diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 26724-8.txt | 5397 | ||||
| -rw-r--r-- | 26724-8.zip | bin | 0 -> 114578 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 5413 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/26724-8.txt b/26724-8.txt new file mode 100644 index 0000000..709b2ac --- /dev/null +++ b/26724-8.txt @@ -0,0 +1,5397 @@ +Project Gutenberg's Tarinoita Kalifornian kultamailta, by Bret Harte + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Tarinoita Kalifornian kultamailta + +Author: Bret Harte + +Release Date: September 29, 2008 [EBook #26724] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TARINOITA KALIFORNIAN KULTAMAILTA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +TARINOITA KALIFORNIAN KULTAMAALTA + +Kirj. + +Bret Harte + + +Suomennos ["The Luck of Roaring Camp and Other Stories"] + + +Porvoossa, +G. L. Söderström'in kirjapainossa. +1874. + + + +SISÄLLYS: + + Esi-puhe + I. Lykky-Tommi + II. Pakolaiset + III. Miggles + IV. Melissa + V. Kuvaus sulo-elannosta Red Gulch'issa + VI. Tuhlaaja-poika + VII. Maata ja vettä myöten +VIII. Kortinlyöjä + + + + +ESI-PUHE. + + +Hispanian asukkaat olivat jo puolikolmatta vuosisataa takaperin saaneet +vihiä siitä, että Pohjois-Amerikan länsitienoissa oli kultaa. Mutta +asiasta ei pidetty paljon lukua. Vuoden 1848 alussa tapahtui sitte +Yhdysvaltain länsiosassa (missä nyt on Kalifornian vapaavaltakuuta), +että eräs myllynrakentaja sattui löytämään kultasoraa joen pohjasta. +Sanoma levisi nopeasti ja "kultakiihko" toi sinne tuhansittain ihmisiä. +Siellä alkoi nyt sellaista vilkasta, hurjaa elämää, kuin muuallakin +kultarikkaissa tienoissa on nähty. -- Tuon kaukaisen kultalan oloista +on eräs Amerikan kirjailija, Bret Harte, kirjoittanut hauskoja +kuvauksia, joista tähän kirjaan on suomennettu muutamia. Bret Harte +läksi itse 17-vuotiaana Kaliforniaan kultaa hakemaan, tuli sitte +kouluopettajaksi, latojaksi eräässä kirjapainossa ja viimein +sanomalehden toimittajaksi San Franciscon kaupungissa. Uuteloissaan +ja kuvaelmissaan viepi hän lukijansa San Franciscon mainiosta +satamasta jokea myöten Sacramenton kaupunkiin ja vielä edemmäksi +kultalaaksoja myöten Sierra Nevadan korkealle vuorilaaksolle. Hän kuvaa +omituisella ja sukkelalla tavalla luonnon muotoja sekä raakoja ilmeitä, +vaan hänen terävä silmänsä on langenneen ihmiskunnan kurjimmastakin +viheliäisyydestä löytänyt Jumalan kuvaa. Hän kertoo niistä ajoista, +jotka seurasivat vuoden 1848 jälkeen ja siveyden historiaan lisäsivät +niin monta synkkää kohtausta, erittäinkin jos vähälukuisten naisten +tilaa Kaliforniassa tutkitaan, mutta hänen oma jalo, usein myös +leikillinen käsitys levittää pimeyden rusoittavan aamukoiton. Hänen oma +mieli ja kuvatuksensa on todellakin arvossa pidettävä kultasuoni, josta +Suomeenkin on saatu muutamia muruja, pikkuisia kappaleita. + + + + +I. + +Lykky-Tommi. + + +Roaring Camp'issa häärittiin, puhuttiin levottomasti. Syynä siihen ei +voinut olla mikään tappelu -- sillä se ei olisi ollut niin outo tapaus, +että se olisi vaikuttanut erinomaista huomioa. Miehet olivat tulleet +pois kultakaivoksista sekä huuhtomalaitoksista ja kortinlyöjät olivat +kapakasta yhtyneet muitten joukkoon; se osoitti, että tapaus oli sangen +omituista laatua, sillä viimeksimainitut herrat jatkoivat rauhassa +huvitustaan kapakan tuvassa sinä päivänä, kun ranskalainen ja +"Kanaka-Jussi" samassa huoneessa ampuivat toinen toisensa kuolijaksi. +Koko siirtokunta oli kokoontunut kaskimaan syrjäisimpään päähän erään +huonosti ja hätäisesti salvatun töllin ulkopuolelle. Kaikki puhuivat +vilkkaasti, mutta hiljaisella äänellä ja erään naisen nimi mainittiin +usein. Se nimi -- "Indiani-Sally" -- oli aivan tuttu koko +siirtokunnassa. + +Parasta taitaa olla, että hänestä virkataan niin vähän kuin +mahdollista. Hän oli raaka ja luullakseni syvään syntiin langennut +nainen; mutta hän oli siihen aikaan ainoa nainen Roaring Camp'issa ja +sillä hetkellä suuressa tuskassa; hän kaihosi vihoviimein toisen naisen +läsnäoloa ja apua. Tuo turmeltunut, irstas ja paatunut ihmisparka kärsi +nyt kiduttavaa vaivaa, joka tuntui vielä hirveämmältä, koska hän oli +yksinänsä ja muitten naisten säälimystä peräti puuttui. Ensimmäinen +vaimolle lausuttu kirous oli kohdannut Sallya yksinäisyydessä, joka +luultavasti esiäidillemmekin teki ensimmäisen syntiinlankeemuksen +rangaistuksen niin kauheaksi. Se oli kosto Sallyn synnistä, että tässä +tilaisuudessa näki ympärillään ainoastaan mieskumppaliensa vähän +halveksiviakin silmiä. Olipas kuitenkin miesjoukossa muutamia, jotka +surkuttelivat hänen tuskaa. Sandy Tipton virkkoi, että hänen "hurjasti" +kävi Sallya sääliksi ja hän unhotti vuoteen ääressä silmänräpäykseksi, +että hänellä hihassa oli ässä ja kaksi sotamiestä varalla, jos muka +tarvis tulisi. + +Huomattava on, että semmoinen sattumus oli outo. Surma ei ollut +mikään tuntematon vieras Roaring Camp'issa, vaan päinvastoin sangen +tavallinen ja jokapäiväinen kävijä, mutta syntyminen oli jotain vallan +uutta. Useaa miestä oli ajettu pois siirtokunnasta -- niin lujasti ja +ankarasti, ettei takaisin pääsöä ollut miehelle ajatellakaan, mutta +ensikerta astui nyt tulokas oikein "ab initio" tuohon yhtiöön. +Sellainen oli syy hälinään. + +"Mene sinä, Stumpy, tölliin", sanoi eräs etevä liittokunnan jäsen; +tunnettu nimeltä Kentuck, toiselle miehelle. "Mene sinä sisään ja tee +mitä voit tuon pakanaparan hyväksi. Onhan sinulla, tiedän mä, kokemusta +tuommoisissa asioissa". + +Jos asian laita olisi ollut toisellainen, niin olisi kentiesi parempaan +apuun voitu ryhtyä, vaan ei nyt. Stumpy oli meren takana ollut kahden +kukoistavan perheen luultu esimies -- joku laittomuus niissä seikoissa +oli toki tuottanut hänet Roaring Camp'iin -- eikä siis kummaa, jos +arveltiin, että hänessä oli johonkin määrään kokemusta ja tietoa niistä +seikkoomuksista, jotka välttämättömästi kuuluvat perhe-elämään. Vaali +hyväksyttiin koko miesjoukossa eikä Stumpy suinkaan ollut niin tuhma, +että hän olisi kumonnut enemmistön ilmoitettuja toiveita. Ovi +suljettiin hätälääkärin jälkeen ja muut toverit painuivat pitkälleen +oven ulkopuolelle, malttavaisesti odotellen päätöstä ja polttaen +tupakkaa. + +Siinä oli noin sata miestä. Muutamat olivat saapuneet leiriin oikeutta +pakoon, useat olivat pahantekijöitä, kaikki olivat laista ja +järjestyksestä huolimattomat. Ulkomuodosta oli kuitenkin mahdotonta +arvata heidän edellistä elämää ja ammattia. Sukkelimmalla veitikalla +oli oikeat Raphaelin kasvot, valkeat hiuskierukat ja enemmän enkelin +kuin vintiön katsantoa. Taitavinta kortinlyöjää ja onnenonkijaa, +Oakhurst'ia, kauniine, synkeine, haaveksivine kasvoineen olisi voitu +pitää Hamletina; rohkein koko joukossa oli ainoastaan viiden jalan +korkuinen, ujo käytökseltään ja sulo-ääninen. Vähäisempiä kappaleita, +esimerk. korvia, sormia, varpaita j.n.e. ei suinkaan ollut täysi määrä, +mutta eihän se vähentänyt heidän yhteisiä voimiaan. Väkevimmällä oli +ainoastaan kolme sormea oikeassa kädessä; paras kyttä oli +yksisilmäinen. + +Semmoiset olivat ulkonäöltään ne miehet, jotka odottelivat töllin +ympärillä. Siirtokunnan majat olivat laaksossa, jota metsäiset vaarat +ja joki ympäröivät kolmelta taholta. Jyrkkä polku vei sen mäen ylitse, +joka oli töllin vastapäätä ja nouseva kuu loi juuri valonsa polkua +myöten. Poteva nainen olisi karkealta olkivuoteeltaan voinut nähdä +kuinka polku hopealangankaltaisena mutkisteli tummaa vaaraa ylöspäin, +kunnes se näytti tapaavan tähtiä, jotka tuikkivat siellä yläällä. + +Tuli räiski kuivissa kuusen risuissa ja valaisi miesten joukkoa, jossa +tavallinen ilo ja kevytmielisyys taas pääsivät valloilleen. Vetoa +lyötiin asian päätöksestä: "luikahtaisiko" Sally kivun kynsistä vai ei +-- jäisikö lapsi elämään -- syntyisikö poika vai tyttölapsi, tulisiko +siitä kelpoihmistä j.n.e. Vilkkaasti keskusteltiin paraikaa, kun +muutamat, jotka olivat likinnä ovea, huudahtivat ja kaikki vaikenivat +kuunnellakseen. Kuuset humisivat, joki kohisi, tuli rätisi, mutta +silloin kuului vieno, kimakka ääni -- vallan outo siirtokunnassa -- +vastasyntyneen lapsen ääni. Kuuset herkesivät huminastaan, joki +vaikeni, tuli ei enää rätissyt -- tuntui ikäänkuin luonto hetkeksi +olisi asettunut kuuntelemaan. + +Vartojat nousivat yhtaikaa. Joku heistä ehdoitti, että ruutitynnyri +lapsen kunniaksi räjähytettäisiin ilmaan; mutta äidin heikkouden tähden +lauaistiin ainoastaan muutamia revolvereita. Sillä Indiani-Sally oli +kuolemaisillaan joko siirtokunnan kovakätisestä puoskaroimisesta taikka +jostakin muusta syystä. Tunnin aikaa vielä -- ja hän astui sitä jyrkkää +polkua, joka vei tähdille, ijäksensä hyläten taakseen Roaring Camp'in +syntineen häpeineen. + +Se viesti vastaanotettiin jotenkin huolimatta, vaan lapsen tuleva +kohtalo antoi kuitenkin miettimisen aihetta. "Voipiko hän sittekin +elää?" kysyttiin kiivaasti Stumpylta. Vastaus oli epäileväinen. Ainoa +elävä naispuolinen olento koko siirtokunnassa oli eräs aasintamma. +Sangen epäiltävältä näytti, voiko se toimittaa lapselle imettäjän +virkaa. Mutta hätä ei lue lakia ja koettaa kelpasi. + +Kun se vähäinen seikka oli päätetty, johon kului tunnin aika, avattiin +ovi ja uteliaat miehet alkoivat yksi kerrallaan astua sisään. Sen +matalan penkin vieressä, jolla äidin jäykistynyt vartalo näkyi venyvän +lakanan alla, seisoi paksuista kuusen laudoista kyhätty pöytä. Sen +päällä oli puinen laatikko ja siinä lepäsi Roaring Camp'in viimeinen +tulokas, tulipunaiseen villapaitaan kapaloittuna. Laatikon rinnalla oli +hattu, jonka merkitys kohta tuli selkeäksi. + +"Herrat", sanoi Stumpy juhlallisesti sekä leppeästi -- "olkaa niin +hyvät, tulkaa sisään suuren portin kautta ja siirtykää sitte pöydän +ympäri perä-ovelle. -- Hattu on tässä varalla niille, jotka tahtovat +antaa orvolle vähän apua". + +Etummainen astui sisään lakki päässä, mutta sieppasi sen kohta +käteensä, kun hän oli silmäillyt ympäriinsä. Muut seurasivat hänen +esimerkkiään. Hyvät sekä pahat käytökset tarttuivat yhtä rutosti tuossa +laittomassa yhteiskunnassa. + +Sitä myöten kuin miehet marssivat sivutse, sai Stumpy oudon ilmiön +näyttäjänä kuulla monta muistutusta. "Tuokos se nyt on?" -- "Aika pieni +kappale!" -- "Hitto, mikä kummannäköinen iho hänellä on!" -- "Ei ole +tuuman vertaa suurempi kuin revolverpistooli". Lahjat olivat yhtä +omituiset. Nuuskatoosa hopeasta; Hispanian kultaraha, hopealla silattu +ratsasmiehen pistooli; -- kultaköntti; -- hieno pitsiniistin +(kortinlyöjältä); -- kalliilla kivillä koristettu neula; -- kivillä +koristettu sormus (antaja sanoi nähneensä neulan ja tahtovansa voittaa +edellistä antajaa); -- piplia (antajaa ei löydetty); -- kultakannus; +hopeainen lusikka (paha kyllä! merkitty vieraalla nimellä); -- viiden +Englannin punnan seteli ja hienoa hopea- ynnä kultarahaa noin 200 +dollarsia. + +Stumpy pysyi koko ajan yhtä äänetönnä kuin kuollut hänen vasemmalla ja +yhtä vakaana kuin vasta syntynyt hänen oikealla puolellaan. Yksi ainoa +vähäpätöinen tapaus keskeytti eriskummallisen kulun yksitoikkoisuutta. +Kun Kentuck uteliaana kumartui laatikkoa vasten, kääntyi lapsi +ikäänkuin äkillisestä tuskasta ja tarttui innokkaasti hänen karkeaan +sormeen. Kentuck katseli hämmästyneenä ja hämillään ympärillensä; +jonkunlainen punastuskin levisi hänen näivettyneille kasvoilleen. + +"Saakelin pikku veitikka!" sanoi hän irroittaen sormensa hiljemmin ja +varovaisemmin, kuin kukaan olisi luullutkaan. Hän haarotteli sitä +sormea erikseen muista, kun hän meni ulos ja katsasteli sitä vielä +kärkkäästi. Katsastelu nostatti taas samallaisen omituisen kirouksen, +jonka kertominen hänestä itsestään näytti olevan hupaista. + +"Se iski kiini minuun, se saakelin lurjus!" virkkoi hän Tipton'ille, +kohottaen tuon merkillisen sormen Tiptonin nenän tasalle, ikäänkuin +olisi se ollut oiva todistuskappale sekä mitä miellyttävin esine +maailmassa. + +Oli jo neljäs tunti aamulla, kun siirtokuuta asettui levolle. Kuolleen +ja elävän luona paloi töllissä senkin perästä kynttilä; sillä Stumpy +sinä yönä ei pannut maata -- eikä Kentuck-kaan. Hän joi vahvasti ja +kertoi hyvillänsä äsköisen tapauksen jokaiselle, ku vaan malttoi +kuunnella ja jokainoa kerta lopetti hän jutelmansa ystävällisellä +kirouksella vastasyntyneen yli. Hän tahtoi kentiesi sillä tavoin +itseltään ja muilta peittää jotakin salaa heräävää hellätuntoisuutta -- +sillä Kentuck'issa oli täysin määrin hänen sukupuolensa arkaa +heikkoutta. + +Kun kaikki muut olivat panneet maata, vaelsi hän hitaasti joen +rannalle, mietiskellen, viheltäen. Sitte astui hän laaksoa myöten +ylöspäin, meni töllin sivutse, missä yksinäinen kynttilä valvoi ja +vihelsi huolimatonna olevinaan. Hän pysähtyi suuren petäjän juurelle ja +rupesi kävelemään samaa tietä takaisin. Puolivälillä seisahtui hän taas +aprikoimaan, kääntyi sitte äkisti takaisin ja koputti uskaliaasti +töllin ovea. Stumpy avasi. + +"Mitä kuuluu?" sanoi Kentuck salaisesti vilkaisten laatikkoon päin. + +"Ei muuta kuin hyvää vaan", vastasi Stumpy lyhyesti. + +"Eikö nulikalta puutu mitään?" + +"Tyhjää vielä! Mitä häneltä puuttuisi; hän makaa kuin porsas". + +Vähän aikaa olivat molemmat vaiti; Kentuck näytti ujolta. Stumpy piti +edelleen oven rampista kiini. Kentuck'in mieleen muistui sitte taas +sormensa; hän kohotti sitä Stumpyn edessä. + +"Se iski siihen, se saakelin kakara!" sanoi hän ja siirtyi poispäin. + +Indiani-Sally pantiin seuraavana päivänä maahan. Kun hänen ruumiinsa +oli haudattu vaaran ahteesen, kokoontui koko siirtokunta keskustelemaan +miten lasta piti kasvattaa. Yksimielisesti ja ihastuksella päätettiin, +että se omistettaisiin siirtokunnan omaksi, mutta sitte seurasi vilkas +neuvoittelu kuinka sitä paraiten vaalittaisiin. Omituista oli, ettei +vilkkaissa puheissa sillä kertaa kuultu semmoisia yksityistä sortavia +ja raakoja rienaussanoja, jotka muute aina Roaring Campissa olivat +tavalliset sellaisissa tilaisuuksissa. Kaikki päättyi hiljaisuudessa ja +hyvässä sovussa. + +Tipton ehdoitti, että lapsi lähetettäisiin Red Dog'in siirtokuntaan, +joka oli neljänkymmenen peninkulman päässä ja jossa vastasyntynyt saisi +vaimoväeltä holhousta. Mutta sitä ehdoitusta vastustettiin oikein +miehissä ja kiivaasti. Selvästi näkyi kohta kyllä, ettei +silmänräpäykseksikään suostuttu mihinkään sellaiseen toimeen, joka +luovuttaisi kunnan uuden jäsenen heidän oman turvansa alta. "Paitsi +sitä," lisäsi Tom Ryde ratkaisevalla äänellä, "voit kutsua tuhansittain +perkeleitä todistamaan, että nuot Red Dogin roistot vaihtaisivat pois +penikkamme ja työntäisivät meille toisen sijaan". Se oli yhteinen vika +Roaring Campissa, että pahaa luultiin koko ihmiskunnasta. + +Lapsenlikan hankkimista siirtokuntaan ei myöskään katsottu hyväksi. +Sitä vastaan muistutettiin, ettei mikään sievä nainen pakoittamallakaan +siirtäisi jalkaansa Roaring Campiin ja puhuja vakuutti ankarasti, että +tuota toista naislajia, Jumalan kiitos, jo oli ollut kyllältä. Tämä +jotenkin tyly tähtääminen äitivainaan tapoihin oli, vaikka se meidän +korvissamme kuuluu inhoittavalta, ensimmäinen heikko todistus +siirtokunnan siveellisestä uudestisyntymisestä -- ensimmäinen nukkuneen +siveystunnon herääminen. + +Stumpy ei virkkanut sanaakaan. Hän arasteli kentiesi hiukan +sekaantuaksensa sen olennon valitsemiseen, joka sitte perisi hänen +ammattiaan. Mutta kun hänen ajatustaan viimein tiedusteltiin, ilmoitti +hän vakaasti, että hän ja "Hanna" -- edellä mainittu aasi -- kyllä +voisivat kasvattaa nulikkaa, jos se uskottiin heille. + +Hänen ehdoituksessaan oli jotakin omituista, rohkeaa ja outoa, joka +paikalla miellytti kullankaivajia. Stumpy määrättiin yksimielisesti +lapsenlikaksi ja Sacramenton kaupungista piti nyt tuottaa kaikki +välttämättömät tarpeet. + +"Muista se!" virkkoi rahastonhoitaja, antaen pienen pussillisen +kultamuruja postinkulettajalle, joka oli luvannut toimittaa ostoja -- +"muista se! -- parasta kuin suinkin löytyy -- pitsiä, tiedäthän, +nauhoja sekä rimssuja -- -- -- koreaa pitää ottaa; perkele huolikoon +mitä se maksaa". + +Lapsi jäi, kumma kyllä, elämään ja höystyi. Luonto likisti orpoa +uhkuvaa rintaansa vasten ja Herran ihmeellinen ilma -- täynnänsä +suloisia hajuja, virkistävä ja hurmaava -- näytti ravitsevan häntä ja +täyttävän mitä häneltä muuten puuttui. Stumpy väitti kuitenkin, että +huolellinen korjuu ja aasin maito, ne ne matkaansaattoivat kaikkityyni. + +"Minä ja aasi-kopsukka", sanoi hän tavallisesti, "olemme olleet +poikapenikalle sekä isänä että äitinä. -- Katso vaan", lisäsi hän +usein, edessään olevaa tietämätöntä myttyä puhutellen, "katso vaan, +nupukka, että tuotat meille kunniaa!" + +Kun poika oli kuukauden vanha, älyttiin, että nimi oli hänelle pantava. +Siihen asti oli häntä kutsuttu milloin miksikin: kanan pojaksi, Stumpyn +pojaksi, kiljukidaksi tahi Kentuckin omituisella nimityksellä "saakelin +pikku lurjus". Mutta kaikkia näitä nimiä ruvettiin jo pitämään +epätietoisina; uusi aihe ajoi ajatukset uuteen suuntaan. Kortinlyöjät +ja kuleksijat ovat ylimalkain taikauskoisia; siirtokunnan jäsenet +kuiskasivat jo keskenään, että lapsi oli tuottanut onnea Roaring +Campiin. Totta olikin, että kaikki tuumat ja askareet jonkun aikaa +olivat onnistuneet oivallisesti. Koska sitä luettiin pienokaisen +tulokkaan ansioksi, tahdottiin antaa hänelle nimi, joka olisi muistutus +ja vahvistus tuosta onnellisesta sattumuksesta. "Lykky-Tommi" pantiin +siis useain ja perinpohjaisten keskusteluin jälkeen pojalle nimeksi. +Äitiä tahdottiin unhottaa ja isä oli tuntematon -- lapsi oli siis +nimetön lain edessä. "Parasta niinkuin on!" sanoi viisasteleva +Oakhurst. "Parasta on aina pelata uusilla korteilla. Kutsukaa poikaa +Lykky-Tommiksi; se on aina hyvä reisupassi maailman halki". + +Kasteentoimitus määrättiin erääksi päiväksi. Mitä sillä menolla siellä +tarkoitettiin arvannee jokainen, ku tuntee siirtokunnan huolimatonta +jumalattomuutta. Papin viran toimittajaksi valittiin eräs Boston, +mainio irvihammas, joka ihastuen ryhtyi niin mukavaan tilaisuuteen +osoittaaksensa keksimyskykyään. Hän menetti kaksi päivää +valmistaaksensa näppärää ivamukausta kirkollisesta toimituksesta, +läsnäolevista henkilöistä ja tunnetuista tapauksista oli hän varustanut +pistäviä kokkapuheita. Tilaisuuteen sopiva juhlalaulu opeteltiin ja +Sandy Tipton valittiin kummiksi. + +Mutta kun huolellisesti järjestetty juhlasaatto soittaen ja lippuja +liehuttaen oli marssinut siihen metsikköön, jossa toimitus oli tehtävä +ja lapsi oli kannettu runsaasti koristetulle alttarille, astui Stumpy +kokoontuneen miesjoukon eteen. + +"Minä en koskaan, piru vieköön, pilaa hauskaa leikinlaskua; sen +tiedätte, pojat!" aloitteli pikkuinen mies, rohkeasti katsellen +ympärilleen, "mutta nyt on asian laita semmoinen, etten oikein hyväksy +mitä tässä aiotte tehdä. Onhan se ainakin vähän kunnottomasti tehty, +jos pilkkaatte lapsiparkaa, joka ei käsitä yhtään siitä. Ja jos kummia +kaihotaan, niin tahtoisin tietää kellä siihen ammattiin on parempaa +oikeutta kuin minulla, joka, niin sanoakseni, olen ollut lapsen sekä +isä että äiti". + +Täydellinen vaitolo seurasi tämän merkillisen puheen jälkeen. Kaikkien +irvihammasten kunniaksi mainittakoon, että ensimmäinen, joka myönsi +Stumpyn lausunnon oikeaksi, oli Boston eikä kukaan muu, vaikka hänen +tarkasti aprikoitu pilanteko siten turmeltiin. "Mutta", jatkoi Stumpy +liukkaasti älyten ja hyväkseen käyttäen voittoansa, "me olemme tänne +kokoontuneet poikaparkaa kastamaan ja kaste on toimitettava. -- Minä +kastan sinun, Lykky-Tommi, Yhdysvaltain ja ison Kalifornian valtakunnan +laillisten lakien mukaan, niin totta kuin Jumala auttakoon henkeäni ja +sieluani ijankaikkisesti, Amen". + +Jumalan nimeä sitä ennen luultavasti ei ollut lausuttu kullankaivajain +leirissä muuten kuin pilkaten. Tämä kasteentoimituksen parannettu +toisinto oli kentiesi vielä omituisempi kuin alkuperäisesti aivottu, +mutta, ihmeellistä kyllä, ei kukaan sittekään muistanut nauraa. Tommi +kastettiin yhtä vakaasti ja juhlallisesti kuin kristillisen katoksen +allakin; hän huusi ja viihdytettiin mitä oikeauskoisimmalla tavalla +kuin maailmassa löytyy. + +Sillä tavoin alkoi uudestisyntymisen työ Roaring Campissa. Muutos +tapahtui melkein huomaamatta. Siinä töllissä, joka oli määrätty +asunnoksi Lykky-Tommille eli Lykylle, joksi häntä vielä useammin +sanottiin, nähtiin ensimmäiset parannuksen merkit. Sitä pidettiin +tarkasti puhtaana ja valkeaksi kalkittuna, sittemmin vuorattiin sitä +sisältä, koristettiin seinäpaperilla ja varustettiin huonekaluilla. +Ruusupuusta kauniisti veistetty kätkyt, joka muulilla oli tuotu +kahdeksankymmenen peninkulman päästä, oli, Stumpyn sanoja kertoaksemme, +suorastaan häväissyt muita vanhempia huonekalurania. Tölliin +täytyi siis hankkia uusia huonekaluja. Miehet, jotka usein tulivat +poikanulikkaa katsomaan, näyttivät pitävän tuota muutosta semmoisessa +arvossa, että kapakan isäntä katsoi tarpeelliseksi kaupungista +tuotetulla matolla ja peilillä kartuttaa hotellinsa viettelys-mahtia. +Peilien suorasukaiset nuhteet kullankaivajain ulkomuodosta ja +vaatteista vaikuttivat vähitellen, kenenkään huomaamatta, tarkempaa +puhtautta ja huolta ulkonaisesta siivosta kasvoissa sekä puvussa. +Stumpy oli paitsi sitä, arvaattehan minkätähden, katsonut +kohtuulliseksi, että kaikki ne, jotka saivat kunnian kantaa +tahi pidellä Tommia, ensin pantiin jonkunlaiseen karantteniin +(lika-salpaukseen). -- Se tuntui Kentuck'ista kovalta, kun häntä +"terveyden tähden" kiellettiin lasta lähestymästä, häntä, joka +luonnostaan oli huolimaton jahnus, monta vuotta oli tottunut erämaitten +vapauteen ja sentähden vähittäin oli ruvennut pitämään kaikkia +vaatteita nahkana, jota ei riisuttu, ennenkuin se niinkuin kärmeen +nahka vanhuuden ja katoovaisuuden takia läksi itsestään. Mutta yleisen +parannuksen salainen mahti oli niin voimakas, että hän siitä päivästä +alkain säännöllisesti joka iltapuoli ilmautui puhtaasen paitaan +puettuna, kädet ynnä kasvot vielä punoittavat vahvasta pyykistä. +Muissakin suhtein huomattiin muutoksia. Kaikki arvelivat, että Tommi +tahtoi maata "tuon ikänsä", kaiken päivää ja häntä ei suinkaan saatu +häiritä. Ei mitään hälinää, melua tahi huutamista suvaittu lähellä +Stumpyn tölliä. Miehet puhuttelivat toisiaan kuiskaten tahi ojensivat +Indianien vakaamielisellä tavalla ääneti sormiaan. Vähittäin herettiin +myöskin tuolla pyhällä alalla kiroomasta; ennen aikaan vallan +tavallinen ja suosittu kirous "Piru periköön lykkyä" eli "Lykky +hiiteen" joutui yhä pahempaan huutoon, koska se nyt voi sattua +yksityiseen henkilöön. Laulamista ei kielletty, jos siinä luultiin +olevan joku nukuttava mahti ja erittäinkin sopivana kehtolauluksi +pidettiin erästä balladia, jota entinen Englannin matruusi +"fregatti-Jack" lauloi. Se sisälsi perinpohjaisen kertomuksen kaikista +ansioista ja urhotöistä, joita laiva Arethusa, missä oli tykkiä neljä +kahdeksatta, oli osoittanut; jokainen värsy loppui pitkäveteisiin +heikkonevalla ja vapisevalla äänellä laulettuihin kertomasanoihin "A-a +-- rethu -- u -- usan kan -- kannella". + +Se näytti komealta, kun Jack, Lykky-Tommi polvillaan vaappui +edestakaisin ikäänkuin laivan vaaruessa ja kolkolla, yksijonoisella +bassoäänellä lauloi tuota liikuttavaa sankarirunoa. Se on tietty, että +tämä kehtolaulu useimmin vaikutti mitä laulaja tarkoitti, olkoonpa +sitte vaaputtamisen tahi laulun pituuden kautta -- siinä oli +yhdeksänkymmentä värssyä ja Jack jatkoi niitä aina tarkasti ja +hitaasti viimeiseen riviin saakka. Kun Jack lauloi, loikoivat miehet +pitkällään puitten pilvestössä, ihaillen kesäillan suloisuutta, laulun +miellyttäviä säveleitä sekä piippujen makeutta. Joku vaistomainen tunne +virkkoi leirikunnalle, että elämä maalla voi tarjota juuri semmoista +suloisuutta. + +"Tämä elämä", sanoi entinen lontoolainen Simmons miettiväisesti ja +kyynäspäilleen nojaten, "tämä elämä on justiin semmoinen, kuin +autuaaksi kutsutaan; niin minä luulen". Greenwich juohtui hänen +mieleensä. + +Pitkillä kesäpäivillä kannettiin Tommi tavallisesti siihen notkoon, +mistä Roaring Campin kultaiset aarteet läksivät. Siellä makasi hän +suurien puitten juurille levitetyllä huopapeitteellä sillaikaa kuin +miehet alempana raatoivat kaivannoissa ja suluilla. Ei aikaakaan, niin +alettiin siihen kohtaan tehdä lehtimaja, jota koristettiin kukilla ja +tuoksuavilla köynnöskasveilla. Usein toi joku Tommille tertun +hyvänhajuisia kirjavia metsäkukkia, esimerk. kaprifoliumia, azaleaa tai +"Las Maripofas". Miehet älysivät äkisti, että semmoisillakin +vähäpätöisillä esineillä oli oma kauneutensa ja merkityksensä ja että +niitä voi käyttää muulla tavalla kuin vaan huolimattomasti talloen. +Miesten silmät aukenivat: palanen kiiltävää kissankultaa, kirjavan +ukonkiven liuska sekä joen rannalla ympyriäiseksi hierottu pii saivat +arvonsa ja pantiin Tommin leluiksi säilymään. Kumma kuinka ympäristön +metsät ja vuoret olivat rikkaat semmoisista aarteista! + +Tommi, jolla oli lelliä semmoisia, kuin sitä ennen ainoastaan kaskujen +lapsilla, näytti aina tyytyväiseltä ja onnelliselta, vaikka hänessä +tuntui joku omituinen lapsellinen vakaamielisyys ja hänen pyöreistä, +mustista silmistään näkyi mietteellisyys, joka toisinaan huoletti +Stumpya. Hän oli aina nöyrä ja hiljainen. Huhu juttelee, että hän +kerran ryömi aidatun lehtimajansa ulkopuolelle, vaan putosi päälaelleen +vuoren kupeelta pehmeään multaläjään, mihin hän vähintäkin viideksi +minuutiksi jäi samaan asemaan, talleroiset koivet ylöspäin. Hän ei +ollut millänsäkään eikä hiiskahtanutkaan, mutta huomattiin sattumalta +ja pelastettiin. + +Monta monituista muuta todistusta hänen erinomaisesta herttaisuudesta ja +luonnonlahjoista voisi vielä kertoa, mutta niitten ainoana perustuksena +ovat innokkaitten ystäväin kertomukset. Muutamat niistä vivahtavat +jotenkin vahvasti taika-uskolle. + +"Vastikään konttasin ylös mäelle", kertoi Kentuck eräänä päivänä, +hämmästyksestä ja innosta läähättäen, "ja poikanulikka oli, piru +vieköön, ruvennut naakin pariin; se istui hänen polvellaan ja +kurkisteli suoraan hänen silmiinsä. Molemmat olivat niin iloiset ja +hauskat ja kumpaisenkin suu liikkui ikäänkuin olisivat he olleet kaksi +kottaraisen poikaa. -- Oikein totta!" + +Oli miten olikaan; se on kumminkin varmaa, että Tommille linnut +lauloivat, hänelle oravat maiskuttivat, hänelle kukat lemusivat ja +perhoset liipoittelivat, kun hän ryömi puitten siimeksessä ja kun hän +loikoi selällään, tuijottaen viheriöihin lehviin tahi räpyttäen silmiään +päivänpaisteessa. Luonto oli hänen hoitajana ja leikkitoverinaan. +Tommin takia pani luonto pitkät auringonsäteet pujahtamaan lehtien +välitse, ikäänkuin kultaiset langat, joita hänen pienokaiset kämmenensä +tavoittelivat; luonto lähetti ketterän kesätuulen viemään Tommille +laakerin ja pihkaisten petäjien tuoksua; korkeat maissinvarret +nyökähyttivät hänelle ystävällisesti ja untelosti; mettiäiset hyrisivät +ja peltovarikset raakkuivat siihen unettavaa myötämusiikkia. + +Semmoiset olivat kultaiset kesäpäivät Roaring Campissa. Työ ei koskaan +ennen ollut sujunut niin helposti. Lykky heitä suosi, sen tiesi +jokainen. Kaivamiset antoivat mahdotonta voittoa, leiriin ei laskettu +yhtäkään vierasta; omaa onnea piti muka akkiloida. Postinviejä -- ainoa +yhdysside leirin ja muun maailman välillä -- tiesi jutella kummia. +"Heillä on", kertoi hän usein, "tuolla Roaring'issa katu, joka on +helvetin ylpeä, ylpeämpi kuin kaikki kadut koko Red Dog'issa. +Rakennusten ympäri ovat he istuttaneet kukkia ja köynnöskasveja ja he +pesevät itsiään kaksi kertaa päivässä. Vieraat eivät saa pistää +nokkaansa sinne ja päällepäätteeksi ovat he ottaneet Indiani-kakaran +epäjumalakseen; se on totta se; sen minä tiedän!" + +Kun parantamisinto kerran oli päässyt vauhtiin, niin pyrittiin yhä vaan +edistymään. Joku ehdoitti, että hotelli rakennettaisiin ja että pari +sievää perhettä kutsuttaisiin sinne kesäksi olemaan. Se olisi, +arvelivat he, hyvää, jos Tommi hiukan saisi olla naisten parvessa. +Ainoastansa hellä huolenpito Tommista voi vaikuttaa sitä suurta +muutosta, että nuot naisten siveyttä ja tarpeellisuutta epäilevät +miehet luopuivat entisistä aatteista ja aikomuksistaan. Harvat sitä +ehdoitusta silloin vastustelivat; koska ei päätöstä moneen kuukauteen +voitu pauna toimeen, pysyi vähemmistö viisaasti vaiti, toivoen, että +joku este sitä ennen ilmaantuisi. Se tapahtuikin. + +Vuoristossa muistetaan kauan vuoden 1851 talvea. Lunta oli paksulta; +jokainen puro muuttui joeksi ja joka joki mereksi. Jokainen sola ja +notko muuttui kuohuvaksi koskeksi, joka vyöryi alas rinteeltä, temmaten +jättiläis-puita juurineen maasta ja levittäen tasangolle tuhoa ja +kauhua. Red Dog oli kaksi kertaa ollut veden alla; Roaring Campin +asukkaat pelkäsivät mitä pahinta. + +"Vesi on tuonut tänne kultamme", sanoi Stumpy. "Se on ollut täällä +ennen ja tulee kaiketi vielä takaisin". Samana yönä särki joki yhtäkkiä +sulkunsa ja levitti hävittävät vetensä mäillä kaikilta kulmilta +salvattuun laaksoon. + +Kuohuvat vedet, kaatuneet puut, virtaa myöten menevät hirret ja +pilkko-pimeys, joka autti vettä nielemään koko tuon herttaisen laakson, +tuottivat semmoista häiriöä, ettei pelastusta ollut ajatellakaan. Kun +päivä koitti, oli Stumpyn tölli kadonnut. Ylemmällä samassa laaksossa +löydettiin onnettoman isännän ruumis, mutta Roaring Campin toivo, +ylpeys ja lykky -- Tommi -- oli hävyyksissä. Etsijät palasivat +murheellisina, mutta huuto kutsui heidät takaisin rannalle. + +Se huuto kuului eräästä pelastusveneestä, joka oli tullut virran +alapuolelta. Soutajat kertoivat, että he pari peninkulmaa alempana +olivat löytäneet miehen ynnä lapsen puolikuolleina vilusta ja +väsymyksestä. Tunsiko kuka heitä ja olivatko he täältä kotoisin? + +Yksi ainoa silmänluonti ilmoitti, että pelastettu mies oli Kentuck +julmasti haavoitettuna ja ruhdottuna, mutta hän piti kuitenkin vielä +Lykky-Tommia sylessä. Kun he kyykistyivät katselemaan tuota kummallista +paria, huomasivat he, että lapsi jo oli kylmä ja jäykkä. "Hän on +kuollut!" virkahti eräs kullankaivaja. + +Kentuck avasi raukeat silmänsä. "Kuollutko?" kysyi hän hiljaa. + +"Jaa, poikaseni, ja sinä olet kuoleva". + +Hymy valaisi Kentuckin karkeita kasvoja. "Kuoleva!" kertoi hän. "Hän +ottaa minut kerallaan -- -- sanokaa, pojat, kaikille, että minulla nyt +on lykky muassa --". + +Tuo voimakas mies piti pikkuisen ruumiin kovasti sylissään, niinkuin +hukkuva pitää laudan päästä ja läksi matkalle sitä mustaa jokea myöten, +joka ikuisesti valuu tuntemattomaan mereen. + + + + +II. + +Pakolaiset. + + +Kun John Oakhurst, kortinlyöjä ammatiltaan, 23 Marrask. 