diff options
Diffstat (limited to '26343-8.txt')
| -rw-r--r-- | 26343-8.txt | 32904 |
1 files changed, 32904 insertions, 0 deletions
diff --git a/26343-8.txt b/26343-8.txt new file mode 100644 index 0000000..bad5b4b --- /dev/null +++ b/26343-8.txt @@ -0,0 +1,32904 @@ +The Project Gutenberg EBook of Taistelu Roomasta II, by Felix Dahn + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Taistelu Roomasta II + Historiallinen romaani + +Author: Felix Dahn + +Translator: Werneri Tukiainen + +Release Date: August 18, 2008 [EBook #26343] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TAISTELU ROOMASTA II *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +TAISTELU ROOMASTA II + +Historiallinen romaani + + +Kirj. + +FELIX DAHN + + +Suomentanut Werneri Tukiainen ["Ein Kampf um Rom"] + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +Yrjö Weilin Helsingissä 1905. + + + +SISÄLLYS: + + V. Vitiges II + VI. Totila I + Totila II + VII. Teja + + + + + + +VIIDES KIRJA + +VITIGES II + + + + +ENSIMMÄINEN LUKU. + + +Saavuttuaan leiriin kuningas Vitiges tapasi kaiken mitä suurimmassa +epäjärjestyksessä. Yleinen hätä tempasi hänet surustaan ja antoi +hänelle tarpeeksi tekemistä. + +Hän näki sotajoukon täydellisessä hajaantumistilassa ja useihin +puolueihin jakautuneena. + +Hän huomasi selvästi, että koko goottien kansa olisi ollut +auttamattomasti hukassa, jos hän olisi luopunut kruunusta tai jättänyt +sotajoukon oman onnensa nojaan. + +Useita pienempiä joukkoja hän näki jo lähtövalmiina. + +Muutamat aikoivat liittyä Ravennan kreiviin, Grippa-vanhukseen. + +Toiset aikoivat mennä kapinallisten puolelle, toiset lähteä Italiasta +ja paeta Alppien yli. + +Oli sellaisiakin, jotka puolsivat uutta kuninkaanvaalia. Tässäkin +asiassa olivat eri puolueet aseet pystyssä toisiaan vastaan. + +Hildebrand ja Hildebad pitivät vielä niitä koossa, jotka eivät +tahtoneet uskoa kuninkaan paenneen. + +Vanhus oli sanonut, ettei hän, jos Vitiges todellakin oli paennut, +lepäisi ennenkuin valapattoinen kuningas oli saanut samanlaisen lopun +kuin Teodahad. + +Hildebad haukkui konnaksi jokaista, joka näin ajatteli Vitigeksestä. + +He olivat miehittäneet kaupunkiin ja kapinallisten leiriin johtavat +tiet ja uhkasivat väkivallalla pysähdyttää jokaisen, joka aikoi sinne +päin. Herttua Guntaris oli saanut tiedon syntyneestä hämmingistä ja +marssi hitaasti joukkoineen kuninkaallista leiriä kohti. + +Kaikkialla Vitiges tapasi levottomia ryhmiä, lähdössä olevia +joukkueita, kuuli uhkauksia ja haukkumasanoja, näki uhkaavia aseita. -- +Millä hetkellä tahansa saattoi kautta leirin alkaa hirmuinen verilöyly. + +Nopeasti ja päättäväisesti hän riensi telttaansa, otti kruunukypärän +päähänsä ja kuninkaansauvan käteensä, nousi uljaan sotaratsunsa +Boreaksen selkään ja ajaa karautti pitkin telttakatuja seuralaisenaan +Teja, joka piti hänen päällään Teoderikin sinistä kuninkaanlippua. + +Keskellä leiriä hän tapasi joukon miehiä, naisia ja lapsia -- +goottilainen, kansasta muodostettu sotajoukko kuljetti aina ne mukanaan +-- joka uhkaavan näköisenä vyöryi länsiportille päin. + +Hildebad käski miehensä portille keihäät tanassa. + +"Päästäkää meidät ulos", huusi joukko. "Kuningas on paennut, sota on +lopussa, kaikki on hukassa. Me koetamme pelastaa itsemme." + +"Kuningas ei ole sellainen raukka kuin sinä", sanoi Hildebad tuupaten +etumaista miestä hiukan taaksepäin. + +"Hän on petturi", huusi tämä. "Hän on hylännyt ja pettänyt meidät +muutamain naisen kyynelten vuoksi." + +"Niin", kiljui toinen, "hän on tapattanut kolme tuhatta veljistämme ja +sitten paennut." + +"Valehtelet", sanoi levollinen ääni ja Vitiges ilmestyi kulman takaa. + +"Terve, kuningas Vitiges", huusi jättiläismäinen Hildebad. "Tässä hän +nyt on. -- Enkö sitä teille sanonut, te raukat. + +"Mutta jo sinun oli aika tullakin -- muuten täällä olisi käynyt +huonosti." + +Silloin Hildebrand saapui oikealta muutamain ratsumiesten kanssa. + +"Terve, kuningas Vitiges, terve, kruunu päässäsi", huusi vanhus. + +"Ajakaa ympäri leiriä, kuuluttajat, ja kertokaa mitä olette nähneet. +Koko kansa huutakoon: 'Eläköön, kuningas Vitiges ja hänen koeteltu +uskollisuutensa!'" + +Mutta Vitiges kääntyi surullisena poispäin vanhuksesta. + +Ratsumiehet kiitivät salaman tavoin joka suunnalle. Pian kaikui +kaikilta kujilta jyrisevä huuto: "Eläköön, kuningas Vitiges". Joka +paikassa yhtyi äsken vielä niin kiihtynyt joukko huutoon. + +Kuningas silmäsi tuskansekaisella ylpeydellä tuhatlukuista joukkoa. + +Ja kreivi Teja kuiskasi hänelle: "Kuten näet, olet pelastanut +valtakunnan." + +"Eteenpäin, vie meidät voittoon", huusi Hildebad. "Guntaris ja Arahad +tulevat tänne päin. He toivovat tapaavansa meidät päättöminä ja +julkisessa riidassa keskenämme. Hyökätkäämme heidän kimppuunsa. He +saakoot nähdä erehtyneensä. Ulos heidän kimppuunsa! Alas +kapinoitsijat!" + +"Alas kapinoitsijat", huusivat sotamiehet mukana toivoen saavansa siten +purkaa vielä kiihdyksissä olevat intohimonsa. + +Mutta kuningas viittasi jalon levollisesti: + +"Hiljaa! Goottilaiset aseet eivät enää saa vuodattaa goottilaista +verta. + +"Te odotatte täällä kärsivällisesti. Hildebad, avaa portti! + +"Kukaan ei saa tulla mukaani. Minä menen yksin kapinoitsijoita vastaan. + +"Sinä, kreivi Teja, pidät järjestystä leirissä siksi kunnes palaan. + +"Mutta sinä, Hildebrand", huusi hän kovalla äänellä, "ratsastat +Ravennan porteille ja käsket avaamaan ne. + +"Heidän pyyntönsä on täytetty. Tänä iltana me saavumme kaupunkiin: +kuningas Vitiges ja kuningatar Matasunta." + +Hän lausui nämä sanat niin voimakkaasti ja juhlallisesti, että koko +sotajoukko kuunteli niitä henkeä pidättäen. + +Hildebad avasi portin. Kapinallisten sotajoukko läheni +ryntäysmarssissa. Kovana kajahti sotahuuto, kun portti avattiin. + +Kuningas Vitiges antoi kreivi Tejalle miekkansa ja ratsasti tulijoita +vastaan. + +Portti suljettiin hänen takanaan. + +"Hän hakee kuolemaa", kuiskasi Hildebrand. + +"Ei", sanoi Teja. "Hän hakee gooteille pelastusta ja löytää sen." + +Kapinalliset hämmästyivät tunnettuaan ratsastajan. Völsungiveljesten +vieressä, jotka olivat joukkonsa etunenässä, ratsasti heidän +pestaamainsa avarilaisten jousimiesten päällikkö. + +Tämä varjosti kädellään pieniä, säihkyviä silmiään ja huusi: + +"Kautta hevosjumalan hevosen, hänhän on kuningas itse. Nyt poikani, +aron ampumataitoiset pojat, tähdätkää tarkasti, ja sota on lopussa." + +Ja hän sieppasi väärän sarvijousen olaltaan. + +"Seis, Warchun kaani", sanoi herttua Guntaris laskien rautaisen kätensä +hänen olalleen. "Sinä olet pahasti erehtynyt kaksi kertaa samalla +hengenvedolla. + +"Sinä sanoit kreivi Vitigestä kuninkaaksi. Sen saat anteeksi. + +"Ja sinä aiot murhata sen, joka tulee rauhan sanansaattajana. + +"Avarit tehkööt niin, mutta se on vastoin goottien tapoja. + +"Tiehesi joukkoinesi leiristäni." + +Kaani katseli häntä ihmeissään. + +"Tiehesi, heti", toisti herttua Guntaris. + +Avari nauroi ja viittasi miehilleen. + +"Sama minusta! Lapset, lähtekäämme Belisariuksen luo. + +"Omituisia ovat nämä gootit. Jättiläisiä ruumiiltaan -- lapsia +sydämeltään." + +Vitiges oli saapunut perille. + +Guntaris ja Arahad katsoivat häntä tutkivasti. + +Hänen olemuksessaan ilmeni entisen vaatimattoman arvokkuuden ohella +vakava ylevyys: suurimman surun majesteetti. + +"Tulin puhumaan kanssanne goottien puolesta. + +"Veljet eivät saa enää toisiaan silpoa. + +"Lähdetään yhdessä Ravennaan ja soditaan yhteisvoimin Belisariusta +vastaan. + +"Minä nain Matasuntan ja te molemmat olette valtaistuintani lähinnä." + +"Ei koskaan", sanoi Arahad intohimoisesti. + +"Sinä unohdat", sanoi herttua Guntaris, "että morsiamesi on meidän +leirissämme." + +"Turcian herttua Guntaris, minä voisin sanoa, että hän on pian meidän +leirissämme. + +"Me olemme teitä lukuisammat, emmekä suinkaan aremmat, herttua +Guntaris, ja meillä on oikeus puolellamme. + +"Minä en puhu niin. + +"Mutta minä puhun sinulle goottien kansasta. + +"Vaikka sinä voittaisitkin, olet liian heikko vastustamaan +Belisariusta. + +"Tuskin yhdessäkään häntä voitamme. + +"Myönny siis!" + +"Myönny sinä", sanoi völsungi, "goottien hyväksi. Luovu kruunusta! Vai +etkö sinä voi mitään uhrata kansasi hyväksi?" + +"Voin kyllä -- olen uhrannutkin jo. Onko sinulla vaimo, Guntaris?" + +"On, minulla on rakas vaimo." + +"Kuule siis! Minullakin on rakas vaimo. Minä olen uhrannut hänet +kansani vuoksi. Minä olen hylännyt hänet kosiakseni Matasuntaa." + +Herttua Guntaris oli ääneti. + +Mutta Arahad huusi: "Sinä et ole varmaankaan rakastanut häntä." + +Silloin Vitiges liikehti kiivaasti. Hänen tuskansa ja rakkautensa +saivat ylivallan. Hänen poskensa sävähtivät punaisiksi ja hän silmäsi +musertavasti pelästynyttä nuorukaista. + +"Älä lörpöttele rakkaudesta, hullu poika, äläkä häpäise sitä. + +"Sinä puhut rakkaudesta sen vuoksi, että punaiset huulet ja sirot +jäsenet kuvastuvat unissasi. + +"Tiedätkö sinä, mitä minä menetin kadottaessani tämän vaimon, suloisen +lapseni äidin? + +"Kokonaisen maailman rakkautta ja uskollisuutta. + +"Älä minua ärsytä. Sieluni on sairas. Vaivoin saan hillityksi tuskani +ja epätoivoni. Älä ärsytä, etteivät ne pääse valloilleen." + +Herttua Guntaris muuttui miettiväiseksi. + +"Minä tunnen sinut, Vitiges, gepidisodan ajoilta. En ole koskaan +aatelittoman miehen nähnyt suorittavan niin jaloja tekoja. + +"Minä tiedän, että vilppi on sinulle vieras. + +"Minä tiedän, kuinka rakkaus sitoo puolisot. + +"Ja sinä olet uhrannut vaimosi kansasi vuoksi. + +"Se on suuri uhraus." + +"Veli, mitä sinä mietit", huusi Arahad, "mitä aiot?" + +"Aion menetellä niin, ettei völsungien sukua voiteta jalomielisyydessä. + +"Jalo sukuperä, Arahad, vaatii jaloja tekoja. + +"Sano minulle, miksi et luopunut mieluummin kruunustasi ja hengestäsi +kuin vaimostasi?" + +"Koska se olisi vienyt valtakunnan varmaan perikatoon. + +"Kahdesti aioin luopua kruunusta Arahadin hyväksi, kahdesti vannoivat +parhaat mieheni, etteivät he tunnusta häntä kuninkaaksi. + +"Kolme, neljä vastakuningasta olisi valittu, mutta, kautta kunniani, +kreivi Arahadia ei olisi koskaan tunnustettu kuninkaaksi. + +"Silloin uhrasin verta vuotavin sydämin vaimoni. + +"Ja nyt, herttua Guntaris, muista goottien kansaa. + +"Perikadon oma on völsungienkin suku, jos gootit joutuvat perikatoon. + +"Puun ihanin kukka katkeaa rungon mukana, jos Belisarius saa iskeä +kirveensä sen juureen. + +"Minä olen uhrannut vaimoni, elämäni kruunun; luovu sinä kruunun +toiveistasi." + +"Goottien saleissa ei saa laulaa: aateliton Vitiges oli jalompi kuin +jaloimmat aatelismiehet. + +"Sota on lopussa. Minä tunnustan sinut kuninkaakseni." + +Ja ylpeä herttua notkisti polvensa Vitigeksen edessä, joka nosti hänet +ylös ja painoi rintaansa vasten. + +"Veli, veli, mitä sinä teet. Mikä häpeä", huusi Arahad. + +"Kunniani vaatii sitä", vastasi Guntaris levollisesti. + +"Ja merkiksi siitä, ettei kuninkaani pidä tätä tunnustamista +heikkoutena, vaan jalona tekona, pyydän suosionosoitusta. + +"Amalit ja baltit ovat syrjäyttäneet sukumme siltä paikalta, joka sille +goottien keskuudessa kuuluu." + +"Tällä hetkellä olet sinä sen hankkinut suvullesi takaisin", sanoi +Vitiges. "Gootit muistavat aina, että völsungien jalomielisyys esti +veljessodan." + +"Ja sen merkiksi tulee sinun myöntää völsungeille oikeus jokaisessa +taistelussa kantaa goottien sotalippua." + +"Myönnetään", sanoi kuningas ojentaen hänelle oikean kätensä. +"Arvokkaampaa kantajaa en sille saakaan." + +"Hyvä, nyt Matasuntan luo", sanoi Guntaris. + +"Matasunta", huudahti Arahad, joka oli tähän saakka puolipyörryksissä +katsellut sovinnontekoa, mikä riisti häneltä kaikki toiveet. + +"Matasunta", toisti hän. "Haa, oikeaan aikaan muistutattekin hänestä. + +"Ottakaa minulta kruunu -- minä uhraan sen -- mutta älkää riistäkö +rakkauttani ja velvollisuutta suojella rakastettuani. + +"Hän on halveksinut minua, mutta minä rakastan häntä kuolemaan saakka. + +"Minä olen suojellut häntä veljeäni vastaan, joka aikoi pakottaa hänet +omakseni. + +"Vielä suuremmalla syyllä suojelen häntä nyt, kun te molemmat pakotatte +hänet rupeamaan viholliseni vaimoksi. + +"Hänen kätensä, joka on kalliimpi kuin koko maailman kruunut, täytyy +pysyä vapaana." + +Hän käänsi nopeasti hevosensa ja ajoi täyttä karkua leiriin päin. + +Vitiges katsoi huolissaan hänen jälkeensä. + +"Anna hänen mennä", sanoi Guntaris. "Kun me molemmat olemme +yksimieliset, ei meidän tarvitse mitään pelätä. + +"Lähdetään sovittamaan sotajoukotkin keskenään." + +Sillä aikaa kun Guntaris ensin saattoi kuninkaan sotajoukkonsa läpi ja +vannotti sillä uskollisuudenvalan -- minkä sotamiehet ilolla tekivätkin +-- ja kuningas sitten vei völsungin ja hänen päällikkönsä leiriin, +jossa ihmetellen oli nähty, kuinka kuningas aivan kuin ihmeen kautta +oli voittanut puolelleen ylpeän herttuan, kokosi Arahad ympärilleen +satakunta uskollisinta ratsumiestään ja ajoi heidän kanssaan takaisin +leiriin. + +Pian hän oli Matasuntan teltassa. Tämä otti hänet ynseästi vastaan. + +"Älä suutu, älä soimaa, ruhtinatar. Tällä kertaa ei sinulla ole +oikeutta. + +"Arahad tulee täyttämään rakkautensa viimeistä velvollisuutta. Pakene, +sinun täytyy lähteä mukaani." + +Innoissaan hän yritti tarttua Matasuntan valkoiseen käteen. + +Matasunta peräytyi hiukan ja pani oikean kätensä leveälle kultavyölle, +joka kiinnitti hänen valkoista alusvaippaansa. + +"Minunko pitäisi paeta", sanoi hän. "Minne minä pakenisin?" + +"Yli meren! Yli alppien! Vapauteen! Vapauttasi uhataan." + +"Te yksin sitä uhkaatte." + +"En minä enää! Enkä minä enää voi suojellakaan sinua. + +"Silloin, kun sinun piti tulla omakseni, voin suojella sinua, voin olla +julma itseäni kohtaan, kunnioittaakseni tahtoasi. Mutta nyt --" + +"Mutta nyt", sanoi Matasunta kalveten. + +"Sinut on määrätty toiselle. + +"Veljeni, joukkoni ja viholliseni kuninkaan leirissä ja Ravennassa ovat +yksimielisiä -- + +"Pian he huutavat tuhansin äänin sinua uhriksi vihkialttarille. + +"Minä en suvaitse, että sinun sielusi, sinun kauneutesi uhrataan +rakkaudettomaan avioliittoon." + +"Anna heidän tulla", sanoi Matasunta. "Saamme nähdä, pakotetaanko +minua." + +Ja hän puristi vyössään olevaa tikaria kädessään. -- + +"Kuka on uusi uhkaaja?" + +"Älä kysy", huusi Arahad. "Vihollisesi, joka ei ole sinun arvoisesi, +joka ei rakasta sinua; hän -- tule mukaani -- pakene, ne tulevat jo." + +Ulkoa kuului kavionkopsetta. + +"Minä jään. Kuka voi pakottaa Teoderikin tyttärentytärtä?" + +"Ei, sinä et saa joutua tuon tunteettoman käsiin, joka ei rakasta +sinua, ei ihanuuttasi, vain oikeuttasi kruunuun. Lähde kanssani --" + +Silloin vedettiin teltan oviverhot syrjään ja kreivi Teja astui sisään. +Hänen mukanaan oli kaksi goottipoikasta juhlapuvuissa. + +He kantoivat harsolla peitettyä purppuratyynyä. Teja astui teltan +keskelle ja polvistui Matasuntan eteen. + +Hänellä oli samoin kuin pojillakin viheriä viiniköynnös kypärän +ympärillä. + +Mutta hänen katseensa oli synkkä ja otsansa rypyssä, kun hän sanoi: + +"Minä tervehdin sinua, goottien ja italialaisten kuningatar!" + +Ihmeissään Matasunta katseli häntä. + +Teja nousi, meni poikien luo, otti tyynyltä kultaisen otsakoristuksen +ja viheriäisen viiniköynnöksen sanoen: + +"Minä tarjoan sinulle morsiusseppelen ja kruunun, Matasunta, ja kutsun +sinut häihin ja kruunaukseen -- kantotuoli odottaa." + +Arahad tarttui miekkaansa. + +"Kuka sinut lähettää", kysyi Matasunta sykkivin sydämin, mutta käsi yhä +tikarin kahvassa. + +"Kuka muu kuin Vitiges, goottien kuningas." + +Matasuntan ihmeellisistä silmistä loisti ilo. Hän kohotti kätensä +taivasta kohti ja lausui: + +"Kiitos, taivas! Tähtesi eivät valehtele eikä uskollinen sydän. +Tiesinhän sen." + +Hän tarttui valkoisilla käsillään seppelöityyn otsakoristukseen painaen +sen tummanpunaiselle tukalleen. + +"Olen valmis. + +"Saata minut", sanoi hän, "herrasi ja herrani luo". + +Majesteetillisella liikkeellä hän ojensi vasemman kätensä kreivi +Tejalle, joka kunnioittavasti saattoi hänet teltasta. + +Mutta Arahad katseli sanattomana heidän jälkeensä käsi miekan kahvassa. + +Silloin tuli sinne Eurik, eräs hänen seuralaisistaan, ja pani kätensä +hänen olalleen. + +"Mitä nyt", kysyi hän. "Hevoset odottavat. Minne?" + +"Minnekö", huusi Arahad -- "minne? + +"On vain yksi tie. Me lähdemme. Missä ovat bysanttilaiset ja kuolema?" + + + + +TOINEN LUKU. + + +Seitsemän päivää näiden tapausten jälkeen valmistettiin loistavaa +juhlaa Ravennan toreilla ja kuninkaallisessa palatsissa. + +Kaupungin porvarit ja kaikkiin kolmeen puolueeseen kuuluvat gootit +kuljeksivat sekaisin pienissä joukoissa pitkin katuja tai soutelivat +pitkin laguunikanavia -- Ravenna oli siihen aikaan vesikaupunki, +vaikkei niin täydellisesti kuin nykyinen Venetsia -- ihaillen +jättiläismäisiä seppeleitä, kukkakaaria ja lippuja, joita oli joka +ovella ja katolla. Nyt aiottiin nimittäin viettää kuningasparin häitä. + +Aamulla varhain oli goottien koko yhdistynyt sotajoukko kokoontunut +kaupungin porttien edustalle juhlalliseen kansankokoukseen. + +Kuningas ja kuningatar saapuivat paikalle ratsastaen lumivalkoisilla +hevosilla. He olivat koko kansan läsnäollessa laskeutuneet hevosten +selästä valtavan suuren rautatammen juurella. Siellä Vitiges oli pannut +oikean kätensä morsiamensa pään päälle ja tämä oli astunut paljaan +vasemman jalkansa kuninkaan kultakenkään. + +Näin oli avioliitto päätetty kansanoikeuden mukaan tuhansien onnea +toivottaessa. + +Sitten molemmat nousivat viiniköynnöksillä koristettuun neljän +valkoisen härän vetämään vaunuun. Kuningas heilautti piiskaa, ja he +läksivät sotajoukon seuraamana kaupunkiin. + +Siellä liittyi tähän puoleksi pakanalliseen, germaaniseen juhlaan +toinen, kristillinen. Areiolainen piispa siunasi pariskunnan Pyhän +Vitaliksen basilikassa ja antoi heidän vaihtaa sormuksia. + +Rautgundista ei ajateltu. + +Kirkko ei ollut vielä niin mahtava, että se olisi voinut vaatia +kirkollisten avioliittojen purkamattomuutta. Ylhäiset roomalaiset, +vieläpä germaanitkin hylkäsivät usein vaimonsa melkein syyttä. + +Ja kun kuningas valtiollisista syistä teki sen eikä vaimo vastustanut, +ei sitä kukaan pitänyt minään. + +Kirkosta saattue siirtyi palatsiin, jonka saleissa ja puutarhassa +pidettiin suuri juhla. + +Koko goottien sotajoukko ja kaupungin väestö ruokittiin tuhannessa +pöydässä, jotka olivat täällä, Herkuleen ja Honoriuksen toreilla, +läheisimmillä kaduilla sekä kanavilla olevilla laivoilla, sillä aikaa +kun valtakunnan ylhäiset ja etevimmät kaupunkilaiset aterioivat +kuningasparin kanssa puutarhan pyörylässä tai suuressa juomasalissa, +jonka kuningas Teoderik oli rakennuttanut roomalaiseen palatsiin. + +Valtakunnan tila ja kuninkaan mieliala eivät tosin sopineet meluisain +juhlien pitoon, mutta ravennalaiset ja gootit sekä goottien eri +puolueet oli yritettävä saada sovintoon keskenään. Toivottiin, että +juhlaviinin virroissa viimeisetkin erimielisyydet huuhtoutuisivat pois. + +Parhaiten näkyivät kuningasparin pöytä ja laajaan puutarhaan ja +puistoon sijoittuneet juhlavieraat Matasuntan morsiuskammioksi +määrätystä pienestä huoneesta, jonka ainoasta akkunasta oli näköala +puutarhan pyörylään sekä puutarhan yli merelle. + +Numidialainen Aspa oli pyytänyt saada uskollisuutensa palkkioksi +koristaa morsiuskammion. Tähän pyyntöön suostuttiin, ja hän oli jo +kolme päivää ollut tässä työssä. + +"Totiset, synkät roomalaiset", sanoi hän, "eivät osaa valmistaa +maailman kauneimman naisen morsiusvuodetta ja vielä vähemmän raa'at +gootit. Afrikassa, ihmeiden maassa, sen taidon oppii." + +Hänen työnsä oli onnistunut, vaikkakin kotimaansa rikkaan +mielikuvituksen ja maun mukaan. + +Hän oli muuttanut matalan, ahtaan kammion taikarasiaksi. + +Seinät ja katto olivat peitetyt hohtavan valkoisilla marmorilevyillä. + +Mutta Aspa oli verhonnut ne kolmeen, neljään kertaan tummanpunaisilla +silkkiverhoilla, jotka aaltoilivat seiniä pitkin raskaina poimuina, +peittivät katon holvikaaren tavoin ja kätkivät marmorilattian niin +tarkoin alleen, ettei askelten ääntä kuulunut ollenkaan. + +Akkuna-aukon ympärillä vain loisti hohtavan valkoinen marmori +entistäänkin valkoisempana tummanpunaisessa kehyksessään. + +Valkoisesta lasista tehdyn akkunan eteen oli pantu keltasilkkinen +verho, ja huoneeseen tuli valoa vain amppelista, joka riippui katosta +huoneen keskellä. Kukkaköynnösten muodostamasta runsaudensarvesta +leijaili hopeinen, kultasiipinen kyyhkynen, jonka jalassa oli +laakea, yhdestä ainoasta karneolista tehty malja. Karneoli oli +vandaalikuninkaan lahja. Se oli löydetty aurasilaisista vuorista ja +pidettiin sitä ihmeenä. + +Tässä maljassa paloi punainen liekki. Polttoaineena oli hyvänhajuista +seetriöljyä. + +Epämääräinen haaveellinen valo lankesi tästä ihmeelliseen, kukilla +koristeltuun kaksoisvuoteeseen. + +Aspa oli suunnitellut morsiusvuoteen avatuiksi näkinkengänkuoriksi, +jotka alhaalla yhtyisivät. Nämä soikeat, näkinkengän muotoiset, +ruusupuiset vuoteet olivat melkein lattiassa kiinni. + +Valkoisten patjojen ja peitteiden päälle oli levitetty keltainen +pellavaliina. + +Mutta kammion ihmeellisimpänä koristuksena oli kukkien paljous. Niitä +oli numidialainen omin käsin sirotellut joka paikkaan, seinille, +kattoon, verhoihin, oviin ja vuoteille. + +Kaarenmuotoinen, väkevätuoksuisista kurjenkukista punottu köynnös +peitti kunniaportin tavoin oven, ainoan pääsytien kammioon. + +Kaksi upeaa ruusupuuta oli vuoteiden pääpuolessa. Ne sirottivat +punaisia ja valkoisia kukkiaan peitteille. + +Amppeli riippui, kuten sanottu, taiteellisesti kukista muovaillusta +runsaudensarvesta. + +Ja kaikkialle, missä verhojen poimu tarjosi silmälle katsottavaa, oli +Aspa pistänyt jonkin harvinaisen kukan. + +Italian laakeri ja oleanderi, Sisilian myrtti, Alppien kaunis +rododendron ja Afrikan hehkuvat liljat komeine kupuineen -- kaikki +olivat asetetut paikkoihin, joihin ne parhaiten sopivat, ja sittenkin +ne näyttivät sattumalta sirotetuilta. + +Taivaalle olivat jo tähdet ilmestyneet. + +Ulkona alkoi hämärtää. Kammiossa oli Aspa sytyttänyt amppelin ja +kohenteli vielä siellä täällä verhojen poimuja. Hän oli käskenyt +roomalaisen orjattaren jäähdyttämään palmuviiniä lumella ja erään +toisen pirskoittamaan palsamia ympäri huonetta. + +"Runsaammin nardusta, runsaammin myrhaa. Noin", huusi Aspa sirottaen +vuoteille kokonaisen juomauhrin tuoksuvia aineita. + +"Lopeta jo", varoitteli roomalainen orjatar, "nyt tulee liikaa. + +"Kukkien tuoksu huumaa. Ruusu ja kurjenkukka saattavat ihmisen pois +suunniltaan. Minua pyörryttäisi täällä." + +"Niin", sanoi Aspa nauraen, "mutta runoilijahan sanookin: + +"'Raittiit eivät lähesty onnea, vain autuaasti huumautuneet --' + +"Suljetaan nyt ikkuna." + +"Anna minun vielä hiukan katsoa", pyyteli kolmas orjatar, joka viipyi +ikkunan luona. + +"Oi, kuinka kaunista. Tule tänne, Fritilo", sanoi hän goottilaiselle +palvelijattarelle, joka seisoi hänen vieressään. "Sinähän tunnet kaikki +nuo komeat miehet ja naiset. Kuka on tuo kuningattaren vasemmalla +puolella oleva urho, jolla on kultainen suomuspanssari yllään? Hän, +joka nyt juo kuninkaan maljan." + +"Tuscian herttua Guntaris, völsungi. Hänen veljensä, Astan kreivi +Arahad -- missä hän lienee tällä hetkellä?" + +"Entä harmaapartainen vanhus kuninkaan vieressä, kuka hän on?" + +"Hän on kreivi Grippa, Ravennassa olevien goottien päällikkö. + +"Hän puhuttelee ruhtinatarta. Tämä nauraa ja punastuu. Hän ei ole +koskaan ollut niin kaunis." + +"Niin, mutta sulhanen -- hän on kerrassaan komea mies. + +"Marsin pää ja Neptunuksen niska. + +"Mutta hän ei näytä iloiselta -- äsken hän tuijotti kauan pikariinsa ja +rypisti otsaansa -- kuningatar huomasi sen -- silloin vastapäätä oleva +Hildebrand-vanhus puhutteli häntä. + +"Hän heräsi huoaten ajatuksistaan. + +"Mitä hänellä on huoattavaa? Tuollaisen jumalaisen naisen puolisolla." + +"Ehkä on hyvinkin", sanoi goottinainen, "eihän hänenkään sydämensä +kiveä ole. + +"Hän kai ajattelee sitä, joka on hänen oikea vaimonsa Jumalan ja +ihmisten edessä, sitä, jonka hän hylkäsi." + +"Mitä? Kuinka? Mitä puhut", huusivat orjattaret yhdestä suusta. + +Mutta äkkiä oli Aspa heidän keskellään. + +"On parasta, että pidät juorusi omina tietoinasi, kelvoton! + +"Ja nyt tiehesi täältä. Jos kuningatar saa siitä tietää sanaakaan, +tavuakaan, niin muista silloin afrikatarta." + +Fritilo aikoi vastata. + +"Vaiti", huusi eräs orjattarista. + +"Kuningatar lähtee liikkeelle." + +"Hän tulee tänne." + +"Kuningas jää vielä sinne." + +"Naiset vain saattavat kuningatarta." + +"He saattavat häntä tänne saakka", sanoi Aspa. "He ovat pian täällä. +Valmistautukaa ottamaan heitä vastaan." + +Pian saapuikin saattue, soihdunkantajat ja huilunsoittajat etunenässä. + +Näiden jäljessä kulki muutamia ylhäisiä goottinaisia. Matasuntan, +morsiamen tai nuoren rouvan vieressä kulkivat herttua Guntariksen +puoliso Teudigoto ja Grippan tytär Hildiko. + +Viimeisinä kulkivat ylhäisimmät ravennalaisnaiset. + +Morsiuskammion kynnyksellä lausui Matasunta saattajilleen jäähyväiset +lahjoittaen neitosille huntunsa ja rouville vyönsä. + +Useimmat palasivat takaisin puutarhaan, muutamat menivät koteihinsa. + +Kuusi goottinaista, kolme rouvaa ja kolme neitosta asettui +kunniavahdiksi morsiuskammion ulkopuolelle, jonne heitä varten oli +varattu mattoja. Siellä heidän oli vietettävä koko yö yhtä monen +goottimiehen kanssa, jotka saattoivat kuningasta. Sellainen oli vanha +goottilainen tapa. + +Matasunta astui hämmästyneen näköisenä kynnyksen yli. + +"Aspa", huudahti hän, "sinä olet saanut tämän kauniiksi -- +hurmaavaksi --" + +Afrikatar pani tyytyväisenä kätensä rinnoilleen ja kumarsi syvään. + +Morsian syleili häntä ja kuiskasi: + +"Sinä tunsit sydämeni ja unelmani. + +"Mutta", jatkoi hän syvään hengittäen, "täällä tuntuu tukahduttavalta. + +"Tuliset kukkasi huumaavat." + +"Huumeessa ja hehkussa lähestyvät jumalat", virkkoi Aspa. + +"Kuinka kauniit nuo orvokit ovatkaan ja tuolla nuo purppuraliljat! +Minusta tuntuu, että jumalatar Flora on lentänyt tämän kammion kautta +ja uneksinut täällä rakkauden unelman sekä kadottanut sen kuluessa +kauneimmat kukkansa. + +"Minä näen täällä ennustavia ihmeitä. + +"Minulla on niin kuuma. -- Täällä on tukahduttavaa. -- Riisukaa nämä +raskaat korut päältäni." + +Hän otti kultaisen kruunun päästään. + +Aspa pyyhkäisi komeat, tummanpunaiset suortuvat hänen hienomuotoisten +korviensa taakse ja vetäisi pois kultaneulan, joka piti palmikkoja +koossa niskassa. Tukka aaltoili vapaana hartioille. + +Toiset orjattaret irroittivat kokoonkääriytyneen käärmeen muotoisen +soljen, joka vasemmalla olalla kiinnitti raskasta, runsaasti kullalla +kirjottua purppuravaippaa. + +Vaippa putosi alas ja neitosen jalo, solakka vartalo tuli näkyviin +valkoisesta persialaisesta silkistä tehdyssä, hihattomassa, +poimullisessa alusvaipassa. + +Hänen hohtavan valkoisissa käsivarsissaan oli kaksi leveää, kultaista +rannerengasta -- sukukoruja amelungien aarreaitasta. Niihin oli +sommiteltu käärmeitä viheriäisistä smaragdeista. + +Ihaillen katseli Aspa hallitsijatartaan, kun tämä meni marmoriin +upotetun metallipeilin ääreen sukimaan kultakammalla tukkaansa. + +"Sinä olet kaunis! Yliluonnollisen kaunis kuin Astarot, +rakkaudenjumalatar. Et ole koskaan ollut niin kaunis kuin nyt." + +Matasunta silmäsi peiliin. + +Hän näki, hän tunsi, että Aspa oli oikeassa, ja hän punastui. + +"Menkää", sanoi hän, "jättäkää minut kahden kesken onneni kanssa". + +Orjattaret tottelivat. + +Matasunta riensi akkunan luo, jonka hän avasi, ikäänkuin päästäkseen +omia ajatuksiaan pakoon. + +Hänen katseensa sattui ensin Vitigekseen, joka selvästi näkyi lyhtyjen +valossa. + +"Hän! Taas hän! -- + +"Minne minä pakenen hänen tieltään, suloisen kuoleman tieltä." + +Hän kääntyi äkkiä. Akkunan vastaisella seinällä loisti amppelin valossa +marmoripatsas. + +Hän tunsi sen hyvin. Aspa ei ollut unohtanut Ares-päätä, hänen pitkän +odotuksensa uskollista seuralaista. + +Tänään oli sen ympärillä valkeista ja punaisista ruusuista punottu +seppele. + +"Taas sinä", kuiskasi morsian suloisen pelon valtaamana ja pani kätensä +silmilleen. + +"Jos suljen silmäni ja katson sisimpääni, niin näen taas hänen kuvansa, +yksin hänen kuvansa syvimmässä sydämessäni. + +"Minä joudun vielä turmioon tämän kuvan vuoksi. Niin, ja niinhän +tahdonkin", huudahti hän laskien kätensä alas ja meni aivan kuvan +viereen, "niin tahdon. Kuinka usein, Arekseni, olen iltaisin katsellut +sinua, tähteäni, kunnes selkeistä, jaloista piirteistäsi kuvastuva +rauha ja levollisuus valoi lepoa rauhattomaan sieluuni. Samoin kuin hän +kerran kuivasi itkevän lapsen kyyneleet ja johdatti neuvottoman kotiin, +samoin hän nytkin vaimentaa valitukseni ja rakentaa minulle sydämessään +oikean kodin. + +"Ja näiden tyhjien vuosien ja viimeisten vaarallisten, tuskallisten +kuukausien kuluessa on rinnassani ollut varma tunne: 'Niin tapahtuu! +Sinulle tapahtuu uskosi mukaan. Pelastajasi tulee ja kätkee sinut +varmasti lujaan rintaansa.' + +"Ja -- mikä armo, mikä sanomaton taivaan armo -- se on tapahtunut! + +"Minä olen hänen omansa. + +"Kiitos, tulinen, nöyrä kiitos sinulle, kuka lienetkin onnelliseksi +tekevä voima, joka tähtien tuolla puolen määräät ihmisten elämäntien +viisaalla, lemmekkäällä, runsaasti siunaavalla kädellä! + +"Oi, tahdon ansaita tämän onnen. + +"Hän saa vaeltaa kuin taivaassa. Sanotaan, että olen kaunis. Minä +tiedän olevani kaunis -- tiedän sen hänen kauttaan -- minä tahdon olla +kaunis hänen vuokseen. + +"Taivas, salli minun säilyttää tämä kauneuteni. + +"Ihmiset sanovat, että minulla on väkevä, lennokas sielu. + +"Oi Jumala! Anna sille siivet, että minä voisin seurata hänen +sankarisieluaan ylös aurinkoisiin korkeuksiin. + +"Mutta, oi Jumala, anna minulle myöskin voimia voittaakseni vikani, +kukistaakseni ylpeän, uhkamielisen, helposti kuohahtavan mieleni, +jäykän itsekkyyteni ja valtavan vapaudenkaipuun. + +"Pois ne! Kumarru, kumarru, ylpeä henki. Hänen edessään kumartuminen on +suurin kunnia. + +"Antaudu, sydämeni, ainaiseksi väkevälle ja ihanalle herrallesi. + +"Oi, Vitiges", huudahti hän vaipuen puoleksi polvilleen vuoteen nojaan +ja katsellen kuvapatsasta kyynelsilmin, "minä olen omasi. Tee +sielullani mitä tahdot. + +"Älä särje sitä. Myönnä, että olet onnellinen, onnellinen minun +kauttani." + +Hän taivutti kaunista päätään eteenpäin ja pani kätensä ristiin. + +Mutta äkkiä hän hypähti pystyyn. + +Huoneeseen tuli valoa, kirkasta valoa. + +Ovella seisoi kuningas. Ulkona oli lukuisa joukko gootteja ja +ravennalaisia, useimmilla palavat soihdut käsissään. + +"Kiitos, ystäväni", sanoi kuningas totisella äänellä. "Kiitos +saattamisesta. + +"Menkää nyt jatkamaan juhlia." + +Hän aikoi sulkea oven. + +"Seis", sanoi Hildebrand avaten kädellään uudestaan oven niin, että +Matasunta tuli näkyviin. "Tässä näette, koko kansa, miehen ja vaimon, +jotka tänään ovat vihityt avioliittoon, onnellisesti yhdistyneinä +aviokammiossa. + +"Te näette Vitigeksen ja Matasuntan ja heidän ensimmäisen +aviosuudelmansa." + +Matasunta vapisi. + +Hän horjui ja loi punastuen katseensa alas. + +Kuningas seisoi epätietoisen näköisenä ovella. + +"Sinä tunnet goottien tavan", sanoi Hildebrand ääneen. "Tee sen +mukaan." + +Silloin kääntyi Vitiges nopeasti, tarttui Matasuntan vasempaan käteen, +vei hänet hiukan eteenpäin ja kosketti huulillaan hänen otsaansa. + +Matasunta vavahti. + +"Terve teille", huusi Hildebrand. "Me olemme nähneet aviosuudelman. + +"Me olemme nähneet vielä todistuksen tämän avioliiton solmiamisesta. +Eläköön kuningas Vitiges ja hänen kaunis vaimonsa, kuningatar +Matasunta." + +Saattajat yhtyivät huutoon, ja Hildebrand, kreivi Grippa, herttua +Guntaris, Hildebad, Aligern ja kuninkaan urhoollinen bandalarius +(lipunkantaja), Volsiniin kreivi Wisand asettuivat kuuden rouvan ja +neitosen kanssa morsiuskammion oven eteen, jonka Vitiges nyt sulki. + +He olivat yksin. + +Vitiges silmäili kauan ja tarkkaavaisena kammiota. + +Ensi töikseen Matasunta, jonka otsaa kuninkaan suudelma vielä poltti, +ehdottomasti vetäytyi tästä niin kauaksi kuin mahdollista. + +Näin oli hän -- hän ei itsekään tiennyt kuinka -- joutunut kammion +kaukaisimpaan nurkkaan akkunan luo. + +Vitiges huomasi sen. + +Hän seisoi aivan oven vieressä kädet suuren, leveän ja melkein +rinnankorkuisen miekan nojassa, jonka hän oli ottanut kantimesta ja +jota hän piti oikeassa kädessään kepin tavoin. + +Huoaten hän astui askeleen eteenpäin levollisesti katsoen Matasuntaa. + +"Kuningatar", sanoi hän totisesti ja juhlallisesti, "ole huoletta. + +"Minä aavistan pelokkaat tunteet, jotka ovat arassa neidonsydämessäsi +vallalla. + +"Ei ollut muuta keinoa. + +"Minä en voinut sinua säästää. + +"Kansani menestys sen vaati. Minä tartuin käteesi. Sen täytyy olla ja +pysyä omanani. + +"Mutta olenhan näinä päivinä osoittanut, että pidän pyhänä arkuuttasi. + +"Minä olen välttänyt sinua. Me olemme nyt ensi kerran kahden kesken. + +"Tämänkin hetken tuskan olisin sinulta säästänyt, mutta se ei käynyt +laatuun. + +"Sinä tunnet luullakseni kansamme vanhat häätavat. + +"Ja sinä tiedät, että nyt oli pääasia, ettemme niitä rikkoisi. + +"Kun tulin tähän huoneeseen ja näin poskillesi ilmestyvän punan, -- +olisin mieluummin laskenut tämän väsyneen pään levolle autiossa +kalliorotkossa kovaa kiveä vasten. + +"Sitä ei voinut välttää. Hildebrand, kreivi Grippa ja herttua Guntaris +vartioivat tuota ovea. + +"Muuta tietä ei tästä kammiosta pääse ulos. + +"Jos lähtisin luotasi, aiheuttaisi se melua, pahoja puheita ja riitoja. +Kenties taas alkaisi ilmivihollisuus. + +"Sinun täytyy kärsiä minua tämä yö läheisyydessäsi." + +Hän meni vielä askeleen eteenpäin ja otti raskaan kruunun päästänsä. +Purppuravaippansakin, joka oli hänen hartioillaan, samoin kuin +Matasuntan, hän heitti pois. + +Vapisten, sanattomana nojasi Matasunta seinään. + +Vitigestä tämä vaitiolo vaivasi. Kun hän itse kärsi kovasti, tunsi hän +myötätuntoa tyttöä kohtaan. + +"Tule, Matasunta", sanoi hän. + +"Älä ole noin anteeksiantamaton ja vihainen. + +"Ei ollut muuta keinoa, kuten sanoin. + +"Kantakaamme kohtalomme jalosti, älkäämme pikkumaisuuksilla +katkeroittako toistemme elämää. + +"Minun täytyi tarttua käteesi -- sydämesi pysyy vapaana. + +"Tiedän, ettet rakasta minua. Sinä et voi etkä saakaan rakastaa minua. + +"Mutta usko minua. Sydämeni on rehellinen ja sinä tulet aina pitämään +arvossa miestä, jonka kanssa ja'at kruunun. + +"Olkaamme hyvät ystävät, goottien kuningatar!" + +Hän meni häntä kohti ja ojensi hänelle oikean kätensä. + +Matasunta ei voinut enää pidättää itseään. Hän tarttui nopeasti +kuninkaan käteen ja vaipui samassa tämän jalkojen juureen, jolloin tämä +ihmeissään vetäytyi taaksepäin. + +"Älä, älä pakene luotani, ihana sankari", huudahti hän. "Minä en +kuitenkaan koskaan pääse sinua pakoon. + +"Kuule nyt minua. + +"Sinä puhut pakosta, pelosta ja vääryydestä, jota olet minulle tehnyt. + +"Oi Vitiges, minulle on kyllä opetettu, että naisen pitää huolellisesti +salata tunteensa, että hänen täytyy antaa rukoilla ja houkutella +itseään ja muka vain pakosta antaa sen, mitä hän antaa rakkaudesta, +vaikka hän koko sydämestään sitä haluaakin. + +"Hän ei saa koskaan -- + +"Pois nämä pelokkaan viisauden pikkumaiset laskelmat! + +"Olkoon niin, että olen naurettava. + +"Ei, ei naurettava! Avomielinen ja suuri kuin sinun sielusi. + +"Vain suuruus voi olla sinun arvoisesi, vain epätavallisuus. + +"Sinä puhut pakosta ja pelosta. Vitiges, sinä erehdyt! -- Ei tarvittu +pakkoa! -- Mielelläni --" + +Ihmetellen oli Vitiges katsellut häntä koko ajan. + +Nyt hän luuli vihdoinkin arvanneensa hänen tarkoituksensa. + +"On kaunista ja suurta, Matasunta, että rakastat kansaasi niin +tulisesti, että voit uhrata sen hyväksi vapautesi ilman pakkokeinoja. + +"Usko minua! Minä pidän sitä suuressa arvossa enkä suinkaan laske +uhriasi sen vuoksi alempiarvoiseksi. Olenhan minä tehnyt samalla +tavalla. Vain goottien valtakunnan vuoksi tartuin käteesi. En rakasta +sinua nyt enkä voi koskaan rakastaakaan." + +Veri seisahtui Matasuntan suonissa. + +Hän tuli kalpeaksi kuin marmoripatsas. Kädet vaipuivat hervottomina +alas. Hän tuijotti kuninkaaseen suurin silmin. + +"Sinä et rakasta minua. Sinä et voi rakastaa minua. Tähdet siis +valehtelivat. Ei siis ole Jumalaa olemassa. + +"Sano minulle: Enkö minä ole sama Matasunta, jota sinä kerran sanoit +maailman kauneimmaksi naiseksi?" + +Mutta kuningas päätti tehdä nopeasti lopun tästä mielenliikutuksesta, +jota hän ei ymmärtänyt ja jonka syitä hän ei tahtonut ruveta arvaamaan. + +"Niin, sinä olet Matasunta ja sinä ja'at kruununi, mutta et sydäntäni. +Sinä olet kuninkaan puoliso, mutta et Vitiges-raukan vaimo. + +"Sillä minä olen iäksi antanut sydämeni ja elämäni toiselle. + +"On olemassa sydän, vaimo, joka on minulta riistetty. Hänen omanaan +sittenkin sydämeni pysyy ikuisesti. + +"Rautgundis on vaimoni, uskollinen vaimoni elämässä ja kuolemassa." + +"Haa", huusi Matasunta kuin kuumetaudin puistattamana ojentaen molemmat +kätensä ylös, "ja sinä uskallat --" + +Ääni petti hänet. + +Mutta hänen silmistään leimusi kamala tuli hänen katsoessaan +kuningasta. + +"Sinä uskallat", huusi hän vielä kerran. + +"Pois, pois luotani!" + +"Hiljaa", sanoi Vitiges, "aiotko kutsua tänne ulkona olevat +kuuntelijat. Toinnu toki! En ymmärrä sinua." + +Hän vetäisi nopeasti mahtavan miekkansa tupesta, meni kaksoisvuoteen +luo ja pani sen molempien vierekkäisten vuoteiden rajalle. + +"Katso tätä miekkaa! + +"Se olkoon ikuisena, terävänä, kuparinkylmänä rajana välillämme. Sinun +olentosi ja minun olentoni välillä. + +"Rauhoitu jo. Se erottaa meidät ikuisesti. + +"Lepää sinä täällä sen terän oikealla puolella. + +"Minä olen vasemmalla. + +"Tämä yö halkaiskoon miekan iskun tavoin koko elämämmekin ainaiseksi." + +Mutta Matasuntan povessa taistelivat hirveätä taisteluaan ihmissydämen +väkevimmät tunteet, häpeä, kiukku, rakkaus ja palava viha. + +Hän ei voinut puhua. + +"Pois, pian pois hänen läheisyydestään", sai hän vielä ajatelluksi. + +Hän riensi ovelle päin. + +Mutta Vitiges tarttui lujasti hänen käsivarteensa. + +"Sinun täytyy jäädä." + +Silloin Matasunta lysähti kokoon. Veri syöksyi hänen päähänsä. Hän +pyörtyi. + +Levollisena Vitiges katseli häntä. + +"Lapsi parka", sanoi hän, "tämän kammion tukahduttava ilma on pannut +hänen päänsä sekaisin. Hän ei tiennyt itsekään, mitä houreissaan sanoi. + +"Mitä on tyttömäinen surusi Rautgundiksen sydäntuskiin ja minun +sydämeni murtumiseen verrattuna." + +Hän nosti hiljaa pyörtyneen vuoteelle miekan oikealle puolelle. + +Itse hän istuutui täysissä varusteissa lattialla olevalle matolle ja +nojasi selkäänsä vasemman puoleiseen vuoteeseen. + +Kauan hän istui siinä pää kumarassa ja huulet painettuina vaaleata +hiussuortuvaa vasten, jota hän kantoi pienessä kotelossa rinnallaan. + +Hänen silmiinsä ei tullut unta. + +Kun kukko lauloi ensimmäisen kerran, saapuivat huilunsoittajat +noutamaan morsiusvahtia oven edestä. + +Heti sen jälkeen kuningas tuli täysissä varusteissa kammiosta. + +Huilujen ääni herätti Matasuntankin. + +Aspa, joka äänettömästi hiipi sisään, kuuli kumean jysäyksen. + +Hän riensi kammioon. + +Siellä kuningatar seisoi nojautuen kuninkaan pitkään miekkaan ja +tuijottaen eteensä maahan. + +Arespää oli hänen jaloissaan palasina. + + + + +KOLMAS LUKU. + + +Myöhäisen iltapäivän rauhallinen rusko kultasi kirkkoa ja luostaria, +jotka Valerius oli rakennuttanut tyttärensä lunastimeksi Apenniinien +juurelle, koilliseen Perusiasta ja Asisiumista, etelään Petrasta ja +Eugubiumista, korkealle kallionkielekkeelle Taginaen kauppalan +yläpuolelle. + +Luostari oli rakennettu sen seudun tummanpunaisesta kivilajista ja sitä +ympäröi korkeiden muurien aitaama, hiljainen, varjoisa puutarha. + +Pitkin sen kaikkia sivuja kulki viileitä holvikäytäviä, jotka olivat +koristetut apostolien kuvilla sekä mosaiikilla ja freskomaalauksilla. + +Kaikissa näissä kuvissa ilmeni iloton bysanttilainen totisuus. Ne +olivat vertauskuvallisia esityksiä raamatusta. Aiheet olivat +suurimmaksi osaksi otetut sen ajan lempikirjasta, Johanneksen +ilmestyksestä. + +Juhlallinen hiljaisuus vallitsi kaikkialla. + +Elämä näytti kokonaan jääneen näiden vahvojen muurien ulkopuolelle. + +Sypressit ja tuijat kasvoivat ryhmittäin puutarhassa, jossa ei koskaan +kuultu linnunlaulua. + +Ankara luostarikuri ei suvainnut pieniä lintuja, ettei satakielen +suloinen laulu häiritsisi hurskaita sieluja heidän rukouksissaan. + +Cassiodorus, joka jo ollessaan Teoderikin ministerinä kallistui +ankarasti kirkolliseen suuntaan ja harrasti kirjallisia opintoja, oli +antanut ystävälleen Valeriukselle suunnitelman tämän luostarin sekä +ulkonaista että sisäistä järjestystä varten ja valvonut tämän +suunnitelman toimeenpanoa. Tämä oli aivan sen miesluostarin mallinen, +jonka hän oli itse perustanut Squillaciumiin Etelä-Italiassa. + +Ja hänen hurskas, mutta ankara, maailmaa ja lihaa vihaava henkensä oli +painanut leimansa tähän luostariin suurimmasta pienimpään saakka. + +Ne kaksikymmentä neitoa ja leskeä, jotka täällä elivät hartauden +harjoittajina, viettivät aikansa rukoillen ja virsiä veisaten, +katumusta tehden ja lihaansa kiduttaen. + +Mutta he täyttivät myöskin kristillisen rakkauden käskyjä siten, että +kävivät ympäristön köyhien majoissa, lohduttivat heidän sielujaan ja +hoitivat heitä sairauksien aikana. + +Kun joku näistä hurskaista rukoilijattarista käveli edestakaisin +synkillä, sypressien varjostamilla käytävillä, puettuna poimulliseen, +tummanharmaaseen, pitkään hameeseen ja päässään valkoinen, aivan +päänmukainen kalontika, teki se juhlallisen ja runollisen, mutta +samalla synkän vaikutuksen. -- Tämän puvun olivat kristityt omaksuneet +egyptiläisiltä isispapeilta. + +Kävelijät seisahtuivat useimmin ristin muotoisiksi leikattujen +puksipensastojen eteen ja panivat kätensä ristiin rinnoilleen. + +He kulkivat aina yksin, ja äänettöminä kuin varjot he liukuivat +vastakkain sattuessaan toistensa ohi. + +Sillä he eivät saaneet puhua muuta kuin mikä oli aivan välttämätöntä. + +Puutarhan keskellä pulppusi tummien kivien lomasta lähde, jota +sypressit reunustivat. + +Sen ympärillä oleviin kiviin oli hakattu istuinpenkkejä. + +Paikka oli hiljainen ja kaunis. Villiruusut muodostivat sinne +jonkinlaisen lehtimajan ja peittivät melkein kokonaan synkännäköisen, +huonosti tehdyn kivisen korkokuvan, joka esitti pyhän Stefanuksen +kivittämistä. + +Tämän lähteen vieressä istui kaunis neito hartaasti lukien levällään +olevaa papyruskääröä. Hän oli puettuna lumivalkoiseen vaippaan, jota +kultainen solki kiinnitti vasemmalla olkapäällä. Tummanruskeaan, +pehmeästi aaltoilevaan tukkaan oli palmikoitu ohut murattiköynnös. Hän +oli tuttavamme Valeria. + +Täällä, näiden syrjäisten, vahvojen muurien sisällä oli hän saanut +turvapaikan, kun hänen isänsä talo Napolissa oli luhistunut. + +Hän oli tullut näiden synkkien muurien sisällä kalpeaksi ja totiseksi. + +Mutta hänen kauniit silmänsä loistivat yhtä tulisesti kuin ennenkin. + +Hän luki hyvin innokkaasti. Sisällys näytti tempaavan hänet mukaansa. +Hienopiirteiset huulet liikkuivat tahdottomasti ja lopuksi voi lukijan +ääntä hiukan kuullakin: + + -- -- "Tyttären tään on puoliso haarniskaverhoinen Hektor, -- + Vastahan häntä nyt hän käy seurassa palvelusneito; + Sen käsivarrella on sulo lapsonen, pilttinen pieno, + Hektorin ainoinen, sinisilmä ja hehkuva-poski. + Lapsehen armaaseen hymy huulilla katsovi Hektor; + Itkein Andromache lähi astuu sankarimiestään, + Hellään painaltaa hän Hektorin kättä ja lausuu: + Uskalluksesi turmion tuo! Voi, miksi et sääli + Lastasi, puolisoas, joka kohta on Hektorin leski! + Kohtahan, tiedän, sun vihamiehesi hirveät surmaa, + Vastahas raivolla kun niin hyökkäävät joka sielu. + Oi paras ois, jos maa sitä ennen mun kätkenyt oisi! + Kaikki on lohdutus pois, kun kohtalon isku sun murtaa, + Taattoni, äitini maass' on olleet varjojen ammoin; + Nyt sinä kaikkeni oot, olet puoliso, taatto ja äiti." + +Hän ei jatkanut enää lukemista. Suuret silmät kostuivat. Ääni petti +hänet. Hän painoi alas kalpean päänsä. + +"Valeria", kuului lempeä ääni ja Cassiodorus kumartui hänen puoleensa. + +"Kyyneleitäkö lohdutuksen kirjaa lukiessa? + +"Mutta mitä näenkään -- Iliaadi. Lapsi! Minähän annoin sinulle +evankeliumin." + +"Suo anteeksi, Cassiodorus! Minun sydämeni palvelee muita jumalia kuin +sinun. + +"Kuta mahtavammin totisen kieltäytymisen varjot tunkeutuvat joka +puolelta päälleni sen jälkeen kuin saavuin näiden muurien sisälle, sitä +kiihkeämmin vastahakoinen sydämeni tarttuu viimeisiin säikeisiin, jotka +yhdistävät minua ulkopuolella olevaan maailmaan. + +"Ja mieleni horjuu neuvottomana tuskan ja rakkauden välillä." + +"Valeria, sinä et ole löytänyt rauhaa täällä rauhan asunnoissa. + +"Lähde sitten täältä. + +"Sinä olet vapaa ja voit menetellä oman tahtosi mukaan. + +"Palaa takaisin meluavaan maailmaan, jos luulet sieltä löytäväsi +onnesi." + +Valeria pudisti päätään. + +"Se ei käy enää laatuun. + +"Kaksi vastakkaista voimaa taistelee ankarasti sielussani. + +"Voittakoon niistä kumpi tahansa -- minä joudun aina häviölle." + +"Lapsi, älä puhu noin. Sinä et voi punnita näitä molempia voimia, +rakkautta maalliseen ja taivaallisen kaipuuta samalla vaa'alla kuin +kahta samanlaista esinettä." + +"Voi niitä", jatkoi Valeria ikäänkuin itsekseen puhuen, "joiden +sieluihin kohtalo on pannut tällaisen kaksoisvoiman, joka vuoroin vetää +ylös tähtiin, vuoroin alas kukkasten luo. + +"Heillä ei ole kumpaisestakaan iloa." + +"Sinussa, lapseni", jatkoi Cassiodorus istuutuen hänen viereensä, +"kamppailevat todellakin leppymättöminä maailmallisen isäsi ja hurskaan +äitisi mielenlaadut. + +"Isäsi, vanhan suvun roomalainen, maailman lapsi, rohkea, ylpeä, varma, +itseensä luottava, voittoa ja valtaa tavoitteleva, ymmärsi huonosti -- +minä pelkään -- liian huonosti uskomme hengen, joka vasta haudan +toiselta puolen etsii oikeaa kotiamme. -- Ystäväni Valerius oli +oikeastaan enemmän pakana kuin kristitty. + +"Äitisi sitävastoin, joka oli hurskas ja lempeä ja polveutui +marttyyrisuvusta, koetti etsiä taivasta ja unohtaa maan. Hänkin lienee +osaltaan painanut leimansa olemukseesi." + +"Ei", huudahti Valeria nousten seisomaan ja heiluttaen voimakkaasti +jalomuotoista päätään, "minä tunnen itsessäni vain isäni mielenlaadun. + +"Ei yksikään veripisara minussa muistuta toista puolta. + +"Äitini oli hyvin sairaalloinen ja kuoli pienenä ollessani. + +"Isäni johdolla minä kasvoin. Ifigenia, Antigone ja Nausikaa, Cloelia, +Lucretia ja Virginia olivat nuoruuteni ystävättäriä. + +"Kauppiaan talossa ei usein näkynyt pappeja. Kun isäni joskus iltaisin +istui luonani ja luki, niin luki hän Liviusta, Tacitusta ja Vergiliusta +eikä kristittyjen pyhää kirjaa. + +"Näin kasvoin seitsemäntoistavuotiaaksi neitoseksi. Ajatukseni olivat +aina olleet suunnattuina maallisiin asioihin. + +"Olin niinä aikoina onnellinen, sieluni oli vielä ehjä." + +"Sinä olit pakana kasteesta huolimatta." + +"Olin onnellinen. + +"Silloin poikkesimme eräällä matkalla näiden haudansynkkien muurien +suojaan ja täällä ensi kerran tuli sieluuni synkkiä, raskaita varjoja. + +"Tapasin täällä sinut ja sinä ilmaisit minulle sen, mitä minulta oli +siihen saakka huolellisesti salattu. Sinä kerroit, että äitini oli +kovan sairauden aikana jo ennen syntymistäni vihkinyt minut +lupauksellaan aviottomaan elämään luostarissa, jos Jumala sallisi hänen +ja hänen lapsensa jäädä eloon. Sinä kerroit senkin, että isäni, joka ei +voinut sietää tällaista ajatustakaan, oli myöhemmin lunastanut minut +taivaalta -- Rooman piispan suostumuksella -- rakentamalla kirkon ja +luostarin." + +"Niin on asianlaita. Hän uhrasi tähän neljännen osan omaisuuttaan. + +"Siinä suhteessa voit olla aivan huoleton. + +"Pyhän Pietarin jälkeläinen, jolla on sitomis- ja päästämisvalta, on +hyväksynyt vaihdon ja vapauttanut sinut lupauksesta." + +"Mutta minä en tunne olevani vapaa. + +"Siitä hetkestä alkaen. + +"Huolimatta siitä, mitä sinä olet sanonut ja mitä isä on sanonut, +vakuuttaa syvällä sydämessäni toinen ääni: taivas ei ota kuollutta +kultaa elävän ihmisen lunastimeksi. + +"Kohtalo ei myy rahasta sitä, jonka se on käsiinsä saanut. + +"Tällä pyhällä uskolla, joka on pysynyt vieraana sielulleni ja jonka +synkkä, totinen, uhkaava voima asuu näiden juhlallisten muurien +sisällä, on oikeus, pakottava hallitsemisoikeus sieluuni, eikä se siitä +luovu. + +"Olen joutunut sen valtaan. + +"Kuulun sille varmasti, vaikka en tahtoisikaan ja vaikka kuinka +taistelisin vastaan. + +"Kuulun kieltäymyksen, tuskan, orjantappurain maailmaan enkä +Homerokseni kultaiseen, kukkivaan, päivänpaisteiseen maailmaan, jonne +yhä vielä koko sielustani kaihoan. + +"Vaikka kuinka tahtoisin sen unohtaa, niin aina nämä uhkaavat +varjopilvet ilmestyvät sieluuni. + +"Ne uhkaavat ilojen taustassa, kuten tuolla ruusujen keskellä synkkä +marttyyrinkuva." + +"Valeria, sinä näyt vihaavan sitä, mitä sinun pitäisi kunnioittaa." + +"En sitä vihaa. + +"Pelkään sitä. + +"Oli kerran aika" -- hänen kasvoillaan välähti ilon säde -- "jolloin +luulin, että valon loistava jumala oli iäksi voittanut synkät varjot. + +"Kun ensi kerran katsahdin nuoren gootin hymyileviin silmiin ja kun +hänen päivänpaisteinen olemuksensa valaisi minua, kun nuoruus, rakkaus +ja onni ympäröivät minua, luulin jo, että olin iäksi päässyt tuosta +kirouksesta. + +"Mutta sitä ei kestänyt kauan. + +"Tuskan synkkä jumala kolkutti kuuluvasti kultaiseen seinään, jonka +minä olin rakentanut sen ja itseni välille. Hänen iskunsa kuuluivat yhä +lähempää. + +"Sota syttyy, rakas isäni kaatuu ja vannottaa rakastetullani tuhoisan +valan, jonka ottaa mukaansa hautaan. + +"Esi-isieni talo hajoaa ja minun täytyy paeta kotikaupungistani. + +"Se joutuu vihollisten käsiin. + +"Vain siten, että kallis elämä uhrataan, pelastuu rakastettuni. + +"Sodan aallot saattavat minut kauas hänestä. + +"Ja kun toinnun tämän iskun huumauksesta, huomaan olevani täällä, tässä +suuressa haudassa, johon minut on määrätty. + +"Saat nähdä, ettei taivas tyydy tyhjään hautaan. + +"Saat nähdä, että se vaatii hautaan kuuluvan ruumiinkin." + +"Valeria, sinun nimesi pitäisi olla Kassandra." + +"Niin, sillä Kassandra ennusti totuuden. Hänen näkynsä toteutuivat." + +"Sinä tiedät, että me kunnioitamme sielua, joka unohtaa maan taivaan +vuoksi. + +"Mutta Jumala ei tahdo pakollisia uhreja. + +"Ja sen vuoksi sanon sinulle: sinä kiusaat itseäsi turhilla omantunnon +tuskilla. + +"Kun paavi kerran on päästänyt sinut, niin olet vapaa." + +"Sielua ei paavi vapauta. + +"Paavi ottaa vastaan rahaa, mutta kohtalo ei ota. + +"Saat nähdä sen täyttyvän, jota aavistaen ennustan. -- En koskaan tule +onnelliseksi, en koskaan saa tulla Totilan omaksi ja tästä paikasta +tulee --" + +"Entä sitten, jos niinkin kävisi? + +"Vieläkö sinun ajatuksesi ovat niin kiintyneet onneen ja toivoon? + +"Vaikka olethan vielä nuori. + +"Mutta, lapseni, usko minua. Kuta aikaisemmin eroat maailmasta, sitä +enemmän tuskaa ja pettymystä vältät. + +"Minä tunnen maailman. Olen nauttinut sen petollisia iloja ja olen +huomannut ne kaikki turhiksi ja arvottomiksi. + +"Maan päällä ei mikään tyydytä sielua, joka ei ole tästä maasta. + +"Ken sen huomaa, hän toivoo pois tästä levottomuuden ja synnin +maailmasta. + +"Vasta haudan toisella puolella olevasta maailmasta löydät oikean +kotisi. Sinne ikävöi sielu --" + +"Ei, ei, Cassiodorus", huudahti Valeria, "koko minun sieluni kaipaa +onnea täällä kauniin maan päällä! + +"Minä kuulun tänne. + +"Täällä tunnen olevani kotonani. + +"Sininen taivas, valkea marmori, punaiset ruusut, lauhkea, tuoksujen +täyttämä iltailma -- kuinka ne ovat ihanat! + +"Niistä tahdon nauttia täysin siemauksin. + +"Onnellinen se, joka niistä voi nauttia. + +"Voi sitä, johon ne ovat menettäneet viehätysvoimansa. + +"Sinun maailmastasi haudan toisella puolen ei pelokkaassa sielussani +ole kuvaakaan. + +"Sumua, varjoja -- harmaa epävarmuus vallitsee haudan tuolla puolen. + +"Kuinka Akilleus sanoo? + + "Tiedä Odysseus! Turha on lohdutus tullessa kuolon! + Mieluisampata ois minun niukoin kuokkia palkoin + Peltoa miehen sen, maan aarteet joit' ovat menneet, + Kuin yhä vallita varjoja kuolleiden iki-yössä." + +"Niin minustakin. + +"Voi sitä, jota kultainen aurinko ei enää valaise. + +"Oi, kuinka mielelläni, kuinka mielelläni olisin onnellinen tässä +kauniissa maailmassa, kauniissa syntymämaassani; oi, miten pelkään +onnettomuutta, joka vastustamattomasti lähestyy niinkuin varjot tällä +seinällä kasvavat kuulumattomasti auringon laskiessa. + +"Kuka pysähdyttää tuon lähenevän, elämääni uhkaavan varjon?" + +Silloin kajahti portilta kirkas, voimakas ääni, tuntematon näiden +muurien sisällä, joissa tavallisesti hymisi vain neitosten hiljainen +virsi. + +Torvet puhalsivat goottilaisen ratsuväen iloisen, sotaisen +tunnussävelen. Se tunkeutui elähdyttävästi Valerian sieluun. + +Vanha portinvartija riensi asuinrakennuksesta katsomaan. + +"Herra", huusi hän, "muurien ulkopuolella on ratsuväkeä. + +"He meluavat ja haluavat lihaa ja viiniä. + +"He eivät lähde pois ja heidän johtajansa -- tuossa hän onkin --" + +"Totila", huudahti Valeria riemuiten ja riensi rakastettuaan vastaan, +joka saapui kimaltelevassa sota-asussa, valkea levätti hartioillaan. + +"Sinä tuot ilmaa ja elämää." + +"Ja uutta toivoa ja vanhaa rakkautta", huudahti Totila. + +He syleilivät toisiaan. + +"Mistä tulet? Miksi olet ollut niin kauan poissa?" + +"Tulen suoraan Pariisista ja Aurelianumista, frankkikuninkaiden +hoveista. + +"Oi, Cassiodorus! Ihmiset ovat niin hyviä vuorten tuolla puolen. + +"Ja heillä on helpot päivät. + +"Siellä eivät taivas, maa ja muistot taistele germaanilaisuutta +vastaan. + +"Rhenus ja Danubius ovat lähellä ja siellä asuu lukemattomia +germaaniheimoja, joilla on tallella muinoinen, murtumaton voima. -- Me +sitävastoin olemme kuin kauas lähetetty ja unohdettu etuvartio, +yksinäinen kallionlohkare, jota vihamieliset voimat joka puolelta +jäytävät. Mutta sitä suurempi on kunnia", sanoi hän, kohottautuen +pystyyn, "kun olemme täällä roomalaisten maassa voineet perustaa +germaanivaltakunnan ja säilyttää sen. + +"Ja kuinka tenhoava onkaan isänmaasi, Valeria! + +"Se on nyt meidänkin isänmaamme. + +"Sydämeni sykki ilosta, kun oliivit ja laakerit ja sininen, +tummansininen taivas taas tervehtivät minua. + +"Ja minä, minä tunsin selvästi: jos jalo kansani pysyy voitokkaana +tässä jalossa maassa, niin ihmiskunta saa täällä nähdä jaloimman +rotunsa kasvavan." + +Valeria puristi hänen kättään. + +"Mitä olet saanut aikaan matkallasi", kysyi Cassiodorus. + +"Paljon! -- Kaikki! + +"Tapasin merovingi Childebertin hovissa Bysantin lähettilään, joka oli +jo saanut hänet puolittain suostumaan keisarin liittolaiseksi +hyökkäyssodassa meitä vastaan. + +"Jumalat -- anna anteeksi, hurskas isä -- taivas oli puolellani. + +"Minun onnistui kääntää hänen mielensä. Pahimmassa tapauksessa on hän +puolueeton. Toivottavasti hän lähettää sotajoukon avuksemme." + +"Missä erosit Juliuksesta?" + +"Saatoin häntä hänen kauniiseen kotikaupunkiinsa Avenioon saakka. + +"Siellä erosin hänestä kukkivien mantelipuiden ja oleanderien luona. + +"Siellä hän kävelee, ei enää Plato, vaan useimmiten Augustinus +kädessään ja uneksii ikuisesta rauhasta, korkeimmasta hyvästä ja +Jumalan valtiosta. + +"Kaunista siellä on, noissa vihreissä laaksoissa, mutta en kadehdi +hänen joutilaisuuttaan. + +"Ylin on kansa, isänmaa! + +"Pyrin kaihoten taisteluun goottien kansan puolesta. + +"Paluumatkalla kiihoitin kaikkialla miehet aseisiin. + +"Tapasin jo kolme suurta joukkoa matkalla Ravennaan. + +"Itse vien neljännen joukon uljaan kuninkaamme avuksi. + +"Silloin vihdoinkin lähdemme eteenpäin kreikkalaisia vastaan ja sitten: +Kosto Napolin puolesta." + +Säihkyvin silmin hän kohotti keihästään -- hän oli uljaan näköinen. + +Ihastuneena Valeria heittäytyi hänen rinnoilleen. + +"Cassiodorus, siinä on _minun_ maailmani, _minun_ iloni, _minun_ +taivaani! + +"Miehekäs uljuus, rakkaus kansaan ja sielu, jota rakkaus ja viha +liikuttaa -- eikö siinä ole tarpeeksi ihmisrinnalle." + +"On onnen ja nuoruuden aikana. + +"Tuska johtaa meidät taivaaseen." + +"Hurskas isäni", vastasi Totila painaen vasemmalla käsivarrellaan +Valeriaa rintaansa vasten, oikean käden koskettaessa Cassiodoruksen +olkapäätä, "minun ei sovi ryhtyä väittelemään kanssasi, joka olet +vanhempi, viisaampi ja parempi. + +"Mutta toisin sydämeni sanoo. + +"Voin vain silloin epäillä laupiaan Jumalan kaitselmusta, kun näen +tuskaa ja syytöntä kärsimystä. + +"Kun näin jalon Mirjamin silmien sammuvan, kysyi epäilevä sydämeni: +'Eikö Jumalaa enää ole olemassa?' + +"Onnessa, päivänpaisteessa tunnen Jumalan ja huomaan hänen armonsa. + +"Hän tahtoo epäilemättä ihmisille onnea ja iloa -- suru on hänen pyhä +salaisuutensa -- ja minä luotan siihen, että tämäkin arvoitus kerran +selviää meille. + +"Mutta siihen saakka on meidän tehtävä iloisina velvollisuutemme maan +päällä eikä sallittava minkään varjon liian kauan synkentää elämäämme. + +"Tässä uskossa erotkaamme, Valeria. + +"Minun täytyy joutua nopeasti kuningas Vitigeksen luo ratsumiehineni." + +"Joko taas lähdet luotani? Milloin ja missä taas näen sinut?" + +"Me näemme toisemme, siitä annan sinulle sanani pantiksi. + +"Tiedän, että tulee päivä, jolloin täydellä oikeudella saan viedä sinut +näiden totisten muurien sisältä päivänpaisteiseen elämään. + +"Älä anna mielesi kovin synkistyä sitä ennen. + +"Vielä koittaa voiton ja onnen päivä. Minua vahvistaa kaksinkertaisesti +tieto, että käyttelen miekkaani samalla kertaa rakkauteni ja kansani +hyväksi." + +Sillä välin oli portinvartija tuonut Cassiodorukselle kirjeen. + +"Minunkin täytyy lähteä luotasi, Valeria", sanoi hän. + +"Boëthiuksen leski Rusticiana kutsuu minua kuolinvuoteelleen. Hän +tahtoo tunnustaa minulle vanhan rikoksen. + +"Minä lähden Tifernumiin." + +"Sitä tietä mekin kuljemme. Lähdet kai mukaamme, Cassiodorus. + +"Hyvästi, Valeria!" + +Lyhyet jäähyväiset heitettyään Totila läksi luostarista. + +Valeria nousi erääseen puutarhanmuurin torniin ja katseli häntä. + +Hän näki, miten Totila hyppäsi täysissä varusteissa ratsunsa selkään. +Hän katseli ilosta loistavin silmin Totilan ratsumiehiä. + +Kirkkaina loistivat heidän kypäränsä ilta-auringon valossa. Sininen +lippu liehui iloisesti tuulessa. Kaikki uhkui eloa, voimaa ja +nuoruutta. + +Hän katseli joukkoa kauan ja kaihoten. + +Mutta kun se poistui yhä kauemmaksi, katosi hänestä taas ilo, jonka +Totilan saapuminen oli herättänyt. Pahat aavistukset täyttivät hänen +mielensä ja hänen tunteensa purkautuivat Homeroksen sanoihin: + + "Etkö sä nää, miten kaunis on, miten ylväs Achilleus? + Siksipä häntä nyt vartoo kuolo ja sallimus synkkä, + Taistelun pauhussa nyt hänet turmion isku jos kohtais, + Keihäs heitetty tai läpi ilman kiitävä nuoli." + +Tuskallisesti huoaten neito poistui nopeasti pimenevästä puutarhasta +takaisin synkkien muurien sisälle. + + + + +NELJÄS LUKU. + + +Sillä välin kuningas Vitiges oli ryhtynyt Ravennassa kokeneen sotilaan +tavoin tarpeellisiin sotavalmistuksiin. Joka viikko, melkein joka päivä +saapui kaupunkiin miehiä suurempina ja pienempinä parvina niistä +goottilaisista sotajoukoista, jotka petollinen Teodahad oli lähettänyt +rajoille. Kuningas taas puuhasi ahkerasti saadakseen jaetuksi ja +harjoitetuksi koko suuren sotajoukkonsa, jonka piti vähitellen olla +sadanviidenkymmenen tuhannen miehen suuruinen, varustetuksi, +aseistetuksi. Sillä Teoderikin hallitusaika oli ollut hyvin +rauhallista. Vain rajamaakuntien varusväki, pienet joukko-osastot +olivat saaneet gepideistä, bulgareista ja avareista tekemistä. +Neljänäkymmentä vuotta kestäneen rauhan aikana sotalaitos oli päässyt +ruostumaan. + +Niinpä olikin uljaalla kuninkaalla, jota ystävät ja sotapäälliköt +uutterasti auttoivat, työtä aivan tarpeeksi. Asevarastot ja +laivatelakat tyhjennettiin, Ravennaan rakennettiin suunnattomia +varastopaikkoja ja kaupungin kolminkertaisten vallien välille oli +pystytetty pitkät rivit työpajoja kaikenlaista aseiden takomista +varten. Niissä tehtiin työtä yöt päivät, että voitaisiin tyydyttää +taisteluintoisen kuninkaan ja tavattomasti kasvavan sotajoukon +vaatimuksia. + +Koko Ravenna muistutti sotaleiriä. + +Siellä ei kuulunut kuin seppien vasaraniskuja, ratsujen korskumista, +harjoittelevien joukkojen hyökkäyshuutoja ja aseiden kalsketta. + +Tässä metelissä, tässä herkeämättömässä puuhassa huumasi Vitiges +kykynsä mukaan sielunsa tuskat odottaen levottomana päivää, jolloin +voisi komeine joukkoineen hyökätä vihollista vastaan. + +Mutta toivoessaan päästä taistelun tuoksinaan etsimään unohdusta ei hän +silti unohtanut kuninkaan velvollisuuksia, vaan lähetti herttua +Guntariksen ja Hildebadin Belisariuksen luo tarjoamaan tälle hyvin +edullisia rauhanehtoja. + +Sota ja valtion asiat veivät hänen aikansa niin tarkoin, että hän +tuskin ehti nähdä tai ajatellakaan kuningatarta, jolle hän -- kuten +luuli -- teki suurimman palveluksen sallimalla hänen olla +mahdollisimman vapaana. + +Mutta Matasuntaan oli tuona onnettomana hääyönä mennyt pahahenki, +rajattoman koston henki. + +Vihaksi muuttunut rakkaus on leppymättömintä vihaa. + +Hänen syvä ja intohimoinen sielunsa oli lapsuudesta alkaen kohottanut +tämän miehen ihanteenaan pilviin saakka. + +Hänen ylpeytensä, hänen toiveensa ja hänen rakkautensa olivat +kiintyneet tähän mieheen. Hän oli odottanut yhtä varmasti kuin odotti +auringon nousua, että tämä mies tyydyttäisi hänen kaihonsa. + +Ja nyt hänen täytyi tunnustaa, että mies oli herättänyt hänen +rakkautensa, mutta jättänyt sen vastaamatta, että hän, vaikka olikin +kuningatar, oli tämän rakkautensa vuoksi kuin rikollinen hylättyä ja +ikuisesti kuninkaan sydämessä asuvaa vaimoa kohtaan. + +Ja kuningas, jota hän oli toivonut pelastajaksi ja vapauttajaksi +sopimattomasta pakosta, oli häväissyt häntä törkeästi: solminut +avioliiton ilman rakkautta. + +Kuningas oli riistänyt häneltä vapauden antamatta sydäntä sijaan. + +Ja miksi? _Mikä_ oli tämän rikoksen syvin syy? + +Goottien valtakunta, goottien kruunu. + +Saadakseen sen hän oli uhrannut Matasuntan elämän. + +Ellei hän olisi vastannut rakkauteeni, olisin ollut liian ylpeä +vihatakseni häntä sen vuoksi. + +Mutta hän vetää minut luokseen, kutsuu minua ikäänkuin pilkalla +vaimokseen, teeskentelee rakkautta aivan toteutumisen äärimmäiselle +rajalle saakka ja syöksee sitten minut säälimättömästi sanomattoman +häpeän yöhön. + +Ja miksi? Miksi tämä kaikki? + +Tyhjän käsitteen -- "goottien valtakunta" -- vuoksi. + +Ja kuolleen kultarenkaan vuoksi. + +Voi häntä ja voi hänen epäjumalaansa, jonka vuoksi hän on tämän sydämen +murtanut. + +Hän saa rangaistuksen siitä. Hänen epäjumalansa saa sen maksaa. + +Hän on säälimättä polkenut jalkoihinsa ihanteeni, oman kuvansa, tulisen +rakkauteni. -- Hyvä on! Epäjumala epäjumalasta. + +Hän saa nähdä tämän valtakuntansa kukistuvan, kruununsa särkyvän +sirpaleiksi. + +Minä murskaan tämän hänen lempiunelmansa, jonka vuoksi hän taittoi +sieluni kukan, minä murskaan tämän valtakunnan samoin kuin hänen +kuvapatsaansa. + +Ja kun hän epätoivoisena, käsiään väännellen seisoo raunioilla, huudan +hänelle: "katso, tuonnäköisiä rikkinäiset epäjumalat ovat!" + +Tuskiensa kiihoittamana Matasunta syytti ja vainosi onnetonta miestä, +joka oli kärsinyt enemmän kuin hän ja joka oli uhrannut isänmaalle +paitsi häntä, rakkaan vaimonsa ja oman onnensa. + +Isänmaa, goottien valtakunta -- ne sanat eivät herättäneet vastakaikua +tämän naisen sydämessä, sillä hän oli lapsuudesta saakka saanut kärsiä +niiden tähden ja taistella niitä vastaan vapautensa puolesta. + +Hän oli elänyt vain ainoan, intohimoisen tunteensa ja tämän +runollisuuden vuoksi. Nyt oli hänen korkein harrastuksensa saada +goottien valtakunta tuhotuksi kostoksi siitä, että hänen sydämensä oli +uhrattu. + +Jospa hän olisi voinut musertaa yhdellä iskulla koko valtakunnan, kuten +tuon marmoripatsaan. + +Hänen sairaalloinen kostonhimonsa teki hänet samalla tavattoman +viekkaaksi. + +Hän osasi kätkeä leppymättömän vihansa ja salaiset kostontuumansa yhtä +syvälle kuin salaisen rakkautensa, jota hän yhä vielä tunsi syvimmässä +sydämessään julmasti vainoamaansa miestä kohtaan. + +Hän osasi sitäpaitsi teeskennellä kuninkaalle harrastusta goottien +asiaan, joka näytti olevan ainoa side heidän välillään. Hän harrastikin +sitä -- vaikka ainoastaan kostotuumiensa vuoksi. + +Sillä hän käsitti hyvin, ettei koskaan voisi vahingoittaa vihaamaansa +kuningasta eikä saattaa hänen valtakuntaansa perikatoon, ellei hän +tarkoin tuntisi kaikkia sen salaisuuksia eikä olisi selvillä sen +vahvoista ja heikoista puolista. + +Hänen ylhäinen asemansa teki hänelle mahdolliseksi tietojen saamisen +kaikesta, mitä halusi. Ottamalla huomioon hänen suuren puolueensa ei +amelungien tyttäreltä, kuningattarelta, voitu salata valtakunnan ja sen +sotajoukkojen tilaa. + +Kreivi Grippa ilmaisi hänelle kaikki, mitä itse tiesi. Tärkeimmissä +tapauksissa hän oli tavallisesti itse läsnä niissä neuvotteluissa, +joita pidettiin kuninkaan huoneissa. + +Niinpä olikin Matasuntalla melkein yhtä hyvät tiedot kuin kuninkaalla +valtakunnan tilasta, sotajoukkojen voimasta, laadusta ja +järjestyksestä, sotapäällikköjen lähimmistä hyökkäyssuunnitelmista sekä +goottien kaikista toiveista ja epäilyksistä. + +Ja hän toivoi hartaasti tilaisuutta käyttää näitä tietojaan niin pian +ja niin turmiota tuottavasti kuin mahdollista. + +Hän ei uskaltanut ajatellakaan ruveta yhteyteen Belisariuksen kanssa. + +Tietysti hän piti silmällä goottien pelosta puolueettomia, mutta +sydämissään ehdottomasti bysanttilaismielisiä italialaisia +ympäristössään, joiden kanssa hän voi helposti ja epäluuloja +herättämättä seurustella. + +Mutta joka kerta, kun hän mielessään muisteli näitä nimiä, ei hän +keksinyt ketään, jonka toimeliaisuuden ja viisauden varaan hän olisi +voinut uskoa vaarallisen salaisuutensa, tiedon siitä, että goottien +kuningatar tahtoi toimia valtakuntansa tuhoamiseksi. + +Nämä arat ja vähäpätöiset ihmiset -- kunnollisimmat olivat aikoja +sitten yhtyneet Belisariuksen tai Cetheguksen joukkoihin -- eivät +olleet tarpeeksi luotettavia eivätkä tarpeeksi taitavia vastustajia +Vitigekselle ja hänen ystävilleen. + +Hän koetti viekkaita kiertoteitä myöten kysellä kuninkaalta ja muilta +gooteilta, ketä roomalaista he pitivät vaarallisimpana ja +huomattavimpana vihollisenaan. + +Sellaisiin kysymyksiin hän sai aina vastaukseksi yhden ainoan miehen +nimen. + +Ja tämä istui niin saavuttamattoman kaukana Rooman Kapitoliumissa. + +Tämä mies oli prefekti Cethegus. + +Mutta kuningattaren oli mahdotonta päästä yhteyteen tämän kanssa. + +Hän ei voinut luottaa ainoaankaan roomalaiseen orjaansa niin paljoa, +että olisi uskaltanut lähettää hänen mukanaan kirjeen Roomaan. + +Viisas ja urhoollinen numidialainen, joka vihasi yhtä kiivaasti kuin +kuningatarkin raakalaista -- sen vuoksi, että tämä oli häväissyt +Matasuntaa -- ja jonka vihaa ei salainen rakkaus heikentänyt, tarjoutui +hartaasti viemään sanomaa Cethegukselle. + +Mutta Matasunta ei tahtonut panna tyttöä alttiiksi vaaroille, jotka +näin sota-aikana voisivat häntä matkalla kohdata. + +Hän oli jo tottunut siihen ajatukseen, että koston toimeenpaneminen oli +siirrettävä siksi, kunnes he lähtisivät Roomaa kohti. Siitä huolimatta +hän tutki innokkaasti goottien suunnitelmia ja varustuspuuhia. + +Eräänä päivänä hän palasi kaupunkiin sotaneuvottelusta, joka oli +pidetty kuninkaan teltassa kaupungin ulkopuolella. + +Sillä kun varustustyöt alkoivat valmistua ja gootit rupesivat +odottamaan lähtöä, oli Vitiges -- kenties myöskin välttääkseen +Matasuntan läheisyyttä -- luopunut asunnostaan kuninkaallisessa +palatsissa ja pystyttänyt yksinkertaisen telttansa leirin keskelle. + +Kuningatar käveli Aspan saattamana hitaasti painaen kuulemansa tarkoin +muistiin sekä miettien, miten toteuttaisi suunnitelmansa. Hän kulki +äärimmäisten telttarivien ohi Paduksen mutainen suuhaara vasemmalla ja +valkoiset teltat oikealla puolella. + +Hän tahtoi välttää leirin keskikaduilla vallitsevaa tungosta ja melua. + +Kun hän ajatuksissaan ja täydellisesti unohtaen ympäristönsä kulki +eteenpäin, katseli Aspa tarkkaavasti gootteja ja roomalaisia, jotka +olivat kokoontuneet erään silmänkääntäjän pöydän ympärille. Tämä teki +parhaallaan tavattomia, ennen näkemättömiä temppuja katsojien +ihmettelyhuudoista ja naurusta päättäen. + +Aspa hiljensi hiukan käyntiään katsellakseen noita ihmeitä. + +Temppuilija oli nuori, solakka poika. Kasvojen ja paljaiden käsivarsien +hohtavan valkoisesta hipiästä sekä gallialaiseen tapaan leikatusta +pitkästä keltaisesta tukasta päättäen olisi häntä voinut pitää +kelttinä, mutta hänen pikimustat silmänsä eivät oikein tätä olettamusta +vahvistaneet. + +Hän teki todella ihmeellisiä temppuja yksinkertaisella näyttämöllään. + +Joskus hän hyppäsi ilmaan ja teki siellä kuperkeikan, mutta tuli +kuitenkin pystysuoraan alas milloin jaloilleen, milloin käsilleen. + +Sitten hän söi näköjään hyvällä ruokahalulla tulisia hiiliä ja sylkäisi +ne ulos suustaan rahoina. Sitten hän nielaisi jalanpituisen tikarin ja +veti sen ulos tukastaan. Hän alkoi heitellä tätä ja kolmea, neljää +muuta terävää veistä ilmassa ja otti ne toisen toisensa jäljestä +kahvasta kiinni hairahtumattoman taitavasti. Katsojat palkitsivat häntä +naurulla ja ihmettelyhuudoilla. + +Mutta orjatar oli temppuja katsellessaan viivähtänyt liiaksi. + +Hän katsahti hallitsijatartaan ja huomasi, että tämän oli täytynyt +seisahtua, kun joukko italialaisia kuormarenkejä, jotka eivät +nähtävästi tunteneet goottien kuningatarta, oli sulkenut tien. Heillä +oli siinä jotakin hauskaa tekeillä. + +He osoittelivat erästä esinettä, jota Aspa ei voinut nähdä, ja +heittelivät sitä kivillä. + +Hän aikoi juuri rientää hallitsijattarensa luo, kun silmänkääntäjä +parkasi pahasti hänen takanaan. Hän kääntyi pelästyneenä ja näki +gallialaisen tavattomalla loikkauksella hyppäävän katsojiensa yli ja +kiitävän nuolennopeasti italialaisia kohti. + +Hän joutui jo keskelle joukkoa ja näytti hetkeksi sortuneen miesten +jalkoihin. + +Mutta äkkiä hän tuli taas näkyviin. + +Eräs italialaisista kaatui hänen nyrkkinsä iskusta ja heti toinenkin. + +Samalla hetkellä Aspa oli kuningattaren vieressä, joka oli nopeasti +poistunut temmellyspaikan läheisyydestä, mutta orjattaren suureksi +ihmeeksi jäänyt sitten seisomaan osoittaen sormellaan joukkoa. + +Näytelmä oli todellakin ihmeellinen. + +Uskomattomalla voimalla ja vielä suuremmalla notkeudella puolusti +silmänkääntäjä itseään toistakymmentä hyökkääjää vastaan. + +Hän vuoroin hyökkäsi italialaisia päin, kääntyi takaisin, peräytyi ja +karkasi taas eteenpäin viskaten lähimmän miehen kumoon tai kaataen +hänet iskemällä nyrkkinsä rintaan tai kasvoihin. + +Hän teki tämän kaiken ilman aseita ja vain oikealla kädellä, sillä +vasenta kättään, jossa näytti olevan jotakin, hän painoi rintaansa +vasten. + +Tämä epätasainen taistelu kesti useita minuutteja. + +Raivostunut, meluava joukko tunki silmänkääntäjän yhä lähemmäksi vettä. + +Silloin ase välähti. Eräs saamastaan iskusta suuttunut kuormarenki +sieppasi veitsen ja kävi vastustajansa kimppuun takaapäin. + +Kiljaisten tämä vaipui maahan. Italialaiset hyökkäsivät hänen päälleen. + +"Erottakaa tappelijat! Auttakaa miesparkaa", huusi Matasunta +sotilaille, jotka nyt saapuivat paikalle gallialaisen pöydän luota, +"minä, kuningatar, käsken". + +Gootit riensivät taistelevien luo, mutta ennenkuin he ehtivät paikalle, +hyppäsi silmänkääntäjä, joka oli hetkeksi saanut viholliset kimpustaan, +miesten yli pois kihermästä ja riensi ponnistaen viimeiset voimansa +suoraan naisia kohti. Italialaiset, joita harvalukuiset gootit eivät +saaneet pidätetyksi, karkasivat jäljestä. + +Minkä näköinen hän oli? + +Hänen gallialainen tunikkansa oli repaleina. Hänen keltaisesta +tukastaan riippui osa selässä ja keltaisen tekotukan alta tulivat +näkyviin kiiltävän mustat hiukset. Valkean kaulan jatkona näkyi +kuparinruskea rinta. + +Hän pääsi naisten luo. + +Silloin hän tunsi Matasuntan. + +"Suojele minua, pelasta minut, valkoinen jumalatar", huusi hän +lysähtäen kokoon Matasuntan jalkojen juureen. + +Italialaisetkin ehtivät paikalle. Etumainen heilutti puukkoaan. + +Mutta Matasunta levitti sinisen vaippansa kaatuneen päälle. + +"Takaisin", huudahti hän majesteetillisesti, "jättäkää hänet rauhaan. +Hän on goottien kuningattaren suojeluksessa." + +Kuormarengit peräytyivät hämmästyneinä. + +"Vai niin", virkkoi vähän ajan perästä etumainen mies. "Pitäisikö +hänen, koiran ja koiran pojan, päästä rangaistuksetta? Meistä on viisi +puolikuolleena. Ja minulla on nyt kolme hammasta vähemmän. Eikö hän saa +mitään rangaistusta?" + +"Hän on saanut tarpeeksi ankaran rangaistuksen", sanoi Matasunta +osoittaen syvää tikarinhaavaa pojan kaulassa. + +"Ja kaikki tämä madon vuoksi", huusi toinen italialainen, "käärmeen +vuoksi, joka pääsi karkuun hänen repustaan ja jota me huviksemme +heittelimme kivillä." + +"Katsokaa! Hän on kätkenyt kyyn poveensa. Ottakaa se häneltä pois." + +"Lyökää hänet kuoliaaksi", kiljuivat muut italialaiset. + +Mutta samassa saapui paikalle lukuisa joukko goottisotilaita, jotka +ryhtyivät täyttämään kuningattaren tahtoa. He työnsivät italialaiset +armotta pois ja muodostivat kaatuneen ympärille piirin. + +Aspa katseli tarkoin näitä puuhia, mutta lankesi äkkiä kädet ristissä +polvilleen silmänkääntäjän viereen. + +"Mikä sinun on, Aspa? Nouse ylös", sanoi Matasunta ihmeissään. + +"Oi, hallitsijattareni", änkytti tämä, "mies ei ole gallialainen. + +"Hän on kansani poika. + +"Hän palvelee käärmejumalia. + +"Näetkö hänen ruskean ihonsa kaulan alapuolella? + +"Ruskea kuin Aspa, -- ja täällä -- täällä on kirjoitus. Hänen rintaansa +on piirretty kirjoitusmerkkejä, kotimaani pyhää salakirjoitusta", +huudahti hän riemuissaan. + +Ja osoittaen kirjoitusta sormellaan hän rupesi lukemaan. + +"Silmänkääntäjä on epäluulonalainen -- + +"Miksi hän on tällaisessa valepuvussa?" kysyi Matasunta. + +"Hänet täytyy vangita." + +"Ei, ei, hallitsijatar", kuiskasi Aspa. + +"Tiedätkö sinä, mitä se kirjoitus oli? -- Sitä ei voi selittää kukaan +muu kuin minä." + +"Mitä se on?" + +Aspa kuiskasi: + +"Kirjoitus on näin kuuluva: 'Syphax on herralleen, prefekti +Cethegukselle velkaa elämän.' + +"Niin, niin, minä tunnen hänet. Hän on Syphax, Hiempsalin poika, +heimoni kestiystävä. Jumalat lähettävät hänet luoksemme." + +"Niin, Aspa", sanoi Matasunta, "jumalat, koston jumalat lähettävät +hänet. + +"Liikkeelle, gootit! Nostakaa tämä haavoittunut mies paareille ja +viekää hänet orjattareni johdolla palatsiin. Hän on tästä alkaen minun +palvelijani." + + + + +VIIDES LUKU. + + +Muutamia päiviä myöhemmin Matasunta meni taas leiriin, tällä kertaa +ilman Aspaa. + +Sillä tämä ei lähtenyt mihinkään haavoittuneen kansalaisensa äärestä, +joka nopeasti parani hänen hoidossaan ja hänen lääkkeistään. + +Kuningas Vitiges oli nyt hovilaisten seuraamana noutanut kuningattaren. + +Tänään aiottiin pitää hyvin tärkeä sotaneuvottelu kuninkaan teltassa. + +Tieto oli tullut viimeisten apujoukkojen saapumisesta, ja Guntariksen +ja Hildebadin odotettiin myös palaavan ja tuovan vastauksen +Belisariukselle tehtyyn rauhanehdotukseen. + +"Tärkeä päivä", sanoi Vitiges kuningattarelle. + +"Rukoile taivaalta rauhaa." + +"Minä rukoilen sotaa", sanoi Matasunta tuijottaen eteensä. + +"Toivooko naisen sydän niin suuresti kostoa?" + +"Toivoo. Kostoa, yksin kostoa toivon -- ja varmasti saankin." + +Samassa he saapuivat telttaan, joka oli täynnä goottipäälliköitä. + +Matasunta vastasi ylpeästi päätään nyökäten kumarruksiin. + +"Ovatko lähettiläät saapuneet", kysyi kuningas istuutuessaan +Hildebrand-vanhukselta. "Tuo heidät sitten tänne." + +Vanhuksen viittauksesta vedettiin sivuoven verhot syrjään, ja herttua +Guntaris ja Hildebad astuivat sisään syvään kumartaen. + +"Mitä te tuotte? Rauhan vai sodan", kysyi Vitiges innokkaasti. + +"Sodan, sodan, kuningas Vitiges", huusivat molemmat yhtä aikaa. + +"Kuinka? Belisarius hylkää siis tarjoamani uhrauksen. Esitit kai +hänelle ehdotukseni ystävällisesti ja vakuuttavasti." + +Herttua Guntaris astui esiin ja vastasi: + +"Tapasin päällikön Kapitoliumissa prefektin vieraana ja sanoin: + +"'Goottien kuningas Vitiges lähettää sinulle tervehdyksensä.' + +"'Kolmenkymmenen päivän kuluttua hän voi saapua näiden muurien +edustalle sadanviidenkymmenen tuhannen sotakuntoisen gootin kanssa.' + +"'Tästä kunnianarvoisesta kaupungista syntyy silloin taistelu, +jollaista nämä kentät, joita tuhannen vuoden aikana on verellä +kostutettu, eivät ole vielä nähneet.' + +"'Goottien kuningas rakastaa enemmän rauhaa kuin voittoa. Hän lupaa +luovuttaa keisari Justinianukselle Sisilian saaren ja auttaa häntä +kaikissa hänen sodissaan kolmella tuhannella gootilla, jos hän heti +luopuu Roomasta ja Italiasta, joka on omamme sekä valloituksen +oikeudella että keisari Zenon kanssa tehdyn sopimuksen nojalla, jonka +mukaan Italia kuuluu Teoderikille, jos tämä kukistaa Odovakarin.' + +"Näin minä puhuin käskysi mukaan. + +"Mutta Belisarius nauroi ja sanoi: + +"'Vitiges on hyvin armollinen luovuttaessaan minulle Sisilian saaren, +joka on jo hallussani ja jota hänellä ei enää ole.' + +"'Minä lahjoitan hänelle sen sijaan Thulen saaren.' + +"'Teoderikin ja Zenon välinen sopimus oli tehty pakosta ja valloituksen +oikeus -- se on nyt meidän.' + +"'Rauhaan suostun vain seuraavilla ehdoilla: koko goottien sotajoukko +laskee aseensa ja koko kansa siirtyy Alppien yli ja lähettää kuninkaan +ja kuningattaren Bysanttiin panttivankeina.'" + +Kiukun murinaa kuului joka puolelta. + +"Lähdimme pois vihastuneina, vastaamatta sanaakaan sellaiseen +ehdotukseen." + +"Näkemiin asti Ravennassa", huusi hän jälkeemme. + +"Silloin minä käännyin", sanoi Hildebad, "ja huusin: + +"Näkemiin asti Rooman edustalla. + +"Aseisiin, kuningas Vitiges! + +"Sinä olet rauhan toivossa ryhtynyt viimeiseen keinoon ja saanut siitä +pilkkaa. + +"Liikkeelle! Sinä olet tarpeeksi aprikoinut ja varustautunut. Vie +meidät taisteluun." + +Teltan ulkopuolelta kuului torventoitotusta ja lähestyvien ratsujen +kavionkopsetta. + +Pian vedettiin teltan esirippu syrjään ja sisään astui Totila +kiiltävissä varusteissa, valkoinen vaippa hartioille heitettynä. + +"Terve, kuninkaani, terve, kuningattareni", hän lausui ensiksi. + +"Olen suorittanut tehtäväni, tuon rauhansanoman frankkien kuninkaalta. + +"Hän oli jo varustanut sotajoukon bysanttilaisten avuksi sinua vastaan. + +"Sain hänen mielensä muuttumaan. + +"Hänen sotajoukkonsa ei hyökkää Italiaan gootteja vastaan. + +"Mediolanumin kreivi Markja, joka tähän saakka on vartioinut +cottilaisia alppeja frankkeja vastaan, pääsi siten joukkoineen +vapaaksi. Hän rientää tänne pikamarssissa. + +"Paluumatkalla kokoilin minä kaikki asekuntoiset miehet ja otin mukaani +linnoitusten varusväet. + +"Edelleen: + +"Meillä on tähän saakka ollut puute ratsuväestä. Ole huoleton, +kuninkaani. Tuon lisäksi kuusi tuhatta, erinomaisilla hevosilla +varustettua ratsumiestä. + +"He haluavat päästä temmeltämään Rooman lakeuksille. + +"Eräs toivo elähdyttää meitä kaikkia: vie meidät taisteluun Rooman +edustalle." + +"Kiitos, ystäväni, sanomistasi ja ratsumiehistäsi. + +"Sano, Hildebrand, kuinka sotajoukkomme nyt on jaettu? + +"Sanokaa, päälliköt, kuinka monta miestä teillä kullakin on +johdettavana? + +"Kirjurit, merkitkää ne muistiin." + +"Minun johdossani on kolmetuhatta jalkamiestä", huudahti Hildebad. + +"Minulla neljäkymmentätuhatta kilvin ja keihäin varustettua jalka- ja +ratsumiestä", sanoi herttua Guntaris. + +"Minulla neljäkymmentätuhatta jalkamiestä: jousimiehiä, linkoojia ja +keihäsmiehiä", vastasi Ravennan kreivi Grippa. + +"Minulla seitsemäntuhatta puukko- ja nuijamiestä", mainitsi Hildebrand. + +"Ja sen lisäksi Totilan kuusituhatta ratsumiestä ja Tejan neljätoista +tuhatta valittua, kirveillä varustettua jalkamiestä -- mutta missä hän +itse on? En ole huomannut häntä täällä! -- + +"Ja minä olen lisännyt oman joukkoni viideksikymmeneksituhanneksi +jalka- ja ratsumieheksi", sanoi kuningas lopuksi. + +"Kaikkiaan siis satakuusikymmentätuhatta miestä", mainitsi +protonotarius ojentaen kuninkaalle pergamenttikäärön. + +Kuninkaan totisille kasvoille ilmestyi iloinen välähdys. + +"Satakuusikymmentätuhatta goottisoturia. Pitäisikö niiden taistelematta +laskea aseensa Belisariuksen edessä? + +"Kuinka pitkän ajan kuluttua olette lähtövalmiit?" + +Silloin musta Teja syöksyi telttaan. + +Hän oli kuullut kuninkaan viimeisen kysymyksen. + +Hänen silmänsä salamoivat, hän vapisi vihasta. + +"Nyt ei ole enää aikaa tuhlattavana. Kostamaan, kuningas Vitiges! + +"On tapahtunut rikos, joka huutaa kostoa. Vie meidät heti taisteluun." + +"Mitä on tapahtunut?" + +"Eräs Belisariuksen alipäälliköistä, hunni Ambazuch, on jo, kuten +tiedät, kauan piirittänyt hunneineen ja armenialaisineen lujaa Petran +linnaa. + +"Apua ei saatu mistään. + +"Vain nuori Arahad -- hän haki kai kuolemaa -- hyökkäsi pienen +seurueensa kanssa piirittäjien kimppuun. Hän kaatui sankarin tavoin. + +"Linnan pieni goottivartiosto teki epätoivoista vastarintaa. + +"Sillä tänne oli paennut vihollista Tuscian, Valerian ja Picenumin +tasangoilta useita tuhansia turvattomia gootteja: vanhuksia, sairaita, +vaimoja ja lapsia. + +"Vihdoin heidän täytyi nälän pakottamina suostua luovuttamaan +linnoitus. Hunni vannoi, ettei hän vuodattaisi pisaraakaan kaupungissa +olevien goottien verta. + +"Hän saapui kaupunkiin ja käski goottien kokoutua suureen pyhän Zenon +basilikaan. + +"Gootit -- yli viisituhatta vanhusta, naista ja lasta sekä pari sataa +soturia -- tottelivat. + +"Ja kun he olivat kaikki koolla --" + +Teja vaikeni. + +"Mitä sitten?" kysyi Matasunta kalveten. + +"Silloin hunni sulki ovet, piiritti kirkon joukkoineen ja -- sytytti +sen tuleen polttaen kaikki viisi tuhatta goottia." + +"Entä sopimus", huudahti Vitiges. + +"Sopimukseen gootitkin vetosivat savun ja liekkien keskellä." + +"Sopimusta on noudatettu", sanoi hunni nauraen. "Ei ole pisaraakaan +verta vuodatettu. + +"'Gootit ovat hävitettävät Italiasta polttamalla kuten peltohiiret ja +syöpäläiset.' + +"Ja bysanttilaiset katselivat, kuinka viisituhatta vanhusta, naista, +sairasta ja lasta -- kuuletko, kuningas Vitiges -- tukehtui ja paloi +poroksi. + +"Sellaista tapahtuu ja sinä -- sinä ryhdyt keskustelemaan rauhasta. + +"Lähde liikkeelle, kuningas Vitiges!" huusi kiukustunut Teja vetäen +miekkansa tupestaan, "jos olet mies. Lähde kostamaan! + +"Murhattujen henget johtavat sotajoukkoa -- Vie meidät taisteluun, vie +meidät kostoon!" + +"Vie meidät taisteluun, vie meidät kostoon", huusivat teltassa olevat +gootit. + +Vitiges nousi levollisena seisomaan. + +"Tapahtukoon tahtonne, sillä nyt on mitta täysi. Parhain varustuksemme +on oikeutemme. Nyt, taisteluun!" + +Hän ojensi kuningattarelle kädessään olleen pergamenttikäärön ja +tarttui siniseen kuninkaanlippuun, bandumiin, joka oli hänen tuolinsa +selustalla. + +"Te näette kädessäni Teoderikin vanhan lipun, joka on kulkenut voitosta +voittoon. + +"Se on tosin nyt huonommassa kädessä kuin silloin, mutta älkää pelätkö. + +"Te tiedätte, ettei ylpeä itseluottamus ole luonteeni mukaista, mutta +tällä kertaa minä ennustan: tässä lipussa suhisee pikainen voitto, +suuri, kostoa tuottava voitto. + +"Seuratkaa minua. + +"Sotajoukko lähtee heti liikkeelle. Päälliköt, järjestäkää joukkonne! +Roomaan!" + +"Roomaan", kaikui joka taholta. + +"Roomaan." + + + + +KUUDES LUKU. + + +Samaan aikaan Belisarius lähti pääjoukkoineen Roomasta, jonka +vartioimisen hän oli uskonut Johannekselle. Hän oli päättänyt hakea +gootit käsiinsä Ravennasta. Hänen voittokulkuaan ei ollut tähän saakka +häirinnyt mikään ja hänen lähettämänsä partiojoukot olivat +italialaisten luopioiden avustamina valloittaneet koko Italian +tasangon, vieläpä linnat, linnoitukset ja kaupungitkin Ravennan +läheisyyteen saakka. Kaikki nämä seikat olivat lisänneet hänen +itseluottamustaan niin, että hän piti sotaretkeä melkein päättyneenä. +Hänen oli vain annettava neuvottomille gooteille surmanisku heidän +viimeisessä piilopaikassaan. Sen jälkeen, kun Belisarius oli itse +valloittanut koko eteläosan niemimaata: Bruttian, Lucanian, Calabrian, +Apulian ja Campanian sekä sitten Rooman, Samniumin ja Valerian, olivat +hänen alipäällikkönsä Bessas, Konstantinus, armenialainen Zanter, +persialainen Chanaranges ja massageetti Aeschman lähteneet +valloittamaan Tusciaa apunaan ylipäällikön henkivartioston +keihäsmiehet. + +Bessas ryhtyi ensin piirittämään lujasti linnoitettua Norniaa, jota oli +melkein mahdoton valloittaa sen aikaisten piirityskoneiden avulla. Se +oli korkealla vuorella, jonka juurta Nar-joki huuhtelee. + +Ainoat paikat, mistä linnoitusta voi lähestyä, ovat idässä ahdas +vuorisola ja lännessä korkea, vanha, keisari Augustuksen rakennuttama, +linnoitettu silta. + +Mutta roomalainen väestö hyökkäsi pienen goottilaisen varusväen +kimppuun ja avasi portit Bessaksen traakialaisille. + +Konstantinus sai taistelutta haltuunsa Spoletiumin ja Perusian. + +Jonian meren itäpuolella oli Belisariuksen alipäällikkö comes sacri +stabuli Konstantinus kostanut kahden bysanttilaisen sotapäällikön +illyrialaisen Munduksen ja hänen poikansa Mauriciuksen puolesta, jotka +olivat sodan alussa kaatuneet Dalmatiassa Salonan edustalla, +valloittanut Salonan ja pakottanut pienet goottijoukot perääntymään +Ravennaan päin. Koko Dalmatia ja Liburnia olivat joutuneet +bysanttilaisten käsiin. + +Tusciasta päin Justinianuksen hunnit tekivät partioretkiä Picenumiin ja +Aemiliaan saakka. + +Belisarius piti senvuoksi goottikuninkaan rauhantarjousta heikkouden +merkkinä. + +Hänen mieleensä ei johtunut, että barbaarit voisivat ryhtyä +hyökkäämään. + +Sitä paitsi hän lähti mielellään Roomasta, jossa hänen täytyi vastoin +tahtoaan olla Cetheguksen vieraana. Avoimella kentällä hän toivoi taas +saavansa ylivoiman. + +Prefekti uskoi Kapitoliumin Lucius Liciniuksen huostaan ja liittyi +Belisariukseen. + +Turhaan hän varoitteli tätä liiasta itseluottamuksesta. + +"Jää Kapitoliumin vallien suojaan, jos pelkäät barbaareita", tämä oli +vastannut. + +"En jää", hän sanoi. "Belisariuksen tappio on siksi harvinainen, että +sitä täytyy olla katsomassa." + +Cethegus olisikin suonut nöyryytyksen päällikölle, jonka maine oli +houkutellut italialaisia bysanttilaisten joukkoon. + +Belisarius oli vienyt joukkonsa kaupungin pohjoisten porttien kautta ja +asettanut sen leiriin vähän matkaa kaupungin ulkopuolelle +tarkastaakseen ja järjestääkseen sen uudestaan. + +Italialaisiakin oli häneen liittynyt niin paljon, että sotajoukko oli +uudestaan jaettava. + +Ambazuch, Bessas ja Konstantinus olivat myöskin palanneet takaisin +leiriin tuoden mukanaan suurimman osan joukoistaan. He jättivät +valloittamiinsa kaupunkeihin vain muutamia kymmeniä miehiä. + +Leirissä kierteli epämääräisiä huhuja goottien lähestymisestä. + +Mutta Belisarius ei uskonut niitä. + +"He eivät uskalla", hän vastasi Prokopiuksen varoitukseen. "He ovat +Ravennassa ja vapisevat pelosta." + +Cethegus virui telttavuoteellaan saamatta unta. Hän antoi lampun palaa. + +"En voi nukkua", sanoi hän. "Ilmassa on aseiden kalsketta ja veren +hajua. + +"Gootit ovat tulossa. He kai saapuvat Sabinan kautta Via casperiaa ja +salaraa myöten." + +Silloin kahahtivat oviverhot ja Syphax syöksyi hengästyneenä hänen +vuoteensa ääreen. + +"Tiedän mitä aiot sanoa", huudahti Cethegus hypähtäen vuoteeltaan. +"Gootit tulevat." + +"Niin, herra, huomenna he ovat täällä. He hyökkäävät salarialaista +porttia vastaan. Minulla oli kuningattaren paras hevonen, mutta Totila, +joka on etujoukkojen päällikkönä, kiitää kuin erämaan tuuli. + +"Leirissä ei kukaan aavista mitään." + +"Suuri sotapäällikkö ei ole asettanut etuvartioita", sanoi Cethegus +hymyillen. + +"Hän luotti kai Aniussillan vahvaan torniin, mutta --" + +"Entä sitten? Onhan torni vahva." + +"Niin on, mutta vartiosto, jona oli Napolin asukkaita, meni goottien +puolelle, kun Totila puhutteli heitä. + +"Belisariuksen henkivartijat, jotka vastustivat antautumista, otettiin +kiinni ja heidät annettiin päällikkönsä Innocentiuksen kanssa Totilan +käsiin. Torni ja silta ovat goottien hallussa." + +"Tästäpä syntyy hauska juttu! Onko sinulla aavistustakaan vihollisten +lukumäärästä?" + +"Minun ei tarvitse aavistaa. Tiedän sen yhtä tarkoin kuin kuningas +Vitiges. + +"Tässä on luettelo hänen joukoistaan. + +"Kuningatar Matasunta lähettää sen." + +Cethegus katsoi häneen tutkivasti. + +"Tapahtuuko ihmeitä barbaarien tuhoamiseksi?" + +"Niin, herra, ihme on tapahtunut. + +"Tuo kaunis nainen tahtoo tuhota kansansa yhden ihmisen vuoksi. + +"Puolisonsa vuoksi." + +"Erehdyt", vastasi Cethegus, "hän rakasti Vitigestä jo tyttönä +ollessaan ja osti hänen kuvapatsaansa." + +"Niin, hän rakastaa kuningasta. + +"Mutta kuningas ei rakasta häntä. + +"Ja Ares-patsaan hän murskasi hääyönä." + +"Tuskinpa hän on itse näitä sinulle kertonut." + +"Ne on kertonut hänen orjattarensa Aspa, kansani tytär. + +"Hän kertoo minulle kaiken. Hän rakastaa minua. + +"Ja hän rakastaa hallitsijatartaan kuten minä sinua. + +"Ja Matasunta aikoo avullasi tuhota goottien valtakunnan. + +"Hän kirjoituttaa Aspalla kaiken heimomme salamerkeillä. + +"Minä ottaisin tuon auringonkuningattaren vaimokseni, jos olisin +Cethegus." + +"Niin minäkin, jos olisin Syphax. + +"Mutta tietosi ovat kruunun arvoiset. + +"Viekas, kostonhimoinen nainen on legioonain arvoinen. Nyt voin uhmata +Belisariusta, Vitigestä ja Justinianusta. + +"Pyydä minulta suosionosoitusta, mitä tahansa paitsi vapauttasi, sillä +minä tarvitsen sinua vielä." + +"Vapauteni on -- palvella sinua. Suosionosoituksena pyydän: salli minun +huomenna taistella rinnallasi." + +"Ei, pantterini. Kynsiäsi en vielä voi käyttää, vaan pehmeitä +käpäliäsi. + +"Älä ilmoita kenellekään goottien lähestymisestä eikä lukumäärästä. + +"Ota varukseni esille ja anna tuolta kotelosta salarisen tien kartta. + +"Kutsu puheilleni Marcus Licinius ja isaurilaisteni päällikkö Sandil." + +Syphax katosi. + +Cethegus silmäsi karttaa. + +"He tulevat siis kukkuloita alas lounaasta päin. + +"Voi niitä, jotka koettavat pidättää heitä. + +"Kukkuloiden vieressä on syvä laakso, jossa leirimme sijaitsee. Siinä +taistelemme ja joudumme tappiolle. + +"Takanamme, kaakossa, on syvä puro, johon meidät ajetaan. Sillat eivät +kestä. + +"Sitten laaja tasanko -- siinä goottilaisen ratsuväen sopii +erinomaisesti ahdistaa meitä! + +"Vielä taampana on tiheä metsä ja ahdas sola Hadrianuksen rappeutuneen +linnoituksen vieressä. + +"Marcus", sanoi hän telttaan tulleelle nuorukaiselle, "joukkoni +lähtevät liikkeelle. + +"Me marssimme puron yli metsään. Kaikille, jotka sinulta kyselevät, +vastaat meidän palaavan takaisin Roomaan." + +"Kotiinko? Taistelematta? Etkö tiedä, että taistelua odotetaan joka +hetki", sanoi Marcus hämmästyneenä. + +"Senvuoksi juuri." + +Hän meni herättämään Belisariusta. + +Mutta tämä oli jo valveilla. Prokopius oli hänen luonaan. + +"Joko tiedät, prefekti? Maalaiset kertovat, että goottilaisia +ratsumiehiä lähestyy. Nuo uskalikot syöksyvät perikatoon. He luulevat, +että tie Roomaan on vapaa." + +Hän jatkoi pukeutumistaan. + +"Mutta talonpojat kertovat, että ratsumiehet ovat vain etujoukko. Sen +jäljessä kuuluu tulevan hirmuinen barbaarilauma", varoitteli Prokopius. + +"Turhaa hälytystä. Gootit pelkäävät. Vitiges ei uskalla hyökätä +kimppuuni. + +"Sitä paitsi olen varustanut neljäntoista stadion päässä Roomasta +olevan Aniussillan tornilla, -- Martinus on sen rakennuttanut laatimani +suunnitelman mukaan -- joka yksin pidättää goottien jalkaväkeä toista +viikkoa -- vaikkakin joitakuita ratsumiehiä pääsisi uimalla yli." + +"Erehdyt, Belisarius", vastasi Cethegus. "Tiedän varmasti, että +goottien koko sotajoukko on tulossa." + +"Mene kotiin, jos pelkäät." + +"Käytän lupaustasi hyväkseni. + +"Olen saanut kuumeen. + +"Isaurilaiseni ovat niinikään kuumeessa -- luvallasi palaan Roomaan." + +"Minä tunnen tuon kuumeen", sanoi Belisarius, "olen nimittäin nähnyt +sitä muissa. + +"Se katoaa, kun on saatu valli suojaksi vihollista vastaan. + +"Mene, en tarvitse isaurilaisiasikaan." + +Cethegus kumarsi ja lähti. + +"Näkemiin, Belisarius! + +"Käske isaurilaisteni lähteä liikkeelle", sanoi hän Marcukselle ulos +tultuaan. + +"Ja bysanttilaisten myös", lisäsi hän hiljaa. + +"Mutta Belisarius on --" + +"Minä olen heidän Belisariuksensa. Syphax, hevoseni!" + +Kun hän nousi hevosen selkään, ajoi paikalle joukko roomalaisia +ratsumiehiä soihdut käsissä. + +"Kuka siellä? Sinäkö, Cethegus? Lähdetkö pois? Joukkosi menee joelle +päin. Et kai sinä hylkää meitä vaaran suurimmillaan ollessa." + +Cethegus kumartui. + +"Calpurniusko? Olet niin kalpea, etten tuntenut sinua. + +"Mitä tietoja tuot?" + +"Pakenevat talonpojat kertovat", Calpurnius vastasi peloissaan, "että +tulossa on suuri sotajoukko barbaarien kuninkaan Vitigeksen johdolla. He +tulevat Sabinan kautta ja ovat jo Tiberin vasemmalla rannalla. +Vastustus on -- hulluutta -- turmiollista. Minä lähden mukaasi." + +"Et lähde", sanoi Cethegus jyrkästi. "Olen taikauskoinen. Kartan +raivotarten ahdistaman miehen seuraa. + +"Saat varmasti rangaistuksen pojanmurhasta. + +"Enkä halua joutua sinun kanssasi rangaistavaksi." + +"Roomassa kuiskaillaan, ettei Cetheguskaan aina halveksi murhaa", +vastasi Calpurnius vimmoissaan. + +"Calpurnius ei ole Cethegus", sanoi prefekti ratsastaen tiehensä. "Vie +Manalaan terveisiä." + + + + +SEITSEMÄS LUKU. + + +"Huono enne", sanoi Calpurnius hampaitaan kiristellen. + +Hän riensi Belisariuksen luo. + +"Käske joukkojen heti peräytyä, magister militum", sanoi hän. + +"Miksi, ystäväni?" + +"Itse goottien kuningas on tulossa." + +"Ja minä olen Belisarius itse", vastasi tämä painaen päähänsä komean, +valkealla hevosen hännällä koristetun kypärän. "Miksi poistuit +paikaltasi etujoukossa?" + +"Tulin tuomaan sinulle tätä sanomaa." + +"Eikö sitä olisi kukaan muu voinut tuoda? + +"Kuule, roomalainen! Te ette ole vapauttamisen arvoisia. + +"Sinä vapiset pelosta, mies. + +"Takaisin etujoukkoon. + +"Sinä johdat ratsuväkeämme ensimmäiseen rynnäkköön. Henkivartijani +Antallas ja Kuturgur, ottakaa hänet keskellenne. Hänen täytyy olla +urhoollinen, kuuletteko? + +"Jos hän pakenee, tappakaa hänet. Siten opetetaan roomalaisia +rohkeiksi. + +"Kuuluttaja ilmoittaa juuri yön viimeisen hetken olevan kulumassa. + +"Tunnin perästä aurinko nousee. + +"Silloin täytyy koko sotajoukkomme olla laakson tuolla puolen +sijaitsevilla kukkuloilla. + +"Olkaa valmiit! Ambazuch, Bessas, Konstantinus, Demetrius! Käskekää +koko leirin lähteä vihollista vastaan." + +"Päällikkö, asianlaita on, kuten talonpojat ilmoittivat", sanoi +Maxentius, henkivartioista uskollisin. "Suunnaton goottijoukko on +tulossa." + +"Niitä on kaksi kertaa enemmän kuin meitä", ilmoitti Salomon, +hypaspistien päällikkö. + +"Jo vain Belisarius vastaa yhtä sotajoukkoa." + +"Millainen on taistelusuunnitelma", kysyi Bessas. + +"Vihollisen näkyvissä teen sen sillä aikaa, kun Calpurniuksen +ratsumiehet pidättävät sitä. + +"Eteenpäin! Antakaa lähtömerkki! Tuokaa Phalion esiin!" + +Hän lähti teltasta. Päälliköt, kilpimiehet, pretoriaanit, protektorit, +keihäänkantajat lähtivät kukin taholleen ottaen vastaan ja jaellen +käskyjä. + +Neljännestunnin kuluttua kaikki olivat liikkeellä kukkuloita kohti. + +Ei ollut enää aikaa purkaa leiriä. Mutta äkillinen lähtö aikaansai +monenlaisia häiriöitä. Jalkaväki ja ratsumiehet törmäsivät +tuontuostakin pimeässä yhteen. + +Tieto lähestyvän vihollisen ylivoimasta lamautti myös mieliä. + +Leiristä vei kukkuloille päin vain kaksi verraten kapeaa tietä. Se +aiheutti myöskin pysähdyksiä ja hämminkiä. + +Paljon myöhemmin kuin Belisarius oli laskenut, joukot saapuivat +kukkulain juurelle, ja kun ensimmäiset auringonsäteet valaisivat niitä, +näki Calpurnius, joka johti etujoukkoja, goottien aseiden välkkyvän +kaikilla kukkuloilla. + +Barbaarit olivat siis olleet nopeampia kuin Belisarius. + +Pelästyneenä Calpurnius pysähtyi ja lähetti tiedon Belisariukselle. + +Tämä huomasi, ettei Calpurnius voisi ratsuväkineen tehdä hyökkäystä. + +Hän käski Ambazuchin ja Bessaksen hyökätä armenialaisen jalkaväen +ydinjoukon kanssa leveämpää tietä pitkin. + +Vasenta siipeä johti Konstantinus ja oikeata Demetrius. Itse hän oli +asettunut keskustaan henkivartioineen, jotka olivat määrätyt +varaväeksi. + +Calpurnius -- iloisena suunnitelman muutoksesta -- asetti ratsumiehensä +kukkulan jyrkimmän kohdan alle tien vasemmalle sivulle, missä ei +näyttänyt tarvitsevan pelätä hyökkäystä, odottamaan Ambazuchin ja +Bessaksen rynnäkön tulosta ryhtyäkseen sitten ajamaan takaa pakenevia +gootteja tai rientääkseen peräytyvien armenialaisten avuksi. + +Gootit asettuivat kukkuloille pitkään taistelurintamaan. + +Totilan ratsumiehet olivat saapuneet ensimmäisinä. Niihin oli liittynyt +taisteluinnosta vapiseva Teja ratsain. -- Hänen kirveillä varustettu +jalkaväkensä oli vielä kaukana jäljessä. -- Hän oli hankkinut itselleen +vapautuksen päällikkyydestä ja luvan mielensä mukaan ryhtyä käsikähmään +missä milloinkin parhaaksi näki. + +Sitten oli saapunut Hildebrand ja hänen jälkeensä kuningas ja +pääjoukko. + +Vielä odotettiin herttua Guntarista joukkoineen ja Tejan miehiä. + +Nuolennopeasti Teja riensi takaisin Vitigeksen luo. + +"Kuningas", sanoi hän, "noiden kukkulain juurella on Belisarius. + +"Hän on hukassa, kautta koston jumalan. Hän on hurjuudessaan lähtenyt +leiristään. + +"Älä salli joukkojesi kärsiä sitä häpeää, että viholliset saisivat +hyökätä ensin." + +"Eteenpäin", komensi kuningas Vitiges, "goottilaiset miehet, +eteenpäin!" + +Muutamassa minuutissa hän saapui kukkulan reunalle ja tarkasti asemaa. + +"Hildebad -- vasemmalle siivelle! Sinä, Totila, hyökkäät ratsumiehinesi +pitkin tätä tietä. Minä olen tien oikealla puolella valmiina seuraamaan +tai tukemaan sinua." + +"Ei tarvitse", vastasi Totila paljastaen miekkansa. "Minä takaan, +etteivät he pysähdytä minua ratsastaessani tätä kukkulaa alaspäin." + +"Me syöksemme viholliset takaisin leiriin, valloitamme leirin, tungemme +heidät puroon, joka kimaltelee tuolla aivan leirin takana. Jäljelle +jääneet voivat ratsumiehenne, Totila ja Teja, ajaa tasankoa myöten +Roomaan saakka." + +"Niin, kun olemme ensin miehittäneet tuon metsänlaidassa, puron +toisella puolella olevan solan", sanoi Teja osoittaen miekallaan. + +"Se näyttää olevan miehittämätön. Kai ehditte sinne ennen pakolaisia." + +Silloin sotajoukon lipunkantaja, Vulsiniin kreivi Wisand saapui +kuninkaan luo. + +"Herra kuningas, olette luvannut täyttää yhden pyyntöni." + +"Niin olen, sillä sinä tuhosit Salonan luona Illyrian sotilasten +päämiehen Munduksen ja hänen poikansa." + +"Olen ruvennut pitämään taistelusta sotapäälliköiden kanssa. +Koettelisin mielelläni peistäni Belisariukseen. + +"Ota vain täksi päiväksi lippu käsistäni ja salli minun hakea +Belisarius käsiini. Hänen ratsujaan Phalionia ja Baliania kiitetään +erinomaisiksi. Minun oriini jalat alkavat kangistua. + +"Tunnethan vanhan goottilaisen ratsumiesoikeuden: 'heitä mies maahan ja +ota hevonen'." + +"Se on vanha goottilainen oikeus", murahti Hildebrand-vanhus. + +"Minun on suostuttava pyyntöösi", sanoi Vitiges ottaen lipun +Wisandilta. + +Tämä ratsasti nopeasti tiehensä. + +"Koska Guntaris ei ole vielä saapunut, niin sinä, Totila, saat kantaa +tätä." + +"Herra kuningas", vastasi tämä, "en voi sitä kantaa, jos minun on +näytettävä ratsumiehilleni tietä vihollista vastaan." + +Vitiges viittasi Tejan luokseen. + +"Suo anteeksi", sanoi tämä, "tänään aion käyttää molempia käsiäni." + +"Entä sinä, Hildebad." + +"Kiitän kunniasta, mutta en aio olla muita huonompi." + +"Kuinka", huudahti Vitiges melkein suutuksissaan, "täytyykö minun olla +oma lipunkantajani, eikö kukaan ystävistäni kunnioita luottamustani?" + +"Anna minulle. Teoderikin lippu", sanoi Hildebrand-vanhus tarttuen +siihen. + +"En enää välitä niin suuresti taistelusta. + +"Mutta olen iloinen nähdessäni nuorten kunnianhimoa. + +"Anna minulle lippu. Suojelen sitä samoin kuin neljäkymmentä vuotta +sitten." + +Ja hän ratsasti kuninkaan oikealle puolelle. + +"Vihollisen jalkaväki tulee kukkulaa ylös", sanoi Vitiges kohottautuen +satulassaan. + +"Ne ovat hunneja ja armenialaisia", sanoi Teja tähystäen +haukansilmillään. "Tunnen heidän korkeat kilpensä." + +Hän kannusti hevostaan ja huusi mennessään: + +"Niitä johtaa Ambazuch, valapattoinen murhapolttaja Petrasta." + +"Eteenpäin, Totila", sanoi kuningas. "Näistä joukoista ei vankeja." + +Nopeasti Totila ratsasti miestensä luo, jotka olivat järjestetyt +kukkulan reunalle laaksosta nousevan tien suulle. + +Hän tarkkasi armenialaisten varuksia, kun nämä marssivat hitaasti, +suljetussa joukossa kukkulaa ylöspäin. + +Heillä oli raskaat miehenkorkuiset kilvet ja lyhyet keihäät pistämistä +ja heittämistä varten. + +"He eivät saa heittää", huusi hän miehilleen. + +Hän antoi heidän panna keveät kilvet selkään ja käski yhteentörmäyksen +sattuessa käyttää keihästä vasemmalla eikä oikealla kädellä. Heidän +pitää kietoa ohjakset yhteen kertaan vasemman käden ympäri ja heittää +keihäät harjan yli oikeasta kädestä vasempaan. + +Silloin he hyökkäisivät vihollisen kimppuun oikealta, suojaamattomalta +puolelta. + +"Heti yhteentörmäyksen tapahduttua -- he eivät kestä sitä -- heittäkää +keihäät takaisin käsihihnaan, vetäkää miekat ja iskekää loput maahan." + +Hän sijoitti miehensä laajaan rintamaan molemmille puolille tietä. + +Itse hän johti kiilanmuotoista keskustaa pitkin tietä. Hän päätti antaa +vihollisen nousta puolitiehen rinnettä. + +Henkeään pidättäen molemmat joukot odottivat yhteentörmäystä. + +Ambazuch, kokenut sotilas, kulki rauhallisesti eteenpäin. + +"Antakaa heidän tulla aivan lähellenne, miehet", sanoi hän. "Niin +lähelle, että tunnette hevosten henkäyksen kasvoillanne. + +"Heittäkää silloin, ei millään ehdolla ennen. Tähdätkää matalalle, +hevosen rinnan kohdalle ja heitettyänne vetäkää miekat esille. + +"Sillä tavalla olen aina voittanut ratsumiehet." + +Mutta nyt kävikin toisin. + +Sillä kun Totila antoi hyökkäysmerkin, näytti kuin lumivyöry olisi +lähtenyt rinnettä pitkin pelästyneiden armenialaisten päälle. + +Myrskytuulen tavoin välähtelevä, korskuva ja jymisevä joukko kiiti +eteenpäin. Ennenkuin armenialaisten ensimmäinen rivi oli ehtinyt +kohottaa keihäänsä, pistivät gootit pitkillä keihäillään sen miehet +suojattomalta puolelta kuoliaiksi. + +Ne lakaistiin pois jäljettömästi. + +Se oli tapahtunut nuolennopeasti. Kun Ambazuchin piti antaa toiselle +riville, jossa hän itsekin oli, käsky polvistua ja ojentaa keihäät, hän +näki, että gootit ratsastivat sen nurin, hajoittivat kolmannen ja +kävivät miekkoineen, jotka he vasta nyt saivat esille, Bessaksen +johtaman neljännen rivin kimppuun. + +Hän aikoi ruveta järjestämään joukkoaan ja peräytyi senvuoksi hiukan. + +Silloin Totila iski häntä miekallaan niin, että kypärä halkesi. + +Hän lankesi polvilleen ja ojensi miekkansa kahvan gootille. + +"Ota lunnaat", huusi hän, "olen vankisi". + +Totila ojensi jo kätensä ottaakseen häneltä miekan. + +Mutta silloin kuului Tejan ääni: + +"Muista Petran linnaa." + +Miekka välähti ilmassa, ja Ambazuch kaatui halastuin päin. + +Silloin armenialaisten viimeinen rivi pakeni kauhistuneena mikä +minnekin vieden Bessaksen mukanaan. -- Belisariuksen etujoukko oli +tuhottu. + +Vitiges miehineen oli riemuhuudoin tervehtinyt Totilan voittoa. + +"Katso, hunnilaiset ratsumiehet, jotka ovat aivan alapuolellamme, +lähtevät nyt Totilaa vastaan", sanoi kuningas vanhalle lipunkantajalle. + +"Totila kääntyy heitä kohden. He ovat paljon lukuisammat meikäläisiä. + +"Eteenpäin, Hildebad! Riennä tietä pitkin hänen avukseen!" + +"Haa", huudahti vanhus kumartuen eteenpäin ja katsoen kallioreunan yli, +"kuka on tuo ratsutribuuni, joka piileksii Belisariuksen henkivartijain +välissä?" + +Vitiges katsahti alas. + +"Calpurnius", ärjäisi hän. + +Ja äkkiä kuningas kannusti ratsuaan ja ajoi tietä hakematta suoraa +päätä jyrkintä rinnettä alas vihamiestään kohti. + +Pelko, että tämä pääsisi häneltä karkuun, sai hänet unohtamaan kaiken. + +Ja kuningas lensi alas, ikäänkuin hänellä olisi ollut siivet, ikäänkuin +koston jumala olisi kiidättänyt häntä pensasten, kalliosärmien ja +rotkojen yli. + +Hetken aikaa vanha asemestari katsoi kauhistuneena kuninkaan menoa. +Sellaista ratsastusta ei hän ollut ikipäivinä nähnyt. + +Mutta samassa hän heilautti sinistä lippua ja huusi: + +"Seuratkaa kuningasta, seuratkaa kuningasta." + +Goottien keskirintama lähti silloin liikkeelle hunneja kohden, +ratsumiehet edellä ja jalkaväki perässä, milloin juosten, milloin +laskien kilvillään rinnettä pitkin. + +Calpurnius oli katsahtanut ylöspäin. + +Hänestä tuntui ikäänkuin hänen nimeään olisi huudettu. + +Hänestä se huuto kuulosti tuomiopäivän pasuunalta. + +Hän kääntyi nuolennopeasti ja aikoi lähteä pakoon. + +Mutta maurilainen henkivartija Antallas, joka ratsasti hänen oikealla +puolellaan, tarttui hevosen ohjaksiin ja sanoi viitaten Totilan +ratsumiehiin: "Seis, tribuuni -- _tuolla_ on vihollinen!" + +Tuskanhuuto sai Antallaan ja Calpurniuksen katsomaan vasemmalle. + +He näkivät, että toinen henkivartija, hunni Kuturgur putosi hevosensa +selästä erään gootin tappamana, joka oli äkkiä ilmestynyt paikalle kuin +taivaasta pudonneena. + +Ja gootin takana juoksi, ajoi ja liukui kokonainen sotajoukko näköjään +polutonta vuorenrinnettä alas. Tämä ylhäältäpäin tuleva vihollinen +ympäröi hunnit samalla kertaa, kun Totila hyökkäsi heidän kimppuunsa +edestä päin. + +Calpurnius tunsi gootin. + +"Vitiges", huudahti hän kauhistuneena. Hänen kätensä herpautuivat. + +Mutta hänen hevosensa pelasti hänet. Haavoittuneena ja hunnin +putoamisesta pelästyneenä se lähti nelistämään pitkin kenttää. + +Hänen oikealla puolellaan ratsastanut henkivartija kääntyi +raivostuneena goottien kuningasta vastaan, joka oli joutunut paljon +miestensä edelle: + +"Kuole, uskalikko", huusi hän. + +Mutta samassa hänet iski maahan Vitigeksen miekka, joka näytti tuhoavan +kaikki, jotka erottivat hänet Calpurniuksesta. + +Raivoissaan Vitiges ajoi tätä. + +Hän ajoi läpi hunniparvien, jotka kauhistuneina vetäytyivät syrjään. + +Calpurnius oli taas saanut hevosensa valtaansa ja haki suojaa +ratsumiestensä tiheimpien ryhmien takaa. + +Turhaan. + +Vitiges ei päästänyt häntä näkyvistään eikä hellittänyt takaa-ajoa. + +Kätkeytyipä hän kuinka hyvin tahansa ratsumiestensä taakse, riensipä +hän kuinka nopeasti tahansa, niin aina kuningas hänet näki ja iski +tieltään kaikki, jotka olivat hänen ja hänen poikansa murhaajan +välillä. + +Joukko joukon ja ryhmä ryhmän perästä hajosi kostavan isän hirmuisen +miekan tieltä. Koko hunnien joukko oli jakautunut kahtia pakenevan ja +hänen vainoojansa edessä. + +Se ei ehtinyt enää sulkeutua. + +Sillä ennenkuin Totila oli ennättänyt hunnien luo, oli vanha +lipunkantaja ratsu- ja jalkamiehineen hyökännyt näiden oikeata siipeä +vasten ja halaissut sen kahtia. + +Kun Totila saapui paikalle, sai hän vain ahdistaa pakenevia. + +Oikeanpuolisen osan Totila ja Hildebrand piirittivät joka puolelta ja +tuhosivat sen viimeiseen mieheen saakka. + +Suurempi, vasemmanpuoleinen osa pakeni Belisariuksen luo. + +Sillä välin Calpurnius pakeni taistelukentän yli kuin raivotarten +ahdistamana. + +Hänellä oli suuri etumatka, sillä Vitigeksen oli täytynyt seitsemän +kertaa raivata itselleen tie hunniparvien läpi. + +Mutta gootin ratsu Boreas tuntui saaneen siivet. Hän pääsi yhä +lähemmäksi uhriaan. + +Pakeneva kuuli hänen jo käskevän pysähtyä ja ryhtyä taisteluun. + +Calpurnius kannusti hevostaan. + +Silloin se kaatui hänen allaan. + +Ennenkuin hän ennätti nousta ylös, oli Vitiges, joka oli hypännyt +hevosensa selästä, hänen edessään. + +Sanaakaan virkkamatta kuningas potkaisi hänelle miekan, jonka hän oli +hevosen kaatuessa pudottanut. + +Silloin Calpurnius tarttui siihen epätoivon vimmalla. + +Hän kohotti sen ja hyökkäsi kuin tiikeri goottia kohti. + +Mutta kesken hyökkäyksensä hän kaatui selälleen maahan. + +Vitiges oli iskenyt hänen otsansa kahtia. + +Kuningas pani jalkansa kaatuneen rinnalle ja katsoi hänen +vääristyneihin kasvoihinsa. + +Sitten hän huokasi syvään ja sanoi: + +"Nyt olen kostanut. Oi, jos lapseni olisi vielä elossa." + +Belisarius oli vihaisena katsellut taistelun epäsuotuisaa alkua. + +Mutta hän ei kadottanut levollisuuttaan eikä itseluottamustaan, vaikka +näkikin Ambazuchin ja Bessaksen armenialaisten tuhon sekä Calpurniuksen +ratsumiesten hajautumisen ja pakenemisen. + +Hän huomasi nyt vihollisen ylivoiman ja etevyyden. + +Hän päätti antaa koko rintaman edetä ja jättää siihen aukon, josta +pakenevien ratsumiesten jäännös voisi päästä turvaan. + +Mutta gootit huomasivat tämän ja ajoivat johtajinaan Vitiges, Totila ja +Hildebrand, kaksi viimemainittua tuhottuaan piirittämänsä hunnit, niin +pakolaisten kintereillä, että olisivat joutuneet Belisariuksen rintaman +luo samaan aikaan kuin nämäkin ja päässeet yhdessä rintaman läpikin. + +Se ei saanut tapahtua. + +Belisarius täytti aukon henkivartiostonsa jalkamiehillä ja käski +pakenevien ratsumiesten seisahtua ja kääntyä. + +Mutta näihin näkyi tarttuneen heidän johtajansa kuolemanpelko. + +He pelkäsivät takaa päin uhkaavaa goottikuninkaan miekkaa enemmän +kuin edessään seisovaa vihastunutta päällikköä. Pysähtymättä, +epäjärjestyksessä he ajoivat täyttä laukkaa aivan kuin aikoen ratsastaa +oman jalkaväkensä kumoon. + +Yhteentörmäys oli hirmuinen -- tuhatääninen tuskan ja vihan huuto -- +ratsu- ja jalkamiehet hirveässä sekamelskassa -- vieressä gootteja, +jotka iskivät joukkoon voimiensa takaa -- ja äkkiä hurja pako kaikille +suunnille vihollisen voittohuudon kaikuessa. + +Belisariuksen henkivartiosto oli ajettu kumoon, hänen päärintamansa +murrettu. + +Hän käski peräytyä leiriin. + +Mutta se ei ollut enää peräytymistä, se oli pakoa. + +Hildebadin, Guntariksen ja Tejan jalkaväki oli nyt ehtinyt +taistelukentälle. Bysanttilaiset huomasivat, että heidän asemansa oli +joka paikassa huono. He pitivät vastarintaa mahdottomana ja riensivät +aivan epäjärjestyksessä takaisin leiriin. + +He olisivatkin saapuneet sinne hyvissä ajoin ennen vihollista, ellei +odottamaton este olisi sulkenut kaikkia teitä. + +Belisarius oli lähtenyt liikkeelle niin voitonvarmana, että hän oli +käskenyt koko kuormaston, vaunujen ja sotajoukon tavarain, vieläpä +karjankin, jota sen ajan tavan mukaan kuljetettiin sotajoukon keralla, +lähteä leiristä. + +Pakenevat joukot törmäsivät nyt kaikkialla näihin hitaasti +liikuteltaviin ja vaikeasti tieltä saataviin esineihin, ja siitä +aiheutui rajatonta hämminkiä ja sekasotkua. + +Sotamiehet ja kuormarengit joutuivat käsikähmään keskenään. Rivit +hajautuivat rattaiden, arkkujen ja vaunujen väliin. + +Useissa heräsi saaliinhimo, ja he rupesivat ryöstämään kuormastoa, +ennenkuin se joutuisi barbaarien käsiin. + +Kaikkialta kuului sadatuksia, kirouksia, valituksia ja uhkauksia, +särkyvien tavaravaunujen rätinää ja pelästyneiden elukkain mölinää. + +"Uhratkaa kuormasto! Sytyttäkää vaunut palamaan! Lähettäkää ratsumiehiä +karjaa ajamaan", käski Belisarius, joka henkivartiostonsa jäännöksen +kanssa peräytyi hyvässä järjestyksessä raivaten tietä miekoilla. + +Turhaan. + +Sekasorto tuli yhä suuremmaksi, joukko kuormaston ympärillä yhä +tiheämmäksi. Näytti siltä, ettei sitä voisi ollenkaan selvittää. + +Silloin hän joutui epätoivoon. + +Viimeisestä rivistä kuului huuto: "barbaarit ovat kimpussamme!" + +Se ei ollutkaan turhaa peloittelua. + +Hildebad oli jalkaväkineen ehtinyt tasangolle, ja hänen joukkonsa +ensimmäiset rivit hyökkäsivät turvattoman joukon kimppuun. + +Silloin syntyi hirmuinen aaltoliike eteenpäin. Tallatut ja ahdistetut +päästivät tuhatäänisen tuskan ja vihan huudon -- henkivartijat, jotka +muistelivat entistä urhoollisuuttaan, olisivat taistelleet, mutta eivät +voineet -- äkkiä syöksyi suurin osa vaunuja vetojuhtineen ja mukanaan +ne tuhannet, jotka olivat sortuneet niiden väliin, hirmuisella +paukkeella korkean tien oikealla ja vasemmalla puolella oleviin +hautoihin. Siten tie puhdistui. + +Vastustamattomasti, epäjärjestyksessä pakolaiset riensivät leiriin. + +Riemuhuudoin goottilainen jalkaväki ajoi pakenevia takaa osuen helposti +niiden tiheään ryhmään nuolilla, lingoilla ja keihäillä. Belisarius +kykeni töin tuskin puolustautumaan Totilan ja kuninkaan ratsumiesten +hyökkäyksiä vastaan. + +"Auta, Belisarius", huusi Aigan, massageettilaisten palkkasoturien +päällikkö päästyään sekamelskasta ja pyyhkien verta kasvoistaan. +"Mieheni ovat nähneet vihollisen joukossa mustan paholaisen. + +"En saa heitä pysähtymään. + +"Auta, sillä sinua he tavallisesti pelkäävät enemmän kuin paholaista!" + +Hampaitaan kiristellen Belisarius katseli oikeata siipeään, joka +goottien ahdistamana pakeni epäjärjestyksessä kentän yli. + +"Oi, Justinianus, keisarillinen herrani! Huonosti pidän lupaukseni!" + +Jättäen luotettavan Demetriuksen käsiin peräytymisen suojaamisen -- nyt +oli päästy kukkulaiselle maalle, jossa ratsuväkeä ei voinut niin +edullisesti käyttää kuin tasangolla -- hän ajoi Aiganin seuraamana +ratsastavien henkivartijainsa etunenässä kentän poikki pakenevien luo. + +"Seis", hän huusi jyrisevällä äänellä, "seis, pelkurit koirat! + +"Kuka pakenee, kun Belisarius taistelee? + +"Minä olen keskellänne! Kääntykää, niin voitamme!" + +Hän avasi kypäränsä silmikon ja näytti miehille majesteetilliset +kasvonsa. + +Tämän sankarillisen miehen vaikutusvoima oli niin mahtava, luottamus +hänen voittoisaan onneensa niin suuri, että todellakin kaikki, jotka +tunsivat sotapäällikön sankarivartalon, säpsähtivät, pysähtyivät ja +huudoilla toisiaan rohkaisten kääntyivät takaa-ajavia gootteja vastaan. + +Ainakin siinä osassa kenttää pakenevat bysanttilaiset pysähtyivät. + +Silloin astui esiin jättiläiskokoinen gootti, joka helposti raivasi +tien joukon läpi. + +"Heijaa, onpa hauskaa, että te, nopsat pikku kreikkalaiset olette +vihdoinkin väsyneet juoksuun. + +"Olin niin hengästynyt, etten yrittänyt päästä perässänne. + +"Jalat teillä on paremmat kuin meillä. Koetetaanpa, minkälaiset +käsivarret teillä on. + +"Ketä te väistätte pojat? Tuotako, joka ratsastaa päistäriköllä? Mikä +hän on?" + +"Herra, hän on varmaankin italialaisten kuningas. Hänen katsettaankaan +tuskin voi sietää." + +"Vielä mitä! Ahaa -- hän on varmaankin Belisarius! + +"Onpa hauskaa", huusi hän tälle, "että tapasin sinut, uljas sankari. + +"Laskeudu hevoseltasi ja tule mittelemään voimiasi kanssani. + +"Olen Hildebad, Totan poika. + +"Kuten näet, olen minäkin jalkaisin. + +"Etkö halua", huusi hän vimmoissaan. "Sinut täytyy vetää pois hevosen +selästä." + +Hän rupesi heiluttamaan oikeassa kädessään olevaa, tavatonta keihästä. + +"Käänny, herra, pakene", huusi Aigan. "Jättiläinen heittää +mastopuulla." + +"Käänny, herra", toistivat hypaspistit peloissaan. + +Mutta Belisarius ratsasti levollisesti hevosen pituuden lähemmäksi +goottia ja veti esille lyhyen miekkansa. + +Suhahtaen hirrentapainen keihäs lensi Belisariuksen rintaa kohti. + +Mutta vähän ennen kuin se sattui, Belisarius iski siihen voimakkaasti +lyhyellä roomalaismiekallaan, ja se lensi vahinkoa tekemättä kolme +askelta sivulle päin. + +"Eläköön Belisarius! Eläköön", huusivat bysanttilaiset rohkaistuneina +ja syöksyivät gootteja kohti. + +"Kaunis isku", sanoi Hildebad nauraen. + +"Katsotaanhan auttaako miekkailutaitosi _tätäkin_ vastaan." + +Hän kumartui, otti maasta vanhan, ryhmyisen rajakiven, heilutteli sitä +edestakaisin, nosti sen molemmin käsin päänsä päälle ja nakkasi sen +kaikin voimin ryntäävää sankaria vastaan. -- Bysanttilaiset huudahtivat +-- Belisarius putosi selälleen maahan. Silloin oli kaikki lopussa. + +"Belisarius kuollut! Voi onnettomuutta! Kaikki on hukassa", huusivat +bysanttilaiset, kun korkea vartalo oli kadonnut näkyvistä, ja pakenivat +hurjasti leiriin päin. + +Muutamat pakenivat pysähtymättä Rooman porteille saakka. + +Turhaan keihäs- ja kilpimiehet kuolemaa uhmaten ryntäsivät gootteja +vastaan, he saivat pelastetuksi päällikkönsä, mutta ei taistelua. + +Eteenpäin ryntäävän Hildebadin ensimmäisen kuolettavan miekaniskun +vastaanotti uskollinen Maxentius omaan rintaansa. + +Mutta täällä goottilainen soturikin vaipui vihdoin maahan ratsultaan. +Hän oli vasta Hildebadin jälkeen saapunut Belisariuksen luo ja iskenyt +seitsemän henkivartijaa kuoliaaksi päästäkseen päällikön kimppuun. +Gootit löysivät hänen ruumiistaan kolmetoista haavaa. Mutta hän jäi +eloon. + +Ja hän oli muuan niitä harvoja, jotka taistelivat koko sodan ajan ja +jäivät sen jälkeen eloon. -- Hän oli lipunkantaja Visand. + +Aigan ja Belisariuksen hevosenhoitaja Valentinus nostivat herransa +hevosen selkään. Tämä toipui pian huumauksestaan ja kohotti turhaan +päällikönsauvansa ja kehoitushuutonsa. Miehet eivät kuulleet tai eivät +tahtoneet kuulla. + +Turhaan hän iski pakenevia kuoliaaksi. Aallon tavoin vetäisi joukko +hänet mukaansa ja vei hänet leiriin. + +Täällä hän sai vielä kerran pysähdytetyksi gootit lujan portin avulla. + +"Kunnia on menetetty", sanoi hän. "Suojelkaamme henkeämme." + +Näin sanoen hän sulki leirin portit ottamatta huomioon sitä, että +porttien ulkopuolelle jäi laumoittain bysanttilaisia. + +Hurja Hildebad koetti tunkeutua suoraan leiriin, mutta yritys ei +onnistunut, sillä leirin vahvoihin tammisiin muureihin eivät pystyneet +keihäät eivätkä kivet. + +Tyytymättömänä hän nojasi keihääseensä vilvoitellen itseään. Silloin +ilmestyi muurin kulman takaa Teja, joka kuninkaan ja Totilan tavoin oli +laskeutunut hevosen selästä, ja silmäili tutkivasti leirin +puuvarustusta. + +"Kirottu puulinna", huusi Hildebad hänet nähtyään. "Siihen ei pysty +kivi eikä rauta." + +"Ei", sanoi Teja, "vaan tuli". + +Hän potkaisi vieressään olevaa tuhkakasaa. + +"Tässä on risuja ja tuhkaa viime öisen leiritulen jäljeltä: + +"Tuolla on vielä palavia hiiliäkin. + +"Tänne, miehet! Kohennelkaa miekoillanne hiillosta! Sytyttäkää risut +palamaan. Pannaan leiri tuleen!" + +"Sinä olet kunnon poika", huudahti Hildebad iloisena. "Nopeasti tänne, +pojat! Savustetaan heidät ulos kuten ketut pesästä. Raikas pohjoistuuli +auttaa meitä." + +Nopeasti sytytettiin taas vartiotulet ja sadoittain kekäleitä lensi +heti leirin kuiviin puuvarustuksiin. + +Pian leimusivat puiset muurit ilmitulessa. + +Sakea savu, jonka tuuli ajoi päin bysanttilaisten silmiä, teki vallien +puolustamisen mahdottomaksi. + +He peräytyivät leirin keskiosaan. + +"Oi, jos nyt saisi kuolla", huokasi Belisarius. -- "Lähtekää leiristä! +Menkää porta decumanan kautta ulos! + +"Peräytykää hyvässä järjestyksessä leirin takana oleville silloille." + +Mutta lähtökäsky teki lopun viimeisestäkin kurista, järjestyksestä ja +rohkeudesta. + +Kun puoleksi hiiltyneet portinpalkit ryskyivät Tejan kirveen iskuista +ja kun musta sankari tulenhaltijan tavoin syöksyi ensimmäisenä liekkien +ja savun läpi pretorisen portin kautta leiriin, riuhtaisivat +pelästyneet sotamiehet yhtä aikaa auki kaikki portit, joiden kautta +päästiin Roomaan, juosten itse kilvan joelle päin. + +Ensimmäiset pääsivät hyvin ja ahdistamatta silloille. He olivat saaneet +suuren etumatkan sillä aikaa kuin Belisarius puolusti palavaa leiriä +Hildebadia ja Tejaa vastaan. + +Mutta äkkiä -- uusi pelästys -- goottilaisen ratsuväen torvet +kajahtivat aivan läheltä. + +Vitiges ja Totila olivat, nähtyään, että leiri oli valloitettu, taas +nousseet hevosten selkään ja ratsastivat miehineen leirin ympäri +molemmilta puolin hyökäten pakenevien kimppuun sivuilta päin. + +Belisarius oli juuri tullut ulos decumanisesta portista ja aikoi ajaa +lähimmälle sillalle, kun hän näki sekä oikealla että vasemmalla +puolella vihollisen ratsumiehiä. + +Kokenut sotapäällikkö ei vieläkään menettänyt mielenmalttiaan. + +"Täyttä karkua silloille", hän huusi saraseeneilleen. "Suojelkaa +niitä!" + +Mutta liian myöhään. Kuului kumea rasahdus ja heti sen jälkeen toinen, +-- molemmat kapeat sillat olivat pakenevien painon alla murtuneet. +Mutaiseen veteen hukkui sadoittain hunnilaisia ratsumiehiä ja +illyrialaisia keihäsmiehiä, jotka olivat olleet Justinianuksen ylpeys. + +Jyrkälle joenrannalle päästyään Belisarius kannusti empimättä hevostaan +ja ajoi sen kuohuviin, veren värjäämiin aaltoihin. + +Hän pääsi toiselle rannalle. + +"Salomo", sanoi hän joen yli päästyään reippaimmalle pretoriaanilleen, +"ota sata ratsastavaa henkivartijaani ja aja solalle niin nopeasti kuin +hevoset pääsevät. + +"Ajakaa pakolaiset nurin. + +"Teidän täytyy päästä sinne ennen gootteja. Kuuletteko? _Teidän +täytyy!