diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 24863-8.txt | 5077 | ||||
| -rw-r--r-- | 24863-8.zip | bin | 0 -> 94522 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 5093 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/24863-8.txt b/24863-8.txt new file mode 100644 index 0000000..29c28ca --- /dev/null +++ b/24863-8.txt @@ -0,0 +1,5077 @@ +The Project Gutenberg EBook of Kapteenin tytär, by Aleksander Pushkin + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Kapteenin tytär + +Author: Aleksander Pushkin + +Translator: Samuli Suomalainen + +Release Date: March 17, 2008 [EBook #24863] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAPTEENIN TYTÄR *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +KAPTEENIN TYTÄR + +Kirj. + +Aleksander Pushkin + + +Venäjänkielestä suomentanut Samuli S. + + +Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1876. + + + +SISÄLLYS: + + I. Kaartin kersantti + II. Opas + III. Linna + IV. Kaksintaistelu + V. Rakkaus + VI. Pugatshevin kapina + VII. Rynnäkkö + VIII. Kuokkavieras + IX. Ero + X. Piiritys + XI. Rauhaton kylä + XII. Orpo + XIII. Vangitseminen + XIV. + + + + +ENSIMMÄINEN LUKU. + +Kaartin kersantti. + + + Kapteeniksi kaartin pääsis heti hän. + -- Ei niin! Mut ensin armeijassa palvelkohon. + Niin juuri, niin! Ja siellä kovaa kokekohon -- + -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- + Mut mikä hänen isäns on? + + Knjashnin. + +Isäni, Andrei Petrovitsh Grinev, oli nuoruudessaan palvellut sotaväessä +kreivi Minnichin aikana ja otti eron pää-majorina vuonna 17--. Siitä +pitäin asui hän kylässään Simbirskin kupernissa, jossa nai erään köyhän +aatelisneidon Avdotja Vasiljevna J:n. Meitä oli yhdeksän lasta. Kaikki +veljeni ja sisareni kuolivat pieninä. Minä olin kirjoitettu kersantiksi +Semenovskin kaartiin, ja siitä tuli meidän kiittää majoria samassa +kaartissa, ruhtinas B:ta, likeistä sukulaistamme. Minua luettiin +virkavapauden saaneiden joukkoon kotikasvatukseni loppuun asti. + +Viisi-vuotisena annettiin minä ratsaspalvelijan Saveljitshin huostaan, +joka nuhteettoman käytöksensä vuoksi oli koroitettu hoitajakseni. Hänen +johdollansa minä edistyin niin, että kahdentoista vuoden iässä osasin +lukea ja kirjoittaa venättä ja aivan järkevästi kykenin arvostelemaan +jäniskoirain ominaisuuksia. Tähän aikaan palkkasi isä minulle +Franskalaisen monsieur Beaupré'n, joka tilattiin taloon Moskovasta +samalla kertaa kuin viinit ja ruokaöljy. Franskalaisen tulo harmitti +kovasti ukko Saveljitshia. + +-- "Hyvä Jumala!" mutisi hän itsekseen; "onhan luullakseni lapsi pesty +ja kammattu ja kylläinen. Mitäs varten rahoja turhaan viskataan ja +palkataan munsyöriä, niinkuin ei omaa väkeä olisi yltä kyllä?" + +Beaupré oli isänmaassaan ollut peruukintekijänä, sitten Preussissa +sotamiehenä, mutta muutti sieltä viimein Venäjälle, ruvetakseen +utshitel'iksi (opettajaksi), itsekään ymmärtämättä, mitä tuo sana +oikeastaan merkitsee. Hän oli hyväntahtoinen, mutta sanomattoman suuri +hulivili. Hänen suurin heikkoutensa oli herkkyys kauniisen sukupuoleen; +usein hän hellyyksistänsä sai kolauksia, joita sitten voivotteli +vuorokausin. Sen lisäksi hän, kuten itse sanoi, ei vihannut pulloa, +toisin sanoen hän naukkasi ja naukkasi liiaksikin. Mutta kun viiniä +meillä ei tarjottu kuin päivällisellä, jolloin opettaja usein jätettiin +ilmankin, niin tottui herra Beaupré varsin pian paloviinaan, ja rupesi +vihdoin pitämään sitä paljoa parempana kotimaansa viinejä, sanoen sitä +vatsalle hyödyllisemmäksi. Meistä tuli pian hyvät ystävät, ja vaikka +hänen, niinkuin kontrahtiin oli kirjoitettu, tuli opettaa minulle +_franskankieltä ja saksankieltä ja kaikkia tieteitä_, niin piti hän +kumminkin sopivampana oppia minulta vähän söhertämään venättä, jonka +jälkeen sitten kukin meistä teki omia askareitaan. Me sovimme +keskenämme erinomaisen hyvin. Toista opettajaa en olisi tahtonutkaan. +Mutta pian meidät kohtalo eroitti. -- Tämmöinen oli tapaus. + +Lihava ja rokon-arpinen pesutyttö Palashka ja toissilmäinen karjapiika +Akulika suostuivat kuin suostuivatkin eräänä päivänä menemään äitini +luokse, heittäytyivät polvilleen ja tunnustivat rikoksen, johon heidät, +kokemattomat, oli saattanut munsyöri. Äitini kanteli asiasta heti +isälle. Hänellä taas oli laki lyhyt ja selvä. Heti paikalla käski hän +kutsua tuon kanaljan Franskalaisen luokseen, mutta, tuli sana, että hän +paraikaan antaa minulle tuntia. Isä heti minun kamariini. Siellä oli +Beaupré makaamassa viattomuuden unta. Minä puolestani olin täydessä +työssä. Minulle oli näet Moskovasta tilattu maantieteellinen kartta. Se +rippui seinällä ilman aikojaan ja tuo suuri, paksu paperi oli jo kauan +kiusannut minua. Viimein päätin kuin päätinkin tehdä siitä paperileijan +ja ryhdyin nyt työhön, käyttäen hyödykseni Beaupré'n unta. Olin juuri +kiinnittämässä niinistä pyrstöä Hyvän toivon niemeen, kun isä tuli +kamariin. Nähtyään minun ponnistelujani maantiedon oppimisessa, nykäsi +hän minua korvasta ja, juostuaan sitten Beaupré'n ääreen, herätti hänet +jotenkin varomattomasti ja alkoi nuhdesaarnan. Hämmästynyt Beaupré +yritti nousta ylös, mutta ei jaksanut: hän oli kovin juovuksissa. Isä +tarttui silloin opettajan nutun kaulukseen ja sysäsi hänet porstuaan. +Samana päivänä jo sai Franskalainen virkaeron, ja tuostakos ilo ja +riemu Saveljitshille. Siihen päättyi minun kasvatukseni. + +Elelin sitten vaan mamman lellipoikana, ajellen kyyhkysiä ja ollen +polttosilla renkipoikain kanssa. Niin tultiin kuudentoista vuoden +ikään, mutta silloinpa asiat muuttuivat. + +Kerran syksyllä oli äiti vieraskamarissa keittämässä hunajamehua; minä, +kieltäni maiskutellen, katselin kuohun kihajamista. Isä istui akkunan +ääressä ja luki "Hovi-kalenteria", jonka hän sai joka vuosi. Tämä kirja +teki häneen aina suuren vaikutuksen: erinomaisella tarkkuudella hän +aina luki sitä, ja tuo luku se saattoi hänen sappensa kiehumaan ja +kuohumaan. Äiti, hyvin tietäen ukon tavat, koetti aina sysätä tuon +kirjan jonnekin piiloon, ja usein sattuikin, ettei isä saanut +kalenteriansa nähdä moneen kuukauteen. Mutta kun hän sen sitten taas +sattumalta löysi, -- niin istui hän tuntikausia sen ääressä. Niinpä hän +nytkin luki "Hovi-kalenteria", tuon tuostakin kohotellen olkapäitään ja +toistellen yhä: "kenraali-luutnantti!... Minun komppaniassani hän oli +vielä kersanttina. Ja Venäjän molempain tähdistöjen ritari!... Ja joku +aika sitten..." -- Vihdoin heitti isä kalenterinsa sohvalle ja vaipui +syviin mietteisin, jotka eivät ennustaneet hyvää. + +Äkkiä hän kääntyi äitiin puoleen: "Avdotja Vasiljevna, kuinka vanha +Petrusha[1] nyt on?" + +-- "Nyt alkoi seitsemästoista vuosi", vastasi äiti. "Petrusha syntyi +samana vuona kuin täti Nastasja Gerasimnovna kävi koukkuun, ja kuin +vielä..." + +-- "Hyvä se", keskeytti isä; "aika on hänen mennä palvelukseen. +Tarpeeksi on jo poikaa hellitelty vaimoväen puolella. Kyllä saavat +loppua nuo kyyhkyslakkaan kiipeilemiset". + +Äiti, kuullessaan erosta puhuttavan, säpsähti, niin että pudotti +lusikan kastrulliin, ja rupesi itkemään. Minä sitä vastoin ihastuin +sanomattomasti. Ajatus palveluksesta tuotti heti mieleen ajatuksia +vapaudesta, Pietarin elämän huvituksista. Jo kuvailin itseäni kaartin +upseeriksi, joka minun mielestäni oli inhimillisen onnen korkein +kukkula. + +Isän ei ollut tapana muuttaa päätöksiänsä eikä vitkailla niiden +toimeenpanemisessa. Määrättiin niin muodoin lähtöni päivä. Edellisenä +päivänä sanoi isä tahtovansa kirjoittaa tulevalle päällikölleni ja +käski tuoda paperin ja kynän. + +-- "Älä unohda, Andrei Petrovitsh", sanoi äiti, "panna minultakin +terveisiä ruhtinas B:lle; minä toivon, kirjoita niin, että hän on oleva +suosiollinen Petrushalle". + +-- "Mitä joutavia!" vastasi isä, rypistäen kulmakarvojaan. "Mitä varten +minä ruhtinas B:lle kirjoittaisin?" + +-- "Sanoithan kirjoittavasi Petrushan päällikölle". + +-- "Entä sitten?" + +-- "Petrushan päällikköhän on juuri ruhtinas B. Petrushahan on +kirjoitettu Semenovskin kaartiin". + +-- "Kirjoitettu. Vaikka olisi kirjoitettu minne hyvänsä! Petrushaa +vaan en Pietariin laske. Mitä hän siellä oppisi? Rahaa tuhlaamaan ja +tyhjää toimittamaan! Ei mar, palvelkoon vaan armejassa, kokekoon +kovaa, haistakoon ruudin savua; hänestä tahdon sotamiestä, vaan en +kaartilais-huliviliä! Missä pojan passi? Annas tänne!" + +Äiti haki passini rasiasta, jossa sitä säilytettiin yhdessä sen paidan +kanssa, joka oli ollut päälläni minua ristittäessä, ja antoi sen +vapisevin käsin isälle. Isä luki sen tarkasti, pani sitten pöydälle +eteensä ja rupesi kirjoittamaan kirjettä. + +Minua vaivasi uteliaisuus. Minne minut pannaan menemään, kosk'eivät +lähetä Pietariin? Silmäni seurasivat lakkaamatta isän kynää, joka +liikkui jotenkin vitkallisesti. + +Vihdoin hän lopetti, pani kirjeen ja passin samaan kuoreen, lukitsi sen +sinetillä ja sitten, ottaen silmälasit pois, kutsui minut luokseen. + +-- "Tuoss' on kirje Andrei Karlovitsh R:lle", sanoi hän, "vanhalle +toverilleni ja ystävälleni. Sinä lähdet tästä Orenburgiin, palvelemaan +hänen väessänsä". + +Niin nyt haihtuivat kaikki minun loistavat toiveeni! Hauskan elämän +sijaan Pietarissa, odotti minua ikävä tuolla syrjäisessä seudussa. +Palvelusta olin vielä hetki sitten ajatellut suurella riemulla; nyt +tuntui se surkealle onnettomuudelle. Mutta asiata ei käynyt +muuttaminen! Seuraavana aamuna seisoi jo kuomireki portaiden edessä: +siihen pantiin kapsäkki, laukku, jossa oli tee-serviisi, sekä kääröt +täynnä vehnäsiä ja piirakaisia, viimeisinä merkkeinä kotoisista +makeanleivän-päivistä. + +Vanhemmat siunasivat minua. Isä lausui: "Hyvästi, Pietari. Palvele +uskollisesti sitä, kelle valan teet; ole kuuliainen päälliköllesi; älä +himoitse heidän lempeänsä; älä tunkeile palvelukseen, älä vältäkään +palvelusta; ja muista aina sananlaskua: säästä vaatetta uudesta pitäin, +säilytä kunniata nuoresta pitäin". Äiti itkien pyysi, että kaikin +mokomin suojelisin terveyttäni; Saveljitshin sydämmelle pantiin, +että hän pitäisi tarkkaa huolta lapsesta. Päälleni pantiin +jäniksen-nahkainen pikku-turkki ja sen yli vielä ketunnahkainen +matkaturkki. Minä nousin kuomiin Saveljitshin kanssa ja läksin +liikkeelle, itkien katkerasti. + +Samana yönä tulimme Simbirskiin, jossa meidän oli viipyminen koko +vuorokausi, kaikenlaisten tarpeiden ostamista varten, jotka olivat +Saveljitshin huolena. Me otimme asuntoa ravintolaan. Saveljitsh läksi +jo aamulla varhain ostoksille. Minä katselin ensin kauan aikaa +akkunasta likaiselle poikki kadulle, mutta ikävystyin viimein ja +rupesin kulkemaan huoneesta huoneesen. Biljardi-saliin tultuani, näin +siellä pitkän herrasmiehen, noin viidenneljättä vuoden iässä, +ylähuulessa pitkät viikset, yönuttu yllä, biljardikeppi kädessä ja +piippu suussa. Hän pelasi marköörin kanssa, joka voitettuansa sai +ryypyn viinaa, mutta menetettyänsä oli velvollinen nelin ryömin +konttaamaan biljardipöydän alla. Minä rupesin katsomaan heidän +peliänsä. Mitä enemmin aikaa kului, sitä tiheämmiksi kävivät nuo +konttaus-pasierailemiset pöydän alla, kunnes markööri jäikin sinne. +Herra lausui muutamia mahtipontisia sanoja, hautauspuheen tapaan, ja +kysyi, enkö minä tahtoisi pelata hänen kanssaan. Minä en sanonut +osaavani. Tuopa näkyi häntä kummastuttavan. + +Hän katsahti minuun melkein sääliväisesti. Me puutuimme kumminkin +puheisin keskenämme. Hän sanoi olevansa Ivan Ivanovitsh Surin, +ratsumestari eräässä husaarirykmentissä ja tulleensa Simbirskiin +rekryytin-ottoon ja asuvansa tässä ravintolassa. Surin kutsui minua +päivälliselle kanssaan, aterioimaan, "mitä Jumala on antanut, +sotamiehen tapaan". Minä suostuin kernaasti. Kävimme pöytään. Surin joi +paljon ja kehoitti minuakin, sanoen, että täytyy tottua palvelukseen. +Hän kertoi minulle kaikenlaisia juttuja armeija-oloista ja niille +nauroin kuollakseni. Pöydästä nousimme aivan hyvinä tuttavina. Silloin +tarjoutui hän opettamaan minua biljardia pelaamaan. "Tämä", sanoi hän, +"on välttämätöntä meikäläisille. Kun esim. ollaan marssilla ja +pysäytään jonnekin, -- millä saa ajan kulumaan? Ei muuta kuin mene +ravintolaan biljardia pelaamaan: mutta sitäpä varten pitää osata sitä!" +Minä olin tuosta täydellisesti vakuutettu ja rupesin hyvin ahkerasti +opettelemaan. Surin rohkaisi minua tuon tuostakin, ihmetteli minun +nopeata edistymisestäni ja muutaman läksyn perästä ehdotteli, että +ruvettaisin pelaamaan rahan päälle, ei muuta kuin puolen kopekan vaan, +tietysti ei voittamisen tarkoituksessa, mutta siksi vaan, ettei +pelattaisi turhan päiten, mikä hänen mielestänsä oli kaikista +kelvottomin tapa. Minä suostuin siihenkin, ja silloin käski Surin tuoda +punssia ja sai minutkin maistamaan, toistaen yhä vaan, että +palvelukseen pitää tottua, ja mikäs palvelus se muka ilman punssia on? +Minä tottelin. Peliämme kesti yhä. Mitä useammin minä maistelin, sitä +rohkeammaksi kävin. Pallot lentelivät alinomaa laidan yli; minä +kiivastuin, toruen markööriä, joka luki taivas tiesi kuinka hullusti, +vähä väliä lisäsin panosta, -- sanalla sanoen, menettelin kuin +konsanaankin poika, joka on päässyt omiin valtoihinsa. Aikaa sillä +välin oli kulunut paljon. Surin katsahti kelloonsa, laski kepin +kädestänsä ja ilmoitti, että olin menettänyt hänelle sata ruplaa. +Tuosta minä vähän hämmästyin. Rahani olivat Saveljitshin huostassa. +Minä rupesin pyytelemään anteeksi. "Älä, veikkonen, tuosta huoli", +keskeytti Surin; "saatanhan minä odottaakin". + +Surinin kanssa sitten vietin koko illan ja kamariini lähtiessäni tuskin +jaksoin käydä. Surin saattoi minut sinne. + +Saveljitsh parkasi, nähtyään selvän selvät merkit minun innostani +palvelukseen. + +-- "Mutta mitäs tämä nyt merkitsee?" voivotteli ukko. "Missä sinä nyt +tuon näköiseksi olet tullut? Herra Jumala, eihän tuommoista ole ennen +kuultu eikä nähty!" + +-- "Suu kiinni, äijä!" vastasin minä änkyttäen; "sinä olet kai +humalassa; mene maata ... ja saata minutkin". + +Aamulla herättyäni tunsin kovan päänkivun; hämärä muisto oli minulla +eilis-päivän tapauksista. Muisteluni keskeytti Saveljitsh, joka tuli +sisään, tuoden teetä. "Pietari Andreitsh", virkkoi hän, päätään +heilutellen, "varhainpa, varhainpa olet alkanut huimaa elämää. Ja kehen +sinä tuletkaan? Ei isä juo, ei vaarikaan juonut; äidistä puhumattakaan: +hän ei ole iki pitkinä päivinä suuhunsakaan pannut muuta kuin kaljaa. +Ja kuka tähän kaikkeen on syynä? Kukas muu kuin tuo kirottu munsyöri. +Aina vähä väliä hyppäsi hän Antipjevnan luokse: '_matame sö vu prii_, +viinaa!' Tässä se nyt on se _sö vu prii_! kylläpä pani viisautta ja +ymmärrystä lapsen päähän, se hirtehinen! Ja mitä varten palkattiin +mokomaa murjaania! Niinkuin ei meidän herralla omaa väkeä olisi yltä +kyllin!" + +Minua hävetti. Minä käännyin häneen selin ja sanoin: "Mene tiehes, +Saveljitsh: minä en huoli teestä". Mutta kun Saveljitsh kerran oli +yltynyt saarnamaan, niin ei ollut helppo saada häntä vaikenemaan. +"Katsos nyt, Pietari Andreitsh, semmoista tuo juominen on. Ja päätäkin +kivistää, ruokahaluakaan ei ole. Juomarista ei ole mihinkään... Juopas +vähän kurkkuvettä hunajan kanssa, mutta kaikista parasta kumminkin +lienee pieni kohmelo-ryyppy. Tahdotkos?" + +Samassa tuli sisään poika, tuoden minulle kirjelapun I. I. Surinilta. +Minä avasin sen ja luin: + + "Armas Pietari Andrejevitsh, ole hyvä ja lähetä minulle pojan + kanssa sata ruplaa, jotka menetit minulle eilen. Olen suuressa + rahantarpeessa. + + Aina altis sinua palvelemaan. + Ivan Surin". + +Ei muuta neuvoksi. Minä tekeydyin aivan kylmäkiskoiseksi ja, kääntyen +Saveljitshin puoleen, käskin hänen antaa pojalle sata ruplaa. + +-- "Kuinka! Mitä varten?" kysäsi Saveljitsh hämmästyen. + +-- "Minä olen ne hänelle velkaa", vastasin minä niin tyyneenä kuin +mahdollista. + +-- "Velkaako!" huudahti Saveljitsh, hämmästyen yhä enemmin: "mutta +milloinka sinä, hyvä ihminen, ennätit joutua hänelle velkaan? Ei, kyllä +tässä nyt on jotakin kummallista. Sano mitä suvaitset, mutta rahoja +minä en anna". + +Minä ajattelin, että jos en minä tällä ratkaisevalla hetkellä saa +voittoa itsepäisestä ukosta, niin minun vast'edes on kovin vaikea +päästä hänen holhousvallastansa. Senvuoksi, luoden häneen ylpeän +silmäyksen, lausuin: + +-- "Minä tässä herra olen, sinä olet palvelija. Rahat ovat minun. Minä +menetin ne hänelle siitä syystä, että niin suvaitsin tehdä. Ja kyllä se +on parasta, ettes ollenkaan viisastele, vaan teet mitä käsketään". + +Saveljitsh kävi niin kokonaan ymmälle tuosta, että löi kätensä yhteen +ja jäi seisomaan kuin suolapatsas. + +-- "Mitäs siinä seisot?" kiljasin äkäisenä. + +Saveljitsh itkemään. + +-- "Voi herttainen, Pietari Andreitsh", nyyhkytti hän vapisevalla +äänellä: "älä saata minua hautaan pelkästä sydämmen surusta. Lapsi +kulta; tottele minua, vanhaa ukkoa: kirjoita sinä tuolle ryövärille, +että sinä vaan laskit leikkiä; sano, ettei meillä semmoisia rahoja ole +olemassakaan. Sata ruplaa! No kaikki pyhät! Sano sinä, että vanhemmat +kiven kovaan ovat kieltäneet sinua pelaamasta, muuta kuin kenties +nappi-peliä". + +-- "Älä valehtele", keskeytin hänet; "laita tänne rahat tai otan sua +niskapäästä!" + +Saveljitsh loi minuun silmäyksen täynnä katkeraa surua ja meni rahoja +noutamaan. Minun oli sääli ukko parkaa, mutta minun teki mieli +kerrankin oiaista siipeni ja näyttää hänelle, ett'en enää ole lapsi! +Rahat lähetettiin Surinille. Saveljitsh kiiruhti heti paikalla +saattamaan minut pois tästä kovan onnen paikasta. Hän tuli +ilmoittamaan, että hevoset ovat valjaissa. Minä läksin Simbirskistä, +rinnassani rauhaton omatunto ja ääretön katumus. En sanonut edes +jäähyväisiäkään opettajalleni; toivoinhan päinvastoin, ett'en enää +milloinkaan kohtaisi häntä. + + + + +TOINEN LUKU. + +Opas. + + + Ei ole seudut synnin-seudut, + Ei ole tienot tuttujani. + Mikä tieni tänne käänsi + Kuka kehno ratsu saatti? -- + Saatti tänne nuoren miehen, + Saatti uljahan urohon + Nuoren huiman hurja mieli, + Viinan voimakin väkevä. + + Vanha laulu. + +Matkamietteeni eivät olleet oikein hauskoja. Menettämäni sata ruplaa +olivat siihen aikaan suuri raha. Minun täytyi tunnustaa itselleni +käyttäineeni tuhmasti Simbirskin ravintolassa ja tunsin itseni +syypääksi Saveljitshin edessä. Kaikki tuo oli niin tuskallista. Ukko +istui nureissaan kuskilaudalla, selin minuun; hän ei puhunut sanaakaan, +rykäsihän vaan väliin. Minun teki mieleni sopia hänen kanssaan, mutta +en tiennyt mistä alkaa. + +Viimein virkoin: + +-- "Älähän nyt, Saveljitsh, ole pahoillasi! Sovitaan pois! Näenhän +itsekin, että olen syypää. Kyllä minä vast'edes olen viisaampi ja +tottelen sinua. Älä nyt ole enää suutuksissa; sovitaan pois!" + +-- "Voi, hyvä Pietari Andreitsh!" vastasi hän syvään huo'aten. +"Itseheni minä suuttunut olen, minä se kaikkeen syypää olenkin. Kuinka +saatoinkaan jättää sinut yksiksesi ravintolaan! Mutta tulihan näet +niinkuin synniksi mieleeni käydä tervehtimässä vanhaa tuttavaa, +lukkarin muoria. Sinne menin ja sinne jäinkin. Hyväinen aika! Mitenkäs +minä poloinen nyt kotiin menen, ja mitä sanoo pappa ja mamma, kun +saavat tietää, että lapsi nyt jo juo ja pelaa?" + +Lohduttaakseni Saveljitsh parkaa minä lupasin, ett'en tästä puolin +käyttäisi kopekkaakaan ilman hänen suostumustansa. Hän tyyntyi +vähitellen; aina väliin kumminkin päätään heilutellen hän supisi: "sata +ruplaa! Onkos tämä laitaa!" + +Yhä lähemmäs tultiin määräpaikkaani. Ympärilläni aava aromaa, jossa +siellä täällä näkyi mäen-törmiä ja solia. Kaikki oli lumen vallassa. +Aurinko oli mailleen menemässä. Kuomi kulki kapealla tiellä tai +oikeammin talonpoikais-reen tekemiä jälkiä myöten. Äkkiä rupesi +kyytimies katselemaan sivulle ja virkkoi viimein: + +-- "Kuules, hyvä herra; eiköhän käännytä takaisin?" + +-- "Miksi niin?" + +-- "Ilmaan ei ole luottamista: rupeaa tuulemaan; katsos kuinka se +lennättelee lunta". + +-- "Entä sitten?" + +-- "Näethän tuota!" + +Ja kyytimies osoitti ruoskanvarrella itää kohti. + +-- "Eihän siellä näy muuta kuin lunta vaan ja selvä taivas". + +-- "Entäs tuo tuolla ... tuo pilvi". + +Nyt vasta huomasin aivan taivaan reunassa pienen valkoisen pilven, jota +siihen saakka olin luullut kaukaiseksi mäentörmäksi. Kyytimies sanoi +sen tietävän lumipyryä. + +Olin kuullut kerrottavan sikäläisistä pyryistä ja tiesin, että +kokonaisia kuormastoja oli jäänyt lumen alle. Saveljitsh puolusti +kyytimiehen ehdotusta, että kääntyisimme takaisin. Mutta kun tuuli +näytti minusta heikolle, niin toivoin pääsevämme hyvissä ajoin +seuraavaan kestikievariin. Käskin senvuoksi ajaa eteenpäin. + +Hevoset läksivät juoksemaan kiirusti, mutta yhä katsahteli kyytimies +itään. Tuuli yltyi sillä välin yltymistään. Taanoinen valkoinen hattara +kasvoi pilveksi, se kohosi raskaana yhä ylemmäs, vähitellen peittäen +koko taivaan. Lunta rupesi satamaan; lumihiukaleet olivat alusta +pieniä, mutta pian muuttuivat ne tavattoman suuriksi. Tuuli rupesi +ulvomaan; alkoi pyry. Tuokion kuluttua oli tumma taivas sulanut yhteen +lumisen meren kanssa. Kaikki katosi näkyvistä. + +-- "Kas niin", huudahti kyytimies, "nyt on pyry ja aika pyry onkin!..." + +Minä kurkistin ulos kuomista: kaikki oli synkkää; en nähnyt muuta kuin +ryöppyilevää lunta. Tuuli ulvoi niin vimmatulla äänellä, että näytti +henkiseltä olennolta. Pian olimme aivan lumessa. Hevoset kulkivat jalka +jalasta ja pian seisattuivat. + +-- "Mitäs nyt seisotaan?" kysyin kärsimätönnä kyytimieheltä. + +-- "Eipä tässä kulustakaan parane", vastasi hän, nousten maahan; "kukas +tässä enää tietää missä ollaankaan; tietä ei ole eikä sitä näkisikään". + +Minä rupesin häntä torumaan, mutta Saveljitsh kävi hänen puolellensa. +"Pitipäs vaan olla tottelematon", jupisi hän äkäisenä; "olisi koreasti +käännytty takaisin kestikievariin; olisit juonut teetä, maannut +makeasti aamuun asti; myrsky olisi tauonnut, sitten olisi taas sopinut +lähteä. Ja mikä kiire meillä sitten on? Häihinkö tässä hätä, vai +minne?" Saveljitsh oli oikeassa. Mutta mikäpäs enää auttoi! Lunta satoi +laaduttomasti. Nietos kasvoi kasvamistaan reen ympärille. Hevoset +seisoivat, päät kumarruksissa, tuon tuostakin märähdellen. Kyytimies +kulki ympäri, neuvotonna korjaillen valjaita, Saveljitsh mörisi +äkäisenä; minä katsoin joka haaralle, toivoen näkeväni edes jonkun +merkin ihmisasunnosta tai tiestä, mutta mahdoton oli eroittaa muuta, +kuin lumen hurjaa kieppumista... Äkkiä huomasin jotakin mustaa. + +-- "Katsos?" huusin kyytimiehelle, "mikäs musta tuolta näkyy!" + +Kyytimies tirkistämään. + +-- "Jumala sen tietää, hyvä herra, mitä se on", vastasi hän, nousten +rekeen, "ei se ole kuorma eikä puukaan, mutta liikkuu se vaan. Ihminen +kai lienee, joshan ei ole susi". + +Minä käskin ajaa tuota outoa esinettä kohti, joka samassa rupesi +lähestymään meitäkin. Parin minuutin kuluttua olimme kohdanneet +ihmisen. + +-- "Kuules, hyvä ystävä", huusi hänelle kyytimies, "tietäisitkö sinä +tietä tässä?" + +-- "Tässä se on; tiellä minä juuri seison", vastasi outo; "mutta +mitäpäs siitä on hyötyä?" + +-- "Kuuleppas", virkoin minä; "tunnetko tämän seudun? Otatko +saattaaksesi minua yökortteeriin?" + +-- "Kyllähän minä seudun tunnen", vastasi matkamies, "on sitä, Jumalan +kiitos, niin monta kertaa kuljettu ja ajettu ristiin ja rastiin. Mutta +mikäs kulku se tämmöisellä ilmalla: eksyy yks kaks! Paras on jäädä +tänne ja odottaa, kenties myrsky tyyntyy ja taivas selkenee: kyllä +sitten tähdet tien osoittavat". + +Hänen tyyneytensä rohkaisi minua. Olin jo päättänyt jäädä Jumalan +nimessä yöksi keskelle erämaata, kun matkamies äkkiä hyppäsi +kuskilaudalle ja sanoi kyytimiehelle: + +-- "No, Jumalan kiitos, ei ole talo kaukana; käännä oikeaan ja anna +mennä". + +-- "Mitäpäs sitä oikeaankaan mennään!" arveli kyytimies tyytymätönnä. +"Missä sinä tien näet? Vai anna mennä vaan vieras hevonen muka, oma +ruoska". + +Kyytimiehellä oli mielestäni oikeus. + +-- "Tosiaankin", virkoin väliin, "mistä sinä arvelet, ettei talo ole +kaukana?" + +-- "Kas tuolta kävi tuuli nyt", vastasi vieras, "ja sieltä hajahti +savulle, kai talokin lähellä on". + +Hänen älykkäisyytensä ja hieno aistinsa ihmetyttivät minua. Minä käskin +kääntää sinne päin. Työläästi pääsivät hevoset kulkemaan syvässä +lumessa. Verkalleen liikkui reki; milloin nousten nietoksen harjalle, +milloin kuoppaan vajoten; milloin kallistuen laidalle, milloin +toiselle. Oli kuin laivan keijuileminen myrskyisellä merellä. +Saveljitsh'ilta pääsi aina huokaus, kun kupeemme löivät vastakkain. +Minä laskin suojusnahan alas, kietouduin turkkiin ja torkahdin, myrskyn +laulaessa minulle univirttä ja hiljaisen kulun minua tuuditellessa. + +Näinpä tuossa unen, jota en koskaan ole voinut unohtaa ja jossa vielä +nytkin näen jotain ennustavaista, kun vertaan sitä elämäni kummallisiin +kohtauksiin. Lukija suopi minulle tuon anteeksi, sillä hän tietää +kaiketi kokemuksestansakin, kuinka ihminen jo luonnostaankin on +taipuvainen taikauskoon, vaikka hänellä olisi kuinkakin suuri inho +kaikkia ennakkoluuloja kohtaan. + +Minä olin siinä tunteiden ja sielun tilassa, jossa tosi-olo, antaen +perää mielenkuvailulle, sulaa niiden kanssa epäselväksi unenhoureeksi. +Me olimme vielä kulkevinamme lumista aromaata, jossa myrsky yhä +raivosi... Äkkiä näin portin, josta sitten ajoimme kotini pääpihalle. +Ensimmäisenä iski mieleeni ajatus: kunhan vaan isä ei panisi +pahaksensa, että näin äkkiä tulen takaisin kotia; kunhan vaan ei +pitäisi sitä tottelemattomuutena. Rauhatonna hyppäsin kuomista ja näin +äitini seisovan kovin murheellisena kuistilla. "Hiljaa", sanoo hän +minulle, "isäsi makaa kuolinvuoteella ja tahtoo sanoa sinulle +jäähyväiset". Säikähtäen kuljin äitini perässä makuukammioon. Huone oli +heikosti valaistu; vuoteen ääressä seisoi murehtivia ihmisiä. Minä +lähenen hiljaa vuodetta; äiti vetää uutimet syrjään ja puhuu: "Andrei +Petrovitsh! Petrusha on tullut: hän palasi, saatuaan tietää sinun +olevan sairaan; siunaa häntä!" Minä laskin polvilleni ja loin silmäni +sairaasen. Mitä näen minä?... Isäni sijassa makaa vuoteella +mustapartainen talonpoika, iloisesti katsellen minua. Minä +hämmentyneenä käännyn äitini puoleen, kysyen: "Mitäs tämä on? Eihän tuo +ole isäni. Mitä minä tuon miehen siunauksella teen?"