diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 26428-8.txt | 2569 | ||||
| -rw-r--r-- | 26428-8.zip | bin | 0 -> 49521 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 2585 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/26428-8.txt b/26428-8.txt new file mode 100644 index 0000000..b3c7e52 --- /dev/null +++ b/26428-8.txt @@ -0,0 +1,2569 @@ +The Project Gutenberg EBook of Kirjava joukko, by Carit Etlar + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Kirjava joukko + Novelleja + +Author: Carit Etlar + +Release Date: August 25, 2008 [EBook #26428] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KIRJAVA JOUKKO *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +KIRJAVA JOUKKO + +Novelleja + + +Kirj. + +CARIT ETLAR + + +Suomennos ["Broget Sellskab"]. + + +Porvoossa, +G. L. Söderström'in kirjapainossa. +1874. + + + +SISÄLLYS: + + Esipuhe + I. Väkevin + II. Alamittainen +III. Ei nimeä + + + + +ESI-PUHE. + + +Tanskan vähälukuinen kansa ei nykyjään ole tullut kuuluksi voittajana +sotatanterilla eikä ratkaisijana maailman suurissa tapauksissa, mutta +sen sivistys ja kirjallisuus, sen työt tieteen ja taiteen alalla ovat +antaneet sille arvollisen sijan Pohjoismaiden kansain joukossa. Tanskan +saarissa ja Juutinmaan kanervikankailla on syntynyt miehiä, jotka +teoksilla ja kirjoituksillaan ovat tehneet kotimaatansa tunnetuksi ja +mainioksi. Siellä ei ainoastaan ole ilmestynyt tarkkoja tutkijoita +tieteissä, vaan myöskin runoelmain ja huvittavain romaanien sekä +novellien kirjoittajia. Juutinmaan kanervikankaitten omituisesta +luonteesta ja köyhistä asukkaista on esimerkiksi kirjoitettu niin +paljon oivallisia kertomuksia, että niitä on syntynyt kokonainen +"kirjallisuus" ja niitä on käännetty useaan vieraasen kieleen. Mainion +Blicherin "Runoelmia Juutinmaalta" on muutamia käännetty suomeksikin, +vaikka käännöstä sen kankeuden ja kielivirheiden vuoksi ei sovi kiittää +onnistuneeksi. + +Juutinmaalta ovat myöskin useat Carit Etlarin novellit syntyisin. Hänen +oikea nimensä on Juhana Kaarle Kristian Brosböll, vaikka hän vuodesta +1838 saakka edellisellä nimellä on tunnettu Tanskan kirjallisuudessa. +Pienempien novellien kirjoittamisessa on hän etenkin taitava. Hänen +kertomuksensa sisältävät paljon historiallista ja kansantaruista +kerättyä ainetta sekä todistavat, että tekijällä on rikas +kuvastinaisti, vaikka ei hän aina täydellisesti taiteen tavalla kääri +kertomuksen eri osia kerälle, sovittele niitä sommelolle, niin että ne +luonnikkaasti yhtyisivät yhdeksi kokonaisuudeksi. Koska hänen +novellinsa kuitenkin ovat sangen huvittavat, ovat ne käännettyinä +levinneet useaan valtakuntaan ja Carit Etlaria on tarinoitsijana +verrattu Meyer Aaron Goldschmidt'iin, joka kentiesi on Tanskan paras +"kertoja". + +Carit Etlar syntyi 7 p. Elok. 1820 Frederician kaupungissa Juutinmaalla +ja työskenteli nuorena isänsä kauppatoimissa, vaan halu kirjallisiin +yrityksiin saattoi hänet kohta Kyöpenhaminaan. Hän on sitte yhtenänsä +kirjoittanut novelleja, runoelmia ja tutkimuksia estetiikin alalta. +Hänen teoksiaan on kerätty kolmatta kymmentä vihkoa; novelleja on +painettu kaksi vihkoa, joille on pantu yhteiseksi nimeksi "Broget +Sellskab". Carit Etlar tuli v. 1853 virkamieheksi kuninkaan suuressa +kirjastossa, vaan on sitte toisinaan ollut matkoillakin, esimerk. +Pohjois-Afrikassa ja Unkarissa, joista hän on kirjoittanut kertomuksia. + + + + +I. + +VÄKEVIN. + + +Gyldenstjernat ovat mitä vanhimpaa ja kunniallisimpaa sukua +Tanskassa. Kansa laulaa heistä ja historia on lehtiinsä piirtänyt +heidän urotyönsä. Valtakunnan neuvostossa, piispanistuimilla, +tappelutanterilla, kaikkialla, missä selvyyttä, ylevämielisyttä ja +miehuutta tarvitaan, tavataan myöskin heidän nimiään. Shakespearekin +valitsi heidän nimensä, kun hän tahtoi esittää uskollisen ja +rehellisen Tanskan aatelismiehen. Heidän emäkartanona oli vanha +Thim, Ringkjöbingin lähistöllä, johon kentiesi liittäytyy useampi +kansantarina, kuin mihinkään muuhun Juutinmaan paikkaan. Usea sellainen +tarina kuuluu vieläkin kansan suussa; onhan se esimerkiksi tunnettu +taru, että Pietari Gyldenstjerna kosi erästä aatelisimpeä, joka lupasi +hänelle suosionsa sillä ehdolla, että kosiomies rakentaisi +herraskartanon, sen avaran suon keskelle, jota hän sormellaan osoitti. +Samalla heitti impi sormuksen veteen, sanoen: "herraskartanon +rakentaminen tuohon kohtaan on yhtä mahdotonta, kuin että minä saisin +sormukseni takaisin". Sormus löydettiin pyydetystä kalasta ja Pietari +herra rakensi kartanon. Kerrotaan, että hän Vestervigin luostarista +otti kiviä rakennukseensa; sentähden "kohosi Thimgaard punaiseksi, vaan +Vestervig jäi autioksi". Seitsemän vuotta kesti perustuksen paneminen. +Kun rakennusmestari oli saanut palkkansa ja lähtenyt pois, lähetti +Gyldenstjerna palvelijansa ratsastamaan hänen jälestä ja huutamaan: +"Perustus painuu maahan!" Jos mestari kääntyisi ja katsoisi taakseen, +olisi se todistus siitä, ettei hän luottanut oman työnsä kestävyyteen; +palvelijan piti silloin lyödä häneltä pää poikki. Mutta jos mestari +huolimatonna ajoi edelleen, piti palvelijan antaa hänen mennä. Niin +tapahtuikin. Palvelija huusi: "perustus painuu maahan!" mutta +rakennusmestari ei ollut siitä millänsäkään; hän ei kääntynyt, vaan +naurahti palvelijalle ja sanoi: "Sinä ynnä kumppanisi saatte suunne +täyteen multaa, ennenkuin Thim liikahtaa". + +Tunnettu on myöskin juttu Fredrik kuninkaasta, joka lupasi olla Pietari +Gyldenstjernan vieraana siksi kuin hän oli juonut tyhjäksi pikkuisen +viinilekkerin, johon kuitenkin aina salaa laskettiin viiniä lisäksi +toisesta kellarista. Minä muistan vielä kolmannenkin tarinan eräästä +Thimin herrasta ja tahdon kertoa senkin. + +Hän oli aikanansa aivan kuuluisa mies ja hänen nimensä oli Knut +Pietarinpoika Gyldenstjerna. Hän oli toisen Kristianin hallitessa +tehoisasti ja kunniallisesti taistellut ruotsalaisia vastaan, oli sitte +kauan aikaa sangen suosittuna kuninkaan hovissa, vaan selkkautui +viimein Torben Oxen juttuun kuninkaan jalkavaimoa, Dyvekaa, vastaan. +Siitä pääsi hän kuitenkin helpommin kuin Torben; hänet laskettiin +vankiudesta vapaaksi, vaan hän joutui sitte hallitsijan epäsuosioon ja +ajettiin hovista pois. Sepä olikin syy hänen alituiseen vihaansa +Dyvekaa kohtaan. Hän asetti porttinsa kupeesen kiven, johon Dyvekan +kuva oli piirretty ja antoi käskyn alustalaisilleen, että he aina, +ohitse mennessään, pilkkaisivat sitä. + +Paitsi sukkeluutta ja miehuutta oli Knut Gyldenstjernalla myöskin +mahdottoman suuret ruumiinvoimat ja niitä katsottiin silloin +tärkeämmiksi kuin nykyaikoina. Ihmiset kertoivat, että hän jaksoi +kantaa neljä vehnätynnyriä ylös Thimin korkeimpaan tornikammioon, +vaikka yksi ainoa tynnyri muille tuntui aivan raskaalta. Hän voi +myöskin koukistaa yhteen sormenpaksuisen kuuden tuuman pituisen naulan +ja taas oikaista sitä suoraksi kuin ennenkin. Sen tempun teki hän +kerran Kristian kuninkaan nähdessä ja sai silloin ison hopeamaljan +palkinnoksi. Thimin porttikatokseen oli hän panettanut paksun +poikkiorren. Kun hän ratsasti ulos tahi palasi kotiin, tarttui hän +toisinaan ratokseen käsin siihen orteen, rutisti jalkansa yhteen +hevoisen vatsan alle ja nosti, niinikään orresta riippuen, sekä +hevoisen että itsensä ylös maasta. + +Eräänä kesäpäivänä ratsasti Knut herra kotiin metsäsoilta, missä hän +muutamain kunnon aatelimiesten kanssa oli käynyt sorsia ampumassa. +Hänen parvessaan nähtiin Hannu Krag Sögårdista, Åbergin ja Söndervangin +herrat sekä vanha Ivar Skram Voldbergista, kaikki naapuruksia ja hyviä +ystäviä, joiden kanssa hän nyt kodissaan aikoi syödä päivällistä sekä +vanhan tavan ja muodin mukaan juoda vähäisen iltapuolella, koska +metsästys oli hyvästi päättynyt. Päivällisellä olivat Thimin +suurimmassa salissa; jos jonkun mieli tekee tietämään millaiselta +semmoinen sali näytti Knut Gyldenstjernan aikana, niin saapi hän sen +kuulla tässä. + +Hirret la'essa olivat tammipuusta, vaan jotenkin kuhmuiset ja huonosti +höylätyt; niitten päälle oli pantu lankkukerta, jonka liitokset olivat +peitetyt kaidoilla pienoilla. Sitä myöten kuin hirret ja lankut +mustuivat, kalkittiin niitä valkeiksi; milloin mihinkin kohtaan +maalattiin sitte viiruja sekä kiemuroita, jotka päättyivät suureen +luonnottomaan kukkaan. Seinät olivat epätasaisia, kalkittuja muuria, +joihin vesivärillä oli maalattu keltaisia, sinisiä ja ruskeita juovia, +tulpania sekä liljakukkia ja ylimmäiseksi punaisia ripsuja. Salin +yhdellä sivulla oli möhkeä uuni, jonka läheisin ympäristö oli +aikalailla mustunut savusta ja no'esta. Uuni ei aina vetänyt savua yhtä +tarkasti ulos, mutta siihen aikaan ei siitä paljon huolittu, jos savua +tulikin saliin. Salin toisella sivulla oli kaksi kaitaa ikkunaa +pitkulaisine ruutuineen, jotka olivat sangen pienet, viheriät ja +auringon paahtamat; puitteet olivat lyijystä. Lasi oli silloin +mahdottoman kallis, sillä sitä täytyi tuoda Pyömistä saakka. Yksi ainoa +ikkuna oli avattava, muut olivat pieliin naulatut, mutta tuulta tuntui +sittekin salissa. Salin kolmannessa seinässä oli kaksi ovea, ne olivat +tammipuusta, paksut, möhkeät ja suurella rivalla varustetut. +Seinäpuolella oli oviin isketty erinomaisen suuria lukkoja, joissa oli +konstikkaasti ta'ottuja, puolta toista vaaksaa pitkiä avaimia. Sekä +avaimet että lukot olivat kirkastetut. Neljänteen seinään oli +tuntematon taideniekka maalannut suuren linnun, siivet levitetyt ja +joku saalis nokassa. Mitä tuo lintu oikeestaan merkitsi, oli mestarilta +kysyttävä. Lintu oli kumminkin lintu ja sen ympärillä näkyi kolme +keltaista seitsentähtistä; ne kuuluivat herran tunnettuun vaakunaan. +Samalla salin sivulla seisoi iso, leveä nojaustuoli tammipuusta, +kahdella tyynyllä topattuna. Se oli ainoa tuoli salissa, mutta se +tekikin yhtä hyötyäkin kaksi. Sillä istui herra Gyldenstjerna, kun +hänen alustalaisensa keskenäisissä riidoissa hakivat oikeutta hänen +edessään. Kun juhlaa vietettiin, istui arvollinen rouva herran vieressä +ja tilaa löytyi kumpaisellekin. Salin muut istuimet olivat pitkiä +penkkejä, jotka olivat päällystetyt ruskealla nahalla. Lattia oli +paksuista tammilankuista, vähän epätasainen, tumma karvaltaan ja +ruskeaksi palanut uunin edestä, vaan muuten välttävä. Tuossa salissa +oli hiukan pimeää, varsinkin pilvisellä ilmalla ja joulun lähestyessä, +mutta "akuttimet" eivät suinkaan sitä vaikuttaneet, sillä semmoisia ei +ollut olemassa -- eikä pimeä haitannutkaan. Uunin tuli loisti +oivallisesti ja juhliksi sekä aatoiksi pantiin vaksikynttilöitä +seinien vähäisiin pihtiin; arkipäivillä täyttivät muutamat hyvät +talikynttilät pöydällä kaikki tarpeet ja vaatimukset. Niille, jotka +pitävät varsinaisista oloista enemmän lukua kuin kuvastinaistin +synnyttämistä, olen tässä kuvannut aatelissalin vuodelta 1502. + +Kun Knut Gyldenstjerna ynnä hänen ystävänsä olivat syöneet +puolipäivällisen, alkoivat he juoda; se oli huvituksen tärkein toimi ja +sitä jatkettiin vielä seuraavana päivänä. Hannu Krag loikoi silloin +pöydän alla, itsekseen sopottaen ja piirsi kuvia katajanhavuihin, joita +oli riputeltu lattialle; vähän väliä päästi hän kovan mölinän, +luultavasti muistuttaakseen muita läsnäolostaan. Knut Gyldenstjerna +lojotteli penkillä ja lauloi pilkkaveisun Dyvekasta; vanha Ivar Skram +istui avatussa ikkunassa, jalat riippuivat seinän ulkopuolella ja iso +viinikannu edessään; hän lauloi ja riemuitsi miten vaan jaksoi, levähti +vähän ja joi taas, uusia lauluvoimia saadakseen. Kesä-aurinko paistoi +saliin täydessä kirkkaudessaan. Ikkunalle astuttuasi, näit avaran, +lakean seudun, jonka perällä oli Madumin suomat ynnä vähäinen salo, +jonka takaa Åbergin katto haamoitti, vielä etäämmältä näkyi +Ringkjöbingin kaupunki valkeine kirkkoine ja vähäisine huoneineen; +siniharmaa savu nousi siellä kaikista piipuista. Kello oli kaksitoista, +porvarit varustivat lounaista. -- Kaukaisimmalta ilmanrannalta kimelsi +sininen viiva, joka selkeällä ilmalla valkeni ja toisinaan hohti kuin +kiehuva hopea; sieltä etäältä kuului töminää, ikäänkuin vaunuilla olisi +ajettu pitkin siltaa. Se oli länsimeri, alituisesti valvova, laulava +meri, Tanskalaisten esi-isien urotöitten todistaja. + +Vanha Ivar Skram istui ikkunassa, paksuilla koivillaan lyöden tahtia +muuria vasten; hän oli juuri virittänyt uuden laulun, joka toisinaan +kuului messulta, toisinaan juomalaululta ja johon hän itse sepitsi +nuottia, pihalle kokoontuneen kansan erinomaiseksi huviksi. +Äkkiä avattiin pieni portti ja mies astui sisään. Hänellä oli +talonpoikaisvaatteet ja päässään punainen neulottu lakki, jonka alta +paksu, musta, kiherä tukka riippui poskille; lammasnahkaisen liivin +villat olivat sisäänpäin käännetyt; paljaat jalat pistetyt uusiin +puukenkiin. Kummastuttavat olivat miehen pituus ja tavattoman leveät +harteet, jotka osoittivat harvinaista väkevyyttä. + +Vanhan herran huomattuaan, seisahtui hän pihan keskelle, otti punaisen +lakin päästään ja kumarsi kumartamistaan ikkunalle päin. Vähän aikaa +kului, ennenkuin laulava herra älysi hänet; ukko oli jo ruvennut +keksimään uusia sanojakin veisuunsa. -- Kun vieras yhä vaan jatkoi +tervehtämistään, huusi Ivar Skram viimein hänelle: + +"Mitä perkele siinä kumartelet? Jos teet pilkkaa laulustani, niin paha +sinun perii". + +"Tahtoisin