diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 25790-8.txt | 3846 | ||||
| -rw-r--r-- | 25790-8.zip | bin | 0 -> 44693 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 3862 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/25790-8.txt b/25790-8.txt new file mode 100644 index 0000000..5d74f98 --- /dev/null +++ b/25790-8.txt @@ -0,0 +1,3846 @@ +Project Gutenberg's Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi, by Arvi Jännes + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi + +Author: Arvi Jännes + +Release Date: June 14, 2008 [EBook #25790] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUISTOJA JA TOIVEITA *** + + + + +Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe. + + + + + + + + + +MUISTOJA JA TOIVEITA + +YSTÄVILLE JOULUKSI + + +Arvi Jännes + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +Weilin & Göös'in Osakeyhtiö 1889. + + + + +Puolustukseksi. + + +Koska minä monen mielestä olin ennen "pilpattanut pahasti", enkä itse +ole milloinkaan luottanut runokykyyni, vein tämän kokoelman +käsikirjoituksen viime Lokakuun lopussa vanhan opettajani ja isällisen +ystäväni Aug. Ahlqvist'in luo, pyytäen häneltä ankaraa arvostelua siitä. +Olin nim. kahden vaiheella, kannattaisiko kokoelmaa semmoisenaan +julkaista, vai olisiko parempi painattaa ne uudet runoelmat, joilla oli +yleisempi sisällys, Valvojaan ja jättää muut siihen ahtaaseen piiriin, +johon ne aineensa puolesta alkujaan kuuluvat. Hän kuitenkin heti vastasi +kysymyksellä: "Mitä sinä niitä huolit Valvojaan haudata?" ja huomautti +samalla, että kaikki lyyrillinen runous on oikeastaan semmoista +subjektiivista laatua kuin ne runot, jotka olivat minua arveluttaneet, +mutta lupasi muuten täyttää pyyntöni. Muutaman päivän kuluttua hän +toikin runot minulle takaisin, antoi niistä yleensä odottamattoman hyvän +lausunnon ja teki muutamia pieniä muistutuksia, enimmiten kieleni +karjalaisuuksista, mutta -- nimen omaan kysyttyäni -- ei ehdottanut +yhtäkään runoa pois jätettäväksi. Hän oli siis ottanut vastaan sen +omistuksen, jonka olin pannut kokoelman alkuun, ja tämä astuu nyt +julkisuuteen hänen edesvastuullaan. -- Syyskuun 25 p:nä olin +kirjoittanut "Oksaselle," lopettaen sanoilla: + + "Kauvan viel' eläös, kunnia syntymämaan!" + +Marraskuun 23 p:nä olin kantamassa häntä hautaan, ja tuo toivomukseni +jäi siis täyttymättä -- tavallaan. Niin, tavallaan vaan, sillä hän elää +täällä maankin päällä Suomen tieteessä, Suomen kirjallisuudessa, Suomen +runoudessa ja + + "Sydämissä Suomalaisten + Yli kaiken Suomen maan." + +"Herää, Suomi" runosta ei ollut Ahlqvist'in kanssa erittäin puhetta, +sillä minä en epäillytkään, ett' ei hän sitä hyväksyisi. Mutta koska +olen ruvennut nostamaan vainajia tuekseni, turvakseni, niin panen tähän +sitä koskevan otteen kirjeestä, jonka toinen opettajani ja ystäväni +Julius Krohn, lempeä mies, kirjoitti minulle Toukok. 17 p. 1882: "Se on +-- -- -- niinkuin omasta sydämestäni puhuttu. Pääasiallisesti sama +ajatus on jo vuoden aikaa ollut mielessäni -- --." + +Sitä vastenmielisyyttä, joka on tullut tuon laulun osaksi monelta +taholta, jossa varmaankaan ei ole mitään syytä ottaa sitä itseensä, en +saata selittää muulla tavalla kuin sen kautta, että eräs +sanomalehden-kirjoittaja kerran puoluetaistelun riehuessa ehdotti sitä +otettavaksi "Maamme" laulun sijaan ja siten loukkasi monen hellimpiä +tunteita. Kuinka lieneekin, niin minä tahdon käyttää tätä tilaisuutta +lausuakseni, että mainittu lauluni ei ollut aijottu miksikään muuksi +kuin oman tunteeni ilmituojaksi, joka näkyy siinä käytetystä yksikön +ensimmäisestä persoonastakin. + + Helsingissä 11 p. Jouluk. 1889. + + _Arvi Jännes._ + + + + +SISÄLLYS. + + + Sivu. +Oksaselle...................................... 1. + +I. Isänmaallisia lauluja. +Herää, Suomi!.................................. 5. +Karjala........................................ 8. +Kalevala, Suomen kruunu........................ 11. +Väinölän lapset................................ 17. +Hakkapeliitta.................................. 19. + +II. Naisten kuvia. +Kolme tyttöä................................... 25. +Vaimolleni..................................... 28. +Äitini muisto.................................. 30. +"Talla"........................................ 32. +"Elli"......................................... 34. +Aune........................................... 35. +Isoäiti........................................ 37. +Emma täti...................................... 41. +Vanha impi..................................... 44. +Päästökirja Oprille............................ 47. + +III. Sukuni ja kulkuneuvot. +Kuinka Giovanni Genovesesta tuli Ruotsalainen.. 53. +Kuinka iso-isäni pääsi herraksi................ 56. +Poku........................................... 58. +Matkamiehen kerskaussanat...................... 61. +Veljelleni..................................... 64. +Lauri Árpád.................................... 66. +Sotalaulu pojilleni............................ 68. + +IV. Tuokiokuvia eräältä matkalta. +Juna lähtee Pietariin!......................... 73. +Runeberg'in kuvapatsaan näköala................ 74. +Uusia katuja................................... 75. +Sieniä ja sekamelskaa.......................... 76. +Suomesta Ruotsiin.............................. 78. +Elma rouva..................................... 80. + +V. Yhtä toista. +Lapsen rukous.................................. 85. +Uskovainen..................................... 87. +Eräälle ystävälle.............................. 89. +Keisarin tulenta............................... 91. +Kulta-unelma................................... 95. +Koulunjohtajan malja........................... 98. +Y. K:lle....................................... 100. +Eräälle naiskirjailijalle...................... 100. +Inhuuden ihantelijalle......................... 101. +Häädistikhoni.................................. 103. +Kaarlo Blomstedt'in hautaseppeleeseen.......... 103. +Hautauslaulu................................... 104. +Pihlajanmarjat................................. 105. + +VI. Käännöksiä. +Eesti mä oon................................... 111. +Jäänlähtö Kääpän joesta........................ 113. +Syksyiset mietteet............................. 117. +Vieraalla maalla............................... 119. +Satakieli...................................... 121. +Julistus....................................... 123. +Määrä kävi väärään............................. 126. +Agnes.......................................... 128. +Bor ritari..................................... 135. +Toldi. Neljäs runo............................. 139. +Vanhan Aaron kaupunginmatka.................... 156. +Lumihiuteet.................................... 163. + + + + +Oksaselle. + + +Kellekä kantaisin minä lahjaks lauluni koelmat, +Kellen, Sulle jos en, henk'-isän', ohjoajain, +Jolta ma oppinut oon tätä Suomen soipoa kieltä +Lapsuudestani ast', viel' ikämiehenäkin; +Jolta ma oppinut oon tätä poimentaa runopolvein, +Laulujen laadintaa, käyttöä kantelehen; +Josta ma huomata sain, miten mies voi kantoa murheen, +Kuinka hän kunniataan nöyränä kantoa voi; +Josta jo nuorena näin, kuin tehdähän työ kotimaalle, +Josta ma oppia sain Suomea lempimähän! + +Verta sa Castrén'in sekä Lönnrot'in jalotöisten, +Väinön kantelehen kaikuhun saattaja taas! +Katsos kasvelevaa yhä oppilahittesi seuraa, +Töitäsi jatkavien, jälkiäs astelevain! +Katsos, kuin valo uus, valahuttama tutkijakuntos, +Ympäri maailmaa ääreti paisuelee! +Nähkösi rakkaus tuo, «Säkenöidesi» syttämä Suomeen, +Taas kokountuneheks ympäri harmajan pääs! +Kuulkosi, ystävies kuin kaikuelee tuhat ääntä: +«Kauvan viel' eläös, kunnia syntymämaan!» + +1889. + + + + +I. + +ISÄNMAALLISIA LAULUJA. + + + + +Herää, Suomi! + + +Suomeni, kansani, synnyinmaa! +Äitini kurja ja kallis! +Kärsinyt ain' olet sorrantaa; +Vieläkö kärsisit kauvempaa, +Vieläkö luontosi sallis? + +Suottako, kansani, keskeen jään +Raivasit maan ihanimman, +Suottako suojasit suojas tään, +Suottako välkytit peitses pään +Keskellä taisteluvimman? + +Turhanko kantelo soinut lie +Väinämön tenhosa, raikas? +Turhanko synnyt kaikk' opit sie, +Turhako Sammon nou'anta-tie, +Turha sun muinainen taikas? + +Vieras sun runteli ruumistas, +Suomeni suur', jalopeuran', +Sorti sun äänes ja valtas kaas, +Ilkkuen kuolon-taisteluas, +Niin kuni isketyn teuraan. + +Poikas myös, moni kunnoton, oi, +Pöyhkänä päätäsi tallaa, +Maidon, jonk' utaristas joi, +Pilkoin palkiten, min vain voi -- +Rintansa täynnä on hallaa. + +Herää, Suomi, niin loppuu yö, +Nouse jo pois, jalopeura! +Ken sua kieltävi, sortaa, syö, +Luotasi luo, tahi maahan lyö! +Suuri on lastesi seura. + +Vasta kun leijona valveutuu, +Loppuvi kärsimys Suomen; +Kun, ken kansoa halveksuu, +Sortuvi niin kuni juureton puu, +Silloin on Suomessa huomen. + +Suomeni, kansani, synnyinmaa! +Äitini kultainen, kallis! +Kyllin jo kärsit sä sorrantaa, +Ellös kärsikö kauvempaa, +Ei sitä Luojasi sallis! + +1881. + + + + +Karjala. + + +Kuss' aallot Laatokan vuoriin lyö, +Kuss' Imatran innot raukes, +Kuss' uurtaa vaaroja Pielisvyö: +Siell' ensin silmäni aukes, +Siell' leikin lasna ma rantamalla, +Siell' lepää heimoni nurmen alla, +Ja siellä neitonen Karjalan +Sai lempeni leimuamaan. + +Siell' elää kansa niin sitkeä +Kuin vaahteren latva nuori; +Se kyllin saanut on itkeä, +Mut vankkana on kuin vuori; +Se orjana ollut on ounaan herran, +Se vaivaa nähnyt on toisen verran +Kuin Suomi muu, mut murtumaton +Ja hilpeä vielä se on. + +Se soittaa vieläkin kanneltaan -- +Sit' usein lasna ma kuulin -- +Ja vanhoja Väinön-laulujaan +Se laulavi partahuulin; +Ja urhoot astuvat kumpuin yöstä +Ja kertovat muinaiskansan työstä +Ja neuvovat polvea nousevaa -- +Oi Karjala, muistojen maa! + +Siell' ensin lempimähän mä sain +Tätä Suomen kansoa oivaa, +Ja puolueetuutta Ruotsin lain, +Jok' orpoisintakin hoivaa, +Ja puhdast' uskoa Lutheeruksen, +Mi mielen vaativi uudistuksen, +Ei tyydy paastohon, tuohuksiin, +Ei suitsutus-uhreihin. + +Ja siell' opin ensin kammoamaan +Sit' inhaa oppia uutta, +Ett' ihminen on vain muodos maan, +Ett' ei ole kuolottomuutta: +Se tarjovinaan on tiedon kultaa +Eik' anna muuta kuin kalman multaa +Ja ympäristönsä saastuttaa -- +Ole valpas, Karjalan maa! + +Ja siellä näin minä murheeksen', +Kuin kärsiä kansa saapi, +Jok' ei ole vaan sopusointuinen, +Vaan kahtia raukeaapi: +Kuink' alla kauhean veljesvainon +Ja alla vierahan vallan painon +Oot, Karjala, kauvan värjyillyt -- +Yksmielinen olkosi nyt! + +Kun oikeuttasi, uskoas +Ja Väinön-kieltäsi hoidat, +Ei pelkoa sull' ole kateistas, +Ei voittaa voi sua noidat: +Sä keväin kukkiva vanha tuomi; +Sä jälleen nuortuva vanha Suomi, +Sä talvet vihreä vanha kuus, +Sä Suomi Vanha ja Uus! + +1889. + + + + +Kalevala, + +Suomen