_ + +"Se on viimeinen pelastusmahdollisuus." + +Salomo ja Dagisthaeos lähtivät täyttämään käskyä. + +Belisarius kokoili sillä aikaa pakenevat miehensä ympärilleen. + +Gootteja samoin kuin bysanttilaisiakin joki oli pidättänyt vähän aikaa. + +Äkkiä Aigan huusi: + +"Salomo palaa!" + +"Herra", huusi tämä päästyään lähemmäksi, "kaikki on hukassa! Solassa +välkkyi aseita. Gootit ovat miehittäneet sen." + +Silloin -- ensi kerran tänä onnettomuuden päivänä -- Belisarius +pelästyi. + +"Sola menetetty! -- Silloin ei sotajoukostani ainoakaan mies pelastu. + +"Silloin: hyvästi maine, Antonina ja elämä. + +"Paljasta miekkasi, Aigan -- elävänä en tahdo joutua barbaarien +käsiin." + +"Herra", sanoi Aigan, "en ole koskaan kuullut sinun puhuvan tuolla +tavalla." + +"Tällaista ei ole minulle koskaan ennen sattunutkaan. Laskeutukaamme +hevosten selästä ja kuolkaamme." + +Hän kohotti jo oikean jalkansa jalustimesta hypätäkseen hevosen +selästä. Mutta samassa Dagisthaeos ajaa karautti paikalle ja huusi: +"Ole huoleti päällikköni!" + +"Mitä sanot?" + +"Sola on meidän hallussamme. Aseet, jotka siellä näimme, olivat +roomalaisia. + +"Prefekti Cethegus on siellä. Hän on pitänyt sen salaa miehitettynä." + +"Cethegus", huusi Belisarius. "Onko se mahdollista? Onko se totta?" + +"On, päällikkö. -- Katso tuonne! Oikeaan aikaan tämä tieto tulikin." + +Niin olikin. + +Sillä goottilainen ratsumiesjoukko, jonka kuningas Vitiges oli +lähettänyt valtaamaan solaa, ennenkuin pakolaiset sinne ehtisivät, +oli kulkenut joen yli erään kaalamon kohdalla, katkaissut tien +Belisariuksen ratsumiehiltä ja joutunut ennen heitä tärkeään solaan. + +Mutta juuri, kun he aikoivat ajaa solan sisään, Cethegus hyökkäsi +isaurilaisineen piilopaikastaan eräästä rotkosta ja ajoi lyhyen +taistelun jälkeen hämmästyneet gootit pakosalle. + +"Ensimmäinen voitonvälähdys tänä mustana päivänä", huudahti Belisarius. +"Solalle!" + +Paremmassa järjestyksessä ja levollisempina kuin tähän saakka joukko +kokoontui päällikkönsä ympärille, joka johti heidät metsäylänteelle. + +"Terve tuloa turvaan, Belisarius", huusi Cethegus pyyhkien miekkaansa. + +"Olen odottanut sinua täällä auringon noususta alkaen. + +"Tiesin varmasti, että tulisit tänne ennen iltaa." + +Belisarius ojensi hänelle kätensä ja sanoi: + +"Rooman prefekti! Sinä olet tänään pelastanut keisarin sotajoukon, +jonka minä olin syössyt perikatoon. Minä kiitän sinua!" + +Prefektin levänneet joukot hallitsivat läpipääsemättömän muurin tavoin +solaa, laskivat pakenevat bysanttilaiset pienissä erissä turvaan ja +torjuivat helposti ensimmäisten väsyneiden, joen yli kahlanneiden +goottien hyökkäykset. -- Nämä olivatkin taistelleet koko päivän. + +Hämärän tullessa kuningas Vitiges kutsui joukkonsa takaisin ja sijoitti +ne yöksi taistelukentälle. Sillä aikaa Belisarius solan eteläpuolella +vähitellen järjesti alipäällikköineen sotajoukkonsa sitä mukaa kuin +pakolaiset saapuivat. + +Kun Belisariuksella taas oli koossa muutamia tuhansia miehiä, hän +ratsasti Cetheguksen luo ja sanoi: + +"Mitä tuumit, Rooman prefekti? + +"Sinun joukkosi ovat levänneet. + +"Ja meidän miesten täytyy saada korvaus kärsimästään tappiosta. + +"Hyökätkäämme vielä kerran vihollisen kimppuun -- aurinko ei vielä +aivan heti laske -- ja koettakaamme kääntää onneamme." + +Cethegus katsoi häneen hämmästyneenä ja lausui Homeroksen sanat: + +"Todella, kamalan sanan olet lausunut, voimakas! + +"Tyytymätön! + +"Onko sinusta niin äärettömän vaikea palata voitettuna taistelusta? + +"Ei, Belisarius! Tuolla viittaavat Rooman tornit. Vie sinä sinne tuiki +väsyneet joukkosi. + +"Minä puolustan solaa siksi, kun olet päässyt kaupunkiin. + +"Ja olen hyvin iloinen, jos saan sen edes tehdyksi." + +Niin tehtiinkin. + +Belisarius ei asiain näin ollen voinut ajatellakaan saada prefektiä +taipumaan. + +Hän luopui siis vaatimuksestaan ja vei joukkonsa takaisin Roomaan, +jonne saapui iltayöstä. + +Ensin ei häntä aiottu laskea sisään. + +Hän oli niin tomun ja veren peitossa, ettei häntä tahdottu tuntea. + +Sitä paitsi pakolaiset olivat tuoneet kaupunkiin taistelusta sellaisia +tietoja, että päällikkö oli kaatunut ja kaikki oli menetetty. + +Vihdoin Antonina, joka oli odottanut valleilla, tunsi hänet. + +Hänet laskettiin kaupunkiin Pinciuksen portin kautta. Sitä kutsuttiin +siitä lähtien Porta belisariaksi. + +Tulisoihdut Flaminiuksen ja Pinciuksen porttien välisillä valleilla +olivat prefektille merkkinä siitä, että Belisarius oli päässyt +joukkoineen Roomaan. Hän lähti hyvässä järjestyksessä, väsyneiden +voittajain laimeasti ahdistaessa, kaupunkiin päin, jonne hän +onnellisesti pääsikin yön turvissa. + +Vain Teja tunkeutui muutamain ratsumiesten kanssa sille kukkulalle, +jolla Villa Borghese nykyjään sijaitsee, ja Aqva Acetosaan saakka. + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + + +Seuraavana päivänä goottien lukuisa sotajoukko saapui ikuisen kaupungin +edustalle ja piiritti sen seitsemästä kohdasta. + +Nyt alkoi merkillinen piiritys, jonka aikana kävi ilmi sekä +Belisariuksen päällikkönero ja kekseliäisyys että piirittäjien +urhoollisuus. + +Pelosta vavisten roomalaiset katselivat muureiltaan saapuvaa goottien +laumaa, josta ei näyttänyt loppua tulevankaan. + +"Katso, prefekti, tuo joukko valtaa muurisi." + +"Niiden ympäristön, mutta niiden yli se ei tule. + +"Ilman siipiä ei näille muureille päästä." + +Vitiges oli jättänyt Ravennaan vain kaksituhatta miestä. +Kahdeksantuhatta hän oli lähettänyt Urbssalvian kreivin Uligiksen ja +Asculumin kreivin Ansan johdolla Dalmatiaan valloittamaan tätä +maakuntaa ja Liburniaa bysanttilaisilta sekä valtaaman takaisin tärkeää +Salonaa. Heidän piti pestata avukseen palkkasotureita Saviasta. + +Goottien laivastokin lähetettiin sinne vastoin Tejan neuvoa. Hän +ehdotti, että se olisi tuotu Portukseen, Rooman satamaan, piirittävän +sotajoukon avuksi. + +Maan puolelta kuningas piiritti Roomaa ja sen laajoja valleja +sekä Marcus Aureliuksen ja prefektin rakennuttamia muureja +sadallaviidelläkymmenellätuhannella miehellä, + +Rooman muureissa oli siihen aikaan viisitoista pääporttia sekä +sitäpaitsi joitakuita pienempiä. + +Gootit pystyttivät muurien heikompien paikkojen edustalle kuusi leiriä. +Kaikki nämä kuusi leiriä olivat joen vasemmalla rannalla. + +Mutta koska oli pelättävissä, että piiritetyt hävittäisivät Milviuksen +sillan ja siten katkaisisivat piirittäjiltä kulkutien joen oikealle +rannalle sekä saisivat vapaasti hallittavakseen koko alueen joen +oikealta rannalta mereen saakka, gootit rakensivat Tiberin oikealle +rannalle, "Neron kentälle", seitsemännen leirin, joka ulottui Vatikanin +kukkulalta Milviuksen siltaan saakka. + +Tämä silta suojeli siis Milviuksen siltaa ja uhkasi Hadrianuksen siltaa +sekä Pyhän Pietarin porttiin päättyvää Roomaan johtavaa tietä. Porttia +kutsuttiin Prokopiuksen tietojen mukaan jo silloin myöskin sisemmäksi +Aureliuksen portiksi. + +Se oli lähinnä Hadrianuksen hautaa. + +Gootit vartioivat tarkasti myöskin Pyhän Pankratiuksen porttia Tiberin +oikealla rannalla. + +Tämän Neron kentällä, Pankratiuksen ja Pietarin porttien välillä olevan +leirin päälliköksi Vitiges määräsi Mediolanumin kreivin Markjan, joka +oli ollut cottilaisten alppien vartijana frankkeja vastaan. + +Mutta kuningas kävi usein itse täällä tarkasti silmäillen Hadrianuksen +hautaa. + +Hän ei ruvennut minkään erityisen leirin päälliköksi, vaan pidätti +itselleen ylipäällikkyyden määräten kuuden muun leirin päälliköiksi +Hildebrandin, Totilan, Hildebadin, Tejan, Guntariksen ja Gripan. + +Kaikkien seitsemän leirin ympäri kuningas kaivatti syvät haudat ja +teetätti siten saadusta mullasta muurit haudan ja leirin välille ja +vahvistutti ne paalutuksilla, suojaten siten leirit mahdollisilta +hyökkäyksiltä. + +Belisarius uskoi praenestinisen (nykyinen Porta maggiore) portin +kaupungin itäosassa Bessakselle sekä kovasti uhatun Flaminiuksen +portin, jonka läheisyydessä oli Totilan leiri, Constantinukselle. Tämä +rakennutti sen melkein umpeen roomalaisista temppeleistä ja palatseista +otetuilla marmorilohkareilla. + +Belisarius oli sijoittanut pääleirinsä kaupungin pohjoisosaan. + +Tämä oli heikoin Cetheguksen hänelle luovuttamista paikoista. + +Prefekti oli pidättänyt itselleen kaupungin länsi- ja eteläosat, joista +kukaan ei voinut häntä karkoittaa ja joissa hänen läsnäolonsa oli +välttämätön. + +Mutta täällä pohjoisessa oli Belisarius isäntänä. Hän asettui +Flaminiuksen ja Pinciuksen -- taikka nyt "Belisariuksen" -- porttien +välille, linnoituksen heikommalle paikalle ja suunnitteli hyökkäyksiä +barbaareita vastaan. + +Muut portit hän uskoi jalkaväenpäälliköiden Peraniuksen, Magnuksen, +Enneen, Artabaneen, Azaretaan ja Chilbudiuksen huostaan. + +Prefekti oli luvannut puolustaa kaikkia portteja Tiberin oikealla +rannalla, nimittäin uutta Porta aureliaa Hadrianuksen haudan luona, +Porta septimianaa, vanhaa Porta aureliaa, jota siihen aikaan kutsuttiin +Pankratiuksen portiksi, ja Porta portuensista sekä näiden lisäksi +vasemmalta rannalta pyhän Paavalin porttia. + +Vasta seuraava portti itäänpäin -- ardeatininen -- oli Belisariuksen +suojeltavana. Täällä oli päällikkönä Chilbudius. + +Sekä piirittäjät että piiritetyt osoittautuivat yhtä väsymättömiksi ja +kekseliäiksi hyökkäys- ja puolustussuunnitelmien tekemisessä. + +Kauan aikaa gootit koettivat keksiä keinoja saadakseen Rooman +antautumaan ilman rynnäkköä, ja piiritetyt taas koettivat saada nuo +tuumat turhiksi. + +Gootit, jotka olivat campagnan herroja, koettivat näännyttää +piiritettyjä janolla. He katkaisivat kaikki neljätoista komeaa +vesijohtoa, jotka varustivat kaupungin juomavedellä. + +Belisarius muurautti heti, kun hän oli tämän huomannut, vesijohtojen +kaupunginpuoleiset päät kiinni. + +"Sillä", oli Prokopius sanonut hänelle, "kun sinä, sankari Belisarius, +kömmit vesijohtoa myöten Napoliin, voisi barbaarien mieleen johtua +ryömiä samanlaista sankaritietä Roomaan. Tuskinpa he sitä häpeänäkään +pitäisivät." + +Kylvyistä piiritettyjen täytyi kokonaan luopua, sillä kauempana joesta +olevissa kaupunginosissa saatiin tuskin juomavettä. + +Katkaisemalla vesijohdot barbaarit olivat ottaneet roomalaisilta +leivänkin suusta. + +Siltä ainakin näytti. + +Sillä Rooman kaikki vesimyllyt seisahtuivat nyt. + +Viljaa, jonka Cethegus oli ostanut Sisiliasta ja Belisarius väkisin +koonnut Rooman ympäristöstä vuokralaisten ja maanviljelijäin murinasta +huolimatta, ei saatu enää jauhetuksi. + +"Antakaa aasien ja härkien pyörittää myllyjä", komensi Belisarius. + +"Useimmat aasit ja härät olivat siksi viisaita, Belisarius", vastasi +Prokopius, "etteivät ne tulleet tähän loukkuun meidän mukanamme. + +"Meillä on härkiä vain teurastusta varten. + +"Jos ne pannaan myllyjä pyörittämään, ei niissä sitten enää ole lihaa +niin paljon, että niitä voisi teurastaa." + +"Kutsu sitten Martinus tänne. + +"Sain eilen Tiberin rannalla kävellessäni ja goottien telttoja +laskiessani aatteen --" + +"Joka Martinuksen on sen mahdottomuudesta huolimatta toteutettava. + +"Mies parka! + +"Noudan hänet joka tapauksessa." + +Mutta kun Belisarius ja Martinus saman päivän iltana näyttivät +yhteenliitettyjen venheiden päälle laaditun maailman ensimmäisen +laivamyllyn, sanoi Prokopius ihastuneena: + +"Laivamyllyissä jauhettu leipä ilahduttaa ihmisiä kauemmin kun +suurimmat urotyösi. Täten jauhetussa viljassa on -- kuolemattomuuden +maku." + +Belisariuksen keksimät ja Martinuksen laatimat laivamyllyt suorittivat +todellakin koko piirityksen ajan kuiville jääneiden vesimyllyjen +tehtävän. + +Sen sillan alapuolella, jota nykyjään kutsutaan Ponte San Sistoksi, +Janiculus-kukkulan juurelle Belisarius, näet, kiinnitti köysillä kaksi +laivaa ja rakennutti niiden päälle myllyn, jonka ratasta sillan +arkkujen väliin pusertunut vesi pyöritti kovalla vauhdilla. + +Piirittäjät koettivat saada tuhotuiksi nämä laitokset, joista +karkulaiset olivat heille kertoneet. + +He heittelivät sillan yläpuolella olevilta rannoilta jokeen palkkeja, +tukkeja ja puita, jotka todellakin yhdessä yössä tuhosivat kaikki +joessa olevat myllyt. + +Mutta Belisarius rakennutti myllyt uudestaan ja jännitti sillan +yläpuolelle joen yli vahvan ketjun, johon kaikki myllyjä uhkaavat +esineet tarttuivat. + +Tällä rautaisella virransululla oli toinenkin tarkoitus kuin myllyjen +suojeleminen. Sen piti myöskin estää gootteja pääsemästä kaupunkiin +veneillä ja lautoilla jokea pitkin. + +Sillä Vitiges oli nyt ryhtynyt kaikkiin toimiin rynnäkön varalta. + +Hän rakennutti puisia torneja, jotka olivat korkeampia kuin kaupungin +muurit. Tornit olivat rattailla ja niitä kuljetettiin vetojuhtien +avulla. + +Hän teetti lukemattomia ryntäysportaita sekä neljä hirmuista +muurinsärkijää, joita kutakin hoitamaan tarvittiin viisikymmentä +miestä. + +Lukemattomilla risu- ja kaislakimpuilla täytettäisiin syvät +vallihaudat. + +Belisarius ja Cethegus puolestaan -- edellinen pohjoisessa ja idässä, +jälkimmäinen etelässä ja lännessä -- valvoivat kaupungin puolustusta. +He sijoittivat valleille ballisteja ja heittokoneita, jotka sinkosivat +pitkien matkojen päähän hirrentapaisia keihäitä sellaisella voimalla, +että ne puhkaisivat täydessä rautavaruksessa olevan miehen. + +Portteja suojeltiin "susilla", s.o. rautapiikein varustetuilla +palkeilla, jotka pudotettiin hyökkääjien päälle, kun nämä olivat +saapuneet aivan portin viereen. + +Lopuksi he sirottelivat paljon jalkarautoja ja piikkikuulia muurien ja +barbaarien leirin väliselle aukealle paikalle. + + + + +YHDEKSÄS LUKU. + + +Kaikesta tästä huolimatta gootit olisivat päässeet muureille, ellei +prefektillä olisi ollut Egariaa, sanoivat roomalaiset. + +Sillä se oli todellakin merkillistä. Joka kerta, kun barbaarit +suunnittelivat hyökkäystä, meni Cethegus Belisariusta varoittamaan ja +ilmoitti edeltäkäsin hyökkäyspäivän. + +Joka kerta, kun Teja tai Hildebad aikoivat tehdä äkkihyökkäyksen +jotakin porttia tai varustusta vastaan, Cethegus ilmoitti sen +edeltäkäsin ja hyökkääjät tapasivat uhatussa paikassa puolustajia kaksi +kertaa enemmän kuin tavallisesti. + +Joka kerta, kun barbaarit aikoivat tehdä yöllisen hyökkäyksen joen yli +jännitettyä ketjua vastaan, Cethegus näkyi aavistaneen sen ja lähetti +vihollisia vastaan polttolaivoja. + +Näin kului kuukausia. + +Goottien täytyi myöntää itselleen, etteivät he huolimatta lukuisista +hyökkäyksistä olleet vähääkään edistyneet piirityksen alusta. + +Kauan he kestivät masentumatta nämä vastoinkäymiset ja kaikkien +suunnitelmiensa ilmitulemisen ja tuhoamisen. + +Mutta vähitellen alemmat kansankerrokset rupesivat napisemaan, +varsinkin kun elintarpeet alkoivat vähetä. Jopa kuninkaankin kirkas +otsa synkkeni, kun hän näki pahan haltijan tekevän turhaksi kaiken +hänen voimansa, kestävyytensä ja sotataitonsa. + +Ja kun hän tuli jonkin epäonnistuneen yrityksen jälkeen kuninkaalliseen +telttaan väsyneenä ja kumarahartiaisena, katseli vaitelias kuningatar +häntä niin arvoituksellisesti ja kammottavasti, että hän kauhistuen +käänsi katseensa toisaalle. + +"Näin asiat nyt ovat", sanoi hän synkkänä Tejalle. + +"Johan edeltäkäsin sanoin, että näin kävisi. + +"Rautgundiksen mukana pakeni onneni, samoin sieluni rauha. + +"Kruununi tuntuu olevan kirottu. + +"Ja tuo amelungien tytär kiertelee ympärilläni vaiteliaana ja synkkänä +kuin onnettomuuteni ilmi elävänä." + +"Olet kenties oikeassa", sanoi Teja. + +"Mutta saan mahdollisesti tämän taikavyyhdin selvitetyksi. + +"Anna minulle lomaa täksi yöksi." + +Samana päivänä, melkein samalla hetkellä verinen Johannes pyysi Rooman +muurien sisällä Belisariukselta lomaa seuraavaksi yöksi. + +Belisarius ei suostunut. + +"Nyt ei ole sopiva aika öisiin huvitteluihin", sanoi hän. + +"Ei taida tuottaa kovinkaan suurta huvia kymmenen kertaa meitä molempia +viekkaamman ketun seuraaminen yöaikaan kosteiden muurien välissä ja +goottien aseiden uhalla." + +"Mitä oikein puuhaat", kysyi Belisarius tarkkaavaisempana. + +"Mitäkö puuhaan? + +"Aion tehdä lopun tästä kirotusta asemasta, jossa me -- sinä, +päällikköni, -- nykyjään olemme. + +"Kuukausimääriä barbaarit ovat olleet näiden muurien edustalla mitään +voittamatta. Me ammumme heitä väijyksistä kuten pojat pikku lintuja ja +nauramme heille. + +"Mutta kuka tämän kaiken oikeastaan saa aikaan? + +"Et sinä, keisarillinen sotapäällikkö, kuten oikeastaan pitäisi, eikä +keisarillinen sotajoukko, vaan tuo jäinen roomalainen, joka ei naura +muulloin kuin ivatessaan. + +"Hän istuu Kapitoliumissa ja nauraa keisarille ja gooteille ja meille +ja -- luvalla sanoen -- sinulle eniten. + +"Mistä tuo mies, joka on kuin Odysseus ja Ajax samalla kertaa, tietää +goottien suunnitelmat niin tarkoin kuin istuisi hän läsnä kuningas +Vitigeksen neuvotteluissa. + +"Pahan henkensä avulla sanovat jotkut. + +"Egariansa avulla sanovat toiset. + +"Hänellä on korppi, joka osaa puhua kuin ihminen ja joka ymmärtää +ihmisten puhetta, sanovat jotkut. Hän lähettää korppinsa yöksi goottien +leiriin. + +"Uskokoot näitä puheita akat ja roomalaiset, mutta ei äitini poika. + +"Luulen tuntevani sen korpin ja pahan hengen. + +"Varmaa on, että hän saa tietonsa vain goottien leiristä. Katsokaamme, +emmekö voisi itse käyttää tuota lähdettä." + +"Olen kauan epäillyt samaa, mutta en ole keksinyt mitään keinoa." + +"Olen antanut hunnieni vartioida hänen askeleitaan. + +"Se on perin vaikeaa, sillä tuo ruskea mauripiru seuraa häntä joka +paikassa kuin varjo. + +"Mutta joskus on Syphax päiväkausia poissa ja silloin vakoileminen +onnistuu paremmin. + +"Olen saanut tietää, että Cethegus on useana yönä mennyt ulos +kaupungista milloin Porta portuensiksen kautta Tiberin oikealla +rannalla, milloin pyhän Paavalin portin kautta Tiberin vasemmalla +rannalla. Vakoojani eivät uskaltaneet seurata häntä kauemmaksi +kaupungin ulkopuolelle, sillä molemmat mainitut portit ovat hänen +hallussaan. + +"Mutta tänä yönä -- sillä nyt hän taas varmasti lähtee kaupungista -- +aion itse lähteä häntä vakoilemaan. + +"Minun täytyy odottaa häntä portin ulkopuolella, sillä +hänen isaurilaisensa eivät laske minua portista ulos. Jään +tarkastusmatkallani johonkin vallihautaan odottamaan." + +"Hyvä! Mutta sanojesi mukaan on kaksi porttia vartioitavana." + +"Sen vuoksi olenkin ottanut veljeni Perseuksen toverikseni. Hän vartioi +pyhän Paavalin, minä portuensista porttia. Saat olla varma, että +ennen auringonnousua huomenna toinen meistä tuntee prefektin pahan +hengen." -- + +Aivan vastapäätä pyhän Paavalin porttia noin kolmen jousenkantaman +päässä kaupungin uloimmista vallihaudoista oli mahtava, vanhanaikainen +rakennus, Basilica Sancti Pauli extra muros (pyhän Paavalin basilika +muurien ulkopuolella), jonka viimeiset jäännökset hävisivät vasta +silloin, kun Bourbonin tallikreivi piiritti Roomaa. + +Alkujaan se oli Jupiter Statorin temppeli, mutta pari vuosisataa +takaperin oli se pyhitetty apostolille. Siitä huolimatta oli vieläkin +pystyssä partaisen jumalan suuri pronssipatsas. Sen oikeasta kädestä +oli vain riistetty vasama ja pantu sijaan risti. Leveä, partainen +patsas sopi mainiosti uudenkin nimensä kuvaksi. + +Oli yön kuudes hetki. + +Kuu paistoi kirkkaana ikuisen kaupungin yläpuolella ja valoi hopeaista +hohdettaan muurien harjoihin sekä Rooman varustusten ja basilikan +väliselle kentälle. + +Pyhän Paavalin portilla oli juuri vaihdettu vahteja. + +Mutta portista oli tullut seitsemän miestä ja takaisin palasi vain +kuusi. Seitsemäs lähti taivaltamaan kentälle päin. + +Varovaisesti hän kulki eteenpäin karttaen lukuisia jalkarautoja, +sudenhautoja ja itsestään laukeavia myrkytettyjä nuolia, joita täällä +oli kaikkialla ja jotka tuottivat monelle gootille kuoleman +hyökkäyksien aikana. + +Mies näytti tuntevan ne tarkoin ja osaavan väistää niitä. + +Mutta hän vältti huolellisesti kuutamoakin, kulkien, mikäli +mahdollista, muurin varjossa ja juosten puulta puulle. + +Kun hän nousi viimeisestä haudasta, katseli hän ympärilleen ja jäi +seisomaan erään heittokoneiden karsiman sypressin varjoon. + +Hän ei nähnyt missään päin ketään ja riensi nopein askelin kirkkoa +kohden. + +Jos hän olisi vielä kerran katsellut ympärilleen, ei hän olisi niin +huolettomana jatkanut matkaansa. + +Sillä heti, kun hän oli lähtenyt puun luota, nousi haudasta toinen +haamu, joka kolmella askeleella hyppäsi vuorostaan sypressin varjoon. + +"Nyt jouduit häviölle, Johannes, ylpeä veljeni! Tällä kertaa olikin +onni nuoremmalle veljelle suosiollinen. + +"Nyt on Cethegus ja hänen salaisuutensa käsissäni." + +Ja hän seurasi varovaisesti edellä kulkevaa. + +Mutta äkkiä tämä katosi hänen näkyvistään, ikäänkuin maa olisi hänet +niellyt. Tämä tapahtui kirkon uloimman muurin ääressä. Mutta kun +armenialainen saapui paikalle, ei hän löytänyt minkäänlaista porttia +tai aukkoa. + +"Kohtaus on nähtävästi kirkossa", sanoi hän itsekseen. "Minä menen +sinne." + +Mutta tässä paikassa oli mahdoton päästä muurin yli. + +Etsien ja koetellen vakooja kiersi muurin kulman ympäri. + +Turhaan. Muuri oli joka paikasta yhtä korkea. + +Häneltä meni noin neljännestunti aikaa turhaan hakemiseen. + +Vihdoin hän löysi kivien välissä pienen aukon, jonka lävitse hän +vaivoin pääsi. + +Hän oli nyt vanhan temppelin esipihassa, johon leveät doorilaiset +patsaat loivat syviä varjoja. Niiden suojassa hän livahti pihan +oikeasta päästä päärakennuksen viereen saakka. + +Hän tirkisteli sisään muurinraosta, jonka hän oli huomannut +ilmanvedosta. + +Sisällä oli aivan pimeää. + +Mutta äkkiä kirkas valo häikäisi hänen silmänsä. + +Kun hän ne taas avasi, näki hän valojuovan pimeässä kirkossa. Se tuli +salalyhdystä, joka juuri oli otettu esille. + +Hän näki selvästi kaiken, mikä oli lyhdyn valaistuspiirissä, mutta +lyhdyn kantajaa hän ei voinut nähdä. Prefekti Cetheguksen hän sitä +vastoin näki hyvin. Tämä seisoi aivan apostolin kuvapatsaan vieressä ja +näytti nojaavan siihen. Hänen edessään seisoi toinen henkilö, hoikka +nainen, jonka tummanpunainen tukka kimalteli lyhdyn valossa. + +"Kaunis goottikuningatar, kautta Eroksen ja Anteroksen", ajatteli +vakooja. "Ei ole hullumpi kohtaus, olipa kysymys rakkaudesta tai +valtiollisista asioista. + +"Mitä he puhuvat? + +"Ikävä kyllä tulin niin myöhään, etten kuullut keskustelun alkua." + +"Siis muista tarkoin: ylihuomenna tapahtuu Tiburtiuksen portin +edustalla kauheita asioita." + +"Hyvä on, mutta mitä", kysyi prefekti. + +"En saanut niistä tarkempaa tietoa enkä voi enää sinulle siitä +ilmoittaa, vaikka saisinkin vielä jotakin tietää. En uskalla enää +tavata sinua täällä, sillä --" + +Hän puhui nyt hiljaisemmalla äänellä. + +Perseus painoi korvansa tiukasti rakoon. Silloin hänen miekkansa tuppi +putosi kiveykselle. + +Valo kääntyi häntä kohden. + +"Kuunnelkaa", huudahti kolmas ääni. Se oli naisen ääni, lyhdynkantajan, +joka vasta nyt tuli näkyviin lyhtynsä valossa, kun hän sen äkkiä käänsi +ääntä kohti. + +Perseus näki, että lyhdynkantaja oli maurilaispukuinen orjatar. + +Hetken aikaa täydellinen hiljaisuus vallitsi temppelissä. + +Perseus pidätti hengitystään. + +Hän tunsi, että henki oli kysymyksessä. + +Cethegus oli tarttunut miekkaansa. + +"Kaikki on taas hiljaista", sanoi orjatar. "Ulkona kai putosi kivi +katosta." + +"En uskalla enää saapua portuensisen portin edustalla olevaan +hautaankaan. Pelkään, että meitä seurataan." + +"Kuka meitä seuraa?" + +"Hän, joka ei näytä koskaan nukkuvan, kreivi Teja." + +Prefektin huulet vavahtivat. + +"Hänkin on yhtynyt arvoitukselliseen valaliittoon, jonka tarkoituksena +on Belisariuksen surmaaminen. Pyhän Paavalin porttia vastaan tehdään +vain valehyökkäys." + +"Hyvä on", sanoi prefekti ajatuksissaan. + +"Belisarius ei pääse leikistä hengissä, jollei häntä varoiteta. He ovat +jossakin -- mutta en tiedä missä -- väijyksissä ylivoimaisina. Kreivi +Totila johtaa heitä." + +"Varoitan häntä varmasti", sanoi Cethegus vitkaan. + +"Jospa se onnistuisi!" + +"Ole huoleti, kuningatar! Minulle on Rooma ainakin yhtä kallis kuin +sinulle. + +"Ja jos ensi rynnäkkö epäonnistuu, täytyy heidän luopua piirityksestä, +vaikka he ovatkin tavattoman sitkeitä. + +"Ja se on sinun ansiotasi, kuningatar. + +"Salli minun tänä yönä -- kenties viimeisenä, jolloin tapaamme toisemme +-- avata sinulle koko sydämeni. + +"Cethegus ei vähästä hämmästy, ei ainakaan myönnä hämmästyneensä. + +"Mutta sinua, kuningatar -- minä ihailen. + +"Verrattomalla, kuolemaa pelkäämättömällä rohkeudella ja tavattomalla +viekkaudella olet tehnyt barbaarien suunnitelmat turhiksi. + +"Todellakin: paljon on Belisarius tehnyt -- enemmän vielä Cethegus, -- +mutta eniten Matasunta." + +"Puhutko totta?" kysyi Matasunta säkenöivin silmin. + +"Ja jos kruunu putoaa tuon valapaton päästä --" + +"Niin _sinun_ kätesi pelasti Rooman. + +"Mutta et kai aio siihen tyytyä, kuningatar? + +"Mikäli minä olen sinua oppinut näinä kuukausina tuntemaan, et lähde +Bysanttiin vangittuna goottikuningattarena. + +"Tuon kauneuden, tuon sielun, tuon voiman täytyy hallita Bysantissa +eikä palvella. + +"Mieti siis -- kun tyrannisi on kukistettu -- lähdetkö vaeltamaan +tietä, jonka sinulle osoitan?" + +"En ole ajatellut hänen kukistustaan pitemmälle", Matasunta vastasi +synkästi. + +"Mutta minä olen -- sinun vuoksesi. Todellakin, Matasunta" -- hän +katseli ruhtinatarta ihaillen -- "sinä olet ihmeellisen kaunis. + +"Olen ylpeä siitä, ettet edes sinä saanut minua rakastumaan ja +luopumaan suunnitelmistani. + +"Mutta sinä olet liian kaunis, liian ihana, elääksesi vain vihalle ja +kostolle. + +"Kun päämäärämme on saavutettu, lähdemme -- Bysanttiin. + +"Siellä olet sinä korkeammalla kuin keisarinna -- keisarinnan +voittaja." + +"Kun olen päämääräni saavuttanut, on elämäni lopussa. + +"Luuletko sinä minun jaksavan sietää sellaista ajatusta, että pelkästä +vallanhimosta ja itsekkäiden tarkoitusten vuoksi syöksisin kansani +perikatoon? + +"Teen sen vain pakosta. + +"Kosto on nyt elämäni ja rakkauteni ja --" + +Silloin rakennuksen etuosasta, muurin sisäpuolelta kajahti kova ja +kimeä pöllön rääkynä, ensin kerran ja sitten kahdesti aivan peräkkäin. + +Perseus hämmästyi nähdessään prefektin painavan kuvapatsaan kaulaa ja +tämän äänettömästi jakautuvan kahtia. + +Cethegus pujahti aukeamaan. Patsas painui taas eheäksi. + +Matasunta ja Aspa lankesivat polvilleen alttarin portaille kuin +rukoilemaan. + +"Se oli siis merkki! Vaara uhkaa", ajatteli vakooja. "Mutta mistä päin +vaara tulee ja missä on varoittaja?" + +Hän kääntyi, astui esille ja katseli goottien leiriin päin. + +Silloin hän joutui kuutamoon ja mauri Syphaxin näköpiiriin. Tämä oli +nimittäin ollut päärakennuksen sisäänkäytävän edustalla tyhjässä +seinäkomerossa vahtina. Hän oli tähän saakka pitänyt silmällä +yksinomaan gootteja. + +Sieltä päin tuli verkalleen mies kirkkoa kohti. + +Hänen sotakirveensä välähteli kuutamossa. + +Mutta Perseuskin näki nyt aseen välkkeen. Mauri oli vetänyt hiljaa +miekkansa tupestaan. + +"Hah", hymähti Perseus, "sillä aikaa kun nuo kaksi ovat toisensa +tuhonneet, ehdin minä viedä salaisuuden Roomaan." + +Kiireesti hän riensi muuriaukolle päin, josta oli tullut sisään. + +Epätietoisena Syphax katseli hetken milloin oikealle, milloin +vasemmalle. + +Oikealla oli kuuntelija, jonka hän vasta nyt huomasi. + +Vasemmalta tuli goottisoturi kirkkoon päin. + +Hän ei voinut toivoakaan ehtivänsä tappaa molempia. + +Äkkiä hän rupesi huutamaan: + +"Teja, kreivi Teja! Apua! Apua! Roomalainen! Pelastakaa kuningatar! +Tuolla oikealla muurin luona! Roomalainen!" + +Silmänräpäyksessä Teja oli Syphaxin luona. + +"Tuolla", huusi tämä. "Minä suojelen naisia, jotka ovat kirkossa." + +Hän riensi sisään. + +"Seisahdu, roomalainen", huusi Teja juosten Perseuksen jälkeen. + +Mutta Perseus ei seisahtunut. Hän juoksi muurin vierustaa pitkin. Hän +pääsi raolle, jonka kautta oli tullut pihamaalle, mutta nyt kiireessä +hän ei voinut ajatellakaan siitä pujottautumista. Silloin hän +heilahdutti epätoivon lisäämillä voimilla itsensä muurin harjalle. Hän +nosti jo toisen jalkansa muurin yli ja aikoi heittäytyä toiselle +puolelle, kun Teja sinkautti kirveensä hänen päähänsä. Hän putosi +takaperin maahan salaisuuksineen. + +Teja kumartui katsomaan kuollutta. Hän tunsi hänet. + +"Arkontti Perseus", sanoi hän, "verisen Johanneksen veli". + +Hän meni kiireesti kirkkoon. + +Ovella tulivat häntä vastaan Matasunta ja tämän perässä Syphax ja Aspa, +jälkimmäinen kantaen salalyhtyä. + +Hetken he molemmat katselivat epäluuloisesti toisiaan. + +"Minä kiitän sinua, Tarentumin kreivi", sanoi ruhtinatar vihdoin. + +"Hartaudenharjoitukseni yritti päättyä pahasti." + +"Olet valinnut omituisen paikan ja ajan rukouksillesi. + +"Katsotaan, oliko tuo roomalainen ainoa vihollinen." + +Hän otti lyhdyn Aspan kädestä ja meni kirkon sisään. + +Vähän ajan perästä hän tuli takaisin kädessään kullalla kirjailtu +nahkasandaali. + +"En löytänyt sieltä kuin tämän sandaalin alttarin luota, Apostolin +vierestä. Tämä on miehen jalkine." + +"Se oli uhrilahjani", sanoi Syphax äkkiä. "Apostoli paransi jalkani, +jonka olin astunut okaaseen." + +"Otaksuin sinun palvelevan vain käärmejumalaa." + +"Palvelen sitä jumalaa, joka kulloinkin auttaa." + +"Mihin jalkaan oka pisti?" + +Syphax mietti hetkisen. + +"Oikeaan", sanoi hän sitten nopeasti. + +"Sepä vahinko", sanoi Teja. "Tämä on vasemman jalan sandaali." + +Hän pisti sen vyöhönsä. + +"Minä varoitan sinua, kuningatar, tällaisista yöllisistä +hartaudenharjoituksista." + +"Teen minkä hyväksi näen", vastasi Matasunta kopeasti. + +"Ja minä teen sen, minkä pidän velvollisuutenani." + +Näin sanoen Teja meni ulos ja lähti leiriin päin. Kuningatar ja orjat +seurasivat häntä äänettöminä. + +Ennen päivännousua Teja meni Vitigeksen luo ja kertoi hänelle kaiken. + +"Kertomuksesi ei ole mitenkään todistuskelpoinen", sanoi kuningas. + +"Mutta se herättää ainakin epäluuloja. + +"Sanoit itse, että kuningattaren käytös kammottaa sinua." + +"Juuri sen vuoksi varon toimimasta pelkkien epäluulojen mukaan. + +"Olen monesti pelännyt, että olemme tehneet hänelle vääryyttä. + +"Melkein yhtä paljon kuin Rautgundikselle." + +"Olkoon niin, mutta mitä nuo yölliset retket merkitsevät?" + +"Niistä teen lopun. Hänen itsensäkin vuoksi." + +"Entä mauri! Häneen en luota vähääkään. + +"Hän on usein päiväkausia poissa. Sitten hän taas ilmestyy leiriin. + +"Hän on vakooja." + +"Niin on, ystäväni", vastasi Vitiges hymyillen, "mutta hän on minun +vakoojani. + +"Hän käy minun tieteni tuon tuostakin Roomassa. + +"Hän kertoo minulle kaikki, mitä siellä tapahtuu." + +"Mutta hänen tuomistaan tiedoista ei sinulla ole ollut mitään hyötyä. + +"Entä väärä sandaali?" + +"On todellakin uhrilahja, vaikkakin varkauden hyvitykseksi. + +"Hän kertoi minulle kaiken, ennenkuin sinä saavuit. + +"Hän oli kerran kuningattaren kirkossa ollessa ikävissään harhaillut +kirkon kellareissa ja sieltä löytänyt kaikenlaisia papinpukuja ja +koristuksia, jotka hän piti ominaan. + +"Mutta myöhemmin hän rupesi pelkäämään apostolin vihaa ja häntä +lepyttääkseen hän uhrasi saaliista tämän kultasandaalin. + +"Hän kuvasi sen minulle tarkoin: kultaiset koristukset sivuilla ja +agaattisolki, jossa oli kirjain C --. + +"Katsos vain, kaikki on täsmälleen oikein. + +"Hän tuntee siis sen. Se ei voi olla paenneen henkilön oma. + +"Ja hän lupasi todistukseksi tuoda oikeankin jalan sandaalin. + +"Mutta ennen kaikkea. Hän on neuvonut minulle uuden suunnitelman, joka +tekee lopun hädästämme ja saattaa itse Belisariuksen käsiimme." + + + + +KYMMENES LUKU. + + +Sillä aikaa, kun goottien kuningas ilmaisi ystävälleen tämän +suunnitelman, oli Cethegus, jota oli varhain aamulla kutsuttu +Belisariuksen portille, Belisariuksen ja Johanneksen puheilla. + +"Rooman prefekti", kysyi Belisarius häneltä, "missä olit viime yönä?" + +"Paikallani. + +"Siellä, missä minun piti ollakin. Pyhän Paavalin portilla." + +"Tiedätkö, että viime yönä on eräs parhaista päälliköistäni, arkontti +Perseus, Johanneksen veli, kadonnut kaupungista eikä häntä ole +senjälkeen missään nähty?" + +"Sepä on ikävää. + +"Mutta tiedäthän, että muurin yli meneminen ilman lupaa on kielletty." + +"Minulla on syytä otaksua, että sinä hyvin tiedät, mihin veljeni on +joutunut, että sinun kätesi ovat hänen verellään tahratut", huudahti +Johannes kiivaasti. + +"Ja totisesti, kautta Justinianuksen unen, siitä sinä saat maksun", +pauhasi Belisarius. + +"Sinä et enää komenna keisarin joukkoja etkä päälliköitä. + +"Tilinteon hetki on tullut. + +"Barbaarit ovat melkein tuhotut. Ja saadaanpa nähdä, eikö sinun pääsi +pudotessa Kapitolium joudu käsiimme?" + +"Tälläkö kannalla ovat asiat?" ajatteli Cethegus. "Varo itseäsi, +Belisarius." + +Hän vaikeni. + +"Puhu", huusi Johannes. "Missä olet veljeni murhannut?" + +Ennenkuin Cethegus ehti vastata, saapui paikalle Artasines, eräs +Belisariuksen persialaisista henkivartijoista. + +"Herra", sanoi hän, "ulkona on kuusi goottisoturia. + +"He tuovat arkontti Perseuksen ruumiin. + +"Kuningas Vitiges lähettää seuraavan tervehdyksen: Hänet kaatoi viime +yönä kreivi Tejan kirves. + +"Hän lähettää ruumiin juhlallisesti haudattavaksi." + +"Taivas itse todistaa syytöksenne valheeksi", vastasi Cethegus lähtien +ulos. + +Hän käveli hitaasti ja ajatuksissaan Qvirinalin ja Trajanuksen torin +yli taloonsa. + +"Sinä uhkailet, Belisarius. Kiitos viittauksesta! + +"Saammepa nähdä, emmekö tule ilman sinuakin toimeen?" + +Asunnossaan hän tapasi Syphaxin, joka oli levottomana odottanut häntä +ja nyt kertoi lyhyesti edellisen yön tapahtumat. + +"Ensiksikin", hän päätti kertomuksensa, "anna piestä sandaalinsitojaa. + +"Näetkö, miten huonosti sinua palvellaan, kun Syphax on poissa. Mutta +anna nyt minulle toinen jalkineesi." + +"Minun ei pitäisi antaa sitä, että joutuisit hirteen hävyttömän +valheesi vuoksi", sanoi prefekti nauraen. + +"Tästä nahkapalasesta riippuu nyt henkesi, pantterini. + +"Millä sen lunastat?" + +"Tärkeällä tiedolla. + +"Minä tiedän nyt tarkoin Belisariuksen henkeä vastaan suunnitellun +salahankkeen, paikan ja ajan sekä liittoutuneiden nimet. + +"Ne ovat Teja, Totila ja Hildebad." + +"Jokainen erikseen riittää magister militumille", mutisi Cethegus +tyytyväisenä. + +"Minä luulen, että sinä taas toimitat barbaarit loukkuun. + +"Olen heille käskystäsi ilmoittanut, että Belisarius itse lähtee +huomenna kaupungista tiburtisen portin kautta muonaa hankkimaan." + +"Niin, hän lähtee itse mukaan, sillä hunnit, jotka ovat usein joutuneet +barbaarien käsiin, eivät uskalla enää yksin lähteä. Hänellä on mukanaan +neljäsataa miestä." + +"Kolme salaliittolaista aikoo asettua Fulviusten haudan luo väijyksiin +mukanaan tuhannen miestä." + +"Se tieto on todellakin kengän arvoinen", vastasi Cethegus heittäen sen +Syphaxille. + +"Kuningas Vitiges tekee sillä aikaa valerynnäkön pyhän Paavalin porttia +vastaan saadakseen meidät unohtamaan Belisariuksen. + +"Riennän siis käskysi mukaan Belisariukselle sanomaan, että hän ottaisi +mukaansa kolmetuhatta miestä ja tuhoaisi salaliittolaiset." + +"Seis", sanoi Cethegus levollisesti. "Älä hätäile. + +"Sinä et sano mitään." + +"Mitä", kysyi Syphax ihmeissään. "Hän on tuhon oma, jollei häntä +varoiteta." + +"Ei aina pidä esiintyä sotapäällikön suojelushenkenä. + +"Belisarius koetelkoon huomenna onnensa tähteä." + +"Kaikkea päähäsi pälkähtääkin", naurahti Syphax. + +"Tässä tapauksessa olen mieluummin orja Syphax kuin magister militum +Belisarius. + +"Antonina-raukka, joka jää leskeksi." + +Cethegus aikoi heittäytyä vuoteelleen, kun ovenvartija Titus ilmoitti: + +"Korinttilainen Kallistratos." + +"Hän on aina tervetullut." + +Nuori kreikkalainen tuli sisään. + +Vieno häpeän tai ilon puna helotti hänen poskillaan. Hänellä oli +nähtävästi erittäin tärkeä asia kerrottavana. + +"Mitä muuta kaunista tuot tullessasi paitsi itseäsi", sanoi Cethegus. + +Nuorukainen loi häneen säihkyvät silmänsä. + +"Sinua ihailevan sydämeni, ja toivon, että voisin teoissa osoittaa +tunteeni. + +"Minä pyydän suosionosoituksena, että sallisit minun taistella kuten +Piso ja Liciniukset Rooman puolesta ja sinun puolestasi." + +"Mitä sinua, rauhallista vierastamme, rakastettavinta helleeneistä, +koskee meidän ja barbaarien välinen verinen riita? + +"Pysy sinä erilläsi tästä raskaasta tosiasiasta ja ajattele omaa +iloista perintöäsi, kauneutta." + +"Minä tiedän, että Salamiin päivät ovat jo melkein tarunaikaisia ja +että te, rautaiset roomalaiset, pidätte meitä heikkoina. + +"Se on kovaa, mutta sittenkin kestämme sen helpommin, koska juuri te +suojelette maailmaamme, taidetta ja jaloja tapoja barbaareita vastaan. + +"Te -- roomalaiset tai oikeammin sinä, Cethegus. + +"Siten minä tämän sodan käsitän ja siten se koskee helleenejäkin." + +Prefekti hymyili hyvillään. + +"No siinä tapauksessa ottaa Rooma mielellään vastaan helleenin avun. +Sinä pääset heti samoin kuin Licinius sotatribuuniksi." + +"Teoilla tahdon sinua tästä kiittää. + +"Yksi seikka minun täytyy vielä tunnustaa, sillä tiedän, ettet pidä +yllätyksistä. + +"Olen usein huomannut, miten rakas Hadrianuksen hauta kuvapatsaineen on +sinulle. + +"Äsken laskin patsaat ja niitä oli kaksisataayhdeksänkymmentäkahdeksan. + +"Olen täydentänyt kolmannen sadan tuomalla Latonan lapset Apollon ja +Artemiin, joita sinä olet ihaillut. Ne ovat lahjani sinulle ja +Roomalle." + +"Rakas tuhlari", sanoi Cethegus, "mitä oletkaan tehnyt?" + +"Hyvän ja kauniin teon", vastasi Kallistratos vaatimattomasti. + +"Mutta ajattele toki -- paikkahan on linnoitus. Jos gootit sen +valloittavat --" + +"Letoidit ovat toisella, sisemmällä muurilla. + +"Tarvinneeko pelätä, että barbaarit pääsevät Cetheguksen lempipaikalle? + +"Missä ovat kauniit jumalat paremmassa turvassa kuin linnassasi? + +"Varustuksesi on mielestäni niiden paras temppeli, koska se on +turvallisin. + +"Lahjani olkoon samalla onnellinen enne." + +"Niin se onkin", huudahti Cethegus vilkkaasti. "Minä uskon itsekin, +että lahjasi on hyvässä turvassa. + +"Mutta salli minun korvaukseksi --" + +"Sinä olet jo korvaukseksi antanut minulle luvan taistella puolestasi. +Terve", sanoi kreikkalainen ja poistui nauraen. + +"Poika rakastaa minua suuresti", sanoi Cethegus katsellen hänen +jälkeensä. + +"Ja minusta -- kuten kaikista muistakin ihmishulluista -- se tuntuu +mieluiselta. + +"Eikä vain senvuoksi, että minä siten hallitsen häntä." + +Silloin kuului eteisen marmorilattialta askeleita ja tulijaksi +ilmoitettiin eräs sotatribuuni. + +Hän oli nuori sotilas, jolla oli jalot, vaikka ennenaikaansa +vanhentuneet kasvonpiirteet. + +Aito roomalaisen rodun tuntomerkkeinä olivat melkein suorakulmaisesti +suorasta, ankarapiirteisestä otsasta lähtevät poskipäät. Syvällä +olevista silmistä kuvastui roomalainen voima ja -- ainakin tällä +hetkellä -- päättävä totisuus ja horjumaton tahto. + +"Kas, Severinus, Boëthiuksen poika! Tervetuloa, nuori sankari ja +viisaustieteilijä. + +"Useaan kuukauteen en ole nähnyt sinua. Mistä tulet?" + +"Äitini haudalta", vastasi Severinus tiukasti katsellen kysyjää. + +Cethegus hypähti pystyyn. + +"Mitä? Rusticiana! Nuoruudenystävättäreni! Boëthiukseni vaimo!" + +"Hän on kuollut", sanoi poika lyhyesti. + +Prefekti aikoi tarttua hänen käteensä. + +Severinus ei sitä sallinut. + +"Poikani! Severinus parka! Kuoliko hän lähettämättä minulle +tervehdystä?" + +"Kerron sinulle hänen viimeiset sanansa. Ne koskivat sinua." + +"Mihin tautiin hän kuoli?" + +"Tuskaan ja katumukseen." + +"Tuskaan", huokasi Cethegus. "Sen kyllä ymmärrän. Mutta mitä katumista +hänellä oli? + +"Ja minuako hänen viimeiset sanansa koskivat? Kuinka ne kuuluivat?" + +Silloin Severinus meni aivan prefektin viereen ja katsoi häntä tiukasti +silmiin. + +"Kirottu, kirottu olkoon Cethegus, joka myrkytti sydämeni ja lapseni." + +Cethegus katseli häntä rauhallisesti. + +"Kuoliko hän mielipuolena", kysyi prefekti levollisesti. + +"Ei, murhaaja. Hän oli mielipuoli luottaessaan sinuun. + +"Kuolinhetkellään hän tunnusti Cassiodorukselle ja minulle, että hän +oli ojentanut nuorelle kuninkaalle sinun sekoittamasi myrkyn. + +"Hän kertoi meille koko jutun. + +"Corbulo-vanhus tyttärineen vahvistivat sen todeksi. + +"'Vasta myöhemmin sain kuulla, että lapseni oli juonut kuolettavasta +pikarista', päätti hän kertomuksensa. 'Eikä kukaan pidättänyt Camillan +kättä hänen aikoessaan juoda.' + +"'Sillä minä olin vielä veneessä merellä ja Cethegus +plataanikäytävässä.' + +"Silloin Corbulo huusi kalveten: 'Tiesikö prefekti, että maljassa oli +myrkkyä?' + +"'Tiesi', vastasi äitini. + +"'Kun minä tapasin hänet puutarhassa, ilmoitin sen hänelle.' + +"Corbulo vaikeni kauhusta, mutta Daphnidion kiljaisi: + +"'Voi domina-parkaani! Hän siis murhasi hänet.' + +"'Sillä hän seisoi aivan vieressäni ja katseli, kun domina joi.' -- + +"'Näkikö hän hänen juovan', kysyi äitini äänellä, joka iäti kaikuu +korvissani. + +"'Hän näki hänen juovan', vakuutti Corbulo tyttärineen. + +"'Pahat henget silloin hänen päänsä perikööt!' + +"'Kosta, Jumala, helvetissä, kostakaa, poikani, maan päällä Camillan +puolesta!' + +"'Kirottu olkoon Cethegus!' + +"Ja hän veti viimeisen henkäyksensä." + +Prefekti seisoi järkähtämättömänä. + +Hän tarttui vain hitaasti tunikkansa rintapoimussa olevaan tikariin. + +"Mutta mitä sinä teit?" kysyi hän hetkisen kuluttua. + +"Minä polvistuin ruumiin viereen, suutelin hänen kylmää kättään ja +lupasin täyttää hänen viimeisen käskynsä. + +"Varo itseäsi, Rooman prefekti, myrkynsekoittaja, sisareni murhaaja! +Loppusi on lähellä." + +"Boëthiuksen poika! Aiotko ruveta murhaajaksi lavertelevan orjan ja +hänen tyttöletukkansa sanojen perustalla? + +"Olisiko se mielestäsi sankarin ja oppineen arvon mukaista?" + +"En minä aio murhata. + +"Jos olisin germaani, niin barbaarien tavan mukaan -- nyt se tuntuu +minusta erinomaiselta -- haastaisin sinut, veriviholliseni, +kaksintaisteluun. + +"Mutta olen roomalainen ja haen kostoa oikeuden tietä. + +"Varo itseäsi, prefekti. Italiassa on vielä tuomareita. + +"Vasta tänään olen päässyt meren puolelta Roomaan ja huomenna syytän +sinua tuomariesi, senaattorien edessä. Siellä tapaamme toisemme." + +Cethegus sulki äkkiä häneltä tien. + +Mutta Severinus huusi: + +"Pois tieltä! Murhamiesten suhteen ollaan varovaisia. + +"Kolme ystävääni on saattanut minua talosi luo. + +"Jollen pian palaa, tulevat he liktorien kanssa noutamaan minua." + +"Aioin vain varoittaa sinua ryhtymästä häpeälliseen tekoon", vastasi +Cethegus levollisesti. + +"Jos sinä aiot syyttää sukusi vanhinta ystävää murhasta, jota et saa +toteennäytetyksi, kuolevan kuumehoureiden perusteella, niin en tahdo +sinua siitä estää. + +"Mutta ennenkuin menet, saat erään tehtävän suorittaaksesi. Sinä olet +syyttäjäni, mutta samalla olet sotilas ja minun sotatribuunini. + +"Sinun on toteltava päällikkösi käskyjä." + +"Minä tottelen." + +"Huomenna Belisarius lähtee kaupungista ja barbaarit tekevät rynnäkön. + +"Minun on suojeltava kaupunkia. + +"Minä aavistan, että Belisarius joutuu vaaraan -- häntä pitäisi +suojella. + +"Minä määrään sinut huomenna päällikön seuralaiseksi ja on sinun +suojeltava hänen henkeään." + +"Omallani." + +"Hyvä on tribuuni. Minä luotan sanaasi." + +"Luota vain sanaani. Näkemiin. Taistelun jälkeen senaatissa. + +"Molemmat taistelut miellyttävät minua. + +"Näkemiin -- -- -- senaatissa." + +"Näkemättömiin", sanoi Cethegus, kun askelten ääni lakkasi kuulumasta. + +"Syphax", huusi hän, "tuo viiniä ja päivällinen. + +"Meidän on vahvistettava itseämme -- huomisen varalta." + + + + +YHDESTOISTA LUKU. + + +Varhain seuraavana aamuna vallitsi sekä Roomassa että goottien leirissä +vilkas liike. + +Matasunta ja Syphax olivat saaneet tietää yhtä ja toista, mutta ei +kaikkea. + +He olivat saaneet tiedon kolmen miehen salaliitosta Belisariusta +vastaan ja alkuperäisestä suunnitelmasta, jonka mukaan aiottiin tehdä +valerynnäkkö pyhän Paavalin porttia vastaan Belisariuksen saattamisen +helpottamiseksi. + +Mutta he eivät olleet saaneet tietää, että kuningas oli peruuttanut +tämän aikomuksensa ja salaisesti tehnyt toisen, päällikön poissaololle +perustetun suunnitelman. Hän koettaisi vielä kerran, eikö goottien +uskollisuus voittaisi Belisariuksen taitoa ja prefektin muureja. + +Kuninkaan neuvottelussa kaikki tajusivat yrityksen tärkeyden. Jos se +epäonnistuisi, kuten kaikki edellisetkin -- kuusikymmentäkahdeksan +taistelua, hyökkäystä ja rynnäkköä oli Prokopius laskenut tähän saakka +olleen -- ei väsynyt, kovin harventunut sotajoukko enää voisi mitään +tehdä. + +Senvuoksi kaikki olivat Tejan neuvosta valallaan sitoutuneet olemaan +ilmoittamatta kellekään yrityksestä. + +Senvuoksi Matasunta ei ollut saanut kuninkaalta mitään tietää. Ei +maurinkaan nenä voinut vainuta muuta kuin että sinä päivänä piti +tapahtua ihmeellisiä asioita. Goottisoturitkaan eivät tienneet, mitä +oli tulossa. + +Totila, Hildebad ja Teja olivat jo keskiyön aikana hiljaa lähteneet +ratsumiehineen leiristä ja asettuneet väijyksiin Via valerian +eteläpuolelle Fulviusten haudan lähistölle, jonka ohi Belisariuksen +täytyi kulkea. He toivoivat saavansa pian työnsä suoritetuksi ja +pääsevänsä vielä taistelemaan Rooman edustalla. + +Sillä välin, kun kuningas Hildebrandin, Guntariksen ja Markjan avulla +järjesti joukot leirin sisäpuolella, lähti Belisarius aamun koittaessa +ulos tiburtisesta portista mukanaan osa henkivartijoitaan. + +Prokopius ja Severinus ratsastivat hänen vieressään, edellinen +oikealla, jälkimmäinen vasemmalla puolella. Massageetti Aigan kantoi +lippua, jonka aina piti olla magister militumin mukana. + +Constantinus, jolle oli uskottu kaupungin belisarisen osan päällikkyys, +asetti joka paikkaan muureille kaksinkertaiset vahtijoukot ja käski +vapaana olevienkin miesten leiriytyä aivan muurien lähelle. Hän lähetti +samanlaisen käskyn prefektille tämän komennettavina olevien +bysanttilaisten varalta. + +Sanantuoja tapasi hänet valleilla Paavalin ja Appiuksen porttien +välillä. + +"Belisarius arvelee siis", ivaili Cethegus kuullessaan tämän, "että +Roomani ei ole turvassa, ellei hän sitä suojele. Minä luulen, ettei +_hän_ ole turvassa, ellei Roomani häntä suojele. + +"Tule, Lucius Licinius", kuiskasi hän. "Meidän on ryhdyttävä +toimiin sellaisenkin tapauksen varalta, ettei Belisarius palaa +sankariretkeltään. Silloin on toisen ryhdyttävä hänen joukkojaan +komentamaan." + +"Minä tunnen tuon toisen." + +"Kenties syntyy lyhyt taistelu hänen Roomaan jääneiden henkivartijainsa +kanssa Diokletianuksen kylpylaitoksessa tai Tiburtiuksen portilla. +Heidät täytyy tuhota omassa leirissään, ennenkuin he ehtivät nousta +vastarintaan. Ota kolme tuhatta isaurilaistani ja sijoita ne huomiota +herättämättä kylpylaitoksen ympärille. Ota haltuusi myöskin +Tiburtiuksen portti." + +"Mistä nuo miehet otan?" + +"Hadrianuksen haudalta", vastasi Cethegus hiukan mietittyään. + +"Entäs gootit, päällikkö?" + +"Mitä vielä! Hauta on luja. Se puolustaa itse itseään. + +"Ensin hyökkääjien on kuljettava etelästä päin virran yli ja sitten +heidän on kiivettävä Paroksen marmorista tehtyjä, sileitä seiniä +pitkin. + +"Ja sitäpaitsi", sanoi hän hymyillen, "katso tuonne ylöspäin. Siellä on +kokonainen sotajoukko marmorijumalia ja sankareita. Suojelkoot he +temppeliänsä barbaareilta. + +"Katso nyt -- sanoinhan sen jo -- rynnäkkö koskee vain pyhän Paavalin +porttia", virkkoi hän lopuksi viitaten goottien leiriin päin, josta +suuri joukko-osasto marssi mainittua paikkaa kohti. + +Licinius totteli ja vei heti kolmetuhatta isaurilaista -- melkein +puolet varusväestä -- haudalta joen yli ja pitkin Viminalista +Diokletianuksen kylpylaitokseen. + +Belisariuksen armenialaisten sijalle hän määräsi Tiburtiuksen portille +kolmesataa isaurilaista ja legioonalaista. + +Cethegus puolestaan meni salariselle portille, jossa Belisariuksen +sijainen Constantinus parhaallaan oleili. + +"Minun on saatava hänet pois tieltä, ennenkuin tieto saapuu", ajatteli +hän. + +"Kun sinä olet karkoittanut barbaarit", sanoi hän tälle, "hyökkäät kai +ulos kaupungista. Nyt päällikön poissa ollessa on erinomainen tilaisuus +laakerien niittämiseen." + +"Niin on", myönsi Constantinus. "He saavat nähdä, että voitamme heidät +ilman Belisariustakin." + +"Mutta teidän täytyy tähdätä levollisemmin", sanoi Cethegus ottaen +jousen eräältä persialaiselta jousimieheltä. + +"Katsokaa tuota ratsastavaa goottia, joka on joukon johtajana. Hän +kaatuu." + +Cethegus ampui, ja gootti kaatui kuoliaana ratsultaan. + +"Ja valleilla olevia jousia te käyttelette huonosti. + +"Näettekö tuota tammea. Sen luona on rautapukuinen gootti, tuhantisen +päällikkö. + +"Katsokaa!" + +Hän tähtäsi vallijousella ja ampui. Gootti tarttui keihään lävistämänä +puuhun. + +Silloin saraseenilainen ratsumies ajaa karautti paikalle. + +"Arkontti", sanoi hän Constantinukselle, "Bessas pyytää apuväkeä +vivariumin luo praenestiniselle portille. Gootit ryntäävät sinne." + +Constantinus katseli epäillen Cethegusta. + +"Turhaa puhetta", sanoi tämä. "Hyökkäys tarkoittaa ainoastaan pyhän +Paavalin porttia ja siellä on voimakas varusväki. Tiedän sen varmasti. +Sanokaa Bessakselle, että hän pelkää liian aikaisin. + +"Sitäpaitsi on minulla vielä vivariumissa kuusi jalopeuraa, kymmenen +tiikeriä ja kaksitoista karhua ensi sirkusjuhlaani varten. + +"Lasketaan ne barbaarien kimppuun! + +"Silloin roomalaiset saavat oikean sirkusnäytelmän." + +Mutta samassa eräs henkivartija saapui Pinciuksen sillalta huutaen: + +"Apua, herra, apua! Constantinus, omalle portillesi, Flaminiuksen +portille! Lukemattomia barbaareita! Ursicinus pyytää apua." + +"Sielläkin", mietti Cethegus epäröivän näköisenä. + +"Apua murretun muurin luo Flaminiuksen ja Pinciuksen porttien välillä", +huusi toinen Ursicinuksen lähetti. + +"Tätä linjaa teidän ei tarvitse suojella. Kuten tiedätte, on se pyhän +Pietarin erityisessä suojassa, se riittää", rauhoitteli Constantinus. + +Cethegus hymähti. + +"Niin, ainakin tänään, sillä sinne ei rynnätäkään." + +Silloin Marcus Licinius ajoi hengästyneenä paikalle. + +"Prefekti, pian Kapitoliumille, josta juuri tulen. Vihollisen kaikki +seitsemän leiriä pursuavat jokaisesta portistaan barbaareita. +Nähtävästi aiotaan tehdä yleinen rynnäkkö kaikkia Rooman portteja +vastaan." + +"Tuskin", vastasi Cethegus hymyillen. + +"Lähden sinne joka tapauksessa. Mutta sinä, Marcus Licinius, vastaat +minulle Tiburtiuksen portista. + +"Sen täytyy olla minun hallussani, eikä Belisariuksen. + +"Älä viivyttele! Vie sinne kaksisataa legioonalaistasi!" + +Hän hyppäsi hevosen selkään ja ratsasti Kapitoliumia kohti Viminaliksen +juuritse. + +Täällä hän tapasi Lucius Liciniuksen isaurilaisineen. + +"Päällikkö", sanoi tämä hänelle, "siellä näyttää olevan tosi +kysymyksessä. Mitä isaurilaisilla tehdään? Onko entinen käskysi +voimassa?" + +"Olenko peruuttanut sen", kysyi Cethegus ankarasti. "Lucius ja te muut +tribuunit tulette mukaani. Isaurilaiset, menkää te päällikkönne +Asgareen johdolla Diokletianuksen kylpylaitoksen ja Tiburtiuksen portin +välille." + +Hän el luullut vaaran uhkaavan Roomaa. + +Hänhän luuli tietävänsä, mikä goottien todellinen aikomus oli. + +"Tämä yleinen valeryntäys", hän ajatteli, "on pantu toimeen vain +senvuoksi, etteivät bysanttilaiset muistaisi vaarassa olevaa +päällikköään." + +Hän nousi erääseen Kapitoliumin torniin, josta oli vapaa näköala koko +Rooman tasangolle. + +Se oli täynnä goottisotureita. + +Näky oli valtava. + +Leiriporteista virtasi koko goottien sotajoukko ympäröiden kaupungin +täydellisesti joka puolelta. + +Hyökkäys oli nähtävästi aiottu tehtäväksi yht'aikaa kaikkia portteja +vastaan yhtenäisen suunnitelman mukaan. + +Etumaisina suljetussa piirissä kulkivat jousimiehet ja lingonheittäjät +pienissä ryhmissä. Heidän oli ammuttava muureilla ja porteilla olevat +puolustajat. + +Sitten tulivat kaikenlaiset muurinmurtajat, jotka olivat peräisin +roomalaisista asevarastoista tai valmistetut roomalaisten mallien +mukaan, joskin usein kömpelösti. Näitä vetivät hevoset ja juhdat, +joiden vieressä kulki kilvillä varustettuja miehiä suojelemassa niitä +piiritettyjen ampumiselta. + +Aivan näiden jäljessä kulkivat varsinaiseen hyökkäykseen määrätyt +sotilaat tiheissä ryhmissä. Heillä oli aseina kirveet ja suuret puukot. +He kuljettivat mukanaan ryntäysportaita. + +Hyvässä järjestyksessä ja levollisesti nämä kolme hyökkäyslinjaa +etenivät rinnatusten joka paikassa. Aurinko kimalteli kypäreissä. +Määrättyjen väliaikojen päästä kajahtivat goottilaisten sotatorvien +pitkäveteiset toitotukset. + +"He ovat meiltä oppineet yhtä ja toista", huudahti Cethegus. + +"Se mies, joka on järjestänyt nuo rivit, on etevä sotapäällikkö." + +"Kuka se lienee", kysyi Kallistratos, joka seisoi komeassa asepuvussa +Lucius Liciniuksen vieressä. + +"Epäilemättä kuningas Vitiges itse", vastasi Cethegus. + +"Sitä ei olisi uskonut tuosta vaatimattoman näköisestä miehestä, jonka +ulkomuoto on niin jokapäiväinen." + +"Barbaareissa on paljon selittämätöntä." + +Hän ratsasti nyt Kapitoliumista joen yli sekä sitten pitkin vallitusta +Pankratiuksen portille, johon ensimmäinen hyökkäys näytti kohdistuvan, +ja nousi seurueineen kulmatorniin. + +"Kuka on tuo pitkäpartainen vanhus, joka kulkee miestensä edellä +kivikirves olalla? + +"Hän näyttää jättiläiseltä, jonka Zeus unohti tuhota." + +"Hän on Teoderikin vanha asemestari. Hän ryntää Pankratiuksen porttia +vastaan", sanoi prefekti. + +"Ja kuka on tuo komeavarusteinen mies ruskean hevosen selässä? Hän, +jolla on sudenpää kypärässä ja joka ryntää portuensista porttia +vastaan." + +"Hän on völsungi, herttua Guntaris", vastasi Lucius Licinius. + +"Katsokaa, tuollakin kaupungin itäpuolella joen tuolla puolen, niin +pitkällä kuin silmä kantaa, rientävät barbaarien joukot kaikille +kaupungin porteille", sanoi Piso. + +"Mutta missä on kuningas itse", tiedusteli Kallistratos. + +"Näetkö goottien päälipun tuolla keskellä kenttää? Siellä hän on +Pankratiuksen portin kohdalla", selitti prefekti. + +"Hän yksin on vankan joukkonsa kanssa liikkumattomana paikoillaan +kolmen sadan askeleen päässä lähimmästä linjasta", vastasi nuori +lainoppinut Salvius Julianus. + +"Eikö hän aio ottaa osaa taisteluun", kysyi Massurius. + +"Se olisi vastoin hänen tapojaan. + +"Mutta meidän on laskeuduttava täältä tornista vallille, kun taistelu +alkaa", sanoi Cethegus. + +"Hildebrand on päässyt haudan luo." + +"Siellä ovat bysanttilaiset Gregorin johdolla. + +"Gootit ampuvat hyvin. Pankratiuksen tornin harjat ovat jo tyhjät. + +"Lähde liikkeelle, Massurius, lähetä abasgilaiset ampujani ja Rooman +legioonalaisista parhaat jousimiehet. Heidän on ammuttava +muurinmurtimien ja rynnäkkötornien vetojuhtia." + +Heti oli taistelu joka taholla kovassa käynnissä, ja harmikseen +Cethegus huomasi, että gootit etenivät kaikkialla. + +Bysanttilaiset kaipasivat nähtävästi päällikköään. He ampuivat huonosti +ja pakenivat valleilta. Gootit sitävastoin ryntäsivät tänään erityisen +vimmatusti. + +Gootit olivat useimmissa paikoissa päässeet jo hautojen yli ja +herttua Guntaris oli jo pystyttänyt portuensisen portin luona +rynnäkköportaatkin muuria vasten. Vanha asemestari oli sillä välin +saanut muurin luo vankan murtajan, jonka hän oli suojannut katolla +ylhäältä päin tulevia ammuksia vastaan. + +Ensimmäiset iskut kumahtelivat jo Pankratiuksen porttia vasten kuuluen +yli koko taistelun pauhinan. + +Tuo tuttu ääni säikähdytti prefektiä, joka juuri saapui paikalle. + +"Ne tekevät nähtävästi toden valehyökkäyksestä, kun se on niin hyvin +onnistunut", arveli hän itsekseen. + +Taas kajahti murtajan jysäys. + +Bysanttilainen Gregor katsahti kysyvästi häneen. + +"Tästä täytyy tulla loppu", huudahti Cethegus vimmoissaan, sieppasi +lähimmältä mieheltä jousen ja nuolikotelon ja riensi portin viereiselle +muurinharjalle. + +"Tänne jousimiehet ja lingonheittäjät!" + +"Seuratkaa minua", huusi hän. "Hankkikaa raskaita kiviä tänne. Missä on +lähin ballisti? + +"Missä ovat skorpionit? Muurinmurtajan katto täytyy saada rikki." + +Katoksen alla oli goottilaisia jousimiehiä, jotka ampuma-aukoista +tähystivät muurinharjaa. + +"Turhaan me odotamme, Hadusunt", kiivaili nuori Guntamund. "Minä +tähtään jo kolmannen kerran turhaan. Ei ainoakaan uskalla pistää +nenäänsä muurin yli." + +"Kärsivällisyyttä", sanoi vanhus. "Pidä vain jousesi vireessä. + +"Kai siellä aina joukossa joku uteliaskin on. + +"Pane minuakin varten jousi kuntoon. Kärsivällisyyttä." + +"Sinun seitsemänkymmenvuotiaan on helppo saarnata minulle +kaksikymmenvuotiaalle kärsivällisyyttä." + +Sillä välin oli Cethegus ehtinyt vallinharjalle. Hän silmäsi +tasangolle. Siellä hän näki kaukana Tiberin oikealla rannalla kuninkaan +liikkumattomana pääjoukkonsa keskellä. + +Se kiusasi häntä. + +"Mitä hänellä on mielessä? + +"Olisiko hän oppinut jo, ettei päällikkö saa ottaa osaa taisteluun? + +"Tule, Gajus", sanoi hän nuorelle jousimiehelle, joka oli rohkeasti +seurannut häntä, "sinun nuoret silmäsi ovat tarkemmat kuin minun. +Silmää harjan yli tuonne -- mitä kuningas siellä puuhaa?" + +Hän kumartui rintavarustuksen yli, ja Gajus seurasi hänen esimerkkiään +tähystäen tarkasti osoitettuun suuntaan. + +"Nyt, Guntamund", huudahti Hadusunt alhaalla. + +Kaksi jännettä helähti yhtaikaa, ja molemmat katselijat hypähtivät +taaksepäin. + +Gajus syöksyi otsa läpiammuttuna alas vallilta ja toinen nuoli särkyi +prefektin kypärän silmikkoon. + +Cethegus pyyhkäisi kädellään otsaansa. + +"Sinä elät vielä, päällikkö", huusi Piso rientäen hänen luokseen. + +"Elän, ystäväni. Se oli hyvin tähdätty. Mutta jumalat tarvitsevat vielä +minua. Sain vain naarmun otsaani", virkkoi Cethegus pannen kypärän +paikoilleen. + + + + +KAHDESTOISTA LUKU. + + +Silloin Syphax riensi muurinportaita ylös. + +Hänen herransa oli ankarasti kieltänyt häntä ottamasta osaa +taisteluihin. + +"Barbaarit eivät saa tappaa sinua eivätkä tuntea sinua -- sinä olet +korvaamaton Matasuntan orjana ja kuningas Vitigeksen vakoojana", oli +Cethegus sanonut. + +"Voi, voi", huusi Syphax niin rajusti, että prefekti, joka tunsi +viisaan maurin kylmäverisyyden, hämmästyi, "millainen onnettomuus." + +"Mitä on tapahtunut?" + +"Constantinus on vaarallisesti haavoittunut. Hän aikoi tehdä +hyökkäyksen salarisesta portista, mutta joutuikin goottien käsiin. + +"Heittokoneesta lennätetty kivi sattui hänen päähänsä. + +"Vaivoin hänet saatiin pelastetuksi muurin sisäpuolelle. Siellä hän +vaipui minun käsiini. Hän määräsi prefektin seuraajakseen. + +"Tässä on päällikönsauva." + +"Se on mahdotonta!" huudahti Bessas, joka oli saapunut Syphaxin +jäljessä. + +Hän oli tullut mieskohtaisesta pyytämään prefektiltä apujoukkoja ja +saapui juuri parhaaksi kuulemaan uutista. + +"Taikka hän oli jo suunniltaan tehdessään sen." + +"Ainakin, jos hän olisi sinut määrännyt", vastasi Cethegus tarttuen +levollisesti päällikönsauvaan ja kiittäen viekasta orjaa nopealla +silmäniskulla. + +Raivoissaan Bessas hypähti muurilta ja riensi tiehensä. + +"Seuraa häntä, Syphax, ja pidä häntä silmällä", kuiskasi prefekti. + +Paikalle riensi isaurilainen palkkasoturi, joka sanoi: + +"Apua portuensiselle portille, prefekti! Herttua Guntaris on jo +pystyttänyt lukemattomia rynnäkköportaita." + +Samassa saapui Cabas, ratsastavien maurilaisten jousimiesten päällikkö. + +"Constantinus on kuollut", kertoi hän. + +"Rupea sinä hänen sijaisekseen." + +"Minä edustan Belisariusta", vastasi Cethegus ylpeästi. "Neljäsataa +armenialaista menee Appiuksen portilta portuensiselle portille." + +"Apua, apua Appiuksen portille! Kaikki muureilla olleet puolustajat +ovat ammutut", ilmoitti eräs persialainen ratsumies. "Etuvarustus on jo +puoleksi menetetty. Kenties kestämme vielä vähän aikaa, vaikka vaikeaa +se on. Varustuksen takaisin valloittamista ei tarvitse ajatellakaan." + +Cethegus viittasi lainoppineelle Salvius Julianukselle, joka nykyjään +oli hänen sotatribuuninsa: + +"Suori matkaan, lainoppinut! Beati possidentes! Ota sata legioonalaista +ja puolusta varustuksia siksi, kunnes lisää apua tulee." + +Hän silmäsi taas muurinharjalta alas. Taistelu kohisi hänen jalkojensa +juuressa, ja Hildebrandin muurinmurrin jyski. + +Mutta eniten häntä huolestutti taka-alalla levollisesti pysyttelevän +kuninkaan arvoituksellinen toimettomuus. + +"Mitä hänellä on mielessä?" + +Silloin kuului alhaalta kamala jysähdys ja barbaarien äänekäs +riemunhuuto. Cethegus ei joutunut mitään kyselemään. Kolmella +askeleella hän oli alhaalla. + +"Portti on murrettu", huusivat hänen miehensä kauhuissaan. + +"Tiedän sen. Nyt olemme itse Rooman porttina." + +Asettaen kilven vankasti vasempaan käteensä hän meni aivan oikean +portinpuoliskon viereen, jossa jo oli suurehko reikä. Murrin puhkoi jo +aukon viereisiä, katkenneita palkkeja. + +"Vielä sysäys, ja portti on kumossa", sanoi bysanttilainen Gregor. + +"Olet oikeassa! Siksi he eivät enää saakaan sitä tehdä. Tänne Gregor +ja Lucius! Asettukaa järjestykseen, sotamiehet! Keihäät tanaan! +Tulisoihtuja ja polttoaineita mukaan! Hyökkäykseen! Kun minä annan +merkin, avatkaa portti ja heittäkää murrin ja suojakatos vallihautaan!" + +"Sinä olet rohkea, päällikkö", huusi Lucius Licinius innostuneena ja +riensi hänen viereensä. + +"Niin, nyt on rohkeus viisautta, ystäväni!" + +Joukko oli jo järjestyksessä ja prefekti aikoi antaa miekallaan +hyökkäysmerkin, kun takaapäin alkoi kuulua meteliä, kovaäänisempää kuin +hyökkäävien goottien huudot, tuskanhuutoja ja kavionkapsetta. Bessas +riensi paikalle. Hän tarttui prefektin käsivarteen, mutta ei saanut +sanaakaan suustaan. + +"Mitä turmansanomia sinä tuot", huudahti tämä irroittaen kätensä. + +"Belisariuksen joukot", änkytti kauhistunut traakialainen, "ovat +voitettuina Tiburtiuksen portin edustalla -- he pyytävät päästä sisään +-- raivoisat gootit ajavat heitä takaa -- Belisarius oli joutunut +saarroksiin -- hän on kuollut." + +"Belisarius on vankina", huusi eräs Tiburtiuksen portin puolustajista, +joka hengästyneenä juoksi paikalle. + +"Gootit, gootit ovat kimpussamme. He ovat jo Tiburtiuksen ja +nomentanisen portin edustalla", kuului kadulta. + +"Belisariuksen lippu on valloitettu, Prokopius puolustaa hänen +ruumistaan." + +"Käske avata Tiburtiuksen portti", sanoi Bessas. "Sinun isaurilaisesi +ovat äkkiä ilmestyneet sinne. Kuka ne on lähettänyt?" + +"Minä", sanoi Cethegus. + +"Ne eivät avaa ilman sinun käskyäsi. Pelasta toki Belisarius. Ainakin +hänen ruumiinsa!" + +Cethegus epäröi -- hän kohotti puoleksi miekkansa. + +"Ruumiin", mietti hän, "pelastan mielelläni". + +Silloin Syphax riensi hänen luokseen. + +"Ei! Hän elää vielä", hän kuiskasi herransa korvaan. "Näin hänet muurin +harjalta. Hän nousi vielä pystyyn, mutta kohta hän on vankina. +Goottilaisia ratsumiehiä kihisee hänen ympärillään. Totila ja Teja ovat +heti hänen kimpussaan." + +"Käske avata Tiburtiuksen portti", pyyteli Bessas. + +Mutta prefektin silmät säkenöivät. Hänen kasvoistaan kuvastui ylpeä, +rohkea päättäväisyys, joka häntä kaunisti. + +Hän iski miekallaan ruhjottuun portin puolikkaaseen ja huusi: + +"Hyökkäykseen! + +"Ensin Rooma, sitten Belisarius! + +"Rooma ja voitto!" + +Portti lensi auki. + +Hyökkäävät gootit eivät odottaneet bysanttilaisten taholta tällaista +uhkarohkeutta, siksi varmoja he olivat voitostaan. + +He olivat sikin sokin portin edustalla, joten suljettu hyökkäysjoukko +helposti syöksi heidät vallihautaan. + +Hildebrand-vanhus ei aikonut luopua murtimestaan. + +Hän murskasi kivikirveellään Gregorilta kypärän ja pään. + +Mutta samassa Lucius Licinius työnsi hänet kilven piikillä +vallihautaan. + +Cethegus katkoi nopeasti miekallaan muurinmurtimen köydet, jolloin se +ryskyen putosi hautaan vanhuksen päälle. + +"Nyt puiset koneet tuleen", komensi Cethegus. + +Pian olivat niiden palkit ilmitulessa. + +Voitokkaat roomalaiset palasivat nopeasti vallien suojaan. + +Siellä Syphax huusi herralleen: + +"Väkivalta, kapina ja ilmisota ovat puhjenneet. + +"Bysanttilaiset eivät tottele enää! + +"Bessas yllyttää heitä avaamaan väkivalloin portin. + +"Henkivartijat uhkaavat antaa hunnien teilata Marcus Liciniuksen, +legioonalaiset ja isaurilaiset." + +"Sen he saavat kalliisti maksaa", huusi Cethegus vimmoissaan. + +"Lähde liikkeelle, Lucius Licinius! Ota puolet isaurilaisiani. + +"Ei! Ota kaikki! Sinä tiedät, missä ne ovat. Hyökkää traakialaisten +henkivartijain kimppuun selkäpuolelta. + +"Elleivät he luovu yrityksestään, niin hakkaa heidät armotta +kuoliaiksi. + +"Auta veljeäsi! + +"Minä tulen heti." + +Lucius Licinius epäröi. + +"Entä Tiburtiuksen portti?" + +"Sitä ei avata." + +"Entä Belisarius?" + +"Saa olla ulkopuolella." + +"Totila ja Teja ovat jo paikalla." + +"Sitä suurempi syy pitää portti kiinni. + +"Ensin Rooma, sitten muut. + +"Tottele, tribuuni!" + +Cethegus jäi valvomaan Pankratiuksen portin korjausta. + +Se kesti sangen kauan. + +"Miten asiat ovat, Syphax? Elääkö hän todellakin?" + +"Elää." + +"Gootit ovat poropeukalolta." + +Luciukselta saapui lähetti. + +"Tribuunisi ilmoittaa, ettei Bessas taivu. Legioonalaistesi verta on jo +vuotanut Tiburtiuksen portin luona. + +"Asgares ja isaurilaiset epäröivät. + +"He eivät usko sinun tarkoittavan totta." + +"Minä näytän heille toden", huusi Cethegus, heittäytyi hevosen selkään +ja ajoi kuin myrskytuuli tiehensä. + +Hänellä oli pitkä matka kuljettavanaan. Tiberin yli Janiculumin +kohdalta, Kapitoliumin ohi, Forum romanumin yli, Via sacraa myöten ja +Tituksen kaaren alitse, Tituksen kylpylaitoksen vasemmalta puolelta, +Esquilinuksen yli ja lopuksi esquilinisestä portista ulos Tiburtiuksen +ulommaiselle portille -- siis laajan kaupungin läntisimmästä osasta +itäisimpään. + +Täällä olivat Bessaksen ja Belisariuksen henkivartijat kaksinkertaisena +rivinä. + +Eräs joukko valmistautui juuri hyökkäykseen Marcus Liciniuksen johdossa +olevien legioonalaisten ja isaurilaisten kimppuun. Sen tarkoituksena +oli avata portti väkisin. Toinen joukko oli keihäät tanassa vastapäätä +toista isaurilaisjoukkoa, jota Lucius turhaan komensi hyökkäykseen. + +"Palkkasoturit", huusi Cethegus ajaen pitkin riviä, "kenelle olette +vannoneet uskollisuutta, minulle vaiko Belisariukselle?" + +"Sinulle, herra", vastasi Asgares, eräs päälliköistä, "mutta me +arvelimme -- --" + +Prefektin miekka välähti, ja mies kaatui kuolleena maahan. + +"Teidän on vain toteltava, te valapattoiset roistot, eikä ajateltava!" + +Palkkasoturit katselivat häntä kauhistuneina. + +Mutta Cethegus komensi rauhallisesti: + +"Keihäät tanaan! Hyökätkää! Seuratkaa minua!" + +Isaurilaiset tottelivat häntä ja nyt oli Rooman sisäpuolella +syntymäisillään taistelu. + +Mutta silloin kajahti lännestä, Aureliuksen portin tienoilta kamala, +kaiken yli kuuluva huuto: + +"Voi, voi, kaikki on hukassa! + +"Gootit ovat kimpussamme! + +"Kaupunki on valloitettu!" + +Cethegus kalpeni ja katsoi taakseen. + +Kallistratos saapui paikalle kasvot ja kaula verisinä. + +"Cethegus", huusi hän, "kaikki on hukassa! + +"Barbaarit ovat Roomassa! + +"He ovat nousseet muurin yli." + +"Missä", kysyi prefekti soinnuttomalla äänellä. + +"Hadrianuksen haudalla!" + +"Oi, päällikkö", huudahti Lucius Licinius. "Varoitinhan sinua!" + +"Siellä on Vitiges", sanoi Cethegus sulkien silmänsä. + +"Mistä sen tiedät", kysyi Kallistratos ihmeissään. + +"Tiedän vain." + +Tämä oli kamala hetki prefektille. + +Hänen täytyi myöntää, että hän toteuttaessaan suunnitelmaansa +Belisariuksen tuhoamiseksi oli hetkiseksi unohtanut Rooman. + +Hän puri huultaan. + +"Cethegus on vienyt varusväen Hadrianuksen haudalta! + +"Cethegus on saattanut Rooman turmioon", sanoi Bessas. + +"Ja Cethegus sen pelastaakin", sanoi tämä kohottautuen satulassaan. + +"Seuratkaa minua kaikki isaurilaiset ja legioonalaiset." + +"Entä Belisarius", kysyi Syphax hiljaa. + +"Laske hänet sisään. + +"Ensin Rooma, sitten muut! + +"Seuratkaa minua!" + +Lennossa hän palasi samaa tietä, jota oli tullutkin. + +Vain muutamat ratsumiehet pysyivät hänen mukanaan. Juoksujalkaa +isaurilaiset ja legioonalaiset seurasivat häntä. + + + + +KOLMASTOISTA LUKU. + + +Tiburtiuksen portilla oli tällä hetkellä aivan hiljaista. + +Sanansaattaja oli kutsunut goottilaiset ratsumiehet pois hyödyttömästä +taistelusta. + +Heidän oli lähetettävä kaikki mahdollisesti käytettävissä olevat miehet +niin pian kuin suinkin kaupungin ympäri ja joen yli Aureliuksen +portille, josta oli tunkeuduttu kaupunkiin ja jossa kaikki voimat +tarvittaisiin. + +Ratsumiehet ajoivat kaupungin oikealta puolelta mainitulle portille, +jota kohti kaikki nyt riensivät, mutta oma jalkaväki, joka ryntäsi +välillä olevia portteja -- Porta clausaa, nomentanaa, salariaa, +pincianaa ja flaminiaa -- vastaan, sulki heiltä tien niin pitkäksi +aikaa, että he joutuivat perille liian myöhään ehtiäkseen mukaan +ratkaisevaan otteluun Hadrianuksen haudalla. + +Tämä prefektin lempipaikka oli vastapäätä Vatikanin kukkulaa, +kivenheiton päässä Aureliuksen portilta, johon sitä yhdistivät +kivimuurit ja uudet vallit suojasivat sitä joka puolelta -- paitsi +etelässä, jossa joen piti olla suojana. "Moles Hadriani" muodosti +lujasti rakennetun pyöreän tornin. Jonkinlainen piha oli varsinaisen +rakennuksen ympärillä. Uloimman suojamuurin alapuolella etelässä +virtasi Tiber. + +Tämän ulkomuurin harjoilla, pihalla ja sisämuurin harjoilla oleilivat +tavallisesti isaurilaiset, jotka prefekti oli onnettomuudekseen +kuljettanut sieltä toteuttaakseen suunnitelmansa Belisariuksen +tuhoamiseksi. + +Mutta sisämuurin harjalla oli suuri joukko marmori- ja kuparipatsaita, +joiden lukumäärän Kallistratos oli lahjallaan täydentänyt kolmeksi +sadaksi. + +Goottien kuningas oli tänään asettunut odottamaan sen puoliympyrän +keskikohdalle, jonka barbaarit olivat muodostaneet kaupungin +länsipuolellekin Tiberin oikealle rannalle, Neron kentälle +Pankratiuksen (vanhan Aureliuksen) ja (uuden) Aureliuksen porttien +välille, missä tavallisesti Mediolanumin kreivi Markja oleili. + +Hän perusti suunnitelmansa siihen, että kaikkia portteja vastaan +suunnatun yleisen rynnäkön täytyi hajoittaa piiritettyjen voimat ja +että heidän täytyisi siirtäessään puolustajia eniten uhatuille +paikoille jättää jokin paikka paljaaksi, jolloin hän hyökkäisi sinne. + +Senvuoksi hän pysytteli liikkumattomana ryntäävien joukkojen takana. + +Hän oli antanut kaikille päälliköille käskyn, että hänet piti kutsua +heti, kun jokin paikka puolustuslinjassa paljastuisi. + +Hän sai odottaa hyvin kauan. + +Hänen täytyi tyynesti kuunnella miestensä levottomuuden ilmauksia, kun +nämä saivat seisoa toimettomina sillä aikaa, kun heidän toverinsa joka +paikassa ryntäsivät kaupunkia vastaan. Kauan täytyi heidän odottaa +kutsua taisteluun. + +Vihdoin kuninkaan tarkka silmä huomasi, että Hadrianuksen haudan +ulkomuureilta katosivat isaurilaisten tutut sotamerkit ja tiheät +keihäsrivit. + +Hän piti sitä tarkasti silmällä. Niitä ei vaihdettu. Aukkoa ei +täytetty. + +Silloin hän hypähti satulastaan, iski ratsuaan kämmenellään kaulalle ja +sanoi: + +"Mene kotiin, Boreas!" + +Viisas eläin lähti heti laukkaamaan leiriin päin. + +"Nyt eteenpäin, gootit! Eteenpäin, kreivi Markja", huusi kuningas. +"Tuonne joen yli! Jättäkää tänne muurinmurtajat. Ottakaa mukaanne vain +kilvet ja rynnäkköportaat sekä kirveet! Eteenpäin!" + +Juosten hän saapui korkealle joen rannalle ja syöksyi törmää alas. + +"Täällä ei ole siltaa, kuningas, eikä edes kaalamoa", sanoi eräs hänen +jäljessään tulevista gooteista. + +"Ei ole, Iffamer ystäväni; meidän täytyy uida." + +Kuningas syöksyi keltaiseen, likaiseen jokeen, niin että vesi löi +kohisten hänen kypäräntöyhtönsä yli. + +Muutamassa minuutissa hän pääsi toiselle rannalle muutamain miesten +kanssa. + +Pian he saapuivat aivan haudan korkean ulkomuurin ääreen. Miehet +katselivat huolissaan ylöspäin. + +"Portaat tänne", huusi Vitiges. "Ettekö näe, ettei siellä ole ollenkaan +puolustajia. Vai pelkäättekö kiviä?" + +Pian pantiin portaat pystyyn, pian oltiin ulkomuurilla ja heitettiin +siellä olevat harvalukuiset vartijat jokeen. Portaat vedettiin ylös ja +laskettiin muurin sisäpuolelle pihalle. + +Kuningas oli ensimmäisenä pihamaalla. + +Mutta täällä goottien eteneminen hiukan pysähtyi. + +Sillä sisämuurien harjalla olivat Qvintus Piso ja Kallistratos, jotka +olivat rientäneet tänne Pankratiuksen portilta ja tuoneet mukanaan sata +legioonalaista ja muutamia isaurilaisia. Nämä suuntasivat nyt rankan +keihäs- ja nuolisateen pihamaalle yksitellen laskeutuvia gootteja +kohden. Ballistit ja katapultit olivat myöskin hävitystyössä +osallisina. + +"Lähettäkää pyytämään Cethegukselta apua", huusi Piso. + +Kallistratos riensi täyttämään käskyä. + +Kuninkaan oikealta ja vasemmalta puolelta kaatui gootteja. + +"Mitä on tehtävä?", kysyi kreivi Markja, joka seisoi hänen vieressään. + +"Odotettava siksi, kunnes he ovat ampuneet koko varastonsa", sanoi tämä +levollisesti. + +"Se ei kestä enää kauan. + +"He ampuvat ja heittävät peloissaan liian tiheään. + +"Katsokaa vain. Nyt jo lentelee enemmän kiviä kuin nuolia. + +"Ja keihäät ovat jo aivan lopussa." + +"Mutta ballistit ja katapultit --" + +"Niistä ei meillä ole enää paljon vastusta. Järjestäytykää rynnäkköön. +Laukaukset harvenevat jo. + +"Nyt portaat ja kirveet esille. -- Seuratkaa minua." + +Nopeasti gootit juoksivat pihan poikki. + +Vain muutamia kaatui. + +He olivat jo toisen, sisemmän muurin ääressä. Satakunta porrasta +pystytettiin. + +Kaikki Pison ballistit ja katapultit olivat tällä hetkellä hyödyttömät, +sillä ne olivat laaditut pitkältä matkalta ampumista varten eikä niitä +saatu pystysuoraan ampumaan kuin suuren vaivan ja ajanhukan jälkeen. + +Piso huomasi sen ja kalpeni. + +"Heittokeihäitä tänne! Keihäitä, keihäitä, muuten olemme hukassa." + +"Kaikki ovat lopussa", kähisi paksu Balbus toivottomana. + +"Silloin on kaikki hukassa", huokasi Piso antaen käsiensä vaipua. + +"Tule, Massurius, paetkaamme", kehoitteli Balbus. + +"Ei, kuolkaamme täällä", huusi Piso. + +Ensimmäinen goottikypärä tuli jo esille muurin harjan takaa. + +Silloin kuului kaupungin puoleisilta muurinportailta huuto: + +"Cethegus! Prefekti Cethegus!" + +Hän olikin siellä. Nopeasti hän juoksi muurinharjalle ja iski gootilta, +joka oli jo pannut kätensä rintavarustukselle heilauttaakseen itsensä +sen yli, käsivarren poikki. -- Mies putosi kiljaisten alas. + +"Oi, Cethegus", huusi Piso, "sinä tulit oikeaan aikaan." + +"Toivottavasti", sanoi tämä ja sysäsi edessään olevat portaat kumoon. + +Vitiges, joka oli ollut näillä portailla, hyppäsi notkeasti syrjään. + +"Nyt kaikki ampumavarat tänne, peitset ja keihäät, muuten ei ole +mistään apua", huusi Cethegus. + +"Täällä ei ole enää ainoatakaan heittoasetta", sanoi Balbus. + +"Me luulimme, että sinä toisit tänne isaurilaiset." + +"Ne ovat vielä kaukana, paljon jäljessä minustakin", huusi +Kallistratos, joka saapui ensimmäisenä Cetheguksen jälkeen. + +Taas portaat kohosivat ylös ja taas kypärät näkyivät. + +Vaara kasvoi joka silmänräpäys. + +Cethegus katseli hurjasti ympärilleen. + +"Heittoaseita", huusi hän polkien jalkaansa, "heittoaseita täytyy +saada." + +Silloin hänen katseensa sattui jättiläismäiseen marmoripatsaaseen, Zeus +Pelastajan kuvaan, joka oli muurin harjalla hänen vasemmalla +puolellaan. + +Nuolennopeasti ajatus välähti hänen päähänsä. Hän juoksi patsaan luo ja +iski kirveellä poikki sen oikean käden, jossa oli ukkosenvaaja. + +"Zeus, lainaa minulle salamaasi", huusi hän. -- "Miksi sitä siinä +jouten pidät! + +"Hoi, miehet! Lyökää patsaat palasiksi ja heittäkää ne vihollisten +päälle." + +Heti, kun hän oli tämän sanonut, olivat miehet työssä. + +Kirveillä ja piiluilla huolestuneet puolustajat alkoivat iskeä jumalia +ja sankareita ja muutamassa silmänräpäyksessä olivat nuo ihanat +kuvapatsaat murskana. + +Se oli kamala näky. Tuolla murtui suurenmoinen Hadrianuksen +ratsastajapatsas; hevonen ja mies iskettiin erilleen. Tuolla kaatui +pitkälleen hymyilevä Aphrodite. Tuolla eristyi Antinouksen kaunis pää +ruumiista ja lensi kahden käden heittämänä goottilaista nahkakilpeä +vastaan. + +Kauas lentelivät marmorin, vasken, pronssin ja kullan sirpaleet +peittäen muurinharjat. + +Jyristen ja murskaten suunnattomat kivi- ja metallijoukkiot lensivät +muurinharjalta alas ja ruhjoivat hyökkäävien goottien kypärät ja +kilvet, panssarit ja jäsenet, mursivatpa rynnäkköportaatkin. + +Kauhistuen Cethegus katseli käskynsä aiheuttamaa hävitystä. + +Mutta se oli heidät pelastanutkin. + +Kaksitoista, neljätoista, kaksikymmentä porrasta oli tyhjänä miehistä, +jotka äsken olivat tiheässä kuin muurahaiset kiivenneet niitä pitkin. +Hämmästyneinä tästä marmori- ja metallisateesta gootit väistyivät +hetkeksi. + +Mutta pian Markjan torvi kutsui heidät uuteen hyökkäykseen ja taas +lensivät sentnerin painoiset möhkäleet alas. + +"Onneton, mitä olet tehnyt", valitteli Kallistratos tuijottaen +sirpaleisiin. + +"Sen, mikä oli välttämätöntä", vastasi Cethegus syösten loputkin Zeus +Pelastajaa vallin yli. + +"Näitkö sen vaikutusta? -- Kaksi barbaaria musertui yhdellä iskulla." + +Hän silmäsi tyytyväisenä alas. + +Silloin hän kuuli korinttolaisen huutavan: + +"Ei, ei. Ei tätä. Ei Apolloa." + +Cethegus kääntyi ja näki jättiläismäisen isaurilaisen tähtäävän +kirveellään Latonan lapsia. + +"Narri, aiotko laskea gootit tänne", kysyi raaka mies ja aikoi taas +iskeä. + +"Ei Apolloani", sanoi helleeni ja kiersi jumalan suojaksi kätensä sen +ympärille. + +Kreivi Markja, joka oli lähimpäin portaiden päässä, näki tämän. Hän +luuli, että Kallistratos aikoi vierittää patsaan hänen päälleen, minkä +vuoksi hän päätti sen estää. Hänen heittokeihäänsä suhahti ilmassa ja +sattui kreikkalaista rintaan. + +"Ah -- Cethegus", huokasi hän kuollessaan. + +Cethegus näki hänen kuolemansa ja rypisti kulmiaan. + +"Pelastakaa ruumis ja säästäkää hänen jumalansa", sanoi hän lyhyesti, +paiskaten alas portaat, joilla Markja seisoi. Enempää hän ei kyennyt +sanomaan eikä tekemään, sillä hänen täytyi rientää torjumaan uutta, +uhkaavinta vaaraa. + +Vitiges, joka puoleksi putosi, puoleksi hyppäsi kaatuvilta portailta, +seisoi aivan muurin vieressä kivi- ja metallisateessa miettien uusia +keinoja. + +Sillä kun ensimmäinen ryntäysyritys portaita myöten oli epäonnistunut +näiden odottamattomien heittoaseiden -- jumalien ja sankarien -- +avulla, ei hän enää juuri toivonut pääsevänsä sitä tietä vallille. + +Hänen miettiessään ja tuumiessaan putosi raskas Mars gradivuksen +marmorijalusta maahan aivan hänen viereensä, ponnahti hiukan ylös ja +sattui silloin erääseen muurilaattaan. + +Mikä ihme! Laatta, joka näytti olevan mitä kovinta kiveä, murtui +pieniksi muurisavipalasiksi ja sen alta tuli näkyviin kapea puuovi, +jota muurarit ja työmiehet käyttivät kulkutienään korjaillessaan suurta +rakennusta ja joka oli tällä sekoituksella laitettu näkymättömäksi. + +Kun Vitiges näki oven, huusi hän iloisena: + +"Tänne, tänne, gootit! Kirveitä tänne!" + +Hän iski omalla sotakirveellään ohuita lautoja, jotka tuntuivat olevan +jotenkin heikkoja. + +Onnettomuutta ennustavana tuo uusi, omituinen ääni tunkeutui prefektin +korviin. Hän keskeytti verityönsä ja rupesi kuuntelemaan. + +"Se on raudan ääni puuta vasten, kautta Caesarin." + +Hän juoksi pitkin kapeita muuriportaita alas, jotka veivät toisen +muurin sisäpuolitse öljylampuilla heikosti valaistuun haudan sisustaan. + +Silloin kuului entistä kovempi isku, kumea jysähdys ja pientä rätinää +-- sitten goottien iloinen voitonhuuto. + +Kun Cethegus pääsi portaiden alimmalle astuimelle, kaatui portti +pihalle päin ja kuningas Vitiges tuli kynnykselle. + +"Rooma on minun", huusi hän riemuiten, heitti kirveen pois ja otti +miekan tupesta. + +"Sinä valehtelet, Vitiges -- ensi kerran elämässäsi", huusi prefekti +vimmoissaan ja juoksi esille sysäten terävällä kilven piikillä goottia +rintaan niin voimakkaasti, että tämä peräytyi hämmästyneenä askeleen. + +Tätä askelta prefekti käytti hyväkseen ja asettui kynnykselle täyttäen +siten koko oviaukon. + +"Missä viipyvät isaurilaiset", huusi hän. + +Kesti vain hetken, ennenkuin Vitiges tunsi hänet. + +"Me siis kuitenkin taistelemme kahden Roomasta." + +Nyt oli hänen vuoronsa hyökätä. + +Cethegus, joka koetti sulkea koko oven, peitti kilvellään vasemman +puolensa, jota vastoin hän ei saanut lyhyellä roomalaismiekallaan +täysin suojatuksi oikeaa puoltaan. + +Väkevän gootin pitkän miekan pistos, jota Cethegus ei saanut tarpeeksi +hyvin väistetyksi, tunkeutui lävistäen rengaspanssarin syvälle hänen +rintaansa. + +Cethegus horjui vasemmalle. Hän oli jo kaatua, mutta ei kaatunut vielä. + +"Rooma, Rooma", korisi hän ja koetti viimeisin voimin pysyä pystyssä. + +Vitiges oli peräytynyt askeleen tuhotakseen seuraavalla hyökkäyksellä +kokonaan vaarallisen vihollisensa. + +Mutta samassa tunsi hänet Piso, joka oli muurinharjalla, ja heitti +komean, nukkuvaa faunia esittävän kuvapatsaan, joka oli valmiiksi +katkaistuna vallilla, kuningasta kohti. Se sattui olkapäähän ja Vitiges +sortui maahan. + +Kreivi Markja, Iffamer ja Aligern kantoivat hänet taistelusta. + +Cethegus näki hänen kaatumisensa. + +Sitten hän kaatui itsestään portin kynnykselle. Ystävän kädet ottivat +hänet vastaan, mutta hän ei tuntenut enää tätä. Hän oli menettänyt +tajuntansa. + +Mutta heti herätti hänet taas hyvin tuttu ääni, joka ihastutti hänen +sieluaan. Se oli hänen legioonalaistensa tuuba, hänen isaurilaistensa +sotahuuto. Nämä saapuivat nyt vihdoinkin ryntäysmarssissa ja +hyökkäsivät Liciniusten johdolla tihein joukoin kuninkaan kaatumisen +johdosta typertyneiden goottien kimppuun. + +He tunkivat voitokkaasti gootit näiden ulkomuuriin kaivaman aukon +kautta ulos. Goottien mieshukka peräytymisen aikana oli hyvin suuri. + +Prefekti näki viimeisten barbaarien paon. Silloin hänen silmänsä +sulkeutuivat uudestaan. + +"Cethegus", huusi ystävä, joka piti häntä sylissään, "Belisarius on +kuoleman kielissä ja sinä olet mennyttä miestä." + +Cethegus tunsi nyt Prokopiuksen äänen. + +"En tiedä", sanoi hän viimeisillä voimillaan, "mutta Rooma -- Rooma on +pelastettu". + +Sitten hän meni taas tainnoksiin. + + + + +NELJÄSTOISTA LUKU. + + +Koko päivän kestäneen yleisen rynnäkön, joka alkoi aamun sarastaessa +ja päättyi auringon laskiessa, ja sen torjumisen aiheuttamat +voimanponnistukset olivat pitkiksi ajoiksi väsyttäneet sekä gootit että +roomalaiset. Kolme päällikköä, Belisarius, Cethegus ja Vitiges +makasivat haavojensa vuoksi useita viikkoja. + +Mutta vielä välttämättömämmäksi teki aselevon se alakuloisuus ja +väsymys, joka valtasi koko goottien sotajoukon, kun mitä suurimmilla +ponnistuksilla tavoiteltu voitto luisui käsistä juuri sillä hetkellä, +jolloin se näytti olevan saavutettu. + +He olivat koko päivän koettaneet parastansa. Heidän sankarinsa +olivat kilpailleet urhoollisuudessa ja sittenkin olivat molemmat +suunnitelmat -- Belisariusta ja kaupunkia vastaan -- rauenneet juuri +toteutumishetkellään. + +Ja kuningas Vitiges, vaikka hän ei ollutkaan yhtä epätoivoinen kuin +hänen sotajoukkonsa, huomasi selvästi, että hänen täytyi tuon verisen +päivän jälkeen muuttaa koko piirityssuunnitelmansa. + +Goottien mieshukka oli ääretön. Prokopius laskee sen kolmeksikymmeneksi +tuhanneksi mieheksi ja haavoitettujen määrän vielä suuremmaksi. He +olivat joka puolella kaupunkia ahdistaneet piiritettyjä kuolemaa +pelkäämättä. Pankratiuksen portilla ja Hadrianuksen haudalla oli heitä +kaatunut tuhansittain. + +Kun kuudessakymmenessäkahdeksassa edellisessäkin taistelussa hyökkääjiä +oli kaatunut paljon enemmän kuin muurien ja tornien suojaamia +puolustajia, oli se suuri sotajoukko, jonka Vitiges muutamia kuukausia +takaperin oli tuonut ikuisen kaupungin edustalle, sulanut hirvittävästi +kokoon. Sen lisäksi olivat taudit ja nälkä alkaneet riehua heidän +leireissään. + +Ottaen huomioon joukkojen vähentymisen ja niissä vallitsevan +toivottoman mielialan Vitigeksen täytyi jättää mielestään kaupungin +valloittaminen väkirynnäköllä ja hänen viimeinen toivonsa oli -- hän ei +salannut itseltään, että se oli heikko -- että nälkä ja puute +pakottaisivat vihollisen antautumaan. + +Rooman ympäristö oli imetty aivan kuiviin. Sen vuoksi näytti kaikki +riippuvan siitä, kumpi puolue jaksaisi kauemmin kestää puutetta tai +saisi pikemmin ruokavaroja kauempaa. + +Gootit kaipasivat kovasti Dalmatian rannikoilla olevaa laivastoaan. + + * * * * * + +Prefekti toipui ensin haavoistaan. + +Kun hänet oli kannettu taintuneena portilta, jota hän oli ruumiillaan +suojellut, makasi hän puolitoista vuorokautta puoleksi unessa puoleksi +tajuttomana. + +Kun hän toisen päivän iltana avasi silmänsä, näki hän ensimmäiseksi +uskollisen maurin, joka istui kyyrysissään maassa vuoteen jalkopäässä +ja katseli herkeämättä herraansa. Käärme oli kiertynyt hänen +käsivartensa ympärille. + +"Puuovi", virkkoi prefekti hiljaa ensi sanoikseen, "puuovi on +poistettava heti -- sijaan on pantava marmorimöhkäleet --" + +"Kiitos, kiitos sinulle, käärmejumala", huudahti orja riemuissaan. +"Isäntäni on pelastunut. Ja sinä itsekin. Ja minä, minä olen sinut +pelastanut, herrani." + +Hän polvistui kädet ristissä ja suuteli herransa vuodetta. Hän ei +uskaltanut koskea hänen jalkoihinsakaan. + +"Oletko sinä pelastanut minut? -- Miten?" + +"Kun olin laskenut sinut kuolonkalpeana tälle vuoteelle, toin +käärmejumalan tänne, näytin sinua hänelle ja sanoin: + +"'Sinä näet, voimakas jumala, että herrani silmät ovat ummessa.' + +"'Auta sinä ne taas avautumaan.' + +"'Sinä et saa muruakaan leipää etkä pisaraakaan maitoa, ennenkuin olet +auttanut.' + +"'Ja jollei hän avaa silmiään --. Samana päivänä, jolloin hänet +poltetaan, palaa myöskin Syphax ja sinä, suuri käärmejumala, palat +myös.' + +"'Sinä voit auttaa. Siis auta häntä taikka pala.' + +"Niin minä puhuin ja hän on auttanut." + +"Kaupunki on turvassa -- minä tunnen sen, muuten en olisi voinut +nukkua. Elääkö Belisarius? Missä on Prokopius?" + +"Kirjastossa tribuuniesi kanssa. He odottavat lääkärin lausuntoa ja +sitä, heräätkö tänään vai --" + +"Kuolenko? Tällä kertaa on jumalasi auttanut. Päästä tribuunit sisään." + +Heti sen jälkeen Liciniukset, Piso, Salvius Julianus ja muutamat muut +saapuivat hänen vuoteensa ääreen. He aikoivat liikutettuina polvistua +hänen viereensä, mutta hän esti sen viittauksella. + +"Rooma kiittää teitä minun kauttani. Te olette taistelleet kuin -- kuin +roomalaiset. Parempaa kiitosta en osaa keksiä." + +Hän katseli mietteissään joukkoa, ikäänkuin etsien jotakin. + +"Yksi puuttuu -- korintolainen! + +"Ruumis on tietenkin pelastettu, sillä minä uskoin sen ja molemmat +Latoidit Pison huostaan. Pystyttäkää sille paikalle, jossa hän kaatui, +muistopatsas mustasta korintolaisesta marmorista. Sijoittakaa Apollon +patsas tuhkauurnan päälle ja kirjoittakaa siihen: + +"'Korintolainen Kallistratos on tässä kaatunut Rooman puolesta. Hän +pelasti jumalan eikä jumala häntä.' + +"Menkää nyt. Heti näemme taas toisemme -- valleilla. + +"Syphax, saata nyt Prokopius luokseni ja tuo pikarillinen +falernoviiniä." + +"Ystävä", huudahti hän sisääntulevalle Prokopiukselle, "minusta tuntuu +kuin olisin ennen tähän kuumeuneen vaipumistani kuullut kuiskattavan: +'Prokopius on pelastanut Belisariuksen.' + +"Se on unohtumaton urotyö. + +"Jälkimaailma kiittää sinua siitä -- siis minun ei tarvitse sitä tehdä. + +"Istu tähän ja kerro asiain kulku. + +"Mutta aseta ensin päänalainen niin, että näen Caesarini. + +"Sen näkeminen vahvistaa minua paremmin kuin lääkkeet. + +"Puhu nyt!" + +Prokopius katsoi tutkivasti ystäväänsä. + +"Cethegus", sanoi hän sitten vakavalla äänellä, "Belisarius tietää +kaiken." + +"Kaikenko? Se on sangen paljon!" + +"Jätä pila ja ihaile jalomielisyyttä, koska itse olet jalo." + +"Minäkö? En tietääkseni!" + +"Kun hän tuli tajuihinsa, kertoi Bessas tietysti hänelle kaiken -- +kertoi tarkoin, kuinka olit käskenyt pitää portin suljettuna, vaikka +Belisarius makasi ulkopuolella verissään ja tuima Teja aivan hänen +kintereillään, -- kuinka olit käskenyt tappaa hänen henkivartijansa, +jotka aikoivat väkisin avata portin. Jokaisen sanasi hän kertoi, +myöskin huudahduksesi: 'Ensin Rooma, sitten Belisarius'. Hän vaati +sinun kuolemaasi päällikköjen kokouksessa. + +"Minä vapisin. + +"Mutta Belisarius sanoi: 'Hän teki oikein. Prokopius, vie hänelle +kiitokseksi miekkani ja varusteeni, joka oli sinä päivänä päälläni.' + +"Ja keisarille lähetettyyn kertomukseen hän käski minun kirjoittaa: +'Cethegus, vain Cethegus on pelastanut Rooman!' + +"'Nimitä hänet bysanttilaiseksi patriisiksi!'" + +"Kiitän! Mutta minä en ole pelastanut Roomaa Bysantille." + +"Sitä ei sinun tarvitse minulle sanoa, epäattialainen roomalainen." + +"En ole nyt attialaisella tuulella, hengenpelastaja! + +"Mitä sinä sait kiitokseksi?" + +"Vaiti. Hän ei tiedä mitään. + +"Eikä hän saa tietääkään." + +"Syphax, viiniä. -- + +"Sellaista jalomielisyyttä en siedä. + +"Se heikontaa minua. + +"No, miten huviratsastus sujui?" + +"Ystäväni! Se ei ollut huviratsastusta. + +"Se oli hirmuisinta totta, mihin milloinkaan olen joutunut. + +"Belisariuksen henki riippui hiuskarvasta." + +"Juuri tuo hiuskarvan verta puuttuu aina gooteilta. + +"Ne ovat kaikki suuria poropeukaloita." + +"Sinä olet puheistasi päättäen pahoillasi siitä, ettei Belisarius +kuollut," + +"Se olisi ollut hänelle parahiksi. + +"Olen häntä kolmesti varoittanut. + +"Hänen pitäisi kerrankin oppia tietämään, mikä sopii vanhalle +sotapäällikölle ja mikä nuorelle poikavintiölle." + +"Kuule", sanoi Prokopius katsellen häntä vakavasti, "sinä olet +Hadrianuksen haudalla menettänyt oikeutesi puhua tuolla tavalla. + +"Aikaisemmin, kun vähäksyit hänen urhoollisuuttaan --" + +"Luulitko sinä, että minä puhuin kateudesta urhoollista Belisariusta +vastaan? + +"Kuulkaa, te kuolemattomat jumalat!" + +"Luulin, sinun gepidilaakerisi --" + +"Älä viitsi puhua tuollaisista poikamaisuuksista! + +"Kun asiat vaativat, täytyy halveksia kuolemaa, mutta muuten +varovaisesti rakastaa elämää. + +"Sillä vain elävät hallitsevat eivätkä mykät kuolleet. + +"Sellainen on minun elämänviisauteni, sano sitä pelkuruudeksi, jos +tahdot. + +"Siis retkenne -- kerro lyhyesti --. Kuinka se kävi?" + +"Siellä oli kuumat paikat. + +"Kun olimme tutkineet seutua, -- ei missään näkynyt vihollista ja +kaikesta päättäen saimme rauhassa hankkia ruokavaroja -- käännyimme +vähitellen kaupunkia kohti keskellämme muutamia vuohia ja laihoja +lampaita, jotka olimme saaneet käsiimme, Belisarius edellä, nuori +Severinus, Johannes ja minä hänen vieressään. + +"Äkkiä, kun tulimme aukealle 'ad aras Bacchi' nimisestä kylästä, +syöksyi metsästä valerisen tien molemmilta puolitta kimppuumme +goottilaisia ratsumiehiä. + +"Minä huomasin, että joukko oli meitä paljon lukuisampi ja neuvoin +senvuoksi Belisariusta pakenemaan Roomaan päin. + +"Belisarius tuumi: 'Paljonhan niitä on, mutta ei liian paljon' -- ja +hyökkäsi tien vasemmalta puolelta ryntäävien goottien kimppuun +puhkaistakseen heidän rivinsä. + +"Mutta siinä meille kävi huonosti. Gootit ratsastavat paremmin ja +miekkailevat paremmin kuin maurilaiset ratsumiehemme, ja heidän +johtajansa Totila ja Hildebad -- edellisen tunsin pitkästä, liehuvasta, +keltaisesta tukasta ja jälkimmäisen tavattomasta koosta -- tahtoivat +nähtävästi päästä Belisariuksen kimppuun. + +"'Missä on Belisarius ja hänen kehuttu rohkeutensa', huusi Hildebad +niin kovalla äänellä, että se kuului yli taistelun melskeen. + +"'Täällä', vastasi tämä viipymättä ja riensi jättiläisen kimppuun, +ennenkuin ehdimme häntä estää. + +"Hildebad oli nopsa liikkeissään ja iski Belisariusta hirmuisella +kirveellään kypärään niin, että kultainen harja valkoisine +hevosenhäntineen putosi murskautuneena maahan ja Belisariuksen pää +vaipui hevosen kaulalle. + +"Gootti kohotti uudestaan kirveensä antaakseen toisen, varmasti +kuolettavan iskun, kun nuori Severinus, Boëthiuksen poika riensi eteen +kilpi koholla. + +"Mutta barbaarin kirves tunkeutui kilven läpi ja upposi syvälle jalon +nuorukaisen kaulaan. + +"Hän syöksyi --" + +Prokopiuksen ääni katkesi. + +"Kuoliko hän", kysyi Cethegus levollisena. + +"Hänen isänsä vanha vapautettu orja, joka häntä seurasi, vei hänet +taistelusta. + +"Mutta hän kuoli -- kuulemani mukaan -- ennenkuin he saapuivat +lähimpään kylään." + +"Kaunis kuolema", sanoi Cethegus. + +"Syphax, lisää viiniä." + +"Belisarius oli sillä välin päässyt pystyyn ja paiskasi nyt kiukuissaan +goottia niin ankarasti keihäällä rintahaarniskaan, että tämä lensi +hevosen selästä. + +"Me päästimme riemuhuudon, mutta nuori Totila --" + +"Mitä hänestä?" + +"Kun hän näki veljensä kaatuvan, hän mursi raivoissaan tien +henkivartioiden peitsien läpi Belisariuksen luo. Tämän lipunkantaja +Aigan yritti suojella päällikköään, mutta gootin miekka suhahti hänen +vasempaan käsivarteensa. Totila sieppasi lipun Aiganin herpoutuneesta +kädestä ja heitti sen lähimmälle gootille. + +"Belisarius karjaisi vihasta ja ryntäsi Totilaa kohti, mutta tämä oli +nopea kuin salama. Hän iski terävällä miekallaan päällikön kumpaankin +olkapäähän, ennenkuin tämä ehti ajatellakaan puolustautumista. +Belisarius horjui satulassaan ja vaipui hiljalleen maahan hevoseltaan, +joka samassa kaatui heittokeihään surmaamana. + +"'Antaudu vangiksi, Belisarius', huusi Totila. + +"Päälliköllä oli vielä sen verran voimia jäljellä, että hän jaksoi +pudistaa päätään kieltäytymisen merkiksi, minkä jälkeen hän kaatui +taintuneena maahan. + +"Samassa olin minäkin paikalla, nostin päällikön hevoseni selkään ja +uskoin hänet Johanneksen huostaan, joka kokosi päällikön ympärille +neljäkymmentä henkivartijaa ja lähti mellakasta pakomatkalle kaupunkiin +päin." + +"Entä sinä?" + +"Minä taistelin jalkaisin. + +"Minun onnistui jälkijoukon saavuttua -- keskustassa olleet ruokavarat +jätimme tielle -- järjestää joukko taisteluasentoon. + +"Mutta ei pitkäksi aikaa. + +"Sillä nyt saapui toinenkin goottilainen ratsumiesjoukko paikalle. +Myrskytuulen tavoin musta Teja syöksähti esille, puhkaisi edestäpäin +oikean siipemme, joka oli häntä lähinnä, sekä sitten minun Totilaan +päin käännetyn rintamani sivultapäin ja hajoitti koko joukkoni. + +"Minä huomasin, että olin menettänyt taistelun, hyppäsin erään +isännättömän ratsun selkään ja riensin päällikön jälkeen. + +"Mutta Tejakin oli huomannut tämän paon suunnan ja ajoi meitä kiivaasti +takaa. + +"Fulviuksen sillalla hän saavutti Belisariuksen suojelusjoukon. +Johannes ja minä olimme asettaneet enemmät kuin puolet jäljellä +olevista henkivartijoista sillalle suojelemaan sitä. Joukon johtajina +olivat urhoollinen pisidialainen Principius ja jättiläismäinen isauri +Tarmut. + +"Siellä nuo kaikki kolmekymmentä kaatuivat, viimeiseksi molemmat +päälliköt, jotka Tejan miekka oli surmannut. + +"Siellä kaatui Belisariuksen henkivartijaston ydin, siellä useat +läheisimmistä asetovereistani, kuten saraseeni Alamundarus, +persialainen Artasines, armenialainen Zanter, isauri Longinus, +massageetit Bucha ja Chorsamantes, trakialainen Kutila, vandaali +Hildeger, mauri Juphrat sekä kappadokialaiset Teodoritos ja Georgios. + +"Mutta heidän tuhonsa pelasti meidät. + +"Sillan takana yhdyimme sinne jätettyyn jalkaväkeemme, joka taisteli +vihollisen ratsumiehiä vastaan siksi kunnes Tiburtiuksen portti -- +vaikkakin myöhään -- avattiin päällikölle. + +"Sitten minä riensin, lähetettyäni hänet kantotuolissa Antoninan +hoitoon, Hadrianuksen haudalle, missä -- kuten sanottiin -- vihollinen +oli päässyt kaupunkiin. Täällä löysin sinut kuoleman kielissä." + +"Mitä Belisarius aikoo nyt tehdä?" + +"Hänen haavansa eivät ole niin vaaralliset kuin sinun, mutta sittenkin +hän paranee hitaammin. Hän on myöntänyt goottien pyytämän aselevon +kuolleiden hautaamista varten." + +Cethegus kavahti pystyyn. + +"Hänen ei olisi pitänyt suostua. + +"Nyt ei pitäisi enää turhaan viivytellä ratkaisua. Minä tunnen nämä +goottihärät. Nyt he ovat rynnänneet sarvensa tylsiksi. Nyt he ovat +väsyneitä ja alakuloisia. + +"Nyt olisi sopiva aika suunnittelemani viimeisen iskun antamiseen. + +"Tuolla hehkuvalla tasangolla vallitsevaa kuumuutta heidän +jättiläisruumiinsa eivät kestä. Vielä huonommin he kestävät nälkää ja +kaikkein huonoimmin janoa. + +"Sillä germaanin täytyy juoda, ellei hän makaa tai tappele. + +"Nyt täytyy vain hiukan säikähdyttää heidän varovaista kuningastaan. + +"Kiitä Belisariusta miekasta ja esitä hänelle seuraava ehdotus: + +"Lähettäköön hän jo tänään pelätyn Johanneksen kahdeksantuhannen miehen +kanssa Picenumin kautta Ravennaa vastaan. Flaminilainen tie on vapaana +eikä siellä ole sanottavasti puolustusväkeä, sillä Vitiges on +kuljettanut kaikkien linnoitusten varusväet tänne. Me saamme nyt +Ravennan helpommin käsiimme kuin barbaarit Rooman. + +"Kun kuningas saa tietää, että Ravennaa, heidän viimeistä +turvapaikkaansa uhataan, hän rientää sitä pelastamaan. + +"Hän vie joukkonsa pois näiden valloittamattomien muurien edustalta ja +muuttuu taas ahdistajasta ahdistetuksi." + +"Cethegus", sanoi Prokopius hypähtäen pystyyn, "sinä olet suuri +sotapäällikkö." + +"Vain joutoaikoinani, Prokopius! Tervehdä suurta voittajaa, +Belisariusta!" + + + + +VIIDESTOISTA LUKU. + + +Aselevon viimeisenä päivänä Cethegus jaksoi jo mennä Hadrianuksen +haudan valleille, missä hänen isaurilaisensa ja legioonalaisensa +tervehtivät häntä riemuhuudoin. + +Hän meni ensimmäiseksi Kallistratoksen haudalle ja laski mustalle +marmorilevylle laakereista ja ruusuista laaditun seppeleen. + +Kun hän täällä ohjasi varustusten vahvistamistöitä, toi Syphax hänelle +kirjeen Matasuntalta. + +Se oli näin kuuluva: + +"Tee pikainen loppu. + +"En enää jaksa katsella tätä kurjuutta. + +"Neljänkymmenen tuhannen gootin hautaus raastoi rintaani. + +"Valituslaulut tuntuvat syyttävän minua. + +"Jos tätä kestää kauemmin, menehdyn varmasti. + +"Kamala nälkä raivoaa leirissä. + +"Heidän viimeinen toivonsa on suuri vilja- ja karjalasti, joka tuodaan +laivoilla Etelä-Galliasta. + +"Ensi Calendaena odotetaan laivastoa Portukseen. + +"Menettele sen mukaan -- mutta tee tästä pikainen loppu." + +"Voitto on saavutettu", huudahti prefekti, "piiritys on lopussa. + +"Pieni laivastomme on ollut joutilaana Populoniumissa. + +"Nyt saa se työtä. + +"Tämä kuningatar on barbaarien turma." + +Hän meni itse Belisariuksen luo, joka otti hänet sydämellisesti +vastaan. -- + +Samana yönä, aselevon viimeisenä, Johannes lähti Pinciuksen portista ja +kääntyi sitten vasemmalle, Via Flaminialle. Ravenna oli hänen matkansa +määrä. + +Meritse lähetettiin pikaviestejä Populoniumiin, jossa oli pieni +roomalainen laivasto. + +Kaupungin ympärillä vallitsi rauha huolimatta aselevon päättymisestä. + +Noin viikon perästä kulki kuningas, joka ensi kerran nousi +tautivuoteeltaan, ystäviensä mukana leirin läpi. + +Entisestä seitsemästä leiristä, joissa ennen oli vilissyt ihmisiä, oli +nyt kolme autiona ja hylättynä. Neljässä muussakin leirissä oli +jokseenkin niukasti väkeä jäljellä. + +Tuiki väsyneinä, valittamatta, mutta samalla toivottomina laihtuneet, +nälän ja kuumeen riuduttamat miehet makasivat teltoissaan. + +Urhoollista kuningasta ei tervehditty riemuhuudoin. Väsyneet miehet +tuskin jaksoivat avata silmiään askelia kuullessaan. + +Telttojen sisältä kuului sairaiden ja kuolevien äänekästä voihkinaa. + +Terveitä oli tuskin niin paljon, että tärkeimpiin paikkoihin saatiin +vartijat. + +Vahdit laahasivat keihäitään perässään. He olivat liian väsyneitä +pitääkseen niitä pystyssä tai olkapäillään. + +Päälliköt saapuivat Aureliuksen portin edustalla oleviin varustuksiin. +Nuori jousimies makasi pureskellen karvasta ruohoa. + +Hildebad huusi hänelle: + +"Kautta Torin vasaran! Guntamund, mitä tämä on? Jousesi jänne on +katkennut. Miksi et ole pannut siihen uutta?" + +"En jaksa, herra. Jänne katkesi eilen ampuessani. + +"Minä ja kolme vierustoveriani emme ole jaksaneet yhteisin voimin panna +uutta jännettä." + +Hildebad antoi hänelle kulauksen kurpitsapullostaan. + +"Ammuitko roomalaisen?" + +"En, herra", vastasi mies. "Rotta nakerteli erästä ruumista. + +"Osuin siihen onneksi ja me jaoimme sen neljään osaan." + +"Iffasunt, missä on setäsi Iffamer", kysyi kuningas. + +"Kuollut, herra. + +"Tuolla kirotun marmorihaudan luona. + +"Hän kaatui sen jälkeen, kun oli kantanut sinut pois." + +"Missä on isäsi Iffanut?" + +"Kuollut hänkin. + +"Hän ei voinut juoda näiden lätäköiden myrkyllistä vettä. + +"Jano, kuningas, polttaa vielä kuumemmin kuin nälkä. + +"Eikä tuo lyijynharmaa taivas edes sadakaan." + +"Te olette kaikki Atesis-laaksosta." + +"Niin olemme, herra kuningas, Iffinger-vuorelta. Oi, miten +hyvänmakuista lähdevettä meillä siellä kotona oli!" + +Teja näki kauempana erään sotamiehen juovan kypärästään. + +"Hei, Arulf", huusi hän tälle, "sinä et näy olevan juomisen +puutteessa." + +"En, minä juon usein", vastasi mies. + +"Mitä sinä juot?" + +"Verta äskenkaatuneiden haavoista. + +"Alussa se käänsi mieltä, mutta ihminen tottuu tällaisissa oloissa +vaikka mihin." + +Kuningas lähti pois kauhistuneena. + +"Lähetä koko viinivarastoni leiriin, Hildebad. + +"Vahdit jakakoot sen keskenään." + +"Koko viinivarastosiko? + +"Oi, kuningas, juomanlaskijallasi on helpot päivät. + +"Sinulla on jäljellä puolitoista tuoppia viiniä. + +"Ja lääkärisi Hildebrand sanoi, että sinun on saatava voimia." + +"Kuka antaa näille voimia, Hildebad? + +"Hätä tekee heistä villejä eläimiä." + +"Tule telttaasi", sanoi Totila tarttuen kuninkaan vaippaan. + +"Täällä ei ole hyvä olla." + +Saavuttuaan kuninkaan telttaan ystävykset istuutuivat ääneti kauniin +marmoripöydän ääreen, jolla oli kultaisissa vadeissa homeista leipää ja +muutamia lihapaloja. + +"Se oli viimeisen edellinen hevonen kuninkaallisesta tallista", sanoi +Hildebad. "Boreas on enää jäljellä." + +"Boreasta ei saa teurastaa! -- Vaimoni ja lapseni ovat istuneet sen +selässä." + +Hän nojasi päänsä käsiinsä. Taas syntyi pitkä äänettömyys. + +"Ystävät", alkoi kuningas vihdoin, "tämä ei käy enää laatuun. + +"Kansamme kuolee näiden muurien edustalla. + +"Päätökseni tuottaa tuskaa itsellenikin ja vaikeaa se oli tehdä --" + +"Älä ilmaise sitä vielä, kuningas", huudahti Hildebad. + +"Muutaman päivän perästä kreivi Odosunt saapuu Cremonasta +laivastoineen. Silloin meillä on herkkuja ylenmäärin." + +"Hän ei ole vielä täällä", sanoi Teja. + +"Ja mieshukkamme, joka on ollut tosin kamala", sanoi Totila, +"korvaantuu uusilla joukoilla, jahka Urbinumin kreivi Ulitis saapuu +Ravennan ja Rooman välisten linnoitusten varusväen kanssa, jotka +kuningas on käskenyt tänne tyhjiä telttojamme täyttämään." + +"Ei Ulitiskaan ole vielä täällä", sanoi Teja. + +"Hän lienee Picenumin luona. + +"Jos hän saapuu onnellisesti perille, tulee puute leirissä yhä +suuremmaksi." + +"Totta kai Roomassakin paastotaan", arveli Hildebad lyöden nyrkillään +pöydällä olevan kovan leivän palasiksi. + +"Katsotaan, kuka kauemmin kestää." + +"Usein olen miettinyt synkkinä päivinä ja unettomina öinä", jatkoi +kuningas hitaasti. + +"Miksi? Miksi kaikki tämä on tapahtunut? + +"Omantuntoni mukaan olen aina harkinnut, kumpi on oikeassa kumpi +väärässä, vihollisemmeko vai me. Enkä ole voinut koskaan tulla muuhun +johtopäätökseen kuin että oikeus on meidän puolellamme. + +"Eikä meiltä ole suinkaan puuttunut voimaa eikä rohkeutta." + +"Sinulta ei ainakaan", sanoi Totila. + +"Eikä raskaita uhrejakaan ole puuttunut", huokasi kuningas. + +"Ja jos nyt, kuten kaikki sanovat, taivaassa hallitsee oikeudellinen, +hyvä ja kaikkivoipa Jumala, niin miksi hän sallii tätä suunnatonta, +ansaitsematonta kurjuutta. + +"Miksi meidän pitää kukistua Bysantin edessä?" + +"Ei meidän tarvitse kukistua", huudahti Hildebad. + +"Minä en ole koskaan vaivannut kalloani Jumalaamme miettimällä. + +"Mutta jos hän sallii sellaista tapahtua, niin täytyy rynnätä +taivaaseen ja särkeä hänen valtaistuimensa nuijilla." + +"Älä pilkkaa Jumalaa, veljeni", virkkoi Totila vakavasti. + +"Ja sinä, jalo kuninkaani, ole rohkea ja luottavainen. + +"Varmasti oikeamielinen Jumala hallitsee tähtien tuolla puolen. + +"Senvuoksi oikean asian täytyy lopuksi voittaa. + +"Ole rohkea, Vitiges, ja toivo loppuun saakka." + +Mutta kuningas pudisti vain päätään. + +"Minä myönnän löytäneeni yhden tien tästä sekamelskasta, tästä +hirvittävästä epäilyksestä Jumalan oikeamielisyyteen. + +"Ei ole ajateltavissakaan, että me kärsisimme syyttä. Ja kun kansamme +asia on kieltämättä oikea, täytyy minussa, teidän kuninkaassanne, olla +syy. + +"Lukemattomia kertoja -- niin kertovat pakanuuden aikaiset laulumme -- +ovat goottien kuninkaat uhrautuneet jumalille, kun tappiot, sairaudet +tai huonot sadot rasittivat vuosikausia heimoa. + +"He ovat ottaneet päälleen salaisen syyn, joka näytti painavan kansaa, +ja sovittaneet sen kuolemalla tai lähtemällä kiertämään rauhattomana, +kruunuttomana maanpakolaisena. + +"Sallikaa minun, kovaonnisen, luopua kruunusta. + +"Valitkaa toinen, jolle Jumala ei ole vihainen; valitkaa Totila tai --" + +"Haavakuume vaivaa taas sinua", keskeytti vanha asemestari. + +"Sinäkö syyllinen? Sinä, joka olet uskollisin meistä kaikista. + +"Ei, minä ratkaisen arvoituksen teille, te nykyajan lapset, jotka +olette menettäneet isien muinaisen voiman luopuessanne isien uskosta ja +joilla ei nyt ole mitään lohdutusta. + +"Minua säälittää puheenne, joista kuvastuu toivottomuus." + +Hänen harmaat silmänsä säteilivät omituisesti. + +"Kaikki, mikä täällä maan päällä ilahduttaa tai pahoittaa mieltä, on +tuskin ilon tai surun arvoista. + +"Kahdesta seikasta vain on pidettävä täällä huolta: on pysyttävä kunnon +miehenä ja kuoltava sodassa eikä tautivuoteella. + +"Uskollisen sankarin valkyyriat kuljettavat veriseltä kentältä +punaisten pilvien yläpuolelle Odinin saliin, missä sankarit tervehtivät +häntä täysin maljoin. + +"Sitten hän ratsastaa joka päivä aamun koittaessa heidän kanssaan +metsästämään tai aseharjoituksiin ja palaa illan tullen kultaiseen +saliin, jossa juodaan ja sankarilauluja lauletaan. + +"Ja kauniit kilpineidot laskevat leikkiä nuorten parissa ja me vanhat +haastelemme muinaisia syntyjä syviä muinaisajan sankarien kanssa. + +"Siellä minä taas tapaan kaikki nuoruudentoverini, väkevän Vinitarin ja +Aqvitanian herran Valtariksen ja Burgundien hallitsijan Guntariksen. + +"Ja minä saan nähdä ne, joita olen aina halunnut oppia tuntemaan, +nimittäin geati Beovulfin ja tuon muinaisajan kheruskin, joka +ensimmäisenä voitti roomalaiset. Hänestähän vieläkin saksilaiset +runoilijat kertovat ja laulavat. + +"Ja taas saan minä kantaa herrani, kotkasilmäisen kuninkaani kilpeä ja +keihästä. + +"Siten elämme me koko iäisyyden valossa ja ilossa ja unohdamme kokonaan +tämän maan ja sen surut." + +"Kaunis taru, vanha pakana", sanoi Totila hymyillen. + +"Mutta se ei lohduta enää meitä näissä kamalissa kärsimyksissä. + +"Puhu sinäkin, synkkä Teja. + +"Mikä on sinun mielipiteesi kärsimyksistämme? + +"Miekkasi on aina mukanamme, miksi salaat sanasi? + +"Miksi on vaiti lohtua tuova harppusi, taidokas laulaja?" + +"Minun sanojani", vastasi Teja nousten ylös, "minun sanojani ja +ajatuksiani olisi teidän kenties vaikeampi kestää kuin kaikkea tätä +hätää. + +"Salli minun vielä olla vaiti, päivänpaisteinen Totila. + +"Kenties tulee vielä sekin päivä, jolloin minä vastaan. + +"Kenties minä vielä harppuakin soitan, jos siinä on enää ainoatakaan +kieltä jäljellä." + +Hän lähti teltasta. + +Leiristä oli nimittäin alkanut kuulua merkillistä meteliä, huutoja, +kysymyksiä ja valituksia sekaisin. + +Ystävykset katselivat hänen jälkeensä ääneti. + +"Minä tiedän, mitä hän miettii", vastasi Hildebrand-vanhus vihdoin. + +"Minä tunnen tuon pojan. Hän ei ole muiden kaltainen. + +"Pohjolassakin on monta, jotka ajattelevat samalla tavalla, jotka eivät +usko Toriin eikä Odiniin, vaan välttämättömyyden pakkoon ja omaan +voimaansa. + +"Se on vaikeaa ihmissydämelle. + +"Ja hänen tavallaan ajatteleva ei ole -- onnellinen. + +"Minua ihmetyttää, että hän osaa vielä laulaa ja soittaa harppua." + +Samassa Teja repäisi telttaverhot auki. Hänen kasvonsa olivat vielä +kalpeammat kuin tavallisesti. Hänen tummat silmänsä säkenöivät, mutta +hänen äänensä oli yhtä levollinen kuin ennenkin, kun hän sanoi: + +"Anna purkaa leiri, kuningas Vitiges. + +"Laivamme ovat joutuneet Ostiassa vihollisen käsiin. + +"He ovat lähettäneet kreivi Odosuntin pään leiriin. + +"Ja he pakottavat vangitut gootit teurastamaan anastettuja elukoita +valleilla, vahtiemme silmien edessä. + +"Voitokas laivasto on tuonut Bysantista Roomaan suuria apujoukkoja, +hunneja, sklaveneja ja anteja Valerianuksen ja Eutaliuksen johdolla. + +"Verinen Johannes on mennyt Picenumin kautta --" + +"Entä kreivi Ulitis?" + +"Hän on voittanut ja tappanut Ulitiksen sekä vallannut Anconan ja +Ariminumin. + +"Ja --" + +"Etkö vielä ole kaikkea kertonut", huusi kuningas. + +"En, Vitiges. Kiiruhda! + +"Hän uhkaa Ravennaa. Hän on muutaman peninkulman päässä kaupungista." + + + + +KUUDESTOISTA LUKU. + + +Näiden gooteille tuhoisain sanomien saapumisen jälkeisenä päivänä +Vitiges lopetti Rooman piirityksen ja kuljetti joukkonsa pois neljästä +jäljellä olevasta leiristä. + +Piiritys oli kestänyt vuoden ja yhdeksän päivää. + +Turhaan oli voimia ponnisteltu ja suuria uhrauksia tehty. + +Äänettöminä gootit kulkivat noiden mahtavien vallien ohi, jotka olivat +murtaneet heidän mahtavuutensa ja onnensa. + +Äänettöminä he kuuntelivat pilkkasanoja, joita roomalaiset ja +bysanttilaiset heille lähettivät varmoilta valleiltaan. + +Heidän kiukkunsa ja tuskansa oli niin suuri, etteivät he enää +välittäneet pilkasta. + +Mutta Belisariuksen ratsuväki, joka lähti Pinciuksen portista ajamaan +peräytyviä takaa, palautettiin verisin päin. + +Sillä kreivi Teja oli goottien jälkijoukon johtajana. + +Joukko kulki ripeästi marssien Roomasta flaminilaista tietä Picenumin +kautta -- kiertäen kuitenkin Narnian, Spoletumin ja Perusiumin, jotka +vielä olivat vihollisen hallussa -- Ravennaan, jonne Vitiges saapui +oikeaan aikaan tukahduttaakseen väestön kapinalliset hankkeet. +Ravennalaiset olivat nimittäin saatuaan tiedon barbaareita kohdanneista +onnettomuuksista ryhtyneet salaisiin neuvotteluihin Johanneksen kanssa. + +Johannes vetäytyi goottien lähestyessä Ariminumiin. + +Anconassa oli Belisariuksen navarkki Konon sotalaivoineen. + +Mutta kuningas ei vienyt koko Rooman edustalla ollutta +piiritysjoukkoaan Ravennaan, vaan oli matkan varrelle jättänyt vähäisiä +joukko-osastoja eri linnoituksiin varusväeksi. + +Tuhat miestä hän jätti Gibimerin johdolla Clusiumiin Tusciaan, saman +verran Albilan johdolla Urbsvetukseen, viisisataa miestä Tudertumiin, +päällikkönä Wulfgis, neljä tuhatta Auximumiin johtajana urhoollinen +lipunkantaja, kreivi Wisand, kaksi tuhatta Urbinumiin Morran johdolla +sekä Caesenaan ja Monsferetrukseen viisi sataa kumpaankin. + +Hildebrandin hän lähetti Veronaan, Totilan Tarvisiumiin ja Tejan +Ticinumiin, sillä koillisestakin uhkasi niemimaata vaara Istriaan +sijoitettujen bysanttilaisjoukkojen taholta. + +Hän jakoi joukkonsa muistakin syistä. + +Ensiksikin viivyttääkseen linnoitusten avulla Belisariusta matkalla. + +Toiseksi sen tähden, ettei piirityksen aikana jouduttaisi kärsimään +nälänhätää tarpeettoman suuren sotajoukon vuoksi. + +Ja lopuksi sen vuoksi, että jos piirityksestä tulisi tosi, piirittäjiä +voitaisiin ahdistaa selästä päin useammasta kohdasta. + +Hänen lähin suunnitelmansa oli poistaa Ravennaa, hänen pääasiallista +turvapaikkaansa uhkaava vaara ja supistaa heikontuneiden +sotajoukkojensa toiminta puolustukseen, kunnes hän odottamiensa +frankkilaisten ja longobardilaisten apujoukkojen saavuttua voisi ryhtyä +taisteluun avoimella kentällä. + +Mutta linnoitukset eivät viivyttäneet Belisariusta matkalla Ravennaan. + +Hän piiritti ne vain vartiojoukoilla ja riensi viivyttelemättä +pääkaupunkia, goottien viimeistä turvapaikkaa vastaan. + +"Sillä kun olen iskenyt kuolinhaavan sydämeen", sanoi hän, "avautuvat +nyrkit itsestään." + + * * * * * + +Niinpä levisivät heti bysanttilaisten teltat laajana kaarena Teoderikin +kuninkaankaupungin ympärillä kolmella taholla maan puolelta sekä +Classiksen satamakaupungista alkaen Paduksen kanaviin ja sivuhaaroihin +saakka, jotka varsinkin lännessä olivat linnoituslinjan suojelijoina. + +Tosin vanha, komea kaupunki oli jo silloin menettänyt paljon +loistostaan, joka kaksisataa vuotta sitten keisarien siellä asuessa oli +vallinnut, ja viimeinenkin iltarusko, joka oli siihen kajastanut +Teoderikin loistavan hallituksen aikana, oli kadonnut sodan syttyessä. + +Mutta se oli yhdentekevää. Toisenlaiselta on tuon silloin vielä +väkirikkaan, nykyistä Venetsiaa muistuttavan vesikaupungin täytynyt +näyttää kuin nyt, jolloin autiot kadut, tyhjät tornit ja yksinäiset, +tyhjät basilikat tekevät yhtä surumielisen vaikutuksen katsojaan kuin +kaupungin muurien edustalla oleva seutu, jossa Paduksen suuhaarojen +autio suomaisema ulottuu mereen saakka. + +Siellä, missä muinoin Classiksen satamakaupungissa vallitsi vilkas +elämä maalla ja merellä, missä keisarillisen Ravenna-laivaston komeat +kolmisoudut keinuivat, on nyt rämeisiä niittyjä, joiden korkeassa +ruohossa villit puhvelit oleilevat. Kadut ovat saven peitossa, satama +hiekan täyttämä, kansa, joka iloisena eli ja hallitsi täällä, on +kuollut sukupuuttoon. -- Vain yksi jättiläismäinen torni on jäljellä +goottien ajoilta yksinäisten basilica San Apollinare in Classe fuorin +vieressä. Tämän kirkon rakentamisen Vitiges aloitti ja Justinianus sen +päätti. Nämä seisovat surullisina rämeisellä tasangolla tunnin matkan +päässä lähimmästä ihmisasunnosta. + +Lujaa merilinnoitusta pidettiin siihen aikaan valloittamattomana. +Sen vuoksi keisarit olivat valtansa vaipuessa valinneet sen +hallituskaupungikseen. + +Kaupungin kaakkoispuolta suojeli vielä siihen aikaan sen muureja +huuhteleva meri. + +Ja maan puolelle luonto ja ihmistaito olivat kutoneet +labyrintintapaisen verkon kanavista, haudoista ja soista, joita +monihaarainen Padus muodosti ja joihin piirittäjä auttamattomasti +upposi. + +Entä kaupungin muurit sitten! Vielä nytkin niiden suunnattomat +jäännökset herättävät ihmettelyä. Niiden tavaton paksuus ja -- vielä +suuremmassa määrässä kuin niiden korkeus -- vahvojen, pyöreiden tornien +lukumäärä, jotka vielä nytkin (v. 1863) ovat muurien harjalla pystyssä, +torjuivat ennen tuliaseiden keksimistä jokaisen rajun hyökkäyksen ja +rynnäkön. + +Suuri Teoderik oli saanut haltuunsa tämän kaupungin, Odovakarin +viimeisen turvapaikan nelivuotisen piirityksen jälkeen, näännyttämällä +sen nälkään. + +Turhaan oli Belisarius koettanut heti tultuaan valloittaa kaupungin +väkirynnäköllä. + +Hänen hyökkäyksensä torjuttiin voimakkaasti takaisin ja piirittäjäin +täytyi tyytyä kaupungin sulkemiseen ja ruveta goottikuninkaan tavoin +nälän avulla pakottamaan kaupunkia antautumaan. + +Mutta kuningas Vitiges saattoi olla huoleton tässä suhteessa. + +Hän oli nimittäin tavallisella tunnollisuudellaan varustanut tämän +pääpaikkansa jo ennen Roomaan lähtemistä kaikenlaisilla ruokatarpeilla, +varsinkin suunnattomalla viljamäärällä, joka oli sijoitettu erityisesti +tätä tarkoitusta varten Teodosiuksen suunnattomaan sirkusrakennukseen +laadittuihin puisiin aittoihin. Nämä suuret puurakennukset, jotka +olivat vastapäätä palatsia ja pyhän Apollinariksen basilikaa, olivat +kuninkaan ylpeys, ilo ja lohdutus. + +Vain vähäinen osa näistä varastoista oli viety Roomaan välillä +retkeilevien vihollisten pelosta. Viljan arveltiin säästäväisesti +käyttäen riittävän koko kaupungin väestölle ja harventuneelle +sotajoukolle kahdeksi, kolmeksi kuukaudeksi. + +Siihen mennessä joutuisi varmasti perille frankkilainen apujoukko, +kuten uudelleen solmitun sopimuksen mukaan oli päätetty. + +Ja silloin täytyisi piiritys ehdottomasti lopettaa. + +Tämän Belisarius ja Cethegus tiesivät tai aavistivat yhtä hyvin kuin +Vitigeskin. Herkeämättä he miettivät senvuoksi kaikenlaisia keinoja +jouduttaakseen kaupungin antautumista. + +Prefekti tietysti ennen kaikkea koetti kaikin tavoin käyttää hyväkseen +hänen ja goottikuningattaren välistä salaista liittoa. + +Mutta nyt oli yhteys hänen kanssaan hyvin vaikea, sillä gootit +vartioivat huolellisesti kaikkia kaupungin portteja. + +Sen lisäksi Matasunta oli huomattavasti muuttunut eikä enää tuntunut +niin halukkaalta välikappaleelta kuin ennen. + +Hän oli odottanut kuninkaan pikaista kuolemaa tai nöyryytystä. + +Pitkällinen koston viipyminen väsytti häntä ja hänen kansansa suuret +kärsimykset sodassa ja nälässä olivat alkaneet liikuttaa hänen +sydäntään. + +Sen lisäksi oli vihdoinkin surullinen muutos, joka oli tapahtunut ennen +niin terveessä ja iloisessa kuninkaassa ja hänen sielunsa syvä, synkkä +epätoivo vaikuttaneet Matasuntan mieleen. + +Vaikka hän epäoikeutetussa tuskassaan ja loukatun rakkautensa +ylpeydessä syytti kuningasta siitä, että tämä oli halveksinut hänen +sydäntään ja kuitenkin kruunun vuoksi ottanut hänet vaimokseen, ja +vaikka hän luuli häntä senvuoksi vihaavansa ja osittain vihasikin, niin +oli tämä viha vain muuttunutta rakkautta. + +Ja kun hän nyt näki, miten kuninkaan sielu oli sairas ja miten hän +syytti itseään goottilaisten aseiden onnettomuudesta ja kaikkien +suunnitelmien epäonnistumisesta -- mihin Matasuntan petollisuus oli +ollut suurimpana syynä -- vaikutti se valtavasti hänen luonteeseensa, +jossa kovuus ja intohimot omituisesti yhtyivät. + +Tuskallisessa, hetkellisessä vihassaan hän olisi riemuiten nähnyt +kuninkaan veren vuotavan. + +Mutta hän ei sietänyt sitä, että kuukausia kestävä suru kalvoi +kuninkaan kuoliaaksi. + +Tämän lempeämmän mielentilan aiheutti osaltaan sekin, että Matasunta +luuli huomanneensa Ravennaan saavuttua kuninkaan käytöksessä häntä +kohtaan tapahtuneen muutoksen. + +Se on katumusta, ajatteli hän, katumusta siitä, että Vitiges +väkivaltaisesti käänsi hänen elämänsä suunnan. + +Ja kun hänen oikullinen, epäystävällinen käytöksensä oli tämän luulon +johdosta vähitellen muuttunut, kun he -- harvoin ja aina jonkun +kolmannen henkilön läsnäollessa -- tapasivat toisensa, piti Vitiges +tätä askeleena sovintoon päin ja osoitti hänkin puolestaan +kiitollisuuttaan hiljaisesti noudattamalla ystävällisempiä tapoja. + +Sen vuoksi Matasunta ei enää vastannut prefektin kirjeisiin, joita tämä +joskus viisaan maurin avulla sai hänelle lähetetyksi. + +Mutta prefekti oli jo Ravennaan mentäessä saanut hänen kauttaan tietää, +että gootit odottivat apua frankeilta. + +Viivyttelemättä hän oli senvuoksi uudistanut vanhat liittonsa niiden +ylhäisten ja mahtavien miesten kanssa, jotka Mettiksen (Metz), +Aurelianumin (Orleans) ja Suessianumin (Soissons) hoveissa hallitsivat +merovingien varjokuninkaiden nimessä. Hän aikoi tällä tavalla saada +frankit, joiden petollisuus oli siihen aikaan aivan puheenpartena, +luopumaan liitostaan goottien kanssa. + +Ja valmisteltuaan asiaa näiden ystäviensä avulla hän kirjoitti itse +kuningas Teudebaldille, joka hallitsi Mettiksen hovissa, ja varoitti +tätä auttamasta gootteja, joiden tuho Rooman epäonnistuneen piirityksen +jälkeen oli kaikesta päättäen varma. + +Hän oli tämän kirjeen mukana lähettänyt vanhalle ystävälleen, heikon +kuninkaan Major domukselle, runsaasti lahjoja. + +Prefekti odotti levottomasti joka päivä vastausta siihen. + +Hän odotti sitäkin levottomammin, kun Matasuntan muuttunut käytös oli +riistänyt häneltä toivon goottien pikaisesta kukistumisesta. + +Vastaus saapui samana päivänä kuin eräs keisarillinen kirjelmä +Bysantista. + +Tämä päivä oli turmiollinen kaupungin muurien sekä sisä- että +ulkopuolella oleville sankareille. + + + + +SEITSEMÄSTOISTA LUKU. + + +Hildebad oli väsyneenä pitkälliseen toimettomuuteen tehnyt +aamuhämärissä hänen erityiseen hoitoonsa uskotun Porta faventinan +kautta ankaran hyökkäyksen bysanttilaiseen leiriin. Alussa hän saavutti +raivoisan hyökkäyksensä vuoksi useita etuja, poltti osan +piirityskoneita ja herätti piirittäjissä kauhua. + +Hän olisi epäilemättä saanut suurempiakin vahinkoja aikaan, jollei heti +paikalle rientänyt Belisarius olisi tänä päivänä pannut liikkeelle koko +päällikkötaitoaan ja urhoollisuuttaan. + +Ilman kypärää ja haarniskaa, suoraan vuoteesta hän oli rientänyt +paikalle, ryhtynyt taisteluun ensin omia peräytyviä miehiään, sitten +etumaisia gootteja vastaan ja mitä suurimmilla mieskohtaisilla +ponnistuksilla saanut pakenemisen seisahdutetuksi. + +Sitten hän oli liikutellut joukkojaan niin taitavasti, että Hildebadin +paluumatka oli tulla katkaistuksi, minkä vuoksi goottien täytyi luopua +saavuttamistaan eduista ja kiireimmän kautta rientää takaisin +kaupunkiin. + +Cethegus, joka oli isaurilaisineen Porta honorianan edustalla, lähti +apuun, mutta näki perille päästyään, että taistelu oli jo päättynyt. +Hän meni Belisariuksen telttaan ja ylisti tätä päällikkönä ja +sotilaana. Antonina kuunteli mielellään tätä kiitosta. + +"Todellakin, Belisarius", sanoi prefekti lopuksi. "Keisari Justinianus +ei osaa antaa sinulle tarpeeksi arvoa." + +"Olet oikeassa", vastasi Belisarius ylpeästi. "Hän korvaa vaivani vain +ystävyydellään. + +"Teen voitavani vain sen vuoksi, että rakastan häntä. + +"Sillä hän on suuri mies heikkouksistaan huolimatta. + +"Kunpa hän vain oppisi luottamaan minuun. Olen varma, että hän oppiikin +vielä." + +Samassa Prokopius saapui ja antoi Belisariukselle keisarillisen lähetin +tuoman kirjeen Bysantista. + +Ilosta loistavin kasvoin hypähti Belisarius vuoteeltaan unohtaen +väsymyksensä, suuteli purppuranauhoja, leikkasi ne auki tikarillaan ja +avasi kirjeen sanoen: + +"Herraltani ja keisariltani itseltään. Nyt hän varmaankin lähettää +henkivartijani ja maksamatta olevan palkan sekä rahat, jotka olen +omistani pannut." + +Hän rupesi lukemaan. + +Antonina, Prokopius ja Cethegus katsoivat häntä tarkoin. Hänen kasvonsa +synkkenivät yhä enemmän. Hänen leveä rintansa aaltoili kuin ankarassa +taistelussa ja kädet vapisivat. + +Huolestuneena Antonina riensi hänen luokseen, mutta ennenkuin hän ehti +mitään sanoa, päästi Belisarius kumean vihanhuudon, paiskasi +keisarillisen kirjeen maahan ja syöksyi teltasta. Antonina seurasi +häntä. + +"Nyt ei hänen luokseen uskalla mennä muut kuin Antonina", sanoi +Prokopius ottaen kirjeen maasta. + +"Katsokaamme tätä. Tietysti taas palanen keisarillista kiitosta. + +"Alussa on tavallisia ylimalkaisia lauseita -- ahaa, nyt tulee +parempaa: + +"'Mutta me emme voi salata sitä, että olimme aikaisempien kehumistesi +nojalla odottaneet sodan barbaareita vastaan päättyvän paljon pikemmin +ja niin kai olisi käynytkin, jos olisi enemmän ponnisteltu. Senvuoksi +emme voi suostua useampaan kertaan lausumaasi toivomukseen, että +sinulle lähetettäisiin loput henkivartijoistasi, viisituhatta miestä, +jotka ovat Persiassa, sekä ne neljä sentneriä kultaa, jotka ovat +palatsissasi Bysantissa.' + +"'Molemmat ovat, kuten aivan tarpeettomasti huomautat kirjeessäsi, +sinun omiasi. Sinun samassa kirjeessä lausumasi päätös viedä goottisota +loppuun -- ottaen huomioon valtionrahaston huonon tilan -- omilla +varoillasi osoittaa velvollisuudentuntoasi.' + +"'Mutta kun -- kuten samassa kirjeessä aivan oikein huomautat -- kaikki +sinun tavarasi ovat keisarisi käytettävinä ja kun keisarillinen +majesteetti pitää henkivartiosi ja rahojesi käyttämistä Italiassa aivan +liiallisena, olemme me, varmoina sinun suostumuksestasi, käyttäneet +niitä toisella taholla ja antaneet joukkosi ja aarteesi virkaveljellesi +Narseelle persialaissodan päättämistä varten.' + +"Haa, ennen kuulumatonta", sanoi Prokopius. + +"Se on herran kiitos orjan työstä", ivaili Cethegus. + +"Loppukin näyttää olevan hyvä", jatkoi Prokopius. + +"'Joukkojesi lisääminen näyttää meistä epäviisaalta senkin vuoksi, että +meille tulee joka päivä varoituksia rajattomasta kunnianhimostasi.' + +"'Vasta äskettäin kuulut sanoneen pikarin ääressä: valtikka on syntynyt +päällikönsauvasta ja tämä kepistä. Ne ovat vaarallisia ajatuksia ja +varomattomia sanoja.' + +"'Sinä näet, että olemme selvillä kunnianhimoisista unelmistasi.' + +"'Tällä kertaa varoitamme rankaisematta, vaikka mielemme on tehnyt +lisätä päällikönsauvasi puuta. Me muistutamme sinulle, että korkeimmat +huiput ovat lähinnä keisarillista salamaa.' + +"Tämä on häpeällistä", huudahti Prokopius. + +"Ei, se on vielä pahempaa, se on tyhmää", sanoi Cethegus. "Se on +uskollisuuden yllyttämistä kapinaan." + +"Olet oikeassa", huusi Belisarius, joka palasi telttaan ja sattui +kuulemaan viimeiset sanat. + +"Tuota kiittämätöntä, häpeämätöntä tyrannia vastaan olisi todellakin +noustava kapinaan." + +"Vaikene! Kautta kaikkien pyhimysten! Sinähän syökset itsesi suoraan +perikatoon", varoitteli Antonina, joka myöskin oli tullut telttaan, ja +koetti tarttua hänen käteensä. + +"Ei, minä en tahdo vaieta", karjui hän juosten edestakaisin teltan +ovella, jonka edustalla Bessas, Acacius, Demetrius ja useat muut +päälliköt seisoivat kuuntelemassa. + +"Koko maailma kuulkoon sen. + +"Hän on kiittämätön, viekas tyranni. + +"Hänet pitäisi todellakin syöstä valtaistuimelta. + +"Sietäisi menetellä petollisen sielusi epäluulojen mukaisesti, +Justinianus!" + +Cethegus silmäsi ulkona seisovia. He olivat nähtävästi kuulleet kaikki. +Hän meni teltta-aukolle ja veti oviverhon eteen. + +Antonina kiitti häntä katseellaan. + +Hän meni taas puolisonsa luo. Tämä oli heittäytynyt maahan +telttavuoteen viereen, löi nyrkeillään rintaansa ja änkytti: + +"Oi, Justinianus! Olenko minä tämän ansainnut? + +"Tämä on liikaa, liikaa!" + +Ja äkkiä tuo mahtava mies alkoi itkeä ääneen. + +Silloin Cethegus lähti harmistuneena pois. + +"Hyvästi", sanoi hän hiljaa Prokopiukselle, "minua iljettää, kun näen +miesten parkuvan." + + + + +KAHDEKSASTOISTA LUKU. + + +Syvissä ajatuksissa prefekti lähti teltasta ja meni leirin ympäri +kaukaiseen varustukseensa, jonne hän oli isaurilaistensa kanssa +hautautunut. + +Se sijaitsi kaupungin eteläpuolella lähellä Classiksen muuria. Tie +kulki osittain pitkin meren rantaa. + +Vaikka tämä yksinäinen vaeltaja miettikin suurta suunnitelmaansa, joka +oli muuttunut osaksi hänen elämästään, vaikka Belisariuksen +häilyväisyys ja ylenmääräinen tunteellisuus sekä frankkikuninkaan +vastauksen odottaminen kiusasivatkin häntä, veti maiseman, taivaan, +koko luonnon omituinen ulkomuoto hänen huomionsa puoleensa, joskin vain +hetkeksi. + +Oltiin lokakuussa, mutta tämä vuodenaika näytti useita viikkoja sitten +muuttaneen tapansa. + +Kahteen kuukauteen ei ollut ollenkaan satanut, ei pilveä, ei +hattaraakaan ollut näkynyt taivaalla, vaikka näillä seuduin satoi +tavallisesti aina. + +Mutta nyt -- oli auringon laskun aika -- Cethegus huomasi idässä meren +toisella puolen aivan taivaan rannalla yksinäisen, pyöreäreunaisen, +pikimustan pilven, joka oli varmaankin noussut aivan äsken. + +Laskeutuva aurinko ei säteillyt ollenkaan, vaikkei pilviäkään ollut +edessä. + +Meren lyijynraskasta pintaa ei tuulen henkäyskään liikuttanut. + +Ei pienintäkään lainetta näkynyt. + +Laajalla tasangolla ei oliivin lehtikään liikahtanut. + +Ei edes suon kaisla kahissut. + +Ei kuulunut eläimenääntä, ei linnun siipien suhinaa. Omituinen, +tukahduttava, tulikiveltä tuoksuva ilma vaikeutti hengitystäkin. + +Muulit ja hevoset leirissä potkivat levottomina pilttuitaan. + +Kameelit ja dromedaarit, jotka Belisarius oli tuonut Afrikasta +mukanaan, kaivoivat päänsä hiekkaan. + +Vaeltaja hengitti raskaasti ja silmäili ihmetellen ympärilleen. + +"Nyt tuntuu tukahduttavalta kuin 'kuolemantuulen' edellä Egyptin +aavikoilla", sanoi hän itsekseen. + +"Tukahduttavaa kaikkialla -- ulkona ja sisällä -- + +"Mihin mahtaa purkautua tämä luonnon ja intohimojen säästynyt raivo." + +Hän saapui telttaansa. + +Syphax virkkoi: "Herra, jos olisin kotona, luulisin nyt, että +erämaanjumalan myrkyllinen henkäys on tulossa." + +Samassa hän antoi herralleen kirjeen. + +Se oli frankkikuninkaan vastaus. + +Nopeasti Cethegus repäisi suuren, komean sinetin auki. + +"Kuka tämän toi?" + +"Sanansaattaja, joka lähti Belisariuksen luo, kun hän ei tavannut +prefektiä. + +"Hän kysyi lyhintä tietä." + +Sen vuoksi Cethegus ei häntä tavannut. Hän luki: + +"Teudebald, frankkien kuningas, Rooman prefektille Cethegukselle. + +"Sinä olet kirjoittanut viisaasti. + +"Vielä viisaammin puhuit Major Domuksemme kautta. + +"Me emme ole haluttomia menettelemään ehdotustesi mukaan. + +"Me otamme vastaan neuvosi ja lahjasi. + +"Goottien ja meidän välisen liiton on heidän onnettomuutensa rikkonut. + +"Syyttäkööt he sitä eikä meitä. + +"Siitä, jonka taivas hylkää, tulee viisaiden ja hurskasten ihmistenkin +luopua. + +"Tosin he ovat maksaneet meille apujoukosta useita sentnereitä kultaa. + +"Se ei ole silmissämme esteenä. + +"Me pidämme nämä aarteet panttina, kunnes he ovat luovuttaneet ne +Etelä-Gallian kaupungit, jotka ovat Jumalan ja luonnon muodostamien +frankkien valtakunnan rajojen sisäpuolella. + +"Mutta kun olemme valmistautuneet sotaretkelle ja kun urhoollinen +sotajoukkomme, joka jo toivoi pääsevänsä taisteluun, vain +vastahakoisesti suostuisi hajaantumaan, olemme valmiit heti lähettämään +voitokkaat joukkomme Alppien yli. + +"Gootteja vastaan. + +"Mutta ei silti keisari Justinianuksen puolesta, joka edelleen kieltää +meiltä kuninkaan arvonimen, kutsuu itseään rahoissaan Gallian herraksi, +ei tahdo sallia meidän lyöttää omalla rintakuvallamme varustettuja +rahoja ja on monella muulla tavalla tahtonut loukata kunniaamme. + +"Me aiomme laajentaa omaa valtaamme Italiassa. + +"Mutta kun nyt tiedämme, että keisarin koko sotavoima Italiassa on +riippuvainen hänen sotapäälliköstään Belisariuksesta, jolla on paljon +sekä vanhaa että uutta valittamista kiittämättömästä herrastaan, +ehdotamme tälle sankarille, että hän huudattaisi itsensä Länsi-Rooman +keisariksi, jolloin lähetämme satatuhatta frankkilaista sankaria, jos +hän luovuttaa Pohjois-Italian Genuaan saakka meille. + +"Me pidämme mahdottomana, että kuolevainen voisi hylätä tarjouksen. + +"Jos sinä autat tämän suunnitelman toimeenpanossa, annamme sinulle +kaksitoista sentneriä kultaa ja merkitsemme, jos palautat kaksi +sentneriä, nimesi pöytätoveriemme joukkoon. + +"Tämän kirjeen tuoja, herttua Lintaris, vie ehdotuksemme +Belisariukselle." + +Cethegus malttoi tuskin lukea loppuun. + +Hän hypähti pystyyn. + +"Sellainen tarjous tällä hetkellä -- kun hän on tällaisessa +mielentilassa -- hän suostuu siihen! + +"Länsi-Rooman keisari sadantuhannen frankkisoturin tukemana. + +"Hänen täytyy kuolla." + +Hän riensi teltan ovelle. + +Mutta siinä hän seisahtui. + +"Hulluhan minä olen", sanoi hän hymyillen. + +"Kuumaverinen kuten aina. Hänhän on Belisarius eikä Cethegus. + +"Hän ei suostu. + +"Silloinhan kuu tekisi kapinan aurinkoa vastaan ja kesy koira muuttuisi +vihaiseksi sudeksi. Hän ei suostu. + +"Mutta katsokaamme, kuinka voimme käyttää hyväksemme tämän merovingin +ahneutta ja halpamaisuutta. Ei, frankkikuningas", sanoi hän katkerasti +hymyillen. "Niin kauan kuin Cethegus elää, ei Italiaan tule ainoatakaan +frankkia." + +Hän kulki nopeasti kerran teltan poikki. Toisen kerran hitaammin. + +Kolmannen kerran -- nyt hän seisahtui -- silmät välähtivät. + +"Nyt sen keksin", sanoi hän ilostuen. + +"Syphax, mene noutamaan Prokopius tänne." + +Uudestaan teltan yli kulkiessaan hän huomasi merovingin kirjeen, joka +oli pudonnut maahan. + +Hän otti sen ylös ja lausui riemuiten: "Ei, ei, frankkikuningas! Sinä +et saa Italian pyhästä maasta edes tämän kirjeen laajuista alaa." + +Prokopius saapui heti. + +Miehet neuvottelivat koko yön. + +Prokopiusta prefektin päätä huimaava tuuma säikähdytti, eikä hän +aikonut siihen suostua. + +Mutta tämä mahtava mies tarrautui häneen etevämmillä henkisillä +voimillaan ja kumosi voittavalla kaunopuheisuudella kaikki hänen +epäilyksensä eikä hellittänyt, ennenkuin hän oli lakannut +vastustamasta. + +Tähdet kalpenivat ja aamurusko kajasti idästä, kun Prokopius lähti +ystävänsä luota. + +"Cethegus", sanoi hän lähtiessään, "minä ihailen sinua. + +"Jollen olisi Belisariuksen historioitsija, rupeaisin sinun +historiankirjoittajaksesi." + +"Se olisi hauskempaa", vastasi prefekti levollisesti, "mutta +vaikeampaa." + +"Mutta minä pelkään nerosi terävyyttä. + +"Se on ominaista meidän ajallemme. + +"Se on loistavanvärinen myrkkykukka suossa. + +"Kun muistelen, miten sinä syöksit goottikuninkaan turmioon hänen +vaimonsa avulla --" + +"Minun täytyy kertoa sinulle. Valitettavasti ei minulla ole viime +aikoina ollut ihanasta liittolaisestani apua." + +"Liittolaisestasi! + +"Keinosi ovat --" + +"Aina tarkoituksenmukaisia." + +"Ei ihan aina -- + +"No, samapa se. Minä kuljen mukanasi vielä jonkin matkaa, sillä tahdon +saada sankarini mahdollisimman pian Italiasta. + +"Hänen on koottava Persiassa laakereita eikä täällä okaita. + +"Mutta en kulje kanssasi kuin --" + +"Päämäärääsi, tietysti." + +"Minä menen Antoninan puheille ja luulen onnistuvani. + +"Hänellä on täällä ikävä. + +"Hän ikävöi Bysanttiin tapaamaan hyviä ystäviä ja tuhoamaan puolisonsa +vihollisia." + +"Kunnon vaimo." + +"Entä Vitiges? + +"Luuletko hänen pitävän Belisariuksen kapinaa mahdollisena?" + +"Kuningas Vitiges on hyvä sotilas, mutta huono ihmistuntija. + +"Tiedän erään paljon terävämpiälyisen miehen, joka hetken aikaa piti +sitä mahdollisena. + +"Ja onhan sinulla kirjalliset todistukset. + +"Nyt juuri, kun frankit ovat pettäneet hänet, nousee vesi hänelle +kaulaan saakka. Hän tarttuu oljenkorteen. + +"Häntä en siis pelkää -- pidä vain huoli Antoninasta." + +"Ole huoleti. + +"Puolenpäivän aikaan toivottavasti lähden sanansaattajana Ravennaan." + +"Älä silloin unohda puhutella kaunista kuningatarta." + + + + +YHDEKSÄSTOISTA LUKU. + + +Puolenpäivän aikaan Prokopius ratsasti lähettiläänä Ravennaan. + +Hänellä oli mukanaan neljä kirjettä: Justinianuksen kirje +Belisariukselle, frankkikuninkaan kirjeet Belisariukselle ja +Cethegukselle sekä Belisariuksen kirje Vitigekselle. + +Viimemainitun Prokopius oli kirjoittanut Cetheguksen sanelun mukaan. + +Sanansaattaja ei aavistanut, millaisessa mielentilassa goottien +kuningas ja kuningatar olivat hänen saapuessaan. + +Kuninkaan terve, vaatimaton sielu oli viime aikoina alkanut +alinomaisten onnettomuuksien vuoksi synkentyä, vaikkei hän vielä ollut +aivan toivottomuuteen vaipunut. + +Hänen ainoan lapsensa murha ja sydäntävihlova ero rakkaasta vaimosta +olivat järkyttäneet syvästi hänen mieltään -- mutta ne hän oli kestänyt +goottien voiton toivossa. + +Mutta voitto oli itsepintaisesti pysyttäytynyt vihollisen puolella. + +Kaikista ponnistuksista huolimatta hänen kansansa kohtalo oli muuttunut +hänen hallitessaan kuukausi kuukaudelta synkemmäksi. Lukuunottamatta +taistelua Roomaan mennessä ei onni ollut hänelle kertaakaan hymyillyt. + +Ylpein toivein alettu Rooman piiritys oli päättynyt surulliseen +paluumatkaan, jolloin vain neljäsosa sotajoukkoa oli enää jäljellä. + +Uudet onnettomuudeniskut, tiedot, joita satoi nopeasti kuin +nuijaniskuja kypärään, lisäsivät hänen alakuloisuuttaan ja muuttivat +sen vähitellen synkäksi toivottomuudeksi. + +Melkein koko Italia -- Ravennaa lukuunottamatta luisui goottien +käsistä. + +Belisarius oli Roomasta käsin lähettänyt Genuaan laivaston heruli +Mundilan ja isauri Enneen johtamana. Ilman miekaniskua he saivat tämän +tärkeän merisataman haltuunsa ja sieltä käsin melkein koko Ligurian. + +Tärkeän Mediolanumin kaupungin piispa Datius tarjosi heille itsestään. +Täältä käsin he valloittivat Bergamumin, Comumin ja Novarian. + +Toisaalla alakuloiset gootit antautuivat Clusiumissa ja puoleksi +rapistuneessa Dertonassa piirittäjille. Heidät vietiin vankeina +Italiasta. + +Urbinumin bysanttilaiset valloittivat urhoollisesta vastarinnasta +huolimatta, samoin Forum Corneliin. Verinen Johannes valloitti melkein +koko Aemilian maakunnan. Goottien yritykset Anconan, Ariminumin ja +Mediolanumin takaisin valtaamiseksi epäonnistuivat. + +Mutta pahempia sanomia saapui pian hellämieliselle kuninkaalle. + +Nälkä oli alkanut riehua Aemilian, Picenumin ja Tuscian maakunnissa. + +Ei ollut kyntäjiä, ei karjaa, ei hevosia. + +Ihmiset pakenivat vuorille ja metsiin, leipoivat leipää tammen +terhoista ja söivät ruohoa ja juuria. + +Kulkutauteja syntyi puutteellisesta ja epäterveellisestä ruoasta. + +Viisikymmentä tuhatta ihmistä kuoli nälkään ja tauteihin yksistään +Picenumissa. Jonian meren toisella puolen Dalmatiassa ihmisiä kuoli +vielä enemmän. + +Kalpeina ja laihtuneina vielä elossa olevat hoipertelivat hautaansa +kohti. Iho muuttui kovaksi kuin eläimen nahka ja sitä paitsi mustaksi, +kiiluvat silmät pullistuivat päästä ja sisälmyksiä poltti. + +Haaskalinnutkaan eivät syöneet näitä ruton uhreja, mutta ihmiset söivät +ahnaasti ihmisenlihaa. + +Äidit tappoivat ja söivät äskensyntyneet lapsensa. + +Eräässä talossa Ariminumissa oli jäljellä vain kaksi roomalaisnaista. + +Nämä murhasivat ja söivät seitsemäntoista ihmistä, jotka olivat +yksitellen tulleet taloon yösijaa pyytämään. + +Kahdeksastoista heräsi, ennenkuin naiset ennättivät hänet murhata. Hän +tappoi nämä raaistuneet naiset ja saattoi edellisten uhrien kohtalon +ihmisten tietoon. + +Vihdoin toivo raukesi frankkien ja longobardien avusta. + +Viimemainitut, jotka olivat saaneet suuria summia lupaamastaan +apujoukosta, odottelivat rauhassa asiain kulkua. + +Kuninkaan lähettiläät, joiden piti jouduttaa frankkeja ja kehoittaa +heitä täyttämään lupauksensa, pidätettiin Mettiksessä, Aurelianumissa +ja Pariisissa. Näistä hoveista ei saapunut minkäänlaista vastausta. + +Mutta longobardien kuningas Audoin lähetti sellaisen sanoman, ettei hän +voinut päättää asiasta kysymättä sotaisan poikansa Alboinin mieltä. + +Tämä oli lähtenyt suuren sotajoukon kanssa seikkailumatkoille. + +Kenties hän saapuisi itsestään Italiaan -- hän oli Narseksen hyvä +ystävä. + +Silloin hän tutkisi maata, ja neuvoteltuaan isänsä ja kansansa kanssa +ilmoittaisi Italian suhteen tekemänsä päätöksen. + +Tärkeä Auximum puolustautui urhoollisesti kuukausmääriä sen vahvan +piiritysjoukon suunnattomia ponnistuksia vastaan, jonka Belisarius itse +Prokopiuksen saattamana oli tuonut sen muurien edustalle ja jota hän +nyt itse johti. + +Kuninkaan sydäntä kirveli, kun hän erään sanansaattajan mukana -- joka +suurella vaivalla ja haavoittuneena oli päässyt molempien +piiritysjoukkojen läpi kolmen päivän matkan päässä olevaan Ravennaan -- +sai sankarilliselta kreivi Visandilta seuraavan sanoman: + +"Kun uskoit haltuuni Auximumin, sanoit sinä, että minun piti suojella +Ravennan, vieläpä koko goottivaltakunnan avainta. + +"Minun piti miehuullisesti puolustautua siksi, kunnes joutuisit koko +sotajoukkoinesi apuun. + +"Me olemme miehuullisesti vastustaneet Belisariusta ja nälkää. + +"Missä on apuväki? + +"Voi, jos olet puhunut totta ja jos linnoituksemme mukana valtakunnan +avain joutuu vihollisen käsiin! + +"Tule senvuoksi apuun -- enemmän valtakunnan kuin meidän tähtemme." + +Tämän sanantuojan jälkeen saapui heti toinen, suurella rahasummalla +lahjottu sotilas piirittäjäin puolelta -- Burcentius nimeltään --. Hän +toi lyhyen, verellä kirjoitetun kirjeen. + +"Meillä on enää vain kivien välissä kasvavaa rikkaruohoa syötävänä. +Viittä päivää kauemmin emme kestä." + +Sanansaattaja joutui paluumatkalla mukanaan kuninkaan vastaus +piirittäjäin käsiin, jotka polttivat hänet elävänä goottien nähden +Auximumin vallien edustalla. Kuningas ei voinut auttaa. + +Pieni goottijoukko puolusti yhä Auximumia, vaikka Belisarius lopetti +vedensaannin katkaisemalla vesijohdon ja myrkyttämällä viimeisen +kaivon, jonka luo piiritetyt pääsivät, ihmisten ja eläinten ruumiilla +ja kalkkiliuoksella. + +Ryntäykset Visand löi aina takaisin tuottaen hyökkääjille suurta +mieshukkaa. Kerran Belisarius pelastui melkein varmasta kuolemasta vain +erään henkivartijan uhrautumisen avulla. + +Vihdoin valloitettiin Caesena, goottien viimeinen linnoitus Aemiliassa, +ja sitten Faesulae, jota Johannes ja Cyprianus piirittivät. + +"Faesulaeni", huudahti kuningas saatuaan tämän tietää. Hän oli ollut +tämän kaupungin kreivi, ja aivan kaupungin vieressä oli maatalo, jossa +hän oli asunut Rautgundiksen kanssa. + +"Hunnit elämöivät varmaankin tuhotun kotilieteni ääressä." + +Mutta kun Faesulaen vangittu puolustusväki tuotiin kahleissa Auximumin +puolustajien nähtäväksi ja kun nämä olivat kertoneet, ettei Ravennasta +tulisi apua, pakottivat Visandin nälkiintyneet joukot hänet +antautumaan. + +Hän vaati itselleen vapaan pääsyn Ravennaan. + +Hänen sotaväkensä vietiin vankeina pois Italiasta. + +Niin tyyten oli voitettujen miehuullisuus ja kansallistunto kadonnut, +että he Sarsinan kreivin Sisifridin johdolla rupesivat Belisariuksen +palvelukseen omia heimolaisiaan vastaan. + +Voittaja oli varustanut Auximumin vankasti ja kuljetti sieltä +piiritysjoukon Ravennan leiriin, jossa Cethegus sillä välin oli ollut +ylipäällikkönä. + +Tuntui aivan siltä kuin goottikuningasta olisi seurannut kirous. + +Kun hän ei voinut epäonnistumisesta syyttää heikkoutta taikka erehdystä +omalta puoleltaan, kun hän ei voinut epäillä goottien oikeutta tässä +sodassa ja kun hänen yksinkertainen jumalanpelkonsa piti näitä +tapahtumia taivaan tahtona, sai hän päähänsä kiduttavan ajatuksen, että +Jumala rankaisi gootteja jonkin hänen tuntemattoman ja sovittamattoman +syntinsä vuoksi. Tätä luuloa vahvistivat siihen aikaan voimassa oleva +vanhan testamentin katsantokanta sekä useat tapaukset goottilaisessa +kuningastarustossa. + +Nämä ajatukset vaivasivat lakkaamatta uljasta kuningasta ja jäytivät +hänen sielunvoimiaan. + +Joskus hän koetti syyttäessään itseään keksiä tuon salaisen synnin. + +Joskus hän mietti, miten voisi kääntää kirouksen ainakin kansastaan. + +Usein hän oli aikonut luovuttaa kruunun toiselle, mutta sellaista tekoa +olisivat sekä hän itse että muut pitäneet heikkoutena. + +Siten oli tämä keino -- yksinkertaisin ja mieluisin -- päästä erilleen +kiusaavista ajatuksista käynyt mahdottomaksi. + +Usein tuo muinoin komea mies istui hartiat kumarassa ja katsoa tuijotti +eteensä, joskus vain päätään pudistaen tai huoaten. + +Matasuntaan vaikutti -- kuten olemme nähneet -- vähitellen tämän +äänettömän, ylpeän kärsimisen, tämän mykän, avuttoman kohtaloonsa +alistumisen alituinen näkeminen. + +Hän luuli sen ohessa huomanneensa, että Vitiges oli viime aikoina +katsellut häntä lempeämmin kuin ennen, kaiholla, vieläpä +mielihyvälläkin. + +Siten häntä veti entistä enemmän kärsivän kuninkaan puoleen osittain +itsetiedoton toivo, joka ei koskaan sammu rakastavassa sydämessä, +osittain katumus ja sääli. + +Usein he sattuivat myöskin tapaamaan hyväntekeväisyyttä +harjoittaessaan. + +Ravennan väestö oli viime aikoina alkanut nähdä nälkää, kun piirittäjät +hallitsivat Anconasta käsin merta ja kuljettivat laivoilla Kalabriasta +ja Sisiliasta ruokavaroja. + +Vain rikkailla oli enää varaa ostaa kallista viljaa. + +Kuninkaan lempeä sydän sai hänet jakamaan vilja-aittojensa runsaista +varastoista jyviä kaupungin köyhillekin samalla kuin hän antoi niitä +gooteilleen, varsinkin kun jyvien piti riittää runsaasti siksi, kun +frankit saapuisivat avuksi. Hän toivoi myöskin muonan lisäystä niistä +jyvälaivoista, joita gootit olivat koonneet Paduksen varsille ja +koettivat saada tuoduksi vihollisten ohi kaupunkiin. + +Estääkseen väärinkäytöksiä ja tuhlaavaisuutta viljan jakamisessa +kuningas oli itse aina näissä tilaisuuksissa läsnä. Matasunta, joka +kerran oli nähnyt hänet kerjäävien ja kiittävien joukkojen keskellä, +oli asettunut hänen viereensä pyhän Apollinariksen basilikan +marmoriportaille ja auttanut häntä leipäkorien jakamisessa. + +Kaunista oli nähdä tämän ihanan parin -- kuningas oikealla ja +kuningatar vasemmalla -- seisovan kirkonportailla ja ojentavan sieltä +siunausta toivottavalle kansalle leipäkoreja. + +Heidän siinä seisoessaan Matasunta huomasi tunkeilevan, tiheän +ihmisjoukon keskellä -- sillä paljon maalaiskansaa oli vihollisen +pelossa kokoontunut lähiseudulta Ravennan muurien turviin -- basilikan +alimmalla portaalla erään naisen yksinkertaisessa, ruskeassa, puoleksi +pään yli vedetyssä vaipassa. + +Tuo nainen ei muiden tavoin tunkeutunut portaita ylös vaatimaan leipää, +vaan nojasi etukumarassa päätään vasempaan käteensä, joka oli korkean +sarkofagin varassa basilikan kulmapylvään takana, sekä katseli +terävästi ja herkeämättä kuningatarta. + +Matasunta luuli, että nainen pelosta, häpeästä tai ylpeydestä pysytteli +syrjässä eikä tullut rohkeampien kerjäläisten joukkoon, jotka +tunkeilivat ja tuuppivat toisiaan portailla. Hän antoi Aspalle +erityisen leipäkorin vietäväksi tälle naiselle. + +Innokkaasti ja lempein katsein hän latoi kauniilla käsillään korin +täyteen tuoksuvia leipiä. + +Kun hän katsahti ylöspäin, huomasi hän, miten kuningas silmäili häntä +lempeämmin ja ystävällisemmin kuin koskaan ennen. + +Veri karkasi poskille, hän huokasi hiljaa ja loi katseensa alas. + +Kun hän siitä selvittyään aikoi katsoa ruskeavaippaista naista, oli +tämä kadonnut. + +Paikka oli tyhjä. + +Hän ei ollut koria täyttäessään huomannut, miten eräs naisen takana +seisova mies, jolla oli puhvelinnahka hartioillaan ja rynnäkkökypärä +päässään, oli tarttunut tämän käsivarteen ja vienyt tämän pois paikalta +puoleksi väkisin. + +"Tule", oli mies sanonut, "tämä ei ole sinulle hyvä paikka." + +Ja kuin unessa oli nainen vastannut: + +"Kautta Jumalan, hän on ihmeen kaunis." + +"Kiitos, Matasunta", sanoi kuningas ystävällisesti, kun tänä päivänä +jaettaviksi määrätyt leivät olivat lopussa. + +Katse, ääni ja sanat tunkeutuivat syvälle Matasuntan sydämeen. + +Kuningas ei ollut koskaan ennen kutsunut häntä nimeltä, vaan puhutellut +ja kohdellut häntä aina kuningattarena. + +Nämä kuninkaan lausumat sanat tekivät hänet niin onnelliseksi -- mutta +samalla ne lisäsivät hänen omantunnonvaivojaan. + +Nähtävästi oli Vitigeksen osoittama lämpimämpi osanotto johtunut +suureksi osaksi siitä, että hän oli niin tehokkaasti auttanut +puutteenalaisia. + +"Oi miten hyvä hän on", sanoi Matasunta puoleksi itkien +mielenliikutuksesta. "Minä tahdon myöskin olla hyvä." + +Kun hän näissä ajatuksissa saapui käytettäväkseen annetun +kuninkaallisen palatsin vasemman sivustan -- Vitiges asui oikeassa +sivurakennuksessa -- etupihalle, riensi Aspa kiireesti häntä vastaan. + +"Lähettiläs leiristä", kuiskasi hän salaperäisenä emännälleen. + +"Hän tuo salaisia tietoja prefektiltä -- Syphaxin kirjoittaman kirjeen +äidinkielelläni -- hän odottaa vastausta --" + +"Odottakoon", vastasi Matasunta otsaansa rypistäen. "En tahdo kuulla +mitään enkä lukea mitään. + +"Keitä nuo ovat?" + +Hän viittasi etupihasta huoneisiinsa vieville portaille. + +Siellä punaisilla porraskivillä vaimoja, lapsia, sairaita, gootteja ja +italialaisia makaili sekaisin, kaikki mitä kurjimmissa rääsyissä. Se +oli kurjuuden kuva. + +"Kerjäläisraukkoja. Ne ovat maanneet täällä koko aamun. Niitä ei saada +mitenkään poistumaan." + +"Ei niitä saakaan ajaa pois", vastasi Matasunta mennen lähemmäksi. + +"Leipää, kuningatar! Leipää, amelungien tytär", huusivat useat +onnettomat hänelle. + +"Anna heille kultaa, Aspa, kaiken mitä huoneistani löydät --" + +"Leipää, leipää, kuningatar, ei kultaa. Kullalla ei saa enää koko +kaupungista leipää." + +"Kuninkaan varastoaittojen edustalla jaetaan ilmaiseksi leipää. + +"Tulen juuri sieltä. Miksi ette ole siellä ottamassa?" + +"Oi, kuningatar, me emme jaksa tunkeutua esille joukon läpi", valitti +eräs nälän kalvama nainen. + +"Minä olen vanha, tyttäreni on sairas ja tuo vanhus on sokea. + +"Terveet ja nuoret sysäävät meidät siellä aina syrjään. + +"Kolmena päivänä olemme turhaan yrittäneet. Me emme pääse joukon läpi." + +"Ei, me kuolemme nälkään", mutisi vanhus. + +"Oi, Teoderik, herrani ja kuninkaani! Missä olet nyt? + +"Sinun hallitessasi oli meillä yllin kyllin kaikkea --. + +"Silloin ei köyhien eikä sairaiden tarvinnut kärsiä kurjuutta. + +"Mutta tämä onneton kuningas --" + +"Vaikene", sanoi Matasunta. "Kuningas, puolisoni" -- hänen kasvoilleen +sävähti kaunis puna -- "tekee teille enemmän hyvää kuin +ansaitsettekaan. + +"Odottakaa täällä. Minä hankin leipää. + +"Tule mukaan, Aspa." + +Hän lähti nopeasti liikkeelle. + +"Minne sinä riennät", kyseli orjatar ihmeissään. + +Matasunta heitti harson kasvoilleen ja vastasi: + +"Kuninkaan luo!" + +Kun hän saapui Vitigeksen etuhuoneeseen, pyysi kuninkaan ovenvartija, +joka ihmeekseen tunsi tulijan kuningattareksi, häntä odottamaan. + +"Belisariuksen lähetti on kuninkaan kanssa salaisessa keskustelussa. +Hän on jo ollut siellä kauan aikaa ja lähtee kai pian pois." + +Silloin ovi aukenikin. Prokopius seisahtui vielä epätietoisena. + +"Goottien kuningas", sanoi hän kääntyen vielä kuninkaan huoneeseen +päin, "onko tämä viimeinen sanasi?" + +"Viimeinen, samoin kuin se oli ensimmäinenkin", lausui Vitiges. + +"Annan sinulle vielä ajatusaikaa -- jään yöksi Ravennaan." + +"Vieraanani olet tämän jälkeen tervetullut, et lähettiläänä." + +"Toistan vielä: + +"Jos kaupunki valloitetaan väkirynnäköllä, tapetaan kaikki miespuoliset +gootit, jotka ovat Belisariuksen miekkaa pitemmät, -- sen hän on +vannonut -- ja naiset ja lapset myydään orjiksi. + +"Sinä ymmärrät. Belisarius ei tarvitse barbaareita Italiassaan. + +"Sinua kenties houkuttelee sankarin kuolema, mutta ajattele avuttomia. +-- Jumalan valtaistuimen edessä heidän verensä --" + +"Belisariuksen lähettiläs! Te olette Jumalan huomassa samoin kuin +mekin. Hyvästi." + +Nämä sanat lausuttiin niin voimakkaasti, että bysanttilaisen täytyi +lähteä, vaikkei hän sitä mielellään tehnyt. + +Tuon miehen vaatimaton arvokkuus vaikutti häneen. + +Samoin kuningattareenkin. + +Kun Prokopius sulki oven, hän huomasi Matasuntan. Hän peräytyi tämän +kauneuden häikäisemänä. + +Kunnioittaen hän tervehti tätä. + +"Sinä olet goottien kuningatar", sanoi hän tointuen hämmästyksestään. +"Sinun täytyy olla kuningatar." + +"Niin olenkin", vastasi Matasunta. "Oi, etten olisi sitä koskaan +unohtanut." + +Hän meni ylpeästi Prokopiuksen ohi kuninkaan huoneeseen. + +"Sellaisia silmiä kuin noilla germaaneilla on, sekä miehillä että +naisilla, en ole koskaan nähnyt", virkkoi Prokopius. + + + + +KAHDESKYMMENES LUKU. + + +Matasunta oli sillä välin tullut ilmoittamatta puolisonsa luo. + +Vitiges oli jättänyt kaikki huoneet, joissa amelungit Teoderik, +Atalarik ja Amalasunta olivat asuneet, -- nämä olivat oleilleet laajan +palatsin keskustassa -- asumattomiksi ja muuttanut muutamiin oikeassa +kylkirakennuksessa oleviin huoneisiin, joissa hän oli asunut jo +ollessaan vahtipalveluksessa hovissa. + +Hän ei ollut koskaan käyttänyt amalien kultaisia ja purppuraisia +arvomerkkejä. Huoneistaankin hän oli antanut poistaa kaiken +kuninkaallisen loiston. + +Matalajalkainen telttasänky, jolla oli hänen kypäränsä, miekkansa ja +muutamia asiakirjoja, pitkä tammipöytä ja muutamia puutuoleja oli +kamarissa. + +Hän oli sanansaattajan lähdettyä heittäytynyt väsyneenä tuolille ja +istuen selin oveen nojannut väsyneen päänsä käsiinsä. + +Hän ei ollut kuullut tulijan keveitä askeleita. + +Matasunta jäi kynnykselle seisomaan kuin naulittuna. + +Hän ei ollut koskaan ennen hakenut kuningasta. + +Hänen sydämensä sykki levottomasti. + +Hän ei uskaltanut puhutella häntä eikä mennä lähemmäksi. + +Vihdoin Vitiges nousi huoaten ylös. + +Silloin hän näki ovella Matasuntan. + +"Sinä täällä, kuningatar", virkkoi hän mennen tätä vastaan. + +"Mikä sinut tuo luokseni?" + +"Velvollisuus -- sääli --", sanoi Matasunta. + +"Muuten en olisi -- minulla on sinulle pyyntö tehtävänä". + +"Se onkin ensimmäinen", sanoi Vitiges. + +"Se ei koske minua itseäni", huomautti Matasunta nopeasti. + +"Minä pyydän sinulta leipää köyhille ja sairaille, jotka --" + +Kuningas ojensi silloin hänelle ääneti oikean kätensä. + +Se oli ensimmäinen kerta. Hän ei uskaltanut siihen kajota, vaikka olisi +sen hyvin mielellään tehnyt. + +Silloin kuningas tarttui hänen käteensä ja puristi sitä hiljaa. + +"Minä kiitän sinua, Matasunta, ja pyydän sinulta anteeksi erään +epäluuloni. + +"Sinulla on sittenkin sydän, joka rakastaa kansaansa ja koettaa sen +kärsimyksiä lieventää. + +"En sitä uskonut. Olen ajatellut sinusta pahaa." + +"Jos olisit aikaisemmin uskonut minusta hyvää, niin kenties olisi nyt +moni seikka paremmalla kannalla." + +"Tuskin! + +"Onnettomuus seuraa minua. + +"Aivan äsken -- olet oikeutettu kuulemaan sen -- murtui viimeinen +toivoni. + +"Frankit, joiden apuun varmasti luotin, ovat pettäneet meidät. + +"Apua ei tule mistään. Vihollisten ylivoima on italialaisten heihin +yhdyttyä liian suuri. + +"Ei ole enää jäljellä muuta keinoa kuin vapaaehtoinen kuolema." + +"Salli minun seurata sinua sille retkelle", huudahti Matasunta hehkuvin +silmin. + +"Sinunko? Ei. Teoderikin tytär otetaan Bysantissa kunnianosoituksin +vastaan. + +"Tiedetäänhän, että sinun on täytynyt vastoin tahtoasi ruveta +kuningattareksi -- + +"Sinä voit vedota siihen." + +"En koskaan", vastasi Matasunta kuohuksissaan. + +Vitiges jatkoi puhettaan kiinnittämättä häneen huomiota. + +"Entä nuo muut! + +"Nuo tuhannet, nuo sadat tuhannet lapset ja naiset! + +"Belisarius pitää valansa. + +"Heillä on vielä yksi toivo -- yksi ainoa. + +"Sillä -- kaikki luonnonvoimat ovat liittoutuneet minua vastaan. + +"Padus oli äkkiä kuivunut niin, että nuo kaksisataa viljalaivaa, joita +odotin, eivät päässeet tarpeeksi nopeasti virtaa alas, vaan joutuivat +bysanttilaisten käsiin. + +"Olen nyt pyytänyt apua länsigoottien kuninkaalta. Hän