diff options
Diffstat (limited to '24796-8.txt')
| -rw-r--r-- | 24796-8.txt | 7094 |
1 files changed, 7094 insertions, 0 deletions
diff --git a/24796-8.txt b/24796-8.txt new file mode 100644 index 0000000..e4b2753 --- /dev/null +++ b/24796-8.txt @@ -0,0 +1,7094 @@ +The Project Gutenberg EBook of Kuninkaita maanpaossa II, by Alphonse Daudet + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Kuninkaita maanpaossa II + +Author: Alphonse Daudet + +Translator: Kasimir Leino + +Release Date: March 10, 2008 [EBook #24796] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINKAITA MAANPAOSSA II *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +KUNINKAITA MAANPAOSSA II + +Kirj. + +Alphonse Daudet + + +Ranskasta [»Les rois en exile»] suomensi Kasimir Leino. + +Kansan Romaanikirjasto 1. + + +Helsingissä 1908, +Suomalainen Kustannus-Osakeyhtiö Kansa. + +Oulussa 1908, +Oulun Uudessa Kirjapainossa. + + + +SISÄLLYS: + + I. Suuri kaappaus + II. Eräs akatemiallinen juhlallisuus + III. Perhekohtaus + IV. Aatto-iltana + V. Yöjunalla + VI. Kuolemaan tuomittu vanki + VII. Kuningas luopuu + VIII. Pieni kuningas + IX. Pimeässä kammiossa + X. Fides, Spes + XI. Erään rodun loppu + + + + +I. + +Suuri kaappaus. + + +Äkkiä ja mahtavasti aukesi ulko-ovi ja läpi koko asioimiston kävi +sellainen veto, että siniset oviverhot (mackintosh) paisuivat, laskut +konttoristien käsissä lepattivat ja naisten pienet hattusulat +häilähtelivät. Toiset kököttivät kätensä, toiset kumarsivat syvään: +J. Tom Lewis astui sisään. Hymyillen tervehdykseksi koko seuralle ja +antaen muutamia lyhyitä käskyjä konttoristeille, kysyi hän taas »oliko +lähetys hänen kuninkaalliselle korkeudellensa Walesin prinssille jo +toimitettu», koroittaen tällä kertaa äänensä melkein riemuisaksi. Ja +niin hävisi hän yksityiseen työhuoneeseensa, konttoristien iskiessä +silmää toisillensa ja ihmetellessä isäntänsä hyvää tuulta. Jotakin +erityistä oli epäilemättä tekeillä. Aina rauhallinen Señorakin huomasi +sen istuessansa ristiaitansa takana ja kysyi miellyttävällä äänellänsä +heti Tomin sisään tultua: + +»No, mitä on tapahtunut?» + +»Tärkeitä asioita», sanoi Tom hymyillen hiljaista, leveää naurua ja +mulkoillen silmillänsä niinkuin hänen tapansa oli suurissa +tilaisuuksissa. + +Viitaten vaimoansa tulemaan mukaan sanoi hän: + +»Tulehan tänne!» + +Molemmat laskeusivat he sitten alas noita kapeita, vaskilevyreunaisia +portaita alakerroksessa olevaan pieneen suojaan, joka oli sangen +viehättävillä seinäpapereilla ja verhoilla varustettu ja kalustettu +divaanisohvalla ynnä toaletilla; muuten oli huone melkein aina +valaistava kaasulla, sillä pienestä, paksulla ja himmeäksi tahkotulla +ruudulla lasitetusta akkunasta tuleva valo ei riittänyt sitä +valaisemaan. Tämä pieni suoja oli yhteydessä kellarikerroksen ja pihan +kanssa, niin että Tom kenenkään huomaamatta voi tämän kautta tulla ja +mennä, jos hänen piti pujahtaa tiehensä ikävien ja tungettelevien +»karhujen» ahdistaessa taikka muuten välttää »loukkauskiviä», millä +sanalla Parisin kansankielessä nimitetään jonkun rauhaa ja mukavuutta +häiritseviä henkilöitä ja asioita. Sellaisia liikeasioita ajavassa +toimistossa kuin Tom Lewisin oli, täytyi tällaista viekkautta +välttämättömästi käyttää, jos isännän mieli välttää alituisia +ikävyyksiä ja kinastuksia. + +Tähän maanalaiseen, salaperäiseen rauhankammioon, jonne ainoastaan +Señoralla oli oikeus tulla, eivät asioimiston vanhimmatkaan apulaiset, +jotka olivat palvelleet liikkeessä viisi kuusi kuukautta, olleet +koskaan jalallansa astuneet. Tämä suoja olikin Tomin erityinen +tyyssija, hänen sisäisin majansa, omatuntonsa ja lämpiönsä, mistä hän +aina lähti ulos kaupungille muuntuneena kuin ilvenäyttelijä +pukuhuoneestansa, jota tämä pikku kammio marmoritoalettia ja sen +sivulla riippuvia verhoja valaisevine kaasuliekkeinensä muistuttikin. +Ilveilijäksi ulkolais-asioimiston isäntä pian osoittausi itsekin: +tuokiossa avasi hän pitkän englantilaisen takkinsa ja viskasi sen pois +samoin kuin liivinsäkin, jonka alta paljastui toinen monivärinen kuin +sirkusratsastajilla; sitten kiersi hän kaulastansa vähintäin kymmenen +metriä valkeaa musliiniliinaa, joka muodosti hänen omituisesti kyhätyn +pappismaisen kaulaliinansa, ja irroitti lopuksi vyötäisiltänsä useita +pitkiä villakääreitä, kunnes tuosta lihavasta, pyyleästä ja +luonnottomasti paisuneesta olennosta, jonka alinomaa nähtiin +pääkaupungin ainoassa englantilaisessa »cabissa» ajelevan katuja +pitkin, jäi jäljelle vain pieni, hoikka ja laiha mies, niin rutilaiha +kuin mikäkin keritty rullanketrä tai pahin parisilainen renttu, niin +kurttuinen, ryttyinen ja korventunut kuin olisi hän vasta pelastunut +palavasta pätsistä. Siitä huolimatta näytti hän sentään tässä +muodossansa iloiselta, poikamaisesti iloiselta ja veitikkamaiselta, +eikä Tom Lewis itse teossa ollutkaan muu kuin entinen nostoväen +kaartilainen vuodelta 1848 Narcisse Poitou, sen puuseppä Poitoun poika, +joka silloin asui Orillonin kadulla (Bellevillessä). Kasvaen +kymmenvuotiaaksi isänsä höyläpenkin lastukoilla ja siitä viisi +vuotta kansakoulussa ja kadulla, joka sekin on verraton koululaitos +taivas-alla, oli Narcisse jo aikaiseen tuntenut voimakasta +vastenmielisyyttä rahvasta ja sen ammattia kohtaan; mutta samalla oli +Parisin katu- ja lokaviemäri-elämä kehittänyt hänen mielikuvitustansa +ehkä enemmän kuin monta kehittävät matkat vieraissa maissa. Jo +poikasena teki hän suunnitelmia kaikenlaisiksi laajasuuntaisiksi +yrityksiksi. Vanhemmaksi tultuansa huomasi hän saman mielikuvituksen +vilkkauden estävän itseänsä asettumasta pysyvästi mihinkään paikkaan, +jonka vuoksi hän matkusteli maailmalla harjoittaen milloin mitäkin +ammattia. Australiassa toimi hän kullankaivajana, Amerikassa n.k. +skvatterina, Bataviassa ilvenäyttelijänä ja Brysselissä poliisina; +kaikkialla ehti hän velkautua ja jätti jälkeensä huonot raha-asiat, +jotka estivät häntä palaamasta takaisin, ja niin joutui hän vihdoin +Lontooseen, missä perusti oman asioimiston. Täällä oleskeli hän +pitemmän aikaa ja olisi epäilemättä menestynytkin toimi-alallansa, +ell'ei hänen väsymätön mielikuvituksensa, joka ei koskaan tyytynyt +nykyisyyteen, vaan aina etsi uutta ja jännittävää, olisi saanut häntä +poikkeamaan vaarallisille sivupoluille. Näille jouduttuansa vajosi hän +vähitellen surkeimpaan kurjuuteen ja joutui eräänä yönä, kun hän Hyde +Parkin puistolammikosta yritti anastamaan joutsenen, poliisin valtaan +ja -- vankilaan. Vankeusrangaistuksen kärsittyänsä huomasi hän vapaan +Englannin menettäneen kaiken viehätyksensä, jonka vuoksi pudisti +Albionin tomun jaloistansa, suunnaten haaksirikkoisen aluksensa +takaisin lähtövalkamoille s.o. Parisin kivitetyille kaduille. Matkalla +pälkähti hänen päähänsä esiytyä täällä englantilaisena: ollen vanha +veitikka ja ilveilijä huvitti häntä esiytyä toisellaisena kuin hän itse +teossa oli ja englantilaisen näytteleminen kävikin hänelle helpoksi, +sillä pitkällisen oleskelunsa aikana Lontoossa oli hän hyvin perehtynyt +anglosaksilaisen kansakunnan tapoihin, kieleen ja eleihin. Tämä ajatus +pälkähti hänen päähänsä juuri silloin kun aloitti liikkeensä ja aikoi +tehdä ensimäisen »suuren kaappauksensa» välittäjänä ja asioitsijana. + +»Kenen saan minä ilmoittaa?» kysyi pitkä livreepukuinen +palvelija-roikale häneltä hävyttömällä äänellä. + +Poitou vilkaisi kuluneeseen pukuunsa ja näytti mielestänsä niin +renttumaiselta, että hän pelkäsi tulevansa heti ulosajetuksi, ell'ei +hän keksisi jotakin erikoista keinoa, joka vaikuttaisi niin +kunnioittavasti palvelijaan, ettei tämä hänen pukuansa arvostelisi. + +-- Oh, sanoi hän, ilmoittakaa sir Tom Lewis! Tuskin oli hän saanut +tämän sanotuksi, kun hän jo tunsi tuon keksityn nimen ja kansallisuuden +kohottavan vaikutuksen ja sai kaivatun tyytyväisyyden itseensä. Sitten +huvitti häntä edelleen kehittää taitoansa näytellä valitsemaansa osaa +ja esittää englantilaisen omituisuuksia ja käytöstä niin uskollisesti +kuin mahdollista; ollen näin pakotettu pitämään tarkkaa vaaria +käytöksestänsä ja muukalaisesta ääntämisestä huomasi hän samalla +voivansa hillitä intoiluansa ja liioitteluhaluansa kaikessa +esiytymisessänsä, niin että hän verkalleen ranskaa puhuessansa näytti +ikäänkuin etsivän sanoja ja lauseparsia, vaikka hän itse teossa silloin +mietti jotakin viekasta juonta kaikessa rauhassa. + +Omituista kyllä miellytti tämä hänen ensimäinen ja vähimmän +harkittu keksintönsä Señoraa enemmän kuin kaikki ne muut juonet, +joita hänen kekseliäät aivonsa tulvivat; Señora piti muuten tähän +aikaan jonkunlaista »Family Hotelia» (= perhehotellia) eräässä +kolmikerroksisessa rakennuksessa Champs Elyséen varrella, joka +punaisine akkunaverhoinensa ja kukkaisten ynnä viheriöitsevien kasvien +ympäröimme porraskäytävineen -- Antinin kadun puolelta -- teki varsin +hauskan vaikutuksen. Hyvin puetun emännän rauhalliset ja kauniit +kasvot nähtiin aina eräässä alakerran akkunassa, jonka ääressä hän +istui joko käsityönsä taikka kassakirjansa kanssa. Hotellissa taas +liikkui omituinen sekoitus kaikenlaatuisia majavieraita: klowneja, +ilveilijöitä, sirkusratsastajia, hevoskauppiaita, matkustelevia +englantilaisia, amerikalaisia ja ylipäänsä siihen ihmisluokkaan +kuuluvia hylkyjä, jotka matkustelevat pelipankista toiseen. Naiset taas +olivat enimmäkseen Mabillen tunnetussa tanssipaikassa esiytyviä, josta +soiton säveleet kesä-illoin kuuluivat hotelliin saakka, sekoittuen +hotellivierasten äänekkäihin väittelyihin ja pelimarkkain ynnä +kultarahain helinään, sillä täällä pelattiin päivällisten jälkeen +tavallisesti korkeaa peliä. + +Jos joku kunniallinen perhe joskus -- erehdyttävän nimikyltin johdosta +-- eksyi Señoran luo, kului tuskin vuorokautta, ennen kuin tämä +täyshoidokkaiden epäilyttävät kasvot ja vieläkin epäilyttävämmät puheet +kuultuansa suin päin pakeni talosta pois avaamattomat kapsäkit +mukanansa. Mutta juuri tässä ympäristössä tuli hra Poitou eli Tom +Lewis, kuten tämä pieni vuokralainen vinnikerroksessa itseänsä +nyttemmin nimitti, varsin huomattavaksi henkilöksi: tähän vaikutti +hänen iloinen mielensä, luontevuutensa ja ennen kaikkea hänen +taitavuutensa kaikenlaisissa liikeasioissa. Palvelijoita auttoi hän +heidän rahasäästöjensä sijoittamisessa ja näiden kautta saavutti hän +emännänkin suosion. Toisin ei voinutkaan käydä, sillä olihan Tom aina +iloisen näköinen, esiytyi kaikissa tilaisuuksissa vilkkaana ja +rattoisana ja ruokapöydässä hän oli vallan verraton pitämään vieraiden +mieliä vireillä ja innostamaan heitä peliin ja juomatavarain +nauttimiseen. + +Yhtä kylmä ja sulkeutunut kuin Señora muuten oli kaikkia muita kohtaan, +yhtä avosydämisenä ja vapaana esiytyi hän Tomia kohtaan, joka jälkeen +puolen päivän ulosmennessänsä tai kaupungilta palatessansa aina istui +jonkun aikaa juttelemassa hänen luonansa hotellin pienessä, peileillä +ja matoilla varustetussa konttorihuoneessa. Señoran oli silloin tapana +kertoa hänelle asioistansa, näytellä koruesineitänsä ja kassakirjojansa +tai neuvotella hänen kanssansa päivän ruokalistasta tai suuren, +kukkivan arumin hoidosta, joka kukoisti fajanssiruukussa hänen +vieressänsä akkunalla. + +Niille monille lemmenkirjeille ja erilaisille tarjouksille, joita +Señoralle tehtiin, nauroivat he yhdessä: ihanalla emännällä ei ollut +mitään sydäntä ihailijoitansa kohtaan. Aina säilytti hän saman +kylmäverisyyden, eikä kai ymmärtänyt mitään intohimoa, sillä +lemmensuhteet olivat hänelle ainoastaan taloudellisia asioita. Nuoren +tytön ensimäinen rakastaja on ainoa oikea, sanotaan tavallisesti; mutta +Señoran ensimäinen rakastaja oli ollut 60-vuotias ukko, jonka isä oli +hänelle valinnut, ja tämä ukko oli kylmentänyt hänen verensä ja +turmellut ainiaaksi hänen ihanteellisen käsityksensä rakkaudesta. Nyt +näki hän rakkaudessa ainoastaan keinon ansaita rahaa, juonitella, +viekastella ja kaupita: olihan ihana olento siitetty kaupustelijan +ammatissa ja sitten rahasta myyty, niin että mitä muuta hän itsekään +siis voi tehdä? + +Siitä huolimatta syntyi hänen ja Señoran välillä aikaa myöten ensin +jonkunlainen ystävyyden suhde, joka muistutti enon suhdetta alaikäiseen +suojattiinsa. Tomista tuli Señoran neuvonantaja ja tuki, jona hän +osoitti sellaista taitoa ja kekseliäisyyttä, joka herätti luonteeltansa +enemmän laskevassa ja järjestävässä kuin mielikuvitukselta rikkaassa +Señorassa mitä suurinta ihailua. Eläen aina nykyisyyden todellisuudessa +ei hän koskaan keksinyt mitään uutta, eikä saanut koskaan mitään uusia +aatteita, jonka vuoksi Tomin nerokkaiden aivojen alituisesti säkenöivä +ilotulitus suorastansa häikäisi hänet. Täydellisesti hänen vangiksensa +joutui Señora, kun tuo iloinen majavieras eräänä iltana -- ranskan +kieltä mitä naurettavimmalla tavalla päivällispöydässä rääkättyänsä -- +tuli hänen luoksensa konttoriin ottamaan asuntonsa avainta ja kuiskasi +hänen korvaansa: + +»En minä ole mikään englantilainen, sen kai te lienette huomannut?» + +Tästä hetkestä alkaen oli Señora häneen ihastunut eli paremminkin +hassustunut aivan samalla tavoin kuin salonkinainen ihastuu +näyttelijään, jonka hän yksin luulee tuntevansa tavallisena ihmisenä, +ilman maalia ja teaatteripukua, s.o. sellaisena kuin hän itse teossa on +eikä sellaisena kuin yleisölle esiytyy. Rakkaus vaatii aina jotakin +etuoikeutta. + +Samanlaiset lapset soveltuvat parhaiten yhdessä leikkimään, +on tapana sanoa. Tom ja Señora olivat molemmat kasvaneet niin +sanoakseni Parisin katuloassa: jälkimäinen oli tosin kantanut hameensa +ylöskierrettynä, jota vastoin Tom oli kerrassaan kierinyt siinä. Mutta +erotus heidän välillänsä ei kuitenkaan ollut suuri, sillä heidän +luonteensa ja taipumuksensa olivat samat. Jos Tomin kasvoissa toisinaan +-- englantilaisesta naamiosta huolimatta -- vilahti Parisin +etukaupunkilaisen rentun intohimoista välkettä, niin voi sama ilme +joskus äkkiä näkyä Señorankin pipliallisesti kauneilla kasvoilla tai +ilmetä jossakin ivallisessa, ilkeässä hymyilyssä, joka siksi hetkeksi +kerrassaan riisti hänen huuliltansa kaiken yhtäläisyyden hurskaan +Salomon kanssa. Tämä omituinen rakkauden suhde »kaunottaren ja eläimen +välillä» kasvoi Señorassa samassa määrässä kun hän tutustui +rakastajansa elämänvaiheisiin, konnankoukkuihin ja ilveihin, joihin +m.m. kuului ajaa englantilaisissa ajopeleissä, ja pitää yllänsä +useampia liivejä, menettely, jonka avulla hän koetti paksuudellansa +vaikuttaa juhlallisesti, kun ei voinut lisätä pituuttansa; Señoran +rakkaus kasvoi siis sikäli kun hän perehtyi rakastajansa suunnitelmiin +ja huimaaviin keinotteluyrityksiin, joita hän nimitti »pieniksi tai +suuriksi kaappauksiksi». Ja niin suuri oli tuon ihmishahmossa esiytyvän +apinan viehätysvoima kaunottareemme, että hän vielä kymmenen vuotta +kestäneen laillisen avioliiton jälkeen miellytti häntä yhtä paljo kuin +ensimäisen tutustumisen aikana; se näkyi selvästi nytkin, sillä nauruun +ratketen vääntelihe hän pienen kamarin sohvalla, huudahteli ihastuneena +ja haltioissaan: »millainen ilveilijä, millainen hupakko ilveilijä sinä +olet, Tom!» + +Sillä välin riisui Tom yltänsä oheten vähitellen luonnolliseen +muotoonsa: pieneksi, kuivaksi, laihaksi ja luisevaksi mieheksi, joka +ihonmukaisissa värillisissä alushousuissansa teki hänen edessänsä +kaikenlaisia hassunkurisia hyppyjä, joita hän säesti ilveilevillä +kädenliikkeillä. Kun toinen heistä sitten väsyi ilveilemään ja toinen +noille kujeille nauramaan, heittäysi Tom vaimonsa viereen sohvalle, +lähensi apinanaamansa Señoran enkelimäisiä kasvoja ja ilmoitti syyn +iloonsa seuraavasti: + +»Niin, nyt on Spricht kukistettu koko joukkokuntansa kanssa! Kaikki on +nyt lopussa!... Sillä nyt olen minä keksinyt kaappaukseni, suurenmoisen +kaappaukseni!» + +»Ihanko varmasti? Kuka hän siis on?» + +Nimi, jonka Tom nyt mainitsi, sai Señoran hymyilemään +ylenkatseellisesti. + +»Mitä?... Hänkö?... Uhrilammasko?... Mutta eihän hänellä ole enää +ropoakaan... Olemmehan me kerinneet ja korventaneet niin hyvin hänet +kuin hänen illyrialaisen jalopeuransa, ett'ei koko ruumiissa enää ole +karvaakaan tallella.» + +»Elä sinä puhu pahaa Illyrian leijonasta, tyttöseni... Sen pelkkä nahka +on parin sadan miljonan arvoinen, siinä saat uskoa minua», sanoi Tom, +jonka kasvoille nyt oli palannut entinen hidasverinen ilme. + +Señoran silmät iskivät tulta. Pannen voimakkaan koron kullekin tavulle +toisti hän sanansa: + +»Kaksi sataa miljoonaa!» + +Sitten teki hän vallan kylmäverisesti selkoa »suuresta +kaappauksestansa». Kysymys oli siitä, että saataisiin Kristian II +suostumaan Illyrian valtiopäiväin ehdotukseen, jonka mukaan hän +kahdesta sadasta miljoonasta frangista luopuisi oikeuksistansa Illyrian +kruunuun. Ja mitä tällaiseen tarkoitukseen tarvittaisiin? Ainoastaan +hänen allekirjoituksensa, ei muuta, ja sen olisi Kristian aikoja sitten +antanut, jos hän olisi saanut yksin päättää asiasta. Mutta luopumista +estämässä oli kuningatar ja kuninkaan muu ympäristö. Kuitenkin täytyi +asiain kehittyä siihen suuntaan ennemmin tai myöhemmin. Talossa ei enää +ollut rahaa juuri ropoakaan. Velkoja oli tehty teurastajan luona, jolta +oli ostettu lihaa ja viljakauppiaan luona, jolta oli ostettu kauroja +hevosille; herrasväen köyhyydestä huolimatta seisoivat hevoset vielä +tallissa ja muutenkin ylläpidettiin yhä ulkonaista komeutta, vaikka +hätä ja kurjuus jo näkyi loiston takana. Kaikki kuningasparin +liinavaatteet olivat kovin kuluneet, huolimatta kruunulla ja +vaakunoilla varustetuista nimikirjaimista, eikä talossa ollut rahaa +ostaa uusia. Tallissa ei ollut heiniä ja talon kalliimmat hopeaesineet +olivat pantissa; palvelijoita tosin pidettiin vielä, vaikka ei enää +entistä määrää, mutta jäljelle jääneistä eivät monetkaan olleet saaneet +palkkojansa moneen kuukauteen. + +Kaiken tämän oli Tom kuullut kamaripalvelija Lebeaulta, joka niinikään +oli jutellut hänelle noista kahdesta miljoonasta, mitkä Laibachin +eduskunta oli tarjonnut kuninkaalle korvaukseksi Illyrian kruunusta, ja +siitä kohtauksesta, jonka tämä uutinen oli hovissa aikaansaanut. + +Saatuansa tietää olevansa monen miljoonan arvoinen, jos vain suostuisi +uhraamaan pari tippaa kirjoitusmustetta, oli kuningas muuttunut +mieleltänsä: nyt hän ei enää nauranut eikä puhunut mitään, vaan +ilmestyi hänen otsallensa sen piintyneen päähänpiston varjo, joka +huolestuneena piirteenä sittemmin nähtiin aina samassa paikassa. Hän +oli käynyt ärtyisäksi kuin äreä koira ja usein kuultiin hänen +huokailevan syvään. Mitään ulkonaista muutosta ei hänen ympäristössänsä +tapahtunut; palvelijakuntansa piti hän entisellänsä: sihteerin, +kamaripalvelijan, ajurin ja »pikentin». Myöskin suojiensa +kallisarvoisen ja loistavan kalustuksen säilytti hän ennallansa eikä +näyttänyt mitenkään supistavan persoonallisia menojansa. Eikä tuo +lannistumattoman ylpeä kuningatar, joka ylhäisellä käytöksellänsä luuli +voivansa peittää maailmalta lisäytyvän köyhyytensä, olisi sallinutkaan +hänen kärsivän minkäänlaisia puutteita. Jos joskus niin tapahtui, että +kuningas aterioitsi kotonansa, tapasi hän täällä aina saman +ylellisyyden kuin ennenkin. Mutta yhtä puutetta ei hän kuitenkaan +voinut korjata: kuninkaalta alkoi puuttua rahoja klubi-iltojen, pelin +ja naisten varalle! Ja tämä olikin se heikko kohta, jonka avulla +voitiin päästä hänen majesteettiansa lähemmäs. Vietettyänsä yön +pelipöydän ääressä ja tehtyänsä siinä velkoja, joita hän ei voinut +suorittaa, suostuisi kuningas kyllä jonakin päivänä allekirjoittamaan +luopumisehdotuksen, sillä pitkällisempiin pelivelkoihin hän +luultavasti ei tahtonut antautua ja vielä vähemmän antaa aihetta +sellaiseen häväistykseen, että Kristian II julistettaisiin klubissa +maksukyvyttömäksi! Tämä olisi kuitenkin jo aikoja sitten tapahtunut, +ell'ei vanha Rosen kaikessa salaisuudessa ja vastoin kuningattaren +kieltoa olisi alkanut suorittaa kuninkaan velkoja. Tarkoitus oli nyt +houkutella tämä menettämään rahaa yli tavallisuuden ja pakottaa hänet +niin suuriin tuhlauksiin, etteivät vanhan herttuan varat riittäisi enää +hänen menoihinsa. + +»Tämä on niin sievä 'ahvääri'», sanoi Tom, »ettei appiukko Leemans +saattane kieltäytyä antamasta meille tarpeellista liikepääomaa, sillä +tässä täytyy meidän toimia yhteisin voimin. Vaikeinta on hankkia itse +väkipyörä, jota paitsi koneistoa ei voida saada käymään: tarkoitan +naista, joka...» + +»Naista! Mitä naista?» kysyi Señora suurin silmin ja viattoman +näköisenä. + +»Tietysti sitä, joka viskaa silmukan kuninkaan kaulaan... Tässä +tarvitaan vakava ja älykäs nainen, joka sitä paitse voi syödä hyvin, +menettää rahoja ja ennen kaikkea ottaa eteensä...» + +»Amy Férat ehkä...?» + +»Eeei, ei hän tähän kelpaa. Ensiksikin on hän jo ollut liian paljo +mukana ja toiseksi puuttuu häneltä tarpeellinen vakavuus. Kunhan hän +vain saa syödä illallisia, laulaa ja elostella, niin on hän vallan +tyytyväinen... Eei, ei hän ole sellainen tyttö, että hän osaisi +'kiristää' pikku miljoonansa kuukaudessa mitään ulkonaista jälkeä +näkymättä. Tässä tarvitaan sellainen, joka voi pitää syöttiä korkealla +ilmassa eikä menetä itse paljo mitään ja joka myy itsensä sentimetrin +mukaan ja kalliimmasta kuin neliömetri kalleinta tonttia maksaa la +Paix-kadun varrella. + +»Ah niin, alanpa käsittää, miten siinä olisi meneteltävä», sanoi +Señora, näyttäen miettiväiseltä... »Mutta kenen me siihen saisimme?» + +»Siinä se juuri pulma on», sanoi Tom, »kenen saisimme me uhrautumaan?» + +Sitten katsoivat he toisiinsa hetkisen aikaa ja hymyilivät kumpikin. He +ymmärsivät toisensa. Asia oli sovittu. + +»No niin, koska sinä jo olet pannut asian vireille, niin...» + +»Kuinka niin? Mitä sinä siis tiedät?...» + +»Etkö sinä luule minun huomanneeni, kuinka hän tähystelee sinua +seisoskellessansa pulpettiaition vieressä ... aavistamatta että minäkin +olen lähellä? Muuten ei hän koetakaan salata aikeitansa ... vaan kuuluu +hän antaneen merkitä ne klubin muistokirjaan ja kirjoittaneen nimensä +sen alle.» + +Kuultuansa jutun kuninkaallisten kesken lyödystä vedosta, närkästyi +Señora. + +»Vai niin, vai luulee hän sen käyvän niin helposti ... 2,000 +louisdoria!... Oletteko mokomaa ennen kuulleet?» + +Hän nousi ylös ja käveli muutamia askelia lauhduttaaksensa harmiansa; +sitten palasi hän miehensä luo takaisin, sanoen: + +»Tom, siitä on jo yli kolme kuukautta, kun se hupelo alkoi saarrella +minua... Mutta mitä on hän voittanut? Usko minua, ett'ei tämän +enempää.» + +Samalla näpsähytti hän pientä, terävää kynttä hammastansa vastaan +ikäänkuin olisi hän puraisemista matkinut. + +Señora ei valhetellutkaan. Kuningas oli todella jo kauvan häntä +metsästellyt, mutta tähän hetkeen saakka ei hän ollut sen pitemmälle +päässyt kuin että oli joskus koskettanut hänen sormiensa päitä, +pureskellut kynänvartta, jota Señora ajatuksissansa oli pitänyt +suussansa, taikka oli kaunottaren hame joskus tilapäisesti koskettanut +helposti huumautuvaa majesteettia. Näin huonosti ei viehättävä ruhtinas +vielä koskaan ollut hankkeissansa onnistunut, sillä muuten oli hän aina +naisten ihailun esineenä ja voi syystä kerskailla lukemattomista +lemmenhymyilyistä ja lemuavista lemmenkirjeistä. Hänen kaunis, hyvin +kammattu päänsä ja kaartuva otsansa, jolla vilkas naisen mielikuvitus +helposti näki kruunun sijat ohimoilla, kuningattaren taitavasti keksimä +romanttinen sankarihistoria ja ennen kaikkea se viettelevä sätehikkö, +joka ympäröi sankaria lemmen ruusuisissa kahakoissa, oli tuottanut +hänelle kauniit laakerit ylimyksellisissä piireissä, joissa monet +nuoret rouvat voivat kerskailla saaneensa lahjaksi pienen apinanpennun +kuninkaallisesta apinahuoneesta. Teaatterimaailmassa taas, missä +ylipäänsä ollaan niin suosiollisia kaikelle kuninkaalliselle, oli moni +nuori tyttö jo saavuttanut onnensa ainoastaan sen tautta, että oli +voinut näyttää albumissansa kuningas Kristian II:n valokuvan antajan +omakätisellä nimikirjoituksella varustettuna. Ja tällaisen +lemmensankarin, joka oli tottunut siihen, että ihanat silmät ja mehevät +huulet hymyilivät häntä kohti, ja joka oli nähnyt niin monen sydämen +syttyvän tuleen pienimmästäkin silmänluonnista, tällaisen leijonan oli +nyt täytynyt menettää kuukausittain aikaa ja vaivaa aina yhtä kylmänä +ja jäykkänä pysyvää olentoa saartaessansa! Señora oli näet yhäti sama, +sama ahkera kirjanpitäjä, joka kirjoitti numeroja laskien ja selaillen +raskaan kassakirjansa lehtiä suomatta ihailijallensa muuta tyydytystä +kuin minkä hänelle mahdollisesti tuotti hänen hienon sivukuvansa +katseleminen tai heikot hymyilyn oireet silmäkulmissa. + +Señoran tekemä vastarinta huvitti kuningasta, jonka itserakkautta sitä +paitse imarteli tieto siitä, että klubin jäsenten huomio tämän +lemmensadun aikana seurasi häntä, mutta vähitellen väistyi kaikki tämän +syttyvän intohimon tieltä, joka sankarin laiskotellessa kasvoi ja +kiihtyi niin voimakkaaksi, ett'ei hän voinut pysyä poissa päivääkään, +vaan saapui Tom Lewisin asioimistoon joka iltapäivä klo 5, jolloin +Parisin huvitteleiva maailma tavallisesti kokoutuu sopimaan yhteisistä +illanvietoista. + +Nuoret miehet, jotka -- ollaksensa Señoran läheisyydessä -- +tavallisesti tähän aikaan söivät päivällisensä Tom Lewisin +asioimistossa, vetäytyivät vähitellen pois kohteliaisuudesta kuningasta +kohtaan. Mutta Señoraa ei tämä heidän menettelynsä erityisesti +huvittanut, sillä se vaikutti asioimiston jokapäiväisiin tuloihin, jota +vastoin kuninkaan käynnit eivät tuottaneet ropoakaan; ja kun Illyrian +leijonajärjestön kunniamerkeilläkään ei enää ollut mitään menekkiä, +osoittausi Señora ihailijallensa entistänsä kylmemmäksi. Olipa hän jo +alkanut jotakuinkin selvästi osoittaa, että kuningas häntä vaivasi, kun +hän äkkiä muutti täydellisesti käytöksensä: se tapahtui sen jälkeen +kuin hän oli miehensä kanssa keskustellut siitä, mistä ylempänä jo +olemme tehneet selkoa. + +»Oliko teidän majesteettinne eilen illalla Fantaisies-teaatterissa?» +Joku oli nähnyt teidät siellä. + +Kuullessaan nämä suruisen katseen säestämät sanat, tunsi Kristian +suloista hämmennystä... + +»Aivan oikein, minä olin todellakin siellä.» + +»Yksinkö?» + +»No, mutta...» + +»Ah! Onnellisia ne naiset, joiden kanssa te...» + +Kuitenkaan ei hän tahtonut jättää ihailijaansa niin suoranaisen, +kehoittavan vaikutuksen alaiseksi, jonka vuoksi hän heti antoi +selittävän lisäyksen siihen, kertoen aina kovin halunneensa nähdä sen +pienen salongin ja olletikin sen _ruotsalaisen_ tanssijattaren, joka +siellä par'aikaa esiytyi; hänen miehensä ei häntä koskaan vienyt +minkäänlaisiin huvituksiin... + +Kristian tarjoutui saattamaan häntä. + +»Ei, ei se käy laatuun, sillä kaikki tuntevat teidät.» + +»Mutta voimmehan istua taka-aition hämyssä...» + +Vihdoin sovittiin siitä, että he yhdessä menisivät seuraavana iltana +teaatteriin; onni suosi heitä sitä paitse siinä, ettei Tom sattunut +olemaan kotonakaan. + +Tämä teaatterissakäynti sukeusi heille mitä viehättävimmäksi pikku +seikkailuksi. Hän, Señora, istui aition eturivillä erittäin hyvin +valitussa, vaikka muuten yksinkertaisessa puvussa, katsellen +lapsellisella ilolla ulkomaista tanssijatarta, pienikasvuista, +vaaleakutrista, tumma- ja säihkyvä-silmäistä ruotsalaista neitosta. +Mustassa puvussansa vaikutti hän sokeasti rohkeiden liikkeittensä +vuoksi kuin suuri yölepakko... + +»Voi, kuinka hauskaa!» huudahti Señora tuon tuostakin. + +Mutta liikkumattomana istui muuten elämänhaluinen kuningas hänen +takanansa, konvehtirasia polvellansa; suloisempaa tunnetta ei hän +voinut ajetellakaan kuin se oli, minkä hän nyt tunsi, kun Señoran +pehmeä, pitseillä ympäröity käsivarsi -- tämän päin kääntyessä -- +kosketti hänen käteensä taikka kun Señoran raikas hengähdys lemahti +häntä kohti. Hän tahtoi seurata ihanaa seuralaistansa S:t Lazaren +asemalle, josta tämä aikoi maalle; vaunuissa valtasi hänet voimakas +tunne, jonka vallassa hän kiersi kätensä kaunottaren vyötäisille ja +likisti tätä sydäntänsä vastaan. + +»Oi, huudahti Señora, nyt turmelette te koko illan iloni!» + +Ensi luokan suuri odotussali oli autio ja huonosti valaistu. Molemmat +istahtivat samalle penkille ja kun Señora tunsi kylmän väristyksiä, +kiersi kuningas laajan turkkinsa helman hänen ympärillensä. Nyt ei hän +enää peljännyt, vaan suli vallan helläksi ja kuiskasi suloisia sanoja +ihailijansa korvaan. Eräs rautatievirkämies meni salin läpi heiluttaen +lyhtyä kädessänsä ja sitten tuli seurue näyttelijöitä, jotka Parisin +näyttämöillä esiydyttyänsä nyt palasivat koteihinsa kaupungin +läheistössä. Näiden joukossa oli eräs rakastava parikin, joka käyskeli +rinnakkain ja pysyttelihe loitolla muista. + +»Kas, kuinka onnellisia nuo ovat! kuiskasi Señora... Ei mitään +siteitä ... ei mitään velvollisuuksia ... ainoastaan sydämen vapaa +valinta... Ja turhaahan kaikki muu onkin!» + +Näissä asioissa ei hän muuten ollutkaan aivan kokematon. Ikäänkuin +hetken tunnelman valtaamana alkoi hän nyt kertoa omaa surullista +elämäntarinaansa niin vilpittömällä tavalla, että se teki kuninkaaseen +syvän vaikutuksen; Señora puhui kaikista niistä ansoista, väijyksistä +ja houkutuksista, joihin nuori tyttö -- täytyessänsä yksin kulkea +Parisin katuja työpaikkaan ja takaisin kotiinsa -- voi joutua, hän +kertoi, kuinka hänkin, joka ei oikeastaan ollut köyhälistön lapsia, oli +isänsä ahneuden vuoksi saanut tuntea tuollaisen köyhän tytön kohtalon +kovuutta ja kuinka isä jo 16-vuotiaana halpamaisesti myi hänet +ikäkululle ukkorahjukselle, jonka kanssa hän oli elänyt neljä raskasta +vuotta, ollen itse teossa vain tämän sairaanhoitajattarena. +Päästäksensä toistamiseen joutumasta isänsä valtaan ja hänen +voitonpyyntinsä uhriksi oli hän -- tuntien välttämättä tarvitsevansa +puolustajaa ja turvaa -- antanut kätensä Tom Lewisille, joka jumaloi +ainoastaan rahaa. Tälle miehelle oli hän uhrautunut ja hänen vuoksensa +oli hän luopunut kaikista elämän iloista, asuen ensin yksinäisessä +piilossa maalla ja ahertaen sitten arkipäiväisessä ja sielunmurhaavissa +töissä; eikä hänellä näyttänyt olevan vähimpiäkään toiveita saavuttaa +helpoitusta kovassa kohtalossansa. Sillä hänen miehensä, joka +luonteeltansa oli kylmä ja laskeva, muistutti häntä aina entisestä +elämästänsä, kun hän vain uskalsi tehdä vähänkin vastarintaa tai +hiemankaan viittasi suurempaan vapauteen, vaikka entisten erehdysten +edesvastaus ei kuitenkaan kohdannut yksin häntä. + +»Tämä entinen elämäni», sanoi hän nousten lähteäksensä ulos +junasillalle, »on tietysti syynä siihenkin kauheaan häpeään, minkä te +kuulutte antaneen merkitä suuren klubin muistokirjaan.» + +Asemakello soi junanlähdöksi. Hetki oli siis hyvin keksitty tällaisen +ajatuksen oikealle vaikutukselle. Señora viittasi kädellänsä +jäähyvästiksi ja poistui pehmein, notkein askelin, niin että hänen +musta hameensa laahus keveänä lakaisi siltapermantoa. Nolostuneena ja +täydellisesti masentuneena kaunottaren viimeisestä lauseesta seisoi +Kristian kotvan, paikaltansa hievahtamatta. Señora tiesi siis +vedosta!... Kuinka oli se mahdollista!... Kuinka häntä nyt harmitti oma +alhainen ja kerskaileva ylimielisyytensä!... Seuraavan yön valvoi hän +kotonansa, kirjoittaen Señoralle pitkän kirjeen, jossa hän pyysi tältä +anteeksi tekoansa, höystäen kirjeen kotimaansa runollisesta +kuvakielestä lainatuilla korulauseilla ja verraten rakastettua +kaunotarta kuhertelevaan kyyhkyiseen ja azeroli-puun ruusunväriseen +hedelmään. + +Mikä mainio keksintö muistuttaa kuningasta tuosta +vedonlyönnistä juuri tuolla hetkellä! Sillä jutulla piti Señora +häntä kauvan aikaa nolattuna. Sillä selitti hän tuonoisen +kylmyytensä ja epäystävällisyytensä ja sitä käytti hän myöhemmin +erinomaisella menestyksellä, kun hän kekseliäästi alkoi kaupustella +suosionosoituksiansa. Mies, joka oli sillä tavoin häväissyt nuorta +naista, oli kai valmis kärsimään häneltä mitä tahansa? Tottelevaisesti +suistuikin Kristian kaikkiin hänen oikkuihinsa ja koko maailman edessä +täytyi hänen nyt esiytyä Señoran julkisena rakastajana ja orjana. Hänen +kauneutensa lohdutti Kristiania tietysti tässä orjuudessa ja riitti +ehkä selitykseksi muulle maailmalle, mutta hänen miehensä tungettelevaa +ja ikävää tuttavallisuutta ei sekään voinut tehdä siedettäväksi. Tom +käytti hänestä aina nimitystä »ystäväni Kristian II» ja voittehan +kuvitella mielessänne, kuinka mies silloin oikoi pientä vartaloansa! +Kerran pälkähti Tomin päähän kutsua kuningas vieraaksi maatilallensa, +tämä hänen huudahduksensa voi hänet saattaa, jonka teko, josta naapuri, +tuo kuuluisa naisräätäli Spricht ärtyi niin mustasukkaiseksi, että pian +sen jälkeen kuoli. Kuninkaan täytyi silloin kuljeskella ympäri +kaikkialla, katsella rakennuksia ja puistoa, tulla mukaan retkeilylle +huvipurrella ja mukautua siihenkin, että hänet valokuvattiin +päärakennuksen portailla, Señora toisella, Tom toisella puolen; nämä +halusivat näet tällä tavoin ikuistaa tämän heille niin merkillisen +kunniapäivän muistoa. Myöhemmin illalla poltettiin ilotulitus, joka +komeasti heijastui Seinejoen pintaan; tämän aikana kuljeskeli Señora +kuninkaan käsikynkässä pitkin käytäviä, joiden istutuskaiteet loistivat +punertavina räiskyvien rakettien valossa. + +»Oi, kuinka minä teitä rakastaisin, ell'ette te olisi kuningas!» +huudahti Señora hellän ihastuksen vallassa... Tosin oli tämä rakkauden +tunnustus, mutta sellaisena kovin kekseliäs. Kristianin kaikkia muita +rakastajattaria oli huumannut juuri kuninkaallisen arvon loisto ja +hänen korkea sukuperänsä. Mutta Señora rakasti siis häntä itseänsä: +»... ellette te olisi kuningas», oli hän sanonut. Ett'ei hänessä paljo +kuninkaallista ollut, sen Kristian hyvin tiesi; kuinka mielellänsä +uhraisikaan hän lemmittynsä vuoksi sen vähäisen kaistaleen +kuninkaallista purppuramanttelia, mikä mahdollisesti vielä häilyi hänen +olkapäillänsä! + +Erään toisen kerran oli Señora vieläkin suorapuheisempi. Juuri oli hän +ilmaissut huolensa ja levottomuutensa siitä, että Señora näytti niin +kalpealta ja itkeneeltä. + +»Pelkään, ett'emme pian saa enää nähdä toisiamme!» nyyhkytti tämä. +_Hän_ -- Tom -- sanoo näet asiainsa menestyvän huonosti täällä +Ranskassa, jonka vuoksi hän aikoo lopettaa liikkeensä, jättää maan ja +siirtyä ulkomaille.» + +»Ja teidänkö on häntä seuraaminen?» + +»Ah, minä olen esteenä hänen suunnitelmillensa. 