kruunu. + + +I. + +Joki juoksevi jolea, +Kymi vieno virtoavi +Suomen suurella salolla, +Kalevalan kankahalla; +Illan kuu kuvasteleikse +Pinnassa joen pimeän, +Taivas siintävi sininen +Synkän virran välkkehessä; +Siinä joutsenet joluvat, +Sinisotkat soutelevat +Suomen vuon syväntehillä, +Poukamissa pohjattoman; +Näkinkengät kehkeävät, +Sikiävät simpsukaiset +Alla aaltojen syvien, +Päällä mustien mutien. Mistä +synty vuon valion? -- +Aamun pitkiltä pihoilta. -- +Minne lasku laajan virran? -- +Ihmisyy'n ikimerehen. + +Astui seppo äärtä virran, +Tietä tietäjä käveli, +Ihmeluontoa ihaten, +Vuota katsellen Kalevan; +Löysi raakun rantiolta, +Siitä simpsukan heleän, +Keksi kiiltoa ve'essä: +Se on kulta kuultavainen. +Virkkoi seppo seisahtuen, +Itseksehen ihmetellen: +«Kusta on kulta tänne saanut, +Mistä simpsukka sijinnyt?» + +Runon joutsen joikueli, +Laulun sotka lausueli: +«Kullat on koiton kalliosta, +Aamun aikaisen mäestä; +Helmet on heristynehet +Alle aaltojen tuhansin +Vanhan Väinön kyynelistä, +Itkuista ikirunojan.» + +Seppo sotkoa pyritti +jou'utteli joutsenutta: +«Saaos, joutsen, johtajaksi +Tuonne koiton kalliolle! +Sotkani, sukelteleite, +Tuo syvältä simpsukoita!» + + * * * * * + +Sai sotka sukeltamahan +Alle aaltojen syvien, +Nosti helmet herke'immät. +Toi ne tietäjän kätehen; +Joutsen johteli urohon +Aamun kultakunnahille, +Jossa viljalti viruivat +Laulun kullat kuun ikuiset. + + +II. + +Kun viimein koossa kaikki on laulun kullat +Ja helmet, itkemät ikilaulikon, +Taas virtaa myöten tietäjä-seppo kulkee +Ja saapuu suojahan kotikuusiston. + +Ja uuras alkaa työ: pajan urho laittaa +Sen kuusen alle, pilvien korkuisen, +Jon kuiskutusta kuuntelemaan hän oppi +Emoltaan armaalt' aikana lapsuuden. + +Hän kullan sirpaleet neron ahjoon ahtaa +Ja lemmen liekein kuumenemaan ne saa, +Kun tuuli taivainen, pyhä kansanhenki +Käy kiinni palkeeseen sekä painaltaa. + +Jo ilmaan yölliseen kipunaiset kiitää +Kirkastain oksat kuusikon korkean, +Ja kansan valppaat valveutessaan lausuu: +«Kas enteet uuden aamusen alkavan!» + +Mut kulta kuumentuu yhä kuumemmaksi, +Ja juottuu sipru toisehen sipruseen, +Ja harkon nostaa seppä jo ahjoksesta: +Sill' ompi muoto kaunihin kanteleen. + +«Ei kelpaa vielä tää», puheleepi seppä, +Ja ahjoon työntää kantelon uudestaan, +Ja taaskin yltyy valkea rakkauden, +Ja kansanhenk' käy jällehen lietsomaan. + +Jo ympyräksi kantelon kaartuu laidat, +Ei kulmaa jää, ei liittoa siinä näy; +Alaisimelle ahkeran innon hän jo +Tulesta nostain sen, taetyöhön käy: + +Pihdillä tarkkuuden piteleepi kultaa +Ja tarmon taidokkaan vasaralla lyö +Ja huokaamatta, taukoamatta takoo, +Jott' ei ois kesken työnsä, kun päättyy yö. + +Viiskymmen-särmäiseksi hän laidan laittaa +Ja särmiin kiintää helmiä kiiltämään -- +Ei tunnu ainutkaan vasarasta jälki, +Ei tunnu pihtien pitämistäkään. + +Kun aamu alkaa, valmis on kultakruunu, +Jon vertaa vaivoin nähtynä maassa on: +Se loistaa niinkuin koitto ja kuu ja päivyt, +Ja kaiku siin' on Väinämön kantelon. + +Ja kruunun kantaa pois pajasesta seppo +Ja päähän köyhän Suometar-äidin vie, +Ja kansat lausuu: «Laulujen maailmassa +Ei arvokkaampaa valtiatarta lie!» + + +III. + +Lönnrot-Ilmarinen, joka kruunasit äitisi köyhän, +Katso, kansasi tää työtäsi siunaelee! +Lönnrot-Ilmarinen, tule maahan korkeudesta, +Kaikkiin kaihoaviin henkesi lempeä luo! +Lönnrot-Ilmarinen, opetelkosi kaikkia meitä +Suomea lempimähän, Väinöä vuottelemaan! + +Eliaksenpäivänä 1884. + + + + +Väinölän lapset. + + +Kas Suomen lahdella hyrskyt +Ja laajat Laatokan ve'et +Ja vuolaan Tornion tyrskyt +Ja Maanselän harjanteet +Ne halkoo Suomea suurta, +Ne pilkkoo kansaa sen, +Ne katkovat Sammon juurta, +Ei juurru se uudelleen: + +Vaan kaikki Väinölän lapset +Jo eksyi toisistaan, +Kuin tuulispäässä hapset +Ne kaikk' ovat hajallaan: +Ei Aunus, Vepsä tunne, +Kust' Eestein kulkee tie, +Ei Karjala tiedä, kunne +Jo Kainuu häipynyt lie. + +Mut «jäljet Väinämön laivan» +Halk' aaltojen haimentaa, +Ja «viikatteens'» yli taivaan +Hän vieläkin kuljettaa; +Yli Maanselän kaskein sauhun +Hän nostavi harmaan pään, +Ja kautta kuohujen pauhun +Ikitietäjän kuuluu ään'. + +Ja vanhan Väinämön haamu +Se silloin laulavi noin: +Vois sullekin koittaa aamu, +Sä kansani onnetoin; +Ei viel' ois aikas ilta, +Jos _heimoushenkeä_ ois, +Vaan syntyä voisi silta, +Mi kansani yhteen tois. + +1882. + + + + +Hakkapeliitta. + +(Osaksi G. Moser'in mukaan.) + + +On usvast' astunut aamu +Jo Lützen'in aukeillen, +Kun mustempi, murheen haamu +Taas peittävi päivyen: + +On poissa Kustavi suuri -- +Hepo juoksee haltiaton -- +Ja puhtahan uskon muuri +Hänen kanssaan murtunut on. + +Eräs urhosa poika Suomen +On maassa, haavoissaan; +Ei koittane uusi huomen +Tuon silmähän milloinkaan. + +Maa ruskovi rinnan alta, +Jo silmiä peittää yö; -- +Mut kuolla hän viel' ei malta, +Kun kesken on kaikki työ. + +Ja toivoen tuskissansa +Hän selvähän aistelee, +Kuin Ruotsin ja Suomen kansa +Taas eistyen taistelee. + +«Gud med oss!»[1] kasvaen kaikuu +Taas puolelt' ystävien, +Ja «Hakkaa päälle!» jo raikuu +Kuin pauhina Pauvanteen. + +Hän tempaa suitset ratsaan, +Taas säihkyvi säilän suu, +Ja lailla paatisen patsaan +Hän selkähän istautuu. + +Ja kussa taistelu kuumin, +Etumaisna hän raivoaa +Ja johtaja-urhon ruumiin +Vihamiehiltä valloittaa. + +Kun viimen on voitto saatu, +Ja tehtynä kaikki työ, +Hymysuin hän maahan kaatuu, +Ja silmät peittää yö. + +Kustaa Aadolfin päivänä 1882. + +[1] Jumala kanssamme! + + + + +II. + +NAISTEN KUVIA. + + + + +Kolme tyttöä. + + +Tieän Helvin hienohelman, +Sulosuun, soleavarren; +Valmis ois vaeltamahan, +Kerallani keikkumahan +Vaikka tunturin laelle, +Tahi santahan Saharan; +Vaan on pikkuisen pilalla: +Ylen äijän ymmärtäjä, +Viisastelija visuinen. +Minä tuhmaksi tulisin, +Menisin mitättömäksi +Rinnalla tytön rivakan. + +Tieän sirkeän Selinan, +Punaposken, pulleaisen, +Mielialalta mieluhisen, +Aina ihmehen iloisen. +Taitaisi minulle tulla, +Ruveta kotiratoksi; +Vaan ompi vähän vialla: +Ylen äijän ääntelijä, +Melke'in kovin meluisa, +Laulelija, taitelija, +Soittojen sovittelija. +Tuosta korvani kuluisi, +Lukkohon lupistuneisi, +Saisi vielä kuuromykkä +Tästä potrasta pojasta. + +Tieän, tieän Elli kullan, +Muistan impyen ihanan! +Eilen iltamyöhäsellä +Ellin silmiä nähessä +Tähet tuikki kirkkahammin, +Maa ja taivas leimahtivat, +Oma syömmeni sykähti: +Kaikki kaihoni katonut, +Lemmen tuli tukehutettu +Astui alta jäisen kuoren +Ehommaksi entistänsä; +Kaikki syntini syvimmät, +Syöjätärten syytelemät, +Öisnä häyrynä hävisi, +Himot hurjat hiljenivät. +Tuli tyyni tuntohoni, +Tyyni myrskyjen tyköinen, +Tuli riemu rintanani, +Riemu murhe'en mukainen. -- +Tuopa neiti turvissani, +Jaksaisin jaloille töille +Isänmaalleni iloksi; +Vaan on virhi suuren suuri: +Kylmä on kysynehelle, +Lemmen liekin tuntematon. + +1875. + + + + +Vaimolleni. + +(Matkakirje.) + + +Minä kiittelen onnean' aimoa, +Joka suuntasi lempeni Sinuun, +Ja ma kiitän Luojoa taivahan, +Ja ma Sulleki kannan kiitostan', +Kuin kiintyi lempesi minuun: +Sinä vartia mieleni puhtauden, +Sinä ensi ja ainoo armahuen', + Sua kiitän! + +Vuoskymmentä toista jo vierinyt on, +Kun mulle Sa itsesi annoit, +Ja Sa kestit kanssani kaiken työn, +Levätessänikin monen valvoit yön, +Sekä päivän heltehen kannoit: +Työkumppani kallis, kultainen, +Osan-ottaja kaikkien rientojen, + Sua kaipaan! + +Kaks tainta meiltä jo Taivainen, +Tien viittoen luokseen, niitti, +Ja mun tarhani täällä, mun pienoseni, +Sinun kantamasi, Sinun vaalimasi, +Meit' yhdemmäks yhä liitti: +Emo lasteni hellä ja suuttumatoin, +Yhä rakkaudessasi muuttumatoin, + Sua siunaan! + +Jos vielä mä kanssasi yhtyä saan +Sekä istua taas sylityksin, +Niin suutelen ääneti silmääs Sun, +Ja Sa kuulet vain, miten rintani mun +Lyö Sulle, ja Sullen yksin: +Kotilieteni Sie hyvä haltiatar, +Sinä mieleni yksin-valtiatar, + Sua lemmin! + +1889. + + + + +Äitini muisto. + + +Jerusalemin tiell' +Liki porttia lampaitten +Oli ihme-lampi Betesda, +Joka poisteli sairaudet, +Kun enkeli taivahinen +Tuli tenhoista vettä sen vellomaan; +Joka terveeks taas teki rammat, +Sai kuurot kuulemahan, +Palautteli silmien valon, +Sai vaimenemaan joka vaivan, +Teki ehjäks raajan ruhjouneen, +Min turmio murskas. + +Niin meilläkin viel' +Ilon-aikana lapsuuten' +Oli ihme-lampi Betesda, +Joka poisteli saastaudet, +Pois huuhteli riettauden, +Sai syntien tarmon taittumahan; +Joka hääteli mielien vammat, +Sai itkevät riemuamaan: +Se ol' onnisa taattola-talon'; +Ja se puhtonen enkeli taivaan, +Joka liikutti kirkkaan lammikon ve'en, +Oli äitini hurskas. + +1871--89. + + + + +"Talla." + + +Tuli niinkuin tuuliainen +«Talla» tähän maailmaan, +Pieni, laiha lapsukainen, +Kituvainen alkujaan. + +Mutta Luoja kasvun antoi, +Päästi lapsen taudista: +Toisna vuonna jalka kantoi, +Kiiteli jo kolmanna. + +Nyt hän on jo aika likka, +Auttaa vähin äitiään, +Työtä tekee niinkuin tikka, +Joutuu myöskin leikkimään. + +Kieli niinkuin kivitasku +Hyppii suussa sukkelaan, +Kaikki käy kuin mäenlasku -- +Hiukan vinoon toisinaan. + +Haasta, «Talla», laulahdellos +Isän, äidin iloksi, +Luontoasi noudatellos: +Kyll' on tuppisuitaki! + +Anna luistaa leikkis, työskin, +Lapsi ollos huoleton: +Kyllä hitaita on myöskin, +Kyllä parsijoita on! + +1889. + + + + +"Elli." + + +«Elli», pieni peiponen, +Hellämieli hempuen', +Uskollinen umppuen', +Eron tuskan tuntia, +Kaihon pitkän kantaja! +Paljon ovat kärsineet, +Kovin hellät sydämmet: +Elköön sinun hellyyttäs +Hellimätön herjatko, +Elköhön sun sydäntäs +Sydämmetön sortako, +Uskollista lempeäs +Elköön saako uskoton, +Herra sua suojatkoon! + +1889. + + + + +Aune. + + +Miks, Aune, armas lapsuen', +Miks, sinisilmä sirkkusen', +On suusi pieli ryppyinen? +Oletko nauranut? + +Ei paljon Aune nauranut, +Ei monta kertaa muhoillut, +Iloinnut ei kuin lapset muut, +Ikänsä itki vaan: + +Ikänsä itki ailuitaan +Ja vaikeroitsi vaivojaan, +Ja jäljet hänen tuskistaan +Suupieliin painuivat: + +Syvälle poskiin painuivat +Nuo tuskain jäljet tuikeat, +Nuo kärsimysten kertojat; +Mut kerran aamulla... + +Eräänä talviaamuna, +Kun päivä alkoi valjeta, +Ja kaikk' ol' hiljaa huoneessa, +Jo kuivi kyynelvuo: + +Jo Aunen kuivi kyynelvuo, +Katosi tuskan jäljet nuo, +Kun käymähän tul' Aunen luo +Taivaasta enkeli: + +Tul' Aunen luokse enkeli, +Mi posket siivin silitti +Ja sinisilmät himmensi -- +Me jäimme itkemään. + +1889. + + + + +Isoäiti. + + +Talossa taattoni ol' ennen vanha muori: +Me «_gulle Farmor'iksi_»[1] häntä kutsuimme. +Ol' tarkka hällä silmä, juhlallinen kuori, +Mutt' ystävällinen hän oli kaikille; +Hän pyylevänä istui liekkutuolissaan +Ja aina nuuskasi ja aina neuloi sukkaa, +Ja valko-_négligé_ se peitti valkotukkaa, +-- Hän oli köyhän nimismiehen leski vaan. + +Hän puhui suomea kuin muukin Turun nainen, +Sen hullunkurisuutta nauroin «monda kerdaa», +Ja ruotsinkieltä lauloi hän kuin Ruotsalainen, +Ja hänen lauseparsillaan ei ollut vertaa. +Jo Ruotsin aikana ol' hältä mennyt nuoruus, +Kesk'-iällään ol' tullut «Vanhaan Suomehen», +Ja Ruotsin prameus ja Suomalaisen suoruus +Hänessä solminneet ol' liiton herttaisen. + +Mä aamuin nousin ennen muita useinkin +Ja puolihämärissä yksin leikitsin; +Mut kello kuus ma hiivin mummon luoksi: +Siell' oli valkeaa, siell' oli lempeä, +Ja tarjona ol' kahvitilkka lämpimä; +Ja sitten pitkin sekä poikki juteltiin, +Ja hauskat kertomukset virtanansa juoksi: +Hän haasteli, mä kyselin ja kuuntelin. + +Ajoista menneistä hän kertoili jos jotaan: +Isänsä lähtöä hän muisti Kustaan sotaan, +Niskassa kankipalmikko ja miekka vyöllä, +Kun sotaan yhtyä ol' tullut käsky yöllä. +Kuin eilispäiv' ol' Suomen sota muistossansa. +Kun kurja neljäs Kustaa pantiin viraltaan, +Hän oli Tukholmassa sisartensa kanssa +Ja tunsi Adlercreutz'in, maansa kostajan. + +Häll' isoäit' ol' ollut Silfversparreja -- +Se nimi mummon suusta vasta helkähteli -- +Ja presidentti Feuerstern'in johdolla +Hän nuorna Télémaque'in ranskaks opiskeli. +Ja Suomen valta-ylimysten joukkioon +Likeinen tuttavuus tai heimo hänet kytki: +Hän tuns Depont'it, Rehbinder'it, Armfelt'itki, +Ol' kummi -- turha työ -- myös Casimir von K:n. + +Hän oli niinkuin keskipiste kodissan', +Kuin aurinko, jonk' ympärillä kaikki pyöri, +Jon silmäin alla kaikki liikkui, toimi, hyöri +Ja jolle kaikki teki tilin toimistaan; +Voi piikoja, jos päivällist' ei tuonehet, +Kun mummo huomautti: «_Hon är redan ett!»