... "Sama se, +Petrusha", vastasi äiti, "tämä on sinun isän-sijaisesi; suutele hänen +kättänsä, ja anna hänen siunata sinua..." Minä en suostunut. Silloin +kavahti mies vuoteelta, sieppasi vyöltänsä kirveen ja rupesi sillä +viuhtomaan joka haaralle. Minä yritin juosta pakoon, mutta en voinut +... huone tuli täyteen ihmisten ruumiita; minä kompastuin niihin ja +jalkani luiskahteli verilätäköissä... Tuo hirveä mies huuteli minua +lempeästi, sanoen: "Älä pelkää, tule vaan, niin siunaan sinua..." Kauhu +ja hämmästys valtasivat minut... Samassa heräsinkin; hevoset seisoivat; +Saveljitsh piti minua kädestä, puhuen: + +-- "Nousepas pois; nyt on tultu..." + +-- "Minne on tultu?" kysäsin, hieroen silmiäni. + +-- "Kestikievariin. Jumala ohjasi meitä, ajoimme suoraan aitaan kiinni. +Nouse pois, hyvä herra, ja käy lämmittelemään". + +Minä astuin ulos kuomista. Myrsky pauhasi vielä, mutta hiljemmin +entistä. Oli niin pimeä, että tuskin kättänsä eroitti. Isäntä tuli +portille meitä vastaan, kantaen lyhtyä liepeensä alla ja saattoi minut +ahtaasen, mutta siistiin tupaan, jossa paloi pärevalkea. Seinällä +riippui luotipyssy ja korkea kasakanlakki. + +Isäntä, syntyjään Jaikilainen kasakka, oli noin kuusikymmentä vuotta +vanha, mutta vielä terve ja reipas ukko. Saveljitsh toi perässäni +tee-neuvot, pyysi tulta, keittääksensä teetä, joka ei milloinkaan ollut +tuntunut minusta niin tarpeelliselta. Isäntä meni toimittamaan. + +-- "Missäs opas on?" kysyin Saveljitsh'ilta. + +-- "Tääll'on, hyvä herra", vastasi ääni ylhäältä. + +Minä katsahdin makuulavalle (komppeliin) ja näin mustan parran ja kaksi +kiiluvaa silmää. + +-- "Tuliko vilu?" + +-- "Eipä vielä, kun ei ele muuta päällä kuin ohut nuttu. Oli turkkikin, +mutta häpeä sanoa, kipeä kärsiä -- oppiin panin eilen illalla +kapakkaan: pakkanen ei näyttänyt juuri kovalle". + +Samassa tuli isäntä sisään, tuoden kiehuvan samovaarin +(vedenkiehuttimen). Minä kutsuin opastani juomaan teetä; hän laskeusi +lavalta. Hänen ulkomuotonsa veti puoleensa huomioni. Hän oli noin +neljänkymmenen iässä, kasvultaan keskikokoinen, laiha, mutta harteva. +Musta parta vivahti jo vähän harmaasen: suuret silmät olivat tavattoman +vilkkaat. Hänen kasvonsa näyttivät varsin miellyttäviltä, mutta samalla +asui niissä jotain veitikkamaista. Tukka oli puolipyöriön muotoinen. +Hartioilla oli hänellä rikkinäinen nuttu ja jalassa tatarilaiset +roimahousut. Minä tarjosin hänelle kupillisen teetä; hän maistoi ja +veti huulensa kurttuun. + +-- "Hyvä herra", virkkoi hän, "olkaa hyvä ja käskekää antaa minulle +ryyppy viinaa; tee ei ole meidän, kasakkain, juomaa". + +Minä tein kernaasti hänen tahtonsa. + +Isäntä otti kaapista viinapullon ja lasin, meni hänen luokseen ja, +nähtyään hänen kasvonsa, virkkoi: + +--- "Ahaa! Oletpa taas näillä mailla! Mistä nyt matka?" + +Opas iski hänelle silmää ja vastasi sananparrella: + +-- "Lensin pellolle, noukin hamppua; heitti mua muori kivellä, mutt'ei +osannutkaan. Entäs teillä?" + +-- "Mitäpäs meillä?" vastasi isäntä, jatkaen salaperäistä puhetta, +"iltakirkkoon soitettiin, mutta papin muori kielsi: pappi kylään meni, +piru kävi kirkolle". + +-- "Ole vaiti äijä", vastasi oppaani, "kyllä sade sieniä kasvattaa, ja +kun sieniä on, kyllä konttikin saadaan; mutta nyt (ja taas hän iski +silmää) pistä kirves selän taakse: metsässä vartija kulkee. Maljanne, +hyvä herra!" + +Sen sanottuaan otti hän lasin, risti silmänsä ja juoda kulautti lasin +yhtä haavaa, kumarsi sitten minulle ja palasi lavallensa. + +Silloin en voinut vielä ymmärtää tuota rosvojen puhetta, mutta +sittemmin vasta arvasin sen tarkoittaneen Jaikin (Uralin) sotaväen +asiata, kansan, joka siihen aikaan juuri oli saatu rauhoitetuksi 1772 +vuoden kapinan jälkeen. Saveljitsh kuunteli nähtävästi suurella +tyytymättömyydellä. + +Epäluuloisia katseita loi hän vuoroin isäntään, vuoroin oppaasen. +Kestikievari oli syrjässä keskellä aroa, kaukana muista asutuista +paikoista ja näytti hyvin rosvojen pesälle. Mutta mitäs tehdä! Matkan +jatkamista ei ollut ajatteleminenkaan. Saveljitsh oli rauhaton, ja tuo +minua suuresti huvitti. Sillä välin kävin lavitsalle levolle. +Saveljitsh päätti kömpiä uunin päälle. Isäntä kävi lattialle. Pian +kuului koko tupa kuorsaavan; minäkin nukuin sikeästi. + +Herättyäni seuraavana aamuna jotenkin myöhään, huomasin myrskyn jo +tyyntyneen. Aurinko paistoi. Huikaisevana kimalteli lumi äärettömällä +arolla. Hevoset olivat valjaissa. Minä kysyin isännältä paljonko olimme +velkaa, ja hän otti meiltä niin kohtuullisen hinnan, ettei edes +Saveljitshkaan ruvennut hänen kanssaan tinkimään. Eiliset epäluulotkin +haihtuivat kokonaan hänen mielestään. Minä kutsuin oppaan, kiitin häntä +avusta ja käskin Saveljitshin antaa hänelle viisikymmentä kopekkaa +juomarahaa. Saveljitsh rypistelemään kulmakarvojansa. -- "Viisikymmentä +kopekkaa, niinkö?" virkkoi hän, "ja mistä hyvästä? Siitäkö, että sinä +juuri suvaitsit kyyditä hänet kestikievariin? Ei millään muotoa: ei +meillä tässä ole liikoja viisiäkymmeniä kopekoita. Paljoksipa kävisi +ruveta joka miehelle antamaan juomarahoja; sillä tavalla pian itsekin +panisimme hampaat naulaan". + +Minä en ruvennut väittelemään Saveljitshin kanssa. Itsehän olin +luvannut, että hän olisi täysi herra rahoille. Harmitti minua +kumminkin, etten saattanut osoittaa kiitollisuuttani miehelle, joka oli +auttanut minut, josko ei juuri hädästä, niin ainakin hyvin tukalasta +tilasta. + +-- "Hyvä", virkoin kylmäkiskoisesti, "kun et tahdo antaa rahaa, niin +annapas hänelle joku päällysvaate matkalaukustasi: hän on liian ohuessa +puvussa. Anna hänelle jäniksen-nahkainen turkki". + +-- "No mutta hyvä Pietari Andreitsh!" vastasi Saveljitsh. "Mitäs hän +sinun turkillasi tekee? kapakkaan tuo koira sen vie, ensimmäiseen +kapakkaan". + +-- "Älä sinä, äijä parka, siitä huoli", virkkoi kuljeksija; "ei se ole +sinun asiasi, kapakkaanko sen vien vai olen viemättä. Herra suvaitsee +suoda minulle turkkinsa omilta hartioiltaan; semmoinen näetkös on +Herran tahto; mutta sinä kun kerran olet lakeija, niin ole lakeijana +vaiti ja tottele koreasti". + +-- "Ethän sinä Jumalatakaan pelkää, sen rosvo", tiuskasi hänelle +Saveljitsh äkäisesti. "Näet, ettei lapsi vielä oikein ymmärrä, ja olet +paikalla valmis kettämään häneltä vaikka kaikki. Mitä sinä teet herran +turkilla? Eihän se mahdukaan tuommoisille hiton hartioille". + +-- "Älä nyt viisastele", sanoin minä ukolle; "tuo vaan turkki tänne +pian!" + +-- "Laupias Herra!" huokasi Saveljitsh. "Jäniksen-nahkainen, melkein +uuden uutukainen! Ja kelle sitte? Juoppo-ratille, juoppo-lallille!" + +Turkki tuli kumminkin. Opas heti rupesi sitä päälleen koettamaan. Tuo +turkki oli tosiaankin hänelle ahdas. Ponnisteltuaan ja pinnisteltyään +ja ratkottuaan muutamia saumoja hän kumminkin sai sen yllensä. +Saveljitsh oli vähällä itkeä, kuultuaan rihmain riksahtelevan. +Kuljeksija oli erittäin mielissään lahjastani. Hän saattoi minua +rekeen asti ja sanoi, syvään kumartaen: "Kiitoksia, hyvä herra! +Palkitkoon Jumala teille hyvän työnne! En milloinkaan unohda +hyväntahtoisuuttanne". Hän meni yhtäänne, minä läksin toisaanne, ja +pian olin unohtanut eilispäivän pyryt ja oppaat ja jäniksen-nahkaiset +turkit. + +Tultuani Orenburgiin, menin suoraan kenraalin luokse. Hän oli iso mies, +vähän jo vanhuudesta kyyristynyt. -- Pitkät hiuksensa olivat aivan +valkoiset. Vanha, väristänsä luopunut virkapuku muistutti Anna +keisarinnan aikuista sotilasta; puhuessaan mursi hän saksaan. Minä +annoin hänelle isäni kirjeen. Kuultuaan isäni nimen, hän katsahti +minuun. + +-- "Voi sentään", sanoi hän. "Kuinka suur aika on, kun Andrei +Petrovitsh oli niin vanha kuin sie, ja nyt sie olet hänen poika! Ah, se +aika, se aika!" Hän avasi kirjeen ja rupesi lukemaan puoli-ääneen, +tehden muistutuksiansa: + +-- "Hyvä herra Ivan Karlovitsh, toivoakseni teidän ylhäisyytenne". Mitä +tseremonioita! Fi! kuin ei hän häpeä! Se on tietty, distsiplin on +ensimmäinen asia, mutta niin ei passaa kirjoittaa vanhal kameraadil ... +'teidän ylhäisyytenne ei unohda' ... hm ... "ja ... koska ... +sotamarskin Minnichin ... ja myös ... Karolina ... 'Aha, Bruder! +Muistaa vielä vanhat koirankurit! ... Nyt asiaan... 'Lähetän luoksenne +minun hulivilini' .. hm ... 'Pitäkää häntä pih ... pihdissä'... Mitä se +on? Mahtaa olla semmoinen sananpars. Pitää pihdissä, mitä se on?" kysyi +hän, kääntyen minuun. + +-- "Se on", vastasin minä, ottaen päälleni kaikista viattomimman +muodon. "Se on, olla lempeä, ei pitää varsin lujalla, antaa noin +enemmän vapautta". + +-- "So-o, so-o, ymmärrän ... pitäkää poikaa lujana ... ai, mutta pitää +pihdis on siis jotain muuta ... 'Tämän mukaan ... hänen passinsa'... +Missä on passi? Aha ... 'Lähettää ilmoitus Semenovskin rykmenttiin'... +Hyvä, hyvä, tehdään kaikki... 'Salli vihdoin ilman muita metkuja sulkea +sinut syliini, vanhana toverina ja ystävänä'... No viimeinkin suoraa +puhetta... No niin, hyvä ystävä", sanoi hän, luettuaan kirjeen loppuun, +"kaikki teemme: sinä muutetaan kuin upseeri ---- rykmenttiin ja, ettei +aika turhaan juokse pois, saat jo huomenna reisata Belogorin linnaan, +jossa on päällikkönä kapteeni Mironov, hyvä mies, kunnon mies. Siellä +sinä opit oikeaa palvelusta ja distsiplin. Orenburgis ei mitään tehdä; +nuori mies ilman työtä, ei ole hyvä. Mutta tänään pyydän päivälliselle +minun luo". + +Tämäpä nyt pulma taas! arvelin itsekseni; mitä siitä nyt oli hyötyä, +että jo melkein äidin kohdusta saakka olin kaartin kersantti! Entäs nyt +minne poikaa sysättin? ---- rykmenttiin, yksinäiseen linnaan Kirgisien +aromaiden rajalle!... Päivällisellä olin Andrei Karlovitshin luona; +kolmantena vieraana oli vanha adjutantti. Pöydässä vallitsi saksalainen +tarkkuus, ja luulenpa kuin luulenkin, että pelko liian vieraan +näkemisestä tässä yksinkertaisessa pöydässä oli syynä minun pikaiseen +lähtööni linnaan. Seuraavana päivänä sanoin jäähyväiset kenraalille ja +läksin määräpaikkaani. + + + + +KOLMAS LUKU. + +Linna. + + + Jos käy viholliset nuo + Kemuloihin meidän luo + Tervehdimme piirasilla: + Kivääreillä, kartessilla. + + Sotamiesten laulu. + + Vanhan-aikuista väkeä nuo. + + Lellipoika. + +Belogorin linna on neljänkymmenen virstan päässä Orenburgista. Tie +sinne kulkee Jaik-virran jyrkkää äyrästä myöten. Virta ei ollut vielä +jäässä: sen lyijyiset aallot vyöryilivät raskaasti yksitoikkoisten +lumisten rantainsa välitse. Niiden takana kirgisiläiset aromaat. Minä +vaivuin ajatuksiin, suurimmaksi osaksi surullisiin. Linna-elämä ei +ennustanut minulle mitään hauskuutta. Minä koettelin kuvailla mieleeni +kapteeni Mironovia, tulevaa päällikköäni, ja ajattelin hänen olevan +ankaran, äkäisen ukon, joka ei tiedä muusta kuin virasta ja +virkatoimista ja joka pienimmästäkin syystä on valmis panemaan minut +arestiin vedelle ja leivälle. Ilta rupesi hämärtämään. Me ajoimme +jotenkin kiireesti. + +-- "Vieläkö on pitkältä linnaan?" kysyin kyytimieheltä: + +-- "Ei ole kuin vähän matkaa", vastasi hän; "tuolta se jo näkyykin". + +Minä katselin joka haaralle, luullen saavani nähdä mahtavat muurit, +tornit ja vallit, mutt'en nähnyt muuta kuin vähäisen kylän, joka oli +ympäröity hirsilaipiolla. Toisella puolen oli muutamia heinäpieleksiä, +puoleksi lumessa; toisella vanhuuttansa vääristynyt mylly, jonka siivet +roikkuivat velttoina alas. + +-- "Missäs se linna on?" kysyin ihmetellen. + +-- "Tässä se on", vastasi kyytimies, osoittaen kylää, johon samassa +juuri ajoimme. Portilla näin vanhan malmisen tykin; kadut olivat +ahtaita ja vääriä; tuvat matalia ja enimmästä päästä olkikattoisia. +Minä käskin ajaa linnanpäällikön taloon, ja pian pysähdyimme puisen +talon edustalle, joka oli rakennettu lähelle kirkkoa, korkealle +paikalle. Pihalla en nähnyt ketään. Menin porstuaan ja avasin oven +eteiseen. Muuan sotavanhus istui pöydällä ja paikkaili sinisellä +tilkulla viheriän univormun kyynäspäätä. Minä käskin hänen ilmoittaa +minut. "Astu sisään hyvä herra", vastasi hän; "kyllä meillä ollaan +kotona". Minä astuin siistiin, vanhan-aikuisesti sisustettuun +huoneesen. Nurkassa seisoi astia-kaappi; seinällä riippui lasiraamissa +upseerin valtuuskirja; sen molemmilla puolin oli kuvia Kistrinan +ja Otshakovin valloituksesta, morsiamen valitsemisesta, kissan +hautaamisesta y.m. Akkunan luona istui vanha vaimo-ihminen, röijy +päällä ja huivi päässä. Hän keri rihmaa vyyhdistä, jota piteli +toissilmäinen ukko upseerin univormussa. + +-- "Mitä suvaitsette, hyvä herra?" kysäsi vaimo-ihminen, jatkaen +työtään. + +Minä vastasin aikovani palvelukseen ja tulleeni ilmoittaumaan herra +kapteenille, ja aioin juuri viimeisillä sanoilla kääntyä kierosilmäisen +ukon puoleen, mutta emäntä keskeytti ulkoa-oppimani puheen. + +-- "Ivan Kusmitsh'iä ei ole nyt kotona", sanoi hän, "hän meni kylään, +isä Gerasim'in luokse; mutta sama se, nuori herra, minä olen hänen +emäntänsä. Tervetultua! Istukaa, olkaa hyvä". + +Hän kutsui palvelustytön ja lähetti hänet hakemaan alaupseeria. + +Ukko upseerin puvussa katseli minua uteliaasti ainoalla silmällään. + +-- "Uskallan kysyä", sanoi hän, "missä rykmentissä olette palvelleet?" + +Minä tyydytin hänen uteliaisuutensa. + +-- "Uskallan kysyä", jatkoi hän, "miksi olette kaartista siirtyneet +linnueesen?" + +Minä vastasin sen tapahtuneen päällystön tahdosta, + +"Niin, niin", jatkoi väsymätön kyselijä, "kai jonkinlaisista +tepposista, jotka eivät sovi kaartin upseerille, vai kuinka?" + +-- "Mitä sinä nyt joutavia haastelet?" sanoi hänelle kapteenin rouva, +"näethän, että nuori mies on matkasta väsynyt; vähät hän sinun +kysymyksistäsi ... pidäpäs käsiäsi vähän leveemmällä... Niin, hyvä +herra", jatkoi hän, kääntyen minuun, "älä sinä sure, jos lähettivätkin +sinut tänne korpeen. Et ole sinä ensimmäinen, et viimeinenkään, jolle +tuommoista on tapahtunut. Aika kaikki parantaa. Meillä on täällä +Aleksei Ivanovitsh Shvabrin ollut jo viidettä vuotta: miesmurhasta +sysättiin hän tänne. Jumala ties, miten tuo lie käynyt, hän näetkös +läksi kaupungin ulkopuolelle erään vänrikin kanssa: miekat otettiin +mukaan, ja niilläkös he nyt toisiansa pistelemään, kunnes Aleksei +Ivanovitsh pistikin vänrikin kuolijaksi ja vielä kahden vieraan-miehen +nähden. Mitäs tehdä? Vahinko ei tule kello kaulassa". + +Samassa tuli sisään alaupseeri, nuori ja pulska kasakka. + +-- "Maksimitsh!" sanoi hänelle kapteenin rouva. "Toimitapas herra +upseerille kortteeri, mutta toimita sievä ja hyvä". + +"Kyllä, Vasilisa Jegorovna", vastasi alaupseeri. "Paras kai olisi +Paleshaevin luokse?" + +-- "Ei mar", vastasi kapteenin rouva; "Paleshaevilla on muutoinkin +ahdasta; hän on sitä paitsi minulle kummi ja muistaa, että me olemme +hänen esimiehensä. Toimita vaan herra upseeri ... mikäs teidän +nimenne?" + +-- "Pietari Andreitsh". + +-- "Toimita vaan Pietari Andreitsh Simo Kusovin luokse. Hän, sen +mokoma, päästi hevosensa minun kaalimaahani. Kuinka on muutoin, +Maksimitsh; kaikki hyvin?" + +-- "Kaikki, Jumalan kiitos, hyvin; se vaan, että kapraali Prohorov +tappeli saunassa Ustinja Pegulinan kanssa kiulullisesta kuumaa vettä!" + +-- "Ivan Ignatjitsh!" sanoi rouva kierosilmäiselle ukolle. "Otapas +selvä Prohorovin ja Ustinjan riidasta, kumpi heistä oikeassa, kumpi +väärässä, ja rankaise sitten molempia. Mene nyt Jumalan nimeen, +Maksimitsh. Pietari Andreitsh, Maksimitsh saattaa teidät +kortteeriinne". + +Minä läksin. Alaupseeri saattoi minut tupaan, joka oli korkealla virran +rannalla, aivan linnan vieressä. Toisessa puolessa tupaa asui Simo +Kusov perheen, toinen puoli annettiin minulle. Tämä oli jotenkin siisti +kamari, jaettu välilaipiolla kahteen osaan. Saveljitsh rupesi siinä +puuhailemaan; minä katsoin ulos akkunasta. Edessäni levittelihe +murheellinen aromaa. Sivulla seisoi muutamia tupia; kadulla käveli +joitakuita kanoja. Ämmä seisoi kaukalon ääressä kynnyksellä ja huuteli +sikoja, jotka vastasivat kutsumukseen ystävällisellä röhkinällä. Ja +tännekös minua nyt on sysätty nuoruuteni aikaa viettämään! ajattelin. +Minun tuli ikävä; minä läksin pois akkunan luota ja panin maata ilman +illallista, huolimatta Saveljitshin kehoituksista, joka huokaili +huokailemistaan: "Herra Jumala! Ei maista ei einettäkään! Mitä sanoo +nyt meidän rouva, kun lapsi tulee kipeäksi?" + +Seuraavana aamuna olin juuri ruvennut pukeumaan, kun ovi aukeni ja +huoneesen astui nuori upseeri, ko'oltaan lyhyenläntä; hänen ruskeat +kasvonsa eivät olleet kauniit, mutta tavattoman vilkkaat. + +-- "Suokaa anteeksi", sanoi hän minulle franskan kielellä; "suokaa +anteeksi, että näin suoraan tulen tutustumaan kanssanne. Eilen sain +kuulla teidän tulostanne; teki niin mieleni jälleen nähdä ihmistä, +etten malttanut odottaa. Kyllä te sen ymmärrätte, oltuanne täällä +jonkun aikaa". + +Minä arvasin hänen olevan upseerin, joka kaksintaistelun tähden oli +lähetetty kaartista tänne. Me tutustuimme heti. Shvabrin oli jotenkin +älykäs mies. Hänen puheensa oli näppärää ja huvittavaa. Suurella +hilpeydellä kuvasi hän minulle kapteenin perheen, hänen seuransa ja +koko seudun, minne kohtalo oli minut viskannut. Minä nauroin sydämmeni +pohjasta. Vähän ajan perästä tuli sisään sotavanhus, jonka eilen olin +tavannut paikkaamasta univormua komendantin eteisessä, ja toi minulle +Vasilisa Jegorovnalta kutsumuksen päivällisille. Shvabrin sanoi +tulevansa yhdessä minun kanssani. + +Lähestyessämme kapteenin asuntoa, näimme pienellä avonaisella paikalla +parikymmentä vanhaa sotamiestä, kolmikolkkaiset hatut päässä ja +palmikko niskassa. He olivat asetetut riviin. Heidän edessään seisoi +kapteeni itse, reipas ukko, patalakki päässä ja kirjava aamunuttu +päällä. Nähtyään meidät, tuli hän luoksemme, lausui minulle muutamia +ystävällisiä sanoja ja rupesi jälleen komentamaan. Me yritimme pysähtyä +katsomaan opetusta, mutta hän pyysi meitä menemään Vasilisa Jegorovnan +luokse, luvaten itsekin tulla sinne kohta. + +-- "Täällä", sanoi hän, "teillä ei ole mitään nähtävää". + +Vasilisa Jegorovna otti meidät vastaan teeskentelemättä, +sydämmellisesti, ja kohteli minua kuin olisimme aina olleet tuttavia. +Sotavanhus ja Palashka kattoivat pöytää. + +-- "Mitäs se meidän Ivan Kusmitsh tänään niin on innostunut +opetukseen!" virkkoi kapteenin rouva. "Palashka! menes kutsumaan herraa +ruoalle. Ja missäs Masha[2] on?" + +Samassa tuli sisään nuori, noin kahdeksantoista vanha tyttö, pullea- ja +punaposkinen. Hänen vaaleat hiuksensa olivat sileiksi kammatut korvain +taakse, jotka paloivat tulipunaisina. Ensi silmäykseltä hän ei minua +lainkaan miellyttänyt. Minä katselin häntä ennakkoluulolla. Shvabrin +oli kuvannut minulle Mashan, kapteenin tyttären, typeräksi ja tyhmäksi. +Hän istui nurkkaan ja rupesi ompelemaan. Sillä välin tuotiin kaalia +pöydälle. Kun ei kapteenia vieläkään näkynyt, lähetti Vasilisa +Jegorovna Palashkan uudestaan häntä hakemaan. + +-- "Sano herralle, että vieraat odottavat ja kaali jäähtyy; eihän se +opetus häneltä mihin mene; kyllä vielä ennättää huutaa äänensä +sorroksiin". + +Pian tuli kapteeni, kierosilmäisen ukon kanssa. + +-- "No mutta mitäs tämä on, ukko kultaseni?" sanoi hänelle rouva; "ruoka +on jo aikaa sitten pöydällä, mutta sinua saa kutsua ja kutsua etkä +sittenkään tule". + +-- "Niin, näetkös, Vasilisa Jegorovna", vastasi Ivan Kusmitsh; +"virassanihan olin: sotamiehiäni opetin". + +"Ole nyt!" arveli kapteenin rouva. "Kunhan opetat vaan sotamiehiäsi, +siinä kaikki: ei heidän palveluksestaan kumminkaan tolkkua lähde; vähät +sinäkin siitä hyödyt. Istuisit kotona ja Jumalaa rukoilisit, niin olisi +paljoa parempi. Käykää pöytään, hyvät vieraat, olkaa niin hyvät". + +Me istuimme pöytään. Vasilisa Jegorovna ei ollut hetkeäkään ääneti; +häneltä sateli satelemistaan minulle kysymyksiä: kutka ovat vanhempani, +ovatko elossa, missä asuvat ja ovatko varakkaita. Kuultuansa, että +isälläni on kolmesataa talonpoikaa, arveli hän: + +-- "No sanokaas! Onpas näet vaan maailmassa rikkaita ihmisiä! Entä +meillä, ukkoseni? Ainoa mikä onkin, on tyttö Palashka: mutta elämmehän, +Jumalan kiitos, hiljallemme. Ainoa paha vaan se: Masha on jo +naimaiässä, mutta mimmoiset on hänellä myötäjäiset? Tiheä kampa ja +pieni vastan paha sekä vaski raha, jolla -- Jumal' anna syntin' +anteeksi! -- vielä saunassa pääsee käymään.[3] Hyvä se, jos sattuu joku +hyvä ihminen; muutoin on kyöpeli edessä koreasti". + +Minä katsahdin Maria Ivanovnaan; hän oli aivan tulipunaisena, silmissä +oli kyyneleitä. Minun kävi säälini häntä, ja senvuoksi kiiruhdin +kääntämään puhetta toisaalle. + +-- "Minä olen kuullut", sanoin hyvin sopimattomasti, "että teidän +linnaanne uhkaavat Bashkirit". + +-- "Keltäs semmoinen uutinen on saatu?" kysäsi Ivan Kusmitsh. + +-- "Niin juttelivat Orenburgissa", vastasin. + +-- "Joutavia!" sanoi kapteeni. "Täällä ei ole enää pitkään aikaan +mitään kuulunut. Bashkirit on peloitettu, samoin Kirgisitkin. Ei ne +tänne uskalla tulla; mutta jos tulevat, niin annan heille taas +semmoisen löylyn, että muistavat kymmenen vuotta". + +-- "Eikö teitä peloita", jatkoin, kääntyen kapteenin rouvan puoleen, +"eikö teitä peloita olla linnassa, joka on alttiina semmoisille +vaaroille?" + +-- "Tottuu, ystäväni, tottuu ihminen kaikkeen. Parikymmentä vuotta +sitten muutettiin me rykmentistä tänne, ja Herran tähden kuinka minä +ensi alussa pelkäsin noita pakanoita! Kun vaan näin heidän +ketunnahkaiset lakkinsa ja kuulin heidän kiljuntansa, niin, uskotkos +hyvä ihminen, sydän se aivan jähmettyi. Mutta nyt olen jo tottunut, +niin etten liikahda paikaltanikaan, kun tulevat sanomaan pahuksien +samoilevan läheistöllä". + +-- "Vasilisa Jegorovna on erinomaisen urhoollinen", sanoi arvokkaasti +Shvabrin. "Sen saattaa Ivan Kusmitsh todistaa". + +-- "Niin, näetkös", sanoi Ivan Kusmitsh; "meidän muori ei ole arkalasta +kotoisin". + +-- "Entäs Maria Ivanovna?" kysäsin, "onko Maria Ivavovnakin yhtä +rohkea?" + +-- "Mashako?" vastasi äiti. "Ei maan; Masha on pelkuri. Ei hän +vieläkään saata kuulla pyssyn laukausta. Kun tässä pari vuotta sitten +Ivan Kusmitsh kerran nimipäiväni kunniaksi laukautti meidän tykistä, +niin silloin hän poloinen säikähdyksestä oli vähällä kuolla. Sen +koommin tuosta tykin pahuksesta ei ole ammuttukaan". + +Me nousimme pöydästä. Kapteeni rouvineen meni maata; minä läksin +Shvabrinin luokse ja vietin koko illan siellä. -- + + + + +NELJÄS LUKU. + +Kaksintaistelu. + + + -- Olkoon menneeks! Ota posituuri, + Saat nähdä kuinka lävistän sun kohta juuri. + + Knjashnin. + +Kului muutamia viikkoja, ja oloni Belogorin linnassa rupesi tuntumaan +hauskalle, jopa miellyttävällekin. Kapteenin talossa kohdeltiin minua +kuin sukulaista. Isäntä ja emäntä olivat kunnioitettavia ihmisiä. Ivan +Kusmitsh, joka oli tullut upseeriksi sotamiehestä, oli sivistymätön, +mutta suora ja kunnon mies. Vaimonsa hallitsi häntä kokonaan, ja tuosta +hänen huolettomuutensa. Vasilisa Jegorovna piti virka-asioitakin omiin +taloustoimiin kuuluviksi ja hallitsi linnaa kuin omaa pientä +taloansakin. Maria Ivanovna jonkun ajan kuluttua ei enää ujostellut +minua. Me tutustuimme. Minä huomasin hänen olevan järkevän, hellän +tytön. Tietämättänikin kiinnyin minä tuohon hyvään perheesen, jopa Ivan +Ignatjitsh'iinkin, toissilmäiseen luutnanttiin, jonka Shvabrin kertoi +pitävän jotakin salaista yhteyttä Vasilisa Jegorovnan kanssa, vaikkei +tuossa panettelussa ollut vähääkään totta. + +Minä tehtiin upseeriksi. Palvelus ei minua rasittanut. Jumalan +suojelemassa linnassa ei ollut katselmuksia, ei harjoituksia, ei +vahdissa oloja. Kapteeni omasta halustaan joskus opetti sotamiehiänsä, +mutta ei voinut vielä saada sitäkään heidän päähänsä, kumpiko puoli on +oikea, kumpi vasen. Shvabrinilla oli muutamia franskalaisia kirjoja. +Minä rupesin lukemaan, ja minussa heräsi halu kirjallisuuteen. +Aamusilla minä luin, harjoittelin kääntämistä, joskus koettelin +sepittää runojakin. Päivällisellä olin melkein aina linnanpäällikön +luona, jossa tavallisesti viivyin iltaan saakka. Sinne tuli toisinaan +iltasella myös pappi, isä Gerasim, vaimonsa Akulina Pamfilovnan kanssa, +joka oli parahin uutisten-posti koko paikkakunnassa. Aleksei Ivanitsh +Shvabrinia kohtasin tietysti joka päivä; mutta yhä ikävämmältä rupesi +minusta tuntumaan seurustelu hänen kanssaan. Hänen alituiset +pilkkapuheensa kapteenin perheestä olivat minulle vastenmielisiä, +varsinkin hänen pahanilkiset muistutuksensa Maria Ivanovnasta. Muuta +seuraa linnassa ei ollut, mutta muuta en toivonutkaan. + +Ennustukset eivät käyneet toteen. Bashkirit eivät tehneet kapinata. +Rauha vallitsi linnamme ympärillä. Mutta sovun rikkoi äkkiä +eripuraisuus. + +Mainitsin jo harrastaneeni kirjallisuutta. Runoni, vasta-alkajan +kokeiksi, olivat jommoisiakin, ja runoilija Aleksander Petrovitsh +Sumarokov joitakuita vuosia jälkeenpäin kiitteli niitä paljonkin. +Kerran sain sepittäneeksi runon, johon itse olin hyvin tyytyväinen. +Kirjoittajat, kuten tiedetään, joskus, saadakseen muka neuvoja, etsivät +suosiollista kuulijata. Niinpä minäkin, kirjoitettuani runoni +uudestaan, vein sen Shvabrinille, hän kun koko linnassa oli ainoa, joka +kykeni arvostamaan runoteosta. Pienen esipuheen jälkeen otin taskusta +vihkoni ja luin hänelle seuraavan sepityksen: + + Lemmen aatost' tukahduttain, + Koitan häntä unohtaa. + Mashaa vältellen mä tahdon + Vapauteni saavuttaa. + + Mutta silmät, sini silmät + Aina ovat edessäin, + Ne ne hurmoksiin mun saavat, + Rauhan poistaa mielestäin. + + Kun sä kuulet nämä tuskat, + Sääli, Masha, mua oi! + Sinä herätit muu henkiin, + Muut ei pelastaa mua voi. + +-- "Mitä arvelet tästä?" kysäsin Shvabrinilta, odottaen kiitosta, kuin +minulle välttämättömästi tulevaa veroa. Mutta suureksi harmikseni +Shvabrin, muutoin aina kohtelias, arveli, ettei laulustani ole +mihinkään. + +Samassa otti hän kädestäni vihon ja rupesi armottomasti ivaamaan mitä +katkerimmalla tavalla jok'ainoata värssyä. Minä sieppasin vihkoni pois +hänen kädestään ja sanoin, ett'en enää elämäpäivänäni näytä hänelle +runojani. Shvabrin naurahti. + +-- "Saa nähdä", sanoi hän, "pidätkös sanasi. Runoilijoille on tarpeen +kuulija niin kuin Ivan Kusmitshille viinaryyppy päivällispöydässä. +Mutta kuka tuo Masha on, joka on sun rauhas poistanut ja saattanut +sinut tuskaan? Eiköhän vaan ole Maria Ivanovna?" + +-- "Se ei ole sinun asias", vastasin minä närkästyen, "oli kuka hyvään. +Minä en pyydä sinun neuvojasi enkä arvelujasi". + +-- "Oho! Itserakas runoilija ja kaino rakastaja!" jatkoi Shvabrin, yhä +enemmin suututtaen minua; "mutta kuulepas ystävällistä neuvoa: jos +tahdot onnistua, niin älä sinä toimi runoilla". + +-- "Herra! Mitä merkitsee tämä? Selitä!" + +-- "Kernaasti. Se merkitsee, että jos tahdot Masha Mironovnaa tavata +hämärissä, niin älä kirjoita hänelle runoja, vaan lahjoita hänelle pari +korvarenkaita". + +Vereni kuohahti. + +-- "Ja miksi semmoista luulet?" kysyin, tuskin jaksaen pidättää +suuttumustani. + +-- "Siksi vaan", vastasi hän, pirullisesti naurahtaen, "että +kokemuksesta jo tunnen hänen luontonsa ja tapansa". + +-- "Sinä valehtelet, konna!" huusin minä vihan vimmassa; "sinä +valehtelet hävyttömästi!" + +Shvabrinin kasvot muuttuivat. + +-- "Tämä ei jää kostamatta", sanoi hän, tarttuen käteeni. "Minä tahdon +tyydytystä". + +-- "Milloin vaan tahdot", vastasin minä, ihastuneena. + +Tällöin olisin ollut valmis repimään hänet. + +Minä läksin samassa Ivan Ignatjitshin luo ja tapasin hänet neula +kädessä: hän näet oli saanut käskyn kapteenin rouvalta pujottaa sieniä +rihmalle, kuivattaviksi talven varalta. + +-- "Kas niin! Pietari Andreitsh!" sanoi hän, nähtyänsä minut. "Mistä +matka, uskallan kysyä?" + +Minä muutamilla sanoilla kerroin, että olin riitaunut Aleksei +Ivanitshin kanssa ja tulin nyt pyytämään häntä, Ivan Ignatjitshia, +sekundantikseni. Ivan Ignatjitsh kuunteli minua tarkasti, tuijottaen +minuun toisella silmällään. + +-- "Vai niin", sanoi hän; "te sanoitte aikovanne pistää Aleksei +Ivanitshin kuolijaksi ja tahdotte minua siihen vieraaksi mieheksi? +Niinkö, uskallan kysyä?" + +-- "Niin juuri". + +-- "No mutta, Pietari Andreitsh! Mitäs te nyt meinaatte! Te olette +riitaantuneet Aleksei Ivanitshin kanssa? Entä sitten? Hän sanoi teille +pahasti, sanokaa te kahta pahemmasti; hän antoi teitä suuta vasten, +vetäkää te häntä korvalle ja toiselle ja vielä kerran ja olkaa sitten +erillänne. Kyllä me teidät sovitamme sitten. Mutta onkos tuo nyt +laitaa, uskallan kysyä, että pistetään oma lähimmäinen kuolijaksi! Ja +jospa te vaikka pistäisittekin hänet kuolijaksi, niin se ei vielä +mitään, minäkään en pidä Aleksei Ivanovitshista, Jumala hänen kanssaan. +Mutta aatelkaas, jos hän pistää teidät puhki! Miltäs se sitten näyttää? +kukas silloin voitolle tulee, uskallan kysyä?" + +Ukon järkevät tuumat eivät saaneet minua horjumaan. Minä pysyin +päätöksessäni. + +-- "Kuinka tahdotte", sanoi Ivan Ignatjitsh; "tehkää mitä haluttaa. +Mutta mitäs siihen vierasta-miestä tarvitaan? Ihmiset tappelevat, -- no +onpa tuo sitten katseltava, uskallan kysyä! Olen minä, Jumalan kiitos, +tapellut Ruotsalaisten sekä Turkkilaisten kanssa: olen jos jotakin +nähnyt". + +Minä koetin hänelle selittää sekundantin velvollisuudet, mutta ukko ei +ymmärtänyt minua millään muotoa. + +-- "Kuinka tahdotte", jatkoi hän, "jos minun kerran tulee sekaantua +asiaan, niin menen Ivan Kusmitshin luokse, ilmoitan hänelle, viran +puolesta, että linnassa on tekeillä hirveitä asioita, jotka