päästä armollisen herran puheille", vastasi mies + +"Tulehan tänne ylös!" sanoi Gyldenstjerna, joka oli lähestynyt ikkunaa. + +Puukengät ulkopuolelle heitettyään, astui talonpoika sisään ja jäi, +lakkiaan käännellen, oven suuhun seisomaan, kunnes Gyldenstjerna käski +hänen esiin asiaa ilmoittamaan. Hän meni silloin likemmäksi, suuteli +omaa kättänsä ja pani sen sitte Gyldenstjernan käsivarrelle (sillä +siten tervehtivät alustalaiset herraansa). Hän kertoi sitte olevansa +puuseppä, joka oli asettunut asumaan Maduminjoen varrelle, kankaan +liepeelle. Se kankaan palsta oli ihan Thimin ja Åbergin välisellä +rajalla. Jos hän tahtoi viljellä maata, täytyi hänen pyytää lupaa +kumpaisenkin tilan omistajalta. Se asiansa. + +"Huomenna tulen katselemaan maa-tilkkuasi", sanoi Gyldenstjerna. "Jos +olet sukkela ja selvä mies, on asiasi kohta suora ja sinun tahtosi +tapahtuu. Mitä naapuriini, Åbergin herraan, tulee, jolta sinun myöskin +täytyy pyytää lupaa, niin hän ei tänä päivänä ole oikein terve; parasta +on siis säästää se keskustelu huomiseksi. -- Mene nyt tiehesi!" + +Puuseppä kumarsi taas ja läksi. Gyldenstjerna tuotti uudestaan täytetyn +viinikannun ja kaati pikareihin. + +"Miksi laskit tuon miehen menemään?" virkkoi joku vieraista, "hupaista +olisi ollut nähdä edes muutamia näytteitä hänen väkevyydestänsä". + +"Onko hän sitte niin väkevä?" kysyi Gyldenstjerna pilkallisesti. + +"Hänen vertaistansa ei löydy koko tästä läänistä", vastasi toinen. +"Kummaa, ettet ole kuullut sitä. Viimeisen osoituksen voimistaan antoi +hän äsken Holstebron markkinoilla: hän tarttui rattaitten pyörään ja +pidätti niin vahvasti, ettei hevoinen mahtanut ajokaluja liikuttaakaan, +vaikka sitä kyllä sipaisivat ruoskalla ja se kaikin voiminsa pyrki +menemään. -- Olethan sinäkin voimakas, sen myöntää jokainen, mutta tuo +puuseppä Torkel sinut toki voittaa". + +"Se asia on ensin todistettava", sanoi siihen Knut Gyldenstjerna. + +"Sitä on helppo todistaa", arveli toinen. + +"En usko, ennenkuin näen", väitti Gyldenstjerna. + +"Sitä on vaikea todistaa", muistutti Åbergin herra. "Ensiksi +aatelismies ei voi taistella talonpojan kanssa. Toiseksi sinä et +millään tavalla voi nähdä sitä, sillä jos kerran käytte koettelemaan, +niin notkistaa hän sinut yhteen niinkuin kääntöpää-veitsen ja pistää +sinut taskuunsa". + +Hannu Krag oli pitkällään lattialla, kellehti ja lallatti; joka kerta, +kun Gyldenstjernaa vastaan väitettiin, purskahti hän nauramaan, potki +jaloillaan ylöspäin ja huusi: "Se on tietty, se on oikein! Paha sinun +perii, jos yhtehen yhdytte". -- Kun Hannu Krag oli juonut liiaksi, tuli +hän aina ärsyttäväksi ja riitaiseksi. Gyldenstjernan kasvot olivat +tulipunaiset, hän vihelsi, mäikytteli viinikannun kantta eikä vastannut +toisen pilkka-puheesen. Sillä kertaa ei virkattukaan sen enempää +puusepästä. -- + +Seuraavalla iltapuolella ratsasti Gyldenstjerna Åbergin herran luoksi +ja sanoi hänelle: + +"Eilen käytit itsesi pahasti ja solvaisit minua kovasti, koska laskit +leikkiä minusta ja tuosta puusepästä". + +"Vai niin!" sanoi herra, "älähän kuitenkaan ole siitä pahoillasi, koska +minä olin aivan humalassa. Se, jolle tapahtuu kunnia tutustua Knut +Gyldenstjernan kanssa, ei suinkaan tahallansa loukkaa häntä". + +"Hyvältä tuo kyllä kuuluu", sanoi Gyldenstjerna ystävällisesti nauraen, +"mutta minä en sittekään voi kärsiä sitä tahraa, jota kunniaani +viskottiin. Eilen olin isäntänä, sentähden pysyin vaiti; tänä päivänä +täytyy sinun satuloita hevoisesi ja ratsastaa kanssani puusepän +majalle". + +"Mitä siellä?" kysyi toinen. "Ethän tokaan käy hänen kanssaan +voittosille?" + +"Tahdon vaan nähdä, jaksaako hän notkistaa minua yhteen kuin +kääntöpää-veitsen ja pistää minua taskuunsa", vastasi Knut +Gyldenstjerna. "En voi malttaa mieltäni, ennenkuin se on ratkaistu; +kaiken yötä olen sitä aprikoinut". + +"Ensin juomme tilkkasen", sanoi Åbergin herra ja vei Knut +Gyldenstjernan vieras-saliin; siellä koputti hän veitsenvarrella pöytää +ja huusi kellari-pojalle: "Tuo liukkaasti kannullinen viiniä paraasta +lekkeristä; olen piirtänyt renkulan siihen merkiksi". -- Hän otti sitte +kaapista kaksi hopeapikaria, pyyhki niitä nutullaan, kaasi viiniä ja +sanoi: "Tämän pikarin juon pohjaan jalon Knut Pietarinpoika +Gyldenstjernan muistoksi, toivoen, ettei hän pane joutavaa leikinlaskua +pahaksi, vaan edelleenkin pysyy rakkaimpana ystävänäni, niinkuin +ennen". + +Gyldenstjerna tarttui toiseen pikariin, nousi seisoalle ja sanoi: "Knut +Gyldenstjerna on eläissään kadottanut niin monta ystävää, että hän on +oppinut pitämään suuressa arvossa niitä, jotka vielä ovat jälellä". He +panivat pikarinsa pöydälle, syleilivät ja suutelivat toisiaan. + +"Nyt se asia on suora", sanoi Åbergin herra. "Tahdon vaan helpoittaa +mieltäni ja vielä virkkaa sinulle yhden ainoan lauseen: Sinä et +sittekään ole niin väkevä kuin puuseppä Torkel!" + +"Piru sinun periköön!" huudahti Gyldenstjerna. "Hevoisen selkään ja +lähde pois!" -- He ratsastivat sitte Madumin soille. Puuseppä oli +rakentanut majansa vähäiseen saareen, suon keskelle, Åbergin ja Thimin +maitten väliin. Eräs joen haara juoksi kolmella puolella leveänä, +syvänä kaivantona sen ympäri; neljännellä puolella oli kaita kankaan +taipale ja sitä myöten kulki raja molempain herrain tilusten välitse. +Kun Gyldenstjerna ja hänen ystävänsä saapuivat paikalle, istui Torkel +oven edessä vastoja tehden. Hänen vieressään istui vanha harmaapää +mies, lammasnahkaiseen turkkiin verhottuna, jalat heinäläjään +pistettyinä. Päivä paistoi, Torkel lauloi. Vanhus oli sokea; hän istui +edeltään hapuillen ja järjesti vastakset pojalleen. + +Molemmat herrat ajoivat huoneen edustalle ja Gyldenstjerna sanoi: "Me +tulemme kotiisi, Torkel, katsomaan mitä maatilkkua meiltä puistitkaan +peltomaaksi. Tule näyttämään!" -- Puuseppä jäi tuokioksi istumaan ja +katseli herroja; häntä hämmästytti se kohteliaisuus, jota osoittivat +hänelle. + +"Tulen", vastasi hän sitte, "kunhan armolliset herrat vaan sallivat, +että ensin autan isääni levolle, hän on sokea ja häntä yhä vilustaa". + +"Kenen kanssa puhut?" tiedusteli vanhus. + +"Täällä on Thimin ja Åbergin herrat", vastasi Torkel. + +"Thimin armollista herraa sanotaan mahdottoman väkeväksi", ilmoitti +sokea. + +"Kiitetäänhän puuseppä Torkeliakin voimakkaaksi", sanoi Gyldenstjerna. + +"Niin; tähän saakka hän ainakin ei ole tavannut vertaistaan", vastasi +vanhus. + +"Eihän siinä ole paljon syytä kerskailla", sanoi Torkel. "Tule pois +sänkyyn!" Näin lausuen nosti hän ukon syliinsä ja kantoi hänet kuin +lapsen ikään. Tuvassa riisui Torkel vaatteet isältään ja pani hänet +makaamaan. Kun poika sovitteli peitteen vanhuksen päälle, nosti tämä +päätään ja sopotti muutamia sanoja pojan korvaan. + +"Pitääkö minun nyt maata?" jatkoi hän sitte kovasti puhettaan. + +"Pitää niin kauan kuin minä lähden armollisten herrain kanssa". + +"Älä unhota mitä sanoin!" virkahti ukko vielä. + +"Muuta isäsi sänky tuvan keskelle, jotta aurinko paistaa siihen!" sanoi +Gyldenstjerna. -- Torkel tarttui sängyn päähän, sitä esille +vetääksensä. + +"Mitä vielä!" sanoi Gyldenstjerna. "Nosta sänky ylös ja kanna sitä, +koska olet niin lopen väkevä". + +Torkel koetteli, vaan laski sen jälleen alas, päätään pudistaen. "Se on +varsin raskas minulle", vastasi hän. + +"Minä tulen sitte auttamaan", sanoi Gyldenstjerna. Hän löi käsivartensa +sängyn ympäri ja nosti sen lattialta. Ensikerralla täytyi hänen laskea +se takaisin; suonet paisuivat hänen leveässä otsassaan; toisella +yrityksellä kohotti hän taas sängyn ja kantoi sen ilman näkyvää vaivaa +lattian keskelle, päivän paisteesen. "Etpäs kantamassa vedä vertoja", +sanoi hän. + +He läksivät ulos kankaalle; hevoiset jäivät talon seinänvieruun +seisomaan. Torkel pisti jalkansa uusiin puukenkiin. Tiellä kysyi +Gyldenstjerna mitä vanhus sopotti silloin, kun Torkel auttoi isänsä +makaamaan. + +"Se oli vaan vähän minusta", vastasi Torkel. "Sen enempää en voi +ilmoittaa". + +"Kuules sinä, puuseppä! nyt virkan minä sinulle erään asian", jatkoi +Gyldenstjerna pakinaa. "Sinun väkevyydestäsi jutellaan niin monta +tarinaa, että olemme tulleet tänne todistuksia saamaan. Itsekin olen, +luullakseni, voimakas. Tekisipä mieleni näkemään, kumpiko väkevämpi". + +"Jos te, armollinen herra, säädyltänne olisitte minun vertaiseni, niin +luulisin itseni väkevämmäksi", vastasi Torkel, "vaan nyt olette +väkevyydessä niinkuin muussakin minua etevämpi". + +"Et sinä sillä pääse", virkkoi Gyldenstjerna. "Minä panen kultanuppisen +keppini vetoa, että voitan sinua; jos sinä kuitenkin voitat, niin on +keppi omasi". + +"Mitä hän sitte panisi keppiäsi vastaamaan?" kysyi Åbergin herra. + +"Uudet puukenkänsä", vastasi Gyldenstjerna. + +"Tahdonpa minäkin vielä lausua pari sanaa", pitkitti Åbergilainen +välitystänsä. "Jos sinä saat Knut Gyldenstjernan kultakepin +voittomerkiksi, annan minä sinulle ilmaiseksi sen maatilkun, jota +tahdot ottaa alastani". + +"Ja jos minä voitan uudet puukenkäsi, niin annan ilmaiseksi sen saran, +jota minun maastani toivoit saavasi", lisäsi Gyldenstjerna. + +"Mitenpäs nyt voin suoriutua tuommoisesta sekasotkusta?" sanoi Torkel. +"Jos toiselta puolelta katsoen voitan, niin kadotan toiselta. Minun +pitää olla sekä etevin että sukkelin meistä ja viimeksi mainittu ehto +on vielä vaikeampi kuin edellinen". + +He kulkivat edemmäksi kangasta myöten. "Tuosta löysin hevoisen kengän", +sanoi Gyldenstjerna, "voitkos oikaista sitä suoraksi? Se on ensimmäinen +koetuksesi". + +"Siinä joudun tappiolle", vastasi Torkel, turhaan koettaen suorentaa +rautaa. Gyldenstjerna otti Torkelilta kengän, kouraisi sitä +kumpaisellakin kädellään ja oikaisi kiverän raudan ihan suoraksi. +"Käsivoimassa et vedä vertoja", sanoi hän. + +Kun he olivat menneet joen yli, seisahtui puuseppä kahden harmaan kiven +eteen ja sanoi: "Minä en muistanut panna ovea lukkoon, porsas voi +pujahtaa sisään ja tehdä pahaa. Jos armollinen herra nyt tahtoo ottaa +tuon toisen kiven, koska minä otan tämän, niin lähdemme tämän vähäisen +taipaleen takaisin ja panemme kivet oven eteen". + +Gyldenstjerna tarttui toiseen kiveen, mutta Torkelin täytyi auttaa +häntä sitä maasta irti tempaamaan. Herra myönsikin sitte, ettei hän +koskaan ollut kantanut sen raskaampaa taakkaa. Puuseppä otti niinikään +kivensä; se luikahti ensin maahan, mutta hän sai sen taas käsilleen; +molemmat menivät takaisin majalle päin. + +"Ompas pitkä matka kantaa", virkkoi Gyldenstjerna, "mutta ken ensin +pudottaa kivensä, on menettänyt kaikki". + +"Olkoon niinkuin sanotte", sanoi siihen Torkel, "lyhentäkäämmepäs tietä +joen ylitse juoksemalla". Samassa juoksi hän pari askelta ja putkahti +vastaiselle rannalle; hän pääsi ylitse, mutta pudotti kiven joen +keskeen. + +"Saas nähdä, jos minä hyppään paremmin", sanoi Gyldenstjerna. Hän +hypähti, ei päässytkään vastaiselle rannalle, vaan piti toki kiven +sylissään. Silloin riisui puuseppä kenkänsä jalastaan, pisti ne +taskuihinsa ja läksi veteen kaalaamaan; hän nosti herran syliinsä ja +kantoi hänen kivineen päivineen vedestä rannalle. Rantatörmä oli +jyrkkä. Torkelraukan täytyi sentähden astua vähän matkaa pitkin rantaa, +ennenkuin hän tapasi sopivampaa paikkaa. Kantaessaan, kuiskasi hän +herran korvaan: + +"Armollinen herra! Kun soditte Ruotsissa, toitte kotiinne kiitosta ja +kunniaa miehuudesta ja urhoollisuudesta; sitä kaikki kertoivat. Kun +tulitte kuninkaan neuvostoon, istuivat muut teidän sanojanne +kuunnellen; se kuului salmen yli tänne asti. Minkätähden siis väkisin +koetatte voittaa niin vähäpätöistä miestä kuin minä olen? Jos tänä +päivänä tulen tappiolle, ajaa voutinne minun pois enkä tiedä, mistä +sitte pyytäisin elatusta itselleni sekä iäkkäälle isälleni. Heretkäämme +siis voimiamme koettelemasta!" + +Gyldenstjerna hymyili. Hän istui, kivi sylissä, Torkelin käsivarrella +ja Åbergin herra seisoi toisella rannalla, katsellen, kuunnellen, mutta +hän ei voinut kuulla mitä he sanoivat. + +"Mitä isäsi kuiskutti sinulle, kun autoit häntä sänkyyn?" kysyi +Gyldenstjerna. + +"En tohdi virkkaa", vastasi Torkel. + +"Mitä hän kuiskutti?" kysyi herra toisen kerran. + +"Hän sanoi: kumarru, tuulen tullessa". + +"Sentähden luultavasti et ollut jaksavinasi nostaa sänkyä?" + +"Minä muistin hänen sanansa", vastasi Torkel. + +"Sentähdenkös pudotit kivesi veteen?" + +"Noudatin hänen neuvoansa; älkää siitä pahastuko! Teillä on valtaa, +varaa, onnea, kaikki mikä ihmistä vaan satuttaa. Minulla on ainoastaan +ne ruumiinvoimat, joilla pyydän elatusta. Enkö siis jo pääse +kilpaamasta teidän kanssa?" + +"Sinä olet sukkela kuin kettu", sanoi Gyldenstjerna. "Sinä osaat +käyttää sanoja sekä voimia yhtä selvästi. -- Minä teen mitä mahdan". + +"Tällkertaa joutui Gyldenstjerna tappiolle", sanoi Åbergin herra, joka +nyt oli kerinnyt sillan kautta joen yli. + +"Armollisella herralla on toki vielä kivi sylessä, vaan minun luikahti +veteen", sanoi puuseppä. + +Kun Gyldenstjerna oli pannut kivensä tuvan oven eteen, sanoi hän: "Mitä +koetusta nyt keksimme?" + +"Minä olen jo väsyksissä enkä enää jaksa", vastasi Torkel, rukoilevasti +katsellen herroja. + +"Oletkos väsyksissä" sanoi Gyldenstjerna; "minun täytynee siis lainata +sinulle keppini tueksi". + +"Kiitoksia!" sanoi Torkel. "Mutta herran jalat kastuivat kyllä pahasti +joessa. Tahdotteko