diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 25331-8.txt | 3475 | ||||
| -rw-r--r-- | 25331-8.zip | bin | 0 -> 63517 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 3491 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/25331-8.txt b/25331-8.txt new file mode 100644 index 0000000..b080e4d --- /dev/null +++ b/25331-8.txt @@ -0,0 +1,3475 @@ +The Project Gutenberg EBook of Carinus, by Mór Jókai + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Carinus + Historiallinen novelli + +Author: Mór Jókai + +Translator: J. Päivärinta + +Release Date: May 5, 2008 [EBook #25331] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK CARINUS *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +CARINUS + +Historiallinen novelli + + +Kirj. + +MÓR JÓKAI + + +Unkarin kielestä käänsi Koloman [J. Päivärinta] + + +Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1875. + + + + +CARINUS. + + +Keisarien aikakautena kilpaeli Roman ympäristö komeudessa ja +loistavuudessa itse pääkaupungin kanssa. + +Yltympärillä pistivät näkyviin Roman patricien[1] huvilat, ylhäisten +hempeyden majat, joiden ihanuutta kaikenlaiset taideniekat, +kuvanveistäjästä ruoan-laittajaan asti, mestari-teoksillansa enensivät. + +Nämät ylevät patricit, joitten useain tulot nousivat kahdeksaan, +yhdeksään miljonaan saakka, olivat usein siinä ikävässä tilassa, että +heidän täytyi Romaa karttaa; kyllästys, loukattu turhamielisyys, +yhteisen kansan ja praetorianien kapinat, mutta enimmästi keisarien +epäluulo pakoitti heitä luopumaan "maailman kaupungista" ja muuttamaan +maakartanoihinsa. + +Näillä tavoin eli jo useita vuosia kartanosaan Tiberin suulla vanha +Mesembrius Vir, ijäkkäin senatoreista, joka Probon kuoleman jälkeen ei +ollut jalkaansa Romaan astunut eikä kasvojansa senaatissa näyttänyt. +Hän syytteli kuitenkin leiniä ja kaihia, jotka hänen jaloissansa ja +silmissänsä hallitsivat, ja ken vaan kävi hänen luonansa, ei koskaan +nähnyt häntä muuten kuin kuruli-istuimellaan[2] istuvan elevantinluinen +sauva kädessä ja pitkä viheriäinen varjostin silmien edessä. + +Kaksi tytärtä oli vanhuksella. Vanhempi, Glyceria naitiin varhain. +eräälle libertinille,[3] joka keisarin suosion kautta oli ylennyt +suureksi herraksi. Libertiniltä sittemmin pantiin kaula poikki; hänen +omaisuutensa ja keisarin suosio jäivät kauniille leskelle, joka piankin +sen jälkeen mainittiin Roman Aspasiaksi. + +Mesembrius tietysti, jos hänen läsnä-ollessaan Glyceriasta puhuttiin, +ei ollut ainoastaan sokea, vaan vieläpä kuurokin. Hänen huulillensa ei +milloinkaan tullut tämä nimi. + +Hänen nuorempi tyttärensä oli Sofronia, joka aina oleskeli vanhan +herran luona maakartanossa; hän oli kaunis ja sievä neito, jolle +Kreikan kolme jumalatarta näytti sulonsa lainaksi antaneen: Venus +vartalonsa hempeyden, Juno kasvojensa ihanuuden, Psykä mielensä +kainouden. + +Mutta Sofronia ei ollut kuitenkaan aivan paljon sitoutunut +kiitollisuuteen pakanallisia jumalattaria kohtaan; läheisyydessä, meren +rannalla asui viisas Eusebius, eräs apostolien jälkeläinen; tuo kaunis +nuori nainen oli jo kauan aikaa käynyt salaisessa kokouspaikassa, jossa +tämä pyhä mies saarnasi Kristuksen uskolaisille oppia ainoasta +Jumalasta, joka elää hengessä ja totuudessa. + +Vanha Mesembrius hyvin tiesi, että hänen lempityttärensä oli uuden opin +salainen suosija, eikä hän sitä paheksinut, vaikk'ei antanut tyttären +itse tietää, että hän siitä mitään aavisti. + +Sillä aikaa tuli Romasta ylpeitä patriciläisiä nuorukaisia, joita +kauniin neidon maine houkutteli. Niistä jokainen toivoi saavansa hänen +sydämensä ja hänen miljonansa. Mesembrius otti heidät sydämellisesti +vastaan, laittoi heidän kunniaksensa suuret pidot, joissa tarjottiin +sadan vuoden vanhaa viiniä; nuorukaiset eivät tarvinneet paljon +vuotavaa tulta, ennenkuin päihtyivät; viimeisen pikarin kallistettuaan +näytti jokainen itsensä semmoiseksi, kuin hän todellakin oli, jutellen +sydämensä salaisimpia haluja. + +Vanha Mesembrius oli ääneti ja mietiskeli. + +Ensimmäinen näytti itsensä hekkumaisuuden orjaksi ja kiitti Prokulan ja +praegustatori Maximinon avuja; toinen oli tätä himoa vailla, mutta sen +suuremman halun toi hän ilmi tulla samassa hirmuvaltiaaksi ja orjaksi. +Löytyipä kyllä vielä joku, joka oli kaikkia himoja vailla, mutta kun +vihdoin viimein puhe kääntyi kristittyihin, soimasi hänkin muitten +joukossa tätä uskoa, sanoen, että kristitty uskolaisjoukko ei ollut +muuta kuin jumalaton nurkkakunta, joka pysyi kilparadasta, +kansanhuveista ja juhlallisista näytelmistä erillään, lakkaamattomalla +murheellaan häiritsi kansan riemuja ja sen sijaan pimeissä luolissa +vietti kauhistavaa jumalanpalvelustansa, pakoitti tunnustajiaan +tikarilla lävistämään uhriksi vihityn rintalapsen sydäntä, ja sen +verta juomaan; että jumalien viha näitten tähden rasitti maata +veden-paisumuksilla, rutto-kuolemalla, maan-järistyksillä ja barbarein +hävityksillä, ja että siis kristityitä kyllä oli tarpeellista öljyssä +keittää, pi'issä polttaa, petojen joukkoon sysätä ja elävältä haudata, +jotta valtakunnasta katoaisivat nämät taivaan heittiöt. + +Mesembrius oli kuullut kyllin, eikä kenellekään tytärtänsä antanut. Hän +kunnioitti martyrejä, mutt'ei kuitenkaan suonut, että tyttärensä nimi +tulisi heidän joukossansa mainituksi. + +Ei yksikään hyljätyistä kosijoista saanut Sofroniaa nähdä. + +Eräänä päivänä astui nuori, poskiltansa ahavoittunut ritari +sisälle vanhan Mesembrion luoksi. Vanhus, istuen sauvansa nojaa +puutarha-huoneensa edustalla, näki hänen tulevan, ja silmiensä kaihista +huolimatta, hän jo kaukaa hänelle huusi. + +"Ah, sinä tulet minun luokseni, Manlius Sinister? Tule, tule, tässä +olen." + +Vanhus osasi nähdä, ketä hän tahtoi. Nuorukainen riensi hänen +luoksensa, syleili häntä ja löi hänelle kättä. + +"Olethan aika tavalla miehistynyt!" lausui Mesembrius hymyhuulin, ja +ikään kuin hänen silmänsä eivät olisi riittäneet todistajiksi, +tavoitteli hän käsillänsä nuorukaisen kasvoja, käsivarsia ja olkapäitä; +"siitä ajasta, jolloin läksit Probus keisarin kanssa, on sinusta tullut +aika mies; kai sinä nyt tulet tytärtäni vaatimaan, eikö niin?" + +Tämä suora kysymys saattoi nuorukaisen hämille. + +"En ole niin itsekäs, Mesembrius; vanha ystävyytemme on vienyt minut +kotihisi." + +"Kyllä tiedän, kyllä tiedän, me tunnemme senlaatuista ystävyyttä, joka +tavallisesti on olemassa nuorukaisen ja semmoisen vanhuksen välillä, +jolla on kaunis tytär; ja minun tyttäreni on sangen kaunis, Manlius, +todellakin kaunis! jospa hänet näkisit! Oh, äläpä sano, että olet +nähnyt; neljä vuotta sitten, mitä oli hän silloin? Sinä olit lapsi, +niin myös hänkin; mitä silloin hänestä ymmärsit. Mutta nyt! oh Manlius, +se olisi suuri vika sinussa, jos et häneen rakastuisi." + +"Mitä hyötyä minulla siitä olisi, vanha ystäväni? Sinä olet ovestasi +käskenyt ulos niin monta kosijaa, jotka ovat olleet minua parempia, +rikkaampia ja mahtavampia, niin etten minä uskallakaan toivoa." + +"Miksi, Manlius? eikö sinustakin voi tulla rikas ja mahtava mies? Eikö +ole Carinus keisari leikkikumppanisi? Eikö sun setäsi, tuo jalo +Quaterquartus ole mainioin auguri[4] Romassa, jonka ennustukset käyvät +kaikki toteen ja joka käsissään pitää keisarien ja valtakuntien +tulevaisuuden?" + +"Onpahan tuossa kaikessa perää." + +"Mitä muuta? Näetpä, sinusta on vielä tuleva suuri mies. Sinun ei +tarvitse muuta kuin hakea Carinon ystävyyttä ja pyrkiä setäsi suosioon. +Eikö ole tämä kumminkin helppo asia?" + +"Eipä juuri kovin vaikeakaan." + +"Katsoppas vaan. Kukapa tiesi, mitä sinusta vielä tulee? Eihän se +Carinolle paljon maksa, jos hän sinun hyväksesi veteen hukuttaisi +jonkun rikkaan senaatorin ja antaisi sinulle hänen palatsinsa sekä +aarteensa. Ja silloin on sinulla sekä palatseja että orjia, voit kylpeä +ruusuvedessä ja syödä riikinkukon kieliä. Mikä sinua estää? Tuohon +loistavuuteen voit maassakin madellen päästä. Maassa madellen, sanon." + +Manlius antoi vanhuksen puhua. + +"Jää siis tänne minun luokseni, niinkauan kuin mielesi tekee ja sinua +huvittaa." + +Illalla oli Manlion kunniaksi valmistettu uhkea ateria, johon oli +koottuna kaikki, mikä maulle, silmälle ja mielelle on suloista. + +Jo hehkuivat nuorukaisen posket Falernon[5] tulesta; useasti löi hän +nyrkkinsä pöytään, unohtaen kunnioitusta isäntäänsä kohtaan. + +Huomaten, että viini avasi vieraan sydämen, aikoi Mesembrius, nojautuen +käsivarteensa, nuorukaista tutkia. + +"Noh, Manlius, mitä sanot Falernostani? eikö ole siinä perää, kun +sanotaan, että Italia on maan rinta? Sillä täällä ovat maan nisät; +nämät vuoret, näet, jotka viiniä tuottavat." + +"Ja kuitenkin olen minä jo elämässäni nauttinut tulistuttavampaa +juomaa." + +"Tulistuttavampaa juomaa? kenenkä pöydässä sitä joit?" + +"Eufratin virrasta." + +"Mitä juttelet?" + +"Se oli Ktesifonin tappelun jälkeen. Koko päivän olimme taistelleet. +Käteni olivat verissä ja kasvoni hiessä. Iltapuoleen oli Persian +sotavoima tykkänään maahan masennettu, ja sinä päivänä paisui +Eufratjoki yli reunojensa." + +"Ja sinä silloin siitä joit?" + +"Niinpä teinkin. Tämän veden voima oli päihdyttävä?" + +"Kunnia sinua päihdytti, Manlius, se asui tässä vedessä." + +"En tiedä, mitä siinä lie asunut, sillä kun olin kypäräni täyttänyt, en +sitä huuliltani hellittänyt, ennenkuin se oli viimeiseen pisaraan asti +tyhjennetty." + +"Mutta sen perästä te olittekin iloisia, eikö niin? Mieltä myöden oli +sallittu lysteillä valloitetussa Ktesifonissa. Voinpa ajatella, miten +kävi noiden kaunisten, mustasilmäisten nuorten vaimojen, jotka äsken +olivat joutuneet leskiksi, ja miten kävi noiden palatsien ja +makasiinien, joiden isännät olitte lyöneet kuoliaksi. Soturit uivat +maidossa ja hunajassa." + +"Eivät liioin uineetkaan, sillä jo samana yönä kuljimme eteenpäin; ja +mitä mustasilmäisiin vaimoihin tulee, oli jokainen päällikkö saanut +ankaran käskyn, että vangittujen naisten puhtaus oli kunniassa +pidettävä." + +"Noh, noh, te ette suinkaan ole tottuneet semmoisia käskyjä liioin +tarkasti noudattamaan. Kyllähän sen ymmärrämme." + +"Hiisi vieköön! Te ymmärrätte huonosti", huusi Manlius vihan vimmassa. +"Niin tarkasti noudatimme näitä käskyjä, että minä sidotin erään +legionissani olevan sotamiehen, joka oli ryöstänyt neidon, jaloista +kahteen alaspainettuun puunlatvaan ja revitin hänet sillä tavalla +kahtia." + +"Ethän suinkaan minua sentähden kahtia revi", lasketteli Mesembrius, +kovin huvitettuna tästä jalosta pikastumisesta, jota hänen vieraansa +osoitti; samassa viittasi hän lähellä seisovalle numidialaiselle +orjalle, joka kädessänsä piti kauniisti koristellun hopea-astian: "hei, +Ramon, täytä vieraani malja." + +"Älä hiidessä", kirkasi Manlius, "osaanhan itsekin sitä täyttää, ei +tarvitse minua juottaa niinkuin Carinoa, joka ei viitsi kättänsä +pikarille kurottaa kun juo, ja uskoo, että hän väsyisi, jos omalla +kädellään nostaisi viikunan lautaselta suuhun." + +"Ai, ai, Manlius Sinister, sinä parjaat Augustoa."[6] + +"Saakeli! Se ei ole parjausta, sillä eikö hänestä tiedetä, etteivät +hänen jalkansa koskaan maata koske, ja että hän myös kylpyhuoneesenkin +nojatuolissa lähtee; vähän aikaa sitten oli hänellä sormus sormessa, ja +hän valitti, ettei voinut kärsiä tämän raskaan sormuksen kuormaa, ja +heitti sen sormestaan. Annappas minun vieläkin puhua: nyt on hän +vankihuoneesta etsinyt erään kuuluisan asiakirjojen väärentäjän, joka +on oivallisen taitava muitten käsi-alan jälittelemisessä; tämän on hän +tehnyt pääsihteeriksensä, päästäkseen nimeänsä allekirjoittamasta, ja +nyt kirjoittaa tämä vääristäjä hänen sijassansa jokaisen valtakunnan +asiakirjan alle." + +"Oh Manlius! Kerrothan kuitenkin liikoja Carinosta; muista, että hän on +koulukumppalisi." + +"Minä en vähintäkään ylpeile. Tosi on kyllä, että usein annoin hänelle +osan leivästäni, kun hänellä ei sitä ollut, ja itselleni vaihdoin äänen +repaleisen _pallium'insa_ (viittansa), mutt'en todella halua, että hän +koskaan sitä muistaisi, sillä voisi minun käydä samaten kuin hänen +muidenkin kumppaliensa, jotka ovat ilmoittaneet itsensä hänelle, +muistuttaen hänelle entisiä aikoja, ja jotka Carinus silloin paikalla +on pistänyt 'unohduksen torniin', tällä tavoin päästäksensä entisistä, +vastenmielisistä tunteista." + +"Voi, Manlius, sinä puhut Senecan tapaan, näin et voi koskaan Carinon +armon kautta korkealle päästä." + +"Milloin tämä olikaan tarpeellista vapaalle Romalaiselle?" huusi +ritari, uljaasti kohottaen päätänsä; "minulla on miekka ja urhoollinen +sydän; jos eivät nämä voi korkealle viedä, ei ole semmoinen mahtavuus. +jota on mahdollista maassa madellen saavuttaa, minulle tarpeesen. +Koirille on se sopiva ja libertineille." + +Hieroen käsiään naurahti Mesembrius ilosta ja pakoitti nuorukaista +juomaan. Oivallinen viini rupesi jo luontoansa näyttämään nuorukaisen +poskilla, sillä tämä, oltuansa erillänsä Roman maailman keskuudesta, ei +ollut tämmöisiin tapoihin tottunut. + +"Puhu vielä, hyvä Manlius, mitä aloitit; Ktesifonin tappeluun jäimme, +se on, siihen jäi vihollinen; te kuljitte eteenpäin, niinkauas kuin +pääsitte." + +"Minä kunnioitan harmaata partaasi, senaatori, mutta älä minulle sano, +'niinkauas kuin pääsimme.' Me olisimme päässeet aina Jaksartesjoelle +asti, sillä ei ollut sitä ihmistä, joka olisi voinut meitä vastustaa. +Turhaan hävittivät pakenevat Persialaiset seudut tiemme edessä; +romalaisia legionia ei voinut hävitys estää; jokainen sotamies kantoi +selässään kymmenen päivän ruokavarat, (koko Trakian matkalla olimme +ankarimman talven aikana maanneet ulkona jäätyneellä maanpinnalla). +Voimatta meitä estää, huomasivat Persialaiset meidän lähenevän, ja kun +olimme joutuneet erään barbarilais-nimisen asuntokunnan luo, jonka +ääntämiseen jumalat eivät voi vaatia romalaista kieltä taipumaan, +rakensimme siihen leirimme. -- Iltapuolella tulivat meille Persian +kuninkaan lähettiläät, komeat, timanteilla koristetut miehet, joidenka +hiukset olivat palmikoissa, parta kierelmissä, kasvot punaiseksi ja +kulmakarvat mustaksi maalatut, sekä sormet täynnä sormuksia, niinkuin +morsianten tapa on. He pyysivät, että heidät vietäisiin keisarin luo -- +Caroa tarkoitan, ettet luulisi Carinoa. -- Nyt he vietiin miehen luo, +joka istui nurmella, keltainen nahkalakki päässään, syömässä hapainta +silavaa ja keittämättömiä papuja. Hänen päällänsä oli kulunut, +karkeanverkainen purppurakauhtana, joka eroitti hänet muista." + +"Tämä oli Carus, tuosta hänet tunnen", jupisi vanha senaatori. + +"Keisari ei ollenkaan lakannut syömästä lähettilästen vuoksi, +vaan murensi, antamatta itseään häiritä, keittämättömiä papuja +rautahampaillaan, kuullellen lähettiläitten teaterillisella +teko-innolla lausumia, ulkoa luettuja puheita, joiden loistavat +lupaukset ja uhkaukset huonosti sointuivat yhteen keittämättömien +papujen ratisemisen kanssa. Kun puheet loppuivat, nosti Carus keltaisen +nahkalakin paljaasta, kaljusta päästään ja lausui siihen sormin +viitaten: 'Katsokaat tänne ja olkaat vaiti. Jos ei kuninkaanne osoita +Romalle kuuliaisuutta eikä anna sen maakuntia takaisin, niin aion tehdä +teidän maanne yhtä paljaaksi kuin tämä pääni täällä on.'" + +"Siitäkin tunnen Caron." + +"Pelästyksissään pötkivät lähettiläät tiehensä, mutta legionit +virittivät hyvillä mielin sotalaulun, jonka kaikki värsyt päättyivät +näillä sanoilla: _mille, mille, mille occidit_ (tuhannen hän tappoi)." + +"Tämä on ylistyslaulu Carolle, josta kerrotaan, että yhdessä ainoassa +tappelussa löi vihollisilta tuhannen miestä." + +"Todella, niin monta hän tappoikin." + +"Hänen poikansa on tappanut kymmenen sen vertaa, sillä eroituksella +vaan, että nämät olivat hänen omia alamaisiansa. Siinäpä se ainoa +eroitus. Mutta kerro lisää vaan, Manlius, mitä teille muuta tapahtui. +Koko tuosta sotaretkestä juttelee jokainen eri lailla. Yksi väittää, +että musta rutto syntyi teidän keskuudessanne, toinen puhuu kapinasta, +kolmas mainitsee ihmeitä. Sen verran on tuossa kaikessa perää, että sen +sijaan, että teidän olisi tullut tunkeutua eteenpäin, käännyitte +yht'äkkiä takaisin, vaikka ei ollut enää sitä ihmistä, joka olisi +voinut teitä vastustaa, kuten sanoit." + +"Niin tosiaankin; ei kukaan ihminen voinut meitä vastustaa, mutta +eivätköhän taivaalliset ole meitä mahtavammat?" + +"Ovat todellakin, Roman jumalat. Mutta toivonpa, etteivät nämät olleet +suutuksissa teihin, ja että augurinne näkivät suosiollisia enteitä; +olihan teillä muassa tuo mainio Quaterquartus, oivallinen setäsi." + +"Olipa kyllä; uhrisavua ei puuttunut, eikä teuras-eläimiä; taivaan +rannalle ilmestyi variksia viljalta." + +"Manlius, sinä puhut liian kevytmielisesti pyhistä toimista." + +"Minun onkin syytä sillä tavoin tehdä. Apujoukkomme löysi jostakusta +paikasta erämaassa vuotiin puoleksi puetun miehen, joka, niinkuin itse +sanoi, kunnioituksesta erästä näkymätöntä jumalata kohtaan oli +vetäytynyt yksinäisyyteen ruumistansa kiduttamaan. Siellä hän oli +pystyttänyt kivipatsaan ja asunut sen päällä jo kolmekymmentä kesää ja +talvea, kärsien sekä kylmät että helteet; täällä hän seisoi aamusta +iltaan asti levitetyin käsin ristiin-naulitun tavalla, taikka harjoitti +hän itseänsä lukemattomilla keikkauksilla lyömään pään ja polvet +yhteen. Erästä legionin soturia halutti lukea näitä kumarruksia, mutta +kun niiden luku oli noussut tuhanteen ja yhdeksäänsataan, kyllästyi +hän tähän toimeen ja tappoi pyhän miehen, sysättyänsä hänen alas +patsaalta." + +"Ja sinäkö säälit tätä Nasarilaista?" + +"Puhukaamme hiljaa, Mesembrius. Sanojeni kertominen tuottaa perikatoa. +Älä usko, että olen päissäni ja sentähden uskoisin