diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 27054-8.txt | 2337 | ||||
| -rw-r--r-- | 27054-8.zip | bin | 0 -> 43947 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 2353 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/27054-8.txt b/27054-8.txt new file mode 100644 index 0000000..248d728 --- /dev/null +++ b/27054-8.txt @@ -0,0 +1,2337 @@ +The Project Gutenberg EBook of Sihteeri Lundbergin häät, by +Maximilian Axelson and S. Hirvonen + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Sihteeri Lundbergin häät + Kertomus kansan elämästä + +Author: Maximilian Axelson + S. Hirvonen + +Release Date: October 26, 2008 [EBook #27054] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SIHTEERI LUNDBERGIN HÄÄT *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +SIHTEERI LUNDBERGIN HÄÄT + +Kertomus kansan elämästä + + +Kirj. + +MAXIMILIAN AXELSON + + +Ruotsista suomentanut S. Hirvonen + + + +Tampere, Hagelberg, 1878. + + + + +1. + + +Yli kaksikymmentä vuotta on tuo juhlallinen Vetterijärvi[1] näyttänyt +kummallisen Jönköpingin kaupungin kuvastimessansa, lukien niistä +tapahtumista, joita tässä käymme selittämään. Nämä tapahtuivat, näet, +1840-luvulla, jolloin se kaunis kaupunki tuskin luki puolen nykyisistä +asukkaistansa. + +Jönköpingillä oli toki siihenkin aikaan jo merkityksensä; se luettiin +Ruotsin parhaimmiksi pikkukaupungeiksi, joka kunnialla omi nimen +"pieni Tukholma." Siinä tosin ei ollut niin muhkeita rakennuksia kuin +nyt; mutta nuo sievät kaksinkertaiset rakennukset osoittivat, +erittäinkin sen suurimman Storsjöradikadun varsilla, kirjavan, vaan ei +vastoinmielisen sekoituksen kaikista vesikaaren väristä, sitä paitsi +tiedettiin, että niissä asunnoissa eli ja liikkui vilkas, taideharras, +seurusteleva ja vierasvarainen väestö. Ja kuinka säteilevät, kauniit +sulosilmät olivatkaan tämän kaupungin tyttärillä lumoamaan -- aivan +kuin meidänkin aikoinamme! Silloin, niinkuin nytkin, oli siellä rikas +kaunotarten kukkatarha. + +Mutta olipa siellä perhojakin, jotka vilkkaasti lentää leyhyttelivät +näiden kukkasien ympärillä, jotka samalla mielellään tahtoivat tulla +pyydystetyiksi, erittäinkin, jos laatuun kävi, kultasyötillä +varustetuilla verkoilla -- nuoria hovioikeuden notarioita, jotka +kynästänsä aikoivat itsellensä loihtia vähintäkin tuomiokunnan -- +nuoria luutnantteja, jotka miekkansa kärjillä toivoivat toki saavansa +valtioneuvoksen nimen. + +Eräs viime sodassa ollut kansalainen, alaluutnantti Kalle +Jalopeuransydän, pistihe kauniina Elokuun jälkipuolipäivänä +unhottumattomasta Haghens sveitseristä Storsjöradikadulle, jossa hän +hetkiseksi seisahti, ikäänkun ollen aivan epätietoinen, mihin matkansa +suunnittaisi. Mutta pian tuo oli päätetty, ja kepein askelin riensi hän +vaskiseppä Norénin talossa olevaa majapaikkaansa kohden. Hänen piti +sieltä samana iltana matkustaa maalle, ja hän meni tiedustamaan, kuinka +pian hän jostakin kyydin saisi. + +"Kahden tunnin perästä, herra luutnantti," oli vastaus. + +Kuinka olisi tuo odotus-aika käytettävä? Nuori soturimme mietti taasen +hetkisen, ja päätöksekseen valitsi hän kävellä länteenpäin. + +Eipä hän tuosta monta askelta ehtinyt, ennenkun huomasi lähimmästä +huoneesta tulevan kadulle henkilön, jonka nähtyä hän seisahti, niinkuin +tämä olisi ollut tuttavansa, jonka nimeä hän ei heti muistanut. Kadulle +tulia oli pitkä, laiha ja pystyluinen mustiin vaatteisin puettu mies, +jonka pitkänveteisten kasvojen yläpuolella oli musta lakki, näppärästi +yhteen liitetty monesta vaatekielekkeestä -- todellinen taideteos, +kyllin ansainnut sen korkean paikan, minkä oli saanut. + +Mustapukuinen herra huomasi niinikään kadulla käviän, ja samassa huusi +hän: + +"Nöyrin palvelianne, herra luutnantti!" + +"Ahaa, maisteri Lahja! Nöyrin palvelianne; kuinkas kuuluu?" + +"Hyvin, Luojan kiitos, terveyden suhteen; -- Kuinkas, herra luutnantti, +itse voitte?" + +"Kuin helmi kullassa. -- Herra maisteri kentiesi vielä on rovasti +Haborg'illa?" + +"Olen, minulla on vielä se onni." + +"No, tuopa on hupaista; saanhan toki kuulla jotakin uutta +kotipaikaltani. Tosin olen itsekin matkalla sinne; mutta kun jo on yli +kaksi vuotta siitä, kun olen siellä ollut, niin suotaneen minulle +anteeksi, jos olen vähän utelias. Kuinka siis voipi, alottaakseni, +herra rovasti? Onko hän yhtä vilkas ja voimakas, kuin viimeksi häntä +nähdessäni?" + +"Kiitän nöyrimmästi hänen puolestansa; hän on aivan yhtäläinen, eikä +ole vielä ainoatakaan harmaata hiusta hänen päässänsä." + +"Entäs neiti Hanna; hän tietysti on täydentynyt kaunotar?" + +"Hm -- kyllä, hän on oikein kaunis, ... vaan tuo on pian häviävä +ominaisuus." + +Apupappi lausui nämä sanat niin kummallisella ja melkein niin +vaivaloisella äänellä, ettei luutnantti voinut jättää häntä likemmin +tutkimatta; ja terävästi iskien silmänsä Lahjaan, lausui hän: + +"Kentiesi on hän jo kihlattu -- ehkä saan kunnian onnea toivottaa?" + +"Minulleko?" sanoi pastori kovin säpsähtäen ja lisäsi sitte nöyryyttä +ja itserakkautta sekoittaen: "Eipä totta toisen kerran olekaan +semmoiset naimiskaupat apupappi-paran osaksi aiotut." + +"Miks'ei? -- Apulaisesta voi tulla rovasti, vieläpä aikaa voittain." + +"Ei onnen osat yhdenlaiset!" sanoi Lahja runollisesti, otti sitte äkkiä +tilkkulakkinsa käteensä, ojentaen toisen jäähyväiseksi ja sanoi aivan +lyhyesti: + +"Hyvästi, hyvästi! Minun täytyy välttämättömästi mennä tänne." + +Ja tuskin ennätti luutnantti tarttua hänen käteensä, kun pappi jo +riensi poikki kadun lähimpään huoneesen. + +"Tuopa oli lintunen!" sanoi Jalopeuransydän itsekseen, käyden edelleen. +"Hän näytti olleen aivan hämillään tästä puheesta; -- lieneekö hänellä +kilpailioita siihen nähden?" + +Pitkiin mietteisin kun ei ollut taipuvainen, jätti pian luutnanttimme +tämän ajatuksen ja jatkoi kävelyänsä länteenpäin. Edeltäpäin ei hän +ollut määrännyt kävelynsä päämäärää, vaan pian pisti hänen päähänsä +mennä katsomaan niitä vanhoja linnoituksia, jotka jo tähän aikaan +olivat melkoisesti rapistuneet. Siellä oli kuitenkin vielä nyt useita +vallimajoja, monta enemmän tai vähemmän pimeätä käytävää, ja yhteen +näistä laskihe nuori sotilaamme. Elkäämme paheksiko häntä, että hän, +vaikka nyt eli hiljaisimman rauhan ajassa, sai siellä ollessaan päänsä +täyteen sotaisia ajatuksia; linnoituksen luonahan Napoleon Suurikin +ensimäisen kunniaseppeensä poimi -- siis esimerkki, josta oli paljon +opittavaa. + +Kun luutnanttimme parhaallaan meni edelleen, ja päivän valo ei enää +häntä seurannut, oli hän vähällä kaatua alasvieryneisin kiviin, vaan +silloin kokosi hän taas "hajamieliset ajatuksensa" ja katsoi parhaaksi +kääntyä takaisin sekä astua jälleen päivän kirkkaasen valoon. Tultuansa +nyt ruohoiselle tanhualle linnoitusvallin ulkopuolella, seisoi hän +suureksi ihmeeksensä kasvot vastatusten maisteri Lahjan kanssa, joka +puolestaan näytti siltä, kuin olisi hän nähnyt ilmestyksen henkien +maailmasta. + +"Herra -- herra luutnantti!" änkytti hän; "tapasimmehan juuri +vast'ikään toisemme Storsjöradilla -- ja nyt ... -- tapaamme taas +täällä!" + +"Niin, tämä näyttää todellakin vähän kummalliselta, erittäinkin kun +maisterilla silloin näytti olevan jokin tärkeä asia toimitettavana." + +"Aivan oikein huomattu. Minä etsin erästä henkilöä, mutta hän oli +matkustanut pois, ja sentähden kävelin pilanpäiten tänne. Täällä on +hiljaista ja rauhallista, jonka tähden ajattelin täällä hetkisen +valmistaa huomista saarnaani." + +"Onpa niinmuodoin joku yhtäläisyys maisterin ja minun käynnilläni tässä +paikassa -- minä tulin tänne mietiskelemään, kuinka linnoitukseen olisi +hyökättävä, ja maisteri, kuinka ihmissydän olisi valloitettava." + +"Hm!" sanoi pappismiehemme ja näytti olevan hämillään. "Kun asiaa +oikein ajattelen, ei olekaan minulla aikaa täällä kauemmin viipyä -- ja +kas, kello on todellakin paljoa enemmän, kuin luulinkaan, ja rovastin +renki odottaa jo varmaan minua hevosella." + +Hän lausui nämä sanat, vedettyänsä äkkiä taskustaan ison hopea-kellon, +John Wards'in tunnettua tekoa, kumarsi sitte pari kertaa, ikäänkun +vakuutukseksi siihen, mitä oli sanonut, tarttui kiireesti luutnantin +käteen ja riensi taas pois. + +"Silmänräpäys, herra maisteri!" sanoi Jalopeuransydän, joka nyt tuskin +saattoi olla nauruun purskahtamatta; mutta Lahja ei näyttänyt kuulevan +hänen sanojansa, vaan jatkoi lisääntyvällä vauhdilla käyntiänsä, eli +ehkä oikeammin sanoen juoksuansa. Pian tuo seikka kuitenkin selviää, +miksi tämä hyvä maisteri toisen kerran vähään aikaan näin peräytyi. Hän +ei nimittäin ennättänyt kolmeakymmentä askelta kohtauspaikalta, kun +linnoitusvallin likimmäisellä kulmalla äkkiä näkyi kaksi nais-ihmistä, +jotka ripein askelin tulivat häntä vastaan. + +Luutnantti, joka tällä välin loitommalla seurasi maisterin menoa, kuuli +toisen tulijoista vilkkaasti huutavan: + +"Maisteri on ehkä odottanut meitä?" + +Mitä maisteri siihen vastasi, sen lausui hän niin hiljaa, ettei sitä +voinut kuulla; mutta pian kääntyi teologimme takaisin ja tuli nyt +niiden kahden naisen kanssa luutnanttia vastaan. + +Kalle Jalopeuransydän olisi mielellään tahtonut soturina olla suuren +kaimansa, Narvan voittajan vertainen, mutta käsitystään kauniista +sukupuolesta ei hän voinut miltään puolin hyväksyä. Jos hän siis tapaa +matkallansa jonkun lempeän, vilkassilmäisen, ruusu- ja liljaposkisen +Evan tyttären, niin olisi hän pian ollut valmis menemään miekkasille +hänen edestään, vaan huolehtiminen hänen ihanuudestaan -- kas se olisi +ollut hänelle mahdotonta. + +Nyt teroitti hän huomionsa melkein yksinomaisesti siihen naiseen, joka +kävi pappismiestä lähinnä. Tuota vaaleakähäräistä tukkaa, noita +hienoja, kuuleita poskia, tuota ruusunpunaista suuta, yhtä viehättävät +silloin kuin nytkin, tuota huulillansa leikittelevää hymyilyä, ja +vihdoin noita kirkkaansinisiä silmiä, jotka niin tunnon-ilmausta +kuvaavina kohtasivat hänen silmiänsä -- eikö hän ollut ennen näitä +kaikkia nähnyt -- eikö tämä suloinen muoto ollut hänelle hyvin tuttu? +Eikö tämä ollut rovasti Haborgin tytär Hanna, jonka hän tässä näki +edessänsä? + +Saattoiko todellakin tämä olla hän? Viimeksi näki hän hänen rippilasten +joukossa pappilassa vielä puoliksi lapsena -- hän oli silloin vaan +viidentoista vanha; mutta kaksi vuotta oli sitte kulunut -- nyt oli hän +seitsemäntoista vanha. Kaksi vuotia tällä elämän ijällä tuottaa suuria +muutoksia -- tulija saattoi kylläkin olla hän, koska hän niin tutusti +ja melkein suosiollisesti kävi apulaisen rinnalla. + +Nyt olivat he ainoasti muutaman askeleen päässä toisistaan. Luutnantti +paljasti kohteliaasti päänsä, nuori neito tervehti niin ystävällisesti +ja kauniisti vastaan ja ojensi hänelle kätensä, vähän punastuen. Hän +oli todellakin neiti Hanna Kirkkopuun pappilasta, rovasti Haborgin +ainoa tytär, ja pian syntyi vilkas sanavaihto, joka, miten huokeasti on +arvattava, koski monia entisten aikojen muistoja. Mutta eipä +nykyisyyttäkään unhotettu, ja Kalle Jalopeuransydän sai nyt tietää +Hannalta, että hän jonkun aikaa jo oli oleskellut Jönköpingissä, +saadaksensa lisäoppia soitannossa ja piirustuksessa, sekä että hän +tänään oli sunnuntaiksi matkalla kotiinsa, jonka tähden maisteri Lahja +oli tullut häntä noutamaan. Hän ja muassaan oleva nuori neito, eräs +hänen sukulaisensa, olivat päättäneet linnoituksen luona tavata +maisteria, joka lupasi näyttää heille sitä vanhaa sota-aikain +jäännöstä, jota Hanna ei ollut ennen koskaan nähnyt. Sitte piti heidän +matkustaa kotiinsa. + +Lahja näytti tämän keskustelun kestäessä hämilliseltä ja tyrmeältä, ja +vaihetti vaan muutamia yksitoikkoisia sanoja Hannan kumppanin kanssa, +joka sill'aikaa