lähettää +laivastonsa avuksi. + +"Oma laivastommehan on vihollisten käsissä. + +"Jos länsigoottien laivasto pääsee satamaan, voivat sen avulla päästä +pakoon ne, jotka eivät voi taistella ja jotka eivät saa kuolla. + +"Sinäkin pääset silloin pakenemaan Espanjaan, jos tahdot." + +"Minä tahdon kuolla kanssasi -- teidän kanssanne." + +"Muutaman viikon perästä voi länsigoottien laivasto saapua tänne. + +"Siksi riittää vilja suurissa varastoaitoissani. Se onkin ainoa +lohdutukseni. + +"Siitäpä muistinkin toivomuksesi. + +"Tässä on vilja-aittojen pääoven avain. + +"Pidän sitä yötä päivää povellani. + +"Suojele hyvin sitä. -- Se kätkee viimeisen toivoni. + +"Siitä riippuu useiden tuhansien ihmisten henki. + +"Se oli ainoa huolenpitoni, joka ei jäänyt hedelmättömäksi. + +"Minua ihmetyttää", lisäsi hän surullisesti, "ettei maa ole avautunut +tai taivaan tuli pudonnut tuhotakseen nämä rakennukseni." + +Hän otti raskaan avaimen takkinsa sisältä. + +"Suojele sitä hyvin, Matasunta. Se on viimeinen aarteeni." + +"Minä kiitän sinua, Vitiges -- kuningas Vitiges --" korjasi hän ja +tarttui avaimeen, mutta hänen kätensä vapisi. + +Avain putosi. + +"Mikä sinun on", kysyi kuningas painaen avaimen hänen oikeaan käteensä +--. Matasunta pisti sen valkosilkkisen alusvaippansa vyöhön --. +"Sinähän vapiset. + +"Oletko sairas", lisäsi hän huolestuneen näköisenä. + +"En -- ei se ole mitään. + +"Mutta älä katsele minua tuolla tavalla -- kuten äsken ja tänä aamuna." + +"Suo anteeksi, kuningatar", sanoi Vitiges kääntyen toisaalle. + +"Katseeni ei enää loukkaa sinua. + +"Minulla on ollut paljon, hyvin paljon suruja näinä päivinä. + +"Ja kun koetin miettiä, minkä rikoksen olen tehnyt, koska kaikki nämä +onnettomuudet minua ahdistavat --" Hänen äänensä ei oikein totellut. + +"Silloin! Oi puhu", pyyteli Matasunta ihastuneena. + +Sillä hän oli varma hänen lausumattoman ajatuksensa tarkoituksesta. + +"Silloin olen riehuvien epäilysten aikana usein miettinyt, olisiko +kaikki tämä ollut rangaistusta pahasta, pahasta teosta erästä ihanaa +olentoa kohtaan. + +"Erästä naista kohtaan, jonka uhrasin kansani hyväksi --" + +Innostuneena sanoistaan hän katseli kuulijattareensa. + +Matasuntan posket hehkuivat. Hän tarttui vieressään olevan tuolin +selkänojaan pysyäkseen pystyssä. + +"Vihdoin -- vihdoinkin hänen sydämensä heltyy ja minä -- mitä minä olen +hänelle tehnyt", ajatteli hän. "Hän katuu." + +"Erästä naista kohtaan", jatkoi kuningas, "joka on sanomattomasti +kärsinyt tähteni, enemmän kuin mitä sanoin voi kuvata." + +"Vaikene", kuiskasi Matasunta, mutta Vitiges ei häntä kuullut. + +"Ja kun näin sinut näinä päivinä hääräävän ympärilläni lempeämpänä, +naisellisempana kuin koskaan ennen -- + +"Silloin liikutit sydäntäni. Kyyneleet nousivat silmiini." + +"Oi Vitiges", kuiskasi Matasunta. + +"Jokainen äänesi sävel tunkeutui syvälle sieluuni. + +"Sillä sinä muistutit niin täydellisesti, niin sydäntä +järkyttävästi --" + +"Ketä", kysyi Matasunta valahtaen aivan kalpeaksi. + +"Häntä, jonka uhrasin. + +"Häntä, joka on vuokseni kaikki kärsinyt. Vaimoani Rautgundista, +sieluni sielua." + +Siitä oli kauan, kun hän oli viimeksi lausunut rakastettunsa nimen. + +Tämän nimen kaikuessa tuska ja kaiho valtasivat hänet. Vaipuen tuolille +hän peitti kasvonsa käsiinsä. + +Se olikin hyvä. + +Sillä siten hän ei huomannut, miten kuningattaren ruumis vavahti kuin +ukkosen iskemänä ja miten hänen kauniit kasvonsa vääristyivät +meduusankasvojen tapaisiksi. + +Hän kuuli kumean jysähdyksen ja kääntyi katsomaan. + +Matasunta oli kaatunut lattialle. + +Hänen vasen kätensä oli puristettuna sen tuolin selkänojaan, jonka +viereen hän oli kaatunut, ja oikea käsi oli maassa. + +Hänen kalpeat kasvonsa olivat etukumarassa, komea punainen tukka oli +irtautunut otsanauhasta ja aaltoili pitkin selkää. Hänen +hienopiirteiset sieraimensa laajenivat. + +"Kuningatar", huudahti Vitiges rientäen häntä auttamaan, "mikä sinulle +tuli?" + +Mutta ennenkuin hän ehti koskea häneen, Matasunta hypähti ylös notkeana +kuin käärme, ojentautui pystyyn ja sanoi: + +"Se oli vain heikkoutta, joka nyt on ohi. Voi hyvin!" + +Horjuen hän pääsi ovelle ja kaatui etuhuoneeseen päästyään taintuneena +Aspan syliin. + + * * * * * + +Sillä välin oli luonto käynyt yhä kamalamman, uhkaavamman näköiseksi. + +Pieni punareunainen pilvi, jonka Cethegus oli edellisenä päivänä +huomannut, oli ollut tavattoman suuren mustan pilviseinän enteenä. Se +oli yön aikana noussut idästä, mutta aamusta saakka se oli pysynyt +aivan liikkumattomana, tuhoa uhkaavana merellä, peittäen puolet +taivaanrantaa. + +Etelässä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja sen säteet olivat +pistävän tuliset. + +Goottilaiset vahtisotilaat olivat riisuneet kypärät ja haarniskat. He +antautuivat ennen alttiiksi vihollisten nuolille kuin kärsivät tätä +sietämätöntä kuumuutta. + +Ei tuulen henkäystäkään tuntunut. + +Itätuuli, joka oli tuonut pilvenlongan, oli kokonaan tyyntynyt. + +Meri oli liikkumattomana, lyijynharmaana. Puiston poppelien hennot +lehdet olivat kuin kivettyneet. + +Mutta edellisenä päivänä mykkänä ja liikkumattomana ollut eläinkunta +oli joutunut pelon ja levottomuuden valtaan. + +Pääskysiä parveili rannikon kuumalla hiekalla, lokkeja ja rämelintuja +lenteli edestakaisin ilman päämäärää pysytellen aivan lähellä maata +sekä tuon tuostakin kimeästi kiljuen. + +Kaupungissa koirat juoksivat vinkuen ulos taloista, hevoset +riistäytyivät talleissa irti ja potkivat levottomasti korskuen ketä +sattui, kissat naukuivat surkeasti, aasit ja muulit kiljuivat, ja kolme +Belisariuksen dromedaareista raivosi ja riuhtoi itsensä kuoliaaksi +koettaessaan päästä siteistään irti. + +Ilta oli tulossa. + +Aurinko oli juuri menossa taivaanrannan alle. + +Herkuleen torilla eräs Ravennan porvari istui talonsa edustalla. + +Hän oli viinitarhanomistaja ja kaupiskeli itse omassa talossaan mäkensä +tuotteita, kuten oven yläpuolella oleva kuiva viiniköynnös osoitti. + +Hän katseli uhkaavaa pilveä. + +"Minä haluaisin sadetta", huokasi hän. + +"Jollei vesisadetta tule, sataa rakeita, jotka tuhoavat kaupungin +ympärillä kaiken kasvullisuuden, mitä vihollisen ratsut eivät ole +tallanneet." + +"Sanotko sinä keisarimme sotajoukkoja vihollisiksi", kuiskasi hänen +poikansa, innokas roomalaismielinen. + +Hän sanoi sanottavansa hyvin hiljaa. + +Sillä kulman takaa tuli juuri esille goottilainen vahtijoukko. + +"Toivoisin, että Manala nielisi sekä kreikkalaiset että barbaarit. + +"Gootteja toki aina janottaa. + +"Kas, tuolla tulee pitkä Hildebadus, joka on kaikista janoisin. + +"Olisi ihme, jollei hän joisi tänään, kun kivetkin halkeilevat +janosta." + +Hildebad oli käynyt vaihtamassa lähellä olevan vahtijoukon ja käveli +nyt hiljakseen pitkin katua kypärä vasemmassa kädessä ja pitkä keihäs +huolimattomasti olalla. + +Mutta viinituvan isännän suureksi ihmeeksi hän menikin ohi, poikkesi +ensimmäiselle sivukadulle ja riensi korkean, paksun, pyöreän tornin +luo, -- sitä kutsuttiin Aetiuksen torniksi -- jonka varjossa ylhäällä +muurilla kaunis gootti kulki edestakaisin. + +Pitkät vaaleat kiharat ulottuivat hartioille saakka ja hänen valkea, +hieno ihonsa sekä lempeät, siniset silmänsä tekivät hänet tyttömäisen +näköiseksi. + +"Hei, Fridugern", huusi Hildebad hänelle, "huiveh! + +"Kunnon poika, vieläkö olet elossa siellä leivinuunissa? + +"Ja kilpi ja panssarikin sinulla on -- huh!" + +"Minä olen vahdissa, Hildebad", vastasi nuorukainen nöyrästi. + +"Vahdissa! + +"Luuletko, että Belisarius tekee tällaisessa kuumuudessa rynnäkön? + +"Vakuutan sinulle, ettei hän tänään halua verta. + +"Hän on tyytyväinen, jos saa ilmaa keuhkoihinsa. + +"Tule mukaan! Tulin sinua noutamaan. Paksulla ravennalaisella Herkuleen +torin varrella on vanhaa viiniä ja nuoria tyttäriä. Nauttikaamme +molemmista." + +Nuori gootti pudisti kiharaista päätään ja rypisti otsaansa. + +"Olen palvelusvuorolla enkä välitä vähääkään tytöistä. + +"Mutta jano minulla on -- lähetä minulle tänne pikarillinen viiniä." + +"Aivan oikein, kautta Frejan, Venuksen ja Marian. Sinullahan on morsian +vuorten toisella puolen Danubiuksen luona. + +"Luulet tietysti hänen heti huomaavan, jos olet täällä katsellut +roomalaisneitosen sysisilmiin. + +"Ja tietysti luulet silloin olleesi uskoton. + +"Ystäväni, sinä olet kovin nuori. + +"Ei, ei, älä ota pahaksesi. + +"Minulle se on yhdentekevää. + +"Sinä olet hyvä toveri ja tulet aikaa myöten vanhemmaksi. + +"Lähetän sinulle punaista massikoviiniä -- sitä voit täällä yksiksesi +juoda Allguntiksen muistoksi." + +Hän lähti nopeasti tiehensä ja oli pian viinituvassa. + +Heti sen jälkeen toi orja nuorelle gootille pikarillisen viiniä. Tämä +tyhjensi pikarin yhdellä siemauksella kuiskaten: + +"Terve, Allguntis!" + +Sitten hän otti taas keihään olalleen ja kulki hitain askelin +edestakaisin muurilla. + +"Virkavelvollisuus ei ainakaan estä muistelemasta häntä eikä +uneksimasta hänestä", tuumi hän itsekseen. + +"Milloinkahan hänet taas näen?" + +Hän lähti taas kävelemään. Sitten hän pysähtyi ajatuksissaan mahtavan +tornin varjoon, tornin, joka katseli häntä niin mustana ja uhkaavana. + +Heti Hildebadin mentyä kulki hänen ohitseen goottijoukko. + +He kuljettivat keskellään miestä, jonka silmät olivat peitetyt, ja +laskivat hänet ulos kaupungista Honoriuksen portin kautta. + +Tämä oli Prokopius, joka oli odottanut määrätyt kolme tuntia. + +Odotus oli ollut turha. Kuninkaalta ei tullut minkäänlaista sanomaa. +Lähettiläs poistui tyytymättömänä kaupungista. + +Prefektin hienosti harkittu suunnitelma näytti menneen pilalle +goottikuninkaan vaatimattomuuden ja rehellisyyden vuoksi. + +Taas kului tunti. + +Ilma oli muuttunut pimeämmäksi, mutta ei viileämmäksi. + +Silloin väkevä tuulenpuuska tuli äkkiä mereltä etelän puolelta. -- Se +ajoi mustia pilvimöhkäleitä hurjaa vauhtia pohjoiseen päin. + +Ne kokoontuivat paksuina ja uhkaavina kaupungin yläpuolelle. + +Mutta niitä oli vielä runsaasti merelläkin kaakossa päin. + +Sieltä oli noussut toinen, samanlainen pilviseinä, joka vähitellen oli +yhtynyt edelliseen. + +Koko taivas sekä maan että meren kohdalla oli mustien pilvien peitossa. + +Hildebad meni viinin raukaisemana yövahtipaikalleen Honoriuksen +portille. + +"Vieläkö olet vahdissa, Fridugern", huusi hän nuorelle gootille. + +"Eikä vielä ole satanut! + +"Maa parka! + +"Kyllä kai sillä on jano. + +"Käy oikein säälikseni. + +"Hyvää yötä." + +Huoneissa oli sietämättömän tukahduttavaa, silla tuuli oli saapunut +Afrikan kuumilta hieta-aavikoilta. + +Ihmiset tulivat taivaan uhkaavaa muotoa kauhistuen ulos taloistaan, +kokoontuivat tiheisiin ryhmiin kaduille tai menivät joukottain +basilikojen etupihoihin ja pylväskäytäviin. + +Pyhän Apollinariksen basilikan portailla oli paljon väkeä. + +Oli tullut aivan pimeä, vaikka oli vasta auringonlaskun aika. + +Kuningatar Matasunta lepäsi makuuhuoneessaan vuoteella voimattomana ja +kasvot kalman kalpeina. + +Mutta hän ei nukkunut. + +Silmät olivat auki ja hän tuijotti pimeään. + +Hän ei ollut sanallakaan vastannut Aspan huolestuneisiin kysymyksiin ja +lopuksi hän oli viitannut tämän menemään tiehensä. + +Hänen ajatuksissaan pyörivät vain seuraavat sanat: + +Vitiges -- Rautgundis -- Matasunta. + +Matasunta -- Rautgundis -- Vitiges. + +Kauan, kauan hän makasi siinä voimatta päästä erilleen näiden sanojen +lakkaamattomasta kiertokulusta. + +Silloin punainen, häikäisevä valo välähti äkkiä huoneeseen ja samassa +silmänräpäyksessä räsähti hirmuinen ukkosenjyrinä, jollaista hän ei +ollut koskaan ennen kuullut. Möyryten, ratisten, sähisten ja jyristen +se pauhasi kaupungin päällä. + +Palvelijattarien hätähuuto kuului hänen korviinsa. Hän nousi ylös. + +Hän nousi vuoteelleen istumaan. + +Aspa oli riisunut häneltä päällysvaatteet. + +Hänellä oli yllään valkosilkkinen alusvaippa. Hän heitti komean +tukkansa aaltoilevat kiharat hartioilleen ja rupesi kuuntelemaan. + +Ei kuulunut risahdustakaan. + +Sitten taas salama ja jyrinä. + +Tuulenpuuska repäisi ulvahtaen pihanpuolisen akkunan auki. + +Matasunta tuijotti ulos, missä nyt melkein joka silmänräpäys leimahti +kirkas salama valaisten pikimustan pimeyden. + +Lakkaamatta ukkonen jyrisi kuuluen yli myrskyn kamalan ulvonnankin. + +Luonnonvoimien taistelu tuntui hänestä hyvältä. + +Hän kuunteli mielihyvällä niiden pauhua nojaten vasempaan käteensä ja +sivellen oikealla otsaansa. + +Aspa riensi sisään tuoden valoa. + +Se oli tulisoihtu, jonka liekki paloi umpinaisen lasipallon sisässä. + +"Kuningatar, sinä -- + +"Mutta, kautta kaikkien jumalien, miltä näytät? + +"Lemurilta. + +"Koston jumalattarelta!" + +"Toivoisin olevani kostotar", vastasi Matasunta -- ne olivat +ensimmäiset sanat moneen tuntiin -- katsellen taukoamatta akkunaan. + +Salama seurasi salamaa, jyrinä jyrinää. + +Aspa sulki akkunan. + +"Oi kuningatar! Palvelijattariesi joukossa olevat kristityt sanovat, +että nyt on maailman loppu tulossa ja että Jumalan Poika saapuu alas +maan päälle tulisessa pilvessä ja tuomitsee elävät ja kuolleet. + +"Huh, millainen salama! + +"Eikä vielä pisaraakaan sadetta. + +"En ole koskaan nähnyt tällaista jumalan ilmaa. Jumalat ovat meille +suutuksissaan." + +"Voi sitä, kenelle ne ovat suutuksissaan. + +"Minä kadehdin jumalia. + +"He voivat rakastaa ja vihata aivan mielensä mukaan. + +"Ja he voivat musertaa sen, joka ei anna heille vastarakkautta." + +"Oi hallitsijattareni, olin kadulla ja tulen juuri sieltä. + +"Kaikki kansa rientää kirkkoihin rukoilemaan ja veisaamaan. + +"He koettavat sillä tavalla lepyttää taivasta. + +"Minä rukoilen Kairua ja Astartea. + +"Hallitsijatar, rukoiletko sinä?" + +"Minä kiroan. + +"Sekin on rukoilemista." + +"Voi, millainen salama", kiljaisi orjatar vaipuen polvilleen. + +Tummanruskea vaippa, joka oli ollut hänen päällään, solui lattialle. + +Salama ja jyrinä olivat olleet niin ankarat, että Matasuntakin hypähti +vuoteeltaan ja riensi akkunan ääreen. + +"Armoa, armoa, suuret jumalat! Armahtakaa ihmisiä", rukoili afrikatar. + +"Ei, ei armoa. + +"Kirous ja kadotus tulkoon kurjan ihmiskunnan osaksi. + +"Haa, se oli kaunista. + +"Kuuletko, miten ihmiset tuolla kaduilla ulvovat tuskasta ja pelosta. + +"Vielä yksi ja vieläkin yksi salama. + +"Haa, te jumalat, -- joko sitten taivaan Jumala tai taivaan jumalat -- +yhtä kadehdin teiltä: vihanne voimaa, nopeata, siivekästä, tappavaa +salamaanne. + +"Te heilutatte sitä koko sydämenne vimmalla ja vihollisenne tuhoutuu. +Te nauratte silloin. Ukkonen on nauruanne. + +"Haa, mitä se oli?" + +Salama välähti, ja ukkonen jyrähti ankarammin kuin koskaan ennen. + +Aspa hypähti pystyyn. + +"Mikä tuo suuri talo tuolla on, Aspa? Tuo synkkä rakennus tuossa +vastapäätä. + +"Salama on kai sytyttänyt sen. Palaako se?" + +"Ei, Jumalan kiitos. + +"Salama valaisi vain sitä. + +"Siinä ovat kuninkaan vilja-aitat." + +"Haa, te jumalatkin heitätte joskus salamanne harhaan." + +Kuningatar huusi niin. + +"Kuolevaisetkin voivat joskus singahduttaa koston salaman." + +Hän juoksi akkunan äärestä -- huone tuli äkkiä pimeäksi. + +"Kuningatar -- hallitsijatar -- missä olet -- mihin katosit", huusi +Aspa. + +Hän hapuili pitkin seiniä. + +Mutta huone oli tyhjä ja Aspa huuteli turhaan emäntäänsä. -- -- + +Kadulla hurskas kulkue aaltoili pyhän Apollinariksen basilikaan päin. + +Ravennalaisia ja gootteja, lapsia ja vanhuksia ja varsinkin paljon +naisia. Edellä kulki soihtuja kantavia poikia ja heidän jäljessään +papit ristiinnaulitun kuvia ja lippuja kantaen. + +Ja ukkosen pauhinaa ja myrskyn vinkunaa voimakkaampana kaikui vanha, +juhlallinen, liikuttava laulu: + + Dulce mihi cruciari, + parva vis doloris est; + malo mori quam foedari: + major vis amoris est. + +Toinen osa kuoroa vastasi siihen: + + Parce, judex, contristatis + parce peccatoribus, + qui descendis parflammatis + ultor jam in nubibus. + + [Suloista minun on kitua + vähäinen on tuskan voima; + kernaammin kuolema kuin häväistys, + suurempi on rakkauden voima. + + Säästä, tuomari, surevia, + säästä syntisiä, + sinä, joka tulet jo hehkuvissa + pilvissä kostajana.] + +Rukoilevien kulkue katosi kirkkoon. + +Vilja-aittojen lähimmät vartijatkin yhtyivät saattoon. + +Basilikan portailla aivan vastapäätä vilja-aittojen pääovea istui +ruskeaan vaippaan puettu nainen. Ääneti ja pelottomana hän katseli +luonnonvoimien raivoa kädet levollisesti sylissä eikä, kuten muilla, +ristissä. + +Mies, jolla oli rynnäkkökypärä päässään, seisoi hänen vieressään. + +Muuan goottivaimo, joka riensi kirkkoon, tunsi hänet salaman valossa. + +"Oletko taas täällä? + +"Suojatta? + +"Olenhan niin usein tarjonnut sinulle turvapaikan kotonani. + +"Olet varmaankin muukalainen täällä Ravennassa." + +"Olen muukalainen. + +"Mutta minulla on asunto." + +"Tule kirkkoon rukoilemaan kanssamme." + +"Minä rukoilen täällä." + +"Rukoiletko? + +"Mutta ethän sinä laula etkä puhu." + +"Jumala kuulee minua sittenkin." + +"Rukoile kaupungin puolesta. + +"Ihmiset pelkäävät, että maailman loppu on tulossa." + +"En pelkää, vaikka se tulisikin." + +"Ja rukoile hyvän kuninkaamme puolesta, joka antaa meille joka päivä +leipää." + +"Minä rukoilen hänen puolestaan." + +Kadulta kuuluivat kahden goottivartion askeleet. Ne tulivat siinä +vastakkain. + +"Jyrise niin paljon kuin haluat", sadatteli toisen joukon johtaja, +"mutta älä sotke minun komennussanojani. Seis! + +"Visandko siellä? + +"Missä on kuningas? + +"Onko hänkin kirkossa?" + +"Ei, Hildebad, hän on valleilla." + +"Siellä hänen paikkansa onkin. + +"Eteenpäin! Eläköön kuningas!" + +Askelten ääni lakkasi kuulumasta. + +Sitten kulki kirkon ohi roomalainen opettaja muutamine oppilaineen. + +"Mutta, opettaja", sanoi nuorin, "luulin sinun aikovan kirkkoon. + +"Miksi kuljetat meidät taivasalle tällaisessa rajuilmassa?" + +"Lupasin viedä teidät kirkkoon vain saadakseni teidät lähtemään +huoneesta. + +"Mikä turvapaikka kirkko on? + +"Sanon sinulle, että kuta vähemmän meillä nyt on kattoja ja muureja +ympärillämme sitä paremmassa turvassa olemme. + +"Vien teidät suurelle, asunnottomalle niitylle etukaupungissa. + +"Minä haluaisin sadetta. + +"Jos Vesuvius olisi täällä yhtä lähellä kuin omassa kotipuolessani, +luulisin, että Ravennasta tulee nyt toinen Herculanum. + +"Minä tunnen tämän ilman. En luota siihen." + +He jatkoivat matkaansa. + +"Lähdetkö mukaani, rouva", sanoi kypärämies goottinaiselle. + +"Minun on nyt tavattava kestiystäväämme Dromonia, muuten emme taas +täksikään yöksi pääse katon alle. + +"En uskalla jättää sinua tänne yksin pimeään. + +"Sinulla ei ole valoa." + +"Näethän, miten salamat valaisevat. + +"Mene vain, minä tulen myöhemmin. + +"Minulla on vielä paljon ajattelemista ja minun on rukoiltava." + +Nainen jäi yksin. + +Hän painoi molemmat kätensä kovasti rintaansa vasten ja katsoi synkkää +taivasta. Hänen huulensa liikkuivat hiljaa. + +Silloin tuntui hänestä, että hän oli näkevinään komeiden vilja-aittojen +käytävissä, gallerioissa ja ylähuoneissa, jotka kohosivat synkkänä +joukkiona sirkuksen kivisen pyörylän yli, valon liikkuvan edestakaisin. + +Se oli varmaankin salamoiden aiheuttama näköhäiriö. + +Sillä soihtu tai kynttilä olisi sammunut tuulessa, joka puhalsi +avonaisiin käytäviin. + +Mutta sittenkin se oli tulta. + +Sillä se katosi ja ilmestyi säännöllisin väliajoin, joten siellä joku +nopeasti käveli valoa kantaen pitkin käytäviä kadoten tuon tuostakin +pylväiden ja puolimuurien taakse. + +Nainen katseli tarkasti valon katoamista ja ilmestymistä. + +Mutta äkkiä -- oi kauhistus! -- hän hypähti ylös. Hänestä tuntui, että +marmoriporras, jolla hän oli istunut, olikin ollut nukkuva eläin, joka +äkkiä heräten nousi hiljaa, rupesi elämään -- ja liikkui -- +voimakkaasti -- vasemmalta oikealle. + +Salama ja ukkonen ja myrsky taukosivat äkkiä. + +Silloin kimeä huuto kuului vilja-aitoista. + +Valo leimahti äkkiä ja katosi. + +Mutta kadullakin istuva nainen päästi hiljaisen tuskanhuudon. + +Sillä hän ei voinut enää epäillä: maa heilui hänen +allaan. + +Ensin hiljainen vavahdus ja sitten äkkiä pari kolme voimakasta +sysäystä. Maa heilui aallontapaisesti vasemmalta oikealle. + +Kaupungista alkoi kuulua joka taholta hätähuutoja. + +Basilikan ovista ryntäsi kadulle rukoilevien kirkuva joukko. + +Vielä sysäys. + +Nainen pysyi vaivoin pystyssä. + +Ja kaukaa kaupungin ulkolaidalta kuului kovaa, kumeaa jyrinää, +ikäänkuin jokin raskas ainejoukkio olisi lysähtänyt kokoon. + +Hirmuinen maanjäristys oli kohdannut Ravennaa. + + + + +KAHDESKYMMENESENSIMMÄINEN LUKU. + + +Katsellessaan suunnalle, josta jysäys kuului, hän käänsi hetkeksi +selkänsä vilja-aitoille. + +Mutta hän kääntyi taas äkkiä sinne päin. + +Sillä hän luuli kuulleensa raskaan pääoven sulkeutuvan. + +Hän silmäsi sinne päin. + +Mutta hän ei voinut pimeän vuoksi nähdä mitään. + +Hän kuuli vain hiljaista kahinaa rakennuksen ulkoseinän luota. + +Ja hän luuli kuulleensa hiljaisen huokauksen. + +"Seis", huusi hän. "Kuka siellä vaikeroi?" + +"Hiljaa, hiljaa", kuiskasi omituinen ääni. "Maa on senvuoksi -- +kauhusta -- vavissut. + +"Maa vapisee -- kuolleet nousevat haudoistaan. + +"Nyt tulee viimeinen päivä -- silloin tulee kaikki ilmi. + +"Heti hänkin saa sen tietää. + +"Ooh. --" + +Vielä kuului valitusta -- vaatteiden kahinaa -- sitten oli hiljaista. + +"Missä olet? Oletko haavoittunut", huusi nainen hapuillen. + +Silloin välähti kirkas salama -- ensimmäinen maanjäristyksen jälkeen -- +ja valaisi hänen edessään seisovan hunnutetun naisen. + +Tämän puku oli valkoinen ja tummansininen. + +Nainen yritti tarttua makaavan käsivarteen. + +Mutta tämä hypähti nopeasti pystyyn ja katosi kiljaisten pimeään. + +Kaikki oli tapahtunut nopeasti ja kamalasti kuin uni. Vain leveä +kultainen rannerengas, jonka koristeena oli smaragdeista muodostettu +käärme, oli jäänyt hänen käteensä todistukseksi tapahtuman +todellisuudesta. + + * * * * * + +Taas kaikui goottilaisten vahtisotilaiden askeleita. + +"Hildebad, Hildebad, avuksi", huusi Visand. + +"Täällä olen -- mikä hätänä? Minne minun on mentävä", virkkoi tämä +tullen joukkoineen vastaan. + +"Honoriuksen portille. + +"Siellä on muuri murtunut ja Aetiuksen torni on sirpaleina. + +"Apuun muurinaukkoon!" + +"Tulen -- -- Fridugern parka!" + + * * * * * + +Samalla hetkellä prefekti Cethegus syöksähti bysanttilaisten leirissä +Belisariuksen päällikkötelttaan. + +Hän oli täysissä varusteissa. Purppuranpunainen hevosen häntä liehui +kypärässä. + +Hänen päänsä oli pystyssä. + +Silmät säihkyivät tulta. + +"Ylös! Mitä viivyttelet, Justinianuksen sotapäällikkö? Vihollisten +muurit kaatuvat itsestään. + +"Viimeisen goottikuninkaan viimeinen linna on nyt auki. -- + +"Entä sinä! Mitä sinä teet teltassasi? -- --" + +"Kunnioitan kaikkivaltiaan suuruutta", vastasi Belisarius jalon +levollisesti. + +Antonina seisoi hänen vieressään käsi hänen kaulallaan. + +Rukouspalli ja korkea risti osoittivat, missä työssä prefektin hurja +taisteluinto oli puolisoita häirinnyt. + +"Tee se huomenna. -- Voiton jälkeen. + +"Mutta tee nyt rynnäkkö." + +"Nytkö rynnäkkö? Se olisi Jumalan pilkkaamista", sanoi Antonina. + +"Maa vapisee kauhistuneena perustuksiaan myöten. + +"Sillä Herra Jumala puhuu nyt." + +"Anna hänen puhua. + +"Me toimimme. + +"Belisarius, Aetiuksen torni ja osa muuria on kaatunut. + +"Aiotko tehdä rynnäkön?" + +"Hän on oikeassa", tuumi Belisarius, jonka taisteluinto oli herännyt. + +"Mutta nyt on pimeä. -- --" + +"Pimeässäkin löydän tien voittoon ja Ravennan sydämeen. + +"Sitäpaitsi salamat valaisevat tarpeeksi." + +"Sinä olet kovin taistelunhaluinen", sanoi Belisarius empien. + +"Olen, sillä järki vaatii nyt taistelemaan. + +"Barbaarit ovat hämmästyksissään. + +"He pelkäävät Jumalaa ja unohtavat vihollisensa." + +Samassa Prokopius ja Marcus Licinius saapuivat telttaan. + +"Belisarius", ilmoitti edellinen, "maanjäristys on kaatanut pohjoisessa +olevat telttasi ja haudannut niiden alle puoli kohorttia +illyrialaisia." + +"Apuun! Apuun! Mies parat", huusi Belisarius syösten ulos. + +"Cethegus", kertoi Marcus, "kohortti isaurilaisia on telttojensa alle +hautautunut." + +Mutta prefekti kysyi kärsimättömänä pudistaen kypäräänsä: + +"Miten on Aetiuksen tornin edustalla olevien vallihautojen veden laita? +Eikö maanjäristys ole sitä vähentänyt?" + +"On kyllä. Vesi on kadonnut. Hauta on aivan kuiva. + +"Kuule noita tuskanhuutoja. Ne ovat isaurilaisia. He ähkivät ja +vaikeroivat sirpaleiden alla ja huutavat apua." + +"Anna heidän huutaa", sanoi Cethegus. "Hauta on siis kuiva. + +"Käske puhaltaa ryntäysmerkki. + +"Tule jäljessäni kaikkien elossa olevien palkkasoturien kanssa?" + +Salamoi ja jyrisi, kun prefekti riensi varustuksilleen, missä +roomalaiset legioonalaiset ja loput isaurilaisia olivat aseissa. + +Hän tarkasti miehiään. Niitä oli liian vähän kaupungin valtaamiseen. + +Mutta hän tiesi, eitä Belisarius tulisi pian avuksi. + +"Valoa, tulisoihtuja tänne", huusi hän mennen pikisoihtu vasemmassa +kädessään legioonalaistensa rintaman eteen. + +"Eteenpäin", komensi hän. "Miekat esille!" + +Mutta ei yksikään liikahtanut. + +Hämmästyksestä ja kauhusta äänettöminä kaikki katselivat, päälliköt, +vieläpä Liciniuksetkin tuota pirullista miestä, joka luonnonvoimien +raivonkin aikana ajatteli päämääräänsä ja näytti pitävän kauheita +luonnonvoimiakin sen toteuttamiskeinoina. + +"No, onko teidän toteltava minua vai ukkosta", huusi hän. + +"Päällikkö", vastasi muuan sadanpäämies, "he rukoilevat. + +"Sillä maa vapisee." + +"Luuletteko Italian nielevän omia lapsiaan? + +"Ei, roomalaiset. Näettekö, miten Italian maaperäkin nousee taisteluun +barbaareita vastaan. + +"Se ravistaa päältään barbaarien ikeen ja murtaa heidän muurinsa. + +"Roma! Roma aeterna!" [Rooma! ikuinen Rooma!] + +Se vaikutti. + +Ne olivat Caesarin sanoja, jotka innostuttivat miehet aseisiin. + +"Roma! Roma aeterna!" huusivat ensin Liciniukset ja sitten tuhannet +roomalaiset nuorukaiset. Yön kauhujen läpi, salamain lennellessä ja +ukkosen jyristessä he seurasivat prefektiä, jonka pirullinen voima oli +temmannut heidät mukaansa. + +Innostus antoi heille siivet. + +Pian he olivat sen leveän haudan toisella puolen, jota he muuten tuskin +uskalsivat lähestyäkään. + +Cethegus oli ensimmäisenä toisella reunalla. + +Tulisoihdut oli tuuli sammuttanut. + +Pimeässäkin hän löysi tien. + +"Tänne, Licinius", huusi hän. "Tule perässäni! Tässä pitäisi aukon +olla." + +Hän juoksi eteenpäin, mutta törmäsi jotakin kovaa vastaan niin +ankarasti, että lensi takaperin. + +"Mitä se on", kysyi Lucius Licinius. "Onko siellä toinen muuri?" + +"Ei", virkkoi rauhallinen ääni ylhäältä, "ne ovat goottien kilpiä." + +"Siellä on kuningas Vitiges", sanoi prefekti vimmoissaan silmäillen +vihaisesti synkkiä haamuja. + +Hän oli toivonut yllättävänsä gootit. + +Hänen toivonsa oli pettänyt. + +"Jos hän olisi käsissäni", tuumi hän itsekseen, "ei hänestä enää olisi +kiusaa." + +Silloin tulisoihtuja näkyi takaapäin ja kuului torvien toitotusta. + +Belisarius ryntäsi joukkoineen muurinaukkoon. + +Prokopius saapui prefektin luo: "Miksi olette seisahtuneet? + +"Onko siellä toinen valli edessä?" + +"On, elävä valli. + +"Tuolla he seisovat", vastasi prefekti viitaten miekallaan. + +"Gootit seisovat vielä vierivillä raunioillakin! + +"Todellakin: + + "Si fractus illabatur orbis, + impavidos ferient ruinae!" + + ["Vaikka pirstoiksi hajoisi maan piiri, + niin sortumus heidät pelvottomina kohtaa!"] + +"He ovat urhoollisia miehiä." + +Mutta nyt oli Belisarius saapunut paikalle tiheine ryntäysjoukkoineen. + +Vielä hetkinen -- päälliköt riensivät edestakaisin jaellen käskyjään -- +ja kauhean murhaamisen piti alkaa. + +Silloin äkkiä koko taivas valkeni kaupungin kohdalla. + +Tulipatsas kohosi ylös ja lukemattomia kipinöitä lensi ympäri. + +Taivaasta näytti satavan tulta. + +Koko Ravenna oli valaistu. + +Se oli kammottavan kaunis näky. + +Molemmat joukot, jotka olivat jo käymässä käsikähmään, seisahtuivat. + +"Tulta! Tulta! Vitiges! Kuningas Vitiges! Se palaa", huusi kaupungista +saapunut ratsumies. + +"Me näemme sen. Anna palaa, Markja. Ensin taistelemme." + +"Ei, ei, herra. Kaikki vilja-aittasi ovat palaneet. + +"Jyvät lensivät kipunamyriaadeina ilmaan." + +"Vilja-aitat palavat", huusivat sekä gootit että bysanttilaiset. + +Vitiges ei jaksanut enää kysellä. + +"Salama oli varmaankin iskenyt sinne ja jäänyt sisäpuolelle kytemään. + +"Tuli alkoi nimittäin sisästä päin. + +"Katso itse!" + +Myrskytuulen puuska kohotti liekit äärettömän korkealle. + +Liekit nuoleskelivat lähempiä kattoja. + +Samassa tuntui korkean rakennuksen puukatto putoavan sisään. + +Sillä kuului ankara jysähdys ja tuhansittain kipunoita lensi ilmaan. + +Se oli tulimeri. + +Vitiges aikoi kohottaa kätensä taistelumerkin antamiseen -- mutta käsi +vaipui alas. + +Cethegus näki sen ja sanoi: "Nyt rynnätään!" + +"Ei, pysähtykää", huusi Belisarius. + +"Se, joka kohottaa miekkansa, on keisarin vihollinen ja kuoleman oma. + +"Takaisin leiriin! Kaikki! Ravenna on minun. Huomenna se antautuu." + +Hänen miehensä seurasivat häntä. + +Cethegus kiristeli hampaitaan. Hän oli yksin liian heikko. + +Hänen täytyi myöntyä. + +Hänen suunnitelmansa oli mennyt myttyyn. + +Hän oli tahtonut valloittaa kaupungin väkirynnäköllä saadakseen samoin +kuin Roomassakin vahvimmat paikat haltuunsa. + +Ja nyt hän tiesi jo edeltäpäin, että kaikki nämä luovutettaisiin +Belisariukselle. + +Kiroillen hän palasi leiriin. + +Mutta kävikin aivan toisin kuin Cethegus ja Belisarius olivat luulleet. + + + + +KAHDESKYMMENESTOINEN LUKU. + + +Kuningas oli jättänyt aukon vartioimisen Aetiuksen tornin luona +Hildebadin valvottavaksi ja rientänyt itse palopaikalle. + +Kun hän saapui sinne, oli tuli sammumassa -- palamisaineen puutteessa. + +Aittojen sisällys sekä niiden puiset seinät ja katot olivat palaneet +viimeiseen sirpaleeseen ja viimeiseen jyvään saakka. + +Alkuperäisen marmorirakennuksen -- Teodosiuksen sirkuksen -- +savuttuneet muurit olivat vain pystyssä. + +Salama ei ollut jättänyt niihin mitään jälkeä. + +Tuli oli varmaankin kauan kytenyt sisäpuolella, missä salama oli +sytyttänyt puuaineen, ja levinnyt sieltä ympäri rakennusta. + +Sillä kun liekit ja savu syöksähtivät katosta ulos, oli apu liian +myöhäistä. + +Ryskien puurakennusten jäännökset olivat luhistuneet kokoon. +Kaupunkilaisilla oli tarpeeksi tekemistä saadessaan lähimmät, osittain +jo syttyneet talot pelastetuiksi. + +Tämä onnistui sateen avulla, joka alkoi vähän ennen auringon nousua +lopettaen myrskyn, salamat ja ukkosen. + +Mutta nouseva aurinko, joka hajoitti viimeiset pilvet, näki +vilja-aittojen sijasta marmorirakennuksen sisällä vain suuren +kekäle- ja tuhkaläjän. + +Ääneti, avopäin kuningas seisoi kauan vastapäätä olevan basilikan +portailla nojautuen erästä patsasta vasten. + +Hän ei liikahtanutkaan. Joskus vain painoi vaippaansa aaltoilevaa +rintaansa vasten. + +Nähdessään nämä rauniot hän teki raskaan päätöksen. + +Nyt oli hänen sielussaan hiljaista. + +Mutta hänen ympärillään torilla aaltoili Ravennan köyhien surkea joukko +rukoillen, kiroillen, itkien ja haukkuen. + +"Mitä meistä nyt tulee?" + +"Leipä, jonka eilen sain, oli niin valkoinen, hyvä ja tuoksuva." + +"Mitä me nyt syömme?" + +"Kuninkaan täytyy auttaa." + +"Niin, kuninkaan on keksittävä keino." + +"Kuninkaanko?" + +"Mies parka, mistä te luulette hänen nyt leivät ottavan?" + +"Hänellä ei ole itselläänkään mitään." + +"Se on hänen asiansa." + +"Hän yksin on saattanut meidät kurjuuteen." + +"Hän yksin on syyllinen." + +"Miksi hän ei ole aikoja sitten luovuttanut kaupunkia keisarille?" + +"Niin, oikealle hallitsijallemme." + +"Kirotut olkoot barbaarit!" + +"He ovat yksin syylliset." + +"Eivät kaikki, kuningas yksin." + +"Ettekö näe? + +"Tämä on Jumalan rangaistus." + +"Rangaistusko? Mistä? + +"Mitä hän on rikkonut? + +"Hän on antanut ravennalaisille ruokaa." + +"Ettekö tiedä? Kuinka Jumala voisi olla armollinen avioliiton +häpäisijälle. + +"Tuolla syntisellä on kaksi vaimoa samalla kertaa. Hän himoitsi +kaunista Matasuntaa. Hän ei levännyt, ennenkuin tämä tuli hänen +omakseen. + +"Entisen vaimonsa hän hylkäsi." + +Silloin Vitiges lähti suuttuneena kirkon portailta. + +Häntä suututtivat kansan puheet. + +Mutta ihmiset tunsivat hänet. + +"Tuo on kuningas. + +"Miten synkästi hän katseleekaan", sanoivat he väistäen häntä. + +"Minä en pelkää häntä. + +"Minä pelkään enemmän nälkää kuin hänen vihaansa. + +"Hanki meille leipää, kuningas Vitiges. + +"Kuuletko? Me kuolemme nälkään", virkkoi rääsyinen vanhus tarttuen +hänen vaippaansa. + +"Leipää, kuningas!" + +"Hyvä kuningas! Leipää!" + +"Me olemme joutuneet epätoivoon." + +"Auta meitä!" + +Joukko tunkeili hurjana hänen ympärillään. + +Levollisesti Vitiges raivasi itselleen tietä. + +"Olkaa levolliset", sanoi hän vakavasti. + +"Auringon laskiessa teillä on leipää." + +Hän meni huoneisiinsa. + +Siellä häntä odotti joukko Matasuntan palvelijoita ja roomalainen +lääkäri. + +"Herra", sanoi eräs palvelijoista, "kuningatar, puolisosi, on hyvin +sairas. + +"Tämän yön kauhut ovat pimittäneet hänen järkensä. + +"Hän hourailee. + +"Tuletko hänen luokseen?" + +"En vielä, pitäkää hänestä hyvää huolta." + +"Hän antoi minulle", virkkoi lääkäri, "tämän avaimen. + +"Se näytti häntä houreissaan eniten huolestuttavan. + +"Hän otti sen tyynynsä alta. + +"Hän vannotti minua, että antaisin tämän vain sinulle, sillä se on +tärkeä esine." + +Katkerasti hymyillen kuningas otti avaimen ja heitti sen nurkkaan. + +"Nyt sillä ei enää mitään tee. + +"Menkää ja käskekää kirjurini tänne." + + * * * * * + +Hetkistä myöhemmin Prokopius kutsui Cetheguksen päällikkötelttaan. + +Kun hän saapui sinne, huusi Belisarius, joka käveli kiivaasti +edestakaisin: "Tämä on seurauksena suunnitelmastasi, prefekti! + +"Tempuistasi ja valheistasi! + +"Olen aina sanonut, että valheista johtuu turmio. Minä en osaa +valehdella. + +"Miksi seurasin neuvoasi? + +"Nyt olen joutunut hätään ja häpeään." + +"Mitä tämä siveyssaarna merkitsee", sanoi Cethegus ystävälleen. + +Tämä ojensi hänelle kirjeen. + +"Lue! Noiden barbaarien suurenmoinen yksinkertaisuus on arvaamatonta. + +"He voittavat pirun lapsellisuudellaan. Lue!" + +Cethegus luki kauhistuen. + +"Sinä ilmoitit minulle eilen kolme seikkaa. + +"Että frankit ovat pettäneet minut. + +"Että aiot riistää frankkien avulla Länsi-Rooman kiittämättömältä +keisariltasi. + +"Että tarjoat meille vapaan pääsyn Alppien yli aseitta. + +"Eilen vastasin, etteivät gootit luovu aseistaan eivätkä Italiasta, +suuren kuninkaansa perinnöstä. Ennen lupasin kaatua täällä koko +joukkoineni. + +"Niin puhuin eilen. + +"Niin puhun nytkin, vaikka tuli, vesi, ilma ja maa ovat nousseet meitä +vastaan kapinaan. + +"Mutta viime yönä varastoaittojeni palaessa selvisi minulle eräs +seikka, jonka olen vaistomaisesti tuntenut. Minua seuraa kirous. + +"Minun tähteni saavat gootit kärsiä. + +"Minä tuotan kansalleni turmion. + +"Siitä täytyy tulla loppu. + +"Vain kruununi oli kunniallisen pelastuskeinon esteenä. Nyt on este +poistunut. + +"Sinä olet oikeutettu nousemaan kapinaan viekasta ja kiittämätöntä +Justinianusta vastaan. + +"Hän on meidänkin vihollisemme. + +"Hyvä! Turvaudu goottien kansaan, joiden voiman ja uskollisuuden +tunnet, äläkä viekkaisiin frankkeihin. + +"Niille täytyy sinun luovuttaa osa Italiaa, meidän avullamme saat sen +pitää kokonaan. + +"Salli minun ensimmäisenä tervehtiä sinua Länsi-Rooman keisarina ja +goottien kuninkaana. + +"Kansani saa pitää kaikki oikeutensa, sinä astut minun sijaani. + +"Panen itse kruunun päähäsi eikä Justinianus sitä siitä riistä. + +"Jos hylkäät tarjouksen, niin valmistaudu sellaiseen taisteluun, +jollaisessa et ole ennen ollut. + +"Ryntään silloin neljänkymmenen tuhannen gootin kanssa leiriisi. + +"Me kaadumme. + +"Mutta myöskin koko sinun sotajoukkosi. + +"Toinen tai toinen. + +"Minä olen vannonut. + +"Valitse! + +"Vitiges." + +Hetkeksi prefekti säikähti. + +Hän katsahti sitten tutkivasti Belisariukseen. + +Mutta silloin hän jo rauhoittui. + +"Hänhän on Belisarius", tuumi hän itsekseen. + +"Mutta vaarallista on leikkiä pirun kanssa. + +"Tämä olisi houkuttelevaa muille." + +Hän antoi kirjeen takaisin hymyillen. + +"Onpa se päähänpisto. + +"Kaikkeen epätoivo pakottaa." + +"Päähänpisto ei olisi hullumpi", arveli Prokopius, "jollei --" + +"Belisarius olisi Belisarius", sanoi Cethegus nauraen. + +"Lopettakaa naurunne", ärjäisi tämä. + +"Minä ihailen tuota miestä. + +"Minua ei voi loukata se, että hän pitää mahdollisena minun +nousemistani kapinaan. + +"Olen itse hänelle niin valehdellut." + +Hän polki jalkaansa. + +"Neuvokaa ja auttakaa nyt. + +"Sillä te olette saattanut minut tähän pulaan. + +"En voi tietysti myöntyä. + +"Ja jos vastaan kieltävästi, tuhoan koko keisarin sotajoukon. + +"Ja sen lisäksi täytyy minun tunnustaa valehdelleeni." + +Cethegus mietti sivellen poskiaan vasemmalla kädellään. + +Äkkiä hän keksi keinon. + +Ilon väre ilmestyi hänen kasvoilleen. + +"Sillä tavalla tuhoan nuo molemmat." + +Hän oli nyt hyvin tyytyväinen itseensä. + +Mutta hän tahtoi ensin päästä varmuuteen Belisariuksesta. + +"Sinulla on vain kaksi keinoa valittavana", sanoi hän empien. + +"Puhu! Minä en keksi mitään." + +"Joko suostua todella --" + +"Prefekti", ärjäisi Belisarius miekkaansa tarttuen. + +Prokopius tarttui hänen käteensä. + +"Älä toista enää piloillasikaan sitä, Cethegus, jos henkesi on kallis." + +"Tai", jatkoi tämä levollisesti, "suostua näön vuoksi. + +"Silloin pääset miekaniskutta Ravennaan. + +"Ja -- -- silloin voit lähettää goottien kruunun ja goottien kuninkaan +Bysanttiin." + +"Se on nerokas tuuma", huudahti Prokopius. + +"Se olisi petosta", huusi Belisarius. + +"Se on molempia", sanoi Cethegus. + +"Minä en voisi enää katsoa goottien kansaa silmiin." + +"Ei sinun tarvitsekaan. + +"Viet kuninkaan vankina Bysanttiin. + +"Aseeton kansa ei ole enää kansa." + +"Ei, ei. Sitä en tee." + +"Hyvä! Käske sitten miestesi tehdä testamenttinsa. + +"Hyvästi, Belisarius. + +"Minä lähden Roomaan. + +"En halua nähdä neljänkymmenen tuhannen epätoivoisen gootin +taistelevan. + +"Mitenkähän Justinianus kiittää sotajoukkonsa hävittäjää?" + +"Vaali on kamala", kiukutteli Belisarius. + +Silloin Cethegus meni hänen luokseen. + +"Belisarius", sanoi hän sydämellisellä äänellä. "Sinä olet usein +pitänyt minua vihollisenasi. + +"Ja osittain olenkin vastustajasi. + +"Mutta jokaisen, joka on taistellut Belisariuksen kanssa, täytyy +myöntää, että hän on sankari." + +Hänen käytöksensä oli niin suoraa ja juhlallista, ettei häntä tuntenut +pilkalliseksi prefektiksi. + +Belisarius oli liikutettu. Prokopiuskin hämmästyi. + +"Olen ystäväsi, missä voin. + +"Todistan sen nytkin antamalla sinulle hyvän neuvon. + +"Luotatko minuun, Belisarius?" + +Hän laski vasemman kätensä sankarin olalle ja tarjosi hänelle oikean +kätensä katsoen häntä silmiin. + +"Luotan", vastasi Belisarius. "Tuo katse ei voi valehdella." + +"Belisarius! Jalommalla miehellä ei ole koskaan ollut epäkiitollisempaa +isäntää. + +"Keisarin kirje on syvä loukkaus uskollisuudellesi." + +"Taivas sen tietää." + +"Koskaan ei ole ihmisellä ollut", jatkoi Cethegus tarttuen hänen +molempiin käsiinsä, "parempaa tilaisuutta epäluulon kumoamiseen ja +uskollisuutensa todistamiseen. + +"Sinun kerrotaan tavoittelevan Länsi-Rooman kruunua. + +"Se onkin nyt käsissäsi, kautta Jumalan. + +"Mene Ravennaan, anna goottien ja italialaisten tervehtiä sinua +hallitsijanaan ja panna kaksi kruunua päähäsi. + +"Ravenna on käsissäsi, joukkosi on uskollinen, gootit ja italialaiset +puolellasi -- sinä olet voittamaton. + +"Justinianus vapisee Bysantissa ja hänen ylpeä Narseksensa on kuin +oljenkorsi valtaasi vastaan. + +"Mutta kun olet saanut käsiisi kaiken tämän vallan, lasket sen herrasi +jalkoihin ja sanot: + +"Katso, Justinianus! Belisarius on mieluummin palvelijasi kuin +Länsi-Rooman hallitsija. + +"Niin loistavasti ei ole vielä uskollisuutta osoitettu." + +Cethegus oli osunut oikeaan. + +Belisariuksen silmät loistivat. + +"Olet oikeassa, Cethegus. Tule syliini! Kiitos! + +"Se on suurenmoista. + +"Oi, Justinianus! Saat kuolla häpeästä!" + +Cethegus irroittautui syleilystä ja poistui ovelle. + +"Vitiges parka", kuiskasi Prokopius hänelle. "Hänet uhrataan +uskollisuuden todistukseksi. + +"Nyt hän on hukassa." + +"Niin", myönsi Cethegus. "Hän on varmasti hukassa." + +Ulos päästyään hän sanoi: + +"Mutta vielä varmemmin Belisarius." + + * * * * * + +Asunnossaan hän tapasi Lucius Liciniuksen aseissa. + +"Päällikkö", sanoi hän, "kaupunki ei ole vielä antautunut. Milloin +taistelu alkaa?" + +"Taistelu on loppunut, Lucius. + +"Riisu aseesi ja varustaudu matkalle. + +"Sinä matkustat tänään salaisena lähettinäni." + +"Kenen luo?" + +"Keisarin ja keisarinnan." + +"Bysanttiinko?" + +"Ei. Onneksi he ovat lähellä, Epidauruksen kylpypaikassa. + +"Riennä. + +"Neljässätoista päivässä sinun täytyy joutua takaisin. Et saa myöhästyä +puolta päivääkään. + +"Italian kohtalo odottaa paluutasi." + + * * * * * + +Kun Prokopius oli suullisesti tuonut Belisariuksen vastauksen, kutsui +Vitiges palatsiin päällikkönsä, ylhäisimmät gootit ja joukon tavallisia +vapaita gootteja, teki heille tapahtumista selkoa ja jätti asian heidän +ratkaistavakseen. + +Alussa kaikki olivat hämmästyksestä äänettömiä. + +Vihdoin herttua Guntaris virkkoi: + +"Viimeinen tekosi kuninkaana, Vitiges, on jalompi kuin kaikki +edelliset. + +"Ikäni kadun sitä, että vastustin sinua. + +"Olen vannonut sovittavani sen seuraamalla sinua sokeasti. + +"Tässä tapauksessa sinun onkin päätettävä, sillä sinä uhraat +korkeimpasi: kruunusi. + +"Jos joku muu tulee sijaasi kuninkaaksi, niin mieluummin me völsungit +toivomme siksi vieraan -- esimerkiksi Belisariuksen -- kuin gootin. + +"Yhdyn siis sinuun ja sanon: olet menetellyt hyvin ja jalosti." + +"Minä sanon ei, tuhat kertaa ei", huusi Hildebad. + +"Miettikää, mitä teette? + +"Vieras goottien johtajana." + +"Samoin monet muut germaanikansat ovat tehneet ennen meitä, kuten +quadit, herulit ja markomannit", sanoi Vitiges levollisesti. "Samoin +ovat tehneet kuuluisat kuninkaamme, vieläpä itse Teoderik. + +"He palvelivat keisaria ja saivat siitä maata. + +"Sellainen on sopimus, jonka nojalla Teoderik sai Italian keisari +Zenolta. + +"En pidä Belisariusta Zenoa huonompana enkä suinkaan itseäni Teoderikia +parempana." + +"Niin, jos Justinianuksesta olisi kysymys", sanoi Guntaris, "niin en +koskaan rupeaisi hänen alamaisekseen. + +"Mutta Belisarius on sankari. + +"Voitko sen kieltää, Hildebad? + +"Etkö muista, miten hän syöksi sinut ratsulta?" + +"Ukkonen minut iskeköön, jos sen unohdan. + +"Se onkin ainoa mieleiseni hänen teoistaan." + +"Ja onni on hänen puolellaan, kuten onnettomuus minun. + +"Me pysymme vapaina ja taistelemme vain Bysanttia vastaan. + +"Hän kostaa puolestamme yhteiselle vihollisellemme." + +Melkein kaikki läsnäolijat ilmaisivat suostumuksensa. + +"En riitä teille kiistassa", huusi Hildebad. + +"Olen aina käytellyt miekkaa paremmin kuin kieltäni. + +"Mutta tunnen sydämessäni, että olette väärässä. + +"Olisipa musta kreivi nyt täällä. Hän puhuisi minunkin puolestani. + +"Kunhan ette vain katuisi. + +"Mutta sallittakoon minun lähteä täältä. + +"En rupea Belisariuksen alamaiseksi. + +"Lähden retkeilemään maailmalle. Kilvellä, keihäällä ja kirveellä saa +mitä tarvitsee." + +Vitiges toivoi saavansa Hildebadin mielen muuttumaan heidän kahden +kesken puhellessaan. + +Hän jatkoi nyt puhettaan. + +"Ennen kaikkea Belisarius on pyytänyt, ettei tästä puhuttaisi, +ennenkuin Ravenna on hänen käsissään. + +"On pelättävissä, että muutamat päälliköt joukkoineen eivät ole +halukkaita kapinaan. + +"Nämä ja Ravennan epäluotettavat osat ovat piiritettävät gooteilla ja +Belisariuksen puoluelaisilla ennen ratkaisua." + +"Varokaa, ettette itse joudu tuohon kuoppaan", varoitteli Hildebad. + +"Meidän goottien ei pidä ryhtyä vehkeilyihin. Se on samanlaista kuin +karhun nuoralla tanssiminen. Se putoaa ennemmin tai myöhemmin. + +"Hyvästi -- käyköön paremmin kuin luulen. + +"Lähden sanomaan veljelleni jäähyväiset. + +"Hän luullakseni suostuu tähän roomalais-goottilaiseen valtioon. + +"Mutta musta Teja lähtee mukaani." + + * * * * * + +Illalla kerrottiin kaupungilla antautumisesta. + +Mutta ehdoista ei oltu selvillä. + +Varmaa vain oli, että Belisarius oli kuninkaan toivomuksesta lähettänyt +kaupunkiin suuret määrät leipää, lihaa ja viiniä, jotka jaettiin +köyhille. + +"Hän on pitänyt sanansa", sanoivat nämä siunaten kuningasta. + +Hän tiedusteli kuningattaren vointia ja sai tietää, että tämä +rauhoittui ja tointui vähitellen. + +"Kärsivällisyyttä", sanoi Vitiges huoaten, "hänkin pääsee pian minusta +vapaaksi." + +Ilta hämärsi, kun suuri joukko ratsastavia gootteja saapui +keskikaupungilta muuriaukolle Aetiuksen tornin luona. + +Pitkä mies ratsasti etumaisena. Sitten tuli pieni joukko, joka +poikkipuolin pantujen keihäiden varassa kuljetti raskasta, vaatteella +verhottua arkkua. + +Vankasti varustettuja miehiä ratsasti viimeisenä. + +"Hätäpuomi auki", huusi johtaja. "Me lähdemme ulos." + +"Hildebadko on?" kysyi vahdin päällikkö, kreivi Visand. + +"Tiedätkö, että kaupunki luovutetaan huomenna? Minne aiot?" + +"Vapauteen", huudahti Hildebad hevostaan kannustaen. + + + + +KAHDESKYMMENESKOLMAS LUKU. + + +Useita päiviä kului, ennenkuin Matasunta tointui kuumehoureistaan. + +Hän ei välittänyt vähääkään ulkomaailmasta eikä niistä suurista +tapahtumista, joita parhaallaan valmisteltiin. + +Hän ei näyttänyt olevan tietoinen muusta kuin omasta kamalasta +rikoksestaan. + +Pian vihan ilkkuva voitonriemu, jota hän oli tuntenut rientäessään +myrskyn läpi tulisoihtu kädessä, oli muuttunut kalvavaksi katumukseksi +ja kauhuksi. + +Samassa silmänräpäyksessä, jolloin hän oli tehnyt tuhotyönsä, oli +maanjäristys paiskannut hänet polvilleen. Hänen intohimojen raatelema +mielensä ja heti työn tehtyä herännyt omatunto sanoivat, että maa nousi +kapinaan hänen tekoaan vastaan, ja hän luuli taivaan vihan purkautuvan +hänen rikollisen päänsä päälle. + +Ja kun hän saavuttuaan takaisin huoneeseensa näki sytyttämänsä kipunan +nousevan jättiläismäisenä tuliroviona, kun hän kuuli goottien ja +ravennalaisten tuhatäänisen hätähuudon, tuntui hänestä, että liekit +polttivat hänen sydäntään ja valittavat äänet kirosivat häntä. + +Hän meni tainnoksiin. + +Kun hän oli vähitellen tullut tajuihinsa ja ruvennut muistelemaan tuota +kamalaa tapausta, häipyi hänen kuningasta kohtaan tuntemansa viha +kokonaan. + +Hänen sielunsa oli murtunut. + +Syvä katumus ja pelko joutua hänen eteensä valtasi hänet. + +Sitäkin suuremmalla syyllä, kun hän tiesi ja sai muilta tietää, että +vilja-aittojen palo oli pakottanut kuninkaan antautumaan. + +Hän ei ollut nähnyt häntä sen jälkeen. + +Kun kuningas joskus sai aikaa mennä kysymään Matasuntan vointia, antoi +tämä hämmästyneelle Aspalle määräyksen, ettei kuningasta saanut laskea +hänen luokseen, vaikka hän oli jo ollut useita päiviä ylhäällä ja +ottanut vastaan kaupungin köyhiä, vieläpä käskenyt ilmoittaa, että +tarvitsevat voivat kääntyä hänen puoleensa. + +Hän jakeli silloin omakätisesti itselleen ja hoviväelle määrätyt ruoat +köyhille ja lahjoitteli koruja, kultaa ja kalleuksia. + +Hän odotti parhaillaan erään kerjäläisen tuloa, sillä muuan ruskeaan +vaippaan ja rynnäkkökypärään puettu mies oli useita kertoja pyytänyt, +että hän ottaisi erään köyhän kansannaisen puheilleen kahden kesken. + +Kuninkaan etu oli kysymyksessä. Häntä piti varoittaa petoksesta, joka +uhkasi hänen kruunuaan, vieläpä hänen elämäänsä. + +Matasunta suostui heti pyyntöön. + +Se saattoi olla erehdys tai tekosyy, mutta hän ei tahtonut olla +vastaanottamatta ihmistä, joka käytti kuninkaan pelastamista edes +tekosyynä. + +Hän pyysi vaimon tulemaan auringon laskiessa. + +Aurinko oli laskenut. + +Etelässä ei ole hämärää. + +Oli jo melkein pimeä, kun orjatar saapui noutamaan etuhuoneessa +odottavaa vaimoa. + +Kuningatar oli sairas ja nukkunut vasta kahdeksannella hetkellä. + +Hän oli juuri herännyt. + +Mutta sittenkin hän lupasi ottaa vaimon vastaan, koska tämän asia koski +kuningasta. + +"Onko se myöskin totta", uteli orjatar. + +"En turhan tähden vaivaisi hallitsijatarta." -- Puhuja oli Aspa. -- +"Jos kultaa tahdotte, niin sanokaa vain huoletta. + +"Saatte enemmän kuin haluattekaan, jos säästätte hallitsijatartani. + +"Koskeeko se todellakin kuningasta?" + +"Koskee." + +Huoaten Aspa vei naisen Matasuntan huoneeseen. + +Tämä nousi suuren huoneen takaosassa olevalta vuoteelta, jonka vieressä +oli pyöreä mosaiikkipöytä. Hänen päänsä ympärille oli kiedottu liina ja +hänen yllään oli ohut, valkea puku. + +Pöydän yläpuolella oleva kultainen amppeli valaisi himmeästi. + +Matasunta jäi väsyneenä vuoteen reunalle istumaan. + +"Tule lähemmäksi", sanoi hän. + +"Koskeeko asia kuningasta? Miksi viivyttelet? + +"Puhu." + +Nainen viittasi Aspaan. + +"Hän on uskollinen." + +"Hän on nainen." + +Matasuntan viittauksesta Aspa poistui, vaikka vastenmielisesti. + +"Amelungien tytär -- minä tiedän, että sinut saattoi häneen liittymään +valtakunnan hätä eikä rakkaus." + +(Miten kaunis hän on, vaikkakin kuolon kalpea.) + +"Mutta sinä olet joka tapauksessa goottien kuningatar, _hänen_ +kuningattarensa, vaikket sinä häntä rakastakaan. Hänen valtakuntansa ja +hänen menestyksensä on sinunkin harrastustesi esineenä." + +Matasunta tarttui vuoteen laitaan. + +"Siinä uskossa ovat goottilaiset kerjäläisetkin", huokasi hän. + +"En voi puhua hänelle. + +"Erityisistä syistä. + +"Siksi puhun sinulle, jonka asiana etupäässä on varoittaa häntä +petoksesta. + +"Kuule minua." + +Hän meni lähemmäksi katsoen tarkasti kuningatarta. + +"Ihmeellistä", sanoi hän itsekseen. "Vartalot ovat aivan samanlaiset." + +"Petoksestako? Uusista petoksistako?" + +"Aavistatko sinäkin petoksia?" + +"Se ei kuulu asiaan. Kenen taholta? Bysantinko? + +"Ulkoako päin? + +"Prefektinkö taholta?" + +"Ei", vastasi nainen päätään pudistaen. + +"Ei ulkoa päin. + +"Sisästä päin. + +"Ei miehen taholta. + +"Naisen taholta." + +"Mitä sanot", kysyi Matasunta käyden yhä kalpeammaksi. + +"Miten nainen voi --" + +"Vahingoittaa sankaria? + +"Sydämensä pirullisen ilkeyden vuoksi. + +"Ei väkivallalla. + +"Viekkaudella ja petoksella. + +"Kenties kohta myrkyllä, kuten äsken -- salakavalalla tulella." + +"Vaikene!" + +Matasunta, joka oli noussut pystyyn, horjahti taaksepäin +mosaiikkipöydän varaan ja nojasi siihen. + +Mutta nainen seurasi häntä kuiskaten: + +"Minä kerron sinulle uskomattoman, häpeällisen tarinan. + +"Kuningas ja kansa luulevat, että salama poltti vilja-aitat. + +"Minä tiedän paremmin. + +"Mutta _hänkin_ saa sen tietää. + +"Hän saa sen tietää _sinun_ suusi kautta, että hän voisi ryhtyä +ottamaan selkoa rikollisesta. + +"Näin tuona yönä tulisoihtua kuljetettavan aittojen käytävissä. Nainen +sen sinne vei. + +"Sinä kauhistut. + +"Niin, nainen. + +"Sinä aiot rientää tiehesi. + +"Ei, kuule vielä hetkinen. + +"Sitten lähden minä. + +"Hänen nimensä? + +"Sitä en tiedä. + +"Mutta hän kaatui eteeni, vaikkakin hän sitten pääsi pakoon. Mutta +häneltä putosi tunnusmerkki -- tämä smaragdikäärme." + +Ja nainen meni aivan pöydän ääreen, amppelin alle näyttämään +rannerengasta. + +Silloin kiusattu kuningatar hypähti pystyyn. + +Hän nosti paljaat käsivartensa kasvoilleen. + +Päähine putosi äkillisen liikkeen vuoksi. + +Hänen punainen tukkansa aaltoili alas ja sen läpi kimalteli hänen +vasemmassa käsivarressaan smaragdikäärmeellä koristettu kultainen +rannerengas. + +"Haa", huudahti nainen. "Kautta uskollisuuden jumalan! + +"Sinä, sinä itse oletkin murhapolttaja. + +"Hänen kuningattarensa! + +"Hänen vaimonsa on pettänyt hänet! + +"Kirottu! Tämän hän saa tietää." + +Kovasti kiljaisten vaipui Matasunta vuoteelleen. + +Aspa riensi viereisestä huoneesta avuksi. + +Kun hän saapui, oli kuningatar jo yksin. + +Oviverho kahahti. + +Kerjäläinen oli kadonnut. + + + + +KAHDESKYMMENESNELJÄS LUKU. + + +Seuraavana aamuna ravennalaiset näkivät ihmeekseen Prokopiuksen, +Johanneksen, Demetriuksen, Bessaksen, Acaciuksen, Vitaliuksen ja joukon +muita Belisariuksen päällikköjä menevän kuninkaan palatsiin. + +He neuvottelivat antautumisen lähemmistä ehdoista ja muodoista. + +Gootit puhuivat vain siitä, että rauha oli tehty. + +Molemmat päätoivomukset, joiden vuoksi kansa oli ryhtynyt tähän +ankaraan taisteluun, olivat saavutetut: he pysyivät vapaina ja saivat +yksinään pitää hallussaan tämän kauniin Italian, joka oli muuttunut +heille niin rakkaaksi. + +Tämä oli paljon enemmän kuin mitä voi odottaakaan, kun ottaa huomioon +goottien epätoivoisen aseman Rooman piirityksen jälkeen ja sen, että +Ravennan olisi ollut ehdottomasti antauduttava. + +Sukujen päämiehet ja muut vaikutusvaltaisemmat miehet sotajoukossa, +jolle nyt ilmoitettiin Belisariuksen aikeesta, olivat täydellisesti +hyväksyneet esitetyt ehdot. + +Ne harvat, jotka eivät suostuneet, saivat lähteä vapaasti Ravennasta ja +Italiasta. + +Mutta sitä paitsi hajoitettiin Ravennassa oleva goottijoukko eri +tahoille. + +Vitiges huomasi, että Belisariuksen oli mahdoton varastoillaan elättää +paitsi omia miehiä myöskin goottien sotajoukkoa ja läheisten maakuntien +nälkiintynyttä väestöä. Sen vuoksi hän suostui Belisariuksen +ehdotukseen, että gootit vietäisiin muutamien satojen, korkeintaan +tuhannen miehen suuruisissa joukoissa kaupungin porteista ulos ja +lähetettäisiin maan eri osissa sijaitseville kotipaikoilleen. + +Belisarius pelkäsi, että gootit nousisivat epätoivoissaan kapinaan +saatuaan tietää petoksesta, joka oli heitä vastaan tekeillä. Hän tahtoi +senvuoksi saada sotajoukon aivan hajalleen. + +Kun hän saisi Ravennan käsiinsä, voisi hän helposti saada kukistetuksi +kapinan, kun gooteilla ei ollut linnoituksia käsissään. + +Tarvisium, Verona ja Ticinum, goottien viimeiset varustetut paikat +Italiassa, eivät kykenisi kauan vastustamaan koko hänen sotajoukkoansa, +joka voisi sitten mennä niitä valloittamaan. + +Kaikkien varovaisuuskeinojen noudattaminen vaati useita päiviä. + +Vasta sitten, kun suurin osa gootteja oli poistunut Ravennasta, +Belisarius päätti marssia sinne juhlallisesti. Näistäkin vähistä +gooteista vietiin toinen puoli bysanttilaisten leiriin ja toinen puoli +jaettiin eri osiin kaupunkia muka vartioimaan muutamia hurjia +Justinianuksen puoluelaisia ja tukahduttamaan mahdolliset +kapinayritykset. + +Mutta ravennalaisia ja juoneen tutustumattomia gootteja ihmetytti +eniten se seikka, että palatsin harjalla liehui vielä goottien sininen +lippu. + +Ja eräs Belisariuksen peitsimiehistä seisoi sitä vartioimassa. + +Koko palatsikin oli muuten aivan täynnä bysanttilaisia. + +Belisarius oli ryhtynyt tarpeellisiin varokeinoihin siltä varalta, että +prefekti yrittäisi päästä -- kuten Roomassakin -- kaupungin isännäksi +valtaamalla tärkeimmät linnoitukset. + +Cethegus huomasi hänen puuhansa ja hymyili niille itsekseen. + +Hän ei ryhtynyt minkäänlaisiin toimenpiteisiin. + +Kaupunkiin marssimista varten määrätyn päivän aamuna Cethegus saapui +loistavassa sota-asussa Belisariuksen telttaan. + +Hän tapasi vain Prokopiuksen. + +"Oletteko valmiit?" + +"Täydellisesti?" + +"Millä hetkellä?" + +"Silloin kun kuningas nousee linnanpihalla hevosen selkään lähteäkseen +meitä vastaan. + +"Me olemme miettineet kaiken valmiiksi." + +"Taasko kaiken", sanoi prefekti hymyillen. + +"Tavallisesti olette jättäneet minulle paljon parsimista. + +"Aivan varmaa on, että barbaarit nousevat kautta maan kapinaan heti, +kun tuumamme on pantu käytäntöön ja tullut tunnetuksi. + +"Kostonhimo ja sääli kuningasta kohtaan saavat heidät tekemään melkein +mitä tahansa. + +"Innostus Vitigeksen puolesta ja kiukku meitä vastaan raukeaisi +alkuunsa, jos kuningas itse omakätisesti todistaisi luovuttaneensa +tämän kaupungin Belisariukselle Justinianuksen sotapäällikkönä eikä +goottien kuninkaana ja kapinoitsijana keisaria vastaan. Silloin gootit +pitäisivät omaa kuningastaan petturina eikä suinkaan meitä. + +"Belisariuksen luuloteltua kapinaa, josta ei todellisuudessa tule +mitään, pitäisivät gootit kuninkaansa keksimänä valheena, jolla tämä +tahtoi kaunistella antautumisen häpeää." + +"Se olisi erinomaista, mutta Vitiges ei varmaankaan tee sitä." + +"Tuskinpa tietensä. + +"Mutta kenties tietämättään. + +"Te olette antaneet hänen allekirjoittaa vain yhden kappaleen +alkuperäistä sopimuskirjaa." + +"Hän on allekirjoittanut vain yhden kerran." + +"Asiakirja on tietysti hänen hallussaan. + +"Hyvä, minä annan tämän laatimani kaksoiskappaleen +allekirjoitettavaksi, että Belisariuksellakin olisi kappaleensa +tätä tärkeätä asiakirjaa", sanoi hän hymyillen. + +Prokopius silmäsi asiakirjaa. + +"Jos hän kirjoittaa nimensä tämän asiakirjan alle, niin tuskinpa hänen +puolestaan nousee ainoatakaan goottimiekkaa. + +"Mutta --." + +"Salli minun pitää huoli siitä, ettei mikään mutta tule kysymykseen. + +"Joko hän allekirjoittaa sen tänään vapaaehtoisesti ennättämättä +kiireessä lukea tämän sisällystä --" + +"Tahi?" + +"Tahi", täydensi Cethegus synkästi, "allekirjoittaa hän sen myöhemmin. + +"Vastoin tahtoaan. + +"Minä riennän edellä. + +"Suo anteeksi, etten tule mukaan riemukulkuunne. + +"Onnittele Belisariusta." + +Samassa Belisarius saapui telttaan Antoninan seuraamana. + +Hän oli ilman varuksia ja katseli synkästi eteensä. + +"Kiirehdi, päällikkö", sanoi Prokopius. "Ravenna odottaa voittajaansa. +Saapumisesi --" + +"Ei sanaakaan sinne menemisestäni", sanoi Belisarius kiukuissaan. + +"Kutsu sotamiehet takaisin. + +"Minua kaduttaa koko kauppa." + +Cethegus jäi seisomaan teltan ovelle. + +"Belisarius", huudahti Prokopius kauhistuneena, "mikä pahahenkesi on +saanut päähäsi tuollaisia ajatuksia?" + +"Minä", vastasi Antonina ylpeänä. "Mitä sinä nyt sanot?" + +"Minä sanon, ettei suurilla valtiomiehillä pitäisi olla vaimoja", sanoi +Prokopius vihoissaan. + +"Belisarius kertoi minulle vasta viime yönä puuhanne. + +"Ja minä olen saanut kyynelilläni --" + +"Tietysti", murisi Prokopius. "Ne tulevat aina esille oikeaan aikaan." + +"Olen kyynelilläni saanut hänet taivutetuksi luopumaan tuumasta. + +"En voi sallia, että tuollainen musta petos saastuttaa sankariani." + +"En minäkään sitä salli. + +"Mieluummin matkustan voitettuna Manalaan kuin tällä tavalla voittajana +Ravennaan. + +"Keisarille kirjoittamani kirjeet eivät ole vielä lähteneet täältä. + +"Vielä on siis tilaisuus peräytyä." + +"Ei ole", sanoi Cethegus mahtavana ja palasi takaisin telttaan. + +"Onneksi ei ole enää tilaisuutta peräytyä. + +"Kuule siis: Minä kirjoitin jo kahdeksan päivää sitten keisarille, +kerroin kaiken ja onnittelin häntä siitä, että hänen sotapäällikkönsä +on saanut Ravennan käsiinsä verta vuodattamatta ja siten vienyt sodan +loppuun." + +"Haa, prefekti", huusi Belisarius. + +"Sinä olet liian altis palvelemaan. + +"Mistä tuollainen kiire johtuu?" + +"Siitä, että tunnen Belisariuksen ja hänen horjuvan luonteensa. + +"Siitä, että sinut täytyy ajaa väkipakolla onneasi kohti. + +"Ja siitä, että minä tahdon saada lopetetuksi tämän sodan, joka raastaa +Italiaani." + +Hän meni uhkaavan näköisenä Antoninaa kohti, joka ei jaksanut kestää +hänen katseensa pirullista voimaa. + +"Koeta vielä! + +"Peräydy nyt, Belisarius, ilmaise Vitigekselle kaikki ja uhraa vaimosi +päähänpiston vuoksi Ravenna, Italia ja sotajoukkosi. + +"Katsotaan sitten, antaako Justinianus sen sinulle anteeksi. + +"Syy lankeaisi Antoninan niskoille. + +"Kuuletko? Torvet kehoittavat varustautumaan. + +"Nyt ei ole valitsemisen varaa." + +Hän riensi ulos. + +Antonina katseli kauhistuneena hänen jälkeensä. + +"Prokopius", virkkoi hän vihdoin, "tietääkö keisari jo todellakin?" + +"Vaikkei hän tietäisikään, niin liian monet ovat jo perillä puuhasta. + +"Myöhemmin hän saa joka tapauksessa tietää, että Ravenna ja Italia +olivat jo hänen omansa ja että Belisarius tavoitteli goottien kruunua +ja keisarin arvoa. + +"Hän voi puolustautua Justinianuksen edessä vain siten, että hän +todellakin ottaa goottien kruunun ja luovuttaa sen keisarille." + +"Niin", sanoi Belisarius huoaten, "sinä olet oikeassa. + +"Minulla ei ole valitsemisen varaa." + +"Mene sitten", sanoi Antonina pahoilla mielin. + +"Mutta salli minun jäädä pois tästä kulkueesta. Se on käärmeen +luikertelemista eikä voittokulkua." + + * * * * * + +Vaikka ravennalaiset eivät tunteneetkaan tarkemmin rauhanehtoja, +tiesivät he sentään varmasti, että rauha oli tehty ja julman sodan +pitkät, vaikeat kärsimykset olivat lopussa. + +Porvarit olivat iloissaan tällaisesta ratkaisusta raivanneet +maanjäristyksen kaatamien rakennusten sirpaleet kaduilta ja koristaneet +juhlallisesti kaupunkinsa. + +Köynnöksiä, lippuja ja kauniita mattoja näkyi joka paikassa rakennusten +seinillä ja parvekkeilla. Kansaa virtaili suurilla toreilla, +kylpypaikoissa ja basilikoissa tai souteli laguunikanavilla iloisena ja +uteliaana näkemään Belisarius-sankaria ja hänen sotajoukkoaan, joka oli +kauan piirittänyt heidän kaupunkiaan ja vihdoin voittanut barbaarit. + +Suuret bysanttilaisparvet saapuivat ylpeinä ja voitonriemuisina +kaupunkiin. Heikot, ympäri kaupunkia sirotellut goottivartiot +katselivat ääneti ja surullisina vihollisjoukkojen marssia Teoderikin +hallituskaupunkiin. + +Kauniisti koristellussa kuninkaan palatsissa etevimmät gootit olivat +koolla kuninkaan huoneiden viereisessä suuressa salissa. + +Kuningas oli parhaillaan -- sillä Belisariuksen saapumista varten +määrätty hetki läheni -- pukeutumassa kuninkaallisiin vaatteisiin. Hän +teki sen mielihyvin, koska hän nyt viimeisen kerran pani ylleen nämä +arvonmerkit, jotka olivat tuottaneet hänelle vain tuskaa ja +onnettomuutta. + +"Herttua Guntaris", sanoi hän völsungille. "Uskoton kamariherrani +Hildebad on hylännyt minut. + +"Rupea sinä tällä kertaa hänen sijaisekseen. Palvelijat näyttävät +sinulle kuninkaallisessa aarreaitassa kultaisen arkun, jossa on +Teoderikin kruunu, kypärä, purppuravaippa, miekka ja kilpi. + +"Panen ne nyt ylleni ensimmäisen ja viimeisen kerran luovuttaakseni +ne sankarille, joka on tarpeeksi arvokas niitä kantamaan. + +"Mitä melua sieltä kuuluu?" + +"Herra", vastasi kreivi Visand. "Siellä on eräs kerjäläisnainen. + +"Hän on pyrkinyt jo kolme kertaa sisään. + +"Hän lupaa sanoa nimensä vain sinulle. + +"Ajammeko hänet ulos?" + +"Ei. Sanokaa, että tahdon kuulla, mitä hänellä on sanomista. Kysyköön +hän minua tänä iltana palatsissa." + +Kun Guntaris lähti kuninkaan huoneesta, saapuivat Cethegus ja Bessas +sinne. + +Prefekti oli antanut tälle, ilmaisematta hänelle +salaisuutta, antautumiskirjan kaksoiskappaleen, joka oli kuninkaan +allekirjoitettava. + +Hän luuli, että kuningas ottaisi asiapaperin puolueettoman Bessaksen +kädestä mitään epäilemättä ja allekirjoittaisi sen. + +Vitiges tervehti tulijoita. + +Kun hän katseli prefektiin, ilmestyi varjo hänen kasvoilleen, jotka +eivät olleet moneen kuukauteen olleet näin iloisen näköiset. + +Hän hillitsi itsensä ja sanoi: + +"Sinä täällä, Rooman prefekti? + +"Toisin tämä taistelu on päättynyt kuin luulimme. Mutta voit olla +tyytyväinen sodan päättymiseen tällä tavalla. + +"Nyt ei bysanttilaiskeisari Justinianus ainakaan hallitse Roomaasi." + +"Eikä hallitsekaan minun eläessäni." + +"Minä tulen, goottien kuningas", sanoi Bessas lomaan, "pyytämään +allekirjoitustasi Belisariuksen kanssa tekemääsi sopimukseen." + +"Olen jo allekirjoittanut sen." + +"Oman kappaleesi. Tämä on päällikölleni aiottu kaksoiskappale." + +"Anna se tänne sitten", sanoi Vitiges aikoen ottaa pergamenttikäärön +bysanttilaisen kädestä. + +Silloin herttua Guntaris saapui palvelijoiden kanssa huoneeseen. + +"Vitiges", huusi hän, "kuninkaalliset korut ovat kadonneet." + +"Miten se on mahdollista? Avaimet ovat olleet Hildebadilla." + +"Kultainen arkku ja useita muitakin arkkuja on poissa. + +"Tyhjässä komerossa, jossa ne olivat, oli tämä pergamenttipala. + +"Siinä oli Hildebadin kirjurin käsialaa." + +Kuningas luki: + +"Teoderikin kruunu, kypärä, miekka, purppuravaippa ja kilpi ovat minun +hallussani. + +"Jos Belisarius tahtoo saada ne, niin tulkoon noutamaan." + +"Kirjain H -- on Hildebadin tekemä." + +"Häntä on ajettava takaa, kunnes hän ne luovuttaa", sanoi Cethegus +synkästi. + +Johannes ja Demetrius saapuivat sisään. + +"Joudu, kuningas Vitiges", huusivat he. + +"Kuuletko tuuban toitotusta? Belisarius on jo saapunut Stilichon +portille." + +"Menkäämme sitten", sanoi Vitiges, käskien palvelijan heittää +hartioilleen purppuravaipan, jonka tämä oli tuonut kadonneen tilalle, +ja painaen kultarenkaan päähänsä. + +Miekan sijasta annettiin hänelle valtikka. + +Hän lähti menemään. + +"Sinä et ole vielä allekirjoittanut tätä", muistutti Bessas. + +"Anna se tänne", sanoi Vitiges ottaen käärön bysanttilaisen kädestä. + +"Asiakirja on kovin pitkä", sanoi hän silmäten sitä ja alkaen lukea. + +"Joudu, kuningas", sanoi Johannes. + +"Sinulla ei ole enää aikaa lukemiseen", sanoi Cethegus +välinpitämättömän näköisenä ja ojensi kuninkaalle pöydältä sulkakynän. + +"Silloin minulla ei ole aikaa allekirjoittamiseenkaan", vastasi +kuningas. + +"Sinä tiedät, että ihmiset sanoivat minua talonpoikaiseksi kuninkaaksi. + +"Talonpojat eivät allekirjoita riviäkään lukematta tarkasti. + +"Lähtekäämme!" + +Hän antoi hymyillen asiakirjan prefektille ja lähti ulos. + +Bysanttilaiset ja kaikki muut läsnäolijat seurasivat häntä. + +Cethegus painoi pergamenttikäärön kokoon. + +"Odotahan vain", kuiskasi hän vimmoissaan. "Vielä sinä allekirjoitat +sen." + +Hän seurasi hitaasti muita. + +Kuninkaan kamarin edessä oleva sali oli jo aivan tyhjä. + +Prefekti meni ulos holvattuun käytävään, joka neliönmuotoisena ympäröi +palatsin ensimmäisen kerroksen ja jonka bysanttilaisroomalaisista +kaariakkunoista oli vapaa näköala laajalle linnanpihalle. + +Tämä oli aivan täynnä sotilaita. + +Kaikilla neljällä portilla oli Belisariuksen peitsimiehiä. + +Cethegus nojautui erääseen ikkunaan ja puhui itsekseen tapausten kulkua +seuraten: + +"Nyt on bysanttilaisia tarpeeksi pienen sotajoukon vangitsemista +varten. + +"Ystäväni Prokopius on varovainen. + +"Tuolla. -- Vitiges ilmestyy pääovelle. + +"Hänen goottinsa ovat kaukana jäljessä portailla. + +"Kuninkaan hevonen tuodaan esille. + +"Bessas pitää jalustinta. + +"Vitiges saapuu paikalle. + +"Hän nostaa jalkaansa. + +"Torventoitotus kuuluu. + +"Palatsin ovet suljetaan ja gootit jäävät sen sisäpuolelle. + +"Katolla repäisee Prokopius omakätisesti goottien lipun alas. + +"Johannes tarttuu kuninkaan oikeaan käteen. + +"Oikein, Johannes. + +"Kuningas huutaa: 'Petosta! Petosta!' + +"Hän puolustautuu uljaasti. + +"Mutta vaippa häiritsee hänen liikkeitään. + +"Hän horjahtaa. + +"Hän kaatuu maahan. + +"Siihen goottien valtakunta sortui!" + + * * * * * + +"Siihen goottien valtakunta sortui!" + +Näillä sanoilla Prokopius alkoi lauseet, jotka hän tänä iltana +kirjoitti päiväkirjaansa. + +"Olen tänä päivänä ollut mukana muodostamassa palasen maailmanhistoriaa +ja tänä yönä sen tähän kirjoitan. + +"Kun näin tänä päivänä roomalaisen sotajoukon marssivan Ravennan +porttien kautta sisään ja saapuvan kuninkaalliseen linnaan, välähti +päähäni ajatus: historiassa ei menestymistä määrää kunto eikä ansioiden +määrä. + +"On olemassa ylempi voima, voittamaton välttämättömyys. + +"Gootit olivat meitä lukuisammat ja urhoollisemmat, eivätkä he +ponnistuksia pelänneet. + +"Ravennan goottilaiset naiset häpäisivät julkisesti miehiään nähdessään +vihollisten vähäpätöisen ulkomuodon ja heidän vähälukuisuutensa. + +"Lyhyesti sanoen: mies tai kansa voi joutua perikatoon, vaikka sen asia +onkin oikea ja vaikka se ponnisteleekin sankarin tavoin, kun se joutuu +taistelemaan mahtavampia voimia vastaan, joilla ei edes ole oikeutta +puolellaan. + +"Sydämeni moitti minua vääryydestä, kun tänään revin alas goottien +lipun ja asetin sijalle Justinianuksen kultaisen lohikäärmeen, kun +nostin vääryyden lipun oikeuden lipun paikalle. + +"Ihmisten ja kansojen kohtaloita ei vallitse oikeus, vaan +välttämättömyys, josta ajatuksemme eivät saa selkoa. + +"Mutta oikeata miestä tämä seikka ei saa erehdyttää. + +"Sillä miehen tekee sankariksi se, _miten_ hän kestää kohtalonsa eikä +se, _millainen_ kohtalo hänellä on ollut. + +"Goottien perikato on paljon kunniakkaampi kuin meidän voittomme. + +"Ja tämä käsi, joka repi alas goottien lipun, kertoo tuon kansan +maineesta ja sankarillisuudesta jälkeentuleville sukupolville. + +"Mutta oli miten oli: -- siihen goottien valtakunta sortui." + + + + +KAHDESKYMMENESVIIDES LUKU. + + +Siltä näyttikin. + +Petos oli onnistunut täydellisesti Prokopiuksen varokeinojen avulla. + +Samalla hetkellä, jolloin goottien lippu reväistiin palatsin harjalta +ja kuningas vangittiin, piiritettiin hämmästyneet gootit kaikkialla -- +linnanpihalla, kaupungin kaduilla ja laguuneilla ja bysanttilaisten +leirissä -- ylivoimaisesti. Keihäsrivit tuijottivat heitä vastaan +kaikkialta. Melkein poikkeuksetta gootit riisuivat aseensa. Ne harvat, +jotka --- kuten kuninkaan lähimmät miehet -- yrittivät vastarintaa, +tapettiin. + +Vitiges itse, herttua Guntaris, kreivi Visand, kreivi Markja ja muut +heidän kanssaan vangiksi joutuneet ylhäiset gootit vietiin kukin eri +vankilaan. Kuningas pantiin "Teoderikin torniin", syvään, vahvaan +vankilaan palatsin sisällä. + +Belisariuksen kulkuetta Stilichon portilta Honoriuksen torille ei +kukaan häirinnyt. + +Saavuttuaan palatsiin hän kutsui kokoon kaupungin senaatin ja +dekurionit ja vannotti heillä uskollisuudenvalan keisari +Justinianukselle. + +Prokopius lähetettiin Bysanttiin viemään Napolin, Rooman ja Ravennan +kultaisia avaimia. + +Hänen piti laatia laaja kertomus sodasta ja pyytää Belisariuksen +virka-ajan pidennystä siksi, kunnes Italia oli saatu täydellisesti +rauhoitetuksi, hänen piti myöskin hankkia lupa voittokulun viettämiseen +tämän, kuten vandaalisodankin jälkeen. Vangittu goottikuningas +kuljetettaisiin hippodromiin kansan nähtäväksi. + +Belisarius piti sotaa melkein päättyneenä. + +Cethegus oli melkein samaa mieltä. + +Mutta hän pelkäsi goottien nousevan maaseudulla kapinaan kuultuaan +petoksesta. + +Hän piti senvuoksi huolta siitä, ettei tapauksen kulusta päässyt +tarkempia tietoja kaupungista maaseudulle. Sitä paitsi hän koetti +keksiä kaikenlaisia keinoja voidakseen käyttää vangittua +kuningasta itseään mahdollisesti heräävän kansallisuustunteen +tukahduttamiskeinona. + +Hän sai myöskin Belisariuksen suostumaan siihen, että Akacius lähti +persialaisten ratsumiesten kanssa ajamaan takaa Hildebadia, joka oli +lähtenyt joukkoineen Tarvisiumiin päin. + +Hän yritti turhaan päästä kuningattaren puheille. + +Tämä ei ollut vielä täysin toipunut uudesta taudinpuuskasta, jonka hän +oli saanut kerjäläisen käynnin jälkeen, eikä laskenut ketään luokseen. + +Hän oli ääneti kuullut kerrottavan kaupungin antautumisesta. + +Prefekti asetti kunniavahdin hänen asuntonsa eteen, ettei hän pääsisi +karkuun. + +Prefektillä oli suurenmoisia suunnitelmia Matasuntaan nähden. + +Hän lähetti tälle vangitun kuninkaan miekan ja kirjoitti samalla: + +"Olen pitänyt sanani. + +"Kuningas Vitiges on kukistettu. + +"Sinä olet kostanut ja olet vapaa. + +"Täytä sinä nyt minun toivomukseni." + +Belisarius, joka kaipasi kipeästi uskollista neuvonantajaansa +Prokopiusta, kutsui eräänä päivänä prefektin luokseen palatsin oikeaan +sivurakennukseen, jonne hän oli asettunut asumaan. + +"Tavatonta niskoittelua", huusi hän Cetheguksen saapuessa. + +"Mitä on tapahtunut?" + +"Tiedäthän, että olen sijoittanut Bessaksen ja logilaiset palkkasoturit +Honoriuksen torniin, joka on kaupungin tärkeimpiä paikkoja. + +"Sain kuulla, että nuo joukot ovat ruvenneet niskoittelemaan. Käskin +heitä lähtemään pois sieltä -- mutta Bessas --" + +"No?" + +"Hän kieltäytyy tottelemasta." + +"Syyttäkö? Se on mahdotonta." + +"Naurettavasta syystä. + +"Eilen virka-aikani päättyi." + +"No?" + +"Bessas sanoo, ettei minulla viime yöstä alkaen enää ollut +käskyvaltaa." + +"Se on hävytöntä. Mutta hän on oikeutettu tekemään niin." + +"Oikeutettuko? + +"Parin päivän perästä keisarin vastaus saapuu. + +"Tietysti hän nimittää minut nyt, kun olen saanut Ravennan haltuuni, +uudestaan ylipäälliköksi sodan loppuun saakka. + +"Ylihuomenna viimeistään on vastaus saapunut tänne --" + +"Kenties jo ennenkin, Belisarius. + +"Classiksen majakanvartija on ilmoittanut jo auringon noustessa, että +Arminiumista päin saapuu laiva tänne. + +"Se lienee keisarillinen kolmisoutu. + +"Se voi saapua satamaan millä hetkellä tahansa. + +"Silloin solmut selviävät itsestään." + +"Minä ratkaisen ne ennemmin. + +"Henkivartijani valloittavat tornin väkirynnäköllä ja Bessaksen --" + +Johannes riensi hengästyneenä sisään. + +"Päällikkö", huusi hän. "Keisari! + +"Keisari Justinianus itse saapuu nyt juuri Classiksen satamaan." + +Cethegus vavahti. + +Aikoiko salama kirkkaalta taivaalta, epäluotettavan itsevaltiaan oikku +syöstä hänen suunnitelmansa melkein valmiin rakennuksen juuri +harjahirttä nostettaessa turmioon? + +Mutta Belisarius kysyi säihkyvin silmin: + +"Keisariko? + +"Mistä sen tiedät?" + +"Hän itse saapuu tänne kiittämään sinua voitoistasi. + +"Sellaista kunniaa ei usein satu kuolevaisen osaksi. + +"Ariminumista päin tulevassa laivassa on keisarillinen päällikkölippu. + +"Purppurainen ja hopeainen. + +"Kuten tiedät, merkitsee se sitä, että keisari on laivassa." + +"Tai joku keisarillisen huoneen jäsen", oikaisi Cethegus ajatuksissaan +huoahtaen helpotuksesta. + +"Rientäkäämme satamaan vastaanottamaan herraamme", virkkoi Belisarius. + + * * * * * + +Hänen ylpeytensä ja ilonsa laimenivat suuressa määrässä, kun hän +rientäessään Classikseen tapasi ensimmäiset hovilaiset, jotka vaativat +asuntoa palatsissa ei keisarille itselleen, vaan tämän veljenpojalle, +prinssi Germanukselle. + +"Hän lähettää ainakin lähimmän miehensä", lohdutteli Belisarius itseään +jatkaessaan Cetheguksen rinnalla matkaa satamaan. + +"Germanus on hovin jaloin mies. Lahjomaton, oikeudenmukainen ja +tavoiltaan viattoman puhdas. + +"Häntä kutsutaan 'suon liljaksi'. + +"Mutta sinähän et kuuntele, mitä sanon." + +"Suo anteeksi! Huomasin tuolla tungoksessa äsken maalle nousseiden +joukossa sotatribuunini, nuoren Lucius Liciniuksen." + +"Salve, Cethege", huudahti tämä raivaten itselleen tien prefektin luo. + +"Tervetuloa vapautettuun Italiaan! Minkä sanoman tuot keisarinnalta", +kysyi hän kuiskaten. + +"Jäähyväissanansa oli 'Nike' (voitto). Sitäpaitsi hän lähetti sinulle +tämän kirjeen", vastasi lähettiläs yhtä hiljaa. + +"Mutta älä toimita minua enää tuon naisen luo", sanoi hän otsaansa +rypistäen. + +"En, en, nuori Hippolytokseni! Luullakseni se ei ole enää +tarpeellista." + +Puhellessaan he olivat saapuneet sataman kivilaiturille, jonka portaita +pitkin keisarillinen prinssi juuri nousi maihin. + +Sotajoukot ja nopeasti paikalle keräytynyt kansanjoukko otti +jalomuotoisen prinssin ja hänen komean seurueensa vastaan riemuhuudoin +ja keisarillisin kunnianosoituksin. + +Cethegus katsoi häntä tarkasti. + +"Kalpeat kasvot ovat tulleet vielä kalpeammiksi", sanoi hän +Liciniukselle. + +"Lienet kuullutkin, että hovissa huhutaan keisarinnan myrkyttäneen +hänet, kun ei saanut häntä vietellyksi." + +Prinssi saapui juuri kumarrellen joka taholle Belisariuksen luo, joka +tervehti häntä mitä kunnioittavimmin. + +"Terve, Belisarius", sanoi hän totisena. + +"Tule heti mukaani palatsiin. + +"Missä on prefekti Cethegus? + +"Cethegus", sanoi hän tarttuen tämän käteen, "olen iloinen saadessani +taas nähdä Italian suurimman miehen. + +"Missä Bessas? + +"Sinä saat heti viedä minut Teoderikin tyttärentyttären luo. + +"Hänen luokseen menen ensin. + +"Vien hänelle Justinianuksen lahjat ja lausun osanottoni. + +"Hän on tähän saakka ollut vankina omassa valtakunnassaan. + +"Hänestä tulee nyt kuningatar Bysantin hoviin." + +"Siellä on hänen paikkansa", myönsi Cethegus. + +Hän kumarsi syvään ja sanoi: + +"Sinähän olet tuntenut ruhtinattaren kauan. Hänet oli sinulle +määrätty." + +Prinssin kasvoille ilmestyi äkkiä heleä puna. + +"Valitettavasti en voittanut hänen sydäntään. + +"Näin hänet useita vuosia sitten täällä äitinsä hovissa. Siitä alkaen +eivät sieluni silmät ole nähneet mitään muuta kuvaa." + +"Hän onkin maailman kaunein nainen", virkkoi Cethegus levollisesti. + +"Ota tämä chrysopas kiitokseksi sanoistasi", huudahti Germanus ja pisti +prefektin sormeen kauniin sormuksen. + +He olivat joutuneet palatsin edustalle. + +"Nyt, Matasunta", sanoi Cethegus itsekseen, "alkaa toinen elämäsi. + +"En tunne ainoatakaan roomalaisnaista, -- paitsi kenties erästä tyttöä, +jonka tunsin -- joka voisi vastustaa tällaista kiusausta. + +"Kykeneeköhän tuo germaanilaisnainen sitä vastustamaan?" + +Heti kun prinssi oli jonkin verran tointunut merimatkan vaivoista ja +muuttanut matkapuvun hovipukuun, hän saapui prefektin saattamana suuren +Teoderikin valtaistuinsaliin palatsin keskiosassa. + +Holvikattoisen salin seinillä näkyi vielä merkkejä goottien voitoista. + +Pitkin salin kolmea seinää oli pylväskäytäviä. Neljännen seinän +keskikohdalla sijaitsi Teoderikin valtaistuin. + +Jalon arvokkaasti prinssi nousi valtaistuimen portaita ylös. Cethegus +jäi Belisariuksen, Bessaksen, Demetriuksen, Johanneksen ja lukuisain +muiden sotapäällikköjen kanssa salin keskilattialle. + +"Keisarillisen herrani ja setäni nimessä otan haltuuni tämän Ravennan +kaupungin ja Länsi-Rooman keisarikunnan. + +"Sinulle, magister militum, herramme keisari lähettää tämän kirjeen. + +"Avaa se ja lue se itse ääneen kaikkien läsnäolijoiden kuullen. + +"Niin Justinianus määräsi." + +Belisarius astui esille, otti polvistuen vastaan keisarillisen kirjeen, +suuteli sinettiä, nousi taas seisomaan, avasi kirjeen ja luki: + +"Justinianus, roomalaisten keisari, Itä- ja Länsi-Rooman herra, +persialaisten ja saraseenien, vandaalien ja alanien, logien ja +sabirien, hunnien ja bulgaarien, avarien ja sklavenien sekä viimeksi +goottien voittaja konsulari Belisariukselle, entiselle magister +militumille. + +"Olemme prefekti Cethegukselta saaneet tietää kaikki ne seikat, joiden +vuoksi Ravenna kukistui. + +"Hänen kertomuksestaan saat sinäkin tiedon, hänen toivomuksensa mukaan. + +"Mutta me emme voi yhtyä hänen siinä lausumaansa hyvään arvosteluun +sinusta, sinun menestyksestäsi ja käyttämistäsi keinoista. Senvuoksi +erotamme sinut virastasi sotajoukkomme päällikkönä. + +"Ja käskemme sinun heti tämän kirjeen saatuasi palata Bysanttiin +vastaamaan valtaistuimemme edessä. + +"Me emme voi myöntää sinulle riemukulkuetta, kuten vandaalisodan +loputtua, sitäkin suuremmalla syyllä kun ei Rooma eikä Ravenna +joutuneet käsiimme sinun urhoollisuutesi vuoksi, Rooma antautui ja +Ravennaa kohtasi maanjäristys. -- Jumalan vihan osoitus kerettiläisiä +kohtaan -- sitäpaitsi johtui sen antautuminen hyvin epäilyttävistä +sopimuksista, joiden viattomuuden saat todistaa valtaistuimemme edessä, +sillä sinua on syytetty majesteetinrikoksesta. + +"Kun me, muistellen entisiä suuria ansioitasi, emme tahdo tuomita sinua +kuulustelematta -- sillä itä- ja länsimaat ylistävät meitä kaikkina +aikoina oikeamieliseksi keisariksi -- emme suostu syyttäjiesi tekemään +vangitsemisvaatimukseen. + +"Kahleitta -- vain syyttävän omantuntosi siteissä -- saat tulla +keisarillisten kasvojemme eteen." + +Silloin Belisarius horjui. + +Hän ei jaksanut enää jatkaa lukemista. Hän peitti kasvonsa käsiinsä. +Kirje putosi lattialle. + +Bessas nosti sen ylös, suuteli sitä ja jatkoi lukemista: + +"Seuraajaksesi sotajoukon päällikkönä nimitämme strategi Bessaksen. + +"Ravennan jätämme arkontti Johanneksen huostaan. Verojen kanto ja hoito +jää, huolimatta italialaisten häntä vastaan tekemistä epäoikeutetuista +syytöksistä, edelleen uskollisen ja innokkaan palvelijamme logoteti +Aleksandroksen käsiin. + +"Valtionhoitajaksemme Italiassa nimitämme Rooman ansiokkaan prefektin, +Cornelius Cethegus Caesariuksen. + +"Veljenpoikamme Germanus, jonka olemme varustaneet keisarillisella +vallalla, vastaa hengellään siitä, että sinut viipymättä lähetetään +Ariminumin tienoilla olevaan laivastoomme, jolla Areobindos tuo sinut +sitten Bysanttiin." + +Germanus nousi seisomaan ja käski kaikkien paitsi Belisariuksen ja +Cetheguksen lähteä salista. + +Hän astui alas valtaistuimelta ja meni Belisariuksen luo, joka ei +ollenkaan huomannut, mitä hänen ympärillään tapahtui. + +Hän seisoi liikkumattomana nojaten päätään ja vasenta kättään erääseen +patsaaseen ja tuijotti eteensä maahan. + +Prinssi tarttui hänen oikeaan käteensä. + +"Minusta oli tuskallista olla tällaisen surusanoman tuojana. + +"Otin tämän tehtävän vastaan sen vuoksi, että luulin ystävän voivan +suorittaa sen lempeämmin kuin vihollisesi, jotka olisivat mielellään +tahtoneet tuoda tämän sanoman perille. + +"Mutta en tahdo salata sinulta, että tämä viimeinen voittosi riistää +sinulta edellistenkin voittojen kunnian. + +"En olisi koskaan luullut, että sankari Belisarius antautuu sellaiseen +petokseen. + +"Cethegus on pyytänyt, että hänen keisarille lähettämänsä kertomus +näytettäisiin sinullekin. + +"Siinä on vain kiitetty sinua. Tässä se on. + +"Luullakseni keisarinna on syypää tähän keisarin sinulle osoittamaan +epäsuosioon. + +"Mutta ethän sinä kuule mitään --" + +Hän laski kätensä Belisariuksen olalle. + +Tämä ravisti sen pois. + +"Anna minun olla rauhassa, poika -- sinä tuot minulle -- sinä tuot +minulle kruunattujen tavallisen kiitoksen." + +Germanus loukkautui hiukan. + +"Belisarius! Sinä unohdat, kuka sinä olet ja kuka minä olen." + +"En suinkaan. Minä olen vanki ja sinä olet minun vartijani. + +"Lähden heti laivallesi. Älä sentään paneta minua kahleisiin." + + * * * * * + +Prefekti pääsi vasta myöhään eroon prinssistä, joka täydellisesti +häneen luottaen puheli valtion asioista ja omista mieskohtaisista +toivomuksistaan. + +Päästyään huoneisiinsa, jotka olivat niinikään palatsissa, hän rupesi +heti ensi työkseen lukemaan Lucius Liciniuksen tuomaa keisarinnan +kirjettä. + +Se oli näin kuuluva: + +"Olet voittanut, Cethegus. + +"Kun sain käsiini kirjeesi, rupesin muistelemaan muinaisia aikoja, +jolloin samoilla salakirjaimilla kirjoitetut kirjeesi Teodoralle eivät +kosketelleet valtion asioita eivätkä sotia, vaan puhuivat suudelmista +ja ruusuista. --" + +"Tuollaisista niiden _täytyy_ aina muistuttaa", murahti Cethegus kesken +lukemisen. + +"Mutta tässäkin kuivassa asiakirjeessä tunsin heti sen vastustamattoman +neron, joka kerran voitti Bysantin naiset vielä suuremmassa määrässä +kuin nuorekas kauneutesi. + +"Suostuin nyt vanhan ystäväni toivomuksiin samoin kuin ennen suostuin +nuoren. + +"Oi, miten usein ja mielelläni muistelen suloista nuoruuttamme. + +"Huomaan kyllä hyvin, että Antoninan puolison tulevaisuus olisi liian +varma, jollei hän tällä kertaa kukistuisi. + +"Senvuoksi kuiskasin -- kuten olit kirjoittanut -- keisarin korvaan: + +"'Alamainen, jolla on tilaisuus leikkiä kruunuilla ja kapinalla, on +liian vaarallinen.' + +"'Sellaiseen kiusaukseen ei ainoakaan sotapäällikkö saa enää joutua.' + +"'Hän voi joskus tehdä todella sen, minkä hän nyt teki leikillä.' + +"Nämä sanat painoivat vaa'assa enemmän kuin Belisariuksen kaikki +voitot, ja vaatimuksiini -- tai oikeammin vaatimuksiisi -- suostuttiin. + +"Sillä epäluulo on poistamattomasti syöpynyt Justinianuksen olemukseen. + +"Hän luottaa maan päällä vain _yhden_ ihmisen -- Teodoran -- +uskollisuuteen. + +"Sanansaattajasi Licinius on _kaunis_, mutta ei erittäin rakastettava. +Hänen ajatuksensa ovat aina Roomassa ja aseissa. + +"Oi Cethegus, ystäväiseni! Nykyajan nuoriso ei ole enää yhtä +elämänhaluista kuin meidän aikaisemme oli. + +"Olet voittanut, Cethegus. + +"Muistatko vielä illan, jolloin kuiskasin sinulle nuo sanat? Älä +unohda, ketä sinun tällä kertaakin on kiittäminen voitostasi. + +"Ota huomioon: + +"Teodora antaa käyttää itseään välikappaleena vain niin kauan kuin itse +tahtoo. + +"Muista se." + +"Kyllä sen muistan", tuumi Cethegus itsekseen polttaessaan kirjettä. + +"Sinä olet vaarallinen liittolainen, Teodora -- ei, Daemonodora -- +katsokaamme, oletko aivan korvaamaton. -- + +"Kärsivällisyyttä. -- + +"Muutaman viikon perästä on Matasunta Bysantin hovissa." + + + + +KAHDESKYMMENESKUUDES LUKU + + +Pyöreä torni, jonka syvässä holvissa vangittua Vitigestä säilytettiin, +oli palatsin oikean sivurakennuksen kulmassa, samassa rakennuksessa, +jossa hän oli asunut kuninkaana ollessaan. + +Torni rautaovineen oli pitkän käytävän päässä, joka alkoi pihasta. +Pihan puoleisessa käytävän päässä oli myös rautaportti. + +Aivan tuota pihaporttia vastapäätä sijaitsi maakerroksessa pihan +vasemmalla puolen palatsin vanginvartijan Dromonin pieni asunto. + +Siinä oli kaksi pientä huonetta, joiden välillä oli vaateverho. + +Peremmän huoneen aitiontapaisesta akkunasta saattoi nähdä pihalle ja +pyöreään torniin. + +Huoneiden sisustus oli hyvin yksinkertainen. Sisemmässä oli olkivuode +ja ulommassa kaksi tuolia ja pöytä sekä avaimia seinällä. + +Akkunan luona puupenkillä istui muuan nainen yötä päivää katsellen +ääneti ja miettiväisenä muurinaukkoon, josta kuninkaan vankilaan tuli +valoa ja ilmaa. + +Nainen oli Rautgundis. + +Hänen silmänsä eivät hetkeksikään kääntyneet tuosta muurinaukosta. + +"Sillä siihen hänkin katselee", sanoi hän itsekseen. + +Silloinkin, kun hän puhui Vakiksen tai vanginvartijan kanssa, joka oli +antanut hänelle asunnon, katsoi hän torniin. + +Hänen silmänsä tuntuivat voivan poistaa vangitun onnettomuuden. + +Hän oli istunut tänään kauan paikallaan. + +Ilta oli pimennyt. + +Mahtava torni katseli häntä uhkaavana ja synkkänä ja loi leveän varjon +pihalle ja palatsin vasempaan kylkirakennukseen. + +"Kiitos, hyvä taivainen isä", sanoi hän. + +"Koettelemuksesikin ovat hyväksi. + +"Jos olisin mennyt Scaranzian kukkuloille, korkealle Arnille isäni luo, +kuten olin aikonut, niin en olisi koskaan saanut tietoa tästä +kurjuudesta. + +"Tai olisin saanut liian myöhään. + +"Ikävoin poikani kuolinpaikalle, kotimme läheisyyteen. + +"Sitä tosin vältin, sillä olisihan hänen kuningattarensa saattanut olla +siellä. + +"Asetuimme asumaan erääseen metsämajaan Faesulaen luona. + +"Ja kun onnettomuus tuli, kun sanoma toisensa jälkeen saapui +epäonnistumisista ja kun saraseenit polttivat talomme ja minä näin +liekit piilopaikkaamme saakka, oli liian myöhäistä mennä pohjoiseen +isäni luo. Italialaiset sulkivat kaikki tiet ja antoivat kaikki +vaaleatukkaiset pakolaiset massagettien käsiin. + +"Muuta tietä ei ollut valittavana kuin tänne korppikaupunkiin vievä. +Tänne en ollut tahtonut hänen vaimonaan tulla. + +"Kerjäävänä pakolaisena saavuin tänne. Vain hänen ratsunsa Vallada ja +hänen orjansa, nyt vapautettu Vakis ovat pysyneet minulle uskollisina. + +"Saavuin tänne häntä auttaakseni -- Jumalan lähettämänä -- joskin +vastoin tahtoani -- saavuin häntä pelastamaan, vapauttamaan hänet +kuninkaallisen vaimonsa häpeällisestä petoksesta ja hänen vihollistensa +pahuudesta. + +"Kiitos, uskollinen Jumala! + +"En saanut elää yhdessä hänen kanssaan -- mutta -- mutta minä -- +Rautgundis -- pelastan hänet." -- + +Pihan toisella puolella oleva rautaportti ratisi. Mies tuli soihtu +kädessä portista ulos, kulki yli pihan ja saapui huoneeseen. + +Hän oli vanha vanginvartija. + +"Mitä nyt? Puhu", huudahti Rautgundis nousten istualtaan ja rientäen +etuhuoneeseen. + +"Kärsivällisyyttä -- kärsivällisyyttä! Salli minun ensin panna soihtu +pois käsistäni. Kas niin! -- Mitäkö? Hän on juonut. Se teki hänelle +hyvää." + +Rautgundis painoi kätensä sykkivälle sydämelleen. + +"Mitä hän tekee", kysyi hän sitten. + +"Hän istuu yhä äänettömänä samassa asennossa puujakkarallaan selkä +oveen päin käännettynä ja pää käsien varassa. + +"Hän ei vastaa minullekaan mitään. + +"Hän ei ole tähän saakka liikahtanutkaan. + +"Olen luullut, että tuska ja suru ovat saattaneet hänen päänsä +sekaisin. + +"Mutta kun tänään ojensin hänelle viinilasin ja sanoin: 'Juokaa, rakas +herra, tämä tulee uskollisilta ystäviltä', katsahti hän minuun. + +"Katse oli liikuttavan surullinen. + +"Hän joi pitkän siemauksen, kiitti minua päätään nyökäten ja huokasi +sitten syvään, niin syvään, että sydäntäni viilsi." + +Rautgundis kätki kasvonsa käsiinsä. + +"Jumala tietää, mitä pahaa hän aikoo kuninkaalle", mutisi vanhus +itsekseen. + +"Mitä sinä sanoit?" + +"Minä sanoin, että sinunkin on syötävä ja juotava kunnollisesti. + +"Muuten voimasi loppuvat. + +"Sinä tarvitset vielä voimiasi." + +"Minä saan niitä silloin." + +"Juo ainakin lasillinen viiniä." + +"Tätäkö? + +"Ei, se on kokonaan hänelle aiottu." + +Hän meni takaisin sisähuoneeseen, asettuen entiselle paikalleen. + +"Ruukusta riittää pitkiksi ajoiksi", jatkoi vanhus itsekseen. + +"Ja minä pelkään, että meidän on koetettava heti pelastaa hänet, jos +haluamme onnistua. Tuolta tulee Vakis. + +"Jospa hän nyt edes toisi hyviä tietoja, muuten --" + +Vakis tuli sisään. + +Hän oli kuningattaren luona käytyään vaihtanut rynnäkkökypäränsä ja +vaippansa Dromonin vaatteisiin. + +"Minä tuon hyviä uutisia", sanoi hän heti ovella. + +"Mutta missä te olitte äsken? + +"Minä koputin turhaan." + +"Me olimme ostamassa viiniä." + +"Vai niin. Senvuoksi koko huone lemuaakin niin hyvältä. + +"Mitä nyt? Tämähän on vanhaa, hyvää falernoviiniä. + +"Millä te olette tämän maksanut?" + +"Milläkö? Maailman jaloimmalla kullalla", vastasi vanhus. + +Hänen äänensä vapisi liikutuksesta. + +"Kerroin Rautgundikselle, että prefekti antoi kuninkaan kärsiä +puutetta, että hän heikkenisi. + +"Useaan päivään ei hänelle ole annettu ruokaosuutta. Olen saanut +hänelle ruokaa vain siten, että olen -- omantunnon soimauksista +huolimatta -- vähentänyt muiden vankien annoksia. + +"Rautgundis ei sallinut sitä. + +"Hän mietti jonkin aikaa ja kysyi sitten: + +"'Dromon! Vieläkö roomalaisnaiset maksavat germaanilaisnaisten +keltaisista hiuksista yhtä hyviä hintoja kuin ennenkin?' + +"Minä pöllö vastasin ajattelemattani myöntävästi. + +"Hän leikkasi heti pitkät, kauniit, kullanruskeat palmikkonsa ja antoi +ne minulle. + +"Siten saimme viinin maksetuksi." + +Vakis syöksyi viereiseen huoneeseen, heittäytyi polvilleen ja suuteli +Rautgundiksen hameen lievettä. + +"Oi, emäntäni", sanoi hän ääni väristen, "sinä uskollinen vaimo." + +"Mitä hulluttelet, Vakis? Nouse ja kerro uutisesi!" + +"Niin, kerro", sanoi Dromon tullen hänkin sisähuoneeseen. "Mitä poikani +sanoi?" + +"Mitä me hänen neuvoillaan teemme. + +"Minä suoritan kaiken yksin." + +"Me tarvitsemme häntä välttämättömästi. Prefekti on muodostanut +nuorista ravennalaisista Rooman mallin mukaan yhdeksän kohorttia +legioonalaisia. Poikani Paulus on niiden joukossa. + +"Onneksi prefekti on uskonut kaupungin porttien vartioimisen näille +legioonalaisille. + +"Bysanttilaiset ovat satamassa, isaurilaiset täällä palatsissa." + +"Portit suljetaan tarkoin yöksi", sanoi Vakis. + +"Mutta muurinaukko Aetiuksen tornin luona on vielä korjaamatta. + +"Siellä ovat vain vartijat suojana." + +"Milloin on pojallani vahtivuoro?" + +"Kahden päivän perästä. Hänellä on kolmas yövartio." + +"Jumalan kiitos. + +"Kauemmaksi emme voisi juuri pelastusta siirtää. Pelkään --" + +Hän vaikeni. + +"Mitä? Puhu", sanoi Rautgundis päättäväisen näköisenä. + +"Jaksan kyllä kuulla sen." + +"Parempi lieneekin, että tiedät kaikki. + +"Sillä sinä olet viisaampi ja kekseliäämpi kuin me molemmat. + +"Sinä keksit pikemmin keinon. + +"Minä pelkään, että niillä on häntä kohtaan paha mielessä. + +"Niin kauan kuin Belisarius oli käskijänä, ei ollut mitään hätää. + +"Mutta kun hänet vietiin täältä pois ja kun prefekti, tuo +harvasanainen, kylmä pahahenki, tuli palatsin herraksi, rupesi +näyttämään vaaralliselta. + +"Joka päivä hän käy itse kuninkaan luona vankilassa. + +"Hän puhuu joka kerta kauan ja innokkaasti, tuntuupa vielä +uhkailevankin kuningasta. + +"Olen usein kuunnellut käytävässä. + +"Mutta paljoa hän ei näy saaneen aikaan. + +"Kuningas ei luullakseni vastaa hänelle ollenkaan. + +"Kun prefekti tulee vankilasta, katselee hän synkästi kuin varjojen +kuningas. + +"Kuuteen päivään en ole kuningasta varten saanut ollenkaan viiniä enkä +muuta ruokaakaan kuin pienen palan leipää. + +"Ja ilma siellä alhaalla on painostavaa kuin haudassa." + +Rautgundis huokasi. + +"Ja kun prefekti eilen saapui sieltä, oli hän vihaisemman näköinen kuin +koskaan ennen. Hän kysyi minulta --" + +"No? Sano suoraan, oli se mitä tahansa!" + +"Hän kysyi, olivatko kidutuskoneet kunnossa!" + +Rautgundis kalpeni. + +"Konna", huusi Vakis. "Mitä sinä --" + +"Älkää hätäilkö! Toistaiseksi ainakin voimme olla huolettomia. + +"'Clarissimus', vastasin minä totuuden mukaisesti, 'ruuvit ja pihdit, +painot ja piikit ja kaikki nuo muutkin sievät kapineet ovat parhaassa +järjestyksessä samassa paikassa kuin ennenkin.' + +"'Missä?' kysyi hän. + +"Meren pohjassa. + +"Heitin ne sinne kuningas Teoderikin käskystä. -- + +"Ette varmaankaan tiedä, Rautgundis-rouva, että miehenne pelasti minut +kerran ollessaan vielä tavallinen kreivi, kun noilla koneilla aiottiin +tehdä kokeita minun ruumiissani. + +"Silloin poistettiin hänen pyynnöstään kidutus kokonaan. Olen hänelle +velkaa elämäni ja ehjät jäseneni. + +"Senvuoksi panen ilolla henkeni alttiiksi hänen puolestaan. + +"Senvuoksi lähden tästä kaupungistakin teidän mukananne, jollei muu +auta. + +"Mutta me emme saa vitkastella. + +"Prefekti ei tarvitse pihtejä eikä ruuveja kiusatessaan ytimen ihmisen +luista. + +"Pelkään häntä kuin pirua." + +"Minä vihaan häntä kuin valhetta", sanoi Rautgundis vimmoissaan. + +"Siksi meidän pitää kiirehtiä, ennenkuin hän ehtii toteuttaa pirulliset +tuumansa. + +"Sillä hänellä on jotakin pahaa tekeillä kuningasta vastaan. + +"Mutta minä puolestani en ymmärrä, mitä hän vielä tahtoo vankiparalta. + +"Minun suunnitelmani on tällainen. + +"Kolmantena yönä, kun Paulus on vahdissa, avaan iltajuomaa viedessäni +hänen kahleensa, puen vaippani hänen ylleen ja tuon hänet vankilasta +tänne pihalle. + +"Täältä hän pääsee esteettä palatsin portille, jossa portinvartija +kysyy häneltä tunnussanaa. + +"Sen sanon hänelle. + +"Kun hän on tullut kadulle, rientäköön hän nopeasti Aetiuksen tornille, +missä Paulus laskee hänet muurinaukosta ulos. + +"Muurin ulkopuolella pinjametsässä, Dianan lehdossa, muutaman askeleen +päässä tornista Vakis ja Vallada odottavat häntä. + +"Mutta hänen mukaansa ei saa kukaan lähteä. + +"Et edes sinäkään, Rautgundis. + +"Hän pääsee yksin varmimmin pakoon." + +"Mitäpä minusta? + +"Hän olkoon vapaa. + +"Älä mainitse ollenkaan nimeäni. + +"Olen tuottanut hänelle vain onnettomuutta. + +"Tahdon vain kerran nähdä hänet, tahdon katsella, kun hän menee +vapauteen." + + * * * * * + +Prefekti nautti näinä päivinä täysin siemauksin valtansa suloisuudesta. + +Hän oli Italian valtionhoitaja. Kaikissa Italian kaupungeissa +korjailtiin ja vahvistettiin varustuksia hänen toimestaan, ja +kaupunkilaiset totutettiin aseita käyttämään. + +Bysantin edustajat eivät voineet hänen puuhiaan vastustaa. + +Bysantin päälliköillä oli huono onni, Tarvisiumin, Veronan ja Ticinumin +piiritys ei edistynyt entisestään. Ilokseen Cethegus kuuli, että +Hildebad, jonka joukko oli matkan varrella kasvanut kuudeksi sadaksi +mieheksi, oli taistelussa Akaciuksen kanssa voittanut tämän tuhat +persialaista ratsumiestä. + +Mutta voimakas bysanttilaisjoukko, joka oli lähtenyt häntä vastaan +Mantuasta, sulki häneltä tien -- hän pyrki Tarvisiumiin Totilan luo -- +ja pakotti hänet sulkeutumaan Castra Novan linnoitukseen, joka oli +Torismuntin miesten hallussa. + +Bysanttilaiset piirittivät linnoituksen, mutta eivät voineet sitä +valloittaa. Prefekti odotti hetkeä, jolloin Akaciuksen olisi pakko +kutsua hänet kukistamaan gootin, joka ei enää voinut päästä karkuun. + +Hän iloitsi siitä, että Bysantin sotajoukko ei Belisariuksen lähdettyä +kyennyt murtamaan goottien viimeistä vastarintaa. + +Sitä paitsi Belisariuksen kaikkialle mukanaan tuomien bysanttilaisten +veronkantajain harjoittama kovuus -- hän ei voinut estää keisarin +käskystä harjoitettua nylkemistä -- herätti tai lisäsi kaupungeissa ja +maaseudulla vastenmielisyyttä itäroomalaisia kohtaan. + +Cethegus ei estänyt, kuten Belisarius oli tehnyt, Justinianuksen +virkamiesten suurimpiakaan hävyttömyyksiä. Hän huomasi ilokseen, että +Napolissa ja Roomassa väestö oli useita kertoja noussut kapinaan +sortajia vastaan. + +Kun gootit olivat täydellisesti kukistetut ja bysanttilaisten +hirmuhallitus tullut tarpeeksi vihatuksi, voisi vapautussota alkaa ja +päättyä onnellisesti. Vapauttaja olisi Cethegus. + +Mutta siitä huolimatta alituinen pelko vaivasi häntä -- sillä hän osasi +antaa täyden arvon vihollistensa voimalle -- että goottisota, jonka +viimeiset kipinät eivät vielä olleet sammuneet, saattaisi leimahtaa +uudestaan ilmiliekkiin, jos gootit saisivat tiedon petoksesta. + +Levottomuutta lisäsi se seikka, etteivät goottien vihatuimmat johtajat +Totila ja Teja olleet joutuneet vangeiksi Ravennassa. + +Estääkseen vaaran, joka voisi aiheutua kansallistunnon +katkeroitumisesta hän koetti kaikin voimin saada vangitun +goottikuninkaan allekirjoittamaan selityksen, että hän oli +toivottomuudessaan luopunut kaupungista ilman minkäänlaisia ehtoja, ja +kehoittamaan gootteja luopumaan hyödyttömästä vastarinnasta. + +Vangin pitäisi sitä paitsi ilmoittaa, mihin linnoitukseen Teoderikin +suuri sota-aarre oli kätkettynä. + +Se olisi ollut välttämätön vieraiden ruhtinasten ja sotilaiden +palkkaamiseksi. + +Jos gootit menettäisivät sen, kadottaisivat he viimeisen toivonsa saada +heikentyneelle sotajoukolleen vierasta apua. + +Prefektin mielestä oli hyvin tärkeää, ettei tuo satujen suunnattomaksi +kertoma aarre joutuisi bysanttilaisten käsiin, sillä näiden rahapula +ja sen aiheuttama nylkemisjärjestelmä olivat hänen parhaita +liittolaisiaan. Hän tahtoi saada sen itselleen, sillä hänenkään varansa +eivät olleet ehtymättömät. + +Mutta hänen puuhansa menivät myttyyn kuninkaan itsepäisyyden vuoksi. + + + + +KAHDESKYMMENESSEITSEMÄS LUKU. + + +Kuninkaan pelastamista varten oli ryhdytty tarpeellisiin toimiin. + +Rautgundis oli lähtenyt Vakiksen kanssa tutkimaan metsikköä, jossa +uskollisen vapautetun piti odottaa Didrik berniläisen uskollisen ratsun +keralla. + +Levollisena tietäessään kaiken olevan valmista Rautgundis palasi +vanginvartijan asunnolle. + +Mutta hän kalpeni, kun tämä riensi epätoivoisen näköisenä häntä vastaan +ja saattoi hänet nopeasti sisempään huoneeseen. + +Siellä tämä heittäytyi polvilleen hänen eteensä, iski nyrkeillään +rintaansa ja repi harmaata tukkaansa. + +Pitkiin aikoihin hän ei saanut sanaakaan suustaan. + +"Puhu", pyyteli Rautgundis painaen kättään rintaansa vasten, "onko hän +kuollut?" + +"Ei, vaan pako on mahdoton. + +"Kaikki on hukassa! + +"Hetki sitten prefekti tuli kuninkaan luo. + +"Tavallisuuden mukaan avasin hänelle käytävän ja vankilan ovet, kun --" + +"No?" + +"Kun hän pyysi minulta molempia avaimia säilyttääkseen ne itse." + +"Annoitko sinä ne", kysyi Rautgundis raivoissaan. + +"Enhän voinut sitä estääkään. + +"Tein mitä uskalsin. + +"Pitelin avaimia kädessäni ja sanoin: + +"'Etkö luota enää minuun, herra?' + +"Hän katseli minua niin, että luulin sielun erkanevan ruumiista. + +"'En -- enää', vastasi hän ja sieppasi avaimet kädestäni." + +"Sinä sallit sen tapahtua. + +"Niin! Mitäpä Vitiges sinulle oli!" + +"Rouva! Sinä pahoitat mieltäni ja teet minulle vääryyttä. + +"Miten olisit minun sijassani menetellyt? + +"Samoin kuin minäkin." + +"Olisin kuristanut hänet. + +"Mitä nyt? + +"Mitä nyt on tehtävä?" + +"Ei mitään. + +"Emme voi mitään." + +"Hänen täytyy päästä vapaaksi. + +"Kuuletko? Hänen täytyy." + +"Miten? Minä en ainakaan tiedä keinoa." + +Rautgundis tarttui lieden nojalla olevaan kirveeseen. + +"Me murramme ovet väkivalloin." + +Dromon aikoi ottaa kirveen häneltä. + +"Mahdotonta! Paksut rautalevyt!" + +"Kutsu sitten tuo hirviö tänne. + +"Sano, että Vitiges haluaa puhutella häntä. + +"Portin luona isken hänet tällä kirveellä kuoliaaksi." + +"Entä sitten? + +"Sinä hourailet. + +"Anna minun mennä. + +"Lähden noutamaan Vakiksen vahdista." + +"Älä mene! En saa päähäni sitä, ettemme voi häntä nyt pelastaa. + +"Kenties tuo paholainen tulee itsestään takaisin, + +"Kenties" -- sanoi hän miettien. + +"Haa", huusi hän äkkiä, "se on varma. + +"Hän aikoo murhata hänet. + +"Hän aikoo hiipiä yksin turvattoman vangin luo. + +"Mutta varokoon hän itseään. + +"Minä vartioin tuota ovea kuin pyhättöä, paremmin kuin lapseni elämää. + +"Varokoon hän tulemasta." + +Hän nojautui ovea vasten ja kohotti kirveen ilmaan. + +Mutta hän erehtyi. + +Prefekti ei ollut ottanut avaimia murhatakseen kuninkaan. + +Hän meni ne mukanaan palatsin vasempaan, eteläiseen osaan. + +Myöhään iltapäivällä Cethegus saapui -- hän tuli suoraan kuninkaan +vankilasta -- Matasuntan huoneeseen. + +Kuoleman kaltainen levollisuus ja kuumehoureet vaihtelivat niin usein +sielultaan sairaassa kuningattaressa, että Aspa vuodatti kyyneliä joka +kerta, kun hän katsoi emäntäänsä. + +"Poista pilvet valkealta otsaltasi, germaanien kaunein tytär, ja +kuuntele minua levollisesti", sanoi Cethegus. + +"Miten on kuninkaan laita", kysyi Matasunta. + +"Sinä et anna minulle tietoja. + +"Sinä lupasit saattaa hänet Alppien yli. + +"Sinä et pidä lupaustasi." + +"Minä lupasin -- kahdella ehdolla. + +"Sinä tiedät molemmat etkä ole omaasikaan täyttänyt. + +"Huomenna palaa keisarillinen prinssi Germanus Ariminumista. Hän aikoo +viedä sinut Bysanttiin. Sinä annat hänelle toiveita siitä, että rupeat +hänen morsiamekseen. + +"Sinun ja Vitigeksen välinen avioliitto oli pakollinen ja siis +mitätön." + +"Minä sanoin sinulle silloin: ei, ei koskaan." + +"Minun käy sääliksi -- vankiani. + +"Sillä hän ei näe auringon valoa, ennenkuin sinä olet Germanuksen +kanssa matkalla Bysanttiin." + +"Sinne en lähde koskaan." + +"Älä ärsytä minua, Matasunta. + +"Tyttömäinen hulluutesi niiltä ajoilta, jolloin ostit Ares-pään, on +toivottavasti jo haihtunut. + +"Sinä olet saattanut goottien Areksen petoksella vihollistensa valtaan. + +"Mutta jos vielä muistelet unelmaasi, niin pelasta se, jota kerran +rakastit." + +Matasunta pudisti päätään. + +"Olen tähän saakka kohdellut sinua kuningattarena. + +"Mutta muista, että olet, kuten hänkin, vallassani. + +"Sinusta tulee tämän jalon prinssin puoliso -- pian hänen leskensä -- +ja Justinianus, Bysantti, koko maailma on jalkojesi juuressa. + +"Etkö sinä -- Amalasuntan tytär -- rakasta valtaa?" + +"Minä rakastan vain --! Ei koskaan." + +"Sinut täytyy siis pakolla taivuttaa." + +Matasunta naurahti. + +"Minutko pakolla taivuttaa?" + +"Niin juuri, pakolla." + +(Hän rakastaa yhä kuningasta, jonka hän saattoi perikatoon.) + +"Toinen ehto on: Vangin on täytettävä tämä nimen paikka -- goottien +aarrelinnan nimi -- ja allekirjoitettava tämä selitys. + +"Hän kieltäytyy niin itsepintaisesti, että minua alkaa suututtaa. + +"Seitsemästi olen ollut hänen luonaan -- minä voittaja -- eikä hän ole +vastannut mitään kysymyksiini. + +"Ensi kerralla hän katsoi minuun. Vain sen katseen vuoksi hänen pitäisi +menettää päänsä." + +"Hän ei myönny koskaan." + +"Siitä nyt onkin kysymys. + +"Vesipisarat kuluttavat kovan kallionkin. + +"Mutta minä en voi enää odottaa. + +"Tänä aamuna saapui tieto, että hurja Hildebad oli hyökännyt Bessaksen +kimppuun ja saattanut tämän joukolle sellaisia vaurioita, että tämä +tuskin voi jatkaa piiritystä. + +"Gootit tulevat kaikkialla levottomiksi. + +"Tästä on tehtävä pikainen loppu ja nämä kipinät on sammutettava +mieluummin pettymyksen vedellä kuin verellä. + +"Mutta siksi minun on saatava kuninkaan selitys ja tieto aarrelinnasta. + +"Minä sanon siis sinulle: jollet sinä huomispäivänä ole prinssin +seurassa matkalla Bysanttiin etkä ole sitä ennen tuonut minulle vangin +allekirjoitusta, jonka sinä takaat oikeaksi, niin vanki -- -- minä +vannon sen Manalan nimessä -- -- niin vanki --" + +Pelästyen prefektin kasvojen uhkaavaa ilmettä Matasunta hypähti +istuimeltaan ja laski kätensä prefektin olalle. + +"Et kai sinä tapa häntä?" + +"Varmasti sen teen. + +"Ensin häntä kidutetaan. + +"Sitten hänet sokaistaan. + +"Ja sitten tapetaan." + +"Ei, ei", huusi Matasunta. + +"Niin olen päättänyt. + +"Pyövelit ovat jo valmiina. + +"Kerro tämä hänelle. Silloin hän varmaankin uskoo, että nyt on tosi +kysymyksessä. + +"Sinä saat kenties hänet heltymään. Minut nähdessään hän kovettuu. + +"Hän luulee kenties vielä olevansa pehmeän Belisariuksen käsissä. + +"Kerro sinä hänelle, kenen vallassa hän on. + +"Tässä ovat asiakirjat. + +"Tässä ovat hänen vankilansa avaimet. Ajan voit itse määrätä." + +Matasuntan sielussa välähti toivon salama, joka kuvastui silmissäkin. +Cethegus huomasi sen. Mutta hän lähti ulos levollisesti hymyillen. + + + + +KAHDESKYMMENESKAHDEKSAS LUKU. + + +Heti kun prefekti oli lähtenyt kuningattaren luota, tuli pimeä. + +Taivaan peittivät repaleiset pilvet, joita raju tuuli ajeli. Tuon +tuostakin välähti niiden lomasta uusi kuu, jonka lyhytaikainen, +epävarma valo peittyi yhä synkempään pimeyteen. + +Dromon oli tehnyt iltakierroksensa muiden vankien kopeissa ja palasi +väsyneenä ja surullisena etuhuoneeseen. + +Sisällä oli aivan pimeätä. + +Vasta hiukan siellä oltuaan hän huomasi Rautgundiksen, joka seisoi yhä +liikkumattomana nojaten oveen kirves kädessä ja katseli herkeämättä +vankilan käytävän suuta. + +"Salli minun sytyttää kynttilä ja tehdä takkaan valkea. Tule syömään +illallista. Sinä odotat turhaan." + +"Ei saa tehdä valkeaa huoneeseen. Näin näen paremmin ulkona liikkuvat." + +"Tule ainakin sisään ja istuudu rahille. Tässä on leipää ja lihaa." + +"Pitäisikö minun syödä, kun hän näkee nälkää?" + +"Sinä menehdyt. + +"Mitä sinä mietit koko illan?" + +"Mitäkö mietin", toisti Rautgundis katsellen ulos. + +"Muistelen häntä. + +"Muistelen, miten lukemattomia kertoja istuimme kauniin talomme +edustalla pylväskäytävässä, kun suihkulähde lorisi puutarhassa, +heinäsirkat sirisivät ruohikossa ja viileä yötuuli hiveli hänen rakasta +päätään. + +"Nojasin hänen olkapäähänsä. + +"Me emme puhuneet mitään. + +"Ylhäällä tähdet kulkivat äänettöminä tietään. + +"Kuuntelimme lapsemme syvää, tasaista hengitystä, kun se oli nukahtanut +syliini kiertäen kätösensä pehmeän kahleen tavoin isän käsivarren +ympäri. + +"Nyt hän on toisenlaisissa kahleissa. + +"Rautakahleissa -- jotka syöpyvät -- --" + +Hän painoi otsaansa rautaristikkoa vasten yhä kovemmin, kunnes itse +tunsi tuskaa. + +"Miksi kidutat itseäsi. + +"Eihän asiantilaa saa muutetuksi." + +"Minä tahdon saada sen muutetuksi. + +"Minun _täytyy_ pelastaa hänet ja -- + +"Haa Dromon! Tule tänne! + +"Mitä tuo on", kuiskasi hän viitaten pihalle. + +Vanhus syöksähti äänettömänä akkunan luo. + +Pihalla näkyi pitkä, valkea olento, joka hiipi pitkin muurin sivua. + +Kuutamo valaisi sitä. + +"Se on lemuri. + +"Täällä murhatun varjo", kuiskasi vanhus vavisten. + +"Jumala ja pyhimykset suojelkoot minua." + +Hän risti silmänsä ja peitti kasvonsa käsiinsä. + +"Ei", sanoi Rautgundis, "kuolleet eivät palaa enää takaisin. + +"Nyt se katosi -- + +"Pimeä on -- + +"Haa, kuu tuli esille -- tuolla se on. + +"Se menee vankilan ovea kohti. + +"Mitä punaista sieltä näkyy? + +"Haa -- kuningatarhan se on! Hänen punainen tukkansa! + +"Hän on jo ovella. + +"Hän avaa sen. + +"Hän aikoo murhata nukkuvan kuninkaan." + +"Kautta Jumalan, se on kuningatar. + +"Mutta murhaisiko hän hänet? + +"Ei hän voi." + +"_Hän_ voisi. + +"Mutta hän ei saa sitä tehdä, niin kauan kuin Rautgundis elää. + +"Nopeasti hänen jälkeensä. + +"Ihme avaa kuninkaan vankilan. + +"Mutta hiljaa! + +"Hiljaa!" + +Hän meni pihalle kirves oikeassa kädessään ja hiipi pitkin muurin sivua +hakien varjoisimpia paikkoja. + +Dromon seurasi jäljessä. + +Sillä välin Matasunta oli avannut käytävän oven ja kulkenut ensin +alaspäin vieviä portaita ja sitten käsillään hapuillen kapeaa käytävää +pitkin. + +Hän saapui vankilakomeron ovelle. + +Hän avasi senkin hiljaa. + +Tornista poistetun tiilikiven aukosta hieno kuutamojuova pääsi +ahtaaseen koppiin. + +Sen valossa hän näki vangin... + +Tämä istui liikkumattomana kuin kivi selkä oveen päin käännettynä ja +pää käsien varassa. + +Vavisten Matasunta nojautui oven pieleen. + +Jääkylmä ilma tulvahti kopista häntä vastaan. + +Häntä vilutti. + +Hän ei saanut sanaakaan suustaan -- kauhusta. + +Silloin Vitiges tunsi ilmanvedosta, että ovi oli avattu. + +Hän nosti hiukan päätään, mutta ei katsonut taakseen. + +"Vitiges -- kuningas Vitiges" -- Matasunta aloitti vihdoin -- "minä +täällä olen, kuuletko?" + +Vitiges ei liikahtanutkaan. + +"Minä tulen pelastamaan sinua -- pakene! Vapauteen!" + +Vangin pää vaipui alemmaksi. + +"Puhu toki! -- Katso minuun!" + +Hän meni sisään. + +Hän olisi mielellään koskenut häntä, tarttunut hänen käteensä. + +Hän ei uskaltanut vielä. + +"Hän aikoo tappaa sinut -- kiduttaa sinua. + +"Hän tekee sen, jollet pakene." + +Epätoivo antoi hänelle rohkeutta mennä lähemmäksi. + +"Sinun on paettava. + +"Sinä et saa kuolla. + +"Sinä pelastut -- minun avullani. + +"Minä rukoilen -- pakene! + +"Sinä et kuuntele minua. + +"Aika rientää! + +"Kerran saat kaiken tietää. + +"Pakene nyt. + +"Minulla on kopin ja vankiläkäytävän avaimet. Pakene!" + +Hän tarttui hänen käsivarteensa nostaakseen hänet pystyyn. + +Silloin vangin käsissä ja jaloissa olevat kahleet helähtivät. + +Hänet oli kahlehdittu kivilohkareeseen. + +"Oi, mitä tämä on", huusi Matasunta langeten polvilleen. + +"Kiveä ja rautaa", vastasi Vitiges synkästi. + +"Anna minun olla. + +"Olen kuoleman oma. + +"Enkä seuraisi sinua, vaikkei näitäkään siteitä olisi. + +"Takaisinko maailmaan? + +"Maailma on suuri valhe. + +"Kaikki on valhetta." + +"Olet oikeassa. Kuolo on parempi. + +"Salli minun kuolla kanssasi. + +"Ja anna minulle anteeksi, sillä minäkin olen sinulle valehdellut." + +"Niin kai olet. + +"Ei se minua ihmetytä." + +"Mutta sinun on annettava anteeksi, ennenkuin kuolemme. + +"Olen vihannut sinua -- olen riemuinnut vastoinkäymisistäsi -- minä +olen -- oh, sitä on liian vaikea sanoa. + +"Minulla ei ole voimaa tunnustaa. + +"Minun täytyy saada sinulta anteeksianto, vaikka minun pitäisi se +varastaa. + +"Anna anteeksi -- ojenna kätesi anteeksiannon merkiksi." + +Mutta Vitiges oli vaipunut taas ajatuksiinsa. + +"Minä rukoilen -- anna minulle anteeksi kaikki rikokseni." + +"Mene -- miksi en antaisi anteeksi. + +"Sinä olet toisten kaltainen, et parempi etkä huonompi." + +"Ei, ei! Minä olen huonoin kaikista." + +"Ja sittenkin parempi." + +"Ainakin kurjempi. + +"Olen vihannut sinua vain siitä syystä, että sysäsit minut luotasi. + +"Sinä et sallinut minun jakaa elämääsi -- anna anteeksi. -- + +"Minähän tahdon vain kuolla kanssasi. + +"Ojenna minulle toki kätesi anteeksi annon merkiksi." + +Hän ojensi polvistuen ja rukoillen molemmat kätensä häntä kohden. + +Kuningas kohotti päätään. + +Hänen olemuksensa peruspiirre, hänen hyvä sydämensä tunkeutui hänen +synkän surunsakin läpi. + +"Matasunta", sanoi hän kohottaen kahlehditun kätensä, "mene -- minä +tunnen sääliä sinua kohtaan. + +"Salli minun kuolla yksin. + +"Annan anteeksi kaiken, mitä lienetkin tehnyt! -- Mene!" + +"Oi, Vitiges", kuiskasi Matasunta yrittäen tarttua hänen käteensä. + + + + +KAHDESKYMMENESYHDEKSÄS LUKU. + + +Mutta joku repäisi hänet taaksepäin. + +"Ei hän koskaan anna anteeksi murhapolttajalle. + +"Tule Vitiges, oma Vitigekseni. + +"Seuraa minua! Sinä olet vapaa." + +Kuningas hypähti pystyyn. Tämä ääni oli herättänyt hänet +välinpitämättömyydestä. + +"Rautgundis! + +"Vaimoni! Sinä et koskaan valehdellut. + +"Sinä olet uskollinen. + +"Sinä olet taas omani." + +Huokaisten syvään ja ilosta huudahtaen hän levitti kätensä. + +Rautgundis lensi hänen syliinsä, ja he itkivät molemmat +jälleennäkemisen ilosta. + +Matasunta, joka oli noussut seisoalleen, meni seinän viereen. + +Hän pyyhki hitaasti punaiset, irtautuneet kiharansa otsaltaan ja +katseli paria, jota akkuna-aukosta tuleva kirkas kuutamo valaisi. + +"Miten hän rakastaa häntä. + +"Häntä, niin _häntä_ hän seuraisi vapauteen ja elämään. + +"Mutta hänen täytyy jäädä tänne. + +"Ja kuolla -- kanssani." + +"Älkää viivytelkö enää", virkkoi Dromon kopin ovelta. + +"Niin, pois täältä, elämäni", huusi Rautgundis. + +Hän otti poveltaan pienen avaimen ja haki lukon aukkoa. + +"Mitä? Pääsenkö todellakin täältä pois", sanoi vanki, käyden taas +puolittain välinpitämättömäksi. + +"Pääset. Ulos raittiiseen ilmaan ja vapauteen", huusi Rautgundis +heittäen käsiraudat maahan. + +"Tässä on sinulle ase, Vitiges! Kirves! + +"Ota!" + +Innokkaana goottikuningas tarttui kirveeseen ja nosti sen ylös sanoen: + +"Oi, miten ase tekee hyvää kädelle ja mielelle." + +"Sen tiesinkin, urhoollinen Vitiges", sanoi Rautgundis polvistuen +maahan ja avaten kahleen, joka kiinnitti kuninkaan vasemman jalan +kallionlohkareeseen. + +"Lähde nyt ulos. + +"Sinä olet vapaa." + +Vitiges astui askeleen ovea kohti kohottautuen pystyyn ja tarttuen +lujasti kirveeseen. + +"_Hän_ sai päästää hänen kahleensa", kuiskasi Matasunta. + +"Niin, vapaa", lausui Vitiges huoaten syvään. + +"Minä tahdon päästä vapaaksi ja lähteä kanssasi." + +"Hänen kanssaan hän lähtee", huusi Matasunta mennen heidän tielleen. + +"Vitiges -- hyvästi -- mene! -- + +"Mutta sano vielä kerran, että annat minulle anteeksi." + +"Sinulleko anteeksi", huusi Rautgundis. + +"Ei koskaan! + +"Hän on syössyt valtakuntamme perikatoon. + +"Hän on pettänyt sinut. + +"Vilja-aittojasi ei polttanut taivaan salama, vaan hänen kätensä." + +"Ole siis kirottu", huusi Vitiges. "Pois tuon helvetin käärmeen luota." + +Hän paiskasi hänet tieltään ja poistui Rautgundiksen kanssa kopista. + +"Vitiges", huusi Matasunta nousten pystyyn. + +"Pysähdy! Pysähdy! + +"Kuule minua! + +"Vitiges." + +"Vaikene", sanoi Dromon tarttuen hänen käsivarteensa. + +"Sinä saatat hänet perikatoon." + +Mutta Matasunta riistäytyi irti ja syöksyi käytävään. + +"Pysähdy, Vitiges", huusi hän. + +"Sinä et saa mennä tuolla tavalla. + +"Sinun täytyy antaa anteeksi." + +Hän kaatui taintuneena maahan. + +Dromon riensi hänen ohitseen pakenevien jälkeen. + +Mutta kimeät huudot olivat jo herättäneet maailman herkkäunisimman +miehen. + +Cethegus riensi miekka kädessä puolipukeissaan makuuhuoneestaan +käytävään, jonka akkunoista näki neliskulmaiselle palatsinpihalle. + +"Vahdit, aseisiin", huusi hän. + +Sotamiehetkin olivat kuulleet jotakin. + +Tuskin Vitiges, Rautgundis ja Dromon olivat päässeet pihan yli Dromonin +huoneeseen, kun kuusi isaurilaista palkkasoturia riensi vankilan +käytävään. Rautgundis juoksi nopeasti ovelle, iski sen kiinni, väänsi +lukkoon ja otti avaimen mukaansa. + +"Nuo ainakin ovat hyvässä tallessa", kuiskasi hän. + +Puolisot riensivät nopeasti Dromonin huoneesta suureen käytävään, joka +vei palatsin pihalta kadulle. + +Keihäs tanassa tuli täällä vastaan vahtijoukon seitsemäs mies, joka oli +jäänyt muista jälkeen. + +"Mikä tunnussana", kysyi hän. "Rooma ja -- + +"Kosto", vastasi Vitiges iskien häntä kirveellä. + +Palkkasoturi kaatui huutaen, mutta heitti vielä viimeisillä +voimillaankin keihäänsä pakenevien perään. Se tappoi jälkimmäisen +heistä -- Dromonin. + +Juostessaan pitkin palatsin marmoriportaita kadulle puolisot kuulivat +sotamiesten jyskyttävän rautaovea ja kovaäänisen komennuksen: + +"Syphax, hevoseni!" + +Sitten he katosivat pimeyteen. + +Muutaman minuutin perästä tulisoihtuja välkkyi palatsin pihalle ja +ratsumiehiä kiiti kaikille kaupungin porteille. + +"Kuusi tuhatta solidia saa se, joka tuo hänet elävänä ja kolme tuhatta +se, joka tuo hänet kuolleena", huusi Cethegus hypätessään mustan +oriinsa selkään. + +"Liikkeelle, tuulen lapset, Ellak ja Mundzuk, hunnit ja massageetit." + +"Minne, herra", kysyi Syphax ajaessaan isäntänsä rinnalla palatsin +portin läpi. + +"Sitä on vaikea arvata. + +"Kaikki portit ovat kiinni. + +"He ovat voineet päästä vain muurinaukon läpi ulos." + +"On kaksi suurta muurinaukkoa." + +"Katsos, tuolla idässä Jupiter ilmestyi pilven peitosta. + +"Se viittaa minulle. + +"Onhan siellä --?" + +"Aetiuksen tornin muuriaukko." + +"Hyvä! Sinne siis! + +"Minä seuraan tähteäni!" -- -- + + * * * * * + +Puolisot olivat sillä välin rientäneet Dromonin pojan Pauluksen +päästäminä puoliksi täytetyn muurinaukon läpi ja löytäneet läheisestä +Dianan lehdosta Vakiksen kahden hevosen kera. + +Puolisot nousivat Valladan selkään. + +Vapautettu ratsasti nopeasti edellä tässä kohdassa leveän joen +rannalle. + +Vitiges nosti Rautgundiksen eteensä hevosen kaulalle. + +"Vaimoni! Sinun mukanasi menetin kaiken. Elämän ja elämänhalun. + +"Mutta nyt uskallan taas elää valtakunnan vuoksi. Miten voinkaan laskea +sinut, sieluni sielun, menemään." + +"Kätesi on kahleiden raastama. + +"Pane se kaulaani, kaikkeni." + +"Eteenpäin, Vallada! Nopeasti! Nyt on elämä kysymyksessä." + +He pääsivät metsiköstä avonaiselle kentälle. + +He saapuivat joen rannalle. + +Vakis ajoi vapisevan hevosensa synkkiin aaltoihin. + +Eläin pelkäsi eikä tahtonut mennä. + +Vapautettu hyppäsi maahan. + +"Joki on kovin syvä. + +"Kolme päivää se on tulvinut. + +"Kaalamoa ei voi käyttää. + +"Hevosten täytyy uida ja virta vie meidät pitkän matkan alas päin. + +"Joessa on kallioita. + +"Kuu on milloin peitossa milloin näkyvissä ja vaikeuttaa näkemistä." + +Hän kulki neuvottomana pitkin rantaa. + +"Kuunnelkaa! Mitä se oli", virkkoi Rautgundis. + +"Se ei ollut tuulen suhinaa." + +"Siellä on hevosia", sanoi Vitiges. + +"Ne lähestyvät nopeasti. + +"Meitä ajetaan takaa. + +"Aseet kalisevat. + +"Tuolla -- tulisoihtuja. + +"Nyt virtaan hengen uhalla. + +"Mutta hiljaa!" + +Hän ajoi hevosensa virtaan. + +"Jalat eivät enää tapaa pohjaan. + +"Hevosten täytyy uida. + +"Pidä harjasta kiinni, Rautgundis. + +"Eteenpäin, Vallada!" + +Korskuen ja vavisten hevonen katseli mustia aaltoja. -- Harja lensi +pään yli -- hevonen seisoi etujalat ojennettuina ja pinnisti +takajaloillaan virtaan menemistä vastaan. + +"Eteenpäin, Vallada!" + +Ja Vitiges kuiskasi ratsun korvaan: + +"Didrik berniläinen!" + +Silloin jalo eläin syöksyi vapaaehtoisesti kuohuihin. Samassa +takaa-ajajatkin karauttivat metsiköstä. Etumaisena oli Cethegus, jonka +rinnalla Syphax ratsasti soihtu kädessä. + +"Täällä joen rannalla katoavat pakolaisten jäljet, herra." + +"He ovat vedessä. + +"Eteenpäin, hunnit!" + +Mutta ratsumiehet tiukensivat ohjaksiaan eivätkä liikahtaneetkaan. + +"No, Ellak! Mitä te viivyttelette? + +"Heti virtaan!" + +"Herra, me emme uskalla. + +"Ennenkuin me ajamme yöaikana virtaavaan veteen, täytyy meidän pyytää +anteeksi vedenjumalalta Pfugilta. Meidän täytyy ensin rukoilla." + +"Rukoilkaa virran yli päästyänne niin kauan kuin haluatte, mutta --" + +Samassa voimakas tuulen puuska sammutti kaikki soihdut. + +Virtakin kohahti kovasti. + +"Näetkö, herra? Pfug suuttuu." + +"Hiljaa! Ettekö näe mitään? + +"Tuolla alhaalla päin." + +Kuu tuli esille pilvien lomasta. + +Sen valossa näkyi Rautgundiksen valkea puku -- ruskean vaippansa hän +oli menettänyt. + +"Ampukaa tuonne!" + +"Ei, herra! Ensin on rukoiltava." + +Kuu meni taas pilveen. -- + +Kiroten Cethegus repäsi hunnien päällikön jousen ja nuolikotelon. + +"Nyt nopeasti eteenpäin", huudahti Vakis, joka oli päässyt aivan +lähelle toista rantaa, "ennenkuin kuu tulee tuon kapean pilven takaa." + +"Seis, Vallada", huusi Vitiges hypäten kuormaa keventääkseen hevosen +selästä ja pitäen kiinni harjasta. + +"Siinä on kallio. + +"Älä loukkaa itseäsi, Rautgundis. --" + +Ratsu, mies ja vaimo seisahtuivat hetkeksi korkean kiven viereen, jonka +ympärille virta muodosti kohisevan pyörteen. + +Kuu tuli esille. + +Se valaisi kirkkaasti joen pintaa ja kallion luona olevaa joukkoa. + +"Siellä ne ovat", huusi Cethegus, jolla oli jousi kädessä. Hän tähtäsi +ja ampui. + +Sähisten pitkä, mustilla sulilla varustettu nuoli lähti lentoon. + +"Rautgundis", huudahti Vitiges kauhistuneena. + +Sillä tämä lysähti kokoon ja vaipui hevosen kaulalle, vaikkakaan ei +valittanut. + +"Sattuiko se sinuun?" + +"Luullakseni. + +"Jätä minut tänne. + +"Pelasta itsesi." + +"Ei koskaan. Anna minun tukea sinua." + +"Jumalan tähden, herra, kumartukaa, sukeltakaa! Ne tähtäävät." + +Hunnit olivat rukoilleet. + +He ratsastivat virtaan ja rupesivat ampumaan jousillaan. + +"Jätä minut, Vitiges. Pakene! Minä kuolen täällä." + +"Ei! Minä en jätä sinua enää koskaan." + +Hän yritti nostaa vaimonsa satulasta kivelle. + +Joukkoa valaisi kirkas kuutamo. + +"Antaudu vangiksi, Vitiges", huusi Cethegus kannustaen hevostaan, joka +menikin veteen lapojaan myöten. + +"Ollos kirottu, valehtelija ja konna." + +Kaksitoista nuolta singahti yhtaikaa. + +Teoderikin ratsu hypähti pystyyn ja vaipui sitten iäksi veteen. + +Vitigeskin oli haavoittunut. + +"Luonasi", kuiskasi Rautgundis. + +Vitiges tarttui häneen vankasti molemmin käsin. -- + +"Kanssasi!" + +Syleillen toisiaan he katosivat aaltoihin. + +Joen rannan kaislikossa Vakis huusi kolmesti heidän nimiään. + +Hän ei saanut vastausta. + +Hän lähti ajamaan yön pimeyteen. + +"Tuokaa ruumiit rannalle", käski Cethegus synkkänä kääntyen kaupunkiin +päin. + +Hunnit uittivat hevosensa kivelle saakka ja etsivät ruumiita. + +Mutta he etsivät turhaan. + +Vuolas virta oli vienyt ne mukanaan ja kuljettanut yhtyneet puolisot +syvään, vapaaseen mereen. + + * * * * * + +Samana päivänä prinssi Germanus oli palanut Ariminumista Ravennan +satamaan viedäkseen Matasuntan ensi tilassa Bysanttiin. + +Tämän herättivät tainnoksista vasaraniskut, jotka johtuivat siitä, että +käytävän oven viereiseen muuriin puhkaistiin reikä sotamiesten ulos +päästämistä varten. + +Ruhtinatar löydettiin kopin ovelta kokoon lyyhistyneenä. + +Hänet kannettiin kuumehoureissa kamariinsa, jossa hän makasi +äänettömänä ja liikkumattomana purppurapatjalla. Silmät tuijottivat +yhteen kohtaan. + +Puolen päivän tienoissa ilmoitettiin Cetheguksen tulevan. + +Hänen katseensa oli synkkä, uhkaava ja jäisen kylmä. + +Hän meni aivan vuoteen ääreen. + +Matasunta katsoi häntä silmiin. + +"Hän on kuollut", virkkoi ruhtinatar levollisesti. + +"Hän halusikin sitä. + +"Hän -- ja sinä. + +"Turha on sinua soimata. + +"Mutta nyt näet, mikä seuraa, kun menettelet vastoin tahtoani. Kertomus +hänen kuolemastaan saattaa heti barbaarit raivoon. + +"Sinä olet hankkinut minulle kovan työn. + +"Sillä vain sinä saatoit hänet pakenemaan ja kuolemaan. + +"Jossakin määrin voit tekoasi sovittaa suostumalla toiseen +toivomukseeni. + +"Prinssi Germanus on jo saapunut sinua noutamaan. + +"Sinä lähdet hänen mukaansa." + +"Missä ruumis on?" + +"Sitä ei ole löydetty. + +"Virta on vienyt hänet. + +"Hänet ja -- hänen vaimonsa." + +Matasuntan huulet vavahtivat. + +"Kuolemassakin. Hän kuoli hänen kanssaan." + +"Anna vainajien olla rauhassa. + +"Kahden tunnin perästä tulen tänne takaisin prinssin seurassa. + +"Oletko silloin valmis ottamaan hänet vastaan?" + +"Olen." + +"Hyvä! Me olemme täsmällisiä." + +"Niin minäkin. + +"Aspa, kutsu tänne kaikki orjattaret. + +"He saavat koristella minut diadeemilla, purppuralla ja silkillä." + +"Hän on menettänyt järkensä", tuumi Cethegus ulos mennessään. + +"Mutta naiset ovat sitkeitä. + +"Hän tulee taas järkiinsä. + +"Naiset voivat elää, vaikka sydän onkin reväisty rinnasta." + +Hän lähti lohduttamaan levotonta prinssiä. + +Ennen sovitun ajan päättymistä kuningattaren orjatar saapui kutsumaan +heitä. + +Germanus riensi nopein askelin Matasuntan kamariin. + +Mutta hän jäi hämmästyneenä seisomaan ovelle. + +Hän ei ollut nähnyt goottikuningatarta koskaan niin kauniina. + +Korkea, kultainen diadeemi oli asetettu hänen välkkyville kutreilleen, +jotka valtoiminaan, kahtena mahtavana laineena valuivat hartioille ja +pitkin selkää. + +Alusvaippa oli kultakukkaisesta, valkoisesta silkistä. Se näkyi vain +polven alapuolelta saakka, sillä rintaa peitti laaja purppuraviitta. + +Hänen kasvonsa olivat marmorinvalkeat ja hänen silmänsä loistivat +omituisesti. + +"Prinssi Germanus", huudahti hän tulijalle, "sinä olet puhunut minulle +rakkaudesta. + +"Mutta tiedätkö, mitä olet puhunut? + +"Rakkaus on kuolema." + +Germanus katsoi kysyvästi Cethegukseen. + +Tämä tuli esille. + +Hän tahtoi puhua. + +Mutta Matasunta jatkoi: + +"Prinssi Germanus! Sinua kehutaan hienoimmin sivistyneeksi viisaassa +hovissa, jossa harjoitetaan nerokkaiden arvoituksien arvaamista. + +"Minäkin annan sinulle arvoituksen. Arvaatkohan senkin? + +"Pyydä avuksesi viisas prefekti, joka ymmärtää niin hyvin ihmissydämen. + +"Ratkaise tämä: + +"Vaimo ja sittenkin neito. + +"Leski eikä koskaan vaimo. + +"Etkö arvaa sitä? + +"Olet oikeassa. + +"Vain kuolema selittää kaikki arvoitukset." + +Hän heitti nopeasti purppuravaipan syrjään. + +Leveä, vahva miekka välähti. + +Molemmin käsin hän pisti sen syvälle rintaansa. + +Kauhusta huutaen Germanus ja Aspa riensivät hänen luokseen. + +Cethegus otti kaatuvan syliinsä. + +Matasunta kuoli heti, kun hän oli vetänyt miekan haavasta. + +Cethegus tunsi miekan. + +Hän oli sen kerran lähettänyt Matasuntalle. + +Se oli kuningas Vitigeksen miekka. + + + + + + +KUUDES KIRJA + +TOTILA I + + + + +ENSIMMÄINEN LUKU. + + +Muutamia päiviä senjälkeen, kun Matasunta oli kuollut ja prinssi, johon +tapaus teki järkyttävän vaikutuksen, matkustanut Bysanttiin, saapui +Castra Novasta tieto, joka sai bysanttilaiset joukot lähtemään +Ravennasta. + +Hildebad oli pakenevilta, piiritysjoukkojen läpi pujahtaneilta, saanut +tiedon kuninkaan petollisesta vangitsemisesta. + +Hän haastoi silloin vapauttamiensa vankien välityksellä Belisariuksen +ja Cetheguksen, kummankin erikseen tai molemmat yhdessä -- miten he +vain tahtoivat -- kaksintaisteluun, "jos heillä oli ruumiissaan +pisaraakaan urhoollisuutta ja kunniantuntoa." + +"Hän luulee Belisariuksen vielä olevan Italiassa", arveli Bessas. "Hän +ei näy pelkäävän Belisariustakaan." + +"Nyt olisi hyvä tilaisuus tuhota tuo hurja tappelupukari", tuumi +Cethegus. + +"Mutta siihen tarvitaan rohkeutta. + +"Belisariuksen tapaista rohkeutta." + +"Tiedäthän, etten minäkään vaaraa väistä enemmän kuin hänkään." + +"Hyvä on", vastasi Cethegus. "Tule mukanani minun asuntooni. + +"Neuvon sinulle keinon tuon jättiläisen kukistamiseksi. + +"Sinun on täydennettävä se, minkä Belisarius jätti keskeneräiseksi." + +Mutta itsekseen hän sanoi. + +"Bessas on tosin verraten huono sotapäällikkö, mutta Demetrius ei ole +parempi ja on sitä paitsi helpommin johdettavissa. + +"Ja Bessas on vielä minulle hyvityksen velassa Rooman tiburtisella +portilla sattuneesta tapauksesta." + + * * * * * + +Prefekti oli täydellä syyllä pelännyt, että goottien jo melkein +sammunut vastarinta leimahtaisi taas ilmituleen, kun tieto kuninkaan +petollisesta ja häpeällisestä tuhoamisesta leviäisi. + +Kaikin tavoin hän koetti saada Vitigeksen allekirjoittamaan selityksen, +joka olisi ehdottomasti laimentanut kaikki kostotuumat. + +Veronassa oleskeleva Hildebrand-vanhus, Totila, joka oli Tarvisiumissa, +ja Teja, joka nykyjään oli Ticinumissa, eivät olleet vielä saaneet +tarkempia tietoja. + +He olivat vain kuulleet, että Ravenna oli joutunut vihollisten käsiin +ja että kuningas oli vankina. + +Hämärästi puhuttiin samalla petoksesta. + +Tuskissaan ja kiukussaan ystävät vakuuttivat, ettei luja kaupunki ollut +kukistunut eikä kuningas vangiksi joutunut oikealla tavalla. + +Onnettomuus ei lamauttanut heitä, vaan päinvastoin lisäsi heidän +rohkeuttaan. + +He tekivät tuontuostakin hyökkäyksiä ja heikensivät siten piirittäjiä. + +Nämä huomasivat vähitellen olevansa voimattomia piiritystä jatkamaan. + +Sillä kaikkialta kautta Italian saapui sanomia omituisesta mielialan +muutoksesta bysanttilaisia kohtaan. + +Roomalaisenkin väestön, varsinkin koko keskiluokan, kaupunkien +käsityöläisten sekä maaseudun maanviljelijäin ja vuokralaisten mieliala +muuttui äkkiä. + +Italialaiset olivat kaikkialla ottaneet bysanttilaiset riemuiten +vapauttajina vastaan. + +Mutta hyvin lyhyessä ajassa tämä riemu laskeutui. + +Belisariuksen mukana saapui Justinianuksen lähettäminä laumoittain +bysanttilaisia rahavirkamiehiä, joiden piti heti niittää taistelun +hedelmät ja hankkia Italian aarteista täytettä Itä-Rooman keisarin aina +tyhjään rahastoon. + +He rupesivat sodan kärsimysten aikana harjoittamaan ammattiaan. + +Heti, kun Belisarius oli valloittanut jonkin kaupungin, kutsui +sotajoukon mukana saapunut "logotetes" (tilintekijä) kaikki kaupungin +vapaat porvarit kuuriaan tai torille, käski heidän jakautua +varallisuuden mukaan kuuteen luokkaan ja kehoitti sitten köyhemmän +luokan arvioimaan lähinnä ylemmän luokan varallisuuden. + +Näiden arvioiden perusteella keisarilliset virkamiehet sitten kiskoivat +kultakin luokalta mahdollisimman suuret verot. + +Ja kun he kaikin mahdollisin keinoin koettivat keisarin rahastoa +rikastuttaessaan itsekin rikastua, kävi sorto vallan sietämättömäksi. + +Logotetit eivät tyytyneet suuriin veroihin, jotka keisari käski kantaa +kolmelta vuodelta etukäteen, eikä erityisiin, jokaiselle vapautetulle +Italian kaupungille määrättyyn "vapaus-, kiitos- ja iloveroon", -- +lukuunottamatta vielä Belisariuksen ja hänen sotapäällikköjensä +kantamia varoja joukkojen elättämiseksi, sillä Bysantista ei lähetetty +rahaa eikä muonaa -- vaan koettivat nuo nylkemistaiturit kaikenlaisilla +keinoilla kiskoa varakkailta porvareilta vielä erityisiä veroja. + +He tarkastivat kaikkialla veroluettelot ja keksivät sieltä +maksamattomia veroja goottikuninkaiden, vieläpä Odovakarinkin ajoilta +saakka ja antoivat porvarien valittavaksi joko suunnattoman +lyhennyssumman maksamisen tai oikeusjutun Justinianuksen ulosottomiehen +kanssa, joka ei juuri koskaan hävinnyt oikeudenkäynnissä. + +Jos veroluettelot olivat epätäydelliset tai kadonneet, -- mikä näinä +taistelun vuosina oli Italiassa hyvin yleistä -- niin nuo veroherrat +laativat ne uudestaan oman päänsä mukaan. + +Lyhyesti sanoen: Italiassa harjoitettiin Belisariuksen maahan +saapumisesta alkaen joka paikassa, mihin keisarilliset aseet +ulottuivat, kaikkia niitä verotuskeinoja, joilla Itämaiden maakunnat +olivat imetyt kuiviin. + +Ottamatta huomioon sodan aiheuttamaa hätää riisuivat veronkantajain +ulosottomiehet kyntöhärän talonpojan auran edestä, riistivät +käsityöläiseltä työkalut ja kauppiaalta tavarat myymälästä. + +Monessa paikassa väestö nousi ilmikapinaan nylkijöitään vastaan ja +poltti veroluettelot, mutta bysanttilaiset saapuivat isommalla joukolla +ja rupesivat nylkemään entistä sydämettömämmin. + +Justinianuksen maurilaiset ratsumiehet etsivät afrikalaisten +verikoirien avulla käsiinsä epätoivoon joutuneet talonpojat, jotka +olivat kätkeytyneet metsiin veronkantajia pakoon. + +Cethegus, joka yksin olisi kyennyt auttamaan maamiehiään ja poistamaan +räikeimmät epäkohdat, odotteli asiain kehittymistä. + +Hän toivoi, että italialaiset oppisivat jo ennen sodan päättymistä +kouraantuntuvasti tuntemaan Bysantin hirmuhallituksen. + +Sitä helpommin hän saisi ne silloin innostumaan omin voimin kapinaan ja +karkoittamaan bysanttilaiset samaa tietä kuin gootitkin. + +Olkapäitään kohautellen hän kuunteli luokseen saapuneiden +kaupunkilais-lähetystöjen valituksia ja vastasi lyhyesti: + +"Se on bysanttilaisten hallitustapaa -- teidän on totuttava siihen." + +"Ei", vastasivat Rooman edustajat, "mahdottomuuksiin ei voi tottua. + +"Keisari saattaa pian kuulla sellaista, mistä hän ei voi uneksiakaan." + +Cethegus luuli tällä tarkoitettavan Italian nousemista vapaussotaan. +Kolmatta mahdollisuutta hän ei ainakaan tiennyt. + +Mutta hän erehtyi. + +Vaikka hän halveksikin aikalaisiaan ja maamiehiään, oli hän sentään +luullut kohottaneensa ne oman esimerkkinsä avulla. + +Mutta tämä suku ei voinut enää käsittää ajatusta "Vapaus ja Italian +uudistaminen", joka oli hänen sielulleen yhtä välttämätön kuin ilma +keuhkoille. + +Italialaiset saattoivat vain valita eri isäntien välillä. + +Ja kun bysanttilaisten ies rupesi tuntumaan sietämättömältä, alettiin +taas muistella goottien lempeätä hallitusta. Tätä mahdollisuutta ei +prefekti ollut uneksinutkaan. + +Mutta niin sentään kävi. + +Tarvisiumin, Ticinumin ja Veronan tienoilla sattui jo +linnoittamattomissa paikoissa vähäisessä määrässä sitä, mitä Napolissa +ja Roomassa y.m. suurissa kaupungeissa valmisteltiin. Italialainen +väestö nousi kapinaan bysanttilaisia virkamiehiä ja sotilaita vastaan, +ja ensin mainittujen kolmen kaupungin väestöt auttoivat kaikin tavoin +goottilaista varusväkeä. + +Niinpä täytyi Tarvisiumin piirittäjien luopua hyökkäystuumistaan ja +rajoittaa toimensa leirinsä puolustamiseen, sen jälkeen kun Totila oli +lähiseudun asestettujen talonpoikain avustamana tehnyt hyökkäyksen ja +hävittänyt suurimman osan piirityskoneita. + +Hän hankki ympäristöstä linnoitukseen ruokavaroja ja apuväkeä. + +Iloisemmalla mielellä kuin kuukausimääriin teki Totila +iltatarkastuksensa Tarvisiumin valleilla. + +Aurinko, joka vaipui venetsialaisten vuorten taa, kultasi kaupungin +edustalla olevan tasangon ja punasi taivaalla ajalehtivat pilvet. + +Liikutettuna hän katseli, miten Tarvisiumin lähiseudun talonpojat +riensivät avatuista porteista kaupunkiin ja tarjoilivat hänen +nälkiintyneille gooteilleen leipää, lihaa, juustoa ja viiniä. Gootit +riensivät kaupungista ulos ja käsi kädessä viettivät germaanit ja +italialaiset ilojuhlaa sen johdosta, että äsken oli yhteisvoimin saatu +vihollista vahingoitetuksi. + +"Olisikohan mahdotonta", tuumi Totila itsekseen, "saada sovinto +säilymään ja leviämään yli koko maan? + +"Täytyykö noiden kansojen vihata toisiaan leppymättömästi? + +"Sovinto olisi hyväksi molemmille. + +"Olemmehan mekin rikkoneet kohdellessamme heitä vihollisina, +voitettuina. + +"Heitä on kohdeltu epäluuloisesti eikä kunnioittavalla luottamuksella. + +"Me olemme vaatineet heiltä kuuliaisuutta, emmekä koettaneet voittaa +heidän rakkauttaan. + +"Ja se olisi epäilemättä ollut voittamisen arvoinen. + +"Jos olisimme sen voittaneet, ei Bysantti olisi koskaan saanut täällä +jalansijaa. + +"Lupaukseni täyttäminen -- Valeria -- ei olisi nyt niin +saavuttamattoman kaukana. + +"Jos minun suotaisiin _omalla_ tavallani pyrkiä siihen päämäärään!" -- + +Hänen ajatuksensa ja unelmansa keskeytti eräs etuvartijoiden lähetti, +joka kertoi, että viholliset olivat nopeasti purkaneet leirinsä ja +lähteneet peräytymään etelään päin Ravennaa kohti. Tieltä lännestä päin +näkyi suuri tomupilvi. Sieltä saapui suuri ratsumiesjoukko, luultavasti +gootteja. + +Totila iloitsi kuullessaan sellaisia uutisia, vaikkakin hän epäili +niiden todenperäisyyttä. Hän ryhtyi varokeinoihin petoksen varalta. + +Mutta yöllä tuli varmoja tietoja. + +Hänet herätettiin kertomalla, että gootit olivat voittaneet ja että +voittajat olivat saapuneet häntä tapaamaan. + +Hän riensi vierassaliin, jossa oli Hildebrand, Teja, Torismut ja Vakis. + +Ystävät tervehtivät häntä huutaen: "Voitto! Voitto!" + +Teja ja Hildebrand ilmoittivat, että Ticinumin ja Veronankin luona +italialaiset olivat nousseet kapinaan ja auttaneet heitä hyökkäämään +piirittäjiä vastaan ja hävittämään näiden piirityskoneita. Näiden oli +täytynyt sitten lähteä tiehensä. + +Mutta Tejan silmät ja ääni ilmaisivat tavallista syvempää surua hänen +näitä kertoessaan. + +"Mitä surusanomia tuot näiden ilosanomien ohella", kysyi Totila. + +"Parhaan miehen häpeällinen tuho on kerrottavana!" + +Hän antoi merkin Vakikselle, joka kertoi kuninkaan ja hänen vaimonsa +kärsimykset ja kuoleman. + +"Joen kaislikkoon", päätti hän kertomuksensa, "pääsin hunnien nuolia +pakoon. Niin olen vielä elossa. + +"Minulla on vain yksi päämäärä: kostaa isäntäni ja emäntäni puolesta +heidän pettäjälleen ja murhaajalleen, prefektille." + +"Ei, minun käteni kautta prefekti kuolee", virkkoi Teja. + +"Suurin oikeus kostoon on sinulla, Totila", sanoi Hildebrand. + +"Sillä sinun on kostettava veljesi puolesta." + +"Veljeni Hildebadin", huudahti Totila. "Mikä hänellä on?" + +"Hänet on häpeällisesti murhattu prefektin toimesta", virkkoi Torismut. +"Aivan silmieni edessä! Enkä voinut sitä estää." + +"Väkevä Hildebad kuollut", valitteli Totila. "Kerro!" + +"Hildebad oli luonamme Castra Novan linnassa Mantuan lähellä. + +"Sanoma kuninkaan häpeällisestä kuolemasta oli saapunut meille. + +"Silloin Hildebad vaati sekä Belisariuksen että Cetheguksen +kaksintaisteluun. + +"Heti sen jälkeen julistaja saapui ilmoittaen, että Belisarius oli +hyväksynyt haasteen ja odotti veljeäsi taisteluun meidän valliemme ja +heidän leirinsä välisellä kentällä. + +"Iloisena veljesi riensi linnasta kaikki ratsumiehemme mukanaan. + +"Belisarius, jonka hyvin tunnemme, ratsasti todellakin teltastaan +kultaisissa varuksissaan, valkealla hevosen hännällä koristetun kypärän +silmikko alas laskettuna ja pyöreä kilpi kädessä. + +"Hänen mukanaan oli kaksitoista ratsumiestä. + +"Aivan etumaisena ratsasti prefekti Cethegus mustalla hevosellaan. + +"Muut bysanttilaiset pysähtyivät leirinsä edustalle. -- + +"Hildebad käski minun seurata yksitoista ratsumiestä mukanani. + +"Molemmat taistelijat tervehtivät toisiaan keihäillään. Tuuba kajahti, +ja Hildebad laski täyttä vauhtia vastustajaansa kohti. + +"Tämä syöksyi keihään lävistämänä maahan. Veljesi, joka ei edes +haavoittunutkaan, hypähti hevosen selästä virkkaen: + +"'Se ei ollut Belisariuksen sysäys', ja avasi