diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 24905-8.txt | 5186 | ||||
| -rw-r--r-- | 24905-8.zip | bin | 0 -> 51191 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 5202 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/24905-8.txt b/24905-8.txt new file mode 100644 index 0000000..17e91d0 --- /dev/null +++ b/24905-8.txt @@ -0,0 +1,5186 @@ +The Project Gutenberg EBook of Elämän polulla, by Niilo Mantere + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Elämän polulla + Runoelmia + +Author: Niilo Mantere + +Release Date: March 24, 2008 [EBook #24905] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN POLULLA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +ELÄMÄN POLULLA + +Runoelmia + + +Kirj. + +NIILO MANTERE + + +Hämeenlinnassa, +Boman & Karlsson. + +Tampereella, +G. E. Jansson & Kumpp. kirjapainossa, 1902. + + + +SISÄLLYS: + +Elämän polulla + +I. Pilvisinä päivinä: + +Kansalleni +Lohdutukseksi +Kaukomaita kaivatessa +Nukutko, nuorukainen? +Pienen veljen haudalla +Uus' aikajakso alkaa -- +Aabel ja Kain +Me tahdomme -- +Päät pystöön! +Laulu kynttilästä +Pois väkijuomat! +Mik' on se voima? +Juggernautin vaunut +On laineilla laiva -- +Veljeyslaulu +Runoelma Oulun Suomal. Yksityislyseo 25-vuotisjuhlan johdosta +Rukous +Hallan kerskaus +Mieleiseni sivistys +Isänmaan virsi +Soutakaatte vahvasti! +Herraa peljätkäämme! +Ylemmäs yhä, kotka! +Leimahdellos, nuori rinta! +Konsa tunteet haihtuu hyiset? + +II. Etsinyt, löytänyt: + +Se väärin oisko? +Etsijän laulu +Jää hyvästi, armas, siksi! +Äl' itke! +Mä myös olen nähnyt kaunist' unta +Sen muistan päivän -- +Pohjoismainen lempi +Elä, armaani, unhoita mua! +Minä ja sinä +Jos tyydyt, immyt -- +Se suhde on untuvanhieno +Onneni aamuna +Mä lemmin sinuss' ihmistä +Sekö kohtalon oikku olla voi? +Taas terve, terve! +Vihkijuhlan jälkeen +Niin oli, kuin, perhoni, pelkäsin +Nyt, armahin, yhdessä astumme +Elämän myrskyssä +Silmien mahti +Yks' on +Suutelon ikä +Suutelot +Hyljätyn laulu +Järvellä +Syki, syki, sydän kulta! +Sirkkuselleni +Kiitos, Herra! + +III. Tunteita ja kuvia: + +Lasna ja nyt +Oksalla istui laululintu +Lapsen leikkiessä hiilosilla +Eräs toukokuun tunnelma +Miks' et sä, Luoja --? +Merimiehen vaimo lapselleen +On se mullakin venonen +Luoja, suojaa purttani mun! +Tyyntyy se tuulonen tuiminkin +En itke -- +Tuuli lehtiä lennättää +Raivaajan huokaus erämaassa +Surun synkkä se päivä -- +Lunta tuiskuaa +Terve nurmi --! +Mä nurmella uinun +Kevätsateen vihmoessa +Kesä-yönä +Noin jos! +Tähtöisten tuikkiessa +Olet polttiainen +Tervehdys vihkijuhlaan +Murtuneen laulu +Muut ne uinuu +Keväimet +Lapsoiseksi pieneksi -- +Kantelolleni +Sun unhoittaako, äitikulta, voisin! +Ailin unet +Kaarlo Albert Heikel +Merikö aava vaiko metsälampi? + +IV. Aatteiden piiriä + +Sydän ja järki +Jos taistella et sais +Rohkeasti aalloillen! +Murheelle +Tiedätkö? +Sa näitkö tuoll' ulkona luonnossa? +Nuo tuolla, nämä täällä +Hiljaa +Mihin onneni rakennan? +Kuolo ja kukat +Kuilun partahalla +Toinille +Aaltonen, oi aaltonen -- +Kysyin kukalta -- +Kukan oikeus + +V. Maa ylhäinen: + +Jää hyvästi, laulu --! +Maa viheljäinen, mitä annat mulle? +Joululaulu +Vapahtaja syntynyt on! +Luota, sielu, Herrahasi! +Oi, syvyytt' ihmeellistä! + + + + + + +ELÄMÄN POLULLA. + + +_Mä kuljin ja kuljen polkuain +Ja koetan jalkojain käyttää. +Ja mieleni kons' on murheinen. +Ja konsa sen riemu täyttää. + +Mä kuljin ja kuljen polkuain +Ja katselen kaikkialle. +Ja aatos se lentona leijailee +Niin kauvas ja korkealle. + +Mä kuljin ja kuljen polkuain +Ja kannelta kanssani kannan, +Ja kaihon hetkenä polvellein +Sen nostan ja helkkyä annan. + +Ma kuljen, ja vaikka tieni käy +Yli soiden ja murrokoiden +Ja kautta korven, niin kuitenkin +Yli _täytyy_ mun päästä noiden. + +Yli täytyvi, täytyy päästä mun +Päämäärään, mi kaukana hohtaa, +Mi kaukana hohtaa ja houkuttaa +Ja johon mun polkuni johtaa. + +Niin kuljin ja kuljen yhtenään +Ja katselen kaikkialle, +Ja aatos se leivona leijailee +Niin kauvas ja korkealle._ + + + + + + +I. + +PILVISINÄ PÄIVINÄ. + + + Olkoon leima vaikka mikä, + Päällepäin mi painetaan, + Sisäpuolla sentään sykkii + Sydän suomalainen vaan. + + + + +KANSALLENI. + + +Oi, kansani kallis, kallehin, +Joka Suomesi raivasit soista, +Kivimäistä ja kannokoista, +Joko laihosi nuoren halla veis, +Joko uskosi uupuis, vaikeneis +Valoisan aamusi laulu? + +Oi, kansani kallis, kallehin, +Joka kärsiä sait tuhat vuotta, +Ah, aamusi näitkö sä suotta? +Ja siksikö valkenevan näit yös, +Taas ett' yhä selvemmin turhaksi työs +Uus', auvoton aika näyttäis? + +Jos niin olis, kansani kallehin, +Jos niin olis kohtalos kurja, +Niin onnesi oikukas, nurja, +Niin parhaint' ehkä se ollut ois, +Että oisit jo aikaa kuollut pois +Ja kuollut kunnialla. + +Mut niin ei onnesi olla saa, +Ei voi, -- olet sankari nuori, +Olet tuulia halkova vuori! +Siis seiso vankkana, vahvana vaan, +Kuin tunturi tuulessa juurillaan, +Ja kaikk' ota vastaan tyynnä! + +Ole tyyni, kansani kallehin, +Tuon tunturiveljesi lailla, +Vaikk' et surunsyit' ole vailla! +Sitä vinhemmin kuokkaasi iske, lyö, +Mitä mustempi murhe sun syöntäsi syö +Sun surevan Suomesi tähden! + +Sitä vinhemmin kuokkaasi iske, lyö +Ja vauhtia työllesi anna! +Näin surusi suurena, kanna! +Ja pelloksi perkaa kankaat ja haat, +Ja kasvuhun taivuta kalliomaat, +Ja haihduta soiden halla! + +Mut rakkaudellasi vaali sä +Vain parhainta vanhaa ja uutta, +Ja kannata aatteellisuutta! +Se kansa se kaikkea kestää voi, +Omakielisen kultuurin joka loi +Ja kansallistunnossa kasvaa! + +Siis henkesi saata heilimähän, +Joka soppehen päivyt päästä! +Äl' uhra'uksia säästä! +Ja niin valon valta se eespäin käy, +Ja ei sitä voimaa kussaan näy, +Joka henkiset heelmäsi veisi. + +Ja kieltäsi hellin hoivaile, +Äl' isies uskossa horju! +Lain pohjalla puuskat torju! +Ja vahtina armaan, kalliin maas +Ja suojana Suuriruhtinaas +Ain' uskollisimpana seiso! + +Ja niin varustukseksi vahvaks käy +Työ henkinen, rakkaus suuri, +Ja Luojasi on sen muuri. +Ja niin ei kantelos vaieta voi, +Vaan sorjana, sorjemmin yhä soi +Valosan aamusi laulu! + +16/8 1898. + + + + +LOHDUTUKSEKSI. + + +On Suomi suruissansa, +Mut onnen hetki hertas kerran lyö, +Vaikk' ehkä silmät syntyneen jo polven +Voi silloin peittää tuonen talma, yö. + +On Suomi suruissansa, +Mut päivä suur' on kerran koittava, +Uus' aika, jolloin riemu raikuu maassa, +Ja totuuden on voitto, valtikka! + +Läp' aikakautten pitkäin, +Niin kauvaksi kuin aikakirjojen +Ulottuu tieto, -- konsa sortui -- lausu! +Maa, kansa vapaa, itsetietoinen? + +Kons' sortui, jollei kehno +Se tavoilt' ollut, kypsä kuolohon? +Kons' sortui, jos sen ydin oli terve, +Sen riennot rikkaat, tahto tahraton? + +Kons' sortui, -- sano, lausu! -- +Se kansa koskaan, joka Herrahan +Ain' uskoi, toivoi, luotti horjumatta +Ja tietä kulki valon, kunnian? + +Ei koskaan, ei! Ei kansaa +Moist' aikakirjat lausu ainoaa. +Nyt poikke'usko säännöst' oisi yksi? +Ja poikke'us se oisi -- Suomenmaa? + +Pois ajatus tuo synkkä, +Mi suoniin veren milt'ei hyydyttää! +Pois moinen epäilys ja heikko usko! +Se sairahan on kalvast' elämää! + +Mut terve kansa, polvi +Ja jälkeläinen sankar-isien, +Tää kansa, tää, min entismuistot kertoo +Ajoista ankarinten vaivojen; + +Tää kansa, tuhat kertaa +Mi talot, templit nouti tuhastaan +ja toipui, miss' ei toipunut ois toinen, -- +Ei horjua saa, heittää uskoaan! + +Vaikk' uhkaa takatalvi +Maan kukat kukkivaiset kukistaa, +Ja vaikk' on raskas rasitettu olla, +Et toivoasi, maani, heittää saa. + +Kons' ikinä, -- sa lausu! -- +Lain, oike'uden kansa kuollut on, +Kons' sortunut, jos ydin oli terve, +Jos riennot rikkaat, tahto tahraton? + +1900. + + + + +KAUKOMAITA KAIHOTESSA + + +Eteläiset maat ja tarhat, +Teitä usein kaihoan. +Eteläisen päivänpaisteen +Toivon täällä paistavan. + +Palmupuistot, loistokukat, +Teitä kaukaa tervehdin; +Kaukokansat, onneanne +Usein, usein haaveksin. + +Rientoinne myös rikka'utta +Muistelen mä kaihoten; +Veren, tunteen vilkka'utta +Voimakasta ihailen. + +Kaukokansat eteläiset! +Innostua voitte te! +Vapauden valtakirjan +Verellänne ostatte! + +Kaukokansat eteläiset! +Tulta teill' on lempenne, +Vauhtia on riennoissanne -- +Mutta mit' on maassamme? + +Juro mieli, tunne kylmä, +Talvet kolkot, pitkät yöt, +Karu luonto, hidas kansa, +Hitaita myös riennot, työt! + +Kuitenkin, kuin tenhokahlein, +Sidot mua, Suomenmaa! +Köyhyyteskin, kärsimykses +Lempeäin vain vahvistaa. + +Sata kertaa vaikka vielä +Kurjemp' oisit, köyhempi, +Hyljätä en sua voisi. +Kurja, kallis. Suomeni! + +Ihailuni ottakaatte, +Vieraat, immet, vieras maa! +Mutta lempeni -- sen yksin +Suomi, Suomen impi saa! + + + + +NUKUTKO, NUORUKAINEN? + + +Nukutko, nuorukainen, viel' unta sikeää, +Vaikk' isänmaasi huokaa huolten alla? +Nukutko, ilmapuntar' vaikk' ilmaa synkeää +Viel' ennustaa ja läsnä liikkuu halla? +Nukutko, nuori polvi, työn kalliin ai'an pois? +Nukutko, mieli valpas vaikk' kullankallis ois? + +Nukutko, nuori polvi, vaikk' yli kansas pään +Jo häilymäss' on jättipilvi musta, +Ja vaikka kansan kaiken nyt tointa kysytään +Ja tahdon tarmoa ja innostusta! +Nukutko horroksissas kuin kaikk' ois kunnossaan, +Kuin joutais kädet ristiin, työn urhot uinumaan? + +Ei! Niin sa et saa tehdä! Jos teet, niin väärin teet, +Ja jälki-aika tuomitsee sun kerran! +Niin et myös tee, jos sulla on isäin ihanteet +Ja verta heidän pisarankin verran! +Siis herää! Untes aika jo ohi olkohon! +Nyt tarpehen sun tarmos, sun voimas, intos on! + +On työtä kyllin vielä sun tarmollesi, mies! +On lemmelles työ-alaa, Suomen nainen! +Maan hartioita painaa viel' öinen, raskas ies, +Mon' yössä riutuu rinta suomalainen. +Ja korpia on, soita, joill' ei näy kuokkijaa, +Ja laajennusta kaipaa viel' aatteen viljamaa. + +Heräjä siis sä, herää unestas kerrankaan, +Heräjä hetkell' yhdennellätoista! +Jos työsi sähkölampun ei lailla loistaiskaan, +Niin kynttilänä sentään yötä poista! +Se tee, min voit, min jaksat, -- ja silloin kylliks teit, +Ja myös sä silloin kansaas uutt' aikaa kohden veit. + +Heräjä, herätkäätte! Jos milloinkaan, niin nyt +Kysyypi aika: valveill' onko kansa? +Asteelle valoss' onko se korkeell' ehtinyt, +Miel' onko valpas, sydän paikallansa? +Heräjä, herätkäätte siis työhön, taisteloon, +Ja voittoon taistelonne Jumala johtakoon! + +Heräjä, herätkäätte! Heräjä, herätkää! +Nyt toimet teitä kutsuu suuret, jalot, +Nyt huutaa teitä aika ja äiti kurja tää, +Nyt valomnaaks' on vallattava salot. +Pois veltto'us siis kurja! Pois mielten unteluus! +Ja joka rintaan päivyt ja innon hehku uus! + + + + +PIENEN VELJEN HAUDALLA. + + +Ol' onni se, että niin vaivuit varhain +Pois murheista sylihin synnyinmaan. +On onni suurin, on onni parhain +Puhtoisna päästä jo uinumaan. + +Ol' onni se, että, kun maani taivas +Sees viel' oli, silmämme vielä sees, +Sun henkesi lennähti pois, ja vaivas +Pian päättyi ja pienet kyynelees! + +Ol' onni se, -- maass' oli silloin huomen, +Sen murheit' ei tarvinnut itkeä. +Nyt uinut sä tyynnä alla tuomen, +Min juuret on onnemme päiviltä. + +Ol' onni se, -- tuomi sun hautas päällä +Viel' onnemme keväästä kuiskajaa, +Ja kevähän maass' olet itse, -- vaan täällä +On himmeä taivas ja synkkä maa. + +Ol' onni se -- onniko? Ken sen tiesi? +Se toisinkin olla, veljeni, vois: +Jos kypsynyt ois sinust' oikea miesi, +Sun kuolosi maalleni vaurio ois. + +Jos sydämes täys' olis ollut tulta, +jos tahtosi terästä, neroa pääs, +Niin valitan, että ties päättyi sulta +Jo keskellä kaunihin kevätsääs. + +1900. + + + + +UUS' AIKAJAKSO ALKAA --. + + +Uus' aikajakso alkaa jo korpein helmassa. +Käy suusta suuhun siellä nyt kumma kuiskina: +"Oi, ällös, veikko, sisko, sä hengen yöhön jää, +Vaan valost', ihanteista uutt' etsi elämää!" + +Noin salomailla huuto nyt suuri huminoi. +Noin kaikuu Karjalassa, noin Pohjanmaalla soi. +Myös Auran rantamilta se huuto kohouu, +Ja samaa Savo huutaa ja kaikki Suomi muu. + +Ja sydänmaiden joukot nyt nuoret yhtyvät, +Ja päivätyöhön suureen, jalohon ryhtyvät +Vapise, öinen valta! Nyt viime hetkes lyö! +Nyt poistetahan vihdoin vuossatain synkkä yö. + +Nyt kolkot korvet kaikki valolle vallataan, +Ja valon tieltä maahan kaikk' esteet tallataan. +Eik' ennen nuoret joukot nuo ai'o levähtää, +Kun paheen peikko sortuu, tuo julma, tuhatpää. + +Eik' ennen taisto taukoo, -- ei tau'ota se saa! -- +Kun ohdakkeista puhdas on hengen viljamaa; +Ei ennen, kunnes poissa yö kokonansa on, +Ja valon valta-istuin on kukistumaton. + +Ja vaikk' on vaivaloista ja kovaa taisto tuo, +Ja hornan henget tielle tuhannet esteet luo, +Niin ällös, nuori joukko, sä säiky kumminkaan! +Sun puolellas on oikeus ja siunaus synnyinmaan. + +Ja ällös surko, vaikka ei oiskaan suotu sun +Satoa vielä saada ja palkkaa taistelun! +Kyll' aikanansa antaa työ jalo palkkion, +Ja voiton suuri hetki se kerran lyövä on! + +Es'isäin lailla kulje vaan teitä kunnian, +Se vaikka henkes vaatis ja veres purppuran! +Niin taistele, ett' aika sinusta kerran uus +Vois virkkaa: "Suuri oli tuon polven pontevuus!" + +Niin taistele, ett' isäin jos haamut haudoistaan +Nyt nousis keskellemme uutt' aikaa katsomaan, +Ne riemurinnoin lausuis: "Nuo lapsiksemme me +Ilolla tunnustamme: heiss' elää henkemme!" + +Et nuori polvi, kehnomp' isiäs olla saa, +Et isäis töillä maasi mainetta kannattaa! +Vaan omin töin ja riennoin sun mainees niitä sä, +Ja isäin puhdas muisto töin puhtain pyhitä! + +Ja ihannetta kohden kun kuljet korkeaa, +Niin olkoon tunnuslausees: "Jumala; isänmaa!" +Kun Luojaas, synnyinmaatas sun työsi palvelee, +Ei silloin turma uhkaa, vaan esteet raukenee. + +Mut intos harras olkoon, kuin ois se aina uus, +Ja töittes palkka olkoon maas suuri vastaisuus! +Ja vallatkohon valo sun _koko_ olennon, +Niin silloin, nuori joukko, sun voittos varma on! + +Ja maailma saa nähdä, mit' aikaan into saa, +Ja kuinka pieni maakin voi suurta suorittaa, +Ja kuinka köyhä kansa myös ponnistuksillaan +Voi yöstä luoda päiviin ja soista suuren maan. + +Niin kauvas siis kun välkkyy siniset Suomen veet +Ja Suomen salot siintää ja Suomen harjanteet, +Niin kauvas ihanteiden nyt lippu liehukoon, +Ja kootkoon nuoret kaikki se valon taisteloon! + +1897. + + + + +AABEL JA KAIN. + + +Taas Aabelin rintaa vasten Kain +On nostanut nuijan ja vartoo vain, +Hän kunnes vois antaa voimatyönnin +Ja lyödä veljehen viime lyönnin. + +Mut katso! Ei kedolla kahden vain +Nyt seisokaan Aabelin kanssa Kain, +Vaan tuhannet silmät nyt vartioivat, +Ja tuhanten varoitushuudot soivat. + +Ja katso! Myös Aabel on varuillaan, +Ja sankarin ilme on otsallaan. +Ja rohkeesti katsetta Kainin hän sietää, +Ja seisoo kuin mies, joka voimansa tietää. + +Hän kuolla ei ai'o -- nähdä voi sen! +Ei kaatua raukkana arkaillen. +Vaan kilpeään kirkasta taidoin hän käyttää, +Ja taistelotavat hän tietävän näyttää. + +Ja ken sen taistelon nähnyt lie, +Hän siitä sen tunteen varmaan vie, +Että Aabelin sortumuspäivä ei koita, +Jos häntä ei uupumus, velttous voita! + + + + +ME TAHDOMME --. + + +Me tahdomme takoa Sampoa +Ja valvoa vastaisuutta. +Me tahdomme Suomelle suuruutta, +Me tahdomme valoa, vapautta +Ja armasta aikaa uutta. + +Me tahdomme henkemme helmyet +Yön kätköistä ilmi luoda, +Ja salojen armahat aartehet +Ja kansamme kaikkikin kalleudet +Jo kansojen tiedoksi tuoda. + +Me tahdomme polville uusille +Tien onnehen viitata, näyttää. +Me tahdomme henkemme, voimamme +Ja lempemme, intomme, kaikkemme +Kotilietemme kunniaks käyttää. + +Me tahdomme valhetta vastustaa +Ja tuomita vilpin viekkaan. +Me tahdomme, ett' yhä Suomenmaa +Ylös oikeuden lippua liehuttaa +Ja turvaapi hengen miekkaan. + +Me tahdomme veljien veljeyttä +Ja yhdenvertaisuutta. +Me tahdomme kansamme ehjyyttä, +Me tahdomme torjua yhdessä +Joka murhetta, pilveä uutta. + +Me tahdomme kaikkea kaunista +Ja suurta ja suuremmoista. +Me tahdomme, ett'ei polkea +Sais pientä suuri ja mahtava, +Ei ruhjoa toinen toista. + +Yli kaiken tahdomme, että ois +Tää kansamme Herran kansa, +Ett' ennemmin uskonsa tähden vois +Se kaatuakin, kuin luopua pois +Jumalastansa ja uskostansa! + + + + +PÄÄT PYSTÖÖN! + + +Jos maass' on murheen, kärsimysten aika, +Niin toiveko myös joutaa kuolemaan? +Sen oppinutko oisi Väinön kansa +Vuossatain vaiheist', entiselostaan? + +Sen oppinutko oisi Väinön kansa +Vuostuhantisest' oppi-ai'astaan? +Sen oppinutko Volgan rannoilt' asti, +Miss' asui muinen, kaitsi karjojaan? + +Sen oppinutko olet, suomalainen? +Sen oppinutko, kansa Kalevan? +Jos opit sen, niin veisaa kuolinvirttäs +Ja raukkana käy kuoloon kurjahan! + +Mut opetust' et moista, kurjaa saanut +Sa koskaan vaiheist' entisaikojen; +Et sortuvan sä nähnyt Suomen kansan +All' ajan aaltoin, kärsimyksien! + +Ei! Vaiheet vuosisatain, -- -tuhansien; +Soi opetuksen sulle suuren sen, +Ett' ihmisvoima kohtaloit' ei johda, +Vaan oike'uden valta ikuinen. + +Sä oppia sait -- oppinut jos lienet! -- +Ett' oikeus vain yksin perii maan. +Sä oppia sait, että, vaikka Herra +Suo sujuja, -- hylkää kuitenkaan. + +Tää oike'uden voitto sorron yli +Ja valon voitto yli yöhyen -- +Siit' eikö löydy vankat varmuustiedot +Sivuilla Suomen aikakirjojen? + +Vai eikö kauniina kuin kukkaranta +Aalloista ajan noussut Suomenmaa? +Ja sotaratsuin, sorron, ruton alta +Se noussut, nähnyt aikaa armaampaa? + +Ja eikö pakanuuden synkäst' yöstä, +Jään, lunten keskeltä ja hengen yön, +Se valoon noussut Luojan johdannasta +Ja kautta oman tarmon, toimen, työn? + +Miks sammuisi siis nytkään toivon tähti? +Miks vapistais? Ei! Pystöhön taas päät! +Päät pystöön, sankar'-mieli joka rintaan, +Jos vaikka tulkoot mitkä turman säät! + +Päät pystöön! Kyyneleist' ei Suomi hyödy, +Vaan lemmestä, mi toimii, uhrajaa, +Ja Herran pelvost', iki-ihanteista, -- +Ne on sun suojamuuris, synnyinmaa! + +Ja vaikka muurit murtuvatkin toiset, +Ja raunioiksi linnat raukeaa, +Niin halki aikain seisoo moinen muuri, -- +Ei löydy, ken sen murretuksi saa! + +Päät pystöön siis! Ja niinkuin ikivanha +Soi sana tuo: "vie Roomaan kaikki tiet", +Niin työhön onneks Suomen, suomalainen, +Ties kaikki viekööt -- kunnon mies jos liet! + +1900. + + + + +LAULU KYNTTILÄSTÄ. + + +Valo kynttilän vienon +Pian sammuvi tuo, +Jos henkäyksen hienon +Sitä kohden vain luo. +Ja hetkisen kestää +Vain kynttilän työ. +Ei voimaa sill' estää, +Kun liekki sen syö. + +Mut vaikka se loistaa +Voi hetkisen vaan, +Se pimeyttä poistaa +Ja varjoja maan. +Kun synkkyys maan peittää, +Se valoa luo +Ja säteitä heittää +Ja hyötyä tuo. + +Myös kynttilä pieni +Mä pääll' olen maan. +Tääll' kestävi tieni +Ajan rahtusen vaan. +Mut valoa näyttää +Mun virkan' on myös, +Oi, Herra, ett' täyttää +Sen voisin mä työs! + +Oi, hyödyks ett' tulta +Mun kynttiläss' ois, +Ett' turhiin ei multa +Elo rientäisi pois! +Kun voisin ees loistaa, +Kuni kynttilä tuo, +Mi pimeyttä poistaa +Ja valoa luo! + +Kun sitten mun kerran +Tulis sammua pois, +Ero täält' eteen Herran +Niin raskast' ei ois! +Kuni kynttilä pieni, +Mä sammuisin vaan, +Mut kirkkauteen tieni +Veis ylhäisen maan. + + + + +POIS VÄKIJUOMAT! + + +Pois väkijuomat, nuo hornan juomat! +Pois maasta pettäjä, vihamies! +Vapaiksi orjat jo, paheen luomat! +Pois yltämme sortajan raskas ies! +Jo liiankin kauvan se orjuus kesti, +Jo liian monta se miestä vei! +Jo liiaksi maan se onnea esti, +Mut nyt ei sallita enää, -- ei! + +On satavuotten jo itkut kuultu. +On kahleita kannettu, -- oltu vait'. +On onnen luojaksi sortaja luultu, +Ja säädetty suojaksi sen myös lait. +On kärsitty ääneti, oltu hiljaa, +Vaikk' elon se juuria ontoiks söi, +Ja vaikka se kalleinta kaatoi viljaa +Ja maan ydinvoimaa maahan löi. + +On sallittu, vaikka se talot tallaa +Ja terveyden raittiit ruusut vie, +Ja vaikka se huokuu hyistä hallaa +Ja vaikka se hallaakin julmempi lie. +On sallittu, vaikka se raunioita +On jättänyt ympäri Suomenmaan, +Ja vuoret jo vaikka ois hopeoita, +Joit' uhrattu on _sen_ tähden vaan! + +On sallittu vieläkin, vaikka lapset +Maan huutavi tuhannet tuskiaan, +Ja vaikka vanhukset valkohapset +Myös tuhannet itkevi huolissaan: +"On langennut lapsemme, oi, jos saisi +Sen nähdä vieläkin nousevan! +Oi, jospa löytyis, ken vapautuisi +Maan vallasta vahvan sortajan!" + +On sallittu kauvan, vaan jo pitää +Nyt seurata selvän taislelon! +Jo kosto nousevi, kosto itää, +Jo vaipuva sortajan valta on! +"Pois sortaja!" -- niin se huuto kaikuu. +"Pois sortaja seuduilta Suomenmaan!" +"Pois!" -- laaksot ne laulaa, rannat raikuu. +Ja tuhannet tarttui jo tapparaan. + +Ja syttyi jo nuijasota toinen, +Ja alkoi ankara taisto, työ, +Kun joukko julkinen, suuremmoinen +Taas nuijin iskevi, raudoin lyö; +Kun aatenuijin ja rautarinnoin +Nyt käsiksi käydähän sortajaan, +Ja sydämin sykkivin, hehku-innoin +Maan vapa'utta taas varjellaan! + +Ja vaikka se nuijajoukko karski +Sai kärsiä katkeran tappion, +Ja vaikka sen löikin Flemming-marski, -- +Tää joukko se voiton vievä on! +Tää joukko se voittaen kerran kostaa +Kaikk' iskut sortajan kavalan, +Ja tuhannet Suomen kodit nostaa +Taas kannalle onnen kukkivan! + +Ja taas on koittava kirkas päivä +Ja poistuva murheen musta yö, +Ja taivaalta kaikkoova kaakon häivä, +Maan lasten rinnat myös riemuten lyö. +Ja viel' on avulla taivaan Herran +Maan kukoistus puhkeeva kuorestaan +Ja juhlaa viettävä Suomi kerran, +Ja alkoholi on -- muisto vaan! + +Pois väkijuomat, nuo hornan juomat! +Pois maasta pettäjä, vihamies! +Vapaiksi jo orjat, paheen luomat! +Pois yltämme sortajan raaka ies! +Jo liiankin kauvan se orjuus kesti, +Jo liian monta se miestä vei! +Ja liiaksi maan se onnea esti, +Mut nyt ei sallita enää, -- ei! + +12/5 1900. + + + + +MlK' ON SE VOIMA? + + +Mik' on se voima, mi raittiuskansan +Sai työhön, sai taistohon ryhtymään? +Mik' on se voima, mi kautta maitten +Sai kansojen parhaat yhtymään? +Ja mik' on se sana, se tunnussana, +Mi piirretty meidän on lippuhun, +Se sana, mi voimia, intoa antaa +Ja pohjana työn on ja taistelun? + +Se sana pieni, se sana suuri +On lempi, on uhraava lempi vaan, +On lempi kärsivään ihmiskuntaan +Ja kansahan kurjaan synnyinmaan. +On lempi, mi auttavaa tarjoo kättä, +Miss' ahdistus, ahdinko vallall' on, +Ja missä tuhannet miehet, naiset +On sortua tulvahan turmion. + +"Rakasta!" -- kaikuvi Herran käsky. +"Rakasta!" -- käsky on siveyslain. +Rakasta, lemmi sä lähimmäistäs! -- +Et itseäs varten sä luotu vain. +Rakasta työssä ja toiminnassa, -- +Ei kielen kuiskehin, sanoin vaan! +Ja rakasta palkkoa pyytämättä! -- +Se käsky on kunnian Kuninkaan. + +Tää käsky korkein, tää käsky suurin, +Jonk' oppi Kristuksen tuntee vaan, +Se vaatii meitä, se velvoittaapi +Pois edut itsekkäät uhraamaan. +Se vaatii meitä, se velvoittaapi +Sen aatteen puolesta taistohon, +Min piirtänyt lippuuns' on raittiuskansa, +Min tarkoitus yhteisonni on. + +Luo katsees ympäri! Kaikkialla, +Niin kauvas kuin katsees kantaa voi, +Näät alkoholin sä kolkot jäljet, +Näät tuhon, turmion, min se loi. +Tuoll' ennenaikaiseen hautanansa +Sen uhri muutama vietihin. +Tuoll' elonsa keväässä murhan tehnyt +Mies nuori lyötihin kahleisin! + +Tuoll' äiti kalvas ja pienokaiset +Taas puuttehissansa vaikeroi, +Kun loppui leipä, ja kodin turva +Taas työnsä ansiot tyhjiin joi. +Ja tuolla pettänyt nuorukainen +On suuret toivehet synnyinmaan. +Ja tuolla pettyneet immen toiveet +On sulhostansa ja onnestaan. + +Mut ken se kertoa voisi kaikki? +Ken kuvata kaiken sen kurjuuden, +Mik' ihmiskunnassa, ihmisissä +On vallalla tähden juoppouden? +Ei! Kuva moinen se kauhistaapi, +Se kauhistaa ja se velvoittaa +Meit' eespäin viemähän suurta työtä, +Jo vuosikymmenten alkamaa! + +Siis eespäin, eespäin vain, raittiuskansa, +Jos vitkaankin taistelo voittoon vie! +Ei herjetä, kunnes on voitto saatu +Ja päähän on asteettain päästy tie. +Ja kunnes kansamme kauttaaltansa +On raitis kansa, ja synnyinmaa +On pelastettu sen tulvan alta, +Mi vaurastusta sen vaimentaa! + +"Rakasta!" -- kaikuvi Herran käsky. +"Rakasta!" -- käsky on siveyslain. +Tää kuningaskäsky kaikuako +Sais turhaan, kuuroihin korviin vain? +Ja kivestä oisiko sydän sulla, +Ja maasi onnesta voisitko +Sä huoleton olla, oi, kansalainen? +Niin itsekäs, kylmä sä oisitko? + +Ei! Itsekäs kanta pois kansastamme! +Pois etujen halpa harrastus! +Jos yksi kärsii, niin kaikki kärsii, +ja maa jos kärsii, niin riutumus +On seuraus kansalle kauttaaltansa, +On seuraus riutumus, taantumus. +Pois itsekäs kanta siis kansastamme! +Pois etujen halpa harrastus! + +8/11 1901. + + + + +JUGGERNAUTIN VAUNUT. + + +Tapa Indiass' ollut on, -- kerrotaan -- +Tapa itsensä uhraamalla +Epäjumalan vaunujen kulkemissa +Sen kuolla rattaiden alla. + +Joka vuos noin uhreja Juggernaut -- +Nimi moinen on jumalalla -- +Sai uusia, -- kansoa laumottain +Sen musertui vaunujen alla. + +Ja laumat uudet ne onneaan +Yhä etsi ja etsi surmaa. +Verihinsä jos toiset jo vaipuivat, +Tapa hurja se uusia hurmaa! + +Tapa moinen eikö oi, hirvitä? +Ja eikö se kerro yöstä, +Joss' uinuu se kansa, min keskellä +Noin voitu on kuoloon syöstä? + +Ja kuitenkin, kansani, -- eiköhän +Maass' armahassa myös tässä +Joka vuos' epäjumalan vaunut lie +Yli maan noin vierimässä? + +Ja eiköhän, eiköhän murskauneet +Jo tuhannet vaunujen alla, +Ja tuhannet vieläkin kuoloon käy +Kuin hurjina, kilpailemalla? + +Epäjumala -- kuningas Alkohol' -- +Hän vaeltaa vaunuissansa. +Yli maan nuo vaunut vierivät -- +Veri tippuvi rattaistansa. + +Veri tippuvi nuorten ja vanhojen, +Ja lesket ne itkee ja lapset, +Ja turvaa tutisevan vanhuuden +Ne itkevät harmajahapset! + +Ja sentään, oi, alla vaunujen +Viel' etsitään onnea ... surmaa! +Ja sentään, oi, kansoa Kalevan +Tapa luonnoton vieläkö hurmaa? + +Ei, ei! Tuhat kertaa jyrkkä: ei! +Tavan sortua täytyy nurjan! +Me kukistaa tahdomme -- kukistaa +Epäjumalan korskean, kurjan! + +Me tahdomme saarnata taistoa +Ja käyttää ääntä ja kättä +Sen Suomen sortajan sorrannaks, -- +Ja taistella herkeämättä! + +Ja me tahdomme kansaa valveuttaa +Ja järkihinsä saada +Ja _nähdä_ sen päivän, jolloin ei +Epäjumala kansaa kaada...! + +9/1 19O2. + + + + +ON LAINEILLA LAIVA --. + + +On laineilla laiva, +Ja myrsky se käy, +Ja valkamaa varmaa +Ei missähän näy. +Ja tiedä ei ykskään, +Sen laivan kuin käy, +Kun valkamaa varmaa +Ei missähän näy. + +Ei niin! Sepä laiva +On laadittu niin, +Ett' yksi jos kohta +Käy halkeamiin, +Se sittenkin vielä +Pääll' aaltojen jää! +Ei upota aaltoon +Siis laiva voi tää! + +Se sadasti ollut +Jo myrskyissä on. +Se tottunut tuulten +On taistelohon. +Jo sadasti hyrskyt +Siit' aarteita vei. +Sit' uhkasi tyrskyt, -- +Se uponnut ei! + +On aikoja ollut, +Kun laivan jo tään +On särkyvän luultu +All' uhkaavan sään. +On aikoja ollut, +Kun maailma ties: +Nyt hukkuu se laiva +Ja sen joka mies. + +Mut mentyä myrskyn +Se aalloilla on +Taas nähtynä laiva, +Tuo uppoamaton. +Ja purjeet ja laiva +On ollut kuin uus. +Taas pettyi ne, jotka +Sen turmaa jo huus'! + +Näin myrskyjen jälkeen +Se uudesti ain' +On ehommaks tullut +Ja uljaammaks vain. +Jos myrskyt, jos hyrskyt +Kuin ruhjoneet ois, +Koht' turman ne jäljet +Taas hälveni pois. + +Tok' ei ole laivan +Se ansio vaan, +Ett' aalloiss' ei käynyt +Se uppoamaan. +Näät aaltojen Herra +Halk' aaltoin sen vei. +Hän ruorissa istuu, -- +Siks vaivu se ei! + +Ja kunnes _Hän_ laivaa +Vain ohjata saa, +Se kunnolla kyntää +Mert' aaltoavaa. +Ja estää ei tyrskyt +Voi rientoa sen: +Kuin kotka se lentää +Yl' lainehien! + +9/12 1901. + + + + +VELJEYSLAULU. + + +Jo soi'os, soi'os, veljeysvirsi, +Kajahda, laulu siskouden! +Pois sulata sä syönten kirsi +Väliltä Suomen lapsien! +Ja velje'yden liittohon +Kokoa voimat nuorison! +Jo soi'os, soi'os, veljeysvirsi, +Kajahda, laulu siskouden! + +Pois katseet karsaat, mieli nurja +Väliltä kansankerrosten! +Ken halveksuen muita, kurja, +Jäis toimetonna sivullen, +Kun kutsuu kansaa yhteistyö +Ja maata sortaa hengen yö? -- +Pois katseet karsaat, mieli nurja +Väliltä kansankerrosten! + +Ken, kurja, eläis itsellensä, +Kun vaatii työtä synnyinmaa! +Ken, kurja, sulkis sydämensä +Ja kättään kieltäis auttavaa, +Kun onni kansan, isänmaan +Riveihin vaatii astumaan? -- +Ken, kurja, eläis itsellensä, +Kun vaatii työtä synnyinmaa? + +Meill' yhteiset on kallehimmat: +Yks' usko, yksi isänmaa. +Syyt pienet, halpa-arvoisimmat +Siis voisko meidät vieroittaa? +Synnyntä-arvot, rihkamat +Ne vieroittaako voisivat, +Vaikk' yhteiset on kallehimmat: +Yks' usko, yksi isänmaa? + +Ei! Veljeytt', yhdenvertaisuutta +Ei rikkoa syyt moiset saa! +Kaikk' yhdessä vain jotain uutta +Ja suurta voimme suorittaa. +Kaikk' yhdessä me nostaa maan +Vain voimme valoon, kunniaan. +Ei veljeytt', yhdenvertaisuutta +Siis rikkoa syyt pienet saa! + +Pois katseet karsaat, mieli nurja +Väliltä kansankerrosten! +Ken halveksuen muita, kurja, +Jäis toimetonna sivuilen, +Kun kutsuu kansaa yhteistyö +Ja maata sortaa hengen yö? +Pois katseet karsaat, mieli nurja +Väliltä kansankerrosten! + + + + +RUNOELMA OULUN SUOMAL. YKSITYISLYSEON 25-VUOTISEN +MUISTOJUHLAN JOHDOSTA. + + +I. + +Työs heitä hetkeksi, pohjolainen, +Työs huolten hetkeksi hälvetä suo! +Kaikk' unhoita murhees, ja tutkivainen +Nyt katse sä taaksesi suuntaa, luo! + +Tää unhoita hetkeksi himmeä aika +Ja kuivaa silmäsi kyyneleet! +Ja muistele, mik' oli kevään taika, +Ja kuinka ne kuohusi kevään veet! + +Veet kuinka ne kuohusi, sulkujenki +Läpi vyöryi vaahdoten uomiaan, +Ja kuinka se heräävä kevään henki +Jäät järkytti, valveutti Pohjanmaan! + +Ja kuinka jo kallehin kansankielin +Valo virtasi, vaikkakin estettiin, +Ja kuinka se sitkein miehen mielin +Yön auvoton aika niin poistettiin! + +Työs heitä hetkeksi, pohjolainen, +Ja muistojen kantelon soida suo! +Taapäin viiskolmatta vuotta vainen +Nyt katseesi kanssani siirrä, luo! + + +II. + +Kansan kieli, kallis kieli, kieli kuninkaallinen, +Halveksittu silloin vielä, -- vaan nyt vapaa, julkinen! +Kansan riemut, kansan surut kertomaan se kelpas vain, +Kelvannut ei kerroksihin yhteiskunnan kukkulain. + +Kansan kieli, kallis kieli, kieli kuninkaallinen, +Silloin kaino korven neito -- nyt jo ruhtinaallinen! +Silloin vieras kodissansa -- vieraall' oli isännuus. +Mutta vääryys väistyi vihdoin, -- oikeutt' antoi aika uus. + +Kansan kieli, kallis kieli, kieli kuninkaallinen, +Äsken vielä virastoista torjuttu pois hylkien, +Mutta _nyt_ on valta sulla, sulle kuuluu Pohjanmaa! +_Nyt_ saat soida vapahasti, julkisesti kajahtaa! + +Kansan kieli, kallis kieli, kieli kuninkaallinen, +Oike'utes hetki löi jo, valtakirjan sait jo sen, +Joka suo sun helkähdellä Pohjan valtakielenä, -- +Kauvan ennen sivistyksen kylvit sä jo siementä! + +Kansan kieli, kallis kieli, kieli kuninkaallinen, +Soi'os, sorja, kai'u, kaunis, korkealle kohoten! +Soi'os, sorja, kai'u, kaunis, yhä korkeammin vaan! +Älköön enää orjan-aikas uudistuko konsanaan! + + +III. + +On viisikolmatta vierryt vuotta, +Kun Pohjaan aukesi ahjo uus. +Se aikaa sammui jo, vaan ei suotta: +Työ heelmän kantoi ja pontevuus. + +Sen ahjon Pohjolan kansa laati +Ja pystössä pysytti lemmellään, +Tuo kansa, jok' kerran korvet raati +Ja miekoin suojeli liesiään. + +Tuo kansa, jok' ennen urheasti +Sodat surkeat oli kestänyt, +Ja sitke'yttähän kuoloon asti +Oli nälissänsäkin näyttänyt, -- + +Tuo kansa se vieläkin uhrata tiesi +Ja sitkeä olla, kun tarvittiin. +Oi, ponteva kansa, oi, Pohjan miesi, +Ain' ollos sa vastakin sitkeä niin! -- + +On viisikolmatta vierryt vuotta, +Kun tänne aukesi ahjo uus. +Se aikaa sammui jo, vaan ei suotta: +Työ heelmän kantoi ja pontevuus. + +Työ heelmän kantoi: Tuoll' ahjo toinen +On syntynyt, valoa heijastaa. +Valon, tiedon valtava aurinkoinen +Jo vapaasti Pohjolaan paistaa saa! + +Oi, loista, aurinko tiedon, loista +Ja sytytä syömmihin elo uus! +Jo mailta Pohjolan synkkyys poista +Ja valaise Suomeni vastaisuus! + + +IV. + +Työ _Yksityisen lyseon_ ei ollut se heelmää vailla, +Ei ollut sen elämä turhaa, ei, vaikk' eli se orvon lailla. +Se kansan taimia kasvatti ja kansan toivoja täytti, +Ja valoa, lämpöä leimusi, ja tien se tikkasi, näytti. + +Vaikk' ei sitä vallat vaalineet ja suosinut suurten mahti, +Ei kuollut se kesken kumminkaan, -- oli kansa sen turva ja vahti. +Ei kaatunut tiedon temppeli tuo, kunis aika jo uusi koitti. +Väkivallat vaipui, ja oike'us sai äänenvuoron ja -- voitti! + +Noin kansan lempi ja rakka'us se palveli Pohjolaamme, -- +Oi, älköhön moista rakkautta ikipäivinä puuttuko maamme! +Nyt, nyt, jos konsana, kallis on joka hetki ja tarpeen työmme. +Ylös siis joka kynsi! Valtavat -- niin vanno! -- nyt iskut lyömme! + + +V. + +Me valta-iskut tahdomme nyt lyödä, +Ja kaikki, kaikki voimat ponnistaa. +Viel' uusi päivä pilvet synkät poistaa, +Kun Herra auttaa, työmme onnistaa. +Ja Herra auttaa, työ ja tarmo voittaa, +Kun kansa työllään Herraa kunnioittaa! + +Nimessä Herran työhön, pohjolainen! +Taas tarmos, intos ilmi tulla suo! +Ei puolin voimin tehty työ nyt kelpaa, +Nyt täydet voimas työhösi sä tuo! +Nyt ollos pelkkää pontta sekä tulta! +Nyt saakoon Suomi täyden lemmen sulta! + +Nyt muurein aukot ehjiks muuratkaatte! +Nyt valon temppeleitä varjelkaa! +Nyt seiskoon joka miesi paikallansa, +Ei lippuansa pettää kukaan saa! +Näin parhaiten voi kansa esteet voittaa, +_Näin_ entismuistojaan se kunnioittaa! + +1/7 1899. + + + + +RUKOUS. + + +Oi, isäimme Isä, sä, korkea, suuri, +Jok' autoit mun kansani helmasta yön, +Viel' ollos sä Suomeni kilpi ja muuri, +Viel' ollos sä siunaaja kansani työn! + +Viel' ollos sä heikon ja sorretun suoja, +ja vihas sä vielä oi, viipyä suo! +Sä rantaimme rauha ja onnemme luoja, +Taas poljetun puolehen silmäsi luo! + +Viel' anna maan kukkia, laihoja kantaa, +Työn säilyä pohjalla uskon ja lain! +Viel' anna sä aalloilta kohden rantaa +Tien löytää myrskyssä purjehtivain! + +Käy, käy tulipatsahan paistavan lailla +Nyt taas etupäässä ja näytä se tie, +Mi vaarojen kautta, mut vaaroja vailla +Sun kansasi onnellisuutehen vie! + +Käy, käy etupääss' sotajoukkojen Herra! +Me tietäsi astumme, viittoamaas! +Päin parhain kaikki niin kääntyvi kerran, +Ja rauha ja riemu on rinnoissa taas! + +Oi, isäimme isä, sä korkea, suuri, +Jok' autoit mun kansani helmasta yön, +Viel' ollos sä Suomeni kilpi ja muuri, +Viel' ollos sä siunaaja kansani työn! + + + + +HALLAN KERSKAUS. + + +Mie olen mahtaja maan, terä sirppin' on tenhosa vallan: +Kun minä niittelen, niin jäljet se jättävi työ. +Yhtenä yönäkin pyyhkäsen pois tuhansilta mä viljat, +Kukkaset pois kumoan, metsihin merkkini lyön. +Yhtenä yönäkin, niikseen jos on, panen turhiksi toivot, +Vuosien työt tuhoan, voittaja-askelin käyn. +Mie olen mahtaja maan, mua peljätä täytyvi, täytyy, +Pelkoa vaadin mä vain, sääliä tunne mä en. +Sääliä tunne mä en, inehmoisten mä lemmest' en huoli, +Huutoja miljoonien korviini en ota, en. +Huutakohot, välitelkohot vaan, -- minä kuulla en kehtaa. +Mun perussääntöni on: tottele, pelkeä vain! +Oikein mi on, mikä väärin -- se vallan on sama mulle. +Luonko mä vai kumoan, -- siitä mä veisoan viis. +Voiman on oike'us, voimani eessä kun maat vapiseepi, +Siinä mun kunnian' on, siinä mun maineeni myös. +Siinä mun maineeni, siitäpä kerskata voin minä myöskin, +Ett' erilaisuutt' ei niittoni jälkehen näy: +Silmän siintämihin sama loistavi merkki ja leima, +Näin saman-muotoisuus -- aate se suur' -- tote'uu. -- +Mie olen mahtaja maan, terä sirppin' on tenhosa vallan: +Kun minä niittelen, niin jäljet se jättävi työ! + + + + +MlELEISENI SIVISTYS. + + +Sivistyksen siuna'usta, +Valon valtaa, valistusta +Ylistä mun, lauluni! +Ylistä muun yli työtä, +Joka poistaa hengen yötä. +Kansaa nuorta nostavi! + +Mut vain valistusta moista, +Jok' ei kuorelta vain loista, +Pinnalta vain pilkoita; +Valistusta, joka rintaa +Rikastuttaa, -- ei vain pintaa +Sydämiin lyö leimansa! + +Valistusta, minkä henki +Muuttaa mielen, sydämenki. +Nostaa, vaan myös nöyryyttää; +Valistusta, jok' ei anna +Leikiks lyödä, pilkaks panna +Ikuisimpaa, pyhimpää. + +Valistusta, jok' ei Luojaa +Kammo niinkuin turman tuojaa, +Vaan vie luodun Luojan luo; +Valistusta, jok' ain' uutta +Voimaa, uutta, ihanuutta +Lähteist' ikuisuuden juo. + +Valistusta moista suosi, +Kansani, -- niin onnen vuosi +Sulle kerran koittavi! +Moisen valon lipun alla +Taistele, niin kunnialla +Kruunataan sun taistosi! + +Mutta sivistyksen kuona +Suojaa älköhön sun luona +Konsaan saako, kansani! +Virast' ajan kultajyvät +Poimi vain, sen aatteet hyvät, +Torju muu pois luotasi! + +Torju, torju! Mutta valo +Puhdas, kirkas, raitis, jalo +Kätke poves pohjahan! +Moinen valo kansall' antaa +Voimaa sortumatta kantaa +Kohtalon myös kovimman! + +Valoa siis sydämihin +Tuhansihin, miljoonihin! +Valoa viel' enemmän! +Sivistys pois pintapuoli! +Ihanteille valtatuoli! +Valoa viel' enemmän! + +4/1 1901. + + + + +ISÄNMAAN VIRSI. + + +Jumala, herrain Herra, Kuningas kuninkain, +Suo suojassas' ain' olla meidän maamme! +Ylhäält' on hyvä kaikki, sun lahjas on se vain, +Sinulta kaiken siuna'uksen saamme. +Mimessäs työmme siksi alamme, päätämme, +Sinua siksi nytkin taas rukoilemme me: +Suo suojassas' ain' olla meidän maamme! + +Maan korret, kukkasetkin Sun kertoo kunniaas, +Sä elämällä kaiken luonnon täytät. +Sun voimaas julistaapi taivaasi sekä maas, +Ja meri vaikenee, kun kättäs käytät. +Ja kansain asumusten myös rajat sääsit sä, +Ei tahdottas niit' yhtään voi kenkään siirrellä. +Sun kädessäs on onni kansojenkin! + +Sun turvihis siis turhaan me emme pakene, +Viel' olet Herra, joka kaikki voipi! +Suo vain, sun puolees, että niin aina huudamme. +Se että istuimelles' asti soipi! +Suo armos, että aina Sun tahtos mukaan me +Voisimme työmme tehdä ja pyrinnöillämme +Sun pyhää nimeäsi kunnioittaa! + +Sä, kansoja, jok' auttaa voit taikka langettaa, +Sä nöyryydellä sydämemme täytä! +Sä kansaamme ain' auta ja suojaa Suomenmaa, +Ja valos vartijana sitä käytä! +Äl' anna rikka'utta, äl' anna köyhyyttä, +Vaan määrätty meill' osa suo armossasi sä, +Ja sitä neuvo oikein käy itämähän! + +Oi, Herra, joka maamme valohon päästä soit, +Jok' uskollisest' autoit tähän asti, +Sä ahdingoissa varmaan myös vielä auttaa voit, +Niin auta siis sä aina armoisasti! +Äl' unhoita sä pientä kansaasi Suomessa, +Äl' unhoittaa myös kansas suo koskaan sinua, +Jumalatansa suurta, kaikkivoipaa! + +1897. + + + + +SOUTAKAATTE VAHVASTI! + + +Soutakaatte vahvasti! +Halki aaltoin, tuulispäiden, +Halki synkkäin myrskysäiden +Puinen pursi soutakaa! +Soutakaatte vahvasti +Vasten tuulta vonkuvaa! +Uupumatta, sountimiehet, +Soutakaa, oi, soutakaa! + +Soutakaatte vahvasti! +Soutain ranta läheneepi, +Myrskyn uhka väheneepi. +Sounti vain on turvamme! +Soutakaatte, soutajat, +Pannen parhaat voimanne! +Liikkeell' airot! Reipas tahti! +Urhon ilme otsille! + +Soutakaatte vahvasti! +Meri pauhaa, pilvet entää, +Purtta vasten puuskat lentää, +Vauhdin uhkaa vaimentaa! +Soutakaatte vahvasti +Purtta tuulten tuutimaa! +Soutakaatte! Puuskat purtta +Seisahduttaa eivät saa! + +Soutakaatte vahvasti, +Avosilmin, airoin omin, +Mielin lannistumattomin, +Kasvoin ylöskatsovin! +Soutakaatte vahvasti, +Käsin sitkein, jäntevin! +Soutakaatte yhteisvoimin, +Sovuin rikkomattomin! + +Soutakaatte vahvasti, +Laineelt' että lainehellen +Pursi nousee hyppiellen, +Eespäin rientää lentäen! +Soutakaatte, soutajat, +Pursi puhki puuskien! +Soutakaa! Viel' auttaa sounti. +Auttaa tarmo rautainen! + +Soutakaa, niin soutakaa, +Että rinnall' etumaisten +Rientää pursi suomalaisten +Kansain kilpasounnissa! +Soutakaa, niin soutakaa, +Että Suomen sountia +Kummastellen katsoo kansat, +Imehtiipi maailma! + + + + +HERRAA PELJÄTKÄÄMME! + + +Herraa peljätkäämme! +Niin me taivon näämme +Vielä kirkasna, +Vuosisadan koittavan +Öiset vallat voittavan, +Suomen kansan suurena +Kaikkein kansain vitjassa +Liehuen lailla hohtavan! + +Herraa peljätkäämme! +Niin jo kevätsäämme +Kesäks' kypsyvi. +Herran pelko perustus +On ja vankin varustus. +Kaikki iskut ijäti +Kestää maa ja kaupunki, +Joll' on moinen vallitus! + +Herraa peljätkäämme! +Niin me kantaa päämme +Voimme pystössä. +Herraamme peljäten +Ilkeyttä ihmisten +Meill' ei syytä peljätä, +Myrskyss' ei myös värjyä +Lailla heikkoin ruokojen! + +Herra kun on puolestamme, +Sankareina polkuamme +Voimme kulkea! +Vastavirrat silloin me +Notkeasti nousemme, +Vastatuulen painoa +Taidolla ja tarmolla +Hyödyksemme käytämme! + +Herraa pelkäjä siis, kansa! +Hälläpä myös vallassansa +Valtikat on maan! +Herraa pelkää -- mut jo pois +Ihmispelkos laata vois! +Musertaa sua milloinkaan +Ei voi mikään mahti maan,-- +Herran pelkoa jos ois! + + + + +YLEMMÄS YHÄ, KOTKA. + + +Jo seiso, suomalainen, +Omilla jaloillas! +Äl' enää lainahelyin +Korista kruunuas! + +Jo seiso seljin suorin +Omalla aurallasi +Ja kynnä maailmassa +Sun omaa vakoas! + +Sa kauvan, raukka, kauvan +Laill' elit kerjurin; +Teit työtä vainioillas +Laill' arentaattorin. + +Ja arentaattoriksi +Sun jäädä suotu ois, -- +Mut itsetuntos kasvoi, -- +Sä katkoit kahleet pois. + +Ja omin auroin, aattein +Sa läksit kulkemaan, +Ja arentaattorista +Sa astuit herraks maan! + +Ja voimas jalot, suuret +Ne heräs -- heräjää, +Ja kulkiessas seestyi +Yhäti määränpää. + +Mut puolinaist' on vielä, +Alulla vasta työs. +Viel' laulus lasten laulut, +Ja kyntös pientä myös! + +Siks siipes auki, kotka! +Ja lentoon korkeaan! +Jaloilles, jalopeura! +Ja juoksuun rohkeaan! + +Ja