sotivat +kruunun etuja vastaan, jonka vuoksi herra kapteenia pyydetään ryhtymään +tarpeenmukaisiin toimiin..." + +Minä säikähdin ja rupesin pyytämään, ettei Ivan Ignatjitsh puhuisi koko +asiasta mitään kapteenille. Töin tuskin sain hänet suostumaan. Hän +lupasi viimein sanallansa, ja minä läksin pois. + +Illan vietin tavallisuuden mukaan kapteenin talossa. Koetin olla +iloinen, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut, jott'en herättäisi +huomiota ja välttääkseni ikäviä kyselmyksiä; mutta minun täytyy +tunnustaa, että minulta puuttui se kylmäverisyys, josta tavallisesti +kerskailevat muut, ollessaan samassa tilaisuudessa kuin minä silloin. +Tänä iltana olin hyvin hellätuntoinen ja sydämmellinen. Maria Ivanovna +miellytti minua entistä enemmin. Minä tunsin liikutusta, ajatellessani, +että näen häntä kenties viimeisen kerran. Shvabrin tuli myös sinne. +Minä otin hänet sivulle ja kerroin hänelle keskusteluni Ivan +Ignatjitshin kanssa. + +-- "Mitä me sekundanteilla teemme?" sanoi hän kuivakiskoisesti, +"tulemme toimeen ilman niitäkin". + +Me päätimme taistella heinäpielesten takana, jotka olivat linnan +vieressä, ja suostuimme tulemaan sinne seuraavana aamuna kello kuusi. +Me puhelimme, nähtävästi, niin ystävällisesti, että Ivan Ignatjitsh ei +malttanut olla vaiti. + +-- "Kas niin", sanoi hän tyytyväisenä, "huono sopu on parempi hyvää +riitaa". + +-- "Mitä, mitä te sanoitte, Ivan Ignatjitsh?" kysyi kapteenin rouva, +joka istui nurkassa, korttia pannen; "en oikein kuullut". + +Ivan Ignatjitsh, huomattuaan minun osoittavan paheksumista ja +muistettuaan lupauksensa, kävi hämille eikä tiennyt mitä vastata. +Shvabrin auttoi häntä pulasta: + +-- "Ivan Ignatjitsh", sanoi hän, "on hyvillään meidän sovinnostamme". + +-- "Kenenkäs kanssa sinä, veikkoseni, riitaannuit?" + +-- "Riitaannuimme vaan ja kovastikin Pietari Andreitshin kanssa". + +-- "Mistä asiasta?" + +-- "Joutavasta; laulusta vaan, Vasilisa Jegorovna". + +-- "No onpas syytä! Laulusta!... Mitenkäs se tapahtui?..." + +-- "Näin se tapahtui: Pietari Andreitsh oli tuonoin sepittänyt runon ja +rupesi tänään laulamaan sitä minulle, minä sitä vastoin aloin vetää +omaa lauluani: + + Kapteenin tyttö, kapteenin tyttö! + Tätä sun on muistamista: + Yöllä yksin kuljeskella + Varsin on vaarallista. + +Siitä syntyi riita. Pietari Andreitsh oli jo vähällä suuttua, mutta +arveli sitten, että onhan kullakin lupa laulaa, mitä haluttaa. Sen +pituinen koko juttu". + +Shvabrinin hävyttömyys oli saada minut vimmastumaan; mutta ei kukaan, +paitsi minua, ymmärtänyt hänen törkeitä viittauksiaan, ainakaan ei +kiinnittänyt niihin huomiota kukaan. Lauluista kääntyi puhe +runoilijoihin, ja linnanpäällikkö arveli, että kaikki runoilijat ovat +hulivili-väkeä ja juopporatteja, ja kaikessa ystävällisyydessä kehoitti +minua hylkäämään runoilemisen, se kun on vastoin palvelusta ja sitä +paitsi semmoinen asia, josta ei lähde mitään hyvää. + +Shvabrinin läsnä-olo oli minulle vastenmielistä. Pian sanoin +jäähyväiset ja läksin kotiani. Siellä tarkastin miekkani, koetin sen +kärkeä ja kävin maata, käskettyäni Saveljitshin herättämään minua kello +kuusi. + +Huomenna määrättyyn aikaan olin jo heinäpielesten takana odottamassa +vastustajaani. Pian tuli hänkin. + +-- "Tänne saattaa tulla ihmisiä", sanoi hän, "kiiruhtakaamme!" + +Me riisuimme nutut ja vedimme miekat tupesta. Samassa ilmaantui +heinäpieleksen takaa äkkiä Ivan Ignatjitsh ja viisi kuusi invalidia. +Hän vaati meitä kapteenin luokse. Me tottelimme, vaikka harmittikin. +Sotamiehet kävivät ympärillemme, ja me läksimme kulkemaan Ivan +Ignatjitshin perässä, joka johdatti meitä kuin mitä juhlakulkuetta, +marssien ihmeteltävällä arvokkaisuudella. + +Me astuimme linnanpäällikön taloon. Ivan Ignatjitsh avasi ovet ja +juhlallisesti julisti: "täällä ovat!" Vasilisa Jegorovna tuli +vastaamme. + +-- "Hyvät ihmiset!" huudahti hän. "Mitäs tämä merkitsee? Aiotteko +meidän linnassa tehdä miesmurhia? Ivan Kusmitsh, pane heidät heti kohta +arestiin! Pietari Andreitsh! Aleksei Ivanitsh! antakaa tänne miekkanne, +pian, pian! Palashka, vie liiteriin nämä miekat! Pietari Andreitsh! En +olisi luullut tuommoista sinusta; ettes häpee! Toista se on Aleksei +Ivanitshin laita: hän on miesmurhan ennenkin tehnyt ja siitä syystä +kaartista pois pantu; hän sitä paitsi ei Jumalatakaan usko; mutta sinä, +mutta sinä!" + +Ivan Kusmitsh oli aivan samaa mieltä kuin hänen vaimonsakin ja lisäili +vaan: "Niin näetkös, Vasilisa Jegorovna puhuu totta: kaksintaistelut +ovat kielletyt sotalaissakin." + +Sillä välin Palashka otti miekat ja vei ne liiteriin. Minä en saattanut +olla naurahtamatta. Shvabrin säilytti arvokkaisuutensa. + +"Kaikella kunnioituksella teitä kohtaan", sanoi hän kapteenin rouvalle, +"sallikaa minun huomauttaa, että te tarpeettomasti pauhaatte, +tuomitessanne meitä. Antakaa se Ivan Kusmitshin haltuun, se on hänen +asiansa". + +-- "Hyvät ihmiset", huudahti rouva; "eikös mies ja vaimo ole yksi +ruumis ja yksi sielu? Ivan Kusmitsh! Mitäs vitkailet? Pane heidät heti +kohta eri nurkkiin vedelle ja leivälle, että hulluus kyllä karisee +päästä; ja määrätköön heille isä Gerasim kirkonrangaistuksen, jotta +rukoilisivat anteeksi Jumalalta ja tekisivät katumuksen ihmisten +edessä". + +Ivan Kusmitsh ei tiennyt mitä tehdä. Maria Ivanovna oli tavattoman +kalpea. Vähitellen myrsky tyyntyi; kapteenin rouva rauhoittui ja +pakoitti meidät suutelemaan toistamme. Palashka toi meille miekat +takaisin. Me läksimme kapteenin luota nähtävästi sovitettuina. Ivan +Ignatjitsh saattoi meitä. + +-- "Eikö teidän ole häpeä", sanoin minä äkäisesti hänelle; "kun menitte +kantelemaan meidän päällemme kapteenille, vaikka lupasitte olla vaiti!" + +-- "Minä vannon, etten ole sanaakaan sanonut Ivan Kusmitsh'ille", +vakuutti ukko. "Vasilisa Jegorovna sai minulta urkituksi koko asian. +Hän se ryhtyikin toimiin, kapteenin tietämättä. Muutoin kiittäkäämme +Jumalaa, että kaikki päättyi näin hyvin". + +Sen sanottuaan meni hän kotiansa. Shvabrin ja minä jäimme kahden +kesken. + +-- "Tähän se ei pääty", sanoin minä. + +-- "Ei suinkaan", vastasi Shvabrin; "te vastaatte minulle verellänne +röyhkeydestänne; mutta luultavasti pidetään meitä nyt silmällä. Täytyy +teeskennellä muutamia päiviä. Hyvästi". + +Palattuani linnanpäällikön taloon, istahdin tapani mukaan Maria +Ivanovnan viereen. Ivan Kusmitsh oli lähtenyt ulos; Vasilisa Jegorovna +oli talous-toimissa. Me puhelimme hiljaa. Maria Ivanovna torui minua +hellästi levottomuudesta, johon hänet oli saattanut minun riitani +Shvabrinin kanssa. + +-- "Olin aivan pyörtyä", sanoi hän, "kuultuani, että aiotte taistella +miekoilla. Kuinka kummallisia nuo miehet ovat! Yhdestä ainoasta +sanasta, jonka he viikon kuluttua varmaankin unohtaisivat, ovat he +valmiit taistelemaan ja uhraamaan ei ainoastaan elämänsä, vaan +omantuntonsa ja niiden onnen, jotka... Mutta minä olen vakuutettu, että +te ette ole riidan alkaja. Varmaankin oli Aleksei Ivanitsh syypää". + +-- "Minkästähden te niin luulette, Maria Ivanovna?" + +-- "Niin vaan... Hän on semmoinen pilkkakirves! Minä en rakasta Aleksei +Ivanitshia. Hän inhottaa minua, mutta kumma kyllä: en soisi millään +muotoa, ett'en minä olisi hänelle mieliin. Siitä olisin niin kovin +levoton". + +-- "Kuinka luulette, Maria Ivanovna: oletteko hänelle mieliin vai +ettekö?" + +Maria Ivanovna punastui. + +-- "Luulisin..." sanoi hän, "kyllä se niin taitaa olla". + +-- "Mistä sen päätätte?" + +-- "Hän on kosinut minua". + +-- "Kosinut? Hänkö kosinut teitä? Milloin?" + +-- "Viime vuonna, pari kuukautta ennen teidän tuloanne". + +-- "Ja te kielsitte?" + +-- "Näettekös, kyllähän Aleksei Ivanitsh on viisas mies ja suurta sukua +ja varakas; mutta kun ajattelen, että minun tulisi vihkimisen jälkeen +suudella häntä kaikkien nähden ... niin en! en tässä maailmassa!" + +Maria Ivanovnan sanat avasivat silmäni ja selittivät monta seikkaa. +Minä ymmärsin nyt, minkätähden Shvabrin alinomaa oli puhunut pahaa +hänestä. Nähtävästi oli hän huomannut meidän molemman-puolisen +myötätuntoisuutemme ja koetti eroittaa meitä. Hänen sanansa, joista me +olimme riitaantuneet, näyttivät minusta nyt entistä ilkeämmille, ne kun +eivät olleet pelkkää törkeätä ja sopimatonta ivaa, vaan ennakolta +mietittyä parjausta. Entistä palavammaksi kävi haluni saada rangaista +julkeata parjaajaa, ja maltittomana odottelin vaan sopivaa tilaisuutta. + +Kauan minun ei huolinut odottaa. Samana päivänä, sepitellessäni elegiaa +ja pureskellessani kynää, loppusointua odotellen, kolkutti Shvabrin +akkunaani. Minä heitin pois kynän, otin miekkani ja läksin ulos. + +-- "Mitäpäs viivyttelemisestä?" sanoi Shvabrin minulle; "nyt ei meitä +kukaan huomaa. Lähtekää joen rannalle, siellä ei meitä häiritä". + +Me läksimme sanaakaan puhumatta. Laskettuamme alas jyrkkää polkua, +pysähdyimme aivan joen rannalle ja vedimme miekat. Shvabrin oli +taitavampi minua, -- minä sitä vastoin väkevämpi ja rohkeampi. Monsieur +Beaupré, joka ennen oli ollut sotamiehenä, oli antanut minulle muutamia +tunteja miekkailussa, ja nepä nyt käytin hyödykseni. Shvabrin ei ollut +luullut saavansa minussa niin ankaraa vastustajaa. Pitkään aikaan emme +saaneet tehneeksi toisillemme mitään vahinkoa; viimein, huomattuani +Shvabrinin rupeavan väsymään, aloin minä kovemmin ahdistaa ja pakoitin +hänet jo melkein veteen. Samassa kuulin kovasti lausuttavan nimeäni. +Minä katsahdin taakseni ja huomasin Saveljitshin, joka juoksi luokseni +polkua myöten... Samassa tunsin kipeän piston rinnassani, alapuolella +oikeata olkapäätä; minä kaaduin hermotonna maahan. + + + + +VIIDES LUKU. + +Rakkaus. + + + Oi sä tyttö, tyttö kaunoinen! + Älä nuorra mene miehelään; + Kysy, tyttönen, isält, äidiltä, + Isält', äidiltä, sukulaisilta; + Hanki ymmärrystä ja taitoa, + Hanki taitoa, myötäjäisiä. + + Kansanlaulu. + + Mua paremman jos saat, unohdat mun, + Mua huonomman jos saat, mua muistat. + + Samoin. + +Toinnuttuani en saanut hyvään aikaan ajatuksiani kokoon enkä ymmärtänyt +kuinka laitani oli. Minä makasin vuoteella oudossa kamarissa ja tunsin +olevani hyvin heikko. Edessäni seisoi Saveljitsh kynttilä kädessä. Joku +päästeli varovasti siteitä, jotka olivat pingoitetut rinnan ja olkapään +yli. Vähitellen tulin tuntoihini. Muistin kaksintaistelun ja arvasin +saaneeni haavan. Samassa narahti ovi. + +-- "Kuinka on?" kuiskasi ääni, joka saattoi minut vapisemaan. + +-- "Aina vaan kuin ennenkin", vastasi Saveljitsh huoaten; "tunnotonna +vaan nyt jo viidettä vuorokautta". + +Yritin kääntyä, mutten jaksanut. + +-- "Missä olen? ketä täällä on?" sain töin tuskin kysyneeksi. + +Maria Ivanovna tuli vuoteeni ääreen ja kumartui ylitseni. + +-- "Kuinka jaksatte?" kysyi hän. + +-- "Kiitoksia", vastasin heikolla äänellä. "Tekö siinä, Maria Ivanovna? +Sanokaas..." + +En jaksanut muuta. Saveljitsh parkasi ilosta, joka kuvautui hänen +kasvoillaankin. + +-- "Tointuipas, tointuipas!" toisteli hän. "Kiitos taivaan suurelle +Luojalle! Voi Pietari Andreitsh! kylläpä säikäytit sä minua! Onkos +laitaa: nyt jo viides vuorokausi!" + +Maria Ivanovna keskeytti hänet. + +-- "Älä puhele paljoa sairaan kanssa", sanoi hän. "Hän on vielä +heikkona". Sen sanottuaan Maria Ivanovna läksi, sulkien hiljalleen oven +mennessänsä. + +Ajatukseni aaltoilivat sinne tänne, Niin muodoin olin kapteenin +huoneessa; Maria Ivanovna kävi minua katsomassa. Minä yritin kysyä +jotakin Saveljitshilta, mutta ukko rupesi pyörittämään päätänsä ja +tukki korvansa. Minä harmissani ummistin silmäni ja pian nukuin. + +Herättyäni kutsuin Saveljitshia, mutta sen sijaan näin edessäni Maria +Ivanovnan; hänen enkelin-omainen äänensä minua tervehti. En osaa +kuvailla suloista tunnetta, joka minut tässä silmänräpäyksessä valtasi. +Minä otin hänen kätensä ja nostin sen huulilleni, vuodattaen +liikutuksen kyyneleitä. Masha ei ottanut kättään pois ... ja yht'äkkiä +hänen huulensa kajasivat poskeeni ja minä tunsin niiden palavan, +raikkaan suudelman. Suoneni kuohahtivat. + +-- "Armas Maria Ivanovna", lausuin hänelle; "tule vaimokseni, tee minut +onnelliseksi". + +-- "Rauhoittukaa, herran tähden!" sanoi hän äkkiä, irroittaen kätensä. +"Tilanne on vielä vaarallinen: haava saattaa aueta. Säästäkää itseänne +edes minun tähteni". + +Sen sanottuansa meni hän pois, jätettyään minut riemun hurmoksiin. Onni +herätti minut henkiin. Hänet saan omakseni! hän rakastaa minua! Tämä +ajatus oli nyt koko maailmani. + +Siitä pitäin lisääntyivät voimani päivä päivältä. Lääkärinäni oli +linnueen parran-ajaja, sillä muuta lääkäriä linnassa ei ollut. Nuoruus +ja luonto jouduttivat paranemistani. Koko kapteenin perhe hoiteli +minua. Maria Ivanovna ei poistunut luotani. + +Arvattavasti otin ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa jatkaakseni +keskeynyttä tunnustustani, ja Maria Ivanovna kuunteli puhettani +kärsivällisesti loppuun asti. Hän teeskentelemättä tunnusti lempivänsä +minua ja sanoi vanhempainsa tulevan iloisiksi hänen onnestaan. + +-- "Mutta mieti tarkoin", lisäsi hän; "eivätköhän sinun vanhempasi pane +vastaan?" + +Minä vaivuin ajatuksiini. Äitini hellyyttä en epäillyt; mutta, +tuntiessani isäni luonteen ja mielipiteet, tiesin jo ennakolta, ettei +rakkauteni häntä suuresti liikuta ja että hän on pitävä sitä nuoren +miehen kevytmielisyytenä. Minä ilmoitin ajatukseni vilpistelemättä +Maria Ivanovnalle, mutta päätin kumminkin kirjoittaa isälleni niin +kauniilla sanoilla kuin mahdollista ja pyytää häneltä isällistä +siunausta. Minä näytin kirjeeni Maria Ivanovnalle, ja hänen mielestänsä +se oli niin liikuttava ja niin vakuuttava, ett'ei sen vaikutusta +ensinkään ollut epäileminen. Kaikella nuoruuden ja rakkauden +luottamuksella antautui hän helläin tunteittensa valtaan. + +Shvabrinin kanssa sovimme me paranemiseni ensi päivinä. Ivan Kusmitsh, +nuhdellen minua kaksintaistelusta, sanoi: + +-- "Voi, Pietari Andreitsh! Oikeutta myöten pitäisi minun panna sinut +arestiin, mutta oletpa jo saanut tarpeeksi rangaistusta. Mutta Aleksei +Ivanitsh se yhä istuu jyväaitassa vartioituna, ja hänen miekkansa on +Vasilisa Jegorovnan huostassa lukon takana. Tehköön nyt siellä +katumusta ja parannusta". + +Minä olin liian onnellinen, saattaakseni kantaa sydämmessäni vihaa. +Minä rupesin pyytämään, että Shvabrin päästettäisiin vapaaksi, ja +hyväntahtoinen kapteeni, vaimonsa suostumuksella, täytti pyyntöni. +Shvabrin tuli luokseni ja lausui olevansa hyvin pahoillaan siitä, mitä +oli tapahtunut; hän tunnusti olevansa yksinään syypää ja pyysi minua +unohtamaan tämän tapauksen. Minä kun luonnostani en ole pitkävihainen, +niin annoin hänelle anteeksi riitamme ja haavani, jonka olin saanut +häneltä. Hänen parjauksensa selitin loukatun itserakkauden ja hylätyn +rakkauden suuttumukseksi ja jalomielisesti puolustin onnetonta +riitaveljeäni. + +Pian paranin ja muutin omaan majapaikkaani. Kärsimätönnä odottelin +vastausta kirjeeseni, uskaltamatta toivoa ja koettaen karkoittaa +surullisia aavistuksia. Vasilisa Jegorovnalle ja hänen miehellensä en +ollut vielä puhunut mitään, mutta siitä olin vakuutettu, ett'ei +ilmoitukseni olisi heitä kummastuttanut. Me emme koettaneet salata +heiltä tunteitamme ja olimme jo ennakolta vakuutetut heidän +suostumuksestansa. + +Kerran aamulla tuli Saveljitsh luokseni, tuoden kirjeen. Minä sieppasin +sen vavisten käteeni. Päällekirjoitus oli isäni käsialaa. Tämä jo tiesi +jotain merkillistä, sillä äiti se minulle tavallisesti kirjeitä +kirjoitti; isä vaan liitti loppuun muutamia rivejä. Pitkään aikaan en +avannut kirjettä; lukemistani lukien juhlallista päällekirjoitusta: +"Pojalleni Pietari Andrejevitsh Grinev'ille Orenburgin kuvernementtiin, +Belogorin linnaan". Koetin käsi-alasta arvata, millä tuulella isä oli +ollut kirjettä kirjoittaessaan; viimeinkin päätin avata sen, ja jo ensi +riveistä huomasin, että asia oli mennyt aivan päin mäntyyn. Kirje +kuului näin: + + "Poikani Pietari! Kirjeesi, jossa pyydät vanhempiesi siunausta + ja suostumusta avioliittoosi Maria Ivanovna Mironovin kanssa, + saimme tämän kuun 15 p:nä. Minä en anna sinulle siunaustani enkä + suostumustani, vieläpä aion tulla kimppuusi ja rangaista sinua + kujeistasi kelpo lailla, kuin poika nulikkaa konsanaankin, + huolimatta, ettäs olet upseeri, sillä sinä olet osoittanut + olevasi mahdoton kantamaan miekkaa, jonka olet saanut isänmaan + puolustusta varten etkä suinkaan tappeluja varten samallaisten + tyhjäntoimittajain kanssa kuin itsekin olet. Viipymättä olen + kirjoittava Andrei Karlovitshille ja pyytävä, että sinut + muutettaisiin Belogorin linnasta jonnekin kauemmas, jossa hulluus + haihtuisi päästäsi. Äitisi, saatuaan tietää taistelustasi ja siitä, + että olet haavoitettu, kääntyi surusta tautivuoteelle. Mitähän + sinustakin tulee? Rukoilen Jumalaa, että vielä parantaisit itsesi, + vaikk'en uskalla toivoakaan niin suurta armoa. + + Isäsi A. G." + +Tämä kirje nostatti minussa erilaisia tunteita. Kovat sanat, joita isä +oli liiaksikin käyttänyt, kipeästi loukkasivat minua. Halveksiminen, +jolla hän mainitsi Maria Ivanovnaa, oli mielestäni yhtä sopimatonta +kuin väärääkin. Minua kauhisti, ajatellessani, että minut muutetaan +toisaalle Belogorin linnasta; mutta kaikista enemmin oli mieleni paha +äitini sairastumisesta. Minä olin vihoissani Saveljitshille, sillä olin +vakuutettu vanhempain saaneen hänen kauttansa tietoa taistelustani. +Astuen edes takaisin ahtaassa huoneessani, pysähdyin hänen eteensä ja +virkoin, tuimasti katsahtaen häneen: + +-- "Eikö siinä kylläksi, että minä sinun tähtesi sain haavan ja olin +koko kuukauden haudan partaalla; tahdotko vielä äitinikin hautaan?" + +Saveljitsh hämmästyi kuin olisi ukon nuoli iskenyt häneen. + +-- "No, mutta", sanoi hän, melkein itkien, "mitäs ihmeitä puhutkaan? +Minäkö syynä siihen, ettäs haavan sait! Minä, totta Jumaliste, juoksin +luoksesi suojellakseni omalla rinnallani sua Aleksei Ivanitshin +miekalta, mutta vanha ja kömpelö kun olen, niin en ennättänyt. Mutta +mitäs minä sitten olen tehnyt äidillesi?" + +-- "Mitäkö olet tehnyt?" vastasin. "Kuka käski sinun kannella päälleni? +oletko asetettu vakojaksi ympärilleni?" + +-- "Minäkö kantelin?" huudahti Saveljitsh itkusilmin. "Herrainen aika! +Luepas sitten, luepas mitä minulle vanha herra kirjoittaa, siinä näet +kuinka olen kannellut". + + "Häpeäisit, vanha koira, ettes ole ilmoittanut minulle mitään + pojastani Pietari Andrejevitshistä, vaikka olen sinulle sen + ankarasti käskenyt; minun täytyy muitten ihmisten kautta saada + tietoja hänen vehkeistään. Niinkö sinä täytät velvollisuutesi + ja isäntäsi käskyn? Minä panen sinut, vanhan koiran, totuuden + salaamisesta ja huonosta hoidosta sikoja paimentamaan. Saatuasi + tämän kirjeen, pitää sinun heti kohta kirjoittaa minulle, miten + hänen terveytensä nyt on, jonka sanotaan jo olevan paremman, + kuin myöskin mihin kohtaan hän haavotettiin ja onko haava kunnon + lailla parannettu". + +Nähtävästi oli Saveljitsh oikeassa; minä olin loukannut häntä +nuhteellani ja epäilemiselläni. Minä pyysin häneltä anteeksi, mutta +ukko ei leppynyt. + +-- "Vai piti minun elävän tämmöiseen päivään asti", voivotteli hän; +"vai tämmöisen pahan saan nyt esivallaltani! Minä se vaan olen vanha +koira ja sikopaimen ja minä se myös olen syypää sun haavaasi? Ei maar, +Pietari Andrejevitsh! en ole minä siihen syypää, vaan yksinään tuo +kirottu munsyöri: hän sinua opetti pitelemään rautaisilla vartailla ja +polkemaan, niinkuin pistelemisellä ja polkemisella häijystä ihmisestä +pääsisi! Pitipäs vaan palkata munsyöriä ja kuluttaa rahoja turhan +päiten!" + +Mutta keltäs sitten oli isäni saanut tietoa minun käytöksestäni. +Kenraaliltako? Tuskin, sillä hän nähtävästi ei juuri suurta lukua +minusta pitänyt. Ivan Kusmitsh puolestaan ei suinkaan olisi pitänyt +tarpeellisena ilmoittaa isälleni kaksintaisteluani. Minä arvelin sinne +ja tänne. Vihdoin pysähtyivät epäluuloni Shvabriniin. Hänellä yksin oli +etua kantelemisesta, joka vaikuttaisi lähtöni linnasta ja eroni +kapteenin perheestä. Minä menin kertomaan kaikki Maria Ivanovnalle. Hän +tuli kuistilla vastaani. + +-- "Mikä teitä vaivaa?" kysyi hän, nähtyään minut. "Olette niin +kalpea!" + +-- "Kaikki on lopussa!" vastasin minä ja annoin hänelle isäni kirjeen. + +Hän kalpeni vuorostansa. Luettuansa kirjeen hän antoi sen takasin ja +sanoi vapisevalla äänellä: + +-- "Kaiketi ei minun ole sallittu... Sukulaisenne eivät tahto minua +perheesenne. Tapahtukoon kaikessa Jumalan tahto! Jumala paremmin +tietää, mikä meille on hyödyllistä. Ei auta, täytyy tyytyä kohtaloon, +Pietari Andreitsh; olkaa edes te onnellinen..." + +-- "Niin ei saa käydä!" huudahdin, ottaen häntä kädestä; "sinä rakastat +minua; minä olen valmis kaikkeen. Tule, menkäämme vanhempiesi luokse; +he ovat hyväntahtoisia ihmisiä eivätkä kovasydämmisiä ja ylpeitä... He +siunaavat meitä ... me astumme vihille ... ja sitten, aikaa voittaen, +saamme, siitä olen vakuutettu, isäni lepytetyksi; äitini tulee meidän +puolellemme; isä kyllä antaa anteeksi..." + +-- "Ei, Pietari Andreitsh", vastasi Masha; "minä en lähde sinun +kanssasi vihille ilman vanhempiesi siunausta. Ilman heidän siunaustaan +et ole onnellinen. Nöyryyttäkäämme itsemme Jumalan tahdon alle. Jos +joskus maailmassa löydät olennon, johon rakastut, niin Jumala kanssasi, +minä sitten teidän molempain edestä..." + +Masha purskahti itkuun ja meni kamariinsa; minä yritin mennä hänen +perässänsä, mutta tunsin, ett'en voisi itseäni hillitä ja senvuoksi +läksin kotiani. + +Minä istuin syvissä mietteissäni, kun äkkiä Saveljitsh keskeytti minut. + +-- "Kas tässä, hyvä herra", sanoi hän, näyttäen minulle kirjoitetun +paperin. "Katso nyt, olenko oman herrani kannustaja ja koetanko kylvää +eripuraisuutta isän ja pojan välille". + +Minä otin paperin: se oli Saveljitshin vastaus isäni kirjeesen. Se +kuului sanasta sanaan näin: + + "Herrani Andrei Petrovitsh, armollinen isämme!" + + "Teidän armollisen kirjeenne olen saanut, jossa moititte minua, + orjaanne, jotta muka häpeäisin, kun en ole esivaltani käskyjä + täyttänyt; mutta minä en olekaan vanha koira, vaan uskollinen + palvelijanne ja noudatan esivaltani käskyjä ja olen aina + uutterasti teitä palvellut aina harmaapäiseksi asti. Pietari + Andrejevitshin haavasta en kirjoittanut mitään siitä syystä, + jotta en teitä turhan päiten pelästyttäisi ja, niinkuin kuulen, + rouva, äitimme Avdotja Vasiljevna, muutoinkin on jo pelästyksestä + tullut sairaaksi, ja hänen terveytensä edestä minä rukoilen + Jumalaa. Mutta Pietari Andreitsh sai haavan rintaan, oikean + olkapään alapuolelle, aivan luun alle, ja se oli kaksi tuumaa + syvä, ja hän makasi komendantin talossa, jonne me hänet kannoimme + rannalta, ja häntä paransi täkäläinen parran-ajaja Stepan Paramonov. + Mutta nyt on Pietari Andreitsh, Jumalan kiitos, terve, eikä hänestä + muuta osaa kirjoittaa kuin hyvää. Päälliköt, niinkuin olen kuullut, + ovat häneen tyytyväiset; Vasilisa Jegorovna pitää häntä kuin omaa + poikaansa. Mutta että hänelle semmoinen temppu sattui, niin se on + vaan niin paljon kuin että ihminen on aina heikko ihminen: kompastuu + hevonenkin, neljän jalan juostuansa. Ja sitten te vielä sanotte + lähettävänne minut sikoja paimentamaan; siihenkin on teillä oikeus, + koska olette isäntäni. Ja lopuksi sanon kaikkein alamaisimmat + terveiset. + + Teidän uskollinen palvelijanne. + Arhip Saveljitsh". + +Minä en saattanut olla pari kertaa naurahtamatta, lukiessani +hyväntahtoisen ukon kirjettä. Minä itse en kyennyt vastaamaan isälle; +äidin rauhoittamiseksi oli mielestäni Saveljitshin kirjeessä kylliksi. + +Siitä saakka tilani muuttui. Maria Ivanovna ei enää paljoa puhunut +minun kanssani ja koetteli kaikin tavoin kartella minua. +Linnanpäällikön talo tuntui minusta nyt kylmältä. Vähitellen totuin +istumaan kotona yksinäni. Vasilisa Jegorovna ensi alussa nuhteli +minua siitä, mutta huomaten itsepäisyyteni, jätti minut rauhaan. +Ivan Kusmitshiä kohtasin ainoastaan virkatoimissa; Shvabrinin kanssa +tulin yhteen hyvin harvoin ja vastenmielisesti, sitä enemmin kuin +huomasin hänessä salaista vihaa minua kohtaan, joka vielä enemmin +vahvisti epäluuloani. Elämä tuntui minusta raskaalta. Minä vaivuin +synkkämielisyyteen, jota edistivät yksinäisyys ja tyttöni. Rakkauteni +tuli kiihtyi kiihtymistään yksinäisyydessäni ja tuli hetki hetkeltä yhä +tuskallisemmaksi. Halu lukemiseen ja kirjallisiin harrastuksiin minulta +katosi. Henkeni oli uuvuksissa. Minä pelkäsin joutuvani joko +mielipuoleksi tai hukkateille. Mutta äkkiä tuli tapauksia, joilla oli +suuri vaikutus koko elämääni ja jotka pakoittivat sieluni voimat uuteen +vireyteen. + + +KUUDES LUKU. + +Pugatshevin kapina. + + + Kuulkaa te, miehet nuoret, nyt, + Mitä kertoelemme me vanhukset. + + Laulu. + +Ennenkuin ryhdyn kertomaan omituisia tapauksia, jotka minä sain omin +silmin nähdä, tulee minun sanoa muutama sana Orenburgin kuvernementin +tilasta 1773 vuoden lopulla. + +Tässä avarassa ja viljavassa kuvernementissa asui koko joukko +puolivillejä kansoja, jotka vasta vähän aikaa sitten olivat +tunnustaneet Venäjän keisarien ylivallan. Heidän alituiset +kapinoimisensa, tottumattomuus lakeihin, ja yhteiskunnalliseen +elämään, kevytmielisyys ja julmuus vaativat hallituksen puolelta +alituista silmällä pitoa. Sopiviin paikkoihin rakennettiin linnoja ja +niihin lähetettiin asumaan kasakoita, jotka ammoisista ajoista saakka +olivat asuneet Uralin (Jaik-virran) rannoilla. Mutta Uralin kasakat, +joiden olisi tullut voimassa pitää rauhaa ja turvata näitä seutuja, +rupesivat itsekin jonkun ajan kuluttua kapinoitsemaan. Vuonna 1772 +nostivat he pääkaupungissaan ilmi-kapinan. Siihen oli syynä ankaruus, +jolla kenraali-majori Traudenberg koetti saada sotajoukkoansa +kurissa-pidetyksi. Seurauksena tästä oli, että Traudenberg murhattiin +julmalla tavalla ja hallitus muutettiin. Kapina saatiin viimein +tukahdutetuksi kartesseilla ja kovilla rangaistuksilla. + +Tämä oli tapahtunut joku aika ennen minun tuloani Belogorin linnaan. +Kaikki oli jo tyyntynyt; siltä ainakin näytti. Hallitus oli liian pian +uskonut kavalain kapinoitsijain katumusta: nämä yhä vaan toimivat +salaisuudessa, odotellen sopivaa tilaisuutta, nostaaksensa uudelleen +melua. + +Palajan kertomukseeni. + +Kerran illalla, lokakuun alussa v. 1773, istuin yksinäni kotona, +kuunnellen syksyisen tuulen ulvomista ja katsellen pilviä, jotka +kiitelivät kuun alatse. Tultiin kutsumaan minua linnanpäällikön luokse. +Minä läksin paikalla. Siellä olivat Shvabrin, Ivan Ignatjitsh ja +kasakkain ala-upseeri. Huoneessa ei ollut Vasilisa Jegorovnaa eikä +Maria Ivanovnaakaan. Kapteeni tervehti minua huolestuneen näköisenä. +Hän sulki ovet, käski kaikkien istua, paitsi kasakkaa, joka seisoi +ovella, otti taskustaan paperin ja sanoi meille: + +-- "Herrat upseerit! Tärkeä uutinen! Kuulkaas mitä kirjoittaa +kenraali". + +Hän pani silmälasit silmilleen ja luki seuraavan kirjeen: + + "Herra komendantille Belogorin linnassa. + Kapteeni Mironoville. + Salaista. + + Täten ilmoitan teille, että vartijoiltansa karannut Donin kasakka + ja lahkolainen Emeljan Pugatshev, suurella julkeudella ottaen + itselleen keisari vainajan Pietari III:n nimen, on koonnut + rosvojoukon, nostattanut väkeä kapinaan Uralin tienoilla ja on jo + valloittanut sekä hävittänyt muutamia linnoja, ryöstäen niitä ja + murhaten ihmisiä. Senvuoksi, saatuanne tämän, tulee teidän, herra + kapteeni, viipymättä ryhtyä asianmukaisiin toimiin mainitun + pahantekijän ja petturin vastustamiseksi ja kenties täydelliseksi + kukistamiseksikin; jos hän tulisi teille uskottua linnaanne + ahdistamaan". + +-- "Ryhtyä asianmukaisiin toimiin!" virkkoi kapteeni, ottaen pois +silmälasit ja käärien paperin kokoon. "Helppo, näet, tuo on sanoa. +Pahus näkyy olevan väkevä; meillä taasen on kaikkiansa sata +kolmekymmentä