pyhimyksen eteen polvilleen
+ja hänen rinnallaan käydä kotia. Niin katkera kuin tämä myöhäinen
+katumus hänelle olikin, niin lohdutti se häntä kuitenkin, ja hänestä
+tuntui ettei se kuitenkaan vielä tulisi aivan myöhään, se kova tauti,
+jossa hän ensikerran elämässänsä oikein ja levollisesti oppi luomaan
+silmäyksen itseensä, oli silloin sopiva rangaistus, mutta semmoinen
+Jumalan rangaistus, jossa hänen armonsa ja hyvyytensä meille syvimmin
+ilmestyy.
+
+Häntä elähytti kuitenkin taas pian uusi elämäninto, silloin piti hän
+sen ihan varmana, että vielä kerran olisi näkevä Marthan. Mutta jos
+tämä sillaikaa olisi mennyt naimisiin? Turhamainen kysymys. Rakkaudesta
+ja avioliitosta eihän hän ollenkaan tahtonut puhua hänen kanssaan, vaan
+ainoastansa hyvästä vanhasta ystävyydestä. Ja kuitenkin olisi se häntä
+kovin suututtanut, jos hän olisi joutunut naimisiin. Hän ei tahtonut
+sitä ajatella. Mutta Weilburgilaisille tahtoi hän vielä näyttää, että
+hänestä kuitenkin oli tullut jotain kelvollista, vänrikki muka ja ehkä
+enemmänkin, ja tahtoi kouluystävänsä kanssa kävellä pitkin katuja, ja
+hän arveli, että pulskea Martha ja hän, se olisi toki pari, jota
+saattaisi katsoa -- tietysti vaan ystäväpari.
+
+Hänen tätä itselleen juuri kuvitellessaan astui sotavälskäri uneksijan
+vuoteelle. Amos oli käskenyt hänen tuoda pienen peilin muassaan, kun
+tulevan kerran ottaisi kääreen pois päästä, sillä hän tahtoisi
+kuitenkin mielellään tietää, miltä itse nyt näytti. Käärettä
+avattaissa, oli Amos vielä komeasti kävelevinään Marthan rinnalla;
+silloin asetti lääkäri peilin hänen eteensä.
+
+Taivas! mikä näky! Nuo pitkät kauniit hiukset olivat paljaaksi leikatut
+muutamain kirveeniskuin tähden, joita kova Nassau-Weilburgilainen
+pääkallo onnellisesti oli vastustanut; mutta pahimmat iskut olivat
+kasvoissa. Vasen silmä oli juossut ulos, siitä meni mitä rumin haava
+punaisena ja sinisenä nenän yli koko oikean posken poikki aina korvaan
+asti, ja välskäri oli parsinut tuon sormensyvyisen haavan kiinni yhtä
+ruokottomasti kuin kerjäläinen vanhat housunsa. Amos, joka tietysti
+itse paraiten tiesi, mitä iskuja hän oli saanut, oli kuvaillut
+itselleen kasvonsa oikein rumiksi, mutta todellisuus voitti hirveällä
+tavalla hänen rohkeimmankin luulokuvansa!
+
+Kauan ja tarkasti katsoi hän peiliin. Hän tahtoi hymyillä, mutta tämä
+pieni jänneliikunto viilteli häntä niinkuin puukko haavan läpi.
+Vaivalla pidätetyllä hymyllä ja syvällä huokauksella huusi hän sen
+jälkeen: "Jumalan kiitos! Nyt en enää ole kaunis!"
+
+Silloin kuuli hän, niinkuin kaiun huokauksestansa, tukahutetun naurun
+päänalustansa takana. Se oli Ramsay, joka oli siinä katsellut koko tätä
+surkean komillista kohtausta. Hän astui esiin, ja pudisti ystävyydellä
+sairaan kättä ja pyysi häntä lohduttamaan itseään kaunisten kasvojensa
+hukkauksesta, joiden kautta hän oli pelastanut sotapäällikkönsä hengen.
+Onni olisi tästä alkaen suotuisammin myhäilevä näille miehekkäille
+arville kuin ennen sileille poskille, ja yhdellä silmällä tulisi hän
+näkemään kunniarikkaampia päiviä kuin tähän asti kahdella. Sitte lupasi
+hän hänelle alituista rajatonta suosiota, pikaisen palaamisen
+palvelukseen ja runsaan kipurahan hyvässä kullassa, niin totta kuin
+hänen nimensä oli Jaakko Ramsay.
+
+Amos kuulteli tätä kaikkea jotensakin kylmällä mielellä; tällä hetkellä
+olisi hänelle melkein ollut lohduttavampaa, jos Ramsay yhtä varmaan
+olisi vakuuttanut hänelle, ettei koulumestarin Martha Weilburg'issa
+vielä ole naitu.
+
+Hafelborn raukan paraneminen kesti odottamattoman kauan, varsinkin
+erään kolmannen suuren haavan tähden lonkassa, jota hänen ei tarvinnut
+peilillä katsella. Jo oli helmikuu ja hän makasi vielä sairashuoneessa.
+
+Silloin kuuli hän eräänä päivänä varhain aamulla hurjaa meteliä
+kadulta, sitte aseitten kalsketta, pyssynlaukauksia, outoja sotahuutoja
+ja merkkejä; yhä likemmäksi läheni taistelevain melske. Sitte kaikki
+yhtäkkiä vaikeni. Eräs haavoitettu ruotsalainen riensi sairassaaliin ja
+huusi: "Kaikki hukassa! -- aselepo rikottu; -- kaupunki äkillisellä
+päällekarkauksella valloitettu; Ramsay kuolijaksi ammuttu!"