valvehille vallan +Sä, hengen Herkules! +Kuin Homero, sa laula! +Lyö ain' kuin Akilles! + +Enemmän siipes auki +Sa, kotka Pohjolan! +Enemmän työhös pontta +Sa, kansa Kalevan! + +Jo mainees kaukomaihin +Sun satakieles vie, +Ja tanterilla taiteen +Ja tieteen kiistaat sie. + +Mut eespäin, yhä eespäin +Omalla pohjallas! +Ain' uudet aarteet ilmi +Syvältä sielustas! + +Ylemmäs, yhä. kotka! +Ylemmäs, ylemmäs! +Ja ylemmäks kun lennät, +Viel' lennä ylemmäs! + +28/1 1902. + + + + +LEIMAHDELLOS, NUORI RINTA! + + +Leimahdellos, nuori rinta! +Leimahdellos tulta, +Olkoon sitten morsionas +Synnyinmaa tai -- kulta! + +Leimahdellos nuori rinta, +Innostusta näytä! +Nuoret voimas jaloon työhön +Väsymättä käytä! + +Leimahdellos, nuori rinta, +Velttous luotas lykkää! +Riennoin rikkain näytä, kuinka +Sydän nuori sykkää! + +Nuoruus ilman innostusta, +Nuoruus tulta vailla, -- +Oisko mitään kurjempata +Elävitten mailla? + +Nuoruus, into yhteen kuuluu, +Kuni valo, lämmin. +Anna, nuori, lämpöäs siis +Tuta elävämmin! + +Anna intos ilmitulla +Tosi toiminnassa! +Anna lempes leimahdella +Työssä uutterassa! + +Leimahdellos, leimahdellos, +Nuoren nuori rinta! +Kehno hylkää, suosi suurta. +Lemmi ikuisinta! + + + + +KONSA TUNTEET HAIHTUU HYISET? + + +Egoismin kolkko valta +Maailmata hallitsee. +Ego'ismin vallan alta +Konsa kansat kohonnee? +Konsa tunteet haihtuu hyiset, +Herää kansat, yksityiset? + +Vasten Luojaa itsekkäinä +Seisoo ihmiskääpiöt. +Vasten Luojaa hourupäinä +Tekee turhat ylläköt. +Konsa tunteet haihtuu hyiset, +Herää kansat, yksityiset? + +Hetken luultu suuruus, hyöty +Ihanne on valtioin. +Heikot kaikk' on maahan lyöty, +Versoneeko onni noin? +Konsa tunteet haihtuu hyiset, +Herää kansat, yksityiset? + +Väkevämmät olkapäätä +Heikompamsa painavat. +Toisten tuskaa, vastasäätä +Kutka, kutka muistavat? +Konsa tunteet haihtuu hyiset, +Herää kansat, yksityiset? + +Rikkahat myös köyhemmilleen +Vastuksia nostavat. +Sorretut taas sortajilleen +Kostohuudoin kostavat. +Konsa tunteet haihtuu hyiset, +Herää kansat, yksityiset? + +Karsain silmin kansalaiset +Toisiansa katselee. +Saman kansan miehet, naiset +Toisiansa tuomitsee. +Konsa tunteet haihtuu hyiset, +Herää kansat, yksityiset? + +Taivas! Herra! Silmät avaa! +Ihmisiä meistä tee! +Tultas pyhää, uudistavaa +Suo meill', että lämpenee +Rinnat kolkot, kylmät, hyiset, +Herää kansat, yksityiset! + +Astu henkivoimassasi, +Herra, ihmissydämiin! +Huo'u pyhää rakkauttasi +Turtuneisiin tunteisiin! +Mielet oikeudella täytä, +Rakka'uden tietä näytä! + + + + + + +II. + +ETSINYT, LÖYTÄNYT. + + + Mä etsin sydäntä sydäntä varten + Ja tunteita tuntehille, + Ja vastasointua, vasta-ääntä + Mun sieluni sävelille. + + + + +SE VÄÄRIN OISKO? + + +Se väärin, väärää oisko: lempiä? +Se väärin oisko: laulaa lemmestä? +Tuo tunne pyhä, syvä, ylevä, +Mi kotoisin on ylhäält' taivahista, +Se oisko väärää, oisko rikollista? + +Mun pitäisikö olla erakko, +Mi hautaa itsens' elävältä jo? +Ja karkeatako mun kaapua, +Kuin munkkiveljein, pitäis aina kantaa +Ja rinnan huokailut vain ilmi antaa? + +Mut miss' on sydän alla auringon, +Mi vieras lemmen tunteell' ollut on? +Miss' on se sydän, mik' ei milloinkaan +Uneksi immen poskein ruususista +Ja suudelmista, lemmen suudelmista? + +Ja miss' on sydän, missä erakko, +Mi kerrassaan jääkylmä niin on jo, +Ett' ei hän, vaikka menköön ääriin maan. +Myös ihmistunteita vie rinnassansa +Ja hiljaa huokaa joskus rakkauttansa? + +Ja vaikka sydän moinen ollut ois, +Mä lemmestäinkö, lemmitystäin pois +Sentähden luopuisin, -- ei milloinkaan! +Muut kaikki vaikka munkin viitass' oisi, +Mä luopua en immestäni voisi! + +Kun Herra mulle ihmisrinnan loi, +Se muuta ei kuin ihmisrinta voi: +Se hehkuu, syttyy, lempii, rakastaa, +Ja niinkuin taivahall' on tähtösiä, +Se täys' on tuntehia, säveliä. + +Siis lemmin, leimuan ja unelmoin +Ja laulan lemmestäni, min vain voin, +Ja rukoelen sua, Herrani: +Sä suojele mun armast' impeäni +Ja virvavalkeist' estä lempeäni! + + + + +ETSIJÄN LAULU. + + +Mä olen, mä olen etsijäpoika, +Ja mä etsin suloista kukkaa. +Mä etsin impeä hehkuvaista, +Tulirintaista, tummatukkaa. + +En etsi, kuin ahne, ma aartehia, +En riistaa, en rikka'utta, +Vaan etsin sydämen hempeyttä +Ja raitista rakka'utta. + +Mä etsin sydäntä sydäntä varten +Ja tunteita tuntehille +Ja vastasointua, vasta-ääntä +Mun sieluni sävelille. + +Ja jos minä kerran sen oikean löydän, +Jos löytää se konsana suodaan, +Niin rannalle silloin sinisen järven +Me pienoinen pirtti luodaan. + +Ja rannalla siellä sen sinisen järven +Ja piirissä pirtin oman +Ma elämän iloja puhtaita nautin +Kanss' sirkkuni sirkeän, soman. + +Ja sinne se päivä heleästi paistais +Sen pirtin ikkunoihin, +Ja onnen-aurinko loisteleisi +Sen pirtin asujoihin. + +Vaan, voi, mitä kulkijapoi'an köyhän +On kauniista unelmoista? +Hän turhia toivoo, hän haaveita hautoo, +Vaan elämä ei välitä noista... + +Hän turhia toivoo, hän haaveita hautoo, +Vaan elämän pyörän alla +Ne särkyvät toiveet, ne hukkuvat haaveet, +Ja kukkaset kaatavi halla. + + + + +JÄÄ HYVÄSTI, ARMAS, SIKSI! + + +Ei, ei! En tahdo, en tahdo, +Jos heimosi vastaan on, +Sun kanssasi, kultani, käydä +Ma viel' ikiliittohon. + +Ei, ei! Ma raivata tahdon +Ne estehet ensin pois, +Jotk' onnemme tietä sulkee, -- +Jos tuhatkin niitä ois! + +Ne raivata tahdon, ne voittaa... +Ja Herra jos auttavi, +Niin vuoden päästä jo luokses +Sun saapuvi sulhosi. + +Jää hyvästi, armas, siksi! +Jää hyvästi, hyvästi! +Hetk' eron nyt lyö -- vaan sitten, +Oi, yhdymme ijäksi! + +Ja sitten, oi, sitten kenties +Jo heimosi suostuvi +Jää hyvästi, armas, siksi! +Jaa hyvästi, hyvästi! + + + + +ÄL' ITKE! + + +Oi, ällös, impeni, surko! +Äl' itke sa, armahain, +Vaikk' elomme taivahalla +Nyt varjoja vyöryy vain! + +Äl' itke! -- pilvinen taivas +Tuo seestyvä vielä on, +Ja koittava murheen jälkeen +Aik' uusi on, murheeton! + +Oi, katso! Vast' oli taivas +Tuoll' ulkona pilvessä, + +Vaan nyt se on loistava, kirkas +Ja sininen, selkeä! + +Ja katso! Merellä tuolla +Viel' äskeisin hyrskyt soi, +Vaan tyynnä sen kalvo kaunis +Nyt välkkyy ja unelmoi! + +Siis ällös, impeni, surko! +Äl' itke sa, armahin, +Vaikk' olomme taivahalla +Nyt varjoja vyöryy vain! + +Äl' itke, äl' itke -- vielä +Voi valjeta vastaisuus, +Ja avulla Herran koittaa +Meill' autuas aika uus. + + + + +MÄ MYÖS OLEN NÄHNYT KAUNIST' UNTA. + + +Kun Jaakob nukahti Beetelissä, +Niin unta hän näki -- niin kerrotaan. +Ja se uni se oli niin suuri, kaunis +Ja ihana kuin uni milloinkaan. + +Hän näki näät seisovan tikapuitten +Päin taivoa sinistä, siintävää; +Ne seisoivat maassa, mutta niiden +Ylös pilvihin ylti toinen pää. + +Ja taivahan kirkasten enkelitten +Tikapuilla hän uneksi kulkevan, +Ja ylinnä seisovan itse Herran, +Ikivaltiaan suuren, kirkkahan. -- + +Mä myös olen nähnyt kaunist' unta. +Mä myös näin valtavat tikapuut. +Pääs' ylimmässäpä myöskin niiden +On välkkyneet auringot, tähdet, kuut. + +Mä myös olen nähnyt kaunist' unta +Ja haaveillut onnea ihanaa, +Ja enkelist' armaast' unta nähnyt, +Unt' ihmehen kaunista, hurmaavaa. + +Suo, Herra, mun unteni toteutua, +Mun unteni kaunisten, hurmaavain! +Suo, Herra, ett' ihmetikapuista +Unen' ollut ei oisi -- unta vain! + + + + +SEN MUISTAN PÄIVÄN --. + + +Sen muistan päivän, kun ensi kerran +Sun, immyt armas, mä silmäs näin. +Sen muistan päivän mä aina, aina, +Se konsaan häivy ei mielestäin. + +Se päivä armas ol' suvipäivä, +Ja kukat vast' oli puhjenneet, +ja puhjennut vast' olit kukaks' itse, -- +Siit' ai'at pitkät on vierineet. + +Niin päivyt hellästi silloin paistoi, +Mun Herran' hyvyyttä, heijasti, +Ja sielus hyvyyttä silmäs loisti +Ja tuntos puhtautta tulkitsi. + +Ja sinijärvellä, -- muistanetko? -- +Min rannall' oltihin, kangastus +Niin kaunis nähtiin -- ja kangastukset +Loi kauniit meillekin rakka'us. + +Sen muistan päivän, kun ensi kerran +Sun, immyt armas, mä silmäs näin. +Ja muistan, että siit' ai'ast' asti +Et enää häipynyt mielestäin. + + + + +POHJOISMAINEN LEMPI. + + +"Voi, tyttö! Varros! Kostan! +Sytytit sydämen. +Syliini suljen, nostan +Ja sua suutelen". + +"Sun, pulmu, povelleni, +Suloisen sivallan, +Ja kultakahleheni +Mä sormees sovitan!" + +Näin uhkasin ja vannoin, +Mut immen nähtyäin +Sen rauhass' olla annoin +Ja -- hämilleni jäin. + +Kuin kiinni kiedottuna +Mä istuin vaiti vain, +Silm' arkana ja puna +Väreili poskillain. + +Ja niinkuin pyhyys loisi +Silmistään loistoa, +En tohtinut hänt' oisi +Kädelläin koskea! + + + + +ELÄ, ARMAANI, UNHOITA MUA! + + +Elä, armaani, unhoita mua! +Minä koskaan en unhoita sua. +Jos tähdetkin tuikkimisensa, +Jos päivytkin paistamisensa +Unhoittais, sua unhoita en! + +Elä, armaani, unhoita mua! +Jos unhoitat, niin suren sua; +Suren itseni alle mullan +Minä tähden sun, petturikullan, +Sua unhoittaa en minä vois! + + + + +MINÄ JA SINÄ. + + +Minä olen kuin vellova vesi, +Mikä kuohuvi, häilyvi, koskena käy. +Sinä olet kuin vienonen lähde, +Miss' aaltoja vaahtopäit' ei näy. + +Minä olen kuin rauhaton pilvi, +Mikä taivahan kannella karkeloi. +Sinä olet kuin suvinen päivä, +Mikä tyyni on, tyynnyttää myös voi. + +Minä olen kuin laineilla lastu, +Joka ulapan kuohuissa kuljeksii. +Sinä olet kuin rannan kukka, +Joka ulapan lastusta uneksii. + +Oi, rannan rauhaisa kukka, +Sa luotatko ulapan lastuhun? +Ja laineille läikkyville +Kera lastunko lähteä tahto on sun? + + + + +JOS TYYDYT, IMMYT --. + + +Jos tyydyt, immyt, vaikk' yli kukkien +Ei polku kulkis, ei suvilehtoon veisi, +Jos lempes ei lie juhannuskukkanen, +Min ensi myrsky jo taittais, runteleisi, +Niin terve! silloin, ja sormus tänne tuo, +Ja vastasormus mun sormeesi painaa suo! + +Jos tyydyt, immyt, sä mökkihin pienehen +Jos haaveksi et loistoa, ulkokuorta, +Jos tähtitaivas ja kullat myös kuuhuen +Voi ihastuttaa mieltäsi herkkää, nuorta, +Niin terve! silloin, vihkimätuolin luo! +Koht' otsalles silloin morsiusseppel tuo! + +Jos tyydyt, immyt, jos iskut taistelon +Jaat nurkumatta, ja tyynesti kaikki kannat, +Jos ponnistuksiin, jos taistohon mieles on, +Veet vienot jos tohdit jättää ja tyynet rannat, +Niin terve! silloin, -- häähetki myös määrää jo! +Pian veremme vetreät tyyntyy ja -- laskevi aurinko! + + + + +SE SUHDE ON UNTUVANHIENO. + + +Se suhde on untuvanhieno, +Se suhde sun ja mun. +Sit' aattelemasta harvoin, +Vain harvoin irtaudun. + +Se suhde on untuvanhieno +Ja hellä kuin päivän koi. +Niin hieno, särkymist' että +Sen peljätä täytyy, voi. + +Voi, jos se, voi, jos se särkyy, +Jos onneni rikkauntuu, +Niin pimene, pimene, päivä, +Ja sammua saat myös, kuu! + +Ei iloa, ihannetta +Täss' elossa mullen ois, +Jos onneni hautauskellot +Mun korviini kerran sois! + + + + +ONNENI AAMUNA. + + +Kuni kukka, mi kärsivi kuivuuttaan, +Ilomielin kastetta juopi, +Suvipilvi kun vihmoen viileitä +Pisaroitahan sillen suopi, -- + +Niin lempesi lähteestä riemuiten juon, +Oma impeni hempeä, hellä! +Mun rintani polttavan täytit sä myös +Suvikastehen viileydellä. + +Kuni uinuva luontokin tervehtää +Kevätai'an koittoa innoin, +Ja aaltokin silloin nostaa pään +Jään alt' ylös laulavin rinnoin, -- + +Niin onneni aamua tervehdin, +Oma impeni hempeä, hellä! +Sinä talviset tunteeni haihdutit pois +Syvän lempesi hellyydellä. + +Kuni myrskyisen yöhyen jälkehen taas +Ihaellaan päiveä uutta, +Ihaellaan sykkivin syömmin taas +Suvi-ilman tyynt' ihanuutta, -- + +Niin auvoni aikoa ihailen, +Oma impeni, hempeä, hellä! +On tyyni mun myrskykäs mieleni nyt, +Kun uinut sä mun sydämellä. + +Kuni puhtahan vihreenä kukkiva maa +Juhannuksena juhlivi, loistaa, +Joka kolkasta aurinko loisteellaan +Pois talviset tahrat poistaa, -- + +Niin puhtaat nyt mieleni mietteet on, +Oma impeni, hempeä, hellä! +Sinä ryönäisen rintani puhdistit +Jalon henkesi hempeydellä. + +Kuni kukkula vankkana vastustaa +Tuhotuulia, yltiöpäitä, +Kuni kallio uljaana uhmata voi +Syysai'aankin synkkiä säitä, -- + +Niin voin tuhotuulia torjua nyt, +Oma impeni, hempeä, hellä! +Niin voin elon säissä mä seisoa nyt +Niin tunturin tyyneydellä! + + + + +MÄ LEMMIN SINUSS' IHMISTÄ. + + +Mä lemmin sinuss' ihmistä, +Mun impeni, mun armahani. +Sun puhtoisata sydäntäs +Mä lemmin koko sielustani. + +Mä lemmin sua, siksi kun +Sisäistä kaune'utt' on sulla. +Mä lemmin sitä, mik' ei voi +Ikinä vanhaks, halvaks tulla! + +Mä lemmin sua, koska on +Sun sielus syvä, ikinuori, +Ja koska kirkkait' aarteita +Se täynnä on kuin kultavuori. + +Mä lemmin sua, koska soi +Sun sielussasi soinnut jalot, +Ja silmäis sinitaivosta +Kun loistavi niin lempeet valot. + +Mä lemmin sua, impeni, +Kosk' olet itse armaus, hyvyys. +Mä lemmin, koska hurmajaa +Mua silmäis sini, sielus syvyys. + + + + +SEKÖ KOHTALON OIKKU OLLA VOI? + + +Peninkulmien kymmenten päästä +Mikä, impeni, meidät yhteen toi? +Sekö sattumusta on pelkkää? +Sekö kohtalon oikkua olla voi? + +Minä kaukana, kaukana tuolla +Sinijärvien rannalla aamuni näin. +Satavirstojen päässä, armas, +Sinun kehtosi keinui pohjassa päin. + +Savon laps' olen, Savossa synnyin, +Tytär tyyni sä taas olet Pohjolan. +Minä lampeja lapsena soudin, +Meren näit sinä valkeena vaahtoovan. + +Näin, impeni, toisistamme +Me kaukana, kaukana kasvettiin, +Satavirstojen pitkien päässä +Laps'-aikamme vieraina vietettiin. + +Satavirstojen päästä sitten +Mikä, impeni, meidät yhteen toi? +Sekö sattumusta on pelkkää? +Sekö kohtalon oikkua olla voi? + +Ei, ei ole sattumusta, +Ei kohtalon oikku se olla voi. +Se on Taaton, sen taivaisen, sormi, +Joka meidät yhtehen yhdytti, toi. + +Se on Hän, jonka sormi johtaa +Elon vaiheita, kaikkea maailmaa. +Oi, Hänetkö onnessamme +Siis voisimme unhoittaa? + + + + +TAAS TERVE, TERVE! + + +Taas terve, terve, impyeni hellä! +Taas luokseniko sinut -- sinut! -- sain? +Tää tottako on? Lausu, armahain! +Et