miestä, lukematta kasakoita, joihin ei juuri paljoa käy +luottaminen, älä ota onkeesi tätä sinä, Maksimitsh" (Kasakka naurahti). +"Mutta mikäs auttaa, herrat? Olkaa vireät! Asettakaa vartijat ja +yöpatrullit; jos vihollinen tulee, pankaa portit kiinni. Pidä +tarkalla silmällä kasakoita, Maksimitsh. Tykki on tarkastettava ja +puhdistettava. Mutta ennen kaikkea, pitäkää asia aivan salassa, ettei +linnassa kukaan saisi tästä ennen aikoja tietoa". + +Nämä käskyt annettuaan, Ivan Kusmitsh päästi meidät menemään. Minä +läksin yhdessä Shvabrinin kanssa, haastellen siitä, mitä olimme +kuulleet. + +-- "Mitähän tästä tulee; mitä arvelet?" kysyin häneltä. + +-- "Kuka sen tietää", vastasi hän; "saa nyt nähdä. Mitään erinomaista +tästä minun mielestäni ei vielä ole. Jos taas..." + +Hän vaikeni ja rupesi viheltämään jotakin franskalaista ariaa. + +Huolimatta varovaisuudestamme, levisi kumminkin tieto Pugatshevin +tulosta piankin koko linnaan. Ivan Kusmitsh, vaikka kunnioittikin +suuresti vaimoansa, ei olisi millään muotoa uskonut hänelle +virallisesti saamaansa salaisuutta. Saatuansa kirjeen kenraalilta, oli +hän varsin taitavasti lähettänyt Vasilisa Jegorovnan pois kotoa, +sanoen, että isä Gerasimille muka kuului tulleen Orenburgista +kummallisia uutisia, joita hän pitää syvänä salaisuutena. Vasilisa +Jegorovnan oli kohta ruvennut tekemään mieli pappilaan, jonne hän, Ivan +Kusmitshin kehoituksesta, oli mukaansa ottanut Mashankin, jott'ei tälle +tulisi ikävä kotona yksin. + +Ivan Kusmitsh, jäätyään tällä lailla yksikseen kotiansa, oli heti +lähettänyt meitä kutsumaan ja pannut Palashkan lukon taakse liiteriin, +jott'ei tämä pääsisi kuuntelemaan. + +Vasilisa Jegorovna palasi kotia, saamatta minkäännäköisiä uutisia, ja +kuuli, että hänen poissa ollessaan oli Ivan Kusmitshin luona pidetty +neuvottelua ja että Palashka oli ollut lukon takana. Hän huomasi nyt +miehensä pettäneen hänet ja läksi ahdistamaan häntä kysymyksillä. Mutta +Ivan Kusmitsh oli varustaunut rynnäkön varalta. Hän ei vähääkään käynyt +hämille, vaan rohkeasti vastasi uteliaalle vaimolleen. + +-- "Niin näetkös, mammaseni, muijat täällä rupesivat uuneja +lämmittämään oljilla, mutta kun siitä saattaa tulla tapaturmia, niin +minä annoin kovan kiellon sitä vastaan ja käskin ämmäin lämmittää +risuilla ja hakopuilla". + +-- "Mitäs varten sitten Palashka pantiin lukon taakse?" + +Tämmöistä kysymystä Ivan Kusmitsh ei ollut ajatellutkaan; hän takertui +sanoihinsa ja sanoi jotakin, joka ei ollut sitä eikä tätä. Vasilisa +Jegorovna huomasi miehensä kavaluuden, mutta tietäen, ettei häneltä nyt +mitään saisi urkituksi, lakkasi kyselemästä ja rupesi puhelemaan +kurkuista, joita Akulina Pamfilovna suolaa aivan toisella tavalla. +Vasilisa Jegorovna ei saanut koko yönä unta silmäänsä, eikä voinut +suureksi surmaksensakaan arvata, mitä kummia se semmoinen asia mahtoi +olla, jota ei hänelle ole uskottu. + +Seuraavana päivänä, palaten kirkosta, näki hän Ivan Ignatjitshin, joka +oli kiskomassa tykistä riepuja, kiviä, laskuja ynnä muuta soraa, jota +lapset olivat sinne työnnelleet. + +-- "Mitähän nuo sotaiset varustukset tietävät?" arveli kapteenin rouva. +"Eivätköhän vaan odota Kirgisien päällekarkausta? Mutta olisikohan Ivan +Kusmitsh ruvennut salaamaan minulta semmoisia vähäpätöisiä asioita?" + +Hän kutsui luokseen Ivan Ignatjitshin ja päätti lujasti saada selvän +salaisuudesta, joka jo niin kauan oli vaivannut hänen uteliaisuuttansa. + +Vasilisa Jegorovna lausui hänelle ensin pari sanaa taloudesta, niinkuin +tuomari, joka aloittaa tutkintonsa sivuasioista heikontaakseen syytetyn +varovaisuutta. Sitten, oltuaan hetkisen vaiti, hän huokasi syvään ja +sanoi päätään heiluttaen: + +-- "Herra Jumala! Vai semmoista nyt kuuluukin! Mitähän tuostakin +tulee?" + +-- "Älkää pelätkö, Vasilisa Jegorovna!" vastasi Ivan Ignatjitsh; +"Jumala on armollinen; sotaväkeä meillä on tarpeeksi, ruutia yltä +kyllin, tykin olen juuri puhdistanut. Kyllä me Pugatshevin rynnäkön +kestämme". + +-- "Mikäs mies se Pugatshev sitten on?" kysyi kapteenin rouva. + +Nyt vasta huomasi Ivan Ignatjitsh puhuneensa liikoja ja vaikeni. Mutta +nyt oli jo liian myöhäistä. Vasilisa Jegorovna pakoitti hänet +ilmoittamaan koko asian, luvattuansa, ettei puhuisi siitä kellenkään. + +Vasilisa Jegorovna pitikin sanansa eikä virkkanutkaan asiasta +kellenkään, paitsi papin rouvalle, ja tällekin hän sen ilmoitti vaan +siitä syystä, että pappilan lehmä oli arolla, jossa se helposti olisi +saattanut joutua pahantekijäin käsiin. + +Pian puhuttiin kaikkialla Pugatshevista. Jutut olivat erillaisia. +Kapteeni lähetti kasakkain alaupseerin hankkimaan tarkkoja tietoja +ympäristöiltä ja läheisistä linnoista. Kasakka palasi kolmantena +päivänä ja toi sen tiedon, että arolla noin kuudenkymmenen virstan +päässä linnasta oli näkynyt suunnattoman paljon tulia ja että Bashkirit +olivat kertoneet hirmuisen vihollisjoukon olevan tulossa. Muutoin ei +hän saattanut sanoa mitään varmaa, hän kun ei ollut uskaltanut lähteä +kauemmas. + +Linnan kasakoissa huomattiin tavatonta liikettä; kaikilla kaduilla +kokoontui heitä joukkoihin, joissa hiljaa keskusteltiin, mutta jotka +heti hajosivat, kun rakuuna tai linnue-sotamies tuli näkyviin. Heidän +joukkoonsa lähetettiin vakoojia. Julai, kristin-uskoon kastettu +kalmukki, teki linnanpäällikölle tärkeän ilmoituksen. Kasakkain +alaupseeri oli, Julain puheen mukaan, tuonut vääriä tietoja; palattuaan +tiedustusretkeltään oli kavala kasakka ilmoittanut tovereilleen +käyneensä kapinallisten luona, olleensa heidän päämiehensäkin puheilla, +joka oli sallinut hänen suudella kättänsä ja kauan aikaa haastellut +hänen kanssaan. Kapteeni pani alaupseerin heti kohta kiinni ja määräsi +Julain hänen sijaansa. Tämä tieto synnytti ilmeistä tyytymättömyyttä +kasakoissa. He nureksivat ääneensä, ja Ivan Ignatjitsh, päällikön +käskyjen toimeenpanija, oli omin korvin kuullut heidän sanovan: +"Maltas, kyllä vielä muistat, linna-rotta!" Kapteeni aikoi jo samana +päivänä ottaa vangin tutkittavaksensa, mutta alaupseeri karkasi, +luultavasti toveriensa avulla. + +Sattui uusi seikka, joka vieläkin lisäsi linnanpäällikön levottomuutta. +Oli saatu kiinni muuan Bashkiri, jolla oli ollut kapinaan yllyttäviä +kirjoituksia. Sen johdosta päätti hän uudestaan kutsua kokoon +upseerinsa ja jälleen toimittaa Vasilisa Jegorovnan pois kotoa jollakin +sopivalla tekosyyllä. Mutta kun Ivan Kusmitsh oli aivan suora ja +vilpitön mies, niin ei hän löytänyt muuta keinoa kuin sen, jota hän jo +kerran oli käyttänyt. + +-- "Niin, näethän, Vasilisa Jegorovna", sanoi hän vaimolleen, yskien; +"isä Gerasim kuuluu saaneen kaupungista..." + +-- "Älä valehtele, Ivan Kusmitsh", keskeytti puoliso hänet; "sinä, näen +mä, taas aiot kutsua kokoon sotaneuvoston, puhellaksenne siinä Emeljan +Pugatshevista; minua et petä enää, ukkoseni". + +Ivan Kusmitsh äimästyi. + +-- "Vai niin", sanoi hän; "no kun kerran asian tiedät, muija kulta, +niin saat jäädä sitten; puhutaan sitten sinun kuullesi". + +-- "Sepä se, ukkoseni", vastasi vaimo; "ei sinusta kavalaksi; kutsuta +vaan upseerit tänne". + +Me kokoonnuimme uudelleen, Ivan Kusmitsh vaimonsa läsnäollessa luki +meille Pugatshevin julistuksen, jonka oli huononpäiväisesti +kirjoittanut joku kasakka. Ryöväri ilmoitti aikomuksensa rynnätä +linnaamme vastaan; kehoitti kasakoita ja sotamiehiä yhtymään joukkoonsa +ja uhkasi linnanpäällikköä rangaistuksella, jos tämä tekisi +vastarintaa. Julistus oli kirjoitettu karkein, mutta ankarin sanoin ja +oli sitä laatua, että se suuresti vaikutti yksinkertaisiin ihmisiin. + +-- "Katsos tuota pahusta!" huudahti kapteenin rouva. "Mimmoisia +ehdotuksia ilkeää tehdä! Vai pitäisi meidän vaan mennä herraa vastaan +ja laskea liput hänen jalkainsa juureen! Sen mokoma! Eikös hän tiedä, +että olemme jo neljäkymmentä vuotta olleet sotapalveluksessa ja +ennättäneet jo sillä ajalla nähdä jos jotakin? Onkohan tosiaankin ollut +semmoisia päälliköitä, jotka ovat totelleet tuota rosvoa?" + +-- "Eipä luulis tuota", vastasi Ivan Kusmitsh. "Mutta kuuluupa rosvo +valloittaneen jo monta linnaa". + +-- "Nähtävästi hänellä tosiaankin on suuri sotajoukko", arveli +Shvabrin. + +-- "Siitä me kohta saamme tiedon", sanoi kapteeni, "Vasilisa Jegorovna, +annas tänne jyvä-aitan avain. Ivan Ignatjitsh, tuopas tänne Bashkiri ja +käske Julain tuota tänne ruoskia". + +-- "Maltas, Ivan Kusmitsh", virkkoi rouva, nousten ylös. "Jahka vien +Mashan jonnekin pois kotoa, muutoin kuulee huudon ja säikähtää. Eikä +minuakaan tutkinto huvita. Hyvästi, hyvät herrat". + +Piinatutkinto oli ennen vanhaan niin juurtunut tapa oikeudenkäynnissä, +että lempeä sääntö, joka määräsi sen poistettavaksi, pysyi vielä kauan +aikaa voimatonna. Ajateltiin, että syytetyn oma tunnustus on +välttämätön hänen täydelliseen syylliseksi julistamiseen, -- perätön +ajatus, joka sitä paitsi sotii juridillista käsitystä vastaan, sillä +jos syytetyn kieltoa ei pidetä todistuksena hänen viattomuudestansa, +niin sitä vähemmin saattaa hänen tunnustustansa pitää hänen +syyllisyytensä todistuksena. Nykyjäänkin olen vielä vanhain tuomarien +kuullut valittelevan piinatutkinnon poistamista. Siihen aikaan ei +kukaan epäillyt sen tarpeellisuutta, ei tuomari, eipä syytetytkään. +Senpävuoksi kapteenin käsky ei meitä ketään kummastuttanutkaan. Ivan +Ignatjitsh meni hakemaan Bashkiria aitasta, jonka avain oli ollut +Vasilisa Jegorovnan hallussa, ja muutaman minuutin kuluttua tuotiin +vanki eteiseen. Kapteeni käski hänet saattaa sisään. + +Bashkiri astui vaivalla kynnyksen yli (hän oli raudoissa) ja otettuaan +päästään korkean lakkinsa, jäi seisomaan oven suuhun. Minä katsahdin +häneen ja säpsähdin. En milloinkaan unohda tuota miestä. Hän näkyi +olevan kahdeksattakymmentä vuotta vanha. Hänellä ei ollut nenää eikä +korvia; hivukset olivat ajetut pois; parran sijassa törrötti muutamia +harmaita karvoja; hän oli lyhyt kasvultaan, laiha ja kyyryssä, mutta +hänen vinot silmänsä vilkkuivat vielä tulisina. + +-- "Aha!" sanoi kapteeni, tunnettuaan hänet noista hirveistä +tuntomerkeistä yhdeksi niitä kapinallisia, jotka oli rangaistu v. 1741. +"Näytpä olevan vanha susi; tunnet jo meidän sudenrautoja. Et olekaan +ensi kertaa kapinoimassa, koska leukasi on noin sileäksi höylätty. +Astupas lähemmäksi; puhu, ken on sinut lähettänyt?" + +Vanha Bashkiri loi kapteeniin aivan mielettömän katseen ja oli vaiti. + +-- "Miks'et puhu?" jatkoi Ivan Kusmitsh; "vai etkö ymmärrä i:täkään +venättä? Julai, kysypäs häneltä teidän kielellä, kuka hänet on +lähettänyt meidän linnaamme". + +Julai toisti tatarinkielellä kapteenin kysymyksen. Mutta Bashkiri +katsoi vaan yhä typerästi kuin ennenkin eikä vastannut. + +-- "Kyllä minä saan sinut puhumaan", sanoi kapteeni. "Riisukaas +mieheltä tuo kirjava narrikaapu ja mitatkaapas vähän hänen selkäänsä. +Julai, kelpo lailla!" + +Kaksi invalidia rupesivat riisumaan Bashkiria. Onnettoman kasvot +osoittivat levottomuutta. Hän vilkkui joka haaraalle kuin ketunpoika, +jonka lapset ovat saaneet kiinni. Mutta kun toinen invalideista pani +hänen kätensä kaulaansa ja nosti ukon selkäänsä ja Julai jo nosti +ruoskan -- silloin rupesi Bashkiri valittamaan heikolla rukoilevalla +äänellä ja päätään viskellen avasi suunsa, jossa kielen asemasta oli +vaan pieni tynkä. + +Muistaissani tämän tapahtuneen tällä vuosisadalla ja tietäessäni nyt +eläväni keisari Aleksanderin lempeän hallituksen aikana, en saata olla +ihmettelemättä sivistyksen nopeita edistyksiä ja ihmis-oikeuksien +leviämistä. Nuorukainen! Jos muistelmani sattuvat käsiisi, muista, että +paraimpia ja hyödyllisimpiä muutoksia ovat ne, jotka seuraavat tapain +parannuksesta, ilman mitään väkinäisyyttä. + +Kaikki olivat hämmästyneet. + +-- "No", sanoi kapteeni, "hänestä emme mitään tolkkua saa. Julai' vie +Bashkiri takaisin aittaan. Meillä, hyvät herrat, on jotakin vielä +juttelemista". + +Me rupesimme keskustelemaan tilastamme, mutta äkkiä juoksee Vasilisa +Jegorovna sisään, hengästyneenä ja kovin levotonna. + +-- "Mitäs nyt on tapahtunut?" kysyi kummastellen kapteeni. + +-- "Voi hyvät ihmiset!" vastasi Vasilisa Jegorovna. "Alajärven linna on +valloitettu tän'aamuna. Isä Gerasimin renki palasi sieltä vast'ikään. +Hän näki, kuinka se valloitettiin. Linnanpäällikkö ja kaikki upseerit +on hirtetty. Kaikki sotamiehet on otettu vangiksi. Rosvo saattaa olla +heti kohta täälläkin". + +Tämä odottamaton tieto hämmästytti minua suuresti. Alajärven linnan +päällikkö, hiljainen ja sievä nuori mies, oli minun tuttavani; pari +kuukautta sitten oli hän, matkalla Orenburgista, nuoren vaimonsa kanssa +poikennut Ivan Kusmitshin luona. Alajärven linna oli noin +puolenkolmatta peninkulman päässä meiltä. Meidän oli joka hetki +odottaminen Pugatshevin tuloa. Maria Ivanovnan kohtalo muistui heti +mieleeni, ja minä kauhistuin. + +-- "Kuulkaas, Ivan Kusmitsh", sanoin minä kapteenille. "Meidän on +velvollisuus puolustaa linnaa viimeiseen hengenvetoon saakka, siitä ei +siis puhettakaan. Mutta täytyy pitää huolta siitä, että naiset +pääsisivät turvaan. Lähettäkää heidät Orenburgiin, jos tie on vielä +turvallinen, tahi kaukaiseen, enemmin luotettavaan linnaan, jonne +rosvot eivät pääse". + +Ivan Kusmitsh kääntyi vaimoonsa ja sanoi: + +-- "Niin, näethän, mamma, eiköhän tosiaankin ole parasta, että +lähetämme teidät kauemmas, kunnes olemme suorinneet kapinallisista?" + +-- "Mitä joutavia!" sanoi kapteenin rouva. "Missä se semmoinen +linna, jonne ei luodit pääse? Ja minkätähden Belogorin linna ei +olisi luotettava? Olemmehan, Jumalan kiitos, asuneet tässä jo +kolmattakymmentä vuotta. Olemme nähneet sekä Bashkirejä että Kirgisejä; +kenties kestämme Pugatshevinkin rynnäkön". + +-- "No niin, mamma", vastasi Ivan Kusmitsh; "jää sinä tänne, jos +tahdot, koskas luotat meidän linnaamme. Mutta kuinkas Mashan on laita? +Hyvä on, jos kestämme, tai jos saamme apua; mutta aatteles, että +pahukset valloittavat linnan?" + +-- "Niin no, silloin..." + +Vasilisa Jegorovna vaikeni ja näytti hyvin levottomalta. + +-- "Ei maar, Vasilisa Jegorovna", jatkoi kapteeni, huomattuaan, että +sanansa olivat vaikuttaneet, kenties ensi kertaa elämässä. "Masha ei +saata jäädä tänne. Me lähetämme hänet Orenburgiin risti-äitinsä luokse: +siellä on sotaväkeä sekä tykkejä yltäkyllin, muurikin on kivestä. Paras +olisi, että sinäkin lähtisit hänen kanssaan sinne; ämmä sinä tosin jo +olet, mutta saatpa nähdä, miten sulle käy, jos linna valloitetaan +rynnäköllä". + +-- "Olkoon sitten niin", sanoi kapteenin rouva; "lähetetään vaan Masha +Orenburgiin. Mutta minua älä unissasikaan pyydä: en lähde. Mitä minä +enää vanhoilla päivilläni eroaisin sinusta ja menisin hautaani muualla +hakemaan. Yhdessä-elo, yhdessä-kuolokin". + +-- "Sopii sekin", sanoi kapteeni. "Mutta on aika rientää. Vene +valmistamaan Mashaa matkaan. Huomenna päivän koittaessa hän saa lähteä; +annan hänelle saatto-miehetkin, vaikk'ei meillä väkeä ole liiaksi. +Mutta missäs Masha on?" + +-- "Akulina Pamfilovnan luona", vastasi rouva. "Hän rupesi voimaan +pahoin, kuultuaan Alajärven linnan valloituksesta; kunhan vaan ei tyttö +sairastuisi. Herra Jumala, mimmoisiin aikoihin olemmekaan eläneet!" + +Vasilisa Jegorovna meni puuhailemaan tyttären lähdön varustuksia. +Keskustelua kapteenin luona vielä jatkettiin, mutta minä en siihen +enää sekaantunut enkä mitään kuullutkaan. Maria Ivanovna tuli +illallispöytään kalpeana, silmät itkusta punaisina. Me aterioitsimme +sanaakaan puhumatta ja nousimme pöydästä tavallista pikemmin; +sanottuamme jäähyväiset koko perheelle, läksimme kukin kotiamme. Minä +olin tahallani unohduttanut miekkani sinne ja palasin sitä hakemaan; +minä aavistin kohtaavani Maria Ivanovnan yksinään. Hän tulikin ovessa +vastaani ja antoi minulle miekkani. + +-- "Hyvästi, Pietari Andreitsh!" sanoi hän kyynelet silmissä; "minua +lähetetään Orenburgiin. Olkaa onnellinen; kenties sallii Jumala meidän +vielä kohdata toisiamme; jollei, niin..." hän purskahti itkemään. + +Minä painoin hänet rintaani vastaan. + +-- "Hyvästi, enkelini", sanoin minä; "hyvästi armaani, toivomani! +Tapahtukoon minulle mitä tahansa; viimeinen ajatukseni olet oleva sinä, +viimeinen rukoukseni on oleva sinun edestäsi". + +Masha nyyhki, painaen päänsä rinnalleni. Minä suutelin häntä palavasti +ja läksin kiirein askelin pois. + + + + +SEITSEMÄS LUKU. + +Rynnäkkö. + + + Pääni, pääni, sinä poloinen, + Pääni palvelemaan altis ain'! + Olet palvellut, sä päähyt jo, + Umpeen vuotta kolmeneljättä: + Etkä saanut ole, päähyt oi, + Kunniata etkä mainetta, + Etkä korkea arvoa. + Et ole saanut hyvää sanaakaan + Sait sä, päähyt parka, ainoastaan + Kaksi korkeata pylvästä + Sekä vaahteraisen poikkipuun, + Vielä paulan silkkinuoraisen. + + Kansanlaulu. + +Tänä yönä en nukkunut, en edes riisunutkaan, Olin päättänyt aamun +koittaessa mennä linnan portille, josta Maria Ivanovnan oli määrä +lähteä; siellä tahdoin hänelle sanoa viimeiset jäähyväiset. Tunsin +itsessäni suuren muutoksen: sieluni rauhattomuus ei tuntunut minusta +niin raskaalle, kuin tuo alakuloisuus, joka minua vielä joku aika +sitten oli rasittanut. Eron katkeruuteen liittyi epäselviä, mutta +suloisia toiveita sekä maltiton vaarain odottaminen ja jalon +kunnianhimon tunteita. Yö kului. Olin lähtemäisilläni ulos, kun ovi +avaantui ja korpraali tuli ilmoittamaan, että kasakat olivat yöllä +lähteneet linnasta, vieden väkisin mukaansa Julain, ja että linnan +edustalla liikkuu tuntemattomia ihmisiä. Minä kauhistuin, +ajatellessani, ettei Maria Ivanovna ennätäkään lähteä linnasta; minä +annoin kiireesti muutamia käskyjä korpraalille ja riensin kapteenin +taloon. + +Aamu koitti. Kiirehtiessäni katua pitkin, kuulin äkkiä mainittavan +nimeäni. Minä kysyin: + +-- "Minnes te menette?" kysyi Ivan Ignatjitsh, juosten perässäni. "Ivan +Kusmitsh on jo vallilla ja lähetti minut teitä hakemaan. Pugatsh on +tullut jo". + +-- "Läksikö Maria Ivanovna", kysäsin sydämmen ahdistuksella. + +-- "Ei ennättänyt", vastasi Ivan Ignatjitsh, "tie Orenburgiin on +katkaistu; linnaa piiritetään. Kamala juttu, Pieta Andreitsh!" + +Me menimme vallille, s.o. luonnolliselle ylennykselle, joka oli +vahvistettu paaluilla. Sinne oli keräynnyt koko linnan väestö. Sotaväki +seisoi aseissa. Tykki oli muutettu sinne jo eilen. Kapteeni käveli +vähäisen joukkonsa edessä. Vaaran läheisyys teki vanhan sotilaan +tavattoman reippaaksi. Arolla, vähän matkan päässä linnasta, ajeli +parikymmentä ratsumiestä. Näköjään olivat ne kasakoita, mutta heidän +joukossaan oli Bashkirejakin, joita oli helppo tuntea heidän +karvalakeistaan ja nuoliviinistään. Kapteeni kulki sotaväkensä ympäri, +ja sanoi heille: + +-- "Nyt, lapset, pankaamme kaikki voimamme altiiksi keisarinnan, +äitimme, suojelukseksi; näyttäkäämme maailmalle, että olemme kunnon +sotilaita!" + +Sotamiehet ilmoittivat korkea-äänisesti suostumuksensa. Shvabrin seisoi +vieressäni ja tarkasteli vihollista. Ratsumiehet arolla, huomattuaan +liikettä linnassa, yhtyivät yhteen ryhmään ja rupesivat puhelemaan +keskenään. Kapteeni käski Ivan Ignatjitshin asettaa tykin heitä kohtaan +ja itse pisti sytyttimen reiän kohdalle. Luoti vingahti ja lensi heidän +ylitsensä, tekemättä mitään vaaraa. Ratsumiehet hajosivat ja pian +katosivat näkyvistä. Aro oli jälleen tyhjä. + +Samassa tuli vallille Vasilisa Jegorovna ja hänen kanssaan Masha, joka +ei ollut tahtonut jäädä yksin. + +-- "Kuinka käy?" kysyi kapteenin rouva. "Kuinka on tappelun laita? +Missäs vihollinen on?" + +-- "Ei ole vihollinen kaukana", vastasi Ivan Kusmitsh. "Jumalan avulla +käy vielä kaikki hyvin. Hirvittääkö sinua, Masha?" + +-- "Ei, isäni", vastasi tyttö; "kotona yksin hirvittää enemmin". + +Hän katsahti minuun ja väkisin myhähti. Minä ehdottomastikin puristin +kädelläni miekan kahvaa, muistaen, että edellisenä päivänä olin sen +saanut hänen kädestään, ikäänkuin armaani puolustukseksi. Sydämmeni +sykki. Kuvailin itseäni hänen ritarikseen. Minä halusin saada osoittaa +olevani ansiollinen hänen luottamukseensa ja odotin maltittomana +ratkaisevaa hetkeä. + +Sillä välin rupesi noin puolen virstan päästä linnasta olevan mäen +takaa ilmaumaan uusia ratsuparvia, ja pian oli aro täynnä sotajoukkoja, +keihäillä ja joutsilla varustettuja. Heidän keskellänsä, valkoisen +ratsun selässä, ajeli mies punainen viitta päällä ja paljastettu miekka +kädessä: se oli itse Pugatshev. Hän pysähtyi; muut keräytyivät hänen +ympärilleen, ja nähtävästi hänen käskystänsä, erosi neljä miestä, jotka +täyttä laukkaa kiitivät aivan linnan edustalle. Me tunsimme heissä omat +petturimme. Yksi heistä piti päänsä päällä paperiliuskaa; toisella oli +keihään nenässä Julain pää, jotka hän heitti vallin yli meidän +luoksemme. Kalmukki paran pää putosi kapteenin jalkain juureen. +Petturit huusivat: + +-- "Älkää ampuko; tulkaa ulos keisarin luokse! Keisari on täällä!" + +-- "Kyllä minä teidät keisaroin!" huusi Ivan Kusmitsh. "Pojat! +Ampukaa!" + +Sotamiehemme laukasivat pyssynsä. Kasakka joka oli pitänyt paperia, +horjahti ja kaatui hevosen selästä. Muut läksivät kiireesti takaisin. +Minä katsahdin Maria Ivanovnaan. Kauhistuneena Julain verisestä päästä, +huumauneena laukauksesta, hän näkyi olevan aivan tunnoton. Kapteeni +käski korpraalin ottaa paperin kaatuneen kasakan kädestä. Korpraali +astui kedolle ja palasi heti, taluttaen kaatuneen hevosta. Hän antoi +paperin kapteenille. Tämä luki sen itsekseen ja repäsi sitten +palasiksi. Sillä välin kapinalliset varustelivat itseänsä rynnäkköön. +Pian rupesi luoteja vinkumaan ympärillämme ja muutamia nuolia lensi +maahan lähelle meitä sekä valliin. + +-- "Vasilisa Jegorovna!" sanoi kapteeni. "Tässä ei ole akkaväen paikka. +Vie pois Masha: näethän että tyttö parka on puolikuollut". + +Vasilisa Jegorovna, joka oli tullut hyvin hiljaiseksi, katsahti arolle, +jossa näkyi suuri liike; sen jälkeen kääntyi hän mieheensä ja sanoi: +"Ivan Kusmitsh! Jumala on elämän ja kuoleman Herra: siunaa tytärtäsi. +Masha, astu isäsi luo!" + +Masha, kalpeana ja vavisten; astui Ivan Kusmitshin luo ja lankesi +polvilleen. Vanha kapteeni teki kolmasti ristinmerkin hänen ylitsensä, +nosti hänet sitten ja, suudeltuaan tytärtänsä, sanoi hänelle +muuttuneella äänellä: + +-- "Ole onnellinen Mashani! Rukoile Jumalaa: hän ei sinua hylkää. Jos +kohtaat kelpo miehen, niin antakoon teille Jumala siunauksensa! Eläkää +niinkuin mekin Vasilisa Jegorovnan kanssa. Hyvästi nyt Masha! -- +Vasilisa Jegorovna, viepäs hänet pikemmin täältä pois". + +Masha heittäytyi hänen kaulaansa ja purskahti itkemään. + +-- "Anna suuta minunkin", sanoi itkien kapteenin rouva. "Hyvästi nyt, +hyvä Ivan Kusmitsh! Anna anteeksi, jos olen mieltäsi joskus +pahoittanut". + +-- "Hyvästi, hyvästi, mammaseni!" puhui kapteeni, likistäen eukkoaan +syliinsä. "Kas niin! Menkää nyt vaan kotia; jos ennätät, niin pane +Masha sarasaniin".[4] + +Kapteenin rouva tyttärineen menivät. Minä katsoin Maria Ivanovnan +jälkeen; hän katsahti taakseen ja nyökkäsi päällään. Ivan Kusmitsh +kääntyi meidän puoleemme, ja koko hänen huomionsa kiinnittyi +viholliseen. Kapinalliset ajelivat päällikkönsä ympärillä ja rupesivat +äkkiä astumaan aina hevosten selästä. + +"Pysykää nyt lujina", sanoi kapteeni; "nyt tulee rynnäkkö..." + +Samassa kajahti hirmuinen kiljunta ja huuto; viholliset tulivat +juoksujalassa linnaa kohti. Tykkimme oli ladattu kartesseilla. Kapteeni +odotti, kunnes he olivat tulleet aivan lähelle ja laukasi sitten. +Kapinalliset syöksähtivät kummallekin puolelle ja peräytyivät. Heidän +johtajansa jäi yksinään paikalleen. Hän viittoi miekalla ja näköjään +innollisesti kehoitti heitä seuraamaan. Huuto ja kiljunta, jotka +hetkiseksi olivat tau'onneet, kajahtivat uudelleen. + +-- "Nyt pojat", huusi kapteeni; "portit auki, lyö rumpua. Pojat +eteenpäin, tehdään hyökkäys. Seuratkaa!" + +Kapteeni, Ivan Ignatjitsh ja minä olimme silmänräpäyksessä vallin +ulkopuolella; mutta säikähtynyt linnan-väki ei liikahtanut paikaltaan. + +-- "Mitäs te seisotte?" huusi Ivan Kusmitsh. "Kuollaan kuin oikeat +sotamiehet!" + +Samassa kapinalliset hyökkäsivät meidän päällemme ja syöksivät linnaan. +Rumpu vaikeni; linnaväki heitti aseensa; minut olivat vähällä tallata +jalkoihinsa, mutta minä nousin ja yhdessä kapinallisten kanssa menin +linnaan. + +Kapteeni oli saanut haavan päähänsä ja seisoi nyt keskellä vihollisia, +jotka vaativat häneltä avaimia. Minä olin rientää hänelle avuksi, mutta +muutamat rotevat kasakat ottivat minut kiinni ja sitoivat vöillään, +sanellen: "Älkääpäs huoliko, te keisarin kieltäjät!" Meitä kuljetettiin +pitkin katuja; asukkaat tulivat Pugatsheville vastaan, kantaen +leipää-suolaa.