loruja. Minä näin +miehen olevan hengen heitoksissa, sillä liian myöhään jouduin hänen +pelastuksekseen. Hän ei kironnut; hänen kasvoillensa kuvautui +taivaallinen autuus, kirkastuneet silmänsä loi hän taivasta kohden ja +siunasi kuollessaan murhaajiansa. Minä ajoin nämät ruumiilta pois ja +annoin hänelle virvoittavaa, raikasta vettä; siunaten kiitti hän ja +kuiskasi korvaani viimeisellä hengähdyksellänsä nämät sanat: +'Romalaiset: älkäät menkö Tigris-joen yli, sillä siellä on näkymättömän +Jumalan paratiisi; hän ei anna itseänsä pilkata!' Minä kerroin tämän +varoituksen keisarin nuoremmalle pojalle, Numerianolle, joka Caesarina +ollessansa oli hyvä ystävä jokaiselle oiva sotamiehelle, ja hän antoi +tiedon keisarille, joka hämmästyksissään lihansa-kiduttajan +ennustuksesta vaati Quaterquartus'en laittamaan ennustus-uhria. Setäni +on tunnettu siitä, että hän tietää lausua semmoisia orakeli-lauseita, +jotka eivät ikänä petä." + +"Rohkeasti puhut, Sinister." + +"Probon aikana ennusti hän, että tämän suku tuhannen vuoden perästä +tulisi uudistamaan Roman loistoa." + +"Todellako?" + +"Useitten monimutkaisten menojen perästä syntyi vihdoin tieto, jonka +Quaterquartus Dodonan-orakelin kaltaisella innolla lausui. Tämä tieto +sisälsi, että ensi tappelussa tulisi jumala avuksi." + +"Sitä ei sanottu, meidänkö vai vihollisten puolelle." + +"Keisari käski kulkemaan eteenpäin ja jo samana päivänä menimme +Tigris'in yli. Kauhistuneina näkivät illalla muutamat niistä, jotka +olivat tappaneet martyrin Simeon Styliten, hänen seisovan kukkulan +harjulla, kädet levitettyinä niinkuin ristiin-naulitun, ja keikuttavan +päätänsä polvia kohden. Ja kuitenkin olin minä itse haudannut kuolleen. +Yö tuli pimeäksi, pilviä karttui joka suunnalta taivaan rannalle, +kaukaa salamoiden, aivan kuin olisivat valmistautuneet taisteluun +toisiansa vastaan. Jyrinä läheni yhä, kauhu-ääniä, jommoisia emme +ennen olleet kuulleet, alkoi ympärillämme kuulua, ja kun salamain +leimahtaessa taivaan syvyydet aukenivat, näytti siltä, kuin olisivat +lukemattomat hohtavat haahmot sieltä katsoneet meitä. Joka legionalle +näytti, kuin vieressä seisovat legionat olisivat liikkuneet suuressa +sotataistelussa, miekkojen ja keihäitten kilinä kuului yltympäriltä, +eikä kuitenkaan ollut missään taistelua. -- Pimeässä tuntui siltä, kuin +olisi koko meidän sotajoukkomme keräynyt ainoaksi sekasortoiseksi +ryhmäksi, jossa kaikkialla toinen soti toistansa vastaan; hevosväki +ryntäsi jalkaväen kimppuun, tribunit riensivät rivien etupäässä, ja +sotajoukot karkasivat hävittäen toistensa päälle. Ainoastaan +silmänräpäystä kestävän salaman valossa näimme, että kaikki legionat +seisoivat rauhallisesti säännöllisinä nelikulmina, paikoiltansa +liikkumatta. Silloin lensi yht'äkkiä hirveällä ryskeellä mutkitteleva +tulenliekki alas ja iski suoraan riveihimme. Vahva maa tärisi allamme, +ja ympärillämme vavahti ilma. Kauhistus painoi meidät alas polvillemme; +jokainen elävä kätki piillen kasvonsa maan rintaan ja hirvittävä ääni +kumahdutti korviimme mahtavan Jumalan tuomion. Kun taas loimme silmämme +ylös, paloi suuri valkea keskellä leiriämme. Salama oli sytyttänyt +keisarin teltin. Ei kukaan uskaltanut sammuttaa; sisällä olivat keisari +ja sotajoukon suojelus-jumalain kuvat. Kaikki paloi. Nämäkö siis ovat +jumalamme? Oh, Mesembrius, se on varma, että meidän ylitsemme elää +näkymätön olento, joka on taivaan ja maan Herra, ja nuot hengettömät +kivikuvat, joita palvelemme, eivät voi itsiänsäkään suojella." + +Mesembrius puristi hiljaa Manlion kättä. Hän oli kuullut kylläksi. + +"Älkäämme enää tuosta puhuko. Te käännyitte takaisin sen voiman +vaikutuksesta, joka vastaanne astui. Se oli Jumala. Kuinka käytti +sotajoukko itseänsä tämän perästä?" + +"Ei ollut mahdollista saada sitä eteenpäin kulkemaan. Sotamiehet +rakensivat umpinaisen muurin sen paikan ympärille, johon Carus Augustus +ja Roman suojelus-jumalat auttamattomasti olivat palaneet. Siellä +seisoo se rakennus erämaan keskellä ilman ovea ja ikkunata, jottei +ihmisjalka astuisi Jumalan kiroomaan paikkaan. Sotajoukko valitsi +itsellensä Numerianon päälliköksi ja vaati, että hän veisi sen takaisin +Illyriaan. Minut lähetettiin edeltäpäin tuomaan tämän sanoman +Carinolle, ja se on syy, jonkatähden nyt näemme toisiamme." + +"Toivonpa, että vielä usein tulemme toisiamme näkemään. Hauska on saada +jäädä Romaan, eikö niin?" + +"Ei minulle, minä haluaisin lähteä takaisin legionani luo." + +"Oh, siis et ole todella nähnyt Carinon circus-teateria, et komeita +juhlapelejä, joita ainoastaan Romassa on mahdollinen toimeen panna? et +ole ihaillut Antonion kylpylaitoksia ja niitten kalliilla kivillä +koristettuja seiniä, etkä ruusulta hajuavia kylpöjä. Etkö kuitenkaan +haluaisi olla Romassa, Manlius?" + +"Olen nähnyt kaikki, eivätkä ne minua huvita. Mitä huolin minä, +arvilla peitetty legionan-soturi, joka vasta olen tullut Skytian +rajoilta, teidän circusten verta-vuodattavista, turhanpäiväisistä +ilveistä. Täällä tehdään leikistä sotaa, me teemme sodasta leikkiä. +Kylpy-laitoksia en ole koskaan ihaillut; lämpöinen kylpy on sopiva +ainoastaan Qviriteille, mutt'ei sotamiehille. Verta voi kylmälläkin +vedellä pestä pois, lika vaatinee lämpöistä." + +"Mutta kolmas asia on vielä kysymättä. Etkö ole Romassa löytänyt +kauniita naisia? mutta minkätähden niin kyselenkin? Kyllä he sinun +löytävät, vaikk'et sinä heitä hakisikaan. Oh, Roman kaunottaret eivät +ole ylpeät, eivätkä pöyhkeät. Jos vaan olet ilmestynyt forum'ille, sinä +tuommoinen ylevä, jalo nuorukainen, ei tarvitse kysyäkään, eivätkö he +sinuun tarttuneet, eivätkö kappaleiksi repineet niinkuin bakkantinnat +Orpheuksen?" + +"Ah, Mesembrius, ei liimavirvellä kotkaa pyydetä." + +"Kyllä kai, kyllä kai! Minkätähden sinä olisit kotka enemmin kuin +muutkaan. Tiedäthän, että kyyhkyset pesivät Mars'in[7] kypärään. Kyllä +kai! Huonosti teeskenteleminen sinun kasvoillesi sovi. Punehduit +kumminkin ja loit silmäsi maahan. Miksi tahdot minua, vanhaa miestä +pilkkana pitää? vai olisivatko Roman tavat muuttuneet Carinon +hallitessa, ja sen sijaan, että tähän asti, jos kuuden Vestan[8] neidon +joukosta joku kuoli, tuskin kukaan tuli saapuville täyttämään hänen +paikkaansa, pyrkisivät nyt yht'äkkiä hänen papiksensa kaikki, jotka +tähän asti ovat olleet Aphroditen[9] palvelnksessa." + +"Sitä en ole väittänyt, Mesembrius." + +"Siis päinvastoin. Noh, älä kiellä, sinä olet ollut oivallisissa +seikkailuksissa, aivan loistavissa! Viisi, kuusi rakastunutta nuorta +naista ympäröitsi sinua yhtä haavaa, heittäen sydämensä, elämänsä +jalkojesi juureen; sinä valitsit heistä kauniimman, joka hartaimmalla +hehkulla halasi ja suloisimmin suuteli, tai et hennonut valita heistä, +vaan pidit kaikki? Aamulla pani yksi seppeleensä päähäsi, illalla +toinen; yhdelle vannoit uskollisuutta kuun kautta, toiselle päivän +kautta, ja uskollisesti pysyit valassasi molemmille? Aivan oivallista, +aivan loistavata! Nämät on nuoruuden riemuja, Manlius! myös minäkin +olin semmoinen, kun olin nuori." + +"Mutta, Mesembrius, et anna minulle suun vuoroa; mitä puhut, ei minua +koske. Sen mielelläni myönnän, että Romassa ollessani orjat, jotka +heidän nais-hallitsijansa minulle lähettivät, vaivasivat minua paljon +enemmin, kuin näitten naisten miehet, joiden luoksi minua lähetettiin, +mutta minun ei ole tapana tuommoisista lähetyksistä huolia. Olen +syntynyt Manlion suvusta, jossa on ollut vanha tapa, ett'ei mies +eläessään rakasta kuin yhtä naista, mutta rakastaa häntä uskollisesti; +jos tämä kuoli, eli hän ikänsä kaiken murheessa; jos hänen vaimonsa +hänet petti, hän tappoi sen; jos vaimo häväistiin, kosti mies hänen +puolestansa." + +"Kauniisti sinä puhut, Manlius; mutta minä näen sormessasi sormuksen +kiiltävän, jossa on niin kalliita kiviä, ettei ole miehellä tapana +semmoista pitää, jos ei se ole naisen sormesta hänelle annettu." + +"Oikein sinä päätätkin. Tämän sormuksen on minulle antanut nuori +nainen, ja syy siihen, että sitä sormessani pidän, on sinun." + +Kummastellen katseli Mesembrius nuorukaista, siinä uskossa, että hän +päihtyneenä laski mielettömiä. + +"Minunko, Manlius? Mitä minun on tekemistä sinun sormuksesi kanssa?" + +"Kun eilen illalla päivän laskun jälestä läksin Capitoliosta, pisti +hunnulla peitetty nainen ohukaisen kirjekääryn käteeni ja katosi +samassa kiireesti pylväs-rivien väliin; kääry oli kiinnitetty tällä +sormuksella, uteliaisuudesta sen avasin ja luin nämät salaiset sanat: +'Manlius Sinister! sinä rakastat erästä neitoa, jonka isä on sinulle +hyvä ystävä. Tätä harmaapäistä miestä ja nuorta tyttöä uhkaa vaara, +jota, paitsi jumalia ja heidän vihamiehiänsä, ainoastaan minä tunnen. +Jos tahdot saada siitä tiedon, niin joudu minun luokseni. Tämän kirjeen +saattaja odottaa sinua pyhän sillan päässä yöt, päivät, joka tunti, +siksi kun tulet. Kun näytät hänelle tämän sormuksen, vie hän sinut +minun luokseni.' Alle oli kirjoitettu: 'Nainen, joka lapsuudesta asti +sinua jumalaksensa ihailee, ja jota sinä ylenkatsot; joka on niiden +ihmisten vihan alainen, joita hän tahtoo pelastaa.'" + +"Manlius, sinä puhut kummallisia." + +"Asia on minulle mahdoton selittää. Kenenkä on mahdollinen nähdä +sydämeni salaisimmat pohjukat, jotta siitä voipi lukea tunteeni? +Unen-näköni ovat antaneet minut ilmi, kun joku voi tietää, että minä +tytärtäsi rakastan, jonka neljä vuotta sitten näin, ja jota en siitä +hetkestä voi unohtaa? Ja kuka tämä nainen mahtanee olla, joka tahtoo +pelastaa toista naista, jonka hyväksi hän on valmis oman lempensä +uhraamaan?" + +Mesembrion kasvot synkistyivät. Malja oli jo kauan seisonut koskematta +miesten edessä. He olivat puheen kestäessä kokonaan selvinneet, mutta +avoinna pysyivät kuitenkin heidän sydämensä, jotka tulistuttava viini +oli avannut. + +"Näytä likemmältä tuo sormus", lausui Mesembrius matalalla äänellä. + +Manlius ojensi hänelle kätensä, sormuksen kivi oli korea kamea. +Purpurankeltaisesta sardonipohjasta oli veistetty valkoisen, kauniin +kreikanmuotoisen naisen rintakuva. + +Otsa rypyissä katseli Mesembrius kameakiveä, käänsi päänsä pois ja +katsoi taas tarkkaan, mutta yht'äkkiä lykkäsi hän sen inholla luotansa +ja painoi murtuneella mielin harmaan päänsä rintaa vasten. + +"Miksi synkistyvät kasvosi?" kysyi Manlius. "Tunnetko tätä sormusta, +tunnetko sen omistajaa?" + +"Tunnen", vastasi vanhus, synkästi. + +"Sano, ken hän on." + +"Ken?" lausui ukko leimahtavin silmin. "Ken? Julkea portto, inhottava +jalkavaimo, jonka hengestä syntyy rutto Roman kansalle, jonka oleminen +häpäisee luomisen töitä, jonka päälle hänen oma isänsä on laskenut niin +paljon kirouksia, että, jos ne toteutuisivat, se maa ei kasvaisi +ruohoa, jota hänen jalkansa ovat astuneet, ja itse laupeus +kauhistuksella kääntyisi pois hänen luotansa." + +Hillittömät nyhkäykset sortivat ukon viimeisiä sanoja. + +"Kuka on tämä nainen?" huusi Manlius, kavahtaen ylös tuoliltansa. + +"Tämä nainen on minun tyttäreni", voikkasi vanhus ääneen vaikeroiden. + +"Glyceria?" + +"Helvetti!" huusi ukko kiroten, kuin jos olisi tämä nimi häntä +hirveästi kauhistuttanut. + +Manlius veti sormuksen sormestansa ja läheni sen kanssa ikkunata, jonka +alla Tiber-joki juoksi. Ukko huomasi hänen aikomuksensa. + +"Älä heitä sitä veteen. Joku kala sattunee sen nielemään, kalastajat +saavat kalan pyydyksiinsä ja se joutuu taas päivän valoon. Se myrkyttää +Tiberin veden, ja ne, jotka sitä juovat, kuolevat siitä. Pidä se +itsellesi. Mielessäni on syntynyt tuuma, jota vasten sinun täytynee +tätä sormusta pitää. Sinä pidät nyt tätä sormusta minun tähteni, niin, +kuin sanoit." + +"Siitä syystä olen sitä pitänyt, että tarvittaessa voisin sinua +varjella." + +"Kiitoksia, Sinister! Sinä rakastat siis minua ja tytärtäni myös; +kiitoksia, Manlius, me olemme siitä kiitolliset, minä annan +rakkaudestasi vanhuuteni, hän antaa siitä nuoruutensa. Me olemme aina +sinua rakastaneet, aina sinua pitäneet perhekuntamme jäsenenä. Jos +tahdot meitä vaarasta suojella, niin pidä tämä sormus -- mene sen +kanssa, mihinkä ottavat sinua viedäksensä, -- hae häntä, joka on sen +lähettänyt, -- ja surmaa hänet." + +"Mesembrius, hän on tyttäresi!" + +"Tokkohan basiliski on sen linnun poika, jonka pesään hän on munittu?" + +"Hän tahtoo kuitenkin juuri nyt pelastaa sinua tietymättömästä +pahasta." + +"Ei ole maailmassa minulle suurempaa pahaa, kuin hän. Mitä rutto, +maan-järistykset, hirmu-myrskyt ja mestaus-lava ovat maailmalle, se on +minulle hänen nimensä. Jos pääsisin häntä likelle, surmaisin hänet +paikalla." + +"Hän tahtoo sinut pelastaa." + +"Älä usko häntä; jokainen hänen sanansa on valhetta; hän on pettänyt +isänsä ja pettää jumalatkin. Hänen kasvonsa näyttävät niin viattomilta +kuin nukkuvan lapsen. Jos hän puhuu, joudut innostukseen, jos päästät +hänet puheillesi, viekoittaa hän tikarin kädestäsi; hän lumoo sinut, +turmelee sielusi ja muuttaa luontosi; luotteillansa murtaa hän sydämesi +jäntevyyden, että tulet semmoiseksi pelkuriksi, kuin piesty orja. Hän +ei punaa poskiansa kuin muut naiset, vaan sieluansa. Nyt houkuttelee +hän sinun luoksensa sillä, että muka tahtoo sinun avullasi pelastaa +minun ja Sofronian, ja jos et sinne tultuasi sysää miekkaasi hänen +sydämeensä, ennenkuin hän pääsee sanaakaan virkkamaan, taivuttaa hän +sinua meitä tappamaan." + +"Voi, Mesembrius, mitä on hän sinulle tehnyt, että näin hänestä puhut?" + +"Mitä hän on tehnyt? Hän on haudannut minut ennen kuoltuani, hän on +lialla tahrannut harmaat hiukseni, myrkyttänyt sydämeni ja varastanut +silmieni valon." + +"Raivo sinua riivaa." + +"Miks'ei riivaisikin? Eikö ole siinä Romalaiselle kiroomisen syytä, kun +forum'illa hänelle sanotaan: astu alas hevosen selästä, sillä tyttäresi +on kunniansa menettänyt? Voinko mihinkään Romassa kulkea, ilman +häpeätäni havaitsematta? Eikö tyttäreni nimi ole julkaistu kaikissa +Aevion ja Mavion rivoissa lauluissa? Eikö hän ole ilmestynyt +amfiteaterissa naamus-ilveilystä näyttämään käsiä taputtavalle, +riemuitsevalle yleisölle? Eikö hän kuljeksi keskellä päivää ilettävän +seuruensa kanssa, puettuna kaiken turhamaisuuden loistoon? Syntyykö +yksikään irstainen juominki taikka Bachon juhla, jossa ei hän olisi +pitoin inhottavana kuningattarena? Oh Manlius, se on hirveä asia, kun +hiukset jo ovat harmaat päässä, eikä voi katsoa ihmisiä silmiin, ja kun +kaikkialta täytyy kuulla sopotettavan sekä muiden katsannosta lukea: +kas tuo on tuo Mesembrius, jonka tytär on Roman turmelija, kas tuo on +siittänyt tuon hirviön, mikä joka päivä syö leivän sadaltatuhannelta +nälkään nääntyvältä sekä imee heiltä veren. Kavahtakaamme, ett'ei hän +meihin koske. -- -- -- Oh, Manlius, usko minua, että vielä kerran olet +tämän naisen surmaava." + +"En ole koskaan naista tappanut, enkä sitä aiokaan tehdä." + +"Muista sanani. Tämä Megära rakastaa sinua; hän tietää myös hyvin, että +sinä rakastat toista; että tämä toinen on hänen sisarensa, se ei asiaan +kuulu; nämä Messalinat, joilla on pilaantuneet ikenet, pitävät verenkin +suhteen väliä, tavallinen veri ei heitä enää miellytä; sisarusten veri +on heille makuisin." + +"Älä kamalia puhu. + +"Minä tiedän mitä sanon, Manlius. Parempi olisi, että varovaisuudesta +murhaisit tämän naisen, kuin että sen pian saat tehdä kostosta. Jos +näet käärmeen, etkö sitä kuoliaksi polje? Vai odotatko, siksikuin se +sinua pistää, voidaksesi sitä syystä tappaa?" + +"Sinä olet isä, Mesembrius, minä ymmärrän sinun tuskasi, mutt' en ota +niihin osaa." + +"Sinä tulet aviomieheksi ja silloin rupeat ottamaan niihin osaa." + +"Kuinka voit vaatia, vanha ystäväni, että vihaisin, samassa kuin teet +minut autuaaksi? Sinä kerrot vihasta nukkuvalle, joka onnestansa +uneksii, sillä aikaa kuin sinä häiritset yön rauhaa kiivailla +sanoillasi. Kaikesta sinun puheestasi en kuule muuta, kuin että +Sofronia on tuleva omakseni. Tämän sanoman kuulin silloinkin kun +julmien Sarmatilaisten sotakiljunta kaikui korvissani, sen kuulin +tuimien Lygialaisten yöllisen päällekarkauksen hälinästä, Persian sodan +päivänpitkäisessä helteessä; hänen kasvonsa kuvastelivat minulle +verestä paisuneen virran aalloissa ja aution erämaan kaukaisella +rannalla; hänet näen myös nytkin, kun sinä puhut verestä, ja hurjista +sanoistasi pystyy ainoastaan se järkeeni, että hän tulee minun +omakseni." + +"Totta on todellakin, että kaikki, jotka rakastavat, ovat sokeita." + +"Lisää siihen, että kaikki, jotka vihaavat, näkevät liikoja." + +"Suokaat jumalat, että olisit oikeassa, että koko maailma voisi sanoa: +kas Mesembrius, hyljätty tyttäresi on niin puhdas kuin Diana, parjausta +ja tyhjää luuloitusta oli kaikki, mitä hänestä puhuit -- -- --! Mutta +silloinkin sanoisin: sinun pitää tappaa hänet, Manlius, sillä hän on +pettänyt koko maailman." + +Vanhuksen silmät verestyivät kokonaan ja kaikki hänen hermonsa olivat +kovassa jännityksessä; hän vapisi nähtävästi, ja kun hän nousi +_triklinium_-tuolilta, tarttui hän niin ankarasti norsunluiseen +sfinxi-kuvaan, joka oli sen syrjässä, että se jäi hänen käteensä. + +"Soitot tänne, orjat", huusi hän kaikuvalla äänellä, unohtaen, että hän +muutoin oli tottunut puhumaan, kuin kovassa rinnan-ahdistuksessa oleva. +-- "Manlius, menkäämme levolle, yö jo käypi toista puoltansa; sinä olet +näkevä unta rakkaudesta, minä vihasta." + +Samassa läksi hän vakavilla askelilla _trikilo_-salista, kiirehtien +puutarhan läpi huoneesensa, kokonaan unohtaen, ettei muka leini +sallinut hänen ainoatakaan askelta astua. Hänen palvelijansa lykkäsivät +kuruli-tuolin tyhjänä hänen jälkeensä. + +Manlius jäi vielä kauan trikilioon, ja vaipuneena syviin mietteisin, +nojautui hän