diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 25736-8.txt | 4198 | ||||
| -rw-r--r-- | 25736-8.zip | bin | 0 -> 89544 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 4214 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/25736-8.txt b/25736-8.txt new file mode 100644 index 0000000..97bf428 --- /dev/null +++ b/25736-8.txt @@ -0,0 +1,4198 @@ +The Project Gutenberg EBook of Rauta-kallo, by Franz Hoffmann + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Rauta-kallo + Historiallinen kertomus nuorisolle + +Author: Franz Hoffmann + +Translator: C. T. + +Release Date: June 9, 2008 [EBook #25736] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAUTA-KALLO *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +RAUTA-KALLO + +Historiallinen kertomus nuorisolle + + +Kirj. + +FRANZ HOFFMANN + + +Suomensi C. T. ["Der Eisenkopf"]. + + +Tampereella 1880, +Emil Hagelberg'in kustannuksella. +Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa. + + + +SISÄLLYS: + + I. Vahtimaja valotornissa + II. Kaarlen nuoruus + III. Pultava ja Bender + IV. Viimeiset taistelot + V. + + + + + +ENSIMÄINEN LUKU. + +Vahtimaja valotornissa. + + +Ruotsin länteisellä rannalla, Juutinmaan pohjoisimman niemen, +Skagenshornin vastassa, juuri Kattegat'in salmen suussa, on meren +luodolla pieni, vain 1,200 henkeä sisältävä, Marstrand'in kaupunki, ja +sen vieressä kalliolla vahva Karlsten'in linna valo-torninensa. +Valotornin kirkas valo varoittaa pimeässä purjehtivaa vaarallisen +rannan kallioista ja kareista. Enemmän kuin sata vuotta on jo torni +loistanut korkealta kalliolta kauvas merelle, pelkäämättä myrskyä ja +laineita, jotka vaahtoisina mellastavat ja turhaan teuhastavat vankkaa +vuorta vastaan. + +Enemmän kuin sata vuotta on myös siitä jo vierinyt, koska vanha +vältvääpeli Richard Roos astui eräänä päivänä illan hämärissä ulos +pienestä, tornin juurelle raketusta ja tornin kanssa ovella +yhdistetystä kivi-majastansa, jossa hän asui. Hän oli tornin vartia, ja +hänen toimenansa oli öisin pitää tornissa vahvaa hiilivalkeata ja antaa +hätämerkkiä, koska joku vaarassa oleva laiva pyysi apua. Monta vuotta +oli hän jo ollut tässä virassa, ja toivoi saada pitää sen aina +kuolemaansa saakka. + +Koska hän oli tullut ulos ja lähestynyt kallion reunaa, jonka juurella +aallot pauhasivat, nosti hän tarkastelevan katseen ensin taivaille, ja +sitten toi hän sen rauhattomasti raivoavalle merelle, joka ääretönnä +näyttäytyi hänen edessänsä ja etempänä näytti yhtyvän taivaan rantaan. +Hetken tutkistelun perästä pudisti hän miettiväisenä harmaa-haivenista +päätänsä. + +"Luoteessa on pahat merkit," puheli hän tuskin kuuluvalla äänellä +itseksensä. "Aurinko ruskoittaa laskussansa ja merkitsee senkaltaista +myrskyä, joka sammuttaa monen onnettoman kristityn elon-lampun. +Tahdonpa katsoa, onko joitakuita laivoja näkyvissä." + +Tämän sanottuansa otti hän kauko-putken poveltansa, veti sen pitkäksi +ja asetti sen silmänsä eteen. Ei vapissut hänen kätensä, koska hän +tähysteli taivaan rantaa kauko-putkellansa, ja hänen laiha, mutta +kuitenkin voimakas ruumiinsa osoitti, että vuodet, vaikka olivatkin +painaneet moni-lukuiset merkit hänen arvokkaille ja ilman paahtamille +kasvoillensa, eivät kuitenkaan olleet voineet runnella hänen +terveyttänsä eikä voimiansa. Jäykkänä ja vakaana seisoi hän siinä +täydessä sotamiehen asennossa. Aivan ruumiin mukainen, vaikka vähän +vanhan-aikainen, tumman-sininen, messinki-nappinen, virka-lakki, ja +harmaita hapsia peittävä kolmi-kolkka hattu osoittivatkin, että hän +muinoin oli ollut sotamies. Paksut viikset, jotka eivät näyttäneet +ajasta huolineen, vaan säilyttäneen entisen mustan loisteensa, +peittivät hänen huuliansa ja antoivat hänelle hyvin sotaisen muodon, +joka kuitenkin lauhtui, koska katsottiin hänen kirkkaisiin sinisiin +silmiinsä, joissa kylläkin näkyi kotkan terävä katse, mutta samalla +myöskin sanomaton lapsimaisuus ja suloisuus. Sekä ankarana että +laupiana samalla kertaa rakastivat vanhaa Roos'ia kaikki, jotka hänen +tunsivat. Eipä edes lapset Marstrand'issa peljänneet hänen tuuheita, +pitkiä viiksiänsä, vaan juoksivat häntä vastaan aina, koska hän tuli +kaupunkiin pienille ostoksillensa varastoansa varten. Tulivatpa usein +Marstrand'in ja linnan isoimmat pojat vieraisillekin hänen tykönsä ja +viipyivät joskus koko jälkeen-puolet-päivät hänen tykönänsä. + +Siihen olikin hyvä syy. Vanha Roos oli, näettekös, ollut nuoruudessaan +sotamiehenä uljaan kuninkaan kahdennentoista Kaarlen aikana, ja tiesi +kertoa paljon hänen sankarin-töistänsä, tappeluksista ja voitoista, +ja vieläpä hän tiesi kertoa saman kuninkaan itsepäisyydestäkin ja +niistä monista onnettomuuksista, joihinka hän itse oli syypää +hänen rauta-kallonsa kautta. Vanhus oikein jumaloitsi tätä hänen +kuningastansa, eikä sallinut kenenkään häntä soimaavan, vaikka hän itse +suuressa rakkaudessansakin häneen, ei kainostellut puhua suun-sopesta, +koska hän puhui hänen vioistansa, jolloin hän tavallisesti sanoi: "Minä +voin sen kyllä sanoa, juuri minä, koska olen sen usein sanonut hänelle +itselle vast' naamaa, vaikka hän taisi peljättää kenen ihmisen hyvänsä, +koska hän katseli hänen terävällä sankarin-silmällänsä, juuri kuin +olisi hän tahtonut katsoa ihmistä sieluun saakka. Suuri sankari oli +hän. Sen täytyivät hänen katkerimmat vihamiehensäkin myöntää, jotka +hän usein voittajana näki jalvoissansa nöyryytettyinä. Mutta hänen +rauta-kallonsa, hänen rauta-kallonsa! Siinä on syy kaikkiin hänen +sittemmin tapahtuneisiin onnettomuuksiinsa. Ei kelpaa täällä +maailmassa, olla uppiniskainen, ja syöstä päällänsä seinän läpitse; +muistakaat se vain, te pojat! Pääkallo murtuu ennemmin kuin seinä, +vaikka olisi kuinkakin kova pää. Sen sai hän kokea ja ehkäpä jo viimein +uskoikin sen." + +Mutta tänä päivänä, koska ukko seisoi kallion reunalla ja tähysteli +ulapalle, ei ainakaan ajatellut hän Kaarle kuningasta, vaan koko hänen +tarkkuutensa oli kiinnitettynä joihinkuihin laivoihin, jotka ikään-kuin +valkoiset pilkut pistäytyivät näkyviin taivaan rannalla. + +"Onnettomat ihmiset! He saavat kovan ehtoon ja vielä kovemman yön +luulen mä," mutisi hän itseksensä. "Puolen tunnin sisään nousee myrsky, +joka ajaa heidät suoraan meidän kareillemme. Voi, taivas, se alkaa jo! +He kokoovat purjeitansa; hyvissä ajoissa, luulen mä. He näyttävät +rivakkailta ja valppailta merimiehiltä. Jumala olkoon heidän kanssansa +hädän hetkenä!" + +"Kaunis ja suosiollinen toivotus, isä Roos," lausui samassa hyvin +miehekäs ääni. Ääni oli erään pitkän, överstin-univormuun puetun +miehen, joka, eräs nuorukainen mu'assa, oli lähestynyt vanhusta ilman +että tämä oli sitä huomainnut, ja oli kuullut vanhuksen viimeiset +sanat. Vältvääpeli kääntyi nopeasti, ojensi itsensä sotamiehen tavalla +ja nosti kätensä kolmi-kolkka hattunsa reunaan. + +"Hyvää iltaa, översti Sparre," sanoi hän suoralla ja +teeskentelemättömällä äänellä; "mikä teitä tänä-pänä tuopi linnasta +tänne? Minä neuvon teitä, että mitä kiiruimmasti marssitte takaisin, +sillä neljännes-tunnissa saamme senkaltaisen myrskyn ja sateen, että se +kasteleepi teidät aina läpi ihoon saakka, ja turmeleepi peräti teidän +univormunne." + +"No eihän se olisi niin peräti suuri vahinko," vastasi översti nauraen. +"Kuitenkin on teillä oikeus ja minä näen, että todellakin on myrsky +tulossa, jonka-vuoksi en tahdo kauvemmin viivytellä, vaan mennä ja +säätää toimeni satamassa. Uskotteko todellakin, että vaara uhkaa +laivoja tuolla merellä?" + +"Kyllä, herra översti, ell'ei vain Jumala ole heidän kanssansa, ja +ell'ei heillä ole erittäin taitavia kapteeneja," vastasi Roos. "Te +tiedätte, että minä toki vähän ymmärrän jo ilmoja, oltuani +kaksikymmentä vuotta täällä ylhäällä. Nyt tulee hirmuinen yö, ja te +tekisitte hyvin, jos te pitäisitte kalastajat ja luotsit valveilla. +Tuolla, näettekö, tulevat jo ensimäiset sade-pisarat! Tulkaa luokseni +suojaan, tahi kiirehtikää takaisin linnaan!" + +"En voi jäädä tänne, vältvääpeli," vastasi översti Sparre, joka oli +linnan- ja sataman-komentaja Marstrand'issa. Hän katseli kiireisesti ja +tutkivaisesti taivasta, joka peittyi yhä synkemmillä pilvillä, samalla +kun jylhä pauhu etempää ja laineiden kiireisempi loiske kalliota +vastaan ilmoittivat kohta tulevaa myrskyä. + +"En voi jäädä! Minun paikkani on tuolla alhaalla, jossa minun +johdatukseni ja apuni taidetaan kyllä tarvita. Poikani, Uolevi, saattaa +jäädä luoksenne, Roos, jos tahdotte. Ja tiedättekö mitä? Minä lähetän +teille vielä pari nuorukaista lisäksi, joita voitte käyttää +ajutantteinanne, jos tarvitsette lähettää jotain sanaa minulle. Te +näette paremmin täällä ylhäällä, kuin me tuolla alhaalla; enkä luule, +että ei pieni apu teille kelpaisi. Pojat voivat kantaa hiiliä teille ja +te itse hoidatte tulta. Tänä yönä pitää tulen oleman niin kirkkaan, +kuin suinkin mahdollista. Kuuletko, Uolevi? Sinä jäät tänne, ja minä +lähetän toverisi Elfdal'in ja Rönne'n myös tänne. Olettehan te kolme +aina niin mielellänne täällä vanhan vältvääpelin luona." + +"Ja kaikki kolme ovat terve-tulleita sekä yöllä että päivällä," vastasi +Roos sydämellisesti, ja ojensi kätensä nuorukaiselle, jolla oli +ruotsalaisen sota-koulu-oppilaan vaatteus ja näytti olevan noin +viiden- tai kuudentoista vuotias. "Kaikki kolme ovat hilpeitä +nuorukaisia, översti Sparre, eikä teidän Uolevinne ole suinkaan huonoin +heistä. Mutta jäätkös mielelläsi luokseni Uolevi?" + +"No kaikkia te kysyttekin, vältvääpeli Roos!" sanoi nuorukainen +iloisesti ja puristi innolla vanhuksen karheaa kättä. "Teidän luonanne +me olemme aina mielellämme, erittäinkin jos rupeatte taas jotain +kertoilemaan meille, kuten luulenkin tekevänne, koska meillä on +kokonainen yö edessämme, yö, jona emme millään ehdolla saa nukkua; ja +toivon, että punotte meille oikein pitkän säikeen selvitellä." + +"Kyllä minä punon, Uolevi-ystävä," vastasi vanhus ystävällisesti, +katsellen nähtävällä ihastuksella nuorta ja soreata sota-koululaista. +"Täydymme vain odottaa kunnes isänne on lähtenyt ja lähettänyt meille +molemmat toverisi." + +"Molemmat toivonne täytän minä kohta," vastasi översti Sparre +kiireesti. "Vartioikaat vain varmasti täällä, elkäätkä unhoittako +punoessanne pitää merta silmällä. Huomenna tapaamme toisemme." + +Hän pudisti poikansa ja vältvääpelin kättä ja poistui kohta pikaisesti. +"Paras aika mennäksensä," virkkoi vanha Roos ja katsoi hänen jälkeensä. +"Myrsky alkaa kohta oivallinen ja sade-pisarat tulevat riksin +kokoisina. Nopeasti sisään, Uolevi; saat auttaa minua sytyttämään +valkeata. Vaikka ei vielä ole yö, niin on kuitenkin pimeä juuri kuin +tahtoisi yö tulla tuntia ennen aikaansa." + +Uolevi seurasi käskyä nopeasti, sillä pilvet antoivat vettä jo oikein +kaatamalla, taivas pimeni ja väkevät tuulen-puuskaukset liikkuivat +laineilla. Aurinko oli kokonansa kadonnut ja ainoasti vähäinen rusko +lännessä osoitti sitä paikkaa, josta se äsken lähetti punaiset +säteensä. Vältvääpeli ja Uolevi nousivat ylös kiertorappuja, jotka +johdattivat tornin juureen lyhtyyn, ja alkoivat, kohta sinne päästyänsä +virittää valkeata hiiliin. Pian loisti valkea kauvas ulapalle ja kuvasi +kallioita vastaan loiskivat laineet punertaviksi valollansa. + +"Nyt olemme tehneet ensimäisen velvollisuutemme, Uolevi," sanoi +vältvääpeli ja kohenteli valkeata rautaisella haarukalla. "Nyt on vaari +vain pidettävä siitä, että silmät ovat auki, ja että tuli pysyy mitä +suurimpana. Ja koska meillä on kylliksi hiiliä, niin ei se olekkaan +meille vaikeata." + +"Erittäinkin jos pidätte lupauksenne, vältvääpeli, ja kerrotte meille +pari naurettavaa kertomusta," vastasi Uolevi. + +"Ei, ei, poikani! Ei ollenkaan sellaisia kertomuksia tänä yönä, jolloin +satojen ihmisten henki on vaarassa," vastasi vanha Roos vakaasti. +"Olisi vallan sopimatonta puhua piloja ja nauraa silloin, koska meri +pauhaa kallioitamme vastaan ja ehkä jonkun hukkuvan hätähuudot +sekoittuvat myrskyn pauhinaan. Ei ollenkaan naurettavia kertomuksia +tänä yönä. Minä puhun teille jotain muuta; jotain, jota sinä ja +toverisi olette jo kauvan halainneet kuulla, nimittäin -- -- --." + +"Ehkä siitä, mitä olette nähneet ja kokeneet yhdessä +sankari-kuninkaamme Kaarlen kanssa?" keskeytti Uolevi häntä hätäisesti. + +"Juuri siitä," vastasi vanhus ja tirkisti tuleen kirkkailla, sinisillä +silmillänsä ja siveli miettiväisenä tuuheoita viiksiänsä. "Hän oli +kelpo mies, kuningas, ja jalo ruhtinas. Hänen itsepäisyytensä ja +rauta-kallonsa olivat syynä onnettomuuksiin ja häväistyksiin, joita +sittemmin saimme kokea. Niin, kertomus sopii hyvin tälle yölle, ja te +saatte sen kuulla. Se on ihmeellinen kertomus, kahdennentoista Kaarlen +historia; ja minä kiitän onnea, joka niin laittoi, että sain olla +mukana hänen likeisinten miestensä joukossa ihmeellisissä kokemuksissa. +Minä kerron teille juuri saman kertomuksen ja toivon, että te siitä +voitte oppia paljon tulevaisuuttanne varten. Ellen erehdy, niin ovat +Rönne ja Elfdal'kin jo tulleet; kuitenkin kuulin minä käytävän +rapuissa, ja juuri vähän ennen sitä luulin kuulleeni oven alhaalla +paiskattavan kiini." + +"Kyllä, oikein," sanoi Uolevi, kuunneltuansa hetken. "Minä tunnen +Elfdal'in miekkansa kolistelemisesta -- ja siinäpä ne ovatkin." + +"Niin, tässä olemme! Hyvää iltaa!" kajahti nuorukaisen iloinen ääni +samalla, kun hän astui toverinsa kanssa tornin tasa-katolle. +"Saakelinmoinen ilma! Ei isäsi tarkoittanut oikein hyvää kanssamme, kun +hän tällaisena yönä lähetti meidät tänne. Piru vieköön sekä myrskyn +että sateen!" + +"Rauhoitu toki, Elfdal!" sanoi Uolevi. "Jos sillä tavalla pitkität +puhettasi, niin saattaa vältvääpeli näyttää sinulle, mistä salvu-mies +on rei'än jättänyt, ja itsellesi juuri olisi se kaikkein suurin +onnettomuus." + +"Perkele!" vastasi tulinen nuorukainen ja hänen mustat silmänsä +säkenöitsivät kuin palavat hiilet hänen mustain ja sateesta +kastuneitten silmille valuvain kähäräinsä alta. "En millään muodolla +tahdo vanhaa ystävätäni Roos'ia vihoittaa. Kätenne tänne, vältvääpeli! +Te tiedätte kyllä, ett'en minä mitään pahaa sillä tarkoita, mutta +tällainen yö täällä ylhäällä tornissa ei ole hauskaa." + +"Mut entäs kun vältvääpeli on luvannut kertoa entisistä ajoista, +Narvasta, Bender'istä ja Turkkilaisista?" kysyi Uolevi. + +"Tekeekö hän sen?" keskeytti Elfdal hänet innokkaasti. "Sitten on se +peräti toista. Onko totta, vältvääpeli?" + +Vanhus nyökkäsi päällään myönnytykseksi. "On, on," sanoi hän. "Tahdon +puhua teille Kaarlen nuoruudesta, hänen kunniasta rikkaasta elämästänsä +ja surullisesta kuolemastansa, joka viimen syöksi koko valtakunnan +kurjuuteen ja suruun, ja juuri sinun pitää, Elfdal, kuulla oikein +tarkasti kertomusta, sillä sinussa ilmestyy koko lailla itsepäisyyttä +ja uppiniskaisuutta, ja minä olen nähnyt sinun monta kertaa tahtovan +puskea seinän läpi päälläsi." + +"No, no, ei se ollut niin pahasti aiottu, kuin se näytti," puheli +nuorukainen punastuen ja häpeillen. "Te tiedätte kyllä, vältvääpeli, +nuoruuden ja hulluuden." + +"Senpä-tähden pitääkin juuri koettaa vangita järkeänsä," sanoi Roos. +"Jos Kaarle, ennenkuin hän ryhtyi niin suuriin asioihin, joita hän +sitten sai katua, olisi aina ensiksi kysynyt itseltänsä: onkohan se nyt +järjellistä, mitä tahdot? niin monta asiaa olisi toisella tavalla, eikä +Ruotsista olisi tehty ontosta (nollaa) valtakuntain seassa. Minä itse +-- -- -- no, ei se kuulu nyt tähän, -- sanonpa kuitenkin sen: minä itse +en olisi istunut tässä näitä kahtakymmentä vuotta valkeata kohennellen, +jos vain Kaarle-kuningas olisi elänyt pari kuukautta tahi viikkoa +enemmän. Mutta minun onneni tahtoi sen niin ja minä olen tyytyväinen. +Mutta ottakaat toki päällys-verhonne pois; valuvathan ne vallan märkinä +sateesta. Ja tuokaamme oikein kosolta hiiliä tänne ylös, että riittää +yöksi, ja sitten istukaamme, jos tahdotte, vahti-huoneesen, jossa +voimme pitää silmällä sekä valkeata että merta." + +"Merta emme suinkaan voi paljon nähdä, vaikka kuulla saamme kylläkin, +vältvääpeli," sanoi Rönne, toinen sota-koululaisista, joka tuli +Elfdal'in kanssa. "Onhan ulkona niin pimeä, että tuskin voi kättänsä +nähdä." + +"Mutta kanuunan tulen näemme kuitenkin, kun joku laiva ampuu +hätä-laukauksia, ystäväni!" + +"No, sitä minä juuri ajattelinkin ja nyt sen näen, että ei ole +ryhtymistä kiistaan kanssanne, vältvääpeli. Silla pian siitä täytyy +luopua," vastasi Rönne häpeillään samoin, kuin Elfdal äsken. + +"Hyi, kylläpä se olisi kaunista, jos minä antaisin teidän, poikain, +vetää itseäni parrasta," vastasi vanhus nauraen. "Mutta kuitenkin, te +olette ripeitä poikia ja sentähden annan minä teille mielelläni +anteeksi vähemmin sopivat sananne. Ja nyt hiiliä noutamaan, ja +sitten -- -- --." + +"Kertomaan, vältvääpeli," sanoi Uolevi Sparre. "Tuskinpa minä maltan +odottaa sitä." + +Sillä välillä olivat nuorukaiset riisuneet päällys-vaatteensa, +pudistaneet ne ja panneet ne likelle valkeata ripuksiin, että ne yön +ajalla voisivat kuivua. Sitten menivät he kaikki alas ja auttoivat +vanhaa vältvääpeliä kantamaan hiiliä, ja seurasivat sitten häntä +vahti-huoneesen, saadaksensa kuulla odottamaansa kertomusta. Siellä oli +lämmin ja hyvä olla; pian viritetty lamppu valaisi huoneen tarpeeksi; +nuoret miehet istuivat niin mukavasti, kuin suinkin taisivat +kömpelöille puu-jakkaroille ja asettausivat huoneen keskessä olevan +tammisen pöydän ympärille; vanha vältvääpeli sovitti nahalla peitetyn +noja-tuolinsa siten, että hän vähällä pään käännöksellä taisi nähdä +sekä meren että vartio-valkean, jonka tulta piti huolellisesti +hoidettaman ja pidettämän vireillä. Ulkona raivosi myrsky, karien +kuohut kohisivat raivosti, sade-pisarat löivät vartio-hnoneen +akkunoihin ja tähdetön, pilvinen yö peitti sekä maat että meret. Sitä +hauskempi oli olo kamarissa, ja sekä vältvääpeli että hänen nuoret +vieraansa olivat hyvin tyytyväisiä osaansa. Otsa painettuna akkunata +vasten heitti vanhus vielä pitkän ja tarkastelevan katseen merelle, +toisen lyhyemmän valkeaan, joka hehkui häikäiseväisenä, istui sitten +siallensa ja alkoi kertomuksen, jota nuorukaiset näyttivät niin kovin +uuteloinneen. + + + + +TOINEN LUKU. + +Kaarlen nuoruus. + + +"Koska minun nyt pitää kertoman teille Kaarle kuninkaasta," alkoi hän, +"niin täytyy minun ensin kertoa, miten minä tulin hänen tuttavuuteensa, +ja miten hän oppei minua tuntemaan niin, että hän sittemmin piti +minusta niin paljon, että se oikein ansaitsi huomiota." + +Se kävi näin: minä olin vielä nuori poika, vaikka ehkä vuotta, kahta +vanhempi, kuin te, sillä kuudestoista syntymä-päiväni oli jo takanani, +kun minä tulin Tukholmaan ja tulin sotamieheksi. Kotonani ei minulla +ollut mitään rauhaa; käydä pellon-vakoa ja ohjata auraa ei huvittanut +minua laisinkaan, paljon enemmin huvitti minua ratsastaa raivolla +hevoisella, tahi pidellä pyssyä ja kalpaa. Äitini oli kuollut; muutoin +olisi hän ehkä pidättänyt minut rukouksillaan ja kyynelillään +Taalainmaassa kotonani. Mutta isäni oli veistetty peräti toisesta +visasta, sillä hän oli itse kantanut aseita nuoruudessaan ja puhui +vielä vanhuudessaan mielellänsä hupaisesta sotamies-aiastansa. Jos minä +menisin kuninkaan palvelukseen, niin pääsisi hän pahasta pulmasta, +tuumaili hän. Hänen talonsa oli, näette, liian pieni kahdelle +perheelle, sillä minulla oli veli, joka oli määrätty ottamaan talon +hoidon kohta kun isäni oli ummistanut silmiänsä. Se ajatus ahdisti +isääni alinomaa, että minä ehkä kävisin kerjäläisenä isieni maassa. Sen +tähden, kun minussa heräsi halu tulla sotamieheksi, auttoi hän sitä +enemmin, kuin lannisti, ja kuvaili elämän armeijassa niin ihanaksi, +että minun haluni päästä Tukholmaan kasvoi päivä päivältä. + +Vihdoin eräänä sunnuntaina sanoi isäni minulle: "No, Richard; vieläkö +sinulla nyt on halu, niin lähdemme huomenna matkaan? Minä vien sinut +kenraali Stenbockin luokse, joka oli ennen minun kapteenini, ja puhun +vähän hyvää puolestasi. Mutta en minä tahdo pakoittaa sinua. Jos +sinusta pitää tulla sotamies, niin pitää sen tapahtuman sinun vapaasta +tahdostasi." + +"Kyllä, isäni," vastasin minä, "se on minun vapaa tahtoni ja sitä +paitsi suurin toivoni. Lähtekäämme vain Tukholmaan." + +Seuraavana aamuna jo ennen, kuin aurinko oli kerjennyt kurkistaa +vuorten ylitse laaksoon, olimme me valmiina matkaan. Hyvä veljeni Sven +seurasi meitä jonkun matkaa tiellä, ja sitten syleilimme me toisiamme +viimeisen kerran. Me itkimme kumpanenkin, sillä me rakastimme +toisiamme, kuten veljien pitäisi aina rakastaakkin; mutta jäädä yhteen, +emme nyt voineet. Jos olisin jäänyt kotiin, niin olisin saanut etsiä +leipäni renkinä jossain likellä olevassa talonpoikais-talossa, jota +ajatellessani tuumailin paremmaksi palvella kuningasta. Sven'istä +erottuamme jatkoimme me matkaamme Tukholmaan. Me tulimme onnellisesti +perille, ja isäni, vanhastaan tuttu kaupungissa, sai pian kyllä selon +kenraalin asumuksesta ja päästettiin kohta sisään, koska hän ilmoitti +itsensä vanhaksi sotamieheksi Taalainmaan rykmentistä. Kenraali katsoi +häntä hetken terävästi; sitten nauroi hän ja ojensi hänelle kätensä. + +"Roos, minun vanha poikani, sinä elät siis vielä!" huudahti hän. "En +ollut tuntea sinua enään, mutta vuodet eivät tee ketään nuoremmaksi." + +"Teidän ylhäisyytenne, antakaa anteeksi," vastasi isäni, "samaa huomaan +minäkin teistä. Ette tekään ole tullut nuoremmaksi, mutta tuntenut minä +olisin teidät, vaikka missä; sillä entinen katse, entiset viikset ja +sama entinen ankara ryhti ovat jäljillä. Teidän ylhäisyytenne säikäytti +meitä hyvin monta kertaa, koska nuo suuret silmät vihasta säihkyvinä +katselivat meihin." + +Kenraali nauroi. "No, no, mutta kyllä teissä oli kelvottomiakin +joukossa, joita täytyi pitää vähän kurissa," sanoi hän ystävällisesti, +ja isäni suoruus näytti häntä miellyttävän. "Mutta minä muistan, että +et sinä ollut huonoin joukossa, Roos. Sinä olit kelpo mies, ja minua +iloittaa saada nähdä sinua. Mitä nyt muuten kuuluu? Sinulla mahtanee +olla joku pyyntö vanhalta kapteeniltasi?" + +"Teidän ylhäisyytenne, antakaa anteeksi, te olette oikein arvannut," +vastasi isäni. "Näettekö poikaa tässä? Teidän ylhäisyytenne, +luuletteko, että hänestä olisi sotamieheksi?" + +Siihen aikaan olin minä, ilman liikaa kerskausta, kaunis, sorea ja +vahva jäseninen poika, ja terveys hehkui punaisista poskistani. Kohta, +kun isäni alkoi puhua minusta, ojensin minä itseni oikein suoraksi ja +tervehdin kenraalia sotamiehen tavalla, kuten isäni jo kauvan sitten +oli minua opettanut tekemään. Kenraali tarkasti minua kiireestä +kanta-päähän saakka ja nyökkäsi tyytyväisenä. + +"Sinunko poikasi, Roos?" + +"Kyllä, oma lihani ja vereni, teidän ylhäisyytenne." + +"Hyvä! Minä näen kyllä, että hänestä voipi jotain tulla. Hän +saattaapi jäädä tänne, ja jos hän hyvin edistyy, niin saapi hän tulla +ruunun-prinssin Kaarlen henki-vartiastoon. Saat olla aivan huoletonna +hänestä, Roos. Häntä pidellään hyvin, jos hän vain itse on nöyrä, eikä +tee jotain tyhmyyksiä." + +"Käskyläinen," huusi hän sitten korkealla äänellä, ja sotamies +kauniissa univormussa astui sisään. + +"Ota vastaan tämä nahka-poika," sanoi kenraali hänelle. "Hänen pitää +kohta huomenna ruveta äksieraamaan, ja on pidettävä hyvin, sinä +ymmärrät. Ja nyt, poikani, saatat sanoa hyvästi isällesi." + +Kaikki kävi lyhyeen ja hyvin, ja vaikka ero isästäni tuli jotenkin +odottamatta, niin oli kenraalin käskyn tavassa jotain, joka teki, +ett'ei hänelle tahtonut mielellään osoittaa tottelemattomuutta. Isäni +ja minä syleilimme toisiamme pikimiten. Isäni puhui minulle joita kuita +sydämellisiä sanoja, kehoitti minua olemaan aina uljaan ja rehellisen, +ja käski minun sitten mennä. Minä kumarsin kenraalille, seurasin +sotamiehen askelilla sotamiestä ja löysin itseni kymmenen minuutin +perästä kasarmissa, jossa eräs ala-upsieri otti huostaansa minut. +Isääni en sittemmin nähnyt enemmän, kun veljeänikään. + +Aluksi tuntui minusta uusi eloni vähän ikävältä. Univormu miellytti +minua hyvin, mutta se ijankaikkinen äksieraaminen väsytti minua. +Kuitenkin tein minä minun velvollisuuteni, ja koska isäni jo +lapsuudestani oli opettanut minulle paljon, joka minulle tuli nyt +hyväkseni, niin oli ala-upsierini tyytyväinen minuun, ja kehui minua +kenraalille, joka aina aika tavasta tiedusteli edistymistäni. Vihdoin +tuli se päivä, jona minä pääsin nahka-pojasta oikeaksi sotamieheksi. +Minä sain paikkani komppaniassa ja tein säännöllisesti, kuten muutkin, +palvelusta. Se huvitti minua enemmän, kuin nahka-poikana oleminen, ja +halu ja rakkaus sotamiehen eloon auttivat kaikissa. Minua pidettiin +komppanian paraimpien miesten lu'ussa, ja minä käytin itseni niin +raittiisti ja säännöllisesti, että kenraali suostui minuun +täydellisesti. + +Eräänä päivänä, koska hän näytti olevan erittäin tyytyväinen minuun, +puheli hän hetken erinänsä ala-upsierin kanssa, ja kohta sen jälkeen +sain minä tietää, että minut muutettaisiin kruunun-prinssin Kaarlen +henkivartija-komppaniaan. + +Kruunun-prinssi oli silloin vain yhden-toista vuotias, mutta +minä ymmärsin kohta, että hän oli yhtä taitava sotamenossa, +kuin moni upsieri, joka oli jo monta vuotta palvellut. Hänen +henkivartija-komppaniansa oli valituista miehistä, ja itse oli hän +sen ylin-johtaja. Hän äksierautti meitä ahkerasti, johti itse +harjoituksiamme ja tunsi meidät kunkin nimeltämme. Palveluksemme ei +ollut suinkaan helppo, sillä prinssi ei antanut meille paljon lepoa, ja +meidän piti vielä sen lisäksi oleman vartijoina hänen asunnossansa ja +linnan puistossa; mutta kuitenkin palvelimme me häntä mielellämme, +sillä hän ei säästänyt itseäänkään, vaan kaikki, mitä hän vaatei +meiltä, vaatei hän itseltäänkin. Jo silloin taittiin kyllä huomata, +että hänestä aikoinansa tulisi ankara sotija. Hän ei elänyt +laisinkaan, kuin prinssi. Hänen pukunsa oli yksinkertainen, +sotamiehellinen ja erosi ainoastaan meidän pukimestamme hienolla +kultaisella sapelin-nauhalla. Hänen vuoteensa ei ollut haahka-telkän +untuvista, vaikka se kyllä olisi voinut olla; ei: se oli tavallinen +matrassi ja ohukainen peite, ja niin makasi hän sekä talvet että +kesät. Ei hän huolinut hyvästä, eikä pahasta ilmasta. Kun meidän +harjoitus-aikamme tuli, niin täytyi meidän ulos, joko sitten paistoi +päivä tahi satoi, uuvuimmeko helteestä tahi kohmetuimmeko kylmyydestä. +Mutta yleisesti kohteli hän meitä hyvin, eikä meillä ollut valituksen +syytä, sillä, kuten sanoin, kuumassa ja kylmässä, päivä-paisteessa ja +sateessa oli hän itse aina mukana, eikä huolinut ilmasta enempää, kuin +joku armeijan vanhimmista sankareista. Me rakastimme häntä, ja oikein +todella luulen, että, jos hän olisi käskenyt, olisimme me menneet sekä +veteen että valkeaan hänen edestänsä. + +Ja se ei ole ainoastaan koru-puhetta, vaan totta; sillä veteen menin +minä kerran hänen edestänsä, ja ilman hänen käskyänsä, että häntä +rakastin. Tapaus oli seuraava: + +Minä olin vartijana juuri sillä linnan-portilla, joka vie +linnan-puistoon, kun prinssi tuli huvittelemaan itseään puistoon +joiden-kuiden kisa-kumppaliensa kanssa. Ylhäistä seuraa se olikin: +nuori kreivi Brahe, kreivi Sture, kreivi Oxenstjerna ja muita +jalompi-sukuisia. He olivat koppisilla, ja minä katselin myös tuota +iloa, ja huomasin, että prinssi oli taitavampi muita, joka minua paljon +ihastutti. Kerran viskasi prinssi erittäin korean kopin sellaisella +voimalla, että se lensi kauvas kreivi Sture'n ylitse, jonka se piti +ottaman kiini, ja putosi kuta-kuinkin syvään lammikkoon, ja vaipui +sinne kohta. Prinssi kiivastui koppinsa kadottamisesta, ja kreivi Sture +seisoi nolona ja hämmästyneenä, että hän kömpelömäisyydellään oli ollut +syypäänä vahinkoon, jonka hän olisi tainnut estää. "Laita koppini +takaisin, Sture!" huusi nuori prinssi. "Minä sain sen eilen lahjaksi +mummultani. Kohta veteen, Sture, ja koppini ylös!" + +Nuori kreivi-raukka seisoi häpeillään ja ala-kuloisena. "Enhän minä +osaa uida, Teidän Korkeutenne," änkytti hän. "Minä voisin hukkua, enkä +luule Teidän Korkeutenne suinkaan sitä tahtovan." + +"Huku tahi et," huusi prinssi, "niin tahdon minä koppini takaisin; sinä +sen laskitkin pääsemään lammikkoon. Siis pian! Joll'et sinä saa sitä +sieltä ylös, niin saa joku muu teistä tuoda sen; sinä, Brahe, tahi +sinä, Oxenstjerna. Minä _tahdon_ ja minun pitää saaman koppini +jälleen." + +Samassa polkasi hän jalkaa ja katsoi ankarasti heihin. Ei kellään +nuorista kreiveistä näyttänyt olevan vähintäkään halua, turmella +kauniita vaatteitansa yhden koppi-joutavan tähden, vielä vähemmin +antautua hengen vaaraan, ja vetääntyivät sentähden useimpia askeleita +pois lammikosta. Prinssi näytti olevan aikeissa, tehdä jotain +tyhmyyttä, ja sentähden ymmärsin minä aikani tulleen, tullakseni +väliin. Uida osasin minä kuin sorsa, ja univormuni ei saisi mitään +vahinkoa, koska sen riisuisin pois. Paitsi sitä olin minä huomannut, +mihin koppi katosi ja pannut tarkan merkin paikkaan. + +"Antakaa anteeksi, Teidän Korkeutenne," sanoin minä. "Jos sallitte +minun koettaa, ottaa koppia ylös, niin tahdon sen tehdä." + +Minun sanani saattoivat kohta rauhan ja tyynnyttivät rauhattomat +rinnat. Nuorten kreivien posket punottivat taaskin ja prinssi nyökkäsi +ystävällisesti minulle. Hänen vihansa väistyi kuin pilvi päivän edestä. + +"Hyvä, Richard Roos," sanoi hän minulle. "Sinä taidat siis uida ja +sukeltaa? Lammikko on syvä." + +"Vaikka se olisi kymmenen kyynärää syvempi, niin Teidän Korkeutenne +saapi koppinsa takaisin," vastasin minä. "Mutta Teidän Korkeutenne +tietää, ett'en minä ilman käskyä saa jättää paikkaani, ja sentähden +pyytäisin minä -- -- --" + +"Oikein," keskeytti prinssi minua. "Sture, täytä miehen paikka! Mars, +vartijaksi ja kivääri olallesi!" + +Seisoa pari minuuttia vartijana ei ollut nuorelle kreiville niin +vastahakoista, kuin hypätä veteen. Hän otti siis kiväärini, minä +riisuin takkini ja viskausin lammikkoon. Sukeltaa, löytää koppi, uida +takaisin rantaan ja antaa koppi prinssille, oli parin, kolmen minuutin +työ. "Hyvin tehty todellakin, Roos," sanoi hän. "Minä olen tyytyväinen +sinuun. Kas, siinä, ota tuosta riksi! Ja te" -- hän kääntyi nuorten +kreivien puoleen -- "te voitte myöskin löyhyttää kukkaroinne nauhoja, +silla minun rivakka henki-vartijani on säästänyt teiltä vastahakoisen, +kylmän kyl'yn. Joll'ei hän olisi tullut, niin teidän olisi pitänyt +hypätä lammikkoon, niin totta, kuin minä olen perintö-prinssi +Ruotsissa!" + +Nuoret herrat uskoivat häntä, sillä tätä puhuessaan otti hän oikein +julman ja kovan katseen, ja minä sain minun neljä riksiäni. Kun +minä olin kiittänyt, otin minä takkini, asettautuakseni taaskin +vartio-paikkaani. Mutta sitä ei prinssi sallinut. + +"Mars, korttieriisi!" sanoi hän. "Et saa laittaa yskää itsellesi +märissä vaatteissasi." + +"Mutta vartioiminen, Teidän Korkeutenne!" + +"Elä sinä siitä huoli. Kyllä me siitä huolen pidämme siksi kun +vartijain-vaihetus tapahtuu. Kreivi Brahe, nyt saatat sinä ottaa +kiväärin olallesi ja sitten tulee Oxenstjerna'n vuoro. Hyvästi, Roos! +Minä olen tyytyväinen sinuun." + +Koska prinssi vastasi vartioimisesta, niin läksin minä pois ja menin +kasarmiin ilmoittamaan itseäni ala-upsierille. Hän hämmästyi, kun +minä puhuin hänelle, mitä tapahtunut oli, ja lähetti kohta asettamaan +uutta vartijata. Mutta prinssi lähetti heidät takaisin; nuorten +vapaa-sukuisten herrain piti täyttämän minun velvollisuuteni, ja siitä +päivästä saakka olin minä prinssin suosiossa. Monta kertaa kun minulla +oli loma-aikaa, käski hän minut tykönsä, puheli kanssani ja antoi minun +kertoa itsellensä kaikellaisia hauskoja kertomuksia, joille hän sitten +nauroi sydämellisesti. Tavallisesti oli hän hyvällä tuulella; välistä +vain tuli itse-päisyyden-perkele häneen, ja silloin teki hän +hulluuksia, joita ei kukaan muu tekisi. + +Niin sain minä eräänä päivänä nähdä, miten hän osoitti +itse-päisyyttänsä mummullensa, jota hän muutoin kunnioitti ja rakasti. +Hänellä oli juuri päällään henkivartija-komppanijansa univormu, ja minä +seisoin vartijana hänen ovellansa, joka oli auki. Hän oli juuri +riidellyt ja ajanut ulos jonkun palvelijan, joka oli tehnyt jonkun +pienen rikoksen; myös minun puoleeni oli hän jo viskannut vihaisia +katseita, vaikka minä seisoin vallan välin-pitämättömällä naamalla +paikallani, enkä ollut tietävinänikään siitä, mitä näjin ja kuulin. +Minä luulin olevani turvassa; univormuni oli reilassa ja kiväärini +kirkas, lyhyesti: kaikki oli kuin pitikin, -- minuun ei hän saisi siis +kynsiään isketyksi, vaikka tahtoisikin. + +Silloin toi sattumus mummun sisään, ja kuin haukka kävi prinssi hänen +kimppuunsa, ikäänkuin iloissaan, että hän sai edes jonkun, jolle sai +tyhjentää pahan luontonsa. + +"Eikö ole totta, että takkini on musta?" sanoi hän mummulle. + +"Ei ollenkaan, lapseni. Katsos vain; sininenhän se on," sanoi mummu +rauhallisesti ja lempeästi. + +"Se on musta!" huusi prinssi. + +"Ei; sininen se on," kertoi mummu. + +"Ja kuitenkin on se musta," huusi prinssi ja polki jalkaa. +Kuningattaren täytyi viimein antaa myöten ja sanoa, että hänen takkinsa +oli musta, vaikka se oli sininen kuin taivas. + +Minä ajattelin itsekseni: "Ell'et sinä olisi prinssi, niin olisit nyt +ansainnut aika tavalla selkääsi." Mutta minä varoin kuitenkin, +ilmoittaa ajatuksiani, sillä prinssiä ei ollut hyvä härsytellä, kun +hänellä oli hänen häijy päänsä. Kuitenkin mahtoi hän huomata +naamastani, että pahastuin hänen käytöstänsä, sillä samassa hyppäsi hän +luokseni ja huusi: "Sano. sinä Roos, onko minun takkini musta tahi +sininen!" + +"Teidän Korkeutenne, antakaa anteeksi," vastasin minä, aikeissa päästä +koko seikasta, "vahti-sotamiehellä ei saa olla mitään päättelemisiä." + +"Mutta minä _käsken_ sinun vastaamaan," huusi hän katseella, joka ei +ennustanut hyvää. "Musta tahi sininen?" + +Minua äköitti, että hän niin kovin ahdisti minua; enkä millään muodolla +olisi tahtonut antaa oikeutta hänen nuorelle itse-päisyydellensä. Minä +vastasin sen tähden lyhyesti: "Musta, Teidän Korkeutenne, musta kuin +rukiin-kukka." + +Se vaikutti. Prinssi hämmästyi ensin, ja sitten purskahti hän isoon +nauruun, ja vihansa meni ohitse. "Musta kuin rukiin-kukka, sinä +veijari," sanoi hän mitä iloisimmalla luonnolla. "Sinä olet kelpo mies, +Roos! Jos olisit antanut minulle oikeuden, niin olisimme olleet kuitit +toisistamme ain'iaksi. Nyt olen minä sinuun tyytyväinen, kuin tuonain +lammikon rannalla." + +"Se on onnekseni, Teidän Korkeutenne," vastasin minä, "mutta ei +teidän pitäisi panna ihmisiä niin kovaan koetukseen, erittäinkin +sotamies-raukkaa, joka ei uskalla koskaan sanoa mitään vastaan." + +"Se on oikein, poikani; tahdon panna mieleeni sen," sanoi hän. Sen +jälkeen tarjosi hän höylisti käsivartensa mummullensa ja vei hänet, +kuni oikea rakastelija omaan huoneesensa, jossa hän luultavasti pyysi +anteeksi rikoksensa. + +Sellainen oli hän aina. Tulinen, kiivas ja itse-pintainen, koska häntä +vastustettiin, mutta nöyrä, vaikka kääriä sormensa ympäri, kun häntä +hoideltiin varovaisuudella ja taidolla. Hänellä oli omituinen luonto ja +sen piti hän koko elämänsä ajan. + +Toisen kerran tahtoi hän oikein sanan merkityksessä mennä seinän läpi. +Eräänä talvi-päivänä, jolloin oli kahden-kymmenen asteen pakkainen, sai +hän sen pään, että hänen piti lähteä koittamaan reki-keliä. "Sinä +saatat tulla mukana ja istua pukilla!" huusi hän sivumennen minulle, ja +kun se oli sama kun käsky, niin luonnollisesti minä tein niin, vaikka +ei kunnia sellaisessa pakkaisessa ollut erittäin hauskaa. Reki, +kruunun-prinssin hevoiset edessä, ajettiin portaan eteen, Kaarle +viskautui siihen ja otti ohjat, minä istuin pukille, kaksi ratsumiestä +seurasi mukana ja niin li'uttiin katuja pitkin, ja uteliaita naamoja +näkyi kaikkialla akkunoissa. Me emme huolineet siitä, vaan ajoimme yhä +eteen-päin, kunnes hevoinen seisahtui äkkiä, eikä tahtonut mennä +edemmäksi. Edessämme oli, nimittäin, vanha, matala muuri, jota ei +prinssi ollut huomannut, koska se oli melkein lumen peitossa. Kuitenkin +ruoskitsi hän ja kehoitti hevoista eteen-päin, mutta hevoinen oli +viisaampi, kuin ajaja, eikä tahtonut mennä muurin yli. Toinen +ratsastajista osoitti oikein ähittelemisen iloa vastuksesta, joka itse +prinssinkin rauta-kallolle näytti kovalta murtaa, ja sanoi sentähden +virnuillen: "Ei se auta! Teidän Korkeutenne täytyy kääntää takaisin ja +ajaa toista tietä." + +"Ei maarkaan!" vastasi prinssi. "Alas, miehet, hevoisiltanne, +ja repikäät muuri maahan. Ei pidä pystyttämän sanomaan, että +perintö-prinssi väistyy vanhaa kurjaa muuria." + +Ratsastajien naamat venyivät synkiksi, koska he kuulivat prinssin +käskyn, sillä repiä paljain käsin muuria kahden-kymmenen asteen +pakkaisessa, ei tuntunut heistä ollenkaan hauskalta. Kuitenkin täytyi +heidän totella; minä pidin hevoisia ja prinssi katsoi heidän työtään. + +Ja viimein oli muuri niin revitty, että taidettiin ajaa ylitse, eikä +tarvittu kääntyä takaisin. Rauta-kallo voitti silläkin kerralla. + +Sellaisia neron-kokeita teki hän hyvin usein ja osoitti siten, ett'ei +hänen päänsä suinkaan ollut tavallisesta aineesta tehty. Toiselta +puolelta osoitti hän myös, että hänen itse-päisyytensä, oikein +pidettynä, taisi saattaa paljon hyvääkin matkaan. Niin oli esim. hänen +opettajallansa paljon vaivaa hänestä sentähden, ett'ei nuori prinssi +tahtonut ollenkaan lukea latinaa. Hän ei oppinut sitä, ja kieli-oppia +hän oikein vihasi. Viimein, koska kaikki viisaat neuvot olivat turhaan +menneet, sanoi opettaja: "Hyvä, Teidän Korkeutenne, antakaa olla +lukematta! Tosin ette voi vaatia kerran luettavan itseänne suurten +hallitsijain joukkoon, vaan luulen, että ette pidä siitä paljon +lukuakaan." + +Prinssi hämmästyi. "Mitenkä niin?" kysyi hän. + +"Hyvin yksinkertaisesti siten," vastasi opettaja kuiva-kiskoisesti, +"että jokainen suuri hallitsija taitaa latinaa, vieläpä naapurinne, +Tanskan kuningaskin, on erittäin taitava siinä." + +"Anna minulle kieli-oppi," sanoi hän opettajalle, ja siitä hetkestä +luki hän latinaa erinomaisella ahkeruudella. + +Sotainen into heräsi hänessä jo varhain. Sotaiset sankarityöt ja +tapaukset maailman historiassa olivat hänen hartaimmat lukemisensa, ja +Curtius'en taisi hän ulkoa. Erittäin ahmaamalla luki hän Makedonian +kuninkaan Suuren Alexander'in sankari-te'oista, ja minä itse kuulin +hänen kerran lausuvan mummullensa: "Jospa minä vain voisin tulla +Alexander'in vertaiseksi, niin minä mielelläni tyytyisin +kolmeenkymmeneen ikä-vuoteen ja ostaisin lopun kunniatani hengelläni." + +Leski-kuningatar kauhistui ja koki kaikin tavoin haihduttaa hänessä +senkaltaiset ajatukset, jopa halun koko sotaiseen elämään, mutta se oli +yhtä kuin kaataa vettä hanhen selkään. Kaarle oli Kaarle, ja mitä sotia +ja tappeluksia koski, niin pitivät ne etu-siat hänen sielussansa. + +Kenraali Stenbock, juuri se sama, joka minut saattoi prinssin +läheisyyteen, tiesi sen hyvin. Päästäksensä suosioon, lähetti +hän kerran prinssille neljäskolmatta pientä metalli-kanuunaa, +ruuti-vaunuja, kuulia ja muita kapineita lahjaksi. Minä olin vartijana +prinssin kamarin ovella, koska ne pienet ja somat sota-tarpeet tulivat, +ja minä näjin mimmoisella ilolla prinssi purki esiin pieniä, koreita +kanuunoitansa. Nyt ei hän saanut ennen rauhaa, ennen-kuin minä panin +pois kiväärini, ja autoin häntä ampumaan, minä latasin kanuunat, hän +tähtäsi, ampui ja riemuitsi aina, kun osasi maaliin, jonka sivu, totta +puhuen ei hän usein ampunutkaan. Luonnollisesti pidin minä huolta +siitä, että hän ei loukkaisi itseään kanuunoillaan, ja niin jatkettiin +sitten ampumista siksi, kun tuli vartijain vaihto. Korpraali otti +vihaisen katseen, koska hän ei löytänyt minua paikallani, vaan täydessä +leikissä perintö-prinssin kanssa. Kaarle ei ollut hänestä tietävinään. + +"Ei sanaakaan," sanoi hän korpraalille. "Mitä Roos on tehnyt, on +tapahtunut minun käskystäni. Mene matkaas! Mars!" + +Korpraali meni häntä koipien välissä matkaansa, ja minun täytyi jatkaa +leikkiä prinssin kanssa ilta-pimeään saakka. Silloin vasta pääsin minä, +eikä paljon puuttunut, ett'ei hän ottanut kanuunoitansa vuoteesen +kanssansa; niin vaikea oli hänen niistä eritä. Seuraavana aamuna jo +varhain oli hän matkalla kenraali Stenbockin luokse, ennenkuin +tämä oli vielä nousnut ylös, kiittämään häntä siitä kauniista lahjasta, +joka häntä niin suuresti huvitti. Ja siitä saakka olivat kanuunat +hänen rakkain huvituksensa, ja minä sain lukemattomia kertoja +puhdistaa, ladata ja tähdätä niitä, kunnes hän itse oppi niitä +täydellisesti käsittelemään niin, että hän taisi ampua kilpaa paraan +kanuunan-laukaisian kanssa. + +Siihen aikaan tapahtui myös se tapaus, joka erittäin osoitti hänen +ihmeellistä luontoansa. Hänen isänsä virka-huoneessa riippui pari +karttaa seinällä; toinen kuvasi unkarilaista kaupunkia, jonka +turkkilaiset olivat valloittaneet keisari Leopold'ilta, ja toinen +kuvasi Rii'an kaupunkia, joka silloin vielä oli Ruotsin vallassa. +Edellisen taulun alla olivat Job'in sanat: "Herra antoi, Herra otti; +kiitetty olkoon Herran nimi." Kaarle luki kirjoituksen, miettei hetken, +otti isänsä laatikosta lyijykynän ja kirjoitti omalla kädellänsä toisen +kartan (Rii'an) ylä-reunaan: "Herra on sen minulle antanut, eikä +kenenkään pidä sitä minulta ottaman." + +Riika oli tosin vahva linna, mutta kuitenkin on Venäjän Tsaari, +Pietari, sen nykyinen hallitsija. + +Kuitenkin taidettiin tästä huomata, mitenkä kovasti nuori polttiainen +oli kerran polttava; ja kyllä se polttikin, poltti niin, että melkein +puoli Eurooppaa oli tulessa. + +Ehkä Kaarlesta olisi tullut kokonaan toinen mies, ell'ei hän +niin aikaisin olisi kadottanut isäänsä. Kuningas kuoli, koska +perintö-prinssi oli vasta viiden-toista vuotias. Valtakunnan lakien +mukaan oli hän tosin sillä nuorella ijällänsä laillinen, mutta hänen +isänsä, joka kyllä tunsi prinssin hillitsemättömän luonnon, oli +testamentissansa määrännyt, että Kaarlen piti oleman aina +kahdeksanteen-toista vuoteensa mummunsa holhouksen alaisena. Prinssi +oli kovasti suuttunut tästä määräyksestä, mutta että hän todella +rakasti ja kunnioitti mummuansa, niin tyytyi hän siihen vuoden ja olisi +sen tehnyt ehkä pitemmänkin aikaa, ell'ei joku toinen olisi puhaltanut +tuleen hänen sielussansa kytevää kipenää. Kun hän kerran tarkasti +muutamia rykmenttiä ja vaipui siinä syviin mietteisiin, niin kysyi +valtio-neuvos Piper, joka seisoi hänen vieressänsä, hyvin hiljaa: "Mitä +miettii, Teidän Majesteettinne ja on niin totisen näköinen?" + +"Ah," vastasi nuori kuningas yhtä hiljaa, "minä ajattelin, että olisin +itse kyllä kelvollinen käskemään näitä uljaita poikia, olemattani itse +akka-vallan alaisena." + +"Suopiko Teidän Majesteettinne minulle vapauden ajaa asiata?" kysyi +Piper kiireesti. "Minä panen pääni pantiksi siihen, että Teidän +Majesteettinne lyhyen ajan sisässä pitää oleman julistetun +itsevaltiaaksi kuninkaaksi." + +Kaarle vähän kummastui, mutta ei kieltänytkään, Siinä oli kylläksi +viekkaalle valtio-neuvokselle. Hän pani kaikki koukut pyytämään ja sai +kaikkialla suostumuksen, ja vähän sen jälkeen huudettiin Kaarle +tosiaankin kuninkaaksi. Kun arkkipiispan Svedelius'en piti paneman +hänen päähänsä kruunua, niin otti hän sen piispalta ja pani itse omin +käsin päähänsä. + +Nyt oli hän siis kuningas, ja kohta oli maailma näkevä, että hän ei +ollut mikään silmän-kääntäjän vauva, jota johditaan verhon takaa +näkymättömillä rihmoilla. Tähän saakka ei hän ollut huolinut +hallitus-asioista. Tosin oli hän ollut saapuvilla valtio-neuvostossa, +mutta aivan osaa-ottamatta keskusteluihin tai osoittamatta mitään halua +siihen. Sentähdenpä ei voitu juuri mitään suurta toivoakkaan hänen +nerostansa ja ky'ystänsä, ja vieläpä ulko-valtakunnatkin pitivät +häntä vain huikentelevaisena poikaisena, jolta taidettiin ottaa +maa-kaistaleita milloin hyvänsä ilman mitään vaaraa. Venäjä, Puola ja +Tanska, luottaen lähettilästensä kertomuksiin nuoren hallitsijan +luonnosta, varustausivat sotaan ja panivat Ruotsin valtio-neuvoston +pahaan pulaan. Kaarle oli neuvostossa saapuvilla, koska oli juuri +kysymys ulko-valtain suurista varustuksista. Valtio-neuvosto ei tiennyt +mitään apua ja hyvät neuvot maksoivat rahaa. Silloin hypähti nuori +kuningas äkkiä ylös istuimeltansa ja puhui, hänelle sopivalla +arvokkaisuudella ja jaloudella seuraavalla tavalla: + +"Hyvät herrat! En tahdo koskaan alkaa oikeuttamatonta sotaa, mutta en +tahdo myöskään ennen lakata oikeutetusta sodasta, ennen-kuin olen +täydellisesti nöyryyttänyt viholliseni. Minun päätökseni on tehty. +Ensimäisen, joka julistaa sotaa minua vastaan, tahdon ottaa kohta +käsiini, ja kun olen sen kerran voittanut, niin toivon myöskin muiden +pelkäävän minua. Antaun Jumalan huomaan!" + +Kaarle läksi ja vanhat valtio-neuvokset istuivat jotenkin noloina +paikollansa ja katselivat toisiansa, tietämättä oikein, mitä heidän +piti asiasta uskoman. + +Kuitenkin näyttivät asiat kohta, että ne eivät olleet turhia sanoja, +kun nuori sankari oli puhunut. Hän oli juuri karhun-ajossa, josta hän +erittäin paljon piti, kun kuriiri toi hänelle ilmoituksen, että +saksilaiset olivat hyökänneet Liivin-maalle, ja että Tanskan +kuningas ahdisti samalla Kaarlen lankoa, Holstein'in hetttuata. +Silmänräpäyksessä syttyi Kaarle tuliin-tauloin. Karhun-ajo +keskeytettiin kohta, ja lyhyen neuvottelun jälkeen päätti Kaarle +saada lankonsa ensin liikkeelle. Me saimme käskyn astua laivoihin, +ja jo Huhtikuun 13:sta päivänä 1700 jätti nuori kuningas kauniin +pää-kaupunkinsa, hyökätäksensä Kyöpenhaminaa vastaan. Hän läksi +leikkaamaan ensimäisiä kunnia-seppeleitänsä, ja niitä saikin hän +runsaassa määrässä; mutta pää-kaupunkiansa Tukholmaa, jolle hän niin +nuorena käänsi selkänsä, ei hänen pitänyt enään koskaan näkemän. + +Mutta nyt ei kukaan ajatellut sitä; me sotamiehet, me vain olimme +hyvällä halulla ja iloitsimme, saada tavata vihollista, joka niin +ylpeästi oli härsytellyt meitä. Onni seurasi meitä ja oikeaa asiaa +niin, että me aivan eheöinä saavuimme Kyöpenhamina'n edustalle, jota +meidän laivamme, yhteydessä joiden-kuiden englantilaisten ja +hollantilaisten laivain kanssa, oitis rupesivat piirittämään. +Tanskalaiset kauhistuivat meidän rohkeuttamme, mutta vielä enemmän +kauhistuivat he, koska Kaarle varusteli maalle-nousua, sulkeaksensa +kaupungin myöskin maan puolelta. Hän jätti sota-laivansa ja astui +kranatyorinensä venheisiin, tullaksensa helpommin maalle, ja lähestyi +rantaa tanskalaisten kovassa kuula-sateessa. + +Mitä nyt tapahtui, taisin minä jotenkin tarkkaan huomata; sillä kohta +kun kuningas aikoi astua venheesen, käytin minäkin tilaisuutta, +saadakseni seurata häntä, ia se onnistuikin niin hyvin, että tulin +aivan hänen läheisyyteensä. Herra Guiscard, Ranskan lähettiläs, jalo +herra, joka uskollisesti ja rehellisesti piti Ruotsin puolta, seisoi +juuri kuninkaan vieressä. Ja hänen takanansa seisoin minä niin likellä, +että taisin kädellä ylöttyä kuninkaasen, ja kuulla jok'ainoan sanan, +mitä he puhuivat. + +Kiivaudessaan, päästä viholliseen käsiksi, ei ollut kuningas laisinkaan +pitänyt lukua siitä, kuka häntä seurasi tahi kuka ei, ja sentähden +näytti hän vähän oudoksuvan, että Guiscard oli hänen mukanansa. + +"No, herra lähettiläs," sanoi hän, "teillä ei ole mitään tekemistä +tanskalaisten kanssa. Tehkää hyvin ja jääkää paikoillenne!" + +"En," vastasi uljas ranskalainen; "minun kuninkaani on lähettänyt minut +Teidän Majesteettinne tykö, ja minä toivon, ett'ette minua nyt aja pois +hovistanne, joka ei milloinkaan ennen ole ollut niin loistava, kuin +tänä-päivänä." + +Kaarle nauroi, eikä sanonut enään mitään. Mutta minulla oli oikein hyvä +halu halata kelpo ranskalaista, sillä niin paljon huvitti minua hänen +sanansa. + +Sillä ajalla olimme me tulleet likemmä rantaa, mutta havaitsimme olevan +siinä pitkän särkän, niin että pelkäsimme joka hetki tarttuvamme kiini. +Minä huomasin kuninkaan palavan maltittomuuden, ja pelkäsin jotain +hullutusta taaskin. Aivan oikein! Kun me olimme noin kolmesataa jalkaa +rannasta, niin vetäsi hän miekkansa tupesta ja hyppäsi päist'ikkään +mereen. + +"Jokainen uljas ruotsalainen seuratkoon kuningastaan!" huusi hän, ja me +kranatyörit hyppäsimme samaa tietä veteen, kuin sammakot, jotka +hyppäävät lammikkoon, ja kahlasimme tanskalaisia vastaan, jotka olivat +linnoittaneet rannan ja ottivat meitä kuulilla vastaan. + +"Mikä se niin vinkuu?" kuulin minä kuninkaan kysyvän kenraali +Stuartilta, joka kahlasi hänen vieressänsä. + +"Kuulat, Teidän Majesteettinne," vastasi kenraali. + +"Hyvä," sanoi kuningas. "Se olkoon tästä-lähtein musiikkini." + +Tuskin oli hän sen sanonut, niin tapasi kuula kenraali Stuart'ia +reiteen ja toinen lävitsi erään luutnantin, joka kahlasi kuninkaan +toisella puolella. Minä riensin kenraalia auttamaan, jota tehdessäni en +malttanut olla katsahtamatta kuninkaasen, nähdäkseni, mitä tämä koetus, +joka ei ollut leikkiä, vaan totta, vaikutti hänessä. Hänen silmänsä +säkenöittivät, eikä hän huolinut kuulista enempää, kuin olisivat ne +vain olleet herneitä. + +"Hyvin tehty, Roos," huusi hän minulle. "Tue kenraalia. Eteenpäin, +pojat, eteen vain! Mitä pikemmin me pääsemme tästä, sitä pikemmin +karkoitamme me tanskalaiset varustuksistaan." + +Ja eteenpäin me menimmekin, kuin tanssissa vain. Koska tanskalaiset +näkivät meidän lähestyvän, niin he peljästyivät ja pakenivat. Kuningas +kiipesi varustuksiin, sotamiehet syöksivät eteenpäin, ja me olimme +herroina myöskin maalla ja panimme Kyöpenhamina'n oikein pihtiin. + +Nyt asetuttiin leiriin ja varustauttiin pommittamaan kaupunkia. Mutta +niin pitkälle ei kuitenkaan päästy, sillä kaupungista, joka ei ollut +oikein hyvillänsä meidän puuhistamme, lähetettiin lähettiläitä, +rukoilemaan kuningasta, että hän armahtaisi heitä. Kaarle ei ollut +julma, eikä veren-himoinen, varsinkaan, koska hän oli voittanut jonkun +tarkoituksen. Sentähden oli hän taipuvainen ja lupasi säästää kaupunkia +pommittamisesta, jota vastaan hän vaatei 400,000 riksiä, jotka +rehellisesti maksettiinkin, ja palkitsivat paljon sota-kulungeita. +Paitsi sitä käski hän, että leiriin piti säännöllisesti tuotaman +elon-varoja, joista myös heille luvattiin säännöllisesti maksaa. + +Viimeistä lupausta eivät lähettiläät tahtoneet antaa, mutta Kaarle oli +voittaja ja hänen käskyjänsä piti toteltaman. Ruoka-varoja tuotiin siis +leiriin suurilla vaunuilla, ja tanskalaisten hämmästykseksi maksoivat +ruotsalaiset sotamiehet säännöllisesti kaikista, niin että talonpojat +sittemmin toivat mieluummin tavaransa leiriin, kuin kaupunkiin, ja +vihdoin olivat kaupunkilaiset pakoitetut ostamaan tarpeitansa osaksi +ruotsalaisten leiristä. + +Se oli ruotsalaisten sota-kuria. + +Moni tosin olisi kyllä meistä ottanut tarpeensa ja pitänyt rahat +plakkarissansa, mutta kuninkaan käsky oli liiaksi tietty; tiettiinpä +sekin, että joka rikkoi tätä käskyä vastaan, hän jätettiin kohta +pyövelille ja tuli viiden minuutin sisään hirtetyksi. Sellaisissa +asioissa ei kuningas laskenut leikkiä koskaan, ja se pitikin +järjestyksen voimassa erinomaisella tavalla. + +Tanskalaisten kanssa me siis pian jouduimme valmiiksi. Tanskan +kuningas, joka oli karannut Kaarlen langon, Holstein'in herttuan +kimppuun, sai tuskin kuulla meidän voitostamme, niin näki hän itsensä +pakoitetuksi tekemään rauhaa millä ehdolla hyvänsäkin. Rauhasta +keskusteltiin, ja vähemmässä, kuin kuudessa viikossa oli Kaarle sopinut +ensimäisen vihollisensa kanssa. Samoin kuin Julius Caesar taisi hän nyt +sanoa: "_veni, vidi, vici_, tulin, näjin, voitin." + +Mutta nyt oli kääntyminen vihollisen kimppuun, joka oli paljon +mahtavampi, kuin Tanskan kuningas, nimittäin Venäjän Tsaarin Pietarin, +joka piiritti kahdeksankymmenen tuhannen suuruisella joukolla +ruotsalaista linnaa, Narvaa. Meidän nuori kuninkaamme ei kuitenkaan +pitänyt juuri lukua vihollisten paljoudesta, vaan käänsi ympäri +Kyöpenhaminassa ja johti meitä venäläisiä vastaan. Kun Pietari kuuli +Kaarlen olevan tulossa, niin pelkäsi hän kahdeksalla-kymmenellä +tuhannellansa vielä olevansa kylliksi vahva meitä, kourallista +ruotsalaisia vastaan, ja jätti sentähden armeijansa, tuodaksensa +pika-marssissa vielä neljäkymmentä tuhatta lisäksi, jotka jo olivat +matkalla tulossa sisä-Venäjältä. Yli-päällikkyyden Narvassa jätti hän +siksi aikaa kenraali De Croille. + +Ihme oli se, ett'ei kenraali Croi 80,000 miehellä ja 145 kanuunalla +voinut valloittaa pientä Narvaa, jota puollusti vain pari tuhatta +ruotsalaista. Mutta Narvassa olikin uljas päällikkö, kenraali Horn, +joka miehuullisesti puollusti itseään ylivaltaa vastaan ja jo kaksi +kuukautta oli pitänyt asemansa. Oli siis kunnian asia Kaarlelle, auttaa +sellaista uljasta kenraalia. Kenraali Croi'lle oli taas tärkeätä, pitää +meitä linnasta niin kaukana, kuin suinkin mahdollista. Tehdäksensä +sentähden tukalaksi meidän esiin-marssimisemme, lähetti hän 30,000 +venäläistä meitä vastaan, penikulman matkalle Narvasta ja asetti niiden +eteen 20,000 strelitsiä ja etu-joukoksi 5,000 miestä, niin että meidän +oli tunkeminen 55,000 miehen läpitse ennenkuin pääsimme Narvaan. + +Olipa se kova kakku purra ja vaatei todellakin hyviä hampaita. Mutta +Kaarle puri hyvin, sen osoitti hän jo Kyöpenhaminan edustalla, ja me +sotamiehet seurasimme ummessa-silmin häntä kuolemaan, niin suuri oli +meidän luottamuksemme häneen. + +Kahden-kymmenen tuhannen lukuisena olimme me tulleet Liivin-maalle, +mutta kuningas oli maltiton marssimaan koko armeijan kanssa. Hän kokosi +sentähden kiiruimmasti neljätuhatta ratsu-miestä ja yhtä monta +jalka-miestä ja riensi pika-marssissa eteen-päin. Kahdeksalla +tuhannella miehellä aikoi hän ahdistaa kahdeksaa-kymmentä tuhatta +venäläista, jotka päälle-päätteeksi olivat linnoitetuissa asemissa. +Jokaista ruotsalaista kohden tuli kymmenen venäläistä, ja sitä voitiin +syyllä sanoa rohkeaksi yritykseksi. Me sotamiehet, ja erittäinkin +henki-vartijat, me emme pitäneet paljon