enemmän katseli kaunista luutnanttia, kuin laihaa, +oikullista apulaista. + + + + +2. + + +"Kirousta!" sanoi Jalopeuransydän, kun hän linnoitukselta palaten +majapaikkaansa, kärsimättömänä meni odottamaan kyyditsiäänsä -- "minä +koetin niin koreasti viihdyttää herrasväkeä tuolla linnoituksella, +mutta pappi pelkäsi petosta ja muistutti sentähden lakkaamatta, kuinka +välttämätöntä olisi lähteä pois kaupungista... No, samapa tuo! hän +pyysi minua kuitenkin käymään isäänsä tervehtämässä, kun nyt olen +kotona; senpä totisesti teenkin, vaikkapa huomispäivänä." + +Tämä rohkea päätös näytti taas saattavan soturimme mieleen tasapainoa; +sillä hän odotti nyt suuremmalla maltilla kyyditsiänsä tuloa. Kaikella +on loppunsa tässä maailmassa, olkoon se iloa tahi surua, ja niin oli +luutnantin odotuksenkin laita. Kyytimies tuli, matkustajan kapineet +pantiin kiesiin, ja Jalopeuransydän tarttui ohjaksiin. Nyt mentiin +semmoista vauhtia, että kyyditsiä joksikin karsain silmin alkoi katsoa +milloin ajajaan, milloin hevosparkaansa, jonka tässä vastoin omaa ja +isäntänsä tahtoa täytyi työskennellä matkustajan mieliksi. + +Pieni pysäytys täytyi kuitenkin aivan vastoin tahtoa tehdä, ennenkun +matkustaja oli ennättänyt Tuulisillan yli. Kadun toisella varrella +seisoi pari vanhanpuolista herraa, ja toinen näistä, jykeä +kuudenkymmenen vuotias sinisessä kiiltävillä napeilla varustetussa +hännystakissaan, otti kohteliaasti päästänsä lakin, joka oli koristettu +kultanauhalla, ja näytti mielivän lähestyä ajopeliä. Luutnantti ei +millään muotoa saattanut olla hänen tervehdystään vastaamatta, ja kun +hän nyt katsahti mieheen, huomasi hän hänessä hyvin tunnetun henkilön. +Tervehtäjä oli, näet, Jalopeuransydämen isän entinen kirjuri +siltä ajalta, jolloin tämä hovioikeuden virkamiehenä oli asunut +Jönköpingissä, ja nyt, niinkuin asessori Jalopeuransydänkin, asui +maalla samassa seurakunnassa, kuin entinen isäntänsäkin. + +"Hyvää päivää, sihteeri Lundberg!" huusi luutnantti nyt pysäyttäen +hevosensa. "Oletteko tavanneet äskettäin isääni?" + +"Eilen viimeksi oli minulla kunnia tavata herra asessoria, ja hän +jaksoi, Jumalan kiitos, silloin hyvin." + +"Kiitoksia ilmoituksesta, herra sihteeri! Suokaa anteeksi, että minulla +nyt on niin kiire; mutta kyllä me pian taas toisemme tapaamme." + +Heti käskettiin hevonen taas liikkeesen, ja niin kiireesti, ettei +sihteeri Lundberg ennättänyt lausua, mitä nähtävästi liikkui jo +huulillaan. + +Tuulimyllyn kohdalla, joka sinä aikana seisoi ja hosui ilmaa +siivillänsä heti läntisen esikaupungin ulkopuolella, pelkäsi hevonen +eikä tahtonut mielellään mennä myllyn ohitse. Tämä taas matkaansaattoi +seisahduksen, joka vielä venyi siitä pitemmäksi, kun pari päihtynyttä +talonpoikaa samassa tuli ajaen "Talavidin" kuuluisasta kapakasta, ja +täyttä laukkaa ajoivat ohitse. Vihdoin tuli toki tämäkin este +voitetuksi, ja kyytikoni-parka sai kaksinkerroin korvata viipymisen. +Mutta kun matkustaja ei edes Karhuvuoren rinnettä noustessakaan +mielinyt hiljentää ajoa, lausui kyyditsiä tyytymättömällä äänellä: + +"Minä näen, että herra ajaa oikein kiireesti." + +"Mitä tuhmuuksia lörpöttelet?" vastasi luutnantti aivan levollisesti. +"Etköhän sinä itse aja yhtä kiireesti kuin minäkin?" + +Tämä syy lienee sattunut hyvin paikalleen, sillä ei mitään +vastaväitteitä enää sen jälkeen kuulunut, erittäinkin kun +Jalopeuransydän nyt, ainakin niin kauan kun ylöspäin mentiin, +lempeämmin kohteli vetäjäparkaa. + +Kaunis on tämä seutu, tämä rantamaa Jönköpingistä Länsigötlannin rajaan: +kukkuloita ja laaksoja alinomaa vaihetellen keskenänsä; sieviä +maanseutuja, joissa suhisevat koivut ja tammet; ja kaiken tämän lisäksi +leviää juhlallinen näkö-ala majesteetilliselle Vetterijärvelle. Nuori +sotilaamme ei myöskään ollut tunteeton luonnon suloisuudelle; koko +nuoruutensa lämpimyydellä nautti hän sitä, ja mielikuvitus loihti tässä +esiin yhden tulevaisuuden tuulilinnan toisensa perään. + +Kun hän nyt katsahti järvelle, jossa pari valkeaa purjetta hiljaa kulki +edelleen kirkkaalla veden sinipinnalla, ja hän hetkeksi luovutti +huomionsa siitä tiestä, jota hän vaelsi, herätti hänen äkkiä +unelmistansa kyytimies, joka osoittaen eteenpäin tielle, lausui: + +"Kas, tuolla on herrasväki ajanut vaununsa rikki!" + +Kalle Jalopeuransydän käänsi nyt silmänsä sinnepäin, jonne kyytimies +osoitti, ja näki jonkun matkan päässä herran ja rouvas-ihmisen seisovan +avoimen vaunun vieressä lähellä pientä huonetta, joka pian huomattiin +pajaksi. + +"Mitäs, jos siellä olisi pappi ja se kaunis Hanna!" ajatteli luutnantti +itsekseen, ja toivoi hartaasti, että niin olisi. + +Tultiin tuota likemmäksi ja likemmäksi, ja viimein saavuttiin jo niin +lähelle matkustajia, että, jos nämä olisivat kasvonsa näyttäneet olisi +voitu nähdä, oliko se tuttua väkeä. + +Matkustava herra oli pitkä, mustapukuinen mies, lakki päässä; hänen +matkakumppaninsa oli vähäläntä rouvas-ihminen, harmaa kesäviitta päällä +ja valkea olkihattu päässä. Nämä saattoivat aivan hyvin olla rovasti +Haborgin tytär ja apulainen. + +Nyt käänsihe neito tuliaan päin: se oli todellakin nuori Hanna. +Muutamassa silmänräpäyksessä ennätti Jalopeuransydän sille paikalle, +missä Hanna seisoi. + +Tällä kertaa ei luutnantti arvellut matkaansa pysäyttäessä. Hän +seisatti hevosen, ojensi ohjat kyytimiehelle ja hyppäsi kiesistään +tielle. + +"Onko herrasväkeä kohdannut joku onnettomuus?" kysyi hän vilkkaasti +neiti Hannalta. "Eihän vaan liene kukaan loukannut itseänsä?" + +"Ei toki, Jumalan kiitos!" vastasi maisteri, joka nyt oli tuliaan päin +kääntynyt; "mutta toinen pyöräin akseli on taittunut, ja se on kyllä +paha seikka." + +"Ah, se oli oikein kiusallista!" virkkoi Hanna nyt. Isä ja äiti +odottavat minua aikaisin kotiin, ja minulla olisi siellä vähän pieniä +toimiakin tänä iltana, kun huomenna on isän syntymäpäivä." + +"Tätä ei voi herrasväki saada laittautetuksi puoltatoista tuntia +vähemmässä ajassa," sanoi nyt seppä, jota tähän asti ei huomattu, sillä +hän oli polvillansa vaunun toisella puolella, oikein tarkoin +tutkiaksensa, minkä vian se oli saanut. + +"Eikö vähemmässä kuin puolessatoista tunnissa?" + +Kalle Jalopeuransydän oli, miten sotilaalle kuuluu ja tulee, +ratkaisevana hetkenä mielevä, ja osasi tässäkin neuvon keksiä. + +"Jos neiti Hannalla ei ole mitään vastaan sanomista, niin tarjoon minä +sijaa kiesissäni," sanoi hän. "Herra maisteri ei liene vastahakoinen +jäämään tänne siksi, kunnes vaunu on korjattu." + +"Ei -- ei suinkaan!" vastasi tämä, ollen nähtävästi aivan hämillään; +"mutta eihän kiesissä ole tilaakaan kuin kahdelle ... ja kyytimies..." + +"Jääköön hänkin tänne ja ajakoon maisterin kanssa, kun vaunu on +korjattu, taikka jos luulee viipyvänsä liian kauan, niin käyköön, koska +hän, paitsi käyntipalkkaa, saa lukea itsellensä juomarahojakin." + +Tätä ei tarvinnut sanoa kahdesti smålannilaiselle; kyytimies suostui +heti käymään jalkaisin Kirkkopuun pappilaan, jonne hän tunsi monta +oikotietä, joita hän saattoi joutua perille yhtä pian kuin ajajatkin. + +"Mitä sanoo nyt neiti Hanna itse?" kysyi luutnantti taas. + +"Minä pelkään liian paljon vaivaavani teitä," vastasi Hanna, katsahtaen +kierosti apulaiseen. + +"Se tekee liian paljon matkan väärää luutnantille," lisäsi pappi, +vetäen esiin nuuskarasiansa, ottaaksensa siitä hypynlisen +rohkaistusta.[2] + +"Ei mitään matkan väärää hernepellon kautta," oli luutnantti vähällä +sanoa, mutta supisti sen sijaan vastauksensa ja sanoi: "ei tuo ole +erittäin mitään; se on vaan puolentoista neljänneksen väärä ja sitä +paitsi paljoa kauniimpi tie matkustaa." + +Papintytär suostui pian esitykseen, apulainen näki, ettei hänen sopinut +enää vastustaa, ja nuoren neidon uusi tuttava auttoi häntä kiesiin, +jolloin Lahja aivan keheästi oli valmis kiesin peitenahkaa kiini +panemaan, luonnollisesti vaan sitä varten, että Jalopeuransydämellä +olisi niin vähän vaivaa kuin mahdollista. Sitte ajoi nuori pari +kiireesti pois. + +Kalle Jalopeuransydän oli kaunis mies; hänellä olivat mustat, +kähäräiset hiukset, vilkkaat, mustantummat silmät, terveyden kuva +kasvoilla ja miehekäs näkö hänen kasvopiirteissään, jotka vielä saivat +vakavamman luonteen joksikin muhkeasta poskiparrasta. Hän oli muutoin +iloisa sielu, jonka mieleen ei koskaan johtunut, niinkuin Goetes +Werterin, vetäytyä perunapuun alle itkemään tytön tähden, vaan ei hän +kuitenkaan ollut välinpitämätön Evan kauniista tyttäristä, ja hänellä +oli yhtä elävästi ja lämpimästi tunteellinen sydän, kuin suinkin +rakastettavimmalla nuorukaisella. + +Kaunis oli tämä yhdessä oleva pari -- nuori tummakähäräinen mies ja +verevä tyttö hänen vieressään. He olivat lapsena leikkineet yhdessä; +heillä oli siis monta yhteistä muistoa, eikä mikään side huokeammin +yhdistä kahta sydäntä toisiinsa. Aivan luonnollista niinmuodoin oli, +että vilkas puhe tässä heti syntyi, ja vaikka tämä alussa näytti +kohtaavan vähän vaikeuksia, erittäinkin kun oli kysymys vielä toistensa +puhutteluarvonimistä, niin pian kuitenkin nuoruuden vilkkaus sen +matkaansaatti, että puhuttelusanain "luutnantti" ja "mamseli" sijaan +käytettiin ainoasti sanat "Kalle" ja "Hanna." + +Tämän tapahtuessa oli Jalopeuransydän vähitellen hiljentänyt hevosen +kulkua, ja tämä tuli myöskin välttämättömäksi, kun tultiin kauniin, +vaan surullisesti kuuluisan Attarpin ohitse n.s. Bankerydin- eli +Attarpin kankaalle, jossa hiekkainen tie teki mahdottomaksi kiireesti +kulkemisen, ellei vaan tahdottu vetäjää tuiki pahoin kohdella. + +Tässä synkässä havumetsässä oli aina hiljaisuus, ainoasti yksi ja +toinen lintu silloin tällöin siellä visersi; eikä yhtään ihmis-asuntoa, +yhtä vähän kuin ketään ihmis-olentoakaan huomanneet matkustajat puoleen +tuntiin läheisyydessänsä. + +"Tiedätkös, Kalle?" sanoi Hanna, muuttaen itseänsä tietämättänsä vähän +lähemmäksi matkakumppaniansa, "minä olen pitänyt tätä metsää niin +synkkänä, ja joka kerran kun kuljen tämän läpi, muistan aina Geijerin +'laulupoikaa,' kuinka hän juoksee puiden välillä ja huutaa: 'Hui, +synkeää tään metsän syömmessä!'" + +"Minä olen todella huomannut monta kertaa samaa, ja se onkin aivan +luonnollista, kun en tiedä ketään, joka olisi selkeämmin kuvaillut +metsävaellusta, kuin Geijer siinä laulussa." + +"Ah, minä muistan, että Kalle ennen lauloi niin hyvin etenkin +kansanlauluja, ja olisipa oikein hupaista nyt kuulla yhden niistä. +Täällä ei varmaankaan ole ketään, joka siitä muistuttaisi." + +"Onpa, matkatoverini," virkkoi Jalopeuransydän nauraen ja katsoen +kauniisen naapuriinsa. + +"Hyy, nyt on Kalle paha!" vastasi hän. "Minä en todellakaan muistuta +mitään." + +"No, sittepä laulan," säisti Kalle, ja hetkisen ajateltuansa, lauloi +hän raikkaalla, kauniisti sointuvalla äänellä: + + "Mä lähdin ulos illalla + Ja kävin kohden rantaa; + Tul' vastaan poika ihana; + Hän kättä mulle antaa: + Sä Lemmetär, + Miss' asuttais? + Miss' asuisimme yhdessä + Maan päällä, mi meit' kantaa?" + +Tämän laulun loppusanat lauloi laulaja ehkä äänekkäämmästi, kuin +tarpeellista olikaan, ja sitä laulaessaan käänsi hän päätänsä niin +paljon Hannaan päin, että hän saattoi nähdä mielen kuvaelmat hänen +kasvoissansa. Keveä punastus lennähti siinä hänen poskillensa; _hän_ ei +tiennyt itse, mutta _Kallelle_ sanoi suloinen aavistus, mitä se +merkitsi. + +Mutta ken laulaa, katselee kaunista tyttöä ja ajaa hevosta, sen on +mahdoton yht'aikaa ajatella, kuinka hän parhaiten ohjia käyttäisi. +Sentähden kävi nytkin niin, että kun laulajamme oli toista värssyä +alkamaisillaan, meni kiesin toinen pyörä kivelle, josta seurasi, että +nuori papintytär putosi aivan ajajan syliin ja säikähdyksessään