+
+Haavoitetut, joita pian sen jälkeen keisarilliset sotamiehet toivat
+lasarettiin, vahvistivat tiedon Hanau'in valloituksesta. Ramsay, joka
+jo kuukausia sitten hieroi sopimusta Mainz'in vaaliruhtinaan kanssa
+kaupungin antautumisesta, katsoi kaiken varovaisuuden tarpeettomaksi,
+aselepo kun oli muotoperäisesti tehty, ja hänen sotilaansa olivat jo
+kauan aikaa eläneet niinkuin syvimmässä rauhassa. Mutta kun
+ruotsalaisten päällikkö ei laskenut ulos Hanau'in kreiviä, joka oli
+tullut kaupunkiin, niin väittivät keisarilliset hänen omavaltaisesti
+rikkoneen aselevon, karkasivat Nassau-Dillenburg'in kreivin ja evesti
+von Metternich'in johdolla äkkiä melkein vartijattomaan varustukseen ja
+voittivat tuon pienen ruotsalaisjoukon, joka Ramsay'n johtamana
+urhoollisesti tappeli, lyhyen ottelun perästä. Johtaja joutui
+taistelussa vihollisten keskeen ja ammuttiin siellä selkään. Voittajat
+odottivat joka hetki mainion kenraalimajorin kuolemaa; siitä huolimatta
+parantui pahasti haavoitettu päällikkö, jos pitkällistä, kurjaa
+kivulloisuutta voi parantumiseksi sanoa. Vangiksi otettu linnaväki
+pistettiin senaikaisen sotatavan mukaan kohta keisarillisiin
+rykmentteihin.
+
+Amos pelastui tästä kohtalosta ainoastaan haavainsa tähden. Kun
+yksisilmäinen mies sauvain nojassa nilkuttaen taisi jättää leirin, sai
+hän käskyn kahdeksanneljättä tunnin kuluessa lähteä kaupungista.
+"Jumalan kiitos, etten enää ole kaunis", lausui kukistumaton Amos,
+"muuten olisi minun vielä kerran, niinkuin kymmenen vuotta takaisin,
+täytynyt vannoa uskollisuutta keisarille".
+
+Ennenkuin hän kuitenkaan meni, kutsuttiin hän vangitun Ramsay'n luo.
+
+Haavoitettua kenraalia kohtelivat voittajat kaikella kunnioituksella ja
+he eivät kieltäneet hänen pyyntöänsä sanoa jäähyväiset henkensä
+pelastajalle, niinkuin hän Amosta nimitti. Syvästi liikutettuna astui
+nyt kaunis Amos kauniin Ramsay'n vuoteelle, joka tuskasta ja harmista
+riutuen myöskin nyt enää oli varjokuva entisestä kauneudestaan. Mutta
+kyyneleet tulivat molempien kovasti koeteltujen miesten silmiin, kun ei
+Ramsay voinut tarjota mitään muuta kuin kiitoksen ja jäähyväisien
+sydämellisiä sanoja pois lähtevälle Amokselle, ja tämä tuli tästä
+kiitoksesta paljoa syvemmin liikutetuksi, kuin kaikesta siitä
+suosiosta, jota mahtava mies hänelle äskettäin oli luvannut _hänen_
+tautivuoteellaan. Vieressä seisovissa voittajissakin syntyi
+sääliväisyyden tunne ja he lahjoittivat, enemmän osanotosta Ramsay'n
+surkeaan kohtaloon kuin vänrikin köyhyyteen, tälle sangen runsaan
+matkarahan.
+
+Mutta ottaessaan vastaan kenraalinsa ja suosijansa viimeisen
+kädenpuristuksen tunsi Amos, että Ramsay painoi hänen käteensä pienen
+setelin. Varovaisesti salasi hän hämmästystänsä, ja kun vartijan
+saattamana meni alas portaista, heitti hän salaisen silmäyksen tuskin
+sormenpituiseen paperiliuskaan, pisti sen sitte huomaamatta suuhunsa ja
+nielaisi sen alas, suuresti peloissaan että joku tempaisisi häneltä
+pois sen sisällön. Vartija ei ollut mitään nähnyt.
+
+Paperilipussa seisoi Ramsay'n sievällä käsialalla kirjoitettuna:
+"Kauravakassa tallini ylisellä on vaate kalliilla kivillä, kumminkin
+kahden ritarihovin arvoiset. Puoli on sinun omasi, jos pelastat kivet
+minulle."
+
+Vielä samana yönä hiipi Amos talliin; kenenkään huomaamatta tuli hän
+yliselle, jossa vanha kauravakka seisoi. Hyvin tuntien paikan oli hänen
+helppo pimeässä löytää vakka ja vaate, sekä tästä leikata pois kaikki
+kivet. Vapisevin polvin tuli hän taas ulkoilmaan ja makuusijalleen.
+Vaate oli ollut Saksanritarimestarin iso juhlapuku, saalis
+Meizentheim'istä, jonka Ramsay oli pitänyt itsellensä ja kohta
+Hanau'in päällekarkauksen jälkeen antanut kätkeä kauravakkaan. Tämän
+historiallisen loistoteoksen viisi suurta jalokiveä laskettiin
+kahdentoista tuhannen guldenin arvoisiksi, ja koska siihen aikaan yksi
+morgeni hyvää peltomaata oli kuudesta guldenista, jopa välistä kuudesta
+leipäkyrsästäkin kaupaksi, niin olisi Ramsay huoleti voinut kirjoittaa
+että kalleukset olivat kahdentoista ritarihovin arvoiset.
+
+Jo varhain aamulla käydä nilkutti Amos Hafelborn kalliit kivet taskussa
+ulos porttiin päin, arasti silmäillen ympärillensä kuin varas.