lukua yli-voimasta, sillä +kuningas kävi meidän mielestämme kokonaisesta armeijasta. Mutta +upsierit, ja erittäinkin eräs vanha kenraali pudistelivat miettiväisinä +päitänsä. Kuningas huomasi sen, sillä hän näki kaikkialle, ja ratsasti +kohta hänen tykönsä, katsoi häntä kiivaasti silmiin ja sanoi: "Mitä, +herra kenraali, epäilettekö te minun voivan lyödä kahdeksalla +tuhannella ruotsalaisella kahdaksaa-kymmentä tuhatta venäläistä?" -- +Kenraali koki niin paljo kuin mahdollista, olla tyytyväisen näköinen +pulmassa. "Teidän Majesteettinne oli kyllä mies Kyöpenhaminan +edustalla," sanoi hän, "eikä Jumalalle ole mitään mahdotonta." + +"Minä voin siis otaksua, että olette minun mieltäni," jatkoi +kuningas puhettansa. "Muutoin näette kyllä, että minulla on kaksi +hyvää puolta, jota ei ole vihollisella. Ensiksikään ei hän voi käyttää +ratsu-joukkojansa, ja toiseksi tässä ahtaassa paikassa ovat sellaiset +suuret laumat toistensa tiellä." + +Vanha kenraali asettausi, kuin olisi hän tyytynyt kuninkaan selitykseen +ja vaikeni. Sitä vastoin alkoi eräs toinen upsieri kysymättömänä +puhua ja pyysi ehkä päästä kuninkaan suosioon. Hän sanoi: "Teidän +Majesteettinne! Eräs uljas ranskalainen kenraali, jota minä ennen +palvelin, piti tapanaan aina tappelun alussa sanoa: jos Jumala on +tänään puolueeton, niin me annamme aika löylyä noille herroille. Teidän +Majesteettinne saattaa sanoa samalla tavalla." + +Mutta tämä ei tuottanut puhujalle hyvää. Hän ei ollut ajatellut, että +Kaarle harjoitti erittäin jumalisuutta ja hurskautta, ja sentähden +mahtoi Kaarlen vastaus olla vähän odottamaton puhujalle. Kuningas +kääntyi nimittäin hänen puoleensa ja vastasi lyhyesti: "herra Siquieur, +tiedättekö, että uljas kenraalinne puhui silloin, kuin suurin narri," +ja sen sanottuaan kääntyi hän ympäri ja ajoi pois. Herra Siquieur +näytti niin tyhmistyneeltä, että me kranatyörit emme voineet hillitä +itseämme nauramasta hänen noloudellensa. + +Me marsseimme eteen-päin ja rynnäkkö oli kohta alkava. Ensimäiset +Venäjän vartijat olivat sioitetut ahtaaseen solaan, jossa joku sata +miestä olisi voinut pidättää kokonaisen armeijan. Mutta kohta, meidän +ensi kerran ankarasti hyökäten, eivät venäläiset voineet pitää +paikkaansa, vaan pakenivat peljästyneinä. Venäjän viisituhatta miestä +karkasi seka-sorrossa kahdenkymmenen tuhannen strelitsin päälle, jotka, +kuten jo sanoin, seisoivat jonkun matkan päässä heistä, ja saattoivat +heitäkin sellaiseen kauhistukseen, että he käänsivät hevoisensa ja +pakenivat täyttä nelistä. Koko tämä hajoitettu ja järjestyksetön joukko +syöksyi nyt heidän takanansa olevain kolmenkymmenen tuhannen miehen +päälle, ja nämät, eivätkä ilman syytä, luullen kaikki olevan hukassa, +vedettiin mukaan tähän hillitsemättömään tulvaan. Ja niin pakeni 55,000 +miestä silmät nurin päässä takaisin leiriin, tekemättä edes tunnin +vasta-rintaa meidän kuninkaallemme ja hänen kahdeksalle tuhannelle +ruotsalaisellensa. + +Niin pitkälle olimme me tulleet, mutta pahin oli vielä jäljillä. +Edessämme oli linnoitettu leiri ja leirissä 80,000 venäläistä ja +sataneljäkymmentäviisi kitaansa ammottavaa kanuunaa. Vallan +hengästyneinä tulimme me esille, mutta ei kuningas antanut meille aikaa +edes sen verran, että olisimme vähän puhaltaneet ja pyhkineet hien +otsiltamme. "Eteenpäin!" kuului käsky taas. Kuningas antoi sota-huudon: +"Jumalan avulla!" ja ruotsalaiset kanuunat alkoivat kohta ampua, +tehdäksi aukkoja venäläisten etu-varustuksiin. + +Tosin tuntui sydämemme vähän oudolta, kun katselimme vihollisen leiriä, +ja monen sydän taisi jo palpattaakkin. Kuningas ei jättänyt meille +kuitenkaan pitkiä miettimisen aikoja. Niin pian kuin kanuunamme olivat +tehneet joitakuita aukkoja etu-varustuksissa, niin ei hän viivytellyt +enään ampumisella, vaan antoi käydä pajunettisille, ja nyt käytiin +raivossa vihollista vastaan. + +Voitte uskoa, pojat, että se oli juhlallinen hetki, kun me marssimme, +sillä ell'ei Jumala olisi antanut apua, niin me kaikki olisimme voineet +tulla viimeiseen mieheen lyödyksi. Mutta Jumala auttoi meitä; Kaarlen +luottamus sodan Jumalaan, korkeimpaan johtajaan ei tullut häpeään. +Kauhea lumi-tuisku tuli taivaasta, ja se oli juuri se apu, jonka Jumala +lähetti meille. Lumi ja tuisku olivat meillä takapuolella, mutta löi +venäläisiä vasten naamaa. Päivä oli 20 Marraskuuta 1700, ja talvi oli +alkanut aikaisin. Raju-ilma uuvutti venäläisten jäseniä, ja teki heidät +sokeoiksi ja kuuroiksi. + +Kuitenki seisoivat venäläiset, se kunnia täytyy minun heille antaa, +kauvan kuin muuri ja antoi koko puolen tuntia meidän hakata ja tappaa +itseänsä pajuneteillä. Myrskyn ja lumen sokaisemina eivät he voineet +nähdä meidän vähä-lukuisuuttamme, mutta luulivat sen olevan paljon +suuremman, kuin se todella olikaan. Paitsi sitä taisteli Kaarle kuin +vanha kenraali ja osoitti huolta, neroa ja rohkeutta sellaista, että me +ruotsalaisetkin sitä ihmettelimme ja tulimme kiihoitetuiksi sotimaan +käsittämättömällä rohkeudella. Kuningas kiirehti oikealta siiveltä +vasemmalle, jossa Tsaarin pää-korttierin piti oleman, mutta, kuten jo +olen sanonut, ei Tsaari ollutkaan siellä, vaan tuomassa apu-joukkoja. +Kuninkaan kiitäessä edes-takaisin jokajalla, missä kuulat lensivät, +raappasi kuula häntä olkapäähän. Minä nä'in omilla silmilläni, miten +hän vähän hypähti samassa, mutta nenä-liina sidottiin haavaan veren +sulkemiseksi ja sitten ei hän ollut tietävinänsä koko haavasta. Taas +ajoi hän kuumimpaan tuleen ja nyt kaatui hänen hevoisensa kuoliaana +maahan. Mutta Kaarle ei huolinut siitä, hän irroitti itsensä nopeasti +kuolleesta hevoisestaan ja otti toisen. Mutta tuskin oli hän istunut +sen selkään, niin vei jo kanuunan kuula siltä pään poikki. Nyt hyppäsi +hän kolmannen selkään ja sanoi rauhallisesti: "minä luulen, että nuo +ihmiset tahtovat opettaa minua ratsastamaan." Enempää ei hän huolinut +hevoistensa hukkaantumisesta, eikä siitä vaarasta, jossa hän pyörei, +vaan ajoi kiireesti eteen-päin ja vei meitä aina syvemmälle tuleen +siksi, kunnes hänen hevoisensa upposi syvään rämeesen. Hän pääsi kyllä +pian ylös, mutta rapakko oli niin sitkeätä, että hänen toinen +saappaansa jäi sinne. Minä olin aina, mahdollisuutta myöten, pysytellyt +hänen läheisyydessänsä ja olin juuri tällä hetkellä niin lähellä häntä, +että taisin römpiä avuksensa rämeessä. Koska minä näjin, että hänellä +oli vain yksi saapas, niin riisuin minä omani ja ojensin sen hänelle. +"Tässä, Teidän Majesteettinne," sanoin minä, "saatte toisen siaan." + +"Kiitos, Roos, kiitos!" huusi hän käheällä äänellä, sillä ruudin savu +ja alinomainen huutonsa "eteenpäin, pojat!" olivat sorruttaneet hänen +äänensä. "Sinä näet, ett'en nyt joudu saappaista huolimaan." Ja niin +hyppäsi hän neljännen hevoisen selkään ja taisteli sukka toisessa ja +saapas toisessa jalassa yhtä urhoollisesti kuin ei mitään olisi +tapahtunut. Tänä kuumana ja samalla kylmänä päivänä oli hän uupumaton. + +Viimein kolmen kovan tunnin perästä, tunnin, joita en ikinä voi +unhoittaa, olimme me valloittaneet vallit ja ajaneet venäläiset +pakohon. Ensin horjuivat he ja sitten pakenivat. Mutta tappelu ei ollut +liki-mainkaan lopussa, sillä Venäjän armeijan toisen siiven kanssa +olimme me vain tähän saakka taistelleet. Mutta se ei hämmästyttänyt +Kaarlea. Neljän tuhannen suuruisella joukolla ajoi hän neljääkymmentä +tuhatta vihollista aina Narovan virralle saakka. Raivossa seka-sorrossa +hyökkäsivät joukot sillalle ja silta sortui. Onnettomat vaivaiset eivät +päässeet etemmäksi, ja ell'eivät he tahtoneet syöstä jää-kylmään jokeen +niin täytyi heidän pyrkiä tovereinsa luokse leiriin, jossa vielä +taidettiin pitää puolta. Mutta harvat sinne saapuivat. Kokonansa +hajoitetun vasemman siiven kenraalit antautuivat; Kaarle otti heitä +ystävällisesti vastaan, piti upseereista vain parhaimmat ja antoi ottaa +aseet kaikilta muilta, ala-upsiereilta ja sotamiehiltä, ja viedä heidät +Narvaan, josta ne ilman suuria esteitä annettiin juosta matkaansa. + +Tässä samassa tilaisuudessa osoitti Kaarle sen kauniin totuuden, että +vaikka hän olikin uhka rohkea, niin oli hänellä kuitenkin hyvä sydän. +Koska, nimittäin, hätimiten neuvoteltiin, mitä kaikille niin paljoille +vangeille oli tehtävä, niin lausui joku kenraaleista sen julman +aikeen, että olisi paras tappaa kaikki vangit. Kaarle viskasi vihaisen +katseen häneen ja käski sen jälkeen varustaa uupuneet ja nälkäiset +vangit ruoka-varoilla ja laskea vapauteensa, joka kohta tapahtuikin. + +Sellainen oli hän, meidän kuninkaamme! Hän oli hurskas, piti raamatun +aina mukanansa leirissäkin eikä eronnut siitä koskaan. Olen itse nähnyt +hänen usein siitä lukevan ja aina sen jälkeen huomannut hänen olevan +ystävällisen ja hyvällä tuulella. Jalo, uljas herra, ell'ei hänellä +vain olisi ollut sitä lemmon rauta-kalloa! + +Sillä välillä oli jo yökin saapunut, ja kuningas kääreytyi kauhtanaansa +ja pani kylmästä huolimatta maata paljaalle maalle. Äsken satanut lumi +oli hänellä vuoteena ja pilvinen taivas peitteenä, Sillä tavalla maaten +ei voinut nähdä juuri ihania unia, eikäpä Kaarlella ollutkaan juuri +syytä ihaniin uniin, vaikka olikin voittanut sen päivän tappelun. +Venäjän oikeanpuolinen siipi oli vielä sota-kunnossa ja vahva +yli-voimallaan lannistamaan meidät ruotsalaiset, jos vain Jumala sen +sallei. Mutta silloin näkyi selvästi, miten hyvä se on, että on hyvä ja +laupias vihollisellekin. Kenraali Weide, joka johti venäläisten +oikeanpuolista siipeä, oli kuullut puhuttavan Kaarlen lempeydestä, +jolla hän kohteli vankeja, ja lähetti vielä kello kaksi yöllä +sanansaattajan nuoren sankarin tykö ja tarjoutui antaumaan samoilla +ehdoilla, kuin toisillekin oli myönnettynä. Kaarle käski sanomaan, että +hän oli tyytyväinen, jos kenraali joukkonsa etupäässä tuli ja laski +lippunsa ja aseensa maahan hänen eteensä. Niin tapahtuikin. +Kolmekymmentä tuhatta venäläistä, upsieria ja sotamiehiä marssei +paljain-päin meidän riviemme lävitse ja laski lippunsa ja aseensa +kuninkaan jalkain juureen. Meidän koko armeijamme, seitsemän tuhatta +miestä -- tuhannen oli kaatunut tappelussa -- seisoi aseissa +järjestyksessä, ja me olimme oikein iloisia tästä asiain päätöksestä, +jonka olimme saaneet kuninkaamme päättävällä miehuudella. Kaarle laski +taaskin venäläiset menemään ja piti vain upsierit. + +Tsaarin korvissa ei luultavasti ilmoitus tappioista soinut hyvältä, +mutta hän oli yleisesti jalo mies ja kantoi onnettomuutensa +miehukkaasti. "Minä tiedän kyllä," koska vapisevalla äänellä kerrottiin +onnettomasta tappelusta hänelle, "minä tiedän kyllä, että ruotsalaiset +lyövät meidät vielä monta kertaa, mutta tuleepa sekin aika vielä, +jolloin ruotsalaiset ovat opettaneet meitä voittamaan itseänsä." + +Sillä kerralla jäi asia sille kannalle, ja pitkiin aikoihin eivät +venäläiset mielellään puhuneet Narvan tappelusta. He eivät voineet +sittemmin, kun he olivat tointuneet kauheasta hämmästyksestänsä, +laisinkaan ymmärtää, miten se oli mahdollista, että kahdeksan tuhatta +ruotsalaista taisi niin perin pohjin lyödä kahdeksankymmentä tuhatta +venäläistä, ja moni heistä päättikin vallan varmasti, että me olimme +tehneet taikoja, ja ett'ei meidän kuninkaaseemme pystyneet luodit, eikä +lyönnit. Mutta että se kaikki oli hullutusta, tiesimme me parhaiten. +Meidän taikomisemme oli vain kuninkaan urhoollisuudessa ja erittäin +taivaan armossa, joka ajoi tiheät lumi-pilvet venäläisten silmiin niin, +että he sovaistiin ja saatettiin häiriöön; mitään muita taikoja ei +siinä ollut. + +Niin, pojat! Kaikki kävi silloin meille, kuin "messinki höylällä vain." +Kun olimme voittaneet tanskalaiset ja venäläiset, niin pieksimme me +sitten 1702 vielä Puolan kuninkaan, Augusti Väkevän, Klissov'in +tappelussa, miehitimme Puolan, panimme siihen Stanislaus Leczinsky'n +kuninkaaksi ja pakoitimme rauhantekoon hänet Altranstad'issa, jossa +meille luvattiin suuria etuisuuksia. + +Silloin seisoikin Kaarle-kuningas voimansa, kunniansa ja maineensa +korkeimmalla kukkulalla. Hänen armeijaansa pidettiin parhaimpana koko +Euroopassa, eikä kuri, miehuus ja luottavaisuus päällikköihin ollut +missään niin hyvä, kuin Kaarlen joukossa. Itse Saksan keisari +kunnioitti Kaarlea suuresti, lähetti lähettiläitä hänen tykönsä ja +antoi Schlesian protestanteille uskon-vapauden paljaalla Kaarlen +toivomuksella. Kaikki asiat näyttivät tahtovan asettaa katoomattoman +kunnian-kruunun Kaarlen päähän. Mutta asiat muuttuivat kerrassaan ja +kuninkaan kirkkaasti heloittava onnen-tähti alkoi tummentua, kunnes se +joku vuosi sittemmin kokonaan sammui. Hyvät ajat olivat ohitse ja pahat +edessä. Tulipa surun ja valitus-huudon päivät, ja niistä saimme me +kiittää juuri venäläisiä; venäläisiä, jotka olimme niin loistavaisesti +voittaneet Narvan tappelussa. + +Voi, miten hyvin meidän asiamme olisivat olleet, jos Kaarle olisi +jättänyt heidät rauhaan! Mutta hänen onnensa vei hänet mukanansa. Hän +tahtoi tehdä Tsaari Pietarille samoin, kuin hän oli tehnyt Puolan +kuninkaalle, Sachsen'in vaali-ruhtinaalle Augustille, jota kyllä +nimitettiin väkeväksi, vaan oli osoittanut itsensä sangen heikoksi. +Siinä oli vika. Pietaria ei nimitetty väkeväksi, mutta hän osoitti +meille, että hänen siipensä olivat kovasti kasvaneet Narvan tappelun +jälkeen. + +No, niin, pitäähän meidän käydä asiaan käsiksi, vaikka en minä puhu +yhtä mielelläni tästä Kaarlen elämän ajasta, kuin sitä edellisestä; +sillä tästä saivat meidän onnettomuutemme ja kurjuutemme alkunsa. Myös +minä sain muisto-merkin tästä surullisesta ajasta, merkin, jota en +olisi tarvinnut tässä muistella. Venäläiset löivät hyvin, se täytyy +myöntää, ja yksi sellainen lyönti tapasi kallooni niin, että arpi siinä +tuntuu vielä tänä päivänä. Mutta se on sivuseikka, Minulta oli se ottaa +vain hengen, mutta kuninkaalta kruunun ja valtakunnan. + +No, niin! Olimme jo viipyneet yön ja päivän Sachsen'issa maan ja +vaali-ruhtinaan kontilla, ja kuningas ei ollut ainoastaan hankkinut +itsellensä aarteita, vaan olipa lisännyt armeijansakin jo yli +kahdenkymmenen tuhannen miehen, kun yht'äkkiä käskettiin liikkeelle. +Aluksi me iloitsimme, sillä me luulimme, että nyt pääsemme suoraan +Ruotsiin, kotihin, jota emme niin moneen vuoteen olleet nähneet. Mutta +siinä toivossa me pian petyimme. Ruotsiin ei mentykään, vaan Puolaan, +ja nyt me huomasimme, että kysymys oli vanhoista vihamiehistämme +venäläisistä. Pian tulimme kovaan käsikahakkaan heidän kanssansa. +Holofzin'in luona, Dnieper'in rannalla seisoi kenraali Menczikov +kahdenkymmenen tuhannen venäläisen kranatyörin ja yhdeksän ratsumies +rykmentin kanssa estämässä meidän edemmäksi kulkuamme. Ahdistaa heitä, +oli melkein mahdotointa, sillä heidän edessänsä oli tulvillaan oleva +Vibitsch'in virta ja sen jatkona suuri räme; sivulla oli heillä suojana +jylhät metsät. Meidän kenraalimme neuvoivat tuottamaan laivasiltoja ja +tekemään pattereita, mutta Kaarle vastasi: "mihinkä niin paljon +puuhia?" ja syöksyi rohkeasti raivoisaan virtaan. Luonnollisesti +kiirehti henki-vartijat ja koko armeija hänen jälkeensä, sillä +ruotsalaiset sanoivat siihen aikaan aina: missä kuningas kaatuu, siellä +kaadumme me kaikki. Rintaan saakka vedessä kahlasimme me virran yli ja +kävimme raivoisasti vihollisen valleja vastaan. Mutta venäläiset +seisoivat kuin seinä ja ajoivat meidät kuusi eri kertaa verisinä +takaisin. Vasta seitsemännellä hyökkäyksellä onnistuimme me tunkeutua +etu-varustuksiin. Venäläiset pakenivat ja jättivät jälkeensä kahdeksan +tuhatta vankia ja kolmekymmentäkuusi kanuunaa saaliiksemme. + +Tämä alku lupasi jotakin. Mutta se teki kuninkaan vain kopeaksi. Sillä +kun Tsaari ojensi nyt kätensä sovinnoksi ja tarjosi rauhan ehtoja, niin +hylkäsi Kaarle ne ja lähetti Tsaar'ille sen ylpeän vastauksen: "että +hän tahtoi puhua hänen kanssansa siitä sitten, kun hän olisi ensin +marssinut sisään Moskovaan." Tämä vastaus suututti Tsaaria kovasti, ja +hän sanoi: "veljeni Kaarle tahtoo aina vain jäljitellä Alexander'ia, +mutta minä toivon, ett'ei hän minussa löydä mitään Darius'ta." + +"Hänen toivonsa täyttyikin, mutta mitenkä se meistä tuntui, sen tahdon +puhua teille sitten, kun olemme panneet ensin hiiliä tuleen. Tulkaat, +poikani; liekki alkaa jo heikontua, ja myrsky ulkona raivoaa yhä +kovemmin vain." + +Kertomuksen keskeyttäminen ei ollut ensinkään nuorten miesten mieleen, +mutta he tottelivat kuitenkin kohta käskyä ja kiirehtivät tornin +lyhtyyn, auttaaksensa vanhaa vältvääpeliä hänen velvollisuutensa +täyttämisessä. + + + +KOLMAS LUKU. + +Pultava ja Bender. + + +Pian loisti valkea taas kirkkaasti ulapalle aukealle ja vanha Roos +taisi hyvällä omalla-tunnolla palaita jälleen nuorten tovereinsa kanssa +vahti-majaan, jatkaaksensa keskeytettyä kertomustansa. Ensin loi hän +kuitenkin terävän ja tutkistelevan katseen synkeään yöhön ja kuunteli, +kuuluisiko jotain muuta ääntä, paitsi myrskyn pauhua ja laineitten +kohinaa. Mutta kaikki oli hiljaa, paitsi luonnon-voimain meteliä, ja +hän istuuntui sen tähden taas rauhallisesti paikallensa. + +"Missäs me keskeytimmekään?" alkoi hän taas. Niin, kyllä muistan jo: +rauhan-ehdoissa, joita Tsaari tarjosi, ja jotka kuninkaamme hyljäsi. Se +oli paha erehdys. Hän olisi voinut vaatia mitä parhaimpia ehtoja +Tsaarilta, kokematta enään tappelun onnea; niin, eipä edes, jos hän +olisi voittanutkin yhden sellaisen tappelun, olisi hän saanut suurempia +etuja. Jumala tiesi, mikä hänen tekikään silloin niin itse-päiseksi; +lyhykäisesti sanottu: hän tahtoi sotaa, ja Tsaarin täytyi puollustaa +itseänsä miten parhaiten taisi. + +Nyt olisi ehkä vielä kaikki käynyt hyvin, jos me olisimme marssineet +ilman viivytystä Moskovaa kohti; mutta silloin teki eräs vanha +kasakki-päällikkö, Mazeppa nimeltä, joka kuului Venäjän yli-vallan +alle, meille pahat kolttoset. Mazeppa halusi päästä Tsaarin vallasta ja +tulla itsenäiseksi hallitsijaksi Ukraine'ssa. Saavuttaaksensa tätä +tarkoitustansa, oli Kaarle erittäin terve-tullut hänelle. Hän lähetti +sentähden sanan-saattajat kuninkaan tykö, ja vakuutti hänelle, että jos +hän, kuningas, tulisi armeijanensa Ukraine'hen, niin saattaisi hän, +Mazeppa, koko maansa kapinaan, auttaisi meitä kumminkin kolmen-kymmenen +tuhannen suuruisella joukolla, kukistamaan Tsaaria valta-istuimelta. +Kaarle uskoi tätä, eikä marssinutkaan Moskovaa kohden, vaan +Ukraine'hin, jossa meidän piti saaman, Mazeppa'n lupauksen mukaan, +ruoka-varoja, rahoja ja vaatteita, ja kaikkea muuta, mitä tarvitsimme. +Tämä seikka mahtoi erittäin houkutella Kaarlea työskentelemään +Mazeppa'n kanssa yhdessä; sillä totuus sanottuna, emme olleet tähän +aikaan niin hyvissä varoissa, kuin olimme, koska me jätimme Sachsen'in +hedelmälliset kentät. Marssit, taistelut, tuli-sioilla asustelemiset ja +muut sodan vaikeudet olivat hyvin köyhentäneet meitä. Me näytimme +joka-ainoa kerjäläisiltä, ja räpäleitä olivat vain meidän vaatteemme. +Ratsu-miehillä ei ollut saappaita ja jalka-miehet olivat ilman kenkiä +ja sukkia. Täytymys pakoitti meitä käärimään nahkoja ja muuta +senkaltaista koipiemme ympäri, niin että totisesti olisi meitä voinut +pitää villien laumana. Mutta kaikessa tässä olimme me kuitenkin +tyytyväisiä, sillä me perustimme toivomme osaksi tuohon luvattuun +Ukraine'n maahan, jossa maidon ja hunajan piti tulvailemaan, ja osaksi +Puolasta tuotavaan apuun, jota kenraali Lewenhaupt'in oli käsketty +tuomaan meille. + +Pian kuitenkin piti meidän kauhuksemme havaitsemaan, että turha oli +toivomme ollut. + +Ennen marssisin minä suoraa tietä helvettiin, kuin vielä kerran +Ukraine'hen! Nälkäisinä ja repaleisina harhailimme me ympäri erämaassa, +jossa emme päivä-kausiin löytäneet muuta kuin metsää ja rämeitä. Neljä +päivää harhailtuamme tässä erämaassa, johon jo olimme täytyneet jättää +osan kanuunoistammekin, saimme me kuulla, että olimme kulkeneet +väärään. Kaunis uutinen todellakin! Nyt täytyi meidän koettaa tulla +oikeaan tässä erämaassa. Suurella vaivalla onnistuikin se meille ja +kahden-toista kovan päivän perästä saavuimme me viimein Desna'n +rannalle, johonka Mazeppa'n piti tuoman meille lohdutusta ja apua. +Mutta sielläpä piti meidän saaman uusi hämmästys. Kasakkien asemasta +tapasimme me siellä venäläisiä, varustettuina hyvin vastaan ottamaan +meitä! + +Mitä nyt piti tehtämän? Takaisin emme voineet kääntyä, ell'emme +tahtoneet kuolla nälkään ja kurjuuteen; -- siis täytyi meidän lyödä +venäläiset, taikka, -- mutta mitään _taikkaa_ emme kuitenkaan +ajatelleetkaan. Meidän täytyi voittaa ja me voitimmekin, vaikka työllä +ja tuskalla. Tsaari Pietari oli saanut tietää Mazeppa'n uskottomuuden +ja vehkeet, ja kohta estänyt hänen juonensa lähettämällä armeijan +Ukraine'hen. Kun me olimme voittaneet tämän armeijan, niin jopa vanha +Mazeppakin näyttäytyi, mutta kolmen-kymmenen tuhannen verosta oli hän +suurella tuskalla saanut kokoon vain tuskin viittä tuhatta kasakkaa, +jotka päälle-päätteeksi olivat yhtä kurjassa tilassa, kuin mekin, yhtä +nälkäisinä ja repaleisina ja vallan kaiken miehuuden ja toivon +puutteessa. Venäläiset olivat ottaneet haltuunsa meille ai'otut +makasiinit, hajoittaneet Mazeppa'n joukon, teloittaneet ja hirttäneet +sadottain heistä ja asettaneet uuden päällikön Ukraine'ssa. Mazeppa +itse oli pantu pannaan ja julistettu valtakunnan kiroukseen, hänen +nimensä naulattu hirsi-puuhun ja hänen pääkaupunkinsa poltettuna +kaikkine kauneuksinensa ja rikkauksinensa. + +Sellaisilla uutisilla meitä hämmästytettiin, ja Mazeppa'sta ei meillä +siis ollut paljon toivoa. Vanhus oli kyllä koettanut kaikki +mahdollisuudet, saadaksensa kasakoita kapinaan ja sotaan, mutta +venäläiset olivat tulleet liian aikaisiin, ja tukehduttaneet hänen +suuret tuumansa jo kapalossa. + +Viimeisen toivomme asetimme me nyt kenraali Lewenhaupt'iin, jonka piti +tulla Puolasta ja lopettaa meidän hätämme. Hän tulikin vihdoin, mutta +Herra Jumala, kummoisessa tilassa! Yhden-toista tuhannen miehen kanssa, +useita tuhansia muona-vaunuja mukana, oli hän lähtenyt liikkeelle; +mutta Venäjän rajalla oli Tsaari Pietari 40,000 miehen kanssa +väjyksissä ja karkasi äkki-arvaamatta hänen kimppuunsa, kohta kun hän +tuli näkyviin. Lewenhaupt, uljain kenraaleista, ajoi kyllä Tsaarin +pakosalle, mutta tämä seurasi häntä jälestä kanta-päillä hänen +matkallansa paikoissa, jotka olivat kaadetuilla puilla ja rämeillä +ympäri piiritetyt ja mahdottomat kulkea. Sinne oli Tsaari häntä +tahtonutkin. Kohta, kun Lewenhaupt oli kierretty ja piiritetty, +hyökkäsi Tsaari uudestaan suurella raivolla hänen kimppuunsa. +Ruotsalaiset taistelivat kuitenkin sellaisella miehuudella ja kuoleman +halveksimisella, että venäläiset alkoivat jo horjua. Tsaari huomasi +sen, ratsasti pitkin rivejänsä ja huusi, että jokainen, joka jättäisi +paikkansa, kohta ammuttaisiin. "En säästä itseänikään," huusi hän +vielä, "jos mä olen niin pelkuri, että mä pakenen!" + +Tsaarin esimerkki rohkaisi venäläiset uudestaan. Kuin mehiläis-lauma +hääreivät he ruotsalaisten pataljoonain ja muona-vaunujen ympärillä. +Muutamilla näytti olevan halu ryöstää; mutta silloin huusi Tsaari taas: +"joka koskee vaunuihin, se ammutaan!" Se peljästytti heitä, ja +taistelua jatkettiin kello neljään jälkeen puolen-päivän. Silloin toi +kenraali Bauer vielä apu-joukkoja. Lewenhaupt puollusti itseänsä +myöhään yöhön erinomaisella miehuudella ja kohta kun pimeä tuli, +varusti hän itsensä hyvään asemaan, tehden muona-vaunuista +jonkun-moisen varustuksen itsellensä. Niin sai hän lepoa yöllä, mutta +kohta kun aamu koitti, alkoi taistelu uudelleen ja Lewenhaupt näki +mahdottomaksi varjella vaunuja. Sentähden, estääksensä niiden +joutumasta venäläisten käsiin, pisti hän ne tuleen. Mutta tuli ei +levennyt äkkiä ympäri, ja venäläisten onnistui pelastaa suuren osan +kuormista. Nyt tarjosivat he kenraali Lewenhaupt'ille kunniallisen +antaumisen ehtoja, mutta hän hylkäsi ne ja jatkoi taistelua. Vihdoin +tuli hän kuuden verisen taistelon jälkeen, joissa hän oli kadottanut +kaiken kuormastonsa, meidän ainoan apumme, ja kuusi tuhatta miestä, +seitsemän-toista kanuunaa ja koko joukon sotalippuja -- niin: hän tuli +vihdoin, tosin kunnialla kaunistettuna, mutta surkeimmassa tilassa +tykömme. + +Sen siaan kuin hänen piti auttaa asemaamme, niin pilasi hän sen. +Lewenhaupt'in lyötyjen ja alakuloisten joukkojen ynnä Mazeppa'n +kasakkain kanssa nousi meidän armeijamme 28,000 mieheen, Se oli +vähäinen vihollisen voimia vastaan, mutta suuri, peräti suuri +ruoka-varojemme suhteen. Me olimme kuin hiiri pyydyksessä. + +Ruotsalaisista ei ollut kukaan nurissut tähän saakka, mutta nyt alkoi +yleinen tyytymättömyys ilmestyä. Taistella venäläisiä vastaan, kävi +kyllä päinsä, mutta meillä oli taisteleminen myöskin nälkää ja vilua +vastaan. Eräs upsieri valitti siitä, ett'ei saanut ollenkaan mitään +tietoja Ruotsista. + +Kuningas kuuli sen ja sanoi: "Pelkäättekö, että olette niin kaukana +kotoanne? Jos olette uljas sotamies, niin vien minä teidät niin kauvas, +että tuskin kolmeen vuoteen voitte saada mitään tietoja Ruotsista." + +Eräs tovereistani, joka oli lapsundestaan oppinut elämään hyvin, +uskalsi napisten näyttää kuninkaalle palaisen mustaa ja homeista, +kauroista ja ohrista sekoitettua leipää, jota sitäkin niukasti jaettiin +meille, ja sanoi samalla: "taisiko sellaista leipää syödä?" Kuningas +otti palaisen, söi sen rauhallisesti ja sanoi: "No, ei se nyt hyvältä +maistu, mutta kyllähän sitä sentään syöpi." Ja niin söimmekin me sitä, +vaikka se tuskin oli syötävää. Hevoisemmekin olivat uupumaisillansa ja +täytyivät syödä sellaista ruokaa, jota muutoin ei mikään hevoinen syö. +Mutta kyllä ne siitä kärseivätkin, sillä sadan askeleen päähän +taidettiin lukea heidän kylki-luunsa, ja moni heistä luultavasti +unhoitti kaurat ijäksi-päiviksi. + +Kenraalit vaateivat kuningasta, Jumalan tähden, palajamaan Puolaan ja +asettamaan armeijan siellä talvi-si'oille, koska se välttämättömästi +olisi hukkuva täällä. Mutta Kaarle oli kuuro kaikille viisaille +neuvoille. Hänellä oli nyt se vika kerran, ett'ei hän tahtonut seurata +hyviä neuvoja, ja sepä olikin hänen onnettomuutensa. "Minäkö palajaisin +Puolaan?" sanoi hän. "Näyttäisihän se siltä, kuin olisin paennut +venäläisiä! Pian talvi kuluupi. En saa kadottaa yhtään aikaa, +raivatakseni tieni Moskovaan." + +Mutta Kaarle ei päässyt Moskovaan, hän ei voinut valloittaa Ukraine'a, +ja talvesta ei tahtonut tulla loppua ollenkaan, Sitä kauheaa kylmää, +joka meitä ahdisti vuonna 1709, ei voi kukaan unhoittaa, joka silloin +eli, erittäinkin meistä sotamiehistä, jotka kärseimme niin kauheasti. +Kohta Uudelta-vuodelta alkoi kylmä ja kesti puoli-väliin Helmikuuta +niin ankarana, että monta ihmistä paleltui, elävät kotona ja metsissä +kuolivat, vieläpä kalat järvissä. Vielä 15 p. Maaliskuuta oli niin +kylmä, että sylky jäätyi kohta kun se tuli maahan. Puoli-välissä +Toukokuuta oli routa vielä maassa, niin että syksy-kylvöt täydyttiin +kyntää uudestaan ja kylvää kevät-kylvöiksi. + +Te voitte ehkä ajatella meidän tilamme