kaatuneen kypärän. + +"'Bessas', huusi hän ja katsahti suuttuneena vihollisiin. + +"Prefekti viittasi. + +"Kaksitoista mauria heitti keihäänsä ja veljesi kaatui vaarallisesti +haavoittuneena maahan." + +Totila peitti kasvonsa. + +Teja meni osanottavaisena lähemmäksi. + +"Kuule loppuun", sanoi Torismut. + +"Murhan nähdessämme me raivostuimme. + +"Kiukuissamme hyökkäsimme vihollisten kimppuun, jotka luottaen +hämmästykseemme olivat poistuneet leiristä. + +"Hurjan, ankaran taistelun jälkeen ajoimme ne pakosalle. + +"Prefektin, jota heittokeihääni oli haavoittanut hartioihin, pelasti +vain hänen helvetinorhinsa nopeus. + +"Loistavin silmin veljesi katseli taisteluamme. + +"Hän tuotti linnasta Ravennasta tuomansa arkun, avasi sen ja sanoi +minulle: + +"'Teoderikin kruunu, kypärä, kilpi ja miekka.' + +"'Vie ne veljelleni.' + +"Hänen viimeiset sanansa olivat: + +"'Hän kostaa minun puolestani ja uudistaa valtakunnan.' + +"'Sano hänelle -- minä rakastin häntä!' + +"Sitten hän kaatui kilvelleen ja hänen uskollinen sielunsa oli +lähtenyt." + +"Veljeni, rakas veljeni", valitteli Totila. + +Hän nojautui erääseen patsaaseen. Kyyneleet valuivat silmistä. + +"Onnellinen hän, joka voi vielä itkeä", sanoi Teja hiljaa. + +Syntyi hiljaisuus. + +"Muista verivalaasi", sanoi Hildebrand vihdoin. + +"Hän oli kaksinkerroin veljesi. + +"Sinun on kostettava hänen puolestaan!" + +"Sen teen", huudahti Totila vetäen huomaamattaan tupesta miekan, jonka +Teja oli hänelle antanut. + +"Tahdon kostaa hänen puolestaan!" + +Miekka oli Teoderikin. + +"Ja uudistaa valtakunnan", sanoi Hildebrand-vanhus juhlallisesti +painaen kruunun Totilan päähän. + +"Terve, goottien kuningas!" + +Totila säikähti. + +Hän tarttui vasemmalla kädellään kultaiseen kruunuun. + +"Mitä teette?" + +"Velvollisuutemme! + +"Kuoleva ennusti oikein. + +"Sinä uudistat valtakunnan. + +"Kolme voittoa kutsuu sinua jatkamaan taistelua. + +"Muista verivalaasi! + +"Me emme ole vielä turvattomia. + +"Luovummeko aseistamme petoksen ja juonien edessä?" + +"Emme", huudahti Totila, "emme koskaan. + +"Ja oikein on valita kuningas uuden toivon merkiksi. + +"Mutta tuossa on kreivi Teja, arvokkaampi ja kokeneempi kuin minä. + +"Valitkaa Teja!" + +"Minutko toivon merkiksi. + +"Ei", sanoi tämä päätään pudistaen. + +"Ensin on sinun vuorosi. + +"Sinulle on kuoleva veljesi lähettänyt miekan ja kruunun. + +"Kanna niitä onnekkaasti. + +"Jos tämä valtakunta on pelastettavissa, niin sinä sen pelastat. + +"Jollei se ole pelastettavissa, niin kostaja täytyy jäädä jäljelle!" + +"Mutta nyt on lietsottava kaikkiin voiton toivoa", virkkoi Hildebrand. + +"Se on sinun tehtäväsi, Totila. + +"Katsokaa! Uusi päivä nousee kirkkaana. + +"Auringon varhaisimmat säteet saapuvat saliin ja suutelevat otsaasi. + +"Se on jumalien merkki! + +"Terve, kuningas Totila! -- Sinä uudistat valtakunnan." + +Nuorukainen painoi kruunun lujasti kultakiharoilleen ja heilautti +Teoderikin miekkaa aamuauringon loisteessa. + +"Niin", huudahti hän, "jos ihmisvoimat riittävät, niin uudistan +valtakunnan." + + + + +TOINEN LUKU. + + +Ja kuningas Totila piti sanansa. + +Hän palautti vielä kerran entiseen loistoonsa goottien valtakunnan, +joka oli hänen kuninkaaksi tullessaan supistunut kolmeen pieneen +kaupunkiin ja muutamiin tuhansiin aseistettuihin miehiin. Hän kohotti +sen melkein suurempaan kokoon kuin se oli ollut Teoderikin aikana. + +Hän karkoitti bysanttilaiset kaikista Italian kaupungeista, paitsi +yhdestä. + +Hän valloitti takaisin Sardinian, Sisilian ja Korsikan saaret. + +Vielä enemmänkin. Hän kulki voitokkaana valtakunnan vanhojen rajojen +yli ja, kun keisari itsepintaisesti kieltäytyi tunnustamasta goottien +valtakuntaa oikeutetuksi ja itsenäiseksi, goottikuninkaan laivastot +tunkeutuivat, pakottaakseen hänet suostumaan, syvälle Itä-Rooman +valtakunnan maakuntiin ryöstäen ja herättäen kaikkialla pelkoa. + +Italia pääsi hänen lempeän hallituksensa aikana, vaikkei sodan liekki +ollutkaan täysin sammunut, samanlaiseen kukoistukseen kuin Teoderikin +hallitessa. + +Huomattavaa on, että goottien ja italialaisten sadut ylistävät +onnellista kuningasta milloin Numa Pompiliuksen, Tituksen tai +Teoderikin jälkeläisenä, milloin näiden maan päälle nuorekkaassa +muodossa palanneena henkenä, jonka tehtävänä oli valtakunnan +saattaminen entiseen loistoon ja onneen. + +Hänen valtaistuimelle nousemisensa oli kuin aamuauringon nousu synkästä +yöpilvestä. Se oli vastustamaton ja tuotti kaikkialle valoa ja +siunausta. + +Synkät varjot katosivat askel askeleelta hänen lähestyessään. Onni ja +voitto kulkivat hänen edellään ja kaupunkien portit ja ihmisten sydämet +avautuivat hänen edessään melkein vastustuksetta. + +Sotapäällikön ja hallitsijan nero, joka uinaili tässä vaaleaverisessä +nuorukaisessa ja jonka vain muutamat, kuten Teoderik ja Teja, olivat +aavistaneet, vaikka he eivät olleet osanneet antaa sille kyllin suurta +arvoa, kehittyi nyt äkkiä, kun se oli saanut mahdollisuuden kehittyä. + +Näiden vuosien kovat koettelemukset, Napolissa ja Rooman edustalla +kärsityt tuskat ja ero rakastetusta, josta jokainen bysanttilaisten +voitto vei hänet kauemmaksi, olivat kehittäneet hänen luonteensa +nuorekkaan iloisuuden vakavaksi miehekkyydeksi, silti sitä perinpohjin +hävittämättä. + +Hänen luonteensa valoisa peruspiirre oli säilynyt luoden kaikkiin hänen +tekoihinsa miellyttävän ja sydämiä voittavan tenhon. + +Oman ihanteellisuutensa kehoittamana hän vetosi luottamuksellisena +kaikkien muiden ihmisten ihanteellisuuteen. + +Useimmat, melkeinpä kaikki, joita eivät vihamieliset henget hallinneet, +tajusivat vastustamattomasti hänen pyrkimyksensä kaikkeen, mikä oli +jaloa ja kaunista. + +Kuten valo kirkastaa läheisyytensä, vaikutti aurinkoisen kuninkaan +jalomielisyyskin sovittavasti hoviväkeen ja ympäristöön, vieläpä +vastustajiinkin. + +"Hän on vastustamaton kuin auringonjumala", huudahtivat italialaiset. + +Kun oloja tarkemmin katselee, huomaa, että hänen suuri ja nopea +menestyksensä riippui suurimmaksi osaksi hänen nerostaan, kun hän, +totellen luonteensa sisintä kehoitusta, kaikkialla käänsi italialaisten +katkeruuden bysanttilaisten sorron johdosta myötätunnoksi omaansa ja +goottien lempeyttä kohtaan. + +Näimme, miten tämä mieliala oli päässyt vallalle rikkaiden kauppiasten, +käsityöläisten sekä kaupunkien pikku porvareiden, vieläpä maaseudun +uudisasukkaiden ja maanviljelijöidenkin keskuudessa, siis väestön +enemmistön. + +Nuoren goottikuninkaan persoonallisuus loitonsi kokonaan +bysanttilaisista sortajista, joista sotaonnikin näytti luopuneen, sen +jälkeen kun gootit olivat ottaneet sotahuudokseen kuninkaansa nimen. + +Muutamat roomalaiset olivat tietysti taipumattomia: oikeauskoisen +kirkon pylväät, jotka eivät tahtoneet suostua rauhaan kerettiläisten +kanssa, jäykät tasavaltalaiset, katakombien salaliiton johtomiehet sekä +ylpeät roomalaiset aatelissuvut, prefektin läheiset ystävät. + +Mutta tätä pientä osaa ei juuri tarvinnut ottaa laskuissa huomioon. + +Uusi kuningas julkaisi ensi töikseen gooteille ja italialaisille +julistuskirjan. + +Gooteille kerrottiin tarkoin, miten Ravennan antautuminen ja kuningas +Vitigeksen kuolema olivat olleet vain petoksen eikä voittavan voiman +aiheuttamia. Heitä kehoitettiin kostotyöhön, jonka kolme voittoa jo oli +aloittanut. + +Italialaisia hän kehoitti liittymään taas entisiin ystäviinsä, kun he +olivat saaneet kokea bysanttilaisen vallan siunausta. + +Sen vuoksi kuningas lupasi täydellisen anteeksiannon ja sitä paitsi +tasa-arvoisuuden goottien rinnalla. Tähänastiset goottilaiset +etuoikeudet kumottiin, lupa annettiin oman italialaisen sotajoukon +muodostamiseen ja kaikki maatilat ja kaikki yksityinen omaisuus +vapautettiin veroista sodan loppuun saakka. + +Tämä toimenpide etenkin vaikutti suuresti vastakohtana bysanttilaisten +nylkemisjärjestelmälle. + +Erittäin viisas toimenpide oli tämän lisäksi määräys, että jokainen +roomalainen ylimys, joka ei kolmen viikon kuluessa alistunut goottien +valtaan, menettäisi maatilansa, jotka jaettaisiin hänen silloisten +alustalaistensa kesken. + +On näet huomattava, että aateliset olivat bysanttilaismielisiä, +alustalaiset goottilaismielisiä. + +Lopuksi kuningas lupasi suuren, kuninkaallisesta rahastosta maksettavan +palkinnon jokaisesta goottien ja roomalaisten välillä solmitusta +avioliitosta sekä sitä paitsi maata roomalaisten senaattorien +takavarikoiduista maatiloista. + +"Italia", sanottiin julistuskirjassa lopuksi, "jonka veri vuotaa +bysanttilaisen hirmuhallituksen iskemistä haavoista, on elpyvä minun +hallitukseni aikana. + +"Auttakaa, veljet, Italian pojat, meitä ajamaan tästä pyhästä maasta +yhteiset vihollisemme, Justinianuksen hunnit ja skyytit. + +"Niin syntyy italialaisten ja goottien uudessa valtakunnassa, joka +muodostuu italialaisten kauneudesta ja sivistyksestä ja goottien +voimasta ja uskollisuudesta, uusi kansa, jota voimakkaampaa ja +ihanampaa ei vielä mikään maa ole nähnyt." + + * * * * * + +Kun prefekti Cethegus, joka haavoittuneena makasi Ravennassa, heräsi +unestaan ja kuuli uutisen Totilan valtaistuimelle nousemisesta, hypähti +hän kiroten pystyyn. + +"Herra", varoitteli kreikkalainen lääkäri, "sinun pitää olla varovainen +ja --" + +"Etkö kuullut? + +"Totila on goottien kuninkaana. + +"Nyt ei ole aikaa varovaisuuteen. + +"Kypäräni, Syphax." + +Hän sieppasi Lucius Liciniukselta, joka tiedon toi, julistuskirjan ja +luki sen nopeasti. + +"Eikö se ole naurettavaa? + +"Eikö se ole mielettömyyttä", tuumi Lucius. + +"Se olisi mielettömyyttä, jos roomalaiset olisivat roomalaisia. + +"Mutta ovatko ne? + +"Elleivät ne ole, niin me tavoittelemme hullutuksia eikä +barbaarikuningas. + +"Tuota koetta ei saa tehdä. + +"Tuo uusi vaara on tukahdutettava heti alussa. + +"Isku aatelisia vastaan alustalaisten hyväksi on nerokkaasti +suunniteltu. + +"Se ei saa toteutua. + +"Missä on Demetrius?" + +"Hän lähti eilisiltana Totilaa vastaan. + +"Sinä nukuit ja lääkäri kielsi herättämästä sinua. + +"Demetriuskin kielsi." + +"Totila on kuninkaana ja te annatte minun sittenkin nukkua. + +"Ettekö tiedä, että tuo valkotukka on goottikansan hyvä henki. + +"Demetrius tahtoo tietysti yksin niittää laakerit. + +"Miten paljon hänellä on väkeä?" + +"Kaksitoista tuhatta goottien viittä tuhatta vastaan. Siis paljon +voimakkaampi." + +"Demetrius on hukassa. + +"Ratsaille! + +"Kutsukaa aseisiin kaikki, jotka jaksavat kantaa keihästä. + +"Jättäkää tänne vartijoiksi vain haavoittuneet. + +"Tämä tulisoihtu, jonka nimi on Totila, on sammutettava kipinäänsä. + +"Muuten ei sitä sammuta kokonainen valtameri verta. + +"Aseeni! Ratsaille!" + +"Tuollaisena en ole ennen prefektiä nähnyt", sanoi Lucius Licinius +lääkärille. + +"Se oli kai kuumetta. + +"Hän kalpeni." + +"Hänessä ei ollut enää kuumetta." + +"Siinä tapauksessa en sitä käsitä, sillä pelkoa ei se voinut olla. + +"Syphax, seuratkaamme häntä." + +Lepäämättä Cethegus riensi joukkonsa etunenässä eteenpäin. + +Hän kulki niin hurjasti, että vain pieni ratsastajajoukko kykeni +seuraamaan hänen nopeaa, väsymätöntä ratsuaan Plutoa. + +Pitkän välimatkan päässä toisistaan tulivat jäljessä Marcus Licinius ja +Massurius, Cetheguksen palkkasoturit ja Balbus kiireisesti aseistetut +Ravennan porvarit mukanaan. + +Cethegus oli jättänyt vahvaan Ravennaan vain vanhukset ja lapset sekä +haavoittuneet. + +Vihdoin Cethegus saavutti bysanttilaisen sotapäällikön jälkijoukon. + +Totila kulki Tarvisiumista eteläänpäin Ravennaa kohti. + +Lukuisia joukkoja aseistettuja italialaisia Ligurian, Venetsian ja +Aemilian maakunnista liittyi häneen saatuaan uutta toivoa ja uutta +päättäväisyyttä hänen julistuskirjastaan. + +He halusivat ottaa osaa hänen ensi taisteluunsa bysanttilaisia vastaan. + +"Ei", vastasi Totila heidän johtajilleen, "tehkää lopullinen +päätöksenne vasta taistelun _jälkeen_. + +"Me gootit taistelemme yksin. + +"Jos voitamme, niin voitte seurata meitä. + +"Mutta jos kaadumme, niin bysanttilaisten kosto ei kohtaa teitä. + +"Odottakaa siis." + +Kun tieto tästä jalomielisestä päätöksestä levisi, virtasi hänen +luokseen uusia italialaisjoukkoja. + +Mutta Totilan joukko vahvistui marssin aikana joka hetki +goottisotilaista, jotka olivat yksitellen tai pienempinä parvina +paenneet vankeudesta tai lähteneet liikkeelle piilopaikoistaan saatuaan +tiedon Vitigestä kohtaan harjoitetusta petoksesta, uuden kuninkaan +valitsemisesta ja sodan syttymisestä uudelleen. + +Gootit ja bysanttilaiset joutuivat pian taisteluun, sillä Totila +kiirehti eteenpäin, ettei hänen joukkojensa innostus pääsisi +kylmenemään, ja Demetrius puolestaan koetti ehtiä yksin taisteluun +Totilan kanssa. + +Taistelupaikka oli Pons Padi. + +Bysanttilaiset olivat tasangolla. Heidän takanaan oli joki, jonka yli +vasta puolet heidän jalkaväkeään oli kulkenut. + +Silloin goottien etujoukko, joka tuli luoteesta päin, näkyi hiukan +viettävien kukkulain harjalla. + +Laskeva aurinko häikäisi bysanttilaisten silmät. + +Totila tarkasti kukkulalta käsin edessään olevan vihollisen aseman. + +"Voitto on minun", huusi hän riemuissaan, veti miekkansa esille ja ajaa +karautti ratsumiestensä etunenässä rinnettä alas vihollisen kimppuun, +kuten haukka syöksyy saaliinsa päälle. + +Cethegus oli heti auringonlaskun jälkeen saapunut ratsumiehineen +bysanttilaisten viimeiseen leiripaikkaan. + +Samassa saapuivat paikalle ensimmäiset pakolaisetkin taistelusta. + +"Käännä hevosesi, prefekti", huusi hänelle eräs ratsumies, "ja pelasta +itsesi. + +"Totila on kimpussamme! Hän on omakätisesti halkaissut armenialaisten +urhoollisimman päällikön Artabazeen kypärän ja pään." + +Pakolainen jatkoi matkaansa. + +"Taivaan jumala oli barbaarien päällikkönä", huusi toinen. "Kaikki on +hukassa! + +"Päällikkö on vankina! Kaikki pakenevat epäjärjestyksessä." + +"Kuningas Totila on vastustamaton", huusi kolmas aikoen ajaa prefektin +ohi, joka oli asettunut keskelle tietä. + +"Kerro sellaisia helvetissä", sanoi Cethegus pistäen miehen kuoliaaksi. + +"Eteenpäin!" + +Mutta hänen täytyi melkein samassa peruuttaa komennuksensa. + +Sillä voitetut bysanttilaiset pakenivat jo tiheänä joukkoina täyttäen +kaikki tiet. + +Prefekti huomasi mahdottomaksi pienellä joukollaan estää tuhansien +paon. + +Hetken hän katseli epätietoisena pakenevien murtuneita rivejä. + +Takaa-ajavien goottien etujoukot näkyivät jo kaukaa. + +Silloin Demetriuksen alipäällikkö Vitalis saapui hänen luokseen +haavoittuneena. + +"Oi, ystävä", huusi tämä prefektille. "Mahdotonta on seisahduttaa +pakoa. + +"Se ei pysähdy ennenkuin Ravennassa." + +"Sen uskon minäkin", virkkoi Cethegus. + +"Ne vievät minunkin mieheni mukanaan, jos ne aiotaan seisahduttaa." + +"Eikä meitä aja takaa kuin puolet voittajia Tejan ja Hildebrandin +johdolla. + +"Kuningas lähti taistelukentältä toisaalle. + +"Näin hänen lähtönsä. + +"Hän kääntyi lounaaseen." + +"Hän aikoo Roomaan", kiljaisi Cethegus kiskaisten orittaan ohjaksista +niin rajusti, että tämä hypähti pystyyn. + +"Seuratkaa minua! Rannikolle!" + +"Entä voitettu sotajoukko? Jätämmekö sen ilman päällikköä", virkkoi +Lucius Licinius. "Katso, miten ne pakenevat!" + +"Anna niiden paeta! + +"Ravenna on luja. + +"Se pitää puolensa. + +"Ettekö kuulleet? + +"Gootti aikoo Roomaan. + +"Meidän täytyy ehtiä sinne ennemmin. + +"Seuratkaa minua! Rannikolle! Meritie on vielä vapaa! + +"Roomaan!" + + + + +KOLMAS LUKU. + + +Ihana -- ja laajalta kuuluisa ihanuudestaan -- on laakso, jossa +pohjoisesta tuleva Passara yhtyy lännestä kaakkoon virtaavaan +Atesikseen. + +Kaukana oikealla rannalla kumartuu Mendola kaihoten kaunista etelää +kohden. + +Täällä Passaran yhtymäpaikan yläpuolella oli roomalainen siirtola +Mansio Majae. + +Hiukan ylempänä oli korkealla kukkulalla Teriolis-linnoitus. + +Nykyjään on paikan nimenä Merano. + +Linnoituksesta on saanut nimensä Tyrolin maakunta. + +Mansio Majae nimi on vieläkin tunnettu huvilarikkaalla Mais-nimisellä +paikkakunnalla. + +Siihen aikaan oli Teriolis-linnassa itägoottilainen varusväki, kuten +kaikissa muissakin raetiläisissä vuorilinnoissa Atesiksen, Isarcuksen +ja Oenuksen varsilla. Linnojen tarkoituksena oli pitää kurissa vain +puoliksi kukistettuja sveevejä, alamanneja ja markomanneja -- taikka +"bajuvareja", kuten niitä jo silloin ruvettiin kutsumaan -- jotka +asuivat Raetiassa, Licuksen ja alisen Oenuksen varsilla. + +Paitsi linnoituksen varusväkeä oli tänne hedelmälliseen, ihanaan +laaksoon, jonka ympärillä oli loivia, meheväruohoisia vuoria, +sijoittunut asumaan useita goottisukuja. + +Vielä nykyaikanakin ovat Meranon, Ultnerin ja Sarnin laaksojen asukkaat +tunnetut erinomaisesta, jalosta, vakavan levollisesta kauneudestaan. He +ovat paljon hienompia, ylhäisempiä ja sielukkaampia kuin Innin, Lechin +ja Isarin varsilla asuvat bajuvariheimot. + +Kertomukset ja sadut vahvistavat olettamusta, että täällä elää vielä +itägoottien jäännöksiä. + +Sillä amelungitaru, Didrik berniläinen ja ruusutarha ovat säilyneet +paikkojen nimissä ja väestön muinaistavoissa. + +Eräälle korkealle vuorelle Atesiksen vasemmalle rannalle oli +Iffa-niminen gootti asettunut. Hänen jälkeläisensä asuivat siellä +edelleen. + +Iffinger-vuoreksi kutsutaan paikkaa vieläkin. Vuoren etelärinteelle oli +uudisasukas rakentanut vaatimattoman talonsa. + +Siirtolais-gootti oli tavannut täällä jo viljelyksiä. Raetiläinen +alppitalomalli, joka oli käytännössä jo silloin, kun Drusus +kukisti raseniset vuorikansat ja joka on hyvin sovelias näihin +vuoristoseutuihin, ei ollut siitä muuttunut roomalaisten valloittajien +saapumisen jälkeen. He rakensivat huvilansa laaksoihin ja vahtitorninsa +vuorille. Entiset asukkaat pysyivät paikoillaan. + +Etsch-laakson täydellisesti roomalaistuneet asukkaat olivat itägoottien +vaelluksesta huolimatta jääneet levollisesti paikoilleen. + +Gootit olivat nimittäin tunkeutuneet Italian niemimaahan paljon +edempänä, Saven ja Isonzon luona. Vasta kun Ravenna oli antautunut ja +Odovakar tuhottu, oli Teoderik lähettänyt joukkojaan tekemään +rauhallisia valloituksia Pohjois-Italiaan ja Etsch-laaksoon. + +Niinpä olivat Iffa ja hänen sukulaisensa asettuneet vuorelleen ja +ruvenneet täydessä sovussa roomalaisten naapuriensa kanssa viljelemään +maata. + +Goottilaiset uudisasukkaat vaativat vain täällä samoin kuin muuallakin +roomalaiselta isännältään kolmanneksen pellosta, niitystä ja metsästä, +kolmannen osan talosta, orjista ja karjasta. + +Vuosien kuluessa roomalainen isäntä oli alkanut pitää tätä pakollista +naapuruutta epämukavana. + +Hän luovutti gooteille kolmestakymmenestä parista erinomaisia, +Pannoniasta tuotuja raavaseläimiä, joita germaanit osasivat niin +erinomaisesti kasvattaa, loputkin vuorella sijaitsevaa omaisuuttaan, ja +siirtyi kauemmaksi etelään, missä roomalaisia asui tiheässä. -- + +Siten koko Iffinger-vuori oli muuttunut aivan germaanilaiseksi. + +Sillä silloinen isäntä oli äkkiä myynyt jäljellä olevat roomalaiset +orjatkin ja hankkinut vangituista gepideistä uusia sekä mies- että +naispalvelijoita. + +Nykyisen isännän samoin kuin esi-isän nimi oli Iffa. Hän oli jo +harmaahapsinen. Hän eli melkein yksin, sillä hänen veljensä, vaimonsa +ja kälynsä olivat useita vuosia sitten hautautuneet vuorenvieremän +alle. + +Poika, nuorempi veli ja tämän poika olivat totelleet kuningas +Vitigeksen kutsua ja jääneet Rooman edustalle. + +Jäljellä olivat vain hänen kaatuneen poikansa lapset, poika ja tytär. + +Aurinko oli vaipunut kaukaisten vuorten taakse, jotka etelässä ja +lännessä ovat Etsch-laakson rajana. + +Lämmin kullanpunainen hohde valaisi vuorten synkkää porfyyriä saattaen +sen kimaltelemaan punaisen viinin tavoin. + +Ruohoista rinnettä, jonka harjalla karjamajat olivat, kulki hitaasti +askel askeleelta lapsi -- vai oliko hän jo neito -- ajaen edellään +lammaslaumaa. Hän varjosti silmiään kädellään ja katseli hehkuvaa +auringonlaskua. + +Hän salli suojattiensa tuon tuostakin näykätä tien varrella kasvavia +mehukkaita alppikasveja ja löi pähkinäpuuvitsalla, joka hänellä oli +paimensauvan asemesta, tahtia ikivanhaan, yksinkertaiseen säveleeseen, +johon hän hyräili seuraavat sanat: + + Vuohet rakkaat, + paimenkäden + sallikaatte + johtaa teitä; + niinkuin taivaan + valo-vuonat, + kirkkaat tähdet + paimentansa + aulihisti, + hurskaan tyynnä + tottelevat. + Helppo niit' on + kaita, johtaa + herra Kuun. + +Hän vaikeni ja katsoi kaulaansa kurkottaen vasemmalla puolella +sijaitsevaan syvään rotkoon, jonka suuntansa muuttanut puro oli +uurtanut vuorenrinteeseen. Näin kesäaikana oli siinä verraten vähän +vettä. + +"Missä hän nyt lienee", tuumi hän. + +"Tavallisesti hänen vuohensa kiipeilevät auringon mailleen mennessä +tuolla rinteellä. + +"Kukkani kuihtuvat pian." + +Hän istahti nyt kivimöhkäleelle tien viereen, antoi lampaiden vielä +syödä, pani vitsan viereensä ja laski lammasnahkaisen esiliinansa, jota +hän oli pitänyt kiinni vasemmalla kädellään, putoamaan. Siitä putosi +suuri joukko kauniita alppikukkia. + +Hän alkoi sitoa seppelettä. + +"Siniset kukat sopivat parhaiten hänen ruskeaan tukkaansa", virkkoi hän +sitoen uutterasti. + +"Minä väsyn yksin paimentaessani paljon pikemmin kuin yhdessä hänen +kanssaan, vaikka silloin kiipeämmekin paljon korkeammalle. + +"Mistähän se johtuu? + +"Jalkojani polttaa. + +"Minun kai on mentävä purolle niitä jäähdyttelemään. + +"Samalla näen myöskin, kun hän tulee karjoineen rinnettä alas. + +"Aurinko ei polta enää." + +Hän pyyhkäisi päästään kurpitsan lehden, jota oli pitänyt hatun +asemesta. + +Silloin tuli näkyviin hohtavan vaalea tukka, joka oli ohimoilta +pyyhkäisty taaksepäin ja sidottu kiinni punaisella nauhalla. + +Se pääsi nyt kurpitsin lehden alta valloilleen ja välkähteli auringon +säteiden tavoin hänen kaulallaan, jonka peittona oli vain villamekko, +joka ulottui hiukan alapuolelle polvia. Uumilla hänellä oli leveä +nahkavyö. + +Hän mittasi seppeleen suuruutta oman päänsä mukaan. + +"Hänen päänsä on suurempi. + +"Tuo alppiruusu on vielä pantava siihen." + +Hän sitoi nyt seppeleen molemmat päät yhteen sirolla sideruoholla, +hypähti seisoalleen, pudisti viimeisetkin kukat nahkaesiliinastaan, +otti seppeleen vasempaan käteensä ja lähti laskeutumaan jyrkkää +rinnettä, jonka juurella puro lorisi kiviä vasten. + +"Ei, jääkää tänne odottamaan. + +"Sinäkin, rakas Lumikko. + +"Palaan pian." + +Hän palautti lampaat, jotka aikoivat lähteä hänen mukaansa, mutta +jäivät nyt määkien katsomaan paimenensa jälkeen. + +Notkeana tällaiseen kulkuun tottunut tyttönen kiipeili ja hyppi jyrkkää +rinnettä alaspäin tuon tuostakin tarttuen sitkeihin pensaisiin, +näsiäisiin tai kanerviin, joskus hypellen kiveltä kivelle. + +Hänen hypellessään murtui rapautunut kivi ja palaset syöksyivät +rinnettä alas. Silloin hän näiden jäljestä hyppiessään kuuli äkkiä +uhkaavaa, terävää sähinää. + +Ennenkuin hän ehti kääntyä takaisin, näki hän suuren kuparinruskean +käärmeen tulevan vastaansa pää koholla. Alas lentävät kiven sirpaleet +olivat kai herättäneet sen unestaan. + +Lapsonen säikähti kovasti. Polvet eivät enää totelleet häntä. Hädissään +hän alkoi huutaa: "Adalgot! Tule auttamaan." + +Tähän hätähuutoon kuului heti paikalla vastauksena raikas huuto: + +"Alarik! Alarik!" + +Se kuului aivan sotahuudolta. + +Oikeanpuoliset pensaat ratisivat, kiviä vieri rinnettä alas ja +takkuiseen sudennahkatakkiin puettu solakka nuorukainen kiiti +nuolennopeana kiemurtelevan käärmeen ja pelästyneen tytön väliin. + +Hän heilahdutti vuorisauvaansa keihään tavoin ja tähtäsi sillä niin +tarkoin, että sen rautainen kärki lävisti käärmeen kapean pään +seivästäen sen maahan. + +Käärmeen pitkä ruumis vääntelehti kuolon kamppauksessa sauvan +ympärillä. + +"Goto, oletko vahingoittumaton?" + +"Olen, sinun ansiostasi." + +"Salli minun sitten lukea käärmeluku, niin kauan kun mato vielä liikkuu +-- se karkoittaa tämän suvunkin kolmen tunnin matkan piiristä." + +Hän kohotti kolme oikean käden sormea ikäänkuin vannoakseen ja saneli +seuraavan ikivanhan käärmeluvun: + + "Varro, sa käärme! + Kimpuile, koira! + Kuolasi myrkky + purkaos maahan; + miehet ja immet + jättäös rauhaan. + Tyhjäksi vaivu, + kelvoton konna, + uppoa yöhön! + Ylväsnä yli + käärmeiden päitten + kulkee voittaen goottien suku!" + + + + +NELJÄS LUKU. + + +Kun hän oli lopettanut lukunsa ja kumartui katselemaan kuollutta +käärmettä, painoi pelastettu seppeleensä hänen kullanruskeille, +kiharaisille, sankoille hiuksilleen. + +"Terve, sankari ja auttaja! + +"Katso! Voitonseppele oli jo edeltäkäsin sidottu. + +"Eijaa! Sininen kruunu sopii sinulle erinomaisen hyvin." + +Hän löi iloissaan kätensä yhteen. + +"Jalastasi vuotaa verta", sanoi nuorukainen huolissaan. "Salli minun +imeä veri haavastasi, jos käärme on purrut sinua." + +"Sen sain terävästä kivestä. + +"Parempiko olisi, jos sinä kuolisit?" + +"Mielelläni kuolisin sinun tähtesi, Goto! + +"Mutta myrkky olisikin suussa vaaratonta. + +"Salli minun sentään pestä haavasi. Minulla on mukanani etikkaa ja +vettä. + +"Päälle panen sitten voidetta tai parantavia ruohoja." + +Hän painoi tytön hellästi kivelle istumaan, polvistui hänen eteensä, +otti paljaan jalan varovaisesti vasempaan käteensä ja hoiteli haavaa +kaataen siihen kurpitsipullostaan jotakin sekoitusta. + +Sitten hän hypähti pystyyn, etsi jotakin ruohostosta, palasi löytämänsä +yrtti mukanaan ja sitoi lehdet huolellisesti pienen haavan päälle +nahkahihnalla, jonka hän irroitti jalastaan. + +"Sinä olet niin hyvä", virkkoi tyttö silitellen auttajansa päätä. + +"Salli minun kantaa sinut rinnettä ylös", pyyteli nuorukainen. + +"Pidän sinua niin mielelläni sylissäni." + +"Mitä vielä", vastasi toinen nousten seisoalleen. + +"En minä ole haavoittunut karitsa. + +"Katsos, miten voin juosta! + +"Missä vuohesi ovat?" + +"Tuolta ne tulevat juuri näkyville katajapensaiden takaa. + +"Kutsun ne tänne." + +Hän otti paimenpillinsä ja puhalsi sillä kimeän äänen pyörittäen sitten +vuorisauvaansa ympäri päänsä. + +Vankkarakenteiset vuohet riensivät paikalle niin pian kuin voivat. Ne +pelkäsivät rangaistusta. + +Kylväen taskustaan maahan ohuelta suolaa, jota vuohet ahnaasti +nuoleksivat, lähti hän nousemaan rinnettä käsi hellästi tytön kaulalla. + +"Sano, rakkaani", virkkoi tyttö, päästyään ylös ja koottuaan lampaansa, +"miksi tänään taas kävit käärmeen kimppuun huutaen: 'Alarik! Alarik!' + +"Samoin teit äskettäin peloittaessasi Lumikkoni kimpusta vuorikotkan, +joka jo oli iskenyt siihen kyntensä." + +"Se on sotahuutoni." + +"Kuka sen on sinulle opettanut?" + +"Isoisä opetti sen minulle ensimmäisellä sudenajoretkelläni, jolloin +otin tämän turkin mestari Isgrimmin kylkiluilta. + +"Hyökkäsin miekka kädessä suden kimppuun, joka ei enää päässyt pakoon, +vaan tuli minua kohti, ja huusin samalla: 'Iffa! Iffa!' -- kuten olin +kuullut hänen tekevän. + +"Hän sanoi silloin: + +"'Adalgot! Sinä et saa huutaa 'Iffa!' -- kuten minä. Kun sinä käyt +sankarin tai pedon kimppuun, niin huuda 'Alarik!' + +"'Se tuottaa sinulle siunausta.'" + +"Mutta eihän esi-isiemme eikä sukulaistemme joukossa ole ainoatakaan +sen nimistä, veljeni. Tiedämmehän me heidän nimensä." + +He olivat puhellessaan saapuneet karjamajan luo ja vieneet elukat +suojaan. Sitten he menivät istumaan akkunan alle puupenkille, joka oli +talon etusivulla. + +"Ensin on isämme Iffamer", luetteli tyttö miettiväisenä, "sitten +setämme Wargs, joka tuhoutui vuorenvieremän alle, isoisä Iffa, toinen +setä Iffamut, tämän poika, serkkumme Iffasunt, isoisän isä Iffarik ja +taas Iffa, mutta ei ainoatakaan Alarikia." + +"Mutta sittenkin tuntuu minusta, että olen sen nimen kuullut -- se on +kuin epämääräinen uni sen suuren vuorenvieremän ajoilta, joka hautasi +alleen setämme Wargsin, niiltä ajoilta, jolloin aloin juoksennella +pitkin vuoria. Se miellyttää minua. + +"Ja isoisä on kertonut minulle sen nimisestä sankarikuninkaasta, joka +ensimmäisenä kaikista germaanisankareista valloitti Romaborgin; +tiedäthän: sen kaupungin, jonka edustalta isämme ja setä Iffanut ja +serkku Iffasunt eivät ole vielä palanneet -- ja joka sitten kuoli +nuorena, kuten lohikäärmeen tappaja Sigfrid ja pakanakuningas Baltar. + +"Hänen hautansa on syvän joen pohjassa. + +"Siellä hän makaa kultakivellä aarteidensa alle haudattuna. Pitkä +kaisla kahisee hänen päällään. + +"Nyt on valittu uusi kuningas, jonka nimi on Totila, kuten sotilaat, +jotka olivat vaihtamassa vahteja Terioliksen linnassa, kertoivat. + +"Hän kuuluu olevan samanlainen kuin Alarik ja Sigfrid. Hän kuuluu +olevan kuin auringonjumala. + +"Isoisä on sanonut, että minustakin tulee sotilas. Minä liityn kuningas +Totilan joukkoihin ja hyökkään vihollisen kimppuun huutaen: 'Alarik! +Alarik!' + +"Olen jo aikoja sitten ikävystynyt tähän vuoria pitkin kiipeilemiseen +ja vuohien paimentamiseen. Täällä ei ole voitettavana muita vihollisia +kuin susi ja parhaissa tapauksissa karhu, joka käy varastelemassa +viinirypäleitä ja hunajaa. + +"Te kaikki kiittelette minua taitavaksi harpunsoittajaksi ja +laulajaksi. + +"Mutta minä tunnen, ettei se ole paljon arvoista, ja tiedän, ettei +vanhuksella ole enää minulle opettamista. + +"Tahtoisin laulaa paljon komeampia lauluja. + +"En koskaan kyllästy kuuntelemaan tuolla linnassa olevien sotilaiden +kertomuksia aurinkokuninkaan Totilan voitoista. + +"Äskettäin lahjoitin vanhalle Hunibadille, jonka kuningas oli +lähettänyt tänne hoitamaan rauhassa haavojaan, kaatamani komean +vuorikauriin siitä, että hän kertoi kolmannen kerran Paduksen sillan +taistelun. + +"Kuningas Totila voittaa synkän helvetinkuninkaan, hirmuisen +Cetheguksenkin. + +"Olen jo laatinut laulunkin, joka alkaa seuraavasti: + + "Vapise vihdoin, + synkkä Cethegus. + Täällä ei auta + metkusi alhat. + Uhkasi murtaa + urhoisa Teja. + Voittava päivä, + aurinko aamun + usvasta, yöstä + kirkasna kohoo + taivahan Herran + suosikki suuri." + +"Mutta pidemmälle en pääse. + +"En osaa runoilla yksin. + +"Tarvitsen taitavan mestarin harpun soiton ja runoilemisen opastajaksi. + +"Keihään heittäjästä Tejasta, jota kutsutaan mustaksi kreiviksi ja joka +kuuluu soittavan erinomaisesti harppua, olen myöskin tehnyt runon, joka +ei vielä ole valmis ja jonka aion päättää. + +"Olisin jo aikoja sitten -- tämän sanon vain sinulle -- lähtenyt täältä +hiiskumatta mitään isoisälle, joka aina sanoo minua liian nuoreksi, +ellei eräs seikka olisi minua pidättänyt täällä." + +Hän hypähti pystyyn. + +"Mikä, veljeni", kysyi Goto jääden rauhallisesti istumaan ja katsellen +häntä ihmeissään suurilla, heleänsinisillä silmillään. + +"Jollet sinä sitä tiedä", vastasi Adalgot melkein vihaisena, "niin en +voi sitä sinulle sanoa. Lähden pajaan takomaan itselleni uusia +nuolenkärkiä. Anna minulle suudelma! Kas niin! + +"Anna nyt minun suudella silmiäsi ja vaaleata tukkaasi. + +"Hyvästi, rakas sisar, illalliseen saakka!" + +Hän riensi tytön luota läheiseen rakennukseen, jonka ovella oli pihdit +ja kaikenlaisia työkaluja. + +Goto nojasi poskeaan käteensä ja sanoi ääneen katsellen eteensä: + +"En minä sitä arvaa. + +"Sillä _minut_ hän tietystikin ottaisi lähtiessään mukaansa. + +"Emmehän me voi elää ilman toisiamme." + +Hän nousi hiljaa huoahtaen ja lähti talon viereiselle niitylle +katsomaan pellavaa, joka oli siellä valkenemassa. + +Asuinhuoneessa vanha Iffa nousi avonaisen akkunan äärestä. + +Hän oli kuullut nuorten puheet. + +"Tämä ei käy enää laatuun", tuumi hän kynsien korvallistaan. + +"Minulla ei ole ollut sydäntä erottaa noita lapsia toisistaan. + +"Hehän ovat olleet lapsia! + +"Olen aina odottanut hiukan. + +"Nyt jo huomaan odottaneeni hiukan liian kauan. + +"Sinä, Adalgot, saat lähteä täältä!" + +Hän lähti tuvasta ja meni hitaasti pihan yli pajaan. + +Poika oli uutterassa työssä. + +Hän puhalsi kaikin voimin ahjossa olevia hehkuvia hiiliä ja pani sitten +sinne nuolenpään tekeleet, saadakseen ne pehmeämmiksi ja siten +helpommiksi muovailla. + +Sitten hän otti ne pihdeillä ahjosta, pani alasimelle ja takoi ne +taitavasti oikeanmuotoisiksi. + +Hän nyökäytti päätään tervehdykseksi herkeämättä työstään. + +Hän iski vasaralla niin ahkerasti, että säkenet lentelivät. + +"No", ajatteli vanhus, "nyt hän ajattelee ainoastaan nuolia ja rautaa." + +Mutta äkkiä nuori seppä iski viimeisen lyönnin, heitti moukarin +nurkkaan, pyyhkäisi hien otsaltaan ja kysyi äkkiä kääntyen Iffaan päin: + +"Isoisä, mistä ihmiset tulevat?" + +"Jeesus, Wodan ja Maria", huudahti vanhus peräytyen pelästyneenä. + +"Poika, mistä sinä olet saanut päähäsi tuollaisia ajatuksia?" + +"Mistä sen tiedän. Ajatukset tulevat vain. + +"Minä tarkoitan, mistä ensimmäiset ihmiset ovat tulleet, kaikkein +ensimmäiset? + +"Pitkä Hermegisel tuolla ylhäällä Terioliksessa, hän, joka on karannut +Veronan areiolaisesta kirkosta, osaa lukea ja kirjoittaa, sanoo, että +kristittyjen jumala oli tehnyt eräässä puutarhassa savesta miehen ja +tämän nukkuessa hänen kylkiluustaan naisen. + +"Mutta sehän on naurettavaa. + +"Eihän suurestakaan kylkiluusta saa tehdyksi pientäkään naista." + +"En minäkään sitä usko", myönsi vanhus hiukan mietittyään. + +"Sitä on vaikea uskoa. + +"Minä muistan, että isäni kertoi kerran takkavalkean ääressä +istuessamme ensimmäisten ihmisten kasvaneen puissa. + +"Hildebrand-vanhus, joka oli isäni ystävä, vaikka olikin paljon +vanhempi -- hän oli tullut Tridentumista tänne partioretkelle villejä +bajuvareja vastaan -- ja joka istui lähinnä takkaa, -- oli kevättalvi +ja ilma oli vielä hyvin kylmä ja raaka -- myönsi puujutun oikeaksi. + +"Mutta ihmiset eivät olleet kasvaneet puissa, vaan kaksi pakanajumalaa +-- Hermegisel kutsuu niitä pahoiksi hengiksi -- olivat kerran löytäneet +merenrannalta saarnin ja lepän ja muodostaneet niistä miehen ja vaimon. + +"Tästä on vanha laulukin. + +"Hildebrand-vanhus osasi vielä pari säkeistöä. + +"Isäni ei enää osannut." + +"Sen minäkin voin pikemmin uskoa. + +"Mutta joka tapauksessa oli alussa hyvin vähän ihmisiä." + +"Niin kai." + +"Alussa oli vain muutamia sukuja." + +"Tietysti." + +"Ja vanhat kuolivat yleensä ennen nuoria." + +"Kyllä kai." + +"Silloin sanon sinulle jotakin, isoisä. + +"Ihmisten täytyi siis kuolla sukupuuttoon tai, koska ihmisiä vielä on +olemassa, -- siihen minä tahdoin päästäkin, isoisä -- täytyi veljien ja +sisarten mennä naimisiin, kunnes useampia sukuja syntyi." + +"Adalgot, sinä olet päästäsi vialla." + +"En ollenkaan. + +"Lyhyesti: se, mikä saattoi käydä päinsä ennen, saattaa tapahtua +nytkin. + +"Tiedä siis, että tahdon sisareni Goton vaimokseni." + +Vanhus syöksyi hänen luokseen aikoen sulkea kädellään hänen suunsa, +mutta nuorukainen hypähti nopeasti syrjään. + +"Tiedän mitä sinä aiot sanoa. + +"Tridentumin papit sekaantuisivat täällä asiaan. + +"Ja sitten kuninkaan kreivi. + +"Mutta voinhan lähteä hänen kanssaan vieraaseen maahan, missä meitä ei +kukaan tunne. + +"Hän lähtee varmasti mukaan." + +"Vai olet sinä varma." + +"Olen." + +"Mutta sitä sinä et vielä tiedä", vastasi vanhus vakavan ja +päättäväisen näköisenä, "että tämä on viimeinen yö, jonka vietät +Iffinger-vuorella. + +"Liikkeelle, Adalgot! Minä, isoisäsi ja holhoojasi, käsken sinua. + +"Sinulla on kuningas Totilan hovissa ja hänen sotajoukossaan täytettävä +verivelvollisuutesi, koston velvollisuus -- setäsi Wargsin, joka makaa +vuorenvieremän alla, sinulle uskoma pyhä tehtävä. + +"Olet jo tarpeeksi kehittynyt ja väkevä sen täyttämiseen. + +"Huomenna auringon noustessa lähdet etelään, Italiaan, jossa kuningas +Totila rankaisee vääryyttä, auttaa oikeuden voitolle ja kukistaa +Cethegus-konnan. + +"Tule huoneeseeni. + +"Siellä uskon käsiisi erään setäsi Wargsin jättämän korun ja annan +sinulle muutamia neuvoja, joista voi olla hyötyä matkan varrella. + +"Neuvon ja koston sanoja sinulle annan. + +"Mutta älä puhu niistä Gotolle. + +"Älä raskauta hänen sydäntään. + +"Jos noudatat minun ja setäsi Wargsin neuvoja, tulee sinusta voimakas, +kuuluisa sankari kuningas Totilan hoviin. + +"Ja sitten, mutta vasta sitten, saat taas nähdä Goton." + +Nuorukainen muuttui totiseksi ja kalpeaksi kuullessaan nuo sanat. + +Hän seurasi isoisäänsä. + +He puhelivat kauan hiljaisella äänellä isoisän huoneessa. + +Adalgot ei ollut illallisella. + +Hän pyysi isoisän sanomaan sisarelle, että hän oli ollut enemmän +väsynyt kuin nälkäinen ja mennyt senvuoksi jo nukkumaan. + +Mutta yöllä, kun Goto nukkui, hän hiipi hiljaa tämän huoneeseen. + +Kuu loi vienon valonsa tyttösen enkelimäisille kasvoille. + +Adalgot pysähtyi kynnykselle. + +Hän ojensi oikean kätensä Gotoa kohti. + +"Näen vielä sinut, Gotoni", kuiskasi hän. + +Heti sen jälkeen hän meni vaatimattoman alppitalon kynnyksen yli. + +Tähdet alkoivat vähitellen vaaleta. Vuoriston yöilma siveli hänen +ohimoitaan raikkaana ja terästävänä. + +Hän katseli taivaalle. + +Samassa tähti lensi hänen päänsä päällä suurena kaarena. + +Se lensi etelään. + +Nuorukainen puristi oikeassa kädessään olevaa paimensauvaa ja virkkoi: + +"Sinne kutsuvat tähdet minua. + +"Varo itseäsi, Cethegus-konna." + + + + +VIIDES LUKU. + + +Prefekti oli Paduksen sillan taistelun jälkeen lähettänyt jäljessä +tuleville joukoilleen käskyn, jonka mukaan sekä palkkasoturien että +Ravennan porvarien oli mitä pikemmin palattava mainittuun kaupunkiin. + +Demetriuksen pakenevat joukot hän jätti oman onnensa nojaan. + +Totila oli anastanut kahdentoistatuhannen kaikki liput ja merkit, +"jollaista ei roomalaisille ennen ollut tapahtunut", kirjoittaa +Prokopius vihoissaan. + +Cethegus itse riensi pienen seurueensa mukana Aemilian läpi Italian +länsirannalle. Populoniumissa hän nousi nopeakulkuiseen sotalaivaan, +jonka voimakas pohjoisluoteinen -- minkä hänen sanojensa mukaan +Latiumin vanhat jumalat olivat lähettäneet -- vei Rooman satamaan +Portukseen. + +Maantietä myöten hän ei enää olisi päässytkään Roomaan, sillä Paduksen +sillan luona tapahtuneen Totilan voiton jälkeen koko Tuscia ja Valeria +olivat joutuneet goottien käsiin, linnoittamattomat paikat ja +kaupungit, joissa ei ollut voimakasta bysanttilaista varusväkeä, +järjestään. + +Mucellan luona, päivämatkan päässä Florentiasta, kuningas voitti toisen +suuren bysanttilaisjoukon, joka oli koottu Tuscian kaupunkien +varusväestä ja jota yksitoista erimielistä päällikköä komensi. Töin +tuskin ylipäällikkö Justinus pääsi pakoon Florentiaan. + +Kuningas kohteli lukuisia vankejaan niin hyvin, että useat italialaiset +ja keisarilliset palkkasoturit rupesivat hänen palvelukseensa. + +Kaikki Keski-Italian tiet olivat tulvillaan uudestaan aseisiin +rientäneitä gootteja ja uudisasukkaita, jotka marssivat Totilan +jäljessä Roomaa kohti goottien johdolla. + +Cethegus oli Roomaan saavuttuaan ryhtynyt tarmokkaisiin +puolustuspuuhiin. + +Se olikin välttämätöntä, sillä kaupunkia lähestyi kiireesti kuningas +Totila, jota Mucellan luona saavutetun voiton jälkeen pidättivät vain +tien varressa olevien kaupunkien ja linnoitusten kunnianosoitukset. +Kaikki kilpailivat saadakseen vastaanoton mahdollisimman komeaksi ja +melkein joka paikassa olivat portit hänen tullessaan seppelöidyt. + +Niiden harvojen linnojen ympärille, joissa oli voimakas varusväki ja +jotka sen vuoksi tekivät vastarintaa, jätettiin pienet, Totilan +italialaisista muodostamat joukko-osastot, joissa oli ytimenä pienet +määrät gootteja. + +Hän saattoi tehdä tämän, sillä matkan kuluessa hänen sotajoukkonsa +paisui virran tavoin joka taholta rientävistä, suuremmista ja +pienemmistä italialais- ja goottijoukkueista. + +Tuhansittain italialaiset uudisasukkaat, jotka hän oli julistanut +vapaiksi, riensivät hänen lippujensa ympärille. + +Vieläpä Belisariuksen palkkasoturitkin, jotka eivät tämän poistuttua +olleet saaneet palkkojaan keisarillisilta logoteteilta, tarjoutuivat +rupeamaan goottien palvelukseen. + +Totilalla oli siis saapuessaan Rooman edustalle muutamia päiviä +prefektin tulon jälkeen melkoinen, gooteista ja italialaisista +kokoonpantu sotajoukko. + +Suurella riemulla toivotettiin pian sen jälkeen goottien leirissä +tervetulleiksi urhoollinen völsungi, herttua Guntaris, bandalarius +Visand, kreivi Markja ja vanha Grippa, jotka Totila oli vaihtanut +Ravennan päälliköiltä Constantinukselta ja Johannekselta Paduksen +sillan luona vangittua keisarillista ylipäällikköä ja useita +alipäällikköjä vastaan. + +Cetheguksen ratkaistavaksi jäi melkein mahdoton tehtävä, tarpeellisten +miesten hankkiminen suurenmoisiin varustuksiin. + +Häneltä puuttui koko Belisariuksen sotajoukko sekä suuri osa +palkkasotureitaankin, jotka vasta vähitellen saapuivat meritse +Ravennasta Portukseen. + +Saadakseen edes välttämättömimmän varusväen laajoille valleille ja +moniin linnoituksiin täytyi Cetheguksen pakottaa roomalaiset +legioonalaiset tavattomiin ja odottamattomiin ponnistuksiin raskaan +vahtipalveluksen suorittamisessa ja ryhtyä pakkokeinoihin niiden määrän +lisäämiseksi. + +Hän kutsui "kaikki Romuluksen, Camilluksen ja Caesarin pojat aseisiin +isien pyhättöjen suojelemiseksi barbaareita vastaan". Kutsua oli +kuudentoista ja kuudenkymmenen vuoden välillä olevien miespuolisten +roomalaisten toteltava. + +Mutta hänen kuulutustaan tuskin luettiinkaan ja vapaaehtoisia saapui +kovin vähän. Hän näki päinvastoin, että goottikuninkaan julistuskirjaa, +jota lensi joka yö muurien yli, luettiin hartaasti. Vimmastuneena hän +määräsi silloin, että jokaista, joka korjasi maasta, luki tai levitti +sitä, rangaistaisiin omaisuuden menettämisellä. + +Mutta sitä luettiin sittenkin kaikkialla ja hänen listansa +vapaaehtoisten merkitsemistä varten olivat yhtä tyhjät kuin ennenkin. + +Silloin hän lähetti isaurilaisensa käymään talosta taloon ja antoi +raastaa väkisin valleille pojat ja ukot. Pian pelättiin ja vihattiinkin +häntä enemmän kuin rakastettiin. + +Vain hänen rautainen kovuutensa ja vähitellen saapuvat isaurilaiset +palkkasoturit pitivät tyytymättömiä roomalaisia kurissa. + +Ilosanoma toisensa jälkeen saapui goottileiriin. + +Teja ja Hildebrand olivat ajaneet bysanttilaisia takaa melkein Ravennan +edustalle. + +Kaupunkia ja Classista puolustivat Demetrius, verinen Johannes ja +Constantianus Hildebrandia vastaan, joka oli ohimennen saanut +Ariminumin haltuunsa. Kaupungin asukkaat olivat näet riistäneet aseet +Artasineen armenialaisilta ja avanneet portit hänelle. + +Teja voitti ja tappoi kaksintaistelussa urhoollisen bysanttilaisen +päällikön Veruksen, joka pisidialaisten ja kilikialaisten +palkkasoturien valiojoukon kanssa koetti estää häntä menemästä +Santernuksen yli, ja kulki koko Pohjois-Italian halki Totilan manifesti +vasemmassa ja uhkaava miekka oikeassa kädessä. Muutamassa viikossa +kaikki kaupungit ja linnat Mediolanumiin saakka olivat antautuneet +hänelle. + +Totila ei ensimmäisestä piirityksestä viisastuneena tahtonut panna +sotajoukkoaan alttiiksi hyökätessään prefektin suurenmoisia varustuksia +vastaan, sitäpaitsi hän tahtoi säästää tulevaa pääkaupunkiaan +väkirynnäköltä. + +"Puusilloilla, pellavasiivillä menen Roomaan", huudahti hän eräänä +päivänä herttua Guntarikselle, jolle hän jätti piiritysjoukon +ylipäällikkyyden ja lähti ratsumiehineen Napoliin. + +Täällä oli heikosti miehitetty keisarillinen laivasto. + +Totilan marssi Etelä-Italiaan oli riemukulkua eikä sotaretki. + +Nämä seudut, jotka olivat kauimmin kärsineet bysanttilaisten ikeestä, +olivat halukkaimmat ottamaan vastaan gootit vapauttajina. + +Terracinan neitoset tulivat kaunista goottikuningasta vastaan +kukkakiehkurat käsissä. + +Miturnaen väestö saapui häntä vastaan mukanaan kultaiset vaunut, nosti +hänet ratsulta ja veti riemuhuudoin vaunuissa kaupunkiin. + +"Katsokaa", huudettiin Casiliumissa, campanian Dianan vanhassa +pyhätössä, "Phoebus Apollo on tullut taivaasta ja saapuu sisarensa +kaupunkiin." + +Capuan porvarit pyysivät, että hän lyöttäisi ensimmäisen kuvansa heidän +kultarahoihinsa, joihin tulisi kirjoitus: "Capua revindicata". + +Siten mentiin Napolia kohti samaa tietä, jota hän oli saapunut +pakolaisena ja haavoittuneena. + +Armenialaisten palkkasoturien päällikkö, urhoollinen Phaza, Arsakeen +poika, ei voinut luottaa väestöön, jos piiritys syntyisi. + +Hän vei palkkasoturinsa ja Napolin asestetut porvarit avoimelle +kentälle kuningasta vastaan. + +Ennen taistelun alkua ratsasti goottien rivistä mies valkoisella +hevosella, otti kypärän päästään ja huusi: + +"Ettekö enää tunne minua, Napolin miehet? + +"Olen Totila. + +"Te piditte minusta, kun olin satamanne merikreivi. + +"Siunatkaa minua kuninkaanannekin. + +"Ettekö enää muista, miten kuljetin laivoillani vaimonne ja lapsenne +Belisariuksen hunneja pakoon? + +"Ottakaa huomioon: vaimonne ja tyttärenne ovat taas käsissäni. He ovat +vankejani eivätkä suojattejani. + +"Te olitte lähettäneet ne lujaan Cumaen linnaan suojellaksenne niitä +bysanttilaisilta, kenties minultakin. + +"Mutta nyt on Cumae antautunut minulle ja kaikki pakolaiset joutuivat +käsiini. + +"Minua neuvottiin pitämään niitä panttivankeina pakottaakseni teidät ja +muutkin kaupungit antautumaan. Mutta se ei miellyttänyt minua. Vapautin +heidät kaikki. Rooman senaattorien vaimot ja tyttäret lähetin Roomaan. + +"Vain teidän vaimonne ja lapsenne, Napolin miehet, ovat minun +leirissäni, eivät panttivankeina, vaan vierainani. + +"Katsokaa, tuolta he tulevat. + +"Avatkaa sylinne heitä vastaanottaaksenne. -- He ovat vapaat. + +"Tahdotteko vielä taistella minua vastaan. + +"Sitä en usko. + +"Kuka teistä heittää ensimmäisen keihään rintaani?" + +Hän avasi valkoisen vaippansa. + +"Terve, hyvä kuningas Totila", oli riemuisa vastaus. + +Kuumaveriset napolilaiset viskasivat aseensa maahan, riensivät +tervehtimään vaimojaan ja lapsiaan ja suutelivat Totilan vaipan +lievettä. + +Palkkasoturien päällikkö ratsasti hänen luokseen. + +"Keihääni ovat liian heikot yksin taistelemaan. Tässä, kuningas, on +miekkani. Olen vankisi." + +"Ei suinkaan, urhoollinen Arsakeen poika. + +"Sinua ei ole voitettu, siis et ole vankikaan. Mene joukkoinesi minne +tahdot." + +"Sydämesi ylevyys ja silmiesi ihana loiste ovat minut vanginneet ja +voittaneet. Salli meidän tästä lähtien taistella sinun puolestasi." + +Totila oli näin saanut puolelleen valiojoukon, joka pysyi hänelle +uskollisena. + +Kukkassateessa Totila ajoi kaupunkiin Porta nolanan kautta. + +Ennenkuin satamassa olevan laivaston amiraali Aratius ehti nostaa +sotalaivojen ankkurit, hyökkäsivät niiden vieressä olevien +kauppalaivojen lukuisat matruusit, jotka olivat Totilan vanhoja +ihailijoita ja suojatteja, sotalaivojen miehistön kimppuun ja +valtasivat laivat. + +Goottikuningas oli ilman verenvuodatusta näin saanut haltuunsa +laivaston ja valtakunnan kolmannen kaupungin. + +Mutta hän poistui huomaamatta juhlapäivällisiltä, jotka kaupunkilaiset +samana iltana toimeenpanivat hänen kunniakseen. + +Ihmeekseen goottivahdit näkivät yön hiljaisuudessa kuninkaansa menevän +ilman seuraa vanhaan, melkein kaatuneeseen muuritorniin lähellä Porta +capuensaa. -- + +Seuraavana päivänä ilmestyi Totilan julistuskirja, jossa Napolin +juutalaisten vaimot ja tyttäret vapautettiin ainaiseksi pääverosta ja +oikeutettiin kunniamerkkinä kantamaan rinnallaan kultaista sydäntä. -- +Tähän saakka oli heiltä korujen pitäminen ollut kiellettyä. -- + +Umpeen kasvaneeseen puistoon, missä villiruusut ja viiniköynnökset +melkein peittivät korkean kiviristin ja syvälle vajonneen hautakiven, +ilmestyi pian parhaasta mustasta marmorista hakattu muistokivi, jossa +oli kirjoitus "Mirjam Valeria." + +Napolissa ei kukaan voinut selittää sen merkitystä. + + + + +KUUDES LUKU. + + +Joka taholta, Campaniasta, Samniumista, Bruttiasta, Lucanista, +Apuliasta ja Calabriasta saapui Napoliin kaupunkien lähetystöjä, jotka +pyysivät goottikuningasta vapauttajakseen. + +Tärkeä, lujasti varustettu Beneventum antautui, samoin läheiset +Asculumin, Canusian ja Acheruntian linnoitukset. + +Näissä maakunnissa sattui tuhansittain sellaisia tapauksia, että +uudisasukkaat saivat omikseen kaatuneiden, paenneiden ja Bysanttiin tai +Roomaan muuttaneiden isäntiensä maatilat. + +Paitsi Roomaa ja Ravennaa oli suurista kaupungeista bysanttilaisten +käsissä vain Florentia Justinuksen, Spoletium Bonuksen ja Herodianuksen +sekä Perusia hunni Uldugutin komennossa. + +Muutamassa päivässä meritaitoinen kuningas, johon oli liittynyt paljon +italialaisia niemimaan eteläosasta, oli miehittänyt bysanttilaisilta +valloitetun laivaston ja vienyt sen lipuilla koristettuna satamasta. +Ratsuväki lähti maitse (Via appiaa myöten) pohjoiseen. + +Rooma oli sekä laivaston että ratsuväen päämäärä. Teja marssi +Cetheguksen kaupunkia kohti Via flaminiaa myöten kolmannen sotajoukon +johtajana. + +Hän oli valloittanut ja saanut haltuunsa Ravennan ja Tiberin välisen +osan Italiaa, -- Petran ja Caesenan lujat linnat antautuivat ilman +miekan iskua -- nimittäin Aemilian ja molemmat Tusciat -- annonarisen +ja suburbicarisen. + +Prefekti huomasi, että nyt oli tosi kysymyksessä. + +Hän aikoi puolustautua hurjasti kuin lohikäärme luolassaan. + +Ylpeänä ja tyytyväisenä hän katseli varustuksiaan ja vallejaan ja +taistelutovereilleen, jotka olivat huolissaan goottien tulosta, hän +sanoi: + +"Olkaa huoleti! Heidän voimansa murtuu toistamiseen näitä valleja +vastaan." + +Mutta sisimmässään hän ei ollut yhtä levollinen kuin puheissaan. + +Hän ei suinkaan katunut tekojaan eikä vieläkään pitänyt yritystään +mahdottomana. + +Mutta Cetheguksenkin rautaisiin voimiin vaikutti se seikka, että hänen +päämääränsä, jonka hän jo oli aivan saavuttamaisillaan, taas Totilan +kuninkaaksi tulon johdosta näytti siirtyvän kauemmaksi. + +"Pisara kaivaa lopuksi kallioon kolon", vastasi hän, kun Licinius +kerran kysyi hänen synkkämielisyytensä syytä. + +"Ja sitä paitsi -- en voi enää nukkua yhtä hyvin kuin ennen." + +"Mistä alkaen?" + +"Siitä alkaen, kun Totila tuli kuninkaaksi. + +"Tuo vaaleaverinen kuningaspoikanen on vienyt uneni." + +Cethegus oli tuntenut olevansa varmempi ja etevämpi kuin kaikki hänen +vihollisensa ja vastustajansa, mutta tuon nuorukaisen aurinkoinen, +avomielinen luonne, Sigfrid-luonne ja leikkien saavutettu menestys +kiihoittivat hänen vihaansa niin, että hänen jäinen levollisuutensa +monesti suli intohimojen tulesta. + +Totila meni tuota kaikkien pelkäämää miestä vastaan voiton varmana, +ikäänkuin hänen kukistumisensa olisi ollut edeltä päin taattu. + +"Maitoparralla on hyvä onni", sanoi Cethegus vimmoissaan saadessaan +tiedon Napolin omituisesta valloituksesta. + +"Hyvä onni kuten Akilleksella ja Aleksanteri Suurella. + +"Mutta nuo ikuiset nuorukaiset eivät onneksi elä kovin vanhoiksi. + +"Heidän sielujensa pehmeä kulta hajoaa tuhkaksi -- me kuparimöhkäleet +kestämme paljon kauemmin. + +"Olen nähnyt tuon uneksijan ruusut ja laakerit, toivottavasti näen pian +hänen sypressinsäkin. + +"En voi kukistua tuon tyttömäisen ihmisen edessä. + +"Onni kohottaa hänet nopeasti huimaavan korkealle. + +"Äkkiä hän sieltä putoaakin. + +"Kuljettaakohan se hänet Rooman muurien yli? -- + +"Lennä vain, nuori Ikarus, vaivatta kuumimmassa auringonpaisteessa. + +"Minä hiivin askel askeleelta varjossa veren ja taistelun tietä. + +"Mutta riemuiten seison korkealla silloin, kun onnen petollinen +auringonpaiste sulattaa vahan rohkeista siivistäsi. + +"Lentotähden tavoin sammut allani." + +Mutta tämä ei näyttänyt tapahtuvan aivan pian. + +Levottomasti Cethegus odotti vahvan laivaston saapumista Ravennasta. +Sen mukana piti nimittäin tulla runsaasti ruokatavaroita ja loput +palkkasotureita sekä niin paljon legioonalaisia ja muita joukkoja kuin +Demetrius saattoi luovuttaa. + +Kun nuo apujoukot saapuisivat, voisi hän laskea viimekerralla +puoliväkisin palvelukseen kutsutut, napisevat roomalaiset koteihinsa. + +Viikkomääriä hän oli lohduttanut vihastuneita roomalaisia tällä +laivastolla. + +Vihdoin pikapurjehtija saapui Ostiasta ilmoittamaan laivaston tulosta. + +Cethegus käski torventoitottajien ja julistajien ilmoittaa kaduilla +ilosanomaa, että ensi lokakuun iduksena laskettaisiin kahdeksan tuhatta +porvaria valleilta koteihinsa, sekä lähetti muureilla oleville +roomalaisille kaksinkertaiset viiniannokset. + +Lokakuun iduksena sakea sumu peitti Ostian ja meren. + +Seuraavana päivänä pieni purjevene saapui Ostiasta Portukseen. + +Sen vapiseva miehistö, jona oli Ravennan legioonalaisia, ilmoitti: + +Kuningas Totila oli hyökännyt Napolin laivastolla sumun suojassa +ravennalaisten kolmisoutujen kimppuun sekä polttanut ja upottanut +kahdeksastakymmenestä laivasta kaksikymmentä ja vallannut kuusikymmentä +sotajoukkoineen ja ruokavaroineen. + +Cethegus ei uskonut tätä. + +Hän lähti Tiberiä alas nopealla purjeveneellään "Sagittalla". + +Töin tuskin hän pelastui kuninkaan laivojen tieltä, jotka sulkivat +parhaillaan Portuksen sataman ja lähettivät pieniä risteilijöitä pitkin +Tiberiä. + +Kiireimmän kautta prefekti viritti Tiberin yli kaksi virran sulkua +nuolenkantaman päähän toisistaan, toinen oli katkaistuista mastoista, +toinen rautaketjuista tehty, kuten Belisariuksenkin aikana. + +Näiden sulkujen välisen alan hän täytti pienillä venheillä. + +Tämä oli Cethegukselle hyvin ankara isku. + +Hänen hartaasti odottamansa apujoukot ja ruokavarastot olivat joutuneet +vihollisen käsiin. + +Hän ei voinut myöntää kiroaville roomalaisille lupaamaansa helpotusta, +vaan hänen täytyi päinvastoin lisätä palvelusvuoroja, sillä nyt oli +joen puoleistakin osaa suojeltava goottilaisten laivojen alituisilta +rynnäköiltä. + +Sitä paitsi Cethegus näki kauhukseen vaarallisimman vihollisen -- nälän +-- hitaasti, mutta varmasti lähestyvän. + +Vesitie, jota myöten ensimmäisen piirityksen aikana saatiin runsaasti +ruokatavaroita, oli nyt suljettu. + +Italiassa ei ollut kolmatta laivastoa. + +Napolin ja Ravennan laivastot piirittivät goottien apuna Roomaa. + +Viimeiset ratsumiehet, jotka Marcus Licinius oli lähettänyt +tiedusteluretkelle ja ruokaa hankkimaan flaminilaisen tien varsilta, +palasivat kauhistuneina ja ilmoittivat, että kaupunkia lähestyi +rientomarssissa suuri goottijoukko pelätyn Tejan johdolla. + +Hänen etujoukkonsa olivat jo Reatsessa. + +Seuraavana päivänä Rooma oli piiritetty täydellisesti +pohjoispuoleltakin. + +Sen puolustajina olivat vain kaupungin porvarit. + +Nuo voimat olivat heikot, vaikkakin prefektin muurit olivat vahvat. + +Viikkoja, jopa kuukausiakin piti Cetheguksen rautainen pakko +niskoittelevia roomalaisia vastoin heidän tahtoaan valleilla. + +Odotettiin, että nälkä ennemmin kuin rynnäköt lopettaisi piirityksen. + +Silloin sattui odottamaton tapaus, joka herätti piiritetyissä toiveita +ja pani nuoren kuninkaan taidon ja onnen kovalle koetukselle. + +Sotanäyttämölle ilmestyi taas -- Belisarius. + + + + +SEITSEMÄS LUKU. + + +Kun Bysantin keisarien kultaiseen palatsiin saapuivat sanomat +tappioista Paduksen sillan ja Mucellan luona, Rooman uudesta +piirityksestä, Napolin ja melkein koko Italian menettämisestä, heräsi +keisari Justinianus, joka jo luuli yhdistäneensä Länsi-Rooman +Itä-Roomaan, säikähtyneenä ihanista unelmistaan. + +Belisariuksen ystävien oli silloin helppo saada todistetuksi, että +sankarin poiskutsuminen oli ollut onnettomuuksien syynä. + +Päivän selvää olikin, että niin kauan kuin Belisarius oli Italiassa, +oli saatu voitto voiton jälkeen, mutta kun hän sieltä lähti, tuli +onnettomuuden sanoma toisensa jälkeen. + +Italiassa olevat bysanttilaispäällikötkin myönsivät julkisesti, +etteivät he voineet korvata Belisariusta. + +"En voi", kirjoitti Demetrius Ravennasta, "lähteä Totilaa vastaan +avoimella kentällä. Tuskin voin puolustaa tätä suolinnaa. + +"Napoli on menetetty. + +"Rooma voi milloin tahansa antautua. + +"Lähetä meille taas mies rohkea kuin jalopeura, vandaalien ja goottien +voittaja, jonka veroiset luulimme ylpeydessämme olevamme." + +Ja Belisarius, joka tosin oli juhlallisesti vannonut, ettei koskaan +enää palvelisi kiittämätöntä keisaria, oli unohtanut kaiken vääryyden +heti, kun Justinianus taas hymyili hänelle. + +Ja kun Justinianus Napolin antauduttua syleili häntä ja sanoi +"uskolliseksi miekakseen" sekä vakuutti, ettei hän todella ollut +epäillyt hänen uskollisuuttaan, hän ei muka vain ollut kärsinyt hänen +kuninkaan tapaista asemaansa, eivät Antonina eikä Prokopius saaneet +enää häntä pidätetyksi. + +Mutta kun keisari pelkäsi toisen Italiaa vastaan suunnattavan +sotaretken kustannuksia, -- varsinkin kun Narseksen menestyksellinen +taistelu persialaisia vastaan nieli suuria rahasummia -- taistelivat +kunnianhimo ja ahneus hänen rinnassaan ja olisivat kai taistelleet +kauemminkin kuin Rooma ja Ravenna barbaareita vastaan, jolleivät +prinssi Germanus ja Belisarius olisi yhteisesti tekemällään +ehdotuksella saaneet sitä päättymään. + +Jaloa Germanus-prinssiä veti sydän Ravennaan Matasuntan haudalle +kostaakseen tämän puolesta barbaarikansalle. + +Cethegus oli nimittäin selittänyt Matasuntan surullisen lopun +aiheutuneen siitä, että pakollinen avioliitto Vitigeksen kanssa oli +himmentänyt hänen järkensä. + +Belisariusta taas harmitti se, että Totilan menestys himmensi hänen +Italiassa saavuttamiensa voittojen loisteen. + +Hänen kadehtijansa hovissa kyselivät nimittäin pilkallisesti, oliko +kansa, joka vuoden kuluttua oli niin uljaasti noussut kapinaan, +kukistettu. + +Hän oli luvannut kukistaa gootit ja lupauksensa hän aikoi täyttää. + +Germanus ja Belisarius lupasivat sen vuoksi keisarille valloittaa +Italian omalla kustannuksellaan tämän hyväksi. + +Prinssi tarjosi koko omaisuutensa laivaston varustamiseksi ja +Belisarius taas täysilukuisen henkivartiostonsa ja keihäsmiehensä. + +"Se on Justinianukselle mieluinen ehdotus", huudahti Prokopius, kun +Belisarius kertoi hänelle tuumasta. + +"Hänen ei tarvitse maksaa solidiakaan, mutta mahdollisesti hän saa +kokonaisen maakunnan ja maallista kunniaa sekä suorittaa Jumalalle +otollisen teon kukistamalla kerettiläiset ja saavuttaen Teodoran ja +taivaan suosion. + +"Hän hyväksyy varmasti ehdotuksenne ja antaa isällisen siunauksensa. + +"Mutta ei mitään muuta. + +"Minä tiedän, ettei sinua voi nyt pidättää sen paremmin kuin orittasi +Balania, kun sotatorvi on soinut, mutta minä en lähde katsomaan +surullista tappiotasi." + +"Tappiotaniko? Mitä sanot, sinä onnettomuuden korppi?" + +"Tällä kertaa sinun on taisteltava sekä italialaisia että gootteja +vastaan. + +"Ethän sinä saanut gootteja kukistetuksi, vaikka koko Italia oli +puolellasi." + +Belisarius haukkui toisen pelkuruutta ja lähti Germanuksen seurassa +merelle. + +Keisari ei todellakaan antanut heille kuin siunauksensa ja pyhän +Mazaspeen isonvarpaan. + +Italiassa olevat bysanttilaiset hengittivät vapaammin saadessaan tiedon +keisarillisen laivaston saapumisesta Salonaan Dalmatiaan. + +Cetheguskin, jolle vakoilijat toivat tiedon laivaston tulosta, huokasi: +"Parempi Belisarius Roomassa kuin Totila." + +Goottikuningas oli levoton. + +Hänen täytyi ennen kaikkea saada tarkat tiedot Belisariuksen joukkojen +suuruudesta voidakseen sitten tehdä päätöksensä Rooman piirityksen +jatkamisesta tai lopettamisesta. + +Salonasta Belisarius purjehti Polaan, missä laivat ja miehistö +tarkastettiin. + +Siellä kaksi miestä, jotka sanoivat olevansa herulilaisia +palkkasotureita, saapui hänen luokseen. He osasivat siis goottien +kieltä, mutta puhuivat sitä paitsi puhtaasti latinaa. + +He olivat Spoletumin toisen päällikön Bonuksen lähettiläitä. + +He olivat onnellisesti päässeet pujahtamaan goottien piiritysjoukon +läpi ja kehoittivat Belisariusta joutumaan nopeasti avuksi. + +He pyysivät häneltä tarkkoja tietoja laivojen, ratsumiesten ja +jalkaväen määrästä voidakseen kertoa niistä piiritetyille ja siten +pitää vireillä heidän rohkeuttaan. + +"Niin, ystäväni", sanoi Belisarius, "teidän täytyy kaunistella +kertomustanne. + +"Sillä totta puhuen keisari on jättänyt minut omien joukkojeni varaan." + +Kokonaisen päivän Belisarius näytteli miehille laivastoaan ja +joukkojaan. + +Seuraavana yönä he katosivat. + +Miehet olivat Torismut ja Aligern, jotka uskollisesti saattoivat +kuningas Totilalle tarvittavat tiedot. + +Tämä oli huono alku. + +Koko sotaretki tuotti sangen vähän kunniaa urhoolliselle päällikölle. + +Hän pääsi Ravennan satamakaupunkiin ja toi sinne runsaasti ruokavaroja. + +Siellä prinssi Germanus, joka oli saanut vanhan tautinsa puuskan, +kaatui kaupunkiin tulopäivänään Matasuntan sarkofagin ääreen. + +Matasunta oli haudattu palatsin hautaholviin nuoren veljensä, kuningas +Atalarikin viereen. + +Germanus kuoli. + +Viimeisen toivomuksensa mukaan hänet haudattiin rakastettunsa viereen. + +Mutta eräässä hautaholvin syrjäkomerossa lepäsi toinenkin sydän, joka +oli ollut uskollinen kaunokaiselle ruhtinattarelle. + +Numidialainen Aspa ei ollut elänyt rakasta hallitsijatartaan kauemmin. + +"Kotimaassani", hän oli sanonut, "menevät auringon jumalattaren +palvelijattaret usein roviolle, jonne jumaluus laskee. + +"Aspankin kaunis, loistava, hyvä auringonjumalatar on laskenut. + +"Aspa ei elä kylmässä ja pimeässä. Aspa seuraa aurinkoaan." + +Hän oli koonnut kasottain väkevätuoksuisia kukkia hallitsijattarensa +kuolinhuoneeseen -- paljon enemmän kuin samassa huoneessa oli hääyönä +-- ja sytyttänyt palamaan oudon afrikkalaisen pihkalajin, jonka +tukahduttava haju pakotti toiset orjattaret pois huoneesta. + +Aspa viipyi koko yön pienessä kammiossa. + +Seuraavana aamuna Syphax, jonka vanhastaan tuttu, mutta vaarallinen, +kotoisia uhrijuhlia muistuttava haju oli houkutellut paikalle, hiipi +hiljaa tähän palatsin osaan. + +Viimein hän osui kuolinhuoneeseenkin, jossa vallitsi haudan hiljaisuus. + +Hän löysi Matasuntan jalkapuolesta kukkien keskeltä tuon antiloopin +kuolleena. + +"Hän kuoli jumalattarensa mukana", sanoi Syphax Cethegukselle. "Nyt ei +minulla ole enää maan päällä muita kuin _sinä_." -- + +Germanuksen hautajaisten jälkeen Belisarius lähti laivastoineen +Ravennasta. + +Mutta heti ensimmäinen yritys, hyökkäys Pisaurumia vastaan, lyötiin +verisesti takaisin. + +Päin vastoin valloittivat partiojoukot, jotka kuningas Totila oli +lähettänyt kreivi Wisandin johdolla itärannikolle, saatuaan tiedon +Belisariuksen joukkojen pienuudesta, muutamain laivain avustamana +melkein Belisariuksen silmien edessä Firmumin linnan. + +Bysanttilaiset Bonus ja Herodianus luovuttivat tärkeän Spoletumin +kreivi Grippalle, kun kolmekymmentä päivää, jotka he olivat päättäneet +odottaa Belisariuksen apua, olivat kuluneet. + +Assisiumissa oli päällikkönä goottilainen luopio Sisifrid, joka oli +kuningas Vitigeksen onnettomuuden päivinä liittynyt bysanttilaisiin. + +Hän tiesi, mikä kohtalo hänen osakseen olisi tullut, jos hän olisi +joutunut Hildebrandin käsiin, joka oli piiritysjoukon johtajana. Vanhus +oli saapunut tänne Ravennaa piirittämästä vimmoissaan luopiolle. + +Gootti puolustautui uljaasti. + +Mutta kun vanhan asemestarin kivikirves murskasi erään hyökkäyksen +aikana hänen päänsä, pakottivat kaupungin porvarit varusväen +antautumaan. + +Varusväkenä oli useita ylhäisiä roomalaisia, katakombien salaliiton +jäseniä sekä kolmesataa illyrialaista ratsumiestä ja Belisariuksen +henkivartijaa. Grippa vei heidät vankeina kuninkaan luo. + +Heti sen jälkeen Placentia antautui, Aemilian viimeinen paikka, joka +vielä oli keisarillisten sotajoukkojen hallussa, kreivi Markjan +johtamalle pienelle piiritysjoukolle. + +Bruttiassa rohkea Aligern sai käsiinsä Thuriin tärkeän satamapaikan +Ruscian. + +Belisarius epäili lähteä maata myöten Roomaan. + +Hän koetti nyt, saatuaan tiedon Rooman lisääntyneestä hädästä, mennä +viivyttelemättä kaupungin avuksi meritse ja murtaa goottien +piirityslinjan tältä puolelta. + +Mutta Calabrian eteläniemen ympäri purjehtiessaan hänen laivastonsa +Hydruntin kohdalla joutui myrskyn käsiin, joka hajoitti sen kokonaan. +Itse hän ajelehti muutamia kolmisoutuja mukanaan Sisiliaan saakka. + +Suurin osa laivastoa oli mennyt myrskyä pakoon Crotonin lahteen, mutta +siellä sen kimppuun hyökkäsi goottien laivasto, jonka kuningas Totila +oli lähettänyt Roomasta sitä vastaan ja joka oli ollut väijyksissä +Squillaciumin luona, ja valtasi sen. + +Täten gootit saivat hyvän lisäyksen laivastoonsa, joka, kuten myöhemmin +näemme, kykeni siten lähtemään ryöstöretkille bysanttilaisiin saariin +ja rannikkokaupunkeihin. + +Tämän iskun jälkeen Belisariuksen alkujaankin heikko sotajoukko oli +kykenemätön mitään toimittamaan. + +Päällikkötaito ja rohkeus eivät voineet korvata laivoja, miehiä ja +ratsuja. + +Toivo italialaisten yhtymisestä keisarin sotapäällikköön, kuten +ensimmäisenkin sotaretken aikana, ei toteutunut. + +Yritys epäonnistui siis aivan täydellisesti. + +Avun pyyntöihin keisari ei vastannut mitään. + +Kun Antonina sitten hartaasti pyysi, että Belisarius saisi ainakin +palata Bysanttiin, vastasi keisarinna ivallisesti, ettei sankaria +uskalleta kutsua toistamiseen pois kesken voittoretkeä. + +Belisarius eleli siis Sisiliassa kalvavan toimettomuuden ja +neuvottomuuden aikaa. + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + + +Tällä välin nälkä ja porvarien niskoitteleminen oli Roomassa kohonnut +korkeimmilleen. + +Nälkä harvensi laajojen vallien ennestäänkin pientä puolustusväkeä. + +Turhaan koetti prefekti kaikkensa. + +Turhaan hän ryhtyi kaikkiin keinoihin, käyttäen joskus väkivaltaa, +joskus hyvyyttä. + +Turhaan hän kulutti rahojaan saadakseen kaupunkiin elintarpeita. + +Ne viljavarastot, jotka hän oli tuottanut Sisiliasta ja kätkenyt +Kapitoliumiin, olivat syödyt melkein viimeiseen jyvään saakka. + +Hän lupasi suunnattomia palkintoja jokaiselle laivalle, jonka onnistui +pujahtaa kuninkaan laivaston läpi ruokalastilla varustettuna, +jokaiselle palkkasoturille, joka uskaltaisi hiipiä piirittäjäin leirien +lomitse maaseudulle ja toisi sieltä ruokavaroja. + +Totilan valppaus teki kaiken turhaksi. + +Alussa prefektin lupaukset olivat saaneet muutamia yltiöpäitä +yrittämään ansaita rahaa. + +Mutta kun kreivi Teja heitätti aina seuraavana aamuna heidän päänsä +vallien yli flaminisen portin luota, eivät rohkeimmatkaan enää +uskaltaneet lähteä yrittämään. + +Kaatuneiden muulien lannasta maksettiin hyviä hintoja. + +Nälkiintyneet naiset tappelivat keskenään rikkaruohosta ja nokkosista, +joita kasvoi soraläjissä ympäri kaupunkia. + +Nälkä oli opettanut syömään mitä inhoittavimpia aineita. + +Goottien leiriin muurien yli hiipineiden luopioiden luku oli tavattoman +suuri. + +Teja ehdotti, että nämä ajettaisiin keihäiden kärjillä takaisin +kaupunkiin, jonka täytyisi sitä pikemmin antautua. + +Mutta Totila käski ottaa heidät vastaan ja ruokkia hyvin. Siitä vain +oli pidettävä huoli, etteivät he saaneet nälissään ahmia liian paljon, +niin että kuolivat, kuten alussa oli tapahtunut. + +Cethegus oli nykyjään valleilla joka yö. + +Milloin mihinkin aikaan vuorokaudesta hän kävi itse keihäällä ja +kilvellä varustettuna tarkastamassa vartijoita vapauttaen tuon +tuostakin vartijan, joka oli niin uninen ja nälkäinen, että keihäs +tuskin kädessä pysyi. + +Tällainen esimerkki vaikutti taas vähän aikaa elähdyttävästi +rohkeimpiin. Ilomielin auttoivat prefektiä kaikessa Liciniukset, Piso +ja Salvius Julianus sekä sokeasti uskolliset isaurilaiset. + +Mutta kaikki roomalaiset eivät olleet yhtä innokkaita. + +Ei esimerkiksi herkkusuu Balbus. + +"Ei, Piso", virkkoi tämä kerran, "en kestä enää kauempaa. + +"Tämä ei ole enää ihmisten elämää. + +"Ei ainakaan minun elämääni. + +"Pyhä Lucullus! En olisi koskaan uskonut joutuvani tällaisiin oloihin. + +"Äskettäin annoin viimeisen, suurimman jalokiveni näädän puolikkaasta." + +"Muistan senkin ajan", virkkoi Piso hymyillen, "jolloin panetit kokkisi +kahleisiin siitä syystä, että tämä oli antanut merikravun kiehua +minuutin liikaa." + +"Oi merikrapu! + +"Kalpean Vapahtajan laupeuden nimessä. + +"Miten voit lausua tuon sanan, loihtia esille tuon kuvan? + +"Antaisin kuolemattoman sieluni yhdestä kynnestä, vieläpä pyrstöstäkin. + +"Eikä koskaan saa nukkua tarpeekseen. + +"Ellei herää nälkään, niin vartijan torvi herättää." + +"Katso prefektiä. + +"Hän ei ole viimeisinä kahtena viikkona nukkunut neljäätoista tuntia. + +"Hän makaa kovalla kilvellä ja juo sadevettä kypärästään." + +"Prefekti! + +"Hänen ei tarvitse syödä. + +"Hän imee ylpeyttään, kuten karhu rasvaansa, ja virvoittaa itseään +sapellaan. + +"Eihän hänessä ole muuta kuin jänteitä ja lihaksia, ylpeyttä ja vihaa. + +"Mutta minä! Minä olin kasvattanut nahkani alle niin suloisen valkoisen +ihrakerroksen, että hiiret purivat minua yöllä. Ne luulivat minua +espanjalaiseksi juottoporsaaksi. + +"Tiedätkö uutisia? + +"Goottien leiriin on tänään saapunut kokonainen karja lihavia +raavaseläimiä -- yksinomaan apulialaisia, jumalien ja ihmisten +lemmikkejä." + +Seuraavana aamuna Piso ja Salvius Julianus herättivät prefektin, joka +nukkui vallilla Porta portuensiksen luona, vaarallisimmassa paikassa, +virransulun lähellä. + +"Suo anteeksi", virkkoi Piso, "että tulen häiritsemään harvinaista +untasi". + +"En nukkunut. Minä valvoin. + +"Mitä sinulla on kerrottavana?" + +"Balbus on karannut kahdenkymmenen porvarin kanssa vartiopaikaltaan. + +"He ovat hinautuneet nuorien avulla muureilta Porta latinan luona. + +"Sillä kohdalla ammuivat koko yön apulialaiset raavaseläimet. + +"Niiden kutsumusta oli mahdoton vastustaa, kuten näet." + +Mutta pilkkakirveen hymy haihtui, kun prefekti katsahti häneen. + +"Balbuksen talon eteen Via sacran varrelle pystytetään kolmenkymmenen +jalan korkuinen risti. + +"Jokainen karkulainen, joka joutuu käsiimme, naulataan siihen." + +"Päällikkö -- keisari Konstantinus on lopettanut +ristiinnaulitsemisrangaistuksen Vapahtajan kunniaksi", virkkoi Salvius +Julianus. + +"Niinpä minä otan sen tavan taas käytäntöön Rooman kunniaksi. + +"Tuo keisari ei kai pitänyt mahdollisena, että roomalainen ritari ja +tribuuni pettäisi Rooman kaupungin paistin tähden." + +"Minulla on muutakin kerrottavaa. + +"En enää saa lisää vartioväkeä torniin Porta pincianan luo. + +"Kuudestatoista legioonalaisesta on yhdeksän kuollut nälkään ja +tauteihin." + +"Samaa ilmoittaa Marcus Licinius Porta tiburtinalta", lisäsi Julianus. + +"Kuka torjuu kaikkialla uhkaavan vaaran?" + +"Minä! Ja roomalaisten rohkeus! + +"Menkää! Käskekää kuuluttajien kutsua Forum romanumille kaikki porvarit +ja keitä taloissa yleensä on." + +"Päällikkö! Jäljellä on enää naisia, lapsia ja sairaita --" + +"Tottele, tribuuni!" + +Synkän näköisenä prefekti nousi vallilta, hyppäsi jalon, mustan +espanjalaisen oriinsa Pluton selkään ja lähti muutamain ratsastavain +isaurilaisten seuraamana tarkastamaan vahtien valppautta ja joukkojensa +lukumäärää. Hän kiersi ympäri koko kaupungin antaakseen kuuluttajille +aikaa julistaa ja kaupunkilaisille aikaa kokoutua. + +Hän ratsasti oikeata Tiberin rantaa ylöspäin. + +Taloista hiipi vain siellä täällä ryysyisiä ihmisiä, jotka katselivat +ihmeissään ratsumiehiä. + +Cestiuksen sillalta alkaen muuttuivat joukot hiukan tiheämmiksi. + +Cethegus seisahdutti hevosensa tarkastaakseen siellä olevia vahteja. + +Silloin syöksähti muutaman matalan talon portista kadulle hajalla +hapsin nainen, joka kantoi lasta käsivarrellaan. + +Vanhempi lapsi piti kiinni hänen hameensa risoista. + +"Leipää! Leipää", huusi hän. + +"Niin, muuttavatko kyyneleet kivet leiviksi? + +"Ei! Kyllä ne jäävät koviksi. + +"Koviksi kuin -- hän, koviksi kuin tuo mies. + +"Katsokaa lapset! Tuo on Rooman prefekti. + +"Tuo, joka on hevosen selässä ja jolla on purppuranpunainen +kypärätöyhtö ja kamala katse. + +"Mutta en enää pelkää häntä. + +"Katsokaa lapset! Tuo mies vei isänne väkisin muureille, missä hän sai +olla vahdissa yötä päivää, kunnes kuoli. + +"Ollos kirottu, Rooman prefekti!" + +Hän näytti nyrkkiä liikkumattomalle ratsumiehelle. + +"Leipää, äiti! + +"Anna meille syötävää", huusivat molemmat lapset. + +"Ruokaa en voi teille antaa, mutta juomista saatte aivan tarpeeksi." + +Näin huutaen otti vaimo vanhemman lapsen oikealle käsivarrelleen, +painoi vasemmalla nuorempaa lujemmin rintaansa vasten ja syöksyi +molemmat lapset sylissään kaiteen yli virtaan. + +Väkijoukko huusi kauhusta ja alkoi sitten kiroilla ja sadatella. + +"Hän oli mielipuoli", sanoi prefekti kovalla äänellä ja lähti +eteenpäin. + +"Ei, hän oli viisain meistä kaikista", vastasi ääni väkijoukosta. + +"Vaiti! + +"Legioonalaiset, antakaa tuuban soida! + +"Eteenpäin! Forumille!" + +Cethegus ajoi ratsujoukkoineen täyttä karkua paikalta. + +Joukko kulki Fabriciuksen sillan yli, carmentalisen portin läpi ja +saapui Kapitoliumin kukkulan juurella Forum romanumille. + +Suuri tori näytti hyvin tyhjältä. + +Sitä eivät täyttäneet ne pari tuhatta ihmistä, jotka repaleissa istua +kyyröttivät temppelien ja muiden rakennusten portailla tai vaivoin +pysyivät pystyssä keihäiden ja keppien varassa. + +"Mitä prefekti tahtoo?" + +"Mitäpä hän voisi enää meiltä saada?" + +"Meillä ei ole enää muuta kuin henkemme." + +"Niitä hän juuri tahtoo." + +"Joko olette kuulleet? + +"Toissa päivänä on rannikolla Centumcellae antautunut gooteille." + +"Niin, porvarit ovat riisuneet prefektin isaurilaisilta aseet ja +avanneet portit." + +"Jospa mekin voisimme sen tehdä!" + +"Pian meidän täytyy niin tehdäkin, muuten se on liian myöhäistä." + +"Veljeni kaatui eilen kuoliaana maahan, suu täynnä keitettyjä nokkosia, +joita hän ei enää jaksanut niellä." + +"Forum boariumilla maksettiin eilen hiirestä painonsa kultaa." + +"Minä sain viikon päivät eräältä teurastajalta ilmaiseksi paistettua +lihaa -- hän ei uskaltanut antaa sitä raakana --" + +"Ole hyvilläsi! Ihmisethän hyökkäävät niihin taloihin, joista tulee +paistinhajua." + +"Mutta toissa päivänä repi väkijoukko teurastajan kadulla palasiksi. + +"Hän oli houkutellut kerjäläislapsia taloonsa ja myi niiden lihaa +meille." + +"Mutta tiedättekö, miten goottikuningas kohtelee sotavankeja?" + +"Kuten isä avuttomia lapsiaan." + +"Useimmat rupeavat heti hänen palvelukseensa." + +"Niin, mutta niille, jotka eivät tahdo ruveta hänen palvelukseensa, +antaa hän matkarahat --" + +"Ja vaatteita, kenkiä ja elintarpeita." + +"Sairaita ja haavoittuneita hoidetaan." + +"Hän antaa taitavien oppaiden saattaa heidät rannikkokaupunkeihin +saakka." + +"Hän on maksanut monen puolesta matkarahatkin, että he pääsevät +kauppiasten laivoilla Itä-Roomaan." + +"Katsokaa! Tuolla laskeutuu prefekti maahan mustalta ratsultaan." + +"Hän on Pluton näköinen." + +"Hän ei ole enää princeps senatus, vaan princeps inferorum." + +"Katsokaa -- hänen katsettaan." + +"Se on kylmä, mutta sittenkin kuin tulinuoli." + +"Isoäitini on oikeassa. + +"Hänellä ei ole enää sydäntä." + +"Se on vanha tieto. + +"Hyypiät ja lamiat ovat yöaikaan repineet hänen sydämensä." + +"Vielä mitä! + +"Lamioita ei ole olemassa. + +"Mutta paholainen on olemassa, sillä siitä kerrotaan raamatussakin. + +"Ja sen kanssa hän on tehnyt liiton. + +"Numidialainen, joka pitää hänen hevosensa suitsista, on helvetin +lähettiläs, joka seuraa häntä kaikkialla. + +"Prefektin ihoon ei minkäänlainen ase voi tehdä naarmuakaan. + +"Häneen ei vaikuta yön valvominen eikä nälkä. + +"Mutta hän ei voi koskaan hymyilläkään, sillä hänen sielunsa on +helvetissä panttina." + +"Mistä sen tiedät! + +"Pyhän Paavalin kirkon diakoni kertoi meille äskettäin koko jutun. + +"On synti palvella enää sellaista ihmistä. + +"Onhan hän sitä paitsi pettänyt piispamme Silveriuksen ja lähettänyt +hänet kahleissa meren yli keisarin tuomittavaksi." + +"Hän on äskettäin karkoittanut kaupungista kuusikymmentä pappia, sekä +oikeauskoisia että areiolaisia, koska nämä olivat muka epäluotettavia." + +"Se on totta." + +"Hänen on täytynyt luvata paholaiselle, että hän saattaa kaikki +mahdolliset tuskat Rooman ja roomalaisten kärsittäviksi." + +"Mepä emme tahdo enää kärsiä sellaista." + +"Me olemme vapaita, kuten hän itse on meille usein sanonut. + +"Aion kysyä häneltä, millä oikeudella --" + +Mutta urhoollinen puhuja vaikeni äkkiä kesken lauseen. + +Prefekti, joka oli puhujalavalle mennessään kulkenut nurkuvan joukon +ohi, oli vain katsahtanut häneen. + +"Qviritit", alkoi prefekti puheensa, "minä pyydän teitä kaikkia +rupeamaan legioonalaisiksi. + +"Nälkä ja -- häpeä on sanoakin sellaista roomalaisista miehistä -- +petos ovat kovin harventaneet vartijaimme rivejä. + +"Kuuletteko vasaraniskuja? + +"Siellä rakennetaan ristiä karkulaisia varten. + +"Mutta Rooma vaatii roomalaisilta vielä paljon suurempia uhreja. + +"Sillä _teillä_ ei ole valitsemisen varaa. + +"Muiden kaupunkien porvarit horjukoot antautumisen ja tuhon välillä. + +"Meillä, jotka olemme kasvaneet Kapitoliumin varjossa, ei ole +valitsemisen varaa. Meidän joukossamme vaeltavat haamut, jotka ovat +nähneet yli tuhannen vuoden aikana sankariemme urotöitä. + +"Täällä ei saa syntyä pelkurimaisia ajatuksia. + +"Te ette voi suvaita, että barbaarit taas sitovat ratsujaan Trajanuksen +patsaaseen. + +"Viimeinen ponnistus vielä. + +"Sankarimieli kehittyy aikaisin Romuluksen ja Caesarin pojissa. Myöhään +voima väistyy miehistä, jotka ovat juoneet Tiberin vettä. + +"Minä kutsun kaikki kaksitoistavuotiaasta pojasta +kahdeksankymmenvuotiaaseen vanhukseen saakka valleille. + +"Hiljaa! Älkää murisko! + +"Minä lähetän tribuunini keihäsmiehet mukanaan talosta taloon -- +estämään, etteivät liian nuoret pojat ja liian väsyneet vanhukset saa +tarttua aseisiin. + +"Mitä te murisette? + +"Tietääkö teistä joku paremman puolustuskeinon? + +"Hän lausukoon sen kuuluvasti tältä paikalta, jonka hänelle luovutan." + +Siinä paikassa, johon Cethegus loi silmänsä, syntyi hiljaisuus. + +Mutta hänen takanansa rupesivat ne, joita hänen katseensa ei voinut +hillitä, murisemaan. + +"Leipää!" + +"Antautukaamme!" + +"Rauhaa!" + +"Leipää!" + +Cethegus kääntyi. + +"Ettekö häpeä? + +"Te olette nimenne kunnian vuoksi jo kärsineet hyvin paljon. + +"Nyt, kun pitäisi vielä vähän aikaa kestää, rupeavat voimanne +höltymään. + +"Muutaman päivän perästä Belisarius saapuu avuksi." + +"Sitä sinä olet jo seitsemän kertaa luvannut." + +"Ja seitsemännen kerran jälkeen Belisarius menetti kaikki laivansa." + +"Ne ovat nyt meidän satamaamme sulkemassa." + +"Sinun täytyy määrätä aika, jonka kuluttua tämä kurjuus loppuu. Minua +säälittää tämä kansa." + +"Kuka sinä olet", sanoi Cethegus näkymättömälle puhujalle. + +"Et ainakaan ole roomalainen." + +"Olen diakoni Pelagus, kristitty ja Herran Jumalan palvelija. + +"En pelkää ihmisiä, vaan Jumalaa. + +"Goottien kuningas kuuluu, vaikka hän onkin kerettiläinen, luvanneen +kaikissa kaupungeissa, jotka antautuvat hänelle, antaa takaisin +oikeauskoisille kirkot, jotka hänen kerettiläiset alamaisensa ovat +riistäneet. + +"Hän kuuluu jo kolmesti lähettäneen julistajia Roomaan porvareita +puhuttelemaan ja tarjoamaan hyviä antautumisehtoja, mutta heidän ei ole +annettu koskaan puhua kanssamme." + +"Vaikene, pappi! + +"Sinulla ei ole muuta isänmaata kuin taivas, ei muuta valtiota kuin +Jumalan valtakunta, ei muuta kansaa kuin pyhäin yhteys eikä muuta +sotajoukkoa kuin enkelien joukko. + +"Pidä sinä huoli taivaallisista, mutta jätä Rooman valtakunta +miehille." + +"Jumalan mies on oikeassa." + +"Jokin määräaika." + +"Lyhyt määräaika." + +"Siihen saakka kestämme." + +"Jollemme siksi saa apua --" + +"Niin antaudumme." + +"Silloin avaamme portit." + +Cethegus pelkäsi tätä ajatustakin. + +Kun ulkomaailmasta ei useaan viikkoon ollut tullut minkäänlaista +tietoa, ei hän voinut mitenkään sanoa, milloin Belisarius saapuisi +Tiberin suulle. + +"Kuinka!" huusi hän. "Onko minun asetettava määräaika, jonka kuluessa +te aiotte vielä olla roomalaisia ja jonka päätyttyä te aiotte muuttua +pelkureiksi ja orjiksi? + +"Kunnialla ei ole määräaikaa." + +"Sinä puhut tuolla tavalla vain sen vuoksi, ettet enää toivokaan +mistään päin apua." + +"Puhun näin sen vuoksi, että luotan teihin." + +"Mutta me tahdomme sitä. + +"Me kaikki. + +"Kuuletko? + +"Olet aina puhunut meille roomalaisten vapaudesta. + +"No, hyvä! Olemmeko me vapaita vai alamaisiasi, kuten palkkasoturisi? + +"Kuuletko? + +"Me vaadimme määräaikaa. + +"Me tahdomme sitä." + +"Me tahdomme sitä", toisti kuoro. + +Ennenkuin Cethegus ehti vastata mitään, kuului torin kaakkoiskulmasta +tuuban toitotus. Via sacralta päin virtaili kaupunkilaisia ja +aseellisia sekaisin ja heidän keskellään oli kaksi vierasta sotilasta. + + + + +YHDEKSÄS LUKU. + + +Lucius Licinius ajaa karautti kaikkien edelle, hyppäsi hevosensa +selästä ja riensi juoksujalkaa puhujalavalle. + +"Goottien lähettiläs! + +"Tulin liian myöhään estämään, kuten ennenkin, hänen kaupunkiin +pääsyään. + +"Nälkiintyneet legioonalaiset laskivat hänet Tiburtiuksen portista +sisään." + +"Tappakaa hänet! + +"Hän ei saa puhua", huudahti Cethegus hypäten puhujalavalta alas ja +vetäen miekkansa esiin. + +Mutta väkijoukko esti hänet. + +Riemuiten se asettui lähettilään ympäri suojelemaan häntä. + +"Rauha! Terve! Leipää!" + +"Rauha! Kuunnelkaa lähettilästä!" + +"Ei, älkää kuunnelko häntä", huusi Cethegus. + +"Kuka on Rooman prefekti? + +"Kuka puolustaa kaupunkia? + +"Minä Cornelius Cethegus Caesarius. + +"Ja minä sanon: älkää kuunnelko häntä." + +Hän syöksyi miekka kädessä eteenpäin. + +Mutta tiheänä mehiläisparven tapaisena ryhmänä naiset ja vanhukset +estivät hänen kulkunsa, sillä aikaa kun aseelliset miehet asettuivat +lähettilään suojaksi. + +"Sano sanottavasi, lähettiläs", utelivat he. + +"Minä tuon rauhan ja vapautuksen sanoman", huusi Torismut heiluttaen +valkoista sauvaansa. "Totila, italialaisten ja goottien kuningas +tarjoaa teille armoansa ja lähettää teille tervehdyksensä sekä pyytää +vapaata pääsyä tänne, sillä hänellä on teille tärkeitä sanomia." + +"Terve tuloa!" + +"Kuunnelkaamme häntä." + +"Tulkoon!" + +Cethegus oli hypännyt hevosensa selkään ja puhallutti taistelumerkin. + +Torilla syntyi hiljaisuus. + +"Kuule, lähettiläs! Minä, tämän kaupungin päällikkö _kiellän_ häneltä +vapaan pääsyn. + +"Jokaista goottia, joka saapuu kaupunkiin, kohtelen minä vihollisena." + +Mutta silloin kajahti ilmoille tuhatääninen vihan huuto. + +Eräs porvari nousi puhujalavalle. + +"Cornelius Cethegus, oletko sinä hallitsijamme vai virkamiehemme? + +"Me olemme vapaita. + +"Ja usein olet sinä itse julistanut, että Roomassa on Rooman kansan +majesteetti korkein mahti. + +"No hyvä! Rooman kansa käskee, että goottien kuningasta on kuultava. + +"Etkö käskekin niin, Rooman kansa?" + +"Se on toivomme." + +"Se on laki", murisivat kviritit. + +"Oletko kuullut? + +"Aiotko totella Rooman kansaa vai uhitella sitä?" + +Cethegus pisti ääneti miekkansa tuppeen. + +Torismut ajoi noutamaan kuningasta. + +Prefekti viittasi nuoret tribuunit luokseen. + +"Lucius Licinius", määräsi hän, "sinä menet Kapitoliumiin. + +"Salvius Julianus, sinä suojelet alempaa, pölkyistä tehtyä +virransulkua. + +"Qvintus Piso, sinä suojelet ylempää, rautaketjuista tehtyä +virransulkua. + +"Marcus Licinius, sinä miehität linnoituksen, joka hallitsee täältä +Kapitoliumin kukkulalle vievää tietä, ja minun taloni. + +"Loput palkkasotureista kokoontuivat aivan minun ympärilleni." + +"Mitä aiot, päällikkö", kysyi Lucius Licinius ennen lähtöään. + +"Hyökätä barbaarien kimppuun ja tuhota heidät." + +Tribuunien lähdettyä ei prefektin ympärille jäänyt kuin noin +viisikymmentä ratsumiestä ja sata keihäsmiestä. + +Lyhyen, jännittävän odotuksen jälkeen goottien sotatorven toitotus +kuului Via sacralta. + +Sieltä tuli pian torille Torismut ja kuusi torvensoittajaa, bandalarius +Visand, joka kantoi goottien sinistä kuninkaanlippua, kuningas herttua +Guntariksen ja kreivi Tejan välissä sekä sen lisäksi kymmenkunta +päällikköä ja ratsumiestä. Melkein kaikki olivat aseettomia. Vain Teja +piti esillä leveätä, pelättyä kirvestään. + +Kun joukko oli juuri lähtemäisillään goottien leiristä mennäkseen +metronisen portin kautta kaupunkiin, tunsi herttua Guntaris, että joku +tarttui hänen vaippaansa. Hän katsahti sinne päin ja näki hevosensa +vieressä pojan tai nuorukaisen, jolla oli lyhytkiharainen, kullanruskea +tukka ja siniset silmät sekä kädessä paimensauva. + +"Oletko sinä kuningas? + +"Ei, et sinä ole. + +"Tuo tuolla on urhoollinen Teja, musta kreivi, kuten laulajat sanovat." + +"Mitä asiaa sinulla on kuninkaalle, poika?" + +"Pyrin taistelemaan hänen puolestaan." + +"Sinä olet vielä liian nuori ja hento. + +"Mene vielä paimentamaan vuohiasi ja palaa parin vuoden perästä." + +"Olen vielä nuori, mutta heikko minä en ole. + +"Vuohia olen jo kyllikseni paimentanut. + +"Haa, nyt näenkin. Tuo on kuningas." + +Hän meni Totilan eteen, kumarsi hänelle sirosti ja virkkoi: + +"Luvallanne, herra kuningas!" + +Hän tarttui hevosen suitsiin ruvetakseen sitä taluttamaan. + +Kuningas katseli häntä mielihyvin ja hymyili hänelle. + +Ja poika talutti hevosta. + +Guntaris puheli itsekseen: + +"Tuon pojan kasvot olen ennenkin jossakin nähnyt. + +"Ei, hän on vain hänen näköisensä. + +"Tuollaista yhdennäköisyyttä en ole koskaan ennen huomannut. + +"Tuolla pojalla on aatelismiehen ryhti." + +"Terve, kuningas Totila! Rauhaa ja terveyttä", huusi väkijoukko. + +Mutta nuori ratsun taluttaja katsoi kuninkaan loistaviin kasvoihin ja +lauloi hiljaa hopeankirkkaalla äänellään: + + "Vapise, vihdoin + synkkä Cethegus! + Täällä ei auta + metkusi alhat. + Uhkasi murtaa + urhoinen Teja. + Koittava päivä, + aurinko aamun + usvasta, yöstä + kirkasna kohoo, + taivahan Herran + suosikki suuri. + Teljetyt portit, + sydämet, mielet + aukeevat hälle. + Voiman ja raivon + talven ja tuskan + suistaa hän voittain." + +Kuninkaan viittauksesta syntyi hiljaisuus. + +Mutta tätä hetkeä Cethegus käyttikin hyväkseen. + +Hän ajoi ratsunsa eteenpäin aivan väkijoukkoon ja huusi: + +"Mitä asiaa sinulla, gootti, on minun kaupunkiini?" + +Totila katsahti häneen vihaisesti, mutta kääntyi sitten toisaalle. + +"Tuon kuusinkertaisen murhaajan ja valehtelijan kanssa puhun vain +miekallani. + +"Sinulle, Rooman onneton, petetty kansa, puhun nyt. + +"Sydäntäni on teidän tähtenne kalvanut tuska. + +"Tulin lopettamaan kurjuutenne. + +"Olen tullut aseitta. + +"Sillä minua suojelee Rooman kansan kunnia paremmin kuin kilvet ja +kypärät." + +Hän vaikeni. + +Cethegus ei keskeyttänyt häntä enää. + +Kuningas jatkoi: + +"Kviritit! Kai te olette itsekin tietäneet, että olisin aikoja sitten +voinut valloittaa kaupunkinne rynnäköllä. + +"Teillä ei ole nimittäin enää ollenkaan miehiä, tyhjät kivimuurit vain. + +"Mutta jos Rooma joutuisi rynnäköllä käsiini, täytyisi se polttaa. + +"Ja minä tahdon mieluummin jäädä Rooman ulkopuolelle kuin jättää sen +poltolle ja hävitykselle alttiiksi. + +"En tahdo muistuttaa teitä siitä, miten te palkitsitte Teoderikin ja +goottien hyvyyden. + +"Oletteko unohtaneet ajan, jolloin kiitollisina löitte rahoihinne +kirjoituksen: 'Roma felix'. + +"Teitä on tarpeeksi rangaistu. + +"Ankarammin ovat nälkä, rutto ja Bysantti sekä tuo paholainen +rangaisseet teitä kuin me olisimme koskaan tehneet. + +"Kahdeksan tuhatta miestä, naisia ja lapsia lukuunottamatta, on teidän +puolellanne kuollut. + +"Autiot talonne luhistuvat kokoon. + +"Te syötte ahmien ruohoa, jota kasvaa temppelienne pihoissa. + +"Epätoivo kuvastuu kaikkialta. + +"Ihmislihaa, omien lastensa lihaa ovat nälkäiset äidit, roomalaisäidit +syöneet. + +"Tähän saakka on teidän vastustuskykyänne täytynyt ihailla eikä +suinkaan moittia. + +"Mutta tästä alkaen se on hulluutta. + +"Viimeinen toivonne oli Belisarius. + +"Tiedättekö, että Belisarius on lähtenyt Sisiliasta kotiinsa +Bysanttiin? + +"Hän on jättänyt teidät oman onnenne nojaan." + +Cethegus käski torvien puhaltaa tukahduttaakseen kansan tuskanhuudot. + +Kauan saivat torventoitottajat tehdä turhaa työtä, mutta vihdoin +tuubain äänet voittivat huudon. + +Kun hiljaisuus syntyi, huusi prefekti: + +"Hän valehtelee! + +"Älkää uskoko noin karkeata valhetta!" + +"Ovatko gootit teille valehdelleet, olenko minä valehdellut, +roomalaiset? + +"Ei teidän tarvitsekaan uskoa muuta kuin omia silmiänne ja korvianne. + +"Tule esille, mies, ja puhu. + +"Tunnetteko hänet?" + +Goottilaiset ratsumiehet toivat esille komea-asuisen bysanttilaisen. + +"Konon!" + +"Belisariuksen navarkki!" + +"Me tunnemme hänet", huusi väkijoukko. + +Cethegus kalpeni. + +"Rooman miehet", sanoi bysanttilainen, "magister militum Belisarius on +lähettänyt minut kuningas Totilan luo. + +"Saavuin tänään. + +"Belisariuksen _täytyi_ lähteä Sisiliasta takaisin Bysanttiin. + +"Hän jätti lähtiessään Rooman ja Italian kuningas Totilan tunnetun +hyvyyden haltuun. + +"Tämä oli asiani hänelle ja teille." + +"Hyvä on", huusi Cethegus jyrisevällä äänellä, "asiat ovat siis sillä +kannalla. Mutta nyt on tullut päivä, jolloin voitte näyttää, oletteko +roomalaisia vai äpäriä. + +"Kuunnelkaa tarkkaan. + +"Prefekti Cethegus ei luovuta koskaan, ei koskaan Roomaansa +barbaareille. + +"Muistelkaa toki niitä aikoja, jolloin minä olin teille kaikki +kaikessa. + +"Aikoja, jolloin te mainitsitte nimeäni Kristuksen rinnalla ennen +pyhimyksiä. + +"Kuka on teille antanut vuosikausia työtä ja leipää ja -- mikä on vielä +tärkeämpi -- aseita? + +"Kuka teitä silloin suojeli, -- Belisarius vaiko Cethegus -- kun +barbaareita oli sataviisikymmentätuhatta muurienne edustalla? + +"Kuka on sydänverellänsä pelastanut Rooman kuningas Vitigeksen käsistä? + +"Kuulkaa! + +"Viimeisen kerran kutsun teitä taisteluun. + +"Kuulkaa minua, Camilluksen jälkeläiset. + +"Kuten hän lakaisi Kapitoliumista gallialaiset, jotka jo olivat saaneet +kaupungin haltuunsa, roomalaisten miekkojen voimalla, lakaisen minäkin +nuo gootit pois. + +"Kokoontukaa ympärilleni hyökkäykseen. + +"Koettakaamme, mitä roomalaisten miekat saavat aikaan, kun Cethegus ja +epätoivo niitä johtavat. + +"Valitkaa!" + +"Niin, valitkaa", huudahti kuningas Totila kohottautuen pystyyn. + +"Valitkaa varman perikadon ja varman vapauden välillä. + +"Jos vielä seuraatte tuota mieletöntä, en voi enää suojella teitä. + +"Kuunnelkaa, mitä Tarentumin kreivillä Tejalla on sanomista! + +"Luullakseni tunnette hänet. + +"En voi teitä enää suojella." + +"Ei hän voi", huusi Teja kohottaen suurta sotakirvestään. "Sitten ei +enää anneta armoa, kautta vihan jumalan. + +"Jos te hylkäätte vielä tämän armon tarjouksen, ei näiden muurien +sisäpuolelle säästetä ainoatakaan ihmistä. + +"Olen sen vannonut ja tuhannet minun kanssani." + +"Minä lupaan unohtaa kaikki entiset tekonne ja olla teille lempeä +kuningas. + +"Kysykää napolilaisilta! + +"Valitkaa prefektin ja minun välillä!" + +"Terve, kuningas Totila! + +"Kuolema prefektille", huusivat ympärillä seisovat yksimielisesti. + +Kuten yhteisestä sopimuksesta naiset ja lapset heittäytyivät polvilleen +kuninkaan eteen ja kohottivat kätensä ikäänkuin rukoillakseen, jota +vastoin tuhannet aseelliset kohottivat kiroten keihäänsä ja miekkansa +prefektiä kohden. + +Monta heittokeihästä lensikin häneen päin. + +Ne olivat hänen lahjoittamiaan. + +"Koiria he ovat! + +"Eivät roomalaisia!" + +Niin huusi Cethegus vimmoissaan ja käänsi äkkiä ratsunsa. + +"Kapitoliumille!" + +Pitkällä loikkauksella jalo ratsu lensi polvistuvien, kirkuvien naisten +yli ja keihäspilven läpi, jonka roomalaiset heittivät häntä kohti. + +Hän ratsasti kumoon ne harvat, jotka koettivat sulkea hänen tiensä. + +Pian hänen punainen töyhtönsä oli kadonnut. + +Ratsumiehet kiitivät perästä. + +Keihäsmiehet peräytyivät hitaasti ja hyvässä järjestyksessä tuon +tuostakin torjuen kaupunkilaisten hyökkäykset. + +He pääsivät lujaan linnoitukseen, jonka Marcus Licinius oli miehittänyt +ja joka hallitsi Kapitoliumille ja prefektin taloon vievän tien. + +"Mitä nyt on tehtävä? Ajammeko heitä takaa", roomalaiset kysyivät +kuninkaalta. + +"Ei! Seis! + +"Avatkaa kaikki portit! + +"Leireissämme on jo varattuna lihalla, leivällä ja viinillä täytettyjä +vaunuja. + +"Niitä vietäköön eri osiin kaupunkia. + +"Rooman kansaa ruokitaan ja juotetaan kolme päivää. + +"Goottini pitävät huolta siitä, ettei kukaan saa syödä itseään +kuoliaaksi." + +"Entä prefekti", kysyi herttua Guntaris. + +"Cethegus Caesarius, Rooman entinen prefekti ei voi välttää Jumalan +kostoa", huudahti Totila kääntyen Guntarikseen päin. + +"Eikä minua", huusi paimenpoika. + +"Eikä minua", virkkoi Teja karauttaen tiehensä. + + + + +KYMMENES LUKU. + + +Suurin osa Rooman kaupungin aluetta oli Forum romanumilla tehdyn +päätöksen mukaan joutunut goottien käsiin. + +Cetheguksen hallussa oli vielä Tiberin oikea ranta Hadrianuksen +haudasta alkaen Porta portuensikseen saakka. Tämän portin kohdalla +olivat molemmat virransulut. + +Tiberin vasemmalla rannalla oli prefektin hallussa vain pieni, mutta +tärkeä palanen Forum romanumin länsipuolta. Alueen keskustana oli +Kapitolium ja sitä ympäröivät lujat linnoitukset ja korkeat muurit. + +Ne alkoivat Tiberistä ja kulkivat Kapitoliumin kukkulan itäpuolitse +Trajanuksen torille pohjoiseen sekä Kapitoliumin länsipuolitse Circus +flaminiuksen ja Marcelluksen teatterin välitse -- edellinen jäi ulko-, +jälkimmäinen sisäpuolelle muuria -- Fabriciuksen sillalle ja Tiberin +saareen. + +Lopun päivää vapautetut roomalaiset viettivät hurjasti juhlien sekä +syöden ja juoden. + +Kuningas tuotatti hänelle luovutettujen kaupunginosien keskuksiin +kahdeksankymmentä suurta vaunua ruokatavaroita. + +Nälkäinen kansa asettui niiden ympärille kiville ja kiireessä +laadituille penkeille kiittäen Jumalaa, pyhimyksiä ja "parasta +kuningasta". + +Prefekti oli panettanut huolellisesti kiinni kaikki portit, jotka +veivät kaupungin goottilaisista osista muurien läpi _hänen_ Roomaansa, +ensin kaikki Forum romanumilta Kapitoliumille vievät tiet, sitten porta +flumentanan, carmentaliksen ja ratumenan. + +Vähälukuisen miehistönsä hän jakoi nopeasti tarkastettuaan asemansa +tärkeimpiin paikkoihin. + +Hänen hallussaan olivat melkein samat paikat kuin Belisariuksen +Roomassa ollessa. + +"Salvius Julianus saa vielä sata miestä avukseen hirsisululle. + +"Abasgilaiset jousimiehet rientävät Pison luo ketjusululle. + +"Marcus Licinius pysyy paikallaan." + +Mutta silloin Lucius Licinius ilmoitti, että legioonalaisten +jäännökset, jotka eivät olleet päässeet Forum romanumilla pidettyyn +kokoukseen, koska he olivat toisissa kaupunginosissa vahdissa, +rupesivat niskoittelemaan. + +"Vai niin", huudahti Cethegus. "Paistit, joista heidän serkkunsa tuolla +alhaalla ovat myyneet roomalaiskunniansa, tuoksuvat kovin hyvältä. + +"Minä tulen." + +Hän ratsasti Kapitoliumille, missä nuo legioonalaiset, -- noin +viisisataa miestä -- seisoivat uhkaavan näköisinä riveissään. + +Hitaasti prefekti ratsasti pitkin rintamaa katsellen tarkasti miehiä. + +Vihdoin hän lausui: + +"Olin aikonut antaa teille kunnian puolustaa Kapitoliumin kotijumalia +barbaareita vastaan. + +"Mutta minä kuulin, että raavaspaistit tuolla alhaalla houkuttelevat +teitä. + +"En usko sitä. + +"Te ette voi jättää pulaan miestä, joka monien velttojen vuosisatojen +jälkeen taas on opettanut teitä taistelemaan ja voittamaan. + +"Se, joka on Cetheguksen ja Kapitoliumin puolella -- nostakoon +miekkansa." + +Ei yksikään liikahtanut. + +"Nälkä on mahtavampi jumala kuin Kapitoliumin Jupiter", virkkoi hän +ylenkatseellisesti. + +Silloin astui eräs centuurio esille. + +"Ei niinkään, Rooman prefekti. + +"Mutta me emme halua taistella isiämme emmekä veljiämme vastaan, jotka +nyt ovat goottien puolella." + +"Minun pitäisi pitää teidät täällä panttivankeina isienne ja veljienne +varalta. + +"Jos he tekevät rynnäkön, pitäisi teidän päänne heittää heitä vastaan. + +"Mutta minä luulen, ettei sekään laimentaisi heidän vatsasta lähtenyttä +innostustaan. + +"Menkää! Te ette ole tarpeeksi arvokkaita Roomaa pelastamaan. + +"Licinius, avaa portti. + +"Anna heidän kääntää selkänsä Kapitoliumille -- ja kunnialle." + +Legioonalaiset lähtivät tiehensä. + +Vain satakunta miestä jäi epätietoisena seisomaan keihäisiinsä nojaten. + +"No? Mitä tahdotte", huusi Cethegus ajaen aivan heidän eteensä. + +"Kuolla kanssasi, Rooman prefekti", sanoi eräs. + +Ja toiset toistivat: + +"Kuolla kanssasi!" + +"Kiitän teitä! + +"Katso, Licinius. Sata roomalaista on vielä! + +"Ne riittäisivät uuden roomalaisvaltakunnan perustamiseen. + +"Annan teille kunniapaikan. + +"Te puolustatte linnoitusta, jolle olen antanut Julius Caesarin nimen." + +Hän hyppäsi hevosensa selästä, heitti ohjakset Syphaxille, kutsui +tribuuninsa aivan luokseen ja sanoi: + +"Suunnitelmani on --" + +"Joko sinulla on suunnitelma?" + +"Jo. Me hyökkäämme. + +"Mikäli minä tunnen barbaarit, ei meidän tänä yönä tarvitse pelätä +hyökkäystä. + +"He ovat saaneet haltuunsa kolme neljännestä kaupungista. + +"Voittoa vietetään suurin juomingein ja sitten vasta he rupeavat +ajattelemaan viimeisen neljänneksen valloittamista. + +"Keskiyön aikana on koko tuo kultatukkaisten sankarien ja juopporattien +sotajoukko riemun, viinin ja unen raukaisema. + +"Nälkäiset kviritit tuolla alhaalla eivät jää nyt juomisessa heitä +huonommiksi. + +"Katsokaa! He mässäävät ja hyppivät päät seppeleillä koristettuina. + +"Kaupunkiin on saapunut vasta vähäinen osa barbaareita. + +"Siihen meidän voitontoiveemme perustuvat. + +"Keskiyön aikana hyökkäämme kaikista porteista -- he eivät pidä sitä +mahdollisenakaan, kun he tietävät vähälukuisuutemme -- ja teurastamme +heidät heidän nukkuessaan." + +"Suunnitelmasi on hurjan rohkea", huudahti Lucius Licinius. + +"Mutta jos kaadumme -- niin tulee Kapitolium haudaksemme." + +"Sinä opit minulta sekä sanat että iskut", virkkoi Cethegus hymyillen. + +"Suunnitelmani on epätoivon synnyttämä. Mutta se on ainoa mahdollinen. +Vahdit ovat kai paikoillaan. + +"Nyt menen kotiini ja rupean pariksi tunniksi nukkumaan. + +"Minua ei saa ennen herättää. + +"Kahden tunnin perästä on minut herätettävä." + +"Voitko nukkua nyt, päällikkö?" + +"Minun täytyy. + +"Ja toivoakseni nukunkin hyvin. + +"Minun täytyy nukkuen tai valveilla saada hiukan lepoa sen vuoksi, että +luovutin Forum romanumin barbaarikuninkaalle. + +"Se oli liikaa. + +"Se vaatii lepoa. + +"Syphax! Jo eilen kysyin sinulta, onko Tiberin oikealta rannalta +saatavissa yhtään viiniä?" + +"Olen tiedustellut, herra. + +"Viiniä on vain jumalanne temppelissä. + +"Mutta se on jo pappien ilmoituksen mukaan siunattu ehtoollista +varten." + +"Ei kai se ole siitä pahentunut. + +"Ottakaa se papeilta. + +"Jakakaa se sadalle roomalaiselle, jotka ovat Caesarin linnoituksessa. + +"Se on ainoa kiitollisuuden osoitus, jonka voin heille nyt antaa." + +Hän ratsasti hitaasti Syphaxin seuraamana kotiinsa. + +Hän pysähtyi pääkäytävän eteen. + +Syphaxin kutsusta hevosten vartija Thrax saapui paikalle. + +Cethegus hyppäsi maahan ja taputti jalon ratsunsa kaulaa. + +"Seuraava ratsastus on ankara, Pluto. Se vie joko voittoon tai pakoon. + +"Antakaa sille se valkoinen leipä, joka oli säästetty minua varten." + +Hevonen vietiin päärakennuksen vieressä olevaan talliin. + +Marmoripilttuut olivat tyhjät. + +Plutolla ei laajassa tallissa ollut muuta toveria kuin Syphaxin rusko. + +Kaikki muut prefektin hevoset olivat teurastetut palkkasoturien +ruoaksi. + +Talon isäntä meni komean eteisen ja atriumin läpi kirjastoonsa. + +Vanha ovenvartija ja kirjuriorja Fidus, joka ei enää jaksanut kantaa +keihästä, oli tätä nykyä talon ainoana palvelijana. + +Kaikki muut orjat ja vapautetut olivat muureilla -- elävinä tai +kuolleina. + +"Anna minulle Plutarkon Caesar! + +"Ja kaada suureen, ametisteilla koristettuun pikariin -- suihkulähteen +vettä." + +Prefekti jäi vielä kirjastoon. + +Vanhus oli sytyttänyt samoin kuin rauhan päivinäkin kalliilla +nardusöljyllä täytetyn lampun. + +Cethegus katseli kauan rintakuvia, hermejä ja pieniä patsaita, joiden +tummat varjot kuvastuivat selvästi kauniiseen mosaiikkiseinään. + +Siinä olivat melkein kaikkien Rooman sankarien -- sodan tai +rauhanaikaisten -- kuvapatsaat kukin jalustallaan ja lyhyillä +elämäkerrallisilla tiedoilla varustettuna. + +Tarunaikaiset kuninkaat olivat ensin, sitten konsulien ja keisarien +pitkä rivi Trajanukseen, Hadrianukseen ja Konstantinukseen saakka. + +Erityisessä, pienessä ryhmässä olivat hänen omat esi-isänsä, +"Cethegukset". + +Seinän viereen oli jo tuotu tyhjä jalusta, jolle kerran _hänen_ +kuvapatsaansa asetettaisiin. + +Se oli viimeinen sillä puolen salia. + +Sillä hän oli sukunsa viimeinen. + +Mutta vasemmalla oli kokonainen rivi tyhjiä komeroita jatkoa varten. + +Cetheguksen nimen piti näet hänen ottopoikansa kautta jatkua +loistavampiin vuosisatoihin kuin tämä. + +Hämmästyksekseen hän näki kävellessään hitaasti ja ajatuksissaan pitkin +riviä, tyhjällä jalustalla, jolle hänen kuvansa piti tulla, nyt +pienoisen kuvapatsaan. + +"Mitä tämä on? + +"Nosta lamppuasi, vanhus! + +"Mikä kuvapatsas on minun paikallani?" + +"Suo anteeksi, herra. + +"Erään hyvin vanhan patsaan jalusta tuolla yläpäässä piti korjauttaa. + +"Otin patsaan pois. + +"Asetin sen tänne tyhjälle jalustalle, ettei se mitenkään +vahingoittuisi." + +"Valaise! + +"Vielä ylemmäksi! + +"Kukahan se on?" + +Ja Cethegus luki patsaassa olevan lyhyen kirjoituksen: + +"Tarqvinius Superbus, Rooman tyranni, jonka porvarit olivat ajaneet +pois sietämättömän yksinvaltiuden tähden, kuoli kaukana kaupungista +maanpakolaisena. + +"Tuleville sukupolville varoitukseksi." + +Cethegus itse oli -- nuoruutensa päivinä -- laatinut tuon kirjoituksen +ja panettanut sen patsaaseen. + +Hän otti marmoripään nopeasti alas ja asetti sen lattialle. + +"Pois enne", virkkoi hän. + +Vaipuneena syviin mietteisiin hän palasi lukuhuoneeseensa. + +Hän asetti kypäränsä, kilpensä ja miekkansa vuoteen viereen. + +Orja sytytti kilpikonnanluulla koristetulla pöydällä olevan lampun, toi +täytetyn pikarin ja pyydetyn kirjan, minkä jälkeen hän poistui. + +Cethegus tarttui kääröön, mutta laski sen heti takaisin pöydälle. + +Tällä kertaa hän ei voinut pakottaa itseään levolliseksi. + +Se olisi ollutkin luonnotonta. + +Forum romanumilla joivat kviritit ja barbaarit keskenään +goottikuninkaan menestykseksi ja toivottivat perikatoa Rooman +prefektille, senaatin puheenjohtajalle. + +Kahden tunnin perästä hän aikoi riistää Rooman takaisin barbaarien +käsistä. + +Hän ei voinut käyttää tätä lyhyttä aikaa lukeakseen uudelleen +elämäkerran, jonka hän osasi melkein ulkoa. + +Hän joi janoonsa vettä pikarista. + +Sitten hän heittäytyi vuoteelle. + +"Oliko se enne", tuumi hän itsekseen. + +"Merkitsevätkö enteet mitään sille, joka ei usko niitä? + +"'On olemassa yksi ainoa seikka, jolla on merkitystä: kotimaan puolesta +taisteleminen.' + +"Niin sanoi Homeros. + +"Taisteleehan Cetheguskin kotimaansa puolesta. + +"Hän taistelee melkein yksin. + +"Sen on tämä päivä häpeällisellä tavalla todistanut. + +"Rooma on Cethegus ja Cethegus on Rooma. + +"Eivät nuo nimensä unohtaneet roomalaiset. + +"Rooma on nyt paljon suuremmassa määrässä Cethegus kuin muinoin Caesar. + +"Olihan hänkin tyranni hullujen mielestä." + +Hän hypähti taas vuoteelta ja meni esi-isänsä patsaan luo. + +"Jumalainen Julius, jos voisin rukoilla, niin tänään rukoilisin, -- +rukoilisin sinua. + +"Auta, täydennä jälkeläisesi työ. + +"Miten ankarasti, verisesti ja väsymättä olen taistellut siitä ajasta +alkaen, jolloin marmoripäästäsi lensi minun päähäni ajatus Rooman +uudistamisesta, valmiina, täysissä aseissa, kuten Pallas Athene Zeun +päästä. + +"Olen taistellut yötä päivää miekalla ja väsyttänyt itseäni +ajatuksilla. + +"Senkin seitsemän kertaa on kahden kansan ylivoima painanut minut +maahan, mutta joka kerta olen taas noussut murtumattomana ja +pelottomana. + +"Vuosi sitten näytti päämääräni kovin läheiseltä. + +"Ja nyt, tänä yönä täytyy minun taistella tuon vaaleatukkaisen pojan +kanssa Rooman viimeisten talojen, oman taloni, henkeni puolesta. + +"Onko se mahdollista? + +"Täytyykö minun kukistua? + +"Niin suuren työn jälkeen. + +"Sellaisten sankaritekojen jälkeen. + +"Vain tuon nuorukaisen hyvän onnen vuoksi. + +"Onko aivan mahdotonta jälkeläisesi aikana, että yksi ainoa mies korvaa +kokonaisen kansan, kunnes hän ehtii sen uudistaa, kunnes se ehtii +uudistua? + +"Onko miehen mahdoton voittaa goottien valta ja kreikkalaisten valta? + +"Eikö Cethegus voi seisahduttaa tapausten pyörää ja pyöräyttää sitä +taaksepäin? + +"Täytyykö minun kukistua, koska olen yksin, minä sotajoukkojen +päällikkö, minä kansaton johtaja? + +"Täytyykö minun luopua sinun Roomastasi -- minun Roomastani? + +"En voi, en tahdo ajatella sellaista mahdollisuutta. + +"Synkkenihän sinunkin onnesi tähti vähän ennen Pharsalon taistelua. + +"Etkö sinäkin uinut haavoittuneena satojen nuolien sataessa Niilin yli? + +"Ja sittenkin sait työsi valmiiksi. + +"Ja palasit riemukulussa Roomaasi. + +"Pahemmin ei voi käydä minullekaan, sinun jälkeläisellesi. + +"Ei, minä en menetä Roomaani. + +"En menetä taloani, en tätä jumalaista kuvaasi, joka usein on antanut +minulle lohdutusta ja toivoa, kuten kristityille ristin näkeminen. + +"Ja merkiksi uskostani sinuun jätän kilpesi suojaan ne, jotka olen +sinne kätkenyt. + +"Missäpä ne maan päällä olisivatkaan paremmassa turvassa? + +"Eräänä heikkouden hetkenä aioin antaa Syphaxin haudata maahan nuo +salaiset paperini ja jäljellä olevat aarteeni. + +"Jos menetän Rooman, tämän talon, tämän pyhätön; niin menkööt nämä +muistiinpanotkin. + +"Mitäpä siitä -- kuka osaisi selittää niiden salakirjoituksen? + +"Ei, samalla tavalla kuin kirjeeni ja päiväkirjani saat nämä +aarteenikin säilytettäviksesi." + +Hän otti isohkon nahkapussin, jota hän oli säilyttänyt rinnallaan +panssarin ja tunikan alla. + +Se oli täynnä kallisarvoisia helmiä ja jalokiviä. + +Sitten hän kosketti patsaassa kilven alla olevaa jousta. + +Hän otti kapeasta aukosta, joka ilmestyi patsaan kylkeen, pitkulaisen, +norsunluusta tehdyn arkun, joka oli kaunistettu veistoksilla ja +varustettu kultalukolla sekä sisälsi kaikenlaisia pieniin +papyruskääröihin tehtyjä muistiinpanoja. + +Hän pani säkin arkkuun. + +"Tässä tämä on, suuri esi-isäni. Suojele hyvin salaisuuteni ja +aarteeni. + +"Kenen hallussa ne sitten olisivat turvassa, elleivät sinun?" + +Sitten hän sulki taas aukon, jota oli melkein mahdoton huomata. + +"Kiipesi alla! + +"Sydämelläsi! + +"Merkiksi luottamuksestani sinuun ja erinomaiseen onneesi! + +"Merkiksi siitä, ettei minua saada karkoitetuksi sinun luotasi, +Roomastani. + +"Ei ainakaan pitkiksi ajoiksi. + +"Jos minun täytyisi paetakin, niin minä palaan. + +"Kukapa hakee aarteitani ja salaisuuksiani kuolleelta Caesarilta! + +"Suojele niitä." + +Vaikka ametistipikarin vesi olisi ollut tulisinta viiniä, ei se olisi +vaikuttanut niin kiihdyttävästi prefektiin kuin nuo sanat, jotka hän +lausui osittain itsekseen, osittain puhellessaan jumalana +kunnioittamansa patsaan kanssa. + +Kaikkien sielun ja ruumiin voimien yli-inhimillinen jännittäminen +viimeisinä viikkoina, menestyksetön kamppailu tänään torilla, heti +kukistumisen jälkeen keksitty, epätoivoinen suunnitelma ja sen +aiheuttama jännitys olivat kiihdyttäneet tätä rautaista miestä ja +samalla lisänneet äärimmilleen kysymyksen, jota hän koetti kaikin +voimin vastustaa. + +Hän ajatteli, puhui ja teki tehtävänsä kuin kuumeessa. + +Väsyneenä hän heittäytyi patsaan lähellä olevalle vuoteelleen. + +Hän nukkui aivan paikalla. + +Mutta se ei ollut samanlaista unta kuin hän oli tähän saakka nukkunut +ilkitöittensä jälkeen ja ennen uhkaavaa vaaraa. + +Nyt ei hänen kaikenlaisia mielenliikutuksia halveksiva luontonsa +auttanutkaan. + +Uni oli levotonta. + +Häntä vaivasivat ilkeät unet, jotka vaihtuivat nopeasti kuin +kuumesairaan houreet. + +Vihdoin unet muuttuivat selvemmiksi. + +Hän näki Caesar-patsaan, jonka vieressä hän makasi, kasvavan +kasvamistaan. + +Yhä ylemmäksi nousi majesteetillinen pää. + +Se oli jo tunkeutunut talon katon läpi. + +Laakeriseppeleellä koristettu pää katosi jo yöpilven yläpuolelle +tähtiin. + +"Ota minut mukaasi", pyyteli Cethegus. + +Puolijumala vastasi: + +"En voi täältä saakka nähdä sinua. + +"Sinä olet liian pieni. + +"Sinä et voi seurata minua." + +Silloin nukkujasta tuntui, että ukkonen iski äkkiä hänen talonsa +kattoon. + +Räiskien putoilivat kattopalkit hänen päälleen ja hautasivat hänet +huoneen pirstaleiden alle. + +Caesar-patsaskin murtui ja lysähti läjään. -- + +Äänet kuuluivat yhä. -- + +Cethegus hypähti ylös ja katseli ympärilleen. + + + + +YHDESTOISTA LUKU. + + +Äänet kuuluivat yhä. + +Ne olivat todellisia -- hän ei ollut siis nähnyt unta. + +Mutta iskut kaikuivat hänen talonsa oveen. + +Cethegus otti kypäränsä ja kilpensä. + +Samassa Syphax ja Lucius Licinius syöksyivät huoneeseen. + +"Ylös, päällikkö!" + +"Ylös, Cethegus!" + +"Ei vielä ole kahta tuntia kulunut. + +"Aion hyökätä vasta kahden tunnin kuluttua." + +"Niin, mutta gootit! + +"Ne ehtivät ennen. + +"Ne hyökkäävät!" + +"Kirotut! + +"Mihin ne hyökkäävät?" + +"Satamaan. + +"Virransulun luokse. + +"Hän on lähettänyt polttolaivoja jokea ylöspäin. + +"Dromooneja, joiden kannella on palavia torneja täynnä pihkaa, pikeä ja +tulikiveä. + +"Ensimmäinen, palkeista tehty virransulku ja sen yläpuolella olevat +venheet ovat ilmitulessa. + +"Salvius Julianus on haavoittunut ja joutunut vangiksi. + +"Katso! Liekit näkyvät tänne saakka." + +"Ketjusulku? + +"Onko se ehyt?" + +"On. + +"Mutta jos se katkeaa?" + +"Silloin olen minä, kuten kerran ennenkin, Rooman sulkuna. + +"Eteenpäin!" + +Syphax toi korskuvan ratsun esille. + +Cethegus hyppäsi sen selkään. + +"Oikealle! + +"Missä on veljesi Marcus?" + +"Torin luona sijaitsevassa linnoituksessa." + +Heitä vastaan tuli palkkasotureita, isaurilaisia ja abasgeja, jotka +pakenivat satamakaupungista päin. + +"Paetkaa", huusivat he. + +"Pelastakaa prefekti!" + +"Missä on Cethegus?" + +"Täällä -- hän pelastaa _teidät_. + +"Kääntykää! + +"Joelle!" + +Hän ajoi edellä. Palavien palkkien ja laivojen loimu valaisi tietä. + +Päästyään joen rannalle Cethegus hyppäsi hevosensa selästä. + +Syphax kätki sen huolellisesti tyhjään tavaravajaan. + +"Tulisoihtuja tänne! + +"Venheisiin! + +"Tuolla on kymmenkunta pientä venhettä. + +"Olen varannut ne aikoja sitten tällaisen tapauksen varalle. + +"Jousimiehet niihin. + +"Seuratkaa minua! + +"Licinius, mene toiseen venheeseen. + +"Soutakaa ketjusulun luo. + +"Asettukaa aivan sulun yläpuolelle. + +"Jos joku lähestyy sulkua alapuolelta, niin ampukaa. + +"He eivät voi laskea maihin sulun alapuolella. Torninkorkuiset muurit +ulottuvat molemmilla puolilla jyrkästi jokeen. + +"Heidän täytyy tulla tänne saakka." + +Muutamia pieniä goottialuksia oli koetteeksi tullut sululle. + +Mutta muutamat syttyivät palkkisulun ja venheiden tulesta. + +Toiset kaatuivat tungoksessa. + +Eräs laiva, joka oli saapunut puolen jousenkantaman matkan päähän +varustetusta ketjusulusta, ajelehti heti taas ohjaamattomana virtaa +alas. Koko miehistön olivat abasgien nuolet kaataneet. + +"Katsokaa! + +"Tuolla menee kuolon laiva! + +"Kestäkää! + +"Ei mitään ole menetetty. + +"Hankkikaa tänne tulisoihtuja ja polttoaineita! + +"Sytyttäkää laivatelakka! + +"Tuli tulta vastaan!" + +"Katso tuonne, herra", virkkoi Syphax, joka ei luopunut isännästään. + +"Sieltä tulee ratkaisu!" + +Näky oli komea. + +Gootit olivat huomanneet, etteivät he voineet päästä ketjusulun ohi +pienillä aluksilla. + +He olivat sen vuoksi kirveillä hakanneet palavaan palkkisulkuun +keskelle jokea niin leveän aukon, että suuri goottilainen sotalaiva +pääsi siitä kulkemaan. + +Mutta yksistään soutajien voimalla ei suurta laivaa voitu saada +liekkien läpi abasgien nuolisateessa paremmin kuin "kuolon laivaakaan". + +Gootit pysyttelivät epätietoisen näköisinä palkkien alapuolella. + +Silloin rupesi äkkiä puhaltamaan voimakas etelätuuli, joka sai joen +laineet virtaamaan ylöspäin. + +"Tunnetteko tuulen suhinaa? + +"Se on voitonjumalan henkäys. + +"Nostakaa purjeet! + +"Seuratkaa nyt minua, gootit", huusi iloinen, nuorekas ääni. + +Purjeet lensivät ylös ja levittäytyivät suurina siipinä goottien +kuninkaanlaivan "Villin Joutsenen" molemmille puolille. + +Komeata oli katsella, kun mahtava alus kaikkien purjeittensa ja sadan +soutajan eteenpäin kiidättämänä lensi jokea ylöspäin. + +Sitä valaisivat kamalasti molemmilla puolilla palavat palkit ja +venheet. + +Hillittömästi, turmiota tuottavan näköisenä laiva kiiti eteenpäin. + +Yläkannen molemmilla puolilla, soutajien suojaksi rakennetulla katolla +oli goottisotureita polvillaan vieri vieressä, kilpi kilvessä kiinni +muodostaen siten kuparisen seinän nuolia vastaan. + +Laivan keulassa oli jättiläismäinen joutsen siivet levällään. + +Siipien välissä joutsenen selässä kuningas Totila seisoi miekka +oikeassa kädessään. + +"Eteenpäin", komensi hän. + +"Soutakaa, pojat! + +"Voimainne takaa! + +"Olkaa varuillanne, gootit!" + +Cethegus tunsi tuon nuorekkaan vartalon. + +Hän tunsi äänenkin. + +"Antakaa laivan tulla lähelle. + +"Aivan lähelle. + +"Kahdenkymmenen askeleen päähän. + +"Ampukaa silloin vasta. + +"Ei vielä. + +"Nyt. + +"Nyt. Ampukaa!" + +"Suojatkaa itseänne gootit!" + +Nuolisade lensi laivaa kohti. + +Mutta kilpilinnasta nuolet kimposivat takaisin. + +"Kirous", huusi prefektin takana seisova Piso. + +"He aikovat katkaista ketjusulun laivansa kovan vauhdin avulla. + +"Heidän aikeensa onnistuukin varmasti, vaikka kaikki kannella olevat +miehet kaatuisivat. + +"Soutajathan ovat näkymättömissä. + +"Ja etelätuulta emme voi pysähdyttää." + +"Tuli purjeisiin! + +"Tuli laivaan! + +"Kekäleitä tänne", komensi Cethegus, + +Yhä lähemmäksi tuli uhkaava joutsen. + +Yhä lähempää uhkasi laivan keula kireälle jännitettyä sulkua. + +Kekäleistä, joita rannalta heitettiin, lensivät jo muutamat laivaan. + +Yksi lensi fokkipurjeeseen. Se leimahti tuleen ja paloi poroksi. + +Toinen -- Cethegus itse oli sen heittänyt -- hipaisi goottikuninkaan +liehuvaa tukkaa. + +Kekäle putosi hänen viereensä. + +Hän ei huomannut sitä. + +Silloin hänen luokseen juoksi nuorukainen, jolla puolustus- ja +hyökkäysaseena oli vain paimensauva. + +Nuorukainen polki kekäleen sammuksiin. + +Muut kekäleet kimposivat kiivistä jokeen ja sammuivat. + +Laivan keula oli enää vain kahdeksan askeleen päässä ketjusta. + +Roomalaiset odottivat vapisten iskua. + +Silloin Cethegus astui venheensä keulaan, otti raskaan heittokeihään ja +tähtäsi tarkasti. + +"Huomio", huusi hän. + +"Heti kun barbaarien kuningas on kaatunut, heittäkää uusia kekäleitä!" + +Hän tähtäsi tarkasti. + +Heitettyään kätensä vielä kerran taaksepäin hän singahdutti keihään +vihansa ja käsivartensa koko voimalla. + +Hänen miehensä odottivat henkeään pidättäen. + +Mutta kuningas ei kaatunut. + +Hän oli katsonut tarkoin heittäjää. + +Siitä huolimatta hän heitti pitkän, kapean kilpensä kannelle. + +Hän katsoi tarkoin keihään kärkeen, vasen kilvetön käsi ojolla. + +Keihäs lensi suhahtaen sitä paikkaa kohti, jossa paljas kaula alkaa. + +Kun se oli aivan iskemäisillään kaulaan, kuningas sieppasi sen kiinni +vasemmalla kädellään ja -- -- heitti sen saman tien takaisin prefektiin +päin, jonka vasempaan käteen kilven yläpuolelle se sattui. + +Cethegus lysähti toiselle polvelleen. + +Samassa silmänräpäyksessä laivan keula sattui kiinteään ketjuun. + +Se katkesi. + +Roomalais-venheet, jotka olivat olleet sen vieressä, kaatuivat -- +sekin, jossa Cethegus oli -- tai ajelehtivat virtaa alas. + +"Voitto", huusi Totila. "Antautukaa, palkkasoturit!" + +Cethegus pääsi haavoistaan huolimatta uiden Tiberin vasemmalle +rannalle. + +Hän näki, miten goottilaivasta laskettiin kaksi venhettä, joista +toiseen kuningas astui. + +Hän näki, miten kokonainen laivasto pieniä goottilaisia aluksia tuli +kuninkaan laivan jäljessä, mursi hänen jousimiestensä venherivin ja +laski miehiä maihin molemmille rannoille. + +Hän näki, miten hänen abasginsa, jotka eivät olleet aiotut eivätkä +aseistetutkaan käsikähmää varten, antautuivat joukottaan muutamille +goottilaisille miekkamiehille. + +Hän näki, miten kuninkaan laivasta ammuttiin vasemman rannan +puolustajia. + +Hän näki kuninkaan pienen venheen laskevan maihin samalle rannalle, +jonne hän oli läpimärkänä päässyt. + +Hän oli kadottanut uidessaan kypäränsä. Kilven hän oli vapaaehtoisesti +upottanut päästäkseen nopeammin maihin. + +Hän aikoi rientää miekkoineen maalle nousevaa kuningasta vastaan. + +Samassa goottinuoli hipaisi hänen kaulaansa. + +"Sattui, Hadusunt", iloitsi nuori ampuja, "paremmin kuin silloin +marmorihaudan luona." + +"Hyvin, Guntamund." + +Cethegus horjui. + +Syphax saapui hänen luokseen. + +Samalla kertaa joku laski kätensä hänen olkapäälleen. + +Se oli Marcus Licinius. + +"Sinäkö täällä? + +"Missä ovat miehesi?" + +"Kuolleet", virkkoi Marcus. + +"Nuo sata roomalaista kaatuivat Caesarin linnoituksessa. + +"Teja, hirmuinen Teja ryntäsi sinne. + +"Puolet isaurilaisista kaatui matkalla Kapitoliumiin. + +"Jäännökset puolustavat Kapitoliumin porttia ja talosi edustalla +sijaitsevaa puolilinnoitusta. + +"Minun voimani ovat lopussa. + +"Tejan kirves tunkeutui kilpeni läpi kylkiluihin. + +"Voi hyvin, suuri Cethegus! + +"Pelasta Kapitolium! + +"Mutta joudu! + +"Teja on nopea." + +Marcus kaatui maahan. + +Liekit nousivat öistä taivasta kohti Kapitoliumin vuorelta. + +"Täällä joella ei ole enää mitään tekemistä", virkkoi prefekti vaivoin. + +Hänen verenvuotonsa oli kovin runsas ja se heikensi häntä. + +"Minä pelastan Kapitoliumin. + +"Sinulle, Piso, uskon barbaarikuninkaan tuhoamisen. + +"Olet jo kerran ennenkin palauttanut goottikuninkaan Rooman +kynnykseltä. + +"Palauta toinenkin, mutta palauta vainajana. + +"Sinä, Lucius, kosta veljesi puolesta! + +"Älä lähde mukaani!" + +Cethegus katsahti vielä kerran vihaisesti kuningasta, jonka jalkojen +juureen abasgit olivat polvistuneet armoa anomaan. + +Hän huokasi syvään. + +"Sinä horjut, herra", virkkoi Syphax huolissaan. + +"_Rooma horjuu_", vastasi Cethegus. + +"Kapitoliumiin!" + +Lucius Licinius puristi vielä kerran kuolevan veljensä kättä. + +"Lähden sittenkin hänen mukaansa", virkkoi hän tälle. + +"Hän on haavoittunut." + +Sillä aikaa kun Cethegus, Syphax ja Lucius Licinius katosivat yön +pimeyteen, asettui Piso erään basilikan pylvään taa, jonka ohi +kuninkaan piti joelta tullessaan kulkea. + +Kuningas oli jättänyt antautuneet abasgit seurueensa huostaan. + +Hän astui muutamia askeleita maalle päin osoittaen miekallaan liekkejä, +jotka nousivat Kapitoliumista. + +Sitten hän kääntyi joelle katselemaan goottien maalle nousua. + +"Eteenpäin", kehoitti hän. "Rientäkää! + +"Tuo tulipalo on sammutettava. + +"Taistelu on päättynyt. + +"Nyt, gootit, on teidän suojeltava Roomaa, sillä se on teidän." + +Tätä hetkeä Piso käytti hyväkseen. + +"Apollo auttajani", mietti hän, "salli nyt miekkani sattua yhtä +terävästi kuin jambini ovat muinoin sattuneet." + +Hän hyökkäsi paljain miekoin pylvään takaa kuninkaan kimppuun, joka +seisoi selin häneen. + +Mutta kun hän oli aivan kuninkaan vieressä, pudotti hän kiljaisten +miekkansa. + +Navakka kepinisku oli lamauttanut hänen käsivartensa. + +Samassa nuori paimen hyökkäsi hänen kimppuunsa ja paiskasi hänet +maahan. + +Voittaja pani polvensa hänen rinnalleen. + +"Antaudu roomalainen susi", huusi nuorukainen heleällä äänellä. + +"Kas, Piso, jambimestari... + +"Hän on vankisi, poika", virkkoi kuningas käännyttyään heihin päin. + +"Hänen on maksettava kalliit lunnaat. + +"Mutta kuka sinä oikein olet, paimenpoika ja hevoseni taluttaja?" + +"Sinun henkesi pelastaja hän on, herra", virkkoi Hadusunt-vanhus. + +"Me näimme roomalaisen hyökkäävän kimppuusi. + +"Mutta olimme liian kaukana voidaksemme huutaa sinulle tai muuten +joutua apuun. + +"Poikaa saamme kiittää hengestäsi." + +"Mikä sinun nimesi on, nuori sankari?" + +"Adalgot." + +"Mitä täältä haet?" + +"Rooman prefektiä, Cethegus-roistoa. + +"Missä hän on, herra kuningas? + +"Sano se minulle. + +"Minut ohjattiin tänne. + +"Täällä sanottiin hänen koettavan torjua rynnäkkösi." + +"Hän oli täällä. + +"Hän on paennut. + +"Hän on kai kotonaan." + +"Aiotko kukistaa helvetin kuninkaan tuolla kepillä", kysyi Hadusunt. + +"En", huudahti Adalgot. "Onhan minulla nyt miekka." + +Hän otti maasta vankinsa miekan, heilutti sitä ilmassa ja katosi yöhön. + +Totila jätti Pison goottien haltuun, joita oli joukottain laskenut +maihin Tiberin molemmille rannoille. + +"Rientäkää", virkkoi hän. + +"Pelastakaa Kapitolium, jonka roomalaiset ovat sytyttäneet." + + + + +KAHDESTOISTA LUKU. + + +Sillä välin prefekti oli jatkanut matkaansa rannalta Kapitoliumille. + +Porta Trigeminan kautta hän meni Forum boariumille. + +Janustemppelin luona väkijoukko pidätti häntä hiukan. + +Haavastaan huolimatta hän kulki niin nopeasti, että Syphax ja Lucius +Licinius jaksoivat töintuskin seurata häntä. + +Useita kertoja he kadottivat hänet näkyvistään. + +He saavuttivat hänet taas. + +Hän aikoi mennä Porta carmentaliksen läpi ja päästä siten +Kapitoliumille takaapäin. + +Mutta portilla oli suuri goottijoukko. + +Siellä oli myöskin Vakis. + +Hän tunsi prefektin jo kaukaa. + +"Kostoa Rautgundiksen puolesta", huusi hän ja heitti suuren kiven, joka +sattui prefektin kypärättömään päähän. + +Cethegus kääntyi pakoon. + +Hän muisti erään paikan, jossa muuri oli murtunut. + +Se oli portista koilliseen. + +Hän pyrki sinne päin mennäkseen muurin yli. + +Mutta kun hän lähestyi muuria, leimahtivat Kapitoliumilta liekit +korkealle ilmaan. + +Häntä vastaan juoksi muurinmurtuman yli kolme miestä. + +Ne olivat isaurilaisia. + +Ne tunsivat hänet. + +"Pakene, herra! + +"Koko Kapitolium on mennyttä. + +"Musta goottipiru!" + +"Onko hän -- onko Teja sytyttänyt tulen?" + +"Ei, me itse sytytimme puumuurin, jonka gootit olivat vallanneet. + +"Gootit sammuttavat." + +"Barbaarit pelastavat Kapitoliumin." + +Katkerassa tuskassaan Cethegus nojasi keihääseen, jonka eräs +palkkasoturi oli hänelle antanut huomatessaan hänen horjuvan. + +"Minun täytyy vielä mennä kotiini." + +Hän kääntyi oikealle päästäkseen suorinta tietä talonsa pääportille. + +"Oi herra, se on kovin vaarallista", varoitti eräs palkkasotureista. + +"Pian ovat gootitkin siellä. + +"Minä kuulin, miten musta goottiruhtinas kyseli alinomaa sinua. + +"Hän haki sinua joka paikasta Kapitoliumilta. + +"Pian hän tulee taloosi." + +"Minun täytyy vielä kerran käydä kotonani." S + +Mutta tuskin hän oli mennyt pari askelta eteenpäin, kun kaupungista +päin tuli häntä vastaan joukko gootteja ja roomalaisia tulisoihduilla +ja kekäleillä varustettuina. + +Etumaiset tunsivat hänet. + +"Prefekti!" + +"Rooman tuhooja!" + +"Hän on sytyttänyt Kapitoliumin!" + +"Alas! Alas!" + +Häntä vastaan lensi nuolia, kiviä ja keihäitä. + +Yksi palkkasotureista kaatui, jäljelle jääneet pakenivat. + +Nuoli sattui Cethegukseen ja haavoitti lievästi hänen vasenta +olkapäätään. + +Hän veti sen pois haavasta. + +"Roomalaisnuoli! Minun leimallani varustettu", virkkoi hän katkerasti +nauraen. + +Vaivoin hän pääsi lähimmälle kapealle kujalle joukkoa pakoon. + +Hänen talonsa edustalla rähisi väkijoukko koettaen turhaan särkeä +vahvaa pääovea. + +Heidän miekkansa ja keihäänsä eivät olleet tarpeeksi vahvoja. + +Cethegus tiesi sen kuullessaan heidän voimattoman vihansa purkaukset. + +"Portti on luja", sanoi hän itsekseen. + +"Ennenkuin he saavat sen murretuksi, olen minä jo kaukana täältä." + +Kapeata sivukatua myöten hän meni talonsa takaovelle, painoi salaista +jousta, meni pihalle ja riensi sisään jättäen ovet jälkeensä auki. + +"Kuulkaa!" + +Pääportilta alkoi kuulua toisenlaisia, voimakkaampia iskuja kuin tähän +saakka. + +"Sotakirves", virkkoi prefekti. + +"Siellä on Teja!" + +Cethegus riensi kapealle aukolle, josta voi nähdä pääkadulle. + +Siellä oli Teja. + +Hänen musta, pitkä tukkansa liehui tuulessa. + +Hänellä ei ollut kypärää. + +Vasemmassa kädessä oli hänellä Kapitoliumilta siepattu tulikekäle. + +Oikeassa oli pelätty sotakirves. + +Hän oli kauttaaltaan veren vallassa. + +"Cethegus", huusi hän joka iskun jälkeen. + +"Cornelius Cethegus Caesarius! + +"Missä olet? + +"Hain Kapitoliumilta sinua, Rooman prefekti. + +"Missä olet? + +"Täytyykö Tejan hakea sinua kotilietesi äärestä?" + +Samassa Cethegus kuuli kiireisiä askelia takaa päin. + +Syphax oli päässyt taloon samaa tietä kuin isäntäkin. + +Hän katsahti isäntäänsä. + +"Pakene, herra! + +"Minä suojelen kynnystäsi hengelläni." + +Hän riensikin monien huoneiden läpi talon pääovelle. + +Cethegus lähti oikealle. + +Hän pysyi tuskin pystyssä. + +Hän pääsi vielä Zeus-saliin. + +Siellä hän kaatui. + +Mutta samassa hän hypähti pystyyn. + +Sillä pääportilta päin alkoi lähetä meteli. + +Vahva portti oli saatu vihdoin rikki. + +Ryskyen se kaatui sisäänpäin, ja Teja meni vihollisensa taloon. + +Kynnyksellä hyökkäsi hänen kimppuunsa väijyksissä olleen pantterin +tavoin mauri, joka tarttui vasemmalla kädellään hänen kurkkuunsa. + +Oikeassa välkkyi puukko. + +Gootti pudotti kirveensä. + +Hän sieppasi maurin kiinni oikealla kädellään ja heitti tämän pallon +tavoin ovesta ulos. + +Vauhti oli niin kova, että Syphax kieri yhtä päätä kadulle saakka. + +"Missä olet, Cethegus", kertasi Tejan ääni kysymystään yhä lähempänä. +Nyt hän oli eteisessä, nyt atriumissa. + +Ovet, jotka kirjuriorja Fidus oli lukinnut, hän mursi kirveellään. + +Molemmat viholliset olivat vain muutaman askeleen päässä toisistaan. + +Suurella vaivalla Cethegus oli ryöminyt keskelle Zeus-salia. + +Hän toivoi vielä pääsevänsä kirjastohuoneeseensa ja saavansa +Caesar-patsaan sisästä kirjoituksensa ja aarteensa. + +Samassa hän kuuli taas erään oven murtuvan ja Tejan äänen kajahtavan +kirjastohuoneessa: + +"Missä olet, Cethegus?" + +Prefekti kuunteli henkeään pidättäen. + +Hän kuuli, miten Teja kulki kirjastossa patsaalta patsaalle ja murskasi +koko rivin kirveellään. + +"Missä on isäntäsi, vanhus", kuului Teja kysyvän Fidukselta. + +Kirjuriorja oli nimittäin paennut hädissään kirjastohuoneeseen. + +"En tiedä, kautta sieluni autuuden." + +"Hän ei ole täälläkään. + +"Cethegus! Pelkuri! + +"Missä sinä piileksit?" + +Koko joukko tuntui saapuneen kirjastoon. + +Cethegus ei jaksanut enää seistä. + +Hän nojasi marmoriseen Jupiteriin. + +"Mitä tälle talolle tehdään?" + +"Poltetaan", vastasi Teja. + +"Kuningas on kieltänyt talojen polttamisen", sanoi Torismut. + +"Niin on, mutta tämän talon hän on jättänyt minun haltuuni. + +"Se poltetaan ja tasoitetaan maahan. + +"Alas paholaisen temppeli! + +"Alas hänen kaikkein pyhimpänsä -- hänen epäjumalansa!" + +Kuului ankara isku. + +Ratisten, paukkuen Caesar-patsas suistui mosaiikkilattialle mennen +palasiksi. + +Kultarahoja, rasioita ja papyruskoteloita lensi lattialle. + +"Voi barbaaria", huusi Cethegus. + +Unohtaen kaiken hän aikoi syöksyä miekka kädessä kirjastoon. + +Mutta hän kaatuikin tiedottomana suulleen Jupiter-patsaan juureen. + +"Kuunnelkaa! Mitä se oli", virkkoi poikamainen ääni. + +"Prefektin ääni", huudahti Teja ja syöksyi kirjaston ja Zeus-salin +väliselle ovelle. + +Kekäle kädessä ja sotakirvestään heiluttaen hän ryntäsi saliin. + +Se oli tyhjä. + +Jupiter-patsaan vieressä oli suuri verilätäkkö ja akkunan luo johti +leveä verijälki. + +Akkuna oli pihalle päin. + +Mutta pihakin oli tyhjä. + +Sinne rientäneet gootit huomasivat, että takaportti oli suljettu +ulkoapäin. + +Avain oli ulkopuolella lukossa. + +Kun tämäkin portti kovalla työllä saatiin murretuksi, -- melkein samaan +aikaan ehtivät muutamat gootit, jotka olivat juosseet pääportista +kadulle ja kiertäneet talon kulman, kapealle sivukadulle portin +ulkopuolelle -- tutkittiin katu ja sen varrella olevat rakennukset +tarkoin. + +Eräässä kulmassa löydettiin prefektin miekka, jonka Fidus tunsi. + +Synkännäköisenä Teja otti sen ja meni takaisin kirjastoon. + +"Kootkaa tarkoin kaikki, mitä prefektin epäjumalan sisässä oli. + +"Kuuletteko? Kaikki! + +"Kirjoituksetkin ovat otettavat talteen ja vietävät kuninkaalle. + +"Missä kuningas on?" + +"Hän lähti Kapitoliumilta roomalaisten ja goottien seuraamana +Pyhän Pietarin kirkkoon, missä koko kansa on kokoontunut +kiitosjumalanpalvelukseen." + +"Hyvä on! Hakekaa hänet kirkossa käsiinne ja antakaa hänelle nämä. + +"Viekää paenneen miekkakin. + +"Sanokaa, että Teja lähetti sen." + +"Tapahtukoon tahtosi. + +"Mutta sinä -- etkö lähde kuninkaan kanssa kirkkoon?" + +"En." + +"Missä sinä vietät tämän voittoyön ja kiitosjumalanpalveluksen?" + +"Tämän talon raunioilla", virkkoi Teja. + +Hän sytytti vuoteen purppuraverhot tuleen. + + + + + + +KUUDES KIRJA + +TOTILA II + + + + +ENSIMMÄINEN LUKU. + + +Kuningas Totila asettui hovineen Roomaan. + +Sodan vaikein tehtävä oli onnellisesti suoritettu. + +Rooman antauduttua pienemmätkin rannikolla ja Apenninien vuoristossa +sijaitsevat linnoitukset avasivat porttinsa gooteille. Vain muutamat +täytyi väkirynnäköllä valloittaa. + +Sotaiset tehtävät hän jätti päälliköilleen Tejalle, Guntarikselle, +Gripalle, Markjalle ja Aligernille jääden itse Roomaan hoitamaan +valtiomiehen vaikeata tehtävää. Hänen oli saatava pitkällisen sodan +johdosta rappeutunut valtakunta rauhoitetuksi ja järjestetyksi, +melkeinpä uudistetuksi. + +Hän lähetti kaikkiin maakuntiin ja kaupunkeihin herttuoitaan ja +kreivejään, jotka toteuttivat kuninkaan suunnitelmat kaikilla +valtiollisen elämän aloilla ja etenkin suojelivat italialaisia +voitokkaiden goottien kostonaikeilta. + +Hän oli Kapitoliumilta julkaissut kaikkia koskevan anteeksiannon. + +Vain erääseen anteeksianto ei ulottunut: entiseen prefektiin Cornelius +Cethegus Caesariukseen. + +Kaikkialla hän rakennutti uudestaan kaatuneet kirkot -- sekä katolisten +että areiolaisten. + +Hän tutkitutti tarkasti maanomistusolot ja jakoi uudestaan verot -- +alentamalla niitä entisestään. + +Näiden puuhien siunausta tuottavat hedelmät tulivat pian näkyviin. + +Jo heti sen jälkeen, kun Totila oli tullut kuninkaaksi ja laatinut +ensimmäisen julistuskirjansa, olivat italialaiset ryhtyneet kaikissa +maakunnissa kauan lamassa olleeseen maanviljelykseen. + +Goottisoturit olivat saaneet ankaran määräyksen, ettei italialaisia +saanut näissä töissä häiritä, vaan heitä oli päin vastoin suojeltava +kaikin voimin bysanttilaisilta. + +Peltojen ihmeellinen hedelmällisyys ja kuulumattoman hyvä syksysato +viljasta, viinistä ja öljystä olivat ihmisten mielestä taivaan +armonosoitus nuorelle kuninkaalle. + +Tieto Napolin ja Rooman antautumisesta levisi nopeasti länsimaihin, +jotka olivat jo pitäneet goottien valtakuntaa Italiassa kukistuneena. + +Kiitollisina ja ihmetellen kertoivat kauppiaat, jotka taas saapuivat +niemimaan autioihin satamiin ja kaupunkeihin voimakkaan järjestyksen +suojassa, josta maalla pitivät huolta kuljeksivat sajoonit ja +ratsujoukot sekä merellä goottien aina valpas laivasto, nuorekkaan +kuninkaan oikeamielisyydestä ja lempeydestä, hänen valtakuntansa +kukoistuksesta, hänen Roomassa sijaitsevasta loistavasta hovistaan, +jonne paenneet ja kapinalliset senaattorit kokoontuivat hänen +ympärilleen. -- Kansalle hän jakoi runsaasti viljaa ja hankki +sirkusnäytäntöjä. + +Frankkien kuninkaat saivat myöskin tietää olojen muutokset. He +lähettivät lahjoja, mutta niitä ei otettu vastaan, he lähettivät +sanansaattajia, mutta Totila ei huolinut niitä puheilleen. + +Länsigoottien kuningas tarjoutui liittolaiseksi Bysanttia vastaan ja +tarjosi tyttärensä Totilalle puolisoksi. Rosvoavat avarit ja sklavenit +kukistettiin itärajalla. Lukuunottamatta Ravennan, Perusiumin ja +muutamien pienempien piiritettyjen linnoitusten ympäristöjä vallitsi +koko goottien valtakunnassa samanlainen rauha kuin Teoderikin parhaina +päivinä. + +Menestyksestään huolimatta kuningas ei tullut ylimieliseksi. + +Hän tunnusti Itä-Rooman etevämmyyden ja koetti saada aikaan rauhan +keisarin kanssa. + +Hän päätti lähettää Bysanttiin rauhanvälittäjän. Keisarin piti +tunnustaa goottien valta Italiassa. Sen sijaan hän saisi pitää +Sisilian, jossa ei ollut nykyjään ainoatakaan goottia -- saarella ei +ollut koskaan ollut runsaasti gootteja, -- sekä bysanttilaisten +valtaaman osan Dalmatiaa. Keisarin olisi luovutettava Ravenna, jota +gootit eivät olleet saaneet millään tavoin valloitetuksi. + +Tämän rauhan ja sovinnon sanoman saattajaksi kuningas valitsi +miehen, jonka viisauden ja kunnianarvoisuuden maine oli kulkeutunut +Itä-Roomaankin ja joka rakasti sekä italialaisia että gootteja -- +Cassiodorus-vanhuksen. + +Vaikka hurskas vanhus olikin aikoja sitten luopunut valtioasioiden +hoidosta, sai kuninkaan kaunopuheliaisuus hänet luopumaan joksikin +ajaksi luostarin yksinäisyydestä ja lähtemään vaivalloiselle ja +vaaralliselle Bysantin matkalle. + +Mutta tällaista työtä ja huolta ei voitu laskea yksistään vanhuksen +hartioille. Kuninkaan oli haettava hänen seurakseen nuorempi niinikään +kristillismielinen, lempeä mies. + +Muutamia viikkoja Rooman antautumisen jälkeen kuninkaallinen +sanansaattaja vei cottisten alppien yli Provenceen seuraavan kirjeen: + +"Julius Manilius Montanukselle Totila, jota kutsutaan goottien ja +italialaisten kuninkaaksi. + +"Tule, rakas ystävä! Tule takaisin luokseni! + +"Vuosia on kulunut. Paljon verta, paljon kyyneliä on vuotanut. Siitä +lähtien, kun viimeksi kättäsi puristin, ovat olot täällä muuttuneet +monesti, milloin ilokseni, milloin surukseni. + +"Kaikki täkäläiset olot ovat muuttuneet, mutta eivät meidän välimme. + +"Kunnioitan vielä niitä jumalia, joiden alttareilla me yhdessä +uhrasimme nuoruutemme ensimmäiset unelmat. Nuo jumalat ovat +vanhentuneet yhtä rintaa kanssani. + +"Sinä lähdit Italiasta, kun pahuus, väkivalta, petos ja muut pimeyden +vallat raivosivat täällä. + +"Nyt ne ovat kadonneet, poispuhalletut, sulaneet. Voitetut pahat henget +pakenevat vimmoissaan. Sateenkaari kohoaa kauniina tämän valtakunnan +yli. + +"Minua on taivas siunannut -- vaikka paremmat voimat ovat joutuneet +perikatoon -- ja suonut minun nähdä tuon hirmuisen ukkosmyrskyn +päättyvän ja kylvää uuden ajan siemenen. + +"Tule, Julius, auttamaan minua tuumieni toteuttamisessa, tuumieni, +joita sinä muinoin hymyillen sanoit unelmiksi. + +"Auta minua muodostamaan gooteista ja italialaisista uusi kansa, joka +omaksuu molempien hyveet, mutta hylkää viat. + +"Auta minua oikeuden, rauhan, vapauden ja kauneuden valtakunnan +rakentamisessa, valtakunnan, jota Italian sulo aateloi ja germaanien +voima puolustaa. + +"Sinä olet, Julius, rakennuttanut kirkolle luostarin, -- auta nyt minua +rakentamaan ihmisyyden temppeliä. + +"Yksinäni olen minä, ystävä hyvä, onneni kukkulalla. + +"Yksin morsiameni odottaa lupaukseni lopullista täyttämistä. + +"Sota on riistänyt minulta uskollisen veljen. + +"Etkö tule, dioskurilainen veljeni? + +"Kahden kuukauden perästä odotan sinua Valerian luona Taginaen +luostarissa." + +Julius luki kirjeen. + +Liikutetuin mielin hän sanoi: + +"Ystäväni, minä tulen!" + + * * * * * + +Ennen Roomasta Taginaehen lähtöään kuningas Totila päätti maksaa erään +kiitollisuudenvelkansa ja saattaa taas entiselleen suhteensa kansansa +uljaimpaan sankariin, Tejaan. + +He olivat olleet poikavuosista alkaen ystäviä. + +Vaikka Teja olikin useita vuosia vanhempi, oli hän kunnioittanut +nuoremman iloisen ulkokuoren alla piilevää neroa. + +Heitä oli vetänyt yhteen pyrkimys yleviin ja ihanteellisiin asioihin. + +Myöhemmin epäsuotuisat olosuhteet olivat vieneet nämä alkujaan +erilaiset luonteet aivan erilleen toisistaan. + +Totilan aurinkoinen luonne oli vaikuttanut häikäisevästi, melkein +häiritsevästi Tejan öiseen synkkyyteen. + +Nuori, tulinen Totila piti äänettömän ystävänsä synkkämielisyyttä, jota +hänen luonteensa ei käsittänyt ja jonka syytä hän ei tiennyt, +sairaalloisuutena, josta oli pysyteltävä erillään. + +Poikavuosien aikaisen ystävän olivat syrjäyttäneet lempeä, vaikka +samalla vakavaluonteinen Julius sekä sitten rakkaus. + +Mutta viimeiset vaiherikkaat vuodet öisen veli- ja veljesliiton +solmimisen jälkeen, kärsimykset ja vaarat Valeriuksen ja Mirjamin +kuoleman jälkeen, Napolin valloitus, Rooman edustalla kärsitty hätä, +Ravennan ja Castra Novan edustalla koetut petokset sekä viimein +kuninkaan velvollisuudet ja huolet olivat niin kypsyttäneet iloisen +nuorukaisen, että hän oppi arvostelemaan ystäväänsä aivan toiselta +kannalta. + +Mitä oli tämä ystävä tehnyt ja saanut aikaan liittoyön jälkeen. + +Kun kaikki muut väsyivät -- hurja Hildebad, innokas Totila, tyyni +Vitiges ja jäisen levollinen Hildebrand -- ei Teja ollut koskaan +huoannut, vaan aina toiminut, ei koskaan toivonut, vaan aina +uskaltanut. + +Regetassa, Rooman edustalla, Ravennan kukistumisen jälkeen ja taas +Rooman edustalla -- mitä kaikkea hän olikaan tehnyt? Millaisessa +kiitollisuudenvelassa valtakunta olikaan hänelle! + +Hän ei huolinut kiitoksista. + +Hän oli loukkaantunut siitä, että Vitiges aikanaan tarjosi hänelle +herttuan arvoa sekä rahaa ja tiluksia. + +Yksin ja ääneti hän käveli surullisen näköisenä Rooman kaduilla, +viimeisenä varjona Totilan läheisyydessä. + +Mustat silmät maahan luotuina hän seisoi aina kuninkaan valtaistuimen +vieressä. + +Ääneti hän hiipi kuninkaan juhlista. -- Hän ei koskaan riisunut +varuksiaan. + +Vain taistelussa hän joskus nauroi. Hän näytti tyytyväiseltä +syöksyessään kuolemaa halveksien tai etsien bysanttilaisten keihäitä +vastaan. Silloin hän oli vain eloa, reippautta ja tulta. + +Useat gootit tiesivät, -- Totilakin muisti nuoruusajoiltaan -- että +synkkämieliselle sankarille oli suotu ihana laulun lahja. + +Mutta sen jälkeen, kun hän oli palannut vankeudestaan Kreikasta, ei +häntä enää saatu muitten kuullen esittämään ainoaakaan tulisista, +syvämietteisistä lauluistaan. Sittenkin tiedettiin, että pieni +kolmikulmainen harppu oli hänen seuralaisenaan sekä sodassa että +rauhassa yhtä erottamattomasti kuin hänen miekkansa. + +Hyökkäysten aikana taisteluissa kuultiin hänen joskus laulavan +katkonaisia säkeitä goottitorvien säestämänä. + +Jos hänen jälkeensä hiivittiin öisin, jotka hän mieluimmin vietti +Rooman sisäpuolella olevissa raunioissa, kuultiin hänen soittavan +harppua ja laulavan uneksien sen säestyksellä. + +Jos häneltä kysyttiin -- mitä muuten harva uskalsi tehdä -- mikä häntä +vaivasi, hän kääntyi tavallisesti pois päin. + +Rooman valloituksen jälkeen herttua Guntaris kysyi kerran, mitä häneltä +puuttui. Teja vastasi: "Prefektin pää". + +Ainoa, jonka kanssa hän useimmin seurusteli, oli nuori Adalgot, johon +hän oli viime aikoina kiintynyt. + +Kuningas oli korostanut nuoren paimenen kuuluttajakseen ja +juomanlaskijakseen kiitokseksi tämän rohkeasta teosta Tiberin rannalla +Rooman valloitusyönä. + +Adalgotilla oli suuri taipumus laulamiseen ja satujen kertomiseen, +vaikka hän ei ollut saanut sanottavasti opetusta. + +Teja oli ilokseen huomannut nuorukaisen lahjakkuuden. Hänen kerrottiin +salaa opettavan tälle laulutaitoa, vaikka he sopivat yhteen yhtä +huonosti kuin yö ja aamurusko. + +"Sen vuoksi juuri", oli Teja sanonut, kun urhoollinen Aligern huomautti +siitä. + +"Jotakin täytyy jäädä jäljelle, kun yö päättyy." + +Kuningas tiesi, että hän saattoi tarjota sen ainoan palkinnon, jonka +tämä mies ottaisi vastaan, mutta se ei ollut kultaa, tiluksia eikä +arvonimiä. + +Eräänä iltana -- tähdet ilmestyivät jo nopeasti pimenevälle taivaalle +-- kuningas jätti iltaseuransa palatsiinsa (Pincioiden taloon, jossa +Belisariuskin oli asunut) ja lähti yksinään hakemaan synkkää sankaria +autiosta ja rappeutuneesta Sallustiuksen puutarhasta, missä Teja +tavallisesti oleskeli Roomassa käydessään. + +Juomanlaskija Adalgot oli pyytänyt täksi illaksi vapautusta +tehtävistään. Kuningas arvasi, että nuorukainen aikoi viettää -- kuten +usein ennenkin -- iltahetket harppumestarinsa seurassa. + +Kuningas tiesi siten myöskin, että hän tapaisi Tejan mainitussa +puutarhassa. + +Opettaja ja oppilas viettivät todellakin tämän yön ikivanhain +roomalaisten pinjojen ja sypressien varjossa harjoittaen goottilaisten +laulu- ja soittotaitoa. + +"Kuuntele, kreivi Teja", virkkoi nuorukainen, "millä tavalla olen +jatkanut äskettäin alkamaasi runoa. + +"Sinä laadit kaiken surulliseksi. + +"Olen muuttanut lopun, jossa kerroit toivottomasta virtaan +syöksymisestä, paljon iloisemmaksi ja toiveikkaammaksi." + +"Onko runosi yhtä tosikin?" + +"Mitäpä siitä, kunhan se vain on kaunis! Tosi! Onko vain se, mikä on +surullista, totta?" + +"Valitettavasti on." + +"Eikö maailmassa ole ollenkaan iloa?" + +"On, mutta se ei kestä kauan. + +"Loppu on aina surullinen." + +"Niin, mutta usein vasta hyvin myöhään. + +"Eikö ole siis minkään arvoista se, mikä on alun ja lopun välillä?" + +"On, joskus." + +"No, kuule siis! + +"Olen säilyttänyt alun samanlaisena kuin sinäkin, keskellä on +surullista, mutta loppu on voitokas. + +"Loppusi olen jättänyt pois. + +"Sinun runossasi syöksyvät miehet toivottomina Ister-virtaan. + +"Mutta minä olen pannut runooni vanhan asemestarimme Hildebrandin --" + +"Jospa hän saisi Ravennan haltuunsa!" + +"Ja suuren kuninkaamme Didrik berniläisen lapsena, pelastettuna +perillisenä. + +"Laulan koko runon rakkaalle kuninkaallemme ensi juhlassa. + +"Mutta ota huomioon! Olen laatinut sen uudella runomitalla, jonka sinä +olet opettanut minulle ja joka hivelee korvaa ja ilahduttaa sielua +enemmän kuin vanha tavurunomitta, jolla sankarilaulumme ja +sananlaskumme ovat laaditut. + +"Miksi olet käyttänyt vasta viimeaikoina tätä runomittaa?" + +"Munkit laulavat sillä tavalla latinalaisia laulujaan, samoin papit +kirkossa. Kuulin sen kerran iltahämärissä Pyhän Pietarin basilikassa. +Kirkon ovet ja akkunat olivat auki. Iltarusko valoi omituisia värejään +sisään. Alttarilla palavien kynttiläin punertava valo yhtyi niihin. +Pyhä savu pilveili kattoa kohti ja näkymättömät kuoripojat lauloivat +helein äänin kuorikellarissa, jonne erästä kuollutta haudattiin. +Silloin kuulin ensi kerran tämän runomitan, jossa säkeet ovat +samanlaiset, mutta sittenkin erilaiset. Säkeet hivelivät korvaani. +Koetin käyttää samaa runomittaa kielellämme. Koe onnistui +erinomaisesti." + +"Niin, loppusoinnut sopivat toisiinsa kuten -- kuten kypärä päähän -- +kuten miekka huotraan. + +"Kuten huulet huuliin suudellessa." + +"Vai niin, joko sinä sellaisia olet kokenut? Se on liian aikaista!" + +"Olen suudellut vain kaunista sisartani Gothoa", virkkoi nuorukainen +punastuen. + +"Puhutaan nyt loppusoinnuista ja runoista. Mutta sinä et saa kokonaan +laiminlyödä isien tapaa, pyhää tavurunomittaa." + +"En suinkaan! Se sopiikin monessa paikassa paremmin. Se on +voimakkaampaa kuin tämä hivelevän suloinen runomitta. + +"Kun vanhan runomitan poljento voimakkaana kaikuu, vaikuttaa se minuun +kuten vinha tuuli, joka panee puiden latvat kohisemaan ja taivuttaa +puun toisensa jälkeen." + +"Sinun huuliasi, rakas poika, on laulun jumalatar koskettanut. + +"Tietämättäsi ja tahtomattasi kumpuavat niiden lomasta suloiset sanat +ikäänkuin kieli vaatisi ja mieli kaipaisi niitä. + +"Minkälaiseksi siis olet muodostanut laulun, jonka sepitin goottien +urhoollisuudesta?" + +"Alan samoin kuin sinäkin: + + "Oli Teodemer, kuningas goottien + nyt lyöty ja murrettu voima sen." + +"Jatkokin on samanlaista. + +"Mutta kun sitten kaikki epäilevinä ja toivottomina aikovat syöksyä +virtaan, olen minä muuttanut runoni tulevaisuuteen ja pelastukseen +luottavaksi. Se kuuluu näin: + + "Oli Teodemer kuningas goottien + nyt lyöty ja murrettu voima sen. + + Verikentällä korpit koikkuivat + ja korppikotkatkin ahnahat. + + Oli tuuli kylmä ja paistoi kuu, + susi ulvoi metsässä hurmesuu. + + Aron polkua kolme ratsastajaa + kypärit säpäleinä nyt kiiruhtaa. + + Ja keihäs murtunut kuninkaan + on heistä yhdellä aarteenaan. + + Kuninkaan sotakruunu, min pertuska + on halkaissut, tallell' on toisella. + + Salaisuus on vaipassa kolmannen + ja uskollisna hän suojaa sen. + + Syvän Isterin luo kun kaikki he saa, + pysähtyy etummainen ja huudahtaa: + + 'On goottien vallasta jäljellä + vain taittunut keihäs ja kypärä.' + + Ja toinen huutavi ratsulta: + 'Ne haudan saakohot aalloissa! + + Jäljest' itse syöksymme sinne myös. + Sinä, Hildebrand, heti täytä työs!' + + -- 'Te kuninkaan keihään ja kypärän + pelastitte -- mulla on enemmän.' + + Hän avaa vaippansa: 'Povella + näin valtaa goottien kannan ma. + + Te kruunun ja keihään saitte vain. + On kuninkaan poika mun povellain. + + Minä kohotan nuoren Didrikin. + Kuninkaana, laps, sua tervehdin.'" + +"Se ei ole hullumpaa, mutta totta --" + +"Totta on kai mielestäsi vain se, mikä näyttää kaikista +surullisimmalta. + +"Mutta sano nyt, miten tuo toinen, unirunosi jatkuu?" + +"Se ei ole kokonaan unta. + +"Eikä se ole kokonaan runoa. + +"Minä pelkään, että se on totta." + +"Kerro sentään!" + +"Olin ennen maata menoani ajatellut kauan vandaalien viimeistä +kuningasta Gelimeriä, urhoollista miestä, jolle ei lopuksi jäänyt +komeasta valtakunnastaan jäljelle kuin harppunsa, jonka säestyksellä +hän lauleli surujansa Afrikan vuoristoissa. + +"Vähitellen vaivuin unenhorroksiin tai kenties uneen. + +"Silloin näin erään Campanian maiseman, ihanamman kuin useimmat tämän +ihmeellisen maan ihanuuksista. + +"Napolin lahti ja Bajaen siniset laineet loistivat auringonvalossa. + +"Taustana oli mahtava vuori, joka hengitti tulta ja savua --" + +"Mikä sen vuoren nimi onkaan", kysyi nuorukainen uteliaana. + +"Vesuvius. + +"Sen rinnettä kulki surullisen näköinen, mutta kuolemaa uhmaileva +sotajoukko goottilaisissa varusteissa. Miehet olivat veren tahraamat, +kypärät rikki, kilvet murskana. + +"He kantoivat tammikeihäiden päällä kuollutta -- kuningastaan." + +"Totilaako", kysyi nuorukainen kauhistuneena. + +"Ei! Rauhoitu toki", virkkoi Teja hymyillen surullisesti, "kalpean +vainajan hiukset olivat aivan mustat. + +"Kunniaa tekevien, ihailevien vihollisten lomitse surusaatto kulki +hitaasti ja juhlallisesti meren rannalle. + +"Siellä oli suuri, komea laivasto, mutta se ei ollut goottien eikä +kreikkalaisten. Laivojen keuloista kohosivat lohikäärmeenpäät. + +"Näille laivoille aiottiin vainaja viedä. + +"Samassa kuulin surulaulun, kuninkaan kuolinlaulun sanat. + +"Ne olivat: + + "Tie, kansat, meille aukaiskaa! + Me viime gootit oomme; + ei kruunua meill' loistavaa, + vaan kuningasta tuomme. + + Ja keihäin, kiivin pohjoista + me kohti samoamme, + siks kunnes Thulen saarelma + meress' on vastassamme. + + On siellä vala arvossaan + ja uskollisuus vielä. --" + +"Niin pitkälle kuulin laulua. + +"Silloin herätti minut torvea toitottaen goottivartiosto, joka +järjestystä rakastavan kuninkaamme käskystä kulkee öisin pitkin +kaupungin katuja. + +"Pane tämä alku muistiin. Kenties saat vielä kerran lopunkin laulaa. + +"Sinähän olet lyhyessä ajassa oppinut niin paljon, että olet heti +taitavampi laulaja ja harpunsoittaja kuin minä." + +"Kun vain opettaisit minua käyttelemään miekkaakin yhtä hyvin kuin itse +käytät." + +"Se taito tulee vuosien, kenties jo viikkojen mukana. Sinä olet tehnyt +aivan tarpeeksi ollaksesi seitsemäntoistavuotias. + +"Jos urhoollisella Vitigeksellä olisi ollut vierellään auttaja silloin, +kun roomalainen runoilija paiskasi häntä kivellä Hadrianuksen haudan +luona -- kuten sinä pelastit kuningas Totilan saman miehen uhkaavasta +iskusta -- niin olisimme jo silloin saaneet Rooman käsiimme ja +karkoittaneet prefektin, joka, valitettavasti, nytkin on päässyt +käsistämme." + +"Niin, valitettavasti! Tiedätkö, että seikkailu, johon jouduin samana +yönä prefektin talossa, vieläkin väikkyy mielessäni. Se olisi +erinomainen laulunaihe -- mutta loppu puuttuu." + +"Odota vain. Kenties elät niin kauan, että lopunkin näet. Silloin ei +sinun tarvitse luoda sitä mielikuvituksestasi. + +"Lähdin muuten jo voittoyön jälkeisenä aamuna prefektin talon +raunioilta ajamaan takaa pakoon päässeitä legioonalaisia. En tiedä +mitään asioiden kulusta. Kerro ne minulle." + + + + +TOINEN LUKU. + + +"Kuule siis. + +"Etsin prefektiä Tiberin rannalta ja Kapitoliumista, mutta en löytänyt +häntä. Silloin menin hänen kotiinsa. + +"Sieltä löysimme vain veriset jäljet ja hänen miekkansa. + +"Sinä löit murskaksi hänen epäjumalansa, poltit hänen talonsa ja +hajoitit sen maan tasalle kellariholvia myöten. Minä tutkin ja +haeskelin kaikki paikat ja löysinkin lattian alta marmoripatsaan +jalustasta toisen kätköpaikan, jossa oli kultaa, jalokiviä ja +kaikenlaisia kirjoituksia. + +"Vein kaikki tavarat leveällä kilvellä kuninkaalle. + +"Tämä antoi kirjurinsa lukea ja tutkistella kirjoituksia ja luki +itsekin niitä. Äkkiä hän huusi: 'Balti Alarik oli siis syytön!' + +"Seuraavana päivänä, jolloin minut oli koroitettu kuninkaan +kuuluttajaksi, oli ensi tehtäväni ratsastaa valkoisella ratsulla ympäri +Rooman katuja kuuluttajan sauva kädessä ja ilmoittaa kaikille gooteille +ja roomalaisille: + +"Adalgot, kuninkaan kuuluttaja huutaa: + +"Entisen prefektin talosta paimenpoika Adalgot on löytänyt kirjoituksia +ja todistuksia, joiden mukaan baltiherttua Alarik, joka kaksitoista +vuotta sitten tuomittiin valtiopetoksesta kuolemaan, oli syytön." + +"Miten se tuli selville?" + +"Cethegus oli itse kirjoittanut päiväkirjaansa salakirjaimilla, joista +kuningas otatti selvän, että hän oli hämmästyneen kuninkaan käsiin +saattamillaan kirjeillä tehnyt vihaamansa balttiherttuan +epäluulonalaiseksi. + +"Ylpeä herttua ärsytti sitten vielä amalia itsepäisyydellään ja hävisi +äkkiä vankilasta. Kukaan ei tiedä, miten hän karkasi ja minne. + +"Minä huusin lisäksi: + +"Balti Alarik on syytön. + +"Hänen omaisuutensa, joka joutui valtion huostaan, palautetaan hänelle. + +"Hänelle tai hänen oikealle jälkeläiselleen. + +"Apulian herttuakunta, joka oli hänen läänityksensä palautetaan +hänelle. + +"Hänelle tai hänen oikealle perilliselleen. + +"Herttua Alarik tai hänen jälkeläisensä ilmoittautukoon pelkäämättä +kuninkaalle. + +"Kulta ja lahjat, peritty ja oma, elukat ja taloustarpeet, vaunut ja +aseet, korut ja jalokivet, pellot ja niityt, raavaat ja ratsut sekä +rikas Apulian herttuakunta annetaan baltille tai baltin perilliselle. + +"Missä on Alarik? Missä ovat hänen perillisensä? + +"Samoin kuin minä, kuninkaan kuuluttajat huusivat kaikilla teillä ja +kaikissa Italian kaupungeissa ja etsivät kaikkialta baltiherttua +Alarikia tai hänen laillista perillistään. + +"Tiedätkö mitä? Olisi todellakin ihanaa, jos he löytäisivät kadonneen, +maanpakoon lähteneen vanhuksen, jonka me taas saattaisimme loistoon ja +kunniaan hänen entisessä herttuakunnassaan." + +"Ja kun hän kiittäisi paimenpoikaa pelastuksestaan ja kunniansa ja +oikeuksiensa takaisin saamisesta, hän antaisi varmaankin hänelle +kauniin linnan jossakin sinisen meren rannalla, Garganus-vuorella +laakerien ja myrttien keskellä. Eikö sekin olisi hauskaa?" + +"Ei. En ole sitä ajatellut. + +"Mutta tuskinpa vanha herttua enää elää." + +"Kenties sentään löydämme nuoren. + +"Herttua Guntaris sanoi minulle, että hän oli tuntenut erittäin hyvin +baltisankarin. Hän oli mennyt maanpakoon pieni poika mukanaan. + +"Vaikka völsungit olivatkin baltien perinnöllisiä vihamiehiä, sanoi +Guntaris, ettei hän ollut koskaan luullut syylliseksi ylpeää herttuaa, +joka oli italialaisten päävihollinen ja senvuoksi näiden silmätikku. + +"Eikä hän ollut koskaan nähnyt kauniimpaa lasta kuin tuo nelivuotias +poikanen oli. + +"Olen miettinyt nämä päivät hartaasti hänen kohtaloaan. + +"Hän mahtaa hämmästyä, kun hän, joka kenties piilee jossakin pienessä +kaupungissa valenimisenä, -- sillä tuomio koski koko sukua -- kuulee +kuninkaan kuuluttajan huutavan kadulla ja kujilla, että Apulian +herttuan kultainen rengas kuuluu hänelle. + +"Se olisi hyvä loppu 'Baltin sadulle' tai 'Maanpakolaisen laululle'. +Mitä tuumit? 