balkongin laipioon, joka antoi Tiber-jokeen, ja katseli +laineisin, joille nouseva kuu valeli hopeitansa. Kuun-valossa ui mustia +veneitä hiljaisuudessa pitkin rantaa, ja murheellisen laulun sointu +kuului kaukaa; etäisyydessä näkyi eräässä veneessä valkoinen naismuoto. +Manlius ei voinut selittää sydämensä outoja tunteita. Hän uneksi sillä +tavalla, kuin ihmisen on tapana valveella ollessaan uneksia; hän uneksi +kai Sofronian suloisista, haaveksivista kasvoista. + +Hän ei voinut nukkua, sillä hänen sydäntänsä ahdisti; hänen kiihtynyt +mielensä halusi taivas-alle. Ottaen miekkansa ja kääriytyen +sota-vaippaansa, astui hän veneesen, joka oli kiinnitetty balkongin +alle, päästi sen irralleen ja souteli tuon kummallisen laulun ääntä +kohden. + + + + +II. + + +Tämä oli se kummallinen aikakausi, jolloin totuus voitti runouden, +ristin yksinkertainen oppi loistavan taru-opin. + +Runoilijain uskon-oppi, haaveita synnyttävät lehdot, kukkaisat rannat, +päivänvaloisten saaristojen valitut jumalat, nämä taidehengen +innostuksessa merenvahdosta nousseet, kukanhajusta syntyneet, ikuisiksi +tähdiksi muuttuneet, suloiset ideali-muodot, jotka armaitten +lempiseikkojen kautta kietoutuivat likeiseen heimolaisuuteen +ihmiskunnan kanssa, ikäänkuin katosivat palvelioittensa halailevien +käsien väliltä, kun soi ääni mahtavamman olennon, joka asuu +saavuttamattomassa korkeudessa ja kuitenkin on jokaista niin likellä; +jota ei kukaan voi nähdä, mutta kaikki tuntea, joka on sekä tähtien, +että maan kukkien ainoa jumala. + +Silloin kylmenivät vähitellen Olympin jumalien alttarit, silloin +katosivat ruusu-seppeleet pylväitten kultaisista koristuksista, silloin +läksi kansa hyvänhajuisista pylväshuoneista pois, kuunnellakseen +näkymättömän olennon ääntä päivänvaloisan taivaan alla. + +Tämä taivaan-valoisa taivas synnytti synneistä synkistyneesen sydämeen +ikuisen autuuden toivon. Tästä äärettömästä sini-kirkkaudesta läksi +vaivatulle ihmiskunnalle se lohduttava aavistus, että tuolla ylhäällä +on toinen, parempi maailma, jonka varjokuva tämä alhainen ainoastaan +on, ja että mitä pimeämpi kuva täällä on, sitä valoisampi on siellä +todellisuus. + +Tämä oli se aate, joka nyt voiton vei; maa lakkasi olemasta vankihuone, +kuolemassa ei enää ollut kauhua, keisarien täytyi luopua +kaikkivaltiaisuudestaan. + +Auguston aikana lausui eräs runoilija: "jos Roma sinua vainoo, mihinkä +pakenet sen edestä? sillä vaikka mihinkä vetäytyisit, olet aina Roman +vallassa." Uusi usko tarjosi turvapaikan kaikille vainotuille, ja +turhaan Roma valloitti koko tunnetun maailman, sillä valloittamatta jäi +siltä kuitenkin toinen tuntematon maailma, täynnä salaista iloa niille, +jotka täällä maan päällä ovat vaivan alaiset. + +Tämä usko, joka pyyhki kyynelet tuskallisten poskilta, oli +välttämättömästi voittava; vähitellen yhdistyivät siihen vainotut ja +vainoajat, siltä se tarjosi lohdutusta sille, joka vääryyttä kärsi ja +antoi sille anteeksi, joka vääryyttä teki. + +Keisarien toimeen panemat vainot ainoastaan kartuttivat uuden uskon +tunnustajia. Julkisilla paikoilla keskellä Romaa kulkivat pyhän hengen +valitut, kiittäen Kaikkivaltiaan nimeä, jota eivät tuliroviollakaan +eivätkä circus-teaterin petojen keskelläkään kieltäneet. Ja nuot elävät +tulisoitot, joita piellä peitettynä poltettiin keisarien puutarhojen +valaisemiseksi, lausuivat liekkien keskeltä että tämän elämän tuska +tuolla ylhäällä muuttuu autuudeksi ja onneksi. + +Turhaan heitä surmattiin, sillä surmattujen veri vahvisti jälkeen +jääneiden uskoa, ja se joka toimitti martyrit kuolemaan, hän saattoi +itsellensä kuolemattomia vihollisia. + +Carinus keisari keksi tästä syystä uuden martyrisyyden lajin. + +Kristin uskoon kääntyneet eivät kammonneet kuolemata ja kidutusta, +sillä mikä muille oli tuskaa, se oli heille riemua, ja heikot +neidotkin, pyhästä hengestä innostuneena, lauloivat ylistysvirsiä +keskellä liekkiä. + +Carinus ei enää ajanut näitä pyhiä neitoja roviolle, vaan heitti heidät +sen sijaan sotamiehilleen, ja viattomat naiset, jotka eivät +hämmästyneet veristä kuolemata, kauhistuivat häpeätä, joka kovemmin +poltti noiden urhoollisten puhtautta, kuin öljyliekit heidän +ruumistansa ja vaikka he rohkealla mielellä katsoivat kuolemaa +circus-teaterissa silmiin, ajattelivat he hirmulla noita maan-alaisia +synninluolia. + +Tämä ajatus oli helvetistä syntyisin: niitä, jotka sydämensä kirkkaan +puhtauden tähden voivat luopua kaikista huvituksista, juuri huvitusten +ilkeimmällä lajilla rangaistiin; ja Carinus tiesi hyvin, etteivät hänen +uhrinsa kuolemankaan kautta voineet itseänsä häpeästä pelastaa, sillä +kristittyjen usko kielsi heitä itsensä surmaamasta. + +Sentähden kokoontuivatkin uskovaiset hänen hallituksensa aikana +ainoastaan salaisiin paikkoihin jälkeen keski-yön, luoliin ja autioihin +hauta-kammioihin, ja menivät aamu-hämärässä hajallensa. + +Roman augurit tiesivät näistä salaisista kokouksista, ja jotta kansa +itse rientäisi näitä paikkoja perinpohjin hakemaan, levittivät he sen +huhun, että kristityt siellä, sammutettuansa kaikki kynttilät, +harjoittivat niin kauheita tekoja, että ainoastaan mustimman pimeyden +silmät kestivät sitä näköä, ja se todella oli paljon sanottu, koska +Romassa päivän valossa harjoitettiin kaikkia hirmutöitä. + + * * * * * + +Ohjaten alustaan pitkin rantaa, läheni Manlius lähenemistään laulun +ääntä, joka niin oudolla kauhulla oli täyttänyt hänen sydämensä, +eikä kauankaan kestänyt, ennenkuin hän tuli eräälle Tiber-joen +kuivettuneelle lisäjoelle, jossa löysi noin kaksikymmentä tyhjille +jätettyä alusta. + +Hän katseli ympärinsä ja huomasi kuunvalon hämärässä suuren, jykeän +ymperiäisen rakennuksen akasia-puitten varjossa. + +Hän astui rakennuksen ympäri; kuutamassa näkyivät ikkunat ja +pylväsrivit, mutta ihmisiä ei ollut näkyvissä. Kauhistuneena muisteli +Manlius noitia, joista hän lapsuudessaan oli kuullut kerrottavan, sekä +pahojen henkien juhlan-viettoa, jotka ihmisistä etäisillä paikoilla +yöllisinä hetkinä tulevat yhteen näkymättömässä muodossa. Vielä enemmin +häntä kauhistutti, kun hän tämän hirveän luulotarinan ohessa muisteli +äsköisen uneksimisensa kuvaa. Suloisen, haaveksivan Sofronian kuva +ilmautui hänen eteensä, niin usein kuin hän rupesi ajattelemaan näitä +kamalia kummituksia, ja tuolta pimeältä, synkeältä perältä vivahtelivat +aina neitsyen hymyilevät kasvot. + +Viimein hän kuitenkin rohkaisi mielensä, ojensi kätensä leveästä +levätistään ulos ja astui vakavilla askelilla rakennuksen +holvihuoneesen. Kun hän tuli sisään, kääntyivät ensimmäiseltä +silmäykseltä hänen ajatuksensa toiselle suunnalle. Läven kautta, jonka +salin keskellä oleva ylösnostettu neliskulmainen kivi oli jättänyt, +saattoi hän katsoa alas maan-alaiseen saliin. Siitä nousivat laulun +äänet. + +Tämä oli siis kristittyjen rakkauden ateria. Pimeyden ja pylvään varjon +kätkössä näki Manlius edessänsä kaksi pitkää riviä haahmoja, miesten +päät olivat kaapuihin peitetyt, naiset olivat jalkoihin asti huntujen +peitossa. He veisasivat rauhallista, murheellista nuottia. Äänet +ilmoittivat hiljaista valitusta, ylevän tyyntä kärsiväisyyttä, ja +oudon-kaltaisia surullisia ajatuksia, joiden vaikutuksen kuunteleva +Romalainen tunsi kamalasti vapisuttavan sydämensä juuria. + +Salin pimeässä perässä paloi muutamia öljylamppuja, joiden hämärästä +valosta murhatun ihmisen haahmo näkyi Manlion silmiin. Kädet ja jalat +olivat ristiin-naulitut, orjantappura-kruunu oli päässä ja verta +vuodattava haava kyljessä. + +"Nämät ovat siis noita hirvittäviä lahkolaisia, jotka yön varjossa +pitävät häpeellisiä kokouksiansa", ajatteli Manlius. Ahdistetulla +mielellä tavoitti hän kyljestänsä miekkaa ja kauhistuneessa +mielenkuvituksessaan näytti hänelle, kuin olisi ristiin kiinnitetty +haahmo aina syvemmälle laskenut päätänsä. + +Laulu loppui ja pitkän hengittämisen jälkeen, joka kuului kuin hurskaan +kokouksen yksi-ääninen huokaus, astui esiin vanha mies, jonka +lumenvalkoinen parta valui alas hänen mustan levättinsä päälle; ristiin +naulitun haahmon juurelta otti hän maljan ja nostaen sitä huulillensa, +suuteli hän sitä kolmasti pyhällä hartaudella. + +Manlius siinä ei nähnyt hartautta, hän vaan oli näkevinänsä +inhoittavata verenjanoa vanhan pedon kasvoilla; ja tuo astia, +jota nostettaessa kaikki kumarsivat päätänsä, oli hänen +mielenkuvitteluksessaan täynnä verta, kauheasti surmatun ihmisen verta. + +Vanha viisas puhui värisevällä äänellä: + +"Kas tässä maljassa on hänen verensä, joka sen vuodatti meidän +pelastukseksemme; tämä malja on pyhä muistomerkki, joka synnistä +vapahtaa! Tämä malja on pyhä liitto, jonka kautta tulemme yhdistetyksi +hänen kanssansa. Lähetkäämme pyhää merkkiä ja tulkaamme puhtaiksi +puhtaimman veren kautta." + +Hämmästyneenä tavoitti Manlius miekkansa kahvaa ja kun hän näki, että +pitkävartaloinen lumenvalkoiseen vaatteukseen puettu nainen, huntuaan +puoleksi nostaen, läheni vanhaa miestä ja hänen kädestänsä otti maljan, +tempasi hän kauheassa hurmiossa miekkansa ja syöksi neliskulmaisen +aukon kantta alas kokouksen keskelle. + +"Seisahtukaat, te riivatut salamurhaajat", kiljui hän vimmatulla +raivolla, "te perkeleitten apostolit; mitä te täällä toimitatte?" + +Kokous ei kuitenkaan liikahtanut; se oli valmis vastaan-ottamaan +tämmöisiä päällekarkauksia. Vanha mies vastasi rauhallisna. + +"Me palvelemme Jumalata." + +"Kirottu olkoon se, joka tämän sanan puhui! Te harjoitatte töitä, joita +peittämään ei yökään ole kyllin pimeä: pirun innostuttamilla lauluilla +te häiritsette maanalaisten rauhaa; te olette tappaneet ihmisen ja +pakoittaneet toista sen verta juomaan, ja kun veri on saattanut teidän +suonenne kirottuun päihdytykseen, sammutatte tulisoitot ja harjoitatte +ilettävässä halauksessa syntejä, joita ajatellakin jo hirvittää?" + +"Sinä olet katuva mitä puhut, Manlius Sinister!" lausui hellä nais-ääni +vanhuksen vierestä. Se oli tuo pitkävartaloinen nainen, joka äsken otti +maljan käteensä. Manlius hämmästyi kuullessansa tunnettua ääntä ja omaa +nimeänsä, ja kun nainen heitti huntunsa syrjälle, näki hän kummaksensa +edessään Sofronian suloiset, viattomat kasvot rauhallisin katsantoineen +ja taivaallisin hymyineen. + +"Sofronia" -- -- sammalti Manlius, kädestänsä pudottaen nostetun +miekan; ja niin sokeutti epäily hänen sydämensä, että hän vielä luuli +näkevänsä jonkun kauhean unennäön, ja sopertavalla kielellä huusi -- -- +"Olympin Jumalat -- -- suokaat minun herätä!" + +"Sinä olet valveilla", puhui Sofronia. "Katso silmiini, minä olen +Sofronia, lapsuutesi ystävä." + +"Mutta tuo malja, jossa on verta?" + +"Verta ainoastaan niille, jotka sen uskovat, veren muistomerkki niille, +jotka muistavat -- koeta huulillasi." + +Hillityllä kauhulla maisti Manlius maljan sisällystä ja sopersi +kummastuen: + +"Tämä on viiniä!" -- -- Sen jälkeen kysyi hän hiljaisella äänellä -- +sillä outo pelko oli häneen tullut -- "Ja tuo hengenheitoksissa oleva +ihmishaahmu tuolla?" + +"Se on kuolleen vapahtajan kuva." + +Hämmästyen huomasi Manlius, että se oli ainoastaan maalattu kuva. + +"Te palvelette kuollutta jumalata." + +"Jumalata, joka tuli ihmiseksi, jotta voisi kuolla." + +"Se ei ole mahdollista." + +"Kuinka usein ovat Olympin jumalat pukeutuneet ihmismuotoon, +nauttiaksensa niitä huvituksia, joitten suloisuus on ainoastaan +ihmis-aistille omituinen? Rakkauden Jumala on pukeunut ihmismuotoon, +voidaksensa tuntea niitä tuskia, jotka ihmisiä vaivaavat, kurjuutta, +herjausta, vainoomista ja vaivaloista kuolemata. Olympin jumalat +pukeutuivat ihmismuotoon, neuvoaksensa kuolevaisille tien tuonelaan, +vaan rakkauden Jumala tuli kuoleman-alaiseksi, neuvoaksensa tietä +taivaasen! Olympin jumalat ovat loistavia valtiaita, jotka vaativat +uhreja, kultaa, kiiltäviä temppeleitä, verisiä hekatombeja, +voittosaaliista, ja sen sijaan lupaavat meille pitkää elämätä, +aarteita, palatseja ja uusia voittoja; rakkauden Jumala on kuollut, +kurja haamu, joka ei vaadi muuta, kuin puhdasta sydäntä, eikä lupaa +meille mitään tällä puolella kuolemaa; jonka kuva on meille vertauksena +siitä, että kaikki on vaivaa tällä puolella kuolemaa, mutta iloa tuolla +puolella" -- -- -- + +Nämät sanat saattoivat kaikki päänsä paljastamaan. Manliuskin teki +samaten, tietämättäkään, mitä hän teki. Muut notkistivat polvensa, myös +hänkin vaipui polvilleen. + +"Väärin teitä vainotaan", sopersi hän, rintaansa paljastaen. "Kostakaat +minulle." + +"Rakkauden Jumala saarnaa anteeksi-antamista vainoojille. Lähde +rauhassa tästä paikasta; jos annat meidät ilmi, jos meidät murhaat, jos +kidutat, me vaan rukoilemme sinun puolestasi." + +"Kirottu olkoon se ajatus, joka siihen myöntyisi. En voi enää +rauhallisesti tätä kärsiä, sillä sinä olet sytyttänyt levottomuuden +sydämeeni. Koston Jumalan kauhistuttava sana on seisauttanut minut +tielläni; sinun poskillasi luen synnit anteeksi antavan Jumalan sanoja. +Oh, anna lohdutusta: täytyykö minun kadottaa kaksi taivasta? toinen +tuolla ylhäällä, toinen sinun sydämessäsi?" + +"Rakkauden taivas ei ole suljettu keneltäkään", lausui Sofronia, +pyhällä hurskaudella viitaten taivasta kohden. + +Näännyksissään tarttui Manlius hänelle ojennettuun käteen, nosti sen +huulilleen ja kysyi suloisella tunnolla Sofronialta: + +"Ja se, joka on sinun sydämessäsi?" + +Sofronia vastasi ylevällä hymyllä: + +"Rakkauden Jumala ei ole kieltänyt totista lempeä." + +Kasvot kirkastuneena vaipui Manlius naisen jalkojen juureen, +kunnioituksella lähestyen häntä, kuin kesytetty jalopeura, ja salissa +soi riemun ylistys-virsi, joka käskee meitä iloitsemaan niitten kanssa, +jotka iloitsevat. + + + + +III. + + +Seuraavana päivänä oli Mesembrion ensimäinen huoli, käskettyänsä +tyttärensä luokseen, ruveta hänelle puhumaan Manliosta, kiittäen +nuorukaista ansion mukaan. + +Neiden posket hehkuivat tämän kiittämisen kestäessä ja sitten tunnusti +hän vilpittömällä ilolla, että hän jo aikoja oli rakastanut nuorta +sankaria. + +Mesembrius ei voinut sanoilla iloansa ilmoittaa; hän syleili tytärtänsä +ja siirsi hänet, ilokyyneliä vuodattaen, sisäänastuvan Manlion syliin. + +"Ainoa siunaukseni sinulle!" lausui hän vapisevalla äänellä. + +"Oi isäni!" lausui suruisesti Sofronia. "Älä sano: ainoa siunauksesi. +Onhan sinulle toinenkin tytär." + +"Teille ainoa siunaukseni! Solmikaa mitä pikemmin yhteysliittonne, ja +lähtekäät sen jälkeen täältä pois, kauas, kauas! Tätä maata jo niin +raskas syntikuorma painaa, että se lakkaamatta järisee sen alla, +niinkuin se ei enää voisi sitä kantaa. Lähtekäät täältä pois, ettette +joudu kadotukseen yhdessä kirottujen kanssa. Ainoastaan siksi tahdon +täst'edes elää, kuin tiedän teidät onnellisiksi ja kahden meren takana +asuviksi; silloin tulkoon joko kuolema taikka Carinus!" + +Manlius meni jo ennen tunnin kuluttua Romaan talouttansa järjestämään +ja kun oli saanut kaikki valmiiksi häitä varten, istui hän taas +hevosen selkään ja läksi myöhään illalla matkaan takaisin Mesembrion +kesä-asunnolle. + +Oli jo aamupuoli, pimeys vallitsi maan päällä, taivas oli pilvissä; +ainoastaan astuellen oli mahdollista kulkea. Kun hän saapui eräälle +sillalle, näki hän synkän joukon lähenevän syrjätieltä. + +Joukko kuljeksivaa roistoväkeä näytti joutuneen soturien vangiksi; +barbari-sotien aikana karttui erinomaisen paljon rosvoja ja varkaita, +joista pretorianeilla oli lakkaamatta työtä. Manlius arveli sattuneensa +yhteen semmoisten kanssa ja tervehti huolettomasti ohitse kulkevia +sotamiehiä. + +Se seikka vaan näytti hänestä kummalliselta, että joukon lopussa +ratsasti pitkä-vartaloinen nainen, jonka jalo vartalo oli pitkän, +valkoisen viitan peitossa; kun tämä näki, että Manlius seisahtui, teki +hän samaten, ikään kuin olisi hän jotain miettinyt; siellä he tällä +tavalla vähän aikaa seisoivat, katsellen toisiaan, siksikuin taas +kääntyivät ja jatkoivat matkaansa. Pimeässä ei ollut mahdollista +kasvoja selittää. + +Manlius seisahtui taas ja ajatteli itseksensä, eikö pitäisi hänen +ratsastaa takaisin ja kysyä jotain heiltä? Mitä piti kysyä, sitä hän ei +tietänyt itsekään. + +Vähän ajan perästä saivat taas iloisemmat ajatukset vallan hänen +mielessään ja kun nouseva koite lähetti kultasäteensä Tiberin kalvolle, +myös hänen mielensäkin selkeni ja hilpeällä tuulella hän laukkautti +hevostansa kohden ihanata seutua. + +Hän jo selitti Mesembrion huvilan jättiläis-rakennukset, kun näki +komean simpukan-kuorilla koristetun, silkki-esiriipuilla varustetun +kanto-tuolin tulevan vastaansa tiellä; kaksi muulia kulta-valjaissa oli +sitä kantamassa. Kanto-tuoli oli semmoinen, jossa siihen aikaan +ainoastaan ylhäisinten naisten oli tapana kulkea. Kaksi orjaa kulki +edeltä, kaksi takana. + +Vieläpä suurempi oli Manlion hämmästys, kun hän näki ruman, +rokon-arpisen miehenpään pistäyvän esiin silkkisten esiriippujen +väliltä; hän tunsi hänet paikalla Aevioksi, mitättömimmäksi +parasitiksi, joka oli valmis kahdesta sestertiosta kirjoittamaan +kiitosrunoja mitä kurjimmalle gladiatorille, ja Carinon lempikoiralle +oli tehnyt suku-kirjan, todistellen muka, että se äidin puolelta johti +alkuperänsä siitä naaras-sudesta, joka imetti Romuloa ja Remoa. + +Manlius ei voinut nauruansa pidättää, kun näki runosepän eriskummaisen +aseman. + +"Mistä ajasta asti kannattaa keisari sinua, Aevius, kantotuolissaan, +kuin suurisukuista jalkavaimoa?" + +"Armahda minua, Manlius, äläkä minua naura, minä olen onnettomin +runoilija, jonka maailma on nähnyt. Ajatteleppas kuinka hyvä tilaisuus +tarjousi minulle nimeni ikuista muistia vahvistaa. Eilen jälkeen +puolenpäivän sain kuulla, että Carinon käskystä joukko ihmissurmaavia +lahkolaisia oli