sellaisessa kylmässä. Puista ei +meillä ollut puutetta, ja se olikin ainoa toivomme ja ainoa +pelastuksemme. Vieläpä oli siitä kovasta kylmästä hyvääkin: se pakoitti +ase-lepoon keskenään sotivaiset armeijat, sillä eivät venäläiset, +emmekä me voineet asettaa etu-vartioita ilman, ett'eivät ne paleltuneet +kuoliaiksi. Huolimatta kaikesta varovaisuudesta ja puiden paljoudesta +paleltui kuitenkin meistä noin kaksi tuhatta miestä kuoliaiksi, ja +ilman Mazeppaa, joka osoitti itsensä tässä meidän hädässämme +rehelliseksi ja uskolliseksi ystäväksi, olisi monta tuhatta nääntynyt +nälkäänkin. Mutta vanha kasakka-päällikkö hankkei meille kaikella +mahdollisuudella ruoka-varoja, ja niin kului talvi, kunnes Helmikuussa +aljettiin taas pitää pienempiä kahakoita. + +Kaarle oli päättänyt valloittaa Moskovan, eikä hänen jäykkää luontoansa +voinut taivuttaa mikään; ei vaikka hänen armeijansa oli kevään tullen +supistunut jo 16,000 mieheen. Mutta ennen kuin me taisimme tulla +Moskovaan, niin piti meidän valloittaa ensin Pultava, jonka Pietari oli +erittäin linnoittanut ja varustanut suurilla ruoka-varoilla. Sen +lisäksi koki Tsaari viekoitella Mazeppaa pois puoleltamme, lupasi +hänelle armoa ja virkaansa jälleen-asettamista, jos hän vain luopuisi +Kaarlesta. Mutta Mazeppa hylkäsi tarjoukset ja pysyi uskollisena. Nyt +marssittiin eteen-päin. Tiemme kävi Zaporogin kasakkain maan kautta. +Kaarle toivoi heitä liittolaisiksi ja Tsaari samoin. Tsaari antoikin +heille 60,000 kulta-rahaa, houkutellaksensa heitä puolellensa. Kasakat +ottivat rahat, mutta lupasivatpa liittoa Kaarlellekin. Siitä oli meidän +kiittäminen vanhaa Mazeppaa, joka tunsi erittäin hyvin tämän kansan +luonnon. Suurta hyötyä eivät he tosin meille tehneet, mutta se oli jo +jotakin, ett'eivät tehneet meille mitään pahaakaan. Kaksi tuhatta +miestä heiltä yhtyi meihin, Sen lisäksi sai Kaarle rahoilla kaksi +tuhatta valakkilaista Tatar-kaanilta, ja tällä sekavalla armeijalla +kävimme me Pultavan kimppuun, ahnaina kuin nälkäiset sudet, +päästäksemme käsiksi sen hyvin varustettuihin makasiineihin, joita ei +mikään armeija maailmassa olisi paremmin tarvinnut, kuin meidän. + +Kaarle ryhtyi kohta Pultavan piiritykseen, mutta se ei käynyt niin pian +päinsä, kuin me kaikki olimme toivoneet. Kaupunki oli jota-kuinkin +hyvin ja säännöllisesti linnoitettu ja sisälsi kahdeksan tuhannen +suuruisen varustus-väen. Rynnäkköön puuttui meiltä miehiä ja +pommittamiseen kanuunia. Meillä oli kaikkiansa kolme kymmentä kanuunaa +ja mörssaria eikä ollenkaan kuulia. Meidän täytyi ensin odottaa siksi, +että linnasta ammuttiin meille joitakuita kuulia. Niitä kokoiltiin +suurella vaivalla ja lähetettiin piiritetyille takaisin meidän omilla +kanuunoillamme. Ei mikään auttanut; meidän rauta-kallo kuninkaamme +täytyi tehdä nyt jotain, jota hän ei koskaan kärsinyt, nimittäin +odottaa, Se ei ollut hänelle ollenkaan mieleen, mutta, kuten sanottu, +ei mikään auttanut -- päällään ei hän voinut murtaa linnan muuria, ja +jos hän tahtoi valloittaa Pultavaa, niin piti hänen koettaa valloittaa +linna nälkä-palkalla; ja se kävi pitkään, sillä venäläisillä oli suuret +makasiinit. + +Ylipäänsä ei meille tahtonut mikään onnistua. Kesäkuussa lähestyivät +venäläisten apu-joukot, ja kuningas lähetti heitä vastaan kenraali +Stadelberg'in sillä vakavalla käskyllä, että hänen piti lyömän +venäläiset ehdolla millä hyvänsä. Mutta toisin se kuitenkin kävi: +Stadelberg lyötiin itse. + +Sanan-lasku sanoo, ett'ei onnettomuus tule yksin, ja niin kävi +meillekin. Kaarlella oli tähän saakka ollut sellainen onni kaikissa +kahakoissa ja tappeluissa, että hän jo itsekin alkoi luulla olevansa +lumotun kuulia ja lyömisiä vastaan. Pultavassa hänen piti pääsemän +siitä luulosta ja vielä monesta muusta. Sillä koska vahingot kerran +alkoivat, niin tulivat ne ilman loppua ja määrää. + +Eräässä kahakassa sai Kaarle kuulan vasempaan jalkaansa. Ei voitu +huomata mitään hänessä, hän istui useampia tunteja vielä hevoisen +seljässä ja johti tappelua. Eräs palvelija havaitsi viimein koko hänen +saappaansa olevan veressä ja toi lääkärin. Silloin oli haava jo ärtynyt +ja tuska oli niin ankara, että kuninkaan täytyi astua alas hevoisen +seljästä. Haavoitettu jalka tutkittiin ja julistettiin, että ainoa +pelastus olisi jalan poikki-sahaamisessa. Kuningas ei myöntynyt siihen +ensinkään, vaan riiteli lääkärin kanssa siksi, että minulle johtui +mieleeni ajatus, että ehkä meidän rykmentin-haavurilla Reuman'illa +olisi toinen ajatus asiasta. Nopeasti noudin minä hänen, ja suureksi +onneksi. Reuman sanoi toivovansa jalan paranevan ilman sen +poikki-sahaamista, jos siihen leikattaisiin joita-kuita syviä +leikkauksia, haavoja. Se tuuma antoi vettä Kaarlen myllylle. Hän +tarttui molemmin käsin sääreensä, puri hampaansa yhteen ja sanoi: +"No leikatkaa nyt sitten, elkäätkä peljätkö!" + +"Niin tehtiin ja hän katseli rauhallisesti leikkaamista, ilman mitään +tuskan merkkiä kasvoillansa. Tätä tehdessä tuotiin hänelle sana, että +Tsaari oli tulossa koko armeijansa kanssa. Vielä senkin kuultuaan +osoitti hän tavallisen maltillisuutensa. 'Hyvä on,' sanoi hän, +'sentähden pitää kaikki valmistettamaan huomista tappelua varten.' +Siinä oli kaikki, mitä hän vastasi tälle uutiselle." + +Tässä tuli äkkinäinen keskeytys vanhan vältvääpelin kertomukselle. Hän +hyppäsi ylös istuimeltansa, aukaisi vahti-huoneen pienen akkunan ja +pisti päänsä ulos huolimatta sateesta, joka hänen harmaita haiveniansa +kasteli ja tuulesta, joka niitä repeli. + +"Mitä siellä nyt on?" huusi Uolevi Sparre ja kiirehti yhdessä Elfdal'in +ja Rönne'n kanssa akkunan luokse. + +"Ettekö kuulleet? Laukaus, ja nyt taas toinen!" vastasi vanhus, ja +samassa kuului ilmassa pieni, keskeytetty ja kumea paukaus. + +"Kyllä, Herra Jumala!" huusi Elfdal. "Ja tuolla näen minä taas +väläyksen, -- kohta kuuluu kolmas laukaus." + +"Siellä on laiva vaarassa, ajautumassa Dal'in kallioille!" sanoi +vältvääpeli. "Mutta ehkä se vielä voipi pelastua, jos vain viipymättä +lähetetään luotsi Marstrand'ista, sillä se on vielä kaukana karista. +Uolevi, joudu pian isäsi, överstin luokse. Hän laittaa kyllä kohta +luotsi-veneen vesille; ja jos ilma vähän pitää väliä, niin pian pääsee +vene perille. Mutta juosta sinun pitää, ikäänkuin olisi sulla siivet +koivissa." + +Uolevi kaappasi kohta sota-lakkinsa ja Elfdal ja Rönne tekivät samoin, +joutumatta ottamaan edes päällys-vaatteitansa. + +"Elfdal saa mennä mukana," sanoi vältvääpeli kiireesti ja +käskeväisesti, "mutta Rönne jääpi tänne! Minä ehkä tarvitsen häntä, ja +kahdessa sanan-saattajassa Marstrand'iin on kyllä." + +Nöyrästi palasi nuorukainen vahti-huoneesen takaisin, ja toiset +menivät kuin tuulen-vihuri kaupunkiin. "Kyllä he joutuvat parahiksi" +sanoi vanha vältvääpeli. "Jos översti on nyt vain pitänyt huolta +luotsi-veneistä, niin emme tarvitse peljätä vaarassa olevan laivan +hukkuvan. Kaiken-mokomin emme mekään tahdo laimin-lyödä mitään, joka +voipi olla heidän pelastukseksensa. Ripeästi, ystäväni, auttamaan minua +valkeata kohentamaan!" + +He menivät tornin-lyhtyyn ja laittoivat hiilet täyteen liekkiin, Sillä +ajalla kun he innokkaasti toimivat tässä, näytti ilma olevan juuri +paranemaan päin. Sade lakkasi, pilvet hajaantuivat ja kokoontuivat +pienempiin ryhmiin; tähdet pilkistelivät esiin siellä, täällä pilvien +välistä, ja jopa viimein kuukin loi kirkkaan, lempeän valonsa +raivoisalle, rauhattomalle merelle. Muutamaksi minuutiksi kirkastui +ilma niin, että taidettiin jotenkin selvästi eroittaa suuri laiva, joka +oli käärinyt purjeensa kokoon ja taisteli vihaisia laineita vastaan. + +"Tuolla se on!" huudahti vanha vältvääpeli ja osoitti kädellään +merelle. "Etkö sinäkin sitä näe? Taivas! Se taistelee jalosti, ja jos +se voi kestää vielä vain kymmenen minuuttia, sillä että luotsi-vene +kerkeääpi perille, niin -- -- --" + +"Hohoi vältvääpeli! Kas, tuolla pistäytyy jo vene esiin kallioiden +takana!" keskeytti nuorukainen häntä. "Ja tuolla tulee toinen! He ovat +vetäneet purjeet ylös ja kiitävät kuin kalalokit eteen-päin." + +"Missä, missä?" kysyi vältvääpeli innokkaasti. "Kuka sellaisia +pähkinän-kuoria voi nähdä niin heikossa kuun-valossa! Nuoret silmät +voivat sen tehdä. -- Kas, niin: tuolla ne ovatkin! Minä näin niiden +kiitävän juuri valoisan paikan yli, minkä kuu tekee merellä pilvien +välistä. Onneksi! Nyt ei ole mitään vaaraa enään, luulen ma. Heillä on +valo-torni ja kuu, ja olisihan se koko huono luotsi, joka ei sellaisten +auttajain avulla voisi välttää kallioita ja osata satamaan. Mutta nyt +en minä näe venettä enään. Mihinkä se joutui, Rönne?" + +"On juuri laivan kupeella," vastasi Rönne, joka ei sekuntiakaan ollut +laskenut venettä silmistänsä. "Vielä minuutti ja he ovat pääsneet +laivalle!" + +"Sittepä saamme kohta nähdä, miten luotsit johtavat laivaa," sanoi +vältvääpeli ja tähysti laineilla lelluvaa laivaa. Pahaksi onneksi kätki +juuri samassa musta pilvi kuun ja peitti näkö-alan merellä. Mutta +kovasti riehuva tuuli karkoitti pilven pian pois, ja jonkun minuutin +perästä oli näkö-ala taas vapaa. Vanha vältvääpeli huudahti +sydämellisellä riemulla. + +"Kas tuolla! Se on tapahtunut!" sanoi hän. "He ovat jo kallion-kielen +ohitse ja ovat vähemmässä, kuin neljäs-osa tunnissa turvallisesti +ankkurissa. Se oli, Jumal'auta apu hädässä! Ell'ei översti Sparre olisi +lähettänyt teitä tänne tyköni, niin olisimme luultavasti saaneet +valittaa parin sadan ihmishengen hukkumista; sillä tuolla alhaalla +voidaan kuulla kyllä laukaus, vaan ei nähdä väläystä, eikä niin-muodoin +tietää, missä hädässä oleva laiva oikeastaan on. Niin, hän on kelpo +mies, översti! Joku muu mies ei olisi ehkä pitänyt huolta, pitää +veneitä varulla, ja niin olisi apu tullut myöhään. Pojat taisivat +juosta aikalailla! Minä luulen, että he tarvitsivat tuskin viittä +minuuttia, tullaksensa kaupunkiin. No, niin! He ovat oikeoita +ruotsalaisia, rohkeoita ja aina auttamaan valmiita. Heistä täytyy +pitää, heistä kelpo-pojista! -- Mutta katsoppas tuonne, Rönne! Laiva +kääntyy, -- heittää ankkurin mereen, -- laiva seisoo hiljaa, -- he ovat +pelastetut, ja kohta tullenevat nuoret toverimme takaisin." + +Todellakin seisoi laiva, joka muutamia minuuttia sitten oli vaarassa +ajautua tuolle paha-maineiselle Dal'in kalliolle; niin laiva seisoi nyt +rauhallisesti ankkurissa, ja vältvääpeli palasi siis nuoren toverinsa +kanssa jälleen vahti-honeesen. Ensin tarkasti hän terävästi vielä +merta, nähdäksensä, vieläkö sillä kerralla oli joku muu laiva vaarassa +myrskyssä. + +"Minä luulen," sanoi hän vallan tyytyväisenä, "ett'emme enään +tänä-pänä tarvitse peljätä mitään vaaraa. Myrsky-ilma näyttää purkaneen +raivonsa loppuun, ja paitsi sitä kirkastuu jo taivaskin vähitellen +niin, että puolen tunnin matkalle voi jo eroittaa rannat. Ja niin +muodoin en minä tarvitse sinua enään, Rönne. Jos tahdot mennä +tovereitasi vastaan, niin ei mikään sitä estä. Yö kuluupi jo kyllä +rauhallisesti; siitä olen varma. Siis mene Herran rauhaan, jos olet +uupunut." + +"En vähääkään, vältvääpeli," sanoi nuorukainen. "Vaikka en olisi +määrättykään tänne, niin tahtoisin sittenkin jäädä tänne; sillä ei +auta mikään, vältvääpeli, vaan teidän täytyy lopettaa kertomuksenne +Kaarle-kuninkaasta. Eikä kellokaan ole muuta kuin 10:n. Yö on vielä +pitkä." + +"Ahah, vai kertomus sinua täällä pitääkin," sanoi vanha vältvääpeli +naureskellen. "No, sinä saat sen kuulla ja toverisi myöskin, jos he +tulevat enään tänne. Mutta minä luulen, että he ovat olleet niin +varovaisia, että ovat jääneet Marstrand'iin." + +"Ei maarkaan, niin tyhmiä eivät he olleet!" huusi Uolevin iloinen ääni +samassa, ja kohta astui hän sisään Elfdal'in ja erään vieraan kanssa. +"Täällä me olemme taas, vanha ystävä! Vähän tosin märkiä, mutta iloisia +ja reippaita olemme yhä vain, ja vähäinen märkyys kyllä pian kuivuu. +Isäni käski minun sanomaan teille terveisiä ja kiitoksia. Te olette +hyvin pitäneet varanne, sanoi hän, ja lähettänyt minut ja Elfdal'in +parhaalla ajalla. Jos se olisi tapahtunut joita-kuita minuuttia +myöhemmin, niin olisi laiva ollut hukassa. Isäni aikoo pitää huolta +siitä, että valppautenne esitetään hallitukselle oikeassa arvossansa. +Totisesti, vältvääpeli, oli laiva joutumaisillaan Dal'in kalliolle. +Luotsit tulivat juuri parahiksi, kuin vallesmanni viina-pannulle." + +"Olemme sen kyllä nähneet täältä ylhäältä," vastasi vanhus. "Se on paha +paikka, ell'ei vain tarkoin tunne kulku-väylää. Mutta mikä laiva se +oikeastaan oli, Uolevi? Suurelta ja komealta rakennukselta se vain +näytti." + +"Kyllä, kyllä" vastasi Uolevi; "paras ruotsalaisista rekatti-laivoista, +kuin on koskaan laineita vakoillut: 'Torstenson' kuudella-kymmenellä +kanuunalla. Tässä on samasta laivasta matkustaja, joka haluaapi +myöskin saada kuulla teidän vanhoja kertomuksianne. Elkää siitä +pahastuko, vältvääpeli! Kun tämä herra kuuli, että me tahdoimme palata +valo-torniin, niin pyysi hän saada tulla mukana, ja niin olemme me siis +nyt tässä." + +Vältvääpeli heitti lyhyen katseen vieraasen, mutta tämä lyhyt katse oli +kylliksi hänelle, tuntea vieraassa arvokkaan ja suuren miehen. Vieras +näytti erittäin nuorelta, ja hänen kasvoissansa kuvastuivat lempeys ja +ystävyys. Vanha vältvääpeli tervehti häntä sen tähden ystävällisellä +kohteliaisuudella ja pyysi häntä istumaan pieneen vahti-huoneesensa. + +"Pitäkää hyvänänne se, mitä voin tarjota teille, armollinen herra," +sanoi hän. "Paljon ei se tosin ole: vain lämmin huone ja vähän +kertomuksia vanhoista ajoista." + +"Sitä juuri etsinkin," vastasi vieras. "Näiltä nuorilta ystäviltämme +kuulin, että olette ollut sankari-kuninkaamme ase-toveri, ja nyt koska +en olisi voinut nukkua tänä yönä, niin pyysin heitä ottamaan minua +kanssansa. Olen oikein iloinen, jos jatkatte vain kertomustanne, +huolimatta minua ujostella. Minä myöskin olen nähnyt kuninkaan vähää +ennen tuota onnetonta laukausta Fredrikshall'in luona." + +"Tekö, herra?" sanoi vanha vältvääpeli ihmetellen. "Mutta hyvin nuori +te mahdoitte silloin olla." + +"Kyllä! Minä seurasin isääni, joka oli upsierina kuninkaan +palveluksessa, ja tahtoi opettaa minua jo nuorena sota-menoihin." + +"Sitten minä ymmärrän," sanoi vältvääpeli. "Olemmepa niin-muodoin +puolittain sota-toverit, sillä minä olin myöskin Fredrikshall'in luona +ja näillä minun käsi-varsillani autoin minä kantamaan kuningasta +jälleen telttiinsä. Vielä kerran: terve-tullut!" + +Hän ojensi kätensä vieraalle, joka puristi sitä innolla. Sen jälkeen +vaatei Uolevi vältvääpeliä jatkamaan kertomustansa. + +"Sitten. sitten," vastasi vanhus; "jahka ensin juomme kupillisen teetä, +joka ei suinkaan liene vastahakoista vieraalle, eikä teillekään; sillä +te olette läpi-märkiä sateesta ja meri-vedestä. Pian, Uolevi, nyt +auttamaan minua!" + +Vanhuksen esitys otettiin äänettömyydellä vastaan ja pian höyrysi +tee pöydällä, ja näytti maistuvan huoneessa olijoille erittäin +hyvältä. Sillä aikaa kun he joivat lämmintä, elähdyttävää juomaa, +kertoi vältvääpeli lyhykäisyydessä sen, mitä hän oli kertonut jo +nuorukaisille, ja alkoi sitten, pantuansa tee-kapineet pois, uudelleen +punomaan keskeytyneen kertomuksensa säikeitä menneistä ajoista. + +"Me olimme siis Pultavan edustalla," alkoi hän. Samalla kuin Kaarle +antoi leikata ja sitoa haavoitettua jalkaansa, teki hän ohjelman +seuraavan päivän tappelulle. Vielä samana iltana antoi hän tarpeelliset +käskyt ja pani sen jälkeen rauhallisesti levolle, juuri kuin ei mitään +erinomaisempaa huolta olisi ollut. Mutta päivän valjetessa oli hän taas +vilpas ja pani meidät marssimaan. Rohkeutta ei meiltä tosin puuttunut, +mutta voiton toivo ja varmuus olivat pois, sillä voimat olivat peräti +eri suuret. Tsaari seisoi vastassamme 65,000 suuruisen mies-lauman ja +132 kanuunan kanssa. Meillä oli, paitsi vähäistä mieslukuamme, neljä +rauta-kanuunaa; ja sitten piti Kaarlen, välttääksensä päästämästä +venäläisiä takaa-päin käymästä kimppuun, jättää vahva vartio-väki +Pultavan linnan edustalle ja 4,000 miestä kuormain vartioimiseen. + +Emme olleet oikein hyvillämme. Niin lavealle, kuin silmä kantoi, vilisi +keto venäläisistä. Kuitenkin valmistausimme me joko voittamaan tahi +kuolemaan. Meidän kenraalimme ratsastivat pitkin rivejämme, kiihoittaen +miehiä rohkeuteen, muistuttaen Narvasta, jossa me kahdeksan tuhatta +ruotsalaista olimme voittaneet kahdeksankymmentä tuhatta venäläistä. +Kaarle itse, pistuoli kädessä, antoi kantaa itseään käsi-paareilla, +sillä haavoitetulla jalallansa ei hän voinut ratsastaa, ja hän tahtoi +kuitenkin itse johtaa taisteloa. Nyt aljettiin. Meidän ratsuväkemme +teki kenraali Schlippenback'in johdolla alun ja syöksyi sellaisella +väkivallalla venäläisten ratsu-miesten päälle, että ne hajosivat, kuin +akanat ilmaan. Me huusimme jo "voitto" ja luulimme tappelun +voittaneemme, ja se olisi niin, Jumal'auta, ollutkin, ell'ei kenraali +Creutz olisi tehnyt "pukkia." Hänen piti ahdistaman pakolaisia +sivusta-päin viidellä tuhannella ratsumiehellä, mutta hän meni väärään, +eikä arvannut oikeata aikaa. Sillä ajalla kokosi Tsaari hajoitetun +ratsu-joukkonsa ja rupesi vuorostaan ahdistamaan ruotsalaisia. +Ruotsalaiset eivät voineetkaan pitää paikkaansa, vaan väistyivät, jossa +tilassa Schlippenback itse joutui vangiksi. Sen jälkeen täytyi meidän +jalka-väkemme marssia venäläisten tuli-kitoja vastaan. Mutta meitä +otettiin vastaan rae-hauleilla, jotka lakaisivat kokonaisia rivejä +maahan meiltä, ja saattoivat meidät ajattelemaan, että olimme matkalla +helvettiin. Meidän täytyi peräytyä. Toinen onnettomuus seurasi toista. +Menschikov tunkeutui vahvalla joukolla meidän ja linnan välille ja +eroitti meidät linnaa piirittävästä armeijastamme ja kuormastostamme. +Kaikki joutui venäläisten käsiin. Kuningas teki paraimman kykynsä +mukaan ja oli jokajalla saapuvilla, missä vaara oli isoin; mutta ei +hän voinut tehdä itseänsä kahden- eikä neljän-kertaiseksi. Hänen +kantajansa ammuttiin, ja kohta mursivat kuulat koko paarit, mutta hän +ei ollut siitä tietävinänsäkään, vaan istui toiseen samanlaiseen ja +kiirehti taas tappelun hyörinään. Mutta ei mikään rohkeus voinut kestää +yli-voimaa vastaan: koko ruotsalainen armeija otti pakonsa ja +hajaantui. Kuningas ei tahtonut paeta, mutta me istutimme hänen +väkisellä hevoisen selkään, kokosimme ympärillemme noin viisi sataa +ratsu-miestä ja laskimme täyttä laukkaa useain venäläisten rykmenttien +läpitse ja pakenimme niin. Vieläpä pa'ossa tapahtui kuninkaalle +onnettomuus. Häneltä ammuttiin hevoinen. Hänelle annettiin toinen +hevoinen ja vietiin mukana eteen-päin. Viimein tapasimme me kreivi +Meyerfeldt'in vaunut, ja koska kuninkaan haavoitettu jalka oli kovissa +kivuissa, niin istutimme me hänen niihin ja veimme hänen pois +taistelusta. + +"Menkäämme turkkilaisten tykö!" sanoi hän. "Tappelun olemme +kadottaneet!" + +Ja kadotettu se olikin, ja koko ruotsalainen armeija. Se oli onneton +päivä! Kenraali Lewenhaupt oli koonnut pakenevan armeijamme hajoitetut +jäännökset, mutta täytyi antautua väkinensä ruhtinas Menschikov'ille +vangiksi. Koko ruotsalaisesta sota-voimasta ei jäänyt mitään jäljille +sinä onnettomana päivänä, joka oli 28. kesäkuuta vuonna 1709. + +Nyt siirrymme niin pian, kuin suinkin mahdollista tämän surkean seikan +sivuitse, sillä ajatus ei viihdy mielellään sellaisissa surullisissa +tapauksissa. Mitä minuun itseeni tulee, niin sain minäkin silloin aika +kolahduksen taka-raivooni, mutta ei se kuitenkaan estänyt minua +seuraamasta kuningasta, joka nyt, paitsi sisällistä tuskaa, jota hän +tunsi, tietäen itsensä voitetuksi, kärsei kovaa haava-kuumetta myöskin, +ja tarvitsi todellakin mitä suurinta huolen-pitoa ja hoitoa. Ah, se oli +onneton pako! Polttavimmassa kesä-helteessä täytyi meidän paeta +autioiden hiekka-korpien kautta, jossa meiltä puuttui ruoka-varat, +jopa usein vesikin. Vasta viiden vaikean päivän perästä saavuimme me +Bug-virran rannalle, ja aina yhä hääreivät venäläiset hännässämme. +Turkin rajalla odotti meitä uusi hätä. Turkkilaiset eivät tahtoneet +viedä niin paljon ihmisiä yli virran ilman Dezakov'in paschan lupaa, ja +tämä taas vakuutti, että hänen täytyi kysyä ensin hallitus-neuvokselta +Bender'issä lupaa. Paljon kului aikaa tämän pitkän edes-takaisin +kulkevan virallisen neuvottelemisen kautta. Venäläiset karkasivat +kimppuumme, ottivat vieläkin osan pienestä joukostamme vangiksi ja +hätyyttivät meitä niin ankarasti, että me vain suurella tuskalla +taisimme pelastaa itsemme turkkilaiselle alueelle. + +Niin olimme me nyt turkkilaisessa turvassa! Niin pitkälle oli nyt menty +meidän suuren ja peljättävän kuninkaamme kanssa! Hän, ennen voittaja +kaikissa tappeluissa; hän, joka oli viralta eroittanut Puolan kuninkaan +ja aikonut samoin tehdä Venäjän Tsaarillekin; hän, joka oli laatinut +lakia Romalaiselle keisarille ja saattanut kaikki Euroopan hallitsijat +vapisemaan edessänsä, -- hän etsei nyt armo-leipää pakanoilta! + +En tiedä, tokko kuningas katui sitä jäykkää itse-pintaisuuttaan, joka +hänet oli saattanut tähän kurjaan tilaan; puhuvan en hänen siitä +kuitenkaan koskaan kuullut; en valitusta, enkä katumista kuullut +koskaan hänen huuliltansa. Miestensä saapuvilla osoitti hän itsensä +yhtä rauhalliseksi ja huolimattomaksi, kuin seisoisi hän vieläkin +voittamattomana urhoollisen armeijansa etu-kynnessä. Mutta kuitenkin +luulen minä hänen sentään murhehtineen sitä, että hän ei ollut +seurannut hyviä neuvoja. Monta kertaa, kun hän luuli olevansa +yksinänsä, vaipui hän syviin mietteisiin, ja silloin istui hän otsa +rypistyksissä, huulet yhteen nipistettyinä ja katse synkeänä; josta +tilasta hän heräsi ikään-kuin häjystä unesta, koska häntä satuttiin +häiritsemään. Sellaisina hetkinä mahtoi hän miettiä, miten kokonansa +toisin hänen asiansa nyt olisivat, jos hän sen siaan, että hän seurasi +omaa itse-pintaisuuttansa ja korkeoita aikeitansa, olisi suostunut +Tsaarin rauhan-ehtoihin ja tyytynyt siihen kunniaan, joka ennen +Pultavan tappelua loisti hänen otsallansa, ja joka ei tosiaankaan +tarvinnut suurempaa loistoa. Mutta, kuten sanottu, sellaisia ajatuksia +ei hän ilmoittanut, vaan osoitti aina rauhallisen ulko-nä'ön, juuri +kuin ei mikään onnettomuus olisi voinut liikuttaa hänen teräksistä +sydäntänsä. + +Muutoin täytyy minun tunnustaa, että turkkilaiset ottivat meitä vastaan +niin oivallisesti, että tuskin mikään muu kansa olisi sitä tehnyt +meille siinä tilassa, jossa me olimme. Kohta kun hallitus-neuvos +Bender'issä sai kuulla Kaarlen tulosta, niin lähetti hän kuningasta +tervehtimään ja toivottamaan onnea hänen tulollensa, vakuuttain, että +kaikki, mitä hän tarvitseisi, olisi hänen palvelukseksensa. Meidän +marssiessamme Bender'iin ei Kaarlea otettu vastaan, kuin voitettua, +vaan niinkuin voittajaa kuningasta; koko turkkilainen linna-väki +marssei kunnia-vartijoina, kanuunoilla ammuttiin ja kuninkaalle +annettiin paras asunto koko kaupungissa. Hän kielsi kuitenkin sitä +ottaa vastaan, ja kiitteli kaikesta siitä hyvästä, jota hänelle +osoitettiin. Sen siaan pyysi hän, että pystytettäisiin linnan viereen +hänelle ja hänen seuraajillensa telttoja. Tämänkin toivon täyttivät +turkkilaiset, vaikka Kaarlen seura oli jo aikaa myöten kasvanut 1800 +henkeen; ja niin majailimme me vapaassa ilmassa teltoissa ja olimme +kuin tattarilaiset. Puutetta ei meillä ollut mistään, sillä paitsi +monellaisia ruoka-varoja, lähetti sultaani, turkkilaisten keisari, +meille joka päivä 500 riksiä rahaakin. Olisimme siis voineet elää +kaikellaisessa ilossa ja ylöllisyydessä, ell'emme vain olisi kaivanneet +kotoamme ja ymmärtäneet itseämme pakolaisiksi ja puolittain vangeiksi. + +Mitä me muut tästä ajattelimme, niin kuningas ei siitä näyttänyt +vähääkään huolivan. Hänellä oli jo uusia tärkeitä ajatuksia +aivoissansa, eikä ollut hän millään muodolla jättänyt vehkeitänsä +Venäjätä vastaan. Hän anoi turkkilaista armeijaa sultaanilta, sillä +uudestaan käydäksensä Tsaarin kimppuun. Siinä tarkoituksessa lähetti +hän kreivi Poniatovskin Konstantinopel'iin käskyllä, koettaa kaikki +mitä suinkin olisi mahdollista ja panna "kaikki koukut liikkeelle," +saattaaksensa turkkilaisia sotaan Venäjätä vastaan. Kreivi Poniatovski +oli viekas mies ja kuninkaalle erittäin uskollinen. Kavalan +juutalais-vaimon kautta pääsi hän sultanin äidin ystävyyteen ja antoi +saman juutalais-naisen kertoa sellaisia ihmeitä Kaarlen urhoudesta ja +verrattomasta miehuudesta, että sultanin äiti pian peräti suostui +kuninkaan tuumiin. Hän ahdisti poikaansa, sultania, suostumaan +ruotsalaisten ehdoituksiin ja jopa sanoi innossansa: "koska kuitenkin +sinä autat leijonatani Kaarlea kurittamaan Venäjän sutta?" + +Kaikki tämä oli hyvä, mutta viikkoja ja kuukausia kului, emmekä tulleet +paikastamme mihinkään. Kaarle olisi hyvin voinut palata koti-maahansa +ranskalaisella laivalla, jonka Ranskan lähettiläs tarjosi hänelle, ja +se olisikin ollut järjellisintä, mutta hän oli nyt kerran päättänyt +rauta-kallossansa, turkkilaisen armeijan avulla syöstä Tsaarin alas +valta-istuimeltansa. Paitsi sitä mahtoi häntä ehkä hävettää, palata +kotihinsa pakolaisena. Lyhykäisesti: hän jäi sinne, missä hän oli, ja +järjesti taloutensa täydelliseen kuntoon. Meidän leirimme muodostui +vähitellen pienoiseksi kaupungiksi, sillä upsierit ja sotamiehet +alkoivat vähitellen rakentaa huoneita sekä oman mukavuutensa, että +hauskuutensa tähden, koska ei meillä ollut juuri paljon muutakaan +tekemistä. + +Kuitenkaan ei tätä rauhallisuutta kestänyt enemmän aikaa, kuin minkä +kuningas tarvitsi hänen haavoitetun jalkansa säästämiseksi. Kohta +kun hän taisi istua hevoisen seljässä, alkoi meidän rauhaton +sotilas-elämämme. Ennen auringon nousua oli hän valmis, ratsasti kolme, +neljä hevoista päivässä uuvuksiin ja äkseerautti meitä niin, että hiki +hatusta tippui. Sitä tehdessään oli hän aina hyvällä päällä, sillä +häneltä ei puuttunut mitään, ja aina ajatteli hän vain suuria tuumiansa +ja aikeitansa. Eikä puuttunut häneltä rahojakaan, vaikka olisi elänyt +komeammastikin, kuin hän teki. Turkin hallitus antoi rahoja suurin +määrin. Ranskan lähettiläs ja Konstantinopel'in kauppiaat antoivat +velaksi, mitä vain tahdottiin. Mutta suuret summat, joita kuningas sai, +katosivat kuitenkin, kuin tina tuhkaan hänen käsistänsä. Tosin, jos hän +tahtoi kiihoittaa turkkilaisia venäläisiä vastaan, ei hänen +auttanutkaan nipisteleminen penniä; turkkilaisia paschoja ja +erittäinkin sultaanin suuri-visiiriä lahjoissa tarvittiin kyllä rahoja, +jos heidän piti auttaman häntä hänen aikeissansa. Täysin kourin jakeli +hän siis heille rahoja, niin että tuskin rahat olivat hänelle tulleet, +niin olivat ne jo pois. Parooni Grothusen oli hänen rahan-vartijansa, +ja tämä mies ajatteli ja teki raha-asioissa aivan kuin herransakin. +Eräänä päivänä esitti parooni kuninkaalle 60,000 riksin rätingin näillä +sanoilla vain: "18,000 jaetut ruotsalaisten ja janitscharien -- +turkkilaisten henkivartijain -- kesken; loppu käytetty muihin +tarpeisiin." -- "No, se on minun mieleeni!" sanoi Kaarle. "Aina kun +Müller tekee jonkun rätingin, niin täytyy minun lukea kokonaisia pitkiä +sivuja parin tuhannen riksin tähden. Grothusen'in lasku-tapa miellyttää +minua." + +"Mutta, Teidän Majesteettinne!" sanoin minä, sillä minä kuulin nämät +hänen sanansa, koska satuin olemaan juuri kuninkaan teltissä, ja minua +suututti, että niin kevytmielisesti meneteltiin rahojen kanssa. +"Jumalan tähden, Teidän Majesteettinne, jos te annatte parooni +Grothusen jatkaa sillä tavalla, niin joudumme me kaikki pian +kerjäläis-sauvaan." + +"Et sinä sitä ymmärrä, Roos," vastasi kuningas ja nauroi. "Minä annan +rahani vain niille, jotka ymmärtämät rahoja käyttää." + +"Niin, Teidän Majesteettinne, kaikki mitä viskataan akkunasta ulos, on +myöskin käytettyä," sanoin minä. "Säilyyhän siinä vaiva, katsella +mihinkä se joutuu, kun se viskataan niin akkunasta." + +Kuningas nauroi taaskin ja sanoi lyhykäisesti, vielä hyvällä päällä: +"mene matkoihisi! Elä huoli asioista, jotka eivät sinulle kuulu!" + +"Mitenkä niin, Teidän Majesteettinne?" kysyin minä. "Kun ei teillä ole +enään ollenkaan rahoja taskuissanne, niin kuuluu se meille kaikille ja +minulle myöskin!" + +"Niin pitkälle ei se mene, Roos," vastasi hän totisempana. "Ja onhan +rahat vain jonkun tarkoituksen välikappaleena, ja jos joku tarkoitus +tahdotaan saavuttaa, niin ei silloin käy säästeleminen välikappaletta. +Ymmärrätkös nyt? Ja nyt eteenpäin vain, mars!" + +Siihen loppui meidän keskustelumme ja rahan-tuhlaus kävi kuten +ennenkin. Ja monesti kävi niinkin, ett'ei Kaarlella ollut rahan +kuvaakaan, vaikka olisi kuinka käännellyt lakkareitansa. + +Kuitenkaan emme yleisesti huonosti eläneet leirissämme, eikä meiltä +puuttunut vieraitakaan. Uteliaisuus kokosi tuhansittain vieraita +Konstantinopel'ista luoksemme, katselemaan kuningasta ja eloamme. +Kuningasta ihmettelivät he kuin jotain kummitusta, ja kun ei hän +tapansa mukaan juonut viiniä, vaan piti joka päivä kaksi kertaa +julkisen Jumalan-palveluksen, niin huudahtivat he: "Allah il allah, hän +on täysi muhamettilainen!" + +Me toivoimme kuitenkin, että turkkilaiset tarttuisivat +käyrä-kalpoihinsa ja lähtisivät venäläisiä vastaan; mutta he eivät +olleet siitä tietävinänsäkään. Kreivi Poniatovski oli tosin kerran +ajanut asian niin pitkälle, että suuri-visiiri antoi hänelle tuhannen +tukaattia ja sanoi: "toisen käteni ojennan minä teidän kuninkaallenne +ja toisella tartun minä miekkaani, ja sillä tavalla johdatan minä häntä +200,000 turkkilaisen etu-päässä Moskovaan." -- Mutta paljaisiin +sanoihin se jäi. Onnettomuus oli siinä, että suuri-visiiri otti niin +mielellään lahjoja. Tsaari Pietari lahjoitti lähettiläänsä Tolstoy'n +kautta hauelle suuren summan rahaa, ja siitä hetkestä saakka ei ollut +enään ajattelemistakaan matkata Moskovata vastaan. Nyt oli Venäjän +lähettiläs herrana ja jopa vaatei jättämään itselleen Mazeppaa'kin, +joka myös oli paennut Turkkiin. Ja melkeimpä olisi se tainnut +tapahtuakin, että vanha, kahdeksankymmenen vuotias ukko olisi jätetty +hänelle; mutta kuolema pelasti vanhuksen toki oikeaan aikaan. +Vieläpä lausuivat venäläiset julkisesti, että meidän kuninkaamme oli +vain oikeastaan valtion-vanki, ja että turkkilaiset olivat hänen +vangin- eikä kunnia-vartijoitansa. Hyvin voipi kyllä arvata, miten +sellainen hävittömyys suututti kuningasta ja meitä kaikkia muitakin. +Mutta mitäs me sille voimme? Tolstoy puhui totta. Kuningas olisi kyllä +itse mielellänsä matkustanut Konstantinopel'iin, keskustellaksensa itse +personallisesti sultaanin kanssa, mutta _ei saanut_, ei suvaittu sitä. + +Meitä nöyryytettiin syvimpään pohjukkaan saakka. Ennen niin +mahtavan Kaarlen piti nöyrtyä siihen saakka, että hänen täytyi +lähettää rukous-kirjeitä. Varmana siitä, ett'ei sultaani tietänyt +suuren-visiirinsä Chourluli Ali'n lahjomuksista, antoi Kaarle +Poniatovski'n ilmoittaa sen sultaanille. Se ei suinkaan tapahtunut +sillä tavalla, kuin meidän kuningastemme luona, joiden luokse taidetaan +mennä vapaasti ja valittaa vaivojansa, -- ei, vaan Turkissa pitää +kaikki käydä suuren-visiirin välittämisellä. Mutta Poniatovski keksei +kuitenkin keinon. Hän kirjoitti herransa nimessä kirjeen, jossa hän +katkerasti soimasi suurta-visiiriä. Kun sultaani meni templiin, niin +rohkeni eräs kreikkalainen, suuresta maksosta, tunkeutua vartijain +läpitse ja jättää anomuksen, -- sillä anomus se kuitenkin oli -- itse +sultaanille. Mutta mitä se auttoi! Tyydyttävän vastauksen verosta +lähetti sultaani kuninkaalle viisi-kolmatta oivallista arapialaista +hevoista, joista yksi oli komeasti satuloittuna, ja kirjeen, +joka oli tosin kohtelias, mutta niin joutava, että Kaarle repei +sen kiukustuneena kappaleiksi. Mutta vieläkin enemmän: Chourluli +ei ollut mitään tietävinänsä Kaarlen syytöksistä ja lähetti myös, +häpeämättömästi kyllä, viisi kelpo-hevoista. Kuningas piti sultaanin +hevoiset, mutta suuren-visiirin hevoset lähetti hän takaisin ja +sanoi palvelijalle: "mene ja sano herrallesi, ett'en minä ota mitään +lahjoja minun vihollisiltani!" + +Silla tavalla elimme me kaksi vuotta Turkissa, ja jopa alkoi näyttää +siltä, kuin pitäisi meidän vanhentuman siellä, sillä Kaarle oli kerran +pannut sen päähänsä, ett'ei hän lähtisi sieltä ilman turkkilaista +armeijaa. Miten asiat kävisivät kotona Ruotsissa, siitä ei hän +näyttänyt huolivan mitään. Me saimme kuitenkin säännöllisesti palkkamme +ja elatuksemme, jota ei Kaarle ollenkaan pitänyt armolahjana, kuten se +kuitenkin oli, vaan turkkilaisten velvollisuutena. + +Viimein näytti pitkän odotuksen perästä toivon tähti nousevan. Sultaani +mahtoi varmistua siitä, että suuri-visiiri oli kuitenkin lurjus. +Sentähden antoi hän tehdä hänen päätä lyhyemmäksi ja nimitti hänen +seuraajaksensa Kiuprili'n. Tämä, hurskas, rehellinen ja lahjoista +huolimaton mies, tarkoitti todella meidän parastamme ja antoi meille +mitä parhaimmat neuvot. Hän lahjoitti kuninkaalle kahdeksan sataa +kukkaroa kultaa ja neuvoi häntä ystävällisesti lähtemään kotihinsa +tällä matka-rahalla. Kaarle otti rahat mutta pysyi entisessä +päätöksessänsä: hän tahtoi saada turkkilaisen armeijan. Nyt pantiin +samaan aikaan kohta Kiuprili viralta pois ja Baltatsi Mehemed tuli +suuri-visiiriksi. Tämä huomasi kohta, että kuninkaalla oli sultaanin +hovissa hyvin mahtavia ystäviä, ja että sultaanin oma äiti oli erittäin +suosiollinen Kaarlea kohden. Tämä saattoi hänenkin osoittamaan itsensä +ruotsalaisten ystävänä, ja vihdoin kävikin se niin pitkälle, että +Kaarlen rauta-kova tahto sai Turkin todellakin julistamaan sotaa +Venäjätä vastaan. + +Hyviä syitä siihen ei puuttunut ollenkaan. Venäläiset eivät olleet +pitäneet tarkasti kunniassa Turkin rajoja, vaan tehneet pieniä maahan +hyökkäyksiä ja muuten rikkoneet sovintoa vastaan. Ensin otettiin Turkin +tavan mukaan kreivi Tolstoy, Venäjän lähettiläs ja hänen väkensä +vangeiksi, ja profetan viherjäinen lippu liehui korkean Portin (Turkin +hallituksen) katon harjalla. Sultaani antoi suurelle-visiirille kauniin +kalvan. Suuri-visiiri otti sen ja lausui: "Teidän korkeutenne tietää, +että minä nuoruudessani olen oppinut pitelemään vain kirvestä; käyttää +kalpaa ja johdattaa armeijoja en minä oikeastaan osaa. Kuitenkin tahdon +minä sen kaiken tehdä, minkä voin; mutta ell'ei sota onnistuisi, niin +muista se, oi sultaani, että en minä ole syypää sotaan!" + +Sillä tavalla koki se viekas kettu säilyttää selkä-nahkansa, jos +sattuisi huonosti käymään. Meillä ruotsalaisten leirissä riemuittiin +nyt äärettömästi, ja me olisimme mielellämme marssineet mukana +vihollista vastaan, mutta emme saaneet; saimme olla vain sivusta +katselijoina pitkän matkan takana. + +Kaikki kävi hyvin. 200,000 suuruisella mies-voimalla syöksivät +turkkilaiset Tsaaria vastaan, joka ei voinut heitä ottaa vastaan +enemmällä kuin 50,000 miehellä. Turkkilaiset piirittivät suurella +joukollansa Tsaarin ja koko hänen joukkonsa kuin hiiret satimeen. +Venäläisillä ei ollut edes ruokaakaan muuta, kuin joksikuksi päiväksi: +he näyttivät olevan todellakin tuomitut auttamattomaan perikatoon. +Kreivi Poniatovski oli turkkilaisten leirissä ja kielsi heitä +ryhtymästä mihinkään taisteloon, vaan käski tappamaan venäläiset +nälkään. Samalla lähetti hän myös sanansaattajan ilmoittamaan meidän +kuninkaallemme venäläisten kurjasta tilasta. Kaarle piti kohta varmana, +että hän nyt pääsi ijäksi-päiväksi kuitiksi viimeinkin vihamiehestänsä. + +Mutta "ihminen päättää, Jumala säätää!" Asiat kävivät vallan toisin. +Tsaari Pietari oli tosin epä-toivossa ja jopa peräti murheissaan: hän +sulkeutui telttiinsä ja kielsi kovasti ketään laskemasta luoksensa. Ja +kaikki näytti olevan hukassa, mutta Jumala esti Tsaarin peri-kadosta, +ja sen teki hän erään naisen, nimittäin Tsaarin oman puolison Katarinan +kautta. Kun kenraalit ja sota-neuvosto, -- kun itse Tsaari ja kaikki +muutkin olivat peräti neuvottcmina ja tahtoivat vain kärsivällisinä +tyytyä kovaan kohtaloonsa, niin tunkeusi hän, Katarina, vastoin kaikkia +kieltoja, Tsaarin telttiin ja rukoili häntä itkien, saada vielä koettaa +yhtä keinoa rauhan saamiseksi. Hän oli Tsaarin nimessä kirjoituttanut +kirjeen suurelle-visiirille ja pyysi nyt vain Tsaaria kirjoittamaan +nimensä kirjeen alle, koska kaikissa tapauksissa ei asiat voineet +tulla pahemmiksi, kuin ne olivat. Itkien ja rukoillen saikin hän +Tsaarin viimein kirjoittamaan nimensä alle. Sitten otti hän kaikki +rahat, kalliit kivet, helmet ja koru-kapineet, mitä hän taisi +tavata ja lähetti ne kaikki Tsaarin kirjeen kanssa yhdessä +suuren-visiirin kenraali-ajutantille, Osman'ille, jonka hän tiesi +olevan suuren-visiirin suosilaan. Pari tuntia kului; lähettilästä ei +kuulunut takaisin ja tuska tuli yhä suuremmaksi. Jopa Katarina itsekin +epäili. Päätettiin päivän koittaissa, koettaa tunkeutua ulos +piirityksestä, ja Pietari käski polttaa kaikki tavarakuormat, ett'eivät +edes ne joutuisi turkkilaisten valtaan. Vaimot venäläisten leirissä +alkoivat kovasti valittaa, sillä seuraavana päivänä odotti heitä joko +kuolema, tahi orjuus. Upsierit kehoittivat sotamiehiä panemaan henkensä +niin kalliista, kuin suinkin mahdollista, vaikka he epäilivät +pelastumisesta. Tuska ja hämmästys, Tsaarista aina alhaisimpaan mieheen +saakka vallitsi leirissä, -- kun yht'äkkiä vastoin kaikkein luuloa +murhe muuttui iloksi. Lähettiläs tuli viimein takaisin turkkilaisten +leiristä ja toi kaikkein iloksi ja riemuksi hyviä sanomia tullessansa. +Katarinan kirje ja lahjat olivat tehneet ihmeitä. Suuri-visiiri antoi +sen lohdullisen vastauksen, että hän tahtoi pitää kuusi tuntia +välirauhaa, ja käski Tsaarin lähettämään ensimäisen ministerinsä +keskustelemaan rauhan ehdoista tykönsä. + +Se mikä Tsaarista tuntui taivaan ilo-sanomalta, se luonnollisesti +tuntui meidän lähettiläästämme, kreivi Poniatovski'sta, salaman +iskulta, ja hän koetti sekä taivaan että maan kautta keskeyttää rauhan +keskusteluja. Mutta Osman, Mehemed'in kenraali-ajutantti, vastusti +häntä kaikin voimin ja hyvällä menestyksellä. Suuri-visiiri suostui +sentähden hänen neuvostansa rauhaan, sillä ei sota ollutkaan hänen +asiansa, kuten hän sen oli jo sanonut sultaanille. Suuri-visiiri luuli +kyllin tehneensä, kun hän hankkei herrallensa takaisin kaiken sen, mitä +turkkilaiset olivat kadottaneet viimeisessä sodassansa venäläisiä +vastaan. Aluksi vaatei hän tosin Tsaaria antaumaan joukkonensa ilman +mitään ehtoja, joka luonnollisesti olisi tapahtunutkin, -- mutta +vihdoin taipui hän ystävällisyyteen, koska Koranissa -- turkkilaisten +raamatussa -- oli kirjoitettuna: "elä ahdista vihollisen ahdistuksessa +olevaa armeijaa siihen määrään, että se turvaantuisi epä-toivon +miehuuteen." + +Vaikka Poniatovski koki selittää asiata ja jopa uhkailikin, niin teki +suuri-visiiri kuitenkin rauhan Tsaarin kanssa, ja Katarina riemuitsi +toimestansa, jolla hän oli pelastanut puolisonsa ja armeijansa +perikadosta. Venäläiset läksivät satimestansa soitellen ja iloiten, ja +vieläpä antoivat turkkilaiset heille ruoka-varojakin niin, että pari +tuntia rauhan-liiton allekirjoitettua oli venäläisten leirissä +ylellisyys puutteen siassa. Sillä ajalla kun nämät suhdetten vaihdokset +tapahtuivat sotatantereella, oli sanan-saattaja, jonka Poniatovski oli +lähettänyt ilmoittamaan Kaarlelle venäläisten ahdistusta, saapunut +luoksemme. Maltitonna, saadaksensa nähdä Tsaarin, jäykimmän +vihollisensa nöyryytettynä ja vankina, ei Kaarle enään saanut +ollenkaan rauhaa. Hän astui hevoisen selkään ja ajoi täyttä nelistä +sota-kentälle. Hän kiiti niin rajusti eteen-päin, että hän sen siaan, +kuin hän olisi ajanut puolen penikulman matkan väärää ja mennyt +sillasta Pruth-virran yli, ajoikin suin-päin hevoisinensa virtaan ja +totisella hengen vaaralla ui yli. Mutta jos hän olisi tiennyt kaikki +asiat, niin ei ainakaan olisi hän niin kiirettä pitänyt. Kun hän saapui +venäläisten leirille, niin tekivät venäläiset juuri parhaillansa +lähtöä. Hän ratsasti heidän lävitsensä, vähintäkään heistä huolimatta. +Niin tuli hän turkkilaisten leiriin, hyppäsi maahan hyrpävän hevoisensa +seljästä Poniatovskin teltin edessä ja sai nyt kuulla siitä +naurettavasta rauhasta, jonka Mehemed oli tehnyt Tsaarin kanssa. + +Kaarle seisoi kivettyneenä kauhusta, aivan kuin salaman satuttamana, +eikä tahtonut ollenkaan uskoa sitä, mitä Poniatovski lyhykäisyydessä +hänelle kertoi. Mutta viimein puhkeusi hänen vihansa: hän meni +suuren-visiirin luokse ja vaatei häntä kohta repimään rikki rauhan +liittoa ja ahdistamaan venäläisiä ase-voimalla. + +"Mies!" huusi hän. "Kuinka olet sinä voinut tehdä sellaisen rauhan?" + +Kaarlen rajusti raivotessa oli suuri-visiiri pysynyt täydellisesti +rauhallisena ja vastasi nyt kuiva-kiskoisesti: "se on _oma asiani_." + +"Mutta olihan sinulla koko venäläinen armeija vallassasi," huusi +kuningas. + +"Koran'issa on kirjoitettu," vastasi suuri-visiiri häiritsemättömällä +levollisuudella, "jätä vihollisesi rauhaan, koska hän pyytää sinulta +laupeutta." + +"Mutta onkos siellä kirjoitettu myöskin," sanoi kuningas yhä vihaisena, +"että sinun pitää tekemän huono rauha, koska voit määrätä hänelle +rauhan ehdot. Etkö olisi voinut viedä Tsaaria vankinasi +Konstantinopel'iin?" + +"Kyllä," vastasi suuri-visiiri, "mutta kukas olisi sitten hänen +poissa-ollessansa hallinnut valtakuntaa? Ei kelpaa se mihinkään, että +hallitsijat oleksivat pois valtakunnastansa." + +Tämän tapaavan ja itseensä koskevan nuolen kuultuansa nauroi Kaarle +katkerasti ja viskautui eräälle sohvalle, ojensi jalkansa ja katseli +suurta-visiiriä vihaisesti ja ylen-katseella. Hetken perästä nousi hän +taas hevoisen selkään ja ratsasti pois toimittamattomin asioin, +pettyneenä toivossansa ja katkeroitetulla sydämellä. + +Kun tulimme takaisin leiriimme, niin oli se kokonansa tulvan alla. +Jätimme sentähden Bender'in ja tulimme Varnitza'an. + +Jos me olimme vihaisia rauhasta, niin ei suuri-visiiri Mehemed'ikään +ollut oikein hatussansa, sillä hänellä oli paha omatunto ja pelko +siitä, että Kaarle ilmoittaisi totuuden Konstantinopel'issa. Ja +syytä hänen pelkoonsa olikin, sillä vähän ajan perästä pantiin +hän pois viralta petoksensa vuoksi ja hänen ajutanttinsa Osman +hirtettiin. Sodasta palattuansa koki hän kaikin tavoin saada meitä +Turkista pois. Saksan keisarilta pyysi hän kuninkaalle vapaata kulkua +Saksan valtakunnan lävitse; ja jopa tarjosi 8,000 turkkilaista +saatto-miehiksi, jos Kaarle mieluummin matkustaisi Puolan kautta. +Mutta Kaarle vastasi lyhykäisesti: "ett'ei hän ilman _sataa-tuhatta_ +miestä liiku paikaltakaan." Nyt sai hallitus-neuvos Bender'issä +suuri-visiiriltä käskyn, laittaa kuningas vain pois, mutta Kaarle antoi +vastauksen: "että hän kohta antaa hirttää ensimmäisen miehen, joka +tulee jossain toimessa, joka sotii hänen kunniaansa ja majesteettiansa +vastaan." + +Varmitza'ssa varustaumme me aivan kuin olisimme aikoneet jäädä sinne +ijäksemme. Kuningas itse rakennutti itsellensä avaran, vahvan +rakennuksen, ja vaikka ei hän rakastanut komeutta ja loistoa, niin +antoi hän kuitenkin turkkilaisten kiusalla, varustaa sen komeimmilla +huonekaluilla. Olipa ikään-kuin olisi hän aavistanut, että hän kerran +tarvitseisi tätä vahvaa asuntoa. Paitsi sitä rakennutti hän erityisen +kanslian ja vielä toisen isonlaisen rakennuksen lemmityllensä, parooni +Grothusen'ille. + +Kaikesta tästä taisi suuri-visiiri hyvin huimata, ett'ei hän suinkaan +aivan pian pääsisi kuitiksi vaivaloisista vieraistansa, ja hän koki +sentähden kaikilla tavoilla tehdä kuninkaan olemista vaikeaksi. +Hallitus-neuvoksen Bender'issä piti uhata Kaarlea sultaan'in korkealla +epä-suosiolla, joll'ei hän mitä pikemmin matkaisi Turkista pois. +Hallitus-neuvos oli tosin lempeä ja hyvän-luontoinen mies, mutta täytyi +kuitenkin totella, ja koetti sentähden suurimmalla mahdollisuudella +kaunistella kuninkaalle katkeraa sanomaansa. Mutta Kaarle nauroi +sanomalle ja vastasi: "Kyllä, kyllä minä lähden pois, kun vain sultaani +Ahmed ensin lupaa minulle kaksi asiata." + +"Ja ne olisivat?" kysyi hallitus-neuvos tyytyväisenä, sillä hän luuli +jo voittaneensa asiansa. + +"Ensinnäkin," sanoi Kaarle, "pitää hänen rangaista suurta-visiiriä ja +sitten antaa minulle sataa-tuhatta sotamiestä matkustaakseni Puolan +kautta." + +Hallitus-neuvos vetääntyi hämmästyneenä takaisin, eikä voinut kylliksi +ihmetellä sellaista rauta-kalloa, joka oli jo saattanut niin monta +ihmettelemään. + +Kaarle pysyi vahvana päätöksessänsä. Turkkilaisten sataa-tuhatta miestä +ei hän voinut poistaa päästänsä, ja sentähden niskoitteli hän +turkkilaisia vastaan, koska hän tunsi Koran'in ja tiesi, että se +pakoitti turkkilaisia mitä suurimpaan vieras-varaisuuteen. + +Suuri-visiiri joutui nyt erittäin vihaiseen mielen-tilaan kuningasta +vastaan. Hän otti kiini kaikki kirjeet, jotka kuningas lähetti +Konstantinopel'iin, ensinkin sen tähden, että ei kuningas voisi +valittaa hänen päällensä sultaanille, ja toiseksi, ett'ei kuningas +voisi saada mitään rahoja Stambulista. Lisäksi, joka oli vieläkin +pahempi, pidätti hän suurimman osan kuninkaalle tulevasta raha- ja +ruoka-avusta, ja uhkasipa jo pidättää sen kokonansakin, jos kuningas +niskoittelisi vieläkin. Mutta kuningas ei pitänyt lukua mistään. "Tähän +asti," sanoi hän hovi-mestarillensa, "olemme syöneet kahdessa pöydässä, +mutta huomisesta alkain pitää laitettaman neljä pöytää." Ja niin +tapahtuikin. Mutta saada tätä toimeen, täytyi lainata suuria summia +oikealta ja vasemmalta ja kaiken kaltaisilta ihmisiltä korkeata +korkoa vastaan. Moni meistä, ja minä myös, pudisti päätänsä tälle +tuhlaukselle, -- mutta mitä se auttoi? Kuningas käski ja meidän täytyi +totella. + +Sen ilon sai Kaarle kuitenkin viimein, että hän kukisti +suuren-visiirin, vastoin hänen kaikkia juoniansa. Kreivi Poniatovski'n, +lähettiläämme Konstantinopel'issa, täytyi kirjoittaa kertomus Venäjän +armeijan tilasta Pruth-virran luona, josta kertomuksesta näkyi selvästi +ja todesti, että paljon suuremman ja loistavamman rauhan olisivat +turkkilaiset taitaneet tehdä, joll'ei suuri-visiiri ollut petturi. +Tämän kertomuksen neuvotteli hän sultaan'in käsiin, ja siitä seurasi +tarkemmat tutkistelemiset. Ajutantti Osman'ilta tavattiin Katarinan +sormus ja 20,000 kappaletta, osittain saksilaista osittain venäläistä +kulta-rahaa. Se seikka päätti asian ja sekä Osman että suuri-visiiri +saivat kumpanenkin ansaitun palkan petoksestansa. Mutta sillä ei +parantunut kuninkaan eikä meidänkään tilamme. + +Mehemed'in jälkeen tuli nyt toinen, Jussus-niminen mies +suureksi-visiiriksi. Tämä antoi meille taas rehellisesti osamme ja mitä +muuta me tarvitsimme. Me rupesimme uneksimaan taas kultaisia uniamme, +sillä, sanottiin, sota oli taas puhkeamaisillansa Venäjätä vastaan. +Mutta me petyimme. Rauha vahvistettiin, ja sultaani Ahmed'ilta tuli +kirjoitus, jossa kohteliaasti, mutta vakavasti viitattiin kuninkaalle, +että hänen piti ennen talven tuloa valmistaa itsensä matkaan, +mennäksensä Puolan kautta takaisin kotihinsa. Kaikki mitä matkalla +olisi tarpeen, rahat, miehet, hevoiset ja vaunut, piti hänen saaman +Turkin hallitukselta. "Joukot" -- niin päättyi kirje -- "joiden tulee +seurata teitä, saavat ne ohjeet, kuin sopivat sellaisessa tapauksessa +meidän majesteettimme tarkoituksille." Kirje oli kirjoitettu 14 p. +Huhtikuuta v. 1712 Konstantinopel'issa ja varustettu sultaanin +oma-kätisellä alle-kirjoituksella. + +Siinä me nyt olimme! Täysi maasta-karkoitus, eikä tämä katkera nielaus +ollut edes nyt koristeltu, kuin ensi-kerralla, kauniilla lauseillakaan. +Mitä teki nyt Kaarle? Kirje ei vaikuttanut häneen mitään. Hän lähetti +sultaanille vastaukseksi, että hän aina olisi kiitollinen hänelle +osoitetusta kohteliaisuudesta, mutta ett'ei hän taitanut ymmärtää, +miten sultaani taisi ajatellakaan, lähettää häntä vihollistensa +vallassa olevan maan läpi vähäisellä partio-joukolla. Ja siihen se jäi +taas sillä kerralla. Kaarle ei yrittänytkään valmistautua matkaan, +vaikka sultaanin määräämä aika yhä läheni. + +Hallitus-neuvos Bender'issä ahdisteli kuningasta yhä kovemmin, +että hän edes viimeinkin lähtisi pois, muutoin saattaisi hänen +paikoilleen-jäämisensä saada pahan lopun. "Minä tahdon maksaa +velkani ensin," vastasi Kaarle. "Kuinka paljon tarvitsette, +Teidän Majesteettinne siihen?" kysyi hallitus-neuvos. "Tuhannen +kukkarollista," -- likemmä puolen miljoonaa kulta-rahaa -- vastasi +kuningas. + +Hallitus-neuvos kirjoitti kohta sultaanille, ja tämä -- niin pitkälle +piisasi hänen kärsivällisyytensä -- lähetti kohta tuhannen kukkaron +verosta tuhannen ja kaksi sataa, kuitenkin sillä vakaalla ehdolla, +ett'ei rahoja saisi antaa kuninkaalle ennen, kuin hän todellakin +lähtisi matkalle kotihinsa. Kuitenkin sai parooni Grothusen +hallitus-neuvoksen houkutelluksi jättämään rahat kuninkaalle ennen +hänen matkaansa, ja pian olivat rahat hävinneet kaikille ilman +suunnille. Me emme voineet siis vieläkään matkustaa, ja Kaarle vaatei +vielä tuhatta kukkarollista kultaa. Mutta se oli kuitenkin liikaa jo +turkkilaisellekin kärsivällisyydelle. Kun sultaani sai sen sanoman, +niin kutsui hän kokoon divan'insa, kuten valtio-kokousta siellä +kutsutaan, ja pitkän neuvottelemisen perästä päätettiin siinä, että +joll'ei kuningas tahtoisi hyvällä lähteä, niin pakoitettaisiin hän +väkivallalla siihen. + +"Pääni se maksaa, että vastoin sultaanin vakaata käskyä olen Teidän +Majesteetillenne antanut rahat ennen lähtöänne," sanoi hallitus-neuvos +kuninkaalle. + +"Eikö mitä," lohdutteli Kaarle häntä ja taputteli ystävällisesti hänen +olka-päitänsä; "minä puollustan sinua sinun herrasi edessä." + +"Ah'" huokasi hallitus-neuvos. "Teidän Majesteettinne ei tunne minun +herraani. Hän ei anna anteeksi rikoksia, vaan rankaisee niitä." + +Niin pahasti ei se kuitenkaan käynyt. Hallitus-neuvos pääsi ankaralla +nuhteella ja täytyi kohta, divan'in päätöksen saatuansa, mennä +kuninkaan luokse Varnitza'an ja sanoa hänelle, että nyt oli +suuren-herran -- sultaanin -- kärsimys lopussa. Kuninkaan piti nyt +viivyttelemättä lähteä pois maasta, tahi pakoitettaisiin hän siihen. + +"Tee herrasi tahto, jos voit," vastasi kuningas, "ja mene kohta pois +silmistäni!" + +Hallitus-neuvos meni murheellisena ja siitä hetkestä saakka ei meille +enään annettu ruoka-varoja; myöskin turkkilaiset kunnia-vartijat +otettiin pois. Neljä-tuhatta puolalaista ja kolme-tuhatta kasakkaa, +jotka olivat kokoontuneet kuninkaan luokse, käskettiin "kohta jättämään +kuninkaan leirin ja menemään Bender'iin turkkilaisten turvaan, +ell'eivät he tahtoneet kuolla nälkään." He jättivätkin kohta meidät ja +erkanivat meistä. Me ruotsalaiset jäimme vain uskollisesti kuninkaamme +luokse, ja hallitus-neuvos marssitutti 14,000 turkkilaista meitä +vastaan. + +Nyt olimme todellakin pahassa pulmassa, mutta ei vielä sellaisessakaan +suhteessa antanut kuninkaan rauta-kallo perään. Kun ei meillä ollut +enään ruokaa hevoisillemme, niin käski hän ampua kaksi-kymmentä +kauneinta hevoista niistä, joita sultaani oli hänelle lahjoittanut. +Niin tapahtuikin, ja tattarilaiset panivat hyvällä ma'ulla ne jalot +elävät liiviinsä. + +Senjälkeen rakensimme me rinta-varustuksia ja linnoitimme sen +kivi-rakennuksen, jossa kuningas asui. Hän oli itse avullisna työssä, +ja kaikkein, kanslerin, rahan-vartijan, kirjoittajan ja palveliain piti +tarttua työhön käsiksi. Toiset sulkivat akkunoita, toiset ovia. Kun se +oli tehty, niin istui kuningas aivan rauhallisena ja pelasi shakkia +parooni Grothusen'in kanssa. + +Mutta me muut emme olleet oikein hyvällä hatulla, sillä vastassamme +seisoi neljä-toista kanuunaa ja kaksi mörssaria, suut ammollansa. Tosin +emme peljänneet niin paljon itsemme, kuin kuninkaan tähden, ja parooni +Fabricius lankesi hänen eteensä maahan ja rukoili häntä, ett'ei hän +tarpeettomasti uhraisi henkeänsä. Tulipa jo hänen hovi-saarnaajansakin +ja otti pyhän raamatun avuksensa, estääksensä häntä antaumasta niin +suureen vaaraan. + +Mutta Kaarle kuuli kaikkea kylmä-kiskoisena. "Teidän asianne on," sanoi +hän papille, "rukoilla puolestani, vaan ei pyrkiä neuvon-antajakseni." + +Kenraalit Hård ja Doldorf osoittivat niitä arpia, joita he olivat +saaneet taistellessansa hänen vieressänsä. "Minä näen," sanoi kuningas, +"että olemme jo ennenkin taistelleet uljaasti yhdessä; tehkäämme se +vielä kerran." + +Niin pysyi hän liikuttamattomana ja meidän täytyi varustautua kovaan +taisteluun. + +Turkkilaiset marsseivat esiin ja kukin kävi meistä osoitetulle +paikallensa. Kuningas puollusti itse omaa huonettansa, ja minä olin +myös hänen seurassansa. Kansliata piti kansleeri Müller'in ja +kirjoittaja Ehrenpris'en puollustaman miehinensä; talli-rengit ja kokit +määrättiin toisiin paikkoihin. + +Nyt tulivat turkkilaiset. "Demirbasch -- rauta-kallo -- antau!" +huusivat he meille. + +Koska he vastoin tapaansa, kuu he menevät taisleluun, eivät sen enempää +enään sanoneet, niin meni parooni Grothusen aivan yksin heitä vastaan +ja piti heille puheen, poistaaksensa, jos suinkin mahdollista uhkaavan +vaaran. + +"Miten, vanhat ystäväni," huusi hän heille, "te tahdotte tappaa +kourallisen turvattomia ruotsalaisia? Uljaat janitscharit! Oletteko te +unhoittaneet kaikki ne hyvät työt, mitä olette meiltä saaneet? +Tahdotteko te tappaa Ruotsin kuninkaan, jota te niin paljon rakastatte, +ja joka teille on tehnyt niin paljon hyvää? Ystäväni, kuningas tahtoo +vain kolmen päivän loma-aikaa, eikähän suuren-herran käskyt liene niin +peri ankaroita, kuin ollaan teille luuloiteltu." + +"Ei, ei; ei yhtään loma-aikaa!" huusivat hallitus-neuvos ja +tattarilaisten khaani, -- päällysmies. -- "Hyökätkää vain pojat!" + +Me luulimme nyt hyökkäyksen alkavan ja olimme varuillamme. Mutta nyt +näkyi, miten itse turkkilaiset sotamiehet kunnioittivat kuningastamme +ja kuinkalaisen ihmettelemisen hän oli heissä vaikuttanut. Janitscharit +eivät totelleet enään upsieriansa ja jopa uhkasivat karata heidän +päällensä, ell'ei vain kuninkaalle myönnettäisi pyydettyä kolmen päivän +loma-aikaa. + +Hallitus-neuvos joutui nyt pahaan pinteriin. Vihdoin kokosi hän +janitscharien upsierit ja vanhimmat sotamiehistä ja luki heille +sultaanin vakavan käskyn, pakoittaa kuningasta väkivallalla, ell'ei hän +lähtisi hyvällä. Kuitenkin kielsivät janitscharit totella, ja se kävi +niin pitkälle, että väli-keino oli keksittävä. Kuusi-kymmentä +sotamiestä, jotka olivat saaneet paljon lahjoja kuninkaalta ja muutoin +olleet hänen suosiossansa, pyysivät hallitus-neuvokselta lupaa saada +mennä kuninkaan luokse ja pyytää häntä uskomaan itsensä heidän +haltuunsa; he tahtoivat olla hänen vartijoinansa. Hallitus-neuvos +suostui tähän ilolla, sillä häntä murhetutti erittäin, miten hän +estäisi väki-valtaa. Seuraavana päivänä tulivat harmaa-parrat tykömme +Varnitza'an ilman aseita, valkoiset sauvat käsissä rauhan merkkeinä. He +kääntyivät parooni Grothusen'in ja kansleri Müller'in puoleen ja +ilmoittivat, että he tulivat vartijoiksi kuninkaalle. He tahtoivat +saattaa häntä turvassa Adrianopel'iin, jossa hän saisi itse puhua +suuren-herran kanssa, ja niin tulisivat asiat taas hyviksi jälleen. + +Kun he niin puhelivat Grothusen'in kanssa, niin luki kuningas kirjettä, +joka oli tullut hänen lähettiläältänsä Konstantinopel'issa. Kreivi +Poniatovski vakuutti kirjeessä sen, mitä hallitus-neuvos oli jo +ilmoittanut. Sultaan'in käskyt olivat erittäin ankarat ja kuninkaan ei +pitäisi enään tarpeettomasti niitä vastustaman. + +Mutta kaikki se oli vain yhtä kuin kaataa öljyä valkeaan. Ei kirje, +eikä janitscharien järjelliset esitykset saaneet kuningasta lähtemään +pois. Janitscharit, joita hän ei edes tahtonut ottaa puheillensakaan, +lähetti hän takaisin sillä käskyllä: "että he pian lähtisivät sieltä, +muutoin antaisi hän leikata heidän partansa." Se oli suurin häpeä, +jonka hän taisi tehdä jollekulle turkkilaiselle. Lyhykäisesti: hän +pysyi kuin ennenkin itse-pintaisuudessansa, eikä tahtonut kuulla mitään +järjellistä. + +Ei ollut siis ihmettäkään, että janitscharitkin vihastuivat viimein. +Vihaisella mielellä läksivät heidän lähettiläänsä luotamme ja sanoivat: +"koska rauta-kallo tahtoo väki-valtaa, niin tapahtukoon sitten hänen +tahtonsa." + +Kun he tulivat takaisin omainsa luokse, niin kertoivat he miten +häpeällisesti Kaarle oli ottanut heitä vastaan ja lähettänyt takaisin; +jo syttyi tuli joka nurkassa. Janitscharit vannoivat kauheasti +kostavansa vanhoille tovereillensa tehdyn vääryyden. + +Kohta saimme me myös kokea, että heidän koston aikeensa oli todella +tuumattu. He hyökkäsivät päällemme juuri Jumalan-palveluksen aikana ja +keskeyttivät sen huudoillansa. Ensimäisellä laukauksella hajousimme me +kaikki, ja kukin kiirehti määrätylle paikallensa. Kiivas taistelu alkoi +nyt. Ruotsalaiset taistelivat tavallisella miehuudella, mutta +janitscharit karkasivat päällemme liian suurella yli-voimalla, +piirittivät vähäisen joukkomme linnoitetussa leirissämme ja ahdistivat +sitä niin ankarasti, että sen vihdoin täytyi laskea aseensa maahan ja +antautua vangiksi. Kuningas itse kiirehti kenraalien Hård'in, +Daldorf'in ja Sparre'n ynnä pienen joukon kanssa, jossa minäkin olin, +asuntoonsa ja huusi nauraen: "Nyt, herrat, taistelemme _pro aris et +focis_, se on: alttarin ja lieden puolesta." + +Kenraalit ihmettelivät kuninkaan kylmä-kiskoista välin-pitämättömyyttä, +joka oli aina sama suurimmassakin vaarassa. He seurasivat häntä +kuitenkin ja koettivat kiirehtiä asuntoon. Olikin tosin jo parasta, +että sen teimme, sillä kun me tulimme portille, niin piirittivät jo +turkkilaiset sen. Meidän täytyi lyödä itsemme heidän lävitsensä, +tullaksemme sisälle, ja onnistuikin se meille. Vasta kamarinsa oven +edustalla hyppäsi kuningas alas hevoisensa seljästä. + +"Sisällä me nyt kyllä olimme, mutta ympärinsä hyörivät turkkilaiset +kuin sääsket, eikä kukaan voinut meistä sanoa, miten tämä päättyisi. +Eivät turkkilaiset toki jättäneet meille aikaa, ajatella sitä. Kohta +oli meillä tarpeeksi työtä, puollustaissa itseämme, jota teimme niin +hyvin, kuin taisimme. Mutta siitä sitten enemmin; auttakaa minua nyt, +nuoret herrat, kantamaan hiiliä taas tänne. Minä näen, että lyhty ei +pala enään niin kirkkaasti, kuin sen pitää palaa; ja koska vielä yötä +on jäljillä, niin tahdomme myöskin tehdä velvollisuutemme." + +Kertomuksen keskeytys ei ollut erittäin mieluinen nuorukaisille, mutta +tottuneet kuriin kun olivat, niin eivät he uskaltaneet mitään sanoa +vastaan, vaan nousivat kohta rivakasti istuimiltansa ja seurasivat +vanhan vältvääpelin käskyä. Ei vieras herrakaan jäänyt paikallensa, +mutta otti osaa myöskin työhön. Kun vältvääpeli tahtoi häntä estää +siitä, niin sanoi hän vain nauraen: "koska olen ollut osallisena +nuorten ystäväini huvissa, niin on kohtuullista, että otan osaa +työhönkin, ja paitsi sitä on siitä minulle itsellenikin hyötyä. Jota +pikemmin olemme tehtävämme lopettaneet, niin sitä pikemmin saamme +kuulla taas kertomustanne." + +Vanha vältvääpeli nauroi hyvillänsä ja sallei vieraan herran tehdä +niin, kuin hän tahtoi. + + + + +NELJÄS LUKU. + +Viimeiset taistelot. + + +Uusi, kirkas valo loisti taas tornista "ulapalle aavalle" ja nyt +voitiin palata taas vartia-huoneesen. Niin tehtiinkin. Vanha Roos vain +viivähti vähän, tutkiaksensa ilmaa ja tuulta. Mutta ei hänen tarvinnut +enään peljätä: myrsky oli tyyntynyt täydellisesti, kuu lähetti lempeän +valonsa kirkkaalta ja pilvettömältä taivaalta; ja vaikka meri puuhasi +vielä rajuna luotoja ja rantoja vastaan, niin taittiin kuitenkin +helposti havaita, että sen raivo vielä ennen päivän valkenemista +kokonaan lakkaisi. + +"Kaikki on hyvin," sanoi siis vältvääpeli, kun hän tuli ystäväinsä +luokse vartia-huoneesen. Herrat istuivat jo kukin paikallansa. "En +pelkää enään mitään keskeytystä kertomuksessani, ja sentähden +tahdon kertoa nyt loppuun asti pienen taruni 'Demirbasch'ista' -- +rauta-kallosta -- joksi turkkilaiset häntä nimittivät. Erittäin paljoa +ei ole enään kertomistakaan." + +Me olimme siis kovassa käsi-kahakassa turkkilaisten kanssa, ja kuningas +itse torjui kanssamme vihaisten vihollisten rynnäkköä. Raivoisina +tunkivat turkkilaiset päällemme niin, että minä jo rupesin pelkäämään +kuninkaan henkeä. Minä tartuin häntä suoli-vyöstä kiini ja rukoilin +hartaasti häntä menemään kamariinsa, mutta hän ei tahtonut. + +"Ei, ei!" sanoi hän, "minä jään tänne ja tahdon katsoa, mitä +turkkilaiset aikovat tehdä." + +Turkkilaiset ampuivat ankarasti, ja vaikka kuulat lensivät vinkuen, +kuin rae-haulit korvissamme, niin en minä saanut kuningasta menemään +kamariinsa. Hän tahtoi väkiselläkin kartanolle, jossa useita satoja +turkkilaisia ammuskeli kauheasti huonetta vastaan. Toiset olivat jo +murtauneet akkunoista sisälle, ja taistelivat ruotsalaisten kanssa +salissa ja muissa huoneissa. Kun kuningas huomasi sen, niin ei mikään +voinut häntä enään pidättää. Hän kiskoi itsensä väki-vallalla irti +käsistäni, mutta minä juoksin perässä ja otin hänen uudestansa kiini. +Neljän muun ruotsalaisen avulla vedin minä hänet nyt, huolimatta hänen +vastaan-ponnistuksistansa, sisälle ovesta, jonka kohta salpasimme. + +Nyt syöksi kuningas saliin, josta taistelun meteli kuului, ja me +seurasimme jäljissä, suojellaksemme ja auttaaksemme häntä niin paljon, +kuin suinkin mahdollista. Niin pian kuin janitscharit saivat nähdä +kuninkaan, huusivat he: "Demirbasch, demirbasch!" ja tunkeusivat +raivolla joka puolelta hänen päällensä. Hallitus-neuvos Bender'issä oli +nimittäin luvannut kahdeksan kulta-rahaa jok'ainoalle miehelle, joka +olisi ollut avullisna kuninkaan kiini-ottamisessa, vaikkapa vain hän +olisi ainoastaan koskettanut kuninkaan nuttuun, Se kiihoitti heitä, +mutta heille kävi, kuin sääskille, jotka lentelevät valkean ympärillä. + +Kaikki kun tuli kuninkaan tielle, hakkasi hän maahan ja se mitä jäi +jäljille, joutui meidän käsiimme. Janitscharit keikahtelivat, kuin +kärpäiset. Eräs heistä, jonka kuningas oli haavoittanut, nosti +vihaisena pistoolinsa aivan liki kuninkaan päätä ja ampui; mutta +kaikeksi onneksi ei hän voinut oikein tähdätä ympärillänsä olevan +telmeen tähden, ja kuula sentähden raapasi vain vähäisen kuninkaan +nenää ja sieppasi kappaleen korva-lehdestä; ja sitten lensi sama kuula +kenraali Hård'in käsi-varteen: kenraali taisteli kuninkaan takana. +Janitschari sai kostonsa: Kaarle syöksi miekkansa hänen lävitsensä +niin, että hän kaatui kuoliaana, kuin salaman lyömänä maahan. + +Raivon taistelon perästä onnistui meille karkoittaa turkkilaiset +salista. Jättäen kaatuneensa jälkeensä, täytyi heidän paeta akkunain ja +ovien kautta. Kohta kun turkkilaiset olivat ulkona, asetti kuningas +viisi ja kuusi miestä jokaiseen akkunaan ja sillä tavalla torjuimme me, +kourallinen miehiä, kokonaista kahdeksan tuntia pois päältämme koko +armeijan turkkilaisia ja tattarilaisia. Sillä ajalla kun me vaihdoimme +vihollisten kanssa iskuja ja laukauksia, kulki kuningas huoneesta +huoneesen ja kehoitti meitä tekemään lujaa vasta-rintaa. Hän oli +hyvällä päällä, ikäänkuin oltaisiin oltu leirissä vain, vaikka +turkkilaisilla, Jumal'avita, oli kyllä tosi mielessä. Kuningas kaiveli +kaatuneitten lakkareita, otti heidän ampuma-varansa ja antoi meille. + +"Mitäpä kuolleet niillä tekevät?" jatkoi hän. "Elävät niitä paremmin +tarvitsevat." + +Kun me puollustimme itseämme siinä parhaimman voinnin mukaan, niin +peuhasivat turkkilaiset toisissa huoneissa ja ryöstivät. Minä huomasin, +että se suututti kuningasta, ja ajattelin, ett'ei hän kauvan malttaisi +mieltänsä. Oikein kyllä: hän huusi samassa: "meidän pitää ajaa +turkkilaiset koko rakennuksesta pois!" Sitten aukasi hän itse salin +oven ja hyökkäsi, paljastettu miekka kädessä saliin. Turkkilaiset +hämmästyivät niin kovasti hänen äkkinäisestä ilmestymisestänsä, että +viskasivat saaliinsa pois ja kiirehtivät ulos, ikäänkuin itse piru +olisi ollut heidän perässänsä. Toiset hyppäsivät ulos akkunoista, +toiset kätkeytyivät kellarihin. Kuningas käytti hyväksensä heidän +hurjaa pelkoansa, ajoi heitä huoneesta huoneesen, ja neljäsosa tunnissa +oli koko asunto puhtaana turkkilaisista. Me otimme luonnollisesti osaa +siihen kiireiseen ajoon ja luulimme jo kaikki saaneemme ulos, kun +huomasimme, että kaksi janitschar'ia oli ryöminyt kuninkaan vuoteen +alle. Toinen heistä tapettiin, mutta toiselle antoi kuningas armon, +että hän sitä anoi. + +"Minä armahdan sinua," sanoi kuningas, "mutta sillä ehdolla, että sinä +rehellisesti kerrot hallitus-neuvokselle kaiken sen, mitä täällä olet +nähnyt." + +Mies-raukka lupasi kaikki ilolla ja hyppäsi sitten yhdellä ainoalla +byppäyksellä ulos akkunasta niin, että meitä nauratti hänen tuskansa. + +Mutta se nauru oli tulemaisillaan meille kalliiksi, sillä sill'aikaa +kun me, tilaisuuteemme sopimattomasti, jäimme naureskelemaan, niin +pujahti kuningas näkyvistämme pois. Hän hyökkäsi erääsen sivu-huoneesen +ja sulki oven peräänsä, luultavasti huomaamattansa. Sen saman huoneen +vieressä oli hovi-marsalkka Düben'in huone, jonka me olimme miesten +puutteessa jättäneet miehittämättä. Minä huomasin kuninkaan poissa-olon +ja sanomaton tuska ahdisti minua etsimään häntä. Hengästyneenä riensin +minä takaisin saliin, toivoen tapaavani hänen sieltä. Mutta turhaan +etsein minä sieltäkin. Sen näin siellä vain kauhistuen, että meidän +rivimme olivat hirmuisesti harventuneet janitscharien tulen kautta. +Kuitenkaan en minä tästä huolinut niin paljoa tällä kerralla. Minä +etsein vain kuningasta; minä tahdoin löytää hänet! Pahoja aavistaen, +riensin minä taas huoneesta huoneesen, kunnes tulin herra Düben'in +kamariin. Minä tempasin oven auki ja se mitä siellä näin todisti +minulle, että aavistus minua todellakin oli ajanut. Minä tapasin +kuninkaan murhaavassa taistelussa useampaa turkkilaista vastaan. +"Jumalan kiitos!" huusin minä lievitetyllä sydämellä, sillä kuningas +oli vielä hengissä. Samassa ammuin minä pistoolillani ja yksi kaatui +turkkilaisista, juuri niistä, jotka ankarimmin ahdistivat kuningasta. +"Ah, apu tulee oikeaan aikaan!" huusi kuningas, kun hän kuuli minun +laukaukseni, ja viskasi puoleeni ruudin-savun läpitse katseen, joka +vieläkin menee sieluni syvimpään, kun sitä ajattelen. Se oli +vain yksi ainoa katsahdus, sillä siinä ei ollut aikaa pitkiin +suostumuksen-osoituksiin, mutta se olisi voinut rohkaista miehuuteen +kaikkein kelvottomimmankin pelkurin: niin säihkyvä se oli. Seuraavana +hetkenä suhahti kuninkaan kalpa ilmassa ja toinen turkkilaisista kaatui +halaistulla kallolla maahan. Kolmannen ammuin minä toisella +pistoolillani, ja nyt olimme me pelastetut kaikista ahdistajistamme. + +"Ah, sinäkö, vanha Roos tulit avukseni?" sanoi kuningas nyt. "Minä +näen, että sinä muistit minua. Mutta missä minun muut mieheni ovat? +Joko he ovat luopuneet minusta?" + +"Ei suinkaan, Teidän Majesteettinne," sanoin minä, "ainoasti täysi +lurjus voisi jättää kuninkaansa tällaisena hetkenä. Ei; he ovat +suurimmaksi osaksi kaatuneet ja vangeiksi joutuneet." + +"Sepä paha," sanoi kuningas. "Miehittäkäämme sitten sali vain, +ystäväni!" + +Sellainen oli hän. Ei mikään voinut häntä nöyryyttää, ei mikään +masentaa hänen ihmeellistä miehuuttansa. Me kiirehdimme takaisin +saliin. Sitä puollustaa vielä pieni uskollistemme joukko, ja kuningas +ja minä yhdyimme heihin. Turkkilaiset koettivat lakkaamatta karata +akkunoista sisälle, mutta lähetettiin aina veristetyin päin takaisin. +Silloin keksivät he viimein meille onnettoman keinon: he tekivät +itsellensä oljista ja muusta roskasta liikkuvaisia rinta-varustuksia, +joita he lykkäsivät edellänsä jollain rattailla. Varustuksiin olivat he +jättäneet isoja aukkoja, joista he ampuivat meitä ja olivat itse +turvassa. Sillä tavalla tulivat he aivan likelle meitä, hukkaamatta +juuri paljon miehiä, ja olipa jo likellä, ett'eivät he karkoittaneet +meitä meidän asemistamme. Kaarle rohkaisi kuitenkin meidän masentuvaa +mieltämme. Me lisäsimme tulta ja vielä kerran lyötiin turkkilaiset +takaisin. Heidän kanuunansa ampuivat yhä vain, mutta, onneksemme, eivät +ne tehneet meille suurta vahinkoa, sillä rakennus oli erittäin paksu +seiniltään. + +Hallitus-neuvos ja tattarilaisten päällikkö tahtoivat mielellään +kuningastamme elävänä käsiinsä, ja sen ohessa täytyi heidän vähän +hävetä, että heidän täytyi uhrata koko armeija kuuttakymmentä miestä +vastaan -- enempää ei meitä ollut -- pannaksensa aijettansa toimeen. He +päättivät sentähden pistää huoneemme tuleen. Illemmalla alkoivatkin he +siis ruveta viskelemään piki-kiehkuroita ja palavia kuulia päällemme; +myöskin ampuivat he nuolilla, jotka olivat käärityt palavilla räteillä. +Mutta me emme juuri paljoa huolineet heidän piki-kiehkuroistansa, +kuulistansa ja nuolistansa, sillä meidän kiviset muurimme eivät +ottaneet tulta. Viimein kokosivat he heiniä sinne rakennuksen +miehittämättömään osaan, jossa herra Düben'in huone oli, ja sytyttivät +heinät palamaan. Tuli leimusi kohta korkealle, mutta kuningas, joka +aavisti siitä suurta vaaraa, otti kohta muutamia miehiä ja rupesi +sammutus-puuhiin. Hän sieppasi itse erään astian, jossa hän luuli +olevan vettä ja paiskasi sen valkeaan, mutta sammumisen sijasta +leimusivat liekit vain korkeammalle, sillä astiassa olikin vain viinaa. + +Nyt oli ilmeinen vaara käsillä. Me riensimme sinne kaikin miehin. Kun +me aukaisimme Düben'in huoneen oven, juostaksemme ylös katolle, niin +löivät liekit meitä vasten silmiä, ympäröivät meidät joka haaralta ja +polttivat kasvojamme ja vaatteitamme. Mutta ylös piti meidän päästä, +koska muutoin emme voineet tulla katolle, joka myös oli tulen vallassa. + +"Heittäkää katto alas!" huusi kuningas. + +Me ponnistimme kaikki voimamme, täyttääksemme hänen käskyänsä; mutta +kun ei meillä ollut muita työ-aseita kuin kätemme, niin emme innollamme +mitään voineet. Paitsi sitä vielä, rupesivat turkkilaiset kohta +ampumaan kanuunoillansa ja muskoteillansa meitä hurjasti, kun +huomasivat aikeemme. Meidän täytyi kokonansa jättää yrityksemme, +ett'emme viimeiseen mieheen asti tulisi ammutuiksi. Valkea levisi +ympärinsä raivona. Ett'emme tukehtuisi palavan katon alla, niin täytyi +meidän vielä kerran karata kuninkaamme kanssa tulen läpitse. Suurella +tuskalla tulimme me taas saliin, joka oli pää-puollustus-paikkamme. +Mutta kauhistukseksemme tapasimme me senkin jo tulessa. + +"Mars, minun makuukamariini!" huusi kuningas savusta ja paljosta +ponnistuksesta sortuneella äänellä. "Siellä voimme me vielä hetken +puollustaa itseämme." Tuskin oli hän saanut sen sanotuksi, ennen-kuin +neljä turkkilaista, jotka olivat tunkeuneet sisälle, hyökkäsi häntä +vastaan. Mutta kuningas ei hämmästynyt. Toisella kädellänsä kohotti hän +kalpaansa ja toisella sieppasi hän minun ratsu-pyssyni ja ampui sillä +likimäisen turkkilaisista kuoliaaksi. + +Samassa hyökkäsin minä kuninkaan ja janitscharien väliin. Janitscharit +laukasivat pistoolinsa, minä tunsin kihelmöivän päätäni ja kaaduin +taka-perin juuri kuninkaan syliin. Yksi lurjuksista oli osannut minuun, +mutta ei toki vaarallisesti. Minä toinnuin kohta ja syöksyin kolmen +tahi neljän muun toverin kanssa turkkilaisia vastaan, ja lyhyessä +hetkessä olivat turkkilaiset lyödyt. Mutta tuskin olimme me niistä +päässeet, niin piti meidän jo kiirehtiä akkunoihin, sillä janitscharit +hyökkäsivät vielä tuli-palon aikana päällemme, luullen ehkä, että me +olisimme hämmästyksestä masentuneet. Mutta siinä he pettyivät. Senkin +hyökkäyksen torjuimme me onnellisesti puolestamme. + +"Mitä tämä auttaa?" sanoi eräs Walberg-niminen mies, pyyhkien hikeä +ruudin-savusta mustettuneilta kasvoiltansa tämän viimeisen kahakan +perästä. "Mitä tämä auttaa? Viimein täytyy meidän kuitenkin antautua!" + +Kuningas kuuli sen ja kääntyi nopeasti häneen päin. "Minä luulen," +sanoi hän, "että tuo mies tahtoo mieluummin antautua kuin palaa! -- +Pontevuutta, pojat!" huusi hän sitten ja kääntyi meihin päin. "Me +puollustamme itseämme niin kauvan, kuin suinkin voimme, ja sitten +käyköön Herran tahto!" + +Kun kuningas sanoi sen, niin johtui minun mieleeni jotain, joka +mahdollisesti voisi vielä hetkeksi tehdä tilamme turvalliseksi. "Teidän +Majesteettinne!" huusin minä. "Kansliassa on kivestä katto ja se on +täältä ainoasti viidenkymmenen askeleen matkalla. Me voimme tehdä +rynnäkön täältä ja asettua sinne." + +Kuninkaan silmät loistivat. "Sinä olet kuitenkin oikea ruotsalainen!" +lausui hän. "Minä nimitän sinun överstiksi, Roos! Ja kaikki te, jotka +sen kuulette, pankaat mieleenne se, että jos minä kaadunkin, niin +määräys pitää paikkansa. Sinä olet sen jo kauvan ansainnut, Roos! Elä +kiitä minua. Meillä on nyt muuta tekemistä, emmekä joudu koreisiin +keskusteluihin. -- Rohkiasti vain pojat!" huusi hän sitten. "Ottakaa +ruutia ja lyijyä mukaanne niin paljon, kuin voitte kuljettaa, ja +raivatkaamme itsellemme tie kansliaan kalpa kädessä!" + +Minä kuulin sen, kuin unessa, sillä nimitykseni överstiksi ja ylistys +kuninkaan omasta suusta tekivät minut kuuroksi. Liikutuksen ja ilon +kyyneleet nousivat silmiini. Kuningas huomasi sen ja taputti minua +olkapäälle. "Eteen-päin nyt vain, översti Roos!" sanoi hän hyvällä +halulla. "Pane piiloon nyt kyyneleesi, nyt meidän pitää tapella!" + +"Teidän Majesteettinne saapi nähdä, ett'en askeltakaan tahdo peräytyä," +vastasin minä ja suutelin sankarin kättä. Sen jälkeen poistin minä +väki-vallalla liikutukset itsestäni, ja me kuormitimme itsemme ruudilla +ja lyijyllä ja syöksyimme kalpa kädessä, kuten kuningas oli käskenyt, +palavasta rakennuksesta. Viimeinen toivoton taistelumme alkoi; näytelmä +lähestyi loppuansa. + +Jos turkkilaiset olivat ihmetelleet, ett'ei meitä voitu ajaa ulos edes +liekeistäkään, niin nytkös he vasta ensimäisessä silmän-räpäyksessä +hämmästyivätkin: kuin kuva-patsaat seisoivat he, kun näkivät meidän +tulevan tappelu-järjestyksessä vastaansa. Kuningas etumaisena +tempasimme me portit auki ja karkasimme, kuin hullut, turkkilaisia +vastaan. Kohta kun portit avattiin, ammuimme me molemmilla +pistooleillamme, viskasimme sitten pistoolit pois ja kävimme kalvalla +käsiksi. + +Ihmetellen ja hämmästyen vetääntyivät turkkilaiset viisikymmentä +askelta takaperin. Oli ikään-kuin he olisivat olleet lumotut tahdon ja +voiman puolesta. He tähystivät vain meitä, eivätkä edes kättään +nostaneet puollustukseksensa. Mutta samalla haihtui lumous; Bender'in +pascha huusi: "ottakaa kiini rauta-kallo!" Janitscharien upsierit +ulvoivat: "Ees-päin, ees-päin! Kiertäkää he kaikki!" Ja nyt +sulkeutuivat laineet ympärillämme joka puolella. Silmänräpäyksessä +olimme me piiritetyt, ja meidän pieni joukkomme ei voinut kestää sitä +suurta yli-voimaa vastaan. Kuningas, joka tavallisesti kävi pitkissä +ratsu-saappaissa, sekottui kannuksiinsa ja kaatui. Kaksikymmentä +janitscharia karkasi kohta hänen kimppuunsa, ja me muut olimme niin +ympäri-piiritetyt, ett'ei kukaan päässyt meistä häntä auttamaan. Hänen +täytyi antautua. Välttääksensä sen tuskan, että hänen täytyisi jättää +miekkansa, viskasi hän sen itse pois kädestänsä. Turkkilaiset kantoivat +kuninkaan paschan telttiin; toiset riepoittivat häntä käsistä, toiset +jaloista. Hän sallei kaiken sen tapahtua itsellensä. Kohta kun kuningas +huomasi itsensä vangituksi, niin näki hän hyödyttömäksi enään +ponnistella vastaan, ja meni siis, kuin kärsiväinen lapsi sinne, mihin +he häntä veivät. Meidän muiden täytyi myös antautua. Taistelu oli +loppunut, ja tämä tapahtui 12 p. Helmikuuta vuonna 1713 kello kahdeksan +ehtoolla. + +Bender'in pascha otti kuninkaan hyvin kunnioittavaisesti vastaan +teltissänsä ja pyysi häntä nöyrästi istumaan divanille -- sohvalle. -- +Mutta kuningas ei vastannut mitään kaikkeen hänen kohteliaisuuteensa, +vaan jäi seisomaan keskelle telttiä. + +"Kaikkivaltiaan olkoon kiitos," sanoi pascha, "että sinun Majesteettisi +vielä elää! Minua surettaa aina sieluun saakka, että sinun +Majesteettisi on pakoittanut minua täyttämään suuren-herran käskyjä." + +"Ja minua surettaa vain se," vastasi kuningas ylpeästi, "että minun +kolmesataa ruotsalaistani antautuivat etu-varustuksissa. Jos he +olisivat velvollisuutensa mukaan puollustauneet paremmin, niin ette +vielä kymmeneen päivään olisi meitä voittaneet!" + +Pascha kohotteli olka-päitään ja sanoi: "olisi ollut vahingoksi +sellainen sopimaton miehuus." + +Kuningas vietiin komeasti varustetulla hevoisella Bender'iin, ja +minulla oli onni seurata häntä, koska hän itse pyysi siihen lupaa. +Useampain maalaistemme ja seuralaistemme ei käynyt niin hyvin. Upsierit +ja sotamiehet sidottiin kaksittaisin yhteen ja vietiin orjuuteen, +parempaa onnea ei ollut kanslerilla eikä kenraaleillakaan, vaan heidän +täytyi, yhdessä huonoimman ajo-rengin kanssa tehdä orjan-töitä, siksi +että he viimein, kuninkaan välittämisellä ostettiin vapaiksi ja voivat +palata kotihinsa. + +Me muut vietiin Bender'iin ja kohdeltiin jota kuinkin hyvin. Kuningasta +erittäin kohdeltiin kaikella kunnioituksella, eikä laimin-lyöty mitään +hänen personallisen arvonsa kunniassa-pitämisessä. Hänelle laitettiin +komea vuode, mutta kun ei hän ollut ollenkaan sellainen mies, joka +hellittelee itseänsä, niin viskautui hän vain saappaat jaloissa eräälle +sohvalle ja nukkui sikeästi. Turkkilainen upsieri, joka oli häntä +vartioimassa, peitti hänen päänsä lakilla; mutta kun Kaarle heräsi +unestansa, niin viskasi hän lakin menemään. Turkkilainen huudahti +hämmästyneenä: "Allah il allah!" eikä voinut ymmärtää, miten kruunattu +mies taisi nukkua paljain päin ja saappaat jaloissa. + +Seuraavana aamuna saattoi pascha kuninkaan luokse parooni Fabricius'en, +joka oli otettu vangiksi etu-varustuksissa. Hän tapasi kuninkaan kurjan +näköisenä: vaatteet rikki revittyinä, verisinä ja tomuisina, ja +silmä-karvat kärventyneinä. Syvästi liikutettuna tästä nä'östä, +heittäysi hän kuninkaan jalkain juureen polvillensa, eikä voinut aluksi +saada sanaakaan suustansa. Kun hän huomasi kuninkaan olevan hyvällä +mielellä, huolimatta onnettomuudestansa, niin sanoi hän: "Jumala +auttakoon Teidän Majesteettiänne! Olen kuullut, että Teidän +Majesteettinne on omalla kädellänsä kaatanut kaksi-kymmentä +janitscharia!" + +"Jopa!" vastasi kuningas. "Puolet pannaan tavallisesti liikoja." + +Bender'issä ei meidän olomme ollut pitkällinen, vaan sieltä me vietiin +Adrianopel'iin. Kuninkaalla oli nyt luonansa rahan-vartijansa Grothusen +ja kanslerinsa Müller, jotka jo olivat takaisin lunastetut. Myöskin +minä ja useoita upsieria seurasi mukana ratsain, ja kyyneleet tulivat +todellakin meidän silmiimme, kun me näimme kuninkaan kurjuuden. Ei edes +hänen miekkaansa oltu sallittu hänen pitää. Kun paschalle esiteltiin +tarpeelliseksi, antaa kuninkaalle takaisin hänen miekkansa, niin oli +hän lentää seljällensä hämmästyksestä ja vastasi: "Herra varjelkoon +meitä! Hän sillä leikkaisi kohta parran meiltä joka mieheltä!" +Kuitenkin annettiin kuninkaalle sittemmin jonkun tunnin kuluttua miekka +takaisin. + +Kun olimme tulleet Adrianopel'iin, niin pyysi kuningas, että hän +vietäisiin kaupungin läheisyydessä olevaan "Demotika'n" linnaan. Tämä +pyyntö myönnettiin kyllä, mutta vastaus oli siihen pyyntöön niin kopea, +että siitä kyllä taidettiin huomata, miten vähän turkkilaiset olivat +enään taipuvaiset osoittamaan kuninkaalle vieraan-varaisuutta. Cumurgi, +eräs sultaan'in suojilas, käski suuren-visiirin ilmoittaa kuninkaalle; +"että hän saa kyllä mennä 'Demotika'an' ja asua siellä ikänsä, jos +häntä haluttaa. Kuitenkin luultiin, että hän pian itse siihen +kyllästyisi, koska ei täst'edes enään mitään rahoja annettaisi +hänelle." + +Tämä vastaus suututti kovasti kuningasta, ja hän oli, kuin kuumilla +hiilillä "Demotika'ssa." Turkin hovi koetti kaikin tavoin tehdä hänen +oloansa raskaaksi ja sen lisäksi saapui Ruotsista sanomia, jotka eivät +suinkaan iloittaneet Kaarlea. Murheesta ja suuttumuksesta sai kuningas +vaarallisen taudin, ja koska hän "Demotika'ssa" eli aivan +yksinäisyydessä, eikä mitään ilmoittanut itsestänsä, niin levisi yli +Euroopan sanoma, että hän oli kuollut. Olipa itse Ruotsissakin niitä, +jotka uskoivat sitä, ja kun sentähden, ja erittäinkin kuninkaan +pitkällisen poissa-olemisen tähden, kaikki asiat alkoivat käydä +Ruotsissa seka-sortoisiksi, niin jätti Ruotsin valtio-neuvosto +hallituksen kuninkaan siskolle, Ulrikalle. "Ei taideta enään toivoa," +-- niin puollustettiin tätä yritystä, -- "että kuningas enään +milloinkaan tulee takaisin. Pitkät sodat ovat uuvuttaneet valtakunnan +ja Ruotsin sota-kunnia vähenee vähenemistään vihollisten yli-vallan +vuoksi. Sentähden jättävät säädyt hallituksen prinsessalle, että hän +tekisi veljensä nimessä rauhan Tsaarin kanssa." + +Mutta Ulrika tunsi hyvin veljensä, ja tiesi ett'ei tämä milloinkaan +hyväksyisi sitä. Sentähden ei hän ruvennut tekemään mitään +omin-kätisesti, vaan lähetti erityisenä lähettiläänä veljensä tykö +"Demotika'an" kenraali Liewen, jonka piti täydellisesti kertoman +kuninkaalle valtakunnan oloista ja tuomaan hänelle kuninkaan vastaus. +Liewen tulikin tykömme ja kuningas kuunteli hänen kertomustansa. +Mutta kun kuningas kuuli valtio-neuvoston työn, niin suuttui hän +silmittömästi ja huusi: "Kun minä palajan kerran Ruotsiin, niin kepillä +minä opetan herroja tekemään velvollisuuksiaan! Siksi lähetän minä +heille saappaani, joka saattaa olla johtajana heidän neuvotteluissaan." + +Mutta Liewen oli rauhallinen ja ymmärtäväinen mies: hän antoi kuninkaan +raivota, lauhdutteli häntä ja selitti valtakunnan tilan hänelle +elävillä väreillä. "Sota, nälkä, taudit ja muut onnettomuudet," sanoi +hän, "ovat saattaneet valtakunnan niin kurjaan tilaan, ett'ei pystytä +enään torjumaan vihollisia Itämeren- ja Saksan maakunnista. Koko meidän +sota-voimamme ei voinut karkoittaa vihollista ja ajaa sitä Puolaan, +päästäksemme Teidän Majesteetillenne avuksi. Raha-varat ovat loppuneet +ja alamaiset köyhtyneet. Ei ole varoja pitää sota-laivastoa kunnossa, +ei miehittää armeijaa, eikä maksaa tärkeimpiä maksuja. Meidän tilamme +on niin kurja ja Ruotsi on niin likellä peri-katoa, että, jos Teidän +Majesteettinne viipyy vielä kauvemmin pois maastansa, niin taitaapi +pian pahoja tapahtua." + +"Mitä se olisi?" kysyi Kaarle. + +"Että valtio-neuvosto ja kansa panevat Teidän Majesteettinne viralta +pois," vastasi Liewen pelkäämättä. + +Se naula veti: Kaarle rupesi miettimään ja päätti viimein palata +Ruotsiin takaisin, itse nähdäksensä maansa tilaa. Hän antoi Ranskan +lähettilään ilmoittaa päätöksensä korkealle Portille -- Turkin +hallitukselle -- joka tapahtuikin. + +"Enkö minä sitä sanonut," puheli Cumurgi, joka sillä ajalla oli päässyt +suureksi-visiiriksi, "enkö jokin sanonut, että Ruotsin kuningas vuoden +ja yön sisälle lähtisi luotamme itsestänsäkin? Sanokaa hänelle nyt, +että hän saapi vielä jäädä, tahi lähteä; mutta kuitenkin, jos hän aikoo +lähteä, pitää hänen määrätä lähtemisensä päivä, ja pysyä sanassansa, +ett'ei hän sekoita meitä enään sellaisiin suhteisiin, kuin hän teki +Bender'issä." + +Ranskan lähettiläs toi kuninkaalle tämän vastauksen, mutta oli siksi +kohtelias, ett'ei sitä kertonut samoilla sanoilla, kuin hän oli sen +kuullut. Hän koristi sapen kauniilla lauseilla, ja Kaarle määräsi +peräyttämättömäksi lähtemisensä päiväksi 14:sta päivän Lokakuuta 1715. +Kuitenkin julisti hän, ett'ei hän tahtonut lähteä pakolaisen, vaan +kuninkaan tavalla. Hän lähetti sentähden parooni Grothusen'in, +neljän-toista miehen kera, Konstantinopel'iin erityisenä lähettiläänä. +sanomaan juhlalliset jää-hyväiset ja kiittämään saadusta suojeluksesta. +Kaarlen rahan-pula pani tämän lähetystön kuitenkin pahaan pulmaan. +Grothusen'in piti nimittäin lainata Porti'lta miljoona kulta-rahaa. +Mutta kun Grothusen esitti asiansa, niin vastasi suuri-visiiri +kylmä-kiskoisesti: "herrani arvo ei sovi lainata rahaa, mutta sultaani +lahjoittaa kyllä kuninkaalle niin paljon rahoja, että hän taitaa +kunnialla lähteä luotamme." + +Tämäkin karvas papu piti nielaistaman ja vieläpä kaunistelematonna; +mutta kuningas oli liiaksi kopea, nöyryyttämään itseänsä enään. Kun +sultaan'in tarjoama summa, sata-viisikymmentä tuhatta riksiä, +tarjottiin hänelle lahjana matkan avuksi, niin hyljäsi hän sen, ja +matka-rahat täytyi meidän nyt lainata suurella vaivalla ja korkeoita +korkoja vastaan turkkilaisilta ja juutalaisilta. + +Viimein lähti kuningas, kaikkein meidän iloksemme, matkaan. Sultaani +lähetti hänelle muistoksi komean, heleän-punaisen ja kullalla +kirjaellun teltin, tiamanteilla kaunistellun kalvan ja kahdeksan +kalleimmilla satuloilla ja hopeaisilla jalustimilla varustettua +jalointa arapialaista hevoista. Myöskin saapui se pascha, jonka piti +seurata kuningasta rajalle saakka, ja tarjosi itsensä kuninkaan +käytettäväksi. Kun pascha sai tietää, että useammat kuninkaan +palvelijoista olivat lainanneet turkkilaisilta rahoja korkeata korkoa +vastaan, niin ilmoitti hän kuninkaalle, että ei heidän tarvinnut maksaa +mitään korkoja, vaan pää-oma lainasta turkkilaisille vain. Kuningas +kiitti ilmoituksesta, mutta ei tahtonut kuulla puhuttavankaan siitä, +että niin tehtäisiin. "Jos minun mieheni," sanoi hän, "olisivat +saaneet vain kymmenen riksiä sataa vastaan, niin pitää heidän +täydellisesti ilman mitään vähennystä lunastaman takaisin kerran +antamansa velka-kirjat." Jopa pyysi hän velan-antajia tulemaan +Ruotsiinkin, jonka pyynnön useat täyttivätkin: he tulivat ja siellä +saivat he täyden makson. + +Minua ei se murhetuttanut, sillä minä en ollut tehnyt mitään velkoja, +ja puhun tapauksen vain, osoittaakseni, miten rehellinen kuitenkin +kuningas oli kaikissa suhteissa ja tilaisuuksissa. Minä iloitsin vain +sydämestäni, että viimeinkin pääsimme Turkista. Kuusi-kymmentä, +kaikellaisilla ruoka-varoilla varustettua vaunua ja kolme-sataa +hevoista seurasi kuningasta matkalla, niin että hän kunnialla kylläkin +lähti Turkista. + +Turkkilaiset matkustivat, kunnioituksesta kuningasta kohtaan ja +ett'eivät he väsyttäisi häntä, ainoastaan lyhviä päivä-matkoja. Mutta +se ei ollut Kaarlen mieliin; hänen sisällinen rauhattomuutensa ajoi +häntä maltittomasti eteen-päin, ja nyt hän alkoi tuntea polttavaa +halajamista maahansa, josta hän niin pitkään aikaan ei ollut pitänyt +mitään lukua. Tämä maltittomuus oli juuri se, joka saattoi hänen +tekemään taas jotain erin-omaisempata. Näytti ikään-kuin olisi hän +tahtonut hämmästyttää ja kummastuttaa maailmaa, ja sitä omituista +hämmästyttämistä hän nyt juuri valmisteli. + +Tapansa mukaan oli hän matkallakin säännöllisesti ylhäällä jo kolmen +aikaan aamuisilla, puki itsensä, herätti väkensä ja turkkilaiset ja +järjesti jo hämärissä matkueen. Turkkilaiset ihmettelivät, että joku +kuningas taisi matkustaa sillä tavalla ja huusivat joka aamu: "Allah il +allah, mimmoinen sultaani!" + +Niin tulimme me Siebenbürgen'in rajalle. Siinä laski kuningas +turkkilaiset seuraajansa menemään ja pyysi Itävaltalaiselta +maan-herralta Hermanstadt'issa passia ja vapaata läpi-kulkua keisarin +maiden läpi. Entisinä aikoina olisi hän tuskin sitä tehnyt; mutta ajat +olivat muuttuneet ja aikojen mukana suhteetkin. Ennen matkaili hän +voimallisen ja voittoisan armeijan etu-nokassa, ja nyt -- minua +surettaa tehdä mitään vertausta. + +Maan-herra vastasi, että Hänen Keisarillisen Majesteettinsä käskystä +oli jo kaikki varustettu kuninkaan läpitse-matkustusta varten, ja että +Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa saisi luottaa siihen, että hän +kaikkialla otettaisiin velvollisella kunnioituksella vastaan. Koko +matkan ohjelma, vieläpä päivällis- ja yö-paikatkin olivat tarkkaan +määrätyt, ja kunkin kaupungin maistraatteja oli käsketty käyttämään +kaikkea, mitä heidän voimissansa oli, kuninkaallisen vieraan +vastaan-ottamisen varalta. Keisarin kustannuksella oli joka-paikassa +laitettu kaikki mahdollisimmat mukavuudet, ja Kaarle olisi voinut +matkustaa suurimmalla loistolla, ell'ei hänen polttava halunsa +kotimaahansa ajanut häntä yhä eteen-päin. Paitsi sitä kokoontuivat +ihmiset kaikissa kylissä ja kaupungeissa, ja etäisimmistäkin seuduista +he tulvaamalla tulivat katsomaan ylistettyä Ruotsin kuningasta, joka +oli hämmästyttänyt nimellänsä koko Eurooppaa. Mutta siitä ei kuningas +pitänyt hyvää, eikä tahtonut ollenkaan, että uteliaat joukot katselivat +häntä hänen onnettomuudessansa. + +Nyt pani hän toimeen aikeensa, jota hän jo kauvan oli aikonut. Ehtoolla +kutsui hän luoksensa molemmat ajutanttinsa, parooni Rosen'in ja +översti-luutnantti Düring'in, ja ilmoitti heille, että hän seuraavana +aamuna aikaisin aikoi eroita matkueesta ja jatkaa nopeasti matkaansa +kuriiri-hevoisilla. Rosen'in ja Düring'in piti seurata häntä, mutta +muut saivat, Jumalansa nimessä, matkustaa määrätyn matka-ohjelman +mukaan Itävallan läpitse, eikä huolia hänestä mitään. Kun kumpainenkin +upsiereista oli ilmoittanut, vaikka vähän hämillänsä, tahtovansa +mielellänsä seurata häntä, niin kokosi Kaarle vielä samana ehtoona +koko, likemmä tuhannen ja kaksi-sataisen seurueensa, enimmäksi +upsieria, siihen latoon, jossa hänen piti yötä viettää ja ilmoitti myös +heille aikeensa. Vastaan-sanomiset siinä eivät auttaneet, vaikka hänen +uudet seuralaisensa näyttivät murheella ottavan vastaan tämän +odottamattoman päätöksen. Minä itse puolestani hämmästyin ja ihmettelin +tätä asiain uutta käännettä, mutta päätin myös samalla, ett'en millään +ehdolla erkanisi kuninkaasta. Sentähden varustelin itseäni matkaan, +etsein parhaimman hevoisen koko matkueesta ja asettausin yöksi sen +ladon oven eteen, jossa kuningas makasi. + +Ennen päivän-koittoa olin minä jo jalkeillani ja odottelin, mitä nyt +tapahtuisi. Kaikki kävi, kuten olin ajatellutkin. Päivän hämärtäissä +tuotiin ladon eteen kolme hevoista ja muutaman minuutin perästä +ratsasti kuningas parooni Rosen'in ja översti Düring'in kera täyttä +nelistä matkaansa. Ollaksensa tuntematonna, oli kuningas pannut +päähänsä mustan peruukin ja kulta-koristeisen hatun; muuna pukuna oli +hänellä harmaja takki ja sininen ratsas-kauhtana. Niin tuli hän ulos +ladosta, tarkasteli ilmaa taivaalla, viskasi vielä viimeisen katseen +nukkuvain seuralaistensa puoleen ja hyppäsi sitten satulaan, jonka +jalustinta översti Düring piti. "Ees-päin!" sanoi hän, kun hän jo istui +satulassa. "Elkää unhoittako sitä, että minä tästä-lähtien ja siksi, +kunnes tulemme Stralsund'iin, en ole kuningas, vaan ruotsalainen +kapteini, nimeltäni Kaarle Frisk." + +Hän iski kannukset hevoisen kupeihin, ratsasti täyttä laukkaa, ja hänen +molemmat seuraajansa ratsastivat perässä. + +"Ahah!" ajattelin minä, "Kaarle Frisk, ruotsalainen kapteini! Sen nimen +panen mieleeni, jos sattuisin joskus joutumaan pois oikealta jäljeltä." + +Minun hevoiseni oli hyvissä voimissa, erinomainen ja uupumaton juoksia. +Olin valinnut sen niistä kauniista arapialaisista hevoisista, jotka +kuningas oli saanut sultaan'ilta lahjaksi. Kun kuulin vielä korvissani +pois ratsastavain hevoisten kavioin kohinan, niin hyppäsin minä myös +ratsuni selkään ja kiiruhdin kuninkaan jälkeen. Kun päivä valkeni +täydellisesti, niin pysyttelin minä etempänä hänestä, ett'en olisi +tullut liian aikaisiin tunnetuksi, vaikka minä helposti kyllä olisin +voinut saavuttaa kuninkaan ja hänen seuralaisensa. He olivat päivän +pitkään muuttaneet hevoisia useampia kertoja, mutta minun hevoiseni, +"Abdul," oli niin hyvissä voimissa, että vielä iltasella näytti aivan, +kuin olisi se juossut vain parin tunnin matkan. Kun pimeä tuli, niin +luulin minä kuninkaan jäävän yöksi ensimäiseen posti-taloon, mutta +siinä minä petyin. Oli jo yö, kun me saavuimme posti-taloon ja niin +pimeä, että minä taisin melkein kuninkaan rinnalla ratsastaa +posti-talon pihaan, pelkäämättä kuninkaan tahi hänen seuralaistensa +minua tuntevan. Nyt en siitä pitänyt niin suurta lukuakaan, jos hän +tunsi minun tahi ei, sillä me olimme jo kylliksi kaukana leiristä, +ett'ei hän minua enään lähettäisi takaisin. Kuitenkin päätin minä vasta +seuraavana aamuna ilmoittaa itseni hänelle, jos hän jäisi nyt yöksi +posti-taloon, -- mutta, kuten sanottu, yöksi jäämisestä ei ollut +puhettakaan. + +Kaarle oli tuskin ajanut pihaan, -- minä olin juuri hänen takanansa, +-- kun jo kuulin hänen äänensä: "pian, herra postimestari! Kolme +kuriiri-hevoista ja postiljooni tien-näyttäjäksi! Meillä ei ole aikaa +ollenkaan viivytellä!" + +"Ohoh, herra!" vastasi vieras, -- postimestarin, -- ääni. "Hevoiset +täytyy kuitenkin ensin satuloida. Astukaa sisälle siksi." + +"Kuinka kauvan se kestää, herra postimestari?" kysyi Kaarle. + +"Korkeintaan kymmenen minuuttia, herra. Postiljoonin pitää kiirehtiä," +vastasi postimestari. + +Tämä selitys näytti tyydyttävän kuningasta, sillä hän meni +seuralaisinensa huoneesen. Mutta minua -- sen tunnustan suoraan -- ei +se tyydyttänyt ollenkaan, ratsastaa vielä yksi taival. Itse vuokseni en +sitä pitänyt minään, mutta hevoistani säälittelin. Oi, jospa se olisi +saanut tunnin levätä! + +Silloinpa keksein kavalan keinon. Minä hiivein postiljoonin luokse +talliin ja lupasin antaa hänelle tukaatin juoma-rahaa, jos hän voisi +viivyttää hevoisia yhden tunnin. Mies ihastui tukaatista ja lupani sen. +"Ei mikään ole sen helpompata," sanoi hän, "antakaa vain minun toimia, +herra!" + +Minä jätin hänen, vein "Abdul'ini" talliin, annoin sille kauroja ja +hiivein kyökkiin, saadakseni rahalla ja hyvillä sanoilla pullon viiniä +ja leipää "Abdul'ille" ja vähän syömistä itsellenikin. Sain kaikki, +mitä pyysin. Sillä ajalla kun "Abdul" söi kauroja, haukkasin minä pari +palaista paistia ja riensin taas talliin pulloineni ja leipineni. +Postimestari seisoi tallin ovella ja torui postiljoonia hänen +hitaisuutensa vuoksi. Mutta postiljooni ei ollut tuon-taallaankaan, +vaan vastasi kylmä-kiskoisesti, että hän kyllä pian olisi valmis, kun +vain saisi hihnat reilaan. Minä nauroin salaisesti miehelle ja aloin +hoitaa hevoistani. Osalla viinistä kostutin minä leivän ja annoin +hevoiselleni, lopulla pesin minä sen sukevia jäseniä, kuten olin usein +nähnyt meidän hevois-miestemme tekevän, koska he varustelivat +hevoisiansa johonkin erin-omaisempaan ajoon. Ennen pyytämäni tunnin +kuluttua olin minä valmis ja annoin postiljoonille lupaamani tukaatin. +Mies oli sen rehellisesti ansainnut, sillä ei ainoastaan postimestari, +vaan itse kuningaskin oli häntä ahdistellut niin, että hän tuskin +tiesi, mitä teki. Mutta nyt, kun hän tunsi tukaatin taskussansa, niin +kävi kaikki niin oivallisesti ja nopeasti, että hevoiset olivat parissa +minuutissa valmiina. Kuningas hyppäsi kohta maltitonna likimäisen +hevoisen selkään ja ratsasti pois. Minä seurasin häntä aivan likellä ja +olin parin minuutin kuluttua aivan hänen vieressänsä. + +"Sinäkö se olet, Düring?" puhui kuningas, sillä synkässä pimeässä ei +hän voinut minua tuntea. + +"Luvallanne: ei, Teidän Majesteettinne!" vastasin minä. + +"Kuka piru sinä sitten olet?" huusi kuningas. "Ja miten sinä minut +tunnet?" + +"Minä tunnen vallan hyvin Teidän Majesteettinne, ja tunteepa Teidän +Majesteettinnekin minut," vastasin minä. + +Kärsimättömästi huudahtaen ratsasti hän aivan sivullani ja katsoi minua +kasvoihin. "Roos!" huudahti hän. "Miten saakelissa sinä tänne tulet? +Enkö minä jo sitä ajatellut, että se oli Roos veijari!" + +"Teidän Majesteettinne ajatteli aivan oikein," vastasin minä, "mutta +siinä ajattelitte te väärin, että Roos olisi antanut kuninkaansa yksin +ratsastaa." + +"Mutta minä en tarvitse sinua," huusi hän. "Sinun pitää kohta kääntymän +takaisin ja yhtymän toisiin." + +"Kuten Teidän Majesteettinne käskee -- --" vastasin minä huolettomasti. +"Mutta sitä ennen pyydän minä eron virastani." + +"Miksi niin?" huusi hän. "Mutta sinä saat sen, koska olet sellainen +niskuri, -- sinä saat eron kohta!" + +"Kiitoksia, Teidän Majesteettinne!" sanoin minä ja ajoin eteenpäin +nelistä hänen vieressänsä. + +"Miks'et käänny takaisin, sinä mies?" huusi kuningas hetken perästä. + +"Siks', ett'en tahdo, Teidän Majesteettinne!" + +"Mutta olenhan minä käskenyt -- -- --." + +"Teidän Majesteettinne ei voi enään minua käskeä, kun olen kerran +saanut eron virastani." + +"Mutta minne ai'ot sinä sitten?" + +"Seurata Teidän Majesteettianne. Onhan tie vapaa!" + +"Mutta minä annan ampua sinut." + +"Oikein puhuttu, Teidän Majesteettinne! Ette taida minusta eroa muutoin +saadakkaan." + +"No, se on todellakin kunnon miehen puhetta!" sanoi kuningas. Sitten +nauroi hän ja sipaisi minua ratsu-ruoskallansa. "No, niin!" sanoi hän +vakavammasti sitten. "Minä näen, että sinä olet itse-päinen, ja minä +tiedän, että minä voin sinuun luottaa. Ratsasta mukana sitten, Herran +nimessä, mutta ole siitä vakuutettu, ett'ei tässä ole kysymystäkään +huvi-ajosta. Muutoin olen minä matkalla ruotsalainen kapteini, Frisk +nimeltäni. -- Tokko sinä ymmärrät?" + +"Aivan hyvin, herra kapteini!" + +"Se on siis sovittu. Kannusta hevoistasi nyt! Meidän täytyy kulkea +kiireesti eteenpäin. Katsokoot Düring ja Rosen vain, että he pysyvät +perässä." + +"Entäs minun virka-eroni?" kysyin minä. + +"Ole joutavia! Kapteini Frisk on sinulle sen antanut, mutta kuningas +Kaarle ei sitä anna. Ees-päin vain!" + +Ja niin me menimmekin lakkaamatonta laukkaa pimeässä yössä, että minä +pidin sitä suurena ihmeenä, että me tulimme seuraavaan pysäyspaikkaan, +ilman ett'emme niskojamme tai sääriämme olleet taittaneet, Siellä +sallei Kaarle vihdoinkin sekä itsellensä että meille parin tunnin +levon. Mutta aamu ei ollut vielä pitkälle ehtinyt, kun hän jo meitä +taaskin herätti. Rosen ja Düring kummastelivat, kun he huomasivat minun +olevan mukana; mutta kun ei kuningas siitä sanonut mitään, niin eivät +hekään siitä sen enempää sitten huolineet. Pari tuntia ennen auringon +nousua olimme me jo taaskin satulassa ja täyttä nelistä perättäin sitä +sitten mentiin, niin paljon, kuin suinkin hevoiset pääsivät. Minun kävi +säälikseni kelpo "Abdul'ini". Minä näin kyllä, ett'ei hän kestäisi +enään samallaista päivää, kuin eilinen, ja möin sen sentähden seuraavan +posti-paikan postimestarille jotenkin hyvästä hinnasta, vaikka ei hinta +ollut mielestäni kuitenkaan enempi, kuin puoli siitä, mitä sellainen +hevoinen olisi tarvinnut maksaa. Mutta kukkarollinen kultaa on +kuitenkin aina parempi, kuin kuollut hevoinen, sillä kuitenkin +seuraavana päivänä ainakin olisi hevoiseni kaatunut, -- niin rajusti +ajoi kuningas. Minä jätin siis hevoiseni, ja otin, kuin toisetkin, +posti-hevoisen. + +Niin kuljettiin eteenpäin, toisesta pysäys-paikasta toiseen. Herra +Jumala sitä ajoa! Koko elinaikani muistan minä sitä. Välttääksensä +joutumasta vihollistensa käsiin, täytyi kuninkaan välttää Puolaa ja +Saksenia ja ajaa pitkiä kierroksia. Mutta ei hän pitänyt minään paria +tusinaa penikulmaa väärää tahi ojennusta, kun hän tuli vain +turvallisesti eteenpäin. Täyttä laukkaa lasketimme me Unkarin, Mährin +ja Itävallan läpitse; samaa kyytiä Baijer'in, Würtemberg'in, Pfalz'in, +Westphal'in ja Mecklenburg'in läpitse. Me teimme kehän melkein koko +Saksan ympäri ja pitensimme suoran tien kuitenkin puolta pitemmäksi. Ei +yöllä, eikä päivällä sallinut kuningas itsellensä, eikä meille tuskin +välttämättömintä lepoa; ei aikaa haukkaamaan tuskin paria palaa ruokaa +ja nielaisemaan kerran vettä: "ees-päin, ees-päin" oli vain aina käsky. +Kun tulimme yöllä johonkin maja-paikkaan ja olimme tuskin ummistaneet +silmämme, niin tahtoi kuningas jo taas liikkeelle ja yhtä unisina kuin +olimme panneet levolle saimme istua taas satulaan. "Ees-päin!" huusi +kuningas ja niin me eteenpäin ratsastimmekin niin, että hevoiset olivat +kaatumaisillaan allamme. Mutta mitäpä kuningas siitä huoli, kunhan +pääsimme eteenpäin vain sekä huonoilla että hyvillä teillä, yli +kuoppien, läpi pensasten, halki rämetten ja hietikkojen. Se oli +sellaista ratsastusta, ett'ei oltu ennen maailmassa mokomampata nähty, +eikä taideta vastakaan nähdä. + +Ja kuningas olisi voinut kuitenkin kulkea aivan mukavasti, jos olisi +tahtonut! Kun me samoilimme metsissä ja erämaissa, niin kulki Kaarlen +hovi-seurue mukavasti eteenpäin Saksan keisarin maiden läpi, ja niillä +varustuksilla, joilla itse kuningasta ai'ottiin vastaan ottaa, voivat +hovilaiset hyvin. Uteliaat ihmiset katselivat silmät muljallaan, heidän +seastaan huomataksensa suurta Kaarle-kuningasta, -- mutta me olimme +kaukana heistä ja hevoistemme kaviot vain säkenöivät siellä, missä me +kuljimme. + +Voimia, Jumal'avita, kysyttiin, voida kestää sellaista ajoa. Ja parooni +Rosen jo uupuikin ja jäi jälkeen Unkarissa. Nyt seurasi kuningasta vain +Düring ja minä. Düring koki kestää lujasti, mutta viimein uupui hänkin. +Baijer'issa pyörtyi hän astuessaan alas hevoisensa seljästä. Kuningas +juoksenteli maltitonna edes takaisin sillä ajalla kun minä koettelin +virvoitella översti-raukkaa. Tuskin oli översti vähän tointunut, niin +kysyi jo kuningas, jonka jalkojen alla maa näytti ikäänkuin palavan, +kuinka paljon hänellä oli rahoja. "Noin tuhannen riksiä kullassa," +vastasi översti. -- "Hyvä," sanoi kuningas, "anna minulle puolet. Sillä +minä huomaan, ett'et sinä jaksa seurata mukana. Minä jatkan matkaa +yksinäni. Roos jääköön sua hoitamaan ja sitten tulette yhdessä +perästä-päin." + +"Jumalan tähden! Teidän Majesteettinneko yksinänsä? Ei se käy päinsä!" +huudahti Düring hämmästyneenä. "Minä rukoilen Teidän Majesteettianne +kaiken mokomin odottamaan edes kolme tuntia. Kyllä minä sitten taas +jaksan istua satulassa." + +"Ei, ei!" sanoi kuningas. "Anna minulle vain viisisataa riksiä, että +minä pääsen eteen-päin." + +Översti vastusteli. Kuningas kiukustui; minä näin hänen silmänsä +rupeavan mulkoilemaan, ja ymmärsin, ett'ei ollut hyvä tehdä pilaa +hänestä enempätä. + +"Antakaa hänelle rahat," kuiskasin minä salaisesti överstille. "Antakaa +vain ja sallikaa minun toimia. Te näette kyllä, ett'ei nyt sovi tinkiä +Hänen Majesteettinsä kanssa. Minä vastaan asiasta." + +Översti otti huo'aten raha-pussin esille. Kun kuningas alkoi kiireesti +jakaa rahoja, niin hiivein minä hiljaisuudessa ulos ja puhuttelin +kahden-kesken postimestaria, joka oli nähnyt kaiken, mitä huoneessa +tapahtui. "Herra postimestari," sanoin minä, "nuo herrat ovat +orpanuksia ja matkustavat samoilla asioilla. Te näette kyllä, että +toinen heistä on sairas, mutta toinen ei tahdo odottaa häntä edes +kolmea tuntia. Tehkää minulle mieliksi ja antakaa sille hätä-housulle +kaikista huonoin hevoinen tallistanne, ja sitten kun hän on lähtenyt, +hankkikaa minulle keveät vaunut ja pari hyvää hevoista; mutta pian ja +sala-vihkaa vain, ett'ei hän huomaa mitään." + +Samassa kun minä näin puhuttelin postimestaria, pistin minä +jotakuita tukaattia hänen käteensä, sillä minä olin jo oppinut ennen +postiljoonista näkemään, mitä ihmeitä kulta voi tehdä. Tässä +tapauksessa se vaikutti myöskin. Kuningas sai, minulle mieliksi, +vikurin ja ontuvan konin, joka tuskin liikkui paikastaan, kun kuningas +iski kannuksensa sen sivuihin. "Hyvästi!" huusi kuningas Düring'ille ja +minulle. "Stralsund'issa tapaamme toisemme!" + +"Aja vain!" ajattelin minä. "Ehkä piankin tapaamme toisemme, luulen +minä." + +Kello oli kymmenen ehtoolla, kun kuningas läksi synkässä pimeydessä, +myrskyssä ja tuiskussa jatkamaan matkaansa. Minua säälitti häntä, mutta +koska hän ei itse tahtonut sitä paremmin, niin annoin minä hänen mennä +Herransa nimessä, Översti Düring'ille, joka todellakin tarvitsi minua, +esitin minä, että hän saisi nukkua tunnin, kaksi aivan rauhassa. +Kerroinpa hänelle myöskin juoneni, joten me kyllä pian saavuttaisimme +kuninkaan. Esitykseni ja juoneni olivat kumpanenkin hänelle +terve-tulleet. Hän nukkui rauhassa kaksi tuntia ja heräsi +vahvistuneilla ruumiin- ja sielun-voimilla. Minä ilmoitin kohta +hänelle, että keveät vaunut ja hyvät hevoiset olivat varaltamme +valmiina. Me istuimme vaunuihin, ruoska vingahti ilmassa ja lentoa +lähdimme me matkaan. + +Päivä koitti juuri ja harmaja aamun-hämy taisteli yön pimeyttä vastaan, +kun näimme miehisen olennon, kääriytyneenä ratsastaja-kauhtanaansa +kiireesti käyvän eteenpäin. "Siinä se nyt on, Düring," sanoin minä. +"Siinä on kuningas ja kaikki on käynyt, kuten olin ajatellutkin." + +Ja kuningas se olikin, jo vallan väsyneenä. Hän ei ollut enään saanut +hevoistansa paikaltaan ja oli sen tähden kiukuissansa hypännyt maahan +ja aikoi jalkaisin päästä likimpään posti-paikkaan. "Helvetin koni!" +kirosi kuningas, kun hän istui kanssamme vaunuissa, joissa hän näytti +tulevan hyvin toimeen. "Mistä te saitte nämät näin hyvät hevoiset?" + +"Vähäisellä kärsivällisyydellä, Teidän Majesteettinne, saimme me nämät +hevoiset," vastasin minä. "Ja Teidän Majesteettinne olisi tehnyt paljoa +paremmin siinä, ett'ei olisi jättänyt meitä pulaan; nyt olisitte +kerennyt jo pitemmälle ja saanut sen lisäksi nukkua jonkun tunnin +rauhassa." + +Kuningas katsahti minuun; mutta sanaini totuus oli niin selvä, ett'ei +hänellä näyttänyt olevan ollenkaan halua väittää vastaan. Hän nojautui +vaunuin kulmaan ja nukkui aina ensimäiseen posti-paikkaan saakka. + +"Hevoisia! Pian!" oli täälläkin kohta ensimäisenä hänen huulillansa. + +Kymmenen minuuttia myöhemmin istuimme taaskin satulassa ja ajoimme +eteen-päin. + +Sillä tavalla ilman lepoa, ilman rauhaa ja melkein ilman yhtään unta, +ratsastimme me läpi Saksan ja saavuimme Kassel'iin. + +"Nyt olemme kylliksi kaukana Turkin rajalta; ei meitä enään kukaan +tunne," sanoi Kaarle. "Nyt tahdomme kerran syödä oikean päivällisen!" + +Kuten sanottu, niin tehtiin. Mutta olipa vallan likellä, ett'emme +tulleet tunnetuiksi. Hessen-Kassel'in Maakreivi oli nimittäin saanut +jo tiedon siitä, että kuningas oli eronnut seurueestansa ja ajatteli, +että mahdollisesti voisi kuningas kiertoteillään Saksassa tulla +hänenkin pää-kaupunkinsa kautta. Hän oli sentähden käskenyt +prikaati-päällikkönsä Ragg'in, joka oli ruotsalainen ja siis +maa-miehemme, tarkasti pitämään silmällä kaikkia läpi-matkustavaisia +vieraita, ja kohta ilmoittamaan, jos kuningas ehkä matkustaisi +tuntemattomana Kassel'in kautta. Juuri sama Ragg oli ravintolassa, +kun Kaarle astui alas hevoisen selästä, syödäksensä päivällistä +ravintolassa. Me söimme kaikin samassa pöydässä, ja Ragg alkoi monesta +syystä ruveta epäilemään, että eiköhän "kapteini Frisk" olekkin vain +itse kuningas. Vielä enemmin vakaantui hän luulossaan, kun ei kuningas +juonut pöydässä yhtään viiniä, ja se tiettiin melkein koko maailmassa, +ett'ei kuningas tuskin milloinkaan juonut viiniä. + +"Oletteko oppineet kuninkaastanne vain juomaan vettä?" kysyi Ragg äkkiä +pöydän yli. + +Kaarle huomasi vaaran, otti kohta ensimäisen viini-lasin, jonka hän +tapasi, joi sen pohjaan ja sanoi: "maljanne! Kuka teille on sanonut, +ett'en minä juo viiniä?" Mutta salavihkaa viittasi hän minulle, että +pitäisin hevoisista huolen, ja kohta kun hevoiset olivat oven edessä, +nousi hän pöydästä, kumarsi prikaati-päällikölle ja sanoi: + +"Nyt hyvä Ragg, hyvästi ja terveisiä Maakreiville minulta." Ennenkuin +Ragg oli kerjinnyt tointua hämmästyksestänsä, istuimme me jo satulassa +ja sanoimme ystävällisesti jää-hyväiset ja ratsastimme täyttä laukkaa +pitkin katuja ja ulos kaupungin portista. + +Monessa muussa sellaisessa pienessä seikkailussa olimme, kunnes viimein +neljäntoista päivän perästä saavuimme 12 p. Marraskuuta 1715 puolen yön +aikaan Stralsund'in muurien edustalle. Neljätoista päivää oli riittänyt +meille, ratsastaa koko Saksan läpitse. 