'Maanpakoon ajetun herttuapojan laulu.' Ei sekään kuulu +hullummalta." + +"Sinun suustasi pulpunneina kaikki laulut kaikuvat ihanilta." + +"Mutta minä tahtoisin nyt kuulla vielä sen laulun alun, jonka sinä itse +laadit herättyäsi unestasi." + +"Niin, kuolinlaulua en itse laatinut, sen kuulin unessa. + +"Mutta heti unesta herättyäni rupesin muistelemaan noita tuttuja +maisemia Vesuviuksen luona, vastapäätä Mons lactariusta, Maitovuorta. +Siellä on suuri, omituinen kalliorotko, jonka tulivuoren jähmettynyt +laava on muodostanut. Se on kuin jähmettynyttä tulta. Möhkäleet ovat +äkkijyrkät. Laaksoon johtaa vain kapea sola, jonka yksi mies voi +kilvellään sulkea ja suojella sitä pitkät ajat minkälaista ylivoimaa +vastaan tahansa!" + +"Sinä mietit heti joka vuorella ja laaksossa, miten ne voi valloittaa +tai miten niitä voi puolustaa." + +"Silloin tulivat huulilleni itsestään nämä sanat: + + "Missä Vesuvion vyöllä + laavakallioita on, + hätähuudot sieltä yöllä + tunkee seudun lepohon. + + Maanmies ei, ei paimen, varas + tohdi sinne poiketa; + kaikkein onkin kiertää paras + kammottavaa rotkoa. + + Onko täällä kansain veri + vuodatettu sodassa? + Vaiko haamunsa se perii + vastaisilta ajoilta?" + +Ja hän näppäili harpusta hitaasti muutamia sointuja. -- Adalgot vastasi +hiljaa kuin kaiku. Säveleet johtivat kuningasta laulajien luo. + +Melkein umpeenkasvaneita polkuja pitkin kuningas kulki ääniä +kohden, jotka kuuluivat säännöttömin väliajoin eräästä synkästä +sypressiryhmästä puoleksi laulettuina. Yötuuli toi hänen korviinsa sitä +paitsi kahden erilaisen kielisoittimen säveliä. + +Huomaamatta saapui Totila, jonka tuloa ei edes kuutamo ilmaissut, +kaatuneiden muurien yli, jotka ympäröivät laajaa puistoa, puoleksi +villiytyneeseen laakeri- ja sypressikäytävään, joka vei puutarhan +sisäosaan. + +Teja kuuli tulijan askeleet ja pani pois harppunsa. + +"Kuningas tulee", sanoi hän. "Tunnen hänen askeleensa. -- + +"Mitä etsit, kuninkaani?" + +"Sinua, Teja", vastasi tämä. + +Teja hypähti pystyyn kaatuneelta patsaalta, jolla hän oli istunut. + +"Taisteluunko siis!" + +"Ei", vastasi Totila. "Ansaitsen kuitenkin tällaisen vastauksen." + +Hän tarttui Tejan oikeaan käteen ja veti hänet istumaan viereensä +marmoripatsaalle. + +"En hae miekkaasi, vaan sinua itseäsi. + +"Tarvitsen sinua. En tällä kertaa käsivarttasi, vaan sydäntäsi. + +"Ei. Jää vain tänne, Adalgot. Sinä saat kuulla, miten tätä ylpeätä +miestä, 'mustaa kreiviä' täytyy rakastaa." + +"Sen olen tietänyt siitä saakka, kun hänet ensi kerran näin. Hän on +kuin synkkä metsä, josta kuuluu salaperäinen suhina, kammottava, mutta +samalla suloinen." + +Teja loi kuninkaaseen pitkän katseen suurista, surullisista silmistään. + +"Katso, ystäväni! Tällainen on minusta tullut. Näin suuressa määrässä +on taivaan Herra siunannut työni. + +"Olen voittanut takaisin puoleksi menetetyn valtakunnan. Enkö voita +takaisin ystäväni puoleksi menetettyä sydäntä? + +"Ystävä on tehnyt parhaansa valtakunnan takaisin valloittamisessa -- +hänen täytyy nytkin tehdä parhaansa. + +"Mikä on vieroittanut sydämesi minusta? + +"Suo anteeksi, jos minä, jos päivänpaisteinen onneni on loukannut +sinua. + +"Tiedän, kenelle olen kiitollisuudenvelassa kruunustani. En voi +iloisena kantaa sitä, jos vain miekkasi kuuluu minulle, mutta ei +sydämesi. + +"Me olimme ystäviä muinoin, Teja -- tulkaamme taas ystäviksi, sillä +minä en tule toimeen ilman sinua." + +Hän aikoi panna kätensä ystävänsä kaulaan. + +Mutta Teja tarttui hänen käsiinsä ja puristi niitä. + +"Tämä yöllinen retki on sinulle kunniakkaampi kuin koko voittokulkusi +halki Italian. + +"Kyyneleet, joiden näen silmissäsi kimaltelevan, ovat minusta +arvokkaammat kuin kruunusi jaloimmat helmet. + +"Anna _sinä_ minulle anteeksi -- olen tehnyt sinulle vääryyttä. + +"Onni ja iloinen luonteesi eivät ole vahingoittaneet sydäntäsi. + +"En ole koskaan kantanut sinulle kaunaa. Olen aina rakastanut sinua. +Murhemielin olen huomannut, miten tiemme ovat yhä enemmän eronneet. + +"Sillä sinä olet sittenkin lähempänä minua kuin olit urhoollista +Vitigestä, lähempänä kuin omaa veljeäsi Hildebadia." + +"Niin, te kuulutte yhteen kuin valo ja varjo", sanoi Adalgot. + +"Me molemmat olemme yhtä tulisia, nopsia luonteeltamme", sanoi +kuningas. + +"Kun Vitiges ja Hildebad", jatkoi Teja, "kulkivat suoraa tietä vakavin +askelin, tahtoi kärsimätön into kuljettaa meidät molemmat siivillä +ilmojen kautta. + +"Ja sen vuoksi, että me kuulumme yhteen, katkeroitti minua se, että +sinä näytit aurinkoisessa onnessasi luulevan: tuo, joka ei osaa nauraa, +on sairaalloinen mielipuoli. + +"Oi, kuninkaani ja ystäväni! On olemassa kohtaloita, tuskia ja +ajatuksia, joita kestettyään tai ajateltuaan ihminen kokonaan menettää +nauramisen suloisen taidon." + +Totila virkkoi vakavana: + +"Sitä, joka yhtä sankarillisesti kuin sinä täyttää elämänsä pyhät +velvollisuudet, täytyy surkutella, mutta ei moittia, jos hän ylpeänä +halveksii elämäniloja." + +"Oletko luullut, että olen kadehtinut onneasi tai iloisuuttasi? + +"Oi, Totila! En ajattele sinua ja luonnettasi kadehtien, vaan +kaihomielin. + +"Meidäthän saa kaihomielisiksi lapsi, joka luulee, että päivänpaiste, +kevät ja elämä kestävät iäti ja joka ei tunne talvea, yötä eikä +kuolemaa. + +"Sinä luotat iloon, onneen ja voittoon maailmassa. + +"Mutta minä kuulen aina kohtalon siipien suhinan, kohtalon, joka +säälimättömänä ja kuurona kiroukselle, rukoukselle ja kiitokselle +väikkyy ihmisten ja heidän tekojensa yllä." + +Hän katsoi eteensä pimeyteen aivan kuin hän näkisi siellä tulevaisten +tapahtumien varjot. + +"Niin, niin", virkkoi nuori juomanlaskija, "samantapainen oli eräs +sananlasku, jota vanha Iffa vuorella lauloi. Hän oli oppinut sen +sedältäni Wargsilta. + + "Niin elämän onni + kuin onnettomuuskin + vain ihmisen tyhjiä + haaveita on. + + Kun täytännön vaativi + iäinen tahto, + niin nöyrät ja ylpeät + palvelevat." + +"Mutta", jatkoi nuorukainen, "jollemme kaikin voiminemme kykene +torjumaan välttämättömyyttä, niin miksi me ylipäänsä mitään teemme? +Miksi emme tylsinä ja välinpitämättöminä odota tulevaisia tapahtumia. +Missä on sitten erotus sankarin ja pelkurin välillä?" + +"Ei ainakaan voitossa, Adalgot, vaan sotimis- ja kärsimistavassa. + +"Oikeudenmukaisuus ei ratkaise kansojen kohtaloita, vaan +välttämättömyys. + +"Usein on parempi mies, jalompi suku kukistunut huonomman edessä. + +"Jalomielisyys ja jalot tavat ovat tosin jonkinlainen mahti, mutta ne +eivät aina ole kyllin voimakkaita vastustamaan muiden synkkien voimien +ylivaltaa. + +"Jalomielisyys, jalot tavat ja sankarillisuus voivat tehdä perikadon +pyhäksi ja ihanaksi, mutta eivät aina voi estää sitä. + +"Viimeinen lohdutuksemme on, että korkeimman kunnian ja kauneimman +laakerin saa voitettu sankari eikä voittaja, kun ei oteta huomioon, +_mitä_ me olemme kestäneet, vaan _miten_ me olemme kestäneet." + +Kuningas nojasi miettivänä miekkaansa ja katsoi maahan. + +"Miten paljon sinun onkaan täytynyt kärsiä, ystäväni", sanoi kuningas +sydämellisesti, "ennenkuin olet joutunut tuolle mielelle. + +"Sinähän olet kadottanut Jumalasi. + +"Minusta olisi melkein helpompi kadottaa aurinko -- tai näkökykyni. + +"En voisi enää hengittääkään, jollen uskoisi oikeamieliseen Jumalaan, +joka katsoo taivaasta ihmisten tekoja ja johtaa oikean, puhtaan asian +voittoon." + +"Mitä kuningas Vitiges, mies virheetön ja nuhteeton, oli rikkonut? + +"Mitä minä itse ja --" + +Hän vaikeni. + +"Elämäsi on ollut hämärän peitossa sen jälkeen, kun poikavuosinamme +erosimme." + +"Siitä on tarpeeksi juteltu tänään", virkkoi Teja. + +"Olen tänä yönä kertonut mielialojani enemmän kuin vuosikausiin. + +"Kerran tulee kai sekin aika, jolloin kerron kaikki vaiheeni ja +ajatukseni. + +"En tahdo", sanoi hän sivellen Adalgotin kutreja, "liian aikaisin +synkentää kansamme nuorimman ja parhaan laulajan harpun iloisia +säveliä". + +"Olkoon niin", sanoi kuningas. "Surusi on minulle pyhä. + +"Mutta salli minun käyttää hyväkseni uudistettua ystävyyttämme. + +"Lähden huomenna Taginaeen morsiameni luo. + +"Lähde mukaani -- jollei sinusta ole paha nähdä minua onnellisena +roomalaisnaisen rinnalla." + +"Oi ei -- se liikuttaa minua -- se muistuttaa minulle -- -- + +"Minä lähden mukaan." + + + + +KOLMAS LUKU. + + +Kuningas lähtikin heti kreivi Tejan, Adalgotin ja lukuisan seurueen +saattamana pieneen Taginaen kaupunkiin, jonka yläpuolella, jyrkällä, +metsäisellä vuorella sijaitsi Valeriusten luostari, missä Valeria +edelleen oleili. + +Hän ei enää pelännyt sitä. Hän sekä ulkonaisesti että sisäisesti oli +tottunut siihen. Tämän paikan vakavat voimat saivat vaikutusvaltaa +hänen vastustelevaan sieluunsa. + +Kun hän meni kuningasta vastaan luostarin puutarhaan, olivat hänen +kasvonsa kalpeammat, hänen käyntinsä hitaampi kuin ennen. + +"Mikä sinun on tullut", kysyi kuningas hellästi. + +"Kun lupaukseni näytti melkein mahdottomalta toteuttaa, olit rohkea ja +toivehikas. + +"Nyt, kun rakastettusi on tämän valtakunnan hallitsijana ja kun +vihollisen hallussa on vain yksi Italian kaupunki, olet sinä +alakuloinen." + +"En ole alakuloinen, ystäväni", sanoi Valeria totisena. "Olen tehnyt +päätöksen. Ei, kuuntele minua kärsivällisesti. + +"Miksi salaat minulta sen, mitä koko Italia tietää kuninkaastaan. + +"Länsigoottien kuningas Toletumista on tarjoutunut liittolaiseksesi +bysanttilaisia vastaan ja luvannut tyttärensä puolisoksesi. + +"Valtakunta toivoo, että sinä hyväksyt molemmat ehdotukset. + +"En tahdo olla itsekkäämpi kuin kansanne jalomielinen tytär Rautgundis, +vuoritilallisen lapsi, josta laulajanne jo kertovat teillä ja kujilla. + +"Ja minä tiedän, että sinäkin voit tehdä samanlaisen uhrauksen kuin tuo +vaatimaton mies, onneton kuninkaanne." + +"Toivoakseni voisin sen tehdä tarvittaessa. + +"Mutta onneksi on se tarpeetonta. + +"En tarvitse vierasta apua. + +"Katsele ympärillesi tai oikeammin, katsele maailmaa näiden +luostarimuurien yli. + +"Tämä valtakunta ei ole koskaan kukoistanut niin kuin nyt. + +"Olen vielä kerran tarjonnut keisarille rauhankäden. + +"Ellei hän siihen tartu, syntyy taistelu, jollaista hän ei ole ennen +nähnyt. + +"Piakkoin Ravenna joutuu haltuumme. + +"Valtani ja mieleni eivät siedä nyt kieltäymyksiä. + +"Mutta näiden muurien sisäpuolella asuva ilma on vihdoin murtanut +voimasi. + +"Sinun täytyy heti lähteä täältä. Valitse Italian kaunein kaupunki +olinpaikaksesi -- salli minun rakennuttaa uudestaan isiesi talo." + +"Ei, salli minun jäädä tänne. Rakastan tätä paikkaa ja sen rauhaa." + +"Se on haudan rauhaa. + +"Tiedätkö, että minä kieltäytyessäni sinusta kieltäydyn elämäni +ajatuksesta. + +"Sinä olet suunnitelmieni elävä esikuva: sinä olet minulle Italia. + +"Sinun on tultava goottikuninkaan omaksi täydellisesti, +erottamattomasti. + +"Ja gootit ja italialaiset ottavat kuninkaastaan ja kuningattarestaan +esimerkkiä. He yhtyvät yhtä onnellisina kuin me. + +"Ei -- ei mitään vastaväitteitä -- ei mitään epäilystä! Minä kukistan +ne näin." + +Hän syleili ja suuteli häntä. + + * * * * * + +Muutaman päivän perästä Julius Montanus saapui Genuan ja Urbinumin +kautta. + +Kuningas meni seurueineen häntä vastaan luostarin puutarhaan. + +Ystävykset syleilivät kauan toisiaan. + +Teja seisoi heidän vieressänsä ja katseli heitä totisena. + +"Herra", kuiskasi Adalgot, "kuka on tuo mies, jonka silmät ovat tuolla +tavalla sisäänpainuneet? + +"Onko hän munkki?" + +"Sisäisesti kyllä, vaan ei ulkonaisesti." + +"Noin nuorella miehellä on jo vanhuksen katse. Tiedätkö, kenen näköinen +hän on? + +"Hän muistuttaa luostarin käytävässä olevaa kultapohjaista kuvaa." + +"Aivan oikein, hiljaista, surullista päätä tuolla, apostoli +Johannesta." + +"Ennenkuin sain kirjeesi, olin jo päättänyt tulla tänne." + +"Aioitko käydä minun luonani -- Valerian luona?" + +"En, Totila. Tulin tänne Cassiodoruksen tutkittavaksi ja sitten +vihittäväksi munkiksi. + +"Pyhä ja hurskas mies, joka on täyttänyt vuosisatamme ihmeillään, +Benedictus Nursialainen on perustanut luostarin, joka vetää minua +puoleensa." + +"Julius! Sinä et saa tehdä sitä. + +"Miksi ihmeessä kaikki läheisimpäni nyt pakenevat maailmaa. + +"Valeria, sinä ja -- Teja." + +"En pakene ketään", vastasi viimemainittu, "en maailmaakaan". + +"Miten sinä", jatkoi kuningas tarttuen ystävänsä käsivarteen ja vieden +häntä luostariin päin, "olet saanut päähäsi tuollaisia itsemurhan +ajatuksia nuoruutesi kukoistuksessa? + +"Katso Valeriaa tuolla. + +"Hän auttaa minua sinun käännyttämisessäsi. + +"Jos olisit koskaan rakastanut, niin et kääntäisi selkääsi maailmalle." + +Julius hymyili äänettömänä. + +Hän tarttui levollisesti Valerian käteen ja meni hänen kanssansa +luostarin ovelle, jossa Cassiodorus tuli heitä vastaan. -- + +Vaivoin kuningas sai ystävänsä suostutetuksi lähtemään +Cassiodorus-vanhuksen seurassa Bysanttiin. + +Juliusta ensin kammoksutti lähteä keisarihovin loistoa, melua ja +syntisyyttä näkemään, mutta lopuksi hän taipui Cassiodoruksen antaman +esimerkin johdosta. + +"Luullakseni", sanoi kuningas lopuksi, "voidaan maailmassa tehdä paljon +enemmän Jumalalle otollisia töitä kuin luostarissa. + +"Sellainen otollinen työ on tämä lähettilästoimi, joka pelastaa kaksi +valtakuntaa uudesta sodasta." + +"Aivan oikein", sanoi Julius. "Kuningas ja sankari voivat palvella +Jumalaa yhtä hyvin kuin munkki. + +"En moiti sinun tointasi, mutta salli minun pitää omani. + +"Minusta tuntuu, että tänä aikana, jolloin vanha maailma vajoaa +kamalasti taistellen ja uusi kohoaa myrskyn tavoin, jolloin mädäntyneen +pakanuuden kaikki himot yhtyvät barbaarien hurjuuteen, jolloin hekuma, +lihanhimo ja verinen väkivalta täyttää sekä itä- että länsimaat, on +hyvä perustaa kauas maailman melusta turvapaikkoja, joissa köyhyys, +puhtaus ja nöyryys asuvat." + +"Minusta taas ei loisto eikä rakkauden onni ole syntiä Jumalan edessä. + +"Mitä mieltä sinä olet, Teja-ystäväni?" + +"Kiistanne ei liikuta minua", vastasi tämä levollisesti, "sillä teidän +Jumalanne ei ole minun. Mutta lopettakaa se. Valeria tulee!" + + * * * * * + +Lähettilästen lähdön edellisenä iltana Cassiodorus vei ystävänsä +kappeliin, jonka hän oli rakennuttanut aivan luostarin vieressä +kohoavalle äkkijyrkälle kalliolle. + +"Paikka miellyttää epäilemättä sinua, Totila", oli Valeria sanonut. + +Vähän ennen auringonlaskua ystävykset saapuivat yksinäisen, pyöreän +kallion laelle. + +Täältä oli laaja näköala Picenumin kukoistaville vainioille. + +Pohjoisessa ja idässä Apenninien komeat, suurenmoiset porrastukset +rajoittivat katsetta. + +Lännessä kimalteli laskevan auringon loisteessa komeana kultavyönä +viheriäisten kenttien läpi juokseva Clasius-joki, johon täällä Sibola +ja Rasina yhtyvät. + +Etelästä päin Tinia-joki välkkyi Nucerian vuorten lomitse. + +Etelän hymyilevän taivaan alla versoi runsas sato, Totilan ihmevuosi +oli nopeasti ja täydellisesti pyyhkäissyt pois entisen hävityksen +jäljet. Laakerien tummaa pohjaa vasten, oliivien hopean harmaiden +lehtien ja määrättömien viiniköynnösten lomista näkyi sadottain +valkoisia marmorihuviloita, linnoja, taloja ja ulkohuoneita. + +Kukkulan etelärinteellä sijaitsi ikivanha vahtitorni, kenties +muinaisroomalaiselta ajalta peräisin. Sen muurit olivat kokonaan +muratin, viikunapuiden, viiniköynnösten ja kastanjain peitossa. + +Nopeasti laskeutuva aurinko loi hehkuvaa tummanpunaista valoa +purppuravaippana laajalle tasangolle. Kaukaisten kukkulain, +italialaisen luonnon muodostaman pengerportaiston yllä oli taivas +punasinervä. + +Kaikki seisoivat järkytettyinä, häikäistyneinä. + +Kukaan ei keksinyt sanoja ylistääkseen tätä kauneutta. + +"Sellaiseksi aavistin Italian", kuiskasi Adalgot kreivi Tejalle, +"katsellessani Iffinger-vuorelta tai Mentulalta lounaaseen. Mutta näin +kauniiksi sitä en sentään aavistanut." + +Kuningas huudahti: + +"Enkö ole oikeassa, Teja, rakastaessani tätä maata kuin morsianta ja +koettaessani millä hinnalla tahansa säilyttää sen kansalleni. + +"Tämä paikka antaa oikeutuksen pyrinnöilleni. + +"Taivaalliset tuulet, kultainen valo ympäröivät seutua -- --" + +Liikutettuna hän jatkoi: "Tänne, ystävä Cassiodorus, tahdon tulla +haudatuksi." + +Hän laski kätensä ikivanhalle sarkofagille, joka oli tehty mustasta, +nyt jo rapautuneesta marmorista. Kansi oli vieressä maassa ja arkku oli +aivan muratin peitossa. + +"Omituinen sattuma", virkkoi Cassiodorus totisena. + +"Tiedätkö, mikä tämän paikan nimi on? + +"Spes bonorum, 'hyvien toivo'. + +"Ja tiedätkö, kuka tuossa arkussa makaa tarun mukaan? + +"Eräs toinen lempeä rauhanruhtinas, alkujaan kai joku tarunaikainen +tuskialainen kuningas, josta satu on sitten tehnyt Numa Pompiliuksen. + +"Tämä on ikivanha rauhan pyhäkkö ja pakopaikka, jota pakanatkin +kunnioittivat. Äsken rakennuttamani kappelin olen pyhittänyt +rauhanjumalalle Immanuelille. + +"Osoittaisit pienelle kappelilleni suuren kunnian, rauhanruhtinas, jos +valitsisit sen viimeiseksi leposijaksesi." + +"Ei", huudahti Totila, "suo anteeksi, hurskas isä. En tahdo levätä +kappelisi synkässä kuorikellarissa, vaan täällä avonaisen taivaan +sinisen katon alla." + +Hän kosketti sarkofagia. + +"Täällä valoisalla kukkulalla, johon aurinko valaa kirkasta hohdettaan, +jota laakerit peittävät ja jossa linnut virittävät suloisia laulujaan, +tahdon levätä. + +"Tulen kai toimeen rauhankuninkaan varjon kanssa. + +"Se on tahtoni, ystäväni. + +"Pane mieleesi se, Adalgot, rakkaani, sillä sinä kai nuorimpana elät +kauemmin kuin me muut." + +"Kuka ajattelee keskipäivällä yötä", huudahti Adalgot. + +"Aavistelijat", sanoi Teja. + +"Katsokaa, miten nopeasti aurinko ja sen lämmin, iloinen valo +katosivat. + +"Purppurapeite, joka muistuttaa punaista, veristä käärinliinaa, peittää +jo Taginaen laaksoa. + +"Sinipunervat varjot ovat äkkiä muuttuneet kylmän mustiksi. + +"Paljon nopeammin kuin tässä maassa saapuu yö, iskee kaikissa maissa +kohtalo ja kuolema." + + + + +NELJÄS LUKU. + + +Samana iltana, jolloin Adalgot katseli kuninkaan seurassa "hyvien +toivon" vuorella auringon laskua, seisoi Iffinger-vuoren etelärinteellä +paimentyttö Gotho sauvaansa nojaten ja katseli komeata auringonlaskua. + +Lampaat hyppelivät hänen ympärillään näykkien tuon tuostakin ruohoa. +Vähitellen ne väsyivät ja kokoutuivat paimenensa ympärille odottaen +hartaasti navettaan lähtöä. + +Mutta ne odottivat ja määkivät turhaan. + +Kaunis lapsi kumartui nimittäin äkkiä sammaleiselle kivelle kirkkaan +vuorilähteen reunalle. Hänen nahkaesiliinassaan oli kasottain vuoriston +kauniita, ihanatuoksuisia kukkia: ajuruohoja, villiruusuja, myrttiä, +jotka kasvavat virtaavan veden kostealla rannalla, ja tummansinisiä +katkeroita. + +Hän uneksi ja puheli itsekseen sekä kukkiensa ja nopeasti eteenpäin +rientävien aaltojen kanssa. + +Hän heitteli kukkia lähteestä virtaavaan puroon, milloin yksitellen, +milloin kimppuina, milloin taas puolivalmiina seppeleinä. + +"Miten paljon", virkkoi lapsi aaltoihin päin kääntyen ja heittäen +pitkän, keltaisen palmikkonsa yli olkansa, "miten paljon olenkaan jo +teitä lähettänyt hänelle terveisiä viemään. + +"Sillä etelään päin hän lähti ja etelään nuo nopsat laineetkin +juoksevat. + +"Mutta en varmasti tiedä, oletteko te vieneet terveiseni perille, sillä +hän ei ole vielä palannut kotiin. + +"Tanssiessanne aalloilla viittaatte te minua seuraamaan itseänne. + +"Jospa voisinkin seurata teitä. + +"Tai pikku kaloja, jotka nopeina kuin nuolet välähtelevät aalloissa. + +"Tai nopeita vuoripääskyjä, jotka kiitävät ilmassa vapaina kuin ajatus. + +"Tai punertavia iltapilviä, kun vuoristotuuli ajaa niitä etelää kohti. + +"Mutta varmimmin kai etsijättären sydän löytäisi hänet, jos uskaltaisin +jättää karjani ja lähteä hänen jälkeensä kaukaiseen, päivänpaisteiseen +maahan. + +"Mitäpä minä siellä? + +"Mitäpä paimentyttö tekisi sodan miesten, hovin viisaiden naisten +parissa? + +"Näenhän taas hänet. + +"Yhtä varmasti kuin näen auringon, joka juuri katosi tuon vuoren taa. + +"Sen näkee taas huomenna. + +"Mutta sittenkin! Sen jäähyväissäteen ja aamutervehdyksen välinen aika +täyttää mielen kaiholla." + +Samassa kuului karjamajalta päin voimakas ääni, käyrän torven toitotus. + +Gotho katsahti ylös. Ilta oli pimennyt. Avonaisesta ovesta näkyi +takkavalkea. + +Lampaat vastasivat tuttuun merkkiin äänekkäästi määkien ja kääntäen +päänsä karjamajaan päin. + +Ruskea, takkuinen koira juoksi haukkuen ja häntäänsä heiluttaen hänen +luokseen. + +"Minä lähden heti", virkkoi paimentyttö hymyillen ja silitti koiran +päätä. + +"Ah -- lampaat kyllästyvät pikemmin ruohoon kuin heidän paimenensa +ajatuksiinsa. + +"Eteenpäin vain: Lumikko! Olethan sinäkin jo täysikasvuinen." + +Hän meni alaspäin pitkin laaksouomaa molempien vuorenkukkulain välitse, +jotka suojasivat asuinrakennusta ja karjamajoja tuulilta ja +laviineilta. Täällä aurinko ei enää paistanut. Tähdet näkyivät jo. Hän +katseli ylöspäin. + +"Ne ovat tulleet niin kauniiksi, kun olen niin usein katsellut niitä." + +Samassa tähti lähti lentoon taivaalta ja putosi äkkiä etelään päin. + +"Hän kutsuu minua! Tuonne etelään", virkkoi Gotho vavisten. + +"Seuraisin niin mielelläni häntä." + +Hän rupesi kiirehtimään lampaittensa kulkua, vei ne talliin ja meni +suureen yksinäiseen huoneeseen talon alakertaan. + +Silloin hän tapasi isoisänsä Iffan makaamassa kivilavitsalla tulisijan +vieressä, jalat kahden suuren karhunnahan peitossa. + +Hän näytti entistään kalpeammalta ja vanhemmalta. + +"Istuudu tähän viereeni, Gotho", sanoi hän, "ja juo! Tässä on maidon ja +hunajan sekoitusta. Kuuntele, mitä minulla on sanomista. Nyt on tullut +se hetki, josta olen sinulle jo monesti puhunut. + +"Meidän täytyy erota. Minä lähden kotiin. + +"Vanhat väsyneet silmäni erottavat vain epäselvästi kauniit kasvosi. + +"Ja polveni pettivät, kun eilen vielä itse yritin lähteä lähteelle +vettä noutamaan. + +"Silloin tiesin, että se on lähellä. + +"Lähetin orjapojan viemään sanaa Teriolislinnoitukseen. + +"Sinä et saa olla läsnä silloin, kun henki lähtee vanhan Iffan suusta. + +"Ihmisen kuolema ei ole kaunis näky -- tarkoitan vuoteella kuolemista. + +"Etkä sinä ole nähnyt mitään surullista. + +"Nuoreen elämääsi ei saa langeta varjoa. + +"Huomenna ennen kukon laulua urhoollinen Hunibad saapuu Terioliksesta +sinua noutamaan -- hän on luvannut sen. + +"Hänen haavansa eivät ole vielä kokonaan parantuneet -- hän on vielä +heikko, -- mutta hän sanoo, ettei voi kestää enää toimettomuutta, kun +huhuna kerrotaan, että vihollistemme kanssa alkaa pian taistelu +uudestaan. + +"Hän haluaa kuningas Totilan luo Roomaan. + +"Sinne sinunkin on lähdettävä viemään tärkeätä sanomaa. + +"Hunibad tulee oppaaksesi ja suojelijaksesi. + +"Sido jalkojesi alle vahvat pyökinkuorijalkineet, sillä tiesi on pitkä. + +"Rusko-koirani saattakoon teitä. + +"Ota tuo vahvasta pukinnahasta ommeltu kukkaro. Siinä on kuusi +kultarahaa, jotka ovat vielä jäljellä Adalgotin -- isänne jättämästä +omaisuudesta. -- Ne ovat Adalgotin, -- mutta sinä saat käyttää niitä +tarpeisiisi. -- Ne riittävät Roomaan saakka. + +"Ota mukaasi myttynen tuoksuavaa vuoriheinää Iffingerin rinteeltä ja +pane se öiksi pääsi alle. -- Silloin nukut hyvin. + +"Ja kun olet saapunut Roomaan, löytänyt sieltä kuninkaan kultaisen +palatsin ja mennyt hänen komeaan saliinsa, niin katso, kenellä miehistä +on kultainen rengas päässään ja kenen silmistä lempeys loistaa kuin +aamuaurinko vuorenharjan takaa -- hän on kuningas. + +"Taivuta hänen edessään pääsi. -- Mutta taivuta vain hiukan, äläkä +polvistu, sillä sinä olet vapaan gootin vapaa lapsi. + +"Anna silloin kuninkaalle tämä käärö, jota olen täällä säilyttänyt jo +monta vuotta. -- Sen on jättänyt jälkeensä setäsi Wargs, jonka +vuorenvieremä hautasi." + +Vanhus nosti tiilen kivisestä muurista, joka kannatti takkaa tallatusta +savesta tehdyllä lattialla, ja otti sen taakse kätketystä synkästä +lokerosta papyruskäärön, joka oli huolellisesti nauhoilla ja sinetillä +suljettu sekä asetettu niinikään täyteen kirjoitetun ja omituisella +sinetillä varustetun pergamentin sisään. + +"Suojele näitä kirjoituksia hyvin", sanoi vanhus tyttöselle. + +"Tämän ulomman -- aasinnahalla olevan -- olen kirjoituttanut pitkällä +Hermegiselillä, kotoisin Majaesta -- sillä hän oli kirjoitustaitoinen. +Hän vannoi, ettei kenellekään kertoisi tämän sisällyksestä, ja hän on +pitänytkin valansa. + +"Nyt hän ei enää voi puhua kirkonholvissa, jonne hänet on haudattu. + +"Sinä et osaa lukea eikä Hunibadkaan. + +"Se onkin hyvä. + +"Sillä saattaisi olla vaarallista sinulle ja -- eräälle toiselle, jos +ihmiset pääsisivät selville näiden kääröjen sisällyksestä, ennenkuin +lempeä ja oikeamielinen kuningas Totila on ne lukenut. + +"Varsinkin italialaisilta varo näitä. + +"Kun tulet johonkin kaupunkiin, niin kysy heti, oleileeko siellä Rooman +prefekti Cornelius Cethegus Caesarius. + +"Ja jos portinvartijat vastaavat myöntävästi -- niin käänny pois +kaupungin portilta, ja vaikka olisit kuinka väsynyt tahansa, vaikka +ilta olisi myöhäinen tai keskipäivän aurinko kovin polttava, mene +edelleen, kunnes kolme vettä on sinun ja tuon Cetheguksen välillä. + +"Ja samalla tavalla kuin tätä kirjoitusta -- sinä näet, että olen +sinetin asemesta pannut siihen petäjän pihkaa ja painanut siihen +merkkini, joka on kaikissa eläimissämme ja tavaroissamme -- samalla +tavalla suojele tätä vanhaa kallista kultaa!" + +Hän otti lokerosta leveän kultarenkaan puolikkaan. Sellaisia +goottisankarit kantoivat paljaissa käsivarsissaan. + +Hän suuteli kunnioittavasti rengasta ja sen epätäydellistä kirjoitusta. + +"Se on periytynyt suurelta kuninkaaltamme Teoderikilta ja sitten -- +rakkaalta -- pojaltani Wargsilta. + +"Tämä on Adalgotin oma. + +"Se on hänen paras perintönsä. + +"Toisen puolen rengasta -- ja siinä olevaa kirjoitusta -- annoin pojan +mukaan silloin, kun lähetin hänet pois. + +"Ja kun kuningas on lukenut kirjoitukset ja jos Adalgot on +läheisyydessä, -- kuten hänen täytyy olla, jos hän on noudattanut +neuvojani -- niin huuda Adalgotia, liittäkää renkaan puolikkaat +toisiinsa ja pyytäkää kuningasta tuomitsemaan. + +"Hän on oleva viisas ja lempeä ja kaikkinäkevä kuin auringonpaiste. + +"Hän on tuomitseva oikein. + +"Jollei hän tuomitse oikein, niin silloin ei tässä maailmassa kukaan +sitä tee. + +"Suutele nyt molempia silmiäni, jotka jo ovat niin väsyneet. + +"Mene sitten nukkumaan. + +"Taivaan ruhtinas ja kaikki hänen kirkkaat silmänsä aurinko, kuu ja +tähdet suojelkoot sinua matkallasi. + +"Ja kun olet löytänyt Adalgotin ja asut hänen kanssaan synkkien talojen +pienissä kammioissa kapeiden katujen varsilla ja kun kaikki teistä +tuntuu liian pieneltä, liian tukahduttavalta ja liian ahtaalta -- niin +muistelkaa lapsuudenpäiviänne täällä korkealla Iffingillä. + +"Se virkistää teitä kuin raitis vuori-ilma." + +Ääneti, pelkäämättä, kyselemättä paimentyttö kuunteli häntä. + +"Jää hyvästi, isoisä", virkkoi hän suudellen tämän molempia silmiä. + +"Kiitokset rakkaudestasi ja uskollisuudestasi!" + +Hän ei itkenyt. + +Hän ei tietänyt, mitä kuolema oli. + +Hän lähti isoisänsä luota ja meni ulos. Hän katseli vuoristomaisemaa, +joka oli muuttunut synkän näköiseksi. + +Taivas oli kirkas ja vuorten huiput kimaltelivat kuutamossa. + +"Jääkää hyvästi", huudahti hän, "sinä, Iffinger ja sinä, Sudenpää! Ja +sinäkin, vanha Jättiläisenpää! + +"Ja sinä, kirkas Passara! + +"Joko tiedätte? + +"Huomenna lähden luotanne. + +"Lähden mielelläni. + +"Riennän hänen luokseen." + + + + +VIIDES LUKU. + + +Cassiodorus ja Julius viipyivät monta viikkoa Bysantin matkalla. He +palasivat, mutta eivät tuoneet rauhansanomaa. + +Cassiodorus lähti heti, kun he olivat laskeneet maihin Brundusiumissa, +luostariinsa Apuliaan väsyneenä matkaan ja koko maailmaan. Julius sai +yksin viedä sanoman kuninkaalle Roomaan. + +Totila otti hänet vastaan Kapitoliumissa etevimpien päällikköjensä +läsnäollessa. + +"Alussa", kertoi Julius, "olivat rauhantoiveet sangen suuret. + +"Keisari, joka ei aikaisemmin ottanut vastaan goottilähetystöä +Vitigeksen aikana, ei voinut sulkea palatsinsa ovia länsimaiden +suurimmalta oppineelta, jonka viisaus, hurskaus ja lempeys ovat +laajalti tunnetut. + +"Meidät otettiin hyvin kunnioittavasti ja ystävällisesti vastaan. + +"Keisarin neuvostossa vaikutusvaltaiset miehet, kuten Tribonianus ja +Prokopius, puhuivat rauhan puolesta ja keisari itsekin näytti olevan +samaa mieltä. + +"Hänen molemmat suuret sotapäällikkönsä Narses ja Belisarius olivat +työssä valtakunnan itärajalla, jota saraseenit ja persialaiset alinomaa +uhkailivat. + +"He olivat sentään kumpikin eri paikassaan. + +"Italian ja Dalmatian sotatoimet olivat kysyneet uusia suuria uhrauksia +ja kestäneet niin kauan, että keisari oli jo aivan suuttunut niihin. + +"Hänen oli vaikeata poistaa mielestään ajatus Italian takaisin +valloittamisesta. + +"Mutta hänen täytyi tunnustaa, että tuuman toteuttaminen oli mahdotonta +lähitulevaisuudessa. + +"Hän ryhtyi siis mielellään rauhanneuvotteluihin ja otti vastaan +ehdotuksemme harkitakseen sitä. Hän oli tosin, kuten hän itse meille +sanoi, yhä hautonut suunnitelmaa Italian jakamisesta siten, että suurin +osa niemimaata -- Padus-joesta etelään päin -- annettaisiin keisarille +ja mainitun joen pohjoispuolella oleva osa jäisi goottien haltuun. + +"Hyvin toivein lähdimme eräänä päivänä keisarillisesta palatsista. + +"Keisarin ja meidän välinen keskustelu oli ollut lupaavampi kuin +koskaan ennen. + +"Mutta saman päivän iltana europalata Marcellus ällistytti meitä +antamalla palatsin orjien jakaa meille tavanmukaiset jäähyväislahjat. +-- Se oli epäämätön merkki keskustelujen päättymisestä. + +"Hämmästyneenä tästä äkillisestä asiain käänteestä", jatkoi Julius +kertomustaan, "Cassiodorus päätti rauhan vuoksi turvautua viimeiseen +mahdolliseen keinoon. + +"Hän pyysi jäähyväislahjat annettuaan päästä vielä keisarin puheille. + +"Arvossa pidetty Tribonianus, joka oli alusta alkaen ollut tämän sodan +vastustaja ja joka oli Cassiodoruksen ihailija ja ystävä, lupautui +pyytämään meille tätä ennen kuulumatonta armoa. + +"Vastaukseksi saimme kovin epäsuosiollisen uhkauksen väkivalloin +karkoittamisesta, jos vielä kerran tekisimme keisarin selvästi +ilmaistua tahtoa vastaan sotivia pyyntöjä. + +"Keisari ei tekisi koskaan, ei koskaan rauhaa barbaarien kanssa, +ennenkuin nämä olivat luovuttaneet joka tuuman valtakuntaa. Hän tulisi +aina kohtelemaan Italiassa olevia gootteja vihollisina. + +"Turhaan koetimme", virkkoi Julius kertomuksensa lopuksi, "keksiä tämän +äkillisen mielenmuutoksen syytä. + +"Sen vain saimme tietää, että päivällä tapahtuneen keskustelumme +jälkeen keisarinna, joka kuuluu olevan kovin sairaalloinen, oli +kutsunut keisarin päivällisille huoneisiinsa. + +"Senkin saimme tietää, että keisarinna, joka oli alussa ollut sodan +innokkaimpia kannattajia, oli viime aikoina ruvennut vähitellen +kannattamaan rauhaa." + +"Ja mikä" -- kysyi kuningas, joka oli kuunnellut kertomusta totisena, +mutta enemmän uhkaavan kuin huolestuneen näköisenä -- "mikä oli saanut +sirkuslutkan muuttamaan siten mieltään?" + +"Bysantissa kuiskaillaan, että hän on ruvennut yhä enemmän pelkäämään +sielunsa autuuden puolesta. Sen vuoksi hän tahtoo, ettei rahoja +käytettäisi sotaan, jonka loppua hän ei enää luule näkevänsä, vaan +kirkkojen rakentamiseen, varsinkin Sofia-kirkon valmistamiseen, -- tuon +kirkon, jonka pohjapiirustuksen hän on määrännyt pantavaksi rinnoilleen +ruumisarkkuun." + +"Varmaankin kilveksi Jumalan vihaa vastaan kuolleiden +ylösnousemuksessa. + +"Tuo lutka aikoo kai pudottaa aseen rakkaan Jumalan kädestä satojen +kirkkojensa avulla ja lahjoa hänet niiden rakennuskustannusten +kuiteilla. Sellaisiin mielettömyyksiin tämä usko voi johtaa", tuumi +Teja synkkänä. + +"Me emme päässeet vastoinkäymisemme syyn jäljille. + +"Sillä en voi sanoa siksi edes varjoa -- kenties mielikuvitukseni +synnyttämää varjoa, joka heilahti ohitseni." + +"Mitä se oli", kysyi Teja. + +"Kun myöhään illalla lähdin palatsista ajatellen Tribonianuksen +ilmoittamaa surusanomaa, vilahti ohitseni kappadokialaisten orjien +kuljettama keisarinnan kullattu kantotuoli, joka nähtävästi tuli +Teodoran palatsista puistojen keskeltä. + +"Kannettava nosti hiukan oviristikkoa -- katsahdin sisään ja olin +tuntevinani --" + +"No", virkkoi Teja. + +"Onnettoman isällisen ystäväni, kadonneen Cetheguksen", vastasi Julius +surullisena. + +"Tuskin", arveli kuningas. + +"Hän on kaatunut. Erehdystä kai oli sekin, että Teja vielä luuli +kuulleensa Cetheguksen äänen tämän talossa." + +"Enkö tuntisi hänen ääntään? Ja mitä merkitsi hänen miekkansa, jonka +Adalgot löysi kadunkulmasta talon luota?" + +"Sen hän oli voinut pudottaa rientäessään talostaan Tiberille. + +"Näin selvästi hänen johtavan siellä puolustusta eräästä venheestä +käsin. + +"Hän singahdutti keihäänsä kaulaani kohti vihan parhaalla taidolla ja +voimalla. + +"Kun heitin keihään takaisin, näin, että se varmasti sattui häneen. + +"Taitava ampujamme Guntamund sanoi myöskin varmasti osuneensa +Cethegusta kaulaan. + +"Joen rannalta löydettiin hänen purppuralla päärmätty vaippansa, joka +oli useiden nuolien lävistämä ja aivan veren tahraama." + +"Hän kai kuolikin sinne", virkkoi siihen Julius hyvin totisena. + +"Te olette muka hyviä kristittyjä", sanoi Teja, "ettekä tiedä, että +paholainen on kuolematon". + +"Olkoon vain", vastasi kuningas, "mutta onhan valokin kuolematon". + +Kulmiaan rypistäen hän jatkoi: + +"Liikkeelle, urhoollinen Teja! Nyt saa miekkasi uutta työtä. + +"Kuulkaa, herttua Guntaris, Wisand, Grippa, Markja, Aligern, Torismut +ja Adalgot! Voin antaa teille heti riittävästi työtä. + +"Te olette kuulleet. Keisari Justinianus ei suo meille rauhaa eikä +Italiaa. + +"Hän tekee sen nähtävästi sen vuoksi, että hän pitää meitä liian rauhaa +rakastavina. + +"Hän luulee, ettei meidän vihamielisyytemme häntä vahingoita. + +"Pahimmassa tapauksessa odotamme Italiassa levollisesti hänen +hyökkäystään. + +"Bysantti voi muka aina valita sopivan hyökkäysajan ja uudistaa +yrityksensä, kunnes se viimein onnistuu. + +"No hyvä! Näyttäkäämme hänelle, että leppymättöminä vihollisina voimme +käydä hänelle hyvinkin vaarallisiksi. + +"Että on viisainta sallia meidän olla rauhassa Italiassa, ettemme +ärsyynny hyökkäykseen. + +"Hän ei aio sallia meidän elää ja olla Italiassa. + +"Hyvä on, nähköön siis jälleen gootteja omassa maassaan, kuten Alarikin +ja Teoderikin aikana. + +"Toistaiseksi muistakaa vain, että salaperäisyys on voiton äiti. -- +Pellavasiipien, puusiltojen avulla tunkeudumme, kuten äsken Roomaan, +Itä-Rooman sydämeen. + +"Puolusta nyt omaa liettäsi, Justinianus!" + + + + +KUUDES LUKU. + + +Pitkä aika oli jo kulunut siitä, kun tieto rauhanehdotuksen +hylkäämisestä saapui Roomaan. Siirrymme nyt Bysanttiin Forum Strategiin +varrelle, erääseen yksinkertaisesti, mutta aistikkaasti rakennettuun ja +sisustettuun taloon "Kultaisen sarven" lähellä, mistä on unohtumattoman +kaunis näköala merelle sekä salmen toisella puolella sijaitsevaan +uuteen, komeaan kaupunginosaan "Justinianaan". + +Talon ruokasalissa tapaamme kaksi miestä tuttavallisesti +keskustelemassa. + +Talon isäntä oli vanha -- eikä toivottavasti epämieluinen -- tuttavamme +Prokopius, joka nykyjään eli Bysantissa arvossa pidettynä senaattorina. + +Hän kaatoi uutterasti vieraalleen viiniä -- vasemmalla kädellään. + +Oikeasta kädestä oli jäljellä vain vaatteeseen kääritty pätkä. + +"Niin", sanoi hän, "joka hetki oikean käteni tynkä muistuttaa minua +eräästä hulluudesta. + +"Mutta tuota hulluuttani en kadu. Tekisin saman työn vielä kerran, +vaikka menettäisin silmät päästäni. + +"Se oli sydämen hulluutta. + +"Ja sellainen hulluus on ihmisen suurin onni. + +"En ole vielä elämäni kuluessa ehtinyt rakastua naisiin. + +"Rakkauteni esineenä on ollut ja vieläkin on -- Belisarius. + +"Tunnen vallan hyvin -- sinun ei tarvitse ollenkaan hymyillä noin +ivallisesti, ystäväni -- tiedän hyvin sankarini heikkoudet ja huonot +puolet. + +"Mutta siinä onkin sydämen hulluuden suloisuus: se rakastaa suosittunsa +virheitäkin enemmän kuin muiden ihmisten hyveitä. + +"Minä -- kertoakseni asian lyhyesti -- varoitin taas viime +persialaissodassa miestä, jolla on jalopeuran rohkeus ja lapsen sydän, +lähtemästä pienen joukon saattamana erään epävarman metsän läpi. + +"Se tapahtui Daran luona. + +"Tietysti tuo tyhmä, rakas hullu teki vasta silloin uhkauksestaan +toden. + +"Ja tietysti Prokopius, tuo viisas hullu, lähti mukaan retkelle. + +"Ja tietysti kävi kaikki niin kuin olin edeltäpäin jo sanonut. + +"Koko metsä vilisi äkkiä pelkkiä persialaisia. + +"Oli aivan kuin tuuli olisi puistellut puista kaikki kuivat lehdet. + +"Mutta lehdet olivat nuolia ja keihäitä. Kävi aivan samalla tavalla +kuin silloin kerran Tiburtiuksen portilla. + +"Hänen uskollinen päistärikkö-oriinsa Balan jäi tälle matkalle. + +"Se kaatui keihäiden lävistämänä. + +"Nostin sankarin omalle ratsulleni. + +"Samassa suuntasi eräs persialaisruhtinas, joka oli yhtä pitkä kuin +nimensä -- tuon rakastettavan miehen nimi oli Adrastaransalanes -- +magister militumia kohti iskun; jonka kiireessä saatoin torjua vain +oikealla kädelläni. + +"Vasemman käden kilvellä suojelin päällikköä erään saraseenin +hyökkäystä vastaan. + +"Isku oli navakka. Jos se olisi sattunut Belisariuksen kypärättömään +päähän, olisi se haljennut kuin simpukka. + +"Mutta minun kyynärvarteni se leikkasi pois aivan kuin sitä ei olisi +koskaan ollutkaan." + +"Belisarius pääsi tietysti pakoon ja Prokopius joutui tietysti +vangiksi", jatkoi vieras päätään pudistellen. + +"Oikein arvasit kumpaisenkin seikan, oi älyn valtias, kuten ystäväni +Adrastaransalanes olisi sinua kutsunut. + +"Mutta tuo samainen mies, jolla oli pitkä vartalo, miekka ja +nimi -- sitä sinä et pystyisi lausumaan -- oli niin liikutettu +'elefantintapaisesta jalomielisyydestäni', -- kuten hän sanoi -- että +laski minut vapaaksi ilman lunnaita. Hän pyysi vain minulta muistoksi +sormuksen, joka oli eräässä entisen oikean käteni sormessa. + +"Siihen päättyivät minun sotaretkeni", jatkoi Prokopius totisena. + +"Pidän kirjoituskätenikin menettämistä jonkinlaisena rangaistuksena. + +"Olen kirjoittanut sillä paljon hyödytöntä ja joskus väärääkin. + +"Vaikka, jos samanlainen rangaistus kohtaisi kaikkia Bysantin +kirjailijoita, ei täällä kohta olisi ainoatakaan kaksikätistä, +kirjoitustaitoista ihmistä. + +"Nyt on kirjoittaminen paljon hitaampaa ja vaivalloisempaa. + +"Mutta siitä on hyötyäkin. + +"Silloin tulee ajatelleeksi joka sanasta, onko se kirjoittamisvaivan +arvoinen ja voiko se puolustaa paikkaansa kirjassa." + +"Olen lukenut todellisella nautinnolla", virkkoi vieras, "kertomuksesi +vandaalisodasta, persialaissodasta ja goottisodastakin, mikäli viime +mainittu on jo valmis. + +"Se oli hitaan toipumiseni aikana lempikirjani. + +"Mutta se minua ihmetyttää, ettei sinua ole lähetetty ystävämme +Petroksen luo ultziagristen hunnien alueelle tai Kersonin kaivoksiin. + +"Kun Justinianus rankaisee niin ankarasti asiakirjojen väärentämisen, +niin ankarammin kai hänen vielä pitäisi rangaista tällainen +historiallisten asiakirjojen totuudenmukaisuus. + +"Sinä olet ruoskinut niin säälimättömästi hänen horjuvaisuuttaan ja +hänen erehdyksiään sotapäällikköjen ja virkamiesten valinnassa. -- +Minua ihmetyttää, että olet jäänyt rankaisematta." + +"En ole jäänyt rankaisematta", sanoi historioitsija kiukuissaan. + +"Keisari salli minun pitää pääni, mutta aikoo riistää kunniani. + +"Hän ja varsinkin tuo kaunis naispaholainen. + +"Olin näet huomauttanut, että Justinianus kulkee hänen +talutusnuorassaan. + +"Ja hän tahtoo edelleenkin säilyttää valtansa, mutta samalla salata +sen. + +"Hän kutsutti minut luokseen heti, kun kirjani oli ilmestynyt. + +"Kun menin hänen huoneeseensa ja näin kirjani hänen sylissään, +ajattelin: Adrastaransalanes otti käden, joka kirjoitti, tuo nainen +ottaa pään, joka sen ajatteli. + +"Mutta hän ojensi minulle pienen kultaisen kenkänsä suudeltavaksi, +hymyili herttaisesti ja sanoi: + +"'Sinä, Prokopius, kirjoitat kreikankieltä paremmin kuin kukaan +aikalaisistamme.' + +"'Niin kauniisti ja todenmukaisesti. + +"'Minua on neuvottu heitättämään sinut Bosporon mykkien kalojen +seuraksi.' + +"'Mutta se mies, joka parhaiten sanoi totuuden siinä, missä se tuntui +katkerimmalta, sanoo totuuden siinäkin, missä se meitä miellyttää.' + +"'Justinianuksen parhaasta moittijasta tulee hänen paras kiittäjänsä.' + +"'Rangaistukseksi Justinianuksen sotatoimista laatimastasi kirjasta +saat kirjoittaa teoksen Justinianuksen rauhantöistä.' + +"'Sinä saat keisarillisen valtuuden kirjoittaa keisarin rakennuksista.' + +"'Sinä et voi kieltää, että hän on siinä suhteessa saanut suuria +aikaan.' + +"'Jos olisit parempi lainoppinut kuin miksi leirielämäsi suuren +Belisariuksen seurassa on -- valitettavasti -- sinut tehnyt, täytyisi +sinun kirjoittaa hänen suurenmoisimmasta mosaiikkirakennuksestaan, +hänen pandekteistaan.' + +"'Mutta siihen ei lainopillinen sivistyksesi riitä, sinä Belisariuksen +urhoollinen kilvenkantaja.' + +"Ja tuo kaunis paholainen on oikeassa." + +"Siis sinä kirjoitat Justinianuksen rakennuksista, sinä, joka itse olet +hänen jalomielisyytensä elävä muistomerkki. + +"Sillä sinun täytyy myöntää, että edelliset keisarimme ovat paljon +vähäpätöisemmistä syistä puhkaisuttaneet silmät tai leikkauttaneet +korvat monelta kirjailijalta. + +"Senkin kai myönnät, että ilman niitä on verraten ikävä elää. + +"Ei yksikään keisari ole tätä ennen sallinut kirjoittaa niin suoraan, +ei ainakaan palkinnut uusilla luottamustoimilla. + +"Mutta _jolleivät_ Justinianuksen rakennukset mahdollisesti +miellyttäisi sinua, niin vakuutan, ettet eläisi kauan osoitettuasi niin +huonoa makua. -- Jumalat rankaisevat sellaisen kiittämättömyyden +pikaisella kuolemalla. + +"Katsos, olen saanut toimitetuksi sinulle tällaisen palkinnon, -- +Justinianus aikoi vain nimittää sinut senaattoriksi -- että sinulla +olisi jotakin aihetta väitteeseesi Teodoran turmiollisesta ja +rajattomasta vaikutusvallasta." + +"Minun täytyi vielä kerran kumartua suutelemaan hänen jalkaansa, +jolloin hän piloillaan potkaisi minua vasten suuta. -- + +"Olin tehnyt testamenttini ennen kuin menin keisarinnan puheille. + +"Nyt näen, miten tuo paholainen naisen hahmossa on kostanut minulle. + +"Justinianuksen rakennuksia ei voi todellakaan moittia. Niistä on +vaiettava tai niitä on kiitettävä. + +"Jos olen vaiti, se maksaa henkeni. + +"Jos puhun niistä enkä niitä kiitä, maksaa sekin henkeni, jota paitsi +totuuden rakkauteni joutuu huonoon huutoon. + +"Minun on siis kiitettävä tai kuoltava. + +"Ja minä olen niin heikko", virkkoi isäntä huoaten, "että mieluummin +kiitän niitä -- ja elän". + +"Sinä olet nauttinut niin paljon Thukydidestä ja Tacitusta -- sekä +kuivaa että nestemäistä" -- virkkoi vieras kaataen molempien pikarit +täyteen -- "eikä sinusta sittenkään ole tullut Thukydidestä eikä +Tacitusta". + +"Antaisin mieluummin pitkänimisen ystäväni hakata pois vasemmankin +käteni, ennenkuin kirjoittaisin sillä rakennuksista." + +"Pidä kätesi! + +"Kirjoita sillä -- laadittuasi julkisen ylistysteoksen rakennuksista -- +salainen teos Justinianuksen ja Teodoran häpeällisistä töistä." + +Prokopius ponnahti ylös. + +"Se on pirullinen tuuma, mutta joka tapauksessa suurenmoinen. Neuvo on +arvoisesi, ystäväni. + +"Siitä lahjoitan sinulle yhden kellarissani asuvista Herodotoksen +yhdeksästä runottaresta -- vanhimman, väärentämättömimmän ja jaloimman +viinini. + +"Tuo salateos tulee herättämään suurta huomiota ja -- kauhua. + +"Ikävä vain, etten kykene kertomaan roskaisimmista murhista ja teoista. + +"Itse tukehtuisin kirjoittaessani. + +"Sitäkin, jonka aion kertoa, pidetään varmaan suunnattomasti +liioiteltuna. + +"Ja mitä jälkimaailma sanoo Prokopiuksesta, joka on laatinut +Justinianuksesta ylistyskirjan, arvostelun ja häväistyskirjoituksen?" + +"Se sanoo: hän oli Bysantin keisarikunnan suurin historioitsija, mutta +samalla sen poika ja uhri. + +"Kosta puolestasi! + +"Keisarinna salli sinun pitää viisaan pääsi ja vasemman kätesi. + +"No hyvä! Eihän vasemman kätesi tarvitse tietää, mitä oikea kätesi on +aikaisemmin tehnyt. + +"Piirrä tuon keisarinnan ja hänen puolisonsa kuvat jälkimaailmalle. + +"Silloin he eivät ole voittaneet rakennuksillaan, vaan sinä salaisella +teoksellasi. + +"He aikoivat rangaista kohtuullista suorapuheisuutta; rankaise sinä +heitä ja paljasta totuus säälimättä. + +"Kukin kostaa omilla aseillaan; härkä sarvillaan, sotilas miekallaan ja +kirjailija kynällään." + +"Varsinkin, jos hänellä on vain vasen käsi jäljellä", virkkoi +Prokopius. + +"Minä kiitän sinua, Cethegus, ja noudatan neuvoasi. + +"Minä kirjoitan kostoksi Justinianuksen rakennuksista tuon +häväistysteoksen. + +"Mutta nyt on sinun vuorosi kertoa. + +"Olen saanut tietää asiain kulun kirjeellisesti tai suullisesti +Roomasta paenneilta tai Totilan vapauttamilta legioonalaisilta siihen +hetkeen saakka, jolloin sinut viimeksi nähtiin talossasi tai oikeammin +-- jolloin sinun äänesi viimeksi kuultiin talossasi. + +"Kerro, kaupungiton prefekti!" + +"Aivan heti", vastasi Cethegus. + +"Mutta sano nyt ensin, miten Belisariukselle kävi persialaissodassa?" + +"Kuten ainakin. + +"Miksi sitä kysytkään? + +"Belisarius oli todellakin voittanut vihollisen ja olisi saanut +persialaisten kuninkaan Kosroeen, Kabadeksen pojan, pakotetuksi +pysyväiseen rauhaan. + +"Mutta silloin simpukkaprinssi Areobindos ilmestyi hänen leiriinsä ja +toi sinne Belisariuksen tietämättä Bysantissa laaditun asiakirjan, +jonka mukaan aselepo oli päätetty puoleksi vuodeksi. + +"Justinianus oli jo kauan ollut salaisissa keskusteluissa Kosroeen +kanssa. + +"Hän tarvitsi rahaa ja senvuoksi hän taas sanoi, ettei hän muka luota +Belisariukseen. Viidestä sadasta sentneristä kultaa hän päästi +persialaiskuninkaan verkostamme, jonka olimme kietoneet tiukasti hänen +ympärilleen. + +"Narses oli viisaampi. + +"Kun simpukkaprinssi saapui hänen luokseen saraseenien alueen rajalle, +hän selitti, että sanantuoja oli joko petturi taikka mielipuoli, otti +tämän vangiksi ja jatkoi sotaa siksi, kun oli voittanut perinpohjin +saraseenit. + +"Sitten hän lähetti keisarillisen sanantuojan anteeksi pyyntöjen +kera takaisin Bysanttiin. Hänen parhaina suosituksinaan olivat +seitsemänkymmenen kaupungin ja linnoituksen avaimet ja aarteet, mitkä +hän oli anastanut viholliselta sillä aikaa, kun Belisarius kuuliaisesti +piti aselepoa." + +"Tuo Narses on --" + +"Aikamme suurin mies", sanoi Prokopius. + +"Rooman prefektikin mukaan luettuna. + +"Narses ei nimittäin tavoittele, kuten ystäväni Cethegus, mahdottomia. + +"Mutta me, -- se on Belisarius ja raajarikko Prokopius -- me palasimme +napisten ja haukkuen, mutta uskollisina kuin villakoirat ja yhtä +tyhminä kuin ennenkin takaisin Bysanttiin kiristellen hampaitamme +aselevon johdosta. Me odotamme taas täällä uusia tehtäviä, laakereita +ja loukkauksia. + +"Kaikeksi onneksi Antonina on luopunut mieltymyksestään toisten miesten +kukkiin ja runoihin. Aviopari -- jalopeura ja kyyhkynen -- elää nyt +täällä Bysantissa onnellisena. + +"Belisarius miettii tietysti yöt ja päivät, miten hän taas +saisi osoittaa keisarilliselle herralleen uskollisuuttaan ja +sankarillisuuttaan. + +"Justinianus on hänen hulluutensa samoin kuin minun on -- Belisarius. + +"Mutta kerro sinä nyt!" + + + + +SEITSEMÄS LUKU. + + +Cethegus otti pitkän siemauksen edessään seisovasta kultapikarista, +joka oli taottu tornin muotoiseksi. + +Hän oli muuttunut sangen paljon Rooman valloitusyöstä lähtien. + +Ohimoiden rypyt olivat tulleet syvemmiksi, suu oli vielä tiukemmin +suljettu ja alahuuli kohosi ylöspäin. Vain harvoin leikitteli hänen +huulillaan entinen ivahymy, joka häntä nuorensi ja kaunisti. + +Silmät olivat tavallisuuden mukaan puoleksi kiinni. + +Joskus ne vain aukenivat täydellisesti singahduttaakseen pelätyn +katseen, joka oli käynyt yhä julmemmaksi ja läpitunkevammaksi. + +Hän ei ollut tullut vanhemman, vaan rautaisemman, terävämmän ja +säälimättömämmän näköiseksi. + +"Sinä tunnet", alkoi hän, "tapaukset Rooman kukistumiseen saakka. + +"Näin sinä yönä kaupungin, Kapitoliumin, taloni ja Caesarini sortuvan. + +"Tuon kuvan romahdus koski sydämeeni polttavammin kuin goottien, +vieläpä roomalaistenkin nuolet. + +"Olin aivan suunniltani kivusta ja kiukusta. + +"Aioin mennä rankaisemaan Caesarini murhaajaa. + +"Kaaduin tiedottomana maahan Zeus-patsaan juurelle. + +"Minut herätti tajuihini yötuulen henkäys ja Tiberin kohina, -- -- joka +kerran ennenkin, kaksikymmentä vuotta sitten herätti uuteen eloon +kuolettavasti haavoittuneen." + +Synkkä pilvi ilmestyi mahtavalle otsalle. + +"Siitä kenties toisella kertaa -- kenties ei koskaan", sanoi hän +huomatessaan isäntänsä aikovan kysyä jotakin. + +"Tällä kertaa pelastivat minut Lucius Licinius -- jonka veli Marcus +kaatui Rooman ja minun puolestani -- ja uskollinen mauri, joka vain +ihmeen kautta pelastui mustan, raivoisan Tejan käsistä. + +"Kun tämä oli paiskannut hänet ulos suuresta portista, -- barbaari ei +ehtinyt tappaa palvelijaa joutuakseen pikemmin isännän kimppuun -- +riensi Syphax takaportille. + +"Siellä hän tapasi Lucius Liciniuksen, jonka väkijoukko oli erottanut +minusta ja joka nyt vasta saapui takatietä talolleni. + +"Yhdessä he riensivät avonaisten ovien läpi verijälkiäni seuraten +Zeus-saliin. + +"Siellä he tapasivat minut tajuttomana. He saivat parahiksi hinatuksi +minut kuin elottoman möhkäleen akkunasta pihalle. + +"Syphax oli ensin hypännyt ulos ja ottanut minut vastaan tribuunin +käsistä. + +"Tämä hyppäsi myös pihalle, ja he käärivät minut vaippaani ja lähtivät +kantamaan minua palavasta talosta joen rannalle. + +"Kadut olivat jokseenkin autiot. + +"Sillä kaikki gootit ja goottilaisystävälliset roomalaiset olivat +menneet kuninkaan mukana Kapitoliumille tulipaloa sammuttamaan. + +"Hän oli nimenomaan käskenyt, -- toivoakseni omaksi turmiokseen -- että +sellaisia henkilöitä, jotka eivät ota taisteluun osaa, on ehdottomasti +säästettävä ja suojeltava. + +"Senvuoksi kantajani pääsivätkin taakkoineen rauhassa kulkemaan. + +"Heidän luultiin kantavan vainajaa. + +"Alussa he olivat itsekin siinä uskossa. + +"Joen rannalta he löysivät kalastajavenheen, joka oli täynnä verkkoja. + +"He nostivat minut siihen, -- Syphax heitti verisen vaippani, jota +koristivat 'princeps senatuksen' purppuraiset merkit, rannalle +pettääkseen viholliset -- peittivät minut purjekankaalla ja verkoilla +ja lähtivät soutamaan jokea alas yhä palavien venheiden lomitse. + +"Samassa tulin tajuihini. Syphax valeli päätäni vedellä. + +"Katseeni osui palavaan Kapitoliumiin. + +"He sanoivat, että huusin ensimmäiseksi: 'Kääntykää! Kapitolium!' + +"Heidän täytyi käyttää kaikki voimansa hillitäkseen minua. + +"Ensimmäinen selvä ajatukseni oli tietysti palaaminen, kosto ja Rooman +takaisin valloittaminen. + +"Portuksessa tapasimme erään italialaisen viljalaivan. + +"Siinä oli seitsemän soutajaa. + +"Pelastajani pysähtyivät sen luo ja pyysivät leipää ja viiniä. + +"He olivat molemmat haavoittuneet. + +"Soutajat tunsivat minut. + +"Eräs heistä tahtoi, että minut jätettäisiin vangittuna goottien +käsiin. Hän toivoi tietenkin siitä suurta palkintoa. + +"Mutta kuusi muuta soutajaa olivat entisiä työmiehiäni Hadrianuksen +haudan varustuksista. Olin elättänyt heitä vuosikausia. + +"He iskivät kuoliaaksi seitsemännen, joka huusi gootteja paikalle, ja +lupasivat pelastaa minut, jos se olisi mahdollista. + +"He kätkivät minut suurten jyväsäkkikasojen lomaan, kun kuljettiin +sataman suuta vartioivien goottilaivojen ohi. + +"Lucius ja Syphax soutivat myös. + +"Siten pääsimme pakoon. + +"Mutta laivalla olin vähällä kuolla haavoihini. + +"Vain maurin uskollinen hoito ja raitis meri-ilma pelastivat minut. + +"Päiväkaudet olin toistanut vain sanoja: 'Rooma! Kapitolium! Caesar!' + +"Me laskimme maihin Sisiliassa Panormuksen luona. Siellä +bysanttilaisten turvassa toinnuin pian. Vanha ystäväni Cyprianus, joka +ennen muinoin Ravennassa laski minut Teoderikin palatsiin, kun minusta +tehtiin Rooman prefekti, otti minut vastaan. + +"Heti kun olin hiukan tointunut, lähdin Vähään Aasiaan -- tai, kuten te +sanotte, Asianaan -- tiluksilleni. -- Sinähän muistat, että minulla oli +ihania maatiloja Sardeen, Filadelfian ja Tralleen tienoilla." + +"Eikö sinulla ole niitä enää? -- Nuo kauniit pylväskäytävillä +koristetut huvilat --" + +"Olen myynyt. + +"Minun täytyi saada pestatuksi uusia palkkasotureita Rooman ja Italian +vapauttamiseksi." + +"Tenax propositi" [Aikeessaan pysyvä], huudahti Prokopius +hämmästyneenä. + +"Etkö ole luopunut toivostasi?" + +"Voinko luopua itsestäni? + +"Kauppasumma mukanani -- se oli melkoinen, sillä Furius Ahalla ostatti +Efeson ja Jasson tienoilla sijaitsevat huvilani -- menin entisten +kestiystävieni luo isaurilaisten, armenialaisten ja abasgien alueilla. + +"Minun täytyi tappaa eräs isaurilaisruhtinas, joka hiipi yöllä +telttaani ja aikoi anastaa rahani antamatta muuta vastalahjaa kuin +tikarin piston. + +"Sitten pestasin suuren joukon miehiä. + +"Mutta Narses on tehnyt ne kalliimmiksi. Hän hemmottelee ne pilalle ja +turmelee kokonaan asiat. + +"He eivät mene enää niin halvalla kuin ennen kuolemaan. + +"Hän on saanut useita urhoollisia päälliköitä ystävikseen. + +"Minun täytyi kääntyä muiden kansojen puoleen. + +"Nykyjään asustaa harmoniassa pienenlainen, mutta hyvin villi ja +urhoollinen germaaniheimo, jonka keksin vasta lukiessani sinun +kuvauksiasi sen ja gepidien välisestä verisestä sodasta, ystäväiseni." + +"Ahaa", huudahti Prokopius, "sinä tarkoitat villejä longobardeja. + +"Jumala varjelkoon Italiaasi, jos ne pääsevät jalallaankaan sinne. + +"Longobardi tulee käyttäytymään kultanahkaista lammastasi Italiaa +kohtaan kuin susi verrattuna paimenkoiraan, goottiin." + +"Mutta Roomasta tulee taas vanha naarassusi. + +"Minä saan kyllä Alboinin barbaarit poistumaan isänmaastani. + +"Olen lähettänyt Liciniuksen pestaamaan noita pitkäpartoja -- sillä +heidän nimensä kai merkitsee sitä. + +"Minusta on hauskaa", sanoi hän, "tuhota germaanit germaanien avulla. + +"Rooma hyötyy jokaisesta haavasta, jonka longobardit ja gootit iskevät +toisiinsa." + +"Sinä olet oppinut Tiberiuksen viisauden lukiessasi Tacitusta. + +"Mutta anna Tacituksen olla -- se on kovin karvasta. + +"Tässä on erinomaista viiniä, jota minä kutsun Ammianus +Marcellinukseksi. + +"Se on hauska toveri." + +"Mitenkähän 'Prokopiusta' kerran arvostellaan pikarin ääressä?" + +"Hänen rakennuksensa -- ummehtuneet", vastasi isäntä. + +"Hänen 'Persialais- ja Vandaalisotansa' -- kullankirkkaat", sanoi +Cethegus. + +"Hänen 'goottisotansa' -- liian hapan", jatkoi kirjailija hymyillen. + +"Mutta 'salaisuudet' -- kiihoittavia, nautittavia tipottain aterian +loppupuolella." + +"Huh, oksennusainetta", sanoi Prokopius ja häntä puistatti. + +"Mutta minä itse", jatkoi Cethegus kertomustaan, "riensin tänne -- +sanoisinko -- jalopeuranne luolaan." + +"Se olisi liikaa", arveli Prokopius. "Rakennuksissakaan ei sellaista +valhetta tule olemaan." + +"Ketun tai näädän sitten. + +"Sillä en ole niin rohkea kuin suuri Belisarius, joka kuvitteli +voivansa voittaa gootit yksistään palkkasoturien avulla. Noilla +barbaareilla on eräs hyvä puoli; he ovat kokonainen kansa. + +"Heidän kuninkaansa on kansallisuuden elävä vertauskuva. + +"Vaikeata on voittaa _kansa_. + +"Vaikka se olisikin niin raaka, typerä ja järjetön kuin nuo barbaarit +ovat." + +"Varsinkin on vaikeata", huomautti Prokopius, "voittaa kansa ilman +kansaa." + +"Ei bysanttikaan ole kansa, vaan valtio. + +"Tämä kansaton valtio voi sentään kukistaa valtiottoman kansan. + +"Sillä se, mitä gootit sanovat 'valtakunnaksi', ei ole mikään valtio. + +"Se on vain kokoonpantu yhteen paikkaan asettuneista heimoista. + +"Olihan Vitigeksen aikana kolme sotajoukkoa aseissa toisiaan vastaan. + +"Häväistyskirjasikin Bysantti on voimakkaampi heitä, noita hulluja, +kypsymättömiä barbaareita. + +"Keisari Justinianus on sitä paitsi antanut sanansa pantiksi siitä, +että hän vapauttaa Italian. + +"Hyvä on! Häntä kyllä kehoitetaan täyttämään lupauksensa. + +"Muistutan häntä siitä siksi, kunnes hän on sen täyttänyt." + +"Sinä saat muistuttaa vielä sangen kauan." + +"Siltä näyttää. Häneen ei näy nyt pystyvän uskonto, maine eikä kulta. + +"Saammepa nähdä, eikö pelko pysty häneen?" + +"Pelkoko? Ketä hän pelkäisi?" + +"Cethegusta -- ja -- tuntematonta. + +"Tuntemattoman pelko on suurin. + +"Sitä paitsi luotan keisarinnaan. + +"Me tunsimme toisemme jo nuorina. + +"Osasimme jo silloin antaa arvoa toistemme ansioille. + +"Hän oli kaunein nainen, jonka olin -- siihen saakka -- nähnyt. + +"Ja minä -- minä --" + +"Olin Cethegus", sanoi Prokopius. + +"Mutta huolimatta vanhasta kiintymyksestämme, jota hän ei salannutkaan +uudestaan tavatessamme, ei keisarinna ruvennut puoltamaan sotaa. + +"En oikein käsitä häntä. + +"Hän on äkkiä ruvennut pitämään kristillisempänä rakennuttaa kirkkoja +kuin poltattaa kaupunkeja. + +"Mistä tuo muutos johtuu? + +"Hänhän on vielä siksi nuori, ettei vielä tarvitse pelätä hänenlaisensa +kääntymystä -- sanoisinko Kyprosta Golgatalle." + +"Sinä et siis tiedä sitä", virkkoi Prokopius, "minkä paitsi +Justinianusta ja sinua -- suo anteeksi, Roomahan on Bysantin edellä -- +minkä paitsi sinua ja Justinianusta koko Itä-Rooma tietää. + +"Kaunis keisarinna on sairas. Sisällinen tauti kalvaa häntä. + +"Sinä ihmettelet. + +"Hän salaa sen suunnattomalla tahdonlujuudellaan Justinianukselta. + +"Sillä hän, tuo suurin ja pienin kaikista itsekkäistä ihmisistä vihaa +sairaita. Hän ei kärsi läheisyydessään mitään, mikä muistuttaa +sairaudesta ja kuolemasta. + +"Vaikka keisarinna hallitseekin häntä ehdottomasti, niin olen varma, +että Justinianus, keksittyään hänen sairaalloisuutensa, lähettäisi +hänet paranemaan valtakunnan etäisimpään nurkkaan. + +"Samoin hän teki Germanukselle, jota hän sentään rakasti sydämestään. + +"Senvuoksi keisarinna kestääkin helvetilliset kipunsa hymyssä suin. + +"Yöt kuuluvat olevan kamalat. + +"Mutta päivällä, keisarin läheisyydessä, ateriain aikana, kirkossa ja +sirkusjuhlissa hän salaa tuskansa yli-inhimillisellä voimalla. + +"Hänen kauneutensakaan ei ole sanottavasti kärsinyt siitä. + +"Sillä hänen kauneudensäilyttämistaitonsa on verraton. + +"Hän on tullut solakammaksi. + +"Mutta hänen henkensä on tullut melkein entistään voimakkaammaksi." + +"Ihmeellinen nainen." + +"Niin on, ja vaikka hän pienissä asioissa turvautuukin juoniin ja +viekkauteen, niin suurissa valtion asioissa hän ei luovu +vakaumuksestaan." + +"Ei ainakaan vähällä. + +"Keisari aikoi jo hyväksyä goottien rauhanehdotuksen. Cassiodorus -- ja +eräs toinen yrittivät jo voittaa minut. + +"Teodora ei ollut enää sodan puolella -- ja kaikki näytti olevan +hukassa. + +"Viimeisellä hetkellä päätin vielä vedota hänen hurskauteensa. + +"Sain kuulla häneltä, että Justinianus oli kutsunut molemmat +lähettiläät palatsiin ja että hän oli rauhanteon aikeissa. + +"Samana päivänä menin hänen luokseen ja sanoin: + +"Sinä rakennutat rahoillasi uusia kirkkoja pyhimyksille. + +"Sinä voit vielä rakennuttaa noin sata kirkkoa. Ja kun luovutat Italian +gooteille, riistät ainiaaksi yli tuhat kirkkoa Kristukselta, Jumalan +pojalta, ja jätät ne hänen katkerain vihollistensa, kerettiläisten +areiolaisten käsiin. + +"Luuletko, että sata uutta kirkkoasi vastaavat niitä? + +"Se vaikutti. + +"Kauhistuneena hän hypähti vuoteeltaan ja huudahti: 'Ei, sellaista +syntiä en aio tehdä. Jos olemmekin liian heikot riistääksemme nuo +kirkot kerettiläisten käsistä, niin emme ainakaan mielihyvällä luovuta +niitä heille.' + +"'Keisari ei saa koskaan mielisuosiolla luopua Italiasta.' + +"'Kiitos, Cethegus! Pyhimykset antavat anteeksi monta nuoruuden +aikaista yhteistä syntiämme senvuoksi, että sinä estit minut tekemästä +tämän kaikkein suurimman synnin.' + +"Hän kutsui puolisonsa luokseen päivälliselle. Hänen kukkansa, +suudelmansa ja kyyneleensä saivat Justinianuksen taas innostumaan +taisteluun Kristuksen puolesta. Hän hylkäsi rauhanehdotuksen, ja +viisaan Cassiodoruksen oli palattava tyhjin toimin takaisin. + +"Rauhaa ei tule. + +"Sodan pikaista alkamista en kuitenkaan voi saada aikaan. + +"Mutta kyllä minä keinot keksin. + +"Sillä Rooman täytyy vapautua barbaareista." + +Cethegus vaikeni levollisen näköisenä ja ryyppäsi pikarista. Mutta +hänen sielussaan leimusivat intohimot. + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + + +Prokopius laski kätensä hänen olalleen ja sanoi: + +"Olen ihmeissäni, Cethegus. + +"Olen ihmeissäni siitä, että meidän aikanamme on vielä olemassa niin +voimakas mies kuin sinä olet ja että yksikin sydän hehkuu niin +epäitsekkään päämäärän kuin Rooman vapauden vuoksi. + +"Mutta luullakseni on päämääräsi vain loistava unikuva. + +"Koska päämääräsi on epäitsekäs, niin annan sinulle anteeksi monet +pimeät kiertotiesi, joita olet kulkenut ja joita pitkin olet viekkaasti +kuljettanut muitakin ihmisiä, esim. Belisariusta ja minua. + +"Sinä päivänä, jolloin huomaan päämääräsi itsekkääksi, luovun vanhasta +ystävyydestämme, vaikka ihailenkin sinun henkistä voimaasi." + +Cethegus nauroi. + +"Vieläkö sinä saarnaat samaa puoleksi platonista puoleksi kristillistä +siveysoppia kuin Ateenan koulussa? + +"Sinä, keisarihovin ja sotaleirin vanha oppilas, harrastat tyttöjen +siveysoppia. + +"Itsekäs -- epäitsekäs. + +"Kuka on epäitsekäs? + +"Voiko ihminen olla epäitsekäs? + +"Kukin toivoo aina sitä, mitä hänen täytyy toivoa. + +"Olen aivan yhtä itsekäs, jos minusta tulisi Rooman vapauttaja tai +tyranni. + +"Sillä rakkaus on suurin, vaikka samalla suloisin itsekkyys." + +"Entä Kristus? Kuoliko hänkin itsekkyydestä?" + +"Tietysti. Hän oli uneksija. + +"Hänen itsekkyytensä koski koko ihmiskuntaa. + +"Se palkitsi hänen rakkautensa ristiinnaulitsemalla hänet. + +"Samoin kuin Justinianus korvaa Belisariuksen ja Rooma Cetheguksen +rakkauden. + +"Heikkojen itsekkyys on innoittavaa, vahvojen suurenmoista. + +"Se on ainoa ero ihmisten välillä." + +"Ei, ystäväni! Tuo on väkevien intohimojen aiheuttamaa viisastelua. + +"Korkeinta on tavoitella hyvää hyvin keinoin. + +"Tuohon korkeimpaan on Prokopius liian pieni, tämä aika liian heikko. + +"Mutta pyrkikäämme edes huonoilla keinoilla hyvään. + +"Voi minua, jos kerran erehdyn sinun suhteesi. + +"Minä luotan miekan sankariin Belisariukseen ja hengen sankariin +Cethegukseen. + +"Voi, jos sankaristani Cetheguksesta tulisikin paha henki. + +"Minä käsitän, miksi ihmiset karttavat ja pelkäävät sinua kuten +Luciferia, aamutähden langennutta enkeliä. + +"'Kaikki hänen vihollisensa sortuvat', sanoi kerran Antonina, joka +tuntee taikauskoista pelkoa sinua kohtaan. + +"Ja hän on oikeassa. + +"Gotelindis, -- viisasteleva koulutoverimme Petros, joka nyt sahaa +marmoria ja hakkaa kiviä hunnien luona, -- paavi Silverius, jota +keisari yhä pitää Scaevolan ja Albinuksen kanssa vankina Sisiliassa ja +jolta riistit hänen sielunsa -- s.o. hänen kultansa." + +"Voisin luetella useampia esimerkkejä", sanoi Cethegus kulmiaan +rypistäen. + +"Mutta en tahdo loihtia vihaisia varjoja esille haudan levosta. + +"Mainitsen vain", jatkoi hän nauraen, "paksun Balbuksen. + +"Olin aikonut hänelle samanlaisen kuoleman kuin Jumalan pojalla oli. + +"Mutta hän uhrautui vapaaehtoisesti omalle Jumalalleen -- vatsalleen. + +"Qvintus Pisolta, jonka sekä Marcus Massuriuksen ja Salvius Julianuksen +barbaarikuningas päästi vapaaksi ilman lunnaita, sain kuulla hänen +loppunsa. + +"Hän lahjoi goottisoturit, joiden piti katsoa, etteivät nälkiintyneet +saisi syödä liikaa, viimeisillä kultarahoillaan saadakseen syödä niin +paljon kuin tahtoi. + +"Hän söi kolme tuntia. + +"Neljännellä hän kuoli. + +"Hän kuoli siis virantoimituksessaan. + +"Mutta mitäpä auttaa kaikkien pienten vihollisteni turmio, niin kauan +kuin Roomassani hallitsee vihollinen, joka on todella suuri", -- hän +vaikeni ja jatkoi sitten kiukkuisena -- "mutta vain mielettömän, +määrättömän hyvän onnensa avulla." + +"Nyt olet väärämielinen kuningas Totilaa kohtaan. + +"Hänen historiankirjoittajansa arvostelee häntä kerran --" + +"En ole hänen historiankirjoittajansa. + +"Olen hänen verivihollisensa. + +"Haa, minun täytyy vielä elää se päivä, jolloin näen tuon pojan +sydänveren tippuvan keihääni kärjestä. + +"Minä ymmärrän, miksi Akilleus vedätti voitetun Hektorin ruumista +kolmesti Trojan vallien ympäri. + +"Siitä alkaen, kun ryhdyin taisteluun Roomastani, ovat nuo +vaaleaveriset, tyttömäiset kasvot olleet vastassani ja useimmiten +voitokkaina. + +"Hän on riistänyt minulta rakkaimpani ja Roomani ja nyt viimeksi jalon +Plutoni. Piso kertoi, että barbaarit olivat isäntää etsiessään +löytäneet ratsun, jonka Syphax oli kätkenyt -- ja kuningas otti koko +Roomasta saadusta saaliista itselleen vain 'prefektin ratsun'. + +"Pudota, Plutoni, hänet selästäsi pää edellä ja polje hänen kallonsa +rikki!" + +"Sinä vihaat häntä tulisesti!" + +"Niin teen. Enkä vihaa häntä vain järjelläni, vaan koko syntyperäisellä +luonteellani. + +"Kun minun täytyi luovuttaa Forum romanum hänelle, vannoin, että hän +kuolee -- käteni kautta. + +"Mutta", virkkoi hän rauhallisempana, "milloin, milloin? + +"Milloin saan usutetuksi tuon hitaan jättiläisen, jota sanotaan +Justinianukseksi, goottien kimppuun? + +"Milloin kutsuu kohtalo taas minut Italian taistelutantereelle?" + +Samassa Syphax riensi sisään. + +"Herra", virkkoi hän, "minä pyydän sanansaattajan palkkiota. + +"Jossakin on ollut ukonilma. Se lähestyy nopeasti tätä kaupunkia. + +"Ilmassa pauhaa ja suhisee. + +"Kultaisessa palatsissa on omituista, salaperäistä liikettä. + +"Kaikilla porteilla on vartioita. Saapuvat sanansaattajat viedään heti +suljetuissa kantotuoleissa keisarin luo. + +"He eivät saa vaihtaa sanaakaan kenenkään kanssa. + +"Ja äsken kullalta kimalteleva orja toi kotiisi kirjeen keisarinnalta." + +Cethegus repäisi nopeasti auki purppurarihman, jonka sulkusinettinä oli +kyyhkynen -- Kypron vai helluntaijuhlan merkkikö lie tässä tapauksessa +ollut -- ja luki: + +"Kapitoliumin Jupiterille. + +"Älä lähde talostasi minnekään huomenna, ennenkuin kutsun sinut +luokseni. + +"Huomenna kutsuvat sinua kohtalosi ja -- Kypris." + + + + +YHDEKSÄS LUKU. + + +Seuraavana aamuna keisari Justinianus seisoi ajatuksiinsa vaipuneena +suuren kultaristin edessä huoneessaan. + +Hänen katseensa kuvasti vakavuutta, mutta ei pelkoa eikä epätoivoa. + +Hänen kasvonpiirteensä, jotka tavallisesti eivät olleet kauniit eivätkä +jalomuotoiset, ilmaisivat nyt sielun voimaa ja etevyyttä. + +Hän rypisti otsaansa ja silmäten uhkaavasti kultaristiä lausui: + +"Kovasti koettelet uskollista palvelijaasi, ristin Jumala! + +"Olisin ansainnut sinulta parempaa kohtelua, Herra Kristus. + +"Tiedäthän, että kaikki, mitä olen tehnyt, on tapahtunut sinun nimesi +kunniaksi. + +"Miksi eivät iskusi kohtaa vihollisiasi, pakanoita ja kerettiläisiä? +Miksi ne kohtaavat minua? + +"Mutta koska kerran niin tahdot, niin saat nähdä, että Justinianus osaa +tehdä muutakin kuin rakentaa kirkkoja." + +Hän lähti kävelemään ja silmäili samalla pitkin seiniä jalustoille +asetettuja entisten keisarien kuvia. + +"Suuri Konstantinus, Itä-Rooman perustaja, oikean uskon suojelija! + +"Vapisetko valtakuntasi puolesta? + +"Älä vapise. Ole levollinen. Sinä olet sen rakentanut ja Justinianus +suojelee sitä. + +"Teidän muiden oli helppo olla suuria, saada aikaan suuria -- + +"Augustus -- Antoninukset -- Trajanus -- Hadrianus -- te kaikki olitte +nousupuolella tai kukkulalla. + +"Mutta minun on koetettava pidättää pyörä, joka on alamäessä. + +"Minä pidätän sen. + +"Olen pidättänytkin. + +"Olenpa suurella vaivalla saanut sen hyvän joukon peräytymäänkin. + +"Katson rohkeasti teitä silmiin. Minun ei tarvitse hävetä. + +"Missä on villien kerettiläisten vandaalien valtakunta? + +"Pelätyn merikuninkaan Geiserikin jälkeläinen polvistui edessäni +hippodromissa. + +"Saadaan nähdä, eikö Justinianus voita Roomaa kuten hän voitti +Kartagonkin. + +"Barbaarit tahtovat väkisin rauhaa Italiaan. He saavatkin -- haudan +rauhaa." + +Ovenvartija ilmoitti: + +"Herra, senaatti on jo kokoontunut Jerusalemin saliin. + +"Keisarinna nousee juuri jalopeuranportaita." + +"Hyvä", sanoi Justinianus, "mene. + +"Koettelemuksen hetki on tullut Teodoralle. + +"Ja kaikille muillekin, jotka sanovat itseään neuvonantajikseni. + +"He eivät koskaan hätäänny, kun on kysymys pikkuasioista. + +"He ovat erittäin kekseliäitä ja tarkkanäköisiä, kun he, leväten +silkkipatjoillaan, tuomitsevat virkaveljiänsä maanpakoon ja riistävät +heiltä omaisuuden. + +"Valtakunnan ja keisarin majesteetti on näiden orjahuulten a ja o. + +"Katsokaamme, ajattelevatko he tänäänkin näin. + +"Älä vain petä minua tänään, hallitsijan tärkein taito: läpinäkymätön, +syvällinen teeskentelytaito. + +"Tänään koetetaan teidän voimianne, Bysantin valtiomiehet. + +"Minä aavistan, miten he kestävät kokeen. + +"Ja se ilahduttaa minua. + +"Teidän kunnottomuutenne on valtaistuimeni paras turva. + +"Ja samalla myöskin hallitustapani parhain puolustus. + +"Teidän pelokkaat sydämenne saavat selvästi huomata, että te, pelkurit, +kunniattomat, neuvottomat orjat tarvitsette ankaran herran." + +Kamariherrat tulivat sisään. + +Justinianus vaihtoi aamupuvun keisarilliseen valtiopukuun. + +Palvelijat auttoivat häntä polvistuneina. + +Hän puki ylleen valkosilkkisen, polviin saakka ulottuvan tunikan, joka +oli molemmilta sivuilta koristeltu kullalla ja jota purppurainen vyö +kiinnitti. Ihonmyötäiset housutkin olivat silkkiä ja purppuraa. + +Vaippaorja asetti hänen hartioilleen vaaleamman purppuravärisen, +komean, leveillä kultareunoilla koristellun keisarivaipan. Vaippaan oli +ommeltu punaisia ristejä sekä viheriäisellä silkillä symbolistisia +eläinten kuvia, etenkin lintuja. Mutta kuvat tuskin näkyivät yltympäri +neulottujen helmien ja jalokivien alta, jotka tekivät vaipan niin +raskaaksi, että laahuksen kantajien apu oli todella tervetullut. + +Kummassakin käsivarressa oli kolme leveää kultarengasta. + +Diadeemi oli puhdasta kultaa ja sen päällystän muodosti kaksi komeata +helmikaarta. + +Vaippaa kiinnitti oikealla olkapäällä kallisarvoinen solki. + +Valtikanvartija antoi hänelle käteen miestä pitemmän kultaisen +hallitsijansauvan, jonka yläpäätä koristi suuresta smaragdista tehty +maapallo. Pallon päällä oli kultainen risti. + +Keisari tarttui lujasti sauvaan ja hypähti leposohvalta. + +"Sandaalit puuttuvat, herra, koturnisandaalit", muistutti polvillaan +oleva kamariherra. + +"Ei, tänään en tarvitse koturneja", vastasi Justinianus lähtien +huoneesta. + +Keisari meni jalopeuraportaiden yli -- nämä olivat saaneet nimensä +kahdestakymmenestäneljästä suuresta marmorijalopeurasta, jotka +Belisarius oli tuonut Kartagosta ja jotka olivat asetetut parittain +portaiden molemmille puolille -- alemmassa kerroksessa olevaan palatsin +suureen neuvottelusaliin, 'Jerusalemin saliin'. + +Sali taas oli saanut nimensä porfyyripatsaista, onyxmaljoista, +kultapöydistä ja lukemattomista kulta-astioista, joita oli asetettu +seinille ja lyhyitten patsasten päälle ja jotka olivat muinoin olleet +Jerusalemin temppelissä. + +Titus oli valloitettuaan kaupungin tuonut nämä aarteet Roomaan. + +Roomasta merikuningas Geiserik oli vienyt vandaalien +lohikäärmelaivoilla nämä aarteet sekä keisarinna Eudoxian +pääkaupunkiinsa Kartagoon. + +Ja viimeksi Belisarius oli tuonut ne Afrikasta Itä-Rooman keisarille. \ + +Salin kupukatto oli tehty taivaankantta jäljitellen kallisarvoisista +sinisistä puolijalokivistä. Paitsi aurinkoa, kuuta, Jumalan silmää, +karitsaa, kalaa, lintua, palmua, viiniköynnöstä, yksisarvista ja muita +kristillisyyden vertauskuvia oli kattoon mosaiikkina kudottu kullasta +koko linnunrata lukemattomine tähtineen. + +Kuvun kustannukset laskettiin nousevan yhtä suureen summaan kuin koko +valtakunnan maavero neljänkymmenenviiden vuoden aikana. + +Vastapäätä kolmen kaaren muodostamaa oviaukkoa, jonka verhot kätkivät +-- se oli ainoa ovi koko salissa, -- ja jonka ulkopuolella oli +vartioimassa kolminkertainen rivi keisarillisia henkivartioita -- +'kultakilpiä' -- puolipyöreän salin perällä sijaitsi valtaistuin ja +siitä vasemmalle hiukan matalampi keisarinnan valtaistuin. + +Kun Justinianus saapui saliin suuren palvelijajoukon saattamana, +heittäytyivät kaikki läsnäolijat -- vaikka he olivatkin valtakunnan +arvokkaimpia henkilöitä -- kasvoilleen maahan. + +Keisarinnakin nousi seisomaan, taivutti päänsä syvään ja pani kätensä +ristiin rinnalleen. Hänen pukunsa oli aivan samanlainen kuin +keisarinkin. Hänenkin valkoisen stolansa päällä oli purppuravaippa, +jossa ei sentään ollut keisarillista kultareunusta. + +Hänelläkin oli valtikka, mutta se oli aivan lyhyt ja norsunluinen. + +Keisarinna silmäsi ylenkatseellisesti patriarkkoja, arkkipiispoja, +piispoja, patriiseja ja senaattoreja, jotka olivat kaaressa +valtaistuimen ympärillä. Heitä oli kolmekymmentä. Kullakin oli +silkkipatjalla päällystetty kultatuoli. + +Justinianus astui nopeasti, varmoin askelin salin läpi kulkevaa +käytävää pitkin valtaistuimelle heiluttaen valtikkaa kädessään. + +Kaksitoista ylhäisintä palatsinvirkamiestä oli valtaistuimen luona. +Jokaisella oli kädessä valkoinen sauva. + +Torven törähdys antoi kumartuneille nousemismerkin. + +"Me olemme kutsuneet", alkoi keisari, "teidät, pyhät piispat, ja +valistuneet senaattorit, kysyäksemme teiltä neuvoa sangen tärkeässä +asiassa. + +"Mutta miksi on poissa Narses, magister militum per orientem?" + +"Hän saapui vasta eilen Persiasta ja on nyt pahasti sairaana", ilmoitti +pääairut. + +"Missä on questor sacri palatii Tribonianus?" [Pyhän palatsin +asioidenhoitaja.] + +"Hän ei ole vielä palannut Berytuksesta, jonne hän meni lähettiläänä." + +"Miksi on poissa Belisarius magister militum per orientem extra +ordinem?" [Erikoismääräyksen saanut sotilasten päämies Itämailla.] + +"Hän ei asu Bysantissa, vaan Sycaessa Aasian puolella, punaisessa +talossa." + +"Hän pysyttäytyy hyvin erillään meistä punaisessa talossaan. + +"Se ei miellytä meitä. + +"Miksi hän pelkää katsettamme?" + +"Hän ei ollut siellä." + +"Eikö hän ollut näkinkenkätalossaankaan vapautettunsa Photiuksen +luona?" + +"Hän oli lähtenyt metsästysretkelle koettelemaan persialaisia +metsästysleopardejaan", ilmoitti miekkamiesten päällikkö Leo. + +"Hän ei ole koskaan siellä, missä häntä tarvittaisiin. + +"Sensijaan hän on aina siellä, missä häntä ei tarvittaisi. + +"En ole tyytyväinen Belisariukseen. -- + +"Kuulkaa nyt, mitä on tapahtunut, mitä olen viime päivinä monelta +taholta saanut tietää kirjeellisesti. + +"Saattepa vielä kuulla erinäisten lähettiläiden suusanallisiakin +kertomuksia. + +"Te tiedätte, että olemme antaneet Italiassa sodan toistaiseksi raueta, +koska -- sotapäälliköillämme oli toisia tehtäviä. + +"Te tiedätte, että barbaarikuningas pyysi rauhaa ja Italian +luovuttamista. + +"Me hylkäsimme pyynnön ja jäimme odottamaan soveliasta tilaisuutta. + +"Hylkäykseen ei gootti vastannut sanoin, vaan hurjanrohkein teoin. + +"Te ette tiedä siitä mitään -- eikä Bysantissa kukaan muukaan -- sillä +pidimme sen omana salaisuutenamme, koska sanomat mielestämme olivat +mahdottomia tai ainakin liioiteltuja. + +"Mutta kaikki, mitä ilmoitettiin, oli totta. Kuulkaa siis ja neuvokaa. + +"Barbaarikuningas lähetti Dalmatiaan sotajoukon ja laivaston mitä +suurimmassa salaisuudessa ja samalla nopeasti. + +"Laivasto laski Salonan luona Muicurumin satamaan ja sotajoukko +valloitti tuon vahvan kaupungin väkirynnäköllä. + +"Samalla tavalla laivasto yllätti Laureatan merikaupungin. + +"Salonassa oleva päällikkömme Claudianus lähetti lukuisia vahvasti +miehitettyjä aluksia valloittamaan kaupungin takaisin. + +"Mutta goottiherttua Guntaris voitti suuressa meritaistelussa +laivastomme ja valtasi poikkeuksetta kaikki aluksemme, jotka vietiin +riemukulussa Laureatan satamaan. + +"Centumcellaen luona kuningas varusti toisen laivaston, johon kuului +neljäsataa suurta alusta. + +"Sen muodostivat suurimmaksi osaksi meidän aluksemme, jotka lähetettiin +täältä Sisiliaan Belisariukselle ja jotka tietämättä, että melkein +kaikki Italian satamat olivat joutuneet goottien haltuun, laskivat +maihin, jolloin goottikreivi Grippa ne valtasi. + +"Uuden laivaston päämäärä oli toistaiseksi tuntematon. + +"Äkkiä barbaarikuningas itse ilmestyi laivastoineen Regiumin edustalle +Bruttian eteläkärkeen. Me saimme tämän vahvan merikaupungin +ensimmäisellä sotaretkellä heti haltuumme ja siitä alkaen se on +pysynytkin omanamme. + +"Urhoollisen vastarinnan jälkeen herulit ja massageetit antautuivat. + +"Totila tyranni riensi sitten nopeasti Sisiliaan riistääkseen meiltä +tuon Belisariuksen ensimmäiseksi valloittaman alueen. + +"Hän voitti roomalaisen Domnentioluksen, joka oli tullut häntä vastaan +avonaiselle kentälle ja valtasi nopeasti koko saaren. + +"Vain Messana, Panormus ja Syracusa puolustivat vahvoja muurejaan. + +"Laivaston, jonka lähetimme Sisilian avuksi, myrsky hajoitti. + +"Toisen laivaston luoteistuuli pakotti palaamaan Peloponnesoon. + +"Samalla kertaa kolmas tuon väsymättömän kuninkaan laivastoista +purjehti erään kreivi Hadusuntin johdolla Korsikaa ja Sardiniaa +valloittamaan. + +"Edellinen saari joutui goottien haltuun heti, kun sen pääpaikan +Alerian keisarillinen varusväki oli joutunut tappiolle taistelussa. + +"Rikas korsikalainen Furius Ahalla, joka omistaa suurimman osan saarta, +oli matkoilla Intiassa. + +"Mutta hänen vuokralaisensa ja siirtolaisensa olivat saaneet käskyn, +ettei gooteille, jos nämä laskisivat maihin, saisi tehdä vastarintaa, +vaan piti heille hankkia muonaa ja kaikkea hyvää. + +"Korsikasta barbaarit suuntasivat kulkunsa Sardinian saareen. + +"Täällä he voittivat Karaliksen luona ne joukot, jotka magister militum +oli lähettänyt Afrikasta saaren suojelemiseksi. + +"Sitten barbaarit valloittivat useita kaupunkeja, kuten Sulcin, Castra +Trajanin ja Turreen. + +"Molemmille näille saarille on asettunut gootteja. + +"He pitävät näitä Italian goottivaltakuntaan kuuluvina osina. + +"He asettavat kaikkiin kaupunkeihin goottikreivejä. + +"Ja he nostavat verot goottien asetusten mukaan. Ne ovat -- +käsittämätöntä kyllä -- paljon pienemmät kuin meidän veromme. + +"Ja saarten asukkaat selittävät hävyttömästi, että he maksavat +mieluummin barbaareille viisikymmentä kuin meille yhdeksänkymmentä. + +"Mutta ei vielä kyllä. + +"Tyranni Totila lähti laivastoineen Sisiliasta koilliseen ja yhtyi +neljänteen, kreivi Tejan johtamaan laivastoon Hydruksen kohdalla. + +"Osa laivastoa laski sitten kreivi Torismutin johdolla maihin +Korkyrassa, valtasi saaren sekä vähitellen sieltä käsin kaikki läheiset +saaret. + +"Mutta ei vieläkään kyllin. + +"Tyranni Totila ja kreivi Teja hyökkäävät jo valtakuntamme varsinaisiin +maakuntiin." + +Pelon aiheuttama mutina keskeytti keisarillisen puhujan. + +"He laskivat maihin Epirus vetuksen satamissa, valloittivat Vanhasta +Dodonasta lounaaseen olevat Nikopoliksen ja Ankisuksen kaupungit ja +valtasivat suuren joukon näillä vesillä olevia aluksiamme. + +"Tähän saakka ilmoittamani seikat lienevät olleet omiaan herättämään +harmianne barbaarien hävyttömyyden johdosta. + +"Se, mitä nyt vielä teille ilmoitan, koskenee teihin toisella tavalla. + +"Lyhyesti sanoen: eilen saapuneet viestit kertovat seuraavaa: + +"Gootit lähestyvät täyttä vauhtia Bysanttia." + +Tämän kuullessaan jotkut senaattoreista hypähtivät paikoiltaan. + +"Barbaarit käyvät kimppuumme kahdelta eri taholta. + +"Heidän yhdistynyt laivastonsa herttua Guntariksen ja kreivien Markjan, +Gripan ja Torismutin johdolla on voittanut kaksipäiväisessä +meritaistelussa saaristomaakuntiemme laivaston ja pakottanut sen +Sestoksen ja Abydoksen väliseen ahtaaseen salmeen. + +"Heidän maa-armeijansa taas on kulkenut Totilan ja Tejan johdolla +Epiruksen halki ja Dodonan ohi Makedoniaa kohti. Tessalonike on jo +vaarassa. + +"'Uudet muurit', jotka sinne rakennutimme, on kreivi Teja valloittanut +ja hajoittanut. + +"Tie Bysanttiin on vapaa. + +"Barbaarien ja meidän välillämme ei ole ainoatakaan sotajoukkoa. + +"Kaikki sotajoukkomme ovat Persian rajoilla. + +"Ja kuulkaa nyt, mitä barbaarikuningas meiltä vaatii. + +"Onneksi Jumala on sokaissut hänet ja peittänyt heikkoutemme häneltä. + +"Kuulkaa siis! Hän pyytää uudestaan meiltä rauhaa aivan samanlaisin +ehdoin kuin neljä kuukautta sitten. + +"Vain Sisilian hän vaatii lisäksi. + +"Mutta kaikki muut valloittamansa paikat hän luovuttaa meille ilman +miekan iskua, jos vain tunnustamme Italian heidän omakseen. + +"Kun minulla ei ollut mitään keinoja -- ei laivoja eikä sotajoukkoja -- +hänen pidättämisekseen, jos hän ryntäisi eteenpäin, pyysin häneltä +aselepoa. + +"Tähän hän suostui sillä edellytyksellä, että rauha saadaan aikaan. + +"Minä suostuin siihen. -- -- --" + +Hän silmäsi nyt tutkivasti läsnäolevia, salavihkaa keisarinnaakin. + +Senaattorit nähtävästi päästivät helpotuksen huokauksen. + +Keisarinna sulki silmänsä peittääkseen niiden ilmeen keisarilta. + +Hän puristi suonenvedontapaisesti valtaistuimensa kultaista käsipuuta. + +"Mutta vain sillä ehdolla, että sitä ennen tahdon kuulla puolisoni, +joka viimeksi ainakin puhui rauhan puolesta, ja viisaan senaattini +mielipidettä. + +"Lisäsin vielä, että itse puolestani olen taipuvainen rauhaan." + +Senaattorien kasvojen ilme muuttui huomattavasti iloisemmaksi. + +"Ja luulin voivani sanoa jo edeltäpäin neuvoskuntani mielipiteen. + +"Silloin kuninkaan käskystä kreivi Tejan ratsumiehet pysähtyivät, +vaikkakin vastahakoisesti, Tessaloniken edustalla. Valitettavasti he +ottivat sitä ennen kaupungin piispan vangiksi. + +"Mutta he lähettivät hänet yhdessä useiden muiden vangittujen kanssa +tänne tuomaan kirjeitä ja sanomia. + +"Kuulkaa itse heitä. + +"Sitten tehkää päätöksenne. + +"Ottakaa samalla huomioon, että barbaarit ovat muutamassa päivässä +porttiemme edustalla, jos hylkäämme heidän vaatimuksensa. + +"Muistakaa, että meidän on vain luovuttava Italiasta, joka +vuosikymmeniä on ollut poissa valtakuntamme yhteydestä ja jota +Belisariuksen kaksi sotaretkeä ei ole voinut valloittaa meille +takaisin. + +"Tuokaa lähettiläät sisään." + +Henkivartijat saattoivat nyt kaariaukkojen kautta sisään useita +mieshenkilöitä, joista osa oli hengellisissä, osa virka- ja osa +sotilaspuvuissa. + +He heittäytyivät maahan Justinianuksen valtaistuimen eteen vapisten ja +huokaillen. Jotkut aivan itkivätkin. + +Merkin saatuaan he nousivat ylös ja asettuivat valtaistuimen portaiden +ääreen. + +"Teidän anomuskirjanne ja valituksenne luin jo eilen", sanoi keisari. + +"Protonotarius, lue ääneen vain se kirje, jonka Nikopoliksen vangittu +piispa ja silloin vain haavoittunut comes per Illyricum -- hän on +sittemmin kuollut haavoihinsa -- ovat kirjoittaneet." + +"Justinianukselle, roomalaisten voittamattomalle keisarille. + +"Dorotheos, Nikopoliksen piispa ja Nazares, comes per Illyricum. + +"Se paikka, jossa tämän kirjoitamme, on paras todistus sanojemme +vakavuudesta. + +"Kirjoitamme tämän goottiruhtinaan Italia-nimisessä laivassa. + +"Kun näitä rivejä luet, lienet jo saanut tiedon laivastosi tappiosta, +saarten menettämisestä, 'uusien muurien' valloittamisesta ja Illyrian +maa-armeijan tuhoamisesta. Nopeammin kuin sanansaattajat, nopeammin +kuin pakolaiset näistä taisteluista, gootit ovat olleet kimpussamme. + +"Nikopoliksen valloitti goottikuningas ja hän säästi kaupungin. + +"Ankisuksen valtasi kreivi Teja, mutta hän sen heti poltatti. + +"Minä, Nazares, olen jo kolmekymmentä vuotta ollut sotilaana, mutta en +ole koskaan vielä nähnyt sellaista rynnäkköä kuin kreivi Tejan johtama +Ankisuksen valloitus. + +"Nuo gootit ovat kerrassaan vastustamattomia. + +"Heidän ratsumiehensä temmeltävät Tessalonikesta Filippiin saakka. + +"Gootit Illyrian sydämessä! + +"Kuuteenkymmeneen vuoteen ei sellaista ole tapahtunut. + +"Ja kuningas on vannonut palaavansa joka vuosi, kunnes hän on saanut +rauhan -- tai Bysantin. + +"Saatuaan haltuunsa Korkyran ja lähisaaret hän on valtakuntasi +kynnyksellä. + +"Ja kun Jumala on tehnyt tuon kuninkaan sydämen niin lempeäksi, että +hän tarjoaa sinulle rauhaa hyvillä ehdoilla -- hän vaatii vain sen, +mikä hänen hallussaan jo on -- rukoilemme vapisevin alamaistesi ja +savuavien kaupunkiesi nimessä: tee rauha. + +"Pelasta meidät ja pelasta Bysantti. + +"Sillä helpommin sotapäällikkösi Belisarius ja Narses pysähdyttävät +aamuauringon ja pohjoistuulen kuin kuningas Totilan ja hirmuisen +Tejan." + +"He olivat vankeina kirjoittaessaan", keskeytti keisari lukijan. + +"He kirjoittivat mahdollisesti tällä tavalla goottien uhatessa +kuolemalla. + +"Puhukaa te nyt, sinä, Tessaloniken kunnianarvoisa piispa Teofilos, +sinä, Dodonan logoteti Anatolius ja sinä, Parmenio, makedonialaisten +keihäsmiesten urhea päällikkö. Te olette turvassa täällä +keisarillisessa palatsissa. Te olette nähneet barbaarien johtajat. +Mitä neuvotte?" + +Silloin Tessaloniken iäkäs piispa heittäytyi uudestaan polvilleen ja +lausui: + +"Oi, roomalaisten keisari! Barbaarikuningas Totila on kerettiläinen ja +siis ikuisesti tuomittu kadotukseen. + +"Mutta juuri tuo on pannut minut epäilemään kirkkomme perusoppeja. + +"Sillä en ole koskaan nähnyt ihmistä, jossa kaikki kristilliset hyveet +esiintyvät niin täydellisinä. + +"Älä taistele hänen kanssaan. + +"Haudan tuolla puolen hän on tuomittu ikuiseen kadotukseen. + +"Mutta -- en voi sitä käsittää -- maan päällä siunaa Jumalan armo +kaikkia hänen askeleitaan. Hän on vastustamaton." + +"Minä käsitän sen kyllä", puuttui logoteti Anatolius puheeseen. + +"Hän valloittaa ihmisten sydämet viekkaudella. Hänen erittäin +onnistunut teeskentelynsä voittaa kuuluisan ja moititun kreikkalaisen +viisaudenkin. + +"Tuo barbaari näyttelee armeliaan ihmisystävän osaa niin erehdyttävän +luonnollisesti, että hän aikoi pettää minutkin. Mutta minä selitin +itselleni, ettei maailmassa ole olemassakaan sellaista, mitä tuo gootti +esittää -- näyttelijänä. + +"Hän uskottelee, että hän todella säälii voitettuja vihollisiaan. + +"Hän ruokkii nälkäisiä, hän on jakanut verorahastojesi säästöt, +keisari, maalaisille, joiden maat ovat sodan jaloissa turmeltuneet. + +"Hän antaa miehille koskemattomina takaisin vaimot, jotka ovat +lähetetyt pakoon metsiin, mutta joutuneet hänen kaikkialla läsnäolevien +ratsumiestensä käsiin. + +"Hän ratsastaa kaupunkeihin kauniin pojan soittaessa harppua ja +taluttaessa hänen ratsuaan. + +"Tiedätkö, mitä siitä seuraa? + +"Omat alamaisesi, roomalaisten keisari, menevät hänen puolelleen, +tuovat hänelle tietoja ja antavat hänen haltuunsa kahleissa ne +virkamiehet, jotka ovat totelleet ankaraa verolakiasi. + +"Niin tekivät minulle itselleni Dodonan talonpojat ja siirtolaiset. + +"Tuo barbaari on ehdottomasti vuosisadan parhain näyttelijä. + +"Sillä se ei voi olla totta. + +"Mutta tuo viisas teeskentelijä osaa muitakin sotatemppuja. + +"Hän on tehnyt sopimuksen kaukaisten persialaisten, perivihollisesi +Kosroen kanssa keskinäisestä avustuksesta sinua vastaan käytävässä +sodassa. + +"Me itse näimme persialaiset lähettiläät, jotka lähtivät hänen +leiristään itää kohti ratsastamaan." + +Makedonialaisten päällikkö puhui: + +"Roomalaisten hallitsija! Sen jälkeen kun kreivi Teja sai haltuunsa +Tessaloniken sotatien, ei valtaistuimesi ja hänen sotakirveensä välillä +ole muuta kuin tämän kaupungin muurit. + +"Hän, joka teki 'uusia muureja' vastaan kahdeksan rynnäkköä ja +valloitti ne yhdeksännellä, nousee kymmenennellä rynnäköllä Bysantin +valleille. + +"Vain seitsemänkertaisella ylivoimalla saat gootit karkoitetuksi. + +"Jollei sinulla ole sellaista sotajoukkoa, niin tee rauha. + +"Rauhaa, rauhaa rukoilemme sinulta vapisevien maakuntiesi Epiruksen, +Tessalian ja Makedonian nimessä. + +"Lähetä gootit maasta! + +"Älä salli Alarikin ja Teoderikin päivien kamalalla tavalla uudistua. + +"Rauha goottien kanssa! Rauha! Rauha!" + +Ja kaikki lähettiläät, piispat, virkamiehet ja sotilaat lankesivat +polvilleen ja huusivat rukoillen: + +"Rauha!" + +Tämä kohtaus vaikutti peloittavasti keisarin neuvoskuntaan. + +Usein sattui kyllä, että Itä-Rooman kaukaisimmilla rajoilla idässä +persialaiset ja saraseenit, etelässä maurit, luoteessa bulgarit ja +slaavit hyökkäsivät ryöstäen valtakunnan rajan yli, voittivat +läheisimmät joukot ja palasivat rankaisematta omille alueilleen +saaliineen. + +Mutta ennen kuulumatonta oli, että viholliset pitivät pitkät ajat +hallussaan kreikkalaisia saaria, että barbaarit valloittivat ja +hallitsivat kreikkalaisia rannikkokaupunkeja ja että germaanit +valtasivat Bysanttiin vievät tiet. + +Senaattorit ajattelivat kauhulla päivää, jona goottilaivat ja goottien +sotajoukot valtaisivat kaikki Kreikan saaret ja ryntäisivät Bysantin +valleille. Vain kaikkiin heidän vaatimuksiinsa suostuminen pelastaisi +kaupungin valloitukselta. He olivat jo kuulevinaan mustan Tejan +hirmuiset kirveeniskut. + +Kaikkien kasvoilla kuvastui avutonta pelkoa. + +Levollisena Justinianus katseli sekä vasemmalla että oikealla +puolellaan olevia senaattoreja. + +"Te olette kuulleet", alkoi hän, "mitä kirkko, valtio ja armeija +toivovat. + +"Minä pyydän neuvoanne. + +"Aselevon olemme jo saaneet. + +"Onko siitä tuleva sota vai rauha? + +"Rauha saadaan helpolla. Luovuttamalla jo menetetty Italia. + +"Se teistä, joka kannattaa sotaa, nostakoon kätensä." + +Ei yksikään nostanut kättään. + +Senaattorit, näet, pelkäsivät Bysantin puolesta. Eikä ollut +epäilystäkään siitä, että keisari puolusti rauhaa. + +"Senaattini puolustaa yksimielisesti rauhaa. + +"Aavistin sen edeltä päin", virkkoi Justinianus omituisesti hymyillen. + +"Olen aina tottunut seuraamaan viisaiden neuvonantajieni ohjeita. + +"Entä keisarinna?" + +Silloin Teodora hypähti raivostuneen käärmeen tavoin paikaltaan ja +heitti lyhyen, norsunluisen valtikkansa luotaan niin kiivaasti, että se +lensi kauas lattialle. + +Kaikkien senaattorien kasvoilla kuvastui hämmästystä ja pelkoa. + +"Niin menköön", huusi hän voimainsa takaa, "uskoni Justinianukseen ja +hänen keisarilliseen korkeuteensa, mikä vuosikausia on ollut ylpeyteni. + +"Niin menköön huoli valtakunnasta ja sen kunniasta. + +"Voi, Justinianus, voi minua ja voi sinua, joka päästät sellaisia +sanoja suustasi." + +Hän peitti päänsä purppuravaippaansa salaten siten tuskansa, joka oli +aiheuttanut tämän kohtauksen. + +Keisari kääntyi häneen päin. + +"Kuinka, Augusta, puolisomme, joka Belisariuksen kotiin tulosta saakka +aina on puoltanut rauhaa -- lukuunottamatta pientä poikkeusta -- hän +puoltaa nyt tällaisena vaaran aikana --" + +"Sotaa", huusi Teodora pudottaen vaipan kasvoiltaan. + +Vakava totisuus teki hänen kasvonsa kauniimmiksi kuin leikkisä hymy +koskaan oli tehnyt. + +"Täytyykö minun, vaimosi, muistuttaa sinua kunnian vaatimuksista? + +"Sinäkö sallisit barbaarien asettua asumaan valtakuntaasi, sinäkö +taipuisit heidän uhkauksistaan? + +"Sinä, joka olet uneksinut Konstantinuksen valtakunnan saattamista +uuteen loistoon. + +"Sinäkö Justinianus, jonka kunnia on Persicius, Vandalicus, Alanicus ja +Gothicus, sallisit tuon goottinuorukaisen vetää itseäsi parrasta, minne +hän haluaa? + +"Silloin et ole se Justinianus, jota maailma ja Teodora ovat +vuosikausia ihailleet. + +"Kunnioituksemme oli erehdystä." + +Silloin Bysantin patriarkka -- hän luuli yhä vielä, että keisari oli +järkähtämättömästi päättänyt suostua rauhaan -- uskalsi nousta +vastustamaan keisarinnaa, joka ei aina ollut turhan tarkkaan +noudattanut hänen edustamansa oikeauskoisuuden kaikkia hienoja +vivahduksia. + +"Kuinka", virkkoi hän, "korkea hallitsijatarko kehoittaa veriseen +sotaan? + +"Pyhällä kirkolla ei ainakaan ole minkäänlaista syytä puolustaa +kerettiläisiä. + +"Mutta kun nuori kuningas on erittäin lempeä Italian katolilaisille, +niin voimme odottaa soveliaampaa aikaa, jolloin --" + +"Ei, pappi", tiuskaisi Teodora, "tämän valtakunnan häväisty kunnia ei +voi odottaa. + +"Oi, Justinianus" -- tämä oli yhä vaiti ja sulki silmänsä, etteivät ne +ilmaisisi hänen oikeata mielipidettään. + +"Oi, Justinianus, älä salli minun, älä salli maailman pettyä suhteesi. + +"Sinä et voi häpeällisesti sallia itseäsi pakotettavan sellaiseen, +johon et pyydettäessä suostunut. + +"Täytyykö minun muistuttaa sinua siitä, miten jo kerran ennenkin +vaimosi neuvot ja rohkeus pelastivat kunniasi ja valtaistuimesi? + +"Oletko jo ennättänyt unohtaa Niken kamalan kapinan? + +"Oletko jo unohtanut, miten yhtyneet sirkuksen puolueet, miten Bysantin +raivoisa roskaväki vyöryi tätä taloa kohti? + +"Liekit ja huudot 'alas tyranni' nousivat tämän talon katon tasalle. + +"Pakoa tai myöntymistä kaikki nämä pyhät piispat ja viisaat +senaattorit, vieläpä sotapäällikkösikin neuvoivat silloinkin. + +"Narses oli silloin Persiassa ja Belisariuksen olivat kapinoitsijat +pakottaneet peräytymään meripalatsiin. + +"Kaikki miehet vapisivat. + +"Silloin vaimosi Teodora oli ainoa sankari rinnallasi. + +"Jos olisit myöntynyt tai paennut, olisivat luultavasti valtaistuimesi +ja henkesi olleet hukassa. Ainakin olisi kunniasi ollut mennyttä. + +"Sinä horjuit ja aioit paeta. + +"'Pysy ja -- jos siksi käy -- kuole Justinianuksena', sanoin sinulle +silloin, 'mutta kuole ainakin purppuravaatteissa.' + +"Sinä noudatit neuvoani, ja rohkeutesi pelasti sinut. Sinä odotit +kanssani kuolemaa valtaistuimellasi -- ja Jumala lähetti Belisariuksen +avuksi ja me voitimme. + +"Samoin puhun nytkin. + +"Älä väisty, roomalaisten keisari. Älä myönny barbaarien vaatimuksiin. + +"Pysy lujana. Hautaudu kultaisen porttisi raunioihin, jos raivoavan +gootin sotakirves murtaa sen... + +"Mutta kuole keisarina. + +"Germaanien määrätön röyhkeys on häväissyt tätä purppuraa. + +"Näin heitän sen luotani ja vannon, etten pane sitä ennen hartioilleni, +ennenkuin joka ainoa gootti on poissa tämän valtakunnan alueelta." + +Hän repäisi yltään purppuravaipan ja heitti sen valtaistuimen +portaille. Sitten hän aikoi taas istuutua tuolilleen. + +Mutta Justinianus veti hänet luokseen ja painoi rintaansa vasten. + +"Teodora", huudahti hän säkenöivin silmin, "kallis vaimoni! + +"Sinä et tarvitse purppuraa hartioillasi. Henkesi on purppuraan puettu. + +"Sinä yksin ymmärrät Justinianusta. + +"Sota ja tuho barbaareille." + +Senaattorit vapisivat pelosta katsoessaan tuota omituista näytelmää. + +"Niin", lausui keisari kääntyen heidän puoleensa, "viisaat isät. Te +olitte liian viisaita ollaksenne urhoollisia miehiä. + +"On tosin suuri kunnia olla Konstantinuksen jälkeläinen. + +"Mutta ei ole suurikaan kunnia olla teidän hallitsijanne. + +"Pelkään vihollisteni olevan oikeassa. Konstantinus istutti tänne vain +Rooman nimen, kuolleen muumion. Rooman sielu on jo paennut. + +"Voi tätä valtakuntaa! + +"Jos se olisi vapaa, jos se olisi tasavalta, olisi se tänään vaipunut +häpeään. + +"Sillä täytyy olla hallitsija, joka sen vetää ylös, kuten suohon +vaipuvan ratsun, ankara ratsumies, joka käyttää piiskaa, suitsia ja +kannuksia." + +Silloin saapui ovelle pieni kumaraharteinen mies, joka kainalosauvan +nojassa nilkutti salin läpi valtaistuimen juurelle. + +"Roomalaisten keisari", sanoi hän noustuaan tervehdysasennostaan +lattialta, "tautivuoteelleni sain epämääräisiä tietoja barbaarien +röyhkeydestä ja täällä tällä hetkellä päätettävistä asioista. + +"Silloin nousin ylös ja raahasin itseni vaivoin tänne, sillä minun +täytyy nyt sinun suustasi saada varmuus siitä, olenko aina ollut narri +pitäessäni sinua useista pikkumaisuuksista huolimatta suurena +hallitsijana, ja täytyykö minun heittää päällikkösauvani syvimpään +kaivoon vai voinko vielä sitä kunnialla kantaa? + +"Sano vain yksi sana. + +"Sotako vai rauha?" + +"Sota, magister militum", vastasi Justinianus ilosta loistavin kasvoin. + +"Voitto, Justinianus", huudahti päällikkö heittäen kainalosauvansa +pois. + +"Salli minun suudella käsiäsi, imperator." + +Hän linkutti pitkin valtaistuimen portaita keisarin luo. + +"Mutta, patricius", ivaili Teodora, "sinähän olet kerrassaan mies. + +"Sinähän olet tähän saakka aina vastustanut goottisotaa. + +"Oletko äkkiä tullut kunnianhimoiseksi?" + +"Kunnianhimoiseksiko?" vastasi Narses. + +"Sen kauniin saippuakuplan perässä, jota kunniaksi sanotaan, juoskoon +Belisarius, tuo suuri lapsi. + +"En ole kunnianhimoinen, mutta valtakunta on nyt vaarassa. + +"Niin kauan kuin idästä päin vaara uhkasi, puolustin sotaa persialaisia +vastaan. Goottien taholta ei ollut mitään pelättävää. + +"Mutta nyt ovat sinun hurskautesi, keisarinna, ja Belisariuksen +sankarimiekka niin kauan sohineet tuota vaapsahaispesää, että koko +parvi lentää meille päin silmiä. + +"Nyt vaara uhkaa sieltä päin ja siksi Narses kannattaa goottisotaa. + +"Gootit ovat lähempänä Bysanttia kuin Kosroes itärajaamme. + +"Se, joka tuon Totilan tavoin voi pelastaa valtakuntansa varmasta +perikadosta, voi paljon helpommin syöstä toisen valtakunnan turmioon. + +"Tuo nuori kuningas tuntuu olevan ihmeitten tekijä, joka pystyy mihin +hyvänsä." + +"Tällä kertaa on osakseni tullut se harvinainen ilo", lausui +Justinianus, "että keisarinna ja Narses ovat olleet samaa mieltä." + +Hän aikoi tämän sanottuaan lähteä pois kokoussalista. + +Silloin keisarinna tarttui hänen käsivarteensa ja sanoi: + +"Pysähdy, puolisoni. + +"Olen tänään toisen kerran osoittautunut parhaaksi neuvonantajaksesi. + +"Myönnäthän sen. + +"Kuule siis, mitä minulla on vielä sanottavana ja seuraa neuvoani. + +"Pidä koko tuo viisas joukko, paitsi Narsesta, huomiseen saakka +vankina. + +"Älkää vapisko, illustrissimi, tällä kertaa ei henkenne ole vaarassa. + +"Te ette osaa pitää suutanne kiinni, jollei teiltä leikata kieltä. + +"Tällä kertaa tyydymme sen sijaan sulkemaan teidät tänne. + +"On olemassa salaliitto henkeäsi tai ainakin vapaata päätösvaltaasi +vastaan, Justinianus. + +"Sinua on tahdottu pakottaa sotaan gootteja vastaan. + +"Nythän sota on tosin päätetty, mutta ensi yönä tai huomisaamuna on +salaliiton määrä puhjeta. + +"Nyt on pääasia, että salaliittolaisten annetaan toimia vapaasti. + +"He eivät saa tietää, että heidän tarkoitusperänsä jo on saavutettu, +sillä silloin he varmaankin luopuisivat aikeestaan. + +"Vaarallisia, hyvin epäilyttäviä ja -- oi, Justinianus -- hyvin, hyvin +_rikkaita_ henkilöitä on osallisina salaliitossa. + +"Olisi suuri vahinko, jos he pääsisivät pakoon virittämästäni +verkosta." + +Justinianus ei näyttänyt erityisesti säikähtyvän salaliitosta +kuullessaan. + +"Minäkin tiesin siitä", sanoi hän. + +"Mutta onko se jo niin pitkälle kehittynyt? + +"Joko huomenna varhain? + +"Teodora", huudahti hän, "sinä olet valtakunnalleni tärkeämpi kuin +Belisarius ja Narses. + +"Kuule, kultakilpien päällikkö. Sinä pidät kaikki täällä koossa olevat +vankeina siksi, kunnes Narses tulee heitä päästämään. + +"Muistelkaa tätä hetkeä, hurskaat ja viisaat isät, ja mitä se ehkä voi +teille opettaa. + +"Narses tulee mukanamme." + +Hän lähti salista. + +Oviaukkoihin ilmestyi heti sen jälkeen henkivartijain joukko. + + + + +KYMMENES LUKU. + + +Keisari pyysi keisarinnan ja Narseksen mukaansa huoneisiinsa. + +Saavuttuaan sinne hän syleili uudestaan, kolmannesta henkilöstä +huolimatta, hellästi ja sydämellisesti puolisoaan. + +"Innostuksesi ilahduttaa minua. + +"Minä olen ylpeä vaimostani. + +"Oi, miten jalo vihasi kaunisti sinua, Teodora. + +"Miten voin sinut palkita? + +"Saat itse määrätä suosioni ja kiitollisuuteni osoituskeinon, paras +neuvonantajani ja kanssahallitsijani." + +"Jos minä, heikko nainen, uskallan todella uskoa, että saan ottaa osaa +tämän sodan suunnittelemiseen, niin pyydän ensin sinun ilmaisemaan, +miten olet aikonut sodan johdon järjestää?" + +"Joka tapauksessa lähetän Italiaan kaksi sotapäällikköä. En uskalla +enää ketään lähettää yksin sen jälkeen, kun Belisarius leikki siellä +kruunulla. Hänet minä kuitenkin taas lähetän sinne, se on varma +päätökseni." + +"Siinä tapauksessa", sanoi Teodora, "pyydän sinulta armon, että +sallisit minun ehdottaa toisen sotapäällikön -- + +"Narses", jatkoi hän, ennenkuin Justinianus ehti mitään vastata, +"tahdotko sinä lähteä toiseksi päälliköksi?" + +Hän tahtoi heti tehdä tämän Italiaan lähdön mahdottomaksi. + +"Kiitän", vastasi tämä katkerasti. + +"Sinä tiedät, että olen itsepäinen, vanha sotaratsu. En osaa vetää +toisen kanssa samaa kuormaa. + +"Sotapäällikön sauvaa ja vaimoa, Justinianus, on miehen hallittava +samalla tavalla." + +"Kuinka sitten?" + +"Joko yksin tai ei ollenkaan." + +"Silloin et ainakaan _sinä_ sitä pitele", virkkoi Justinianus kuivasti. + +"Sinun ei tarvitse suinkaan pitää itseäsi korvaamattomana, magister +militum." + +"_Kukaan_ ei täällä maan päällä ole korvaamaton, Justinianus. + +"Lähetä siinä tapauksessa taas Italiaan suuri Belisarius. + +"Koettakoon hän kolmannen kerran onneaan tuossa maassa, jossa +laakereita kasvaa tiheässä. + +"Minunkin aikani tulee. + +"Avio-onnenne todistajanakaan ei minua kai enää täällä tarvita. + +"Kotona, sairasvuoteeni jalkapäässä on levällään kartta, joka tarkasti +näyttää kaikki Italian tiet. Salli minun päästä jatkamaan sen +tutkimista. Se on nyt paljon mieltäkiinnittävämpi kuin Persian +rajamaiden kartta. + +"Vielä yksi neuvo. + +"Loppujen lopuksi on sinun kuitenkin lähetettävä Narses Italiaan. + +"Kuta aikaisemmin sinä hänet lähetät sinne, sitä enemmän säästyy +sinulta tappioita, harmia, huolia ja -- rahaa. + +"Ja jos nyt luuvalo tai odottamaton halvauskohtaus lopettaisi Narseksen +päivät, ennenkuin kuningas Totila makaa kilvellään, niin kuka +sotapäälliköistäsi sitten voittaisi kuningas Totilan? + +"Sinähän uskot ennustuksiin. + +"Tiedä siis, että Italiassa on jo kauan ollut sananpartena: + +"'T. voittaa B:n, N. voittaa T:n.'" + +"Merkitsisikö tämä kenties sitä, että Teodora voitti Belisariuksen, +mutta Narses voittaa Teodoran", ivaili keisarinna. + +"_Minä_ en ole siten selittänyt _tätä_ sananlaskuarvoitusta. + +"Sinä sen siten selitit. + +"Samapa se, minä hyväksyn tämänkin selityksen. + +"Tiedätkö, Justinianus, mikä on viisain monista laeistasi?" + +"Mikä?" + +"Se, joka säätää kuolemanrangaistuksen Teodoran syyttämisestä. + +"Se olikin ainoa keino, millä saat hänet säilytetyksi rinnallasi." + +Hän lähti. + +"Hävytön", tiuskaisi Teodora heittäen hänen jälkeensä myrkyllisen +katseen. + +"Hän uhkailee. + +"Kun Belisarius on saatu vaarattomaksi, tulee Narseksen vuoro." + +"Mutta toistaiseksi tarvitsemme heitä molempia", sanoi Justinianus. + +"Ja sinä todennäköisesti ehdotat toiseksi Italiaan lähetettäväksi +sotapäälliköksi saman miehen, josta oli kysymys ennen kuin Cassiodorus +häädettiin hovista." + +"Saman." + +"Mutta olen saanut yhä enemmän vahvistusta epäluuloilleni tuota +kunnianhimoista miestä ja hänen aikeitaan kohtaan." + +"Oletko unohtanut, kuka paljasti ja teki vaarattomaksi Silveriuksen ja +kuka ensiksi ilmoitti sinulle Belisariuksen vaarallisesta leikistä +kruunulla?" + +"Mutta hän seurustelee täällä juuri noiden miesten kanssa, jotka +suunnittelevat salaliittoa minua vastaan." + +"Niin, Justinianus, mutta vain minun käskystäni, heidän turmiokseen." + +"Sehän jotakin olisi. Mutta entä jos hän pettää sinutkin?" + +"Uskotko minua ja häntä ja lähetätkö hänet Italiaan, jos hän huomenna +tuo kahleissa luoksesi salaliittolaiset, niiden joukossa heidän +salaisen johtajansakin, jota et sinäkään vielä tiedä?" + +"Minäpä tiedän sen. Johtajana on Belisariuksen vapautettu Photius." + +"Ei ole, Justinianus. + +"Johtajana on juuri se henkilö, jonka aioit lähettää uudestaan +Italiaan, jollen olisi varoittanut sinua -- Belisarius." + +Silloin keisari kalpeni, horjui ja tarttui valtaistuimen käsipuuhun. + +"Luotatko silloin tuon ihmeellisen roomalaisen uskollisuuteen ja +lähetätkö hänet sotajoukkoinesi Italiaan petturi Belisariuksen sijasta? + +"Varmasti luotan", vastasi Justinianus. "Belisarius on siis sittenkin +petturi. + +"Siinä tapauksessa on kiire. + +"Meidän on toimittava." + +"Olen jo toiminut. + +"Minun verkkoni ovat varmasti viritetyt, Justinianus. + +"Anna minulle valtakirja niiden vetämiseen maalle." + +Keisari teki myöntävän merkin. + +Poistuessaan Teodora sanoi sisään kutsutulle ovenvartijalle: + +"Nouda heti huoneisiini Rooman prefekti Cethegus. + +"Tiedät kai hänen asuntonsa." + + + + +YHDESTOISTA LUKU. + + +Pian Cethegus olikin yhä hurmaavan kauniin nuoruudenystävänsä edessä, +joka lepäsi sohvallaan meille hyvin tutussa huoneessa. + +Galathea ojensi hänelle tuon tuostakin pienessä onyxmaljassa rohtoa, +jota persialainen lääkäri -- kreikkalaiset lääkärit eivät enää voineet +hänelle mitään -- oli määrännyt. + +"Kiitän sinua, Teodora", sanoi Cethegus. + +"Ja kun minun on kiitettävä muita kuin itseäni, niin kiitän mieluimmin +nuoruudenystävätärtäni." + +"Kuule, prefekti", virkkoi Teodora katsellen häntä tarkasti, "sinussa +voisi olla miestä -- sanoisinko sitä barbaarin vaiko roomalaisen +ominaisuudeksi -- ensin suutelemaan Kleopatraa, jota Caesar ja Antonius +ovat jumaloineet, ja sitten kuitenkin viemään hänet mukanaan +riemusaatossa Roomaan, kuten Oktavianus lienee aikonutkin menetellä. + +"Ellei tuo käärmekuningatar olisi tehnyt aietta tyhjäksi. + +"Kleopatra on aina ollut esikuvani. Caesaria en ole tavannut. Mutta +käärmettä täytyy kenties käyttää. Sinun ei tarvitse kiittää minua. Olen +puhunut ja toiminut täydestä vakaumuksesta. Tuo goottien taholta tullut +vaara ja häväistys on upotettava vereen. + +"En ole kenties aina ollut uskollinen puoliso Justinianukselle. + +"Mutta hänen viisain ja uskollisin senaattorinsa olen aina ollut. + +"Belisariusta ja Narsesta ei voi lähettää yhdessä Italiaan ja vielä +vähemmän jompaakumpaa yksin. + +"Sinun on lähdettävä. Sinä olet sankari, sotapäällikkö ja valtiomies. +Mutta sittenkin olet sinä voimaton vahingoittamaan Justinianusta." + +"Kiitän suosiollisesta arvostelustasi", vastasi Cethegus. + +"Ystäväiseni, sinä olet sotajoukoton päällikkö, valtakunnaton keisari, +laivaton perämies. + +"Mutta jättäkäämme tämä asia. Sinä et kuitenkaan usko minua. + +"Lähetän sinut Italiaan vakaumuksesta. Sinähän vihaat noita +barbaareita. + +"Toinen sotapäällikkö, jonka epäluuloinen keisari tietysti lähettää +jälkeesi, on simpukkaprinssi Areobindos. Hänestä ei sinulle liene +suurta haittaa. + +"Minusta on hauskaa auttaa samalla nuoruudenystävää ja valtakuntaa. + +"Ah, Cethegus, nuoruus! + +"Teille miehille se on kultainen toive tai kultainen muisto. Meille +naisille se on -- elämä. + +"Toivon saavani takaisin edes yhden päivän siitä ajasta, jolloin annoin +sinulle ruusuja ja sinä kirjoitit minulle runoja." + +"Ruususi olivat kauniita, Teodora, mutta minun runoni eivät." + +"Minusta ne olivat kauniita. Nehän olivat minulle omistetut. + +"Mutta samoin kuin vanha rakkaus sulostuttaa vanha ja uusi vihakin +äsken tekemääni päällikön valintaa, mikä sitäpaitsi hyödyttää +valtakuntaa. + +"Belisarius ei saa enää kohota kunnian kukkuloille. + +"Ei, hänen on kukistuttava, tällä kertaa syvälle ja ainiaaksi. + +"Niin totta kuin minä hallitsen Bysanttia." + +"Entä Narses? Minusta olisi parempi, että sinä tuhoaisit tuon +kädettömän pään kuin tuon päättömän käden." + +"Kärsivällisyyttä -- yksi kerrassaan." + +"Mitä on tuo hyväsydäminen sankari sitten tehnyt?" + +"Hänkö? Ei mitään, vaan hänen vaimonsa Antonina, jonka voitto perustuu +vain terveeseen vereen." + +Kiukuissaan hento keisarinna puristi pienen, valkoisen kätensä +nyrkkiin. + +"Oi, miten minä vihaan häntä. Kadehdin. Tyhmät pysyvät aina terveinä. + +"Mutta hän ei saa iloita kärsimyksistäni." + +"Naisen kateudesta siis riippuu Kapitoliumin kohtalo", mietti Cethegus +itsekseen. "Kuolkoon Kleopatra." + +"Tuo narri on hurmautunut miehensä maineesta. Siihen kohtaan voin antaa +kuolettavan iskun. Odota." + +Hänen kauniit kasvonsa vavahtivat ankarasta kivusta. Hän heittäytyi +pitkälleen vuoteelle. + +"Voi kyyhkyläiseni", kehoitteli Galatea, "älä kiihoita mieltäsi. + +"Tiedäthän, mitä persialainen sanoo. Jokainen rakkauden tai vihan +aiheuttama --" + +"Haa, viha ja rakkaus on elämää. + +"Ja viha on ihmisen vanhentuessa vieläkin suloisempaa kuin rakkaus. + +"Rakkaus on uskoton, viha uskollinen." + +"Minä olen kummallakin alalla", sanoi Cethegus, "oppipoika rinnallasi. + +"Olen aina kutsunut sinua 'Kypron sireeniksi.' + +"Millä hetkellä tahansa voisit sinä suudellessasi repiä uhrisi +palasiksi -- rakkaudesta tai vihasta. + +"Mutta mikä on äkkiä muuttanut vihaksi rakkautesi Antoninaan?" + +"Tuo teeskentelijä on tullut siveelliseksi. + +"Vai olisiko hän todella heikkopäinen? + +"Sekin on mahdollista. + +"Hänen kalanverensä ei ole koskaan päässyt oikein kiivaaseen +liikkeeseen. Hän pelkää voimakasta intohimoa ja rohkeata rikosta. + +"Hän on liian itserakas luopuakseen rakkaudenosoituksista, liian +pelkuri vastatakseen rakkauteen. + +"Hän on taas tullut siveäksi ruvettuaan seuraamaan miestään +sotaretkillä. + +"Ha, ha, haa, pakosta. Samoin kuin pirukin paastoaa ruoan puutteessa. + +"Olen näet pitänyt hänen ihailijaansa väkisin luonani." + +"Boëthiuksen poikaako Aniciusta? Kuulin siitä puhuttavan." + +"Niin. Antonina taas on Italiassa täydellisesti sopinut miehensä kanssa +ja jakanut hänen maineensa ja onnettomuutensa. + +"Ja siitä alkaen hän on ollut siveä aviovaimo, aivan kuin Penelope. + +"Mutta mitä luulet tuon hanhen tekevän kotiin palattuaan? + +"Hän moittii minua siitä, että olen houkutellut hänet siveyden tieltä. + +"Ja vannoo riistävänsä Aniciuksen rinnoiltani. + +"Ja tuo käärme onnistuikin. + +"Hän herättää tuon hullun omantunnon. Riistää uskottoman kamariherrani +yhä kauemmaksi luotani -- tietysti pitääkseen hänet itse." + +"Sinä et siis usko", virkkoi Cethegus, "naisen voivan hankkia taivaalle +ainoatakaan sielua --" + +"Ottamatta pelastajan palkkiota päältäpäin. En usko. + +"Mutta Antonina pettää itsensä ja hänet hurskailla puheillaan. + +"Ja nuorukainen sallii niin mielellään nuoruutta uhkuvan kaunottaren +pelastaa itsensä minun rinnoiltani, sillä minähän olen kuihtunut ja +sairas, minut on aika jo kalvanut. + +"Haa", huudahti hän intohimoisesti ja hypähti vuoteeltaan, "surkeata +on, että ruumiin täytyy väsyneenä ruveta maata, ennenkuin sielu on +saanut tuhannennen osan elämänjanoaan tyydytetyksi. + +"Elämä on hallitsemista, vihaa, rakkautta." + +"Tuollaisten nautintojen nälkäsi näyttää olevan pohjaton?" + +"Niin on. + +"Mutta pian on minun luovuttava olemisen runsaasta pitopöydästä, tästä +valtaistuimesta, vaikka polttava sieluni isoaa ja janoaa iloja ja +valtaa. + +"En saa enää nauttia kuin muutamia pisaroita. + +"Ah, luonto on kurja, kelvoton hutilus. + +"Kerran, vuosisatojen kuluessa, miljoonien henkisesti ja ruumiillisesti +rujojen joukkoon se luo sellaisen ruumiin ja sellaisen sielun kuin +Teodoralla on, voimakkaan ja ikuista elämää ja nautintoa kaipaavan. + +"Ja kolmen vuosikymmenen perästä, kun tuskin olen ehtinyt kostuttaa +huuliani täydestä elämän pikarista, luonto kieltää janoavan +tyydyttämästä haluaan. + +"Kirotut olkoot kateelliset jumalat. + +"Mutta ihmisetkin voivat kadehtia ja kateus saa heidät paholaisiksi. + +"Muutkaan eivät saa nauttia, kun minä en enää jaksa nauttia. + +"Muutkaan eivät saa nauraa, kun minä yöt valvon tuskissani. + +"Tuo terveyttä uhkuva naikkonen ei saa ilkkua uskottoman miehen kanssa, +joka oli Teodoran oma ja sittenkin voi ajatella toista naista, hyvettä +ja taivasta. + +"Vasta tänään hän sanoi minulle, ettei hän enää kestä tätä maineetonta +ja kunniatonta elämää naisten huoneissa. -- Taivas ja maa kutsuvat muka +häntä muuanne. + +"Hän saa koston siitä -- hän ja hänen viettelijänsä. + +"Tule, Cethegus", jatkoi hän vimmoissaan tarttuen tämän käsivarteen, +"me tuhoamme heidät molemmat." + +"Sinä unohdat", vastasi Cethegus kylmästi, "ettei minulla ole mitään +syytä vihata Aniciusta. + +"Minkä siis tässä asiassa teen, sen teen sinun tähtesi." + +"Et aivan kokonaan, sinä viisas, jäinen roomalainen. + +"Luuletko sinä, etten ole huomannut aikeitasi?" + +"Tuskin", ajatteli Cethegus. + +"Sinä et tahtoisi Belisariusta Italiaan. + +"Sinä tahdot yksin taistella ja voittaa siellä. + +"Korkeintaan tahdot rinnallesi varjon, jollainen Bessas oli ja +jollainen Areobindos tulee olemaan. + +"Luuletko, etten huomannut aikeitasi, kun niin mestarillisesti sait +aikaan sen, että Belisarius kutsuttiin pois Ravennasta? + +"Justinianuksenko vuoksi muka! + +"Mitä sinä välität Justinianuksesta?" + +Cetheguksen sydän sykki tavallista taajemmin. + +"Tai Rooman vapaudesta? Naurettavaa. Sinä tiedät, että ainoastaan +voimakkaat, yksinkertaiset miehet ovat vapauteen luodut. + +"Sinä tunnet kviritisi. + +"Ei, sinun päämääräsi on korkeammalla." + +"Olisiko tuo nainen huomannut sen, mitä eivät viholliseni eivätkä +ystäväni ole aavistaneet", tuumi Cethegus. + +"Sinä tahdot yksin vapauttaa Italian ja yksin Justinianuksen sijaisena +hallita Italiaa, lähinnä hänen valtaistuintaan, paljon ylempänä +Belisariusta ja Narsesta, lähinnä Teodoran jälkeen. Jos olisi vielä +korkeampi päämäärä, niin sinnekin sinä lentäisit." + +Cethegus hengitti vapaammin. + +"Se päämäärä ei olisi suunnattoman vaivannäköni arvoinen", ajatteli +hän. + +"On suurenmoista ajatella olevansa Justinianuksen ensimmäinen +palvelija." + +"Tietysti hän ei voi ajatella kenenkään kohoavan miehensä yläpuolelle, +jota ihan itse kuitenkin joka päivä pettää." + +"Ja Teodoran apulaisena hallita -- keisaria." + +"Tämän hovin imartelua täynnä oleva ilma näkyy pimittävän kirkkaankin +ymmärryksen", mietti Cethegus. + +"Se on purppuran hulluutta. + +"Hän ei voi ajatella ketään muuta kuin itseään yksinvaltiaaksi." + +"Niin, Cethegus. Kenenkään muun en sallisi ajatellakaan sellaista. + +"Sinua tahdon auttaa päämääräsi saavuttamisessa. Sinun kanssasi tahdon +jakaa maailman vallan -- kenties hullun nuoruudenmuiston vuoksi. +Muistatko vielä, miten vuosikausia sitten jaoimme pienessä huvilassani +kaksi tyynyä keskenämme. Me kutsuimme niitä Idäksi ja Länneksi. + +"Se oli enne. + +"Jakakaamme nytkin Itä ja Länsi. Justinianukseni kautta hallitsen minä +Itä-Roomaa. Cethegukseni kautta tahdon hallita Länsi-Roomaa." + +"Ylpeä nainen", mietti Cethegus. + +"Jollei neitseellinen Matasunta olisi kuollut, vaan olisi tullut tähän +hoviin, niin sinua ei olisi enää." + +"Mutta ennen kaikkea", sanoi Teodora, "on Belisarius saatava pois +tieltä. + +"Justinianus oli jo päättänyt lähettää hänet ylimpänä päällikkönä +Italiaan." + +Cethegus rypisti otsaansa. + +"Justinianus luottaa hänen koiranuskollisuuteensa. + +"Hänen täytyy kouraantuntuvasti tulla vakuutetuksi Belisariuksen +uskottomuudesta." + +"Se käynee vaikeaksi", tuumi Cethegus. + +"Ennen Teodora muuttuu uskolliseksi kuin Belisarius uskottomaksi." + +Rangaistukseksi hän sai lempeän iskun suulleen. + +"Sinulle olen minä, hullu, pysynyt uskollisena, ainakin suopeana. + +"Tahdotko Belisariuksen taas Italiaan?" + +"En mistään hinnasta." + +"Auta siis minua tuhoamaan hänet sekä Boëthiuksen pojan." + +"Olkoon menneeksi", vastasi prefekti. "Minulla ei ole mitään syytä +säästää Severinuksen veljeä. + +"Mutta miten? Miten luulet saavasi Belisariuksen uskottomuuden +todistetuksi? + +"Sitä odotan jännittyneenä. + +"Jos sen saat tehdyksi, myönnän olevani Teodoran rinnalla oppipoika +juonittelussakin, eikä ainoastaan vihassa ja rakkaudessa." + +"Se sinä oletkin, Latiumin hidas poika. + +"Kuule siis. -- Mutta se on niin vaarallista, että minun täytyy pyytää +sinua, Galatea, vartijaksi, ettei kukaan voisi kuunnella. + +"Ei, muori hyvä, ei oven sisäpuolella -- minä pyydän oikein kauniisti +-- vaan _ulkopuolella_. + +"Jätä minut vain kahden kesken prefektin kanssa, sillä nyt on kysymys +-- valitettavasti -- vihan salaisuudesta." + +Kun prefekti jonkin ajan kuluttua lähti huoneestaan, sanoi hän +itsekseen: + +"Jos tuo nainen olisi mies -- täytyisi hänen kuolla. + +"Hän olisi vaarallisempi kuin barbaarit ja Bysantti yhteensä. + +"Mutta silloin -- onneksi -- ei hänen ilkeytensä olisikaan niin +perinpohjaisen pirullista." + + + + +KAHDESTOISTA LUKU. + + +Heti kun prefekti oli saapunut kotiinsa, Syphax ilmoitti Boëthiuksen +pojan saapuneeksi. Keisarinna oli lähettänyt hänet. + +"Päästä hänet sisään, mutta älä ketään muuta, ennenkuin hän on +lähtenyt. Lähetä heti noutamaan luokseni tribuuni Piso." + +Nuori Anicius, joka oli vähitellen kehittynyt mieheksi, tuli sisään. + +Hänellä oli yllään yksinkertainen puku ja hänen tukkansa, joka oli +tavallisesti taiteellisesti käherretty ja voideltu, oli nyt aivan +sileä. + +Hänen pehmeät kasvonpiirteensä -- ne muistuttivat prefektille elävästi +Camillaa -- olivat entistä miellyttävämmät niistä tällä kertaa +kuvastuvan päättäväisyyden vuoksi. + +"Sinä muistutat kaunista sisartasi, Anicius", sanoi Cethegus hänelle. + +"Hänen vuoksensa tulinkin tänne", virkkoi nuorukainen totisena. + +"Sinä olet isäni ja sukuni vanhin ystävä. Sinä kätkit Severinusta ja +minua omassa talossasi ja kun meitä haettiin, autoit meidät pakosalle, +vaikka siten vaara uhkasi sinua itseäsi. + +"Sinä olet Bysantissa ainoa, jolta voin pyytää isällistä neuvoa eräässä +epäselvässä asiassa. + +"Vasta muutamia päiviä sitten sain tämän arvoituksellisen kirjeen: + +"Aniciukselle, isäntäni pojalle, Corbulo, hänen vapautettunsa --" + +"Corbulo! Olen kuullut sen nimen." + +"Hän oli isäni vapautettu, jonka luona äitini ja sisareni saivat +turvapaikan ja joka --" + +"Kaatui veljesi kanssa Rooman edustalla." + +"Niin. Mutta hän kuoli vasta goottien leirissä, jonne hänet pahasti +haavoittuneena oli viety yhdessä kuolevan veljeni kanssa Ad aras Bacchi +nimisestä kylästä. + +"Niin kertoi minulle samassa tilaisuudessa vangiksi joutunut +Belisariuksen armenialainen palkkasoturi Sutas, joka toi minulle +Corbulon kesken jääneen kirjeenkin. + +"Lue itse." + +Cethegus otti käteensä pienen vahataulun ja luki epäselvän +kirjoituksen: + +"Kuolevan veljesi viimeiset sanat, viimeinen perintö olivat: Anicius +kostakoon äidin, sisaren ja minut. Meidät kaikki on kotimme paha +henki -- --" + +"Tähän päättyy kirje, valitettavasti", sanoi Cethegus antaen taulun +takaisin. + +"Niin. Corbulo meni tainnoksiin eikä hän enää tullut tajuihinsa ennen +kuolemaa, kertoi minulle palkkasoturi." + +"Tässä asiassa ei voi paljoa tehdä", sanoi Cethegus olkapäitään +kohauttaen. + +"Niin kyllä, mutta palkkasoturi Sutas kuuli vielä erään kuolevan +veljeni Corbulolle sanoman lauseen, -- he makasivat samassa teltassa -- +joka voi olla salaisuuden avain." + +"Mikä se oli", kysyi Cethegus hyvin osanottavan näköisenä. + +Severinus oli sanonut: "Minä aavistan asianlaidan. Hän tiesi tuosta +väijytyksestä. Hän lähetti meidät kuolemaan." + +"Kuka", kysyi Cethegus. + +"Sen tahtoisinkin tietää." + +"Eikö sinulla ole aavistustakaan?" + +"Ei ole, mutta lieneeköhän mahdotonta saada asianomainen selville?" + +"Miten aiot alkaa?" + +"Lähetti kuolemaan" -- sillä voidaan tarkoittaa vain johtajaa, +sotapäällikköä, joka oli käskenyt veljeni ottamaan osaa Belisariuksen +retkeen, joka alkoi Tiburtiuksen portilta Roomasta. + +"Sillä Severinus ei kuulunut siihen aikaan Belisariuksen seurueeseen. + +"Hän oli legioonalaistesi tribuuni. + +"Jos sinä, Belisarius ja Prokopius toden teolla koetatte ottaa selvää +tuosta käskijästä, niin varmasti se onnistuukin. + +"Sinun käskystäsi hän ei lähtenyt, sillä siellä ei ollut ainoatakaan +toista sinun legioonalaistasi eikä ratsumiestäsi." + +"Se on totta", myönsi Cethegus, "mikäli muistan." + +"Ei ainoatakaan. + +"Prokopiushan -- valitettavasti hän on nykyjään Aasiassa tutkimassa +Justinianuksen rakennuksia -- oli itse mukana. Hän on usein luetellut +minulle retkellä olleiden nimet. + +"Kun hän palaa kotiin, kyselen tarkkaan kenen kanssa veljeni viimeksi +ennen retkeä seurusteli, kenen talossa tai teltassa hän oli. En suo +itselleni lepoa enkä rauhaa. Kyselen Severinuksen vielä elossa olevilta +tovereilta, missä he olivat hänet nähneet viimeiseksi ennen +hyökkäystä." + +"Sinä olet ikäiseksesi tarkkanäköinen", sanoi prefekti omituisesti +hymyillen. + +"Milloin viisautesi on noin kypsynyt? + +"Tosiaankin. Olethan ollut hyvässä koulussa, missä opitaan oveluutta. + +"Tietääkö keisarinna mitään kirjeestäsi?" + +"Ei, eikä hän saa tietääkään. + +"Älä mainitse hänen nimeään. + +"Jumala lähettää tuon kostovelvollisuuden viimeisenä kehoitushuutona, +joka repäisee minut hänestä erilleen." + +"Lähettikö hän sinut luokseni?" + +"Lähetti, tosin erään toisen asian vuoksi -- mikä kuitenkin päättynee +aivan toisin kuin hän luulee. + +"Muutama hetki sitten hän kutsutti minut luokseen ja kysyi minulta taas +hymyillen, oliko vaikeata olla kultahäkissä. + +"Minua inhoittaa koko nainen. + +"Ja minua kaduttaa, että olen kuluttanut turhaan kuukausmääriä hänen +luonaan, kun veljeni sillä välin taisteli ja kaatui isänmaan puolesta. + +"Vastasin hänelle niin tylysti, että pelkäsin vihan myrskyn nousevan. + +"Mutta ihmeekseni hän pysyi aivan levollisena ja sanoi hymyillen: + +"'Olkoon niin. Uskollisuus ei ole ikuista. Mene Antoninan tai hyveen +tai noiden molempien jumalatarten luo.' + +"'Mutta suosioni viimeiseksi merkiksi tahdon pelastaa sinut varmasta +tuhosta.' + +"'Bysantissa on olemassa roomalaisten ja kreikkalaisten nuorukaisten +salaliitto Justinianuksen henkeä tai vapautta vastaan.' + +"'He tahtovat pakottaa hänet ryhtymään uudestaan goottisotaan ja +nimittämään Belisariuksen sotapäälliköksi.' + +"'Vaiti, minä tiedän sen.' + +"'Tiedän myös, että sinut on jo puoliksi saatu salaliiton puolelle. Et +ole käynyt ainoassakaan kokouksessa, mutta säilytät salaliittolaisten +asiakirjoja.' + +"'Olen sallinut heidän puuhata, sillä joukossa on useita vanhoja +kadehtijoitani, jotka nyt yhdellä kertaa saan tuhotuksi.' + +"'Muutaman päivän perästä vedän verkkoni.' + +"'Sinua varoitan, että pelastuisit.' + +"'Mene prefektin luo. Hän vie sinut Bysantista palkkasoturiensa +mukana.' + +"'Sano vain hänelle, että sinua uhkaa vaara ja että Teodora lähetti +sinut.' + +"'Mutta älä ilmaise hänelle mitään salaliitosta, sillä siihen ottavat +osaa useat hänen sotatribuuneistaankin, jotka hän mielellään +pelastaisi, mutta jotka minä tahdon tuhota.' + +"Ja minä tulin luoksesi, en turvaa hakemaan, vaan varoittamaan sinua ja +roomalaisia aseveljiäni. + +"Minä menen kokoukseenkin -- tänään ei vielä vaara uhkaa, vakuutteli +keisarinna -- varoittamaan salaliittolaisia ja ilmoittamaan heille, +että salaliitto on tullut ilmi. + +"Sinun ei tarvitse lähteä sinne, prefekti. Sinä et saa antaa ilmi +itseäsi. Justinianus epäilee muutenkin jo sinua. + +"Nuo hullut tahtovat odottaa siksi, että ovat saaneet Belisariuksen +puolelleen. + +"Ja huomenna he ovat luultavasti kaikki vankeina, jollei heitä +varoiteta. + +"Minä riennän varoittamaan ystäviäni. + +"Mutta sitten ryhdyn väsymättömästi hakemaan veljeni murhaajaa." + +"Puuhasi ovat kiitettäviä" sanoi Cethegus. + +"Ohimennen sanoen, missä sinulla on salaliittolaisten kirjeet +kätkössä?" + +"Siellä", vastasi nuorukainen punastuen, "missä säilytän kaikkia +salaisuuksiani, muita, pyhempiä, minulle äärettömän kalliita kirjeitä +ja minne tämänkin taulun kätken. Sinä saat tietää kätköpaikan, sillä +sinä olet perheemme vanhin ystävä. Sinä autat minua kostotyöni +toteuttamisessa. + +"Samaan