+Peloissaan ponnisti hän vielä heikkoja voimiansa niin paljon, että
+hänen seuraavana päivänä täytyi jäädä sairaana lepäämään erääsen
+kylään, jotenka hän siis sai lepoa ajatellaksensa, mihin oikeastaan oli
+menevä. Sillä eilen oli hän vaan, niinkuin on tapa sanoa, käynyt
+nenänsä perässä; nenä tosin osoitti niinkuin kompassi pohjaista ja
+pohjaisessa oli Weilburg. Vaan nyt vastentahtoisesti levähtäessään
+polttivat häntä kivet taskussa, hänellä ei ollut yöllä eikä päivällä
+mitään rauhaa pelosta että ne keksittäisiin tai varastettaisiin, ja hän
+päätti ennen kaikkia laittaa aarteen luotettavaan paikkaan taikka vielä
+paremmin Ramsay'n käsiin. Hanau'issa oli näet jo hänen tiedoksi tullut,
+että haavotettu kenraali ennen pitkää oli vietävä Dillenburg'iin
+Hanau'in valloittajan Nassau-Dillenburg'in kreivin Lutvikki Henrikin
+vuorilinnaan, joka ennen oli ollut Ruotsin puolella, vaan nyt seisoi
+keisarin palveluksessa. Jokainen odotti, että Ramsay tulisi jäämään
+sinne helppoon vankeuteen kunniasanaansa vastaan, ja Amos laski, ettei
+hän varovasti vaeltaen hävitetyssä maassa suinkaan tulisi joutuisammin
+sauvainsa nojassa Dillenburg'iin kuin kenraali kantotuolissa. Mutta hän
+laski väärin, Sillä viikkokausia retosteli hän yhdestä kylästä toiseen
+monenpäiväisillä tuskallisilla levähdyksillä, joita hänen täytyi suoda
+runneltuneelle ruumiilleen; sotajoukkojen ristimarssit, joita hän
+hädissänsä väisti, ajoivat häntä aina taas suoralta tieltä takaisin, ja
+niin tuli huhtikuu eikä Amos vielä ollut Dillenburg'issa. Ryysyisissä
+vaatteissa, jotka hänestä nyt näyttivät turvallisemmalta kuin
+haarniska, kerjäili hän Taunus'essa, sillä hän ei uskaltanut ottaa
+esiin lahjoitettuja kultakappaleita pelosta, että silloin myös
+voitaisiin nuuskia esiin hänen timanttejansa. Tällä tavoin parani
+kumminkin vähitellen hänen haavoitettu jalkansa parempaan käytäntöön.
+
+Tähän aikaan kuuli hän mitä ristiriitaisimpia huhuja Ramsay'sta. Toiset
+sanoivat hänen elävän Dillenburg'issa vapaana ja kunnioitettuna,
+enemmän kreivin vieraana kuin vankina, toiset taas että häntä siellä
+pidettiin kovassa vankeudessa. Molemmat olivat oikeassa, sillä
+itsepäisyytensä kautta oli Ramsay antanut kreiville syytä muutamiksi
+päiviksi osoittaa itseään ankarana vanginvartijana ystävällisen isännän
+sijasta. Mutta Amos ajatteli: toisessa tapauksessa voi kenraali nyt
+vaatia juvelinsa, toisessa tapauksessa tarvitsee hän niitä vaatimatta
+välttämättömästi. Ja kun hänen kunniansa uskollisena sotamiehenä
+hänestä oli näissä kivissä pantiksi pantu, päätti hän nyt heti paikalla
+mennä Dillenburg'iin, maksakoon se vaikka hänen kaulansa.
+
+Mutta Weilburg oli hänen tiellänsä sinne. Hän vannoi kuitenkin
+itsekseen ennemmin käydä puolen päivämatkaa väärään kuin nähdä
+syntymäkaupunkiansa ennenkuin oli Dillenburg'issa käynyt. "Hyttysen
+tulee välttää liekkiä", sanoi hän itsekseen, "ja ken ensiksi kolkuttaa
+rakkauden ja sitte kunnian luona ei ole mikään hyvä sotamies. Ensin
+täytyy Dillenburg'issa tulla selville, voitanko ritarihovin vaiko
+köyden. Jos minulla on ritarihovi, niin menen takaisin palatessani
+Weilburg'iin ja kysyn Marthalta, tahtooko hän jakaa tavaran kanssani,
+ja vanhemmiltani, tahtovatko he siellä rauhassa viettää vanhat
+päivänsä". Paljaasta ystävyydestä ei hän enää ensinkään puhunut, ja
+arveli että jos vaan ensiksi kolme pientä epäilystä on tyhjäksi tehty,
+nimittäin jos Martha vielä elää, jos hän ei ole mennyt naimisiin jonkun
+muun kanssa ja jos hän ylipäänsä huolisi hänestä, silloin ei muka olisi
+vähintäkään estettä pikaisille häille. Mutta tietäen ei enää olevansa
+kaunis luotti hän näistä kolmesta epäilyksestä huolimatta onneensa.
+
+Rohkeana lähti hän nyt kulkemaan tietä Dillenburg'iin, vaikka se vilisi
+partiojoukkoja, sotarosvoja ja roskaväkeä. Eräässä kyläkapakassa juuri
+aamiaista syödessään, istui hänen viereensä eräs aseisin puettu mies,
+joka oli puoleksi sotamiehen puoleksi maankuleksijan näköinen. Mies
+tuli Dill'istä, ja Amos koetti sentähden hyvin varovasti kääntää
+puhetta niin, että vieras itsestänsä rupesi kenraali Ramsay'sta
+puhumaan. Kenraali olisi pian pulaan joutuva, arveli tämä; keisari
+ahdisti Dillenburg'in kreiviä tekemään asiasta pikaisen lopun, jo oli
+yksi Ramsay'n sihteereistä ja muita hänen uskotuitansa vangittu ja
+keisarin käskystä kiristyspenkille laskettu. Tahdottiin saada
+tunnustuksia Ramsay'n salaisesta kirjevaihdosta Hanau'issa,
+asiakirjoista, jotka todistaisivat häntä vastaan, niinkuin myös
+kaikenlaisista kalleuksista, joita tuo älykäs skottilainen oli
+ymmärtänyt salata.
+
+Amos pelästyi kovin ja päätti olla kahdenkertaisesti varovainen.
+
+"Muuten", jatkoi vieras, "eivät he kuitenkaan voi Ramsay'lle tehdä
+mitään, sillä hän on noituri. Kun hän eräänä iltana yksin käveli
+Hanau'in porttien edustalla, karkasivat talonpojat hänen päällensä ja
+tahtoivat hänet kuolijaksi lyödä, mutta samassa silmänräpäyksessä teki
+Ramsay itsensä näkymättömäksi ja lykkäsi toisen miehen talonpoikain
+kirvesten alle, ja kun he olivat kaataneet tämän ja luulivat
+kauniin skottilaisen nyt kuolijaana maassa makaavan, oli se vaan
+variksenpeljätys ilkeällä marakatinnaamalla!"
+
+Tämä hänen oman itsensä mythillinen kirkastus oli liiaksi paljo Amos
+paralle. "Jospa se olisikin ollut variksenpeljätys", huusi hän
+kiukustuneena, "niin oli se kuitenkin vähintään yhtä kaunis kuin Ramsay
+eikä mikään ilkeä marakatinnaama!"
+
+"Vai niin? Tiedättekö sen tarkoin?" kysyi vieras.
+
+"Totta mar ma sen tiedän, sillä olenhan minäkin ollut siinä läsnä!