1850 aamulla +tuli ulos suurimmalle kadulla Poker Flatin kaupungissa, huomasi hän +kohta, että edellisen illan jälkeen joku muutos oli tapahtunut +uudispaikan siveellisessä ilmassa. Muutamat miehet, jotka kiivaasti +puhuivat keskenään, vaikenivat, kun hän lähestyi ja iskivät toisilleen +silmää. Oli kuin sunnuntaina ikään ja se ennusti pahaa siinä paikassa, +missä sunnuntaista tavallisesti ei huolittu ollenkaan. + +Oakhurstin kauniit, huolettomat kasvot eivät näyttäneet pitävän lukua +noista ajan merkeistä. Se on sitte toinen kysymys, älysikö hän niitten +enteitä tai ei. + +"Tuhat perkelettä! nuot tähtäävät taas jotakin raukkaa", ajatteli hän +itsekseen. "Saas nähdä, eiköhän minun selkääni tällä kertaa tavoiteta". + +Hän sivalsi hienolla niistimellä punaisen pölyn kirkkailta +saappailtaan, pisti sen jälleen lakkariin, vihelsi ja jatkoi, asiasta +enempää huolimatta, käyntiään. + +Poker Flatin yhteiskunta oli todella jotakin tähtäämäisillään. Äsken +oli hävinnyt monta tuhatta dollarsia, kaksi kallista hevoista ja +arvoisa kansalainen. Se oli matkaansaattanut omituista siveyden ja +järjestyksen uudestisyntymistä, vaikka tämä vastavaikutus vuorostansa +oli yhtä laiton ja vallaton kuin ne teot, jotka olivat sen syynä. +Toimeen pantiin salainen valiokunta, jonka piti ajaa kaupungista kaikki +huonoiksi tunnetut henkilöt. Sitä velvollisuutta toimitettiin mitä +suorimmalla tavalla kahden miehen suhteen, jotka nyt omaksi kauhukseen +ja muille varoitukseksi rippuivat sykomor-puun oksista läheisessä +notkossa. Paitsi sitä tuumittiin ajaa pois useita muitakin, joiden +elanto ei ollut ankarain siveyden vaatimusten mukainen. Meitä surettaa +myöntää, että muutamat heistä olivat naisia, mutta tähän on kuitenkin +paikalla lisättävä se selitys, että Poker Flat ainoastaan silloin +rohkeni nousta tuomariksi, kun siveyttömyys oli ammatiksi vakaantunut. + +Oakhurst oli oikeassa, kun hän arvasi itsensä kuuluvan syytettyjen +joukkoon. Useat yhteistä hyvää valvovan salaisen valiokunnan jäsenet +olivat mitä innokkaimmin väittäneet, että hän varoittavaksi esimerkiksi +oli hirtettävä; sillä tavalla voisi muka myöskin helpoimmin saada +takaisin ne rahasummat, jotka hän oli voittanut heiltä. + +"Saakeli soikoon!" sanoi Jim Whealer, "eihän tuo nuori nulikka Roaring +Campista, jota ei kukaan tunne, saa pelata meidän lakkariamme tyhjiksi; +emme tähän asti ole panneet tikkuakaan ristiin sitä estääksemme. Ei! +Mies hirsipuuhun, se on paras keino se!" + +Mutta joku oikeudentunto niissä miekkoisissa, jotka vuorostaan olivat +voittaneet Oakhurstilta, kumosi sitä ehdoitusta. + +Oakhurst kuuli tuomionsa levollisena kuin "filosofi". Hän oli +kortinlyöjänä tottunut taipumaan sallimuksen mukaan. Koko elämä oli +hänestä uhkapeli ja hän toivoi tulevaksi kerraksi parempaa onnea. + +Aseilla varustettu joukko saattoi maanpakolaisuuteen ajetut uudispaikan +äärimmäiselle rajalle saakka. Paitsi Oakhurst oli siinä seurassa eräs +nuori nainen, yleisesti tunnettu nimellä "Herttuatar", toinen nainen, +jolle "Punaviitta" oli pantu nimeksi ja parantumaton juomari "Billy +eno", joka oli pahan luulon alaisena varkaudesta kaivoksissa ja +muuallakin. Ohitse kulkevat eivät virkkaneet mitään tuolle matkueelle +ja aseellinen vartijakunta oli myöskin vaiti. Vasta silloin, kun +tultiin siihen rotkoon, joka oli Poker Flatin alueen rajana, avasi +esimies suunsa lyhyeen, kovaan ja suorasukaiseen puheesen. Maanpakoon +ajetut kiellettiin kuoleman uhalla palaamasta. + +Kun vartijakunta oli poistunut, puhkesivat tunteet ilmi: Herttuatar +itki, Punaviitta lausui useita mahtisanoja, joita on paras jättää +kertomatta ja Billy eno laski sadatustulvan liikkeelle. Oakhurst pysyi +yksinänsä vaiti ja vakaana. Hän ei ollut millänsäkään, vaikka +Punaviitta toivoi repivänsä silmät erään ihmisen päästä, vaikka +Herttuatar nyyhkyttäen vakuutti, että hän kuolisi tielle ja vaikka +Billy eno ravisti suustaan törkeitä kirouksia sillaikaa kuin hän +ratsasti kivistä tietä myöten eteenpäin. Vähän ajan perästä tarjoutui +hän sukkelasti ja kohteliaasti vaihtamaan omaa ratsuansa, Pataässä +nimeltä, Herttuattaren satulan lyöttämään muuliin, mutta ei sekään +saattanut matkueen jäseniä lähempään keskuuteen. Herttuatar järjesti, +viekastelevasti silmäillen, kallista mutta pahoin pidettyä pukuaan; +Punaviitta katseli äkäisesti Pataässän omistajaa ja rakastettava Billy +eno sulki koko seuran mahdikkaasen kiroukseen. Sandy Bar oli +uudispaikka, johon ei vielä ollut koskenut sama uudestisyntyminen kuin +Poker Flatiin ja joka siis monesta syystä houkutteli pakolaisia; tie +sinne kulki jyrkän vuoriharjun yli ja vei kokonaisen päivän. Koska +syksy oli kulunut loppupuoleen, tuntui ilma yhä kuivemmalta, +kylmemmältä ja tuimemmalta, kuta korkeammalle noustiin, tie oli kaita +ja raivaamaton; hankalasti kuljettiin edelleen. + +Päivä oli puolessa, kun Herttuatar liukuen alas satulalta ilmoitti, +ettei hän jaksanut matkustaa askeltakaan eteenpäin. Sentähden +seisahduttiin. Paikka oli jylhä ja omituinen. Metsäinen laakso, jota +jyrkät, paljaat graniittivuoret kolmelta taholta ympäröivät, kallatti +erään syvänteen reunalle, josta voi luoda silmänsä tasangolle päin. Se +oli epäilemättä paras leiripaikka, jos vaan oli aikaa pysähtymiseen; +mutta Oakhurst tiesi, että tuskin puoltakaan matkaa oli kuljettu ja +ettei seura suinkaan ollut varustettu pitkällisempään oleskelemiseen +vuoristossa. Sitä tarkoitti hän viisaalla muistutuksellaan, että se oli +perkeleen tuhmasti tehtyä, jos pelistä luovuttiin, ennenkuin kortit +olivat pöydällä. Mutta hänen matkatoverillaan oli kovaksi onneksi +juomia, jotka, asiain näin ollessa, saivat toimittaa ruuan, +polttoaineitten, huoneen ja huolen virkaa. Vaikka hän varoitteli, niin +ei kulunut aikaakaan, ennenkuin kaikki olivat katalan nesteen +vaikutusten alaisina. Billy eno jätti sotaisat aatteensa ja vaipui +horroksiin, Herttuatar tuli helläksi itkusilmäksi ja Punaviitta +kuorsaili. Oakhurst jäi yksinänsä suoraksi, kiven nojaan, levollisesti +katselemaan viehättävää ihmisparvea. Hän ei koskaan juonut väkevämpää +kuin vettä, peläten, että hänestä muuten luopuisi se äly ja mielen +lujuus, joka oli välttämätön hänen virassaan. Jos puhumme hänen omalla +kielellään, niin sanomme, "ettei hänellä ollut varaa siihen". + +Nukkuneita matkakumppaniaan katsellessansa, tunsi hän ensikerta kuinka +sortavaksi se yksinäisyys kävi, joka oli luonnollisena seurauksena +hänen elämänlaadusta, tavoista ja pahoista töistänsä. Saattaaksensa +ajatuksiaan toiseen suuntaan, alkoi hän harjata pölyä mustista +vaatteistaan, pesi kädet sekä kasvot ja koetti muutenkin tyydyttää +koreuden ja kauneuden tunnetta. Hän ei hetkeksikään mielinyt hylätä +heikompia ja enemmän apua tarvitsevia kumppaniansa; mutta kummallisella +pahalla aavistuksella katseli hän levotonna kolkkoja vuorten rinteitä, +synkeitä kuusia, jotka suhisivat paisuvassa tuulessa, lyijynvärisiä +pilviä ja sitä paksua sumua, joka alkoi peittää laaksoa. Hän oli vielä +siinä toimessa, kun hän äkkiä kuuli nimensä huudettavan. + +Ratsasmies tuli hitaasti jyrkkää polkua myöten ylös. Tulokkaan +rehelliset, iloiset kasvot nähtyään, tunsi Oakhurst hänet Tommi +Simsoniksi Sandy Barista, jolla muuten oli liikanimi "Viaton". Pari +kuukautta sitte olivat he sattuneet yhteen korttipöydän ääressä, missä +tilaisuudessa Oakhurst vakaamielisenä raastoi sievältä nuorukaiselta, +joka ei aavistanut mitään pahaa, koko hänen omaisuutensa: noin +neljäkymmentä dollarsia. Kun voitto oli tehty, vei Oakhurst nuoren +kortinlyöjän syrjään ja puhutteli häntä näin: + +"Tommi! sinä olet kelpopoika, saakelin hyvä poika, mutta et pelata osaa +yhtään. Noudata neuvoani: älä enää koetakaan!" + +Hän antoi sitte nuorukaiselle kaikki rahat takaisin, työnsi hänet +hiljaa ovesta ulos ja pääsi sillä tavalla Tommi Simsonin ikuiseen +suosioon. + +Se näkyi selvästi siitä vilpittömästä ihastuksestakin, jolla Tommi nyt +tervehti Oakhurstia. Hän oli, kertoi hän, menöllä Poker Flatiin +onneansa koettamaan. "Yksinään?" -- "Ei, ei juuri yksinään -- ei juuri +yksinäiseksi sanottava. Hän oli toden perästä -- (ujosti hän nauroi, +tätä kertoessaan) -- karannut Tiny Woods'in kanssa -- muistihan +Oakhurst Tinyä? -- Tuota tyttöä, joka oli passarina atrioitsioille +'raittiuden hotellissa?' -- He olivat kauan olleet kihloissa, mutta +ukko Woods oli vastustellut aiottua liittoa ja sentähden päättivät he +viimein karata. He olivat nyt matkalla Poker Flatiin vihille ja +sentähden sattuivat nyt tulemaan siihen kohtaan. He olivat kovin +väsyneet ja pitivät itsiään onnellisina, leiriin ja hyvään seuraan +osattuaan." Näitä kaikkia jutteli Viaton iloisesti ja selvästi sillaikaa +kuin Tiny, kaunis punaposkinen kuudentoistavuotias, tuli esiin kuusien +takaa, missä hän näkymätönnä oli punastunut, ja ratsasti rakastajansa +rinnalle. + +Arkatuntoisuus vaivasi harvoin Oakhurstia ja vielä harvemmin huoli hän +siitä, oliko käytös sovelias vai ei, mutta nyt tuntui hänestä tämä +tilaisuus jotenkin vastenmieliseltä. Vaikka vähän hämillään malttoi hän +kuitenkin mieltänsä ja potkaisi Billy enoa, joka juuri oli jotakin +virkkamaisillaan; Billy eno oli kylläksi selväpäinen käsittääksensä, +että se potkaisu osoitti suurempaa voimaa, jota hän ei tohtinut +ärsyttää. Oakhurst koetteli sitte saada Tommia luopumaan siihen +pysähtymästä, mutta se oli turha vaiva. Hän muistutteli, ettei heillä +ollut ruokavaroja eikä kapineita majan laittamiseen, jos ilma, niinkuin +arvattavaa oli, yöllä kävisi vielä pahemmaksi. Mutta Viaton vastasi +kovaksi onnekseen siihen vastaanpanoon, että hänellä oli kyllältä +ruokaa kaikille ja että hän pari askelta siitä paikasta oli hoksannut +kylmille jätetyn hirsihuoneen, joka yöllä antaisi rouvasväelle suojaa. + +"Jos Tiny saapi olla sinun rouvasi parvessa", sanoi Viaton +Herttuattareen päin viitaten, "niin tulen itse hyvästi toimeen". + +Ainoastaan Oakhurstin jalan säälimätön muistutus voi pidättää Billy +enoa hohotusnauruun purskahtamasta. Ukko katsoi paraaksi kävellä +laaksoa myöten ylemmäksi, jotta mieli taas muuttuisi totisemmaksi. Hän +ilmaisi siellä huvittavan tapauksen korkeille kuusille, käsillä +alinomaa läjähyttäen polviansa, kasvojaan väännellen ja navakoilla +kirouksilla hellittäen tunteitansa. Kun mielensä vihoviimein teki +palajamaan, tapasi hän seuran kokoontuneena leimuuvan nuotion +ympärille, missä ystävällistä pakinaa pitivät; ilma oli äkkiä muuttunut +niin kylmäksi, jotta jähmetytti. Tiny puhui vilkkaasti lapsekkaalla, +suoralla tavallaan Herttuattaren kanssa, joka kuunteli, kasvot +iloisemmat ja innostuneemmat kuin moneen aikaan. Viaton koetteli +puolestaan yhtä hyvällä menestyksellä huvittaa Oakhurstia ja +Punaviittaa, niin että viimeksimainittukin näytti leppyvän +hempeämmäksi. + +"Hiton somat kemut!" sanoi Billy eno ylenkatseella, silmäillen +maaseutuun sopivaa ihmisjoukkoa, liputtavaa tulta ja hevoisia, jotka +lieattuina söivät näköalan perällä. Yhtäkkiä välähti sukkela aate +niistä viinahöyryistä, jotka pimittivät hänen aivojaan. Se aate oli +tietysti pilkkaavaa laatua, sillä hän läjähytti taas polviaan ja +pureskeli sormiansa, ettei naurunsa kuuluisi. + +Kun varjot illalla vähittäin levisivät laakson yli, paisui tuuli yhä +kovemmaksi puitten latvoissa ja kiiti vaikeroiden niitten korkeain +runkojen välitse. Rappeutunut huone, joka oli vaillinaisesti katettu +risuilla ja oksilla, hylättiin naisten yksinomaiseksi käytännöksi. Kun +kihloissa olevat yöksi erisivät, antoivat he julkisesti toisilleen +suuta niin lujasti ja kunnollisesti, että se kuului kuusien +humistessakin. Kaikkia kokeneet Herttuatar ja Punaviitta olivat +luultavasti varsin väsyneet päivän vaivoista, että olisivat huolineet +tästä viimeisestä lapsellisen yksinkertaisuuden ilmauksesta; he +kääntyivät hiljaa poispäin ja astuivat, sanaakaan virkkamatta, +huoneesen. Polttopuita lisättiin tuleen, miehet käärivät huopapeitteet +ympärinsä ja kävivät pitkäksensä oven ulkopuolelle; kaikki nukkuivat +muutaman minuutin kuluttua. + +Oakhurst heräsi varhain aamulla, vilusta kankeana. Kun hän kohentihe +sivulle päin sammuvaa tulta virittääksensä, toi tuuli hänen poskea +vasten jotakin, ku pani sitä vaalenemaan -- nimittäin lunta. + +Hän keikahti ylös makaavia herättääksensä, sillä aika oli nyt +täpärällä. Mutta hän huomasi samassa tyhjäksi sen kohdan, mihin Billy +eno oli pannut maata. Paha luulo pölähti hänen päähänsä ja kirous +kerkesi hänen kielellensä. Joutuisaa juoksi hän sille paikalle, missä +muulit sekä hänen hevoisensa olivat olleet -- ne olivat poissa. Lumi +oli peittänyt niitten jäljetkin. + +Liikutettuna palasi hän nuotiolle, vaan malttoi mielensä yhtä +haluttomaksi kuin ainakin. Hän ei herättänytkään makaavia; eihän heillä +ollut kiirettä saada tietää mitä ei enää voitu auttaa. Viaton makasi +rauhallisesti, suopea päivettynyt näkö hymyilevänä; Tiny impi uinaeli +syntiin langenneitten sisartensa vieressä yhtä makeasti kuin jos +taivaalliset vartijat olisivat ympäröineet häntä. Oakhurst itse kääri +peitettä tiiviimmin ympärinsä, pyyhkäisi viiksiään ja odotteli päivän +valkenemista. Päivä valkeni hitaasti; tupruavat lumi-hiuteet +sokaisivat ja huikaisivat silmiä. Koko maisema oli sen verran kuin sitä +voi nähdä ikäänkuin taikaneuvolla muuttunut. Oakhurst loi silmänsä +laaksoon; hän selitti nykyisyyden ja vastaisen ajan laatua yhdellä +lauseella "lumeen peittyneet!" + +Kun tarkoin oli katseltu ruokavaroja, jotka seuran onneksi säilyivät +hökkelissä ja siis olivat välttäneet Bill enon varastelevia näppiä, +huomattiin arvaamalla, että niitä huolen ja säästäväisyyden kautta +vielä voisi piisata kymmeneksi päiväksi. + +"Niin on!" sanoi Oakhurst syrjässä Viattomalle, "jos tahdot jakaa +meillekin. Muuten -- ja siten tekisit kentiesi morsiamesi tähden +oikeimmin -- voimme kyllä odottaa kunnes ukko tulee takaisin auttamaan +meitä." + +Tuntemattoman syyn takia oli se Oakhurstista vastenluontoista ilmaista +Billy enon konnantyötä. Hän sanoi luulevansa, että ukko kentiesi yöllä +oli kävellyt eksyksiin makuupaikalta sekä säikäyttänyt elukkoja +karkaamaan; hän lausui myöskin muutamia varoittavia sanoja +Herttuattarelle ja Punaviitalle, jotka tietysti arvasivat asian oikeaa +laitaa. + +"Jos he kerran älyävät mitä miehiä yksi seurastamme oli," sanoi hän, +"niin ei taida kestää kauan, ennenkuin älyävät kuta enkelin-lajia +kaikkityyni olemme -- ja mitä se toimittaa, lapsirukat, että heitä +peloitamme!" + +Tommi Simson ei ainoastaan kernaasti tarjonnut Oakhurstin käytettäväksi +kaikki maalliset varansa, vaan näytti olevan hyvillänsä siitäkin, että +täytymys tulisi jäädä siihen paikkaan. + +"Viikon päivät vietämme tässä oikein hupaisesti ja kauniisti, sen +saatte nähdä -- sitte lumi sulaa ja me palajamme kaikki yhdessä." + +Nuoren miehen suruton iloisuus ja Oakhurstin järkähtämätön +huolimattomuus tarttuivat muihinkin. Viaton teki kuusen oksista uuden +katon hökkelille ja Herttuatar neuvoi Tinylle kuinka sisustaa piti +siivota ja koristaa; hän osoitti siinä asiassa sellaista näppäryyttä ja +älyä, että nuori kokematon impi hämmästyen avasi siniset silmänsä +selkoselälleen. "Herra Jumalan poika, kuinka te mahdatte olla tottuneet +koreuteen!" virkahti Tiny. Herttuatar kääntyi toisanne peittääksensä +jotakin, ku saattoi hänen kasvonsa punastumaan poskimaalin alla ja +Punaviitta käski Tinya "pitämään suun kiini vaarallisista puheista." + +Kun Oakhurst palasi väsyttävästä ja turhasta tienhakemisesta, kuuli hän +vuorien kajahtelevan iloista naurua. Hän pysähtyi hämmästyneenä ja +viina, jonka hän varovasti oli pannut piiloon, juohtui ensin +ehdottomasti hänen ajatuksiinsa. "Mutta kuinka lieneekään, ei tuo +oikein viinalta kuulu," sanoi kortinlyöjä itsekseen. Hänen pelkonsa +asettui tykkönään, koska hän vähän ajan perästä alinomaa satavain +lumihiuteitten välitse näki leimuuvan tulen ja iloiset ihmiset sen +ympärillä. Viina ei suinkaan vaikuta sellaista viatonta iloa, kuin +siinä osoittihe. + +Se on tietämätöntä oliko Oakhurst peittänyt korttinsakin samalla kuin +viinalekkerin, mutta varma totuus on, ettei hän sinä iltana näyttänyt +aikomustakaan ottaa niitä esille; Herttuatar ja Punaviitta sitä kyllä +kummeksivat, vaan eivät virkkaneet mitään. Aikaa kulutettiin +rattoisasti käsi-uruilla, jotka Tommi Simson ylpeillen otti esiin +kapineistaan. Vaikka sitä soittokonetta on vaikea käyttää, osasi Tiny +kuitenkin saada useita vastahakoisia nuottia soimaan ja Viaton myötäili +reippaasti napsutinparilla. Illan komein kohta oli kuitenkin se, kun +molemmat rakastavaiset toinen toisensa käteen tarttuen aloittelivat +metodista-virren, jota lauloivat aivan vakaasti ja innoissaan. +Luulenpas vaan, että eräs sotaisa polento ja helähdys sen nuotissa +paremmin kuin jumaliset sanat vaikuttivat kuulijoihin, jotka kaikki +yhtyivät laulamaan värsyjen loppusäkeen: + + Mä elän Herran palkassa + Ja kaadut uskollisna. + +Kuuset kumartuivat humisten, myrsky viuhui eriskummaisen ihmisparven +päällitse pyörien ja liekit nousivat heidän alttariltaan korkeammalle +taivasta kohti ikäänkuin todistaen heidän lupaustaan. + +Myrskyn ankaruus asettui vähäisen yön sydämmellä, paksut pilvet +hajosivat ja tähdet tuikkivat kylmästi, kirkkaasti makaavan matkueen +ylitse. Oakhurst, jonka tavat ja elämänlaatu olivat totuttaneet häntä +tulemaan toimeen vähimmälläkin unella, oli vahtimisesta sopinut Tommi +Simsonin kanssa siten, että hän itse otti päällensä suurimman osan sitä +velvollisuutta. Viattoman kanssa tästä keskustellessaan, veti hän +syyksi, ettei hän tarvinnut unta ja usein oli elänyt kokonaisen +viikkokauden makaamatta. + +"Mitä kummaa silloin toimitit?" kysyi Tommi. + +"Korttia löin," vastasi Oakhurst omituisella äänellä. "Kun onni suosii +-- oikein neekerionni, niinkuin toisinaan voi tapahtua -- silloin en +suinkaan väsy. Onnen täytyy ensin muuttua. Tuo onni eli sallimus," +jatkoi kortinlyöjä miettiväisesti puhettaan, "on sangen merkillinen +kone. Ei kukaan tiedä, mistä se tulee ja mihin se häviää, mutta sen +tietää jokainen, että onni toisinaan on hyvä, toisinaan huono; +tärkeintä on kavattaa sitä silmänräpäystä, jolloin se on +muuttumaisillaan, sillä se muuttuu vaikka myöhäänkin, sen voin +vannomalla vakuuttua. Se tulee kerroittain. Meillä on, Poker Flatista +lähdettyämme, ollut kerros saatanan kovaa onnea ja sinua on se puuska +myöskin sivaltanut. Mutta älä tuosta sattumuksesta ole milläsikään; +kyllä se muuttuu. Muista se," lisäsi Oakhurst syvemmälle tarkoittaen, +kuin hän tahtoi näyttääkään: + + "Mä elän Herran palkassa + Ja kaadun uskollisna." + +Kolmas päivä tuli ja aurinko, joka loi silmänsä alas lumiseen laaksoon, +näki pakolaisten jakavan verkkaan väheneviä ruokavaroja aamiaiseksi. +Auringon säteet levittivät ystävällistä lämpöä maisemalle ikäänkuin +säälien edellisen ajan vaivoja. Mutta ne näyttivät myöskin nietoksia +sylenkorkuisiksi läjättyinä rutean rakennuksen ympärillä -- tietöntä, +toivotonta lumimerta, joka levisi niitten kallioisten rantojen +alapuolella, mistä haaksirikkoiset vielä pitivät kiini. Erinomaisen +kirkkaan ilman halki nähtiin savu nousevan usean peninkulman päässä +olevasta Poker Flatista. Punaviitta hoksasi sitä ja päästi +vuorilinnansa harjalta kirouksen jäähyväisiksi tuolle kaukaiselle +kaupungille. Se oli hänen viimeinen vihan ja närkästyksen osoituksensa +sitä yhteiskuntaa vastaan, joka oli sysännyt hänet pois ja siinä tuntui +kentiesi juuri sentähden mieleen koskevaa mahtia. Hän ilmoitti kahden +kesken Herttuattarelle, että se kirous teki hänelle itselleen hyvää. +"Mene sinäkin sinne ylös ja kiroile kerran, niin saat nähdä". Hän +istuutui sitte taas huvittaaksensa "lasta", joksi hän ja Herttuatar +olivat ruvenneet kutsumaan Tinya. Tiny oli jo kuluttanut lapsuuden +kengät loppuun asti, mutta tuosta arvoisasta naisparista tuntui se +mieluisalta ja lohduttavalta semmoisella puheenparrella selittää sitä +seikkaa, ettei Tiny kiroillut eikä elänyt irstaasti. + +Kun yö taas painui alas vuorenlaaksolle, painuivat ja alenivat +veto-urkujen mankuvat sävelet värveellisinä huokauksina roihuavan +leiritulen ääressä. Mutta soitanto ei voinut täyttää sitä tyhjyyttä, +jota riittämätön ruoka oli vaikuttanut ja Tiny ehdoitti uudeksi +ajankuluksi, että jokainen kertoisi jotakin. Mutta koska ei Oakhurst +eikä hänen molemmat naistoveristansa juuri mielellään tahtoneet jutella +omista elämänvaiheistaan, olisi sekin ehdoitus mennyt tyhjiin, jos ei +Viaton olisi auttanut. Pari kuukautta ennempänä oli hän sattumalta +löytänyt huononpuolisen käännöksen Ilias-runoelmista. Hän lupasi kertoa +tuon sankarijutun tärkeimmät tapaukset sillä ehdolla, että hän saisi +toimittaa tehtävänsä omalla tavallaan, koska hän kyllä muisteli +sisällystä, vaan aina unhotti oikeat sanat. Tarjous vastaanotettiin +kiitollisuudella; Homeeron puolijumalat vaelsivat siis taas sinä iltana +maan päällä. Trojan ja Kreikan uroot olivat tuulessa voittosillaan ja +isot kuuset näyttivät kumartuvan Peleyn pojan kauhean vihan edessä. +Oakhurst kuunteli vakaana, tyytyväisenä. Häntä miellytti etenkin Kille +-- Viattoman keksimä nimitys ketteräjalkaiselle Akilleelle. + +Viikkokausi vieri siten, ruokaa oli niukalta, vaan Homeeroa runsaasti. +Aurinko oli taas piilossa ja lyijyharmaista pilvistä seulottiin +lumihiuteita maan yli. Valkea piiri supistui päivä päivältä heidän +ympäri yhä ahtaammaksi, kunnes he viimein vankihuoneestaan silmäilivät +kokonaisia muuria huikaisevaa lunta, jotka kohosivat kahdenkymmenen +jalan korkuisiksi. Yhä vaikeampaa oli löytää polttoaineita tuulen +kaatamista puista, jotka kohta peittyivät lumeen. Mutta ei kukaan vielä +vaikeroinut. Rakastavaiset käänsivät silmänsä synkeästä näköalasta ja +katselivat onnellisina toinen toisensa silmiin. Herttuatar oli +iloisempana kuin ennen ja piti taukoomatonta huolta Tinysta. +Ainoastansa Punaviitta näytti heikkonevan ja riutuvan, vaikka hän ennen +oli ollut miehuullisin koko seurassa. + +Kymmenennellä vuorokaudella kutsui Punaviitta yönsydämmellä Oakhurstin +luoksensa. "Olen valmis lähtemään", sanoi hän heikkoudesta vapisevalla +äänellä. "Älä herätä lapsiraukkoja. Ota mytty päänalaiseni alta ja avaa +se". + +Oakhurst teki niin. Se sisälsi Punaviitan muonamäärät viimeviikon +kuluessa, melkein tykkänään koskemattomina. "Anna ne lapselle!" sanoi +hän, makaavaan Tinyyn viitaten. + +"Sinä olet näännyttänyt itseäsi nälällä", virkahti Oakhurst. + +"Niinpä sitä sanotaan", vastasi langennut nainen lyhyesti, painui alas, +kääntyi seinää vasten ja huokasi viimeisen kerran. + +Vetourut ja napsuttimet pantiin sinä päivänä piiloon ja ukko Homeero +sai levätä. Kun Punaviitan ruumis oli pantu levolle lumeen, vei +Oakhurst Tommin syrjään ja näytti hänelle suksiparin, jonka hän oli +tehnyt vanhasta nahkasatulasta. + +"Yhdellä keinolla voit vielä pelastaa Tinyä", sanoi Oakhurst, "ja sen +saat tuolta", lisäsi hän, Poker Flatiin päin katsoen. "Jos voit keretä +sinne kahdessa päivässä, niin on hän pelastettu". + +"Mutta sinä?" kysyi Tommi. + +"Minä jään tänne", kuului lyhyt vastaus. + +Rakastavat erisivät, kauan kaulailtuaan toisiansa. + +"Menettekö tekin?" kysyi Herttuatar, kun Oakhurst näytti valmiilta +seuraamaan Tommia. + +"Rotkoon asti vaan", vastasi Oakhurst. Hän kääntihe äkkiä ja suuteli +Herttuatarta; tämän vaaleat posket jäivät hehkumaan ja värisevät +jäsenet liikkumattomiksi hämmästyksestä. + +Yö tuli, vaan Oakhurstia ei kuulunut. Kun Herttuatar aikoi lisätä puita +tuleen, näki hän, että joku huomaamatta oli hökkelin seinustalle +läjännyt polttopuita muutamaksi päiväksi: hänen silmänsä täyttyivät +kyyneleillä, mutta hän peitti ne Tinyltä. + +Molemmat naiset saivat sinä yönä sangen vähän unta ja kun aamu tuli, +lukivat he toistensa kasvoista kovan tuomionsa. Ei kumpainenkaan +virkkanut mitään, mutta Tiny tunkihe Herttuattaren viereen ja laski +käsivartensa hänen vyötäisilleen. Siihen asemaan jäivät he koko +päiväksi. Yöllä yltyi myrsky kovimpaan raivoon ja työntihe +huoneesenkin, repien suojelevat oksat hajalle. + +Aamupuolella yötä eivät enää jaksaneet panna puita tuleen; se sammui +siis sammumistaan. Kun hiilet vähittäin mustuivat, lähestyi Herttuatar +Tinyä vielä likemmäksi ja keskeytti monta tuntia pitkän vaitiolon. + +"Tiny, osaatko rukoilla?" + +"En", sanoi Tiny suorasti. + +Herttuattaresta tuntui helpommalta, hän ei itsekään tiennyt miksi; hän +laski päänsä Tinyn olalle eikä enää virkkanut mitään. + +Sillä tavalla lepäsivät nuorempi ja puhtaampi pitäen ryvettyneen +sisarensa päätä nuoren rintansa nojassa ja siihen myöskin nukkuivat. + +Tuuli asettui ikäänkuin se ei olisi hennoinnut herättää heitä. Pehmeitä +lumihöytäleitä putoeli pitkiltä kuusenoksilta, lenteli niinkuin +valkeasiipisiä lintuja ja kerääntyi makaavaisten ympäriin. Kuu katseli +revehtyneitten pilvien takaa kylmille jäänyttä leiripaikkaa. Mutta +kaikki pilkut, kaikki jäljet ihmisten työstä ja vaivoista olivat +peitetyt sen tahrattoman vaipan alle, jonka korkeuden Herra armiaasti +oli heittänyt niitten yli. + +He nukkuivat koko sen päivän ja vielä toisenkin eikä havainneet +silloinkaan, kun ihmisäänet ja astunnat häiritsivät metsän +hiljaisuutta. Kun säälivät kädet pyyhkivät lumen heidän vaaleilta +kasvoiltaan, oli melkein mahdoton sanoa -- niin rauhaiselta näytti +kumpainenkin -- kuka heistä oli syvempään syntiin langennut. Poker +Flatin laki todisti samaa nöyrästi kääntyen poispäin ja jättäen heidät +toistensa syliin. + +Mutta rotkon suussa löydettiin pataässä bowi-veitsellä iskettynä +suurimman puun kuoreen kiini. Siihen oli vakavalla kädellä kirjoitettu +seuraavat sanat: + + + + Tämän alla lepää + JOHN OAKHURST, + joka alkoi pelata huonoilla kortilla + 23 p. Marraskuuta 1850 + ja + kadotti kaikki + 7 p. Joulukuuta 1850 + +Lumen alla lepäsi kylmänä ja jäykkänä, revolverpistooli sivullaan ja +luoti sydämmessä, hän, joka oli sekä voimakkain että heikoin Poker +Flatin pakolaisista. + + + + +III. + +Miggles. + + +Meitä oli seitsemän, kutsari kahdeksas. Kuusi viimeistä peninkulmaa +kulkeissamme, emme olleet virkkaneet sanaakaan senperästä kuin +raskaitten vaunujen tärähdys keskeytti rauhatuomarin viimeistä +runollista sitaattia. Tuomarin rinnalla istuva pitkä mies oli nukkunut, +käsivarsi pujotettu alas riippuvaan hihnapaulaan ja pää kallistunut +sitä vasten semmoiseen saamattomaan kömpelöön asentoon, että ihan siltä +näytti, kuin hän olisi hirttänyt itsensä ja häntä varsin myöhään olisi +otettu alas. Pikkuinen Ranskan hempukka oli myöskin uinahtanut, mutta +osoitti unessakin vähän teeskenneltyä viekastelemista asennossa, +käytöksissä ja sen kirjatun niistinliinan pitämisessäkin, johon hän +nojasi otsansa ja joka puoleksi verhoili hänen kasvojaan. Eräs +rouvasihminen Virginiasta, joka matkusti miehensä parvessa, oli sitä +vastoin jo aikaa sitte upottanut ulkonäkönsä omituisuutta pitsien, +huntujen, turkkien ja kaulavaatteitten hurjaan huiskeesen. Ei mitään +muuta kuulunut senkuin pyöräin vierimistä kivikkoista tietä myöten ja +sateen loiskuttamista vaunujen katolla. Vaunut pysähtyivät yhtäkkiä ja +me kuulimme epäselvää pakinaa. Kutsari kuului vilkkaasti puhuvan jonkun +kanssa; -- meidän korviimme tuli sitä keskustelua ainoastaan muutamia +ikäviä katkelmia: "silta on poissa," "kaikki hitolle mennyt," "vettä +kaksikymmentä jalkaa," "ylitse ei pääse" -- ja muuta semmoista. +Salainen ääni huusi sitte jäähyväisiksi, vähän aikaa vaiti oltuaan: + +"Mutta koettele kuitenkin Miggleen luona!" + +Me näimme vilahdukselta tiuhtihevoisemme, kun vaunut verkalleen +käännettiin; eräs ratsastaja ajoi täyttä laukkaa vastaista suuntaa ja +katosi näkyvistämme sateesen; me olimme arvattavasti tiellä Miggleelle. + +Kuka tahi mitä oli tuo Miggles? -- Tuomari, joka paraiten tunsi ne +tienoot, oudoksui myöskin sitä nimeä. Eräs matkustaja Washoe'sta +arvasi, että Miggles piti ravintolaa -- sen ainoan asian tiesimme +selvästi, että tiemme oli suljettu kaikilta kulmilta ja että Miggles +oli ainoa pakopaikkamme. + +Kymmenen minuuttia ajoimme kuoppaista, nurmettunutta syrjätietä, joka +tuskin oli niinkään leveä, että vaunut mahtuivat kulkemaan ja sitte +seisahdimme noin kahdeksan jalan korkuisessa kivimuurissa olevan +suljetun portin eteen. Jos Miggles oli siinä, niin oli jotenkin selvää, +ettei Miggles suinkaan pitänyt hotellia. Kutsari kapusi alas ja koetti +avata porttia. Se oli lukossa. + +"Hoi! Miggles ohoi!" + +Ei mitään vastausta. + +"Migg -- ells!! -- Kuules sinä, Miggles! Kuulkaa siellä sisässä! huusi +kutsari vihan yltyvässä väessä, porttia järisyttäen. Mutta +uppiniskaiseksi ja tylyksi arveltu Miggles ei virkkanut sanaakaan. +Tuomari, jonka viimein oli onnistunut avata vaunujen ikkuna, kurkisti +sieltä ja lausui useita kysymyksiä; jos niihin olisi voitu vastata, +niin olisivat asiat epäilemättä olleet selvällä kannalla, mutta kutsari +ei niitä ollut kuulevinansakaan, vaan vastasi ainoastaan, että meidän +piti auttaa häntä rähäjämään tuota helvetin Migglestä valveille, jos +emme tahtonee kaiken yötä istua vaunuissa." + +Me nousimme siis istualta ja huusimme tuota salapyhäistä Migglesiä +avuksemme, ensin kaikki yhtaikaa ja sitte yksi kerrallaan. Viimeiseksi +päästi vaunujen katolla istuva irlantilainenkin oikean hätähuudon +"Meggleelle." Kaikki purskahtivat nauramaan. + +"Hiljaa!" sanoi kutsari pikaisesti. + +Me kuuntelimme. Hämmästyen kuulimme muurin toiselta puolelta käheän, +ilkkuvan äänen, joka pilkaten kertoi meidän rukoukset ja huutomme aina +irlantilaisen viimeiseen "Meggles"-sanaan saakka. + +"Sangen eriskummainen kaikuna!" sanoi tuomari arvelevaisesti; me +katselimme toinen toistansa epäillen, mitä tuo oikeestansa olikaan. + +"Sangen eriskummainen, sakramenskattu sika!!" ärjäsi kutsari vihan +kovimmassa vimmassa. "Ihminen! Etkös ymmärrä huutia! -- Maltsaikaa, +riivattu lurjus! -- Maltappas!! -- Avaa portti tuossa paikassa, sanon +minä!" + +"Miggles! -- Miggles! ha ha ha!" jatkoi pilkkaava ääni. + +Bill ei enää arvellut. Hän tempasi ison kiven tiepuolesta ja lukko +murtui kohta; portti lensi auki ja me kiirehdimme uteliaina sisälle. Ei +yhtäkään elävää olentoa näkynyt. Pimenevässä iltahämärässä voimme +ainoastaan huomata, että kävelimme puutarhassa, jonka ruusupensaat +märiltä lehdiltä ja kukiltaan ripsuttivat päällemme vesipisaroita +kuin satamalla ikään -- edessämme oli pitkä, matala, epämuotoinen +puurakennus. + +"Onko tuo Miggles teille tuttu?" kysyi tuomari Billiltä. + +"Ei ole! enkä siitä kunniasta huolikaan," vastasi Bill närkästyneenä, +ikäänkuin koko "Pionier-Diligence-yhtiö" olisi joutunut kovakorvaisen +Miggleen loukkausten alaiseksi. + +"Mutta miesrukka!" aloitteli tuomari huolissaan, murrettua ovea +ajatellen. + +"Herrakulta!" sanoi Bill ilkkuisesti. "Parasta taitaa olla, että +menette takaisin vaunuihin istumaan, kunnes teitä esitellään! -- Minä +menen sisään ja piru Migglestä kuitenkin perii." Samassa työnsi hän +huoneen oven auki. + +Kun astuimme sisään, näimme siellä pitkän salin, jota ainoastaan +lekuttava tuli salin vastaisessa päässä olevasta suuresta uunista +himeästi valaisi; seinät olivat koristetut kummannäköisillä kuvilla, +jotka tulen leimutessa näyttivät liikkuvan, poistuvan ja lähenevän; +uunin edessä istui liikkumaton olento suuressa nojaustuolissa. + +"Hyvä ilta! oletteko Miggles?" virkkoi Bill tuolle yksinäiselle +ihmiselle. + +Hän ei vastannut eikä liikahtanut. Bill meni vihoissaan likemmäksi ja +nosti vaunulyhtynsä istuvan kasvojen eteen. Miehen naama ei näyttänyt +vanhalta, mutta se oli ennen aikaansa kuihtunut ja laihtunut; sangen +suuret mustat silmät tuijottivat mielettöminä, ehdottomasti muistuttaen +katsojalle tarhapöllön juhlalliset silmät. Hänen suuret silmänsä +vääntyivät harhaillen Billin kasvoista lyhtyä tirkistelemään ja +kiintyivät ilman muuta tunnon merkkiä eriämättömästi siihen loistavaan +esineesen. + +Bill voi tuskin hillitä harmiaan. + +"Ompas tuokin mies! Oletko kuuro? Mykkä hän ainakaan ei ole; sen verran +olemme kuulleet!" ja Bill pudisti miestä olkapäästä. + +Kauhuksemme painui arvoisa ventolainen kovakätisestä koskemisesta kokoon +ja vaipui puolta alemmaksi vaatekappaleitten sekavaan läjään. + +"Herra Jumalan poika!" sanoi Bill pelästyneenä katsellen meitä ja +siirtyi syrjemmälle. + +Tuomari astui nyt esille ja yhdistetyillä voimilla nostimme +liikkumattoman kummituksen hänen entiseen asentoonsa istumaan. Bill +lähetettiin lyhdyllä huoneen ulkopuolelle vakomaan, sillä yksinäisen +miesparan saamattomuus osoitti, että muita ihmisiä varmaankin oli +likellä; me muut kokoontuimme sillaikaa takan ääreen. Tuomari, jonka +mieli jo oli asettunut ja jonka kielevyys oli lakkaamaton, seisoi selkä +valkeaa vasten ja puhutteli meitä ikäänkuin oikeuden esimies +lautamiehiään. + +"Selvältä tuntuu, että tuo kunnioitettava ystävämme tuolla on elänyt +siihen ikään, jolloin, jalon Shakespearen sanoja kertoakseni, lehdet +kellastuvat ja karisevat taikka että hänen sielunsa jänteet jostakin +syystä ovat ennen aikaansa katkenneet. Jos hän todellakin on tuo usein +mainittu Miggles -- -- -- --" + +"Miggles! Miggles!! Miggles! ha, ha, ha!" rääkkyi äkisti sama käheä ja +pilkkaava ääni, joka ennenkin oli pitänyt meitä narrinansa ja nyt +kuului päämme päältä. + +Tuomarin puhe taukosi keskeen ja me katselimme kauhistuen toisiamme. +Monta minuuttia kului, ennenkuin kukaan tarpeekseen toipui tutkiaksensa +mistä se kolkko ja outo ääni mahtoi lähteä. Viimein älyttiin toki +mielen helpoitukseksi tuota salaista rauhanrikkojaa -- se oli vanha +harakka, joka istui hyllyllä lieden yläpuolella ja nyt jäi mykäksi kuin +haudattu, kun häntä kerran oli tavattu verekseltä. Sen ääntä olimme +epäilemättä kuulleet portin ulkopuolella ja ystävämme nojatuolissa oli +siis syytön tylyn vastaanoton suhteen. Bill, joka turhasta +hakemisestaan palasi saliin, ei ollenkaan tyytynyt semmoiseen +selitykseen, vaan piti edelleen saamatonta isäntäämme pahan luulon +alaisena. Hän oli löytänyt katoksen hevoisille, vaan ei yhtäkään +ihmistä ja tuli takaisin läpimärkänä sekä epäilevänä. + +"Eihän tässä kymmenen peninkulman päästä löydy kiskaakaan paitsi tuo +ainoa vanha riivattu joka vaan teeskentelee." + +Mutta kohta nähtiin, että enemmistön luulossa oli perää. Bill oli +tuskin herennyt mankumasta, ennenkuin portaitten sillalta kuului +keveitä askeleita ja kastuneen hameen kahisemista; ovi nykäistiin auki +ja nuori nainen ilmestyi kynnykselle; hänen pienet valkeat hampaansa +kiilsivät, mustat silmät leimahtivat; ujoutta ja epäileväisyyttä ei +ollut olemassakaan. Hän sulki oven ja painoi kävelystä hengästyneenä +selkänsä sen nojaan. + +"Hyvä ilta, matkamiesrukat! -- -- minä olen Miggles!" sanoi hän ja +nyykähytti rohkeasti päätänsä meille. + +Se oli siis Miggles! -- Tuo mustasilmä soleva nuori tyttö, jonka +karkeasta sinisestä villakankaasta tehty märkä hame ei voinut peräti +kätkeä sitä kaunista notkeaa naisvartaloa, jota se ympäröi; jonka koko +olennossa ilmautui pelkkää sopusuuntaa; jonka päästä kiiltävän +merimiehenhatun alta riippui kastanjankarvaisia kierukoita ja jonka +pienet soreat jalat ja nilkat olivat pistetyt jokapäiväisiin +paulakenkiin; se oli Miggles -- ja hän nauroi vielä päälliseksi meidän +hämmästykselle mitä suorasukaisimmin, iloisimmin ja hilpeimmin. + +"Katsokaahan, pojat!" virkkoi hän syvältä hengähtäen ja painaen pientä +kättänsä kupeesen -- "katsokaa, pojat! minä olin pari virstaa täältä, +kuin sain tietää, että teidän oli täytynyt kääntää takaisin. -- +Arvelin, että kentiesi poikkeisitte tänne ja koko matkan juoksin sitte +tänne, koska tiesin, että Jimparka oli yksinään kotona -- ja -- ja -- +olen vähän uupunut -- ja --". + +Miggles sieppasi vettä valuvan hatun päästään niin vallattomalla +heilutuksella, että hän räiski vesipisaroita päällemme; hän koetti +työntää kierukoitansa taaksepäin, mutta pudotti kaksi kassaneulaa, +naurahti vielä kerran iloisesti ja istuutui huolimattomaan asentoon +Billin rinnalle, uhmailevasti katsellen meitä. + +Tuomari tointui ensimmäisenä ällistyksestä ja lausui aluksi kauniin +sievistelmän. + +"Olkaa niin hyvät! saakaa tänne tuo kassaneula!" sanoi Miggles +vakaasti. Kuusi kättä ojennettiin hänen tahtoansa täyttämään. Miggles +nousi istualta, meni suoraan salin vastaiseen päähän ja katseli tutkien +sairaan kasvoja. Miehen juhlalliset silmät katsoivat jälleen naiseen ja +saivat oudon loisteen. Käsitystä ja eloisuutta näytti silmänräpäykseksi +ilmestyvän hänen lakastuneesen näköönsä. Miggles hymyili herttaisesti +ja käänsi taas tummat silmänsä sekä valkeat hampaansa meihin päin. + +"Kuka tuo vaivainen mies on?" kysyi tuomari epäillen. + +"Jim," vastasi Miggles. + +"Isännekö?" + +"Ei ole!" + +"Velikö -- vai miehenne?" + +Miggles loi pikaisen ja vähän ynseänkin silmäyksen molempiin +rouvasihmisiin, jotka (sen olin jo ennen huomannut) eivät suinkaan yhtä +täydelleen, kuin kaikki ihastelleet tuota olentoa, -- ja vastasi +totisena: + +"Ei -- kunhan vaan on Jim." + +Tätä vastausta seurasi vähän tukalalta tuntuva vaitolo, mutta Miggles +purskahti kohta vastustamattomaan lapselliseen nauruun. + +"Kas niin, ihmisrukat!" virkahti hän äkisti. "Te olette nälkäiset, kuin +susikat, sen minä tiedän. -- Kuka auttaa minua illallista varustamaan?" + +Apua ei suinkaan puuttunut. Muutaman silmänräpäyksen kuluttua oli +kerrallaan peräti antautunut Bill täydessä Calibanin toimessa kantaa +halkoja tuolle uudelle Mirandalle; minulle uskottiin tärkeä ammatti: +sianlihan leikkaaminen; postinkulettaja survoi kahvia pylväskatoksessa +ja tuomari auttoi kaikkia neuvoilla sekä töillä. Kun Miggles tuomarin +ja "katolla kulkeneen" irlantilaisen kanssa kantoi pöydälle mitä +talossa vaan sattui olemaan, nousi ilo ja tyytyväisyys korkeimmilleen, +vaikka sade loiskutti ikkunoita vasten, tuuli vinkui piipussa, molemmat +rouvasihmiset keskenään kuiskuttivat uunin sopessa ja vanha harakka +orreltaan heidän päänsä päältä toisinaan virkkoi käheän ja pilkallisen +muistutuksen seurastamme. Me hoksasimme nyt, kun sali oli paremmin +valaistu, että seinät olivat täynnänsä kuvia ja piirroksia, jotka +olivat leikatut kuvalehdistä ja järjestetyt seiniin naisen huolella +sekä hienolla aistilla. Huonekalut olivat kotona tehdyt, melkein kaikki +syntyneet entisistä arkuista ja laatikoista, joita oli päällystetty +kukikkaalla sitsillä sekä eläinten nahkoilla. Potevan Jimin nojaustuoli +oli vanhasta jauhotynnyristä näppärästi tehty toisinto. Kaikkialla +näkyi siivoa, somuutta ja taipuvaisuutta omituisiin koristuksiin. + +Atria oli oikea keittotaidon voittojuhla. Mutta ei siinä vielä kyllä -- +se oli myöskin seuraelämänkin puolesta oivallinen, varsinkin sen +erinomaisen tarkan tunnon kautta, jolla Miggles osasi johtaa +pakinaamme; hän kyseli itse kaikellaista, mutta niin vaatimatonna ja +suorasti, ettei hän ollenkaan näyttänyt tahallaan peittävän tai +arastelevan jotakin. Me puhuimme itsestämme, tuumista, toiveistamme, +matkasta, ilmasta -- sanalla sanoen kaikista aineista, mutta isännästä +ja emännästämme ei yhtään. Se on tosin myönnettävä, ettei Miggles +koskaan puhunut vallan sievästi ja kieliopin sääntöjen mukaan ja että +hänen puheesen usein luikahti muutamia mahtisanoja, joitten käytäntöä +tavallisesti pidetään miespuolen yksinomaisena oikeutena: Mutta silloin +kiilsivät aina hänen silmänsä ja hampaansa niin hurmaavasti, ettei +kukaan voinut siitä pahastua ja sitte seurasi niin lapsellinen, +suorasukainen ja uljas nauru että se ikäänkuin puhdisti koko +siveellisen ilman selväksi. + +Sillaikaa kuin vielä istuimme pöydän ympärillä, kuului äkisti omituinen +töminä juuri kuin joku suuri eläin olisi syyhyttänyt kuvettaan seinän +ulkopuolta vasten. Kohta kuului myöskin oven takaa raapimista ja +läähättämistä. + +"Se on vaan Joakim," vastasi Miggles kyseleviin silmäyksiimme. +"Suvaitsetteko nähdä sitä poikaa?" + +Ennenkuin vastaus kerkesi kieleltämme, oli hän avaissut oven ja esiin +tuonut puolikasvuisen harmaan karhun, joka emäntänsä eteen kohta nousi +takajaloille rukoilevaisesti lerputtaen etukäpäliänsä alaspäin ja +katsellen Migglestä niin hellästi ja kunnollisen Billin näköisenä, +jotta meitä rupesi naurattamaan. + +"Se on minun talonvartijani", selitti Miggles. "Ei mitään: ei se pure", +lisäsi hän, kun naisemme pelästyneinä pakenivat nurkkaan. "Ethän sinä +pure, vanha röyhetyiseni, vai kuinka?" jatkoi hän vielä hyväillen +puhettansa, rakastettavana Joakimiin kääntyen. + +"Sen sanon teille, poikaseni!" virkkoi hän, talleroista tasakärsää +syötettyä ja ulos ajettuansa; "hyvä oli, ettei Joakim ollut saapuvilla, +kun tänne tulitte; kyllä se muuten olisi voinut panna teidät +kaikkityyni hengeltä". + +"Missä se oli"? kysyi tuomari. + +"Minun kanssa se sipsoi. Jumala siunatkoon! se kapuu illoilla minun +jälkiä myöten pitkät matkat kuin ihminen ikään". + +Me olimme hetken vaiti ja kuuntelimme tuulen viuhumista. Kentiesi +häälyi silloin sama kuva jokaisen mielen edessä; Miggles sateella ja +tuulessa vaeltamassa synkkäin metsäin halki, villi vartija jälessään. +Tuomari sanoi jotain "Unasta ja hänen jalopeurastaan", mutta vakaa +Miggles ei ollut siitä eikä muista sievistelmistä millänsäkään. En +tiedä, oliko hän vallan tietämätön siitä, että kaikki häntä +ihastelivat, mutta koko hänen suora, vakaa käytöksensä näytti +viittaavan täydelliseen ja tiettyyn molempain sukupuolten +yhdenvertaisuuteen, joka kauheasti koski seuran nuorempain miesten +ylpeyteen. + +Tuo välikohtaus karhun kanssa ei millään tavalla poistanut rouvasväen +inhoa Migglestä kohtaan ja kun atria oli lopetettu, levisikin noista +kunnioitettavista naisista eräs jäinen tylyys, jota eivät Billin uuniin +latomat kuusenpölkytkään voineet karkoittaa. Miggles näytti sitä +älyävänkin; pikaisesti ilmoittaen, "että oli aika mennä levolle", +lupasi hän saattaa rouvasväkeä heidän vuoteelle salin takana olevaan +pieneen suojaan. + +"Te, poikaseni!" lisäsi Miggles, "saatte värjötellä täällä salissa +uunin edessä, miten vaan tilaa on, sillä kammaria ei ole kuin yksi." + +Meidän sukupuolemme -- ihmiskunnan väkevämpää puolta tietysti tässä +tarkoitan -- pitää itseään tavallisesti puhtaana uteliaisuudesta ja +kielen kannosta. Olkoonpa sen asian laita millainen tahansa; +todenperästä täytyy minun kuitenkin tunnustaa, että Miggles tuskin oli +sulkenut oven jälkeensä, ennenkuin tunkeuduimme valkean ympärille +sopottamaan, ihmettelemään ja lausumaan tuhansia luuloja ynnä arveluita +kauniista emännästämme ja hänen kummallisesta toverista sekä +hoitokkaastansa. Luulenpa, että joku kiihkeässä tiedonhalussaan +järkytti tuota myöntymätöntä pöllöpäätäkin, joka istui keskessämme kuin +Memnonin kivipatsas, menneen ajan huolimattomuudella katsellen hätäistä +uteliaisuuttamme. + +Vilkkaasti paraikaa aprikoimme, kun ovi avattiin ja Miggles taas +näyttihe. + +Mutta hän ei enää ollutkaan sama Miggles, jonka hurmaava ilmestyminen +pari tuntia ennempänä oli meitä huikaissut. Hän katsoi alaspäin ja kun +hän punastuen hetkeksi seisahtui kynnykselle, viltti käsivarrella, +näytti jättäneensä taakseen koko sen rohkeuden ja uljuuden, jolla hän +illan kuluessa oli meitä tenhonnut. Hän astui takan eteen, nosti jakun +vaivaisen miehen viereen, istuutui ja sanoi: "Jos ette, poikaseni, pane +pahaksi, niin jään yöksi tänne, sillä kammari on ahdas." Hän otti Jimin +käden omaan käteensä ja katseli mustilla silmillään miettiväisenä +sammuvaa tulta. + +Joku vaistomainen aavistus, että Miggles jatkaisi puhettaan ja kentiesi +joku häpeileminen edellistä uteliaisuuttamme pidätti meitä puhumasta. +Sade rapisi edellensä katolle, myrsky kohaji ja eksyneet tuulen puuskat +puhalsivat toisinaan tulta liekkimään. Kun luonnon voimat viimein +tuokioksi laimistuivat, kohotti Miggles päätään, viskoi pitkät +hiuksensa taapäin ja kysyi äkisti meihin kääntyen: + +"Onko teidän joukossanne ketään, joka tuntee minua?" Ei kukaan +vastannut. + +"Ajatelkaa tarkkaan! Minä asuin v. 1853 Marysvill'essä. Kaikki siellä +tunsivat minua ja sen saivatkin tehdä. Minä hallitsin 'Polkka-salia' +siksi kuin Jimin kanssa muutin tänne. Siitä on nyt kuusi vuotta. -- +Olenhan kentiesi hiukan muuttunutkin." + +Kaikki olivat vaiti ja Miggles oli hämillänsä siitä, että hän oli +tuntematon. Hän kääntyi taas tulelle päin ja vasta tuokion kuluttua +alkoi hän puhua liukkaammin, mutta hiljemmin. + +"Luulinpa varmaan, että ehkä joku teistä tuntisi minua. Mutta +yhdenlainen minusta. Tahdon vaan kertoa seuraavat tapaukset: Tämä Jim" +-- Miggles otti puhuessaan hänen kätensä molempain kämmentensä väliin +-- "tämä tunsi minua, vaikkette te tunteneetkaan. Hän oli silloin nuori +ja rikas -- hän tuhlasi paljon rahaa minun tähden -- niin! hän menetti +koko omaisuntensa. Eräänä päivänä -- siitä on nyt kuudes talvi tulossa +-- astui hän kammariini, lankesi sohvalle noin saamattomaksi kuin +tuossakin eikä enää omin voimin liikahtanutkaan. Tauti iski häneen +vilaukselta eikä hän sitte koskaan tietänyt mitään tilastansa. Tohtorit +selittivät, että kaikki oli seurauksena hänen hurjasta elämästään -- +olihan hän muka ollut koko huittari eikä säästänyt voimiansa -- -- ja +ettei hän milloinkaan parantuisi eikä kauan eläisi. He ehdoittelivat +minulle, että lähettäisin hänet San Franciscon lasarettiin, sillä +hänestä ei enää ollut työntoimittajaksi ja hän oli hoidettava, niinkuin +lapsi. Mutta silloin -- -- en tiedä tarkoin, oliko syy Jimparan +silmissä vai siinä, ettei minulle koskaan ollut syntynyt lasta -- en +tiedä -- tuntui ikään kuin sydämmeni olisi sykkinyt kovemmin -- ja minä +annoin kieltävän vastauksen. Minä olinkin siihen aikaa rikas; sillä +kaikki minua suosivat ja suvaitsivat -- suuret herrat, niinkuin tekin, +tulivat minua katsomaan -- -- -- Minä myin kartanoni ja ostin tämän +tilan, koska se oli niin mukavasti syrjässä ja sitte kuletin +lapsiparkani tänne!!..." + +Miggles oli puhuessaan naisen luonnollisella ja runollisella +arkatuntoisuudella hiljaa muuttanut asemetansa niin että hän oli +siirtänyt viheliäisyyteen ja köyhyyteen joutuneen miehensä itsensä ja +kuulijainsa väliin. Hän jäi itse pimentoon tuolin taaksi, ikäänkuin +hän telläisi Jimin esille vaitololla puolustamaan hänen tekojaan. +Mykkänäkin ja tunnotonna puhui hän kuitenkin tuon nuoren naisen +puolesta; vaikka saamatonnakin ja Jumalan panna-nuolella hervottomaksi +lyötynä kiersi hän kuitenkin näkymättömän suojelevan käsivarren naisen +vyötäisille. + +Pimennossa piillen mutta vielä pitäen Jimin kädestä kiini, jatkoi +Miggles kertomustaan: + +"Pitkältä kului aikaa, ennenkuin sain kaikki asiat säntilleen ja +ennenkuin perehdyin, sillä minä olin tottunut suurissa ja iloisissa +seuroissa oleskelemaan. Naisia en saanut avukseni ja miehiin en voinut +luottaa; mutta tämän tienoon Indianit toimittivat minulle milloin +mitäkin työtä ja kaupungista tuotin mitä tarvitsin; miten asiat +kääntyivätkin, niin Jim ja minä pääsimme eteenpäin. Sacramenton lääkäri +poikkesi toisinaan tänne Jim-lasta katsomaan, ja ennenkuin hän läksi, +sanoi hän tavallisesti: 'Miggles, sinä olet kelpotyttö -- Jumala +siunatkoon sinua!' -- ja senperästä tämä paikka ei enää tuntunut niin +autiolta ja ikävältä. -- -- Mutta kun hän viimekerran kävi täällä, +sanoi hän, ovesta menneessään: 'Tiedätkös, Miggles? -- sinun +lapsukaisesi kasvaa kohta suureksi ja tuottaa äidilleen kunniaa -- ei +kuitenkaan täällä, ei täällä, Miggles!' -- -- -- Hän näytti lähteissään +niin totiselta ja -- -- ja -- --" + +Tuon kauniin naisen pää sekä ääni katosivat pimeyteen, mutta hän +siirtyi taas valoa likemmäksi ja jatkoi: "Kansa on näillä seuduilla +hyväluontoinen. Kylän miehet ensin kuleksivat täällä yhä, kunnes +huomasivat, ettei täällä ollut mitään toimitusta eikä hyötyä saatavana; +sitte sain olla rauhassa. -- -- Olin vallan yksinäni siksi kuin eräänä +päivänä metsästä löysin Joakimin, joka silloin oli matalampi kuin nyt; +häntä opettelin konstia tekemään. Ja tuolla on Polly-harakka; hän on +viisas kuin kissa ja tekee lavertamalla illat hauskoiksi. Ja Jim +taas", sanoi Miggles tavallisella lapsellisella naurullaan, kokonansa +ilmestyen tulen valoon -- "niin Jim! Teitä kummastuttaisi nähdä kuinka +paljon hän tuollaisenakin tietää. Toisinaan poimin hänelle kukkasia ja +hän katsoo niihin tyytyväisenä, niinkuin muutkin viisaammat; toisinaan, +kun ollaan tässä kahden kesken, kaskuun hänelle noista kuvista +seinässä. Jumala sen tietää!" sanoi hän vilpittömästi hymyten, +"viimetalvena luin hänen kanssa salin koko tuon puolen. Ei ole monta +Jimin vertaista kirjamiestä." + +"Mutta miksette mene naimisiin tuon miehen kanssa," kysyi tuomari +vaitoloa keskeyttäen, "koska hänelle kuitenkin uhraatte nuoruuttanne?" + +"Sen sanon teille suoraan," vastasi Miggles. "Olisihan se vähän +kunnottomasti tehty, jos sillä tavalla käyttäisin Jimin saamattomuutta +omaksi hyödykseni. Ja jos naimiskauppaa tehtäisiinkin, niin tietäisimme +molemmat, että silloin tekisin täytymyksestä mitä nyt teen +vapaaehtoisesti." + +"Mutta te olette vielä nuori ja kaunis --" + +"Tulee myöhäksi," sanoi Miggles vakaamielisenä. "On aika mennä levolle. +Hyvää yötä." + +Hän painui laattialle pitkälleen, kääri viltin ympärinsä ja laski +päänsä matalalle jakulle, joka seisoi Jimin jalkain alla. Hiilos +musteni vähitellen uunissa. Jokainen haki hiljaa itselleen makuusijaa +ja siinä pitkässä salissa kohta ei kuulunut muuta kuin sateen rapinaa +katolla ja makaavain raskaat hengähdykset. + +Aamun tullessa heräsin pahasta unesta. Myrsky oli vaiennut, tähdet +tuikkivat ja ikkunasta kurkisteli vaalea täysikuu saliin, kohotessaan +tummain juhlallisten kuusien takaa. Säälien katseli se tuota +lakastunutta ihmisolentoa nojaustuolissa ja valoi samalla kirkasta +valoa nuoren naisen nöyrän pään ympäri, minkä pitkät hiukset, niinkuin +syntisen naisen hiukset piplian suloisessa kertomuksessa, peittivät ja +hautoivat sen miehen jalkoja, jota hän rakasti. Kuu loi hiukan +runollisuutta Billin päivettyneille kasvoillekin; hän loikoi tarkkana +ja huolellisna vahtina, pää käden nojassa, talonväen ja matkamiesten +välillä. Vähän aikaa tuota näköä katseltuani, nukuin taas ja sitte +heräsin vasta päivän valettua, kun Bill kumartui korvaani päin ja +sanoi: "kaikki valmis!" + +Kahvipannu höyrysi pöydällä, mutta Miggles oli poissa. Me haimme koko +kartanon lävitse ja odotimme vielä, vaikka hevoiset jo olivat +valjaissa, mutta häntä ei kuulunut. Hän näytti karttavan säännöllistä +hyvästijättöä ja tahtovan, että menisimme niinkuin tulimmekin. Kun +naiset olivat autetut vaunuihin, palasimme vielä saliin ja pudistimme +juhlallisesti tunnottoman Jimin kättä; semmoisen pudistuksen jälkeen +täytyi jokaisen vuorostansa yhtä juhlallisesti nostaa hänet takaisin +entiseen asentoon. Sitte loimme viimeisen kerran silmät pitkään saliin +ja jakulle, missä Miggles oli istunut. Me nousimme ääneti ja +vakaamielisinä vaunuihin, sijoillemme, ruoska roiski ja me läksimme +liikkeelle. + +Mutta kun ajoimme ylös suurelle maantielle, nykäisi Bill yhtäkkiä +ohjaksilla kuusi hevoistaan seisahtumaan ja vaunut pysähtyivät. Tien +varrella oli pieni mäki ja sillä seisoi Miggles; hänen hiukset +löyhyivät, mustat silmät välähtivät, valkeat hampaat kiilsivät ja hän +heilutti valkeaa kaulavaatettansa jäähyväisiksi. Me pyöritimme +lakkiamme ilmassa vastaukseksi. Bill sipaisi vahvasti kuutta +hevoistaan, ikäänkuin hän olisi pelännyt velhousta ja me painuimme +sijoillemme. Emme virkkaneet sanaakaan, ennenkuin vaunut seisahtuivat +North Forkin hotellin eteen. Silloin menimme, tuomari oppaana, +ruokasaliin ja istuuduimme pöydän ääreen. + +"Ovatko lasinne täytetyt?" kysyi tuomari, juhlallisesti ottaen valkean +lakkinsa päästä. + +Täytetyt olivat. + +"Juodaan me sitte Miggleen onneksi: Jumala häntä siunatkoon!" + +Hän on kentiesi siunannutkin. Kuka tiesi! + + + + +IV. + +Melissa. + + +1. + +"Smith'in Pocket" (Smithin tasku) on suuren, punaisen vuoren rinteellä +siinä kohdassa, missä Sierra Nevada aallontapaisina kumpuina alkaa +alentua tasangoksi; missä kalliot eivät enää ole niin paljaina ja +autioina eikä virrat niin väkevät ja kellertävät. Joen valkeat +rakennukset näyttävät vuoren rinteille kylvetyiltä, kiiltäviltä +piikiviltä, kun niitä punoittavan ilman ja punaisen pölyn halki +katselee päivän laskeissa punaiselta maantieltä. Punaiset postivaunut, +jotka ovat täynnänsä punaisiin paitoihin puetuita päivettyneitä +matkamiehiä, katoovat parikymmentä kertaa näkyvistä sillaikaa kuin +vierivät polvikasta tietä myöten alas; ne ilmautuvat taas äkisti +semmoiseen paikkaan, ettei sitä olisi voinut aavistaakaan ja +näyttävät viimein peräti katoovan, kun katselija luulee, että +ne ovat ainoasti muutaman kyynärän päässä kaupungista. Tuo tien +alituinen kiemurteleminen on luultavasti syynä siihen, että vieraan +tulo Smithin Pocket'iin tavallisesti tuntuu sangen hankalalta. +Matkustaja, joka varsin vakaasti luottaa itseensä ja astuu vaunuista +"diligence"-konttorin edustalle, voi helposti tallustaa kaupungista +suoraan maalle, pettyvissään luullen, että kaupunki on vallan toisella +kulmalla. Kerrotaanpa, että eräs vuorityömies kerran tapasi tuommoisen +itseviisaan ventolaisen pari virstaa kaupungista; hän kantoi +matkasumpsan, sateenvarjon, kirjoja sekä muita sivistyksen +tuntomerkkejä, mutta etsi Smithin Pocketia saman tien varrelta, jota +myöten hän vastikään oli tullut. + +Älykäs katselija voisi kentiesi siinäkin tilaisuudessa pitää omituisen +ja kummallisen maiseman silmäilemistä korvauksena ikävästä +kohtalostaan. Vuoren kupeitten mahdottomat halkeemat, sinne tänne +hajoitetut punaiset kivilohkareet ja kummuiksi mylleröitetty maa +näyttivät ennemmin syntyneen luonnon-mullistusten alkuaikaan luoman +sekasorron kuin ihmistyön kautta; vuoren huipun ja kaupungin +keskivälillä ojensi vedenjuoksutin-torvi hoikkaa vartaloaan sekä +epäsuhtaisia koipiaan syvänteen ylitse, ikäänkuin vedenpaisumuksen +takaisen ja aikoja sitte unhoitetun kummituksen hirmuinen luuranko. +Tien alatse poikkesi vähän väliä pienempiä kanavia, joitten pohjaa +myöten valui rupaisia puroja vuoren juurelle päin, missä hiljaa +yhtyivät isoon keltaiseen jokeen; tuolla täällä näkyi jonkun +rappeutuneen hökkelin jäännöksiä kylmille hylätyn lieden kupeelta kohosi +ainoastaan takan piippu suorana. + +Smithin Pocketin uudispaikan alkuna oli se tapahdus, että eräs +varsinainen Smith siitä kohdasta löysi "Pocket'in" -- se on paikan, +jossa oli runsaampia kultakerroksia, kuin muualta tavallisesti löytyy. +Puolessa tunnissa nostettiin siitä taskusta viisi tuhatta dollarsia. +Smith ynnä muut käyttivät kolme tuhatta dollarsia vietto-ojan +laittamiseen ja vuoren särkemiseen. Sittemmin hoksattiin, että Smithin +tasku, niinkuin taskut ainakin, oli tyhjäksi joutumaisillaan. Smith +tunki suuren punaisen vuoren sisuksiin saakka, mutta nuot 5000 +dollarsia olivat ensimmäinen ja viimeinen palkinto hänen tuskaisesta +työstään. Vuori peitteli kultaiset salaisuutensa ja viettotorvi +juoksutti vähitellen vaan tarkasti Smithin rikkauden tähteet +kuivilleen. Smith teki sitte työtä kaivoksissa ja senperästä lompkassa +(kivien hakkuussa); sitte rupesi hän laittamaan veden johtoja sekä +kaivamaan kanavoita ja vihoviimein oli hän kapakan isäntänä. Ihmiset +kertoivat kohta, että Smith joi vahvasti; ei aikaakaan, niin hän oli +parantumaton juomaratti ja viimein kuiskattiin, niinkuin usein +tapahtuu, että hän aina oli ollutkin sellainen eikä muuta mitään. Mutta +uudispaikan vastainen onni ei varsin kovasti riippunut ensimmäisen +perustajan kohtalosta kiini, uudet yhtiöt porasivat ja löysivät kultaa. +Smithin Pocket tuli ajan kuluessa isoksi uudispaikaksi; siinä oli kaksi +kauppapuotia, kaksi hotellia "diligence"-konttoria ja muutamia +varakkaita perheitä. Toisinaan ällistyivät asujaimet ainoan pitkän ja +epämuotoisen kadun varrella, nähdessään San Franciscon uusimpia muotia, +joita vaatteina ja koristuksina tuotiin Smithin Pocketin ylpeimpäin +sukujen yksinomaista käytäntöä varten. Nuot vaatteet saattoivat pahasti +runneltua maisemaa näyttämään vielä paljaammalta ja ranseammalta ja +masensivat loisteellaan vielä alemmaksi sitä yhteiskunnan lukuisaa +puolta, jonka ainoana ylpeytenä oli puhdas paita sunnuntaina ja joka +muita koristuksia ei voinut toivoakaan. Kaupungissa oli nytkin +metodistain kirkko ja sen likellä pelastushuone; syrjässä mäen +rinteellä oli hautuumaa ja olipa vähäinen kouluhuonekin. + +Koulumestari -- muuta nimeä hänen vähäinen laumansa ei tiennytkään +antaa hänelle -- istui eräänä iltana yksinänsä kouluhuoneessa, muutamia +avatuita kirjoituskirjoja edessään; hän piirsi niihin huolellisesti +noita ympyriäisiä ja korkeita kaavakirjaimia, jotka vanhan tavan mukaan +ovat opettavinaan mitä oivallisinta kaunokirjoitusta ja siveyttä. Hän +oli juuri kerinnyt kirjoittaa: "Rikkaus on pettäväinen" ja koristi +paraikaa vastamainittua substantivoa viekkailla pyörityksillä sekä +muilla koristeilla, jotka olivat tekstiin vallan sopivat, kun ovea +hiljaa kolkutettiin. Tikat olivat sinä päivänä naputtaneet katolla; hän +siis ei keskeyttänyt työtään tuon vähäisen kopinan takia. Mutta kun ovi +avattiin raolleen ja kolkuttamista jatkettiin sisäpuolellakin, katsahti +hän hämmästyneenä oveenpäin. Hän säpsähti, nähdessään nuoren tytön, +joka oli puettu likaisiin repaleisin. Tytön suuret mustat silmät sekä +paksu musta ja vanukkeinen tukka, joka riippui ruskeaksi päivettyneille +kasvoille, hänen paljaat jalat ja käsivarret, joita punainen pöly oli +tahrannut -- olivat opettajalle kuitenkin tuttuja. Se oli Melissa Smith +-- Smithin äiditön tytär. + +"Mitä asiaa tuolla nyt on?" ajatteli nuori mies. + +Punaisella vuorella tunsi jokainen Melissaksi sanottua tyttöä ja +jokainen tiesi, että hän oli parantumaton ärmätti. Hänen tuittuinen +uppiniskainen luonteensa, hänen hurjat vehkeet ja vaiheet sekä hänen +vallattomat tapansa olivat sananlaskuna jokaisen suussa, mutta +kaupunkilaiset eivät huolineet niistä sen enempää kuin hänen isänsä +heikosta siveydestäkään. Melissa riiteli ja tappeli koulupoikien +kanssa; hän pani heitä vastaan liikkeelle paljoa ketterämpää ynnä +pistävämpää kieltä ja epäilemättä yhtä voimakkaita käsivarsia sekä +kulakkojakin kuin heillä oli. Hän tiesi metsätiet yhtä tarkoin kuin +kytätkin ja koulumestari muisti kohdanneensa häntä paljain päin ja +jaloin usean virstan päässä kaupungista, jyrkillä ja syrjäisillä +vuoristopoluilla. Semmoisilla retkillä sai hän vapaaehtoisesti +tarjottuja ruokalahjoja kullankaivajain leireistä, joita oli pitkin +joen rantoja. + +Se olikin hänen oma syynsä, että häneltä puuttui parempaa turvaa, sillä +paikkakunnan vakinainen saarnaaja arvoisa Josua Mac Snagley oli eräässä +hotellissa hankkinut hänelle passaritytön paikan, joka oli olevinaan +kasvatustoimen ensialkeena ja hän oli myöskin esitellyt Melissaa +oppilailleen sunnuntaikoulussa. Mutta Melissa viskasi kerran talrikit +hotellin isännän päähän ja vastasi varsin rohkeasti vieraitten +pilkallisiin lauseisin. Sunnuntaikoulussa nostatti hän semmoista +hälinää, ettei se suinkaan soveltunut tuon oppilaitoksen oikeauskoiseen +hiljaisuuteen ja raskasmielisyyteen; korkea-arvoinen pappi katsoi siis +välttämättömäksi häpeällisesti ajaa hänet pois sieltä varsinkin koska +koulussa oli pari punaposkista lasta jaloimmista perheistä ja heidän +tärkätyitä hameita piti akkiloida. + +Sellainen elämä oli Melissan takana, kun hän sinä iltana seisoi +kouluopettajan edessä. Sitä osoitti myöskin aivan selvästi hänen +rikkinäinen nuttunsa, vanukkeissa oleva kampaamaton tukka ja veriset +jalat, jotka saivat opettajan säälimään. Hänen entistä elämäänsä +ilmaisivat myöskin nuot mustat, rohkeat, välähtävät silmät, jotka +ehdottomasti pakoittivat opettajaa antamaan hänelle omituista arvoa. + +"Tulin tänne tänä iltana," virkkoi tyttö pikaisesti ja rohkeasti, kun +hänen tyly silmäyksensä tapasi opettajan katsantoa; "koska tiesitte, +että olitte yksinänne. En tahtonut tulla silloin, kun nuot tytöt olivat +täällä. Heitä inhoon ja vihaan -- -- sen teen. Pidättehän te koulua? +Minä tahoon, että opetatte minua." + +Jos tuo ryysyinen, pörröpäinen ja likainen tyttö olisi nöyrästi +rukoillut ja itkenyt, niin olisi opettaja luultavasti häntä säälinyt +eikä pitänyt asiasta sen enempää lukua. Mutta Melissan eriskummainen +rohkeus saavutti nuorelta mieheltä, hänen tietämättänsä, sitä +kunnioitusta, jota suorat ja lujat ihmisluonteet väkisinkin osoittavat +toisilleen, kun yhteen yhtyvät. Opettaja silmäili häntä tarkemmin kuin +ennen, kun hän liukkaasti jatkoi puhettansa, käsi oven lukolla ja +tulisilla silmillä katsoen kouluttajaan. + +"Nimeni on Melissa -- Melissa Smith! -- Sen voitte valalla todistaa. +Isäni on Smithukko -- vanha Smithhaiska -- nyt sen tiedätte! Melissa +Smith -- ja minä tahdon käydä koulua!" + +"Vai niin!" sanoi kouluopettaja. + +Melissa oli niin tottunut tarpeettomaan ja kovaan vastahakaan, jolla +häntä usein oli suututettu naurettavaan vihaan -- että opettajan +hiljainen käytös peräti saattoi häntä hämille. Hän jäi samaan paikkaan +seisomaan ja alkoi kääriä mustaa hiussuortuvaa sormiensa ympäri, ynseä +ylähuuli nousi pieniltä valkeilta hampailta ja alkoi vävähtää. Mustat +silmäripset painuivat alas ja jonkunmoinen punastus näkyi poskilla lian +ja päivetyksen alta. Hän syöksyi äkisti eteenpäin, huusi Jumalaa häntä +kuolettamaan ja painoi itkein, nyyhkyttäen, kasvonsa kouluopettajan +viettopöytää vasten, ikäänkuin hänen sydämmensä olisi ollut +pakahtumaisillaan. + +Opettaja nosti hänet leppeästi ja odotti, kunnes hänen mielensä +asettuisi. Nuori neitonen ei näyttänyt silmiään, vaan alkoi nyyhkyttäen +kertoa lapsen tavalliset katumusvirret: lupasi olla sievänä eikä +koskaan enää tehdä niin tuhmasti j.n.e. Koulumestari sattui silloin +kysymään minkätähden hän oli luopunut sunnuntaikoulusta. + +"Minkätähden? -- Minkätähden Melissa oli luopunut sunnuntaikoulusta? -- +oh! -- Niin! -- Miksi sanoi Mac Snagley minua pahaksi? -- Miksi +vakuutti ettei Jumala minua rakastanut? Jos ei Jumala minua rakastanut, +mitä se sitte toimittaisi, että menin sunnuntaikouluun? Enkä suinkaan +huoli semmoisista, jotka eivät rakasta minua." + +"Oliko Melissa sanonut sitä Mac Snagley'lle?" + +"Sanoin suoraan." + +Muori opettaja nauroi. Se oli sydämmellinen nauru, joka vähäisessä +kouluhuoneessa herätti niin kummallista kaikua ja niin vähän soveltui +kuusien surulliseen huminaan siellä ulkona, että hän kohta talttui +huokaukseen. Sydämmen pohjasta tuli huokauskin; tuokion vaiti ja +totisena oltuaan, kysäsi hän tytön isästä. + +"Melissan isä? -- Kenen isä? -- Mikä isä? Melissa tahtoi juuri tietää, +mitä se isä oli tehnyt hänen hyväkseen -- Sanoppas se! -- Miksi +sanoivat ihmiset, kun Melissa meni sivutse: 'Kas tuossa on vanhan +Smithkuhnuksen Melissa!' Ah, Herra Jumala! Jos hän saisi kuolla -- jos +Melissa itse kuolisi jos koko ihmiskunta kuolisi;" ja Melissan +nyyhkytykset alkoivat kahta vertaa kovempina kuin ennen. + +Kouluopettaja kumartui häntä likemmäksi ja sanoi hänelle mitä +sievimmällä tavalla kaikki, mitä te ja minä olisimme sanoneet, lapsen +suusta kuultuamme tuommoisia luonnottomia lauseita. Nuhdellessaan +muisti hän kuitenkin paremmin kuin muut, että tytön vaatteet olivat +repaleina ja jalat veressä ja että häntä yhä seurasi juoppo-isän haamu. +Hän nosti tytön suoraksi, kääri hänet omaan nuttuunsa, saattoi häntä +vähän matkaa tietä myöten ja käski häntä varhain seuraavana aamuna +tulemaan takaisin sekä toivotti viimein hyvää yötä. Kuu loi kirkkaan +valon kapealle polulle. Opettaja seisoi paikallaan ja katseli tuota +pientä surkeaa olentoa, joka kipeillä jaloillaan tuskin voi astua +teräville kiville. Hän malttoi siksikuin Melissa oli ehtinyt vähäisen +kirkkomaan yli ja saapui mäen kukkulalle, mihin hän hetkeksi pysähtyi +ja kääntelihe -- se oli pikkuinen pilkku ihmissuvun vaivaa, joka näkyi +tällä puolella kaukaisia kärsivällisiä tähtiä. Opettaja palasi sitte +työhönsä. Mutta kirjoituskirjan rivit muuttuivat hänestä aina +loppumattomiksi teiksi, joita myöten lapsihaamuja itkein ja nyyhkyttäen +vaelsi pimeän yön selkään. Vähäinen kouluhuone tuntui hänestä entistään +kolkommalta; hän lukitsi oven ja meni kotiinsa. + +Seuraavana aamuna tuli Melissa kouluun. Hän oli pessyt silmiään ja +hänen paksu musta tukkansa osoitti, että kamman kanssa oli kovaa +väkikarttua vedetty, jolloin kumpainenkin puoli nähtävästi oli kärsinyt +vaikeaa tappiota. Hänen silmänsä säihkyivät vielä toisinaan noin +uhmalla kuin ennenkin, mutta hänen käytöksensä oli hiljaisempi ja +siivompi. + +Nyt alkoi pitkä jakso pieniä koetuksia ja altiiksipanoja, joista sekä +opettaja että oppilas saivat osansa ja jotka enensivät heidän +keskenäistä luottamusta ja yhtämielisyyttä. Vaikka Melissa aina, +opettajan läsnä ollessa, näytti hiljaiselta ja tottelevaiselta, niin +sattui toisinaan joutohetkinä, että hän joutui noin hillittömän +hurjaksi kuin ennenkin, jos muka ärsytettiin tahi halveksittiin. Usea +äkäinen vallaton poika, joka omilla aseillaan näki itsensä voitetuksi, +riensi opettajan luo kantamaan ilkeän Melissan päälle, koska hänen +naamaa oli kynsitty tahi vaatteita revitty. + +Sanoma Melissan olosta koulussa vaikutti kaupunkilaisissa suurta +eripuraisuutta. Toiset lupasivat ottaa lapsensa koulusta, koska muka +olivat joutuneet niin kehnoon seuraan; toiset puolustivat innokkaasti +opettajan parantamisintoa. Sillaikaa koetti hän niin masentumattomalla +kestäväisyydellä, jotta hän itse sitä ihmetteli, vähittäin luovuttaa +Melissaa hänen edellisen elämänsä synkeistä muistelmista -- ja hän +menetteli hiljaa ja taitavasti, että siltä näytti, kuin tyttöparka +vallan luonnikkaasti olisi vaeltanut eteenpäin sitä kaitaa tietä, jolle +opettaja hylkäsi hänet kuunvaloon sinä iltana, kun ensin tapasivat +toisiaan. Mac Snagley'n pahasti onnistunutta yritystä muistaen, koetti +hän näppärästi välttää sitä kiusanluotoa, jolle tuo taidoton luotsi oli +laskenut hänen heikon uskonsa rikkaantumaan. Jos Melissa lukeissaan +löysi sanoja, jotka ovat koroittaneet hänen vertaisiaan vanhempain, +älykkäämpäin ja varovaisempain yli; -- jos hän kuuli jotakin uskosta, +jonka selittämiseen kärsiminen on käytetty vertauskuvana ja jos hänen +silmäinsä uhkaava loiste toisinaan lauhtuikin hellemmäksi -- niin hän +ei koskaan _läksyistä_ semmoista oppinut. Muutamat köyhät uudisasukkaat +olivat koonneet vähäisen summan, jolla Melissalle hankittiin siistit ja +sievät vaatteet. Hänen nuori opettajansa hämmästyi toisinaan, kun joku +harteva punaiseen villapaitaan puettu työmies voimakkaasti puristi +hänen kättänsä tahi lausui muutamia sydämmellisiä kiitossanoja, jotka +panivat hänen poskensa kovasti punoittamaan ja nostattivat hänessä sen +arvelun, oliko hän todellakin ansainnut sellaista kiitosta. + +Kolme kuukautta oli kulunut heidän ensimmäisen tuttavuuden jälkeen; +opettaja istui taas myöhään illalla opettavaisten ja siveyttä +saarnaavain kirjoituskaavain ääressä, kun ovea naputettiin ja Melissa +taas seisoi hänen edessään. Neitonen oli siivoissa vaatteissa ja +puhtaaksi pestynä; mutta hänen pitkät mustat hiukset ynnä mustat +kirkkaat silmänsä muistuttivat hänen ensimmäisestä ilmestymisestään +siihen paikkaan. + +"Onko teillä kiire?" kysyi hän. "Suvaitsetteko vähäksi ajaksi tulla +minun kanssani?" Kun opettaja siihen myöntyi, lisäsi tyttö entisellä +tavallaan: "Tule sitte paikalla!" + +He menivät yhdessä ovesta ulos pimeälle retkelle. Kun kaupungin keskeen +saapuivat, kysyi opettaja mihin oltiin menöllä. + +"Isääni etsimään!" vastasi oppilas. + +Opettaja kuuli silloin ensikerta Melissan suusta niin lapsellisen +nimityksen; ennen oli hän aina, isästä puhuessaan, kutsunut häntä +"ukoksi" tahi "Smithukoksi" ja kolmen kuukauden kuluessa tapahtui nyt +ensikerta, että Melissa edes vähän puhui isästään; opettaja tiesi +myöskin, että hän lujasti oli välttänyt isänsä seuraa siitä alkain, +kuin hän itse oli niin jyrkästi muuttunut. Tytön koko käytöksestä +älyten, ettei kyseleminen nyt toimittaisi mitään, seurasi hän ääneti +oppilastansa. Melissa aina edellään, kävi kouluopettaja syrjäisissä +salakapakoissa, matalissa juomakellerissä, ravintoloissa ja +kahvihuoneissa, pelaussaleissa ja tanssihuoneissa, mutta he poistuivat +aina taas hiljaiseen yöhön. Tukahduttavassa tupakansavussa ja pahassa +hajussa, viinanhöyryissä ja synninpesissä, missä herjaussanoja kuultiin +-- kaikkialla hakivat tytön mustat, tuskaiset silmät eikä hän näyttänyt +huomaavan muuta mitään. Muutamat juopuneet rentukset tunsivat Melissan +ja huusivat hänet laulamaan sekä tanssimaan; toiset olisivat kiusanneet +häntä juomaan, jos ei opettaja olisi estellyt. Toiset eivät virkkaneet +näille vakojille mitään. Sillä tavalla kului tunnin verta aikaa. + +Silloin kuiskasi tyttö opettajan korvaan, että siellä toisella puolella +jokea, jonka yli viettokouru oikosi, oli hökkeli, missä isä kentiesi +oli tavattavana. He menivät sinne -- se vei puolen tuntia -- mutta +vaiva turha. He palasivat sitä kaivantoa myöten, johon vietto-kourut +purkasivat vetensä ja näkivät kaupungin kynttiläin loistavan +vastaiselta rannalta; silloin pamahti kova laainki yön kirkkaasen +ilmaan. Kaikunaa kuului toistamiseen yltäympäriltä, Punaisen vuoren +takaakin ja kaikki koirat alkoivat pitkin rantoja haukkua. Hetkeksi +näkyi tulia liikkuvan edes takaisin pitkin kaupungin ääriä; virta +kohasi kovemmin kuin ennen; muutamat kivet läksivät vuoren rinteestä ja +vierivät molskien veteen, kova tuulen puuska pudisti tummain petäjäin +oksia ja sitte oli taas hiljaa, vielä kolkompi hiljaisuus kuin ennen; +oli kuin haudassa. Opettaja kääntyi ehdottomasti ikäänkuin Melissaa +suojellaksensa, mutta lapsi oli poissa. Outo kauhistus ahdisti hänen +rintaansa; hän kiirehti polkua myöten rannalle ja pääsi, kiveltä +toiselle putkahtaen, vuoren juurelle sekä kaupungin päähän. Sillan +keskeltä katsahti hän ylöspäin; hän ei uskaltanut hengittääkään, sillä +korkealla hänen päänsä päällitse riensi hänen pieni soleva hoitokkaansa +ketterästi kaitaa kourua myöten ja katosi pimeyteen. + +Opettaja kapusi jyrkkää ahdetta ylös sille kohdalle, missä tulia näkyi +häälyvän sinne tänne; uupuneena saapui hän pelästyneesen ja +hämmästyneesen miesjoukkoon. Miesten keskessä oli Melissakin; hän +tarttui opettajan käteen ja vei hänet ääneti jylhään vuoren luolaan. +Melissan kasvot olivat vaaleat, mutta hänen käytöksensä oli +levollisempi; hänen silmänsä näyttivät ilmoittavan, että joku kauan +aavistettu tapaus nyt viimein olikin tapahtunut ja että nyt melkein +tuntui helpommalta -- siltä se kumminkin opettajasta näytti. Rotkon +seiniä tukivat lahoovat pöngöt. Lapsi viittasi sormellaan erääsen +kohtaan, jossa näkyi olevan läjä riisutuita vaaterepaleita, jotka +paikan viimeinen asukas kentiesi oli huolimattomasti siihen hylännyt. +Opettaja läheni ja kumartui, kynttilä kädessä, sitä katsomaan. Se oli +Smith, kylmänä ja jäykkänä, pistooli kädessä ja luoti sydämmessään, hän +lepäsi tyhjän "pocket"-insa reunalla. + + +2. + +Arvoisan Mac Snagley'n arveluita siitä "herätyksestä," jonka hän luuli +tapahtuneeksi Melissan mielessä, kerrottiin osaavammilla lauseilla +kaivoksissa ja kullanhuuhtamoilla. Siellä sanottiin, että Melissa oli +"tavannut hyvän suonen." Uusi hauta kaivettiin vähäiseen hautuumaahan, +opettaja hankki omalla kustannuksellaan tavallisen muistomerkin ja +Punavuoren sananlennätin koetti puhdistaa vainaan jälkimuistoa, +mainiten paikkakunnan ensimmäisistä uudisasukkaista ja varovaisesti +viitaten niihin kiusauksiin, jotka voivat vietellä jaloimpiakin sekä +selvimpiä miehiä. -- -- "Vainaata kaipaa," lisäsi sananlennätin, "yksi +ainoa lapsi, rakastettava ja sievä oppilas koulussamme, josta meidän on +kiittäminen arvoisan Mac Snagleyn väsymätöntä harrastusta." + +Korkea-arvoinen Mac Snagley pitikin paljon pakinaa Melissan +"kääntymyksestä;" kuuluipa siltä kuin hän syyttäisi lapsiparkaa isän +itsemurhasta, kun hän toisinaan saarnasi sunnuntaikoulun oppilaille +niin liikuttavia viittauksia "hiljaisen haudan" terveellisiin +vaikutuksiin, että nuot mieltä ylentävät selitykset saattoivat useimmat +lapset kauhistumaan; kahden jaloimman perheen punaposkiset lapset +rupesivat kovasti itkemään, kallottamaan eivätkä tahtoneet siitä +heretä. + +Tuli pitkä ja kuiva kesä. Sillaikaa kuin joka päivä paahtoi itseään +pikkuisiksi päärlyharmaiksi pilvenhaitaleiksi, jotka liehuivat vuoren +huippujen ympäri ja sillaikaa kuin häkäyttävä tuuli levitti maisemille +punaista pölyä kuin palavaa tuhkaa ikään, lakastuivat, ja kuivivat ne +vaaleanvihriät heinätkin, jotka keväällä olivat heiluneet Smithin +haudalla. Kun kouluopettaja toisinaan sunnuntain iltapuolella käveli +kirkkomaalla, näki hän usein hämmästyen, että haudalle oli ripoiteltu +tuoksuavia metsäkukkia, jotka kasvoivat kaukana vilpeissä kuusikoissa +ja vielä useammin oli pikkuiselle puuristille pantu kukkaseppele. +Semmoisiin seppeleisin oli tavallisesti kierretty hyvähajuista heinää, +jolla koulun oppilaat saivat pulpettinsakin hyvältä haisemaan ynnä +kastanjan valkeita kukkaharkkoja, sireeninkukkia ja vuohenkukkia; +näkyipä niissä toisinaan myrkyllisen hattukukan tummansinisiä +kellojakin. Tuon kuolettavan myrkyn yhdistys muistomerkkien kanssa +haudalla muistutti kouluopettajaa muustakin kuin vaan luonnon +kauneudesta ja teki häntä surumieliseksi. + +Kun hän eräänä päivänä kauan oli kävellyt, saapui hän metsää kasvavalle +vuorenharjulle ja huomasi siellä äkkiarvaamatta Melissan istuvan korven +kaatuneella kuusella, jonka pitkät alasriippuvat oksat olivat hänen +omituisena istuimena. Hänen helma oli mätetty täyteen sananjalkoja sekä +kuusen käpyjä ja hän hyräili hiljaa itsekseen noita kummallisia +neekerinuottia, joita hän mieron teitä juostessaan oli oppinut. + +Melissa tunsi opettajan jo kaukaa katsoen ja teki hänelle tilaa +viereensä; hän tarjosi myös pähkinöitä ja metsä-omenia niin nöyränä ja +vieraanvaraisena, että olisi tuntunut naurettavalta, jos ei hän niin +tosissaan olisi puhunut. Kouluopettaja varoitteli noita myrkyllisiä +sinikelloja koskemasta, joita oli levitetty paljonkin hänen syleensä ja +pakoitti häntä lupaamaan, ettei hän niihin kajoisi niinkauan kuin hän +oli kouluttajan oppilaana. Kun opettaja oli kuullut sen lupauksen, +muuttui hänen mielensä levollisemmaksi, koska hän tiesi, ettei Melissa +koskaan syönyt sanojaan ja se kummallinen tunne katosi, jota kuolettava +myrkky tytön näpillä oli hänessä herättänyt. + +Niistä useista kodista, jotka avattiin Melissa orvolle, kun hänen +kääntymyksensä oli tietyksi tullut, katsoi opettaja paraaksi sitä, +jonka emäntänä oli Mrs Morpher, vaimokas ja hyväluontoinen edustaja +"Ison lännen" kukoistuksesta, nuoruudessaan tunnettu "Prairie-ruusun" +nimellä. Mrs Morpher oli niitä, jotka lujasti taistelevat omaa luontoa +vastaan ja pitkällisten altiiksi-antaumusten jälkeen viimein kukistavat +luonnollista huolimattomuuttansa järjestyksen lain alle. Mutta vaikka +hänen omat liikuntonsa olivat niin säännölliset, niin hän ei kuitenkaan +mahtanut peräti vallita sivukiertolaistensa pyörimistä ja häärimistä, +hänen oma "Jeeveskin" sattui toisinaan häntä vastaan, kun rinnakkaa +kieppivät. Se luonne, jota hän itse vaivalla oli kukistanut, ilmautui +taas hänen lapsissaan; Lykurgo kävi määrättyin atriain välilläkin +ruokakaapissa ja Aristeides palasi paljain jaloin koulusta; jalkineensa +oli hän hylännyt koulun kynnykselle, saadaksensa paljain jaloin sotkea +savisissa ojissa. Oktavia sekä Kassandra olivat huolimattomat pukunsa +suhteen ja laiminlöivät puhtautta. Vaikka "Prairie-ruusuraukka" oli +koettanut puhdistaa, hillitä ja jalostaa omaa varsin uhkeaa kasvuaan, +versoivat kaikki hänen nuoret vesansa vallattomassa ja uhkaavaisessa +vapaudessa -- paitsi yksi ainoa ja se oli viidentoistavuotias +Klytemnestra Morpher. Hän oli aivan sellainen, kuin äiti oli toivonut +-- tarkka, siisti ja hidasjärkinen. + +Armas äidinrakkaus pani Mrs Morpher'ia luulemaan, että "Klytie" oli +Melissan lohduttajana ja esikuvana. Harhaluulossaan esitti hän aina +Klytien loistavat omituisuudet esimerkkeinä Melissalle, kun tämä oli +"paha" ja asetti hänet katumuksen hetkillä ihmettelevän miettimisen +esineeksi. Kouluopettaja sai siis hämmästymättä kuulla, että Klytie +tulisi kouluun Melissalle ja muille esikuvaksi. Sillä Klytie oli jo +pitkä neitonen. Äitinsä oivallista ruumiin laatua perien ja Punaisen +vuoren rutosti tuleennuttavassa ilmassa eläen, seisoi hän jo, vaikka +vallan nuori olikin, turpeana ja punaposkisena. Nuoret miehet Smithin +Pocketissa, missä sellaiset kukat olivat harvinaiset, huokasivat hänen +takia Huhtikuussa ja ikävöivät Toukokuussa. Kun koulutunnit loppuivat, +piirittivät rakastuneet nuorukaiset kouluhuonetta. Muutamat kadehtivat +kouluopettajaa. Tämä viimeinen seikka taisi viimein saattaa häntä +hoksaamaan erästä toistakin asiaa, jota hän ei ollut aavistanutkaan. +Hän huomasi, että Klytie katseli häntä erinomaisen leppeästi. Koulussa +koetti hän kääntää opettajan huomioa itseensä; hänen kirjoituskynä oli +alinomaa leikattava ja korjattava; hän pyysi opettajan apua niin +suloisella rukoilevalla silmäyksellä, ettei tuo vähäpätöinen toimitus +suinkaan olisi sellaista käytöstä vaatinut. Sattumukseltahan se taisi +tapahtua, että Klytie toisinaan nojasi ympyrkäistä, pehmeää käsivartta +hänen olkapäähänsä sillaikaa kuin hän korjasi tuon hempukan +kirjoitusharjoituksia. Silloin punastui Klytie ja heitti viekastelevana +keltaiset hiuskierukkansa taapäin. Opettaja oli nuori mies, mutta +hänellä oli katkera kokemus ja taito siinä koulussa, jota Klytie nyt +alkoi käydä ja hän vastusti jäykkänä, kuin nuori Spartalainen ikään, +Klytien koko arttelia muhkeita muotoja, notkeita liikuntoja ja +hurmaavia silmäyksiä. Hänen niukat ja usein puuttuvaisetkin varat +olivat kentiesi myöskin syynä siihen kohtuuteen. Kouluopettaja karttoi +tavallisesti Klytieä niin tarkkaan kuin mahdollista; mutta eräänä +iltana, kun Klytie palasi kouluhuoneesen hakemaan jotakin unhotettua +kalua, tarjoutui koulumestari saattamaan häntä kotiin ja silloin koetti +hän oikein olla tytölle mieliksi. Hän teki sitä luultavasti, niinkuin +muutkin miehet olisivat tehneet, kartuttaaksensa sen sapen katkeruutta, +joka jo kiehui Klytemnestran rakastajain sydämmissä. + +Sinä aamuna, joka seurasi tuon herttaisen kävelyn jälkeen, Melissaa ei +näkynyt koulussa. Puolipäivä tuli, vaan Melissaa ei kuulunut. Kun +Klytie'ltä kysyttiin, saatiin tietää, että he olivat yhdessä lähteneet +kotoa, mutta itsepäinen Melissa oli sitte poikennut toiselle kadulle. +Iltapuoli kului ja hän oli yhä vaan poissa. Illalla meni kouluopettaja +Mrs Morpheria tavoittamaan ja tämän äidinsydän oli kovin tuskainen. Mrs +Morpher oli hakenut tyttöä kaiken päivää, vaan hänen olopaikastaan ei +ollut saatu vähintäkään vihiä. Aristeides kutsuttiin tutkintoon, koska +häntä luultiin rikokseen osalliseksi, mutta suora nuorukainen saattoi +kohta kotiväkensä uskomaan, että hän oli ihan syytön. Mrs Morpher +aavisti pahaa; kentiesi oli Melissa hukkunut johonkuhun kaivantoon tahi +kentiesi löydettäisiin tyttöparka niin ryvettyneenä ja mutaan +tahrattuna, ettei veri eikä saippua enää toimittaisi mitään ja olisihan +se melkein vielä pahempaa, kuin edellinen tapaus. + +Koulumestari palasi kouluhuoneesen. Kun hän oli sytyttänyt lampun +palamaan ja istuutunut pöytänsä ääreen, huomasi hän edessään piletin, +jonka takasivuun oli Melissan kädellä kirjoitettu opettajan nimi. Se +näkyi olevan joku vanhasta muistokirjasta revitty lehti ja ettei +uteliaat silmät sitä saisi lukea, oli se kiinitetty kuudella +rikkinäisellä suulakalla. Hän avasi sen melkein lempeänä ja luki +seuraavat rivit: + + Kunnioitettu Herra, kun Tätä luette olen minä karannut. Enkä + koskaan tule takaisin. En koskaan, koskaan, milloinkaan. Voitte + antaa Mary Jenning'ille päärlyni ja Sally Flanders'ille "Amerikan + ylpeyden" (hohtavilla värillä maalattu kivipiirros, joka oli + ollut sikarilaatikon päässä kiini). Mutta älä anna mitään Klytie + Morpher'ille. Älä koetakaan. Tiedättekö mitä hänestä ajattelen, + minusta hän oli inhoittava marakatti. Se on kaikki mitä minulla + on sanomista eikä muuta mitään. Kuolemaan saakka teille uskollinen + + Melissa Smith. + +Opettaja vaipui syviin ajatuksiin tuosta omituisesta kirjeestä, kunnes +kuu kohotti kirkkaat kasvonsa kaukaisten kumpujen yli ja valaisi sen +polun, joka vei kouluhuoneesen ja jota pikkuiset jalat tullessa ja +mennessä olivat tallanneet kovaksi. Tyytyväisemmällä mielellä repi hän +sitte kirjeen rikki ja hajoitti palaset tielle. + +Auringon noustessa, tunki hän seuraavana aamuna kuusikon +palmunkaltaisten sanajalkojen sakean pensaston halki, säikäyttäen +jänistä sen lepopaikasta ja tuottaen itselleen äkäisen vastaväitöksen +muutamilta irstailta vanhoilta variksilta, jotka nähtävästi olivat +eläneet hurjasti kaiken yötä. Hän saapui viimein sille metsäiselle +vuorenrinteelle, jossa hän kerran ennenkin oli tavannut Melissaa. Hän +löysi tuulen kaataman kuusen ja näki sen pitkät oksat, mutta istuin oli +tyhjä. Kun hän lähestyi, rahisi jotakin kuivissa risuissa, ikäänkuin +peto olisi siellä pelästynyt. Notkea olento juoksi kaatuneen puun yli +ja peittyi suojaavain lehväin taaksi. Kun opettaja kerkesi sille +kohdalle, missä hän oli levännyt, oli makuupaikka vielä lämmin ja kun +hän katsahti ylöspäin tiheille oksille, löysivät hänen silmänsä +läheisestä puusta uskottoman Melissan sysimustat silmät. He katselivat +hetken ääneti toisiaan. Melissa oli ensimmäinen, joka puuttui puhumaan. + +"Mitä tahdotte?" kysyi hän kalseasti. + +Kouluopettaja oli lujasti päättänyt miten hän menettelisi. + +"Pyydän sinulta muutamia metsäomenia," sanoi hän nöyrästi. + +"Ette saa ei niin mitä! Menkää pois! -- Miksette pyydä +Klytemneresteralta?" + +Se näytti Melissalle olevan huojennuksena, että hän sai ilmoittaa +halveksimistaan liittämällä vielä useampia tavuita klassillisen nuoren +immen entuudestakin kyllältä pitkäveteiseen nimeen. + +"Te olette ilkeä ihminen! Menkää pois!" + +"Minulla on nälkä, Lissy. En ole syönyt mitään eilisen päivällisen +jälkeen. Minä kuolen nälkään." + +Nuori mies kallistui puuta vasten, vallan nääntyvältä näyttäen. + +Melissan sydäntä särki. Mustalaisten haikealla tavalla eläessään, oli +kyllä koettanut miltä se tila tuntuu, johon opettaja nyt oli +nääntyvinään. Hänen rukoilevan äänensä kautta voitettuna mutta vielä +petosta arvaavana, sanoi Melissa: + +"Kaiva puun juurista; siellä on koko joukko, mutta älä virka +kellekään!" Melissa oli peittänyt itselleen varoja yhtä viisaasti, kuin +rotat ja oravatkin. + +Mutta kouluopettaja tietysti ei löytänyt mitään, koska nälkä +luultavasti oli sokaissut hänen silmänsä. Melissa tuli levottomaksi. +Viimein katseli hän tutkivilla silmillä oksain välistä ja kysyi: + +"Lupaatteko olla minuun kajoomatta, jos tulen alas?" + +Hän lupasi sen. + +"Sanokaa: Jumala rangaiskoon minua kuolemalla, jos sen teen!" + +Kouluopettaja suostui sievästi äkilliseen kuolemaankin, jos hän +rikkoisi lupaustaan. Melissa laskeutui alas puusta ja muutamain +silmänräpäysten kuluessa kuultiin ainoastaan kuinka pähkinänkuoria +särettiin. + +"Tuntuuko nyt paremmalta?" kysyi tyttö hätäisenä. + +Kouluopettaja myönsi, että hän jo oli terveenä kuin ennenkin ja kääntyi +lähtemään, vakaasti kiitettyänsä osoitetusta avusta. Mutta hänen +tuumansa toteutuivat; hän ei ehtinyt monta askelta, ennenkuin Melissa +jo huusi häntä takaisin. Hän katsoi taakseen. Tyttö seisoi siinä aivan +vaaleana, ja kyynelsilmin. Hän älysi, että oikea aika oli käsissä, hän +meni Melissan luoksi, tarttui hänen molempiin käsiinsä ja sanoi +tosissaan, hänen suuriin kosteihin silmiin katsoen: + +"Lissy, muistatko sitä iltaa, jona ensikerta tulit puheilleni?" + +Melissa sanoi muistavansa. + +"Sinä kysyit minulta, saisitko tulla kouluun oppimaan jotakin sekä +parantumaan ja minä vastasin -- -- --" + +"Tule vaan!" keskeytti lapsi innokkaasti. + +"Mitä sanoisit siihen, jos opettaja nyt vuorostansa tulisi luoksesi +ilmoittamaan, että elämä hänestä tuntuu kolkolta, kun hänen pikku +tyttönsä on poissa ja jos hän pyytäisi sinua tulemaan takaisin häntäkin +paremmaksi opettelemaan?" + +Tyttö painoi päätään alas, sanaakaan virkkamatta. Opettaja odotteli +kärsivällisenä. Hiljaisuudessa juoksi jänis likeltä heidän ohitse, +seisattui, nosteli sametin-hienouiset etukäpälänsä ja katseli heitä +uteliaana suurilla silmillään. Orava juoksi kaatuneen puun rosoista +runkoa myöten ja seisattui äkisti puolivälille. + +"Odotan vastausta, Lissy", kuiskasi nuori mies ja tyttö hymyili. Puitten +latvat kumartuivat hiljaa tuulessa; pitkä kultainen säde pujahti yhteen +kiedottuin oksien välitse ja valaisi epäilevää näköä ynnä arvelevaa +vähäistä olentoa. Äkkiä tarttui hän opettajan käteen tulisesti kuin +ainakin. Mitä hän sanoi, oli tuskin mahdollista kuulla, mutta opettaja +silitteli hänen paksua mustaa tukkaa pois otsalta ja suuteli sitä. Käsi +kädessä läksivät he metsän nuoskeista pylvästöistä sekä raittiista +lemusta aukealle, päivänpaisteiselle tielle. + + +3. + +Melissa ei enää niin äkäisesti kohdellut muita kumppaniaan, mutta pysyi +edelleen Klytemnestran vihollisena. Kateuden paha henki oli kentiesi +vielä valveilla hänen pienessä kiihkoisessa rinnassaan. Kentiesi +viettelivät pyöreät, muhkeat muodot varsin vastustamattomasti raapimaan +ja nipistämään. Mutta koska semmoinen väkivaltaisuus tuotti hänelle +kovia nuhteita opettajan puolelta, rupesi hänen vihansa ilmautumaan +uudella, odottamattomalla tavalla. + +Opettaja ei suinkaan voinut aavistaakaan, että Melissalla koskaan olisi +ollut tokkaa tahi että hän olisi nukista huolinutkaan. Mutta hän laski +arveluitaan paremmin jälestäpäin kuin edeltäkäsin ja niinhän muutkin +nerokkaat sielutieteilijät tekevät. Melissalla oli vauva ja se olikin +nimenomaan Melissan vauva -- vähäisempi toisinto hänestä itsestään. +Mrs Morpher huomasi sattumalta, että tuommoista olentoa salaa oli +olemassa. Se oli kulkenut Melissan kanssa hänen entisillä retkiltään +ja ulkonäöltä voi arvata, että se oli kärsinyt kovastikin. Sen +alkuperäistä pintaa oli sade valkaissut ja savi sekä pöly uudestaan +painanut. Se oli silminnähtävästi entisen Melissan kaltainen. Sen ainoa +vaaleaksi pesty hame oli yhtä likainen ja rikkinäinen kuin Melissan +hame oli ollut. Melissa ei koskaan antanut sille lapsellisia lempinimiä +eikä koskaan näyttänyt sitä muille lapsille. Sitä kohdeltiin kovasti ja +se vietti ilotonta aikaa ontervassa puussa likellä kouluhuonetta, se +sai hengittää raitista ilmaa ainoastaan Melissan yksinäisillä retkillä. +Melissa suoritti tehtävänsä vauvaansa kohtaan niinkuin itseänsäkin +kohtaan eikä sietänyt mitään hentoutta. + +Sattuipa sitte, että Mrs Morpher kiitettävässä älyllisyydessään osti +Melissalle uuden nuken. Hän vastaanotti sen totisena ja tarkastellen. +Kun kouluopettaja eräänä päivänä silmäili uutta vauvaa, luuli hän +huomanneensa, että sen jäykkä liikkumaton naama, punaiset posket sekä +siniset ympyriäiset silmät olivat vähän Klytemnestran näköiset. Kohta +saatiin tietää, että Melissa oli älynnyt saman seikan. Kun hän oli +yksinään, paiskasi hän sentähden sen vaksipäätä kiveen ja laahasi sitä +toisinaan nauhalla jälestään kouluun sekä sieltä kotiin. Toisinaan +asetti hän nuken pöydälle ja käytti sen kärsivällistä, hiljaista +ruumista neulatyynynä. En tässä kuitenkaan tahdo pitkältä aprikoida ja +tutkia sitä perustus-opillista kysymystä, tahtoiko hän sillä tavalla +kostaa rouva Morpherin koetusta vertauskuvilla yhä vaan turkuttaa +hänelle Klytien oivakuntoisuutta vai noudattiko hän vaistomaisesti +muutamia pakanallisia käytöksiä, luullen, että se vihollinen, jonka +kuvaa ("Fetish") hän sillä tavoin rääkkäsi, vähittäin riutuisi ja +kuolisi. + +Vaikka Melissan siveys oli noin omituisella kannalla, hämmästytti hän +kuitenkin opettajaa sukkelalla, tehoisalla ja ominaisella älyllään, +jonka hätäinen ja väsymätön into osoittihe hänen oppimistyössä, olipa +se sitte mitä laatua tahansa. Hän ei ollut niin ujo ja epäilevä kuin +muut lapset. Hänen vastauksensa opetustunneilla olivat aina rohkeat. +Hän ei suinkaan ollut erhettymätön, mutta hänen kumppaniensa mielestä +olivat kaikki hänen erhetykset vallan vähäpätöiset sen uljuuden ja +vakuuden rinnalla, jolla hän uskalsi oijota kuljuin yli, jotka +hirvittivät arvelevampia uimaria hänen ympärillään. Kun hänen ruskea +kätensä kohosi opettajan kysyessä, olivat muut ääneti ja ihmettelivät, +opettajakin epäili välistä omaa taitoa ja kokemustansa, kun Melissa +lausui uljaat aatteensa. + +Muutamat Melissan omituisuudet, jotka alussa olivat opettajaa +huvittaneet ja miellyttäneet, alkoivat sitte huolettaa ja peloittaa +häntä. Hän oli kauan nähnyt, että Melissa oli kostonhimoinen, ynseä ja +röyhkeä; ainoastaan yksi hyvä kohta kuului hänen puolivilliin elantoon +ja oli sen seurauksena -- se oli itsensä altiiksi pano ja mielen +lujuus; oli hänessä toinenkin kiitettävä kohta -- totuuden halu, mutta +se ei aina ole jalonkaan metsäläisen omituisuuksia. Melissa oli rohkea +ja vilpitön; hänen laatuisissa ihmisissä taitavat ne omituisuudet +kuulua yhteen. + +Kouluopettaja oli vakaasti miettinyt näitä asioita, vaan teki viimein +semmoisen päätelmän, kuin kaikki, jotka todenperästä ajattelevat, +tekevät: hän oli omain ennakkoluulojensa orja ja hän päätti siis käydä +arvoisan Mac Snagley'n luona hänen neuvoansa tiedustamassa. Se päätös +oli kyllä vaikea hänen ylpeydelleen, sillä pappi ja hän eivät olleet +ystäviä, mutta hän muisti Melissaa ja sitä iltaa, jona ensikerta +tapasivat toisiaan; hän masensi ylpeyttä sekä inhoaan ja meni Mac +Snagley'n puheille. + +Korkea-arvoinen pappi sanoi iloitsevansa hänen tulostaan. Hän virkkoi +myöskin, että kouluopettaja näytti "varmalta" sekä arveli, ettei +"rheumatti" suinkaan viimeaikoina tainnut häntä vaivata. Hänellä +itsellään oli viimeisen jumalanpalveluksen jälkeen ollut vilutautia. +Mutta hän oli oppinut vastustamaan sellaisia kipuja rukouksilla sekä +nöyryydellä. + +Mac Snagley oli vähän aikaa vaiti, että hänen pettämätön lääkitys +vilutautia vastaan saisi juurtua kouluopettajan muistoon. Hän alkoi +sitte kysellä Morpher-siskostaan. + +"Hän on palava kynttilä ja koristus kristikunnalle, niin hän todellakin +on -- ja hänen ympärille nousee herttainen lapsilauma," lisäsi Mr Mac +Snagley; "ja sitte on hänellä vielä tuo sievästi kasvatettu vanhin +tytär -- niin lempeä ja hurskas ja totiseen jumalisuuteen innostunut -- +Miss Klytie." + +Klytien kaikinpuolinen oivallisuus oli niin mieluisa aine hänen +ajatuksilleen, että hän kauan sitä asiaa esitteli. Kahdesta syystä oli +kouluopettaja tyytymätön. Ensiksi näytti tuo Klytien ansioin kertominen +yhä enemmän hylkäävän syrjään hänen pientä parantumatonta Melissaparkaa +ja toiseksi puhui korkea-arvoinen herra niin ystävällisellä äänellä +Morpher-perheen esikoisesta, että se inhoitti nuorta miestä. Kun vaan +keskustelu vähänkin taukosi, sanoi hän sentähden menevänsä tärkeitä +asioita ajamaan ja läksi tiehensä, pyytämättä sitä neuvoa, jota varten +hän oli tullut, vaikka hän sitte mielessään jotenkin väärin katsoi sitä +arvoisan Mac Snagley'n syyksi, ettei tämä taata neuvoa antanut. + +Tuo mitättömäksi mennyt yritys näytti uudistavan opettajan ja oppilaan +keskenäistä ystävyyttä. Tyttö huomasi, että opettajan käytös, joka +viime-aikoina oli ollut jotenkin jäykkä, muuttui iloisemmaksi. Kun he +taas eräänä iltana olivat kävelleet pitkät matkat yhdessä, seisattui +Melissa äkisti, nousi puun kannolle ja katseli häntä suurilla +tutkivilla silmillään. + +"Ethän suinkaan ole hulluna?" sanoi hän, kysyväisesti pudistaen mustaa +tukkaansa. + +"En ole." + +"Vai suutuksissa?" + +"Ei." + +"Oletteko nälissänne?" + +Nälkä oli Melissan mielestä tauti, joka aina voi tarttua ja tuntua. + +"En ole." + +"Häntäkö nyt muistelette?" + +"Ketä, Lissy?" + +"Tuota valkeaveristä tyttöä." + +Se oli ainoa liikanimi, jota ruskeaverinen Melissa antoi +Klytemnestralle. + +"Eikö mitä." + +"Sanokaa totta!" + +Kouluopettajan ehdoituksesta oli Melissa heittänyt pois vanhan +sananparren "Paikalle tahdon kuolla, jos --" ja ruvennut käyttämään +sievempää puhetapaa. + +"Totta puhun." + +"Vakuuttakaa kunnianne kautta." + +"Sen teen, lapsukaiseni." + +Melissa sukaisi hänelle tulisesti suuta, hyppäsi alas ja riensi pois. +Pari, kolme päivää oli hän sitte nöyrä ja siivo, niinkuin muutkin +lapset. + +Kaksi vuotta oli kulunut siitä, kun kouluopettaja ensin tuli Smith'in +Pocket'iin ja koska palkka oli pieni eikä varmaan tietty antaisiko +valtio vastedeskaan koululle apua, alkoi hän nyt pyrkiä muualle. Hän +oli koulu-neuvostolle ilmoittanut aikeensa, mutta luvannut jäädä +seuraavaan kevämeen asti, kunnes toista miestä oli hankittu sijaan. Ei +kukaan muuten tietänytkään hänen tuumistaan mitään paitsi hänen ainoa +ystävänsä, eräs tohtori Duchesne, nuori kreoli, joka lääkärinä asui +Wingdamissa. Hän ei virkkanut mitään Mrs Morpherille eikä Klytielle +eikä muille oppilailleen, sillä hän tahtoi karttaa julkeita, uteliaita +kysymyksiä eikä juuri koskaan luullut toimitukseen pystyvänsä, ennen +kuin asia olikin suoritettu. + +Hän koetti karkoittaa Melissaa mielestään. Hän tahtoi, omasta onnestaan +huolta pitäen, uskotella itseään, että hänen mieltymyksensä tuohon +mustasilmäiseen tyttöön oli turha, lapsellinen ja ylellinen. Hän koetti +todistaa itselleen, että Melissa voisi tulla paljoa paremmaksi +vanhemman ja kiinteämmän opettajan johdon alla. Hän oli suorittanut +tehtävänsä. Smithin kuoltua oli hän kirjoittanut tämän sukulaisille ja +saanut vastauksenkin eräältä Melissan tätiltä, joka kiitti opettajaa +hänen hyvyydestä Melissaa kohtaan ja ilmoitti, että hän ynnä hänen +miehensä jonkun kuukauden kuluttua muuttaisivat Kaliforniaan. Voihan +kouluopettaja siis toivoa, että Melissa saisi kotipaikkaa jonkun hyvän +ja säälivän naisen luona, joka ymmärtäisi pitää hänen selvää käsitystä +sekä suuria luonnonlahjoja arvossa ja kehittäisi hänen kykyään. Mutta +kun hän luki kirjeen Melissalle, kuunteli neitonen hajamielisenä, +vastaanotti sen huolimattomasti ja leikkasi sitä sitte kuviksi, jotka +olivat Klytemnestran muotoiset; selvyyden vuoksi kirjoitti hän niihin +vielä "valkea tyttö," ennenkuin ne nauloilla lyötiin koulun +ulkoseiniin. + +Kun kesä kallistui loppumaan ja laihoa oli niitetty laaksoissa, tahtoi +opettaja myöskin pitää leikkuujuhlan eli vuositutkinnon. Smithin +Pocket'in viisaat miehet ja ylimykset kokoontuivat siis todistamaan +sitä vanhaa tapaa, että ujostelevia lapsia saatetaan hämille ja +häpeilemään, niinkuin vieraita miehiä oikeuden edessä hämmästytetään. +-- Rohkeimmat ja karskimmat voittivat nyt, niinkuin ainakin. Lukija voi +siis arvata, että Klytie ja Melissa kohta kohosivat paraiksi ja vetivät +kuulijain yleistä huomioa puoleensa: Melissa ymmärryksensä selvyydellä +ja terävyydellä sekä vakaalla itseensä luottamuksella ja Klytie +tasaisella lujuudella sekä käytöksensä enkelintapaisella suloudella. +Muut lapset olivat ujot ja orailivat. Melissan sukkelat ja osaavat +vastaukset viehättivät tietysti useimpia ja saavuttivat kiihkeimpää +mieltymystä. Hänen edellinen elämänsä käänsi hänen puoleensa lukuisain +työmiesten yksinomaista huomioa; he seisoivat rehevinä pitkin seiniä +ja heidän partaiset, päivettyneet kasvot kurkistivat kaikista +ikkunoistakin sisään. Mutta kova onni salli, että odottamaton tapaus +syöksi Melissan alemmaksi yleisön mielessä. + +Mac Snagley oli kutsunut itsensä sinne ja oli hyvillään, kun hän +umpimielisillä ja epäselvillä kysymyksillä, joita hän lausui +juhlallisella maahanpaniais-äänellä, voi saattaa ujoimmat oppilaat +hämille ja häpeään. Melissa oli kohonnut tähtitieteen korkeuteen; hän +selitti paraikaa maapallomme pyörimistä ja kiintotähtien ratoja, kun +Mac Snagley majesteetillisesti nousi. + +"Melissa!" sanoi hänen suuriarvoisuutensa kovasti -- "sinä puhuit tämän +maapallomme kierrosta ja auringon liikkumisesta, luulenpa, että vielä +lisäksi sanoit, että kaikki on mennyt samaa menoaan maailmanluomisesta +saakka; eikö niin?" + +Melissa nyykähytti päätänsä myöntäen mutta samalla ylenkatsovasti. + +"Noh, oliko se totta, se?" sanoi Mac Snagley ja pani käsivartensa +ristiin. + +"Oli vissiinkin" vastasi Melissa ja likisti pienet punaiset huulensa +kovasti yhteen. + +Ikkunoista katsovat pitkät miehet oikaisivat itsensä eteenpäin, +paremmin nähdäkseen ympäri koulusalia; sukkelin veitikka kaikista +kullankaivajista, jolla oli kauniit Raphaelin kasvot, valkeat +hiuskierukat ja kirkkaat siniset silmät, kääntyi Melissaan päin ja +kuiskasi: + +"Pidä puoltasi, Melissa!" + +Korkea-arvoisa pappi huokasi syvältä, ja loi surkuttelevan silmän +opettajaan, josta hänen sutkahduksensa siirtyi Klytie-hempukkaan. + +Tämä nuori neitonen kohotti hempeästi pyöreää valkeaa käsivarttansa, +jonka viehättelevää muotoa koristi loistava paksu kultainen +rannerengas, eräs ihailija oli antanut sen täksi juhlaksi. Kaikki +vaikenivat paikalla. Klytien pullakat posket punastuivat vienosti; +Klytien suuret silmät loistivat sinisinä kuin taivas; Klytien kaareen +leikatut valkeat musliiniliivit ympäröivät nuorteasti Klytien valkoisia +lihavia olkapäitä. Klytie katsoi kouluopettajaan, hän nyökkäsi hiukan. +Sitte lausui Klytie lempeällä äänellään: + +"Joosua sanoi: aurinko seiso alallas ja aurinko seisahti." + +Mieltymyksen hälinä kiersi ympäri kouluhuonetta, voittoriemun hymy +valaisi Mac Snagley'n kasvoja, synkeä tyytymättömyys pimensi opettajan +naamaa ja naurettava pettymys osoittihe ikkuna-uroitten kasvoissa. + +Melissa käänteli pikaisesti lehteä tähtitieteen oppikirjassa ja +paiskasi sen kiini jotta läjähti. Mac Snagley voivotteli, +tyrmistyskohina kuului ihmisjoukosta ja hurja hurrahuuto kaikui +ikkunoilta; kun Melissa löi pientä ruskeaa kulakkaansa pöytään, +ynseästi väittäen: + +"Se on kirottu valhe. En usko semmoisia!" + + +4. + +Pitkä sateinen vuoden aika alkoi kulua loppuun. Kevään pikaista tuloa +ennustivat turpoavat urvat ja kuohuvat, nousevat joet. Kuusikoista +levisi mitä raittiimpaa lemua; azaleapensaat puhkesivat ja sireenipuut +alkoivat varustaa sinenpunertavaa pukuaan, vastaanottaaksensa kevään +hymyyvää haltijaa. Vihannolla ylämaalla nousivat taas hattukukan +harkot leveäin viheriäin lehtien välistä ja häilyttivät vielä kerran +myrkyllisiä mustansinisiä kellukoitaan tuulessa. Nurmi vihoitti taas +Smithparan haudalla ja satakaunoja sekä pieniä valkeita kukkia +kurkisteli ruohojen välistä. Vähäiselle hautuumaalle oli menneen vuoden +kuluessa karttunut muutamia uusia muistomerkkejä ja pienet kummut +ulottuivat, kaksi aina rinnakkaa, aitavierua myöten Smithin haudalle +saakka; se oli yksinään ja syrjässä. Kansa ei tahtonut haudata +omaisiaan siihen kohtaan ja Smithin lepokammion vieressä oli sentähden +tyhjä paikka. + +Useat ilmoitukset olivat tuoneet kaupunkiin sen tiedon, että mainio +näyttelijäjoukko kohta tulisi muutamaksi päiväksi huvittamaan kaupunkia +hauskoilla "ilveillä ja tempuilla"; miellyttävän vaihtelon vuoksi +lupasivat esitellä sävelpuhelmaa ja hupaisia lauluja sekä tansseja. +Tämä tieto herätti koulun pienessä väestössä suurta hälinää ja antoi +aihetta loppumattomiin keskusteluihin ja arveluihin. Opettaja oli +luvannut Melissalle, että hänkin pääsisi katsomaan, koska sellainen +huvitus oli hänelle harvinainen ja miltei pyhä; tuona tärkeänä iltana +olivat sekä koulumestari että Melissa katselijain joukossa. + +Näyttelijät toimittivat tehtävänsä jotenkin kömpelösti ja +keskinkertaisesti; sävelpuhelma heiltä ei mennyt niin huonosti, että +sitä olisi naurettu eikä niinkään hyvästi, että se olisi tyydyttänyt. +Mutta kun opettaja, malttamattomana kääntyi pieneen toveritsaansa, +hämmästyi hän ja miltei häpeillyt, koska hän näki kuinka syvältä +näytelmä vaikutti tuohon herkkätuntoiseen ja pirteään impeen. Jokakerta +hänen pieni sydämmensä sykki ja huohotti, nousi punainen veri hänen +poskiinsa; hänen hienot, kiihkeät huulet olivat vähän raollaan; hän +hengitti nopeasti, mustat silmät tuijottivat suoraan eteenpäin ja +mustat kulmakarvat olivat nousseet ylemmäksi. Hän ei nauranut +ilvehtelijän kohtalaisille leikinlaskuille, sillä Melissa nauroi sangen +harvoin eikä hän niin hempeästi käyttänyt valkean kaulavaatteensa +kolkkaa kuin Klytie, joka puhui likimmäisen ihailijan kanssa ja loi +kouluopettajaan herttaisia silmiä samalla kuin hän pyyhki kauniita +silmiään. Mutta kun näytteleminen oli loppunut ja viheriä esiriippu +lankesi, huokasi Melissa syvältä ja kääntyi vakaamieliseen opettajaan, +väsyneeltä näyttäen ja hymyllä ikäänkuin anteeksi anoen. + +"Nyt tahdon mennä kotiin!" sanoi Melissa ja laski pitkät ripset alas +mustille silmilleen, ikäänkuin sulkeaksensa ulkomaailmaa mielestään ja +pysyäksensä mielikuvatuksen suloisilla mailla. + +Kotimatkalla alkoi opettaja selittää koko näytöstä naurettavaksi. Hän +sanoi, ettei se ollenkaan olisi hänestä kummaa, jos Melissa luulisi, +että se nuori nainen, joka toimitti osaansa niin viehättävästi, +todellakin oli rakastunut komeasti puettuun herraan. Noh! jos nainen +tosiansa oli rakastunut tuohon herraan, niin oli se vallan onneton +tapaus. + +"Kuinka niin"? kysyi Melissa, silmänluomia avaten. + +"Sentähden, ettei hän vähillä tuloillaan voisi elättää vaimoaan ja +paitsi sitä maksaa vissiä summaa viikossa koreista vaatteistaan; eikä +pariskuntana saisi niin suurta palkkaa kuin nyt -- jos ei vaan +kumpainenkin puolestansa ole naimisissa jonkun muun kanssa. Luulenpa +varmaan, että kauniin kreivinnan mies ottaa vastaan piletit oven suussa +tahi vetää esiriipun ylös tahi puhdistaa lamput tahi toimittaa jotakin +semmoista jaloa ja hauskaa työtä. Mitä nuoreen herraan koskee, niin +myönnän, että hänen vaatteensa todellakin olivat koreat -- ne ovat +kyllä maksaneet noin 2-3 dollarsia, paitsi tuo punaisesta +puumulikankaasta tehty viitta -- sen tiedän tarkalleen mitä se maksaa, +sillä semmoista kangasta ostin verran kartiineiksi. Lissy, se nuori +herra on oikein sievä poika, vaikka hän toisinaan naukkaa tilkan liikaa +-- se vika on anteeksi annettava ja se on minusta varsin pahankurista +siitä syystä antaa hänelle selkään ja heittää hänet likaan, niinkuin +tuo mies äskeisenä iltana teki Wingdam'issa". + +Melissa oli ottanut hänen kätensä molempiin kämmeniinsä ja koetti +katsoa hänen silmiinsä, joita nuori mies kiinteästi käänteli poispäin. +Melissa ei usein käsittänyt umpimielistä ivaa, vaikka hän itse +toisinaan osoitti pilkallista kykyä ja taipumusta, joka puhkesi sekä +sanoihin, että tekoihin. Mutta nuori opettaja jatkoi samallaista +puhetta, kunnes olivat saapuneet Mrs Morpherin ovelle ja hän sai hylätä +Melissan tuon oivallisen naisen äidilliseen huostaan. Hän ei suostunut +tämän ystävälliseen kutsumukseen illalliselle, vältti niin tarkasti, +kuin mahdollista oli, sinisilmäisen Klytemnestran tenhoovaa katsantoa +ja palasi majaansa. + +Pari, kolme päivää saapui sitte Melissa liian myöhään kouluun ja +perjantaina hän ei iltapuolella tullut kävelemäänkään kouluopettajan +kanssa, niinkuin aina ennen. Opettaja aikoi siis jäädä kotiin, koska +hänen pikku toveritsansa ei tullut näkyviin. Kun hän korjasi kirjansa +niitten paikoille, ennenkuin kouluhuoneesta