äkki-arvaamatta kiinni otettava Tiber-joen rannalla +olevista kokouspaikoista; kohta vuokrasin hevosen, minulle aivan +siunatun sopivan ratsun; niin oivallista tilaisuutta kanteleni +mahtavuuden kautta saattaa nimeni ikimuistettavaksi ei ole +mahdollista löytää. Siellä olisi tapahtunut jos mitä murhaamisia, +ristiinnaulitsemisia, pikiin kastamisia ynnä muita runoilijalle +verrattomia asioita, ja katsoppas kuinka minun kävi. Tiellä saattoivat +Egyptin jumalat minut yhteen kirotun, hempeän naispuolisen pahanhengen +kanssa, jota kanneksittiin tässä liikkuvassa taivaassa. Nainen +viekoitti minulta pois salaisuuteni, houkutti minut senjälkeen alas +hevoseni selästä ja Junon tapaisella kavaluudella käski hän minua, +pilviä tapailevaa Ixion'ia istumaan hänen luoksensa kantotuoliin; vaan +sillä välillä kun minä toiselta puolelta kiipesin sisään, pujahti hän +toiselta puolelta ulos ja hyppäsi hevoseni selkään, ja siinäpä hän nyt +istui kuin Amazonien kuningas, ja nauraen vasten silmiä antoi hän +minulle sen neuvon, että, jos olen runoilija, pitäisi minun tulla +toimeen pegasolla; siitä hän ratsasti sitä tietä, jonka olin neuvonut +ja jätti minut tähän kapineesen, joka on ajanmittaajaksi hitaisempi +kuin tuntilasi, ja kun hän nyt varmaan onnellisesti pääsee tuon +merkillisen tapauksen tanterelle, olen minä kahdella muulillani +joutunut niin eksyksiin että täytyy kääntyä takaisin Romaan." + +Henkeänsä pidättäen kuuli Manlius parasitin[10] lörpötystä. + +"Kuka oli tämä nainen?" kysyi hän synkällä äänellä. + +"Etkö sinä tunne hänen kantotuoliansa, Manlius? Ah sinä olet varmaan +liian vieras Romassa tunteaksesi tätä kantotuolia ja liian kaukaa +tulet. Nämät ovat käsittämättömän ja selittämättömän Glycerian +kulkuneuvot, ja se, joka minua narrinansa piti, ei ole mikään muu kuin +tuo jumalattareksi kiitetty Kirke[11] itse, jota kaikki kilpaa minun ja +Carinon kanssa ihailevat, ja joka kaikkia kiduttaa, joka muuttaa +ihailijansa pahanpäiväisiksi puhvelihärjiksi." + +Manlius ei enää kuullut runosepän viimeisiä sanoja. Kun tämä lausui +Glycerian nimen, tuntui hänestä, kuin olisivat raivottaret hänen +sieluansa ruoskallaan piesseet, hän kannusti ratsuansa, ja rientäen +tuulen nopeudella, joutui hän Mesembrion kartanolle. + +Hymyillen tuli vanhus häntä vastaan oveen asti, ritarin kasvoista +huomaamatta raivon, pelon ja epätoivon vaikuttamaa muutosta. + +"Onko tyttäresi kotona?" kysyi Manlius, vavisten kaikissa jäsenissä, ja +kun vanhus ei paikalla vastannut, kertoi hän tuskallisesti kysymyksen: +"missä on tyttäresi, Mesembrius?" + +Umpimielisenä veti ukko nuorukaisen syrjälle, joka malttamattomuudesta +odotti vastausta, ja kuiskutti hänen korvaansa: + +"Minä sen sinulle tunnustan, mutta ole siitä mitään tietävinäsi, hänen +on tapanansa käydä kristittyjen kokouspaikassa. Hän on nyt mennyt +sinne, eikä ole vielä palannut." + +Vavisten nosti Manlius molemmat nyrkkinsä taivasta kohden ja huusi +hirveällä äänellä: + +"Oh, kirottu olkoon se taivas, jonka alla tämä on voinut tapahtua!" + +Mesembrius astui hämmästyneenä taaksepäin ja kysyi oudosti: "mikä sinun +on?" + +Manlius tarttui hänen käteensä ja lausui synkästi: + +"He ovat ryöstäneet tyttäresi!" + +Vaaleana ja silmin tuijotellen vaipui vanhus alas istuimelle ja jupisi +tukkeentuneella äänellä: "Glyceria!" + +"Hyvinpä sinä osasit, se, se on hänet ryöstänyt. Ja minä mieletön +kohtasin heidät, eivätkä nämät silmät heitä selittäneet, eikä tämä +kurja sydän tuntenut, että Sofroniaa kuljetettiin muutamain askelien +päässä minusta. Ah! älkööt jumalat enää minusta huoliko. Jos se voi +tapahtua, että sisar vie sisartansa kuolemaan rakastajan silmän +nähdessä, mikä on sitten teidän valtanne, Jupiter, Ormuzd, Jesus, +Sebaoth, ja te muut onnea jakavat valtiaat? Perkeleet ovat maan +herroina ja paha sattumus hallitsee. Lue sinä, vanha mies, kirouksiasi +yhdessä minun kanssani, ala jo varhain aamulla, äläkä lakkaa, ennenkuin +myöhään illalla. Sillä aikaa minä aivon olla toimessa." + +Ikäänkuin saamattomassa hervottomuudessa sopersi vanhus: + +"Tyttäreni -- -- Oh tyttäreni!" + +Manlius pusersi huuliansa yhteen; hänen päätänsä pyörrytti: + +"Tyttäresi! Toista tahdon kostaa, toisen surmaan." + +Näin sanoen nousi hän hevosen selkään ja ratsasti täyttä laukkaa +takaisin Romaan, katsomatta oikealle tai vasemmalle. + + + + +IV, + + +"_Panem et Cireenses_!"[12] tämä oli Roman kansan mielilause niin usein +kuin se näki nälkää taikka kuin sille tuli ikävä. + +Todellakin jalo oli tämä kansa; työnteon arkipäiväisiä toimia se ei +koskaan tuntenut; keisarit jakailivat sille ilmaiseksi leipää, viiniä +ja öljyä, jotka tavarat voitetut maakunnat veroksi maksoivat; ja mitä +huvituksiin circus-teaterissa tulee, koettivat keisarit kilpaa tehdä +niitä mitä loistavimmiksi. + +Carinus voitti kaikki muut juhlapelien vaihtelevaisuudessa ja saattoi +niiden ylellisen komeuden mielettömiin asti. + +Eräänä päivänä oli koko circus-teateri sannoitettu kultahiekalla, +että tomupilvi, joka nousi juoksevien hevosien jalkojen alta, +kimalteli päivänpaisteessa ja että Romalaiset, joiden vaatteihin se +tarttui, tulivat kullattuna kotiin. Toisen kerran seisoi aivan kuin +taikasauvan lyömästä kokonainen metsä circus'issa. Summattomia +satalatvaisia tammipuita, jotka olivat juurinensa vuorimetsistä +kaivetut, täysi-kasvuisia palmupuita, jotka olivat tuodut laivoilla +Afrikan rannoilta, oli istutettu laajan taistelutanteren keskelle. +Hämmästynyt kansa, joka sitä ennen oli edessänsä nähnyt kultahiedalla +peitetyn erämaan, tuli nyt samaan paikkaan ihmettelemään aarniometsää, +jonka varjossa itä- ja etelämaiden harvinaisimmat eläimet kuljeksivat. +Siellä oli ihana giraffi, siellä ruma virtahevonen, siellä oli +täydellinen paratiisi, jossa kultahedelmiä kasvavista puista kuului +lintujen laulu, ja kiiltävä käärme oksilla kiertelihe sekä kesytön +riikinkukko ja hyvänsävyisä kamelikurki varjossa höyheniänsä +nyppelivät. + +Kun kansa kyllästyi ihmettelemiseen, tuli joutsimiehiä, jotka ampuivat +komeat otukset; senjälkeen hakattiin metsä pois ja seuraavana päivänä +näki kansa sen sijassa meren, jonka pinnalla koko laivastot keskenänsä +taistelivat verisiä tappeluja. + +Ja kerran keskellä kesää, kun jokainen uuvuksissa haki suojaa päivän +polttavasta helteestä, näki circus-teateriin käsketty kansa hämmästyen +edessänsä talven. + +Circus oli peitetty lumella, joka laivoilla ja vaunuilla oli tuotu +tänne Norikum'in ja Gallian jäätiköistä, ja jonka päällä sata +kulkusilla koristettua rekeä kiiti täyttä vauhtia; tämmöisiä ajokaluja +ei ollut kukaan Romalainen ennen nähnyt. Circus-teaterin keskelle +korkealle rakennettujen jäävuorten välillä makasi ihmeen kauniita +mursuja pitkien hampaittensa nojassa, ja ympäröisen järven pinnalla, +jossa silitetty lasi piti jääpeilin virkaa, rienteli taitavia luistajia +silmänsiintävällä vauhdilla. -- Palellen käärivät Romalaiset itsensä +levättiinsä, unohtaen, että hiki tippui heidän otsastansa päivän +kuumuudesta, ja kun luistajat lumilapioilla viskasivat lunta +katselijoiden riveihin, silloinpa tuo korkea Roman kansa riemusta +pyörryksissään kiljui innostuneita eläköön-huutoja keisarille, joka +niin lempeästi piti huolta kansansa huvituksista. + + * * * * * + +Etsikäämme nyt Carinoa hänen omassa linnassaan. Käykäämme tämän +hämmästyttävän suuren rakennuksen läpi, joka puutarhoineen sisälsi +kokonaisen kaupungin-osan, niin tulemme kullattujen ovien kautta +kadunkaltaisiin käytäviin, jotka päättyvät marmorisiin pylvästöihin. +Laveissa atrium'eissa hyörii ja pyörii hoviväki, herroina olevat orjat +ja orjina olevat senaatorit, joiden pääsöä Carinon korusaliin +ruskea-kasvoinen orja järjestää. + +Autuaat ne, jotka näihin pääsivät! Ah, siellä ei ihminen ollut niinkuin +maan päällä; tuohon loistavaan, soikeaan saliin ei päässyt vuorokautten +eikä vuoden-aikojen vaihto tunkeumaan. Salissa ei ollut ikkunoita, +kuulakkojen esiriippujen takaa levittivät lakkaamatta palavat lamput +valoa, jonka kirkkaus oli jonkunmoinen keskiväli kuun ja auringon valon +välillä. Jokaiselta vuoden ajalta oli täällä sen ihanuus lainattu; +kesältä lämpimyys, jonka maan-alaiset torvet tänne toivat, talvelta +jää, keväältä kukat, syksyltä hedelmät. Carinus ei koskaan tietänyt, +milloinka päivä valkeni, milloinka hämärtyi. Hänen luonaan oli ikuinen +ihanuus. + +Siellä hän makasi vuoteensa patjoilla, edessänsä katettu pöytä, +ympärillänsä nakurien joukko, tanssijoita, jalkavaimoja, eunukeita, +laulajia, papukaijoja ja runoniekkoja. + +Hänen näkönsä oli kaikenlaisista huvituksista uupuneen nuorukaisen; +hänen kasvonsa olivat kalveat ja täynnä suuria, punaisia kirpuloita; +niitten muodossa uinaeli vajonnut mietous, hänen huulillansa ja +poskillansa kiherteli muutamia ennen kasvaneita partahiuksia. + +Kaksi eunukkia vuorotusten oli ojentamassa keisarin huulille valittuja, +monella päänvaivalla tehtyjä ruoka-lajeja, joista jokainen maksoi +satojatuhansia, ja jotka ainoastaan harvinaisuutensa tähden +miellyttelivät kitalakea; Carinus ei kurottanut kättään niitä ottamaan, +vaan väänsi hankalasti suunsa pieliä ja viittasi silmillään +ruokkijoillensa, että he itse söisivät tuon kalliin ruoan. + +Toiselta puolelta nostivat ihanteellisen kauniit nais-orjat hänen +huulillensa kultamaljoja, jotka hän kumminkin melkein koskematta jätti; +viimein otti eräs frygialainen nainen suuhunsa hyvänhajuista Kyprian +viiniä ja tarjosi Carinolle huulistaan tuon muutoinkin hurjentavan +juoman. Tämä uusi keino antoi uuden kehoituksen keisarin tylsälle +aistille, ja hän antoi juottaa itseänsä hänen korallihuulistaan. + +"Tuon naisen teen puolisokseni", sanoi hän samassa, kääntyen erään +pää-orjan puoleen. + +"Eilen sinä otit, herrani, yhden, jotka isä on prokonsuli." + +"Hänestä luovun. Mitä on tämän isä?" + +"Kankaan-kutoja sinun hovissasi." + +"Minä teen hänet prokonsuliksi." + +"Tämä on yhdeksäs vaimosi neljän kuukauden kuluessa." + +Carinus otti nuoren naisen viereensä istumaan ja painoi päätään hänen +syliinsä. Hänen ympärillänsä tanssittiin ja laulettiin, ja hänen +edessänsä lausueli Aevius runoelmiaan, antamatta tanssin ja laulun +häiritä itseänsä. Häpeemättömällä imartelemisella kiitti hän +jambi-värssyissään kaikellaisia kauneuksia, joita ei Carinolla +ollutkaan, hänen ruusunpunaisia poskiaan ja hänen rohkeata mieltänsä. +Röyhkeällä laveudella kuvasi hän juhlallisia leikkejä, eikä sallinut +rauhaa Jupiterille eikä Apollonille, saadaksensa ylistää Carinoa heitä +korkeammaksi. + +"Oh minua painaa niin, minua ahdistaa niin, en tiedä mikä", vaikeroi +Carinus. + +Pari, kolme orjaa juoksi paikalla hänen luoksensa, tyynyjä kohentamaan, +hänen hiuksiansa suunnittelemaan ja hänen nuttuansa väljentämään. + +"Oih, vieläkin painaa, vieläkin ahdistaa!" + +"Kenties Aevion värssyt sinua ahdistavat?" kysyi Marcius, hänen +parran-ajajansa. + +"Se on mahdollista; herkeä Aevius!" + +Nöyrällä katsannolla kumarsi runoilija, vaikka hänen sydämessään riehui +ääretön viha parran-ajajaa vastaan, joka oli hänen värssynsä +keskeyttänyt. + +"Mikä nyt vieläkin minua kiusaa", kirisi äkeissään Carinus. "Arvatkaat +se jo; vai täytyneekö minun itse ajatella teidän edestänne? Jokin asia +minua kiusaa, jokin minua vaivaa, oh, minä tahtoisin suuttua." + +"Minä arvaan", puhui parran-ajaja, "nämät muutamat partakarvat +kiusaavat sinua, jotka törröttävät sinun jaloissa kasvoissasi ja +häpeemättömästi vaivaavat ylevää nenääsi ja huuliasi. Anna ajaa ne +pois, taikkapa kentiesi revitä ne pois. Sinun kasvosi ovat muutoinkin +niin kauniit kuin neitosen ja vieläpä kauniimmaksi ne tulisivat, jos ei +tuo miehuuden ilkeä jälki niitä rumentaisi." + +"Mahdat olla oikeassa", sanoi nuorukainen, ja antoi nytkiä partansa +pois, ja niin oli hän tytyväinen parran-ajajaansa, että hän, toimen +loputtua, määräsi hänet prefektiksi. + +Samassa kuului melu oven takaa. Vieläpä tunnettiin Mesembrius ukon +ääni, joka väkivoimalla pyrki sisään Carinon eteen. + +Galga, jättiläismuotoinen trakilainen orja, pidätti häntä ja käski +hänen tulla seuraavana päivänä, sillä Carinus nyt muka nukkui. + +"Jo täällä käyn kymmenettä kertaa", telmäsi vanhus. "Ensimäisellä +kerralla sanoit hänen nukkuvan, toisella hänen syövän, kolmannella +hänen kylpevän, neljännellä, ettei hänellä ollut aikaa. Minä tahdon +häntä puhutella." + +Ankaralla painimisella ajoi Galga vanhuksen ulos atriumista; parin, +kolmen orjan täytyi tarttua häneen kiinni, ennenkuin saivat hänet +ovesta ulos. + +Carinus oli tyytyväinen Galgaan. + +"Sinä, joka niin hyvin osaat vartioida oveani, ansaitset tulla Roman +kansleriksi." + +"Enkö minä mitään ansaitse, herrani?" kysyi Aevius, peläten, että hän +jäisi ilman armolahjoja. + +"Sinulle rakennutan temppelin, jossa jokainen runoilija on paneva +esikoisensa sinun alttarillesi." + +"Kiitoksia, oi Augustus! temppelistä ja esikoisista, jotka alkavat +runoilijat kirjoittavat, mutta Tuskulum-huvila?" + +"Hyvin tiedät, millä ehdolla sen olen luvannut." + +"Jos suloisen puheeni voimalla, kieleni medellä ja runouteni +lumouksella taivutan Glycerian, tuon mailmallisen jumalattaren armoansa +sinulle osoittamaan. Enkö ole tuonut häntä luoksesi?" + +"Olet kyllä, mutta mitä se minua hyödyttää? Kun tämä viekoitteleva +kummitus oli ihanuutensa voimalla aina hulluuteen asti rakastuttanut +minua ja houkuttanut minua salaisuuksiani ilmoittamaan, hän yhtäkkiä +naurahti minulle, sysäsi minut pois luotansa ja jätti minut." + +"Eikö ollut sinun mahdollista väkivallalla pidättää verkkoon joutunutta +haltijata." + +"Kysy orjiltani, kuinka hän heidän kanssansa menetteli. Kun käskin +heitä pidättämään tuota kirottua noitavaimoa, sieppasi hän itselleen +maljan, jossa oli viiniä, ja jupisi sen yli muutamia outoja luotteita; +paikalla leimahti astiasta tulta ja savua. Siinä samassa ryntäsi hän +hirveän näköisenä kohden palvelijoita ja huusi heille kaikuvalla +äänellä: 'Kuka ei paikalla laskeu kasvoilleen maahan, hänet muutan +alakärsäksi!' Miehet lankesivat heti maahan ja tuo rohkea noita astui +heidän päällitsensä ovelle, jossa hän ovenvartijoilta loitsi pois näön, +etteivät kolmeen päivään voineet toinen toistansa nähdä. Mutta, oh +Aevius, miksi pakoitat minua puhumaan niin pallon? miksi väsytät +ajatuksiani ja ryöstät rauhan kieleltäni?" + +Aevius ei arvellut omaa kieltänsä niin kalliiksi ja puhui teko-innolla: + +"Jalo Carinus! Tämä nainen ei sinulle ole kyllin arvoinen, hän +ansaitsee vaan sinun ylenkatsettasi. Paljon arvoisempaa aarretta +säilytän sinulle, jonka rinnalla Glyceria on kuin piikivi verrattu +timanttiin, kuin tähti päivään, tavallinen viini Jumalain juomaan, +nektariin ja neilikka Jumalain-ravintoon, ambrosiaan." + +"Kuka hän lienee?" + +"Tämä on neiti, toinen vaan on leski. Tämä ei vielä tunne rakkautta, +kun toinen jo on oppinut vihaamaan, ja kuitenkin on hänen kauneutensa +tehnyt suurempia ihmeitä kuin toinen. Hän on kristitty neiti, joka +äsken vangiksi otettuna useitten kumppaliensa kanssa sinun käskysi +mukaan suljettiin leijonien tarhaan; ja mitä kummaa! nälkäiset pedot +tulivat kesyiksi sen neidon nähtyään ja kyyristyivät nöyrästi hänen +jalkojensa juureen. Itse sen näin, oi keisari, ja hämmästyneenä +katselin häntä. Spoliariumin vartija vei hänet silloin pois leijonien +keskeltä ja heitti hänet hurjimpien illyriläisten legiona-soturien +valtaan. Mutta kuule, minkä ihmeen hän teki siellä. Hetken päästä +olivat kaikki sotamiehet polvillansa hänen ympärillään, ja niinkuin +olisivat kuunnelleet tietäjän puhetta, katselivat he hartaalla innolla +hänen huuliansa ja kastelivat hänen käsiänsä kyynelillä, ja kun +tribunit tahtoivat kiskoa neidon pois, antaaksensa hänet toisille, +kääntyivät he päälliköitään vastaan, antaen viimeiseen mieheen asti +hakata itsensä maahan hänen puolestansa." + +Carinus nousi liikutettuna vuoteelta, hänen silmissänsä rupesi tavaton +tuli kiiltämään. Hän sysäsi luotansa äsken otetun puolisonsa ja +viittasi Aeviolle. + +"Tuo eteeni tämä neito." + +Runoilija riemuitsi tästä käskystä ja riensi vankihuoneelle, keisarin +sineettisormus muassansa. + + + + +V. + + +Sofronia oli yksin suljettu erityiseen vankihuoneesen. Päivän valo +pääsi ainoastaan pienen ympöriäisen ikkunan kautta sisään paistamaan ja +kun se värisi polvillansa olevan naisen päällä, näytti kuin olisi +taivaallinen kirkastus levinnyt hänen ympärillensä. + +Sofronialla oli lumivalkoinen päällyshame, joka oli yhtä puhdas, kuin +hänen kirkas sielunsa. Hänen kasvoillansa asui taivaallinen rauha. + +Vankihuoneen ovi aukeni ja sisään astui pitkävartaloinen, jalo +naishahmu, antaen kullasta raskaan kukkaron ovenvartijalle, joka jätti +oven hänen jälkeensä auki. + +Saapunut nainen oli verhottu raskaasen silkkinuttuun, joka +timanttisoljilla oli kiinnitetty hänen olkapäillänsä, hänen uhkeita +hiuskäheriään ympäröitsi kiiltävä kultavanne keskellä päätä, ja vaikka +siitä riippuva välkkyvä huntu oli hyvin hieno, ei ollut mahdollista sen +läpitse selittää hänen kasvojansa. Sen poimut todistivat hänen +aatelista kauneuden-tuntoansa, ja sen reunoja alaspainavat raskaat +helmet ylhäistä säätyä. + +Sofronia katsoi kohden silkin kohisemista ja kun hän näki naisen +edessänsä, kysyi hän hämissään: "Mitä minusta tahdot, romalainen +nainen?" + +Nainen nosti huntunsa ja hänen ihanan kauniit kasvonsa tulivat +näkyviin: otsalla asui vakavuutta, huulilla suloa, poskien kuopissa +salainen viehätys ja synkissä silmissä tuo syvä kuvailematon +mietiskeleminen, johon hienot kätkevät kaikki mitä eivät selväksi +selitä, viehättävä lumousvoima joka kasvojen juonteessa, ja kieltäytyvä +alakuloisuus, tuo ihmeellinen pilvien ja päivänvalon vaihto, joka +taivaalla sanotaan ilman vempeleksi, mutta ihmisen kasvoilla himoksi. + +Sofronia, kun näki nämät kasvot, säikähti ensiksi, mutta ojensi heti +hymyillen hänelle kätensä, ja lausui ystävällisesti: "Sisareni +Glyceria." + +"Älä ojenna minulle kättäsi", puhui surullisella äänellä nainen. +"Älä minua syleile. Ensiksi, kun huomasit minut, pelästyit minua. +Nämät kasvot sinua kauhistuttivat -- ja sinä lienet oikeassa. Neljään +vuoteen emme ole toisiamme nähneet, ja näiden neljän vuoden kuluessa +olet kuullut minua vastaan lausuttavan niin paljon kirouksia mitä +kunnian-arvoisimmista huulista, ettei ilman syytä sinua hirvittänyt, +kun kasvoni tunsit." + +"En koskaan lakannut sinua rakastamasta." + +"Mielelläni sen uskon, mutta älkäämme siitä puhuko. Sinua opettaa uusi +oppisi rakastamaan vihamiehiäsi; minua ovat elämäni vaiheet opettaneet +luopumaan kaikesta, joita rakastan. Mutta olkoon tämä, miten olikin, ei +ole nyt aikaa valituksiin. Salaa tiedän edeltäpäin, että huomispäivänä +huvitukset circus-teaterissa päättyvät kristittyjen martyrien +kidutuskuolemalla." + +"Tapahtukoon Jumalan tahto!" sanoi Sofronia, pannen kätensä ristiin +rinnalleen. + +"Taivaan nimeen! se ei saa tapahtua. Kaksi kertaa olen tahtonut sinua +pelastaa, kaksi kertaa olen myöhistynyt; nyt minä tulin aikaisemmin. +Vaihettakaamme vaatteita, ota minun huntuni; vartalosi on +samankaltainen kuin minun; ei kukaan voi vaihetusta huomata. Ulkona +odottaa sinua orja satuloidun hevosen kanssa, tunnin perästä olet isäsi +ja kultasi turvissa." + +Täynnä tuskaa ummisti Glyceria silmänsä, silmänluomilla särkien +kyynelen. Itseksensä ajatteli hän: "minun isäni, minun kultani." + +"Ja sinä?" kysyi Sofronia. + +"Minä jään tänne sinun sijaasi." + +"Ja huomispäiväiset circus-pelit?" + +"Ne päättyvät minun kuolemallani." + +"Ei koskaan!" lausui Sofronia ylevästi kiistaten vastaan. + +"Miksi niin? Sinua rakastavat ne, jotka minua vihaavat, ja joitten +säälivää hymyä tahtoisin itselleni ansaita vaikka monen vuoden +tuskilla. Jos toisen meistä täytyy kuolla, miksi juuri sinun, jonka +vuoksi he joutuisivat toivottomuuden valtaan; miks'ei paremmin minun, +jonka kuolemata he siunaisivat? Sinä säästät muille autuaan elämän, +minä otan itseltäni katkeran." + +Sofronia tarttui molemmilla käsillään sisarensa käteen, ja hänen +puhtaat silmänsä katsoivat toisen synkkiin, katuvaisiin, vetistyneisin +silmiin. + +"Sinä olit se nainen, joka sinä yönä, kun minut otettiin vangiksi, +tarjosi minulle hevosensa pelastukseksi." + +"Miksi tämän sanot?" + +"Muistatko, mitä silloin vastasin?" + +"Sanoit, ettei kristityn tule vaaraa paeta." + +"Sen jäljestä olen nähnyt monenlaatuista kuolemata ja sanon sen +uudestaan. Jos Jumala tahtoo, että hänen nimensä tulee ylistetyksi +verikuolemani kautta, tapahtukoon niin; ilolla otan vastaan +marttyrikruunun, joka ympäröitsi Vapahtajan otsaa, ja siunaava olen +sitä kättä, joka minulle aukaisee oven taivaan autuuteen. Oh, kuolema +ei ole tuskaa niille, joitten ilo aikaa kuoleman jälkeen." + +"Mutta ne, jotka tänne jätät?" + +"He tapaavat minut jälleen toisella puolella hautaa." + +"Johon toivottomuus on heidät saattava? Ah, kuule minua, Sofronia. +Sinun puolestasi rukoilee nyt kaksi olentoa, jotka molemmat minua +kiroovat. Jos valitset tämän kauhean kuoleman, et ole heitä toisessa +maailmassa tapaava, sillä elämän kauhistukset seuraavat heitä Hadesiin +asti; oh anna minun kuolla, anna minun joutua unohdukseen, ei kukaan +ole itkevä, ei kukaan siunaava, ei kukaan takaisin haluava; isäsi saisi +yhtenä päivänä kahdellaisen onnen, toisen että sinä eläisit, toisen, +että minä olisin kuollut." + +"Ei ole niin katkera sydän valmis kuolemaan, oh Glyceria!" + +"Luuletko, etten voi kuolemaa levollisesti silmään katsoa?" + +"Ei autuaasti. Kuolema on uusi valo sille, joka uskoo, mutta ikuinen +pimeys sille, joka ei usko." + +"Tulkoon tämä pimeys minulle. Minua vaivaa jo yhden elämän kuorma; en +halua elää uudestaan, tahdon haihtua pois, tahdon unohtua, tahdon +levätä näkymättömässä haudassa, jättäen tämän loistavan mitättömyyden, +jossa ainoastaan suru on todellinen. Elä sinä ja iloitse aina!" + +"Ei Glyceriani! minkätähden piti sinun kasvojesi noin synkiksi +muuttua?" + +"Niinkö sanot? Ennen muinoin ei ollut meidän välillämme mitään +eroitusta. Mieleni oli kirkas, kasvoni olivat iloiset, kuin sinunkin; +niin yhtäläisiä olimme myös sielunkin puolesta, että isämme usein oli +vaikea erottaa meitä toisistamme. Vieläpä rakkautemmekin esine oli +sama; emmekä sitä toisiltamme salanneet, vaan teimme sen sovinnon, että +jos hän toisen valitsisi, toinen tytyväisesti luopuisi hänestä." + +"Jos hän olisi sinut valinnut, olisimme nyt molemmat onnelliset." + +"Sallimus minua hallitsee, oi sisareni! Jumalat eivät niin tahtoneet. +Salaiset kädet johtavat ihmisten onnea ja kiihoittavat heitä elämän +kautta; ken on se, joka voimiinsa voi luottaa? Mies, jolle vaimoksi +menin, oli kurja libertini, joka tuli juuri silloin, kuu Manlius minut +hylkäsi. Hän näytti minulle selittämättömän kirjeen, joka isäämme +vastaan todisti, antaen ilmi, että hän oli osallinen salaliittoon +Carinoa vaataan, ja pakoitti minut sillä tavalla itsellensä menemään." + +"Ja tämänkö tähden isäni sinut kirosi?" + +"Hän ei koskaan peräytä kiroustaan. Asia päättyi. Tämä kurja orja +menetti päänsä, sillä keisari sattui minut näkemään. Tästä hetkestä on +koko elämäni ollut sotaa, jossa minulla on aseina ollut imarrus ja +viettelys. Isääni minun täytyi puolustaa joka hetki. Kaikki ihmiset +täällä vihaavat häntä. Keisari häntä vihaa, sillä hän ei mairittele, +hovilaiset häntä vihaavat, sillä hän on rehellinen, kansa häntä vihaa, +sillä hän on rikas, kaikki syntiset häntä vihaavat, siliä täällä +pidetään kunnollisuutta kapinaliittona syntiä vastaan. Suojellakseni +hänen harmaata päätänsä täytyi minun valloittaa koko Roma, keisarista +plebeijeihin asti. Siellä olin Carinon juomingeissa, annoin +amfiteaterissa rahvaan minulle käsiänsä taputtaa, ja kurjien +hovilaisten minua hiemailla. Kuinka monta kertaa olen minä repinyt +rikki Mesembrion kuolemantuomion, houkutellen ja pakoittaen sitä +vakojien, kansan-yllyttäjien, senaatorien, liktorien ja itse Carinonkin +käsistä." + +"Ja tämän tähden isäni sinut kirosi." + +"Hän oli oikeassa. Se ei ollut Roman patricion tyttärelle sopiva +käytös. Ah, hän ei koskaan saa tietää tätä, sillä jos hän tietäisi, +että hän semmoisella pinnalla elää, tappaisi hän itsensä." + +"Sinä tiesit myöskin, että uskolaisteni piilopaikka löydettiin, ja +senkötähden riensit tänne edeltäpäin." + +"Kaksi päivää ennen aivoin Manliolle siitä tiedon antaa, mutta häntä +inhotti astua minun huoneeseni. Nyt ei ole enää mahdollista muulla +tavalla sinua pelastaa, ja tähän onnetar parhaiten tytynee. Joka +ansaitsee ja tahtoo kuolla, hän kuolkoon, mutta jotka iloitsevat +elämästä ja sitä ansaitsevat, olkoot onnelliset. Niin on hyvä. Lähde +takaisin isäsi ja kultasi luo, Sofronia, ja menkäät sitten kauas, kauas +täältä pois." + + + + +VI. + + +Nyyhkien lankesi Sofronia sisarensa kaulaan. Hetken mielenliikutuksessa +kuvautui hänelle kokonaisuudessaan elämän onnen kiiltävä kuva ja hän +näki edessänsä hyväilevän isäkultansa, joka niin monta kertaa oli +sanonut häntä silmäinsä valoksi, joka niin suurella huolella suojeli +häntä pienimmästäkin tuulosesta, ja rakastavan nuorukaisen, jonka +puhdas rakkaus lupasi pitkiä vuosia tulevata autuutta. Naisen sydämen +voima murtui tästä kiusaavasta kuvasta, ja voimatonna vaipui hän +sisarensa syliin, joka rohkeana ja katkerana katsannoltaan sulki hänet +syliinsä, niinkuin sotajumalatar toisen Jumalan valtakuntaan kuuluvan +samansukuisen enkelin. + +"Riennä täältä pois", puhui nainen; sisarensa olkapäille kiinittäen +avaran viittansa ja sitoen kultaisen vyönsä hänen vöillensä. "Lähde +rohkeasti mihinkä orjani sinut viepi. Circus-teaterin meluavassa +sekasorrossa ei ole kukaan vaihtoa huomaava." + +"Ei, en voi sinulta tätä uhria ottaa", huusi Sofronia, omaa sydäntänsä +vastaan taistellen, "Jumala sen kieltää." + +"Sinun Jumalasi on rakkauden Jumala", lausui Glyceria synkistynein +kasvoin, "jos et tämän rakkauden tähden voi pelastaa itseäsi, vannon +sinulle, että tämä päivä on oleva maailmalle kauhistuksen päivä. Minä +tunnen kaikki ne luotteet, jotka pimeyden olentoja värisyttävät, joita +lausuttaessa tärisee vanha maa ja tähdet kiitävät taivaan rantaan asti, +mukaansa vetäen maan kansat ja hengähtäen kalmeata rutonkuolemata +elävien päälle. Jos sinä uhraat itsesi Jumalallesi, uhraan minä Roman +minun jumalilleni, ja kiroon sitä niin, että vuosisadat ovat löytävät +ainoastaan kuninkaallisen purppuran riepuja." + +Kalpea tyttö vapisi synkkäkasvoisen sisarensa käsissä. + +Tyynesti kiinnitti tämä päästänsä otetun kultavanteen sisarensa +hiuskähäriin ja veti hunnun hänen kasvoillensa. + +"No niin, nyt olet pelastettu. Jos kysyvät, kuka sinut pelasti, sinun +täytyy vastata, ettet tiedä. En tahdo, että minun kohtaloni kenenkään +sydäntä surettaisi. Pidä nimeni salassa." + +Nyyhkien halasi Sofronia sisartansa, jonka sylistä hän ei voinut +irtautua; Glyceria joudutti häntä. + +"Joudu jo, älä minua suutele. Ei ole hyvä minua suudella. Paha onni on +kiinnitetty minun huuliini." + +Mutta Sofronia suuteli häntä kuitenkin. Tuossa samassa astui Aevius +sisään henkivartijoineen. + +"Meidät on annettu ilmi", huusi Glyceria, ruumiillansa suojellen +sisartansa. Tuimalla äänellä huusi hän sitten Aeviolle: "Kuka on sinut +tänne lähettänyt, kurja sykofanti?[13] Sinä erehdyt, tämä on +vankihuone, eikä mikään juominkitila." + +"Se on kultainen häkki, josta yhden kyyhkysen sijasta löydän kaksi." + +"Pane värssyihisi mauttomat pilapuheesi, äläkä minua niillä vaivaa, +lähde matkoihisi." + +"Mielelläni, jos sinä tahdot tulla mukaani; mutta keisari on lähettänyt +minut tänne." + +Glyceria kuiskasi kiireesti sisarensa korvaan: + +"Älä ilmoita, että olet sisareni, sillä, jos saavat sen tietää, on +isäsi hukassa." + +Ja samassa hän kääntyi sotamiesten puoleen. + +"Te rohkeat! Ettekö minua tunne? Minä olen tuo hirveä Glyceria, joka +lähetän tulisadetta teidän leiriinne, joka ajan joet tulvillensa teidän +eteenne ja tuon teille talvea sydänkesänä, että te siitä kuolette, kuin +kärpäset syksyllä. Ettekö muista Triviota, jonka suutuksissani muutin +hirveksi, ja jolle vasta silloin annoin takaisin hänen ihmismuotonsa, +kun koirat olivat repineet hänet rikki. Oletteko linnani edessä nähneet +nuot ihmismuotoiset karyatidit,[14] jotka oveni kamanaa kannattavat +ja jotka näyttävät, kuin he alinomaa silmillänsä katselisivat +ohitsekulkevia. Nämät ovat olleet minua vastaan uppiniskaisia +nais-orjia, jotka henkäykselläni muutin kiveksi. Tahdotteko, että +asetan teidät tähän seinään kivipatsaiksi? Vai teenkö teidät pedoiksi, +jotka huomenna circus-teaterissa repivät toisiansa kuoliaksi? Kuka +uskaltaa kätensä nostaa? Kuka rohkenee tielläni seisoa?" + +Taika-uskoisella pelolla poistuivat sotamiehet syrjään naisen tieltä; +ainoastaan Aevius astui hänen eteensä. + +"Taivaallisen kaunis nainen. Tarpeetonta työtä lienee muuttaa nämät +pojat eläimiksi; parempi olisi muuttaa minun sydämeni kiveksi, ettei se +palaisi rakkaudesta sinua kohden. Mutta salli minun kumminkin nyt viedä +tämä kristitty nainen keisarin katsottavaksi; toisten hän tahtonee +sinuakin mielellään nähdä, mutta tätä nykyään hän tahtoo tätä. Jos +kunnioitat minua kostollasi, ei ole minulla siihen mitään vastattavaa. +Henkeni ja sydämeni ovat sinulle alttiina, mutta käsilläni vien Carinon +käskyn mukaan tämän tytön pois." + +Glyceria kuiskasi kiivaasti sisarellensa: "Nyt jo uhkaa sinua suurempi +kauhistus, kuin kuolema. Mutta ole luja. Tuohon viittaan, jonka äsken +puin päällesi, on terävä tikari kätkettynä -- sinä olet Romalainen, ei +minun tarvinne muuta sanoa." + +Puristettuaan Sofronian kättä, Aeviolle silmäystäkään suomatta, riensi +hän samassa nopeasti pois sotamiesten väliltä, jotka syrjäytyivät hänen +tieltänsä. + + + + +VII. + + +Hämmästyneenä jäi Sofronia seisomaan Carinon oven viereen. + +Mitä hän täällä näki, oli hänestä hirveämpi kuin vankihuoneitten +kidutuskoneet ja petojen luolat. + +Juopuneita orjia venyi maassa laulaen ja maljoja kilistäen päihtyneiden +senaatorien kanssa. Tuossa sait nähdä naisvaatteisin puettuja miehiä, +joitten kasvot olivat värjätyt, ja jotka harppujen mukasoinnolla +lauloivat rivoja dithyrambi-värssyjä; päässänsä heillä oli naisseppele +ja sen päällä häväisty tammiseppele, rehellisen kansalaisen entinen +koristus; valtakunnan etevimmät virkamiehet, konsulit, praefektit, +tribunit, olivat muuttuneet satyreiksi[15] ja fauneiksi,[16] ja +tanssivat inhoittavilla liikenteillä kuultaviin huntuihin puettujen +hovinaisten kanssa. Tämän pirullisen tanssin keskellä makasi Carinus, +ollen purpuri-vaipallensa itse suurin häpeä. Hänen kasvojensa +tylsistyneet juovat olivat viinin, hekumallisten himojen ja kemujen +kautta uudestaan kiihtoneet, ja hänen hiuskähäristään tippui tuoksuvata +öljyä. + +Sofronia säikähtyi tätä näkyä, jossa, jos minne katsoi, samanlaisia +haamuja tuli näkyviin, ja ensi kerran elämässään unohti hän Jumalan, +joka on likimpänä joka paikassa, jossa vaara on suurin. Mutta kuka +voipi muistella Jumalan läsnä-oloa siinä, missä on saatanalle +pystytetty alttari. + +Vavisten tuskasta kurotti kristitty nainen kättänsä kohden kultaista +viittaa, itsekään sitä huomaamatta ja sisarensa kehoitusta muistamatta. +Mutta kun tunsi tikarin kahvan kädessään, rohkaisi hän taas yht-äkkiä +mielensä; heti tuli hänestä taas rohkea, vakava romalainen nainen; +sallimatta itseänsä taluttaa, astui hän ujosti tanssijain joukkoon ja +seisahtui korkeana ja ylevänä Carinon eteen. + +"Sinäkö olet se, joka sanot itsesi Roman keisariksi?" kysyi hän häneltä +äärettömällä ylenkatseella. + +Hymyillen kohosi Carinus vuoteeltansa ja viittasi telmääjille, että +vaikenisivat. + +"Mistä ajasta asti osoittaa tämä sana keisari inhoa ja häpeätä", jatkoi +Sofronia, luoden uljaat silmänsä Carinoon. "Mikä kirottu onni saattoi +sinutkin Romaan kokoilemaan ympärillesi kaikkea, mikä on häijyä ja +kurjaa, sekä opettamaan syntiä hallitsemaan, joka on syntysin jumaliesi +temppelistä? Etkö tunne maan tärisevän jalkojesi alla, etkö kuule +taivaan jyrisevän ylitsesi? Lähenevien barbarilais-miljonien jyrinä ei +aja sinua unestasi, että saisit oppia, kuinka et ole herra, vaan +tomua maan päällä, joka paljaasta Jumalan henkäyksestä raukenet +mitättömyyteen, etkä tule paremmaksi kuin maa, johon sinut haudataan." + +Kääntyen Aevion puoleen lausui Carinus. + +"Todella et ole minua pettänyt. Tämä on kummallinen nainen, +erin-omaisen kaunis nainen; raivoo vaan, ole suutuksissa, kiroominen +enentää kauneuttasi; mitä enemmin kiroot, sitä hartaammin palaa mun +rakkauteni." + +"Sinä olet kerran palava perkeleitten liekkien keskellä! Sinun ylitsesi +elää näkymätön tuomari, joka tuntee sydämesi ajatukset, ja nämät +kasvot, joiden nyt näet hymyilevän ympärilläsi, olet vihan päivänä +näkevä väänteleivän tuskasta ja itse olet oleva samassa kadotuksessa." + +"Panteonin kautta! Tämä muoto puuttuu vielä jumalien keskuudesta. +Aevius, tuo minulle kuvanveistäjä. Rakentakaat temppeli ja asettakaat +siihen tämän jumalattaren kuva ja hänen nimensä on oleva: 'Venus +bellatrix.'"[17] + +Eräs hoviin kuuluva taideniekka hyökkäsi paikalla sisään, piirustin ja +vaksipalanen kädessä. Kainolla hämmästyksellä huomasi Sofronia, että, +samassa kun Aevius muodosti hänen nuhtelevia sanojansa värssyiksi, +kuvanveistäjä koetti kuvata hänen korkean vartalonsa muotoa. + +Nainen vaikeni paikalla, eikä enää sanaakaan puhunut eikä kasvojansa +vähintäkään muuttanut. + +"Jouduta työtäsi, Sextus, jos tahdot kuvata Venus bellatrixin muotoa", +lausui Carinus kuvanveistäjälle, "hetken päästä muuttuu hän Venus +victa'ksi."[18] Kuin nälkäinen käärme puikelsi hän samassa likemmälle +naista, kiinnittäin silmänsä hänen kasvoihinsa. + +Sofronia seisoi kalpeana niinkuin kuva. + +"Noh, mikset jo raivoo? Ole suutuksissa. Tämä enentää satakertaisesti +sitä hekkumaa, jota sydämeni tuntee; soimaa, kiroo, herjaa; minä rupeen +sinua halaamaan, suutelemaan ja tulen hulluksi ihastuksesta." + +Tyttö pysyi äänetönnä ja hänen kasvonsa kylminä. + +"Ah, tahdotko kylmillä kasvoillasi minua jähdyttää? Sinä huomasit, että +kainoutesi puna ja vihasi liekki minua ihastuttivat ja nyt olet +olevinasi kuin olisi kainous ja viha yht-äkkiä kasvoiltasi haihtuneet, +ryöstääksesi minulta nautinnon suloisimpaa ihanuutta. Orjat, temmatkaat +pois hänen päällysvaatteensa." + +Äänetönnä tempasi Sofronia tikarin viitan alta ja katseli rohkeasti +ympärillensä. + +Hämmästyneenä pysyi Carinus samassa asemassa, jossa hän oli tämän +arvaamattoman liikkeen hetkenä. Kaikki seisoivat kuin lumottuina, +ainoastaan Aevius pysyi rohkeana. Hiipien astui hän liukkaalla hymyllä +likemmälle neitoa. + +"Kaunis nainen, älä unohda, että olet kristitty. Jumalasi ankarasti +rankaisee sitä, joka väkivallalla itsellensä kuoleman oven aukaisee, ja +itsensä taikka toisen tappaminen on samanlainen synti uskontosi mukaan; +velvollisuutesi on joka tapauksessa kärsiä, mitä Jumalasi sinulle suo, +oli tämä tuskan kuolema tai hetken olo Carinon sylissä. Älä unhota, +että olet kristitty, ja että moni kristitty nainen ennen sinua on +kärsinyt tätä martyrin-lajia." + +Sofronian kädessä vapisi puoleksi kohotettu tikari. + +Aevius astui vielä askeleen häntä kohden. + +"Muista, että olet kristitty nainen", lausui hän, viekkaasti katsellen +tikaria, valmiina rohkealla tempauksella ryöstämään sitä hänen +kädestänsä. + +"Mutta minä olen myös romalainen nainen!" huusi Sofronia, muistaen +sisarensa sanoja, ja salaman nopeudella syöksi hän tikarin sydämeensä. + +Hän oli tarkalla kädellä iskenyt, sillä kahvaan asti tunki ase hänen +sydämeensä. Romalaiselle neidolle oli kunnia taivaallista autuuttakin +pyhempi. + +Silmänräpäyksessä vaipui hän maahan ja kuoli. + + + + +VIII. + + +Sillä aikaa isä ja sulhanen turhaan hakivat hukkunutta lemmittyänsä. + +Ainoastaan salaa oli heidän mahdollista tiedustella, sillä Sofronialla +ei ollut julkista turvaa. + +Mesembriota ei ollut moneen aikaan Romassa nähty, ja kaikkia +kummastutti, kun tämä arvoisa mies taas ilmautui forum-torille +elehvantin-luisen sauvan nojassa ja joka askelella huoaten. + +"Ah, sinua hyvää vanhusta, harvoin sinut Romassa enää näkee", huusi +hänelle hyvänhajuinen patrikilainen teikari; "Probon kuolemasta asti +emme ole sinua nähneet," + +"Minä olen vanha ja kivulloinen, hyvä Pompejanus. Töintuskin saan enää +jalkani liikkumaan, ja sinua en tuntisi, jos et puhuisi, niin heikoiksi +ovat silmäni hiveltyneet." + +"Mutta minkätähden et tahdo Romassa asua?" + +"Jos vaan näkisit nuot kauniit nauriit, jotka kasvavat kasvitarhassani, +et varmaankaan käskisi minua Romaan tulemaan. Näin vanhaa ihmistä ei +mikään huvita niin paljon, kuin persikkapuitten siitös-oksat." + +Siinä samassa tuli lähettiläs Kapitoliosta saapuville ja lausui +Pompejanolle kuiskaten: + +"Carinus on luopunut purpurista veljensä Numerianon hyväksi." + +Mesembrius kuuli välistä niin hyvin, että kuiskaamisestakin voi selon +saada. + +"Mitä puhut", huusi hän kiihkeästi, "Carinus on luopunut hallituksesta, +ja Numerianus tulee keisariksi. Vivat! Vivat!"