+-- -- se on talonpoikain puolella, jotka antoivat iskuja".
+
+"Oh veikkoni", vastasi pilkallisesti toinen ja katsoi häntä terävästi
+raadeltuihin kasvoihin, "jos te olitte siinä, silloin näytätte kuin
+olisitte saaneet iskut, ettekä antanut".
+
+Amos olisi tahtonut lyödä itselleen korvapuustin ja pelästys
+varomattomasta sanastaan lensi hänen jäseniensä läpi. Olipa hän nyt
+taas kauneuden kautta, jota hänellä ei enää ensinkään ollut, antanut
+houkutella itseään tyhminpään itse-tunnustukseen! Viikkokausia oli hän
+kaikkialla mitä taitavimmasti voinut salata tuttavuuttansa Ramsay'n
+kanssa ja kuitenkin hankkinut itselleen tietoja kenraalista;
+ainoastaan tuo "ilkein marakatinnaama" paljasti äkki-arvaamatta hänen
+salaisuutensa. Kauneuden kirous kesti kauemmin kuin kauneus itse.
+
+Hän katkaisi äkkiä kanssapuheen, lähti joutuisasti matkaansa ja astui
+erästä syrjäpolkua pitkin Lahn'iin päin.
+
+Vaan hän ei vielä ollut ehtinyt kauas, kuin jo näki joukon aseellisia
+miehiä ajavan itseään takaa; hän yritti paeta, mutta hänen heikko
+jalkansa esti sen, ja takaa-ajajat viittasivat uhaten pistooleilla ja
+musketeilla. Ne olivat sotilaita erilaisista sotajoukon-osista, ystäviä
+ja vihollisia sekaisin, jotka vaan omalla uhallaan kävivät ryöstösotaa,
+ja vieras kyläkapakasta näkyi olevan tämän vorojoukon päämiehenä. Pian
+olivat he saaneet Amoksen kiinni ja keskeensä. Aluksi pitkitti
+päällikkö pisteleväisellä kohteliaisuudella keskeytettyä kanssapuhetta,
+ja käski vihdoin aivan höylisti vastustelevaa Amosta tunnustamaan
+olevansa Ramsay'n lahkolainen. Siitä ei hänelle muka heidän seurassaan
+olisi vähintäkään haittaa, sillä heille oli keisari ja ruotsalainen
+yhtä rakkaat, mutta molempia paljoa rakkaampi kuitenkin hyvä rahasumma.
+Nyt oli korkeita hintoja luvattu Ramsay'n ympäri kuleksivista
+uskotuista, joilla oli muassaan joko papereja tai kalleuksia Hanau'in
+peruista, ja hän näytti aivan senkaltaiselta linnulta ja oli
+ryysyistään ja arpisesta naamastaan huolimatta liiaksi hieno
+tavalliseksi kerjäläiseksi. He eivät tahtoneet saattaa häntä keisarin
+kiristyspenkille, mutta hyvät lunnaat täytyi hänen maksaa ja heti
+paikalla.
+
+"Yhä vieläkin on siis minun kiroukseni, että olen liian hieno", huokasi
+Amos itsekseen ja vakuutti sitte kiven kovaan, että hänen suhteensa oli
+erehdytty ja että hänen oli aivan mahdoton maksaa mitään lunastusrahaa.
+Hänen vangitsijansa antoivat hänen vielä hyvästi vartijoittuna
+rauhallisesti marssia keskessään pari tuntia. Mutta tultuansa metsän
+kautta alas Lahn'ille, siihen missä virta noin tunnin matkaa
+Weilburg'ista niin kutsutun "noitaläven" kohdalla soukkenee kahden
+jyrkän kallioseinän välillä, pysähtyivät he. Oikealla rannalla ulottui
+kallio aina veteen asti, ja suuria kivilohkareita löytyi vielä sen
+edessä itse virrassakin. Kapea polku, vaan matalan veden aikana
+käytävä, vei kallioseinän ohitse; oikealla ja vasemmalla oli jylhä
+metsä. Noitaläpi oli mitä oivallisin paikka murhaan ja rosvoomiseen.
+
+Tässä ilmoitti nyt päämies vangitulle Hafelborn'ille, että leikki oli
+loppunut ja hänen seuransa alkoi käydä heille ikäväksi; hän antakoon
+siis pois, mitä hänellä oli hallussaan, papereja tai rahaa tai mitä
+hyvänsä. Ja yhtä aikaa tarttuivat useat rotevat miehet Amokseen,
+tyhjentääksensä hänen taskunsa ja repiäksensä pois vaatteet hänen
+päältään. Nähdessänsä, että kaikki salaaminen nyt enää oli mahdoton,
+veti hän itse äkisti kulta- ja juvelikukkaronsa taskusta ja heitti sen
+kauas virtailevaan veteen. Nyt eivät kumminkaan kivet voineet todistaa
+häntä ja Ramsay'ta vastaan.
+
+Rosvot, jotka tällä tavoin näkivät varman saaliin käsistään
+luikahtavan, tahtoivat ensin heittää Amoksen hänen kukkaronsa perään,
+mutta päämies esti sen ja sanoi: "Nyt tiedämme aivan varmaan, että tämä
+poika on yksi Ramsay'n epäluulonalaisia ystäviä. Vartioitkaa häntä
+tarkasti, jotta voimme antaa hänet keisarillisille ja hänen
+vihollisiltansa saada sen hinnan, jota hän ei itse tahtonut maksaa;
+kiristyspenkki on sitte pusertava ulos, mitä hän nyt Lahn'iin viskasi".
+
+Kiukuissaan rääkkäsivät he Amosta vähän aikaa ja veivät hänet
+sitte mukaansa Lahn'ia ylöspäin Weilburg'ia kohti. Päästyänsä
+kuolonkauhistuksista ajatteli Amos itsekseen: "Tuolla vaipuu kaksi
+ritarihovia ja vähän enemmänkin Lahn'in pyörteihin! Jos ei tuo kirottu
+kauneudenylpeyteni olisi ilmaissut mua ja jos en yhä vielä olisi liian
+hieno kerjäläiseksi, niin olisin jo tulevalla kuulla voinut viettää
+häitäni koulumestarin Marthan kanssa toisessa noissa ritarihoveissa".