[5] Kirkonkellot soivat. Äkkiä kuului huuto, että keisari +odottaa torilla vankeja ja vastaan ottaa valaa. Kansa läksi torille; +meidätkin ajettiin sinne. + +Pugatshev istui nojatuolilla kapteenin talon kuistilla. Hänen yllään +oli kaunis kasakan kauhtana, kullalla kirjattu, korkea soopelin +nahkainen ja kultatupsuilla varustettu lakki oli vedetty hänen +säkenöiville silmilleen. Hänen kasvonsa näyttivät minusta tutuille. +Hänen ympärillään seisoivat kasakkain vanhimmat. Isä Gerasim, kalpeana +ja vavisten, seisoi kuistin vieressä, pitäen kädessään ristiä ja +ikäänkuin ääneti rukoillen häntä tulevain uhrien puolesta. Torille +asetettiin hätä-pikaa hirsipuuta. Meidän lähestyessämme, ajoivat +Bashkirit väkijoukon hajalleen, ja meidät tuotiin Pugatshevin eteen. +Kirkonkellojen ääni vaikeni; syvä hiljaisuus vallitsi ympärillä. + +"Kuka näistä on linnanpäällikkö?" kysyi Pugatshev. + +Linnan entinen kasakkain alaupseeri astui joukosta esiin ja osoitti +Ivan Kusmitshia. Pugatshev katsahti vihaisesti ukkoon ja sanoi: + +-- "Kuinka uskalsit sinä vastustaa minua, keisariasi?" + +Kapteeni, nääntymäisillään veren vuodatuksesta, kokosi viimeiset +voimansa ja vastasi lujalla äänellä: + +-- "Sinä et ole keisari; olet vaan näethän rosvo ja petturi!" + +Pugatshev rypisti kulmakarvojansa ja viittasi valkoisella liinalla. + +Muutamat kasakat tarttuivat vanhukseen ja rupesivat raastamaan häntä +hirsipuun luo. Poikkipuulle ilmaantui sama nenätön ja korvaton +Bashkiri, jota edellisenä iltana olimme tutkineet. Hän piti kädessään +nuoraa, ja tuokion kuluttua näin poloisen Ivan Kusmitshin riippuvan +hirsipuussa. + +Sen jälkeen tuotiin Pugatshevin eteen Ivan Ignatjitsh. + +-- "Tee vala", sanoi hänelle Pugatshev; "tee vala keisarille Pietari +Feodorovitshille!" + +-- "Sinä et ole keisari", vastasi Ivan Ignatjitsh, toistaen kapteenin +sanat. "Sinä olet rosvo ja petturi!" + +Pugatshev viittasi jälleen liinallaan ja hyväntahtoinen luutnantti sai +sijansa vanhan päällikkönsä viereen. + +Tuli minun vuoroni. Minä katsoin rohkeasti Pugatsheviin, ollen valmis +antamaan saman vastauksen kuin jalot toverinikin. Silloin huomasin, +suureksi ihmeekseni, kapinallisten vanhimpain joukossa. Shvabrinin, +jonka tukka oli leikattu pyöriöön ja jonka päällä oli kasakan +kauhtana. Hän astui Pugatshevin luo ja kuiskasi hänelle jotain. + +-- "Hirteen!" sanoi Pugatshev, katsahtamattakaan minuun. + +Paula viskattiin kaulaani. Minä rupesin rukoilemaan Jumalaa, +sydämmestäni katuen kaikkia syntejäni ja rukoillen Häntä kaikkien +puolesta, jotka olivat sydämmelleni kalliit. Minut tuotiin hirsipuun +alle. "Älä pelkää, älä pelkää!" puhelivat minulle hirttäjät, tahtoen, +kenties todenperästäkin, rohkaista minua. Äkkiäpä kuuluu huuto: + +-- "Pidättäkää, sen vietävät; pidättäkää!" + +Pyövelit pysähtyivät. Minä käännyn ympäri ja huomaan Saveljitshin +ryömivän Pugatshevin jalkain juuressa. + +-- "Isä armas!" puheli ukko parka; "mitäpäs hyötyä sulla herrasväen +lapsen surmaamisesta? Päästä hänet; hänestä maksetaan lunnaat; saathan +muille esimerkiksi ja peloitukseksi hirtättää minut, vanhan ukon!" + +Pugatshev antoi merkin; minut päästettiin heti irti. + +-- "Sinulle antaa isä armon!" puhuttiin minulle. + +En saata sanoa, että minä olisin ihastunut vapautumisesta; mutta enpä +saata sanoa, että siitä oli paha mielenikään. Tunteeni olivat liian +hämärät. Minut tuotiin uudestaan petturin luo ja asetettiin polvilleni. +Pugatshev ojensi minulle suonikkaan kätensä. + +-- "Suutele kättä! Suutele kättä!" kehoiteltiin minua. Mutta minä +olisin kernaammin kuollut minkä kovan kuoleman tahansa, kuin alentanut +itseäni niin inhoittavasti. + +-- "Hyvä Pietari Andreitsh!" kuiskutteli minulle Saveljitsh takaapäin, +lykkien minua. "Älä ole itsepäinen! Pianhan tuo on tehty. Sylkäise ja +suutele kättä tuolta pahuks ... (hyi!) muiskauta nyt vaan!" + +Minä en liikahtanut paikaltani. Pugatshev otti kätensä pois ja sanoi +naurahtaen: + +-- "Herra näkyy olevan puolipyöryksissä ilosta. Nostakaa hänet!" + +Minut nostettiin ja päästettiin vapaaksi. Jäin katselemaan hirveän +näytelmän jatkoa. + +Asukkaat rupesivat tekemään valaa. He astuivat vuorotellen esiin, +suudellen ristiä ja kumartaen Pugatsheville. Siinä seisoivat myös +linnan sotamiehet. Komppanian räätäli leikkaeli tylsillä saksillaan +heiltä palmikkoja pois. He astuivat sitten suutelemaan Pugatshevin +kättä, joka julisti heille anteeksi-annon ja otti heidät omaan +joukkoonsa. Tätä kesti noin kolme tuntia. Pugatshev nousi viimein +nojatuolista ja astui kuistilta alas vanhimpainsa seurassa. Hänen +eteensä talutettiin valkoinen hevonen, koristettu kalliilla päitsillä. +Kaksi kasakkaa nosti hänet satulaan. Hän ilmoitti isä Gerasimille +tahtovansa syödä päivällistä hänen luonaan. Samassa kuului naisen +huutoja. Muutamat rosvot raastivat kuistille Vasilisa Jegorovnan, joka +oli hajolla hapsin ja melkein alastonna. Yksi rosvoista oli jo +ennättänyt pukeutua hänen röijyynsä. Toiset kiskoivat ulos patjoja, +arkkuja, astioita, vaatteita ynnä muuta. + +-- "Armahtakaa", huusi eukko parka. "Armahtakaa! Viekää minua Ivan +Kusmitshin luo!" Äkkiä katsahti hän hirsipuuhun ja huomasi siellä +miehensä. + +-- "Konnat!" kiljasi hän vimmoissaan. "Mitä olette tehneet hänelle? Oi +armas ukkoseni, kunnon sotamies! Eivät kajonneet sinuun Preussin +pajonetit eikä Turkkilaisten luodit; et kaatunut sotatanterelle, vaan +karannut pahantekijä sinut on surmannut!" + +-- "Saakaa vanha noita vaikenemaan!" käski Pugatshev. + +Nuori kasakka löi häntä miekalla päähän; hän kaatui kuolijana kuistin +portaille. Pugatshev läksi eteenpäin; väkijoukko hänen peräänsä. + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + +Kuokkavieras. + + + Kuokkavieras on parempi Tatarilaista. + + Venäläinen sananlasku. + +Tori tyhjeni. Minä vaan seisoin samalla paikalla, kykenemättä +järjestämään niin kauheiden liikutusten tärisyttämiä ajatuksiani. + +Maria Ivanovnan kohtalo minua kaikista enemmin huoletti. Missä hän on? +kuinka hänen on käynyt? Ennättikö hän päästä piiloon? Onko hänen +piilopaikkansa turvallinen?... Levottomana astuin kapteenin taloon. +Kaikkialla oli siellä tyhjää; tuolit, pöydät, arkut kaikki pirstoina, +astiat palasina; kaikki oli huiskin haiskin. Minä juoksin portaita +ylös, ja ensi kerta astuin Maria Ivanovnan kamariin. Minä näin hänen +vuoteensa, jonka rosvot olivat hajoittaneet, kaappi oli rikottu ja +rosvottu; lamppunen paloi vielä nurkassa tyhjän kuvakaapin edessä. +Väliseinällä oli pieni peilikin säilynyt. Missä oli tämän hiljaisen +immen-asunnon emäntä. Kauhea ajatus iski mieleeni: mitähän jos hän on +rosvojen käsissä... Sydämmeni säpsähti... Minä purskahdin katkeraan +itkuun ja lausuin kovasti armaani nimen... Samassa kuului kahinaa, ja +kaapin takaa tuli esille Palashka, kalpeana ja vavisten. + +-- "Voi Pietari Andreitsh!" sanoi hän; lyöden kätensä yhteen. "Onpas +tämä kauhun päivä!" + +-- "Missä Maria Ivanovna?" kysäsin kärsimättömästi. "Missä Maria +Ivanovna?" + +-- "Kyllä hän on elossa", vastasi Palashka; "hän on piilossa Akulina +Pamfilovnan luona". + +-- "Pappilassako!" huudahdin kauhistuen. "Taivas! Siellähän on +Pugatshevkin". + +Minä syöksin ulos huoneesta ja juoksin huimasti pappilaan, näkemättä, +tuntematta tiellä mitään. Pappilasta kuului huutoja, naurua, lauluja... +Pugatshev piti kemuja tovereineen. Palashkakin juoksi sinne perässäni. +Minä lähetin hänet kutsumaan salaa Akulina Pamfilovnaa puheilleni. +Hetken kuluttua papin rouva tuli ulos kuistille, tyhjä viinapullo +kädessä. + +-- "Herran tähden! missä on Maria Ivanovna?" kysäsin minä +sanomattomalla levottomuudella. + +-- "Meillä hän on, kyyhkyläinen; väliseinän takana vuoteellani makaa", +vastasi papin rouva. "Voi, Pietari Andreitsh, kyllä oli vaara lähellä, +mutta kaikki kävi sentään, Jumalan kiitos, hyvin. Pahus oli juuri +istunut päivällispöytään, kun Masha heräsi ja rupesi valittamaan! Minä +olin pudota säikähdyksestä. Hän kuuli sen ja kysyi: 'Ämmä! kuka täällä +voivottelee?' Minä rosvolle kumarsin: 'veljeni-tytär, hyvä herra, +sanoin minä; hän se siellä sairaana on maannut jo toista viikkoa'. -- +'Onko hän nuori?' -- 'Nuori on, herraseni'. -- 'Näytäs, ämmä, mulle +tyttöä!' -- Tuntui kuin olisi puukolla pistetty sydämmeeni. 'Kyllä +herra; mutta tyttöpä on kovin heikko eikä jaksa tulla luoksesi'. 'Mitä +se tekee; minä menen itse'. -- Ja niin meni pahus väliseinän taa, +aatteles nyt! Meni ja veti uutimet sivulle, katsahti sitten tulisilla +silmillään, mutta sitten, Jumalan olkoon kiitos, meni taas pois. Mutta +minä, tiedätkös, valmistin jo itseäni piinaan ja kuolemaan. Onneksi +Masha ei tuntenut häntä. Laupias suuri Jumala! onpas vaan tullut +kauheita aikoja! Poloinen Ivan Kusmitsh! kukapa olisi tuota voinut +luulla!... Entäs Vasilisa Jegorovna? Ja Ivan Ignatjitsh sitten? Mistäs +syystä hänet hirttivät?... Milläs tavalla te sitten pääsitte vapaaksi? +Mutta aika poika on vaan tuo Shvabrin, Aleksei Ivanitsh! Niin vaan +leikkuuttikin hiuksensa ja mässää tuolla nyt par'aikaa muitten kanssa. +Aika poika! Ja kun mainitsin minä veljeni tyttärestä, niin katsahti hän +minuun, kuin olisi puukolla pistänyt; mutta ei sentään ilmoittanut +asiaa, ja siitä häntä kiitän". + +Samassa kuului päihtyneitten vieraiden huutoa ja isä Gerasimin ääni. +Vieraat vaativat viinaa, isäntä kutsui emäntäänsä. Akulina +Pamfilovnalle tuli kiire. + +-- "Menkää nyt kotianne, Pietari Audreitsh", sanoi hän: "nyt täytyy +minun pitää huolta mässäävistä rosvoista. Menkää, muutoin saavat nähdä +teidät. Jumala varjelkoon! Hyvästi, Pietari Andreitsh, käyköön nyt +kuinka käyneekään; eihän Jumala meitä hylkää". + +Hän meni. Vähän levollisempana läksin asuntooni. Torin poikki +kulkiessani, näin muutamia Bashkireja tunkeilemasta hirsipuun luona; he +raastivat saappaita hirtettyjen jaloista. Töin tuskin sain hillityksi +vimmastukseni, huomattuani kuinka hyödytöntä minun sekaantumiseni +olisi. Linnassa juoksenteli rosvoja, ryöstelemässä upseerien asuntoja; +kaikkialla kuului juopuneiden pahantekijäin huutoja. Minä tulin +kotiani. Saveljitsh oli kynnyksellä. + +-- "Jumalan kiitos, ettäs tulet", huudahti hän, minut nähtyään. "Luulin +jo pahusten taaskin ottaneen sinut kiinni. Voi hyvä Pietari Andreitsh! +Meiltä ovat hitot vieneet kaikki: vaatteet Ja kalut ja kapineet ja +kaikki. Mutta kiitos Luojan, että edes sinut hengissä päästivät. Mutta +tunsitkos rosvojen päällikköä?" + +-- "En tuntenut; kuka hän on sitten?" + +-- "Etkö tuntenut? Etkö muistakaan juoppolallia, joka viekotteli +sinulta turkin kestikievarissa? Tuon jäniksen-nahkaisen, aivan uuden +uutukaisen; saman, jonka tuo konna vielä ratkoi, päälleen saadaksensa!" + +Minä hämmästyin. Tosiaankin oli Pugatshevin ja entisen oppaani välillä +paljon yhtäläisyyttä. Nyt huomasin Pugatshevin ja oppaan samaksi +mieheksi ja ymmärsin myös syyn, minkä tähden minua oli armahdettu. En +saattanut olla ihmettelemättä omituista sattumusta: kuljeksijalle +lahjoitettu turkki pelastaa minut hirrestä, ja kestikievareita myöten +kuljeksiva juoppo piirittää linnoja ja uhkaa keisarikuntaa. + +-- "Etkö tahtoisi syödä jotakin?" kysyi tavoistaan luopumaton +Saveljitsh, "kotona ei ole mitään, mutta pistäynpä ulos, ehkä sattuis +jotain saamaan". + +Jäätyäni yksin, vaivuin ajatuksiin. Mitä tuli minun tehdä? Jäädä +linnaan, joka oli vihollisen hallussa, tai seurata hänen joukkoansa oli +sopimatonta upseerille. Velvollisuuteni vaati minua menemään sinne, +missä minusta vielä olisi hyötyä isänmaalle nykyisinä pulmallisina +aikoina... Rakkaus sitä vastoin kehoitti minua jäämään Maria Ivanovnan +luokse, puolustaakseni ja suojellakseni häntä. Vaikka nykyisissä +oloissa olikin pikainen muutos silminnähtävästi odotettavana, en +kumminkaan saattanut olla vapisematta, ajatellessani kuinka vaarallista +hänen tilansa oli. + +Mietteeni keskeytti eräs kasakka, joka tuli ilmoittamaan, että "suuri +keisari vaatii minua luoksensa". + +-- "Missä hän on?" kysyin, valmiina tottelemaan. + +-- "Linnanpäällikön talossa", vastasi kasakka. "Päivällisen jälkeen +meni hän saunaan ja nyt on pannut levolle. Voi, hyvä herra, kaikesta +huomaa, että hän on kokea persona: päivällispöydässä suvaitsi hän syödä +kaksi paistettua porsasta, ja kylpee niin kuumassa löylyssä, ettei itse +Taras Kurotshkinkaan kestänyt, vaan antoi vastan Fomka Bikbaeville ja +töin tuskin sai sitten itsensä kylmällä vedellä virvoitetuksi... Täytyy +sanoa, että kaikki hänen manierinsa ovat niin noopelia... Saunassa +kuului näyttäneen keisarillisia merkkejä rinnastaan: toisella puolella +oli kaksipäinen kotka, toisella hänen personansa". + +Minä en pitänyt tarpeellisena ruveta väittelemään näistä asioista +kasakan kanssa, vaan läksin hänen kerallaan kapteenin taloon, tiellä +koettaen ennakolta kuvailla mielessäni kohtaustani Pugatshevin kanssa +ja arvata miten se päättyisi. Minä tietysti en saattanut olla aivan +levollisella mielellä. + +Tullessani kapteenin talolle oli jo hämärä. Hirsipuu uhreinensa +haamoitti kaukaa hirveänä aaveena. Kapteenin rouvan ruumis oli yhä +vielä kuistin vieressä; ovella oli kaksi kasakkaa vartioimassa. Kasakka +joka oli minut tuonut, meni minua ilmoittamaan ja, palattuaan heti +kohta, saattoi minut samaan huoneesen, jossa edellisenä iltana olin +sanonut niin hellät jäähyväiset Maria Ivanovnalle. + +Omituinen näky oli edessäni. Pöydän ympärillä, joka oli katettu +pöytäliinalla ja täynnä pulloja ja laseja, istui Pugatshev ja +kymmenkunta kasakkain vanhimpia, päässä lakit ja yllä kirjavat paidat, +kiihtyneinä viinasta, kasvot punaisina ja säikkyvin silmin. Heidän +joukossaan ei ollut Shvabrinia eikä meidän kasakkain alaupseeriakaan, +noita uusia pettureita. + +-- "Ahaa, herra upseeri!" sanoi Pugatshev, nähtyään minut. "Terve +tultuanne! Painakaa puuta!" + +Pöytäkumppanit väistivät. Minä istahdin sanaakaan sanomatta tuolin +reunalle. Naapurini, nuori kasakka, kaunis ja solakka mies, kaasi +minulle lasin paloviinaa, johon en kajonnutkaan. Uteliaana rupesin +katselemaan seuraa. Pugatshev istui kunniasijalla, kyynäspäät pöydällä +ja nojaten leveään nyrkkiin mustapartaista leukaansa. Hänen kasvonsa +piirteet, säännölliset ja jotenkin miellyttävät, eivät osoittaneet +mitään julmuutta. Hän kääntyi usein erään noin viisikymmentä vuotta +vanhan miehen puoleen, sanoen häntä milloin kreiviksi, milloin +Timofejitshiksi, toisinaan vaariksikin. Kaikki kohtelivat toisiansa +kuin toverit, osoittamatta mitään erinomaista kunnioitusta +päälliköllensä. Puhuttiin tän'-aamuisesta rynnäköstä, kapinan +levenemisestä ja tulevista toimista. Jokainen kerskaili, sanoi +mielipiteensä ja vastusti ujostelematta Pugatshevia. Tässä +kummallisessa sotaneuvostossa päätettiin mennä Orenburgia vastaan, -- +rohkea hanke, joka sittemmin oli vähällä onnistuakin! Huomenna oli +määrä lähteä liikkeelle, + +-- "Nyt pojat", sanoi Pugatshev; "pistetään lauluksi; lauletaan minun +lempilauluni! Tihumakov! ala sinä!" + +Naapurini aloitti hienolla äänellä surumielisen viisun, jota muut +kuorissa säestivät: + + Sinisalo, sinisalo, älä humaja, + Älä miettimästä estä nuorta miestä nyt. + Aamun koittaessa tutkintohon mull' on tie, + Roman tuomarin, niin itse keisarimme luo. + -- Sitten keisari käy multa kyselemään: + Sano, sano, sinä maalta tullut poikanen, + Kenen kera kävit varkahissa, rosvoilit; + Kuinka paljon sulla kumppaneita ollut on? + -- Sulle virkan, suuri keisari ja toivoni, + Sanon todet valehettomat ja vakaiset, + Oli tovereita mulla neljä kaikkiaan: + Tover' ensimmäinen -- sepä oli synkkä yö, + Toinen toverini -- puukko oli välkkyvä, + Mutta kolmas -- oli vainen kelpo ratsuni, + Vielä neljäskin ja se oli jäykkä joutseni. + Oli airueitakin: ne nuolet nopeat. + -- Silloin lausuu suuri keisari ja toivoni: + Terve, terve, sinä maalta tullut poikanen! + Hyvin varkahissa kävit, hyvin vastailit. + Siitä palkinnoksi, poikaseni, meiltä saat: + Kedoll' avaralla asunnon sä korean, + Joss' on pystypuuta kaks' ja yksi poikkipuu. + +Mahdoton on kuvailla mimmoisen vaikutuksen minuun teki tuo kansanlaulu +hirsipuusta, juuri hirsipuun ansainneitten laulamana. Heidän totiset +muotonsa, raikkaat äänensä, surumielinen lausunto sanoille, muutoinkin +jo huomiota vetäville, -- kaikki tuo synnytti minussa jonkinlaista +runollista kauhistusta. + +Vieraat joivat vielä lasillisen viinaa, nousivat sitten pöydästä ja +sanoivat Pugatsheville jäähyväiset. Minä yritin seurata heidän +esimerkkiään, mutta Pugatshev sanoi minulle: "Istu, minulla olisi +puhumista sinun kanssasi". Me jäimme kahden kesken. + +Tuokion olimme kumpikin ääneti. Pugatshev katsoi minuun tarkasti, +joskus sirristäen vasenta silmäänsä sanomattoman viekkaasti ja +pilkallisesti. Viimein hän rupesi nauramaan niin teeskentelemättömän +iloisesti, että minä, katsoen häneen, rupesin myöskin nauramaan, +tietämättä itsekään miksi. + +-- "No, herra upseeri!" sanoi hän minulle. "Taisitpa säikähtyä, kun +meidän pojat panivat paulan kaulaasi? Musteni kai maailma silmissäsi, +vai mitä?... Ja olisitpa kuin olisitkin saanut riippua maan ja taivaan +välillä, jollei palvelijasi olisi tullut väliin. Minä tunsin heti kohta +vanhan ukko-rahjuksen. Olisitkohan osannut aavistaakaan, että mies, +joka opasti sinut kestikievariin, oli itse suuri keisari". (Hän otti +päällensä salaperäisen, mahtavan katsannon). "Sinä olet syypää +edessäni", jatkoi hän, "mutta minä armahdin sinua hyvän tekosi tähden, +siitä, ettäs osoitit minulle palveluksen silloin kuin minun täytyi +piillä vihollisiani. Saatpa vielä nähdä kummempiakin! Saatpa vielä +enemmin tuta armoani, jahka vaan saan oman valtakunnan. Lupaatko +palvella minua uskollisesti?" + +Rosvon kysymys ja julkeus olivat mielestäni niin hassumaisia, etten +saattanut olla naurahtamatta. + +-- "Mikä sinua naurattaa?" kysäsi hän, rypistäen kulmakarvojaan. "Vai +etkö usko, että olen suuri keisari? Vastaa suoraan!" + +Minä kävin hämille. Mahdotonta minun oli sanoa rosvoa keisariksi: se +olisi ollut kelvotonta pelkuriutta. Sanoa häntä suoraan petturiksi, +olisi ollut syöstä itseni surman suuhun, ja se, mihin olin ollut valmis +hirsipuun juurella koko kansan läsnäollessa, ensimmäisessä vihan +vimmassa, näytti minusta nyt hyödyttömältä kerskaamiselta. Minä +epäilin. Synkkänä odotteli Pugatshev vastaustani. Vihdoin (ja vielä +nytkin mielihyvällä muistelen tuota hetkeä) velvollisuuden tunto voitti +inhimillisen heikkouden. Minä vastasin Pugatsheville: + +-- "Kuules, sanonpa sulle suoran totuuden. Päätä itse, saatanko +tunnustaa sinut keisariksi? Olethan järkevä mies, huomaisithan kyllä +minun vilpistelevän". + +-- "Mikäs minä olen mielestäsi?" + +-- "Jumala sen tietää: mutta kuka lienetkään, niin vaarallista leikkiä +sinä vaan leikit". + +Pugatshev katsahti minuun äkkiä. + +-- "Vai et usko", sanoi hän, "vai et usko minua keisariksi Pietari +Feodorovitshiksi? Olkoon niinkin! Mutta muistathan sananpartta: +rohkea rokan syö! Nousihan ennen vanhaan Grishka Otrepjev'kin +hallitus-istuimelle? Ajattele minusta mitä tahdot, älä vaan luovu +minusta. Mitäpä sinä muusta! Palvele minua uskossa ja totuudessa, niin +koroitan sinut sotamarskiksi sekä ruhtinaaksi. Mitä arvelet?" + +-- "Ei", vastasin minä lujasti. "Minä olen synnyltäni aatelismies, olen +tehnyt valan keisarinnalle: sinua en saata palvella. Jos tosiaankin +suot minulle hyvää, niin päästä minut Orenburgiin". + +Pugatshev rupesi ajattelemaan. + +-- "Ja jos päästän", virkkoi hän sitten, "lupaatko edes, ettes sodi +minua vastaan?" + +-- "Kuinka minä saattaisin luvata semmoista?" vastasin minä. "Tiedäthän +itsekin, että minun asiani on totella; jos käsketään menemään sinua +vastaan, niin menen, ei auta. Olethan itsekin päällikkö ja vaadit +alamaisiltasi kuuliaisuutta. Miltä tuo näyttäisi, jos luopuisin +palveluksestani, kuu palvelustani kumminkin tarvitaan? Henkeni on sinun +vallassasi; jos päästät minut, niin kiitos; jos otat pääni, niin Jumala +sinua tuomitkoon: minä puolestani olen sinulle puhunut totta". + +Suoruuteni hämmästytti Pugatshevia. + +-- "Olkoon menneeksi", sanoi hän, lyöden minua olalle. "Keltä hirmu, +siltä armo. Mene sitten minne mielit ja tee mitä tahdot. Tule huomenna +luokseni jäähyväisille; mutta nyt saat mennä maata; nukuttaa jo +minuakin". + +Minä läksin ulos. Yö oli hiljainen ja kylmä. Kuu kumotti ja tähdet +välkkyivät, valaisten toria ja hirsipuuta. Linnassa oli kaikki hiljaa +ja pimeätä. Kapakassa paloi valkea, ja siellä kajahteli myöhäisten +mässääjäin melu. Minä katsahdin pappilaan. Luukut ja portit olivat +kiinni. Kaikki siellä näytti lepäävän. + +Tullessani kotia tapasin Saveljitshin rauhatonna viipymisestäni. Tieto +vapaudestani saattoi hänet ihastukseen. + +-- "No Jumalan kiitos", sanoi hän, silmiänsä ristien. "Aamun koittaessa +jätämme linnan ja lähdemme minne silmä vie. Olenpa valmistanut sinulle +jotakin; syöpäs nyt, herraseni, ja makaa makeasti huomis-aamuun asti, +kuni Jumalan kainalossa". + +Minä seurasin hänen neuvoansa ja, syötyäni suurella ruokahalulla, +nukuin paljaalla lattialla, väsyneenä ruumiillisesti sekä +hengellisesti. + + + + +YHDEKSÄS LUKU. + +Ero. + + + Suloist' oli kohtaella + Sua oma armahain: + Nyt kun eron hetki lyöpi, + Särkee suru rintoain. + + Heraskov. + +Rummun ääni herätti minut varhain seuraavana aamuna. Minä menin +torille. Pugatshevin joukkoja tunkeili lähellä hirsipuuta, jossa vielä +eiliset uhrit olivat riippuamassa. Kasakat olivat hevosten selässä, +sotamiehet kivääreissä. Liput liehuivat. Muutamia tykkejä, joiden +joukossa tunsin meidänkin tykkimme, oli asetettu siirtolaveteille. +Kaikki linnan asukkaatkin olivat kokouneet tänne, odotellen +Pugatshevia. Kapteenin-asunnon portaiden edessä piti kasakka suitsista +kaunista valkoista hevosta, kirgisiläistä rotua. Minä hain silmilläni +kapteenin rouvan ruumista. Se oli viety sivummalle ja katettu +niinimatolla. Viimein astui Pugatshev porstuasta. Väki otti lakit +päästä pois. Hän pysähtyi kuistille ja tervehti kaikkia. Yksi +vanhimmista toi hänen eteensä pussillisen vaskirahoja, joita Pugatshev +sitten rupesi kahmaloittain viskelemään kansan sekaan. Väki huutaen +riensi niitä poimimaan, ja tulipa siinä kolauksia niin saaduiksi +kuin annetuiksikin. Pugatshevin ympärille kokoontuivat hänen +pääliittolaisensa; niiden joukossa näin Shvabrininkin. Meidän katseemme +kohtasivat toisiansa; minun katseessani oli hänellä luettavana inhoa, +hän kääntyi minusta pois, luotuaan minuun silmäyksen täynnä tulisinta +vihaa ja teeskeltyä ivaa. Pugatshev, nähtyään minut väen joukossa, +nyykäytti minulle päätään ja kutsui minut luoksensa. + +-- "Kuules", sanoi hän, "mene heti kohta Orenburgiin ja ilmoita minun +nimessäni kuvernöörille ja kaikille kenraaleille, että odottaisivat +minua sinne viikon päästä. Kehoita heitä ottamaan minua vastaan +lapsellisella rakkaudella ja kuuliaisuudella; muutoin uhkaa heitä kova +rangaistus. Onnea matkallesi, herra upseeri!" + +Kääntyen sitten kansan puoleen ja osoittaen Shvabrinia, hän lausui: + +-- "Tässä on teille, lapset, uusi päällikkö. Totelkaa häntä kaikissa, +hän puolestaan vastaa teistä ja linnasta". + +Minä kauhistuin: Shvabrin on tehty linnanpäälliköksi; Maria Ivanovna +jää hänen valtaansa! Taivas, mitenkä hänen käy! -- Pugatshev astui +kuistilta alas. Hevonen talutettiin hänen luoksensa. Hän hyppäsi +nopeasti satulaan, odottamatta kasakoita, jotka yrittivät nostaa häntä. + +Samassa huomasin, että väen joukosta astuu esiin Saveljitsh, menee +Pugatshevin luokse ja antaa hänelle paperin. Minä en saattanut +ymmärtää, mitä tuo olisi, -- "Mitäs tämä on?" kysyi Pugatshev +mahtavasti. -- "Suvaitsepas lukea, kyllä se siinä seisoo", vastasi +Saveljitsh. + +Pugatshev otti paperin ja katseli sitä kauan aikaa hyvin painavan +näköisenä. + +-- "Sinä kirjoitat niin kummallisesti", sanoi hän viimein. "Meidän +kirkkaat silmämme eivät saa tästä mitään selvää. Missä ylimmäinen +sihteerini?" + +Nuori sukkela mies korpraalin univormussa riensi Pugatshevin luo. + +-- "Lue ääneen", sanoi valekeisari, antaen hänelle paperin. + +Minä olin kovin utelias saamaan tietoa siitä, mitä ukolla oli +kirjoittamista Pugatsheville. Ylimmäinen sihteeri rupesi ääneensä +lukemaan tavaten: + +-- "Kaksi aamunuttua, toinen pumpulinen, toinen kirjava silkkinen, -- 6 +ruplaa". + +-- "Mitäs tämä merkitsee?" kysäsi Pugatshev, rypistäen kulmakarvojaan. + +-- "Suvaitsepa luettaa edemmäs", vastasi Saveljitsh tyyneesti. + +Ylimmäinen sihteeri jatkoi: + +-- "Univormu hienosta viheriästä verasta -- 7 ruplaa". + +-- "Valkoiset verkahousut -- 5 ruplaa". + +-- "Kaksitoista paitaa Hollannin palttinasta manshettien kanssa -- 10 +ruplaa". + +-- "Tee-serviisi -- 2 ruplaa 50 kopekkaa..." + +-- "Mitä loruja?" keskeytti Pugatshev. "Mitä nuo tee-serviisit ja +housut manshettien kanssa minua liikuttavat?" + +Saveljitsh rykäsi ja rupesi selittelemään. + +-- "Se on näethän, luettelo herran tavaroista, jotka nuo rosvot ovat +varastaneet..." + +-- "Mitkä rosvot?" kysäsi Pugatshev suuttuneena. + +-- "Ai, suo anteeksi", vastasi Saveljitsh. "Rosvoja ne eivät +olleetkaan, vaan sinun väkeäsi. Ne ne meiltä ovat vieneet kaikki tyyni. +Älä suutu: kompastuu hevonenkin neljän jalan juostessa. Suvaitse kuulla +loppuun asti". + +-- "Lue loppuun", käski Pugatshev. + +Sihteeri jatkoi: + +-- "Kattuunainen peite, toinen peite villainen ja pumpulilla topattu -- +4 ruplaa." + +-- "Ketunnahkainen turkki, päällys sinertävästä ratinista, -- 40 +ruplaa." + +-- "Ja sitten vielä jäniksen-nahkainen turkki, joka lahjoitettiin +kestikievarissa sinun armollesi, -- 15 ruplaa." + +-- "Mitä hittoja!" kiljasi Pugatshev ja hänen silmänsä säihkyivät +tulta. + +Minä säikähdin Saveljitsh paran tähden. Hän yritti ruveta tarkempiin +selityksiin, mutta Pugatshev keskeytti hänet. + +-- "Kuinka sinä rohkenet tulla eteemme mokomilla turhilla asioilla!" +kiljasi hän, siepaten paperin sihteerin käsistä ja heittäen sen +Saveljitshin silmille. "Tuhma ukko! Tavarat on otettu: suuri vika! +Sinun pitäisi, sen vanha kanto, iki-päiväsi rukoilla minun ja +väkeni edestä Jumalaa siitä, ett'ei sinua herroinesi ole vedetty +samaan hirsipuuhun, missä muutkin uppiniskaiset roikkuvat... +Jäniksen-nahkainen turkki! Tiedätkös, että minä nyljetän sinut elävältä +turkikseksi?" + +-- "Kuinka suvaitset vaan", vastasi Saveljitsh, "mutta minä olen +palvelija, minä, ja minun tulee vastata isäntäni tavaroista". + +Pugatshev oli nähtävästi jalomielisellä tuulella. Hän kääntyi ja läksi +pois sanaakaan enää sanomatta. Shvabrin ja vanhimmat seurasivat häntä. +Joukko astui ulos linnasta järjestyksessä. Väki meni saattamaan +Pugatshevia. + +Minä jäin torille kahden kesken Saveljitshin kanssa. Ukko piteli vielä +käsissään luetteloansa, katsellen sitä syvimmällä surumielisyydellä. + +Nähtyään kuinka hyvissä kirjoissa minä olin Pugatsheville, oli hän +päättänyt käyttää tätä seikkaa hyödykseen; mutta ukon älykäs tuuma ei +onnistunut. Minä yritin ruveta torumaan häntä liiallisesta +uutteruudesta, mutta purskahdin nauramaan. + +-- "Naura vaan, herra", sanoi Saveljitsh, "naura vaan, mutta kun taas +pitää ruveta uutta taloutta kuntoon panemaan, niin saas nähdä, +naurattaakohan silloin". + +Minä riensin pappilaan, tavatakseni Maria Ivanovnaa. Papin rouva tuli +vastaani, tuoden surullisia sanomia. Yöllä oli Maria Ivanovna +sairastunut kovaan kuumeesen. Hän makasi tautivuoteella ja houraili. +Papin rouva saattoi minut hänen huoneesensa. Minä astuin hiljaa hänen +vuoteensa viereen ja hämmästyin, nähtyäni kuinka hänen kasvonsa olivat +muuttuneet. Sairas ei tuntenut minua. Kauan seisoin hänen edessänsä; en +kuullut isä Gerasimia enkä hänen hyväntahtoista vaimoansakaan, jotka +lienevät koettaneet lohdutella minua. Synkkiä ajatuksia aaltoeli +mielessäni. Köyhän turvattoman orvon tila, keskellä raakoja +kapinallisia, oma voimattomuuteni, -- ne minua peloittivat. Shvabrin, +Shvabrin se enemmin harmitti minua. Saatuaan vallan Pugatshevilta, +päästyään päälliköksi linnaan, jossa oli tämä tyttö parka, hänen +vihansa viaton esine, hän saattoi tehdä mitä hyvänsä. Mitä minun oli +tekeminen? Miten saatoin auttaa häntä? Miten saisin hänet pelastetuksi +pahan miehen käsistä? Yksi keino oli jäljellä: minä päätin heti lähteä +Orenburgiin, jouduttaakseni Belogorin linnan vapauttamista ja, +mahdollisuutta myöten, itsekin olla siinä osallinen. Minä sanoin +jäähyväiset papille ja Akulina Pamfilovnalle, hartaasti pyytäen heitä +pitämään huolta hänestä, jota jo pidin vaimonani. Minä otin tyttö paran +käden ja suutelin sitä, kastellen sitä kyynelilläni. + +-- "Hyvästi", sanoi minulle papin rouva, saattaen minua; "hyvästi, +Pietari Andreitsh. Kenties tapaamme toisiamme parempina aikoina. Älkää +unohtako meitä, kirjoittakaa meille useammin. Maria Ivanovna paralla ei +nyt enää ole mitään muuta lohdutusta eikä muuta suojelijaa kuin te". + +Tultuani torille pysähdyin hetkiseksi, katsahdin hirsipuuhun, kumarsin +sille ja läksin linnasta Orenburgin tietä myöten, luopumattoman +Saveljitshin seurassa. + +Minä kuljin ajatuksissani, kun äkkiä kuulin takanani kovan töminän. +Katsahdin taakseni ja näin kasakan ajavan linnasta, pitäen +bashkirilaista hevosta suitsista ja viittoen minulle. Minä pysähdyin ja +tunsin hänessä kohta entisen kasakkaimme ala-upseerin. Tultuaan +kohdalleni, hyppäsi hän alas hevosensa selästä ja annettuaan toisen +hevosen suitset minun käteeni, sanoi: + +-- "Herra upseeri! Meidän isämme lahjoittaa teille hevosen ja oman +turkkinsa", (satulaan oli sidottu lammasnahkainen turkki). "Ja sitten +vielä", lisäsi hän, änkyttäen, "lahjoittaa hän teille ... puoli ruplaa +rahoja ... mutta minä pudotin ne tielle ... suokaa anteeksi". + +Saveljitsh katsahti häneen karsaasti ja jupisi: + +-- "Pudotit tielle! Mikäs sitten povessasi kilisee? Hävytön!" + +-- "Jaa niin povessaniko?" vastasi kasakka, vähääkään hämmästymättä. +"Mitäs nyt, ukko kulta, ajatteletkaan? Marhaminta siellä vaan on eikä +rahat". + +-- "Hyvä se", sanoin minä, lopettaen toran. "Kiitä puolestani sitä, +joka sinut lähetti; koeta nyt löytää kadottamasi rahat tieltä ja ota ne +vaivoistasi". + +-- "Suuri kiitos, paljo kiitoksia!" vastasi kasakka, kääntäen +hevosensa. "Ikäni rukoilen Jumalaa puolestanne". + +Hän läksi ajamaan takaisin linnaan, pidellen toisella kädellä poveansa, +ja oli hetken kuluttua kadonnut näkyvistä. Minä panin turkin päälleni, +nousin hevosen selkään, asettaen Saveljitshin taakseni. + +-- "Näes nyt", puhui ukko, "enpäs turhan päiten antanutkaan +anomuskirjaa rosvolle: omatunto lie ruvennut kalvamaan. Bashkirilainen +tamman rämä ja lammasnahkainen turkki tosin eivät maksa puoltakaan +sitä, mitä konnat meiltä veivät ja mitä sinä itse hänelle annoit, mutta +lisänähän rikka rokassa". + + + + +KYMMENES LUKU. + +Piiritys. + + + Hän laaksot vuoret oli valtoihinsa saanut. + Vuorelta kaupunkia katsomast' ei laannut. + Hän ukkos' pilvet käski laittaa kiirehin + Ja yöllä viedä nuolineen luo kaupungin. + + Heraskov. + +Lähestyessämme Orenburgia näimme joukon vankeja, joilta tukka oli +ajettu pois ja joiden kasvot olivat typistetyt