läksi, kuuli hän vienon +äänen lausuvan hänen nimensä. Hän kääntyi ja näki edessään Aristeides +Morpherin. + +"Noh, pikku ystäväni!" sanoi kouluopettaja hätäisenä, "mitä nyt? Puhu +liukkaasti!" + +"On asia semmoinen, että ... että 'Kurg' ja minä luulemme, että Melissa +taas on karkaamaisillaan". + +"Mitä nyt lörpöttelet?" sanoi opettaja äreänä, niinkuin ainakin ollaan, +koska pahoja sanomia tuodaan, vaikka kertoja onkin vallan syytön. + +"Mutta, opettaja kulta, hän ei enää ollenkaan pysy kotona; Kurg ja minä +näimme hänen eilen tuolla teaterissa puhuvan teateriherran kanssa ja +nyt hän taas on sen herran luona. Melissa sanoi Kurgille ja minulle, +että hän taitaa näytellä teaterissa yhtä hyvästi kuin mamseli +Cellerstina Montmorensy ja totta tosiaan -- hän laverteli ulkoa pitkän +lörpötyksen -- ihan ulkoa". Pieni kertoja vaikeni hengästyneenä. + +"Mikä teateriherra?" kysyi opettaja. + +"Se, jolla on semmoinen kiiltävä lakki päässä. -- Ja kauniit hiukset. +-- Ja kultaneula. -- Ja kultavitjat", sanoi rehellinen Aristeides, +jättäen loma-aikoja lauseitten väliin, että kerkeäisi hengittää. + +Opettajasta tuntui, ikäänkuin joku armottomasti rutistaisi hänen +rintaansa, hän tempasi lakin sekä hansikat ja kiirehti ulos. Aristeides +juoksi hänen perästä, mutta hänen lyhyet koipensa eivät oikein +jaksaneet kiistata toisen pitkäin askelten kanssa. Äkisti seisattui +sitte opettaja niin jyrkästi, että Aristeides löi nenänsä häneen. + +"Missä he olivat, kun viimekerran näit heidät?" kysyi kouluopettaja, +ikäänkuin pakinaa yhä vaan olisi jatkettu. + +"Kahvihuoneen rappusilla," vastasi Aristeides. + +Kun suurimmalle kadulle tulivat, pysähtyi opettaja taas. + +"Juokse sinä kotiin," virkkoi hän pojalle. "Jos Melissa on kotona, niin +joudu väleen kahvihuoneesen minulle ilmoittamaan. Jos hän ei ole +siellä, niin jää kotiin -- juokse!" Lyhytkoipinen Aristeides juoksi +täyttä ravia kotiinpäin. + +Kahvihuone oli torin toisella puolella -- pitkä epämuotoinen +rakennus, jossa oli juomasali, biljardi sekä ruokasali. Kun nuori mies +harppasi torin yli, huomasi hän, että kaksi ohitseastuvaa miestä +seisattui ja katsoi hänen perään. Hän silmäili vaatteitaan ja pyyhki +niistimellä kasvoja, ennenkuin astui juomasaliin. Siinä oli tavallisia +tyhjäntoimittajia, jotka ihmetellen tuijottivat tulokkaasen. Eräs herra +katseli häntä niin tarkkaan ja niin kummalliselta näyttäen, että +opettaja pysähtyi tyystemmin katsoaksensa. Hän älysi silloin, että se +ainoasti oli hänen oma kuvansa isossa peilissä. Hän arvasi siitä, että +mielensä oli varsin liikutettu, otti pöydältä käteensä "vuoren +sananlennättimen" viimeisen numeron ja koetti malttaa mieltänsä +ilmoituksia lukemalla. + +Hän meni sitte juomasalin lävitse ruokasaliin ja sieltä biljardisaliin. +Melissaa ei näkynyt sielläkään. Mutta viimemainitussa salissa seisoi +erään biljardin ääressä mies, jolla oli leveälierinen vastuukista tehty +lakki päässä. Opettaja tunsi hänet näyttelijäjoukon esimieheksi. +Ensihetkestä, jolloin yhteen yhtyivät, oli jo opettajaa inhoittanut se +omituinen tapa, jolla tuo tirehtööri oli järjestänyt hiuksensa sekä +partansa. Kun hän oli varmaan vakuutettu siitä, ettei Melissa ollut +biljardisalissa, kääntyi hän siihen mieheen, jolla oli kiiltävä lakki +päässä. Tämä oli jo huomannut opettajan, mutta koetti näyttää siltä, +kuin olisivat olleet vallan vieraita toisilleen; sivistymättömiltä +hengiltä onnistuu toki sellainen teeskentely aina huonosti. Hän nosteli +biljardikeppiä ja oli tavoittavinaan pallia, joka oli biljardipöydän +keskellä. Kouluopettaja seisoi paikallaan hänen vastapäätä, kun hän +katsahti ylös, meni opettaja likemmäksi. + +Opettaja oli aikonut välttää kaikkia riitoja sekä meteliä, mutta kun +hän alkoi puhua, rutistui hänen kulkkunsa: ehdottomasti ahtaammaksi ja +hänen oma äänensä kuului hänestä niin syvältä, kaukaiselta ja +vähähtävältä, että se miltei hirvittänyt häntä. + +"Olen kuullut," aloitteli hän, "että Melissa Smith, eräs orpo +oppilaani, on jostakin syystä pyrkinyt teidän joukkoonne; onko se +totta?" + +Kiiltopää mies kumartui biljardin yli ja oli tekevinään telläyksen, +joka lähetti pallin pöydän vastaiseen päähän; sitte meni hän +biljardipöydän ympäri pallia ottamaan ja asetti sen samaan kohtaan. + +Kun se toimitus oli suoritettu, sanoi hän, toista telläystä varustaen: + +"Noh, mitä sitte?" + +Opettajan rintaa ahdisti taas, mutta hän puristi toisella kädellään +biljardipöydän reunaa ja jatkoi puhettansa: + +"Jos olette kelpomies, niin tarvitsee minun vaan sanoa, että olen hänen +hoitajansa ja että minun on takaaminen hänen vastaista onnea. Te +tiedätte itse yhtä hyvin, kuin minäkin, millaista elämää tarjootte +tälle vilpittömälle lapselle. Kaikki tässä läsnä olevat voivat +todistaa, että yksi kerta jo olen pelastanut hänet tilasta, joka oli +kuolemaa pahempi -- että olen korjannut hänet kadulta ja synnin +pesistä. Yhä edelleen koetan suojella häntä. Puhukaamme suoraan +niinkuin miesten kesken sopii. Hänellä ei ole isää eikä äitiä, ei +veljeä eikä sisarta. Mitä hänelle annatte näitten etujen sijaan?" + +Teaterin tirehtööri koetteli biljardikepin tutkainta ja katseli +ympärilleen, eikö siellä olisi ketään, jolle hän voisi lausua +pilkkapuheita tuosta oivallisesta tarinasta. + +"Tiedän kyllä, että Melissa on eriskummainen, itsepäinen tyttö," jatkoi +opettaja, "mutta hän on tullut entistään paremmaksi. Luulenpa, että +hänessä olen saanut aikaan paljonkin hyvää. Pyydän hartaasti, ettette +enää yhtään sekaannu tähän asiaan, vaan kelpomiehenä hylkäätte tytön +minulle. Olen valmis -- -- -- -- --" Nuoren miehen kulkku rutistui taas +ja hän vaikeni äkisti. + +Tirehtööri ymmärsi hänen vaikenemista väärältä kannalta, katsahti ylös +ja sanoi, raakamaisesti nauraen: + +"Te tahdotte ottaa tyttörukan itsellenne, vai kuinka? -- Älä luulekaan, +poikaseni -- siitä tuumasta ei tule mitään!" + +Hänen äänensä solvasi enemmän kuin hänen sanansa, silmäys vielä enemmän +kuin ääni ja koko hänen olentonsa suututti. Lyönti on ainoa keino, joka +vaikuttaa sellaisiin vintiöihin. Opettaja sen tiesi; koko hänen +hillitty vihansa puhkesikin toimeksi; hän läjähytti virnuttelevaa +renttuherraa nenälle. Lyönti viskasi kiiltävän lakin sinne, +biljardikepin tänne ja halkaisi opettajan hansikan peukalon kohdalta +sakarisormelle saakka. Se teki miehen ristisuuksi ja pilasi vähäksi +ajaksi hänen huolellisesti vaalitun partansa soreutta. + +Huuto, kirous ja useain jalkain töminä kuului. Miesjoukko hajosi sitte +ja kaksi pistoolia paukahti melkein yhtaikaa. Ihmiset lähenivät taas +teaterin esimiehen ympärille ja kouluopettaja seisoi yksinään, +hihaltaan nyppien palavan etulaaingin palasia. Joku piti hänen toisesta +kädestä kiini. Kun opettaja katsahti sinnepäin, huomasi hän, että se +käsi vuosi verta, mutta sormet olivat kuin suonenvedolla tarttuneet +kimeltelevän veitsen varteen. Eikä hänen oma muistonsakaan tiennyt +selittää mistä ja milloin hän sen oli temmannut. + +Mr Morpher oli se, joka piti hänen kädestä kiini ja koetti taluttaa +häntä ovellepäin. Mutta opettaja ei totellut, vaan alkoi kuivalta +keroltaan puhua jotakin Melissasta. + +"Kaikki hyvällä kannalla, poikaseni!" sanoi herra Morpher. "Melissa on +kotona". + +He menivät yhdessä ulos kadulle. Sillaikaa kuin jatkoivat käyntiään, +kertoi herra Morpher, että Melissa vähää ennempänä oli töytännyt +kammariin, huutaen, että koulumestaria paraikaa murhattiin. Koska nuori +mies tahtoi olla yksinään, erosi hän Morpherista ja poikkesi +koulullepäin, luvattuaan, ettei hän sinä iltana enää menisi teaterin +esimiestä tavoittelemaan. Hän hämmästyi, huomatessaan, että ovi oli +auki -- ja hämmästyi vielä kovemmin, älyttyään Melissan siellä sisässä. + +Olen jo ennenkin viitannut siihen, että tämän opettajan luonteessa, +niinkuin useimmissa varsin arkatuntoisissa hengissä, oli hiukan +itsekkäisyyttä. Hänen vastustajansa törkeä syytös vihastutti häntä +vielä pahemmin. Mahdollista oli siis, ajatteli hän itsekseen, että +ihmiset siltä kannalta käsittivät hänen taipumustaan tuohon tyttöön, +joka vielä oli lapsena. Hänen tunteensa olivatkin tosiaan vähän +liiaksi kiihtyneet ja naurettavat. Melissa oli paitsi sitä ollut +vapaaehtoisesti luopumaisillaan hänen ystävyydestä ja hoidon alta. Eikö +ihmiset usein olleet häntä varoittaneet tuon tytön suhteen? Miksi +kielsi hän yksinään yleisen luulon totuutta, koska hänen kentiesi +viimein kuitenkin täytyisi tunnustaa heidän ennustukset todeksi? Hän +oli kapakassa ruvennut tappelemaan ja saattanut oman henkensä vaaraan, +osoittaaksensa -- mitä? -- Mitä hän oli osoittanut? -- Mitä ihmiset +hänestä sanoisivat? -- Mitä hänen ystävänsä sanoisivat? -- Mitä sanoisi +Mac Snagley? -- -- + +Sillä mielellä ollessaan, hän ei suinkaan olisi tahtonut tavata +Melissaa. Hän astui ovesta sisään, meni pöytänsä lähelle ja sanoi +tytölle muutamilla, pikaisilla ja nurjilla lauseilla, että hänellä oli +työtä ja että hän tahtoi olla yksinään. Kun Melissa nousi, istuutui +opettaja hänen paikalleen ja kätki kasvot käsiinsä. Kun hän katsahti +ylös, seisoi tyttö vielä hänen edessään. Melissa katseli häntä +tuskissaan mustilla silmillänsä. + +"Murhasitteko hänen?" kysyi tyttö. + +"En!" vastasi opettaja. + +"Sitä varten annoin teille veitsen," virkkoi tyttö pikaisesti. + +"Anoit minulle veitsen?" kertoi opettaja hämillään. + +"Aivan niin! Minä olin siellä pöydän alla. Minä näin, että löitte +häntä. Näin teidän molempain kaatuvan. Hän pudotti veitsensä. Sen +annoin teille. Miksette pistäneet häntä?" sanoi Melissa hätäillen; +hänen mustat silmänsä vilkahtivat ja hän viittasi pienellä ruskealla +kädellään mitä tehoa tarkoitettiin. + +Opettaja tirkisti hämmästyneenä häneen. + +"Niin", sanoi Melissa. "Jos vaan olisitte kysyneet minulta, niin olisin +myöntänyt, että olin aikeissa lähteä teaterijoukon kanssa. Mitäpä syytä +siihen arvaatte? Olisin lähtenyt, koska ette virkkaneet minulle, että +muuttaisitte muualle. Sen tiesin kuitenkin. Kuulin kyllä, kun puhuitte +siitä tohtorille. Luulitteko, että minä jäisin tänne Morpher-perheen +luoksi. Parempi sitte kuolema." + +Näytelmä-liikennöllä, joka oivallisesti osoitti hänen luonnettaan, otti +hän povestansa muutamia lakastuneita viheriöitä lehtiä ja jatkoi, niitä +ojennetulla kädellä näyttäen, vilkasta ja omituista puhettansa. + +"Tuossa on se myrkyllinen kasvi, jonka sanoitte tappavan minua. Minä +menen teaterijoukkoon tahi syön näitä ja kuolen tähän. Se on minusta +yhdenlainen. En suinkaan jää tähän elämään, koska minua täällä vihataan +ja inhotaan. Te ette ikinä minua hylkäisi tänne, jos ette minua vihaisi +ja inhoisi niinkuin muutkin." -- -- + +Hänen pieni povensa nousi innoissaan ja kaksi suurta kyyneltä luikahti +mustain ripsien alta, mutta hän pyyhki ne liukkaasti pois ikäänkuin ne +olisivat pistäneet. + +"Jos panette minut vankeuteen," sanoi Melissa vimmastuneena, +"pidättääksenne minua teateriväestä erikseen, niin myrkytän itseni. +Isäni murhasi itsensä -- miksen minäkin voisi tehdä samalla tavalla? -- +Te sanoitte, että yksi ainoa suupala tätä juurta viepi hengen minulta +ja se on nyt aina tässä varalla" -- hän löi pienellä kulakalla +rintaansa. + +Opettaja muisti tuota tyhjää sijaa haudan vieressä ja ajatteli +sitä pientä innostunutta olentoa, joka seisoi hänen edessään. +Silmänräpäyksen kuluttua, otti hän tytön molemmat kädet omiin käsiinsä +ja virkkoi, hänen tunnokkaisin silmiin katsoen: + +"Lissy, tahdotko seurata _minua_?" + +Tyttö kaulaili häntä kiivaasti ja vastasi: + +"Tahdon." + +"Nyt -- tänä iltanako?" + +"Tänä iltana." + +Käsi kädessä läksivät he ulos tielle -- sille kaidalle tielle, jota +myöten Melissan väsyneet jalat kerran olivat astuneet kouluopettajan +ovelle ja jota hän opettajan mielestä ei koskaan enää saisi kävellä +yksinään. Tähdet tuikkivat kirkkaasti heidän päänsä päällitse. Tulipa +siitä sitte hyvää tai pahaa, surua tai iloa -- läksy oli luettu ja +koulun ovi sulkeutui ijäksi päiväksi heidän takanansa. + + + + +V. + +Kuvaus sulo-elämästa Red Gulch'issa. + + +Sandy oli "ottanut" lasillisen liiaksi. Hän loikoi kukkivan +azalea-pensaan juurella, johon hän pari tuntia sitte oli kaatunut; +kuinka kauan hän siinä oli maannut, oli hänelle itselleen tietämätöntä +eikä hän siitä lukua pitänytkään; yhtä ratkaisematonta ja epätietoista +oli, milloin hän pystyyn nousisi. Hänen ruumiinsa tila oli hänen +henkeen ja aatteisinsa tuonut täydellisen ja onnistuttavan levon. + +Red Gulch'issa se, paha kyllä, ei suinkaan ollut mitään outoa eikä se +nostattanut huomioakaan, jos mies nähtiin päihtyneenä, etenkin jos +ystävämme Sandy oli siihen tilaan langennut. Vähää ennempänä oli joku +pilkkakirves pystyttänyt Sandyn pään likelle satunnaisen muistopatsaan, +johon oli kirjoitettu: "Mac Corklen viinan vaikutus -- kuolettaa 40 +askeleen päästä". Mutta paitsi tätä pilallista poikkeusta oli Sandy +saanut levätä häiritsemättä. Kuleksiva muuli, joka oli päässyt vapaaksi +kuormituksestaan, oli syönyt kuivat ruohot hänen ympäriltään ja +uteliaasti nuuskinut kaatunutta miestä; juoksija koira oli, niinkuin +koko hänen sukunsa tapa on, kovasti surkutellut juopunutta miestä, +nuoleksinut Sandyn pölyisiä saappaita ja viimein kyyristynyt hänen +jaloilleen, missä se vieläkin loikoi, laiskasti räpyttäen silmiään +päivänpaisteessa ja irstaalta näyttäen niin että se koiramaisesti +mielisteli halventunutta miestä, hänen heikkoa luonnettansa oikein +liehitellen ja alamaisesti jätkytellen. + +Mäntyjen varjot olivat vähittäin kiertyneet auringon aseman jälkeen, +kunnes ne olivat siirtyneet tien yli ja nyt kirjoittivat lakean +niittymaan pitkillä mustilla ja kultaisilla viiruilla. Vähäiset tuprut +punaista pölyä, joita sivutse vyrrivät kuormarattaat ajoivat ylös, +painuivat taas alas ja peittivät lepäävää urosta tomuun, niin että +häntä oli vaikea tuntea Sandyksi. Aurinko kallistui yhä alemmaksi eikä +Sandy vieläkään liikahtanut. + +Mutta viimein häirittiin tuon tieto-viisaan, niinkuin usean muunkin, +rauhaa erään viisaustiedettä kaipaavan sukupuolen hyökkäyksellä hänen +alueesensa. + +"Miss Mary", niinkuin häntä kutsui se pikkuinen lauma, jonka vasta oli +laskenut valloilleen jykeästi rakennetusta kouluhuoneesta, tuolta +petäjikön takaa -- Miss Mary aloitteli iltamarssiaan. Erinomaisen +kaunis kukkaterttu azaleapensaassa tien vastaisella puolella nostatti +hänen huomionsa; hän meni tien poikki sitä ottamaan ja tipsutteli +varovaisesti punaisen pölyn ylitse, valkeita hameitaan huolellisesti +kohotellen ja monella tavalla inhoansa näyttäen, ikäänkuin valkea +pikkuruinen kissanpoika, jonka täytyy saattaa tahratonta turkkia sekä +pehmeitä käpäliään vaaranalaisiksi likaisella maantiellä. Miss Mary +joutui pensaan juurelle ja tavoitti juuri kädellänsä kukkia, kun hän +kompastui Sandyn lepäävän vartalon yli. + +Hän päästi tietysti sen vienon, vaan kimakan huudon, joka on hänen +sukupuolelleen ominainen tukalassa tilassa; mutta kun kerran oli +suorittanut sen välttämättömän veron naispuolen heikkoudelle, rohkaisi +hän mieltänsä ja pysähtyi silmänräpäykseksi makaavan hirviön likelle, +vaikka valmiina pakenemaan. Kun ei ääntä, eikä liikettä huomattu, tuli +hän yhä utalammaksi ja potkaisi pienellä jalallaan pilkallisen +muistomerkin kumoon, halveksivaisesti mutisten: "luontokappaleet!" -- +millä nimityksellä hän luultavasti tällä hetkellä mielessään tarkoitti +Red Gulchin koko miespuolta -- sillä Miss Mary, joka vaati varsin +paljon ihmissuvulta yleiseen ja miespuolelta etenkin, kentiesi +ei osannut ansion mukaan pitää arvossa sitä jotenkin röyhkeää +kohteliaisuutta, josta Kalifornialainen syystäkin on mainio. Vaikka hän +äsken oli paikalle tullut, oli häntä jo opittu tuntemaan "saakelin +ynseäksi". + +Sillaikaa kuin Miss Mary vielä viipyi siinä, huomasi hän, että loivat +auringon säteet paraillaan paahtoivat Sandyn paljasta päätä; hänen +lakkinsa kellui käyttämätönnä nurmella. Miss Mary tarvitsi hiukan +rohkeutta nostaaksensa lakkia ylös ja pannaksensa sitä miehen kasvoille +-- mutta hän toimitti kuitenkin sen hyvän työn ja läksi sitte paikalta +pakoon. Kun hän oli poistunut muutamia askeleita, katsoi hän taakseen +ja huomasi silloin hämmästyen sekä pelästyen, että Sandy oli noussut +istumaan, oli temmannut lakin päästä sekä alkanut jupista jotakin. + +Asian todenperäinen laita oli semmoinen, että Sandy mielensä pohjasta +oli vakuutettu siitä, että päivänpaiste oli aivan mieluisa sekä +terveellinen; hän arveli, että ainoastansa parantumattomat hassut +makasivat pää peitettynä ja että hänen vastustamatonna oikeutena oli +venyä paljaspäänä, jos hän niin tahtoi. Kaikki nämät asianhaarat olivat +Sandyn sisälliselle tunnolle vallan selvät; mutta hän mahtoi kovaksi +onnekseen ainoasti jotenkin tyydyttämättömällä tavalla ilmoittaa +tunteitansa. + +"Mitä hittoa?" sanoi hän körisevällä ja tavoittelevalla äänellä. "Mitä +-- mitä -- mitä nyt? -- Älä tule tänne nuuskimaan, sanon minä -- -- +jaa, sen minä sanon, sinä helvetin pakana -- päivä paistaa, jos tahdon +-- minä makaan, jos tahdon -- -- mitä hitoille se sinua koskee? -- älä +tule tänne -- saakelin hauskaa päivänpaistetta -- minä -- minä -- päivä +paistaa, jos tahdon --!" + +Miss Mary tuli entistään rohkeammaksi, koska heidän välinsä jo oli +pitkä; hän seisahtui ja kysyi, kaihosiko mies jotakin (sillä hän ei +ollut käsittänyt edellisen puhelman tarkoitusta). + +"Mitä perkele? -- Mitä tahdot?" jatkoi Sandy, ääni koko oktavi +ylempänä. + +"Nouse seisoalle, sinä hirmuinen ihminen!" sanoi Miss Mary kovin +äkäisenä. "Nouse tuossa paikassa ylös ja mene kotiin!" + +Sandy nousi hoipertuen. Hän oli kuuden jalan korkuinen ja Miss Mary +vavahti. Mies horjui muutamia askeleita eteenpäin ja pysähtyi sitte. + +"Mitä varten minä -- -- menisin kotiin?" kysähti hän äkisti juopuneen +yksitotisuudella. + +"Mene pesemään itseäsi!" vastasi Miss Mary, kovin paheksivilla silmillä +katsellen likaista Sandya. + +Miss Mary hämmästyi hämmästymistään, kun Sandy silmänräpäyksessä riisti +päältään takin sekä liivit, heitti ne nurmelle, potki saappaat +jaloistaan ja silmittömänä syöksyi mäeltä alas joelle päin. + +"Jumala minua armahtakoon! -- hän hukuttaa itsensä!" huusi Miss Mary ja +juoksi kohta takaisin kouluhuoneesen, mihin hän salpasi itsensä lukon +taaksi. Niin ristiriitaiset ovat usein naisten toimet. + +Kun hän sinä iltana istui tee-pöydän ääressä emäntänsä, jurasepän +puolison, kanssa, tapahtui, että Miss Mary ikäänkuin sattumalta kysyi +häneltä, oliko hänen miehellänsä tapana joskus juoda liiaksi. + +"Abner", vastasi Mrs Stidgers arvelevaisesti; "maltsaikaa; -- Abner +henkeni ja Jumalan kautta ei ole sanottavaksi ollut naukussa senkuin +kolme kertaa viimeisen presendentinvaalin jälkeen". + +Miss Mary olisi mielellään tahtonut kysyä, pyrkikö hän semmoisessa +tilaisuudessa päivänpaisteesen makaamaan, pää paljaana ja oliko kylmä +kylpy siinä tapauksessa vaaralliseksi katsottava, mutta sellainen +kysymys olisi vaatinut selityksen, jota hän ei mielinyt antaa. Suurilla +mustilla silmillään katseli hän vaan vakaasti punaposkista Mrs +Stidgersia, joka oli uhkea esimerkki ison lännen kukoistuksesta -- ja +se puheenaine jätettiin sikseen. Samana iltana kirjoitti Miss Mary +paraalle ystävälleen Bostonissa: "Jos rupeaisin valitsemaan, niin +luulen, totta sanoen, että tämän yhteiskunnan juopunut puoli minusta +melkein olisi parempi kuin raitis puoli. Tässä puhun tietysti miehistä +-- mitä naisiin tulee, niin en tiedä mikä heitä voisi muuttaa edes +hiukan laatuun käyviksi". + +Yhdessä viikossa oli Miss Mary kokonansa unhottanut tuon vähäisen +väliseikan, vaikka hänen kävelynsä melkein hänen tietämättänsä, +kiertyivät toiseen suuntaan. Hän huomasi kuitenkin, että veres terttu +azaleakukkia joka aamu oli hänen pöydällään. Mutta se ei häntä +hämmästyttänyt, sillä hänen oppilaansa, jotka tunsivat hänen +mieltymystä kukkiin, koristivat aina hänen istuma-paikkansa vereksillä +kimpuilla vuokkoja, sireeniä ja lupiinia; vaan ei kukaan myöntänyt +tuoneensa azaleoita, vaikka usealta kysyttiin. + +Muutamia päiviä kului taas. Sitte tapahtui eräänä päivänä, että nuori +herra Johnny Stidgers, jonka sija oli likinnä ikkunaa, kun opettajatar +paraillaan luetti, muitten mielestä peräti suotta purskahti aivan +hillitsemättömään nauruun, joka miltei pilannut koko luokan +järjestystä. Miss Mary ei saanut häneltä muuta selitystä kuin että joku +oli "kurkistanut ikkunasta". Suuttuneena ja harmistuneena läksi +opettajatar pesästään tavoittamaan ja rankaisemaan rauhan rikkojaa. Kun +hän pyörähti kouluhuoneen nurkan ohitse, seisoi hän äkisti äsken +juovuksissa olleen miehen edessä -- tämä oli nyt vallan selvä, mutta +hänen päivettyneet kasvonsa näyttivät erinomaisen ujoilta ja +häpeileviltä. + +Vihan vimmassa Miss Mary ei suinkaan olisi jättänyt tätä +viimeksimainittua seikkaa hyödyksensä käyttämättä, jos ei hän samassa +tuokiossa vastoin tahtoansa olisi älynnyt, että tuo "luontokappale", +vaikka edelliset synnit olivatkin häneen jättäneet jälkiään, kuitenkin +oli jokseenkin kaunis ja viehättävä -- todellakin jonkinlainen +valkeaverinen ja hyväluontoinen Simson, jonka paksuja liinankarvaisia +hiuskierukoita eivät millaisetkaan Delilan saksit nähtävästi koskaan +olleet niittäneet. Kovat sanat kuolivat Miss Maryn huulille ja hän +vastaanotti ainoastaan miesparan änkättyjä anteeksipyyntöjä +kulmakarvojaan halveksivaisesti nostellen ja poimunteitansa +huolellisesti ko'oten, ikäänkuin Sandysta niihin olisi voinut tarttua +joku pahuus, jos hän likelle pääsi. Kun Miss Mary taas astui +kouluhuoneesen ja hänen silmänsä tapasivat azaleoita, leimahti uusi +valo hänen ajatuksiinsa; hän nauroi sydämellisesti ja lapset nauroivat +myöskin ja kaikki olivat sangen onnelliset kukapa oikein tiesi mistä +syystä. + +Joku aika tämän tapauksen jälkeen sattui sitte eräänä lämpimänä +kesäpäivänä, että kaksi lyhytkoipista pikkuherraa kompastui koulun +kynnykselle juurikun he töin tuskin olivat lähteeltä kulettaneet sinne +ämpärillisen vettä. Miss Mary tarttui sääliväisesti ämpärin sankaan ja +läksi itse lähteelle ämpäriä uudestaan täyttämään. Lähteen äyräällä +loihe varjo hänen tielleen ja voimakas käsivarsi, joka oli puettu +siniseen liinapaitaan, vapautti häntä pikaisesti ja vakaasti hänen +kantamuksistaan. Miss Mary ujoksui ja vihastui. + +"Parempi olisi, jos kantaisitte vähän enemmän tuota nestettä omaksi +tarpeeksenne", sanoi hän siniselle käsivarrelle, pitkiä silmäripsiään +nostamattakaan. + +Miehen nöyrä äänettömyys saattoi Miss Marya katumaan sanojansa ja oven +suussa kiitti hän sentähden sitte auttajaansa niin lempeästi, että +miesparka oli hämmästyksestä kuukahtumaisillaan -- josta lapset taas +purskahtivat nauramaan ja Miss Mary yhtyi siihen nauruun niin +halukkaasti, että vieno punastus nousi hänen puhtaisin, muuten aivan +vaaleihin poskipäihin. Seuraavana päivänä ilmestyi tuntemattomalla +tavalla tynnyri oven ulkopuolelle ja samalla salaisella tavalla +täyttyi se joka aamu kylmällä lähdevedellä. Mutta mustasilmäistä Miss +Marya suosittiin ja kunnioitettiin muullakin hiljaisella tavalla. +"Bill-saakeli", Slumgullionin kyytivaunujen ajaja, laajalta tunnettu +"kohteliaisuudestaan", koska aina pyysi kauniimman sukupuolen istumaan +kutsin-istuimelle, oli Miss Maryn suhteen tehnyt poikkeuksen yleisestä +tavastaan sentakia, että Bill'illä oli paha tapa "kiroilla, vastamäkeä +ajaessaan;" hän antoi aina Miss Maryn yksinomaiseen valtaan toisen +puolen koko vaunuja. Jack Hamlins, tuo mainio kortinlyöjä, matkusti +kerran äänetönnä muutamia peninkulmia yksissä Miss Maryn kanssa ja +heitti sittemmin putelin erään iloisen kumppaninsa päähän, koska tämä +uskalsi mainita Miss Maryn nimeä kapakan juomatuvassa. Erään oppilaan +koreasti puettu vaan vähemmin kunnioitettava äiti, jonka mies oli +tuntematon, käveli usein ujosti tuon vaalean vestaalin temppelin +läheisyydessä, vaan ei koskaan tohtinut astua sen pyhälle alueelle; hän +oli tyytyväinen, kun nöyrästi sai palvella tuota naispappia kaukaa. + +Semmoisia vähäisiä keskeymisiä sattui toisinaan, mutta muuten kiersi +Red Gulch'in ylitse yksitoikkoinen juhlakulku kirkkaita, helteisiä +päiviä, lyhyitä hämäriä ja tähdenvaloisia öitä. Miss Mary mieltyi yhä +enemmän vaelluksiin hiljaisissa, uneksivissa metsissä. Hän luuli +kentiesi, niinkuin Mrs Stidgers, että petäjäin sulohajuinen huoku +oli terveellinen rinnalle; varmaa on, että hänen yskimistään +harvemmin kuului, että koko hänen vartalonsa nousi suoremmaksi sekä +turpeammaksi ja että hänen poskensa tulivat punaisemmiksi, askeleet +vakaammiksi. Kentiesi oppi hän paraikaa sitä ijankaikkista läksyä, jota +kärsivälliset, ijäti viheriät kuuset väsymättä ja yhä matkivat ihmisten +korviin, olkootpa nämät sitte kuuliaiset tahi huolimattomat. + +Eräänä päivänä otti hän lapset keralleen pitkälle kävelylle. Pois +mentiin pölyiseltä maantieltä, pois hajallansa olevilta puoleksi +rappeutuneilta taloilta, liejuisilta kaivannoilta ja puodinikkunain +koreilta repaleilta, pois koko siltä vähäisen kultauksen ja värjätyn +lasin ohuelta keitin-öljyltä, johon raakuus semmoisissa paikoissa +verhottuu -- ja kuinka viehättävää eikö nyt ollut! -- Kuinka metsä +avasi pitkät tuoksuavat pylväskäytävänsä vastaanottaakseen heitä, kun +he olivat ehtineet viimeisen säretyn kallion, viimeisen saviläjän ja +viimeisen tyhjennetyn kaivoksen ohitse! -- Kuinka lapset heittäyivät +maan ruskeaa rintaa vasten innokkaasti sitä hyväilemään samalla kuin +täyttivät ilman raittiilla naurullaan ja kuinka Miss Mary itse, +unhottaen akkiloida valkeaa kesäpukuaan, lensi kuin lintu poikooksensa +etupäässä, kunnes hän viimein riehuen, nauraen ja hengästyneenä, +ruskeat hiuspalmikot hajallaan, lakki niskassa ja posket hehkuvina +kaukana metsässä sattui tulemaan aina onnettoman Sandyn kanssa +vastakkaa! + +Katsomme tarpeettomaksi kertoa niitä anteeksipyyntöjä ja selityksiä, +jotka nyt seurasivat. Taitaa olla kylliksi, jos mainitsemme, että siltä +näytti, kuin Miss Mary ja entinen juomari ennenkin olisivat samalla +tavalla yhtehen yhtyneet, että Sandy kohta otettiin iloisen seuran +jäseneksi ja että lapset sillä sukkelalla vaistolla, jonka Luoja +näyttää antaneen heikoille, tunnistivat häntä ystäväkseen, leikitsivät +hänen valkean harjansa sekä viiksien kanssa ja harjoittivat monenlaista +vapautta häntä kohtaan. Kun hän viimein muutamista suurista kivistä +kuusen juurelle teki heille uunin, oli heidän ihastuksensa vallan +rajaton. + +Kun he kaksi tuntia onnellisina olivat leikkineet noin lapsellisesti, +oli Sandy polvillaan opettajattaren jalkain edessä sillaikaa kuin tämä +mäen rinteellä istuen sitoi laakerista ja sireenistä seppeleitä ja hän +itse haaveksivilla, ihastuneilla silmillä katseli tuota naista. Koska +Sandy noin oli siinä polvillaan, näytti melkein siltä, kuin joku +yliluonnollinen muutos olisi tapahtunut hänessä heidän ensimmäisen +yhteensattumisen jälkeen. Mutta eroitus oikeastansa ei kuitenkaan ollut +niin suuri. Se heikko, haaveksivainen, laiska ja himoisa ihmisluonne, +joka ennen oli katsonut lasin varsin mieluisaksi, tavoitteli nyt, +pelkään mä, ainoastaan uutta päihtymystä rakkaudesta. + +Sandy itse miltei sitä älynnytkin. Hänen mielensä teki ryhtymään +johonkin työhön -- tappamaan harmaata karhua tahi nylkemään +villi-ihmisen kalloa, sanalla sanoen jollakin tavalla uhraamaan +itseänsä tuon vaalean, mustasilmäisen pienen opettajattaren edestä. +Mielelläni tahtoisin esitellä häntä sankaruuden loistavassa valossa ja +ainoastaan pakolla voi minua pidättää se järkähtämätön vakuutus, että +semmoisia asioita aivan harvoin tapahtuu todellisessa elämässä. Kaunis +lukijattareni, joka muistaa kuinka harvoin rakastettu Adolf, vaan +kuinka usein joku vähemmän miellyttävä vieras tahi romantillisuutta +peräti kaipaava poliisipalvelija häntä pelastaa jostakin uhkaavasta +vaarasta, antaa minulle epäilemättä anteeksi. + +He istuivat niinikään häiritsemättä koko sen suloisen kesäpäivän +sillaikaa kuin tikat rääkättivät ja nakuttelivat heidän päänsä +päällitse ja lasten äänet hyväsointuisesti kuuluivat alhaalta +notkelmasta. Mitä he virkkoivat jääkin mainitsematta. Mitä he tuumivat +-- se olisi huvittavampi tietää -- vaan se on tuntematonta. Tikat +saivat kuulla, että Miss Mary oli isätön sekä äiditön, että hän setänsä +kodosta oli lähtenyt ja sitte tullut Kaliforniaan terveyttä sekä +itsenäisyyttä hakemaan; -- että Sandy myöskin oli ilman isää sekä +äitiä, että hän puolestaan oli tullut Kaliforniaan onnea hakemaan ja +että hän oli elänyt hurjaa, laitonta elämää, vaan nyt tahtoi koettaa +parannusta; -- ynnä paljon muuta, joka epäilemättä tikan kannalta +katsoen tuntui aivan yksinkertaiselta ja aikaa vievältä. + +Mutta semmoisella pakinalla riensi iltapuoli tiehensä; kun lapset taas +olivat kokoontuneet ja Sandy herkkätuntoisuudella, jota opettajatar +osasi aivan suureksi arvostella, sanoi heille jäähyväiset, ennenkin +uudispaikkaan joutuivat -- silloin arveli Miss Mary, että se päivä oli +ollut lyhin koko hänen ahkerassa elämässään. + +Pitkä kuiva kesä kallistui loppumaan ja samaten myöskin koulun lukukausi. +Vielä oli päivä jälellä, vaan sitte olisi Miss Mary valmis, joksikuksi +ajaksi kumminkin, lähtemään Red Gulch'ista. Hän istui yksinään +koulusalissa, poski kätensä nojassa ja silmät puoleksi ummessa; hän oli +valveillaan vaipunut semmoisiin uneksimisiin, joihin Miss Mary -- +koulukurin pahennukseksi, luulen ma -- joku aika sitte oli tottunut +painumaan. Hänen sylensä oli täynnään sammalia, sanajalkoja sekä muita +muistomerkkiä metsästä; hän oli niin kiintynyt omiin ajatuksiinsa, +ettei hän kuullut, kun ovea hiljaa kolkutettiin tahi hämmentyi kentiesi +hänen unelmissaan se ääni tikkain nakutuksiin kaukana sakeassa +metsässä. Kun sitä naputusta vielä kerran toistettiin, säpsähti hän ja +riensi, posket punastuvat, ovea avaamaan. + +Kynnyksellä seisoi nainen, jonka kasvoissa nähtiin lakastuneen +kauneuden selviä jälkiä ja jonka loistava, julkea, silmäänpistävä puku +oli kummallisena vastakohtana hänen nöyrälle katsannolleen. Miss Mary +tunsi häntä nimettömän oppilaansa epäiltäväksi äidiksi. Koettaen +poistaa ehdotonta vastenmielisyyttään, pyysi hän jäykästi vieraan +astumaan sisään ja kokosi vaistomaisesti helmansa tiukasti ympärilleen +sekä siirtyi loitommalle. Hänen käytöksensä oli kentiesi syynä siihen, +että ujo vieras, silmänräpäyksen hämillään aprikoituaan, jätti korean +päivän-varjonsa avonaiseksi, pisti sen hiekkaan oven ulkopuolelle ja +sitte istuutui salin alhaisempaan päähän, pitkän koulupenkin kolkalle. +Hänen äänensä oli vapisevainen ja tavoitteleva, kun hän aloitteli: + +"Minä kuulin sanottavan, että aiotte huomenna matkustaa alas ranteelle +ja minä ajattelin sillä tavalla, etten voisi antaa teidän lähteä, Miss, +ennenkuin kiittäisin teitä kaikesta hyvyydestänne Tommya kohtaan". + +"Tommy", sanoi Miss Mary, "oli sievä poika ja ansaitsi suurempaa +huomioa kuin mitä hän oli voinut osoittaa hänelle". + +"Kiitoksia siitä todistuksesta, Miss, kunniaa ja kiitosta!" virkahti +vieras ja ilon punastus levisi hänen poskiinsa sen keinotekoisen värin +alle, jota Red Gulch'issa pilkallisesti kutsuttiin hänen +"sotavärikseen;" hän koetti hämillään muuttaa pitkää penkkiään +likemmäksi kouluopettajatarta. "Kiitoksia siitä todistuksesta, Miss -- +Niin, kyllä se onkin varma totuus, vaikka sitä nyt sanoo hänen oma +äitinsä, jonka ei sopisi kiittää häntä -- mutta ompa se varma totuus, +ettei koko maailmassa voikaan löytyä armaampaa, aimollisempaa ja +siivompaa poikaa kuin tuo nulikkani -- ja vaikkei semmoisen, kuin minä +olen, sovikaan sanoa sitä, niin on sekin totta, ettei myöskään voi +löytyä armaampaa, kauniimpaa ja enkelinkaltaisempaa opettajatarta, kuin +se, joka hänellä on ollut. Jumala teitä siunatkoon!" + +Miss Mary, joka vakaana istui pulpettinsa takana, linjain olallaan, +avasi silmänsä suuriksi, tätä kuullessaan, vaan ei virkkanut mitään. + +"Kyllä minä tiedän, niinkuin sanottu on, ettei semmoisen, kuin minä +olen, sovi kiittää tietä, Miss!" jatkoi vieras liukkaasti, "eikä minun +sopisi, tietäähän sen jokainen, tulla tänne valoisalla keskipäivällä +teitä puhuttelemaan. Mutta kas! asia on semmoinen, että tulen +rukoilemaan teiltä jotakin -- en omasta puolestani, Miss, en omasta +puolestani, vaan tuon armaan poikani takia, Miss!" + +Erään katsahduksen kautta nuoren opettajattaren silmistä rohkaistuna ja +pistäen ahtaisin lavendelinvärisiin hanskoihin puserretut kädet +polviensa väliin, sormet alaspäin, kumartui hän eteenpäin ja jatkoi +hiljaisemmalla äänellä: + +"Katsokaa, Miss! Ei ole ketään, joka pitäisi huolta poikaraukasta +senkuin minä vaan eikä semmoisen, kuin minä olen, sovi kasvattaa häntä; +sen tiedätte. Mennä vuonna jo vähän tuumin suorastaan lähettää hänet +pois San Franciscon kouluun; mutta kun sitte kuului puhetta, että tänne +hankittaisiin opettajatar, niin ajattelin, että parasta oli odottaa, +kunnes saisin nähdä teidät -- ja kun vaan vilahdukselta olin nähnyt +teidät, niin tiesin, että kaikki oli hyvä ja että voisin vähän kauemmin +pitää pikkua poikaani kotona. Te ette suinkaan voi arvatakaan, kuinka +mahdottomasti hän teitä rakastaa, tuo poikarukka; jos vaan voisitte +kuulla, kun hän herttaisella tavallaan puhuu teistä ja jos hän itse +voisi rukoilla sitä, mitä minä nyt aion rukoilla, niin en luule, että +koskaan voisitte kieltää". + +"Se ei ole muuta kuin luonnollista", jatkoi hän kiireesti ja hänen +äänensä vävähti