_[2] + +Kun valkolakissan' ens-lyyry välkkäeli, +Ja jouduin eukon kysymysten uhriksi, +Ja kaikki vaiheeni hän tarkoin tutkiskeli, +Ja «kalaasista» tunnustin, kuin minut kaas se, +Niin mummo murahtain: «_Nej si man på de' ase'!_»[3] +Toi kihlasormuksensa muistoks sormeeni. + +Välistä koreissaan tul' meille Maija-Liisa, +Jok' aikaisin mun hurmas silmin kaunehin, +Mut mummon katsehet ne kääntyi pukimiin, +Ja tulleelle hän virkkoi lausein lempein: +«_Kom hit, mitt gull, och dina agremanger visa!_[4] + +Postilloja ol' meillä montakin, ja niistä +Enimmin ukko Lutheerusta viljeltiin, +Mut välistä me, noudattaen mummon mieltä, +Otimme jälkiruuaks saarnan Hagberg'istä: +Kas siin' ol' miestä, siinä Ruotsin aijan kieltä! +Schaumann'in ääressä hän saattoi uinahtaa, +Sanoen sitten: «_Biskopen var läng i da'!_»[5] + +Kun vanhus sairastui, ja tohtor' niinkuin kaarne +Ajokseen tahtoi iskeä, niin sairas pani top: +«_Nej, nej, min nådiga herr Doktor, sota barne', +For Guds skull inga knifvar på min gamla kropp!_»[6] + +Vanhuuden vaivoista hän nukkui rauhaan Herran. +Jo aikaa monta on, kun hältä viime kerran +Sai kuulla tunnettua: «_mjuka tjänarinna!_»[7] +Mut muistonsa, kuin Syyskuun ilta ihana, +Kuun kirkastama, tyyni, lämmin, taruisa, +Muistoistan' muinaisist' on milt'ei herttaisinna. + +1889. + +[1] Isoäiti-kullaks. + +[2] Kello on jo yksi. + +[3] Kas vaan sit' raatoa! + +[4] Tul' tänne kuldasein ja näytä koristeesi! + +[5] Pispa oli pitkä tänään! + +[6] Ei, armollinen herra Tohtor', lapsi kulda, Ei Herran tähden veist' +mun vanhaan ihooni! + +[7] Nöyrä palveljanne! + + + + +Emma täti. + + +Emma täti, taaton sisko, +Äiti perheen armahan! +Vaalenisko, vanhenisko +Kuvas kaunis muistostan'! + +Kesti kotiin eellä joulun +Neljä päivää kulkea, +Päivää neljä oltiin kouluun +Tammikuussa matkalla. + +Paljon silloin talvisäässä +Pienet saimme kärsiä; +Mut Sa «täti niemenpäässä» +Tiemme olit keskellä. + +Kohmettuneet koululaiset +Lempeästi lämmitit, +Vatsat nälkää naukuvaiset +Runsain ruuin täyttelit. + +Laulus korvat lauhdutteli +Porokelloin huumaamat, +Haastelusi haihdutteli +Kodin-kaipuut katkerat. + +Suussa illan kävit vielä -- +Tokko tohdin virkkaakaan? -- +Saahan yhtä toista tiellä: +Päitä kävit kampaamaan! + +Yöksi patjat pöyhyyväiset, +Peite lämmin laitettiin, +Siihen nukkui retkeläiset +Niinkuin helmaan Aapramin. + +Uuden aamun valjetessa +Tiellä taas ol' miehyet, +Tädin ruoka vatsasessa, +Sydämmessä kiitokset. + + * * * * * + +Paljon mulle, rakkahillen' +Senkin jälkeen hyvää teit; +Min teit meille pienosillen +Silläpä jo syömmen' veit: + +Emma täti, taaton sisko, +Äiti perheen armahan, +Vaalenisko, vanhenisko +Kuvas kaunis muistostan'! + +1889. + + + + +Vanha impi. + + +Hän rauhass' istui aukiossa akkunan +Ja vähät huoli mylläkästä maailman, +Ja ase häll' ol' terävä ja katsekin, +Sen kiinnitti hän ihmisien lapsihin. + +Ei ollut mikään syöjätär hän kuitenkaan +Hän kangasta vain kirjaeli neulallaan, +Hän elättihen ompelija-neitinä +Ja koululaisten kasvattaja-äitinä, +Ja runsas häll' ol' käs ja sydän lempeä, +Mut komennon hän vankan piti kodissaan. + +Ei saanut hänen huoneissansa vihellellä, +Ei saanut hänen tuolejansa «rinkuttaa», +Ei, Herran tähden, Mosse-kissaa härnäellä! +Ei sortaa saanut pienempäänsä heikompaa, +Ei itkeä kuin tyttö-parat «tossukat»; +Ei vilpin sanaa hälle saanut hiiskahtaa, +Ei katuloilla haihattaa kuin retvanat. -- + +Ja lakkaamatta neuloi käsi känsäinen, +Ja työtä oli tehtävä myös poikien, +Hän silmäns' alla aina piti lapsiansa. +Mut kyllä saattoi viihtyäkin, «Tädin» kanssa: +Hän kaikki tiesi Suomen miehet mainiot, +Kuin Nimikirja, muisti niiden kohtalot +Ja kertoeli heistä pitkin iltoja +Ja taaksepäin ja eteenpäin loi siltoja, +Joit' astua sai nuorukaiset aatteissansa. + +Ens-jouluks hältä «Säkeniä» Oksasen +Mä sain, mä poika Karjalan kaks-murteinen: +Niist' innostuin ja Suomen opin kirjakielen. +Ja kertomuksin Castrén'ista kallihista +Ja veljestänsä, kuuluisasta Wallin'ista +Hän minussa jo varhain nosti kaukomielen. + +Ens-matkallen' kun ulkosin ma sittemmin, +Mä siunauksen hältä sain ja kompassin, +Arapiassa käyneen kanssa Wallin'in. +Sen johtehella korpisoista Karjalan +Yön helmassa ma kylätietä noutelin, +Sen johteella ma suussa meren Valkean +Sumussa yksin Turjanmaalle soutelin, +Ja kallihina perintönä Wallin'ein +Mua kaikillen on seurannut se matkoillein. +-- Mut kasvattaja-äidin muisto tahraton +Mull' elon teillä johtimenan' ollut on. + +1889. + + + + +Päästökirja Oprille. + + +Saloilla kolkon Suistamon +Ol' synkkä synnyntäsi; +Lapspuolen kovan kohtalon +Sait siellä kärsiäsi; +Valotta vartuit lapsuus-aijan, +Puol'-pakanuuden näit ja taijan, +Ja pyhimysten haamuja +Sait jumaloinas palvella. + +Sä neinnä rengintöitä teit +Ja miesten kanssa raadoit, +Sä rahtikuormin rautaa veit +Ja kuormista sen kaadoit; +Mut puhtahana pysyi kieles, +Ja neitsyellisenä mieles, +Ja viimein palveluksehen +Sait meille, rannan puolellen. + +Ol' sydän sulla paikoillaan, +Ja silmäpari sirkku, +Ol' pääsi herkkä oppimaan, +Ja käs' ja jalka virkku: +Sun liitti kuntos meihin kiinni, +Kuin niinipuuhun liittyi niini, +Jäseneks perheen meille jäit, +Kanssamme riemut, murheet näit. + +Ja meillä hankit aapisen, +Sä suuri piika uusi, +Ja tavuun liitti toisehen +Sun murteellinen suusi, +Luther'in virret veisaelit +Ja taika-uskot unhottelit, +Sait tuttavakses piplian, +Sait uskon yhteen Jumalaan. + +Kun isän kuollen katkesi +Kodistan' kurkihirsi, +Ja kohta jälkeen kaikuili +Emoni kuolinvirsi: +Sä «rouva-vainaas» orpoloille +Osotit, ett'ei paateroille +Se rakkaus ollut ravissut, +Jot' olit hältä nauttinut. + +Sä autoit meitä itkemään, +Syliisi meidät suljit, +Ja pesän uuden etsintään +Kanssamme kauvas kuljit. -- +Ja lemmittyn' kun mulle jälleen +Toi onnen, annoit lempes hällen, +Taas meitä kauvan palvelit +Ja lapsiamme lemmitsit. + +Nyt, armas, oiva Oprini, +Sä palvelija parhain, +Jo päättyi palveluksesi +Ja nousus aamuin varhain: +Oot viimeisellä vuotehella, +Ja silmälläsi rauvenneella +Sen katsot Herran puolehen, +Ku lausunut on nöyrillen: + +«Ketk' ovat tääll' alentuneet,» +«Teen tuolla ylimmiksi,» +«Esimmiks joutuu viimeiset,» +«Esimmät viimeisiksi;» +«Sä hyvä huoneenhallitsija,» +«Sä uskollinen palvelija,» +«Käy saamaan palkka palvelun,» +«Käy sisään Herras riemuhun!» + +1889. + + + + +III. + +SUKUNI JA KULKUNEUVOT. + + + + +Kuinka Giovanni Genovesesta tuli Ruotsalainen. + + +Kerran tään tarinan mun mummoni jutteli mulle: +Golfin kiiltävi pinta, ja laivoja lykkivi laineet, +Tuul' yli vetten käy, koin-ilman huokuva henki; +Muiden laivojen eell' on muhkea «Genova» uusi, +Kulkeva Intiahan tavaroita ja toivoa täynnä; +Laivaa ohjaelee perämiehenä nuori Giovanni, +Geenuan kaupungin merimiesten kuulusa kukka. +Kohta jo Korsika jää kera Sardinian vasemelle, +Oikeellen Baleaarit jää Pityuusien kanssa, +Kolmann' iltana lasketahan jo Ibeerian aukkoon, +Aamu kun alkavi taas, eteläänpäin kääntyvi kulku. +Siinäpä synkistyi yht' äkkiä taivahan ranta, +Synkkeni myös merimiehien mieli, kun uhkaavaisna +Afrikan äärilt' ilmautui iso kaapparilaiva. +«Kaupit, antaukaa! Tavaroista jo luopua saatte,» +Huutavi torvellaan etähältä jo Maurien päämies. +Vastaus annetahan karbiini- ja nikhaka-paukkein, +Pakoon pyrjitähän; mut rosvojen eistyvi laiva, +«Genovan» äärihin entraushaat pian iskien kiinni. +Tappelutantereheks saa laivan kiikkuva kansi, +Vinguntaan vihurein sekauntuvi taisteluhuudot, +Vihreyteen merilainehien punahurme jo vuotaa. +Geenualaiset puoliahan piti leijonan-innoin, +Kaksipa Mauria on koht' yhtä Itaalialaista, +Kaks merirosvoa täys-asehista ja harjaunutta; +Kauvoja kestänyt ei, kun rauhaisat merimiehet +Kaikk' oli kaatunehet tai kahleiss' syöstyna ruumaan, +Ei toki kaikki: Giovanni on haavaumatta ja vapaa, +Vaikka jo häntäkin uhkaelee verisurma ja vankeus. +Kun kadotettuna siis oli kaikki jo laiva ja toivo, +Hyppäsi haaksestaan merehen meren urhea poika, +Lähtien uiskelemaan. Tuul' laivat vei mukanansa. +Yksin taisteli mies Neptuunon varsoja vastaan, +Eessään vellova ves', takanaan vain taakea taivas, +Siks kuni taas näkyviin nous uhkea haaks etelästä, +Jonk' oli maston pääss' sinikeltava liehuva lippu. +Voimin riutunehin päin laivoa uipi Giovanni, +Geenuan kaupungin merimiesten kuulusa kukka, +Viittaelee sekä huutavi noin: «Apu tuokate mulle!» +Häntä jo huomaavat sekä purren laskevat aaltoon, +Soutavat uivan luo, nuo Ruotsin rohkeat urhoot, +Auttavat uupunehen venoseensa ja laivahan vievät, +Ruokkivat einehitöntä ja hoitavat armeliaasti, +Kulkien taas päin pohjasehen, Karlskronoa kohti. + +Niin, näet, palvelemaan tuli lippua uutta Giovanni, +Geenuan kaupungin merimiesten kuulusa kukka: +Hengestään elämäns' avun antanehelle hän antoi. +Ruotsia palveli hän elin-aikans' iltahan asti, +Ruotsinmaalle hän jäi, sekä Bleekingittären otti +Vanhana vaimoksensa, ja Ruotsiin lapsia siitti, +Joissa Itaalian hehku ja Pohjan jää suli yhteen. + +1889. + + + + +Kuinka iso-isäni pääsi herraksi. + + "Lars Andreas är mit namn + mig till ära och ingen skam + dett är mig, år 1770 d. 3/2 mån + i dopet gifvit och i lifsens + --k inskrifvit. NB: i Carls--ona." + + _Vanhan virsikirjan kannesta._ + + +Poijat vanhan Juhanin +Joutui eri toimihin: +Yhdestä sukesi paakar', +Lassista satulamaakar'. + +Kisälliksi päästyään +Matka-into syttyi tään: +Reppu selkään, taskuun passi! +Patikoimaan läksi Lassi. + +Taittuessa vuosisa'an +Lassi läksi Eurooppaan: +Kulki Venäät, Puolat, Tanskat, +Preussit, Itävallat, Ranskat. + +Paljon lienee saanutki +Satuloita kaupaksi: +Sota syöpi satuloita, +Niinkuin niissä istujoita. + +Väsynyt kun Tuoni on, +Voitettu Napoleon, +Lassi Pohjaan palauupi, +Vanhaan Suomeen asettuupi. + +Lassi oli kunnon mies, +Luvun, kirjoituksen ties, +Valtakielet hältä luisti, +Ruotsin lait hän vielä muisti, + +Kansankielen taitoa +Kysyttihin harvalta: +Eihän silloin ollut meitä +Suomenkielen lehtoreita. + +Siispä tehtiin ukkoni +Herra vallesmanniksi, +Vanhan Suomen vartioiksi, +Uutehen sulattajoiksi. + +1889. + + + + +Poku. + +(Karjalan hevos-ystäville omistettu.) + + +Poku, kaunis Karjalan orhi, +Isän' armaan ylpeys aikoinaan, +Jalo, kirkassilmä ja tyyni, +Oli parhain juoksija Suomenmaan. + +Rodun oivimman valikointa, +Hyvä, hellä kasvatus aikainen, +Hyvä ruokko, Karjalan kaura +Sekä työ ol' saanehet aikaan sen. + +Ja se korvas hoitajan huolet, +Hepo säysy, ketteräsääri tuo, +Ja se kaiken korvasi ruokon, +Stepa rengin vaivan ja kaurat nuo. + +Kun ol' ukko konttorityössään +Kamarissaan istunut kyllikseen, +Tai huolet mieltä kun painoi, +Pokun tuotti hän sekä kilpareen. + +Ja hän valjait' tutkivi ensin, +Jopa kouraans' ottavi ohjat hän +Sekä korjaan istuvi viimein; +Poku poika lähtevi lönkkimään. + +Ja kun lahden pääsivät jäälle, +Poku tehtävänsä jo tarkoin ties: +Lumitierat lensi, ja poijaks +Oli käynyt harmajapäinen mies. + +Punan nostaa poskihin tuuli, +Veret vanhat nuorena kiehuvat, +Lumitierain lailla jo tuuleen +Murehetkin lentävät mustimmat. + +Pekunoineen tuolta ja täältä +Moni yhtyy naapuri kilpaan nyt; +Poku poijallenpa se mieleen: +Likimailleen yhtä ei päästänyt. + +Poku kilpaan kiihteli varsat +Sekä miehet Karjalan kaunihin; +Hevosmiesten nosti se innon, +Hepokunnon myös koko Suomenkin. + +Nevan jäällä näytti se sitten, +Miten eespäin rientävi Suomenmaa, +Sekä Moskovan pajareille, +Miten oivan meilläki kyydin saa. + + * * * * * + +Käsivars kun herposi herran, +Tutun ään' kun kaikunut enää ei, +Poku hiljalleen, alapäisnä +Ikirauhaan herransa ruumiin vei. + +Ja se meiltä muutaki silloin +Veti rattaillaan ikipäivikseen: +Elinvoiman äitini hellän +Sekä nuoruus-aikani riemuineen. + +1889. + + + + +Matkamiehen kerskaussanat. + + +Jo poikana uin yli Impilahden +Ja ohjailin ulapoille hahden +Kera lapsuus-ystävän armahan, +Ja veikkoni kanssa ma luistin kahden +Yli Laatokan syysjään notkuvan +Ja hiihdin korkeimman kotimäen. + +Ja nuorukaisina ratsastimme +Kera tarkan tutkijakumppanin +Halk' Aunuksen sekä Vepsänkin +Ja Karjalan kankait' astelimme. +Ja sulhasmiesnä mä pulkassain +Poron vuohisen kapsetta kuulla sain +Sekä säihkyntää revontulten näin. + +Ja nuorikon kanssa mun kiidätteli +Hepo höyryn Unkari-heimon luo; +Ja miesnä mun laivoin liidätteli +Tsheremissihin, Mordvahan Volgan vuo, +Ja Jasvan joen yli haapiollaan +Mun Permin mies meloellen loi, +Voguulipa hurjalla valjaikollaan +Uraalin harjujen poikki mun toi. + + * * * * * + +Mut runoratsuin kuitenkin +On kulku kaikkein hupaisin: +Sen kaviot on kultaa, +Sen turpa tuiskuu tulta, +Sen karvat kipunoivat, +Sen silmät salamoivat, +Ja siivet sill' on oivat, +Ja lento sill' on verraton, +_Fantasia_ sen nimi on. + +Tuo vapaa hengen tuoma +On Luojan mulle luoma, +Se tulee, kun sen aika saa, +Ja lähtee, konsa haluaa, +En tiedä kusta, kunne. +Ei kammitsaa se tunne, +Ei satulaa se kanna, +Ei kannustaa se anna. + +Otavan olkapäitse +Se tähtitarhaan minut vie, +Ja pohjoisnavan jäitse +Vilahtaen sen käypi tie; +Se Hornan huokaajoihin +Yht'äkkiä mun vaivuttaa +Ja Luojan kartanoihin +Se samassa mun nostaltaa; +Se tuokiossa tuopi +Taas aijan ammoin mennehen +Ja vastaisuutta suopi +Ihailla minun silmien'. + +Kun nousen sille selkään, +Sen lyytä väliin pelkään, +Mut runoratsuin kuitenkin +On kulku kaikkein hupaisin. + +1889. + + + + +Veljelleni. + + "Minä olen laulaja poika" + "Mull' on laulun-ääni." + + +Armas ainoa veikkosen', +Kasvinkumppani kultainen, +Parhain ystävä nuoruuten', +Kantama äitini rakkaan! + +Varhain voimasi riutuivat, +Päättyi päiväsi riemuisat, +Toivees hautasit armaimmat, +Kärsiä sait ylimäärin. + +Mutta Sa voittelit aineen lait: +Laulun lentimet oivat sait, +Niillä Sä tuskihis unheen hait, +Henkesi lens vapahaisna. + +Lauluin viehätit armaitan', +Lapseni veit satumaailmaan, +Murheen multakin poistumahan +Soittosi sai useasti. + +Kauvan näin elelimme myö. +Mutta jo nyt erohetket lyö, +Toisaall' alkavi Sullen työ: +Jäähyväisiksi mä laulan. + +Kestit vaivasi niinkuin mies; +Viimein valkeni Sunkin ties, +Kohta jo Sull' oma leimuu lies, +Laulusi viet lavealle. + +Kauvas soipi jo äänes Sun, +Yhtyy kansa jo lauluhun, +«Herää, Suomi»-kin Sun ja mun +Kaikuva on yli Suomen. + +Sorja soittaja-veikkosen', +Laulinkumppani kultainen, +Parhain ystävä miehuuten', +Kiitos veljeydestäs! + +1889. + + + + +Lauri Árpád. + + +Niinkuin Balaton'in pinta +Esikkon' ol' kaunoinen; +Niinkuin Tihany-vuoren rinta +Toivon' nousi korkeellen; +Täys' ol' perheonneni, +Kuin Füred'in rypäleet -- +Mutta Tuoni katkasi +Maiset riemut, toivehet: +Tauti julma taloon hiipi, +Kallistihe kätkyehen, +Poskusilta ruusut riipi, +Kohta kasvoi enkel'-siipi +Hartiohon pienosehen. -- +Maiset toiveet haihtuivat, +Mutta aukes taivahat, +Ja ma syömmin särkyvin +Hautakiveen kirjoitin: +«Maan on laina maan povessa», +«Taivon lahja taivahassa.» + +1879--1889. + + + + +Sotalaulu pojilleni. + + +Ei aasinkyytiin tyytyä +Käy teikäläisten laihin, +Ei istuimiinne hyytyä, +Kiinn' kasvaa leipämaihin: +Te Suomen poijat reippahat, +Te hevosmiesten aaluvat, +Ei veltostella kelpaa! + +Viel' leikkijousin urhoat, +«Tutoni», varma piltti, +Ja leikkitorvees toitotat, +Pien' Eljas poika kiltti; +Hyv' on: käsivarsi varmistuu, +Ja silmän tarkkuus tarmistuu, +Ja korva tottuu torveen. + +Ykskolmatta kun täytätte, +Soi torvi toisenmoinen, +Te miekat saatte vyöllenne, +Ja leikki alkaa toinen; +Te raisut saatte ratsahat, +Ja silloin niinkuin patsahat +Selässä istukaatte! + +Jos silloin päälle täyttäen +Vihollisjoukko karjuu, +Pelotta, tyynnä olkaatten +Kuin Kangasalan harju! +Kun käsky soipi: eteenpäin! +Rivissä Suomen ratsuväen +Kuin leivot lentäkäätte! + +Niin, entäkää kuin lentimin +Vastaamaan vainolainen, +Ja saakaa nimi sankarin +Kohottain maanne maineen, +Ja eestä ehjän Suomenmaan +Ja uskollisen ruhtinaan, +Jos tarvis, kaatuotte! + +Ei aasinkyytiin tyytyä +Käy teikäläisten laihin, +Ei istuimiinne hyytyä, +Kiinn' kasvaa leipämaihin: +Te Hakkaa-päällit nousevat, +Te uudet Suomen rakuunat. +Ei veltostella kelpaa! + +1889. + + + + +IV. + +TUOKIOKUVIA + +ERÄÄLTÄ MATKALTA. + + + + +Juna lähtee Pietariin! + + +«Juna lähtee Pietariin!» +Rinkaiseepi Riihimäen asemamies: +Matkustajat rientää vaunuihin, +Jäänehistä iäks eroten kenties. + +Ristiin rastiin suudellen, +Viime jäähyväisten jätännässä kai, +Veljespari hieno, partainen +Soperoipi vielä: «Brat, prashtshai, prashtshai!» + +Keitä ryssät lieneekään? -- +Suomen ruotsalaista parhaimmistoa; +Isä kenraalina Venäjän -- +Iso-isä Sandels'in ol' urhoja. + +1885. + + + + +Runeberg'in kuvapatsaan näköala. + + +Seljin seisot ruotsikkoteaatteriin, +Kyljin käännyt Uusmaalaisten penaattiin, +Vilkaista et viitsis _alma mater_'iin, +Eikä silmäs kantais pieneen senaattiin. + +Mitä nähnet, kaukokatse runoojan? -- +Näät kenraalikuvernöörin hovilan, +Itäisellä rannalla myös taivahan +Kathedraalin katto näkyy nousevan. + +1885. + + + + +Uusia katuja. + + +Pääkaupunkimme kaunokainen, nuori +Laventumistaan laventuu, +Ja levitäikse kivityksen kuori +Aloille, joill' ol' ennen röykkelikkövuori +Tai suo, tai jäyhä luonto muu. + +Kas korkeutta kiviroukkioiden +Ja hiekkaläjäin laajuutta, +Ja laumaa katso kadunlaskijoiden: +On kirjopaita päällä roimahousuloiden +Ja housut saapasvarsissa. + +Sulasta armost' työnsä meille myövät +-- Markoista -- taiturimme nää: +He kivistämme limppujansa lyövät, +Ja limppunsa he tosin kyllä itse syövät, +Mut kivet omiksemme jää. + +1885. + + + + +Sieniä ja sekamelskaa. + + +Kun astuin «väntsaliin», taas hauskan parin näin: +Hämeestä herrasmies, jok' oli mulle tuttu, +Puhuttel' outoa, ku, selin minuun päin, +Piteli hinkkiä: siin' oli pieniä +Santarmilt' ostetuit' oravisieniä. +Hänellä yllähän ol' pitkä musta nuttu, +Ja hattu päässänsä leveälierinen; +Kun katsoin tarkempaan, niin alta lierien +Alaspäin pyrkivän ylitse kauluksen +Hiustulvan tuuheen näin; mut suomeks sujui juttu: + +_Herrasmies Hämeestä:_ + +No, eikös naukkua? + +_Sieniherra:_ + + Mie, kiitoksii, en juo: +Rakastain rahvasta oon njiistä kieldäydynnä; +En njiin oo tunnotoin kuin Suomen papit nuo, +Kutk' ei oo kansoaan eig' aigoans' älynneet, +Voan piispan hourehet hyväksyin hälynneet;[1] +Meist' on jo monjigi viinasta jeäksiyvynnä. + +(Nyt tuttu näki mun:) + +_Herrasmies Hämeestä:_ + + Päivää, saan esittää: +Kirkherra Gribakof ja herra Jännes. + +_Sieniherra:_ + + Ää! + +_Minä:_ + +Puhutte Suomea jo niinkuin Venäjää. + +_Sieniherra:_ + +Mie Suomess' oongi + +_Asemamies:_ + + Juna lähtee! + +_Sieniherra:_ + + Syndynynnä. + +1885. + +[1] Lienee tarkoittanut pappien kokousta Kuopiossa v. 1885. + + + + +Suomesta Ruotsiin. + + +Kitkat katkat +Pitkät matkat +Keravalta Porvooseen, +Ahtahassa +Karsinassa +Aika kuluu verkalleen. + +Pikku «jäärä» +Matkan määrää +Piipitellen ilmaisee; +Nikulassa, +Marttilassa, +Hinthaarassa viipyilee. + +Ilma himee, +Pilvi pimee +Peittää taivaan, tantereen; +Kitkat katkat +Pitkät matkat +Keravalta Porvooseen. + +1885. + + + + +Elma rouva. + + +Keväinen tuuli tuoksusi +Kesäinen lämmin läikähti, +Vaikk' oli kylmä, synkkä syys, +Kun matkan päähän tultuani +Tul' Elma rouva vastahani +Ja luoksensa mun pyys. + +Ja siellä, hänen kodissaan +Kuink' aika lensi sukkelaan, +Kuink' oli hetket herttaisat: +Hän vilpas ompi Suomen vaimo, +Ja Suomen mies on miehens' aimo, +Ja lapset reippahat! + +Niin, joka perhe pienonen, +Miss' suusta säätyvaimosen +Soi Suomen kielen kauneus: +On pilke pimeimmässä yössä, +On solki Väinämöisen vyössä, +On Suomen linnoitus. + +1889. + + + + +V. + +YHTÄ TOISTA. + + + + +Lapsen rukous. + + Gud, som hafver barnen kär. + + +Pimeässä peljäten +Yksinäni astelen +Metsätieltä eksyneenä, +Lasna kymmenvuotisena. + +Tuuli tuima puhaltaa, +Jäiset raidat rasahtaa, +Musta varjo liikkuu tuolla: +Susi ulvoo mäntysuolla. + +Yksi pilkkii tähti vain +Haljenteesta hattarain, +Siihen siirtyy katseheni, +Sanat saapuu huulilleni: + +«Isä lasten armias,» +«Kaitse mua, pienoistasi» +«Vaikka kunne kulkenenki,» +«Turvanain on Herran henki.» + +Tähtitaivas selkesi, +Öiset hirmut hälveni, +Kohta silmiäni kohti +Kodin