+
+Muutaman kummun luona, noin puolen tunnin päässä Weilburg'ista,
+pysähtyi joukko lepäämään. Sen päältä voi nähdä kaupungin, joka
+muurineen ja tornineen kohosi eräällä vuoriselänteellä, melkein joka
+taholta Lahn'in ympäröimänä. Syvästi murehtuneena katseli Amos tuota
+kaunista, hänelle niin kotoista ja kuitenkin nyt taas eriskummaisen
+oudonlaista kuvaa. Sillä kovin paljo näkyi kaupungin ympäristössä
+olevan muuttunut siitä ajasta, kuin nuori vastavärvätty sotamies sen
+oli jättänyt. Viimeisinä vuosina väkirynnäköllä valloitettu, ryöstetty,
+poltolla hävitetty, ei se Weilburg, joka tänään oli hänen edessään,
+tahtonut oikein soveltua yhteen sen kanssa, jota hän kymmenen vuotta
+oli niin uskollisesti muistossaan säilyttänyt. Tuossa puuttui torni,
+tässä oli aukkoja huoneriveissä, linna, silloin vielä uusi ja kaunis,
+näytti nyt vanhalta ja hävinneeltä. -- "Suuri Jumala!" ajatteli Amos,
+"jos lujat muurit noin horjuivat ja kaatuivat, mitenkä lie heikkojen
+ihmisraukkain käynyt!" Ja häntä alkoi kovin huolestuttaa, että ne
+rakkaat, joita hän nyt jo useita kuukausia niin hellästi ja innokkaasti
+oli muistellut, olivat otetut pois, niinkuin tornit ja huoneet.
+
+Vaan tämän surullisen ajatuksen karkoitti nyt vieläkin surullisempi.
+Hän huomasi selvästi, että se rosvojoukko, joka piti häntä vangittuna,
+aikoi tehdä päällekarkauksen kaupunkiin ja ryöstää sitä. Jo lähestyi
+samanlaisia joukkoja likeisiltä ylänteiltä, ikäänkuin yhteisen
+välipuheen mukaan; Weilburg'issa oli kai vähän tai ei ollenkaan
+sotaväkeä, ja näillä yhä enenevillä rosvojoukoilla oli siis helppo työ
+tuon pivontäyden porvarien kanssa. Nyt täytyi Amoksen, joka kumminkin
+kunniallisena sotamiehenä oli lähtenyt kotoa, palata sinne takaisin
+näitten roistojen vankina, täytyi aseetonna katsella, kuinka nämä
+ilkiöt hävittivät ja ryöstivät ehkä hänen vanhempiensa ja Marthan
+kodin, rääkkäsivät, kuoliaksi löivät asukkaita, sytyttivät kaupungin
+tuleen, myydäksensä hänen itsen perästäpäin piinalliseen oikeuteen!
+
+Sillaikaa oli joukon johtaja lähettänyt kulkuvahteja Weilburg'iin päin
+tiedustelemaan, olivatko portit vartijoidut. Ne tulivat pian takaisin,
+jotensakin hämmästyneinä ja kertoivat, etteivät olleet tunkeneet
+kaupunkiportille asti, sillä jo Weilsmez'issä, hautausmaan alipuolla,
+oli tie suljettu paaluituksilla ja laskuportilla. Sen ulkopuolla tosin
+ei seisonut mitään vartijoita, mutta laskuportilla oli aivan äskettäin
+naulattu muhkea julistus suurilla kirjaimilla, sisältäen, että
+vorojoukkoja ja retkeilijöitä, jotka rohkenevat kuleksia ympäristössä
+tahi lähetä kaupunkia, kohdellaan niinkuin ryövärejä, lyhyellä
+prosessilla ja pitkällä köydellä.
+
+Tämmöiset sanat olivat rosvoille jotain ihan uutta; he olivat päin
+vastoin tottuneet siihen, että yksin väkirikkaammatkin kaupungit
+lähettivät heitä vastaan nöyriä lähetyskuntia ostamaan itsiään vapaaksi
+ryöstämisestä. Päämies lausui: "Eilen oli vaan muutamia huonoja
+palkkasotamiehiä kaupungissa, sillä kreivi on poissa ja puoli
+vähäisestä porvaristosta paennunna. Mutta kreivi on varmaankin saanut
+vihiä meidän aikeistamme ja menneenä yönä lähettänyt kaupunkiin ne
+kolmesataa miestä, jotka seisoivat Runkel'in luona. Muuten eivät
+Weilburgilaiset suinkaan olisi olleet kyllä hävyttömät aivan nenämme
+edessä ripustamaan tuollaista proklamationia portilleen".
+
+Miehistö oli samaa mieltä kuin päällikkö, ja enempää käskyä odottamatta
+lähti koko parvi liikkeelle, kääntyen oikealle metsään Braunfels'iin
+päin. He tahtoivat rosvota, ei taistella, ja yhtä rohkeat kuin olivat
+turvattomia vastaan, yhtä paljon pelkäsivät he aseellisia. Kun he
+sentähden puolen tuntia marssittuansa näkivät pienen joukon sotamiehiä
+Weilburg'ista tulevan vastaansa, hajosi koko vorojoukko hirveästi
+pakoon pötkien, ja Amoksen onnistui nyt pujahtaa pois vartijainsa
+kynsistä.
+
+Hän riensi metsästä kaupunkia kohti. Mutta kummastukseksensa huomasi
+hän nyt, että kumpikin puoli pakeni. Sillä samassa hetkessä, jolloin
+rosvot olivat huomanneet sotamiehet ja lähteneet pakoon, näkivät myös
+nämä heidät ja kääntyivät säikähtyneinä takaisin. Sotamiehet, noin
+kolmekymmentä luvultaan, juoksivat kuin jänekset nilkkuvan Amoksen
+edestä, ja näytti melkein, kuin jos hän yksinänsä olisi karkoittanut
+heidät pakoon, ja kuitenkin oli hän taas pakosalla pakenevain rosvoin
+edestä. Tosin huomasivat sotamiehet pian, että vaan yksi ainoa mies
+heitä takaa ajoi; he asettuivat sentähden miehuullisesti sotarintaan,
+tähtäsivät kolmekymmentä muskettiansa häntä vastaan, vaativat häntä
+antautumaan ja tekivät hänet suurella melulla sotavangiksi, jos
+nimittäin saattaa vangita sitä, joka vapaehtoisesti juoksee perässämme.