paikkaan olen kätkenyt palkkasoturi Sutaksen kertomuksen +molempien kuolevien tuskin tajuttavasta keskustelusta. He puhuivat +'myrkytyksestä', 'murhaamiskäskystä', 'syytöksestä senaatin +edessä' -- vihollinen on siis ollut roomalainen senaattori -- +'purppuranpunaisesta kypärätöyhdöstä', 'mustasta helvetinratsusta'. + +"Ja niin edespäin", keskeytti Cethegus. "Missä on kätköpaikka? Sinun on +kenties paettava nopeasti, sillä en kehoita sinua luottamaan +keisarinnaan. Et pääse kenties kotiisikaan enää." + +"Sen vuoksi onkin välttämätöntä, että sinä jatkat työtäni. Neuvon +sinulle kätkön. Asuntoni pihalla. Kolmas tiili vesisäiliöstä vasempaan +on ontto. + +"Muunkin vuoksi on sinun se saatava tietää", jatkoi hän +synkännäköisenä. + +"Jollei ystäviä, jollei salaliittolaisia voida pelastaa -- jos minun +vapauttani uhataan -- silloin olet oikeassa varoittaessasi minua. Olen +jo kauan huomannut, että keisarin tai keisarinnan vakoojat seuraavat +minua. Silloin teen nopeasti verisen lopun. -- Mitä on silloin +elämästäni hyötyä. -- Jollen saa täytetyksi Severinuksen antamaa +tehtävää -- silloin -- minun on joka aamu ilmoitettava keisarille, +miten keisarinna on nukkunut -- surmaan tyrannin hänen orjiensa +keskellä." + +"Hullu", huusi Cethegus hänelle todella säikähtyneenä, sillä _nyt_ +tahtoi hän suojella Justinianuksen henkeä ja valtaa -- "mihin +johtavatkaan sinua katumus ja hyödyttömänä kulunut elämä? + +"Ei, Boëthiuksen poika ei saa päättää päiviään murhaajana. + +"Jos tahdot verellä sovittaa maineettoman menneisyytesi, niin ryhdy +taisteluun legioonalaisteni joukossa. Puhdista itsesi barbaarien +veressä sankarin miekalla eikä murhaajan tikarilla." + +"Sinä puhut jalosti. + +"Ja tahdotko sinä ottaa ratsumiestesi joukkoon minut, kokemattoman? + +"Miten voinkaan kiittää sinua?" + +"Säästä kiitoksesi siksi, kun kaikki on valmista, kun taas näemme +toisemme. + +"Varoita tänään salaliittolaisia. + +"Se on jo rohkeuden koe. + +"Sillä en pidä sitä niin vaarattomana kuin miltä se näyttää. + +"Jos pelkäät vaaraa, niin sano se julkisesti." + +"Minäkö säikkyisin ensimmäistä rohkeuden koetta? + +"Lähden varoittamaan heitä, vaikka varma kuolema minut perisi." + +Hän puristi prefektin kättä ja riensi tiehensä. + +Heti kun hän oli poistunut, Syphax saattoi prefektin huoneeseen toista +tietä tribuuni Pison. + +"Jambien tribuuni", huudahti Cethegus hänet nähtyään, "nyt sinun täytyy +olla yhtä nopsajalkainen kuin säkeesi tavallisesti. + +"Bysantin salaliitoista ja kissanpoluista olemme saaneet tarpeeksemme. + +"Hae heti käsiisi kaikki nuoret roomalaiset, jotka ovat käyneet +Photiuksen talossa. + +"Kaikki paetkoot ennen auringonlaskua näiden muurien sisältä. + +"Nyt on henki kysymyksessä. + +"Kukaan ei saa enää tänään mennä Photiuksen 'iltajuominkeihin'. + +"Yksitellen, pienissä joukoissa lähtekää metsästämään tai purjehtimaan +kilpaa Bosporuksella. Mutta laittautukaa nopeasti tiehenne. + +"Salaliitto on tarpeeton. + +"Pian tuuba kutsuu teitä taas taisteluun barbaareita vastaan +Latiumissa. + +"Kaikki pakoon! + +"Odottakaa minua Epidamnuksessa. + +"Sieltä noudan isaurilaisineni teidät kolmanteen taisteluun Roomasta. + +"Suori nopeasti tiehesi! + +"Syphax", virkkoi hän jäätyään kahden kesken tämän kanssa, "oletko +käynyt äskettäin suuren sotapäällikön talolla? + +"Milloin häntä varrotaan palaavaksi?" + +"Auringonlaskun aikana." + +"Uskollinen puoliso kai odottaa häntä kotona? Hyvä! + +"Kantotuoli -- ei omani. Vuokraa ensimmäinen, minkä saat hippodromin +luota. Ota sellainen, jonka oviluukut saa aivan kiinni. + +"Vie se satamakaupunkiin, vaatekaupustelijain kadun päähän." + +"Herra, siellä asuvat tämän hylkiöistä rikkaan kerjäläiskaupungin +pahimmat hylkiöt. + +"Mitä sinä siellä teet?" + +"Nousen kantotuoliin. + +"Sitten punaiseen taloon." + + + + +KOLMASTOISTA LUKU. + + +Punaisessa talossa, Belisariuksen palatsissa Justiniana (Sycae) +nimisessä kaupunginosassa Antonina istui työhönsä syventyneenä. + +Hän ompeli kultalaakerein päärmättyä vaippaa Belisarius-sankarille. + +Matalalla pöydällä hänen vieressään oli jalokivillä koristeltuihin +kansiin sidottuna purppuramusteella kirjoitettu korukappale +Prokopiuksen teosta "Vandaalisota". Se oli äskettäin ilmestynyt ja se +kuvasi hänen puolisonsa loistavinta sotaretkeä. + +Hänen jalkojensa juuressa makasi ihana eläin, toinen kesytetyistä +metsästysleopardeista, jotka Persian kuningas oli viime rauhanteon +jälkeen lahjoittanut Belisariukselle. + +Se oli erittäin kallisarvoinen lahja, sillä kesyttäminen onnistuu vain +hyvin harvoin aivan täydellisesti. Useita satoja nuorina vangittuja tai +vankeudessa syntyneitä poikasia täytyy vuosia kestäneen työn jälkeen +tappaa kesyttämiseen mahdottomina. + +Tuo ihmeen kaunis, suuri ja väkevä eläin -- se villiytyi helposti +metsästysretkillä nautittuaan lämmintä verta, minkä vuoksi se oli +nytkin jätetty kotiin -- ojenteli jäseniään kuin kotikissa Antoninan +hameen liepeillä, leikki kultalankakerällä, heilutteli häntäänsä ja +hieroi pyöreätä, viisaannäköistä päätään hallitsijattarensa jalkoihin. + +Silloin orjatar ilmoitti vieraan miehen -- hän oli saapunut +vaatimattomassa vuokrakantotuolissa ja oli puettuna yksinkertaiseen +vaippaan. -- Häntä oli koetettu käännyttää takaisin, koska isäntä ei +ollut kotona eikä Antonina hänen poissa ollessaan ottanut vieraita +vastaan. + +Mutta häntä ei saatu poistumaan -- hän käski sanoa: + +"Ilmoittakaa Antoninalle paavi Silveriuksen voittaja." + +"Cethegus", huudahti Antonina. Hän kalpeni ja rupesi vapisemaan. + +"Tuokaa hänet heti sisään." + +Hän muisti tuon miehen etevämmyyden, joka ilmeni heti heidän +ensimmäisessä kohtauksessaan ja joka ei sen jälkeen ollut hänen +mielestään haihtunut. Hän muisti, miten tuo mies, kun hänen puolisonsa +ja viisas Prokopius sekä kaikki sotapäälliköt olivat voimattomina papin +edessä, voitti ja nöyrrytti voittajan. Miten hän Roomaan tultaessa, +Anius sillan taistelussa, Roomaa puolustettaessa Vitigestä vastaan, +Ravennan leirin edustalla ja tämän kaupungin valloituksessa aina ja +alati oli säilyttänyt etevämmyytensä. Hän ei ollut koskaan käyttänyt +tätä etevämmyyttään Belisariusta vastaan. Päin vastoin oli hänen +varoitustensa halveksiminen aina tuottanut onnettomuutta. Hänen +neuvojensa noudattaminen oli aina tuonut voiton. + +Nuo muistot risteilivät hänen aivoissaan ja melkein huumasivat hänet. + +Prefektin askeleet kuuluivat. + +Hän hypähti pystyyn. + +Leopardi, joka sisääntulijan vuoksi työnnettiin syrjään mukavalta +paikaltaan ja jonka leikki keskeytettiin, nousi muristen ja katseli +uhkaavasti ovea kohti näyttäen keltaisia hampaitaan. + +Tulija vetäisi kiivaasti oviverhot syrjään ja pisti puolittain hilkan +peittämän päänsä sisään. + +Se pelästytti tai ärsytti leopardia. Kesytyksen ensi aikoina nimittäin +persialaiset jalopeuran- ja tiikerinkesyttäjät käyttävät pitkiä +villavaippoja sekä naamareita, jotka suojelevat kasvoja ja kaulaa. +Vanhan vihollisen muisto lienee herännyt julmassa, tuskin koskaan +kesyttyvässä eläimessä. + +Julmasti ulvahtaen se kyyristyi hyökkäysasentoon ja pieksi lattiaa +pitkällä hännällään. Suupielistä pursui vaahto. Kaikki nämä olivat mitä +julmimman vihan merkkejä. + +Antonina huomasi sen. + +"Pakene, pakene, Cethegus", huusi hän. + +Jos hän olisi sen tehnyt, jos hän olisi kääntänyt selkänsä, olisi hän +ollut hukassa. Peto olisi silloin hyökännyt hänen niskaansa. + +Hänen pakomatkansa suojana ei olisi nimittäin ollut ainoatakaan +suljettavaa ovea, vain kankaisia oviverhoja. + +Hän astui nopeasti lähemmäksi, työnsi hilkan päästään, katsoi leopardia +terävästi silmiin, kohotti vasemman kätensä etusormen uhkaavasti ylös +ja ojensi leveän, kiiltävän tikarin eteensä. + +"Alas, alas! Muuten uhkaa kuuma rauta." + +Hän huusi nämä sanat persiankielellä ja astui vielä askeleen murisevaa +eläintä kohti. + +Silloin leopardi päästi pelon aiheuttaman, vinkunaa muistuttavan äänen. +Hyppyä varten jännitetyt lihakset höltyivät. Vinkuen se ryömi eteenpäin +ja nuoli pelosta vapisten Cetheguksen vasemman jalan sandaalia. Oikean +jalkansa prefekti pani eläimen niskalle. + +Antonina oli vaipunut kauhusta istualleen. Jäykkänä hän katseli tuota +kammottavan kaunista näkyä. + +"Eläinkin sinua kumartaa", änkytti hän. + +"Dareios on tähän saakka kieltäytynyt sitä tekemästä -- se tuli aina +vihaiseksi, kun Belisarius tahtoi pakottaa sen siihen. Missä sinä, +Cethegus, olet tuon taidon oppinut?" + +"Persiassa tietysti", vastasi tämä. + +Ja hän potkaisi murtunutta eläintä kylkeen niin kovasti, että se +kivusta kiljaisten hypähti pystyyn ja haki suojaa kamarin nurkasta, +minne se asettui makaamaan silmät pelokkaasti suunnattuina +Cethegukseen. + +"Belisarius on valloittanut vain persialaisten linnat, mutta ei ole +opetellut heidän kieltään", sanoi Cethegus. "Eläimet puolestaan eivät +osaa kreikankieltä. + +"Sinähän olet hyvässä turvassa Belisariuksen poissa ollessa", hän +jatkoi pistäen tikarin vaipan rintapoimuun. + +"Mikä tuo sinut hänen taloonsa", kysyi Antonina yhä vapisten. + +"Usein halveksittu ystävyys. + +"Nyt on kysymyksessä puolisosi pelastaminen, hänen, jolla on jalopeuran +rohkeus, mutta ei hiiren näppäryyttä. Prokopius on valitettavasti +kaukana. Muuten olisin lähettänyt miehesi luokse tämän neuvonantajan, +johon hän enemmän luottaa. + +"Minä tiedän, että Belisariusta uhkaa keisarin taholta ankara isku. + +"Se on vältettävä. + +"Keisarin suosio --" + +"On vaihteleva, sen kyllä tiedän. Mutta Belisariuksen ansiot --" + +"Ne juuri koituvat hänen turmiokseen. + +"Mitättömämpää ei Justinianus pelkäisikään. + +"Mutta Belisariusta hän pelkää --" + +"Sen olemme usein saaneet kokea", vastasi Antonina huoaten. + +"Sinä saat ensimmäisenä tietää sen, mistä kenelläkään palatsin +ulkopuolella ei ole aavistustakaan. Keisari on tänään asettunut +goottisodan puolelle." + +"Vihdoinkin", huudahti Antonina, jonka kasvot loistivat ilosta. + +"Niin, mutta ajattele millainen häpeä -- Belisarius ei tule +päälliköksi." + +"Kuka sitten", kysyi Antonina vihoissaan. + +"Minä olen yksi --" + +Antonina katsoi epäilevästi häntä. + +"Niin, tunnustan, että tämä on jo kauan ollut päämääräni. + +"Mutta toiseksi päälliköksi tulee Areobindos. + +"En voi tuon varjoherran kanssa päästä työn alkuunkaan. + +"En voi voittaa gootteja hänen avullaan, sillä hän on vain kiusana. + +"Gootteja ei voita kukaan muu kuin Belisarius. + +"Sen vuoksi on minun saatava hänet mukaani, minun puolestani vaikka +ylipäällikkönäkin. + +"Katso, Antonina, minä pidän itseäni suurempana valtiomiehenä --" + +"Belisariukseni on sankari eikä mikään valtiomies", vastasi Antonina. + +"Mutta naurettavaa olisi verrata minua sotapäällikkönä vandaalien, +persialaisten ja goottien voittajaan. + +"Näetkö -- tunnustan sen peittelemättä -- minä menettelen nyt +itsekkäistäkin syistä enkä yksinomaan suopeudesta Belisariusta kohtaan. + +"Minun _täytyy_ saada Belisarius liittolaisekseni." + +"Se on minusta luonnollista", tuumi Antonina. + +"Mutta Justinianusta ei ole helppo taivuttaa Belisariuksen +lähettämiseen. + +"Hän epäilee sitäpaitsi miestäsi uudelleen. Ja nyt vielä entistä +enemmän." + +"Miksi niin?" + +"Belisarius on tosin syytön, mutta toisaalta hyvin varomaton. + +"Viime kuukausien kuluessa hän on saanut salaisia kirjeitä, lappuja ja +kehoituksia. Niitä on pistetty kylpylöissä hänen vaippaansa, niitä on +heitetty puutarhaan. Kaikissa kehoitetaan häntä liittymään erääseen +salaliittoon." + +"Hyvä Jumala, tiedätkö sinä sen", änkytti Antonina. + +"Ikävä kyllä, en minä yksin. Muutkin sen tietävät -- itse keisarikin." + +"Mutta sehän ei koske keisarin henkeä eikä valtaistuinta", sanoi +Antonina. + +"Ei, vain hänen vapauttaan, määräämisoikeuttaan. -- 'Sota gootteja +vastaan' -- 'Belisarius päälliköksi' -- 'häpeällistä on palvella +kiittämätöntä' -- 'aseta pakko herrallesi hänen omaksi edukseen' -- + +"Sentapaisia kirjoituksia oli lapuissa -- eikö ollutkin? + +"Belisarius ei ole noudattanut näitä kehoituksia. Mutta hän on ollut +siksi varomaton, ettei ole ilmoittanut keisarille niistä. -- Se voi +maksaa Belisariuksen pään." + +"Kaikki pyhimykset auttakoot", huusi Antonina käsiään väännellen, "hän +teki sen minun neuvostani, minun pyynnöstäni. Prokopius neuvoi -- +samoin kuin sinä nyt -- ilmoittamaan asian heti keisarille. + +"Mutta minä -- minä pelkäsin keisarin epäluuloisuutta. Hän olisi voinut +noita kehoituksia pitää jonkinlaisina Belisariuksen syyllisyyden +todistuksina." + +"Se ei kai ollut ainoa syy", virkkoi Cethegus hiljaa katsellen +varovaisesti ympärilleen, "miksi neuvoit Belisariuksen niin tekemään." + +"Mitä muita syitä minulla olisi ollut? Mitä tarkoitat", kysyi Antonina +hiljaa. + +Hän punastui. + +"Sinä tiesit, että perheenne hyviä ystäviä oli salaliitossa osallisina. +Näitä tahdoit ensin varoittaa ja erottaa heidät syyllisistä, ennenkuin +salaliitto tulisi ilmi." + +"Niin", änkytti Antonina, "Photius, hänen vapautettunsa --" + +"Ja eräs toinenkin", kuiskasi Cethegus, "jonka ei pitänyt joutua +Bosporuksen aaltoihin heti Teodoran kahleista vapauduttuaan." + +Antonina kätki kasvonsa käsiinsä. + +"Minä tiedän kaikki, Antonina. Tunnen vähäisen vikasi ennen vanhaan -- +ja nykyiset hyvät tarkoitusperäsi. + +"Mutta vanha mieltymys on sinulle tehnyt kepposen. + +"Paitsi Belisariusta olet nyt ajatellut _hänenkin_ menestystään. + +"Ja jos Belisarius nyt joutuu tuhon omaksi, niin kenen on syy?" + +"Vaikene, armahda", rukoili Antonina. + +"Älä epäröi", jatkoi Cethegus. "Sinullahan on vankka turva -- hyvä +puolustajatar keisarin luona. Vaikka miehesi mahdollisesti joutuukin +maanpakoon, niin pahimman kohtalon voi mahtavan ystävättäresi välitys +estää." + +"Keisarinnanko", huudahti Antonina. + +"Hän selittää asiat omalla tavallaan! Hän on vannonut saattavansa +meidät perikatoon." + +"Silloin ovat asiat huonosti", virkkoi Cethegus, "hyvin huonosti, sillä +keisarinnakin tietää salaliitosta ja Belisariukselle lähetetyistä +kirjeistä. + +"Ja sinähän tiedät. Paljon pienemmistä syistä kuin salaliittoon +houkuttelemisesta, on --" + +"Keisarinna tietää sen! Silloin olemme hukassa. Auta, pelasta sinä, +joka löydät tien siinäkin, missä tavallinen silmä ei näe." + +Ylpeä nainen heittäytyi itkien polvilleen prefektin eteen. + +Huoneen nurkasta kuului valittava ulvonta. Leopardi vapisi taas pelosta +tämän kohtauksen nähdessään. Prefekti silmäsi ulvovaa eläintä ja nosti +sitten polvistuneen nopeasti ylös. + +"Nouse, Belisariuksen puoliso. Älä joudu epätoivoon. + +"On olemassa yksi ainoa keino Belisariuksen pelastamiseksi. Mutta vain +yksi." + +"Onko hänen ilmoitettava asiasta keisarille heti kotiin tultuaan?" + +"Se on myöhäistä. + +"Häntä ei enää uskottaisi, jos hän vain sanoin vakuuttaisi +viattomuuttaan. + +"Hänen on todistettava uskollisuutensa teoilla. + +"Hänen on vangittava kaikki kapinalliset ja jätettävä ne keisarille." + +"Miten hän saa ne kokoon?" + +"Nehän ovat kutsuneet hänet kokoukseensa. + +"Tänä yönä he kokoutuvat hänen vapautettunsa Photiuksen talossa. + +"Hän ilmoittakoon suostuvansa johtajaksi. + +"Sitten hän menköön ja vangitkoon kaikki. -- + +"Aniciusta", lisäsi hän, "on keisarinna itse varoittanut. -- Hän oli +luonani." + +"Vaikkapa hän joutuisikin turmioon -- nythän on Belisarius +pelastettava. + +"Hänen on tehtävä se. + +"Tuuma on rohkea. Se miellyttää häntä." + +"Uhraako hän vapautettunsa?" + +"Senkin seitsemän kertaa olemme turhaan varoittaneet tuota hullua. +Mitäpä Photiuksesta, kun Belisariuksen henki on kysymyksessä. + +"Teen kaikkeni taivuttaakseni hänet. + +"Jo aikaisemmin Prokopius neuvoi häntä todistamaan tällä barbaarisella +-- kuten hän sanoi -- tavalla uskollisuutensa, kun hän ei ilmoittanut +keisarille ensimmäisiä salaliittokehoituksia. + +"Minä muistutan hänelle tuosta Prokopiuksen neuvosta. + +"Saat olla varma, että hän noudattaa sitä." + +"Hyvä on! Olkoon hän siellä ennen puoliyötä. + +"Kun vartija muurilla huutaa kahdennentoista hetken, minä murtaudun +taloon. Kaikki on hyvin järjestetty, jos hän sisään mennessään näkee +maurilaisen orjani Syphaxin Pietarin patsaan takaisessa seinäkomerossa. +Hän voi varmuuden vuoksi ottaa muutamia henkivartijoitaan, jotka +hätätilassa puolustavat häntä ja voivat esiintyä todistajina. + +"Hän ei tarvitse suurtakaan teeskentelytaitoa. Hän menköön vain sisään +hiukan ennen puoliyötä. Hänen ei tarvitse sanoa mitään, kuunnella vain. +Vartijamme odottavat Konstantinuksen puistossa Photiuksen talon takana. +Puoliyötä huudettaessa -- tuuballa annetaan, kuten tiedät, kuuluva +merkki vahtien muuttamiseen -- murtaudumme sisään. + +"Hänen ei siis tarvitse tehdä edes mitään merkkiäkään." + +"Tuletko sinä varmasti?" + +"Tulen. + +"Voi hyvin, Antonina." + +Hän kulki takaperin ovelle silmät luotuina vihaiseen eläimeen ja veitsi +kädessä. + +Leopardi oli odottanut tätä hetkeä. Se oli noussut hiljaa pystyyn. + +Oviverhon välitse Cethegus vielä kerran uhkasi veitsellään. + +"Alas, Dareios! Kuuma rauta uhkaa!" + +Hän syöksähti ulos. + +Leopardi painoi päänsä mosaiikkilattiaan ja päästi voimatonta raivoa +ilmaisevan valittavan ulvonnan. + + + + +NELJÄSTOISTA LUKU. + + +Kuningas Totila oli palannut Roomaan laivastoineen ja sotajoukkoineen. + +Valloitettuihin kaupunkeihin oli jätetty vain pienet vartioväet, kun +keisari oli hänen vaatimuksiinsa suostuen ryhtynyt rauhankeskusteluihin +ja pyytänyt kuuden kuukauden aselevon. + +Ennen sen päättymistä piti lähettiläitä saapua Bysantista Roomaan +lopullisesti päättämään rauhasta. + +Totilan onni ja hänen valtansa loisto olivat nyt korkeimmillaan. + +Voitokas hyökkäys Bysantin valtakuntaan oli antanut hänen nimelleen +laajalle leviävän hohteen. + +Italiassakin sen vaikutukset tuntuivat. + +Bysanttilaisten hallussa oli Italiassa enää kaksi linnoitusta, +nimittäin Tusciassa Perusia ja voittamaton Ravenna. + +Perusia antautui urhoollisesti puolustauduttuaan kreivi Grippalle ja +Ravennasta oli tärkein osa -- satamakaupunki Clossis vihdoin joutunut +Hildebrand-vanhuksen käsiin, joka oli jo kahdeksantoista kuukautta +piirittänyt kaupunkia. + +Kun ruuan tuonti kaupunkiin katkaistiin nyt merenkin puolelta, -- +kuningas oli nimittäin määrännyt, että kaikkien eri tahoilla +risteilevien laivastojen oli kokouduttava yhteen Anconan luona ja +suljettava Classiksen satamansuu -- voitiin odottaa kaupungin pikaista +antautumista elintarpeiden loppumisen vuoksi. + +Nyt oli siis enää vain yksi askel otettava sen lupauksen täyttämiseksi, +jonka Totila oli kerran antanut Valerian kuolevalle isälle. +Bysanttilaisia ei ollut enää muualla Italian mantereella kuin Ravennan +päälinnoituksissa. Muutaman viikon perästä toivottiin kaupungin +antautuvan ja silloin ei enää mikään estäisi goottikuninkaan ja Italian +kauneimman tyttären naimisiin menoa. + +Totila päätti sillä välin viettää julkiset, juhlalliset kihlajaiset +morsiamensa kanssa sen komean voittojuhlan yhteydessä, joka retken +muistoksi aiottiin panna toimeen. Täten hän saisi morsiamensa luostarin +-- hänen mielestään vahingollisesta -- vaikutuspiiristä ja voisi +näyttää tulevan kuningattaren hoville ja valtakunnalle. Tähän saakka +vain kreivi Teja ja muut Totilan lähimmät ystävät olivat morsiamen +tunteneet. + +Cassiodorus ja Julius olivat ottaneet huolekseen kuninkaan kihlatun +saattamisen Taginaesta Roomaan. + +Nykyisestä Monte Testacciosta lounaaseen, missä Tiber eroaa kaupungin +piiristä, sijaitsi siihen aikaan kauniilla kukkulalla Antoninusten +ajoilta säilynyt vanha keisarillinen huvila. + +Totila rakasti tätä paikkaa, josta oli laaja näköala joelle ja +Campanialle. Joella liikkui taas lukemattomia pieniä kauppalaivoja, +jotka kuljettivat tavaroita Portuksen satamasta kaupunkiin. Kauniita +maataloja oli jälleen noussut Campanialle kahden piirityksen tuhosta ja +hävityksestä. + +Vähällä vaivalla kuningas oli saanut vanhan keisarien palatsin +uudestaan asuttavaan kuntoon. + +Huvilan komealla, leveällä terassilla, joka muodosti jokeen saakka +ulottuvien marmoriportaiden pään ja kaunistuksen, aiottiin komeaksi +suunniteltu juhla viettää. + +Totila oli kutsuttanut Napolista vanhan kuvanveistäjän Xenarkoksen, +joka oli ensin vienyt yhteen molemmat Dioskurit. Hän oli saanut +toimekseen valita kauneimmat kuvapatsaat mitä Roomassa tai sen +ympäristössä oli saatavissa ja asettaa ne marmoriportaiden molemmilla +puolilla oleville tyhjille jalustoille. + +Vanhus oli ryhtynyt työhönsä mielihyvällä ja innolla. Pian kokonaiset +rivit jumalia, jumalattaria ja sankareita kohosikin marmoriportaiden +viereen. + +Terassin katoksi oli levitetty suunnaton purppurateltta -- samoin kuin +amfiteatterissa -- suojaksi auringonsäteiltä. + +Joelta tulevat virkistävät tuulet pääsivät sen sijaan vapaasti +puhaltamaan telttaan. + +Terassin takaosassa oli pylväiden kannattama huvilan eteinen. + +Kuninkaan teltta, portaat, eteinen ja koko huvila olivat lukemattomien +köynnösten peitossa. Köynnökset olivat punotut ikivihreistä lehdistä, +jotka kesät talvet koristavat Italian puutarhoja. + +Totilan uusi, komea lippu, jonka Valeria oli yhdessä seuralaistensa +kanssa ommellut Taginaessa kullalla ja hopealla vaaleansiniselle +silkkikankaalle, aaltoili ylpeänä kuninkaan teltan huipulta. + +Lippu kuvasi kultaista joutsenta, joka levitetyin siivin kiitää +sinistä, hopeaisten tähtien koristamaa taivasta kohti. + +Vielä korkeammalla, tämän lipun oikealla puolella oli vanha, kuuluisa +amelungien lippu, Didrik berniläisen lippu kultaisine jalopeuroineen. + +Alempana vasemmalla oli eräs voitonmerkki, Belisariuksen lippu, jonka +Totila oli valloittanut Tiburtiuksen portin ulkopuolella. Koska se oli +voiton merkki, oli se asetettu kaltevaan asentoon. + + + + +VIIDESTOISTA LUKU. + + +Voittojuhla oli määrätty vietettäväksi kesäkuun kolmantena päivänä. + +Rooman asukkaat olivat aamusta varhain liikkeellä. He kulkivat pitkin +kaupungin koristeltuja katuja ja toreja Aventinuksen kukkulaa ja jokea +kohti. Venheitä vilisi joella. Huvilan ympärille oli pystytetty +telttoja, lehtimajoja ja pöytiä, joiden ääressä Rooman kansaa +ruokittiin. + +Kun Cassiodorus oli Pyhän Pietarin kirkossa areiolaisen ja katolisen +papin -- viimemainittu oli Julius -- rukoillessa luovuttanut vanhan +ystävänsä tyttären kuninkaalle ja kun nuoret olivat vaihtaneet +sormuksia, pariskunta lähti juhlallisen, loistavan seurueen saattamana +Janiculus-kukkulan yli oikealle Tiberin rannalle, kulki joen yli +juhlallisesti koristettuja, kunniaporteilla varustettuja Teodoruksen ja +Valentinianuksen siltoja myöten ja saapui Emporiumin alapuolella +sijaitsevaan huvilaan. + +Täällä kokoutuneen sotajoukon läsnäollessa kuninkaan keihään päähän +ripustetun kultakilven alla roomalaisnainen astui goottisulhasensa +vasempaan kenkään ja tämä laski panssaroidun kätensä hänen tummalle, +läpinäkyvän harson peittämälle tukalleen. + +Näin oli kihlaus päätetty kirkollisen, roomalaisen ja goottilaisen +tavan mukaan. + +Morsiuspari asettui nyt terassin keskimmäisen pöydän ääreen, Valeria +jalosukuisten roomalais- ja goottinaisten, Totila sotajoukkonsa +herttuoiden ja kreivien ympäröimänä. + +Kreikkalaiset ja roomalaiset huiluniekat soittivat, roomalaisten +tanssien ohessa goottinuorukaiset esittivät miekkahyppyä. Joella, +molemmilla rannoilla ja huvilan ympärillä kuninkaan roomalaiset ja +goottilaiset vieraat söivät ja toivottivat onnea lempeälle +hallitsijalleen ja hänen kauniille morsiamelleen. + +Valeria katseli totisena avaruuteen. Hänen huulensa liikkuivat. + +"Minkä nimen mainitsit", kysyi kuningas ojentaessaan hänelle pikarinsa. + +Valeria maisteli pikarista ja sanoi antaessaan sen takaisin. + +"Mirjam." + +"Mirjamille kiitos ja kunnia", sanoi kuningas kohottaen pikarinsa. + +Silloin kuului harpun ääni. Heidän eteensä astui Adalgot puettuna +valkoiseen, kultapäärmäiseen juhlapukuun, laakerista ja tammenlehdistä +sidottu seppele päässään. Hän katsahti kysyvästi soiton- ja +miekkailunopettajaansa, kreivi Tejaan, joka istui kuninkaan oikealla +puolella, ja lauloi sitten heleällä äänellä: + +"Kuulkaa kaikki kansat lähellä ja kaukana, kuule Bysanttikin. +Goottikuningas Totila hallitsee Kapitoliumilla. + +"Kauas Tiberin rannoilta on karkoitettu Belisarius-sankari. Cethegus ei +ole enää Rooman, vaan Manalan prefekti. + +"Mistä lehdistä on kuningas Totilalle seppele tehtävä? Hänen rinnallaan +Valeria loistaa _ruusuisena_. + +"Rauhaa ja oikeutta hänen miekkansa ja kilpensä suojelee. _Oliivi_, +anna lempeät lehtesi rauhanruhtinaalle. + +"Kuka johti peloittavaa kostosotaa Bysanttiin saakka? Tule, _laakeri_, +voitonyrtti, tule seppeleeseeni. + +"Mutta hänen voitokas voimansa ei kasvanut Rooman mailla. +Germanialainen _tammi_ siksi palkitkoon hänen sankaruutensa. + +"Kuulkaa, kaikki kansat, lähellä ja kaukana, kuule Bysanttikin. +Goottikuningas Totila hallitsee Kapitoliumillä." + +Äänekkäät hyvä-huudot palkitsivat laulajaa. Sillä välin saapui +morsiusparin eteen roomalaispoika ja goottityttö, kummallakin +ruusuista, oliivista, laakerista ja tammesta sidottu seppele käsissään. +Polvistuen he ojensivat seppeleensä. + +"Meidänkin laulajamme osaavat kauniita sanoja, Valeria", sanoi Totila +hymyillen. "Sitä paitsi on heissä voimaa ja uskollisuutta. Hengestäni +saan kiittää tätä laulajaa." + +Hän laski kätensä Adalgotin pään päälle. + +"Armottomasti hän löi maamiestäsi Pisoa, virkaveljeään Apollon +palveluksessa, taitavasti runoileville sormille rangaistukseksi siitä, +että nuo sormet olivat kai kirjoittaneet Valerialleni monta runoa ja +sama käsi yritti heittää tappavan raudan minua kohden." + +"Yhtä olisin tahtonut kuulla vielä mieluummin kuin riemulauluasi", +sanoi Teja hiljaa Adalgotille. + +"Mitä, opettajani?" + +"Prefektin kuolinhuutoa. Valitettavasti lähetit hänet Manalaan vain +laulussa." + +Goottisoturit huusivat Adalgotin luokseen ja pidättivät häntä kauan, +sillä Totilan taistelutoverit osasivat antaa arvon tälle laululle. + +Herttua Guntaris syleili ja suuteli häntä ja sanoi vieden hänet +syrjään; + +"Nuori sankarini. + +"Omituinen yhdennäköisyys! + +"Joka kerta kun näen sinut, huudahdan: Alarik!" + +"Sehän on sotahuutoni", vastasi Adalgot. + +Yhdessä he hävisivät väkijoukkoon. + + + + +KUUDESTOISTA LUKU. + + +Samassa kuningas katsahti taakseen huvilan pylväskäytävään päin, sillä +sinne asetetut huilunsoittajat lopettivat äkkiä soittonsa. + +Hän huomasi syynkin ja hypähti seisoalleen ihmetyksestä huudahtaen. + +Köynnösten koristamien keskuspatsaiden aukossa seisoi olento, joka ei +näyttänyt olevan tästä maailmasta kotoisin. + +Ihmeen kaunis valkopukuinen tyttö, jolla oli sauva kädessä ja +valkoisista kukista punottu seppele päässään. + +"Mikä se on? Elääkö tuo ihastuttava kuva", kysyi kuningas ihmeissään. + +Ja kaikki vieraat, kaikki naiset ja miehet kääntyivät katsomaan +kuninkaan osoittamaan suuntaan. + +Kapeassa aukossa kukkaköynnösten välissä seisoi olento, jollaista he +eivät olleet koskaan nähneet. + +Lapsi tai neitonen oli kiinnittänyt hohtavanvalkoisen pellavapukunsa +vasemmalle olalle safiirisoljella. Komeat safiirit koristivat leveää +kultavyötä. Pitkät, valkoiset hihat valahtivat siipien tavoin +olkapäiltä. Muratti kiersi koko vartaloa. Oikeassa kädessä oli hänellä +kukilla koristettu käyrä paimensauva, vasemmassa erinomaisen kaunis +metsäkukista tehty seppele. Vasenta kättään hän piti suuren, ruskean +koiran päällä, jonka kaulassa niinikään oli kukkakiehkura. Pelottomana, +ajatuksiinsa vaipuneena ja tutkivasti hän katseli loistavaa seuraa. + +Ihmetellen vieraat katsoivat, tyttö seisoi liikkumattomana. + +Silloin kuningas lähti valtaistuimeltaan, meni tytön luo ja sanoi: + +"Terve tuloa goottien kuningassaliin, jos olet mainen olento. + +"Mutta jos olet -- kuten olen halukas otaksumaan -- valkoisten +keijukaisten ihmeellinen kuningatar, niin ollos sittenkin tervetullut. +Silloin laaditaan sinulle valtaistuin kuninkaan istuimen yläpuolelle." + +Miellyttävästi tervehtien hän viittasi tyttöä tulemaan lähemmäksi. + +Hän astuikin pylväskäytävän kynnyksen yli terassille ja virkkoi +punastuen: + +"Sinä puhut rakastettavasti, herra kuningas, vaikkakin hassunkurisesti. + +"En ole kuningatar. + +"Olen paimentyttö Goto. + +"Mutta sinä olet -- näen sen paremmin kauniista otsastasi kuin sillä +olevasta kultarenkaasta -- sinä olet Totila, goottien kuningas, jota +kutsutaan ilokuninkaaksi. + +"Tässä on sinulle ja kauniille morsiamellesi kukkia -- kuulin, että +tänään vietetään kihlajaisjuhlaanne -- Gotolla ei ole muuta antaa. +Poimin ne viimeisen puiston läpi kulkiessani. + +"Ja nyt, kuningas, orpojen holhooja ja oikeuden suojaaja, kuule minua +ja anna minulle suojeluksesi." + +Kuningas istuutui taas Valerian viereen. Tyttö seisoi heidän välissään. +Morsian tarttui hänen käteensä ja kuningas pani kätensä hänen päänsä +päälle sanoen: + +"Oman ihmeellisen pääsi kautta vannon antavani sinulle suojaa ja +oikeutta. Kuka olet ja mitä minulta tahdot?" + +"Herra, olen erään vuoristolaisen lapsi. + +"Olen kasvanut Iffa-vuorella yksinäisyydessä kukkien kanssa. + +"Minulla ei ole koko maailmassa ollut muuta rakasta kuin veljeni. + +"Hän lähti kotoa sinun luoksesi. + +"Ja kun isoisä oli kuolemaisillaan, hän lähetti minut luoksesi sanoen +sinun antavan minulle veljeni ja suojaa sekä ratkaisevan kohtaloni. + +"Saattajakseni hän antoi Hunibad-vanhuksen Terioliksesta. Hänen +haavansa eivät olleet vielä täysin terveet ja ne saattoivat hänet jo +Veronassa tautivuoteelle. + +"Kauan aikaa hoidin häntä, kunnes hän kuoli. + +"Ja sitten lähdin minä aivan yksin uskollisen koirani kanssa kulkemaan +tämän laajan, kuuman maan läpi, kunnes vihdoin saavuin Rooman linnaan +ja löysin sinut. + +"Hyvä on järjestys valtakunnassasi, kuningas, kiitos sinulle siitä. + +"Sajonisi ja keihäsmiehesi vartioivat yötä päivää valtateitä. + +"Kovin ystävällisiä ja hyviä he olivat yksinäistä, kulkevaa lasta +kohtaan. + +"He neuvoivat minut joka yö johonkin hyvään goottitaloon, jossa emäntä +piti minusta huolta. + +"Ja he sanoivat sinun pitävän sellaisen järjestyksen, että valtateille +voi pudottaa kultasolkia ja että ne löytyvät samasta paikasta monen +päivän kuluttuakin. + +"Eräässä kaupungissa -- luullakseni se oli Mantua -- oli suuri +väentungos juuri kun olin menossa kauppatorin yli. + +"Sajonisi kuljettivat keskellään erästä roomalaista mestattavaksi ja +huusivat: 'Marcus Massurius kuolee kuningas Totilan käskystä. Kuningas +oli laskenut Massuriuksen vapaaksi, mutta tämä oli heti ryöstänyt +juutalaistytön. Kuningas Totila on uudistanut suuren Teoderikin lain.' + +"Ja he löivät hänen päänsä poikki avoimella torilla ja koko kansa +huomasi kuningas Totilan oikeamielisyyden. + +"Nyt, koirani, saat jo levätä. Täällä ei minulle kukaan tee pahaa. + +"Senkin kaulaan olen teidän kunniaksenne pannut kukkakiehkuran." + +Hän kosketti hiljaa koiran takkuista päätä. Koira silmäsi ymmärtäväisen +näköisenä tyttöä, meni sitten valtaistuimelle ja nosti tuttavallisesti +vasemman etukäpälänsä kuninkaan polvelle. + +Kuningas antoi sen juoda matalasta kultamaljasta. + +"Kultaisesta uskollisuudesta", sanoi hän, "kultainen pikari. + +"Mutta kuka on veljesi?" + +"Niin", sanoi tyttö ajatuksissaan, "päättäen Hunibadin puheista +sairasvuoteella, en luule hänen entistä nimeään oikeaksi. + +"Mutta hänet on helppo tuntea", jatkoi hän punastuen. + +"Hänen tukkansa on kullanruskea, hänen silmänsä ovat siniset kuin tämä +jalokivi, hänen äänensä heleä kuin leivon. Ja kun hän koskettaa harpun +kieliä, katsoo hän ylös kuin näkisi taivaan avoinna --" + +"Adalgot", huusi kuningas. + +"Adalgot", toistivat kaikki gootit. + +"Niin, Adalgot on hänen nimensä." + +Samassa tämä riensi kuultuaan nimeään huudettavan portaita ylös. + +"Gotoni", huusi hän riemuiten. + +He syleilivät toisiaan. + +"Nuo kuuluvat yhteen", sanoi herttua Guntaris, joka oli seurannut +nuorukaista. + +"Kuten aamurusko ja aamuaurinko", sanoi Teja. + +"Mutta salli minun nyt täyttää tehtäväni", virkkoi tyttö irroittautuen +toisen syleilystä, "kuolevan isoisän käsky. + +"Tässä, herra kuningas, ota tämä käärö ja lue se. + +"Siinä on Adalgotin ja Goton kohtalo; menneisyys ja tulevaisuus, sanoi +isoisä." + + + + +SEITSEMÄSTOISTA LUKU. + + +Kuningas katkaisi päällimmäisen käärön nuorat ja luki: + +"Tämän on kirjoittanut Hildegisel, Hildemutin poika, pitkäksi kutsuttu, +entinen pappi, nykyjään Terioliksessa asuva linnasotilas. + +"Kirjoitettu vanhan Iffan sanelun mukaan ja totuuden mukaisesti +kirjoitettu. + +"Siis: Nyt se tulee. + +"Latina ei ole kaikin paikoin sellaista kuin kirkoissa lauletaan. + +"Mutta kai te sen ymmärrätte, herra kuningas. + +"Sillä missä osataan huonosti latinaa, siellä osataan hyvin gootin +kieltä. + +"Siis. Nyt se todella tulee. + +"Näin vanha Iffa puhuu: + +"'Herra kuningas Totila.' + +"'Käärössä olevan kirjoituksen on laatinut Wargs, joka ei kuitenkaan +ollut minun poikani ja jonka nimi ei ollut Wargs -- vaan oli hänen +nimensä Alarik ja hän oli karkoitettu baltiherttua --'" + +Läsnä olevat gootit huudahtivat hämmästyksestä. + +Kuningas pysähtyi. + +Herttua Guntaris sanoi silloin: + +"Siis Adalgot, joka kutsui itseään Wargsin pojaksi, on balti Alarikin +poika, jota hän itse kuninkaan sanansaattajana etsi kaikista +kaupungeista. + +"Enkä ole koskaan nähnyt suurempaa yhtäläisyyttä kuin Alarik-isän ja +Adalgot-pojan välinen." + +"Terve, Apulian herttua", huudahti kuningas Totila hymyillen ja sulkien +pojan syliinsä. + +Hämmästyksestä sanattomana Goto vaipui polvilleen. Hänen silmänsä +täyttyivät kyynelistä ja Adalgotiin katsoen hän huoahti: + +"Siis ei veljeni. + +"Oi, Jumalani -- + +"Terve, Apulian herttua. + +"Hyvästi! Ainaiseksi!" + +Hän kääntyi aikoen lähteä. + +"Hän ei ole sisareni", huudahti Adalgot riemuissaan. + +"Se olikin parasta koko Apulian herttuakunnassa. + +"Pysähdy" -- huusi hän ottaen Goton kiinni, painoi hänet rintaansa +vasten, suuteli häntä ja sanoi kuninkaalle: + +"Herra kuningas Totila, yhdistä nyt meidät. Tässä on morsiameni -- +tässä on herttuattareni." + +Totila, joka oli sillä välin silmännyt asiakirjojen läpi, sanoi +hymyillen: + +"Niin, tässä ei tarvita Salomonin viisautta oikeuden jakamiseen. -- +Apulian nuori herttua, minä kihlaan sinut ja morsiamesi." + +Ja hän laski vuoroin itkevän, vuoroin nauravan lapsen hänen +käsivarsilleen. + +Gooteille hän puhui: + +"Sallikaa minun jättää lukematta Hildemutin pojan latina -- tunsin +hänet, parempi hän oli miekka kuin kynä kädessä -- ja lyhyesti selittää +herttuan testamentin sisällys. + +"Herttua Alarik vakuuttaa tässä viattomuuttaan." + +"Senhän hänen poikansa on jo todistanut", huudahti herttua Guntaris. +"En koskaan uskonut hänen syyllisyyttään." + +"Hän sai vasta myöhään tietää salaisen syyttäjänsä. + +"Adalgot sai sen nimen päivän valoon rikotusta Caesar patsaasta. + +"Prefekti Cethegus oli pitänyt jonkinlaista salakirjoituksella tehtyä +päiväkirjaa. Cassiodorus on sen saanut selvitetyksi. Ihmeekseen ja +kauhukseen hän on huomannut rikolliseksi kauan ihailemansa miehen. +Siellä oli noin kaksitoista vuotta sitten aletun kirjan alussa +seuraavat sanat: + +"'Baltiherttua on tuomittu. Hänen syyttömyyteensä uskoo enää vain hän +itse ja hänen syyttäjänsä. Kukaan, joka satuttaa Cetheguksen sydäntä, +ei saa elää.' + +"'Kun silloin heräsin Tiberin rannalla kuolemantapaisesta +pyörtymyskohtauksestani, oli tämä kosto ensimmäinen ajatukseni. Vannoin +täyttäväni sen ja nyt se on täytetty.' + +"Tuon kostonhimon alkusyy on vielä salaisuuden verhoama, mutta minä +otaksun sen koskevan ystäväämme Julius Manilius Montanusta. + +"Missä hän on?" + +"Hän on jo lähtenyt Cassiodoruksen kanssa takaisin Pietarin kirkkoon", +virkkoi kreivi Teja. "Saat antaa heille anteeksi. He rukoilevat joka +päivä tällä hetkellä, että Bysantin kanssa solmittaisiin rauha. + +"Ja Julius rukoilee prefektin sielunkin puolesta", lisäsi hän +katkerasti hymyillen. + +"Kuningas Teoderik ei sisimmässä sielussaan ollut koskaan uskonut +urhoollisen herttuan syyllisyyttä, sillä he olivat hyviä ystäviä." + +"Kerran lahjoitti", virkkoi herttua Guntaris väliin, "kuningas hänelle +leveän kultaisen rannerenkaan, jossa oli omistuskirjoituskin." + +Kuningas luki kääröstä: + +"Tämän rannerenkaan otin mukaani maanpakoon lähtiessäni. + +"Rannerengas, joka on katkaistu keskeltä kirjoitusta, on kerran oleva +poikani puhtaan syntyperän todistuksena." + +"Hänellä on paras todistus kasvoissaan", arveli herttua Guntaris. + +"Mutta kultainenkin todistuskappale on tallella", vastasi Adalgot, +"ainakin Iffa-vanhus antoi puolikkaan siitä mukaani. Tässä se on." + +Hän otti esille rannerenkaan puolikkaan, jota hän kantoi nauhassa +rinnallaan. + +"En ole koskaan käsittänyt sen arvoituksellista kirjoitusta: + + "'Baltille -- + Haukalle -- + Hädässä -- + Ystävälle --" + +"Niin, sinulta puuttui toinen puolikas, Adalgot", vastasi paimentyttö +ottaen poveltaan toisen kappaleen. -- "Katso, tässä ovat sanat: + + "-- amali, + -- kotka, + -- ja kuolemassa + -- ystävä." + + "Baltille amali, + Haukalle kotka, + Hädässä ja kuolemassa + Ystävälle ystävä." + +Näin luki Teja liittäen molemmat renkaanpuolikkaat yhteen. + +Kuningas jatkoi: + +"Mutta viimein kuningas ei enää voinut suojella minua, kun hänelle +esitettiin kirjeitä, jotka olivat niin mestarillisesti väärennetyt, +että minä itse, kun minulle näytettiin viaton lause, joka oli leikattu +irti muusta sisällyksestä, kiistelemättä tunnustin: 'Niin, tuon olen +minä kirjoittanut.' + +"Silloin tuomarit sovittivat leikatun liuskan takaisin pergamenttiin ja +lukivat minulle kirjeen sisällyksen. Olisin sen mukaan kirjoittanut +Bysantin hoviin, että olisin halukas tappamaan kuninkaan ja +luovuttamaan Etelä-Italian, jos Bysantti tunnustaisi minut +Pohjois-Italian kuninkaaksi. + +"Minut tuomittiin. + +"Kun minua kuljetettiin oikeussalista, tapasin ulkona käytävässä +monivuotisen viholliseni Cethegus Caesariuksen. -- Minun oli onnistunut +pelastaa eräs tyttö, jota hän tavoitteli, tuon salaperäisen miehen +käsistä ja naittaa hänet eräälle Galliassa asuvalle hyvälle +ystävälleni. -- Hän tunkeutui vartijoiden läpi, löi minua olkapäälle ja +sanoi: + +"'Se, jolta rakkaus on riistetty, lohduttaa itseään vihallaan.' + +"Silloin huomasin, että tuo mies oli ollut salainen syyttäjäni. + +"Viimeisenä armonosoituksenaan kuningas lähetti minulle aseita, joiden +avulla pääsin pakenemaan vankeudesta. + +"Mutta minut julistettiin kuitenkin perheineni valtakunnan kiroukseen +ja minulta riistettiin perintömaani. + +"Kauan kuljeksin pakolaisena paikasta toiseen pohjoisilla vuorillamme, +kunnes muistin, että Iffinger-vuorella Terioliksen luona asui sukumme +vanha, uskollinen seuralainen. Sinne lähdin poikineni, kuljettaen +mukanani muutamia sukumme kalleuksia. + +"Uskollinen Iffa otti minut ja poikani suojaansa, piti minua kotonaan +Wargsin -- maanpakolaisen -- nimellä, sanoi minua omaksi pojakseen ja +myi pois kaikki epäluotettavat orjat, jotka olisivat voineet pettää +minut. + +"Siellä kätkössä elin monet vuodet. + +"Mutta poikaani opetan ja minun kuoltuani opettakoot Iffingit kostamaan +petturi Cethegukselle. + +"Toivon kerran sen päivän koittavan, jolloin viattomuuteni tulee ilmi. + +"Jos se viipyy kovin kauan, silloin on poikani asekuntoiseksi päästyään +lähdettävä Iffinger-vuorelta Italiaan kostamaan isänsä puolesta +Cethegus Caesariukselle. + +"Tämä on viimeinen sanani pojalleni." + +"Mutta heti sen jälkeen", luki kuningas edelleen toisesta kääröstä, +"kun herttua oli tämän kirjoittanut, joutui hän yhdessä eräiden +sukulaisteni kanssa vuorenvieremän alle ja tuhoutui. + +"Mutta minä, Iffa-vanhus, olen kasvattanut poikaa pojanpoikanani ja +Goton veljenä, koska herttua Alarikin suku oli vielä valtakunnan +kirouksessa ja koska siten tahdoin suojella häntä tuon helvetin hengen +kostolta. + +"En ole puhunut nuorukaiselle sanaakaan hänen oikeasta syntyperästään, +ettei hän varomattomuudessaan ilmaisisi sitä. + +"Mutta kun hän oli tullut asekuntoiseksi ja kun minä huomasin, että +Rooman linnassa vallitsi lempeä ja oikeudenmukainen kuningas, joka +voitti tuon helvetillisen prefektin, kuten aamun jumala yön +jättiläisen, silloin lähetin nuoren Adalgotin kostamaan ja kerroin +hänelle, että hänen oli kostettava jalon aatelismiehen, sukumme +suojelijan puolesta, hänen julmalle vainoojalleen ja tuhoojalleen +Cethegukselle. Tämä kosto oli muka hänen isänperintönsä. + +"Mutta minä salasin häneltä, että hän oli baltiherttua Alarikin poika, +sillä minä pelkäsin tuomiota. Hänen isänsä nimi ei voinut hyödyttää +häntä, niin kauan kuin tuomio oli peruuttamatta, vaan päin vastoin +vahingoittaa. + +"Mutta minä lähetin hänet tavallista nopeammin matkalle, kun olin +huomannut, ettei edes luuloteltu sisarussuhde ollut estänyt häntä +epäveljellisesti rakastumasta pojantyttäreeni Gotoon. + +"Olisin voinut enintään sanoa hänelle, ettei Goto ole hänen sisarensa. + +"Mutta kaukana olkoon minusta, että olisin tahtonut ikäänkuin +petoksella sitoa vanhan suojelijasukuni aatelisen vesan +veriheimolaiseeni, yksinkertaiseen paimentyttöön. + +"Ei, pojasta tulee kerran maailmassa, jos oikeutta yleensä on olemassa, +Apulian herttua, kuten hänen isänsä ennen oli. + +"Ja kun minä pelkään kuolevani eikä Adalgot ole vielä lähettänyt mitään +sanomaa prefektin kuolemasta, olen pyytänyt pitkän Hildegiselin +kirjoittamaan kaikki nämä asiat. + +"(Ja minä Hildegisel olen saanut kirjoittamisesta kaksikymmentä naulaa +parasta juustoa ja kaksitoista ruukkua hunajaa, minkä kiitollisuudella +tunnustan sekä että molemmat tavarat olivat hyvät.) + +"Ja minä lähetän Goto-lapsen näiden kirjoitusten ja kalleuksien ja +sinisten kivien ja baltiperinnöstä säilyneiden kalliiden vaatteiden ja +kultasolidien saattajana oikeamielisen kuningas Totilan luo. Hänelle +ilmoittaa lapsi kaiken. + +"Hän peruuttaa valtakunnan kirouksesta syyttömän miehen syyttömän +pojan. + +"Ja kun Adalgot tietää, että hän on jalon baltin jälkeläinen ja että +Goto ei ole hänen sisarensa -- silloin tehköön hän tahtonsa mukaan. + +"Silloin vapaasti valitkoon paimentytön tai hylätköön hänet. Mutta +tietäköön hän sen, ettei Iffingien suku koskaan ole ollut orjana, vaan +ikimuistoisista ajoista vapaana, vaikkakin baltisuvun suojeluksessa. + +"Kuningas Totila, ratkaise sinä heidän kohtalonsa." + + + + +KAHDEKSASTOISTA LUKU. + + +"No niin", virkkoi kuningas hymyillen, "sen vaivan sinä jo olet minulta +säästänyt, Apulian herttua." + +"Ja pikku herttuatar", sanoi Valeria leikkiä laskien, "on, ikäänkuin +hän olisi jotakin aavistanut, pukeutunut tänään morsiameksi." + +"_Teidän_ kihlajaisjuhlaanne varten minä pukeuduin", vastasi +paimentyttö nauraen. "Kun Rooman porteilla kuulin tästä juhlasta, +avasin isoisän määräyksen mukaan myttyni ja koristelin itseni." + +"Kihlajaisemme", sanoi Adalgot morsiamelleen, "sattuivat samana päivänä +kuin kuningasparin -- emmekö viettäisi häitäkin samana päivänä?" + +"Ei, ei", huudahti Valeria melkein tuskaisena. + +"Älkää liittäkö enää uutta lupausta entiseen, lunastamattomaan. + +"Te, onnen lapset, olkaa viisaat. Tänään olette löytäneet toisenne. +Pitäkää tästä päivästä kiinni. Huomispäivä kuuluu epävarmoille +jumalille." + +"Oikein puhut", huudahti Adalgot riemuissaan, "tänään jo vietämme +häämme". -- Hän nosti Goton vasemmalle käsivarrelleen näyttäen häntä +kaikille. -- "Tässä näette, hyvät gootit, pienen rouva herttuattareni." + +"Luvalla puhuen", lausui silloin ujo ääni, "kun kansan korkeuksien +osaksi tulee niin paljon onnea ja päivänpaistetta, niin sallittakoon +alempana kasvavien siitä hiukan nauttia." + +Kuninkaan eteen astui vaatimattoman näköinen mies taluttaen kaunista +tyttöä. + +"Sinäkö, urhoollinen Vakis", huudahti kreivi Teja mennen hänen +luokseen. "Sinä et ole enää palvelija, vaan pitkätukkainen, vapaa +mies." + +"Niin, herra. Isäntä-raukkani, kuningas Vitiges, vapautti minut +lähettäessään minut luotaan Rautgundis-rouvan ja Walladan saattajana. + +"Sen jälkeen olen antanut hiusteni kasvaa vapaiden tavoin. + +"Ja Rautgundis-rouva aikoi -- sen tiedän aivan varmasti -- vapauttaa +tämän palvelijattarensa Liutan ja me aioimme solmia avioliiton kansamme +oikeuden mukaan vapaina, mutta hän ei palannut enää koskaan Faesulaen +luona sijaitsevaan taloonsa. + +"Menin siellä käymään piilopaikastamme ja satuinkin tulemaan parhaaseen +aikaan. Vein Liutan turvaan huvilasta ja seuraavana päivänä saapuivat +paikalle Belisariuksen saraseenit polttaen talon ja murhaten ihmiset. + +"Kun Rautgundis-rouva oli kuollut perillisittä -- hänen isänsä +Atalvinin oli erään etelämyrskyn aikana jo ennen tyttären kuolemaa +lumivyöry haudannut taloineen päivineen -- on Liuta nyt joutunut +kuninkaan omaisuudeksi. Sen vuoksi pyydän, että hän riistäisi minulta +taas vapauden ja ottaisi minut palvelijakseen, ettei meitä +rangaistaisi, jos menemme naimisiin, minä vapaa ja --" + +Totila keskeytti hänet ja virkkoi liikutettuna: + +"Sinä olet uskollinen, Vakis. + +"Ei, te saatte solmita avioliiton vapaina kansanoikeuden mukaan. + +"Antakaa minulle kultaraha!" + +"Tässä, herra kuningas", huudahti Goto innoissaan ottaen +paimenlaukustaan kultarahan, "tämä on viimeinen kuudesta." + +Kuningas otti sen hymyillen, laski sen Liutan oikealle kämmenelle ja +löi sen sitten alhaalta päin hänen kädestään, niin että se putosi +kilisten mosaiikkilattialle. Kuningas lausui samalla: + +"Minä vapautan sinut, Liuta, ainaiseksi, menemisesi ja tulemisesi, +ollos vapaa ja moitteeton. Mene iloiten naimisiin kuninkaan +suostumuksella." + +Silloin kreivi Teja astui esiin ja virkkoi: + +"Vakis, sinä olet kerran ennenkin kantanut onnettoman isännän kilpeä. +Tahdotko ruveta _minun_ kilvenkantajakseni?" + +Vesissä silmin uskollinen Vakis tarttui molemmin käsin kreivin oikeaan +käteen. + +Nyt kreivi Teja kohotti kultapikarinsa ja lausui juhlallisesti: + +"Te säteilette onnea. Kauniina paistaa teille onnenaurinko. Mutta silti +älkää unohtako kunnioittaa surullisesti kuolleita. Loistotta, onnetta, +mutta uskollisena, urhoollisena ja moitteettomana sankarimme Vitiges, +Valtarin poika taisteli. Iloiten viettäkää riemujuhlianne, te hyvien +jumalien lemmikit, mutta aina kunnioittakoon goottien suku onnettomien +aviopuolisoiden jaloa muistoa. + +"Minä kehoitan teitä juomaan uskollisimman miehen ja rohkeimman naisen +surullisen rakkauden maljan. Vitigeksen ja Rautgundiksen rakkauden +muistolle juon tämän maljan." + +Kaikki yhtyivät maljaan ääneti, juhlallisen hiljaisuuden vallitessa. + +Kuningas Totila kohotti vielä kerran pikarinsa ja lausui koko kansan +kuullen: + +"Hän olisi sen ansainnut -- minä olen sen saavuttanut. Hänelle ikuinen +kunnia." + +Kun hän oli istuutunut -- molemmat muut parit olivat myöskin +istuutuneet kuninkaan pöytään -- nousi Thuriin kreivi Torismut +(urhoollisuutensa vuoksi hän oli saanut kreivin arvon, mutta saanut +omasta pyynnöstään pitää kuninkaan julistajan ja aseenkantajan toimet) +portaita ylös, laski julistajansauvansa kuninkaan eteen ja lausui: + +"Vieraita, kaukaa purjehtineita, ilmoitan juhlaasi, goottien kuningas. + +"Tuo suuri, melkein sadan purjehtijan vahvuinen laivasto, jonka +majakkasi ja satamatornisi ovat useita päiviä sitten ilmoittaneet +lähestyväksi, on laskenut Portukseen. + +"Tulijat ovat pohjoismaalaisia, meritaitoista, rohkeaa väkeä +kaukaisesta Thulen maasta. + +"Korkealaitaisina kohoavat heidän lohikäärmelaivansa ja keulojen komeat +kuvat herättävät pelkoa. + +"Mutta sinun luoksesi he tulevat rauhallisissa asioissa. + +"Kuninkaan laiva oli jo eilen lähettänyt sanansaattajan, ja +korkea-arvoisia vieraita on nyt tulossa jokea ylöspäin. + +"Minä puhuttelin heitä ja sain vastaukseksi: + +"'Götanmaan kuningas Harald ja Haralda (nähtävästi hänen puolisonsa) +tahtovat tervehtiä kuningas Totilaa.' + +"Tuokaa heidät tänne. + +"Herttua Guntaris, herttua Adalgot, kreivi Teja, kreivi Wisand, kreivi +Grippa, menkää heitä vastaan ja saattakaa heidät tänne." + +Pian ilmestyikin omituisten, monimutkaisten näkinkenkätorvien sotaisten +sävelten kaikuessa terassille kaksi komeata henkilöä, jotka olivat +pitemmät solakkaa Totilaa ja hänen pöytätovereitaan. Seuralaisina +heillä oli kaksikymmentä sankaria puettuina teräsrenkaista kudottuihin +panssareihin. + +Kuningas Haraldin kypärän molemmin puolin olivat mustan merikotkan +jalanpituiset siivet. Saman linnun höyhenet peittivät kypärän kupua. + +Selässä riippui hänellä tavattoman suuren, mustan karhun nahka, jonka +etukäpälät ja leuat riippuivat rinnalla. Nahan alta näkyi käden +levyisistä kuparirenkaista kudottu rintahaarniska. + +Rautalangasta kudottua asevaippaa, joka ulottui polviin saakka, +kiinnitti vyötäisille näkinkengillä koristettu hylkeennahkainen vyö. + +Käsivarret ja jalat olivat paljaina. Niitä vain leveät kultarenkaat +koristivat sekä samalla suojelivat. + +Lyhyt veitsi riippui teräksisestä ketjusta hänen sivullaan. Oikealla +sivulla oli hänellä pitkä, harppuunantapainen väkäkeihäs. + +Paksut, vaaleankeltaiset kiharat valuivat hartioiden alapuolelle. + +Hänen vasemmalla puolellaan seisoi hänen seuralaisensa, tuskin kynnen +vertaa lyhempi, nainen kuin valkyyria. + +Hänen vaaleanpunainen, metallilta välkkyvä tukkansa valui polviin +saakka pienen avonaisen, kultaisen kypärän alta, jota kaunisti kaksi +hopealta hohtavaa kalalokin siipeä, ja hohtavan valkoisen +jääkarhunnahan yli, joka oli hänen selässään enemmän koristeena kuin +tarpeen vuoksi. + +Pienistä kultasuomuksista laadittu, aivan ruumiinmukainen panssari toi +esille neidon verrattoman kauniin vartalon nousten ja laskien +joustavasti hänen hengittäessään. + +Hänen puolisääreen ulottuva alushameensa oli taidokkaasti valmistettu +talvisen jäniksen valkoisista karvoista. + +Käsivarsia koristivat ja puoliksi peittivät lävistetyistä, rihmoihin +pujotetuista merenpihkapalasista muodostetut hihat. Merenpihka +kimalteli omituisesti Italian ilta-auringon hohteessa. + +Hänen vasemmalla olkapäällään istui levollisena kaunis, valkoinen +haukka. + +Hänen vyössään oli lyhytvartinen kirves. Oikeassa kädessään hän kantoi +olkapään nojassa pitkulaista hopeakaarista harppua. + +Ihmetyksestä avosuin ja silmät selällään roomalaiset katselivat näitä +olentoja. Gootitkin ihmettelivät vierastensa ihon omituista valkeutta +ja heidän erittäin kirkkaita, säihkyviä silmiään. + +"Kun tuo musta, joka oli minua vastaanottamassa", virkkoi merenkulkija, +"sanoi, ettei hän ole kuningas, voit vain sinä se olla". + +Hän ojensi Totilalle kätensä vedettyään siitä ensin haikalannahkaisen +sotakintaan. + +"Tervetuloa Tiberin rannoille, Thulemaan serkut", sanoi Totila. + +Ruhtinaspari istuutui nopeasti hankituille tuoleille kuninkaan pöydän +ääreen, ja heidän seuralaisensa asettuivat viereiseen pöytään. Adalgot +kaatoi jäähdytettyä viiniä korkeista rivallisista ruukuista. + +Kuningas Harald joi ja katseli sitten ihmeissään ympärilleen. + +"Asatorin nimessä", huudahti hän sitten, "täällä on kaunista". + +"Tällaiseksi olen kuvitellut Valhallaa", virkkoi hänen seuralaisensa. + +Gootit ja pohjoismaalaiset tuskin ymmärsivät toistensa puhetta. + +"Jos sinua miellyttää täällä olo, veljeni", sanoi Totila hitaasti, +"niin viivy vaikka kuinka kauan luonani puolisoinesi". + +"Ha, ha, haa, roomalaiskuningas", nauroi jättiläisnainen ja heitti +päätään taakse päin niin, että punaiset hiukset välähtelivät. + +Haukka lensi kirkuen kolmesti hänen päänsä ympäri ja palasi sitten +paikalleen. + +"Ei ole vielä tullut miestä, joka olisi voittanut Haraldan käden ja +sydämen. Vain veljeni Harald taivuttaa käteni, hyppää korkeammalle ja +heittää keihästä pitemmälle kuin minä." + +"Kärsivällisyyttä, pikku sisareni. Minä ennustan, että voimakas mies +pian kukistaa tyttömäisen ylpeytesi. + +"Katso tuota. Hän näyttää lempeältä kuin Balder, mutta sittenkin hän +muistuttaa Sigfridiä, Fafnirin tappajaa. + +"Teidän pitäisi kilpailla keihään-heitossa." + +Haralda katsoi pitkään goottikuningasta, punastui sitten ja suuteli +haukan sileätä päätä. + +Totila vastasi: + +"Huono seuraus oli tarun mukaan Sigfridin ja kilpi-neitosen välisestä +taistelusta. + +"Tervehtiköön pikemmin rauhallisesti nainen naista. Ojenna, Haralda, +kätesi morsiamelleni." + +Hän antoi merkin Valerialle, jolle herttua Guntaris oli parhaansa +mukaan selostanut keskustelun latinankielellä. + +Valeria nousi jalona, vaatimattoman ylväänä istuimeltaan. +Hän oli pukeutunut valkoiseen, pitkään, laahukselliseen +roomalais-kreikkalaiseen pukuun, jota kiinnitti kultavyö ja olkapäällä +solki. Päässä oli hänellä vain laakerinoksa, jonka Totila oli ottanut +Adalgotin seppeleestä ja pujottanut morsiamensa mustaan tukkaan. Hänen +kauneutensa, hänen pukunsa poimujen ja liikkeittensä rytmi muistutti +musiikkia. Hän ojensi ääneti kätensä pohjoismaiselle sisarelleen. + +Tämä heitti roomalaisnaiseen terävän -- eikä suinkaan ystävällisen -- +katseen. Mutta ihailu karkoitti vihamielisyyden hänen kasvoiltaan ja +hän virkkoi: + +"Kautta Frejan kaulakoristeen, sinä olet kaunein nainen, mitä olen +nähnyt. + +"Epäilen, onko Valhallassa ainoatakaan niin kaunista neitosta kuin +sinä. + +"Tiedätkö, Harald, ketä tuo ruhtinatar muistuttaa? + +"Kymmenen päivää sitten hyökkäsimme sinisellä Kreikan merellä erään +saaren kimppuun ja ryöstimme siellä pylvästemppelin. Siinä oli +valkoisesta kivestä tehty korkea marmorinainen, jonka jalkojen juuressa +istui pöllö ja joka oli puettu poimulliseen vaippaan. + +"Sven löi sen, valitettavasti, palasiksi silminä olleiden jalokivien +vuoksi. Tuo marmorikuva muistuttaa kuninkaallista morsianta." + +"Tämä minun täytyy tulkita sinulle", sanoi Totila hymyillen +rakastetulleen, "sillä runollinen ihailijasi Piso ei olisi voinut +imarrella sinua sen kauniimmin kuin tuo Pohjolan Bellona. + +"He ovat -- kuten meille on kerrottu -- laskeneet maihin Melossaarella +ja särkeneet siellä Feidiaan ihanan Athena-patsaan. + +"Te olette hävittäneet ja ryöstäneet hurjasti", jatkoi Totila kääntyen +vieraidensa puoleen, "Kos, Kios ja Melos saarilla, kuten olen kuullut. +Miksi tulitte meidän luoksemme rauhallisissa aikomuksissa?" + +"Sen sanon sinulle, veljeni. + +"Mutta ensin vielä siemaus viiniä." + +Hän ojensi Adalgotille suuren pikarinsa. + +"Ei -- en tahdo vedellä turmella tätä jaloa nestettä. + +"Pidän vain suolaisesta vedestä -- sillä silloin sitä ei voi _juoda_ +muut kuin haikalat ja valaskalat. + +"Vesi on hyvää vain sikäli, että se kantaa laivojamme. Mutta se ei ole +luotu sitä varten, että kantaisimme sitä vatsoissamme. + +"Ja teidän rypäleoluenne onkin vallan ihmeellistä juomaa. + +"Simastamme olen minä aina tullut heti kylläiseksi -- se on kuin +täyttävää imelää ruokaa. + +"Mutta tämä rypälesima on aivan toisenlaista. Kuta enemmän sitä juo, +sitä janoisemmaksi siitä tulee. + +"Ja jos sitä joisikin liiaksi -- mikä muuten on vähän luultavaa -- niin +eivät sen seuraukset ole samanlaiset kuin olut- tai simahumalan +jälkeen, jolloin tekisi mieli rukoilla Asatoria, että hän takoisi +vasarallaan rautarenkaan ihmisparan pään ympärille. Ei, rypälehumala on +runoilijoiden suloisen mielettömyyden kaltaista. Ihminen luulee +olevansa autuaiden jumalain vertainen. + +"Se viinihumalasta. + +"Nyt kerron, minkävuoksi olemme tänne tulleet." + + + + +YHDEKSÄSTOISTA LUKU. + + +"Siis: Olemme kotoisin Thulemaasta, kuten runoilijat sitä nimittävät, +eli Götanmaasta, kuten itse sanomme. + +"Sillä Thulemaa on sellainen maa, jossa emme asu, jossa ainoastaan, yhä +kauemmaksi jäävuoriin päin, asuu muita ihmisiä. + +"Valtakuntamme ulottuu auringon nousuun päin mereen ja saareemme +Gotlandiin. + +"Auringon laskuun päin se ulottuu Halliniin ja Skioldunga-lahteen. + +"Keskiyön maahan päin Sveanmaahan. + +"Keskipäivään päin Smålandiin, Skåneen ja tanskalaisten saariin. + +"Kuninkaana on isäni Frode, jota Odin rakastaa. + +"Hän on paljon viisaampi kuin minä. + +"Mutta hän on kruunauttanut minut kanssakuninkaakseen Kung-Salan +pyhillä kivillä, sillä hän on jo heti sadan vuoden vanha ja sokea. + +"Meidän saleissamme kertovat vielä laulajamme vaellustarinaa, kuinka te +gootit amaliruhtinainenne ja balteinenne olitte alkujaan veljiämme, ja +kuinka te erehdyksestä jouduitte vaeltamaan yhä enemmän etelään. Te +seurasitte haikaran lentoa Kaukasus-vuorelta, me taas seurasimme suden +juoksua." + +"Jos niin on ollut, niin pidän haikaraa parempana oppaana", vastasi +Totila. + +"Siltä se saattaa sinusta vielä nyt näyttää, täällä komeassa +simasalissa", sanoi kuningas Harald totisena. + +"Mutta viisas isäni Frode on toista mieltä. + +"Miten lieneekään -- en tosin siihen oikein luota, sillä silloin +ymmärtäisimme paremmin toistemme puheen -- mutta me ainakin +kunnioitamme vanhaa veriyhteytta ja pidämme sen uskollisesti pyhänä. + +"Ja kauan aikaa saapuikin vain iloisia, ylpeitä suurimman maineen +sanomia lämpimästä goottimaastanne kaukaiseen maahamme. Ja isäni ja +kuninkaanne Thidrekr, jota laulajamme ja harpunsoittajamme ylistävät, +vaihtoivat keskenään lahjoja ja tervehdyksiä merenpihkavirolaisten +välityksellä, jotka asuvat meistä itään päin. Nämä veivät sanomamme +vendein luo Wyzlan varsille, nämä longobardeille Tisian varsille, nämä +heruleille Dravuksen luona ja viime mainitut Savian kautta Salonaan ja +Ravennaan." + +"Sinä tunnet hyvin maat ja tiet", tuumi Totila. + +"Merenkulkijan on ne tunnettava. + +"Muuten hän ei pääse eteenpäin. + +"Ja usein ei takaisinkaan. + +"Kauan aikaa tuli teiltä vain onnen ja loiston sanomia meille. + +"Mutta kerran ja sitten yhä useammin saapui luoksemme kauppiaita, -- +jotka ostavat meiltä turkiksia, haahkanuntuvaa ja merenpihkaa +viedäkseen ne friiseille, sakseille ja frankeille, ja myyvät meille +taideteoksia sekä kultaa ja hopeaa -- tuoden yhä surullisempia sanomia +teidän maastanne. + +"Kuningas Thidrekr oli kuollut ja hänen mentyään oli valtakuntanne +saanut kovia kokea. Kuulimme kertomuksia huonosta sotaonnesta, +petoksesta, kuninkaan murhasta, goottien sodasta gootteja vastaan ja +Kreikanmaan petollisten ruhtinaiden menettelystä. + +"Kerrottiin, että useat tuhannet teistä ovat lyöneet päänsä mäsäksi +oman Rooman linnanne muureja vastaan, jotka kuitenkaan eivät olleet +teidän hallussanne. Siellä hallitsi mies kuin Asator ja toinen vielä +pahempi kuin pahanilkinen Loki. + +"Ja me tiedustelimme, oliko kukaan niistä kuninkaista ja ruhtinaista, +jotka olivat kerjänneet Ravennan Thidrekrin suosiota, antanut teille +minkäänlaista apua. + +"Mutta silloin frankkilainen kauppias, joka isäni salissa tarjoili +hienoa Vahalassa kudottua kangasta halvalla, nauroi ja virkkoi: + +"'Kun onni pettää, pettää uskollisuuskin. Kaikki ovat luopuneet +kovaonnisista goottisankareista, länsigootit ja burgundit, herulit ja +tyyringit ja ennen kaikkea me frankit.' + +"'Sillä me olemme viisaampia kuin muut.' + +"Silloin isäni, kuningas Frode heitti vihoissaan sauvansa maahan ja +huusi: + +"'Missä on väkevä poikani Harald?' + +"'Tässä isä', vastasin tarttuen hänen käteensä. + +"'Oletko kuullut', kysyi hän, 'nuo jutut etelän kuningasten +uskottomuudesta?' + +"'Sellaista ei saa laulaa eikä sanoa Götanmaan miehistä. Vaikka kaikki +muut lienevätkin uskottomia Gardankin ja Ravennan gooteille, niin me +olemme uskollisia ja autamme heitä hädässä.' + +"'Tartu toimeen, väkevä Harald ja sinä, rohkea Haralda. Varustakaa sata +lohikäärmelaivaa ja ottakaa ne täyteen miehiä ja aseita -- kouraiskaa +syvältä Kung-Salassa olevaa kuninkaan aarrettani, älkää säälikö +koottuja kultarenkaita -- ja lähtekää Odinin tuulella merelle.' + +"'Konghallasta ensin saaritanskalaisten ja juuttien ohi länteen päin, +sitten pitkin friisien ja frankkien rannikoita kapean meren läpi.' + +"'Purjehtikaa sieltä edelleen sveevien valtakunnan ympäri vuorimaahan, +jota kutsutaan Asturiaksi ja siitä länsigoottien valtakunnan ohi +etelään. Kulkekaa sitten suuren meren salmen läpi, johon Asator ja Odin +ovat asettaneet kaksi patsasta.' + +"'Silloin olette saapuneet Midilgardmerelle, missä on lukemattomia +saaria alinomaa viheriöivine pensaineen ja puineen, joiden lomista +loistavat valkoiset korkeiden, pyöreiden kivipölkkyjen varassa olevat +marmorihallit.' + +"'Ryöstäkää noita saaria. Ne kuuluvat Kreikanmaan viekkaille +ruhtinaille.' + +"'Menkää sitten Rooman linnaan tai Ravennaan ja auttakaa Thidrekerin +kansaa sen vihollisia vastaan ja taistelkaa heidän puolestaan maalla ja +merellä ja auttakaa heitä uskollisesti siksi, kunnes he ovat voittaneet +viimeisenkin vihollisensa.' + +"'Mutta puhukaa sitten heille:' + +"'Näin neuvoo teitä kuningas Frode, joka on pian nähnyt sata talvea ja +useiden ruhtinasten ja kansojen nousevan, muita sitten taas katoavan. +Hän on nähnyt etelämaatkin nuorena merenkulkijana.' + +"'Näin neuvoo teitä kuningas Frode:' + +"'Lähtekää etelämaasta, vaikka se onkin ihana.' + +"'Te ette kestä sitä.' + +"'Yhtä vähän kuin jäävuori, joka on ajautunut etelämereen.' + +"'Sitä sulattavat alinomaa aurinko, ilma ja hiljaa syövyttävät aallot.' + +"'Vaikka te olisitte kuinkakin mahtavat, niin te joudutte perikatoon ja +teidän olemuksestanne ei jää sinne jälkeäkään.' + +"'Parempi on elää köyhässä Pohjolassa, kuin kuolla rikkaassa etelässä.' + +"Nouskaa lohikäärmelaivoihimme ja tehkää itsekin niitä. Kootkaa sitten +koko kansanne, miehet, vaimot, lapset, rengit ja piiat, hevoset ja +raavaseläimet, aseet ja kalleudet ja lähtekää tuosta kuumasta maasta, +joka teidät muuten nielee. Lähtekää sieltä tiehenne ja tulkaa meidän +luoksemme.' + +"'Me asumme sitten yhdessä tai valloitamme suomalaisilta, vendeiltä ja +virolaisilta niin paljon maata kuin te tarvitsette.' + +"'Ja te pysytte elossa terveinä ja voimakkaina.' + +"'Täällä etelässä kuihdutte ja palatte kuuman auringon paahteessa.' + +"'Niin neuvoo teitä kuningas Frode, jota viisikymmentä vuotta sitten +kutsuttiin viisaaksi.' + +"Kun me saavuimme Midilgardin mereen, kuulimme merenkulkijoilta, +että teidän hätänne oli poistanut uusi kuningas, jota kuvailtiin +Baldur-jumalan tapaiseksi. Hän oli taas valloittanut Rooman linnan ja +koko Gardarikin valtakunnan ja voitokkaasti käynyt ryöstöretkillä +Kreikanmaalla. + +"Ja me näemme nyt omin silmin, ettei meidän apuamme tarvita. + +"Te vietätte ihanaa ja suloista elämää näissä simasaleissa. Kaikkialla +on täällä runsaasti punaista kultaa ja valkoista kiveä. + +"Mutta sittenkin toistan isäni sanat ja neuvon. Totelkaa sitä, sillä +hän on viisas. Jokainen joka on halveksinut kuningas Froden neuvoa, on +saanut sitä katua." + +Kuningas Totila pudisti vain hymyillen päätään ja vastasi: + +"Me kiitämme sydämestämme kuningas Frodea ja teitä jalosta, +harvinaisesta uskollisuudesta. + +"Unohtumattomana säilyy goottien lauluissa tuo Pohjolan sankarien +veljellinen uskollisuus. + +"Mutta, kuningas Harald, seuraa minua ja katsele hiukan +ympärillesi --." + +Hän nousi seisomaan, tarttui vieraansa käteen ja vei hänet teltan +ovelle työntäen oviverhot syrjään. Siinä heidän silmiensä edessä +välkkyi virta ja kaupunki laskevan auringon hohteessa. + +"Katso tuota maata, jonka taivas, maa ja taide ovat vertaa vailla. + +"Katso tuota Tiber-virtaa, joka nyt on mustanaan onnellisia, juhlivia, +kauniita ihmisiä. Katso noita laakeri- ja myrttilehtoja, katso +pylväspalatseja, jotka ilta-auringon hohteessa näkyvät Roomasta, katso +noiden portaiden korkeita marmorikuvapatsaita. + +"Sano sitten itse, luopuisitko sinä tästä maasta, jos se olisi omasi? +Vaihtaisitko tämän ihanuuden Pohjolan petäjiin ja kuusiin, sen hyiseen +kevääseen, sen savun mustuttamiin hirsimajoihin ja sen sumuisiin +nummiin?" + +"Sen tekisin, kautta Torin vasaran. + +"Täällä on tosin hyvä ryöstää, mässätä ja hankkia voittoja, mutta +täältä on nopeasti purjehdittava voittosaaliin kera kotiin. + +"Te olette joutuneet tänne, kuten vesipisara kuumalle raudalle. + +"Ja jos kerran me Odinin pojat hallitsemme etelämaata, niin täytyy +täällä olijoiden saada tukea muilta Odinin pojilta. + +"Mutta te -- te olette muuttuneet aivan toisenlaisiksi kuin me. + +"Teidän isoisänne, teidän isänne ja te itsekin olette menneet naimisiin +italialaisten kanssa. Jos sitä edelleen jatkuu, muututte te muutamissa +sukupolvissa italialaisiksi. Te olette jo nytkin pienempiä kuin me, +teillä on jo tummempi iho, silmät ja tukka kuin meillä. Ainakin hyvin +usealla. + +"Minä ikävöin tästä kuumasta, veltostuttavasta ilmasta pohjoistuulen +pakinoille, joka suhisten kulkee metsiemme ja aaltojemme yli. + +"Niin, minä kaipaan savun mustuttamaan hirsihalliinkin, missä +jumal-runoja on poltettu seinähirsiin ja runoilijain harput riippuvat +puukeihäissä ja pyhä takkavalkea aina vieraanvaraisesti leimuaa. + +"Minä ikävöin takaisin Pohjolaamme -- sillä se on meidän kotimme." + +"Salli sitten meidänkin rakastaa kotiamme, tätä Italian maata." + +"Se ei ole teidän kotinne, vaan kenties hautanne. + +"Te olette vieraita täällä ja vieraina pysyttekin. + +"Tai menetätte kansallisuutenne. + +"Mutta Odinin poikina te ette pysy tässä maassa." + +"Veljeni Harald", vastasi Totila hymyillen, "salli meidän ainakin +koettaa. + +"Totta on, että olemme muuttuneet näiden kahden miespolven aikana, +jotka kansamme on asunut laakerien alla. + +"Mutta olemmeko huonontuneet? + +"Täytyykö välttämättömästi olla puettu karhunnahkaan ollakseen sankari? + +"Täytyykö ryöstää kultaisia jumalankuvia ja lyödä säpäleiksi +marmoripatsaita? Eikö niistä voi muutenkin nauttia? + +"Täytyykö olla barbaari tai italialainen? + +"Emmekö voi säilyttää germaanien hyveitä, luopua heidän vioistaan ja +omaksua italialaisten hyveet ilman heidän vikojaan?" + +Mutta Harald pudisti päätään. + +"Minua ilahduttaa, jos onnistutte. + +"Mutta en sitä usko. + +"Kasvi omistaa sen maan ja sen taivaan tavat, jonka alla se kasvaa. + +"Enkä tahtoisi muuttua sillä tavalla, vaikka koe onnistuisikin minulle +ja kansalleni. + +"Minusta ovat meidän vikamme paremmat kuin italialaisten hyveet -- jos +heillä niitä ollenkaan onkaan." + +Totilan mieleen välähtivät samanlaatuiset sanat, jotka hän itse oli +aikoinaan sanonut Juliukselle. + +"Pohjolasta lähtee kaikki voima -- Pohjolan kansoille kuuluu maailma." + +"Sano se heille lempilaulusi sanoilla", virkkoi hänen sisarensa. + +Hän ojensi veljelleen harpun. Harald soitti ja lauloi tavuriimirunon, +jonka Adalgot tulkitsi Valerialle seuraavasti: + +"Tor seisoi keskiyön päässä maailmaa. Hän heitti raskaan sotakirveensä +ja lausui: Niin laajalle kuin suhiseva vasarani putoo, ovat maat ja +meret minun omaisuuttani. + +"Ja vasara lensi hänen kädestään, lensi yli kaiken maan ja putosi +kaukaisimman etelän ääreen. Kaikki tämä tuli hänen omaisuudekseen. + +"Siitä alkaen on germaaneilla ollut oikeus aseella maata valloittaa. Me +olemme vasara-jumalan sukua ja tahdomme hänen perintönsä valloittaa." + +Goottilaiset kuulijat kiittivät äänekkäin suosionosoituksin +kuninkaallista laulajaa, joka näytti voivan toteuttaa ylpeän laulunsa. + +Harald tyhjensi vielä kerran syvän kultapikarin. + +Sitten hän huudahti: + +"Nyt lähdemme, pikku sisareni Haralda, nyt lähdemme, te muutkin +toverini. + +"Meidän on oltava Midgardkäärmeen kannella ennen kuun nousua. + +"Pitkäaikainen ystävyys -- äkillinen lähtö, sellainen on Pohjolan +tapa." + +Totila tarttui vieraansa käsivarteen. + +"Onko todella niin kiire? + +"Pelkäätkö sinäkin muuttuvasi? + +"Jää vielä tänne. Eihän teillä niin kiirettä ole. Ja hyvää sinä vain +viipymiselläsi saat aikaan." + +"Olet oikeassa, roomalaisten kuningas", virkkoi jättiläinen nauraen, +"ja kautta Torin vasaran, kunnia-asianani sen pidän. + +"Meidän täytyy lähteä. + +"Meillä on täällä kuningas Froden käskyn mukaan kolme asiaa +toimitettavana. + +"Autettava teitä taistelussa. + +"Mutta te ette tarvitse apuamme. + +"Vai tarvitsetteko vielä meitä? Jäämmekö tänne odottamaan uutta +taistelua?" + +"Ette", sanoi Totila hymyillen. "Me odotamme parhaillaan rauhantekoa +emmekä uutta taistelua. + +"Ja jos vielä sota syttyisikin -- niin pitäisikö minun myöntää, veli +Harald, että me gootit olemme liian heikot pitääksemme Italiaa yksin +hallussamme? Emmekö ole voittaneet vihollisiamme ilman kenenkään apua? +Emmekö me gootit enää jaksaisi yksin voittaa heitä uudestaan?" + +"Sen kyllä uskon", vastasi Harald. + +"Toinen tehtävämme oli tuoda teidät mukanamme Pohjolaan. + +"Siihen ette suostu. + +"Ja kolmanneksi käskettiin meitä hävittämään Kreikanmaan keisarin +saaria. + +"Se on erittäin hauskaa työtä, josta emme ole vielä saaneet +tarpeeksemme. Tulkaa mukaan auttamaan meitä ja samalla kostamaan." + +"Ei, kuninkaan sana on pyhä. Meillä on vielä kuukausi aselepoa. + +"Kuule, Harald ystäväni. + +"Älä vain erehdy ja sekoita meidän saariamme keisarin saariin. + +"Minusta olisi ikävää --" + +"Älä ole huolissasi", vastasi Harald hymyillen. + +"Me olemme huomanneet erotuksen. + +"Teidän satamanne ja rannikkonne ovat hyvin vartioidut. + +"Siellä täällä on rannoilla korkeita hirsipuita, joihin kiinnitetyissä +tauluissa on latinankielinen kirjoitus. Panormuksen merikreivi selitti +meille sen sisällyksen seuraavasti: + +"'Maarosvot hirtetään, merirosvot hukutetaan. Se on rosvojen osa +Totilan valtakunnassa.' + +"Silloin merimieheni saivat huomattavan vastenmielisyyden hirsipuihisi, +tauluihisi ja määräyksiisi. + +"Voi hyvin goottien roomalaiskuningas. Olkoon onnesi pitkäaikainen. Voi +hyvin sinäkin, tumma kuningatar. + +"Hyvästi, kaikki sankarit. Valhallassa tavataan, jollei aikaisemmin." + +Jättäen nopeasti jäähyväiset pohjoismaalaiset lähtivät tiehensä. + +Haralda heitti haukkansa ilmaan. + +"Lennä edellä laivaan, Snotr!" + +Nuolen nopeana viisas lintu lähti lentoon suunnaten kulkunsa Portusta +kohti. + +Kuningas ja Valeria saattoivat vieraita viimeisen edelliselle portaalle +saakka, missä vielä vaihdettiin viimeiset kädenpuristukset. + +Pohjolan neitonen loi vielä kerran silmänsä kuninkaaseen. + +Harald huomasi sen ja kuiskasi, kun he olivat jääneet kahden kesken: + +"Pikku sisareni, sinun tähtesi lähdin juhlista niin pian. + +"Älä sure tuota kaunista kuningasta. + +"Sinä tiedät, että olen perinyt isäni kyvyn tuntea kuolemaan merkityt +miehet. + +"Minä sanon sinulle. Tuon kuninkaan päivänpaisteisilla kulmilla oli +kuoleman merkki. + +"Hän ei enää näe kuun vaihdetta." + +Uljaan, sotaisan neitosen silmiin kohosi kyyneleitä. + +Kreivi Teja, herttua Guntaris ja herttua Adalgot saattoivat vieraita +rantaan saakka ja odottivat siellä, kunnes venheet laskivat vesille. + +Totisena Teja katseli vieraiden jälkeen. + +"Niin, kuningas Frode on viisas", sanoi hän. + +"Mutta usein on hulluus paljon suloisempaa kuin totuus ja viisaus. + +"Ja suurenmoisempaa. + +"Mene edellä takaisin telttaan, herttua Guntaris. + +"Minä näen kuninkaan sanansaattajalaivan rientävän jokea ylös. + +"Odotan sen tietoja." + +"Minä jään luoksesi, opettajani", lausui Adalgot huolissaan. "Sinä olet +peloittavan totisen näköinen. Mikä sinulla on?" + +"Aavistus, Adalgot", vastasi Teja laskien kätensä nuorukaisen kaulalle. + +"Katso, miten nopeasti aurinko laskeutuu. + +"Minua puistattaa. + +"Menkäämme sanansaattajalaivaa vastaan. Se laskee maihin +alapuolellamme, tuonne vanhojen, luhistuneiden marmoripatsaiden luo." + +Totila ja Valeria olivat sillä välin saapuneet takaisin telttaan. + +"Koskivatko muukalaisen sanat sinuun, rakkaani", kysyi Valeria +huolissaan. + +"Se oli hyvin vakavaa -- Guntaris ja Teja ovat minulle selittäneet +sen." + +Totila kohotti nopeasti päänsä, jonka hän oli ajatuksissaan +taivuttanut. + +"Ei, Valeria, se ei ole säikyttänyt minua. + +"Olen ottanut hartioilleni suuren Teoderikin suuren työn. + +"Tahdon elää ja kuolla nuoruuden-unelmani, ihannevaltakuntani puolesta. + +"Tule! -- Missä viipyy juomanlaskijani Adalgot? + +"Tule! -- maistakaamme vielä kerran pikarista, Valeria. -- Juokaamme +goottivaltakunnan onneksi." + +Hän kohotti pikarinsa. + +Mutta hän ei ehtinyt vielä viedä sitä huulilleen, kun hän näki +Adalgotin juoksevan huutaen portaita ylös ja Tejan seuraavan hänen +kantapäillään. + +"Kuningas Totila", huusi Adalgot hengästyneenä, "valmistaudu kuulemaan +kamalia sanomia, rohkaise --" + +Totila laski pikarin pöydälle ja kysyi kalveten: + +"Mitä on tapahtunut?" + +"Sanansaattajalaivasi on tuonut tietoja Anconasta. + +"Keisari on rikkonut aselevon -- hän on --" + +Samassa oli Tejakin perillä. Hänen pitkä, musta tukkansa liehui +tuulessa. -- Hänen kasvonsa olivat kalmankalpeat ja hänen silmistään +hehkui kamala tuli: + +"Toimeen, kuningas Totila", huusi hän. "Heitä seppele päästäsi ja ota +kypärä sijaan. + +"Senogallian kohdalla lähellä Anconaa keisarillinen laivasto on +hyökännyt meidän laivastomme kimppuun, joka luottaen aselepoon ei ollut +mitenkään varustautunut. + +"Meillä ei ole enää laivastoa. + +"Neljästäsadastaseitsemästäkymmenestä laivastamme on vain yksitoista +pelastunut. + +"Suuri sotajoukko on laskenut maihin. + +"Päällikkönä on -- prefekti Cethegus." + + + + +KAHDESKYMMENES LUKU. + + +Prefekti Cetheguksen leirissä Setiumin luona -- Apenninivuoriston +juurella muutamia peninkulmia pohjoiseen Taginaesta -- Lucius Licinius, +joka äsken juuri oli saapunut meritietä Epidamnuksen kautta paikalle, +käveli sotapäällikön teltan edustalla edestakaisin keskustellen +innokkaasti Syphaxin kanssa. + +"Herrani odottaa kärsimättömästi tuloasi, sotatribuuni. + +"Hän on jo kauan odottanut. + +"Hän ihastuu suuresti nähdessään sinut leirissä", puheli numidialainen. + +"Hän palaa aivan pian tiedustelumatkaltaan." + +"Minne hän ratsasti?" + +"Taginaehen päin yhdessä Pison ja muiden sotatribuunien kanssa." + +"Niin, sehän on lähin goottien varustettu paikka etelässä päin. + +"Mutta kerro nyt minulle, viisas mauri, viimeisistä Bysantin +tapahtumista. + +"Kuten tiedät, isäntäsi lähetti minut longobardien luo värväämään +sotaväkeä jo ennen ratkaisun tapahtumista Bysantissa. + +"Kun sangen vaarallisen matkan jälkeen longobardien ja gepidien maan +läpi saavuin taas onnellisesti Novaen luona kuohuvan Isterin yli +Justinianuksen valtakuntaan ja menin Nikopolikseen erään kestiystäväni +luo saamaan sopimuksen mukaan uusia toimiohjeita prefektiltä, sain vain +lakonisen käskyn saapua hänen luokseen Senogalliaan. + +"Minä hämmästyin. + +"Sillä en uskaltanut toivoakaan, että hän voittajana taas astuisi +Italian mantereelle keisarin sotajoukon ja laivaston päällikkönä. + +"Senogalliasta seurasin niin nopeasti kuin mahdollista teitä. + +"Ne päälliköt, joita olen tähän saakka tavannut leirissä, ovat +kertoneet osapuilleen tapaukset Belisariuksen vangitsemiseen saakka. + +"Mutta tämän tapauksen kulusta ja myöhemmistä tapahtumista ei heillä +nähtävästi ole tarkempaa tietoa. Mutta sinähän --" + +"Niin, minä kyllä tiedän asiat melkein yhtä hyvin kuin isäntänikin. + +"Sillä olin itse mukana." + +"Aivanko todella? Olisiko se mahdollista? Olisiko Belisarius ollut +salaliitossa Justinianusta vastaan? Sitä en olisi uskonut." + +Syphax hymyili viekkaan näköisenä. + +"Siitä seikasta ei Syphaxilla ole oikeutta", virkkoi hän, "sanoa +mielipidettään, mutta tapauksen kulun voin kertoa. + +"Kuule siis. + +"Mutta tule ensin telttaan ja virkistä itseäsi sillä, mitä talo voi +tarjota. Isäntäni toruisi minua, jollen pitäisi sinusta huolta. +Sitäpaitsi voimme täällä varmemmin keskustella." + +Hän veti teltan oviverhot kiinni. Hän pyysi isäntänsä vieraan istumaan +telttatuolille, hankki hänelle hedelmiä ja viiniä ja kertoi +tarjoillessaan hänelle seuraavaa: + +"Ratkaisupäivän iltana hiivin yön tullessa Belisariuksen vapautetun +Photiuksen simpukkatalolle ja kätkeydyin seinäkomeroon erään +kristittyjen pyhimyksen patsaan taakse. Sen nimeä en tiedä, mutta +tavattoman leveä selkä sillä oli. + +"Pyhimyksen selän peitosta voin rauhassa vakoilla eräästä muurinraosta, +joka oli tehty ilmanvaihdon vuoksi. + +"Heikosta valaistuksesta huolimatta tunsin Photiuksen ja joukon +ylhäisiä miehiä, joita olin ennen usein nähnyt keisarin palatsin, +Belisariuksen tai Prokopiuksen talojen luona. + +"Ensimmäinen, minkä tajusin -- sillä isäntäni on opettanut minulle +'roomalaisiksi' itseään kutsuvien kreikkalaisten kieltä -- oli isännän +tervehdys sisääntulijoille: + +"'Iloitse, Belisarius tulee.' + +"'Eilisaamuna varhain hän suvaitsi tuskin katsoakaan minua, kun +kunnioittavasti odotin häntä Zenon painikoulun luona, mutta +iltapäivällä hän kutsui minut puheilleen, kun tiedustelumatkalla kuljin +hänen avonaisen porttinsa ohi.' + +"'Sillä minä tiesin hänen iltapäivällä palaavan metsästysretkeltä +leopardeineen.' + +"'Hän pisti käteeni vahataulun samalla silmäten varovaisesti +ympärilleen...' + +"'Taulussa oli seuraavat sanat: En vastusta enää kutsuanne. Uudet syyt +pakottavat minua. Tulen tänään kokoukseen.' + +"'Mutta missä on Piso, missä Salvius Julianus, missä muut nuoret +roomalaiset?' + +"'Tuskin he tulevatkaan', virkkoi eräs äsken saapunut. + +"'Näin heidät melkein kaikki venheissä Bosporuksella.' + +"'He olivat kai menossa pitoihin prefektin huvilaan Konstantinuksen +portin luona.' + +"'Olkoot missä tahansa. Me emme tarvitsekaan noita raakoja latinalaisia +emmekä ylpeää, petollista prefektiä. Belisarius on enemmän arvoinen +kuin he kaikki yhteensä.' + +"Samassa Belisarius saapuikin. + +"Hänellä oli pitkä, koko vartaloa peittävä vaippa + +"Talon isäntä riensi häntä vastaan ja kaikki tervehtivät häntä +kunnioittavasti. + +"'Suuri Belisarius', virkkoi vapautettu, 'me osaamme antaa tälle +teollesi arvon.' + +"'Olet saapunut joukkoomme -- siis suostut meidän johtajaksemme.' + +"Hän antoi Belisariukselle pienen norsunluusauvan, joka oli kokouksen +johtajan merkkinä ja saattoi hänet puheenjohtajan korkealle istuimelle, +josta hän itse oli juuri lähtenyt. + +"'Puhu -- käske -- toimi -- olemme valmiit.' + +"'Minä toimin kyllä aikanaan', sanoi Belisarius synkkänä istuutuen +kunniapaikalle. + +"Samassa nuori Anicius juoksi sisään hajalla hapsin ja vaatteet +epäkunnossa. Miekka hänellä oli kädessä. + +"'Paetkaa', huusi hän, 'salaliittomme on tullut ilmi, me olemme +petetyt.' + +"Belisarius nousi seisomaan. + +"'Talooni on murtauduttu. Orjani ovat vangitut. Teidän aseenne, jotka +olivat luonani kätkössä, ovat löydetyt. Ja mikä pahinta, kirjeenne ja +asiakirjanne, jotka olivat varmassa, vain minun tietämässäni +piilopaikassa, ovat kadonneet samalla kuin kirjeenikin.' + +"'Mutta vieläkin minulla on kertomista. Kun kuljin tämän talon luona +olevan Konstantinuksen puutarhan läpi, luulin kuulevani pensastoista +aseiden helinää ja miesten kuiskauksia. Minua ajetaan takaa. +Pelastautukaa!' + +"Salaliittolaiset riensivät ovelle. + +"Vain Belisarius seisoi levollisena puheenjohtajan paikalla. + +"'Rohkaiskaa mielenne', kehoitteli isäntä, 'ja ottakaa johtajastamme +esimerkkiä'. + +"Mutta samassa tuuban ääni kajahti talon portilta. Se oli merkkinä, +että minun oli lähdettävä vakoilupaikaltani ja liityttävä isäntääni, +joka keisarillisten keihäsmiesten ja kultakilpien etunenässä sekä +yhdessä Bysantin prefektin ja palatsivartijaston arkontin Leon kanssa +hyökkäsi taloon, jonka kaikkien ovien ja akkunain taa asetettiin +vartijat. + +"Komealta näytti hallitsijani", huudahti Syphax innostuneena, "kun hän +hyökkäsi huoneeseen punertava soihtu vasemmassa ja miekka oikeassa +kädessään purppuranpunaisen kypärätöyhdön hulmutessa ilmassa. +Samanlaiselta varmaankin tulenhaltija näyttää, kun se Afrikassa syöksyy +ylös palavasta vuoresta. + +"Vedin miekkani esille ja astuin hänen vasemmalle puolelleen kilveksi. + +"Hän oli määrännyt, että minun oli heti tehtävä nuori Anicius +vaarattomaksi. + +"'Kuolema jokaiselle, joka vastustaa', huusi Cethegus, 'Justinianuksen +nimessä'. + +"Hänen miekkansa oli aivan punainen verestä, sillä hän oli omin käsin +auttanut niiden henkivartijain teurastamisessa, jotka Belisarius oli +asettanut puiston portille. + +"'Antautukaa', huusi hän pelästyneille salaliittolaisille. 'Sinä, +palatsin arkontti, vangitset _kaikki_ läsnäolijat. Ymmärrätkö? Kaikki.' + +"'Onko se mahdollista? Katala petturi', huusi nuori Anicius ja hyökkäsi +miekka ojolla herraani vastaan. + +"'Niin, tuossa on purppurainen kypärätöyhtö. Kuolema veljeni +murhaajalle.' + +"Mutta hän vaipui pahasti haavoittuneena jalkojemme juureen. Vedin +miekkani hänen rinnastaan ja riistin aseen Photiukselta, joka yksin +vielä ajatteli vastarintaa. + +"Muut antautuivat aivan kuin ukkosilman säikähdyttämät lampaat. + +"'Hyvä, Syphax! Tutki hänen vaatteensa, jos sieltä löytyisi joitakin +asiakirjoja.' + +"'No, joko olet valmis, arkontti?' + +"Arkontti oli neuvottomana pysähtynyt Belisariuksen eteen, joka +levollisena seisoi paikallaan. + +"'Kuinka', kysyi arkontti, 'onko magister militum --' + +"'Minähän sanoin _kaikki_. Etkö sinä enää ymmärrä kreikankieltä.' + +"'Sinähän näet -- te kaikki näette -- hän on salaliiton johtaja. +Hänellä on puheenjohtajan sauva, hän seisoo kunniapaikalla.' + +"'Haa', huusi Belisarius, 'niinkö ovat asiat? Vartijat tänne. Auttakaa, +henkivartijani Marcellus, Barbatio, Ardaburius!' + +"'Kuolleet eivät kuule, magister militum.' + +"'Antaudu vain! Keisarin nimessä! Tässä on hänen suuri +sinettisormuksensa! Hän on nimittänyt minut täksi yöksi sijaiseksensa. +Tuhat keihäsmiestä vartioi tätä taloa.' + +"'Uskollisuus on hulluutta', huusi Belisarius, heitti pois miekkansa ja +ojensi väkevät käsivartensa arkontille, joka pani ne kahleisiin. + +"'Viekää kaikki vangit pois.' + +"'Photius ja Belisarius viedään palatsiin Anastasiuksen torniin, +erilleen toisistaan.' + +"'Minä riennän keisarin luo, vien hänelle takaisin sormuksensa ja tämän +miekan', -- hän nosti Belisariuksen miekan maasta -- 'ja ilmoitan +hänelle, että hän voi nukkua rauhassa.' + +"'Salaliitto on tehty vaarattomaksi. Valtakunta on pelastettu.' + +"Heti seuraavana aamuna alkoi oikeudenkäynti tässä jutussa. Useita +todistajia kuulusteltiin, muun muassa minuakin. + +"Minä vannoin, että olin nähnyt Belisariusta tervehdittävän salaliiton +johtajana. + +"Vahataulun olin itse hakenut käsiini Photiuksen taskuista. + +"Belisarius pyysi todistajikseen henkivartijansa, mutta ne olivat +kaikki kuolleet. + +"Piinapenkissä Photius ja muut vangitut tunnustivat, että Belisarius +oli lopuksi taipunut salaliiton johtajaksi. + +"Antoninaa vartioitiin tarkasti punaisessa talossa. + +"Keisarinna kieltäytyi päästämästä häntä puheilleen. + +"Hyvin raskauttavana seikkana sekä häntä itseään että Belisariusta +vastaan oli se, että keisarinnan vakoojat vannoivat nähneensä nuoren +Aniciuksen, jonka luota oli löydetty ja vain väkivaltaa käyttämällä +saatu salaliittolaisten aseet ja asiakirjat, useiden viikkojen aikana +melkein joka yö hiipineen Belisariuksen taloon. Tämän Anicius itse, +Antonina ja Belisarius kielsivät kivenkovaan. Kun tämä sittenkin +voitiin sitovasti todistaa, suututti heidän kieltämisensä tuomareita. + +"Sain heti Belisariuksen vangitsemisen jälkeen isännältäni toimeksi +mennä Antoninalle ilmoittamaan, että isäntäni oli mitä suurimmassa +määrässä hämmästynyt tavatessaan Belisariuksen salaliittolaisten +_todellisena_ johtajana ja löytäessään Aniciuksen kirjeiden joukossa +useita, joissa ei yksistään puhuttu _vihasta_. + +"Kuullessaan nämä sanat, joita itsekään en ymmärtänyt, tuo kaunis rouva +pyörtyi. + +"Lähdimme Bysantista ennenkuin Belisariuksen tuomio julistettiin. +Photius ja useimmat muut salaliittolaisista olivat jo tuomitut +kuolemaan, kun lähdimme keisarillisen laivaston mukana Epidamnukseen, +missä isäntäni sotatribuunit ja palkkasoturit sekä voimakas, alkuaan +persialaissotaa varten aiottu keisarillinen sotajoukko odottivat meitä. + +"Isännälleni oli nimittäin annettu vasta perustettu sotilasarvo +magister militum per Italiam ja hänet oli nimitetty 'ensimmäisen +sotajoukon' päälliköksi. + +"Toisen tuo prinssi Areobindos jälkeen päin saatuaan suoritetuksi +helpon tehtävänsä, jona on muutamien Epiruksessa olevien +goottivartiostojen voittaminen viisinkertaisella ylivoimalla sekä +muutamien saarien valloittaminen. Se on pian tehty." + +"Minkä rangaistuksen luultiin Belisariusta uhkaavan? En olisi koskaan +luullut, että tuo mies --" + +"Hänet tuomitaan varmasti kuolemaan, sillä todistukset ovat siksi +sitovat. + +"Yleensä ollaan epätietoisia, voittaako sitten keisarin vanha armo vai +uusi viha. + +"Mahdollisesti hän lieventää kuolemanrangaistuksen sokaisemiseksi ja +maanpakoon ajamiseksi. + +"Belisariuksen tuhosi, sanoo isäntäni, uppiniskainen valehteleminen. + +"Eikä ole nyt häntä auttamassa ystävänsä Prokopiuskaan, joka on nykyään +tutkimassa keisarin rakennuksia Aasian puolella. + +"Cethegus toimitti sotajoukon laivoihin viennin Epidamnuksessa niin +salaperäisesti, etteivät tyhmät gootit, jotka olivat Anconan luona, +siitä mitään tietäneet. + +"He luottivat aselepoon ja odottivat pikaista rauhantekoa. + +"Laivaston varustamisen tekosyyksi mainittiin keisarin saarien +suojeleminen Thulemaasta saapuneiden laivojen ryöstöltä. + +"Eräänä yönä herrani hyökkäsi goottien laivaston kimppuun, jonka +miehistö oli nukkumassa maalla ja valtasi, poltti tai upotti yli +neljäsataa laivaa melkein ilman verenvuodatusta. + +"Kuule -- herrani tulee -- minä tunnen hänen askeleensa -- niin kulkee +vain Auraan jalopeura kotimaassani." + + + + +KAHDESKYMMENESENSIMMÄINEN LUKU. + + +"Terve tuloa, Licinius, Italiaan ja voittoon", huudahti Cethegus +tullessaan. + +"Missä longobardit ovat?" + +"Terve, laivaston hävittäjä", vastasi tribuuni. + +"Longobardeja tulee kaksikymmentätuhatta." + +"Liian paljon", sanoi Cethegus totisena. + +"Toivoin saavani seitsemäntuhatta -- en tiedä, mistä saan rahaa niin +suurelle joukolle. + +"Sillä tahdon palkata ne omaani enkä keisarin laskuun." + +Ilosta loistavin silmin nuori ritari sanoi: + +"Toivoakseni olet tyytyväinen minuun, magister militum. + +"Longobardit tulevat Italiaan ilmaiseksi." + +"Ilmaiseksiko? Ja niin paljon!" + +"Niin, heidän kuninkaansa Audoinin poika -- Alboin on hänen nimensä, +jota germaanien sankarilaulajat ylistävät, ja Oenuksen luona asuviin +bajuvareihin ja Visurgiksen luona asuviin saksoneihin saakka. -- Hän on +erittäin urhoollinen ja germaaniksi tavattoman viisas nuorukainen." + +"Olen kuullut hänestä, hän on ollut Narseksen palveluksessa", sanoi +Cethegus epäluuloisena. + +"Tämä rohkea ja viekas barbaari oli viime vuonna hiipinyt Italiaan +hevoskauppiaana ja kulkenut ristiin rastiin koko maan Roomaan ja +Napoliin saakka, tutkinut tiet ja goottien varustukset. + +"Hän olisi viipynyt kauemminkin, jollei sama gootti, joka tappoi +veljeni --" + +"Musta Tejako?" + +"Sama mies -- olisi ruvennut epäilemään häntä ja uhannut ottaa kiinni +vakoojana. Silloin Alboin pakeni takaisin Pannoniaan. Mutta hän otti +mukaansa viiniä ja maamme ihania hedelmiä ja näytti niitä isälleen ja +kansalleen. Siitä lähtien longobardit ovat halunneet päästä tähän +ihmemaahan. Alboin luopuu palkasta ja pyytää vain osakseen sotasaaliin, +jonka longobardit hankkivat täällä. Nämä pitkäparrat ovat komeita +barbaareita, paljon raaempia ja julmempia kuin gootit." + +"'Niin', vastasi Alboin, kun hänelle tästä mainitsin, 'meillä on +olemassa sananparsi: gootti on hirvi, longobardi susi.' + +"Hänellä on pikarina taistelussa tappamansa gepidikuninkaan pääkallo. + +"Tulet iloiseksi nähdessäsi hänet ja hänen ratsumiehensä -- ne ovat +paljon arvokkaammat kuin isaurilaiset ja abasgit." + +"Kiitoksia innostasi", sanoi Cethegus miettien, "se on liian suuri. + +"Niitä on liian paljon." + +"Alboin ei suostunut pienempään määrään. Hän sanoi: 'sudet juoksevat +parvissa'." + +"No", tuumi Cethegus, "kahden keisarillisen sotajoukon ja Italian +etunenässä kykenen kai pitämään tuon petokarjan kurissa. Eivät kai he +mene goottien puolelle?" + +"Eivät, päällikköni. Noiden molempien kansojen välillä vallitsee +monisatavuotinen viha. Uskomattomasta syystä, niin germaanien +tapaisesta. Harmaassa muinaisuudessa eräs longobardikuningatar oli +murhauttanut goottiruhtinaan tai päin vastoin -- kukapa niitä jaksaa +niin tarkoin muistaa -- ja siitä alkaen on suvusta sukuun pidetty +kunnia-asiana murhata ja vihata toisiaan. + +"'Me olemme goottien haudankaivajat ja perilliset', sanoi Alboin +minulle." + +"Hyvä on. Perikööt vain onnettomuuden", sanoi Cethegus uhkaavasti, +"sillä muuta eivät gootit voi jättää perinnökseen. He kuolevat vieraina +Italiassa. + +"Ja milloin nämä Pannonian sudet tulevat? Minä tarvitsisin heitä heti." + +"Sitä ei Alboin voinut tarkoin määrätä. + +"He ovat tehneet vielä villimpien avarien kanssa liiton, jonka +päämääränä on gepidien kansan täydellinen tuho ja heidän maansa +jakaminen." + +"Julma, vaarallinen suku", sanoi Cethegus päätään pudistaen. + +"Susi ja korppikotka metsästävät yhdessä ja jakavat saaliin", sanoi +Alboinkin nauraen. -- "Kun tuo työ on tehty, tulen Dravuksen, Savuksen +ja Sontiuksen yli Venetsiaan. Tunnen sen tien." + +"Hän tuntee sen niin hyvin", virkkoi Cethegus puoleksi itsekseen, +"ettei tätä sudenpoikasta enää uskalla laskea pois Italiasta. + +"Licinius, minä tarvitsen nopeasti apuväkeä. + +"Alku oli hyvä, mutta nyt on tullut pysähdys. + +"Italialaiset eivät, häpeä sanoakin, ryhdy kapinaan, vaan pitävät +barbaarien puolta", sanoi hän vihaisesti, "samoista syistä kuin +ystäväni Balbus, joka söi itsensä kuoliaaksi. + +"Goottikuningas rientää Roomasta vahvan sotajoukon seuraamana kostamaan +laivastonsa puolesta. + +"Minä tunnen hänet. Hän hyökkää. + +"Olen lähettänyt sanansaattajan toisensa perästä Areobindoksen luo, +joka on todellinen näkinkenkäprinssi, pyytämään, että hän heti toisi +toisen sotajoukon avukseni ja sallisi Epiruksessa hajallaan olevien +goottien toistaiseksi olla omilla hoteillaan. + +"Mutta Areobindosta ei kuulu. + +"Enkä voi bysanttilaisten avulla voittaa Totilaa avoimella kentällä, +sillä ylivoima on hänen puolellaan." + +"Entä Ravenna? Voiko se pitää puoliaan, jollei se saa apua?" + +"Ravenna on vapautettu. + +"Goottien laivaston hävittämisen jälkeen lähetin navarkki Justinuksen +kolmenkymmenen kolmisoudun päällikkönä Classiksen satamaan. Ne +tunkeutuivat piiritysjoukon läpi ja veivät kaupunkiin ruokavaroja. + +"Muutamia päiviä sitten sain tietää, että Hildebrand-vanhus oli +lopettanut piirityksen maan puoleltakin ja kulkenut pikamarssissa +muutamiin tuhansiin nousevan joukkonsa kanssa Florentiaan ja Perusiaan. + +"Syyksi sanottiin se, -- mutta se on aivan sula mahdottomuus -- että +äärettömän suuri keisarillinen sotajoukko on tulossa rientomarssissa +maata myöten Dalmatiasta ja Salonasta Venetsian kautta Ravennaan. + +"Jospa se olisi totta. + +"Valitettavasti tiedän hyvin, että 'toinen sotajoukko', joka muuten on +pienempi kuin minun joukkoni, ei ole Dalmatiassa eikä Salonassa, joka +kaupunki on goottien eikä keisarin hallussa, vaan kokoutuu äärettömän +hitaasti Epidamnuksen tienoilla. + +"Sillä prinssi Areobindos, jota ei voi nopeudesta syyttää, poimii +mieluummin helppoja laakereita Epiruksessa. + +"Ja kaunis suosijattaresi, Licinius, keisarinna on minulle +suosiollinen, mutta hän ei tahdo enemmän kuin 'roomalaisten' +keisarikaan, että minä voittaisin kovin nopeasti. + +"Minun täytyy siis odottaa näkinkenkäprinssiä. + +"Senogallian luo en tahtonut pysähtyä. + +"Mieleni paloi Roomaan. + +"Siellä ei ollut varustuksiakaan ylivoiman vastustamista varten. + +"Tämän erinomaisen aseman Setiumin, Capraen ja Taginaen luona valitsin +jo vuosia sitten. + +"Ja minä riensin nopeasti. + +"Mutta en tarpeeksi nopeasti. + +"Setiumiin ehdin ensin. + +"Mutta en Capraehen enkä Taginaehen, jotka ovat välttämättömät sen +suojaamiseksi. + +"Taginae on asemani avain. -- Ilman Capraeta ja Taginaeta on leirini +linnoitus, jossa on vallit, mutta ei hautoja. Capraen ja Taginaen +seudun kolme pikku jokea ovat luonnollisia hautoja. + +"Heti Setiumiin saavuttuani lähdin itse saraseenilaisten ratsumiesten +kanssa Taginaehen -- mutta liian myöhään. + +"Kreivi Teja -- hän lienee rientänyt tänne Roomasta myrskytuulen +siivillä -- kreivi Teja oli saapunut hiukan ennen minua Taginaehen +lentävän joukkonsa johtajana. Vaikka saraseeneja oli seitsemän kolmea +vastaan, karkoittivat kirveillä varustetut goottilaiset ratsumiehet +heidät takaisin. Kun hän oli halkaissut saraseenikuninkaan Abochabarus +nuoremman kirveellään turbaanista vyötäisiin saakka, ei saraseeneja +enää voinut mikään pidättää. Huutaen he käänsivät hevosensa ja +ratsastivat pakoon vieden minut mukanaan. + +"Tänään koetin tutkia Taginaen varusväen vahvuutta -- sillä tahtoisin +kukistaa tuon vihatun miehen ennen goottien pääjoukon saapumista -- +mutta en enää päässyt Capraesta eteenpäin. + +"Barbaarikuningas kuuluu olevan tulossa -- takajoukkoa johtaa herttua +Guntaris. + +"Mutta missä viipyy, milloin tulee 'toinen sotajoukkoni?'" + + + + +KAHDESKYMMENESTOINEN LUKU. + + +Seuraavana päivänä kuningas Totila saapui todella Taginaehen mukanaan +osa goottien sotajoukkoa. Valeria, joka katsoi olevansa parhaassa +turvassa kuninkaan leirissä, seurasi mukana. Julius, joka aikoi palata +luostariinsa Galliaan ja Cassiodorus, joka aikoi lähteä tarkastamaan +sitä, olivat myös leirissä. + +Sotajoukon pääosan piti tulla etelästä päin pitkin Via Flaminiaa +herttua Guntariksen ja lipunkantaja kreivi Wisandin johdolla. Lännestä +päin Florentiasta oli Hildebrand-vanhus tulossa. + +Vasta näiden joukkojen saavuttua voitiin hyökätä prefektin lujan aseman +kimppuun. + +Cethegus puolestaan vastusti nuorten ritarien hyökkäysvaatimuksia. + +"En ole saapunut voittamaan yhtä taistelua, vaan koko Italian. + +"Kun meillä on ylivoima puolellamme, voimme ajatella taistelua." + +Eräänä aamuna Julius saapui kuninkaan telttaan ja antoi hänelle +kirjeen. + +Totila rypisti otsaansa tunnettuaan käsialan, mutta rupesi lukemaan: + +"Julius Manilius Montanukselle Cethegus, Rooman prefekti ja Magister +militum per Italiam. + +"Olen kuullut, että sinä oleskelet barbaarien leirissä. + +"Licinius oli nähnyt sinun ratsastavan tyrannin vieressä. + +"Tapahtuisiko vallan uskomattomia, sotisiko Julius Cethegusta vastaan, +poika isäänsä vastaan? + +"Tule tänään auringon laskiessa puheilleni Silvanuksen rappeutuneeseen +temppeliin, joka on meidän ja barbaarien etuvartijain välillä. + +"Tyranni on ryöstänyt minulta Italian, Rooman ja sinun sielusi. + +"Minä riistän häneltä kaikki ne takaisin -- sinut ensimmäiseksi. + +"Tule. Minä käsken sinua isänäsi ja kasvattajanasi." + +"Minun on toteltava häntä. Olen hänelle kiitollisuuden velassa." + +"Niin olet", vastasi Totila antaen kirjeen takaisin. + +"Mutta sinun ja prefektin välinen kohtaus on vaarallinen. + +"Olet pyytänyt, etten koskaan puhuisi sinulle 'isällisestä +hyväntekijästäsi.' + +"Lupasin sen ja lupaukseni olen pitänytkin. + +"Mutta minun on varoitettava sinua." + +"Hän ei suinkaan uhkaa henkeäni." + +"Mutta kenties vapauttasi. Ota mukaasi viisikymmentä ratsumiestä! + +"Ilman seuruetta en laske sinua leiristä." + +Auringon laskiessa Julius saapui seurueineen rappeutuneen temppelin +luo. + +Vanhan Fanumin pylväistä oli vain muutamia enää pystyssä. Useimmat +olivat pitkällään kukkulalla, jonka huipulla yksinkertainen monopteros +kohosi. Kaarikattokin oli suureksi osaksi luhistunut. + +Rehevä muratti peitti patsasten kannot. + +Kivirikko ja muut rikkaruohot peittivät marmoriportaita, jotka veivät +joka puolelta avonaiseen rakennukseen. + +Tällä kertaa Totila oli epäillyt prefektiä aiheettomasti. + +Sillä kun Julius saapui kukkulan juurelle viidenkymmenen ratsumiehen +kanssa -- toiset viisikymmentä lähtivät juuri leiristä kuninkaan +johdolla ja lähenivät yhtymäpaikkaa -- nähtiin Cetheguksen kävelevän +yksin temppelin sisäpuolella. + +Julius astui hevosen selästä ja nousi portaita. + +Cethegus katseli häntä moittivasti. + +"Sinä odotutit itseäsi, vaikkemme olekaan tavanneet pitkiin aikoihin. + +"Onko se munkin moraalia? + +"Sinä tulet hyvin vartioituna. + +"Kuka sinut on opettanut epäilemään minua? + +"Mitä? Seuraavatko barbaarit sinua tänne saakka?" + +Hän osoitti erästä viimeksi tulleiden päällikköä, joka ruskeaan +vaippaan puettuna ja hilkka pään yli vedettynä hyppäsi ratsulta ja +kahdentoista seuralaisensa kanssa asettui vartijaksi temppelin +portaille. + +Julius aikoi käskeä heidät pois, mutta toinen päällikkö, kreivi +Torismut sanoi lyhyesti: + +"Kuninkaan käskystä!" + +Hän itse asettui myöskin vartioimaan. + +"Puhu kreikankieltä", sanoi Julius. "Sitä nuo eivät ymmärrä." + +Cethegus ojensi hänelle molemmat kätensä. + +"Nyt siis paljon kiertänyt Odysseus taas näkee Telemachoksensa." + +Julius peräytyi. + +"Synkkiä juttuja kerrotaan sinusta, Cethegus. + +"Ovatko kätesi vuodattaneet verta vain taistelussa?" + +Cethegus puristi nyrkkiin kätensä, johon toinen ei ollut tarttunut. + +"Ovatko sydänystäväsi valheet myrkyttäneet sydämesi minua kohtaan?" + +"Kuningas Totila ei valehtele. + +"Hän ei ole kuukausmääriin maininnut läsnäollessani nimeäsi. + +"Pyysin sitä häneltä. + +"Sillä en voinut puolustaa sinua hänen hirmuisia syytöksiään vastaan. + +"Onko totta, että sinä olet hänen veljensä Hildebadin --" + +"En ole tullut tänne pyytämään anteeksi, vaan antamaan anteeksi. + +"Vuosikausia on riehunut taistelu Roomasta pappeja, kreikkalaisia ja +barbaareita vastaan. Ja minä olen yksin. + +"Kohtalon aallot viskovat minua väsynyttä, haavoittunutta, puoliksi +epätoivoon joutunutta milloin ylös, milloin alas. + +"Ja aina yksin. + +"Ja missä on poikani Julius, sieluni poika, jonka pitäisi lohduttaa +rakkaudellaan? + +"Galliassa munkkien seurassa, Bysantissa tai Roomassa barbaarikuninkaan +kätyrinä tai vieraana. Kaukana minusta ja teistäni." + +"Varoitin sinua niistä teistä. Punaisia ja mustia tahroja on niillä. En +voi seurata sinua." + +"Hyvä on. Mutta kun sinä olet niin viisas ja uskosi innokas palvelija, +niin miksi et tullut valaisemaan ja pelastamaan minua?" + +Tämä oli kauan ja huolellisesti valmistettu nuoli, jonka Cethegus oli +säästänyt viimeiseksi. + +"Kun sieluni yhä enemmän sulkeutui rakkaudelta ja lämmöltä, kun se yhä +kivettyi ja jäätyi, missä oli silloin Julius, jonka piti pehmittää ja +lämmittää minua? + +"Oletko täyttänyt velvollisuutesi minua kohtaan poikana, kristittynä, +pappina?" + +Nuo sanat tekivät järkyttävän vaikutuksen nuoren munkin hurskaaseen +mieleen ja lempeään sydämeen. + +"Suo anteeksi", sanoi hän, "minä myönnän rikkoneeni sinua vastaan." + +Cethegus huomasi voittavansa. + +"Korjaa se sitten. + +"En tahdo vähääkään, että otat osaa tähän taisteluun. + +"Odota loppua. + +"Mutta odota sitä minun luonani, minun puolellani, minun leirissäni, ei +barbaarien luona eikä Galliassa. + +"Jos minä olen Saul, joka on menettänyt Jumalan armon, niin ole sinä +David ja valaise sieluani, joka usein synkistyy. + +"Pyhin omantunnon velvollisuutesi pakottaa sinut puolelleni. + +"Muuten saat vastata teostasi. + +"Sinä olet elämäni hyvä henki. + +"Minä tarvitsen rakkauttasi, muuten sorrun kokonaan vihaamiesi voimien +edessä. + +"Ainoa ääni, joka voi taivuttaa minut sanojesi mukaan ainoan autuaaksi +tekevän opin puoleen, on sinun äänesi, Julius. + +"Ratkaise nyt omantuntosi mukaan." + +Innokas velvollisuudentuntoinen kristitty ei voinut vastustaa +houkutusta. + +"Sinä olet voittanut -- minä seuraan sinua, isäni", huudahti hän ja oli +aikeissa heittäytyä voittajansa rinnoille. + +"Kirottu teeskentelijä", lausui samassa kirkas, voimakas ääni. + +Ratsumiesten päällikkö, joka oli asettunut ylimmälle portaalle, +syöksähti temppelin sisään ja työnsi hilkan syrjään. + +Hän oli kuningas Totila. + +Kädessä hänellä oli paljastettu miekka. + +"Haa, barbaari täällä", huusi prefekti vihansa vimmassa. + +Hänenkin miekkansa välähti. Veriviholliset ryntäsivät toisiaan vastaan. +Miekat kiersivät toisiaan, joskus yhteen helähtäen. + +Mutta Julius syöksähti taistelijoiden väliin, tarttuen kummankin +käteen. + +Hetkiseksi hän sai taistelun keskeytetyksi. Miekka kädessä, uhkaavan +näköisenä kumpikin seisoi varuillaan. + +"Sinä olet kuunnellut keskusteluamme, barbaarien kuningas", sähisi +prefekti. "Onko sekin kuninkaallista ja sankarillista?" + +Totila ei vastannut hänelle mitään. + +Juliukselle hän sanoi: + +"En ollut huolissani yksistään ulkonaisesta vapaudestasi. + +"Minä tunsin, minä aavistin hänen valheensa sielullesi. Olen luvannut +sinulle, etten koskaan syytä häntä, poissa olevaa. + +"Mutta nyt hän on edessämme. + +"Kuulkoon hän, mitä minulla on sanomista ja puolustautukoon, jos voi. + +"Tahdon tehdä sinulle selväksi, että hänen sielunsa ja jokainen hänen +henkensä ajatus on musta ja petollinen kuin paholainen. + +"Katso, nuokin sanat, jotka näyttivät tämän hetken lämpimän tunteen +aiheuttamilta ja jotka voittivat sinut, ovat petolliset, teeskennellyt, +monta vuotta sitten mietityt. + +"Katso Julius, tunnetko tämän käsialan?" + +Hän näytti hämmästyneelle ystävälleen täyteen kirjoitetun +papyroskäärön. + +"Barbaarit varastivat muinoin vain kultaa", huudahti prefekti +vimmoissaan. + +"Kirjeiden varastaminen on vielä pahempaa." + +Hän aikoi siepata käärön pois. + +Mutta Totila jatkoi: + +"Kreivi Teja sai tämän käsiinsä eräästä salakomerosta hänen talostaan. +Nuo päiväkirjat ovat ilmaisseet yhtä ja toista hänen pirullisuudestaan. + +"En nyt puhu hänen rikoksistaan muita kohtaan. + +"Mutta tässä hän kirjoittaa sinusta: + +"'Juliusta en vielä pidä menetettynä.' + +"'Saa nähdä, eikö sieluni pelastamisen velvollisuus tuo tuota uneksijaa +luokseni.' + +"'Hänen täytyy tarttua käteeni 'vetääkseen minua ristin puoleen'.' + +"'Mutta minun käsivarteni on voimakkaampi. Minä vedän hänet +maailmaani.' + +"'Minun on vain vähän vaikea tavata oikeata äänensävyä.' + +"'Minun on siksi luettava Cassiodorusta.'" + +"Cethegus", huudahti Julius valittaen, "oletko sinä tuon kirjoittanut?" + +"Luulin sinun tuntevan käsialan. + +"Hän kyllä kieltää sen. -- Hän väittää valheeksi kaikki tietoni ja +aavistukseni. + +"Hän väittää valheeksi sen, että hän väärennettyjen asiakirjojen avulla +sai baltiherttuan Alarikin tuomituksi kuolemaan, että hän antoi myrkkyä +Atalarikille ja Camillalle, että hän murhautti Amalasuntan välityksellä +kolme muuta baltiherttuaa, että hän lähetti murhaajia minun kimppuuni, +että hän saattoi Amalasuntan Petroksen käsiin, Petroksen taas +keisarinnan, Vitigeksen Belisariuksen ja Belisariuksen Justinianuksen +käsiin. + +"Hän väittää valheeksi sen, että hän on lähettänyt Boëthiuksen pojan +kuolemaan, että hän on murhannut veljeni, että hän on aselevon aikana +petollisesti hyökännyt laivastomme kimppuun -- kaiken tämän hän väittää +valheeksi -- sillä hän hengittääkin valhetta." + +"Cethegus", rukoili Julius, "sano 'ei' ja minä uskon sinua." + +Mutta prefekti, joka alussa oli ottanut vastaan puoleksi suljetuin +silmin Totilan sanat, ikäänkuin ne olisivat olleet nuijan iskuja, pisti +lopulla miekkansa tuppeen, kohottautui pystyyn, pani käsivartensa +ristiin rinnalleen ja lausui: + +"Niin, minä olen tehnyt kaiken tuon ja vielä paljon muutakin. + +"Minä olen sysännyt kaiken, mikä on ollut tielläni, syrjään +voimakkaasti ja viisaasti. + +"Sillä tielläni oli korkea päämäärä, Rooman valtakunnan loisto. + +"Ja samalla maailman valtaistuin. + +"Tuon maailmanvaltani perilliseksi olin aikonut -- sinut, Julius. + +"Olen tehnyt kaiken tämän Rooman puolesta ja sinun puolestasi -- +vähiten oman itseni vuoksi. + +"Miksi sinun puolestasi? + +"Siksi, että rakastan sinua, sinua yksin koko maailmassa. + +"En kristillisellä lähimmäisen rakkaudella, joka käsittää koko +maailman. + +"Tuollaista haaleata rakkautta olen aina halveksinut. + +"Minä rakastan kuumasti, intohimoisesti, tuskallisesti. + +"Ihmiskunnan asemesta rakastan minä sinua. + +"Niin, sydämeni on kivettynyt halveksiessani ihmisten pikkumaisuutta. + +"Tässä graniittikalliossa elää vielä yksi tunne -- rakkaus sinuun. + +"Sinä et ole koskaan sitä ansainnut. + +"Mutta eräs olento, jonka piirteet sinä olet perinyt, jonka kuvan sinun +näkemisesi loihtii esiin haudasta, nuoruuden aikaisesta menneisyydestä, +on kutonut salaperäisen, pakottavan siteen sinun ja minun välille. + +"Nyt saat viholliseni läsnäollessa tietää pyhän salaisuuteni, jonka +olin aikonut ilmoittaa vasta silloin, kun olit kokonaan tullut +pojakseni. + +"Oli aika, jolloin nuoren Cethegus Caesariuksen sydän oli yhtä pehmeä +ja lempeä kuin sinun nyt. + +"Ja siinä eli rakkaus verrattomaan, unohtumattomaan olentoon, rakkaus +pyhä ja puhdas kuin tähdet. Hänkin rakasti minua. + +"Mutta vanha, vuosisatoja vallinnut viha erotti Cetheguksen ja +Maniliusten suvut." + +Julius kalpeni, Totila pisti miekkansa tuppeen ja kuunteli +tarkkaavaisena Cetheguksen kertomusta nojaten molemmin käsin miekan +kahvaan. + +"He olivat olleet senaatin -- me Grakkusten puolella. + +"He Sullan -- me Mariuksen. + +"He Ciceron -- me Catilinan. + +"He Pompejuksen -- me Caesarin. + +"Olin kuitenkin vihdoin saanut isän kovan sydämen taivutetuksi. Hän +näytti jo olevan valmis antamaan suostumuksensa. + +"Sillä hän näki, miten me rakastimme toisiamme. Neito seurasi minua +tahdottomasti kuin rauta magneettia ja minä tunsin, että hän oli hyvä +hengettäreni. Silloin eräs goottiherttua, jonka sielu joutukoon +Raivotarten raadeltavaksi, saapui. Hän oli kauan tuntenut minut ja +vihannut minua. + +"Hän varoitti Maniliusta, joka luotti häneen täydellisesti, sillä hän +oli barbaarien saapuessa Italiaan suojellut Maniliusten taloa ja +perhettä ryöstöltä ja väkivallalta, hän varoitti isää pahakatseiselta +Cethegukselta ja herätti eloon vanhan vihan. Hän ei hellittänyt, +ennenkuin isä oli luvannut tyttärensä vastustuksesta huolimatta eräälle +gallialaiselle senaattorille, baltiherttuan ystävälle. + +"Turhaan Manilia rukoili armoa. + +"Silloin päätimme paeta. + +"He asuivat eräässä Tiberin rannalla sijaitsevassa maatalossa Porta +aurelian luona. + +"Mutta epäluuloinen isä kiirehtikin häitä. + +"Kun sovittuna yönä nousin puutarhan muurin yli ja hiivin hänen +makuuhuoneeseensa, oli se tyhjä. + +"Mutta atriumista kaikuivat korviini häälaulut ja huilunsoitto. + +"Henkeäni pidättäen hiivin atriumin ovelle ja vilkaisin sisään. + +"Siellä Maniliani lepäsi morsiuspuvussa isänsä ja sulhasensa välissä. + +"Vieraita oli lukematon joukko. + +"Näen vielä Manilian kalpeat kasvot, hänen kyynelistä kosteat silmänsä +-- näen, miten Montanus pani kätensä hänen kaulalleen -- silloin +ryhdyin epätoivoiseen tekoon -- hyökkäsin saliin ja sieppasin hänet +syliini huiskien ympärilleni miekallani. + +"Mutta noita sankareita oli yhdeksänkymmentä. Kauan puolustauduin heitä +vastaan. Silloin tapasi minut balti Alarikin miekka. He riistivät +parkuvan Manilian käsivarsiltani ja heittivät minut vertavuotavana, +vainajaksi luultuna muurin yli Tiberin rannalle. + +"Mutta silloinkin, kuusi lustrumia sitten -- samoin kuin hiukan toista +vuotta sitten -- herätti joen jumalan henkäys minut tainnoksista. + +"Kalastajat löysivät minut ja heidän hoidossaan virkistyin. + +"Mutta sydämeni reväistiin sinä yönä rinnastani -- + +"Monta, monta vuotta kului. + +"Minä vihasin maailmaa ja sen Jumalaa, jos sellaista on olemassakaan. + +"Ja Maniliusten suku ja balti Alarik saivat kokea, etten minä ollut +kuollut. + +"Maanpakolaisina he kaikki lähtivät Italiasta kovan kostoni +rankaisemina. + +"Vain yksi kuva säilyi sielussani verrattomana, liikuttavan kauniina. + +"Vuosien vieriessä satuin kerran Gallian matkoillani Rhodanuksen +rannalle. + +"Barbaarien välillä oli syttynyt sota. + +"Frankit ja burgundit olivat hyökänneet goottien hallussa olevaan +Galliaan ja hävittäneet erään Rhodanuksen rannalla olevan huvilan. + +"Kun katselin atriumin murtuneita patsaita ja tallattua puutarhaa, +juoksi sisältä pieni poika, joka huusi itkien: 'Auta, herra, sillä +äitini kuolee'." + +"Oi, Cethegus", huusi Julius tuskan tukahduttamalla äänellä. + +"Ja minä tunkeuduin taloon, joka oli vielä täynnä savun hajua. + +"Naisten huoneessa makasi kalpea nainen nuoli rinnassaan. + +"Muuten koko talo oli tyhjänä. Orjat olivat paenneet tai joutuneet +vangeiksi. + +"Ja minä tunsin kuolevan naisen. + +"Hänen poikansa nimi oli Julius. + +"Hänen puolisonsa oli kuollut heti pojan syntymisen jälkeen. + +"Kuoleva avasi silmänsä kuullessaan ääneni. + +"Hän rakasti vielä minua. + +"Minä annoin hänen juoda kypärästäni viinin sekaista vettä. + +"Hän joi, suuteli minua otsalle ja kiitti minua: + +"'Kiitos, rakkaani! Ole poikani isä. Lupaa se minulle!' + +"Ja minä lupasin sen. + +"Minä suutelin häntä ja suljin hänen silmänsä. + +"Nyt saat ratkaista, olenko pitänyt pojan suhteen antamani lupauksen?" + +Rautainen mies painoi molemmat kätensä kiivaasti kohoilevaa rintaansa +vasten. + +Julius purskahti itkuun. + +"Äitini", huusi hän. + +Totila käveli liikutettuna edestakaisin temppelin pyörylässä. Cethegus +jatkoi: + +"Valitse nyt! + +"Valitse minun ja 'virheettömän ystäväsi' välillä. + +"Mutta tiedä sekin, että ne teot, joita sinä suurimmassa määrässä +paheksit, olen tehnyt etupäässä sinun vuoksesi. + +"Jätä minut yksin -- käänny pois minusta -- mene hänen luokseen. En +estä. + +"Mutta jos Manilian varjo vaatii minut tilille sinusta, niin vastaan: + +"'Minä olin hänelle isä -- mutta hän ei ollut minulle poika.'" + +Julius peitti päänsä vaippaansa. + +Silloin Totila pysähtyi prefektin eteen ja sanoi: + +"Epäisällisesti sinä raastat hänen sydäntään. + +"Sinä näet, että toisiaan vastaan taistelevat tunteet repivät häntä. + +"Nouse, Cethegus. Minä tiedän keinon, millä tämän asian ratkaisemme. + +"Nouse, Cethegus! Ratkaiskaamme kahden tämä uhkaava sota. + +"Toinen goottikuningas vaatii sinut kaksintaisteluun. + +"Tässä poikasi läsnäollessa haukun minä sinua valehtelijaksi, +väärentäjäksi, petturiksi, murhaajaksi, kunniattomaksi konnaksi. + +"Veljeni veren kostan sinulle. + +"Vedä miekkasi, jos olet mies. + +"Ratkaiskaamme lyhyellä taistelulla pitkäaikainen viha. Taistelkaamme +elämästä, Roomasta ja Juliuksesta. + +"Puolusta itseäsi!" + +Vihansa vimmassa molemmat kiskaisivat miekkansa esille. Miekat alkoivat +uudelleen risteillä. + +Taas Julius heittäytyi vihaisten miesten väliin kädet levällään. + +"Pysähtykää, te vihan ja maailman miehet. + +"Jokainen isku koskee sydämeeni. + +"Kuulkaa, olen tehnyt päätökseni. + +"Äitini henki on antanut minulle neuvon, minä tunnen sen." + +Vihoissaan taistelijat laskivat miekkansa pistämättä niitä huotriin. + +"Cethegus, sinä olet ollut minulle isän asemassa yli kaksikymmentä +vuotta. + +"Minun ei poikanasi sovi ruveta tuomitsemaan tekojasi ja rikoksiasi. + +"Minä tartun rakkaudella käteesi -- vaikka se olisi vieläkin enemmän +murhia tehnyt, -- niin kyyneleeni ja rukoukseni sen puhdistavat." + +Totila peräytyi vimmoissaan. Prefektin kasvoilla kuvastui voitonriemua. + +"Mutta minä en", jatkoi munkki, "voi kestää hirmuista sanaasi: minun +tähteni olet tehnyt tekosi ja rikkomuksesi. + +"Kuule siis, en koskaan, vaikka se muuten minua houkuttelisikin, -- +sillä minua miellyttää enemmän Golgatan orjantappurakruunu kuin Rooman +verellä tahrittu kruunu -- ottaisi perintöäsi, johon liittyy niin monta +kirousta. + +"Olen omasi -- mutta liity sinäkin Jumalaan. -- Ole minun omani, ei +maailman eikä helvetin. + +"Jos minua todella rakastat, niin luovu rikollisista suunnitelmistasi. + +"Ja enemmänkin, tee katumus. + +"Ilman katumusta ei ole lunastusta. + +"Ja minä tahdon rukoilla Jumalaa, kunnes hän antaa sinulle anteeksi. + +"Peruuta ajatuksissasi tekosi!" + +"Seis", virkkoi Cethegus. + +"Mitä puhut katumuksesta, sinä poikanen miehelle, poika isällesi? + +"Tulkoot minun tekoni minun päälleni. Sinun ei tarvitse niitä kantaa." + +"Ei koskaan, Cethegus. + +"Jos pysyt entisissä aikeissasi, en lähde mukaasi. + +"Tee katumus -- nöyrry -- ei minun edessäni, vaan Herran Jumalan +edessä." + +"Haa", huudahti Cethegus pilkallisesti, "puhutko sinä lapselle? + +"Kaikki mitä olen tehnyt, tekisin uudestaan, jos se olisi tekemättä +jäänyt." + +"Cethegus", huusi Julius kauhistuneena, "puheesi ovat hirveät." + +"Etkö todella usko Jumalaan?" + +Kiihtyneenä Cethegus jatkoi: + +"Katumus! Katuuko tuli? + +"Sinä voit sen vain tukahduttaa, et koskaan tuhota sen eläessä. + +"Kiitä sitä tai ivaa sitä -- niin sittenkin se pysyy tulena. + +"Samoin täytyy Cetheguksen noudattaa ajatuksia, jotka liikkuvat hänen +päässään samoin kuin veri virtaa ruumiissa. + +"Minä en vain tahdo, minun täytyy tahtoa. + +"Samoin kuin vuoripuro virtaa vuoriston rinteeltä milloin juosten +kukkaisten niittyjen läpi, milloin terävien kalliokärkien yli, milloin +siunausta ja kasvullisuutta tuottaen, milloin kuolettaen ja hävittäen +ilman määräämisvaltaa -- samoin minuakin kohtalo kuljettaa tietä, jonka +luova voimani, nykyaika ja ympärilläni oleva maailma määräävät. + +"Täytyykö minun katua sitä, että olen tielläni jotakin hävittänyt? + +"Tekisin sen uudestaan." + +"Kauhea ihminen! Noissa sanoissasi on helvetin henkäys. + +"Miten sinä voit pelastua, kun et edes tunnusta mitään rikkoneesi? + +"Ihmistahto on vapaa --" + +"Yhtä vapaa kuin heitetty kivi, joka kuvittelee voivansa lentää." + +"Pelkää, oi pelkää elävää Jumalaa, Cethegus!" + +Mutta Cethegus nauroi vielä julmemmin ja pilkallisemmin kuin äsken. + +"Haa, missä hän sitten on tuo elävä Jumala? + +"Olen tutkinut taivasta, olen tutkinut tähtien kulkua, julmaa luontoa, +ihmisten vielä julmempaa kohtaloa enkä ole löytänyt muuta jumalaa kuin +väkevämmän oikeuden, välttämättömyyden, tuon peloittavan, ankaran +jumalattaren, jonka näkeminen muuttaa kiveksi samoin kuin Gorgopään +näkeminen. + +"Jos kohtalon kamaluus katselee sinua Gorgosilmillään, poikani, niin +sinä kätkeydyt uneksimasi Jumalan vaipanpoimuihin ja lasket pääsi hänen +isälliselle povelleen. + +"Tee niin, jos tahdot. + +"Mutta älä soimaa miestä, joka uskaltaa katsoa kohtaloa silmiin ja +sanoa: 'Jumalaa ei ole'. Vaikka hän muuttuisikin kiveksi. + +"Niin, nauraminen ja itkeminen ovat molemmat suloisia nautintoja. + +"Mutta Prometheus ei hymyillyt, kun Pandora tarjosi hänelle huumaavan +rasian. + +"Mutta hän ei myöskään itkenyt, kun väkivalta kahlehti hänen jäsenensä +kallioon. + +"Ja korppikotkaan, joka syö hänen sydäntään -- hän on tottunut. + +"Ja kohtalo väsyi ennemmin titaanin kiusaamiseen kuin hän taipui." + +"Cethegus", rukoili Julius, "älä puhu tuolla tavalla, Jumala on +olemassa." + +"Vai on? Missä hän sitten oli silloin, kun Manilia pakotettiin väkisin +menemään naimisiin, kun Cetheguksen sydän iäksi myrkytettiin? + +"Missä hän oli silloin, kun sokea kohtalo ajoi frankin nuolen Manilian +sydämeen? + +"Minäkin olen häntä uskonut. Niin kauan olinkin toisten leikkikaluna. + +"Myöhemmin olen toiminut edellyttäen, ettei Jumalaa ole olemassa, sillä +sen on kohtaloni minulle opettanut. + +"Ja siitä alkaen kaikki minun laskelmani ovat onnistuneet. + +"Missä oli oikeudenmukainen, kaikkivaltias, kaikkiviisas, kaikkihyvä +Jumalasi silloin, kun viaton Camilla joi toiselle aiotun myrkkypikarin? + +"Missä olivat silloin hänen enkelinsä? + +"Mikseivät Jumalan enkelit ottaneet siipiensä varaan Vitigeksen poikaa, +kun Calpurnius heitti hänet kalliolta alas, -- eihän varpusenkaan +pitäisi pudota katolta ilman Jumalan tahtoa -- eivätkä tappaneet +murhaajaa? + +"Missä oli pelastava Jumalasi silloin, kun minä ammuin Rautgundiksen? + +"Jos Jumala olisi ollut taivaassa, niin nuolen olisi pitänyt kimmota +uskollisesta vaimosta ja lävistää Cetheguksen rinta. + +"Mutta nuoli oli terävä ja hyvin tähdätty. Siksi Rautgundis kuoli aivan +kuin hän olisi ollut Paduksen kalalokki. + +"Älä siis puhu minulle elävästä Jumalasta, hassu poika." + +"Cethegus", sanoi Julius, "minua kauhistuttaa. Tuo on hirmuisinta +Jumalan pilkkaa, mitä minä olen koskaan kuullut." + +Totila kääntyi kauhuissaan pois ja pisti miekkansa tuppeen. + +"Sillä, joka ajattelee noin", huudahti hän, "on jo rangaistusta +tarpeeksi. + +"Mutta sinä, Rooman prefekti, et vielä tiedä tekojesi loppua. + +"Odota! Kenties vielä rupeat uskomaan kostavaan Jumalaan." + +"Tekojeni loppu", sanoi Cethegus nauraen, "on kuolema. + +"Sen olen aikoja tiennyt. + +"Kohtaako kuolema minut Länsi-Rooman tai koko maanpiirin +valtaistuimella, menetetyssä tai voitokkaassa taistelussa, kirveen vai +miekan kautta -- se ei koske Jumala-kysymykseen. + +"Ja jos helvetti on olemassa, -- niin samantekevä. + +"Pysyihän Prometeuskin itselleen uskollisena, vaikka olikin vuoreen +kytkettynä. + +"Mutta nyt on puhuttu tarpeeksi. + +"Tule tänne, Julius, sillä sinä olet minun omani." + +"Olen Herran Jumalan oma enkä sinun", vastasi Julius ristien silmänsä +ja peräytyen muutamia askelia. + +"Sinä olet poikani -- tottele minua." + +"Sinä olet Jumalan poika samoin kuin minäkin, mutta sinä kiellät +isämme, jota minä tunnustan. + +"Ainaiseksi irtaudun sinusta. + +"Kuten uskontomme opettaa, on olemassa Lucifer, pahojen henkien +päämies, kirkas aamutähti, voimakkain, parhain Jumalan hengistä, joka +ylpeyden ja Jumalan kieltämisen vuoksi vajosi alas helvettiin -- niin +sinä, hirmuinen mies olet se." + +"Niin, mutta Lucifer pääsi taivaan palvelijasta keisariksi, vaikkakin +vain helvetin keisariksi. + +"Mieluummin helvetissä ensimmäisenä kuin taivaassa toisena. Seuraa +minua!" + +Innoissaan hän tarttui munkin käsivarteen ja veti häntä puoleensa. + +Silloin Totilan miekka välähti kolmannen kerran ja myöskin prefektin +miekka. + +Tällä kertaa oli tosi kysymyksessä. Nyt ei Julius saanut taistelevia +erilleen. + +Totila iski prefektiä päin otsaa. Isku oli liian voimakas täydellisesti +väistettäväksi. Roomalaisen kypärä lensi pois päästä ja hänen poskeensa +tuli verihaava. + +Prefektin antama vastaisku tunki Totilan vaipan läpi, mutta pysähtyi +rengaspanssariin. Iskun voimasta Totila sentään peräytyi puoli askelta. + +Seuraava yhteentörmäys oli ehdottomasti verinen, sillä heillä ei ollut +kummallakaan kilpeä. + +Uudestaan he hyökkäsivät. Heidän väliinsä heittäytyneen munkin -- +prefektin miekka oli haavoittanut hänen vasenta kättään -- hätähuudot +eivät olisi estäneet heitä jatkamasta taistelua -- mutta miehet, jotka +taisteluun kiintyneiden läsnäolijoiden huomaamatta olivat viime +hetkessä rientäneet temppelin portaita ylös, erottivat molemmat miehet +toisistaan. + +Totilaan kävivät kiinni Torismut ja Visand, Cethegukseen Licinius ja +Syphax. + +"Apujoukot ovat saapuneet ja tärkeitä tietoja etelästä", sanoi kreivi +Torismut. + +"Kreivi Visand saapui juuri herttua Guntariksen lähettiläänä. + +"Tule heti takaisin. Taistelu alkaa kohta." + +"Lähde pian takaisin leiriin", sanoi Licinius Cethegukselle, "toinen +sotajoukko on saapunut." + +"Onko Areobindoskin tullut?" + +"Ei, herra", huudahti Syphax, "keisarinna on äkkiä kuollut. Päällikkönä +on Narses. Hänellä on satatuhatta miestä mukanaan." + +"Narses", virkkoi Cethegus kalveten. "Minä tulen." + +"Näkemiin, poikani Julius." + +"Minä olen Jumalan poika." + +"Hän on minun", huudahti Totila syleillen Juliusta. + +"Hyvä on! Taistelu Roomasta ratkaisee tämänkin taistelun. + +"Minä noudan sinut barbaarien leiristä." + +Hän riensi portaita alas. + +Yht'aikaa lähtivät Cethegus tovereineen pohjoista kohti ja Totila ja +Julius seuralaisineen etelää kohti leireihinsä. + + + + +KAHDESKYMMENESKOLMAS LUKU. + + +Prefekti ei telttaansa tultuaan tavannut Narsesta eikä hänen +sanansaattajaansakaan, mikä seikka häntä ihmetytti. Piso ja Salvius +Julianus, jotka hän oli lähettänyt Areobindoksen luo Anconaan, olivat +jo Calen luona kohdanneet Narseksen etujoukon -- germaanilaisia +ratsumiehiä, kuten he sanoivat -- ja saaneet tältä sekä +bysanttilaiselta arkontilta Basiliskokselta tietää yhtä ja toista +sellaista, että he kiireimmän kautta palasivat varoittamaan Cethegusta. + +"Hän on nähtävästi tahtonut yllättää minut", tuumi Cethegus, "mutta +odotahan vain, Narses. + +"Belisariuksellakin oli Capuan luona ylivoima. Sittenkin pidin häntä +kurissa hänen Italiassa ollessaan ja vihdoin karkoitinkin hänet täältä. + +"Katsokaamme, onko raajarikko voimakkaampi kuin jalopeuramainen +sankari." + +"Ole varovainen, päällikköni", varoitteli Piso. + +"Ilmassa on kaikenlaista -- ukkosilma kohoaa sinun ylitsesi. + +"Tuo Basiliskos, joka on Narseksen uskottu, -- tunnen hänet Bysantin +ajoilta -- oli hyvin salaperäinen minua kohtaan." + +"Niin", puuttui Salvius Julianus puheeseen, "hän oli kovin +harvasanainen. Hän kertoi vain sen, minkä itse hyväksi näki." + +"Orjamme saivat hänen orjiltaan enemmän tietoja." + +"Mutta kun germaanilaisten ratsumiesten päällikkö saapui paikalle ja +kuuli orjien lörpöttelyt, hän iski erään Basiliskoksen palvelijoista +kuoliaaksi." + +"Silloin elävätkin tulivat yhtä mykiksi kuin heidän kuolleet +toverinsa." + +"Saamamme tiedot olivat hajanaisia, vastakkaisia ja epäjohdonmukaisia." + +"Se vain on varma, että Bysantissa on tapahtunut suuria muutoksia!" + +"Ja ne ovat tapahtuneet heti sieltä lähdettyäsi." + +"Muutamat kertoivat keisarinnan lopettaneen päivänsä hiilihä'ällä." + +"Juttu Belisariusta vastaan", tokaisi lainoppinut väliin, "on saanut +uuden käänteen. Keisarin sanotaan kumonneen senaatin päätöksen +Tribonianuksen tai Prokopiuksen vaikutuksesta." + +"Nimiä Narses, Antonina, Anicius ja Prokopius mainitaan toistensa +yhteydessä." + +"Prinssi Areobindos kuuluu sairastuneen ja Narses on komennettu +sijaan." + +"Minä luulen, että siihen tautiin kuolee joku muu kuin +näkinkenkäprinssi." + +"Entä minun neljätoista sanansaattajaani", kysyi Cethegus otsaansa +rypistäen. + +"Minä luulen", sanoi Licinius, "Narseksen otattaneen ne kaikki kiinni." + +"Germaanit nauroivat pirullisesti, kun mainitsin tästä'" sanoi +Julianus. + +"Narses on todella saanut komennettavakseen sellaisen joukon, jollaista +ahne keisari ei ole koskaan ennen lähettänyt Bysantin porteista." + +"Totta on siis kaikki, mitä olet pitänyt mahdottomana, päällikkö." + +"Narses ei lähtenyt Epidamnukseen. -- Siellä ja muualla olleet +Areobindoksen joukot, jotka ovat vähäpätöisiä hänen suunnattomaan +armeijaansa verraten, ovat saaneet mennä pitkin rantaa Polaan Istriaan. + +"Hän itse kulki pikamarssissa maanteitä myöten goottilaiseen +Dalmatiaan, hajoitti kuin myrsky kuivat lehdet ne muutamat tuhannet +barbaarit, joita siellä oli, ja valloitti Salonan, Sardonan ja +Jaderan." + +"Niin, ja hän noudattaa julmaa menettelytapaa. + +"Hän ei jätä jälkeensä ainoatakaan goottia. Kaikki, vaimot ja +lapsetkin, hän otattaa kiinni ja lähettää heti laivoilla Bysanttiin +orjuuteen. Hän kulkee musertavan rautajyrän tavoin goottikansan yli. +Missä Narses on liikkunut, siellä ei ole ainoatakaan goottia elossa ei +maalla eikä kaupungeissa." + +"Se on oikein", sanoi Cethegus, "se on suurenmoista." + +"Hän on vannonut Justinianuksen valtikan kautta, -- sanotaan -- ettei +hän lepää, ennenkuin keisarin valtakunnasta on viimeinenkin vapaa +gootti tuhottu." + +"Taistelussa hän ei koskaan ota vankeja." + +"Se on oikein", sanoi Cethegus. + +"Polassa hän yhtyi 'toiseen sotajoukkoon', tunkeutui goottilaiseen +Venetsiaan ja kulki läpi koko maan äärettömän leveässä rintamassa. +Oikea siipi kulki eteenpäin vasemman pysytellessä napana. -- Rintama +kulki merestä etelänpuolelta vuoristoon pohjoiseen, ja kuparisen muurin +tavoin mursi alleen tai ajoi varustamattomilta alueilta kaupunkeihin +kaikki gootit. Kaupungit hän valtasi nopeasti yhden toisensa jälkeen. + +"Sillä piirittäjänä Narses on etevämpi kuin kukaan muu, sanoi +Basiliskos, joka ei ollenkaan salaa heidän saavuttamiaan voittoja. + +"Ne saa prefekti kuitenkin pian tietää", sanoi hän ilkeästi hymyillen, +"samoin kuin suuren Narseksen sotilaallisen menettelytavankin. + +"Narses sanoi: Italia on saapas, joka on kuljettava ylhäältä alaspäin. + +"Tulinen virkatoverini Belisarius oli hullu lähtiessään kulkemaan sitä +ylöspäin pikkuvarpaasta alkaen. + +"Jos goottilaiskirput ajetaan veden rannalta vuoristoon kuivalle, niin +ne eivät huku. + +"Ne ovat päinvastoin vähitellen ajettavat vuoristosta, kuivalta alkaen +vettä kohden. Lopuksi, kun saavutaan kapeaan niemeen, on kaikki +ajettava veteen, missä ne hukkuvat. + +"Sillä laivaston heiltä on ottanut -- pikemmin varastanut kuin +valloittanut -- oivallinen magister militum per Italiam." + +"Kuiskailtiin", sanoi Julianus, "että tuo arvonimi on jo peruutettu". + +"Tottapa minä, tämän arvonimen kantaja, siitä jotakin tietäisin." + +"Kukapa tiennee. Kerrotaan, että sinut olisi erotettu toimestasi. + +"Narses on saanut keisarilta salaiset, sinetillä suljetut toimiohjeet, +jotka hän saa avata ja toimeenpanna vasta tuhottuaan kuningas Totilan." + +"Kuka sitä kertoi", kysyi Cethegus nopeasti. "Basiliskos itsekö?" + +"Ei, hän puhuu vain sodasta. + +"Eräs orja siitä kertoi. + +"Tämän kuultuaan germaanipäällikkö löi hänet kuoliaaksi nuijallaan." + +"Se oli vahinko", virkkoi Cethegus miettiväisenä. "Se on, hän löi liian +aikaisin." + +"Tuo kaiken musertava marssi oli erittäin ihana näytelmä", jatkoi +Basiliskos kertomustaan. + +"Vasen sivusta seisoi etelässä vahvana tukipisteenä meren luona, jonka +vahva laivasto sulki. Oikea, joka pohjoisessa ulottui vuorensoliin, -- +niihin pantiin voimakkaat vartiostot -- siirtyi vähitellen oikealta +vasemmalle etelään päin samoin kuin linnustaja vetää verkkonsa +levottomasti räpyttelevine lintuineen kokoon. Niistä ei yksikään pääse +häneltä karkuun. + +"Ainoastaan Tridentumin ja Bolzanumin kautta pohjoiseen sekä Atesiksen +ja Passaran laaksoihin päin muutamia tuhansia gootteja pääsi vaimoineen +ja lapsineen pakenemaan. He vielä voittivatkin Mansio Majaen luona +Teriolis-linnan varusväen avulla heitä takaa-ajavan arkontti +Zeuxippoksen, joka yhtyi nopeasti pääjoukkoon. + +"Mutta lukuunottamatta noita vuoristoon paenneita parvia ja Veronaan +sulkeutuneita joukkoja ei ole ainoatakaan goottia elossa niillä +paikoin, missä Narses on kulkenut tähän saakka. Aqvileja, Concordia, +Forum Julii, Ceneta, Tridentum, Tarvisium ja Comaclum joutuivat +Narseksen käsiin. + +"Hän riensi Ravennaan. + +"Goottilainen piiritysjoukko luopui heti piirityksestä ja väistyi niin +tavattoman apujoukon edestä länteen päin. Ravennassa verinen Johannes +yhtyi häneen --" + +"Sitä en usko", keskeytti Cethegus. "Johannes oli Belisariuksen +uskollinen puoluelainen. Hän vihaa Narsesta tulisemmin kuin +Belisarius." + +"Samoin mekin epäilimme. Mutta Basiliskos sanoi nauraen: 'Narses on +voittanut hänet. Te roomalaiset ritarit ja sotatribuunit saatte vielä +nähdä monta Narseksen tekemää ihmettä.'" + +"Varmaa on, että Johannes on nyt Narseksen palveluksessa. Hän on +henkivartijain ja hunnien päällikkönä." + +Cethegus pudisti päätään. + +"Ikävä kyllä" -- jatkoi Piso Basiliskoksen kertomusta, -- +"ampumamestarimme Martinus tuhoutui heti Ravennasta lähdettyämme." + +"Mitä", kysyi Cethegus ihmeissään. "Martinuskin, Belisariuksen kätyri, +juhta ja laskumestari oli Narseksen palveluksessa? + +"Tähän on kätkettynä salaisuus, kuten te jo sanoitte --" + +"Ravennan luona", kertoi Basiliskos, "kohtasi meitä ensimmäinen vastus. + +"Ei minkään sotavoiman, vaan barbaarikuninkaan laitosten taholta. + +"Tämä on sotapäällikkönsä Tejan avulla pannut toimeen erittäin +nerokkaasti laaditun puolustusjärjestelmän, jonka piti suojella Italiaa +pohjoisesta päin tulevilta hyökkäyksiltä. Aemiliassa on järjestelmä jo +toteutettu, Venetsiassa laitokset eivät vielä olleet valmiit -- meidän +onneksemme. Muuten ei Narseksen suunnaton ylivoimakaan olisi päässyt +niin nopeasti etenemään. Totila oli varustanut murroksilla ja haudoilla +kaikki vuoripolut ja solat niin taitavasti, että pienet varusväet +saattoivat pidättää päiväkausia suurimpienkin sotajoukkojen marssia. + +"Ihmetellen Narses katseli näitä laitoksia. + +"'Tuo Totila on paljon nerokkaampi päällikkö kuin Antoninan puoliso', +huudahti hän. + +"Hän oli Aemiliankin läpi kulkiessaan aikonut muodostaa leveän rintaman +etelään päin ja hävittää tieltään kaikki gootit. + +"Hänen täytyi luopua aikeestaan marssia Ravennasta länteen, sisämaahan +päin, kun Martinus oli salaperäisesti kuollut koettaessaan +salaperäisellä tavalla hävittää kuningas Totilan varustuksen Imolan +luona. + +"Kun Narses seisoi neuvottomana linnoituksen edustalla ja sanoi, että +koko hänen suunnitelmansa saattaisi tuhoutua näiden esteiden vuoksi +sekä sai -- ensimmäisen kerran koko tämän sotaretken aikana -- +mielipahasta kaatumatautikohtauksen, tuumi Martinus Johannekselle, joka +oli saanut suuren haavan rintaansa yrittäessään valloittaa +linnoituksen: + +"'Belisariuksen kostajaa eivät nuo kivet saa pidättää, jos Martinus on +laskenut oikein. Tosin viimeinen, pieni kokeeni epäonnistui ja oli +viedä pääni, mutta kun kysymys on Belisariuksen kostamisesta, uskallan +päänikin.' + +"Yöllä Martinus hiipi muutamain kivimiesten kanssa kallioseinän luo ja +porasi siihen pienen reiän. + +"Äkkiä ankara pamaus, jonkamoista emme olleet koskaan kuulleet, +säikähdytti meidät kaikki ulos teltoista. + +"Riensimme kallion luo. + +"Tämä oli haljennut aivan kuin salaman vaikutuksesta, mutta ei ylhäältä +alaspäin, vaan alhaalta ylöspäin. Valleilla oleva goottilainen +varusväki oli kokonaan tuhoutunut, mutta kamalasti runneltuina ja aivan +mustina makasivat myöskin Martinus -- hänen viisas päänsä oli +kahdentoista askeleen päässä pienestä ruumiista -- ja hänen +apulaisensa." + +"Arvoituksellista", sanoi Cethegus. "Onko keksintö tunnettu?" + +"Ei, hän on vienyt sen mukanaan. + +"Hän sanoi, ettei se vielä ollut aivan valmis. + +"Hänen teltastaan löydettiin pieni kasa mustia jyväsiä, -- mustan suolan +tapaista -- jotka Narses käski heti yöllä tuoda telttaansa. Mutta +matkalla kantajan pikisoihdusta kipuna putosi avonaiseen astiaan. +Heleän valkeana myrkky välähti hiukan puhahtaen ylös ilmaan. Tällä +kertaa se ei pamahtanut eikä tehnyt mitään vahinkoa." + +"Jos minulla olisi tuota mustaa suolaa", huokasi Cethegus, "niin Narses +ja Bysantti saisivat varoa itseään." + +"Niin, samaa lienee Narseskin ajatellut", sanoi Piso nauraen, "sillä +Basiliskoksen kertomuksen mukaan hän tutki kaikki tuhoutuneen maljat ja +kirjoitukset, mutta tuloksetta." + +"Imolan saimme siten haltuumme", jatkoi Salvius Julianus Basiliskoksen +kertomusta, "mutta heti lähellä, Castrum Brintumin luona oli taas +samanlainen este. + +"Eikä meillä enää ollut Martinusta, joka olisi räjäyttänyt sen. + +"Narses pysähtyi neuvottomana. + +"'Johannes', kysyi hän vihdoin, 'tunnetko tarkoin Ravennasta Anconaan +vievän rantatien?' + +"'Tunnen', vastasi tämä, 'sillä siellä saavutin parhaat voittoni +Belisariuksen aikana.' + +"'Eikä siellä ole näitä esteitä', sanoi Narses iloissaan, 'sillä +barbaarikuningas luuli voivansa vartioida luonnollisia esteitä, Jonian +mereen laskevia jokia, laivastollaan. Rooman prefekti on ystävällisesti +poistanut tieltämme hänen laivastonsa.' + +"'Kääntykää! Purkakaa leiri! Me lähdemme pitkin rantaa kaakkoon.' + +"'Miten aiot kulkea sillattomien jokien yli', kysyi Basiliskos. + +"'Sillat kannamme mukanamme, ystäväni', vastasi Narses." + +"Olen utelias tietämään, miten se tapahtui", tuumi Cethegus. + +"Ja me lähdimme", päätti Basiliskos kertomuksensa, "ensin itään päin +rannikkoa kohti ja sinne saavuttuamme pitkin rantaa melkein suoraan +etelää kohti Johanneksen johdolla. Laivasto purjehti myöskin pitkin +rantaa yhtä rintaa sotajoukon kanssa. Siellä, missä joki tuli maajoukon +eteen, lähetettiin laivastosta lukemattomia pieniä laivoja jokeen ja +näillä vietiin joukko toiselle rannalle. + +"Jos kahden joen välillä oli vain kapea maakaistale, ottivat miehet +keveät venheet hartioilleen ja kantoivat ne joelta joelle tai +kannattivat ne hevosilla. + +"Siten kuljimme Sapiksen yli vanhaan Ficocleen, sitten Caesarin +kuuluisaksi tekemän Rubiconin kolmen haaran yli, erään minulle +tuntemattoman joen poikki sekä Arminiuksen yli Ariminumiin, missä +goottien urhoollinen johtaja Usdrila kaatui hyökätessään meitä vastaan. + +"Mutta Via Flaminiaa pitkin oli mahdoton päästä eteenpäin. Vahva Petra +pertusana suojeli sitä. Me käännyimme sen vuoksi lounaaseen ja kuljimme +Metauruksen kautta Apenniineja kohti. Me tulimme auttamaan Rooman +prefektiä ja Italian valtionhoitajaa, -- vaikka tämä maa onkin toisten +käsissä -- suurta magister militumia per Italiam, jolla on mukanaan +vain pieni sotajoukko. Me tulimme auttamaan, etteivät kuningas Totila +ja Tarentumin kreivi Teja musertaisi häntä sekä teitä kaikkia, jalot +roomalaiset ritarit, kuten myllynkivet ohranjyviä." + +"Mutta sanansaattajasi", jatkoi Piso, "pidätettiin Epidamnuksessa --" + +"Jokainen jäi sille tielleen, ei ainoakaan ole palannut takaisin. Eivät +nekään, jotka saivat määräyksen heti palata, ole tulleet takaisin", +tuumi Cethegus miettivän näköisenä. + +"Päätän heidän kohtalonsa osaksemme tulleesta kohtelusta. Viekas +bysanttilainen tahtoi nimittäin pidättää meidätkin, vaikkakin hyvin +kohteliaalla tavalla. + +"Hän tahtoi välttämättömästi saattaa meidät Narseksen luo, siis yhä +kauemmaksi sinusta. Telttojemme ympärille hän pani germaaneja +'kunniavahdiksi'. Kun me, aavistaen hänen aikomuksensa, lähdimme yöllä +teltoistamme ja hiivimme leiristä, ampui kunniavahti jälkeemme +kunnialaukauksiksi nuolisateen, joka tappoi kaksi orjistamme ja +haavoitti hevoseni." + +"Suuri kaatumatautinen aikoi siis täydellisesti yllättää minut -- +salata minulta viimeiseen silmänräpäykseen saakka aikomuksensa. -- + +"Hyvä on! Hevoseni, Syphax. Me lähdemme jo tänä yönä Narsesta vastaan." + +"Herra", kuiskasi Syphax, joka oli myöskin ollut kuuntelemassa +tribuunien kertomusta, "miksi et lähettänyt minua Epidamnukseen, kuten +pyysin?" + +"Silloin ne olisivat vanginneet sinutkin samoin kuin muutkin +sanansaattajat." + +"Herra, Afrikassa on meillä sananlasku: jos vuoren tuli ei tule +luoksesi, niin ole iloinen äläkä mene laavaa vastaan." + +Piso virkkoi hymyillen: + +"Sen voisi kääntää kristilliseksikin lauseeksi: 'Jollei piru nouda +sinua, niin älä hae häntä käsiisi'. Kukapa itsestään meneekään +helvettiin?" + +"Minä. Olen ollut sinne matkalla jo kauan aikaa", sanoi Cethegus. +"Voikaa hyvin, roomalaiset sotatribuunit. Licinius edustaa minua täällä +leirissä palaamiseeni saakka. + +"Barbaarikuningaskin tietänee jo Narseksen saapumisesta ja hänen +sotajoukkonsa suuruudesta. Hän ei hyökkää tänä yönä kimppuuni, kuten +silloin kerran Roomassa." + +Kun roomalaiset ritarit olivat lähteneet teltasta, sanoi Cethegus +Syphaxille: + +"Ota haarniska yltäni!" + +"Kuinka, herra? Olet nyt lähdössä Narseksen etkä Belisariuksen +leiriin." + +"Juuri senvuoksi jätänkin pois ulomman rintahaarniskan. + +"Anna minulle suomuspaita, jota pidän tunikan _alla_." + +Syphax huokasi. + +"Nyt on tosi kysymyksessä. + +"Ole nyt varuillasi, Hiempsalin poika." + + + + +KAHDESKYMMENESNELJÄS LUKU. + + +Läpi yön Cethegus ratsasti Narsesta vastaan. Hän mietti herkeämättä +koko matkan. + +Hänellä oli vain muutamia miehiä mukanaan. + +Tribuunit olivat kehoittaneet, että hän ottaisi suuremman seurueen +mukaansa. + +Cethegus vastasi: + +"En voi kuitenkaan ottaa mukaani sataa tuhatta miestä." + +Aamun sarastaessa hän tapasi Fossa novan luona Narseksen etujoukot. + +Tulijat olivat villinnäköisiä ratsumiehiä, joiden teräväkärkisistä +kypäröistä mustat hevosenhännät valuivat selässä olevien sudennahkojen +päälle. Varuksina heillä oli rengaspanssarit, leveät lyömämiekat ja +pitkät keihäät. Käsivarret ja jalat olivat paljaat. Vasempaan jalkaan +oli hihnoilla sidottu kannus. Satuloitta he istuivat vahvojen +hevostensa selässä. + +Ratsumiesten johtaja -- hänellä oli runsaasti kullattu levypanssari ja +hevosen hännän asemesta kaksi korppikotkan siipeä kypärässään -- +karautti nuolennopeasti punaisella oriillaan vastaantulijoita kohti +pysähtyen aivan Cetheguksen eteen, joka ratsasti pienen seurueensa +etunenässä. + +Ratsumiehen punainen, pitkä tukka, joka oli pään päällä pantu +jakaukselle, hulmusi poskilla ja parta riippui kahtena kapeana +suikaleena rinnalle. Vaaleanharmaista silmistä loisti rohkeus ja +nerokkuus. + +Hetken molemmat ratsumiehet katselivat tutkivasti toisiaan. + +Vihdoin korppikotkan sulkain kantaja huudahti: + +"Sinä olet varmaankin Cethegus -- Italian suojelija." + +"Niin olen." + +Toinen pyöräytti äkkiä hevosensa ja ajoi vielä nopeammin kuin oli +saapunut miestensä rintaman ohi erästä metsikköä kohti, jonka reunasta +nyt rupesi purkautumaan jalkaväkeä tiheinä joukkoina. + +"Keitä te olette? Kuka on johtajanne", kysyi Cethegus goottien kielellä +ratsumiehiltä, jotka nyt olivat saapuneet hänen luokseen. + +"Me olemme Narseksen palveluksessa olevia longobardeja, Cethegus", +vastasi puhuteltu latinankielellä. "Tuo tuolla on kuninkaamme poika +Alboin." + +"Turhaa työtä olet siis tehnyt, Licinius", tuumi Cethegus itsekseen. + +Hän näki kaukaa Narseksen kantotuolin lähenevän. + +Se oli tehty aivan yksinkertaisesta puulajista ilman mitään +koristuksia. Tavallisten purppurapatjojen asemesta oli siinä +villavaippa. + +Raajarikko ei sallinut orjien kantaa itseään, vaan palkkasoturit saivat +vuorotellen erityisenä armonosoituksena tehdä sen. + +Hänen rinnallaan ratsasti Alboin miekka paljastettuna ja kuiskasi +hänelle: + +"Etkö todella salli sitä, Narses? Tuo mies näyttää hyvin vaaralliselta. +Sinun ei tarvitse lausua sanaakaan, rypistät vain kulmiasi -- silloin +on kaikki valmista." + +"Älä ole niin innokas, longobardien tulevaisuus. + +"Voisin muuten luulla, että sinä poistat tuon miehen tieltä enemmän +itsesi kuin minun vuokseni." + +"Meillä Gambaran pojilla on sananlasku: + +"'Kuollutta vihollista tarvitsee harvoin katua.'" + +"Ja meillä roomalaisilla", sanoi