kiersi +kätensä hänen ympärillensä. Nuori soturi oli nyt vähällä laskea +tykkänään ohjakset käsistään ja lämpimästi vastata tuota odottamatonta +syleilyä, mutta pidätti itsensä samassa, tempasi voimakkaasti ohjia ja +saatti ajopelin siten jälleen oikealle pyöräraitullensa. Kun kaatumisen +vaara oli näin poistettu, otti Hanna jälleen kätensä tavalliselle +paikallensa, huutaen samassa: + +"Jumalani, kuinka mä pelästyin!" + +"Suo anteeksi, Hanna; minä katson nyt paremmin eteeni!" sanoi +Jalopeuransydän, pysäytti hetkiseksi hevosensa, tarttui nuoren tytön +käteen ja vei sen vilkkaasti huulillensa. Hanna veti tosin kätensä, +mutta hyvin hiljaa -- ja heti jatkettiin matkaa, aivan niinkuin ei +olisi mitään tapahtunut. + + + + +3. + + +Luutnantti ja hänen matkatoverinsa olivat jo aikaa jättäneet +jälkeensä Bankerydikankaan, kun tie vei heidät vanhan, punaiseksi +maalatun kaksinkertaisen huoneuksen ohitse, joka oli niin lähellä +maantietä, että välillä oli ainoasti muutamaa kyynärää leveä, +peuranjuuri-aituuksella koristettu maakieleke, jonka äärimmäistä rajaa +merkitsi mustaksi maalattu aita valkeine porttineen. Juuri tämän +kohdalle tultuansa huomasivat he vanhahkon, tanakan nais-ihmisen, +punaiselta pöhöttävillä kasvoilla; hän seisoi porstuan oven kynnyksellä +ja alkoi tehdä syviä kumarruksia toisen toisensa perään, niin pian kun +näki matkustajat. Näitä kumarruksia seurasivat niin omituiset kujeet, +että niillä, joita tämä kohteliaisuuden todistus koski, oli suurin +vaiva, mitä maailmassa voi olla, pidättää nauruansa. + +"Mutta totta tosiaan olen minä tykkänään unhottanut tämän paikan +nimen," sanoi Jalopeuransydän, kun he olivat ajaneet pihalle. + +"Sen nimi on Puropuu," vastasi Hanna, "ja sitä omistaa nyt mamseli +Svanbom. Se oli hän, joka seisoi ovella ja kumarteli, kun me ajoimme +ohitse." + +"Mamseli Svanbom ... hänestä en tiedä koskaan ennen kuulleeni +puhuttavan." + +"Ei, hän on tuskin vuotta vielä täällä asunut; hän sai periä talon +eräältä etäiseltä sukulaiseltaan ja tulee pian naimiseen meidän +kumpaisenkin vanhan tuttavan kanssa." + +"Kenen kanssa, saanko kysyä?" + +"Sihteeri Lundbergin kanssa." + +"Vanhan sihteeri Lundbergin kanssa -- no, tuopa on ivallista! Minä näin +hänen kaupungissa juuri sieltä lähtiessäni, vaan en tullut puhuneeksi +hänen kanssansa." + +"Hänellä on konttori Puropuussa, ja hän kirjoittaa sekä toimittaa +kansakunnan käräjä-asioita, niinkuin hän ennenkin teki." + +"No, sittepä saatetaan päästä hupaisiin häihin jonakuna päivänä." + +"Jaa, hyvin hupaista on, että kaikki pitäjän herrasväki sinne +kutsutaan." + +"Hyvä! Minäkin koen viipyä kotona niin kauan kuin mahdollista; jos en +itse saa pitää häitä, niin tahdon toki edes olla muiden häissä." + +Tämmöisiä puhellen ja hyvin iloisalla mielellä jatkoivat nämä lapsuuden +ystävät matkaansa ja tulivat hyvään aikaan Kirkkopuun pappilaan. + + * * * * * + +Me käännymme nyt jälleen pastori Lahjaan, joka, niinkuin lukia +muistanee, oli jäänyt maantielle, saadaksensa rovastin vaunut +korjautetuksi. + +Niin kauan kun poistuvat matkustajat olivat vielä silmänäöllä, seisoi +maisteri liikkumatta paikallansa ja katsoi ainoasti heidän peräänsä; +mutta kun hän ei enää voinut keksiä vivahdustakaan ajopelistä eikä +siinä istujoista, käänsihe hän äkkiä seppään päin ja kysyi melkein +kiivaalla äänellä: + +"Kuinka pian tulee vaunu korjatuksi?" + +"Se viipyy, niinkun sanoin, puolitoista tuntia," vastasi tämä. + +"Puolitoista tuntia! niinkauan on minun mahdoton odottaa; minun +saarnani on vielä kesken kirjoittamatta, ja minun täytyy lähteä täältä +niin pian kuin mahdollista." + +"Jos minulla olisi joku sovelias ajopeli kotona, voisi pastori aivan +mielellään saada sen lainaksi, ja sitte saisin minäkin oikein tarkastaa +rovastin vaunut, jotka ehkä tarvinnevat muutakin kuin tämän +korjauksen." + +"En minä niin suurta väliä pidä, kummoinen ajopelin ulkonäkö on, kun se +vaan on siinä kunnossa, että koossa pysyy." + +"Niin, sepä onkin tässä kysymys. Minulla on vanhat rattaat, joissa on +hyvin kehnot pyörät, niin ettei ne ensinkään kelpaa kiireeseen ajoon. +Tahtooko pastori itse tulla niitä katsomaan?" + +Lahja oli tähän hyvin taipuvainen, ja he menivät yhdessä likellä +olevaan vaunuliiteriin, jossa rattaita oli katsottava. + +"Tässä on kahden-istuinkin, ja pyörät, luulen minä, eivät ole niinkään +kehnot," sanoi maisteri, tarttuen toiseen ja ravistaen sitä. + +"Ne näyttävät paremmilta, kuin todella ovat," muistutti seppä. "Kas +tässä saa pastori nähdä, että toinen niistä on monesta paikasta +katkennut, eikä edes itse pyörärautakaan ole paikallaan." + +"Nojaa, kestäneehän tuo toki kotiini pappilaan?" + +"Luulen kyllä, että se sen tekee, kun vaan pastori varoo, ettei aja +kiveen." + +"No, siitä ei ole mitään vaaraa; minä olen tottunut ajamaan, ja paitsi +sitä on nyt iso, valosa päivä, niin että minä näen hyvin eteeni. Olkaa +siis niin hyvä, että lainaatte rattaat; ne voipi lähettää takaisin +maanantaina, kun vaunuja noudetaan." + +Sanottu ja tehty. Muutaman minuutin perästä istui pappi sepän rattailla +ja ajoi kärsimättömänä edelleen nuorten jälestä. + +"He eivät voi vielä olla kaukana minun edelläni," sanoi hän itsekseen, +"ja päälliseksi luutnanttipojalla ei liene kovinkaan kiirettä. Kun vaan +pyörät nyt pitäisivät." + +Hän antoi hevosen juosta vähän kiiruummin, koettaaksensa kuinka paljon +rattaat kestäisi, eikä voitu huomata, että kiireempi vauhti olisi +vähintäkään vahingollisesti vaikuttanut siihen pyörään, jonka seppä oli +niin kehnoksi sanonut. + +"Seppä pelkää rattaitansa eikä tahtoisi niiden särkyvän, se on koko +salaisuus," sanoi Lahja aivan tyytyväisenä keksinnöstään, ja antoi +samalla hevosen mennä vielä kiireemmin edelleen. Kaikki näytti +onnelliselta ja hyvältä, ja kun hän nyt ei enää luullut tarvitsevansa +pitää niin tarkkaa huolta ajopelistänsä, alkoi hän sen sijaan +innokkaasti tutkia edeltäjäänsä, katsoi ja kuulteli niin tarkkaan kun +taisi, istuen tätä tehden kaula eteenpäin kurotettuna ja pää +väärällänsä, jotta toinen korva oli vähän enemmän eteenpäin kuin +toinen. Hän luuli täten huokeammin voivansa huomata jokaisen äänen ja +oli jo todellakin kuulevinansa kaukaisen, ikäänkun etenevän ajopelin +ratinan. + +"Hiljaa, nyt minä näen heidät!" huusi hän vihdoin riemuiten, kun hän +kaukana näki liikkuvan esineen vilahtelevan edessään puiden välissä. + +Hän näki todellakin oikein; luutnantin kiesi alkoi tulla näkyviin, ja +ajajan sekä hänen neitonsa saattoi pian yhä selvemmin huomata. + +"Minun on nyt lähestyminen heitä aivan huomaamatta," mietti maisteri; +"onneksi ei kuulu ajanta kauas tällä hiekkaisella tiellä, ja sepä onkin +juuri hupaista nähdä, kuinka he käyttävät itseänsä. Katso, noin +verkalleen hän ajaa!... Totta tosiaan luulen, että hän laulaakin ... +virttä se ei varmaankaan ole, siitä saa olla vakuutettu ... se on +kansanlaulua... Kas, nyt ajoi hän kivelle, jotta kiesi oli vähällä +kaatua. Katsos, nyt seisottaa hän... Nyt puristaa hän hänen kättänsä!" + +Tämä oli enemmän kuin pappi taisi sietää, ja heti sai hevonen niin +oivallisen ruoskan-iskun, että se lymysi sivulle ja tempasi rattaat +raitustaan, missä ne olivat olleet. Kärryt törmäsivät siinä lähellä +olevaan kiveen, ja -- rats! räiskähti nyt pyörä rikki ja rattaat ja +hevonen kaatuivat; mutta maisterimme olisi tässä saattanut helposti +loukata kätensä tahi jalkansa, ellei hän olisi onneksi ajoissa +huomannut vaaraa ja hypännyt rattailta alas. Hänen ensimäinen työnsä +oli päästää hevonen irti, jotta tämä olisi pääsnyt jaloillensa, ja kun +se suurella vaivalla toimeen saatiin, katsahti hän eteenpäin tielle +nähdäksensä, ettei luutnantti ehkä olisi huomannut hänen +onnettomuuttaan ja nyt tulisi häntä auttamaan. + +Mutta ei, se oli jo liian myöhään! Kiesi oli jo kadonnut tien +käänteesen, jossa metsä vielä päälliseksi oli niin tiheä, että puiden +välistä oli aivan mahdoton nähdä ajajia. + +Lahja mietti hetkisen huutaaksensa matkustajia, mutta luopusi heti +siitä, kun hän samassa havaitsi, että hänen pulansa vähintäkin +luutnantissa herättäisi pikemmin pilkantekoa kuin sääliväisyyttä. Sitä +paitsi toivoi hän, että joku hänen seurakuntalaisistansa tulisi pian +samaa tietä, ja sen hän teki sitäkin enemmän, kun hän vähää ennen +kaupungista lähtöänsä oli nähnyt useita heistä vielä jäävän sinne. + +Mutta odottaa sai hän. Siinä meni yksi tunti, siinä kului kaksi eikä +vielä yhtään tuliaa näkynyt. Sill'aikaa oli hän silloin tällöin +kävellyt monille suunnille metsässä, nähdäksensä, olisiko ehkä lähellä +yhtään ihmis-asuntoa taikka jos joku ihminen siellä löytyisi, mutta +kaikki turhaan. Hän ei voinut myöskään näitä tutkimuksiansa ulottaa +erittäin etäälle, kun hän pelkäsi, että hevonen varastettaisiin; ja +näin vaeltaissaan levotonna edestakaisin näki hän auringon laskeuvan +alas taivahan rantaan. + +Nyt tuli viimeinkin eräs pitäjäläinen ajaen, ja kun tämä huomasi +maisterin onnettomuuden, raapasi hän miettiväisenä korvallistaan, +terävästi tarkastellen rikkounutta pyörää, jonka hän pian huomasi niin +pahoin pilanomaksi, ettei sitä sepän avutta voisi korjata. Mutta nyt +juolahti mieleensä ajatus: ei ollut kaukana tiestä talonpoikaistalo, +jonne hän tiesi oikotien, ja sieltä voisi hän kyllä lainata rattaat tai +vähintäkin pyörän. Jos pastori vaan katsoisi hänen hevostansa, niin hän +heti juoksisi sinne. Lahja kiitti luonnollisesti tarjouksesta, ja mies +lönkkysi sitte tiehensä. Taaskin puolen tunnin odotus, vaan nytpä tuli +vihdoinkin apu. Lähellä olevan talon isäntä tuli itse maisterin +seurakuntalaisen kanssa vetäen rattaita, joihin hän oli pannut irtaimen +pyörän, joka huomattiin kohtalaisen soveliaaksi sepän ajopeliin. Tosin +ontui se vähän, mutta kun se oli tarpeeksi luja, oli maisteri siihen +tyytyväinen, maksoi talonpojalle kaksitoista killinkiä vaivastaan ja +jatkoi taas matkaansa, järkevästi päättäen hyvin varovasti eteenpäin +vaeltaa. Hämärä oli jo alkanut tulla, ja kun hän tuli pappilaan, oli +niin pimeä, kun kesäyönä voi olla. + +Juuri kun Lahja ajoi pihalle, näki hän kiesin tulevan pytingistä päin +vastaansa ja kuuli huudettavan: + +"Onko se maisteri, joka tulee nyt?" + +"On, hän se on," vastasi Lahja vähän äreästi, kun hän puhujassa tunsi +luutnantti Jalopeuransydämen. + +"Hyvää yötä sitte herra maisteri, ja kiitoksia hupaisesta yhdessä +olosta tänään!" + +"Mamselin kanssa, niin!" ajatteli apulainen vaan lisäsi kuultavasti: +"Hyvää yötä, herra luutnantti, onnellista matkaa!" + +"Niin kauas kun pippuria kasvaa!" ajatteli luutnantti, ajaen hevoisen +ulos pappilan portista. + + + + +4. + + +Oli sunnuntai. Kirkkopuuhun oli kokounut paljon väkeä jo aikaa ennen +jumalanpalveluksen alkua, ja siellä nähtiin seurustelevampain isäntäin +seisovan, keskustellen hajoitetuissa parvissa, kun kainommat seisoivat +liikkumattomina ja äänettöminä kuin kuvapatsaat, asettuneina riviin +pitkin kirkkotarhan kiviaitaa. Näillä viimeksi mainituilla ei ollut +juuri huonoin paikka, varsinkaan niillä, jotka olivat aidan +ulkopuolella ison tien vieressä. He saattoivat esteettömästi arvostella +tulevia kirkkovieraita, joissa jumalanpalveluksen lähestyessä useita +säätyhenkilöitäkin tuli nähtäville. + +Siinä tuli Ekeviikin asessori rouvanensa ja poikanensa, joka oli sama +nuori luutnantti, mihin lukia jo on tutustunut; tuossa tuli +hyväntahtoinen, jykevä "vaanjunkkari," jolla oli puustelli pitäjässä. +Nyt tuli sihteeri Lundberg keltaisessa kiesissään, nyökkäillen tutusti +niille asianajattajille, joita hän tässä näki; mutta viimeksi tuli +suuressa retelissään nimismies vaimoneen, poikineen ja tyttärineen, +kaikki niin käytännöllisesti vaunuun pakatut, että