+Turhaan vakuutti Amos itse olleensa ryövärien vankina ja päin vastoin
+hakevansa heiltä suojellusta. Sotamiehet -- juuri nuo harvat huonot
+palkkasoturit, josta rosvopäällikkö oli puhunut -- tarvitsivat vankia
+itselleen, todistukseksi onnistuneesta uloshyökkäyksestä, ja jos joku
+ihminen näytti rosvolta, niin oli se tuo ryysyinen, yksisilmäinen Amos.
+Siis sitoivat he hänet kiinni ja ajoivat häntä kirouksilla ja
+pyssynkolahuksilla kaupunkiin.
+
+Turhaan huusi Amos olevansa porvarinpoika Weilburg'ista nimeltä Amos
+Hafelborn ja kysyi eikö kukaan tunne vanhaa räätäliä Hafelborn'ia?
+Yksikään ei tahtonut tietää tästä nimestä mitään. Se pelästytti Amosta
+kovin. Nämä vieraat palkkasotamiehet olivat vasta muutamia kuukausia
+olleet näillä seuduilla.
+
+Sivumennen vakuutti kuitenkin yksi kuullensa, että yö ja vuosi sitte
+eräs räätäli Hafelborn vaimoineen oli kuollut ruttoon. Ja kun
+sotamiehet näkivät, kuinka syvästi tämä epäiltävä tieto koski heidän
+vankiansa, kohtelivat he häntä vähän leppeämmin ja puhuttelivat häntä
+muulla tavoin kuin jalanpoljennalla ja kolahuksilla.
+
+Amos nimitti todistukseksensa useita porvareja, jotka häntä vielä kyllä
+tunsivat ja hänestä takaukseen menisivät. Mutta joka kerta vastattiin,
+että se jo oli kuollut tai tietämättömiin joutunut, ja sotamiehet eivät
+tienneet siitä mitään. Sata kertaa paloi koulumestarin Marthan nimi
+Amoksen huulilla, mutta hän ei saanut sitä kysymystä tehdyksi; hänestä
+oli, kuin jos viivyttämällä pahinta vastausta voisi viivyttää
+viimeistä, täydellistä kurjuuttansa. Niin vaikeni hän ja kaupunki, joka
+yhä läheni, lepäsi hänen kyyneltyneitten silmiensä edessä niinkuin iso
+hautausmaa.
+
+Silloin tulivat he paaluituksen luo, jossa laskuportti julistuksineen
+oli. Sotamiehet pysähtyivät, katselivat hymyillen kirjoitusta, ja yksi
+huusi: "Ompa koulumestarin Marthalla kuitenkin ollut rohkeutta naulata
+ylös kreivin julistus!"
+
+Tämä huuto avasi vangin kielen. "Koulumestarin Martha siis elää vielä?"
+kysyi hän vavisten.
+
+"Tietysti! ja on sen lisäksi oikein pirumainen tyttö!"
+
+Se oli kahdenkertainen lohdutus Amokselle, sillä pirumaisen tytön oli
+mahdoton olla naitu. Mutta kysyessänsä, minkätähden antoivat Marthalle
+juuri tämän liikanimen, vaikenivat miehet, juuri kuin olisivat
+hävenneet. Yksi sotamiehistä kuiskasi kuitenkin Amoksen korvaan: "Nämä
+arkamaiset konnat" (muuten oli hän itse juuri yhtä nopeasti juossut
+tiehensä kuin muut) "pelkäävät rosvojen kostoa eivätkä tahtoneet
+ripustaa portille kreivin proklamationia. Porvarit eivät myöskään
+uskaltaneet sitä tehdä. Silloin sanoi Martha: jos ei kukaan mies
+uskalla julkaista maaherransa julistusta, niin täytyy kai naisen se
+tehdä, ja riensi portin eteen paperin kanssa. Mutta kumppanini
+pelästyivät niin kovin tästä rohkeudesta, että pikeimmiten jättivät
+kaupungin ja pakenivat Braunfels'iin päin".
+
+Nyt selveni Amokselle koko tämän päivän sotatapaukset. Rosvojoukko oli
+paennut proklamationin tähden; kun sitte molemmat pakenevat joukot
+kohtasivat toinen toisensa, luuli kumpikin itsensä päälle hyökätyksi,
+ja molemmat pötkivät toisiaan pakoon. Mutta Weilburg'issa ei ollut
+kreiviä eikä parempaa sotaväkeä, vaan Martha oli julistuksen ylös
+naulaamisella pelastanut kaupungin ja sitä paitse vapauttanut Amoksen
+rosvojen käsistä. Hänen urhokkaasta työstä tunsi tämä Marthansa taas,
+joka kerran niin rohkeasti oli astunut värvääjien keskeen
+pelastaaksensa häntä, ja hän arveli, että mitä silloin hänelle jäi
+onnistumatta, se oli hänelle tänään vihdoin onnistunut, Martha oli
+hänen nyt kuitenkin, ja varmaankin ainaiseksi, temmannut pois tuon
+raa'an sotaväen joukosta.
+
+Kiitollisessa ilossa unhoitti Amos vanhempainsa kuolemankin; siitä
+huolimatta oli hänen mielensä erinomaisen raskas, astuessansa
+Weilburg'in kadulle, jossa häntä oli kohdannut niin monta surkeutta, ja
+hänestä tuntui, kuin jos tänäpänä saisi vielä paljoa pahempaa kärsiä.
+
+Porvarit eivät ensinkään tervehtineet sotamiehiä voittajina,
+päinvastoin menivät he pois heidän tieltään puoleksi pelkäävällä
+puoleksi ylenkatseellisella silmäyksellä. Sillä pelokkaimmat
+palkkasotamiehet olivat tavallisesti myös ilkeimmät. Ainoastaan eräs
+vanha liinakankuri kysyi heiltä pilkallisesti: "Mitenkähän pulskea
+vanki tuo on, jonka tänään olette käsiinne saaneet?"
+
+"Oh, hän on yksi teidän miehistä", vastasi vältvääpeli yhtäläisellä
+pilkalla, "Weilburgilainen porvarinpoika! Tahdotteko hänestä takaukseen
+mennä vai hirtämmekö hänet, kreivillisen julistuksen mukaan! Amos
+Hafelborn'iksi kirjoittaa hän itsensä".