pyövelin pihdeillä. He +tekivät työtä varustusten luona, linnan invalidien vartioimina. +Muutamat kuljettivat käsirattailla ulos soraa vallihaudasta, toiset +kaivoivat; vallilla kantoivat muuraajat tiiliä ja korjailivat kaupungin +muuria. Portilla pysäyttivät meitä vartijat, vaatien meiltä passejamme. +Kersantti, kuultuansa tulleeni Belogorin linnasta, saattoi minut +suoraan kenraalin asuntoon. + +Minä tapasin hänet puutarhassa. Hän tarkasteli syksytuulten paljastamia +omenapuita ja vanhan puutarhurin avulla kietoi niitä lämpimiin +olkiin. Hänen kasvonsa osoittivat levollisuutta, terveyttä ja +hyväntahtoisuutta. Hän tuli iloiseksi, nähtyään minut, ja rupesi +tiedustelemaan kauheita tapauksia, joissa minä olin ollut läsnä. Minä +kerroin hänelle kaikki. Ukko kuunteli minua tarkasti, karsien puista +kuivia oksia. + +-- "Mironov parka!" sanoi hän, kun olin lopettanut surulliset uutiseni. +"Sääli minun on häntä: hän oli hyvä upseeri; madame Mironov oli myöskin +hyvä rouva, ja osasi suolata sieniä niin vallan mainiosti! Entäs Masha, +kapteenin tytär!" + +Minä vastasin hänen jääneen linnaan papin rouvan hoitoon. + +-- "Ai, ai, ai!" arveli kenraali. "Se on paha, oikein paha. Rosvojen +disciplini ei ole luotettava. Mitenkähän käy siellä tyttö paran?" + +Minä virkoin, että Belogorin linnaan on lyhyt matka ja että herra +kenraali arvattavasti viipymättä lähettää sinne sotaväkeä pelastamaan +poloisia asukkaita. Kenraali pyöritteli päätään epäileväisen näköisenä. + +-- "Saa nähdä, saa nähdä", sanoi hän. "Kyllä on aikaa meillä vielä +siitä haastella. Tulepas tänään meille juomaan teetä: tänään pidetään +luonani sotaneuvottelu. Sinä saatat antaa meille varmoja tietoja +Pugatshev roistosta ja hänen sotaväestään. Nyt saat mennä lepäämään". + +Minä menin minulle toimitettuun asuntoon, jossa Saveljitsh jo oli +puuhailemassa, ja maltittomana odottelin määrättyä aikaa. Lukijan on +helppo arvata, etten suinkaan saattanut jäädä pois neuvottelusta, joka +niin läheisesti koski kohtaloani. Määrättynä hetkenä olin kenraalin +luona. + +Siellä tapasin erään kaupungin-virkamiehen, muistaakseni tullin +hoitajan, lihavan punaposkisen ukon, kiiltävässä kauhtanassa. Hän +rupesi minulta kyselemään Ivan Kusmitshista, sanoen häntä +kummikseen,[6] ja usein keskeytti puhettani täydentävillä kysymyksillä +ja opettavaisilla muistutuksilla, jotka osoittivat, että hän, vaikk'ei +ollutkaan taitava sota-asioissa, kumminkin oli älykäs ja huomaavainen +mies. Sillä välin tulivat muutkin kutsutut. Sittenkuin kaikki olivat +istuneet ja saaneet kupillisen teetä, ilmoitti kenraali selvästi ja +tarkasti, mikä asia hänellä oli. + +-- "Nyt, hyvät herrat", jatkoi hän, "täytyy päättää, mihin asemaan +meidän on asettuminen kapinallisten suhteen: ahdistavaanko vai +puolustavaanko. Kumpaisellakin on omat etunsa ja hankaluutensa. +Ahdistaen on meillä enemmin toivoa saada vihollinen piammiten +kukistetuksi; puolustava asema sen sijaan on varmempi ja turvallisempi. +Ruvetkaamme äänestämään laillisessa järjestyksessä, se on: alkaen +virka-arvoltansa nuorimmasta. Herra vänrikki!" sanoi hän, kääntyen +minuun; "suvaitkaa lausua mielipiteenne". + +Minä nousin ja, kuvattuani lyhyesti Pugatshevin ja hänen joukkonsa, +lausuin vakuutuksella, että valekeisarin olisi mahdoton kestää +säännöllistä ahdistusta. + +Minun mielipiteeni herätti virka-miehissä ilmeistä tyytymättömyyttä. +Heidän mielestään se oli nuoren miehen huimapäisyyttä ja julkeutta. +Nousi nurinaa ja kuulin selvään, kuinka joku puoli-ääneen lausui: +"poikanulikka". Kenraali kääntyi minuun ja sanoi myhähtäen: + +-- "Herra vänrikki! Sotaneuvotteluissa tavallisesti ensiksi +puolustetaan ahdistus-asemaa: se on laillinen järjestys. Jatkakaamme +äänestystä. Herra kollegin-neuvos! Mitä te sanotte?" + +Ukko kiiltävässä kauttanassa joi kiireesti loppuun lasinsa, johon oli +ollut sekoitettu jommoinenkin määrä rommia, ja vastasi kenraalille: + +-- "Minä arvelen, teidän ylhäisyytenne, ett'ei meidän pitäisi ottaa +ahdistavaa asemaa eikä puolustavaakaan". + +-- "Mitenkäs sitten, herra kollegin-neuvos?" kysyi kummastuen kenraali. +"Sota-taktiikeissa ei ole muita keinoja: joko ahdistetaan tai +puolustetaan..." + +-- "Teidän ylhäisyytenne, toimikaa lahjomalla". + +-- "Hi-hi-hi! Tuumanne on kyllä älykäs. Lahjominen on taktiikissa +sallittu, ja me koetamme käyttää hyödyksi teidän neuvoanne. +Saattaa luvata rosvon päästä noin 70 ruplaa, kenties satakin ... +sekreeti-summasta". + +-- "Ja silloin", keskeytti tullinhoitaja, "tahdon olla kirgisiläinen +pässi enkä kollegin-neuvos, jos nuo ryövärit eivät tuo päällikköänsä, +kädet ja jalat nuorissa". + +-- "Siitä sopii vielä tuumailla ja keskustella", vastasi kenraali. +"Mutta täytyy, kaikissa tapauksissa ryhtyä sotatoimiinkin. Hyvät +herrat, lausukaa ajatuksenne laillisessa järjestyksessä!" + +Kaikki mielipiteet olivat ihan ristiriitaisia minun ajatukseni kanssa. +Kaikki virkamiehet puhuivat kuinka sotajoukko oli epäluotettava, kuinka +pitäisi olla varovainen ynnä muuta sellaista. Kaikki olivat +yksimielisiä siinä, että viisaampaahan on pysyä tykkien suojassa +kivisen muurin takana kuin hakea aseitten onnea avonaisella kentällä. +Kenraali, kuultuaan kaikkien lausunnot, puhalsi tuhan pois piipustaan +ja sanoi: + +-- "Hyvät herrat! Minun täytyy sanoa, että minä puolestani yhdyn kaikin +puolin herra vänrikin mielipiteesen: sillä se ajatus perustakse +kaikkiin taktiikin sääntöihin, ja taktiiki se melkein aina pitää +ahdistus-asemaa parempana kuin puolustus-asemaa". + +Hän pysähtyi ja rupesi panemaan piippuunsa. Itserakkauteni riemuitsi. +Ylpeästi katsahdin virkamiehiin, jotka kuiskuttelivat keskenään, +nähtävästi tyytymättöminä ja rauhattomina. + +-- "Mutta, hyvät herrat", jatkoi hän, huoaten ja puhaltaen samassa +sakean savupilven, "minä en uskalla yksinäni ottaa päälleni niin suurta +edesvastausta, koska asia koskee Hänen Keisarillisen Majesteetinsa, +Armollisen Keisarinnani minulle uskottujen maakuntain turvallisuutta. +Minä niin muodoin suostun enemmistön mielipiteesen, jonka mukaan on +päätetty, että kaikista viisainta ja turvallisinta on odottaa kaupungin +sisässä piiritystä ja torjua vihollisen rynnäkköä tykistöllä ja +uloshyökkäyksillä". + +Virkamiehet vuorostansa katsahtivat minuun pilkallisesti. Neuvosto +hajosi. Minä en saattanut olla surkuttelematta kunnioitettavaa +sotilasta, joka, vastoin omaa vakuutustansa, päätti seurata +tietämättömäin ja kokemattomain mielipiteitä. + +Muutamia päiviä tämän merkillisen neuvottelun jälkeen saimme tietää, +että Pugatshev, lupauksensa mukaan, läheni Orenburgia. Minä näin +kapinallisten sotajoukon kaupungin muurilta. Minun mielestäni oli se +kasvanut kymmenkertaiseksi sitten viime rynnäkön, jonka minä olin +nähnyt. Heillä oli myös tykistö, jonka Pugatshev oli ottanut pienistä +valloittamistansa linnoista. Muistaen neuvoston päätöstä, saatoin +ennustaa pitkällistä piiritystä, ja olin vähällä itkeä harmista. + +En rupea kuvailemaan Orenburgin piiritystä, joka on historian tehtävä +eikä perheellisten muistelmain. Sanon vaan lyhyesti, että tämä +piiritys, paikkakunnan päällystön varomattomuudesta, oli turmiollinen +kaupungin väestölle, joka sai kärsiä nälkää ja kaikenlaista kurjuutta. +Helppo on arvata, että elämä Orenburgissa oli mitä tukalinta. Kaikki +alakuloisina odottelivat ratkaisevaa hetkeä; kaikki valittivat +kalleutta, joka olikin kauhea. Asukkaat tottuivat tykin luoteihin, +joita putoeli heidän pihoilleen; eivätpä enää Pugatshevin rynnäkötkään +kiihoittaneet yleisön uteliaisuutta. Minä olin nääntyä ikävästä. Aika +kului. Kirjeitä Belogorin linnasta en saanut. Kaikki tiet olivat +suljetut. Eroni Maria Ivanovnasta rupesi tuntumaan kovin tuskalliselta. +Epätietoisuus hänen kohtalostansa vaivasi minua. Ainoana huvituksenani +olivat partioretket. Minulla oli Pugatshevin lahjoittama hevonen, joka +sai osan vähäisestä ruoastani ja jonka selässä joka päivä läksin +kedolle vaihtamaan laukauksia Pugatshevin partiolaisten kanssa. Näissä +ampuilemisissa tavallisesti pääsivät voitolle rosvot, jotka olivat +hyvin syötetyitä, hyvin juotetuita ja hyvillä hevosilla varustettuja. +Kaupungin heikko ratsuväki ei voinut heitä kukistaa. Joskus läksi ulos +myöskin meidän näljistynyt jalkaväkemme; mutta lumen paljous esti sitä +menestyksellä toimimasta hajallaan olevia partiolaisia vastaan. Turhaan +pauhasi tykistö kaupungin valleilta; kedolla se taas vaipui lumeen, +josta nääntyneitten hevosten oli vaikea saada sitä liikkeelle. +Semmoista oli meidän sodankäyntimme. Ja tätä sanoivat Orenburgin +virkamiehet varovaisuudeksi ja viisaudeksi! + +Kerran, kun minun oli onnistunut hajoittaa ja ajaa pakosalle jotenkin +suuri joukko, tapasin kasakan, joka oli jäänyt tovereistansa jäljelle; +olin jo lyödä häntä turkkilaisella sapelillani, kun hän äkkiä otti +lakin pois päästään ja huudahti: + +-- "Hyvää päivää, Pietari Andreitsh! Mitä kuuluu?" + +Minä katsahdin häneen ja tunsin hänessä entisen kasakkaimme +ala-upseerin. Minä ihastuin suuresti. + +-- "Hyvää päivää, Maksimitsh", vastasin minä. "Milloinka +Belogorista?" + +-- "Vasta eilen läksin sieltä, Pietari Andreitsh. Minulla on teille +kirje". + +-- "Missä se on?" huusin säpsähtäen. + +-- "Täällä se on", vastasi Maksimitsh, pistäen kätensä poveen. "Lupasin +Palashkalle toimittaa sen teille tavalla tai toisella". + +Hän antoi minulle kokoon käärityn paperin, kannusti samalla hevostansa +ja ajoi pois. Vavisten avasin kirjeen ja luin seuraavat rivit: + + "Jumala näki hyväksi ottaa minulta yht'aikaa isän ja äidin: + maailmassa ei ole minulla sukulaisia eikä ystäviä. Käännyn + senvuoksi teidän puoleenne, tietäen teidän aina harrastaneen + parastani ja olevan valmis auttamaan jokaista. Suokoon Jumala, + että tämä kirje jollakin tavoin tulisi käsiinne! Maksimitsh on + luvannut sen toimittaa teille. Palashkalle oli Maksimitsh myös + kertonut, näkevänsä teitä usein uloshyökkäyksillä ja että te + ette ollenkaan säästä itseänne ettekä muistele niitä, jotka + kyyneliä vuodattaen rukoilevat edestänne Jumalaa. Kauan aikaa + olin tautivuoteella, mutta kun olin parantunut, niin Aleksei + Ivanitsh, joka on täällä päällikkönä isä vainajani sijassa, + pakoitti isä Gerasimin antamaan minut hänen huostaansa, uhaten + Pugatshevin rangaistuksella. Minä asun meidän talossamme + vartioituna. Aleksei Ivanitsh vaatii minua vaimoksensa. Hän sanoo + pelastaneensa henkeni, salattuaan Akulina Pamfilovnan petoksen, + tämä kun oli sanonut heille, että minä olen hänen veljensä tytär. + Mutta minä mieluummin kuolen kuin menen semmoiselle miehelle kuin + Aleksei Ivanitsh on. Hän kohtelee minua hyvin kovasti ja uhkaa, + jos en muuta päätöstäni ja suostu tulemaan hänen vaimoksensa, viedä + minut leiriin Pugatshevin luo, ja silloin, sanoo hän, käy teille + niinkuin Lisaveta Harlovallekin. Minä pyysin Aleksei Ivanitshilta + ajatus-aikaa. Hän lupasi odottaa vielä kolme päivää, mutta jos en + minä kolmen päivän perästä ole hänen vaimonsa, niin ei minun ole + mitään armoa odottaminen. Hyvä Pietari Andreitsh! Te olette ainoa + ystäväni; auttakaa minua! Pyytäkää kenraalia ja kaikkia päälliköitä, + että lähettävät tänne pian puolustusväkeä ja tulkaa itsekin, jos + mahdollista. + + Teille aina nöyrä orpo parka + + Maria Mironov". + +Luettuani tämän kirjeen olin vähällä tulla hulluksi. Minä läksin +kaupunkiin, armottomasti kannustaen hevostani. Tiellä koettelin keksiä +jos jotakin keinoa, pelastaakseni tyttö parkaa, mutta en voinut keksiä +mitään. Tultuani kaupunkiin, menin heti kohta kenraalin luo ja syöksyin +hänen kamariinsa. + +Kenraali käveli edes takaisin huoneessaan, poltellen merenvahaista +piippuaan. Nähtyään minut, hän pysähtyi. Ulkonäköni kaiketi hämmästytti +häntä; hän kysyi osaa-ottavasti, mikä oli syynä minun äkilliseen +ilmaumiseeni. + +-- "Teidän ylhäisyytenne", sanoin hänelle; "minä tulen teidän luoksenne +kuin oman isäni; Jumalan tähden älkää hylätkö pyyntöäni: asia koskee +koko elämäni onnea". + +-- "Mitä nyt?" kysyi ukko hämmästyen. "Mitä minun pitää tehdä? Puhu!" + +-- "Teidän ylhäisyytenne, antakaa minulle komppania sotamiehiä ja +viisikymmentä kasakkaa ja päästäkää minut puhdistamaan Belogorin +linnaa". + +Kenraali katsoi minuun tarkasti, luullen kai minun tulleen hulluksi (ja +tuskinpa hän niin aivan väärässä olikaan). + +-- "Mitenkä? Puhdistaako Belogorin linnaa?" sanoi hän viimein. + +-- "Minä takaan, että se onnistuu", vastasin minä kiihkeänä. "Sallikaa +vaan minun mennä". + +-- "Ei maar, nuori mies", sanoi hän, päätään pyöritellen. "Kun on näin +pitkä distanssi, niin vihollinen saattaa helposti katkaista teidän +kommunikationinne strategillisen pääpunktin kanssa ja voittaa teidät +kokonaan. Katkaista kommunikationi..." + +Minä säikähdin, huomattuani hänen kiintyneen sotaselityksiin, ja +kiirehdin keskeyttämään hänet. + +-- "Kapteeni Mironovin tyttäreltä", sanoin, "olen vast'ikään saanut +kirjeen; hän pyytää apua. Shvabrin pakoittaa häntä tulemaan +vaimoksensa". + +-- "Tosiaankin! Oh, tuo Shvabrin on oikein suuri Schelm (lurjus), ja +jos hän puuttuu käsiini, niin käsken tuomita hänet 24:ssä tunnissa, ja +me ammumme hänet linnan rinta-varustuksella! Mutta siksi malttia, +malttia!..." + +-- "Malttia!" huusin raivoissani. "Hän sillä välin nai Maria +Ivanovnan!..." + +-- "Hoo!" vastasi kenraali. "Se ei ole vaarallista: parempi on hänen +toistaiseksi olla Shvabrinin vaimona, Shvabrin saattaa suojella häntä; +sitten kuin Shvabrin on ammuttu, niin Jumala antaa hänelle toisia +sulhasia. Kauniiden leskien ei tarvitse kauan odottaa tyttöinä, se on +minä tarkoitan, että nuori leski saa miehen pikemmin kuin tyttö". + +-- "Ennen menen kuolemaan", kiljasin vimmastuneena, "ennen kuolen kuin +annan hänet Shvabrinille!" + +-- "Ta-ta-ta!" sanoi ukko. "Nyt minä ymmärrän: sinä, näen mä, olet +rakastunut Maria Ivanovnaan. No, se on aivan toinen asia. Mies parka! +Mutta minä en kumminkaan saata antaa sinulle komppaniaa ja 50 kasakkaa. +Tämä ekspeditioni olisi varomattomuutta; minä en voi ottaa siitä +edesvastausta päälleni". + +Minä olin muserrettu; minä jouduin epätoivoon. Äkkiä iski ajatus +mieleeni; mikä se oli, sen saa lukija tietää seuraavasta luvusta, kuten +vanhat romaanin kirjoittajat sanovat. + + + + +YHDESTOISTA LUKU. + +Rauhaton kylä. + + + Oli siihen aikaan jalopeura kylläinen. + -- "Sä mitä tulet luolahani, poikanen?" + Hän kysyi lempeästi. + + A. Sumarokov. + +Kenraalin luota läksin kiireesti kortteeriini. Saveljitsh tervehti +minua tavallisella murinallaan. + +-- "On sinulla vaan halua mennä juopuneitten rosvojen kimppuun! Onkos +tuo nyt herrasmiehelle sopivaa? Sattuu paha hetki -- olet mennyt mies. +Enkä minä puhuisikaan, jos tappelisit Turkkilaisten tai Ruotsalaisten +kanssa; mutta näistä ei viitsis puhuakaan". + +Minä keskeytin hänet, kysyen, kuinka paljon minulla oli rahaa. + +-- "Kyll' on tarpeeksi", vastasi hän tyytyväisenä. "Kyllähän ne +pahukset nuuskivat joka paikan, mutta sain minä sentään säilöön". Ja +ukko otti taskustaan pitkän kudotun kukkaron täynnä hopearahoja. + +-- "No, Saveljitsh", sanoin minä; "anna minulle puolet, toisen puolen +saat itsellesi. Minä lähden Belogorin linnaan". + +-- "Voi armas Pietari Andreitsh!" puhui ukko vapisevalla äänellä. "Älä +kiusaa Jumalaa. Mikä pakko sinulla on lähteä matkaan tämmöisenä aikana, +jolloin ei rosvoilta pääse ei niin mihinkään? Sääli sinä edes +vanhempiasi, jos et itsestäsi huolikaan. Ja mitä sinä lähdet? Mitä +hakemaan? Odota pikkuruisen: tulee sotaväkeä, rosvot otetaan kiinni, +silloin saat mennä Jumalan nimeen vaikka minne". + +Päätökseni oli järkähtämätön. + +-- "Ei auta enää keskustelut", vastasin ukolle. "Minun täytyy lähteä; +minä en saata olla lähtemättä. Älä sure, Saveljitsh; Jumala on +armollinen, kenties tapaamme vielä toisiamme! Älä nyt ole itara. Osta, +mitä tarvitset, vaikka kolminkertaisesta hinnasta. Nämä rahat annan +sinulle lahjaksi. Jos ei minua kolmen päivän perästä..." + +-- "Mitä nyt haasteletkaan", keskeytti Saveljitsh. "Ettäkö minä +laskisin sinut yksinäsi! Älä unissakaan semmoista pyydä. Jos olet +kerran päättänyt lähteä, niin minä menen myös, vaikka jalkapatikassa, +mutta kas sinua vaan en jätä. Mitä minä täällä muurin takana yksinäni +tekisin? Olenko minä ihan hullu? En mar, ja sano mitä sanot, mutta +sinusta minä en luovu". + +Saveljitshin kanssa ei ollut väittelemistä; minä sallin hänen +varustautua matkaan. Puolen tunnin kuluttua nousin hevoseni selkään; +Saveljitsh oli ilmaiseksi saanut eräältä kaupunkilaiselta laihan, +ontuvan hevosen, jota isäntänsä ei enää jaksanut elättää. Niin tulimme +kaupungin portille; vahdit päästivät meidät menemään, me läksimme +Orenburgista. + +Rupesi hämärtämään. Tieni kulki Berdin kylän ohitse, jossa +Pugatshevilla oli asuntonsa. Suora tie oli tukossa; mutta arolla näkyi +kaikkialla tuoreita kavion jälkiä. Minä ajoin kovaa ravia. Saveljitsh +tuskin jaksoi pysyä perässäni ja alinomaa huuteli minulle: + +-- "Älä aja niin kovin! Herran tähden älä aja niin kovin! Eihän tämä +kirottu koni pysy tuon pitkäkoipisen pahuksen perässä. Ja minnes sitä +on kiiru? Olisipa pitoihin matka, niin sitten olisi toinen juttu, mutta +suoraa tietähän tämä on surman suuhun... Pietari Andreitsh! Kultainen +Pietari Andreitsh ... auta hyvä Jumala! hukkaanhan joutuu lapsi tuolla +tavalla!" + +Pian rupesi välkkymään valkeita Berdin kylästä. Me saavuimme +kaivoksille, kylän ainoille varustuksille. Saveljitsh pysyttelihe +perässä, taukoomatta vaikeroiden. Minä luulin pääseväni onnellisesti +kylän ohitse, mutta äkkiä huomasin edessäni viisi talonpoikaa, nuijat +kädessä. Nämä olivat Pugatshevin kortteerin etuvartijoita. Meiltä +kysyttiin keitä olimme. Tunnussanaa tuntematta aioin ääneti ajaa heidän +ohitsensa, mutta he piirittivät minut heti kohta ja yksi heistä tarttui +hevoseni suitsiin. Minä tempasin miekkani ja löin häntä päähän; lakki +pelasti hänen henkensä, hän horjahti kumminkin ja päästi suitset +käsistään. Muut pelästyivät ja juoksivat pakoon; tätä hetkeä käytin +hyödykseni ja ajaa karautin eteenpäin. + +Lähenevän yön pimeydessä olisinkin saanut vaarat vältetyiksi, mutta +äkkiä katsahdin taakseni ja huomasin, ett'ei Saveljitshia ollutkaan +perässä. Ukko parka ei ollut päässyt ontuvalla hevosellaan pakoon. Mitä +oli tekeminen? Odoteltuani hetkisen, käännyin häntä pelastamaan. + +Kaivosta lähestyessäni kuulin kaukaa melua, huutoja ja Saveljitshin +äänen. Minä joudutin hevoseni juoksua ja tapasin uudestaan äsköiset +vartijat. Saveljitsh oli heidän keskellänsä. Kiljaisten he syöksivät +kimppuuni ja samassa vetivät minut hevosen selästä maahan. Yksi heistä, +nähtävästi johtaja, ilmoitti vievänsä meidät heti kohta keisarin luokse +ja lisäsi: + +-- "Hänellä sitten on valta määrätä: hirtetäänkö teidät koht'sillään, +vai odotetaanko Jumalan päivää". + +Minä en vastustanut, Saveljitsh noudatti esimerkkiäni, ja niinpä +läksivät vartijat juhlallisesti kuljettamaan meitä. + +Kaivoksen yli päästyämme tulimme kylään. Kaikissa tuvissa paloi valkea. +Huutoa ja melua kuului kaikkialta. Kadulla oli paljo kansaa; mutta +pimeässä ei meitä kukaan huomannut eikä tuntenut minussa +Orenburgilaista upseeria. Meidät vietiin tien risteyksissä olevaan +taloon. Portilla oli muutamia viinatynnyreitä ja kaksi tykkiä. + +-- "Täss' on hovi", sanoi yksi talonpojista; "heti kohta ilmoitetaan +teidät". Hän meni tupaan. Minä katsahdin Saveljitshiin: ukko luki +rukouksia, silmiänsä ristien. Pitkän ajan perästä tuli talonpoika +takaisin ja sanoi: + +-- "Tule, keisari käski tuota upseerin sisään". + +Minä astuin tupaan eli hoviin, joksi sitä talonpojat nimittivät. +Pöydällä paloi kaksi talikynttilää; seinät oli koristettu +kultapaperilla; muutoin oli kaikki niinkuin talonpoikaisessa tuvassa +on tavallista: lavitsat, pöytä, katosta nuorassa riippuva pesukannu, +naulassa pyyhin, nurkassa hiilikoukku, leveällä uunin arinalla +savi-astioita. Pugatshev istui jumalan-kuvain alla, käsi mahtavasti +puuskassa. Hänen yllään oli punainen kauhtana ja korkea lakki päässä. + +Hänen lähellään seisoi muutamia hänen päätovereistaan, teeskennellen +matelevaa nöyryyttä. Tieto Orenburgilaisen upseerin tulosta oli +nähtävästi herättänyt kapinoitsijoissa suuren uteliaisuuden; he olivat +päättäneet vastaan ottaa minut hyvin mahtavasti. + +-- "Aha, herra upseeri!" sanoi Pugatshev vilkkaasti. "Mitä kuuluu? Mikä +on asiasi?" + +Minä sanoin olevani omilla asioillani ja että hänen väkensä oli +pysäyttänyt minut. + +-- "Millä asioilla?" kysyi hän. + +Minä en tiennyt mitä vastata. Pugatshev, luullen, etten minä tahdo +ilmoittaa asiaani muitten kuullen, kääntyi seuralaisiinsa ja käski +heidän astua ulos. Kaikki tottelivat, paitsi kahta, jotka eivät +liikahtaneet paikaltaan. + +-- "Puhu rohkeasti näiden kuullen", sanoi Pugatshev; "heiltä en salaa +mitään". + +Minä vilkasin valakeisarin suosikkeihin. Toisella heistä, joka oli +kivulloinen, kyyristynyt ja harmaapartainen ukko, ei ollut mitään +merkillistä ulkomuodossaan, paitsi sinistä nauhaa, joka oli kiinnitetty +yli rinnan harmaalle takille. Hänen toveriansa sitä vastaan en unohda +milloinkaan. Hän oli iso, tukeva ja harteva mies, noin 45 vuoden iässä. +Sakea punertava parta, harmaat välkkyvät silmät, nenä ilman sieraimia +ja punaiset täplät otsassa ja poskilla antoivat sanomattoman oudon +lauseen hänen rokon-arpisille, leveille kasvoillensa. Hänen yllään oli +punainen paita, kirgisiläinen pitkä-nuttu ja jalassa kasakan +roimahousut, Ensimmäinen (niinkuin sittemmin sain tietää) oli karannut +korpraali Beloborodov; toinen oli Afanasii Sokolov (liikanimeltänsä +Hlopusha) rangaistu pahantekijä, jo kolmasti karannut Siperian +kaivoksista. Huolimatta tunteista, jotka yksinomaisesti valtasivat +minua, veti tämä seura, johon näin äkkiä olin tullut, suurissa määrin +huomiotani puoleensa. Pian saattoi minut taas entiselleni Pugatshevin +kysymys: + +-- "Puhu: mille asialle läksit Orenburgista?" + +Omituinen ajatus iski mieleeni: minusta näytti, että Sallimus, joka +toistamiseen oli saattanut minut Pugatshevin luokse, antoi minulle +tilaisuutta aikomukseni toimeenpanemiseen. Minä päätin käyttää sitä +hyödykseni ja, ennättämättä oikein punnitakaan päätöstäni, vastasin +Pugatsheville: + +-- "Olin matkalla Belogorin linnaan, pelastamaan orpoa, jolle tehdään +pahaa siellä". + +Pugatshevin silmät iskivät tulta. + +-- "Kuka minun väestäni uskaltaa tehdä orvolle pahaa?" kiljasi hän. +"Olkoon hän herra tai narri, hän tuomitaan. Sano, kuka se on?" + +-- "Shvabrin se on", vastasin minä. "Hän pitää vankeudessa tyttöä, +jonka sinä näit pappilassa sairaana, ja tahtoo väkisinkin naida hänet". + +-- "Kyllä minä Shvabrinin opetan!" sanoi Pugatshev vihaisesti. "Hän saa +katua omankäden-oikeuttansa ja pahaa käytöstänsä ihmisiä kohtaan! Minä +hirtätän hänet". + +-- "Salli minun sanoa sananen", virkkoi Hlopusha käheällä äänellä. +"Sinä kiirehdit panemaan Shvabrinia linnan päälliköksi ja nyt kiirehdit +häntä hirtättämään. Sinä olet jo loukannut kasakoita, panemalla +aatelismiehen heidän päällikökseen; älä nyt peloita aatelisia, +rangaisten heitä ensimmäisestä syytöksestä". + +-- "Ei maksa mokomia sääliä eikä armahtaa", sanoi sininauhainen ukko. +"Shvabrinia kyllä sopii rangaista, mutta eipä haittaisi tutkistella +herra upseeriakin kelpo lailla: millä asialla hän oikeastaan on. Jos +hän ei tunnusta sinua keisariksi, niin mitäpäs hän oikeuttakaan sinulta +hakisi; jos taasen tunnustaa, niin miksikäs hän tähän päivään saakka on +ollut Orenburgissa vihollistesi kanssa? Etköhän käskisi viedä häntä +kansliahnoneesen ja virittää siellä valkea; niin vaan minusta näyttää, +että hän on Orenburgin päällikköjen lähettämä". + +Vanhan hirtehisen logiiki näytti minusta hyvin vakuuttavalle. Pintaani +karmi, ajatellessani kenen käsissä minä olin. Pugatshev huomasi +hämmästykseni. + +-- "No, herra upseeri?" sanoi hän minulle silmää iskien. "Sotamarskini +taitaa vaan puhua totta. Mitä arvelet?" + +Pugatshevin leikillisyys rohkaisi minua uudelleen. Tyyneesti vastasin, +että olen hänen vallassaan ja että hän saa tehdä minun kanssani mitä +tahtoo. + +-- "Hyvä", sanoi Pugatshev. "Virkas nyt, millaisessa tilassa teidän +kaupunkinne on". + +-- "Jumalan kiitos", vastasin; "kaikki hyvin." + +-- "Vai hyvin?" toisti Pugatshev. "Ja kansa kuolee nälkään!" + +Hän puhui totta, mutta minä, valani mukaan rupesin vakuuttaman, että +tuo on perätöntä huhua ja että Orenburgissa on kyllältä muonaa. + +-- "Kas niin", puuttui sininauhainen puheesen; "näethän itsekin, että +hän pettää sinua. Kaikki karkulaiset todistavat yksimielisesti, että +Orenburgissa on hätä ja nälkä, että syödään kaatuneita eläimiä, +kiittäen, että edes semmoistakaan saavat; ja kumminkin vakuuttaa herra +upseeri, että muonaa on kyllältä. Jos hirtätät Shvabrinin, niin hirtätä +tämäkin herra samaan puuhun, jott'ei toisen olisi paha mieli". + +Pahuksen sanat saivat nähtävästi Pugatshevin horjumaan. Onneksi rupesi +Hlopusha vastustamaan kumppaniansa. + +-- "Älähän nyt, Naumitsh!" sanoi hän ukolle. "Aina sinä vaan +kuristaisit ja leikkaisit. Mikähän sankari sinä oikeastaan olet? +Itsessäsikään ei enää henkeä pitkälle piisaa. Itsekin haudan partaalla +käyt ja toisia vaan työntelet surman suuhun. Vähäkös on verta +omalla-tunnollasi?" + +-- "Mikäs pyhimys sinä sitten olet?" vastasi Beloborodov. "Mistä se +sääli sinuun on tullut?" + +-- "No niin", vastasi Hlopusha; "syntinen ihminen minäkin olen ja" (hän +puristi luista nyrkkiänsä ja, vetäen hihansa ylös, paljasti karvaisen +kätensä) "on tämäkin käsi vuodattanut paljon kristittyä verta. Mutta +minä surmasin vihollisia, enkä vieraita; avonaisella tiellä ja synkässä +metsässä, enkä kotona, istuen uunin nurkassa; lingolla ja kirveellä, +vaan en ämmän juoruilla". + +Ukko kääntyi pois ja jupisi: "repale-nenä!..." + +-- "Mitä höpiset siellä, vanha rujo?" huusi Hlopusha. "Kyllä minä annan +sinulle repale-neniä; älä huoli, tulee sinunkin aikasi; jahka Jumala +suo, saat sinäkin haistaa pihtejä. Mutta varo sillä välin, etten +nyhtäisi tuota parran pahaistasi". + +-- "Herrat kenraalit!" julisti Pugatshev mahtavasti; "älkää riidelkö! +Vähät siitä, vaikka kaikkikin Orenburgin koirat nytkisivät saman +poikkipuun alla; mutta paha jos omatkin koirat rupeavat hampaitaan +toisillensa irvistämään. Sopikaa pois!" + +Hlopusha ja Beloborodov eivät sanoneet sanaakaan, vaan vihaisesti +katselivat toisiansa. Minä huomasin välttämättömäksi kääntää toisaalle +puheen, joka olisi saattanut päättyä minulle varsin epäedullisella +tavalla. Senpä vuoksi kääntyen Pugatsheviin, sanoin hänelle iloisesti: + +-- "Niin! Olin vähällä unohtaa kiittää sinua hevosesta ja turkista. +Ilman sinun apuasi en olisi päässytkään kaupunkiin, vaan olisin +paleltunut tielle". + +Vehkeeni onnistui. Pugatshev kävi iloiseksi. + +-- "Maksettuna velka kauniin", sanoi hän, iskien silmää. "Kerropas nyt, +mitä se tyttö sinuun koskee, jota Shvabrin kohtelee pahasti? Kunhan +vaan ei olisi tuommoinen sydän käpynen, vai mitä?" + +-- "Hän on morsiameni", vastasin, nähtyäni tuulen kääntyneen ja +pitämättä tarpeellisena salata totuutta. + +-- "Morsiamesi, niinkö?" huudahti Pugatshev. "Miks'etkäs ole ennen +sanonut sitä? Hei, me naitamme teidät ja juomme häissänne!" Kääntyen +sitten Beloborodoviin, hän jatkoi: "Kuules, sotamarski! Me ollaan herra +upseerin kanssa vanhoja ystäviä, käydäänpäs illalliselle; aamu iltaa +viisahampi. Huomenna saamme sitten nähdä, mitä on tehtävä". + +Mielelläni olisin kieltäynyt tästä tarjotusta kunniasta, mutta se ei +käynyt laatuun. Kaksi nuorta kasakkatarta, talon isännän tyttäriä, +kattoivat pöydän valkoisella liinalla; toivat sitten leipää, kalalientä +ja muutamia viina- ja olutpulloja, ja niin olin toistamiseen samassa +pöydässä Pugatshevin ja hänen hirveiden kumppaniensa kanssa. + +Mässäämistä, jota minun vastoin