ottaa uudet puukenkäni lainaan?" + +"Sillä tavalla olette molemmat voitolla", sanoi Åbergin herra. + +"Eikö mitä!" vastasi Gyldenstjerna, "viekas puuseppä on sinänsä +voittanut, sillä siitä alkaen, kuin hän kävelee, minun keppini +kädessään, on Åbergin maatilkku hänen omanaan ja siitä saakka, kuin +minä sain hänen puukenkänsä, täytyy minunkin antaa hänelle sarka +Thimgårdin maata". + +"Onko se varma tosi?" kysyi Torkel iloissaan. + +"Huomenna voit tulla kotiini voudilta saamaan kirjallista todistusta", +vastasi Gyldenstjerna; "vaan huoneesi on pikkuinen ja huono, tule +joskus luokseni, niin keskustellaan, miten paremman saisit". + +Torkel suuteli Gyldenstjernan kättä. Herrat nousivat sitte hevoisten +selkään. + +"Minä olin toki väkevin", sanoi Gyldenstjerna. "Eikö niin?" + +"Niin kyllä", vastasi Torkel, silmät loistavat; "sitä tunnustamme me, +minä sekä isäni, kaiken elinaikamme". + +"Hevoisen kenkää et jaksanut oikaista". + +"En, sitä en jaksanut, vaan herra unhottikin ottaa sen takaisin. Tässä +se on". + +Kun Gyldenstjerna otti kengän, oli Torkel kiertänyt sitä toisesta +päästä toiseen asti niinkuin lankaa kerrataan. Sitte oli hän vääntänyt +sen semmoiseen sykkyrään, ettei se ollenkaan enää näyttänyt kengältä. +Gyldenstjerna katseli häntä kovin hämmästyneenä ja heitti raudan niin +etäälle kuin jaksoi kankaalle. Molemmat herrat ratsastivat sitte +tiehensä. Puuseppä seisoi ojan äyräällä, heidän jälkeensä katsoen. + + + + +II. + +ALA-MITTAINEN. + + +Aalborgista lounaasen on suuri Restrup, vanha herraskartano +keskiajalta, jonka päätyseinät ovat ristikko-rakennusta ja jonka +ikkunain yläpuolella hirrenpäät ovat muodostetut monenlaisiksi kuviksi. +Syvät, kivillä muuratut vallihaudat ympäröivät Restrupia etelässä ja +lännessä; muilla puolilla oli ennen kaksi suurta metsikköä, joista +toinen vielä kesällä on Aalborgin nuorison yleinen yhtymäpaikka, koska +siinä pidetään tansseja ja se on myöskin rakas olopaikka kihlakunnan +sala-kytille niitten metsävuohien ja muitten lukuisain otusten takia, +jotka ennen muinoin tekivät tuon vanhan herraskartanon ympäristön +yhdeksi Juutinmaan paraista jahtipaikoista. + +Viimeksi mainittu seikka oli syynä siihen, että Restrupin herrasväki +aina piti kytän, joka milloin metsästi, milloin kalasti miten vaan +sattui ja joutohetkillään auttoi pehtoria, ilmoittaen kartanon +lampuodeille, milloin heidän piti tulla kartanoon työhön. + +Muutamia tapauksia sellaisen kytän perhe-elämästä aion tässä kertoa. +Hänen nimensä oli Yrjö. Niinkauan kuin vaan muistettiin menneitä +aikoja, olivat hänen esi-isänsä kaikki olleet kyttinä Restrupissa ja +sangen taitavina samassa toimessa, kuin tuo Tanskan urhoollinen +kenraalikin, joka heitti viimeisen raskaan painon hyvän asian vaa'alle, +nimittäin saukkojen pyytämisessä, joita jotenkin paljon liikkui +myllyjoessa. + +Kun Yrjö oli päässyt kytäksi, oli hänellä ensivuosina monta jupakkaa +seudun sala-ampujien kanssa, jotka, hänen vanhan isänsä eläessä, olivat +tottuneet liian rohkeiksi. Melkein joka ainoa yö, kun kuu vaan paistoi, +kuului laukauksia metsästä tahi siitä vähäisestä viidakosta, joka +kasvoi kartanon vasemmalla puolella. Seuraavana aamuna osoitti +tavallisesti verinen jälki ruohossa tahi maahan tallattu laiho +metsänrinteessä, että otus oli kaadettu. Yrjö piti sitä kunnian asiana +estää tuota vapaata ja vallatonta metsästämistä. Hän nuuski yhäti +ympäri metsää, ottikin usein noita kutsumattomia vieraita kiinni, +peloitti toisia ja sai viimein aikoihin mitä toivoikin: rauhaa metsässä +ja pelkoa varkaissa. + +Sukkelin ja selvin kaikista salakytistä oli eräs pieni, halvannäköinen +mies, jonka nimi oli Jussi Rörholm eli jokapäiväisessä puheessa Jussi +Alamittainen. Viimemainittu liikanimi oli hänelle annettu, koska häntä +pienuutensa tähden pidettiin kelvottomana sotamieheksi eli senaikuisen +puheenparren mukaan ala-mittaisena. + +Jussi asui kankaalla vähäisessä mökissä ja oli Yrjön isän aikana monta +vuotta häiritsemättä harjoittanut sala-ampumista herraskartanon +alueella. Häntä kiitettiinkin paraaksi kytäksi ei ainoastaan Restrupin +tienoissa vaan myöskin läheisissä kaupungeissa, joissa häntä ei enää +laskettu julkisiin ampujaisiin, koska hän joka kerta, kun hän vaan oli +saapuvilla, ampui maahan useimmat palkinnot. + +Yrjö oli ainoa, joka ei koskaan myöntänyt, että alamittainen oli +taitava mies. Hän väijyikin Jussia suuremmalla innolla ja +ankaruudella, kuin muita sala-ampujia. + +Eräänä syksy-iltana onnistui hänen tavata Jussia juuri kun tämä, +ammuttu metsäpukki selässä, hiipi metsänaitaa myöten kotiinpäin. + +"Odota vähän, pikku alamittainen!" huusi Yrjö ja kiiruhti aidan yli +hänen luokseen. + +Jussi heitti pukin maahan, viritti pyssyn hanaa ja kääntyi Yrjöä kohti. +Siitä uhkaavaisesta tempusta huolimatta, meni kyttä pelotta häntä +vastaan. Jussi malttoi mieltänsä, painoi hanan alas ja laski pyssyn +maahan päin. + +"Enkö vai yhä ole sanonut sinulle, pikkuraukka, että sinun pitää heretä +ampumasta?" aloitteli Yrjö. + +"Sitä olet sanonut", vastasi alamittainen huoaten. "Mutta muistatko +sinä mitä lupasit minulle kun menneenä vuonna, Mikonpäivän aikana, +puhuimme kahden kesken?" + +"Ei, en muista", vastasi Yrjö. "Jos lupasin sinulle, että sinua kovasti +kurittaisin, kun taas tapaisin sinua, pikku maamyyrä, niin olen nyt +tullut lupaustani täyttämään". + +"Ei suinkaan", virkkoi Jussi. "Kun tulin tytärtäsi, pikku Katria, +kosimaan, niin sanoit, että pitäisit minua kelpomiehenä ja että saisin +hempukan kohta, kun voisin näyttää sinulle kaksisataa hopeataalaria, +jotta jaksaisin ostaa sen pienen talon tuolla myllyn lähellä". + +"Totta kentiesi nyt puhut, alamittainen!" vastasi Yrjö, leppyneenä +siitä nöyryydestä, jolla Jussi puhui, "vaikkapa olisitkin lopen +pikkuinen kelpomieheksi, mitä sitte?" + +"Niin! miten minä raukka jaksaisin hankkia niin paljon rahaa, koska +olet näin kovaluontoinen, metsä-vouti". + +"Mene sinä hiiteen!" huusi Yrjö vihastuneena. "Luuletkos, että +antaisin sinun varastaa herrasväen otuksia sitä varten, että sinulle +hankittaisiin naimavaroja? Älä huoli, alamittainen! Kentiesi erehdyn, +vaan melkein luulen, että paitsi sinua löytyy muitakin sieviä miehiä +maailmassa, vieläpä muutamiakin, jotka ovat melkein yhtä isot ja +kauniit vartaloltaan kuin sinä, jotta pikku Katri hätätilassa voi saada +kosijan ilman että hänen isänsä sentähden tarvitsee tulla konnaksi +virassaan. Jos sinussa olisi rahtuakaan ymmärrystä, niin menisit +ennemmin tuonne Sönderholmin puolelle; ne maat eivät kuulu Restrupiin; +siellä voisit estämättäni ampua kuinka paljon vaan tahdot. Silloin +tekisit vielä senkin hyödyn meille, että säikäyttäisit muutamia otuksia +meidän alueellemme. Parasta olisi kuitenkin, jos tykkänään kääntyisit +muuhun ammattiin kuin metsästämiseen, sinä siihen et ollenkaan kelpaa, +Jussi parka! Typerät ne ihmiset ovatkin, jotka uskovat pyssyn semmoisen +huitukan huostaan, vaikka niin helposti voit tulla siitä vioille. +Annappas minun hiukan katsella kivääriäsi". + +Jussi ojensi hänelle pyssyn, Yrjö otti kääntöpää-veitsensä taskusta ja +ruuvasi veitsen hamaralla lukon tukista irti. "Kas niin, Jussi! +Kahdeksaan päivään et saa tuhlata ruutia ja hauleja". Näin sanoen, +pisti Yrjö hymyssäsuin lukon taskuunsa ja antoi pyssyn takaisin +Jussille. + +"Koska otit lukon, niin voit samalla viedä koko pyssynkin", virkkoi +Jussi. + +"Mitä lörpötystä se on?" vastasi Yrjö. "Enpäs sitä tee; minä toivon, +että hankit itsellesi uuden lukon, poikaseni! sillä ethän suinkaan +vielä malta olla minua tavoittamatta täällä metsässä. -- Hyvää yötä, +pikkuiseni! Nuku makeasti! Katso vaan, että teetät oivallisen lukon +pyssyysi. Paras olisi nallilukko, sillä näillä piilukoilla en tee +paljon mitään. Siinä tapauksessa voit toivoa, että tulevalla kerralla +pidän sekä pyssyn että lukon omanani". + +Yrjö nauroi pilkallisesti näitä omia sanojaan. Jussi ei vastannut +mitään. + +"Mutta kuuleppas, pikku Jussi!" jatkoi kyttä, "auta minua vähäisen ja +nosta tuo metsäkauris hartioilleni. En suinkaan sentähden pyydä apuasi, +että se olisi lopen raskas; se on päin vastoin syntiä ja häpeää ampua +niin vähäinen metsäkauris-raukka, vaan sääreni on vikaunut, jotten voi +kumartua". Jussi totteli ääneti ja aikoi sitte lähteä, mutta kyttä +kutsui hänet vielä kerran takaisin. + +"Muista se, alamittainen, että annat viilata raon uuden hanan päähän, +jota tietysti teetät, niin käytetyt nallit eivät tartu hanan uurteesen. +-- Saanko myöskin viedä sinulta terveisiä sydänkävyllesi, pikku +Katrille? Voithan toki toisinaan tulla häntä katsomaan". + +"Kiitoksia siitä luvasta!" vastasi Jussi. "Nyt olet saattanut minua +unhottamaan kaikki soimaukset, jotka tänä yönä olet lausunut. Jumalan +haltuun, metsävouti!" Sillä tavalla he erosivat toisistaan. + +Noin neljätoista päivää senperästä varustettiin Restrupissa suurta +juhlaa. Sisäpiika ja muut palvelijat puuhasivat kyökissä ja kellarissa, +ikkunoita kirkastettiin asumasuojissa ja lattioita pestiin. Vallihaudan +ulkopuolelle tehtiin korkea kunniaportti, jota puutarhanhoitaja koristi +kuusen oksilla ja lehvillä. Ylhäisiä vieraita odotettiin, se oli +selvää, ja tällä kertaa ei ketään alhaisempaa kuin perintöprinssiä, +joka oli ilmoittanut tulevansa jahtia koettamaan hevoskartanon +ympäristössä. Yrjö sai myöskin osansa yleisestä kiireestä. Hamasta +aamusta kaalasi hän pitkin kankaita; kaukaa rahkasuolta kuului vähän +väliä laukauksia. Teeri- ja peltopyyparkoja tuotiin suurina terttuina +kyökkiin ja sittekin vaati rouva yhä enemmän. + +"Kuule, Yrjöseni!" sanoi hän kerran, kun metsävouti istui +murkinapöydässä palvelijain tuvassa. "Sinun täytyy hankkia meille otus. +Kyökkipiika sanoo pyytäneensä sinulta semmoisen jo kahdeksan päivää +sitte eikä sitä vielä ole näkynyt". + +Yrjö pani leipäpalan pöydälle, pyyhki sormia hirvennahkaisiin +housuihinsa ja virkahti: + +"Rouva on hyvä ja antaa anteeksi, etten ole hankkinut tuota eläintä". + +"Vaan minkätähden se on jäänyt hankkimatta?" + +"Sentähden, ettei yhtäkään ollut saatavana", vastasi Yrjö vitkalleen. + +"Se on mahdotonta. Sinä et viitsi pyytää. Minä olen vakuutettu, että +jo puolipäiväiseksi saisimme sen kotiin, jos vaan lähettäisimme sanan +tuonne myllyn taakse Jussi alamittaiselle". + +Yrjö tuli tummanpunaiseksi, kuullessaan tuon muistutuksen, joka tuntui +varsin loukkaavalta. "Pikku Jussi alamittainen?" kertoi hän äänellä, +joka vävähti vihasta. + +"Juuri hän!" vastasi rouva. "Olen kuullut juteltavan, että hän on paras +pyssymies näissä tienoissa ja jos kohta pitää ottaa toinen kyttä tähän +kartanoon, niin saapi hän varmaankin sen ammatin". + +Rouva lausui nämät viimeiset sanat omituisella äänen koroituksella ja +katsahti kyttään tavalla, joka selvästi ilmoitti, mitä hän tarkoitti. + +"Pikkuinen Jussi alamittainen!" sopotti Yrjö taas, yhtä säikähtyneenä +kuin masennettuna siitä ajatuksesta, että sellainen vähäpätöinen +kilpailija voisi sysätä häntä syrjään. + +"Aivan niin!" virkkoi rouva, joka huomasi keksineensä oikean keinon +Yrjön virka-intoa kiihoittaakseen. "Taidathan tuntea häntä, koska se on +Jussi, joka öillä ampuu otukset metsistämme eikä kukaan häntä estä". + +Yrjö ei nyt enää voinut malttaa mieltänsä. Hän keikahti ylös penkiltä, +hänen silmänsä säihkyivät ja hänen äänensä vapisi, kun hän lausui nämät +sanat: + +"Rouva torukoon minua mies-raukkaa niin paljon kuin tahdotte, sillä +rouva saa käskeä ja minun täytyy siihen tyytyä, mutta älkää suinkaan +sanoko, että niin viheliäinen olento, kuin Jussi alamittainen, +saavuttaisi sitä kunniaa, että hän pääsisi tähän kartanoon herrasväen +kytäksi minun jälkeeni; sitä en voi kärsiä. -- Kun olen syönyt tuon +pienen leipäpalan, joka jäi eteeni, lähden paikalla takaisin metsään ja +jos Jumala vaan on kasvattanut siihen sen verran elävää, että luoti +siihen voi tarttua, niin tuon sen tähän kyökkiin. Se on tapahtuva tai +annan oman henkeni". + +"Niin, niin, Yrjörukka!" vastasi rouva hymyillen; "saas nähdä, että +koetat mitä parasta vaan voit; kyllä se sitte onnistuu. Jos tuot +minulle oivallisen, suuren saaliin viimeistänsä huomispäivän lounaaksi, +niin teen Martinaaton sinulle sangen iloiseksi. Jos et tuo, niin täytyy +meidän lähettää sana tuonne myllyn taakse alamittaiselle". + +Kun Yrjö vaelsi takaisin metsään, osoittivat hänen leveän otsansa syvät +rypyt ja yhteenpuristetut huulet sitä häpeää, jota hän oli kärsinyt. +Hän talutti nuoralla kartanonhoitajan lintukoiraa, sillä hänen omansa +alkoi tulla sokeaksi. Alhaalla ryytimaan takana pani hän pyssyynsä +vahvan latingin ja astui sitte vainioitten yli, kysyen jokaiselta +työmieheltä, jota hän tapasi, oliko hän sinä päivänä nähnyt mitään +metsänelävää. Aurinko paahtoi pahasti aamupuolella. Mäkien väliltä +löysi koira jäljen eikä aikaakaan, niin näki Yrjö ketun luikkivan +korkeitten pensasten väliin. Mutta sillä kertaa tavoitettiin parempaa +saalista ja kettu pääsi rauhassa tiehensä. Yrjö kutsui koiran jäljeltä +ja kääntyi toista suuntaa menemään. Puolipäivä tuli, ilta tuli. Onneton +kyttä ei vielä ollut nähnyt mitään elävää ja kaiken päivää huoletti +häntä lakkaamatta se ajatus, että pikku Jussi alamittainen, joka siihen +asti oli hiljaisena kärsinyt hänen pilkkaa ja häväistystänsä, veisi +häneltä koko ammatin. Kaste laskeutui maalle; oli selkeä, kuunvaloinen +ilta. Yrjö kääntyi takaisin metsään ja kätki itsensä pensaan taakse +erään polun varrella, jota myöten metsän riista tavallisesti kulki, kun +se metsästä pyrki lakealle. Puut heittivät tummat varjot hänen edessään +olevalle leikatulle ruismaalle. Tarhapöllö huutaa vinkaisi ylhäällä +pyökkipuussa, vaan muuten oli kaikki äänetöntä. Ammuttavia otuksia ei +näkynyt. + +Kyttä oli toivotonna. Kyyneleet läikkyivät hänen silmissään; hän kirosi +kovaa kohtaloansa. + +"Ei se toimita mitään, jos tässä olen peittosilla", kuiskasi hän +viimein. "Pitää taas lähteä liikkeelle, toista suuntaa koettelemaan. +Nälästynyt olen miesparka, kuin koira ikään; en ole aamusta saakka +maistanut ruokamuruakaan paitsi tuota leipäpalaa murkinaksi, vaan ei +sille nyt mahda mitään. Täytyy mennä pienelle suolle, sillä sinne ne +helkkarin pedot illalla pujahtavat kosteaa ruohoa syömään". + +Hän läksi taas vaeltamaan. + +Kun hän oli kävellyt niittyjen yli, näki hän tulen loistavan kaukaa, +kankaan takaa, Jussi alamittaisen mökistä. Yrjö seisahtui; hän näytti +tuumaavan jotakin. + +"Mitäpäs, jos menisin Alamittais-raukan luoksi", mietti hän, "ja +pyytäisin häntä keralleni metsään! Kentiesi voisi hän sattumalta ampua +elävän. Kotona on hän kyllä tähän aikaan, koska sieltä näkyy tulta". + +Kun päätös oli tehty, viittasi hän koiralle, että se panisi maata ja +hiipi sitte varovaisesti ikkunalle katsomaan oliko alamittainen kotona. +Ikkunasta, joka oli peittämätönnä, näki hän alamittaisen istuvan +tuvassa ja puhdistavan pyssyään. + +"Voi tuota renttua!" sopotti Yrjö, "hän on taas pyssynsä pelissä. Hän +tuumii varmaankin uutta sala-ampumista täksi yöksi. Ja millaisen soman +lukon hän on teettänyt! Ei, ei, perkele! En voi nöyristyä niin syvälle, +että anoisin apua tuolta pieneltä kääpiöltä. Pitää vielä koetella onnea +tuolla suolla. -- Katso kuinka kääntelee pyssyään ja hymyilee, +ikäänkuin hän aavistaisi hätääni ja tahtoisi pilkata minua. -- En +viitsi mennä sisään". Yrjö hiipi pois mökiltä hiljaa, kenenkään +huomaamatta, niinkuin hän oli tullutkin, viittasi koiralle, ja läksi +liukkailla, pitkillä askeleilla suolle päin. Mutta hän ei sieltä +tavannut sen enempää kuin muiltakaan paikoilta. Hirvet sekä metsävuohet +olivat tykkönään kadonneet. Sitä vastoin löysi koira metsäsian, joka +juoksenteli sinne tänne kuun valossa, katajanmarjoja etsien ja kiiruhti +tien poikki muutaman askeleen päässä kytästä. Ampuma-into syttyi siitä +viehättävästä näöstä. Yrjö pani pyssyn poskea vasten, mutta laski sen +taas huoaten alas. + +"Hitoille kaikkityyni!" sopotti hän, hampaita kiristellen. "Sika ja +kettu juoksevat melkein suoraan lakkariini ja sittekin täytyy laskea +heidät menemään; laukaus karkoittaisi kaikki muut otukset hiiteen, jos +täällä muka löytyy yhtäkään". + +Päivä alkoi jo valeta koillisesta, kun Yrjö läksi kotiin päin. Hän +muisteli lupaustansa rouvalle. Määrätty aika oli loppumaisillaan; miten +lausuttu lupaus oli täytettävä? + +Paluumatkalla sattui hän taas menemään alamittaisen mökin sivutse. +Tuvassa oli pimeä. + +"Mitäpäs, jos suotta aikojani antaisin hänelle luvan ampua otuksen ja +tarjoisin hänelle vähän rahaa palkinnoksi? Eihän minun tarvitse virkkaa +hänelle nöyryyteni syytä". + +Yrjö lähestyi taas ovea, taistellen ylpeyden viimeisen tähteen kanssa. + +"Ei! Se konna voisi saada vihiä asian oikeasta laidasta ja sitte olisin +hukassa. Mutta mihin minun, syntisparan, on ryhtyminen? Nyt löi kello +neljä kaukana Freilevin kirkossa; parin tunnin kuluttua, tulee rouva +kyökkiin ja kysyy saalistani. Jumala minua sitte armahtakoon! Niin on! +Kyllä minä kuitenkin lähden tuon pienen peukalopojan koppiin ja +kehoitan häntä nousemaan sekä suoriutumaan metsästysretkelle. Siitä hän +vissiinkin tulee iloiseksi. Kun hän saapi kuulla, että hänellä on lupa +ampua otuksia, niin hän ei tiedä miten olla, kuinka käyttäidä ja +kiittää minua tuhat kertaa. Jaa -- oh! Tuleepa hänestä sittekin vävy +minulle; anna hänen siis vähän lystäillä". + +Näin tuumittuaan, astui Yrjö ikkunan edustalle ja koputti lasia. +Alamittainen tuli sisäpuolella paitasillaan näkyviin ja kysyi kuka se +oli. Kytän hoksattuaan, sytytti hän kynttilää ja avasi oven. Yrjö astui +sisään. + +"Noh, alamittainen!" puhui tämä sillaikaa kuin Jussi puki päällensä ja +näyttihe niin suruttomalta kuin suinkin voi. "Vai sinä menit tänä yönä +makaamaan?" -- "Sen näet, Yrjö!" vastasi Jussi haukostellen. + +"Maltappas, pikku veitikka! Hitto sinua uskokoon. Anna minun ensin +tulla tuntemaan onko sänky lämmin; muuten kentiesi narraat minua. Tulin +hiukan katsomaan jälkiäsi, koska arvelin, että ehkä taas olet saanut +uuden lukon pyssyysi". + +"Ei, metsävouti!" vastasi Jussi. "Minä olen sanonut Katrille, etten +enää puutu ollenkaan ampumiseen, koska se nostaa riitaa minun ja sinun +väliin". + +"Hyvä! aivan viisaasti tehty, pikkuiseni! Kun näkyy ja tuntuu, ettei +kelpaa johonkuhun ammattiin, niin on paras ruveta toiseen. Mihin muuten +olet aikonut kääntyä?" + +"Minä ostan itselleni pari tusinaa kintaita sekä muita villaisia +tavaroita; sitte alan kuljeskella ympäri sukka-kauppiaana -- jos se +vaan elättäsi miehen". + +"Luuletko myöskin, että voit pysyä päätöksessäsi?" + +"Niinpä luulen". + +"Minä en usko". + +"Saadaan nähdä". + +"Jos nyt antaisin sinulle luvan mennä ampumaan aamulla varhain, mitä +siihen sanoisit?" kiitoksia!" + +"Ei, kiitoksia". + +"Jussi! sinä luulet, että suotta lasken leikkiä, mutta koska niin +sievästi tämän yön pysyit kotona, vaikka arvattavasti olet kuullut +kerrottavan, että eläväin juoksu-aika alkaa ja että sarviniekkoja +vilahtaa joka haaralta, niin saat palkinnoksi luvan mennä vähän tuonne +metsään, pyssy muassa. En minä aina olekaan niin kovaluontoinen, kuin +suotta olen olevinani". + +Jussi katsoi hämmästyen ja tutkien Yrjöön. Tämä nyökkäsi ja sanoi: + +"Mitä siihen vastaat, pikku ystäväni?" + +"Parempi on mennä takaisin vuoteelle; moneen päivään en ole ollut +oikein terve". + +"Ole nyt vaiti! Jos olet kipeä, niin olemme yhtä hyvät molemmat. Kaikki +jäseneni värisevät vilusta ja koska nyt, pikku Jussini, on parasta, +että puhumme suun puhtaaksi, niin tulin tänne seuraavasta syystä. +Armollinen rouva lähetti eilen illalla sanan, että hänelle aamuksi piti +hankkia metsä-kauris, vaan minä nyt en jaksa tallustaa metsään". + +"Enkä minä", vastasi Jussi, jolle asian oikea laita vähittäin selveni. + +"Onneasi pitää sinun kuitenkin koettaa, pikku vävyni!" + +"Eikö mitä, metsävouti!" vastasi Jussi, viekkaasti hymyillen, "eihän +minulla ole hanaakaan pyssyssäni sen perästä kuin ryöstit viimeisen +minulta" + +"Nyt taidat siis ihastua kovastikin, kun sanon sinulle, että saat +lainata minun pyssyni". + +"Ei, en minä osaa ampua muilla, kuin omallani". + +"Noh! voinhan lähettää sinulle hanasi kohta, kun tulen kotiin". + +"Minulla ei ole luotia, eikä ruutia", vastusteli Jussi. + +"Tässä on ruutisarveni ja haulikukkaroni, tuossa on kaksitoista hyvää +luotia ja useampaa laukausta et suinkaan taida laskea metsään, yhtä +otusta tavoittaessasi". + +"Mutta ei minua sittekään haluttaisi". + +"Minä annan sinulle puolen riksiä, jos tuot minulle kauriin". + +"Se on varsin vähän". + +Yrjön kärsivällisyys ei kestänyt niin monta kieltoa. Suonet paisuivat +hänen otsassaan; hän löi nyrkkinsä pöytään ja kiljasi: "Mitä sanot! +pilkkaatko minua?" Samassa sieppasi hän kissannahkaisen lakkinsa päästä +ja viskasi sen Jussia kohti. Hän ei kuitenkaan osannut. Alamittainen +ei huolinut siitä vihan osoituksesta. Hän vastasi hiljaisesti. + +"Herra Jumala, metsävouti! Kuinka niin vähästä suutut? Minä en tänä +yönä huoli metsästyksestä. Anna minun olla rauhassa. Äsken vihastuit, +koska tahdoin ampua metsäpukin; nyt suutut, kun en tahdo ampua. Mitä +kummaa minun pitää tehdä, sinua tyydyttääkseni?" + +Yrjö huomasi kiivastuneensa liian rutosti. Vieno päivänvalo, joka +vähittäin alkoi tunkea pienien, auringon paahtamain ruutujen lävitse, +muistutti hänelle myöskin, että häntä odotettiin herraskartanossa. +Hänen täytyi siis nöyristyä vieläkin alemmaksi. Sentähden muuttui +äkisti hänen tuima katsantonsa luonnottoman ystävälliseksi ja +herttaiseksi myhäilyksi; hän meni alamittaisen luoksi ja pani kätensä +hänen olalleen. + +"Noh, noh, pikku vävyni! älä pane pahaksi; tiedäthän, että suon sinulle +hyvää, vaikka toisinaan hiukan närkästyn. Jos lounaaksi voit hankkia +minulle kauriin, niin saat kaksi riksiä. Mitä siihen vastaat?" + +"Sn sitä voi luvata", vastasi Jussi. + +"Vai et voi!" kiljasi Yrjö, lattiaa jalalla tömistäen; hän unohti taas +teko-nöyryyttänsä ja töytäsi Jussia vasten. "Herra Jumalan poika! +Paljonko sitte tahdot?" + +"Suoraan sanoen", vastasi pieni mies hiljaisena ja hymyillen, "minä +tahdon sata riksiä". + +"Mitä! oletko hullu?" + +"Ei, enpä ole. Eikä sinun tarvitse maksaa niitä järkiään, metsävouti; +minä olen tyytyväinen, jos saan pikkuisen Katrin pantiksi rahoista". + +"Vai siihen tyydyt? Hyvähän tuokin!" vastasi Yrjö vimmastuneena. + +"Ja sitte saat minulta sekä Katrilta siunauksen", sanoi Jussi, hänen +käteensä tarttuen, "ja kun tulet vanhaksi, niin teemme me molemmat +työtä sinun edestäsi ja hankimme sinulle hyvät vaatteet, jottet kärsi +mitään hätää; voithan suostua siihen kauppaan". + +"Kyllä sinä taidat tehdä työtä edestäni", sanoi Yrjö, joka kuitenkin +vasten tahtoansa tunsi itsensä mieltyvän tuohon tuumaan. "Minä saan +vainua ruudista. Sinä pyrit ammattiini, tahdot tulla kartanon kytäksi. +Eikö niin; sillä tavoinhan tahdot tehdä työtä?" + +"Ei suinkaan, Yrjö! älä luule niin pahaa minusta. Jos jolloinkulloin +tulen kytäksi, joksi kyllä hartaasti pyrin, niin tahdon ensin, että +Katri puhuu hyvästi edestäni, jotta pääsen sinun oppilaaksesi ja annat +minulle vähän neuvoa tuohon taitoon, niin että sitte voin auttaa sinua, +kun tulet vanhaksi ja vähäväkiseksi". + +"Niin, niin, alamittainen!" vastasi Yrjö ja pyyhki silmiänsä käden +yläpuolella, sillä Jussin sanat olivat hänen mieltänsä liikuttaneet, +"minä luulen, että oikein puhut tosissasi, mutta ampumataito ei ole +niitä helpoimpia, vaikka niin arvelet, pikku poikaseni. Minä epäilen, +taipuneeko kätesi ollenkaan siihen taitoon; sinun täytyy ainakin +harjoitella sitä kauan, hyvin kauan ja ottaa tarkka vaari +opetuksestani, jos todellakin tahdot päästä kunnon kytäksi. Minä +suostun kuitenkin kauppaan, koska niin kauniisti ja nöyrästi rukoilet +sitä. -- Sinä saat Katrin Jumalan nimeen. Mutta laita nyt, että joudut +vaatteisin ja valmiiksi. Muuten voit olla vakuutettu, että sinua autan! +Sinun pitää lähteä tuossa paikassa. Kauris pitää olla pyydetty +lounaaksi, vaikka sitä leikkaisin kylkiluistasi. Tuossa saat +kaksipiippuisen putkeni; kumpainenkin piippu on vahvassa latingissa. +Saas nähdä, jos varovaisesti käytät sitä". + +"Ei suinkaan!" vastasi Jussi "Jos minun välttämättömästi täytyy mennä +metsästämään, niin pidän omaa pyssyäni parasna ja tässä se on". + +Niin sanoen, meni Jussi nurkkaan, sängyn taakse ja otti pyssyn esiin. +"Minä olen saanut uuden hanan tehdyksi lukkooni, vaan tällä kertaa et +suinkaan ruuvaa sitä irti; vai kuinka, metsävouti?" + +"Jussi, Jussi! Minä suon sinulle terveyttä ja pitkää ikää. Pyssy tänne! +Minä lataan sitä, jottei tarvitse pelätä, että sinulle sattuisi joku +vahinko ja katso tarkkaan miten sitä kannat; älä koskaan käydessäsi +viritä hanaa täydellisesti ja pidä piippu ylöspäin, kun putkahdat ojien +ylitse. Kuulet sinä? -- Missä on leipäkannikka? Niin leikkaan sinulle +kasan; sen voit pitää: jos muka matkalla tulisi nälkä. Kas niin! ja jos +et nyt tuo minulle kaikkein paraan kauriin, ku löytyy Restrupin maalla, +niin kierrän pääsi irti, ikäänkuin tuonaan ruuvasin hanan pyssystäsi". + +Sillaikaa kuin Yrjö lausui nämät varoitukset, oli Jussi varustanut +itseänsä lähtöön. Hän kaappasi pyssyn kainaloonsa ja puristi kytän +kättä. + +"Kaikkein paras kauris", kertoi Yrjö vielä. "Kuulet sinä, Jussi +rumpupalikka?" + +"Kyllä, minä teen parastani", lupasi Jussi, "ja Jumalan avulla +uskon, että kaikki hyvin onnistuu. -- Se onnisuu varmaankin, +metsävouti-rukka!" lisäsi hän luottavaisesti; "tänä päivänä teen työtä +Katrin tähden ja silloin on onni myötä. Jumala siunatkoon sinua +hempukkasi edestä!" + +"Kuules! Malta vähän!" sanoi Yrjö. "Eikö sinulla saatavilla ole pieni +liitupala, niin kirjoittaisimme oven ulkopuoleen, että olet lähtenyt +pois". + +"Miksi niin?" kysyi Jussi hämmästyneenä. + +"Noh! sitä varten, ettei kukaan sillaikaa odottaisi turhaan. Ei koskaan +voi tietää kuka sattuu tulemaan". + +Alamittainen toi liitupalasen. Ovi suljettiin; sitte kirjoitti Yrjö +suurilla puustavilla oven ulkopuoleen: + +"Jussi on mennyt Vorbassen markkinoille". + +Jussi ei voinut käsittää tuon varovaisuuden syytä, vaan antoi Yrjön +tehdä mitä tahtoi, sanoi jäähyväiset ja läksi. Kyttä jäi vähäksi ajaksi +seisomaan ja katsoi Jussin jälkeen; sitte hykersi hän hyvillään +käsiään, naurahti ja sopotti: + +"Kas niin, pikku rouvaseni! Lähetä vaan sana Jussi alamittaiselle! Enpä +luule, että se toimittaisi mitään". + +Jussi läksi ihan toiselle kulmalle kuin Yrjö oli vaeltanut. Hän meni +länteenpäin kankaalle ja tiesi niin hyvästi kaikki ne paikat, joissa +otukset tavallisesti oleskelivat, ettei hän menettänyt aikaa tyhjään +rahkasuon katselemiseen. Sillaikaa oli hämärä valennut päiväksi. Hieno +siniharmaa savu alkoi sieltä