valkeat jo hohti. + +1871. + + + + +Uskovainen. + + +Ulos aattehin uhkein kuljin +Sulolaaksosta lapsuuteni. +Pian rinnast' uskonki suljin, +Emo armas! sun neuvomasi. + +Minä järkeni vuorehen luottain +Filosofian lähtehen hain. +Siit', arvelin, mieltäni juottain +Selon maasta ja taivaasta sain. + +Mut ei kauvas se kallio kanna, +Jären vuor' sai horjumahan; +Elon vettä ei lähde se anna, +Janon jätti se polttelevan. + +Tuli kauhuni mun, kuni miehen, +Pimeässä jok' eksyen käy, +Kun tul' äkkiä jyrkkämä tiehen, +Syvä, synkkä, jon pohja ei näy. + +Epätoivo jo valtasi mielen', +Ja se myötähän muutakin toi: +Olin syntien orja, ja kielen' +Katumusta vain huoata voi. + +Tulin, kaivaten armoa Herran, +Emon' uskoa muistelemaan: +Tykö Luojani taas tulin kerran +Rukoellen -- ja lohtua saan. + +Kun hän hiljaa rintahan' astuu, +Sydän riemusta sykkimähän! +Ja mun mieleni kuihtunut kastuu +Läpivirvoten lähteessään. + +Elo uus minuss' uhkuta alkaa, +Elo uusi ja toivokin uus, +Eikä kiedo sen siipeä, jalkaa +Side Kalman, ei kuolevaisuus. + +Yli yöhisen Tuonelan lentää +Valon valtahan toivoni tuo, +Eikä tyydy se, ennenkuin entää +Iankaikkisen Jesuksen luo. + +1870. + + + + +Eräälle ystävälle. + + +Sä vieno Eino veikkonen, +Opetuslapsi Jesuksen, +Sinulla harhatoin on ohja +Ja Sull' on horjumatoin pohja: +Sä olet onnen mies! + +Jos kuinkin vaihees muutteleis, +Jos maisen onnes turma veis, +Jos syömmenverta vuotais haavas: +Ijäisen kruunun tiedät saavas, +Sä kuolematoin oot! + +Ja onnen tuotit muillekin: +Jaloilleen autoit juomarin +Ja sairaita Sa oppielit +Ja kuolevia lohduttelit +Sanalla Herrasi. + +Elämäs, oppis, uskosi +Jumalan luokse johteli +Usean mielen horjuvaisen, +Usean mailman-matkalaisen: +Sä olet suola maan! + +1889. + + + + +Keisarin tulenta. + +(Nälkävuoden muisto.) + + +Maaliskuun raitis päivä on tuskin noussut yövuoteeltaan ja koreilee +vielä rusottavalla aamuvaipallansa; hanki kannattaa. Otan sukset +jalkaani, pyssyn viskaan olalleni. Kaikkialla on mäkiä ja kinoksia +viljalta, mutta tuolla Huunukan harjulla, Impiniemen tutkamessa teiret +kukertaa, pyyt pyrähtelevät. -- Sinne läksin. Koivut olivat yltänsä +valkoisessa huuteessa, ja silloin tällöin pujahteli niiden alta yhtä +valkea jänis levostaan pakoon. Mäkien alla näkyi Laatokka avarana, +tasaisena lumikenttänä. + +Mikäpä tuolla kaukana näkyy? Onko se peuraparvi, joka pyrkii Töysän +saareen etsien suojaa ja ravintoa, vai lienee nälkäinen susilauma? Ei +ole peuroja eikä susia: ihmisiä on pitkä jono, Impilahdesta lähteneitä. +Nyt nousevat saareen ja kiirehtivät pieneen asumattomaan mökkiin, jonka +kalastajat ovat rannalle rakentaneet. -- Minä hiihdin sinne heidän +jälkeensä, tiedustelemaan, minne heillä matka ja mikä toimena. + +Mökki oli saatu asuttavaksi; vilpas tuli paloi kiukaassa ja valaisi +pirtin sisustan. Mutta mikäpä siinä oli nähtävänä? Nälästyneitä, +ryysyisiä vanhuksia, naisia ja lapsia, jotka keskenänsä riitelivät +paraimmista paikoista ja paloista. Jo olin kääntyä pois tästä sydäntä +kouristavasta näöstä, kun huomasin harmaapartaisen arvokkaannäköisen +ukon, jonka tunsin vanhaksi Kuikaksi. Kaikki äänet vaikenivat, kun +vanhus loihe laulamaan: + + «Tuiki turvamme Jumala, + Isä ihmisten ikuinen, + Kujerrusta kuule Kuikan, + Vaikerrusta vaivahisen! + Ota orvot turvihisi, + Vaippas alle vaipuvaiset, + Saata saarehen Valamon, + Päästä paikkahan pyhä'än! -- + Huhu kuului Hunttilassa, + Sanoma Sumerjan suussa + Keisarimme kerkiävän, + Kulkevan kuningaskullan + Linnasta Nevan likeltä, + Kaupungista kaukaisesta + Manasterin mahtavaisen + Valamon on valkamoille + Kansoansa katsomahan, + Armottomi' auttamahan, + Tuskistansa tuike'ista + Vanhoja vapahtamahan. + Kauvan hänt' on kaivattuna, + Kaivattuna, kaihottuna, + Tosin häntä toivotahan, + Toivotahan, tarvitahan: + Laita lailla lentäväisen, + Tuomana merisen tuulen!» + +Hetken ääneti istuttuansa joukko taas alkoi valmistaita matkaan, yöksi +luostariin päästäksensä. Minäkin kiirehdin kotiini. + +Illalla olin rauhassa, omassa huoneessani ja päivän rasituksista +väsyneenä, mutta nukkua en kuitenkaan voinut. Merestäpäin syntynyt tuuli +oli kiihtynyt kiihtymistään ja puhui nyt, myrskynä ikkunoita +tärisyttäen, minulle seuraavan tarinan: + +«Minä tuulin pitkin avaraa jäätä, kun puolikymmentä virstaa Valamosta +tapasin joukon ihmisiä ja heidän keskessään vanhan Kuikan; aijoin mennä +ystävällisesti heidän ohitsensa, mutta eivät kärsineet kylmää henkeäni, +kun olivat väsymyksestä ja näljästä voimattomia. Siihen kaatui jäälle +Kuikka ynnä pari hänen kumppaliansa, ja sivuitse mennessäni kuulin vielä +vanhuksen viimeiset sanat: + + ««Herra kuuli Kuikan äänen, + Riutunehen ruikutuksen. + Tulit, kultainen kuningas, + Ko'istasi korkeasta, + Simasuu suloinen kuolo, + Tulit tuulen tuottamana + Vieäkses väsynehiä + Saattoas samonnehia + Tuskattomihin tupihin, + Aivan ailuettomihin: + Pysyväisehen pyhä'än + Tai vahan iki-ilohon.»» + +1868. + + + + +Kulta-unelma. + +(Vanhan miehen kertoma.) + + +Näin unta lasna ollessani +Hopeeta, kultaa kokoovani, +Äveriääksi paisuvain; +Ja kautta nuoruus-aikani +Mua kulta-unen' seurasi. -- +Jo sainkin kullan oman, +Mut kullan kullattoman: +Rikasta neitt' en noudellut, +En Mammonaa ma muistanut, +Kun köyhän lemmittyni nain. + +Ja nuorikkoni kanssa rinnoin +Mä nuorukaisen toivoin, innoin +Levähtämättä työtä tein; +Ja työmme Luoja siunasi: +Maa kasvoi, koti korkeni, +Jo kullan helkkeen kuulin, +Rikastuvain jo luulin -- +Mut kerran kultaliekkeinä +Nous koti kohti taivasta: +Maantielle jouduin joukkoinein. + +Mutt' uudestaan ma toimeen tartuin, +Taas uurastin ja taaskin vartuin +Ja työni hedelmät jo näin: +Näin tähkäpäät jo täyttyneet, +Näin laihon kultalainehet, +Runsasta toivoin viljaa -- +Mut hiipiellen hiljaa +Tul' halla yöllä pellollen', +Ja vaimoineni, lapsinen' +Töin tuskin leipähän mä jäin. + +Tok' jälleen toivoin, metsää kaadoin +Ja maata kuokin, suota raadoin, +Ja suosta löysin aartehen: +Näin kullan kiillon mudassa +Ja aloin tuota huuhtoa -- +En saanutkaan kuin multaa +Ja hiukan kiiltokultaa. +En rikkautta löynnytkään, +Vaan köyhyyttä jäin kärsimään. -- +Jo petti uni kultainen! + +Mut lapset kasvoi puutoksessa +Ja työssä, Herran nuhtehessa +Kuviksi äidin hurskahan; +Eik' eine heiltä loppunut, +Eik' enää Herra koetellut, +Vaan menestystä lasten +Näin harmetessa hasten; +Ja toisiansa seuraten +Isänmaan palveluksehen +He lähtevät jo maailmaan. + +Hopeisna on jo partan', pääni, +Lähestymäss' on kultahääni, +Eik' arkussani kultaa näy; +Mut rikkautt' on rakkaus +Ja perheonnen kukoistus +Ja lapsieni kunto +Ja puhdas omatunto: +En muuta kultaa kaipaakaan, +Vaan kiitän Luojaa lahjoistaan -- +Unelmani jo toteen käy. + +1889. + + + + +Koulunjohtajan malja. + + +Niinkuin korkea kuus, vesakossa mi sorjana seisoo, +Juuren juuttanut on Suomen maaemähän, +Runkopa suora ja huolametoin päin taivoa täyttää, +Latva se tuuhea on, leyhkeä-lehvähinen; +Ei sitä vuoren tuul' voi taivuttaa tahi taittaa, +Toukat, maan matoset juuria jäytele ei; +Vaikkapa huuteellaan hopeoiki sen oksia talvi, +Ei kado silloinkaan virttymätöin viheryys; +Nuorna se vanhana viel' yhä nuoria taimia suojaa, +Jotk' ovat ympäri sen taajana kasvanehet; +Päivän paistoa lientävi vain, ei estele niiltä, +Ilmoa salpaa ei, myrskyjä murtavi vain, +Ihmenolapset myös, sen lehväin all' asuvaiset, +Kuusen tuon huminaa tarkkana kuuntelevat: + +Niin veli, ystävä Sie, joka seisot johtajanamme, +Nuor' oot, murtumatoin, vaikka jo harmeni pääs; +Vaivoja vanhuuden, väsymyst' et vielä Sä tunne, +Vuossata-neljännys vaikka jo vierinyt on +Siitä kun tuimistui Sinuhun tuo taivahan Ukko, +Kun «pedagoogiks» Sun sai viha Juppiterin. +Näet, kell' ystävinään on Apollo, Minerva ja Dike, +Hänt' ei haitata voi Juppiterin vihakaan; +Sullapa johtiminas _tosi_ on sekä _kauneus_, _oikeus_ +Siksipä aijan vuo ei Sua voittanut oo. +Oikea oot, kova et, vaan lempeä velttoudetta; +Lempeä kylvänyt oot, lempeä leikata saat. +Suomea lempinyt oot, opetellut lapsia Suomen, +Suomi se määränäs on, voimas on _inhimisyys_. +Kauvan siis eläös, suvun uuden nousua nähkös, +Jossa jo yhtyvä on Suomen mieli ja kiel'! + +18 28/4 83. + + + + +Y. K:lle. + +(Sähkösanoma.) + + +Uuden valkeuden Sinä loit tään maan takavuosiin; +Kirkkaamp' on nykysyys, loistaen soihtusi Sun; +Kauttasi koittava on myös vastaisuus valosampi; +Itse Sä työstäsi saat kansasi rakkauden. + +18 23/4 87. + + + + +Eräälle naiskirjailijalle. + +(Ruusun muassa.) + + +Niinkuni kukkasvars, täys umppuja, puhkeamallaan, +Suomen on kirjallisuus, Sunkin hoitelemas. +Kukkien hoitajatar! Ota tääkin lempesi huomaan: +Kohta se kastamanas työntyvi tuoksuamaan! + +18 15/5 87. + + + + +Inhuuden ihantelijalle. + + +Sä kolme synnyinlahjaa suurta sait: +Sait tietoniekan silmän salamoivan +Syvälle ihmissieluun nähdäkses, +Ja maalarin sait siveltimen oivan +Kuvaillas kauneutta kansalles, +Ja laulajan sait äänen kauvas soivan +Jumalan kunniata julistaas -- +Mut kuink' oot käyttänynnä lahjojas? + +Tahallas tallaat kauneuden lait, +Rumuuden katsot esiin kaikenlaisen, +Ja kilvoin kanssa juopporenttujen +Sä päästät rahjus-äänen raakamaisen, +Ja siveltimes aine mieluinen +On inha kuva naisen lankeevaisen, +Jon verhoat vain hoikin viivasin +Tai hameryysyin läpikuultavin. + +Sä varjopuolet kansastasi haet: +Näet maasi vaimot valapattureiksi +Tai veltoiks, joill' ei voimaa, kuntoa, +Kuvailet maasi miehet perkeleiksi +Tai sortajiksi ilman tuntoa, +Ja maasi kodit laulat helveteiksi! +Pahuuden valtaan vaivut yhtenään, +Et jumaluutta näytä missäkään. + +Jo lakkaa laulamasta, ole vait! +Jo karsastunut katsehesi peitä! +Ja saastutettu siveltimes tuo +Käsihin toisiin, puhtaampihin heitä, +Tai käänny polvillasi Luojan luo! +Kenties hän viel' ei armoansa eitä, +Kenties sun tahraamias lahjojaan +Hän vieläkin vois käyttää aseinaan. + +1889. + + + + +Häädistikhoni. + +(Sähkösanoma.) + + +Onnea nautiten ain' eläötten Leila ja Atle; +Usko ja toivo ja lemp' elköhöt eksykö pois! + +1883. + + + + +Kaarlo Blomstedt'in hautaseppeleeseen. + + +Oivalle «Opettajalle», +Kultasuulle kumppanille, +Rahvahan rakastajalle, +Suomen suoralle pojalle. + +1888. + + + + +Hautauslaulu. + +(Tsheremissiläisen aiheen mukaan.) + + +Nousee taivahan laellen hattarat harmaat, +Peittyy pilvehen päivän katsehet armaat, +Myrskyt riehuvat, vait on lintujen kieli, +Sateet syöksyvät, synkk' on ihmenon mieli: +Aurinkoiseni eestä haihdu jo, häivä, +Ilman kansi jo seestä, päästä jo päivä +Taas yli maiden ja metsien loistelemaan! + +Kalman lautojen all' on ainoa kulta, +Lautain päälle jo luotiin muikea multa, +Riehuilee sydämessän' kaihoni myrskyt, +Kyynel vierevi, kuuluu itkuni tyrskyt: +Anna saalihis jälleen, aukene, hauta! +Nouse, muikea multa! Laukene, lauta, +Että mä kultani kasvoja katsoa