tahtoanikin täytyi olla katsomassa, +kesti myöhäiseen yöhön. Viimeinkin rupesi päihtymys saamaan valtaa. +Pugatshev nukkui istualleen, hänen kumppaninsa nousivat ja viittasivat +minulle jättämään hänet. Minä läksin ulos heidän kanssaan. Hlopushan +käskystä vei vartija minut kansliahuoneesen, jossa tapasin Saveljitshin +ja jonne meidät jätettiin lukon taakse. Ukko oli niin hämmästynyt +kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut, ettei kysynyt minulta mitään. Hän +pani maata pimeässä ja kauan aikaa vielä huokaili ja voivotteli; +viimein rupesi hän kuorsaamaan. Minä vaivuin ajatuksiini, jotka eivät +sallineet minun silmäänikään ummistaa koko yössä. + +Aamulla tultiin minua kutsumaan Pugatshevin luo. Minä läksin. Hänen +portillansa seisoi kuomi, jonka eteen oli valjastettu kolme +tatarilaista hevosta. Kansa tunkieli kadulla. Porstuvassa tuli +Pugatshev vastaani; hän oli matkapuvussa, turkit yllä ja kirgisiläinen +lakki päässä. Eiliset kumppalit olivat hänen ympärillään, nöyrinä ja +matelevina, -- vastakohta asianlaidalle eilen illalla. Pugatshev +tervehti minua iloisesti ja käski istua viereensä kuomiin. + +Me istuimme. + +-- "Belogorin linnaan!" sanoi Pugatshev leveä-harteiselle +Tatarilaiselle, joka seisoen ohjasi hevosia. + +Sydämmeni sykähti. Hevoset läksivät liikkeelle, aisakello soi, kuomi +kiiti nopeasti. + +-- "Seis! Seis!" kuului ääni, minulle hyvinkin tuttu, ja minä näin +Saveljitshin juoksevan vastaamme. Pugatshev käski pysäyttää hevoset. + +-- "Armas Pietari Andreitsh!" huusi ukko, "älä jätä minua vanhoilla +päivilläni yksikseni keskelle näitä rosv..." + +-- "Kas vanhaa vaaria!" sanoi Pugatshev! "Yhtehen yhdyttiin taas! Istu +nyt kuskilaudalle". + +-- "Kiitos, hyvä herra, kiitos ja kunnia, isä armas!" puheli +Saveljitsh, käyden istumaan. "Suokoon sinulle Jumala onnea ja pitkää +ikää siitä, ettäs olit niin hyvä minulle, vanhalle äijälle! Ikäni +rukoilen nyt Jumalaa puolestasi, enkä enää puhu jäniksen-nahkaisesta +turkista sanaakaan". + +Nuo alituiset muistutukset jäniksen-nahkaisesta turkista olisivat +saattaneet viimeinkin suututtaa Pugatshevin aika lailla. Onneksi hän ei +kuullut ukon sopimatonta viittausta tahi ei viitsinyt vastata siihen. +Hevoset läksivät juoksemaan; kansa kaduilla seisahteli ja kumarsi +syvään. Pugatshev nyykäytteli päätään kummallekin puolelle. Tuokion +kuluttua olimme jättäneet kylän ja kiidimme nyt sileätä tietä myöten. + +Helppo on arvata, mimmoiset tunteet minut tällä hetkellä valtasivat. +Muutaman hetken perästä olin näkevä sen, jonka jo luulin kadottaneeni. +Minä kuvailin mielessäni yhtymisemme hetkeä ... ajattelin myös sitä +miestä, jonka käsissä minun kohtaloni oli ja jonka kanssa olin tullut +salaiseen yhteyteen kummallisten sattumusten kautta. Minä muistin, +kuinka huimapäinen, julma ja verenhimoinen oli hän, joka nyt tahtoi +pelastaa armaani! Pugatshev ei tiennyt hänen olevan kapteeni Mironovin +tyttären; Shvabrin vihoissaan saattaa ilmoittaa hänelle kaikki; +saattaapa Pugatshev muullakin tavoin saada asiasta selon ... kuinka +silloin Maria Ivanovnan käy? Pintaani karmi ja hiukset nousivat +päässäni pystyyn... + +Pugatshev keskeytti äkkiä miettimiseni, kysyen minulta: + +-- "Mitäs aattelet, herra upseeri?" + +-- "Onpa tässä ajattelemista kyllä", vastasin. "Minä olen upseeri ja +vapasukuinen; eilen vielä taistelin sinua vastaan, ja tänään istun +kanssasi samassa reessä, ja koko elämäni onni riippuu sinusta". + +-- "Peloittaako sua?" kysyi Pugatshev. + +Minä vastasin, että kun kerran ennenkin olin saanut armon, niin toivon +nytkin samaa, vieläpä hänen apuansakin. + +-- "Ja oikeassa oletkin, Jumal'auta!" sanoi hän. "Näithän kuinka meidän +miehet karsaasti katsoivat sinuun; vanha ukko väitti vielä tänä +aamunakin, että sinä olet vakoja ja että ensin pitäisi sinua tutkia ja +sitten hirttää sinut; mutta minä en suostunut", lisäsi Pugatshev +matalammalla äänellä, jott'eivät Saveljitsh ja kuski kuulisi, "minä en +suostunut, muistaen sinulta saamaani viinaryyppyä ja jäniksen-nahkaista +turkkia. Näethän, etten minä ole niin verenhimoinen, kuin teikäläiset +minusta puhuvat". + +Minä muistin Belogorin linnan valloitusta, mutta en pitänyt +tarpeellisena vastustaa häntä; minä en sanonut mitään. + +-- "Mitä minusta Orenburgissa arvellaan?" kysäsi hän hetken perästä. + +-- "Arvelevat vaan sinua kovaksi mieheksi, jota on vaikea voittaa". + +Valekeisarin kasvot ilmoittivat tyytyväistä itserakkautta. + +-- "Niin!" sanoi hän iloisesti. "Kyllä minä osaan sotaa käydä. Onko +teille Orenburgiin tullut tietoja Jusejevin tappelusta? Neljäkymmentä +kenraalia on kaatunut, neljä armeijaa on otettu vangiksi. Mitäs +arvelet: kestäisiköhän Preussin kuningas minua vastaan?" + +Rosvon kerskaaminen huvitti minua. + +-- "Mitäs itse arvelet", sanoin hänelle, "luuletko voivasi vetää +vertoja Fredrikille?" + +-- "Feodor Feodorovitshilleko? Mikäs siinä olisi? Voitanhan minä teidän +kenraalejakin ja nämäthän ovat häntäkin voittaneet. Tähän saakka on +aseillani ollut onnea. Annas vaan, kun lähden tästä itse Moskovatakin +vastaan". + +-- "Aiotko tosiaankin Moskovata vastaan?" + +Pugatshev kävi totiseksi ja sanoi puoli-ääneen: + +-- "Jumala tien. Ahdas on tieni: valtaa vähän. Meidän pojat rupeavat +viisastelemaan. Varkaita he ovat. Minun on pitäminen silmät auki, +ensimmäisen onnettomuuden kohdatessa he pelastavat kaulansa minun +päälläni". + +-- "Sepä se!" sanoin minä. "Eiköhän olisi paras, jos itse jo ajoissa +luopuisit heistä ja turvautuisit keisarinnan armoon?" + +-- "Ei!" vastasi hän; "myöhäistä on jo katua. Armoa minä en enää saa. +Jatkan niinkuin olen alkanutkin, ken tietää? Ehkä onnistunkin? +Hallitsihan Grishka Otrepjevkin Moskovassa?" + +-- "Niin, mutta tiedätkös, mikä hänen loppunsa oli? Hän heitettiin +akkunasta, pistettiin kuolijaksi ja poltettiin; hänen tuhkansa pantiin +tykkiin ja ammuttiin". + +-- "Kuulepas!" sanoi Pugatshev oudolla innostuksella. "Juttelenpa +sinulle tarinan, jonka lapsena kuulin vanhalta Kalmukkilaiselta +eukolta. Kerran kysyi kotka korpilta: sanos, korppi, mistä se tulee, +että sinä elät kolmesataa vuotta, mutta minä ainoastaan kolmekymmentä +kolme? -- Siitä se tulee, vastasi korppi, että sinä juot tuoretta +verta, minä raadoista elän. -- Kotka tuosta miettimään ja päätti kuin +päättikin ruveta hänkin syömään raatoja. Lensivät he sitten yhtenä, +kotka ja korppi. Huomasivat maassa hevosen raadon ja laskeutuivat sen +ääreen. Korppi heti nokkimaan ja kiittelemään. Kotka nokkasi kerran, +nokkasi toisen, mutta viittasi sitten siivellään ja sanoi: ei ole +raadosta kotkan syötäväksi; paras on kerrankin juoda kylläkseen +tuoretta verta; kävi sitten kuinka kävikään! -- Miltä sinusta näyttää +kalmukkilainen satu?" + +-- "Huvittavahan se on", vastasin. "Mutta elää murhalla ja rosvouksella +on mielestäni juuri raadon syömistä". + +Pugatshev katsahti minuun kummastellen, sanaakaan sanomatta. Me olimme +vaiti, kumpainenkin ajatuksiinsa vaipuneena. Tatarilainen rupesi +laulamaan surumielistä laulua; Saveljitsh, torkkuen, heilui +kuskilaudalla. Reki luisti tasaisella talvitiellä... Pian näkyi +Jaik-virran jyrkällä äyräällä pienen kylän valli ja kirkon torni; +neljänneksen kuluttua ajoimme Belogorin linnaan. + + + + +KAHDESTOISTA LUKU. + +Orpo. + + + Kuinpa meidän omenapuulla + Ei ole latvaa eikä haaroja, + Niinpä meidän hovin neidolla + Ei ole isää eikä äitiä, + Ei, joka varustaisi impyen + Ei, joka siunajaisi impyen. + + Häälaulu. + +Reki pysähtyi linnanpäällikön asunnon eteen. Kansa tunsi Pugatshevin +aisakellon; ja suurissa parvissa juoksi perässämme. Shvabrin tuli +kuistille vastaan. Hän oli kasakan puvussa ja oli kasvattanut itselleen +parran. Petturi auttoi Pugatshevia reestä ja iljettävällä tavalla +lausui hänelle ilonsa ja uskollisuutensa. Nähtyään minut hän kävi +hämille, mutta tointui pian jälleen ja ojensi minulle käden. + +-- "Vai olet sinäkin meidän?" sanoi hän. "Sepä hauskaa!" + +Minä käännyin hänestä pois enkä vastannut mitään. + +Sydäntäni särki, astuissamme vanhaan tuttuun huoneesen, jossa +seinällä vielä riippui kapteeni vainajan upseerin-kirja, ikäänkuin +hautakirjoituksena menneistä ajoista. Pugatshev istui samaan sohvaan, +jossa Ivan Kusmitshilla oli ollut tapana nukkua, puolisonsa +kotiripitysten tuudittamana. Shvabrin itse tarjosi hänelle viinaa. +Pugatshev joi ryypyn ja sanoi hänelle, viitaten minuun: + +-- "Tarjoa herra upseerille myös". + +Shvabrin tuli luokseni tarjotin kädessä, mutta minä käännyin hänestä +toistamiseen. Hän näytti olevan hämillään. Hänen terävä silmänsä oli +heti kohta huomannut, että Pugatshev oli häneen tyytymätön. Shvabrin +pelkäsi häntä ja katseli minuun epäilevin silmin. Pugatshev tiedusteli +linnan tilaa, vihollisia koskevia huhuja ynnä muuta sellaista ja kysyi +sitten äkkiä: + +-- "Sanopas, mitä tyttöä sinä täällä vartioituna pidät? Näytäpäs hänet +minulle!" + +Shvabrin muuttui kalman vaaleaksi. + +-- "Teidän majesteetinne", sanoi hän vapisevalla äänellä, "hän ei ole +vartioituna... Hän on sairas... Hän makaa ylhäällä". + +-- "Mennään sinne", sanoi Pugatshev, nousten istualtaan. + +Shvabrinin oli mahdoton kieltää; hän saattoi Pugatshevin ylös Maria +Ivanovnan kamariin. Minä kuljin heidän perässänsä. + +Rappusilla pysähtyi Shvabrin. + +-- "Teidän Majesteetinne", sanoi hän. "Teillä on valta vaatia minulta +mitä hyvänsä; mutta älkää salliko vieraan astua vaimoni makuukammioon". + +Minä säpsähdin. + +-- "Olet siis nainut!" huusin Shvabrinille, valmiina repimään hänet. + +-- "Hiljaa!" keskeytti minut Pugatshev. "Se on minun asiani. Ja sinä", +jatkoi hän, kääntyen Shvabriniin, "älä mutkistele äläkä viisastele: +olkoon hän vaimosi tai kuka hyvänsä; minä vaan vien sinne kenet tahdon. +Herra upseeri, seuraa minua!" + +Kammion ovella pysähtyi Shvabrin ja änkytti: + +-- "Teidän majesteetinne, minä huomautan teille ennakolta, että hän on +kuumetaudissa ja on houraillut kolmatta vuorokautta lakkaamatta". + +-- "Avaa ovi!" käski Pugatshev. + +Shvabrin rupesi etsimään taskustaan ja sanoi unohtaneensa avaimen. +Pugatshev potkasi ovea jalallaan; lukko hyppäsi sijoiltaan, ovi aukeni +ja me astuimme sisään. + +Minä katsahdin ja -- kauhistuin. Lattialla, repaleisissa +talonpoikaisvaatteissa istui Maria Ivanovna, kalpeana, laihana, hiukset +hajallaan. Hänen edessään oli vesiastia ja sen päällä palanen leipää. +Nähtyään minut hän säpsähti ja parkasi. Mitä silloin tein -- en muista. + +Pugatshev katsahti Shvabriniin ja sanoi, katkerasti naurahtaen: + +-- "Kelpo sairashuonehan sinulla onkin!" Sitten astui hän Maria +Ivanovnan luokse ja virkkoi: "Sanos, tyttäreni, mistä syystä miehesi +sinua rankaisee? Mitä pahaa olet tehnyt?" + +-- "Miehenikö!" kertoi Maria Ivanovna. "Hän ei ole mieheni; enkä minä +koskaan tule hänen vaimoksensa! Olen päättänyt ennen kuolla, ja minä +kuolenkin, jos ei minua pelasteta". + +Pugatshev iski Shvabriniin ankaran katseen. + +-- "Uskalsitko pettää minua!" kiljasi hän. "Tiedätkös, kelvoton, mitä +olet ansainnut?" + +Shvabrin lankesi polvilleen... Silloin ylönkatse tukautti minussa +kaikki vihan tunteet. Inholla katselin vapasukuista miestä ryömimässä +karkulaisen kasakan jaloissa. Pugatshev leppyi. + +-- "Annan anteeksi tällä kertaa", sanoi hän Shvabrinille, "mutta +muista, että jos vähänkin pahaa vielä teet, niin otetaan tämäkin +lukuun". Kääntyen sitten Maria Ivanovnan puoleen sanoi hän lempeästi: + +-- "Tule ulos, sorja neiti; minä lahjoitan sinulle vapauden. Minä olen +keisari". + +Maria Ivanovna katsahti häneen ja arvasi näkevänsä edessään isänsä +murhaajan. Hän kätki kasvot käsiinsä ja kaatui pyörtyneenä lattialle. +Minä riensin hänen luokseen, mutta samassa tuli rohkeasti sisään vanha +tuttavani Palashka ja rupesi hääräilemään emäntänsä ympärillä. Pugatshev +läksi ulos ja me astuimme kolmen kesken ulos vierashuoneesen. + +-- "Kas niin, herra upseeri!" sanoi Pugatshev nauraen. "Saatiinpas +kaunis impi pelastetuksi! Emmeköhän lähetä pappia hakemaan? +Pannaanpas hän vihkimään lankonsa tytärtä, vai mitä? kyllä minä rupean +isän-sijaiseksi, Shvabrin teltapojaksi; ja sitten juomme häitä!" + +Mitä olin pelännyt, se tapahtui nyt. Shvabrin, kuultuaan Pugatshevin +ehdotuksen, vimmastui. + +-- "Teidän Majesteetinne!" huusi hän raivoissaan. "Minä teidät petin, +minä teille valehtelin; mutta pettääpä Grinevkin teitä. Tämä tyttö ei +ole täkäläisen papin langon tytär: hän on Ivan Mironovin tytär, saman +miehen, joka hirtettiin linnan valloittamisen jälkeen". + +Pugatshev kiinnitti minuun säihkyvät silmänsä. + +-- "Mitäs tämä merkitsee?" kysyi hän kummastellen. + +-- "Shvabrin on puhunut totta", vastasin lujasti. + +-- "Sitäpä et ole minulle sanonutkaan", virkkoi Pugatshev, ja hänen +kasvonsa synkistyivät. + +-- "Mutta päätään itse", sanoin hänelle, "olisinko saattanut väkesi +kuullen ilmoittaa, että Mironovin tytär oli elossa. He olisivat hänet +repineet. Häntä ei olisi voinut mikään pelastaa". + +-- "Niinpä niinkin", arveli Pugatshev ja naurahti. "Eivätpä juopuneet +tosiaankaan olisi säästäneet tyttö parkaa. Hyvinpä tekikin papin muori, +että petti heidät". + +-- "Kuulepas", sanoin hänelle, nähtyäni hänen olevan hyvällä tuulella, +"en tiedä miksikä sinua nimittäisin, mutta enpä tuota tahdo +tietääkään... Mutta Jumala näkee, että hengelläni tahtoisin maksaa +sinulle kaiken sen, mitä olet minulle tehnyt. Älä vaan vaadi sitä, mikä +sotii knnniatani ja omaa-tuntoani vastaan. Sinä olet hyväntekijäni. +Päätä aloitettu työ: päästä minut lähtemään orpo paran kanssa minne +meille Jumala tien osoittaa. Ja, ohjatkoon sitten sinua kohtalosi minne +hyvänsä, käyköön sinulle kuinka käyneekään, me rukoilemme joka päivä +Jumalaa sinun syntisen sielusi pelastuksesta..." + +Pugatshevin jäykkä sydän näkyi liikahtaneen. + +-- "Olkoon niin!" sanoi hän. "Keltä hirmu, siltä armo: se +mielilauseeni. Ota kaunosesi ja vie hänet minne mielit, ja antakoon +Jumala teille sopua ja rakkautta!" + +Hän käski sitten Shvabrinin antaa minulle pääsökirjan kaikkiin +linnoihin ja kaikkien tullien lävitse hänen valloittamallansa alalla. +Shvabrin, täydellisesti muserrettuna, seisoi kuin huumaunut. Pugatshev +läksi tarkastamaan linnaa. Shvabrin meni häntä saattamaan; mutta minä +jäin, sanoen rupeavani varustaumaan matkaan. + +Minä juoksin ylös. Ovi Maria Ivanovnan kammioon oli lukossa. Minä +kolkutin. + +-- "Kuka siellä?" kysyi Palashka. + +Minä sanoin nimeni. + +Silloin kuulin Maria Ivanovnan suloisen äänen: + +-- "Odottakaa, Pietari Andreitsh. Olen pukeumassa. Menkää Akulina +Pamfilovnan luokse: minäkin tulen heti kohta sinne". + +Minä tottelin ja menin pappilaan. Isä Gerasim ja hänen vaimonsa tulivat +minua vastaan. Saveljitsh oli jo ilmoittanut heille tuloni. + +-- "Tervetultuanne, Pietari Andreitsh!" puhui papin rouva. "Sallihan +näet Jumala meidän vielä tulla yhteen, Kuinka olette voineet? Mekös +täällä teitä joka päivä muistelimme! Entäs Maria Ivanovna sitten! +Kuinka paljon hän on saanut kärsiä teidän poissa-ollessanne! Voi +poloista!... Mutta sanokaas, hyvä ystävä, kuinkas te niin hyviin +kirjoihin olette päässeet Pugatsheville! Ihme, ettei hän teitäkin ole +hirttänyt? Hyvä toki; kiitos rosvolle edes siitä!" + +-- "Älä nyt, muija kulta", keskeytti isä Gerasim. "Ei paljolla +puhumisella ihminen autuaaksi tule. Hyvä Pietari Andreitsh! Olkaa niin +hyvä ja astukaa sisään! Kauan, kauan jo emme ole nähneet toisiamme". + +Papin rouva rupesi nyt minua kestitsemään paraalla, mitä oli, alinomaa +vaan haastaen. Hän kertoi millä lailla Shvabrin oli heidät pakoittanut +antamaan Maria Ivanovnan hänen huostaansa; kuinka Maria Ivanovna oli +itkenyt eikä ollut tahtonut erota heistä; kuinka Maria Ivanovnalla ja +hänellä aina kumminkin oli ollut tietoja toisistansa Palashkan kautta +(joka on rohkea tyttö ja saattaa kasakkain alaupseerinkin tanssimaan +pillinsä mukaan); kuinka hän oli kehoittanut Maria Ivanovnan +kirjoittamaan minulle kirjeen ja niin edespäin. Minä puolestani kerroin +heille oman historiani. Kerrottuani kuinka Pugatshev oli saanut tietää +heidän petoksestaan, rupesivat sekä pappi että papin rouva +siunailemaan. + +-- "Auttakaa taivaan pyhät!" huokasi Akulina Pamfilovna. "Päästä, +laupias Jumala, tästäkin pälkähästä! Onpas tuo Aleksei Ivanitsh vaan +aika konna!" + +Samassa aukeni ovi ja Maria Ivanovna astui sisään, kaunis hymy +kalpeilla kasvoillaan. Hän oli pannut pois talonpoikais-vaatteet ja oli +jälleen pukeunut entiseen tapaan, yksinkertaisesti ja sievästi. + +Minä tartuin hänen käteensä enkä voinut pitkään aikaan sanaakaan +puhua. Me olimme kumpikin ääneti, sillä sydämemme olivat niin täynnä. +Isäntä-väki huomasi läsnä-olonsa olevan tässä liikaa ja läksi pois. Me +jäimme kahden kesken. Kaikki oli unohdettu. Me puhuimme kauan, mutta +emme sittenkään voineet tarpeeksemme puhua. + +Maria Ivanovna kertoi minulle kaikki, mitä oli tapahtunut linnan +valloituksesta saakka, kuvasi minulle koko kauhean tilansa, kaikki +koetukset, joilla kunnoton Shvabrin oli häntä rasittanut. Muistui myös +mieleemme entiset onnelliset ajat... Me itkimme kumpainenkin... Vihdoin +rupesin selittämään hänelle ehdotuksiani. Mahdoton oli jäädä linnaan, +joka oli Pugatshevin hallussa ja jonka päällikkönä oli Shvabrin. +Orenburgia ei ollut ajatteleminenkaan, se kärsi kaikkia piiritetyn +kaupungin onnettomuuksia. Minä ehdotin, että hän menisi minun +vanhempaini luokse. Hän epäili ensin: isäni epäsuosio, jonka hän kyllä +tiesi, peloitti häntä. Minä rauhoitin hänet. Minä tiesin isäni pitävän +kunnianvelvollisuutenansa vastaan-ottaa isänmaan edestä kuolleen +sotilaan tytärtä. + +-- "Armas Maria!" sanoin viimein. "Minä pidän sinua jo vaimonani. +Kummallinen sallimus on meidät yhdistänyt ainaiseksi: ei mikään +maailmassa voi meitä eroittaa". + +Hän kuunteli minua vilpittömästi, ilman teeskenneltyä kainoutta, ilman +keksittyjä verukepuheita. Hän tunsi kohtalonsa olevan yhdistetyn minun +kohtalooni. Hän vakuutti kumminkin tulevansa vaimokseni ainoastaan +siinä tapauksessa, että vanhempani suostuvat. Minä en vastustanut. Me +annoimme suuta toistemme, palavasti, vilpittömästi, ja niin oli +välillämme kaikki varmaksi päätetty. + +Tunnin kuluttua toi alaupseeri minulle pääsökirjan, johon Pugatshev oli +piirtänyt harakanjalkansa, ja ilmoitti Pugatshevin kutsuneen minua +luoksensa. Sinne tullessani oli hän valmis matkaan. En saata kuvailla, +mitä tunsin, erotessani tästä kauheasta miehestä, ilkiöstä, +pahantekijästä kaikille, paitsi minulle ainoalle. Miksipä en puhuisi +totta? Tällä hetkellä tunsin erinomaista myötätuntoisuutta häntä +kohtaan. Minun teki mieleni temmaista hänet pahantekijäin joukosta, +joita hän johdatti, ja pelastaa hänen päänsä niin kauan kuin vielä aika +oli. Shvabrin ja ympärillämme tunkeileva kansa estivät minua sanomasta +kaikkea sitä, mistä sydämmeni oli täynnä. + +Me erosimme ystävällisesti. Pugatshev, nähtyään väen joukossa Akulina +Pamfilovnan, häristi hänelle sormellaan ja iski silmää; sitten istui +hän kuomiin ja käski ajaa Berdin kylään. Hevoset olivat jo liikkeellä, +kun hän vielä kerran kurottihe kuomista ja huusi minulle: + +-- "Hyvästi, herra upseeri! Kenties kohtaamme vielä toisiamme joskus!" + +Me kohtasimme tosin ... mutta kuinka toista oli silloin! + +Pugatshev läksi. Kauan katsoin arolle, jossa hänen kolmivaljakkonsa +kiiti. Kansa hajosi. Shvabrin katosi. Minä palasin pappilaan. Kaikki +oli valmiina lähtömme varalta; minä en tahtonut enää viipyä. Kaikki +tavaramme oli pantu kapteenin vanhaan matkarekeen. Kyytimiehet panivat +kiiruimmiten hevoset valjaisin. Maria Ivanovna meni sanomaan +jäähyväiset vanhempainsa haudoille, jotka olivat kirkon takana. Minä +tahdoin saattaa häntä, mutta hän pyysi saada mennä yksinään. Tuokion +kuluttua tuli hän takaisin, vuodattaen hiljaisia kyyneliä. + +Rekemme oli valmiina. Isä Gerasim ja hänen vaimonsa tulivat kuistille +meitä saattamaan. Kuomiin istui meitä kolme: Maria Ivanovna Palashkan +kanssa ja minä; Saveljitsh kömpi kuskilaudalle. + +-- "Hyvästi, Maria Ivanovna, oma kyyhkyseni! Hyvästi, Pietari +Andreitsh!" puheli papin rouva. "Onnea matkalle! Antakoon teille Jumala +siunausta!" + +Me läksimme. Linnanpäällikön talon akkunassa seisoi Shvabrin. Synkkä +viha asui hänen kasvoillansa. Minä en tahtonut riemuita voitostani +kukistetun viholliseni nähden, vaan käänsin silmäni toisaalle. +Vihdoinkin ajoimme ulos linnan portista ja jätimme iki-päiviksi +Belogorin linnan. + + + + +KOLMASTOISTA LUKU. + +Vangitseminen. + + + Nyt virkan' puolest' -- anteeks' suokaatten! -- + Mun täytyy teidät viedä vankeutehen. + -- Niin, mennään vaan! Mut' ensin toki haluaisin + Ma, että asiasta selityksen saisin. + + Knjashnin. + +Näin nyt olin yhdessä tuon armaan tytön kanssa, jonka tähden vielä +aamulla olin ollut niin kovassa tuskassa, -- minä en oikein ottanut +tuota uskoakseni ja luulin tuon kaiken olevan unta. Maria Ivanovna +katsoi miettivästi milloin minuun, milloin tielle eikä nähtävästi vielä +ollut ennättänyt oikein tointua. Olimme vaiti. Tunteemme olivat liiaksi +rasittuneet. Huomaamattammekin tulimme parin tunnin kuluttua läheiseen +linnaan, joka sekin oli Pugatshevin vallassa. Siellä muutimme hevosia. +Katsoen kiiruusen, jolla hevosia valjastettiin sekä linnanpäälliköksi +asetetun partasuisen kasakan kohteliaisuuteen, huomasin, että meidän +ensimmäinen kyytimiehemme oli liiaksikin ennättänyt piestä kieltään ja +että minua pidettiin keisarin suosikkina. + +Läksimme eteenpäin. Oli jo hämärä, kun saavuimme lähelle erästä soreata +pikku kaupunkia, josta, partasuisen linnanpäällikön puheen mukaan, oli +suuri sotavoima tulossa Pugatshevin avuksi. Vahtimiehet pysäyttivät +meidät. Kysymykseen: "Kuka siellä?" vastasi meidän kyytimiehemme +ylpeästi: + +-- "Keisarin kummi emäntänsä kanssa". + +Samassa piiritti meidät joukko husaareja, sättien ja toruen +sanomattomasti. + +-- "Tule ulos, sinä peiakkaan kummi!" sanoi eräs vanha kersantti. "Äläs +huoli, kyllä sinut pian kummitetaan, niin sinut kuin emäntäsikin". + +Minä nousin reestä ja vaadin, että minut vietäisiin heidän päällikkönsä +luokse. Nähtyään upseerin, lakkasivat sotamiehet sättimästä. Kersantti +vei minua majorinsa luokse. Saveljitsh ei luopunut luotani, puhellen +itsekseen: + +-- "Siinäpä se keisarin kummina-olo nyt on! Ojasta allikkoon... Laupias +Jumala! Mitenhän vaan tämäkään päättynee?" + +Reki kulki perässämme. + +Viiden minuutin kuluttua tulimme kirkkaasti valaistun talon eteen. +Kersantti jätti minut vahtisotamiehen luokse ja meni ilmoittamaan +minua. Hän palasi heti kohta ja ilmoitti, ettei herra majorilla ole +aikaa ottaa minua vastaan, vaan että hän määräsi minut vietäväksi +vankihuoneesen ja emännän käski tuoda luokseen. + +-- "Mitä se on?" huusin vimmastuen. "Onko majori mieletön?" + +-- "En suinkaan tiedä, herra vänrikki", vastasi kersantti. "Herra +majori sanoi vaan, että herra vänrikki olisi vietävä tyrmään ja että +herra vänrikin rouva olisi tuotava herra majorin eteen, herra +vänrikki". + +Minä syöksin kuistille. Vartijat eivät pidättäneet minua, ja minä +juoksin huoneesen, jossa istui viisi kuusi husaariupseeria lyömässä +kortteja. Majori piti pankkia. Kuinka kovin hämmästyinkään, kun, +katsahdettuani häneen, tunsin hänessä Ivan Ivanovitsh Surinin, joka +ennen vanhaan oli voittanut minulta sata ruplaa Simbirskin +ravintolassa. + +-- "Onko mahdollista?" huudahdin. "Ivan Ivanits!! Sinäkö?" + +-- "No ihme ja kumma, Pietari Andreitsh! Sepä hauskaa! Mistä matka? +Terve, veikkonen! Etkö suvaitsisi pistää korttia sinäkin?" + +-- "Ei, kiitoksia! Käskepä paremmin toimittaa minulle asuntoa". + +-- "Mimmoista asuntoa? Jää minun luokseni". + +-- "Ei sovi; minä en ole yksin". + +-- "Tuo kumppalisikin tänne!" + +-- "Minulla on mukanani ... vaimo-ihminen". + +-- "Hei vaan! Mistä sen olet siepannut? Hi-hi!" Ja Surin vihelsi niin +merkitsevästi, että kaikki purskahtivat nauramaan, ja minä kävin aivan +hämilleni. + +-- "No", jatkoi Surin, "olkoon niin! Saat asunnonkin. Vahinko +sentään... Olisimme toki pitäneet täällä yhdessä lystiä kuin +ennenkin... Hohoi, poika! Miks'ei tänne tuoda tuota Pugatshevin kummia? +vai niskoitteleeko muori? Sano, ettei hänen huoli pelätä, herra muka on +varsin sievä, ei tee mitään pahaa". + +-- "Mitäs ajatteletkaan?" sanoin Surinille. "Mikä Pugatshevin kummi se +on? Se on kapteeni Mironov-vainajan tytär, jonka olen pelastanut +Pugatshevin rosvoilta ja jota nyt saatan isäni luokse maalle, jonne +hänet jätänkin". + +-- "Kuinka! Sinuako sitten minulle äskön ilmoitettiin? Mitä hulluja +tämä merkitsee?" + +-- "Perästä kerron kaikki. Mutta rauhoita nyt taivaan nimessä +tyttöparka, jonka sinun husaarisi ovat peloittaneet pahan-päiväisesti". + +Surin ryhtyi heti kohta toimiin. Hän tuli itse ulos pyytämään Maria +Ivanovnalta anteeksi vastentahtoista erehdystänsä ja käski kersantin +toimittaa hänelle parhaan kortteerin koko kaupungissa. Minä jäin yöksi +Surinin luokse. + +Päivällisen jälkeen jäätyämme kahden kesken kerroin Surinille +tapaukseni. Hän kuunteli hyvin tarkasti. Lopetettuani kertomukseni, +pyöritti hän päätään ja sanoi: + +-- "Kaikki tuo on hyvä, mutta yksi juttu on paha: mikä piru sinua +naimaan vie? Minä olen rehellinen upseeri enkä tahdo sinua pettää; usko +minua, naiminen on sulaa hulluutta. Aatteles nyt mikä tuska vetää +vaimoa aina perässään ja kuulla lapsi-kakarain huutoa? Hylkää pois +hupsu aikomus! Tottele minua: luovu sinä ajoissa kapteenin tyttärestä! +Tie Simbirskiin on turvallinen, vast'-ikään olen sen puhdistanut +rosvoista. Lähetä hänet huomenna yksinänsä vanhempiesi luokse ja jää +itse minun joukkooni. -- Orenburgiin sinun ei sovi palata. Jos jälleen +joudut kapinallisten käsiin, niin tokkopa heistä enää niin helpolla +pääset. Sillä lailla haihtuu nuo lempi-houreet itsestäänkin ja kaikki +tulee jälleen hyväksi". + +Vaikk'en ollutkaan kaikin puolin samaa mieltä hänen kanssaan, tunsin +kumminkin, että velvollisuuteni vaati minua olemaan keisarinnan väessä. +Minä päätin seurata Surinin neuvoa: lähettää Maria Ivanovna maalle ja +jäädä Surinin joukkoon. + +Saveljitsh tuli auttamaan minua riisumassa. Minä käskin hänen olla +huomenna valmiin lähtemään kotia Maria Ivanovnan kanssa. Hän pani heti +vastaan: + +-- "Älä semmoista ajattele, nuori herra. Ettäkö minä sinut jättäisin? +Kukas sinusta sitten huolta pitää? Mitäs vanhemmat sitten sanovat?" + +Tuntien hänen itsepäisyytensä, päätin taivuttaa hänet lempeydellä ja +sydämmellisyydellä. + +-- "Ystäväni, Arhip Saveljitsh!" puhelin hänelle. "Älä nyt kiellä +minulta apuasi; palvelijaa minä en tarvitse, mutta minä en saa +hetkeksikään rauhaa, jos Maria Ivanovna lähtee ilman sinua. Häntä +palvellen, palvelet minuakin, sillä minä olen päättänyt naida hänet, +niin kohta kuin asianhaarat sallivat". + +Nyt löi Saveljitsh kätensä yhteen ja näytti sanomattomasti +hämmästyneeltä. + +-- "Naida!" huudahti hän. "Lapsi naimaan menisi, niinkö? Mutta mitäs +sanoo pappa ja mamma?" + +-- "Kyllä he suostuvat, suostuvat aivan varmaan", vastasin minä, "kun +vaan oppivat tuntemaan Maria Ivanovnan. Luotanpa sinuunkin. Isä ja äiti +uskovat sinua; ajathan meidän asiaamme, ajathan?" + +Ukko oli liikutettu. + +-- "Voi herttainen Pietari Andreitsh!" sanoi hän. "Kovin nuorena sinä +naida aiot, mutta onhan Maria Ivanovna niin armas ja hyvä, että +syntihän olisi ilman ollakin. Olkoon menneeksi! Saatan kuin saatankin +hänet, taivaan enkelin, ja uskollisesti kerron ja edespidän, ett'ei +semmoiselle morsiamelle myötäjäisiä huoli ollenkaan". + +Minä kiitin Saveljitshia ja panin maata samaan huoneesen Surinin +kanssa. Innostuneena kuin olin, puhelin hänelle paljonkin. Surin +keskusteli alussa vilkkaasti minun kanssani, mutta vähitellen kävi +hänen puheensa yhä harvemmaksi ja sekavammaksi; viimein vastasi hän +erääsen kysymykseni korsnauksella. Minä vaikenin ja noudatin kohta +hänen