kummallisesti sekä ylpeydestä että nöyryydestä; "se ei +ole muuta kuin luonnollista, että lapsi kovemmin mieltyy teihin kuin +minuun, Miss -- sillä hänen isänsä oli, näetten, oikein jalo mies, kun +ensin opin häntä tuntemaan -- ja pojan täytyy ennemmin tahi myöhemmin +unohtaa minua. -- Kas niin! en minä itke sitä asiaa, en. -- Katsokaa, +Miss! sentähden oli aikomukseni -- sentähden oli aikomukseni -- pyytää +teiltä, että ottaisitte Tommyni -- Jumala häntä siunatkoon! Hän on +armain, aimollisin pikkuenkeli tässä maailmassa; se on varma totuus, se +-- että -- että -- ottaisitte hänet mukaanne, Miss! ja -- myöskin +pitäisitte häntä". + +Vieras nainen oli noussut seisoalle, nuoren tytön käteen tarttuaksensa +ja lankesi nyt polvilleen hänen viereensä. "Minulla on rahoja +runsaaltakin ja ne ovat kaikki poikani omat -- sekä teidän, Miss, jos +häntä tahdotte ottaa. Pankaa hänet johonkuhun hyvään kouluun, missä +toisinaan voitte käydä häntä katsomassa sekä auttaa häntä un -- un -- +unohtamaan äitiään. Tehkää hänen kanssaan mitä vaan tahdotte. Pahinkin, +kaikkein pahinkin, mitä voitte tehdä, on kuitenkin viittäkymmentä +vertaa parempi kuin mitä hän minun luonani oppisi. Mutta ottakaa hänet +pois, -- Jumalan tähden, ottakaa hänet pois tästä syntisestä, +viheliäisestä luolasta! Te sen teette? -- Ettehän voi kieltää minulta? +-- Te teette sen; minä tiedän, että sen teette -- eikö niin? -- Te sen +teette -- te ette voi, ette saa kieltää, Miss. Tehkää häntä niin +hyväksi ja kunnolliseksi kuin itsekin olette ja kun hän on mieheksi, +kelpomieheksi kasvanut -- -- niin virkkakaa hänelle hänen isänsä nimen +-- sen nimen, joka vuosikausiin ei ole päässyt huuliltani -- +Aleksanteri Morton'in nimen, Miss, jota täällä Sandyksi kutsuvat! -- +Miss Mary! Älkää ottakaa pois kättänne! Miss Mary, puhukaa kanssani! -- +Te tahdotte ottaa poikani? -- Älkää kääntykö pois, Miss Mary! -- +Taivaan Jumala! Hän menee luotani!" + +Miss Mary oli noussut ja pimenevässä hämärässä hapuillut ikkunaa. Hän +seisoi siinä, ikkunan puitteesen nojaten ja silmäillen sitä +ruusunpunaista hohdetta, joka joutuisaa vaaleni pois läntiseltä +taivaanrannalta. Sen loiste tapasi vielä Miss Marya; tapasi hänen +puhdasta, nuorta otsaa, hänen valkeaa kaulusta ja hänen kovasti ristiin +puserrettuja valkeita käsiään -- mutta sekin valo himmeni pian. Vieras +ryömi polvillansa hänen sivulleen. + +"Minä tiedän, että teidän ensin täytyy miettiä tuota asiaa. Mielelläni +tahdon odottaa tässä vaikka koko yö; mutta minä en voi lähteä, +ennenkuin olette antaneet minulle vastauksen. Älkää kieltäkä sitä +minulta! Jumalan tähden, älkää kieltäkä! -- Te suostutte! -- Minä sen +luen teidän kauniista, sievistä kasvoistanne. Minä sen luen teidän +silmistänne, Miss Mary! Te tahdotte ottaa poikani!" + +Viimeinen punainen säde leimahti, valaisi Miss Maryn vaaleita kasvoja +sekä syviä silmiä melkein ylenluonnollisella loisteella ja sammui taas. +Hämärässä ja yleisessä hiljaisuudessa kuului Miss Maryn vastaus +leppeänä ja rauhallisena: + +"Minä otan pojan. Lähetä hänet tänä iltana luokseni!" + +Onnellinen äiti nosti Miss Maryn hameen helman huulilleen. Hän olisi +tahtonut peittää hehkuvat kasvonsa sen immellisiin poimuihin -- vaan +hän ei tohtinut. Hän nousi. + +"Tietääkö hän -- tietääkö pojan isä mitä nyt tuumitte?" kysyi Miss Mary +pikaisesti. + +"Ei! ja vähän hän siitä taitaa huoliakin. Jumala teitä siunatkoon, +Miss. Hän ei koskaan ole edes kysynyt poikanupukasta mitään eikä nähnyt +häntä, niin että häntä tuntisi". + +"Menkää hänen luokseen samalla tiellä -- tänä iltana -- nyt! -- +virkkakaa hänelle mitä olette tehneet. Sanokaa hänelle, että minä olen +ottanut hänen lapsensa -- ja sanokaa hänelle, ettei hän koskaan enää -- +saa nähdä -- sitä lasta. Olkoonpa se lapsi missä tahansa, niin hän ei +saa hakea sitä -- vaikka veisin sen jos mihinkin, niin hän ei saa +seurata jälestä! -- Menkää nyt! Minä olen väsyksissä, -- ja minulla on +vielä paljon tekemistä!" + +He läksivät yhdessä ovelle. Kynnyksellä kääntyi vieras nainen +opettajattareen päin. + +"Hyvää yötä!" + +Hän tahtoi vielä kerran polvistua Miss Maryn jalkain juureen. Mutta +samalla silmänräpäyksellä ojensi nuori impi käsivarsiansa, likisti +hetkisen aikaa syntistä naista viatonta rintaansa vasten ja työnsi +hänet sitte hiljaa ulos ovesta, jonka hän sulki ja salpasi. + + * * * * * + +Bill-saakeli älysi äkisti virkansa arvon ja tilanalaisuutta, kun hän +seuraavana aamuna Slumgullionin postivaunujen kutsilla tarttui +ohjaksiin, sillä kouluopettajatar oli hänen matkustavaistensa joukossa. +Kun hän ajoi ylös suurelle maantielle, pidätti hän yhtäkkiä hevoiset, +koska vaunujen sisästä kuului lempeä anomus ja hän odotti nöyrästi +niinkauan kuin "Tommy" Miss Maryn käskystä putkahti alas. + +"Tommy! älä siitä pensaasta -- tuonnemmasta". + +Valkeakiharainen Tommy veti esiin uuden puukkoveitsensä ja leikkasi +azaleapensaasta oksan, jonka hän ylpeästi kantoi Miss Marylle. + +"Onko kaikki valmis?" + +"Valmis on". + +Vaunujen ovi sulkeutui Red Gulchin sulo-eläman viimeisen kohtauksen +jälkeen. + + + + +VI. + +Tuhlaaja-poika. + + +Oli yleisesti tiettyä, että Mr Thompson haki poikaansa ja ettei tämä +poika, jos huhua oli uskomista, juuri ansainnut etsimisvaivaa. Se ei +enää ollut yhdeltäkään hänen matkatoveriltaan salattuna, että hän sitä +tointa varten matkusti Kaliforniaan. Tuon iäkkään kelpomiehen +puheliaisuus saattoi meidät todellakin kohta tuntemaan hävinneen pojan +ruumiillisia omituisuuksia yhtä tarkasti kuin hänen siveellisiä +virheitään. + +"Te puhuitte äsken nuoresta miehestä, joka varkauden takia hirtettiin +Red Dog'issa", sanoi Mr Thompson eräälle keulakannen matkustajalle. +"Ette taida muistaa millaiset hänen silmänsä olivat?" + +"Mustat, minun muistaakseni". + +"Ah!" virkkoi Mr Thompson, muistoaan nähtävästi tutkien, "Kaarlella oli +siniset silmät". + +Sitte hän läksi. Nuot alituiset ja aivan vähän helläluontoiset +tiedustukset herättivät kohta muissa sitä pilkallista mieltä, joka +"Isossa lännessä" aina on valmiina laskemaan leikkiä jokaisesta +omituisuudesta ja Thompson ukon lellipoika oli yhtenään naurun aiheena. +Eräs kuuloitus kaivatusta Kaarlesta, joka oli kirjoitettu +"vanginvartijoille sekä poliisimiehille", kiersi ympäri matkustavain +koko joukkoa ja melkein jokainen muisteli tavanneensa Kaarlea milloin +missäkin huononpuolisessa tilassa. Maanmiesteni puolustukseksi täytyy +minun kuitenkin ilmoittaa, että, kun kerran oli saatu tietää miten Mr +Thompson oli pannut suuren osan omaisuuttansa liikkeelle päähänsä +pistänyttä aikomusta täyttääksensä, kerkesi aivan vähän tuota pilkkaa +hänen korviinsa saakka eikä hänen läsnäollessa virkattu mitään, joka +olisi voinut loukata isänsydäntä. Oltiinpa niinkin tosissamme, että +muutamat päivät vakaasti aprikoitiin, kävisikö laatuun Mr Bracey +Tibbits'in nerokkaan ehdoituksen mukaan panna toimeen osakeyhtiö +hävinneen nuorukaisen löytämistä ja siitä kentiesi seuraavaa voittoa +varten. + +Ken pintapuolisesti katseli Thompson ukkoa, ei suinkaan pitänyt häntä +miellyttävänä eikä rakastettavana. Hänen elämäkertansa, jota hän eräänä +päivänä itse jutteli päivällispöydän ääressä, osoitti, että hän noin +omituisenakin voi pystyä käytännölliseen varsinaisuuteen. Hän oli +nuoruuden sekä miehuuden ijällä ollut kova ja itsekäs; hän oli siihen +aikaan haudannut vaimonsa ja ajanut poikansa merelle; mutta sitte +joutui hän äkisti hengelliseen herätykseen. "Se tarttui minuun v. 59 +New-Orleansissa", sanoi Mr Thompson, ikäänkuin jotakin kulkutautia +tarkoittaen. "Menkää ahtaasta portista sisälle, seisoo raamatussa. -- +Olkaa niin hyvä, antakaa tänne tuo salati-vati". + +Tämä käytännöllinen kyky hänessä se taisi ollakin, joka esti hänen +mieltänsä sortumasta tuolla nähtävästi toivottomalla löytömatkalla. +Hänellä ei ollut minkäänlaista vähintäkään viittaa poikansa nykyisille +olopaikoille; hän luotti ainoastaan epäselvään muistiinsa kahdentoista +vuotiaasta pojasta ja luuli sen johdosta tuntevansa häntä 25 vuoden +vanhana miehenäkin. + +Kohta sen perästä kuultiin kummastuen, että hän todenperäisesti oli +löytänyt kaihotun. Millä tavalla se oli tapahtunut, se kysymys kuului +niitten harvalukuisten asiain joukkoon, joista hän ei antanut tietoja. +Kaksi eri kertomusta oli liikkeellä siitä seikasta. Erään juorupuheen +mukaan oli Mr Thompson, sairashuoneessa käydessään, tuntenut poikansa, +koska tämä kuumehoureessaan lauloi virren, jota hän lapsuudessaan oli +oppinut. Tämä kulkupuheen painos oli sangen kansantajuinen ja etenkin +pastori Gushington kertoi sitä, Kaliforniasta palattuaan, valituissa +seuroissa suurella menestyksellä. Toisten puheen mukaan oli asia +tapahtunut seuraavalla tavalla, joka ei ole niin mieltä ylentävä, mutta +kentiesi paremmin soveltui toimivain henkien mielenlaatuun. Mr Thompson +oli viimein luopunut toiveistaan löytää hävinneen poikansa elävien +joukosta ja etsi häntä sentähden nyt yhtä uuraasti kuolleitten +riveistä. Hän kävi ahkeraa San Franciscon hautuumaalla -- se oli paljas +mäki, yksinäisyydessään kamala ja autio, vielä kamalampi sentähden, +että valkeat hautakivet siinä peittivät vainaitten tomut ja pidättivät +heidän mätänevät luunsa köyhässä maassa, jota kovat tuimat merituulet +aina olivat koettaneet hajoittaa. Järkähtämätännä, kuin nuot +hautakivet, vastusteli vanha ukkokin tuulta. Kaulus pystyssä ja +korkea kieräharsolla päällystetty hattu painettuna otsalle laihain +harmaantuueitten kasvoin päälle, vietti hän siellä kokonaiset päivät, +tutkien erilaatuisten hautain kirjoituksia, joita hän korkealla äänellä +kertoi itsekseen. Usein tavattavat piplian lauseet olivat hänelle +suureksi mielihyväksi ja hän haki aina tarkasti alkuperäistä värsyä +taskupipliastaan. + +"Tuo on kuningas Davidin psalmista", virkahti hän eräänä päivänä +haudankaivajalle. Tämä ei vastannut. Toisen jyrkästä käytöksestä +huolimatta, pujahti vanhus paikalla alas avonaiseen hautaan ja esitti +helpomman kysymyksen: + +"Oletteko koskaan oikein virkanne puolesta tavannut erästä Kaarle +Thompsonia?" + +"Helvettiin menköön koko Thompson!" sanoi haudankaivaja suorastaan. + +"Arvattavasti sinne, jos ei hänellä olisi mitään uskontoa", vastasi +vanhus ja kömpyröitsi töin tuskin ylös haudasta. + +Mr Thompson viipyi sinä iltana entistään kauemmin kirkkomaalla. Kun hän +viimein palasi, ruvettiin kaukaisessa kaupungissa sytyttämään +kynttilöitä; vihanen ja yhä kovemmaksi yltyvä tuuli ajoi häntä +pimenevässä hämärässä edessään. Kun hän juuri pyörähti kadun kolkan +ohitse esikaupungin pahimpaan huutoon tulleessa osassa, syöksyi mies +kiroillen hänen päälle ja vaati, pistoolia kohottaen, rahaa. Mutta ukko +ei vähästä pelästynyt, vaan tarttui häneen kourilla, jotka olivat +vahvat kuin rauta. Päällekarkaaja ynnä hätyytetty vierivät yhdessä +nurin niskoin maahan, mutta seuraavassa tuokiossa seisoi vanha mies +pystyssä, toisessa kädessä pitäen ryöstetyn pistoolin, toisella +rutistaen kaatuneen vastustajansa kurkkua. + +"Nuori mies!" sanoi Mr Thompson, ohuita huuliaan yhteen likistäen, +"tahtoisinpa tietää nimenne". + +"Thompson!" + +Ukon käsi luikahti vangitun kulkusta hänen käsivarteensa, vaan ei +kuitenkaan tykkänään laskenut saalistansa. + +"Kaarle Thompson, tule minun kanssani!" sanoi hän hetken kuluttua ja +talutti vankiansa siihen hotelliin, missä hän itse asuskeli. + +Ei kukaan tiennyt mitä siellä tapahtui, mutta seuraavana aamuna levisi +se sanoma, että Thompson ukko oli löytänyt poikansa. + +Oikeutta tuolle nuorelle miehelle osoittaaksemme, täytyy meidän +lisätä, ettei mikään hänen näössä eikä käytöksessään näyttänyt toteen +saattavan mainittua sanomaa. Yksitotisena, kohtuullisena, sievänä ja +väsymätönnä vasta löydetyn isänsä vaalimisessa, tottui hän uuteen +asemaansa hiljaisella arvoisuudella, jommoista oli outoa nähdä San +Francisco'ssa. Muutamat koettivat alentaa tuota vakaamielistä +vaatimattomuutta "ylpeydeksi;" toiset luulivat sen kautta huomanneensa +hänessä perittyä yhdenkaltaisuutta isän kanssa ja ennustivat, että +poika vanhetessaan myöskin tulisi yhtä kovaksi ja saidaksi kuin isä +oli. Mutta jokaisen täytyi myöntää, että molemmat olivat sangen +kunnioitettavat kansalaiset ja heidän omaisuutensa kasvoi päivä +päivältä, koska nuori Thompson toimeliaasti ja viisaasti hallitsi +kaikki asiat. + +Mutta vanhus ei kuitenkaan näyttänyt onnelliselta. Häneltä puuttui +kentiesi nyt, kun hän oli löytänyt niin kauan etsityn poikansa, sitä +käytännöllistä yllykettä, joka ennen oli vaikuttanut kaikkiin hänen +toimiinsa; kentiesi -- ja se näytti vielä uskottavammalta -- hän ei +oikein mieltynyt takaisin saatuun poikaan. Se tottelevaisuus, jota hän +vaati, osoitettiin hänelle rajattomiin asti; se parannus, jota hän oli +toivonut, näytti täydelliseltä -- mutta tämä kaikki ei kuitenkaan +tyydyttänyt häntä. Kun hän haki kadonnutta poikaansa, luuli hän +täyttäneensä kaikki uskon käskyt, vaan hän ei sittekään saavuttanut +sitä omantunnon rauhaa, jonka hän katsoi kohtuulliseksi työnsä +palkaksi. Siinä pulassa pakeni hän taas vertaukseen tuhlaaja-pojasta -- +joka kauan oli ollut hänen ohjeenansa, -- ja älysi, tyystemmin +aprikoituaan, että hänellä vielä oli velvollisuus täyttämättä. Hän ei +vielä ollut tappanut syötettyä vasikkaa -- hän ei ollut oikealla +tavalla viettänyt palanneen synnintekijän kotiintuloa -- ja niin kauan +kuin tätä laiminlyötiin, puuttui hänen jälleen-yhtymiseltä pojan kanssa +säällistä juhlallista pyhitystä. Kun vuosi oli kulunut Kaarlen +palajamisesta, päätti hän toimittaa komeat pidot hänen kunniakseen. + +"Kaarle, kutsu kaikki tuttavamme!" sanoi hän kuivasti. "Kutsu kaikki, +jotka tietävät, kuinka minä olen tuonut sinut takaisin synnin ravasta, +porttojen ja publikanien seurasta. Kutsu heidät syömään, juomaan ja +riemuitsemaan!" + +Vanhuksella oli kukatiesi toinenkin syy, vaikka hän tuskin itsekään +sitä käsitti. Se komea kartano, jonka hän oli rakennuttanut +hietakummuille, tuntui hänestä tyhjältä ja autiolta. Hän katsoi +toisinaan itsekin ihmeeksi, että hän pojan kauniista, vakaista +kasvoista turhaan oli koettanut muistuttaa mieleensä tuon pienen pojan +lapsellista näköä, jota hän ajatteli kummallisella, päivittäin +kiihtyvällä kaipauksella ja hellyydellä. Eräänä päivänä tapasi hän +sattumalta koreasta salistaan pienen lapsen, joka oli jonkun palvelijan +ja vastustamaton vietti saattoi häntä nostamaan pikkuisen syliinsä, +mutta lapsi pakeni, hänen ryppyisiä kasvojansa peläten. Tämä sattumus +saattoi häntä kuitenkin tuumimaan, että hän kutsuttuin vierasten +joukossa kentiesi voisi löytää sopivan miniän. Sitte -- koti ei enää +tuntuisi niin autiolta ja hän mahtaisi toivoa taas näkevänsä polvillaan +lapsen -- pojan, jota hän alusta alkaen saisi kasvattaa Herran pelvolla +sekä -- rakastaa hartaammin, kuin hän Kaarlea oli oppinut rakastamaan. + +Me olimme kaikki siellä. Fröökkinät Smith, Brown, Jones ja Robinson +näyttivät huikaisevilla puvuissa. He osoittivat täydeltään sitä +vallatonta iloa ja perinpohjaista kohtuuden halveksimista, jota San +Franciscossa pidetään niin viehättävänä. Ilo ja riemu nousi +korkeimmilleen; niin! olisihan sitä mielellään sanonut meluavaksikin, +jos ei toimivain henkilöin asema yhteiskunnassa olisi ollut semmoinen, +että heitä täytyi kunnioittaa. Mr Bracy Tibbits, joka luonteeltaan +taipui pilkkaamaan ja jota nuorten naisten kauniit silmät vielä +päälliseksi innostuttivat, käyttihe todellakin niin ihmeellisellä +tavalla, että Mr Kaarle Thompsonin ankara huomio kääntyi häneen. +Thompson lähestyi Mr Tibbits'iä kohteliaasti lausuen: + +"Te näytätte kipeältä, Mr Tibbits; suokaa, että minä saatan teitä +vaunuihinne. Jos sinä, raato, vastustelet, niin heitän sinut ikkunasta +ulos. Tännepäin, herttainen herraseni -- kuumuus täällä sisässä on +tosiaankin ahdistava". + +Tarpeetonta on mainita, että muut vieraat kuulivat ainoastaan muutamat +näistä sanoista ja että Mr Tibbits jätti muut lauseet ilmoittamatta; +hän valitteli jälestäpäin kovastikin, että satunnainen kipu oli estänyt +häntä näkemästä sitä kohtausta, jota iloisin fröökkinä Jones kuvasi +"ihan paraaksi" koko jutusta. + +Oltiin illallisella. Mr Thompson oli, jotakin tulevaa tapausta +nähtävästi tuumien, sietänyt monta laitonta tekoa seuran nuorempien +jäsenten puolelta. Kun päällismakiaiset tuotiin esille, nousi hän +seisoalle ja koputti juhlallisesti pöytään. Hillitty nauru, joka sai +alkunsa Jones fröökkinästä, tarttui pöydän alipäähänkin asti. Kaarle +katseli hämmästyen isäänsä. "Hän aikoo virittää virren." -- "Hän tuumii +pitää piplianselitystä" -- "Hiljaa! kuulkaa mitä hän sanoo" -- kuului +pitkin salia. + +"Minun kristinveljeni ja sisareni!" aloitteli Mr Thompson juhlallisella +äänellä ja katsannolla -- "Tänä päivänä on vuosi kulunut siitä, kuin +poikani palasi sittekuin hän vierailla mailla oli tahtonut täyttää +vatsansa ravalla, jolla sikoja syötettiin -- sittekuin hän oli +tuhlannut kaiken omaisuutensa porttojen seurassa" (Nauru taukosi +äkkiä). "Katselkaa nyt häntä! Kaarle Thompson! nouse pystyyn!" Kaarle +nousi. "Tästä päivästä vuosi takaperin -- katselkaa nyt häntä". + +Hän olikin todentotta kaunis murheenlapsi, kun hän soreassa puvussaan +seisoi siinä katuvaisena, parannusta lupaavana tuhlaajapoikana, +surullisilla, vakailla silmillään katsellen isän kovaa, tylyä näköä. +Nuorin fröökkinä Smith heltyi pikkuisen, hartaan ja turhamaisen +sydämensä syvimpään pohjukkaan asti ja muuttihe häntä vähän lähemmäksi. + +"Siitä on viisitoista vuotta, kuin hän läksi huoneestani", jatkoi Mr +Thompson -- "läksi sieltä varkaan tavalla yöllä, kuin maan kuleksija ja +publikani. Minä olin itse vihan lapsi; ooh! lapseni Kristuksessa -- +astia, täynnään väkivaltaa ja jumalattomuutta". -- ("Amen!" kuului +vanhimman fröökkinä Smithin suulla). -- "Mutta, ylistetty olkoon +Israelin Jumala! tulevaa rangaistusta olen paennut. Viisi vuotta on +siitä mennyt, kuin saavutin sitä rauhaa, joka ylitsekäy ihmisten +ymmärrystä. Onko teilläkin sitä rauhaa?" -- "Ei! Ei!" -- vastasivat +tytöt köörinä. "Saas tänne kompassi ja näytä siitä tietä!" virkahti +tykkivene Wethersfieldin midshipmanni Coxe. + +"Kolkuttakaa ja teille avataan! -- -- Ja kun minä heräsin +synninunestani", jatkoi ukko, "menin minä poikaani hakemaan, että +olisin hänellekin herätykseksi. Väsymättä hain häntä maalta ja mereltä. +En levännyt, en, siksikuin hän itse palasi luokseni ja niinhän Herramme +itsekin raamatun todistuksen mukaan olisi tehnyt. Minä etsin häntä +sikojen, publikanien ja --" lauseen loppupuoli ei kuulunut naisten +yleisen rähinän ja tirskumisen takia. "Tekoja, kristilliset veljeni, +tekoja etenkin vaaditaan. Heidän töistään heidät tunnetaan". + +Se erinäinen Herralle otollisen toimen todistaja, jota Mr Thompson +tarkoitti, oli hänen viimeisten sanojensa kaikuessa vaalennut; hän +katsoa tuijotti avonaiselle ovelle ja pylväikköön päin, missä +oudontapaista meteliä huomattiin palvelijoissa. Meteli kiihtyi ja +repaleisin puettu sekä nähtävästi juopunut mies tunkeutui palvelijain +välitse ja hoiperteli saliin. Äkillinen tulo sumusta ja pimeästä valoon +ja lämpimään näkyi huikaisevan ja tainnuttavan häntä. Hän otti kuluneen +lakin päästään ja nosti sen pari kertaa silmilleen, tuolin selkäpuuhun +raskaasti nojaten. Hänen silmänsä sattuivat sitte yhtäkkiä Kaarle +Thompsonin kalmankarvaisiin kasvoihin. Lapsellisesti ihastuen ja +juopuneen hiljaisella naurulla töytäsi hän esille, tarttui pöytään, +paiskasi viinilasit kumoon ja kaatui viimein suorastaan tuhlaajapojan +kaulalle. + +"Kalle! -- vanha kunnon lurjus -- Mitä kuuluu?" + +"Vaiti! -- Käy istumaan! -- vaiti!" sanoi Kaarle Thompson, pikaisesti +irroittaen itsensä odottamattomasta syleilyksestä. + +"Kas tuota!" jatkoi vieras puhettaan, varoituksesta huolimatta, kävi +taas onnettomaan Kaarleen käsin ja piti häntä suorilla käsivarsilla +edessään, vilpittömästi ihmetellen ja ihastuen. "Kas tuota! -- Onpas se +veitikka oikein pulskea! Kaarle, minä olen, hitto vie, oikein ylpeä +sinun puolestasi!" + +"Mene pois tästä huoneesta!" ärjäsi Mr Thompson, seisoalle nousten ja +hänen harmaista silmistään säihkyi pahaa ennustava loiste. "Kaarle! +kuinka sinä julkenet?" + +"Mitä ukkoparalle tuli? -- Hitto sinut vieköön, sinä vanha ryökäle! -- +Kaarle, mikä helvetin pakana se on?" + +"Vaiti, mies! vaiti!" -- Tutisevalla kädellä kaasi Kaarle viiniä +lasiin. "Juo tästä ja mene huomiseksi tiehesi -- milloin tahansa -- kun +vaan nyt menet; men...!" + +Mutta ennenkuin tuo kurja olento kerkesi häntä tottelemaan, syöksyi +vanhus, vihasta vaaleana, hänen päällensä. Milloin voimakkailla +käsivarsillaan kantaen häntä, milloin rehmäten häntä uteliaitten ja +pelästyneitten vieraitten välitse, oli hän ehtinyt ovelle, kun Kaarle +Thompson, jonkunmoisista tainnoksista virkoten, keikahti ylös huutaen: + +"Seisahdu!" + +Ukko pysähtyi. Avonaisesta ovesta pääsi sadetta ja tuulta saliin. + +"Mitä se merkitsee?" kysyi hän, poikaan päin kääntäen vihastuneita +kasvojaan. + +"Ei mitään -- mutta seisahdu -- Jumalan tähden! -- Odota -- ainoastaan +huomiseen saakka. -- -- Minä rukoilen -- minä pyydän teitä -- älkää +tuota tehkä!!" + +Jotakin omituista oli nuoren miehen äänessä -- kentiesi myöskin +vastustelevassa raukassa, josta hän vielä piti kiinni; ihmeellinen +pelko pani vanhan miehen sydäntä vävähtämään. + +"Kuka?" sopotti hän käheästi -- "kuka tuo mies on?" + +Kaarle ei vastannut. + +"Pois tieltä, kaikkityyni!" kiljasi ukko päälletunkeville vieraille. +"Kaarle, tule tänne! -- Minä käsken sinua -- -- minä -- minä pyydän, +Kaarle -- sano minulle, kuka hän on!" + +Ainoastaan kaksi henkeä kuuli sen vastauksen, joka tuli Kaarle +Thompsonin vaaleilta huulilta: + +"Teidän poikanne!" + + * * * * * + +Kun päivä koitti autioin hietakumpujen yli, olivat vieraat lähteneet Mr +Thompsonin juhlallisesti koristetusta huoneesta. Kynttilät paloivat +vielä himeästi ja vaaleasti tyhjiksi jääneissä suojissa -- tyhjiksi ne +todellakin olivat jääneet; mutta suuren, kylmän salin nurkkaan oli +kuitenkin kolme henkeä tunkeutunut yhteen. Yksi heistä makasi juopuneen +unta sohvalla; hänen jalkainsa vieressä istui hän, jota Kaarle +Thompsoniksi oli luultu ja heidän edessään vanha mies näivettyneenä ja +kokoon painuneena puolta lyhyemmäksi kuin ennen, silmät tuijottavat, +kyynäspäät polviin nojatut ja kädet korvilla, ikäänkuin hän olisi +tahtonut salvata kuuluvista sitä suruista, rukoilevaa ääntä, joka +näytti täyttävän koko huoneen. + +"Jumala sen tietää, etten ole aikonut pettää teitä. Se nimi, minkä +mainitsin tuona iltana, oli ensimmäinen, joka juohtui mieleeni; se oli +erään miehen nimi, jota luulin jo aikoja sitte kuolleeksi, -- miehen, +joka oli ollut irstas kumppani synneissäni. -- Ja kun vielä kysyitte +muutakin, käytin minä hyväkseni mitä olin kuullut häneltä, että teidän +mielenne heltyisi ja minua irti päästäisitte -- ainoastaan siinä +tarkoituksessa, sitä vannomalla vakuutan! -- -- Mutta kun sitte +virkoitte kuka olette -- kun huomasin mahdolliseksi päästä uuteen +elämään -- silloin -- vasta silloin. -- O! Jos minä olinkin nälkäisenä, +koditonna ja toivotonna, kun tahdoin ryöstää teidän kultaanne, niin en +suinkaan ollut vähemmän yksinäisenä, avutonna ja onnetonna, kun jouduin +siihen kiusaukseen, että koettaisin varastaa teidän rakkauttanne!" + +Vanhus ei liikahtanut. Vasta löytynyt synnintekijä potki pehmeällä +vuoteellaan. + +"Minulla ei ollut isää -- enkä koskaan ole tuntenut muuta kotia kuin +tätä. Annoin vietellä itseäni. Minä olen täällä ollut onnellinen -- +varsin onnellinen". + +Hän nousi ja seisoi vanhuksen edessä. + +"Teidän ei tarvitse pelätä, että minä vaadin mitään teidän poikanne +oikeudenmukaisesta perinnöstä. Minä lähden tästä paikasta enkä koskaan +tänne palaja. -- Maailma on laaja. -- Jääkää hyvästi! -- Ette tahdo +tarttua käteeni. -- -- Jääkää hyvästi!" + +Hän kääntyi lähteäksensä. Mutta kuu hän oli kerinnyt ovelle, pyörähti +hän takaisin, otti vanhuksen harmaan pään molempain käsiensä väliin ja +suuteli sitä monta kertaa. + + * * * * * + +"Kaarle!" + +Ei mitään vastausta. + +"Kaarle!!" + +Vanha mies nousi, kauhistuneelta näyttäen, ja horjui ovelle päin. Se +oli auki. Aamutuuli toi hänen korviinsa ison kaupungin heräävää töminää +ja siihen lakahtuivat ikuiseksi ajaksi kuulumattomiin kadonneen +pojankin askeleet. + + + + +VII. + +Maata ja vettä myöten. + + +1. + +Prairie. + +[Prairie on niitten lakeain tasankojen yleinen nimitys, joita löytyy +Pohjois-Amerikan sisämaissa.] + +Lokakuun päivä alkoi mennä mailleen. Minä olin auringon noususta saakka +istunut satulalla ja kulkuni laajan, aution Sacramento-tasangon yli +alkoi tuntua paremmin raskaalta, painavalta kuume-unelmalta kuin +tavalliselta matkalta asioissani. Yksitoikkoiset, paljaat ja ruskeiksi +paahdetut kedot, leveät halkeemat kuivassa, punaisessa maassa, +kaukaisten kumpujen selvät hahmoviivat ja mahdottoman lukuisat, +vitkalleen kuleksivat karjat olivat kuin osia väsyttävän muuttumatonta +stereoskop-kuvaa. Hevosenikin näkyi älyävän tuota; se oli jo kauan +aikaa sitte luopunut kaikista kunnianhimoisista ponnistuksista lähestyä +sitä määräpaikkaa, joka näytti saavuttamattomalta. Ruumiilta sekä +sielultani väsyneenä, annoin minä ohjasten riippua höllällään ja kuljin +hiljaa eteenpäin. + +Oli syksy, vaan ei sellainen, jommoisena sennimistä vuodenaikaa +tunnetaan itäisissä valtioissa. Tässä kummallisessa maassa näkyy maakin +olevan varsin järkevä, että se huolisi siitä surumielisestä, sievästä +hunnusta, jolla se muualla kaunistaa katoovaisuutta. Kasvit lakastuvat +kuivassa, tuikeassa ilmassa varsin rutosti, niin etteivät ehdi saamaan +niitä petollisesti kimeltäviä väriä, joilla syksy itäisemmissä +tienoissa koristelee itseään; luonto kääntää huolimatonna katsojaa +vasten lakastuneita kasvojaan, kuolemanmerkit selvästi kirjoitetut +tuimaan vaaleaan näköönsä. + +Ei yhtäkään pilveä näkynyt kalsealla, teräksen sinertävällä taivaalla +ja kuivaan tuikeaan ilmaan soveltui se loisteen ja värienkomeuden +puute, jolla päivänlasku tapahtui. Pimeys alkoi melkein kohta sen +perästä ja tuuli yltyi samassa määrässä kuin varjot mustuivat +tasangolla. Rivi vanukkeisia pajupuita, jotka ilmaisivat veden +läheisyyttä, alkoi kohota ilman rannalle ja niitä kohti kannustin minä +vastahakoista hevoistani. Tunnin aikaa kovasti ratsastettuani, saavuin +minä aituukselle, jonka keskestä pilkoitti huone, niin matala ja leveä, +että se ensisilmäyksellä minusta näytti puoleksi maahan kaivetulta. +Sitte tuntui luultavammalta, että se oli kasvanut ylös maan povesta -- +sillä koko sen näkö ja laatu sopi niin oivallisesti yhteen aution +näkyalan ja luonnon kanssa. + +Paljaalta karkeasti kolhitulta seinältä puuttui jokaista joutavaa +nurkkaa ja syvännettä, jossa hyödyttömiä ja ainoastaan ihailtavia +varjoja olisi voinut viihtyä; puuttuipa myöskin koristuksia ja +ulkonevia veistoksia, joitten ympäri tuuli yöllä vinkuen ja itsekseen +kuiskaillen olisi voinut pyöriä; ainoana poikkeuksena ikävästä +yksimuotoisuudesta oli puuhylly oven pielessä, jonka laudalla oli +läkistä tehty pesu-astia sekä saippuan palanen -- siinä tietysti +perheen yhteinen kylpy- ja vaatetushuone. Tyhjät ikkunat ilman luukkuja +sekä kartiinia punoittivat, taivaan alenevaa loistetta heijastuttaen, +ne olivat ikäänkuin tuijottavat, siimeksen puutteesta verittyneet +silmät. Raavaitten tallaama polku vei valtaportille saakka, jota tuuli +tarmonsa takaa tärisytti ja ravisti. + +Ettei minua, kolkuttaessani, luultaisi tuuleksi, kävelin minä ympäri +luokkahuonetta, joka toisella puolella oli katetulla käytävällä +yhdistetty vähäisemmän ulkohuoneen kanssa. Sieltä tapasin harmaapäisen, +ahvoittuneen miehen, joka tiedustelevalla silmänluonnilla vastasi +tervehdykseeni ja sitte, sanaakaan virkkamatta, viittasi tietä muutamiin +suojiin, jotka näyttivät olevan perheen arki-suojia. Kun minä astuin +sisään, muutti neljä nuorta miestä, jotka loikoivat pitkällään lieden +edessä, hiukan asematansa, vaan eivät muuten osoittaneet uteliaisuutta +eikä huomaavaisuutta. Koira nousi äräjäen nurkasta, mutta vanhuksen +potkaus saattoi sitä paikalla vaikenemaan. Minä arvaamalla päätin, +etteivät ihmiset tuolla takan ääressä pitkään aikaan olleet puhuneet +yhtäkään sanaa eikä liikuttaneet jäseniään. Istuuduin kumminkin ja +ilmoitin asiani niin lyhyesti kuin mahdollista. + +Olinpa maamittari yhdysvaltojen palkassa -- olin tullut sinne +Espiritu-Santo-tasankoa mittaamaan sekä ratkaisemaan useita +riidanalaisia seikkoja omistusoikeudesta ja rajalinjoista samoilla +seuduilla. Eräs Mr Tryan oli kantanut naapurinsa, Kaliforniassa +syntyneen hispanialaisen päälle. + +"Laittomia vaatimuksia", virkahti vanhus. + +"Aivan oikein -- ja oliko se nyt Mr Tryan?" + +Minä olin puhunut hajamielisesti, sillä ajatukseni mittasivat +ehdottomasti, hänen näköänsä katsellessani, aivan toisia linjoja kuin +prairien rajaa. Se oli kova ja tuima naama, jonka korkeaan muotoon +sitkeä pontevuus ja raudankova itsekkyys olivat painaneet selvimmät +merkkinsä. Hänen äänensä oli kuiva kuin itse ilmakin, kun hän ryhtyi +perinpohjaisesti selittämään kaikki riidanalaiset kohdat ja silloin +höystytti hän puhettansa voimakkailla kirouksilla sekä sadatuksilla. +Hän kertoi minulle -- vaikka sitä tiesin ennenkin -- että vanhan +hispanialaisen läänitysmaan rajana oli puro, joka, niinkuin sanat +vanhoissa hispanialaisissa asiakirjoissa jotenkin epäselvästi +kuuluivat, sai alkunsa "vuoren rinteestä". Rajan todenperäinen suunta +oli kauan ollut eripuraisuuden aiheena, jota minua nyt oli käsketty +ratkaisemaan. Minä kuuntelin ja vastasin aivan haluttomasti, sillä yhä +vaan ajattelin rajusti yltyvää myrskyä, joka hutjutti ikkunan ruutuja +ja minä ihmettelin hänen omituisia kasvojaan, joiden heijastus näkyi +neljässä nuoremmassa, mutta samannäköisessä naamassa lieden ympärillä +Viimeinpä virkistyi huomioni eräästä kysymyksestä, joka lausuttiin +lepääville nuorukaisille: + +"Noh! ja kuka teistä, poikaseni, voi huomenna saattaa vierastamme mäkeä +ylös Altascarille?" + +Eräs vastahakoisuutta osoittava liike näkyi, vaan ei kukaan vastannut. + +"Tahdotkos, Kerg?" + +"Kuka perkele sitte pitäisi vaarin elukoista Strarberry prairie'llä?" + +Se vastaus näytti sisältävän kieltoa ja ukko kääntyi siis toiseen +toivoisaan poikaansa, joka ahkerasti nytki karvoja siitä karhun +nahasta, jolla hän lepäsi, niin äkeältä näyttäen, kuin jos se olisi +ollut jonkun vihollisen pää, jota hän sillä tavalla rääkkäsi. + +"Mutta Tommi! Sinua ei mikään estele, tiedän mä". + +"Tekeehän äiti, tietääkseni, aamulla menekkiä kaupunkiin ja minun +täytyy luultavasti taas kyydittää häntä ynnä poikanulikkaa sinne". + +Se ylenkatseellinen tapa, jolla rakastettava nuorukainen mainitsi tuota +lapsen velvollisuutta, oli mitä hurskainta kuin koskaan olen kuullut. + +"Wise?" + +Wise ei katsonut tarpeelliseksi suusanalla vastata kysymykseen; hän +ojensi ainoastaan näkyviin erinomaisen repaleisen ja paikatun saappaan. +Ukko punastui pikaisesti. + +"Enkö vai sanonut, että sinun piti hankkia Brown'ilta uusi pari, kun +viimekerta kävit tuolla alaalla joen varrella?" + +"Kiitän nöyrimmästi! -- Brown sanoi, ettei mitään saappaita lähde ilman +kirjallista käskyä isältäni; on yhtä vaikea saada hinta kuitatuksi kuin +vetää irti takahampaita, arveli hän". + +Vanhus veti suutansa viekkaasen nauruun, kun hänen saituuteensa +sillä tavalla tähdättiin ja Wise, joka näytti olevan perheen +etuoikeudellisena sutkapäänä, painui huolimatonna takaisin huovalleen. + +"Noh Joe! Sinun saappaasi ovat ehkä uudet eikä sinulla ole mitään +tekemistä naisten ja lasten kanssa, sinä siis Herran nimessä voinet +ratsastaa tuonne", sanoi Tryan. + +Joe kohotti tuuheita kulmakarvojaan ja sanoi lyhyesti: + +"Ei ole satulaa". + +"Mihin helvettiin satulasi sitte on joutunut?" + +"Tuo Kerg tuossa" -- veljeensä viitaten semmoisella katsannolla, kuin +Kainilla uhratessaan mahtoi olla. + +"Sinä valehtelet!" vastasi Kerg vakaasti. + +Ukko keikahti ylös vihan vimmassa, tarttui tuoliin ja heilutti sitä +päänsä päällitse, suutuksissaan tuijottaen niihin nuoriin paatuneisin +kasvoihin, jotka muuttumattomina vastaanottivat hänen vihaisia +silmäyksiään. Mutta sitä kesti ainoastaan silmänräpäykseksi; hänen +käsivartensa vaipui kohta taas hervotonna alas kupeelle ja toivottomuus +näyttihe hänen kasvoissaan. Hän antoi minun ottaa tuolin pois hänen +kädestään ja minä koettelin lohduttaa häntä vakuuttaen, etten tarvinnut +mitään tienneuvojaa, mutta silloin rupesi masentumaton Wise taas +puhumaan. + +"Sieltä tulee Georg. Käske häntä! -- onhan hän koko kavalieri -- ja +voihan hän vielä päälliseksi esittää herraa Don Fernandon tyttärelle, +jos herra hyvin ajaa asiansa". + +Se nauru, joka palkitsi näitä kokkapuheita ja joka tietysti sisälsi +jonkun muille selvän viittauksen hänen yksityisiin oloihinsa, ei vielä +ollut vaiennut, kun keveitä askeleita kuului porstuasta ja nuori mies +astui sisään. Kun hän huomasi vieraan, pysähtyi hän punastuen, kumarsi +ujosti ja istuutui sitte hiljaa uunin soppeen, tarkasti katsellen minua +tavattoman kauniilla sinisillä silmillään. + +Hän tuntui minusta jo ensihetkellä sangen otolliselta ja viehättävältä +etenkin koska hänen näkönsä ja käytöksensä olivat perinpohjaisena +poikkeuksena perheen muitten jäsenten tavoista ja minä uskalsin itse +kysyä häneltä, tahtoiko hän ruveta tienoppaakseni, johon hän +ystävällisesti suostui. Hetken kuluttua, käskettiin