286 saksalaista penikulmaa +olimme me kulkeneet 336:ssa tunnissa, siis päivittäisin kaksikymmentä +penikulmaa. Se oli ajoa, jota ei Jumal'avita, moni pysty tekemään, eikä +kuningas ollut kuitenkaan siitä hirmuisesta ajosta uupunut. Hänellä oli +ruumis ikäänkuin raudasta ja teräksestä rakettu: niin vähän huoli hän +vaikeuksista. Viimeinkin olimme me siis nyt Stralsund'in muurien +edustalla, ja kuningas huusi korkealla äänellä vartija-sotamiehelle, +että hän aukaiseisi portit. + +"Avaimet ovat linnan-päälliköllä," kuului ylpeä vastaus. "Rauhoittukaa, +ystäväni! Huomen-aamulla laskemme teidät kaikista ensimäisenä sisälle." + +"Mene, mies!" ärjäsi kuningas. "Herätä päällikkö ja tuo avain!" + +"Kyllä minä siitä siipeni varon!" vastasi vartija. "Kyllä minun siitä +huonosti kävisi." + +"Joll'et sinä kohta mene," karjui kuningas kiivastuneena, "niin käy +sinun vieläkin huonommin. Pian nyt vain!" + +Ääni, jolla kuningas puhui, vaikutti mieheen. Hän meni ja toi +ala-upsierin. "Kyllä ihmeellistä," sanoi kuningas meille sillä ajalla. +"Tässä seison minä oman linnani edustalla, enkä pääse sisälle. Huomenna +pitää sen oleman toisin." + +Ala-upsieri tuli ja kysyi: "Mikä herra se on, joka sydän-yöllä pyrkii +päästä sisälle?" + +"Kuriiri Turkista," vastasi Kaarle lyhyesti. + +"Mitä hänellä on asioita?" + +"Kuninkaallisia käskyjä! joll'en minä pääse kohta sisälle, niin hirteen +huomenna joka vartija-sotamies!" + +Kuninkaan kopea puhe taisi vaikuttaa kersanttiin, vai olisiko hän +aavistanut, että kuningas itse vaatei päästä sisälle; lyhykäisesti: +kersantti piti parhaimpana mennä noutamaan avaimia ja herättämään +linnan-päällikköä. Kohta porasi linnan portit, me ratsastimme sisään ja +olimme kaupungissa. Viipymättä meni kuningas kenraali Düker'in tykö, +joka oli juuri herännyt, eikä ollut vielä liki-mainkaan oikein +valveillansa. Täydesti luullen, että hänellä oli kuriirin kanssa +tekemistä, kysyi hän sentähden kuninkaalta: "no, mitä uutisia te tuotte +hänen Majesteetiltänsä?" + +"Minä olen siis," sanoi Kaarle, "ainakin tullut peräti oudoksi omille +alamaisilleni!" + +Nyt avautuivat kenraalin silmät. "Jumalan tähden, Teidän +Majesteettinne!" huudahti hän hämmästyneenä, heittäysi kuninkaan +jalkain juureen ja itki ilonkyyneleitä. + +"_Kuningas, kuningas_!" kaikui kaikkialla, ja keskellä yötä levisi +iloinen sanoma kautta kaupungin. "Kuningas on tullut!" kuuluivat huudot +kaduilla; kaikki kiirehtivät vuoteistansa, pukivat itsensä pikaisesti +ja kokoontuivat kaduilla. "Onko se totta?" -- "On; hän on todellakin +tullut!" -- "Jumalan kiitos! Nyt ajatkin taas muuttuvat! Eläköön +kuningas!" -- Niin kuuluivat kysymykset ja vastaukset, toivotukset, +huuto ja hälinä kadulta kadulle; ihmiset syleilivät toisiansa +iloissansa, ja sinä yönä taidettiin todellakin nähdä, kuinka +suuresti alamaiset kunnioittivat kuningastansa, kuinka hellästi ja +sydämellisesti he häntä rakastivat. Sotamiehet samoilivat ulos +kasarmeistansa ja maja-taloistaan ja piirittivät huonetta, jossa +kuningas oli. "Onko totta? Onko ainakin se totta?" huusivat he ja kova +riemastuksen huuto kajahti taas, kun he kuulivat vastauksen: "On; kyllä +se on totta! Minä olen itse nähnyt hänet, meidän kuninkaamme!" + +Kohta sen jälkeen riensi kansa soittamaan kelloilla, ja antoi niiden +kupari-kielten ilmoittaa ilon-sanomaa; kanuunat valleilla paukkuivat ja +jyristen saattoivat odottamatonta uutista yli maan ja meren; kaikki +kadut valaistiin ilo-tulilla ja riemu-valkeita poltettiin katujen +kulmissa ja toreilla, ja ilo oli niin suuri, ett'ei yksikään ihminen +ajatellut enään nukkua tai vuoteelle mennä sinä yönä. + +Mutta me, Jumal'avita, sitä vastoin ajattelimme lepoa, ja unta me +todellakin tarvitsimme. Kansan parhaittaan peuhatessa veimme me ensin +kuninkaan vuoteelle. Sillä kuuteentoista päivään oli hän tuskin +ollenkaan maannut eli saanut rauhallista lepoa. Hänen jalkansa olivat +niin ajettuneet lakkaamattomasta ja hirveästä ajosta, että saappaat +saimme me leikata halki, saadaksemme ne riisutuiksi; vetämällä ei ollut +yrittämistäkään, puhtaat liina-vaatteet annettiin hänelle myöskin, +sillä ne kuin hänellä olivat päällänsä, olivat mitä kurjimmassa +tilassa. Sitten viskausi kuningas vuoteellensa ja nukkui niin sikeästi, +kuin olisi hän ollut kuollut, Düring ja minä paneusimme hänen +jalkoihinsa parille patjalle, jotka olivat meitä varten levitetyt +lattialle, ja sitten me kaikki kolme kuorsasimme kilpaa; ja ensikerran +pitkistä ajoista vartioi ovemme edessä taas todellinen ruotsalainen +vartija. + +"Uni maistui suloiselta, saatatte ymmärtää! Vahinko vain, ett'ei sitä +suloutta kestänyt kylläksi kauvan. Muutaman tunnin perästä nousi +nimittäin kuningas ja herätti meidätkin, vaikka me olisimme mielellämme +nukkuneet koko päivän. Mutta eihän Kaarlella ollut rauhaa. Hän käsketti +vanhan kenraali Düker'in luoksensa ja tarkasti hänen kanssansa linnan +vartijaston, linnoitukset, ja käski kohta siekailematta alkaa sodan +uudestansa uusilla voimilla. Kuriirit kiirehtivät ulos kaikista +kaupungin porteista. Ruotsalaisten piti kohta huomata, että heidän +kuninkaansa aivan entisellään, muuttumattomana oli tullut takaisin +maahansa." + +Vältvääpeli pysähtyi tässä nyt kertomuksessansa hetkeksi ja tirkisteli +suruisella katseella, vallan aatteisiinsa vaipuneena, valkeaan, joka +yhä kirkkaana heloitti pimeään yöhön. Vasta Uolevi Sparre'n häntä +puhutellessa, heräsi hän unelmistansa. + +"No, vanha ystävämme, miks'ette jatka kertomustanne?" kysyi Uolevi. "Me +istumme ja odotamme suurimmalla uteliaisuudella, ja yökin kiirehtii +kulussansa. Minä pyydän teitä kertomaan kertomuksenne loppuun." + +"Kyllä; kyllä minä sen teen, vaikka vaikeaksi käy kertoakseni +kertoelman surullista loppua," vastasi vältvääpeli, ikäänkuin heräten +jostain ilkeästä unesta. "Suokaa anteeksi, lapsukaiseni, että olen +viivytellyt vähän tarpeettomasti niistä hetkistä kertoissani, jotka +olivat kuninkaamme viimeiset iloiset hetket. Mutta sinulla on oikein, +Uolevi, kertomus pitää lopetettaman." + +Siis enemmin. Kansan ilo hänen takaisin-tulostansa, iloitti häntä +paljon, enkä ole minä nähnyt häntä milloinkaan iloisempana ja +hilpeämpänä, kuin niinä ensimäisinä päivinä, joina olimme taas +koti-maassamme. Mutta nepä olivatkin viimeiset auringon-säteet, jotka +valaisivat hänen elonsa-juoksua. Uhkaavat ukkos-pilvet kohoilivat jo +kaikkialta ilman alla, ja monen salaman niistä pilvistä piti +polttavasti kerran sattuman hänen sydämeensä. + +Ei viipynyt kauvan, kun jo jokajalla taas sodan melskeet piirittivät +meitä. Preussi, Tanska, Sachseni ja Venäjä olivat aseissa vastassamme, +ja vaikka kuinkakin miehukkaasti Kaarle puollusti itseään, niin ei +voinut hän kuitenkaan pitempää aikaa kestää niin suurta yli-voimaa +vastaan. Kolmekymmentä ja kuusi tuhatta miestä marssei Stralsund'ia +vastaan, jossa Kaarlella oli vain yhdeksän tuhatta miestä. Mutta +Kaarle johti itse joukkojansa, eivätkä liittoutuneet viholliset olisi +iki-päivinä valloittaneet linnaa, ell'ei meille onneton sattuma olisi +ollut heille avullisena. + +Översti-luutnantti von Köppen, Preussin kuninkaan ajutantti, oli +nuoruudessaan ollut Stralsund'issa ja uinut usein Itä-meressä. Siitä +ajasta muisti hän, että juuri sillä paikalla, jossa Ruotsalaisten +linnoitukset loppuivat, oli meri vain kolmen tahi neljän jalan syvä. +Hän esitteli siis kuninkaallensa, että juuri sillä paikalla piti +vihollisia ahdistaa. Esitys otettiin kuulevaan korvaan, ja 6,000 +jalka- ja 2,000 ratsumiestä käskettiin sentähden kahlaamaan, kuin +hylkeet, ylitse osoitetusta paikasta meressä. Köppen johti itse +etu-joukkoja ja meni miekka kädessä mereen edellä. Kello yksi yöllä +astuivat he mereen ja kahlasivat puolen tuntia vedessä, vyötäisiin +saakka. Samaan aikaan tekivät he hyökkäyksen linnaa vastaan +etu-puolelta kääntääksensä huomiomme väärään, ja tosiaankin me +petyimme, sillä emme olleet ajatelleet preussiläisten kaloina toki +uivan kimppuumme. Sillä tavalla tuli Köppen joukkonensa aina +etu-varustuksiimme saakka. Sotamiehet astuivat hiljaa ylös vedestä ja +ennenkuin arvasimme aavistaakkaan, niin olivat he jo keskessämme, juuri +kuin pilvistä pudonneina. Sillä tavalla valloitettuja varustuksia emme +voineet puollustaa: meidän täytyi vetäytyä linnan sisimpään, ja +kadotimme siinä kahakassa viisi-kolmatta kanuunaa ja neljäsataa vankia. + +Se oli kova kolahdus, mutta vielä kovemmat tulivat kohta perästä. + +Niin kauvan kuin Rügen'in saari ei ollut liittoutuneitten vihollisten +vallassa, niin eivät he voineet olla varsin varmat Stralsund'in +valloittamisesta. Heidän täytyi siis ensin valloittaa mainittu saari, +ennen-kuin taisivat kaupunkia piirittää sekä maan että meren puolelta, +ja Anhalt-Dessaun ruhtinas Leopold, jota tavallisesti nimitettiin vain +vanhaksi Dessau'ilaiseksi, -- hän tarjousi valloittamaan saarta meiltä. +Se oli kova koetus, mutta Leopold olikin juuri se mies, joka taisi +ottaa hartioillensa mokoman työn. Sopivana päivänä saapui hän 400:lla +laivalla ja 15,000:lla miehellä saareen. Kaarle taisi asettaa vain +2,000 miestä yli-voimaa vastaan. Stresov-nimisen kylän luona laski +Leopold maalle, ja ensi-työksensä varusti hän kylän etu-varustuksilla. +Hän kaivatti syvän valli-haudan ja asetti siihen espanjalaisia +ratsu-miehiä. Niin varustettuna odotti hän meidän kuninkaamme tuloa, +joka ei kauvan odotuttanutkaan itseänsä. Kaarle oli Stralsund'issa ja +oli tuskin saanut kuulla vihollisten saareen tulosta, kuin hän jo kohta +lähti purjehtimaan ja saapui saarelle kello yhdeksän iltaisella. +Hän ei tahtonut sallia vihollisten saada vakaata jalan-sijaa ja +toivoipa päästä heidän kimppuunsa vielä väkeä maalle laskiessa. Mutta +siihen ei hän kuitenkaan kerjinnyt, vaan yhtä-hyvin marssitutti hän +joukkonsa yön aikana Stresov'in kylää vastaan, karkoittaakseen kohta +viholliset sieltä pois. Kello kaksi aamuisella seisoi hän vastatuksin +preussiläisten kanssa. Niin hiljaa oli hän tullut, ett'eivät +preussiläiset huomanneet häntä ennenkuin hän käski hiljaisella äänellä: +"lyökää maahan espanjalaiset ratsu-miehet!" -- Eräs preussiläinen +vartija kuuli sen ja kiire meteli syntyi kohta. Pian karkoitimme me +espanjalaiset ratsu-miehet, mutta hämmästyimme, kun näimme edessämme +leveän ja syvän valli-haudan. + +"Onko se mahdollista?" huudahti kuningas, kun hän näki haudan. "Sitä en +ollut luullut. Mutta ei se mitään. Rivakasti eteen-päin vain!" + +Kehoitus rohkaisi meitä: kuin leijonat syöksyimme me hautaan. +Espanjalaiset ratsu-miehet, multa-vallit, puun-rungot, oksat, kaatuneet +sotamiehet, ja kaikki mitä nopeasti käsiin saatiin, käytettiin haudan +täytteeksi. Kuningas, kenraalit, upsierit ja sotamiehet astuivat +toistensa olkapäille ja niin tulimme me viimein ylös haudasta ja +seisoimme liittoutuneitten vihollisten leirin vastassa. Ensimäinen +hyökkäyksemme saattoi kohta preussiläiset ja tanskalaiset häiriöön, +mutta ruhtinas Leopold oli uljas sota-herra: hän kokosi jälleen +hajoitetut joukkonsa ja karkoitti meidät neljäsosa-tunnin ajan +kestäneen verisen tappelun jälkeen takaisin leiristä ja yli haudan +jälleen. Jopa ajoi hän meitä lakealle kentällekin jäljistä. Kuninkaalta +ammuttiin hevoinen ja hän oli juuri joutumaisillaan vangiksi. Eräs +tanskalainen upsieri tunsi hänen, kävi hänen käsi-varteensa ja huusi: +"antaukaa, Teidän Majesteettinne, tahi olette hukassa!" Mutta Kaarle ei +antautunut. Hänellä oli pistooli pistettynä vyöhönsä, sen tempaisi hän +ja lävisti sillä upsierin pään. Sitten otti hän kaadetun upsierin +hevoisen ja jatkoi tappelua. Hän tuli jälleen ympärinsä saarretuksi ja +jopa sai luodin raapaisemankin juuri rintansa alle, mutta hän tunkeusi +piirittäjäinsä läpitse ja kehoitti meitä, Jumalan tähden, olemaan +rohkeita. Ah, me teimme kyllä tehtävämme, mutta onni ei ollut enään +puolellamme. Viisisataa uljasta toveria jätimme kuolleina jäljillemme +taistelu-kentälle ja niiden joukossa myöskin kuninkaan rakkaimmat +kenraalit Grothusen'in ja Daldorf'in. Kaarle itse sai kiittää kreivi +Poniatovski'a hengestänsä. Kreivi tempaisi hänet nimittäin pois +tappelusta ja kiirehti hänen kanssansa meren rannalle, jossa laiva oli +häntä odottamassa, viedäkseen häntä Stralsund'iin. Minä olisin +mielelläni auttanut häntä, mutta luoti rinnassani makasin minä maassa +kelvotonna. Toverini taljasivat minut "Alte Fehr'in" linnoitukseen, +jossa nyt turvaa etseimme. Niin pääsin minä hengissä siitä metelistä, +mutta parin päivän perästä täytyi meidän antautua vangeiksi ja Rügen +joutui niin vihollisten valtaan. + +Kuninkaan näin minä sitten ensi-kerran vasta kolmen vuoden kuluttua, +vähän ennen sitä onnetonta laukausta, joka tempaisi hänet pois hänen +elonsa keski-ijässä. Kuitenkin oli kuningas nyt piiritettynä +Stralsund'issa, ja oli kadottanut melkein kaikki muut, paitsi rohkeata +miehuuttansa. Eräs toveristani kertoi minulle sitten Fredrikshall'in +tykönä esimerkin siitä. Kun kuningas istui kerran ja saneli jotain +kirjettä, niin tuli tuli-kuula katon kautta huoneesen ja laukesi +sivu-huoneessa sellaisella julmalla paukahduksella, että koko +huoneen luultiin hajonneen. Kuninkaan kirjoittaja pudotti kynän +peljästyksissänsä, mutta kuningas kysyi aivan rauhallisesti: "no, +miks'ette kirjoita?" -- "Ah, tuli-kuula, Teidän Majesteettinne!" +vastasi kirjoittaja vavisten. "No, mitä tuli-kuulalla on kirjeen kanssa +tekemistä? Kirjoittakaa vain!" sanoi kuningas ja saneli taas +rauhallisesti, ilman vähintäkään häiriötä. + +Sellaisia todistuksia pelvottomuudestansa osoitti hän usein, mutta nyt +ei auttanut enään kaikkein suurinkaan miehuus, pelastaa Stralsund'in +linnaa, kun Rügen oli kerran vihollisten vallassa. Kaarlen täytyi +paeta. Yöllä 11:sta päivää vastaan Joulukuussa 1715 astui hän venheesen +ja purjehti onnellisesti Rügen'in ohitse, vaikka saaresta ankarasti +ammuttiin hänen alustansa; tapasi Itämeressä erään sota-laivoistansa ja +tuli eheänä Trelleborg'iin. Joku aika sen jälkeen antautui Stralsund +vihollisille. + +Itse silmin-näkijänä en voi sitten seuraavasta kolmesta vuodesta kertoa +mitään, sillä minä olin preussiläisessa vankeudessa ja makasin sairaana +haavoistani. Kuitenkin sain minä kuulla kylläksi, taitaakseni surra. +Sanomattomilla ponnistuksilla sai kuningas kokoon armeijan keskellä +talvea ja johti sitä Tanskaa vastaan. Hän aikoi mennä jäätä myöten +Juutin-rauman ylitse, mutta suoja ilma pakoitti hänen palajamaan +takaisin ja marssimaan Norjaa vastaan, hätyyttääkseen Tanskaa sen +maa-kunnissa. Mutta ei hän saanut paljon aikaan sielläkään, ja hänen +täytyi pian palaita takaisin Ruotsin puolelle; ja palatessansa hukkasi +hän melkein kolmannen osan miehistänsä. + +Sitten oli hän hetken rauhassa ja varusteli uudestaan itseänsä. Tulipa +vuosi 1718. Nyt oli hänellä 36,000 miehinen armeija aseissa, ja siihen +olikin hän pannut kaikki voimansa. Tämän armeijan jakoi hän kahteen +osastoon; toisen osaston lähetti hän kenraali Armfeldt'in johdolla +pohjois-Norjaan; toista osastoa johdatti hän itse etelä-Norjaan ja tuli +Fredrikshall'in linnan edustalle; Fredrikshall'in olivat tanskalaiset +jälleen sillä ajalla varustaneet. + +Kenraali Armfeldt'in kävi huonosti. Hän ei voinut valloittaa +Trondhjem'iä, jota hän piiritti, ja paluu-matkalla kuoli melkein koko +hänen joukkonsa nälkään ja kauheaan, äkkiä tulleesen tammi-pakkaiseen. +Tuskin viittä-sataa palasi hänen tuhansistansa jälleen koti-maahansa. + +Samaan aikaan kun Armfeldt'in kävi niin pahoin pohjoisessa, ei +Kaarlellakaan ollut etelässä juuri paljon parempaa onnea. Kun minä +tapasin kuninkaan kolmen vuoden perästä -- minä pakenin preussiläisesta +vankeudesta ja suurella vaivalla saavuin Kaarlen luokse Fredrikshall'in +edustalla -- niin tapasin minä hänet valli-haudassa kovassa +pakkaisessa. Huolimatta pakkaisesta ja jäätyneestä maasta oli hän +luotattanut valli-hautoja, päästäksensä siten likemmäksi linnaa. Hän +tarkasti töitä ja kulki erään ranskalaisen rakennus-mestarin, översti +Sicre'n kanssa; sama Sicre oli työn johtajana. Sen miehen muotoa en +voinut kärsiä: raiskattu ja himojen kuluttama oli hänen kasvojensa +muoto. Kaarle nuhteli häntä, että valli-haudat valmistuivat hitaasti, +Sicre kuunteli häntä rauhallisesti ja puhdisteli puoliansa sillä, että +kauhea kylmä oli kovettanut maan vallan kiveksi. Kuningas kohoitti +olka-päitänsä ja kääntyi häneen selin. Samassa huomasi hän minut ja +tunsi minut kohta. + +"Roos!" huudahti hän ja ojensi minulle kätensä, johonka minä kohta +tartuin syvästi liikutettuna, suutelin sitä ja kumarsin polvilleni. +"Mikä, Jumalan nimessä, on sinut tänne tuonut? Jo kauvan sitten pidin +sinua kuolleena!" + +"En ole kuollut. Teidän Majesteettinne," vastasin minä. "Vielä minä +elän ja vereni on teidän. Minä toivon, että Teidän Majesteettinne suopi +minun taistella vieressänsä, kuni entisinä aikoina!" + +"Sinä olet terve-tullut Roos," sanoi hän ja nosti minut jaloilleni. +"Översti Sicre, tässä näette yhden niistä harvoista, jotka tuntevat +Pultavan ja Bender'in, vanhan ystävän, översti Roosin. Luonnollisesti +jäät sinä, Roos, luokseni. Seuraa minua! Menemme katselemaan vähän +linnan ympärystöä." + +Minun tuloni ei näyttänyt erittäin miellyttävän ranskalaista, mutta +minä en huolinut hänestä, sillä ymmärsin, että olin vielä kuninkaan +suosiossa, ja vieläpä niin suuressa, että minun piti asua hänen +laheisyydessänsä ja melkein alin-omaa olla hänen seurassansa. + +Kuningas oli täällä kuin kaikkiallakin aina sama. +Kahdeksantoista-vuotinen karkaiseminen oli tehnyt hänet vallan raudaksi +ja teräkseksi. Kovimmalla pakkaisella makasi hän vain oljilla +lattialla, ilman muuta peitettä paitsi levättiänsä. Hänen terveyttänsä +ei näyttänyt mikään voivan runnella. Monta sotamiestä paleltui +kuoliaaksi vartiossansa, mutta ei kukaan uskaltanut valittaa, koska +itse kuningas kärsei yhdessä heidän kanssansa. Kun kuningas oli kerran +huonon-vointinen, niin viiteen vuorokauteen ei maistanut hän +palaistakaan ruokaa, teki sitten useamman penikulman pitkän +ratsastuksen, ja söi sitten taas vatsansa täyteen. Siinä oli hänen +rohtonsa. + +Piiritys edistyi kuitenkin vitkallisesti. Marraskuun 30:nä päivänä +aamuisella menin minä kuninkaan luokse, löysin siellä Sicre'n ja hänen +maalaisensa Maigret'in. Kaarle torui heitä ankarasti piiritys-töiden +pitkällisestä valmistumisesta. Sicre vannoi kalliisti, että kahdeksan +päivän sisälle antaupi linna. Kuningas vihaisena, huolimatta tästä +valasta, käski hänen mennä; ja kun hän oli mennyt, niin uskalsin minä +varoittaa kuningasta siitä miehestä. Mutta kuningas keskeytti minut ja +sanoi: "minä tiedän, mitä sinä, Roos, ai'ot sanoa, mutta minä en ai'o +nyt kuulla. Pane mieleesi, ett'et puhu koskaan mitään pahaa kenestäkään +ihmisestä, koska puhut kuninkaasi kanssa!" + +Minä tahdoin puollustaa itseäni, mutta hän keskeytti minut taaskin ja +sanoi: "Anna sen nyt olla! Kyllähän minä sinut tunnen! Et sinä ajattele +mitään pahaa; sinä olet uskollinen palvelijani. Mutta ei sanaakaan +enään tästä asiasta. Tule nyt, niin menemme Jumalan-palvelukseen!" + +Oli ensimäinen sunnuntai Adventissa, piiritys-työt olivat lakkautetut +ja me kuuntelimme hartaina sekä aamu- että ehtoo-saarnat. Myöhään +ehtoolla sai kuningas päähänsä sen, että hänen piti mennä vielä +valli-hautoihin ja katsella piiritys-töitä kuun valossa. Hän lähti. +Minä ja useampia muita henkilöitä, niiden joukossa myöskin Maigret ja +Sicre, seurasi häntä. Suojautuneena rinta-varustusta vastaan katseli +kuningas Fredrikshall'in valleja. Yht'äkkiä kääntyi hän minun puoleeni +ja sanoi: "mene, Roos, minun telttaani ja tuo sieltä kauko-putkeni; se +on siellä pöydällä." + +Minä olin aikeessa totella, mutta samassa tuli minuun synkkä aavistus, +ja minä sanoin sentähden: "nyt on kovin kylmä. Teidän Majesteettinne! +Ettekö tahtoisi ehkä huomenna -- -- --" + +"En, ystäväni!" keskeytti hän minua. "Mene nyt vain kiireesti!" + +Vasten tahtoani täytyi minun lähteä. Kun minä menin, niin kuulin minä +vielä, miten kuningas taaskin torui översti Sicre'ä siitä, että kaikki +kävi niin vitkallensa. Minä koetin kiirehtiä, ollakseni pian takaisin, +sillä sinä iltana en tahtonut jättää kuningasta: selittämätön, +sisällinen aavistus jostain suuresta onnettomuudesta ahdisti minua +lakkaamatta. Kun minä kiirehdin takaisin, niin tapasin minä översti +Sicre'n valli-haudassa. "Missä kuningas?" huusin minä hänelle. + +"Peli on loppunut," vastasi hän. "Kuula, linnasta ammuttuna on tavannut +häneen." + +Raivoissani riensin minä hänen ohitsensa. Ah, se oli surkea totuus! +Kuningas makasi kuollunna kokoon lytistyneenä ja nojautuen +rinta-varustusta vastaan. Kuula oli lävistänyt hänen päänsä; pää lepäsi +rinta-varustuksella ja käsi oli kouristettuna kalvan kahvaan. + +"Huutooni kokoontui useampia paikalle. Ett'ei sanoma menisi kuin +kulo-valkea läpi leirin, niin päätettiin kuninkaan kuolemaa pitää +salassa. Näillä minun käsi-varsillani kannoin minä kuninkaan ruumista +hänen telttaansa ja vuodatin katkeria kyyneliä hänen maallisen majansa +vuoksi. Minä ja moni muu emme uskoneet, että kuolettava luoti oli +tullut vihollisten puolelta, vaan että sankari-kuninkaamme oli kaatunut +kavalan salamurhan kautta. Vielä tänä-pänä uskon minä, että joku +ranskalaisista oli hänen murhaajansa! Antakoon Jumala minulle anteeksi +epä-luuloni, jos se on väärä! -- Kuitenkin: Kaarle oli kuollut ja hänen +kanssansa kuolivat kaikki minunkin eloni halaukset ja toivomukset; +sillä vaikka kuinkakin raskaita seurauksia hän itse-päisyydellänsä +kokosi itse päällensä, niin minulle oli hän ollut aina hyvä ja +armollinen kuningas." + +Vanhus vaikeni syvästi liikutettuna vanhain aikain muistoilla ja kyynel +kostutti hänen harmaita silmä-karvojansa. Syvä hiljaisuus vallitsi +pitkän ajan hänen kuulijoissansa. + +"Rauha hänen tomullensa ja lepo hänen sydämellensä, joka niin +rauhattomasti sykkieli, koska se vielä tykytti hänen sankari-rinnassa!" +sanoi vieras viimein ja ojensi kätensä vanhalle vältvääpelille. "Ja +mitä tuli teistä, översti, hänen kuolemansa jälkeen?" + +"Minusta?" vastasi vanhus ikään-kuin unesta heränneenä. "Oh, minusta ei +paljon pidetty lukua sitten enään, kun kerran suojelijani oli kuollut. +Tukholmassa ei milloinkaan myönnetty vaatimuksiani ja överstiksi +nimittämistäni. Minä sain tyytyä siihen, että viimein armosta sain +tämän vartija-paikan tässä valo-tornissa. Tässä olen sitten elänyt jo +monia vuosia minun muistoissani. Mutta elkäämme puhuko siitä! Kukapa +toki ajatteleisi omaa pientä onnettomuuttansa, kun on nähnyt kerran +niin suuria onnettomuuksia tapahtuvan ympärillänsä. Minulla on +kuitenkin jotakin, jota pidän kaikkea kultaa ja kunniaa kalliimpana: +tämä pieni rukouskirja, pyhä muinais-kaluni, jonka löysin kuninkaan +taskusta hänen kuolemansa jälkeen, ja vakuutus siitä, että Kaarle oli +minulle armollinen viimeiseen hengen-vetoonsa asti. Se vakuutukseni +auttaa minua monessa vastoin-käymisessäni. -- Mutta puoli-yö on jo +aikaa sitten ohitse, myrsky on tau'onnut ja meri tyyntynyt, enkä minä +enään tarvitse teitä. Jättäkäät siis, ystäväni, minut ja unhoittakaa, +että olette nähneet vanhan miehen vuodattavan kyyneliä kuninkaansa +kovan-onnen vuoksi." + +Sekä vieras että nuorukaiset nousivat istuimiltansa, poistuaksensa, +sillä he hyvin huomasivat, että vanha vältvääpeli tahtoi olla yksin +muistoinsa ja tunteittensa kanssa. Äänettöminä pudistivat he hänen +kättänsä ja läksivät; vieras vain kuiskasi pari sanaa vanhuksen +korvaan. Vanha soturi säpsähti, mutta ennen-kuin hän ehti tointua +hämmästyksestänsä, niin oli vieras jo kadonnut yön pimeyteen, ja +Richard Roos, taitamatta jättää paikkaansa, ei voinut seurata häntä. +Hän ei sittemmin häntä nähnyt enään. + +Neljä tahi viisi viikkoa sittemmin, eräänä kirkkaana ja vilpeänä +aamuna, kipusivat översti Sparre, hänen poikansa Uolevi ja molemmat +sotakoulu-oppilaat Elfdal ja Rönne iloisilla kasvoilla ylös +valo-tornille. Vältvääpeli istui huoneensa edustalla, näki heidän +tulevan ja tervehti heitä ystävällisesti, vaikka vähän hämillänsä. + +"Mikä teitä näin aikaiseen tuopi tyköni?" kysyi hän. "Jotain hyvää se +mahtaa olla, jos ma oikein oivallan selittää sitä kasvoistanne." + +"Me tuomme," vastasi översti Sparre hilpeästi, "uskollisuuden hedelmän, +joka ehkä myöhään, kuitenkin viimein on tuleentunut ja ihastuttaa nyt +sydäntänne, vanha ystäväni. Översti Roos, minulla on kunnia nyt antaa +tässä teille se översti-luutnantiksi ruotsalaisessa armeijassa +nimityksenne, joka kaksikymmentä vuotta sitten unhottui kuningas Kaarle +Kahdennentoista kansliaan. Ottakaa se! Me tiedämme teidän sen hyvin +ansainneenne." + +"Jumalani!" huudahti vanhus vaaleana ja vavisten. Miten on se +mahdollista? Arvoniko tunnustettu? Ah, liiaksi myöhään, liiaksi +myöhään! En voi enään palvella isäini-maata, sillä minun jäseneni ovat +vanhuuden ja murhetten kautta heikontuneet ja murtuneet." + +"Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa on sen myöskin huomannut ja liittänyt +tähän eläke-kirjan," jatkoi översti Sparre, ja veti esille vielä +toisen paperin. "Sen mukaan on teillä täysi överstin palkka aina +kuolin-päiväänne saakka ja vapaus asua, missä tahdotte." + +"Jumalani! Mikä onni, mikä armo!" lausui översti Roos liikutettuna. "Ja +kenelle olen kiitollisuuden velassa kaikesta tästä? Kuka on minua +muistanut nyt, joka olen ollut monia vuosia häpiällä sivuun sysätty! +Kuka, översti Sparre? Sanokaa pian, ketä tästä kiitän?" + +"Erästä korkeaa herraa, joka kävi luonanne sinä kauheana yönä, jolloin +valppaudellanne pelastitte laiva 'Torstenson'in'-haaksi-rikosta," +vastasi översti Sparre. "Muistatteko sitä, ystäväni? Te kerroitte +hänelle Kaarle kuninkaasta ja uskollisuudestanne hänelle." + +"Ja se vieras, jonka kyllä muistan, ken oli hän?" kysyi Roos. + +"Holsteinin herttua Adolf Fredrik. Kahdennentoista Kaarlen +jumaloitsia, ja kuten tiedätte, likeinen sukulainen meidän +kuninkaalliselle suvullemme. Teidän uskollisuutenne liikutti häntä, +teidän valppautenne pelasti hänen ehkä hengen vaarasta; hän tahtoi +osoittaa kiitollisuuttansa, ja tässä näette hedelmän siitä, että hän +on puhunut hyvää puolestanne. Vihdoinkin on oikeus tapahtunut teille, +ystäväni, ja me kaikki iloitsemme siitä." + +"Siis häntä tulee minun kiittää tästä ihmeellisestä asiasta," sanoi +översti Roos liikutettuna. "Taivas häntä siitä siunatkohon! Mutta +siunatkoon hän myös kuningastani Kaarlea, joka vielä haudan tuolta +puolelta osoittaa armonsa minulle. Ah, hän oli aina, niin kauvan kuin +hän eli, armollinen herra uskollisille palvelijoillensa, ja varmaan oli +se hän, joka lähetti herttuan luokseni, että minä vielä vanhoilla +päivilläni olisin saanut nähdä tämän ison ilon. Ah, sydämeni pohjasta +rakastan minä Kaarle-kuningasta! Jumalan armo ja rauha levätköön hänen +tomunsa yli!" + +"Aamen!" sanoi översti Sparre, ja puristi syvästi liikutetun vanhuksen +kättä. "Hän usein rikkoi eläissänsä, mutta kuitenkin oli hän hurskas, +jalo herra ja suuri kuningas, semmoista harvoin maailma on nähnyt. +Sanon kanssanne: _Levätköön hänen tomunsa rauhassa! Armo ja kunnia +hänen muistollensa_." + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Rauta-kallo, by Franz Hoffmann + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAUTA-KALLO *** + +***** This file should be named 25736-8.txt or 25736-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/2/5/7/3/25736/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/25736-8.zip b/25736-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..b49c4ba --- /dev/null +++ b/25736-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..c7fbfd0 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #25736 (https://www.gutenberg.org/ebooks/25736) |