[19] + +"Sinä tunnet Numerianon? Minkälainen mies hän on?" kysyivät hätäisellä +katsannolla hovimiehet. + +"Minkäläinenkö mies? Sankari, Romalainen, jonka kautta Roman kulta-aika +on uudestaan alkava, kunnian päivä uudestaan meille koittava. Noita +loistavia sotia, joita Roma kävi puolta maailmata vastaan, on +Numerianus jatkava. Me kaikki lähdemme mukaan. Ah, uudestaan syntyy +jalo aikakausi. Itsekin aivon istua hevosen selkään ja lähteä sinne, +jossa jokaisen rehellisen miehen tulee olla saapuvilla; en ole vielä +niin vanha, etten voisi kuolla miekka kädessä." + +Kiihkeällä innostuksella puhui ukko eikä hän enään nojaantunut +sauvaansa, ja erään tuttavan, joka tuli Kapitolion puolelta, tunsi hän +jo sadan askeleen päästä. Tämä oli Quaterquartus auguri. + +"Kapitoliostako tulet, Quaterquartus? Noh, mitä kuuluu?" + +"Minä jo sen ennustin", sanoi auguri mahtisella vakuutuksella; +"senaatti ei hyväksynyt luopumusta ja pakoitti Carinon ottamaan +purpurin takaisin." + +Mesembrius painui paikalla sauvansa nojaan. + +"Ai jalkojani! oh tuota leiniä molemmissa polvissani! Mitä minä olen +puhunut, vanha hupsu? Minäkö istuisin hevosen selkään, vaikka +ainoastaan nojatuolissa voin istua. Niin hupsu on vanha ihminen. Minäkö +menisin sotaan, vaikka näen niin huonosti, ett'en voisi eroittaa +vihollista hyvästä ystävästä? Naurakaat vaan, hyvät ystäväni, naurakaat +vaan tälle vanhalle, hupsulle miehelle. Oh, jalkojani!" + +Kovasti ähkyen astua hoiperteli hän taas edelleen. Tiellä tapasi hän +Manlion. + +"Oletko mitään tietoja saanut?" kysyi Manlius. + +"Huomenna tunkeudun väkivallalla Carinon luo. Ja sinäkö?" + +"Minä menen Glyceriata hakemaan." + +"Ja murhaat hänet, ennenkun hän saa mitään puhutuksi." + +"Älä huoli, vaikka olisi hän lumousvoimalla varustettu, on hän kuoleman +oma. Huomenna tapaamme toisiamme Carinon atrium-salissa. Ota miekka +mukaasi." + +Manlius läksi Pons-sacer sillan luo. + +Tritonikuvan edessä istui siellä tuo vanha ämmä, joka oli hänelle +antanut sormuksen. Nähtyänsä Manlion, nousi hän ja astui hänen eteensä. + +"Onko sinulla sormus, ylevä herra?" kysyi hän. + +"Katso; tuossa se on." + +"Tahdotko seurata minua?" + +"Senpätähden minä tulin." + +"Neljä päivää olen täällä sinua odottanut. Mikset ole ennen tullut?" + +"Ilo ei koskaan myöhään tule", lausui Manlius katkerasti ja antoi +johtaa itseänsä puutarhojen, syrjäteitten ja katettujen käytävien +kautta, siksikuin hänen saattajansa aukaisi pienen, viheriäksi maalatun +vaski-oven, ja ottaen häntä kädestä kiinni vei hänet umpipimeän +käymäsolan kautta ympyriäiseen pylväs-saliin, joka valonsa sai yhdestä +ainoasta katossa olevasta ympyriäisestä akkunasta. + +Täällä nainen poistui kutsuaksensa käskijäänsä. + +Manlius katseli tarkastellen ympärillensä. Aivan toista oli hän luullut +näkevänsä romalaisen vallasnaisen salissa: itämaan kukkiin päättyviä +jaspis-pylväitä, ruusuvettä suihkuavia lähteitä, lempikohtausten kuvia, +hekumallisten voiteitten hajulla lämmitettyä ilmaa, purpuraisia +lepovuoteita, hopeisia peilejä. Kaiken tämän sijaan näki hän kylmän, +korkean, temppelinkaltaisen salin, jonka seinillä näkyi suurenmoisia +kuvia sankareista ja tappeluista; ja keskellä salia ei ollut muuta, +kuin vanhan kaljupäisen miehen marmorinen rintakuva. + +"Tokkohan Glyceria täällä asunee?" ajatteli hän itseksensä, mutta +samassa kuuli hän nimensä mainittavan. + +Hän kääntyi. Hänen edessänsä seisoi pitkävartaloinen, vaalea nainen +koristelemattomassa, lumenvalkoisessa vaatteessa, joka peitti +hänet kokonaan kaulaan ja käsiranteisin asti. Tämä ei ollut +lempiseikkailusten kotipuku. Ja kuitenkin muistuttivat nämät kasvot +surkuttelevalla tavalla rakkautta. Surullinen, epävakainen, kalvava +katumus asui jokaisessa kasvojen piirteessä, jotka olivat kuin +kauneuden kuihtuneita kukkia. + +Manlius tunsi hänet Glyceriaksi. Hänen verensä tulvasi kuohuen +aivoihin, hänen kätensä pusersi miekan kahvaa. Mutta hän ei tahtonut +häntä tämmöisenä tappaa, luullen tämänkin ainoastaan viehättelyksen +juoneksi, jonka harjoittamisessa tämmöiset naiset ovat niin oivallisia. +jos on hekumallinen voitettava, kohtelevat he häntä hempeydellä; jos on +sankari, astuvat he hänen eteensä Minervan muodossa; jokaisen miehen +eri luontoa myöten sovittavat he pukuansa, mieltänsä, vieläpä +kasvojensakin muotoa, jotta jokainen heidät tuntee erilaisessa +muodossa. Manlius ei voinut Glyceriaa näin surullisena murhata, hän +tahtoi odottaa sitä hetkeä, jona nainen rupeaisi puhumaan rakkaudesta, +aikoen ensimäisen haluavaisen hymyn palkita miekan iskulla sydämeen. + +Pää syvälle vaipuneena seisoi nuori nainen kolmen askeleen päässä +Manliosta, ja lausui tuskin kuultavalla äänellä: + +"Myöhään tulet, hyvin myöhään." + +Manlius vastasi masennetulla vimmalla. "Onko kentiesi rakkaus semmoinen +hedelmä, joka kypsyy liiaksi, jos sitä kauan säilytetään?" + +Pelästyneillä silmillä katseli Glyceria Manliota. "Mikä siihen syynä, +että minulle puhut rakkaudesta?" + +"Etkö ole minua sentähden kutsunut, että sopottaisimme toisillemme +autuudesta, riemusta ja suloisesta hekumasta?" + +"Ennen aikoihin olisin riemuinnut noista sanoistasi, nyt minua +hirvittää, kun noin minulle puhut." + +"Etkö lujasti usko kauneutesi olevan niin lumoavan, että joka sinut +näkee, paikalla unohtaa kaikki naiset, jotka hän ennen on nähnyt?" +lausui Manlius, ja jo oli miekka puoleksi vedetty ulos tupesta. + +Kuin olisi hän katsonut läpi-näkymättömään pimeyteen, katseli Glyceria +Manlion kasvoihin ja kysyi hämmästyneenä: "Myös hänetkö, joka tänä +hetkenä kuolleena maassa?" + +Manlius säikähti, hänen äänensä tukehtui ja hänen kasvonsa olivat +vaaleammat kuin huoneen valkea seinä. + +Hän tahtoi lausua Sofronian nimeä, mutt'ei saanut sitä huuliltansa; hän +horjui taaksepäin ja nojautui käsillään pylvääsen. + +Glyceria astui häntä likemmäksi ja tutki vakavalla katsannolla hänen +kasvojansa, kuin olisi hän lukenut hänen sieluansa. + +"Manlius Sinister!" puhui hän tyynellä, levollisella äänellä: +"Unennäköni ovat minulle ilmoittaneet, että tulet minua tappamaan, ja +minä tiedän hyvin, että puristat viittasi alle kätketyn miekan kahvaa. +Se ei voi minua surettaa. Ainoastaan se minua surettaa, että luulet +minua morsiamesi murhaajaksi." + +Manlius huokasi ja koko hänen ruumiinsa värisi salaisesta +kauhistuksesta, ja äänellä, joka kuului, kuin olisi maan alta tullut, +kysyi hän: "Kuinka he hänet tappoivat? Repivätkö pedot hänet palasiksi? +Vai heittivätkö he hänen hennon ruumiinsa polttavien liekkien valtaan? +Puhu! Kerro minulle perinpohjin ja selvästi, kuinka he kiduttivat hänet +kuoliaksi. Minä sen tahoon kuulla?" + +"He eivät vieneet häntä kiristyspuille, vaan Carinon juominkeihin." + +"Ah!" huudahti Manlius vallattomassa vimmassa ja peitti kasvonsa. Pian +hän kuitenkin taas otti kätensä niistä pois ja puhui levollisesti: +"Jatka, äläkä unohda mitään. Kuvaile minulle tätä kurjuutta kohdasta +kohtaan, kuinka he pitkin likaa laahauttivat tätä alttarikuvaa? Puhu." + +"Sitä he eivät tehneet. Eräs nuori romalainen nainen, joka tahtoi häntä +pelastaa, vaihtaen vaatteita hänen kanssansa vankihuoneessa, kätki, kun +tämä tuuma kävi tyhjäksi, väkipuukon hänen vyöhönsä, ja hän tappoi +itsensä, ennenkuin miehen käsi sai häntä koskea." + +Manlion silmästä vieri kyynel. Miekka putosi hänen kädestänsä. + +"Te kaikki taivaan jumalat, siunatkaat tätä naista tikarin tähden! -- +Etkö tiedä, kuka hän oli?" + +"En tahto, että hänet tuntisit." + +Manlius hengitti vapaasti, kuin olisi hän herännyt hirveästä +kummitus-unesta. + +"Minä kiitän sinua tästä tiedosta, kiitän." + +Jotain kauheata oli tässä kiitoksen lausumisessa. + +"Mutta vaara ei ole vielä loppunut; Carinus, jonka kalmeille kasvoille +naismarttyrin veri oli pirskunut, vaipui taintuneena takaisin +lepovuoteellensa, ja hänen vapisevassa sielussaan välähti tämä ajatus: +kun nainen on näin altis kuolemaan, kuinka alttiit surmatyöhön ovat +hänen isänsä ja miehensä, kun tästä saavat tiedon? -- Ei kukaan +tuntenut Sofroniaa, mutta isäni olo Romassa on jo nostanut huomiota, ja +vaikka hän ei julkisesti kuulustele tytärtänsä, rupeevat jo ihmiset +aavistamaan, että murhattu nainen oli hänen tyttärensä. Sentähden teitä +molempia huomenna käsketään Carinon luoksi, ja hän kysyy teiltä: +'tunnetteko tätä ruumista, joka on löydetty murhattuna kristittyjen +vankihuoneesta', ja teille näytetään morsiamesi. Ole luja sydämessäsi +sinä hetkenä, Manlius; he eivät saa nähdä kyyneltä silmässäsi, kun +katselet ruumista; sinun tulee sanoa, ettet tunne sitä; muuta kasvosi +huolettomiksi, sillä jos annat itsesi ilmi, olet kuoleman oma." + +"Minä? Minäkö muuttaisin kasvoni huolettomiksi?" puhui Manlius +itsekseen houreissaan. "Minäkö en olisi tuntevinani häntä, kun hän +kuolleena makaa minun edessäni? Minäkö sanoisin etten ole koskaan häntä +nähnyt!" + +"Vai luuletko, että Carinus voi jättää miehen henkiin, jonka vaimo on +kuollut hänen kauttansa?" + +"Sinä olet oikeassa", lausui katkerasti ritari, "Manlius oppii +teeskentelemään." + +Ja hän nauroi kauheasti. + +Glyceria lankesi polvilleen hänen eteensä ja paljastaen hänelle kauniin +rintansa, lausui hän syvästi huoaten. + +"Ja nyt -- -- -- ota miekkasi ja pistä sydämeeni." + +Manlius hymyili. + +"Vai unesi ennustavat, että tulen sinua murhaamaan? Hm! Sinä olet +kaunis nainen, Glyceria, todellakin viehättävä muoto. Onko totta, mitä +sinusta puhutaan, että Carinus sinua niin hartaasti jumaloitsee?" + +"Vieläkin enemmin minä häntä vihaan. Minkätähden tämän kysyt?" + +"Katso, sentähden, että minua haluttaa tietää, soitko koskaan Carinolle +lempesi?" + +"En koskaan hymylläkään." + +"Ja kuitenkin hän uhraisi itsensä päivällä sen yön tähden, jonka +hänelle antaisit." + +"Jos hänelle annan yön, Styxin nimeen! se on ikuinen yö!" huusi +Glyceria kovalla äänellä, leimuavin kasvoin. + +Manlius astui hänen luoksensa ja tarttui hänen käteensä. + +"Katso, unesi ovat valehdelleet, en tapa sinua, Glyceria. En tapa, en; +minä aivon ottaa sinut vaimokseni." + +Hämmästyneenä veti Glyceria kätensä nopeasti takaisin. + +"Manlius, tämä iva on katkerampi kuin kuolema." + +"Ei -- minä rakastan, minä rakastan sinua." + +"Manlius, älä näin minua tapa, älä näin. Ennen terävällä miekallasi." + +"Minä rakastan sinua. Jos sisartasi rakastin, näen nyt hänen kuvansa +sinun kasvoissasi, ja jos mielenhaikeus minua siitä kalvaa, että hänet +kadotin, täytyy minun paeta sinun luoksesi, sinulta saadakseni +lohdutusta. En usko mitään siitä, mitä maailma sinusta puhuu, minä otan +sinulta entisyytesi pois, ja teen sinut siksi, mitä sisaresi oli. Minä +vien sinut takaisin isäsi luo, ja annan hänen siunata sinua samalla +siunauksella, jonka hän sisarellesi lausui. Sinulle annan kaikki, mitä +sisarellasi oli, sinä saat pitää hänen koristelematonta pukuansa, myös +hänen nimensäkin puen päällesi, ja rupeen kutsumaan sinua omaksi +Sofroniakseni." + +Vavisten irtautui Glyceria Manlion käsistä, joka hempeästi veti häntä +rintaansa vasten; sykkivin sydämin ja leimuavin kasvoin riensi hän +sieltä pois, voimatta sanaakaan vastata Manlion hurmaavaiseen puheesen. + +Manlius katseli hänen jälkeensä ja lausui katkerasti itsekseen +poistuvan naisen jäljestä: "Vai niin, enkö jo osaa teeskennellä?" + + + + +IX. + + +Niinkuin Glyceria edeltäpäin oli vakoojiltaan tiedustellut, kävivät jo +seuraavana päivänä Carinon liktorit Manlion luona käskemässä häntä +Carinon luo. + +Manlius ei odottanut heidän käskemistään, vaan meni itsestänsä. + +Koristelemattoman sotapukunsa sijaan puki hän yllensä väljän, +kukkas-kankaisen silkki-togan (levätin), semmoisen, kuin sen ajan +teikarit käyttivät; hiuskähäriänsä voiteli hän hyvänhajuisella öljyllä, +sormiinsa lateli hän sormuksia, kehräsluittensa ympäri kääri hän +vaimoväen koristuksia ja myös varpaisinkin pisti hän sormuksia, jotka +kiilsivät sandalien (virsuin) läpi; ja koko kasvonsa maalasi hän +täyteen pieniä, punaisia pilkkuja, että hänellä näytti olevan aivan +yhtäläisiä kirpuloita, kuin itse Carinollakin. Tämännäköisenä astui hän +verkalleen, kopeasti pää pystyssä, Carinon atriumiin, joka oli täynnä +hänen tapaansa puettuja hovilaisia, jotka kadehtien katselivat +nuorukaisen erin-omattain loistoisaa pukua. Ainoastaan sitä eivät he +voineet ymmärtää, minkätähden hän oli maalannut kirpuloita kasvoihinsa. + +Manlius kumartui maahan asti Carinon eteen, joka tervehtimisen tapa +Persian hovista oli tullut Romaan. Itse Aevionkin täytyi myöntää, ettei +hän semmoisella nöyryydellä voinut kumartaa, kuin Manlius. + +Sen perästä tarttui hän Carinon levätin reunaan ja suuteli sitä +tavalla, joka oli niin kunnioitusta täynnä, että ainoastaan +innokkaimmat Juutalaiset voivat niin hartaasti Thoraansa suudella. + +Carinus tahtoi näyttää ankaralta. + +"Jo on neljä päivää mennyt siitä, kuin tulit Romaan, ja vasta nyt tulet +eteeni", puhui hän nuhdellen Manliolle. + +"Oh, jalo keisari", lausui Manlius verrattoman suloisella äänellä, +kymmenen kertaa kävin Atriumissa ilmoittaakseni sinulle sanomia, jotka +tuon mukaani Aasiasta, mutta yhtä monta kertaa olen saanut kuulla, että +nautit iloa, jota jumalien sopisi kadehtia, enkä kuulu noiden raakojen +sotamiesten joukkoon, jotka karkaavat ovesta sisään tärkeiksi luulluin +sanominensa, ja vievät sinulta ilon hetken, jota eivät koskaan enää voi +antaa takaisin." + +"Hyvä, sinä olet oivallinen mies; mitä uutisia siis toit Persiasta." + +"Ei ole missään eloa, oi keisari, muualla, kuin missä sinä olet. Maan +kaikki valtakunnat ovat ainoastaan Roman vastakohtia. En tahdo sinua +väsyttää ikävillä sotajutuilla. Sota on ainoastaan siksi hyvä, että +muriseva kansa vähenee; minkätähden siis sinua sillä häiritsisin." + +"Aivan oikein, Manlius. Puhu muista asioista." + +"Sinun hyväksesi ovat kaikki havaintoni. Olen barbarimaissa nähnyt +harvinaisimpia asioita ja aina sinua muistelin. Afrikassa näin hevosia, +joitten kiiltävälle nahalle oli juovitettuna pitkiä viivoja, ja joitten +kaltaisia ei kukaan keisari circus-teaterissamme vielä ole näyttänyt. +Minä annoin muutamia Alexandrian maaherralle, että hän lähettäisi ne +sinulle. Indian meressä löytyy koteloinen, joka köyttää itseänsä kiinni +kallioon kuiduilla, jotka ovat niin hienoja kuin hämähäkin langat. +Näistä langoista valmistetaan siellä kankaita, jotka ovat kiiltävämpiä +kuin silkki. Katso, minä toin sieltä sinulle kappaleen sitä lajia, jota +ainoastaan kruunupäät hallitsijat käyttävät." + +Ja nyt antoi Manlius keisarille loistoisan vaatteen, jonka hän oli +tuonut Indian rajalta, sillä tarkoituksella, että siitä tulisi +Sofronian morsiushuntu. + +Keisari katseli hämmästyneenä sitä erin-omaisen kaunista vaatetta. + +"Manlius! minä määrään sinut senaatoriksi." + +Hovilaiset alkoivat kateellisesti katsella Manliota. Parran-ajaja, joka +kaikista enimmin piti huolta Carinon suosiosta, tahtoi, kun ei voinut +soimata tuotua vaatetta, kumminkin kostaa Manlion kasvoille. + +"Mistä olet nuot kirpulat itsellesi saanut, Manlius? Näytäthän siltä, +kuin olisivat kärpäset pahasti menetelleet rutuullisten kasvojesi +kanssa." + +"Sinä olet barbari, Marcius. Nämät kirpulat ovat kasvoilleni maalatut. +Tämä on ylevin muoti, jonka olen Persian hovissa oppinut." + +"Onko siellä tapana käyttää kirpuloita?" kysyi Carinus, jonka kasvot +Marcius tavallisesti maalasi valkoisiksi ja punaisiksi. + +"Ainoastaan ylimyksillä. Nämät omat tunnustähtiä, joilla ylhäiset +eroovat yhteisestä kansasta. Mutta tiettyä on, että tämän asian +ymmärtäminen vaatii ylevämpää kauneuden tuntoa, kuin mitä sinulla +Marcius on; pitää tietää, minkätähden ja kuinka suuresti nämät pilkut +muuttavat kasvot kauniimmiksi. Tyhjä, ikävä, sileä ruma, kuin sinun, +jossa, kun sitä katselee, ei näe muuta, kuin valkoista ja punaista, on +plebejistä (halpasukuista) aistia. Apollonilla on myös kirpulaiset +kasvot." + +Manlius tiesi hyvin, että Carinus mielellään sanoi itsensä Apolloniksi. + +Hovilaiset hämmästyivät tätä rohkeata valhetta. + +"Sanonpa vieläkin kerran, että