häntä pois +johonkuhun talon askareesen; minä olin taas yksinäni tuon rakastettavan +perheen keskessä. + +Tuli leimusi kirkkaasti liedellä ja minä noudatin muitten esimerkkiä, +äänetönnä katsellen hyppivää liekkiä ja kuunnellen tuulta, joka +taukoomatta pudisti huonetta. Paitsi ainoan tuolin älysin nyt suojan +nurkassa huojuvan pöydän, joka oli varustettu kirjoituskaluilla sekä +pännällä; jälkimmäinen oli kuitenkin ruosteisessa ja kurjassa tilassa, +joka näytti osoittavan, ettei sitä usein käytetty. Suurenmoinen +kokoelma karpiinia ja kaksipiippuisia pyssyjä koristi toisen nurkan; +kolmannessa oli satuloita ja loimia huiskin haiskin. Muutamat hirven ja +karhun taljat olivat suojan sisustuksen täytteinä. Sillaikaa kuin +istuin siinä, äänetön tyly seura ympärilläni, lekuttava hämärä sisässä +ja kohiseva myrsky ulkona, koettelin minä turhaan kuvata mieleeni +sellaista elämää, kuin ihmisen täytyy viettää tuommoisissa +ympäristöissä ja senlaatuisissa oloissa. Minun ammattini oli usein +saattanut minua vielä kolkommille näkyaloille, vaan harvoin ihmisten +joukkoon, joiden raa'at tavat ja törkeä huolimattomuus olisivat +herättäneet minussa semmoista yksinäisyyden ja ahdistuksen tunnetta, +kuin tuo perhe. + +Olipa se mieluisa helpoitus, kun punasilmäinen palvelustyttö astui +sisään, lyhyesti ilmoittaen, että iltaruoka oli valmis. Me läksimme +pimeän porstuan halki ja saavuimme toiseen matalaan ja helteiseen +suojaan, jossa oli pitkä, seinästä toiseen ulottuva pöytä, minkä +perällä kipeältä näyttävä nainen jo söi illallistaan sillaikaa kuin hän +myöskin imetti potevaa kapalolasta. Koska hän ei pyytänyt vähintäkään +tietoa minusta eikä kukaan edes aikonut esitystä toimittaa, istuuduin +minä huoletta, häntä häiritsemättä. Tryan lasketteli suorasta päästänsä +pikaisen pöytärukouksen ja perheen huomio kääntyi potaatteihin sekä +paistettuihin omenoihin, joita pöydällä oli tarjona. + +Atrian söivät kaikki tosissaan. Ne harvalukuiset sanat, jotka +lausuttiin, koskivat yksinomaisesti kuluneen päivän töihin. Vanhan +Tryanin kielijänteet laukesivat kuitenkin vähitellen; minuun päin +kääntyen, puhkesi hän valitusvirsiin Hispanian roistoväestä, niinkuin +hän katsoi hyväksi kutsua syntyperäisiä Kalifornialaisia ja siitä +oikeudesta, jonka he luulivat ikivanhain läänitysten antaneen maan +omistamiseen. + +"Katsos vaan kuinka ne hylkiöt hallitsevat paraita laitumia koko +maassamme. Näytäppäs minulle pöytäkirjat siitä asiasta, sanon ma. +Läänityksistä puhuvat ne pääkonnat. Niin! on heillä nätit läänitykset, +on kyllä; useimmat annetut senperästä kuin 'Merikkalaiset jo olivat +omistaneet maan omakseen. Sitä typerämmät olivat ne, jotka antoivat +pettää itseään; se on tietty! -- Se on heidän kotimaansa, sanovat he. +En viitsi kuulla semmoista, hitto vie jos sitä viitsin! Kotimaa! -- +Kukahan koskaan on nähnyt heidän tekevän jotakin hyödyllistä, jotakin +parannusta? -- He pitävät kokonaiset laumat likaisia neekeri-lurjuksia +raavaitten paimenina, mutta itse istuvat he kotona tupakoiden. +Heidän kultaiset ja hopeiset kynttiläjalat ja lähetystoimet ja +ristinkuvatukset ja papit ja viheliäisyytensä! -- Sakramenskattua +roskaa kaikkityyni! -- vallan toista elämää on kotona Missourissa". + +Kun puhe koski parannuksiin, katsahdin ehdottomasti ylös ja silmäni +kohtasivat Georgin puoleksi hymyävää, puoleksi ujostelevaa katsantoa. +Muut perheen jäsenet sitä huomasivat ja minä hoksasin tyytyväisenä, +että meitä molempia vastaan lyötiin päällekarkausliitto. + +"Se on päinvastoin luontoa ja Jumalan sanaa", jatkoi Tryan. "Herramme +ei, kissa vieköön, ole asettanut kultaa vuoriin sitä varten, että siitä +tehtäisiin epäjumalain kuvia ja pakanallisia ristinkuvatuksia. Sentakia +lähetti hän tänne 'Merikkalaiset. Semmoinen maa ei koskaan ollut aiottu +laiskurien ja kunnottomain vainioiksi. Kuuden kuukauden pituinen kesä +ei koskaan ollut aiottu makaamalla ja tupakoimalla vietettäväksi, vaan +juuri sitä nuot saatanan siat tekevät". + +En tiedä kuinka kauan hän jatkoi, sillä minä käytin ensimmäistä +tekosyytä palatakseni perheen "kokoushuoneesen". Georg seurasi, +muutamain silmänräpäysten kuluttua, minun jälkeeni ja saattoi minut +pienempään peräkammariin, mihin vuode oli varustettu. + +"Parasta on, että yöllä makaatte siellä", sanoi hän; "siellä on +mukavampi kuin ulkona ja minä herätän teidät aikaisin". + +Minä kiitin häntä ja tahdoin alkaa tarinoimista samalla kuin palasimme +suurempaan suojaan, mutta hän peräytyi kainosti ovellepäin ja katosi. + +Tuntui kuin huone olisi jäänyt pimeämmäksi, kun Georg oli lähtenyt +sieltä. "Pojat" palasivat toinen toisensa jälkeen ja rötkähyttivät +itsensä huolimattomasti entisille sijoilleen. Isonlainen pölkky +heitettiin tuleen, joka leimusi ankaraksi rovioksi, vaan sen valo ei +kuitenkaan mahtanut lauhduttaa eikä lievittää yhtäkään kohtaa niissä +kovissa kasvoissa, joita se valaisi. Tuokion kuluttua, saivat ne huovat +ja taljat, jotka päivällä olivat käyneet istuimilta, toimittaa sänkyjen +virkaa ja jokainen ojensi itseänsä lattialle, mihin vaan tahtoi. Vanhaa +Tryania ei näkynyt eikä Georgkaan palannut. Muita ääniä ei kuulunut +kuin tuulen viuhuminen ja makaavain kuorsailut. Minusta alkoi paikka +tuntua inhoittavalta; mä otin lakkini ja läksin yön selkään kävelyllä +virkistämään itseäni. Liikunto, kova tuli ja siunattuin kirkkaitten +tähtien loiste tuolla ylhäällä pääni päällä lievittivät mieltäni ja +saattoivat suoneni liukkaammin tykyttämään. Minä menin, en tiennyt +itsekään minne ja kun pysähdyin, oli kartano kadonnut näkyvistäni +pajupensaitten taaksi. Laaja keskeymätön tasanko levisi eteeni +ikäänkuin mahdoton meri, jota suhiseva myrsky olisi piessyt litteäksi. +Kun kävelyä jatkoin, huomasin minä kummun, joka epäselvästi näkyi +tummaa ilmanrantaa vasten, niinkuin saari merellä; kohta tunnustelin +sitä intianien hautakukkulaksi. Siltä kummulta voin minä paremmin +huomata tasangon mahdotonta laajuutta. Minä lepäsin vähän aikaa sen +päällä ja palasin sitte kartanoon; ajatukseni tutkivat sillaikaa +kovinkin Mr Tryanin omituista selitystä ilmanalan sekä syntyperäisten +ja Amerikkalaisten välisistä suhteista. Minä tunsin itseni pirteämmäksi +ja luonnollisemmaksi, kun taas seisoin portailla. Matalan ulkohuoneen +ovi oli avoinna ja sen sisäpuolella näin vanhuksen istuvan pöydän +ääressä, kuluneen piplian lehtiä näppien ja siltä näyttäen, kuin hän +hakisi sadatuksia "Hispanian roistoväen" yli. Minä käännyin, sisään +lähteäkseni. Mutta porstuassa huomasin ihmisolennon, joka huopaan +käärittynä makasi kovalla lattialla. Voimakas, nuorennäköinen vartalo +tuntui minusta tutulta -- se oli Georg, joka oli antanut sänkynsä +vieraalle. Olin jo aikeissa herättää häntä -- mutta hän makasi niin +makeasti ja rauhallisesti, etten hennoinnut häiritä häntä. Minä menin +takaisin kammariini ja nukuin kohta, mieluisesti muistellen hänen +kaunista näköä ja solevaa, lepäävää vartaloaan. + +Seuraavana aamuna herätti minua iloinen ääni ja minä näin Georgin +seisovan sänkyni ääressä, lassoa (lämsää) heiluttaen, ikäänkuin hän +olisi muistuttanut minua päivän velvollisuuksista. Minä katselin +ympärilleni. Tuuli oli asettunut ja aurinko paistoi lämpimästi +ikkunasta. Oli aikaista, mutta perhe oli jo syönyt suurusta ja kaukana +näkyvistä katoovat rattaat todistivat, että onneton Tommi jo kyyditsi +omaisiaan kaupunkiin. Syötyämme oivallisen runsaan aamiaisen, jota +Georg oli varustanut, nousimme satuloille ja ajoimme neliä tasangon +yli. + +Me ajoimme sen vähäisen joen pajupuita kasvavaa rantaa myöten, jota +kesän kuumuus nyt oli kuivannut melkein tyhjäksi, vaan joka Georgin +kertomuksen mukaan talvella tavallisesti tulvasi äyräittensä yli. Tuon +aamuratsastuksen näöt säilyvät hilpeästi muistossani: kaukaiset vuoret +selvästi kohoovina tummansinistä taivasta kohti; kirkas, kuiva ilma ja +aaltoileva tasanko edessäni -- semmoinen oli se maisema, jonka +päähenkilö oli uljas Georg Tryan kilisevine kannuksineen ja liehuvine +lassoineen. Hän ratsasti komealla Kaliforniassa syntyneellä rautiolla, +minkä hempeä muoto kuitenkin kiusakseni melkein peittyi raskaan +Hispanian satulan alle, joka näytti ilmestyneen näille ilmoille +tasoittaaksensa kaikki eroitukset erihevoisten välillä. + +Vieläkin luulen toisinaan, että näen äärettömän päivänpaisteisen +tasangon leviävän eteeni sillaikaa kuin me tuulen nopeudella lennämme +sen yli. Mahtaako tämä olla "Chu-Chu", minun hiljainen amerikkalainen +tammani? -- Lentääkö "Chu-Chu" näin, kivisiä katuja sekä maanteitä +unohtaen, innolla ja hilpeydestä raivoisana ja pienillä valkoisilla +jaloillaan heittäen multaa ylös taaksensa? Georg huutaa nauraen +pölypilvestä: "Heitä sille ohjakset hölliksi! Näethän, että se on +hänestä hauskaa!" Ja "Chu-Chu" keikkuu eteenpäin raution kanssa +kiistaten tulisessa sukkeluudessa ikäänkuin jalon verensä arvoa +osoittaakseen. + +Tasanko painuu syvään rotkoon. Me syöksymme alas siihen sekä +kiiruhdamme taas ylös vastaiselle äyräälle, pölyyn peitettyinä. + +Raavaita on hajoillut ympäri prairieä niin kauas kuin näkimet +kannattavat; toiset syövät hiljaisesti, toiset juoksentelevat +levottomina mahdottoman suurina laumoina. Georg heiluttaa lämsäänsä, +ikäänkuin saadaksensa kaikki yhteen suopunkiin ja sanoo: "Meidän ovat!" + +"Kuinka monta on, Georg?" + +"En tiedä". + +"Vaan arviolta määräten?" + +"Nooh, kentiesi noin kolmetuhatta päätä", sanoo Georg miettivänä. "Me +emme varsin tarkasti tiedä niitten lukua, mutta viisi miestä tarvitaan +aina niitä alallansa pitämään". + +"Kuinka suuri hinta niille voi panna?" + +"Noin kolmekymmentä dollarsia joka päälle?" + +Minä lasken pikaista lukua ja katson kummaksuen hymyilevään Georgiin. +Silmäykseni ilmaisee kentiesi kummastuksen Tryanin perheen täpärästä +taloudesta, sillä Georg katsoo poispäin ja virkkaa vähän puolustellen: + +"Minä olen kyllä koettanut houkuttaa ukkoa myymään ja kartanoa +rakentamaan, mutta hän ei taivu tavoiltaan. Oikein vakinaisen asunnon +ottaminen hänestä ei maksa mitään, ennenkuin rajoja on määrätty; muuten +täytyy kentiesi taas muuttaa etäämmälle, sanoo hän". + +Hänen terävä silmänsä älyää äkisti jonkun oudon ilmiön siinä karjassa, +jonka ohitse me paraikaa ratsastamme ja huudahtaen kannustaa hän +hevoisensa joukon keskeen. Minä seuraan jälestä ja kohta joudumme +semmoiseen sarvien ja sorkkien sekasokaan, etten järjestystä voinut +toivoakaan. "Toro!" huutaa Georg, raivaten itselleen heiluvalla +lämsällä tietä. Minua tapaa eläinten kuuma puhkaama ja "Chu-Chu'n" +hikoilevat kupeet ovat tahratut niitten valkealla vaahdolla. + +Olipa siinä ympärillämme villiä, pelättäviä, melkein sanoisin +pirullisia eläimiä; ei semmoisia muotoja, joihin Jupiter peittyi erästä +jumalatarta miellyttääksensä; eikä semmoisiakaan kuin ne, jotka +rauhallisesti syövät Devon'in viheriöitseviä nurmia -- vaan nälkäisiä +nautoja, jotka ovat tottuneet myrskyn ja pölyn kanssa kuivilla +yläisillä tasamailla sekä kuusi kuukautta kestävän kuuman kesän kanssa +painimaan. + +"Tuo ei ole meidän merkkimme", sanoo Georg erään härän perästä ajaen; +"tuo on vieras härkä", ja hän viittaa merkkiin, jota minun tieteelliset +silmäni tuntisivat Neitsyen tähdistöksi ja joka on syvään poltettu tuon +härän ruskeaan kylkeen. Mutta karja sulkeutuu taas umpipiiriksi +ympärillemme ja päästää pahaa ennustavaa, kumajavaa mölinää, Georgin +täytyy taas lämsällä piesten hajoittaa niitä joka haaralle. + +Kun vihdoin olemme vapaat piirityksestä, hengitän minä helpommin ja +tohdin kysyä Georgilta, hyökkäävätkö ne joskus ihmisten päälle. + +"Ei koskaan ratsasmiesten", vastaa hän, "vaan toisinaan jalkamiesten +päälle. Ne luulevat, näetten, että mies ja hevoinen ovat yhtenä +vartalona, mutta jos kohtaavat jalkamiesraukan, niin karkaavat +toisinaan hänen päälle ja tallovat vaivaiseksi -- ei aina tietysti +vihasta, vaan uteliaisuudesta; ne tahtovat tietää asian oikeaa laitaa. +Mutta", lisää hän sanoihinsa, "nyt olemme vuoren juurella, tässä on +Altascarin aituus ja tuo valkea rakennus, jonka näette tuolla ylhäällä, +on hänen 'casa'". + +Valkeaksi kalkittu muuri ympäröi pihan ja siinä oli suuri rakennus, +jota päivä monta kesää oli paahtanut. Me hylkäsimme hevoiset kahdelle +neekerille, jotka nekosasti lojottelivat päivänpaisteessa ja astuimme +matalan porttikatoksen alatse; se tumma pimento ja mieluisa viileä +ilma, johon siten saavuimme, tuntui sangen hyvältä tasangon tuiman +helteen jälkeen. Matalan, vanhanaikuisen kammarin keskellä istui vanha +mies, musta silkkihuivi köytetty pään ympäri, niin että hänen hiuksensa +näyttivät vielä valkeammilta ja hänen kasvonsa vielä enemmän öljymarjan +karvaisilta. Koko huone oli melkein kuin katolinen kirkko, missä +salapyhäinen hämärä ja täydellinen äänettömyys vallitsee; jonkun +harvinaisen suitsutuksen haju, joka sekaantui vanhuksen sikarin savuun, +olisi voinut vahvistaa tuommoista harhaluuloa. + +Kun Senor Altascar nuorteana ja vakaana kuin aatelismies nousi meitä +tervehtämään, lähestyi häntä Georg punastuen ja nuorukaisen käytöksessä +osoittihe niin paljon lempeyttä sekä kunnioitusta, että mieleni siitä +heltyi. Silmäni, joita päivänpaiste oli soaissut, eivät ensialussa +mahtaneet selvästi nähdä kammarin hämärässä; vasta erään minuutin +kuluttua huomasin hoikan, mustasilmäisen Pepitan, joka hiipi ulos +kammarista, kun hän oli vastannut tervehdykseemme. + +Sangen vaikealta tuntui ilmoittaa vanhalle herralle asiani; toimeni ei +vähempää tarkoittanut kuin viedä häneltä suurimman osan sitä maata, +jota myöten olimme tulleet --, minä ilmoitinkin asiatani aivan +ujomaisesti. Mutta hän kuunteli levollisena; hänen tummissa kasvoissaan +ei yksikään jäntäre liikahtanut ja savu, joka hiljaa kähertyen läksi +hänen huuliltaan, osoitti kuinka tasaisesti hän hengitti. Kun minä olin +lopettanut puheeni, tarjoutui hän kohteliaasti saattamaan meitä +riidanalaiselle rajalle. Georg oli sillaikaa kadonnut -- mutta +arveluttava sopottaminen käytävässä sekoitetulla Hispanian ja Englannin +kielellä ilmoitti, ettei hän ollut kaukana. Kun hän hiukan +hajamielisenä palasi, peitti vanhus, joka oli verrattoman malttavaisin +ja reippain koko seurassa, mustan silkkihuivinsa sellaiseen mahdottoman +suureen "sombreroon", kuin kaikki Kaliforniassa syntyneet mielellään +pitävät. Väljä kaapu, joka pantiin hänen hartioilleen, antoi meille +viittauksen, että ukko oli valmis. Valmiiksi satuloittuja hevoisia +löytyy aina hispanialaisten maakartanoissa, tulostamme oli +puolitunti kulunut ja nyt ajoimme taas täyttä ravia huikaisevassa +päivänpaisteessa. + +Mutta ei niin hauskasti kuin ennen. Georg ja minä olimme ujomaisia ja +kuin väkisin vietyjä tuohon tilaan; don Altascar oli vaiti ja +vakaamielisenä. Vaitoloa keskeyttääkseni, lausuin minä muutamia +lohduttavia sanoja, muistuttaen, että sovittamisella ja vetoomalla +korkeampaan oikeuteen kentiesi vielä voisi saada asia muutetuksi, mutta +korvaukseksi suotiin minulle ainoastaan olkapäitten kohottelemista ja +nurja vastaus: "Due bueno? Teidän tuomarinne pysyvät aina oikeassa". + +Se intianien hautakumpu, jota edellisenä iltana olin älynnyt; oli uuden +rajalinjan alkupaikkana ja siihen pysähdyimme. Hämmästyen huomasin, +että vanha Tryan siinä odotti meitä. Yhdessä ollessamme hoksasin nyt +ensikerta tuossa ylpeässä hispanialaisessa jotain mielenliikutusta ja +veri nousi hänen keltaruskeihin poskiinsa. Minä koetin tehdä +kokoustamme niin lyhyeksi kuin mahdollista; sentähden vaajoitin +kiiruusti rajat niin tarkkaan kuin niitä ulkomuistilta tiesin. + +"Valitut edusmiehet tulevat huomenna tänne rajalinjaa käymään tästä +kohdasta alkaen ja minä toivon, hyvät herraseni, ettei kenelläkään +sitte ole valituksen syytä". + +Senor Altascar oli astunut alas hevoisen selästä ja poimi käteensä +muutamia turpeita lakastunutta ruohoa. Georg ja minä iskimme +toisillemme silmää. Hispanialainen nousi kohta kumarruksistaan, +lähestyi Jooseph Tryania ja sanoi äänellä, joka vapisi hillitystä +vihasta. + +"Minä, Fernando Jesus Maria Altascar, asetan teidät esi-isieni tavalla +maan omistajaksi". + +Hän heitti neljä turvetta, kunkin erityiselle ilmankulmalle. + +"En otaksu, enkä oikeiksi tunnusta teidän oikeuskuntianne, teidän +tuomarianne, teidän 'corregidores'. Ota 'llanon!' -- ja ota samalla +tätäkin. Janotkoot teidän eläimenne kunnes niitten kielet lerppuvat +yhtä pitkinä kuin teidän valehtelevain lakimiestenkin! Olkoon tämä maa, +jonka vääryydellä olette saaneet, teille vanhuutenne kiroukseksi ja +kiusaksi, niinkuin te ja teidän omaisenne ovat olleet minulle!" + +Georg ja minä koetimme nyt eroittaa molempia riitaveljiä, mutta Tryan +keskeytti hankkeitamme teeskennellyllä nöyryydellä, joka huonosti +peitti hänen voittoriemuaan. + +"Antakaa hänen vaan sadatella. Hänen on helpompi tehdä sitä kuin saada +takaisin kaikki ne elukat, jotka hän ylpeyden ja laiskuuden kautta on +kadottanut. Herramme pitää aina oikeuden puolta panettelijoita sekä +herjaajia vastaan". + +Altascar käsitti ainoastaan arvaamalla Amerikkalaisen tarkoitusta, +mutta sekin saattoi häntä unohtamaan kaikki, paitsi hänen äidinkielensä +tulisia vihan ja ylenkatseen lauseita. + +"Vääräuskolainen! -- Kirkonvaras! -- Sakramentin häväisijä! Älä arvaa! +-- Älä avaa, sanon minä, valheellisia Juutaan-huuliasi minua vasten! -- +Oh! -- Sekasikiö! -- Prairiekoira sielultasi! -- Car -- r -- r -- +ramba!!" + +Sillaikaa kuin hänen vihaiset kerakkeensa vielä jylisivät kuin +kaukainen ukkonen, tarttui hän hevoisensa harjaan, hypähti satulalle ja +karkasi pois. + +Georg kääntyi minuun päin. "Suvaitsetteko tänä iltana tulla meidän +parvessa kotiimme?" + +Minä muistelin noita paljaita seiniä, äänettömiä olentoja lieden +ääressä sekä vinkuvaa tuulta ja arvelin kahtaanne. + +"Noh, hyvästi sitte!" + +"Hyvästi, Georg!" + +Kädenpuristus vielä ja me erosimme toisistamme. Minä en ratsastanut +kauas, ennenkuin käännyin taakseni katsomaan. Tuuli oli taas herännyt +ja lakaisi tasankoa. Se ajoi edestänsä pölyryöpyn, josta toisinaan +vilahti näkyviin utala ja rehevä mies; silloin näin Georg Tryania +viimeisen kerran. + + +2. + +Vedentulva. + +Kolme kuukautta senperästä kävin taas Sacramenton laaksossa. Mutta +silloin oli yleinen ja hirmuinen vitsaus kohdannut niitä tienoita. +Vuosien 1861-62 suuri vedentulva oli korkeimmillaan, kun minä, +määrätöntä halua noudattaen, otin laukkuni ja nousin alukseen veden +vallassa olevaan laaksoon mennäkseni. + +Niin kauas kuin silmä kantoi, näkyi höyry-aluksen kannelta ainoastaan +yötä, joka pimeni veden yli. Muuta ei kuulunut kuin loiskuttavaa +sadetta ja se ei häirinnyt sitä vakaamielistä seuraa, joka +perä-salongissa oli kokoontunut rauta-uunin ympärille. Muutamat, jotka +menivät ystäviä ja sukulaisia hakemaan sekä auttamaan, haastelivat, +murheellisilta ja levottomilta näyttäen, tuosta ainoasta kaikkea muuta +nielevästä aineesta; toiset, jotka niinkuin minäkin matkustivat +uteliaisuudesta, kuuntelivat halukkaasti kaikkia pieniäkin seikkoja. +Minusta tuntui kuitenkin, ikäänkuin joku muukin syy paitsi uteliaisuus, +tietämättäni, olisi käskenyt minua eteenpäin. + +Virtaava sade, molskiva vesi ja lyijy-harmaa taivas oli seuraavana +aamuna näkyalanamme, kun aluksemme pysähtyi Sacramenton puoleksi veteen +vaipuneen satamalaiturin kupeelle. Veneitä, joilla pääsi hotelleille, +oli siinä tarjona eikä kukaan jättänyt sitä uutta tapaa koettamatta. +Minä annoin itseni erään guttapercha-nuttuun puetun, vettä valuvan +kipparin haltuun, jonka nimi oli Joe; minä istuuduin hänen peräti +märkään veneesensä ja kääriydyin kiiltävään sade-kaapuun, joka antoi +minulle melkein yhtä hyvää vilun suojaa, kuin jos se olisi ollut +tehty mussi-laastarista. Vastenmielistä olikin luopua mukavasta +höyryaluksesta, joka meistä oli ikäänkuin ainoa näkyväinen yhdistysside +kuivan asuttavan maan kanssa -- mutta me läksimme kuitenkin lillimään +ja saavuimme kohta kaupunkiin. + +Me kiidimme Satamakatua ylöspäin -- se oli ennen täynnänsä kiiruutta ja +eloisuutta, vaan nyt kolkko, äänetön ja autio. Rupainen vesi, joka +edessämme näkyi sulavan yhteen taivaan alireunan kanssa, juoksi hitaina +virtoina pitkin katuja. Luonto oli kostanut kaupungin varsin +säännöllistä rakennustapaa; se oli hävittänyt oikosuoria nelikulmioita, +oli läjännyt jäännöksiä katujen kolkille ja toisinaan kaatanut +kokonaisia huoneryhmiä yhdeksi tiiviiksi röykyksi. Kaikenlaisia veneitä +liukui holvikkaista porttikäytävistä ulos sekä sisään. Vesi nousi +muurien ja ryytimaiden pisteitten yli, pujahti huoneitten alakertoihin +ja levitti mutaansa sekä samettimatoille että höyläämättömille +lattiapalkeille. Tuskallinen äänettömyys, joka oli yhtä peloittava kuin +näkyväinen hävitys, vallitsi hiljaisilla kaduilla, joilta ei enää +kaikunut askeleita eikä vaunujen rätinää. Veden verkkainen lorina, +airojen satunnainen pulina ja venemiesten varoittavat huudot olivat +ainoat elämän ja liikkeen merkit. + +Sillaikaa kuin minä laiskasti oikaisen itseni veneen teljolle, +sekaantuu noihin ääniin ja näkyihin se laulu, jota venemieheni laulaa +airojensa musiikkia myötäillen. Se ei ole aivan yhtä ihastuttava, kuin +se, jota hänen virkaveljensä Lidosta eli Veneziasta valmistelematta +laskettelee, mutta minun amerikkalainen "Giuseppe" osoittaa suurempaa +totisuutta ja voimaa; hän laulaa liikuttavia kuvaelmia viimeviikkojen +kauhusta sekä niistä urotöistä ja itsensä altiiksi panoista, joita se +on synnyttänyt; toisinaan viittaa hän johonkuhun ikkunaan tahi +balkongiin, josta joku Kalifornian Bianca tahi Laura puoli-alastonna ja +vilustuneena pelastettiin. Venemieheni on muutenkin omituinen eikä +tahdo ottaa tarjottua maksua, sillä -- olenhan minä kentiesi San +Franciscosta, siitä kaupungista, joka ensin kiiruhti vastaamaan +Sacramenton avunhuutoihin? -- ja onhan hän, Giuseppe, kentiesi +Howard-seuran jäseniä? -- Ei! Giuseppe on köyhä, mutta hän ei voi +vastaanottaa tarjottuja rahojani. Jos sittekin tahdon antaa ne +käsistäni, niin onhan siellä Howard-seura ja nälkäisiä sekä alastomiksi +jääneitä naisia ja lapsia Maanviljelysseuran huoneessa. + +Minä kiitän jalomielistä soutajaa ja hän viepi minut Maanviljelysseuran +yhtymäpaikkaan -- se oli kylmä, kolkko ja surkea huone, sitä kamalampi, +koska se muistutti menneitten aikain rikkaudesta ja vauraudesta -- +siellä saapi vieras tilaisuuden antaa roponsa. Siellä kertoo hän +minulle myöskin "pelastusveneestä", joka on varustettu lähtemään +vedenvallassa oleville sydänmaille. Hänen auttavaisuudestaan +liikutettuna, päätän minä käyttää uteliaisuuttani muitten hyödyksi, +tarjoten kykyäni niille, jotka ovat lähtemäisillään hädänalaisia +pelastamaan ja auttamaan. Giuseppe ottaa laukkuni huostaansa eikä eroa +minusta, ennenkuin "Pelastusveneen (N:o 3)" kannella. + +Tunti on kulunut ja minä istun nyt luotsin kastarissa, ikkunasta +katsellen mitä ennen oli hiljainen joki. Nyt tuntuvat sen äyräät +ainoastaan pajunoksien hyllyvistä typpäistä, joita maameren vierevät +aallot huuhtelevat. Koko tuo viljava peltomaa ynnä sen sieltä täältä +pilkoittavat ja kukoistavat maakartanot ovat pyyhityt pois pallomme +pinnalta. Puunlatvojen sopusuhtaiset rivit osoittavat paikkoja, missä +hedelmätarhat ovat upponeet samaskaiseen jokeen. Jonkun ainoan +maakartanon katto näkyy vielä ja paikoittain todistaa puoleksi veteen +kadonneesta asunnosta nouseva savu, että pelkäämättömiä ihmisiä vielä +elää siellä sisässä. Lehmät ja lampaat ovat suljetut intianien +hautakummuille; ne odottavat sitä loppua, joka jo on kohdannut useita +muitakin, sillä eläinten ruumiita kulkee ohitse vesiajona tahi pyörii +mahdottomissa veden pyörteissä latojen ja ulkohuoneitten jäännösten +kanssa. Vaunuja sekä rattaita on ajautunut mihin vaan joki on voinut +niitä kantaa. Kun höyry-alus jatkaa matkaansa, näen minä kastarin +hikisistä ikkunoista ainoastaan vettä -- se roikkaa kannelle +lyijykarvaisista raskaista pilvistä -- se rätisee ikkunan ruutuihin -- +se kuohuu aluksen rattaiden ohitse -- se tippuu puitten latvoista -- +kaikkialla vaan vettä, valelevana, luikahtelevana, perustuksia syövänä, +tyrskyiksi kohahtavana tai leviivänä aukeiksi, tyveniksi seliksi, jotka +salaisen syvyyden ja mustuutensa takia tuntuvat hirvittäviltä ja +peittävät kukapatiesi mitä kauheita näkyjä. + +Kun hämärä alkaa, tulee näkyala yksimuotoisuudellaan yhä +ahdistavammaksi. Minä menen koneis-majaan ja niitten puoleksi +hukkuneitten raukkain seurassa, jotka jo olemme pelastaneet ajelevilta +lankuilta sekä lauttasilloilta, unohdan minä kohta yleistä häviöä ja +tarkastelen heidän yksinomaista kärsimystään. Myöhemmin illalla tulee +San Franciscon höyryalus vastaamme ja sille hylkäämme erään osan +matkalaisistamme. Laivaväki kokoo vapaaehtoisesti rahoja onnettomain +varalle ja me eroomme, kumpaiseltakin puolelta sydämellisesti lausuen: +"Jumala teitä siunatkoon!" + +Me käännämme toista suuntaa menemään ja lähdemme melkein näkymättömältä +virran juovalta sydänmaille päin. Mutta kerran vilahtaa vielä tummia +esineitä sivutsemme -- kelluvain huoneitten jäännöksiä. Taivas selkenee +pohjastapäin ja muutamia tähtiä pilkistää näkyviin ikäänkuin johtamaan +meitä aution vedenpinnan yli. Vesi tulee matalammaksi ja paraaksi +katsotaan, että väki jaetaan pienempiin veneisin, jotta sillä tavalla +voisivat hakea ympäri veteen upponnutta prairieä. Minä saan mennä +erääsen veneesen. On vieläkin pilkkopimeää, vaikka pilven halkeema on +lavennut. + +Taisi olla noin kolmas tunti aamulla; me lepäsimme airoilla eräässä +vedenpyörteessä, joka oli syntynyt veteen jääneen metsikön päälle. +Höyryaluksen lyhdyt näkyivät kaukaa kuin tuikkaavat yksinäiset tähdet; +silloin lakkautti tähystäjä vaitolon: + +"Tulta edessämme". + +Kaikki katsahtivat sinnepäin. Tuokion kuluttua näyttihe välkkyvä valo; +se loisti silmänräpäyksen kirkkaasti, mutta katosi taas, ikäänkuin se +musta esine, joka vitkalleen ajautui vastaamme, olisi muuttanut asemaa. + +"Höyrylaiva!" + +"On se tyhjää!" virkahti perämies. "Se on huone". + +Se oli iso huone, joka epäselvässä hämärässä kohosi korkeaksi ikäänkuin +itse yön summaton katkelma. Kun tuo epämuotoinen hirviö vitkaan +pyörähteli ohitsemme, huomasimme me, että yksinäinen kynttilä paloi +eräässä ikkunassa. Määrätön aavistus pani sydäntäni kovemmin +tykyttämään. + +"Totta tosiaan, siellä on joku sisässä! -- Pojat, kavattakaa! -- +Ottakaa kiinni! -- Tarttukaa siihen! -- Vene nuoralla kiinni! -- -- +Hiljaa! -- Ovi on lukossa; koettakaa ikkunasta; ei! -- vaan tästä!" + +Seuraavalla hetkellä kaalasimme, pulikoitsimme vedessä, joka monta +tuumaa syvänä virtasi lattioita myöten. Siinä oli suuri kammari, jonka +perimmäisessä päässä vanha mies istui kyyryllään, huopapeitteesen +käärittynä; toisessa kädessään piti hän lekuttavan kynttilän, toisessa +auaistun kirjan, johon koko hänen huomionsa näkyi kiintyneen. Minä +töytäsin esiin. + +"Jooseph Tryan!" + +Hän ei liikahtanut. Me kokoonnuimme hänen ympäri ja minä laskin käteni +hiljaa hänen olalleen, sanoen: + +"Luo silmäsi ylös, ukkoseni, katso! -- Vaimonne ja lapsenne -- missä ne +ovat? -- Ja pojat -- Georg? -- Ovatko ne täällä? -- Ovatko ne +pelastetut?" + +Hän nosti vitkallisesti päätään ja katsoi meihin silmäyksellä, joka +ehdottomasti sai meitä peräytymään. Hänen katseensa oli rauhaisa ja +kylmä; siinä ei ollut pelkoa, vihaa eikä tuskaa -- mutta se pani +sittekin veren hyytymään suonissamme. Hän kallisti taas päänsä +kirjalle eikä sen enempää huolinut meistä. Miehet katselivat minua +sääliväisesti, vaan eivät virkkaneet sanaakaan. Minä koetin vielä +kerran. + +"Jooseph Tryan -- ettekö muista minua? -- Maamittaria, joka mittasi +tilanne -- Espiritu Santo? -- Katso minua, vanha mies!" Ukko värisi ja +kääri huopaa tiiviimmin ympärinsä. Silmänräpäyksen kuluttua alkoi hän +kertoa itsekseen: "Maamittari, joka mittasi tilanne -- Espiritu Santo;" +hän kertoi niitä sanoja monta kertaa kuin läksyn ikään, jota hän tahtoi +pysyttää muistiinsa. + +Minä käännyin murheissani poispäin, mutta samassa tarttui hän +kauhistuneena käteeni ja sanoi: "Hiljaa!" + +Me olimme kaikki ääneti. + +"Kuuntele!" -- Hän pani käsivartensa kaulani ympäri ja kuiskasi +korvaani: "Minä muutan!" + +"Muutat?" + +"Hiljaa! Älä puhu niin kovaa. Muutan. Ah! -- mitä tuolla on? -- Ettekö +kuule? -- tuolla! -- Kuunnelkaa!" + +Me kuuntelimme, vaan muuta ei kuulunut kuin veden molskinaa ja lorinaa +lattian alla. + +"He ovat niitä, jotka hän lähetti! -- vanha Altascar lähetti. He ovat +olleet täällä kaiken yötä. Minä kuulin ensin kuinka he purolla käskivät +ukon muuttamaan loitommalle. He tulivat yhä likemmäksi. He sopottivat +oven takana ja minä näin heidän silmänsä portailla -- heidän häijyt, +nälkäiset silmänsä. Mikseivät mene pois?" + +Minä käskin miehet etsimään koko huoneen halki, jos kentiesi +löytäisivät jotakin jälkeä muista perheen jäsenistä ja ukko asettui +taas entiseen asemaansa. Hän oli niin sen olennon näköinen, jonka +muistin nähneeni myrskyisellä yöllä kolme kuukautta sitte, että +taika-uskoinen tunne minua valtasi. Kun muut tulivat sinä hyvänänsä +takaisin, virkoin minä heille mitä ukosta tiesin ja hän jupisi taas: + +"Mikseivät mene? -- He ovat ottaneet eläimeni -- kaikki pois -- pois, +pois, pois nahkoine, sorkkineen", ja hän huokasi vaikeroiden. + +"Onhan näillä vesillä monta pelastuvenettä. Tupa ei suinkaan ole +ajautunut varsin etäälle ja muut ovat kentiesi jo pelastetut", sanoi +perämies lohduttaen. + +Me nostimme ylös vanhuksen, joka näytti peräti halvattuneelta ja +kannoimme hänet veneesen. Hän piti vielä suonenvedontopaisesti piplian +oikeassa kädessään, vaikka hänen himeät silmänsä eivät enää voineet +eroittaa sen lohduttavia sanoja. Hän kyyristyi veneen kokkaan ja me +lähestyimme odottavaa höyryalusta, kun päivä paraillaan alkoi valeta +aution vesistön yli. + +Mielenliikutus oli muuttanut minua. Kun höyryalukseen olimme päässeet +ja vanhan Tryanin tarpeista oli huolta pidetty, kääriydyin minä +huopapeitteesen ja nukuin sikeästi koneismajaan. Mutta vielä unessakin +häälyi mieleni edessä vanhan miehen muoto ja huoli Georgista. + +Noin kello kahdeksan aamulla herätti masinisti minua ilmoittaen, että +yksi ukon pojista oli saatu ja paraikaa oli kannella. + +"Onko se Georg?" kysyin minä pikaisesti. + +"Sitä en tiedä; mutta nätti mulli se on, olkoonpa sitte kuka tahansa", +lisäsi masinisti sanoihinsa ja hymyili, ikäänkuin jotakin lystiä +muistellen. "Hän istuu kokassa, jos tahdotte häntä tervehtää". + +Minä kiiruhdin sinne; Georgia en tavannut, vaan itsepintaisen Wisen. +Hän istui touvi-kääryllä, jokseenkin likaisempana ja melkein huonoksi +mentynä senperästä kuin viimein näimme toinen toisemme. + +Hän koetteli, nähtävästi hyväksyen, niitä kuivia vaatteita, joihin +häntä oli puettu. Hänen tilansa näkyi pikemmin kiihoittaneen kuin +masentaneen hänen luonnostaan iloista mieltä. Hän puhutteli minua +paikalla aivan hilpeästi ja luontevasti. + +"Kyllä nyt elämme hauskalla aikakaudella, eikö niin? -- Kuulkaapas, +mihin te luulette noitten rajapyykkien joutuneen, joita äsken +pystytitte? -- Ah!" + +Tämän viimeisen huudahduksen hän päästi niitä pitkävartisia saappaita +ihaillen, jotka hänen vihoviimein, kovasti reudottuaan, onnistui saada +jalkoihinsa. + +"Vai te saitte ukkoparan tuvasta ihan hupsuna? -- Sen rangaistuksen hän +sai, koska hän ei oikealla ajalla lähtenyt akkansa kanssa. Perkele vie, +jos hän minua tunsi; hän luuli minua Georgiksi". + +Tuo isällisen unhotuksen osoitus näytti tuottavan hänelle erinomaista +huvitusta. Kun hän vaikeni, pistin paikalla kysymyksen mihin Georg oli +jäänyt. + +"Hitto häntä tiesi, missä hän lienee! -- Jos hän olisi katsonut +hatasarviamme eikä juossut ympäri lapsia sekä ämmiä pelastamaan, niin +olisi hän voinut saada jotakin hyödyllistä toimeen. Mutta minä tahdon +muuttua norssiksi, jos hän ei laskenut kaikkia käyräsarvia mullukoita, +kaikkia maidonantajia sarvineen sorkkineen hukkumaan. -- Kuules sinä, +velikulta!" -- (ohitsemenevälle matruusille) -- "eikö kohtsillään ole +ruoanaika? -- Minä olen nälissäni, jotta tahtoisin kettää ja syödä +kokonaisen hevoisen. Luulenpa todella, että rupean laahtariksi, kun maa +hiukkasen on kuivanut; sitte minä myyn nahkoja, sarvia ja talia". En +voinut muuta kuin ihmetellä tuota masentumatonta intoa, joka toiseen +aikaan kentiesi olisi antanut miehelleen hyvää toimeentuloa. + +"Mitä nyt aiotte tehdä?" kysyin minä. + +"Ei nyt ole paljon tekemistä", sanoi älykäs nuorukainen. "Laiskaksi +minä nyt ensin taidan ruveta, kunnes asiat taas luikahtavat +järjestykseen. Maalla on tätä nykyä mitätön arvo ja kestäähän kaiketi +vähän aikaa, ennenkuin se kallistuu. Saas nähdä mihin ukko tästälähtein +asettuu asumaan", + +"Minä tahdoin kysyä mitä isänne ja Georgin suhteen aiotte tehdä", +selitin minä. + +"Oh! ukko ja minä lähdemme tietysti sinne, mihin Tommi toisella +viikolla kyyditsi äitimme ja lapsikakarat. Ja Georg, hän tulee kyllä +aina toimeen Altascarin ja meidän välillä, jos ei hän jo ole siellä". + +Minä kysyin oliko tulva tuottanut Altascarille suurta vahinkoa. + +"Eikö mitä! Häneltä ei suinkaan ole hävinnyt monta sorkkasäärtä. Enpä +ollenkaan katsoisi sitä kummaksi, jos Georg olisi auttanut häntä +ajamaan niitä vuorille -- se olisi ihan Georgin tapaista. Ja hänen +kartanonsa on korkealla paikalla. Voitte varmasti vannoa, ettei siihen +ole noussut vettä yhtään. -- Niin niin!" lisäsi Wise arvelevaisesti +ihmetellen, "nuot hispanialaiset eivät ole semmoisia härkiä, kuin +luullaan, jos asiaa oikein tutkimme. Minä panen vetoa, ettei yksikään +heistä koko Kaliforniassa ole veden vallassa". + +"Minä jatkan matkaani", sanoin minä, "ja koetan löytää Georgia". + +Wise tuijotti hölmäkkönä minuun, kunnes asia näkyi selvenevän hänen +ajatuksilleen. + +"Enpä usko, että voitte korjata paljon mitään. Kuinka suuren osan +saatte -- te toimitte luultavasti monta yhdessä?" + +Minä vastasin, että vaan ratokseni matkustelin. Se alensi nähtävästi +arvoani hänen mielestään. Minä luovuin sitte hänestä levotonna, vaikka +hän oli vakuuttanut, että Georg oli turvapaikassa. + +Kaikki, joita me tapasimme, juttelivat Georg Tryanin rohkeudesta sekä +auttavaisuudesta ja kuinka vähän huolta hän piti itsestään. Mutta minä +en kuitenkaan tahtonut palata, ennenkuin olin nähnyt häntä. Minä päätin +veneessä lähteä hakemaan Altascarin kartanoa, lujasti tietääkseni, että +Georg oli turvissa. Varustukset olivat kohta tehdyt; minä sanoin +jäähyväiset Wiselle ja loin viimeisen kerran silmäni vanhukseen, joka +yhä vaan istui liikkumatonna ja tunnotonna. Veneeni läksi liikkeelle; +voimakkaat ja nöyrät miehet sitä sousivat. + +Tuli taas sadetta ja tuuli kävi kylmänä. Me kuljimme suoraan länteen +päin; kova virta ilmoitti kohta, että olimme Espiritu-Santo-joen +juovassa. Vähän väliä näimme hajonneitten latojen jäännöksiä ja +pajupensaat olivat ajautuneet täyteen maanviljelyskaluja. + +Viimein saavuimme paikalle, joka oli avaran, aution järven kaltainen; +se oli Espiritu-Santo-prairie. Kun tuuli viuhui liikuttaen sakeaa vettä +laineiksi, muistutin minä mieleeni entistä pitkää matkaani tämän +äärettömän tasangon yli. Miehet sousivat ääneti ja matalammilla kohdin +huomasin vedessä pajupuitten ja raitapensaitten pitkiä oksia. +Syrjemmältä kohosi kohta kumpu, joka minusta tuntui tutulta; minä +huusin miehille, että taukoisivat ja kääntäisivät sinnepäin. + +Lähellä hautakummun huippua oli vaaja isketty maahan ja siinä olivat +puustavit "L. C. S" Alempana oli kummallisesti letitty lämsä köytetty +vaajaan. Se oli Georgin. Se oli jollakulla terävällä kalulla leikattu +poikki ja kummun löyhää hiekkamaata olivat hevoisenkaviot ruopanneet. +Vaajaan oli tarttunut paljon hevoisenjouhia. Se oli äänetön todistus, +että Georg oli ollut siellä, muttei yhtäkään viittausta löytynyt minne +hän sitte oli joutunut. + +Tuuli oli yltynyt rajummaksi ja me jatkoimme suurella vaivalla +matkaamme, milloin leväten, milloin soutaen tahi missä vettä oli +matalammalta, sauvomalla kulkein. Tuli äkisti pimeä, ennenkuin +määräpaikkaamme olimme ehtineet ja tilamme alkoi näyttää vaaralliselta; +mutta minä kehoitin soutajiani rohkaisemaan mieltä, koska kohta +pääsisimme perille. Sillä tavalla kuljimme eteenpäin kunnes kello oli +yli kahdeksan; silloin ajoimme mäen rinteesen kiinni. Me kaalasimme +vähän matkaa ja jouduimme kohta kuivalle maalle sekä tielle, mistä +kohta näimme Altascarin "casan" valkeat muurit; ne paistoivat aivan +läheltä vastaamme kuin lumikinokset hämärällä. Tulia liikkui pihalla, +vaan muuten vallitsi koko kartanolla samallainen haudantapainen +hiljaisuus kuin entuudestakin muistelin. + +Eräs neekeri tunsi minut kohta kun astuin pihalle ja Senor Altascar +tuli itse korridorissa vastaani. + +Minä olin niin väsyksissä, että ainoastaan pyysin huoneita itselleni +sekä uupuneille soutajilleni. Hän loi silmänsä poikki leikattuun +lämsään, jota vielä pitelin kädessäni. Minä aloin puhua Georgista sekä +pelostani; mutta hän pani kohteliaasti ja tavallistaan vielä +leppeämpänä kätensä olalleni. + +"Poco a poco, Senor -- ei nyt. Te olette väsyksissä, te olette +nälkäinen, te olette vilustunut. Tarpeellista on, että ensin lepäätte". + +Hän vei meidät pienempään suojaan ja kaasi muutamiin lasiin ranskan +konjakkia matkakumppanilleni. He joivat ja istuutuivat leimuavan +valkean lähelle. Kartanon hiljaisuus ja rauha tuntuivat sinä iltana +vielä täydellisemmiltä kuin koskaan ennen ja oli kuin askeleet +korridorissakin olisivat kuuluneet keveämmiltä. Raskaampi +vakaamielisyys kuin ennen näkyi ijäkkään hispanialaisen kasvoista. +Noitten vanhain muurien sisäpuolella olimme ikäänkuin salvattuina +ulkopuolella häärivästä, levottomasta maailmasta. + +Ennenkuin ehdin kysymyksiäni kertomaan, oli hän kadonnut. Vähän ajan +perästä kannettiin sisään kaksi höyryyvää vadillista "chupaa" ynnä +kahvikuppia. Mieheni söivät halukkaasti, mutta minä jaksoin ainoastaan +niellä alas muutamia pisaria kahvia; niin kovasti olin väsynyt ja +mieleltäni liikutettu. + +Minä istuin kyyrylläni valkean edessä, kun hän taas astui sisään. + +"Oletteko syöneet?" + +Häntä tyydyttääkseni, sanoin omasta puolestani "olen". + +"Bueno, syökää kun saatte; -- ruoka ja ruoanhalu eivät aina ilmesty +yhtaikaa". + +Hän lausui tätä siliä Sanchontapaisella yksikertaisuudella ja +totisuuudella, jolla hänen maanmiehensä aina esiintuovat sananlaskuja, +ikäänkuin ne olisivat pelkkää omaa kokemusta vaan, eikä mitään lorua. +Hän kumartui sitte alas ja otti liikutetulta näyttäen käteensä Georgin +lämsän. + +"Senor, tämä oli minun tekemäni", sanoi hän. + +"Don Altascar, minä otin sen muistoksi häneltä", sanoin minä. "Jos +häntä voisin löytää -- -- -- --". + +"Hän on täällä". + +"Täällä! -- Ja...". + +Minä vaikenin. Paikalla käsitin vastauksen totisuutta, noita hiipiviä +askeleita, kuiskaavia ääniä sekä tuon vanhan kartanon haudantapaista +hiljaisuutta. Altascar tarttui käteeni ja me menimme käytävän poikki +suureen synkkään kammariin. Muutamia suuria vaksikynttilöitä paloi +ikkunoilla hopeajaloilla. + +Komerossa seisoi iso vanhanaikuinen sänky, jonka peite, tyynyt ja +lakanat olivat reunatut kalliilla pitsillä; koko laitos osoitti sitä +erinomaista ylellisyyttä, jolla tuo omituinen kansa tuhlaten varustaa +ainoastaan sitä huonekalua. Minä menin likemmäksi ja näin Georgin +lepäävän siinä melkein yhtä rauhallisena kuin silloin, koska tuonaan +seisoin makaavan Georgin vieressä. Mutta tällä kertaa hän oli altiiksi +pannut vielä enemmän kuin silloin; hänen lempeä, jalo sydän oli ijäksi +pysähtynyt. + +"Hän oli rehellinen ja uljas", sanoi vanha mies ja kääntyi poispäin. + +Sängyn toisella puolella oli polvillansa solakka nainen, jonka pitkät +mustat hiukset melkein peittivät hänen pieniä käsiään, joita hän piti +kasvoinsa edessä. Häntä en ollut huomaavinani, vaan poistuin hiljaa, +jättäen rakastavan ynnä rakastetun kahden kesken olemaan. + +Kun taas istuimme yhdessä räiskävän tulen valossa, kertoi Altascar, +että hän viime-aamulla oli tavannut Georg Tryanin hevoisen uimasta +prairiellä ja aavistanut mitä pahinta. Etäämmältä löysi hän Georgin +kylmänä ja jäykkänä, vaan hänen ruumiissaan ei näkynyt mitään haavaa +eikä kolauksen merkkiä. Ukko arveli, että Georg luultavasti oli uupunut +kuivalle maalle pyrkiessään ja ainoasti päässyt kummulle kuolemaan +samallaisen avun puutteesen, jota hän niin monta kertaa oli osoittanut +muille; kuolemaisillaan oli hän kentiesi itse leikannut ratustimet +poikki ja laskenut hevoisen menemään. + +Hän haudattiin intianien hautakumpuun -- tuohon vähäiseen yhäti +viheriöitsevään oasiin, jonka vainottu kansaparka oli myllermöinyt +kuivalle tasangolle. Pieni hietakiven lohkare, johon on hakattu +puustavit "G. T.", on hänen ainoa muistomerkkinsä ja se on myöskin +uuden mittauksen jälkeen rajapyykkinä Espiritu-Santo-prairiellä. + + + + +VIII. + +Kortinlyöjä. + + +Erinomaisen siivo juttelutapa sekä sikarinsavun ja saappaan kantain +puute Wingdamin kyytivaunujen ikkunoissa todistivat, että +matkustavaisten joukossa oli nainenkin. Että hän oli kaunis voi vielä +päälliseksi päättää varmastikin, koska tyhjäntoimittajat +pysäyspaikoilla pyrkivät vaununikkunalle pakkautumaan ja he pitivät +omituista tavatonta huolta lakkien, takkien sekä kaulahuivien +ulkonäöstä. Sikamaisen tietoviisaan ylenkatsovalla hymyilyllä +vaariinotti Mr Jack Hamlin kuski-istuimelta kaikki nämät tapahdukset. +Hän ei suinkaan pitänyt kauniin sukupuolen hempeyttä vallan halpana, +mutta naiset olivat hänestä petollisina ansoina, joita oli viritetty +sitä varten, että ne juonikkaasti viettelisivät ihmissuvun väkevämpää +puolta korttipöydästä -- jonka ääressä Mr Hamlin kulutti elinaikansa +suurimmat osat (se muistutus on tässä tehtävä). + +Hän siis ei kertaakaan luonut silmäänsä sille ikkunalle päin, mistä +viheriä harso vietteleväisenä liehui sillaikä kuin hän laski +soreamuotoisen jalkansa astuimelle ja putkahti alas. Sikaria polttaen +ja omiin ajatuksiinsa liittyen vaelsi hän sitte edes takaisin +pysäyspaikalla niin huolimatonna ja koko ulkomaailmasta lukua +pitämätönnä kuin hänen virkatoverinsa tavallisesti ovat. Hänen soleva, +sievästi puettu vartalo ja vakaa, jäykkä käytöksensä oli täydellisenä +vastakohtana muitten matkamiesten kuumeiselle vilkkaudelle ja ylen +iloisille tempuille. Mutta ylioppilas, Harvard College'sta, itse Bill +Masterskin, jolla oli outo silmäänpistävä vaatteenparsi, yltäkylläiset +elinvoimat ja kova taipumus vallattomuuteen sekä seikkailuksiin, +hänkään ei miellyttänyt ketään niin kovasti kuin tuon yksinäisen +kortinlyöjän vaalea, klassillinen näkö, varsinkin sivulta katsottuna ja +hänen järkähtymätön levollisuutensa. + +Kutsari huusi tavalliset lähtösanat: "kaikki valmis" ja Mr Hamlin +palasi vaunuille. Hänen jalkansa oli jo pyörällä ja kasvot auaistun +vaununikkunan tasalla, kun hänen silmänsä samalla hetkellä kohtasivat +silmäparin, joka hänestä oli kauniin kuin hän koskaan oli nähnyt. Hän +astui taas hiljakseen alas, lausui muutamia kohteliaita sanoja +jollekulle matkustavaiselle vaunuissa, jonka kanssa hän vaihtoi +istumapaikkaa ja nousi yhtä vakaasti vaunuihin istumaan. Mr Hamlinin +viisaustiede ei koskaan saanut estää häntä liukkaasti ja järkevästi +täyttämästä mielihalujansa. + +Jackin sisääntunkeuminen saattoi muita matkustavaisia väkinäiseen +asemaan, etenkin niitä, jotka paraillaan olivat mielitelleet kaunista +matkakumppaniaan. Eräs herra kumartui eteenpäin ja ilmoitti hempukalle +sopottaen muutamilla sanoilla, että Mr Hamlinin maine sekä tavat eivät +olleet parasta laatua. Mahdotonta on sanoa, kuuliko hän hänen puhettaan +ja tunsiko hän nyt tuota etevää lakimiestä, jolta hän joku ilta +sitte oli voittanut monta tuhatta dollarsia; hänen kalpea naama +ei vähimminkään muuttunut ja hänen mustat silmänsä kääntyivät +huolimatoinna lainoppineen herrasmiehen ohitse hänen vierikumppaninsa +paljon mieluisampaa muotoa katsomaan. Eräs intianintapainen +lujamielisyys -- jonka hän oli perinyt äidiltään -- oli hänelle hyväksi +avuksi, kunnes pyörät vierivät hieta-ahteitten yli Scott'in lautan +lähellä ja kyytivaunut seisahtuivat Unionin hotellin eteen. Lainoppinut +herra ynnä eräs kongressinjäsen hypähtivät ulos ja seisoivat valmiina +auttamaan alasastuvaa jumalatarta, eevesti Starbottle Siskiyou'sta otti +sillaikaa hänen päivän varjon sekä kaulavaatteen haltuunsa. Kaikki +nämät kohteliaisuuden teot matkaansaattoivat hetken hämiä ja +viivytystä. Jack Hamlin avasi säyseästi oven vaunujen vastaisella +puolella, tarttui neiden käteen sillä uskaliaisuudella ja lujuudella, +jota epäröivä sukupuoli pitää suurenarvoisena sekä nosti hänet keveästi +ja kauniisti vaunuista portaille. Kutsari naurahti koirankurisesti, +tuota temppua älytessään. "Kavattakaa tarkasti noita pieniä kaluja, +herra eevesti!" sanoi postinkulettaja, huolellisena olevinaan, kun hän +näki eevesti Starbottlen synkkämielisenä astuvan taimmaisena tuon +riemukulkueen jälessä, joka marssi suoraa tietä ruokasaliin. + +Jack Hamlin ei kuitenkaan jäänyt puolipäiväistä syömään. Hänen +hevoisensa seisoi satuloittuna hotellin pihalla ja silmänräpäyksen +kuluttua oli hän taas matkalla. Hän ajoi nelisin kaalamon yli, +kivisestä mäestä ylös ja edelleen pölyistä Wingdamin tietä myöten +ikäänkuin hän olisi tahtonut päästä vapaaksi pahasta unennäöstä. Tien +varrella olevain rappeutuneitten hökkelien asukkaat varjosivat kädellä +silmiään, kun he katsoivat hänen jälkeensä; he tunsivat miehen sekä +hevoisen ja kummastelivat "mitä Indiani-Jack nyt toimi". Enemmän +arveltiin kuitenkin hevoisesta ja sen tavoista niinkuin luonnollista +olikin semmoisessa yhteiskunnassa, missä ajanlukua määrättiin +Calaveras-nimisen paikan kilpa-ajoja myöten. + +Hänen kiplonsa hikeä vuotavat kupeet saattoivat häntä viimein +malttamaan mieltänsä. Hän hiljensi vauhtia ja ajoi, ohjakset höllällään +riippuvat, hidasta ravia eteenpäin. Maiseman laatu muuttui vähittäin +mieluisammaksi. Auki-hakkaelmat petäjiköissä ja sycomore-metsiköissä +osoittivat muutamia viljelys-yrityksiä; kukkiva köynnöskasvi oli +johdatettu erään hökkelin oven ylitse ja nainen liekutti toisen tuvan +seinuksella lastansa korkeitten ruusupuitten siimeksessä. Vähän +edempänä tapasi hän muutamia paljain säärin olevia lapsia, jotka +pulikoitsivat purossa; herttaisilla leikinlaskuillaan, joita hän voi +toimittaa milloin vaan tahtoi, viehätti hän heitä niin, että he kohta, +iloissaan huutaen, kiipesivät hevoisen selkään, kunnes Jack viimein +älysi välttämättömäksi väkisin irroittaa itsensä ja paeta, jättäen +taakseen suukkosia ja pieniä rahoja. + +Hän tunkeutui kohta synkempään metsään -- ja siellä, kaukana +ihmisasuntojen sekä viljelysten jokaisesta jäännöksestä, alkoi hän +laulaa niin selvällä sekä korkealla äänellä ja paitsi sitä niin +surumielisellä helähdyksellä, että rastaat ja pajukertutkin, +luullakseni, vaikenivat kuunnellakseen. Jackin ääni ei ollut totutettu; +hänen laulunsa aineena oli joku neekerien renkutuksista lainattu +tunnokas hurjuus; mutta koko laulannon lävitse vävähti joku omituinen +äänen ja tunteen laatu, joka oli sanomattoman liikuttava. Se oli +todellakin kummallista nähdä tuon tunnottoman onnen-tavoittelijan, +revolveri vyössä ja korttileikki taskussa, lähettävän ääntänsä edellään +synkeäin metsäin halki, ilmoittaen jonkun tuntemattoman "Nellyn +haudalla" semmoista kaipausta, että kyyneleet ehdottomasti täyttivät +kuuntelijan silmiä. Eräs kyyhky-haukka, joka äsken oli tappanut +kuudennen saaliinsa ja kentiesi arveli Mr. Hamlinia sukulaisekseen, +katsoa tuijotti kummastuneena häneen kuusen latvasta ja sen täytyi +myöntää ihmisen etevyyttä. Se ei voinut laulaa, vaikka se saaliinhimossa +veti vertoja mustasilmäiselle kortinlyöjälle. + +Mutta Jack tuli kohta taas maantielle ja iski kannukset hevoisen +kupeisin. Hiljaisten metsäin ja vesi-uurrosten sijasta näki hän nyt +osia ja hieta-töyryjä, paljaita kumpuja ja lahonevia puunrunkoja; ne +osoittivat, että hän taas läheni sivistystä. Sitte tuli kirkontorni +näkyviin; hän tiesi siis, että hän oli saapunut perilleen. Muutaman +minuutin kuluttua, kopistelivat hevoisen kaviot ahdasta katua vasten, +joka vuoren juurella katosi ojien, sulkujen ja särettyjen kallioin +sekasokaisiin jäännöksiin. Hän astui alas Magnolia-hotellin edustalle +ja meni ruokasalin lävitse, josta pitkä pimeä käytävä vei eräälle +ovelle; hän avasi sen omalla avaimellaan ja astui huonosti valaistuun +kammariin, jonka kalliita ja koreita huonekaluja aika sekä huono hoito +olivat pilanneet. Pilkut ja raamut, jotka eivät kuuluneet alkuperäiseen +kuosiin, rumensivat kirjailtua sohvapöytää. Tikatut nojaustuolit olivat +vaalenneet ja makuusohvan viheriässä sametissa, jolle Jack oli +heittäynyt, näkyi jalkapuolessa Wingdamin punaisen savimaan jälkiä. + +Jack lauloi taas häkissään. Hän loikoi liikkumatonna, katsellen +vastaisella seinällä riippuvaa kirjavasti väritettyä maalausta, jossa +nuori nainen punaisine poskineen ja uhkeine muotoineen oli kuvattu. +Ensikerta juolahti hänen mieleensä, ettei hän luultavasti koskaan +rakastuisi semmoiseen naiseen, jos hän sitä tapaisikin. Hänen +mielessään haamoitti kentiesi toisenlainen hempulainen. + +Joku koputti samassa ovea. Nousematta nykäisi Jack eräästä nuorasta, +joka oli köytetty lukkoon; ovi lensi auki ja mies astui sisään. + +Äsken tullut oli pitkä ja harteva; hän oli voimakas ja uljas näöltään, +mutta irstaisuus oli tehnyt hänen kauniita kasvojaan pahan näköisiksi. +Hän näytti sillä hetkellä olevan väkeväin juomain vaikutusten alaisena, +sillä hän säpsähti, Jackia huomatessaan, katsoi häneen himeillä +silmillä ja sammalsi tavoittelevaisesti: + +"Minä luulin, että -- että Kati oli täällä". -- Jack Hamlin hymyili +noin halveksivaisesti, kuin Wingdamin kyytivaunuissakin, matkatoveriensa +kohteliasta käytöstä huomatessaan. Hän oli tarpeeksensa levännyt, nousi +istualle ja oli valmis toimituksiin. + +"Ethän suinkaan tullut kyytivaunuissa?" jatkoi tulokas, "vai niinkö +teit?" + +"En", vastasi Jack. "Ne jäivät minulta Scott'in lautalle. Ne ei +puolessa tunnissakaan vielä joudu tänne. Noh, Brown! millä kannalla +ovat asiat?" + +"Saakelin huonolla", sanoi Brown ja hänen kasvoissaan näkyi äkisti +hiukan toivottomuutta. "Jack! Minä olen taas, piru vieköön, typötyhjä +rahasta", jatkoi hän ynisevällä äänellä, joka kuului vielä +surkeammalta, hänen voimakkaasen näköönsä katsoen. "Etkö voi auttaa +minua ja maksupäiväksi antaa minulle noin sata dollarsia? -- Minun +täytyy lähettää rahoja vaimolleni ja -- -- sinä olet paitsi sitä monta +kertaa voittanut minulta sen verran; piru minut periköön, jos et sitä +ole tehnyt". + +Viimeiset lauseet eivät tainneet olla aivan ajatusopin mukaiset, mutta +Jack ei pannut sitä huoliaksensa ja ojensi vieraalleen anotun summan. + +"Tuo puhe vaimostasi on näissä asioissa sangen ikäväksi kulunut", +muistutti hän sivumennessä. "Mikset sano suoraan, että tahdot panna ne +rahat peliin? -- Sinä, perkele vie, et ole paremmin nainut kuin +minäkään". + +"Seis siinä!" sanoi Brown pikaisesti vakaaksi muuttuen, ikäänkuin +kultaan koskeminen jo olisi antanut hänelle takaisin jonkunmoisen +arvoisuuden. "Henkeni ja autuuteni päälle! minulla on vaimo ja saakelin +hempeä vielä päälliseksi, vaikka itsekin sen sanon -- tuolla +Valtioissa. Kolme vuotta on siitä, kuin häntä näin ja vuosi siitä kuin +hänelle kirjoitin. Kun saan asiat parempaan järjestykseen ja kirottu +kaivos alkaa tuoda takaisin hintansa, aivon minä lähettää häntä +noutamaan". + +"Mutta Kati sitte?" sanoi Jack, hymyillen kuin ennenkin. + +Mr Brown koetteli vastaukseksi vetää suutansa veijarimaiseen nauruun; +hän luuli siten peittävänsä hämiään, mutta hänen veltostunut muotonsa +ja viinan pimittämät aivonsa eivät siihen oikein taipuneet; hän virkkoi +ujomaisesti: + +"Mitä helvettiä! eikö mies saisi elää hiukan vapaasti, kun niin tahtoo +-- vai kuinka, Jack? -- Mutta mitä sanot siihen, jos erän löisimme? +Minä panen -- sata dollarsia!" + +Jack katseli kelpo kumppaniansa omituisilla silmillä. Hän taisi tietää, +että mies ennakolta oli tuomittu rahojansa menettämään ja katsoi +paremmaksi, että ne rikastuttaisivat hänen kuin jonkun muun lompakkoa. +Hän nyykähytti päätänsä ja veti tuolin pöydän äärelle. Samassa +tuokiossa koputti joku hiljaa ovea. + +"Se on vaan Kati", sanoi Mr Brown. + +Jack veti teljen syrjään ja ovi aukeni. Mutta ensikerta eläissään +horjui hän taaksepäin, vallan hämmästynyt ja säikähtynyt; ensikerta +eläissään punastui hän tukan rajalle asti. Sillä hänen edessään seisoi +sama nuori nainen, jonka hän oli auttanut Wingdamin kyytivaunuista; +Brown pudotti kortit ja tervehti häntä kummallisella naurulla: + +"Vaimoni, saakeli soikoon!" + +Huhu kertoo, että Mrs Brown hyrähti itkuun ja ajoi hänen päällensä +nuhteita. Minä näin saman naisen kolme vuotta myöhemmin enkä hevin +usko, että hän sillä tavalla oli pannut kauniit silmänsä altiiksi. +Wingdamin sanomalehden ensi-numero sisälsi päällekirjoituksella "Mieltä +liikuttava kohtaus", seuraavan kertomuksen: "Viimeviikolla tapahtui +kaupungissamme yksi niitä kauniita ja liikuttavia sattumuksia, jotka +ovat Kalifornialle omituiset. Erään sangen etevän kaivoksenomistajan +vaimo, joka oli kyllästynyt Idän imelään sivistykseen ja kylmään +ilmanalaan, päätti hakea jalomielistä miestänsä Kalifornian kultaisilta +rannoilta. Aikomustansa miehelle ilmoittamatta, läksi hän rohkeasti +pitkälle matkalleen ja saapui tänne viimeksikuluneen viikon lopulla. +Miehen iloa on helpompi arvata kuin kuvailla. Yhteenyhtymys taisi olla +sanomattoman liikuttava. Me toivomme, että useat noudattaisivat hänen +esimerkkiään". + + * * * * * + +Emme tiedä oliko hänen vaimonsa vai onnistuneet kauppa-tuumat sitä +vaikuttaneet, vaan varma totuus on, että Mr Brownin asiat siitä +hetkestä alkain yhä paremmalle kannalle joutuivat. Hän lunasti +kumppaniensa osakkeet "Nip ja Tuck-kaivoksessa" rahoilla, jotka hän +muutamain väitöksen mukaan oli saanut uhkapelillä; toiset arvelivat, +että Mr Jack Hamlin oli ne lainannut hänelle. Hän rakensi ja koristi +sisältä uuden Wingdamin hotellin, jossa kauniin Mrs Brownin suuren +kansansuosion takia ei koskaan puuttunut vieraita. Brown valittiin +kunnallis-neuvoston jäseneksi ja hän lahjoitti isoja summia kirkoille. +Hän tuli, sanalla sanoen, kohta kaupungin arvossapidetyksi +kuntalaiseksi ja äsken tehty katu pantiin hänen nimikokseen. + +Huomattiinpa kuitenkin, että hän sitä myöten kuin hän tuli rikkaammaksi +ja kunnioitetuksi, myöskin vaaleni, laihtui ja tuli levottomaksi. Sitä +myöten kuin hänen vaimonsa nousi korkeampaan suosioon, tuli hän +äreämmäksi ja hätäisemmäksi. Hän oli kaikista aviomiehistä nöyrin ja +mustasukkaisin. Hän ei millään tavalla hillinnyt vaimonsa vapautta, +mutta ihmiset kuiskasivat, että niin tapahtui, koska hänen ensimmäinen +ja ainoa koetuksensa sinnepäin oli nostattanut Mrs Brownissa +vihanpuuskan, joka pelästytti miestä vaikeneman. + +Useat näistä juorujutuista olivat tietysti lähteneet niitten +naisten huulilta, joitten kanssa kaunis Mrs Brown onnellisesti oli +kilvoitellut Wingdamin herrain ritarillisesta kohteliaisuudesta. Hänen +puolustukseksi täytyy toki mainita, että häntä, hänen tulosta alkain, +oli kohdeltu sellaisella jumaloitsemisella, että se olisi voinut viedä +vakaammankin pään kieroon eikä suinkaan ylentänyt tahi jalostanut hänen +vaimollista luonnettaan. Brown älysi epäselvästi kaikki nämät asiat; +mutta hänen ainoa uskottunsa oli Jack Hamlin, jonka huono maine +tietysti esteli häntä oikein tuttavan tavalla käymästä tuossa +perheessä; hänen käyntinsä tulivatkin yhä harvemmiksi. + +Oli Juhannusaika ja kuunvaloinen ilta; kaunis, mustasilmäinen ja +punaposkinen Mrs Brown istui pylväikössä, tuoksuavaa iltatuulta +ihaellen ja paitsi sitä, pelkään mä, nauttien toista suitsutusta, joka +ei ollut yhtä viaton ja kylmähkö. Eevesti Starbottle ja tuomari +Boompointer sekä ulkomaan matkailija osoittivat hänelle paraikaa +harrasta kunnioitustaan. Mrs Brown oli erinomaisen hyvällä mielellä. + +"Mitä tuolla tiellä katselette?" kysyi kohtelias eevesti, älyttyään, +että Mrs Brownin huomio vasta oli kääntynyt toisapäin. + +"Pölyä", vastasi Mrs Brown huoaten. "Ainoastaan rouva 'Siniparran' +lammaslaumaa!" + +Eevesti, jonka kirjalliset tiedot harvoin ulottuivat laajemmalle kuin +viimeiseen sanomalehteen saakka, käsitti tuon lauseen sanasta sanaan. +"Tuo ei ole mikään lammaslauma", virkkoi hän, "se on ratsasmies. +Tuomari, eikö se ollut Jack Hamlinin kiplo?" + +Mutta tuomarilla ei ollut mitään ajatusta siitä asiasta ja koska Mrs +Brown oli ilmoittanut, että ilma tuli varsin kylmäksi, luopuivat he +tarkemmista tutkimisista ja menivät sisään. + +Mr Brown oli tallissa, mihin hän puolenpäivän jälkeen tavallisesti +vetäytyi. Hän tahtoi kentiesi siten osoittaa, että hän halveksi +vaimonsa ihailijoita; kentiesi oli se myöskin hänestä, niinkuin +ylimalkain heikkoluontoisten ihmisten mielestä, hauska harjoittaa +rajatonta valtaa alhaisempain luontokappaleitten yli. Hän oli +sanomattoman tyytyväinen, kun hän sai opettaa ratsuksi ja taltuttaa +vaaleanruskeaa tammaa, jota hän mielin määrin voi lyödä tahi hyväillä, +mutta hän ei voinut samalla tavalla kohdella puolisoansa. + +Tallissa huomasi hän entuudesta tunnetun harmaan kiplon, joka äsken oli +talutettu paikoilleen ja jonka omistajan hän, muutaman tuokion +etsittyään, löysi hevoisen läheltä. Brownin tervehdys oli ystävällinen +ja sydämellinen; Jack Hamlinin jotenkin väkinäinen. Mutta Brownin +hartaisin pyyntöihin suostuen seurasi Jack kohta tämän jälestä +takaportaita myöten ylös pieneen kammariin, jonka ikkunat antoivat +tallille päin. Kammari oli koristamaton ja siinä oli ainoastaan sänky, +pöytä, muutamia tuolia sekä hylly, jolla pyssyn ja ruoskan sija oli. + +"Tämä on minun kotini, Jack, tämä vaan", sanoi Brown huoaten ja +heittihe sängylle; ystävälleen viittasi hän tuolin istumapaikaksi. +"Vaimoni asunto on huoneen toisessa päässä. Nyt on enemmän kuin kuusi +kuukautta siitä kuin elimme yhdessä tahi tapasimme toisiamme muulloin +kuin syödessä. Se on huoneen isännälle hiukan sopimatonta -- vai +kuinka?" sanoi hän väkisin nauraen. "Mutta iloinen olen, kun sain nähdä +sinut, saakelin iloinen". Hän ojentihe ulos sängystä pudistaaksensa +Jackin kylmää kättä. "Minä käskin sinut tänne ylös, sillä minä en +tahtonut jutella sinun kanssasi tallissa -- vaikka koko kaupunki +kuitenkin jo tietää koko sen asian. -- -- Älä sytytä kynttilää! -- -- +Voihan tässä yhtä hyvästi tarinoida kuutamollakin. Nosta jalkasi +ikkunanlaudalle ja istu oikein mukavasti sillaikaa kuin kuuntelet. +Putelissa on viinaa". + +Jack ei käyttänyt tuota ilmoitusta hyväkseen. Brown kääntyi seinälle +päin ja jatkoi: + +"Jos en olisi niin hiton rakastunut vaimooni, niin en huolisi asiasta +yhtään. Mutta rakastan häntä niinkuin minä teen ja nähdä hänen tällä +tavalla peuhaavan, jota estääkseni en voi panna tikkua ristiin -- -- se +se tuiki tappaa minut -- peräti näivettää. -- Mutta sangen iloinen +olen, kuin sain tavata sinua, Jack poikaseni!" + +Hän hapuili hämärässä, kunnes hän taas oli löytänyt ja pudistanut +kumppaninsa kättä. Hän tahtoi pitää sitä omassa kädessään, mutta Jack +veti sen pois ja pisti sen liivien alle, huolimattomasti kysyen: + +"Kuinka kauan on asia ollut tällä kannalla?" + +"En tiedä. -- Siitä alkain kuin hän palasi tänne. Silloin, Jack, olin +minä helvetin sika -- semmoinen olen vieläkin -- -- mutta en minut +ennenkuin silloin tiennyt kuinka rakastunut olin häneen. Ja hän ei ole +ollut kuin sama ihminen sen päivän jälkeen". + +-- -- -- "Mutta se ei vielä ole mitä pahinta, Jack; ja siitä juuri +tahdoin keskustella sinun kanssasi. Asia ei ole suora sillä ettei hän +huoli minusta ollenkaan; -- että hän teeskentelee jokainoan töllön +edessä, joka vaan pistää nenänsä tänne -- se on muutamain naisten +luonnollisena tapana eikä he sillä tarkoita mitään pahaa. Mutta Jack -- +minä luulen -- minä luulen, että hän rakastaa jotakin toista miestä. +-- -- Jack, älä nouse -- -- jos pistoolisi ovat sinulle vaivaksi, niin +riisu ne pois". + +"Kuusi kuukautta ja vähän päällekin on hän ollut äkäisen ja alakuloisen +näköinen, on hän ollut arkahermoinen, herkkäpelkoinen ja muuta +semmoista. Ja toisinaan hän katselee minua niin herttaisen surkeasti, +kuin hänen melkein olisi minua sääli. -- -- Ja sitte hän myöskin +kirjoittaa jollekulle. Ja -- -- viimeviikolla on hän koonnut kaikki +omat kalunsa -- korukalut sekä kalliit kivet -- Jack! minä luulen -- +minä melkein luulen, että hän aikoo lähteä tiehensä. Minä voin kärsiä +kaikki paitsi sitä, että hän kuin varas pujahtaisi pois --". + +Brown painoi kasvonsa tyynyihin ja muutamain minuuttien kuluessa ei +kammarissa kuulunut muuta kuin pöytäkellon tikittäminen uunin +reunuksella. Jack sytytti sikarin ja muuttihe aukinaiselle ikkunalle. +Kuu ei enää paistanut kammariin ja sänky oli jäänyt pimeään. + +"Jack! Mitä minun pitää tehdä -- -- mitä neuvoa sinä annat?" virkkoi +viimein pimeästä tuleva ääni. + +Vastaus ikkunalta kuului vakaasti ja arvelematta: + +"Aja miehen jälkiä ja laukaise hänelle luoti otsaan". + +"Jack! mutta --" + +"Sen hän kyllä on ansainnut". + +"Mutta luuletko, että hempukkani sitte tulee takaisin?" -- Jack ei +vastannut, vaan muuttihe ikkunalta likemmäksi ovea. + +"Jack, älä vielä mene! Sytytä kynttilää jos tahdot ja istu tähän pöydän +ääreen. Se on lohduttavaa nähdä sinua, jos ei muuta mitään olisikaan". + +Jack arveli, mutta noudatti sitte hänen tahtoaan. Hän veti +lakkaristansa esille korttileikin ja sakasi sitä, sänkyyn päin katsoen. +Mutta Brownin naama oli yhä vaan kääntynyt seinään päin. Kun Jack oli +sekoittanut kortit, nosti hän ja antoi kortteja vaihetellen pöydän +vastaiselle puolelle ja itselleen. Ensimmäinen oli kaks-silmä; hänen +oma korttinsa oli kuningas. Hän sakasi, nosti ja antoi taas. Tällä +kertaa sai luultu vastaanpelaaja rouvan, Jack itse viisikon. Hänen +näkönsä selkeni ja hän sakasi vielä kerran kortit. Toinen sai nyt taas +kaks-silmän, Jack kuninkaan. "Kaksi kertaa kolmesta", sanoi Jack +kuuluvasti. + +"Mitä sanoit, Jack?" kysyi Brown. + +"Ei mitään". + +Jack koetteli sitte heittää noppia, mutta hän viskasi aina kuusi-silmää +ylöspäin ja luultu vastaanpelaaja tuli tappiolle. Tottumuksen mahti +tuntuu toisinaan tukalalta. + +Brown oli sillaikaa nukkunut, murheista väsyneenä. Jack siirsi tuolin +ikkunan lähelle ja katsoi kattojen ylitse alas lepäävään kaupunkiin, +jonka tuikkia hahmoviivoja sekä jyrkkiä väriä kuu paisteellaan +lauhdutti ja sulostutti. Hän voi sikeässä hiljaisuudessa kuulla veden +lorinaa kanavoissa ja kuusten huminaa vuorilla. Hän katsahti ylöspäin +ja samassa lensi vilahtava tähti alas ilman heloittavalta kannelta. +Senperästä seurasi tuokion kuluttua toinen tähti ja vielä kolmaskin. +Jackin päähän pölähti aate. Jos tähti vielä viidentoista minuutin +kuluessa putoisi, niin -- -- Hän istui siinä kello kädessä puolenkin +tuntia, mutta semmoista ilmausta ei enää näkynyt. + +Kello löi kaksi ja Brown vielä makasi. Jack lähestyi pöytää ja otti +lakkarista kirjeen, jota hän kynttilän liputtavassa valossa luki. Se +sisälsi ainoastaan yhden rivin, joka oli naisen käsialaa: + +"Tule kello kolme kevykääsissä puiston muurille." + +Makaaja kääntyi levottomasti ja heräsi. + +"Jack, oletko täällä?" + +"Olen." + +"Älä vielä mene! -- Kumma on, Jack, minä näin paraikaa unta -- -- näin +unta entisistä ajoista. Minusta oli kuin Susie ja minä taas olisimme +menneet vihille ja pappina oli -- aika hullumaisesti! -- sinä." + +Kortinlyöjä nauroi ja istuutui sängylle, yhteen kääritty paperi +kädessään. + +"Se oli hyvä ennusmerkki, vai kuinka, Jack?" kysyi Brown. + +"Hyvää on toivomista. Kuules, poikaseni, eikö olisi parasta, että +nousisit?" + +"Poikanen", jota niin ystävällisesti oli kehoitettu, nousi Jackin +ojennetun käden avulla. + +"Tahdotko sikaria?" + +Brown vastaanotti hajamielisenä sen sikarin, jonka Jack ojensi hänelle. + +"Tulta?" + +Jack pusersi kirjeen kokoon, sytytti sitä kynttilästä ja ojensi +kumppanille tulta. Hän piti siitä edelleen kiinni, kunnes se oli +melkein kokonansa palanut ja laski tähteet -- kuin hehkuvan tähden -- +menemään ikkunasta. Hän näki sen putoavan sekä sammuvan hämärään ja +palasi sitte ystävänsä luoksi. + +"Poikaseni!" sanoi hän, painaen kätensä Brownin leveille olkapäille, +"viiden minuutin perästä olen taas matkalla ja poissa kuin tuo kipinä +-- ja taitaapa viipyä kauankin, ennenkuin yhteen yhdymme. Mutta +ennenkuin lähden, niin kuule neuvoni: myy kaikki mitä sinulla on, ota +vaimosi mukiisi ja muuta muualle. Tämä paikka ei ole sopiva sinulle +eikä hänelle. Sano hänelle, että niin täytyy tapahtua, -- pakoita +häntä, jos hän ei tahdo. Älä sitä valittele, ettet voi olla pyhänä +miehenä ja vaimosi enkelinä. Ole mies -- muista, että hän on nainen. +Älä ole helvetin hassu. Hyvästi!" + +Hän tempasi itsensä irti Brownista ja juoksi alas portailta. Tallin +ovella tarttui hän torkkuvan rengin kaulukseen ja pudisti häntä. + +"Satuloitse hevoistani viidessä minuutissa; muuten minä --". + +"Rouva sanoi, että teille piti varustaa kevykääsit", änkytti mies. + +"Kääsit hitoille!" + +Hevoinen tuli satuloituksi niin pian kuin pelästyneen miehen tutajavat +sormet sitä voivat toimittaa. + +"Onko mitään tapahtunut, Mr Hamlin?" sanoi hän. Niinkuin kaikki hänen +virkakumppaninsa ihmetteli hän herran tulista intoa ja oli todellakin +huolissaan hänen menestyksestä. + +"Pois tieltä!" + +Mies siirtyi säikähtyneenä syrjään. Kiroten iski Jack kannukset +hevoiseen ja ajoi täyttä laukkaa tietä myöten. Silmänräpäyksessä oli +hän kadonnut kauas ja näkyi siellä kuin pölypilvi ikään. Samassa +nähtiin, että loistava tähti luopui siskojensa keskuudesta ja lensi +tummansinisestä taivaasta häntä vastaan. + +Monen peninkulman takana kuulivat uutisasukkaat tien varrella varhain +aamulla äänen, joka heleänä kuin kiurun lauloi etäällä metsässä. Ne, +jotka vielä makasivat, kääntyivät kovilla vuoteillaan uneksiaksensa +nuoruudesta, rakkaudesta ja aikoja sitte kadonneesta onnesta. + +Päivettyneet miehet ja levottomat kullanhakijat, jotka jo olivat +työssä, taukosivat tuokioksi ja nojautuivat lapioillensa kuunnellakseen +haaveksivaa mieronkiertäjää, joka ratsasti ulos avaraan maailmaan, +ruusunkarvaista aamuruskoa kohti. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Tarinoita Kalifornian kultamailta, by Bret Harte + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TARINOITA KALIFORNIAN KULTAMAILTA *** + +***** This file should be named 26724-8.txt or 26724-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/6/7/2/26724/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/26724-8.zip b/26724-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..f6347ee --- /dev/null +++ b/26724-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..a9cf688 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #26724 (https://www.gutenberg.org/ebooks/26724) |