+
+Liinakankuri katsoi vankia kasvoihin ja naurahti. "Vanhan Hafelborn'in
+pahan pojan olen vuosia sitte tosin tuntenut, mutta tuo mies on yhtä
+paljon kauniin Amoksen näköinen, kuin nokikolari myllärin".
+
+"Jumalan kiitos!" ajatteli Amos, "ihmiset huomaavat, että oikein
+perinpohjaisesti olen muuttunut".
+
+"Jos muuten tahdotte tarkasti tietää", jatkoi liinakankuri, "onko tämä
+todellinen Amos Hafelborn vai ei, niin viekää hänet vaan koulumestarin
+Marthan luo, se oli minun tietääkseni tuon Amoksen kultanen ja on
+teille tänä iltana antava yhtä hyvää selkoa sotasaaliistanne, kuin tänä
+aamuna proklamationista".
+
+Tämän sanoi liinakankuri vaan pilkalla; sillä hän arveli, että
+sotamiehet, kuullessaan Marthan nimenkin, punastuisivat häpeästä aina
+korviin asti. Mutta nämä olivat aikoja sitte unhoittaneet punastumisen,
+luulivat puolestaan kostavansa Marthalle, jos veisivät hänelle kotia
+maankuleksijan muinaisena lemmittynä, ja lähtivät siis torille päin,
+jonka varrella Martha äitinsä kanssa asui, sillä hänenkin isänsä oli
+pari vuotta takaisin kuollut.
+
+Amos seurasi ääneti. Siitä hetkestä asti, kuin oli astunut kaupungin
+sisäpuolelle, oli hänen kielensä ikäänkuin suuhun kiinni kasvannut.
+
+Iltahämärässä istui Martha kamarissaan, kun sotamiehet tunkivat sisään.
+Hän nousi ylös, osoittamatta vähintäkään pelkoa. Vältvääpeli lykkäsi
+vangin esiin ja kysyi: "Tunnetko tämän miehen?" Hämmästyen tarkasteli
+tyttö kauan tuota repaleista olentoa ja noita rouhittuja kasvoja, ja
+piteli silmiään ikäänkuin tahtoisi selvemmin nähdä. Muoto oli hänelle
+tuttu ja liikutti häntä syvästi, ja kuitenkaan hän ei tietänyt kenen se
+oli. Silloin kysyi Amos hiljaa ja vavisten: "Martha! Etkö mua enää
+tunne?"
+
+Mutta tuskin oli tämä äänen kuullut, niin oli kuin valonsäde olisi
+lentänyt hänen kasvojensa yli ja hän huudahti säikähtyneenä takaisin
+astuen, sillä sydämen syvimmällä liikutuksella, johon korkein tuska ja
+korkein ilo on yhdistettynä: "Amos! Amos! se on Amos Hafelborn!"
+
+Ja vaikka raa'at sotamiehet kohta purskahtivat suureen nauruun, lankesi
+hän vanki raukan kaulaan ja taisi itkusta ja kyynelistä tuskin tointua.
+Silloin vaikenivat itse sotamiehetkin ja muutamat heistä hiipivät
+hiljaa pois.
+
+Amos ja Martha unhoittivat kokonaan, että vielä muitakin ihmisiä oli
+läsnä, ja tekivät toisiltaan niin ylenmäärin kysymyksiä, ettei
+molemminpuolisesta kertomisesta tahtonut mitään loppua tulla. Mutta
+kuin Amos kertoi, kuinka hän oli joutunut rosvojen käsiin ja Marthan
+ylös naulaaman proklamationin johdosta taas tullut vapaaksi, mutta sitä
+vastoin pakenevilta Weilburg'in sotamiehiltä kiinni otetuksi, pötki
+itse vältvääpelikin hiljaisesti ulos ovesta; sillä proklamationista ja
+sen seurauksista ei hän mielellään tahtonut kuulla puhuttavan,
+varsinkaan Marthan läsnä ollessa.
+
+Oli tullut aivan pimeäksi tuvassa eikä kumpikaan olisi sitä huomannut,
+jos ei äiti olisi tullut kynttilää tuoden, ja nyt vasta huomasi Amoskin
+vielä olevansa sidottu, ja Martha avoi häneltä köydet. Niin istuivat
+he kaikki kolme yhdessä, ja Amos kertoi, kuinka hän Hanau'issa
+äkki-arvaamatta oli tullut ihan rutiin ruhjoituksi talonpoikain
+hirveistä iskuista, ja kuinka hänen sitte tautivuoteella yhtäkkiä oli
+tullut niin kovin ikävä Marthaa, ja kuinka hän suurimpain tuskain
+vaivatessa oli tullut ymmärtämään, että Martha kaikista ihmisistä oli
+osoittanut hänelle suurinta hyvyyttä, omaa etuansa katsomatta. Ja kuin
+hän sitte muisteli ja ajatteli häntä, silloin oli hänestä kuin
+kukoistaisi hänelle taas kadonnut nuoruus ja kauneus, kuin kukoistaisi
+hänelle uudestaan viattomuuden kadonnut paratiisi Marthan uskollisessa
+sielussa. Se vaan häntä ihmetytti, että Marthakin puolestansa oli
+pysynyt niin lujana rakkaudessa häneen, olematta sitä koskaan
+ilmottanut ja vastarakkautta saanut. Mutta Martha kertoi hänelle
+melkein samoilla sanoilla, että kaikessa hirmuvuosien hädässä muisto
+kovasta, kauniista, kevytmielisestä ja kuitenkin taas niin hyvästä
+Amoksesta oli hänelle ollut niinkuin lohduttava takaisin-vajoominen
+nuoruuden autuaisin aikoihin, ja että hän samanlaisessa ikävöivässä
+rakkaudessa Amokseen oli uneksinut itsensä tuonne, jossa muistelee
+viatonta nuoruutta aarteena, jota ei ikinä enää saavuta, mutta joka
+kuitenkin pysyy katoomatonna.
+
+Mutta siihen sanoi Amos suruisesti: "Meidän sisälliselle onnellemme
+siis enää tuskin mitään on esteenä, sitä vastoin ulkonaiselle kaikki!