Apollonin kasvot ovat kirpulaiset, sillä +Apollonin kuva on aurinko, ja eikö aurinko ole täynnä pilkkuja? Eikö +ole taivas itse tähdillä varustettu, ja eivätkö tähdet ole taivaan +kirpulat, samaten kuin kirpulat ovat kasvojen tähdet? Älä siis, +Marcius, soimaa tätä kruunupäitten aistia." + +Carinus viittasi Marciolle, että hän pesisi pois maalin hänen +kasvoistansa. + +"Jumalalliset kasvot!" huusi Manlius ihastuneena; "voi jumalattomat +ovat ne, mitkä kasvoistasi ovat peittäneet kirpulat, joita sulotarten +kädet runsaalla huolella oli niihin luoneet. Tulkaat, ystäväni, nämät +kasvot olkoot meille esi-kuvana." + +Ja hovimäki astui riviin Marcion eteen, joka maalasi kirpuloita heidän +kasvoihinsa, aivan kuin oli Carinolla. + +Tästä hetkestä tuli Romassa ylhäisimmäksi muodiksi maalauttaa kasvot +kirpuloisiksi. + +"Manlius!" puhui keisari, "minä määrään sinut Roman prefektiksi." + +Manlius oli voittanut kaikki keisarin suositut. + +Aevius oli toivottomuuteen vaipunut. + +"Mihin vertailen tästälähin keisaria värssyissäni, kun ruusut ja +lemmenkukat ovat lakanneet olemasta kauniita?" + +"Vertaile hänet kuninkaalliseen panteriin", opetti hänelle Manlius, ja +runoniekka oli siihen tyytyväinen. + +Tällä hetkellä tuli Mesembrius. Atriumissa kuuli hän, että Manlius jo +oli sisällä, ja riensi hänen jäljestänsä. Ovesta näki hän vävynsä ja +hämmästyi hänen ulkonäköänsä. + +"Onko tuo histrioni (näyttelijä) Manlius?" kysyi hän itsekseen, +katsellen Manlion pitkää silkki-togaa (viittaa) ja kirpuloilla +maalattuja kasvoja. "Olitko Glycerian luona", kysyi hän sitten +matalalla äänellä. + +"Olin", vastasi Manlius. + +"Tapoitko hänet?" + +"En." + +"Silloin ymmärrän muutoksesi. Tähän asti on madosta tullut perhonen, +sinä olet muuttunut siksi leijonasta. Minä surkuttelen sinua." + +Ja samassa astui vanha senaatori arvokkaana keisarin luo, ja seisahtui +sauvansa nojaa hänen eteensä. + +"Carinus keisari. Minä olen tullut sinun luoksesi valittamaan, taikka, +jos se sinua enemmin miellyttää, armoa pyytämään. Minulla oli ainoa +tytär." + +"Onpa toinenkin", keskeytti häntä Aevius. + +"Minä sanon, yksi ainoastaan minulla oli. Silmieni valo, vanhuuteni +turva. Houkuteltuna vieraasen uskoon vietiin tämä tyttö kumppaleineen +vangiksi salaisesta yö-atriasta. En tahdo kanssasi uskon asioista +riidellä, Carinus, mutta minä luotan sinuun, että kuuntelet vanhan +miehen rukousta, joka on harmaantunut Roman palveluksessa, ja annat +hänelle hänen ainoan lapsensa takaisin." + +Carinus nousi kankealla arvollisuudella vuoteeltaan ja kuiskasi jotain +eunukillensa. Sitten kääntyi hän Mesembrioon. + +"Senaatori, en tietänyt tyttäresi olleen vangittujen lahkolaisten +joukossa; jos sen olisin tietänyt, olisin jo kauan aikaa sitten antanut +hänet sinulle. Tyttäresi oli kaunis, niinkuin sanoit?" + +"En sitä ole sanonut, herrani." + +"Tuskalla täytyy minun sinulle sanoa, että kaunis tähän seuraan kuuluva +neito mennä yönä murhasi itsensä vankihuoneessa." + +"Katsele ruumista, senaatori, ja jos se ei ole sinun tyttäresi, +niinkuin minäkin hartaasti toivon, niin etsitän häntä ja lähetän hänet +kotia." + +Mesembriolle oli tämä armo niin tuskauttava, että hän unohti kiittää. + +Eunukki tuli takaisin; hänen jäljestänsä kantoi kaksi, orjaa puulavalle +asetettua ruumista, joka oli peitetty pitkällä vaipalla. + +Aevius veti peitteen ruumiin päältä. + +Mesembrius säikähtyi hirveästi. Veri kohosi yhtäkkiä hänen päähänsä. +Hänen äänensä tukehtui. Hän ei voinut liikkua. Niin seisoi hän muutamia +hetkiä, -- siksikuin valloillensa pääsevän tuskan huudolla hyökkäsi +ruumiin päälle: + +"Tyttäreni, suloinen tyttäreni!" + +"Häntä siis minun tulee pelätä", kuiskasi Carinus. + +Raskaasti huoaten halaili Mesembrius ruumista. Kuolema antoi Sofronian +kasvoille rauhansa, tuon taivaallisen kirkkauden, joka jo hänen +eläissänsä oli hänelle omituinen, kaikki oli hänessä niin, kuin olisi +hän nukkunut, odottain äänen huutavan, että hän uudestaan heräisi. + +"Oi suloinen, kaunis tyttäreni", puhua tyrski vanha mies, "minkätähden +piti sinun jättää minut tänne? Jos halusit kuolla, miks'et sitä minulle +unessani ilmoittanut, että minäkin olisin mukaasi mennyt? Mitä enää +voin rakastaa mailmassa, jossa et sinä ole? Miksi eläisin minä, +lahonnut, kuiva puu, jolta kukoistava oksanen on taitettu pois? Etkö +enää voi ainoatakaan sanaa, ainoatakaan hymyä minulle suoda. Ennen olit +niin puhelias, niin ilomielinen; oi minkätähden täytyi minun elää +vanhaksi?" + +Isä ei huolinut keisarista eikä hovilaisista, vaan antoi kyyneltensä +vapaasti vuotaa, kätkien kasvonsa tyttärensä silmäliinaan. + +Viimein joutui kuitenkin hänen mieleensä, että hän yksin itki ja +himeästi rupesi hän ajattelemaan, että täällä toinenkin oli, jonka tuli +Sofronian kuolemata itkeä. + +Tuolla seisoi Manlius. Kylmäkiskoisin, pensein kasvoin puhutteli hän +Carinoa. Hänen kasvojensa muodossa ei huomattu vähintäkään surua. + +Kauhistuneena tempasi Mesembrius nuorukaisen kättä. + +"Eikö ole sinulla yhtäkään kyyneltä, kun morsiamesi makaa edessäsi +murhattuna?" + +Carinossa syntyi epäluulo ja hän katsahti yhtäkkiä Manlioon, hovilaiset +kääntyivät salaisella pahansuonnilla hänen puoleensa. + +"Morsiameni!" kysyi Manlius kummastuneena. "Erehdytpä varmaan, vanha +Mesembrius." + +"Ovatko Raivottaret mielesi riivanneet, kun et muista, että ainoastaan +kolme päivää sitten pyysit minulta tyttäreni avioksesi ja että myöskin +lupasin hänet sinulle." + +"Tyttäresi kyllä", vastasi Manlius järkähtämättömällä vakavuudella, +"muttei tätä, vaan Glycerian." + +"Ole kirottu", huusi Mesembrius katkerimmassa mielen raivossa, ja +huolimatta keisarin läsnä-olosta, kuolleesta tyttärestänsä ja henkeänsä +uhkaavasta vaarasta, hyökkäsi hän hourupäisenä ulos salista. + +Mutta juuri tämä hourupäisyyden raivo hänet pelasti. + +"Joudu hänen peräänsä, Galga", huusi Carinus, "ottakaat hänet kiinni. +Tältä mieheltä on pää katkaistava." + +Galga riensi senaatorin perään. Eunukit veivät ruumiin pois. Manlius +otti käteensä harpun ja viritti Carinon huviksi suloisen arabialaisen +nuotin. + +Mesembrius juoksi sillä välin palatsin kautta. Orjajoukko väisti häntä, +peljäten hänen vimmattuja kasvojansa, ja antoi hänen päästä ulos +portista. Hänen hurjat sanansa saattoivat paikalla kansaa saapuville ja +ennenkuin Galga oli saanut hevosen, ja pretorianein ratsujoukon kanssa +päässyt hänen jälkiinsä, tulvaili jo kokonainen suuri kansanjoukko ukon +ympärillänsä. + +Thrakilainen jättiläinen syöksi telmäävän kansan keskelle, ja ojentaen +toista kättänsä, tavoitteli sillä Mesembrion harmaata päätä, +miekallansa eroittaaksensa sitä kaulasta, mutta vanha Romalainen +viskasi voimalla, jota ei olisi voinut odottaa hänen ikäiseltään, +raskaan sauvansa jättiläisen päähän, että hän otsa musertuneena kaatui +maahan. Sitten hyppäsi hän hänen hevosensa selkään, johti vimmastunutta +kansaa kohortia vastaan ja ajoi sen silmänräpäyksessä pakoon. Ennenkuin +uusia voimia saatiin kokoon kapinan hillitsemiseksi, katosi Mesembrius +eikä häntä sen jäljestä enää voinut löytää. + + + + +X. + + +Manlius jäi sinne Carinoa huvittamaan; hän opetti tanssijattarille +Indian bajaderien huimaavia tansseja, hän soitti uusia lauluja huilua +puhaltaville pojille ja sepitteli hexameter-värssyjä, jotka sointuivat +paremmin kuin Aevion, sekä pisteli joka uutta ruokalajia aljettaessa ja +joka makiaa juotaessa mitä sukkelimpia vaihto-värssyjä. + +Carinus lahjoitti tässä ainoassa illallisessa tälle uudelle +lemmityllensä, jota kaikki kadehtivat, satatuhatta sestertiaa, ja kun +hän häneltä kuuli, että Teutonian naiset eräällä saippuanlailla +vaalistavat hiuskähäriänsä merenkullankeltaisiksi, lupasi hän +Manliolle, koroittavansa hänet Gallian yläpäälliköksi, että hän voisi +hänelle lähettää tämmöistä saippuaa, joka tekee hiukset valkoisiksi, +sillä sitä tapaa siihen aikaan Roman ylimyksissä aivan hulluuteen asti +harrastettiin. + +Juomingit kestivät myöhäiseen. Ulkona oli kyllä vasta ehtoopuoli, mutta +ken ei tietänyt, että illalliset olivat alkaneet varhain, voi luulla, +että jo keski-yö oli mennyt. + +Carinus kaatoi maahan juomasarveen jääneen viinin, sillä osoittaen, +että aikoi juoda jonkun maljaa, ja tarjosi sen sitten Manliolle. + +"Kauniin Glycerian malja." + +"Ja sinun, Carinus", vastasi Manlius, tarjoten omaa sarveansa takaisin. + +"Manlius!" puhui Carinus hehkuvin poskin, "tiedätkö, että olen jo yhden +miehen Glycerialta murhattanut?" + +"Hyvin siinä teit, Carinus, ainoastaan sillä tavalla on minun +mahdollista tulla hänen toiseksi mieheksensä." + +"Mutta tiedätkö, minkätähden hänet murhatin?" + +"Sentähden, että hän oli arka vaimosta. Se hupsu! Ovatko jumalat +luoneet päivänvalon sentähden, että yksi ainoa sen anastaisi, eikä +muille antaisi siitä mitään. Rosvoja ja varkaita ovat ne, jotka +salaavat kauniin naisen maailmalta, eivätkä suo, että muidenkin olisi +sallittu häntä rakastaa." + +"Manlius! Kummallisesti mahtaa sinun käydä, jos vapaasti saan häntä +omistaa. Taidat tietää, että hurjasti rakastan vaimoasi." + +"Se on sinun asiasi, Carinus. Salvan takana en aivo häntä pitää. +Jokaiselle tulee olemaan vapaa pääsö hänen luoksensa." + +"Helposti voit olla jalomielisyyttä näyttävinäs. Hän on tarpeeksi luja +salpa itsellensä. Yksi ainoa muistutus suustani saattaa satatuhatta +miestä edessäni vapisemaan, mutta turhaan käytän koko voimaani +saadakseni tätä ainoata naista taipumaan." + +"Ja kuitenkin osaa tämä nainen rakastaa. Ah, minä tiedän varmaan, +Carinoa, että kun nämät hiljaiset oluet, joita sinä ovet tottunut +suljettuna näkemään, iltasilla aukenevat minulle, vaihtaisit riemulla +kanssani valta-istuimesi niin, että sillä aikaa, kun minä hallitsisin, +sinun sijassasi valtakuntaa, sinä hallitsisit minun sijassani +huoneessani." + +Kuin olisi joku sähkö-aine häntä värisyttänyt, hyökkäsi Carinus ylös +paikaltansa. + +"Lemmettären nimeen! Pääsisinkö vapaasti hänen luoksensa? Istu +valta-istuimelleni, hallitse nimessäni orjiani ja valtakuntiani, murhaa +lemmittyjäni, käännä Roma nurin, tyhjennä aarrehuoneeni, jos vaan annat +minulle huoneesi avaimen." + +"Olkoon kauppa tehty. Antakaat kirjoituslehti ja kynä. Kuules, mitä +kirjoitan Glycerialle ja lähetä se hänen asuntoonsa: 'Rakas, jumaloitu +vaimoni, tänään aivon viipyä luonasi ehtoohämärän ja aamukoitteen +väliä. Sydämeni halaa lohdutustasi. Kypron viini kivistää otsaani, +ruususeppeleesi on sammuttava sen polton. Kun iltatähti, rakastuneitten +valo syntyy, sammuta silloin lamppusi, ettet huomaa, jos kyynel +sattuisi nousemaan silmääni, vaan ainoastaan tunnet suudelmani. +Siksikuin aamukoite taas rupeaa palamaan, viivyn luonasi autuaana. +Ikävöivä miehesi, Manlius Sinister.' Lähetä palvelija viemään tämä +kirje, ja ota tämä sormus; kun ovella sen näytät, sinut päästetään +sisään, Glycerian nuoret naiset vievät sinut sinne, jossa hän sinua +odottaa." + +Carinus kuunteli janoisella haluavaisuudella Manlion kaikki sanat, joka +kylmällä verellä ojensi hänelle sormuksen ja kirjeen. Hän vapisi eikä +voinut puhua. Hän viittasi orjalle, että veisi Manlion kirjeen +Glycerian asuntoon. + +Hämmästyen ja kuiskaten kokoutuivat hovilaiset yhteen ryhmään. + +"Kuinka onnellinen ihminen sinä olet, Manlius", kuiskasi Aevius, +kumartaen uutta lemmittyä. "Miks'ei minulla ole semmoinen onni, että +Glyceria minua rakastaa, ja niin kylmää verta, että voisin hänen +rakkautensa luotani heittää." + +Vähän ajan päästä tuli orja takaisin, tuoden Glycerialta kirjeen, jonka +Manliolle jätti. + +Manlius ojensi sen keisarille. + +"Sinulle on tämä kirjoitettu, lue." + +Vapisevilla käsillä kääri Carinus kirjekierroksen auki ja luki palavin +silmin. + +"Manlius! Kirjeesi vapisee kädessäni. Tuhat tunnetta riehuu +sydämessäni, tuska, halu, pyhä kammo ja mieletön rakkaus. Vaikka olen +lumottuna, olen kuitenkin tuskissani. Minä soisin, ettet tulisi, mutta +jos tulet, en voi puolustaa itseäni sinua vastaan. Minä tunnen +itsessäni voimaa ja halua luopua koko maailmasta, mutta sinun ainoa +hengehdyksesi vie minulta kaiken voiman; minä olen kurja nainen, joka +rakastaa, ja rakkaudesta on tullut hurjaksi. Oi, jää pois! Glyceria." + +"Se on sama kuin 'tule'", sanoi Manlius huolimattomasti peittäen +itsensä vuoteelle. + +Carinus käski esiin kantotuolinsa, johon orjat hänet nostivat. + +"Semmoista ei kukaan vielä ole tehnyt", kuiskasi parran-ajaja +kateudella, "että morsiamensa houkuttelee toiselle." + +"Sinä tulet siksi aikaa Roman herraksi", lausui Carinus Manliolle. +"Käske esiin nimeni allekirjoittaja; mitä sinä käsket, se on minun +käskyni. Sinä hallitset valtakunnassani?" + +"Ja sinä minun taivaassani." + +Orjat nostivat kantotuolin hartioilleen, vetivät nostimet kiinni ja +läksivät keisaria viemään. + +Hovilaiset seisoivat vavisten ja kasvot nöyränä Manlion ympärillä, +jonka keisarin mieletön oikku hetkeksi oli tehnyt maailman herraksi. + +Manlius makasi keisarin vuoteella ja haki hovilaisten keskeltä sitä, +joka kovimmin vapisi hänen katsantonsa edessä, ja käski häntä +lähestymään. + +Tämä oli Marcius, parran-ajaja, mieli-oikusta tehty pretorianein +prefektiksi. + +"Sinäkö olet pretorijoukkojen päällikkö", kysyi häneltä Manlius. + +"Aivan niin, korkea keisari", vastasi tämä, teeskenteleväisesti +pyörittäen silmiänsä. + +Manlius nauroi. + +"Siis myönnät minulle kuitenkin keisarin arvonimen. Jos olen keisari, +mestattanen nyt sinut sentähden, että nauroit kasvoilleni, pitäen minua +narrina. Minä tunnen ansiosi." + +"Oi herrani!" + +"Minä tunnen ne hyvin, ja aivon niitä palkita. Sinä olet tottunut +verenlaskuun ja sinusta pitäisi siis tulla hyvä sotamies; olet taitava +järjestämään hiuskäpäriä; se osoittaa päällikkötaitoa; ja tyvenellä +mielellä osaat poskista nytkiä karvoja; se osoittaa tasapuolisuutta ja +ankaruutta. En ole tytyväinen itämaisen sotajoukon päälliköihin +Numerianoon ja Diocletianoon; minä määrään sinut näitten sotajoukkojen +päälliköksi. Lähde paikalla Trakiaan. Kunnollinen kirjuri! kirjoita +keisarin nimi tämän käskykirjan alle." + +Marcion päätä pyörrytti tämä hänelle osoitettu armo. + +Hovilaiset katsoivat kummastellen toisiansa, miettien, mitä Manlius, +jos tällä tavalla aikoi niitä palkita, jotka häntä olivat pilkanneet, +oli tekevä niille, jotka olivat hänelle hymyilleet. + +Käskykirje tuli valmiiksi. Kirjuri kirjoitti keisarin nimen sen alle. +Marcius läksi hämillänsä paikalla pois. + +Kadehtivalla ähkäämisellä kumartui Aevius Manlion eteen. Tämä huomasi +hänen ponnistuksensa ja käski runonsepittäjän luoksensa. + +"Sinä tulet Marcion sijaan pretorianein prefektiksi ja neljä tuhatta +markkaa sinä jakailet sille oivalliselle sotajoukolle, jonka ainoa +toimi on olla minun henkivartijoinani. Sitä varten, että voisimme näitä +runsaasti palkita, vähennämme ulkonaisten sotajoukkojen lukumäärää. +Mitä hyötyä meille siitä, jos legionillamme suojelemme vieraita maita +ja kulutamme Roman kultaa raudaksi? Mitä meitä hyödyttää antaa +ulkonaisille päälliköille tilaisuutta nostaa kapinaa meitä vastaan? +Tunnin perästä lähdet Trakiaan, antaen Numerianolle ja Diocletianolle +käskyn laskea pois puolet heidän sotajoukkoansa. Heidän hyväksensä +kulutetut rahat tulevat teidän käytettäviksenne, hyvät ystäväni. +Kirjoita käskyni, kunnollinen kirjuri." + +Manlion puhetta seurasi vallaton eläköön-huuto. Hovilaiset riensivät +hänen luoksensa, tempasivat hänet hartioilleen ja kantoivat häntä +soittaen ja rähisten ympäri salia. Päihtymyksen vimma oli jo muuttunut +hulluimmaksi, ei ollut enää mahdollista eroittaa senaatoria +näyttelijästä, salissa sekaantuivat tanssijat ja hetärät, orjat ja +bakkantinnat; leileistä kaadettiin viiniä maahan, lamput sammutettiin +viinillä, ja viimeistä inhoittavaa hirmunäytelmää peitti umpipimeys. + +Salin katossa oli ainoastaan yksi, ympäriöinen ikkuna, joka päästi +raikasta ilmaa sisään. Sammutettuansa viimeisenkin lampun, huomasi tämä +irstaileva syntijoukko, että heidän yllänsä tämä akkuna vielä paistoi. +Näytti kuin olisi taivas hirveällä leimauksella sytyttänyt itsensä, +kauheilla liekillään valaistakseen helvettiä. + +Juominkien inhoittava rähinä vaikeni yhtäkkiä ja auki temmatusta ovesta +hyökkäsi vartia sisään, hämmästyneellä äänellä huutaen: + +"Paetkaat, Roma palaa!" + +Ympäriäisestä ikkunasta paistoi taivaan kelmeä rusko ikään kuin +viimeisen päivän liekki, valaisten synnistään tavattujen riettaita +kasvoja. + + * * * * * + +Carinus näytti sormuksen ja päästettiin Glycerian huoneisin. + +Palatsissa oli hiljaa ja pimeä. Carinus tunsi, että suhisevia vaatteita +pimeissä käytävissä riensi hänen ohitsensa, että pehmeät kädet +siirsivät hänet kädestä käteen, ja hiljaisella kuiskaamisella veivät +hänet paksujen mattojen yli, siksikuin käsi joutui hänen käteensä, +jonka sähköinen puristaminen saattoi hänen verensä leimuamaan, ja tuttu +ääni, vaikka kyllä tähän asti hänelle tuntemattomalla suloisuudella, +kuiskasi: "Manlius, sinä tulit?" + +Se oli Glyceria, armottomasti petetty Glyceria. + +"Minä olen sinua odottanut, vaikka toivoin, ettet tulisi," kuiskasi +nuori nainen. "Tunnetko käteni vapisevan kädessäsi? Se on rakkaudesta +ja pelosta. Rakkaus on vienyt järkeni. Mieleni tuli orjaksesi yhdestä +ainoasta sanastasi; -- mitä koko elin-aikani olen yhdistänyt yhteen +ainoahan ajatukseen, mitä aina olen halannut, mutt'en koskaan +uskaltanut toivoa, mitä aina olen uneksinut, mutt'en koskaan uskonut +tapahtuvaksi, -- minä halailen sinua. -- En voi itseäni hillitä. +Tämmöisenä päivänä, tämmöisenä hetkenä ei olisi meidän sopinut vapaasti +puhua rakkaudesta, mutta sinä olet puhunut siitä, ja onko mahdollista +sille, joka rakastaa, valita hetkeä, milloin