'Voit tulla mukaan, jos +tahdot', sanoi hän. Ja täytyyhän minun seurata häntä, sillä mitenkäpä +minä täällä tulisin toimeen vallan yksin, ilman apua ja tukea?» + +»Olettepas te ilkeä, kun unohdatte, että minä olen luonanne.» + +Señora katsoi häntä suoraan silmiin, sanoessansa: + +»Aivan oikein, olettehan te luonani. Te rakastatte minua, te... Teille +voin minä kuulua tarvitsematta hävetä itseäni... Mutta ei ... sehän on +mahdotonta.» + +»Mahdotonta?» kysyi hän autuaiden tunteiden tukahduttamalla äänellä. + +»Teidän korkeutenne on liian ylhäinen herra Señora Leemans'ille!...» + +Tähän vastasi kuningas hieman itsetyytyväisenä, jossa ilmeni +jonkunlaista lapsen miellyttäväisyyttä: + +»Mutta minäpä voin kohottaa teidät tasalleni, minä... Minä voin tehdä +teidät kreivittäreksikin... Se valta minulla on jäljellä. Ja sitten +teetän minä teille täällä Parisissa pienen pesän, jonka sisustan +täydellisesti uuden arvonne mukaan ja jossa me sitten voimme elää +kahden ... onnellisina, vallan kahden!... + +»Oi, kuinka ihana unelma!» huokasi Señora katsahtaen häneen nuoren +tyttösen viattomilla, kyyneleisillä silmillä. Sitten lisäsi hän +vilkkaasti: + +»Ei, ei ... te olette kuitenkin kuningas ... ja kun onnetar kerran taas +hymyilee teille, jätätte te minut ja...» + +»En koskaan!» + +»Mutta jos saatte kutsun palata takaisin»... + +»Illyriaan?... Ei, se juttu lienee ainaiseksi lopussa... Viime vuonna +olisi siihen ollut tilaisuus, mutta sen minä laiminlöin. Toista kertaa +sitä ei tarjoudu.» + +»Todellako?» huudahti Señora teeskentelemättömällä ilolla. »Jospa minä +vain olisin varma siitä, että...» + +Nyt pyöri kuninkaan huulilla pari vakuuttavaa sanaa, joita hän tosin ei +lausunut, mutta jotka Señora varsin hyvin arvasi. + +Kun puolisot Lewis myöhemmin olivat kahden kesken ja Señora tapansa +mukaan teki miehellensä selkoa keskusteluistansa kuninkaan kanssa, +selitti Tom juhlallisesti: + +»Meidän on puhuteltava ukkoa, se on selvä!» + +Ukolla tarkoitti hän vanhaa Leemansia, jonka Tom jo monta kertaa ennen +oli kaunopuheliaisuudellansa taivuttanut ottamaan osaa useihin +vävypojan kekseliäissä aivoissa syntyneihin keinotteluihin. Alussa oli +hän näissä voittanut, sitten menettänyt, kuten pelissäkin usein +tapahtuu, ja pari kolme kertaa tappiota saatuansa oli ukko päättänyt +vast'edes pysyä Tomin keinotteluista erillänsä. Mitään erityistä +äreyttä hän tosin ei kieltäytyessänsä osoittanut eikä myöskään +raivostunut; hän oli näet liian vanha ja tottunut liikemies +jaarittelemaan asioista, jotka eivät ketään hyödyttäneet. Mutta kun +vävypoika tavallisella kaunopuheliaisuudellansa esitti ehdotuksiansa ja +koetti saada häntä osalliseksi ilmalinnoja rakentamaan, vastasi vanha +kaupustelija näihin hymyilyllä, joka merkitsi samaa kuin epäys, taikka +loi hän luomensa maahan merkiksi siitä, että hän piti Tomia +haaveksijana, jonka olisi parasta »ottaa lusikka oikeaan käteensä» ja +tyytyä todellisuudessa mahdollisiin yrityksiin. + +Tom puolestansa tunsi appi-ukkonsa nykyisen haluttomuuden ryhtyä +asioihin hänen kanssansa ja senpä vuoksi jättikin hän nyt Señoran +tehtäväksi neuvotella hänen kanssansa. Ukko oli näet vanhoilla +päivillänsä alkanut osoittaa jonkunlaista hellämielisyyttä ainoaa +lastansa kohtaan, jossa hän muka oli uudistuvinansa. + +Vaimonsa kuoltua oli Leemans lopettanut suuren antikviteettikauppansa +la Paix-kadulla ja supistanut liikkeensä entiseen, vanhaan myymäläänsä +siinä, missä hän yhäti asuikin. Sinne suuntasi siis Señora eräänä +varhaisena aamuna kulkunsa tavataksensa sitä varmemmin ukon kotona, +mikä muuten ei ollut niinkään helppo tehtävä. Sillä vaikka ukko oli +upporikas ja monen mielestä »liikkeensä lopettanut rahamies», jatkoi +hän yhä kävelyjänsä Parisin ympäristössä, nuuskien milloin vanhoja +myymällä, milloin huutokauppoja ja vainuten aina tarkasti sen, mikä voi +tuottaa hänelle voittoa; sitä paitse otti hän tarkan vaarin lukuisten +pikku kauppiaiden vanhoista kauppatavaroista, tauluista, koruesineistä +ja muista omituisuuksista; nämä liikkuivatkin usein ukon rahoilla, +tehden sen sentään hiljaisuudessa, sillä ukko ei tahtonut saattaa +rikkauttansa maailman tietoon. + +Haluten jälleen tutustua lapsuutensa oloihin, päätti Señora +mennä jalkaisin Royale-kadulta aina Eginhardin kadulle saakka ja +seurata samoja teitä, joita hän ennen oli kulkenut palatessansa +antikviteetti-kaupasta kotiinsa. Kello ei ollut vielä kahdeksaakaan +aamulla. Ilma oli pureva, ajopelejä liikkui vielä vähän kaduilla ja +Bastillen torilla näki hän kauniin aamuruskon heijastuksen kimaltelevan +korkean muistopatsaan huipussa seisovan enkelin siivillä. Näiltä +seutuvilta ja läheisiltä sivukaduilta kiiruhti nuoria työläisnaisia +työpaikkoihinsa. Jos Akselin prinssi olisi jaksanut saapua tänne näin +aikaiseen aamulla, olisi hän varmaankin ollut tyytyväinen siihen, mitä +hän nyt sai nähdä täällä. Kaksittain ja kolmekin parvessansa +kiiruhtivat tytöt pirteinä jutellen nopein askelin niitä tehtaita ja +työpaikkoja kohti, joita niin runsaasti tapaamme S:t Martinin, S:t +Denisin ja Vieille du Templen katujen varsilla; muutamat hienommin +puetut neitoset taas poikkesivat keskuskaupungin puistokaduille, missä +myymälät aina avataan myöhemmin kuin muualla. Nämä tytöt eivät tosin +nyt olleet niin iloisia kuin illalla liikkeistä palatessansa, jolloin +he nauraen ja jutellen ja päivän tapahtumat mielessänsä palaavat noihin +ahtaihin vinnikamareihinsa, jotka loistavilta puistokaduilta tulevista +ehkä tuntuvat sitä ahtaammilta ja kolkommilta. Nyt sitä vastoin loisti +noilla nuorekkailla kasvoilla, joilta uni oli tyyten häipynyt, yölevon +tuottama terveys; sileiksi su'ituille suortuville sidotun nauharusetin +ja hyvin harjatun, mustan hameen kanssa antoi se tyttösille +miellyttävän sirouden ja järjestyksen leiman, joka heiltä työstänsä +palatessa puuttui. Ollen muuten samalla tavoin puettuja erosivat heidän +ulkoasunsa toisistansa vain siinä, että jollakulla oli valhetimanteilla +koristellut korvarenkaat, toisella korea kampa, kolmannella loistava +vyö vyötäisten ympäri ja näkyipä muutamain sadetakkien taskuista joku +helppohintainen päivän sanomalehtikin pilkistävän. Kaikilla näytti +olevan kiire, kaikki riensivät he reippain askelin; vaikka käynti +noilla hieman linttaan kuluneilla, korkeakorkoisilla kengillä toisinaan +oli vähän epävarmaa, astuivat he kaikki pystyssäpäin ja avoimesti +eteensä katsellen. Kaikkien ryhdissä voi huomata saman veikeilyhalun, +saman seikkailunkaipauksen ja uteliaisuuden siitä, mitä merkillistä +alkanut päivä mahdollisesti voi tullessansa tuoda; sanalla sanoen +kaikessa näkyivät nuoren parisilaisen työläisnaisen luonteenomaiset +tunnusmerkit, sillä tämä odottaa aina jotakin edullista muutosta +kohtalossansa. + +Señora ei ollut mikään hentomielinen nainen ja tavallisesti ajatteli +hän aina vain omia asioitansa; mutta sittenkin huvitti häntä nyt +vaeltaessansa katsella tätä elämää ympärillänsä. Nähdessänsä noiden +näppärien tyttösten astelevan ohitsensa muisti hän taas varhaisemman +nuoruutensa ja tunsi noissa neitosissa oman itsensä sellaisena kuin hän +oli viisitoista vuotta sitten liikkunut tässä ympäristössä: sama vanha +kaupunginosa, missä katukulmien kyltit vielä ilmoittivat silloisista +ajoista tuttuja nimiä j.n.e. Tultuansa P. Paavalin kadulle, missä +Eginhardin katu kaartuu sivulle kuin holvisola, kohtasi hän juutalaisen +rabbin pitkässä kauhtanassansa tallustelevan läheiseen synagogaan; +kuljettuansa muutamia askelia eteenpäin näki hän korttelin +»rottavoudin» sauvoinensa ja lautapalasinensa, jossa ohutkarvaiset +otukset riippuivat rivissä; tämä rottain teurastaja oli vielä vanhan +katoavan Parisin tyyppejä, joita nyttemmin tavataan ainoastaan siinä +rappeutuvassa ja vanhentuneessa rakennusryhmässä, missä pääkaupungin +rottain pääpesä yhäti on. Sen jälkeen kohtasi hän saman ajurin, joka +ennenkin -- hänen lähtiessänsä myymälään -- oli raskaissa saappaissansa +kiivennyt istuimellensa, kädessä ammattiin kuuluva ruoska, jota hän +piti pystysuorassa asennossa niin juhlallisena kuin olisi se ollut +kirkon kynttilä. Parin kolmen myymälän ikkunoissa, joita juuri +avattiin, näki hän riippuvan vallan samanlaisia ryysyjä ja kuuli +puhuttavan aivan samaa juutalaista mongerrusta kuin silloinkin; ja kun +hän isänsä talon porttikäytävän kautta tuttuun eteiseen tultuansa +kiipesi ne neljä porrasta, jotka veivät myymälään, ja nyt tarttui +vanhan, haljenneen soittokellon hihnaan, tunsi hän itsensä viisitoista +vuotta nuoremmaksi; nuo viisitoista vuotta olivat siis kuluneet +jättämättä häneen mitään huomattavia jälkiä. + +Nyt niinkuin ennenkin tuli vanha palvelijatar Darnet, kotoisin +miilunpolttajain ja nuohoojain kotimaasta Auvergnesta, avaamaan +hänelle ovea, josta näkyi hänen kookas, paksu vartalonsa, punaiset +poskensa, noettunut leukansa, vyötäisille vyötetty villasaalinsa ja +valkearaiteinen päähineensä ikäänkuin olisi viime mainittu kielinyt +omistajan surevan jotakin manalle mennyttä miilunpolttajaa. Hänen +asemansa talossa huomasi jo siitä tavasta, millä hän lykkäsi oven auki, +ja siitä imelästä hymyilystä, millä hän tulijaa tervehti. + +»Onko isä kotona?» kysyi Señora. + +»On, rouva, verstaassa hän on... Minä kutsun hänet.» + +»Ei ole tarvis ... kyllä minä sinne tien löydän.» + +Señora meni sitten eteisen läpi vierashuoneeseen ja sen kautta pieneen +puutarhaan, joka vaikutti noiden korkeiden rakennusten ympäröimänä kuin +syvä kaivo, minkä pohjalla kasvoi muutamia puita. Tämä n.k. puutarha +oli täynnä kaikellaista rautaromua, koristeisia portaiden katkelmia, +ruosteisia vanhoja vitjoja y.m., mikä hyvin soveltui yhteen puksipuiden +kostean vihreyden ja kivestä tehdyn, homeisen suihkukaivon kanssa. +Puutarhan toisessa päässä oli vaja, johon oli sälytetty joukko kaiken +ikäisiä, repaleisia huonekaluja, kokoon käärittyjä mattoja ja +seinäverhoja; toisessa taas oli työpaja eli »verstaa», jonka akkunoissa +näkyi himmeät lasiruudut, ett'eivät naapurit voineet tähystellä, +mitä siellä milloinkin tehtiin. Työhuone oli permannosta kattoa +myöten täynnänsä vanhoja aarteita, joiden todellisen arvon ukko yksin +tiesi: lyhtyjä, kynttiläkruunuja, haarakynttilä-jalkoja, varuksia, +suitsutus-astioita, vanhanaikaisia ja ulkomaisia pronssiteoksia y.m.s. +Perimpänä loisti kaksi pajauunia, joiden luona höyläpenkki ja pöytä +hienompaa sepäntyötä varten. Täällä aherteli vanha veijari joko +korjaillen tai valmistellen kaikellaista uutta ja vanhaa, aherteli +ahkerana ja väsymättömänä kuin mikäkin munkki työkammiossansa. Ennen +kuului täältä ankara hälinä aamusta iltaan asti, sillä mestarin kanssa +työskenteli täällä silloin viisi, kuusi kisälliä; mutta nyt seisoi hän +täällä vallan yksin nakutellen ja viilaillen: ainoastaan hänen +työkalujensa kalke sekä yksinäisen lampun valo juorusivat täältä +iltaisin maailmalle, ettei kuolema vielä ollut korjannut vanhaa +kaupustelijaa ja tehnyt loppua hänen liikkeestänsä. + +Tyttären sisään astuessa seisoi vanha Leemans, esinahka sidottuna +yllensä ja paidan hihat käärittyinä, par'aikaa alasimen ääressä, +valmistaen Ludvig XIII:n aikuista kynttiläjalkaa. Paljaat, karvaiset +käsivarret paistoivat kellertäviltä ikäänkuin olisi ne värjännyt pöly +juuri taottavana olevasta vaskesta; ja kun ukko oven käydessä käänsi +päin punaisen harmaan, sankkatukkaisen ja -partaisen naamansa, näkyi +noiden tuuheiden, epätasaisten kulmain alta tirkistävän pari äreää +silmää, jotka muistuttivat ärsytetyn villakoiran katsetta. + +»Päivää, pappa!» tervehti Señora, joka ei ollut huomaavinansakaan, +millä nololla liikkeellä ukko koetti piiloittaa kynttilänjalkaa, jota +hän par'aikaa »korjusteli». Hän ei pitänyt siitä, että häntä häirittiin +tai että hänet näin yllätettiin työssä. + +»Kas, sinäkö se olet, tyttöseni!» vastasi hän tullen luo ja nuohoten +vanhaa kärsänaamaansa Señoran hienoja ja kukkeita poskia vastaan. »No, +mitä nyt on tapahtunut?» jatkoi hän lykäten tyttärensä hiljaa ulos +puutarhaan. + +»Kuinka olet sinä näin varhain liikkeellä?» + +»Minulla on tärkeää puhuttavaa teidän kanssanne, isä.» + +»Vai niin, no, mennäänhän sisään!» + +Ja sitten veti hän Señoran mukanansa sisään. + +»Mutta vanha Darnet ei saa olla kuuntelemassa puhettamme!» + +»Vai niin, vai niin», sanoi ukko hymyillen karvaisen naamansa sisästä. +Huoneeseen tultua huusi hän palvelijattarelle, joka juuri kiilloitti +venetsialaista peiliä, kuivaten ja kihnuttaen sitä yhtä kiiltäväksi +kuin hänen kiilloitetun permannon kanssa kilpaileva otsansa oli: + +»Mene ulos puutarhaan ja vartioi siellä tavaroita sen aikaa kuin olen +täällä sisällä!» + +Tämän huusi hän sellaisella äänellä, että Señora heti huomasi, +ettei vanhus suinkaan vielä ollut käskyvaltaansa luovuttanut +lempi-orjattarellensa. + +Isä ja tytär olivat nyt kahden kesken pienessä, porvarillisessa +salissa, jonka valkoisilla, irtonaisilla päällyksillä varustetut +huonekalut ja pienet, villaiset matot tuolien edessä uuden aikaisen +kuosinsa ja siisteytensä vuoksi muodostivat täydellisen vastakohdan +romuttuneille, järjestämättömille aarteille vajassa ja työpajassa. +Hienot kokit pitävät ainoastaan yksinkertaisista ruokalajeista ja +samoin oli tuo vanhojen taide-esineiden ja omituisuuksien älykäs +tuntija, ukko Leemans, karttanut sälyttämästä huoneisiinsa mitään +vanhanaikaista, menettely, joka selvästi osoitti hänen vain myyvän +niitä muille eikä itse vähääkään välittävän kaikista noista +kauppatavaroista, joita hän vaihtoi ja valmisteli huolehtimatta siitä, +tuliko joku harvinaisuus sellaisen tuntijan haltuun, joka älysi +käsitellä sitä sen historiallisen arvon mukaisesti. + +Ainoa, mikä täällä muistutti hänen ammattiansa, oli Watteletin maalaama +muotokuva, joka esitti ukkoa kaikellaisten romutavarain keskellä. +Erittäin näköinen se oli: ainoastaan tukka oli ukolla entistä +harmaampi. Muuten oli hän yhä vieläkin sama, minkä muotokuva osoitti +hänen silloinkin olleen: laiha ja köyryselkäinen ukko, koiramainen +tyyppi, punainen parta ja tukka, joka riippui pitkänä, takkuisena ja +niin tuuheana, ettei kasvoista näkynyt paljo muuta kuin alituisesta +ihotulehduksesta tulipunaiseksi käynyt, suuri nenä, joka teki hänet +juopon näköiseksi, vaikka hän olikin vallan raitis mies. + +Muotokuvaa lukuunottamatta oli salissa eräs toinen huomattava esine, +nim. uunin reunalla lepäävä, avonainen messukirja. Sitä sai Leemans +kiittää monesta onnistuneesta kaupasta; sama messukirja eroitti hänet +vanhasta Schwalbachista, muori Esausta ja muista läheisistä, jotka +olivat alkaneet juutalaisten korttelista, Ghettosta, sillä ukko Leemans +oli kristitty, jopa katolinenkin, vaikka hän oli nainut juutalaisen +tytön. Ylhäisten ostajain parissa liikkuessansa oli hänellä +kristinuskostansa tosi hyöty. Kreivitär Malletin rukoushuoneessa ja +vanhimman nti Sismodos'in kappelissa kuunteli hän usein messua eikä +laiminlyönyt koskaan ilmestyä lauvantaisin p. Tuomas Aqvinolaisen tai +p. Klotildan kirkkoihin, joissa hänen parhaat ostajansa kävivät; +varakkaammista juutalaisista oli taas hänen vaimovainajansa pitänyt +huolta. Hänen tapansa esiytyä hurskaan lailla oli vähitellen käynyt +hänessä jonkunlaiseksi tarpeeksi, jonka vuoksi hän nyt vanhemmilla +päivillänsä harvoin laiminlöi »ravita itseänsä» messullakin, kuten +hänen oli tapansa sanoa; sitä paitse oli hän ollut huomaavinansa, että +kauppa kävi paremmin niinä päivinä, jolloin hän oli ollut messussa. + +»No, mistä on kysymys?» kysyi hän katsellen viekkaasti tytärtänsä. + +»Suuresta kauppa-asiasta, pappa!» + +Samassa veti hän salkustansa esiin kimpun vekseleitä ja +maksu-osoituksia, jotka kaikki Kristian II oli kirjoittanut. + +»Kysymys on näiden myymisestä! Ostatko nämä?» + +Nähtyänsä käsialan, virnisti ukko naamaansa rypistäen sen niin +sykkyrään, että koko kasvot näyttivät häviävän parran ja tukan +peittoon. Nyt muistutti hän piikkisikaa, joka kohottaa harjaksensa +puolustukseksensa. + +»Illyrialaisia arvopapereja!... Ei kiitoksia, nuo laput minä tunnen... +Miehesi lienee tullut pähkähulluksi, joka lähettää sinut tänne +sellaisissa asioissa... Vai ovat asiat nyt todellakin sellaisiksi +kehittyneet!» + +Tähän vastaukseen oli Señora valmistunut eikä siitä häiriytynyt +rauhassansa. + +»Kuulehan nyt, isä», sanoi hän alkaen seikkaperäisesti selittää +millaiset olosuhteet nyt olivat; hän antoi tarkan selonteon koko +»suuresta kaappaustuumasta», todistaen sanansa sillä numerolla +_Quernaro-lehteä_, jossa esitys Illyrian eduskunnan istunnosta löytyi, +ja muutamilla Lebeaun kirjoittamilla kirjeillä, jotka sisälsivät +tietoja kuninkaan toimista ja suunnitelmista... Lorun loppu oli nyt se, +että kuningas oli korviansa myöten rakastunut erääseen naiseen, jolle +hän tahtoi panna kuntoon komean asunnon (Messinan avenuen varrella) +kalustuksinensa, tallinensa ja vaunuvajoinensa; sen vuoksi ei hän +varmaankaan epäröisi kirjoittaa maksuosoituksia kuinka korkeille +summille ja kuinka suurta korkoa vastaan tahansa... + +Vähitellen kävi ukko Leemans tarkkaavaksi. Vihdoin alkoi hän itse +kysellä lähemmin hankkeesta, jonka viekkaasti keksittyjä +yksityisseikkoja hän nyt kaikin puolin pohti. + +»Ja milloin arvopaperit lankeisivat?» + +»Kolmen kuukauden kuluttua...» + +»Asia olisi siis suoritettu kolmen kuukauden kuluttua.» + +»Niin kyllä ... kolmen kuukauden kuluttua.» + +Señora teki samassa käsiliikkeen ikäänkuin olisi hän sitaissut jotakin +solmulle ja puristi huulensa varsin päättäviksi. + +»Ja mitä korkoa vastaan?» + +»Mitä vain haluat... Mitä suuremmiksi sitoumukset saamme, sitä +varmemmin pääsemme päämääräämme. Hän on saatettava siihen, ettei hänen +auta muu kuin allekirjoittaa luopumus kruunustansa.» + +»Ja kun hän on suostunut sen tekemään, niin...?» + +»Niin pitää tuo nainen huolen lopusta... Hänellä on silloin rakastaja, +jolla on kaksi miljoonaa kulutettavana.» + +»Mutta jos nainen keksii pitää kaikki itsellensä! Täytyy olla saakelin +varma naisesta, jota käytetään...» + +»Hänestä me olemmekin varmat.» + +»Kuka hän siis on?» + +»Et sinä häntä tunne», sanoi Señora varmasti, korjaten arvopaperit +takaisin salkkuun. + +»Ei, jättäkäämme asia sittenkin siksensä», sanoi ukko vilkkaasti; +mietittyänsä hetkisen lisäsi hän: »Se on paljo rahaa ... sangen paljo +rahaa... Ainakin täytyy minun puhua Picheryn kanssa asiasta.» + +»Ei, kavahda itsesi siitä, isä... Tähän juttuun ei pidä muita ihmisiä +enää sekoittaa. Meitä on jo ennestänsäkin liian monta. Tom, Lebeau ja +sinä ... ja jos ai'ot kertoa siitä useammille, niin...» + +»Ainoastaan Picherylle, tyttöseni... Voinethan ymmärtää, ett'en minä +yksinäni voi niitä hankkia... Ei, se on liian paljo rahaa ... aivan +liian paljo minun varoilleni...» + +»Ja vast'edes saa hän maksaa vielä enemmän», vastasi Señora +kylmäverisesti. + +Nyt syntyi hetkisen vaiti-olo, jonka kuluessa ukko mietti itseksensä +salaten ajatuksensa tuuhean tukkansa alle, jonka häiläytti +kasvoillensa. + +»No niin», äännähti hän vihdoin, »minä suostun, mutta yhdellä ehdolla: +tuo asunto Messinan avenuen varrella tulee tietysti erikoisesti +kalustettavaksi ... ja siihen tarvittavat kompeet hankin minä.» + +Tähän saakka oli koronkiskurilla ollut puhevuoro, mutta nyt näytti +kaupustelija karvansa. + +Señora ratkesi nauramaan. + +»Voi sinua vanha lumppukauppias, voi sinua vanhain rääsyjen +kaupustelija!» + +Tämän sanoi hän äänellä, joka hyvin soveltui tähän ympäristöön, mutta +huonosti hänen omaan pukuunsa ja ryhtiinsä. + +»No, olkoon menneeksi, isä... Sinä saat hankkia kaikki nuo 'kompeet', +mutta ei mitään äitivainajan vanhoja rääsyjä, ettäs sen tiedät.» + +Näillä tarkoitti hän niitä kuluneita ja tavallisissa oloissa vallan +mahdottomia esineitä, jotka ukko oli koonnut yhteen antaen niille +hurskaan nimityksen: »vaimovainajani kokoelma.» Ukko käytti näet +hyödyksensä ihmisten tunteellisuutta saadaksensa myydyksi kaiken tuon +rojutavaraston, jota hän nimitti rakkaan vainajan jälkeenjättämiksi +»muistoesineiksi» ja kun joku tahtoi ostaa jotakin näistä »hänelle +kallisarvoisista» esineistä, otti hän siitä hyvän maksun. + +»Ymmärrätkö, isä ukko, ei mitään kitsastelua, ei mitään lumppuja... Tuo +nainen tietää näet erotuksen oikean ja jäljennetyn tavaran välillä!» + +»Häh! Vai on hän sitä laatua», murisi vanha villakoira kuonokarvojensa +takaa. + +»On, hän ymmärtää ne asiat yhtä hyvin kuin sinä ja minä, tiedätkös!» + +»Hm, mutta...» + +Ja nyt lähensi villakoira ruman kuononsa liki Señoran ihania kasvoja; +vaikka isän ja tyttären ulkomuodot niin vähän muistuttivat toisiansa +kuin vanha, rytistynyt pergamenttilehti voi muistuttaa raitista ruusua, +oli molempain kasvoihin nyt kuitenkin kirjoitettu: »tässä +kaupustellaan.» + +»Mutta», jatkoi ukko, »koska minä nyt jo olen suostunut asiaan, pitää +minun mielestäni saada tietää, kuka hän on? Kuka tuo nainen siis on?» + +»Se on...» + +Señora keskeytti itsensä sitoaksensa kiinni leveän hattunsa nauhat +peilin edessä, joka kuvasti hänen kauniit kasvonsa ja tyytyväisen, +melkeinpä ylhäisen hymyilynsä; sitten lopetti hän lauseensa sanoen +erityisellä äänenpainolla: + +»Se on Spalaton kreivitär!» + + + + +II. + +Eräs akatemiallinen juhlallisuus. + + +Se klassillinen palatsi, joka lepää kupoolinsa painon alla Pont des +Arts-sillan päässä ja Parisin oppineiden kaupunginosan lähtökohdalla, +näytti tänä aamuna harvinaisen eloisalta ja olipa kuin aikoisi se +siirtyä paikoiltansa aina vierusrantakadun laidalle saakka. Räiskyvästä +kesäkuun sateesta huolimatta, joka toisinaan ihan virtasi alas +taivaalta, liikkui taaja, siistipukuinen, hansikkaita käyttävä +ihmisjoukko suuren oven portailla ja siitä kiemurtelevana jonona pitkin +muuri-aitaa aina Seinejoelle avautuvan holvin aukolle saakka; +kärsivällisesti odotti se tässä hyvin tietäen, että kukin heistä +pääsisi vuorossansa sisään niiden pienten, eri väristen kutsukorttien +avulla, jotka keskellä ryöppysadetta välähtelivät heidän hyppysissänsä. +Samanlainen järjestynyt ja säännöllinen jono vaunuja ulottui myöskin +läheisen Rahapajan sivua kulkevaa rantakatua pitkin, jono Parisin +upeimpia kaksivaljakkoja, joiden kuskit ja lakeijat olivat puetut joko +siroihin nykyaikaisiin tai vanhanaikuisiin, komeihin livreepukuihin, +vaikka ne tilapäisesti peittyivätkin jokapäiväisten, kansanvaltaisten +sateenvarjojen ja sadetakkien alle. Toiset toistansa ylhäisemmät +koti- ja ulkomaiset vaakunat, vieläpä kuninkaallisillakin +valiolauseilla ympäröidyt, loistivat vaunujen sivuilta muodostaen +jonkunlaisen, mahtavan suuren vaakunakirjan, jonka kuvasto komeana +levisi pitkin Seinen rantoja. Ja kun joku päivänsäde synkkiä kasvoja +kirkastavan hymyilyn lailla silloin tällöin valahti alas pilvien +lomasta, kimaltelivat kostuneet vaakunat, valjaat, vartijasotilaiden +kypärät, kupoolin yllä oleva lyhty ja vieläpä suuren portin edessä +lepäävät, aina tomuisen harmaat pronssiset leijonatkin näyttivät nyt +kauniin, mustan kiiltovärinsä. + +Pitkien väliaikojen kuluttua on tuolla vanhalla akatemiatalolla +tällaiset juhlapäivänsä, jolloin se jonkun vastaanoton johdosta +iltapäivin äkkiä herää ja virkistyy eloon. Mutta tänä päivänä ei ollut +kysymys mistään vastaanotosta. Siihen oli vuodenaika jo aivan liian +myöhäinen: akatemiaan vastaanotettavat, joilla on siellä oikkunsa yhtä +hyvin kuin näyttelijöilläkin, eivät ikinä tyytyisi esiytymään sen +jälkeen kuin suuret kilpa-ajot jo ovat olleet ja menneet, taidenäyttely +suljettu ja matkakirstut sälytetyt kesämatkoja varten. Nyt oli kysymys +ainoastaan akatemian palkinnon jaosta, vähemmän huomattu tapaus, joka +ei tavallisesti houkuttele liikkeelle muita kuin seppelöitävien +läheiset perheet. Tämän erikoisen ihmistulvan ja ylhäisen väkijoukon +oli akatemian oville tuonut se uutinen, että palkittujen teosten +joukossa oli myöskin ruhtinas de Rosenin kirjoittama _Kuvaus Ragusan +piirityksestä_, jonka vuoksi monarkkinen ryhmäkunta oli käyttänyt +tilaisuuden toimeenpannaksensa -- kaupungin järjestysvallan suojaamana +-- mielenosoituksen nykyistä hallitusta vastaan. Tavattoman suotuisan +sallimuksen kautta taikka jonkun vehkeilyn johdosta, jommoiset kaikessa +salaisuudessa menestyvät virallisissa ja akatemiallisissa piireissä, +oli akatemian elinkautinen sihteeri sairastunut, jonka vuoksi jalo +Fitz-Royn herttua oli ottanut lukeaksensa julki palkintolautakunnan +lausunnon; ollen valkoisen verensä viimeiseen tippaan asti legitimisti +»alleviivaisi» hän tietysti ne kiihkeimmät kohdat ruhtinas Herbertin +kaunista historiallista puolueteosta, joissa puolueen koko +hallitusmielisyys ja kiihkoisuus ilmeni. Näin tulisi tästä +tilaisuudesta ivallinen mielenosoitus, jollaisia akatemiassa +uskallettiin panna toimeen keisarikunnankin aikana. Kaikki kävisi +nykyisen suopeuden lipun alla, sillä olihan suopeus tasavallan sävyisiä +tyttäriä. + +Kun akatemian vanha kello löi kaksitoista, syntyi yleisössä liikettä. +Portit avataan. Verkallensa vetäytyy ihmisjoukko parhaimmassa +järjestyksessä Mazarinen torin ja samannimisen kadun puoleisille +sisäänkäytäville päin samalla kun vaakunoilla koristetut vaunut +kääntyvät kaaressa palatsin pihaan jättäen parhaille istumasijoille +oikeutetut herrasväkensä portaiden edustalle, missä kansliapäällikkö, +kunniamitaleilla koristetun palvelijakunnan keskellä, häärää hopealla +huolitellussa virkapuvussansa ja muuten niin hyväntuulisena kuin +linnanvouti tarinassa »la Belle au Bois-Dormant» hyörii prinsessan +sängyn ympärillä tämän herätessä satavuotisesta unestansa. Vaununovet +lyödään auki, pitkätakkiset lakeijat hyppäävät alas istuimiltansa +kuskin vieressä, herrasväet astuvat vaunuista, tervehtivät ja +kumartavat juhlallisesti ja hymyilevät toisillensa ja kuiskailevat +keskenänsä kuin vanhat tuttavat ainakin hävitäksensä sitten silkin +kahistessa joko siihen matotettuun porraskäytävään, joka vie +erityisesti varatuille lehtereille, taikka siihen pitkään käytävään, +joiden vuosisataista, kulunutta kivitystä myöten päästään palatsin +sisäosiin. + +Yleisölle aiottu osa salia täyttyy kuulijoilla. Tasaisesti kohoavat +istumapenkit mustenevat yksitellen aina kattokaariin saakka, missä +seisovien kuulijain sivukuvat esiytyvät tummina kupoolin lasi-akkunoita +vastaan. Ei ainoatakaan sijaa tyhjänä. Pää pään vieressä istuu +täällä kuulijoita omituisen koleassa museo- ja kirkkovalaistuksessa, +jossa Ranskan suurkauden miehet, Descartes, Bossuet, Massillon y.m. +nerot ovat edustettuina marmorisina pystykuvina ikuisiksi ajoiksi +samaan asentoon kangistuneine, miettiväisine, liikkumattomine +kasvojen-piirteinensä. Salin suuren, nyt kuulijoilla täytetyn +puoliympyrän edessä oli sentään muutamia tyhjiä penkkejä ja ylinnä +viheriällä veralla verhottu pöytä puhujaa varten, kuten jo sille +asetettu vesilasi ilmaisi. Näille sijoille asettuvat akatemian jäsenet, +he kai koht'ikään tulevat sisään noista korkeista kaksoisovista, joiden +yläpuolella luemme suurilla, hautapatsaista tutuilla, kultakirjaimilla +kyhätyt sanat: _kirjallisuus, tiede ja taide_. + +Mutta kaikki näyttää niin vanhalta, jäykältä ja köyhältä muodostaen +täydellisen vastakohdan niille keväisille puvuille, joilla lehterit ja +permanto olivat verhotut kuin kukkaisköynnöksellä. Väriltänsä hillityt, +sametin hienot, aniharvoin kirkkaat, vaaleat puvut, (kuosiltansa +ruumiinmuotoiset niinkuin ajan tapa vaati ja hohtavilla teräshelmillä +kirjaellut), keveät, ilmavat hiuslaitokset, joita koristi joko pitsit, +kukkaiset tai pienet samettirusettien eli keltaisten tähkäpäiden +sisästä pilkistävät pienet lintuset; suuret viuhkat, jotka olivat +alinomaa liikkeessä levittäen ympärillensä hienojen hajuvesien lemua -- +kaikki tämä näytti saavan salia kaunistavan vanhan kotkankin +räpyttämään silmiänsä mielihyvästä. Mutta vaikka edustetaankin vanhaa +Ranskaa, niin eihän liene tarvis tuoda mukanansa näin raskasta ilmaa ja +pukeutua variksen peljättien lailla! + +Kaikki, mitä Parisissa oli kuosikasta, ylhäissyntyistä ja säädyllisesti +ajattelevaa, oli saapunut tänne, hymyili toisillensa ja tunsi toisensa +pienistä salaperäisistä viittauksista; täällä nähtiin hienojen klubien +jäsenet, S:t Germainen etukaupungin ylimystö ja se seurapiiri, +joka ei koskaan sekaudu suuren yleisön elämään eikä näy teaatterein +ensi illoissa, vaan esiytyy määrättyinä päivinä Operassa tai +musiikkikonservatorion konserteissa muodostaen muuten erityisen, +suljetun maailman, joka elää paksujen akuttimien takana, erillänsä +katumetelistä, jopa päivän valostakin ja josta julkisuudessa ei näy +muuta kuin kuolemanilmoitukset, satunnaisten avioriitojen selvitykset +taikka uutinen jostakin omituisesta seikkailusta, jossa joku +»kumiylimystön» perhejäsenistä on ollut mukana. + +Tämän valikoiman ohella nähtiin myöskin muutamia illyrialaisia +ylimysperheitä, jotka olivat paenneet isänmaastansa maanpakolaisen +kuninkaansa mukana, kaikki kauniita nais- ja miestyyppejä, vaikka tähän +hienoimpaan parisilaisympäristöön nähden hieman liian särmäkkäitä ja +outoja. Selvästi eristyvissä ryhmissä nähtiin sitä paitse tunnettuja +kirjallisia piiriä, jotka tavallisesti valmistavat akatemiallisia +vaaleja ja ennakolta vaikuttavat niin paljo äänestykseen, että näiden +tuttavuus ja suosio usein painaa enemmän vaa'alla kuin jonkun ehdokkaan +omat ansiot. Ylimystön keskuudessa nähtiin vielä muutamia +keisarikaudenkin suuruuksia, nousukkaita, jotka aikoinansa olivat +ivailleet vanhaa »ukkojen puoluetta», mutta nyt lukivat itsensä siihen. + +Lopuksi oli tämän valioyleisön keskuuteen vielä pujahtanut muutamia +»riuduttavia» kaunottaria, jotka ylhäisön poissaollessa koreilevat +teaattereissa loistavissa puvuissansa, vaikka nämä monarkkisellekin +leirille tutut naiset nyt esiytyivät niin vaatimattomina, ja vihdoin +pari kolme koko Parisille tuttua, yleisesti suosittua näyttelijätärtä, +joita pääkaupungin kaikki naiset mielellänsä jäljittelivät +puvuissansa. Tätä varsinaista yleisöä lukuunottamatta nähtiin +joukko sanomalehtimiehiä ja ulkomaisten lehtien edustajia, jotka +kirjesalkkuinensa, kirjoitusneuvoinensa y.m. näyttivät pukunsakin +puolesta varustautuneen kuin jotakin matkaa varten keski-Afrikaan. + +Alimmalla pienellä penkillä, puhujalavan luona, istui palkitun sankarin +puoliso, ruhtinatar Colette de Rosen viehättävän aistikkaassa, +intialaisesta kashmirkankaasta ja moareesilkistä tehdyssä viheriäisessä +puvussansa; siron hiuslaitoksen ympäröiminä loistivat hänen kauniit +kasvonsa voitonriemuisina. Ruhtinattaren vieressä taas istui +paksu ja karkeapintainen ukko Sauvadon ylpeillen siitä, että sai +olla veljentyttärensä seurana tässä tilaisuudessa, johon hän +tietämättömyydessänsä oli pukeutunut kuin ylhäistä perheiltamaa varten +kunnioittaaksensa sitä enemmän juhlallisuutta. Tämä pukuerehdys teki +hänet levottomaksi: valkoinen kaulaliina kiusoitti häntä kuin mikäkin +kaularauta; alinomaa tähysteli hän kaikkia sisääntulijoita keksiäksensä +edes jonkun samalla tavoin puvussa erehtyneen poloisen. Mutta tätä +toveria onnettomuudessa ei löytynyt. + +Pian syntyi tuon loistavasti puetun ja hilpeän valiojoukon vilinässä +äänekäs hälinä, joka toisinaan heikkeni, mutta sentään kuului +selvästi ja vieri mainettivirtauksena toisesta päästä salia toiseen. +Pieninkin naurahdus leviää ja vaikuttaa toisiin, pieninkin liike ja +suosionosoituksiin varustautuva, ojennettu käsipari huomataan, kaikki +ovat jännittävän odotuksen vallassa, uteliaisuus on yhtä pingoitettu +kuin jossakin merkillisessä ensi-illassa, missä näytelmän menestys jo +ennakolta on taattu; ja kun kuuluisuudet tuon tuostakin saapuvat +paikoillensa, kääntyy kaikkien äänekäs huomio heihin päin, vaikka +väkijoukon utelias tai ihaileva solina sentään laimenee näiden mennessä +ohitse. + +Mutta luokaapa silmänne tuonne Sullyn kuvan yläpuolelle, niin näette +kaksi naista, joista toinen taluttaa pientä poikaista ja jotka yhdessä +ottavat haltuunsa aition etumaiset sijat. Toinen heistä on Illyrian, +toinen Palermon kuningatar. Puettuina samallaisiin tummanpunaisesta +täpläisestä silkkikankaasta tehtyihin pukuihin, joiden rinnustat ovat +kirjaellut koruompeluksilla, ja diadeemihattuihin, joiden pitkät, +lepäävät sulat hivelevät toisen vaaleita ja toisen ruskeita suortuvia, +vaikuttavat nämä kuninkaalliset orpanukset toistensa viehättävinä +vastakohtina, ollen kaikessa muussa, paitse ylvään vartalon +notkeudessa, vallan erilaisia, jaloja tyyppejä. Frédérique on käynyt +kalpeaksi ja vanhenevaisuutta todistava piirre tekee hänen hymyilynsä +surullisemmaksi; maanpakolaisuuden levottomuutta ja kärsimyksiä +osoittavat myöskin hänen tumman orpanansa kasvot. Naisten välissä istuu +pikku Zaran kreivi ravistellen vaaleita suortuviansa; hänen kasvonsa, +katseensa ja päättäväinen suunsa todistavat päivä päivältä varmistuvaa +itseluottamusta. Hän on jo tosikuninkaan taimi, jonka kehitys on +alkanut menestyä. + +Vanha herttua de Rosen istuu saman aition taustalla erään +henkilön kanssa; Kristian II se ei ole, sillä tämä on jäänyt pois +välttääksensä varmasti odotettavaa mielenosoitusta, vaan paksu- ja +tuuheatukkainen, pitkä mies, yleisölle tuntematon suuruus, jota tämän +juhlallisuuden aikana ei mainita, vaikka juuri hänen nimensä pitäisi +olla kaikkien huulilla. Oikeastaan on näet koko juhlallisuus hänen +kunniaksensa toimeenpantu, hän juuri on sepittänyt sen suuremmoisen +kuningasvallan rekviemiun, jota nyt käydään esittämään Ranskan +viimeisten ylimysten ja pääkaupunkiin asettuneiden, valtakunnistansa +karkoitettujen maanpakolaisten kuningashuoneiden läsnäollessa. +Korkeat maanpakolaiset ovat näet kaikki saapuneet juhlimaan +»veljeänsä ja sukulaistansa» Kristian II:sta tuottaen asianomaisille +juhlamarsalkoille melkoista päänvaivaa istuinjärjestyksen suhteen. +Sortuneen suuruuden arvon-mukaisia vaatimuksia on näet aina vaikea +täyttää ja maanpakolaisuuden kiusallisissa olosuhteissa voi heidän +epäilyksensä kehittyä suorastaan ärtyneeksi haavaksi. + +Descartesin lehterillä -- näitä nimitetään näet kunkin lehterin +yläpuolella seisovan pystykuvan mukaan -- istuu Westfalin kuningas, +jonka ulkonäön ylevää ylhäisyyttä lisää terävät, mutta sokeat silmät. +Silloin tällöin hymyilee hän yhtäänne ja kumartaa toisaanne päin. +Alinomaa näyttää hän huolehtivan siitä, ettei hänen sokeuttansa +huomattaisi, tehtävä, jossa häntä alttiudella auttaa tyttärensä, tuo +pitkä ja hoikka nainen, jonka pää näyttää taipuvan alas rikkaiden +kultakiharain painosta. Kun kuningas pitää ainoastaan tummista +kiharoista, on hän yhäti salannut tältä tukkansa todellisen värin. »Jos +sinä olisit vaaleatukkainen, en ehkä voisi pitää sinusta niin paljoa», +oli hänen tapansa