esimerkkiänsä. + +Huomenna varhain menin Maria Ivanovnan luokse. Minä ilmoitin hänelle +aikomukseni. Hän hyväksyi ne kohta, pitäen niitä oikeina. Surinin +joukon oli lähteminen kaupungista samana päivänä. Ei käynyt +viivytteleminen. Minä sanoin samassa jäähyväiset Maria Ivanovnalle, +jätettyäni hänet Saveljitshin huostaan ja annettuani hänelle kirjeen +vietäväksi vanhemmilleni. Maria Ivanovna purskahti itkemään. + +-- "Hyvästi, Pietari Andreitsh", sanoi hän hiljaisella äänellä. "Jumala +yksin tietää, saammeko nähdä toisiamme enää vai emmekö; mutta sinua en +unohda milloinkaan; hautaan asti olet sinä pysyvä sydämmessäni". + +Minä en voinut vastata mitään. Ihmisiä tuli ympärilleni. Minä en +tahtonut heidän nähden antautua tunteitteni valtaan. Maria Ivanovna +läksi viimein. Minä palasin Surinin luokse, surullisena, äänetönnä. Hän +tahtoi minua huvittaa, minun teki mieleni saattaa ajatukseni toisaalle: +me vietimme päivän meluisasti ja läksimme illan suussa liikkeelle. + +Tämä tapahtui helmikuun lopulla. Talvi, joka oli tehnyt sotatoimille +vastuksia, oli loppumassa, ja meidän kenraalimme varustelivat toimimaan +yhteisesti. Pugatshev se aina vielä piiritti Orenburgia. Sillä välin +keräytyi lähitienoille yhä enemmin sotajoukkoja, lähestyen kaikilta +haaroin rosvojen pesää. Kapinaliset kylät antautuivat heti, nähdessään +sotaväkeämme; rosvojoukot pakenivat meitä kaikkialla, ja kaikki ennusti +pikaista ja onnellista loppua. + +Pian sen jälkeen ruhtinas Golitsin löi Pugatshevin Tatishtshevan linnan +luona, hajoitti hänen joukkonsa, vapautti Orenburgin, antaen siten +kapinalle nähtävästi viimeisen, ratkaisevan iskun. Surin oli siihen +aikaan määrätty kapinallisia Bashkirilais-joukkoja vastaan, jotka +hajosivat, ennenkuin saimme heitä nähdäkään. Kevät pakoitti meidät +pysähtymään erääsen tatarilaiseen kylään. Joet kävivät tulville ja tiet +tulivat mahdottomiksi kulkea. Toimettomuudessamme oli meillä +lohdutuksena se ajatus, että piakkoin oli loppuva tämä ikävä +vähäpätöinen sota rosvoja ja villejä vastaan. + +Pugatshev kumminkin oli päässyt pakenemaan. Hän ilmestyi Siperian +kaivannoille, kokosi uusia joukkoja ja läksi jälleen liikkeelle. Pian +levisivät tiedot hänen voitoistaan. Pian tuli tieto Kasanin +valloituksesta ja Pugatshevin retkestä Moskovaa vastaan ja säikäytti +päällikkömme, jotka olivat huolettomasti torkkuneet, luullen +halveksittua kapinoitsijaa kokonaan jo muserretuksi. Surin sai käskyn +käydä Volgan yli. + +En rupea kertomaan sotaretkestämme ja sodan lakkaamisesta. +Mainittakoonhan vaan, että kurjuus oli korkeimmillaan. Vallattomuus +vallitsi kaikkialla; tilan-omistajat piilivät metsissä. Rosvojoukkoja +vilisi kaikkialla; eri joukkojen päälliköt rankaisivat ja armahtivat +omavaltaisesti; koko avara seutu, jossa raivosi suuria tulipaloja, oli +kauheassa tilassa... Varjele hyvä Jumala näkemästä venäläistä kapinaa, +mieletöntä, armotonta! + +Pugatshev pakeni. Ivan Ivanovitsh Michelson ajoi häntä takaa. Pian +saimme kuulla hänen täydellisestä häviöstään. Viimeinkin tuli Surinile +tieto, että Pugatshev oli saatu kiinni, ja samalla myöskin käsky +pysähtyä. + +Sota oli päättynyt. + +Viimeinkin olin siis pääsevä vanhempaini luokse! Ajatus, että saan +painaa heitä rintaani vastaan, nähdä Maria Ivanovnan, josta en ollut +saanut mitään tietoa, innosti ja riemastutti minua. Minä tanssin ilosta +kuin lapsi. Surin nauroi ja olkapäitään nostellen puheli: + +-- "Ei sinulle kunnian kukko laula; hukkaan, hukkaan joudut naituasi!" + +Kummallinen tunto kumminkin häiritsi iloani: ajatus ilkiöstä, joka oli +tahrattu niin monen viattoman verellä, ajatus häntä uhkaavasta +rangaistuksesta teki minut vastoin tahtoanikin levottomaksi: + +-- "Emeljan! Emeljan!" ajattelin itsekseni, "miks'et syössyt painettiin +tai heittäynyt kartessi-tuiskuun? Parempaa et olisi saattanut keksiä". + +Mitä taisin minä? Muisto hänestä oli eroittamattomasti yhdistetty +muistoon armosta, jonka hän oli minulle osoittanut yhtenä elämänsä +kauheimpia hetkiä, ja morsiameni pelastuksesta kunnottoman Shvabrinin +käsistä. + +Surin antoi minulle virkavapauden. Muutaman päivän perästä olin jälleen +tuleva omaisteni luokse, olin näkevä Maria Ivanovnan... Äkkiäpä uusi +odottamaton isku kohtasi minut. + +Lähtöpäivänä, kun jo olin varustelemassa itseäni matkaan, astui +luokseni Surin, peräti huolestuneen näköisenä ja paperi kädessä. Tunsin +piston sydämmessäni. Minä säikähdin, tietämättäni mitä. Hän lähetti +palvelijani ulos, sanoen tahtovansa puhua minun kanssani. + +-- "Mitä nyt?" kysyin levottomana. + +-- "Ikävä juttu", vastasi hän, antaen minulle paperin. "Luepas tuo; sen +sain vast'ikään". + +Minä rupesin lukemaan: se oli salainen käsky kaikille alapäälliköille, +ottaa minut kiinni, missä vaan olisin, ja heti kohta lähettää minut +vartioituna Kasaniin, tutkintokomiteaan, joka oli asetettu tutkimaan +Pugatshevin asiata. + +Paperi oli vähällä pudota kädestäni. + +-- "Ei auta!" sanoi Surin. "Minun täytyy totella käskyä. Luultavasti on +huhu tuttavuudestasi Pugatshevin kanssa tavalla tai toisella tullut +hallituksen korviin. Minä toivon, ett'ei asiasta tule mitään sen +pahempaa, vaan, ettäs saat itsesi puolustetuksi komitean edessä. Älä +sure, vaan lähde matkaan!" + +Omatuntoni oli puhdas; oikeutta en pelännyt; mutta minua peloitti, +ajatellessani, että suloisen kohtaamisen hetki täytyy siirtää +tuonnemmaksi, kenties useammaksi kuukaudeksikin. Rattaat olivat +valmiina. Surin sanoi minulle ystävällisesti jäähyväiset. Minä pantiin +rattaille, jonne myös kävi kaksi husaaria, miekat paljaina. Niin +lähdettiin kulkemaan valta-maantietä. + +Minä olin vakuutettu, että syynä kaikkeen oli omavaltainen lähtöni +Orenburgista. Sitä syytöstä vastaan oli minun helppo puolustaa itseäni: +partioretket eivät olleet milloinkaan kielletyitä, vieläpä niihin +kehoitettiinkin kaikin tavoin. Minua saatettiin syyttää liiallisesta +rohkeudesta, vaan ei tottelemattomuudesta. Ystävällinen seurusteluni +Pugatshevin kanssa saattoi tulla todistetuksi monen vieraanmiehen +kautta ja oli varmaankin näyttävä hyvin epäluulon-alaiselta. Koko tien +ajattelin minä tulevaa tutkintoa, mietin tarkoin vastauksiani ja päätin +ilmoittaa Oikeudelle koko asian, pitäen senlaista puolustustapaa +kaikkein yksinkertaisimpana ja samalla luotettavimpanakin. + +Saavuin tuosta Kasaniin, hävitettyyn ja poltettuun. Katujen varsilla +oli talojen sijassa kekälekasoja; katottomina, akkunattomina seisoivat +kärvettyneet seinät. Semmoiset jäljet oli Pugatshev jättänyt! + +Minut vietiin linnaan, joka oli säilynyt eheänä. Husaarit antoivat +minut vahti-upseerin haltuun. Hän kutsutti sepän. Jalkoihini pantiin +raudat. Sitten vietiin minut vankihuoneesen ja jätettiin yksikseni +ahtaasen, pimeään kamariin, jossa ei ollut kuin pelkät seinät ja pieni +akkuna, varustettu rautaristikolla. + +Semmoinen alku ei tietänyt mitään hyvää. En kumminkaan menettänyt +rohkeuttani ja toivoani. Minä hain lohdutusta kaikkein murheellisten +lohduttajalta ja, maistettuani puhtaasta, mutta sorretusta sydämmestä +lähteneen rukouksen suloisuutta, nukuin rauhassa, huolimatta siitä, +mitä tuleva oli. + +Seuraavana aamuna herätti minut vanginvartija, ilmoittaen, että minua +vaaditaan Oikeuden eteen. Kaksi sotamiestä veivät minut pihan poikki +linnanpäällikön taloon, jäivät itse eteiseen ja laskivat minut yksinäni +sisään. + +Minä astuin jotenkin avaraan saliin. Pöydän takana, joka oli täynnä +papereita, istui kaksi henkeä: vanhanpuoleinen kenraali, hyvin kylmän +ja ankaran näköinen, ja nuori kaartin kapteeni, noin kahdeksankolmatta +vuoden iässä, varsin miellyttävä ulkonäöltään ja liukas käytöksissään. +Ikkunan luona, eri pöydän takana, istui sihteeri, kynä korvan takana, +kumartuneena paperin yli ja valmiina kirjoittamaan vastauksiani. + +Tutkinto alkoi; kysyttiin nimeäni ja arvoani. Kenraali tiedusti, olinko +Andrei Petrovitsh Grinevin poika. Vastattuani myöntämällä, sanoi hän: + +-- "Sääli, että niin kunnioitettavalla isällä on niin kunnoton poika!" + +Minä vastasin levollisesti, että, syytettäköön minua mistä hyvänsä, +minä toivon tekeväni syytökset tyhjiksi vilpittömällä selityksellä. +Minun vakuutukseni ei ollut hänelle mieleen. + +-- "Näppärä näyt olevan", sanoi hän, kulmakarvojaan rypistäen; "mutta +kyllä on nähty näppärämpiäkin". + +Kapteeni kysyi minulta silloin, miten ja milloin minä tulin Pugatshevin +palvelukseen ja millä toimilla hän minua oli käyttänyt. + +Paheksumisella vastasin, että minä, vapasukuisena ja upseerina, en ole +milloinkaan saattanut ruveta Pugatshevin palvelukseen ja ottaa häneltä +vastaan toimia. + +-- "Mistä se sitten tulee,", jatkoi tutkija, "että vapasukuinen ja +upseeri yksinään on saanut petturilta armon, silloin kuin kaikki hänen +toverinsa on julmasti surmattu? Mistä se tulee, että tuo samainen +vapasukuinen ja upseeri kaikessa ystävyydessä istuu pidoissa +kapinallisten kanssa, ottaa heidän päämieleltään lahjoja, turkin, +hevosen ja puoliruplaa rahaa? Mitenkä tämmöinen kummallinen ystävyys on +saattanut syntyä ja mihin se perustakse, jollei kavallukseen tahi +ainakin kelvottomaan ja rikokselliseen pelkuriuteen?" + +Kapteenin sanat loukkasivat minua kipeästi. Suurella innolla alotin +puolustukseni. Minä kerroin kuinka ensin olin tullut Pugatshevin kanssa +tuttavaksi lumimyrskyssä, kuinka hän, valloitettuaan Belogorin linnan, +oli tuntenut minut ja armahtanut minua. Minä sanoin, ett'en tosiaankaan +katsonut häpeäksi ottaa häneltä vastaan turkkia ja hevosta, mutta että +olin puolustanut Belogorin linnaa petturia vastaan viimeiseen +mahdollisuuteen asti. Lopuksi vetosin kenraaliini, joka saattaisi +todistaa uutteruuteni Orenburgin turmiollisen piirityksen aikana. + +Vanha kenraali otti pöydältä avonaisen kirjan ja luki ääneensä: + +"Teidän ylhäisyytenne kysymykseen vänrikki Grinevistä, jota syytetään +osallisuudesta nykyiseen kapinaan ja yhteydestä rosvon kanssa ja niin +muodoin luvattomista ja valapattoisista toimista; saan kunnian +ilmoittaa: mainittu vänrikki Grinev oli palveluksessa Orenburgissa +lokakuun alusta kulunutta vuotta 1773 tämän vuoden helmikuun 24 päivään +asti, jolloin hän läksi pois kaupungista eikä ole sen koommin tänne +palannut. Karkurien puheen mukaan on hän ollut Pugatshevin luona +Berdissä ja käynyt yhdessä hänen kanssaan Belogorin linnassa, jossa hän +ennen oli ollut sotapalveluksessa; mitä taas hänen käytökseensä tulee, +niin saatan..." + +Hän keskeytti lukemisensa ja sanoi minulle tuimasti: + +-- "Mitäs sanot tähän?" + +Minä tahdoin jatkaa kuten olin alkanutkin ja selittää minun ja Maria +Ivanovnan väliset suhteet yhtä vilpittömästi kuin muutkin asianhaarat, +mutta äkkiä tuntui tuo minusta vastenmieliseltä. Minä ajattelin, että +komitea, jos mainitsen Maria Ivanovnan nimen, vaatii hänetkin eteensä, +sekoittaa hänen nimensä pahansuopain kelvottomiin syytöksiin ja saattaa +hänet heidän eteensä -- tuo ajatus oli niin kauhea, että minä kävin +hämille ja sekaannuin. + +Tuomarini, jotka olivat nähtävästi ruvenneet kuulemaan vastauksiani +jollakin hyvänsuopaisuudella, saivat taaskin epäluuloja, nähtyään +hämillä-oloni. Kaartin upseeri vaati, että pääsyyttäjä kutsuttaisiin +esille. Kenraali käski kutsua "eilisen ilkiön". Minä käännyin nopeasti +ovea kohti, odotellen syyttäjääni. Tuokion kuluttua kuului kahleitten +kalsketta, ovi antautui, ja sisään astui -- Shvabrin. Minä hämmästyin, +nähdessäni kuinka hän oli muuttunut. Hän oli kauhean laiha ja kalpea. +Hänen hivuksensa, vähän aikaa vielä sitten pikimustat, olivat kokonaan +harmaissa; pitkä partansa oli takkuinen. Hän toisti syytöksensä +heikolla, mutta rohkealla äänellä. Hänen ilmoituksensa mukaan oli +Pugatshev lähettänyt minut vakojana Orenburgiin; minä muka läksin +sieltä joka päivä partioretkille, antaakseni viholliselle kirjeitä +kaikesta, mitä kaupungissa tapahtui; viimein yhdyin julkisesti +Pugatsheviin, kuljin hänen kanssaan linnasta linnaan, koettaen +kumminkin kaikin tavoin sortaa petturi-kumppaleitani, saadakseni heidän +virkojansa ja käyttääkseni hyödykseni Pugatshevin antamia lahjoja. Minä +kuuntelin ääneti Shvabrinin puhetta ja olin tyytyväinen yhteen: Maria +Ivanovnan nimeä konna ei maininnut, lieneekö sitten hänen +itserakkauttansa polttanut ajatus hänestä, joka oli hänet inholla +hylännyt tai oliko hänen sydämmessään kipinäkään samaa tunnetta, mikä +saattoi minutkin olemaan vaiti. Oli kuinka hyvänsä, -- Belogorin +linnanpäällikön tytärtä ei mainittu komitean istunnossa. Päätökseni +vahvistui entistä lujemmaksi, ja kun tuomarit kysyivät, millä voisin +kumota Shvabrinin syytökset, vastasin, että minä pysyn siinä, mitä jo +olen sanonut, ja etten voi sanoa mitään muuta puolustuksekseni. +Kenraali käski saattaa meidät ulos. Me läksimme yhdessä. Minä katsahdin +levollisesti Shvabriniin, sanaakaan hänelle sanomatta. Hän veti suunsa +ilkeään iva-nauruun ja, kädellään kannattaen kahleitaan, meni +ohitseni. Minut vietiin tyrmään jälleen, eikä minua sen koommin enää +viety tutkittavaksi. + +Minä en nähnyt omin silmin kaikkea sitä, josta minun vielä on +kertominen, mutta olen niin usein kuullut kerrottavan siitä, että +pienimmätkin seikat ovat kiintyneet muistooni; tuntuu ikäänkuin itse +olisin niissä näkymättömästi ollut läsnä. + +Vanhempani olivat vastaanottaneet Maria Ivanovnan sydämmellisellä +hyväntahtoisuudella, niinkuin vanhan-aikuisilla ihmisillä oli tapana. +He pitivät sitä Jumalan hyvyytenä, että saivat turviinsa ja suojaansa +ottaa orpoparan. Pian mielistyivät he häneen, sillä ken Maria Ivanovnan +tunsi, hänen oli mahdoton olla rakastamatta häntä. Minun rakkauteni ei +enää ollut isän mielestä pelkkää hulluutta; äidilläni puolestaan ei +muuta toivoa ollutkaan kuin että hänen Petrushansa naisi tuon armaan +kapteenin-tyttären. + +Tieto minun kiinnipanostani säikäytti koko perheen. Maria Ivanovna oli +kertonut heille kummallisen tuttavuuteni Pugatshevin kanssa niin +yksinkertaisesti, että he olivat nauraneet sydämmen pohjasta koko +asialle. Isä ei ottanut uskoaksensa, että minä olisin ollut osallinen +häpeälliseen kapinaan, jonka tarkoituksena oli hallituksen kukistaminen +ja aatelis-säädyn hävittäminen. Hän tutki ankarasti Saveljitshia. Ukko +ei salannut, että nuori herra muka oli ollut vieraissa Pugatshevin +luona, mutta vakuutti ja vannoi, ett'ei hän ollut kavalluksesta +kuullutkaan. Vanhukset rauhottuivat ja odottelivat vaan +kärsimättömyydellä ilahduttavia tietoja. Maria Ivanovna oli kovin +rauhaton, mutta hän ei puhunut mitään, sillä hän oli luonnostaan +erittäin hiljainen ja varovainen. + +Kului muutama viikko... Äkkiä sai isä kirjeen Pietarista +sukulaiseltamme ruhtinas X:ltä. Ruhtinas kirjotti minusta. Tavallisten +alkusanain jälkeen hän ilmoittaa, että epäluulot minun osallisuudestani +kapinaan on nähty, valitettavasti liian todenperäisiksi, niin että kova +rangaistus olisi minua kohdannut, jollei keisarinna, katsoen isän +ansioihin ja vanhuuteen, olisi armahtanut rikoksellista poikaa ja +päästänyt häntä häpeällisestä kuolemanrangaistuksesta, tuomiten hänet +hänen elin-ajakseen siirtolaiseksi Siperian kaukaisempiin osiin. + +Tämä odottamaton isku oli vähällä tappaa isäni. Hän menetti entisen +lujuutensa: hänen surunsa (ennen niin äänetön), ilmoittihe katkerissa +valituksissa. + +-- "Kuinka!" toisti hän vihoissansa. "Poikani on niin muodoin ollut +osallinen Pugatshevin hankkeissa! Taivaan Jumala, mitä minun vielä piti +näkemäni! Keisarinna päästää hänet kuolemanrangaistuksesta. Mitäpä +helpoitusta minulle siitä! Rangaistus ei minua peloita: esi-isäni kuoli +mestauslavalla, puolustaen sitä, mitä piti omatuntonsa pyhyytenä; isäni +kärsi yhdessä Volinskin ja Krushtshevin kanssa. Mutta tässäpä +vapasukuinen rupeaa valapattoiseksi, yhtyy rosvoihin, murhamiehiin, +karkureihin... Häpeä suvullemme!..." + +Äiti, pelästyneenä hänen epätoivostansa, ei uskaltanut itkeä hänen +läsnäollessaan, vaan koetti rohkaista häntä, puhuen huhujen +epävarmuudesta, ihmisten puheitten horjuvaisuudesta. Mutta isäni ei +saanut lohdutusta. + +Maria Ivanovna kärsi kaikista enimmin. Ollen vakuutettu, että minä +olisin voinut puolustaa itseni puhtaaksi, jos vaan olisin tahtonut, hän +arvasi asianlaadun ja piti itseänsä syynä onnettomuuteen. Hän salasi +kaikilta kyyneleensä ja tuskansa, sillä välin aina vaan ajatellen +keinoja minun pelastuksekseni. + +Kerran illalla istui isä sohvalla, selaillen "Hovi-kalenteria"; mutta +hänen ajatuksensa olivat kaukana, eikä tuon kirjan lukeminen tehnyt +häneen tavallista vaikutustansa. Hän vihelteli vanhan-aikuista marssia. +Äiti kutoi äännetönnä villaröijyä, pudottaen sillon tällöin kyynelen +työllensä. Äkkiäpä Maria Ivanovna, joka myöskin istui siinä neulomassa, +ilmoitti, että hänen täytyy välttämättömästi lähteä Pietariin, ja +pyysi, että hänet varustettaisiin matkalle. Äiti tuli tuosta hyvin +pahoille mielin. + +-- "Mitä sinä Pietarissa teet?" sanoi hän. "Tahdotko, Maria Ivanovna, +sinäkin jättää meidät?" + +Maria Ivanovna vastasi, että koko hänen kohtalonsa riippuu tästä +matkasta, että hän, uskollisuutensa tähden kärsineen miehen tyttärenä, +menee hakemaan suojelusta ja apua ylhäisiltä. + +Isä painoi päänsä alas: jok'ainoa sana, mikä vähänkin muistutti hänen +poikansa luullusta rikoksesta, oli hänen raskas kuulla ja tuntui +hänestä pistopuheelta. + +-- "Mene vaan, lapseni", sanoi hän huoaten. "Me emme tahdo olla tiellä +onnellesi. Suokoon vaan Jumala, että tuleva sulhasesi olisi kunnon mies +eikä kelvoton kavaltaja." Hän nousi ja meni huoneesta pois. + +Maria Ivanovna, jäätyään kahden kesken äidin kanssa, ilmoitti hänelle +osaksi aikomuksensa. Äiti syleili häntä kyyneliä vuodattaen ja rukoili +Jumalalta menestystä hänen aikomuksilleen. Maria Ivanovna varustettiin +matkaan ja muutaman päivän perästä hän läksi uskollisen Palashkan ja +uskollisen Saveljitshin kanssa, joka, väkisin erotettuna minusta, +lohdutteli itseään edes sillä ajatuksella, että hän palvelee +morsiantani. + +Maria Ivanovna tuli onnellisesti Sofiaan ja, kuultuaan hovin olevan +siihen aikaan Tsarskoje Selossa, päätti jäädä sinne. Aseman +päällysmiehen talossa sai hän asunnokseen laipiolla eroitetun osan +pientä huonetta. Puhelias päällysmiehen vaimo ilmoitti olevansa hovin +uuninlämmittäjän tytär ja pyhitti hänet kaikkiin hovielämän +salaisuuksiin. Hän kertoi mihin aikaan keisarinna tavallisesti heräsi, +joi kahvia, oli kävelemässä; mitkä ylimykset milloinkin olivat hänen +luonansa; mitä keisarinna eilen oli suvainnut puhua päivällispöydässä; +keitä oli vastaan-ottanut eilen illalla. Sanalla sanoen Anna Vlasjevnan +kertomus maksoi muutamia sivuja historiallisia muistelmia ja olisi +ollut kallis muinais-muisto jälkeisille. Maria Ivanovna kuunteli +tarkasti. He menivät puutarhaan. Anna Vlasjevna kertoi jokaisen +lehtokujan ja sillan historian. Käveltyänsä tarpeekseen he palasivat +asemalle; varsin tyytyväisinä toisiinsa. + +Seuraavana aamuna nousi Maria Ivanovna varhain, puki päällensä ja meni +hiljaa puutarhaan. Aamu oli kaunis, aurinko kultasi lehmusten latvoja, +jotka syksyn viileä henki oli lakastuttanut. Puiston järvi oli +rasvatyyneenä. Joutsenet olivat heränneet ja juhlallisesti +uiskentelivat ulos rannan siivekkäistä pensaista. Maria Ivanovna kulki +kauniin kedon syrjään, jonne vast'ikään oli pystytetty muistopatsas +kreivin Pietari Aleksandrovitsh Rumantsovin äsköisten voittojen +muistoksi. Äkkiä tuli pieni valkoinen koira, englantilaista rotua, +haukkuen häntä vastaan. Maria Ivanovna säikähti ja samassa kuului +miellyttävä naisen ääni: + +-- "Älkää pelätkö, ei se pure". + +Maria Ivanovna näki vaimo-ihmisen istumassa penkillä vastapäätä +muistopatsasta ja istui penkin toiseen päähän. Rouva katseli häntä +tarkasti. Maria Ivanovna, heitettyään häneen muutaman silmäyksen, +ennätti tarkastaa hänet. Rouva oli puettu valkoiseen aamupukuun, +yö-myssyyn ja röijyyn. Hän oli nähtävästi noin neljänkymmenen iässä. +Hänen lihavat, punottavat kasvonsa osoittivat ylevyyttä ja +levollisuutta; siniset silmät ja hento hymy olivat sanomattoman +viehättäviä. Rouva katkaisi äänettömyyden. + +-- "Varmaankaan ette ole täältä". + +-- "En ole; vasta eilen tulin maalta". + +-- "Tulitteko sukulaistenne kanssa?" + +-- "En; minä tulin yksin". + +-- "Yksin! Mutta olettehan vielä niin nuori". + +-- "Minulla ei ole isää eikä äitiä". + +-- "Olette sitten kaiketi jollakin asialla täällä?" + +-- "Aivan niin. Tulin antamaan pyyntökirjaa keisarinnalle". + +-- "Te olette orpo; luultavasti on teille tehty vääryyttä, loukattu +teitä". + +-- "Ei suinkaan; tulin pyytämään armoa, en oikeutta". + +-- "Sallikaa kysyäni, kuka te olette?" + +-- "Kapteeni Mironovin tytär" + +-- "Kapteeni Mironovin! Hänenkö, joka oli päällikkönä jossakin +Orenburgin kuvernementin linnoista?" + +-- "Niin juuri". + +Rouva näkyi olevan liikutettu. + +-- "Suokaa anteeksi", sanoi hän vielä lempeämmällä äänellä, "suokaa +anteeksi, jos sekaannuin asioihinne, mutta minä oleskelen hovissa; +selittäkää minulle mitä te aiotte pyytää, kenties saatan auttaa teitä". + +Maria Ivanovna nousi ja kiitti kunnioituksella. Kaikki tuossa +tuntemattomassa rouvassa veti puoleensa hänen sydäntään ja herätti +luottamusta häneen. Maria Ivanovna otti taskustaan paperin ja antoi sen +rouvalle, joka rupesi lukemaan sitä itseksensä. + +Ensi alussa luki hän tarkasti ja lempeän-näköisenä, mutta äkkiä hänen +kasvonsa muuttuivat. Maria Ivanovna, joka oli tarkastanut kaikkia hänen +liikkeitään, säikähti, nähtyään niin ankaran lauseen niissä kasvoissa, +jotka hetki sitten vielä olivat niin olleet suloiset ja levolliset. + +-- "Te pyydätte Grinevin puolesta?" sanoi rouva kylmänä. "Keisarinna +ei saata antaa hänelle anteeksi. Hän liittyi petturiin ei +ymmärtämättömyydestä ja kevytmielisyydestä, vaan siveetönnä, +turmiollisena hulttiona". + +-- "Ah, rouva! Se ei ole totta!" huusi Maria Ivanovna. + +-- "Kuinka?" vastasi rouva, ja hänen kasvonsa lensivät tulipunaisiksi. + +-- "Se ei ole totta, ihan varmaan ei ole totta! Minä tiedän kaikki ja +kerron teille koko asian. Hän on minun ainoan tähteni kärsinyt kaikki. +Syynä, ettei hän puolustanut itseään puhtaaksi Oikeuden edessä, oli +vaan se, ettei hän tahtonut sekoittaa minua siihen". + +Maria Ivanovna kertoi sitten innolla kaikki, minkä lukija jo tietää. + +Rouva kuunteli häntä tarkasti. + +"Missä te asutte?" kysyi hän sitten ja, kuultuaan hänen asuvan Anna +Vlasjevnan luona, lisäsi myhähtäen: "Vai niin! Kyllä tiedän. Jääkää +hyvästi, älkää puhuko kellenkään kohtauksestamme. Toivoakseni ei teidän +tarvitse kauan odottaa vastausta kirjeellenne". + +Rouva nousi ja meni katettuun lehtokujaan; Maria Ivanovna palasi Anna +Vlasjevnan luokse, täynnä iloista toivoa. + +Emäntä torui häntä siitä, että oli ollut ulkona niin varhain +syys-aamuna; se, hänen mielestänsä, ei ollut terveellistä nuorelle +tytölle. Hän toi veden-kiehuttimen, ja teetä juotaessa oli juuri alkanut +iankaikkiset kertomuksensa hovista, kun äkkiä hovivaunut pysähtyivät +talon eteen ja kamarilakeija tuli sisään, ilmoittaen, että keisarinna +suvaitsee kutsua luoksensa neiti Mironovia. + +Anna Vlasjevnalle hätä käteen. + +"Herra siunatkoon!" huudahti hän. "Keisarinnako teitä hoviin käskee! +Mutta milläs ihmeen lailla hän on saanut tiedon teistä? Ja mitenkäs te, +lapsi parka, astutte keisarinnan eteen? Ettehän luullakseni osaa +astuakaan hovin tapaan. Eiköhän vaan ole parasta, jos lähden saattamaan +teitä: saatanhan edes jossakin kohden niinkuin varoittaa teitä. Ja +kuinkas te saatatte mennä sinne matkapuvussa? Enköhän lähetä pyytämään +kätilöltä hänen keltaista robroniansa?" + +Kamarilakeija ilmoitti keisarinnan tahtovan, että Maria Ivanovna tulisi +yksinään ja siinä puvussa, missä hän on. Mitäs tehdä! Maria Ivanovna +nousi vaunuihin ja läksi hoviin, Anna Vlasjevnan neuvojen ja siunausten +seuraamina. + +Maria Ivanovna aavisti meidän kohtalomme ratkaisemista; kovasti tykytti +hänen sydämmensä. Muutaman minuutin kuluttua vaunut pysähtyivät hovin +eteen. Vaunuista astuttuaan kulki Maria Ivanovna ylös portaita. Ovet +avattiin hänelle selko selälleen. Hän kulki useampain kauniiden +huoneiden kautta: kamarilakeija osoitti hänelle tietä. Viimeinkin +pysähtyi lakeija erään oven eteen ja, sanottuaan menevänsä häntä +ilmoittamaan, jätti hänet yksikseen. + +Ajatus, että hän nyt astuu itse keisarinnan eteen, peloitti Maria +Ivanovnaa niin, että hän tuskin jaksoi pysyä jaloillaan. Hetken +kuluttua ovet avattiin ja hän astui keisarinnan toaletti-huoneesen. + +Keisarinna istui toaletin edessä. Muutamia hovi-naisia oli hänen +ympärillään, ja nämä kohteliaasti tekivät Maria Ivanovnalle tietä. +Keisarinna kääntyi häneen lempeänä, ja Maria Ivanovna tunsi hänessä +saman rouvan, jolle niin suoraan oli puhunut asiansa muutama minuuti +sitten. Keisarinna kutsui hänet luokseen ja sanoi hymyillen: + +-- "Olen, iloinen, että olen saattanut pitää sanani ja täyttää +pyyntönne. Asianne on päätetty. Minä olen vakuutettu sulhasenne +viattomuudesta. Tässä kirje; olkaa hyvä ja antakaa se itse tulevalle +apellenne". + +Maria Ivanovna otti kirjeen vapisevaan käteensä ja, purskahtaen +itkemään, lankesi keisarinnan jalkain juureen. Keisarinna nosti hänet, +suuteli häntä ja rupesi puhelemaan hänen kanssaan. + +-- "Minä tiedän, että te ette ole rikkaat", sanoi hän, "mutta minä +olen velassa kapteeni Mironovin tyttärelle. Älkää murehtiko +tulevaisuudestanne. Minä otan huolekseni teidän toimeentulonne". + +Osotettuaan lempeyttänsä orpo raukkaa kohtaan, keisarinna päästi hänet +menemään. Maria Ivanovna ajoi takaisin samoissa vaunuissa kuin oli +tullutkin. Anna Vlasjevnalta, joka kärsimätönnä oli odotellut hänen +palaamistansa, rupesi satelemaan kysymyksiä, joihin Maria Ivanovna +vastasi joten-kuten. Anna Vlasjevna ei ollut oikein tyytyväinen +tuommoiseen hajamielisyyteen, mutta selitti sen maalaisen kainoudeksi +ja antoi jalomielisesti anteeksi. Samana päivänä läksi Maria Ivanovna +paluumatkalle, huolimatta poiketa Pietaria ihailemaan. + + * * * * * + +Tähän päättyvät Pietari Andrejevitsh Grinevin muistelmat. Perheellisten +kertomusten mukaan tiedetään kumminkin että hän oli päästetty +vankeudesta 1774 vuoden lopulla korkeasta käskystä. Hän oli ollut läsnä +Pugatshevin mestauksessa. Pugatshev oli tuntenut hänet väen joukosta ja +nyökännyt hänelle päätään, joka sitten minuutin perästä hengetönnä ja +verisenä näytettiin kansalle. Pian sen jälkeen Pietari Andrejevitsh nai +Maria Ivanovnan. Heidän jälkeisensä elävät onnellisina Simbirskin +kuvernementissä. Kolmenkymmenen virstan päästä X:sta on herraskartano, +jossa vielä näytetään seinällä lasin alla Katarina II:n omakätistä +kirjettä. Se on kirjoitettu Pietari Andrejevitshin isälle ja julistaa +viattomaksi hänen poikansa sekä kiittelee kapteeni Mironovin tyttären +ymmärrystä ja hellää sydäntä. + + + + +VIITESELITYKSET: + + +[1] Sievennyssana sanasta Pietari. + +[2] Masha on sievennysmuoto Maria nimestä. Suom. muist. + +[3] Venäläinen sananparsi. + +[4] Venäläinen kansallispuku. Suom. muist. + +[5] Venäläinen tervehdystapa. + +[6] Kummiksi sanovat Venäläiset ei ainoastaan risti-isäänsä, vaan +lastensakin risti-isää. Vanhemmat ja lasten risti-vanhemmat ovat +kummeja keskenään. Suom. muist. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Kapteenin tytär, by Aleksander Pushkin + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAPTEENIN TYTÄR *** + +***** This file should be named 24863-8.txt or 24863-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/4/8/6/24863/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/24863-8.zip b/24863-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..8391dd2 --- /dev/null +++ b/24863-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..4571153 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #24863 (https://www.gutenberg.org/ebooks/24863) |