+Minun kiroukseni oli, että olin liian kaunis, liian ylpeä kauneudesta,
+ja että liiaksi paljon ajattelin ja puhuin kuinka kaunis olin. Jumalan
+kiitos! nyt en enää ole kaunis. Vaan minä en myöskään enää ole
+tarpeeksi kaunis sinulle, sillä sinä olet tullut kauniimmaksi, kuin
+milloinkaan olisin voinut luulla; sielun täysi voima on kukistanut ja
+kirkastanut kasvojesi kovaa muotoa. Tänään aamulla vielä luulin voivani
+jakaa kanssasi ritarihovin; nyt olen kerjäläinen. Minulla ei ole mitään
+virkaa, ei mitään omaisuutta ja Herra tietää, saanko koskaan enää
+takaisin jäsenieni täyden voiman, ja niin täytyy rakkautemme jäädä
+siksi, mitä se oli: unelma katoamattomasta eikä kuitenkaan koskaan enää
+saavutettavasta aarteesta!"
+
+Vastauksen sijasta rupesi Martha kertomaan Amokselle hänen vanhempainsa
+viimeisistä päivistä. Ja hän jutteli nyt, että hän jo useat vuodet oli
+ollut niinkuin oma lapsi heidän luonansa, sukulaistunut ajan vaikean
+hädän kautta, jota hän koetti yksinänsä jätetylle pariskunnalle
+lievittää. Hän oli katsonut velvollisuudekseen lahjoittaa kumminkin
+vanhemmille sen rakkauden, jota hän ei voinut pojalle antaa. Heidän
+viimeisessäkin taudissaan oli hän hoitanut vanhuksia, ja kuoleva äiti
+oli antanut hänelle lopun tavarastansa, jotta Martha säilyttäisi sen
+kadonneelle pojalle. "Summa", päätti hän, "on tosin pienempi kuin
+vanhempiesi entisinä hyvinä päivinä, mutta kun jo koko maailma on
+tullut köyhemmäksi, niin on se vielä kyllä suuri, jotta sillä voit
+isäsi taloon ostaa puutarhan ja pellon ja kunnioitettuna porvarina elää
+käsiesi työstä".
+
+"Sinä saatat minut tänään häpeälle kaikin puolin", vastasi Amos.
+"Aamulla luulin minä vielä voivani antaa sinulle ritarihovin, ja
+illalla lahjoitat sinä kerjäläiselle hänen äitinsä perinnön. Mutta jos
+en jakamatta olisi tahtonut nauttia edes ritarihovia, niin otan vielä
+vähemmin perintöä sinun kädestä, jos et sinä ja'a sitä kanssani ja sen
+lisäksi anna minulle tätä uskollista kättä".
+
+Niin päättyi illan hiljaisessa rauhassa onnellisesti tämän päivän ja
+koko myrskyisen vuoden kaikki kovat kohtalot. Ja molemmista
+rakastavista tuntui, kuin olisi heille tässä rauhassa lupaus annettu,
+että he tämän kauhistavan nykyisyyden yli myöskin vielä tulivat
+näkemään koko isänmaan ikävöittyä rauhaa, niinkuin he sen uskoivat
+ennustetuksi Amoksen kastetekstissä: "Sillä minä käännän minun kansani
+Israelin vankeuksen, että he rakentavat autiot kaupungit ja niissä
+asuvat; istuttavat viinapuita ja niistä viinaa juovat; tekevät
+puutarhoja ja niistä hedelmiä syövät. Ja minä tahdon heitä heidän
+maassansa istuttaa; niin ettei heitä enään temmata pois maastansa,
+jonka minä heille antanut olen, sanoo Herra sinun Jumalas".
+
+Melkein samaan aikaan kuin Amos ja Martha viettivät häitään, tuli
+Dillenburg'ista tieto kenraali Ramsay'n kuolemasta ja huhu lisäsi
+siihen: ylpeä kaunis skottilainen oli harmista kuollut nälkään. Amos
+tuli syvästi liikutetuksi tästä niin runsaslahjaisen ihmisen surkeasta
+lopusta ja tunnusti, että kauniin mies armeijassa, räätälinpoikana
+syntynyt, viimeiseksi kuitenkin voi nousta vielä suurempaan onneen,
+kuin kauniin kavalierinä syntynyt mies. Ja erittäin oli hän iloinen,
+ettei Ramsay nyt enää tarvinnut timantteja, sillä nämät rasittivat
+vielä vähäisen hänen omaatuntoansa.
+
+Hän ei voinutkaan myöhemmin vastustaa viettelystä eräänä yönä vaimonsa
+seurassa mennä noitalävelle ja siellä yrittää isolla verkolla virrasta
+pyytää noita kahta ritarihovia. Mutta he eivät vetäneet muuta kuin
+hietaa, soraa ja lautasellisen särkiä rannalle. "Lähtekäämme taas
+hiljaa kotia", sanoi vihdoin Amos, "ja keittäkäämme kalat huomenna
+päivälliseksi. Särki on tosin halpa kala, mutta jos kaksi nuorta
+aviohenkilöä sitä yhdessä syö, jotka ovat toisilleen kylläksi kauniit
+ja kylläksi kyllin raakkaat sekä pitävät tarpeellista vaaria monista
+ruodoista, niin maistuu se toki paremmalta, kuin lihavin lohi
+kreivinnan tai prinsessan pöydässä -- Jumala olkoon äidilleni
+armollinen!"
+
+Ja kun he näitten sanain jälkeen, kuutamon kirkkaassa valossa,
+katsoivat toinen toisensa silmiin, silloin ajattelivat molemmat
+itsekseen, että sydämmen hyvyys, joka loistaa esiin kasvojenuurteesta,
+tekee toki kaikkein kauniimmat niinkuin rumatkin kasvot täydellisesti
+kauniiksi, ja yksikään maalari ei voisi tätä kaikkein kauneinta
+kauneutta kuvailla, vaikkapa hän ymmärtäisikin kirkkoenkelejä maalata.
+
+Mutta kumpikaan ei sanonut sitä tällä kertaa toisilleen.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Kauneuden kirous, by W. H. Riehl
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAUNEUDEN KIROUS ***
+
+***** This file should be named 27290-8.txt or 27290-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/2/7/2/9/27290/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/27290-8.zip b/27290-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..1b10591
--- /dev/null
+++ b/27290-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..dc363a7
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #27290 (https://www.gutenberg.org/ebooks/27290)