täältä nousta hajallansa olevain +talonpojantalojen piipuista. Erään talon pihalla näki Jussi miehen ja +vaimon pellavaita loukuttavan. + +"Hyvä päivä ja Jumal'auta!" sanoi hän. "Oletteko tänä aamuna nähneet +yhtäkään kelpo-otusta, koska ulkona olette työtä tehneet?" + +"Nähtiin", vastasi mies, "vähän aikaa sitte näimme Anni ja minä hirven +juoksevan pitkin naapurin aitavierua. Jäljet näkyvät kyllä kasteessa, +sillä se meni hyvin hitaasti". + +"Sinun ei pitäisi olla niin rohkea, Jussi alamittainen!" sanoi vaimo. +"Varmaankin vielä joudut pahaan pulaan, kun Yrjö kyttä sinua tapaa". + +"Tänä päivänä hän ei tee minulle mitään, Anni rukka! Hänen +suostumuksellaan nyt kävelen". + +"Vai niin", virkkoi mies. "Tahdotko maistaa vähän kahvia, Jussi? Sillä +muija tarjoo tänään, koska olemme olleet näin aikaisin työssä". + +"Ei, kiitoksia vaan! Aika on täpärällä. Jumalan haltuun!" + +Jussi vaelsi alas tattarimaalle päin, löysi hirven jäljet ja kadotti ne +taas, kanervikolle tultuaan; hyvään onneensa luottaen, meni hän +kuitenkin mielihyvillään eteenpäin. Aurinko nousi Restrupin metsän +takaa näkyviin, sumu kohosi alavilta sammalsoilta, kiuru nousi yksinään +ylös ilmaan, liirutteli pari kertaa ja vaikeni kohta taas; ainoasti +suokuikan surullinen hujellus häiritsi yleistä hiljaisuutta. Jussi +seisahtui äkisti ja huudahti. + +Hänen edessään mutkisti polku kahden mäen välitse; sitä myöten lähestyi +nuori talonpoikaistyttö, maitopytty päänsä päällä, harmaata villasukkaa +neuloen ja vanhaa kansanlaulua hyräillen. Hänen vaatteensa olivat seudun +tavallista vaatteenpartta, silmänsä olivat suuret, mustat ja viekkaat; +iho oli valkea ja suu pieni, ruusunpunainen. + +"Pikku Katri!" huudahti Jussi ja antoi nuorelle neidolle kättä. "Mistä +sinä tulet näin varhain?" + +"Onko tää nyt sinusta varaista?" sanoi Katri. "Käypihän kello jo +yhdeksättä. -- Minä tulen pappilasta. Sieltä lainasin meille pytyllisen +maitoa, koska lehmämme on mennyt mahoksi. Vaan mitä sinä, Jussi, tänään +aiot tehdä? -- Herra Jumala! Jos isäni nyt sattuu sinun näkemään, niin +nousee taas teidän välille riitaa ja vihaa". + +"Ole huoletta!" vastasi Jussi iloissaan, "sano vaan hänelle, että minua +tapasit; minä luulen, että hän sitte sanoo: kiitoksia, pikku Katri! +Hänen käskystänsä minä nyt marssin täällä. Tää päivä on onnen päivä ja +sentähden toi Jumala sinunkin tänne tielleni. Hän tiesi kyllä, että +tulisin iloiseksi, kasvojasi nähtyäni". + +Jussi kertoi sitte mitä kotona, hänen majassaan, oli tapahtunut. +Katrille tuli siitä hyvä mieli; hän tarttui Jussin käteen ja rutisti +sitä molempain kämmentensä väliin. + +"Mihin nyt matkasi?" kysyi tyttö. + +"Pyrin vähän etäämmälle länteenpäin. Herra tuolla toisella puolella on +vanha ja antaa eläinten olla rauhassa, koska hän ei jaksa niitä ampua +ja sentähden saan sieltä vissiin jonkun sarviniekan". + +"Kavata kuitenkin, Jussi! Sillä siellä on väkeä metsästämässä". + +"Eikö mitä!" + +"Vastikään tuli vieras kyttä vastaani". + +"Kuka se oli?" + +"Niin, kuinka minä sitä tietäisin. Hän näytti korkealta herralta ja oli +niin ystävällinen, Jussini! Kun tultiin vastakkaa, sanoi hän: 'hyvää +huomenta, kaunis, pikku tyttö! Ah, malta vähän!' -- 'Minulla ei ole +aikaa', vastasin minä; 'täytyy mennä kotiin'. -- 'Jos menet kotiin, +niin vie terveisiä kullallesi', sanoi hän ja sitä ollen nyt tehnyt. +Hyvästi, Jussi! Saas nähdä, jos pidät varasi tuolla herran alueella". + +"Jää hyvästi, pikku Katrini!" sanoi Jussi. "Muistele minua; Jos Jumala +niin tahtoo, tulen kohta kotiisi ja silloin tuon hirven lahjaksi +morsiamelleni". + +He erosivat. Katri meni, taakseen katsomatta. Jussi jäi seisomaan. + +"Katso toki yksi ainoa kerta tännepäin, Katri!" huusi Jussi, kun impi +oli astunut vähän matkaa. "Tässä minä seison ja nyökkään sinulle". + +"Minun on niin vaikea kääntyä, pytty pääni päällä", vastasi Katri. +Samassa käänsi hän kuitenkin aivan helposti tyttömäiset, hymyilevät +kasvot rakastajaansa päin, viittasi hänelle kädellä tervehdykseksi ja +läksi. + +Jussi meni edelleen polkua myöten sitä suurta alavaa suota kohti, jolle +hän alusta alkaen oli päättänyt lähteä. Ihan suon reunalta keikahti +hirvi ylös, juoksi sitte pari askelta, käännähti kerran ja jatkoi sitte +tasaisella ravaamisella karkuaan kaislikkoon, joka kasvoi suon +äyräillä. Kun Jussi huomasi hirven, kyykistyi hän maahan ja ryömi +sitte polvillaan, käsillään suota lähemmäksi, yhä vaan piillen +jotenkin syvässä vedettömässä ojassa, joka oli rajana Restrupin ja +naapuri-kartanon maitten välillä. Hän aikoi juuri pujahtaa ojan +toiselle töyräälle, kun hän äkkiä hoksasi ruohonkarvaisen lakin, +hopeanauha ympäri, liikkuvan vastaisella puolella. Kohta tuli pääkin +näkyviin; herra kohotti vartaloaan ja viittasi kädellä Jussille, että +oltaisiin varovaisina. Jussi nyökkäsi vastaukseksi. + +Herra osoitti sormellansa erääsen kohtaan päin, jossa kaislain välissä +huomattiin hiljaista liikettä. + +Jussi nyökkäsi taas ja ojensi kolme sormea ylös ojasta. Vieras osoitti +neljä. Jussi pudisti päätänsä vastaukseksi. + +Tämän äänettömän keskustelun viimeiset viittaukset olivat +ilmoittavinaan hirven ikää, jota määrätään sarvien päistä eli +huipuista. Jussi oli nähnyt kolme haarukkaa, vieras neljä. Molemmat +kytät jatkoivat sitte käyntiänsä, toinen toisella, toinen toisella +puolella ojaa, kunnes Jussi tuli siihen kohtaan, missä polku kulki ojan +poikki. Siinä lähestyi hän vierasta. + +"Kantaako pyssysi kuinka kauas?" kysyi herra. + +"Oikein etäälle se viskaa", vastasi Jussi. + +"Sen tekee minunkin". + +"Kuka meistä ensin ampuu?" + +"Sinä taidat tahtoa?" + +"En ikään", vastasi Jussi, joka yhä muisti, että hän oli vieraalla +alueella. "Ei se käy laatuun. Ampukaa te ensin ja jos te ammutte +ohitse, niin minä sitte koetan parasta taitoani". + +Molemmat pyssymiehet jatkoivat, tämän liiton tehtyänsä, hiljaa ja +sangen varovaisesti rynnistämistänsä suolle päin. He näkivät kohta +selvästi hirven pään liikkuvan kaislain välissä. Suolintu lensi +äkisti ylös Jussin edestä. Se rapsuttava ääni, joka kuului linnun +ylöslehahtaissa, pelästytti hirveä; se nosti päätään ja hypähti +syrjään. Silloin saivat kytät paremmin nähdä sitä. + +"Ampukaa!" kuiskasi Jussi innoissaan. "Ampukaa ja hyvästi!" + +Näin sanottuaan, alkoi hän matkia emähirven tärrittävää ääntä. +Hirvi pettyi siitä tempusta; se seisahtui, nosti päätään ja tuijotti +ojalle päin, missä Jussi oli piilossa. Vieraan tähtääminen ja laukaus +tapahtuivat samalla hetkellä. Hirvi keikkui korkealle kaislain yli, +tunkeutui niitten välitse ja riensi ravakkaa vauhtia kankaallepäin. +Silloin nousi Jussi ja ampui. Hirvi hypähti vielä pari kertaa; se +pysähtyi sitte, hoippui ja kaatui maahan. + +"Kas niin!" huusi alamittainen ilosta loistavin silmin ja heitti pyssyn +olalleen. "Nyt olemme ansainneet palkinnon". + +Kun tulivat sille paikalle, missä hirvi oli pitkällään, oli se jo +kuollut. + +"Kuka sen tappoi?" kysyi vieras. + +Jussi lankesi polvillensa ja alkoi tarkasti tutkia kaikki kohdat, missä +veripilkut osoittivat, että haulit ja luodit olivat sattuneet. Kun +alamittainen monta kertaa oli tarkastellut uudestaan, nosti hän päätään +ja virkahti, alakuloiselta, pettyneeltä näyttäen: + +"Hirvi on teidän". + +"Mistäs sen tiedät?" + +"Sen näen siitä, että minun kolme luotia on tässä likellä toisiaan +hirven kulkussa, teidän latinkinne on sitä vastoin osunut päähän ja, +minun ymmärtääkseni, olitte te ladanneet järeillä kuulilla". + +"Niin teinkin", vastasi vieras. + +"Älkää sitte närkästykö, jos otan lakkini päästä ja kutsun teitä tämän +naapurikunnan paraaksi kytäksi -- Hitto! Kuinka korkeasukuiselta te +näytätte, valkeat hanskat kädessä ja läikkyvät saappaat jalassa! Tuskin +luulinkaan, että kuulalla osaisitte noin etäältä". + +"NO, olenhan minä jo vähän tottunut ampumaan", vastasi vieras, "mutta +haukatkaamme nyt murkina-palasen tämän urotyön jälestä; tuntuu kuin +olisi vähän nälkää. Onko sinulla ruokaa?" + +"Ono! vaikka sangen vähän: voitleipä ja hapan juustopala. Jos +suvaitsette, niin olkaa niin hyvä! Minä laitan sillaikaa hirven +valmiiksi teille". + +Jussi otti mytyn takkinsa taskusta, päästi voitleivän sinijuovikkaasta +kääritystä kaulavaatteesta ja antoi sen vieraalle. Sitte otti hän +veitsensä ja kävi hirveen käsin. + +"Meidän pitäisi toki tietää toinen toisensa nimet, jos ei muuta, koska +kerran olemme tulleet jahtikummmeiksi", virkkoi vieras, metsästäjän +tavallisella hulviudella syöden alamittaisen murkinaa. "Mikä nimesi, +ystäväni?" + +"Nimeni on Jussi alamittainen". + +"Sepäs vasta hupaisa nimi!" + +"Onhan tuo", vastasi Jussi. "Se onkin vaan liikanimi, jonka ihmiset +ovat antaneet minulle, koska olin varsin pieni, kun minua mittasivat +sotamieheksi. Nyt olen jo tottunut siihen ja annan sen olla. Parempi on +ainakin, että kutsuvat minua Jussi alamittaiseksi, kuin Jussi +sukkaneulaksi, joksi minua ennen sanottiin, koska olin niin hoikka. +Luulenpa, että ihminen voi olla yhtä hyvä sentähden, vaikka hän onkin +vähän hoikka varreltaan ja täytyyhän tyytyä siihen mittaan, jonka Herra +on suonut ruumiillemme; se on minun uskoni". + +"Se onkin hyvä usko se", virkkoi vieras nauraen. "Mutta mitä ammattia +sinulla on?" + +"Malttakaa hiukan!" vastasi Jussi, veistänsä kanervilla pyyhkiessään. +"Nyt minä rupean koulumestariksi ja teidän pitää vastata. Mikä mies te +olette, koska näin tulette tänne Restrupiin aamukastetta kanervilta +nuolemaan?" + +"Minä olen tuolta etelästä", vastasi herra, "ja ampuminen on +ammattini". + +"Siitä olen jo nähnyt varman todistuksen. Mutta kenen joukkoa te +olette?" + +"Minä olen sen vieraan herrasväen kyttä, joka on tuossa +naapurikartanossa käymässä". + +"Te olette siis jo päässeet parempaan tilaan, kuin minä", sanoi Jussi, +"sillä minä en ole muuta, kuin vähäpätöinen sala-ampuja, joka hiipii +ympäri, vähän riistaa etsien omaksi tarpeekseen ja pyytää killingin +kukkaroon sillä, mitä hän ampuu. Tänä päivänä on kuitenkin säätyni +parempi kuin onneni, sillä Restrupin kyttä antoi minulle luvan +metsästää. Vaan silloin juuri sattui, että te tulitte tielleni. -- Kas +niin! Nyt on saaliinne valmis ja koivetkin yhteen sidotut; saanko +nostaa sen teidän selkäänne?" + +Kyttä nousi, Jussi nosti eläimen hänen selkäänsä ja he menivät sitte +yhdessä Restrupin maille päin. + +"Minun pitäisi panna uusi latinki pyssyyn", sanoi Jussi. "Kentiesi +vielä tapaamme jotakin". + +"Se on mahdollista. Olen kuullut, että teillä näissä tienoissa on +paljon ammuttavia eläviä". + +"Niitä on kyllä", vastasi Jussi, "mutta ei semmoiselle raukalle, kuin +minä olen, siitä tule suurta hyötyä. Jos kerran ammun pikkuisen otuksen +ja kyttä tuolla ainoastaan haistelee vähän savua, hiipii hän paikalla +jälestäni, ryöstää mitä olen ampunut ja viskaa törkeitä haukkumisia +kiitokseksi; hyvä, jos pääsen silläkään hinnalla!" + +"Mutta minä en käsitä miksi sinä annat hänen ryöstää mitä itse olet +ampunut". + +"Ette vai käsitä?" vastasi Jussi, erinomaisen viekkaalta näyttäen. +"Noh! Herraskartanon väellä on omituinen tapa, jolla kohtelevat +alhaista kansaa, jotta heitä täytyy totella". + +"Millainen se tapa on?" + +"Kohtsillään saatte sen nähdä", vastasi Jussi, vakaamielisenä +olevinaan. "Malttakaa vaan hiukan! Mitä tuolla alhaalla seisoo? -- +Näettekö tuon vaajan ojan reunalla. Se on rajapyykki ja me olemme siis +Restrupin maalla". + +"Noh! mitä sitte --?" + +"Niin! Mitä hiton elävää sinä kannat tuossa säkissäsi, ukkoparka? Sinä +olet vissiinkin harjoittanut sala-ampumista meidän alueella, eikö +niin?" + +"Sala-ampumista!" kertoi vieras ja katseli hämmästyen Jussia. "Oletko +hullu?" + +"Ei, en ole hullu, vaan minä olen kyttä tuossa toisessa hovissa; anna +siis tänne saaliisi! -- Jos tahtoisin tehdä oikeutta myöten, niin +ottaisin sinulta pyssynkin ja lähettäisin sinun aina Aalborgin +kihlakunnan voudille saakka". + +"Mutta alamittainen! Hourailetko?" virkahti vieras yhä kovemmin +kummastuen. "Luuletko todellakin, että antaisin viedä itseäni +Aalborgiin?" + +"Ei, en suinkaan sitä luule, sala-ampuja? Vaan sentähden aionkin +käyttää väkivaltaa. Minä kutsun vaan avuksi -- yhden, kaksi, kymmenen +talonpoikaa; -- jokainen auttaa minua ja sitte rattaille, joissa on +vähän olkia; kädet ja jalat sidotaan -- koko toimitus on tehty, yhdessä +silmänräpäyksessä". + +Jussi taukosi hengähtääksensä niin ankaran sanavirran jälkeen. Hänen +äskettäin niin kova ja vihainen katsanto muuttui sitte äkisti; hän +hymyili leppeästi, suopeasti ja sanoi: + +"Kas se oli yksi keino, jota kyttä käyttää. En tiedä, onko toinen +temppu yhtä varma". + +Sen sanottuaan, laski alamittainen pyssynsä maahan, tempasi herran +käden kämmeniensä väliin ja virkkoi ystävällisellä, rukoilevalla +äänellä: + +"Rakas herra kyttä! Te olette etevämpi minua sekä taidon että säädyn +puolesta; sen olen kyllä huomannut. Minä olen köyhä mies, jolla ei ole +mitään muuta, kuin se pikku impi, jota äsken kehoititte sanomaan +terveisiä hänen kullalleen. Tänä päivänä on hänen isänsä suostunut +liittoomme sillä ehdolla, että toisin hänelle hirven lounaaksi kotiin. +Mutta kello soipi tuolla tornissa ja minä en vielä ole löytänyt muuta +eläintä kuin sen, jonka te ammuitte. -- Jos tahtoisitte antaa sen +minulle, niin tekisitte kaksi nuorta ihmistä aivan onnellisiksi. +Paraassa ilossamme muistelisimme sitte teitä ja rukoilisimme Jumalalta, +että hän suopi teille hyvää, missä ikänä te vaellatte". + +Jussi oli melkein langennut polvilleen vieraan eteen; hän loi selkeät +läikkyvät silmänsä ylös herraan ja jatkoi miltei kuiskaten: + +"Semmoisen pienen hirven voitte saada joka päivä, koska niin hyvästi +ammutte, vaan jos minä en tuo yhtäkään otusta lounaaksi kotiin, on koko +iloni tässä maailmassa ollut ja mennyt. Älkää siis kovasti kohdelko +minua. Pikku Katri kertoi, että olette niin ystävällinen ja +hyväluontoinen. Herra Jumala suokoon, että hänen ennustuksensa olisi +todenperäinen!" + +Vieras oli liikutettu; hän heitti pyssyn olalleen ja sanoi, syrjään +kääntyen: + +"Jussi, ota hirvi ja mene!" + +"Älkäähän niin menkö!" huusi Jussi iloissaan ja kyyneleet juoksivat +hänen päivettyneitä poskia myöten. "Ensin pari sanaa jäähyväisiksi ja +sitte kiitoksia meidän molempain puolesta. Jumala siunatkoon teitä, +herra kyttä! Me luultavasti emme koskaan enää näe toisiamme tässä +maailmassa ja te unhotatte kohta sekä minua että Katriani, vaan siitä +voitte olla vakuutettu, että teitä muistelemme niin kanan kuin elämme". + +Niin sanoen tarttui alamittainen uudestaan vieraan käteen ja likisti +sitä monta kertaa huuliansa vasten. Sitte väänsi hän hirven olalleen, +otti pyssyn kainaloon ja meni takaisin herraskartanolle. + +Vähän matkaa astuttuansa, kääntyi hän ympäri, pani käden torveksi suun +eteen ja huusi: + +"Hyvästi ja kiitoksia, kyttä!" + +Tätä tervehdystä kertoi hän monta kertaa vielä silloinkin, kun vieras +jo oli kadonnut suon taakse, mihin hirvi oli kaatunut. + +Se oli toinen tapa, jolla Jussi arveli saalista saavansa. + +Seuraavana päivänä oli juhla Restrupissa. Kirkonkellot soivat ja +koulumestari saapui kartanolle, mustaan takkiin puettuna ja koko seudun +somasti vaatetettu nuoriso seurasi hänen jälessään; he pitivät kädessä +painettuja lauluja. Kunniaportin kumpaisellakin puolella seisoi pitkä +rivi ympäristön talonpoikia. Etummaisena näkyi Yrjö ruohonkarvaisessa +frakissaan; hänen nappinsa olivat kyttien muodin mukaiset ja pieni +hopeinen ruutisarvi riippui vaaleanpunaisella nauhalla napinreiästä. +Hänen vieressään seisoi alamittainen ja piti Katria kädessä, +molemmat hymyilivät, näyttivät onnellisilta ja olivat paraissa +juhlavaatteissaan, niinkuin kaikki muutkin. + +Kaikkea tätä komeutta valaisi syysaurinko selkeästä, pilvettömästä +taivaasta; se kirkasti paisteellaan niitä moninaisia ja heleitä +värienvivahduksia, joita näkyi pyökkipuitten ja jalavain +punankeltaisilla lehvillä kartanon vasemmalla puolella. + +Ihmisjoukosta kuului äkkiä jupina. "Hän tulee tuolta" kuiskattiin joka +kulmalta ja yleinen huomio kääntyi yhdelle tien kohdalle. + +Perintöprinssi ratsasti pienellä ruskealla hevoisella ja hänen +ympärillään ajoi ylpeitä herroja, jotka kaikki lähestyivät kartanoa. + +Koulumestarin laulanto onnistui hyvästi, sen tunnettua nuottia +kertoivat kaikki läsnäolevaiset. Juuri kun viimeiset hurraahuudot, +joilla tuo tervehtäminen päättyi, olivat vaienneet, onnistui +alamittaisen niin voimakkaasti tunkea koukistetut käsivartensa edessä +seisovain väliin, että Katri ja hän saivat tilaa ensimmäisessä rivissä, +mistä hyvästi voivat katsella korkeaa vierasta. + +Perintöprinssi, josta sitte tuli kuningas, joka rakasti kansaa +hellemmin kuin kaikki muut Tanskan kuninkaat, oli astunut alas hevoisen +selästä, kun laulu alkoi. Hän meni sitte avopäin rivien välitse ja +tervehti kummallekin puolelle. Kun hän lähestyi Jussi alamittaista, +huudahti tämä ja alkoi vapista: Sillaikaa kuin Katri hämillään koetti +saada häntä syrjään ja koko ihmisjoukon huomio oli häneen kääntynyt, +tempasi Jussi äkisti itsensä irti, heitti lakkinsa maahan ja riensi +tulevia vastaan. + +"Herra Jumala!" huusi hän, prinssin eteen polvistuen ja ojensi, +surkealta näyttäen, molemmat kätensä ylöspäin. "Nyt olen varmaankin +menettänyt viheliäisen henkeni, vaan enhän minä ollenkaan sitä tiennyt, +sentähden puhuin eilen niin rohkeasti, koska luulin teitä tavalliseksi +kytäksi". + +Perintöprinssi oli ensin katsellut tätä kohtausta yhtä hämmästyneenä +kuin muutkin. Jussia tunnettuansa, hymyili hän sitte ystävällisesti, +ojensi kätensä häntä ylös nostaakseen ja sanoi: + +"Älä huoli, Jussi alamittainen! Perintöprinssi ei kuullutkaan mitä sinä +juttelit hänen kytälleen. Ennenkuin lähden Restrupista, tulen sinua ja +Katriasi katsomaan". + +Hän astui sitte edelleen, Jussi nousi seisoalle ja pyyhkäisi silmiään. +Ylpein pariskunta, joka sinä päivänä läksi herraskartanosta, oli +epäilemättä alamittainen ja hänen kultansa. + + + + +III. + +EI NIMEÄ. + + +Hän oli vielä kaunis, pitkä ja soleva, oikean sotamiehen esikuva. +Etelämaitten aurinko oli paahtanut hänen kasvojaan tummemmiksi kuin ne +muuten olisivat olleet. Kun hän tervehti tahi puhui, muuttui hänen +näkösä eläväksi ja sen ylitse vilahti suloinen, surumielinen hymy +ikäänkuin aurinko vilahtaa näkyviin nopeasti lentävien ukkosenpilvien +lomasta; se vilahdus näkyi, vaan hävisi kohta; vakaamielisyys, tylyys +jäi sen sijaan. Hänen otsansa oli korkea, vaan aika oli siihen kyntänyt +syviä, suuria ryppyjä, jotka todistivat, että mies oli paljon miettinyt +ja sureksinut. Ajatus panee aina kyltin työhuoneensa seinään. + +Kun hän toisinaan unhotti itseään, käykistyi hänen vartalonsa; kasvojen +jänteet löyhistyivät ja huulet värisivät kuin vetotaudissa. Jos joku +silloin äkkiä puhutteli häntä ja hän loi silmänsä ylöspäin, kuvastivat +hänen kasvonsa sanomatonta surumielisyyttä; hänen oli silminnähtävästi +sangen vaikea kohta antaa silmilleen tavallista, levollista +katsantoa. Semmoisista hetkistä pitää juuri ottaa vaari; vähäisistä, +arvaamattomista tapauksista älyät usein toisen omituisuutta, ikäänkuin +pienet puustavit kirjassasi selittävät suuria. + +"Hän on paljon kärsinyt ja kokenut", vakuutti eräs ystävä, joka tunsi +häntä paremmin kuin kaikki muut ja oli ainoa, jonka kanssa hän oikein +tuttavan tavalla piti keskuutta. "Hänen elämänsä on noita vähäisiä +dramoja, jotka tapahtuvat koko maailman nähtävinä, vaan joita ei kukaan +käsitä eikä hoksaa paitsi ne, jotka näyttelevät jotakin osaa samassa +näytelmässä. -- Olkoon menneeksi! -- Koska sitä pyydätte ja tahdotte, +niin kerron teille, mitä tiedän". + +Hän syntyi Normandiassa rikkaan miehen poikana, onnellisen isän +ainoana lapsena. Koko maailma hymyili hänelle; hänen silmänsä näkivät +kaikkialla vaan ennustuksia onnellisesta tulevaisuudesta. Koulussa +istui hän aina ylimmäisillä sijoilla ja joka vuosi toi hän kotiin +todistuksia ahkeruudesta ja innosta. Hänen isänsä kartanon lähellä asui +vanha aatelismies kuuluisaa, rehellistä sukua; tällä oli ainoa tytär. +Molemmat naapurukset tulivat ystäviksi ja kävivät melkein joka päivä +toisiaan katsomassa; lapset noudattivat vanhempain esimerkkiä. Nuori +tyttö oli mahdottoman pikkuinen olento, joka ihastutti kaikki; hän oli +niitä onnellisia mutta myöskin vaarallisia, jotka jo näyttäimällä +voittavat ja jotka saavat yhtä monta ihailijaa kuin turhuutta +harjoittavat, koska jokainen käytös heitä kaunistaa. Rikkautta, +komeutta ja mitä hennoimpaa ylellisyyttä oli tälle tytölle tarjona; hän +käytti näitä etuja tarkan kauneuden tunnon sekä aistin osoittamiseen. + +Poika rakasti tyttöä lapsuudesta asti, oli hänen parissa ennemmin kuin +muitten, haki häntä aina, eli vaan hänen tähden ja antoi hänen kuvansa +kaunistaa kaikki ne tuumat, jotka johtuivat hänen mieleensä. Vuosien +kuluessa kiihtyivät nämät tunteet yhä palavammiksi. Impi hymyili +hänelle kuin kaikille muillekin, kentiesi toki vähän herttaisemmin; +kentiesi puhutteli hän myöskin naapuripoikaa lauhkeammalla äänellä kuin +muita. Korea neiti vastaanotti leikkikumppalinsa ystävällistä +kohteliaisuutta luonnollisena hyvittelynä, vaan haki häntä toki aina +seuroissa ja kaihosi sekä tiedusti häntä, jos hän oli poissa. + +Eräänä iltana ratsasti nuorukainen naapurikartanoon, jossa hänen +hempukkaisensa asui. Hänen tulonsa oli tälle tietty ja impi oli +sentähden odottamassa puutarhan aitavierussa, josta voi katsoa etäälle +pitkin tietä. Nuorukainen sitoi ratustimet veräjään kiinni ja hypähti +aidan yli; sitte vaelsivat he käsi kädessä, silmä silmää kohden, +edestakaisin pitkin käytäviä; he sopottivat sitä hiljaista, +ystävällistä kieltä, joka tulvaa nuorista innostuneista sydämistä, joka +ottaa itselleen vertauksia auringosta sekä tähdistä ja antaa tulevaksi +ajaksi kultaisia lupauksia ja ennustuksia. Mitä he keskenään puhuivat, +ei kukaan tiedä, mutta kun nuorukainen sanoi jäähyväiset, tuli immen +mustiin silmiin kyyneleitä; hän nojasi päätänsä nuorukaisen rintaa +vasten ja hymyten hänen käsiään, samassa sopottaen hänen korvaansa +muutamia sanoja, joita hän ihastuen kuunteli. + +He erosivat. Impi seisoi taas mäellä, huivi päässä ja kaulavaatetta +heiluttaen. Hän näytti sillä asemella, tuossa kuun sinertävässä valossa +erinomaisen kauniilta unelmankuvalta. Kun nuorukainen oli ajanut vähän +matkaa eteenpäin, kääntyi hän takaisin, ikäänkuin hän olisi unhottanut +jotakin sen asian kohtaa, jonka takia hän oli tullut; vaan hän kertoi +ainoastaan sitä samaa, kuin hän jo oli sanonut. Mutta onhan maailmassa +erästä kieltä, jossa kertominenkin aina tuntuu uudelta eikä koskaan +ikävältä. Ja on selityksiäkin, joiden arvon määrääjänä on se korva, +joka niitä kuulee eikä se suu, joka niitä lausuu. + +He erosivat taas. + +Seuraavana päivänä meni nuorukainen pääkaupunkiin tutkintoa seisomaan. + +Kahden vuoden päästä tapasivat he toisiaan. Silloin oli nuorukainen +tullut upseeriksi; hän oli alkanut astua sitä tietä, jolle hän kauan +oli pyrkinyt. Impi oli enemmän muuttunut; tyttö oli kehinnyt ihanaksi +naiseksi; mennyt aika oli täyttänyt kaikki runsaat lupauksensa hänelle; +hän oli herttaisempi, viehättävämpi ja lumoovampi kuin koskaan ennen. + +Niissä pidoissa, jotka isä valmisti iloissaan pojan kotiintulosta, +kohteli neiti, harsoon ja silkkiin puettuna, upseeria kuin kauan +ikävöittyä ystävää ikään; hän tanssi tietysti ensimmäisen tanssin +leikkikumppalinsa kanssa ja niin toisenkin; hän hymyili ja kuiskasi +semmoisia suosiollisia sanoja, joita ihastuen kuunnellaan vaan jotka +eivät merkitse vähintäkään. Muitten mielestä oli neiti sama kuin +ennenkin, mutta upseerista oli hän muuttunut; vanha ystävä kaipasi +entistä äänen heläjämistä; hehkuvissa silmissä oli jotakin epävakaista +ja teeskenneltyä, kun hän loi ne leikkitoveriinsa. Tämä puhui menneistä +ajoista, impi antoi vaan lyhyitä vastauksia; hän kertoi muistelmiaan, +impi kuunteli, naurahti, oli vähän aikaa vaiti ja keskeytti sitte hänen +puhettaan joutavalla kysymyksellä. Oikealla rakkaudella on omituisen +tarkka aisti älyämään, käsittämään kaikki; niinkuin tuoksu, kukka tahi +käden puristus voi sitä virkistää, niin voi myöskin joka kalsea +tuulahdus panna sitä värisemään. Rakkaus on niitten arkatuntoisten +ihmisten kaltainen, jotka aavistavat tulevaa raju-ilmaa ennen kuin +kaikki muut ihmiset. + +Seuraavana päivänä ratsasti upseeri naapurikartanoon. Hopeahaavat ja +pähkinäpensaat kallistivat siellä mäellä oksiaan puutarhan aidan +ulkopuolelle niinkuin taannoisena iltanakin, mutta se olento, joka +silloin teki maiseman hänen mielestään oikein kauniiksi ja eläväksi, ei +enää näkynyt siellä. Neiti istui arkisalissa, kaikki ne vieraat +ympärillään, jotka kuluttivat kesänkuukaudet herraskartanossa; +sotaherra kuuli hänen huoletonta hilpeää naurua jo ennenkuin sisäänkään +ennätti. Neiti tuli ystäväänsä vastaan ja antoi hänelle kättä, niinkuin +hän aina teki jokaiselle tuttavalle; nuori mies oli ääneti ja tuli +alakuloiseksi; hän ei suinkaan ollut toivonut, että hän tapaisi +mielitiettyänsä kaikkien noitten vierasten parvessa. Neiti soitteli +hänen huviksensa, lauloi kenenkään käskemättä muutamia lyhyitä lauluja, +joita hän tiesi sotaherran mielellään kuuntelevan ja näytti hänelle +kukkiansa. Tämä ylisti tietysti kaikki, vaan mahdotonta oli +silmänräpäykseksikään päästä tytön kanssa kahden kesken puhumaan; +sotilaasta näytti päin vastoin, kuin neiti tahallansa olisi karttanut +jokaista tilaisuutta semmoiseen yhtymiseen. He läksivät yhdessä +ratsastamaan ja ajoivat etäälle ympäristöissä, mutta aina oli useita +yhdessä: joku suosittu ystävä, joku armas täti tahi nuoria vieraita +herroja, jotka kukin kohdastansa pyysivät hempukan silmäyksiä ja hymyä +paljon rohkeammin, kuin ystävä lapsuudesta asti ja silminnähtävästi he +niitä paremmalla menestyksellä tavoittivatkin. + +Eräänä iltana tapasi sankarimme vihoviimein entistä leikkikumppaniaan +yksinänsä puutarhan lystihuoneessa. Hän istui ikkunassa; hänen valkeat +sormensa piirustivat kukan, linnun ja konstikkaasti yhteen +rahnikoittuja puustavia ruudun kasteesen. Hänen tummilla silmillä oli +se haaveksiva, umpimielinen näkö, joka osoittaa, että ajatukset +lentävät pitkät matkat. Kun sotilas astui sisään, säpsähti neiti ja +pyyhki sukkelasti sormillaan pois mitä ruudulle oli kirjoitettu; sitte +hymyili hän ja antoi kättä. + +"Hyvä, että tulitte, sillä me aiomme juuri huomiseksi määrätä pitkän +ratsastuksen", sanoi neiti, johtaaksensa pakinaa sinnepäin, mihin hänen +oma mielensä teki. + +Sotilas suostui siihen tuumaan, mutta tarttui samassa hänen molempiin +käsiin, istuutui hänen viereensä ja sanoi liukkaasti mutta hillityllä +äänellä: + +"Minä tahdon puhua teidän kanssanne, -- ei! älkää pelästykö; ääneni +vävähtää, mutta se vävähtää vaan ilosta, että viimeinkin tapaan teitä +yksinänne. -- Oletteko minulle suutuksissa? Olenko jollakin tavalla +loukannut teitä?" kyseli hän nöyrästi ja rukoilevalla äänellä. + +"Mistäs syystä semmoista luulette? -- Että te olisitte loukanneet +minua? -- se on mahdotonta". + +"Kuinka te olette niin muuttuneet?" + +"Minkä suhteen olen sitte muuttunut? Enkö ole tarpeeksi kohtelias ja +ystävällinen? Enkö pidä teitä paraana ystävänäni?" + +"Herra Jumala! Enhän sitä tarkoittanut. Te koetatte pujahtaa +kysymyksestäni syrjään; puhukaammepa suoraan keskenämme. -- Te olette +unohtaneet sitä viimeistä iltaa, jona erosimme tuolla puutarhassa". + +Neiti oli vähän aikaa ääneti ja katseli kumppaniaan loistavilla +silmillään. Sitte vastasi hän: + +"Sinä iltana, josta puhuitte, lupasimme toisillemme -- vaan lapsiahan +silloin vielä molemmat olimme -- että aina rakastaisimme toinen +toistansa, kuin siihenkin asti, nimittäin niinkuin siskokset ikään". + +"Me lupasimme enempääkin", sanoi upseeri. + +"Aivan oikein. Kun erosimme, lisäsitte te: Jos joskus aika tulee, +jolloin tarvitsette vilpittömän ystävän apua, niin antakaa minulle +sana; minä tulen paikalla. Eikö niin? vai olenko unohtanut jotakin, +niinkuin äsken arvelitte? -- Nyt on se aika tullut, josta te puhuitte +ja jona tarvitsen apuanne", sanoi neiti ujostelematta. + +"Jatkakaa, jatkakaa!" sopotti sotilas ja muutti tuolinsa likemmäksi +neiteä. "Ette voi käsittää, kuinka sanomattomasti se pyyntö ilahuttaa +minua". + +"Te olette aina olleet minulle uskollisena, herttaisena veljenä; minä +olen luottanut ja mieltynyt teihin, mutta joka kerta kun mieleeni +kuvittelin läheisempää yhteyttä meidän kesken, säikäytti minua oma +vähäpätöisyyteni. Minä olen teidän mieleenne, sen kyllä tiedän, täksi +päiväksi ja huomiseksi, mutta se mieltymys ei kestä kauan; teillä on +jalo, mahtava luonto; minun täytyy aina ahkeroimalla yletä teidän +tasalle enkä edelleen jaksa seurata teitä; minä olen huikentelevainen +ja pintapuolinen mieleltäni, -- oikein totta, -- teidän poissa +ollessanne, olen tarkasti tutkinut itseäni ja huomannut sitä". + +"Te rakastatte siis toista?" kuiskasi sotilas tuskin kuuluvaisesti. + +"Enhän sitä ole sanonut", vastasi neiti hymyillen ja sitä mielenmalttia +kummastellen, jota hänen leikkikumppalinsa näössään osoitti. + +"Kuka se on?" kysyi upseeri. "Te puhuitte äsken luottamuksestanne +minuun; osoittakaa sitä ja uskokaa minulle hänen nimensä!" + +"Noh! Koska siis tahdotte, että joku olisi kultani, niin olkoon se +sitte tuo serkkuraiskani, metsäherra, jolla aina on jotakuta asiaa +meidän kartanoomme. Häntä ei suinkaan voi verrata teihin -- pois se! -- +mutta hänen rinnalla olen minä etevämpi eikä minun sitte aina tarvitse +tuntea vähäpätöisyyttäni; hän laulaa, hän tanssii, hän jumaloitsee +minua, hän _huvittaa_ minua". + +"Mitä apua te toivoitte saavanne minulta?" kysyi upseeri yhtä lempeällä +ja hiljaisella äänellä. + +"Hm! eikö hän toki ole hyvin lystikäs?" jatkoi neiti, muistelmilleen +herttaisesti hymyillen. "Ajatelkaapas sitä! Eilen, kun metsästämästä +palasimme, muuttui hän äkisti luonteeltaan, tuli äänettömäksi, +miettiväiseksi ja näytti mahdottoman juhlalliselta. Kun kotiin +saavuimme, meni hän isäni luoksi, minulle sanaakaan siitä virkkamatta +ja ilmoitti, ettei hän voi muka elää ilman minua, että hänen toivonsa, +tulevaisuutensa, henkensä ja onnensa ovat minuun kiintyneet ja hän +pyysi minua morsiamekseen". + +"Mitä isänne vastasi?" + +"Hän hämmästyi tietysti kuin minäkin, mutta ukko on kuitenkin mieltynyt +metsäherraan ja onhan hän muittenkin mieleen, sillä hän on niin lopen +hyväluontoinen ja myöntyy kaikkiin ehdoituksiin. Isällä oli se _väärä +luulo_, että te ja minä jo olimme kihloissa ja että hänellä oli +velvollisuuksia teitä kohtaan, joita hän ei voinut laiminlyödä. +Metsäherra miltei sortunut murheesen. En raatsinut katsoakaan häneen. +Nyt arvelen, että yksi ainoa lause teiltä isälleni, lyhyt selitys vaan +-- ymmärrättehän, mitä tarkoitan -- antaa hänelle tietoa koko asiasta. +Pyydänkö varsin paljon?" lisäsi hän. + +"Te siis rakastatte häntä?" kysyi upseeri, "vastatkaa minulle suoraan!" + +"Minä luulen, että kyllä voin kuluttaa päiviäni yhdessä hänen kanssa, +sillä hän rakastaa minua niin selittämättömästi". + +"Minä menen isänne puheille", vastasi sotilas, "ja ilmoitan hänelle, +niinkuin tahdotte, että me molemmat vaan olemme veljenä ja sisarena +toisillemme, sillä veljeksenne toki saanen jäädä; ja jos vastedeskin +tarvitsette apuani, niin teette niinkuin tänä iltana: luotatte minuun +ja virkatte minulle kaikki; eikö niin?" + +"Ah! te olette kunnon mies", puuttui neiti riemuiten puheesen; "minä +tiesin kyllä, etten väärin teitä tuntenut. Te olette jalo ja +ylevämielinen nyt niinkuin ainakin ennen". Hän kiersi, tätä puhuessaan, +käsivartensa sotilaan kaulan ympäri ja suuteli hänen vaaleaa otsaansa. + +Upseeri keskusteli sitte neiden isän kanssa ja seuraavana talvena +vietti metsäherra häitään. + +Silloin oli neiti seitsemäntoista vuoden vanha. + +Kuusi vuotta kului, ennenkuin he taas näkivät toinen toisensa. Sotilas +läksi pois ja seurasi rykmenttiään minne virka vaati. Nuori rouva asui +kesällä maakartanossa, talvella kaupungissa. Kun upseeri läksi +matkalle, pyysi rouva, ettei entinen toveri häntä unhottaisi. "Erillään +olo ei suinkaan tee meitä vallan oudoiksi toisillemme", sanoi hän, "se +ei mahda mitään semmoisille sieluille, kuin meidän ovat. Teidän ilonne +ovat minunkin, teidän murheenne niinikään. Kirjoittakaamme siis +toisillemme joka viikko; ei! se olisi kentiesi toki liian usein, mutta +kerran kuukaudessa. Eikö niin, se on päätetty? Te annatte lujan +lupauksenne?" Upseeri vakuutti ja nuori rouva pysyi uskollisesti, +järkähtämättä lupauksessaan -- kokonaista kolme kuukautta; sitte tuli +hänen kirjeitänsä harvemmasti; puolen vuoden kuluttua, ei enää tullut +riviäkään. + +Kuusi vuotta kului. Sitte tuli uros takaisin siihen kaupunkiin, missä +entinen leikkikumppali asui. Hän haki ystävänsä asuntoa ja löysi sen. +Portinvartija osoitti ylös ovelle; se oli auki; ei ollut ketään, joka +olisi ilmoittanut rouvalle vieraan tuloa. Hän odotteli hiukan +porstuassa ja astui sitte edemmäksi. Kun hän avasi oven seuraavaan +suojaan, tuulahti lämmin, tuoksuava ilma häntä vastaan. Kuu paistoi +saliin; sen valossa huomasi hän naisen istuvan nojaustuolissa, uunin +edessä, puoleksi mustunutta hiilosta katsellen. Koko tuo näkö tuntui +tenhoovaiselta, viehättävältä. Nainen ei kääntynyt tulokasta vastaan, +vaan, kun tämä jäi oven suuhun seisoman, virkahti hän: "Mitä nyt taas +tahdot? Enkö sinulta koskaan saa olla rauhassa?" + +Äänessä oli jotakin julmasti pistävää ja vihaista, mutta se oli +kuitenkin tuttu; kuusi vuotta ei ollut hävittänyt sen kaikua sotilaan +sydämestä. Hän astui kaminia lähemmäksi, naisen eteen ja sanoi: + +"Minä olen tässä. Ettekös tunne minua?" + +Nainen säpsähti tuolilta seisomaan, katsoi vähän häneen ja virkahti +sitte kiivaasti niinkuin ennenkin aina, kun joku sana koski syvempään: + +"Te olette -- te! --- todellakin! Mutta miten tänne tulitte?" + +"Minä tulin teitä tavoittamaan", vastasi toinen; "Porstuassa ei ollut +ketään, joka olisi ilmoittanut tuloani; minä olin hätäinen ja astuin +sisään". + +"Hätäinen!" kertoi rouva hymyillen, "ja kuudessa vuodessa tulette nyt +ensikerta minua katsomaan". + +"Olen ollut matkoilla, niinkuin tiedätte, rykmenttini tuli vasta tunti +sitte kaupunkiin". + +"Luuletteko, etten ole teitä kaivannut? -- Mutta nyt olette taas tässä +luonani ja tästälähin puhumme ainoastaan teistä, muistakaa sitä! eikä +mistään muusta. Tahdon tietää miten olette eläneet, mitä toimineet ja +miettineet, kaikki minä tahdon tietää. -- Enkö vielä ole teidän +siskonne, vai onko joku muu kentiesi päässyt sijaani ja sysännyt minun +unhotuksiin?" + +Upseeri istui, ystävän käsi omassa kädessään, ja pudisti päätään. + +"Ei ole sitä maan päällä, joka olisi päässyt sijaanne", vakuutti hän. +"Sen tiedätte varmaan". + +"Kuinka sitä tietäisin? Kuudessa vuodessa unohtuu mahdottoman paljon". + +"Eihän unohtamiseen aina tarvita kuutta vuotta; tapahtuu se toisinaan +kuuden kuukaudenkin kuluessa". + +Kynttilöitä tuotiin. Rouva soitteli ja lauloi ystävälleen vanhoja +tuttuja nuotteja, jotka herättivät muistoja onnellisemmista päivistä. +Hän kohensi yhä kynttiläin varjostimia ja pysyi varovaisesti pimennossa +ikäänkuin hän olisi tahtonut välttää niitä tutkivia, tarkastelevia +silmiä, jotka huomasivat jokaista hänen liikuntoansa. Se ei onnistunut. +Siinä pilvessä, joka himensi hänen loistavia silmiään, luki vanha +ystävä kirjoituksen, joka osoitti murhetta; rouvan nuorekkaassa +muodossa älysi hän jotakin lakastusta, vaaleutta kuin kukassa, jota yön +halla on pannut. Hän huomasi, etteivät rouvan kälvehtyneet kasvot +oikein sopineet yhteen sen nähtävän huolettomuuden ja ilon kanssa, +jolla tämä jutteli tansseista ja seuroista, missä hän oli käynyt, +kaupungin uutisista sekä salaisista kihlauksista. Tätä nainen siis oli +tarkoittanut, sanoessaan, että upseerista vaan puhuttaisiin! + +"Mutta miehenne?" kysyi vieras, kun rouva viimein näytti puhuneensa +kylläkseen. "Kuinka metsäherra jaksaa?" + +"Oikein hyvästi", vastasi hän, silmiään maasta nostamatta. "Hän läksi +kotonta melkein samaan aikaan kuin tänne tulitte. Hän palajaa +luultavasti, ennenkuin menette pois". + +Siihen pakina taukosi; pitkä vaitiolo seurasi; vähän ajan päästä toi +vanha palvelija sitte teevettä. + +"Tiedättekö, onko metsäherra tullut kotiin?" kysyi rouva. + +Tämä kysymys näytti hämmästyttävän palvelijaa. Hän katseli kummaksuen +rouvaa ja pudisti päätään. + +"Metsäherra!" kertoi hän. "En ole nähnyt häntä kolmeen päivään. -- Eikä +hän suinkaan tänäkään iltana tule kotiin", lisäsi vanhus, mennessään. + +Tuli taas pitkä, vaikea äänettömyys. Rouva oli kääntynyt pois +kynttilöistä ja istui kaminin hiilokseen tuijottaen. Sotilas meni hänen +luokseen, tarttui hänen käteensä ja rupesi puhumaan: "Näissä oloissa on +jotakin, jota en taida käsittää; joku onnettomuus, joka piilee +äänettömyytenne takana. Sitä olen aavistanut, pelännyt ja viimeaikoina +tuntui ikäänkuin salainen ääni olisi kutsunut minun takaisin luoksenne. +Kun aamulla heräsin ja tiesin, että saisin tavata teitä, oli kuin +raskas paino olisi ahdistanut rintaani. Kertokaa, ilmoittakaa minulle +kaikki! Miksi olette ääneti? Ettekö enää turvaa minuun, enkö enää ole +veljenänne?" + +Rouva ei vastannut, mutta hänen rintansa kohoili ankarasti; hänen oli +silminnähtävästi vaikea hengittää. + +"Puhukaa!" kertoi sotilas niin lempeästi kuin hänen äänensä suinkin voi +lausua sen sanan ja pani kätensä entisen leikkikumppanin olalle. + +Silloin kallisti rouva päätänsä pöytää vasten, kätki kasvot käsiinsä ja +rupesi itkemään. + +"Älkäähän nyt itkekö niin katkerasti!" kuiskasi toinen; "kaikki siis ei +ole niinkuin olla pitää, mutta voihan se vielä muuttua paremmaksi. +Hyvät ja kovat päivät seuraavat toinen toisensa jälkeen; eilen myrsky, +tänä päivänä paistaa aurinko". + +"Niin!" vastasi naisparka innokkaasti ja otti kädet kasvoiltaan. "Tänä +päivänä paistaa aurinko, mutta se ei aina nosta pystyyn sitä kortta, +jota myrsky on taittanut. -- Minä olen onneton. Te, armas ainoa +ystäväni, olette sitä arvanneet! Mutta mitäs sille mahtaa? Minä olen +pettynyt ja pettynyt kaikessa, johon luotin ja turvasin. Ei! Älkää +koettako lohduttaa minua! Se on liian myöhäistä; niinkauan kuin vielä +näkyi vähintäkään pelastuksen pilkahdusta, lohdutin joksikin itseäni. +Nyt ei ole enää mitään jälellä, ei toivoakaan". + +"Hän ei enää teitä kunnioita -- hän, joka ennen teitä jumaloitsi?" + +"Hän!" kertoi rouva ja hienot kulmakarvat rypistyivät sanomattoman +pilkallisesti. "Hän kunnioittaa ja jumaloitsee ainoastaan itseänsä; +hän ei koskaan ole käsittänyt muuta elämässä, kuin oman voiton +pyyntöä. Hänellä on seikkailuksensa, koska ne hyvittävät hänen +turhamielisyyttään; hänellä on uhkapelit ja juomaveikkonsa, jotka häntä +suosivat, koska saavat tyhjentää hänen taskunsa. Hän kammoksuu kaikkia +velvollisuuksia, koska ne vaativat ponnistusta; häneen on tarttunut +vähän jokaista vikaa, koska hänen typerässä mielessään puuttuu intoa ja +kestäväisyyttä. Minä olen onneton, ilman pelastusta, ilman toivoakin, +että tilani joskus parantuisi. Ensialusta vaadin kentiesi liikaa; se on +teidän syynne; te olitte pahasti totuttaneet minua. Minä kuvittelin +mieleeni rakkauden niinkuin sillan ikään taivaan ja maan välillä; sen +piti olla keskeymätöntä hyvän onnen vaihteloa enkä kuitenkaan vaatinut +häneltä enempää, kuin itse olin valmis osoittamaan. Kerran, yhden +ainoan kerran, puhuimme siitä, hän ja minä. 'Uskonhan minäkin, että +rakkautta on olemassa', sanoi hän, 'mutta jos sitä luulet semmoiseksi, +kuin koko maailman romaanit ovat sinulle opettaneet, niin en saa aikaa +partaakaan ajaakseni'. -- Sitte totuin vaatimuksiani alentamaan. Jos +tietäisitte, kuinka olen masentanut itseäni, nöyristynyt, taistellut, +vähää ehkä pelastaakseni elämäni haaksirikosta, -- mutta turhaan; minä +olen kadottanut kaikki". + +"Mutta tulevaisuus, tuleva aika!" kuiskui ystävä, yhtä murheellisena, +kuin rouva itsekin "Luottakaa toki vähän siihen! Onhan miehenne +hyväluontoinen, leppeä, helppo houkutella; taitaahan kumminkin löytyä +joku lohdutuslamppu tässä pimeässä". + +Rouva oli vähän aikaa ääneti, ikäänkuin kamppaillen itsensä kanssa; +sitte nosti hän päätään ja sanoi: + +"Tiedättekö, missä viimeksi tapasin miestäni? Siitä on nyt kulunut +kolme vuorokautta. Silloin seisoi hän tuossa kaapin edessä ja aikoi +laatikosta ryöstää kalliita kiviäni. Hän hymysi sangen ystävällisesti, +kun minä astuin sisään. -- 'Nyt suutut varmaan", sanoi hän, "mutta se +on vaan pikkuinen laina pariksi päiväksi, pantti, jonka juutalainen on +vaatinut minulta. Kun kilpa-ajo on loppunut, aioin tuoda ne takaisin, +huomaamattasikaan'. Samassa meni hän viheltäen ulos. Mitä tässä kerron +teille, on salaisuuksia semmoisia, joita ei koskaan pitäisi kuulua +aviopuolison suusta; sen kyllä tiedän, mutta minä olenkin vakavasti +pysynyt vaiti; olen pettänyt parasta ystävääni ja hymyillyt oman isäni +edessä, kunnes kuolema armollisesti sulki hänen silmänsä. Te olette +pyytäneet tunnustusta; jos tahdotte olla lääkitsijänä, niin täytyy +teidän tuntea kipuakin; onpas ollut hetkiä, jolloin olen arvellut, että +te johonkin määrään olette syypää onnettomuuteeni. Sentähden ilmoitan +tänä iltana kaikki". + +"Minä syypää!" kertoi upseeri, kovasti hämmästyen. + +"Niin, juuri te! -- Te, jotka tunsitte minua niin tarkasti ja tiesitte, +kuinka vähäväkinen ja veltto olin turhuutta vastaan, eikö teidän olisi +pitänyt neuvoa, varoittaa minua ja estellä tätä kurjaa avioliittoa?" + +Se oli raskain kuorma, kuin koskaan oli painanut sotilaan hartioita. +Hän ei vastannut mitään, vaan kallisti päätänsä alas ja jäi kauaksi +niinikään istumaan, eteensä tuijottamaan. Penteli ruokasalin kellossa +tikutti säännöllistä tahtia, pieni lihava sylikoira heräsi sohvalla ja +virutteli, suoritti koipiaan, kuuluvaisesti haukostellen; muita ääniä +ei kuulunut, jotka olisivat häirinneet pitkällistä, tuskallista +vaitioloa. + +"Teillä siis ei ole mitään, ei niin mitään lohdutusta jälellä?" kuiskui +sotilas viimein. + +"Ei!" vastasi nainen kyynelsilmin, "ei kunnioitustakaan ja minä olen +vasta kolmenkolmatta vuoden vanha; eikö se ole hirmuista?" + +"Vaan miksi ette koskaan ennenkuin tänä iltana ole hiiskuneet minulle +sanaakaan tästä asiasta?" + +"Mitä se olisi toimittanut? Ettehän kuitenkaan voi auttaa minua". + +"Kuka sitä tietää?" sanoi hän, rouvan kättä suudellen. "Se ei ole +mahdotonta". + +Samassa läksi hän huoneesta. + +Ei ollut vielä myöhäistä, kun hän saapui Casinoon, erääsen +yhtymäpaikkaan, jossa upseerit pitivät kokouksiaan. Kun hän astui +sisään, nousi metsäherra juuri pelipöydästä. Tämä näytti vähän +ujostelevan vanhaa tuttuansa, puhui väkinäisesti ja loi silmät +omituisen arasti syrjään, yhä vaan välttäin toisen silmäyksiä. + +"Oletkos käynyt rouvaani katsomassa?" kysyi metsäherra kerran kesken +puhetta. + +"Olin siellä vastikään. Miksi sitä kyselet?" + +"Tietysti sentähden, että hän on ikävöinyt sinun tuloasi. Paha vaan, +ettet tullut pari päivää ennemmin; huomenna on meillä komea kilpa-ajo; +minä ratsastan oikealla arapialaisella, mokomalla hevoisella. +Kilpaveljeni on tuo ratsumestari tuolla. Meillä on esteitä kyllä: +kaivantoja, aitoja ja viimiseltä syvä rotko; se on hengen päälle käypä +ajo, mutta on siinä voittamistakin". + +"Pannaanko täällä henget altiiksi rahojen tähden?" + +"Rahojen tahi kunnian tähden, kumpaista vaan tahdot. Olisi ollut +hauska, jos sinäkin olisit päässyt kiistaamaan; pidetäänhän sinua +taitavana ratsastajana". + +"Ei haita mitään. Jos en pääsekään kilpaamaan, voin toki katselijana +ihmetellä taitoasi. Pidetäänhän sinuakin hyvänä ratsastajana". + +"Sen saat kohta nähdä", vastasi metsäherra tyytyväisesti hymyten. Kohta +sen jälkeen istui hän taas pelipöydässä. + +Sotaherra voi silloin, hänen huomaamattansa, tarkastella sitä +muutosta, joka hänessä muutaman vuoden kuluessa oli tapahtunut. Hänen +veltostuneet kasvonsa osoittivat pahan elämän jälkiä, hänen ennen niin +lopenkin siistit vaatteet olivat huolimattomat ja näyttivät sangen +kuluneilta. Häntä ei juuri kohdeltukaan kunnioituksella siinä seurassa, +jossa hän istui; tarkkaan katseltiin hänen pelaamista ja jokainoaa +korttiakin, jonka hän veti pakasta. + +"Luuletko, että pelaan petoksella?" sanoi hän viimein, vastenmielisesti +hymyillen, eräälle, joka lausui muistutuksen tehdystä vääryydestä. + +"Luulenpa, että ihminen voi hairahtua", vastasi toinen. "Esimerkkejä ei +suinkaan puutu". + +Onni ei sinä iltana suosinut metsäherraa. Kun hän oli kadottanut kaikki +puhtaat rahansa, ehdoitti hän vielä kortinlyönnin jatkamista. +Vastaanpelaaja nousi pöydästä vastaten: + +"Minä pelaan ainoasti puhtaista rahoista enkä velkakirjoista". + +"Eikö velkakirjani ole luotettava?" + +"Niitä ihmisiä löytyy, jotka vasta luotettavampiin suostuvat", kuului +vastaus. + +"Minä maksan sitte huomenna". + +"Niin muka lupaatte ja aiotte". -- + +Kun he olivat eroamaisillaan, toi lähettiläs kirjeen sille +ratsumestarille, jonka metsäherra äsken oli esittänyt kilpaveljenään +huomispäivän kiistassa. Ratsumestari mursi sinetin, luki kirjeen ja +antoi sen sitte eräälle likellä seisovalle kumppanille. + +"Sepäs vasta onnellista se!" virkahti hän hartioitaan kohotellen. +"Tässä kirjeessä käskee päällikkö minun päivän valetessa, lähtemään +sotajoukon kanssa rantalinnaan" + +"Mutta kilpa-ajomme?" kysäisi metsäherra. + +"Koska minun täytyy lähteä linnaan, niin en voi kilvotella teidän +kanssanne; se asia on selvä". + +"Ei muulla tavalla suinkaan, jos ette anna toisen ratsastaa teidän +sijassanne", muistutti ystävämme. + +"Kukapa siihen rupeaisi; kentiesi te, herra kapteini?" + +"Lähden minäkin, jos ette parempaa löydä". + +"En todellakaan tahdo parempaa. Se asia on siis päätetty. Minä menen +linnaan; te ratsastatte ja voitatte minun sijassani". + +"Minä koetan parasta taitoani", vastasi kapteini. + +"Se oli oikea ystäväntyö, jonka äsken teit minulle", sanoi metsäherra, +kun kotiinpäin menivät. + +"Aikomukseni ei suinkaan ollut sinnepäin", vastasi toinen. + +"Yhtä kaikki; kättä annan ja kiitän sinua; luulenpa, että sinä olet +asetettu tähän maailmaan, minulle ja perheelleni aina hyvää +tuottamaan". + +"Vähän hyvää tahdonkin saada aikaan", vastasi upseeri. + +Seuraavana aamuna oli suuri ihmisjoukko kokoontunut kaupungin +edustalle, missä kilpa-ajo oli tapahtuva. Siinä oli tasainen tanner, +joka tavallisesti oli rykmentin harjoituskenttänä ja jonka ympäri tätä +tilaisuutta varten oli maahan isketty vaajoja; toisesta vaajasta +toiseen oli nuoria viritetty. Kilpa-ajain piti ajaa suoraan. Useaan +kohtaan oli risuista ja turpeista tehty vallinmukaisia barrikadia ja +lähellä tien loppua kulki sen poikki syvä, leveä rotko, jonka vierut +olivat epätasaista louhikkoa. Niin syvässä, kuin päivä vaan paistoi ja +valaisi, näkyi siellä täällä pieniä pensaita kivien välissä. Alhaalla +kohisi pohjaa myöten joki, joka usealla mutkalla oli löytänyt uran +niitten lukuisain kivilohkareitten välitse, jotka sotamiehet, tannerta +tasoittaessaan, olivat sysänneet syrjään rotkoon. + +Tuo rotko oli viimeisenä esteenä ratsastajille. Noin kahden kymmenen +sylen päässä istuivat vastaisella puolella kilpa-ajon tuomarit, joiden +piti katsella ajoa ja määrätä, kuka voittajaksi oli päässyt. + +Metsäherra oli aikaisin paikalla. Hän käveli ympäri, ystäviä sekä +tuttuja tervehtien; hän näytti röyhkeältä ja puhui kovalla äänellä, +koska hän muka tiesi, että ihmisjoukon huomio oli häneen kääntynyt. +Koko hänen olennossaan osoittihe toki jotakin levotonta ja hätäistä +odotusta. Sillaikaa kuin ensimmäiset kilpailijat ajoivat vuoronsa, +puuhasi hän hevoisensa luona, kiinnitti sen vatsavyötä, taputteli sen +kaulaa ja nousi viimein, kun merkki annettiin, sen selkään ja tervehti +kilpaveljeään. + +Ihmiset katselivat tarkalla huomiolla molempain herrain ratsastamista. +Kumpaisenkin hevoinen näytti yhtä hyvältä; ne riensivät tietä myöten +niin nopeasti kuin nuolet, hypähtivät yhtä vikkelästi kaivantojen sekä +vallien ylitse ja juoksivat sitte edelleen. + +He olivat niinikään rinnakkaa saapuneet likelle rotkoa, kun eräs nainen +katsojien joukossa heilutti kaulavaatettaan, metsäherraa tervehtäen. +Tuuli sieppasi valkean huivin ja lennätti sen tanterelle. Metsäherran +hevoinen pelästyi ja keikkui syrjään; kohta oli se kuitenkin taas hänen +vallassaan ja juoksi rotkolle. Siihen hevoinen seisahtui ikäänkuin +peläten niin pitkää hypähdystä. Metsäherra kannusti sitä kaksi kertaa +reunalle; molemmat kerrat peräytyi se taapäin. Kolmannella kerralla +töytäsi se rotkon ylitse, mutta ratsumestarin hevoinen oli silloin jo +toisella puolella ja oli perille ehtinyt. + +Metsäherra oli kalmankarvainen, tuomarien keskelle astuessaan; +kulmakarvansa olivat rypistyneet ja rinta hengitti raskaasti. Kun +kapteini julistettiin voittajaksi, sanoi hän: + +"Minä väitän sitä päätöstä vastaan. Sattumus vaan auttoi kilpaveljeäni; +kaikki läsnä olevat voivat sitä todistaa. Eräs nainen heilutti huiviaan +ja hevoiseni sitä pelästyi -- sillä tavalla pääsi hän ennemmin perille; +-- kova sattumus saattoi hänen voittajaksi eikä parempi taito". + +"Mitä siihen vastaatte, herra kapteini?" kysyi eräs tuomari. + +"Minä myönnyn tykkönään metsäherran väitökseen", vastasi kapteini +kaikkien hämmästykseksi; "hänen hevoisensa pelästyi lentävää huivia +enkä minä usko, että ratsumestari, jonka nimessä sain kunnian ajaa, +tahtoisi sattumuksesta saada voittoa. Sentähden ehdoitan, että hiukan +lepuutamme hevoisiamme ja sitte alamme uudestaan". + +Tämä ylevämielinen sekä omaa etua katsomaton ehdoitus vastaanotettiin +yleisellä suostumuksella. Höyryyvät hevoiset vietiin takaisin, +pyyhittiin ja verhottiin loimilla niin kauaksi kuin saivat levätä. +Metsäherra ja kapteini astuivat rinnakkain kentän vastaiseen päähän. + +"Enkö vai sanonut totta?" virkkoi edellinen. "Sinä olet aina minun sekä +perheeni hyvä enkeli; nyt osoitit minulle taas ystävyyttäsi". + +"Sitä et vielä voi tietää", vastasi toinen äkeästi. + +"Kuule! Minulla olisi ehdoitus mielessä, mutta älä virka kenellekään. +Sinä voit oman tahtosi mukaan suostua siihen tahi kieltää. -- Sinä +tiedät kuinka suuri summa voittajalle on määrätty. -- Minä olen, +velikulta, pahassa pulassa ja tahtoisin helkkarin mielelläni voittaa -- +edes vähän; kaikkia en tarvitsekaan. Jos myönnyt tuumaani, niin +molemmat voitamme. -- Ymmärräthän -- anna minun vaan päästä pari +askelta edelle, niin jaamme sitte rahat keskenämme. -- Mitä siihen +sanot?" + +Kapteini astui allapäin eikä virkkanut mitään. "Mitä vastaat?" kysyi +metsäherra vielä. + +"En ole kuulevinanikaan", vastasi toinen. + +"Sinä vihaat minua; sen olen aina huomannut. Se on hän siellä kotona, +joka on kertonut jotakin minusta. -- Minä olenkin kentiesi käyttänyt +itseni pahasti, mutta kaikki on nyt parantumaisillaan. Usko pois mitä +vakuutan; kaikki vielä paranee niin totta kuin autuutta löytyy! anna +minun vaan voittaa!" + +"Paremmaksi se asia ei enää voi tulla", sanoi kapteini. "Nyt vasta +huomaan, että on lopen myöhäistä". + +Sitte he erosivat. + +Kohta senperästä alkoi kilvoitus uudestaan. Sillä kertaa oli +ihmisjoukko ajettu kauas aituukselta. Hevoiset huokuivat, hirnuivat ja +päristivät. Ratsastajat olivat kuin satuloihin kiinni kasvaneet, +kumartuivat eteenpäin ja riensivät, ratustimet höllällä, määräpaikkaa +kohti; he kavattivat jokaista keikkumista ja arvasivat edeltäkäsin +jokaista estettä. Hiekka ryöppysi heidän ympäri. He lensivät +kaivantojen sekä vallien ylitse yhtä onnellisesti ja ripsaasti; kun +rotkolle ennättivät, hypähti kapteinin hevoinen ylitse; metsäherran +seisahtui taas ja ojensi etujalat eteensä. Kun hän toisen kerran +koetti, iski hän kannukset hevoisen kupeisin; se keino auttoi; hevoinen +hyppäsi, saapui etujaloilla vastaiselle reunalle ja pysähtyi tuokioksi +siihen; sitte päästivät ratsastaja sekä hevoinen yhtaikaa viuhuvan +äänen, joka kaikui ympäri tannerta. -- Maa luikahti hevoisen jalkain +alta; se tavoitti vielä etujaloillaan, mutta katosi rotkoon. + +Kapteini piti hevoistaan vallin reunalla ja näki metsäherran hevoisine +päivineen kuppuroitsevan toiselta kiveltä toiselle näkymättömiin +saakka. + +"Tällä kertaa se ei ole pelkkää sattumusta", jupisi hän. + +"Naikos hän sitte nuoren lesken?" + +"Jos hän nai!" kertoi tämän tarinan juttelija, hämmästyneenä katsellen +kysyjää. "Ei! Te ette suinkaan oikein ole ymmärtäneet kaskuani. Hän +tarkoitti vaan rouvan eikä omaa etua. Hän ei nainut, mutta kuukauden +kuluttua oli hän suorittanut kaikki metsäherran velat. Sitte läksi hän +pois ja haki paikan toisessa rykmentissä. Hän ja hänen entinen +leikkikumppaninsa eivät koskaan enää nähneet toisiaan". + +"Saanko julkaista tämän kertomuksen?" + +"Saat -- vaan ei nimeä". + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Kirjava joukko, by Carit Etlar + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KIRJAVA JOUKKO *** + +***** This file should be named 26428-8.txt or 26428-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/6/4/2/26428/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/26428-8.zip b/26428-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..146d81e --- /dev/null +++ b/26428-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..8b1233f --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #26428 (https://www.gutenberg.org/ebooks/26428) |