saan! + + + + +Pihlajanmarjat. + + +Metsäss' seisovi mullen mieluhinen + pihlaja sorja, +Juuret kiinsi se Suomen tanterehen, + latva sen norja +Huojuin pyrkielee päin tai vähäsen + korkoamaan, +Eik' ole puu tuo ainoankaan + tarhurin orja. + +Kevään tultua taas kun kostuen maa + nestehen suopi, +Uuden ain' elon-innon pihlaja saa, + voimoa juopi, +Rintaa maan imiellen uhkuavaa; + karttuvi syy +Runkohon uus, puu lehteytyy, + kukkia tuopi. + +Niihin kun kesäpäivän koskevi suu, + ruskovat marjat, +Kohdakkoin punanaan on yltähän puu; + lintujen karjat +Kilvoin pihlajan ääreen parveutuu, + terttuja syö; +Marjoja maistain leikkiä lyö + lapsien sarjat. + +Syyskin vaikka jo saa, vaikk' inkuvi säät + maall' avaralla, +Noit' ei marjoja haittaa huutehet, jäät, + ei pane halla: +Kylmäin vasta ne täysin kypsenevät, + konsa jo on +Kultaiset lehdet pihlajikon + jäätehen alla. + + * * * * * + +Niin myös olkohot myöhään raikahuneen + lauluni teelmät, +Maallein joita ma nöyräst' tarjoelen, + virtteni veelmät, +Joihin koottuna kaikk' on rakkauten': + syntymämaan +Nuoriso käyköön poimimahan + hintelät heelmät! + +1889. + + + + +VI. + +KÄÄNNÖKSIÄ. + + + + +Eesti mä oon. + +(M. J. Eisen.) + + +Eesti mä oon sekä Eestiksi jään, +Kunnekka kalma mun peittävi pään' +Eestiksi Luoja mun syntyä antoi, +Eestiksi äiti mun ilmoille kantoi, +Eestiksi ruokki mun äitini rinta, +Eestinä astelin taattolan pintaa, +Eesti mä oon sekä Eestiksi jään, +Kunnekka kalma mun peittävi pään' + +Eesti mä oon sekä Eestiksi jään, +Kunnekka kalma mun peittävi pään'. +Eestien henkeä suoneni tykkii, +Eestien verta mun syömmeni sykkii, +Eestien kieli mun suustani raikuu, +Eestien miel' läpi aivoni kaikuu. +Eesti mä oon sekä Eestiksi jään, +Kunnekka kalma mun peittävi pään'. + +Eesti mä oon sekä Eestiksi jään, +Kunnekka kalma mun peittävi pään'. +Tää nimi Eesti on auvoni oiva, +Lempeni leima ja yllyke voiva; +Vaikk' olis tarjona kulta ja maine, +En nimeäin tätä kiellä mä vainen. +Eesti mä oon sekä Eestiksi jään, +Kunnekka kalma mun peittävi pään'. + +Eesti mä oon sekä Eestiksi jään, +Kunnekka kalma mun peittävi pään. +Kantaen Eestien onnettomuutta, +Suojaten Eestien onnea uutta +Eestien kanssa ma riemuan, huolen, +Eestien eestä mä hengin ja kuolen. +Eesti mä oon sekä Eestiksi jään, +Kunnekka kalma mun peittävi pään'. + + + + +Jäänlähtö Kääpän joesta. + +(A. Piirikivi.) + + +Kauvan kattoi rantoasi +Lunten laajat peittehet, +Kauvan kietoi aaltojasi +Jäiden kylmät kytkyet. +Usein päälle peittehesi +Uhkuit, hanget hautoen, +Mut sait kelpo harteillesi +Katteen kaksinkertaisen. +Valtoas on vaimennellut +Talvi, vanha vainomies. +Ootko suotta ponnistellut, +Suotta mereen käynyt ties? + +Ukko pilvivaippahansa +Kätkee armaan auringon; +Tuul' vie pilvet helmassansa +Hajalleen ja roukkohon. +Ukon ään' käy korkealla, +Pilvist' ampuu Pitkäinen. +Maassa hirmu-hirnunnalla +Kulkee myrsky raivoten, +Paljon turmaa aikaan saapi, +Sade maahan virtoaapi. + +Puro pieni lainehtiipi, +Mäeltä rientää notkoon päin; +Läpi tien ja maan se hiipii, +Kääpän puoleen käännähtäin. +Tuuli vinkuu, +Lumi sinkuu, +Oksat ohkaa, +Veet ne vohkaa +Täyttäin Kääpän tupo tulvilleen: +Vesi nousee valkovaahtoineen. + +Kauvas kuuluu Kääpän roiske, +Vetten loiske, +Jäiden jyske, +Rantain ryske: +Jää jo lohkee -- lohkee lähtien! +Huimast' huudan sille riemuiten: +Riennä, lennä, +Joesta ennä, +Kahle lauhain lainehien, +Kate kaunorantasien! +Pauvanne kun pauhoaa, +Voiman, voiton Kääppä saa. + +Niin sun kylmän kahlehista +Kevät päästi kaunoinen; +Läpi surun sulkusista +Jouduit riemujuhlallen. +Nyt sä uhkut uusin toimin, +Nouset vapauden voimin, +Rannan hanget hajoovat, +Vetten vaahtoon vajoovat. +Nouse, mutta muista taas: +Äyrään all' on armas maas! + +Äärihinsä astuu hyrsky, +Laine heittää loiskunnan, +Möyryynnästä taukoo myrsky? +Päivyt paistaa rauhaisaan. +Kas, mi tuolla veessä väikkyy +Kaikuvasti kalskaten? +Kalevaisten kalpa läikkyy +Läpi laineen hiljaisen. + + + + +Syksyiset mietteet. + +(L. Koidula.) + + +Koivun latvasta jo lankee lehti, +Kylmä tuul' käy yli kesannon, -- +Iltakellon viime lyönnit kaikuu, +Vaijenneet jo riemun äänet on. + +Armas päivyt, ootko uupununna? +Vaivoin päätäs yllä kantelet; +Surullisna katsot lapsiasi, +Joit' on syksyn myrskyt riistäneet. + +Pilvet korkeell' yli merten, maiden +Liitelee kuin pelvon ajamat; +Kurkein huudot kaikuu kaipaellen, +Kotiin päin nuo lentää oikovat. + +Kotiin päin! Oi koti -- sana armas! +Sydän kärsiös! Jo sinunkin +Läsn' on lähtöaikas, sillä Herra +Viimein kutsuu sunkin kotihin. + + + + +Vieraalla maalla. + +(Viron kielestä.) + + +Yksinäin, yksinäin +Täytyi pois mun rientämäin! +Silmän' täyttää kyynel karmas, +Loitos jäi mun maani armas, +Kauvas kaunis Synnyinmaan'! + +Synnyinmaan', synnyinmaan'! +Konsa taas sun nähdä saan? +Konsa kumpus mulle loistaa, +Helmas hellä huolen poistaa +Kaipaavalta kyynelin? + +Kyynelin, kyynelin +Vierahissa kuljeksin! +Äidinkiel' ei täällä kaiju, +Huuliltain ei laulu raiju: +Kaukana on äidinkiel'! + +Äidinkiel', äidinkiel'! +Lemmekäs kuin äidin miel'! +Vieras kiel' on outo, vento, +Tuosta taukos laulun lento, +Vieras ään' on lemmetön! + +Pohjolain, pohjolain! +Siell' on hauska kulkeain! +Siellä laulut vienot liikkuu, +Kukkaumput siellä kiikkuu +Päällä niittyin loistavain! + + + + +Satakieli. + +(Mordvalainen kansanlaulu.) + + +Minä lintunen satakielinen +Rusorintainen, kupukaunoinen. +Pesän laatisin tarhaan rikkahan, +Alle katoksen, päälle ortisen; +Mutta sielläkin minä varajan: +Pojat pienoset kisakiihkoiset +Pesän rikkovat, kesän hukkaavat. + +Minä lintunen satakielinen, +Rusorintainen, kupukaunoinen, +Pesän laatisin köyhän tanhuaan, +Alle katoksen, päälle ortisen; +Mutta sielläkin minä varajan: +Katos kaatuvi, pesä rikkoutuu, +Pesä rikkoutuu, kesä hukkautuu. + +Minä lintunen satakielinen, +Rusorintainen, kupukaunoinen, +Pesän laatisin valtavainioon, +Valtavainioon, pellon pientaroon; +Mutta sielläkin minä pelkäisin +Kyntöpoikoa pölypaitoa: +Pesän rikkoisi, kesän hukkaisi. + +Minä lintunen satakielinen, +Rusorintainen, kupukaunoinen, +Pesän laatisin nurminiitulle, +Nurminiitulle viherjäiselle; +Mutta sielläkin minä pelkäisin +Niittopoikoa valkopaitoa: +Pesän rikkoisi, kesän hukkaisi. + + + + +Julistus. + +(M. Vörösmarty.) + + +Järkähtämättä palvellos, +Magyari, maatasi! +Se kehtos on, se hautanas +Sun kerran kätkevi. + +Tään ainoon paikan päällä maan +Soi sulle sallimus; +Täss' elää, kuolla täytyy sun, +Tul' onni, onnettuus. + +Sit' isäis hurmein kasteli +Jo vuostuhantinen +Ja nimin suurin, kallehin +Pyhäksi vihki sen. + +Täss' eestä maansa sotivat +Nuot urhoot Árpád'in; +Täss' orjan kahleet katkesi +Tarmosta Hunyad'in. + +Vapaus! Tässä kannettiin +Veristä lippuas, +Ja tässä parhaat miehemme +Loputon vaino kaas. + +Mut kansa kaikki koettanut, +Nää vaivat nähdessään, +Jos harventuikin, murru ei, +Rohkeena soi sen ään': + +«Eloa vaatii kärsimys» +«Tää tuhatvuotinen,» +«Eloa, taikka kuolemaa!» +Niin lausuu mailmallen. + +Turhaanko syömmet kaikki nuo +Vert' oisi vuodelleet, +Ja kelpo rinnat tuskiinsa +Maans' eestä riutuneet! + +Ja jäiskö järki, jäntevyys +Ja tahto tahraton +Kirouksen alle kitumaan? +Se mahdotonta on. + +Viel' aika tulee parempi, +Sen tulla täytyykin, +Jot' anoo kansa harrasna +Suin sadointuhansin. + +Tai tulee kuolo verraton, +Jos tulla täytyy sen, +Jolloinka hautajaisissa +Maa kaikk' on hurmeinen. + +Ja haudallen tään heimomme +Kaikk' kansat saapuvat, +Ja kyyneleitä vuodattaa +Murheesta miljoonat. + +Järkähtämättä palvellos, +Magyari, maatasi! +Se kantoi sun, ja sortuissaan +Poveens' sun kätkevi. + +Tään ainoon paikan päällä maan +Soi sulle sallimus; +Täss' elää, kuolla täytyy sun, +Tul' onni, onnettuus. + + + + +Määrä kävi väärään. + +(A. Petöfi.) + + +Mä pitkin tietä kotiinpäin +Tuot' aina aattelin, +Kuink' ammoin nähtyä äitiäin +Mä tervehyttäisin: + +«Mit' armasta ja kaunista» +«Sanoa keksinkään,» +«Kun mulle kallis kantaja» +«Levittää syliään?» + +Ja määräti mun mielehen' +Tul' lauseet armaimmat; -- +Mutt' aika tuntui tauvonneen, +Vaikk' kiiti rattahat. + +Jo riensin pikku kammioon, +Lens' äiti vastahan' -- +Huul' huulta vasten ... vaiti oon, +Kuin marja varressaan. + + + + +Agnes. + +(J. Arany.) + + +Virran reunall' Agnes nuori +Hurstiansa huhtoo, huhtoo; +Valkoliinaa, hurmehista +Virta vuolas tempoo, ruhtoo. + Oi laupias Isä, armahda! + +Kylän lapset sinne kertyy: +«Miksi, Agnes, huhdot tuota?» -- +«Vait, tais verta kananpoijan +«Aivinaiseen hurstiin vuotaa.» + Oi laupias Isä, armahda! + +Sinne rientää naapur'naiset: +«Missä miehes, teeppäs selko?» -- +«Tuolla nukkuu huonehessa,» +«Elkää, armaat, nostatelko!» + Oi laupias Isä, armahda! + +Saapuu lain mies: «Vankilahan +«Joudu, Agnes, rautaan nilkka!» -- +«Voi, en jouda, täytyy pestä +«Hurstistani hurmepilkka!» + Oi laupias Isä, armahda! + +Syv' on tyrmä: säde kaita +Synkeyttä sen ei voita; +Säde pien' on tyrmän päivä, +Yö sen täynn' on hirmuloita. + Oi laupias Isä, armahda! + +Agnes parka päiväkaudet +Päivää kohti tirkistääpi, -- +Valon saa vain toinen silmä, +Yöhön mustaan toinen jääpi. + Oi laupias Isä, armahda! + +Pois kun kääntyy, ympärillään +Karkeleepi aavekansa; +Joll' ei tuot' ois valkeutta, +Pelkäis hullauntuvansa. + Oi laupias Isä, armahda! + +Mutta viimein, aijan tullen, +Tyrmän uksi aukeneepi: +Agnes eteen oikeuden +Asun mukaan asteleepi. + Oi laupias Isä, armahda! + +Pukuansa järjestääpi, +Huivihinsa kääntää huolen, +Tukan suorii, jott' ei luultais +Olevaksi mielipuolen. + Oi laupias Isä, armahda! + +Pöydän vihreen ympärillä +Oikeus on arvokkainen, +Sääliväiset kaikkein katseet, +Yksikään ei moittivainen. + Oi laupias Isä, armahda! + +«Agneksein, mit' oot sa tehnyt?» +«Julm' on kanne, synti suuri;» +«Lempijäs, päärikollinen,» +«Itse kantaa päälles juuri.» + Oi laupias Isä, armahda! + +«Hän, sun miehes murhamiesi,» +«Huomenna jo mestatahan;» +«Vettä leipää sinä syöden,» +«Iäkses jäät vankilahan.» + Oi laupias Isä, armahda! + +Ympärilleen Agnes katsoo: +Onko järkens' ennallansa? +Sanan kuulee, ymmärtääkin, +Ei siis viel' oo suunniltansa. + Oi laupias Isä, armahda! + +Mut min kuuli miehestänsä, +Tuntuu oudon-ilkeällen; +Se vain selvää, ett'ei suoda +Hänen mennä kotiin jälleen. + Oi laupias Isä, armahda! + +Tuosta kyynel vieremähän, +Niinkuin kaste liljaselta, +Taikka niinkuin vierähtävät +Vesihelmet joutsenelta. + Oi laupias Isä, armahda! + +«Hyvät miehet, suuret herrat,» +«Päästäkää jo Herran tähden!» +«Koissa mull' on kiire suuri,» +«En voi jäädä, sinne lähden.» + Oi laupias Isä, armahda! + +«Purskui hurme hurstilleni,» +«Sen mä poijes huhdaltaisin!» +«Jos tuo pilkku hurstiin jäisi,» +«Kunne kurja silloin saisin!» + Oi laupias Isä, armahda! + +Silmät yhtyy tuomaritten +Valituksen kuultuansa. +Kaikk' on hiljaa. Suut on vaiti, +Äänestävät katseillansa. + Oi