sanoa suki'essansa prinsessan suortuvia. Tämä pari, +isä ja tytär, kärsi maanpakolaisuutensa arvokkaasti ja ylhäisellä +levollisuudella kuin olisi kysymys ollut jostakin kävelystä +kuninkaallisissa puistoissa. Aina kun kuningatar Frédériquen tapasi +hervottomuuden hetki, muisteli hän tätä sokeaa kuningasparkaa jaloine +oppainensa, jonka esimerkki antoi hänelle uutta voimaa ja virkistystä. + +Mutta siirtäkäämme silmämme toista lehteriä kohti. Loistavassa +silkkiturbanissa istuu siellä Galitsian lihava kuningatar, joka +paksuine poskinensa ja punaisine ihovärinensä muistuttaa karkeakuorista +appelsiniä. Puuskuttaen ja puhallellen löyhyttelee hän kasvojansa +viuhkalla jutellessansa nauraen valkoharsoisen naisen kanssa, jonka +nuorissa suloisissa kasvoissa jo näkyy surun jälkiä silmien ympärillä, +kalpeilla huulilla ja noilla kyynelten uurtamilla poskijuovilla. Tämä +rakastettava nainen, Palman herttuatar, ei näytä juuri syntyneen niitä +täristyksiä ja kauhuja varten, joihin hänen seikkailuhalukas puolisonsa +on hänet elämän polulla saattanut. Läsnä on hänkin, tuo suuri hirviö, +joka tuon tuostakin aivan tuttavallisesti pistää kiiltävän mustan +partansa esille molempain naisten välistä; muuten ovat hänen kasvonsa +kauniit ja vasken karvaisiksi ahavoituneet viimeisen sotaisen yrityksen +jälkeen, joka maksoi hänelle niin paljo ja sentään epäonnistui niinkuin +edellisetkin retket. Mutta jonkun aikaa sai hän näytellä kuningasta, +pitää hovia, juhlia, naisia, laulattaa _Te deumia_ ja nähdä kukkaisia +siroteltavan tiellensä. Hän näytteli osansa, allekirjoitti päätöksiä, +tanssi, puhui kirjoitusmusteella ja ruudilla, vuodatti verta ja kylvi +vihaa. Ja kun hän menetti taistelun, jätti hän uskollisen puolisonsa ja +pakeni takaisin Ranskaan kootakseen voimia ja miljoonia uusiin +yrityksiin; muuten esiytyyhän jonkunlaisessa matkailijan ja +seikkailijan puvussa: tiukasti ruumiin mukaisessa, kiiltävillä napeilla +ja nyöreillä koristellussa pitkässä takissa, joka tekee hänet +mustalaisen näköiseksi. Kokonainen liuta solisevaa nuorisoa istuu +samassa aitiossa jutellen äänekkäästi ja vapaasti kuin nuoriso Pomareen +kuningattaren hovissa tuota kovaa ja kuherrukselta kuulustavaa, +kansallista kieltänsä, sinutellen toisiansa ja käyttäen keskenänsä +tuttavallisia puhetapoja, jotka herättävät pahennusta salissa. + +Omituista kyllä, oli Bossuetin pieni aitio jäänyt tyhjäksi, vaikka +yleisöä oli kokoutunut niin paljo, että amfiteatterissa nähtiin +syntyperäisiä ruhtinaitakin. Kaikki ihmettelivät itseksensä, ketä +suuruutta tai tilapäisesti Parisissa oleskelevaa hallitsijaa varten +tämä mahtoi olla varattu, koska hän myöhästyy niin paljo, että istunto +nähtävästi saa alkaa ilman häntä. Vanha akatemian kello lyö jo 1. +Silloin kuuluu lyhyt komento: aseisiin! Ja aseiden tahdikkaan kalskeen +kestäessä avautuu korkea kaksois-ovi: saapuu »runous, tiede ja taide.» + +Kaikki nämä kuolemattomat näyttävät, ihme kyllä, varsin reippailta ja +eloisilta, niin että luulisi periaatteellisen tahdonvoiman heitä +sellaisina säilyttävän; muuten tekee jokainen pian sen huomion, että +vanhimmat heistä koettavat esiytyä hilpeän nuorekkaina, jota vastoin +nuoremmat nähtävästi tahtovat mieluummin vaikuttaa totisuudellansa ja +juhlallisuudellansa, kun heiltä toistaiseksi puuttuu kunnioitusta +herättävät harmaat hapset. Kokonaisuudessaan ei tuo oppinut seura juuri +suuremmoista vaikutusta tehnyt: nykyajan kuosi, sileäksi kammatut +hiukset ja vartalonmukainen musta juhlatakki eivät juuri vaikutakaan +kehenkään. Epäilemättä näyttäisi Boileaun ja Racinen aikuinen tekotukka +toisellaiselta ja vaikuttaisi enemmän kunnioitusta herättävästi, +arvokkaasti ja kohottavasti -- kattokupua kohti! Ainoa, mikä tekee +hauskemman vaikutuksen salissa, on pari kolme palmunlehvillä +koristettua juhlatakkia, joiden näemme vetäytyvän akatemian jäsenille +varattujen penkkien ylimmäisille istuimille ja sen pöydän luo, missä +puhujia varten aiottu sokurivesilasi on. Pian astuu eräs näiden +joukosta esille ilmoittaen: »istunto alkaa». Mutta hänen sanojansa ei +kukaan usko eikä niitä usko hän itsekään. Hän tietää näet varsin hyvin +että Montyonin hyve-palkintojen jakaminen, josta eräs palmulehväisistä +herroista nyt käy tekemään seikkaperäistä, kaunopuheliasta selkoa on +varsinaisen istunnon ulkopuolella. + +Puhe on tietysti akatemiallinen mestariteos, täydellisesti +akatemialliseen tyyliin laadittu ja tarpeenmukaisesta lauseparsilla +»hieman» ja »niin sanoakseni» hienonnettu osoittaen, että puhuja näillä +aina palaa samaan ajatukseensa niinkuin tekevät hurskaat naiset, jotka +ripillä jonkun pikkusynnin unhotettuansa palaavat takaisin rippi-isän +luo tunnustaaksensa senkin; sitä paitse oli puhe koristeltu +kaikenlaisilla arabeskeilla ja kiertelyillä, joilla puhuja kai tahtoi +peittää ajatustensa köyhyyttä, joten esitys siis oli täydellisesti +siihen tyyliin, joka vanhastansa on akatemiallista ja jota jokainen +sitoutuu käyttämään samalla kun hän vihreillä palmunlehvillä koristetun +juhlatakin päällensä pukee. Akatemian kokousten tavallinen yleisö olisi +epäilemättä ihastunut komeaan puheeseen ja osoittanut suosiotansa sekä +jalkoja tömistämällä että »hirnumalla» taiteellisille lause-käänteille, +joiden lopputuloksen jo alussa voi arvata. + +Mutta tämänpäiväinen kiireinen ja kärsimätön yleisö ei ollut saapunut +tänne tuollaista esitystä kuulemaan. Voitte siis kuvitella mielessänne, +kuinka ylevän välinpitämättömästi ja halveksivasti tuo ylimyksellinen +valioyleisö kuunteli yksinkertaisten ja kömpelöiden ihmisten +vaatimattomia hyveitä ja uhrautuvia lemmentodistuksia ylistettävän +moisella vanhanaikaisella laverruksella, joka muistutti niiden +syrjäisten maaseutusoppien kieltä, missä kilpakirjoitusten +kirjoittajatkin asuivat. Jalosyntyinen, korkeasukuinen ylimystö +ihmetteli, että yhteiskunnassa todellakin on noin paljo -- kunnon +ihmisiä. Puhuja luettelee edelleen toisen kansanomaisen nimen toisensa +jälkeen... Yhä, yhäkö tuota jatkuu?... Ihmiset siis yhäti vain kärsivät +ja uhrautuvat ... kuin sankarit!... Klubiherrain mielestä käy tämä jo +»murhaavaksi». Ruhtinatar Colette de Rosen hengittää pienen +hajuvesipullonsa lemua... Kaikki nuo vanhat ja luetellut raukat +haiskahtavat hänestä »syöpäläisiltä». Kaikkien kasvoilta tihkuu +sellainen ahdistuksen hiki, että akatemian koleat kiviseinät uhkaavat +kaatua. Puhuja alkaa ymmärtää käyvänsä ikäväksi. Hänen täytyy siis +pitää suurempaa kiirettä. + +Poloinen Marie Chaloye, kotoisin Ambegeue-les-Combesista, joka +viisikymmentä pitkää vuotta olet hoitanut halvattua tätiäsi, +ruokkinut häntä, niistänyt hänen nenänsä, pukenut hänet ja riisunut +vaatteet hänen yltänsä ja sitä paitse säästänyt varoja hänen +kymmenelle serkullensa! Ja sinä kunnianarvoisa apotti Bourillon, S:t +Maximin-le-Hautin pastori, joka vuosikausia olet kantanut lohtua +vuoristoseudun voita ja juustoa valmistavalle väestölle! ette te +aavista, että Ranskan akatemia, joka nyt on palkinnut puuhanne, saisi +kärsiä häpeää ja pilkkaa teidän tähtenne ja että nimenne luettaisiin +julki kuulijakunnan tyytymättömän solinan kestäessä, joka ei ole muuta +kuin harmistuneiden pilkantekoa vaivoistanne! Puheen loppu muodostuu +rajuksi, huonosti järjestetyksi pakoretkeksi ja niinkuin pakeneva +nopeammin joutuaksensa viskaa ojaan laukkunsa ja aseensa, jättää +akatemiallinen kaunopuhujamme pois harkitut kuvauksensa jalosta +urhoudesta ja enkelimäisestä uhrautuvaisuudesta ollen varma siitä, että +kertomus kokonaisuudessaan voitaisiin lukea seuraavan päivän lehdissä, +jolloin yleisö paremmin ehtisi huomata kaikki hänen kauniit +lausepartensa. + +Vihdoinkin pääsee hän luettelonsa loppuun. Muutamat huusivat: hyvä! +toiset huoahtivat ääneen: ah! Kaikki tunsivat itsensä keventyneiksi. +Poloinen puhuja istuutuu, pyyhkii hänkin kasvojansa vastaanottaessaan +parin nuoremman kumppalin kiitokset puheesta, jonka tyylin +akatemiallisiin salaisuuksiin he vielä olivat vähemmän perehtyneitä. + +Seuraa viiden minuutin loma-aika. Kaikki oikovat itseänsä, rykivät ja +tointuvat jälleen. Äkkiä syntyi sitten syvä hiljaisuus. Toinen +palmunlehväisiin juhlatakkeihin puetuista herroista on noussut +seisoallensa. + +Kaikki tuntevat hänet jalo- ja korkeasukuiseksi Fitz-Roy'n herttuaksi. +Jokainen ehtii hyvin tarkastaa häntä tuossa, kun hän jonkun aikaa +järjestää paperejansa viheriällä veralla peitetyllä, pienellä pöydällä. +Ollen laiha, köyryselkäinen ja olkapäiltä kutistunut mies näyttää hän +roikkuvine käsivarsinensa ja terävine kyynärpäinensä jo 70-vuotiaalta +vanhukselta, vaikka tuskin on viittäkymmentä täyttänyt. Riutuneen ja +nääntyneen vartalon päässä näemme kalpeat, rumapiirteiset kasvot +ohkaisine poskipartoinensa ja harventuvine hiuksinensa. Hän muistuttaa +Montefeltroa (Lucretia Borgiassa), joka paavi Aleksanteri VI:n myrkkyä +juotuansa vetäytyy näyttämön taustalle surkeana ja masentuneena kuin +kana, jolta siivet on lyhennetty ja joka värisee vallan nolostuneena +huomatessaan olevansa vielä elossa. Jalo Fitz-Royn herttua ei ole +juonut myrkkyä eikä muuta sellaista, mutta hän polveutuu kauhean +vanhasta suvusta, joka ei ainoassakaan sukupolvessa ole nuorentanut +itseänsä vierailla lisillä ja joka nyt viimeisessä edustajassansa on +rappeutunut niin, ett'ei se voi enää jatkua säätyä alemmankaan +avioliiton kautta. Muutenkin vihertävän kalpea ja jalo Fitz Roy'n +herttua näyttää hännystakkinsa viheriäin palmunlehvien heijastuksessa +vieläkin viheriämmältä, jonkunmoiselta sairaalta apinalta, joka ukko +Sauvadonin mielestä tekee vallan jumalallisen vaikutuksen. »Erinomaisen +kaunis nimi tuo», sanoo Sauvadon naapurillensa. Naisten mielestä +vaikuttaa hän »hienosti.» Fitz-Roy, mikä kaunis nimi! + +Nimeänsä ja monien esi-isiensä pitkää luetteloa, jossa ei puutu +yksinkertaisiakaan raukkoja, saa hän enemmän kiittää jäsenyydestänsä +akatemiassa kuin omia historioitsija-ansioitansa; näitä edustavat näet +vain muutamat laihat kyhäykset, joiden ensimäisellä osalla korkeintaan +voi katsoa olevan minkäänlaista arvoa. Mutta tämä ensi osa onkin toisen +kirjoittama ja jos jalo Fitz-Roy sattumalta loisi silmänsä sitä +lehteriä kohti, missä Illyrian kuningatar Frédérique istuu, ja huomaisi +sen tulisilmäisen, suuren pään, josta hänen teoksensa on lähtenyt, ei +hän ehkä järjestelisi paperejansa niin ylenkatseellisen näköisenä eikä +aloittaisi esitystänsä niin ylväällä ja ylimyksellisellä katseella kuin +hän nyt sen tekee. Aluksi mainitsee hän vain sivumennen useita vähemmin +huomattuja palkittuja teoksia typistellen mielensä mukaan tekijäin ja +teosten nimiä osoittaaksensa ettei hän niille suurempaa merkitystä +anna. Noin huvin vuoksi vain!... Tulee sitten Roblotin palkinnon vuoro, +joka annetaan parhaimmasta historiallisesta teoksesta, mitä viiden +vuoden kuluessa on julkaistu. »Kuten tiedätte, on akatemia päättänyt +antaa sen ruhtinas Herbert de Rosenille ... hänen erinomaisesta +kuvauksestansa: 'Kertomus Ragusan piirityksestä'»... Voimakkailla +suosionosotuksilla vastaanottaa sali jo nämä ensimäiset sanat, jotka +puhuja lausuu kuuluvalla äänellä ja kylväjän kädenliikkeellä. +Varrottuansa kunnes tämä innostuksen myrsky on tauonnut, jatkaa jalo +Fitz-Roy käyttäen paremman vaikutuksen vuoksi jotakuinkin lapsellista +mutta varmaa temppua. Hiljaisella ja levollisella äänellä sanoo hän +»hyvät herrat»... Sitten pitää hän lyhyen loman katsellen yleisöön +päin, joka kärsimättömänä ja jännittyneenä näyttää olevan täydellisesti +hänen käsissänsä. Jalon puhujan kasvoilla on sellainen ilme kuin +tahtoisi hän sanoa: »Kas niin, jos minä nyt en jatkaisikaan, niin +jäisitte te noloiksi vai kuinka?»... Sen sijaan nolostui hän itse +huomatessaan, ett'ei kukaan viitsinyt kuulla häntä, kun hän jälleen +jatkoi puhettansa... + +Tähän saakka tyhjänä olleen lehterin ovi oli näet avautunut ja sisään +astunut nainen, joka istuutui varsin rauhallisena paikoillensa vetäen +kuitenkin useiden huomion puoleensa. Hänen tumma pukunsa oli nähtävästi +parhaimman naisräätälin valmistama, riikinkukon silmiä jäljettelevillä +koruompeluksilla kirjaeltu ja ruumiinmukainen; päässä on +hänellä kultaisella pitsillä päärmätty hattu, jonka alta tämän +Ahasveruksestansa varman Esterin vaalean rusoittavat, soikeat kasvot +eduksensa vaikuttivat. Ihmiset kuiskaavat hänen nimensä: kaikkihan +tuntevat hänet, sillä kolme kuukautta on jo »koko Parisi» puhunut hänen +lemmensuhteistansa ja loistostansa. Hänen huoneustonsa Messinan avenuen +varrella muistuttaa loistavan kalustuksensa vuoksi keisarikauden +maineaikoja. Sanomalehdet ovat rientäneet antamaan yksityistietoja +tästä ylhäisestä »häväistyksestä», ruokasalin maalauksista, jopa tallin +korkeudestakin ja tienneet kertoa, että kunniastansa kuuluisaa +Menelausta arempi aviomies oli pujahtanut ulkomaille peittääksensä +mieliharminsa niinkuin »suuren aikakauden» (= Ludvig XIV:n +hallituskauden) aviomiesten tapa oli. Mutta valloittajan nimeä eivät +sanomalehdet ole julkaisseet. Teatterissa istuu tuo nainen aina yksin +ensi-rivin etuaitiossa, mutta varjossa hänen takanansa häämöittävät +kavaljeerin hienot, mustat viikset. Kilpa-ajoissa ja Boulognen metsässä +ajelee hän niinikään yksin, suuri kukkaiskimppu toisella tyhjällä +istuinpaikalla ja vaunujen ovessa omituinen, salaperäinen vaakuna, +jonka ympärillä luemme vastamaalatun, tuhman vaalilauseen: _oikeuteni, +kuninkaani_ (mon droit, mon roy), jonka rakastaja on valinnut +hänelle tehdessänsä hänestä kreivittären. Tällä kertaa oli lemmitty +täydellisesti tunnustettu. Moisena juhlapäivänä oli hän saanut +paikkansa majesteeteille varatuilla kunniasijoilla Watteletin, kuningas +Kristianin asemiehen, ja Akselin prinssin seurassa, joka aina oli +valmis esiytymään, kun vain oli kysymys jostakin kuninkaalliselle +arvolle käyvästä hassutuksesta; tätä Kristianin menettelyä pidettiin +rakastajattaren julkisena tunnustamisena ja oli hän siis nyt ikäänkuin +leimattu Illyrian vaakunalla. Mitään mieliharmia ei hän kuitenkaan +tämän valioyleisön keskuudessa herättänyt. Kuninkailla on oikeus +kaikenlaisiin oikkuihin ja huvituksiin, jotka -- samoin kuin heidän +persoonansakin -- ovat kaiken moitteen yläpuolella, olletikin +sellaisessa seurassa kuin tämä oli, missä vielä olivat säilyneet +muistot Ludvig XIV:n ja Ludvig XV:n rakastajattarista, jotka ajelivat +kuningattaren vaunuissa ja suurilla juhlametsästyksillä esiytyivät +hänen sijaisenansa. Tosin voi joku nenäkäs ihminen, kuten Colette de +Rosen, olla kainosti loukkautuvinansa ja harmitellen ihmetellä, että +akatemia oli sallinut »tuollaisten naikkosten» tulla tänne, mutta +epäilemättä oli kaikilla näillä harmistuneilla kaunottarilla kotonansa +joku Kristianin lahjoittama pieni ja sievä, mutta keuhkotautinen +apinanpentu hyväiltävänä. Useimpiin teki kuninkaallinen lemmitty +erittäin edullisen vaikutuksen. Klubilaiset huudahtivat: »sangen siro +nainen!» Sanomalehtimiehet taas sanoivat: »lemmitty, josta voi +ylpeillä!» [Parisilaiset käyttivät tähän aikaan lauseparsia: très chic +ja très crâne!...] Kaikkialla näki rakastajatar suosiollisia kasvoja; +itse »kuolemattomatkin» tähystelivät mielihyvällä tuota ihanaa naista, +jossa ei näkynyt merkkiäkään yleisen huomion vaikutuksesta, +lukuunottamatta sitä vähäistä ylvästä ilmettä katseessa, mikä on niin +tavallista kaikissa naisissa, joita lorgneteilla ja kiikareilla +tarkastellaan. + +Pian suuntautuu yleisön uteliaisuus toiselle taholle, nim. Illyrian +kuningatarta kohti: miten mahtoi rakastajatar häneen vaikuttaa? Ei +pienintäkään värähdystä kasvoissa; eikä liikahda edes hattusulkakaan. +Frédérique, joka ei ottanut osaa tavallisiin huvituksiin, ei tuntenut +kilpailijatartansa ulkonäöltäkään: hän ei ollut tätä koskaan nähnyt +eikä nytkään katsellut häntä sen kummemmin kuin puvuistakin huvitettu +nainen toisen pukua tarkastelee. »Kuka hän on?» kysyi Frédérique +sentään Palermon kuningattarelta, vaan sai lyhyen ja nopean vastauksen: +»en tiedä». Viereisessä lehteriaitiossa kuuli hän samassa monta kertaa +uusittavan nimen: »Spalato ... Spalaton kreivitär se on!» + +Tämä nimi oli jo kuukausia ahdistellut häntä kuin paha uni. Hän tiesi, +että Kristianin uutta rakastajatarta niin nimitettiin ja oli kuullut +puolisonsa käyttäneen ainoaa kuninkaallista oikeuttansa antaaksensa +lemmityllensä nimen, joka oli Illyrian mainehikkaimpia. Kaikista +puolisonsa rikoksista oli tämä vaikuttanut pahimmin kuningattareen, +jonka mielestä mitta nyt oli kukkuransa saanut. Mikä häpeä kohottaa +moinen naikkonen ruhtinaallisten joukkoon ... ja tehdä se ihan hänen ja +Zaran kreivin nähden! Vielä pahemmin kuin tämä teko vaikutti häneen +vaistomaisesti tuon naisen ylväs ja vakava kauneus. Korskea katse, jalo +ja puhdas otsa ja hieno suu, kaikki näytti uhittelevan häntä... +Tuhannet ajatukset heräsivät hänessä. Yhtäällä ankara ahdistus ja +jokapäiväiset nöyryytykset!... Vasta eilen oli vaunuseppä ilmestynyt +hänen akkunansa alle vaatien rahaa... Rosen oli maksanut hänelle ... +siihen oli kuningattaren täytynyt suostua. Toisaalla taas tuo +nainen ... ja hänen loistava elämänsä!... Mistä mahtoi Kristian saada +rahaa hänen ylöspidoksensa?... Siitä päivästä alkaen, jolloin hän keksi +puolisonsa vaihtaneen kruunuunsa jalokivet tekokiviin, katsoi +kuningatar hänen voivan tehdä mitä tahansa. Sisäinen ääni kuiskasi +hänelle, että tuo Spalaton kreivitär koituu ikihäpeäksi hänelle, +kuninkaalle ja koko huoneelle. Äkkipikaisessa mielessänsä tunsi hän +samassa tuokiossa halun nousta ja mennä tiehensä Zaran kanssa +päästäksensä mitä pikimmin häpäisevästä naapuruudesta ja alentavasta +kilpailusta. Mutta samassa muisti hän olevansa kuninkaan puoliso ja +kuninkaan tytär, muisti, että hänen pojastansakin piti kerran kuningas +tuleman. Sen vuoksi ei hän tahtonut suoda vihollisillensa tilaisuutta +riemuita hänen onnettomuutensa kustannuksella. Se arvontunne, joka +hänestä oli naisellisuutta korkeampi ja joka kurjuudenkin päivinä oli +ollut hänen elämänsä ojennusnuorana, auttoi häntä nytkin ottamaan +vaarin arvostansa niinkuin hän kotonansakin aina huolellisesti koetti +peittää lähenevää köyhyyttä. Kuningatarten kohtalo voi olla julma, +vaikka sitä niin monet kadehtivat. Väkipakolla täytyi hänen pidättää +kyyneleitänsä, jotka mielivät kohoamaan silmiin. Tarttuen kiikariinsa +katseli hän. kostuvien lasien läpi kullatuilla kirjaimilla kyhättyjä +sanoja: _runous, tiede, taide_; ihan näyttivät kirjaimet -- puhujan +pään yllä -- suurenevan ja vaihtelevan väriänsä. + +Jalo Fitz-Roy jatkaa puhettansa. Vanginpuvun yksitoikkoisen harmaata +väriä muistuttavassa tyylissä ylistelee hän kaunopuheliasta ja +voimakkaasti kirjoitettua historiallista teosta ja nuorta ruhtinas +Herbert Rosenia, joka muka »osaa käyttää kynää yhtä taitavasti kuin +miekkaa,» ja erityisesti hänen »ritarillista hallitsijaansa Kristian +II:ta, jossa miellyttäväisyys, sielun aateli, voima ja viehättävän +reipas mieli esiytyi niin kauniissa sopusoinnussa kuin se ainoastaan +valtaistuimella tehdä voi.» (Suosionosoituksia ja hyväksymishuutoja). +Kiitollinen ja altis kuulijakunta, mietti kai Fitz-Roy, koska se +seurasi häntä noin vilkkaasti ja huomasi heikoimmatkin viittaukset... +Joskus ymmärsi hän virkistää »villaista» korupuhettansa jollakin +tosivaikuttavalla otteella siitä kuvauksesta, johon kuningatar oli +antanut ainekset mainiten aina kuninkaan nimen, missä kunnia urhoudesta +olisi hänelle langennut. Vanhurskas Jumala, näin palkitsi siis Kristian +hänen uhrautumisensa! Yleisö tervehtii suosionosoituksilla huolettoman +ja ylvään uljuuden innostavia lauseita, ja yksinkertaisella +luonnollisuudella suoritettuja sankaritekoja, jotka tekijä on esittänyt +sellaisella kuvarikkaalla kielellä, että se suorastaan muistuttaa +muinaisaikojen eepillisiä kuvauksia; ja kun yleisö osoittautuu niin +innostuneeksi näistä otteista, ymmärtää viisas Fitz-Roy jättää pois +omat korulauseensa lukeaksensa julki muutamia kauneimpia lisä-kohtia +itse teoksesta. + +Olipa kuin olisi voimakas siipien suhina tuonut uutta eloa tähän +ummehtuneeseen klassilliseen saliin, jonka seinät näyttivät laajenevan +ja jonka kupukatto näytti kohoavan raittiin ulkoilman tuulahduksesta. +Kaikki hengittävät helpommin eivätkä löyhyttimetkään enää niin +tahdikkaasti ilmaise yleistä välinpitämättömyyttä. Koko sali on noussut +seisoallensa ja kaikki kurkottavat päänsä kuningatar Frédériquen +lehteri-aitiota kohti; yleisö tervehtii uusilla suosionosoituksilla +kunnialla voitettua monarkkiaa Kristian II:n, viimeisen kuninkaan ja +ritarin, puolisossa ja pojassa. Pikku Zaran kreivi, joka on innostunut +hälinästä ja hyvähuudoista niinkuin lapset aina tekevät, taputtaa +naivina käsiänsä, noita pieniä, hansikoituja käsiänsä, joilla hän +silloin tällöin siirtelee kasvoille valahtaneita vaaleita suortuviansa; +yleisen innostuksen vaikutuksesta nojautuu kuningatar hieman taapäin +tuntien hänkin hetkisen aikaa todellista iloa. Hänen on siis +kuitenkin onnistunut ympäröidä jonkunlaisella kunniasätehiköllä tuon +nimikuninkaan pää, jonka takana hän itse piileksii, ja antaa uutta +loistoa samalle Illyrian kruunulle, jota hänen poikansa on kerran +kantava, loistolla, jota mikään petos ei voi siltä riistää. Mitä +merkitsi hänelle tällä hetkellä maanpakolaisuus, puolison uskottomuus +ja jokapäiväinen ahdinko! Hän eli hetkisen siinä häikäisevässä valossa, +jossa varjot häviävät... Äkkiä muisti hän sen, jota hänen oli +kiittäminen tästä ilosta; mielestänsä oli hänen jollakin tavoin +osoitettava kiitollisuutensa tätä kohtaan. Méraut istui juuri hänen +takanansa, pää seinää vastaan ja katse ylöspäin luotuna, kuunnellen +otteita teoksestansa ja unhottaen, että se oli hänen kirjoittamansa ja +että kunnia siitä oli hänelle tuleva; vielä vähemmän tunsi hän mitään +kaipausta tai katkeruutta sen johdosta, tuskinpa hän edes hetkeäkään +ajatteli, että hänen laillinen omaisuutensa oli häneltä ryöstetty. + +Samoin kuin keskiajan munkkeja huvitti uhrata elämänsä uhkeiden +kirkkojen rakentamiseksi, jotka eivät suinkaan säilyttäneet +rakentajiensa nimiä jälkimaailmalle, samoin iloitsi tämä työnlapsi +nähdessänsä nimettömänä tekemänsä työn kohoavan ylväänä ilmoille +täyteen päivän valoon. Juuri tämä uhrautuva ilme, joka kierteli miehen +henkevillä huulilla todistaen heidän molempien henkistä +heimolaisuuttansa, sai kuningattaren ojentamaan hänelle kätensä ja +lempeästi kuiskaamaan: kiitos, kiitos! Herttua de Rosen, joka istui +lähinnä, luuli ystävyyden osoituksen tarkoittavan hänen poikaansa, ja +tarttui ojennettuun käteen painaen harjasviiksensä kuningattaren +hansikasta vastaan. Heidän molempain, jotka olivat uhrautuneet tämän +juhlallisuuden vuoksi, täytyi siis tyytyä siihen, että vaihtoivat +keskenänsä silmäyksiä, joissa sielut salaperäisellä tavallansa solmivat +ijäisiä keskinäisiä siteitä. + +Vihdoinkin päättyi juhlallisuus ja kokous hajausi. Voimakkaiden +suosionosoitusten palkitsemana vetäytyy jalo Fitz-Roy palmunlehdillä +koristetussa juhlatakissansa pois ja häntä seuraavat toiset +nerotoverit jättäen tyhjiksi akatemialliset istuimensa. Ja sitten alkaa +yleisö tunkeutua ulos kaikista ovista meluten kuin päättyneen +teatteriesityksen jälkeen, mutta tämä rähinä on huomispäivänä »koko +Parisin» yleisenä mielipiteenä. Ehkä oli joku läsnäolleista niin +vilkkaasti eläytynyt ammoin menneiden aikojen tapoihin, että hän +kuvitteli kantotuolin odottavan häntä käytävän suulla; mutta siitä +unelmasta herätti hänet epäilemättä ankara sade ynnä ohiajavien +raitio- ja omnibusvaunujen kolina. Ainoastaan ylhäiset, jotka heti +tuntevat omat valjakkonsa, voivat jatkaa suloista unelmaansa +monarkkisen hallituksen ajoilta. Sillä välin kuin ovenvartija huutaa +kuninkaalliset vaunut yksitellen esille, seisoskelee suuren +pylväsholveikon alla mitä ylhäisin seura keskustellen saamistansa +vaikutuksista sen aikaa, kunnes majesteetit ovat ehtineet poistua. + +»Voi, mikä onnistunut kokous, mikä menestys!... Onpa ihmeellistä, jos +tasavalta vielä tämänkin jälkeen voi nousta!» + +Ruhtinatar Rosenin ympärille on kokoutunut suuri piiri onnittelemaan +häntä: + +»Kai te nyt olette onnellinen, ruhtinatar?» + +»Oi, kyllä» ... vastaa kaunis ruhtinatar veikeästi tervehtien oikealle +ja vasemmalle kuin hyvin harjoitettu sirkusvarsa. Hänen vieressänsä +kumartelee ukko Sauvadon yhäti kiusautuneena valkoisen kaulahuivinsa +vuoksi ja koettaen hatullansa peittää yliviinurin tapaista, juhlallisen +leveää paidanrintaansa. Tämä pikku ikävyys ei kuitenkaan estä häntä +iloitsemasta siitä kunniasta, mikä tänään oli kohdannut hänen +huonettansa. Tosin tietää hän paremmin kuin kukaan syyn tähän +erinomaiseen menestykseen, tietää, ettei ruhtinas Herbert itse ole +kirjoittanut riviäkään palkitusta teoksesta; mutta varmaa on, ett'ei +hän tällä hetkellä ajatellut sitä puolta asiasta enempää kuin hänen +veljentyttärensäkään. Näennäisyys riitti näet ruhtinattarelle, joka +huomasi suuren joukon onnittelevia »kumipäitä» hyörivän puolisonsa +ympärillä ja jonka nyt täytyi kaikin voimin hillitä itseänsä, ettei +heittäytyisi tämän syliin kaikkien nähden, niin täydellisesti oli hän +vakuutettu siitä, että Herbert oli kirjoittanut kuvauksen Ragusan +piirityksestä eikä siis ollut mikään tuhmajussi. Voitte myöskin +käsittää kuinka mielissänsä sävyisä Herbert itse oli kaikkien +onnittelujen ja ystävällisten silmäysten johdosta!... + +Jalo Fitz-Roy oli juuri juhlallisesti selittänyt hänelle: »Teidän +tarvitsee vain lausua toivomuksenne julki, niin kuulutte te meidän +piiriimme, ruhtinas!» + +Mutta vielä enempi ilahdutti häntä Coletten osoittama, odottamaton +ystävällisyys, jopa hellä ja antautuva alttius, millä tämä nyt nojautui +hänen käsivarteensa, sillä tällaista ei hän muistanut kokeneensa sen +jälkeen, kun hän hääpäivänänsä urkujen soidessa saattoi nuoren +morsiamensa kuorin eteen St Thomas d'Aquinon kirkossa. + +Yleisö väistyy tieltä paljastaen kunnioittavasti päänsä. Alas +laskeutuvat lehteriltä kaikki nuo sortuneet majesteetit, jotka ovat +nousseet ylös muutamiksi tunneiksi vaipuaksensa jälleen mitättömyyteen. +Kokonainen sarja kuninkaiden varjoja kulkee nyt ohitse: sokea vanhus +tyttärensä taluttamana, Galitsian kuningatar kauniin veljenpoikansa +kanssa y.m. menee sivuitse kankeiden hameiden kahistessa kuin +kannettaisiin ohi jotakin peruvialaista madonnaa; viimeksi tulee +kuningatar Frédérique poikansa ja orpanansa kanssa. Vaunut ajetaan +portaiden eteen; ihanana, loistavana ja pystypäisenä nousee hän +vaunuihin ihmisjoukon ihailevan solinan saattamana ja istuutuu +vasemmalle puolen; »takaportin kuningatar» oli Akselin prinssin ja +Watteletin kanssa pujahtanut tiehensä jo ennen juhlallisuuden loppua +eikä siis mitenkään lähtöä häirinnyt. Mitään sanottavaa ei heillä enää +ole eikä mitään nähtävää. Pitkät palvelijaroikaleet kiiruhtavat esille +sateenvarjoinensa. Kokonaisen tunnin kestäessä kuuluu ainoastaan +hevoisten kavioiden töminää, vaunujen kolinaa, vaunuovien kalketta, +sadevirtojen litinää ja vanhan akatemiatalon kivimuuria kierivää kaiun +kertaamia nimihuutoja ajureille. + +Varmaankin vilkastuivat sinä iltana veikeät kuvat Boucherin hieman +vanhentuneissa seinämaalauksissa, joilla Herbertin kamari Rosenin +palatsissa oli koristeltu, kun äkkiä kuulivat suloisen äänen visertävän +oven takana: »minä täällä olen ... oma Colettesi.» Häilyvään, pitsiseen +yöpukuun puettuna tuli Colette sanomaan »hyvää yötä» urhollensa, +ritarillensa ja nerollensa. + +Samaan aikaan illalla käveli Elysée Méraut yksinänsä puutarhassa +Herbillonin kadun varrella noiden jo hieman vihertävien puiden alla, +joiden lävitse sinersi kaistale kirkasta kesäillan ruskon valaisemaa +taivasta: tummat varjot heittyivät polveileville, vaaleammille +käytäville, mutta valkeana ja kuolleena haamoitti itse palatsi +kaikkine alaslaskettuine säleakuttiminensa. Ainoastansa yläkerrassa +sijaitsevasta kuninkaan kammiosta loisti enää lampun valo. Kaikki oli +hiljaista; kuului ainoastaan hienoa solinaa suihkulähteen vesisäiliöstä +ja yksinäisen satakielen ajoittaista liverrystä. Ilma lemusi sateen +virvoittamien ruusujen, sitrooni- ja magnoolikukkain tuoksua. Tässä +lemujen ja satakielen liverryksen huumauksessa ei suinkaan laimennut se +kuume, joka Vincennesin juhlan jälkeen jo pari kuukautta oli vaivannut +Elyseetä kuumentaen hänen otsaansa ja käsiänsä; päinvastoin kuohui se +kuin myrskyävä meri ajaen hyökyaallot aina sydämeen asti. + +»Voi sinuas, vanha hupsu, ... vanha hupsu!» sanoi joku samassa vallan +lähellä häntä. Varsin totta ja sattuvaa, sillä niin olen itsekin jo +tuntikauden ajatellut, myönsi Elysée ajatuksissansa. + +»Hupsu ja kurja riiviö!... Tuleen sinä joutaisit kasvioinesi, +miesparka!» + +»Tekö se olette, hra hovineuvos?» + +»Elkää kutsuko minua hovineuvokseksi... Se minä en enää ole... Ei +mitään, ei mitään... Ei kunniaa, ei järkeä... Voi, _porco di_...!» + +Nyyhkyttäen kiihkeästi kuten italialainen ainakin ravisteli Boscovitsh +päätänsä, jolle lehmusten kukkien välistä lankesi omituinen valaistus. +Mies poloinen oli jo jonkun aikaa ollut vallan suunniltansa. Milloin +esiytyi hän sangen iloisena ja puheliaana ikävystyttäen kaikki ihmiset +lörpötyksillä kuulusta kasviostansa Laibachissa, jonka hän piakkoin +toivoi saavansa takaisin; milloin vaikeni hän vallan äkkiä, keskellä +puhetulvaansa, katseli karsaasti naapuriansa eikä sen koommin virkkanut +luotuista sanaa. Elysée luuli miehen tulleen pähkähulluksi nähdessänsä +tämän nyt lapsellisin huudahduksin lähestyvän häntä, olletikin kun tämä +sen lisäksi tarttui hänen käsivarteensa ja huusi keskellä hiljaista +yötä kuin olisi hän apua huutanut: + +»Méraut, se on mahdotonta... Meidän täytyy estää se.» + +»Mitä olisi meidän estettävä, hra hovineuvos?» kysyi Elysée koettaen +irroittautua hänestä. + +Kiihkeästi huohottaen kuiskasi Boscovitsh: + +»Luopumuskirjelmä on valmiina... Itseni on minun täytynyt se +kirjoittaa... Majesteetti allekirjoittaa kai sen juuri tällä +hetkellä... _Ma che, ma che_... Hän on kuningas ... ja sitä paitse +lupasi hän toimittaa takaisin kasvioni... Kauniit, harvinaiset +kasvini!...» + +Mies joutui nähtävästi jälleen hupatuksiinsa, ajatteli Méraut; kauhean +iskun huumaamana ei hän enää kuunnellut Boscovitshin loruja, vaan lensi +hänen ajatuksensa heti kuningattareen. Tämä oli siis hänen alttiutensa +ja kieltäymyksensä palkka! Näin loppui siis tämä uhrautumuksen päivä! + +Kuinka joutavalta tuntui kaikki kunnia sellaisen otsalla, joka ei +välittänyt kruunusta, olkoonpa se millainen hyvänsä! Äkkiä +pimentyneessä puutarhassa näki hän nyt ainoastaan lampunvalon kuninkaan +suojasta, missä siis rikos oli tekeillä. Mitä oli hänen tehtävä! Kuka +voisi sen estää?... Ainoastaan kuningatar... Mutta voiko hän nyt päästä +kuningattaren puheille?... + +Unenhorroksissa nuokkuva kamarirouva de Silvis, kuningatar ja kaikki +luulivat tulen päässeen irti, kun Elysée tähän aikaan ilmestyi taloon +pyytäen saada puhutella hänen majesteettiansa kuningatarta. +Makuuhuoneista kuului naisten peljästynyttä, sekavaa puhetta, joka +muistutti liian äkkiä herätetyn kyyhkyslakan surinaa. Pitkässä +aamupuvussa, jonka alta käsivarsien ja kaulan ihmeteltävän kauniit +muodot näkyivät, tuli Frédérique vihdoin saliin, missä Elysée häntä +vartosi. + +»Mitä nyt?» kysyi hän hiljaa ja nopeasti iskien samalla silmää merkiksi +siitä, että hän oli valmistautunut tulevan iskun varalle. + +Jo ensimäiset sanat kuultuansa syöksähti hän esille. + +»Ei, ei, se ei saa tapahtua, niinkauan kuin minä olen elossa!» + +Voimakas liikutus saattoi kiiltävän runsaan tukan epäjärjestykseen; +luontevan ylväällä kädenliikkeellä, josta väljän yöpuvun hiha valahti +alas kyynärpäähän asti, kiinnitti hän jälleen tukkansa antaen samalla +puoliääneen käskyn vierushuoneeseen: + +»Herättäkää heti paikalla hänen majesteettinsa, jos hän jo on käynyt +levolle!» + +Sanaakaan sen koommin virkkaamatta meni hän yläkertaan kuninkaan luo. + + + + +III. + +Perhekohtaus. + + +Suviyön koko viehkeys tulvasi suuresta avonaisesta akkunasta saliin, +jonka yksi ainoa palava kandelaberi valaisi salaperäisen hämärällä +valolla, kuutamon kalpeat leveät valojuovat hohtivat seinillä, +kimaltelivat erään trapezin kiilloitetulla sauvalla, seinämällä +riippuvan guzla-soittimen kaarevalla rokalla ja köyhästi varustetun +kirjakaapin lasiovissa, jonka takaa ammoittavia tyhjiä paikkoja +Boscovitsh oli koettanut täytellä ummehtuneilta ja lahoilta haisevilla, +kuivatuilla kasvikokoelmillansa. Tomuttuneiden paperien päällä seisoi +pöydällä hopeinen, tummunut ristiinnaulitun kuva. Vaikka Kristian II +ei juuri paljoa kirjoittanutkaan, muisti hän sentään katolisen +kasvatuksensa ja piti mielellään ympärillänsä uskonnollisia esineitä; +naistenkin kanssa hummatessansa ja torvien juhlatoitotuksia +kuullessansa hän usein hypisteli päihtyneen vapisevin sormin korallista +rukousnauhaansa, joka hänellä aina oli yllänsä. Ristiinnaulitun kuvan +vieressä oli paksu pergamenttilehti, jolla näkyi suurta, vapisevin +käsin kirjoitettua käsialaa. Siinä se oli kuninkaan luopumuskirja, +valmiina ja puhtaaksikirjoitettuna. Puuttui ainoastaan allekirjoitus, +joka tarmokkaalla tuulella ollessa oli tehty muutamalla kynänvedolla; +mutta heikko Kristian II istui vielä empien ja hievahtamatta, +kyynärpäät pöytää vastaan nojautuneena, parin vahakynttilän ääressä, +jotka hän oli sytyttänyt painaaksensa kuninkaallisen sinettinsä +paperiin. + +Levotonna, vakoilevana, notkeana ja ketteränä kuin perhonen tai tumma +tornipääskynen vartoi häntä Lebeau, tuo uskollinen kamaripalvelija; +sanoja käyttämättä osasi hän yllyttää herraansa siihen ratkaisevaan +tekoon, jota liittoutuneet jo kuukausia olivat odottaneet milloin +suurin toivein, milloin levottomin sydämin ja epävarmoina. Huolimatta +lähellä seisovan kamaripalvelijan tarmokkaan tahdonvoiman henkisestä +vaikutuksesta istui Kristian yhäti kynä kädessä eikä allekirjoittanut +luopumuskirjaa. Nojatuoliin vajoutuneena katseli hän haaveksien +pöydällä olevaa pergamenttia. Tosin ei hän välittänyt paljoa kruunusta, +jota hän ei ollut tavoitellut eikä rakastanut, sillä jo varhaisesta +lapsuudesta oli se hänestä näyttänyt liian raskaalta; myöhemmin oli hän +taas saanut kylläksi kokea sen tuottavaa masentavaa edesvastausta ja +kovuutta. Helppoa oli ollut luopua siitä ajaksi, laskea se johonkin +salin nurkkaan ja unhottaa se ulkona huvittelemalla; mutta lopullinen +päätös ja ratkaisun teko pelotti