lausu, -- vastaat riemukyynelellä! + +Ah, ymmärrän! Tuon tiedänhän niin hyvin: +Kun sydän ompi onnen-autuain, +Niin kyynele ja katse lausuu vain +Sen tunteen, jok' on sointuisin ja syvin. + +Niin itkekin siis, ilost' itke, kulta! +Noin sun kun nään, voi, kuink' oon onnekas! +Suo suudella mun kyynelees! Näin, kas! +Oi, tuhat suudelmaa nyt saatkin multa. + +Nyt sylihini tullos! Kauvan onkin, +Kun silmäis sinitaivon nähdä sain, +Kun viimeks', impen', istuit polvellain, +Ja ruususuulles painoin suutelonkin. + +Mä, raukka, sitten sua kerrat sadat +Niin kaihosin, kun eronhetki löi; +Yöt, päivät sydämeni ikävöi, +Tuhannet aatos lentää ehti radat. + +Tuhansin kerroin aatokseni kulki +Ja sua etsi, sun kiersi vain, +Kuin laineet kiertää rantaa saarelmain, +Tää kunnes syliins, suuteloin nuo sulki. + +Noin syleilyyn, noin suuteloihin, kulta, +Eromme aika päättyi meiltäkin. +Oi, kiitos Luojan! Kaihon muistokin +Saa armaan suukkoon hälvetä nyt multa! + + + + +VlHKIJUHLAN JÄLKEEN. + + +Niin, niin. Nyt olen ukkomies, +Ja tuota tutkit sä kenties: +"Elosi miltä tuntuu nyt? +Oletko onnes löytänyt?" -- + +Niin tuntuvi, kuin kevään jälkehen +Ihana kesä, päivänpaisteinen, +Kun pilvetönnä taivas heijastaa, +Tuhannet kukat maassa tuoksuaa! + +Niin tuntuvi, kuin suvipäivänä, +Kun korva kuulee tuhat säveltä, +Ja rinnat riemuansa uhkuvat, +Ja Luojaa kiittää henget hurskahat! + +Täys', eheä nyt on mun onneni, -- +Mut, voi, kun esteheks' ei lempeni +Ois mulle tähdätessä ylöspäin, +Luo Luojan, taakse ilmain siintäväin! + +Kun Ikuisen et sijaa valtaisi +Mun sydämessäni, oi, armaani! +Kun ikuisen ja maisen onnen vois +Niin soinnuttaa, ett'ei ne riidass' ois! + + + + +NIIN OLI, KUIN, PERHONI, PELKÄSIN. + + +Niin oli, kuin, perhoni, pelkäsin: +Sun tähtesi taivahat unhotin. +Niin oli, niin oli -- voi, sua, voi, mua! +Voi, mieltämme hurjaa, ja hurmattua! + +Niin oli, kuin, perhoni, pelkäsin: +Sun tähtesi suurimman unhotin. +Suo, Jumalan', anteeks se mulle ja hälle, +Mun sydämen' armaalle viettelijälle! + + + + +NYT, ARMAHIN, YHDESSÄ ASTUMME. + + +Nyt, armahin, yhdessä astumme +Me askelin reippahin tietä myöten. +Yli soittenkin soiluvain kiidämme, +Kuni keijuset, leikkiä lyöden. + +Me kiidämme nuorilla voimilla +Ja murramme esteet ja murrokot tieltä. +Ja taivas jos pilvihin peittyiskin, +Ei riistä se hilpeää mieltä. + +Me kiidämme riemuten rinnakkain +Päämääräämme korkeaa, ikuista kohti, +Ja tähtäämme siihen tähtehen päin, +Mi oikeaan johtaa ja johti! + +Ja yhdessä vaivat ja vastukset +Ja yhdessä herttaiset hetket nyt jaamme. +Yöt, päivät, oi, oma kultani, +Nyt yhdessä viettää saamme! + +Yöt, päivät yhdessä! -- hurma'us +Sitä aatellen käy läpi rinnan ja mielen! +Moist' autuutta -- tunnen sen -- kuvaamaan +Ei riittäis ees suurin sulous kielen! + +Sen tunnen mä vain: kun yhdessä +Me kuljemme, kaunista katselemme, +Niin korkealle ja kauaksi +Me toivossa tähtäilemme! + +Ja elämä se on kuni sunnuntai +Ja ikä kuin ihana juhlahetki; +Ja vaellus se käy kuin vaunuissa +Ja matka kuin marjaretki... + + + + +ELÄMÄN MYRSKYSSÄ. + + +Myrsky käy +Tyynt' ei näy, +Aallot huimat pauhaa. +Kaipaatko, +Armas, jo +Lapsuusajan rauhaa? + +"Kaipaa en! +Taistellen +Elää tulee täällä! +Kurja, ken +Nuristen +Itkee myrskysäällä" -- + +Myrsky käy, +Tyynt' ei näy, +Aallot hurjat pauhaa. +Uuvutko, +Armas, jo? +Kaipaatko jo rauhaa? + +"Uuvu en! +Tiedän sen: +Laantuu myrsky kerran! +Kanssasi +Nöyrästi +Taivun tahtoon Herran." -- + +Armahin! +Lämpöisin, +Hellin kiitos sulle! -- +Tämmöisen +Aartehen +Soit, oi, Luoja, mulle! + +Kiitosta +Kuinka ma +Voisin sulle kantaa! +Aartehen +Arvoisen +Kiitoksen kuink' antaa! + + + + +SILMIEN MAHTI. + + +Jos helläst' armaani +Minuhun katsahtaa, +Niin silloin taivoni +Säteitä heijastaa. +Mut kyyneleet jos vaan +On hällä poskillaan, +Niin sadekuuroa +On silloin ilmassa. +Ja vihan pilvi jos +Hält' otsan verhoais, +Ja pilvest' irti jos +Salamat leimahtais, +Niin silloin taivollain +Ois ukkosilmaa vain. +Kaikk' ilman vaihteet noin +On vallass' aina sun, +Mun kultan', aurinkoin! +Tok' aina kaunist' ilmaa +Suo ihailla vain mun! +Ja sadetta jos hankit, +Niin olkoon satehena +Vain -- suukkosesi sun! + + + + +YKS' ON. + + +Yks' on aurinko. +Yksi kuukin vaan. +Yksi taivaskin +Siintää yli maan. +Yksi maa myös on. +Ja yks' on lempikin: +Se yhden kerran vaan +Palavi kirkkainnaan! + + + + +SUUTELON IKÄ. + + +Niin vanha kuin on elämä, +Niin vanha lempi on. +Kai enkelit siis taivahan +Jo keksi suutelon. +Se suurin ihme, ett'ei vaan +Siin' edistytä milloinkaan! + + + + +SUUTELOT. + + +Muiskujen ain' ylistyksiä laulajat kiistaten laulaa, +Kun muka ei parempaa pääll' olis maan mitäkään! +Myös hunajaa olen, myös minä huulilta impeni juonut, +Mett' imenyt sulosuun, vaan sanon, sen sanon mie: +Kuivia suutelot on, hunajastahan ei jano lähde, +Kun sitä juot, yhä juot, polte se kiihtyvi vaan! + + + + +HYLJÄTYN LAULU. + + +Minulle onnea uskotit, impi, +Mut oli onneni unta, +Kylm' oli rintasi, leikkiä lempes, +Voi, oli onneni unta! + +Miksikä leikit lempeni kanssa? +Miksikä uskotit toista? +Miksikä ei, kuni ennen, mulle +Säihkyvät silmäsi loista? + +Miksikä hurmasit nuoren rinnan, +Kiihdytit lempeni tulta? +Miksi et ynseä ollut jo ennen, +Kieltänyt kihloja multa? + +Voi, sua julmaa! Voi, mua kurjaa! +Voi, minun onneni unta! +Kylm' oli rintasi, leikkiä lempes, +Voi, minun onneni unta! + +Vaikene, laulava lintu, ja lennä +Laulamahan ilos muille! +Kuihdu jo, kukkakin kaunoinen maassa! +Huo'u jo, hallakin, puille! + +Musta on mieleni, valkeammaksi +Ei se nyt taitane tulla! +Ei ole armasta, ei ole enää +Elämän riemuja mulla! + + + + +JÄRVELLÄ. + + +Järven pintaa soutaa nuorukainen. +Leikin airoja vain liikuttaapi. +Venhe tuskin siirtyy sijaltansa. +Minne mielii, pursi mennä saapi. + +Suven sulous, järven tyyni rauha +Noinko lumota voi poi'an mieltä? +Ihastuksissaanko, unelmoiden +Kuunteleepi luonnon kaunokieltä? + +Eipäs! Luontoa ei poika muista. +Kannelt' ei sen kuulemahan jouda. +Purress' istuu, näät, myös hertas impi: +Häntä poika katsoo, eikä souda. + +Häntä katsoo silmin säihkyväisin. +Immen poskusilla ruusut hohtaa, +Ruusut raittiit, poi'an sydän sykkää, +Immen hellän katseen kun hän kohtaa. + +Siks' ei luontoa nyt poika muista, +Kannelt' ei sen kuulemahan jouda. +Siksi onnellisna, hymyellen +Katselee hän yhä, eikä souda. + +1894. + + + + +SYKI, SYKI, SYDÄN KULTA! + + +Syki, syki, sydän kulta! +Syki surutonna nyt! +Orpousaik' on ohi sulta, +Helmen olet löytänyt. +Helmyen +Herttaisen -- +Oi, niin herttaisen! + +Laakson lehdon liepehellä +Illalla kun käyskelin, +Mulle immyt hertas, hellä +Kuiski lemmen lausehin: +Sydän mun +Omas sun +Ijät' ompi, -- sun! + +Kukkain keskellä sen kuulin. +Linnut lauloi livertäin. +Soidessa sirkkuin hymy-huulin +Kultaseni kuiski näin: +Sydän mun +Omas sun +Ijät' ompi, -- sun! + +Kulta kuiski. Tuulen henki +Vieno hiljaa huminoi. +Perhon kuiske kukkasenki +Korvaan hiljaa, hiljaa soi: +Lempien, +Suudellen +Maa on taivainen! + +Syki, syki, sydänkulta! +Syki surutonna nyt! +Orpousaik' on ohi multa, +Helmen olen löytänyt. +Rinnassani +Riemu vain +Soi siis -- riemu vain! + +1894. + + + + +SlRKKUSELLENI. + + +Katrini, Katrini, +Suloinen mun sirkkuni, +Sydänkäpyseni hellä, +Uinu taas mun sydämellä! + +Istahda mun polvillein, +Katri kulta, sirkkusein! +Vaivutaan taas valkoisihin, +Suloisihin unelmihin! + +Muistellaan taas, kuinka me +Lempehemme sytyimme, +Vastaisuutta suunnitellaan, +Unelmissa uinaellaan! + +Katrini, Katrini, +Suloinen mun sirkkuni, +Vaivutaan taas valkoisihin, +Suloisihin unelmihin! + + + + +KIITOS, HERRA! + + +Kiitos, Herra, kiitos, Herra, +Että löytää soit sä mun +Kodin onnen kukkivaisen, +Onnen kalliin, kaivatun! + +Tuhansilt', oi, tuhansilta +Näin mä onnen sortuvan -- +Miksi, Herra, mulle annoit +Aarteen arvaamattoman? + +Armolahjas, armolahjas +Suuri, verraton se on! +Kuinka siitä kiitostasi +Laulaa voisin, kelvoton? + +Kiitos, Herra, kiitos, Herra, +Että löytää soit sä mun +Kodin onnen kukkivaisen, +Onnen kalliin, kaivatun! + +Tule, Herra, ole, Herra, +Kotimme nyt kuningas! +Kotimme ja sydämemme +Valtaherra, valtias! + +Tule, Herra, -- iki-aarteet +Ihanat tuo tullessas! +Majamme tee temppelikses, +alttarikses, armias! + +Silloin emme mitään kaipaa, +Silloin meill' oi, kaikki on, +Mik' on korkeint', ihaninta +Alla ilman, auringon! + +Tule, oi, -- siis iki-aarteet +Ihanat tuo tullessas! +Majamme tee temppelikses, +Alttarikses, armias! + + + + + + +III. + +TUNTEITA JA KUVIA. + + + + +LASNA JA NYT. + + +Mä soutelin lasna kehdossa, +Ja äitini lauleli silloin. +Oli taivoni ainian kirkasna, +Ja unt' oli, rauhoa, illoin. + +Nyt kehtona venhoni häilyvä on +Nyt lauluna tuulten on soitto. +Sees harvoin silmä on auringon +Ja poiss' uni silmistä illoin on. + +Sadat kerrathan viel' olin valveillain, +Syvät kaihot ja tuskat rinnassain, +Kun taivahan rannalta pilkoitti +Jo alkavan aamun koitto. + + + + +OKSALLA ISTUI LAULULINTU. + + +Oksalla istui laululintu. +Lauleli, viserteli. +Lauleli, lauloi lemmestänsä +Ja lauleloissahan eli. + +Nuolena luokse laululinnun +Lenteli julma haukka. +Surmasi, surmas pikkulinnun, -- +Voi, sua linturaukka! + +Nuolena murhe sydämeeni +Iskevi niin kuni haukka; +Nuolena surmas sulotoiveet. -- +Voi, sua sydän raukka! + +Laulelen, laulan toiveistani, +Niin kuni kuollehesta, +Niin kuni talven taittamasta +Kauniista kukkasesta. + +Ehkäpä sentään elpyy vielä +Särkynyt sydänrukka; +Kukkiihan talven jäisen jälkeen +Jällehen kummun kukka! + +Puhkeehan talven tuulten jälkeen +Lauluhun kevätkerttu; +Kukkihin, hedelmiinkin kypsyy +Tuoksuva tuomen terttu! + + + + +LAPSEN LEIKKIESSÄ HIILOSILLA. + + +Lapsonen leikki uunin eessä, +Leikki hiilosilla. +Posket ne hehkui, silmät loisti, -- +Lysti on lapsosilla! + +Lapsonen leikki hiilosilla, +Syödäkin hiiltä taisi, +Mustaksi muuttui murjaaniksi, -- +Tuokopa huolettaisi? + +Äiti se pikku murjaaninsa +Nauraen puhdistaapi. +Hiiloset sentään uudellensa +Pienoista houkuttaapi. + + * * * + +Minäkin, minäkin hiilosilla +Leikin eloni tiellä; +Mustasin itseni, sieluni, -- muistan +Oi, sen murhemiellä! + +Hiilosen merkit lapsosesta +Helposti äiti voi pestä, +Eikä ne lasta, pientä lasta +Riemuitsemasta estä. + +Mutta mun sieluni tummat tahrat +Syvään, niin syvään piirtyi. +Rauha ja riemu rinnastani +Kauas, oi, kauas siirtyi! + +Kenpä nyt, oi, ken tummat tahrat +Pesisi, puhdistaisi? +Äiti ei puhtaaksi pulmoistansa +Tahroista enää saisi! + +Tarvitsen toista puhdistajaa, +Puhtaaksi tahdon tulla! +Oi, tule, Puhdistaja! -- paljon +Täällä on tointa jo sulla! + + + + +ERÄS TOUKOKUUN TUNNELMA. + +(Suomussalmella katovuotena 1900). + + +Voi, lunta, voi, lunta yhäti, +Voi, lunta, vain taivas tuiskuvi; +Ja valkea vaippa se verhoo maan, +Kesän lintua, kukkaa ei kuulukaan. + +Voi, surkeaa Suomussalmea! +On pettua leipänä lapsilla. +Ja leipää on kastettu kyynelin, +Mut sentään sydämin toivovin. + +On toivottu kevähän koittoa +Ja valon ja lämmön voittoa. +Mut kevät se viipyvi, viipyy vaan, +Ja kyynelin kansa syö pettuaan. + +Jo puoless' on toivottu toukokuu, +Vaan kevähän keijut ne sala'uu, +Ja taivas se tuiskuvi, täys' on maa +Vain lunta kylmää ja valkeaa... + +Vain lunta kylmää ja valkeaa... +Ja kansa se vai'eten huokajaa. +Ja katse sen raukan on raukea +Ja kalman on kalpeus kasvoilla. + +Oi, Herra, taivahan valtias, +Maan, ilmojen korkea kuningas, +Jo suhista kevään tuulten suo, +Jo kasvosi meihin käännä, luo! + +Me olemme syntiset, syylliset, +Me olemme vääryyttä tehnehet, +Ja kätesi siksi niin raskaasti +Voi, meitä nyt, Herra, painavi. + +Mut kuin itä lännestä siirrä jo +Pois syntimme, torju turmio! +Sua tahdomme jällehen palvella, -- +Elä rankaise näljällä uudella! + +Mut lunta, voi, lunta yhäti, +Voi, lunta vain taivas tuiskuvi! +Ja valkea vaippa se verhoo maan, +Kesän lintua, kukkaa ei kuulukaan. + +12/5 1900. + + + + +MIKS' ET SÄ, LUOJA --? + + +Miks' et sä, Luoja, kasvojen +Suloa mulle suonut? +Miks kaunottareks kaupungin +Et mua tehnyt, luonut? + +Mä kukkasena perhoset +Lumonnut silloin oisin. +Mä myöskin lemmen hehkusta +Iloita silloin voisin. + +Mut nyt ei kukaan viivähdä +Mun akkunani alla. +Ei mua muista, tervehdä +Ne laulull' armahalla, + +Mä yksinäni kaihoan +Ja itken, impirukka. +On impi köyhä, suloton, +Kuin huomaamaton kukka. + +Voi, kuitenkin, mit' aattelen! +On mulla hyvä näinkin. +Oi, onhan puhdas sydämein, -- +Jos yksin jään tai jäinkin! + +En kaunottareks kaupungin, +En tahtoiskaan mä tulla, -- +Vähemmän vaaran valkeita, +Kuin heillä, ompi mulla! + +Enk' imarrusta kuulla, en +Ma tahdo halpaa, turhaa. +En hengittää sit' ilmaa, en, +Mi myrkyn lailla murhaa. + +Osaani tyydyn, Luojani. +Pois mieli kapinoiva! +Pimeiltä teiltä varjele +Mua, Herra, kaikkivoiva! + + + + +MERIMIEHEN VAIMO LAPSELLEEN. + + +Tuuditan kehdossa pienoistani, +Merelle mieheni läksi. +Mereltä ehtivän lausui laivan +Kotihin kevähäksi. + +Uinuos, urpuni! Silmäs sulje! +Nukkuos, kukkani kallis! -- +Voi, kun ei myrskyhyn hukkua laivan +Luojani laupeas sallis! + +Aavalla läikkyvät suuret aallot, +Kuohuja nostavi tuuli. -- +Nukkunut etkö, kultanuppu? +Äiti kun niin jo luuli. + +Äitipä sydänkävyllensä +Laulavi: tuutilulla. -- +Aalloilla, myrskyssä mieheni seilaa, +Kaihoa siks' on mulla. + +Peittänyt laivoa monta, monta +Aalto on vaahtoharja. -- +No, mitä itket, Helmirukka? +Nukkuos, maammon marja! + +Ehkäpä, ehkä jo keinutankin +Kehdossa orpolasta. +Oisi jos niin, ei murhe herkeis +Mieltäni murtamasta. + +Oisi jos isosi hukkununna +Lainehen läikyn alle, +Perhoni pieni, äityes kanssa +Sortuisit maailmalle. + +Maailman tuulissa tummentunut +On moni puhdas kukka; +On moni kehnoksi keinoteltu +Turvaton tyttörukka. + +Tuuditan, tuuditan kukkaistani, +Tuuditan pikkulasta. +Kyllä se sentään Luoja estää +Tuhoa tulemasta. + +Ja näin se äiti sirkullensa +Laulavi: tuutilulla. +Kyllä se Luoja laivan suopi +Ehjänä maihin tulla. + + + + +ON SE MULLAKIN VENONEN. + + +On se mullakin venonen, +Pursi tuulessa tukeva: +On rakoja, raukka täynnä, +Runko runneltu peräti. +Vesi saumoista satavi, +Lirisevi liitoksista, +Juosten purtehen purona, +Luikahdellen lähtehenä. +Minkä auskar' ammentavi, +Viskin vettä viskoavi, +Senp' on verran jo venohon +Ahtoi aaltoa ulappa, +Tyrsky työnteli ra'oista, +Läikytteli liitoksista. + +On se mullakin venonen, +Pursi tuulessa tukeva: +Tuuli kehnon kallistavi, +Vinohon vihuri viepi, +Kuohu syrjähän sysääpi, +Pois sivulle siirtelevi +Tavotellulta taholta, +Unelmitteni uralta. + +On se mullakin venonen, +Paras tuulessa tukeva: +Purjehet on puhki piessyt, +Mureneksi murskaellut +Tuuli puuskalla pahalla, +Vihaisella viimasella: +Palat vain on paltehia, +Surut liinan liepehiä, -- +Mihin niilläkin menevi, +Purjehtivi pursirukka? + +On se mullakin venonen, +Pursi tuulessa tukeva: +Melast' ei mokoma huoli, +Taivu ruorin tahdonnasta: +Tuulen tuumia kysyvi, +Tuulen mieltä tiedustavi, +Aatoksia aaltosien, +Lainehien lausehia. + + + + +LUOJA, SUOJAA PURTTANI MUN. + + +Luoja, suojaa purttani mun, +Halki aaltojen ohjaa! +Luodot, kalliot karttaa suo, +Ett'ei purttani ruhjois nuo! +Luoja suojaa purttani mun, +Halki aaltojen ohjaa! + +Merta aavaa purteni käy, +Aaltoin harjalla keinuu. +Tuulet tuimina virttään soi, +Laulu laineitten pauhinoi. +Merta aavaa purteni käy, +Aaltoin harjalla keinuu. + +Kuiluin kuohut korviini soi, +Niinkuin pauhina Skyllan. +Luoja, purttani ohjaa sä, +Ohjaa pois salapyörteistä! +Kuiluin kuohut korviini soi, +Niinkuin pauhina Skyllan. + +Mannert' ei näy, -- ääretön vain +Allan' aallokko kuohuu. +Venho lastuna laineill' ui, +Laineill' yöhyt se laskeutui. +Mannert' ei näy, -- ääretön vain +Allan' aallokko kuohuu. + +Luoja, suojaa purttani mun, +Halki aaltojen ohjaa! +Turman kalliot karttaa suo, +Ett'ei purttani ruhjois nuo! +Luoja, suojaa purttani mun, +Halki aaltojen ohjaa! + +1893. + + + + +TYYNTYY SE TUULONEN TUIMINKIN. + + +Tyyntyy se tuulonen tuiminkin. +Päättyy se päivä myös pilvisin. +Viihtyy se villeinkin aaltoin tyrsky, +Raukeepi kerran rajuinkin myrsky. + +Kuluu se kurjinkin, kolkoinkin yö. +Loppuu se kerran raskainkin työ. +Haihtuu se huolikin, raskas jos oiskin, +Tuskat jos tuimimmat rintahan toiskin. + +Turhaan sä, rintani, rauhatta lyöt, +Turhaan sä tuskailet päivät ja yöt. +Riemuitse! -- öinen pian väistyvi haamu! +Riemuitse! -- koittaa koht' onnesi aamu! + + + + +EN ITKE --. + + +En itke, -- ei itku auta, +En huoliain huuda, en. +Mä taistella tahdon ja voittaa +Tai kaatua taistellen! + +Ma taistella tahdon, tahdon +Ja onneni luoda näin. +Ei askelta syrjään, ei taakse, +Vaan suorahan vain eespäin! + +Ja tulkohon tuuli ja myrsky +Ja tulkohon hornan sää, +Niin pystössä sentään heiluu +Tään Pohjolan poi'an pää! + +En itke, -- ei itku auta, +En huoliain huuda, en. +Mä taistella tahdon ja voittaa +Tai kaatua taistellen! + + + + +TUULI LEHTIÄ LENNÄTTÄÄ. + + +Tuuli lehtiä lennättää. +Syksyn tuuli tuima. +Aalto kaarnoja viskelee, +Myrsky-aalto huima. + +Mikä olen minä? Lentävä lehti +Tuulen tuiman eessä! +Mikä olen minä? Keinuva kaarna +Kuohuvassa veessä! + + + + +RAIVAAJAN HUOKAUS ERÄMAASSA. + + +Muut sivistyksen keskustoissa +Suloista elää elämää, +Lemua tieteen, taiteen kukkain +Vapaasti saaden hengittää, +Mun henken' ilmanvaihdon puuttehessa +Tääll' erämaassa kuihtuu kaukaisessa. + +Muut siell' on, missä innoin nuorin +Mun maani nuori sydän lyö, +Miss' suuret käyvät henkivirrat +Ja hedelmöi jo hengen työ, -- +Mä erämaass' oon, miss' on kaikki hiljaa, +Miss' yksin halla, tuoni niittää viljaa. + +Vasarain kaikuu vankat iskut +Mun korvihini muualta, -- +Hyv' onkin takoa, kun raudat +Jo hehkuu tulikuumina! +Tääll' erämaass' on kylmää vielä rauta. +Jos taot, turhaa on se, -- ei se auta! + +Se turhaako? Se eikö auttais? +Sen auttaa _täytyy_, täytyvi! +Mut tuleen, ahjoon raudat ensin! +Ja ahjot valmiiks' ensiksi! +Siis: ahjoja! -- ens' ehto on se sulle, +Mun kansalleni, paljon vaivatulle! + +Voin toivon silmin nähdä ai'an +Sen sulle, kuollut erämaa, +Jo koittavan mä, jolloin riennot +Ihanat, uudet puhkeaa; +Sen ai'an, jolloin loistat lailla puiston +Ja erämaasta säilytät vain muiston. + +Se aik' on tuleva, --- vaan vielä +Laps'puolen elät elämää. +Viel' ai'an suuret aatevirrat +Sua ehtineet ei elvyttää. +Sa vielä uinut unta sikeätä, -- +Mut ai'an uuden toivoa en jätä! + +Oi, Herra, anna ääni mulle, +Mi uinuvat vois herättää! +Pois ikävöis' en, -- työni kautta +Jos elpyis erämaa vain tää! +Oi, Herra, siunaa, siunaa heikon työtä +Ja voimaa anna poistamahan yötä! + + + + +SURUN SYNKKÄ SE PÄIVÄ -- + + +Surunsynkkä se päivä ollut lie, +Jona synnyin mä maailmaan. +Surun impi se silloin soittanut lie +Sora-äänistä kaihokanneltaan. + +Surunsynkkä se päivä ollut lie +Tahi murheenmusta se yö, +Suru koska mun vierellä viipyen käy, +Ja rintani riemuja vailla lyö. + +Surunsynkkä se päivä ollut lie, +Jona äiti mun synnytti, +Ja jo kehtoni äärestä kaikkosi kai +Pois luotani taivahan enkeli. + + + + +LUNTA TUISKUAA. + + +Lunta tuiskuaa, +Valkoisna on maa. +Tuisku on myös tunnossani, +Mutta valkene ei maailmani. + +Lunta tuiskuaa, +Lunta valkeaa. +Mutta kerran kevät koittaa, +Luonto herää, suvilinnut soittaa. + +Mutta minulle, +Tuiskuin lapselle, +Vieläkö, oi, koittaa kevät, +Lumen alta ruusun' elpynevät? + +Tahdon toivoa! +Tahdon taistella! +Kalpani taas käteen, esiin, +Vaikk' ois matka hornan peikkoin pesiin! + +Kohtalo! -- nyt sun +Kanssas taistelun +Selvän teen, nyt taistoon sinut +Haastaa tahdon -- lyö, jos voit sä, minut! + +Kohtalo ei saa +Miestä musertaa! +Kohtalons' on herraks luotu +Mies, ja työ on siihen keinoks suotu! + +Lunta tuiskuaa. +Ruusut raukeaa. +Mutta kerran kevät koittaa, +Taivas seestyy, valo varjot voittaa! + + + + +TERVE, NURMI --! + + +Terve, nurmi nuori, vihanta! +Terve, järven laine loistava! +Terve, kukkaset! +Terve, lintuin sävelet! +Terve, päivyt hellä Suomehen +Jälkeen talven tammipakkasten! + +Kevät hertas, sua tervehdän. +Tuoksuas kuin hurja hengitän. +Päivänpaistettas, +Lempehiä lehtojas +Tuhat kertaa riemuin tervehdän. +Terve, terve, keijut kevähän! + +Kevät kirkas, armas Pohjolan, +Kevään Suomi, valon morsian, +Lempeämme sä +Leimuuvaksi sytytä! +Mielet valaise ja kirkasta! +Mielet kylmät hurmaa, tenhoa! + +Sulla, kevät, voimaa luoda on. +Sull' on soinnut tenhokantelon. +Soita rintoihin +Tuhansin sä sävelin +Uusi into, tahto tarmokas! +Hurmaa meitä työhön soitollas! + +Soita, kevät, suurta kanneltas! +Laula ylistystä Jumalas! +Joka sydämeen +Kautta laulus säveleen +Puhta'utta, harta'utta tuo, +Rakka'utta suurta, syvää luo! -- + +Terve, nurmi nuori, vihanta! +Terve. järven laine loistava! +Terve, kukkaset! +Terve, lintuin sävelet! +Terve, päivyt hellä Suomehen +Jälkeen talven talvipakkasten! + + + + +MÄ NURMELLA UINUN. + + +Mä uinun nuorella nurmella, +Ja taivas siintävä ylläni päilyy. +Ja lintuset ilmassa leikkiä lyö, +Ja puiden lehdet ne hiljaa häilyy, +Ja tuoksua, nuoruutta täys' on maa, -- +Oi, Suomeni suvea hurmaavaa! + +Mä uinun nuorella nurmella, +Ja eessäni Kianta kirkasna hohtaa, +Ja laulu rastasten, peippojen +Mun korvaini kalvoa hurmaten kohtaa. +Ja laulua, tuoksua täys' on maa, -- +Oi, Suomeni suvea hurmaavaa! + +Mä uinun nuorella nurmella +Ja hengitän tuoksua, hengitän syvään, +Ja katselen luontohon lumoovaan, +Kuin äitihin hellään, lempeään, hyvään. +Ja mieleeni tuo tuhat aatosta saa, -- +Oi, Suomeni suvea hurmaavaa! + +Oi, Suomeni hurmaavaa! +Oi, ihanaa maata, mi meille on suotu! +Sua _täytyvi_ lempiä, rakastaa, +Joka ainoan, jolle vain lie sydän luotu! +Sun täytyy, oi, kaunehin, kallein maa, +Joka rinnan leimuten rakastaa! + + + + +KEVÄTSATEEN VIHMOESSA. + + +Oi, terve, terve, kevään vihma hieno, +Miljoonin pienin helmin pisaroiva! +Kas, umpuns' aukaisee jo kukka vieno +Ja niityn nukka nousee vihannoiva! + +Oi, terve, Luojan lahja! Synkät mielet +Ja luonto siunaten sua tervehtiipi! +Soi kohta leivot, Pohjan satakielet, +Ja ilmass' suihkaa pääsky, sirosiipi! + +Viel' äsken luonto uinui lumen alla, +Jää-arkussansa järven aalto nukkui; +Ja kylmät kuurot kulki taivahalla, +Ja käki lapsill' etelän vain kukkui. + +Ja kolkolta, oi, kaikki, kaikki näytti, +Maa kulonurmin, kurjan alastonna, +Ja aavistukset synkät mielen täytti, +Ja rinta huokas syvään, rauhatonna. + +Ja värjyvin jo huulin kansa huusi: +"Oi Luoja! Touvot tokko ehtinevät, +Ja hallavuos kai ovell' on jo uusi, +Kun lunt' on maassa, eikä koita kevät." + +Näin värjyvin se huulin huusi -- mutta +Nyt riemurinnoin toimii pellollansa, +Ja Herran hyvyyttä ja viisa'utta +Se ylistää ja tekee toukojansa. + +Ja luonto, äsken kuollut, kuni innoin +Nyt kutoo, neuloo kukkahamoistansa, +Ja sinijärvi siintää peilipinnoin, +Ja pilvet vuotaa kultasadettansa. + +Oi, terve, terve, kevään vihma hieno! +Oi, terve, kalliit, pienet pisaraiset! +Teill' avaa silmänsä, kas, kukka vieno +Ja teitä siunaa oraat hentokaiset! + +Oi, hienosti noin vain nyt vihmoellen +Te kastelkaa maan multaa päivä, kaksi! +Ja silloin kasvaa vilja karskahdellen +Ja mieli synkinkin käy valoisaksi! + + + + +KESÄ-YÖNÄ. + + +Tyyntyypi jo tuulenhenki. +Luonto levähtää. +Siiven suojaan lintuisenki +Painuupi jo pää. +Tau'onnut nyt taisto, pauhu on, +Uinahtanut kaikki lepohon. + +Pieni kultasiipi perho, +Sekin uinuu nyt. +Luonnon lapset unten verho +Kaikk' on peittänyt. +Aallotarkin sinisilmäinen +Tyyntyi vihdoin, uupui unehen. + +Hiljene myös, ihmisrinta! +Tyynny, levoton! +Uni huoltas katkerinta +Lievittävä on. +Tyynest' uinu, rauhaisesti kuin +Luonto kesä-öinä nukahtuin! + +Viihdy, viihdy, lapsi kuni +Äidin rinnoillen! +Ihanainen poistaa uni +Kaihon, murehen. +Uinu, sydän aaltoileva, jo! +Ota vastaan unten suutelo! + +Pian särkyy unten kuvat, +Haihtuu rauhaisuus. +Taistelosi uudistuvat, +Päivyt koittaa uus. +Nuku! Aamuhetki kohta lyö! +Silloin alkaa uusi taisto, työ! + +1893. + + + + +NOIN JOS! + + +"Kiitos Luojan! Helmirukka +Pääsi täältä. +Suojaan pääs kuin kevään kukka +Myrskysäältä". +Äiti hiljaa kuiskaeli näin, +Siskostani autuutt' ylistäin. + +Lähell' istuin. Sanat kuulin +Äityeni. +Nukkuvan näin hymyhuulin +Siskoseni. +Mutta murhe kalvoi sydäntäin, +Rintaraukkain huoahteli näin: + +Noin jos nukahtaa, noin saisi +Äidin helmaan! +Noin jos murheist' uinahtaisi, +Kuin unelmaan, +Tyynnä, puhtoisena, rauhaisna, -- +Suloinenpa oisi kuolema! + + + + +TÄHTÖISTEN TUIKKIESSA. + + +Kas, laivas täys' on tähtiä, +Niin kirkkait', ihanoita. +Ne vilkkuvat, ne välkkyvät, -- +Mä silmin seuraan noita. + +Ja soutaessain järvellä +Sen tyyntä peilipintaa +Nään yllä tähtitaivahat +Ja alla yhtä rintaa. + +Ja mieli käy kuin hurmoksiin, +Ja aatos kauvas entää, +Ja on, kuin sielu siipysin +Tuonn' ylös tahtois lentää. -- + +Oi, tähtyet, yön kynttilät +Ikuisell' ikkunalla, +Te vilkkukaa, te välkkykää, +Kun kuljen maailmalla! + +Oi, tähtyet, yön kynttilät, +Te loistoanne luokaa, +Ja kodin hellät terveiset +Te viipyvälle tuokaa! + + + + +OLET POLTTIAINEN. + + +"Olet polttiainen!" -- +"Sinä, sinäpä!" +Sätti impi poikaa, +Poika immyttä, +Mutta lemmen kielin, +Lemmen kielin, mielin. + +"Olet polttiainen!" -- +"Sinä, sinäpä!" +Vaimoaan mies sätti, +Vaimo miestänsä, +Mutta ärtymielin, +Kiihko-äänin -- mielin. + + + + +TERVEHDYS VIHKIJUHLAAN. + +(Sähkösanoma E. B:LLE JA S. A:lle) + + +Kun Päijänteen te partahilla +Nyt vihkijuhlaa vietätte, +Niin Kiannan me rantamilla +Teit' aattelemme, muistamme, +Ja onnentoivehilla hartahilla +Nyt tervehdimme teitä tuhansilla. + +Niin kirkas olkoon taivahanne +Kuin kesätaivas kirkas on, +Ja lempi tehköön kodistanne +Pysyvän onnen asunnon! +Ja suokoon Herra, armossansa hellä, +Teill' onnen kauniist' aina hymyellä! + +Ja terve! jälkeen vihintänne +Te tänne meidän parvehen, +Tuhannen kertaa: terve! tänne +Kiannan kaukorannoillen. +Teill' olkoon täällä hauska ollaksenne, +Saloilla Suomen, kera toisienne! + + + + +MURTUNEEN LAULU. + + +Kenelle huokaan huoliani +Ja laulan vienot virteni? +Jo hautaan vaipui vanhempani +Ja alle nurmen armaani. + +Ne rinnat ovat riutunehet. +Minua jotka rakasti; +Ne sydämet on sortunehet, +Minulle jotka sykkäili. + +Vain tuulosille, tähtösille +Voin huoata mä huoliain, +Vain laulaa rannan lainehille +Mun sortuneesta onnestain. + +Ei, ei! Viel' rakka'us on _yksi_, +Jok' auttaa voi ja lohduttaa. +Jos sydän kuinka särjetyksi +Lie tullut -- _se_ voi parantaa. + +Se rakka'us on, Herra, sinun +Sun puolees huo'ata ma voin. +Sa lohtua, oi, anna, -- minun +Sa armaan' ollos, aurinkoin! + + + + +MUUT NE UINUU. + + +Muut ne uinuu, -- minä valvon, +Valvon luona sairasten. +Yksin valvon syksy-yönä +Lapsosia vaalien. + +Tulirokko, tuima tauti, +Pienoisia ahdistaa. +Neljä pientä, kultapientä +Sairaana -- oi, katkeraa! + +Valvonut jo äitikulta +Aamuun ast' on monet yöt. +Äitirukka! -- raskaat äidin, +Puolison on huolet, työt! + +Vaiti, hiljaa valvoskelen, +Rinta rauhatonna lyö. -- +Oi, kun tointuis pienokaiset! +Oi, kun valkeneisi yö! + +Vaivojansa vaimennella, +Koito, tässä ko'etan; +Vuoteen luota vuoteen luokse +Syksy-yössä va'ellan. + +Raskast' on se, raskast' on se, +Valitukset voi, ne soi! +Auttaa tahtoisin, mut seison +Voimatonna -- ah, en voi! + +Auttaa, tahtoisin, -- mut turha +Tahto, toivomus on tuo. +Korke'uteen huokaella +Hiljaa vain voin Herran luo: + +Herra, Herra, armon Herra! +Auta Sinä -- Sinä voit! +Armait' auta pienoisia, +Jotka hoitohomme soit! + +Auta, Herra, armon Herra! +Lievitä ja paranna! +Tai jos toisin tahdot, -- voimaa +Anna tahtoos taipua! + +15/11 1901. + + + + +KEVÄIMET. + + +Ihana, armas ompi kevätaika. +Ihanat kevään aamut, illat on. +Maa kukkii, tuoksuu, kaikuu sävelistä, +Ja armahat on säteet auringon. + +Maa uhkuu silloin luomisintoansa, +Ja voimat silloin työss' on valtavat, +Ja halki ilmain elämän soi laulu, +Ja yötkin on niin hellät, valoisat! + +Ihana, armas myös on nuoruusaika: +Kaikk' ihaninna silmiin heijastaa. +Ja toiveet suuret on, ja suur' on usko, +Ja nuorta voimaa rinnat uhkuaa. + +Ja aatokset ne kiitävät kuin kotkat, +Halk' ilmojen käy niiden kirkas tie; +Ja korkealle tähtää nuori silmä, +Ja suuriin töihin nuoren halu vie. + +Nuor' uhkuu näet luomisintoansa +Ja voimat tuoreet tuntee rinnassaan, +Ja elämän soi laulu houkutellen, +Ja vastuksetkin -- leikkiä on vaan. + +Ja maailma se suurna ava'uupi, +Ja ruusuja ja seppeleitä sen +Nuor' uskoo tarjoavan tarmokkaalle, -- +Ja uskon moisen riistää tahtois ken? + +Ihana aika! Mutta, valeen taakse +Kuin kadotettu Eedeni se jää. +Jää taakse? Ei! Jos hapset harmeneekin, +Voi _sielu_ viettää nuoruuselämää! + +Jos henkeäsi hellästi sä vaalit +Kuin kukkaa, -- ravintoa sille suot +Ja valoa ja iki-ihanteita, +Niin _koko_ elos kevääksi sä luot! + +Oi, ällös siis sä konsaan, nuorukainen, +Valoa väsy vastaanottamaan, +Valoa Herran sekä aikakauden, -- +Valosta kevät sulonsa saa vaan! + + + + +LAPSOISEKSI PIENEKSI --. + + +Lapsoiseksi pieneksi +Tahtoisin taas päästä, +Lapsuuskotiin lauhahan +Päästä myrskysäästä. + +Lapsensilmin maailmaa +Katsovani soisin! +Oi, jos, oi, jos uudestaan +Lapseks tulla voisin! + +Lapsen pieni maailma +Puhta'utta loistaa... +Hellyys, lempi ... enkelit +Vaarat tieltä poistaa. + +Raitis lasten miel' on myös, +Kuni lintusilla. +Pienet surut haihtuu pois +Äidin parmahilla. + +Mutta tuolla ulkona +Suuret aallot pauhaa; +Ristiriidat, murenet +Rikkoo rinnan rauhaa. + +Ihmisestä ihminen +Kuoliaaks siell' lyödään, +Usko sekä ihanteet +Vaihdetaan ja myödään. + +Vilppi, sorto, itsekkyys, +Väkivalta, saasta, -- +Siinä kuva kurja on +Kuolonvarjon maasta. -- + +Lapsoiseksi pieneksi +Tahtoisin taas päästä, +Lapsuuskotiin lauhahan +Päästä myrskysäästä. + +Lapsoiseksi! Haaveet pois! +Taisto työt' on miehen! +Kurja se, ken uupuvi, +Kaatuu keskitiehen! + +Valoa on, valoa +Tarvis luoda yöhön! +Jumala, oi, Jumala, +Vahvista mua työhön! + + + + +KANTELOLLENI. + + +Kun sua ensin hiljaa soittelin, +Niin virittää sua osannut en kai. +Mun sormen' oli tuhmat, kankeat +Ja sinust' ilmi kehnot äänet sai. + +Sun virhees ollut ei se, kantele. +Se virhe soittajan ol' yksin vaan. +Se soittaja niin nuor' ol', aatteeton, +Ja kanteloll' ei tuttu ollenkaan. + +Se itkenyt ei ollut, taistellut, +Ei nähnyt elämää, ei maailmaa. +Ei suruja se Suomen tuntenut, +Ei lemmen tulta suurta, hehkuvaa. + +Ja siksi kai, vaikk' usein tenhosit +Ja hurmasitkin nuorta soittajaa, +Sä eheää et ääntä antanut, +Et soinut sävelt' ilmi sointuvaa. + +Nyt äärehes taas, kallis kantelo, +Ma illoin istun -- hiljaa soittelen. +Vain _vähän_ nähdä sain ja tuntea. +Min näin, min tunsin -- sulle uskon sen. + +Kaikk' ilmi soi'os se nyt, kanteloin! +Soi äänin raikkain, raikkain sävelin! +Soi ilmi iloni, soi suruni, +Soi surut Suomen äänin pontevin! + +Soi vapa'uden valtatunnetta! +Soi innostusta, lujaa toivoa! +Soi valon valtaa suurta, ikuista! +Soi ihanteita ikijaloja! + + + + +SUN UNHOITTAAKO, ÄITIKULTA, VOISIN! + + +Sun unhoittaako, äitikulta, voisin, +_Sun_, -- Luojaa lähinnä jot' enin mun +On kiittäminen kaikesta, mi mulla +On hyvää varalt' elon taistelun? + +Sa köyhyydessä kanssa lapsijoukon +Sait taistella, -- ja varmaan silmähän +Sun kierinyt on monta kyynelettä, +Kun kokea sait kovuutt' elämän. + +Mut hiljaa, nöyränä Sä kaikki kannoit, +Lapsparvelle kaikk', kaikki uhraten: +Sun päiviesi vaivat, unet öittes, +Jop' usein viime leipämurusen. + +Ken aavistaa vois kaikki uhra'ukses? +Ken mitata Sun lempes syvyyden? +Syvyydet mitata voi valtamerten, +Vaan syvyyttä ei äidin-rakkauden! + +Oi, kiitos, äiti, kaikesta min annoit! +Oi, kiitos hellimmästä hoidostas! +Oi, kiitos, kylväjä Sä hellänhellä, +Sun ohjeistas, Sun opetuksistas! + +Oi, kiitos vielä, valost' ikuisesta, +Joll' avata Sa koetit sydämet, +Ja neuvosta, ett' iki-ilmapiiriin +On tähdättävä aina katsehet! + +Nyt elon ilta on jo Sulla -- ilta +Tuo tyyni olkoon, kirkas, murheeton! +Ja kaikkivoipa kauvan, kauvan vielä +Sun, äitikulta, elää suokohon! + + + + +AILIN UNET. + + +Miks pikku Ailill' unta tuossa nähden +Niin suloisess' on hymyilyssä suu? +Mik' ihana niin näky lie, mintähden +Se hymyilee? Mi silmiin heijastuu? + +Kai enkelit on vierahina sillä, +Tai taivahass' on unissansa hän! +Kai henki pienen liikkuu ylhäisillä +Noill' asunnoilla iki-elämän! + +Hän enkel' itse, hymyilevä, soma +Kanss' enkelien leikkii, leijailee, +Ja siellä, missä hengen iki-oma +On alkukoti, taas nyt vierailee. + +Siit' unelmat niin valkoiset on hällä: +Häll' enkelit, hän heille hymyilee, -- +Oi, Aili, Aili, taivaass' ylähällä +Kautt' elos maisen vierailuja tee! + + + + +KAARLO ALBERT HEIKEL. + +k. 31/10 1895. + + +Ah, veljyt, poissa, poissa, ijäks poissa +Sa parvest' olet veljein, ystäväin. +Vain hetken viivyit elon taisteloissa, +Kun polkus kääntyi kalmistoon jo päin. + +Ylevä, sydän, jalo, puhdas henki, +Mi totuutt' etsi, hehkui taistohon, +Niin varhain sammui, veikkois toivehenki, +Mi liittyi Sinuun, tuoni vienyt on. + +Lupashan kevät viljakesän tuoda. +Ens'va'oistas jo nähtiin kyntömies. +Ne siemenet, jotk' ehdit maahan luoda, +Sadoista runsaist' ennustaa jo ties. + +Syvälle pyrjit tieteen totuuksihin, +Syvälle luonnon ongelmoiden taa, +Ja syväin rivein poviin, sydämihin +Valoa tahdoit, tulta tartuttaa. + +Voi, kuinka monta oksaa tuorehinta, +Vihryttä kuolo leikannut on pois +Sukumme puusta, joilta runsahinta +Hedelmää toivoella saatu ois! + +Mon' elää köyryseljäks, harmaapääksi, +Min elo ontto on kuin ontto puu, +Ja minkä miel' on kohmettunut jääksi +Ja turhaa jaaritusta soi vain suu. + +Noit' et sa ollut, kuulunut et noihin: +Sa korkealle katsoit ylöspäin; +Ihanteen lipun liityit vartijoihin, +Ain' innokas, muit' intoon sytyttäin. + +Työ, aatteet sinut lempijäkseen luki, +Pyrinnöt piirihinsä pyhimmät; +Ja kansaas lempes, tules, intos tuki, +Sa sille huo'uit tuntees syvimmät. + +Lujaksi renkaaksi Sa tahdoit tulla +Sukumme miesten suureen ketjuhun. +Mut voi, näin kesken kevättänsä sulla. +Jo päättyi ties ja sammui sydän sun! + +Niin nukkuos nyt huomassa sa Herran +Kepeiden multain alla isänmaan! +Jää hyvästi! Ja kiitos! viime kerran. +Meilt' unhoitu ei muistos konsanaan! + + + + +MERIKÖ AAVA VAIKO METSÄLAMPI? + + +Merikö aava vaiko metsälampi +On sinust', armas, sulomp', ihanampi? +Ma meren lainehia, myrskysäitä, +Vapaita seljän suuren tuulispäitä + Rakastan. + +Tahdotko kuulla kosken hyrskintätä +Vai lähtehenkö vienon läikkynätä? +Minusta sulompi on kosken soitto: +Sen soitossa soi vapa'us ja voitto + Sorretun. + +Armaampi onko kukkain kuiske hellä +Vai metsän humu säällä myrskyisellä? +Ma ihailen, kun soivat tuulten torvet, +Kun virteen suureen yhtyy kaikki, korvet + Kuorossa. + +Miks' ihailenkaan myrskyä, -- en tiedä. +Se ehtinythän on niin paljon viedä. +Siks' ehkä, kun tutuimmalta soiden +Eloni tarinaa se pauhinoiden + Kertovi! + +Ei kauvan viihdy maissa merimiesi: +Mer' aava, suur' on hälle kotiliesi. +Hän sitä kaihoo, vaikka meren rinta +Monesti hälle mieltä raivoisinta + Uhkusi. + +Noin minäi kaihoan ja lemmin merta +ja tuulta, joka raitistuttaa verta, +Noin lemmin työtä, ponnistusta, vaivaa. +Ja tyrskyä, mi syvään merta kaivaa + Elämän! + +Hei, aallot elon, korviin kohiskaatte! +Hei, tuulet tutut, nouskaa, tohiskaatte! +Sep' eloa, kun miesi tuulten kanssa +Avulla Herran koettaa kuntoansa -- + Toivossa. + + + + + + +IV. + +AATTEIDEN PIIRIÄ. + + + + +SYDÄN JA JÄRKI. + + +Sydän ja järki ne taistelee +Ei taistelunsa lopu. +Ylivaltahan nousis kumpikin, +Vaan niin ei synny sopu. + +Järk' itsekäs polkea tahtois vaan +Sydäntuntehet kaikki alleen. +Mielt' aattehen tunne ei kuuliskaan, +Kun kiihtyvi kuumimmilleen. + +Näin kaksoisveljet ne yhtenään +Vain polkea mielivi toisia, +Näin taukoamalta ne taistelee, -- +Ken suosisi sortoa moista? + +Väkivallanhan kohduss' ei koskonkaan +Voi kypsyä onnen lasta. +Se lapsonen lempeän lemmen on, +Sopusoinnusta syntyy se vasta! + +Sydän järkeä, järki sydäntä +Kun kuulisi herkin korvin, +Niin silloin se onnenlaulua +Sois maailma ehein torvin! + +Epäsoinnut ne silloin taukoais +Ja sointua puhdast' oisi, +Ja suurehen soinnun juhlahan +Koko maailma yhtyä voisi. + +1894. + + + + +JOS TAISTELLA ET SAIS. + + +Jos taistella et sais, +Niin henkesi hervahtais, +Ja tahtosi jänne se laukeis. +Jos taistella et sais, +Niin intosi uinahtais, +Velttoutehen mielesi raukeis! +Miel' olkohon sun +Siis taisteluhun +Ja työhön ja toimehen suureen! + +Jos taistella ei sais, +Ihanteetkin ne kaikkoais, +Tyhjyytehen kaikk' ihan hukkuis. +Jos taistella ei sais, +Kaikk' elämä haudattais +Ja maailma niin kuni nukkuis. +Siis taistoa vaan! +Se se maailmaan +Elon voimia, muotoja luopi! + + + + +ROHKEASTI AALLOILLEN! + + +Rohkeasti aalloillen +Purtesi sä työnnä! +Ällös säiky, tuulonen +Vaikk'ei tyyntä myönnä! +Souda, souda, souda vaan +Suoraa suuntaa urheaan +Onnes saarta kohden! + +Avosilmin johdata +Venhees merta pitkin, +Puhkoin purtes kokalla +Aallot, vihuritkin! +Vaikka vastatuulet soi, +Vaikket määrääs päästä voi +Vallan väleen, -- souda! + +Souda syvät seljät, veet, +Laineet lakkaharjat! +Souda ohi niemekkeet, +Rannan saarisarjat! +Kauvaksi ja etäällen +Anna lentää aattehen! +Maali korkealle! + +Miksi, miksi lepoa, +Unten lasta, sallis? +Joutilaaksi jouda ei +Hengen pursi kallis! +Souda, souda, souda vaan! +Ken vain soutaa urheaan, +Häntä Herra auttaa! + +Korkealle katseesi! +Henkes ääntä nouda! +Vaikk' on vastatuultaki, +Sortumatta souda! +Souda, souda, souda vaan! +Näin sä löydät onnenmaan, +Rauhan kukkarannan! + +1894. + + + + +MURHEELLE. + + +Vaikk' onkin, murhe, muotos synkkä, musta, +Ja kaipausta, tuskaa monta tuot, +Ja monta poltetta ja huo'ahdusta +Mun rintaraukkahani loit ja luot, +Niin kiitos sentään! Opetusta monta +Ma sainhan sulta, unhoittumatonta. + +Monesti, pilvihin kun taivon peitit, +ja kyynelin kun huuhdoit poskiain, +Ja maljasi kun juodakseni heitit, +Sen pohjattuutta kokea kun sain, +Niin elämääpä kaihoomahan rinta +Ain' oppi silloin korkeint', ihaninta. + +Monesti syöntäin kivisteli kyllä, +Kun kukkatarhaani sun käyvän näin. +Monesti sydämellä särjetyllä +Mä rauenneiden ruusuin ääreen jäin. +Enk' ymmärtänyt arvoitusta, miksi +Ne jäädytitkään noin jääpuikkosiksi. + +Enk' ymmärtänyt, miksi multa yksin +Niin paljon tahdoit viedä, riistältää, +Kun onnen tarjoamin viihdytyksin +Muut riemun maljain ääreen yhä jää. +Nyt tiedän sen: sa juuri onnen parhaan +Sill' airut oot, ken eksyi täällä harhaan. + +Nyt tiedän: onni, ilo, riemu mainen +On lamppu, joka öljyns' oman syö: +Se olkoon kuinka kirkas, hehkuvainen, +Sen sammumisen hetki kerran lyö! +Nyt tiedän: tosi onni silloin täällä +Lähinnä on, kun murheen pilv' on päällä! + +Keskeltä kukkien jos polkun' oisi, +Jos sua, suru, tuntisi ma en, +Sydämen' ehkä ihastua voisi +Liiaksi muotoihin ja kuorehen. +Ja taivahani unhoon multa jäisi, +Maan tomu ihanteitain himmentäisi. + +Vaikk' onkin, murhe, muotos synkkä, musta. +Ja kaipausta, tuskaa monta tuot, +Ja monta poltetta ja huo'ahdusta +Mun rintaraukkahani loit ja luot, +Niin kiitos sentään! Opetusta monta +Ma sainhan sulta unhoittumatonta. + + + + +TIEDÄTKÖ? + + +Tiedätkö, kuin käy purosen, +Jos vain sulkevi lähtehen? +Tiedätkö, kuin käy oksasen, +Puusta jos irralle tempaa sen? + +Tiedätkö, kuin käy kukkasen, +Jollei saa säteitä päivyen? +Tiedätkö, kuinka paulassa, +Kuolema läsnä on lintua? + +Tiedätkö sitten sa, ihmisen +Kuinka käy, kieltäen taivaisen? +Tiedätkö, paheiden paulassa +Läsnä kuink' ompi kuolema? + + + + +SA NÄITKÖ TUOLL' ULKONA LUONNOSSA? + + +Sa näitkö tuoll' ulkona luonnossa: +Kukin kukka on omaa luontoa, +Kukin puukin luontonsa säilyttää, +Eri sävelin linnutkin livertää? + +Voit kukkasen temmata kummulta, +Voit puutkin sä lastuiksi pirstoa, +Voit linnunkin vangita häkkihin, -- +Sama luonto niill' on kuni ennenkin! + +Viel' itseään kukka on kuolossai, +Viel' itseään puukin lastunai, +Viel' itseään lintukin häkissään, -- +_Omaa_ laulaa se vain voi säveltään! + +Ei luontoa niiden muuttaa voi, +Ei luontoa, minkä Luoja loi. +Väkivalloinkin niitä jos kohtelee, +Perusluontoa niiden ei toiseks tee! + +Sa näitkö tuoll' ulkona luonnossa: +Kukin kukka on omaa luontoa, +Kukin puukin luontonsa säilyttää, +Eri sävelin linnutkin livertää? + + + + +NUO TUOLLA, NÄMÄ TÄÄLLÄ + + +Nuo tuolla, nämä täällä +Noin huutaa neuvoen: +Jos totta ehdotonta +Sa etsit, sulle neuvon sen. + +"Näin lausuu Plato suuri". -- +"Ja Kant, tuo kuulu, näin". -- +"Ja Hegel, Strauz, Baur, Darvin, +Ne lausuu niin ja näin". -- + +Niin, niin ja niin ne lausuu, +Mutt' erilailla vaan. +Ma kenen järjestelmään +Käyn sitten uskomaan? + +En usko järjestelmiin, +En usko, luota en. +Ne syntyy, loistaa, haihtuu, +Yhäti vaihdellen. + +Ne syntyy, loistaa, haihtuu, +Ja suunta suunnan lyö. +Ja niin ne aatteet kiistaa +Ja jatkuu ihmistyö. + +Ja nidoksia syntyy, +Ja totta pohditaan. +Mut totuus, tytär taivaan, +Käy huntu kasvoillaan. + +Oi, totuus, tytär taivaan, +Jo huuda yli maan: +"Se totuuden vain löytää, +Ken uskoo Jumalaan". + +Oi, huuda: "hunnun multa +Jos pois te tahdotte, +Niin käykää Golgatalle +Ja Hermon-vuorelle!" + + + + +HILJAA. + + +Hiljaa kasvavi kukkanen, +Hiljaa nousevi maasta puu. +Hiljaa päiväkin talvinen +Keväisin jatkuu, kirkastuu. + +Hiljaa hengenkin kukkanen +Juurtuu rintahan ihmisen; +Hiljaa