he, vaikka heitä oli +niin paljon, siellä kuitenkin oli sijaa. Tämän vaunun edelläjuoksijana +oli harrikarvainen koira, nimismiehen uskollinen seuraaja tärkeimmissä +toimituksissa ja kaikkein niiden pelko ja kauhistus, joilla oli asiaa +"komisariukselle." Fylaks näytti, ja vielä vieraalla maalla, tänään +ylimyshenkensä siten, että kirkkopihan luokse tultuansa syöksi esiin ja +aivan epäkohteliaasti haukkui muutamia isäntiä, joita tunsi ja joita +ennen kotonansa oli huvittanut säärtä puremalla. Sen perässä tuli itse +nimismies vähän kohteliaampana kuin Fylaks, mutta kuitenkin varsin +vakaisena, vieläpä tyrmeänäkin, kuiskaten siellä ja täällä yhdelle tai +toiselle "syntiselle" velaksi jääneistä ulosteoista, maksamattomista +avisionihuudoista tahi sakoista y.m.s. Kuitenkin koki hän välistä näkyä +niin hyväntahtoiselta kuin mahdollista joka kerta kun näki ukko +Lundbergin, jossa hänellä oli ankara kilpailia, ja joka vielä +päälliseksi oli hyvässä suosiossa isäntä-ukkojen kanssa sekä kävi nyt +ympärinsä heille kättä paiskellen. + +Nyt tuli rovasti rouvansa ja tyttärensä kanssa, käyden pappilasta, joka +oli aivan lähellä kirkkotarhaa, ja heti tunkeusi kansaa tiheämmin sen +tien viereen, jota rovastin perheen oli käyminen. Rovasti Haborg, +pieni, suora ja hieno, järkeväkasvoinen ja hyvin vilkas-liikenteinen +mies, tervehti ystävällisesti, oikeinpa kohteliaasti kaikkia, ja samoin +teki hänen rouvasväkensäkin. Rovastinna antoi yhdelle ja toiselle +emännälle kättä, ja nuori Hanna tervehti samoin entisiä +lukutovereitansa, joita hän tapasi. + +"Kuinka hän on kaunis!" kuiskutti kansa siellä ja täällä toisillensa. + +"Kuinka hän on kaunis!" ajatteli myös luutnantti Jalopeuransydän, kun +hän vanhempinensa seisoi katsellen sinnepäin, josta Haborgin perhe +lähestyi. + +Pian oli ilo saada tervehtää toisiansa; ja samassa sai rovasti +tilaisuuden kutsua asessorin perheen päivälliselle pappilaan. +Muistutettakoon tässä, että hän kutsui joka sunnuntai kaikki pitäjän +säätyhenkilöt, jotka kirkossa tapasi, pöytäänsä; sillä tämän +pappismiehen monen muun ansion lisäksi oli luettava sekin, että hän +käytti vierasvaraisuutta niin paljon kuin varat myönsivät -- ja +todellakin se ei ollutkaan vähäistä. + +Jos joku haluaa nähdä omituista kirkkoa, niin saa hän sen nähdä +Kirkkopuussa; ja astuessa tuohon vanhaan puurakennukseen, joka oli +erittäin tilava, oli varsin vaikea uskoa tulleensa yhteiselle +jumalanpalvelukselle pyhitettyyn paikkaan. Se näytti pikemmin +teaterisalongille. Kaksi parvea, ihan kuin teateriparvet, kävi +päälletysten ympäri kirkon lähelle alttaria, jonka päällä oli neljä +pienempää parvea, joilta nähtiin alas kirkkoon aivan kuin teaterin +esiloukoista. Näiden kaikkien parvien takana oli, juuri kuin +teaterihuoneessa, pitkiä käytäviä. + +Saarnaajan sanoja selittävinä kuvina oli nähtävänä öljymaalauksia, +jotka koristivat koko kattoa, ja jotka esittivät kuvauksia ei +ainoastaan ihmiselämästä, vaan taivaasta ja helvetistäkin. + +Viimeksi mainittuja ei kuitenkaan tarvinnut milloinkaan käyttää se +sananpalvelia, joka tänään oli astunut seurakunnan hartautta +herättämään; sillä rovasti Haborgilla oli paljoa syvempi kuvitus, kuin +tavallisesti kirjallinen, ja semmoinen mielenhurskaus, joka oli enempi +kuollutta puustavillista tietoa. Kalle Jalopeuransydän, joka istui +isänsä kanssa eräällä pienemmällä kuorissa olevalla parvella, kuulteli +myös hänelle harvinaisella tarkkuudella päivän saarnaa, vaikka +kuitenkin oli tunnustaminen, että hän aina välistä loi silmäyksensä +saarnastuolista erääsen kirkon lattialla olevaan etupenkkiin, jossa +rovastin rouva kukoistavan tyttärensä kanssa istui. Nuori Hanna +oli siellä, semmosen lapsellisen hartauden kuvaus puhtaissa +kasvopiirteissään, että se olisi herättänyt kenessä hyvänsä vilkkainta +myötätunteisuutta. + +Kerran tapasivat heidän silmäyksensä toisiansa, nimittäin silloin, kun +saarnamies sydämmellisimmällä lämpimyydellä lausui ne kauniit sanat +rakkaudesta, jotka ovat koko Johanneksen evankeliumin kukoistuksena. +Mutta eipä ainoastaan katsehet silloin toisiansa tavannut, vaan myöskin +heidän sielunsa siinä yhdistyivät puhtaasen, syvään tunteesen, jonka +sisällön saattaisi lausua sanoilla: "Niin tahtoisin minäkin rakastaa ja +olla rakastettu!" Tämä silmänräpäys oli heidän tietämätön kihlauksensa. + +Hetkisen kuluttua jumalanpalveluksen jälkeen olivat kaikki pappilaan +kutsutut päivällisvieraat saapuneet sinne. Paitsi Jalopeuransydämen +perhettä, nähtiin siellä myös "vaanjunkkari" ja sihteeri Lundberg, sekä +"komisarius" rouvansa, kahden poikansa ja viiden tyttärensä kanssa. +Itse Fylaks oli myös seurassa, joka huomattiin sen usein uudistavista +raaputuksista porstuan ovelle, jotka vasta silloin taukosivat, kun eräs +armelias piika kutsui sen kyökkiin ruokaa saamaan. + +Herrasväen kesken nousi vilkas puhe pöydässä, ja ne, jotka tässä +ensisijassa puhetta johtivat, olivat "komisarius" ja vaanjunkkari. + +Edellinen puhui viimeisistä ulosmittauksistaan semmoisella +innostuksella, joka näytti osoittavan, että hän piti näitä +toimituksiansa ei ainoastaan soveliaana, vaan milt'ei enemmän +siveellisenä vaikutuksena, jota hän todellisella hartaudella harjoitti. + +Vaanjunkkari puuttui puheesen niin usein kun sai sanavuoron, joka ei +ollutkaan juuri helppo asia, varsinkaan sitte kun oli saanut puolikkaan +-- ja haasteli "urostöistään" ja "seikkailuksistaan," joilla hän ei +ensinkään tarkoittanut sotaisia sankaritekoja eikä selkkauksia, vaan +yksistään semmoisia yrityksiä, kuin esim. metsäretkiä, purjehduksia +y.m.s. + +Sihteeri Lundberg oli alussa perin harvapuheinen ja oli tähdännyt +tarkkuutensa enimmiten lasiin ja lautasiin, joiden sisältöä hän +"tunteellisuudella ja varmuudella" ahmi. + +Rovasti, joka enimmiten seurusteli asessorin ja hänen poikansa kanssa, +oli sen ohessa kuitenkin uutterin isäntä, ja kehoitti milloin yhtä, +mihin toista käyttämään hyväksensä, mitä siinä tilaisuudessa oli +tarjona. + +Mutta maisteri Lahjan olivat kotvaseksi kokonaan kietoneet nuo +nimismiehen viisi tytärtä, jotka kaikki olivat rivakoita kauniita +neitoja punaruskeine hiuksineen ja hienoine, kauniine hiviöineen sekä +perin vilkkaine, milt'ei tunnokkaine silmineen. Vanhin näistä, +neljänkolmatta-vuotias Katri, joka vielä piti itseänsä muita kaikkia +parhaimpana, oli sen lisäksi myös vapaapuheisin, ja näytti itse +saattavansa kosioita miestä, jos niin mieleensä juolahtaisi. +Sanottiinpa myöskin, että hän oli antanut pastori Lahjalle vissiä +pieniä viittauksia sinne päin, ja varmaa on, että hän, missä vaan +toisensa tapasivat, aina ymmärsi ryhtyä keskusteluun hänen kansansa. +Hyvä apulainen, joka omi jonkun määrän itserakkautta, vastaanotti tämän +kunnioituksen, jos sitä siksi voimme nimittää, suosiolla, vaan varoi +kuitenkin tarkoin itseänsä virkkamasta mitään semmoista, joka olisi +voinut antaa aihetta nuorelle mamselille mihinkään todellisempiin +toivoihin. Hän piti tosin hänestä hyvin paljon, ja tiesi myöskin, että +tämä tulisi saamaan mukaansa useita tuhansia pesästä; mutta hän piti +vieläkin enemmän rovastin tyttärestä, osiksi siitä syystä, että hän oli +paljoa kauniimpi, ja osiksi että naimiskauppa hänen kanssansa enemmän +miellyttäisi hänen turhamaisuuttansa ja saattaisi valmistaa hänelle +paremman näköalan papillisella tiellä. + +Tänään oli mamseli Katrilla aivan uusi keskusteluaine käsiteltävänä, ja +sepä oli juuri luutnantti Jalopeuransydän. Hänestä kysyi hän, missä hän +oli ollut viimeisinä vuosina, aikoiko hän nyt jäädä pitäjään, oliko +hän luutnantti, vaiko vaan alaluutnantti, oliko hän kihlattu tai +ei y.m. y.m, johon kaikkeen maisteri vastasi aivan kuivasti ja +haluttomasti aina mitä tiesi. Nimismiehen molemmat pojat seisoivat +sill'aikaa suu avarasti ammollaan, töllistellen luutnanttia. + +Mutta nyt tulivat rovastin rouva ja Hanna, joilla kirkosta tultua oli +ollut valmistelevia toimia kyökin puolella, ja nyt istuttiin pöytään. +Rovastilla oli hyvää madeira-viiniä tarjottavana, ja ensimäistä lasia +tyhjennettäessä toivotti hän vieraitansa tervetulleiksi. Mutta toista +juodessa esitti asessori Jalopeuransydän maljan isännälle, joka tänään +täytti seitsemännenkuudetta vuotensa. Näin kului atria parhaimmassa +sopusoinnussa, ja komisarius, vaanjunkkari sekä sihteeri Lundberg eivät +suinkaan olleet vähimmän tyytyväiset. + +Päivällisten jälkeen saatettiin naiset pieniin asuntohuoneisin, jolloin +nimismiehen Katri, joka oli pöydässä istunut luutnantin vieressä, itse +otti hänen käsivartensa, johon hän kävellessä tuttavimmasti nojausi. + +Kaikkia vieraita pyydettiin myös viettämään iltaa pappilassa, ja sitä +ei kukaan vastustanut. Edellinen osa jälkipuolipäivää vietettiin +kävelemällä puutarhassa, jossa kahvea ja muita virvoituksia nautittiin; +mutta kun aurinko alkoi kallistua laskumailleen, mentiin jälleen +huoneisin. Siellä seisoi herroja varten pieni viehättävä pöytä, jolla +oli punssia ja "toti-aineita." + +Toimeen tuota nyt siis ryhdyttiin ja lasit täytettiin, jolloin tarkka +katselia olisi huokeasti voinut huomata jonkunlaisen levottomuuden +maisteri Lahjassa. Syy tähän hänelle joksikin harvinaiseen mielialaan +sai kuitenkin pian selityksensä. + +Kun maisteri näki, että kaikki olivat täyttäneet lasinsa ja naisten +huoneesen katsottuansa huomannut, että maustinviinitarjoin oli siellä +kiertänyt ympäri, tarttui hän nähtävällä urhoollisuudella lasiinsa ja +sanoi syvällä, omituisimmalla äänellä: + +"Suvaitsevatko herrat seurata minua naisten luokse? Minulla on pieni +malja esitettävänä." + +Luonnollisesti seurattiin tätä pyyntöä sangen halullisesti, ja nyt +retkeiltiin lasit kädessä lähimpään huoneesen, jossa maisteri +povitaskustansa otti esiin paperin, yskäsi ja pyysi kotvaseksi +läsnäolijain huomiota puoleensa. Ja kun tietysti tätä ei kukaan +vastustanut, luki Lahja nyt teeskennellyllä äänellä seuraavat värsyt: + + "Seitsemänkuudett' täyttävi + Nyt rovasti, + Ja siksi me nyt riemussamme + Myös maljan hälle kallistamme. + + Tiens' onpi ollut ihmeinen, + Tie avujen, + Ain' ollen muille esikuva. + Ken tohtii häntä halveksua? + + Hän, hyvä paimen, lampaitaan + Käy kaitsemaan, + Ja jos ne seuraa neuvojansa, + Niin välttävät he vaarojansa. + + Ja joskin susi toisinaan + Saa jonkunkaan, -- + Kun paimen huutaa äänellänsä, + Pois susi juoksee häpeissänsä. + +(Tämän värsyn lopussa vilkaisi maisteri karsaasti vasemmalle, jossa +luutnantti seisoi). + + Siis terve! Paljon surua + Sä jalona + Oot nähnyt. Aina puuttuvilla + On leipäs ollut saapuvilla. + + Ja vieraat täyttää huoneitas + Sun pidoissas. + Ja kaikki luokses saapuvaiset + Ne poimii kukat kaunokaiset. + +(Tässä vilkaisi laulaja oikealle, jossa neiti Hanna oli). + + Nyt sulle kehno lauluni + Jo loppuvi. + Sä vasta tullos vanhoillasi + Sun rauhalliseen hautahasi!" + +Mitä tämän kunnioituksen esine itse ajatteli maisterin runosta, jätämme +sanomatta, mutta kuuluvasti lausui hän kiitoksensa siitä. Sitte +hajosivat vieraat taas eri paikkoihinsa, jolloin kuitenkin asessori ja +hänen poikansa sekä päivän runoilia jäivät edelleen naisten luokse. +Komisarius, vaanjunkkari ja sihteeri, jotka kaikki olivat totiukkoja +palasivat jälleen siihen huoneesen, josta olivat lähteneet. + +"Onpa tuo maisteri aika veitikka värsyjä sepittämään," sanoi +komisarius, "tuskinpa olisin sitä hänestä uskonut." + +"Niin, onhan hän oppinut mies," arveli vaanjunkkari; "mutta olenpa +minäkin aikoinani värsyjä sepitellyt. Ohoo, minä olen ollut monessa +'seikkailussa,' uskonette, herrat!" + +"Sitä en minä ainakaan pidä uskomattomana asiana," virkkoi sihteeri +Lundberg vähän närkästyen, "olethan, veljyeni, soturi, ja