häntä. Kuitenkaan ei muita +mahdollisuuksia ollut nyt välttämättä tarpeellisten varojen +hankkimiseksi, sillä hän oli jo kirjoittanut vekselejä kolmelle +miljoonalle eikä tuo riivattu koronkiskuri ja lainanantaja, +taulukauppias Pichery enää suostunut niitä uudistamaan. Hän olisi ehkä +mies ottamaan takavarikkoon koko St Mandén hovitalouden? Ja kuinka +silloin kävisi kuningattaren ja pienokaisen? Kohtaus kohtaukselta +ajatteli hän tämän kurjuuden kehitystä nähden jo mielikuvituksessansa, +mikä hirveä melu hänen »alhaisuuksistansa» syntyisi. Ehkä oli sittenkin +paras tehdä kerralla loppu tästä kaikesta välittämättä kenenkään +moitteista ja vihoittelusta? Sitä paitse oli hänellä eräs syy +allekirjoittaa luopumuskirja ja se olikin ratkaisevaa laatua. + +Hän oli antanut Señoralle, Spalaton kreivittärelle, sanansa ja +lupauksensa, jonka nojalla tämä oli sallinut miehensä matkustaa yksin +Lontooseen, käyttänyt asuntoa Messinen kadun varrella ja vastaanottanut +sen arvon ja nimen, josta hänen suhteensa kuninkaaseen kävi julki +maailmalle; odottaen hetkeä, jolloin Kristian II toisi hänelle +allekirjoittamansa luopumuskirjan, oli hän sitä paitse toistaiseksi +evännyt rakastajaltansa kaikki lähemmät oikeudet. Tähän osasi hän +keksiä todellisesti rakastuneen naisen tekosyitä; kuningas voisi näet +muuten ehkä palata takaisin Illyriaan ja hyljätä hänet valtaistuimen ja +valtikan vuoksi: eikä hän suinkaan ensimäinen olisi, jonka moiset +kauheat, valtiolliset syyt saattoivat vapisemaan ja itkemään. Kuinka +voivat Akselin prinssi tai muut suuren klubin »kumipäät» aavistaakaan, +että kuningas, joka lemmittynsä luota saapui klubille väsyneenä ja +punertavin silmin, oli saanut viettää iltahetkensä sohvalla kylmän +Señoran vierellä; vavisten ja jännitettynä kuin jousi kiemurteli hän +matona tuon naikkosen lannistumattoman tahdon edessä, joka alinomaa +luotansa lykäten ja taas puoleensa vetäen osasi tehdä mitä luontevinta +vastarintaa jättäen hänen hyväiltäväksensä vain pari jääkylmää kätöstä +ja vastaten hänen huultensa kiihkoisiin kysymyksiin huudahduksilla: +»oi, jospa sinä et olisi kuningas! Silloin olisin minä sinun ... +kokonansa sinun!!!» + +Kuningas parka sai kärsiä kylmyyden ja teeskennellyn, muka hillityn +intohimon vaihtelua. Niinpä oli hänen tapansa omituisen hitaasti vetää +hansikkaat käsistänsä ja samalla tuijottaa rakastajaan vallan kylmästi, +kunnes hän äkkiä ojensi tälle kätensä, jolle kuningas silloin painoi +kuumat huulensa...» + +»Vai niin, rakas Lebeau, Pichery on siis vallan taipumaton?» + +»Niin on, teidän majesteettinne... Ellei vekselejä lunasteta, jättää +hän ne oikeuden ulos haettavaksi.» + +Kannatti todellakin vaarinottaa, millä kaihoisan ähkyvällä äänellä +Lebeau lausui sanan »oikeuden» tehdäksensä uhkaavan vaaran kaikkine +seurauksinensa sitä hirvittävämmäksi: leimapapereja, ulosmittaus, +kuningashuoneen täydellinen häväistys ja talosta karkoitus siitä +seuraisi. Mutta tästä kaikesta ei Kristian näyttänyt välittävän. Hän +mietti, kuinka hän keskellä yötä hiipisi ulos levottomana ja väristen, +kuinka hän hiljaa ja nopeasti kiiruhtaisi ylös noita salaperäisiä +verhoitettuja portaita ja sitten pujahtaisi huoneeseen, missä vähäinen +yölamppu paloi keveän varjostimensa takana. + +»Kas niin, nyt se on tehty ... minä en ole enää kuningas... Nyt olet +sinä minun, minun kokonaan, eikö totta?» + +Ja hän oli näkevinänsä, että kaunoinen lemmitty veti hansikkaat +käsistänsä. + +»No niin,» sanoi hän havahtuen unelmastansa ja -- allekirjoitti +pergamentin. + +Samassa aukesi ovi ja kuningatar astui sisään. + +Hän oli niin odottamaton vieras Kristianin luona olletikin tähän +aikaan ja sitä paitse olivat puolisot eläneet niin kauvan erillään +toisistansa, ettei häpäisevän tekonsa täyttänyt kuningas eikä häntä +vartioiva Lebeau edes kääntyneet oveen päin, vaikka kuulivatkin jonkun +tulevan. Molemmat luulivat Boscovitshin palaavan puutarhasta. +Äänettömänä ja keveänä kuin varjo lähestyi hän rikollisia ja oli jo +vallan pöydän luona, kun Lebeau huomasi hänet. Laskemalla sormen +huulillensa käski kuningatar häntä vaikenemaan ja hiipi lähemmäs. Hän +tahtoi yllättää kuninkaan suoranaisesta pahanteosta ja ilmeisestä +petoksesta päästäksensä kaikista joutavista verukkeista ja keksityistä +tekosyistä. Mutta Lebeau ei totellut hänen käskevää katsettansa, vaan +päästi hälytyshuudon à la d'Assas: »Kuningatar, teidän majesteettinne!» +Tästä kovin suuttuneena löi dalmatialainen tottuneen ratsastajan +voimakkaalla kädellä palvelijaa korvalle ja odotti ylväänä siksi, +kunnes lurjus oli hävinnyt, ennenkuin puhutteli hämmästynyttä +majesteettia. + +»Mitä on tapahtunut, rakas Frédérique?» kysyi tämä, »ja mikä tuottaa +minulle kunnian?» + +Nojautuen pöydällä olevan pergamentin ylitse, jota hän koetti +piiloittaa puolisoltansa, hymyili hän mitä luontevimmassa asennossa, +jossa hänen vaaleanpunaisilla koruompeluksilla kirjaeltu, silkkinen +yönuttunsa näytti sangen sirolta. Hiukan kalpeat olivat tosin hänen +huulensa, mutta ääni oli levollinen, puhe luontevaa, käytös kohteliaan +miellyttävä niinkuin aina, milloin hän vaimoansa puhutteli; tätä tapaa +käytti hän puolustuskilpenänsä nytkin. Muutamalla sanalla ja liikkeellä +sai kuningatar sentään hänet luopumaan tästä. + +»Ei mitään korupuheita ... eikä teeskentelyä!... Minä tiedän, mitä sinä +siinä olet kirjoittanut!... Elä koetakaan valhetella minulle!!!» + +Astuen askeleen lähemmäs oikaisihe hän suoraksi ja korskeaksi sanoen: + +»Kuules, Kristian»... Tämä tavattoman tuttavallinen nimitys kuulusti +hänen suussansa totisen juhlalliselta. »Kuules», jatkoi hän, »sinä olet +tuottanut minulle paljo kärsimyksiä sen jälkeen, kun suostuin +vaimoksesi. Yhden ainoan kerran olen minä niistä puhunut sinulle ... +sen ainoan kerran, jonka kai muistanet... Huomattuani sitten, ett'et +sinä minua enää rakastanut, annoin asiain vapaasti kehittyä. Mutta +uskottomuutesi, hullutuksesi ja kaikki minä tiedän... Niin, totisesti +olet sinä mieletön niinkuin oli isäsi, joka tuhlasi elämänsä tuon Lolan +kanssa, ja niinkuin oli isoisäsi Juhana, joka kuoli häpeällisen +raivokohtauksen vallassa käyttäen vahtosuisena ja intohimonsa +riivaamana sanoja, jotka saattoivat laupeudensisaret ja hoitajattaret +kalpenemaan... Sama kiihkeä veri, sama tulisen kuilun polte se sinuakin +kalvaa. + +»Yöllisten hyökkäysten aikana Ragusassa saimme etsiä sinua +näyttelijätär Foedorin luota ... kuten muistanet... Hän oli luopunut +teatterista seurataksensa sinua, sen minä tiesin... Kuitenkaan en +ole sinua moittinut siitä... Nimen kunnia pysyi tähän saakka +tahraamattomana... Silloinkin kun kuningasta kaivattiin Ragusan +valleilla pidin minä huolen siitä, ett'ei hänen paikkansa tyhjäksi +jäänyt... Mutta Parisissa ... Parisissa pitäisi sinun toki...» Tähän +asti oli hän puhunut kylmästi ja hitaasti, jopa säälien kuin toruva +äiti, tapa, joka hyvin sopikin kuninkaan asentoon, sillä nyrpeänä ja +silmät maahan luotuina istui hän kuin pahanteosta nuhdeltava lapsi. +Mutta sana Parisi sai hänet suunniltansa. Parisi, tuo epäuskoinen ivan +ja kirouksen pesä, jonka verisiä katukiviä niin monta kertaa oli +käytetty katusulkujen tekoon kapinain aikana! Mikä mielettömyys +suistuneilta hallitsijaraukoilta paeta tähän Sodomaan! Juuri tämä +Sodoma ja sen ruudinsekainen saastutettu ilma tekee lopun vanhoista +ylimyssuvuista; tämä sama Sodoma oli riistänyt häneltä, kuninkaalta sen +sukuylpeyden ja kunnioituksen vaakunakilpeänsä kohtaan, jonka hänen +mielettömimmätkin esi-isänsä toki olivat säilyttäneet. Heti heidän +tänne tultuaan, jopa heti maanpakolaisuuden ensimäisenä yönä oli +Frédérique alkanut aavistaa, mikä nöyryytys hänen kohtaloksensa täällä +koituisi, sillä toisten salaa itkiessä oli Kristian vain nauranut... Ja +nyt syöksyi kuningattaren suusta sellainen ruoskiva sanatulva, että +korkean elostelijan kasvoihin väkisinkin kohosi häpeän puna, juovaten +hänen poskensa kuin piiskan lyönnit, sillä yksitellen sai hän nyt +kuulla lueteltavan ne erehdykset, joiden kautta hän oli liukunut +huvituksista syvimpään siveettömyyteen! + +»Sinä olet pettänyt minua ihan silmieni edessä ... omassa kodissani ... +niin, aviorikokseen olet sinä tehnyt itsesi syypääksi melkeinpä minun +kupeellani ja pöytäni ääressä. Ja kun kyllästyit tuohon maalattuun +nukkeen täällä, niin heittäysit sinä katuojien lokaan ja piehtaroit +siinä häpeämättä pakottaen meidät katselemaan siveettömyydestä +veltostuneita kasvojasi ja kuulemaan öisissä hummauksissa käheytynyttä +ääntäsi. Muistatko, millaisena minun täytyi nähdä sinut sinä päivänä, +jolloin sinä toistamiseen menetit valtaistuimesi: juopuneena sinä +horjuit ja änkytit... Oi, taivaan pyhä äiti, mitä kaikkea sinä oletkaan +tehnyt!... Millä kaikella rikkonut!... Rahaa olet sinä keinotellut +kuninkaallisella leimasimellasi, myynyt kunnianmerkkejä ja +arvonimiä!...» + +Alentaen äänensä ikäänkuin olisi hän peljännyt yön hiljaisuudessa +jonkun kuuntelevan heitä, jatkoi kuningatar: + +»Ja sitä paitsi olet sinä varastanut, niin, sinä olet varastanut!... +Sillä sinä juuri olet irroittanut oikeat jalokivet kruunustamme... Minä +pidin huolen siitä, että vanha palvelijamme Grock joutui siitä +epäluulonalaiseksi, ja ajoin hänet pois talosta. Kun teko kerran oli +tehty, täytyi jonkun välttämättä kantaa syyn varjo, ettei todellista +rikollista epäiltäisi... Ainoa ja alituinen ajatukseni on ollut pitää +kuningasta loukkaamattomana ja sinun vuoksesi olen minä alistunut +kaikkeen, vieläpä sellaiseenkin, mikä maailman silmissä voi tahrata +minunkin kunniaani. Sotahuudokseni, joka koettelemuksen hetkinä on +minua innostanut ja voimistanut, asetin minä: kaikki kruunun vuoksi! Ja +sittenkin tahdot sinä myydä tuon kruunun, joka on tuottanut minulle +niin paljon ahdistusta ja kyyneliä! Rahasta tahdot sinä vaihtaa sen +pois tuon juutalaisnartun vuoksi, jonka sinä tänään kehtasit asettaa +istumaan ihan vastapäätäni!» + +Mykkänä oli Kristian tähän saakka kuunnellut puolisoansa istuen +masentuneena ja allapäin paikallansa. Mutta lemmityn solvaus rohkaisi +äkkiä hänen mielensä. Kasvot punajuovaisina ja eteensä tuijottaen sanoi +hän kohteliaasti, mutta päättävästi: + +»Kas niin, riittää jo! Te erehdytte: nainen, josta puhutte, ei ole +mitenkään osallinen päätökseeni. Tämän teen minä teidän, itseni ja +meidän kaikkien yhteisen rauhan vuoksi... Vai ettekö te jo ole saanut +kylläksenne tästä hädän ja puutteen alaisesta elämästä? Vai ettekö +luule minun tietävän mitä täällä tapahtuu ja kärsivän nähdessäni +kauppiaiden ja velkojain alinomaa ahdistavan teitä? Ajoin juuri pihaan, +kun tuo tuommoinen mies melusi akkunanne alla ... ja kuulin kaikki. +Ell'ei Rosen olisi rientänyt apuun, olisi hän joutunut vaunujeni alle. +Te seisoitte sillä välin akuttimienne takana odottaen, että hän menisi +tiehensä... Sopiiko se kuningattarelle? Me olemme jo velkaa koko +maailmalle. Kaikki valittavat vuoksemme. Puolet palvelijoistanne eivät +ole saaneet palkkojansa... Eikä Zaran opettaja ole saanut äyriäkään +kuuteen kuukauteen. Rva de Silvis saanee palkkansa käyttämällä teidän +vanhoja vaatteitanne. Toisinaan kuuluvat sihteerini ja sinettivartijani +lainaavan kamaripalvelijaltani rahoja nuuskaostojansa varten... Kuten +huomaatte, tunnen minä asiain tilan... Itse olen niin velkainen kuin +ihminen olla voi... Pian saatte nähdä kruunuanne kaupattavan jossakin +porttiholvissa muun vanhan hopearomun kanssa...» + +Ollen taipuvainen ivailuun ja klubiympäristössänsä tottunut puhumaan +huolettomasti unhotti hän pian äskeisen sävyisän puhetapansa ja lausui +hävyttömällä nenä-äänellänsä pisteliäitä sukkeluuksia, jotka osaksi +olivat Señoran keksimiä; tämä naikkonen ei näet säästänyt pilkkasanoja, +kun oli kysymys kuninkaan viimeisten sovinnaisten näkökantojen +hävittämisestä. + +»Te syytätte minua, rakkaani, joutavista korupuheista, vaikka itse +juuri sellaisia käytätte. Mitä merkitsee muka tuo Illyrian kruunu, +josta te alinomaa minua muistutatte? Ell'ei se kuulu todelliselle +kuninkaalle, ei se merkitse ollenkaan mitään, vaan on hyödytön ja +haitallinen kapine; jonka paon hetkellä voi pistää hattukoteloon taikka +asettaa lasikuvun alle katseltavaksi, niinkuin näyttelijät tekevät +laakeriseppeleillensä ja vanhat ryökkinät keinotekoisille kukkasille. +Ennen kaikkea on teidän ymmärrettävä, että kuningas on kuningas +ainoastaan valtaistuimella, jolloin valta kuuluu hänelle. Sortuneena ei +hän ole mitään, korkeintaan joku kenkäriepu... Turhaan koetamme me +säilyttää sovinnaisia tapoja, käyttää kuninkaallista kruunua vaunujen +ovessa ja kalvostimien napeissa, turhaan jäykistämme itsemme +vanhanaikaisilla, juhlallisilla menoilla... Se on kaikki joutavaa +kerskailua: ympäristömme, ystävämme ja palvelijamme tukevat meitä tässä +asiassa ainoastaan kohteliaisuudesta. Täällä kotona olen minä Kristian +II Rosenille ja ehkä muutamille muille uskollisille. Mutta ulos +mentyäni olen minä yksi suuresta joukosta. Herra Kristian n:o 2... Ei +edes sukunimeni ... ristimänimi vain: Kristian! Ikäänkuin kysymys olisi +jostakin kelvottomasta näyttelijästä tai kapakkaviinurista!...» + +Hengästyen nopeasta puheestansa vaikeni hän. Näin paljoa hän ei +muistanut puhuneensa vielä koskaan yhteen menoon -- ei ainakaan +seisoaltansa. Yön hiljaisuudessa kuului yökehrääjälinnun terävät äänet +ja muutamia satakielen hätäisiä liverryksiä. Huoneessa lenteli juuri +yöperho polttaen siipensä palavan kynttilän liekissä. Kuului ainoastaan +tämän korventuneen poloisen räpäköimistä ja kuningattaren hillittyä +nyyhkytystä; suuttumusta ja mielenpurkauksia olisi tämä kyllä osannut +vastustaa, mutta pilkkaajan edessä oli hän vallan avuton, sillä iva oli +kerrassaan vieras hänen suoralle luonteellensa: hän oli kuin sotilas, +joka ei pelkää rehellisiä iskuja, mutta kiusautuu neuvottomaksi +pikkupistoista. Kristian huomasi hänen tilansa ja luuli jo +kukistaneensa hänet; varmuuden vuoksi lisäsi hän vielä pari piirrettä +ivakuvaukseensa »kuninkaista maanpaossa», kuinka surkuteltavia +olivatkaan kaikki nuo valheruhtinaat, kuninkuuden »statistit», jotka +kävivät puettuina pääosia esittäväin näyttelijäin puvuissa lausuen +juhlallisia lorujansa tyhjille istuimille ja saamatta penniäkään +vaivoistansa! Eiköhän olisi parempi vaieta, yhtyä muihin ihmisiin ja +elää huomiota herättämättä heidän kanssansa? Varakkaille tuo elämä ehkä +sentään vielä soveltui. Sellaiset voivat kannattaa ruhtinaallista +suuruutta ja loistoa. Mutta toiset poloiset ... sellaiset kuin esim. +orpanamme Palermon kuningatar, joka seurueensa kanssa asui niin perin +ahtaassa talossa, että italialainen ruo'an haju löyhkäsi vastaan +porraskäytävissä!... »Aina haisee niissä sipulilta, hyi!... +Säästäväisyys on tosin hyvä, mutta mitä on moinen elämä? Eikä se +kuitenkaan vielä ole pahin onnettomuus. Näinpä tuonoin erään +puhdasrotuisen Bourbonin prinssin juoksevan raitiovaunujen perässä! 'Ei +ole sijaa!' Prinssi ei hellittänyt. 'Johan minä sanoin sinulle, +ukkoparka, ett'ei ole sijaa', huusi konduktööri. Silloin suuttui +prinssi huomauttaen, että häntä oli puhuteltava arvonimellä 'teidän +korkeutenne'. Ikävä kyllä ei sitä ainakaan puvusta voinut päättää. +Teatterikuninkaita, rakkaani!... Tuon luopumuskirjan olen minä +allekirjoittanut päästäkseni naurettavasta hätätilasta, rauhalliseen, +arvokkaampaan ja varmaan toimeentuloon». + +Lopuksi lisäsi hän pari lausetta, joissa viekasteleva slaavilainen ja +jesuiitta paljastui: + +»Sitä paitsi on allekirjoitus ainoastaan muodollinen asia, tulee sinun +muistaa. Me saamme omaisuutemme takaisin ... mutta käsiäni en minä +tuolla katso sitoneeni... Kuka tietää? Ehkäpä me juuri noilla +miljoonilla voitamme takaisin valtiokaakin?» + +Kuningatar oikaisihe äkkiä suoraksi ja katseli häntä hetkisen +terävästi, niin että Kristian löi silmänsä pois; sitten sanoi hän +olkapäitänsä kohauttaen: + +»Elä tee itseäsi huonommaksi kuin jo olet... Tiedäthän varsin hyvin, +että kun luopumuskirja kerran on allekirjoitettu, niin on kaikki +menetetty. Mutta kuninkaaksi olet sinä liian heikko ja sen vuoksi +haluat sinä päästä siitä, juuri silloin kun sinun olisi taisteltava +tätä ajan suuntaa vastaan, joka ei tahdo tietää mistään jumalallisesta +eikä ihmisellisestä käskyvallasta, vaan ahdistaa Jumalan säätämää +esivaltaa niin ankarasti, että maa jalkojemme alla vapisee. Tikari, +pommit, kuulat ja kaikki kelpaavat aseiksi ... petoksiin ja murhiin... +Kaikki saamme me vavista johonkin julkiseen juhlaan mennessämme, niin +hyvin huonoimmat kuin parhaat meistä, jos vain joku joukosta erkanee. +Jokaista anojaa saamme me epäillä murhamieheksi ... kuka meistä on +palatsistansa lähtiessä varma siitä, että hän elävänä takaisin palajaa? +Ja sellaisena aikana vetäydyt sinä pois taistelukentältä!...» + +»Oi, jospa kysymys olisikin vain taistelemisesta», huudahti Kristian II +vilkkaasti. »Mutta tässä täytyy kamppailla ivantekijöitä, hätää ja +elämän kurjuutta vastaan, johon päivä päivältä tuntee vajoavansa yhä +syvemmälle...» + +Toivon välähdys vilahti kuningattaren silmässä. + +»Todellako? Olisitko sinä todellakin valmis taistelemaan miekka +kädessä?... No, kuulehan». + +Ja nyt kertoi hän yhteen menoon, kuinka hän ja Elysée Méraut jo kolme +kuukautta olivat työskennelleet aseellista retkeä varten, kirjoittaneet +kirjeitä, levittäneet puheita kansalle ja lähettäneet sähkösanomia, +joita isä Alphée oli jaellut Illyrian väestölle kierrellessänsä +maakylissä ja vuoristossa. Tällä kertaa eivät he olleet välittäneet +aatelistosta, vaan kääntyneet alempien kerroksien, Ragusan +aasin-ajurein ja kantajien, Brenon ja Brazzan vihannesviljelijäin ja +saaristolaisten puoleen, jotka aluksillansa purjehtivat kaupunkiin. +Sanalla sanoen, nyt olivat he koettaneet nostattaa itse rahvasta, +joka on valmis kuolemaan kuninkaansa edestä, jos tämä vain asettuu +joukon etunenään... Komppaniat ovat jo muodostumassa, salasana on +jo annettu ... ja kansa odottaa vain sodan merkkiä. Puhuessansa +innostui kuningatar yhä enemmän ja myrskynä syöksivät hänen sanansa +Kristianin heikkoutta vastaan; mutta mieliharmiksensa näki hän tämän +ravistelevan päätänsä puheen lopussa: hän ei näyttänyt pelkurilta, vaan +välinpitämättömältä. Ehkäpä oli syy siinä, että tämä kaikki oli tehty +hänen tietämättänsä. Kristianin mielestä oli retki mahdoton. Sisämaahan +ei voitu tunkea, ell'ei saaristo ollut vallassa, sanoi hän; toiveita +hankkeen onnistumisesta ei juuri voinut olla, mutta sensijaan tulisi +ihana maa kärsimään; kaikki jäisi kuin jäisikin vain Palman herttuan +seikkailuhankkeen jäljittelyksi ja hyödyttömäksi verenvuodatukseksi. + +»Ei, rakas ystävättäreni, intoileva rippi-isänne ja yltiöpäinen +gascognelaisenne ovat saattaneet teidät harhaan. Minäkin saan +Illyriasta viestejä, jotka lienevät luotettavampia kuin teidän +tietonne. Itse teossa on kuningasvallan aika jo ohi Dalmatiassa +niinkuin muuallakin... Kansa on sielläkin jo kyllästynyt siihen!... +Ihmiset eivät siitä enää välitä!...» + +»Tiedänpä varsin hyvin, kuka siitä ei enää välitä», vastasi kuningatar. + +Sitten poistui hän vallan nopeasti jättäen Kristianin hämmästelemään +sitä, että kohtaus niin äkkiä päättyi. Pistettyänsä Iuopumuskirjan +taskuunsa aikoi hän juuri vetäytyä makuusuojaansa, kun Frédérique +samassa palasi takaisin nuoren prinssin kanssa. + +Tämän oli äiti herättänyt syvimmästä unesta, nostanut vuoteelta ja +sanaakaan virkkamatta pukenut kiireimmiten, minkä vuoksi se kummasteli +suurin silmin äitinsä menettelyä, vaikka ei mitään kysynyt. Poikasen +pienessä unisessa päässä heräsi hämäriä muistoja samanlaisista +tapauksista niinä aikoina, jolloin hänet äkkiä herätettiin pakoretkelle +lähdettäessä, näki silmänsä avatessa kalpeita kasvoja ympärillänsä +ja kuuli hengästyneitä pelonhuutoja. Silloin oli hän tottunut +kärsivällisesti mukautumaan äitinsä johdettavaksi, kun tämä vain +puhutteli häntä totisesti ja käskevästi, olletikin kun hän samassa +tunsi äidin hellän syleilyn suojaavan itseänsä. Tämän tarvitsi siis +vain sanoa: »tule!» niin seurasi Zara häntä luottavaisena, kummastellen +ainoastaan, että kaikki nyt oli niin rauhallista useihin muihin +tulipalojen ja nuotioiden punertamiin öihin nähden, jolloin kuului +kanuunain jyskettä ja pyssyjen pauketta. + +Tuossa näki hän kuninkaan seisovan edessänsä, mutta ei tuntenut häntä +samaksi hyväntahtoiseksi isäksi, joka joskus tarinoi hänen kanssansa, +kun hän jo oli ehtinyt sänkyynsä, tai hymyili hänelle kehoittavasti +kouluhuoneen läpi mennessänsä. Isä näytti nyt päinvastoin väsyneeltä ja +ankaralta ja olipa kuin olisi ilme hänen kasvoissansa yhä synkistynyt +äidin astuessa sisään poikasen kanssa. Mitään virkkamatta vei +Frédérique poikasen ihan Kristianin eteen, heittäysi itse polvillensa, +asetti pojan eteensä, risti tämän kätöset ja sulki ne omiinsa sanoen: +»Kuningas ei välitä rukouksistani... Ehkä hän kuulee sinun rukouksesi, +Zara... Kas niin, kertaa nyt sanani: Isäni»... + +Aralla äänellä toisti poika: »Isäni»... + +»Isäni ja kuninkaani!» jatkoi äiti: »minä rukoilen sinua, ett'et +riistäisi pojaltasi sitä kruunua, jota hän on luotu kantamaan. Muista, +ett'ei se kuulu yksistänsä sinulle, vaan on se saman korkeimman +Jumalan suoma, joka kuusisataa vuotta sitten antoi sen Illyrian +kuningassuvulle. Isäni, Jumala tahtoo tehdä minusta kuninkaan... Kruunu +on minun perintöni ja omaisuuteni, jota sinulla ei ole oikeus riistää +minulta». + +Pikku prinssi tavaili jäljessä nämä äitinsä lausumat sanat kuiskaavalla +äänellä katsellen rukoilevasti isäänsä, joka olkapäitänsä kohauttaen +käänsi päänsä pois mutisten hampaittensa välistä perin suuttuneena, +vaikka maltillisesti: + +»Mikä hullun sopimaton menettely! ... kuinka voi ihminen höperöittää +lapsen tuolla tavoin?» + +Sitten hän nousi ja aikoi poistua. Mutta samassa ponnahti kuningatar +seisoallensa, huomasi äskeisen pergamentin hävinneen kirjoituspöydältä +ja käsitti, että kuningas oli allekirjoittanut tuon häpeällisen +kirjelmän ja ottanut sen mukaansa. + +Ihan kiljahtaen huudahti hän: + +»Kristian!» + +Tämä ei pysähtynyt. + +Silloin astui hän askeleen eteenpäin, tehden liikkeen kuin aikoisi hän +kohottaa hameensa liepeitä kiiruhtaaksensa poistuvan jälkeen, vaan +hillitsi itsensä samassa sanoen: + +»No, olkoon menneksi!» + +Nyt pysähtyi kuningas. Suorana seisoi kuningatar avonaisen akkunan +luona, jalka kapean kiviparvekkeen permannolla ja pitäen poikasta +käsivarrellensa kohotettuna kuin uhkaisi hän tehdä tästä lopun; toisen +kätensä hän kohotti uhmaavasti sitä kurjaa kohtaan, joka tämän +kohtauksen syy ja alku oli. Öinen kuutamo valaisi ulkoa tuota +ihmeteltävää ryhmää. + +»Narrikuningas sinä olet, joutava operettikuningas, mutta tragillisen +kuningattaren sinä minusta saat!... Ellet sinä heti polta +allekirjoittamaasi kirjelmää ja vanno pyhän ristin nimessä luopuvasi +ijäksi noista hankkeista, niin on sukusi hävinnyt ja lopetettu: +puolisoasi ja lastasi saat etsiä tuolta alhaalta!» + +Hänen sanansa ja kuutamoista avaruutta vastaan näkyvä kaunis ryhtinsä +ilmaisivat sellaista epätoivoista päättäväisyyttä, että Kristian +kauhistuneena hyökkäsi estämään häntä: + +»Frédérique!» huusi hän. + +Kuullessansa isän huudon ja tuntiessansa äidin käsivarren vapisevan +luuli poika, joka jo oli akkunan ulkopuolella, että loppunsa oli tullut +ja kuolema lähellä. Mutta äänetönnä ja valittamatta seurasi hän +äitiänsä. Hän kietoi vain pienet käsivartensa tiukemmin äitinsä kaulan +ympäri, heitti kuoloon tuomitun pitkäkutrisen päänsä taapäin ja sulki +silmänsä, ettei hyppäys kauhistaisi. + +Kristian ei enää vastustellut. Sellaista alistumista ja rohkeutta ei +liene ennen nähty pienessä kuninkaan pojassa, joka kutsumuksestansa jo +ymmärsi yhden tehtävän: kuolla kunnialla! Isän sydän heltyi. Viskaten +pöydälle rutistuneen kirjelmän, jota jo hetkisen oli hypistellyt +käsissänsä, hän vajosi nyyhkien tuoliin. Yhäti epäilevä kuningatar +silmäsi nopeasti luopumuskirjan sisällyksen alusta loppuun, lähensi sen +kynttilän liekkiä ja antoi sen palaa hyppysiinsä saakka välittämättä +siitä, että musta tuhka varisi pöydälle. + +Sitten hävisi hän äänetönnä pois poikansa kanssa, joka jo oli +torkahtanut äskeiseen, kuoloa uhmaavaan sankarilliseen asentoonsa. + + + + +IV. + +Aatto-iltana. + + +Ystäväin päivällinen taidekauppiaan luona oli jo lopussa. Yksin +ollessansa taittaa vanha Leemans jonkun leipäkyrsän istuessansa +keittiön pöydän ääressä vastapäätä vanhaa Darustia, joka ei edes kata +pöytää eikä anna ruokaliinaa. Mutta kun sattuu olemaan vieraita kuten +tänä iltana, huolekas auvergnelais-eukko sadatellen riisuu valkeat +päällykset huonekaluilta, laskee sievästi kokoon pienet jalkamatot ja +kattaa pöydän herran muotokuvan eteen salonkiin, joka nyt muutamien +tuntien aikana esiintyy siistinä ja hauskana kuin maalaispappilan sali, +tuoksahdellen väkevälle, sipulin höystämälle ruualle. Eikä ole vähemmän +höystettyä se keskustelukaan, joka täällä silloin käy alhaisten +koronkiskurein puhetapaan. + +Sen jälkeen kuin »suuri kaappaus» täällä päätettiin, kokoutuvat +veijarit silloin tällöin tänne päivällispakinoille. Moiset keskinäiset +liikeyritykset vaativat, että yhdytään usein tekemään suunnitteluja. +Parempaa yhtymäpaikkaa taas ei ole kuin tuo pienen Eginhardin kadun +varrella keskellä ikivanhaa Parisia. Täällä voi ainakin huoletta puhua +ääneen, keskustella ja neuvotella. + +Nyt alettiin muuten jo olla lähellä päämäärää. Muutamien päivien tai +ehkäpä jo muutamien tuntien kuluttua on luopumuskirja allekirjoitettu +ja tähän saakka niin kalliiksi käynyt hanke alkaa tuottaa korkoja. +Varma kaappaus vilkastuttaa pöytävieraiden katseet ja puheet, +pöytäliina näyttää puhtaammalta ja viini maistuu paremmalta. Seura +pitää nähtävästi hyvät kestit ukko Leemansin isännöidessä ja Picheryn, +hänen eroamattoman ystävänsä ja toverinsa, istuessa kunniasijalla +pöydän päässä. Veli Pichery on aimo puupää vahattuine viiksinensä ja +kankeine kaulaliinoinensa; sotilaallisen ja samalla viekastelevan +ulkonäkönsä vuoksi näyttää hän rappiolle joutuneelta upseerityypiltä. + +Ammatiltansa hän on tauluja kaupusteleva koronkiskuri, aikamme +taiteellisen kokoilu-innon luomalta uudelta ja hieman mutkalliselta +kauppa-alalta. Kun nuori mies hyvästä perheestä sattuu joutumaan +rahattomaksi, hän menee taulukauppias Picheryn luo, jolla on komea +myymälä Lafitten kadun varrella. + +»Sattuuko teillä olemaan joku oivallinen mestariteos Corotilta?... +Muista minä en välitä». + +»Ah, Corot, niin!» huudahtaa Pichery sulkien ihastuneena toisen +kuolleista kalansilmistänsä muuttaaksensa samassa äkkiä äänensä. »On, +minulla on juuri se, jota te tarkoitatte!» + +Näin sanoen hän lykkää esille suurilla telineillä olevan Corotin +mestariteoksen: aamumaiseman, jossa väikkyy hopeinen usva ja karkeloi +parvi terhenettäriä halavien alla. + +Lorgnetin läpi on nuori keikari ihailevinaan maisemaa: + +»Sievä! erinomaisen sievä!... Ja hinta?» + +»Viisikymmentä tuhatta frangia», sanoo Pichery arvelematta. + +Yhtä vähän empii ostaja. + +»Kolmen kuukauden maksuaika vai...?» + +»Niin, kolmen kuukauden ... mutta sitoumusta vastaan». + +Keikari kirjoittaa velkasitoumuksen, käskee tuoda taulun kotiinsa tai +lemmittynsä luo ja nauttii saadessansa sinä päivänä kertoa klubilla ja +bulevardeilla ostaneensa juuri »helkatin sievän Corotin». Seuraavana +päivänä hän lähettää taulun huutokauppaan, missä ukko Leemans -- +Picheryn pyynnöstä -- huutaa sen takaisin kymmenestä tai kahdestatoista +tuhannesta frangista s.o. taulun todellisesta arvosta. Pichery kiskoo +siis hirmuiset korot, mutta tarvitseeko hänen välittää siitä, ostaako +joku taideystävä todella hänen taulunsa tai ei. Corotinsa hän on myynyt +sangen korkeasta hinnasta »nahkoineen karvoineen», kuten noiden kunnon +keinottelijain on tapana sanoa; siihen on hän mielestänsä täysin +oikeutettu, sillä taide-esineen arvo on kovin mielivaltainen. Sitä +paitsi hän pitää huolen siitä, ettei myy epäkelpoa tavaraa, sillä ukko +Leemans tarkastaa kaikki ja opettaa hänelle tarpeelliset taidesanat, +joilla tämä tukkavoiteilla suittu lurjus sitten hämmästyttää +ostajiansa: toivorikasta bulevardinuorisoa ja kaupankäynnille tärkeitä +kokottinaikkosia Operaa ympäröivästä kaupunginosasta. + +Patriarkka Leemansin vieressä istuvat Señora ja hänen aviopuolisonsa +lasien ääressä ja tuolit likitysten kuin rakastuneilla ainakin. +»Suureen kaappaukseen» ryhdyttyä tapaavat he harvoin toisensa. J. Tom +Lewis, joka julkisesti oikeastaan on Lontoossa, elääkin kaikessa +hiljaisuudessa maatilallansa Courbevoiessa kuluttaen aikaansa +kalastelemalla, kun ei ole petkutettavia poloisia, taikka tekemällä +naapurillensa Sprichtille kaikellaista kiusaa. + +Sulkeutuneempana kuin itse Espanjan kuningatar viettää Señora taas +hienoja »puoli-maailman» päiviä, vartoen kuninkaallista rakastajaansa +juhlallisena ja kankeana. Usein käy elämä tällaisille lemmityille +niin ikäväksi, että he etsivät jonkun samallaisen naistoverin +kävelyretkiänsä varten, joilla nämä laiskurit koettavat tehdä +siedettävämmäksi toimettomuuttansa. Mutta Spalaton kreivitär ei löydä +sopivaa ystävätärtä koko kaupungista. Epäilyttävien naikkosten kanssa +hän ei tahdo seurustella; siihen on hän näet aivan liian ylhäinen. +Kunnialliset naiset taas eivät tahdo seurustella hänen kanssansa eikä +Kristian II salli hänen antautua niiden päiväperhosten liehakoitavaksi, +jotka tavallisesti esiytyvät vain miesseuroissa, salongeissa, klubeissa +y.m. Sen tähden istuu hän aina yksin kattomaalauksilla koristelluissa +budoareissansa, joiden suuret, kasviköynnöksillä ja kapuilevilla +lemminkäisillä eli amorineilla ympäröidyt kuvastimet eivät paljo +koskaan kuvasta muuta kuin hänen välinpitämättömät piirteensä. + +Selvästi huomaa, kuinka kyllästynyt hän on kaikkeen siihen hellyyteen, +millä kuningas häntä kohtelee tuhlaten tunteitansa kuin suitsutusta, +joka lemuten palaa kultaisessa maljassa, mutta sittenkin tuottaa +päänkivistystä. Mielellänsä vaihtaisi hän tuossa tuokiossa nämä +ruhtinattaren ikävät päivät entiseen elämäänsä Royale-kadun varrella +sijaitsevassa maakerroksessa, missä hänellä oli oma pajazzonsa +huvittamaan häntä karkeloilla ja muilla tempuilla. Nyttemmin sai hän +ani harvoin tavata ystäväänsä, ja tuskin on hän saanut sen verran +aikaa, että olisi kirjoittanut tälle asiain nykyisestä tilasta. + +Senpä vuoksi hän on onnellinen tänä iltana; painautuen Tomin rintaa +vastaan koettaa hän saattaa tätä hyvälle ja pirteälle tuulelle: + +»Kas niin Tom, nyt sinun pitää olla hauska ja naurattaa minua», sanoo +hän. + +Mutta Tom ei voi olla oikein hauskalla päällä, vaikka kuinka haluaisi, +sillä häntä kiusaa eräs ajatus, joka alati johtuu hänen mieleensä; +mutta sitä hän ei kehtaa lausua julki. Hän on mustasukkainen. Sen hän +uskoo, ett'ei mitään luvatonta vielä ole tapahtunut kuninkaan ja +Señoran välillä, sillä Señora ymmärtää tehtävänsä liian hyvin, +antautuaksensa ennen kuin hän on varma asiastansa. Mutta ratkaiseva +hetki lähestyy. Niin pian kuin kuningas on allekirjoittanut +luopumuskirjan, vaatii hän oikeutensa. Siksi on ystävämme Tom +huolestunut ja ahdistuksissansa, sieluntila, joka on verrattain +harvinainen niin etuluuloista ja kaikista lapsellisuuksista vapaassa +miehessä kuin hän on. Hän tuntee hieman väristyksiä, jotka kylminä +karmivat selkäpiitä, katsellessansa entistänsä ihanampaa vaimoansa, +jonka suloa nyt kohottaa kaunis puku ja ennen kaikkea kreivittären +arvonimi. Tomin mielestä se vallan hienontaa hänen piirteensä ja luo +loistetta hänen katseessansa; ja näyttääpä melkein kuin tukkakin noiden +kallisarvoisten koristeiden alla olisi entistänsä tuuheampi. + +J. Tom Lewis ei nähtävästi ole näyteltävän osansa tasalla: hänellä ei +olekaan sitä selkärankaa, mitä tällainen keinottelu vaatii. Hän ottaisi +jo mielellään vaimonsa takaisin eikä välittäisi koko »kaappauksesta». +Mutta hän ei kehtaa tehdä sitä, sillä hän pelkää joutuvansa +naurettavaksi, ja sitä paitsi oli hanke jo niellyt suuria summia. +Miespoloinen taistelee ja kamppailee siis sisällistä taistelua, +osoittaen epäröimistä, johon Spalaton kreivitär ei ikinä olisi luullut +Tomin tunteiden riittävän. Kaikissa tapauksissa koettaa Tom +näyttää iloiselta, huitoo käsillänsä ja juttelee sydänsurustansa +huolimatta vilkastuttaen koko seuran kertomuksillansa asioimiston +sisäishistoriasta, joista ukko Leemans ja itse jääkylmä Picherykin +innostuvat selostamaan parhaimpia kujeitansa ja »kaappauksiansa». + +Hitto vie, istutaanhan tässä toverusten, hyvien ystäväin ja veljien +kanssa suljettujen seinien sisällä, niin että...! Kaikki ammatin +salaisuudet paljastetaan, sen konnankoukut ja ansat, suurten +kaupustelijain keskinäiset salaliitot, joiden takia he maailman +silmissä tahtoivat käydä kilpailijoista, näiden keinottelut ja +salakähmäisyydet, kaikki salaperäiset yhdistykset, jotka luovat +kokonaisen muurin rasvaisia lurjuksia ja likatakkisia rahjuksia +estämällä kiihoittamaan jonkun harvinaisuuden tavoittelijaa, joka näin +saadaan innostumaan, tekemään tuhmuuksia ja maksamaan suuria summia. +Kunnon ystävykset suorastansa kilpailivat keskenänsä siitä, kenellä +heillä oli hävyttömin peijausjuttu kerrottavana; keskustelu muodostui +siis todelliseksi kilvoitukseksi siitä, kuka heistä oli suurin konna ja +roisto. + +»Jokos minä kerroin teille, kuinka minä sain Moran herttuan narratuksi +ostamaan sen egyptiläisen lyhdyn?» kysyi ukko Leemans särpäisten +kahvikupistansa. Sitten hän jutteli kuin joku vanha sankari urotöistään +-- ehkä jo sadannen kerran -- tarinan tuosta lyhdystä, jonka eräs +itämaalainen pohatta satunnaiseen rahapulaan jouduttuansa myi hänelle +parista tuhannesta frangista ja hän vielä samana päivänä konseljin +presidentille neljästäkymmenestä tuhannesta...! Tämän lisäksi hän sai +kiitollisia kädenpuristuksia kummaltakin taholta, myyjältä viisisataa +ja herttualta viisituhatta!... Mutta kauppa semmoisenaan ei ollut +mitään, vaan sitä hienommin keksittyjä ne kujeet ja koukut, joilla +rikasta ja turhamielistä ostajaa kiihoitettiin. »Vallan oikein, +teidän ylhäisyytenne, se on mainio esine, mutta se on kallis, aivan +liian kallis... Sellaiseen hulluuteen en minä kehoittaisi teidän +ylhäisyyttänne ... vaan otaksunpa varmasti, että esim. veljekset +S:smondo... Katsokaas, kuinka hiivatin kaunista työtä sen puite on +koristuksinensa ... ja hiotut käädyt...» + +Ja ukko Leemans, jota toiset pöytää hytkyttävillä naurunpuuskauksilla +innostavat jatkamaan, ottaa esille pienen, kuluneen muistikirjan, jota +selailemalla hän virkistää muistiansa jollakin päivämäärällä, +osoitteella tai summalla. Siinä ovat kaikki tunnetut muinaisesineiden +kokoilijat luokitetut aivan kuin de Fay'n naima-asioimiston kirjoissa +ovat kaikki rikkaat perijättäret, kukin omituisuuksinensa ja +oikkuinensa, vaaleaveriset toisella, tummat toisella puolen. Tuossa +olivat merkittyinä kokoilijat, joiden mielestä ainoastaan kalliit +esineet olivat kelvollisia ja joiden kanssa täytyi menetellä vähän +töykeämmin; toiset taas epäilevät, taipa yksinkertaiset, joille voi +tyrkyttää jonkun joutavan romun sanoen: »sallikaa minun neuvoa teitä, +herra ... elkää antako muille tätä esinettä!» Semmoisenaan oli tuo +pieni muistokirja kokonaisen omaisuuden arvoinen. + +»Kuules, Tom!» sanoi Señora aviomiehellensä, haluten että tämäkin +esittäisi näytteen petkutustaidostansa, »kerropas meille tuo juttu +niiltä ajoilta, jolloin sinä Parisiin saavuit, tarkoitan sitä +ensimäistä kaupantekoasi Soufflotin kadun varrella». + +Tomia ei tarvinnut kahdesti pyytää: ottaen kulauksen konjakkia +kurkkunsa selvikkeeksi hän kertoi kuinka kymmenen vuotta sitten palasi +tänne Lontoosta tyhjin käsin, ei viittä frangiakaan taskussansa. +Sattumalta kuuli hän aseman luona olevassa kaupassa eräältä vanhalta +tutulta, että asioitsijoilla oli par'aikaa tehtävänä hankkia aviomies +pelihuoneen isännän hra Beaujarsin tyttärelle, joka toisi armaallensa +kahdentoista miljoonan myötäjäiset, mutta silloin vaatisi tosihienon +puolison. Välittäjä saisi erinomaisen hyvän palkkion, ja siksi oli +joukko vainukoiria nyt liikkeellä. Tätä juttua ei Tomille tarvinnut +uusia. Hän riensi heti lainakirjastoon ja silmäili läpi kaikki Ranskan +aateliskalenterit, Almanach de Gothan, Buttinin osoitekalenterin y.m., +löytäen vihdoin sangen vanhan perheen, joka oli sukulaisuussuhteissa +maan loistavimpiin sukuihin ja asui Soufflotin kadun varrella. Että +näin ylhäinen perhe asui niin huonon kadun varrella, se oli Tomin +mielestä selvä merkki, siitä, että se oli joutunut köyhyyteen tai +kärsinyt tilapäisen tappion. »Missä kerroksessa asuu markiisi de N...?» +kysyi Tom paikalle tultuansa, uhraten viimeisen hopearahansa +saadaksensa portinvartijan puheliaammalle tuulelle. »Aivan oikein, +sangen ylimyksellinen herra... Leskimies ... poika pääsee kohta +sota-akatemiasta ... ja 18-vuotias tytär on saanut erinomaisen +kasvatuksen. Vuokraa maksaa hra markiisi 2,000 frangia, siihen luettuna +kaasu- ja vesijohtomenot...», lisää portinvartija, jonka mielestä +tämäkin on lisättävä vuokralaisen ansioluetteloon. »Kaikki niinkuin +toivoinkin», mietti J. Tom Lewis nousten rohkeasti portaita ylös, +vaikka tunsikin hieman sydämensä tykyttävän nähdessänsä siistin +etehisen, pystykuvia ja nojatuoleja ovien edessä ja kaiken muun +nykyaikaisen mukavuuden, jonka rinnalla hänen kulunut takkinsa, +hajanaiset kenkänsä ja arkaluontoinen asiansa vaikutti räikeänä +vastakohtana. + +»Puolitiessä ollessani», jatkoi hän, »mietin jo palata takaisin, mutta +rohkaisin sentään itseni ajatellen, että 'olethan sinä sukkelapäinen +mies, Tom, aina uljas ja nokkela ansaitsemaan rahaa!... Rohkea rokan +syö!'