kasvavi tiedon puu, +Hiljan, yö henkinen kirkastuu. + + + + +MIHIN ONNENI RAKENNAN? + + +Päivän noustessa, laskiessa, +Ai'an hetkien vaihdellessa. +Mihin toivon ja uskallan? +Elon kirkkaassa kevähässä +Tai sen syksyssä synkeässä +Mihin onneni rakennan? + +Rakennanko sen lempeen naisen, +Hellän, lempivän, uhraavaisen, +Viisaan, viehkeän puolison? +Ei, ei! Vaikkakin lemmin naista, +Lemmin kaunista katoavaista, -- +Ylemmäksi mun kaihon' on! + +Rakennanko ma onnen' sitten +Kiiltoon kirkasten aartehitten? +Mihin onneni rakennan? +En mä onnean' aartehille +Usko kirkkaille, kiiltäville: +Aarteet ruostuvat maailman! + +Ai'an kunnia-asteikoille +Rakennanko sen sitten, -- noille, +Joista kilvaten kiistataan? +Ei mun mieleni ole sinne. +Muuas kaihoan -- mutta minne? +Minne, minne mä kaihoonkaan? + +Toimi jalo ja riento vakaa +Ihmiskunnalle kenties takaa +Mulle onneni kestävän? +Kiitän kyllä mä työtä moista. +Sille laulankin, -- sentään toista +Etsin onnea elämän. + +Etsin onnea kestävätä, +Pysyväistä ja eheätä, +Jota rintani kaihoaa, +Johon myrskynkin pauhinassa, +Elämässä ja kuolemassa +Voipi luottaa ja uskaltaa! + +Oi, ken onnen tuon kaihoomani +Antaa voipi mun rintahani? +Mihin toivon ja uskallan? +Sinä, Herra, vain voit sen, Sinä, +Sinuun toivoni kiinnän minä, -- +Sinä olet, jota kaihoan! + +Päivän noustessa, laskiessa, +Ai'an hetkien vaihdellessa +Sua rintani kaihoaa; +Sinuun eloni kevähässä +Ja sen syksyssä synkeässä +Vain voin onneni rakentaa! + +Sinust' eloni syntyi, lähti, +Sä oot eloni johtotähti, +Sä sen alku ja määränpää! +Suo siis, Herra, ett' aina oisin +Sinun lapsesi, Sulle voisin +Työni, toimeni pyhittää! + +1901. + + + + +KUOLO JA KUKAT. + + +Tuli tuoni kukan luokse, +Kalma luokse kaunokaisen, +Kuiskas _kevähän_ kukalle, +Nurmen ensi nuppuselle: +"Kuole pois jo, kukkaseni, +Nuku, nurmen hento lapsi! -- +Kaunis elost' on erota, +Kalman tulla kaatamaksi +Piennä, nuorna, puhtoisena, +Saastatonna, tahratonna". + +Ei kevähän nuori nuppu, +Taimi pieni taivahainen, +Tuonen tuumia pahonut, +Kalman ääntä kammoellut: +Nuorna, puhtoisna nukahti. +Hymy huulilla erosi +Onnellisna, autuasna. + +Tuli tuoni kukan luokse, +Kalma luokse kaunokaisen, +Kuiski _kesän_ kukkaselle +Suven armahan ajalla, +Keskikesän vallitessa: +"Kuole pois, ihana kukka, +Uuvu jo unehen, rukka! -- +Teen, oi, seppelen sinusta, +Ikiloistavan, ihanan, +Taivon Taaton kunniaksi, +Taaton ikuisen iloksi". + +Suostunut ei suosiolla +Tuohon oisi tuore kukka: +Kesä hurmaten hymysi, +Ihanana ilma loisti, -- +Onhan suloja suvella, +Elo keveä kesällä -- +Mutta surmahan surulla, +Kaihomiellä katkeralla +Täytyi suistua suloisen, +Kaatua pois kaunokaisen! + +Tuon' ei kuule kukan mieltä, +Sirpp' ei ruohon rukousta! + +Tuli tuoni kukan luokse, +Kalma luokse kaunokaisen, +Kuiski _syksyn_ kukkaselle, +Huoliansa huokaavalle, +Vanhalle, vapisevalle: +"Vaivu pois jo vanha kukka, +Muutu mullaksi, murene! -- +Ei elossa enää sulla +Lie ees virkoa vähäistä: +Teit jo heelmäsi, teräsi, +Vanhuuttaskin jo vapiset". + +"Vaan jos suostut suosiolla, +Taivut tahtooni halulla, +Vien sun ilmojen ylitse, +Tähtein välkkyväin välitse +Maassa uudessa asua, +Ihanammassa iloita!" + +Vanhuskukka kuiskauksen +Kuuli vallan vasten mieltä: +Viel' ei elosta erota, +Manan maille matkaella +Tahtonut ois ollenkana. +Maan viel' uskoi mainioksi, +Tuonen tuumat joutaviksi +Tuonta uudesta olosta, +Ihanammasta ilosta, -- +Nurkumiellä pois nukahti, +Kaihomielellä katosi --! + + + + +KUILUN PARTAALLA. + +(Erästä kuvaa katsellessa). + + +On kuilun partaalla lapsi, -- +Vaan enkeli varjelee. +Yks' askel, ja hän jo vaipuis, -- +Vaan enkeli varjelee! + +On kuilun partaalla nuori, -- +Vaan kuka varjelee? +Yks' askel, ja hän jo sortuis, -- +Vaan kuka varjelee? + +On kuilun partaalla miesi, -- +Vaan itsekö varjelee? +Yks' askel, ja hän ois poissa, -- +Vaan itsekö varjelee? + +On kuilun partaalla vanhus +Ja enkeltä huutelee... +Yks' askel, ja hän jo vaipuu, -- -- +Vaan enkeli saattelee... + +14/l2 1901. + + + + +TOINILLE. + + +Suvi-ilmanko vain ihanuutta, +Päivää ikikirkast' unelmoit? +Riemuako janoat ain' uutta? +Ruusuillako viihtyä vain voit? +Ja sä pilvein nousennanko estää +Taivollesi, Toini, tahtoisit? +Mutta paistett' ainaist' onnen kestää +Voisko henkes taimet kaunihit? + +Katso kesän kukkaa kuivunutta! +Paisteet pitkät poudistutti sen! +Paisteesen se hiljaa kuoli, -- mutta +Elpynyt ois taivaan tummeten, +Taivaan tummeten ja sateen tullen. -- +Noinpa henkes hento kukkanen +Kuihtuu päivän paistaiss' yhä sullen, -- +Elpyy alla kyynelsatehen --! + +1896. + + + + +AALTONEN, OI, AALTONEN --. + + +Aaltonen, oi, aaltonen, +Kohden rantaa vyöryen +Riennät, konsa vaahtopäisnä, +Konsa hiljaa vieriväisnä. + +Aaltonen, oi, aaltonen, +Laisesi on ihminen: +Kohden rantaa hän -- myös hän +Rientää virrass' elämän, +Konsa innoin hyrskyellen, +Konsa hiljaa, huo'ahdellen... +Aaltonen, oi, aaltonen, +Laisesi on ihminen! + + + + +KYSYIN KUKALTA -- + + +Kysyin kukalta: kukkanen, +Miks olet kaunis noin -- miksi? +Kysyin immeltä: ken oi, ken +Noin loi sinut kaunihiksi? + +Katsoi kukkanen kaunoinen. +Katsoi kainosti taivaasen... +Immyt se peilistä kauneuttaan +Keimaillen riensi katsomaan... + + + + +KUKAN OIKEUS. + + +Ei oikeutt' ole kukalla +Valita poimijoita. +Eik' ihmisellä oikeutta +Oo muuttaa kohtaloita. +Tuo oikeus sentään suotu on +Kukalle: -- luoda kukinnon, +ja ihmishengelläkin on +Tuo kukkimisen oike'us! + + + + + + +V. + +MAA YLHÄINEN. + + + Maa ylhäinen! Sun puolehesi käännyn. + Maa ikuinen! Sua ilman sorrun, näännyn. + Sua tervehdin siis, toivon kaukomaa, + Sua, ikuisata, suurta, ihanaa --! + + + + +JÄÄ HYVÄSTI, LAULU --! + + +Jää hyvästi, laulu sa maallinen, nyt! +Jo henkeni säveliis kyltyä ehti. +Jää hyvästi! Eloni kirjassa jo +Nyt au'eta kerkesi toinen lehti. +Jää hyvästi lemmen ja leikkien maa! +Ikihenkeni kaihovi korkeampaa! + +Päämääräni ei ole lempi ja maa, +Tääll' ehkä mä lemmin ja viivähdän hetken. +Tää ei ole oikea mun kotimaa, +Läpi vaikka mä tään teen eloni retken. +Mun maani, se oikea onneni maa, +Se ei ole varjoin ja kyynelten maa --! + +Se riemujen, soinnun on ijäinen maa, +Maa ikuisen vapauden, valon ja voiton. +Se puhtaiden pyhä ja puhdas on maa, +Maa ijäisen laulun ja ijäisen soiton, +Se maa se on onneni oikea maa, +Ja oi, sitä, ken sinne siirtyä saa! + +Se maa se on kaihoini, unteni maa, +Se maa, jota konsana kylliks' ei kiitä. +Sen kiitosta, kannel sa heikko, nyt soi, +Vaikk' ei kyllä ääntäsi kylliksi riitä! +Soi kumminkin, kuitenkin, min voit vaan! +Et käyttää voi soittoas korkeampaan! + +Jää hyvästi, laulu siis maallinen, nyt! +Jo henkeni säveliis kyltyä ehti. +Jää hyvästi! Eloni kirjassa jo +Nyt au'eta kerkesi toinen lehti. +Jää hyvästi, lemmen ja leikkien maa! +Ikihenkeni kaihoovi korkeampaa! + + + + +MAA VIHELJÄINEN, MITÄ ANNAT MULLE? + + +Maa viheljäinen, mitä annat mulle, +Jos kaikkikin mä voiman' uhraan sulle? +Mit' annoit, annat uhrin hinnaksi, +Jos sulle toin tai tuon ma kaikkeni? + +-- Ehk' annan kunniaa ja rikka'utta. +Ehk' annan hetken hurmaa, rakka'utta. +Ma maljast' annan maistaa nautinnon. -- +Tuhannet hurmannut se malja on. + +Maa viheljäinen, vähän annat, vähän: +En tyytyä voi hintahan mä tähän. +Kun kaikken' annan, vaadin paljoa. +Siis ehtos lausu, hintaas korota! + +Viel' antaa voin mä hengen hienostusta, +Voin tietein, taitein tuottaa jalostusta. +Ja valtaa, viisautta, muiston myös, +Kautt' aikain elävän, -- jos suurt' ois työs. + +Maa viheljäinen, -- jotain annat, myönnän. +Mut epäröi en: luotan' ehtos työnnän! +Miks' et sa lausu, mitä kuolemaa +Ja ijäisyyttä varten sulta saa? + +Miks' et sä lausu? Miksi unhoon peittää +Pääasian sa tahdot, pois sen heittää? +Jo arvaan syys! Jos tuosta muistutat, +Niin sankarisi säikkyy rohkeat. + +Ei! Petturi sä olet: hylkäät kerran! +Sun parhaimpas saan lahjana myös Herran. +Siks sopimust' en allekirjoita. +Ma etsin ääretöntä, ikuista. + +Ma etsin, kaipaan jotain korkeampaa +Ja jotain suurempaa ja ihanampaa. +Ma kaipaan kuollotonta elämää +Ja rauhaa, rauhaa ikikestävää. + +Niit' et, maa, mulle luvata voi, näyttää. +Jos lupaatkin, et lupaustas voi täyttää. +Siis ehtos torjun, torjun, torjun pois, -- +Näät toisin tehty väärin tehty ois! + +Maa ylhäinen! Sun puolehes siis käännyn! +Maa ikuinen! Sua ilman sorrun, näännyn! +Sua tervehdin siis, toivon kaukomaa, -- +Sua suurta, ikuisata, ihanaa! + + + + +JOULULAULU. + + +Maat, kansat kaikki nyt riemuitkaa, +Hyvyyttä kiittäen Herran! +Sen toteutuneeksi Hän ilmoittaa, +Min luvannut oli Hän kerran. +Täht' ennustettu on noussut jo! +Jo koittanut armas se aurinko, +Joll' autuus on siipeins' alla! + +Sen sanoman ihanan enkeli +Kautt' ilmojen kantoi meille: +"On saapunut rauhan sankari, +On syntynyt Kristus teille. +Ja tämä on teille merkkinä: +Kapaloittuna laps' on seimessä +Nyt Davidin kaupungissa!" + +Oi ääretönt' ihmettä! Herra maan +Ja taivahan ihmislassa! +Hän oljilla seimen, min kautta vaan +Kaikk', kaikki on olemassa! +Hän palvelemaan tänne ihmistä +Myös tullut, jot' enkelit ylhäällä +Ain tuhannet palveli kilvan! + +Oi, suuruutta Herran armotyön! +Oi, lempeään pohjatonta! +Ei jättänyt keskelle kuolonyön +Hän lastahan onnetonta, +Vaan syntyä antoi hän auttajan, +Meill' orjille synnin ja kuoleman, +Oi kiitetty olkoon Herra! + +Oi, soikaa siis, kantelot Siionin, +Ja, harput, te helkähdelkää! +Ja, murheiset rinnat, te riemuisin +Nyt tunteihin sykkiselkää! +Jo noussut on päivä, jo loppui yö, +Jo täytetty myös on se raskas työ, +Jok' elämän tuotti ja rauhan! + +Ja sanoma suuri tuo kaikuu taas +Yli vetten ja kautta maitten: +"Jo tullut on, Siion, kuninkaas, +Hän, kuningas kuninkaitten! +Hän tullut on, apusi armahin!" -- +Oi, soikaa siis, kantelot Siionin, +Ja, harput, te helkähdelkää! + + + + +VAPAHTAJA SYNTYNYT ON! + + +Vapahtaja syntynyt on! Oi, mi sana suur' on tuo! +Oi, min riemun, lohdutuksen synkkään sieluhun se luo! +Vapahtaja! Mikä nimi ihanampi, kalliimp' on! +Mikä nimi valoa niin eloon luo ja kuolohon! + +Vapahtaja syntynyt on! Vapahtaja sun ja mun, +Vapahtaja, joka sielun, köyhän, kurjan, vaivatun, +Vapahtaja vallast' yön ja synnin sekä kuoleman, +Vapahtaja _kaiken_ kansan, kurjimman myös kulkijan! + +Vapahtaja syntynyt on! Kuule: syntynyt on hän, +Joka yksin antaa voipi tosi-onnen, elämän, +Jonka nimess' yksin taivaan kultaportit aukeaa, +Murtuu kärki murehitten, synnin siteet raukeaa. + +Vapahtaja syntynyt on! Eikö siis siin' oisi syy +Loistaa riemusta sen silmän, joka usein kyyneltyy? +Riemuitsethan kevähällä kevään kukkasista sä, +Riemuitsethan kevätpäivän kirkkahista säteistä! + +Etkö sitten, ihmisrinta, riemuitsisi hänestä, +Joka _sydämeesi_ tehdä tahtoo kukkaiskylvöä? +Hänestä, jok' uuden valon, kevätvalon _sieluus_ lois' +Iki-onnen, rauhan antais, tyyntää kaikki myrskyt vois? + +Avaa sydämesi hälle, avaa elos keväässä! +Hänessä on sulle kaikki; totuus, tie ja elämä! +Avaa sydämesi hälle! Hän on sielun puhdistus, +Hänest' eloos, rientoihisi virtaa voima, siuna'us! + + + + +LUOTA, SIELU, HERRAHASI! + + +Luota, sielu, Herrahasi! +Ääretönhän armons' on, +Katuville laupeutensa +Lausumaton, pohjaton! +Herran luo siis luottaen +Käy, oi, sielu suruinen! + +Luota, sielu, Herrahasi! +Kuolemaas ei tahdo hän. +Tähteshän hän kärsi, kuoli +Ristinkuolon hirveän! +Luottaos, oi, Herraas siis! +Hän suo lohdun murheisiis! + +Luota, sielu, Herrahasi! +Katso uskon katsehin, +Mitkä merkit käsissänsä, +Jaloissaan on vieläkin; +Mitkä merkit vieläkin +Kantaa paimen parahin! + +Luota, sielu, Herrahasi! +Parhain teistä on se tie, +Jota hän sua johtaa, vaikka +Ruusuin yli ei se vie. +Sittenkin, oi, sittenkin, +On se teistä parahin! + +Luota, sielu, Herrahasi! +Luottaos, oi, luottaos! +Korpimatkan jälkeen kerran +Ihana on palkintos; +Iki-ilo verraton +Sulopalkintosi on! + +1900. + + + + +OI, SYVYYTT' IHMEELLISTÄ! + + +Oi, syvyytt' ihmeellistä +Sun armos, Jumala, +Yl' ihmisjärjen käypää +Ja tutkimatonta! +Niin hellithän Sä meitä, +Sun helmast' eksyneitä, +Ett' ennen kuoloon Poikas soit, +Kuin meidän kuolla antaa voit! + +Oi, rakka'uttas suurta, +Ikuista, ihanaa, +Min syvyytt' ääretöntä +Vain voin ma aavistaa! +Jos pisarankaan milloin +Sain tuta sitä, -- silloin +Jo riemuitsi mun rintani, -- +Kuink' armast' ois siis luonasi! + +Kuink' armast' aina olla, +Sun luonas, Herra, ois! +Kuink' armast', esirippu +Kun nostetahan pois, +Kirkkautta Jumalansa +Kun aina Herran kansa +Avoimin kasvoin katselee +ja kanteleitaan soittelee --! + +Mer' armos, rakka'utes +Siell' ylhääll' aukeaa +Jo koko loistossansa, -- +Oi, suurta, ihanaa! +Siell' ikuinen on kevät, +Ja taivaat säteilevät +Ijäti Herran kunniaa, +ja taivaat uudet on ja maa --. + +Siell' iloita myös aina +Voi sydän kurja tää, +Tuhannet jota tuskat +Nyt särkee, synkistää. +Siell' ylistystä Herran +Viel' ääni munkin kerran +Kai heläjää kanss' enkelten +Ja kaikkein lunastettujen. + +Oi, syvyytt' ihmeellistä +Sun armos, Jumala, +Yl' ihmisjärjen käypää +Ja tutkimatonta! +Sinulle kiitostansa +Maan ääret, kaikki kansa +Sydämin, suin siis veisatkoot +Ja kanteloillaan soittakoot! + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Elämän polulla, by Niilo Mantere + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN POLULLA *** + +***** This file should be named 24905-8.txt or 24905-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/4/9/0/24905/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/24905-8.zip b/24905-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..4057e78 --- /dev/null +++ b/24905-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..85f8875 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #24905 (https://www.gutenberg.org/ebooks/24905) |