Narses, "on toinen sananlasku: + +"'Älä heitä ketään portaita alas, ennenkuin olet muurin päällä.' + +"Ensin, tulinen, nuori ystäväni, annamme Cetheguksen tuhota Totilan. + +"Hän tuntee Rooman, Italian ja gootit vielä paremmin kuin hevoskauppias +Alboin. + +"Mitä tuohon Exmagister militumiin tulee, niin hänen kohtalonsa on +päätetty --" + +Alboin katsoi häneen kysyvästi. + +"Mutta toistaiseksi vielä sinetillä suljettu. Aikanaan avaan sinetin ja +panen täytäntöön hänen kohtalonsa." + +Samassa Cethegus saapui kantotuolin luo. + +"Tervetuloa, Narses", sanoi hän. "Italia tervehtii vuosisadan +nerokkainta sotapäällikköä vapauttajanaan." + +"Hyvä, hyvä. + +"Tuloni oli kai yllätys?" + +"Iloiseksi tulee ainakin se, joka odottaa Areobindosta ja saakin +Narseksen. + +"Mutta joka tapauksessa", sanoi hän urkkien, "koska Belisarius on +armahdettu, olisi hän voinut tulla Italiaankin alkuperäisen +toivomuksensa mukaan." + +"Belisariusta ei ole armahdettu", sanoi Narses lyhyesti. + +"Miten suojelijattareni, keisarinna, kuoli niin äkkiä?" + +"Sen hän itse parhaiten tiennee. Ja mahdollisesti helvetti." + +"Onko siihen salaisuus kätkettynä?" kysyi Cethegus. + +"On. Mutta me jätämme sen asian. + +"Sinulle ei liene enää salaisuus, että Narses on saapunut Italiaan. + +"Sinä tiennet senkin ennestään, ettei Narses jaa päällikkyyttä +kenenkään kanssa. + +"Keisari on määrännyt, että 'ensimmäinen sotajoukko' tulee myöskin +minun ylimmän johtoni alaiseksi. Samoin sinä itse. + +"Jos tahdot palvella minua, niin olen hyvin mielissäni, sillä sinä +tunnet sota-asiat, Italian ja gootit. + +"Jollet tahdo, niin laske palkkasoturisi hajalleen -- en tarvitse +niitä. + +"Minulla on satakaksikymmentätuhatta miestä." + +"Sinulla on suuret varat." + +"Niin on, sillä minulla on suuri päämäärä eikä suinkaan pienet +viholliset." + +"Sinulla on suuri ylivoima gootteihin verraten, elleivät he kuljeta +tänne eteläistä armeijaansa Regiumista." + +"He eivät voi tehdä sitä. + +"Olen lähettänyt Rooman sataman edustalle ja Regiumin tienoille +laivastot, joiden mukana on kaksikymmentätuhatta miestä. Ne antavat +työtä goottien eteläiselle armeijalle." + +Cethegus hämmästyi. + +Se oli taas yllätys. + +"Valitse nyt", sanoi Narses, "jäätkö alipäällikökseni tai vieraakseni. + +"Muuta mahdollisuutta ei ole." + +Cethegus tajusi asemansa. + +Hän oli alipäällikkö tai vanki. + +"Pidän kunnianani palvella sinua, voittamaton persialaisten kukistaja." + +"Odotahan vain", tuumi hän itsekseen, "Belisariuskin esiintyi alussa +mahtavasti. Roomassa minusta tuli hänen herransa." + +"Hyvä on", sanoi Narses, jonka kantotuoli oli puhelun aikana seisonut +korkeilla, puujalantapaisilla seipäillä, "siis lähdemme yhdessä +barbaareita vastaan. Kantakaa isäänne eteenpäin, rakkaat lapset." + +Sotilaat tulivat paikalle. + +Liikkeelle lähdettäessä Cethegus aikoi suistaa hevosensa kantotuolin +oikealle puolelle. + +Mutta Alboin huusi hänelle puhtaalla latinankielellä: + +"Ei sinne, roomalainen. Minua sanotaan Narseksen oikeaksi kädeksi. + +"Kunniapaikka on minun. Vasen -- onnettomuuden puoli on vielä vapaana. + +"Olemme pidättäneet sen sinulle." + +Ääneti Cethegus ajoi vasemmalle puolelle. + +"En tiedä", mietti hän itsekseen, "onko tuon oikean käden pudottava +ennen päätä vai pään jälkeen. + +"Parasta lienee samalla kertaa." + +Saman päivän iltana Narseksen joukko saapui Helvillumin ja Taginaen +vuorten välillä olevaan asemaansa. + + + + +KAHDESKYMMENESVIIDES LUKU. + + +Narseksen sotajoukko oli todella valtavan suurenmoinen. + +Ahne taloudenhoitaja Justinianus ei ollut tällä kertaa säästänyt. + +Täysin käsin hän oli antanut. + +Hänen luonteensa, joka oli omituinen sekoitus pikkumaisuutta ja +suurenmoisuutta, oli tällä kertaa kokonaan luopunut pikkumaisuudesta. + +Pääkaupungin ja hovin suuret tapaukset olivat saaneet hänet hereille. + +Hänen selvä, valtioviisas päänsä, joka paljon suuremmassa määrässä +harrasti ulkopolitiikkaa kuin valtakunnan sisäistä hoitoa, huomasi +goottien aiheuttaman vaaran koko laajuuden. + +Moitteet, että hän oli tarpeettomilla hyökkäyksillä loihtinut esille +tämän vaaran, tekivät sen kukistamisen hänen velvollisuudekseen. + +"Hän vihasi goottien nimeäkin ja lupasi juurittaa koko kansan pois +valtakunnastaan", kirjoitti Prokopius niihin aikoihin. + +Narses oli vielä lisäksi säälimättömän katkerin sanoin kiihoittanut +häntä tämän velvollisuuden täyttämiseen ja samalla antanut parhaat +neuvot sen toteuttamiseksi. + +"Vain germaanit voittavat germaanit", oli hän sanonut eräässä +neuvottelussa. + +"Minä tarvitsen aasialaisten palkkasoturien lisäksi germaanien +metsäläisvoimia kukistaakseni gootit. + +"Olen kauan varoittanut ärsyttämästä noita rauhallisia ihmisiä, jotka +eivät ole uhanneet meitä, ja kehoittanut kukistamaan persialaiset, +jotka ovat paljon vaarallisemmat. + +"Sinä et totellut minua. + +"Nyt, kun he ovat ryhtyneet hyökkäyssotaan, ovat he kaikkein +vaarallisimmat -- vielä vaarallisemmat kuin persialaiset, joiden kanssa +he muuten ovat ruvenneet liittoon. + +"Nyt heidät täytyy tuhota millä hinnalla tahansa, sillä he ovat saaneet +selville valtakuntasi heikot puolet. + +"Nyt on siis tunnuslauseeni: germaanivoimia avuksi germaanivoimia +murtamaan. + +"Tunnen urhoollisen kansan, jonka kuninkaan poika on erittäin innokas +ryhtymään valloitussotiin vierailla alueilla." + +"Kuka hän on?" + +"Se on minun salaisuuteni. Pestaan henkivartioikseni villejä, rohkeita +miehiä hänen kansastaan. + +"Mutta ei vielä riitä. + +"Frankkien, herulien, gepidien on autettava. + +"Frankeille sinä myönnät, mitä et kuitenkaan voi heiltä riistää -- sen +mitä he ovat valloittaneet Etelä-Galliassa, Massiliassa ja Arelatessa." + +"Minä annan heille sen lisäksi oikeuden lyöttää kuninkaittensa +kuvilla varustettuja kultarahoja. Se kutkuttaa heidän lapsellista +turhamaisuuttaan -- sekä ruhtinasten että kansan. Mettiksen kuningas +Teudebert, jonka Totila sai puolelleen samoin kuin Pariisin kuninkaan +Childebertin, on nyt kuollut ja hänen nuori perillisensä Teudebald +kaipaa armoamme." + +"Anna heruleille, noille aina nälkäisille palkanpyytäjille, palanen +Daciaa Singidunumin luota. -- He lähettävät sinulle palkkioksi +laumoittain hurjimpia poikiaan. + +"Tee rauha niiden gepidien kanssa, jotka ovat mahdollisesti jääneet +longobardeilta eloon, ja anna heille takaisin Sirmium. He auttavat +sinua vanhoja vihollisiaan, Teoderikin ja Vitigeksen kansalaisia +vastaan." + +"Niin paljon myönnytyksiä --" + +"Me otamme heiltä ne taas pian takaisin, koiriltamme, joiden avulla +lähdemme ajamaan goottilaista jalopeuraa. Ilman heidän apuaan emme saa +sitä kukistetuksi." + +Hän sai roomalaisten hallitsijan täydellisesti yhtymään tuumiinsa. + +Kaikki keisarillisen rahaston varat, jonka keisarillinen saituri oli +aina valittanut olevan tyhjänä, annettiin nyt kitsastelematta Narseksen +käytettäväksi. + +Ja tuo sangen vaatelias sotapäällikkö kerrassaan hämmästyi tähän saakka +huolellisesti kätkettyjen aarteiden runsautta. + +Persialaisia vastaan käyty suuri sota, samoin kuin pienet sodat muiden +naapurikansojen kanssa lopetettiin uhrauksilla. Siten saatiin kokeneet +sotavanhukset, jotka olivat vuosikymmeniä palvelleet Belisariuksen ja +Narseksen joukoissa, mukaan taisteluun gootteja vastaan. + +Ja kaikki entiset viholliset, joita vastaan oli tähän saakka taisteltu, +persialaiset, saraseenit, maurit, hunnit, sklavenit, gepidit, herulit, +frankit, bulgarit ja avarit lähettivät nyt hyvää palkkiota vastaan +sotilaitaan Narseksen joukkoon. + +Trakiasta ja Illyriasta kutsuttiin kaikki asekelpoiset miehet kokoon. +Kolmetuhatta herulilaista ratsumiestä johtajina Vulkaris ja Vilmut, +seitsemäntuhatta persialaista ja joukko mitä huolellisimmin valittuja +gepidejä -- sataviisikymmentä hurjaa seikkailijaa johtajana Asbad -- +pestattiin. Pariisin, Mettiksen ja Aurelianumin merovingit asettivat +Narseksen käytettäväksi kymmenentuhatta miestä jalkaväkeä +frankkivaltakunnan maista, frankkeja, burgundeja ja allemanneja. + +Sitäpaitsi Narses sai, lukuunottamatta omia, erinomaisesti koulutettuja +alipäälliköltään, tällä kertaa käytettäväkseen Belisariuksen parhaat +päälliköt, jotka eivät koskaan ennen olleet toimineet Narseksen +johdolla. Noiden mahtavien vihamiesten arvoituksellinen sovinto ja joka +tahoilla solmittu rauha teki mahdolliseksi parhaiden sotajoukkojen ja +taitavampien päällikköjen lähettämisen Italiaan. + +Niinpä olivat nyt Narseksen sotajoukossa erinomaiset ja hartaasti +toisiaan rakastavat arkontit Orestes ja Liberius, joita Bysantissa +tavallisesti kutsuttiin tuon erinomaisen ystävyyden vuoksi Oresteeksi +ja Pyladeeksi -- heidän innokas yhteistyönsä joka paikassa teki tuon +ystävyyden sotilaallisessakin suhteessa hyödylliseksi, joskin Taginaen +taistelussa tuo ystävyys osoittautui turmiolliseksi sotajoukolle +kokonaisuudessaan. + +Näiden lisäksi oli Narseksen käskettävänä Cabades -- samannimisen, +entisen persialaiskuninkaan veljenpoika --, joka oli useine +alamaisineen aikoja sitten alistunut keisarin valtaan, Johannes, +Basiliskos, Valerianus, Vitalianus, Justinus, Paulus, Dagistaeos ja +armenialainen Anzalas -- kaikki erinomaisen eteviä päällikköjä. + +Portuksen edustalla risteilevä, Roomaa vartioiva laivasto oli +Armatuksen johdossa, Sisilian ja Napolin välillä risteilevä Doroteoksen +johdossa. + +Gootteja vastassa oli siis Capraen luona satatuhatta miestä johtajina +Narses ja Cethegus, jota paitsi kaksikymmentätuhatta miestä uhkasi +Roomaa ja Napolia. + + + + +KAHDESKYMMENESKUUDES LUKU. + + +Tuota suunnatonta joukkoa vastaan ei kuningas Totilalla ollut viedä +edes yhtä suurta sotajoukkoa kuin Vitigeksellä aikanaan. + +Silloin siinä oli kaikkiaan satakuusikymmentä tuhatta miestä. + +Aukkoja, jotka sota, -- yksistään Rooman ensimmäinen piiritys nieli +seitsemänkymmentätuhatta -- kulkutaudit, nälänhätä sekä vangeiksi +joutuminen Ravennan ja Senogallian luona olivat tehneet goottien +kansalliseen sotajoukkoon, ei oltu saatu kuin osittain täytetyiksi. + +Italialaiset uudisasukkaat olivat tosin muodostaneet järjestetyn +sotajoukon, mutta ne Totila kutsui aseisiin vain heidän omasta +pyynnöstään. + +Kuninkaan koko sotajoukko nousi nykyjään noin +seitsemäänkymmeneentuhanteen mieheen, joista kuitenkin täytyi jättää +kymmenentuhatta Rooman tienoille johtajina herttua Guntaris ja kreivi +Grippa estämään bysanttilaisten mahdollisia maihinnousuyrityksiä. + +Lähes kymmenentuhatta oli myöskin poistettava tästä luvusta Kreikanmaan +linnoitusten ja saarten sekä niiden Italian ja Dalmatian linnoitusten +ja kaupunkien varusväkinä, jotka olivat jo joutuneet Narseksen käsiin. +Ne olivat nimittäin tapetut tai joutuneet vankeuteen. + +Kuningas Totilalla ei siis ollut enemmän kuin noin viisikymmentätuhatta +miestä, kun hän aloitti taistelun Taginaen luona vihollisen +kaksinkertaista voimaa vastaan. + +Kun Cethegus mainitsi ylipäällikölle nuo voimasuhteet, sanoi tämä: + +"Suuri ystäväni Belisarius on usein voittanut pienemmällä joukolla, +mutta vielä useammin -- kuten luonnollista onkin -- on hänet ylivoima +voittanut. + +"Minä, Narses, olen pitänyt kunnianhimonani aina voittaa, vaikkakaan en +pienemmällä joukolla. + +"Tämän vaatimattoman, mutta tarkoituksenmukaisemman ja varmemman +maineen olen saavuttanut. + +"Se ei jätä nytkään minua häpeään." + +Goottienkin leirissä tiedettiin hyvin bysanttilaisten ylivoima. + +Kuninkaan sotaneuvostossa kuului sellaisiakin ääniä, että taistelua +avonaisella kentällä oli vältettävä ja peräydyttävä goottien hallussa +oleviin varustettuihin paikkoihin, joissa olisi tehtävä sitkeätä +vastarintaa viholliselle. + +Mutta kuningas hylkäsi nämä ehdotukset pätevillä syillä ja päätti +taistella Taginaen luona. + +Pelokkaana Valeria oli seurannut asiain kulkua ja huomannut kammokseen, +että ratkaisu tulisi tapahtumaan juuri täällä, hänen surujensa ja +tuskiensa laaksossa. + +Kuningas oli määrännyt muillekin kansallisen sotajoukon mukana +kulkeville naisille -- niiden joukossa olivat äsken naimisiin menneet +Goto ja Liuta -- asuinpaikaksi sotajoukon takana oleville kukkuloille +rakennetun luostarin ja "hyvien toivo"-nimisellä paikalla sijaitsevan +kappelin luona, sillä ne olivat viihtyisimmät ja turvallisimmat paikat. + +Siinäkin tapauksessa, että vihollinen voittaisi, olisivat nuo katoliset +pyhäköt parhaana turvapaikkana katolista voittajaa vastaan. + +Kuninkaan leiriin ja sen suojelemalle alueelle saapui joka päivä yhä +enemmän gootteja, kaikenikäisiä, sekä miehiä että naisia, jotka +pakenivat Narseksen uhkaamista tai valtaamista paikkakunnista etelään +päin. + +Tieto julman sotapäällikön noudattamasta hirmuisesta goottisuvun +tuhoamisjärjestelmästä oli kulovalkean tavoin levinnyt. + +Gootit pakenivat kauhistuneina kotipaikoiltaan, ennenkuin hävityksen +rautainen vaunu ehtisi musertaa heidät alleen. + +He huomasivat selvästi, ettei nyt ollut kysymys mistään valtiollisesta +taistelusta, vaan heidän hävittämisestään kansallisuutena, sillä Narses +piti uhkaavina vihollisina kaikkia, joilla oli goottiverta suonissaan, +siis vaimoja ja lapsiakin eikä ainoastaan sotilaita. + +Sitä paitsi italialaisetkin huomasivat tuon uudistuneen taistelun +luonteen ja tarkoituksen. Nyt heidän vanha vihansa barbaareita kohtaan +virkosi taas eloon, veren ja uskon vastakkaisuus puhkesi taas ilmi. + +Raatelevan sodan jälkimaininkien ja rauhan kuninkaan lempeyden +aikaansaama sovinto oli ollut pakollinen ja keinotekoinen -- oli ollut +poikkeuksellinen. Nyt pääsi luonnollinen viha valloille. + +Kaikkialla, missä italialaiset luulivat olevansa turvassa +"roomalaisten" sotajoukon läheisyydessä, he ilmaisivat goottilaisten +perheiden asunnot tai piilopaikat tai saattoivat ne heti vankeuteen. + +Nyt ei siis ollut enää ajattelemistakaan, että -- kuten Belisariuksen +ollessa päällikkönä -- rauhalliset goottilaiset asukkaat taipuivat +sodan pauhaavien aaltojen edessä tai kätkeytyivät, ja myrskyn mentyä +ohi taas nousivat kuten oljet ukkosilman jälkeen. + +Ei, nyt tuli goottien tuho Narseksen mukana ja niissä paikoin, mistä +hän oli ohi kulkenut, oli goottilaisuus hävitetty sukupuuttoon. + +Sen vuoksi kaikki, jotka vielä pääsivät pakoon, olivatkin rientäneet +hävityksen liikkuvan muurin edellä pohjoisesta etelään ja nyt +ahtautuneet kuninkaan leiriin. + +Nykyinen sota muistutti suuressa määrässä vanhaa vaelluskansan +taistelua, kun kansan kohtalo oli riippuvainen taistelusta ja +ruokavaroista, kun sen ainoa koti oli muodostettu lomitusten +asetetuista rattaista, leirilinna, joiden päällä teltat olivat. + +Nyt ei ollut kysymys vihollisen uhkaaman maan eikä rauhallisten +asukasten suojelemisesta sotajoukon avulla, sillä kuninkaan leirin ja +sen suojaaman alueen ulkopuolella ei Italiassa ollut enää ainoatakaan +vapaata goottia. + +Totila määräsi, että aseettomien oli kuljettava pienissä ryhmissä +etelään päin, sillä hän ei tahtonut koota leirinsä seutuville liian +suurta kansanjoukkoa nälänhädänkin pelosta. + +Kun kuningas eräänä iltana kulki tiedustelumatkalla aivan "hyvien +vuorten" lähitse, muistutti nuori Adalgot-herttua iltaa, jolloin hän +ensi kerran kävi Cassiodoruksen kappelissa. + +Kuningas vastasi hymyillen: + +"Muistan kyllä. Minähän valitsin hautapaikan Numa Pompiliuksen +vierestä. + +"Jos nyt kaadun taistelussa, niin teillä on lyhyt kantomatka." + +Sydämensä sisimmässä sopukassa ei kuningas kuitenkaan ollut niin +huoleton alkavan, kauan valmistellun taistelun päättymisestä. + +Häntä huolestutti ratsuväen puute. + +Suurin osa hänen ratsumiehistään oli Guntariksen ja Grippan joukoissa. + +Kuninkaalla ei ollut Narseksen urhoollisille longobardeille +lukumäärältään vertaista vastustajaa. + +Mutta hänen vanha onnensa näytti äkkiä poistavan juuri tämän puutteen. + + + + +KAHDESKYMMENESSEITSEMÄS LUKU. + + +Goottien leirissä oli jo useina päivinä peräkkäin liikkunut epäselviä +huhuja uuden apujoukon saapumisesta idästä päin. Niin ainakin +sieltäpäin saapuvat gootit kertoivat. + +Kuningas ei odottanut siltä suunnalta minkäänlaista apujoukkoa. +Varovaisuuden vuoksi hän lähetti -- etteivät bysanttilaiset voisi tehdä +odottamatonta sivuhyökkäystä -- kreivi Torismutin, lipunkantaja +Visandin ja nuoren Adalgotin ratsastavien sajonien kanssa +tiedustelumatkalle. + +Mutta jo seuraavana päivänä he saapuivat takaisin. + +Kreivi Torismut riensi iloisen näköisenä yhdessä Adalgotin kanssa +kuninkaan telttaan ja huudahti: + +"Minä tuon luoksesi vanhan ystävän oikeaan aikaan, kuninkaani." + +"Hän muistuttaa", puuttui Adalgot puheeseen, "kuningastiikeriä, joka +esiintyi viimeksi sirkuksessa antamassasi näytännössä. + +"En ole koskaan nähnyt sellaista yhtäläisyyttä ihmisen ja eläimen +välillä." + +"Siitä huolimatta hän on sinulle rakas vieras -- tuossa hän jo onkin." + +Ja samassa tuli kuninkaan telttaan -- korsikalainen Furius Ahalla. + +Hän kumarsi ylpeätä, entisestään yhä ruskeammaksi paahtunutta päätään, +laskien vasemman kätensä rinnalleen. + +"Minä tervehdin sinua, goottien kuningas." + +"Tervetuloa Italiaan, maailman ympäri purjehtija. Mistä viimeiseksi +tulet?" + +"Tyroksesta." + +"Mikä sinut tuo takaisin?" + +"Sen kerron sinulle." + +Totilan viittauksesta toiset lähtivät teltasta. + +Korsikalainen tarttui kuumeisen kiivaasti kuninkaan käsiin. + +"Vastaa myöntävästi, vastaa myöntävästi! Elämäni -- enemmän kuin +elämäni riippuu siitä." + +"Mitä tarkoitat", kysyi kuningas peräytyen hämmästyneenä. + +Miehen kiivas, villi luonne oli hänestä hyvin vastenmielinen. + +"Myönnä, myönnä! Onhan Valeria vapaa? + +"Sinähän olet kihloissa länsigoottien kuninkaan Agilan tyttären +kanssa." + +Kuningas rypisti otsaansa ja pudisti suutuksissaan päätään. + +Mutta ennenkuin hän ehti mitään sanoa, jatkoi korsikalainen kiivaasti: + +"Älä ihmettele -- älä kysele. + +"Niin, minä rakastan Valeriaa sydämeni koko hehkulla. + +"Minä melkein vihaan häntä -- niin häntä rakastan. + +"Minä kosin häntä muinoin. + +"Sain kuulla, että hän oli sinun omasi -- sinun tieltäsi väistyin. + +"Kenen tahansa muun olisin kuristanut kuoliaaksi näillä käsilläni. + +"Riensin pois. + +"Harhailin Intiassa ja Egyptissä ja etsin vaaroja, seikkailuja, kauhuja +ja nautintoja. + +"Turhaan. + +"Hänen kuvansa oli unohtumattomasi syöpynyt sieluuni. + +"Minä kärsin tavattomasti. + +"Minä janosin häntä kuin pantteri verta. + +"Ja minä kirosin häntä, sinua ja itseäni. + +"Aikoja sitten luulin hänen olleen omasi. + +"Muutama aika sitten tapasin Aleksandrian satamassa eräällä Espanjasta +saapuneella länsigoottilaisella laivalla vanhoja, Valeriuksen aikaisia +yhteisiä kauppatuttujani, jotka kertoivat sinun nousemisestasi +valtaistuimelle. + +"Kun kyselin kuningattarestasi Valeriasta, vakuuttivat he sinun olevan +naimattoman. Samalla he mainitsivat, että heidän kuninkaansa Agila oli +tarjonnut sinulle aseellista apua ja tyttärensä puolisoksesi. Sinä +kuuluit hyväksyneen tarjouksen. + +"Mutta sen he ainakin kertoivat varmana asiana, -- he vannoivatkin, kun +epäilin heidän sanojaan -- että olet naimaton. + +"Entinen morsiamesi Valeria, jonka he hyvin tunsivat, kuului asuvan +yksinäisyydessä eräässä luostarissa Taginaen lähellä. + +"'Valeria vapaa', huudahdin riemastuneena sisimmässä sydämessäni. + +"Samana yönä jo nostatin laivojeni ankkurit lähteäkseni Italiaan. + +"Kreetan kohdalla tapasin komean laivaston. + +"Siinä oli persialaisia ratsumiehiä, jotka Justinianus oli pestannut ja +lähettänyt kauppalaivoilla Italiaan sinua vastaan. + +"Ratsumiesten päällikkönä oli vanha ystäväni Isdigernes. + +"Häneltä sain kuulla, miten suuren sotajoukon Narses oli vastaasi +tuonut. + +"Ja nyt, kuningas Totila, päätin maksaa vanhan kiitollisuudenvelkani. + +"Minun onnistui, tarjoamalla kaksinkertainen palkka, saada Isdigerdes +ja hänen ratsumiehensä -- ne ovat kaikki valittua väkeä -- omaan +palvelukseeni. Tuon ne nyt sinun avuksesi. Kreiveiltäsi kuulin, että +sinä oletkin erityisesti ratsuväen tarpeessa. + +"Niitä on yli kaksituhatta miestä." + +"Ne ovat erittäin tervetulleet", sanoi Totila iloissaan, "minä kiitän +sinua." + +"Minulle vakuutettiin, että sinä olet vielä naimaton" -- jatkoi +korsikalainen -- "mutta -- he sanoivat -- Valeria ei kuulu olevan vapaa +-- hän kuuluu yhä olevan -- en tahtonut, en voinut, en voi uskoa -- en +voi toivoani -- ei, ei, älä pudista päätäsi -- minä vannotan sinua -- +myönnä, että hän on vapaa! -- --" + +Hän tarttui taas kuninkaan käsiin. + +Mutta tämä irroittautui hänestä melkein vihastuneena. + +"Yhä vielä entinen, tuhoisa, hillitön hehku asuu suonissasi. + +"Milloin tuo laava jäähtyy? + +"Yhä vielä -- niin, laulaja on oikeassa -- tuo omituinen tiikerimäinen +piirre -- joka hetki voi odottaa hyppyä." + +"Älä saarnaa, gootti", tiuskasi korsikalainen vihoissaan, "vastaa on +tai ei -- onko Valeria --?" + +"Valeria on omani", vastasi kuningas kiivaasti, "omani nyt ja +ikuisesti." + +Silloin korsikalainen päästi tuskan ja tukahdutetun raivon huudahduksen +iskien hurjasti molemmat kätensä otsaansa vasten. + +Sitten hän heittäytyi teltassa olevalle vuoteelle, heitteli päätään +sinne tänne päänalaisella ja puuskutti kuumeisesti. + +Vähän aikaa Totila katseli häntä ihmeissään ja ääneti. Sitten hän meni +vuoteen luo tarttuen korsikalaisen oikeaan käteen, jolla tämä nuiji +rintaansa. + +"Hillitse toki itsesi! Oletko sinä mies vai nuolen haavoittama +villisika? + +"Onko tuo miesmäistä, ihmismäistä? + +"Luulin tuskan sinulle opettaneen, mihin tuollainen raivo vie." + +Kovasti kiljaisten Ahalla hypähti pystyyn tikari kädessä. + +"Sinäkö minulle puhut, minua neuvot? + +"Sinä yksin sait niin tehdä -- sinä yksin sen voit tehdä. + +"Mutta älä tee enää sitä. + +"En voi sinultakaan sitä kärsiä. + +"Älä sinä nuhtele minua. Surkuttele minua pikemmin. + +"Mitä te pohjoismaalaiset tiedätte näiden suonien hehkuvasta verestä. + +"Teidän rakkautenne on kalpeata tähtien tuiketta. + +"Minun rakkauteni on polttava tuli -- niin, laava, kuten sanoit -- +samoin vihani. + +"Oi, jos tietäisit, mitä olen hänen vuokseen kärsinyt, miten tulisesti +olen taas toivonut, miten siunasin ja rakastin sinua -- ja nyt -- +kaikki on hukassa." + +Hän alkoi taas raivota. + +"En ymmärrä sinua", vastasi Totila ankarasti kävellen edestakaisin +teltassaan ja välittämättä hituistakaan raivoavasta Ahallasta. + +"Sinulla on kovin alhainen, halpamainen ajatuskanta naisesta." + +"Totila", huudahti Ahalla. + +"Niin, halpamainen. + +"Sinä pidät naista kauppatavarana, ratsuna, jonka toinen voi itselleen +anastaa, jollei ensimmäinen pidä siitä lujasti kiinni. + +"Eikö naisella ole sinun mielestäsi sielua eikä vapaata tahtoa? + +"Ja luuletko sinä, jos todellakin olisin naimisissa jonkun toisen +kanssa tai olisin kuollut, luuletko sinä, että Valeria rupeaisi vain +ilman muuta vaimoksesi? + +"Olemme hyvin erilaisia luonteiltamme, korsikalainen. + +"Nainen, joka on Totilaa rakastanut, tuskin tyytyy Furius Ahallan +lohdutukseen." + +Korsikalainen kimposi ylös kuin ukkosen tapaamana: + +"Gootti, sinä olet ylpeä. + +"Sellainen et ollut ennen. + +"Onko kruunu tehnyt sinut ylpeäksi? + +"Uskallatko sinä halveksia minua? + +"Sitä en kärsi ainoaltakaan ihmiseltä -- en edes sinulta. + +"Peruuta sanasi." + +Totila kohautti olkapäitään. + +"Mustasukkaisuus ja sokea raivo pimittävät muutoin selvän järkesi. + +"Minä sanoin: se, joka on minua rakastanut, ei sitten enää rakastu +sinuun. + +"Ja se on niin totta, että sinun pitäisi se hurjana hetkenäsikin +tajuta. + +"Ajattele Valeriaa, ankarasti siveellistä, kylmää kuin marmori, +vestaalin tapaista -- ja omaa hillitöntä, intohimoista luonnettasi. + +"Valeria ei ole hento syyrialaislapsi, kuten Zoe muinoin oli." + +"Älä mainitse sitä nimeä." + +"Valeria kammoksuu hurjuuttasi. -- Hän on itse sen kerran sanonut +minulle. -- Sinä herätät hänessä vain kammoa." + +Korsikalainen syöksyi kuninkaan luo ja tarttui hänen olkapäihinsä. + +"Ihminen -- oletko sinä kertonut hänelle? Oletko sinä ilmaissut +onnettomuuteni? Oletko sinä? -- Silloin sinä et --" + +Totila sysäsi hänet luotaan. + +"Nyt olet tarpeeksi raivonnut. + +"Ei, en ole hänelle mitään puhunut -- en vielä. + +"Vaikka olisit sen ansainnut. + +"Yhä vielä, senkin jälkeen --" + +"Vaikene", sanoi Ahalla uhaten. + +"Sinä et voi hillitä rakkauttasi etkä vihaasi. + +"Sinä käyt ystäväsi kimppuun kuin hullu, kuin petoeläin. + +"Totta totisesti olisin jo kauan sitten suuttunut tuohon hurjuuteesi, +jollen tuntisi jaloa perusluontoasi. + +"Hillitse itsesi tai lähde pois." + +Ja kuningas loi korsikalaiseen ankaran, leimuavan katseen, joka samalla +kuvasti ylevää etevämmyyttä. + +Intohimoinen korsikalainen ei jaksanut kestää tätä katsetta. + +Hän peitti kasvonsa käsillään ja virkkoi vähän ajan kuluttua +murtuneella äänellä: + +"Anna anteeksi, Totila. Nyt se on ohi. + +"Mutta älä toista tuota puhetapaa, tuota katsetta. + +"Katseesi hillitsi minua tuona kauhunyönä enemmän kuin kätesi. + +"Minä pelkään ja vihaan sitä. + +"Jos olen loukannut nyt sinua, niin huomenna korvaukseksi taistelen +sinun puolellasi samoin kuin ratsumiehenikin." + +"Katso, Furius", sanoi kuningas, "tuossa juuri ilmenee luonteesi +jalous. + +"Sinä et peruuta lahjaasi, vaikka toivosi pettikin. + +"Kiitän vielä kerran. + +"Sinun apusi, sinun ratsumiesjoukkosi tekevät mahdolliseksi erinomaisen +taistelusuunnitelman toteuttamisen. Ratsujen puutteessa olisi minun +täytynyt huoaten luopua siitä." + +"Päällikkösi, jotka olet kutsunut neuvotteluun", ilmoitti eräs sajooni, +"odottavat teltan ulkopuolella." + +"Tuo ne sisään! Ei, Furius, sinä jäät tänne ja kuuntelet, mitä minulla +on sanomista. Sinun tehtäväsi on tärkein minun tehtäväni jälkeen." + +"Olen siitä ylpeä ja suoritan sen, että olisit tyytyväinen petoosi." + + + + +KAHDESKYMMENESKAHDEKSAS LUKU. + + +Hildebrand-vanhus, kreivi Teja, kreivi Visand, kreivi Torismut, kreivi +Markja, Aligern ja Apulian nuori herttua saapuivat kuninkaan luo. + +Totila viittasi teltan seinään. Siellä oli hänen taitavasti laatimansa +kartta Taginaen ympäristöstä. Perustana oli ollut roomalainen +sotakartta Picenumista Via Flaminialle. Tähän oli kuningas merkinnyt +tärkeimmät paikat. + +"Mielelläni, sankarit", alkoi hän, "antaisin sotajoukon syöksyä +vihollisen kimppuun vanhan goottitavan mukaan kiilan muotoisena +rintamana ja koettaisin murtaa vihollisen rintaman. + +"Mutta me emme voita vuosisadan nerokkainta sotapäällikköä, jolla on +kahta vertaa enemmän miehiä kuin meillä ja jolla on erinomainen asema, +Odinista polveutuvalla taistelutavallamme", sanoi hän hymyillen. + +"Älä vihastuta voiton jumalaa pilkkaamalla sitä taistelun edellisenä +päivänä", varoitteli Hildebrand-vanhus. + +Totila jatkoi: + +"Katsokaamme, emmekö voisi tuhota suurta sotataituria, joka tahtoo +voittaa germaanit germaaneilla, hänen omilla keinoillaan. + +"Huomispäivän ratkaiseva taistelu tapahtuu täällä Taginaen luona +asemien keskustassa. + +"Molemmat sivustat saavat olla alussa joutilaina. + +"Sinä, Hildebrand, johdat Eugubiumin luona vasenta sivustaamme, minä +annan sinulle kymmenentuhatta miestä. Tuo metsä tuolla ja Clasiukseen +yhtyvä pikku joki Sibola suojaavat asemaasi. + +"Sinut, Teija" -- tämä oli aivan kuninkaan vieressä -- "asetan +viidentoistatuhannen miehen kanssa oikealle sivustalle Capraen vuoren +taa, joka ulottuu melkein Valeriusten luostariin ja Numan haudalle +saakka." + +"Salli minun huomenna ratsastaa vieressäsi, kuninkaani. Näin kamalan +unen", lisäsi hän hiljaa. + +"Ei, ei, Teja," vastasi Totila. "Taistelusuunnitelmaa emme voi laatia +unien mukaan. + +"Te saatte kyllä molemmat taistella tarpeeksenne, kun keskustassa on +tapahtunut ratkaiseva taistelu. + +"Sillä täällä -- hän osoitti Capraen ja Taginaen välistä paikkaa -- +sanon vielä kerran: täällä tapahtuu ratkaisu. Siksi olenkin asettanut +tänne keskustaan puolet sotajoukostamme, kaksikymmentäviisituhatta +miestä. + +"Narseksen rintaman keskustassa ovat herulit ja -- hänen parhaat +joukkonsa -- longobardit. + +"Hän ei enää muuta taistelusuunnitelmaansa, sillä aikaisemmin kuin minä +barbaari, joka lienee suuri laskelmientekijä, on huomannut, että +huomispäiväisen taistelun ratkaisee keskusta. Tarkatkaa nyt. + +"Minä tunnen longobardit, heidän taisteluintonsa, heidän hurjat +ratsastajansa. + +"Siihen perustan minä suunnitelmani. Narses, joka aikoo tuhota meidät +germaanivoimalla, joutuu tappiolle germaanien virheiden vuoksi. + +"Mukanani muutamia goottilaisia ratsumiehiä ajan Capraesta Helvillumin +edustalla olevia longobardeja vastaan. + +"He eivät vitkastele hyökätessään ylivoimaisina kimppuuni. + +"Heti lähdenkin muka heidän hyökkäyksensä karkoittamana suin päin +pakoon ja Capraen pohjoisportista sisään. + +"Portin annan sulkea. + +"Muutoin he aavistavat jotakin. + +"Mutta sitä ei puolusteta. + +"Ja minä tunnen longobardit huonosti, elleivät he innostuneina +ratsumiestemme paosta jatka hauskaa ajometsästystään joutuen paljon +edelle hitaampaa jalkaväkeä. + +"Olen varma, että he rikkovat portit ja ajavat meitä takaa Capraen läpi +ja eteläportista ulos tänne Capraen ja Taginaen väliselle tasangolle. + +"Aivan Taginaen lähellä via Flaminian molemmilla puolilla on metsäisiä +kukkuloita, oikealla collis nucerius, vasemmalla collis clasius -- +näettekö? + +"Noiden kukkulain laella, tiheän metsän peitossa ovat uljaan +korsikkalaisemme reippaat ratsumiehet väijyksissä. Kun longobardit ovat +päässeet kukkulain ohi, lopetan teeskennellyn pakoretken ja käännyn +todelliseen hyökkäykseen Via Flaminialla. + +"Annatan torvella merkin. + +"Silloin sinun ratsumiehesi, Furius, hyökkäävät molemmilta puolin +longobardien kimppuun ja --" + +"Ne ovat hukassa", huudahti lipunkantaja Visand riemuissaan. + +"Mutta työ ei ole vielä lopussa", jatkoi Totila. + +"Narseksen täytyy joko antaa sotajoukkonsa parhaan osan tuhoutua --" + +"Sitä hän ei tee", sanoi Teja levollisena. + +"Tai on hänen lähetettävä jalkaväki avuksi. + +"Capraen taloihin kätkeytyvät jousimiehemme ja Taginaen taloihin +keihäsmiehemme. Ja kun Narseksen armenialaiset aikovat ryhtyä +ratsumiesten taisteluun molempien kaupunkien välillä, hyökkää heidän +kimppuunsa molemmilta puolilta jalkaväkeä. Sinä, Visand, olet +päällikkönä Capraessa, sinä, Torismut, Taginaessa." + +"En huomenna haluaisi olla longobardi", tuumi korsikalainen. + +"Pitkäparroilla taitaa olla vain hiukan iloa huomispäivästä", ilkkui +Adalgot. + +"Ei yksikään armenialainen pääse elävänä käsistämme", sanoi Markja. + +"Niin, jos suunnitelma onnistuu", sanoi Teja. "Te, Hildebrand ja Teja +-- heti kun näette Narseksen jalkaväen lähtevän liikkeelle +Helvillumista Capraeta kohti -- antakaa lähinnä keskustaa olevien +joukko-osienne siirtyä Capraeta kohti. Jättäkää sivustoille vain +tarpeelliset vartijat. Täten voitte auttaa taistelun ratkaisua +keskustassa. + +"Sitten käännymme molempia sivustoja vastaan ja ne voi helposti erottaa +toisistaan, sillä niillä ei ole muuta tukipaikkaa kuin Helvillum. +Heidän suuri lukumääränsä on vain haitaksi heille näissä ahtaissa +solissa, kun me hyökkäämme heidän kimppuunsa sivulta päin Helvillumista +käsin." + +Hildebrand-vanhus pudisti kuninkaan kättä. + +"Sinä olet Odinin lemmikki", kuiskasi hän Totilan korvaan. + +"Sepä paha", vastasi kuningas hymyillen, niinikään hiljaa, "sillä sinä +tiedät, että Odinin lahjoittama keihäs lopuksi pettää ja voitonjumala +ottaa lemmikkinsä Valhallaan. -- Hyvästi nyt, sankarini." + +Kun päälliköt olivat lähteneet teltasta, seisoi korsikalainen vielä +ovella. + +"Yhtä suosionosoitusta pyydän vielä sinulta, kuningas", sanoi hän. + +"Kun olen huomenna taistellut puolestasi ja sinulle voiton hankkinut, +lähden merelle -- enkä enää koskaan palaa Italiaan. + +"Salli minun ottaa häneltä sitä ennen jäähyväiset. Viimeisen kerran +tahdon vielä painaa hänen kuvansa sydämeeni." + +Kuningas rypisti otsaansa. + +"Mitä se hyödyttäisi? Sinä vain kiusaisit häntä ja itseäsi." + +"Se tekisi minut onnelliseksi. + +"Ja sinä -- oletko sinä liian kateellinen vai pelkäätkö kenties näyttää +omaasi. Oletko sinä mustasukkainen, goottien kuningas?" + +"Furius", huudahti kuningas loukkaantuneena ja sisimmässään +kiukustuneena koko korsikalaiseen. "Mene, etsi hänet käsiisi, niin saat +huomata, miten erilainen hän on kuin sinä." + + + + +KAHDESKYMMENESYHDEKSÄS LUKU. + + +Melkein samaan aikaan kuin goottien sotaneuvosto teki tärkeän +päätöksensä, Narses, jolla näinä päivinä oli taas ollut pahoja +kaatumataudin kohtauksia, kannatti itsensä avonaisessa kantotuolissaan +Helvillumin luona sijaitsevasta teltastaan eräälle kukkulalle rintaman +keskustan edustalle. + +Täältä oli vapaa näköala koko lakeudelle, jota nykyjään sanotaan Gualdo +Tadinoksi. + +Hän oli kutsunut kaikki sotapäällikkönsä mukaansa. + +"Täällä", virkkoi hän viitaten kainalosauvallaan, "täällä Capraen ja +Taginaen välillä tapahtuu huomenna ratkaisu. + +"Jospa olisit saanut Taginaen tai edes Capraen käsiisi, Cethegus." + +"Musta Teja saapui sinne kolme tuntia ennen minua", sanoi tämä. + +Narses jatkoi: + +"Koko Via Flaminialla ei Roomaan saakka ole enää missään muualla +tällaista puolustuspaikkaa ylivoimaa vastaan. + +"Barbaarit ovat valinneet asemansa erittäin taitavasti. + +"Jollei heillä olisi noita kukkuloita hallussaan, aaltoilisi +sotajoukkomme nyt esteettömästi Rooman lakeuksille saakka. + +"Kuunnelkaa nyt tarkasti jokaista sanaani -- minun on nyt vaikea puhua +-- Narses ei sano mitään kahteen kertaan. -- No, longobardi, mitä siinä +mietit?" + +"Minäkö", vastasi tämä heräten äkkiä unelmistaan. "Minä mietin, että +tämä maa on ihmeellisen rikas ja kaunis, että täällä näkyy jumalien +siunaus joka paikasta. -- Tämä on laulujemme viinimaa." + +"Älä himoitse lähimmäisesi Italiaa äläkä muutakaan hänen omaansa", +sanoi Narses uhaten longobardia kainalosauvallaan. + +"Viinirypäleiden Italia on liian korkealla Alboin-ketulle. Muista se!" + +"Niin on, niin kauan kuin sinä elät", vastasi Alboin nyrpeän näköisenä. + +"Vielä on elossa goottikuningaskin, jonka perinnön tahdot saada +haltuusi. + +"Kuulkaa siis suunnitelmani. + +"Sinä, Orestes, johdat Zeuxippoksen kanssa vasenta siipeä +'gallialaisten haudan' (busta gallorum) luona ja asetut vastapäätä +tuota korkeata metsäistä vuorta, jonka harjalta valkoinen +luostarirakennus paistaa." + +"Mistä tuo nimi -- 'gallialaisten hauta' johtuu", kysyi Alboin häneltä. + +"Täällä", vastasi Cethegus, "roomalainen konsuli Decius vihittyään +itsensä kuolemaan isänmaan puolesta voitti gallialaisten suunnattoman +ylivoiman. + +"Maaperä on pyhä ja hyväenteinen Roomalle", päätti hän puheensa +katkeralla äänellä, "mutta ynseä kaikenkaltaisille barbaareille." + +"Milloin tämä tapahtui", kyseli longobardi edelleen. + +"Vuonna neljäsataaviisikymmentäkahdeksan Rooman perustamisen jälkeen", +selitti prefekti hänelle. + +"Siitä on siis jo hyvin kauan." + +Narses jatkoi taas: + +"Sinä, Johannes, otat yhdessä Valerianuksen ja Dagisthaeoksen kanssa +haltuusi oikean siiven Eugubiumin luona. + +"Vastassasi on Clasius-joki ja siihen laskeva pieni Sibola-joki. + +"Pysykää te aivan levollisina, kunnes ratkaisu täällä keskustassa on +tapahtunut. + +"Silloin, -- sillä se, jolla on ylivoima eikä käytä sitä vihollisen +saartamiseen, ei ansaitse sotilaan nimeäkään -- kiertäkää silloin +molemmilta puolilta barbaarien kimppuun ja -- teidän rintamannehan on +niin laaja, että se ulottuu paljon barbaarien kapean rintaman +ulkopuolelle -- katkaiskaa heiltä paluumatka Roomaan. + +"Teidän on yhdyttävä Via Flaminialla tuolla Taginaen takana ja sen +itäpuolella Nuceria camellarian läheisyydessä. + +"Jos kiertoliike onnistuu, lopettaa jo tämä taistelu sodan." + +"Sepä ikävää", tuumi Alboin. + +"Niin, sinun sydämesi ei kai vuotaisi verta, sutoseni, vaikka satsitkin +oikein kauan raadella keisarin Italiaa. + +"Mutta minun tapani on lopettaa sota yhdellä ainoalla taistelulla. + +"Ystävälleni Belisariukselle tuottaa taas iloa mahdollisimman monen +taistelun voittaminen. + +"Mutta ennenkuin te voitte ryhtyä kiertoliikkeeseen, on täällä +tasangolla ratkaiseva verityö saatava täysin valmiiksi. + +"Minä itse johdan hyökkäystä Capraeta ja Taginaeta vastaan. + +"Jos nuo barbaarit ovat viisaita, niin he eivät näyttäydy tällä Capraen +edustalla olevalla kentällä, sillä täällä juoksisivat suteni heidät +nurin, eikö niin, susikuninkaani?" + +"Tässä olisi erinomainen ruohokenttä ratsumiestaistelulle", huudahti +Alboin. "Näen jo heidän pakenevan Capraen portille." + +"Eivät he tee toivosi mukaan, sutoseni. Siitä voit olla huoletta. + +"Sinä et saa missään tapauksessa hyökätä ratsumiehinesi Capraen +kimppuun". + +"Mitä vielä", tuumi Alboin, "me olemme tottuneet hyppäämään hevosen +selästä ja taistelemaan jalkaisin, jos tarvitaan. + +"Ratsut seisovat lauhkeina kuin lampaat ja tulevat sitten taas +nelistäen miesten luo, kun kuulevat vihellyksen." + +Narses sai kiivaan vetotaudin kohtauksen. Hänen kasvonsa vääntyivät. + +"Pitkäparta", huudahti hän pahimman puuskan ohimentyä, "älä suututa +minua. Suuttumus ja säikähdys aiheuttavat aina näitä pahoja kohtauksia. + +"Jos uskallat hyökätä Capraen kimppuun, ennenkuin jalkaväkeni on aivan +lähellä, niin minä lähetän sinut heti taistelun päätyttyä kotiisi --" + +"Se olisi ankarin rangaistus." + +"Sinä, Anzalas, johdat armenialaista jalkaväkeä ja sinä, Cethegus, +illyrialaista jalkaväkeä sekä erinomaisia isaurilaisia palkkasoturejasi +rynnäkköön Capraeta ja Taginaeta vastaan. + +"Minä seuraan jäljessä makedonialaisten ja epirotien johtajana." + +Taas hän sai vetokohtauksen. + +"Minä pelkään, että tautini palaa huomenna yhä pahempana. + +"Sinä, Liberius, astut silloin sijaani, kunnes taas voin puhua." + +Prefekti rypisti otsaansa. + +Narses huomasi tämän. + +"Olisin luovuttanut päällikkyyden sinulle, prefekti", sanoi hän, "mutta +sinä et kai tahdo katsella joutilaana Helvillumissa. + +"Minä tarvitsen sinua ja pelättyä miekkaasi Capraen ja Taginaen +valloituksessa." + +"Ja jos kaadun hyökkäyksessä", virkkoi Cethegus hymyillen, "niin +keisarin sotapäällikkö ei silti sure itseään kuoliaaksi." + +"Me olemme kaikki kuolevaisia, prefekti", sanoi Narses. "Muutamat +harvat ovat kuolemattomia, nekin vasta -- kuolemansa jälkeen." + + + + +KOLMASKYMMENES LUKU. + + +Saman päivän iltana Valeria käveli huvikseen luostarin muurien +ympäröimässä puutarhassa sypressien alla. + +Hän tiesi tai aavisti, että kauan odotettu taistelu oli seuraavana +päivänä. + +Hänen sydämensä oli raskas. + +Hän nousi erääseen kulmatorniin kiertäviä, kapeita portaita myöten. + +Täältä hän näki koko lakeuden, jossa huomenna ratkaistaisiin Italian +kohtalo ja hänen oma kohtalonsa. + +Lännessä kaukana Clasius-joen toisella puolella aurinko laskeutui. + +Pohjoisessa oli Narseksen pitkä ja leveä leirialue, jossa oli +lukemattomia telttoja. Niistä olivat muutamat tehdyt tummista nahkoista +ja vuodista, muutamat mustatusta, paksusta purjekankaasta. + +Leiri ulottui niin kauas kuin silmä kantoi, näköpiirin rajaan saakka, +"gallialaisten haudasta" idästä Eugubiumiin (entinen Iguvium) länteen. +Se lepäsi jo mustassa, kylmässä varjossa uhkaavana ja hiljaisena kuin +välttämättömyys. + +Aivan hänen jalkojensa juuressa alkoivat goottien teltat ulottuen +pienen Taginaen kaupungin taa. Huomatessaan niiden paljon pienemmän +määrän neito kauhistui, vaikka Totila olikin häntä rauhoittaakseen +sanonut, että suurin osa hänen miehiään asui Capraen ja Taginaen +taloissa. + +Tämäkin laakso oli jo varjossa. + +Vain hänen valkopukuista vartaloaan, joka kohosi tornin huipulta, +luostaria ja sen muureja sekä hiukan korkeammalla olevaa kappelia Numa +Pompiliuksen haudan luona, valaisi vielä laskeutuvan auringon +heijastus. + +Kauan Valeria katseli -- mieli täynnä kamaloita aavistuksia -- +maisemaa, jossa vielä tänään vallitsi täydellinen rauha. + +Minkänäköinen tämä paikka olisi huomenna samaan aikaan? + +Kuinkahan monta sydäntä, jotka vielä tänään sykkivät ylpeinä, iloisina +ja elämänhaluisina, oli siihen mennessä muuttunut kylmäksi. + +Tällä tavalla unelmoiden ja miettien hän katseli taivasta ja laaksoa. + +Hän ei huomannut, että aurinko oli jo aikoja sitten laskenut; että +pimeä oli äkkiä tullut. + +Leirissä paloi jo muutamia vartiotulia. + +"Omituinen kohtalo", puheli neitonen itsekseen. + +"Iloisena elelin minä vuosikausia melkein kokonaan unohtaen lupauksen, +joka sitoo minut tähän paikkaan. + +"Silloin äkkiä pilvientakainen käsi sieppaa minut ja kuljettaa minut +kuin väkivallalla tähän määräpaikkaani, jota en sentään ole itse +valinnut. + +"Peloittavan, ikävän odotuksen jälkeen minä noudatan -- paeten taas +näiden muurien varjosta -- ystävän houkuttelevaa ääntä ja astun iloon +ja onnellisten maailmaan. Vaihdan tämän haudanhiljaisuuden riemuisaan +kihlajaisjuhlaan kuninkaan linnassa. + +"Mutta taas -- hääjuhlan kynnyksellä -- kohtalon käsi tarttuu äkkiä +minuun, riistää meidät kaikki ilosta ja riemusta ja vie minut +rakastettuni kanssa odottamaan ratkaisua -- juuri täällä, paikassa, +johon kohtaloni on niin läheisesti liittynyt. + +"Onko se enne? + +"Tuhoaako minuun liittynyt, salaperäinen kirous ystävänikin, joka on +yhdistänyt kohtalonsa minun kohtalooni? + +"Voinko vapauttaa hänet, jos luovun hänestä? + +"Saako hänkin kärsiä sen vuoksi, ettemme ole täyttäneet lupausta? + +"Ah, taivas pysyy kuurona huolestuneen ihmissydämen kysymyksille. + +"Se avautuu vain rangaistakseen. Sen peloittava puhe on jyrinä ja sen +tuhoava selvitys on salama. + +"Oletko sinä, ristin ankara jumala, leppynyt? + +"Vai vaaditko välttämättömästi sinulle luvatun sielun?" + +Näistä unelmista ja mietteistä herättivät hänet -- oli tullut jo aivan +pimeä eikä juuri nouseva kuu vielä valaissut korkeiden muurien +ympäröimää puutarhaa -- miehen nopeat askeleet, jotka lähestyivät +puutarhasta päin. + +Puutarhan käytävien hiekka ratisi hänen jalkojensa alla. + +Totila se ei ollut. + +Neitonen laskeutui marmoriportaita ja aikoi mennä sisään sypressien ja +muurin välissä olevaa kapeaa polkua pitkin. + +Samassa tulija, joka oli tuntenut hänen valkopukuisen vartalonsa, astui +äkkiä hänen eteensä. + +Häntä itseään tuskin voi tuntea, sillä hän oli pimeän puolella. + +Tulija oli korsikalainen. + +Valeria pelästyi. + +Hän tunsi tämän miehen intohimoisen luonteen ja oli aina häntä +pelännyt. + +"Sinäkö täällä, Furius Ahalla? Mikä sinut tuo näiden muurien sisälle?" + +Vieras oli hetken vaiti. + +Hän hengitti syvään ja näytti itsekseen taistellen etsivän sanoja. + +Vähitellen kuu oli noussut ja loi jo valoaan luostarin muurien yli. + +Vähitellen se valaisi kokonaan nuoren roomalaisnaisen kasvot ja +vartalon. + +Vihdoin Furius alkoi: + +"Haluni jättää sinulle jäähyväiset -- tuo minut tänne, Valeria. + +"Ikuiset jäähyväiset. + +"Huomenna on verinen taistelu. + +"Sinun -- -- Kuningas on sallinut minun vielä kerran nähdä neito -- + +"Neito, jota en olisi suonut kenellekään toiselle kuin hänelle. + +"Tai", lisäsi hän katsellen intohimoisesti hänen vartaloaan ja hiljaa +kättään kohottaen, "joka minun täytyy suoda -- enkä kuitenkaan voi". + +"Furius Ahalla", vastasi Valeria ylväästi ja peräytyen, sillä hän oli +huomannut hyvin korsikalaisen käden liikkeen, "minä olen ystäväsi +morsian". + +"Minä tiedän sen -- tiedän liiankin hyvin." + +Hän astui askeleen eteenpäin. + +"Se on piirretty sydämeeni tuskien polttavilla kirjaimilla. + +"Minä voisin vihata häntä. + +"Miksi hän tulee -- juuri hän -- sinun, ihanan naisen, ja minun +raivoavan intohimoni väliin? + +"Muut olisin tappanut. + +"Vaikea on olla häntä vihaamatta." + +"Sinä hourit", sanoi Valeria. "Kuuntelin puheesi loppuun saakka vain +sanoakseni sinulle totuuden. + +"En olisi tullut omaksesi, vaikka en olisi koskaan nähnyt Totilaa." + +"Miksi", kysyi Ahalla ärtyneenä. + +"Siksi, ettemme sovi toisillemme. + +"Siksi, että kaikki se, mikä vetää minua Totilaan, erottaa minut +sinusta." + +"Sinä erehdyt. Jokaista naista täytyy miellyttää se, että häntä +rakastetaan niin raivoisasti kuin minä sinua rakastan." + +"Sinun rakkautesi -- kauhistuttaisi minua. Laske minut nyt sisään." + +Mutta Furius salpasi kapean tien. + +"Kauhistuttaisi. Ei se mitään tee. + +"Suloinen kauhu on rakkauden äiti. + +"On olemassa useita rakastamistapoja, useita miellyttämiskeinoja. + +"Minua on aina eniten miellyttänyt jalopeuran kosimistapa. + +"Se antaa morsiamensa vain valita rakkauden tai kuoleman välillä." + +"Nyt olet tarpeeksi ladellut sanoja, joiden kuuleminen ei minua +miellytä. + +"Laske minut ohitsesi." + +"Pelkäätkö sinä, vestaali?" + +Hän astui askeleen lähemmä. + +Valeria katseli häntä ylväästi. + +Katseesta kuvastui halveksimista. + +"Sinuako? En koskaan." + +"Silloin olet liian rohkea, Valeria, sillä sinulla on syytä pelätä. + +"Jos sinä tuntisit tulen, joka on vuosikausia polttanut suonissani, +tietäisit öitteni kamalat tuskat, niin sinä vapisisit. + +"Haa, vaikka et voisi minua rakastaakaan, niin minulle tuottaisi +nautintoa, kun näkisin sinun vapisevan kuten äsken, kun minä juuri sain +sinut vapisemaan." + +"Vaikene", huudahti Valeria ja yritti tunkeutua hänen ohitsensa. + +Mutta korsikalainen astui aivan hänen eteensä ja tarttui hänen +vaippaansa voiden tuskin enää hillitä itseään. + +"Ei, minä en tahdo vaieta", sähisi hän. + +"Sinä saat ainakin tietää sen ja tuntea sen jälkeenkin päin polttavan +suonissasi niin kauan kuin elät. + +"Tunnen jo kauhistuksen pelon hyytävän ylpeitä jäseniäsi. + +"En tahdo lyhentää itseltäni iloa nähdä sinun vapisevan. + +"Haa, miten värisisitkään näillä käsivarsilla, miten sinun ylpeä +vartalosi sulaisikaan kuumasta henkäyksestäni -- + +"Miten sinä --" + +Hän tarttui Valerian olkapäihin. + +"Apua, valoa, apua", huusi Valeria. + +Luostarin ovi aukenikin ja mies soihtu kädessä riensi sieltä. + +Mutta korsikalainen, jonka selkä oli oveen päin, ei hellittänyt +otettaan. + +"Päästä minut irti." + +"En, kerran sinä --" + +Mutta samassa joku kiskaisi hänet niin rajusti takaisin, että hän +hellitti Valeriasta ja lensi muuria vasten. + +Totila valaisi tulisoihdulla hänen hehkuvia kasvojaan. + +Kuninkaan silmistä loisti peloittava, mutta pyhä viha. + +"Tiikeri", huusi hän, "aiotko tappaa _minunkin_ morsiameni samoin kuin +omasi." + +Raivosta kiljaisten korsikalainen syöksyi nyrkit ojolla häntä vastaan. + +Mutta Totila seisoi levollisena ja katsoi häneen vakavana. + +Furius rauhoittui. + +Silloin Valeria lensi Totilan syliin. + +"Lähde pois hänen luotaan. Lähde pian pois! Hän raivoaa. Onko hän +murhannut morsiamensa?" + +Tätä ei korsikalainen enää kestänyt. + +Hän katsahti Totilaan. + +Tämä nyökäytti päätään. + +Silloin korsikalainen äkkiä livahti sypressien varjoon. + +"Se on totta", sanoi Totila. + +"Pelästyttikö hän sinut pahasti?" + +"Nyt se on jo ohi. + +"Olethan sinä luonani." + +"Minua kadutti, että tulin antaneeksi hänelle luvan käydä sinun +luonasi. + +"Sen vuoksi riensinkin tänne rakkauden ja levottomuuden ajamana." + +"Oli erittäin hyvä, että sinä juuri tulit eikä kukaan talonväestä. + +"Minua olisi hävettänyt. + +"Minä huusin vasta sitten, kun luulin, että hän oli tullut hulluksi. + +"Mitä hän on oikein tehnyt. + +"Morsiamensako?" + +"Niin", vastasi Totila pannen käsivartensa hänen vyötäisilleen ja +antaen tulisoihdun orjattarelle, joka oli juuri tullut luostarista, +"mutta menkäämme nyt kuutamossa kävelemään." + +Hän lähti morsiamineen syvemmälle puutarhaan. + +Siellä he kävelivät edestakaisin. + +"Olen pahoillani, että oikeutettu vihani sai minut sen sanomaan. + +"Tuon salaisuuden avulla olin saanut tavattoman vallan tuohon +hillittömään pantteriin. + +"Muutamia vuosia sitten tapasin hänet Beroniken satamassa Pentapoliksen +rannikolla. + +"Olin silloin laivastoineni ahdistamassa libyalaisia merirosvoja. + +"Hän oli aikeissa mennä naimisiin Zoen, erään syyrialaisen kauppiaan +tyttären kanssa. Isä oli asettunut Afrikaan harjoittamaan tuottavaa +norsunluukauppaa. + +"Korsikalainen oli alusta saakka ollut minulle ystävällinen -- olin +usein avustanut hänen meriliikettään -- ja pyysi sen vuoksi, että +asuisin hääjuhlallisuuksien ajan hänen runsaasti koristetulla +laivallaan. + +"Suostuin ehdotukseen ja menin sinne. + +"Juhla kului hyvin iloisesti. + +"Sulhanen vain oli sellaisessa mielentilassa, että hän näytti +pikemminkin julmalta kuin lempeältä. + +"Vihdoin piti morsiamen vanhempien -- he olivat hyvin +vastahakoisesti antaneet lempeän hennon tyttärensä muukalaiselle, jonka +hillittömyydestä he olivat kuulleet ja josta he olivat nähneet oireita +jo kosimistilaisuudessakin -- lähteä minun venheessäni laivalta, jolla +nuoren parin oli määrä matkustaa Korsikaan. + +"Hyvin ymmärrettävää oli, että Zoe eronhetkellä itkien ja liikutettuna +heittäytyi tuon tuostakin vanhempiensa syliin. + +"Huomasin, että sulhanen katseli tuota minulle käsittämättömällä +raivolla. + +"Vihdoin hän huusi Zoelle ja kysyi, asettiko hän vanhempansa etusijalle +ja rakastiko hän enää häntä. + +"Tuo näytti jo katumiselta. + +"Hän uhkasi ja haukkui, ja lapsiparka itki yhä katkerammin. + +"Lopuksi hän ärjäisi raivoissaan morsiamelle, että hänen oli heti +paikalla lakattava itkemästä, tultava hänen puolelleen laivaa ja vanhan +merimiestavan mukaan -- kun häät vietettiin laivalla -- katkaista +ankkuriköysi kirveellä, jota hän jo piti kädessään. + +"Zoe totteli ja riistäytyi isänsä syleilystä. + +"Samassa hän sattui katsahtamaan äitinsä kyyneleisiä silmiä ja kääntyi +-- sen sijaan, että olisi mennyt Furiuksen luo -- hänen puoleensa ja +syleili häntä ääneen itkien. + +"Raivostuneena Furius juoksi heidän luokseen, hänen kirveensä välähti +morsiamen pään päällä. + +"Hän olisi tappanut tytön --" + +"Hirmuista", huudahti Valeria. + +"Ellen minä olisi tarttunut hänen käsivarteensa ja riistänyt häneltä +kirvestä. + +"Eniten häntä sentään hillitsi katseeni. + +"Mutta Lysikrates kantoi verta vuotavan tyttärensä laivasta kotiinsa ja +purki koko naimiskaupan. + +"Hän ei halunnut tyttärelleen niin raivoisaa aviomiestä." + +"Mitä tytöstä tuli?" + +"Hän kuoli. + +"Ei suorastaan korsikalaisen iskemästä haavasta, vaan säikähdyksestä ja +ristiriitaisten tunteiden raastamana. + +"_Sinua_ hän havitteli tuon tyttöparan seuraajaksi." + +Valeriaa puistatti. + +"Hän on arvoitus. + +"Hän muistuttaa puoleksi kesytettyä petoeläintä, johon ei koskaan voi +täydellisesti luottaa. + +"Millä hetkellä tahansa hänen synnynnäinen viileytensä voi puhjeta." + +"Anna hänen olla. + +"Hänen perusluonteensa on jalo. + +"Nyt hän raivoaa. + +"Kuuletko, miten hurjasti hän ratsastaa vuoren rinnettä alas? + +"Huomenna hän taas korvaa kaiken taistelussa. + +"Annan hänelle mielelläni anteeksi. Hän ei ollut täydessä tajussaan. + +"Mutta palatkaamme nyt omiin asioihimme, onneemme, rakkauteemme." + +"Onkohan rakkautemme tuottanut sinulle onnea", mietti Valeria. + +"Paljon voimakkaampi olisit huomenna taistelussa, jos olisit mennyt +naimisiin länsigoottien kuninkaan tyttären kanssa tai tuon Haraldan +kanssa, joka piti sinusta niin --" + +Totila painoi hänet rintaansa vasten. + +"Kuka voi Valerian korvata?" + +"Onni", vastasi tämä. + +"Pääsemmekö koskaan yhteen? + +"Kerrotaan, että vihollinen on kahta vertaa voimakkaampi kuin gootit. + +"Taistelu on huomenna. + +"Etkö ole huolissasi?" + +"En ole vielä koskaan odottanut niin iloisena taistelua. + +"Siitä tulee historiallinen merkkipäivä. + +"Suunnitelmani on hyvä. + +"Minua ilahduttaa, että saan kukistetuksi suuren taistelujen +järjestäjän Narseksen hänen omilla keinoillaan. + +"Minä menen tähän taisteluun kuin juhlaan. + +"Sinun on sen vuoksi koristettava kypäräni, ratsuni ja keihääni +kukkaköynnöksin ja nauhoin." + +"Kukkaköynnöksin ja nauhoin. + +"Siten koristetaan vain uhreja." + +"Ja voittajia, Valeria." + +"Huomenna auringon noustessa lähetän minä leiriin aseesi koristettuina +kukilla, joissa aamukaste vielä kimaltelee." + +"Niin koristettuna tahdon ajaa ihanimpaan voittoisaan taisteluuni. + +"Huomenna on se päivä, jolloin yhdellä taistelulla voitan itselleni +Italian ja morsiamen. + +"Te olette minulle yhtä. + +"Olen aina rakastanut sinua, marmori-ihana morsiameni, Italian +perikuvana." + + + + +KOLMASKYMMENESENSIMMÄINEN LUKU. + + +Kun kuningas tähtien tuikkeessa saapui Taginaehen, pieneen taloon, +jossa hän asui, hän tapasi pihalla vesisäiliön reunalla tummaan +vaippaan puetun miehen, jolla oli harppu polvillaan. + +Se kimalteli kuutamossa ja mies näpäytteli hiljaa sointuja. + +"Sinäkö, Teja, olet täällä? Eikö sinulla enää ole sivustallasi +tekemistä?" + +"Olen järjestänyt kaiken. + +"Täällä tahdoin tavata sinua." + +"Käy sisään. + +"Onko Julius sisällä?" + +"Hän meni Pyhän Paavalin basilikaan rukoilemaan Jumalalta sinulle +voittoa. + +"Hän palannee pian. + +"Olen tuonut mukanani varusteen, jota pyydän sinun pitämään ylläsi +huomisessa taistelussa -- minun mielikseni --. + +"Se on kestävä." + +Totila pysähtyi liikutettuna. + +"Tuota voi sanoa huolehtivaksi ystävyydeksi." + +Käsi kädessä he menivät nyt sisään kuninkaan huoneeseen. + +Siellä oli marmoripöydällä täydellinen varustus kypärästä +suomuspeitteisiin kenkiin saakka. + +Se oli laadittu parhaasta Espanjan teräksestä ja oli kevyt, mutta +samalla läpitunkematon. + +Se oli mestarillisesti tehty, vaikkakin ilman koristeita -- ei edes +kypärätöyhtöä ollut. Silmikko oli tarkasti suljettava. Varuste oli +kokonaan tummansinistä terästä. + +"Kuka loihtutaitoinen seppä on takonut tämän ihmevarusteen", kysyi +Totila hämmästyneenä. + +"Minä", vastasi Teja. + +"Sinähän tiedät, että minulla on lapsesta saakka ollut taipumusta +taidetaontaan. Ja minä olen -- minähän nukun yleensä hyvin vähän -- +tehnyt nämä suomukset sinua varten. Sinun on pantava se huomenna +yllesi." + +"Otan sen ylleni vasta hautajaisiin", sanoi Totila hymyillen. + +"Hautajaissaattoon tuo on omiaan. + +"Mutta huomenna, Teja, lähden taisteluun täydessä kuninkaan puvussa. + +"Italia ei saa sanoa: hänen kuninkaansa ja sulhasensa piilottautui +kunniapäivänään. + +"Ei. Se, joka huomenna etsii goottien kuningasta, löytää hänet +helposti." + +"Tuota olen pelännyt", huokasi Teja. "Anna minun ainakin taistella +huomenna vieressäsi. Vapauta minut oikean sivustan päällikkyydestä." + +"Ei, se on erittäin tärkeä paikka. Voin kai itse suojella itseäni. +Mutta noita vuoria ja Roomaan vievää tietä on sinun suojeltava. Jos +jokin onnettomuus sattuisi, niin sinun sivustallasi on ainoa +pelastuksen tie." + +Silloin Julius, kreivi Torismut ja herttua Adalgot saapuivat sisään. + +Palvelijat -- niiden joukossa Vakis, joka nyt oli Tejan kilvenkantajana +-- toivat sisään illallisen: lihaa, hedelmiä, leipää ja viiniä. + +"Ajattele, Julius", sanoi Totila hymyillen, "goottileirin rohkein +sankari on ruvennut pelkäämään." + +"En omasta puolestani", sanoi Teja. + +"Minun uneni käyvät tavallisesti toteen. + +"Ja ne ovat aina synkkiä." + +"_Teidän_ unenne", virkkoi Totila leikkiä laskien nuorelle Adalgotille, +joka oli istuutunut hänen viereensä, ja Vakikselle, joka täytti juuri +kuninkaan pikaria, "_teidän_ unenne, te vastanaineet, eivät liene +synkkiä." + +"Ei minulla ole valittamiseen syytä", muhoili Vakis. "Sentään +toivoisin --" + +"Mitä muita toiveita sinulla on paitsi Liutaa", tuumi Totila. + +"Minä toivoisin, että pitkä olisi täällä." + +"Mikä pitkä?" + +"No, se hyvin pitkä, hän, joka olisi ollut päätään pitempi urhoollista +veljeäsi Hildebadia; hän, jolla oli karhunnahka yllään ja haukan +heittäjätär mukanaan. + +"Mikä hänen nimensä nyt olikaan?" + +"Harald", sanoi Teja. + +"Niin, häntä tarkoitan. + +"Olisi hyvä, että hän olisi huomenna täällä väkevine jättiläisineen." + +"Emme me häntä tarvitse." + +"Mutta parempi on aina parempi, herra kuningas. + +"Jos minä olisin ollut herra kuningas, niin olisin kutsunut hänet +takaisin, ennenkuin sota syttyi." + +"Me emme tarvitse häntä", toisti kuningas ankarammin. + +"Olen samaa mieltä kuin kilvenkantajani, kuningas", virkkoi Teja, "ja +olen omalla vastuullani -- minä pelkäsin, ettet sinä antaisi +suostumustasi -- lähettänyt sanansaattajan hänen luokseen. + +"Sinä et olisi lähettänyt häntä poiskaan, jos hän olisi tänne saapunut. + +"Minäkin pidin tuosta pohjoismaalaisesta sankarista ja hänen +uskollisuudestaan. + +"Hänen jättiläisensä olisivat olleet pitkäpartojen hyviä vastustajia. + +"Valitettavasti ei pieni laivani saanut käsiinsä hänen laivastoaan." + +"Kiitos, Teja. Se oli sinun tapaistasi. + +"Mutta olen hyvilläni, ettet saanut hänelle sanaa. + +"Me taistelemme ja voitamme yksin. + +"Suunnitelmani on aivan pettämätön, jos vain --" + +Kuninkaan otsalle lensi pilvi. + +"Jos korsikalainen täyttää velvollisuutensa. + +"Sano, Torismut, -- minähän lähetin sinut vielä luostarista, jossa olin +hiukan riidellyt korsikalaisen kanssa, hänen luokseen kysymään, pysyikö +hän entisessä sopimuksessamme -- mitä hän vastasi?" + +"Hän antoi minulle tämän avonaisen kirjeen tuotavaksi sinulle." + +"Missä tapasit hänet", kysyi kuningas ottaen vahataulun häneltä. + +"Taginaen edustalla. Hän järjesti parhaallaan ratsumiehiään väijyksiin. +Hän on tarkoin täyttänyt kaikki määräyksesi." + +Totila luki: + +"Huomenna teen sen, mitä minulta odotit. + +"Taistelun jälkeen et enää moiti minua." + +"Hän lisäsi vielä", mainitsi Torismut, "että parisataa hänen +ratsumiehistään, jotka merimatkasta väsyneinä olivat kulkeneet +hitaammin, saapuisivat varmasti varhain huomisaamuna. + +"Ne kuuluivat jo olevan Septempedan luona tulossa. Hän pyysi, että +myöhästyttäisit taistelun alkua, jos se on suinkin mahdollista, siksi +kun he ovat saapuneet." + +"Miksi hän ei itse tule tänne", kysyi Teja. + +"Hän on, kuten omin silmin näin, innokkaassa työssä", vastasi Torismut, +"osoittaakseen ratsumiehilleen tarkoin paikat, joissa ratkaisu huomenna +tapahtuu. + +"Hän on vielä kuutamossa tehnyt hyökkäysharjoituksia kukkuloilta käsin +tielle." + +Totila sanoi: + +"Minä tiedän, miksi hän ei tule illalliselle, mutta se ei merkitse +mitään." + +He istuutuivat nyt pöydän ympärillä oleville telttatuoleille ja +penkeille ja alkoivat yksinkertaisen illallisensa. + +"Kuningas ei salli minun huomenna taistella rinnallaan", sanoi Teja. + +"Siksi käsken minä sinua, Torismut. Suojele sinä hänen henkeään." + +"Tuskinpa hän voi täyttää käskyäsi", myhähti Totila juodessaan. + +"Torismuthan on Taginaehen sijoitettujen keihäsmiesten päällikkönä." + +"Niin kauan kuin minä olen kuninkaan vieressä ei hänelle mitään +tapahdu", vastasi Torismut levollisena. "Lähden vielä kerran katsomaan +Capraen luona olevia etuvartijoita." + +Hän lähti ulos. + +"Niin", huudahti Totila, "Napolissa porta Capuanan luona hän oli +pelastajani." + +"Ja Roomassa Tiberin rannalla tämä nuori harppuherttua pelasti sinut", +virkkoi Teja. "Missä hän on huomenna? Hänen on taas suojeltava sinua." + +"Ei", huusi tämä, "olen saanut luvan ratsastaa edellä huomisessa +hyökkäyksessä ja kantaa domna Valerian uutta lippua." + +"No, hurskas Julius", sanoi Teja. -- "Sinä et kai taistele. -- Suojele +sinä kuninkaan henkeä. -- Se ei liene syntiä. + +"Minä tiedän, että sinä rakastat kuningasta omalla tavallasi." + +"Olen hänen luonaan. Mutta vielä paremmin kuin heikko käsivarteni tai +kuin sinun väkevä käsivartesi, Tarentumin kreivi, suojelevat häntä +Jumalan luo kohottamani rukoukset." + +"Rukoukset", sanoi Teja. + +"Ei ainoakaan rukous ole vielä päässyt tunkeutumaan pilvien läpi. + +"Jos se pääsisikin läpi, niin se tapaisi taivaan tyhjänä." + + + + +KOLMASKYMMENESTOINEN LUKU. + + +"Mitä", huudahti munkki, "kiellätkö sinä, synkkä mies, rakkauden +Jumalan samoin kuin Cethegus. + +"Kiellätkö sinä Jumalan, joka kaikkiviisaana, kaikkivaltiaana ja +rakastavana johtaa ihmisen tiet taivaasta käsin?" + +"Kiellän", huudahti Teja tarttuen miekan kahvaan, "minä kiellän hänet. + +"Ja jos tuolla ylhäällä olisi elävä olento, joka tietää mitä hän tekee +ja mitä hän sallii tapahtua, niin täytyisi meidän tarun jättiläisen +tavoin latoa vuoret vuorten ja kalliot kallioiden päälle ja valloittaa +hänen taivaansa. + +"Ennen ei pitäisi levätä, ennenkuin tuo pirullisen julma aave olisi +kukistettu veriseltä pääkallonvaltaistuimeltaan tai ryntääjät +tuhoutuneet hänen salamoistaan." + +Kauhistuneena Julius hypähti paikaltaan. + +"Onko jumalankieltämisen, jumalanpilkkaamisen henki tarttunut maailman +voimakkaimpiin miehiin? En jaksa kuunnella sellaista puhetta." + +Hämmästyneenä kuningaskin katseli tavallisissa oloissa niin vaiteliasta +ystäväänsä, jonka tarkoin suljetusta rinnasta kauan polttanut, kamala +tuska äkkiä leimahti esille. + +"Te hämmästytte", jatkoi Teja, "nähdessänne haudanhiljaisen Tejan näin +äkkiä leimahtavan kuin tuleen. + +"Minä itsekin ihmettelen sitä. + +"Mutta huomenna on kesäpäivänseisaus, huomenna on se päivä, jolloin +kerran onneni aurinko kääntyi minusta. + +"Joka kerta sen päivän palatessa vanhat, tuskaiset haavat aukenevat." + +"Käsitän nyt synkkämielisyytesi, kamala mies", sanoi Julius. + +"Mutta en käsitä, miten sinä voit elää. Minä en voisi hengittääkään -- +ilman Jumalaa." + +"Kuka sinulle on sanonut, munkki, ettei Tejalla ole jumalaa. + +"Oletat sen siitä, etten kuvittele häntä samanlaiseksi kuin sinä, etten +kuvittele häntä ihmismäisenä, vihan, rakkauden ja mustasukkaisuuden +vääristelemänä. + +"En voi kuvitella, että hän -- tuo kaikki edeltä päin tietävä -- loisi +olentoja, jotka tuottavat vain tuskia muille ja itselleen, jotka hän +tuomitsee ja jotka hän sitten ihmeen kautta, jaloimman, viattoman veren +kautta vapahtaa. + +"En voi kuvitella häntä taitamattomaksi puusepäksi, joka on huonosti +laatinut talonsa ja joka nyt sitä tuon tuostakin paikkailee ihmeitä +tekevällä kädellään. + +"Sanon sinulle: minun Jumalani majesteetti on niin peloittava, että +sinun raukkamainen enkelikuninkaasi häviää hänen suuruutensa ja hänen +järkähtämättömän peloittavuutensa edessä, kuten kirkkojesi kupu +maailmankaikkeuden kaarikattoon verraten. + +"Ei, jos pilvissä olisi todellakin Kaikkeuden isä ja jollei hän voisi +hallita kohtalon kamalaa kulkua, niin hänen itsensäkin täytyisi +kauhistua. + +"Hänen pitäisi kärsiä kamalasti lastensa tuskista, kuten lempeä +Jeesuksenne kärsi, -- se kertomus on aina syvästi liikuttanut minua -- +kun hän Öljymäellä kärsi koko ihmiskunnan syntien tähden. + +"Ja kun olen luvannut sinulle, Totila, vielä kerran antaa näytteen +harpunsoitto- ja laulutaidostani -- niin kuule nyt lauluni, jonka olen +asettanut Kaikkeuden-isän Odinin suuhun." + +Hän tarttui pieneen harppuunsa, joka oli hänen vieressään yhdessä +aseiden kanssa, ja lauloi sen säestyksellä kauniilla äänellään: + + _Kaikkeuden-isän laulun_. + +"Minun sieluni huokaa sanomattomasta tuskasta, tuskan suvun, ihmissuvun +kohtalosta. + +"Sillä kaikkeen tuskaan, mitä kukin rinta tuntee, täytyy minun +ottaa osaa -- kaikkeen, kaikkeen, kaikkeen -- sillä minähän olen +'Kaikkeuden-isäksi' kutsuttu. + +"Milloin voittaa paha mies paremman, jalon, silloin polttavasti puree +sieluun, kun urho uljas kauheissa kuolontuskissa kohtaloa kiroo. + +"Milloin rakastavainen kuolettavissa tuskissaan tyhjää ilmaa tapaa +asemasta armaan. Silloin kuolematon, kalvava kaiho iät kaiket raukkaa +raastaa. + +"Ja lesken tuskanhuudot, orpoin itkut, sammuvan sielun turha toivo -- +kaikki kurjuus, laaja, loppumaton, Kaikkeuden-isään kovin koskee. + +"Hiukan tuottavat vain huojennusta harvat auvon, onnen osat, jotka +riistettyjen ruusunlehtien tavoin tuskan määrättömän meren aavoilla +aalloilla ajelehtivat. + +"Surijalla yksi vain on lauha lohtu. Loppu lienee tuimilla tuskilla, +rauha annettaneen raastetulle. + +"Päivää siunaan, jona tulinen Surtur armossaan viimeisen ihmisen maan +kera murtaa, jona vihdoin tuiman tuskan loppumaton lähde, viimeinen +inehmon sydän sykkämästä lakkaa. + +"Tervetulleeksi toivotan sen päivän ja -- jos viisaat olisivat -- +tulisemmin toivoisivat inehmot itse sitä." + +"Sellaisiksi ennen kuvailin hyväntahtoisen Jumalan tunteet. + +"Mutta sittemmin -- kauan mietittyäni -- olen löytänyt toisen jumalan +-- kamalan jumalani. + +"Mutta onneksi tämän minun jumalani löytää vain kuolemantuskissa +sykkivä sydän." + + + + +KOLMASKYMMENESKOLMAS LUKU. + + +Julius pudisti päätään. + +Kuningas kysyi: + +"Kuinka olet tullut tuntemaan tuon kamalan jumalan?" + +"Totila, kuninkaani ja ystäväni! + +"Nyt on tullut hetki, jolloin saat tietää sen, minkä olen kauan +salannut. Elämäni salaisuuden, varjon, joka laskeutui elämääni ja joka +yhä synkentää sitä. + +"Ei, jää vain tänne, kristitty. + +"Kuuntele sinäkin kertomustani ja koeta se sitten sovittaa Jumalan +tutkimattomiin teihin, siihen, että hän kurittaa sitä, jota hän +rakastaa, ja muihin munkkien viisasteluihin. + +"Ajattele itseksesi. + +"Mutta älä sano mitään. + +"Tänään en voi kuulla mitään. + +"Sinä, Totila, tunnet vanhempieni elämän kirouksen, sillä mehän +olimme yht'aikaa Regiumissa kuningas Teoderikin asekoulussa +Hildebrand-vanhuksen kasvatettavina." + +"Niin olimme ja rakastimme toisiamme kuin veljekset", sanoi kuningas. + +"Alussa olin minä vanhempieni kohtalon vuoksi arka, umpimielinen ja +alakuloinen. + +"Mutta sinun päivänpaisteinen olentosi valaisi minunkin mieleni. + +"Silloin keisarin sotalaivat -- hän oli vihoissaan kuninkaallemme +Sirmiumin rajariitojen vuoksi -- tekivät rauhan aikana hyökkäyksen +Regiumia vastaan ja veivät mukanaan, paitsi muita kaupunkilaisia, +meidät neljäkymmentä asekoululaista jakaen meidät eri laivoihin. + +"Sinä vältit tämän kohtalon. + +"Kuningas oli nimittäin kutsuttanut sinut edellisenä päivänä Ravennan +Palatiumiin juomanlaskijakseen. + +"Hildebrand-vanhus ja kreivi Uliaris lähtivät heti tästä tiedon +saatuaan Sisilian laivastolla ajamaan kreikkalaisia takaa, saivat +heidät kiinni Catanan tienoilla, valtasivat heidän laivansa ja +vapauttivat vangit. + +"Yksi ainoa laiva pääsi nopeutensa avulla vapauttajien käsistä pakoon +-- kolmisoutulaiva 'Naus Petru', jossa olin kahden toverini kanssa. + +"Trierarkki Lykos ei vienytkään meitä sotavankeina Bysanttiin, vaan möi +meidät orjiksi ja pisti hintamme omaan taskuunsa. + +"Hän vei meidät Paros-saarelle. + +"Siellä hän möi meidät saaren rikkaimmalle kauppiaalle Dresokselle, +joka oli hänen kestiystävänsä. + +"Siten tuli Teja, kreivi Tagilan poika, vapaa gootti kreikkalaisen +orjaksi. + +"Minä päätin tappaa itseni heti, kun minut oli vapautettu kahleista ja +olin päässyt jäsenteni isännäksi. + +"Mutta kun meidät vietiin laivasta maihin pienissä venheissä, silloin +-- ystäväni -- silloin --" + +Hän keskeytti kertomuksensa ja painoi kätensä silmilleen. + +"Teja", sanoi kuningas laskien kätensä surevan olkapäälle. + +"Silloin sattui katseeni runsaasti kullattuun, avonaiseen kantotuoliin, +joka oli pysähtynyt Dresoksen viereen -- ja tyttöön -- erinomaisen +kauniiseen tyttöön. + +"Saavuimme pian Dresoksen huvilaan, joka oli lähellä kaupunkia. + +"Dresos kohteli huonosti orjiaan. + +"Niitä piestiin ja niillä teetettiin ylenmääräisesti työtä. + +"Hän rääkkäsi holhottiansa Myrtiaakin, tuota hentoa, ihanaa tyttöä. + +"Minun osani oli parempi. + +"Kun hän sai kuulla, että olin tottunut valmistamaan aseita ja muutakin +taidetaontaa, -- minähän olin tehnyt sitä pikku pojasta alkaen -- +rupesi hän kohtelemaan minua paremmin. + +"Hän rakennutti huvilansa viereen minulle pajan ja määräsi minut siinä +työskentelevien orjiensa päälliköksi. + +"Kahleenikin poistettiin -- päiviksi. + +"Vain yöksi kahlehdittiin minut molempien goottitoverieni kanssa pajan +alasimeen. + +"Olisin voinut hyvin paeta päivällä. + +"Mutta -- en paennut. + +"Myrtia pidätti minua. + +"Suurin onneni oli saada nähdä häntä ja puhua hänen kanssaan. + +"Hän tulikin usein pajaan tilaamaan taide-esineitä ja koruja, +korjauttamaan entisiä tai vain katselemaan työntekoa tai kuuntelemaan +lauluani ja harpunsoittoani. + +"Ja, oi te ikuiset tähdet, mikä autuus! + +"Aluksi kauniin kreikkalaislapsen rinnassa oli herännyt sääli minua +kohtaan, mutta sitten se muuttui rakkaudeksi. + +"Näin sen, en voinut enää epäillä sitä. + +"Hän tunnustikin sen autuaaksi tekevällä suudelmalla. + +"En voi kuvailla häntä. + +"Kultainen oli hänen tukkansa, kultaiset hänen silmänsä, kultainen +hänen sydämensä. -- -- + +"Tejakin oli kerran onnellinen ja uskoi onneen ja hyväntahtoiseen +jumalaan tähtien tuolla puolen. + +"Eräänä iltana rakkaani saapui epätoivoisena sovittuun kohtaukseemme +pajaani. + +"Hänen holhoojansa oli kihlannut hänet, antanut hänet trierarkki +Lykokselle, joka oli myynyt meidät vankeuteen. + +"Hän oli itkenyt, pyytänyt, polvillaan rukoillut armoa. + +"Turhaan. + +"Häät oli määrätty hänen seitsemänneksitoista syntymäpäiväkseen. + +"Se oli muutaman viikon perästä. + +"Olimme kauan miettineet pakoa ja tuuma kypsyi äkkiä. + +"Olin aikoja sitten takonut itselleni viilan kahleittemme katkaisemista +varten. Taoin avaimenkin pajan oveen. + +"Toverini olivat tuumassa mukana. + +"Me emme tietysti voineet kätkeytyä pienelle Paros-saarelle. + +"Meidän täytyi paeta merelle. + +"Puutarhan alla lähellä pajaa oli huvilan viereisessä lahden poukamassa +ankkurissa Dresoksen pieni purjealus, joka oli aina valmis huvimatkojen +varalta. + +"Me päätimme anastaa sen ja paeta sillä Italiaan. + +"Evästä olimme säästäneet päiväannoksistamme, aseita meillä oli. + +"Syntymäpäivä ja siksi määrätty hääpäivä oli heinäkuun kalendena. + +"Edellisenä yönä piti minun viilata kahleet poikki, avata ovi. + +"Toverieni piti sitten rientää huvilan päärakennuksen oikealta puolen +lahdelle laivaa kuntoon panemaan. + +"Minun piti sillä aikaa hiipiä huvilan vasemmalla puolen oleviin +naisten huoneisiin, joissa Myrtia nukkui. + +"Lyhyet nuoraportaat ulottuivat alemmasta kerroksesta maahan. + +"Niitä myöten hän tulisi luokseni. + +"Sitten rientäisimme yhdessä tällä välin purjehduskuntoon laitetulle +laivalle. + +"Kaikki oli huolellisesti mietitty ja valmistettu." + + + + +KOLMASKYMMENESNELJÄS LUKU. + + +"Mutta jo kahta viikkoa ennen häitä vihattu Lykos saapui. + +"Hän oli myynyt minut orjaksi ja aikoi nyt ryöstää rakkaanikin. + +"Vihasin häntä tulisesti. + +"Jaksoin tuskin hillitä itseäni, kun hän saapui Dresoksen ja +häävierasten kanssa pajaan ja kun minun oli näytettävä heille +taitavuuttani. Mieleni teki tappaa hänet vasaralla. + +"Minä hillitsin itseni -- Myrtian vuoksi. + +"Tämä valitti minulle, että vihattu sulhanen joudutti yhä innokkaammin +häiden viettämistä. + +"Töin tuskin hän oli saanut holhoojansa pysymään alkuaan määrätyssä +hääpäivässä. + +"Hänen vapauttaan rajoitettiin, hänen tekojaan vartioitiin yhä +ankarammin. + +"Me valitsimme pakoyöksi kesäpäivänseisahduksen, jolloin huvilassa -- +kuten edeltäpäin jo tiesimme -- miehet aikoivat viettää valon juhlaa +suurilla juomingeilla. + +"Toivoimme pääsevämme varmimmin pakoon, kun juopot nukkuivat sikeästi. + +"Kun tähdet osoittivat puoliyötä, oli minun noudettava Myrtia +huoneestaan. + +"Tuona päivänä Lykos tuli taas Dresoksen kanssa pajaan ja osti kalliin +kultakoristeen, jota parhaallaan tein. + +"'Tiedätkö, orja, kenelle minä sen ostan', kysyi hän nauraen. + +"'Vaimolleni Myrtialle!' + +"'Sen sanon sinulle, goottikoira, että jos vielä katselet häntä yhtä +häpeämättömän innokkaasti kuin eilen hänen tänne tullessaan, -- te ette +nähneet minua taksuspensaston takaa, mutta minä näin sinut -- niin minä +pyydän, että Dresos lahjoittaa sinut minulle ja sitten --' + +"Hän löi minua keihäänsä varrella kasvoihin. + +"Minä kiljahdin ja tartuin raskaaseen moukariin -- mutta serkkuni +Aligern, joka oli mukanani vankeudessa, tarttui käsivarteeni. + +"Kiroten trierarkki syöksähti ulos. + +"Vihasta vavisten katselin hänen jälkeensä, hänen töyhtöistä +kypäräänsä, jonka harjana oli hopeainen susi, ja hänen keltaista +vaippaansa. + +"Vihdoin tuli yö ja pimeä. + +"Me kuulimme pajaamme saakka huvilassa juopottelevain miesten huudot. +Me näimme valojuhlan tulien välkkyvän. + +"Nähtävästi Dresos, Lykos ja muut vieraat olivat hyvällä juomatuulella. + +"Ei ollut aivan keskiyö. + +"Mutta minä olin jo vapauttanut toverini. + +"He olivat jo menneet puutarhan oikeata puolta laivalle. + +"Villin joutsenen huuto, Aligernin kanssa sopimani merkki, oli jo +kaikunut kolmesti. + +"Minä itsekin lähdin hiljaa pajasta ja riensin vasemmalle naisten +huoneeseen päin. + +"Samassa kuulin selvästi huvilan ja puutarhan välisen rautaisen +ristikkoportin avautuvan. + +"Seisahduin epäluuloisena ja asettauduin väijyksiin. + +"Todellakin. Taksuspensasten välillä hiipi sotilaspukuinen mies +varovaisesti ja äänettömästi. + +"Hän oli Lykos. -- Tunsin kuutamossa hänen kypäränsä hopeaisen suden ja +hänen keltaisen vaippansa. Keihäskin oli hänellä kädessä. + +"Tuon tuostakin kuunnellen hän tuli lähemmäksi -- katsoi jälkeensäkin +nähdäkseen olevansa yksin ja lähti sitten pajaa kohti, jonka varjossa +seisoin. + +"Ei ollut epäilystäkään. Hän oli epäillyt jotakin. Hän aikoi vartioida +minua tänä yönä. Pakosuunnitelma oli hukassa. + +"Vihasta kiljaisten hyppäsin häntä kohti ja työnsin miekkani hänen +rintaansa. + +"Samassa kuului kiljahdus -- minun nimeni -- se ei ollutkaan Lykos. + +"Avasin kypärän silmikon -- kuoleva Myrtia makasi edessäni." + +Hän vaikeni ja peitti kasvonsa vaipallaan. + +"Onneton ystävä-parkani", sanoi Totila yrittäen tarttua hänen käteensä. + +Julius virkkoi aivan hiljaa: + +"Kosto on _minun_", sanoo Herra. + +Teja kohotti päätään ja jatkoi: + +"Minä pyörryin. + +"Kun taas tulin tuntoihini, tunsin viileän meri-ilman hivelevän +kasvojani. + +"Toverini, Aligern etupäässä, olivat hiipineet pajaan takaisin, +huolissaan minun viipymisestäni. He löysivät sieltä meidät. + +"Ennen kuolemaansa rakkaani kertoi lyhyesti, että Dresos ja Lykos +olivat humalapäissään äkkiä päättäneet viettääkin häät jo sinä yönä. + +"Vähän ennen puolta yötä vastusteleva Myrtia oli noudettu naisten +huoneesta ja puoliväkisin raahattu huvilan puolelle. + +"Hääjuhlallisuudet oli heti pidetty. Dresos pani hänen vapisevan +kätensä Lykoksen käteen. + +"Hänelle oli annettu vain niin paljon aikaa kuin Lykos tarvitsi +muuttaakseen pukua laivallaan jatkettavaa juhlaa varten ja antaakseen +tarpeelliset käskyt. + +"Morsian jäi silloin vähäksi aikaa yksin. + +"Hän riensi eteiseen, jossa Lykoksen kypärä ja vaippa olivat. + +"Hän sieppasi ne ylleen, sulki silmikon, -- peitti naisenvaatteensa +pitkällä, keltaisella vaipalla ja riensi muutamien juopuneiden +vieraiden ohi suoraan pajaa kohti, sillä naisten puolella kaikki orjat +ja orjattaret olivat valveilla, joten sieltä oli mahdoton paeta. + +"Viimeiseksi sanakseen hän siunasi minut. + +"Toverini täytyi tarttua minuun kiinni -- aioin syöksyä mereen. + +"Sain ankaran kuumeen. + +"Tulin tajuihini vasta herttua Thulunin goottilaisella sotalaivalla, +joka oli korjannut meidät Kreetan kohdalla. + +"Kun olimme päässeet laivaan, huomasi Aligern, että Lykoksen +kolmisoutu, joka oli lähetetty ajamaan meitä takaa, juuri kiersi +Kydonian niemeä. + +"Huomattuaan goottilaisen sotalipun kreikkalainen nostatti kaikki +purjeensa päästäkseen pakoon, mutta herttua Thulun ja Aligern ajoivat +sitä takaa, ottivat sen kiinni, valtasivat sen sekä tappoivat Lykoksen, +Dresoksen ja kolmekymmentä laivamiestä. + +"Kun heräsin, olin nykyinen Teja. + +"En enää uskonut armon ja rakkauden jumalaan. Jokainen sana, jonka +hänestä kuulen, on minusta Myrtian muiston pilkkaamista. + +"Mitä pahaa oli hän -- mitä pahaa minä olin tehnyt? Miksi Jumala, jos +sellainen on olemassa, salli tuon hirmutyön tapahtua?" + + + + +KOLMASKYMMENESVIIDES LUKU. + + +"Kiellätkö kesän ja auringon, jos yksi ruusu katkeaa", sanoi Totila, +"ja luuletko sokean sattumuksen vallitsevan maailmaa?" + +"En, mutta uskon välttämättömyyteen, joka sitoo ihmisten ja tähtien +kohtalot." + +"Mutta onko tuo laki sokea, umpimähkäinen", kysyi Julius. + +"Ei umpimähkäinen, mutta ei ainakaan onnemme ole sen päämääränä. + +"Sen oma täyttymys on sen ainoa korkea, salaperäinen tarkoitus. + +"Voi niitä hulluja, jotka uskovat, että heidän kyyneleensä lasketaan +pilvien toisella puolella. + +"Tai kenties onnelliset hullut. He ovat onnellisia hulluudessaan." + +"Sinun uskosi ei tee sinua onnelliseksi", sanoi Julius. "En voi +ymmärtää, minkätähden sinä elätkään, kun sinulla on tuollaiset +mielipiteet." + +"Sen sanon sinulle, kristitty. + +"Elämän arvoista on myöskin tehdä oikein, täyttää velvollisuuden ja +kunnian vaatimukset, laskematta tulevassa elämässä tuhatkertaista +korkoa jokaisesta hyvästä työstä. Rakastaa kansaa, isänmaata ja +ystäviään ja vahvistaa tämä rakkaus verellään. Polkea pahaa tomuun joka +paikassa -- pahaa ei tee vähemmän inhoittavaksi täytymys. Sinä tallaat +käärmeen ja nokkosen, vaikkeivät ne mitään voi sille, etteivät he ole +satakieli ja ruusu --. Kieltäytyä kaikesta onnesta, etsiä vain sitä +syvää rauhaa, joka on äärettömän totinen ja korkea kuin öinen taivas, +-- kimaltelevain tähtien tavoin nousevat ja laskevat siinä ylpeät +surulliset ajatukset, -- ja kuunnella maailmankin sykähdyksiä, jotka +tuntuvat omassa rinnassa ja tähtien kulussa. Eikö se ole elämän +arvoista, kristitty?" + +"On", vastasi Totila, "mutta äärettömän vaikeata se on. Liian vaikeata +ihmisvoimille. + +"Ei, Teja! Jollen minä saata joka kohdassa yhtyäkään hurskaan ystäväni +uskoon, joka vallitsee tätä aikaa, niin se ainakin on varma, että on +olemassa hyvänsuopa Jumala, joka rankaisee pahan ja suojelee hyvää. + +"Tuon oikeudenmukaisen Jumalan käteen jätän kansani ja oman asiani. + +"Tähän luottaen odotan huomenna voittoa. + +"Oikeus on puolellani -- oikeus ei voi sortua." + +"Oikeus sortuu usein vääryyden edessä: Vitiges Cetheguksen edessä." + +"Niin, maan päällä", virkkoi Julius, "sillä tämä ei ole meidän oikea +kotimme. Se on haudan tuolla puolen. Siellä kaikki tuomitaan +oikeudenmukaisesti." + +"Olkoon niin", sanoi Teja katkerasti hymyillen. + +"Mutta sitä ei voi ajatella -- siitä voi vain uneksia. + +"Olen tyytyväinen. En tahdo herätä uuteen elämään, kun keihäs kerran on +lävistänyt sydämeni." + +Samassa kreivi Torismut saapui tarkastusmatkaltaan takaisin ja sanoi: + +"Ole huoletta, herra kuningas, olen käynyt kaikki tutkimassa. + +"Korsikalaisen ratsumiehet ovat jo oikealla paikallaan. Osa hänen +jäljelle jääneistä miehistäänkin on jo saapunut. + +"Kolmesataa urhoollisinta on vielä tulossa. Hän pyytää, että +myöhästyttäisit taistelun alkua siksi, kunnes he saapuvat, sillä ne +kuuluvat olevan kaikkein hurjimmat." + +"Ehkä voin sen tehdä ratsastustaitoani näyttämällä", vastasi Totila +iloisesti nauraen. "Ja nyt viimeinen pikari. + +"Lähtekäämme leiriin. + +"Suostutko, Teja, että huominen taistelu ratkaisee kiistamme? + +"Se on oikea Jumalantuomio. + +"Jumalan oma tuomio siitä, elääkö hän. + +"Minä sanon: Jumala elää -- siksi voittaa hyvä asia." + +"Vaietkaa", huusi Julius, "älkää pilkatko Jumalaa". + +"Kuuletko", sanoi Teja heittäen kilven selkäänsä, "hän on peloissaan +Jumalansa puolesta". + + + + +KOLMASKYMMENESKUUDES LUKU. + + +Aurinko nousi kirkkaana seuraavana aamuna. Sen säteet tapasivat +goottijoukon jalkeillaan. + +Kun kuningas tuli ulos asunnostaan Taginaen torille, riensivät häntä +vastaan herttua Adalgot, kreivi Torismut ja uskollinen arsakidi Phaza. + +"Terve, kuningas. Voitto sinulle. Täällä on morsiamesi lähettämä +maidonkarvainen sotaratsu ja aseesi, jotka ovat voittoa varten +koristetut." + +Kuningas pani pitkälle, hulmuavalle kultatukalleen kimaltelevan, +avonaisen, silmikottoman kypärän, jonka harjalla oli komea hopeainen +joutsen. Tämän kaulan ja siipien ympärille oli Valeria sitonut +ruusuköynnöksen. + +Hän silitteli hevostaan, jonka harjaan ja häntään Valeria oli sitonut +tulipunaisia nauhoja ja kultalankoja. + +Hän hyppäsi satulaan. + +Eräs palvelija kuljetti kahta varahevosta, joista toinen oli prefektin +levottomasti korskuva sotaratsu Pluto. + +Kuninkaan hartioilta valui alas laaja, valkoinen vaippa, jota rinnalle +kiinnitti leveä, raskas, jalokivin koristettu kultaketju. + +Hänen haarniskansa oli puhtaasta, välkkyvästä hopeasta. Siihen oli +kullalla kuvattu lentävä joutsen. Haarniskan aukot käsivarsien, kaulan +ja vyötäisten kohdalla olivat reunustetut purppuranpunaisella silkillä. + +Alustakki oli hopeanvalkoista silkkiä. + +Leveät kultarenkaat ja taistelukintaat suojelivat käsivarsia sekä +säärykset polvia ja jalkojen etupuolta. + +Kapeassa, sirosti kaarevassa pitkulaisessa kilvessä oli kolme väriä: +hopea, kulta ja purppura. Kultaiselle pohjalle oli valkeasta +lasuurikivestä muodostettu lentävä joutsen. + +Ratsun loimi ja ohjat olivat hopealla koristettua purppurakangasta. + +Oikeassa kädessä kuninkaalla oli keihäs, jonka kärkeen Valeria oli +kiinnittänyt neljä pitkää nauhaa, mitkä iloisesti lepattivat +aamutuulessa. + +Siten koristettuna ja iloisen näköisenä kuningas ratsasti Taginaen +katuja pitkin joukkonsa etunenässä. Kreivi Torismut, armenialainen +Phaza, herttua Adalgot ja Julius ratsastivat hänen mukanaan. +Viimemainitulla ei ollut mitään tappoasetta, vain Tejan lahjoittama +kilpi suojeluaseena. + +Kuningas ei ollut koskaan ollut niin kaunis. + +Kaikki tervehtivät häntä riemuhuudoin. + +Taginaen pohjoisportilla Aligern tuli häntä vastaan. + +"Sinunhan piti taistella oikealla sivustalla", sanoi kuningas hänelle. + +"Miksi tulet tänne?" + +"Serkkuni Teja määräsi, että minun on pysyttävä läheisyydessäsi ja +suojeltava henkeäsi", vastasi Aligern. + +"Se on väsymätöntä huolenpitoa", huudahti kuningas. + +Aligern liittyi hänen seurueeseensa. + +Torismut jäi kaupunkiin kätkettyjen jalkamiesten päälliköksi. + +Taginaen pohjoisportin ulkopuolella kuningas pysähtyi verraten +vähälukuisen ratsujoukkonsa eteen ja kertoi nyt päälliköille +suunnitelmansa. + +"Minä pyydän teiltä, hyvät aseveljet, pahinta, nimittäin pakoa. + +"Mutta se on vain näennäinen. + +"Totta on teidän urhoollisuutenne ja -- vihollisen turmio." + +Pieni joukko ratsasti nyt pitkin Via Flaminiaa väijytyspaikan ohi +molempien kukkulain välitse. Kuningas huomasi, että korsikalaisen +persialaiset ratsumiehet olivat varuillaan molemmilla rinteillä. +Oikealla puolella oli päällikkönä Furius itse, vasemmalla persialaisten +ruhtinas Isdigerd. + +Tultuaan Capraen eteläportin sisäpuolelle Totila teroitti vielä kerran +lipunkantajan, kreivi Visandin johdolla jätetyille jousimiehille, että +he ryntäisivät ulos eteläportista vasta sitten, kun persialaiset olivat +tehneet hyökkäyksen longobardeja vastaan, ja kävisivät näiden kimppuun +selkäpuolelta. Etupuolelta Taginaehen kätketyt keihäsmiehet +ahdistaisivat niitä. + +"Siten joutuvat longobardit ja nopeimmat Narseksen jalkaväestä Capraen +ja Taginaen välillä kaikilta neljältä puolelta saarroksiin. Edestä +ahdistan minä Torismutin kanssa, molemmilta sivuilta Furius ja Isdigerd +ja takaa Visand. He ovat hukassa." + +"Eikö hän ole kuin auringonjumala", kysyi Adalgot munkilta. + +"Hiljaa! Ei mitään epäjumalanpalvelusta", virkkoi tämä. + +Kuningas saapui Capraen pohjoisportille, avautti sen ja ajaa karautti +pienine joukkoineen pitkin Capraen ja Helvillumin välistä ruohokenttää. + +Täällä Narseksen keskusrintama oli jo valmiina. Eturivissä Alboin +seisoi longobardeineen. Näiden takana, hyvän välimatkan päässä, Narses +istui kantotuolissaan ympärillään Cethegus, Liberius ja muut päälliköt. + +Narseksella oli edellisenä yönä ollut vetotaudinkohtauksia. Hän oli +niin heikko, ettei voinut seisoa kantotuolissaan. + +Hän oli vielä kerran teroittanut Alboinille, ettei tämä saisi hyökätä +ilman erityistä lupaa. + +Kuningas antoi ratsumiehilleen merkin. Täyttä karkua ohut rivi syöksyi +longobardien ylivoimaa vastaan. + +"Eivät kai nuo aio häväistä meitä niin harvalukuisina hyökätessään", +huusi Alboin. + +Kuninkaan tarkoitus ei ollut tehdä hyökkäystä. + +Hän ratsasti paljon edelle äkkiä pysähtyneitä miehiään ja veti kaikkien +huomion puoleensa ratsastus- ja asetempuillaan. + +Bysanttilaisten mielestä oli tuo hänen tarjoamansa näytelmä niin +ihmeellistä, että silminnäkijät kertoivat siitä ihmeissään +Prokopiukselle, joka on siitä jälkimaailmalle kertonut. + +"Sinä päivänä", kirjoittaa Prokopius, "kuningas Totila tahtoi näyttää +vihollisilleen, mikä mies hän oli. + +"Hänen aseensa ja ratsunsa kimaltelivat kullasta. + +"Hänen keihäänsä kärjestä liehui niin monta purppuranauhaa, että ne jo +kaukaa ilmaisivat kuninkaan. + +"Sitten hän näytti ihanalla ratsulla molempien sotajoukkojen välillä +taidokkaita asetemppuja. + +"Hän ratsasti kokoympyröitä ja siroja puoliympyröitä milloin oikealle +milloin vasemmalle, heitti hevosen nelistäessä koristellun keihäänsä +ylös ilmaan ja otti sen taas keskeltä kiinni milloin oikealla, milloin +vasemmalla kädellä, ennenkuin se ennätti pudota maahan. Hän näytti +siten ihmetteleville joukoille ratsastus- ja asetaitoaan." + +"Taistelun jälkeen bysanttilaisetkin saivat tietää, että tuon iloisen +leikin totisena perussyynä oli ollut se, että kuningas tahtoi voittaa +aikaa, -- erästä ratsujoukkoa odotettiin näet saapuvaksi. + +"Vähän aikaa Alboinkin katseli näytelmää. + +"Sitten hän sanoi longobardipäälliköille: + +"Hän tulee taisteluun sulhaseksi koristettuna. Katsokaa, miten kalliit +varusteet hänellä on. Sellaisia ei meillä näe, serkku Gisulf. + +"Eikö vieläkään saa hyökätä. Nukkuuko Narses taas?" + + + + +KOLMASKYMMENESSEITSEMÄS LUKU. + + +Äkkiä persialainen ratsumies riensi goottien rivien välitse kuninkaan +luo, toi tälle jonkun tiedon ja palasi sitten takaisin täyttä karkua. + +"No, vihdoinkin", virkkoi Totila, "nyt onkin jo tarpeeksi leikitty. + +"Urhoollinen Alboin, Audoinin poika", huusi hän, "aiotko todellakin +taistella kreikkalaisten puolella meitä vastaan? Tule sitten, kuninkaan +poika -- kuningas kutsuu sinua." + +Silloin Alboin ei jaksanut kauemmin hillitä taisteluintoaan. + +"Minun täytyy saada omakseni hänen ratsunsa ja panssarinsa", huusi hän +ja ajaa karautti keihäs tanassa kuningasta kohti. + +Totila sai hiljaa koskettamalla tanssivan hevosensa kylkiä tämän äkkiä +seisahtumaan. + +Hän näytti odottavan iskua. + +Alboin oli jo aivan hänen edessään. + +Silloin -- kuningas kosketti taas ratsunsa kylkiä -- tämä teki kauniin +hypyn sivulle päin -- ja longobardi suhahti aivan Totilan ohi. + +Samassa Totila lähti ajamaan häntä takaa ja olisi voinut helposti +pistää hänet selkäpuolelta keihäällään kuoliaaksi. + +Kovasti kiljaisten longobardit riensivät kuninkaansa pojan avuksi. + +Mutta Totila heilautti keihäänsä kädessään ympäri ja antoi sen tylpällä +kädensijalla vastustajalleen sellaisen töytäyksen vasempaan kylkeen, +että tämä lensi ratsunsa selästä maahan oikealle puolelle. + +Levollisesti Totila ratsasti sitten rintamansa luo heiluttaen +keihästään. + +Alboin nousi äkkiä hevosensa selkään ja teki sitten joukkonsa +etunenässä hyökkäyksen goottien heikkoa rintamaa vastaan. + +Mutta ennen yhteentörmäystä kuningas huusi: + +"Paetkaa, paetkaa kaupunkiin." + +Hän pyöräytti hevosensa ja ajoi täyttä karkua Capraeta kohti. + +Hänen ratsumiehensä seurasivat häntä. + +Alboin hämmästyi. + +Mutta hän huusi pian: + +"Se on pakoa. Se ei voi olla muuta. Tuolla ne jo rientävät portista +sisään. + +"Niin, ratsastustaito ja tosi taistelu ovat kaksi aivan eri asiaa. + +"Seuratkaa heitä, sutoseni! Ajakaa heitä takaa kaupunkiin saakka." + +He ajoivat Capraeta kohti, työnsivät pohjoisportin, jonka pakenevat +olivat sulkeneet, mutta eivät lukinneet, auki ja laskivat täyttä neliä +pitkää pääkatua myöten eteläportille, josta viimeiset gootit juuri +katosivat. + +Narses oli koettanut pysytellä seisaallaan kantotuolissaan nähdäkseen +tarkkaan mieltäkiinnittävän näytelmän. + +"Pysähtykää", huusi hän vimmoissaan, "pysähtykää! Puhaltakaa tuubaa! +Puhaltakaa peräytymismerkki! Peräytymismerkki! + +"Tuo oli maailman kömpelöin ansa, mutta Alboin tietysti luuli, että se +_täytyy_ olla totta, kun joku hänen edessään pakenee." + +Torvet saivat puhaltaa turhaan. + +Gootteja takaa-ajavien longobardien voittohuudot tukahduttivat torvien +äänet. + +Vaikka he olisivat kuulleetkin merkin, olisivat he sitä halveksineet. + +Ähkyen Narses istuutui nähdessään longobardien viimeisten rivien +katoavan Capraen porttien sisäpuolelle. + +"Ah", huokasi hän, "minun täytyy avoimin silmin nyt tehdä tyhmyys. + +"En voi sallia heidän tuhoutuvan tyhmyytensä vuoksi, vaikka he sen +kyllä ansaitsisivat. Minä tarvitsen vielä heitä. + +"Eteenpäin siis tyhmyyden nimessä. He ovat jo kai puoliksi tuhotut, +ennenkuin me joudumme avuksi. + +"Eteenpäin Cethegus, Anzalas ja Liberius. Eteenpäin isaurilaiset, +armenialaiset ja illyrialaiset. Capraeta kohti. + +"Mutta ottakaa huomioon! Kaupunki ei voi olla tyhjä. Se on loukku, +johon seuraamme noita nautoja avoimin silmin. + +"Kantotuolini seuraa teitä. Mutta en pysy enää pystyssä." + +Hän nojautui väsyneenä patjoille. + +Hiljainen puistatus, joka aina johtui mielenliikutuksesta, vavahdutti +häntä. + +Pikamarssissa Cetheguksen ja Liberiuksen jalkamiehet riensivät +kaupunkia kohti. Molemmat päälliköt olivat ratsain. + +Sillä välin pakenevat ja takaa-ajajat olivat rientäneet pienen +kaupungin läpi. Viimeisetkin longobardit olivat jo Caprean porttien +ulkopuolella. Etumaiset olivat Alboinin kanssa jo saapuneet siihen Via +Flaminian kohtaan, jossa kukkulat kohosivat molemmilla puolilla. + +Kuningas pakeni vielä hevosen pituuden. + +Hän pysähtyi sitten, kääntyi ja antoi merkin. + +Hänen rinnallaan ratsastava Adalgot puhalsi torveensa. + +Silloin Taginaen pohjoisportista Torismut ilmestyi keihäsmiehineen ja +kaksoisväijytyksestä riensivät metallitorvien kaikuessa korsikalaisen +persialaisratsumiehet tielle. + +"Nyt kääntykää, gootit. Eteenpäin hyökkäykseen. Voi petettyjä!" + +Alboin katseli neuvottomana kaikille kolmelle taholle. + +"Näin pahassa paikassa emme ole koskaan ennen olleet, sutoseni", sanoi +hän. + +Hän kääntyi erästä persialaisten johtajaa vastaan, jolla oli päässä +avonainen kultakypärä ja joka ajoi suoraan häntä kohti. + +He olivat jo aivan lähekkäin. + +Silloin kultakypärä huusi: + +"Käänny, longobardi! _Tuolla_ ovat yhteiset vihollisemme. + +"Alas gootit." + +Hän iski samalla kuoliaaksi gootin, joka uhkasi Alboinia. + +Persialaiset ratsumiehet ajoivat molemmilta puolin heidän edelleen ja +hyökkäsivät hämmästyneiden goottien kimppuun. + +Silmänräpäyksen nämä katselivat neuvottomina asiain kulkua. + +Mutta kun he huomasivat, ettei tämä ollutkaan erehdys, -- että väijytys +koskikin heitä eikä longobardeja --, alkoivat he huutaa: + +"Petos, petos! Kaikki on hukassa!" + +Samalla he käänsivät hevosensa ja lähtivät tällä kertaa todenteolla +pakenemaan Taginaeta kohti raastaen kaikki mukanaan ja ratsastaen +kumoon oman jalkaväkensä, joka juuri tuli portista ulos. + +Kuninkaankin kasvoilta katosi veri, kun hän huomasi korsikalaisen +käyvän yhdessä longobardien kanssa goottien kimppuun. + +"Niin, tämä on petosta", huusi hän. "Haa, tiikeri! kuolema hänelle!" + +Ja hän karautti korsikalaista kohti. + +Mutta ennenkuin hän pääsi tämän kimppuun, ehti tielle kuninkaan ja +korsikalaisen väliin persialainen Isdigerd, joka oli rynnännyt +joukkoineen vasemmalta. + +"Kuningasta kohti", huusi hän miehilleen. "Kaikki keihäät kuningasta +kohti. + +"Tuota valkoista kohti, jolla on joutsenkypärä! Kaikki häntä kohti." + +Keihäspilvi suhahti ilmassa. + +Kuninkaan kypärä vaipui alas keihästen painosta. + +Silloin korsikalainenkin jo kaukaa tunsi kuninkaan komean vartalon. + +"Hän se on! Minun täytyy saada hänen sydänverensä." + +Hän raivasi itselleen tien Isdigerdin ja omien ratsumiestensä lomitse. + +Kiukustuneet ratsumiehet olivat vain muutaman hevosenpituuden päässä +toisistaan. + +Sitä ennen Totila kaatoi Isdigerdin. + +Kuninkaan keihäs tunkeutui hänen kaulansa läpi ja hän putosi kuolleena +hevosensa selästä maahan. + +Pian Totila ja Furius syöksyivät yhteen. + +Korsikalainen kohotti jo heittokeihäänsä. Hän tähtäsi kuninkaan +suojattomiin kasvoihin. + +Mutta äkkiä katosivat loistava joutsenkypärä ja valkea vaippa. + +Kaksi heittokeihästä oli sattunut hänen valkoiseen ratsuunsa ja samalla +oli yksi keihäs tunkeutunut kilven läpi haavoittaen pahasti vasenta +kättä. + +Ratsu ja mies kaatuivat. + +Hurjasti huutaen Isdigerdin persialaiset riensivät paikalle. + +Furius ja Alboin kannustivat myös hevosiaan. + +"Säästäkää kuninkaan henki! Ottakaa hänet vangiksi! Hän on säästänyt +minun henkeni", huusi Alboin. + +Hän oli tullut hyvin liikutetuksi, kun Gisulf kertoi, että kuningas oli +sysätessään hänet satulasta vaihtanut keihään kärjen kädensijaan. + +"Ei, kuolema kuninkaalle", huusi Furius. + +Hän oli jo aivan vieressä ja heitti keihäänsä haavoittunutta kuningasta +kohti, jota Aligern parhaillaan nosti prefektin ratsun selkään +viedäkseen hänet pois taistelusta. + +Korsikalaisen ensimmäisen keihään Julius torjui Tejan kilvellä. + +Furius pyysi toisen heittokeihään ja tähtäsi sen kuningasta ympäröivään +ryhmään. Arsakidi Phoza koetti torjua sitä, mutta se lensi kilven ja +panssarin läpi hänen sydämeensä. + +Silloin aikoi Furius, joka oli jo päässyt aivan lähelle, iskeä +pitkällä, käyrällä miekallaan kuningasta. + +Mutta korsikalainen putosi satulasta, ennenkuin isku sattui. + +Apulian nuori herttua oli iskenyt häntä kaikin voimin rintaan lipun +varrella. + +Varsi katkesi sysäyksestä. + +Nyt uhkasi vaara Adalgotia sekä Totilan lippua -- Valerian ja hänen +hurskaan joukkonsa taiteellista, kallista teosta. + +Kaikki ratsumiehet kävivät näet rohkean, nuoren lipunkantajan kimppuun. +Longobardi Gisulf iski kirveellään lipun varteen, joka nyt meni aivan +säpäleiksi. + +Adalgot repäisi silloin lipun irti särkyneestä varresta ja kätki +kankaan vyöhönsä. + +Alboinkin oli ehtinyt paikalle ja huusi: + +"Antaudu vangikseni, goottikuningas, minulle, kuninkaan pojalle." + +Samassa Aligern oli saanut kuninkaan nostetuksi prefektin ratsun +selkään. Hän kääntyi longobardia kohti. + +Tämä aikoi estää kuninkaan paon tappamatta silti kuningasta. Hän +kumartui alaspäin ja heitti keihäänsä ratsua kohti, jonka lapaan se +sattuikin. + +Mutta samalla hetkellä Aligern iski miekallaan hänen siipikypäräänsä. +Longobardi putosi taintuneena satulasta. + +Siten Adalgot, Aligern ja Julius -- saatettuaan johtajat vaarattomiksi +-- saivat aikaa kuninkaan taistelusta viemiseen. He menivät Taginaen +pohjoisportille. + +Täällä kreivi Torismut oli järjestänyt uudelleen keihäsmiestensä rivit. + +Kuningas olisi ryhtynyt johtamaan taistelua, mutta hän pysyi tuskin +pystyssä. + +"Torismut", sanoi hän, "sinä puolustat Taginaeta. Caprae lienee jo +vihollisen käsissä. Pikalähetti käskeköön Hildebrandin peräytymään koko +sivustoineen tänne. Hänen on puolustettava Roomaan vievää tietä millä +hinnalla hyvänsä. + +"Tejan sivusta on jo täydessä taistelussa, kuten olen huomannut. -- +Paluumatkamme suojaaminen -- se on viimeinen toivomme." + +Hän pyörtyi. + +Kreivi Torismut lupasi: + +"Puolustan miehineni Taginaeta viimeiseen veripisaraan saakka. + +"Ratsumiehistä ei ainoakaan pääse tänne, ei persialaisista eikä +longobardeista. Minä puolustan kuninkaan henkeä ja suojaan paluumatkaa +niin kauan kuin voin kättäni liikuttaa. + +"Saattakaa hänet pois täältä -- tuonne vuorelle luostariin -- mutta +liikkukaa nopeasti -- sillä Capraen eteläportista lähenee jo ratkaisu +-- Narseksen jalkaväki ja katsokaa tuonne -- prefekti Cethegus ja +isaurilaiset. + +"Caprae ja jousimiehemme ovat hukassa." + +Niin ne olivatkin. + +Visand ei ollut -- kuninkaalta saamansa käskyn mukaan -- puolustanut +Capraeta, vaan laskenut Cetheguksen ja Liberiuksen joukot kaupunkiin. + +Vasta sitten, kun he olivat kaupungissa, hän alkoi taistelun ja lähetti +samalla tuhat miestä Via Flaminialle estämään longobardien paluumatkaa +Capraen läpi. + +Mutta kun väijyksissä olleet persialaiset hyökkäsivätkin goottien +eivätkä longobardien kimppuun, kun Alboin ja Furius yhdessä tuhosivat +tai hajoittivat vähälukuisen goottien ratsujoukon ja kun hyökkäys +Taginaesta päin jäi tekemättä -- tuhosi suunnaton ylivoima goottilaiset +jousimiehet ensin Capraessa ja sitten Via Flaminialla Capraen ja +Taginaen välillä. + +Visand itse pääsi kuin ihmeen kautta haavoittuneena Taginaehen +ilmoittamaan miestensä täydellisestä tuhosta. + +Narseksen kantotuoli saapui Capraehen. Illyrialaiset alkoivat +hyökkäyksen Taginaeta vastaan. Kreivi Torismut puolustautui sankarin +tavoin. Hän taisteli veljiensä peräytymismahdollisuuden puolesta. + +Hän sai avukseen muutamia tuhansia miehiä, jotka olivat tulleet +rientomarssissa Hildebrandin sivustalta. + +Suurimman osan joukoistaan vanha asemestari vei Taginaen eteläpuolelle +ja sijoitti ne Roomaan vievän tien varsille. + +Juuri kun hyökkäys Tagiaeta vastaan alkoi, Cethegus tapasi Furiuksen ja +Alboinin, jotka olivat jo toipuneet saamistaan iskuista. + +Cethegus oli saanut tietää korsikalaisen ratkaisevan osan taistelussa. + +Hän pudisti tämän kättä. + +"Katsos vain, Furius ystäväni. + +"Vihdoin sinäkin olet oikealla puolella -- barbaarikuningasta vastaan." + +"Hänen ei pidä päästä elävänä tästä taistelusta", sähisi korsikalainen. + +"Mitä? Kuinka? Vieläkö hän on elossa? Luulin hänen jo kaatuneen", sanoi +Cethegus. + +"Ei hän ole kuollut. + +"Hän haavoittui kyllä, mutta hänet saatettiin pois taistelusta." + +"Olet oikeassa", sanoi Cethegus. "Hän ei saa elää. + +"Se on tärkeämpää kuin Taginaen valloitus. Sen urotyön voi Narseskin +hyvin suorittaa kantotuolistaan käsin. + +"Heitä on seitsemänkymmentä seitsemää vastaan. + +"Työhön, Furius, miksi ratsumiehesi seisovat joutilaina?" + +"Konit eivät pääse muureille." + +"Eivät pääsekään, mutta kai ne osaavat uida. + +"Eteenpäin! Anna minulle kolmesataa ja ota itse kolmesataa. + +"Kaupungin ympäri kulkee kaksi tietä, toinen oikealta, toinen +vasemmalta puolen jokea. -- Ei, gootit ovat repineet sillat. Ajakaamme +häntä siis takaa läpi Clasiuksen ja Sibolan. + +"Kuningas on siis varmasti haavoittunut -- voiko hän vielä taistella?" + +"Tuskin." + +"Siinä tapauksessa hän on paennut Taginaen läpi Roomaan tai --" + +"Ei, morsiamensa luo hän on paennut", huudahti korsikalainen. "Varmasti +hän on mennyt Valerian luo luostariin. Haa, minä pistän hänet +kuoliaaksi Valerian sylissä. + +"Liikkeelle, persialaiset, seuratkaa minua! Kiitos, prefekti! + +"Ota sinä niin monta ratsumiestä kuin tahdot. Lähde sinä oikealle. + +"Minä lähden vasemmalle päin, sillä luostariin vie kaksi tietä." + +Hän lähtikin heti vasemmalle ja katosi prefektin näkyvistä. + +Cethegus puhutteli jäljelle jääneitä ratsumiehiä persiankielellä ja +pyysi heitä seuraamaan itseään. + +Sitten hän ratsasti Liberiuksen luo ja sanoi tälle: + +"Minä menen ottamaan barbaarikuninkaan vangiksi." + +"Mitä? Vieläkö hän elää. Riennä sitten." + +"Valloita sinä sillä välin Taginae", jatkoi prefekti, "jätän +isaurilaisia sinun käytettäväksesi." + +Hän karautti oikealle Syphaxin ja kolmen sadan persialaisen seuraamana. + +Sillä välin haavoittuneen kuninkaan ystävät olivat saattaneet hänet +Taginaen läpi pieneen pinjametsikköön tien varrelle, missä hän joi +eräästä lähteestä ja virkistyi siitä melkoisesti. + +"Julius", virkkoi hän, "riennä Valerian luo ja sano hänelle, että +taistelu on menetetty, mutta ei valtakunta eikä toivo. + +"Minä ratsastan hiukan voimistuttuani Hyvien toivon-vuorelle. Sinne +saapuvat myöskin Teja ja Hildebrand työnsä suoritettuaan, + +"Mene, minä pyydän. Lohduta rakasta Valeriaani ja saata hänet +luostarista luokseni Hyvien toivon-vuorelle. + +"Etkö tahdo sitä tehdä? Siinä tapauksessa ratsastan itse luostariin +jyrkkää rinnettä ylös. Ota nämä sentään yltäni." + +Julius ei olisi mielellään eronnut haavoittuneesta kuninkaasta. + +"Irroita kypäräni ja vaippani, ne ovat niin painavat", pyyteli tämä. + +Julius irroitti ne molemmat. + + + + +KOLMASKYMMENESKAHDEKSAS LUKU. + + +Silloin munkin päähän välähti ajatus. + +Olivathan he -- dioskurit -- kerran ennenkin vaihtaneet vaatteita. + +Olihan kerran ennenkin murhaajan teräs kääntynyt sen vuoksi Totilasta +häneen. + +Hän teki nopeasti päätöksensä. + +Heitä tietysti ajettaisiin takaa. Hän oli kuulevinaan kavioiden +kapsetta. + +Aligern oli mennyt metsän reunaan tähystelemään, ja Adalgot piti +kuninkaan päätä sylissään. + +"Niin, siellä he ovat", huusi Aligern palattuaan toisten luo. +"Persialaiset ratsumiehet lähestyvät kahdelta taholta tätä paikkaa." + +"Riennä sitten, Julius", pyysi Totila, "ja pelasta Valeria Tejan luo." + +"Minä riennän, ystäväni! Näkemiin!" + +Hän puristi kuninkaan kättä. + +Sitten hän nousi Pluton selkään -- häh otti tämän haavoittuneen ratsun +ja jätti kuninkaalle oman, täysissä voimissa olevan hevosensa. + +Totilan huomaamatta hän pani nopeasti päähänsä joutsenkypärän, heitti +hartioilleen valkoisen, veren tahraaman vaipan ja ajaa karautti ulos +metsästä suunnaten matkansa luostaria kohti. + +"Tämä tie", tuumi hän itsekseen, "on aivan avonainen, sitä vastoin +Numan haudalle johtava tie kulkee metsän läpi ja viinitarhojen lomitse. + +"Kenties vainoojat kääntyvät minua kohti ja hän pääsee pakoon." + +Hän oli arvannut oikein. + +Tuskin hän oli päässyt metsiköstä näkyvälle paikalle ja alkanut +ratsastaa vuorta ylös, kun hän huomasi ratsumiesten, jotka olivat +kiertäneet Taginaen, rupeavan ajamaan häntä takaa. + +Saadakseen takaa-ajajat niin kauas kuninkaasta kuin mahdollista ja +pitääkseen vihollisia niin kauan kuin mahdollista harhaluulossaan, hän +pakotti ratsunsa nopeaan juoksuun. + +Mutta ratsu oli haavoittunut. + +Se kulki vaivalloisesti kivistä, jyrkkää rinnettä ylös. + +Takaa-ajajat tulivat lähemmäksi. + +"Onko tuo kuningas?" + +"On." + +"Ei, tuo ei ole kuningas. Tuo on liian pienikasvuinen", virkkoi +persialaisten päällikkö, joka ratsasti etumaisena. + +"Ja pakenisiko hän yksin?" + +"Se on tietysti kaikkein viisainta," arveli päällikkö. + +"Varmasti tuo on hänen joutsenkypäränsä." + +"Tuo on hänen vaippansa." + +"Mutta hänhän ratsasti valkoisella hevosella", tuumi päällikkö. + +"Niin, alussa", virkkoi eräs ratsumiehistä. "Mutta kun se kaatui +keihään iskusta, nostettiin hänet -- seisoin aivan vieressä -- tämän +ratsun selkään." + +"Hyvä", huudahti päällikkö, "sinä olet oikeassa. Minä tunnen tuon +ratsun." + +"Se on jalo eläin. Tuolla tavalla se menee vuorta ylös, vaikka se on +haavoittunut." + +"Niin, se on jalo. Tuo ratsu seisahtuukin. Katsokaa tarkasti: + +"Seis, Pluto! Polvillesi!" + +Vapisten ja korskuen viisas, uskollinen ratsu pysähtyi lyönneistä ja +kannuksen iskuista huolimatta ja laskeutui hitaasti polvilleen. + +"On turmiollista ratsastaa prefektin hevosella, barbaari! + +"Tuossa on! Tämä on Forumista, tämä Kapitoliumista ja tämä +Juliuksesta." + +Raivoissaan prefekti singahutti kolme heittokeihästä, omansa ja kaksi +Syphaxin keihästä, jotka hän riisti tämän kädestä, pakenevan selkään +sellaisella voimalla, että ne tunkeutuivat läpi ruumiin. + +Sitten hän hyppäsi maahan, paljasti miekkansa ja repi maahan +pudonneelta kypärän päästä. + +"Julius", huusi hän kauhuissaan. + +"Sinäkö, Cethegus?" + +"Julius, sinä et saa kuolla." + +Intohimoisella kiireellä hän rupesi tukkimaan verta vuotavia haavoja. + +"Jos rakastat minua", virkkoi kuoleva, "niin pelasta hänet -- pelasta +Totila." + +Lempeät silmät sulkeutuivat ainaiseksi. + +Cethegus kuunteli sydämen lyöntiä. Hän painoi korvansa veriseen +rintaan. + +"Loppu", sanoi hän soinnuttomalla äänellä. + +"Manilia! + +"Sinua minä olen rakastanut -- Julius. + +"Sinä kuolit _hänen_ nimensä huulillasi. + +"Kaikki on lopussa", sanoi hän sitten vimmoissaan. + +"Viimeisen siteen, joka minua kiinnitti ihmisrakkauteen, katkaisin itse +ilkkuvan, vihamielisen sattuman oikusta. + +"Se olikin viimeinen heikkouteni. + +"Nyt, ihmisyys, olet minulle kuollut. + +"Nostakaa hänet jalon ratsun selkään. Se olkoon viimeinen tehtäväsi, +Pluto. Viekää hänet sitten -- tuolla ylhäällä vuorella on kappeli -- +viekää hänet sinne ja käskekää pappien juhlallisesti haudata hänet. + +"Sanokaa siellä ylhäällä, että hän kuoli munkkina -- hän kuoli +ystävänsä puolesta. Hän ansaitsee kristillisen hautauksen. + +"Mutta minä menen", huudahti hän peloittavan näköisenä, "hakemaan vielä +kerran käsiini hänen ystävänsä. Minä yhdistän heidät -- iäksi." + +Hän nousi ratsunsa selkään. + +"Minne", kysyi Syphax. "Takaisinko Taginaehen?" + +"Ei! Tuonne metsikköön! Hän on siellä piilossa, sillä Julius tuli +sieltä." + + * * * * * + +Tämän välikohtauksen aikana kuningas oli hiukan tointunut ja +voimistunut. Hän lähti Juliuksen hevosella ratsastaen Adalgotin, +Aligernin ja muutamien ratsumiesten seuraamana metsästä, jonka +itäreunaa pitkin tie kulki kappelikukkulalle. + +He näkivät jo kappelin valkoiset muurit kääntyessään metsätieltä. + +Mutta silloin käheä huuto kuului etelästä, heidän oikealta puoleltaan. + +Heitä vastaan riensi kentän yli Clasiuksesta päin voimakas +ratsumiesjoukko. + +Kuningas tunsi joukon johtajan. + +Ennenkuin hänen seuralaisensa ehtivät joutua väliin, oli hän +kannustanut ratsuaan, laski keihäänsä tanaan ja syöksyi vihollista +vastaan. + +Molemmat päälliköt syöksähtivät yhteen kuten kaksi ukkospilveä. + +"Ylpeä barbaari!" + +"Kurja petturi!" + +Molemmat kaatuivat ratsuiltaan. + +He olivat karanneet toistensa kimppuun sellaisella raivolla, ettei +kumpikaan ajatellut itsensä suojaamista, vaan ainoastaan toisen +tuhoamista. + +Furius Ahalla kaatui ratsultaan kuolleena, sillä kuningas oli heittänyt +keihäänsä sellaisella voimalla, että se tunkeutui kultakilven ja +panssarin läpi suoraan sydämeen. Keihään varsi katkesi iskusta. + +Mutta kuningaskin vaipui kuolevana Adalgotin syliin. Korsikalaisen +keihäs oli sattunut hänen rintaansa aivan kaulan luona. + +Adalgot repäisi Valerian sinisen lippukankaan vyöstään ja koetti sillä +hillitä verivirtaa. + +Turhaan. + +Lipun helakka sini muuttui äkkiä tummanpunaiseksi. + +"Gothia", huoahti kuningas vielä, "Italia -- Valeria!" + +Samalla hetkellä, ennenkuin epätasainen taistelu pääsi alkuunkaan, +Alboin saapui longobardiratsumiehineen paikalle. + +Hän oli lähtenyt korsikalaisen mukana, sillä hän ei halunnut olla +joutilaana taistelun riehuessa Taginaen muurien edustalla. + +Ääneti, totisena, liikutettuna longobardiruhtinas katseli kuninkaan +ruumista. + +"Hän lahjoitti minulle henkeni -- minä en saanut pelastetuksi hänen +henkeään", sanoi hän totisena. + +Eräs hänen ratsumiehistään osoitti vainajan komeata asevarustusta. + +"Ei", virkkoi Alboin, "kuninkaallinen sankari on haudattava +kuninkaallisessa komeudessaan." + +"Tuolla ylhäällä kalliolla, Alboin", sanoi Adalgot surullisena, "on +häntä jo kauan odottanut morsian ja -- hänen itsensä valitsema hauta." + +"Viekää hänet sinne. Minä suon vapaan pääsyn jalolle ruumiille ja +jaloille kantajille. + +"Ratsumiehet, seuratkaa minua takaisin taisteluun." + + + + +KOLMASKYMMENESYHDEKSÄS LUKU. + + +Mutta taistelu oli jo lopussa. Sen saivat Alboin ja prefekti kuulla +hämmästyksekseen saapuessaan takaisin Taginaen luo. + +Kun prefekti oli saapunut pohjoispuoleiseen pinjametsikköön ja aikoi +lähteä seuraamaan kuninkaan jälkiä, saavutti hänet Liberiuksen lähetti, +joka vaati häntä palaamaan heti. Narses kuului olevan tiedottomana ja +suuri vaara vaativan pikaista päätöksen tekoa. + +Narses tiedottomana -- Liberius neuvottomana, varmaksi luultu voitto +vaaranalainen. Se oli tärkeämpää kuin mahdollisuus antaa kuolinisku +puolikuolleelle kuninkaalle. + +Cethegus ajoi täyttä karkua Taginaehen samaa tietä kuin oli tullutkin. + +Täällä Liberius tuli häntä vastaan ja sanoi: + +"Liian myöhään. Olen jo järjestänyt asian yksin myöntyen vaatimukseen. +Aselepo on päätetty ja goottien jäännökset peräytyvät." + +"Mitä", huusi Cethegus, joka olisi mielellään tuhonnut kaikki gootit +rakkaansa hautajaisiksi, "aselepoko? Peräytyvätkö gootit? + +"Missä on Narses?" + +"Hän makaa tajuttomana kantotuolissaan saatuaan ankaran vetotaudin. Hän +säikähtyi ja hämmästyi eikä ihmekään." + +"Mitä täällä on tapahtunut? Kerro, ihminen." + +Liberius kertoi lyhyesti, että he olivat suurin uhrauksin -- sillä nuo +keihäsgootit seisoivat kuin muuri -- tunkeutuneet Taginaehen, joka +heidän täytyi valloittaa talo talolta, huone huoneelta. + +"Tuuma tuumalta", päätti Liberius kertomuksensa, "täytyi meidän hakata +palasiksi heidän johtajansa, joka tapettuaan Anzalaan asettui +ensimmäiseen muurinaukkoon. Me emme päässeetkään siitä paikasta +kaupunkiin." + +"Mikä hänen nimensä oli", kysyi Cethegus, "toivoakseni kreivi Teja." + +"Ei, kreivi Torismut. -- Kun olimme puolitiessä verityötämme ja Narses +aikoi juuri kannattaa itsensä kaupunkiin, kohtasi hänet Taginaen +portilla haavoittunut Zeuxippos, joka saapui lähettiläänä vasemmalta +siiveltämme -- sitä ei enää ole olemassakaan -- goottien saattamana." + +"Kuka oli --?" + +"Hän, jonka äsken mainitsit -- kreivi Teja. Hän oli nähnyt tai saanut +tietää, että heidän keskusrintamaansa uhattiin ja että kuningas oli +haavoittunut. + +"Silloin hän -- huomattuaan, ettei hän enää mitenkään ehdi muuttamaan +ratkaisua Taginaen luona -- teki rohkean, epätoivoisen päätöksen. + +"Hän luopui äkkiä lujasti varustetusta asemastaan vuorilla ja hyökkäsi +häntä vastaan olevan vasemman siipemme kimppuun, joka hitaasti lähestyi +vuorta ylöspäin hänen joukkoaan vastaan. + +"Hän voitti sivustamme heti ensi yrityksellä, ajoi pakenevia takaa +leiriin saakka ja otti siellä vangiksi kymmenentuhatta miestä sekä +päällikkömme Oresteen ja Zeuxippoksen. + +"Hän lähetti Zeuxippoksen sidottuna goottien mukana Narseksen luo +todistamaan tapahtumasta ja vaati neljänkymmenenkahdeksan tunnin +aselepoa." + +"Mahdotonta", huusi Cethegus. + +"Muussa tapauksessa hän tappaisi kaikki kymmenentuhatta vankia +päällikköineen. Hän oli vannonut sen." + +"Entä sitten", sanoi Cethegus. + +"Sinusta mahtaa asia olla samantekevää, roomalainen. Mitäpä sinä +välität kymmenestätuhannesta meikäläisestä. Mutta Narses välittää. +Pelästyttävä uutinen, vaikean päätöksen tekeminen lannistivat hänet. +Hän sai ankaran taudinkohtauksen. + +"Kaatuessaan hän ojensi päällikönsauvan minulle ja minä tietysti +suostuin heti vaatimukseen --." + +"Tietysti. + +"Pylades tahtoi pelastaa Oresteen", huudahti Cethegus kiukuissaan. + +"Ja samalla kymmenentuhatta miestä keisarillista sotaväkeä." + +"Minua ei tuo sopimus sido", huusi Cethegus, "minä käyn heidän +kimppuunsa." + +"Sitä et saa tehdä. Teja on ottanut mukaansa panttivankeina suurimman +osan miehistöä ja kaikki päälliköt. Hän surmaa ne heti, kun ensimmäinen +nuoli lentää heitä vastaan." + +"Surmatkoon vain. Käyn sittenkin heidän kimppuunsa." + +"Saathan nähdä, seuraavatko bysanttilaiset sinua. Ilmoitin heti +sinunkin joukollesi Narseksen käskyn, sillä minä olen nyt Narses." + +"Sinä olet kuoleman oma, kun Narses tulee tajuihinsa." + +Mutta Cethegus huomasi, ettei hän olisi voinut yksistään +palkkasotureineen mitään gooteille, jotka olivat koonneet joukkojensa +jäännökset -- molemmat siivet -- varustettuun paikkaan. + +Teja oli vetäytynyt vankeineen luostari- ja kappelikukkuloiden yli Via +Flaminialle, jonne Hildebrandinkin sivusta oli päässyt verraten eheänä. + +Johanneksen kiertoliikettä olivat ensin hidastuttaneet molemmat joet ja +sen teki kokonaan tyhjäksi aselepo. + +Kostonhimoisena Cethegus odotti Narseksen toipumista, sillä hän toivoi, +ettei tämä hyväksyisi edustajansa tekemää sopimusta. + + + + +NELJÄSKYMMENES LUKU. + + +Sillä välin Teja ja Hildebrand olivat saapuneet kumpikin sivustaltaan +Numan hautakummulle, jonne haavoittunut kuningas oli viety. + +He eivät tienneet viimeisiä tapahtumia. + +He laativat kukkulan juurella yhteisen suunnitelman, jonka aikoivat +esittää kuninkaalle. Heidän mielestään oli nopeasti peräydyttävä +aselevon turvin etelää kohti. + +Mutta kun he saapuivat kukkulalle, kohtasi heitä surullinen näky. + +Ääneen itkien Adalgot riensi Tejaa vastaan ja talutti hänet Numan +sarkofagille, jota muratti ympäröi. + +Siinä kuningas Totila lepäsi kilvellään. Kuoleman vakava majesteetti +oli luonut jaloille kasvoille pyhyyden sädekehän, joka oli vielä paljon +kauniimpi sitä iloista hohdetta, joka aina elon aikana oli näillä +kasvoilla säteillyt. + +Hänen vasemmalla puolellaan lepäsi kaarevassa kansilevyssä, joka oli +aikoja sitten nostettu sarkofagin päältä, Julius. + +Molempien dioskurien yhdennäköisyys ilmeni entistä enemmän nyt, kun +kuolema oli laskenut varjonsa molempiin. + +Ystävysten välille Goto ja Liuta olivat peittäneet kolmannen +ihmisolennon. + +Matalalla multakummulla lepäsi, jalo pää näkyvissä, roomalaisnainen +Valeria. + +Hänet oli kutsuttu läheisestä luostarista Numan kukkulalle ottamaan +vastaan haavoittunutta sulhastaan. + +Kun Adalgot ja Aligern kantoivat hitaasti leveälle kilvelle lasketun +kuninkaan kukkulalle, hän oli huokaisematta, itkemättä heittäytynyt +kilvelle. + +Ennenkuin kumpikaan ehti sanoa mitään, huudahti hän: + +"Minä tiedän -- hän on kuollut." + +Hän oli vielä auttanutkin heitä ruumiin asettamisessa Numan +sarkofagiin. + +Sitten hän oli hiljaisella äänellä, kyynelettömin silmin lausunut: + + "Etkö sä nää, miten kaunis on, miten ylväs Akilleus? + Siksipä häntä nyt vartoo kuolo ja sallimus synkkä. + Taistelun pauhussa nyt hänet turmion isku jos kohtais, + Keihäs heitetty tai läpi ilman kiitävä nuoli." + +Tämän jälkeen hän veti levollisesti, kiirehtimättä vyöstään tikarin ja +lausui: + +"Ota nyt sieluni, kristittyjen ankara Jumala. Näin minä täytän +lupaukseni." + +Sitten roomalaisneito painoi terävän tikarin sydämeensä. + +Cassiodorus kulki rukoillen, syvästi liikutettuna -- kyyneleet valuivat +pitkin hänen arvokkaannäköisiä kasvojaan valkoiselle parralle -- +ruumiin luota toisen luo. Kädessä hänellä oli siunatusta seetripuusta +tehty pieni risti. + +Luostarin hurskaat naiset, jotka olivat seuranneet Valeriaa, veisasivat +juhlallisen, yksinkertaisen virren. Vähitellen koko kukkula täyttyi +sotilailla, jotka aselevon vuoksi olivat voineet lähteä päällikköjensä +mukana. + +Päällikköjen joukossa olivat myöskin kreivi Visand ja Markja. + +Ääneti Teja oli kuunnellut itkevän Adalgotin kertomusta. + +Sitten hän meni kuninkaan ruumiin luo. + +Ääneti, kuivin silmin hän laski panssaroidun oikean kätensä kuninkaan +haavalle, kumartui ja kuiskasi kuolleelle: + +"Minä tahdon täydentää työsi." + +Sitten hän meni eräälle maatuneella haudalla kasvavan korkean puun +juurelle ja lausui pienelle joukolle, joka liikutettuna ja ääneti +seisoi vainajien ympärillä: + +"Goottisankarit. Taistelu on menetetty. Valtakunta on hukassa. + +"Jos joku teistä tahtoo mennä Narseksen luo ja myöntyä keisarin +alamaiseksi, niin menköön. En pidätä ketään. + +"Minä puolestani aion jatkaa taistelua loppuun saakka. + +"En taistele voittaakseni, vaan saadakseni sankarikuoleman. + +"Se, joka aikoo menetellä samoin kuin minä, jääköön tänne. + +"Te jäätte kaikki. Hyvä on." + +Silloin Hildebrand lausui: + +"Kuningas on kuollut. + +"Gootit eivät osaa taistella ilman kuningasta, vaikka he kuolemaakin +etsivät. + +"Atalarik -- Vitiges -- Totila -- Meillä on vain yksi mies, joka sopii +neljänneksi näiden jälkeen -- Teja, viimeinen, suurin sankarimme." + +"Minä rupean kuninkaaksenne", sanoi Teja. + +"Te ette saavuta minun johdollani elämän iloja, vaan kunniakkaan +kuoleman. + +"Hiljaa! Älkää tervehtikö minua iloisilla huudoilla eikä aseiden +kalskeella. + +"Se, joka tahtoo minua kuninkaakseen, tehköön samoin kuin minä." + +Hän taittoi puusta, jonka alla hän seisoi, oksan ja kiersi sen +kypäränsä ympärille. + +Ääneti muut seurasivat hänen esimerkkiään. + +Adalgot, joka seisoi häntä lähinnä, kuiskasi: + +"Oi, kuningas Teja. Sinä otit sypressin oksan. Sillähän seppelöidään +uhreiksi tuomitut." + +"Niin, Adalgot. Sinä sanoit totuuden. Kuolemaan vihin täten itseni", +lausui kuningas pyörähdyttäen miekkaansa päänsä ympäri. + + + + + + +SEITSEMÄS KIRJA + +TEJA + + + + +ENSIMMÄINEN LUKU. + + +Nopeasti goottikansan kohtalo lähenikin ratkaisuaan. + +Kivi vieri rotkoon. + +Kun Narses oli tullut tuntoihinsa ja saanut tietää, mitä hänen +tainnoksissa ollessaan oli tapahtunut ja tehty, hän käski vangita +Liberiuksen ja lähettää hänet Bysanttiin vastaamaan teostaan. + +"En silti tahdo väittää", sanoi hän uskotulleen Basiliskokselle, "että +Liberius olisi tehnyt väärän päätöksen. + +"Olisin itse tehnyt samoin. + +"Mutta olisin menetellyt niin muista syistä. + +"Hän tahtoi ennen kaikkea pelastaa ystävänsä ja samalla kymmenentuhatta +miestä. + +"Se oli virhe. Ne olisi pitänyt uhrata, kun ratkaisijana oli Liberius. + +"Sillä Liberius ei voinut olla täydellisesti selvillä sodan tilasta. + +"Liberius ei tiennyt, -- kuten Narses tietää -- että goottien +valtakunta oli tuomittu perikatoon tämän taistelun perästä. On aivan +saman tekevää, tapahtuuko lopullinen ratkaisu Taginaen vai Napolin +luona. Sen vuoksi saattoi nuo kymmenentuhatta pelastaa ja täytyikin +pelastaa." + +"Napolinko luona? Miksi ei Rooman luona? Etkö muista prefektin +peloittavia valleja? Etkö luule goottien rientävän Roomaan tehdäkseen +sen vallien takana kuukausimääriä sinulle vastarintaa?" + +"Roomasta on kyllä pidetty huolta, vaikka siitä eivät tiedä gootit eikä +Liberiuskaan. + +"Eikä sitä saa tietää aivan heti -- Cetheguskaan. Ole siis vaiti siitä +asiasta. Missä on nyt Rooman kaupunginprefekti?" + +"Hän riensi edeltäpäin voidakseen heti aselevon päätyttyä hyökätä +goottien kimppuun." + +"Oletko pitänyt huolta --" + +"Ole huoletta. + +"Hän aikoi ottaa mukaansa ainoastaan isaurilaisensa, mutta minä -- tai +oikeammin Liberius minun neuvostani -- annoin hänelle avuksi Alboinin +ja longobardit ja sinä tiedät --" + +"Niin", virkkoi Narses hymyillen, "suteni eivät päästä häntä +silmistään." + +"Mutta miten kauan --" + +"Niin kauan kuin häntä tarvitsen. Ei hetkeäkään kauemmin. + +"Tuo nuori kuninkaallinen ihmeiden tekijä makaa siis kilvellään. + +"Nyt saattaa Justinianus täydellä oikeudella käyttää kunnianimeä +'Gothicus' ja taas nukkua rauhallisesti. + +"Mutta tuskinpa hän -- Teodoran petetty leski -- enää koskaan voi +nukkua rauhallisesti." + +Molemmat päälliköt Teja ja Narses olivat siis samaa mieltä goottien +valtakunnan kohtalosta. + +Se oli hukassa. + +Capraen ja Taginaen luona oli jalkaväen paras osa kaatunut. + +Totila oli vienyt taisteluun kaksikymmentäviisituhatta miestä. + +Näistä ei pelastunut täyttä tuhatta. + +Molemmilla sivuistoillakin oli mieshukka melkoinen. + +Niinpä ei kuningas Tejalla ollutkaan enempää kuin kaksikymmentätuhatta +miestä, kun hän lähti peräytymään etelään päin pitkin Via Flaminiaa. + +Hänen kulkuaan jouduttivat herttua Guntariksen ja kreivi Grippan +johtaman pienen joukon avunpyynnötkin. Kaksi kertaa sitä suurempi +bysanttilaisjoukko oli näet laskenut maihin Rooman ja Napolin välillä, +johtajina Armatus ja Doroteos, ja käynyt sen kimppuun. + +Häntä pakotti kiiruhtamaan myöskin Narseksen kamala takaa-ajo aselevon +päätyttyä, sillä hän otti taas käytäntöön entisen kauhean +menettelytapansa, "kulkevan muurin" goottien hävittämiseksi. + +Kun longobardit ja Cethegus levähtämättä ajoivat gootteja takaa, +seurasi Narses heitä aivan hitaasti levittäen vasemmalle ja oikealle +kaksi kamalaa siipeä, jotka ulottuivat lounaassa suburbicarisesta +Tusciasta alkaen Tyrhenian mereen ja koillisessa Picenumin kautta +Jonian mereen saakka. + +Kaikkialla, missä muuri kulki pohjoisesta etelään ja lännestä itään, se +tuhosi tieltään kaiken goottien suvun. + +Tätä menettelytapaa helpotti suuressa määrässä se seikka, että +italialaiset rupesivat suurissa joukoin siirtymään goottien puolelta +bysanttilaisten puolelle. + +Lempeän kuninkaan sijaan, joka oli heidät voittanut puolelleen, oli +tullut synkkä ruhtinas, jonka nimeäkin pelättiin. + +Italialaiset eivät kuitenkaan siirtyneet siksi, että he olisivat +suosineet bysanttilaista hallitustapaa, vaan Narseksen ja keisarin +ankaruuden pelosta. Jokaista italialaista, joka piti barbaarien puolta, +uhattiin nimittäin kuolemalla. + +Ne italialaiset, jotka vielä palvelivat kuningas Tejan sotajoukossa, +luopuivat siitä ja riensivät Narseksen joukkoihin. + +Yhä useammin sattui, -- varsinkin Taginaen ratkaisevan taistelun +jälkeen -- että italialaiset naapurit, varsinkin ne, joiden oli +täytynyt luovuttaa gooteille kolmas osa tiluksistaan, ilmaisivat +goottilaiset uudisasukkaat "roomalaisille". + +Sellaisissa paikoissa, missä italialaisilla oli suuri ylivoima, he +murhasivat gootit tai luovuttivat ne vankeina Narseksen tyrheniläiselle +tai jonilaiselle laivastolle. + +Nämä seurasivat nimittäin hitaasti maasotajoukon marssia pitkin +Tyrhenian ja Jonian merien rannikkoja ja kuljettivat mukanaan +goottivangit. + +Linnat ja heikommin varustetut kaupungit -- Totilan oli täytynyt +vahvistaa pientä joukkoaan näistä kootuilla miehistöillä -- joutuivat +useimmiten italialaisten käsiin. + +Nämä hyökkäsivät nyt goottien kimppuun samoin kuin Totilan +valtaistuimelle noustua olivat hyökänneet bysanttilaisten kimppuun. + +Sillä tavoin vallattiin Narnia, Spoletum ja Perusium. + +Niissä paikoissa, missä gootit jaksoivat tehdä vastarintaa, +italialaiset ja bysanttilaiset alkoivat piirityksen. + +Narses kulki täten eteenpäin kuin mies, joka kulkee kädet levällään +kapeaa käytävää pitkin ja työntää edellään kaikki, jotka aikovat +häneltä kätkeytyä, tai kuin kalastaja, joka kahlaa puroa ylöspäin +nuottaa vetäen. Hänen taakseen ei jää kalan sukuakaan. + +Kauhuissaan kaikki gootit, jotka vielä saattoivat pelastua, pakenivat +vaimoineen ja lapsineen Narseksen rautaisen jyrän tieltä kuninkaan +sotajoukon luo, jonka turvissa pian oli paljon enemmän aseettomia kuin +sotilaita. + +Itägootit olivat taas ryhtyneet vaellukseen kuten sata vuotta sitten. +Mutta nyt Narseksen rautainen verkko oli heidän takanaan ja heidän +edessään meri yhä kapeammaksi käyvän niemen kärjessä. Eikä heillä ollut +ainoatakaan laivaa pakoaan varten. + + + + +TOINEN LUKU. + + +Sitä paitsi eittämätön välttämättömyys vähensi kamalalla tavalla +kuningas Tejan asekelpoisia miehiä. + +Heti aselevon päätyttyä Cethegus isaurilaisineen ja bysanttilaisine +joukkoineen, joissa oli saraseenilaisia ja herulilaisia ratsumiehiä +sekä Alboin longobardilaisine ratsumiehineen olivat ryhtyneet ankarasti +ahdistamaan pakenevia. + +Sotajoukon mukana kulkevat naiset, lapset ja vanhukset hidastuttivat +suuressa määrässä peräytymistä. Melkein joka yö täytyi senvuoksi uhrata +pienehkö joukko-osasto, joka pysähtyi johonkin sopivaan paikkaan ja +teki takaa-ajajille sitkeää, hurjanrohkeaa, toivotonta vastarintaa +hankkiakseen pääjoukolleen taas pitkän ennakkomatkan. + +Tuo julma, mutta ainoa käytettävissä oleva keino vaati milloin puoli +tuhatta miestä, milloin -- jos puolustusasema oli tavallista laajempi +-- suurempiakin uhreja. + +Kuningas Teja oli ilmoittanut tämän sotajoukolleen ennen "hyvien +toivon" vuorelta lähtöä. + +Sotilaat olivat vaieten suostuneet tuohon hirmuiseen keinoon. + +Kuolemaan vihityt kilpailivat joka ilta keskenään kunniatoimesta. +Silloin kuningas Tejan täytyi -- kostein silmin -- antaa arvan +ratkaista, sillä hän ei tahtonut ketään loukata kieltämällä heiltä +oikeutta tällaiseen itsensä uhraamiseen. + +Gootit, jotka huomasivat kansansa ja valtakunnan perikadon olevan +tulossa ja pelkäsivät vaimojensa ja lastensa joutumista Narseksen +käsiin, riensivät toistensa kilvalla kuolemaan. + +Peräytymisretki muodostui goottien urhoollisuuden kunniakuluksi, +jokainen pysähdys uskaliaan uhrautuvaisuuden kunniamerkiksi. + +Niinpä kaatuivat tämän "perikadon yövartioston" johtajina +Hadusunt-vanhus Nucera Camellarian, nuori ampumataituri Guntamund +Adfonteksen ja reipas ratsumies Gudila Ad Martiksen luona. + +Tuo uhrautuvaisuus ja kuninkaan päällikkötaito tuottivatkin kansan +kohtalolle mahdollisimman suotuisat tulokset. + +Fossatumin luona Tudoran ja Narnian välillä syntyi yöllinen taistelu. +Yövartioston johtajana oli urhoollinen kreivi Markja. Taistelu alkoi +iltapäivällä, jolloin Cetheguksen ratsumiehet saapuivat goottien +varustukselle, ja kesti auringonnousuun saakka. + +Kun aurinko vihdoin valaisi goottien nopeasti kyhättyä maavarustusta, +vallitsi sen sisäpuolella haudan hiljaisuus. + +Hyökkääjät lähenivät hautaa erittäin varovaisesti. + +Cethegus hyppäsi vihdoin hevosensa selästä ja nousi varustuksen +harjalle Syphaxin seuraamana. + +Hän viittasi miehilleen. + +"Tulkaa perässä. Ei ole enää vaaraa. Te voitte huoleti astua +vihollistenne yli, sillä he ovat kaikki kuolleet, kaikki tuhat miestä. +Tuolla kreivi Markjakin makaa. Tunnen hänet." + +Kun ratsumiehet olivat puhdistaneet tiellä olevan esteen ja lähtivät +Cetheguksen johdolla ajamaan takaa pääjoukkoa, joka oli nyt päässyt +hyvin pitkän matkan edelle, saivat he jonkin matkaa kuljettuaan kuulla +italialaisilta talonpojilta, ettei goottien sotajoukko ollut tullutkaan +pitkin Via Flaminiaa. + +Kreivi Markjan ja hänen joukkonsa jalo uhrautuvaisuus aiheutti sen, +että kuningas Teja sai pitkän aikaa salatuksi vihollisilta +peräytymisretkensä suunnan. Takaa-ajajat eivät löytäneet heistä +jälkeäkään. + +Cethegus pyysi Johannesta lähtemään pienemmän joukon kanssa oikealle +lounaaseen päin ja Alboinia vasemmalle koilliseen pitkin Via Flaminiaa, +hakemaan kadonneiden jälkiä. + +Häntä itseään vastustamaton halu veti Roomaan. Hän toivoi pääsevänsä +sinne ennen Narsesta ja saavansa sen haltuunsa ilman Narsesta +voidakseen pitää häntä, kuten ennen Belisariusta, Kapitoliumilta käsin +kurissa. + +Kuningas Tejan jälkien kadottua Cethegus kutsui luotettavimmat +tribuuninsa luokseen ja ilmoitti heille aikovansa nyt vaikka +väkivalloin irtautua Alboinin ja Johanneksen alituisesta +silmälläpidosta ja rientää yksin isaurilaisinensa Roomaan suorinta +tietä, joka nyt oli vapaa. + +Hänen puhuessaan Syphax saattoi nopeasti telttaan erään roomalaisen +porvarin, jonka hän oli töin tuskin saanut pelastetuksi longobardien +käsistä. Roomalainen oli kysynyt prefektiä ja barbaarit olivat omien +sanojensa mukaan aikoneet kohdella häntä "samoin kuin edellisiäkin." + +"Takaa päin", lisäsi Syphax vielä, "lähestyy suuri sotajoukko. Lähden +tiedustelumatkalle ja palaan pian takaisin." + +"Minä tunnen sinut, Tullus Faber", sanoi prefekti, "sinä olet aina +ollut Roomalle ja minulle uskollinen. Mitä tietoja tuot?" + +"Oi, prefekti", valitteli mies, "vielähän sinä sentään olet elossa. + +"Luulimme sinua jo kuolleeksi, kun et ole mitään meille ilmoittanut, +vaikka olemme kahdeksan sanansaattajaa lähettäneet luoksesi." + +"Minun luokseni ei ole saapunut ainoatakaan." + +"Sinä et siis tiedä, mitä Roomassa on tapahtunut! Paavi Silverius on +kuollut maanpaossa Sisiliassa. Uusi paavi on vihollisesi Pelagius --" + +"En tiedä tuosta mitään. Puhu!" + +"Niinpä sinäkään et siis voi auttaa etkä neuvoa. Rooma on --" + +Samassa Syphax saapui sisään, mutta ennenkuin hän ehti virkkaa mitään, +ilmestyi prefektin telttaan Narses Basiliskoksen tukemana. + +"Te olette antaneet tuhannen goottisoturin pidättää itseänne niin +kauan, että terveet ovat päässeet teidän käsistänne ja sairaat ovat +saaneet teidät kiinni", kiukutteli ylipäällikkö. + +"Tuo kuningas Teja osaa muutakin kuin rikkoa kilpiä, hän osaa kutoa +harson prefektinkin terävien silmien eteen. + +"Mutta minä näen harsojen läpi, tämänkin läpi. Johannes, kutsu väkesi +takaisin. Hän ei ole voinut lähteä etelään päin, hän on poikennut +pohjoiseen. + +"Sillä hän on aikoja sitten tiennyt sen, mikä eniten koskee Rooman +prefektiä. Rooma ei ole enää goottien käsissä." + +Cetheguksen silmät välähtivät. + +"Lähetin salaa muutamia sukkelia miehiä sinne. + +"Ne kiihoittivat kaupunkilaisia nopeaan öiseen kapinaan. Kaikki +kaupungissa olevat gootit tapettiin. Viisisataa miestä vain pääsi +Hadrianuksen haudalle, jota he pitävät hallussaan." + +"Me olemme lähettäneet luoksesi kahdeksan sanansaattajaa", uskalsi +Faber huomauttaa lomaan. + +"Viekää tuo mies ulos", sanoi Narses. + +"Niin, Rooman porvarit muistelevat rakkaudella prefektiä, jolle he ovat +kiitollisuuden velassa kahdesta piirityksestä, nälästä, rutosta ja +Kapitoliumin palosta. + +"Mutta sinun luoksesi lähetetyt sanansaattajat ovat kai aina eksyneet +sutosteni joukkoon, jotka lienevät repineet ne palasiksi. + +"Mutta minun luokseni on kyllä saapunut pyhän isän Pelagiuksen +tiedonanto. Olen tehnyt hänen kanssaan sopimuksen, jonka sinä, Rooman +kaupunginprefekti, toivottavasti hyväksyt." + +"En kai saa sitä tekemättömäksi." + +"Rooman hyvät porvarit pelkäävät tavattomasti kolmatta piiritystä. He +ovat pyytäneet, ettemme ryhtyisi mihinkään, mikä saattaisi uuden +taistelun heidän kaupunkiinsa. Hadrianuksen haudalla olevat gootit +kuolevat pian nälkään, kirjoittavat he. He tahtovat itse puolustaa omia +vallejaan ja vannovat samalla, että he tuon goottijoukon kukistuttua +luovuttavat kaupungin vain sen luonnolliselle suojelijalle ja +päällikölle, Rooman kaupunginprefektille. + +"Oletko tyytyväinen, Cethegus? Lue sopimus. Anna se hänelle, +Basiliskos." + +Cethegus luki iloisena sopimuksen. Roomalaiset eivät ole siis +unohtaneet häntä. + +He kutsuivat nyt ratkaisun hetkellä Kapitoliumiin hänet, luonnollisen +suojelijansa eikä vihattuja bysanttilaisia. + +Hän luuli taas olevansa valtansa kukkulalla. + +"Olen tyytyväinen", sanoi hän antaessaan käärön takaisin. + +"Minä olen luvannut", sanoi Narses, "etten yritäkään väkivalloin saada +kaupunkia käsiini. Ensin on kuningas Tejan seurattava kuningas Totilaa. + +"Sitten Rooma ja -- moni muu. Tule sotaneuvotteluun, prefekti." + +Kun Cethegus neuvottelusta palattuaan kyseli Tullus Faberia, oli tämä +hävinnyt jäljettömiin. + + + + +KOLMAS LUKU. + + +Suuri sotapäällikkö Narses oli todella arvannut, mihin päin kuningas +Teja joukkoineen oli poikennut Via Flaminialta. + +Hän oli ensin kääntynyt pohjoiseen Jonian meren rantaan päin ja +kuljetti sitten erinomaisen taitavasti pakenevan kansansa ja +sotajoukkonsa vahingoittumattomana kiertoteitä, joita tuskin kukaan +paitsi häntä tunsi, Hadrian, Aternumin, Ortonan ja Samniumin kautta. + +Jo Nuceria Camellarian luona hän sai muutamilta Roomasta paenneilta +gooteilta tietää kaupungin valtauksesta. + +Kuningas, joka jo hartaasti toivoi loppua ja jonka luonne oli muuttunut +säälimättömäksi, odotti melkein mielihyväntuntein hetkeä, jolloin olisi +pakko vapautua mukana kuljetetuista vangeista. + +Nämä, joita oli melkein puolet goottien lukumäärästä, olivat tehneet +vartioimisen niin vaivalloiseksi, että Teja oli määrännyt +kuolemanrangaistuksen jokaisesta vastustuksen yrityksestä. + +Fossatumin luona, heti sen jälkeen, kun oli poikettu pohjoiseen päin, +vangit yrittivät joukottain riistäytyä vapaiksi. + +Hyvin suuri osa vangeista tapettiin karkauspuuhaa estettäessä. Kaikki +ne, jotka olivat jääneet eloon, kuningas käski heittää sidotuin käsin +Aternukseen ja hukuttaa ne sinne. + +Sama kohtalo tuli Oresteen ja muiden päälliköiden osaksi. + +Kun Adalgot rukoili vangeille armoa, vastasi kuningas synkkänä: + +"Liian monta tuhatta turvatonta goottivaimoa ja -lasta on joutunut +näiden käsiin ja murhattu kotilietensä ääressä. Tämä ei ole enää +sotilasten välistä taistelua. Tämä on hävityssotaa kokonaista kansaa +vastaan. Tehkäämme mekin puolestamme samalla tavalla." + +Samniumista kuningas riensi -- turvattomien kulkiessa perässä pienen +saattojoukon seuraamana, sillä nyt ei enää ollut takaa-ajon pelkoa -- +parhaitten joukkojensa kanssa nopeasti Campaniaan. + +Hän saapui sinne niin arvaamatta, että herttua Guntariksen ja kreivi +Grippan johtama, alkuaankin pieni ja sittemmin taisteluissa +ylivoimaisen vihollisen kanssa kutistunut joukko, joka oli vahvassa +asemassa Napolin ja Beneventumin välillä, hämmästyi yhtä paljon kuin +tämän joukon voitokkaat vastustajatkin. + +Hän sai tietää, että bysanttilaiset uhkasivat Capuasta käsin Cumaeta. + +"Ei", huudahti hän, "tätä linnoitusta he eivät saa vallata vielä +meiltä. + +"Minulla on siellä tärkeä tehtävä suoritettavana." + +Saatuaan joukkonsa lisäksi myöskin kreivikaupunkinsa Tarentumin +varusväen urhoollisen Ragnariksen johdolla, hän ylivoimaisena törmäsi +yhteen bysanttilaisten kanssa, jotka salaa marssivat Capuasta Cumaehen +aikoen kavalasti hyökätä linnoituksen kimppuun, mutta hämmästyksekseen +joutuivatkin goottien pääjoukon käsiin. + +Kuningas karkasi vihan vimmassa bysanttilaisten kimppuun. Hän halkaisi +sotakirveellään arkontti Armatuksen pään, ja hänen rinnallaan Apulian +nuori herttua lävisti Dorotheoksen keihäällään. Kauhistuneina +bysanttilaiset pakenivat Terracinaan saakka. + +Tämä olikin viimeinen voitonjumalan suudelma goottien siniselle +sotalipulle. + +Seuraavana päivänä kuningas Teja saapui Cumaehen. + +Totila oli hänen erityisestä vaatimuksestaan päättänyt vastoin +tavallisuutta viimeksi Roomasta lähtiessään ottaa kaupungin +uskollisuuden takaamiseksi panttivankeja. Ei kukaan tiennyt, minne nämä +olivat viedyt. + +Tulopäivän iltana kuningas Teja antoi murtaa auki Cumaen linnoituksen +muureilla varustetun puutarhan portin. Täällä olivat torninkorkuisten +vallien takana kätkössä Rooman panttivangit, joina oli patriiseja ja +senaattoreja -- niiden joukossa Maximus, Cyprianus, Opilio, Rusticus, +Fidelius, senaatin huomattavimmat miehet --. Kaikkiaan oli +panttivankeja noin kolmesataa. Ne olivat kaikki katakombeissa +kokoutuneen salaliiton jäseniä. + +Teja käski Roomasta pakoon päässeiden goottien kertoa heille, miten +roomalaiset olivat Narseksen lähettiläiden kiihoittamina eräänä yönä +nousseet äkkiä kapinaan ja tappaneet kaikki gootit, jotka olivat +käsiinsä saaneet, naiset ja lapsetkin, sekä pakottaneet loput +Hadrianuksen haudalle. + +Tämän kertomuksen aikana kuningas katseli panttivankeja niin julman +näköisenä, että kaksi näistä murskasi ennen sen päättymistä päänsä +valleihin. + +Kun kertojat olivat valallaan vakuuttaneet sanansa totuuden mukaisiksi, +lähti kuningas ääneti puutarhasta. + +Hetkisen perästä noiden kolmen sadan panttivangin päät ilmestyivät +muureille. + +"En saapunut Cumaehen vain täyttääkseni tämän kamalan tuomion", sanoi +kuningas Adalgotille. + +"Tänne on kätkettynä pyhä salaisuus, jonka aion joukoilleni ilmaista." + +Hän kutsui hänet ja muutkin sotajoukon päälliköt ilottomalle +illalliselle. + +Kun ateria oli nautittu, antoi kuningas merkin Hildebrand-vanhukselle. + +Tämä nyökäytti päätään, otti palavan pikisoihdun kaarikattoisen salin +keskipatsaassa olevasta rautarenkaasta ja virkkoi: + +"Seuratkaa minua, goottisankarit ja ottakaa kilpenne mukaanne." + +Oli heinäkuun yön kolmas hetki. Tähdet loistivat kirkkaina taivaalla. + +Kuningasta ja ikivanhaa asemestaria seuraten Guntaris ja Adalgot, +Aligern, Grippa, Ragnaris ja lipunkantaja Visand lähtivät ääneti +salista. Viimeisenä kulki kuninkaan kilvenkantaja Vakis, jolla oli +tulisoihtu kädessään. + +Linnan puutarhan vastaisella puolella oli jättiläismäinen pyöreä torni, +jota sanottiin Teoderikin torniksi, koska tuo suuri kuningas oli sen +uudestaan rakennuttanut. + +Tähän tornirakennukseen Hildebrand-vanhus meni valaisten tietä. + +Maakerroksessa oli vain tyhjä tornihuone, johon vanhus pysähtyi. Hän ei +lähtenyt nousemaan jyrkkiä portaita ylös, vaan polvistui lattialle ja +alkoi mitata suljetusta ovesta lähtien pitkin lattiaa käsillään. +Mitattuaan viisitoista vaaksan pituutta hän löi kivikirveellään yhtä +kolmesta suunnattoman suuresta graniittilevystä, jotka muodostivat koko +lattian. + +Paikka, johon vanhus iski, kumahti ontosti. Kun kiveä katsoi oikein +tarkoin, huomasi siinä pienen raonkin. Siihen hän painoi kirveensä +pyytäen miesten siirtymään taakseen huoneen vasemmalle puolelle. + +Kun miehet olivat noudattaneet hänen pyyntöään, hän työnsi lattialaatan +syrjään. Aukko johti kellariin, joka tuntui olevan yhtä syvä kuin itse +torni oli korkea. + +Aukosta pääsi hädin tuskin mies kerrallaan kulkemaan. Siitä lähti +alaspäin kaksisataa kallioon hakattua porrasta. + +Ääneti miehet kulkivat portaita alas. + +Alas saavuttuaan he huomasivat tulleensa pyöreään huoneeseen, jonka +kivimuuri jakoi kahteen puolikaareen. + +Se puolikaari, johon he saapuivat, oli tyhjä. + +Nyt kuningas Teja mittasi lattian rajasta alkaen seinää pitkin kymmenen +vaaksanmittaa ja painoi sitten erästä kiveä, joka painui sisäänpäin +muodostaen toiseen puolikaareen kapean oven. + +Hildebrand-vanhus astui edellä ja sytytti kuninkaan kanssa seinillä +olevat tulisoihdut. + +Muut läsnäolijat peräytyivät ja peittivät silmänsä näkemänsä loiston +halkaisemina. Kun he taas avasivat silmänsä, huomasivat he, että heidän +edessään oli Didrik berniläisen tarumaisen suuri kuninkaanaarre. + +Siellä oli osittain sirosti järjestettyinä, osittain hujan hajan +kasoihin paiskattuina kaikenlaisia aseita, taloustarpeita ja koruja. + +Siellä oli pronssisia rynnäkkökypäröitä muinaisten etruskien ajoilta. +Ne olivat harmaassa muinaisuudessa joutuneet kauppiasten välityksellä +goottien haltuun, jotka niihin aikoihin elelivät Pruthin ja Dnjesterin +tai mahdollisesti Itämeren äärillä, ja ne olivat sitten kulkeutuneet +eteläänpäin siirtyneen vaelluskansan mukana takaisin lähelle niitä +paikkoja, joissa ne olivat taotut. + +Vieressä oli matalia puisia pääsuojuksia, joiden päälle oli jännitetty +hylkeen ja jääkarhun nahkoja. + +Siellä oli suippoja, kelttiläisiä kypäröitä, komeilla töyhdöillä +varustettuja roomalaisia ja bysanttilaisia kypäröitä, pronssisia, +rautaisia, hopeaisia ja kultaisia kaularenkaita, kaikenmallisia kilpiä +-- kömpelöistä, miehenkorkuisista puukilvistä, joita pidettiin muurin +tavoin jousimiehen suojana, parttien