sellaisilla +aina otaksumme olevan seikkailuksista rikkaan elämän. Mutta kuinkas sen +runouden laita oli?" + +"Niin," vastasi vaanjunkkari, jolla oli yhtä hidas käsitysvoima kuin +puhekykykin ja sentähden ei ymmärtänyt sihteerin pistopuhetta, "se oli +silloin, kun minä menin Helsingöhön vuosi takaperin. Sehän oli matka, +uskonette, herrat! Voi, varjele minua, semmoinen aalto kuin Vetterillä +kävi sinä päivänä! -- Se oli aivan tyyni..." + +"Hi, hi, hi," nauroi ukko Lundberg, joka nyt oli ottanut kaksi kunnon +kulahusta totiansa, "olipa se aivan tyyni silloin, kun siellä niin +korkeat aallot kävi; sepä oli tosiaankin hauskaa!" + +"Ei, lempo soikoon, elä keskeytä minua!" tokaisi jälleen vaanjunkkari, +"minä tarkin, että kotoa lähteissämme oli aivan tyyni; mutta ennenkun +olimme ennättäneet puolta neljännestä järvellä, kävi siellä laineet +niin korkeat -- jaa, niinkuin jahtimme masto, ja ehkä vielä joskus +korkeammatkin." + +"Ohoh, se ei koskaan voi olla mahdollista!" virkkoi komisarius; +"semmoisia laineita en ole koskaan nähnyt Vetterille." + +"Vai niin, luuleeko herrat, että minä seison tässä valehtelemassa?" +sanoi kertoja hieman närkästyen. "Jos niin on laita, niin en virka enää +sanaakaan." + +"Ohoh, jatka juttua vaan," kehoitti sihteeri, "ei kukaan epäile, mitä +rakas veli tässä sanoo, ja onhan meillä hyvää aikaa kuulla." + +Ja nyt palasi vaanjunkkari jälleen kertomuksensa uralle: + +"Niinkuin sanoin, herrani, kävi silloin tavattoman korkeat laineet, +jotta pari alaupseeria Jönköpingistä, jotka myös olivat kanssamme +tahtoivat heti kääntyä takaisin. Mutta minä sanoin silloin: 'Ei, +kiitoksia poikani, tämmöisissä seikoissa olen minä ennenkin ollut.' Ja +niin risteilimme me yhä edelleen, emmekä toisinaan nähneet muuta kuin +taivaan ja maan -- taivaan ja veden, tahdoin sanoa." + +"No, tokko milloinkaan pääsitte maalle?" kysyi sihteeri, maistaen +lasistansa. + +"Varmaan tulimme maalle, sehän oli selvä kun päivä, ja silloin +valmistimme itsellemme iloisen hetken lämpimässä tuvassa; sillä olihan +minulla pieni konttipulloni muassani, saatte tietää, herrat. Ja +silloinpa minä kyhäsin pari värsyä -- jaa todellakin, sen minä tein. +Ja ne kuuluivat ihan näin: + + "Ja nyt oomme kulkeneet myrskyjen päällä, + -- laa, laa, laa! -- + Hei myrskyjen päällä; + Ja maistuvi pojille ryyppykin täällä + -- ai, ai, ai! -- + Ja hyvä oli, että satuin seurahan! + + Siis maljanne pojat! Äsken pelästyitte + -- laa, laa, laa! -- + Äsken pelästyitte; + Ja soturit siis jänön nahkaan pukeuitte + -- ai, ai, ai! -- + Nahkaan pukeuitte. + Ja hyvä oli, että satuin seurahan!" + +"Sehän oli oikein hauska laulu, se!" sanoi sihteeri Lundberg, tarttuen +lasiinsa; "malja runoilialle!" + +"Malja!" sanoi komisarius, kilistäen vaanjunkkarin kanssa. "No, mitäs +hyvää tavaraa teillä olikaan konttipullossanne?" + +"Se oli rommia -- erittäin hyvää rommia; eipä ole semmoista rommia koko +pitäjässä!" + +"On kyllä, sitä on minulla kotona, sanon kehumatta; siihen saavat +herrat luottaa," vakuutti komisarius. + +"Sittepä se on kallistakin!" huomautti sihteeri Lundberg, joka tiesi +nimismiehen liian ahneeksi, että hän itsellensä olisi kalliita +tavaroita hankkinut. + +"Ei, sitä en tahdo juuri kehua; mutta minä ostin sitä eräänä päivänä +ryöstöhuutokaupassa." + +"Vai niin, sillä lailla," sanoi sihteeri pilkallisesti. "Sitten käy +kyllä hyväin tavarain pitäminen laatuun, kun niitä saadaan lahjaksi." + +"Lahjaksiko? Ei tosiaan, lahjaksi en saanut. Rommi maksoi minulle kaksi +riksiä kannu, niin totta kun tässä seison." + +"Kaksi! -- Hyh, sellaista en minä suinkaan joisi!" + +Keskustelun keskeytti nyt isäntä, joka muiden herrain kanssa tuli +naisten huoneesta, kilkahuttaaksensa totipöydässä istuvain vierasten +kanssa ja katsoaksensa, oliko heillä sitä. Rovastin läsnäollessa ei +kukaan tahtonut olla isoääninen eikä kovin vapaapuheinen, koska oli +yleisesti tunnettu, että hän oli niin hienotunteinen, jotta se joskus +meni aina teeskentelemiseen asti. Sentähden vaikenivat taistelevat +totimiehet samassa kun hän huoneesen astui. + +Koska nyt kaikki olivat kokoontuneet, käytti sihteeri Lundberg +tilaisuutta ja ilmoitti lyhyesti, että hän kolmen viikon perästä aikoi +viettää häitänsä, joihin hän sitte juhlallisesti kutsui kaikkia +läsnäolijoita kunnioitettavine perheineen. + +Kaikki kiittivät ja lupasivat tulla. + +"Hän on tuhma kun nai," kuiskasi vaanjunkkari komisariukselle; "siitä +tulee vaan monta rettelöä!" + +Huomattakoon, että vaanjunkkari oli itsekin nainut. + +Mitään jankkaa ei enää tänä iltana sihteerille ja komisariukselle; +sillä rovasti ja asessori ottivat viimeksi mainitun kanssansa pelaamaan +kolmimiestä, jonka jälkeen sihteeri Lundberg ja vaanjunkkari istuivat +rovastin lautapelipöytään, joka oli niin laitettu, että samassa saattoi +sinne ottaa totilasinkin. + +Luutnantti ja maisteri seurustelivat enimmiten naisten luona, jolloin +nuori Jalopeuransydän illan kuluessa sai tilaisuuden vaihettaa yhden ja +toisen tuttavallisen sanan Hannan kanssa, jossa kuitenkin olivat +vastuksensa, koska sekä maisteri että neiti Katri, kumpikin tavallansa, +melkein lakkaamatta vakoovin silmin seurasivat näiden lapsuuden +ystäväin pienimpiäkin liikkeitä. + +Näin kului syntymä päivä pappilassa, ja vasta myöhään illalla lähti +kukin kotiinsa. + + + + +5. + + +Jo oli tullut se ihmeellinen päivä, jolloin sihteeri Lundberg oli +avioliiton siteellä yhdistyvä mamseli Svanbomin kanssa Mäkipuussa. Moni +piti tämän peräti kujeellisena naimisena, mutta se tapahtui siitä +syystä, ettei näitä molempia asianomaisia lähemmin tarkastettu. +Sihteeri oli yli kuudenkymmenen, mamseli noin neljänkymmenenviiden +vuoden vanha -- siis aivan parahultainen ijän eroitus. Sihteeri otti +mielellään lasin, mutta morsian vielä mieluisemmin; luonnollisesti sai +hän olla varma siitä, että hän, miten eukko Noa, ei koskaan sanoisi: +"Heitä humala pois!" Sihteeri oli säästäväinen, morsian ahne -- se +ennusti talouden pysyväisyyttä. Sulhanen oli vihdoin joskus hieman +äkkipikainen ja morsian samoin -- tämä tosin saattoi antaa aihetta +niinsanottuihin kotikähäköihin; mutta kuinka voisivat ilman niitä nuo +suloiset sovintohetket tulla puheeksikaan? Siinä kyllin -- he +soveltuivat aivan oivallisesti toisillensa. + +Kello kolme jälkeen puolenpäivän olivat vieraat käsketyt, ja vielä +vähää ennen tätä aikaa näemme me sekä sihteerin että hänen tulevan +morsiamensa kävelevän aivan levollisina ympärinsä ja toimiskelevan +alakerran siinä huoneessa, jota sihteeri sanoi konttorikseen. +Vihkimisen piti tapahtua sen viereisessä huoneessa, joka oli iso iloisa +sali, johon mahtui koko joukko vieraita ja joka oli toisekseen vielä +oivallinen tanssipaikka. Luonnollisesti aiottiin tässä myöskin tanssia, +ja tanssia niin, että "se oli juhlallista," oli mamseli sanonut. + +"Nyt minä vien viinit pieneen viheriään kammariin," sanoi morsian. +"Mitäs olet maksanut tästä renskasta?" + +"Kolmekymmentäkuusi killinkiä, lapseni!" + +"Kolmekymmentäkuusi killinkiä! Oletkos vallan villissä, Olli -- +kolmekymmentäkuusi killinkiä! Jos olisit tinkinyt, niin olisit varmaan +saanut kolmellakymmenellä, kentiesi kahdeksallakolmattakin." + +"Sitä en usko, ja kaikissa tapauksissa sitä ei enään voi auttaa." + +"No, entäs tämä portviini sitte, mitäs tämä maksaa?" + +"Yhden ja kaksitoista, jos vielä senkin tahdot tietää -- se on huokea +hinta." + +"Ja sinä sanot sitä huokeaksi hinnaksi -- yksi ja kaksitoista! Ei, se +on kaukana huokeasta; sillä onhan portviiniä, ja erittäin hyvää +portviiniä sentään, kolmenkymmenenkuuden killingin maksavaa -- sen +tiedän varmaan." + +"Mutta onpa myöskin portviiniä, joka maksaa kolme riksiä puteli ja +vielä enemmänkin, voin sinulle kertoa." + +"Sinä kentiesi kadut, ettet semmoista ottanut, mutta minä sanon +sinulle, minä, että kolmenkymmenenkuuden killingin olisi ollut kyllin +hyvää niille, jotka tulevat tänään tänne." + +"Etkös siis tiedä, että rovasti ja asessori ovat myös vierainamme -- +ne, joilla itsellään on aina hyviä tavaroita tarjottavana?" + +"Niin, siitä on kentiesi sinulle ollut hyvää, vaan ei koskaan minulle." + +"Se on kyllä mahdollista tähän asti, mutta tästälähin, ystäväni, +tästälähin tulee siitä hyvää sinullekin." + +Tämä näytti jälleen sovittaneen mamseli Saarlotan; sillä melkein kohta +tuli hän portviiniputeli kädessä ikkunan luokse, missä hänen "ukkonsa" +seisoi katsellen tielle, tarttui hänen päähänsä molemmin käsin kiini ja +käänsi sitä äkkiä sivulle sekä antoi hänelle aivan armottomasti +suutelon toisensa perään -- lemmen vakuutus, jonka sihteeri vastaanotti +melkein samanlaisella mieltymyksellä, jota lapsi näyttää, kun hyvä äiti +parhaallaan pesee sen kasvoja. + +"Minä seison tässä ja katson kaupunkiin päin," sanoi sihteeri jälleen +irti päästyänsä; "peräti kummallista on, ettei räätäli tule tuomaan +vaatteitani." + +"No, kyllähän tulee, ukkoseni; olethan varmuuden vuoksi kutsunut +hänenkin häihin?" + +"Olen, ja tottahan toki Herran nimessä hän tullee." + +"Kello ei vielä ole yli yhdentoista ja vieraita odotamme vasta kello +kolme, jos ne edes silloinkaan tulevat." + +"No niin, se on tosi, ja saammehan olla levolliset. Mutta etkös sinä jo +ala laittaa itseäsi valmiiksi? Sinulla on niin paljon semmoista +toimitusta, josta en minä tarvitse huolehtia." + +"Niin, hyvästi nyt, ukkoseni, minä menen heti ylös kotvaseksi." + +Sitte riensi hän portviiniputelineen huoneesta, samoten rappuja +yläkertaan. + +"No, olipa tuo oikein hyvä, että hän meni," sanoi sihteeri, joka nyt +lähti ikkunan luota, "minun pitää mennä tekemään punssia, ja olenpa +yhtä tyytyväinen, kuin jos hän olisi kanssani -- hän on vaan nenä +pystyssä kaikessa." + +Nyt tehtiin pian valkea; iso pannu laitettiin tilavalle tulisijalle, +arrakkia, vettä ja sitruunia tuotiin esiin, ja niin alkoi sihteeri +sääntöjen mukaan juoman valmistamiseen. + +Ukko oli nyt ottanut nutun pois päältänsä ja näytti oikein hupaselta, +kun hän paitahihasillaan seisoi kuurullaan pannun ääressä, ammentaen +isolla lusikalla ja tarkastellen tuota keltaista nestettä, yhtä visusti +kuin kullan tekiä kerran katsoi kullan valmistuslaitostaan. Onnistuneen +punssin saamiseksi on aivan välttämätöntä silloin tällöin maistaa +tuota, ja sitä ei laiminlyönyt myöskään sihteeri. Tuon tuostakin otti +hän lusikasta naukun, mutta milloin oli se liian paljon, milloin liika +vähän imelää, milloin liian heikkoa, milloin liian väkevää, ja kaikkea +tätä oli järjellisesti sovittaminen. Kuitenkaan ei tuo kunnianmies +laiminlyönyt aina välistä katsahtaa ulos tielle, josta räätäliä +odotettiin. Mitä enemmän hän maisteli punssia, sitä lujemmaksi tuli +hänen toivonsa, että mestari "Snitt" pian saapuisi näkyviin. Mutta tämä +oli ainoasti ajaksi; sillä kun kello löi kaksi ja tuo kohtaloa +ratkaiseva kolmas hetki joka silmänräpäys tuli yhä likemmäksi alkoi +hänen luottamuksensa horjua ja muuttua vihdoin melkein epätoivoksi. +Tämä tapahtui silloin, kun kello löi kolme neljännestä kolmatta. + +"Kiusattu ja riivattu!" huusi hän nyt, heitti punssilusikan ja tarttui +molemmin käsin tukkaansa. "Jos se hirtehinen nyt viimeisellä minuutilla +tuleekin, niin en minä kuitenkaan enään ennätä pukeutua ennen vierasten +tuloa. Hiljaa! Nyt ajaa joku ulkona -- hän se toki lienee kuitenkin!" + +Mutta sepä ei ollutkaan hän; siihen sijaan tuli pari vierasta. Onneksi +eivät he sattuneet siihen huoneesen, jossa hän oli; mutta varmuudeksi +juoksi hän ovelle ja telkesi sen. Sitte riensi hän erään piirongin +luokse ja alkoi lappaa sieltä ulos kaikkia tarpeellisia liinavaatteita. + +Enenevällä tuskalla puki päällensä nyt sulhasparka kaikki, mitä tästä +vaatteenlajista