laupias Isä, armahda! + +«Kotiis lähde. Huhdo pilkku» +«Hurstistasi tahratusta;» +«Kotiis lähde. Luoja suokoon» +«Siihen voimaa, armahdusta.» + Oi laupias Isä, armahda! + +Siitä virran reunall' Agnes +Hurstiansa taaskin huhtoo; +Valkoliinaa, tahratonta +Virta vuolas tempoo, ruhtoo. + Oi laupias Isä, armahda! + +Veri poiss' on hurstisesta, +Liina puhdas, mutta turhaan: +Agnes vielä verta näkee, +Niinkuin tuolloin yönä murhan. + Oi laupias Isä, armahda! + +Aamust' yöhön Agnes seisoo +Ve'essä poukkutuolinensa: +Murtuu varjons' aallokossa, +Tuul' vie hapset hajallensa. + Oi laupias Isä armahda! + +Kuutam'-öinä kirkkahina, +Virran väreen välkkyellen, +Karttu valkee kauvas loistaa +Pontevasti poukutellen. + Oi laupias Isä, armahda! + +Työtä kestää kesät talvet, +Vuosi vuodelt' yhtä lyytä; +Päivä paahtaa posket hienot, +Jalat pienet kylmä hyytää. + Oi laupias Isä, armahda! + +Tukka, ennen kaarneen-karva, +Hapsittain käy harmajaksi; +Rypyt muuttaa kasvot kauniit +Irvinaamaks inhoisaksi. + Oi laupias Isä, armahda! + +Virran reunall' Agnes muori +Ryysyänsä huhtoo, huhtoo, -- +Valkohurstin repaleita +Virta hurja tempoo, ruhtoo. + Oi laupias Isä, armahda! + + + + +Bor ritari. + +(J. Arany.) + + +Päivä pilviin piil', on ilta; +Usmaan uupuu laakso, vuori, +Ritar' lausuu ratsahilta: +«Terveeks jää, mun impen' nuori!» + +Usmaan uupuu laakso, vuori, +Tuuli puita ryskyttääpi. +«Terveeks jää, mun impen' nuori!» +Ritar' rientää, kulta jääpi. + +Tuuli puita ryskyttääpi, +Leivo[1] pieni tietä astuu. +Ritar' rientää, kulta jääpi, +Murheest' immen silmä kastuu. + +Leivo pieni tietä astuu: +Kunne matka kiurukoisen? +Murheest' immen silmä kastuu: +Isä määräs sulhon toisen. + +Kunne matka kiurukoisen? +Metsä öinen huokaileepi. +Isä määräs sulhon toisen: +Impi häitä pakeneepi. + +Metsä öinen huokaileepi, +Siinä liitää haamukansa. +Impi häitä pakeneepi: +Ritar' noutaa armastansa. + +Siinä liitää haamukansa, +Täyttäin korven kulmakkehen. +Ritar' noutaa armastansa, +Haamu urhon kaatunehen. + +Täyttäin korven kulmakkehen +Veisaa joukko tuonelainen. +«Haamu urhon kaatunehen,» +«Sua seuraan, armahainen!» + +Veisaa joukko tuonelainen, +Nuoteet lähtee liikkehille. +«Sua seuraan, armahainen!» +-- «Pois sun vienkin vihkimille.» + +Nuoteet lähtee liikkehille, +Luokse kirkon raunioiden. +«Pois sun vienkin vihkimille.» +Alttar' oottaa virtten soiden. + +Luokse kirkon raunioiden; +Kirkko loistaa ennallansa +Alttar' oottaa virtten soiden, +Pappi vainaa asussansa. + +Kirkko loistaa ennallansa, +Lamput palaa kuumotellen. +Pappi vainaa asussansa +Kädet liittää siunaellen. + +Lamput loistaa kuumotellen, -- +Metsä synkk' on ulkopuolla. +Kädet liittää siunaellen; +Poski kalvas morsiolla. + +Metsä synkk' on ulkopuolla, +Huuhkain huutaa vuoristosta. +Poski kalvas morsiolla -- +Kuollut löyttiin rauniosta. + +[1] Leivo on Unkarin kansanrunoudessa sanansaattajana; tässä se tulee +ilmoittamaan, että ritari on kaatunut. _Suomentajan muistutus_. + + + + +Toldi. Neljäs runo. + +(J. Arany.) + + +Niilo Toldista, Unkarin keskiaikaisesta kansansankarista, on Arany, +säilyneiden tarujen perusteelle runoillut suuren trilogiian, joka +luetaan hänen merkillisimpiin teoksiinsa. -- Selitykseksi mainittakoon +tässä, että Niilo on myllynkiven kappaleen heittämällä surmannut erään +vanhemman veljensä Yrjön juomatovereista ja häijyn Yrjön kostoa peljäten +lähtenyt kotoansa pakoretkelle. Tällä matkalla hän viimein joutuu +Budaan, voittaa siellä kaksintaistelussa mahdottoman ison ja väkevän +Tshekkiläisen, joka kauvan on pilkannut Unkarilaisia, ja saavuttaa siten +kuninkaan suosion. -- Koittaren III vihosta löytää halullinen lukija +muutamia muitakin kääntämiäni runoja Toldista. + +Niinkuin hirvi haavoitettu, +Nuolen noutama urakko, +Kiitävi kivun pakosta +Korven synkeän sylihin +Sekä lähtehen lähelle, +Kylmän lainehen kylylle, +Haavallensa haukkimahan +Tuhatlatvan tutkaimia; + +Vaanpa sinne saatuansa +Lähe on kaikki kuivillansa, +Eikä hän haavan hauteheksi +Tuhatlatvoja tapoa: +Risutki hänt' on nipinynnä, +Kaikki karsinna karangot, +Jott' on raukka raukeampi +Paljon ennistä pahemmin. + +Niinpä Niilokin pakeni, +Hartioilla huoli raskas, +Ku hänen kupehiansa +Kannuksinsa kaivelevi; +Niinkuin hepo hinkalossa, +Jon päällä laki palavi, +Niin hänellä heitteleksen +Syän sykkien povessa. + +«Kahilistoa» käveli, +Osasi «Ojantohonki», +Siin' ei löytänyt sijoa, +Kuhun päätä painaltoa. +Turhin tuotakin tavotti: +Yksin olla, itseksehen, +Ei vaan vammalle syämen +Löyä lääkettä mitänä. + +Ja kuin hukka, jonka hääti +Lammaspaimen laumastansa, +Niin hän suurehen solahti +Kuivahan kahilasuohon: +Siinäkin sopottelevi, +Joka kaisla kuiskoavi: +Ei kukana ilman alla +Ole orvompi sinua. + +Mätäs päätyi päänsä alle, +Kaislan sänki sängyksensä +Sekä yllensä sininen +Kansi taivahan katoksi, +Kunnes yhtyi yö pimeä, +Otti alle siipiensä, +Pannen mustan palttinansa +Uroholle uutimeksi. + +Jopa joutuvi unonen, +Sinne saapuvi simainen +Välkkyvissä vaattehissa, +Perhon lailla liihytellen, +Vaan ei vielä tohtinunna +Uron silmille aleta +Ennen huomenen hämyä, +Aamukoiton alkamista. + +Unta sääkset säikytteli, +Kaislat pistävät pelotti, +Enemmin peto pelotti +Kaisloissa kahahteleva; +Uni jo kaukoa kavahti +Vainomiehien melua, +Mutta kaikkia kovemmin +Toldin huolta haikeata. + +Vaan kun valkoi aamu kaunis, +Päivä koitti kirkkahasti, +Alas istuihe itikka +Eikä kuulunut kumua: +Silloin hiipi hiljallehen +Uni poian päälaelle, +Levittäen lentimensä +Sen on silmälle kahelle. + +Siitä suuteli simansa, +Pojan huulille hunajan, +Yön varaksi vaalimansa +Unikukkasen kuvusta; +Se oli tenhon tarmollista +Unen mairetta metoista, +Jotta tuosta Toldillenki +Vesi kielelle vetihe. + +Vaan sitäki tuskan tuoja +Nälkä kalvava kaehti +Ja välehen valveutti +Tuon unesta aamuisesta; +Sitte poikoa patisti +Sekä roiski ruoskallahan, +Kunnes luhtoa kuleksi +Pitkittäin ja poikkipuolin. + +Siinä hän etsivi samoten +Luhtalintujen pesiä, +Rannanraukujan, kajavan, +Sorsan, suokanan kotoja, +Auki murteli asunnot, +Aitat tyynni tyhjenteli +Ja munilla kirjavilla +Nälän vaivoja vajenti. + +Nälän näillä poistettua, +Halun häättyä munilla, +Mieli läikkyi lainehina +Tuumissa tulevan aian: +Kunne kummalle menisi, +Mihin puuttua pitäisi? +Ei tieä tulinen sielu, +Kulle laskisi laulle. + +Kyllä poies poikkeaisi, +Pian lähtisi pakohon, +Ellei eessä silmiensä +Armas äitinsä olisi: +Senp' on murhe murtaneisi, +Huoli särkisi syämen, +Jos ei viesti vierähtäisi, +Saisi poiasta sanoma. + +Näillä tuumin nääntelihe +Kolme päiveä kovoa, +Päivänäpä kolmantena +Kaislat vieressä kahahti; +Sen sueksi arvelevi +Eikä kättänä kohota: +Ei ole muut kuin Yrjö yksin +Hukka hulmiva hänelle. + +Sep' oli Pentti palkollinen, +Vanha orja uskollinen, +Jonk' on äiti jou'uttanut +Pojan etsohon emonen; +Nyt kovasti nyyhkyttäen +Niilon kaulahan kavahti +Ja hänelle noin nimesi +Vähän aian oltuansa: + +«Oi, kuin miekkonen osasin, +Löysin sun, syänkäpyni! +Jo sua etsin yötä kolme +Pitkin suota suunnatonta, +Katsellen joka kahilan, +Hajotellen heinikotkin, +Enkä luullut löytäväni +Tänä päivänä enämpi». + +«Kuin elelet, poika kulta? +Eikö jo nälkä näännyttänyt? +Eikö syönehet sutoset, +Aron aution elävät? +Katso, tässä konttiseni, +Ota, syö'ös onneksesi! +Siin' on paistit, siinä vehnät, +Taskumattikin mukana». + +Siitä orja uskollinen +Pyyhki silmänsä pivolla, +Pivoapa pyyhkäisevi +Nukkavieru-nuttuhunsa; +Jo panihe polvillensa, +Laski laukkunsa olalta +Sekä siitä järjestänsä +Kaikki kaivavi käsille. + +Vielä pöyänkin varusti, +Vaikka vaan hätävaroiksi, +Pöyän laittoi laukustansa, +Kontinkannesta rakenti, +Sen päälle panevi paistin, +Viinileilin, vehnäisetki, +Kaunolla kahen omenan +Viimein valmisti veronsa. + +Veitsen etsivi esille, +Varren tähtitäplikkähän, +Tuota Toldille taritsi, +Pani herransa pojalle: +Hänpä veitsellä hyvällä +Viilti vehnäiset paloiksi, +Sitte söi halukkahasti +Leipeä lihan keralla. + +Voi iloa Pentin vanhan +Tuon on tuota katsellessa! +Maistuvi makeammalle, +Kuin jos itse atrioisi; +Niin hänellä leuka liikkui, +Kuin ois hänkin herkkuellut, +Jopa joskus kyynelytki +Ripsen harmajan hämärti. + +Kunp' oli Toldi kyllin syönyt. +Nälän Niilo häätänynnä, +Silloin orja uskollinen +Kaulan kiertävi Matilta: +Matti kerran kiljahtavi, +Punahurme purskahtavi, +Valui vanhuksen käsille, +Päälle Pentin kämmenien. + +Pentti viiniä punaista +Otti onneksi isännän, +Kulausta kaksi, kolme, +Kielen vierehen valellen, +Sitten poialle putelin +Antoi käellä oikealla, +Suuta pyyhkien samassa, +Huulta paian helmuksihin. + +Viini viehätti tulinen +Miehen vanhan mielihinsä, +Sittepä syän avoihe, +Sitte kielensä kerittyi! +Pakinan perusteheksi +Pani Niilon taaton taaton, +Kuin oli ollut aikoinahan +Härkäpoikana hänellä; + +Sitten siirtävi sanansa +Niilon äitihin, isähän, +Vanhempahan veljehensä, +Niinpä Niilohon lopulla; +Kuka tiesi, konsa oisi +Puhevirta vierähtänyt, +Kuin ei Niilo noin olisi +Sanan virkkanut suruisen: + +«Oi, kuin silma kuunnellessa +Tuiki läyläksi tulevi! +Heretkös jo, heitä poies +Tuo pakina tuskallinen! +Muinoin kiukoan kylessä, +Maissin päitä riipiessä, +Öisin kuunnellut ikäni, +Puhettasi puhki polven». + +«Kuin monesti jo kuvasit +Tuota taaton urheutta! +Pian puoliyö lopetti +Joka iltaman jutelmat; +Ja kuin sitten kauan kesti, +Kunnes uinota osasin! +Vasta aamun alkaessa +Silmät ummistui unehen». + +«Ollut aika myös on mennyt, +Armas aikani alennut; +Kirjan on lehti kääntynynnä, +Onni poikennut pahanne: +Tuli työ, tapoin urohon, +Jou'uin pillan piilijäksi, +Oi, ken saattavi sanoa, +Konsa tuosta kostunenki?» + +«Vaan ma luotan Luojahani, +Heitän huoleni hänehen, +Ku on orvonkin isänä +Ja tukena turvattoman; +Ehkäpä vereni vielä +Hävyn huuhtovi minusta, +Jonka viljon veljyeni +Mulle surmaksi sukesi». + +«En ole siksi syntynynnä, +Sen jo tunnen ja tajuan, +Tässä sammakon tavalla +Kaislikoissa kykkimähän; +Enkä orjaksi ylennyt, +Härkien hätyyttäjäksi, +Kasakaks' en kasvanunna, +Mieron heinämies rukaksi». + +«Nyt vain tuota tässä vuotan, +Jotta joutuisi hämärä, +Illan tullen ihmisetki +Mailta kääntyisi kotihin; +Sitten täältä pois pakenen, +Saan maailman markkinoille, +Ett' ei tuone tuulikana +Teille tietoa minusta». + +Penttipä puhetta tuota +Ylen äijälti apeutui, +Hänen on surku herraansa, +Kun nyt lähtevi kululle; +Kauan istui äänetönnä, +Pian itkuhun puheten, +Sekä kynsin kenkähänsä +Ristilöitä riimustellen. + +Viimeinpä sanoihin saapi, +Aivan nöyrästi anovi, +Ett' ei Niilo närkästyisi, +Nuori herra harmistuisi, +Hänpä huiman hankkeheksi +Tuota tuumoa näkevi, +Jotta piilijän jälille +Rupeaisi noin rutosti. + +«Näätsen, nuori herraseni, +Viikon puolen viivyttyä +Taaskin Yrjänä isäntä +Pois palannevi Budahan: +Silloin ollehet asiat +Unehesen uppoavat, +Ja kuin pikkuinen kuningas +Oot oleva näillä mailla». + +«Ethän hennonne hylätä +Kelpo käskylaisiäsi, +Kutka kuin omoa lasta +Niin suaitsemme sinua? +Kuin härätki hylkeäisit, +«Hatasarven» ja «Kukanki», +Joien ei kaltaista kohata +Maan kaheksan markkinoilla»? + +«Kuinka kaikki hylkeäisit +Hilpeät huvittelusi? +Kuka myllyhyn menisi, +Kaksi säkkiä selässä? +Ken kivet kohotteleisi +Käsivartensa varassa +Myllypoikien peloksi, +Haitukkojen hämmästellä?» + +«Elä poikani pakene, +Ellös kauaksi karatko, +Katkeraksi kaipu'uksi +Koko Suurelle-kylälle; +Ellös herratta hylätkö +Toldin vanhoa taloa +Eläkä anna äitiäsi +Surun saattoa Manalle». + +Renki noin rukoelevi, +Vaan ei tuosta toinen huoli; +Silloin tällöin päätä puisti, +Kons' ei suostunut sanoihin, +Kunpa ennätti emosta +Vanhus virkkoa sanasen, +Kiven sillä kierittävi +Poialle syämen päälle. + +Kotvan katsoi huokaellen +Kaisloja kahisevia, +Vaan ei vastannut mitänä +Pakinahan palkkalaisen; +Sinnes tuossa tuijotteli +Kaisloja kahisevia, +Kunnes kyynel suuri, lämmin +Silmän ripsihin rupesi. + +Niilo niinkuin pyyhkäiseisi +Hikihernehen otsasta, +Niin pivolla pyyhkäisevi +Kumman kuokkavierahansa: +Kyynel maahan kierieli +Pitkin pikkusormeansa, +Niilopa kohti kääntyneenä +Sanan virkkoi vanhukselle: + +«Vieös viesti, Pentti kulta, +Saata äitille sanoma: +Nyt on Niilon onnen tähti +Surupilven peittelemä, +Ei nyt poikoa näkyne +Eikä kuulu kotvallana +Mainehens' on maahan pantu, +Kuin olisi kuollehena». + +«Vaan ei kuole kuitenkana, +Eikä vaivu vainajihin, +Niin vain on, kuin konsa miesi +Vaipui valhekuolemahan: +Se kun aian oltuansa +Heräjävi hurmiosta, +Ihmiset imehtelevät, +Kummat kuuluvi hänestä». + +«Minustakin moinen viesti +Vielä hälle vierähtävi, +Kuta lapset kuullessansa +Imijätkin ihmehtivät, +Silloinpa särähtänevi +Sielu armahan emoni, +Kunpa ei pakahtuneisi +Syän suuresta ilosta.» + +Toldi tuon sanoa käski. +Silloin orja uskollinen +Viinilaskun laukkuhunsa +Tyhjän työntävi takaisin, +Veitsen tähtitäplikkähän +Hyvin pyyhki puhtahaksi +Sekä rasvariepusenki +Kääri tarkasti kokohon. + +Sitten kontin kaikkinensa +Otti toiselle olalle +Ja hyvästi heitettyä +Jalat matkahan järesti: +Jalka käski, toinen kielsi, +Katse taakse kääntelihe, +Viimein teitä tiettömiä +Kautta kaislikon katosi. + + + + +Vanhan Aaron kaupunginmatka. + +(Ote Runeberg'in Hirvenhiihtäjien 7:nnestä laulusta.) + + +Täydellinen käännös on ilmestynyt G. L. Söderström'in kustannuksella, +Porvoossa 1884. Tässä olen kuitenkin vielä tehnyt muutamia muutoksia. + +Maass' oli näet katovuos, oli leivättyys pitäjissä, +Maanmies pettua söi, sekä mieronmies näki nälkää. +Kaupungissapa lie väki rikkaamp', maat väkevämmät, +Noin minä miettielin, sekä kämmin kerjäten eespäin. +Jalkani vanha se nous väkisesti, ja pussini painoi +Selkää tyhjänäkin. Väsyneenä ja nälkäyneenä +Sain toki kaupunkiin sekä näin näkemättömän ennen +Ihmehen ihmeimmän: hyvät ystävät, ol' taloloita, +Mut talon ympäri peltoja ei, ei niittyjä ollut, +Nurkiss' en tupakaista ma piipun täyttänä nähnyt. +Kartanot ylvät vain, monikarvat, maalatut, uhkeet, +Ikkunarikkaat näin; rivilöinä ne pitkinä seisoi, +Joiden keskite tiet kävi risteillen satamäärin. +Teilläpä pauhasi ään' kuni ukkosten tahi myrskyin, +Vankkurit entelivät hopeoitut, kartanomaiset, +Sälköin kapsasivat kaviot, rytäytteli rattaat, +Ruoskat roiski, ja huus ajajat, jymis ilma ja mantu, +Ruudut ruskasivat, sekä seinät kaikk' kajahuivat. +Mut joka vankkurisess', ilopäiviä huoleti viettäin +Kullan kiilteliäit' yliherroja, rouvia istui, +Niin kuni kukkain päiss' asuloissaan kiiltelevissä +Perhot nyökkyelee, kun lämpösä käy suvituuli. +Ihmein syrjäydyin sekä seiniin mekkoa hieroin, +Lakkini kourassain yhä tervehtäin pysäynnyin, +Mut mua nähtynä ei, vaan kaikki he kiitivät eespäin. +Huomaamatta ma noin tasapintaiseen, kivitettyyn +Paikkahan aavaan sain, jota piirteli kartanot uhkeet. +Huoleti, mielissäin, kädet yhteen laskien ihmein +Siinä mä seisahduin. Etevinnäpä loisteli huoneus +Harjun korkuhinen, kyläryhmän laajuhinenkin. +Kylläni katsoa en tätä jättien työtä mä voinut, +Jättien, moisia näet ei ihmeno sais raketuksi. +Siinäpä vieressäin mies uuttera raittia laasten +Lykkeli luudallaan likatukkuja suuria yhteen; +Hälle mä viimeinkin, kysyäkseni kaikkea, virkoin: +«Lausuos, ystävä, kirkkoko tuo, vai valtiahille +Aihehdittuna lie; imehissään mieleni kaikk' on.» +Hän puri huult', oli vait sekä nauraen vain kavalasti +Temppua mielessään häpeällist' aatteli mulle. +Kun näet katselemaan, ihatakseni taas minä käännyin, +Luudan laskevi tuo likahan sekä selkähän' iskee; +Ilkeä jäi likapilkku ja tahrasi mekkoni pestyn. +Riitoa välttääksein ajatonta, ma poistime murhein, +Niin kuni vierahan tunkion pääll' on kukkokin arka; +Mut tukalampaan sain torahan: näki lyöntiä poika +Ryysysä, musta ja nälkähinen; kädet iski hän yhteen, +Hyppeli korkeellen, hohotellen, sinne ja tänne +Katseli, veikkoja huus. Heti räyhää tuolta ja täältä, +Lanta se roiskuelee, avojalkoja nulkkeja laukkaa +Huutaen meihin päin, mua nähdessään ilakoivat, +Nostain jalkojahan, ja mun yhtyvät ympäri kaikki. +Luokseni rohkeemmin tuli yksi ja mekkoa nytkäs, +Toinen potkasi vain uhaten kuni varsa, ja kolmas +Polviins' iski ja huus, mua nokkelasuisena ilkkuin; +Parvipa liikkuva kasveli vain sekä uskaliaammin +Luo tuli, paeten taas. Minä vimmassain, häpe'issäin +Milloin minneki päin yhä ryntäelin kiroellen. +Viimein viekkaudella kun yhden sain toki kiinni, +Parveen paiskoan tuon sekä toisen keilana kaadan; +Yhtäpä aikaa taas minä tartuin kumpasehenkin +Kiinni, ja kumpaakin käsin ankein selkähän annoin. +Siinä he sätki ja huus, laveallepa kaikkosi toiset. +Kohta jo kansaki parveutui, sapel'-urhoa kaksi +Kiinni mun otti ja vei läpi räyhäävän väkijoukon +Pitkin tietä, ja vankeuteen mun pistivät oitis. +Kunpa ma taakseni sulkeuvan näin vankilan uksen, +Murhe jo mieleni murs', ja ma vaivuin heltyen itkuun, +Muistaen, kuinka ma näet elin ennen kunniakasna, +Muistaen, kuin piti nyt, päin harmennein, kera vankein +Vankina olla, ja valkeudest' en riemuta saisi. +Haikeest' itkielin, mut vieressäin lavitsalla +Nilkoin kahletetuin oli veikkoa kaks älykästä, +Jotk' urotöit' omiansa ja muiden haasteli riemuin. +Suuttuen itkustain he jo tiuskasi kumpiki noituin, +Toinen heistäpä huus äreästi: «Sä ryöstäjä kirkkoin, +Säästele kurkkuas nyt, jott' äänesi sois sulosesti, +Kun nelikymmenisen taas tahdinlyöntiä selkääs +Veisuumestari lyö, ja sa vanhaa nuottia vangut!» +Toinen myös heti noin puhelee: «Sinä harmajaparta, +Täällä jos et sinä viihtyä voi, niin ken sua kutsui? +Hitto, kun ahtautuu joka mieronkiertäjä viimein +Tännekin, ett' ei saa kotonaankaan rauhoa toinen!» +Moisia haastelivat sekä yhdenlaisia paljon, +Pitkin päiveä niin mua ilkkuen herkeämättä; +Päiväpä ristikot ikkunien kun jätti jo laskein +Saapui vartiamies sisähän sekä katkasi riidan. +Toi hän ruokiakin: pani kulhon lientä ja myöskin +Leipää penkillen, sekä sitten löi vasarallaan +Rautoja, koettaakseen, ett' onko ne viel' eheöinä. +Kaiken tehtyähän siis säälleen, tuimana poistui, +Käskipä lähteissään mua syömään: «Syö, mörökölli, +Suolau nyt, kukaties täss' sitten viikkoa neljä +Vettä ja leipeä syödä sä saat, janosuuttasi jäähtäin.» +Virkki, ja sulkihen uks. Minä säikyksissäni kohta +Syömään töytäysin, varatakseni vatsani paastoon; +Hiukkapa mullen jäi: kuni ahmat, karkasi toiset +Sinne, ja kohdakkoin näkyviin tuli pohja jo kulhon. +Kunp' oli syöneet nuo, sekä luita ma kaivelin yksin, +Kuiski he keskenähän vähän aikaa, suuria aikoin, +Siksi kun äkkiä karkasivat mun päälleni kahden, +Veitsiä välkyttäin hiotuita ja tuimina lausuin: +«Lyömme, jos äännähdät; jos kuolla et tahtone, vanno +Luojasi kautta, et ilmasevas pakoamme tän' yönä!» +Riemua, toivoa täynnä mä vastasin: «Ystävä-hullut, +Piippuakaan tupakaista en aivoistanne nyt antais: +Veitsin, vannomisin pakotatte te ves'kopin äijää +Ihmisruokahan, irralleen! Toki vannoa tahdon +Luojani kautt', ett' en teit' ilmase, vieläpä autan.» +Kumpiki siis mun jätti ja kätköstään veti viilan, +Istautui sekä hankoamaan kävi kahlehiansa. +Verkkahan eistyy työ, hiki miesten tippuvi päistä, +Rautapa kestävi vaan, vaikk' ennestään hivutettu. +Vuoroten autoin heitä ja vaivaa näin ilomielin, +Pois ikävöitsin näet. Sydän-yöksipä raukeni raudat, +Nilkat pääsivät irti, ja naurain hyppeli miehet. +Mutta jo ennaltaan nämä hirrenpään asemiltaan +Irt' oli leikanneet sekä vuoteen pöyhein oljin +Peittänehet vakojalta: jo seinäst' otti he sen nyt +Pois, sekä vankeudest' ilomiellä me tunkeusimme; +Päähän kaupungin pian hiipivin askelin ehtein. +Siinäpä seisahtuu pikapäätä ja virkkavi toinen: +«Hei pojat, ei sovi näin jänöjussina puikkia metsään +Arkana, tyhjillään; paras ois toki tutkia ensin +Aittoja porvarien sekä matkan tarpehet ottaa.» +Toinen mies heti myöns. Minä tahdoin moittehetonna +Käydä ja jäähyväset tein herttaiset tovereille. +Kyynelin erkausin sekä käynnin kerkein astuin, +Toiset varkahisin meni huoneihin lähimäisiin. -- +Niin kävi matkani kaupunkiin; en toist' omin ehdoin +Tee, enk' arvele myös pakotettuna saavani sinne. + + + + +Lumihiuteet. + +(Z. Topelius. Leila T.-G:lle omistettu käännös.) + + +Vajoopi maahan +Myrjaadit henget, +Sylistä Luojan +Erottamat; +Hymyillen, itkein, +Ne lempii, kärsii, +Ne kukkii kotvan +Ja kuihtuvat. + +Jokaisen hengen +Sisällä piillen +On ihmissielu, +Miel' lämmin on; +Jokaisen sielun +Syvyy'ssä piillen +Ajatusmailma +On ihmenon. + +Siin' aina syntyy +Myrjaadit aatteet, +Miljoonat pyyteet +Sekunnittain, +Yläälle nousten +Luo alkulähteen +Laill' aamutalmain +Hajaantuvain. + +Ja Kaikkivalta +Hän punnitseepi +Myrjaadit aatteet +Salaiset nää; +Ja pahain antaa +Hän kuolla yöhön, +Hyvätpä kukkaan +Iäksi jää. + +Miljoonat toiset +Sydänten luomat +Pahuuttomat ja +Hyvyyttömät, +Pään pälkähykset +Nuo turhat, tyhjät +Luvalla Luojan +Elähtävät. + +Hän istuimenaan +Ne hiutaleina +Sydännä talven +Pudottelee. +Ja aurinkoinen +Kun hiutaleesen +Luo katsehensa, +Se liukenee. + +Niin haihtuu aatteet +Nuo turhat, tyhjät +Valossa päivän +Ja keväimen. +Mi huokaus vaan +Ei Hälle kelpaa, +Uneesen kuolee, +Kuin hiutonen. + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi, by +Arvi Jännes + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUISTOJA JA TOIVEITA *** + +***** This file should be named 25790-8.txt or 25790-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/2/5/7/9/25790/ + +Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe. + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/25790-8.zip b/25790-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..65eacaa --- /dev/null +++ b/25790-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..387dd04 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #25790 (https://www.gutenberg.org/ebooks/25790) |