vastaa rakkauden +kysymykseen. Mutta, Manlius! Minä vapisen, jos tulit tänne ainoastaan +minua pilkkaamaan, jos ainoastaan lasket leikkiä kanssani, jos +houkuttelit minulta sydämeni syvimmän salaisuuden, voidaksesi minulle +nauraa. Ei. Et voi sitä tehdä. Tätä ainoata tuntoani, jota olen pitänyt +salassa koko elämäni hirveässä hyörinässä, et voi likaan heittää. +Voitko vihata minua sentähden, että rakastan sinua? Ja jos minua +vihaat, miks'et mieluisemmin tapa minua, kuin että pilkkaisit?" + +Vastauksen sijaan puristi Carinus naista rintaansa ja peitti hänen +poskensa ja huulensa palavilla suudelmilla. + +Suloisessa erehdyksessään antoi Glyceria itseänsä suudella, ja +autuaassa halailuksessa kuuli hän tuskin enää surullisen aavistuksen +kieltävän äänen värisevän rinnassansa, kun yht'äkkiä Carinon poski +sattui koskemaan hänen poskeensa ja hän huomasi, ettei hänellä ollut +partaa. + +Kuin salama vavahti hirvittävä ajatus Glycerian mielessä. + +"Hah! Ken olet? Et ole Manlius. Ole kirottu, sinä olet Carinus." + +Ja samassa irtautti hän itsensä hurjuuden voimalla Carinon käsistä ja +riensi salin etäisimpään osaan. Hän pakeni vuoteensa komeroon uutimien +taaksi ja luoksensa vetäen niitten paksut poimut, sitoi hän ne nopeasti +kiinni. + +"Et pääse minusta", kiljui Carinus, himon hurjuudessa, työntäen +kiinivedettyjä uutimia vastaan, ja koetti niitä kiivaasti repiä auki, +purren nuorien solmuksia irti hampaillansa. + +Mutta nämät harvat silmänräpäykset olivat Glycerialle tarpeeksi +suitsutus-astiansa hiilillä sytyttää naftalla täytettyä vatia, ja +samassa kun Carinon oli onnistunut aukaista uutimet, kaatoi nuori +nainen naftaa, ja kun lentävä liekki sytytti uutimet ja keveät +puunvillaiset peitteet, hyppäsi hän liekkien ympäröimälle vuoteelle, ja +seisoen siellä kuin kauhea aave huusi hän pelästyneelle keisarille. + +"Tule siis!" + +Muutamassa hetkessä oli huone valkean vallassa. Kuin taivaasen +varastaunut perkele, jonka sieltä enkelit heittävät ulos, pakeni +Carinus yhä kiihtyvän valkean edestä. Glyceria tempasi sytyttimen, ja +juoksi hurjana huoneesta huoneesen, kaikkialle heittäen sytyttäviä +kipinöitä. Pääsalin keskelle heitteli hän miljonan arvoisia vaatteita +ja sytytti ne siellä. + +Muutaman hetken kuluttua oli koko palatsi täydessä tulessa ja tunnin +perästä leimusi riehuva liekkivirta ympäri Roman kaupunkia. Carinon, +joka oli käynyt tainnoksiin, kantoivat orjat takaisin hänen +palatsiinsa. + +Glyceria muutti samana yönä Cybelen temppeliin + + + + +XI. + + +Siihen aikaan; kun Romassa ilo ja kauhistus vaihtuivat keskenänsä, +tulivat Numerianon johtamat sotajoukot vaivaloisen matkan ja monen +vastuksen perästä Persian rajoilta Bosphoron rannalle. Siellä tapasi +heidät pakeneva Mesembrius, joka Romasta lähdettyänsä paikalla riensi +Numerianoa hakemaan. + +Jo viikkoja sitten oli mahdotonta saada tavata tätä jalomielistä +päällikköä. Hän sairasti kauheata silmänkipua, eikä koskaan tullut ulos +teltastansa. Mesembrius puhui alapäälliköille Carinon rikoksia. Toinen +alapäällikkö, Diocletianus, lupasi kostaa hänen puolestansa, mutta +toinen, Aper, vetosi Numerianoon, ja puhdisti käsiänsä. + +"Päästäkäät minut siis Numerianon luoksi; jos minä pääsen hänen +puheillensa, on hän varmaan ensimmäinen vetämään miekkansa veljeänsä +vastaan", väitti senaatori. + +"Et voi päästä hänen puheillensa", puhui Aper, asettuen Numerianon +teltan oven eteen, "hänen sairautensa vuoksi ei kukaan paitsi minä +pääse hänen luoksensa. Minun kauttani lähettää hän sotajoukoille +käskynsä." + +Mesembrius haisteli luulevaisesti. + +"Minkätähden lähtee tästä teltasta semmoinen väkevä ambran ja bisamin +haju." + +"Minkätähden?" lausui Aper vaaleten; "mikä antaa sinulle syytä +tämmöiseen kysymykseen, senaatori?" + +"Se, että valehtelet, kun väität Numerianon käskevän sinun kauttasi." + +"Mitä? Mitä se on?" huusivat väittelevien ympärille kokoontuneet +sotamiehet. + +"Että Numerianus ei elä!" huusi jyrisevällä äänellä Mesembrius. +"Ei, ei! tämä väkevä ambranhaju, joka lähtee teltasta, tarkoittaa +ainoastaan ruumiin kalman peittämistä, ja Aper jo kauan on valehdellut +hallitsevansa Numerianon nimessä." + +Sotamiehet hyökkäsivät väkivallalla Numerianon telttaan ja huomasivat +täällä vanhuksen oikein arvanneen. Numerianus makasi jo aikoja sitten +kuolleena, murhattuna teltassansa; hänen ruumiinsa alkoi jo mädätä. + +Sotamiehet panivat Aperin paikalla kahleisin tämän petoksen tähden, ja +jälkeen puolenpäivän asettivat he tyhjän valtioistuimen kentälle, +aikoen uutta keisaria valita. + +Mesembrius kulki pitkin sotilaitten rivejä, kaikkialla puhuen +Diocletianon hyväksi, jonka sotajoukot väkivallalla nostivatkin +valtioistuimelle. + +Sen jälkeen vetivät he Aperin esille. + +"Minä syytän sinua julkisesti", puhui Mesembrius, "Numerianon +murhaamisesta Carinon kavalasta kehoituksesta!" + +"Ja me tuomitsemme sinut", huusivat sotamiehet yhteen ääneen. + +"Ja minä täytän tämän tuomion", lausui Diocletianus, omalla kädellään +pistäen kuoliaksi kansan tuomitseman päällikön. + +Tämän kiihoitetun huudon keskellä joutui Marcius saapuville, tuoden +Manlion kirjoittaman käskyn, ja tietämättömyydessään siitä, mitä juuri +oli tapahtunut, antoi hän valtuuskirjeensä Diocletianolle. + +"Mikä mies tämä on?" kysyi Diocletianus Mesembriolta. + +"Carinon parran-ajaja." + +Diocletianus kääntyi myhäillen sotamiesten puoleen. + +"Ystäväni! Keisari Carinus on pitänyt huolta parrastamme ja lähettänyt +tänne parran-ajajan imperatorin vallalla; olkaat niin hyvät, istukaat +hänen eteensä ja antakaat ajaa teidän partaanne. Mutta sinä, ystäväni, +ole varoillasi, ettet leikkaa sotilaitteni kasvoja, sillä kun he ovat +tottuneet käyttämään noin suuria partaveitsiä, ei mahtane sinusta jäädä +kuin joku palanen jäljelle." + +Nauraen veivät sotamiehet Marcion mukaansa ja pakoittivat hänet +kaikella totisuudella raivaamaan pois heidän partametsänsä. + +Tuskin tunnin perästä tuli Aevius, tuoden muassansa sotamiesten +lukumäärää vähentävän käskyn. + +Tämä saattoi koko sotajoukon vihanvimmaan. Tämä heidän etu-oikeutensa +julkinen loukkaaminen, vaikka itse keisarikin sen oli tehnyt, oli +umpisilmäistä rohkeutta. + +"Roviolle sekä sanoma että sen saattaja!" huusi Diocletianus, ja jo +asetettiin runoilija vaaralliselle puulavalle, kun hän katkerasti +huoahti: + +"Oi jumalat! että minun jo elävältä täytyy nähdä apotheosis'eni."[20] + +Diocletianus nauroi tälle kokkapuheelle ja käski ottaa runoilijan pois +roviolta, tyytyen siihen, että hän antoi hänen juosta häpeä-ikeen +alitse ja lähetti hänet sitten takaisin Romaan julkista sodanjulistusta +Carinoa vastaan viemään. + +Myrsky oli nyt jo syttymäisillään; se pidätti ainoastaan vielä +salamoitansa. + +Romassa puhuttiin yleisesti, että itämaitten sotajoukko jo oli joutunut +Ister-joelle, täynnä veri-vihaa Carinoa vastaan. Ainoastaan Carinon +huoneissa ei siitä puhuttu. Siellä yhä vaan iloa kesti, ja jos joku +joskus sattui mainitsemaan Diocletianon lähenemistä, naurettiin hänelle +pilkallisesti. + +"Kuka on tämä talonpoika?" puhui Manlius, "kuka on kuullut häntä +mainittavan Roman patricien joukossa? Kuka tuntee hänen isäänsä? Tosi +on kyllä, että hänen äitinsä liiankin hyvin on tuttu. Hän oli orjavaimo +senaatori Anulinon talossa. Anulinon on oikeus vaatia Diocletianusta +takaisin, koska hän on hänen omaisuutensa hedelmä." + +Hovilaiset nauroivat tästä kokkapuheesta. + +"Sinä mahdat tuntea hänet, Manlius." + +"En ole häntä nähnyt. Minä olin aina tottunut kulkemaan siinä, missä +oli vaivaa, vaan Diocletianoa ei koskaan siellä nähty. Hänen +maineestansa tiedän, että hänellä aina oli tapana johtaa peräjoukkoa, +kun mentiin eteenpäin, ja etujoukkoa kun peräyttiin." + +Jyrisevä nauru seurasi Manlion sanoja. + +"Minkälainen oli hänen sotajoukkonsa?" kysyttiin häneltä. + +"Aivan hyvänlaitainen. Ainoastaan kolme päällikköä on se murhannut. +Mitä sen rohkeuteen koskee, se on verraton; Tigrin rannoilta kääntyi se +takaisin ilman vihollista näkemättäkään. Jos sanon, että itse olin +suurin sankari koko joukossa, voitte aavistaa, minkälaiset muut +olivat." + +"Mutta voittosanomanne?" + +"Niitä oli kaksi kolmatta osaa tyhjiä juttuja. Jos välistä voitimmekin, +riippui se sotajoukkomme suuresta lukumäärästä, mutta nyt luulen, että +tauti ja karkaukset ovat senkin vähentäneet." Tämä nakuri-kansa ei +kuullut mitään niin mieluisasti kuin sotilasten parjaamista. + +Heidän mielikseen Manlio parjasi itseänsäkin. + +Kun sillä välillä Diocletianus jo saapui Moesiaan, vaativat Carinon +sotapäälliköt ankarasti sotavalmistuksiin, ja Carinus kokoili nyt +sotajoukkoja Euroopan puolista maakunnista. + +Yhtäkkiä levisi se sanoma, että Carinus itse aikoi johtaa +sotajoukkoansa. Hänet nähtiin sotaharjoituksissa ja armeijan +tarkastelemisessa. Manlius oli aina hänen vieressänsä, lakkaamatta +kiihoittain välistä hänen turhamielisyyttänsä, välistä hänen +kateuttansa, ettei hän heittäisi voiton kunniaa päälliköillensä eikä +uskoisi sota-onneansa heidän omantuntonsa huostaan. + +"Voittoisa päällikkö on uusi vihollinen", oli Manliolla tapana sanoa; +ja keisari julisti itsensä pääjohtajaksi riveihin asetetuille +sotajoukoille, istuen valkean ratsunsa selässä, hopeaisessa +haarniskassa, purpurin-punaisissa ja orvokin-sinisissä vaatteissa ja +levätissä. + +Lähtöä edellisenä päivänä kulkivat päälliköt temppelistä toiseen; joka +paikassa uhraeltiin, vieläpä Egyptinkin jumalien altareille. Manlius +itse otti osaa uhri-eläinten kokoelemiseen haruspexille (uhripapille ja +ennustajalle). + +Kansa odotti juhlallisella innolla auqurien ennustusta. + +Quaterquartus levitti kätensä ja lausui silmät ummessa: "Sota on +sortava Roman vihollisen." + +Ketä hän Roman vihollisena piti, Diocletianoako vai Carinoa, sitä tuo +kunnon mies ei virkkanutkaan. + +Viimein saapui keisarillinen juhlasaatto Cybelen temppeliin. +Avonaisessa pylvähistössä tanssi siellä trumpujen ja torvien pauhatessa +hurjia naispappeja, puukoilla viiltäen ruumistansa, ja vahtoa ajavilla +huulilla ulvoen selittämättömiä sanoja ja pyörien ympäri, siksikuin +hurmauksissaan vaipuivat maahan. + +Yht'-äkkiä alkoi tämän epäsointuisen hälinän keskeltä kimeä, +kauhistuttava huuto nousta; se oli niin ytimiin asti tunkeva, mieltä +liikuttava ääni, että kaikki säikähtyen katsoivat sinnepäin. + +Korkea naishahmu seisoi temppelin ovessa; hän oli peitetty pitkään, +valkoiseen, päähän kiinitettyyn levättiin, jonka hän nyt tempasi auki, +pitäen sitä molemmilla käsillänsä. + +"Voi sinua, Roma! voi sinua, Roman kansa; voi sinua, Roman keisari!" + +Nainen astui pylvähistöön, ja kun hänen tylyt, mielettömät silmänsä +tuijottivat väkijoukkoon, tarttui Carinus kauhistuen Manlion käteen. + +"Se on Glyceria." + +Manliotaki hirvitti. + +Mieletön nainen, profeetan kaltainen näöltänsä, jäi seisomaan temppelin +portaille. + +"Voi niitä, jotka ovat syntyneet Roman alueella; voi lapsia, jotka +saavat rangaistuksen vanhempainsa synnistä; voi isiä, joita lasten +kiroukset painavat! Oi Roma! taivaallesi nousee tuhoa ennustavia +tähtiä, allasi maa järisee. Muuriesi sisällä kaikki pahuus asuu ja +rauha pysyy kaukana. Kaikki vihamiehesi polkevat sinua ja vieraat +kansat näyttävät ryöstetyt lippusi, ja barbareilta täytyy sinun +rukoilla armoa hengellesi, ja pahimmat vihamiehesi elamoivat sinun +keskelläsi ja ovat sinun herrasi. Maa juopuu vuodatetusta verestä ja +syöksee tulta sinun asukkaittesi yli! Ilma haisee sinun kirouksistasi, +ja riutuva ihmis-suku hengähtää rutto-kuolemaa päällesi. Mitä nälkä +säästää, sen sota hävittää, mitä meri jättää hukuttamatta, sen maa +nielee. Oi Roma, sinä kansojen kuningatar, kerran olet joutuva kansojen +orvoksi, hajallesi sinä raukenet, kuin mereen langennut tähti, eikä +muuta sinusta säily kuin syntiesi muisto ja ruoho, joka kasvaa +linnojesi raunioista; jumalatkin luopuvat temppeleistäsi, ett'ei ole +ketään, jota rukoilisit, kun joudut epätoivon valtaan!" + +Yksi tribuni kumartui suutelemaan haltioissansa olevan naisen kättä ja +kysyi hurskaalla hartaudella: + +"Mitä ennustat Carinon sodasta?" + +Glyceria kuuli kysymyksen ja katsahti synkästi soturiin. + +"Älkäät peljätkö! Hävittäkäät, asettakaat veli veljeä vastaan, +voittakoon ken tahansa, Roma hukkuu. Jos Carinus voittaa, hävittää hän +yhden puolen Roman valtakuntaa, jos Diocletianus voittaa, hävittää hän +toisen puolen, ja molemmat puolet ovat sen ansainneet. Mene +taistelemaan, hullu raivoisa kansa, vuodata omaa vertasi, hävitä +itsesi, kuole vaivoihisi, ja kun henkesi heität, muista silloin, että +olet unohtuva mailmasta. Vieras mies on kantava vaimoasi sylissään, +huoneesi poltetaan ja lapsesi viedään vankeuteen, ja tiedä, ettei ole +muuta maailmaa, jossa sinulle korvausta annetaan. Mene, kuole kirottuna +ja epätoivossasi." + +Nainen vaipui temppelin portaille vaivan tainnoksiin, ja vielä hengen +hieverryksissä ojensi hän kiroten käsiänsä kansaa vaataan. + +"Peräytä kirouksesi", huusi yksi temppelin uhripappi, juoksi hänen +luoksensa ja tarttui hänen käteensä. Ponnistaen viimeisiä voimiansa +kohosi nainen, pyörrätti tuimasti silmiänsä, ja vielä kerran jännittäen +kaiken sydämensä koko katkeruuden ojensi hän kätensä päänsä yli ja +huusi kansalle: + +"Kuolemani tulkoon teidän päällenne!" + +Samassa vaipui hän kuolleena maahan, vielä kuolemassakin kiinteästi +katsellen Manliota. + + + + +XII. + + +Likellä nykyistä Belgradia kohtasivat molempain riiteleväin keisarien +sotajoukot toisiansa. + +Carinon sotajoukko oli tarpeeksi levännyt, Diocletianon legionat olivat +vaivaloisen matkan perästä vallan väsyneitä. + +Carinus rakennutti telttansa eräälle kukkulalle ja katseli sieltä, +Manlius vieressään, tappelua. + +Epätietoista oli kauan, miten tappelu päättyisi, sillä Diocletianon +päällikkö-taito teki sitkeätä vastarintaa vihollis-voimille. + +"Päällikkösi eivät ymmärrä mitään", huusi Manlius, "voimakkaalla +päällekarkauksella voisi hajottaa Diocletianon keskijoukon, siellä +seisovat hänen heikoimmat legionansa; ja silloin on puoli sotajoukko +hukassa." + +"Anna siis käsky päälliköilleni", sanoi Carinus. + +"Varajoukot eteenpäin, tribunit", huusi Manlius, "ensimmäiset rivit +pitää uhrata, antakaat hakata ne maahan, ja sitten viimeiset +taisteluun. Asettakaat germanilaiset frygialaista ratsuväkeä vastaan, +pitkillä tapparillansa voivat he leikata hevosten kinnerpolvet poikki. +Ei kukaan saa olla toimetonna. Rientäkäät kaikki tappeluun. Minussa +yksin on kyllä keisarin suojelijata." + +Näiden määräysten perästä sai tappelu paikalla toisen +muodon. Diocletianus huomasi, että uusi mies, joka tunsi hänen +sotajoukkonsa heikot puolet, oli kajonnut tappeluun. Hän antoi paikalla +sotamiehillensä käskyn peräytymään, ennenkuin ne joutuivat täydelliseen +häviöön. + +Carinus katseli telttansa ovelta tappelun menoa. Kaikkialla ajoivat +hänen joukkonsa vihollista takaa. + +Voiton riemu hehkui hänen kasvoillansa, hänen sydämensä tykki ilosta. + +"Olen voittanut", huusi hän innoissansa, taputtaen käsiään. + +"Mutta myös minäkin olen voittanut", kuului hänen takaansa katkera, +hirvittävä ääni, ja keisari tunsi, että joku tarttui hänen +käsivarteensa rautaisella kouralla ja veti hänen telttaan. + +Carinus katsoi hämmästyneenä taaksensa ja huomasi Manlion synkeät +kasvot. Toisella kädellä mursi tämä hänen luitansa, toisessa hän piti +paljastetun miekan. + +"Mitä tahdot? kysyi keisari peloissaan. + +"Muistatko, Carinus, tuota naista, joka tappoi itsensä, pelastaaksensa +itseänsä sinun käsistäsi. Tämä nainen oli minun morsiameni. Tiedätkö +nyt, mitä tahdon?" + +"Lasket leikkiä, Manlius. Mitä vaadit? Miksi tahdot minua pelästyttää?" + +"Sata kertaa olisin voinut sinua tappaa, kun juopuneena makasit, kun +olit uupunut syntiesi hurmioon, mutta minä tahdoin odottaa sitä hetkeä +kun olisit onnellinen, kun mahtavuutesi kukkulalla riemuitsisit." + +"Armoa, auttakaat!" + +"Ei kukaan sanojasi kuule. Ne haihtuvat soturiesi voittohuutoon. Kuule, +kuinka he kaikkialla huutavat riemusta ja kiittävät nimeäsi. Kuule +tuota yleistä huutoa: Eläköön Carinus! -- Nyt kuolet, Carinus." + +Muutaman minuutin perästä riensi nuori ratsumies pitkin riemuitsevaa +sotajoukkoa, hänen kädessänsä oli keihäs, johon oli pistetty voittavan +keisarin pää. + +Voittoisa sotajoukko antautui Diocletianolle. + + + + +VIITESELITYKSET: + +[1] Romalaiset ylimykset. + +[2] Roman senatorien virka-istuin. + +[J] Vapautetun orjan jälkeläinen. + +[4] Ennustuspappi. + +[5] Eräs viinin laji. + +[6] Majesteettiä. + +[7] Sotajumalan. + +[8] Vesta-jumalattaren palveluksessa ei saanut olla muu kuin puhdas +neitsyt. + +[9] Lemmen jumalatar. + +[10] Sillä nimellä sanottiin ihmisiä, jotka elivät korkeiden herrojen +armoleivästä. + +[11] Odysseiassa mainittu noita. + +[12] Leipää ja leikkejä. + +[13] Valtiollinen vakoja. + +[14] Jotakin rakennuksen osaa kannattavia kuvapatsaita. + +[15] Metsän haltijoiksi. + +[16] Metsän haltijoiksi. + +[17] Sotaisa Venus. + +[18] Voitetuksi Venus'eksi. + +[19] Eläköön. + +[20] Apotheosis = jumalaksi koroittaminen. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Carinus, by Mór Jókai + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK CARINUS *** + +***** This file should be named 25331-8.txt or 25331-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/5/3/3/25331/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/25331-8.zip b/25331-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..ab87636 --- /dev/null +++ b/25331-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..44301e3 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #25331 (https://www.gutenberg.org/ebooks/25331) |