siroon, helmillä ja jalokivillä +koristettuun, pyöreään, pieneen kilpeen saakka. + +Tavattoman raskaiden, vanhanaikaisten, ketjurenkaista kudottujen +haarniskojen vieressä oli keveitä, purppuranvärisestä pellavakankaasta +laadittuja suojuksia. Niiden lomissa oli lyömämiekkoja, miekkoja, +kivisiä, pronssisia ja rautaisia tikareja, piiluja ja nuijia, joista +osa oli tehty mammutin nikamista. Olipa siellä frankkilaisia +fransiskojakin sekä sirosti koristettuja, pieniä, kullattuja +heittokirveitä, joita roomalaiset sirkusratsastajat käyttivät +temppujaan tehdessään. + +Keihäitä ja muita heittoaseita oli myöskin lukematon joukko -- melkein +koskemattomasta hammasvalaan torahampaasta, jota oli käytetty aseena, +ebenpuusta tehtyyn vandaalikuninkaan komeaan keihääseen saakka. Olipa +siellä saman ruhtinaan kultainen nuolikotelokin, jonka nuolet olivat +koristetut flamingon purppuranvärisillä sulilla. + +Sotavaippoja oli monenlaisia, niitä oli tehty sinisen ketun nahasta, +Numidian jalopeuran taljasta, jopa kalleimmasta Sidonin purppurastakin. + +Jalkineita oli skritofinnien pitkistä, lapionmuotoisista lumikengistä +bysanttilaisiin kultasandaaleihin saakka. Vaatetavaraa oli myös yllin +kyllin, m.m. friisiläisiä villatakkeja ja kiinalaisia silkkitunikoita. + +Pöytäastioita oli määrätön kasa, merenpihkaisia, kultaisia, hopeaisia +ja kilpikonnanluisia: korkeita ruukkuja, laakeita maljoja, pyöreitä +pikareita ja leveitä uurnia. + +Koruista olivat huomattavimmat käsirenkaat ja soljet sekä +vuorikristalleista ja helmistä kootut kaulanauhat. + +Siellä oli tavaraa kaikkiin elämän tarpeisiin, ruoka- ja +juoma-astioita, vaatteita ja koruja, aseita ja leikkikaluja. + +"Niin", virkkoi kuningas Teja, "tämän salaisen luolan, jonka olemassa +olon vain veriveljet tiesivät, asemestari hakkautti kallioon ollessaan +neljäkymmentä vuotta sitten Cumaen kreivinä. Siinä on goottien +kuninkaanaarretta jo vuosikymmeniä säilytetty. + +"Siksi Belisarius saikin pienen saaliin, kun hän kaivoi käsiinsä +Ravennassa olevan aarteen. Täällä on ollut kätkössä jaloimmat ja +kalliimmat tavarat sotasaaliista, parhaat rauhanaikaiset lahjat, joita +amelungit ovat saaneet Teoderikin, Vinitarin, Hermanarikin, Atalin, +Ostrogoton, Isarnan ja Amalan aikana. + +"Ravennassa säilytettiin vain lyötyä rahaa ja muuta tavaraa, joiden +raha-arvo oli suurempi kuin niiden merkitys lahjana tai saaliina. + +"Kuukausimääriä viholliset kävelivät näiden aarteiden päällä, mutta +tämän kellarin uskollinen syvyys ei ilmaissut salaisuutta. + +"Mutta nyt otamme ne mukaamme. Viekää ne täältä pois leveillä +kilvillänne ja antakaa ne sitten kulkea ylös miehestä mieheen. Me +otamme ne mukaamme itä-goottien viimeiselle taistelukentälle. + +"Älä pelkää, nuori Adalgot. Vaikka kaadunkin ja vaikka kaikki +joudummekin perikatoon, niin viholliset eivät saa viedä Bysanttiin +pyhää kunnia-aarretta. + +"Sillä viimeinen taistelukenttämme, jonka olen valinnut, on +merkillinen. Se nielee ja kätkee viimeiset gootit, heidän aarteensa ja +kunniansa." + +"Niin, vieläpä heidän suurimmat aarteensa ja kunniansa", sanoi +Hildebrand-vanhus, "ei ainoastaan kullan, hopeat ja kalliit kivet. + +"Katsokaa tänne, gootit!" + +Hän valaisi tulisoihdullaan puoliympyrän perällä olevaa esirippua ja +veti sen sivulle. + +Kaikki muut läsnäolijat lankesivat kunnioituksesta polvilleen. + +Sillä he tunsivat suuren vainajan, joka istui ylevänä kultaisella +valtaistuimellaan keihäs oikeassa kädessään, purppuravaippa +hartioillaan. + +Hän oli suuri Teoderik. + +Egyptiläisiltä roomalaisille kulkeutunut taito säilyttää ruumiita oli +tehnyt tässäkin tapauksessa ihmeitä. Vainaja oli aivan elävän näköinen. + +Liikutettuna eivät miehet saaneet sanaa suustaan. + +"Jo kauan", virkkoi Hildebrand vihdoin, "olemme Teja ja minä epäilleet +goottien onnentähteä. + +"Minä, joka olin ennen sodan syttymistä kunniavahdin päällikkönä +Ravennan marmoripalatsissa, jonne Amalasunta oli haudannut +isävainajansa, minä en pitänyt tuosta rakennuksesta. Vielä vähemmän +pidin pyhältä savulta tuoksuvista papeista, jotka usein saapuivat sinne +muka rukoilemaan mahtavan kuninkaan sielun autuuden puolesta. + +"Minä mietin: jos jälkemme kerran katoavat tästä etelämaasta, eivät +italialaiset eivätkä pikku kreikkalaiset saa pilkata suuren, rakkaan +sankarimme jäännöksiä. + +"Ei. Samoin kuin Rooman linnan ensimmäinen valloittaja, länsigootti +Alarik oli saanut pyhän virran pohjalla haudan, jota ei kukaan tietänyt +eikä kukaan päässyt häväisemään, samoin suuri kuninkaanikin oli saatava +ihmisten uteliaisuuden saavutettavista. + +"Tejan avulla veinkin eräänä synkkänä yönä jalon ruumiin pois +marmoripalatsista ja ulvovien pappien läheisyydestä. Me toimme sen +tänne suljetussa laatikossa. + +"Täällä hän oli varmassa kätkössä. Jos joku löytäisikin hänet +sattumalta satojen vuosien kuluttua, niin kukapa hänet tuntisi +kotkasilmäiseksi kuninkaaksi. + +"Ravennan palatsissa oleva kivisarkofagi jäi tyhjäksi. Turhaan munkit +veisaavat ja rukoilevat sen ääressä. + +"Täällä aarteittensa ja kunniamerkkiensä keskellä piti hänen saada +levätä sankarin ihanaa lepoa istuen omalla valtaistuimellaan. + +"Kun hänen sielunsa katsoo alas Valhallasta ja näkee tämän, miellyttää +se häntä, sillä hän ei tahtoisi nähdä ruumiin lepäävän pitkällään +raskaiden kivien alla suitsutusten täyttämässä holvissa." + +"Mutta nyt", virkkoi Teja, "on hänen sekä amelungien aarteen vielä +kerran noustava ylös syvyydestä. + +"Kun olemme saaneet aarteet ihmisten ilmoille, niin sitten kuljetamme +huolellisesti ja varovaisesti rakkaan sankarimme ruumiin. + +"Huomisaamuna varhain lähdemme tästä kaupungista -- Narseksen ja +prefektin ilmoitetaan nimittäin jo lähestyvän -- ja marssimme +kuninkaanaarre ja kuninkaan ruumis mukanamme goottien viimeiselle +taistelukentälle, jonne olen jo käskenyt vaimojen ja lasten mennä. + +"Tuo taistelukenttä -- olen sen nähnyt monta kertaa unettomina öinä +unikuvana -- tuo taistelukenttä, joka näkee meidät ja kansamme +kunniaakkaasti kaatuvan, tuo taistelukenttä, joka ottaa hehkuvaan +syliinsä kaikki kuolemaa haluavat, sen jälkeen kuin viimeinenkin keihäs +on taittunut -- tämä taistelukenttä on Tejan valitsema." + +"Minä aavistan", huudahti Adalgot. "Tuon taistelukentän nimi on --" + +"Mons Vesuvius", sanoi Teija. "Toimeen!" + + + + +NELJÄS LUKU. + + +Niin nopeasti kuin hänen kamala tuhoamissuunnitelmansa salli, Narses +kulki Fossatumin luona pidetyn sotaneuvottelun jälkeen koko +sotajoukkoineen leveässä rintamassa etelään tukahduttaakseen loputkin +gootit tai heittääkseen heidät mereen. + +Hän lähetti alipäällikkönsä Vitalianuksen ja heruli Vilmutin pienten +joukkojen avulla Tusciaan valtaamaan goottien käsissä olevat +linnoitukset sekä annonarisessa Tusciassa sijaitsevan Luccan. + +Pohjoisemmaksi, vielä tähän saakka uljaasti puolustautuneen Veronan +piirittäjäksi hän lähetti Valerianuksen. Hän oli tällä välin vallannut +Petra pertusanan, joka hallitsi Via Flaminiaa Helvillumin +pohjoispuolella. + +Veronan sitkeä vastarinta oli helpottanut goottien pakoa pohjoiseen +päin Atesis-laakson ja Passaran ohi. + +Kaikki muut joukko-osastot Narses vei mukanaan etelää kohti. Hän itse +kulki pitkin Via Flaminiaa Roomaan. Johanneksen oli ajettava gootteja +pitkin Tyrhenian meren ja heruli Vulkariksen pitkin Jonian meren rantaa +etelään päin. + +Mutta kumpainenkaan ei kohdannut matkallaan liiaksi työtä eikä +vastusta, sillä pohjoisessa oli heidän edellään kulkeva kuninkaan +sotajoukko koonnut kaikki goottiperheet. Se oli sitä paitsi ehtinyt jo +niin kauas, ettei Vulkaris sitä saavuttanut enää. Maan eteläosasta +gootit olivat niinikään peloissaan rientäneet Rooman ohi Napoliin, +jonne kuninkaan lähettiläät, nopeat sajonit, olivat kehoittaneet heitä +kokoutumaan. + +"Mons Vesuvius" oli kaikkien goottipakolaisten kokoavana tunnussanana. + +Narses oli antanut sivustoille määräyksen yhtyä pääjoukkoon Anagniassa. + +Cethegus suostui mielellään Narseksen pyyntöön, että hän jäisi +pääjoukon mukaan. Sivustoilla ei nimittäin ollut erityisempiä +odotettavissa. + +Narseskin kulki sitä paitsi Rooman kautta. + +Hän oli siis saapuvilla, jos Narses koettaisi vastoin antamaansa +lupausta ohikulkiessaan ottaa valtaansa Rooman. + +Mutta Narses piti lupauksensa, mikä seikka melkein ihmetytti prefektiä. + +Hän kulki joukkoineen levollisesti Rooman ohi. + +Hän vaati sitäpaitsi prefektiä todistajaksi keskustellessaan paavi +Pelagiuksen ja muiden Rooman vaikutusvaltaisten henkilöiden kanssa. + +Keskustelu tapahtui vallien ulkopuolella flaminilaisen ja salarisen +portin välillä, jokseenkin Porta belisarian (picianan) kohdalla. + +Paavi ja roomalaiset vakuuttivat vielä, -- vahvistaen vakuutuksensa +valalla pyhän Kosman ja pyhän Damianin luiden ääressä (nuo +kaksoisveljet olivat legendan mukaan arabialaisia lääkäreitä, jotka +kärsivät marttyyrikuoleman Diokletianuksen aikana), jotka olivat tuodut +valleille norsunluulaatikoissa ja hopearasioissa -- että he tuhottuaan +Hadrianuksen haudalle vetäytyneet gootit avaavat kaupungin portit +ehdottomasti vain Rooman prefektille. Sen sijaan he torjuivat +aseellisesti kaikki väkivaltaiset kaupunkiin tunkeutumisyritykset. He +eivät enää halunneet uusia taisteluita Roomasta. + +Narses tarjosi heille avuksi parituhatta miestä Hadrianuksen haudan +valloitukseen. Roomalaiset kieltäytyivät kuitenkin kohteliaasti, mutta +varmasti ottamasta apua vastaan. + +Tämä seikka ilahdutti prefektiä suuresti. + +"He ovat sittenkin oppineet näinä vuosina kaksi seikkaa", sanoi hän +liikkeelle lähtiessään Lucius Liciniukselle, "nimittäin pitämään +'roomalaiset' kaukana itsestään ja liittämään Rooman kohtalon +Cethegukseen. Se on jo suuri edistys." + +"Päällikköni", varoitteli Licinius, "en voi yhtyä iloosi enkä +luottamukseesi." + +"En minäkään", lisäsi Salvius Julianus. "Minä pelkään ja epäilen +Narsesta." + +"Te olette liian viisaita", ivaili Piso. + +"Ihminen ei saa mennä liiallisuuksiin luottamuksessaan eikä +epäilyksessäänkään. + +"Eivätkö asiat ole muuttuneet parhaaksemme suuremmassa määrässä kuin +olemme voineet toivoakaan tuon yön jälkeen, jolloin paimenpoika löi +Rooman parasta runoilijaa kuolemattomalle jambikädelle, jolloin Rooman +prefektiä kuljetettiin viljalaivaan kätkettynä Tiberiä alas, jolloin +Massurius Sabinus joutui kreivi Markjan vangiksi, kun hän aikoi +pujahtaa pakoon jalkavaimonsa kreikkalaisessa puvussa ja jolloin suuri +lainopin tuntija Salvius Julianus olisi hukkunut armotta Tiberin +liejuun, ellei herttua Guntaris olisi onkinut häntä ylös. + +"Kuka olisi silloin voinut kuvitellakaan, että me nyt voimme +sormillamme laskea päivät, jolloin Italian mantereella on ainoatakaan +elävää goottia." + +"Olet oikeassa, runoilija", virkkoi Cethegus hymyillen. "Noita molempia +vaivaa kova Narses-kuume, samoin kuin heidän sankariaan kaatumatauti. +Vihollistensa liian voimakkaana pitäminen on myöskin vika. Luut, joiden +ääressä papit vannoivat, ovat oikeat. Sellaisia valoja ei voida +rikkoa." + +"Kunpa olisin", vastasi Licinius, "nähnyt valleilla pappien ja +käsityöläisten joukossa edes yhdenkään sinun ystävistäsi, meidän +ystävistämme. Mutta siellä oli vain vanuttajia, teurastajia ja +puuseppiä. Missä oli Rooman aateli? Missä katakombien miehet?" + +"He ovat panttivankeina", vastasi Cethegus. "He saivat palkkansa. Hehän +palasivat Roomaan ja nöyrtyivät vaalean gootin edessä. + +"Jos musta Teja nyt lyöttää heiltä päät, niin se on parahiksi heille. + +"Älkää hätäilkö. Te olette liian synkkämielisiä. Narseksen kamala +ylivoima on aivan säikähdyttänyt teidät. Hän on suuri sotapäällikkö, +mutta valtiomiehenä hän on vaaraton. Sitä todistaa se seikka, että hän +on tehnyt tämän sopimuksen -- kokonaan minun hyväkseni -- ja että hän +on pysynyt sopimuksessaan. + +"Hengittäkäämme taas Kapitoliumin ilmaa. Kaatumatautiset eivät sitä +siedä." + +Kun prefektin nuoret päälliköt tulivat seuraavana aamuna noutamaan +häntä Roomasta lähtöä varten, tapasivat he hänet erittäin hyvällä +tuulella. + +"No," sanoi hän, "kuka tuntee roomalaiset, te vai Rooman +kaupunginprefekti? Kuulkaa! + +"Viime yönä eräs uudestaan järjestettyjen kaupunkilaiskohorttien +sadanpäämies, Publius Macer hiipi Roomasta telttaani. Paavi on uskonut +hänen haltuunsa Porta latinan ja hänen veljensä Markuksen haltuun +Kapitoliumin. Hän näytti molemmat valtakirjat. Ne olivat oikeat. Minä +tunnen Pelagiuksen käsialan. He ovat jo väsyneet pappien valtaan. He +toivovat saavansa pian nähdä minun, teidän ja isaurilaisteni palaavan +Aureliuksen ja prefektin muureille. + +"Hän toi minulle serkkunsa Alluksen panttivangiksi. Tälle hän edeltä +päin sovitulla kirjeen sanamuodolla ilmoittaa yön, jona hän voi saattaa +Porta latinan ja Kapitoliumin meidän käsiimme. + +"Narses ei voi sille mitään, että roomalaiset laskevat meidät +vapaaehtoisesti kaupunkiin. Mehän emme käytä väkivaltaa. + +"No, Licinius ja Julianus! Kuka tuntee Rooman ja roomalaiset?" + + + + +VIIDES LUKU. + + +Narses kulki sotajoukkoineen Anagniaan. + +Kaksi päivää pääjoukon saapumisen jälkeen molemmat siivetkin saapuivat +sinne. + +Anagniassa Narses lepuutti suunnatonta joukkoaan muutamia päiviä, +tarkasti sen ja järjesteli uudestaan. Sieltä hän siirtyi Terracinaan, +missä Armatuksen ja Doroteoksen joukon jäännökset liittyivät +pääjoukkoon. Sitten yhdistynyt sotajoukko marssi gootteja vastaan, +jotka olivat asettuneet erittäin lujaan asemaan Vesuviukselle ja sen +vastapäätä olevalle Maitovuorelle (Mons lactarius) pienen Draco-nimisen +joen (se laskee Stabiaen pohjoispuolelle mereen) molemmille rannoille. + +Lähdettyään Cumaesta ja marssittuaan Napolin ohi (-- sen kaupungin +porvarit sulkivat Totilan uudestaan kuntoonpanemat portit, ottivat +kaupungissa olevat kolmesataa goottia vangeiksi ja selittivät, että he +Rooman esimerkkiä noudattaen pysyisivät puolueettomina --) kuningas +Teja riensi mahdollisimman nopeasti kauan aikaa sitten valitsemalleen +taistelukentälle ja vahvisti parhaansa mukaan jo luonnon lujasti +varustamaa asemaansa. + +Hän antoi koota uhkuvan rikkaasta maakunnasta vuorelle niin paljon +ruokavaroja kuin suinkin ehdittiin saada, ettei hänen kansansa +tarvitsisi aivan heti tehdä tuttavuutta nälän kanssa. + +Nykyajan tiedemiehet ovat turhaan hakeneet Vesuviuksen luota Mons +lactariusta tai muuta paikkaa, joka aivan tarkoin sopisi Prokopiuksen +kuvaukseen goottien viimeisestä taistelukentästä. + +Nykyisen Vesuviuksen lukuisista rotkoista ja solista ei ole ainoatakaan +yksimielisesti siksi hyväksytty. + +Mutta sittenkään ei tarvitse epäillä bysanttilaisen +historiankirjoittajan kertomusta, joka perustuu silminnäkijäin, +Narseksen alipäällikköjen ja seuralaisten yhtäpitäviin tiedonantoihin. + +Paikallisuuksien muuttuminen johtuu tietysti enemmän kuin kolmentoista +vuosisadan aikana tuon aina toimessa olevan vuoren sisustassa +tapahtuneista äkillisistä, suurista, rajuista purkauksista ja +vähitellen soluvan laavavirran, kallion vierimien ja murtumisten +aiheuttamista mullistuksista. + +Paljon myöhäisemmilläkin ajoilla eläneiden italialaisten kirjailijain +kuvaukset Vesuviuksen paikallisuuksista ja suhteista eroavat suuresti +nykyisistä oloista. + +Se maaperä, joka imi itseensä kuningas Tejan sydänveren, on kai jo +aikoja sitten ollut paksun laavakerroksen suojaamana. + +Narseskin ihmetteli barbaarivastustajansa taitoa ja huolellisuutta +puolustuspaikan valitsemisessa. + +"Hän aikoo kaatua kuin karhu pesässään", virkkoi hän katsellessaan +Nuceriasta käsin goottien varusteita. + +"Moni teistä, rakkaat sutoset", jatkoi hän hymyillen Alboinille, +"kaatuu hänen käpäliensä iskuista, kun yritätte tunkeutua hänen +pesäänsä." + +"Täytyy heti alussa mennä niin suurella joukolla, että hän saa molemmat +käpälänsä täyteen, eikä kykene enää iskemäänkään." + +"Jos se käy päinsä. Minä tunnen Vesuviuksella erään solan, -- minähän +olin ennen muinoin, kun vielä luulin tämän raihnaisen ruumiini +paranevan, useita viikkoja Mons lactariuksella ilmakylpyjä ottamassa ja +tutkin silloin tarkoin koko Vesuviuksen -- jos he ovat piilottautuneet +sinne, ei heitä aja pois muu kuin nälkä." + +"Se on kovin pitkäveteistä." + +"Eipä muukaan auta. Minulla ei ole halua uhrata taas kymmeniätuhansia +miehiä keisarin sotajoukosta näiden viimeisten kipinäin +sammuttamiseen." + +Niin kävikin. + +Vielä kuusikymmentä päivää myöhemmin olivat molemmat sotajoukot +vastakkain. + +Aivan vähitellen maksaen joka askeleen verivirroilla sai Narses kamalan +verkkonsa yhä tiukemmalle vedetyksi. + +Hän varusti puoliympyrän muotoiseksi kaikki paikat goottien länsi-, +pohjois- ja itäpuolelle. Vain etelässä, meren puolella, missä hänen +leirinsä sijaitsi, ei ollut erityisiä varusteita. Vihollisilla ei näet +ollut laivoja, joilla he olisivat voineet paeta tai tuoda ruokavaroja. + +Narseksen Tyrhenian meren laivasto oli parhaillaan matkalla Bysanttiin +viemään vangiksi joutuneita gootteja orjuuteen. Jonian meren laivastoa +odotettiin parhaillaan. Ennakolta saapuneet laivat risteilivät lahdella +Bajaen ja Sorrentumin välillä. + +Ylivoimastaan huolimatta Narses valtasi vain vähitellen ja varovaisesti +Piscinulan, Cimiteriumin, Nolan, Summan, Melanen, Nucerian, Stabiaen, +Cumaen, Bajaen, Misenumin, Puteolin ja Nesiksen. + +Vähitellen Napolin asukkaatkin rupesivat pelkäämään Narseksen ylivoimaa +ja avasivat vapaaehtoisesti hänelle kaupunkinsa portit. + +Joka puolelta bysanttilaiset sitten keskittivät voimansa piiritettyjä +vastaan. + +Kiivaiden taistelujen perästä bysanttilaisten onnistui karkoittaa +heidät Mons lactariukselta Draco-joen oikealle rannalle, missä kansan +jäännökset majailivat verrattoman, Narseksen kiittämän vuorisolan +suojaamalla ylätasangolla, erään Vesuviuksen sivuaukon lähellä. + +Vain kaakkoistuulella vuoresta tupruava savu ja haju haittasi gootteja, +muutoin heillä oli siellä verraten mukava olla. + +Täällä gootit majailivat vuoren lukemattomissa rotkoissa, luolissa ja +kuopissa, paljaan taivaan alla tai teltoissa. Heikommat makasivat +vaunuissa. + +Ylätasangolle ei ollut muuta tietä kuin ahdas vuorensola, jonka +eteläpää oli niin kapea, että yksi mies voi sen hyvin sulkea +kilvellään. + +Tätä aukkoa vartioivat yötä päivää vuorotellen, tunnin kerrallaan, +kuningas Teja itse, herttua Guntaris, herttua Adalgot, kreivi Grippa, +kreivi Visand, Aligern, Ragnaris ja Vakis. Heidän takanaan solassa oli +aina sata miestä, nekin vuorotellen. + +Niin oli siis koko tämän kamalan sodan, taistelun Italiasta ja +Roomasta, Narseksen menettelytapa muuttanut taisteluksi +miehenlevyisestä rotkosta lämpimästi rakastetun ja sitkeästi +puolustetun niemimaan eteläkärjessä. + +Prokopiuksen historiallisessa kertomuksessakin goottien kohtalon +lopullinen täyttymys muodostaa ikäänkuin viimeisen näytöksen +suurenmoisessa historiallisessa murhenäytelmässä. + +Rannalle solan vastapäätä Narses oli leiriytynyt longobardeineen, +Johannes oikealla ja Cethegus vasemmalla puolellaan. + +Prefekti huomautti tribuuneilleen, että Narses oli luovuttamalla +hänelle tämän paikan -- Cethegus oli sen itse valinnut -- antanut +todistuksen varomattomuudestaan tai sokeasta luottamuksestaan. + +"Nyt hän on", virkkoi Cethegus, "jättänyt tien Roomaan vapaaksi. Täältä +pääsy olisi ollut paljon vaikeampaa, jos hän olisi asettanut minut +oikealle siivelle tai keskustaan. + +"Olkaa valmiit lähtemään yöllä salaa isaurilaisteni mukana Roomaan +heti, kun sieltä on tieto tullut." + +"Entä sinä", kysyi Licinius huolissaan. + +"Minä jään tänne pelätyn luo. + +"Jos hän olisi tahtonut murhauttaa minut, niin olisi hän sen voinut +aikoja sitten tehdä. + +"Hän ei nähtävästi tahdo. + +"Hän ei tahdo menetellä vastoin lakia. + +"Jos minä taas noudatan roomalaisten kutsua, täytän sopimuksemme, enkä +riko sitä." + + + + +KUUDES LUKU. + + +Sen solan yläpuolella, jota me voimme hyvin kutsua goottisolaksi, oli +mustassa laavakalliossa kapea luola. Sen perälle kuningas Teja oli +kätkenyt kansansa kalleimmat aarteet -- kuninkaan ruumiin ja +kuninkaallisen aarteen. + +Teoderikin sotalippu oli pystytetty solan suulle. Neljän keihään varaan +jännitetty purppurainen kuninkaanvaippa muodosti loistavan esiripun +kallioluolalle, jonka viimeinen goottikuningas oli muodostanut +kuninkaalliseksi salikseen. Mustan tiikerinnahan peittämä laavakappale +oli hänen viimeinen valtaistuimensa. + +Täällä kuningas vietti sen ajan, jolloin häntä ei tarvittu +ikävöimässään vartiopalveluksessa goottisolan eteläpäässä, missä +Narseksen etuvartijat alinomaa pitivät vartijaa toimessa, milloin +ahdistaen kauempaa nuolilla, kivillä ja heittokeihäillä, milloin tehden +rohkeita, äkillisiä hyökkäyksiä. + +Joka kerta, kun sankarillinen vartija päästettiin levolle, oli hänellä +kahakan merkkejä kilvessä ja haarniskassa tai ainakin solan edustalla +-- kaatuneen vihollisen muodossa. + +Mutta vähitellen kaatuneiden mätäneminen -- kukaan ei näet uskaltanut +tulla korjaamaan ruumiita -- teki melkein mahdottomaksi olon solan +suulla. Narses oli nähtävästi toivonutkin tätä. Kun Basiliskos +valitteli turhaa miesten uhraamista, vastasi Narses hänelle: "He +hyödyttävät meitä kuoltuaan enemmän kuin eläessään." + +Mutta kuningas Teja heitätti eräänä yönä osan ruumiita jyrkkää +laavakallion rinnettä pitkin vihollisten puolelle. Muodottomiksi +ruhjoutuneina nämä säikähdyttivät bysanttilaisia, jotka eivät enää +mielellään lähteneet samaa kohtaloa hakemaan. + +Silloin Narses pyysi heti kuningas Tejalta, että aseettomat +bysanttilaiset saisivat noutaa pois kaatuneet. Kuningas suostuikin +pyyntöön. + +Tähän rotkoon vetäytymisen jälkeen ei ollut ainoatakaan goottia +kaatunut, sillä nyt oli vain yksi mies vihollisen ylettyvissä. Tähän +saakka ei ollut vielä yksikään vartijoista, joiden turvana oli aina +joukko tovereita, saanut kuolinhaavaa. + +Eräänä iltana auringon laskun jälkeen kuningas, jonka sijaan oli +astunut lipunkantaja Visand, meni laavasaliinsa. -- Oli jo syyskuu ja +Taginaen taistelun jäljet olivat kadonneet. Kukat, joita Cassiodorus ja +luostarin hurskaat suojatit olivat istuttaneet kuningas Totilan, hänen +morsiamensa ja ystävänsä sarkofagin viereen, olivat jo täydessä +kukoistuksessaan. + +Jo oven ulkopuolella oli häntä vastassa Adalgot, joka kaihomielisesti +hymyillen polvistui hänen eteensä ja tarjosi juomaa kultapikarista. + +"Salli minun vielä hoitaa juomanlaskijan tehtävää. Ken tietää, miten +kauan enää saan sitä tehdä." + +"Et enää kauan", virkkoi Teja totisena istuutuen laavakimpaleelle. + +"Jääkäämme tänne ulkopuolelle. Katso, miten ihanana koko lahti Bajaesta +Sorrentumiin saakka hehkuu juuri mailleen menneen auringon ruskossa. -- +Sininen meri on muuttunut purppuranväriseksi vereksi. + +"Etelämaa ei ole todellakaan voinut luoda ihanampaa kehystä goottien +viimeiselle taistelulle. + +"Kuva on oleva kehyksen veroinen. + +"Loppu lähestyy. + +"Nyt kaikki aavistukseni toteutuvat, uneni ja lauluni." + +Kuningas nojasi päätään käsiinsä. + +Hän katsahti toveriinsa vasta kuullessaan harpun hopeakielten kaiun. + +Adalgot oli salaa noutanut kuninkaan pienen harpun esiripun takaa. + +"Kuule", sanoi hän, "miten minä -- tai pikemmin, miten laulusi +laavarotkosta on kehittynyt. + +"Muistatko vielä yötä eräässä Rooman puutarhassa? + +"Taistelu, jonka näit, ei ollut menneinä aikoina tapahtunut. Näit oman +sankaritaistelusi, meidän viimeisen taistelumme." + +Hän soitti ja lauloi: + + "Missä Vesuvion vyöllä + laavakallioita on, + hätähuudot sieltä yöllä + tunkee seudun lepohon. + Siellä urhoin kostohuudot + öiseen ilmaan kaikuvat. + Siellä goottein onnet + uudet kunniakkaast' loppuvat." + +"Niin, kunniakkaasti, rakkaani. + +"Sitä ei kohtalo eikä Narses saa meiltä riistetyksi. + +"Kauhea jumalantuomio, johon Totilamme haastoi Jumalan, on kauhealla +tavalla kohdannut häntä, hänen kansaansa ja Jumalaansa. + +"Meidän kohtaloamme ei määrää, kuten jalo vainaja väitti, taivaassa +oikeudenmukainen Jumala. + +"Me kaadumme italialaisten ja bysanttilaisten tuhansien petosten ja +heidän suunnattoman ylivoimansa vuoksi. + +"Mutta sen, _miten_ me kaadumme, masentumattomina, ylpeinä +perikadossammekin, sen me itse määräämme, ei kateellinen kohtalo. + +"Ja kuka hallitsee meidän jälkeemme tässä maassa? + +"Nuo pikkumaiset kreikkalaiset eivät täällä kauan hallitse. +Italialaiset itse eivät kykene itseään hallitsemaan. Vuorien tuolta +puolen saapuu vielä germaaniheimoja. Ne minä asetan perillisiksemme ja +kostajiksemme." + +Hän otti harpun, jonka Adalgot oli laskenut maahan, ja lauloi katsellen +merelle, jolle yön varjot nopeasti ilmestyivät. + +Tähdet näkyivät jo. + +Hän lauloi: + + "Sammunut on kirkas palo + tähdet amelungien. + Sotakilpes', Didrik jalo, + jo särkynyt on viimein. + Raukka voittaa -- jalo horjuu -- + uskollisuus herpautuu. + Konnan eessä sankar' sortuu. + Gooteill' hauta avautuu. -- + Oi, kaunis maa, oi paha Rooma, -- + oi, sulo taivaan sini -- + oi, verinen sä Tiberuoma -- + oi, viekas velskinimi. + Pohjolasta pian meille + perillinen ilmautuu. + Koston pauhu kaikuu teille + gooteill' hauta avautuu." + +"Laulu miellyttää minua", huusi Adalgot, "mutta joko se on lopussa?" + +"Lopun voi laulaa vain miekkojen melskeessä", sanoi Teja. + +"Sinä saat pian kuulla lopun." + +Hän nousi seisomaan. + +"Mene, Adalgot", virkkoi hän, "jätä minut yksikseni. + +"Olen pitänyt sinua jo liian kauan erossa suloisesta herttuattarestasi. + +"Teillä, lapsi parat, ei ole enää monta tällaista iltahetkeä. + +"Jos voisin jotenkin pelastaa teidät, nuoren tulevaisuuden suvun --" + +Hän pyyhkäisi kädellään otsaansa. + +"Hullutusta", sanoi hän sitten. "Tehän olette myös osa kuolemaan +tuomittua kansaa -- vaikkakin sen ihanin osa." + +Adalgotin silmiin valahtivat kyyneleet, kun kuningas muistutti häntä +hänen nuoresta vaimostaan. + +Hän meni aivan Tejan eteen ja laski kätensä hänen olalleen. + +"Eikö ole toivoa? Hän on niin nuori." + +"Ei ole toivoa", sanoi Teja, "sillä taivaasta ei tule pelastavaa +enkeliä. + +"Muutaman päivän perästä nälkä alkaa ahdistaa. + +"Silloin minä teen nopean lopun. + +"Miehet hyökkäävät vihollisen kimppuun ja kaatuvat taistelussa." + +"Entä tuhannet vaimot ja lapset?" + +"En voi auttaa heitä. + +"En ole kristittyjen kaikkivoipa Jumala. + +"Mutta bysanttilaisten orjuuteen ei joudu ainoakaan +goottivaimo eikä -tyttö, joka ei vapaasti valitse häpeää +kuoleman sijasta. + +"Katso tuonne, Adalgot. Vuoren hehku alkaa jo näkyä. + +"Katso -- tuolla -- sata askelta tästä oikealle -- haa, liekit nousevat +ihanina tummasta rotkosta -- kun solan viimeinen vartija on kaatunut -- +hyppäys tuohon rotkoon -- eikä roomalaisen rivo käsi saa koskea +puhtaisiin naisiimme. + +"Muistellessani _heitä_ -- mehän voimme kaatua missä tahansa -- +muistellessani goottivaimoja, valitsin viimeiseksi taistelukentäksemme +Vesuviuksen." + +Adalgot ei itkenyt enää. Hän heittäytyi kuninkaan syliin. + + + + +SEITSEMÄS LUKU. + + +Muutamia päiviä sen jälkeen kuin Cethegus oli asettunut +palkkasotureineen valitsemaansa asemaan Narseksen vasemmalle siivelle, +saapui tieto Hadrianuksen haudan valloittamisesta. + +Koko Rooma oli siis taas roomalaisten hallussa. Roomassa ei ollut enää +ainoatakaan goottia -- eikä bysanttilaista, lisäsi Cethegus +ajatuksissaan. + +Jos hän nyt saisi isaurilaisensa tribuunien johdolla kaupunkiin, olisi +hänen asemansa Narsesta vastaan vielä edullisempi kuin aikoinaan +Belisariusta vastaan, jonka hallussa oli osa kaupunkia. + +Eräs sanansaattajista, jotka toivat tämän tiedon, antoi panttivankina +säilytetylle Aulukselle kirjeen Mocer-veljeksiltä. Kirje oli näin +kuuluva: "Morsian on toipunut pitkästä sairaudestaan. Jos sulhanen vain +joutuu, niin häät voidaan pitää ensi Iduksena. Tule, Aulus!" + +Tämä oli sovittu merkki. + +Cethegus ilmoitti asian roomalaisille ritareille. + +"Hyvä on", sanoi Licinius päättäväisenä, "sittenhän voin hankkia +muistomerkin sille paikalle, missä veljeni kaatui Rooman ja Cetheguksen +puolesta." + +"Niin, roomalaisten oikeus Roomaan on jääväämätön", lisäsi Salvius +Julianus. + +"Pidä vain huoli siitä, ettei aikakautemme suurin rampa saa tietää +lähtöämme, ennenkuin olemme siksi kaukana, ettei hän saa enää meitä +kiinni. Meidän kai on lähdettävä salaa." + +"Ei, se on mahdotonta", sanoi Cethegus. "Olen huomannut, että tuo +sankareista varovaisin on asettanut etuvartioita paljon ulommas meidän +asemiamme -- longobardilaisia sutosiaan, joita hän tukkii joka +paikkaan. Meidän etuvartijamme ovat hänen etuvartijapiirinsä +sisäpuolella. + +"Vastoin hänen tahtoaan emme voi lähteä. + +"On paljon viisaampaa keskustella asiasta julkisesti hänen kanssaan. + +"Hän voi estää lähtömme, jos hän tahtoo. + +"Mutta hän myöntyy siihen -- sen saatte nähdä. Ilmoitan hänelle +päätökseni ja hän hyväksyy sen varmasti." + +"Päällikkö, se on suurenmoista, mutta uskallettua." + +"Se on ainoa mahdollisuus." + +"Sinä olet, kuten aina, oikeassa, Cethegus", sanoi Salvius Julianus +vähän aikaa mietittyään. "Väkivalta ja viekkaus ovat turhia. Jos hän +suostuu, niin minä myönnän, että pelkoni --" + +"Johtui valtiomies Narseksen arvostelemisesta liian suureksi. + +"Suunnaton miesjoukko on säikähdyttänyt teitä, samoin Narseksen +päällikkötaito, jota ei voi kyllin suureksi arvostella. + +"Minä myönnän, että Taginaen luona näytti hyvin uhkaavalta. Mutta kun +minä vielä elän, olivat nuo otaksumat -- erehdyksiä. + +"Minä lähetän teidät Narseksen luo esittämään pyyntöni. Te olette +epäluuloiset. Tarkastakaa te häntä parhaanne mukaan. + +"Menkää ja sanokaa hänelle, että roomalaiset haluavat laskea minut, +kaupunkinsa prefektin, muuriensa sisälle jo ennen Tejan goottien +lopullista kukistumista. + +"Kysykää puolestani, salliiko hän minun heti lähteä isaurilaisineni +Roomaan vai pitääkö hän sitä sopimuksemme rikkomisena. Vastoin hänen +tahtoansa en lähde minä eivätkä isaurilaisetkaan." + +Tribuunit lähtivät Narseksen luo ja Piso virkkoi heille teltasta +lähtiessään matkaeväiksi: "Narseksen kainalosauva on tehnyt henkenne +pitemmäksi aikaa käyttökelvottomaksi kuin paimenpojan sauva sormeni." + +Kun kaikki olivat lähteneet, riensi Syphax herransa luo. + +"Oi herrani", sanoi hän levottomana, "varo tuota sairasta miestä, jolla +on rauhallinen, läpitunkeva katse. + +"Minä kysyin taas viime yönä neuvoa käärmeoraakkelilta. Minä katkaisin +jumalani päältään luoman nahkan kahteen osaan ja panin molemmat +hiilille. Palanen 'Narses' eli paljon, paljon kauemmin kuin palanen +'Cethegus'. + +"Ehkä saisin koettaa vielä kerran. -- Sinä tiedät, että tällä tikarilla +tehty naarmukin tappaisi hänet heti. -- Mitä siitä, jos he +seivästävätkin Syphaxin, Hiempsalin pojan. + +"Viekkaus siinä ei auta. Pitkäpartojen ruhtinas nukkuu hänen +teltassaan, vuode aivan oven edessä. Seitsemän sutosta nukkuu +kynnyksellä. Herulit ovat ovenvartijoina. Olen käskysi mukaan tutkinut +hänen elintapojaan joka päivä Helvillumista lähdettyämme. Telttaan +tuskin kärpänenkään pääsee herulien ja longobardien huomaamatta. + +"Mutta julkisesti, päivällä, hyppäys hänen kantotuoliinsa -- ihohaava +ja hän on neljännestunnissa vainaja." + +"Ja jo aikaisemmin sekä Syphax, Hiempsalin poika -- että Cethegus. + +"Ei. + +"Mutta kuule. Olen saanut selville, missä päällikkö pitää salaiset +keskustelunsa Basiliskoksen ja Alboinin kanssa. + +"Ei teltassa -- leirissä on tuhansia korvia -- vaan kylpiessään. + +"Lääkärit ovat määränneet hänelle joka aamu mutakylpyä Bajaen lahdella. +Häntä varten on mereen rakennettu kylpykoju, jonne pääsee vain +venheellä. + +"Basiliskos ja Alboin ovat ennen näitä kylpymatkoja niin tyhmiä ja +tietämättömiä kuin konsaan -- Basiliskos ja Alboin. + +"Mutta kun he palaavat, ovat he aina täynnä Narseksen viisautta. He +tietävät, mitä Bysantissa on tapahtunut ja paljon muutakin. + +"Kylpykojun ympärillä on kaislikko. -- Syphax, osaatko sinä sukeltaa?" + +"Kyllä voin olla siksi kauan veden alla", sanoi Syphax jonkinlaisella +ylpeydellä, "että vaikeasti pyydystettävä ja epäluuloinen krokotiili +kotimaani virroissa luuli minua kaislikkoon heitetyksi gasellin +raadoksi ja kauan katseltuaan aikoi käydä kimppuuni. Silloin työnsin +veitseni sen vatsaan. + +"Tuo pienisilmäinen Narses muistuttaa hiukan krokotiiliä. Saa nähdä, +enkö petkuta häntäkin sukeltamistaidollani." + +"Oivallista, pantterini maalla, sorsani vedessä." + +"Minä syöksyn tuleenkin sinun vuoksesi, skorpiooni." + +"Kuuntele Narseksen, Basiliskoksen ja Alboinin välistä keskustelua." + +"Se sopii vallan mainiosti erääseen toiseenkin yritykseeni. + +"Useampana päivänä peräkkäin eräs kalastaja, joka heittää aamuin illoin +verkkonsa mereen eikä saa mitään, on antanut minulle kaikenlaisia +merkkejä. + +"Minä luulen, ettei hän välitä niin paljon kaloista kuin minusta. + +"Mutta Alboinin pitkäpartaiset sudet ovat aina kintereilläni. + +"Kenties saan sukellusmatkoillani tietää, mitä kalastajalla on asiaa." + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + + +Adalgot oli synkkämielisenä, vaikkakin kyynelittä kertonut nuorelle +vaimolleen kuninkaan päätöksen vaimoihin ja lapsiin nähden. + +Hän luuli vaimonsa rupeavan valittamaan ja voihkimaan, kuten hän itse +oli ollut tehdä. + +Mutta hänen ihmeekseen ei Goto liiaksi säikähtänyt. + +"Olen sen arvannut aikoja sitten, Adalgot. + +"Se ei ole onnettomuus. -- Rakastetun menettäminen elämässä on +onnettomuus. + +"Minä olen saavuttanut suurimman maallisen onneni. + +"Minusta tuli vaimosi. + +"Olenko minä vaimonasi kymmenen, tai kaksikymmentä vuotta tai tuskin +puoltakaan -- samantekevää. + +"Me kuolemme yhdessä, samana päivänä, kenties samalla hetkellä. + +"Kun sinä olet viimeisessä taistelussa tehnyt tehtäväsi +ja mahdollisesti saat haavan, joka tekee sinut taisteluun +kykenemättömäksi, niin ei kuningas Teja kieltäne sinua palaamasta +tänne, ottamasta minua käsivarsillesi -- kuten usein kotonamme +Iffinger-vuorella -- ja hyppäämästä kanssani vuoreen. + +"Oi, Adalgot", huudahti hän syleillessään miestään, "me olemme olleet +onnelliset. + +"Me tahdomme sen ansaita urhoollisella, valituksettomalla kuolemalla. + +"Baltivesa ei saa sanoa", virkkoi hän hymyillen, "ettei paimentyttö +voinut kilpailla hänen kanssaan sielun jaloudessa. + +"Vuoriemme suuruuden muisto rohkaisee minua. + +"Iso-isä Iffa kehoitti erotessamme minua muistelemaan raikasta, vapaata +vuori-ilmaa, ylpeiden vuorten ankaraa, reipasta elämää, jos oleskelu +ahtaissa kultakammioissa rupeaisi painostamaan sielua. + +"Siitä ei ole pelkoa. + +"Mutta nytkin, kun oli kohotettava sielu kalvavasta tuskasta -- joka +oli saada minutkin valtaansa -- tähän kuolemanpäätökseen, kun oli +saatava rohkeutta ja voimaa vapaaehtoiseen kuolemaan, on kotivuorten +kuva vahvistanut minua." + +"Häpeä", sanoin hiljaa itselleni, "häpeä, vuorten tytär. Mitä +sanoisivat Iffinger, Sudenpää ja kaikki kiviset sankarijättiläiset, jos +ne näkisivät paimentytön posken kalpenevan? Ole vuortesi ja +baltisankarisi veroinen." + +Ylpeänä ja onnellisena Adalgot painoi nuoren vaimonsa rintaansa vasten. + +Herttuan teltan takana oli matala lehtimaja, jossa Vakis ja Liuta +asuivat. Liuta oli Gotolta kuullut goottinaisia uhkaavan kohtalon ja +koetti nyt taivuttaa miestään suostumaan kuninkaan päätökseen. + +Tämä paikkasi ja vasaroi, päätään pudistellen, kilpeänsä, joka oli +saanut viime vahtivuorolla pahoja kolauksia longobardien +heittokeihäistä. Lomaan hän koetti viheltää salatakseen liikutustaan. + +"Minä en usko", sanoi hän, "että se on rakkaan taivaan Jumalan tahto. + +"Minä en puolestani mielelläni sano: 'Kaikki on hukassa.' Ylhäiset, +jotka pitävät päätään kovin korkealla, kuten kuningas Teja ja herttua +Adalgot, musertuvat kohtalon palkkien alle. + +"Mutta me alhaiset, vähäiset, jotka voimme kumartua ja taipua, löydämme +helposti hiirenläven tai muurinraon, johon voimme piiloutua. + +"Tämähän on halpamaista, kurjaa, hirveätä, koiramaista" -- joka sanalle +hän iski vasaralla -- "en usko sellaista rakkaasta Jumalasta. Täytyykö +tuhansien kunnon vaimojen, kauniiden tyttöjen, leikkivien lapsien ja +heikkojen vanhusten syöksyä tuohon helvetilliseen tuleen, tuohon +loihdittuun vuoreen, ikäänkuin se olisi juhannustuli ja ikäänkuin +sieltä tultaisiin terveinä ja eheinä takaisin. + +"Olisinhan minä voinut antaa sinun palaa Faesulaen luona Vitigeksen +talossa. + +"Nyt siis sinun täytyy palaa ja sitäpaitsi tulevan lapsemme, jota olin +jo edeltäkäsin kutsunut Vitigekseksi." + +"Tai Rautgundikseksi", lisäsi Liuta punastuen, hiipien aivan miehensä +luo ja tarttuen hänen moukariinsa. + +"Muistele Rautgundiksen nimeä. + +"Muista emäntääni. + +"Eikö hän ollut tuhat kertaa kauniimpi kuin Liuta, halpa palvelijatar. + +"Luulisitko hänen kieltäytyvän kuolemasta samana päivänä kansansa +kanssa?" + +"Olet oikeassa, vaimo", virkkoi Vakis iskien kilpeä niin, että kipinät +lensivät. + +"Olen talonpoikaista perua. Me emme kuole mielellämme. + +"Mutta jos taivas romahtaa alas, niin talonpojatkin kuolevat. + +"Ja sitä ennen -- hassa -- isken vielä monta miestä kuoliaaksi. + +"Sen teen herrani Vitigeksen ja emäntäni Rautgundiksen kostamiseksi. + +"Heidän kunniakseen elämme urhoollisesti ja -- jollei mikään muu auta +-- urhoollisesti kuolemme." + + + + +YHDEKSÄS LUKU. + + +Iloisina, vaikkakin hämmästyneinä tribuunit Licinius ja Julianus +palasivat Narseksen luota prefektin telttaan. + +"Taas olet voittanut, Cethegus", huusi Licinius riemuissaan. + +"Sinä olit oikeassa, Rooman prefekti", sanoi Salvius Julianus. "En +oikein tajua sitä, mutta Narses luovuttaa Rooman sinulle." + +"Haa", huudahti Piso, joka oli saapunut samaan aikaan prefektin +telttaan, "Cethegus, tämä on muinoista, caesarillista onneasi. + +"Tähtesi, joka rupesi laskeutumaan tuon ramman ilmestyttyä näyttämölle, +on taas kohonnut korkealle. + +"Minusta tuntuu siltä, että hänen henkensäkin saa joskus +kouristuskohtauksia. + +"Ei ole tervejärkinen se mies, joka vastustamatta laskee sinut Roomaan +-- ei -- Jumala sokaisee sen, jonka hän aikoo tuhota. Nyt saa Qvintus +Piso taas kävellä Forumilla ja katsella kirjakauppiasten myymälöissä, +ovatko gootit uutterasti ostaneet hänen 'epistolas ad amabilissimum, +carissimum pastorem Adalgothum et eius pedum' (kirjeitä erittäin +rakastettavalle ja rakastetulle paimenpojalle Adalgotille ja hänen +sauvalleen). + +"Olet siis runoillut maanpaossa ollessasi, kuten Ovidius", sanoi +Cethegus hymyillen. + +"Olen kyllä", vastasi Piso. "Kuusijalkaiset säkeet onnistuivat paljon +paremmin, kun silmieni edessä ei enää ollut gootteja, jotka ovat yhtä +jalkaa pitemmät. + +"Goottien juomingit häiritsivät sitä paitsi aina rauhaani ja estivät +minua pitämästä ajatuksiani koossa." + +"Hän on tehnyt siitä hullunkurisen laulun, johon on pistetty joukkoon +goottilaisia sanoja", virkkoi Salvius Julianus. "Mitenkä se alkaakaan: +Inter hails gothicum skapja --" + +"Älä tee syntiä runoani vastaan. Ei saa väärin lausua kuolemattoman +sanoja." + +"Miten runo kuuluu?" kysyi Cethegus. + +"Näin", sanoi Piso: + + "De conviviis barbarorum. + Inter: 'hails Gothicum! skapja matjan jah drinkan!' + Non audet qvisqvam dignos educere versus: + Calliope madido trepidat se iungere Baccho, + Ne pedibus non stet ebria Musa suis." + + (Raakalaisten pidoista. + Goottien huutaessa: "terve! tuokaa ruokaa ja juomaa", + ei kukaan osaa tehdä kunnollista runoa. + Calliope pelkää päihtynyttä Bacchusta + eikä viiniä nauttinut Musa pysy jaloillaan.) + +"Se on hullunkurista runoutta", tuumi Salvius Julianus. + +"Kuka tietää", sanoi Piso nauraen, "kenties tämä runo ikuistaa goottien +janon." + +"Ilmoittakaa nyt vähän tarkemmin, mitä Narses vastasi teille." + +"Hän oli aluksi hyvin epäröivän näköinen", virkkoi Licinius. + +"'Ovatkohan varovaiset roomalaiset pyytäneet kaupunkiinsa isaurilaista +henkivartiostoa ja prefektiä, jota he saavat kiittää nälänhädästä sekä +pakollisesta urhoollisuudestaan', sanoi hän epäluuloisena. + +"Mutta minä vastasin, että hän pitää roomalaisten roomalaisuutta liian +vähäpätöisenä. + +"Sitä paitsi on sinun asiasi, jos olet roomalaisista erehtynyt. + +"Jolleivät roomalaiset laske meitä vapaaehtoisesti muuriensa sisälle, +niin eivät seitsemäntuhatta miestä pysty valloittamaan kaupunkia +väkivoimin. + +"Tämä näytti rauhoittavan häntä. + +"Hän vaati vain meiltä lupauksen, että palaisimme takaisin tänne emmekä +ryhtyisi väkivaltaisuuksiin, elleivät roomalaiset päästäisi meitä +vapaaehtoisesti kaupunkiinsa." + +"Katsoimme voivamme suostua siihen sinun nimessäsi", täydensi Salvius +Julianus toverinsa kertomusta. + +"Voitte kyllä", sanoi Cethegus hymyillen. + +"'Hyvä on', tuumi Narses, 'minulla ei ole mitään lähtöänne vastaan.' + +"Ja hän luottaa niin suuresti itseensä", jatkoi Licinius, "ettei hän +tahdo edes pidättää sinua panttivankina, sillä hän kysyi, milloin aiot +lähteä matkaan. + +"Hän oletti siis, että sinä itse johtaisit isaurilaisesi Roomaan. + +"Eikä hän vastusta sitäkään. + +"Hän näytti kovin hämmästyneeltä, kun ilmoitin sinun jäävän tänne +näkemään goottien lopullista tuhoamista." + +"No, missä on siis tuo peloittava Narses, etevä valtiomies? Ystäväni +Prokopiuskin on pitänyt häntä liian etevänä sanoessaan häntä +aikakautemme suurimmaksi mieheksi." + +"Aikakautemme suurimman miehen nimi on -- toinen", huusi Licinius. + +"Prokopiuksen mielestä tietysti palmu on annettava hänen +Belisariuksensa voittajalle ennen muita maan poikia. + +"Mutta tuon 'suurimman miehen' tavatonta tyhmyyttä, hänen laskiessaan +minut vapaasti Roomaan, pitäisi melkein käyttää hyväkseen", jatkoi +Cethegus mietteissään. + +"Jumalat voisivat vihastua, jollemme käyttäisi heidän tarjoamaansa +ihmettä. Minä peruutan päätökseni -- mieleni palaa Kapitoliumille -- +minä lähden mukananne Roomaan. Syphax, me lähdemme heti -- satuloi +ratsuni." + +Silloin Syphax teki tuskin huomattavan merkin isännälleen. + +"Jättäkää minut yksikseni, tribuunit", virkkoi Cethegus. + +"Kutsun teidät pian takaisin." + +"Oi herrani", huudahti Syphax innokkaasti, kun he olivat jääneet kahden +kesken, "älä lähde vielä tänään. + +"Lähetä miehesi edeltäkäsin. + +"Huomisaamuna varhain aion onkia merestä kaksi suurta salaisuutta. + +"Puhuin tänään mainitsemani kalastajan kanssa merellä. + +"Hän ei ole kalastaja. + +"Hän on Prokopiuksen kirjuriorja." + +"Mitä sanot", huudahti Cethegus hiljaa. + +"Me saatoimme vaihtaa vain muutaman sanan keskenämme. + +"Pitkäparrat seisoivat rannalla katsellen minua. + +"Prokopius on lähettänyt sinulle seitsemän kirjettä, mitkä salaa, mitkä +julkisesti, mutta ne eivät ole saapuneet käsiisi. + +"Siksi hän valitsi kahdeksanneksi sanansaattajaksi tämän orjan. + +"Ensi yönä hän aikoo tuulastaa lohia. + +"Samalla hän antaa minulle Prokopiuksen kirjeen. + +"Hänellä ei ollut sitä nyt mukanaan. + +"Huomisaamuna varhain -- tänään oli sairaus esteenä -- Narses aikoo +taas kylpeä meren liejussa. + +"Olen löytänyt kaislikosta hyvän piilopaikan aivan kylpykojun vierestä. +-- Osaan puhaltaa saukon tavoin, jos he mahdollisesti huomaisivat +vedestä nousevat kuplat. Näin keisarillisen postin saapuvan. Basiliskos +otti sen vastaan. + +"Odota siis huomisaamuun. Narses keskustelee varmaankin Basiliskoksen +ja Alboinin kanssa Bysantin viimeisistä salaisuuksista. + +"Tai anna minun jäädä yksin --" + +"Ei siitä tule mitään. Silloin sinua tietysti pidettäisiin vakoojana. + +"Sinä olet minulle arvokkaampi kuin kymmenkertainen painosi kultaa. + +"Jään tänne huomiseen saakka", sanoi hän tribuuneille, jotka juuri +tulivat telttaan. + +"Oi päällikköni", rukoili Licinius, "tule meidän mukanamme". + +"Lähde pois tuon Narseksen läheisyydestä", varoitteli Julianus. + +Cethegus rypisti otsaansa. + +"Vieläkö hän säikyttelee teitä. + +"Tuo hullu, joka päästää Cetheguksen longobardiensa käsistä Roomaan, +joka heittää pyydystämänsä kalan takaisin veteen. + +"Hän on liiaksi peloittanut teitä. + +"Huomisiltana lähden. + +"Minulla on täällä vielä tehtävä, jonka vain minä voin suorittaa. + +"Te voitte ilman minuakin saada käsiinne Rooman, joka ei tee +vastarintaa. + +"Saavutan teidät luultavasti jo puolitiessä Terracinan luona. + +"Jollen tavoita teitä, niin jatkakaa rauhassa matkaanne. + +"Sinä, Licinius, vastaat Kapitoliumista." + +Loistavin silmin vastasi Licinius: + +"Sinä pidät minua suuressa arvossa, päällikköni. Uhraan vaikka +sydänvereni puolestasi. + +"Salli minun sentään tehdä pieni pyyntö." + +"No?" + +"Älä asettaudu niin uhkarohkeasti goottikuninkaan heittokeihäiden +maalitauluksi. Toissa päivänä hän heitti sinua kohti kaksi keihästä +yhtaikaa. + +"Jollen olisi saanut kilvelläni torjutuksi vasemman käden --" + +"Niin olisi Kapitoliumin Jupiter puhaltanut sen syrjään, Licinius. Hän +tarvitsee minua vielä. Mutta sinä olet täälläkin osoittanut +uskollisuuttasi." + +"Älä salli Rooman jäädä leskeksi", pyyteli Licinius. + +Cethegus loi häneen rakkautta ja kiitosta uhkuvan katseen. + +Hän jatkoi: + +"Salvius Julianus, sinä valtaat Hadrianuksen haudan ja sinä, Piso, +Tiberin vasemmalla rannalla sijaitsevan osan kaupunkia Porta latinaa +myöten. + +"Minä tulen kaupunkiin sitä tietä. + +"Narses yksin ei kykene avaamaan niitä paremmin kuin Belisariuskaan. + +"Voikaa hyvin ja tervehtikää Roomaani. + +"Sanokaa sille, että viimeinen taistelu sen omistamisesta, taistelu +Narseksen ja Cetheguksen välillä on päättynyt Cetheguksen voittoon. + +"Näkemiin Roomassa! Roma eterna!" + +"Roma eterna!" toistivat innostuneina tribuunit ulos mennessään. + +"Oi, miksi ei tuo Licinius ole Manilian poika", sanoi Cethegus +katsellen nuorukaisen jälkeen. + +"Sydämen hulluus! Sinä olet sitkeä. Licinius, sinä tulet perillisekseni +Juliuksen jälkeen. Oi, jospa olisit poikani Julius." + + + + +KYMMENES LUKU. + + +Prefektin Roomaan lähtö myöhästyi useita päiviä. + +Narses, jonka luona hän usein oli päivällisellä, ei häntä pidättänyt. +Hän päinvastoin ihmetteli, ettei Rooma vetänyt voimakkaammin puoleensa +hallitsijaansa. + +"Vaikka voinhan sen käsittää", sanoi hän hymyillen: "sinä olet nähnyt +niin kauan noiden barbaarien hallitsevan Italiaasi, että tietysti +tahdot nähdä niiden kaatuvankin täällä. + +"Mutta en voi sinulle sanoa, miten kauan sitä saat odottaa. + +"Solaa vastaan on turha rynnätä niin kauan kuin kuninkaan kaltainen +mies on sitä puolustamassa. + +"Toista tuhatta longobardia, alemannia, burgundia, herulia, frankkia ja +gepidiä on jo kaatunut solan edustalla." + +"Lähetä kerran urhoolliset bysanttilaisesikin gootteja vastaan", sanoi +Alboin. + +"Herulit Vulkaris ja Wilmut ovat saaneet surmansa kuningas Tejan +kirveestä, gepidi Asbad Adalgot-poikasen keihäästä, serkkuni Gisulf on +vielä sairaana herttua Guntariksen miekan iskusta. Frankkikreivi +Butilinin lipunkantaja Visand pisti lipunvarrella kuoliaaksi, burgundi +Gernotin tappoi vanhan asemestarin kivikirves. Kreivi Grippa kaatoi +alemanni Liutharin ja eräs goottisoturi kilvenkantajani Klasson. + +"Ja kunkin mainitsemani sankarin seurassa on kaatunut tusinoittain +heidän miehiään. + +"Jollei viime yönä laavakallio, jolla seisoin, olisi murtunut samassa +kun kuningas Teja heitti pelätyn keihäänsä, ei Rosamunda olisi +Longobardivaltakunnan kaunein rouva, vaan kaunein leski. + +"Sain vain pari naarmua, joita sankaritaru ei maininne, mutta jotka +olivat minusta mieluisemmat kuin kuningas Tejan keihäs vatsassani. + +"Mielestäni on nyt toisten vuoro. Anna nyt makedonialaistesi ja +illyrialaistesi hyökätä. Me olemme jo kyllin usein näyttäneet heille +tietä." + +"Ei, sutoseni. Timantti hioo timantin", sanoi Narses hymyillen. "Aina +germaanit germaaneja vastaan. Niitä on liian paljon maailmassa." + +"Isaurilaisistakin -- nimittäin minun palveluksessani olevista -- +tunnut sinä, magister militum, pitävän isällistä huolta", sanoi +Cethegus. + +"Vähän ennen heidän Roomaan lähtöään komensit sinä isaurilaiseni +joukkorynnäkköön rotkoa vastaan -- ensimmäiseen joukkorynnäkköön, mitä +on ollutkaan. Seitsemänsataa miehistäni makaa nyt noilla kallioilla, ja +monessa taistelussa koeteltu alipäällikköni Sandil huomasi mustan Tejan +sotakirveen liian teräväksi kypärälleen. Pidin häntä suuressa arvossa." + +"No, ovathan loput isaurilaisista nyt hyvässä turvassa Roomassasi. + +"Mutta noita gootteja ei heidän viimeisestä kolostaan karkoita kuin +tuli, jos maa rupeaisi minun mielikseni sylkemään, kuten kerran +Belisariuksen hyväksi Ravennassa --" + +"Eikö ole vielä tullut tietoja Belisariuksen jutun päättymisestä", +kysyi Cethegus viekkaasti. "Äskenhän saapui Bysantin posti." + +"En ole vielä lukenut sitä kokonaan. + +"Tai, jollei tuli -- niin nälkä. + +"Ja kun he ryntäävät sitten viimeiseen taisteluunsa, kuuntelisi moni +luultavasti mieluummin Gangeksen kuin Dracon pauhua. + +"Et sinä, prefekti! Tiedän, että sinä voit katsoa rohkeasti kuolemaa +silmiin." + +"Odotan täällä asiain kehittymistä. On kovin huono matkailma. + +"Sataa ja tuulee herkeämättä. Ensimmäisenä tai toisena lämpimänä +kesäpäivänä lähden minä Roomaan." + +Hän oli oikeassa. + +Ilma oli isaurilaisten lähdön jälkeisenä yönä äkkiä muuttunut. + +Kalastaja, joka asui muutamassa kylässä Stabiaen luona, ei uskaltanut +lähteä merelle. Hän ei kuitenkaan niinkään paljon pelännyt myrskyä kuin +longobardeja, jotka olivat jo kauan epäilleet häntä, vieläpä kerran +vanginneetkin hänet. Vasta kun hänen vanha isänsä oli rientänyt +paikalle ja todistajien avulla saanut selitetyksi, että Agnellus +todella oli hänen poikansa, longobardit laskivat, vaikkakin +vastenmielisesti, hänet irti. + +Mutta hän ei uskaltanut lähteä merelle nyt, kun muutkin kalastajat +pysyttelivät maissa. Kaukana meressä vain saattoi Syphax, jota +niinikään vartioitiin ankarasti, tavata häntä. + +Longobardit vartioivat yötä päivää kaikkien leirien portteja, +Cetheguksenkin leirin, johon Narses oli isaurilaisten sijaan lähettänyt +kolmetuhatta trobialaista ja persialaista. + +Narseksen kylpykin täytyi siirtää lämpimämpään päivään. + +Cethegus odotti taas molempien salaisuuksien selviämistä, se on +Prokopiuksen kirjettä ja Narseksen kylpykeskustelua. + + + + +YHDESTOISTA LUKU. + + +Prefektin vanha onni näytti saavan ilmankin muuttumaan mielensä mukaan. + +Narseksen ja Cetheguksen edellä mainitun keskustelun jälkeisenä päivänä +aurinko valaisi kirkkaasti Bajaen lahden sineltä kimaltelevaa pintaa, +ja sadat kalastajavenheet riensivät merelle käyttämään hyväkseen ilman +muutosta. + +Syphax oli hävinnyt päivän koittaessa jätettyään paikkansa herransa +oven edustalla neljän jäljelle jääneen isaurilaisen vartioitavaksi. + +Kun Cethegus oli päättänyt aamukylpynsä sivuteltassa, meni hän takaisin +päätelttaan aamiaiselle. + +Samassa hän kuuli Syphaxin huutaen juoksevan pitkin leirikatua. + +"Ei", huusi hän. "Tämä kala on prefektille. Olen sen maksanut. + +"Suuri Narses ei varmaankaan tahdo syödä toisten ihmisten kaloja." + +Samassa hän riuhtaisi itsensä irti Alboinin, muutamien longobardien +sekä erään Narseksen orjan käsistä. + +Cethegus meni telttansa ovelle. + +Hän tunsi Narseksen orjan. + +Hän oli tuon sairaalloisen ja samalla hyvin kohtuullisen miehen +keittäjä. Hänelle tuottivat työtä melkein yksinomaan Narseksen vieraat, +isäntä tuskin ollenkaan. + +"Herra", virkkoi tämä hienosti sivistynyt kreikkalainen prefektille, +anteeksi pyytäen äidinkielellään, "älä soimaa minua tästä +selkkauksesta. + +"Mitä välitän muutamasta kalasta. + +"Mutta nuo pitkäparrat pakottivat minut millä hinnalla tahansa +vaatimaan Narseksen laskuun kalakorin, jonka orjasi toisi mereltä +tullessaan." + +Cethegus katsahti Syphaxiin. + +Tämä vastasi katseellaan. + +Longobardit eivät olleet ymmärtäneet kreikankielistä keskustelua. + +Cethegus antoi Syphaxille aimo korvapuustin ja virkkoi latinankielellä: + +"Häpeämätön, hyödytön orja. Etkö sinä koskaan opi ihmistapoja? + +"Sairaan sotapäällikön on tietysti saatava parhaat palat." + +Hän repäisi rajusti korin maurilaisen kädestä ja antoi sen orjalle. + +"Tässä on tämä kori. Maistukoot siinä olevat kalat Narsekselle." + +Orja otti korin vastaan päätään pudistellen. Hän ei tajunnut mitään. + +"Mitä tuo näytelmä oikeastaan merkitsi", kysyi hän lähtiessään +latinaksi. + +"Se merkitsi sitä", vastasi hänen mukanaan kulkeva Alboin, "ettei paras +kala ollutkaan korissa, vaan jossakin muualla." + +Saavuttuaan telttaan Syphax avasi nopeasti krokodiilinnahkaisen, +vedenpitävän vyönsä. Hän otti sen kätkössä olleen papyrusrullan ja +antoi sen innokkaan näköisenä herralleen. + +"Sinusta vuotaa verta, Syphax." + +"Mitättömän vähän. Longobardit luulivat minua delfiiniksi, kun he +näkivät minun uivan meressä, ja ampuivat kilpaa nuoliansa minua kohti." + +"Hoida itseäsi. Saat soliduksen jokaisesta veripisarastasi. + +"Tuomasi kirje on kaikesta päättäen sekä kullan että veren arvoinen. + +"Hoida itseäsi. Sano isaurilaisille, ettei ketään saa laskea sisään." + +Jäätyään yksikseen telttaan prefekti alkoi lukea kirjettä. + +Hänen kasvonsa synkistyivät. Mahtavan otsan keskimmäinen ryppy tuli yhä +syvemmäksi. + +Huulet sulkeutuivat yhä tiukemmin. + +"Cornelius Cethegus Caesariukselle, entiselle kaupunginprefektille ja +entiselle ystävälleen viimeisen kerran Prokopius Caesareasta: + +"Tämä on surullisin kirjoitus, johon koskaan olen käyttänyt entistä tai +nykyistä kirjoituskättäni. + +"Ja antaisin mielelläni tämän vasemmankin käteni, kuten annoin oikeani +Belisariuksen puolesta, ellei minun tarvitsisi kirjoittaa tätä +kirjettä. + +"Tämä on nimittäin jäähyväiskirje, heti kolmikymmenvuotisen +ystävyytemme peruuttamiskirje. + +"Olin uskonut tänä epäsankarillisena aikana kahteen sankariin: miekan +sankariin Belisariukseen ja hengen sankariin Cethegukseen. + +"Viime mainittua täytyy minun nyt vihata, melkein halveksia --." + +Lukija viskasi kirjeen sohvalle, jolla hän makasi. Sitten hän otti sen +taas synkännäköisenä ja luki edelleen: + +"Olisi vain puuttunut, että Belisarius olisi todella ollut petturi, +kuten sinä yritit maailmalle uskotella. + +"Mutta Belisariuksen viattomuus on keksitty samoin kuin sinun musta +viekkautesi. + +"Kauan olin tietämätön mutkallisten polkujesi päämäärästä, vaikka sinä +kuljetit minuakin hyvän matkaa mukanasi. + +"Uskoin epäitsekkääksi, jaloksi päämääräksesi Italian vapauttamisen. +Mutta nyt olen huomannut, että mahtavin yllyttäjäsi oli määrätön, +rajaton, häikäilemätön vallanhimosi. + +"Päämäärä, jota varten tarvitaan käyttämiäsi keinoja, on turmiollinen. + +"Sinä aioit tuhota urhoollisimman miehen, jolla on viaton lapsen sielu, +apunasi hänen oma, nyt parantunut vaimonsa sekä rikollinen +ystävättäresi Teodora, ja uhrata hänet vallanhimollesi. Se oli +pirullinen tuuma. Minä eroan sen vuoksi iäksi sinusta." + +Cethegus ummisti silmänsä. + +"Eihän se ole kovinkaan ihmeellistä", virkkoi hän hetken kuluttua +itsekseen. + +"Hänen epäjumalansa on Belisarius. Jokainen, joka ahdistaa +Belisariusta, on hänen mielestään yhtä hirmuinen kuin kristittyjen +mielestä se, joka pitää ristiä vain puupalasena. + +"Tämä ei siis voi minua haavoittaa -- mutta se on tuskallista. + +"Se johtuu kolmekymmenvuotisesta tottumuksesta. Niin kauan on nimi +Prokopius tuonut lämpimän tunteen tämän haarniskan alle. Tottumus +heikentää! + +"Juliuksen riisti minulta gootti -- Prokopiuksen otti Belisarius. + +"Kukahan ottaa minulta Cetheguksen, vanhimman, viimeisen ystäväni? + +"Ei kukaan. + +"Ei Narses eikä kohtalokaan. + +"Pois tieltäni, Prokopius. + +"Sinä katoat elämäni polulta. + +"Sinä olet kuollut. + +"Sinulle pitämäni hautapuhe oli melkein liikuttava, ainakin liian +pitkä. + +"Mitä vainajalla on vielä kertomista." + +"Mutta minä kirjoitan sinulle tämän kirjeen, koska tahdon puolestani +lopettaa hyvällä työllä pitkän ystävyytemme, jonka salakavala +hyökkäyksesi ihannettani Belisariusta vastaan murskasi. + +"Minä tahdon varoittaa sinua ja pelastaa sinut, jos olet +pelastettavissa. + +"Et ole nähtävästi saanut käsiisi ainoatakaan aikaisemmin +lähettämistäni seitsemästä kirjeestä, koska olet vielä Narseksen +leirissä hänen tiedonantojensa mukaan. + +"Uskon nyt tämän kahdeksannen kirjeen viisaan Agnellukseni haltuun. Hän +on kalastajanpoika Stabiaesta, missä leirinne nykyään sijainnee. +Lahjoitan hänelle vapauden ja annan tämän kirjeen tuomisen hänen +viimeiseksi tehtäväkseen. + +"Sillä minä rakastan sinua vielä, Cethegus -- vaikka minun pitäisi +vihata sinua -- ja pelastaisin sinut mielelläni. + +"Kun saavuin Bysanttiin heti sieltä lähtösi jälkeen -- jo puolimatkassa +sain ukkosiskuna tiedon Belisariuksen vangitsemisesta (hän oli muka +tehnyt salaliiton Justinianusta vastaan) -- luulin ensin, että sinä +olit kai yhtä hämmästynyt kuin keisarikin. + +"Turhaan pyrin keisarin puheille. Hän oli vihoissaan kaikille +syyttömillekin, jotka vain olivat Belisariuksen ystäviä. + +"Turhaan koetin kaikkia mahdollisia keinoja päästäkseni Antoninan +puheille. -- Häntä vartioitiin erinomaisesti punaisessa talossa. Aivan +sinun suunnitelmiesi mukaan. + +"Turhaan koetin todistaa Tribonianukselle syytöksen mahdottomuutta. + +"Hän kohautti vain olkapäitään ja sanoi: + +"'En minäkään voi käsittää sitä! Mutta todistukset ovat sitovia.' + +"'Miksi hän niin järkähtämättömästi kieltää Aniciuksen öiset käynnit.' + +"'Hän on hukassa.' + +"Hän oli hukassa. + +"Tuomio oli jo julistettu. + +"Belisarius oli tuomittu kuolemaan ja Antonina maanpakoon. + +"Keisari oli armossaan peruuttanut kuolemantuomion ja määrännyt, että +rikollinen sokaistaisiin, ajettaisiin maanpakoon erilleen Antoninasta +-- ja hänen omaisuutensa riistettäisiin. + +"Bysantti oli kuohuissaan tuon tuomion johdosta. + +"Ei kukaan muu uskonut häntä syylliseksi kuin keisari ja tuomarit. + +"Mutta kukaan ei voinut todistaa hänen viattomuuttaan eikä muuttaa +hänen kohtaloaan. + +"Olin päättänyt lähteä hänen mukaansa; yksikätinen sokean mukaan. + +"Silloin -- siunattu olkoon hän senvuoksi -- hänet pelasti -- -- hänen +suuri vihollisensa Narses, jota jo kerran ennenkin sanoin +keskustellessani kanssasi vuosisadan suurimmaksi mieheksi." + +"Tietysti", hymähti Cethegus. "Nyt hän on sitäpaitsi jaloinkin." + +"Sairas Narses oli heti asiasta tiedon saatuaan rientänyt Bysanttiin +Nikomedian kylpylaitoksesta, missä hän oli terveyttään hoitamassa. + +"Hän kutsutti minut luokseen ja sanoi. + +"'Sinä tiedät, että mielihyvin kukistaisin Belisariuksen perinpohjin +julkisessa taistelussa, mutta Narseksen suuri vastustaja ei saa +kukistua näin kurjasti, valheen vuoksi.' + +"'Tule mukaani. Sinä olet hänen paras ystävänsä, minä hänen pahin +vastustajansa. Me yhdessä pelastamme tuon onnettoman miehen.'" + + + + +KAHDESTOISTA LUKU. + + +"Hän pyrki keisarin puheille ja Belisariuksen vastustajana tietysti +heti paasikin. + +"Hän puhui Justinianukselle: + +"'Belisarius ei voi olla petturi.' + +"'Hänen sokea uskollisuutensa sinua kiittämätöntä kohtaan on hänen +ainoa vikansa.' + +"Justinianus pysyi kuurona. + +"Silloin Narses laski päällikönsauvansa keisarin eteen ja sanoi: + +"'Hyvä on.' + +"'Joko sinä kumoat tuomarien julistaman päätöksen ja suostut ottamaan +jutun uudestaan esille tahi menetät samana päivänä _molemmat_ +sotapäällikkösi.' + +"'Sillä Narses lähtee maanpakoon samana päivänä kuin Belisariuskin.' + +"'Kuka sitten suojelee valtakuntaasi gootteja, persialaisia ja +saraseeneja vastaan?' + +"Tämä sai keisarin horjumaan. Hän pyysi kolme päivää ajatusaikaa. + +"Sillä aikaa Narses saisi tarkastaa kaikki jutun asiakirjat ja +puhutella Antoninaa ja kaikkia syytettyjä. + +"Huomasin heti asiakirjoista, että pahimpana todistuksena Belisariusta +vastaan -- sillä Photiuksen huostasta löydetyn vahataulun toivoin +voivani selittää toisin kuin tuomarit -- olivat Aniciuksen salaiset +öiset käynnit hänen talossaan sekä se, että Belisarius, Antonina ja +Anicius itsekin kielsivät ne vastoin inhimillistä järkeä. + +"Kun pääsin epätoivoisen Antoninan puheille, sanoin minä: + +"'Nuo käynnit ja niiden kieltäminen kääntyvät hänen turmiokseen.' + +"'Siinä tapauksessa', huudahti hän loistavin silmin, 'uhraan itseni +Belisariuksen pelastamiseksi.' + +"'Belisarius ei todellakaan tiennyt mitään näistä käynneistä, sillä +Anicius ei ollut hänen luonaan, vaan minun luonani.' + +"'Koko maailma saakoon sen tietää -- Belisariuskin. -- Hän tappaa +tietysti minut, mutta hän pelastuu.' + +"Hän antoi minulle joukon Aniciuksen kirjeitä, jotka tosin selittivät +keisarille asian täydellisesti, mutta samalla -- olivat kamala syytös +keisarinnaa vastaan. + +"Ja keisari luotti niin ehdottomasti Teodoraan. + +"Vein kirjeet Narsekselle. + +"Luettuaan ne sanoi hän: + +"'Hyvä on.' + +"'Nyt ei ole kysymyksessä ainoastaan Belisariuksen perikato. Nyt joko +me kaikki kukistumme tai tuo kaunis paholainen kaatuu.' + +"'Nyt alkaa taistelu elämästä ja kuolemasta. Lähde mukanani Antoninan +luo.' + +"Me noudimme Antoninan, jota saattamaan lähti joukko vartijoita, ja +riensimme sitten vankilassa kituvan Aniciuksen luo." + +Cethegus polki jalkaansa. + +"Sitten me kaikki neljä riensimme Justinianuksen puheille. + +"Jalosydäminen syntinen, ihana Antonina lankesi keisarin jalkojen +juureen ja tunnusti öisen seurustelunsa Aniciuksen kanssa, mutta +ilmoitti samalla, että sen tarkoituksena oli pelastaa nuorukainen +keisarinnan pauloista. + +"Hän antoi keisarille Aniciuksen kirjeet, jotka kertoivat tämän +viettelijättärestä, tämän osaksi tulleista suosionosoituksista, +salaisesta käytävästä keisarinnan makuuhuoneeseen ja siirrettävästä +Justinianuksen patsaasta. + +"Justinianus-parka aivan raivostui. + +"Hän aikoi heti paikalla vangituttaa meidät kaikki +majesteettirikoksesta ja ennenkuulumattomasta solvauksesta. + +"Mutta Narses sanoi: + +"'Tee se -- huomenna.' + +"'Mutta salli Aniciuksen ja minun kuljettaa sinut tänä iltana Teodoran +nukkuessa siirrettävän Justinianuksen läpi hänen makuuhuoneeseensa.' + +"'Ota haltuusi hänen kirjeensä, kuulustele häntä Aniciuksen ja +Antoninan läsnäollessa, pane Galatea-noita piinapenkkiin ja tarkasta +sitten tuloksia.' + +"'Kenties saat silloin tietää enemmän kuin luultavasti haluaisitkaan.' + +"'Jos olemme erehtyneet, niin rankaise meitä huomenna niin kuin +tahdot.' + +"Siirrettävä Justinianus -- se kuului niin kouraantuntuvalta +todistukselta. + +"Aniciuksen vakuutukset, että hän oli hyvin usein kulkenut tuota +salaista tietä, tuntuivat niin uskottavilta, ettei niitä voinut +epäilläkään. + +"Justinianus suostui ehdotukseemme. + +"Yöllä Anicius opasti keisarin ja meidät muut Teodoran puutarhaan. + +"Ontto plataanipuu kätki maanalaisen käytävän suun. Toisessa päässä oli +käytävän peittona Teodoran makuuhuoneen eteisessä oleva marmorilevy. + +"Tähän saakka Justinianus oli vielä luottanut puolisonsa +uskollisuuteen. + +"Mutta kun Anicius todella siirsi syrjään marmorilevyn ja avasi +asunnostaan noutamallaan avaimella erään salaisen lukon, jolloin +keisarin kuvapatsas tuli näkyviin -- silloin keisari kaatui puoleksi +taintuneena syliini. + +"Mutta äkkiä hän hypähti pystyyn ja riensi yksin patsaan ohi +huoneeseen. + +"Siellä oli puolihämärää. + +"Himmeästi valaiseva lamppu loi valonsa Teodoran kasvoille. + +"Hiljaa, horjuvin askelin petetty puoliso riensi vuoteen viereen. + +"Siellä Teodora makasi täysissä pukimissa ja keisarillisissa koruissa. + +"Justinianuksen kimeä kiljaisu sai meidät kaikki hänen luokseen. + +"Etuhuoneesta riensi sisään Galateakin, jonka otin vangiksi. + +"Justinianus osoitti, jäykkänä kauhistuksesta, lepäävää keisarinnaa. + +"Me menimme lähemmäksi. + +"Hän oli kuollut. + +"Galatea, joka hämmästyi tästä yhtä paljon kuin mekin, sai vetotaudin +kohtauksen. + +"Me tarkastelimme huonetta ja huomasimme kultaisella kolmijalalla +suuren tuhkaläjän, joka oli syntynyt papyruskääröjen polttamisesta. + +"Antonina huusi orjattaria tuomaan valoa. + +"Silloin Galatea tointui ja kertoi käsiään väännellen, että keisarinna +oli iltapäivällä -- nähtävästi meidän keisarin luona ollessamme -- +lähtenyt puutarhapalatsistaan ilman seuraa tapaamaan keisaria tämän +kirjoitushuoneessa, kuten useasti ennenkin. + +"Hän palasi jokseenkin pian takaisin -- levollisena, mutta hyvin +kalpeana. + +"Hän oli käskenyt täyttää kolmijalan hehkuvilla hiilillä ia sulkeutunut +sitten huoneeseensa. + +"Galatean kolkutukseen illalla hän oli vastannut menneensä levolle eikä +enää tarvitsevansa mitään. + +"Silloin keisari heittäytyi rakastettunsa ruumiin ääreen. + +"Nyt kynttiläin valossa huomasi hän, että käärmesormuksesta, joka oli +muinoin ollut Kleopatran oma ja jota keisarinna aina piti +pikkusormessaan, oli rubiini siirretty syrjään ja sormuksen ontto +sisällys tyhjennetty. Siellä oli ollut kuolettavaa myrkkyä. + +"Keisarinna oli tappanut itsensä. + +"Vuoteen vieressä pöydällä oli pergamenttipalanen, jolle oli +kirjoitettu hänen vanha tunnuslauseensa: 'Elämä on kauneuden avulla +hallitsemista.' + +"Me ihmettelimme, mikä hänet oli pakottanut tähän epätoivoiseen tekoon, +sairaudet, tuskatko vai uhkaavan perikadon ilmitulo. + +"Asia selvisi pian. + +"Kun tieto keisarinnan kuolemasta oli levinnyt palatsiin, riensi +keisarin ovenvartija Theophilos epätoivoisena keisarinnan huoneeseen ja +lankesi Justinianuksen jalkojen juureen. + +"Hän sanoi arvaavansa asiain yhteyden. + +"Jo monta vuotta hän oli salaisesti keisarinnan palkkaama. + +"Hän ilmoitti aina tälle edeltäkäsin, milloin keisarilla oli sellainen +vastaanotto, ettei keisarinnaa olisi laskettu sinne, vaikka hän olisi +pyrkinytkin. -- Keisarinna oli sellaisissa tapauksissa melkein aina +saapunut paikalle ja kuunnellut salaisimmatkin keskustelut viereisestä +huoneesta. + +"Samoin hän oli tehnyt eilenkin, sillä me olimme nimenomaan anoneet, +ettei keisarinnaa saisi laskea sisään. + +"Keisarinna oli saapunut heti paikalle, mutta hän oli tuskin kuullut +muutaman sanan Aniciuksen ja Antoninan suusta, kun hän hiljaa +kiljahtaen kaatui. + +"Hän nousi pian pystyyn ja lähti pois kehoittaen Theophilosta olemaan +vaiti. -- -- -- + +"Narses vaati, että keisari kyselisi Galatealta piinapenkin uhalla +vainajan muita salaisuuksia, mutta Justinianus sanoi: + +"'En tahdo tietää enempää.' + +"Monta yötä ja päivää hän viipyi yksinään vieläkin rakastamansa +vainajan ruumiin ääressä. + +"Keisarinna haudattiin komein keisarillisin juhlamenoin Sofian +kirkkoon. + +"Virallisesti ilmoitettiin, että keisarinna oli nukkuessaan kuollut +hiilihäkään. Kolmijalka hiilineen oli yleisön nähtävänä. + +"Mutta Justinianuksesta oli tuona yönä tullut vanha ukko. + +"Kun uudelleen tutkittiin Antoninaa, Aniciusta, Belisariusta, +Photiusta, Antoninan orjattaria, kantajia, jotka olivat hiukan ennen +Belisariuksen vangitsemista vieneet sinut hänen taloonsa, kävi heidän +yhtäpitävistä lausunnoistaan selvästi ilmi, että sinä olit keisarinnan +liittolaisena saanut Antoninan välityksellä Belisariuksen näön vuoksi +asettumaan salaliittolaisten päälliköksi. + +"Minä puolestani vannoin, että Belisarius oli jo useita viikkoja +aikaisemmin lausunut julki pyhän vihansa Photiuksen hullutuksista. + +"Justinianus riensi Belisariuksen vankilaan, syleili häntä itkien ja +pyysi anteeksi itselleen -- ja Antoninalle, joka katuvaisena tunnusti +viattomat lemmenseikkailunsa ja sai anteeksi. + +"Keisari tarjosi Belisariukselle sovinnon merkiksi Italian +ylipäällikkyyden. + +"Mutta Belisarius sanoi: + +"'Ei, Justinianus, minun työni maan päällä on jo päättynyt.' + +"'Minä lähden Antoninan kanssa kaukaisimpaan Mesopotamian huvilaani ja +hautaan sinne itseni ja menneisyyteni.' + +"'Minä olen täydellisesti parantunut sairaalloisesta halustani palvella +sinua.' + +"'Jos tahdot osoittaa minulle viimeisen armon, niin anna suurelle +ystävälleni ja pelastajalleni Narsekselle Italian ylipäällikkyys. Hän +kostaa puolestani gooteille ja tuolle saatanalle, jonka nimi on +Cethegus.' + +"Entiset viholliset syleilivät toisiaan meidän läsnä ollessamme. + +"Kaikki tämä on pidetty huolellisesti salassa keisarinnan muiston +säästämiseksi. + +"Sillä Justinianus rakastaa vielä häntä. + +"Virallisesti ilmoitettiin, että Narses, Tribonianus ja minä olimme +uudestaan asiaa tutkittuamme saaneet selville Belisariuksen +syyttömyyden. + +"Justinianus armahti kaikki asiaan sekautuneet, muun muassa Scaevolan +ja Albinuksen, jotka sinä olit tuhonnut. + +"Mutta minä kirjoitan sinulle totuuden varoittaakseni sinua ja +pelastaakseni sinut. + +"Tiedän varmasti, että Justinianus on vannonut tuhoavansa sinut, vaikka +en tiedäkään miten se tapahtuu. Sen täytäntöönpano on jätetty +Narsekselle. + +"Pakene -- pelasta itsesi. + +"Päämääräsi: vapaa, uudistunut, sinun yksin hallitsemasi Rooma oli +hullutusta. + +"Sinä olet uhrannut sille kaiken -- vieläpä ihanan ystävyytemmekin. + +"Minä lähden Belisariuksen ja Antoninan mukana ja koetan heidän +läheisyydessään, katsellessani täydellisesti sopineiden puolisoiden +onnea, unhoittaa kammoni, epäluuloni ja vihani koko ihmiskuntaa +kohtaan." + + + + +KOLMASTOISTA LUKU. + + +Cethegus hypähti vuoteeltaan, heitti kirjeen kädestään ja rupesi +kävelemään. + +"Prokopius on narri. + +"Ja narri on Cetheguskin, joka niin pahastuu menetetystä sielusta. + +"Olithan kadottanut Juliuksen jo ennen kuin tapoit hänet? + +"Ja sinä elät ja taistelet sittenkin vielä. + +"Onkohan tuo Narses, jota kaikki pelkäävät ikäänkuin hän olisi samalla +kertaa isä Jumala ja piru, niin vaarallinen? + +"Mahdotonta. + +"Onhan hän sokeasti antanut Rooman minun ja miesteni haltuun. + +"Hänen ansiotaan ei suinkaan ole, etten tällä hetkellä hänen +saavuttamattomissaan hallitse Roomaa Kapitoliumista käsin ja uhmaile +häntä ja hänen joukkoaan. + +"Mitä vielä. + +"En suinkaan enää vanhoilla päivilläni opi pelkäämään. + +"Luotan tähteeni. + +"Onko tämä mieletöntä rohkeutta? Vai levollista viisautta. + +"En tiedä. Sen vain tiedän, että sama luottamus vei Caesarin voitosta +voittoon. + +"Tuskin kuitenkaan voin saada enemmän tietoja Narseksen +kylpykeskustelusta kuin tästä sanarikkaasta kirjeestä." + +Ja hän repi kirjeen palasiksi. + +"Minä lähden liikkeelle -- vielä tänään. Vaikkakaan Syphax ei tällä +hetkellä voine kuulla mitään, kun on juuri kylpyhetki!" + +Samassa isaurilaiset ilmoittivat arkontti Johanneksen, ja Cetheguksen +viittauksesta laskettiin hänet sisään. + +"Rooman prefekti", puhui Johannes, "minulla on vanhoja loukkauksia +sinulta anteeksi pyydettävänä. Veljeni Perseuksen kuolema tuotti +minulle tuskaa ja teki minut epäluuloiseksi." + +"Jättäkäämme se asia", sanoi Cethegus, "se on unohdettu". + +"Mutta en voi koskaan unohtaa sinun uljasta, sankarillista +urhoollisuuttasi", jatkoi arkontti, "kunnioittaakseni ja käyttääkseni +sitä olen tullut tekemään sinulle erään ehdotuksen. + +"Minä ja toverini -- tottuneina Belisariuksen voimakkaaseen etenemiseen +-- tunnemme suuren Narseksen varovaisuuden kovin hankalaksi. + +"Olemme jo melkein kaksi kuukautta olleet tämän solan edustalla ja +menettäneet väkeä. Tuskinpa siitä saavutamme mitään kunniaa. + +"Ylipäällikkö tahtoo nälällä tappaa barbaarit! + +"Ken tietää, kuinka kauan tätä vielä voi kestää? + +"Ja lopuksi tulee siitä kaunis verilöyly, kun he epätoivon ajamina +hyökkäävät luolastaan. He tulevat kalliisti myymään joka ainoan +veripisaransa. + +"Se on päivän selvää, että jos meillä olisi vain kirotun solan +suu -- --" + +"Niin, _jos_!" sanoi Cethegus hymyillen. "Sitä vartioi jokseenkin hyvin +kuningas Teja." + +"Juuri siksi hänen täytyy kaatua. + +"Hän se tietenkin yksin pitää koossa heidän hauraan peitsikimppunsa. + +"Sentähden olen tehnyt liiton joukkueen kanssa -- jokin määrä yli +tusinan -- leirin parhaita miekkoja. Tahdomme joka kerta, kun kuninkaan +vahtivuoro tulee, taistella häntä vastaan yksi toisensa jälkeen, kun +tie on niin kapea, että vain yksi kerrallaan voi lähestyä häntä. Arpa +ratkaisee, ken on ensimmäinen. Toiset pysyttelevät mahdollisimman +lähellä esitaistelijaa, pelastaen hänet, jos hän haavoittuu, astuen +hänen tilalleen, jos hän kaatuu, tai gootin kaaduttua tunkeutuen +voittajan kanssa solaan. + +"Paitsi minua kuuluu liittoomme longobardit Alboin, Gisulf ja Autaris, +herulit Rodulf ja Suartua, gepidi Ardarik, burgundilainen Gundebad, +frankit Chlotakar ja Bertchram, alamannit Vadomar ja Epurulf, Garizo, +pitkä bajuvari, persialainen Kabades, armenialainen Althios ja +illyrialainen Taulantius. + +"Olisimme mielellämme tahtoneet sinun pelätyn miekkasi joukkoomme. + +"Tahdotko olla mukana liitossa, Cethegus? + +"Sinä vihaat mustakiharaista sankaria." + +"Mielelläni", vastasi Cethegus, "niinkauan kuin olen vielä täällä. + +"Mutta aion kohta muuttaa leiristä Kapitoliumille." + +Kummallinen, ivallinen hymyily väikkyi äkkiä arkontin kasvoilla. Se ei +jäänyt Cethegukselta huomaamatta. + +Mutta hän ei käsittänyt sen oikeaa tarkoitusta. + +"Minun rohkeuttani et voine epäillä sen mukaan, mitä itse sanoit", +sanoi hän. + +"Minulla on tärkeämpiäkin tehtäviä, kuin polkea viimeisiä goottisodan +hehkuvia hiiliä sammuksiin. + +"Hyljätty kaupunki kaipaa prefektiänsä. Kapitolium kutsuu minua." + +"Kapitolium", toisti Johannes. + +"Minä luulin, Cethegus, että ihana sankarikuolema olisi jonkin +arvoinen." + +"Kyllä, sitten kun elämän päämäärä on saavutettu." + +"Ei yksikään meistä, Cethegus, tiedä kuinka lähellä hän on tätä +päämääräänsä. + +"Mutta vielä yksi asia. + +"Minusta tuntuu kuin jotakin olisi tekeillä barbaarien kesken heidän +kirotulla tulivuorellaan. + +"Kukkulalta, joka on minun puolellani leiriä, voi hiukan eräästä +halkeamasta nähdä laavahuippujen yli. + +"Tahtoisin, että suuntaisit tottuneen katseesi sinnepäin. + +"Silloin ainakaan he eivät voisi yllättää meitä hyökkäyksellään. + +"Seuraa minua sinne! + +"Älä ilmoita liitostamme Narsekselle -- hän ei pitäisi sellaisesta -- +sen vuoksi valitsin hänen kylpyaikansa käyntiäni varten." + +"Minä seuraan sinua", vastasi Cethegus, täydentäen asevarustustaan ja +meni, kysyttyään ensin isaurilaiselta ovivahdiltaan turhaan Syphaxia, +Johanneksen kanssa läpi oman leirinsä, senjälkeen Narseksen välileirin +läpi ja kääntyi lopuksi sisäleiristä äärimmäisenä oikealla sijaitsevaan +leiriin, joka kuului Johannekselle. + +Johanneksen mainitsemalla kukkulalla seisoi jo useita päälliköitä, +jotka innokkaasti katselivat pienen laavaseinässä olevan notkelman +kautta goottileiriä. + +Kun Cethegus oli katsellut sinne hetkisen, huudahti hän: "Ei +epäilystäkään! He tyhjentävät leirinsä itäpuolen, he hajoittavat +vaunukasojaan ja vetävät ne pitemmälle länteen. Se voi myöskin merkitä +kiinteämpää yhteistoimintaa, kukaties uloshyökkäystä." + +"Mitä sinä luulet", kysyi Johannekselta nuori, varmaankin aivan +äskettäin Bysantista saapunut päällikkö, jota Cethegus ei tuntenut -- +"mitä luulet sinä? Eivätköhän ne uudet pommit voisi kantaa barbaareihin +saakka tuolta kallionkielekkeeltä? Sinä tiedät, Martinuksen viimeisen +keksinnön -- jonka veljeni piti tuoda Roomaan." + +"_Roomaan_", huudahti Cethegus ja loi leimuavan katseen sekä kysyjään +että Johannekseen. + +Hänen aivonsa olivat silmänräpäyksen ajan hehkuvan kuumat ja jäätävän +kylmät säikähdyksestä, ja hän tunsi suuremman täristyksen luissaan ja +ytimissään kuin saadessaan tiedon Belisariuksen maallenoususta, Totilan +korottamisesta, Totilan kääntymisestä Roomaa vastaan Pons padin luona, +Totilan tunkeutumisesta Tiberiin, tai Narseksen tulosta Italiaan. + +Hänestä tuntui kuin murskaava käsi olisi puristanut hänen sydäntään ja +aivojaan. + +Hän huomasi heti, että Johannes vihaisella kulmien rypistyksellä antoi +nuorelle päällikölle vaikenemismerkin. + +"_Roomaan_", toisti Cethegus soinnuttomalla äänellä katsellen terävästi +milloin vierasta milloin Johannesta. + +"Aivan oikein, Roomaan!" huudahti viimein Johannes. "Zenon, tämä mies +on Cethegus, Rooman prefekti." + +Nuori bysanttilainen kumarsi kasvoillaan samanlainen ilme kuin +ihmisellä, joka katselee laajalle kuuluisaksi tullutta hirviötä. + +"Cethegus, arkontti Zenon, joka tähän asti on taistellut Eufratin +luona, saapui vasta eilen illalla persialaisten jousimiesten kanssa +Bysantista." + +"Ja onko hänen veljensä", kysyi Cethegus häneltä, "mennyt _Roomaan_!" + +"Veljeni Megas", vastasi bysanttilainen, joka oli tointunut +hämmästyksestään, "on saanut tehtäväkseen asettaa äsken keksityt +kaksoisballistit Rooman prefektin käytettäväksi" -- tässä hän kumarsi +vielä kerran -- "Rooman muurien suojelemiseksi, + +"Hän lähti merille paljon ennen minua, luulin että hän oli saapunut +tänne jo ennen minua ja mennyt kanssasi Roomaan. + +"Hänen kuormansa oli raskas. + +"Ja olen iloinen, että olen tullut tuntemaan länsimaiden mahtavimman +miehen, Hadrianuksen haudan kunniakkaan puolustajan." + +Mutta Cethegus heitti vielä kerran terävän katseen Johannekseen ja +kääntyi sitten lyhyesti tervehdittyään läsnäolevia, menemään. + +Kuljettuaan muutamia askeleita hän kääntyi äkkiä takaisin ja huomasi +silloin, miten Johannes uhaten molemmilla nyrkeillään haukkui nuorta, +äsken Eufratista tullutta puheliasta arkonttia. + +Kylmät väreet puistattivat prefektiä. + +Hän aikoi mennä lyhintä tietä takaisin teltalleen ja viipymättä, +odottamatta Syphaxia ja hänen tekemiään huomioita, nousta hevosen +selkään ja jäähyväisittä rientää Roomaan. + +Päästäkseen lyhimmälle tielle, hän aikoi mennä Johanneksen leiristä +suoraa päätä suuren leiripuoliympyrän halkaisijaa pitkin omalle +teltalleen. + +Hänen edellään ratsasti leiristä muutamia persialaisia jousimiehiä sekä +muutamia talonpoikia, jotka olivat myyneet viiniä. Nämä vahti päästi +esteettömästä kulkemaan. + +Vahdinpidon täällä, niinkuin kaikilla muillakin leiriporteilla, oli +Narses uskonut longobardeille. + +He pysähdyttivät hänet laskemalla keihäänsä hänen eteensä, kun hän +aikoi seurata talonpoikia. + +Hän tarttui vihaisena keihäisiin ja sysäsi ne pois tieltään. + +Silloin eräs longobardeista puhalsi torveensa. Toiset läsnäolijat +asettuivat uhkaavan näköisinä puoliympyrään hänen eteensä. + +"Narseksen käskystä", sanoi joukon päällikkö Autaris Cethegukselle. + +"Entä nuo", kysyi Cethegus osoittaen talonpoikia ja persialaisia. + +"Ne eivät ole sinä", vastasi longobardi. + +Joukko leirin vartijoita oli saapunut torven kutsumana paikalle. + +He jännittivät jousensa. + +Cethegus käänsi heille selkänsä ja palasi teltalleen samaa tietä, jota +Johannes oli hänet saattanut leiriinsä. + +Kenties hänen äkkiä herännyt epäluulonsa vaikutti sen, että hän luuli +näkevänsä kaikkien, bysanttilaisten ja longobardien, joiden ohi hän +kulki, hymyilevän hänelle puoleksi ivallisesti, puoleksi surkutellen. + +Teltalleen saavuttuaan hän kysyi isaurilaisilta teltanvartijoilta: + +"Onko Syphax tullut jo?" + +"On, herra, kauan sitten. Hän odottaa sinua teltassa. Hän on +haavoittunut." + +Cethegus siirsi nopeasti oviverhot syrjään ja meni telttaan. + +Silloin Syphax, jonka pronssipinnan läpikin näkyi kalpeus, riensi häntä +vastaan, syleili hänen polviaan ja kuiskasi liikutettuna: + +"Oi herrani, suuri jalopeurani. Sinä olet nyt verkossa -- hukassa. Ei +mikään voi sinua enää pelastaa." + +"Hillitse itseäsi, orja", käski Cethegus. "Sinustahan vuotaa verta --" + +"Ei se tee mitään. Ne eivät aikoneet laskea minua takaisin leiriisi -- +ne alkoivat muka leikillään telmiä kanssani, mutta heidän +puukonpistonsa olivat karvasta totuutta --" + +"Ketkä? Kenen puukonpistot?" + +"Longobardien, herra, jotka hetkinen sitten asettivat kaikille leirisi +porteille kaksinkertaiset vartijat." + +"Minä kysyn Narsekselta syytä tuohon menettelyyn", uhkaili Cethegus. + +"Syynä tai pikemmin tekosyynä on -- kuten Kabades ilmoitti hänen +puolestaan -- että pelätään goottien hyökkäävän. + +"Mutta, oi jalopeurani -- kotkani -- palmupuuni -- lähteensilmäni -- +aamutähti -- sinä olet ehdottomasti hukassa." + +Numidialainen heittäytyi taas kasvoilleen herransa eteen ja suuteli +itkien hänen jalkojaan. + +"Kerro nyt tapahtumat -- järjestyksessä", virkkoi Cethegus nojaten +teltan keskipaaluun kädet selän takana ristissä ja pää uljaasti +pystyssä. Hän ei katsellut Syphaxin epätoivon raatelemiin kasvoihin, +vaan kauas etäisyyteen. + +"Oi, herra -- en kai osaa kertoa niitä täydellisessä järjestyksessä. -- +Siis -- minä pääsin piilopaikkaani kaislikossa -- minun ei tarvinnut +sukeltaakaan -- kaislikko peitti minut täydellisesti -- kylpykoju on +viime myrskyn jälkeen uudestaan rakennettu ohuista laudoista ja +pellavakankaasta. -- Narses saapui venheessään mukanaan Alboin, +Basiliskos ja kolme longobardeiksi puettua miestä, jotka kuitenkin +tunsin. -- Ne olivat Scaevola, Albinus --" + +"Vaarattomia", tuumi Cethegus. + +"Ja -- Anicius." + +"Etköhän erehtynyt?" + +"Herra, tunnen hänen kasvonsa ja äänensä. + +"En ymmärtänyt keskustelusta kaikkia sanoja -- mutta suunnan +tajusin --" + +"Jospa osaisit kertoa sen minulle sananmukaisesti." + +"He puhuivat kreikkaa, herra. En ymmärrä sitä niin hyvin kuin sinun +kieltäsi. Aallot kahisuttivat kaislaa ja tuuli oli hiukan epäsuotuisa." + +"No, mitä he sanoivat?" + +"Nuo kolme mainitsemaani ovat vasta eilen illalla saapuneet Bysantista +-- he vaativat heti sinun henkeäsi. + +"Mutta Narses sanoi: + +"'Ei murhaa, vaan tuomarin päätös oikeudessa ja hänen tuomitsemansa +rangaistus.' + +"'Milloin', kyseli Anicius. + +"'Aikanaan.' + +"'Entä Rooma', uteli Basiliskos. + +"'Hän ei näe enää Roomaa.' + +"'Pysähdy', huudahti Cethegus, 'pysähdy! Silmänräpäykseksi! Minun on +saatava tästä selko.'" + +Hän kirjoitti pari sanaa vahataululle. + +"Onko Narses jo palannut kylpymatkaltaan?" + +"Aikoja sitten." + +"Hyvä on." + +Hän antoi vahataulun eräälle telttaa vartioivalle isaurilaiselle. + +"Tuo vastaus heti. + +"Mene!" + +Mutta Cethegus ei voinut enää seisoa hiljaa paikallaan -- hän käveli +kiivaasti edestakaisin teltassa. + +"Oi herra, Roomassa on varmaankin tapahtunut jotakin kamalaa, mutta en +saanut selville mitä. + +"Anicius kysyi jotakin ja mainitsi samalla sinun isaurilaisiasi. + +"'Niiden johtaja Sandil on poissa tieltäni,' sanoi Narses. 'Ja +isaurilaisten jäännökset ovat täältä siirtyneet Roomaan kätyrieni +Auluksen ja Mocer-veljesten avulla,' lisäsi hän nauraen. + +"Mainitsiko hän nuo nimet," kysyi Cethegus totisena, "käyttikö hän +noita sanoja?" + +"Käytti, herra. + +"Sitten sanoi Alboin: 'Oli hyvä, että nuoret tribuunit menivät myöskin +isaurilaisten mukana. He olisivat nostaneet aika metelin.' + +"Narses virkkoi: 'Parempi vielä oli, että kaikki isaurilaiset saatiin +pois. Omassa leirissämme olisi muutoin saattanut syntyä verinen +taistelu, johon kuningas Teja olisi tietysti sekautunut.' + +"Oi herra, minä pelkään, että he ovat houkutelleet uskollisimmat pois +luotasi." + +"Niin luulen minäkin", sanoi Cethegus synkkänä. + +"Mutta he puhuivat Roomasta?" + +"Alboin kysyi erästä päällikköä, jonka nimeä en ole koskaan kuullut." + +"Oliko se Megas?" + +"Oli, Megas oli päällikön nimi. -- Mistä sen tiesit?" + +"Se on saman tekevä! Jatka kertomustasi! Mitä Megaksella oli +tekemistä?" + +"Alboin kysyi, miten kauan Megas on jo ollut Roomassa. + +"'Joka tapauksessa', sanoi Narses, 'on hän saapunut sinne kyllin paljon +aikaisemmin kuin roomalaiset tribuunit ja isaurilaiset.'" + +Silloin pääsi Cetheguksen sisimmästä rinnasta äänekäs, tuskallinen +huokaus. + +"'Mutta Rooman porvarithan pitivät tuota tyrannia ja hänen nuoria +tribuunejaan puolijumalina', huomautti Scaevola. + +"'Niin, ennen muinoin. Mutta nyt he eivät vihaa eivätkä pelkää ketään +niin kuin tätä miestä, joka aikoi väkisin tehdä heistä sankareita ja +roomalaisia.' + +"'Entä jos he taas liittyisivät häneen. Hänen nimensä on taikasauva', +sanoi Albinus. + +"'Kaksikymmentäviisituhatta armenialaista Kapitoliumilla ja +Hadrianuksen haudalla pitää roomalaisia vielä paremmin kurissa +kuin --'" + +Cethegus iski vasemmalla kädellään voimakkaasti otsaansa. + +"'Vielä paremmin kurissa kuin paavi Pelagius sekä heidän sopimuksensa +ja valansa.' + +"'Heidän sopimuksensa ja valansa', sanoi Scaevola. 'Niin, he ovat +valallisesti vahvistaneet sopimuksen, jonka mukaan he avaavat kaupungin +portit vain Rooman prefektille.' + +"'Entä sitten', huudahti Anicius. 'Entä sitten. He tietävät ja tiesivät +jo silloin, että viimeiset kolme kuukautta on Rooman prefektin nimi +ollut -- Narses.' + +"'He _vannoivat valansa minulle eikä hänelle_.'" + +Silloin Cethegus heittäytyi ääneti vuoteelleen ja peitti päänsä +purppurasaumaisella vaipallaan. + +Ei valituksen ääntäkään kuulunut enää hänen rinnastaan. + +"Oi kallis sankarini -- se tappaa sinut. -- Mutta en ole vielä kertonut +kaikkea. -- Sinun on saatava tietää kaikki -- että epätoivo antaisi +sinulle lisävoimia, kuten jalopeuralle, joka piiritettynä tekee +ihmeitä." + +Cethegus nousi ylös. + +"Puhu loppuun", sanoi hän. "Nyt on jo samantekevää, mitä sinulla on +vielä kerrottavaa. Se ei enää voi koskea Roomaa." + +"Mutta sinua itseäsi se koskee." + +"'Eilen', jatkoi Narses vähän ajan perästä -- muutamia puheenvuoroja en +kuullut kahinan vuoksi -- 'samalla kertaa, kun saapui kauan odotettu +tieto Roomasta --'" + +"Mikä tieto", kysyi Cethegus. + +"Hän ei sanonut sitä. -- 'Samalla kertaa toi Zenon minulle luvan avata +keisarin sinetillä suljettu määräys, sillä viimeisten kertomusteni +mukaan voi Justinianus syystä olettaa, että gootit saattoivat kukistua +minä päivänä tahansa.' + +"'Minä avasin ja' -- oi herra -- se on hirveätä. + +"Puhu." + +"'Suuren Justinianuksen pikkumaisuus tuli taas näkyviin', sanoi Narses. + +"'Hän antaisi luultavasti mieluummin Cethegukselle anteeksi sen, että +tämä oli saattaa hänet, oikeamielisen keisarin, tuomitsemaan liian +uskollisen Belisariuksen sokaistavaksi kuin sen, että Cethegus Teodoran +liittolaisena ja Teodoran viettelijänä -- kamala anakron' -- loppua en +ymmärtänyt. --" + +"Anakronisum", täydensi Cethegus levollisena. + +"'Petti keisarin.' + +"'Sama kohtalo, jonka alaiseksi hän aikoi saattaa Belisariuksen, tulee +hänen osakseen.' + +"'Sokaiseminen.'" + +"Todellakin", virkahti Cethegus hymyillen, mutta tarttuen tikariinsa. + +"'Ja sama rangaistus, jonka hän jumalattomasti Kristuksen kuolemaa +pilkaten ja Konstantinuksen asetusta rikkoen otti taas käytäntöön +Roomassa --' + +"Mitä hän sillä tarkoittaa", kyseli Syphax peloissaan. + +"Ristiinnaulitsemista", vastasi Cethegus kätkien tikarin poveensa. + +"Oi, herra." + +"Mitä vielä. En vielä roiku ilmassa, vaan poljen maata, joka kasvattaa +sankareita. Kerro loppuun." + +"'Mutta minä olen', jatkoi Narses, 'sotapäällikkö enkä Justinianuksen +pyövelin renki. Hän tyytyköön siihen, että lähetän tuon urhoollisen +miehen pään Bysanttiin.' + +"Mutta sitä hän ei saa tehdä -- ei sitä, herra -- kun me kuolemme." + +"Me", virkkoi Cethegus hymyillen täysin levollisena. "Ethän _sinä_ ole +Teodoran kanssa pettänyt roomalaisten suurta keisaria. Eihän sinua +uhkaa mikään vaara." + +Mutta Syphax jatkoi: + +"Etkö sinä tiedä -- usko minua ainakin tässä asiassa -- koko Afrikka +sen tietää -- jos ruumiista puuttuu pää, niin täytyy sielun +vuosituhansia rypeä liejussa ja liassa epäpuhtaana olentona. Älä anna +erottaa päätäsi ruumiista." + +"Se on vielä lujasti niskassani. + +"Hiljaa -- joku tulee." + +Isaurilainen, jonka hän oli lähettänyt Narseksen luo, toi seuraavan +vastauksen: + +"Cethegus Caesariukselle Magister militum Narses. + +"En tänäänkään vastusta Roomaan lähdön aikomustasi." + +"Alan ymmärtää", sanoi Cethegus. + +"Leirin vartijat ovat saaneet käskyn päästää sinut lähtemään. + +"Jos vielä pysyt lähtöpäätöksessäsi, niin saat matkaseuraksesi Alboinin +ja tuhat longobardia. + +"Tiet eivät ole täysin turvallisia rosvoilevien goottien vuoksi. + +"Kun gootit kaiken todennäköisyyden mukaan tekevät tänään tai huomenna +rajun hyökkäyksen ja kun leiristä poistuminen on vaarallista sekä +päälliköille että pienemmille joukkueille, ei kukaan enää saa minun +luvattani lähteä leiristä. + +"Sitä paitsi olen asettanut kaikkialle, muun muassa telttojen +vartijoiksi, uskollisia longobardejani." + +Cethegus riensi telttansa ovelle ja sysäsi oviverhon syrjään. + +Hänen neljää isaurilaistaan kuljetettiin parhaillaan pois ja teltan +edustalle asettui kaksikymmentä longobardia Autariksen johdolla. + +"Ajattelin paeta jo ensi yönä", sanoi hän Syphaxille. + +"Tie on katkaistu. + +"Samapa se, parempikin on näin. Mieluummin otan goottikeihään rintaani +kuin kreikkalaisnuolen niskaani. + +"Mutta lukekaamme Narseksen kirje loppuun. + +"'Teltassani saat tietää toimenpiteet, joihin on ryhdytty barbaarien +hyökkäyksestä aiheutuvan, mahdollisesti ankaran taistelun varalta.' + +"'Mutta minulla on vielä sinulle ilmoitettavana eräs ikävä uutinen.' + +"'Eilisiltana meritietä Roomasta saapuneet sanansaattajat tiesivät +kertoa, että tribuunisi ja suurin osa isaurilaisiasi ovat --' + +"Haa, Licinius, Piso, Julianus", huusi prefekti tuskaisesti unohtaen +hetkeksi jäisen, kuolemaa halveksivan levollisuutensa. + +"'Tapetut Roomassa.' + +"'Heidät laskettiin vapaaehtoisesti sisään' -- haa, häpeällisesti +houkuteltiin, 'mutta he kieltäytyivät vannomasta keisarille +kuuliaisuuden valaa. He aikoivat ryhtyä väkivaltaan vastoin +sopimustaan. Lucius Licinius aikoi valloittaa Kapitoliumin, Salvius +Julianus Hadrianuksen haudan ja Piso Porta latinan. -- He kaatuivat +päämääränsä luona. -- Palkkasoturien jäännökset ovat vankeina.' + +"Toinen Juliukseni seurasi ensimmäistä", virkkoi Cethegus. + +"No, en tarvitsekaan perillistä, sillä Rooma ei tule omakseni enkä voi +sitä perinnöksi jättää. + +"Kaikki on mennyttä. + +"Suuri taistelu Roomasta on lopussa. + +"Sokea ylivoima ja pikkumainen nokkeluus ovat voittaneet sekä goottien +miehet että Cetheguksen älyn. + +"Oi roomalaiset -- roomalaiset, _tekin poikani_! Niin te olitte minun +Brutukseni. + +"Tule, Syphax, sinä olet vapaa. + +"Minä menen kuolemaan -- palaa sinä takaisin vapaalle aavikollesi." + +"Oi, herra", huusi Syphax nyyhkien ja syleillen isäntänsä polvia, "älä +sysää minua pois luotasi. Minä tahdon olla yhtä uskollinen kuin Aspakin +hallitsijattarelleen. Salli minun kuolla kanssasi." + +"Tapahtukoon tahtosi", sanoi Cethegus levollisesti laskien kätensä +Syphaxin pään päälle. + +"Minä olen rakastanut sinua -- pantterini -- hyppää sitten kanssani +kuoloon. + +"Anna minulle kypäräni, kilpeni, miekkani ja keihääni." + +"Minne?" + +"Ensin Narseksen luo?" + +"Ja sitten?" + +"Vesuviukselle." + + + + +NELJÄSTOISTA LUKU. + + +Kuningas Teja oli aikonut seuraavana yönä koota kaikki asekykyiset +gootit paitsi muutamia solan vartijaksi jääviä ja hyökätä vuorelta +Narseksen leiriin sekä pimeän ja hämmennyksen turvissa panna siellä +toimeen oikein ankaran verilöylyn. + +Kun viimeinenkin hyökkääjistä oli kaatunut ja kun päivän koiton +tienoissa bysanttilaiset joutaisivat ajattelemaan hyökkäystä solaa +vastaan, hakisivat ne aseettomista, jotka pitivät kuolemaa orjuutta +parempana, vapaaehtoisen haudan läheisessä Vesuviuksen aukossa, minkä +jälkeen solan puolustajat hyökkäisivät rotkosta ja maksaisivat henkensä +mahdollisimman kalliisti. + +Kuningas tunsi vilpitöntä iloa ja ylpeyttä, kun ei ainoakaan tuhansista +vaimoista ja tytöistä -- kaikki pojat kymmenvuotiaasta ylöspäin ja +kaikki vanhukset olivat aseissa -- valinnut häpeällistä orjuutta, vaan +vapaaehtoisen kuoleman Vesuviuksessa, kun Teja esitti asian +kokoutuneelle kansalleen. + +Hänen sankarisydämensä iloitsi ajatellessaan, että koko hänen heimonsa +päättäisi yhtenä miehenä kunniakkaasti suuren menneisyytensä kansojen +historiassa ennenkuulumattomalla teolla, uljaalla sankarikuolemalla. + +Tämä kuolemaa halveksivan sankarin epätoivoinen tuuma ei toteutunut. +Hänen sammuva silmänsä sai tuon kamalan kuvan sijasta nähdä toisen +valoisamman, sovittavan. + +Aina varovainen ja valpas Narses oli huomannut vihollisen uhkaavat +valmistukset jo ennen kuin Johannes ja Cethegus ja kutsunut sen vuoksi +päälliköt telttaansa viidennellä hetkellä saamaan tarvittavat +määräykset. + +Oli erittäin ihana, kullalta hohtava syyskuun aamu. Valolaineet +värähtelivät ilmassa, joka oli aivan täynnä kukkien tuoksua. Oli +syysaamu, jonka vertaista ihanuudessa ei näe muualla Italiassakaan kuin +Bajaen lahdella. + +Vesuviuksen keveät savupilvet kohosivat leikitellen taivaan valomereen. +Viimeiset matalat mainingit vyöryivät rannalle hiekkaa hyväillen +säännöllisin väliajoin. + +Aivan veden rajaan ilmestyi vasemmalta leirinsivustalta komea mies. Hän +käveli hitaasti keihäs olallaan pitkin rantaa. Vyöryvät aallot koskivat +joskus hänen panssaroituja jalkineitaan. + +Aurinko heijastui hänen pyöreästä kilvestään ja hänen komeasta +panssaristaan. Merituuli leikitteli hänen kypärätöyhtönsä kanssa. + +Kulkija oli Cethegus, joka oli menossa kuolemaan. + +Syphax seurasi häntä kaukana. + +Saavuttuaan pienen, lahteen pistävän hiekkasärkän luo, hän meni pitkin +tuota kapeata kielekettä niin kauas kuin pääsi, seisahtui veden rajaan +ja kääntyi luoteeseen päin. + +Siellä oli Rooma, hänen Roomansa. + +"Voikaa hyvin", sanoi hän liikutettuna, "voikaa hyvin, te +kuolemattomuuden seitsemän kukkulaa. + +"Voi hyvin, Tibervirta, joka huuhtelet vuosisatojen arvokkaan tomun +mukaasi. Kahdesti olet juonut vertani, kahdesti olet minut pelastanut. + +"Nyt et voi enää pelastaa minua, ystävällinen joen jumala. + +"Olen taistellut puolestasi, Roomani, ankarammin kuin kukaan +edeltäjäni, ankarammin Caesariakin. + +"Taistelu on lopussa. Sotajoukoton päällikkö on voitettu. + +"Niin, myönnän sen nyt itsekin. + +"Yksityisen mahtava henki voi korvata kaiken muun paitsi puuttuvan +kansan. + +"Henki voi pysytellä nuorena, mutta ei voi pitää toisia nuorina. + +"Olen yrittänyt mahdotonta. + +"Mutta mahdollisuuden saavuttaminenhan on -- tavallista. + +"Ja jos särjetyn Caesarini marmoripäästä taas siirtyisi aivoihini +ajatus tästä taistelusta -- panssaroituna kuten Atene Zeus-jumalan +päästä -- niin taistelisin sen vielä kerran. + +"Sillä parempi on kaatua taistelussa yli-inhimillisen asian puolesta +kuin elää välinpitämättömänä ja alistuvana tavallisten ihmisten +joukossa. + +"Siunattu ollos" -- hän polvistui ja jäähdytti polttavaa otsaansa +suolaisella merivedellä -- "siunattu ollos Ausonian pyhä merenlaine. + +"Siunattu ollos, Italian pyhä maa" -- hän painoi kätensä syvälle +rantahiekkaan -- "kiitollisena eroaa uskollisin poikasi sinusta, +liikutettuna kaikesta ihanuudestasi eikä suinkaan lähestyvän kuoleman +pelosta. Minä aavistan, että vieras valta painaa sinua vuosisatoja. En +ole voinut kääntää kohtaloasi, mutta sydänvereni annan toivomusuhrina +puolestasi. + +"Maailmanherruuden laakerisi on ainaiseksi kuivettunut, mutta +vapaudenrakkauden ja kansasi jalojen ominaisuuksien oliivi kukoistaa +saavuttamattomana tuhkan alla. Ja kerran koittaa Rooman, Italian päivä, +jolloin ei ainoakaan muukalainen hallitse pyhällä pohjallasi, jolloin +sinä kuulut vain itsellesi pyhistä alpeista pyhään mereen saakka." + +Hän nousi levollisena ja kulki nopein askelin keskileirissä olevaan +Narseksen päällikkötelttaan. + +Saapuessaan perille hän huomasi kaikkien päälliköiden olevan läsnä. +Narses huudahti iloisena häntä vastaan: + +"Tuletpa sopivaan aikaan, Cethegus. + +"Olen saanut selville, että kaksitoista päällikköäni on tehnyt +hurjanrohkean liiton, joka on enemmän kunniaksi barbaareille kuin +Narseksen oppilaille. He puolustautuvat sillä, ettei se voi muka olla +hulluutta, kun nerokas Cetheguskin ottaa osaa siihen. Oletko sinä +todella aseliitossa Tejaa vastaan?" + +"Olen ja lähden täältä suoraa päätä -- anna, Johannes, minun alkaa +ilman arvanlyöntiä -- Vesuviukselle. Kuninkaan vartiovuoro alkaa." + +"Se miellyttää minua, Cethegus." + +"Kiitos. Se säästää sinulta monta huolta, _Rooman prefekti_", vastasi +Cethegus. + +Kaikki läsnäolijat hämmästyivät tavattomasti. Salaisuuden tuntijatkin +ihmettelivät sitä, että hän tiesi asian oikean laidan. + +Narses pysyi levollisena. Hän sanoi Basiliskokselle: + +"Hän tietää kaikki. Se onkin hyvä. + +"Minun syyni ei suinkaan ole, Cethegus, ettet ole ennen saanut tietää +erottamistasi. Keisari käski ankarasti salata sen. + +"Kiitän sinua päätöksesi johdosta, Cethegus. + +"Se on aikomusteni mukainen. + +"En suo barbaareille ensi yönä huvia teurastaa muutamia +kymmeniätuhansia miehistäni. + +"Kaikki joukot, molemmat sivustatkin kokoutuvat keihäänheittomatkan +päähän solasta. He eivät saa hyökkäämisen tilaisuutta. Heidän on +jouduttava solasta poistuessaan keihäisiimme. + +"En vastusta sitäkään, jos jotkut vapaaehtoisesti ottavat kukistaakseen +kuninkaan. Hänen kuollessaan toivottavasti vastustus loppuu. + +"Yksi seikka huolestuttaa minua. + +"Olen aikoja sitten kutsunut Jonian meren laivaston tänne, -- olin +odottanut ratkaisua jo aikaisemmin -- mutta sitä ei näy eikä kuulu. + +"Sen olisi määrä kuljettaa vangitut barbaarit Bysanttiin. + +"Navarkki Konon! Eikö pikapurjehtija, jonka lähetin tiedustelumatkalle +Regiumin salmeen, ole vielä palannut?" + +"Ei, päällikkö! Ei ole palannut minunkaan lähettämäni pikapurjehtija." + +"Olisiko viime myrsky vahingoittanut laivastoa?" + +"Se on mahdotonta, päällikkö! Laivat ovat vankkoja. Laivasto oli sitä +paitsi viimeisten tietojen mukaan ankkurissa Brundusiumin satamassa." + +"Me emme voi enää odottaa laivoja. Liikkeelle, päälliköt. Me lähdemme +kaikki solalle. Minä seuraan mukana. + +"Hyvästi Cethegus! + +"Älä ole milläsikään! + +"Luulenpa, että sodan päätyttyä saat monta oikeusjuttua niskaasi. + +"Sinulla on paljon vihollisia, syystä ja syyttä. + +"Sinua uhkaavat pahat enteet. + +"Mutta minä tiedän, että pidät arvossa vain yhtä ennettä: + +"'Hyväksyttävä on vain --' + +"'Kotimaan puolesta kaatuminen.' + +"Suo minulle vielä yksi suosionosoitus. Salli minun -- isaurilaiseni ja +tribuunini lepäävät Roomassa -- koota joukoissani olevat roomalaiset ja +italialaiset, jotka olet siroitellut muiden kansojen joukkoon, ja +johtaa heitä barbaareita vastaan." + +Narses mietti hiukan. + +"Hyvä on! Sinä saat koota ne ja johtaa niitä -- kuolemaan", lisäsi hän +hiljaa Basiliskokselle. "Niitä on enintään viisitoistasataa miestä. -- +Suon hänelle ilon kaatua maanmiestensä etunenässä -- ja näille ilon +kaatua hänen takanaan. + +"Voi hyvin, Cethegus!" + +Cethegus lähti teltasta äänettömänä tervehtien häntä keihäällään. + +"Hm", hymähti Narses Alboinille, "katsele tarkkaan tuota miestä. Siinä +meni merkillinen palanen maailmanhistoriaa. + +"Tiedätkö, kuka lähti teltasta?" + +"Vihollistensa suuri vihollinen", vastasi Alboin totisena. + +"Niin, sutoseni. Katsele häntä vielä kerran. Siinä menee kuoloon -- +viimeinen roomalainen!" -- -- + +Kun kaikki päälliköt Alboinia ja Basiliskosta lukuunottamatta olivat +poistuneet teltasta, riensivät teltan takaosasta hämmästyneen näköisinä +Anicius, Scaevola ja Albinus, jotka vielä olivat longobardien puvuissa. + +"Mitä", huusi Scaevola, "aiotko riistää tuon miehen tuomarien käsistä?" + +"Ja hänen ruumiinsa teloittajalta", jatkoi Albinus, "ja hänen +omaisuutensa syyttäjiltä?" + +Anicius oli ääneti ja puristi kiukkuisena miekkansa kahvaa. + +"Päällikkö", huudahti Alboin, "käske noiden kahden porukurkun riisua +yltään kansalaisteni puvut. Minua suututtaa heidän lörpötyksensä." + +"Olet oikeassa, sutoseni. + +"Teidän ei enää tarvitse piileskellä", sanoi Narses. + +"En enää tarvitse teitä syyttäjinä. + +"Cethegus on tuomittu ja tuomion panee toimeen -- kuningas Teja. + +"Te, raatolinnut, ette saa näykkiä kuollutta sankaria." + +"Entä keisari Justinianuksen käsky", uteli Scaevola itsepintaisesti. + +"Ei Justinianuskaan voi sokaista eikä ristiinnaulita vainajia. Jos +Cethegus Caesarius kaatuu, en voi häntä herättää henkiin Justinianuksen +rääkättäväksi. Sinä, Albinus, et saa hänen omaisuudestaan solidiakaan +etkä sinä, Scaevola, hänen verestään tippaakaan. Keisari saa hänen +kultansa, gootit hänen verensä ja kuolemattomuus hänen nimensä." + +"Suotko sinä tuolle konnalle sankarin kuoleman", kysyi Anicius +kiukkuisena. + +"Suon, Boëthiuksen poika, sillä hän on sen ansainnut. + +"Sinulla on tosin paljon kostettavaa hänelle -- sinä saat hakata +vainajan pään ja viedä sen Bysanttiin keisarille. + +"Kuuletteko? Taistelu alkaa." + + + + +VIIDESTOISTA LUKU. + + +Kun kuningas Teja näki koko Narseksen sotajoukon marssivan solan suulle +päin, sanoi hän tyytyväisenä sankareilleen: + +"Saman tekevää. + +"Nyt näkee siis keskipäivän aurinko goottien viimeisen taistelun. Se on +ainoa muutos taistelusuunnitelmassamme." + +Hän käski joukon sotilaita laavasalinsa edustalle, näytti heille +Teoderikin ruumiin, joka oli asetettu purppuralla peitetylle paarille, +ja kuninkaan aarteen ja vannotti heidät heittämään paarin ja aarteet +Vesuviukseen Adalgotin antaessa sovitun merkin. Hän oli nimittäin +määrännyt solan viimeisiksi puolustajiksi Adalgotin ja Vakiksen. + +Aseettomat olivat myöskin kokoutuneet samaan paikkaan. + +Ei ainoankaan silmissä näkynyt kyyneleitä -- ei ainoakaan päästänyt +huokaustakaan. + +Asekuntoiset miehet Teja järjesti satakunnittain ja nämä suvuttain +niin, että isät ja pojat, veljekset ja serkukset taistelivat +vierekkäin. + +Tällainen joukon järjestely vaikutti sen, että joukko-osastot pysyivät +sitkeästi koossa. Sen olivat roomalaiset legioonat saaneet kokea +taistelussa kimbrejä ja teutoneja, Ariovistusta ja Arminusta vastaan. + +Goottien viimeisen taistelukentän maasto vaati Odinilta periytyneen +kiilanmuotoisen taistelurintaman käyttämistä solan puolustamiseen. + +Bysanttilaisten tiheät ja syvät taistelukolonnit seisoivat nyt +porrasmaisesti järjestettyinä merenrannasta keihään heittomatkan päähän +saakka solan suulta. + +Se oli komean kaunis, mutta samalla peloittava näky. + +Aurinko paistoi heidän aseisiinsa, jota vastoin gootit seisoivat +kallioiden varjossa. Kaukana vihollisten keihäiden ja sotamerkkien +toisella puolella hymyilevä, ihana meri, jonka hehkuvaan sineen +auringon tuliset säteet taittuivat, aukeni germaanien silmien eteen. + +Kuningas Teja seisoi solan suulla Adalgotin vieressä, joka kantoi +Teoderikin sotalippua. + +Sankarikuninkaassa pääsi taas runoilija hetkeksi valloilleen. + +"Katso tuonne", sanoi hän lemmikilleen, "missä voisimme ihanammin +kuolla? + +"Tuskinpa kristittyjen taivaassa voi olla kauniimpaa tai mestari +Hildebrandin Asgardissa tai Bredablickissä. + +"Eteenpäin, Adalgot, kuolkaamme täällä, kansamme ja tämän ihanan +kuolinpaikan arvon mukaisesti." + +Hän heitti hartioiltaan purppuravaippansa, joka hänellä oli ollut +mustan teräsvaruksen päällä, asetti pienen harppunsa vasemmalle +käsivarrelleen ja lauloi hiljaisella, hillityllä äänellä: + + "Pohjolasta Bysanttihin + Roomaan -- retki kulki. + Goottien tähden nousu nähtihin. + Nyt tää maa sen syliins' sulki. + + Esiin miehet, viime maine + viime voimat saakohon. + Sankarnimen saamme vainen. + Käydään, gootit kuolohon!" + +Voimakkaasti hän iski särkyessäänkin heleästi soivan harppunsa +säpäleiksi vasemmalla puolellan olevaan kallioseinään. + +"Nyt, Adalgot, hyvästi! Oi, jos olisin voinut pelastaa kansani +jäännökset. + +"Ei jäämällä tänne, vaan pääsemällä vapaasti pohjoiseen. + +"Siitä ei tule tietenkään mitään. Narses ei koskaan suostu siihen. +Eivätkä viimeiset gootit rukoile. Kuolemaan!" + +Hän tarttui pelättyyn aseeseensa, mahtavaan sotakirveeseen, jonka varsi +oli pitkä, keihääntapainen, ja ulottui kiilan etunenään. + +Hänen takanaan seisoivat hänen serkkunsa Aligern ja Hildebrand-vanhus. + +Näiden takana olivat Tuscian herttua, völsungi Guntaris, Ravennan +kreivi Grippa ja lipunkantaja, Volsiniin kreivi Visand. + +Näiden takana Visandin veli, Tarentumin kreivi Ragnaris ja neljä muuta +kreiviä, kaikki hänen sukulaisiaan. + +Seuraavassa rivissä seisoi kuusi miestä, sitä seuraavassa seitsemän ja +niin edespäin kymmeneen saakka. + +Sen jälkeiset miehet olivat järjestetyt kymmenmiehisiin riveihin. + +Vakis, joka oli solassa Adalgotin kanssa, antoi kuninkaan viittauksesta +merkin goottilaisella sotatorvella. + +Samassa rynnäkköjoukko astui nopeasti solasta vihollista vastaan. + +Leveimmällä paikalla solan edustalla Johannes seisoi liittolaisineen. +Alboin, Gisulf ja Cethegus olivat vielä poissa. + +Noiden kymmenen päällikön takana oli longobardeja ja heruleja, jotka +rupesivat heittelemään keihäitä ja ampumaan nuolia ryntääviä gootteja +kohti. + +Ensiksi armenialainen Althis hyökkäsi kuningasta vastaan, jonka tunsi +mustan, suljetun kypärän päällä olevasta kruunusta. + +Hän kaatui halaistuin päin. + +Toinen oli heruli Rodulf. Hän ryntäsi keihäs tanassa kuninkaan +kimppuun. + +Tämä torjui keihään kapealla kilvellään ja sysäsi sitten sotakirveensä +keihäsmäisen pään Rodulfin ruumiiseen. + +Ennenkuin hän ehti saada nykäistyksi irti aseensa, joka oli tarttunut +Rodulfin rengaspaitaan, olivat kaatuneen herulin serkku Suartua, +persialainen Kabades ja bajuvari Garizo hänen kimpussaan. + +Viimeksi mainittua, joka oli rohkein ja lähin, Teja sysäsi kilpensä +kärjellä rintaan niin kovasti, että Garizo horjahti rotkoon kapean, +liukkaan laavapolun oikealle puolelle. + +"Auta minua, Napolin pyhä neitsyt", rukoili pitkä Garizo pudotessaan. +"Sinähän olet auttanut minua näinä sotavuosina." + +Hiukan loukkautuneena Mirjamin ihailija pääsi pois rotkosta. + +Heruli Suartualta, joka heilutti miekkaansa Tejan pään päällä, iski +Aligern käden aivan irti ruumiista. + +Kiljaisten heruli kaatui. + +Persialainen Kabades suuntasi käyrän miekkansa kuninkaan kilven alitse +vatsaan. Häneltä Hildebrand-vanhus murskasi kivikirveellään kypärän, +kasvot ja aivot. + +Teja, joka oli sillä välin saanut sotakirveensä irti ja pystyi +torjumaan seuraavaa hyökkääjää, kävi nyt itse päälle. + +Hän heitti sotakirveellään erästä hyökkäävää vihollista, jolla oli +kypärässään villisian pää ja kynnet. Tämä oli alemanni Epurulf. Hän +kaatui selälleen. + +Hänen sukulaisensa Vadomar kumartui hänen ruumiinsa yli aikoen anastaa +goottikuninkaan kamalan aseen. + +Mutta samassa Tejakin oli paikalla lyhyt miekka oikeassa kädessään. Se +välähti ja Vadomar kaatui kuolleena ystävä-vainajansa päälle. + +Samassa frankit Chlotakar ja Bertchramn ilmestyivät paikalle +kummallakin kädessään fransiska, Tejan sotakirveen tapainen ase. + +Molemmat kirveet suhahtivat yht'aikaa ilmassa. Toisen Teja torjui +kilvellään ja toisen, joka kaarena lensi hänen päätään kohti, omalla +kirveellään. + +Hän hyppäsi molempain vihollistensa väliin, pyöräytti hirmuisella +voimalla kirvestään päänsä ympäri ja iski yhtä kyytiä molempien +frankkien rynnäkkökypärat ja päät mäsäksi. + +Samassa kuninkaan kilpeen sattui aivan läheltä heitetty keihäs, joka +tunkeutui teräsreunuksen läpi ja hipaisi käsivartta. + +Sillä aikaa kun Teja kääntyi tätä vihollista vastaan -- se oli burgundi +Gundobad -- juoksi hänen taakseen gepidi Ardarik miekka ojolla ja iski +häntä päähän. + +Samassa Ardarik kaatui herttua Guntariksen heittokeihään lävistämänä. +Burgundi Gundobadin, joka puolustautui raivoisasti, painoi kuningas +kilvellään polvilleen. Häneltä putosi kypärä, jolloin Teja pisti hänet +kilpensä piikillä kuoliaaksi. + +Tuskin hän oli selvinnyt tästä vastustajastaan, kun illyrialainen +Taulantius ja longobardi Autaris olivat hänen edessään. + +Rautatammen juuresta tehdyllä raskaalla nuijalla illyrialainen iski +kuninkaan kilpeen ja sai sen alareunasta palasen lohkeamaan. + +Samalla kertaa longobardin keihäs hiukan sattui lohkeaman yläpuolelle, +repi kilpinapin ympäriltä koristukset ja tarttui pitkien väkiensä +avulla kilpeen painaen sitä alaspäin. + +Taulantius kohotti taas nuijansa iskeäkseen kuninkaan kypärään. + +Teja teki nopean päätöksen. + +Hän heitti puoleksi runnellun kilpensä menemään paiskaten sen piikki +edellä illyrialaisen suojattomaan naamaan. + +Autarikselle hän sysäsi sotakirveensä kärjen panssarin läpi rintaan. + +Mutta nyt oli kuningas ilman kilpeä ja kauempana olevat viholliset +rupesivat yhä kiivaammin ampumaan ja heittämään häntä. + +Kirveellään ja miekallaan Teja torjui ammukset, joita satoi joka +puolelta niinkuin rakeita. + +Solasta kuului sitä paitsi torven törähdys, joka vaati häntä katsomaan +taakseen. + +Silloin hän huomasi, että suurin osa sotilaista, jotka olivat +seuranneet häntä rotkosta, olivat kaatuneet. + +Lukemattomat nuolet ja keihäät olivat tappaneet enimmät heistä. Sitä +paitsi oli vasemmalta sivustalta saapunut voimakas joukko longobardeja, +persialaisia ja armenialaisia, jotka kävivät goottien kanssa +käsikähmään. + +Oikealta kuningas näki joukon trakialaisia, makedonialaisia ja +frankkeja käyvän keihäät ojossa solan vartijoiden kimppuun. Kolmas +joukko, johon kuului gepidejä, alemanneja, isaurilaisia ja +illyrialaisia, aikoi katkaista häneltä ja hänen lähimmässä +ympäristössään olevalta pieneltä joukolta paluutien solaan. + +Teja silmäsi solaan päin. Teoderikin sotalippu katosi hetkiseksi. Se +näytti kaatuneen. + +Tämä ratkaisi asian. + +"Takaisin solaan! Pelastakaa Teoderikin sotalippu", huusi hän takanaan +taisteleville ja hyökkäsi solalle päin ympärillään olevan +vihollisjoukon läpi. + +Mutta tämä ei ollutkaan aivan helppoa, sillä Johannes oli isaurilaisten +johtajana. + +"Kuningasta vastaan", huusi hän. "Älkää laskeko häntä läpi. Heittäkää +häntä keihäillä. Älkää päästäkö häntä solaan." + +Aligern ilmestyi kuninkaan viereen. + +"Ota heti kilpeni." + +Teja otti hänelle tarjotun puhvelinnahkaisen kilven. Samassa +silmänräpäyksessä Johanneksen heittokeihäs lensi suoraan kuninkaan +päätä kohti ja olisi varmasti tappanut kuninkaan, jollei hän olisi +torjunut sitä saamallaan kilvellä. + +"Takaisin solaan", huusi kuningas vielä kerran ja syöksyi sellaisella +vimmalla Johannesta vastaan, että tämä lensi selälleen. + +Lähinnä olevat kaksi illyrialaista kuningas tappoi. + +Teja, Aligern, Guntaris, Hildebrand, Grippa, Wisand ja Ragnaris +riensivät parhaansa mukaan solalle päin. + +Täällä raivosi jo taistelu. + +Alboin ja Gisulf olivat täällä johtajia. + +Alboin oli osunut raskaalla, teräväsärmäisellä laavakappaleella +Adalgotin lonkkaan, jolloin tämä lankesi hetkeksi polvilleen. + +Vakis otti haltuunsa maahan vaipuneen Teoderikin lipun, ja Adalgot, +joka heti toipui iskusta, työnsi kilpipiikillään longobardiruhtinaan +solasta. + +Kuninkaan ja hänen mukanaan olevien sankarien äkillinen paluu auttoi +solan puolustajat pulasta. Longobardit pakenivat joukottain säikähtäen +selkäpuolelta tulleita hyökkääjiä. + +Huutaen hyökkäsivät nyt solan puolustajatkin, ja longobardit juoksivat, +vieden päällikkönsä mukanaan, laavakallioita alaspäin, minkä suinkin +ennättivät. + +Mutta he eivät päässeet pitkälle. + +Heidät pysähdytti Johanneksen johtama vankka isaurilaisten, +illyrialaisten, gepidien ja alemannien rintama. + +Johannes oli hammasta purren noussut pystyyn, pannut kypäränsä +paikoilleen ja komentanut joukkonsa solalle, jonne Teja jo oli ehtinyt. + +"Eteenpäin", huusi hän, "Alboin, Gisulf, Vitalianus ja Zenon. Tuonne +ylös! Katsokaamme, onko tuo kuningas todella kuolematon." + +Teja oli taas asettunut entiselle vartijapaikalleen solan suulle ja +nojasi kirveensä varteen jäähdyttäen kuumaa otsaansa. + +"Nyt, barbaarikuningas, on loppu käsissä. Oletko taas ryöminyt koloosi. +Tule ulos tai isken reiän taloosi. Tule ulos, jos olet mies." + +Johannes huuteli näin heilutellen keihästään. + +"Antakaa minulle kolme keihästä", sanoi Teja ojentaen kilpensä ja +kirveensä vieressään seisovalle, haavoittuneelle Adalgotille. + +"Tulkaa jäljessäni, kun hän on kaatunut." + +Ilman kilpeä hän meni nyt solan ulkopuolelle keihäs kummassakin +kädessään. + +"Tervetuloa tänne ulos -- kuolemaan", huusi Johannes ja heitti. + +Hänen keihäänsä oli mestarillisesti tähdätty, aivan kuninkaan päätä +kohti. + +Mutta Teja taivutti päätään hiukan oikealle ja voimakkaasti sinkautettu +saarnikeihäs murskautui kallioseinään. + +Kun Teja heitti oikeassa kädessään olevan keihään, heittäytyi Johannes +pitkälleen. Keihäs tappoi hänen takanaan olevan Zenonin. + +Johannes oli taas pian jaloillaan ja hyökkäsi kuin salama kuninkaan +kimppuun. Kuninkaan heittämän toisen keihään hän torjui kilvellään. + +Mutta Teja oli heti oikealla kädellä heitettyään singahduttanut toisen +keihään vasemmasta kädestään, joka oli yhtä harjaantunut. Hyökkäävä +Johannes ei huomannut tätä keihästä, ennenkuin se sattui hänen +rintaansa, lävisti suomuspanssarin ja tuon urhoollisen miehen rinnan, +tullen selästä ulos. + +Hän kaatui. + +Silloin hänen isaurilaisensa ja illyrialaisensa kauhistuivat, sillä +Johannesta pidettiin Belisariuksen jälkeen Bysantin voimakkaimpana +sankarina. + +He rupesivat huutamaan ja pakenivat mitä suurimmassa epäjärjestyksessä +vuoren rinnettä alas Tejan ja hänen sankariensa takaa-ajamina. + +Hetkisen uudestaan kokoutuneet longobardit tekivät vastarintaa. + +"Tule, Gisulf -- pure nyt hampaasi yhteen -- taistelkaamme tätä +kuoleman kuningasta vastaan", huusi Alboin. + +Mutta Teja olikin jo heidän luonaan. Hänen kamala kirveensä välähti -- +heidän väliinsä. Alboin kaatui maahan Tejan kirveen haavoittamana ja +heti sen jälkeen Gisulf kypärä halki. + +Silloin ei mikään enää voinut bysanttilaisia pidättää. Longobardit, +gepidit, alemannit, herulit, isaurilaiset, illyrialaiset juoksivat +kilpaa vuoren rinnettä alas. + +Teja itse pysähtyi solalle. + +Vakis antoi hänelle keihäitä, joita hän heitteli pakenevien jälkeen +kaaressa omien miestensä yli. Keihäs keihään jälkeen sattui +keisarillisiin ja jokainen tappoi miehensä. + +Pakenijat olivat keisarin parhaita joukkoja. Ne veivät jäljempänä +tulevat makedonialaiset, trakialaiset, persialaiset, armenialaiset ja +frankit mukaansa. He pakenivat aivan Narseksen luo. Tämä nousi +huolestuneena kantotuolissaan pystyyn. + +"Johannes kaatunut!" + +"Alboin on pahasti haavoittunut", huusivat miehet ohi juostessaan. + +"Paetkaa! Leiriin!" + +"Uusi ryntäyskolonna on saatava -- Haa, tuollahan Cethegus tuleekin +oikeaan aikaan", puheli Narses itsekseen. + +Se olikin totta. + +Cethegus oli palannut pitkältä ratsastusmatkaltaan niiden +joukko-osastojen luota, joihin Narses oli sijoittanut roomalaiset ja +italialaiset ja järjestänyt kansalaisensa viiteen joukkoon, joissa +kussakin oli viisisataa miestä. + +Nyt hän kulki levollisena miestensä etunenässä hyökkäykseen. + +Anicius seurasi loitompana. Syphax kulki aivan herransa takana kantaen +kahta keihästä. + +Italialaiset, jotka olivat suurimmaksi osaksi Cetheguksen entisiä +uskollisia legioonalaisia Rooman ja Ravennan ajoilta, laskivat +pakenijat kulkemaan osastojensa välitse. + +Goottilaiset takaa-ajajat säpsähtivät joutuessaan tekemisiin tämän +levänneen, voimakkaan ja hyvinjärjestetyn joukon kanssa ja peräytyivät +vähitellen solalle. + +Cethegus seurasi heitä. + +Hän kulki tasaisin, levollisin askelin kilpi ja keihäs vasemmassa ja +miekka oikeassa kädessään sen verisen, ruumiiden peittämän paikan yli, +jossa Teja oli tappanut useimmat liittoutuneista sankareista, ja +ylempänä olevan paikan yli, missä Johannes kaatui. + +Legioonalaiset seurasivat häntä keihäät tanassa. + +Ääneti, sotahuudoitta, torven toitotuksitta kulkivat he vuorta ylös. + +Goottisankarit eivät halunneet väistyä solaan kuninkaan taakse. + +He pysähtyivät ulkopuolelle. + +Cethegus saavutti ensin Guntariksen. + +Herttuan heittokeihäs murtui Cetheguksen kilpeen ja tämä pisti omansa +Guntariksen vatsaan. Keihäs katkesi haavaan. + +Ravennan kreivi Grippa aikoi kostaa völsungin puolesta. Hän heilutti +pitkää miekkaansa kaaressa päänsä ympäri, mutta Cethegus väisti iskua +ja pisti Teoderikin vanhan sotatoverin oikeaan olkapäähän leveän +roomalaismiekkansa. Grippa kaatui kuoliaana maahan. + +Vimmoissaan lipunkantaja Visand ryntäsi Cethegusta vastaan. Miekat +kalskahtivat yhteen. Kipinät lensivät miekoista ja kypäristä. + +Cethegus väisti taitavasti erään Visandin kömpelön iskun ja pisti, +ennenkuin tämä ehti suojella itseään, miekallaan tätä lonkkaan niin, +että veri ruiskahti korkealle. + +Visand horjui. -- Kaksi hänen serkkuaan kantoi hänet leiriin. + +Hänen veljensä, Tarentumin kreivi Ragnaris teki sivulta hyökkäyksen +Cethegusta vastaan, mutta Syphax löi hänen hyvin tähdätyn keihäänsä +syrjään. + +Ennenkuin Ragnaris oli saanut käsikirveen irti vyöstään antoi Cethegus +hänelle silmien väliin kuolinhaavan. + +Kauhistuneina gootit väistyivät peloittavan roomalaisen tieltä solalle +ja menivät kuninkaansa ohi suojaisaan rotkoon. + +Vain Tejan serkku, Aligern, ei aikonut väistyä. Hän heitti keihäänsä +niin voimakkaasti Cetheguksen kilpeä vasten, että se tunkeutui läpi. +Mutta Cethegus heitti kilpensä pois ja otti hyökkäävän Aligernin +miekallaan vastaan. Saatuaan haavan rintaansa miesparka kaatui +Hildebrand-vanhuksen käsiin. Tämä jätti raskaan kivikirveensä ja kantoi +haavoittuneen Tejan ohi solaan. + +Hyvin oli Aligernkin heittänyt. Cetheguksen kädestä tuli kovasti verta. + +Hän ei välittänyt siitä. Hän aikoi lähteä ajamaan takaa Hildebrandia ja +Aligernia tappaakseen heidät. Silloin Adalgot huomasi isänsä +verivihollisen. + +"Alarik, Alarik", huusi hän kirkkaalla äänellä ja sieppasi vanhan +asemestarin kivikirveen maasta. + +Hän huusi vielä kerran: "Alarik!" + +Cethegus seisahtui kuullessaan tuon nimen. + +Samassa suhahti hyvin tähdätty kivikirves suoraan hänen +komeatöyhtöiseen kypäräänsä. Cethegus kaatui tajuttomana maahan. Syphax +riensi hätään ja kantoi hänet taistelurintamasta. + +Mutta legioonalaiset eivät väistyneet. He eivät voineetkaan väistyä, +sillä heidän takanaan oli kaksi tuhatta persialaista ja trakialaista, +jotka Narses oli lähettänyt. + +"Heittokeihäät esille", komensi jalkaväen päällikkö Aniabedes. + +"Ei saa antautua käsirysyyn. + +"Heitelkää kuningasta keihäillä, kunnes hän kaatuu. + +"Niin on Narses käskenyt." + +Sotamiehet tottelivatkin mielellään tätä käskyä, sillä siten heidän +henkensä paremmin säästyivät. + +Pian suunnattiin rotkon kapeata suuta kohti sellainen keihässade, ettei +yksikään gootti enää uskaltanut mennä kuninkaan etupuolelle. + +Ja nyt puolusti Teja, peittämällä kapean solan kilvellään ja +ruumiillaan, pitkän, hyvin pitkän ajan yksin goottikansaansa. + +Ihmetellen Prokopius on kuvannut tämän, kuningas Tejan viimeisen +taistelun, silminnäkijäin kertomusten mukaan. + +"Nyt on minun kuvattava erään miehen ihmeellinen urhoollisuus, joka ei +pienimmässäkään määrässä anna perää niin sanottujen muinaisajan +sankarien sankaritöille -- Tejan. + +"Hän seisoi kaikkien näkyvissä miestensä taistelurintaman edessä +suojellen itseään kilvellä ja syytäen keihäitään. + +"Urhoollisimmat roomalaisista, joiden lukumäärä oli suuri, hyökkäsivät +hänen kimppuunsa, sillä he luulivat taistelun päättyvän hänen +kaatuessaan. + +"Kaikki heittivät keihäänsä ja muut aseensa häntä kohti. Hän torjui +kaikki keihäät kilvellään ja tappoi lukemattomia vihollisia yhden +toisensa perästä tehdessään pieniä hyökkäyksiä. + +"Ja kun hänen kilpensä tuli siihen tarttuneista keihäistä niin +raskaaksi, ettei hän enää jaksanut kannattaa sitä, viittasi hän +kilvenkantajalleen, joka aina antoi hänelle uuden kilven. + +"Siinä hän seisoi pakoon kääntymättä ja kilpeään selkäänsä heittämättä +lujana kuin maahan muurattu. + +"Oikealla kädellään hän levitti kuolemaa vihollisten joukkoon, +vasemmalla hän suojeli itseään pyytäen kilvenkantajaltaan yhä uusia +keihäitä ja uusia kilpiä." + +Vakis ja Adalgot antoivat hänelle aina uusia aseita. -- Kuninkaan +aarteesta oli solaan tuotu kasottain kilpiä ja keihäitä. + +Vihdoin roomalaiset, persialaiset ja trakialaiset menettivät +rohkeutensa, kun näkivät, ettei heidän ponnistuksensa auttanut goottien +elävää kilpeä vastaan, joka tuhosi keihäällään aina etummaisen, +rohkeimman heistä. + +He alkoivat horjua. -- Italialaiset huusivat huolissaan Cethegusta -- +ja pakenivat. + +Cethegus heräsi pitkällisestä tainnostilastaan. + +"Syphax, eheä keihäs!" + +"Seis", huusi hän. "Pysähtykää, roomalaiset! Roma, Roma eterna." + +Ylväänä hän kulki Tejaa vastaan. + +Roomalaiset tunsivat hänen äänensä. + +"Roma! Roma eterna", vastasivat hekin ja pysähtyivät. + +Tejakin tunsi äänen. + +Hänen kilvessään törrötti kaksitoista keihästä. Hän ei jaksanut enää +pidellä sitä. Hän ei enää ajatellutkaan kilven muuttoa tuntiessaan +tulijan. + +"Ei kilpeä ollenkaan! Sotakirveeni! Nopeasti", huusi hän. + +Vakis antoi hänelle hänen mieliaseensa. + +Kuningas Teja laski silloin kilven kädestään ja juoksi kirvestään +heiluttaen solasta Cethegusta vastaan. + +"Kuole, roomalainen", huusi hän. + +Suuret viholliset katselivat vielä kerran vihaisesti toisiaan. + +Yhtaikaa keihäs ja kirves suhahtivat ilmassa, kumpikaan ei ajatellut +itsensä suojelemista. + +Molemmat kaatuivat. + +Tejan kirves tunkeutui kilven ja haarniskan läpi Cetheguksen rintaan. + +"Roma! Roma eterna", huusi hän vielä kerran. + +Sitten hän vaipui kuolleena maahan. + +Hänen keihäänsä oli sattunut kuninkaan rintaan oikealle puolelle. Hän +ei ollut kuollut, vaikkakin kuolettavasti haavoittunut, kun Vakis ja +Adalgot kantoivat hänet solaan. + +Heillä oli kiire. + +Sillä kun goottien kuningas oli kaatunut -- hän olikin yksin taistellut +kahdeksan tuntia ja päivä oli iltaan kiertynyt -- ryntäsivät kaikki +italialaiset, persialaiset, trakialaiset ja vähitellen Narseksen +muutkin joukot suurin parvin solaa kohti, jota nyt Adalgot suojeli +kilvellään. + +Hildebrand ja Vakis olivat hänen takanaan. + +Syphax oli kantanut isäntänsä ruumiin taistelun melskeestä. + +Hän piti ääneen nyyhkien polvillaan jaloa päätä, jolle kuolema oli +luonut melkein yliluonnollisen majesteetillisuuden. + +Hänen edessään riehui taistelu. + +Silloin maurilainen huomasi, että Anicius läheni häntä suuren +bysanttilaisjoukon seuraamana, jossa hän huomasi Scaevolan ja +Albinuksen, ja viittoi häneen päin. + +"Seis", huusi hän nousten pystyyn, "mitä te haluatte?" + +"Prefektin päätä keisarille vietäväksi", vastasi Anicius hänelle. + +"Tottele, orja." + +Syphax päästi kumean huudon. Hän heitti keihäänsä Aniciuksen rintaan. + +Nuolennopeasti, ennenkuin toiset, jotka puuhailivat kuolevan Aniciuksen +ympärillä, olivat ehtineet lähemmäksi, Syphax sieppasi kalliin +taakkansa selkäänsä ja juoksi tuulen tavoin melkein pystysuoraa, solan +vieressä olevaa kallioseinää ylös. + +Sekä gootit että bysanttilaiset olivat pitäneet mahdottomana sitä tietä +pääsemistä. + +Syphax kiipesi yhä nopeammin ylöspäin. + +Hänen päämääränsä oli savupatsas, joka kohosi heti laavaseinän toisella +puolella. + +Aivan kallion takana oli eräs Vesuviuksen pienemmistä kraatereista. + +Silmänräpäyksen Syphax seisoi mustan kallion reunalla. Hän nosti +Cetheguksen ruumiin vielä kerran vaakasuoraksi vankoille +käsivarsilleen. + +Laskeva aurinko valaisi ryhmää. + +Yht'äkkiä molemmat katosivat. + +Tulivuori oli haudannut Cethegus-vainajan, hänen suuruutensa ja hänen +rikoksensa palavaan poveensa yhdessä uskollisen Syphaxin kanssa. + +Hän oli pikkumaisten vihollisten saavuttamattomissa. + +Scaevola ja Albinus, jotka olivat nähneet tapahtuman, riensivät +Narseksen luo ja vaativat, että ruumis olisi haettava kraaterista. + +Mutta Narses vastasi: + +"Suokaa tuolle mahtavalle hänen mahtava hautansa. Hän on sen ansainnut. + +"Minä taistelen elävien enkä kuolleitten kanssa." + +Mutta melkein samalla hetkellä taistelun mellakka vaikeni solan luona, +jota Adalgot oli puolustanut sankarillisesti ja kuolemaa pelkäämättä, +tuottaen kunniaa kuninkaalliselle soiton ja asetaidon opettajalleen +Tejalle. + +Sillä Adalgotin takana seisovat Hildebrand ja Vakis huusivat äkkiä: + +"Katsokaa merelle! Meri! Lohikäärmelaivat! Pohjolan sankarit! Harald! +Harald!" + +Samalla kertaa tuuban juhlallinen ääni alhaalta Narseksen kantotuolin +luota julisti taistelun päättyneeksi ja aselevon alkaneeksi. +Taistelusta väsyneet bysanttilaiset laskivat hyvin mielellään miekkansa +alas. + +Kuningas Teja, joka makasi kilvellään keihäs vielä rinnassaan -- +Hildebrand oli kieltänyt vetämästä sitä pois, sillä silloin kuningas +kuolisi -- kysyi hiljaisella äänellä: + +"Mitä oikein kuulen? Pohjolan sankaritko? Heidän laivansako? Onko +Harald täällä?" + +"On. Harald ja kansasi jäännöksen -- naisten ja lasten -- pelastus", +vastasi Adalgot riemuiten polvistuessaan hänen viereensä. + +"Ei ollut siis turhaa, ikuisesti kallis sankarini, sinun verraton +urhoollisuutesi, useita tunteja kestänyt taistelusi, joka meni yli +ihmisvoimien. + +"Basiliskos saapui juuri Narseksen lähettiläänä tänne. + +"Harald on tuhonnut keisarin Jonian meren laivaston Brundusiumin +satamassa. Hän uhkaa nousta maihin ja hyökätä väsyneiden +bysanttilaisten kimppuun. Hän vaatii, että hän saa viedä vielä elossa +olevat meistä aseinemme ja tavaroinemme mukanaan vapauteen, +Thulemaahan. + +"Narses on vaatimukseen suostunut. Hän sanoo lahjoittavansa kuningas +Tejan urhoollisuuden palkkioksi kansan jäännökset. Saammeko, saammeko +suostua, kuninkaani?" + +"Saatte", vastasi Teja sammuvin silmin, "ja teidän täytyykin suostua. +Pelastakaa kansani jäännökset! Naisten ja lasten ei tarvitse -- se +ilahduttaa minua -- syöksyä Vesuviukseen. Niin, viekää Thulemaahan +kaikki vielä elossa olevat -- ja ottakaa mukaanne molemmat vainajatkin +kuningas Teoderik --" + +"Ja kuningas Teja", vastasi Adalgot suudellen kuollutta kuningastaan. + + + + +KUUDESTOISTA LUKU. + + +Niin oli käynyt. + +Heti sen jälkeen, kun Narses oli lähtenyt teltastaan, tuotiin hänen +luokseen kalastaja, joka oli juuri purjehtinut pienellä +nopeakulkuisella aluksellaan Sorrentumin niemen ympäri. Hän vakuutti, +että suunnaton goottilaivasto oli tulossa tänne päin. + +Narses nauroi tämän kuullessaan. Hän tiesi, ettei näillä vesillä ollut +enää ainoatakaan goottilaivaa. + +Kun kalastajaa lähemmin kuulusteltiin, myönsi hän, ettei hän ollut itse +nähnyt laivastoa. Kauppiaat olivat kertoneet hänelle sen tulosta sekä +suuresta meritaistelusta, jossa gootit olivat Brundusiumin luona +kokonaan tuhonneet keisarin Jonian meren laivaston. + +Narses tiesi tämän mahdottomaksi. Ja kun kalastaja kuulemansa mukaan +teki selkoa laivoista, joita hän oli kuullut sanottavan goottien +omiksi, huudahti päällikkö: + +"No, vihdoinkin ne tulevat! Kolmisoutuja ja galeereja! Tulossa olevat +laivat ovat siis _meidän_ eikä goottien." + +Kukaan ei muistanut viikinkien laivastoa, joka oli neljä kuukautta +sitten kadonnut ja jonka luultiin palanneen pohjolaan. + +Muutamia tunteja myöhemmin, kun solan suulla riehuva taistelu veti +puoleensa kaikkien huomion, ilmoittivat rannikon vartijat Narsekselle, +että hyvin suuri keisarillinen laivasto oli tulossa. + +Aivan varmasti tunnettiin navarkin laiva Sofia. Tulevia laivoja oli +sentään enempi kuin mitä odotettiin. Narseksen lähettämät laivat, +joiden piti kiireesti palata, olivat mukana. Ne purjehtivat +ensimmäisessä rivissä. Laivasto saapuisi raikkaan kaakkoistuulen avulla +pian leirin kohdalle. + +Pian Narses sai kantotuolistaan ilokseen nähdäkin laivastonsa, joka +nopeasti läheni täysin purjein ja voimakkaiden soutajien kuljettamana. + +Hän kääntyi levollisena katselemaan Vesuviuksella riehuvaa taistelua, +mutta samassa sanansaattajat saapuivat leiristä, vahvistivat todeksi +kalastajan kertomat huhut ja ilmoittivat asiat vielä pahemmiksikin. + +He olivat rientäneet ilmoittamaan erään lähetystön tulon, joka +saapuikin Narseksen kantotuolille samalla hetkellä, kun Cethegus riensi +viimeiseen taisteluunsa Tejan kanssa. + +Lähetystönä olivat Jonian meren laivaston vangitut navarkit sekä heidän +mukanaan neljä pohjoismaalaista. + +Navarkit kertoivat lyhyesti, että aikoja sitten kadonneeksi luultu +viikinkien laivasto oli eräänä myrskyisenä yönä hyökännyt heidän +kimppuunsa Brundusiumin satamassa ja vallannut melkein kaikki heidän +laivansa. Kun vihollinen sulki sataman suun, ei sieltä päässyt +ainoakaan laiva pakenemaan eikä ilmoittamaan tapauksesta. + +Kun jaarli Harald oli kuullut Vesuviukselle ahdistettujen goottien +jäännöksiä uhkaavasta perikadosta, oli hän vannonut kääntävänsä heidän +kohtalonsa tai ainakin jakavansa sen. Hän on saapunut nyt tänne +itätuulen siivillä kätkien taitavasti lohikäärmelaivansa +kreikkalaisilta valtaamiensa laivojen taa. + +"Näin puhuu", päätti kertoja terveisensä, "viikinki Harald: + +"Joko: te sallitte, että kaikki vielä elossa olevat gootit lähtevät +aseineen ja tavaroineen laivoillamme etelämaasta ja palaavat mukanamme +kotiin, jolloin me annamme takaisin ottamamme tuhannet vangit ja ne +laivat, joita emme tarvitse goottien kuljetusta varten. + +"Tahi: me tapamme kaikki vangit, laskemme maihin ja hyökkäämme joukkosi +ja leirisi kimppuun selkäpuolelta. + +"Sittenhän nähdään montako teistä, kun me ahdistamme takaa ja gootit +edestä, jää eloon, sillä pohjoismaalaiset taistelevat silloin +viimeiseen mieheen saakka. Sen olen vannonut Odinin kautta." + +Hetkeäkään miettimättä Narses myöntyi goottien lähtöön. + +"Olen vannonut poistavani heidät tämän maan rajojen sisältä enkä +suinkaan maailmasta. + +"Vähän saisin kunniaa, jos ylivoimalla tappaisin tällaisen jalon kansan +viimeiset jäännökset. Kunnioitan tuon Tejan sankariutta. Neljänkymmenen +vuoden aikana, joina olen sotia käynyt, en ole sellaista nähnyt. + +"Enkä halua ollenkaan koettaa, miten kovia kärsinyt joukkoni, joka on +kamppaillut tänään kamalan taistelun ja menettänyt melkein kaikki +päälliköt ja urhoollisimmat miehensä, kestäisi voimain mittelyn noiden +levänneiden ja rohkeiden pohjolan jättiläisten kanssa." + +Narses oli heti lähettänyt sanansaattajat Haraldin laivoille ja +solalle. Taistelu oli päättynyt. Goottien lähtö alkoi. + +Narseksen sotajoukko muodosti pitkän, vuorelta merenrantaan saakka +ulottuvan kaksinkertaisen kujan. Viikingit olivat laskeneet maihin +neljäsataa miestä, jotka ottivat rannalla vastaan vuorelta tulijat. + +Jo ennen goottien liikkeellelähtöä Narses kutsui Basiliskoksen luokseen +ja sanoi: + +"Goottisota on lopussa -- jalo hirvi on kaatunut. Nyt ovat sudet, +jotka olivat metsästyksessä apunamme, saatavat pois. Miten +longobardipäälliköt nykyjään voivat?" + +"Ennenkuin vastaan", sanoi Basiliskos kunnioittavasti, "ota tämä +laakeriseppele, jonka sotajoukkosi on sinulle sitonut. Se on +Vesuviuksen laakerista. Tuolla solassa kasvavasta puusta. Lehdillä on +vielä verta." + +Narses viittasi ensin tuojaa poistumaan lahjoineen, mutta sitten hän +virkkoi: "Hyvä on!" + +Hän laski seppeleen viereensä. + +"Autaris, Warnfrid, Grimvald, Aripert, Agilulf ja Rotaris ovat +kuolleet. Longobardit ovat menettäneet yli seitsemäntuhatta miestä. +Alboin ja Gisulf makaavat tiedottomina teltoissaan." + +"Hyvä! Hyvin hyvä! Heti kun gootit ovat lähteneet, saat poistaa +longobardit. He ovat erotetut palveluksestani. Alboinille saat +jäähyväisiksi sanoa seuraavan tervehdyksen: + +"'Kenties Narseksen kuoltua, mutta ei missään tapauksessa ennen.' + +"Jään tänne kantotuoliini. Pankaa patjoja tuekseni. En jaksa enää +seisoa, mutta tahdon nähdä tuon merkillisen näytelmän." + +Se oli todellakin merkillisen, tärisyttävän suurenmoinen näytelmä. + +Viimeiset gootit käänsivät selkänsä Vesuviukselle ja Italialle ja +nousivat teräväkeulaisiin laivoihin, jotka veivät heidät varmaan +turvaan kauaksi pohjoiseen. + +Goottien sotatorven äänet kaikuivat juhlallisina ja totisina +valloittamattomasta Teja-solasta, johon viholliset eivät päässeet. + +Sen lomassa kuului yksitoikkoisena, totisena, liikuttavana, mutta ei +itkuisena laulua -- goottikansan vanhat hautauslaulut. + +Hildebrand ja Adalgot -- viimeiset päälliköt, hopeanvalkoinen +menneisyys ja kultainen tulevaisuus -- järjestivät kulkueen. + +Ensimmäisenä kulki täysissä aseissa, päät pystyssä, ylpeän näköisinä +viisisataa miestä johtajana lipunkantaja Visand, joka haavastaan +huolimatta oli noussut liikkeelle ja kulki joukkonsa edellä +keihääseensä nojaten. + +Sitten seurasi kuningas Teja viimeisen kilpensä päällä, Cetheguksen +keihäs rinnassaan, kypärättömin päin, jalot, kalpeat kasvot pitkän, +mustan tukan reunustamina. + +Paari, jota neljä miestä kantoi, oli peitetty purppuravaipalla. + +Kuninkaan takana kulkivat Adalgot ja Goto. + +Adalgot lauloi harppunsa säestyksellä: + + "Tie, kansat, meille aukaiskaa! + Me viime gootit oomme; + ei kruunua meill' loistavaa, + vaan kuningasta tuomme. + + Ja keihäin, kiivin pohjoista + me kohti samoamme, + siks' kunnes Thulen saarelma + meress' on vastassamme. + + On siellä vala arvossaan + ja uskollisuus vielä. + Ja tammiarkkuun kuninkaan + niin kätkemme me siellä. + + Tie auki suokaa! Roomasta + tulemme viekkahasta. + Ei enää meillä kruunua, + me tuomme kuningasta." -- -- + +Kun paari oli saapunut Narseksen kantotuolin kohdalle, pyysi tämä +kantajia pysähtymään ja virkkoi latinaksi kovalla äänellä: + +"Minun oli voitto -- laakeri hänen. + +"Ottakoon hän tämän. + +"Mahdollista on, että tulevat sukupolvet saavat jotakin suurempaa +nähdä, mutta nyt tervehdän sinua, kuningas Teja, suurimpana sankarina, +mitä koskaan on ollut." + +Hän laski laakeriseppeleen, jonka hänen voitokas sotajoukkonsa oli +sitonut, vainajan kalpealle otsalle. + +Kantajat nostivat taas paarin maasta ja kulkivat hitaasti ja +juhlallisesti torvien äänen, kuolinlaulujen, ja Adalgotin harpun +hopealta helähtävien kielten kaikuessa meren rantaan. + +Ilta-aurinko loi jo kultansa meren aalloille. + +Aivan Tejan jälkeen kannettiin korkeata, purppuralla verhottua +valtaistuinta, jolla Didrik berniläisen komea ruumis oli. Hänellä oli +kruunukypärä päässään, korkea kilpi vasemmassa kädessään ja keihäs +oikealla olkapään nojassa. + +Hänen vasemmalla puolellaan kulki Hildebrand-vanhus katsellen +herkeämättä kuninkaansa ruumista, joka hohti omituisesti laskevan +auringon valossa. + +Vanhus piteli vainajan pään päällä mahtavaa amelungien sotalippua, +johon oli jalopeura kuvattu. + +Ausonian mereltä puhaltava iltatuuli suhisi komean lipun poimuissa. Se +tuntui puhelevan tuulen kanssa ja jättävän Italian ilmalle jäähyväiset. + +Kun ruumista kuljetettiin Narseksen kantotuolin ohi, sanoi tämä: + +"Tunnen hänet väristyksestä, joka puistattaa ruumistani. Tämä on +Ravennan viisas kuningas. Äsken kannettiin ohitsemme voimakas, nyt +menee suuri. + +"Menetelkäämme sen mukaan!" + +Hän nousi vaivalloisesti pystyyn kantotuolissaan ja kumarsi +kunnioittavasti päätään, kun ruumista kuljetettiin hänen ohitseen. + +Sitten seurasivat haavoittuneet paareilla tai käsivarsilla kannettuina +tai vain tuettuina. Ensimmäisenä Vakis, Liuta ja kaksi sotilasta +kuljettivat leveällä kilvellä Aligernia. + +Sitten kuljetettiin arkkuja, laatikoita ja koreja, joissa oli +Teoderikin kuninkaanaarre sekä tähän saakka vaunulinnassaan kätketyt +yksityisten sukujen kalleudet, jotka sopimuksen mukaan saatiin ottaa +mukaan. + +Tämän jälkeen saapuivat aseettomat, vaimot, tytöt, naiset, lapset ja +vanhukset. -- Kymmentä vuotta vanhemmat pojat olivat uskollisesti +säilyttäneet heille annetut aseet eivätkä olleet nytkään niistä +luopuneet. He muodostivat erityisen joukkueen. + +Kun nuo pienet, vaaleaveriset sankarit katselivat ohikulkiessaan +ylpeästi ja uhkamielisesti Narsekseen, sanoi hän hymyillen: + +"No, nyt on pidetty huolta siitä, että keisarin jälkeläisilläkin ja +heidän sotapäälliköillään on työtä tarpeeksi." + +Jonon loppuna olivat kansallisen sotajoukon jäännökset jaettuina +satamiehisiin joukkoihin. + +Suuri joukko venheitä oli välittämässä ihmisten ja tavarain kuljetusta +rannalta pohjoismaalaisten korkealaitaisiin laivoihin. + +Tejan ja Teoderikin ruumiit, kuninkaan lippu ja kuninkaanaarre +sijoitettiin Haraldan laivaan. Suuri Didrik berniläinen asetettiin +purppuraiselle valtaistuimelleen päämaston nojaan ja hänen +jalopeuralippunsa nostettiin päälipuksi. Hildebrand-vanhus teki +vuoteensa hänen jalkojensa juureen. + +Adalgot ja Visand asettivat kuningas Tejan ruumiin laivan perään. +Surumielisenä mahtava Harald ja hänen kaunis sisarensa tulivat ruumiin +ääreen. + +Viikinki laski panssaroidun kätensä vainajan rinnalle ja sanoi: + +"En voinut pelastaa sinua, hurjan rohkea musta kuningas, enkä kansaasi. + +"Salli minun viedä ruumiisi ja kansasi sirpaleet uskollisuuden ja +voiman maahan, josta ei teidän olisi pitänyt koskaan lähteä. + +"Tuon sittenkin goottikansan takaisin kuningas Frodelle." + +Haralda lausui: "Minä laitan jalon ruumiin salaisilla keinoillani +sellaiseksi, että se kestää koossa kotimaan rantaan saapumiseen saakka. + +"Siellä kaivamme hänelle ja kuningas Thidrekrille kumpuhaudan meren +lähelle, että he voisivat kuulla meren pauhun ja puhella keskenään. + +"He ovat toistensa arvoiset. + +"Katso tuonne, veljeni. -- Rannalle on kokoutunut vihollisten +sotajoukko. -- Kunnioittavasti he kaikki laskevat lippunsa. Hehkuvana +laskeutuu aurinko tuonne Misenumin ja saaren taa. -- + +"Purppura peittää meren laajan kuninkaan vaipan tavoin. + +"Purppura värjää valkoiset purjeemmekin ja kaikki aseet välkkyvät +kultana. + +"Katso, miten etelätuuli pullistaa kuningas Thidrekrin lipun. -- +Pohjolaan viittaa tuuli, ikäänkuin se tietäisi jumalien tahdon. -- +Ylös, veli Harald, nostata laivojesi ankkurit. + +"Oikaise peräsin, käännä lohikäärmeen keula. + +"Lentoon, Freijan viisas lintu, lennä haukkani" -- hän heitti haukkansa +ilmaan -- "ja näytä tietä Pohjolaan, Thulemaahan! Me viemme kotiin +viimeiset gootit." + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Taistelu Roomasta II, by Felix Dahn + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TAISTELU ROOMASTA II *** + +***** This file should be named 26343-8.txt or 26343-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/6/3/4/26343/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |