diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 25518-8.txt | 2742 | ||||
| -rw-r--r-- | 25518-8.zip | bin | 0 -> 54377 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 2758 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/25518-8.txt b/25518-8.txt new file mode 100644 index 0000000..35213b4 --- /dev/null +++ b/25518-8.txt @@ -0,0 +1,2742 @@ +The Project Gutenberg EBook of Vandiemenin maa, by Theodor Dielitz + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Vandiemenin maa + +Author: Theodor Dielitz + +Release Date: May 19, 2008 [EBook #25518] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VANDIEMENIN MAA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +VANDIEMENIN MAA + +Kertomus nuorisolle + + +Kirj. + +THEODOR DIELITZ + + +Ruotsista suomentanut S. H--n. + + +Tampereella, +Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa, 1881. +Emil Hagelberg'in kustannuksella. + + + +SISÄLLYS: + + I. Siirtolaiset + II. Luotsi + III. Laivan anastus + IV. Myrsky + V. Uuden Hollannin eläinkunta + VI. Taistelu merellä + VII. Kahakka +VIII. Vangit + IX. Pako + X. Tappelu villien kanssa + XI. Haavoitettu + XII. Vankeus villien luona +XIII. Kosto + XIV. Metsävalkea + XV. Pelastus + + + + +I. + +Siirtolaiset. + + +Vandiemenin maa, saari, joka sisältää yli tuhannen neliöpeninkulmaa, on +Uuden Hollannin etelärannalla. Seitsemänkymmentä vuotta sitten +käyttivät sitä englantilaiset pahantekiäin siirtokuntana; kuitenkin +asuu siellä, paitse kahtakymmentä tuhatta pahantekiää, myös yli +neljäkymmentä tuhatta uutis-asukasta, ja sen suloinen ilman-ala sekä +sen lisäksi maan hedelmällisyys houkuttelee vuosittain useampia sinne. +Maan omia asukkaita on luvulleen noin kaksi tuhatta, ja ne asuvat +sisempänä saarta. He ovat pelkureita ja arkoja, käyvät kesällä +alastomina ja suojelevat itsiänsä talvella pakkaselta kengurun +nahoilla. + +Eräänä kauniina kevät-aamuna syyskuussa nähtiin saaren eteläisellä +rannalla laiva, joka koki purjehtia Derventevirran suuhun. Taivas +säteili kirkkaasti ja tuuli oli tuskin niin väkevä, että olisi purjeet +täyttänyt. Laiva oli 120 lästiä vetävä priki, ja oli majori Hortonin +oma. Hän oli päättänyt parantaa huonoja asioitansa uudessa maailmassa +ja oli onnellisesti saapunut sinne tyttärensä Helenan ja Lovisan sekä +sisarensa pojan Silman'in kanssa. Vielä oli laivalle tarpeeksi tuulta, +vastustaaksensa virran voimakasta vetoa; mutta perämies, joka monta +kertaa oli heittänyt laskinluodin, ja pohjaa tarkastellut, katseli +turhaan rantaa, huomataksensa laivan liikuntoa. "Nyt kuitenkin +tarvinnemme heittää ankkurin", sanoi hän viimein majorille, joka +perheenensä oli tullut kannelle ja uteliaasti tähysteli tuota luvattua +maata. "Minä olen myös kuullut, että näillä rannoilla harvoin tuulee, +paitsi kuu myrskyää tahi kun sattuu tuulispäitä. Sentähden meidän +täytynee odottaa nousuveden aikaa." + +"Tuolta nousee savu", huudahti Helena, katsellen kiikarilla, "juuri +tuolla tuon kunnaan alapuolella." + +"Ehkä ne ovat maan alkuasukkaita", sanoi isä; "kuuloni mukaan ei näillä +tienoilla ole ensinkään uutisasuntoja. Niin, niin, siellä näen minä +savun, mutta minusta näyttää, kun se heti heikkoneisi. Katso, nyt on se +kadonnut." + +"Heitämmekö ankkurin?" keskeytti häntä perämies, joka ainoastaan +työskenteli laivan kanssa. + +"Te ymmärrätte sen asian parhaiten, Northland", vastasi majori. "Tosin +on ikävää, ettemme jo tänä päivänä päässeet perille, mutta minä luulen, +ettei meillä ole mitään vaaraa pelättävänä näillä seuduilla. Merirosvot +eivät oleskele näillä tienoilla eikä alkuasukkaat ymmärrä käyttää +veneitä." + +"Rosvot ja alkuasukkaatko?" sanoi Northland; "niistä ei ole mitään +vaaraa. Minä toivoisin, ettei meillä olisi mitään muuta pelättävää +tässä virtaavassa paikassa. Mutta niinkuin näette on virta tässä hyvin +vaarallinen ja täynä kallioita ja luotoja, niin että myrskyssä +saattaisimme joutua vähällä laivaväellämme pahaan pulaan." + +Ankkuriköyden kitinä ilmoitti heti päätöksen toimeenpanoa ja muutaman +minuutin perästä oli pieni laiva ankkurissa. + + + + +II. + +Luotsi. + + +Tämän tapahtuessa laivalla, venyi seitsemän miestä lähellä rantaa +nuotion ympärillä. Heillä oli valkeankeltaiset nutut ja saman väriset +housut, rangaistuin pahantekiäin tavallinen vaatetus, ja ainoasti yksi +heistä, joka näytti olevan päällikkö, oli vaatetettu kauppamiehen +tavoin. He sammuttivat parhaallaan valkeata, jonka savu voisi huokeasti +heidät ilmaista, sillä he eivät epäilleet, että heidän pakonsa oli +huomattu ja sotamiehiä lähetetty ajamaan heitä takaa. + +"Minä toivoisin jotakin syödäksemme", sanoi vihdoin yksi keltanuttu; +"hyvin huono huvitus on maata metsässä monta päivää tyhjin mahoin. +Kuinkahan olisi, jos menisimme prikille pyytämään ruoka-aineita? +Voimmehan me sanoa, että olemme haaksirikkoon joutuneita merimiehiä." + +"Senkötähden, että meidät ottaisivat kiini ja saattaisivat jälleen +vankeuteen", keskeytti häntä toinen. "Tunteehan joka lapsikin meidät +keltaisista nutuistamme." + +"Mutta minä en totisesti tiedä", sanoi kolmas, "mikä meidän eteemme +tulee täällä metsässä, kun meidän täytyi karata aseitta ja varoitta." + +"Onhan meillä vene", sanoi järeä, voimakas ääni, joka siihen asti ei +ollut puuttunut puheesen. + +"Ja mitä me sillä sitte tekisimme? Mitä me ylipään toimitamme +semmoisella pähkinän kuorella, jolla emme edes uskalla lähteä +merellekään? Minä alan arvella, ettemme juuri erittäin paljoa paollamme +voittaneet." + +"Me olemme vapaat", sanoi sama järeä ääni; "se vastaa kaikkia." + +"Mitä hyödyttää meitä vapautemme, jos me siinä nälkään näännymme? +Ennenkun voin iloita vapaudestani, täytyy minun saada ensin jotakin +mahaani; sinä olet päällikkömme, Mark, ja sinun pitää auttaa meitä +tästä pulasta, johon olet meidät vienyt." + +Tuo näin puhuteltu ei vastannut mitään, vaan viittasi pieneen prikiin, +joka oli ankkurissa. + +"Niinpä niin", huusi yksi hänen seuralaisistaan; "minä näen laivan +aivan selvästi; mutta mitä se meitä hyödyttää, jos ne eivät anna meille +mitään syödäksemme taikka vielä vähemmin juodaksemme." + +"Siellä on ruokavaroja kyllin", vastasi Mark, "ja kun he luultavasti +eivät meille mitään anna, täytyy meidän ottaa, mitä tarvitsemme." + +"Mutta mitä lempoa voipi seitsemän aseetonta miestä tehdä varustetulle +laivalle?" + +"Ei mitään", sanoi Mark, "ei mitään väkivallalla, mutta hyvin paljon +viekkaudella." + +"Kuule, Mark, sinä olet ovela mies, mutta tuskin onnistuisi sinun +toimittaa meille rommia tuolta laivasta." + +"Minä tahdon tehdä enemmänkin", sanoi tämä. + +"Enemmänkin!" huusivat kaikki, kummastellen päällikkönsä vakavuutta ja +päättäväisyyttä. + +"Minä toimitan meille koko laivan", sanoi Mark vakavasti, "ja sillä +pakenemme tästä maasta, joka on täynnä häpeätä ja kahleita." + +"No, ijankaikkisen Jumalan tähden! kuinka taidat sinä saada laivan +valtaasi, kapteeni?" + +"Kuulkaa", sanoi Mark. "Nyt on aivan rasvatyyni, priki seisoo +ankkurissa ja sillä on vastavirta. Minä olen sentähden vakuutettu, että +luotsi olisi sille sangen tervetullut, ja siksi luotsiksi tahdon minä +ruveta. Kaksi teistä tulee minun kanssani; ne ovat minun väkeäni, ja +silloin ei keltainen pukukaan kummastuta. Onneksi on minun pukuni +sellainen, kun luotsit ja satamain virkamiehet käyttävät. Muut noudan +minä myöhemmin sillä tekosyyllä, että me tarvitsemme enemmän väkeä +laivan kulettamisessa. Yrityksemme on rohkea, sen myönnän; mutta meillä +ei ole muutakaan valittavana, ja kaikissa tapauksissa on se onni, että +sattumus on valmistanut edes tämänkin tien pelastukseen." + +"Eteenpäin! toimeen!" huusivat kaikki, kun heidän rohkeutensa ja +luottamuksensa oli palautunut päällikön nerokkaasta puheesta. Kaksi +heistä astui veneesen, tarttuen airoihin, ja Mark Brandon istui perään. + +Heti kun vene oli laskettu vesille, oli prikin väki arvellut, mimmoista +kansaa nuo tuliat olisivat. + +"Oivallinen vene", huusi perämies. "Se uiskentelee veden kalvossa kun +sorsa." + +"Kummallinen vaatetustapa", sanoi Lovisa; "ihmiset taitavat täällä +pitää keltaisesta väristä." + +"Luultavasti on tuon perässä istuvan herran palveliain puku sellainen." + +"Hän on luultavasti Luotsi", huudahti perämies. "No, jos hän tuopi +myötänsä tuulta, on hän meille tervetullut." + +Samassa saapui tuo luultu luotsi laivalle, ja ainoallakaan silmäripsien +värähdyksellä ilmoittamatta tietoansa siitä vaarasta, johon hän oli +antautunut, nosti hän kunnioituksella hattuansa majorin edessä, +nyökkäsi perämiehelle, kumarsi kohteliaasti naisille ja asiaa +ymmärtävällä silmäyksellä katsahdettuansa purjeita ja touvistoa, teki +hän tavallisen kysymyksen: "Mistä?" + +"Lontoosta", vastasi majori. + +"Te olette luotsi, eikö niin?" kysyi perämies. + +Mark Brandon nyökäytti päätänsä. + +"Kuinka on tuulen laita?" kysyi perämies. + +"Pelkäänpä", kuului vastaus, "että ennen pitkää on teillä enemmän +tuulta kuin tarvitsettekaan. Onko kukaan teistä ennen ollut tässä +maailman osassa?" + +"Ei yksikään", vastasi majori, joka ei ollut aivan hyvillänsä myrskyn +ennustuksesta. + +"No, ei se haittaa", jatkoi Mark. "Maaherra myöntänee varmaan, että +muutamia meidän miehistä tulee teille avuksi ja päivälliseen saakka +pysyy sää muuttumatta." Sitte kääntyi hän majoriin ja sanoi: "Minun on +noudettava vielä neljä miehistäni, ne ovat tässä lähellä, tunnissa +toivon olevani takaisin." Myöskin huomautti hän, että ruokavarat +välistä puuttuivat hänen väeltänsä tässä kaukaisessa paikassa ja että +muutamat rommiputelit, vähän lihaa ja leipää olisivat heille +tervetulleet. Hän sai, mitä pyysi, ja kotvan perästä souti hän +seuralaisinensa jälleen rantaan. + +"No, mitä saitte mukaanne?" huusivat toiset jo pitkältä matkalta. + +"Lihaa ja rommia", vastasi hän, "ja pelastuksen toivoa." + +"Eläköön! Eläköön Mark!" huusivat kaikki, lakkiansa pyöritellen. + +Ruokavarat jaettiin ja nautittiin tavattoman lyhyessä ajassa. Mutta +juomasta antoi päällikkö heidän nauttia ainoasti vähäisen määrän, ettei +hetkinen kohtuuttomuus tekisi heidän tuumaansa tyhjäksi. Oikeastaan +olivat he kaikki peräti vakuutetut asemansa vaikeudesta, ja siis heidän +ainoa toivonsa välttää vankeutta perustui mahdollisuuteen valloittaa +laiva, jossa ainoasti oli kolmetoista miestä. Juoma jätettiin sentähden +päällikön huostaan, ja tämän tarkoin ilmoitettua, mitä heidän olisi +tekeminen, soutivat he laivalle. + + + + +III. + +Laivan anastus. + + +Näytti siltä, kun onni olisi suosinut rosvojen rikoksellista tuumaa, +sillä tuskin olivat he tulleet laivalle, kun nousi hieno tuuli, joka +puhalsi myötävirtaan, ja vienosti röyhelsi veden kalvoa, ja samassa +musta pilvi vetäytyi ympäri lähellä olevia vuorten huippuja. Kaikki +pienen laivan väestö oli kokoontunut kannelle ja katseli uteliaana +tulioita, jotka repaleisissa vaatteissaan eivät juuri herättäneet +myötätuntoisuutta kohtaansa. + +Perämies oli kuitenkin sillä välin luotsin käskemättä nostattanut +ankkuria, sillä kun vuoksi alkoi nousta, ja tuuli koveni, katsoi hän +välttämättömäksi, ettei kadotettaisi hetkeäkään ja että niin kiireesti +kuin mahdollista saataisiin laiva pois ahtaasta väylästä. + +Mark Brandon päätti käyttää hyväksensä tätä mukavaa tilaisuutta. "Kas +nyt, pojat, sanoi hän seuralaisillensa, tarttukaa käsitankoihin ja +käykää uljaasti toimeen!" Hän huomasi, että nämä nuijamaiset tangot +olisivat ratkaisevana hetkenä oivallisia aseita. Hänen seuralaisensa +ymmärsivät viittauksen, anastivat ne heti ja vähän ajan perästä oli +ankkuri nostettu. + +"Nyt kyllä voimme päästä eteenpäin", sanoi Northland, hykertäen +tyytyväisenä käsiänsä. + +"Me emme voi purjehtia vastatuuleen", vastasi luotsi, miettien keinoa, +kuinka hän löytäisi tekosyyn, laskeaksensa vastakkaiseen suuntaan. "Te +olettekin tulleet väärään väylään; teidän olisi pitänyt mennä tuon +niemen ympäri; siellä voisitte pysyä ulompana rannasta, jos alkaisi +ankarasti tuulla. Tässä kaitaisessa väylässä, monien kallioiden +välissä, jotka pistävät virtaan päin, tuskin pääsee mukavimmallakaan +ilmoilla paikastaan; mutta semmoisella tuulella kuin nyt on, olisi +hulluus yrittääkään." + +"Minulla ei ole sama ajatus", vastasi Northland, "enkä minä koskaan +käsitä, että pian satamaan pääsemiseksi olisi ensin selälle +purjehdittava. Mutta mitä tuuleen tulee, ei tämä ole mitään sen +suhteen, mitä jo olemme voittaneet." + +Samassa näytti kun ilma olisi ollut rosvojen liittolaisena ja ikäänkun +tehnyt rehellisen merimiehen sanat valheeksi; sillä hirmuinen +pohjoistuulen puuska tapasi laivaa semmoisella ankaruudella, että +kaikki säikähtivät. Luotsi käytti tätä hetkeä hyväksensä, hyppäsi heti +perään ja käänsi laivan etelää kohden, ulospäin satamasta. Tosin meni +tämä tuulen puuska ohitse yhtä pian kuin oli tullutkin, mutta Mark +Brandon piti otetun suuntansa, perämiehen suureksi harmiksi. Tämä aikoi +yhtä paljon epäillä luotsin taitavuutta kuin rehellisyyttäkin. Mutta +kun hänen päämiehensä hyväksyi hänen menetyksensä, täytyi hänen siihen +tyytyä, vaikka hän pudisti ankarasti päätänsä sekä silloin tällöin +purki puoleksi tukehutettuja kirouksia. Myrsky, joka lähestyi +hirmuisella nopeudella, näytti kuitenkin oikeuttavan luotsin pelkoa ja +varovaisuutta, niin että Northlandkin viimein alkoi arvella hänen +menetystänsä oikeaksi. Muutoin ei hänellä ollut nyt muuta mielessä kuin +laivan turvallisuus, sillä ankaran pohjatuulen ajamana kiiti se +hirmuista vauhtia väylän suuta kohden. + +Priki ei ollut vielä kuitenkaan saapunut aavalle merelle, kun tuuli, +yhtä pian kuin oli nousnutkin, kääntyi lounaasen. "No", huusi Northland +luotsille, "nyt ette mahtane enää pitemmältä estellä virtaa kohden +matkustamasta. Tahi luuletteko, ettei sitä vielä voi tehdä?" + +"Parempi olisi, jos koettaisimme päästä aavalle merelle", vastasi Mark. +"Pian alkaa jälleen tuulla, ja silloin kävisi meille pahasti +kaitaisessa väylässä, joka on täynnä hiekkakaria ja kallioita." + +"Tämä seutu ja erittäinkin väylä näyttää olevan teille +vastoinmielinen", vastasi perämies; "minä puolestani en näe mitään +erinomaista vaaraa." + +Pari kolme keltanuttua seisoi tämän keskustelun aikana Markin vieressä +kokassa ja rehellisestä merimiehestä näytti ikäänkun heidän +kasvoissansa olisi ollut kummallinen mielenilmaus, ja että he +vaihettivat merkillisiä silmäyksiä päällikkönsä kanssa. Kun hän meni +puhumaan majorin kanssa, kuuli hän jonkun hiljaisella äänellä kysyvän +luotsilta: "Onko jo aika?" Hän kääntyi takaisin, katsoi tutkivasti +heihin ja kysäsi: "Mihin olisi jo aika?" + +"Hän kysyy", virkkoi luotsi, "olisiko aika kääntyä; mutta taitaa olla +parasta, että tästä neuvottelemme majorin kanssa." + +Näin sanoen jätti hän seuralaisensa ja läksi perämiehen kanssa majorin +luoksi, joka tyttärinensä katseli maata, josta he vastoinmielisesti +etenivät. Lovisa nojautui isän käsivarteen, koska hänen oli vaikea +seisoa laivan keikkuessa; vanhempi tytär, Helena, seisoi taas +horjumatta, nojaten kädellään reelinkiin ja pitäen toisessa kädessään +kiikaria. "Katso, isä!" huudahti hän äkisti, "tuolla liikkuu jotakin +veden päällä, joka näyttää isolta joutsenelta, juuri virran seuduilla, +josta tulemme." + +"Joutseneltako, lapseni", vastasi majori; "silloinpa olisi se musta; +sillä minä olen kuullut sanottavan, että joutsenet tällä puolella +maanpalloa ovat mustat. Ei, Helenaseni, se ei ole joutsen, vaan +luultavasti jonkun veneen purje. Miksi te sen luulette, Northland?" + +"Se on vene