oli tarvis tilaisuudessa käyttää ja oli jo valmistaunut +antamaan vihkiä itsensä helmatakilla, kun vihdoinkin tuo kauan toivottu +räätäli tuli. Samaan aikaan tämän kanssa tulivat melkein kaikki muutkin +häävieraat, ja niin ei auttanut muuta kuin kiiruhtaa. Keinonsa kokenut +räätälimestari auttoi ystävänsä kuntoon, ja niin seisoi tämä pian +välkkyvässä uudessa mustassa puvussa, valmiina menemään vierasten +luokse. Ne olivat, paitsi kaikkia niitä henkilöitä, jotka jo tulimme +pappilassa tuntemaan, (lukematta rovastin rouvaa, joka oli +sairastunut), morsiamen molemmat veljet, kersantti ja kestikievari +Svanbom, sekä muutamia kaukaisia sukulaisia -- sulhasen puolelta ei +niitä ollut ensinkään -- ynnä kirkkoväärtti ja lautamies sekä useita +vähemmän kuuluisia seurakunnan henkilöitä, jotka kuitenkin kaikki +olivat joko ennen jo sihteerin asian ajattajina taikka jotka sitä +halusivat, ja vihdoin kaupungista se niin toivottu räätälimestari, sekä +se kauppias, jonka luona sihteeri Jönköpingissä teki kauppansa, ynnä +tämän molemmat "puotiherrat," pari oikein akkelaa poikaa kärvennetyin +hiuksin ja sileine sormikkaineen. + +Kaikki olivat kokoontuneet hääsaliin -- kaikki, paitsi morsian. + +"Hän vaatettaa itseänsä hyvin vitkaan," kuiskasi joku seurassa. + +"Näyttää, ettei hän ole tottunut morsiamena seisomaan," muistutti +toinen puotilainen. + +"Mutta eikö hän siis ole pian valmis?" kysyi vaanjunkkari, morsiamen +vanhempi veli, kestikievarilta. + +Vaanjunkkari oli oikeutettu sitä kysymään; sillä hänen piti tässä +juhlatilassa olla morsiamen isänä. + +"Ole hyvä ja kuulusta, eikö hän kohta tule!" lisäsi hän jotenkin +kärsimättömästi; sillä hän näki, että itse sävyisä rovasti, jonka oli +vihkimys toimitettava, silloin tällöin katsahti odottavin silmin salin +oville. + +Näin puhuteltu meni kuulustamaan, eikö hänen sisarensa jo pian tulisi +odottavien näkyviin, ja erään piian johdolla kiersi hän ympäri +huoneusta sekä tuli vihdoin siihen kammariin, jossa etsittävä oli. +Mutta mimmoisessa tilassa löysi hän hänen siellä. Melkein tunnotonna; +hän makasi nimittäin sohvalla syvään uneen vaipuneena -- ja niin +syvään, että täytyi kelpo lailla ravistaa häntä, ennenkun hän saatiin +valveille. Kun tämä vihdoin oli onnistunut, kapsahti hän kiivaasti ylös +kysyen, miksi hän ei saanut maata rauhassa; mutta veli sai hänen +vihdoin niin paljon tointumaan, että hän alkoi ymmärtää, mistä kysymys +oli. + +"Katso tässä," sanoi veli, tuoden hänelle pesuvadin vettä täynnä, +"pistä pääsi tuohon, niin pian jälleen virkistyt." + +Mamseli Saarlotta noudatti tätä viisasta neuvoa; mutta kun hän näin +vilvoitteli punakoita kasvojansa, huomasi herra Svanbom pöydällä tyhjän +putelin. + +Se oli sama portviini puteli, jonka morsian otti mukaansa, kun hän +edellä puolen lähti konttorista huoneesensa. + +Juonikas vaatetus oli vihdoin valmis, ja nyt seisoi morsian puettuna +lyhythihaiseen mustaan silkkihameesen kaareisella vyötäryställä, mutta +niskasta valui ruunuun kiinitetty valkea huntu aina alas maahan niin +että se hänen käydessään laahasi perässä. + +Nyt tuli vaanjunkkari ja otti hänen kädestään kiini, ja niin mentiin +alakertaan. Se kävi niin pian, että rivakka soturi tuskin saattoi +seurata, ja oli lähes lentää suin päin rappuja alas, koska morsian, sen +mukaan kun hän itse sanoi, astui koko rappujen mitan kahdella +askeleella. + +"Viimeinkin alkaa päivä valeta," sanoi nimismies, puoli ääneen, kun +päivän ruhtinatar vaanjunkkarin sivulla astui saliin. + +Rovasti seisoi jo kirja kädessä ja sulhanen häntä lähellä. Ukko +Lundberg näytti tänään oikein somalta, seisoen uudessa hienossa +puvussaan, jota kaupungin suuri "mestari" ylpeydellä katseli, ja tuskin +oli sulhasen mustissa hiuksissa ainoaakaan harmaata karvaa. Niin, hän +näytti oikein "naastilta," ja heti kun morsian hänen huomasi, irroitti +hän itsensä taluttajansa kädestä ja syöksi, vilkaisematta oikealle +taikka vasemmalle, tulevan puolisonsa luokse, kiersi kätensä hänen +kaulaansa ja suuteli tulisesti häntä. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut +muuta kun kerran, vaikka hänellä oli hyvä halu siihen, sillä hänen +vanhempi veljensä tarttui heti hänen käsivarteensa ja saatti hänen +siten niin paljon tointumaan, että hän jätti uhrinsa ja sen sijaan +kömpelösti tervehti kokoontuneita. + +Nyt alettiin vihkimys. Kun kumpaisenkin naittilaan piti antaa +lupauksensa, lausui tämän sulhanen hyvin matalalla äänellä, mutta +kovaäänisempi sen sijaan oli morsian. Kun hän lausui sanat: "Minä +Saarlotta Svanbom otan sinun Kalle Uolevi Lundberg'in minun +aviopuolisokseni j.n.e." teki hän tämän niin pontevasti ja niin +naurettavilla käsien liikunnoilla, että koko hääjoukko oli vähällä +nauruun purskahtaa. + +Ei ainoastaan hienotuuteista rovastia, vaan sulhastakin vaivasi +suurimmasti tämän toimituksen kestäessä morsiamen käytös, ja sen +loputtua kiiruhti sentähden viimeksi mainittu luopumaan hänestä, +peläten sitä, että morsian vielä kerran tahtoisi koko yleisön edessä +rasittaa häntä helleyden vakuutuksillansa. + +Siltä todellakin näytti, että hän aikoi niin tehdä; mutta kun hän näki +siihen olevan esteitä, syöksihe hän sen sijaan sulhasen luokse, tarttui +hänen käsivarteensa ja huusi, kovasti temmaten häntä puoleensa: + +"Nyt sinä olet minun, Lundberg." + +Sulhanen otti vastaan tämän tunteen ilmauksen aivan tyynesti; mutta +toivoi itseksensä, että hänen "osansa," vähintäkin tässä tilaisuudessa, +olisi hänestä niin kaukana, kun pippuria kasvaa, koska hän selvästi +huomasi, kuinka enin osa häävieraista seisoi ikkunain edessä ja salaa +nauroivat morsiamelle. + +Mutta nyt kannettiin virvoituksia ympäri vierasten rivejä. + +Siellä ja täällä salissa muodostui nyt pieniä joukkoja aina sen mukaan, +myötätunteisuus tahi arvelu veti toista toisensa luokse, ja siten +syntyi siellä oikein vilkas sopusointu. + +Rovasti jutteli hetkisen luutnantti Jalopeuransydämen kanssa +Tukholmasta ja hänen olostansa siellä. + +"Oletko jo kokonaan lopettanut oppimääräsi Mariebergissä, hyvä Kalle?" +kysyi hän. + +"Jaa, sen olen tehnyt, ja saatan nyt kertoa sedälle, että minä juuri +eilispäivän postissa sain sen iloisen ilmoituksen, että ensiviikolla +tulen jättämään alaluutnantin arvon, ja että pääsen syksyyn asti +opetusupseeriksi Mariebergiin." + +"Ohoo, sitäpä kelpaa kuulla -- onnea, nuori ystäväni, se on minusta +oikein iloista!" sanoi rovasti, taputtaen toivoisaa nuorukaista +olkapäälle. + +Vähän matkan päässä näistä seisoi nimismies, sekauneena ahkeraan +keskusteluun erään arvokkaan talonpoikais-ukon kanssa. Siellä puhuttiin +vuodentulosta, karjan hinnoista ja veroista y.m.s., mikä huvitti +"rakasta isää," jonka suosion voittamisesta komisarius näytti pitävän +tarkkaa huolta. + +"Oikein hupaista on puhua niin viisaan miehen kanssa," sanoi hän +ukolle; "minä soisin, että useammin tapaisimme toisiamme. Tule minun +luokseni, jos isä Laurilla on jotakin toimittamista -- minä en suinkaan +ole kohtuuton vaatimuksissani." + +Eräälle toiselle pitäjäläiselle, joka myöskin oli talonpoika, sanoi hän +puolikuiskaten näin: + +"Meidän kesken sanottu, luulen minä, että isä Niilo yhtä mielellään +saattaisi ottaa minut apumieheksensä, kuin sihteerinkin. Hän on kyllä +itsessään hyvä mies, mutta isä Niilo näkee nyt itse, mimmoisen vaimon +hän on saanut, ja semmoinenhan vaan vääntää koko talon ylös-alaisin." + +Sihteeri Lundberg istui sill'aikaa eräässä sohvan kulmassa morsiamensa +luona, joka ei millään muotoa tahtonut laskea häntä pois luotansa; +mutta kun hän nyt huomasi, kuinka nimismies kävi siellä ympäri ja +selvästi esitti itseänsä hänen omille "ukoillensa," tempasi hän vihdoin +itsensä irti ja lähti itse etujansa valvomaan. + +Morsian jätti myöskin heti paikkansa ja meni tyttöjen luoksi, jotka nyt +olivat asettuneet salin toiselle puolelle, missä nuoret puotilaiset +näkyivät hyvin ihastuttavilta, puhellen ilmoista ja tuulista, kahvin +hinnoista ja tansseista, höyryalusten kulusta ja silkkikankaista y.m., +"joita ei niin tarkoin voi yksitellen luetella." + +Kaksi seuran nuorta naista ei kuulunut tässä tilaisuudessa siihen +joukkoon, ja nämät olivat nimismiehen Katri ja Hanna Haborg, joiden +kanssa asessori Jalopeuransydän ja maisteri Lahja olivat puuttuneet +puheesen. Kumpaakin tyttöä näytti hyvin miellyttävän, mitä herrat +heille sanoivat; kuitenkin nähtiin välistä, kuinka milloin yksi, +milloin toinen heistä heitti silmäyksensä sinne, missä luutnantti +seisoi. Mutta nyt tuli morsian toisten tyttöjen luokse, ja kun hän ei +luullut heidän olevan tarpeeksi iloisia, sanoi hän heille seuraavat +kehoitussanat: + +"Elkää surko, te tytöt! Tänään seison minä morsiamena, vaan kyllähän +tulee kerran teidänkin vuoronne. -- Mutta malttakaas vähän! kohta tulee +soitantoa, ja silloin syntyy siitä toinen elämä." + +Kotvasen kuluttua saapuivat todellakin luvatut soittoniekat, pari +rivakkaa renkiä, joista toinen soitti viulua ja toinen puhalsi +klarinettia. + +Ja nyt syntyi todellakin toinen elämä. Sekä vanhat että nuoret +valmistautuivat tanssiin; yksin vaanjunkkarikin, joka lukkarille, +lautamiehelle ja kirkkoväärtille oli kertonut juuri useita urotöitänsä, +näytti siihen olevan hyvin halukas, vaikka olisi voinut luulla, että +tanssi olisi rasittavaa niin perin jykevälle miehelle, kun hän oli. + +Morsiamen seppelettä tanssittiin ja Katri sai sen. Sitte soitettiin +valssia, ja silloin tuli vilkas elämä hääsalissa. Vaanjunkkari sulki +morsiamen isällisesti syliinsä ja pyöri hänen kanssansa niin huikeasti, +että permantopalkit hiljaa huokailivat heidän jalkainsa alla. Niinkun +taivaankappale, muodosti hän soikean radan ja ohjasi tiensä +säännöllisesti siihen suuntaan. + +Alussa kävi tämä aivan muhkeasti -- mutta kuka voi edeltäpäin laskea, +mitä saattaa tapahtua? Samassa joukossa, missä pyörivät molemmat +kaupungista tulleet puotilaiset, jotka tänään olivat ilmauneet, miten +kaksi pyrstötähteä, maanpaikkakunnan taivaalle, ja ne tanssivat +taiteellisemmin, mutta sivullisten silmissä vähemmän säännöllisesti -- +milloin eteenpäin, milloin takaperin, aina sen mukaan, miten soveltui +ja he tyttöjensä Katrin ja erään hänen nuoremman sisarensa kanssa +suostuivat. Sattuipa että nämä vilkkaasti liikkuvaiset olennot äkkiä +tölmäsivät noita kömpelömpiä vaanjunkkaria ja morsianta, ja tölmäys oli +niin ankara, että viimeksi mainittu pari tuli peräti pois radaltaan ja +kaatui hermottomasti lattialle. + +Tästä syntyi jonkunlainen häiriö, ja kun siihen syylliset tanssittajat +anteeksi pyytämisen sijaan ainoasti nauroivat asialle, innostui +vaanjunkkari ja selitti, että sellaiset "pippurikadetit," jotka eivät +ole oppineet säädyllisyyttä, saisivat pysyä kotonaan tiskin takana. + +Nuoret puotilaiset, jotka tunsivat tämän koskevan heidän kunniaansa, +alkoivat vastustella, mutta tämän keskeytti pian heidän isäntänsä, joka +riensi paikalle ja kuiskasi heille, että he vaikenisivat. "Ettekö +muista, että nämä ovat meidän kauppalankojamme?" oli vaikuttavin syy, +mikä hänellä oli esiin tuoda. Kauppamies käytti myöskin tätä +tilaisuutta, osoittaaksensa apulaisillensa, ettei he pyytäisi tanssiin +ainoastaan mamseleita, vaan talon tyttäriäkin, ja että olisivat hyvin +kohteliaita sekä heille että heidän äideillensä. + +"Tuommoista 'seikkaa' totta tosiaan ei minulle ole koskaan tapahtunut," +tuumasi vaanjunkkari, kun hän siinä seisoi ja löi nenäliinallaan tomua +pois vaatteistansa. + +Mutta hän ei ollut ainoa, joka sinä iltana sellaiseen seikkaan sattui; +apulaisen piti myös kokea samaa. + +Kun, näet, uutta valssia taas soitettiin, meni maisteri niin kiirein +askelin, kuin hänen virka-arvonsa suinkin salli, sinne, missä nuori +Hanna istui. Hän tahtoi pyytää häntä tanssiin ja kumarsi sentähden +oikein herramaisesti rovastin tytärtä, vaan ei vielä ennättänyt avata +suutansa sanaakaan virkkaamaan, kun äkkiä kumea jyrähdys kuului +loitolta. + +"Ukkonen! ukkonenko nyt käy?" sammalsi Lahja, joka aina tavattomasti +pelkäsi tätä luonnon ilmiötä. + +"Jaa, sen uskon varmaan," vastasi Hanna. + +Samassa lähestyi Kalle Jalopeuransydän, ja ennenkun pappi vielä ennätti +enempää sanaakaan virkkaa, oli edellinen pyytänyt jo Hannan tanssiin. +Heti sen jälkeen kiitivät lapsuuden ystävät huimassa valssin leikissä. + +Kun soitto jälleen vaikeni, nähtiin pihalle kokoontuneen paljon väkeä, +joka tahtoi nähdä morsianta. Tästä syystä temmattiin salin ovet seppo +selälleen, ja joukko virtasi porstuaan, vieläpä osa hääsaliinkin. Tätä +tilaisuutta käytti myöskin komisariuksen "Fylaks" hyväkseen ja tunkeusi +sisälle, mutta huomattiin heti, ja sen oma isäntä itse ajoi hänen ulos. + +Kun tämä tapahtui ja vieraat osiksi katselivat nimismiehen koiran ajoa, +osiksi olivat huomionsa tähdänneet joukkoon ja morsiuspariin, hiipivät +komisariuksen molemmat pojat huomaamatta ympärinsä ja joivat kaikista +puoliksi tyhjennetyistä laseista, minkä kiireessä taisivat, jonka +jälkeen he, tyytyväisinä siitä, että kukin kohdastaan olivat jotakin +vaikuttaneet, jälleen sekautuivat joukkoon. + +Hanna meni valssin loputtua erääsen pienempään huoneesen virvoittamaan +itseänsä limonaadilla ja oli siellä hetkisen aivan yksinään. Ei voi +tarkasti päättää, josko nuori luutnantti tästä syystä tai pelkästä +sattumuksesta tuli sinne pistäyneeksi; päätös vaan oli se, että juuri +kun Hanna oli istumaisillaan, seisoi iloinen soturipoika hänen +vieressään. Keveä puna lensi siinä Hannan kasvoille, mutta, ollen +teeskentelemätön, ei hän juosnut ovelle, kuten moni muu tyttö hänen +sijassaan olisi tehnyt, vaan otti sen limonaadipaikan, minkä oli +aikonut. + +"Kiitoksia, Hanna, tästä valssista!" sanoi Kalle, istuutuen tuolille +aivan lähelle Hannan istuinta. "En koskaan elämässäni ennen ole saanut +semmoista valssia." + +Hanna loi silmänsä alas ja punastui uudestaan. + +"Muistaakos Hanna, kun me ajoimme Attarpin nummen ylitse muutama viikko +sitte?" + +"Sen muistan aivan hyvin," vastasi Hanna, ollen hiukan hämillään, kun +hän samassa muisti, että Kalle mainitulla metsätiellä oli suudellut +hänen kättänsä. + +"Muistaako Hanna, että minä silloin lauloin vanhan, hyvin vanhan +laulun?" + +"Jaa, sitä en ole myöskään unhottanut." + +"Nyt on minulla siihen sijaan aivan uusi laulu," jatkoi Kalle vetäen +toisesta sormikkaastaan esiin pienen käännetyn paperin; "huvittaisiko +Hannaa katsoa sitä?" + +"Kiitoksia paljon!" vastasi hän, ottaen paperin hänen kädestään. Sitte +aukaisi hän paperin ja luki seuraavan: + + "Lapsuuden ystävälle. + + Sun selvään muistan lapsesta, + Kun päivän eilisen; + Kuin kevätpäivä puhdasta + Ol' hymys suloinen. + Siis sua muistan ijäti, + Sä kukka teilläni! + + Jos joskus hetken himmeän + Sain -- minuun katsoit vain + Ja annoit kätes lempeän, + Niin riemumielen sain. + Sinutta synkk' ol' mieleni, + Sä tähti teilläni. + + Jos mihin tahdot, menen mä, + Kun mulle hymyilet; + Vaan pois jos luotain luovut sä, + Ja täällä viivy et, + Sua sielun' seuraa yhäti, + Sä enkel' teilläni!" + +Kun Hanna lukemisensa lopetti, aukaisi hän kauniit silmänsä, jotka +kohtasivat hänen lapsuuden ystävänsä silmät. Ei kumpikaan virkannut +sanaakaan, mutta seuraavana silmänräpäyksenä oli hänen kätensä Kallen +kädessä. Taas kului hetkinen, ja Kalle puristi tätä kättä lämpimästi +käsiensä väliin. + +"Hanna!" kuiskasi hän niin sydämellisesti, että se tähän nuoreen +sydämeen vuodatti suloisen, vaan samalla levottomuutta herättävän +tunteen, ja hengitystänsä pidättäen kuulteli hän, mitä hän vielä +sanoisi. + +Vaan yhtään sanaa ei enää tällä kertaa virketty, sillä nyt juuri kuului +salista lähenevät askeleet ja heti sen jälkeen astui rovasti Haborg +huoneesen. Kun tämä näki nuorten niin tuttavasti yhdessä istuvan, +seisahti hän perin kummastuneena ja katseli heitä kotvasen sanaakaan +virkkaamatta, vaan hyvin vakaisella muodolla. Tämä ei tosin ollut niin +aivan odottamatonta, että tämmöinen tutustuminen tapahtuisi, ja hänestä +ei ollut ensinkään vastenmielistä, että hän tuon toivokkaan nuorukaisen +saisi vävyksensä; mutta ollen visu huomasi hän, ettei juuri tämä +tilaisuus ollut aivan sovelias kosimiseen; ja senpätähden hänen +muotonsa tuli nyt tavallista vakaisemmaksi. + +Kuitenkin pilvi hänen otsaltansa oli pian häviävä; sillä ennenkun hän +vielä oli ennättänyt sanaakaan virkkaa, olivat nuoruuden ystävät, +ikäänkuin salaisesta suostumuksesta, lähestyneet vanhusta ja +yksinkertaisilla, suloisilla sanoilla selittäneet hänelle ne tunteet, +mitkä heissä elivät. Kaksi sielua olivat löytäneet toisensa, kaksi +rakastavaa olentoa olivat Jumalan edessä lukinneet rakkauden liiton, ja +mitä Jumala on yhdistänyt, ei pidä ihmisen sitä eroittaman. + +Ja sentähden antoi kunnioitettu sielunholhooja heille nyt isällisen +siunauksensa, vaan liitti siihen kuitenkin sanat: "Te olette nyt +kihlatut, lapseni; mutta olkoon tämä kuitenkin toistaiseksi vaan meidän +kesken." + +Yötä kului. Ukkonen oli lisääntynyt kiivaasti, ja salama salaman perään +lävisti pimeyttä, vaan kuitenkaan ei ollut rajuilma vielä ennättänyt +Mäkipuuhun, ja epätietoista oli, tokko se sitä suuntaa kulkisikaan. +Vihdoin tuli puhe kotiin lähdöstä, ja häävieraat alkoivat tässä +isäntäväkeä hyvästijätellä. Mutta kas, olipa yksi, joka ei siitä +tahtonut kuulla ensinkään puhuttavan. + +"Ei yksikään saa mennä kotiinsa tänä iltana," mietti sihteeri, ja +morsian yhdistyi siihen. + +"Täällä on tilaa kaikille," toisti Lundberg, "ja aamulla syömme pienen +eineen yhdessä." Useimmat vieraat suostuivat tähän, mutta kaupungin +herrain täytyi välttämättömästi mennä kotiinsa. + +"Meidän täytyy mennä kaupunkiin tänä yönä, vaikka vielä sataisi +noita-akkoja," sanoi yksi puotilainen. + +"Aivan oikein," säisti kauppamies, "asiantoimet käyvät edellä kaiken." + +Rovasti myös selitti, että hänen piti välttämättömästi mennä kotiin, ja +tuokion kuluttua ajoi hänen renkinsä vaunut rapun eteen. + +Mutta kun hän tyttärensä ja apulaisensa kanssa oli juuri salissa +lähtemäisillään, tuli eräs mies ja pyysi saadaksensa puhua +"kunnioitetun rovastin kanssa." Kysymyksenä oli mennä ripittämään +miehen sairasta vaimoa, joka makasi kuolemaisillaan. Maisteri Lahja +tuli tästä perin pahoille mielin, koska nyt tulisi hänen osaksensa +parhaillaan lähestyvässä rajuilmassa lähteä tuohon vastenmieliseen +toimitukseen. Mutta rovasti, joka tiesi hänen auttamattoman pelkonsa +ukkosesta, pelasti hänen siitä, ilmoittaen itsensä halulliseksi +lähtemään kuolevan luokse. Kun kuitenkin paikka oli kolme neljännestä +peninkulmaa siitä ja aivan vastakkaiseen suuntaan pappilasta, +niin päätettiin myöskin samassa, että Hanna ja maisteri jäisivät +hääpaikkaan, kuitenkin sillä ehdolla, ettei edellinen enää saisi tanssia +muuta kuin yhden tanssin. Sitte meni rovasti, ja kun tuo luvattu tanssi +oli loppunut, saatettiin kaikki vieraat niihin huoneisin, jotka heille +olivat valmistetut. + +Yläkerrassa oli kaksi huonetta valmiina rovastille ja Hannalle, pari +huonetta nimismiehelle ja hänen perheelleen, samoin myös asessorille, +luutnantille ja vaanjunkkarille. Maisteri Lahja oli sijoitettu +alakertaan hääsalin viereen, ja samassa kerrassa makasi morsiuspari. + + * * * * * + +Ukkonen asettui jälleen, ja kotvasen kuluttua nukkuivat kaikki vieraat. +Kaikki olivat antauneet rauhallisesti lepoon, kaikki, paitsi yksi. Tämä +yksi oli Lahja. Maisteri ei ainoasti pelännyt ukkosta, vaan paljon +muutakin, esim. varkaita. Ollaksensa täysin vakuutettu, ettei joku +semmoinen olisi hiipinyt hänen huoneesensa, otti hän kynttilän ja +tarkasteli sen valossa jokaisen nurkan, aukaisi kakluunin oven ja +katsoi sinne, sekä otti vihdoin keppinsä ja lyödä huiski sillä sängyn +alle. Ei ollut huoneesen kukaan piiloutunut. + +Mutta nyt älysi hän pienen tapeetti-oven, jota hän ei alussa huomannut, +ja joka vei konttoriin eli kammioon. Tämä oli myös tutkittava. Kynttilä +edellä astui hän varovaisesti sinne sisälle, vaan ei nähnyt siellä +mitään muuta, kuin rojuläjän lattialla. Oli siellä ikkunakin, joka +antautui puutarhaan päin -- lieneeköhän se vaan oikein kiini? -- Hän +tutki sitä ja huomasi sen olevan vähän ra'ollansa, eikä sitä edes +voinut kiini saadakaan, kun sen puittimet olivat vetäyneet kieroon. +Tämä oli kiusallinen keksintö, ja kun hän jälleen palasi kammariinsa, +kokosi hän kiireesti osan huonekaluja tapeettiovea vasten. Sitte tutki +hän uudestaan huoneen samalla tavalla kuin oli äsken tehnyt, jos +mahdollisesti joku ehkä olisi hiipinyt sinne sill'aikaa, kun hän +kammiossa oli. Mutta tässäkään tutkinnossa hän ei ketään löytänyt, ja +vasta nyt rupesi hän maata jotenkin turvallisena, kuitenkin katsahtaen +vielä kerran, ennenkun kynttilän sammutti, tapeettiovea vasten olevaan +huonekalukasaan. + + + + +6. + + + Noin yö on tyyni. + Vuoren, järven yli + Nyt hämy huntunsa jo levittääpi + Ja uni nukkuvaista riennättääpi + Pois muassaan. Hänt' onnen armas syli + Siell' odottaapi, missä tuulokaiset + Lauhkeesti leikkii puiden lakkapäissä + Ja pauhu kuuluu laulun säveleissä + Niin näkymätön -- pienet keijukaiset + Niin'-puita kiertää veden kimmeltäissä. + Ah, kaunis unelm' on, jos tunnon tuska + Pois vuodettas on vartioitsemasta! + Sill' taivastien se sulkee jatkumasta. + Mit' onkaan vaiva, salapurun puuska + Ja viha, verraten sen äänen kanssa, + Jon kuullen hurme taukoo kulussansa? + Vaan -- rikkojakin joskus tunnon rauhan + Saa tuulahduksen tuta otsallansa, + Jos unen enkel viihtyy vuoteellansa + Ja hälle näyttää lapsuus-ajan kuvan. + + Mut kenpä nukkuu kaikkein suloisimmin? + Nuo kaksi, haaveksien toisiansa. + He myrttimetsäss' ovat kulussansa, + Miss' öinen kuu nyt paistaa armahimmin, + Näin loistain matkallensa valoisasti + Ja tähdet hymyy heille suloisasti. + Mit' onkaan heille mainen mahtavuus, + Joill' elon tie on pelkkä ihanuus! -- + +Melkein näin tunsivat ja uneksuivat lapsuuden ystävät, jotka nyt +hiljaisessa häätalossa lepäsivät saman katon alla. Kauniita kuvia +näkivät he uneksiessansa, sillä he katselivat toinen toisiansa; +autuaina tunsivat he elävänsä semmoista onnen päivää, joka ei koskaan +saattaisi loppua, ja joka merkitsi itseänsä ijankaikkisuutta, koska he +eivät myöskään tienneet, milloin se oli alkanut. + +Mutta semmoista onnellista lepoa ei suotu kaikille, jotka siellä sinä +yönä lepäsivät. Ei ainakaan komisarius sellaista nauttinut. Hetkittäin +näki hän unta ryöstöistä ja muista toimituksista, joihin talonpoikain +kiusaaja elävimmästi ihastuu, ja hän tunsi näitä tehdessään välistä +kohtaavansa nurinaa ja vastustusta, vaan kuitenkin pääsevänsä niistä, +niinkun voittaja sodasta. Nämä eivät suinkaan olleet hiljaisia unelmia, +jos kohta ne vihdoin tuottivatkin jonkunlaista miellytystä -- hänen +mielensä mukaan. + +Vieläkin oli siellä yksi unen näkiä, ja se oli vaanjunkkari. +Monenmoisia kuvia hänen "seikkailurikkaasta" elämästään häälyi hänen +edessänsä, ja vihdoin palautui hän eilisen illan seikkailuksiin +puotilaisten kanssa. Kuitenkin sai tämä nyt toisellaisen muodon kuin +silloin. Ei ollut siinä kyllin, että nuo iloiset veitikat veivät hänet +tanssissa kumoon, vaan he hyppelivät vihdoin hänen päällänsä -- jaa, +oikein oivallista polskaa he tanssivat hänen vatsallansa ja +rinnallansa. Viimein onnistui hänen kuitenkin saada heidät pudistetuksi +pois päältänsä, mutta silloin hyppäsivät he jälleen lattialle ja +alkoivat siellä tanssia kantapäillänsä erästä kuviotansa, joka näytti +hyvin naurettavalta, vaan synnytti kauhean metelin. Viimein kuului se +niinkun elon puinti luuvassa. Mutta ei siinä kyllin, että he polkivat +lattiaa niin kauheasti, vaan he alkoivat myös reuhata ja huutaa niin, +ettei ketään muita kuin heitä voinut kuulla salissa. Silloin loppui +vaanjunkkarin kärsivällisyys. + +"Ettekö häpeä, hirtettävät!" huusi hän ankarimmalla komentoäänellä. +"Lopettakaa heti hyppäämisenne!" + +Mutta tämä huuto herätti hänen itsensä, ja hän nousi äkkiä vuoteeltansa +sekä alkoi hieroa silmiänsä, tullaksensa oikein valveelle; sillä hän +kuuli yhä metelin ja huudon, jonka hän äsken unessa oli huomannut. Tämä +ei siis ollutkaan pelkkä uni; siinä oli todellisuuttakin. + +"Kuule kuinka ne jyskää ja huutaa!" sanoi vaanjunkkari, joka, ollen +vanha soturi, pian unen itsestään karkoitti. "Ehkä se on morsian, joka +on tullut juomahulluksi -- hän joi kosolta punssia illan kuluessa ja +otti sekä puolikkaan että kolmanneksen pöydässä. Sehän on melkein tämän +huoneen alla -- se on varmaan hän! Ehkä Lundberg antaa siellä hänelle +kristillistä kotikuria." + +Melu tuli sillä välin vielä entistä kiivaammaksi. "Malta, jos siellä +olisi murtovarkaita!" sanoi sotilaamme, nousi ylös ja otti vaatteet +päällensä. Hänen miekkansa oli tuolilla virkapuvun vieressä, ja +varustettuna tällä säilällä, joka ei vielä koskaan ollut verellä +värjätty, riensi hän ulos pitkään käytävään, jonka molemmin puolin +yläkerran huoneet olivat. + +Vaanjunkkari ei ollut ainoa häävieras, jonka tämä kummallinen melu +häiritsi yölevostaan; kaikki olivat havahtuneet; ja juuri kun mies +miekkoinensa tuli käytävään, aukenivat siellä ovet oikealla ja +vasemmalla puolella, ja usea ääni huusi: "Mikä nyt on? Mitä Herran +nimessä se on?" + +Useimmat yhdistyivät vaanjunkkarin ensimäiseen ajatukseen, että morsian +olisi matkaansaattanut jonkun metelin; mutta komisarius, jolla oli +tarkemmat korvat kuin kaikilla muilla, vastusti jyrkästi sitä ja luuli, +että taloon oli tullut ryöväreitä. Hän oli sentähden ottanut pistoolin +käteensä -- hän piti aina sen mukanaan, mihin vaan meni, koska "teillä +ja poluilla oli paljon ilkeätä väkeä," ja meni tällä aseella +varustettuna miehekkäästi alakertaan. Hänen jälessään tulivat +vaanjunkkari ja luutnantti (asessori oli jäänyt huoneesensa), sekä +heidän perässään muutaman askeleen päässä eräs rouvasihminen, nimittäin +mamseli Katri. + +"Ah, Herra Jumala, varjele meitä!" valitti hän tuskallisella äänellä. + +"Vaiti siellä!" sanoi komisarius häätävällä äänellä; "muutoin ne +menevät pakoon." + +Niin meni nyt matkue aivan hiljaa rappuja alas. Tultuansa alakertaan, +sai pieni joukko lisää muista talon asukkaista. Ja katso, oli itse +morsiankin! Puoliksi puettuna, yölamppu yhdessä ja iso tomuharja +toisessa kädessä, syöksi hän porstuaan, ja hänen perässään, mutta +veltommin ja varovaisemmin, kävi sihteeri Lundberg itse tohveleissaan +ja yönutussaan. + +"Se on maisterin huoneessa," sanoi morsian osoittaen, niinkun hänellä +olisi ollut komentokapula kädessään, erääsen oveen edempänä porstuassa. + +Ratkaiseva silmänräpäys oli läsnä. Komisarius juoksi, pistooli +vasemmassa kädessä, ovelle, joka oli suljettu ja avain lukosta pois +otettu. + +"Onko semmoista avainta joka tähän käy?" kuiskasi hän morsiamelle. + +"On," vastasi hän, juoksi sitte huoneesensa ja tuli heti takaisin +tuoden avaimen, jonka hän itse otti esiin ja asetti maisterin oveen. +Heti tempaisi komisarius sen selälleen, ja nyt huusi ruununpalvelia +peljättävällä äänellä: + +"Seisokaa, rosvot!" + +Mutta kun nyt morsian tuli lamppunensa ovelle, ei siellä nähty +ainoaakaan rosvoa. Vierashuoneessa ei ollut ketään muuta ihmis-olentoa, +kuin maisteri Lahja. Tämä seisoi pelkissä alusvaatteissaan keskellä +lattiaa ja piti molemmilla käsillään kiini erästä tuolia, jota hän, +niin tiheään kun saattoi, kaikin voimin tölmäsi lattiaan, päästäen tuon +tuostakin huudon, jossa vaihettelivat sanat: "varkaita" ja "apua," ja +kaikki tämä tapahtui semmoisella innolla, ettei hän alussa ollenkaan +huomannut, jotta hänen huoneensa ovi oli avattu ja että muut ihmiset +häntä katselivat. + +"Hän on tullut hulluksi," sanoi komisarius porstuassa seisoville. +"Häntä pitää tarkasti vartioida." + +Tästä äänestä tointui vihdoinkin Lahja jotenkuten; ja kun hän nyt näki +nimismiehen, asetti hän tuolin sivulle ja huusi väsyneellä äänellä: +"varkaita -- tuolla!" osoittaen tapeetti-oveen, joka vei kammioon. +Sitte meni hän horjuvin askelin vuoteellensa, painautui siihen ja veti +peitteen päänsä ylitse, kuivasi tuskan-hien otsaltansa ja odotti tosin +levollisemmin kuin ennen, vaan kuitenkin jännitetyllä odotuksella, +lopullista pelastustansa noista luulluista hirtehisistä. + +Komisarius ja vaanjunkkari heittivät kiireesti syrjään huonekalut, +jotka maisteri oli tapuloinut oven eteen, ja edellinen otti morsiamen +kädestä lampun ja meni se kädessä kammioon. + +Ei sielläkään ollut yhtään ihmis-olentoa, mutta samassa kun komisarius +astui sinne, tuli hänen koiransa Fylaks nöyränä ryömien herraansa +vastaan. Tämä olikin todellinen murtovaras. Iltasella ulos jätettynä, +oli tämä, kun yökylmä alkoi tuntua ankarammalta, etsinyt soveliasta +leposijaa ja silloin tullut edellämainitun, auki olevan kammion ikkunan +luokse. Hän koetti hypätä sinne sisälle; mutta tämä tapahtui niin +kömpelösti, että hän tosin onnistui sisälle päästä, vaan särki samassa +ikkuna-ruutuja ja muutoin matkaansaattoi niin paljon melua tullessaan +lattialla olevaan rojuläjään, että maisterin välttämättömästi siitä +täytyi kavahtua. Tämä uskoi luonnollisesti heti, että siellä oli +varkaita, ja kun hän melkein samassa luuli huomaavansa melua +porstuassakin, ei hän tohtinut lähteä huoneesta, vaan luottausi, +saadaksensa pelastusta siihen keinoon, mikä tässä edellä on selitetty. + +Näin sai tämä seikka selityksensä. Useimmat häävieraat nauroivat oikein +sydämellisesti sille, mutta pari heistä vähän suuttuikin. Ne olivat +nimismies ja vaanjunkkari, jotka olivat tarpeettomasti aseisin +pukeuneet, ja sentähden nyt pistoolinensa ja miekkoinensa vetäytyivät +huoneisinsa. + +"Pappi on hullu!" väitti komisarius, kun he yhdessä menivät rappuja +ylös. + +"Tosin on hän hullu," sanoi vaanjunkkari; "en totta tuommoista seikkaa +ole eläissäni nähnyt." + +Heidän jälestään meni luutnantti ylös huoneesensa, sanoen sivumennen +hyvää yötä morsiamelle ja Katrille, jotka seisoivat ja juttelivat +porstuassa. Hän oli nyt oikein iloisella tuulella ja meni naureskellen +vappuja ylös. + +Hän tuli huoneensa ovelle, avasi sen ja astui sisälle. Mutta tultuansa +kynnyksen ylitse, hän äkkiä seisahtui, kun hän puolihimmeässä yössä +näki nais-olennon edessänsä. + +"Onko se isä?" kysyi lempeä, suloinen ääni. + +Se oli Hanna, ja nuorukaisemme oli erehtynyt ovessa, mikä olikin helppo +asia semmoisessa paikassa, jossa hän ei ollut ennen milloinkaan käynyt. + +"Ei, se on Kalle!" vastasi hän. + +"Sano, Jumalan tähden, onko joku vaara käsissä?" kysyi hän. + +"Ei, se on vaan maisteri Lahja, jonka on pelästyttänyt koira, mikä on +hypännyt ikkunasta hänen huoneesensa. Mutta en minä tullut sitä tänne +kertomaan; -- minä erehdyin ovessa ja pyydän anteeksi -- hyvää yötä!" + +Samassa aukaisi Jalopeuransydän taas oven mennäksensä, mutta kun hän +siinä selvästi kuuli askelten äänen käytävässä, sulki hän sen jälleen, +peläten, että tämä ehkä antaisi syytä parjaukseen, jos joku näkisi +hänen tulevan Hannan huoneesta. + +"Mene Jumalan tähden, Kalle!" sammalsi hän. + +"En uskalla Hannan itsensä tähden," kuiskasi hän takaisin; "täällä +kulki joku käytävässä, ja minä pelkäsin, että siitä saisivat ehkä +jotakin sanan sijaa." + +Samassa aukeni ovi käytävään. + +Kun luutnantti äsken erehdyksessä oli astunut Hanna Haborgin huoneesen, +oli tämän huomannut mamseli Katri, joka heti hänen jälessään oli +hiipinyt rappuja ylös. Kohta oli hän juossut sisartensa luokse, jotka, +niinkun hänkin, olivat nousneet ylös ja pukeuneet, ja huusi kiivaasti +heille: + +"Tulkaa, tytöt, niin menemme Hanna-raukan luokse; minä kuulin, kuinka +hän itki huoneessansa. -- Ajatelkaa, kuinka hän lieneekään pelästynyt!" + +Tätä sanoessaan sytytti hän kynttilän ja riensi sitte heti neljän tytön +etunenässä Hannan kammariin. + +Heidän odottamaton tulonsa pakoitti Hannan päästämään heikon huudon. +Luutnantti säilytti sitävastaan täydellisesti tajunsa, sillä juuri kun +hän näki nuo viisi nimismiehen tytärtä, näkyi heidän takanansa -- +rovasti Haborg. Tämä oli palannut sairaan matkaltaan, nousnut vaunuista +tallin luona, joka oli vähän matkaa asuntohuoneista ja niinmuodoin +aivan huomaamattomasti tullut huoneukseen, jonka oven morsian itse oli +hänelle avannut. + +"Ah, suo anteeksi!" sanoi Katri imartelevalla, vaan vähän pilkallisella +äänellä. "Me luulimme sinun olleen yksin." + +"Minä tiesin, että morsiameni pelkäsi," vastasi Kalle, joka jo oli +tointunut hämmästyksestään, "ja sentähden tulin hänelle selittämään +syytä tuolla alhaalla tapahtuneesen meteliin." + +"Morsian!" huusivat kaikki viisi sisarta yhteen ääneen. "Ah, sitä emme +ole ennen tienneet!" + +"Ei," vastasi rovasti, joka nyt astui huoneesen; "minun tyttäreni ja +luutnantti Jalopeuransydämen kihlaus on niin äskettäin tapahtunut, +ett'emme vielä ole ennättäneet julistaa sitä." + +Siinä hän kohteliaasti kumarsi Katrille ja hänen sisarillensa, sekä +heitti heihin katseen, josta saivat ymmärtää, että heidän oli sieltä +pois lähteminen. + +"Saan kunnian toivottaa onnea!... Hyvää yötä!" sanoi mamseli Katri +hiukan hämillään, lyykisti ja meni. + + * * * * * + +Vuosi sihteeri Lundbergin häiden jälkeen tulivat Kalle ja Hanna +onnelliseksi aviopariksi. + +Maisteri Lahja ei myöskään jäänyt osattomaksi. Mamseli Katri armahti +häntä ja antoi hänelle sydämensä ja kätensä, kun hän vuotta jälkeen +yllä kerrotuista tapauksista sai alapapin viran. Hänestä tuli oikein +hyvä ja ymmärtäväinen vaimo, joka hyvin katsoi miestänsä ja piti aina +yön-aikoina ovet ja ikkunat niin suljettuina, ettei suinkaan +murtovarkaita, olivatpa sitte kaksi- tahi nelijalkaisia, pääsnyt +huoneesen. + +Mitä vihdoin sihteeri Lundbergiin tulee, niin lisättäköön se hänestä, +että hän eli monta vuotta jotenkin tyytyväisenä osaansa. Vaanjunkkari +ja vieläpä komisariuskin joskus tervehtivät häntä ja pelasivat +"kolmimiestä" ja "kaksikkoa",[3] jolloin talon rouva itsekin oli +seurassa ja kilisti lasia heidän kanssansa. Kun vaanjunkkari niissä +tiloissa toisinaan alkoi puhua "urostöistänsä," muistutti sihteeri +usein vähän pistävästi. + +"Kaikkein paras urostyö oli kuitenkin se, kun, hyvä veli, hyökkäsit +miekkoinesi Fylaksia vastaan." + +Silloin vaikeni vaanjunkkari hetkeksi; vaan heidän ystävyytensä ei +sentähden kuitenkaan tullut häirityksi. + + + + +VIITESELITYKSET: + + +[1] Tapahtumat ovat Ruotsissa mainitun järven tienoilla tapahtuneet; +Ruotsissa myös kertomus alkuperäisin tehty. Suomentaja. + +[2] Pour contenance. + +[3] Korttipelit, ruots. "träkort" ja "tuting." Suoment. muist. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Sihteeri Lundbergin häät, by +Maximilian Axelson and S. Hirvonen + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SIHTEERI LUNDBERGIN HÄÄT *** + +***** This file should be named 27054-8.txt or 27054-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/7/0/5/27054/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/27054-8.zip b/27054-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..de02339 --- /dev/null +++ b/27054-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..873246f --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #27054 (https://www.gutenberg.org/ebooks/27054) |