neliskulmaisine purjeineen", sanoi perämies silmäyttyänsä +sitä kiikarilla. "Rakennustavasta päättäen näyttää se olevan keveä +valasvene; kuitenkin on se siksi melkein liian suuri. Mitäs te mietitte +siitä, luotsi?" + +Äkillinen hämmästys kuvautui luotsin poskille ja haihtuva puna hänen +kasvoillensa, sillä vene ei voinut olla kenenkään muun kuin maaherran +ja oli epäilemättä lähetetty ajamaan häntä takaa. Salataksensa yhä +enenevää hämmästystänsä, otti hän äkkiä kiikarin perämiehen kädestä ja +suunnitti sen venettä kohden. Sill'aikaa viittasi Helena isällensä ja +kuiskasi hänelle: "Isäni, minä olen tarkastellut tuon miehen kasvoja; +hänen muotonsa muuttuu Northlandin puhuessa veneestä. Ole varma, että +veneessä on jotakin, joka saattaa häntä levottomaksi." + +"Hyvin mahdollista, lapseni", vastasi majori, "niin on minustakin +näyttänyt. Selvintä on, että kysymme häneltä itseltään. Luotsi", näin +sanoen käänsihe hän äkkiä Mark Brandoniin, "mitä näette veneessä, joka +saattaa teitä levottomaksi?" + +"Levottomaksiko minua?" vastasi tämä, katsahtaen tutkivasti majoriin. +"Miksi tämän veneen näkeminen saattaisi minua levottomaksi?" + +"Miksi te sitä luulette?" keskeytti häntä perämies; "te olette sitä +katselleet kyllin, tietääksenne edes, mikä se on. Mitäs tuumaatte, ha?" + +"Minun pitää vielä kerran katsoa sitä", vastasi Mark, joka nyt ainoasti +tahtoi voittaa aikaa, ajatellaksensa jotakin juonta; "niin, nyt minä +näen sen selvemmästi." + +"No, mikä se sitte on, jos saa luvan kysyä?" huusi perämies, joka alkoi +pitkästyä. + +"Samanlainen vene kuin monet muut", vastasi Mark, ottamatta kuitenkaan +kiikaria pois silmältänsä. + +"Hyvä, nyt ollaan asian perillä", sanoi perämies. "Nyt tuulee vahvasti +etelästä, sitä pitää meidän käyttää hyväksi vastavirtaan purjehtiessa." + +"Mutta virta on meitä vastaan", sanoi luotsi, "ja jos tuuli vielä +yltyy, niin voisi meille käydä pahoin kallioiden ja hiekkasärkkäin +välissä." + +"Minä en koskaan myönny jättämään väylää, niin kauvan kun tuuli käy +vastavirtaan", sanoi perämies; "kuules, ystävä, minusta näyttää melkein +siltä, kun te ette ensinkään tahtoisi mennä ylöspäin väylää. Ensin oli +meillä vastatuuli ja silloin emme muka uskaltaneet sinne; nyt kun tuuli +on kääntynyt, on taas virrassa vika." + +"Vene tulee likemmäksi", huusi Silman iloissaan. Hän oli sill'aikaa +katsahtanut kiikariin; "he ovat ottaneet purjeet alas ja soutavat +kaikin voimin, niin että he pian ovat täällä." + +Luotsi tempasi äkkiä kiikarin ihastuneen Silman'in kädestä, nosti sen +silmäänsä ja näki kauhistuksella sotamiesten muskettien (sotapyssyin) +välähtelevän auringon paisteessa. Helena näki, kuinka hänen kasvonsa +muuttuivat, ja vakuutettuna jonkun vaaran lähestymisestä, kääntyi hän +häneen, sanoen: "Minä näen, että jotakin on veneessä, joka tekee teidät +erittäin levottomaksi. Jos joku vaara uhkaa meitä, niin elkää sitä +salatko, vaan sanokaa se suoraan, että voisimme vastustaa sitä. Me +olemme rohkeasti kohdanneet vaaroja merellä ja näytämme kaikessa, mitä +tapahtuu, samaa uljuutta." + +Näissä sanoissa lensi onnellinen ajatus tuon epäillyn luotsin päähän ja +murheen osoituksella sanoi hän: "Majori, minä pelkään, että tyttärenne +on oikeassa. Minä tahtoisin sitte ilmoittaa teille epäluuloni, kun +naiset ovat menneet pois, mutta aikaa ei ole hukattava. Veneessä tulee, +niinkun en enää epäile, parvi pahantekiöitä, jotka ovat paenneet +Hobarttown'ista. Ne roistot ovat oivallisesti varustetut, ja kun ovat +joutuneet pahimpaan pulaan, ryntäävät he päällemme epätoivon +rohkeudella. Kuitenkin olen minä valmis panemaan henkeni ja vereni +alttiiksi teidän edestänne, ja jos tahdotte varustaa sekä teidän että +minun väkeni, ei mahtane tulla mitään vaaraa." + +"Heti siis työhön!" huusi majori, astui kiireesti alas kajuuttaan, +antaaksensa noutaa aseita ja sotavaroja. Mark Brandon kävi sill'aikaa +pitkin laivan kantta, ikäänkuin hän olisi tahtonut antaa väellensä +tärkeitä käskyjä ja kuiskasi hiljaisesti: "Olkaa valmiit!" Muutaman +minuutin perästä olivat kaikki varustettuina ja kun tuuli kiihtyi ja +laivamiehet työskentelivät purjeiden kanssa, luuli Brandon että hetki +ryhtyä toimeen oli tullut. Hän toivoi vaan majorin ja perämiehen vielä +menevän pois kannelta. Sentähden huomautti hän heitä siitä, että naiset +olisivat turvallisemmat kajuutassa, ja kun majori oli mennyt +tyttäriänsä sinne saattamaan, huusi hän perämiehelle: "herra Northland, +majori kutsuu teitä alas." + +Perämies kiiruhti alas; samassa käski Mark kahta miehistänsä sulkemaan +luukun, sill'aikaa muut anastivat itsellensä ne aseet, jotka +laivamiehet olivat kannelle jättäneet. Silman oli hämmästyksellä nähnyt +heidän rohkean työnsä; ennenkun hän kuitenkaan oli päättänyt, mitä +tekisi, tarttui häneen kaksi miestä ja ottivat aseet häneltä pois, ja +kun hän, vaikka kumoon heitettynä, epätoivon voimalla vastusti kättensä +ja jalkainsa sitomista, heitettiin hän ilman siekailematta mereen. + +Sill'aikaa oli timmermanni ja kaksi laivamiestä anastaneet itsellensä +käsitangot, puolustaaksensa itsiänsä rosvoilta; lyhyen kahakan perästä +otettiin heiltä kuitenkin aseet pois ja he sidottiin. Muiden +laivamiesten, jotka vielä askaroivat touvistossa, täytyi Brandonin +käskystä tulla yksitellen alas, ja kun heidän kätensä ja jalkansa +olivat sidotut, sidottiin he erityisiin paikkoihin laivalla. + +"No, pojat", huusi Brandon, "eläköön vapautemme." + +Hänen seuralaisensa päästivät hurjan kirkunan, joka ilmoitti vangeille +kajuutassa, että priki oli vihollisten vallassa, mutta kutka nämä +olivat, pysyi salaisuutena. Perämies katsahti kyllä kajutan ikkunasta, +mutta kun hän älysi kaksi pyssynpiipun suuta, täytyi hänen vetäytyä +takaisin. Mark Brandon asettausi peränpitoon, uhkasi nyrkillänsä +ylönkatseellisesti venettä, käänsi laivan etelään päin ja pian lensi +priki täysissä purjeissa aavaa merta kohden. + + + + +IV. + +Myrsky. + + +Veneen väki koki kuitenkin lähestyä laivaa, sillä se arveli paenneiden +pahantekiäin siellä olevan. "Siellä tapahtuu verisiä töitä", sanoi +korpraali; "minä näin nyt juuri selvästi, kuinka he heittivät miehen +mereen." + +"Rivakka veto, pojat! rivakasti!" huusi luutnantti, joka oli nousnut +seisoalleen ja katseli kiikarilla. "Minä näen miehen nyt juuri nousevan +veden pinnalle. Soutakaa, soutakaa! ehkä me vielä voimme pelastaa +hänen." + +Soutajat vetivät kaikin voimin ja kotvan kuluttua kiiti vene +tainnuksissa olevan miehen viereen, joka juuri oli viimeisen kerran +painumaisillaan veteen. He nostivat hänen kiireesti veneesen, ja nyt +pidettiin neuvoa, kuinka hän jälleen saataisiin henkiin. + +"Ei mikään ole parempi, kuin kappale suolaista lihaa", sanoi vanha +laivamies; "sillä pitää häntä hieroa, ja jos henki vielä on ruumiissa, +niin olkaa varmat, että suola sen jälleen palauttaa." + +"Hän ei ole pahantekiöitä", sanoi korpraali, kun he riisuivat hukkuneen +ja alkoivat hieroa hänen ruumistaan. "Vaatteista päättäen on hän +merimies, mutta kädet ovat niin valkeat ja pehmeät, että hän varmaan on +matkustajia." + +Tätä puhuttaessa soutivat merimiehet väsymättömällä innolla laivan +perästä, mutta sotamiehet kokivat saada hukkunutta jälleen henkiin. +Pitkällisten vaivain perästä oli heillä ilo kuulla onnettoman +huokaisevan. Muutama minuutti sen jälkeen aukaisi hän silmänsä; mutta +vasta puolen tunnin perästä oli hän niin tointunut, että hän taisi +ilmoittaa miehille, miten hänelle oli käynyt. + +"Mitä nyt on tekeminen?" kysyi korpraali luutnantilta. "Käymmekö prikin +kimppuun? Meitä on kymmenen seitsentä konnaa vastaan; eikö käy +laatuun?" + +"Jos me saisimme ne säännölliseen taisteluun, niin ei olisi mitään +hätää", vastasi luutnantti; "mutta sotiessamme täysissä purjeissa +olevan laivan kanssa emme luultavasti pitkälle pääsisi." + +"Ei tule mitään taistelua eikä käsikahakkaa", huusi yksi merimies, kun +ankara tuulenpuuska oli lyödä veneen kumoon. "Jos alkaa tuulla -- pilvi +tuolla näyttää minusta juuri siltä -- on parasta, että niin pian kun +mahdollista etsimme turvallisen paikan." + +Vähä sen jälkeen oli miehistöllä täysi työ omassa turvallisuudessaan; +sillä nyt alkoi myrskytä, miten merimies oli ennustanut. Töin tuskin +pääsivät he maalle. Niin pian kun vene oli saapunut rantaan, tekivät he +valkean ja väsyneinä päivän vaivoista vetäytyivät nurmelle. + +Sillä välin istui majori tyttärinensä ja perämies kajuutassa, pelon ja +murheen ahdistamina. "Niin, niin", huudahti hän viimein, "luotsi on +pahantekiä, joka kumppaninensa tahtoo paeta saarelta." + +"Jumal'avita!" keskeytti häntä Northland, "niin on. Nyt selkiää +minullekin, miksi ne roistot eivät tahtoneet mennä ylöspäin väylää, +vaan alinomaa merelle päin." Hänen sanansa keskeytti pyssynpiipun isku +ikkunaan. + +"Mitä se on?" huusi Lovisa säikähtäen. + +"Se on kehoitus valmistaumaan kaikkeen", sanoi perämies. "Varmaan ne +nyt meidät lopettavat. Heillä on tosin kaikki meidän aseemme siellä +kannella, mutta niin kauvan kun meillä on veitset jälellä, myömme +kalliista heille henkemme. Jumala kuinka laiva kiikkuu! Ne heittiöt +eivät ymmärrä ohjata sitä ja tuuli yhä tuimenee." + +Samassa kuului ikkunaan toinen lyönti, jota huuto: "Pitäkää vaari +siellä alhaalla!" seurasi. + +"Mitä lempoa te tahdotte meistä?" huusi Northland; "ettekö voi antaa +meidän olla rauhassa?" + +"Meidän kapteenimme tahtoo puhutella majoria", kuului vastaus. + +"Majori", sanoi kajuutan rapulla toinen ääni, joka heti tunnettiin +luotsin ääneksi, "laiva on vaarassa ja te tyttärinenne olette hukassa, +jos ei jotakin tehdä laivan pelastukseksi. Tahdotteko antaa +kunniasananne, ettette tee mitään yritystä meitä vastaan, jos teidät +vapautamme? Te olette sotilas, ja minä tiedän, ettette syö sanaanne; +jos panette kunnianne pantiksi." + +"Entäs tyttäreni?" vastasi majori; "kuinka heille käy?" + +"Heidän on parasta jäädä kajuuttaan; heitä kohdellaan suurimmalla +kunnioituksella. Uskokaa minua: meidän ainoa tarkoituksemme on päästä +siirtomaasta ja saada takaisin vapautemme; jos vaan tämä onnistuu, niin +ei meillä ole ketään vastaan mitään pahaa mielessä. Kuitenkin täytyy +teidän pian päättää." + +Majori ja perämies lupasivat lyhyen keskustelun perästä, etteivät +yrittäisi mitään vihollisuutta karkulaisia vastaan, kajuutan ovi +avattiin ja Northland kiiruhti peränpitoon. Aika olikin täperä; sillä +laiva kiiti hirmuisella vauhdilla väylän länsirannalla olevaa luotoista +nientä kohden. Urhean perämiehen ääni kuului myrskyn ylitse, mutta +turhaan; sillä noilla kauhistuneilla pakolaisilla, ollen tottumattomat +alkuaineiden riehuntaan, ei ollut kykyä liikuttamaan jäsentäkään +pelastukseksensa. Turhaan lensi heidän päällikkönsä yhden luota toisen +luoksi ja koki kiihoittaa heitä esimerkillänsä; heillä ei ollut +miehuutta eikä kuntoa toimittamaan perämiehen käskyjä. + +"Me emme kykenee pelastamaan laivaa näiden maanmoukkain avulla", sanoi +Northland Markille; "jos ette vapauta minun laivamiehiäni, on priki +hukassa." + +Mark näki, että mies oli oikeassa, ja mielessään punnittuansa vaaran +kumpaisessakin tapauksessa, käski hän vapauttaa merimiehet. Heti +kahleensa jätettyä kiiruhtivat he kukin toimihinsa; sillä yksi ainoa +silmäys oli ilmoittanut heille, missä vaarassa laiva häälyi. Nyt +lähestyi majorikin perämiestä ja kysyi murheellisella katsannolla: +"Voitteko pelastaa prikin?" + +"Tuskin", vastasi Northland; "niinkun näette, on se melkein hylky ja +tuuli ajaa meitä tuolla olevaa nientä kohti, jonka te helposti voitte +nähdä sumun lävitse. Meidän täytyy etsiä pelastustamme hakemalla +semmoista paikkaa, johon laskemme hiljaa, mutta tämäkin toivo on hyvin +heikko, sillä koko ranta näyttää olevan kallioinen. No, mutta kaikissa +tapauksissa ei kauvan kestä, kunnes tiedämme kohtalomme." + +"Eikö olisi parempi valmistaa tyttöjä siihen, mitä meitä odottaa?" +sanoi majori, tuijottaen synkästi eteensä. "En totisesti tiedä, mitä +tässä on tehtävä", vastasi Northland, jonka laivaa ja tyttöjä +ajatellessa saavutti katkera tuska. "Ehkä on kuitenkin parempi, että he +pysyvät siellä alhaalla, kunnes tölmäys on ohitse." + +"Emmekö voisi pelastua veneellä?" kysyi majori, katsahtaen +epätoivoisena ympärillensä. + +"Sen on jo aikoja laineet vieneet mukaansa", kuului vastaus; "eikä se +myös voisi kestää semmoisessa ärjyssä. Jos ei prikimme olisi niin +oivallinen laiva, ei se olisi kestänyt kymmentä minuuttia tämmöisessä +tyrskyssä." + +Hänen vielä puhuessaan näyttivät suuttuneet tuulet yhdistyvän +viimeiseen ponnistukseen, murtaaksensa laivan kallioista rantaa +vastaan. Mutta samassa keksi Northland, joka seisoi hiljaisena ja +liikkumattomana perässä, omituisen aaltojen taitteen kallioiden välillä +ja tasaisen veden pinnan keskellä kiehuvaa merta. Voimallisella +kädellään ohjasi hän laivan sinne, ja kohta kiiti priki erään kallion +ympäri välkkyvällä lahdelman pinnalla, jota varjeli tuulelta ja +laineilta jyrkkä vuori, hiljaa ja huomaamatta viheriäiseen rantaan, +johon se seisahti rauhallisena ja liikkumattomana. + +Iloisesta hämmästyksestä ei yksikään voinut laivalla kotvaan puhua, +mutta kun tultiin varmaksi siitä, että vaara oli ohitse, kokosi Mark +väkensä ympärillensä, merimiesten kokoillessa sinne tänne hajoitettuja +aseita ja asettuessa majorin ja perämiehen ympärille. Samassa keksi +Brandon mustan savupilven, joka nousi rantaa rajoittavien mäkien takaa. +Hän ei syyttä pelännyt, että se oli häntä takaa-ajavien sotamiesten +valkea ja että ne heti tulisivat sinne, jos laukaisemisen kuulisivat. +Hän ei siis tohtinut aloittaa mitään vihollisuutta, mutta yhtä vähän +tahtoi hän myös lähteä laivasta, joka oli hänen pelastuksensa ainoa +keino. Vakuutettuna siitä, että majori mieluisammin laivan uhraisi, +kuin antaisi tytärtensä hengen vaaraan, sanoi hän vähän mietittyänsä: +"Majori, te tiedätte, että minä ainoasti voin välttää vankeuden ja +kuoleman, jos minun onnistuu päästä tästä maasta. Siihen tarvitsen minä +laivaa. Jos te tahdotte ratkaista asian tappelulla, joutuu tytärtenne +ja oma henkenne vaaraan; sillä seuralaiseni ja minä olemme päättäneet +koettaa viimeiseen asti, saadaksemme laivan omaksemme. Jos taas annatte +minulle prikin, niin sallin minä teidän tyttärinenne ja väkinenne mennä +vahingotta maalle. Rahanne ja paperinne sekä tarpeelliset aseet ja +elatusvarat saatte ottaa myötänne; sillä minun tarkoitukseni ei ole +ryöstää teitä eikä saattaa teille vahinkota. Mutta teidän pitää heti +päättää; sillä me aiomme lähteä tältä rannalta, niin pian kun tuuli +myöntää." + +Majori rupesi perämiehen kanssa neuvottelemaan; sillä vaikka hänestä +oli iloista päästä pahantekiäin käsistä vahingotta, tuntui hänestä +toisesta puolen karvaalta jättää laivansa ja osan omaisuuttansa, +yrittämättäkään niiden takaisin ottamista. "Meitä on kaksitoista ja +antaisimme laivan tappelutta noille seitsemälle heittiölle." + +"Ei haittaa mitään", tuumasi perämies; "he eivät ikänään meidän avutta +voi viedä laivaa lahdesta kulkevan ahtaan väylän läpi, ja siten he +kuitenkin aina ovat meidän käsissämme. Mitä voimme me sitä paitsi +laivalla? He ovat paremmin varustetut kuin me, ja jos ottelu tulisi, +niin tuskinpa, jos kohta urhoollisestikin taistelisimme, taitaisimme +toivoa voittoa; mutta jos vaan saisimme enemmän aseita, olisi meilläkin +jotakin sanomista. Maalla ei meidän tarvitse myöskään yhä pelätä, että +mitään pahaa tapahtuisi tyttärillenne." + +"Mutta maan alku-asukkaat", sanoi majori, "antaisivatko he meidän olla +rauhassa?" + +"Heille kyllä kestämme, paitsi olen minä kuullut, ettei metsäläiset +täällä koskaan kokoonnu suuriin parviin. Mieluisemminpa tahdon tullakin +heidän kuin näiden pahantekiäin pariin." + +"Te olette oikeassa, Northland", sanoi majori vähän aikaa mietittyänsä. +Sitte käänsihe hän Mark Brandoniin sanoen olevansa valmis jättämään +laivan edellä sanotuilla ehdoilla. Laivamiehet saivat ne aseet, jotka +heiltä vielä puuttuivat ja kulettivat vaatteita, ruokavaroja ja muita +tarpeita maalle. Niin pian kun majori oli väkinensä lähtenyt laivalta, +laati Mark purjeet niin, että priki kulki hiljalleen keskelle lahtea, +jossa sen täytyi seisahtua, koska tuuli teki mahdottomaksi laskea +avoimelle merelle. Sillä välin valmistihe siirtolaiset viettämään +yötänsä taivas-alla. Majori haki sopivaa paikkaa yösijaksi ja valitsi +siksi pensahiston, jota takapuolella suojusti korkea kallio ja +etupuolella oli paljon irtonaisia kiviä, jotka olisivat suurena esteenä +lähestyvälle viholliselle. Sitä paitsi näki hän parhaaksi olla valkeaa +tekemättä, koska se voisi herättää villien huomion. Vahvistettuansa +vielä leiriä siihen kuletetuilla puunrungoilla ja oksilla, asetti hän +kaksi vahtia, joita vaihetettiin joka tunti, perämiehen lähetti hän +tiedustelemaan. + + + + +V. + +Uuden Hollannin eläinkunta. + + +Niin pian kun Silman oli tointunut voimiinsa valkean vieressä, jonka +sotamiehet olivat sytyttäneet erääsen myrskyltä suojattuun laaksoon, ja +vahvistanut itseänsä ruoalla ja juomalla, lähti hän eräälle mäelle, +josta hän toivoi näkevänsä Derventivirran suun, sillä hän oli levoton +sukulaistensa kohtalosta, joiden hän luuli vielä olevan prikillä +rosvojen vallassa. Mutta hän oli tuskin käynyt kymmentä askelta, kun +luutnantti huusi hänelle korkealla äänellä: "Jumalan tähden, herra, +pitäkää jalkanne ylhäällä, juuri niinkun se nyt on! Elkää laskeko sitä +alas, vaan seisokaa liikkumatta! Ainoasti silmänräpäys vielä! Kas niin, +se menee jo pois." + +"Mitä se sitte on?" huusi säikähtynyt Silman, kehoituksen mukaan +seisoessaan yhdellä jalalla. + +"Se oli musta käärme", sanoi luutnantti, "ja semmoisen purema on vaikea +asia." + +"Yhtä meidän väestä pisti Sidneyssä semmoinen", sanoi korpraali, "ja +muutamien tuntien kuluttua oli hän niin musta kun teidän hattunne ja +melkein ei voinut tuntea hänen kasvojansa. Inhoittavia petoja ovat nämä +mustat käärmeet ja timanttikäärmeet ovat yhtä vaarallisia, vaikka ne +ovat vähän kauniimpia. Varokaa, kun laskeutte", huusi hän nyt sille +nuorelle miehelle, joka aikoi asettaita litteälle kivelle, "nämä kivet +ovat toisinaan skorpioneja täynnä." + +"Mitä", huusi Silman, joka pelkäsi hirmuisesti näitä eläimiä, "täynnä +skorpioneja! Onko sitte täällä Australiassa skorpioneja?" + +"Niitä on täällä paljon. Te voitte tuskin laskea jalkanne maahan täällä +metsässä, sattumatta heidän keskellensä. Jos nostatte kiven, en minä +ensinkään ihmettelisi, jos heti kohtaisitte koko perhekunnan yhdessä." + +Silman nosti puun avulla kiven ja löysi sen alta näiden myrkyllisten +eläinten pesän. Sinne tunkeutuvan valon häiritseminä ja levottomiksi +tekeminä alkoivat ne juosta edes ja takaisin, ne käyristivät +vaaralliset häntänsä selkänsä päälle ja katselivat vihollistansa +uhkaavilla silmäyksillä. + +"Totisesti", huusi hän, "tämä on juuri suloinen seura, ja minun piti +heti sattua heidän keskellensä. No, tosi on, että minut otetaan hyvin +vastaan tässä maassa." + +"Nämä eläimet ovat oikein rumia", sanoi korpraali, "ja se on +ihmeellistä, missä joukoissa niitä aina on yhdessä. Muutoin en ole +koskaan kuullut, että ne olisivat ketään ihmistä vahingoittanut. Ne +eivät ole puoliksikaan niin vahingollisia, kuin tarantelihämähäkki, +jonka myrkky on paljoa vaarallisempi." + +"Minkä näköisiä ne ovat?" kysyi Silman. "Ovatko ne yhtäläisiä, kuin +meidän hämähäkit?" + +"Ajatelkaa viheriähkö ruumis, hevoskastanjan kokoinen ja pitkillä, +karvamaisilla jaloilla, niin on teillä tarantelin kuva." + +"Ja millä elävät nämä eläimet?" + +"Kaikenlaisilla hyönteisillä. Kerrotaan myöskin, että ne välistä +pyytävät pieniä lintuja; en kuitenkaan ole itse sitä nähnyt. +Tavallisesti elää aina kaksi yhdessä saman kiven alla ja kaivavat +siellä kolon säännöllisillä kammareilla. Muutoin heittäiksen taranteli +usein sen kasvoille, joka makaa selällään; ehkä sentähden, että +valkoisen ihmisen kasvot näyttävät semmoiselle esineelle, jossa sillä +on tapana ravintoansa hakea." + +Vaikka nämä ilmoitukset olivatkin vähän miellyttäviä, päätti Silman +yhtähyvin panna toimeen aikeensa; kuitenkin kysyi hän ensin +luutnantilta, voisiko hän vaaratta kulkea likimäisille mäen kukkuloille +ja olisiko mitään pelkoa maan asukkaista. + +"Tällä puolella saarta ei ole ensinkään maan synnyntä-asukkaita", sanoi +korpraali, "en myöskään tiedä mitään, joka estäisi teitä menemästä +tuolle kukkulalle; kuitenkin tulee teidän aina silmällä pitää meidän +leirissä olevaa valkeaa, ettette eksy." + +"No", mietti Silman, "savu kyllä osoittaa minulle tien." Näillä +sanoilla kulki hän mäelle, nähdäksensä prikin. Hän näki kuitenkin +itsensä petetyksi, sillä mäen huipulta ei hän voinut nähdä muuta kuin +toisen korkeamman mäen, jolle hän ainoasti taisi tulla syvän rotkon +kautta. Alas astuessaan säikähdytti häntä eräs musta eläin, jonka +ulkomuoto oli hirmuinen, ja joka suuruudelleen oli porsaan kokoinen. +Niinkun hän sittemmin huomasi, oli uutis-asukkailla tapa sanoa sitä +"perkeleeksi" rumuutensa ja villiytensä tähden. Hän alkoi jo katua +vaarallista keksintöretkeänsä, kun hän viimeinkin tuli aukealle +nurmikentälle, jossa hän suureksi iloksensa huomasi kengurun, eläimen, +jonka kuvaa hän niin usein oli katsellut ihmetellen ja kummastellen. + +Sattumalta kohtasi hän koiraksen suurinta lajia, sillä eläin oli +vähintäkin kuutta jalkaa korkea. Nähtävällä halulla söi se pienoista, +makeata nurmea, ja kun se verkalleen ja rauhallisesti hyppäsi toiseen +paikkaan, oli Silman'illa tilaisuutta ihmetellä sen oivallisen hännän +pituutta ja voimaa, joka tuepisteenä antoi vakavuutta ja vahvistusta +sen pystyssä seisovalle ruumiille. Eläimen isouteen ja kauneuteen +mieltyneenä, sai hän vastustamattoman halun hankkia itsellensä tämän +mehevän otuksen. Hän oli lukenut, että kenguru on arka eläin ja luuli +sentähden vaikeudetta taitavansa voittaa sen. Jos hän olisi voinut +nähdä suuren kynnen eläimen takajaloissa, joka on neljä viisi tumaa +pitkä ja terävä, niin olisi hän varmaan viivyttänyt hyökkäystä. Mutta +kun hänellä ei ollut yhtään aavistusta tästä vaarallisesta aseesta, ei +johtunut hänen mieleensä, että olisi mitään pelättävää kengurua +kohdatessa. Hän hiipi sentähden hiljaa ja varovaisesti lähemmäksi, +varustettuna ainoasti vankalla kepillä. + +Kun hän oli lähestynyt kengurua kymmenen askeleen päähän, nosti eläin +äkkiä päänsä, katseli vierasta kummastuneena, otti voimakkaan juoksun +ja laskihe tiiviisti hänen eteensä. Silman säikähti ja hyppäsi +kiireesti muutamia askeleita takaisin, mutta kuu eläin vieläkin seurasi +häntä, nosti hän keppinsä ja löi sillä kovasti häntä päähän. Nyt syöksi +ärsytetty eläin kiukkuisesti vihollisensa päälle, heitti hänen +etujaloillaan maahan ja alkoi juuri käyttää terävää kynttänsä, jolla se +voipi repiä väkevimmän koirankin mahan, kun sen nuoren miehen onnistui +päästä irti ja nurin-niskoin vieryttää itsensä alaspäin jyrkkää mäkeä. +Taaksensa katsomatta riensi hän leiriin ja saapui sinne hengästyneenä. +Kertoessaan seikkailustaan sai hän pitää hyvänänsä sotamiesten naurun. +Vähää jälkeen häntä tuli vahtimies ja ilmoitti suuren veneen lähestyvän +rantaa. Se toi muassaan osaston sotamiehiä, kapteeni Trevorin +johdatuksella. Nämä olivat lähetetyt, koska vielä suurempi +pahantekiäjoukko oli paennut samaan suuntaan kuin Mark Brandon, ja +pelättiin, että kaikista näistä pahantekiöistä, tuon vaarallisen +päällikön johdatuksella, muodostuisi voima, jota vastaan ennen +lähetetty miehistö ei pitkälle pääsisi. Kapteeni alkoi heti tehdä +tarpeellisia tutkimuksia ja kääntyi, ensimäiset tiedot saatuansa, +Silman'iin kysymyksellä: "Kuinka suuri on niiden pahantekiäin luku, +jotka prikin valloittivat?" + +"Niitä on kuusi", vastasi tämä, "paitsi Brandonia, joka vastaa +tusinaa." + +"Niinmuodoin seitsemän. Ja kuinka suuri on prikin väestö?" + +"Prikillä on, paitsi perämiestä, yhdeksän merimiestä, yksi palvelia ja +yksi kajuuttavahti; niinmuodoin majorin ja hänen tytärtensä kanssa +viisitoista henkeä." + +"Majori? mikä majori?" + +"Ah, minä olen unhoittanut sanoa teille, että priki on majori +Hortonin." + +"Majori Horton? Ja hänen tyttärensä ovat myös laivalla? Mikä +ihmeellinen yhteensattuminen! Ne heittiöt eivät kyllä liene pahoin +kohdelleet heitä. Jos he ovat heitä silmäykselläkin loukanneet, niin +heidän pitää kalliisti se maksaa." + +"Ohoh, Brandon on sivistynyt mies", vastasi Silman, "ja hän varmaan on +osoittanut naisille suurinta kohteliaisuutta." + +Trevor oli vasta vuosi sitte tullut Vandiemenin maahan rykmenttinensä +ja oli siellä tehnyt itsensä niin mainioksi urhoollisuudellaan ja +toimellisuudellaan, että hän, vaikka ainoasti viidenkolmatta vuoden +vanha, oli nimitetty kapteeniksi. Noin kahta vuotta ennen oli hän +Englannissa tullut Helena Hortonin tuttavuuteen. Hänen kauneutensa ja +viehättäväisyytensä, mutta etenkin hänen luja mielenlaatunsa oli tehnyt +semmoisen vaikutuksen hänessä, että oli päättänyt Englantiin takaisin +tultuansa pyytää hänen kättänsä. Että hän jälleen löytäisi hänen täällä +Vandiemenin maassa, näytti hänestä sallimuksen viittaukselta ja täytti +hänen elävimmällä ilolla. Mutta samassa muisti hän kauhistuksella, että +hän oli hirmuisten pahantekiäin käsissä, jotka ehkä, myrskystä +huolimatta, onnistuisivat saapua aavalle merelle. + +Koska hän vielä, häälyen toivon ja pelon välillä, ajatteli, mihin +toimiin ja puuhiin hän rupeaisi, lähestyi eräs vahti sekä yksi +merimiehen puvussa oleva mies, jossa Silman ihastuksella tunsi tuon +rivakan Northlandin. Tämän oli, niinkun jo tiedämme, majori lähettänyt +tiedustelemaan ja varovaisesti valkeaa lähestyessänsä oli hän suureksi +iloksensa huomannut, ettei villiä, vaan englantilaisia sotamiehiä +makasi sen ympärillä. Puhuttuansa kaikki, mitä oli tapahtunut, +päätettiin heti lähteä liikkeelle ja kokea valloittaa priki, taikka +vähintäkin miehittää kanavan suu, jotta eivät pahantekiät pakoon +pääsisi, jos tuulikin tulisi myöntäväksi. + +Kun väkevä aaltoileminen ei sallinut veneillä kulkemista, niin +jätettiin niille suojelusta ja muut lähtivät perämiehen johdolla sinne, +missä priki oli ankkurissa. Mutta enenevä pimeys ja matkan vaikeudet +estivät heitä niin, että he vasta keskellä yötä saapuivat majorin +leirille. Vahdissa olevan sotamiehen huutoon vastasi Northland +korkealla äänellä: "Hollaa, täältä tulee ystäviä ja hädässä auttajia. +Herra Silman on myös jälleen eläväksi tullut ja tässä on osasto +sotamiehiä, jotka tahtovat meitä auttaa. Nyt taivahan nimessä, voimme +takaisin ottaa prikimme ja minun pitää ottaa vapaus aivan selvästi +selittää tuolle herra Brandon'ille, mikä minun ajatukseni oikeastaan +hänestä on. Teidän suostumuksellanne, herra majori, teemme nyt myös +valkean, sillä meillä on kyllä voimaa lyödä pahantekiät, jos maalle +uskaltaisivat. Kuitenkaan en usko heitä niin hävyttömiksi, sillä heidän +ainoa pelastuksensa riippuu lähtemisestään ulapalle merelle. Siellä me +kuitenkin panemme heille puomin, eli muutoin en minä tahdo olla +Northland." + +"Majori Horton", sanoi kapteeni Trevor, "minä luulen, etten mitään voi +sen paremmin tehdä, kuin että rupean teidän käskynne alaiseksi, sillä +teidän taitonne ja kokemuksenne ovat kaikissa tapauksissa etevämmät +kuin minun." + +"Ei, ei, herra kapteeni", vastasi majori; "te olette virassa, mutta +minä en enää, teidän on siis käskeminen. Suurimmalla ilolla minä teille +kuitenkin annan neuvojani, niin usein kun niitä haluatte. Mutta minulla +oli ennen kunnia olla tuttu yhden teidän nimisen herran kanssa; olisiko +mahdollista, että me täällä jälleen löytäisimme toisemme näin +kummallisissa seikoissa? Helena ja Lovisa, tulkaa tänne, täällä ei ole +mitään vaaraa, vaan päinvastoin mieluinen odottamaton tapaus teille +molemmille. Kapteeni Trevor, jonka mahdoitte tuntea Englannissa, +johdatti meidän avuksemme tulleen väkijoukon." + +Molemmat nuoret tyttäret olivat yhtä iloiset tästä odottamattomasta +yhteen sattumisesta, kuin sotamiesten tulosta, jotka varjelisivat heitä +kaikista vaaroista. Mutta iloisimman ihastuksen antoi heille heidän +orpanansa Silman'in näkeminen, jota he jo olivat kuolleena itkeneet. +Kertomuksen hänen kärsimisistään keskeytti Northland, joka ilmoitti, +että yösydän oli ohitse, ja että olisi aika toimittaa veneet estämään +prikin merelle lähtemistä. Heti laitettiin perämies prikin laivamiesten +ja neljän sotamiehen kanssa viemään niin pian kuin mahdollista veneet +lahden suulle, jossa kapteeni odottaisi heitä ja sitte ottaisi +ylipäällikkyyden. Yhden vahdin piti jäädä korpraalin päällikkyydessä +kallion vierelle naisten suojelukseksi. Vuoressa oli majori keksinyt +luolan, joka oli heidän rahainsa ja muiden kapineidensa hyvä +säilytyspaikka. Sinne mahtuivat tyttäretkin. Kun veneet vasta muutamien +tuntien kuluttua taisivat ennättää paikalle, saivat sotamiehet ruveta +lepäämään, kiväärit käsivarsilla. Tytärten mentyä takaisin luolaan, +makasivat kaikki, paitsi vahti, pian syvässä unessa. + + + + +VI. + +Taistelu merellä. + + +Aurinko ei ollut vielä nousnut, kun vahdin ilmoitus, että priki alkoi +liikkua, saatti koko leirin liikkeesen. Muutamat keveät pilvet, jotka +vetäytyivät taivaalle, sitä paitsi ilmoittivat, että tuuli oli +muuttunut ja että oli aivan vähän toivoa laivan paon estämisestä, jos +eivät veneet oikeissa ajoin sinne ennättäisi. + +Uuden päivän koite teki nyt majorille ja hänen tyttärillensä +mahdolliseksi sen paikan tarkastelemisen, jossa olivat viettäneet +ensimäisen yön uudessa syntymämaassaan. Vaikka eteläiset ja läntiset +Vandiemenin maan rannikot yleisesti tarjoavat kolkon katsannon, +oleskelivat kuitenkin siirtolaisemme suloisessa ja ystävällisessä +tienoossa. Valitettavasti voivat kuitenkin tyttäret aivan vähän nauttia +maanpaikan vienoa suloa, koska he tunsivat yhä vielä vaarassa +häälyvänsä. + +Kylmä etelätuuli, joka oli ajanut prikin lahteen, oli nyt muuttunut +lämpimäksi pohjatuuleksi ja aalloista nouseva aurinko ennusti yhtä +syyskuuhun kuuluvista, hymyilevistä kevät-aamuista Vandiemenin maassa. +Monen laululinnun iloiset sävelet tervehtivät heräävää päivää. Joukko +valkeita kakadusia katseli uteliaina ja kummastelevilla katsannoilla +vieraita ja kimaltelevina kiikkuivat korkeiden gummipuiden oksilla. +Yksi ja toinen kengururotta välistä hyppäsi esiin nurmimaton ylitse +sekä pakeni taas sukkelalla juoksulla, ja siellä ja täällä kurotti myös +arka vyöhyt-eläin terävän kuononsa pensaasta. Loitolla olevan puun +latvassa istui vanha pelikaani ja katseli hyvin vakaisesti lahden +vettä, jossa parvi mustia joutsenia ui aivan rauhallisesti. Metsän +rinteessä askaroitsi kaksi papukaijaa uutterasti pesäänsä rakentaen, ja +muut linnut, loistavilla viheriäisillä höyhenillä ja tummanpunaisilla +päillä, lensivät kirkuen ja pauhaten ympärillä. Kaikkia näitä uusia +esineitä majori ja hänen tyttärensä kuitenkin aivan vähä huovasivat, +kun heidän täytyi ajatella muita tärkeämpiä asioita. + +Horton ja Trevor lähtivät nyt matkalle sotamiesten kanssa ja kulkivat +kalliolle, joka hallitsi lahden suulla. Kun oli välttämättömintä +kääntää tuima tuli laivan purjeita ja touvia vastaan, näkivät he +tarpeelliseksi ottaa mukaan kaikki sotakykyiset miehet. Ainoasti Silman +jätettiin luolan varjeliaksi, ja tämä, jonka sen aikaa piti olla +tyttärien säilytyspaikkana, varustettiin niin hyvin, että sitä helposti +olisi voitu puolustaa maan asukasten hyökkäykseltä, mutta ei kukaan +uskonut niitä tässä tienoossa olevan. Lahden suulle tultuaan huomasi +majori harmiksensa, että Brandon yöllä oli rakentanut jonkunlaisen +suojuksen perätäkille, varjellaksensa perämiestä kaikilta vihollisten +kuulilta. Perämies arvattavasti piti itsensä kätkettynä tämän suojuksen +takana; muutoin ei näkynyt yhtään ihmisolentoa täkillä. Purjeita näytti +asettavan näkymätön käsi ja vitkalleen ja juhlallisesti kulki tuo +kaunis laiva vienolla pohjatuulella tyyntä veden pintaa aavaa merta +kohti. + +"Tämä ihminen ajattelee kaikkea", sanoi majori. "Minun ensimäinen +toivoni oli, että voisimme ampua miehen rattaalta ja että priki sitte +kulkisi kallioihin. Mutta nyt on tämäkin toivo pettänyt minun, sillä +hän näyttää olevan käsiin saamaton." + +"Tuolla tulevat veneet", huusi kapteeni. "Täperä on aikakin, sillä +puolta tuntia myöhemmin olisi priki ollut turvassa. Mitä neuvotte +meille nyt, herra majori?" + +"Tässä ei ole muuta kuin laivaan kiini tarttuminen, vaikka se rohkea +ryöväri mahtaa puolustaa itseänsä urhoollisesti. Kuitenkin pitää meidän +antaa prikin tulla likelle suuta, että voisimme sitä ampua rannalta ja +pitää sen kansi tyhjänä meille. Silloin voisimme ehkä tarttua kiini +laivaan ilman vähintäkään tappiota." Majorin aikomus muutettiin +ainoasti siten, että kapteeni meni yhteen veneesen, kun luutnantti jäi +kallion huipulle. Brandon oli tarkoin huomannut kaikki vihollisten +valmistukset ja tullut pian vakuutetuksi, että hän ainoasti voisi +uloslaskea, jos hän ensin voisi viekoitella veneet lahden suulta ja +eroittaa ne. Hän käänsi sentähden laivan ja purjehti lahden vastapäätä +olevaa rantaa kohti. + +"Nyt hurraa, poikani", huusi perämies, "nyt he ovat meidän, käykää +päälle, käykää päälle!" + +"Seisokaa!" huusi korpraali, "ei ole niin kiirettä. Uskokaa pois, että +Brandonilla on taas jotakin mielessä. Hän ei syyttä olisi niin +rauhallisesti luopunut lahden suulta. Niin kauan kun täällä pysymme, on +hän varmaan meidän, sillä hän ei pääse ohitsemme; mutta jos kulemme +hänen perässään, niin emme ehkä häntä tavoita ja jätämme hänelle vapaan +ulospääsyn." + +"Te olette oikeassa", sanoi kapteeni. "Mutta jos niillä muilla +pakolaisilla on mieli yhtyä tämän kanssa, niin tulisi vihollinen +vihdoin meille liian väkeväksi." + +"Se on totinen tosi, mutta sen verran tiedän minä, ettei Brandon ole +tehnyt tätä käännettä tarkoituksetta. Minä hyväksyn korpraalin +ajatuksen", sanoi majori. + +"Ei, ei, majori", sanoi Northland, "me emme saa pysähtyä tähän. Jaa, +niin kauan kun tuuli on heikko, käynee se laatuun, mutta jos alkaisi +kovasti tuulla, niin voipi hän lävistää jonkun veneistämme upoksiin ja +kiitää ohitsemme salmen kautta. Minun neuvoni on käydä suoraan hänen +henkensä päälle. Mutta jos tahdomme oikein varmuudella menetellä, niin +ahdistamme yhdellä veneellä noiden roistojen henkeä, kun toinen +sotamiehineen seuraa jälessä suorassa linjassa ja estää prikin +palaustien, vaikka se mihin suuntaan kääntyisi." + +Hänen tuumansa voitti yleisen suostumuksen ja pantiin heti toimeen. +Brandon näki murheella, että hänen päällensä pian karattaisiin kahdelta +puolelta ja mietti sentähden, miten hän viimeisessä hädässä voisi paeta +rannalle. + +Koska hän tätä vielä tuumi, ilmautui hänen aavistamattansa mahtava +liittolainen lahden pohjoiselle rannalle. + +Toinen pahantekiäin joukko oli, näet, yhtyäksensä Brandoniin, seurannut +samaa suuntaa ja oli juuri ennättänyt lähellä olevan mäen kukkulalle, +kun veneet alkoivat lähteä prikiä vastaan. Jonkun aikaa olivat +pakolaiset epävarmat, mistä heidän pitäisi etsiä ystäviänsä ja +huomasivat sentähden, pensaiden taakse kätkettyinä, molempain +puolueiden liikkeet. Mutta kun näkivät sotamiesten muskettien välkkyvän +yhdestä veneestä, eivät he enää epäilleet, missä heidän olisi +vihollista etsiminen. He kokoontuivat heti neuvottelemaan. He olivat +varustetut yhdellä musketilla, viidellä jahtipyssyllä ja monella +kirveellä ja sapelilla, joita olivat osanneet toimittaa itsellensä +ennen pakoansa. Mutta kuinka he ilmoittaisivat Brandonille tulonsa? Kun +useampia ehdoituksia oli hylätty, päättivät he vihdoin tehdä puun +kuoresta purren semmoisen, kun asukkaat tavallisesti käyttävät. He +keksivät sopivan puun, ja yksi, toisten nostama mies hakkasi ylhäältä +irti kuoren puun ympäriltä ja toinen alhaalla teki samoin. Sitte +leikattiin kuori ylhäältä alas asti suoraan ja otettiin pois puusta. +Siitä valmistivat he, niin hyvin kuin taisivat, veneen ja toiset +sill'aikaa vestivät puun haarasta jonkunlaisen airon. Vene vietiin +rantaan ja muutamissa minuutissa souti eräs mies siinä prikille, jonne +hän tuli onnellisesti. Touvin avulla, joka hänelle ojennettiin, kapusi +hän täkille ja ilmoitti päällikölle, että kahdeksankolmatta +pahantekiää, varustetut osittain tulikiväärillä osittain muilla +aseilla, oli saapunut rannalle ja olivat valmiit yhdistämään onnensa +hänen kanssaan. Brandon näki heti ne suuret edut, jotka tämä +yhdistyminen voisi myötänsä tuoda. Nyt toivoi hän mahdollisesti poistaa +tuon yhden veneen häntä seuraamasta. Hän kehoitti sentähden miestä +kokoamaan kaikki pakolaiset rannalle ja laski likelle maata, kunnes hän +oli lähestynyt rantaa muutamain satain askeleiden päähän. Nyt ui +laivalle tullut mies maalle ja Brandon laski takaisin lahden toiselle +puolelle. + +Northland oli suurimmalla tarkkuudella huomannut kaikki prikin liikkeet +ja huomautti nyt majorille miehestä, joka oli hypännyt veteen ja uinut +maalle. "Katsokaa oikein", huusi hän, "tuolla juoksee hän mäkeä ylös. +Nyt katosi hän kukkulalle. Mitä mahtanee tämä merkitä? Varmaan tuon +kamalan roiston uusi petos. No, olkoon niin, me emme saa hukata aikaa +arveluissa. Meillä ei ole muuta tehtävänä, kuin valloittaa priki. +Soutakaa, rivakat pojat!" + +"Pysähtykää vielä silmänräpäys!" huusi korpraali; "minä näen +ihmisjoukon tulevan mäkeä alas, kaksi- tai kolmekymmentä miestä." + +"Niin, minä näen heidät", sanoi majori; "priki kääntyy heitä kohti. Jos +nuo pojat tuolla ovat Brandonin ystäviä, niin saamme enemmän työtä kuin +olemme odottaneet." + +"Oletteko huomanneet tuon parven rannalla?" huusi kapteeni toisesta +veneestä. "Epäilemättä on tämä se toinen pakolaisjoukko +Hobarttown'ista." + +"Nuo miehet voisivat mahdollisesti löytää tien meidän leirillemme", +sanoi majori; "arveletteko, että teidän väki kalliolla taitaisi koettaa +heitä hengeltä?" + +Kapteeni suostui heti tähän ehdoitukseen, kun hän tiesi, että ainoasti +nuori Silman oli jätetty tyttöjen varjeliaksi. Hän soudatti takaisin +lahden suulle ja antoi luutnantille käskyn mennä pahantekiöitä vastaan; +sitte palasi hän toisen veneen luoksi ja lähestyi prikiä tämän kanssa. + +Brandon oli sillä välin tullut vakuutetuksi, ettei hän voisi puolustaa +prikiä ja että hänellä ainoasti oli jälellä metsään pakeneminen. Mutta +niin kauan kuin mahdollista estääksensä vihollista takaa ajamisesta, +kokosi hän kajuuttaan kaikki palavat aineet, jotka hän taisi kiireessä +kokoon saada, sytytti ne, antoi prikin kulkea rantaa kohti, hyppäsi +maalle toverinensa ja pakeni likellä rantaa olevan mäen kukkulalle. +Vakuutettuna, ettei olisi mahdollista päästä metsässä kulkemaan niin +suurella pakolaisparvella, etenkin kun heillä oli nyt tekemistä niin +mahtavan vihollis-voiman kanssa, ilmoitti hän aikeensa rohkeimmalle ja +uskaliaimmalle toverilleen, nimeltä Roger ja kääntyi sitte seuraavilla +sanoilla muihin: "Me voimme ainoasti tässä tapauksessa pelastaa +itsemme, toverit, jos onnistuisimme johdattaa veneissä olevain +sotamiesten huomaavaisuuden muuallepäin ja siten estää heitä yhtymästä +maalla olevain kanssa. Menkää nyt ystäväimme luoksi ja sanokaa heille, +että he taistellen peräytyvät pohjoiseen päin, kun minä Rogerin kanssa +viettelen veneitä länteen päin. Tuolla korkealla vuorella yhdymme +jälleen ja tuumimme sitte paraasta yhteisestä pelastuskeinostamme." + +Miehet olivat tottuneet silmittömästi seuraamaan kavalan päällikkönsä +neuvoja, ja ajattelematta mahdolliseksi sitä, että hän itseänsä +pelastaaksensa veisi heidät turmioon, menivät he, yhtyäksensä isompaan +pahantekiäjoukkoon. Sotamiehet olivat nämä jo piirittäneet, ja heidän +täytyi yhä enemmän ja enemmän peräytyä rannalle. Niin pian kun Mark oli +vakuutettu petoksensa onnistumisesta, poistui hän seuraajansa kanssa +vastakkaiseen suuntaan. Hän koki ensin ryömien päästä metsään ja sitte +ajatteli hän toista tietä tulla sinne, missä arveli majorin tytärten ja +rahain olevan. + + + + +VII. + +Kahakka. + + +Mahdoton olisi selittää perämiehen vihaa, kun hän huomasi prikin +surullisen tilan. Hän oli mitään vahinkoa kärsimättä kulettanut sitä +kolme tuhatta peninkulmaa maanpallon toiselta puolelta tänne asti ja +nyt piti hänen se nähdä palavana hylkynä. Ei vähemmin kauhistunut ollut +majorikaan, kun näki liekkien hävittävän omaisuutensa. Trevori oli +myöskin harmia täynnä konnantyöstä ja kehoitti väkeänsä suurimpiin +ponnistuksiin prikin saamiseksi, ennenkun tuli saisi ylivallan. Mutta +kaikista näistä kolmesta oli perämies toimeliain ja puheliain. "Käykää +päälle, pojat", huusi hän kerran toisensa perään; "käykää päälle, +niinkun jos omat sielunne olisivat pelastettavina! Sytyttää laiva! +Kirotut maantoukat! Ahaa, tuolla on luutnantti toisten perässä! Pankaa +pippuria niiden sekaan, poikani, se on oikein! Pistäkää heitä ja +ampukaa ne sudensikiöt; he ovat kaikki toistensa kaltaisia. Käykää +päälle, pojat, käykää päälle! Hurraa, nyt olemme esissä! Kiiruhtakaa +kursailematta ylös! Seuratkaa minua!" + +Näitä sanoessa tarttui hän yhteen alasriippuvaan touviin, keikahutti +itsensä täkille ja koetti tulen ja savun lävitse tunkeutua kajuuttaan +tulta sammuttamaan. Sillä välin olivat sotamiehet luutnantin käskyllä +ajaneet pahantekiät rannalle. Täällä yhtyi heihin Trevori ja vaati +pahankekiöitä antaumaan ja turvautumaan maaherran armoon. Muutamat +näyttivät olevan taipuvaiset suostumaan hänen ehdoitukseensa, mutta +useat tuumasivat, että olisi ryntääminen lävitse ja yhdistyminen +Brandonin ja Rogerin kanssa. Niinmuodoin päätettiin jatkaa tappelua; +pakolaiset ampuivat täydellisen laukauksen ja mursivat itsensä +sotamiesten riviin. Siten tappoivat he yhden ja haavoittivat kaksi +muuta. Mutta hekin saivat sotamiehiltä täydellisen latingin ja kolme +heistä jäi kentälle. Muiden onnistui kyllä päästä likimäiselle mäelle, +mutta kun seutu oli puuton, niin olivat he alinomaa alttiina +sotamiesten tulelle ja nämä ajoivat heitä kiivaasti takaa, vihastuneina +toverinsa kuolemasta. Näin ajettiin heidät kaitaiselle meren +sivuhaaralle, joka esti heitä enää pakenemasta, ja heidän täytyi +antautua, menetettyänsä kahdeksantoista miestä. Aseettomina ja kädet ja +jalat sidottuina vietiin heidät isompaan veneesen ja sitte +vartiosotamiehillä luutnantin päällikkyydessä olevilla varustettuina +Hobarttown'iin. Suureksi harmiksensa huomasi Trevori, että Brandon taas +oli pakoon pääsnyt ja neuvotteli nyt korpraalin kanssa, kuinka +päästäisiin sen vaarallisen miehen jälille. + +"Te olette kuulleet vangeilta", sanoi tämä kokenut mies, "että Mark +oli määrännyt tuon pohjoisessa päin olevan vuoren yhdyntäpaikaksi. +Siitä seuraa, että hän on lähtenyt päinvastaiseen suuntaan, sillä +eksyttääksensä meitä jäliltänsä ei hän voinut tehdä mitään viisaampaa, +kuin sanoa näille perkele-raukoille, että hän tahtoisi heitä tavata +tuolla vuorella. Nyt olisi niiden luonnollisesti sinne rynnistäminen ja +jos sotamiehet menisivät perässä, olisi hänellä ranta vapaana." + +"Te luulette siis, että Brandon on paennut länteen", sanoi Trevori +levottomasti. + +"Siitä ei tarvitse ensinkään epäillä; idässä ja etelässä on meri, +pohjoista, Hobarttown'iin menevää tietä ei hän valitse; siis ei jää +hänelle muuta jälelle kuin paeta länteenpäin metsään." + +"Jos hän on länteenpäin mennyt", sanoi Trevori, "niin tulee hän sinne, +mihin majori on jättänyt tyttärensä ja rahansa. Kuka tietää, mitä +siellä jo on voinut tapahtua! Seuratkaa minua, korpraali, kahden miehen +kanssa, mutta meidän pitää marssia niin pian kuin voimme." Samassa +lähti hän liikkeelle, sillä hänellä oli syy pelätä pahinta, jos Brandon +olisi luolan löytänyt. + + + + +VIII. + +Vangit. + + +Molemmat sisaret viettivät sillä välin aikaansa murheellisella +odotuksella, kun olivat hyvästi kuulleet ampumisen, mutta eivät saaneet +tietoa sodan menosta. + +"Ettekö tahtoisi kiivetä tuohon puuhun, Silman?" kysyi Lovisa; "siitä +voisitte ehkä nähdä, kuinka asiat ovat." + +"Minä mielelläni tekisin teidän tahtonne mukaan, jos minun ei täytyisi +täällä vahtia seisoa, ja sotamies ei saa, kuten tiedätte, paikkaansa +jättää." + +"Silman on oikeassa", sanoi Helena. "Hän ei saa jättää paikkaansa ja +sotamiehen tyttärinä pitäisi meidän se tietää. Mutta epätietoisuus on +suurimmassa mitassa kiusallinen." + +"Näetkö jotain tuolta vuoren takaa?" kysyi Lovisa vähän vaiti oltua. + +"Totisesti! Ja kuule! minä kuulen lauaistun kiväärin kuminan", sanoi +Helena säihkyvin silmin. + +"Ne ampuvat!" sanoi Lovisa vavisten. + +"Niin, ja nyt taas! Mutta se on joksikin kaukana tästä." + +"Luultavasti veneet karkaavat prikin päälle", arveli Silman. + +"Jotakin hirmuista on tapahtunut!" huusi Lovisa, purskahtaen itkuun. + +"Menkää, Silman, ja katsokaa, kuinka siellä on laita", sanoi Helena. + +"Mutta muistakaa, että minä olen luvannut isällenne en jättäväni +paikkaani." + +"Sitte menen minä itse", sanoi Helena, "elä pelkää, Lovisa, Silman jää +sinun luoksesi ja minä tulen takaisin, niin pian kuin tiedän mitä on +tapahtunut." + +Näillä sanoilla jätti tuo rohkea tyttö luolan ja pian oli hän kadonnut +kallioiden ja pensaiden taakse. Nyt saavutti Lovisan uusi murhe. +"Taivahan Jumala!" huusi hän; "kunhan vaan ei mitään onnettomuutta +tapahtuisi minun sisarelleni." + +"Ei ole mitään vaaraa käsillä", lohdutti Silman; "ampumisesta päättäen +ovat pahantekiät kauas karkoitetut ja asukkailla ei olisi tapana +koskaan tulla tälle puolelle saarta." + +"Ettekö olisi niin hyvä", sanoi Lovisa, pitkän tuskallisen hiljaisuuden +perästä, "että menisitte tuonne mäelle ja katsoisitte Helenaa?" + +Silman oli taipuvainen täyttämään hänen toivoansa, vaikka hän +vastahakoisesti jätti tehtävänsä. Mutta ennen lähtöänsä jätti hän +hänelle ladatun pistuolin, että hän heti voisi antaa hänelle merkin, +jos mitä epäiltävää lähestyisi. Lovisa odotti, mutta ei Silman'ia eikä +Helenaa kuulunut. Hän pidätti hengitystänsä ja kuunteli, mutta ei +mitään kuulunut. Vihdoin ei hän enää voinut masentaa sitä kuolettavaa +tuskaa, joka vaivasi häntä, ja hän päätti etsiä sisartansa metsästä. +Hän riensi samaan suuntaan, johon Helena oli mennyt. Jo oli hän nousnut +toiselle mäelle, kun hän odottamatta näki edessänsä näyn, joka saatti +veren hyytymään hänen suonissaan. Onneksensa ei hänellä ollut voimia +huutamaan eikä liikkumaan; hän vaipui erään kallion taakse ja tuijotti +pienestä aukosta sitä hirmuista näytelmää, joka näkyi hänen silmäinsä +edessä. + +Ei kaukana hänestä istui hänen sisarensa, kädet selän taakse sidottuina +silkki suun eteen. Hänen edessään seisoi hurjan ja hirmuisen näköinen +mies ja piti pyssyä hänen päätänsä kohden ojennettuna. Kappaleen matkaa +siitä makasi Silman, kädet ja jalat sidottuina ja kauhistuksen osoitus +kalveilla kasvoilla. Mies, joka vartioitsi vankeja ja jossa Lovisa +kauhistuksella tunsi yhden pahantekiöistä, katseli levottomasti siihen +seutuun, missä luola oli ja mutisi huulillansa: "Hän viipyy saakelin +kauan ja me menetämme kallista aikaamme." + +Kangistuneena kauhistuksesta oli Lovisa jo jonkun aikaa katsellut tätä +näkyä, kun Brandon tuli ja kuiskasi muutamia sanoja kumppanilleen. Hän +oli käynyt luolassa saadaksensa ne rahat, jotka hän arveli majorin +sinne kätkeneen, sillä hän ei epäillyt, että Lovisa kieltämättä paikan +hänelle ilmoittaisi. Kummastukseksensa oli hän löytänyt luolan tyhjänä +ja kun hän ei kiiressä voinut löytää rahoja, niin päätti hän pakoittaa +Helenaa paikkaa neuvomaan. Muutamilla sanoilla ilmoitti hän hänelle +pyyntönsä, mutta tämä nerokas tyttö tiesi, että hänen ennen kaikkia +olisi voittaminen aikaa ja kysyi sentähden: "Mistä se tulee, ettei +sisareni neuvonut teille paikkaa?" + +"Sisarenne ei voinut ilmoittaa minulle mitään", vastasi hän vähän +hämmästyneenä. + +"Mitä olette tehneet sisarelleni?" huusi Helena hämmästyen. "Minä en +ilmaise mitään, niin kauan kun sitä salaatte minulta." + +"Minä en ole ensinkään nähnyt sisartanne", vastasi Mark; "luultavasti +oli hän paennut sisemmäksi luolaan ja minulla ei ollut aikaa etsiä +häntä. Epäilemättä on hän turvassa. Muutoin täytyy minun ilmoittaa +teille, neitiseni, ettei kumppanini tahdo enää kauvemmin odottaa. +Sanokaa siis pian, missä rahat ovat; muutoin on teidän ja tämän nuoren +miehen henki vaarassa." + +"Jos lupaatte", sanoi Helena, "ettei mitään pahaa tapahdu Lovisalle, +minulle eikä orpanallemme Silman'ille, niin ilmoitan teille kaikki." + +Brandon lupasi sen ja kiiruhti Helenan osoittamalle paikalle. Suureksi +iloksensa löysi hän sieltä pienen kulta- ja isomman hopeapussin. +Edellistä ei hän suinkaan tahtonut jakaa raa'an kumppaninsa kanssa ja +laski sen sentähden onttoon puuhun, jonka jälkeen hän kääntyi hopeineen +Rogeriin. Brandonin neuvosta otti hän ainoasti niin paljon sitä, kun +hän mukavasti taisi kantaa; loput kaivettiin erään kiven alle. Sitte +palasivat molemmat vielä kerran vankinensa luolaan ottamaan, mitä he +voisivat tarvita metsässä, jonka ohessa eivät luonnollisesti +unhottaneet vähäistä astiaa rommia. "Vahinko", sanoi Roger, "ettemme +ole aasia! Me voisimme nyt aivan hyvin käyttää semmoista pitkäkorvaista +herraa. Että itse kantaisimme nämä kapineet, on suora mahdottomuus." + +"Ehkä", jatkoi Brandon ja viittasi Silman'ia, "on tämä herra niin hyvä, +että kantaa näitä kapineita meille." + +"Suloinen ajatus!" huusi Roger mielissään; "hänen pitää olla meille +aasina." + +Näin sanoen sälytti hän tuolle onnettomalle Silman'ille isoimman osan +ryöstetyitä kapineita ja ajoi häntä niinkun kuormaeläintä edellänsä, +kun Brandon tarttui Helenan käteen ja veti hänen kanssansa metsään. +Tosin tiesi hän, että tyttö estäisi hänen pakoansa, mutta hän näki +myös, mitkä suuret edut tämä taitaisi tarjota hänelle, koska majori ei +kammoisi mitään uhria tyttärenä vapauttamiseksi. Niin pian kun he +olivat kadonneet, jätti Lovisa pakopaikkana, etsiäksensä isäänsä ja +ystäviänsä. Ehkä hän pelkäsi, että hän kohtaisi jonkun pakenevista +pahantekiöistä, riensi hän kuitenkin rantaa kohti, koska hän näki, +ettei hänellä ollut mitään muuta valittavaa, jos tahtoi pelastaa +rakkaan sisarensa. + + + + +IX. + +Pako. + + +Jonkun ponnistuksen jälkeen oli merimiesten onnistunut sammuttaa valkea +ja panna prikin purjehdittavaan kuntoon. Niin pian kun tämä oli +tapahtunut, kiiruhti Horton purjehtimaan takaisin lahden suulle, +ilmoittaaksensa tyttärillensä sodan onnellisen päätöksen. Hän oli jo +kulkenut ison osan matkaa, kun huuto mäen kukkulalta herätti hänen +huomionsa. Heti sen jälkeen näki hän kapteeni Trevorin korpraalin ja +kahden sotamiehen kanssa rientävän alas mäeltä. Majori astui heti +veneesen ja soudatti maalle. "Tiedättekö", huusi Trevori häntä vastaan, +"että Brandon on paennut yhden kumppanin kanssa?" + +Isä vapisi ajatellessaan tyttäriänsä, ja hänen surunsa tuli yhä +suuremmaksi, kuu Trevori muutamilla sanoilla ilmoitti hänelle, että +Brandon luultavasti oli mennyt luolalle. Horton seisoi hetkisen +kielettömänä, sitte rohkaisi hän mielensä ja keskusteli kapteenin +kanssa, maatako vai merta voisi pikemmin ennättää luolalle. He keksivät +sen soveliaimmaksi, että Trevori jatkaisi matkaansa maitse ja Horton +meritse; mutta kun he erosivat kättä puristaen, seisahdutti uusi näky +heidän askeleensa. Likimäisen mäen kukkulalle huomasivat he vaimoisen +haamun, jossa isän tarkka silmä heti tunsi nuoremman tyttärensä +Lovisan. Hän läheni kiireillä, vaan horjuvilla askeleilla. Hirmuisten +aavistusten käsittämänä lensivät he häntä vastaan. Isoon aikaan ei +voinut väsynyt tyttö puhua sanaakaan, mutta hänen katsantonsa ilmoitti +tuiki selvästi, että hän myötänsä toi hirmuisen kertomuksen. Vihdoin +kertoi hän kyyneleillä, mitä oli tapahtunut. + +Mahdoton on selittää sitä tuskaa, joka käsitti nämä molemmat miehet +tässä hirmuisessa kertomuksessa. Majori seisoi muutamia minuuttia +kankistuneena ja puhkesi sitte kyyneleisin, ajatellessaan rakastetun +lapsensa hirmuista kohtaloa. Trevori tömisti hurjasti maata, käski +väkensä seuraamaan häntä, kiiruhti niin pian kuin taisi luolalle ja +saavutti sen puolessa tunnissa. Kun hän vielä katseli jälelle +jätetyitä, ympärinsä viskotuita kapineita, saapui majorikin, osa +merimiehiä muassaan. Tämä antoi sytyttää tulisoitot, tutkiaksensa +luolan sisusta ja molemmat sotamiehet määrättiin haeskelemaan +pakolaisten jälkiä. Sillä välin tutki Trevori korpraalin kanssa sitä +paikkaa, jossa Lovisa oli ollut piilossa, ja josta hän myös taisi nähdä +ympärillä olevan seudun. Hän tuli pian vakuutetuksi, että ryövärit +olivat voineet paeta ainoasti yhteen määrättyyn suuntaan, kun eivät +taitaneet uskaltaa pohjoiseen päin Hobarttown'iin, ja korkeat kalliot +meren rannalla olisivat estäneet heidän pakonsa. Enempää majorin kanssa +puhumatta, lähti hän, korpraali seurassaan, sinne päin, minne +pakolaiset hänen ajatuksensa mukaan olivat kääntyneet, ja tutki +huolellisesti koko seudun, löytääksensä jotakin jälkeä heistä. +Pitkällisen etsimisen perästä palkitsi menestys hänen uutteruutensa. +Likellä matalaa kalliota näki hän maassa jotakin, joka ei voinut olla +lehti eikä kivi. Hän kiiruhti sinne ja löysi selittämättömäksi +iloksensa rouvas-ihmisen hansikkaan; mutta itseänsä esinettä enemmän +kummastutti häntä sen ihmeellinen asema. Kolme sormea ja peukalo +olivat, niinkun selvästi näytti, vaseti yhteen puristetut ja etusormi +osoitti kahden mäen väliseen vuorensolaan. Epäilemättä oli Helena +jättänyt tämän merkin ystävillensä. Trevori tunsi uusien toivojen +elähyttäneen itseänsä, sillä hän ei epäillyt, ettei se urhoollinen +tyttö viisaalla älyllään tekisi kaikkea, mikä voisi heidän +pelastustansa edistää. Kun aurinko oli likellä laskuansa, neuvoi +korpraali, että he palautuisivat jälleen luolalle, ottamaan mukaansa ne +kaksi sinne jätettyä sotamiestä. Mutta Trevori päätti aikaa hukkaamatta +jatkaa takaa-ajamista. Ensin repäsi hän kuitenkin lehden +taskukirjastaan, kirjoitti siihen, että oli päättänyt korpraalin avulla +takaa ajaa ryöväreitä, ilmoitti, mihin suuntaan muiden olisi meneminen +ja kiinnitti paperin pieneen puuhun vuorenloukossa. Mutta +huomauttaaksensa niitä, jotka sitä paikkaa lähestyivät, katkasi hän +nuoren puun, karsi siltä oksat, pisti ne maahan kallion viereen ja pani +siihen ruohoturpeen. + +Sillä välin olivat Mark ja Roger pitkittäneet pakoansa suurimmalla +kiireellä. Helenan kädet olivat vapautetut, jotta hän ei estyisi +kiireesti käymästä. Tätä silmänräpäystä oli hän käyttänyt, +heittääksensä hansikkaan tien-osoittajaksi. Silman-raukaltakin oli +kapula suusta pois otettu, koska hän jo oli langennut monta kertaa, +eikä jaksanut käydä niin kiireesti, kun oli ollut vaikea hengittää. +Hävittääksensä häneltä kuitenkin kaiken pakenemisen toiveen, kävi Roger +ladatulla musketilla hänen takanaan. Kun yö viimein tuli ja Helena +vaipui väsymyksestä, pysähdyttiin mimospuun juurelle. Helenalle +laitettiin oksista maja ja atrian jälkeen sidottiin vankien kädet ja +jalat. Kuitenkin jo muutamain tuntien kuluttua käski Brandon, että +matkaa piti jatkettaman samalla kiireellä. + +Trevori ja korpraali sillä välin takaa ajoivat pakenevia niin kauan kun +päivän valo myönsi heille tien löytämisen; sitte heittäytyivät he +väsyneinä maahan, mutta eivät voineet nukkua vankien kohtalon +tuottamasta levottomuudesta. Kun kuu muutamien tuntien perästä levitti +himmeän valon maalle, jatkoivat he kulkuansa samaan suuntaan, vaikka +pelkäsivät tieltä eksymistä, koska ei ollut kylliksi valoa pakolaisten +jälkien näkemiseksi. + +Päivän valetessa olivat he kyllä niin onnelliset, että löysivät majan, +missä Helena oli levännyt, ja Trevorin ilo muuttui ihastukseksi, kun +hän siinä löysi toisen hansikkaan, johon kirjain P ja sana Länsi olivat +verellä kirjoitetut. "Hurraa!" huusi korpraali; "nyt tiedämme olevamme +oikealla tiellä. Se tyttörukka on kirjoittanut ainoalla läkillä, minkä +taisi saada; hän on kirjoittanut verellänsä, sanoaksensa mihin päin +meidän olisi kääntyminen." Näillä sanoilla hän lähti matkalle +neuvottuun suuntaan ja Trevori seurasi, iloisesti liikutettuna; sillä +nyt oli hän vakuutettu, että Helena vielä oli elossa eikä kovin +kaukana. Tällä tavalla kulkivat he rivakasti edelleen, kunnes tulivat +laajan kuivan tasangon reunaan, joka oli peräti puista paljastettu. +Jälet veivät kaukaiselle, tasangon toisella puolella olevalle mäelle. +Molemmat miehet alkoivat kulkea tuon aution tasangon yli, +vakuutettuina, että mainitulla kukkulalla oliat heidän näkisivät. +Ryövärit olivat todellakin myös tehneet leirinsä kukkulalle, koska +Helena oli ollut niin väsynyt pitkästä vaelluksesta, ettei hän voinut +paikaltaan liikkua; myöskin oli Silman muutamia kertoja kaatunut +raskaan kuormansa alla. Brandon, joka ei enää pelännyt mitään +takaa-ajamista, oli kirveellään hakannut muutamia oksia ja pensaita ja +laittanut jonkunlaisen majan Helenalle, sekä alkoi nyt varovasti ja +tarkasti vakoa ympärillä olevaa seutua. Äkkiä luuli hän näkevänsä +jonkun elävän liikkuvan tasangon reunassa. Ensin ei hän voinut tuntea, +olivatko liikkuvaiset eläimiä vai maan asukkaita, mutta sitte näki hän +liikunnon säännöllisyydestä, että ne olivat ihmisiä. Helenakin oli +oksien läpi huomannut ne kaksi lähenevää pistettä, ja hänen sydämensä +tykytys ilmoitti, että hänen ystävänsä tulivat häntä pelastamaan. Hän +hyppäsi ylös vuoteeltansa ja kiiruhti mäen reunalle, mutta samassa +käski Brandon lähteä matkalle. "Jotakin epäiltävää on tulioissa", sanoi +hän Rogerille, "pidä sentähden vaari vangista ja anna hänen ottaa +kuorma selästänsä." Sitte käänsihe hän Helenaan sanoilla: "Neitiseni, +te tiedätte enemmän näistä miehistä, kuin minä nyt voin aavistaa. Elkää +kieltäkö sitä; minä näen sen teidän silmistänne ja koko muusta +olennostanne. Muistakaa kuitenkin, että te olette suuremmassa vaarassa, +jos koetetaan vapauttaa teitä, kuin jos vielä olisitte edelleen minun +vallassani." + +Helena ei vastannut, mutta pitkitti suurimmalla ponnistuksella silmällä +pitää miehiä, jotka, miten jo selvästi nähtiin, eivät olleet maan +asukkaita, vaan valkeita, kiväärit kädessä. Hän selitti sitte +vakavalla äänellä, ettei hän kykene pitemmältä käymään. Mutta samassa +ojensi Roger pyssyn hänen päätänsä kohti ja uhkasi ampua hänen, jos ei +tahtoisi käydä. Raskaalla sydämellä totteli hän käskyä, mutta matkalla +repi hän, kun luuli itsensä huomaamattomaksi, pieniä palasia +leningistään ja pudotteli niitä maahan. Hän ei aavistanut, että Mark, +joka kävi hänen takanaan, huomasi hänen petoksensa ja varovaisesti kosi +kaikki kappaleet, jotka hän heitti. "Ahaa", kuiskasi hän itseksensä, +"tämä on siis keino, jota hän käyttää, neuvoaksensa tietä ystävillensä. +Mutta", mutisi hän äkkiä seisahtaen, "minä en ymmärrä myöskään, miksi +häntä estäisin. Hänen ystävänsä ovat meidän kantapäillämme ja marssivat +nopeammin kuin me. Paras on meidän vapauttaa itsemme heistä ja nämä +merkit viettelevät heidät turmioon. Niin, tilkut olkoot siellä; +nyt on ainoasti löydettävä hyvä piilopaikka, lopettaaksemme sieltä +takaa-ajamisen." + +Sillä välin oli tultu pienen, matalan virran luoksi, jonka poikki taisi +vaivatta kahlata. "Mitäs hän nyt tekisi?" ajatteli Mark. "Ohoo, hänellä +on jotakin kengässään eikä luule minun näkevän, kuinka hän pistää oksan +maahan joen rannalle. Aivan hyvin ajateltu ja oivallisesti tehty, +neitiseni; mutta te ette kyllin voi aavistaa, että siten viettelette +ystävänne paulaan." + +Ryövärit tunkeusivat nyt viidakkoon, joka ikäänkun raami piiritti joen +rantoja ja oli niin tiheä, ettei voinut askeltakaan eteensä nähdä. Mark +katsoi tämän paikan sopivaksi tuumansa toimeenpanemiselle. Hän käski +vankien laskeuda alas eikä vähintäkään ääntä päästää; vastakkaisessa +tapauksessa uhkasi hän heitä kuolemalla. Sitte taittoi hän muutamia +oksia, jotka häneltä estivät näköalan virralle, ilmoitti tuumansa +seuralaiselleen, repäisi kappaleen Helenan leningistä ja heitti sen ei +kauaksi siltä puusta, jonka hän oli valinnut itsellensä ampumamatkaksi. +Tyttörukan sydän löi suonenvedon tapaisesti, kun hän näki, että hänen +petoksensa oli keksitty ja käytettiin hänen ystäväinsä tuhoksi. Veri +juoksi kuumehehkulla hänen suonissaan, ja kykenemättömänä ajattelemaan, +sulki hän silmänsä ja jätti ne miehet, jotka tulivat häntä pelastamaan, +taivaan suojelukseen. + + + + +X. + +Tappelu villien kanssa. + + +Koska ryövärit tekivät näitä valmistuksia takaa-ajajainsa +vastaan-ottamiseksi, saapuivat nämä autiota ketoa rajoittavan mäen +juurelle. Kauan etsivät he sillä kovalla maalla jälkiä, jotka olisivat +voineet ilmoittaa heille sen suunnan, jonka heidän olisi ottaminen. +Vihdoin keksi kapteenin tarkka silmä nuoren ihmisjälen. "Me olemme +kuitenkin ne jälleen löytäneet", huusi hän ilolla. "Nyt pitäisi meidän +pian heidät kiini saada, ajattelen minä. Mutta", jatkoi hän tarkoin +maata tutkien, "mitä tämä on? He ovat riisuneet kenkänsä." + +Korpraali ei vastannut, mutta alkoi suurimmalla tarkkuudella tutkia +jälkiä. + +"Jumalan tähden!" huusi äkkiä Trevori, "olisiko se mahdollista? +Korpraali, näiden täytyy olla maan asukasten jälkiä." + +"Se on, paha kyllä, tosi", vastasi korpraali, jatkaen tutkimistaan. + +"Luuletteko, että ne äskettäin ovat tästä ohitse menneet?" + +"Siltä näyttää se." + +"Ja kuinka monta lienee niitä ollut?" + +"Täällä näkyy monet jälet. Myöskin tiedän minä, että ne tavallisesti +marssivat, kolmin neljinkymmenin joukossaan." + +"Nämät jälet eivät näytä miellyttävän teitä?" sanoi Trevori. + +"Ei, totisesti ei", vastasi korpraali vakaisella katsannolla. "Ei ole +leikkiä kohdata asukkaita metsässä. Ensiksi ovat heillä keihäät, joita +heittävät suurella varmuudella neljän viidenkymmenen askeleen matkan. +Käsikahussa käyttävät he hyvällä osavuudella kovasta puusta tehtyjä +nuijiansa, ja viimein on heillä vielä yksi merkillinen ase, nimeltä +Bomera, jota he lingottavat arvaamattomalla ketteryydellä." + +"No, niinpä täytyy meidän valmistaa itseämme kovaan tappeluun", sanoi +Trevori, käyden edemmäksi, "ja kentiesi karkaa meidän päällemme +yht'aikaa kaksi vihollista. Mutta maltas, mitä tuo on? Jumalan tähden, +tuolla on rouvas-ihmisen leningin tilka! Ja tuolla taas yksi! Pidä +vaari, korpraali!" + +He olivat nyt tulleet sen pienen virran rannalle, ja kun täällä +huomasimat ne kaksi Helenan pistämää oksaa, kävivät he varovaisesti +vettä myöten viidakolle, jonka takana ne kaksi ryöväriä makasivat +väijymässä. + +"Valmista itseäsi", sanoi Brandon hiljaisella, mutta vakavalla äänellä +kumppanilleen, "ja nyt valkea!" + +Mutta samassa silmänräpäyksessä, kun hän lausui tämän, rasahti joukko +keihäitä pensaiden lävitse. Yksi niistä sattui Brandonin oikeaan +olkapäähän, toinen Rogerin leveään selkään, ja molemmat latingit +paukahtivat tapaamatta esinettänsä. Kun vangit makasivat maassa, +lensivät keihäät heidän ylitsensä heitä vahingoittamatta; mutta +kiväärien paukahdus ja asukasten odottamaton ilmautuminen antoivat +Helenalle jälleen koko hänen älyllisyytensä ja suurella avunhuudolla +ilmoitti hän läsnä-olonsa ystävillensä. Kun Trevori tunsi hänen +äänensä, juoksi hän rohkeasti esiin, huolimatta villien hirmuisesta +voittohuudosta. Nämä ryntäsivät riemuiten esiin ja heittäysivät osiksi +pahantekiäin, osiksi kapteenin ja hänen kumppaninsa päälle. Brandon ja +Roger juoksivat joen rannalle, koska he ennen kaikkia tarvitsivat aikaa +ladataksensa, mutta Trevori tappoi yhden villeistä kaksipiippuisella +pyssyllään ja haavoitti toisen pahasti. + +Kuu viholliset eivät tästä säikähtäneet, täytyi korpraalinkin ottaa +tuli ja ampua likimäisen; mutta nytkin tunkeusivat villit esiin +urhoollisesti, niin että Trevorin ja korpraalin täytyi peräytyä, +saadaksensa aikaa ladata. Kun he astuivat ulos viidakosta, huomasivat +he, tuskin sadan askeleen päässä, molemmat pahantekiät. Sillä välin oli +korpraalilla ollut aikaa ladata muskettinsa ja ampua yhden +päälletunkeutuvista vihollisista, niin että he pelästyivät ja +silmänräpäyksessä taukosivat takaa-ajamisesta. Trevori käytti +tilaisuutta ja huusi korkealla äänellä pahantekiöille: "Jos te olette +Mark Brandon, niin lupaan teille antaa anteeksi edelliset, jos tahdotte +auttaa meitä asukkaita vastaan." + +Brandon, joka oli pysynyt täydellisesti rauhallisena koko ajan eikä +vieläkään näyttänyt hnolivan heidän edessään riehuvista villeistä, +vastasi: "Missä on valtakirjanne tähän lupaukseen? Minkä todistuksen +voitte antaa minulle siitä, että taitaisin luottaa teihin?" + +"Kunniasanani sotaherrana", vastasi kapteeni. "Minä lupaan teille hyvän +kohtelun ja tahdon täyttää kaiken voimani maaherran tykönä, saadakseni +teille anteeksi-antamuksen." + +"Onko tämä kaikki?" huusi pahantekiä nauraen. + +Tässä silmänräpäyksessä kiinnitti hänen huomionsa uusi villien uhkaava +liikunto. "Elä ammu!" huusi hän kumppanillensa, "anna toisten tehdä +sitä! Me voimme tarvita ruutimme muualle." Näillä sanoilla vetäytyi hän +Rogerin kanssa joen ylitse ja pysähtyi lähimmän mäen juurelle. + +Uusi ampuminen oli sillä välin taas tehnyt yhden asukkaan +kykenemättömäksi tappeluun, niin että ne näyttivät olevan kahdella +päällä, tokko enää pitemmältä samoaisivat. Mutta kun näkivät niiden +kahden pahantekiäin peräytyvän, rohkaisivat he taas mielensä ja +hyökkäsivät hurjalla sotahuudolla kahta soturia vastaan. + +"Sillä roistolla", huusi korpraali, "on taas joku konnamainen tuuma +päässään. Näettekö, nyt matelee hän meidän taaksemme, että me tulisimme +kahden tulen väliin. Nyt hänen poissa ollessaan saavat nuo mustat +roistot myös uutta urhoollisuutta; meidän täytyy siis vielä ampua +muutamia niistä, ennenkun ne meidät rauhaan jättävät." + +"Meidän täytyy murtaida läpi", vastasi kapteeni; "minä kuulin Helenan +äänen tuolta pensaiden seasta, ja tahdon vapauttaa hänen taikka +kuolla." + +Korpraali pani pajonetin muskettiinsa ja tunki eteenpäin kapteenin +vieressä asukkaita vastaan. Yhdistettyinä tiheään joukkoon kohtasi +näitä hyökkäys keihässateella. Tämä ei pysynyt pahoitta seurauksitta, +kun välimatkaa ainoasti oli kaksikymmentä askelta. Trevori sai keihään +rintaansa ja korpraalin sattui kolme. Nyt laukaisivat molemmat +kiväärinsä, mutta villit linkosivat taas keihäitänsä, joista useat +sattuivat. Lauaistut latingit saikäyttivät heidät kuitenkin taas. + +"Ladatkaa, herra, ladatkaa pian!" huusi korpraali; "ne sudensikiöt +eivät vielä ole saaneet kylliksi. Mutta teistä juoksee vertä monesta +haavasta." + +"Teistä myöskin, korpraali, mutta se ei haittaa mitään; meidän täytyy +rynnistää eteenpäin." + +"Tuolla makaa vielä yksi", huusi vanha soturi, "ja tuolla taas yksi! No +eivät ne tätä kauan kestä. Pitäkää vaan latinki pyssyssänne, että +meillä olisi semmoinen jälellä, jos he odottamatta päällemme +karkaisivat. Ahaa, asia ei näytä heitä kuitenkaan miellyttävän! +Totisesti, he alkavat jo juosta. Kyllä minä ajattelinkin sitä; meidän +kuulamme ovat vähän liian kovia heille." + +"Elkää ampuko enää, jos ne pakenevat", sanoi Trevori väsyneellä +äänellä. + +"Teistä vuotaa kovasti verta, herra", huusi korpraali, kiiruhtaen +kapteenin tykö. + +"Elkää huoliko minusta. Katso, asukkaat pakenevat; niin, nyt lähdemme +vankeja vapauttamaan." + +Mutta hänen puhuessansa tuli hänen äänensä heikommaksi; hän otti +muutamia askeleita, hoiperteli, piti itseänsä taas pystyssä ja lankesi +sitte maahan. Veren menettäminen oli heikontanut hänen; hän koetti +vielä kerran nousta ylös, vaan vaipui voimatonna jälleen nurmelle. + + + + +XI. + +Haavoitettu. + + +Korpraali oli mies, joka ei vaikeimmassakaan tilassa kadottanut +älyänsä. Antaen vihallensa lomaa voimakkaissa valoissa mustia konnia +vastaan, nouti hän hatullaan vettä lähellä olevasta lähteestä ja kaatoi +sitä haavoitetun kasvoille. Sitte tutki hän haavat, joista yksi, joka +oli oikeassa olkapäässä, vuoti verta vahvasti. Hän sitoi ne liinallansa +ja näki suureksi iloksensa, että oli onnistunut seisattaa veren. Hän +nouti taas enemmän vettä, kostutti sen vielä yhä tunnottoman huulia +muutamilla pisaroilla ja näki jonkun ajan kuluttua sanomattomaksi +iloksensa hänen aukaisevan silmänsä. Jonkun ajan perästä tunsi Trevori +itsensä kyllin väkeväksi ylösnousemaan ja meni, korpraalin käsivarteen +nojaten, metsään, katsellaksensa ympärillensä Helenaa. Mutta ei yhtään +elävää sielua ollut siellä, ainoasti useain villien hengettömät ruumiit +makasivat tuolla verisellä ja tallatulla nurmella. Kun korpraali oli +katsahtanut varovaisesti ympärillensä, talutti hän kapteenin tiheän +vesakon reunaan, jossa hän oli suojassa äkilliseltä päällekarkaukselta. +Sitte tutki hän seudun perinpohjin, nähdäksensä eikö joku kätketty +vihollinen löytyisi läheisyydessä taikka eikö nuoren tytön jälkeäkään +voisi keksiä. Mutta kaikki hänen vaivansa oli turha, sillä ei asukasten +eikä Helenan vähintäkään jälkeä voitu selville saada. Hänen täytyi nyt +ajatella haavoitetulle yövuoteen valmistamista. Hän kokosi sentähden +lähimpänä seisovien puiden pehmeimpiä oksia ja valmisti niistä sopivan +vuoteen kapteenille sekä levitti isommista oksista katon sen päälle ja +toimitti siten jotenkin tiheän majan, joka suojeli sateelta ja +pakkaselta. Nyt oli vietä yksi, kuitenkin aivan tärkeä kysymys +vastattavana, nimittäin millä tavalla pidettäisiin huolta +elatusvaroista. Kun korpraali vielä tätä tuumi, näki hän äkkiä ison +kengurun hyppivän huolettomana joen rannalle janoansa sammuttamaan. +Eläin läheni verkalleen, milloin lyhyellä hypyllä, milloin neljän +jalan; silloin tällöin kohottihe se myös täydelliseen pituuteensa ja +lepäsi siinä takajaloillaan, kun pitkä häntä oli sen tukena. Korpraali +tarttui muskettiinsa, taivutti sivulle oksat, jotka kätkivät hänen +saaliinsa häneltä, ja samassa kun eläin ryskeen varoittamana aikoi +paeta keveällä juoksulla, hyppäsi se kuulan satuttamana vielä kerran +ylös ja kaatui sitte raskaasti maahan. + +Laukaus säikähdytti kapteenin hänen levottomista unelmistaan ja +hätäisenä katsahti hän ympärillensä, keksiäksensä uuden uhkaavan +vaaran. Pian rauhoittui hän kuitenkin nähdessään uskollisen +seuraajansa, joka läheni läähättäen, ammuttua eläintä kantaessaan. Tämä +rupesi sitte ruokaa laittamaan. Muutamissa minuuteissa oli hän koonnut +ja sytyttänyt kuivan puuaineen, joka makasi ympärinsä maalla. Sitte +leikkasi hän eläimestä parhaat paikat, pisti ne sekä maksan, jota +metsästäjät kuivuutensa tähden käyttävät leivän asemasta, +laahaustukkiinsa, ja käänteli tätä paistinvartaana tulella. Kun liha +oli valmiiksi paistettu, tarjosi hän kapteenille parhaat palat ja alkoi +sitte atrian, joka maistui hänestä paremmalle kuin kaikki, mitä hän oli +nauttinut koko elämässään. Haavoitetussakin, joka kahteen päivään ei +ollut mitään nauttinut, pääsi luonto valloille, mutta kun hän oli +itseänsä vahvistanut muutamilla mehevillä paloilla, vaipui hän syvään +uneen, josta hän vasta auringon noustua heräsi. Rehellinen korpraali +kulki vielä muutamia tuntia vahtina edes-takaisin majan edessä, mutta +viimein voitti väsymys hänenkin ja hän nukkui valkean viereen. + +"Ojentakaa minulle kätenne", sanoi Trevori aamulla korpraalille, "minä +nousen ylös ja sitte pitää meidän lyöttäidä matkalle Helenaa +vapauttamaan." + +Korpraali autti hänen ylös yövuoteeltaan, mutta huomasi heti, ettei hän +voinut pysyä jaloillansa. "Ei käy laatuun", sanoi hän päätänsä +pudistaen, "ja kuinka ajattelette te marssia, kun ette voi seisoakaan?" +Näin sanoen laski hän hänen jälleen vuoteelle. + +Trevori vaipui pian taas levottomaan uneen, hehkuva kuume vetäytyi +hänen kulmillensa ja huulensa kuivivat yhä enemmän. Korpraali huomasi +kauhistuksella enteen vaaralliseen haavakuumeesen, joka vähän sen +jälkeen puhkesikin ja sitte yhä yltyi. + + + + +XII. + +Vankeus villien luona. + + +Molemmat pahantekiät olivat joen rannalla olevalta mäeltä katselleet +tappelun loppua ja villien palausmatkaa. Sekään ei ollut heiltä jäänyt +huomaamatta, että Silman ja Helena oli viety vangiksi. Kaiken sen +mukaan, mitä olivat ennen asukkaiden luonteesta kuulleet, eivät he +voineet epäillä, että nämä vangeille kostaisivat monen soturinsa +kuoleman ja yhtä vahvasti olivat he vakuutetut, etteivät takaisin saisi +niitä rahoja eikä arvokkaita varoja, jotka vankien kanssa olivat +joutuneet villien käsiin. He päättivät sentähden välttää kaikkia +asukasten vainoja ja ajatella ainoasti omaa turvallisuuttansa. He +kokivat saavuttaa saaressa semmoista seutua, jossa voisivat olla +turvallisemmat sotamiesten takaa-ajamiselta, ja johon myös harvoin +suuremmat villiparvetkaan tulisivat. He lähtivät sentähden matkalle, +hakivat maan jylhimpiä seutuja ja kokivat niin paljon kuin mahdollista +lähetä etelärantaa. + +Helena ja hänen orpanansa Silman olivat kuitenkin vielä elossa. Tosin +olivat he monta kertaa olleet vaarassa, etteivät ystäväinsä kuolemasta +suuttuneet soturit heitä tappaneet, mutta joka kerta oli eräs vanha +vaimo, joka, niinkun he sittemmin huomasivat, oli päällikön sisar, +katsannollansa pelastanut ja suojellut heitä rääkkäyksistä. Jonkun ajan +perästä lauhtui miesten riehunta ja vieläpä näyttivät muutamat vaimot +säälivänkin sitä tyttöraukkaa. Kuitenkin käsitti Helena tilansa +vaarallisuuden; sillä kuinka taisi hän toivoa laupeutta niiltä +ihmisiltä, joiden sukulaisia ja ystäviä äsken olivat valkeat miehet +tappaneet? Silman parkakin näki itsensä kuoleman-alaiseksi ja odotti +joka silmänräpäys keihästä, joka lävistäisi hänen. Sillä tavalla +vaelsivat he jälellä olevan osan päivää pysähtymättä. Vihdoin keskeytti +yön pimeys heidän kulkunsa. Kun he seisahtuivat jyrkän vuoren +sulkemassa laaksossa, joivat he halulla lähteestä, joka lorisi +kallioiden välissä. Sitte kokoivat miehet kuoria puista, käyttääksensä +niitä majojen katoiksi, joiden piti heitä suojeleman pakkaselta ja +sateelta. Vaimot kokosivat kuivia puita. Nyt maksoi valkean tekeminen, +sillä sodassa olivat heiltä hävinneet ne palavat puukappaleet, joita +jokaisella heimolla oli tapana muassansa kulettaa. He etsivät nyt +sentähden sopivan kuivan puukappaleen, panivat sen maahan, leikkasivat +terävällä kivellä kolon siihen sekä pistivät toisen teroitetun +puupalasen koloon. Yksi villeistä otti sitte tämän viimeksi mainitun +käsien väliin ja väänsi sitä kiirehesti edestakaisin kolossa. Kun hän +väsyi, tuli toinen sijaan, kunnes vihdoin molemmat puukappaleet +syttyivät sukkelasta, alinomaa pitkitetystä hivuttamisesta. Niin pian +kun tämä oli tapahtunut, heitettiin kuivia lehtiä ja lastuja hiilokseen +ja puhaltamalla saatiin leimuava liekki. Niinmuodoin onnistui heidän +neljännestunnissa tehdä valkea ja pian valaisivat koko laaksoa +leimuavat tulet. + +Koska kaikki miehet ja vaimot askaroitsivat valkean ympärillä, arveli +Helena, että se silmänräpäys olisi pakenemiseen sopiva. Hän ilmoitti +aikeensa Silman'ille ja neuvoi häntä kiipeämään ylöspäin jyrkkää mäkeä +yhdeltä puolelta, aikoen itse tehdä samoin toisella puolen. Silman +myöntyi heti siihen, vaikka hänellä oli aivan vähän toivoa +onnistumisesta. Helena kävi ensin verkalleen mäen sivua ja alkoi sitte +mennä ylöspäin, ikäänkuin hän olisi uteliaisuudesta katsellut puita ja +pensaita. Samoin teki Silman; hän oli myöskin ennättänyt sille +paikalle, jossa hän aikoi yhtyä Helenaan, kun hän huomasi kaksi villiä, +joista yksi oli varovaisesti seurannut Helenaa, toinen häntä. +"Uskaliaasti", kuiskasi Helena, tultuansa sitte paikalle, jolla hän +seisoi; "nyt on pelastus mahdollinen." + +"Kaksi mustaa konnaa on meitä seurannut", vastasi Silman; "nyt ei ole +muuta tehtävänä, kuin rauhallisesti takaisin kääntyminen." + +"Ettekö voi lyödä maahan sitä, joka uhkaa teitä?" sanoi Helena. "suuri +Jumala, pitäisikö meidän vielä kerran palata noiden armottomain villien +luoksi?" + +"Tässä ei ole muuta tehtävänä", sanoi Silman toimekkaasti; "jos minä +yhden löisinkin alas, niin nostaisi toinen semmoisen melun, että koko +naapuristo rientäisi tänne, parempi on, että palajamme aivan +rauhallisesti." + +"Hyvä", vastasi Helena lyhyen vaitiolon perästä. "Menkäämme nyt +rauhallisesti takaisin, ehkemme silloin herätä mitään epäluuloja." + +He kääntyivät takaisin ja ne kaksi villiä seurasivat heitä. Sillä välin +olivat muut pyydystäneet useita pussieläviä, jotka yöllä oleksivat +pipariminttupuissa, sekä paistoivat niitä nyt tulilla. Vaimot noutivat +akasiapuiden pihkaa sekä heittivät sitä hiilille paistumaan. Kun seura +istui atrialle, saivat vangitkin osansa; mutta kun pussi-eläimellä on +hyvin paha haju ja pihka näytti tuliselta raudalta, niin jättivät he +nämä herkut koskematta. Onneksi muisti Silman, että suuri varasto +ruoka-aineita oli säkissä, jota hän oli kantanut, niin että molemmat +vangit voivat vahvistaa itseänsä runsaalla atrialla viimeisten päiväin +ponnistusten perästä. Kohdastaan atrian perästä etsi kukin yösijansa ja +vähään aikaan hallitsi syvin hiljaisuus tuossa äsken niin eloisassa +laaksossa. Päivän valetessa olivat asukkaat valveella ja kun heillä ei +ollut surua vaatetuksestansa eikä tarvinneet niitä pakata kirstuihin +eikä vaatesäkkiin, niin taisivat he heti paikalla lähteä matkalle. +Puolipäivän aikana levättiin vähän aikaa ja sitte kulettiin edelleen; +yöpaikka laitettiin samoin kuin edellisenäkin päivänä. Päivällisen +aikana kolmantena päivänä huomasivat he viheriäiseltä mäen kukkulalta +aavan meren sekä että olivat saavuttaneet vaellustensa päämäärän. +Helena ja Silman tunsivat jäisten vilutaudin puuskien käyvän läpi +kaikkien jäseniensä, kun he ajattelivat, että jo tulisi aika, joka +olisi ratkaiseva heidän kohtalonsa. + +Asukasten kylä oli ystävällisessä, viheriäin mäkien ympäröimässä +laaksossa, ja siinä oli noin kolmekymmentä puunkuorista valmistettua +majaa. Yhden semmoisen edessä istui kaatuneella puulla joukkion +päällikkö, noin kuusikymmenvuotinen mies, kunnioitettavalla +ulkomuodolla. Kun eräs mies kertoi hänelle retken menosta, synkistyi +hänen muotonsa; mutta sisar, joka jo matkalla oli niin laupiaasti +suostunut vankeihin, katsahti häneen taas, ja kun Silman, Helenan +tahdon mukaan, aukaisi säkin ja toi esiin sen sisältämän, virkistyi +tuon vanhan muoto huomattavasti. Erinomaisella mielihyvällä vastaan +otti hän kirveen, jonka käyttämistä Silman selitti hänelle. Suuri määrä +sokeria sekä yksi tinapikari saivat yhtä ystävällisen vastaanottamisen. +Kun Silman viimein esiin-otti tulukset ja muutamilla iskuilla sytytti +taulan, muuttui koko heimon hämmästys korkeasti kaikuvaksi riemuksi. +Koska villit askaroitsivat tuluksilla, löysi Helena sanomattomaksi +iloksensa yhdessä pienessä liinaisessa pussissa pistuoliparin ynnä +ruutisarven ja tusinan luotia. Hän tervehti näitä aseita, niinkun +vanha ystävä, sillä nyt oli hänellä jotakin, jolla hän hätätilassa +voisi puolustaa itseänsä. Vanha päällikkö oli erinomaisen iloinen +niistä kalleuksista, jotka hänelle olivat annetut ja ilmoitti merkeillä +vangeille, ettei heillä ollut mitään pelättävää. Helenaa kohteli hän +suurella kunnioituksella, sillä hän näytti hänestä korkeammalle +olennolle ja Silman voitti myöskin pian sen lohdullisen vakuutuksen, +ettei villit tahtoneet häntä hengeltä ottaa. Tyttärelle rakennettiin +kuninkaan käskystä iso ja mukava maja, mutta Silman sai semmoisen +kuorella katetun vuoteen, kun useimmat asukkaat käyttivät. + +Niinmuodoin olivat kyllä molemmat vangit vapautetut siitä +vaivaavasta tuskasta, että heidät teurastettaisiin kostouhrina +tapettuin soturien edestä; mutta he eivät kuitenkaan nähneet mitään +mahdollisuutta vankeudesta pakenemiseen eikä olopaikastansa +ystävillensä tiedon-antamiseen. Sillä vaikka heitä kohdeltiin +kunnioituksella ja ystävyydellä, vartioitiin heitä kuitenkin +tarkimmasti, niin että heidän täytyi jättää jokainen paon-ajatus +mielestänsä ja kärsivällisesti odotella kohtalonsa kehittymistä. + + + + +XIII. + +Kosto. + + +Kapteeni Trevori makasi sillä välin yhä vielä sairaana haavakuumeessaan +ja vanha korpraali hoiti häntä väsymättömimmällä huolella. Hän nouti +hänelle vettä lähteestä, paistoi hänelle parhaita paloja kengurusta ja +teki kaikki, mitä hänen voimissaan oli, saadaksensa hänen unhottamaan +erämaan ja kaiken lääkärinhoidon kaipauksen. + +Trevori poloinen ei voinut nauttia mitään. Kolmena päivänä oli hänen +ainoana ravintonansa kylmä lähdevesi ja ainoasti hänen voimakas +ruumislaatunsa ja maan erittäin terveellinen ilman-ala vaikuttivat, +että hän taisi kestää kärsimisen, jonka käsissä useimmat ihmiset +olisivat nääntyneet. Mutta kaikki hänen vaivansa eivät olleet +verrattavat siihen piinaan, jonka hän tunsi ajatellessaan onnettoman +Helenan kohtaloa. Kun hän ajatteli, että hän oli villien vallassa, +heräsivät kaikki ne kauhut, joita hän oli kuullut kerrottavan näistä +villien heimokunnista, julmina hirmukuvina hänen sielussaan. + +Neljäntenä päivänä tunsi hän vihdoin kuumeen vähenevän. Nyt saattoi hän +myös vähän syödä, ja toisen neljän päivän perästä tunsi hän itsensä +kyllin vahvaksi lähtemään matkalle Hobarttown'iin. Jo ensimäisenä +päivänä löysi hän useissa paikoin painetuita kuulutuksia puihin +naulattuina; niissä lupasi hallitus viiden sadan dollarin palkinnon +sille, joka toimittaisi Mark Brandonin esivallalle sekä jos hänen +ulosantajansa olisi maasta pois viety, vakuutettiin hänelle armo ja +vapaa kulku Englantiin. Trevori tuli tästä vakuutetuksi, että esivalta +oli uuttera ryövärien takaa-ajamisessa ja hänessä heräsi myöskin toivo, +että he voisivat löytää ja vapauttaa Helenankin. Mutta korpraali arveli, +että siihen olisi sangen vähän toivoa, sillä metsässä saattaisi yksi +turhaan etsiä toistansa koko elämänsä ajan. Kuusi päivää matkustettuansa +saapuivat nämä kaksi miestä vihdoin Hobarttown'iin. Korpraali meni heti +maaherran luoksi ja kertoi hänelle seikkailuksistansa; Trevori taas ei +ensinkään hukannut aikaa, tiedustellaksensa majoria ja hänen perhettään. +Hän sai kuulla prikin seisovan ankkurissa kaupungin vieressä ja Lovisan +asuvan erään sotaherran perheessä, mutta että majori oli lähtenyt +yhdellä sotamies-osastolla takaa-ajamaan pakolaisia, jotka, niinkun +arveltiin, pitivät vielä Helenaa vankina. Tämän nuoren tytön kohtalo oli +herättänyt yleisen säälin ja Trevorin kertomus, että hän nyt luultavasti +olisi villien vankina, koroitti vielä sääliväisyyttä, sillä se ajatus +oli yleinen, että nämä olivat hänen kuoliaaksi lyöneet, koska he eivät +tavallisesti säästäneet valkeita, jotka heidän käsiinsä joutuivat. +Trevori tahtoi heti taas lähteä matkalle, etsimään ja vapauttamaan +ryöstettyä, mutta lääkäri ei myöntänyt sitä, kun hänen haavansa eivät +vielä olleet täydellisesti paranneet. Hänen täytyi sentähden päättää +jäädä Hobarttown'iin. Täällä vietti hän suurimman osan aikaansa Lovisan +seurassa, ja surullinen hauskutus oli puhua hänen kanssansa ryöstetystä +sisaresta. + +Sillä välin viettivät molemmat pahantekiät surullista ja kurjaa elämää +kaukaisemmissa ja kolkoimmissa metsätienoissa. Puuttuen +välttämättömimpiä tarpeita, täytyi heidän sitä paitsi päivää ja yötä +pelätä sotamiesten käsiin joutumista, jotka epäilemättä heitä jälestä +ajoivat. Brandonia vaivasi vielä kaupan päälle toinenkin murhe. Hän oli +useissa paikoin metsässä huomannut maaherran kuulutuksen ja havainnut, +mitä luvattu palkinto oli vaikuttanut hänen kumppanissaan. Epäilemättä +käyttäisi tämä ensimäistä mukavaa tilaisuutta, jättääksensä hänet +esivallan käsiin sekä siten ansaitaksensa täydellisen armoituksen, +viisisataa dollaria ja vapaan kulun Englantiin. Monta kertaa oli +likellä, ettei hän lopettanut häntä; mutta ajatus, että hän ei voisi +hänettä puolustaa itseänsä villien päällekarkauksilta, esti häntä +verisestä aikomuksestaan. Rogerkaan, joka nyt todellakin tuumaeli, +kuinka hän pettäisi kumppaninsa ja siten voisi ostaa armoituksen +itsellensä, ei silmänräpäystäkään epäillyt siitä, mitä Markin sielussa +oli tapahtunut. Niinmuodoin kuleskelivat nämä pahantekiät peläten +toinen toistansa, ja kun yökin lopetti päivän ponnistukset, eivät he +tohtineet sulkea silmiänsä, etteivät jättäisi itsiänsä puolustuksetta +kavaltajan käsiin. Vihdoin teki luonto kuitenkin oikean vaikutuksensa +ja molemmat vaipuivat eräänä yönä syvään uneen. + +Kamalilla unelmilla vaivattuna, kieri Roger aamupuoleen kovalla +vuoteellansa; silloin tunsi hän raskaan ruumiin liikkuvan kasvoillansa. +Hän heräsi ja näki kauhistuksella ison mustan käärmeen, joka soljui +siitä ylitse. Hän tuli kalman kalveaksi, sillä hän pelkäsi sen purevan +ja tiesi, mikä hirmuinen kuolema häntä silloin odottaisi. Eläin mateli +kuitenkin hiljalleen matkaansa, eikä näyttänyt ensinkään häntä +huomanneen. Tosin näki tuo viheliäinen itsensä pelastetuksi, mutta yhä +vielä väristi kuumeenpuiste hänen jäseniänsä. Hän katsahti vavisten +ympärillensä, sillä hän ei oikein tiennyt oliko hän valveella vaiko +uneksi. Katsahtaen raivosti ympärilleen, tunsi hän Mark Brandonin, joka +makasi ja nukkui nurmella ei kaukana hänestä. Samassa pälkähti hänen +päähänsä ajatus, että kauan toivottu hetki olisi tullut, jolloin hän +voisi toimittaa petollisen tehtävänsä, sillä olihan nyt Brandon hänen +vallassaan. Tosin oli asialla vielä suuret vaikeutensa. Määrätty maksu +oli luvattu ainoasti sille, joka ulosantaisi Brandonin elävänä, ja +vaikka tämä nyt makasi syvässä unessa, ei hän vielä ollut sidottu. +Koska Roger katsahti mietiskellen ympärillensä, näki hän kappaleen +matkaa siitä kolme miestä astuvan esiin pensaista ja huomasi heti +heidän kantavan muskettia käsissään. Varmaan olivat ne sotamiehiä, +jotka ajoivat heitä takaa ja tulivat siihen silmänräpäykseen niinkun +kutsutut. Hän kiiruhti heitä vastaan, huusi jo kaukaa heille, että +heidän olisi häntä seuraaminen, jos mielivät vangita Brandonin ja +selitti vaativansa maaherran lupaamaa palkintoa. Hän pani sitte +muskettinsa nurmelle, vei korpraalin ja kaksi sotamiestä sille +paikalle, jossa nukkuva oli ja kuiskasi: "Tuossa hän on! Odottakaa nyt +silmänräpäys ja teidän pitää näkemän, että minä annan hänen elävänä ja +puoluksettomana teidän käsiinne." Näin sanoen hiipi hän alas joelle, +joka juoksi heidän lepopaikkansa ohitse, kasti nenäliinansa, läheni +varovasti makaavata, aukaisi hiljaa hänen kiväärinä vänkipannun ja +puristi märästä nenäliinastaan vettä siihen. Sitte viittasi hän +sotamiehille riemuitsevalla hymyllä ja aikoi astua takaisin, mutta +samassa putosi se märkä vaate hänen kädestään Markin kasvoille ja tämä +hyppäsi ylös, ikäänkun käärme olisi häntä pistänyt. Hänen ensimäinen +työnsä oli tarttua pyssyyn, ja kun hän näki sotamiesten tulevan +itseänsä vastaan, nosti hän kiväärinsä vähääkään viipymättä ja +laukaisi. Mutta veltosti ja ilman mitään seurausta löi hana alas ja +silmäys lukkoon vakuutti häntä, että hän oli aseeton. Pikaisesti ja +uskaliaasti tarttui hän pyssyn piippuun, käyttääksensä sitä nuijana ja +auaistaksensa siten tietä vihollisten läpitse. Mutta Roger tiesi, että +hän itse olisi hukassa, jos Brandonin onnistuisi paeta, ja heittäysi +sentähden, ennenkun tämä oli ottanut kahta askelta, -- sillä +sotamiehet, jotka halusivat ottaa häntä elävänä, eivät uskaltaneet +ampua -- jättiläishahmossa hänen päällensä ja sulki hänen syliinsä. +Sotamiehet panivat nyt pois muskettinsa ja heittäysivät pahantekiän +päälle, ja epätoivoisesta vastustuksestaan huolimatta, näki tämä +itsensä pian sidotuksi ja maahan paiskatuksi. Hetkistä myöhemmin oli +hän pantu käsirautoihin, ja nyt vasta olivat sotamiehet vakuutetut, +että se pelätty pahantekiä oli heidän vallassaan. Vaieten otti Mark +tämän hyväksensä eikä ajatellut puolustusta eikä pakoa, mutta koko +hänen sielunsa askaroitsi ainoasti siinä ajatuksessa kuinka hän +kostaisi tuolle veijarille, joka niin häpeällisesti oli hänen pettänyt. +Korpraali selitti nyt, että hän oli aivan tyytyväinen Rogerin +käytökseen, ja että hän siitä maaherralle kertoisi, mutta että hän +kuitenkin näki olevansa pakoitettu häntäkin sitomaan. Roger oli siihen +tyytyväinen, kun hän tiesi, että hän pian taas piti vapautettaman. +Onnettomuutta aavistava hymy lensi Brandonin kasvoille, kun hän näki +seläntaakse sidotuiksi sen miehen kädet, joka hänen oli pettänyt. Mutta +samassa palautui hänen muotoonsa se kylmä, tyyni vakaisuus, joka sillä +oikeastaan oli. Hän sanoi Rogerille: "Sinä olet pettänyt minun, mutta +minä en tahdo sinua ensinkään nuhdella; kiusaus oli liian suuri." + +"Suuri Jumala! niin", vastasi Roger. "Katso, Mark, jokainen on lähinnä +itseänsä, ja jos en minä olisi sitä tehnyt, niin olisi joku muu sen +tehnyt." + +"Varmaan", sanoi Mark. "Minä olen myös siihen tyytyväinen, että asialla +on loppu, sillä elämä, jota vietimme metsässä, oli tuiki surkeaa." + +Sotamiehet neuvottelivat sillä välin, kuinka he pikaisemmasti ja +varmimmasti saisivat vangit Hobarttown'iin kuletetuiksi. Sillä ajalla +pitkitti Mark keskusleluansa Rogerin kanssa ja läheni vähitellen +jyrkkää joenrantaa. Äkkiä viittasi hän kumppanillensa, niinkun hänellä +olisi ollut jotakin sanomista hauelle. + +"Mitäs tahdot?" kuiskasi tämä, peläten katsoen sotamiehiin. + +"Kultaa", vastasi Brandon yhtä hiljaa. + +"Mitä kultaa?" + +"Majorin kulta, yli tuhannen tukaatin; minä olen kätkenyt ne, ja ne +eivät kuitenkaan enää minua hyödytä; ja'a sinä ne kumppaniesi kesken." + +"Mutta missä ovat ne?" kysyi Roger, joka ahneuden sokaisemana unhotti +kaiken varovaisuuden. + +"Tule vähän lähemmäksi", sanoi Mark, astuen kuohuvan kosken rannalle. +"Sotamiehet eivät saa sitä kuulla, muutoin ottavat he aarteen." + +"Mutta missä on sitte kultaa?" kysyi Roger, joka unhotti kaikki +ympärillänsä olevat. + +"Tiedätkö luolan vasemmalla puolella seisovan kallion?" sanoi Mark +hiljaisella, vaipuvalla äänellä. + +Roger ei oikein ymmärtänyt häntä ja tuli vielä lähemmäksi. "Mitä sinä +sanot?" kuiskasi hän. "Missä on kultaa?" + +"Tuolla alhaalla!" huusi Brandon äkkiä, heittäytyen rajusti koko +voimallaan pettäjän päälle ja survaisi hänen riehuvaan koskeen. "Tuolla +alhaalla etsi sitä, hupsu!" + +"Apua", huusi Roger ja koki turhaan sidotuilla käsillänsä kamppailla +virran kanssa. Molemmat sotamiehet kiiruhtivat sinne ja kokivat +pelastaa hukkuvaa, kun korpraali jäi Markin luoksi, mutta heidän apunsa +tuli liian myöhään, Roger vaipui heidän silmäinsä edessä ja löysi +surmansa aalloissa. + +Tässä silmänräpäyksessä luuli Mark voivansa tehdä paonyrityksen, vaikka +hänen kätensä olivat sidotut, ja juoksi hänelle omituisella +sukkeluudella pensasmetsään, jossa hän minuutissa olisi voinut +kätkeytyä korpraalin näkyvistä. Tämä ei näyttänyt myöskään +viivyttelevän aseensa käyttämistä, vaikka hän kyllä surkutteli, ettei +voinut jättää tätä vaarallista pahantekiätä eläväksi; hän ampui ja +Brandon kaatui, päähän sattuneena, hengetönnä maahan. Sitte lähtivät ne +kolme sotamiestä Hobarttown'iin kertomaan maaherralle retkensä menosta +ja kahden vaarallisen pahantekiän viimeisestä lopusta. Palausmatkalla +tapasivat he majori Hortonin, joka turhaan etsi niitä kahta ryöväriä ja +tuli nyt vakuutetuksi, että hänen tyttärensä, jos vielä eli, oli +villien käsissä. Niin pian kun hän oli tullut Hobarttown'iin, pyysi hän +maaherralta enemmän sotamiehiä, lähteäksensä heidän päällikkönänsä +onnettoman lapsensa vapauttamiseen. Trevori, joka oli tullut +täydellisesti entiselleen, seurasi häntä ja vei heidät sille paikalle, +jossa hän oli maannut haavoitettuna monta päivää, seurataksensa sieltä, +jos mahdollista, asukkaiden jälkiä. + + + + +XIV. + +Metsävalkea. + + +Helena ja Silman viettivät sillä välin asukasten kylässä yksitoikkoisia +ja murheellisia päiviä. Erittäinkin vaivasi heitä sukulaistensa +kohtalon tietämättömyys. Ehkä olivat he saaneet surmansa sodassa +pahantekiöitä vastaan. Heidän omakin tulevaisuutensa teki heidät +levottomiksi; sillä jos he eivät hetkeksi kärsineetkään erinomaista +vaivaa, niin eivät he kuitenkaan tienneet, mitä ajatukset villeillä +heistä oli. Silman ei voinut vapauttaa itseänsä siitä murheesta, että +heitä oli säästetty siihen asti ainoasti, että jonkun kerran juhlalla +aiottiin heidät uhrina teurastaa. Tämä epävarmuus tuli vihdoin niin +tuskauttavaksi, että he päättivät tehdä siitä lopun ja paeta jonakuna +kuutama-yönä, huolimatta niistä vaaroista, jotka siihen voisivat +olla yhdistetyt. Silman'illa oli ollut tilaisuus oppia tuntemaan +kylän ympärillä olevaa seutua, ja se suunta, jossa englantilaiset +uutis-asunnot olivat, oli myöskin tuttu hänelle. Jos siis onnistuisi +hänelle huomaamatta tulla kylästä ulos Helenan kanssa ja saada muutamia +peninkulmia juosta, niin olisi pelastus mahdollinen; mutta jos eivät +onnistuisikaan, oli hän päättänyt ennen uutta vankeutta kärsiä +kuoleman. + +Kun se yö, joka oli määrätty heidän aikeensa toimeenpanemiseen, tuli ja +Silman oli vakuutettu, että kylän kaikki asukkaat makasivat syvässä +unessa, ryömi hän varovaisesti ulos majastansa ja lähti, tavattuansa +ennen suostutulla paikalla Helenan, ääneti ja täynnä murhetta, hänen +kanssansa matkalle. Hänen ainoana aseenansa oli kirves ja pistuoli, kun +Helena taas oli varustettu toisella pistuolilla ja keihäällä, joka +hänellä myös oli matkasauvana. Kulettuansa noin puoli tuntia pimeällä +yöllä -- sillä kuun olivat pilvet peittäneet -- luuli Silman voitavan +vaaratta keskeyttää hiljaisuuden. Edellä kaiken koki hän kehoittaa +Helenaa rohkeuteen; hän vakuutti hänelle, että heidän korkeintaan +tarvitsi käydä ainoasti kaksikymmentä peninkulmaa, saavuttaaksensa +jonkun rakennuksen tahi tien, ja ettei mitään villiä eläimiä ollut +saarella, paitsi yksi hyena-laji, joka kuitenkaan ei koskaan ihmisten +päälle karkaisi. Enimmin pelkäsi Helena käärmeitä ja hän kauhistui +usein astuessaan jollekin pehmeälle, jolla oli jotakin yhtäläisyyttä +näiden eläinten niljakan nahan kanssa. Hänen kenkänsä olivat aikoja +sitte rikki kuluneet ja hän oli sentähden villien luona ollessaan +laittanut itsellensä kengurun nahasta parin "mokasinia", jotka olivat +hänelle oivallisena apuna metsässä. Muutoin kasvoi heidän rohkeutensa +ja luottamuksensa sitä myöten, kun he etenivät villien kylästä. + +Näin vaelsivat he erämaata, kunnes vaipuivat väsymyksestä. He eivät +vielä olleet kauan levänneet, kun nousevan auringon ruusuiset säteet +valaisivat kaukaisen vuoren korkeita huippuja ja kehoittivat heitä +matkaansa jatkamaan. Heidän laskunsa mukaan olivat he käyneet neljä +tahi viisi peninkulmaa yöllä ja kun ei asukkaista mitään merkkiä +näkynyt, jättivät he itsensä siihen toivoon, ettei heidän pakoansa oltu +yön aikana huomattu ja että olivat voittaneet melkoisen ennätyksen. +Mutta heti huomasivat he siinä pettyneensä. Sillä tultuansa erään +tasangon ylitse, jossa puut olivat harvemmassa, katsahti Helena +taaksensa ja luuli huomaavansa jotakin liikkuvaa kaukaisten puiden +takana. Kun he aamulla jo olivat nähneet useita kenguruita, ei hän +alussa siitä lukua pitänyt. Mutta esine tuli yhä likemmäksi, ja kun hän +huomautti kumppaniansa siitä, tunsi tämä ensimäisellä silmäyksellä +asukkaan, joka heitä seurasi. Vähän aikaa siitä näkivät he, että se oli +vaimo, ja tunsivat päällikön sisareksi. Epäilemättä ei hän tullut +yksinään, vaan siinä oli koko heimon sotajoukko. Silman veti Helenaa +kanssansa niin kiireesti kuin mahdollista eteenpäin. Vanha tuli yhä +likemmäksi, pitäen tulisoittoja, joita hän villien tavan mukaan kantoi +taivasta kohden uhkaavina. Muutamain minuuttien perästä oli hän +tavannut pakolaiset, asettihe heidän eteensä ja alkoi vilkkailla +liikenteillä puheen, jota he eivät ymmärtäneet, mutta jonka sisällön +he saattoivat arvata. Silman'in ajatus oli ampua hänet, kun hän taas +tuli heidän tiellensä, mutta Helenan rukouksesta tyytyi hän, että hänen +kätensä sidottiin ja suunsa tuketttin turpeella, koska hän huusi +hirmuisesti. Sitte tarttui hän Helenan käteen ja pitkitti kulkuansa +viimeisellä vauhdilla. Mutta äkkiä näki hän kauhistukseksensa, että ne +tulisoitot, jotka olivat pudonneet vanhan käsistä, olivat sytyttäneet +lähellä olevat kuivat oksat ja että valkea riehuvalta vauhdilla levisi +kaikille puolille. Nyt oli heillä toinen kehoittavainen syy +kiiruhtamaan askeleitansa, sillä enenevä valo ja palavain puiden pauke, +kertoivat heille, että koko metsä oli tulessa, ja katsoen savuun, joka +sakeana pilvenä vetäytyi heidän ylitsensä, toi tuuli liekkiä aina +likemmäksi. Vähään aikaan ei heillä vielä ollut aavistusta uhkaavan +vaaran suuruudesta, sillä he eivät tienneet, kuinka nopeasti kulovalkea +tavallisesti leviää Vandiemenin maassa. Mutta pian näkivät he liekkien +hyppivän pensaasta pensaasen, latvalta latvalle ja kiertäyvän ylöspäin +jättiläismäisiä puiden vartaloita. Vaikka hekin kovasti juoksivat, tuli +liekki yhä likemmäksi ja likemmäksi; tukehduttava savu asettui niin +tiiviisti pitkin maata, että he ainoasti takanansa olevasta paukkeesta +taisivat päättää seurattavan suunnan. Pelkonsa lisäksi näkivät he vielä +itsensä piiritetyksi lukemattomilla mustilla ja kirjavilla käärmeillä. +Kun hirmuinen kuumuus oli heidät piilopaikoistaan pois ajanut, +pakenivat ne hurjalla kiireellä; ainakin oli heillä liian paljon +ajattelemista, omasta pelastuksestaan, huoliaksensa ihmisistä. +Kauhistuksesta veltostuneet pakeniat seurasivat kerran alkamaansa +suuntaa niin kiireesti kuin heidän vaipuvat voimansa myönsivät. Mutta +rajummin ja rajummin paukkuivat liekit, savu tuli yhä sakeammaksi, +kuumuus tuskauttavammaksi. Viimeiseen asti vaipuneina, pysähtyivät he +vihdoin odottamaan osaansa; Helena laskeusi polvilleen ja rukoili. +Hänen onnettomuuskumppaninsa katseli kauhistuksella paukkuvaa tulta, +joka tulimeren kaltaisena vieryi häntä kohden korkeana kieppuvana +tulipatsaana. + +"Kauheata on kuolla tällä tavalla", huusi Helena; "mutta minä en näe +mitään neuvoa. Suuri Jumala, kuinka tuli taas tuolla roihuaa!" + +"Ei ole toivomistakaan", huokasi Silman; "minä en myöskään tiedä mihin +kääntyisimme, sillä kaikkialla nousevat liekit ympärillämme." + +Tuli oli jo tarttunut muutamiin heitä lähellä oleviin pensaisin ja +liekki tuli niin tuskauttavaksi, että Silman hyppäsi kauhistuneena +ylös. + +"Minä en voi enää sietää tätä; Helena, nouskaa ylös, meidän täytyy +mennä edelleen." + +"Se on mahdotonta", vastasi hän; "minä en voi enää liikkua, mutta +pelastakaa itsenne ja antakaa minun kuolla tähän. Savuhan minut +tukehduttaa, ennenkun valkea tulee. Sanokaa rakkaalle isälleni, että +minä kuolemassakin ajattelin häntä." + +"Ei, ei, niin kaukana emme vielä ole! Minä tunnen itseni taas väkeväksi +ja voin kantaa teitä vähän matkaa, sitte käy kyllä paremmin. Antakaa +minulle kätenne ja koettakaamme viimeistä." + +Helena nousi ylös, nojaten häneen; mutta tuskin olivat he käyneet +muutamia askeleita, niin nousi tuuli, joka valoi heidän päällensä +tulisäkenesateen, niin että he näyttivät seisovan tulen keskellä. Mutta +sama tuuli karkoitti myös savun, joka oli vetäynyt heidän eteensä ja +antoi heidän nähdä metsän reunan, jota jo olivat tulleet aivan lähelle. +Sieltä hymyili kirkas päivän valo heille ja muodosti miellyttävän +vastakkaisuuden heidän takanansa riehuvalle punaiselle liekille. Tämä +näkö elähytti uudestaan heidän toivonsa ja antoi heille jälleen +rohkeutta ja voimia. Muutamien minuuttien kuluttua olivat he saapuneet +paikalle, jossa ainoasti muutamia pensaita kasvoi irtonaisten kivien ja +kallioiden välillä. Heidän edessään juoksi suuri ja väkevä virta, joka +pani rajan tuolle hävittävälle elementille [_elementti_ on oikeastaan +suomeksi _alkuaine_; mutta tulta ei enää nykyisin alkeena pidetä, +vaikka sitä ennen siksi luultiin. Suoment. muist.], mutta samalla myös +asetti heidän paollensa ylitsepääsemättömän esteen. Virran rannalla +kohosi korkea, keilimäinen kallio. He päättivät kiivetä sitä ylös, +koska he sen päällä toivoivat löytävänsä suojan tukehduttavalta +savulta, joka oli laskeutunut koko seudun ylitse. "Rohkeutta, Helena, +rohkeutta!" huusi Silman kerran toisensa perään, auttaen häntä +kiivetessä, "rohkeutta! kohta olemme ylhäällä ja silloin saatte +levätä." + +Nyt olivat he saapuneet huipulle ja vaipuivat alas väsyneinä. Vielä +muutamia kertoja leimahtelivat liekit mahdottoman suurena patsaana +taivaalle; sitte heikkoni se, ja tuli, leveän virran pidättämänä, kuoli +yhtä pian kuin oli syntynytkin. + + + + +XV. + +Pelastus. + + +Niin pian kun Silman oli saanut uusia voimia viimeisten ankarain +ponnistusten perästä, nousi hän tuumimaan, minkä suunnan heidän olisi +ottaminen. Hän oli juuri alkanut seutua tarkastella, kun hän huudahti: +"Helena, katsokaa, mitä tuolla alhaalla joen rannalla on?" + +"Suuri Jumala!" huusi Helena, "siellä on eräs maanasukas." + +"Ja tuolla on vielä yksi", sanoi Silman, "ja tuolla taas yksi ja tuolla +on se vanha vaimo, joka takaa-ajoi meitä. Nyt näkevät he meidät! +Taivahan nimeen, siellä on koko heimokunta!" + +Helena katsahti ympärillensä. Heidän ympärillään ammotti syvyys, +takanansa pauhasi virta ja toiselta puolen tulivat villit. Nämät olivat +nyt huomanneet vankinsa kallion huipulla ja syöksivät sinne hurjalla +kirkunalla ja väkevällä juoksulla. Silman katsoi olevansa hukassa, +mutta Helena huusi: "Meillä on kaksi pistuolia; ne ovat tosin pieniä, +mutta voivat kuitenkin hyödyttää meitä. Ampumavaroja on myös; siis emme +tarvitse epäillä." + +"Oikein, Helena!" sanoi Silman, joka taas sai rohkeutta hänen +sanoistaan. "Sen joka kuulee teidän niin puhuvan, täytyy taistella niin +kauan kun yksikin veripisara on suonissaan. Vielä olemme vapaat ja +elävinä he eivät meitä ota." + +Pirullisella kirkunalla ja metelillä syöksivät nyt villit esiin; heidän +uhrinsa näkeminen näytti ärsyttävän heitä oikeaan vimmaan. Tultuansa +kallion juurelle, alkoivat he lingottaa keihäitänsä. "Minä rukoilen +teitä, Helena", sanoi Silman, "laskeukaa alas kalliolle, ettei heidän +keihäänsä sattuisi teihin. Katsokaa, tuo vanha hylky tähtää juuri +teitä; laskeukaa siis alas ja antakaa minulle se toinen pistuoli. Te +voitte ladata, kun minä ammun. Niin, nyt on hyvä; nyt saavat he maistaa +kuulaa." + +Hän laukaisi pistuolinsa ryntääviä vastaan, mutta kun haavoitettu +kirkui kovasti, kiipivät toiset, haluten kostoa, ylöspäin +kalliota, niin kiireesti kun sen rinne myönsi. Vaara oli nousnut +korkeimmillensa, kun Helena, joka ei viimeisessä hädässäkään kadottanut +maltillisuuttansa, huusi: "sillä paikalla, jota me kiipesimme, riippuu +irtonainen kivilohkare; ehkä te voisitte syöstä sen ryntäävien päälle." + +Silman survaisi jalallaan kivilohkaretta ja näki suureksi riemuksensa +sen liikkuvan ja syöksyvän ryskeellä ulvovain asukasten päälle. + +"Siellä olette nyt, hylyt", huusi hän; "ehkä te nyt jätätte meidät +rauhaan." + +"He pakenevat!" huusi Helena, lähestyen kallion reunaa ja taputti +käsiään ilosta. "Jumala tahtoo kuitenkin vielä pelastaa meitä." + +"Niin, mutta nyt tulevat he takaisin", huokasi Silman. "se vanha on +leppymätön; tuolla seisoo hän ja heiluttaa nuijaansa meitä vastaan. +Katsokaa vaan, koko joukko alkaa taas liikkua." + +Näin sanoen laukaisi hän vielä kerran pistuolinsa, mutta paukaus ei +ollut kylliksi kova villiä säikäyttämään. He syöksivät esiin kauhealla +kirkunalla. + +"Nyt ei ole toivomistakaan", sanoi Silman; "minä voin korkeintaan ampua +yhden ja heittää pistuoleilla toisia päähän, jos he tulevat ylös. Mutta +mitä tuo on, Helena? Näettekö tuolla ratsumiehen ja tuolla vielä yhden! +Myöskin yhden jalkamiehen näen minä! Taivahan Jumala, mikä odottamaton +apu!" + +Helena huusi korkealla äänellä, mutta hänen äänensä ei olisi voinut +kuulua, jos ei hän myös olisi huiskuttanut nenäliinaansa. Näin onnistui +hän herättämään ratsumiesten huomion; hän näki, kuinka he ajoivat +täyttä laukkaa virran poikki ja kuinka jalkamiehet tarttuivat toistensa +käsiin, voidaksensa vaaratta kahlata sitä matalaa, mutta erittäin +väkevää virtaa. Molemmissa ensimäisissä ratsumiehissä tunsi hän +ihastuksella isänsä ja kapteeni Trevorin. "He ovat tulleet joen +ylitse", huusi hän; "puolustakaa vielä itseänne muutamia minuuttia, +niin olemme pelastetut." + +"Jumalan olkoon kiitos!" sanoi Silman; "minä pelkään vaan heidän +tulevan liian myöhään, villit tunkeutuvat esiin joukolla." + +"Pian, pian!" huusi Helena tuskassaan. "Avuksi, avuksi!" mutta hänen +äänensä sammui villien voittohuutoon. Muutamat näistä jo katselivat +kallion reunan ylitse. + +"O Jumala!" huusi Helena hirmuisessa tuskassa; "he tulevat liian +myöhään." + +"Yksi makaa tuolla alhaalla!" sanoi Silman, lyötyänsä ensimäistä niin +voimakkaasti nyrkillään kasvoille, että tämä syöksyi alas pitkin +kallion rinnettä. + +"He ampuvat", huusi Helena; "he toivovat ilmoittaa meille +läsnäoloansa." + +Villit säikähtivät ja katselivat ihmetellen uutta vihollistansa. + +"Tuolla paukahti vielä yksi laukaus! He tulevat todellakin!" riemuitsi +Silman. "Laskeukaa alas, Helena, muutoin voipi teihin sattua! Kuulkaa, +kuinka he ampuvat! Hurraa, meidän mustillemme tulee hätä! Mutta, +Jumalan tähden, he ajavat roistoja meidän kimppuumme! Heittäitkää +pitkällenne, Helena, pitäkää kiini käsillänne ja jaloillanne; nuo hylyt +tulevat kaikki meitä vastaan." + +Kun hän vielä puhui, oli viisi villiä saapunut kallion kapealle +huipulle. Silman syöksi yhden alas, mutta toinen, jättiläismäinen +haamultaan, tarttui Helenaan ja koetti kulettaa häntä pois. + +"Pysykää kiini, Helena, pysykää kiini!" huusi Silman; "minä näen +ystäväimme tulevan; ainoasti silmänräpäys vielä, Jumalan tähden!" + +"Helena!" huusi ääni, jossa ahdistunut tytär tunsi isänsä, "Helena, +missä sinä olet? Helena'" + +"Täällä", huusi Silman, joka taisteli toisten villien kanssa. "Täällä +hän on! Yksi musta on tarttunut häneen!" + +Siinä samassa oli Trevori muutamien sotamiesten kanssa saapunut +huipulle. Hän lennätti kuulan sen villin pään lävitse, joka oli saanut +Helenan käsiinsä, nosti säikähtyneen tytön ylös ja kantoi hänen isänsä +syliin, kun ne kolme asukasta, jotka vielä olivat jälellä kalliolla, +ketterästi kuin tunturikilit, kiipesivät alas ja yhtyivät pakeneviin +kumppaneihinsa. + +Niin pian kun Helena oli selittänyt seikkailuksensa, lähtivät he +matkalle Hobarttown'iin. Matka meni onnellisesti ja kaupungissa tuli +yleinen riemu, kun kuultiin, että tyttöparka oli tullut pelastetuksi, +sillä, vaikka tuntematon, oli hän ollut kaikkein sääliväisyyden +esineenä. Lovisa taisi tuskin käsittää onneansa, kun hän pitkän, +tuskallisen eron-ajan perästä jälleen sulki rakkaan sisarensa syliinsä. +Hän rukoili isäänsä, että he heti jättäisivät sen maan, jossa heillä +oli ollut niin murheelliset sattumukset; mutta tämä selitti, ettei +hänen varallisuutensa riittäisi elää Englannissa, vaikka hänellä oli +kylliksi saattaa itsellensä onnellinen tulevaisuus siirtomaassa. Hän +oli oikeassa, eikä koskaan katunut päätöstänsä. Trevori otti, naituansa +Helenan, eron virastaan ja asetti asuntonsa lähelle appeansa sekä antoi +uskolliselle korpraalille laumainsa hoidon. Mutta Northlandia, prikin +perämiestä, ei saatu jäämään majorin luoksi. Tämä rehellinen merimies +mietti, että hänen kutsumisensa olisi meren kyntäminen ja ettei hän +voinut määrätä itseänsä koko päivää kädet taskussa seisomaan. "Ei", +sanoi hän, "meri on minun! Siellä olen minä syntynyt, siellä on minun +kotini ja siellä tahdon minä, jos Jumala suo, kerran kuolla." Mitä +Silman'iin tulee, olisi hän Trevorin vihkiäisiä pidettäessä mielellään +viettänyt kaksoishäät, sillä hän jo matkalla oli saanut suuren +taipumuksen lempeään ja ystävälliseen Lovisaan. Mutta hänen täytyi +ensin luoda itsellensä kodin, ennenkun hän taisi ajatella puolison +sinne tuomista. Kun hän tarttui toimeen suurimmalla kiivaudella, ei +ollut vielä kahta vuotta kulunut, kun hän jo oli laittanut suuren +uutis-asunnon kauniisen hedelmälliseen laaksoon, neljänneksen matkaa +(Ruotsin virsta) majorin asunnosta, ja omisti lukuisia karjoja. + +Niin elivät nämä kolme perhettä onnellisessa yhteydessä ja muistaessaan +voitettuja seikkailuksiansa, eivät he koskaan unhottaneet kiittää +Jumalaa, joka heitä ihmeellisesti oli pelastanut niin monista +vaaroista. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Vandiemenin maa, by Theodor Dielitz + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VANDIEMENIN MAA *** + +***** This file should be named 25518-8.txt or 25518-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/5/5/1/25518/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/25518-8.zip b/25518-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..12080e1 --- /dev/null +++ b/25518-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..94bfd0d --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #25518 (https://www.gutenberg.org/ebooks/25518) |