... Ja niin harppailin ylös, kunnes olin perillä. Palvelija +saattoi minut suureen salonkiin, jonka kaluston tutkaisin muutamassa +silmänräpäyksessä. Pari vanhaa, kallisarvoisempaa esinettä, menneen +loiston jätteitä, ja eräs muotokuva Largillièreltä. Näiden rinnalla +esiytyi köyhyys sitä selvemmin: sohva oli kurja, nojatuolit vailla +jousiansa eikä tulta marmoripesässä. Samassa astui markiisi sisään, +komea kunnon ukko, hieno mies, joka näöltänsä muistutti Simsonia 'Neiti +de la Leiglièressä'. + +»'Teillähän on poika, herra markiisi?' + +»Heti ensi sanoistani hän närkästyi ja nousi merkiksi, että... Minä +turvausin numeroihin ... kaksitoista miljoonaa!... Silloin hän +rauhoittui, istuutui jälleen, ja niin jatkoimme keskustelua. Jo alussa +myönsi hän ett'ei hänen omaisuutensa vastannut hänen nimeänsä: olihan +hänellä vain korkeintaan parikymmentä tuhatta frangia vuodessa... Itse +teossa ei hänellä ollut mitään sitä vastaan, että hänen vanha +sukukilpensä taas 'kullattaisiin'. Pojallensa hän oli arvellut antaa +vain sata tuhatta frangia, jos tämä naimisiin menisi. 'Eihän toki, hra +markiisi, nimenne riittää...' Sovimme sitten minulle tulevasta +palkkiosta ... jonka jälkeen tein viittauksen siihen suuntaan päin, +että minulla oli kiire vastaanottotunnilleni, vaikka en tiennyt, missä +edes saisin yösijani. Ovelle tultuani kutsui ukko minut takaisin ja +sanoi teeskentelemättömän avomielisesti: 'Vielä sananen! Te näytätte +nokkelalta mieheltä... Etteköhän ottaisi hankkiaksenne sopivaa puolisoa +tyttärellenikin. Myötäjäisiä hänellä ei ole. Totta puhuen, tulin äsken +ehkä liioitelleeksi vuosituloni. Todellisuudessa ei minulla ole +puoltakaan siitä. Mutta vävypojalleni voin hankkia roomalaisen kreivin +arvonimen... Ja jos hän on sotilas, voin sotaministerin sukulaisena +taata hänelle nopean virkaylennyksen'. + +»Tehtyäni pari muistoonpanoa sanoin hänelle: 'Luottakaa vain minuun, +hra markiisi!' ja käännyin pois lähteäkseni, kun samassa tunsin käden +olkapäälläni. Käännyin päin ja näin Simsonin katselevan minua sangen +koomillisesti naurahtaen: + +»'Mutta voimmehan puhua vielä minustakin!' nauroi hän. + +»'Kuinka, hra markiisi?' + +»'Kautta kunniani, enhän minä vielä niin perin vanha ole ... ja jos +sopiva tilaisuus sattuisi, niin...' Lopuksi sain tietää, että miesparka +oli ihan vajonnut velkoihin omistamatta frangiakaan. 'Jos te siis, +rakas hra Tom, sattumalta tiedätte taatusti äveriään naisen ... +kauppiaanlesken taikka -tyttären ... sama se ... niin lähettäkää hänet +rahamassinensa luokseni... Minä teen hänestä rva markiisittaren!' + +»Kadulle tultuani selvisi minulle koko käyntini opetus: olin nähnyt +mitä Pariisissa voi tehdä ... ja silloin syntyi minussa suunnitelma +Lewisin asioimistoksi.» + +Tom Lewisin kertomus oli todellinen taideteos, olletikin sellaisena +kuin hän sen esitti. Milloin nousi hän ylös, milloin taas istuutui; +vanhaa ylimystä hän matki erittäin arvokkaasti, vaikka puhetavassa +silloin tällöin vilahti rappiolle joutuneen julkeutta. Muuten esitti +hän sangen hauskasti ukon tapaa asettaa nenäliina polven päälle +ennenkun tämä heitti jalkansa toisen ylitse; yhtä hauska oli myöskin +hänen kuvauksensa siitä, miten ukko alinomaa uusi vakuutuksensa +»todellisesta varallisuudestansa». Kertomus vaikutti kuin kohtaus +»Rameaun veljenpojasta» yhdeksännellätoista vuosisadalla, ilman +puuteria, hienoutta ja viuluja: hieman raa'asti ja villisti, olletikin +kun Tom samalla matki englantilaisten ääntämistapoja, murahdellen kuin +mikäkin bulldog-koira; näillä sukkeluuksilla koetti näet tuo entinen +parisilainen katupoika korvata sen, mitä häneltä leikinlaskijana +puuttui ranskalaisten pirteästä luontevuudesta. Kuulijat nauroivat: +Tomin kertomus huvitti heitä suuresti ja usein keskeyttivät he sen +kaikellaisilla mieteperäisillä, hävyttömillä lisäyksillä. + +»Näettekös, lapsukaiseni», sanoi ukko Leemans, »jos me kaupustelijat +vetäisimme yhtä köyttä, olisimme me pian maailman herroja... Nykyaikana +kaupustellaan kaikkea. Kaikki kääntyisivät meidän puoleemme, kaikki +kävisi kättemme läpi, ja ainahan siinä silloin meillekin jotakin jäisi, +hehehee. Ohhoh, kun muistelen millaisia kauppoja minäkin tässä +Eginhardin kadun varrella jo olen tehnyt, mitä pajassa sulatellut, +korjaillut, vaihtanut ja myynyt!... Yksi esine minulta tähän saakka +sentään on puuttunut: kuninkaallista kruunua en ole sattunut ennen +saamaan, mutta nyt saanen sellaisenkin». + +Lasi kädessä nousi ukko ylös ja huudahti ahmarin katsein: + +»Ammattimme malja, lapset!» + +Darnet-eukko seisoi toisessa päässä huonetta mustassa auvergnelaisessa +myssyssänsä: hän näytti kuuntelevan ja vakoilevan kaikkea, oppiaksensa +jotakin keskustelusta hänkin, sillä eukko aikoi kuin aikoikin heti +»herran» kuoltua avata samanlaisen liikkeen. + +Äkkiä kuului ovikello soivan rämisten kuin vanha köhäinen ja käheä +kurkku. Kaikki säpsähtivät. Kuka mahtanee näin myöhään...? + +»Se on Lebeau», sanoi ukko Leemans. »Hän se vain on...» + +Äänekkäillä huudoilla tervehti pöytäseura kamaripalvelijaa kuin ainakin +harvinaista vierasta. Lebeau näytti kalpealta, väsyneeltä ja kovin +huonotuuliselta. + +»Istuhan, vanha veijari», kehotti Leemans tehden hänelle tilan itsensä +ja tyttärensä välille. + +»Kas, saakeli!» huudahti Lebeau katsellen pöytäseuran hohtavia kasvoja, +juomapöytää ja kemujen tähteitä... »Täällä pidetään hauskaa, kuten +näyttää...» + +Tämä synkällä äänellä tehty huomautus sai toiset hieman levottomiksi... +»Niinpä tietysti, täällä on vähän huviteltu ja hauskuteltu, entä +sitten? Minkä vuoksi olisimme aina ikävällä päällä?...» + +Lebeau näytti hämmästyneeltä. + +»Mitä! Ettekö te siis tiedä, että...? Milloin tapasitte te viimeksi +kuninkaan, rva kreivitär?» + +»Viimeksi? Tänä aamuna ... eilen ... ja joka päivä». + +»Eikö hän siis ole virkkanut teille mitään siitä kauheasta +tilityksestä, joka vasta on tapahtunut...» + +Muutamin sanoin hän sitten teki selkoa siitä miten luopumuskirja oli +joutunut tulen omaksi. Ja samoin saanee koko »kaappausta» pitää +menetettynä pelinä. + +»Voi, mikä hylkiö!... Hän on siis pettänyt minut!» + +Tom kävi levottomaksi. Hän katsoi vaimoansa suoraan silmiin: olisiko +tämä todellakin ollut niin typerä, että...? Mutta Spalaton kreivitär ei +ollut nyt sillä tuulella, että olisi sallinut hänen syventyä +minkäänlaisiin asiaa valaiseviin yksityistutkimuksiin. Toistaiseksi +halusi hän vain purkaa raivostuneen vihansa Kristiania kohtaan, joka +viikkokauden jo oli keksinyt kaikellaisia valheita selitykseksi siihen, +ettei hän vielä ollut allekirjoittanut luopumuskirjaa. Voi, sitä +valhettelijaa! Mutta miksi ei Lebeau jo ennen ollut kertonut hänelle +tuosta tapahtumasta? + +»Miksi? On sekin kysymys?» sanoi kamaripalvelija ilkeästi hymyillen. +»Minun ei, hitto vie, ole ollut helppo toimittaa siitä tietoa teille. +Kymmenen vuorokautta olen ollut matkoilla... En ole saanut aikaa edes +niin paljo, että olisin kirjoittanut teille, niin tarkoin on minua +vartioinut eräs kirottu munkki, jolla on jahtikoiran vainu ja joka +tarvittaessa osaa käyttää veistä kuin pahin ryöväri... Hän vahti +kaikkia liikkeitäni eikä sallinut minun poistua luotansa hetkeksikään, +sillä hän ei muka osannut hyvästi ranskaa tullaksensa yksin toimeen. +Selvää on, että olen joutunut epäluulon alaiseksi; sitä paitsi on +poissaollessani pantu toimeen kaunis juttu... + +»Mikä juttu?» kysyivät kaikki katseillansa. + +»Luulen, että on kysymys jostakin sotaretkestä Dalmatiaan. Sen on tuo +helvetin gascognelainen keksinyt... Oi, sanoinhan minä jo heti, että se +riiviö olisi samassa tuokiossa ollut toimitettava hiiteen!» + +Huolimatta kaikista varokeinoista oli kamaripalvelija sentään saanut +vihiä salaisista hankkeista ja tärkeistä valmistuksista, sillä alinomaa +lähetettiin kirjeitä ja pidettiin neuvotteluja kaikessa hiljaisuudessa. +Kerran oli ruhtinatar Rosen varomattomuudessansa unhottanut pöydälle +pienen albumin. Lebeau oli selaillut sitä ja näki mallipiirustuksia +univormuiksi ja puvuiksi Illyrian vapaehtoisille, Valtaistuimen +rakunoille, Sinipuseroille, Vanhurskauden kyrassiereille y.m. Erään +toisen kerran sattui hän kuulemaan saman ruhtinattaren keskustelevan +vakavasti rva de Silvisin kanssa kokardien muodosta ja koosta. Tästä +kaikesta ja tilapäisesti kuulemistansa puheista oli Lebeau tehnyt sen +johtopäätöksen, että suuri retki oli hankkeissa; epäilemättä oli hänen +pakollinen matkansa yhteydessä saman retken kanssa. Hänet oli +lähetetty etsimään Navarran vuoristosta erästä pientä, tummaveristä, +kyttyräselkäistä miestä: tämä lienee joku kenraali, joka kuningasta +lähinnä johtaisi armeijaa. + +»Mitä? Aikooko kuningas siis mukaan?» huudahti Leemans heittäen +halveksivan silmäyksen tyttäreensä. + +Yhteinen solina seurasi tätä kysymystä. + +»Entäs meidän rahamme?» + +»Ja velkakirjat?» + +»Tämä on jo julkeaa!» + +»Selvää varkautta!» + +Nykyaikana on politiikka samassa asemassa kuin eräs oikeus Aisopon +tarinoissa, joka sekotettiin kaikkeen. Senpä vuoksi katsoi Pichery, tuo +ankara bonapartelainen, joka iltakauden oli istunut jäykkänä ja korkean +kaulaliinansa kangistamana, täytyvänsä hyökätä tasavallan kimppuun. + +»Hm, se on jo rauhan häiritsemistä naapurivaltakunnassa. Se on jo +liikaa... Keisarikautena se ei olisi käynyt laatuun». + +»Eipä totisesti», sanoi Tom Lewiskin arvokkaasti; »mutta varmaa on, +että jos presidentin palatsissa tiedettäisiin tästä, niin ei sitä +sallittaisi... Sinne olisi tieto toimitettava ... ja ryhdyttävä +toimenpiteisiin, jotta...» + +»Olen minäkin jo samaa ajatellut», vastasi Lebeau, »mutta paha kyllä en +tiedä mitään varmaa koko hankkeesta. Minun sanastani ei siellä +välitettäisi. Sitä paitsi ovat he varuillansa ja pitäneet huolen +kaikista mahdollisista varokeinoista, joiden avulla toivovat +välttävänsä epäluulon. Tänään esim. on Rosenin palatsissa suuri juhla +kuningattaren syntymäpäivän johdosta. Hallitusmiehiä käy vaikeaksi +saada uskomaan, että nuo, jotka huvittelevat itseänsä tanssijaisilla ja +kemuilla, miettisivät valtiollisia salahankkeita ja valmistelisivat +taisteluja!... Ja kuitenkin merkitsee tuo juhlallisuus jotakin +erityistä...» + +Nyt vasta huomasivat toiset, että Lebeau oli juhlapuvussa, valkoinen +kaulaliina yllä ja hienot kengät jalassa. Hänen tehtävänsä oli valvoa +tarjoilua ja sen vuoksi täytyi hänen takaisin Ludvigin saarelle. +Kreivitär, joka oli istunut hetkisen aikaa äänetönnä, sanoi äkkiä: + +»Kulkaas, Lebeau!... Jos kuningas matkustaa, niin kaiketi te saatte +siitä tiedon, vai mitä?... Täytyyhän teidän saada tieto siitä ainakin +silloin kun sälytätte matkalaukun, ell'ei ennen?... Jos te vain tuntia +ennen lähtöä toimitatte minulle tiedon matkasta, niin vastaan minä +siitä, ett'ei lähdöstä tule mitään». + +Tämän hän sanoi rauhallisesti ja hitaasti; mutta sangen varmasti. Sillä +aikaa kun Tom Lewis mietti, millä ihmeen mahdilla Señora voi estää +kuninkaan lähdön, ja toiset asialliset noloina laskivat, minkä tappion +he saisivat asiain nurin päin kääntyessä, kiiruhti mestari Lebeau +hienoissa kengissänsä takaisin pitkin noita kapeita, pimeitä, +vanhanaikaisia katuja, -- rakennukset taitekattoisia ja portit +vaakunakilvillä koristettuja -- sivuuttaen kaupunginosan, jossa Ranskan +aatelisia vielä viime vuosisadalla asui, mutta jossa rakennukset +nyttemmin olivat muutetut tehtaiksi ja työpajoiksi. Päivän aikana +kuuluu täällä alinomaa työrattaiden kolina ja vilisee köyhää kansaa, +mutta yön tullen saa kaupunginosa jälleen omituisen muinaisaikaisen +leimansa. + +Juhlavalaistus näkyi jo loitolle kuin mikäkin tulipalon loimo, ja +kauvas kuului juhlahumukin Seinejoen molemmille rantamille. + +Saaren kaukaisin, soikea niemi näytti tässä valaistuksessa ankkuroidun +jättilaivan pyöristyvältä keulalta. Lähemmäs tullessa erotti jokainen +nuo korkeat akkunat, jotka ikäänkuin leimusivat tulessa kirjavine +akkunaverhoinensa; puutarhan tuuheiden puiden latvojen välistä hohti +taidolla ripustettuja värilamppuja, ja rantakadulla, joka tähän aikaan +vuorokaudesta muuten lepää kuin syvässä unessa, vilkkui lukemattomia +vaunulyhtyjä, muodostaen sarjan pysyviä tuikkivia valopisteitä yön +tummaa taustaa vastaan. + +Ruhtinas Herbertin hääpäivän jälkeen ei Rosenin palatsissa mitään +tällaista juhlaa oltu vietetty ja silloistakin suurenmoisempi ja +upeampi oli tämän-iltainen juhlallisuus. Kaikki ovet ja akkunat olivat +avoinna, niin että sisällä olijat voivat nähdä tähtitaivaan tenhoisan +loiston. + +Alakerroksessa oli pitkä sarja kirkon korkuisia maalauksilla ja +vanhoilla kultauksilla koristeltuja salonkeja, joissa hollantilaiset ja +venetialaiset kattokruunut ja itämaisista temppeleistä anastetut lamput +levittivät valoansa omituiselle kalustolle: tapetit ja verhot hohtivat +kullalta, vihreältä ja punaiselta, pöydillä raskaita hopea-lippaita, +seinillä norsunluuveistoksia puitteissa, vanhoja tummuneita kuvastimia, +pyhien esineiden säiliöitä, ryöstettyjä lippuja, taideaarteita +Montenegrosta ja Hertsegowinasta, järjestettyjä sellaisella +parisilaisen kaunoaistilla etteivät ne näyttäneet mätetyiltä, +raakalaismaisilta kasoilta. Orkesteri oli saanut sijansa vanhalla +kirkon lehterillä, jolta lippuja riippui alas; näiden alla olivat +kuninkaan ja kuningattaren nojatuolit; heidän edessänsä väikkyi nyt +hoviseura ohitse nykyaikaisen valssin tahdissa sellaisten +kallisarvoisten muinaisesineiden hohteessa, joista ukko Leemans olisi +joutunut haltioihinsa. Silkkihameita laahuksinensa, käherrettyjä +kutreja, loistavia katseita, tasaisesti keinuva valssi, joka näytti +kukoistavan nuorison elävältä vastalauseelta kaikkea vanhaa ja +ruostunutta vastaan, naisia, vaaleita, hoikkia, tummasilmäisiä, +kalpeaihoisia kaunottaria! Tästä karkeloivien pyörteisestä piiristä ja +keveiden pukujen kirjavasta vilinästä, jossa helmat häilyivät niin +hiljaa ja mielyttävästi soiton tahdin mukaan, kuin salaperäinen +säestävä kuiske, erosi silloin tällöin joku pari vetäytyen ensin noiden +korkeiden lasiovien ulkopuolelle, joiden yllä kuningattaren +nimikirjaimet tulisina hohtivat, ja häipyi sitten karkelossa väikkyen +puutarhan käytäväin peittoon. Vähitellen kävi heidän karkelonsa +epävarmaksi, kun soiton tahtia oli vaikea erottaa, ja vihdoin he +muuttivat tanssinsa tahdikkaaksi kävelyksi pitkin tuoksuvia ruusu- ja +magnoliakujanteita. + +Lukuunottamatta omituisen harvinaista kalustoa ja koristelua sekä +vaaleaverisiä, nähtävästi slavilaisia naistyyppejä ei pintapuolinen +katsoja olisi voinut huomata mitään, mikä erityisesti olisi eronnut +niistä S:t Germainen etukaupungissa asuvan ja täälläkin runsaasti +edustetun ylimystön iloisista juhlista, joita he toimeenpanevat +Yliopistokadun varrella sijaitsevissa puutarhoissansa, joissa tanssijat +niin helposti voivat siirtyä parkettilattialta ruohonurmikolle +karkeloansa jatkamaan. Tuollaisissa kesätanssijaisissa, jotka pidetään +ulkona vapaassa ilmassa, on seuraelämä tavallista rattoisampi ja +hurjempi eikä sovinnaisuus estä ketään käyttämästä väriltänsä +iloisempiakin liivejä ja housuja, kunhan hännystakki on musta. + +Toisessa kerroksessa sijaitsevaan kamariinsa kuuli vanha herttua, joka +jo viikon päivät oli voihkinut luuvalon ahdistamana, tanssijaissoiton +säveleet. Koettaen peitteellänsä tukahduttaa kipujansa ja +soturikirouksiansa, sadatteli hän julmaa tautia, joka ivallisesti kyllä +pakotti hänet vuoteen omaksi tällaisena päivänä ja, mikä pahempi, esti +häntä liittymästä huomenna matkalle lähtevien nuorten urhojen seuraan. +Kun tunnussana jo oli lähteville annettu ja hyökkäyksen lähtökohdat +määrätty, olivat hankkeen johtajat keksineet nämä tanssijaiset +varokeinoksi Ranskan poliisivallan mahdollisia epäilyksiä vastaan. +Herttuaa, joka ei voinut lähteä mukaan, lohdutti tieto siitä, että +hänen poikansa Herbert oli mukana samoin kuin muuten herttuan rahatkin, +sillä majesteetit olivat armossa suvainneet hänen kustantaa tämän +sotaretken. Sen vuoksi oli hänellä sänkynsä laidalla pääesikunnan +karttoja, sotaretken suunnitelmia ynnä kiväärien, saappaiden, +huopapeitteiden ja muonan hankkijain laskuja, joita hän juuri tutki, +samalla kun hänen suupielensä hirmuisesti tempoilivat todistaen +selvästi, että sankarillisen kuningasmielinen vanhus ankarasti taisteli +synnynnäistä kitsasteluhaluansa vastaan. Joskus puuttui joku numero tai +selitys, jonka vuoksi hän kutsutti Herbertin luoksensa saadaksensa +samalla keskustella hänen kanssansa jonkun aikaa, ennenkun tämä +huomenna jättäisi isänsä. Ensi kerran he nyt eroaisivat toisistansa +eikä hän ehkä koskaan saisi enää tavata ainoaa poikaansa, jota hän +rajattomasti rakasti voimatta juhlallisella, vähäpuheisella +kohtelullansa täysin peittää tunteitansa. Mutta ruhtinasta oli +vaikea pidättää täällä, sillä hän ei tahtonut laiminlyödä +isännänvelvollisuuksiansa eikä menettää sekuntiakaan siitä lyhyestä +ajasta, mikä hänellä vielä oli rakasta Coletteansa varten. + +Puolisonsa vierellä seisoen vastaanotti tämä etumaisessa salissa +kutsuvieraita ollen entistänsä kauniimman ja siromman näköinen tuossa +vartalonmukaisessa tunikassansa, jonka kallisarvoiset, vanhat pitsit +olivat ratkotut jostakin kreikkalaiskatolisen piispan messukaavusta. +Salaperäisen totinen oli hän tänä iltana ja rauhallinen levonilme +nähtiin, omituista kyllä, hänen kasvoillansa: muuten näyttivät hänen +silmänsä tavallista tummemmilta, tumman siintäviltä niinkuin tukkaan +pistetty, timanttineulan puoleksi peittämä pikku kokardikin. + +Toimeton ei Colette ollut suinkaan kolmen viimeisen kuukauden kuluessa +ollut. Hän oli kirjoittanut puhtaaksi kaikellaisia julistuksia ja +kaikessa salassa itse vienyt ne Mustain veljesten luostariin, hän oli +piirustanut univormujen ja sotalippujen malleja suorittaen työnsä +sangen nerokkaasti keksittyjen varokeinojen suojassa johtaakseen +poliisit harhaan -- hän luuli näet poliisien aina olevan +kintereillänsä; -- sanalla sanoen hän koetti kaikessa täyttää +velvollisuutensa sellaisena kuningasmielisenä ylimysrouvana, joista hän +koulutyttönä ollessansa oli lukenut romaneissa. + +Eräässä suhteessa ei hän kuitenkaan voinut toteuttaa ihannettansa +Vendée-sotien ajoilta: hän ei saanut seurata Herbertia sotaretkelle! +Nyt hän näet alinomaa mietti ainoastaan Herbertiansa; kuninkaan oli hän +jo aikoja sitten unhottanut samoin kuin sen apinapoloisen, jonka hän +niin armotta oli viskannut akkunastansa rantakatuun. Mieliaatettansa +pukeutua miesten vaatteisiin ja vetää saappaat pieniin, sieviin +jalkoihinsa ei hän kahdesta tärkeästä syystä voinut toteuttaa: toinen +oli hänen tehtävänsä kuningattaren seuranaisena, toinen taas vallan +yksityistä laatua, kuten hän eilen oli herttaisesti kuiskannut +puolisonsa korvaan. Ell'eivät merkit pettäne, voi tämä tuonnoisesta +akatemiallisesta juhlasta alkaen laskea ajan, jolloin Rosenin suku +lisäytyisi pienokaisella, eikä niin rakasta toivetta tietystikään +voinut saattaa sotaisten vaarojen alaiseksi, olletikin kun retkillä voi +tapahtua tosiottelujakin. Samasta syystä hän ei myöskään ottanut osaa +valssin pyörteeseen komeassa tanssijaissalissa. Coletteparalla oli siis +paljo peitettävää, ja vaikka huulet vaikenivatkin, niin eivät silmät +kuitenkaan voineet peittää ihastuttavaa ilmettänsä; myöskin se kaihoisa +tapa, millä hän nojausi Herbertin käsivarteen, ilmaisi selvästi hänen +halunsa kertoa muillekin salaisuutensa. + +Äkkiä taukosi orkesteri ja keskeytyi karkelo; kaikki odottivat +jännityksellä kuningas Kristianin ja kuningattaren tuloa. Tuossa he +saapuvat astuen läpi salonkien, joissa kaikissa kuningatar näki +nimikirjaimensa loistavan milloin kukkaisten, milloin kaasunliekkien, +milloin hohtokivien muodostamana. Kaikki muistutti heitä kaukaisesta +isänmaasta ja sen kunniasta. Vihdoin he pysähtyivät puutarhaan vievälle +ovelle. Ylevämmin ja loistavammin ei kuningaskunta liene koskaan +esiytynyt, ja moinen ruhtinaspari ansaitsi todellakin tulla +kaiverretuksi kansakunnan rahoihin ja saada sijansa kuningassarjassa! +Olletikin kuningatar oli ihmeteltävän ihana upeassa puvussansa, joka +kymmenellä vuodella nuorensi häntä. Kaulassa hänellä oli vain +merenvahainen koriste, josta riippui risti. Kaulakoriste oli paavin +siunaama lahja, jolla oli oma historiansa, kuten muutamat hiljaa +kertoivat toisillensa. Kuningatar oli kantanut sitä koko ajan Ragusan +piirityksen kestäessä; pari kertaa se jo oli joutunut hukkaan, mutta +kuin ihmeen kautta oli se hyökkäysten ja taistelujen keskellä aina +löytynyt. Kuningattareen teki tämä taikauskoisen vaikutuksen, jonka +alaisena hän vannoi pyhän ja kuninkaallisen lupauksen; mutta varmaan ei +hän aavistanut, kuinka mainiosti nuo kullankiiltävät helmet vaikuttivat +rehevää vaaleaa tukkaa vastaan, jonka suortuvat kilpailivat helmirivin +kultaisen hohteen kanssa. + +Korkeat puolisot jäivät joksikin aikaa puutarhan oven luo ihailemaan +juhlaa ja puutarhan tarumaista valaistusta. Silloin alkoi erään +rototendronpensaan takaa äkkiä kuulua viulunsäveliä, muutamia vetoja +vain, mutta omituisen nopeita ja sydäntä vihlovia. Kaikkien +slaavilaisten sydän sykähti: olivathan nuo guzlan, tuon tummain +pensaiden välistä pilkistävän tutun, pitkäkaulaisen mandolinin ääniä! +Kuului aluksi vain kumiseva alkusoitto, etäinen sävelläikky, joka +lähenee, kohoaa, paisuu ja laajenee. Niinkuin raskas ukkospilvi, joka +toisinaan salamoi, syöksähti soittimesta myrskyisiä, hekkumallisia, +sankarillisia laulunsäveliä, jotka milloin kuulustivat karkelosoitolta, +milloin virreltä: tämä soitto, joka Illyriassa kaikui niinhyvin +iloisissa kemuissa kuin hurmeisissa taisteluissa, oli tuo tunnettu +Radoitzan sävel. + +Tähän lauluun yhtyy muinaistaru, joka selittää sen kaksinaisen +luonteen. Jouduttuansa turkkilaisten vangiksi tekeytyy heitukka +Radoitza kuolleeksi. Saadaksensa selville, onko hän todellakin kuollut, +sytyttävät turkkilaiset tulen hänen rintansa päälle; heitukka ei +hievahda sittenkään. Sitten päästävät he miehen povelle auringon +lämmöstä virkistyneen käärmeen ja iskevät hänen kyntensä läpi +kaksikymmentä naulaa. Sittenkin pysyy heitukka jäykkänä kuin +marmoripatsas. Silloin noudetaan paikalle Haïkouna, Zaran kaunein ja +komein tyttö, joka Illyrian kansanlaulua laulaen alkaa karkeloida. +Kuullessansa neitosen kaulakoristeiden karkelossa helkkävän ja hänen +vyönsä hepenien kahisevan alkaa Radoitza hymyillä, avaa silmänsä ja +olisi siinä paikassa ollut hukassa, ell'ei tanssijatar neuvokkaasti +olisi pyörähtänyt hänen luoksensa ja viskannut saalinsa hänen +kasvojensa ylitse, joissa elonmerkit selvästi jo näkyivät. Niin +pelastui heitukka Radoitza, jonka mukaan Illyrian kansanlaulua on +nimitetty. + +Tätä kaikille Illyrian miehille ja naisille yhtä rakasta laulua +kuunnellessa, joka täällä ikävässä maanpaossa vaikutti sitä +voimakkaammin, kalpenivat kaikkien posket. Guzlan säveleet, joita +orkesteri hillitysti säesti salissa ja jotka muuten muistuttavat +aaltojen kuohua ja vetten yli kuuluvaa myrskylinnun laulua, olivat kuin +oman isänmaan kyyneleinen ja hellämuistoinen ääni, jossa ilmeni +sanomatonta kaipausta ja kaihoisaa toivoa. Guzlan mahdottoman suurilla +ja raskailla jousilla ei soitella tavallisia kieliä, vaan tiukasti +pingoitettuja jänteitä ja väräjäviä suonia. Nuoret, uljaat, ylväät ja +heitukan näköiset miehet tunsivat kaikki omassa povessansa hurjan +Radoitzan rakkauden, jonka naisen rakkaus niin hyvin palkitsee; ja +Dalmatian kookkaat ja kauniit naiset tuntevat puolestansa hellän lemmen +tunteita urhojansa kohtaan. Ja kun vanhemmat miehet muistelevat +kaukaista isänmaataansa ja äidit katselevat poikiansa, alkaa heitä +kaikkia itkettää ja elleivät kuningas ja kuningatar olisi läsnä +yhtyisivät he kaikki täyttä kurkkua siihen kimeään hätähuutoon, jolla +guzlansoittajat säestävät soittimensa viimeistä, taivaalle kimpoavaa +loppusäveltä. + +Pian alkaa karkelo uudelleen ja ihan tavattoman ja hämmästyttävän +vilkas seurapiirissä, jossa muuten huvitellaan noin sovinnaisuuden +vuoksi. Selvää oli, ettei tämä ollut mikään tavallinen juhla, vaan että +sillä oli oma sala-tarkoituksensa, kuten Lebeau sanoi? Jotakin +intohimoista ja kiihkoista oli jo siinä tavassa, millä herrat hurjassa +karkelossa kiersivät kätensä naisten vyötäisten ympäri, samoin nuorten +tulisissa katseissa, jopa itse tanssimusikissa, joka toisinaan soi kuin +säestäisi sitä urhojen kannusten ja rautaisten jalustimien kalske. +Tanssijaisten lopussa tapahtuu tosin toisinaan, että huvituksen +viimeiset hetket aamun sarastaessa näyttävät yhtä kiihkeän vilkkailta +ja hermostuneelta juopumukselta kuin tämä juhla oli. Mutta nämä +tanssijaiset olivat vasta alkaneet ja kuitenkin kihelmöitsi täällä +kuumana jokainen hansikoittu käsi ja kaikkien sydämet sykkivät +vilkkaasti rintakukkaisten ja jalokivikorujen alla: ja kun joku +pariskunta väikkyi ohitse soiton ja lemmen kiihoittamana, seurattiin +sitä kotvanen hymyilevin ja myötätuntoisin katsein. Tietäväthän jo +kaikki nämä Illyrian pulskeat ja jalot ylimykset, jotka kuninkaansa +mukana ovat maanpakolaisina saapuneet tänne, että läsnäolevan Ranskan +aateliston, joka aina oli ollut valmis vuodattamaan verensä hyvän asian +vuoksi, että sen jo päivän koittaessa piti lähteä vaaralliselle +sotaretkelle. Jos onnetar sattuisikin suosimaan hanketta, niin kuka +tietää, kuinka monta näistä sotaan lähtevistä takaisin palaisi? Kuka +tietää, kuinka moni heistä jo viikon kuluttua lepäisi tappotantereella, +jonkun vuoren jyrkänteellä, missä tämän hurmaavan masurkan säveleet +vielä soivat, heidän korvissansa yhtyen kuohuvan veren kohinaan? Juuri +tuo lähenevä vaara se vilkastuttaa tanssijaisia, sillä taistelun +aattoillan rauhallista huvitusta seuraava levottomuus se kiihoittaa +hurjaa iloa, kostuttaa silmät ja tekee katseet rohkeiksi ja suloisen +kaihoaviksi. Mitä neitonen voikaan kieltää surmaansa kohti lähtevältä? +Ja kuinka jouduttavasti vaikuttaakaan sydämen hellempien tunteiden +tunnustukseen tämä juhlasalissa väikkyvä kuolon ajatus? Julman +kuolonenkelin siipien suhina, joka melkein kuuluu jouhisoittimien +sävelten alta, näyttää tekevän syleilytkin kiihkeämmiksi. Oi, kuinka +moinen lyhyt lemmenilo muistuttaa päiväperhosten karkeloita auringon +häipyvän säteen paisteessa! Monet tapaavat tässä toisensa ensimäisen +kerran eivätkä ehkä enää koskaan tapaa toisiansa; mutta varmaa on, että +monet sydämet tänä iltana parittain yhtyvät. Tosin koettavat muutamat +korskeimmat kaunottaret hymyillä liikutuksesta huolimatta; mutta mikä +hellyys onkaan kaiken ilkamoivan leikkisyyden alla? Ja kaikki hyörivät +nyt karkelossa kumartunein päin ja liehuvin suortuvin, kaikki parit +näyttävät luulevan olevansa kahden kesken, niin hurmaa heidät tuo +tenhoisa väikkyminen Brahmsin valssin tai Chopinin masurkan sävelten +mukaan. + +Innostus oli vallannut myöskin Mérautin, jossa tuo guzlan milloin +hurjan voimakas, milloin suloisen hellä soitto oli herättänyt eloon +kaikissa etelämaisissa luonteissa piilevän seikkailuhalun ja rajattoman +kaihon päästä outoihin maihin, valoon ja vapauteen; hänessäkin hehkui +halu sotaan ja sankaritekoihin, joita naiset aina ovat ihailleet. +Vaikka hän ei ottanutkaan osaa tanssiin eikä ollut mikään sotilas, +joutui hänkin näiden sotaisten tanssijaisien hurmaukseen; häntä +sanomattomasti suretti ja hävetti että hänen itsensä täytyi jäädä tänne +vanhusten ja lasten kanssa, kun kaikki nuo nuoret lähtivät vuodattamaan +vertaan taistelukentälle ja antautuivat kunniakkaihin vaaroihinkin, ja +häntä suretti, että tämä hänen suunnittelemansa ristiretki siis +toteutuisi ilman häntä. Aate häpesi toiminnan edessä. Ehkä lisäsi +sekin hänen kärsimyksiänsä ja slavilaisten sävelten herättämää +kuoleman-kaihoansa, että kuningatar Frédérique niin loistavin silmin ja +ylhäisenä nojausi Kristianin käsivarteen. Näkyi selvästi, kuinka +onnellinen hän oli nähdessänsä, että Kristian jälleen oli sekä kuningas +että sotilas... Haïkouna, Haïkouna, voitko sinä aseiden kalskeessa +unhottaa ja antaa anteeksi kaikki, niinhyvin velvollisuuden +laiminlyönnin kuin valheet? Onhan sinusta yksilön rohkeus kalleinta +kaikesta maan päällä ja sankarillehan sinä jäähyvästiksi liehutat +kuumain kyynelten kostuttamaa nenäliinaasi, joka tuoksuu poskipäittesi +hienoja hajuvesiä!... + +Äkkiä huomasi Haïkouna surullisiin mietelmiin vajonneen miehen leveine +ajattelijaotsinensa, jolle runsaat, muotilain vaatimuksia itsepäisesti +vastustavat suortuvat olivat valahtaneet. + +Hymyillen viittasi hän tätä luoksensa. Hän näytti melkein aavistavan +syyn miesparan surumielisyyteen. + +»Mikä kaunis juhla, hra Méraut!» sanoi hän ja lisäsi äänensä alentaen: + +»Tästäkin on minun kiittäminen teitä... Mutta teitä onkin meidän +kiittäminen niin paljosta, ettemme kohta tiedä, kuinka sen tekisimme». + +Ja olihan Méraut todellakin vahvan uskonsa avulla liehtonut tuleen +sammuvat hiilet, virittänyt masentuneissa toivon kipinän ja valmistanut +sitä kansankapinaa, johon nyt aiottiin turvautua. Tätä ei kuningatar +unhottanut. Eikä tässä loistavassa seurassa ollut ainoatakaan ihmistä, +jonka kanssa hän olisi keskustellut niin kunnioittavan armollisesti, +hyväntahtoisesti ja kiitollisena kuin hän nyt kaikkien nähden ja +keskellä kuninkaallisten ympärille kertynyttä arvokasta seurapiiriä +puhutteli Mérautia. Kuningaskin lähestyi häntä ja sanoi tarjotessansa +Frédériquelle käsivartensa: + +»Markiisi de Hezeta on täällä... Oletteko nähnyt häntä?» + +»Minä en häntä tunne, teidän majesteettinne.» + +»Hän väitti kuitenkin olevansa vanha tuttu kanssanne... Kas, tuossa hän +on». + +Vanhan kenraali Rosenin sairauden vuoksi oli markiisi de Hezeta valittu +sotaretken johtajaksi. Palman herttuan viimeisen yrityksen aikana oli +hän osoittanut hämmästyttäviä päällikön lahjoja; ja jos hänen neuvoansa +olisi seurattu, ei tuo verinen kahakka olisikaan päättynyt niin +onnettomasti. Huomatessansa, että kaikki hänen ponnistuksensa olivat +turhia ja että vallantavoittelija itse antoi paon merkin, piiloutui hän +ikävystyneenä ihmisvihaajana baskilaisen vuoriston peittoon ja eli +siellä hiljaisuudessa, erillänsä kaikista salaliitoista, joutavista +toiveista ja tuhmista sotahankkeista. Hänen ainoa toivonsa oli saada +kuolla huomaamattomana miehenä isiensä maassa. Mutta pater Alphéen +innokas kuningasmielisyys ja Kristian II:n uljuuden maine houkuttelivat +hänet jälleen uhkarohkeihin sotayrityksiin. Vanhan aatelisen sukunsa, +romanttisen maanpakolais-elämänsä, vainotun asemansa ja hämmästyttävän +rohkeiden sankaritekojensa vuoksi oli markiisi José Maria de Hezeta +tarumaisella tavalla vetänyt kaikkien huomion puoleensa ja joutunut +illan sankariksi. + +»Hyvää päivää, Ely», sanoi hän tullen käsi ojennettuna Elyséen luo ja +käyttäen hänen lapsi-nimeänsä Reynhaan ajoilta. »Kas niin, minä se +olen ... vanha opettajasi Papel». + +Kunnia- ja ritarimerkeillä koristettu musta takki ja valkea kaulaliina +eivät paljo muuttaneet hänen ulkonäköänsä eivätkä edes ne kaksikymmentä +vuottakaan, jotka hän oli saanut lisäksi mahdottoman suuren +kääpiöpäänsä ylle; kasvot vain olivat vallan ahavoittuneet ja ruudin +savustamat, niin ettei tuota vanhastansa tuttua, suurta otsasuonta +juuri huomannutkaan. Hänen kuningasmielisyytensä näytti kutistuneen +otsasuonen kanssa; baskilaisen hatun mukana, jonka hän sotaretkeltä +palattuansa oli viskannut jokeen, näytti hän heittäneen luotansa +myöskin joukon entisiä mielipiteitänsä ja lapsuutensa harhaluuloja. + +Elysée säpsähti omituisesti kuullessansa vanhan opettajansa äänen, +tämän saman miehen, joka oli tehnyt hänet siksi, mikä hän oli: + +»Niin, pikku Elyni»... + +Pikku Ely oli pari jalkaa häntä pitempi ja sitä paitsi jo jotenkin +harmaatukkainen. + +»Niin, ne ajat ovat olleet, Ely, tosikuninkaita ei ole enään. +Kuningasvallan periaate elää ehkä vielä, mutta sopivia miehiä ei löydy +enää. Ainoakaan noista satulastansa heitetyistä ratsumiehistä ei enää +voi nousta siihen eikä ehkä tahdokaan. Voi, mitä olenkaan saanut nähdä +ja kokea viime sotaretkelläni!» + +Veri kohosi samassa hänen poskillensa ja levisi kuin pilvi yli +kasvojen, silmät suurenivat ja tuijottivat eteensä kuin olisi mies +nähnyt vain häpeän ja kavalluksen näkyjä. + +»Mutta kaikki kuninkaat eivät ole samanlaisia», väitti Méraut, »ja +olenpa vakuutettu, että kuningas Kristian...» + +»Sinun kuninkaasi ei ole muita parempi... Lapsi ja elostelija hän on... +Mitään tahdonvoiman oiretta tai merkkiäkään ei hänen huvitusten +veltostamassa katseessansa ole!... Katsohan häntä tarkempaan!...» + +Samassa viittasi hän kuninkaaseen päin, joka juuri tanssi heidän +ohitsensa kaihoisin silmin, hikoilevin silmin, pieni pyöreä pää +kumartuneena naisen paljaan kaulan ylitse ja suu auki ikäänkuin olisi +hän tahtonut ahmia sisäänsä nuoren naisruumiin koko tuoksun. Pari +väikkyi heidän ohitsensa kummankaan heistä huomaamatta tähystelijöitä, +vaikka heidän huohottava hengityksensä ihan kosketti Elyséetä. Monet +vetäytyivät lehterille katsellaksensa kuinka Kristian IV, valtakuntansa +paras valssintanssija, väikkyi kauniisti karkelossa. Hezeta ja Méraut +taas peräysivät erään akkunan luo, joka oli Anjoun rantakadulle päin. +Siinä juttelivat he kotvan aikaa, osaksi tanssijaisten humussa, osaksi +viileän yön sumussa ja rauhoittavassa hiljaisuudessa. + +»Kuninkailla ei enään ole mitään uskoa eikä tahtoa. Miksikäs me sitten +heidän hyväksensä itsepäisesti ponnistelisimme?» sanoi espanjalainen +synkän näköisenä. + +»Teiltä puuttuu siis usko asiaan... Ja kuitenkin lähdette te mukaan?» + +»Niin teen». + +»Toivotonna?» + +»Ei aivan ... yksi ainoa toivo minulla on...» + +»Ja se on?» + +»Että joku hyvä ihminen halkaisee kalloni siellä... Tukea sillä ei enää +ala olla.» + +»Entäs kuningas?» + +»Mitä tuollaisesta!... Hänen suhteensa olen minä melkein varma siitä, +että...» + +Tarkoittiko mies, ettei Kristian vielä ollut päässyt satulaan vaiko +että hän -- Palman herttuan tavalla -- kyllä tietäisi pelastautua ehein +nahoin taistelusta? Lausettansa ei markiisi päättänyt. + +Tanssijaiset jatkuivat vilkkaasti, mutta Elysée katseli niitä nyt +toisin silmin: hän näki ne nyt vanhan opettajansa toivottomien +silmälasien läpi ja omien pettyneiden toiveittensa valossa. Koko +sielustansa hän nyt surkutteli kaikkia noita reippaita nuorukaisia, +jotka iloisin mielin olivat valmiit lähtemään retkelle miehen johdolla, +joka ei enää uskonut tehtäväänsä. Ja tuo rattoisa juhlatungos ja +häikäisevä valo muuttui hänen mielikuvituksessansa taistelutantereen +pölypilveksi ja tappiota aina seuraavaksi hurjaksi epäjärjestykseksi, +jonka jälkeen jäljelle jääneet saavat etsiä tantereelta kaatuneita +sankareja. + +Päästäksensä tästä onnettomasta näystä nojausi hän hetkeksi +akkunanaitaa vastaan katsellen ulos autiolle rantakadulle, jolle +palatsin seinät heittivät pitkiä, kauas Seinejoelle ulottuvia, +nelikulmaisia varjoja. Siinä kuunteli hän virran kolinaa, sillä tässä +saaren kohdalla todellakin oli voimakkaan virranjuoksun kohina. Sen +kuohut siltapylväitä vastaan sekoittuivat valittaviin viulunsäveliin ja +guzlan vihloviin vaikerruksiin läikähdellen lyhyinä, tyrskyvinä +laineina kuin nyyhkytykset ahdistuneesta rinnasta: milloin leveinä +aaltoina kohisten, milloin kuohahtaen kuin hurme suuresta, ammottavasta +haavasta. + + + + +V. + +Yöjunalla. + + +»Tänä iltana klo 11 tapahtuu lähtö Lyonin asemalta. Minne, sitä en +vielä tiedä. Luultavasti Cetteen, Nizzaan tai Marseilleen». + +Nämä lyijykynällä kiireessä kirjoitetut rivit sai Spalaton kreivitär +juuri kun hän kylvyn jälkeen terveyttä ja hyvinvointia uhoten +virkistyneenä käyskeli maakuusuojansa ja pukuhuoneensa väliä kastellen +kukkasia ja hoidellen kasvien taimia, tehtävä, jota varten hän oli +vetänyt yllensä vaaleat, melkein kyynärpäihin asti ulottuvat +ruotsalaiset hansikkaat. Kirjelippu ei näyttänyt vaikuttavan hänessä +mitään suurempaa liikutusta. Hän pysähtyi erään sadeakuttimilla +suljetun akkunan ääreen, mietti hetkisen ja teki sitten päättävän +kädenliikkeen, jonka olisi voinut käsittää näin: »No, olkoon menneeksi! +Ken tahtoo päästä päämääräänsä, saa luvan...» + +Äkkiä soitti hän kamarineitoansa, jonka tuli olla avullisena hänen +valmistautuessaan vastaanottamaan pian saapuvaa kuningasta. + +»Minkä puvun rouva suvaitsee?...» + +Kreivitär katsahti peiliin ja vastasi sitten: + +»Minä en pukeudu uudestaan... Tämä näyttää käyvän laatuun...» + +Eikä hänelle mikään paremmin soveltunutkaan kuin tuo vaalea, +vartalonmukainen villahame, joka pehmeissä poimuissa laskeusi maahan, +ja sen yli heitetty saali, jonka päät olivat sidotut seljan taa kuin +pienillä tytöillä. Tumma tukka oli kierretty ylös päälaelle, niin että +niska oli paljas olkapäihin asti, missä ihon pehmeä ja lämpöinen väri +alkoi hieman tummua. + +Hän ymmärsi kyllä itse, ettei mikään puku voinut miellyttää kuningasta +enemmän kuin tämä keveä, yksinkertainen ja lapsellisen miellyttävä +aamupuku. Ruokasaliin ... aamiaiselle ... ei hän tässä puvussa +kuitenkaan katsonut voivansa mennä. Hänen elämänsä täällä Messinan +kadun varrella oli näet saanut jotenkin juhlallisen muodon: täällä +eivät soveltuneet samat vapaat elämäntavat kuin maalla Courbevoiessa. +Hän söi aamiaista huoneessansa ja vetäytyi sitten pukuhuoneeseensa, +jonka verannalta oli näköala kadulle. Tässä istui hän väijyen kaikessa +hiljaisuudessa kuningasta tulevaksi; nytkin heittivät akuttimet +vaaleanpunertavan varjon hänen ylitsensä niinkuin ennen »perhehotellin» +akkunakomerossa. + +Ennen klo 2:ta ei Kristianin ollut koskaan tapana saapua. Mutta kello +löi jo kaksi eikä häntä näkynyt. Señoran, joka muuten oli maailman +rauhallisin ihminen, valtasi tavaton levottomuus ja mielenkuohu, joka +yhä kasvoi, aivankuin tekee vesi, joka alussa kiehuu heikosti väreillen +ja sitten vähitellen kuumeellisesti pyörien, kuohuen ja poristen. Tällä +tunnilla ei Messinan kadulla näkynyt kuin jotkut ainoat ajopelit ... +koko katu loisti leveänä ja autiona päivän paistetta tasakattoisine, +komeine rakennuksinensa ja kullattuine rautaporttinensa ja siistine +lyhtypylväinensä... Montceauxin puiston edustalla. Joka kerta kun +kadulta kuului vaunujen kolinaa, veti Señora akkunaverhon sivulle +paremmin nähdäksensä, mutta aina pettyi hän toivossansa ja entistä +enemmän harmitti häntä tuo komea, häikäisevä elottomuus ulkona, joka +rauhallisessa hiljaisuudessansa oli täydellinen vastakohta hänen +kuohuvalle povellensa. + +Mitä oli siis tapahtunut? Aikoiko Kristian siis todellakin matkustaa +häntä tapaamatta? + +Mielessänsä etsi hän syitä ja mahdollisuuksia, mutta epävarmassa +odotuksessa häilyvälle on kaikki häilyväistä, niin hyvin ajatukset, +joita ei ehdi loppuun ajatella, kuin puhe, joka käy epävarmaksi +änkytykseksi eikä tahdo päästä huulten yli. Sellaisessa kiusallisessa +ja rauhattomassa mielentilassa oli Spalaton kreivitär nyt, että hänen +sormensakin liikkuivat vaistomaisesti ja suonenvedontapaisesti. Tuon +tuostakin kohotti hän punaista akkunaverhoa. Haleat tuuloset +häilyttivät puitten lehteviä, nuorteita oksia ja raitis henkäys +voimakkaista vesiruiskuista, joilla katua kostutettiin, lehahti +kasvoihin saakka. Sikäli kuin tavallinen ajeluaika Boulognen metsässä +lähestyi, vilkastui elämä ja yhä useampia vaunuja vieri ohitse estäen +kadunkastelijoita toimessansa. + +Nyt alkoi kreivitär toden teolla peljätä että kuningas aikoi matkustaa +hänelle jäähyvästiä sanomatta. Hän kirjoitti kaksi kirjettä, osoittaen +toisen Axelin prinssille, toisen klubille; sitten pukeusi hän (sillä +eihän hän voinut käydä koko päivää puettuna pikkutytön lailla) ja alkoi +kävellä sänkykamarin ja pukuhuoneen väliä kunnes hänen levottomat +kävelynsä ulottuivat ympäri koko talon. + +Mikään tavallinen pikku »kokotti-häkki» se ei ollutkaan, vaikka ei +myöskään noita raskaita, kivisiä jättiläisrakennuksia, joita +raharuhtinaat teettävät niin paljon läntisen Parisin uusiin +kaupunginosiin. Spalaton kreivittären talo oli taiteellisesti tehty +rakennus ja sisustettu tavalla, joka hyvin soveltui tähän +kaupunginosaan, jossa löytyvät Murillon, Velasquezin, van Dyckin y.m. +nimiset kadut; kattolistasta portinkolkuttimeen asti oli se +taiteellisesti omituinen ja erosi tässä suhteessa kaikista +naapuritaloista. Sen oli eräs kreivi Plotnicki rakennuttanut +lemmittyänsä varten, joka rumuudestansa huolimatta joka aamu sai +suojelijaltansa tuhannen frangin setelin; yöpöydältänsä hän sen joka +aamu löysi kokoon taitettuna. Kun rikas puolalainen kreivi sitten +kuoli testamenttia tekemättä, tarjottiin talo huonekaluinensa ja +taide-esineinensä kaupaksi kahdesta miljoonasta. Kaikkien näiden +kalleuksien onnelliseksi omistajaksi joutui Señora. + +Puusta veisteltyjä raskaita portaita myöten, jotka olisivat kestäneet +vaunuillakin ajaa ja jotka Spalaton kreivittären vakavalle kauneudelle +muodostivat hollantilaisen taulun tumman taustan, voi hän laskeutua +alakerran kolmeen saliin. Ensimäinen näistä oli saksilainen pikkusali +Ludvig XV:n tyyliin ja sisälsi viehättävän kokoelman maljakkoja, +pystykuvia ja kauniita emaljiteoksia, kaikki 18:n vuosisadan hienoa, +siroa ja sievää työtä, joka näytti syntyneen lemmittyjen ohuiden +sormien luomana ja saaneen eloa heidän veitikkamaisesta hymystänsä; +toisessa salongissa taas oli lasin alla tulipunaisella pohjalla +lepääviä norsunluuveistoksia kuvaten milloin kiinalaisia henkilöryhmiä, +milloin jalokivistä sommiteltuja hedelmäpuita, milloin kaloja +nefriitti-silminensä, milloin keskiaikaisia pyhimyksiä ja Vapahtajan +kuvia kärsivine kasvoinensa ja verisine naarmuinensa. Kolmas sali, joka +oli valaistu kuin atelieri ja verhottu karduanitapeteilla, vartosi +vielä ukko Leemansin lupaamaa kalustoa. + +Ihana kreivitär iloitsi muuten aina katsellessansa kaikkia näitä +harvinaisuuksia, olletikin kun ne oli saatu verrattain huokeasta +hinnasta, mutta tänään käyskeli hän saleissansa levotonna edes takaisin +välittämättä vähintäkään taide-esineistä; hänen ajatuksensa liitelivät +kaukana ja vatvoivat harmillisia kysymyksiä ja pulmia. Mitä tämä kaikki +merkitsikään?... Livahtiko kuningas tuolla tavoin tiehensä?... Ja hän +poloinen, joka oli luullut saaneensa miehen niin varmaan koukkuun!... + +Kamarineito palasi takaisin. Ei mitään tietoja kuninkaasta!... +Kummassakaan paikassa ei häntä oltu nähty. + +»Niin, niin, sehän on juuri Kristianin tapaista», arveli Señora. +»Tuntiessansa itsensä heikoksi, piileksi hän aina jossakin. Hän muka +ennen pakeni kuin tappiolla taisteli!» Ja vaikka hän muuten ei juuri +koskaan kiivastunut, raivostui hän nyt niin, että olisi ollut valmis +rikkomaan kaikki esineet ympärillänsä. Sitä tekemään hän kuitenkin oli +liian järkevä, sillä olivathan ne kallisarvoista kauppatavaraa; +jokaisessa näytti hänestä riippuvan hintalippu: hän ei hennonut! + +Viskautuen nojatuoliin hän vaipui mietteihinsä ja hämärässä häipyivät +hänen silmistänsä vähitellen kaikki nuo äskettäin hankitut kalleudet, +häipyivät ja hälvenivät hänen unelmansa kanssa tulla rikkaaksi, +mahdottoman rikkaaksi. Vihdoin havahtui hän ajatuksistansa siitä, että +ovi äkkiä avausi: + +»Päivällinen on valmis!» kuului palvelija huutavan. + +Hänen täytyi siis käydä yksin aterialle upeassa ruokasalissansa, jossa +kunkin akkunan välissä nähtiin suuri, juhlallinen, jäykkä ja kalvennut +Frans Haisin maalaama muotokuva käherrettyine kauluksinensa; yhteensä +olivat nuo kahdeksan muotokuvaa maksaneet vähintäin kahdeksansataa +tuhatta frangia. Juhlallisempi kuin ainoakaan Frans Haisin muotokuvista +oli kuitenkin hovimestari valkoisine kaulaliinoinensa tuossa kun hän +tarjoilupöydän ääressä leikkasi paistia y.m. ruokalajeja, joita +kreivittärelle kantoivat hänen molemmat yhtä juhlalliset ja äänettömät +palvelijahoikaleet keltaisissa livreapuvuissansa. Kun kreivitär muisti +kuinka räikeässä ristiriidassa tämä komeus oli häntä uhkaavan vaaran +kanssa, oli hänen sydämensä haljeta harmista. Hänestä tuntui kuin +olisivat palvelijatkin aavistaneet hänen ajatuksensa, sillä niin kovin +jäykiksi he ryhdiltänsä kangistuivat päivällisten kestäessä: kumpikaan +heistä ei jäsentäkään järkähdyttänyt, vaan seisoivat molemmat niin +totisina hänen sivuillansa kuin mitkäkin valokuvaajat kuvattavan +uhrinsa asennon määrättyänsä. + +Hyljätty rakastajatar tyyntyy sentään pian entisellensä... »Tällä +tavoin ei saa antaa kohdella itseänsä... Toivoa ei saa menettää...» +Kuninkaasta semmoisenansa hän ei paljoa välittänyt, mutta tässähän oli +kysymys »suuresta kaappauksesta», hänen omasta arvostansa ja +merkityksestänsä toisten kaappari-kumppanien silmissä... Hän mietti +asiaa ja pian oli hänen suunnitelmansa valmis. + +Kiiruhtaen huoneeseensa kirjoitti hän ensin muutamia riviä Tomille. +Sillä välin kuin palvelusväki alakerrassa söi päivällistä jutellen +kreivittärestä ja arvaillen kaikenlaisia syitä hänen yksinäisyyteensä +ja mielenliikutukseensa, sälytti hän omin eikä tällaisiin toimiin +suinkaan tottumattomin käsin pienen matkalaukun, joka ennen niin usein +oli seurannut häntä Parisin ja Courbevoien väliä. Sen tehtyänsä heitti +hän villavaipan olkainsa yli, sillä ilta oli viileä, ja pujahti näin +sonnustettuna lähimmälle ajuriasemalle kantaen itse matkalaukkunsa ja +hiipien hiljaa ja huomaamatta kuin jokin paikkansa menettänyt +taloudenhoitajatar. + +Myöskin kuningas Kristianilla oli ollut levoton päivä. Myöhään oli hän +palannut tanssijaisista ja myöhään herännyt unestansa, pää täynnä +kotimaan sävelten kaikuja. Sitten täytyi ryhtyä matkavalmistuksiin: +koettaa aseita ja kenraalin univormua, jota hän ei ollut käyttänyt +Ragusan piirityksen jälkeen, j.n.e. Näissä puuhissa kului aamupäivä klo +11:n. Kaiken aikaa kieppui Lebeau hänen kintereillänsä vakoillen ja +väijyen, vaikka pelokkaana ja arkana, ettei hänen ansamaisten +kysymystensä tarkoitusta huomattaisi. Täsmällensä klo 11 kokoutui pieni +hoviseura salonkiin kuulemaan hiljaista messua, jonka pater Alphée luki +keskellä huonetta sijaitsevan uunin edessä, jota, tilapäisesti +kirjoliinalla katettuna, käytettiin alttarina. Rosenin perhe ei ollut +läsnä, sillä vanha herttua makasi vuoteen omana ja ruhtinatar Colette +taas oli saattamassa asemalle puolisoansa, jonka oli tänään määrä +lähteä matkalle useiden muiden nuorten miesten kanssa. Seuraavalla +junalla oli Hezetan tarkoitus matkustaa ja toisten mukaan aikovien +vasta sitä seuraavalla. Eri osastoissa oli pienen urhojoukon siis määrä +suoriutua matkalle, ett'ei herätettäisi mitään huomiota. + +Messu muistutti kaikkia menneistä, levottomista ja vaivalloisista +ajoista. Munkin haaveilevat kasvot, sotilasmainen äänensävy ja liikkeet +vaikuttivat että suitsutussavukin tuoksahti ruudilta ja koko toimitus +tuntui jonkunlaiselta kenttähartaushetkeltä ennen taistelun alkua. + +Yhtä levottoman mielialan vallitessa kuin messu oli kuunneltu syötiin +sen jälkeen aamiainen, jolloin kuningas kyllä koetti esiytyä niin +rakastettavana kuin suinkin, ett'ei jättäisi epämiellyttävää muistoa +jälkeensä; olletikin tahtoi hän kuningatarta kohtaan osoittaa erityistä +kunnioittavaa huomiota ja hellyyttä, joka asianomaista ei kuitenkaan +paljo lämmittänyt. Poikanen, pikku Zaran kreivi, katseli vanhempiansa +epäillen ja pelokkaana. Tuo kauhea kohtaus muutamia päiviä sitten oli +jättänyt häneen vaikutuksen, jota hän ei pystynyt selvittämään lapsen +ymmärryksellänsä, mutta joka täytti hänen mielikuvituksensa +surullisilla kuvilla ja rasitti hänen hermostoansa. Markiisitar de +Silvis huokaili jo ennakolta syvään lähdön hetkeä miettiessänsä. +Mérautin taas oli vaikea hillitä kuohuvia tunteitansa nyt, kun hänen +unelmansa juuri olivat toteutumaisillansa. Vastavallankumousta Illyrian +kansan puolelta oli hän näet kauvan toivonut, yhteistä kapinaa, joka +oikealle isännälle avaisi ovet kuninkaalliseen linnaan. Nyt hän ei +ollenkaan epäillyt retken onnistumista. Toisin ajatteli sen sijaan +Kristian II, mutta murheellinen ei hän suinkaan ollut, ell'emme ota +lukuun vähäistä ikävää tunnetta, joka melkein aina syntyy ihmisissä, +kun täytyy jättää paikkakunta, johon jo on ehtinyt tottua. Päinvastoin +tunsi hän mielensä keveämmäksi ajatellessansa, että hän, langenneiden +kunniavelkojen rasittama mies, pääsisi nykyisestä kierosta asemastansa. +Sillä jos onnetar suosi yritystä, voi hän siviilimenojen nimessä +helposti suorittaa velkansa; jos hanke taas epäonnistuisi, suistuisi +kaikki edes yhtaikaa tai saisi hän taistelussa surmansa. Ajatus, että +luoti otsaan vapauttaisi hänet sekä raha- että rakkaushuolista, +vaikutti häneen tavallansa lohduttavasti. Kuninkaan rauhallinen ja +huoleton katsanto ei hullummalta näyttänytkään kuningattaren +haaveilevan ilmeen ja Elyséen innostuksesta palavain kasvojen rinnalla +tuossa kun he aterian jälkeen kolmen käyskelivät puutarhassa. + +Palvelija meni heidän ohitsensa. Kristian viittasi hänet luoksensa +sanoen: + +»Käske Samyn valjastaa...» + +Kuningatar säpsähti: + +»Mitä? Aiotteko kaupungille?» + +»Aion, viisaus vaatii sen... Eiliset tanssijaiset ovat voineet antaa +aihetta kaikellaisiin huhuihin... Minun täytyy sen vuoksi ainakin +näyttäytyä klubissa ja bulevardeilla... En minä kauvan viivy ... +päivällisille minä jo varmasti palaan». + +Samassa juoksi hän portaita ylös suuren rakennuksen yläkertaan +ketteränä kuin lomalle aikova koulupoika. + +»Viime hetkeen asti täytyy minun siis pysyä epävarmana hänen +suhteensa», sanoi kuningatar Mérautille, joka ei voinut rohkaista eikä +lohduttaa häntä sanallakaan. + +Kuningas oli kaikissa tapauksissa tehnyt hyviä päätöksiä. Messun aikana +oli hän mielessänsä vannonut, ett'ei hän enää koskaan tapaisi Señoraa, +sillä hän tunsi olevansa liian heikko jättämään lemmittynsä, jos tämä +toden teolla tahtoi pidättää hänet lähtemästä. Parhaissa aikeissa hän +siis kaupungille lähti. Klubiin hän ensin ajoi. Siellä oli jotensakin +tyhjää ja autiota. Muutamia kaljupäitä istui totisina ja hiljaisina +whistipöydän ääressä ja lukusalissa nuokkui eräitä kunnianarvoisia +unikekoja pitkän sanomalehtipöydän ääressä. Muuten oli sangen +luonnollista, ett'ei täällä tänään ollut sen vilkkaampaa: koko viime yö +oli näet pelattu hurjasti; kun peliseura aamun sarastaessa lähti +klubista Axelin prinssin johdolla, sattui joukko muuleja, kulkuset +kaulassa, kulkemaan ohi, jolloin prinssi pyysi muulinkuljettajan +lypsämään elukat ja sai koko seuran juomaan maitoa samppanjalaseista. +Elukkain kuljettajan vastustelusta huolimatta noustiin sitten muulien +selkään ja niin ajettiin täyttä vauhtia la Paix katua pitkin. Klubin +esimies, hra Bonoeil jutteli tapauksen kuninkaalle. »Oli tosiaankin +hullunkurista nähdä prinssin ratsastavan pienellä aasintammalla», sanoi +hän, »hänen täytyi koukistaa säärensä ylös, ett'eivät ne viiltäisi +maata ... sillä monseigneurilla onkin niin pitkät sääret, että ... ja +hänen järkähtämätön hidasverisyytensä sitten!... Vahinko, ettei teidän +majesteettinne ollut näkemässä tätä hauskaa kohtausta!» + +Kristianistakin oli ikävä, ett'ei hän ollut mukana moisessa hauskassa +ilveilyssä. Axelin prinssi oli miekkoinen, sillä setänsä kanssa +riitoihin jouduttuansa oli hän saanut karkoitustuomion, joka +luultavasti ainaiseksi vapautti hänet hallitushuolista, olletikin kun +setä vielä vanhoilla päivillänsä mietti avioliittoa ja voi ehkä +toimittaa valtakunnalle kokonaisen liudan kruununperillisiä. Sitä +parempi prinssistä, jota huvitteleminen Parisissa miellytti paljon +enemmän kuin kotoinen politiikka. + +Venyessänsä sohvalla, jolta tuo veltto epäilijä-prinssi verrattain +äsken oli noussut, tunsi Kristian vähitellen vaipuvansa takaisin samaan +mielentilaan ja menetti samassa määrässä eilispäivän juhlan herättämän +sankarillisen tunnelmansa: sotaretki kadotti äskeisen viehätyksensä, +loistonsa ja suuruutensa. Jos hän viipyisi täällä raukeisi kaikki +tyhjiin, huomasi hän ja katsoi parhaimmaksi paeta pois tästä velttouden +pesästä, joka uhkasi tehdä lopun hänen tahdonvoimastansa; äkkiä nousi +hän ylös ja kiiruhti jälleen vapaaseen ilmaan ja meluavaan, +toimeliaaseen ihmisjoukkoon. + +Kello oli jo 3. Silloin oli hänen tapansa klubissa tai Mignonin luona +syödyn aamiaispäivällisen jälkeen käydä Messinan kadulla Señoraa +katsomassa. Koneellisesti suuntausivat hänen askeleensa nytkin tuttua +tietä tuohon kaupunginosaan, joka kesäaikaan tuntui sangen hauskalta +leveine kattoinensa, pitkine, komeine rakennusrivinensä ja vihreine +istutuksinensa, joiden omituiset varjot heittyivät valkeille +asfalttikäytäville. + +Entäs ihmiset sitten? Kauniita naisia, siroja muotoja, suloisia, +vilkkaita ja iloisia kasvoja viileiden kesähattujen ja värikkäiden +auringonvalojen alla! Missä muualla voisivat naiset käydä, pukeutua ja +koristaa itsensä niin kuin nuo? Missä muualla voisi ihminen kuluttaa +aikansa hauskemmin ja iloisemmin ja missä muualla olisi niin paljo +erilaisia huvituksia kuin Parisissa!... Ja kaiken tämänkö hän nyt +jättäisi taittaaksensa niskansa tappotantereella!... Sääli luopua niin +paljosta hyvästä ja niin monista hauskoista nautinnoista, joita muualla +maailmassa ei olisi tarjolla! + +Ollessansa tämän tunnelman vallassa, jolloin elämä hymyili ja Parisi +taas tuntui viehättävimmältä, katseli Kristian mielellänsä kaikkia +vastaantulevia kaunottaria; milloin viehättivät häntä jonkun naisen +ihanat kasvot, milloin hänen alushameensa pitsireunukset. Kuinka vieras +olikaan se ritarillinen kuningas, joka tänä aamuna puolisonsa ja +poikansa kanssa polvistui alttarin juureen, sille pomada-keikarille, +joka nyt iltapäivällä klo 3 käyskeli tässä nenä pystyssä. Frédérique +oli ollut vallan oikeassa kirotessaan koko Parisia ja sen turmiollista +vaikutusta Kristianin tapaisiin horjuviin ja kiehuviin luonteihin. + +Tultuansa sille kohdalle Haussmannin puistokatua, missä Messinan katu +alkaa, pysähtyi Kristian hetkeksi odottamaan, kunnes vaunujono oli +ehtinyt ohitse. Tällä välin ehti hän vähän miettiä. Kuinka oli hän +äkkiä tänne joutunut? Hän ei voinut sitä käsittää. Näkyiväthän tuolla +Plotnickin palatsin pienet tornit himmeän päivän valossa!... Mikä +houkutus!... Miksi ei hän menisi perille asti?... Miksi ei hän kävisi +hyvästelemässä Señoraa, joka vast'edes jäisi hänelle vain palavan janon +ja tyydyttämättömän kaihon muistoksi? + +Tätä sisäistä taistelua kesti vain hetken, mutta että se oli ankara, +näkyi kyllä hänen hienosta ja rihaisesta ruumiistansa, joka horjui ja +huojui kuin ruoko tuulessa. Äkkiä rohkaisi hän itsensä, viskausi +lähimmän vapaan ajurin vaunuihin ja käski tämän ajaa takaisin klubiin. +Tätä päätöstä hän ei olisi voinut tehdä, ellei aamumessun aikana tehty +lupaus olisi pakottanut häntä siihen. Nyt pääsivät voitolle hänen +katolilaisuutensa ja pelokas nais-uskonnollisuutensa. + +Klubiin tultuansa sai hän Señoran kirjeen; tuoksuva paperi jo oli +ilmaisevinaan hänelle, mikä levottomuus lemmittyä vaivasi. Pian sen +jälkeen hän sai toisen kirjeen Axelin prinssiltä, joka jo oli saapunut +takaisin. Se sisälsi vain muutamia, kiiruussa kyhättyjä, helliä ja +rukoilevia sanoja. Tom Lewisin kauppakirjoja ei näiden kirjeiden tyyli +muistuttanut missään suhteessa! Kuitenkin tunsi kuningas Kristian +itsensä vielä voimakkaaksi. Hän ymmärsi olevansa tähystelevien ihmisten +ympäröimä: tämä tieto antoi hänelle miehen ryhdin ja huolettomasti +pisti hän kirjeet taskuunsa. Klubin nuoremmat jäsenet saapuivat +yksitellen jutellen hauskasta aasiratsastuksesta, joka eräässä +sanomalehdessäkin oli tarkoin kuvattuna. Sanomalehti kiersi miehestä +mieheen; jokainen nauroi samaa vatsanaurua, josta puuttui kaikki +sydämellisyys ja välittömyys ja jota nauravat luonnollisen naurukykynsä +kadottaneet poloiset. + +»Mässätäänkö tänäkin iltana?» kyselivät nuoret ylimykset toisiltansa +kaataen sisäänsä -- terveysopillisen juomajärjestyksensä mukaisesti -- +soodavettä, jota klubissa aina olikin riittävästi saatavissa. + +Ja sitten alkoi »mässäys». Muiden iloisen mielentilan houkuttelemana +seurasi Kristian mukana Café de Londres'iin, missä oli aikomus syödä +päivällistä, mutta ei tällä kertaa tavallisissa saleissa, joiden +tapetit niin monta kertaa ennen olivat tanssineet heidän juopuneissa +silmissään ja joiden peileihin he olivat piirrelleet satoja +nimikirjaimia, vaan vaihteen vuoksi mentiin tällä kertaa +viinikellariin, tuollaiseen tynnyreillä ja pulloilla täytettyyn, +maanalaiseen katakombiin, jotka ulottuvat pitkän matkan Opéra Comiqueen +päin. Näissä säilytyshuoneissa oli kaikellaista Ranskan rypälesatoa eri +tahoilta maata ja päivällispöytä katettiin tomuisten, huuruisten ja +kaasuliekkien valossa välkkyväin Chateau Yquem-pullojen ja näiden +välille järjestettyjen värillisten lasien keskeen. Aate syödä +päivällistä täällä viinikellarissa oli Vatteletin keksimä; hänen +mielestänsä oli Kristian II:n lähtö, josta ainoastaan hän ja Axelin +prinssi tiesivät, siksi tärkeä tapaus, että sitä piti juhlittaman +jollakin erinomaisemmalla tavalla. Erittäin onnistunut ei tämä keksintö +kuitenkaan ollut: kellarissa oli näet verrattain kostea ilma ja +sitäpaitsi olivat miehet vielä väsyksissä edellisen yön mässäyksestä. +»Kukonpyrstöstä» ei ollut mihinkään: hän torkahti silloin tällöin uneen +ja heräsi aina hermonytkähdyksistä. »Rigolo» taas oli harvapuheinen ja +katseli tuon tuostakin kelloansa. Pelkäsikö hän ehkä, että kuningatar +kävisi liian levottomaksi, kun hän viipyi poissa niin kauvan? + +Jälkiruokaa syötäessä saatiin seuran lisäksi muutamia naikkosia, jotka +olivat syöneet päivällisensä ylhäällä kahvilassa. Kuultuansa, että +kuningas ja prinssi olivat alhaalla kellarissa, jättivät he heti +päivällispöytänsä ja tulivat nyt kynttilöillä varustettujen edeskäypien +opastamina tänne alas haparoiden eteenpäin, helmat käsivarrella, +nauraen ja huudahdellen pelvosta. Melkein kaikki olivat he +avorintaisissa puvuissa, josta taas oli seurauksena että he alkoivat +aivastella ja rykiä, käydä kalpeiksi ja palella istuessansa herrojen +polvilla; nämä taas olivat kylmän vuoksi kääntäneet ylös +takinkauluksensa. Eräs naisista, joka oli vähän muita viisaampi tai +kylmettyneempi, huomautti vihdoin että »täällähän voi saada +keuhkotaudin kuka tahansa», muistutus, jonka johdosta seura päätti +juoda kahvia ylhäällä salongissa. Tämän majanmuuton aikana hävisi +Kristian, jonka vaunut odottivat ulkona. + +»Messinan kadulle!» sanoi hän ajurille hiljaa hampaittensa välistä +sähisten. + +Hän näytti joutuneen päähänpiston valtaan. Atrian aikana oli hän +alinomaa nähnyt _hänen_ kuvansa edessänsä ja sen jälkeen taas, kun nuo +keveät kaunottaret saapuivat, vaivasi häntä koko ajan ajatus saada +syleillä ja vihdoinkin kokonansa omata sen, jota hän rakasti, omata +hänet eikä aina vain turhaan kerjätä, nyyhkiä ja palaa... + +»Rouva ei ole kotona!» + +Näin vastattiin hänelle perillä. Tämä vaikutti häneen kuin kylmä ryöppy +hehkuvaan hiillokseen. Rouva ei ole kotona! Epäjärjestys talossa, jossa +palvelijat näyttivät mielensä mukaan mellastavan, oli riittävä todistus +siitä. Tullessansa oli Kristian jo huomannut, että eräästä ovesta +hävisi joku myssypäisen piian naama ja että nuolena poistuvan pikentin +kirjavat liivit vilahtivat toisaalta. Hän ei viitsinyt enempää kysellä, +sillä äskeinen tenhottu tunnelma hälveni samassa ja selvästi äkkäsi hän +nyt sen kuilun, johon hän oli ollut syöksemäisillänsä: valapatto olisi +hän Jumalansa edessä ja maan kavaltaja Herran antamaan kruunuun nähden. +Hän muisti rukousnauhansa ja kiitti Jumalaa moneen kertaan rukouksensa +toistaen samalla kun rukousnauhan helmet lipuivat hänen polttavien +sormiensa lävitse, hänen ajaessaan jo puistokujan heittämien varjojen +ohitse kiiruusti takaisin St. Mandéhen päin. + +»Kuningas tulee!» huudahti Elysée nähdessänsä salongin akkunasta, jossa +hän jo kauvan oli tähystellyt, että Kristianin vaunujen lyhtyvalot +nuolen nopeudella hävisivät palatsin pihaan. Kuningatar, joka muuten +oli niin rauhallinen ja tasainen, oikein huudahti ilosta. Hän oli jo +epäillyt pahinta ja otaksunut Kristianin joutuneen tuon naikkosen +verkkoihin, jonka vuoksi hän siis pettäisi ystävänsä ja ijäksi +häpäisisi itsensä ja maineensa. Koko St. Mandén pientä hoviseuraa oli +vaivannut samanlainen kiusallinen pelko näiden raskaiden odotuksen +hetkien kuluessa. Itse pikku Zarakin, joka -- vastoin tapaansa -- vielä +oli valveilla, oli joutunut saman levottomuuden valtaan ja ymmärsi, +että talossa vallitseva hiljaisuus merkitsi jotakin erityistä. +Vaistomaisesti karttoi hän tekemästä naivia ja samalla joskus julmiakin +kysymyksiänsä, joilla lapset toisinaan vallan paljastavat onnettoman +asiaintilan. Äänetönnä oli poikanen istunut koko ajan katsellen erästä +albumia, jonka suurten lehtien taa hän piiloitti kasvonsa; ja kun hän +Elyséen huudosta havahtuen katsahti ylös, näytti hän itkeneeltä. Kun +häneltä myöhemmin kysyttiin surun syytä, vastasi hän joutuneensa +pahalle tuulelle pelkästä pelosta, että kuningas matkustaisi pois +antamatta edes jäähyväissuudelmaa ennen lähtöänsä. Pieneen +helläluonteiseen poikaseen vaikutti näet nuorekas, iloinen ja leikkisä +isä kuin vallaton, veitikkamainen, aikainen veli, joka tosin oli +ystävällinen ja kiltti hänelle, mutta joka siitä huolimatta toisinaan +kovin pahoitti äidin mieltä. + +Pian kuultiin, kuinka Kristian lyhyesti ja kiireisesti antoi käskyjänsä +palvelijoille. Sitten riensi hän ylös huoneustoonsa ja palasi viiden +minuutin kuluttua takaisin alas matkapuvussa. Tähän kuului pieni, +sievä, soljella ja sinisellä nauhalla varustettu hattu ja sellaiset +sirot säärykset, joita matkailijat Vatteletin saaristotauluissa +käyttivät. Tästä keikarimaisuudesta huolimatta näkyi hänessä selvästi +kuningas niin hyvin kasvojen ylevässä ilmeessä kuin luontevan jalossa +ryhdissä ja käskevässä käytöksessä. Kunnioittaen lähestyi hän +kuningatarta, jolle hän kuiskaten esitti syynsä viipymiseen. +Mielenliikutuksesta vielä kalpeana vastasi tämä hänelle hiljaa: +»Ell'ette olisi ajoissa palannut, olisin minä matkustanut sijassanne ja +ottanut Zaran mukanani.» + +Kuningas uskoi hänen sanansa ja olipa tuokion aikaa jo näkevinänsä +hänet poika käsivarrella keskellä kuulasadetta ja päättäväisenä käymään +kuolemaan lapsensa kanssa niinkuin tuona muistorikkaana, kauheana +iltana, jolloin hän lapsineen aikoi syöstä akkunaparvelta alas. Sen +vuoksi ei hän mitään vastannut, vaan painoi lämpimän suudelman hänen +kädellensä ja veti hänet nuoren innolla luoksensa kuiskaten: »anteeksi, +anteeksi!» + +Kuningatar olisikin kai antanut anteeksi kaikki, mutta samassa hän +huomasi salin ovelle ilmestyneen Lebeaun, kuninkaan katalan +silmänpalvelijan ja kurjan kätyrin kaikissa tämän petoksissa ja +rikollisissa huvituksissa. Hänet valtasi inhoittava epäilys: »entäpä +jos Kristian valhettelee ... eikä aiokaan matkustaa?»... Ja samassa +irroittautui hän puolisonsa syleilystä. Kristian näytti aavistavan +hänen epäilyksensä ja kääntyi Mérautin puoleen pyytäen tätä saattamaan +häntä asemalle. + +»Voittehan palata takaisin Samyn kanssa», lisäsi hän. + +Jäähyvästelyn täytyi tapahtua nopeasti, sillä lähdön hetki läheni; +kuitenkin ehti kuningas sanoa ystävällisen sanan Boscovitshille, +markiisittarelle y.m. Nostaen Zaran polvillensa kertoi hän tälle +lähtevänsä sotaan valloittaaksensa takaisin valtaistuimensa ja +valtakuntansa. Sitten kehoitti hän pikku prinssiä olemaan tottelevainen +äidillensä eikä mitenkään pahoittamaan tämän mieltä; jos hän taas +mahdollisesti ei palaisi takaisin sotaretkeltä, pitäisi pojan muistaa, +että isä on kaatunut maansa ja kuninkaallisten velvollisuuksiensa +vuoksi. Hän piti siis pikku prinssille varsin hyvin kokoonpannun +jäähyväispuheen Ludvig XIV:n tapaan. Totisena kuunteli poika isänsä +sanoja kummastellen samalla huomattavasti tuota tavattoman juhlallista +kieltä huulilta, jotka muuten aina hymyilivät hänelle. Mutta Kristian +oli hetken mies, aina sangen vilkas, vaihteleva ja keveäluontoinen. Nyt +oli hyvästijätön totisuus ja aikeessa olevan yrityksen tärkeys +kerrassansa vallannut hänen ajatuksensa. Ollen enemmän liikutettu kuin +mitä hän tahtoi näyttää katsoi hän parhaaksi äkkiä keskeyttää kaikki +hellät kohtaukset. Nyökäten kaikille jäähyvästiksi ja kumartaen syvään +kuningattarelle riensi hän pois. + +Ell'ei Méraut kolmen vuoden aikana olisi omin silmin nähnyt, kuinka +Kristian häpäisevällä elämällänsä loukkasi perheen pyhyyttä, ei hän +olisi voinut tuntea »suuren klubin» Rigoloa tuossa ritarillisessa ja +ylevässä ruhtinaassa, joka nyt -- matkalla Lyonin asemalle -- teki +hänelle selkoa järkevistä ja suurenmoisista aatteistansa ja +tulevaisuuden suunnitelmistansa. + +Kuningasvaltaisessa epäuskossansa näki Méraut tässä kaitselmuksen +välittömän johdon, joka hallitsee kuningasten sydämiä, ja esimerkin +siitä, kuinka syvällekin langennut kuningas jumalallisen kaitselmuksen +ja syntyperäisen armon kautta aina voi kohota lankeemuksen tilasta, jos +tarvis niin vaatii. Ajatellessansa tätä kuninkaan sisällistä +kohoutumista alennuksestansa, joka epäilemättä ennusti pian tapahtuvaa +ulkonaistakin kohoutumista, tunsi Méraut, jumala ties mistä syystä, +sanomatonta tuskaa, joka ei voinut olla muuta kuin loukatun ylpeyden ja +katkeran kateuden tunnetta. + +Sillä aikaa kun Lebeau osti rautatiepiletit ja jätti sisään +matkakapineet, käveli mieleltänsä häilyvä kuningas suuressa +odotussalissa miettien öisessä yksinäisyydessään rakastajatartansa +Señoraa: tuonnoiset hellät jäähyvästit St. Lazaren asemalla johtuivat +näet ehdottomasti hänen mieleensä. Näitä muistoja uusiessansa näki hän +erään naisen rientävän ohitsensa: sama vartalo, sama rehti, mutta +samalla miellyttävä ja keikaileva käynti... + +Poloinen Kristian, poloinen kuningas, jonka pakosta täytyi pysyä +kuninkaana! + +Vihdoinkin nousi hän junaan, yleiseen rautatievaunuun, sillä erityisen +tilaus olisi herättänyt liiallista huomiota. Avaten oven herrallensa +oli Lebeau määrännyt vaunun. Kristian viskausi heti vaunun nurkkaan +iloiten siitä, että pääsisi tiehensä kaikista mahdollisista +seikkailuista. Eronhetkeä oli hän kuvitellut kovin kiusalliseksi. +Samassa kuului vihellys. Juna nytkähti, lähti liikkeelle ja huristi +pian yli siltojen, ohi nukkuvien esikaupunkien ja pitkien lyhtyrivien, +syösten vihdoin kohti aukeaa maaseutulakeutta. Nyt voi kuningas +hengittää helpommin, nyt tunsi hän itsensä keveäksi, voimakkaaksi, +varmaksi ja pelastuneeksi. Hän oli jo ruveta hyräilemään mielihyvästä, +kun hän samassa huomasi vaunussa toisenkin matkustajan: akkunan +luona ... vastakkaisella puolella liikahti tumma varjo kyyristyen +kokoon nurkassa tekeytyäkseen nähtävästi niin mitättömäksi kuin +mahdollista, ettei suinkaan herättäisi mitään huomiota. + +Nainen hän kaikessa tapauksessa näytti olevan. Mutta oliko hän nuori +vai vanha, ruma vai kaunis? Tottumuksesta heräsi hänessä nämä +kysymykset ja tottumuksesta tarkasteli hän matkatoveriansa. Tämä ei +enää hievahtanutkaan, vaan näytti jo nukahtaneen. + +»Seuratkaamme hänen esimerkkiänsä!» mietti Kristian, oikaisten +jäsenensä ja levittäen matkaviltin ylitsensä. Kerran katsahti hän vielä +akkunasta ulos nähden tumman maiseman, puiden ja pensaiden +epäsäännöllisten, pehmeiden ääriviivain, ilmoituspylväiden vilisevän +ohitse ja pilvenhattarain liitävän korkealla vienossa ilmassa; sitten +tunsi hän silmäluomensa raskaiksi ja oli juuri nukahtamaisillansa, kun +hän äkkiä tunsi silkin hienojen kutrien, pitkien silmäripsien ja +raikkaan hengityksen hivelevän kasvojansa. Punaiset huulet lähestyivät +hänen huuliansa kuiskaten hiljaa: + +»Voi sinua, häijy mies, joka hennoit matkustaa pois minulle jäähyvästiä +sanomatta». + + * * * * * + +Kymmenen tuntia myöhemmin heräsi Kristian II kanunain jyskeestä +häikäisevään päivän valoon, jota akkunan edessä humisevat, tuuheat +puut sentään vähän laimensivat. Hän oli juuri nähnyt unta, että hän +hauli- ja luotisateessa johti joukkojansa niitä jyrkänteitä ylös, jotka +Ragusan satamasta alkaen kohoavat sikäläiseen linnoitukseen saakka. +Mutta havahtuessansa huomasikin hän lepäävänsä suuressa sängyssä. Mitä +oli siis tapahtunut? Vähitellen selvisi sentään hänen muistonsa ja +ajatuksensa. Hän oli Fontainebleaussa, Fasan-nimisessä hotellissa, joka +on lähellä metsää: vallan lähetysten kohosivat siinä korkeiden puiden +latvat sinitaivasta kohti. Kanunain jyske taas aiheutui tänne +majoitetun tykkiväen ampumaharjoituksista. Ja itse todellisin +todellisuus ja ajatustensa yhdysside, kreivitär Señora istui juuri +hänen edessänsä kiivukaapin edessä, huonekalu, joka näkyy löytyvän +kaikissa hotelleissa, mutta jota muuten ei tavata missään; siinä hän +istui kirjoittaen ahkerasti ja nopeasti huonolla kynällä, joka pahasti +vikisi paperia vastaan. + +Kuvastimesta näki kuinka ihastunein ja kiitollisin silmin kuningas +häntä katseli, ja Señora nyökkäsi hänelle lähettäen hellän katseen ja +heitto-muiskun kynän varrella; mutta päin ei hän kääntynyt: jatkoi vain +kirjoitustansa kaikessa rauhassa, hieno hymy seraafimaisilla +huulillansa. + +»Sähkösanoma omaisten rauhoittamiseksi», sanoi hän nousten ylös ja +soittaen palvelijaa, jolle hän jätti kyhäyksensä. Tämän tehtyänsä meni +hän rauhallisena akkunan luo ja avasi sen, jolloin päivän valo tulvahti +esteittä sisään kuin vesivyöry sulun avattua. + +»Oi, kuinka ihanaa!» huudahti hän ja istahti sitten sängyn laidalle +rakastajansa viereen. Ja nyt hän nauroi ja ilakoi ihastuneena siitä, +että sai olla maalla näin kauniina päivänä, jolloin voitaisiin +käyskellä ulkona metsässä j.n.e. Olihan heillä koko päivä +käytettävänään: vasta seuraavalla yöjunalla piti Kristianin matkustaa +eteenpäin ja samaan aikaan palaisi hän taas Parisiin. Lebeau oli +matkustanut jo ennakolta Hezetan ja hänen ylimyksellisten +seuralaistensa luo ilmoittamaan, että maihinnousu oli lykkäytynyt +päivää myöhemmäksi. Rakastunut kuningas olisi puolestansa tosin +mieluummin jäänyt edelleen hotelliin jatkaaksensa autuaallista +hummausta viimeisiin tunteihin, jopa minuteihin saakka, mutta +rakastajattarella oli ihanteellisempi käsitys rakkaudesta, jonka vuoksi +rakastuneet heti aamiaisen jälkeen ottivat vuokravaunut ja lähtivät +ajelemaan. Nurmikenttien ja säännöllisesti istutettujen puuryhmäin +ohitse, jotka muistuttivat Versaillesin puistoja, saapuivat he +suuremmoista puistotietä myöten siihen, missä alkoi varsinainen metsä, +kuuluisa Fontainebleaun metsä kauniine, vaihtelevine maiseminensa. Ensi +kerran ajelivat Kristian ja Señora nyt ulkona yhdessä ja täysin +siemauksin nautti kuningas nyt onnestansa, jota tosin kestäisi vain +muutamia tunteja, sillä huomispäivä toisi taas vain taistelua ja +kuolemaa tullessansa. + +Vaunut vierivät nyt vihreiden pyökkiholvien alitse, jotka levittivät +heidän yllensä keveän, tuuhean ja niin tiheän lehvistönsä, että päivän +säteet tuskin missään jaksoivat sitä lävistää; vuosisatojen kuluessa +oli näet puistotie saanut versoa niin sankkalehväiseksi. Tämän +viheriöitsevän katoksen suojassa, missä rakastajattaren kasvot olivat +hänen ainoa näköalansa, antautui Kristian täydellisesti runollisten +unelmiensa valtaan muistelematta ja miettimättä muuta kuin tämän +hyväilyjä; eikä hänellä ollut haluakaan mihinkään muuhun. Slaavilaisen +luonteensa tunteellisuuden puki hän romanttisiin huudahduksiin ja +kuvauksiin. Oi, kuinka suloista olisi elää ikänsä kaiken täällä hänen +kanssansa, kahden kesken hänen kanssansa tuollaisessa pienessä, +vaatimattomassa metsänvartijantuvassa, joka ulkoapäin on katettu +oljilla ja sammalilla, mutta muuten sisustettu mitä sievimmäksi ja +aistikkaimmaksi pesäksi parille kuherruskyyhkyselle! Kristian kysyi +kyyhkyseltänsä, mistä hetkestä alkaen tämä oli häntä alkanut rakastaa +ja minkä vaikutuksen hän ensi näkemässä oli tehnyt. Suudellen Señoraa +käsille, silmille ja kaulalle käänsi hän tälle kotimaansa runoja, joita +rakastettu kuunteli ollen muka ymmärtävinänsä ja kuninkaan tunteihin +vastaavinansa nuokkuessansa vaunuissa tämän vieressä yön vaivoista +väsyneenä: rakastajan nukkuessa oli hän näet valvonut ja työskennellyt. + +Mutta rakastavaisetkaan eivät aina ole yksimielisiä. Kristian olisi +halunnut yhä kauvemmas metsän peittoon ja yksinäisiin, villeihin +seutuihin, mutta Señora taas tahtoi pysyä niissä tutummissa osissa +metsää, missä ulkoravintolat ja puuveistosten myymälät houkuttelevat +ihmisiä luoksensa, missä oppaat tarjoutuvat johtamaan kävijöitä +täräjäville kalliomöhkäleille ja tippuville louhille ja missä +maalaiskansaa asuu sinne tänne rakennetuissa tölleissä ynnä muissa +piilopaikoissa kurkistaen uteliaana kaikkia ohitse kolisevia vaunuja. +Täten toivoi hän näet pääsevänsä kaikista naapurinsa ikävistä +ja yksitoikkoisista tunteenpurkauksista, joiden vaikutusta +rakastajattareen tämä ei ymmärtänyt, vaan ihmetteli sitä enkelimäistä +kärsivällisyyttä, millä Señora kuunteli talonpoikaisukkojen ja -akkojen +loppumatonta lörpötystä. + +Franchartiin tultua halusi hän vettä tuosta vanhasta munkkikaivosta, +joka on niin syvä, että veden vinttaus ämpärillä vie parikymmentä +minutia. Niin että olihan Kristianilla täällä sangen hauska! Sitä +paitsi antausi Señora tekemisiin vanhan, kielevän ämmän kanssa, joka +kantoi mitalia rinnallansa kuin mikäkin vanha sotilas ja lateli heille +pitkiä juttuja opastellessansa heitä ympäristössä, samoja ijänikuisia +juttuja, joita hän samoin sanoin oli kertonut niin monta kertaa, että +hän vihdoin itsekin uskoi olleensa mukana niin hyvin täällä ennen +muinoin sijainneen luostarin aikoina kuin niissä upeissa juhlissa, +joita hänen kertomuksensa mukaan oli vietetty täällä kolmesataa vuotta +myöhemmin s.o. ensimäisen keisarikauden päivinä. + +»Juuri tässä, armollisin herrasväki, oli suuren keisarin tapana istua +iltaisin koko hovinsa kanssa», kertoi hän viitaten kivipenkkiin päin, +jolla ehkä kolme, korkeintaan neljä henkeä mahtui istumaan. +Juhlallisella ja ylhäisellä äänellä jatkoi hän sitten: ... »ja tuossa +vastapäätä istui keisarinna hovinaisinensa!»... Karukasvuinen +kivikkomaa ei muuten antanut juuri valoisaa käsitystä kaikesta siitä +loistosta, jota ämmä sanoin kuvasi. + +»No, emmekös jo ole nähnyt kylläksi, Señora?» kysyi kuningas vihdoin +kärsimättömänä. + +Mutta Señora seurasi uskollisena opasta, joka vielä tahtoi näyttää sen +esplanaatin, mihin pikku Rooman kuningas ojennetuin kätösinensä +kannettiin korkeita vanhempiansa vastaan. Tämä juttu johdatti isän +mieleen pikku Zaran. Keskellä tätä kuivan karua maisemaa oli hän äkkiä +näkevinänsä äidin pitävän pikku Zaraa korkealla hänen edessänsä ja +poikasen katselevan häntä suurin, surullisin silmin ikäänkuin olisi se +kysynyt: mitä sinä teet? Mutta tämän ajatuksen karkoitti hän pian +luotansa ja jatkoi matkaansa Señoran kanssa. Milloin kuljeskelivat he +ikivanhain tammilehtojen läpi (kuinka monet loistavat metsästysseurat +olivatkaan olleet koolla näiden siimeksessä!), milloin taas laskeusivat +viheriöitseviin laaksoihin tai nousivat kukkuloille ja jyrkänteille, +joiden alla häämöitti kivikkokuiluja, tai hiekkakaivosten äyräille +katselemaan näissä kasvavia korkeita petäjiä, joiden suuret paljaat +juuret haarautuivat kaikkialle tuolla alhaalla, kuivassa, punertavassa +hietikossa. + +Nyt saapuivat he kolkkoon, pimeähköön puistokäytävään, jota +auringonsäteet eivät läpäisseet ja johon sade oli syövyttänyt syviä +uria. Sen molemmin puolin kasvoi useissa riveissä korkeita, suoria +puita, jotka muistuttivat jättikirkon pylväitä ja joiden alla oli niin +hiljaista, niin aivan hiljaista, että helposti voi kuulla kauriin +keveät askeleet, jopa kellertävän, oksasta irtautuneen lehtisen +putoamisen maahan. Eikä kuulunut korkeudessakaan mitään elon merkkiä: +ei lintua oksilla, ei ollenkaan mitään liikettä, vaan kaikki pelkkää +pimeyttä ja autiota tyhjyyttä! Alakuloisuus valtasi jo Kristianin, +jonka rakkaus ajan kuluen alkoi sointua yhä surullisempiin +äänilajeihin. Hän kertoi tehneensä testamenttinsä ennen lähtöänsä ja +tunteneensa silloin itsensä kovin liikutetuksi: olipa kuin olisi hän +siinä puhunut jo haudastansa. »Niin kyllä, onhan se ikävää», sanoi +Señora äänellä, joka todisti hänen ajatustensa askaroivan muissa +kaukaisissa asioissa. + +Mutta Kristian oli yleensä niin naisten hemmottelema ja Señorasta +erittäin niin varma, ett'ei hän tämän hajamielisyyttä edes huomannut, +vaan jatkoi puhettansa äskeiseen tapaansa. + +Jos niin onnettomasti tapahtuisi, ettei hän enää elävänä palaisi +takaisin, voisi Señora myydä nykyisen asuntonsa, muuttaa maalle ja elää +muistoissansa. Ennakolta hän jo lohdutteli Señoraa mahdollisen +kuolemansa varalta osoittautuen niin sydämmellisesti liikutetuksi ja +rehellisesti tämän parasta tarkoittavaksi, että hän nähtävästi itsekin +erehtyi tunteistansa pitäen läheisen kuoleman aiheuttamana mielialaa, +jonka herätti vain kaipaus armaastansa erotessa. Kaikessa tapauksessa +puhui hän rakastetullensa sangen kauniisti »toisesta elämästä» haudan +tuolla puolla ja teki sen hiljaisella äänellä pitäen samalla Señoran +käsiä omissansa. Kaulassansa kantoi hän pyhän Neitsyen kuvaa kotelossa, +joka hänellä aina oli yllänsä; sen lahjoitti hän nyt Señoralle. Voitte +kuvitella hänen ilonsa! + +Äkkiä kääntyivät kuninkaan ajatukset toisaalle. Puiden välisestä +aukosta näkyi rivittäin leiritelttoja, joista siellä täällä kohosi +keveitä savupilviä; satuloimattomia hevosia seisoi marhaminnoistansa +yön ajaksi sidottuina, tykistöväen univormuja vilahteli kaikkialla ja +vahtiosastoja meni ja tuli, niin että katse kaikkialla kohtasi hauskaa +sotilaselämää taivasalla, näky, joka kuninkaassa herätti eloon +slaavilaisen rodun voimakkaat, synnynnäiset sotilas- ja +paimentolaistunteet. + +Vaunut vierivät eteenpäin leveää puistotietä sivuuttaen sotilasryhmän; +toiset olivat asettamassa telttaa kuntoon, toiset keittämässä +illallista. Veitikkamaisina katsoivat he ohi ajavia hymyillen +»siviilimiehelle», joka oli saanut niin hienon ja kauniin neitosen +seuraksensa; kuningas taas olisi mielellänsä laskeunut alas vaunuista +jutellaksensa heidän kanssansa ja vaikkapa pitääksensä heille +puheitakin. Ojentautuen suoraksi tähysteli hän puiden välistä +nähdäksensä leirin yli niin kauvas kuin mahdollista, kun samassa kuului +trumpetin kimeä ääni, johon kaukaa heti vastattiin samalla tapaa eri +tahoilta. Nämä sotaiset äänet kuullessansa alkoi erillensä kummulle +pystytetyn päällikönteltan eteen sidottu arapialainen ratsuhevonen +hirnua ja temmeltää, korskua ja puistella harjaansa. Kuninkaan silmät +loistivat nyt ilosta ja mielihyvästä. Oi, mikä ihana elämä häntä +odottikaan ja kuinka monessa kunnon ottelussa hän muutamien päivien +kuluttua olisikaan mukana! Vahinko vain, että Lebeau oli ehtinyt +matkustaa matkakapineiden kanssa Marseilleen, muuten olisi hän +mielellänsä tahtonut nähdä minkä vaikutuksen hän kenraalin univormussa +teki rakastettuunsa! Hänen innostuksensa kasvoi kasvamistansa ja +hengessä oli hän näkevinänsä, että kaupungin portti pirstausi hänen +aseittensa voimasta ja tasavallan joukot pakenivat hurjassa +epäjärjestyksessä, jonka jälkeen hän kunnialla ja loistolla ratsasti +sisään Laibachiin kulkien sen liputettuja katuja myöten. Ja Señora +olisi mukana sielläkin, sen vannoi hän kunniansa kautta. Hän lähettäisi +noutamaan Señoraa, joka saisi komean palatsin heti kaupungin porttien +ulkopuolella; ja siinä voisivat he tavata toisensa yhtä helposti ja +vapaasti kuin Parisissakin. Señora ei vastannut paljo mitään näihin +hänen vakuutuksiinsa. Kristianin mielestä pysyi hän äänetönnä sen +vuoksi, että hän tietysti mieluummin olisi halunnut pitää hänet +itsellensä, vaikkakin hän nöyrästi alistui sallimuksen johdettavaksi. +Tämä itsekieltämyksen piirre todisti, että hän todella oli kelvollinen +olemaan kuninkaan rakastajattarena, mietti Kristian. Kuinka viehkeän +illan viettikään hän sitten Señoran kanssa Fasanin hotellin punaisessa +huoneessa, jonka vaaleat rulla-akuttimet eristivät rakastavaisen parin +kaikesta pikkukaupungin juoruamisesta porteilla ja tapton jälkeen +päättyvillä iltakävelyillä. Ja millaisilla tunteenpurkauksilla, +syleilyillä, suudelmilla ja intohimoisilla uskollisuusvaloilla +jatkuivatkaan edellisen yön hellät kohtaukset! Sydän sykki täällä +sydäntä vastaan tuulen hiljaa tuutiessa läheisiä puita ja avoimien +akkunain verhoja ja suihkulähteen loristessa hotellin pihalla, jossa +kaikki kynttilät olivat sammutetut eikä muuta valoa näkynyt kuin +alakerroksessa olevan hotellikonttorin heikosti väräjävä lampun valo. + +Kello lyö 1 ja nyt täytyy eron tapahtua. Kristian oli peljännyt tätä +hetkeä ja otaksunut tarvitsevansa koko voimansa pysyäksensä lujana +kaikkia niitä rukouksia ja hyväilyjä vastaan, joilla Señora tietysti +tahtoisi pidättää hänet syleilyssänsä. Mutta siinä hän erehtyi. Señora +oli lähtövalmiina jo ennen häntä ja ilmoitti tulevansa saattamaan häntä +rautatielle, teko, joka muka todisti, että kuninkaan kunnia oli hänelle +suuriarvoisempi kuin oma onni... Mies poloinen! Kuinka julmasti hän +olisikaan pettynyt, jos hän sattumalta olisi kuullut sen helpoituksen +huokauksen, joka väkisellä pääsi kavalan nartun rinnasta niin pian kun +hän oli jäänyt yksin ja hetkisen seisoi junalaiturilla, kunnes sen +molemmat viheriät lyhdyt katosivat radan mutkan taakse! Poloinen +Kristian! Kuinka hän olisikaan kauhistunut, jos hän olisi tiennyt, että +hän nyt tyytyväisenä ja lepoa halaten palasi hotelliin takaisin sen +tyhjissä, huonoilla kaduilla pahasti kolisevissa omnibusvaunuissa +huoahtaen kaikkea muuta paitsi rakkautta ilmaisevalla äänellä: »kunhan +vain Tom olisi oikein tehnyt tehtävänsä!» + +Sen voitte uskoa! Tehtävänsä hän juuri oli tehnyt. Sillä niin pian kuin +juna saapui Marseilleen ja Kristian pieni matkalaukku kädessä astui +ulos, hämmästyi hän nähdessänsä hopeanauhaiseen lakkiin puetun +herrasmiehen lähestyvän häntä pyynnöllä, että hän hetkiseksi +pistäytyisi »konttoriin». + +»Ja miksi? Kuka te olette?» kysyi kuningas ylhäisesti. + +»Polisikomisario», vastasi korealakkinen herrasmies. + +Konttorissa tapasi hän prefektin, vaaleapartaisen, vilkkaan ja pirteän +näköisen entisen sanomalehtimiehen. + +»Ikävä kyllä, minun täytyy ilmoittaa teidän majesteetillenne, että +matkanne päättyy tähän», sanoi prefekti sangen kohteliaasti, »mutta +Ranskan hallitus ei voi sallia, että sen vierasvaraisuutta nauttiva +ruhtinas käyttää sitä vehkeilyihin ja sotahankkeihin valtakuntaa +vastaan, jonka kanssa me olemme ystävällisissä väleissä». + +Kuningas koetti inttää vastaan, mutta turhaan: prefekti tunsi aikeissa +olevan hankkeen pienimpiin yksityisseikkoihinsa saakka. + +»Olihan aikomuksenne nousta laivaan täällä Marseillessa? Puoluelaisenne +taas ovat nousseet Jerseystä tulevaan englantilaiseen laivaan +Cettessä... Maihin aioitte te käydä Gravosan rannikolla... Sovittu oli, +että saavuttaessa ammuttaisiin sotamerkiksi kaksi rakettia, toinen +maalta, toinen höyrylaivasta... Huomaatte minun tyystin tuntevan kaikki +hankkeenne... Myöskin Ragusassa ne tunnetaan ja sen vuoksi luulen +syystä voivani vakuuttaa teille, että minä, pidättämällä teidät täällä, +pelastan teidät joutumasta sen väijymyksen uhriksi, joka epäilemättä +odottaa teitä Gravosassa.» + +Kuningas vallan kauhistui. Mahdotonta oli hänen käsittää, kuka oli +kavaltanut kaikki nämä tiedot asioista, joita muut eivät voineet tuntea +kuin hän, kuningatar, Hezeta ja eräs, jota hän ei hetkenkään aikaa +keksinyt epäillä kavalluksesta. + +Prefekti hymyili. + +»Kas niin, teidän majesteettinne, parasta ottaa asiat sellaisina kuin +ne nyt ovat», sanoi hän. »Hankkeenne on epäonnistunut! Ehkä te +onnistutte toiste paremmin, mutta olkaa silloin varovampi... Ja nyt +uskallan minä ehdottaa, että teidän majesteettinne käy kanssani +virka-asuntooni. Muuten joutuu teidän majesteettinne täällä ikävän +huomion esineeksi kaikkialla, sillä asia tunnetaan jo koko +kaupungissa...» + +Kristian ei antanut heti vastausta, vaan heitti silmäyksen ympäri +pientä virkahuonetta, jonka kalustona oli vain yksi vihreä nojatuoli; +paitsi uunia nähtiin huoneessa joukko vihreitä paperikääryjä ja suuria +rautatiekarttoja, jotka peittivät tämän tuiki proosallisen sopukan +seinämiä, missä hänen uneksimansa, Radoitzan marssin ikuisten sävelien +soidessa syntynyt sankariruno siis noloimmalla tavalla päättyi. Hän +tunsi joutuneensa samanlaatuiseen tilaan kuin ilmapurjehtija, joka +korkealla pilvien tasalla leijailtuansa äkkiä putoaa tyhjän ja +luhistuneen pallonsa kanssa talonpoikaistalon navetan katolle. + +Vihdoin päätti hän suostua prefektin tekemään tarjoukseen. Siellä oli +kaikki täydellisesti parisilaiseen tapaan. Rouva oli mitä rakastettavin +ja sen lisäksi erinomaisen soitannollinen; kun päivällinen oli syöty ja +päivän tavalliset keskusteluaineet pohdittu, istui hän pianon ääreen +alkaen soitella muutamia juuri ilmestyneitä soittokappaleita. Hänellä +oli kaunis ääni ja niin hyvin hän lauloi, että Kristian pian siirtyi +hänen viereensä alkaen keskustella hänen kanssansa musiikista ja eri +sävellyksistä. Nuottihyllyllä näki hän vihkosen »Kaikuja Illyriasta» ja +pari operettia, nim. Saban kuningatar ja Kaunis hajuvesikauppiatar. +Rouva pyysi kuningasta näyttämään, kuinka Illyrian kansanlauluja +oikeastaan lauletaan, jonka johdosta Kristian hyräili hänelle muutamia +kotimaansa säveleitä, nim. 'Nuo kauniit sinisilmät kuin suvitaivahat' +j.n.e. ja 'Kuulkaas nuoret tyttöset, te nauhakutriset' j.n.e. Mutta +sillä välin kun Kristian kalpeana, tunteellisena ja koti-ikävän +valtaamana seisoi pianon ääressä vaikuttaen isäntäväkeensä +alakuloisilla väliajoilla ja pitkäveteisellä äänenpainollansa, +lauloivat laineet Illyrian rannikolla toisenlaista kansallislaulua +sille reippaalle ja innostuneelle nuorukaisjoukolle, joka +eläköön-huutojen kaikuessa täysin purjein ja varmana lähestyi rantaa +tietämättä mitään kuninkaan keskeytyneestä matkasta. Tosin olisi +Lebeaun pitänyt ilmoittaa heille ainakin ensimäisen viipymisen syistä, +mutta sen oli tuo lurjus, joka omien syrjähyppyjensä vuoksi myöhästyi +matkallansa, tykkänänsä laiminlyönyt. + + + + +VI. + +Kuolemaan tuomittu vanki. + + +»Rakkahin Colette! Kymmenen tuntia kestäneen sotaoikeuden jälkeen +Corson varrella olevassa teaterissa vietiin meidät -- Hezeta ja minä -- +tänne Ragusan linnaan. Sotaoikeus tuomitsi yksimielisesti meidät +kuolemaan. + +Mielestäni on näin parempi kuin ennen. Ainakin tunnemme nyt varmasti +asiain tilan ja kaikki entinen salakähmäisyys on nyt lopussa. Nyt saan +lukea rakkaat kirjeesi ja kirjoittaa sinulle. Epävarmuus olikin jo +tukahduttaa minut. Kauheaa oli elää täydellisessä tietämättömyydessä +sinusta, isästä ja kuninkaasta, jonka luulin salakavalasti yllätetyksi +ja murhatuksi. Onni hänen majesteetillensa, että hän pääsi tästä +ikävällä pettymyksellä ja muutamain uskollisten alamaistensa +kuolemalla. + +Sanomalehdistä lienette nähneet, kuinka asiat täällä kävivät. Kun +mitään epäävää käskyä kuninkaalta ei onnettomuudeksemme meille +saapunut, lähdimme me sopimuksen mukaan merimatkalle ja olimme jo klo 7 +illalla niiden saarien suojassa, joiden luona oli sovittu yhtyä. Hezeta +ja minä olimme kannella, toiset pysyivät alhaalla; kaikki olimme me +täysissä aseissa ja puvuissa ja tekemäsi kaunis pikku kokardi hatuissa. +Siinä risteilimme pari kolme tuntia näkemättä muuta kuin eräitä +kalastajavenheitä ja muutamia suuria tulli-aluksia. + +Pimeän tullessa tapasi meidät sovitulle yhtymyksellemme kuninkaan +kanssa vallan epäsuotuisa sumu; varrottuamme turhaan sangen kauvan +aloimme tulla siihen päätökseen, että kuningas on luultavasti sumussa +purjehtinut ohitsemme meitä ensinkään huomaamatta. Ja kun samassa +näimme raketin lentävän korkealle ilmaan juuri sillä rannalla, jolta +sovittu merkki piti annettaman, otaksuimme sen merkitsevän, että meidän +oli käytävä maihin. Kuningas oli nähtävästi jo siellä, ja niin +kiirehdimme me häntä vastaan. + +Minulle, joka parhaiten tunsin seudun (olenkin niin monta kertaa ollut +siellä sorsia ampumassa), uskottiin ensimäisen venheen johto; toista +johti Hezeta ja kolmatta, jossa kaikki parisilaiset olivat, hra de +Miremont. Minun venheessäni olivat kaikki maamiehiäni ja voithan +ymmärtää, kuinka sydämemme sykkivät ajatellessamme että nuo pimeässä +häämöittävät rannat olivat isänmaamme rannikkoa ja että kaukana lahden +pohjukassa vilkkuva punertava valo oli Gravosan vilkkumajakka. + +Enin ihmetytti minua sentään se, että rannalla oli kaikki niin +hiljaista. Ei kuulunut ollenkaan mitään lukuunottamatta laineiden +loisketta rantaa vastaan ja märkien purjeiden läiskettä. Mitään merkkiä +lähiseutuun kätkeytyneestä aseellisesta joukosta emme voineet huomata; +vaikka näet sellainen koettaakin olla aivan hiljaa, kuuluu tavallisesti +toki aina yskimistä, aseiden kalahtelemista y.m. + +'Kas, tuolla näen jo meidän miehiämme!' kuiskasi San Giorgio minulle +hiljaa. + +Mutta maihin päästyämme huomasimmekin, että 'meidän miehemme' eli +kuninkaalliset vapaehtoiset olivatkin vain kaktuspensaita, joita +rannikolle oli istutettu pitkiin riveihin. Astuin eteenpäin. Ei näkynyt +ainoatakaan ihmistä, mutta sen sijaan jälkiä ja muita merkkejä +hietikossa. Huomautin siitä Hezetalle. + +'Ne näyttävät epäiltäviltä', sanoi hän, 'lienee parasta joutua +veneeseen takaisin'. + +Onnettomuudeksi astuivat parisilaiset samassa maihin eikä heitä enää +voitu pidättää, sillä heti paikalla lähtivät he juoksentelemaan ympäri +rannikkoa tutkien kaikki pensaat ja vesaikot. + +Äkkiä näimme tulen leimahtavan ja kuulimme samassa kiväärin pamahtavan. +'Petosta, petosta!' kaikui huuto... 'Merelle, merelle takaisin!' + +Kaikki ryntäsivät venheille ja siinä syntyi sellainen ahdinko, +tyrkkiminen ja polske kuin ahdistetussa lammaslaumassa. Kuu tuli +samassa esille ja valaisi tämän sekasorron. Huomasimme englantilaisten +matrusiemme jo loitonneen venheineen rannasta ja soutavan kaikin voimin +takaisin höyryalusta kohti. Epäjärjestystä ei kauvan kestänyt, sillä +Hezeta hyökkäsi revolveri kädessä eteenpäin komentaen ukkosena +jylisevällä äänellänsä: _avanti! avanti!_ [Eteenpäin! eteenpäin!] +Kaikki seurasimme häntä ... viisikymmentä miestä kokonaista armeijaa +vastaan! Varmaa kuolemaa kohti siis tiesimme käyvämme; uljaina he +taistelivat ja kaatuivat kaikki: Pozzo, Melida, nuori de Soris, joka +viime vuonna oli niin ihastunut sinuun, Henri de Trébigne, joka +keskellä taistelun temmellystä huusi minulle: 'kuules, Herbert, guzlan +soitto meiltä tässä puuttuu!' ... ja Jean de Veliko, joka oikealle ja +vasemmalle iskien täyttä kurkkua lauloi Radoitzan marssia. Näin heidän +kaikkien vihdoin kuolleina lepäävän seljällänsä rannalla varroten, että +kuohut heidät hautaisivat. Niin surkeasti kävi tanssijaistemme +kauneille kavaljereille! Vielä onnettomampia olimme me, Hezeta ja minä, +jotka kahden pelastuimme tästä ottelusta ja jouduimme vangeiksi. Ensin +heittivät he meidät maahan, missä sitoivat kätemme ja jalkamme, ja +sitten kuljettivat he meidät muulein seljässä Ragusaan. Minä ärjyin ja +puhisin turhan nurjamielisyyden vallassa, mutta Hezeta pysyi +levollisena sanoen: 'näin se oli sallittu ... tiesinhän minä sen jo +ennakolta'... Aika veitikka! Kuinka olisi hän ennakolta voinut tietää, +että joutuisimme tällaisen petoksen uhreiksi ja että meitä jo maihin +astuessamme tervehdittäisiin ojennetuin kiväärein ja haulisatein?... +Kuinka olisi hän suostunut johtamaan meitä, jos hän tämän olisi +tiennyt? Kaikessa tapauksessa on selvää, että hanke on epäonnistunut, +mutta voidaan uusia, kunhan ollaan varovaisempia. + +Rakkaista kirjeistäsi, joita alinomaa olen uudelleen lukenut, löydän +selityksen siihen, miksi meitä koskeva oikeudenkäynti venyi niin +pitkälliseksi, miksi täällä linnoituksessa on juossut niin paljo +mustatakkeja (pappeja), miksi asian lopullinen ratkaisu aina lykkäytyi +ja näytti häilyvän edes takaisin. Nuo kurjat pitivät meitä vankeudessa +toivoen, että kuningas, joka ei sadoista miljoonista suostunut +luopumaan oikeudestansa Illyrian kruunuun, vihdoin myöntyisi +kuullessansa, että kahta hänen uskollisinta miestänsä uhattiin +kuolemalla. + +Hellyydessäsi minua kohtaan näytät sinä sekä harmistuneen että +hämmästyneen, ett'ei isäsi ole sanonut sanaakaan puolestani +kuninkaalle. Mutta pitäisihän sinun toki ymmärtää, ett'ei kukaan Rosen +alennu sellaiseen halpamaisuuteen! Ukko raukka! Minua rakastaa hän +tosin rajattomasti ja kuolemani on oleva hänelle kauhea isku, siitä +olen varma. Ole hellä häntä kohtaan, Colette, ja tee kaikki voitavasi +hänen kipujensa lieventämiseksi. Ennen kuin syytät kuningastamme ja +kuningatartamme julmuudesta, on sinun muistettava, ett'ei meidän sovi +tuomita menettelyä, johon heidän korkea kutsumuksensa ehkä pakottaa +heidät. Niin hyvin heidän velvollisuutensa kuin oikeutensa ovat niiden +lakien yläpuolella, jotka tavallisesti määräävät muiden ihmisten +yhdyselämän. Tästä voisi Méraut puhua sinulle paljo hyvää ja kaunista, +minkä minäkin tunnen, vaikka en voi sitä sanoihin pukea. Sillä onpa +kuin kuonokoppa aina estäisi minua tuomasta esille sitä, mikä minulla +on sydämelläni. Kuinka usein onkaan tämä seikka vaivannut minua +suhteessani sinuun, joka olet minulle niin rakas. Todellisia tunteitani +en ole ikinä voinut sinulle oikein tulkita. Nytkin olen niin ujo, että +täällä kymmenien peninkulmain päässä sinusta ja sitä paitsi paksujen +muurien ja rautapuomien takana tunnen itseni noloksi, melkeinpä +mitättömäksi ajatellessani kauniita, vaalean sinisiä silmiäsi, pientä +veitikkamaista suutasi ja nenääsi, jota tapasi on nyrpistellä, +ilkamoidessasi kanssani. + +Kuitenkin täytyy minun nyt, kun pian ijäksi sinusta eroan, kerrankin +vakuuttaa sinulle, ett'en ikinä ole ketään toista naista rakastanut +enkä tuntenut eläväni ennen kuin sinuun tutustuin. Muistatko sen +kerran, Colette, jolloin me tapasimme toisemme Tom Lewisin luona +Royalekadun varrella? Sen piti muka näyttää ihan tilapäiseltä +yhtymykseltä. Sinä istuit pianon ääressä soitellen ja laulaen kauniin +kappaleen, joka vaikutti minuun niin, että olin ruveta itkemään +tietämättä syytä liikutukseeni. Siitä hetkestä alkaen olin kahlittu, +tiedätkös! Kuka olisi voinut aavistaa, että asioimiston kautta solmittu +parisilainen avioliitto samalla kävisi todelliseksi rakkauden liitoksi? +Mutta niin se ainakin minun puoleltani kävi, enkä ole sitä ennen enkä +sen jälkeen tavannut naista, joka olisi ollut viehkeämpi omaa +Coletteani. Voit siis olla vakuutettu siitä, että lähellä ja loitolla +olet aina ajatuksissani. Muistellessani viehättävän siroa muotoasi +tulen aina iloiselle tuulelle. Ja niin on minulle aina ennenkin käynyt; +tiedätkös, että kun vain alan sinua muistella, alkaa minua naurattaa, +tarkoitan tuollaista samalla hellätunteista naurua... + +Kaikissa tapauksissa on nykyinen tilamme kauhea, eivätkä asianomaiset +suinkaan laiminlyö kuvata sitä meille mahdollisimman hirvittäväksi. +Meitä valmistetaan nyt kuolemaan, s.o. Hezetan ja minun pieneen, +valkeaksi rapattuun vankikoppiin on tehty alttari viimeistä +sielumessuamme varten ja asetettu ruumiskirstut sänkyjemme eteen; sitä +paitsi on seinälle kummankin ylitse naulittu taulu, johon on +kirjoitettu: 'kuollut! ... kuollut!' Ja kuitenkin on huone minusta +iloinen, sillä sinun muistosi katkaisee kärjen kuolemaltakin. Ja kun +varpailleni nousten katselen ihanaa maisemaa, aloë- ja kaktuskasveilla +kaunistettua tietä Ragusasta Gravosaan, sinitaivasta ja sinertävää +merta, niin johtuu mieleeni häämatkamme, Monacon ja Monte Carlon +kukkulat ja kulkusten kilinä muulien kaulassa, joilla silloin +ratsastimme. Oi, kuinka minä silloin tunsin itseni onnelliseksi ja +keveäksi sydämeltäni! Ja kuinka ihana olitkaan sinä, pikku +matkatoverini! Olisin niin mielelläni nähnyt, että silloinen matkamme +olisi kestänyt enemmän aikaa!... + +Huomannet siis, että kuvasi seuraa minua kaikkialla ja voittaa murheeni +kuolonkin kynnyksellä. Myöskin kuoleman on se voittava, sillä sen +tahdon kantaa taikakaluna rinnallani, kun muutamien tuntien kuluttua +käyn meren rannalle tehdylle teilauspaikalle voidakseni sinua +muistellen hymyillä vielä hetkellä viimeisellä, jolloin pääni menetän. + +Älä kuolemaani sure liian paljo, rakkaani. Muista pienokaista, joka ei +vielä ole nähnyt päivän valoa, muista lastamme. Säästä itseäsi lapsen +vuoksi ja sano sille, kun se alkaa ymmärtää jotakin, että kuolin pää +pystyssä niinkuin sotilaan tulee kantaen kuolinhetkelläni kahta nimeä +huulillani, nim. puolisoni eli hänen äitinsä ja kuninkaan nimiä. + +Olisin halunnut antaa sinulle muiston viimeisiltä hetkiltäni, mutta +kaikki kallisarvoisemmat esineet ovat he minulta riistäneet pois, +kelloni, vihkisormukseni ja rintaneulani. Muuta ei minulla siis ole +jäljellä kuin pari valkeita hansikkaita, jotka otin mukaani +käyttääkseni niitä Ragusaan marssiessamme. Juhlallisuuden vuoksi aion +käyttää niitä mestaustilaisuudessa ja vankilan pappi on suosiollisesti +luvannut lähettää ne sitten sinulle. + +Ja nyt hyvästi, kallehin Coletteni! Älä itke! Kehoitan sinua olemaan +itkemättä, vaikka en itse tahdo nähdä mitään kyyneliltäni. Lohduta +isääni. Ukko parka nuhteli minua aina siitä, että tulen liian +myöhään!... Nyt en tule enää koskaan... Hyvästi, hyvästi!... Olisi +vielä niin paljo kirjoitettavaa... Mutta siihen ei minulla enää ole +aikaa... Minun täytyy kuolla... Hyvästi, Colette! + + _Herbert Rosen_.» + + + + +VII. + +Kuningas luopuu. + + +»Yksi mahdollisuus teillä vielä on, sire!» + +»No, sanokaa se, rakas Méraut, minä olen valmis kaikkeen!» + +Méraut empi kuitenkin. Se, mitä hänellä oli sanottavaa, oli hänestä +liian tärkeää soveltuaksensa käsiteltäväksi täällä biljardisalissa, +minne kuningas oli pyytänyt häntä pelaamaan pelin aamiaisen jälkeen. +Mutta valtaistuimelta syöstyjen hallitsijain kohtaloa usein hallitseva +julma iva tahtoi toisin. Täällä biljardipöydän ääressä jonka +viheriällä veralla pallot kierivät ontosti kalahdellen täydellisessä +hiljaisuudessa, mikä surun ja onnettomuuden painostamassa +kuninkaallisessa asunnossa vallitsi, ratkaistiin näet sittenkin +Illyrian kuningassuvun kohtalo. + +»No?» sanoi Kristian kysyvällä äänellä kumartuen eteenpäin +tyrkätäksensä palloa. + +»Niin, teidän armonne...» + +Méraut keskeytti lauseensa ... odotti, kunnes kuningas oli pelannut +vuoronsa ja merkitsijänä toimiva Boscovitsh kirjoittanut sen taululle. +Sitten jatkoi hän hieman nolona: + +»... Onhan Illyrian kansa kaikkein muiden kaltainen, sire! Se seuraa +onnea ja menestystä tietysti ... ja pelkäänpä, että ... kun tuonoisen +hankkeen kävi niin huonosti...» + +Kuningas käännähti päin. Hieman punastuen sanoi hän: + +»Olen kehoittanut teitä sanomaan minulle totuuden, ystäväni... Ei siis +mitään verukkeita eikä korupuheita.» + +»Teidän on luovuttava, sire!» sanoi Méraut äkkiä lyhyesti. + +Kristian katsoi häneen hämmästyneenä. + +»Luovuttava?... Mutta mistä minun olisi luovuttava?... Luovutettavaa, +valtakuntaa minulla ei ole. Poloinen pikku Zarani!... Ei hän siitä +paljo hyödy. Epäilemättä hän ilahtuisi enemmän, jos saisi uuden +polkupyörän kuin saadessaan noin epävarmat kruunun toiveet -- +kaukaisessa tulevaisuudessa.» + +Méraut mainitsi Galitsinan kuningattaren esimerkkinä. +Maanpakolaisuudessansa oli hän luopunut vaatimuksistansa poikansa don +Leonzon hyväksi, joka epäilemättä sai kiittää tätä luopumista siitä, +että hän nyt istui valtaistuimella. + +»Kahdeksantoista ja kaksitoista!» huudahti Kristian terävällä äänellä. +»No, hra hovineuvos, miksi ette merkitse summia!» + +Boscovitsh säpsähti kuin peljästynyt jänis ja riensi taululle; +kuningas taas kumartui koko pituudellansa biljardin ylitse tarkaten +yksinomattain aikomaansa omituista tyrkkäystä. Elysée tarkasteli häntä +tuossa toimessa ja kuningasmielisestä uskostansa huolimatta täytyi +hänen ankarasti epäillä tuota väsynyttä keikaria ja lyötyä urhoa +höllässä takissansa ja koko kaulan paljastavassa kauluksessansa, +olletikin kun tuo pitkä ja laiha kaula, silmät, suu ja sieramet vielä +kellersivät sen keltataudin jälkeen, josta hän vallan äsken oli +toipunut jaloillensa noin kuukauden päivät vuoteen omana maattuansa. + +Gravosan tappio, taistelussa mukana olleiden toivorikkaiden +nuorukaisten surullinen kohtalo, oikeudenkäynti Herbertia ja Hezetaa +vastaan ja sen aiheuttamat sydäntä särkevät kohtaukset St. Mandén +hovissa, missä Colette käsiänsä väännellen ja rukoillen armoa +puolisollensa tuskittelihe entisen rakastajansa edessä, se jännitys ja +ahdistus, jonka vallassa hän vartosi oikeudenkäynnin päätöstä alinomaa +kuunnellen sitä kivääritulta, joka ikäänkuin hänen käskystänsä teki +lopun kuolemaan tuomituista; rahahuolet Picherylle myytyjen vekselein +lankeamisesta ynnä muut kovan kohtalon iskut olivat käyneet hänen +terveydellensä ja pakottaneet hänet sairasvuoteelle. Mutta +slavilaiselle rodulle yleensä ja hänelle erityisesti luonteenomaista +keveää huolettomuutta ne eivät hänessä sittenkään jaksaneet kukistaa. + +Pelivuoronsa lopetettuansa liitusi hän huolellisesti biljardikeppinsä +ja kysäisi sitä tehdessänsä Mérautilta tähän katsahtamatta: + +»No, ja mitä sanoo kuningatar ehdotuksestanne? Olette kai puhunut siitä +hänen kanssansa?» + +»Kuningatar ajattelee samoin kuin minäkin, sire.» + +»Ah!» huudahti Kristian terävästi ja säpsähtäen. + +Kuinka omituinen ja ristiriitainen onkaan ihmisluonne! Olihan tuo +sama nainen, jota hän ei voinut rakastaa ja jonka kirkasta, avonaista +ja nuhtelevaa katsetta hän mieluimmin karttoi, koko ajan kiusannut +häntä alinomaisella vetoamisellansa kuninkuuteen, kuninkaiden +velvollisuuksiin ja etuoikeuksiin, mutta nyt harmitti häntä, ett'ei +kuningatar enää välittänyt hänestä, vaan oli valmis syrjäyttämään hänet +heidän lapsensa hyväksi. Hän tunsi itsensä loukatuksi, ell'ei juuri +rakkaudessansa, niin ainakin ystävättären luottamuksen menettäneenä +miehenä. + +»Entä sinä Boscovitsh, mitä sinä asiasta arvelet?» kysäisi hän sitten +käännähtäen äkkiä »neuvokseensa», joka peljästyksestä vihreäksi +karahtaen suonenvedontapaisilla eleillä seurasi herransa vaihtelevia +kasvojen ilmeitä. + +Mitään vastaamatta teki Boscovitsh italialaisen liikkeen ojentaen +käsivartensa, kohauttaen olkapäänsä ja vetäen kaulansa lyhemmäksi; +tällä mykällä tavalla näytti hän tahtovan sanoa: »_chi lo sa_? (ken +tietää?)», mutta samalla oli niin pelokkaan empivän näköinen, ett'ei +kuningas voinut olla hänelle nauramatta. + +»Kuultuamme neuvoksemme mielipiteen», jatkoi kuningas leikkisästi +nenäänsä ääntäen, »olemme me -- sen lausuman myönnytyksen mukaan -- +valmiit jättämään hallituksen, milloin tahansa.» + +Tämän sanottuansa suvaitsi majesteetti jatkaa peliä innolla, joka teki +Elyséen vallan epätoivoiseksi, sillä muuten olisi hän tahtonut rientää +heti paikalla ilmoittamaan kuningattarelle tiedon sen ehdotuksen +menestyksestä, jota tämä ei uskaltanut itse esittää. Niin suuri oli +näet Frédériquen kunnioitus vieläkin tätä varjokuningasta kohtaan ja +niin vastenmielistä hänelle kajota kruunuun, jonka omistaja ei itse +siitä suinkaan välittänyt. + +Joku aika tämän jälkeen tapahtui varsinainen luopumus Illyrian +kruunusta. Stoalaisella uhrautuvaisuudella olisi vanha hoviministeri +Rosen luovuttanut palatsinsa tätä tilaisuutta varten, jonka yleisen +tavan mukaan piti tapahtua mahdollisimman juhlallisesti ja julkisesti. +Mutta tämän palatsin, jonka muurit äskettäin olivat kaikuneet +tuonnoisten upeiden tanssijaisten hälinästä, katsottiin liian paljo +muistuttavan Gravosan onnettomuuksista; täällä toimeenpantuna vaikutti +luovutusjuhlallisuus onnettomana enteenä nuoren kuningaskunnan +tulevaisuudelle. Päätökseksi tuli, että Illyrialaiset ja tuttavat +ranskalaiset ylimysperheet kutsuttaisiin St. Mandén hoviin +nimikirjoituksillansa vahvistamaan tuota tärkeää luovutusasiakirjaa. + +Kello kaksi alkoi vaunuja jo saapua. Portille soitettiin kerta toisensa +perästä, ja verkallensa kulki kutsuvieraiden jono leveitä mattoja +pitkin, jotka verhosivat käytävän kivityksen portilta salongin +kynnykselle asti, missä tulijoita vastaanottamassa seisoi herttua Rosen +jäykässä kenraalin univormussansa ja rinta täynnä kunnianmerkkejä; +näiden yllä kantoi hän Illyrian suurkomentajan nauhaa, jota hän ei +ollut käyttänyt siitä asti, jolloin hän sai tietää kähertäjä Biscaratin +komeilevan samanlaisella arvonmerkillä. Sitä paitsi nähtiin kenraalin +käsivarressa ja miekan kahvassa ihan uudet suruharsot. Muuten +huomattiin hänessä tärkeämpääkin uutta kuin suruharsot: hän oli alkanut +hermostuneesti pudistella päätänsä ja siitä hetkestä asti, jolloin +Colette hänen läsnäollessansa rukoili armoa Herbertille, omaksunut +tavan tuon tuostakin tahtomattansa sanoa: ei! Toimien vastoin isän +sydämen ääntä oli hän näet kieltäytynyt yhtymästä näihin Coletten +rukouksiin. Hänen pieni, tärisevä haukanpäänsä näytti horjuvan +kantaessaan rangaistuksen taakkaa moisesta luonnottomasta kiellosta, +jonka vuoksi hän näytti tuomitun välttämään kaikkia hellempiä +vaikutuksia, tunteita, jopa itse elämääkin, jolla rakkaan pojan +onnettoman lopun jälkeen ei enää ollut mitään arvoa hänen silmissänsä. + +Ruhtinatar Colette oli niinikään läsnä kantaen arvokkaisuudella ja +luontevuudella sekä surupukuansa, joka erittäin hyvin sopi hänen +vaaleihin suortuviinsa, että leskisäätyänsä, jota muotojen +huomattavasta pyöreydestä ja liikkeiden verkkaisuudesta päättäen +perillisen toiveet sulostuttivat. Huolimatta häntä kohdanneesta +ankarasta iskusta, jota hän vilpittömästi suri, oli Colette kuitenkin +yhäti sama muotisielu ja turhamainen luonne kuin ennenkin. Pienoisen +perillisen toiveet olivat hänelle tervetulleena syynä kaikkeen +turhamaisuuteen ja koreiluun: alinomaa mietti hän surunsa lohdutukseksi +syntyvän lapsen pitseillä ja nauhoilla koristettavia liinavaatteita, +jotka piti merkittämän omituisilla nimikirjaimilla ja ruhtinaallisella +kruunulla. Jos pienokainen olisi poikalapsi, saisi se nimeksensä +Venzeslaus tai Vitold; tyttöselle hän taas antaisi nimen Vilhelmina. +Alkukirjain olisi kaikissa tapauksissa V., sillä se oli hänestä niin +ylimyksellinen kirjain ja näytti niin sievältä valkoisella +pellavakankaalla. + +Colette selitti juuri näitä tärkeitä kysymyksiä rva de Silvisille, kun +ovi avautui seljällensä ja lakeija sangen juhlallisella ja korkealla +äänellä ilmoitti Trébignen ja Sorisin prinssit ja prinsessat, San +Giorgion herttuan, Melidan herttuattaren, kreivit Pozzo, de Miremont, +de Veliko y.m. suuria nimiä, joiden kaiku muistutti mieliin nuorten +kuolonuhrien kaatumisen Gravosan hurmeisella rannikolla. Vaikka +palvelijain loistavilla puvuilla ja salin koristuksilla oli kaikin +tavoin koetettu saada tilaisuutta iloisemmaksi, vaikutti se kuitenkin +synkkäin hautajaisten lailla, sillä kaikki vieraat saapuivat +surupuvuissa; mustissa hansikkaissa, mustissa suruharsoissa ja +mustissa, korkeakauluksisissa puvuissa, jotka jäykistivät naisten +ryhtiä ja liikkeitä. Useimmat surevista olivat sitä paitsi vanhuksia, +isiä ja äitejä, joista surupuku tuntunee sitä raskaammalta, koskapa se +heille oikeastansa on luonnonvastainen. Gravosan tapahtumain jälkeen +eivät monet heistä olleet näyttäytyneet missään ennenkuin tänään, +jolloin he uskollisuudesta kuningashuonettansa kohtaan hetkeksi +suostuivat jättämään yksinäisyytensä. Kaikki koettivat saliin +tullessansa tekeytyä mahdollisimman ryhdikkäiksi, mutta kun he olivat +asettuneet saliin seisomaan allapäin ja tärisevin olkapäin katselivat +toisiansa ja huomasivat saman murheen kaikkien katseissa, kierähtivät +kyyneleet kunkin silmiin. Huokaus yhtäällä ymmärrettiin toisaalla ja +pian joutui koko seura yhteisen hermokohtauksen valtaan. Kaikkialla +koko salissa kuultiin vain nyyhkimistä, yksinäisiä valitushuudahduksia +ja hillittyjä voihkeita. Rosen yksin ei itkenyt, vaan seisoi siinä +pitkänä, suorana ja taipumattomana toistaen tuon tuostakin: ei, ei!... + +Illemmalla samana päivänä kertoi hänen kunink. korkeutensa Axelin +prinssi, joka niinikään oli läsnä luopumuskirjaa allekirjoittamassa, +että hänen mielestänsä tilaisuus muistutti ensi luokan hautajaisia, +joissa koko perhe on saapuvilla varroten hetkeä, jolloin ruumis viedään +hautaan. Eikä prinssi näyttänyt olevan juuri hyvällä tuulella itsekään +saliin astuessansa. Seurassa vallitseva hiljaisuus ja surullinen +mieliala masensi hänen mielensä ja häntä oikein puistatti nähdessään +koolla niin paljo vanhoja »harppuja». Mutta vihdoin huomasi hän nuoren +ruhtinatar Rosenin. Ollen utelias tutustumaan sankarittaren kanssa +kuuluisan aamiaisen ajoilta Orsayn rantakadun varrella, riensi hän heti +ruhtinattaren viereen istumaan. Colettea tämä huomaavaisuus hänen +kunink. korkeutensa puolelta huvitti sen verran, että hän kuunteli +tämän kohteliaisuuksia surunvienosti ja alakuloisesti hymyillen; mutta +sitä hän ei voinut aavistaa, että prinssin epäselvät sinervän vihreät +silmät tämän keskustelun aikana kaikessa salaisuudessa tutkistelivat, +kuinka sokurinleipojapojan puku mahtoi soveltua ruhtinattaren +viehättävän pyöreille muodoille. + +Samassa kuului huuto ovelta: + +»Hänen majesteettinsa kuningas tulee!» Kalpeana ja huomattavasti +huolestuneena astui Kristian II sisään taluttaen kädestä poikaansa. +Pikku prinssin ryhdissä oli jotakin ylhäistä arvokkaisuutta, joka sopi +hänelle hyvin. Yllänsä oli hänellä takki ja (ensi kertaa elämässänsä) +pitkät housut, joista hän näytti olevan ylpeä; koko hänen pikku +olentonsa näytti niin totiselta, että hän vaikutti melkein kuin +nuorukainen. Puettuna kallisarvoiseen, malvanväriseen ja pitseillä +runsaasti koristettuun pukuun tuli näiden jäljessä kuningatar kauniina +ja uljaan näköisenä. Avomielisenä luonteeltansa ei hän nähtävästi +voinut peittää katseessa lymyävää iloansa, joka toisten surullisille +ilmeille oli yhtä vastakohtainen kuin hänen vaalea pukunsa oli toisten +surupuvuille. Frédérique tunsi itsensä niin onnelliseksi, niin +itsekkäästi onnelliseksi, ett'ei hän edes huomannutkaan läsnäolijain +kasvoissa luettavaa syvää surua eikä usvaisen ja pimeän ulkoilman +kosteutta akkunanruuduilla tällaisena kolkkona marraskuun päivänä, +jolloin koleat, kosteat usvat liitävät matalalla kolkon taivaan alla. +Myöhemminkin pysyi tämä päivä hänen muistossansa valoisana ja lämpimänä +päivänä todistaen, että sisällinen elämämme on meille kaikki ja että +ulkomaailmakin muodostuu meidän intohimojemme ja taipumustemme mukaan. + +Kristian II asettui istumaan keskellä salia sijaitsevan uunin eteen, +Zaran kreivi oikealle ja kuningatar vasemmalle puolellensa. Vähän +matkan päässä siitä istui pienen kirjoituspöydän ääressä Boscovitsh +kärpännahoilla päärmätyssä virkapuvussansa. Kun kaikki läsnäolijat +olivat istuutuneet, ilmoitti kuningas matalalla äänellä aikovansa +luopua kaikista kuninkaan oikeuksistansa ja tahtovansa muutamin sanoin +selittää uskollisille alamaisillensa ne syyt, jotka olivat kypsyttäneet +hänessä tämän päätöksen. Sen jälkeen nousi Boscovitsh seisoallensa +ja luki huutavalla äänellä ja änkyttäen julki Kristian II:n +jäähyväismanifestin kansallensa. Luotuansa lyhyen yleissilmäyksen +asiain tilaan hänen hallituskautensa alussa ja viitattuansa niihin +tulevaisuuden toiveihin, joihin silloin näytti syytä olevan, valitti +hän, että nämä toiveet olivat pettäneet ja että hallitsijan ja kansan +välillä oli päässyt syntymään erimielisyyksiä, jotka nyttemmin olivat +kypsyttäneet hänessä päätöksen vetäytyä vapaaehtoisesti syrjään ja +samalla sulkea poikansa Illyrian kansan suosiolliseen huomioon. + +Tämä lyhyt kirjelmä, joka nähtävästi kokonansa oli lähtenyt Mérautin +kynästä, luettiin julki niin pitkäveteisesti ja ikävästi, että +kuulijoilla oli riittävästi tilaisuutta, jos heitä vain halutti, +miettiä moisen luopumisen naurettavaisuutta, sillä eihän Kristianilla +ollut mitään valtaistuinta luovuttaa eikä mitään valtaa antaa, +olletikin kun hänen oikeutensa oli evätty ja kielletty. + +Varsinainen luopumuskirjelmä, jonka kuningas itse luki julki, kuului +näin: + +»Me Kristian II, Jumalan armosta Illyrian ja Dalmatian kuningas, +Bosnian ja Herzegovinan suurherttua y.m., teemme täten tiettäväksi: +että Me omasta vapaasta tahdostamme ja ilman mitään vierasta vaikutusta +olemme päättäneet jättää ja luovuttaa rakkaalle pojallemme Charles +Aleksis Leopoldille, Goetzin ja Zaran kreiville, kaikki kuninkaallista +arvoamme seuraavat oikeudet ja etuoikeudet pidättämällä poikaamme +nähden ainoastaan sen vallan, joka meille yleisen lain mukaan kuuluu +hänen isänänsä ja holhoojanansa.» + +Kun tämä oli julki luettu, nousivat -- herttua Rosenin viittauksesta -- +läsnäolijat vuorotellen ylös allekirjoittaaksensa kirjelmän. Pitemmän +ajan kuluessa ei sitten kuulunut mitään muuta kuin muodollisuuksien +vaatimain loma-aikain keskeyttämää käyntiä ja kävelemistä, +silkkilaahusten kohinaa ja vapisevilla käsillä ohjattujen kynien +rapinaa. + +Lopuksi seurasi tavanmukainen kädelle suuteleminen. Ensimäisenä astui +Kristian II itse esille suorittaen tuon isälle hieman arkaluontoisen +tehtävän, nim. tunnustautumisen oman lapsensa alamaiseksi. Koskettaen +pojan ohuita sormenpäitä huulillansa teki hän sen sangen hienolla ja +sulavalla, vaikka ei juuri alamaisella tavalla. Kuningatar taas +suoritti kunnioituksen osoituksen intohimoisella sydämellisyydellä, +melkeinpä hartaudella. Kasvattajatar ja suojaajatar alistui nähtävästi +mielellänsä palvelijattareksi ja alamaiseksi. Kolmantena seurasi Axelin +prinssi, ja sitten muut ylimykset arvonmukaisessa järjestyksessä +pitkänä jonona, joka pikku kuninkaan mielestä näytti loppumattomalta +tuossa kun hän luontevan arvokkaasti ojensi kätensä, pienen, valkoisen, +sinisuonisen lapsen kätösensä, joka ei näyttänyt kelpaavan paljo muuhun +kuin leikkikalujen käsittelyyn. Niin totiselta kuin tämä hetki kaikista +läsnäolevista ylimyksistä tuntuikin ja niin raskaasti kuin surulliset +muistot heidän mieliänsä muuten painostivatkin, eivät he kuitenkaan +olisi halunneet luopua niistä oikeuksista tähänkin tilaisuuteen nähden, +jotka heille mielestänsä kuuluivat sukujen vaakunakilpeä koristavien +monien kypäräin nojalla. + +Se nähtiin seuraavasta. Kun Méraut näet vihdoin yritti hänkin lähestyä +oppilastansa, pidätti joku äkkiä hänet sanoen: »suokaa anteeksi, +herrani!» Kääntyessänsä puhujaan päin kohtasi hänen silmänsä Trébignen +prinssin harmistuneen katseen; prinssi oli hirmuisen hengenahdistuksen +vaivaama vanha herra, jonka silmät mulkoilivat niin suurina ja +pullistuneina kuin olisi hengitys pyrkinyt hänessä kulkemaan silmien +kautta. Méraut, joka aina kunnioitti sovinnaisia tapoja, väistyi +tietysti heti tämän hautaansa horjuvan ylimyksen tieltä ja odotti +sitten, kunnes kaikki muut olivat kädensuutelun suorittaneet. Saman +tehtävän lopuksi itse täytettyänsä vetäysi hän syrjään juuri +kuningattaren ohitse, joka seisoi lapsensa vieressä onnellisena ja +iloisena kuin morsiamen äiti vihkimyksen jälkeen nyökätessänsä +sakaristossa kaikille onnittelijoille. Hänen ohi mennessänsä kuiskasi +kuningatar hänelle hiljaa: + +»No, nyt se on täytetty!» + +Näitä sanoja sanoessa oli hänen äänessänsä riemuitsevaa, melkeinpä +hurjaa iloa ja tavatonta helpoituksen tunnetta. + +»Se on täytetty!» Tällä tahtoi hän sanoa, että vastedes oli +kuninkaallinen kruunu rauhoitettu kaikelta häväistykseltä ja kurjalta +kaupustelulta. Täst'edes voi hän nukkua, hengittää ja elää vapaana +kaikesta ahdistuksesta, joka ennusti hänelle kaikki lähestyvät +onnettomuudet, niin että hän sellaisten kohdatessa voi sanoa Hezetan +lailla: »sen minä tiesin jo ennakolta!» Mutta nyt olivat kaikki vaivat +ohitse: hänen poikansa perintöä ei enää voitu hävittää, vaan hänestäkin +oli kerran tuleva kuningas! Tuleva kuningasko? Olihan hän jo sitä ja +ilmenihän kuninkaallinen majesteettisuus hänen jalossa ryhdissänsä ja +loistihan kuninkaallinen lempeys jo hänen ystävällisessä ja ylväässä +katseessansa. + +Lapseksi hän siitä huolimatta pian osoittausi, tuo uusi Illyrian +kuningas, Leopold V, sillä heti juhlallisuuden päätyttyä juoksi hän +iloisena ja ihastuneena vanhan Jean de Velikon luo ilmoittamaan hänelle +suuren uutisen: »tiedätkös, kummisetä, että minä olen saanut +ponyhevosen ... pienen ja kauniin ponyhevosen, jota minä voin ohjata +aivan yksin! Ja kenraali on luvannut opettaa minua ratsastamaan ... ja +äiti auttaa minua siinä, hänkin!» + +Nyt kertyivät kaikki hänen ympärillensä alamaisesti kumarrellen ja +ihastuneina hymyillen, jota vastoin Kristian jäi verrattain syrjään +ollakseen kaikessa vapaudessansa. Tilapäisesti tunsikin tämä itsensä +hieman rappeutuneeksi: omituinen tyhjyyden tunne päälaella vaivasi +häntä; olisiko tuo kylmyys tullut siitä, että kruunu oli poissa? +Nähtävästi huimasi hänen päätänsä. Ja kuitenkin oli hän niin kauvan +toivonut tätä hetkeä, jolloin hän pääsisi tuosta vaivaavasta +edesvastauksesta. + +Mutta mikä siis oli syynä tähän ikävään ja alakuloiseen tunnelmaan +juuri nyt, kun hän vast'ikään oli keventänyt aluksensa painavasta +lastista ja vapaasti voi ohjata sen minne vain mieli teki? + +»No, rakas Kristian, nyt olette tekin vuorollanne saanut pienen apinan +pennun»... + +Näillä lohduttavilla sanoilla lähestyi Axelin prinssi kärsiväistä +sankariamme. + +»Niin, te olette onnen poika, te», jatkoi hän. »Jospa minuakin se onni +kohtaisi, että mustalla valkoisen päälle saisin päätöksen, ett'en ikinä +tarvitse jättää hauskaa Parisia enkä hallita niitä ihravatsoja siellä +kotimaassa...» + +Tähän tapaan jatkoi prinssi vielä jonkun aikaa, kunnes molemmat -- +seuran lähtiessä syntynyttä hälinää hyväksensä käyttäen -- pujahtivat +tiehensä muiden huomaamatta. Ainoastaan kuningatar näki heidän häviävän +ja kuuli, että kuninkaan faëtonvaunut ajoivat pihalle ja vierivät pian +sen jälkeen ulos kaupungille. Ennen tuntui hänestä kuin olisivat vaunut +kuninkaan lähtiessä noille kaupunkiretkillensä samalla vierineet yli +hänen sydänparkansa; mutta nyt ei hän enää välittänyt siitä, minne hän +hävisi... Oikeaa Illyrian kuningasta nuo naikkoset eivät enää voineet +ryöstää häneltä. Heti Gravosan tappion jälkeen oli Kristian häpeänsä +ensimäisen vaikutuksen alaisena pyhästi vannonut, ett'ei hän enää +koskaan tapaisi Señoraa. Ja niin kauvan kuin hän lepäsi vuoteen omana +peljäten henkeänsä kuin oikea etelämaalainen ainakin, sadatteli ja +kirosi hän rakastajatartansa muistaessansa, sillä tämäpä juuri oli +syypää hänen laiminlyöntiinsä. Mutta kun hän taas alkoi toipua ja veri +jälleen virtasi terveempänä ja runsaampana hänen suonissansa tai kun +hän virui kaikkea taudin jälkeistä toipumista seuraavassa, puoleksi +muistelevassa, puoleksi uinailevassa tilassa, alkoi hänen mielensä +Señoran suhteen muuttua. Hän menetteli kuin nainen, uskalsi hän ensin +vaatimattomasti puolustella lemmittyänsä. Ja pian esiytyi koko +onnettomuus hänen mielikuvituksessansa vain tuollaisena kovan onnen +kohtalona, joita sallimus käyttää tuhansittain, selitys, jolla +katolilainen niin helposti suoriutuu kaikista ikävistä omantunnon +vaivoista. Eräänä päivänä täytyi hänen jo kysyä Lebeaulta, tiesikö hän, +kuinka Spalaton kreivitär nykyään jaksoi. Mitään vastaamatta jätti +kamaripalvelija hänelle kokonaisen pakan kirjeitä, joita oli saapunut +pitkin aikaa kuninkaan sairauden kestäessä; siinä oli kirjeitä +kaikellaisia, helliä kirjeitä, kainoja kirjeitä, tulisia kirjeitä, +sanalla sanoen koko liuta pieniä, valkoisia lemmestä kuhertelevia +kirjekyyhkyjä. Heti leimahti Kristianin hellä sydän liekkiin ja samassa +silmänräpäyksessä kirjoitti hän vastauksen sängyssänsä maaten ja +kärsimättömänä odottaen, että jalkeille päästyänsä saisi jatkaa +Fontainebleaussa keskeytynyttä romaania. + +Tällä välin olivat J. Tom Lewis ja hänen vaimonsa eläneet iloisia +päiviä Messinan puistokadun varrella olevassa palatsissa. +Muukalaisasioitsijalla oli sitä ennen ollut sangen ikävä +yksinäisyydessänsä pakollisen inkognitoelämänsä aikana Courbevoiessa. +Hän kaipasi siellä vilkasta liikettänsä kaupungissa ja ennen kaikkea +Señoraa suloiseksi seuratoveriksensa. Lemmenkade hän sitä paitsi oli, +mies parka, ja tässä taudissansa oli hän tuhma, itsepäinen ja +itsepintainen kuin kurkkuun tarttunut kalanruoto, joka alkaa tuntua +uudelleen, kun juuri on luullut siitä pääsevänsä. Eikä ketään elävää +sielua, jolle valittaisi kipujansa tai sanoisi: »olkaapa hyvä ja +katsokaa, mikä minun kurkkuani vaivaa!» Tom poloinen oli todellakin +pahoin kietoutunut omiin verkkoihinsa ja sai nyt kärsiä kylläksi +keksimänsä »suuren kaappauksen» seurauksista!... Olettikin sai Señoran +matka Fontainebleauhon hänen päänsä pyörälle. Tähän retkeen palasi hän +lukemattomia kertoja vaimonsa kanssa keskustellessansa, mutta tämä +pelastihe aina itsensä leikkipuheilla: »mikä sinua vaivaa, vai oletko +sinä tullut hulluksi, Tom?» oli hänen tapansa sanoa nauraen. Eikä Tom +sillä kertaa enää viitsinyt jatkaa kyselyjänsä, vaan nauroi itse mukana +ja oli jäävinänsä siihen uskoon, ett'ei kuninkaan ja hänen vaimonsa +välillä ollut tapahtunut mitään: Fontainebleaussa oli vain muka hiukan +juteltu joutavia ja vähän kuherreltu, siinä kaikki. Sitä paitsi oli Tom +kyllin viisas käsittämään, että Señoran tunteet häntä kohtaan, jotka +ehkä olivat vain oikullisen naisen satunnaista mieltymystä »variksen +paistiin», äkkipikaa voivat haihtua, jos hän huomaisi aviomiehensä yhtä +lemmenkateeksi, alakuloiseksi ja »sietämättömäksi» kuin muut olivat. +Mutta vaikka hänen siis täytyikin esiytyä ulkonaisesti rauhallisena, +kiusautui hän sentään sisällisesti yksinäisyydestänsä ja eristetystä +tilastansa; hän suorastansa kaihosi Señoraa, jopa siinä määrässä, että +jo ryhtyi kyhäilemään runoja. Ken olisi uskonut, että kekseliäälle +liikemiehellemme ja tunnetulle »cab»-ajurille oli käynyt niin hullusti: +Narcissesta oli tullut runoilija! Korkealentoiseen paimenrunotyyliin +kirjoitti hän Señoralle runoelman, joka kovin muistutti vankien +sydämenpurkauksia rangaistuslaitosten pöytiin ja jakkaroihin. Kaikeksi +onneksi sairastui Kristian II, muuten olisi Tom parka joutunut +sairasvuoteelle yksinäisyydessänsä. Niin huonosti oli J. Tom Lewisin +laita. + +Mutta siksipä nousikin ilo ylimmillensä, kun he toisensa taas +tapasivat, entinen ilveilijä ja hänen kaunottarensa. Voinette +kuvitella, millaisilla ilvehypyillä, hurjilla tansseilla ja +taidetempuilla hän koetti huvittaa kaivattuansa. Tom oli kuin iloinen +apina, joka oli päässyt irti talossa ja sai harpata ja kiipeillä +mielensä mukaan. Señoralla näytti myöskin olevan tavattoman hauska: hän +oikein vääntelihe kauheiden naurukohtausten vallassa. Tätä ilomieltä +häiritsi vain se ainoa ikävyys, että »rouvan aviomies» joutui +palvelijain täydellisen halveksumisen esineeksi. Hovimestari selitti +suoraan, ettei hän missään tapauksessa suostunut palvelemaan »rouvan +miestä», jos tämä aikoi syödä samassa pöydässä. Ja kun hovimestari +muuten oli erinomainen ammatissansa ja kuninkaan itsensä valitsema ja +palkkaama, täytyi Señoran ottaa huomioon hänen sanansa ja Tom sai syödä +rouvan pukuhuoneessa, jonne eräs palvelustytöistä vei hänelle ruokaa. +Ja kun joskus tuli vieraita, esim. Axelin prinssi tai Vattelet, täytyi +Tomin niinikään piiloutua rouvan pieneen toalettikamariin. Aviomiehestä +ja talon herrasta ei tämä mahtanut tuntua oikein hauskalta, mutta Tom +kärsi alistuvaisena tämän ikävän nöyryytyksen, sillä olihan hänen rakas +vaimonsa sentään taas hänen omansa ja tässä kallisarvoisessa +ympäristössä loisti hänen ihanuutensa harvinaisempana ja rakkaampana +kuin koskaan ennen. Niin, Tom oli todellakin taas onnellinen ja muuten +ainoa onnellinen »suuren kaappauksen» osamiesten joukossa, sillä toiset +yhtiömiehet kävivät sitä levottomammiksi mitä kauvemmin heidän täytyi +odottaa suoritusta ja mitä pitempiä pitennyksiä heidän täytyi myöntää +korkeille velkamiehillensä. He vainusivat jo ilmassa, että jotakin +ikävää oli tullut väliin ja että tuo hyvin keksitty kaappaus päättyisi +huonosti. Toistaiseksi ei kuningas ollut lunastanut ainoatakaan +asettamistansa vekseleistä, vaan sen sijaan kirjoittanut useita uusia +ukko Leemansin ja hänen ystävänsä Picheryn suureksi kauhistukseksi. +Tosin koetti Lebeau parhaimpansa mukaan rohkaista heitä: +»kärsivällisyyttä! odottakaan vain ... kyllä se onnistuu ... ja +täytyyhän sen onnistua!» sanoi hän usein. Mutta Lebeau ei ollutkaan +uhrannut siihen rahojansa niinkuin nuo toiset, joiden taskukirjat jo +olivat täynnä Illyrialaisia »papereja». Ukko Leemans poloinen oli +kadottanut tavallisen varman ryhtinsä ja kävi joka päivä Messinan +puistokadulla saamassa lohtua tyttäreltänsä ja vävypojaltansa. + +»Vai niin, te uskotte siis todellakin, että kaikki lopussa käy hyvin!» +oli hänen joka kerran tapana sanoa. Ja sitten hän taas suostui ostamaan +uuden paperin ja sitten toisen ja niin yhä useampia ja useampia +ikäänkuin olisi hän todella uskonut, että ainoa keino saada takaisin +entiset rahat oli heittää pois yhä enemmän rahaa. + +Oli iltapäivä. Kreivitär valmistausi lähtemään ajelulle Boulognen +metsään käyskellen edes takaisin pienen pukusuojansa ja sänkykamarinsa +välillä, jonka pitkällä sohvalla J. Tom Lewis venyi tyytyväisenä, +peukalot liivin kainaloaukoissa ja sikaari suussa; hän nautti täysin +siemauksin siitä hauskasta näytöksestä, jonka tarjoo pukeutuva nainen +vetäessänsä suuren peilin edessä hansikkaita käsiinsä ja kokeillessansa +aikeissa olevalle ajelulle soveltuvia eleitä ja liikkeitä. Tomin +kreivitär olikin ihastuttava nähdä sellaisena, kun hän nyt seisoi +täysvalmiina hienossa kesäpuvussansa, päässä hattu, jonka harso oli +vedetty silmille, käsivarsissa kallisarvoiset rannerenkaat, jotka -- +samoin kuin mantiljan gagaattireunusteet Tomin korvissa -- helisivät +liikahtaessansa kuin ihanin soitto yhtyen sopivasti portilla odottavain +upeiden vaunujen ylimykselliseen kolinaan; vaunut korskuvine +hevosinensa ja helkkävine mäkivöinensä olivat kaikki kuninkaan +lahjoittamia ja vaunujen ovissa loisti Illyrian vaakuna. Tom iloitsi +sielussansa, että hän näin komeasti sai vaimonsa keralla ajella ympäri +Boulognen metsää juuri tänään, kun syyskausi katsottiin alkavaksi; +tänään esiytyi näet kesävietoiltansa palannut hieno maailma ensi +kerran ulkoisalla näyttämässä maanpaon virkistämiä naamojansa ja +uusia syysmuoteja. Pukeuduttuansa itsekin niin hienoksi ja +englantilaismaiseksi kuin mahdollista toivoi Tom nyt saavansa tehdä +oikein hauskan ja tuttavallisen ajeluretken kauniin kreivittärensä +vierustoverina vaunuissa. + +Mutta taivas ei sitä onnea hänelle suonut. Armollinen kreivitär oli jo +melkein lähtövalmiina, puuttui vain viimeinen silmäys peiliin, kun +äkkiä talon portissa käytiin ja heti sen jälkeen alakerran eteisessä +kiivaasti soitettiin. Kuningas tulee! Silloin oli Tom paran ilo +lopussa. Suin päin ja silmillänsä mulkoillen hurjemmin kuin koskaan +syöksyi hän pieneen pukusuojaan. Señora kiirehti akkunaan ja näki +Kristianin samassa riemuiten astuvan taloon. Hän oikein lensi portaita +ylös miettien itseksensä: »kuinka Señora mahtaakaan tulla iloiseksi, +kun...» + +Kaunottaremme, joka heti aavisti tämän ennustavan jotakin uutta +käännettä, käyttäysi sen mukaan. + +Niin pian kuin kuningas tuli näkyviin, huudahti hän muka ilosta ja +vaipui sitten hänen syliinsä niin hervotonna, että Kristianin täytyi +kantaa hänet pienelle sohvalle, jonka eteen hän itse sitten polvistui. + +»Niin, minä olen jälleen täällä, ... täällä sinun luonasi ... ja +vast'edes aina, aina!» + +Señora katsoi häneen silmät suurina kuin olisi hän hourannut +rakkaudesta ja toiveista. Ja kuningas, hän loi silmänsä alas ja upotti +katseensa lemmityn avosilmiin sanoessansa: + +»Nyt se on tehty... Nyt en minä enää ole mikään Illyrian kuningas, vaan +ainoastaan ihminen, mies, joka tahtoo elää vain sinua ijäti +rakastaaksensa». + +»Oi, niin ihanaa ja kaunista! Mutta aivan liian ihanaa, että siihen +uskaltaisi luottaa!» + +»Kas tässä, lue itse!...» + +Ja Kristian ojensi hänelle luopumuskirjan. Señora otti sen vastaan ja +avasi sen aivan hitaasti. + +»Se on siis todellakin totta, Kristian, että sinä olet luopunut +kaikista vaatimuksistasi...» + +»On, eikä siinä kyllin, luehan!» + +Ja sillä aikaa kuin Señora luki kirjelmää, seisoi hän vieressä +hypistellen viiksiänsä ja tarkastellen rakastajatartansa tyytyväinen +hymy huulillansa. Hänen mielestänsä ei Señora näyttänyt oikein +oivaltavan sen sisällystä kyllin nopeasti, jonka vuoksi hän tahtoi +selittää sen hänelle. Kysymys ei tässä ollut Laibachin eduskunnan +ehdotuksen mukaan luopua kaikista kruunun vaatimuksista sekä häneen +että sukuunsa nähden, vaan ainoastaan mikäli se koski häntä +itseänsä. Näin oli hän päässyt vapaaksi kuninkaan arvoa seuraavista +velvollisuuksista ja edesvastauksista hänen poikansa menettämättä silti +oikeuttansa, minkä hän taas eduskunnan ehdotuksen mukaan olisi tehnyt. +Rahallisen korvauksen, no niin, senhän tosin täten menetti, mutta mitä +siitä, voivathan he, Señora ja hän, elää onnellisina ilmankin noita +tarjottuja miljoonia. + +Nyt lopetti Señora jo lukunsa. Suu puoleksi avoinna, niin että hänen +kauniit hampaansa näkyivät, ja pisteliäs hymy huulillansa kuunteli hän +vain Kristianin sanoja ikäänkuin olisi hänen täytynyt ponnistaa koko +huomiokykynsä käsittääksensä oikein sanojen tarkoitusta. + +Kuitenkin oli hän varsin hyvin ymmärtänyt ja oivalsi kyllin selvään, +että hänen ja hänen yhtiökumppaniensa ahnaat toiveet siis raukesivat +tyhjiin, että »kaappaukseen» uhratut kultaläjät olivat ijäksi +menetetyt, ja hengessä näki hän jo isänsä, Picheryn ja koko seuran +raivoavan; kuinka he olivatkaan voineet antautua tuollaisen raukan ja +hänen päättömän hankkeensa petkutettaviksi? Ja sitten muisti hän +itsensä, omat turhat vaivannäkönsä, kuusi kuukautta kestäneen +sietämättömän pakkotilansa, kiusallisen, luonnottoman teeskentelynsä ja +oman poloisen Tominsa, joka tuskin uskalsi hengittää telkimiensä takana +pukusuojassa, silloin kun kaiken surkeuden alkusyy seisoi tuossa hänen +edessänsä niin tyhmän itserakkaana, innoittavan varmana itsestänsä ja +omasta mielestänsä tietysti vastustamattomana. + +Tämä oli jo todellakin liikaa ja hävytöntä ivaa! + +Äkkiä nousi hän ylös ja sävähtäen aivan punaiseksi kasvoiltansa räjähti +hän täyttä kurkkua nauramaan rivoa ja ilkeää naurua; koko se raakuus, +joka piili hänen olemuksensa pohjalla, ilmeni tässä naurussa ja +räikeässä punastumisessa. + +»Pois silmistäni, roisto!» huusi hän sivuuttaen vallan ällistyneen +Kristianin ja häviten kamariinsa, jonka oven hän löi kiinni, sulkien +sen reikeliin. + +Entä kuningas? + +Kruunun ja puolisonsa oli hän jo menettänyt. Nyt menetti hän myöskin +rakastajattarensa. Nolona laskeusi hän alas portaita ja hävisi +näkyvistä. + + + + +VIII. + +Pieni kuningas. + + +Mikä tenhovoima onkaan sanassa kuningas! Siitä hetkestä alkaen, jolloin +Mérautin pikku oppilasta ei enään kutsuttu Zaran kreiviksi, vaan +kuningas Leopold V:ksi, oli hän kerrassaan muuttunut olennoltansa. Tuon +kiltin, nöyrän ja helposti johdettavan, mutta samalla näennäisesti +verrattain keskinkertaisilla luonnonlahjoilla varustetun lapsen henki +näytti äkkiä havahtuneen, kuin olisi hän kuolon valtakunnasta herännyt +elämään; myöskin hänen ruumiilliset voimansa lisäytyivät ja +karaistuivat sisällisen tulen pakosta. Pojan tavallinen väsymys ja +taipumus nojautua johonkin tai virua nojatuolissa, kun joku luki tai +kertoi hänelle tarinoita, ainainen tarve kuunnella muita ja antaa +toisten ajatella puolestansa vaihtui itsetoiminnaksi, jota eivät enää +tyydyttäneet hänen ikäistensä leikit. Vanhan kenraali Rosenin täytyi +luuvalostansa ja jäykistä sääristänsä huolimatta ryhtyä opettamaan +hänelle miekkailu-, ratsastus- ja ampumataidon ensi alkeita ja oikein +oli liikuttavaa nähdä vanhan sotilaan joka aamu klo 9 saapuvan +sinisessä takissansa opetustunnillensa. Eräs aukea paikka puutarhan +puistossa oli tehty ratsastusradaksi ja siinä hän todellisen Franconin +eleillä ja liikkeillä täytti velvollisuutensa tallimestarina esiytyen +aina kunnioittavan alamaisena kuningasta kohtaan, mutta oikaisten +kuitenkin aina oppilaan erehdykset. Pikku Leopold ratsastikin jo ravia +ja laukkaa istuen ylväänä ja totisena satulassa ja tarkaten opettajansa +pienimpiäkin muistutuksia; tavallisesti katseli kuningatar portailta +poikansa ratsastusta milloin huomauttaen, milloin neuvoen häntä: +»istukaa suorana, sire ... älkää nostako kättänne!» j.n.e. Joskus voi +hän niinkin innostua, että kiiruhti itse paikalle näyttämään, kuinka +hänen oli tehtävä. Oi, kuinka onnellinen hän sitten olikaan, kun +oppilas vihdoin oli ehtinyt niin pitkälle, että äiti ja poika voivat +yhdessä rinnakkain ratsastaa ulos metsätielle, äiti tammallansa ja +poika ponyllansa! Nyt ei hän tuntenut äidillistä pelkoa lapsensa +vuoksi, vaan uskalsi arvelematta ratsastaa tämän edellä. Poika sai +tulla toimeen, miten voi ... hän antoi ratsunsa nelistää täyttä ravia +Joinvilleen saakka! + +Tuonnoisen luopumistilaisuuden jälkeen oli äitikin muuten muuttunut. +Uskoen sokeasti siihen, että Herra pitää erityisen huolen +voidelluistansa, katsoi hän kuninkaan nimen suojaavan lapsensa +vahinkoa, vaaroja ja kaikkea pahaa vastaan. Hänen äidillinen +rakkautensa oli tosin yhtä syvä ja voimakas kuin ennenkin, mutta se +ilmeni toisella tavalla: hemmottelun ja hyväilyn aika oli ohitse. Jos +hän nyt entistä tapaansa noudattaen pistäysi illalla hänen luoksensa, +ei hän enää mennyt sinne nähdäksensä »Zaran makaavan» tai pöyhiäksensä +hänen vuodettansa. Se tehtävä kuului nyttemmin kamaripalvelijalle, +sillä kuningatar pelkäsi hemmottelevansa Zaraa, ja jos hän edelleen +pitäisi tätä ehkä liian pehmoisissa käsissänsä, voisi pojan miehinen +tarmo siitä kärsiä. Ei, nyt pistäysi hän sinne vain kuullaksensa Zaran +lukevan kauniin iltarukouksensa, jonka isä Alphée oli kokoonpannut +Raamatun johdolla ja opettanut sen nuorelle kuninkaalle. + +»Sinä, Herrani ja Jumalani, olet pannut minut isäni sijalle. Mutta minä +olen vain lapsi enkä ymmärrä, kuinka minun on meneteltävä +kutsumuksessani. Ja kuitenkin olet Sinä, Herra, pannut minut +hallitsemaan kansaa, jonka olet ulosvalinnut. Suo minulle siis +viisautta ja ymmärrystä...» + +Pikku prinssi luki rukouksensa korkealla, lujalla ja selvällä äänellä, +jossa ilmenevä vakaumus ja usko vaikutti sitä liikuttavammin, kun se +luettiin maanpaossa, köyhän työväenkaupunginosan päässä ja kaukana +siitä valtakunnasta, jonka kuningas hän oli olevinansa. Mutta +Frédériquen silmissä oli hän todellinen kuningas ja suudelmassa, +jonka hän lähtiessänsä antoi pojallensa, oli niin paljo äidillistä +ylpeyttä, alamaisuutta, kunnioitusta, melkeinpä jumaloimista, että +Elysée -- tämän uuden puolen äidinrakkaudessa ensi kerran huomatessansa +-- ehdottomasti muisti kotiseutunsa vanhat joululaulut, joissa +pyhä Neitsyt laulaa seuraavaa kehtolaulua seimessä makaavalle +Jeesus-lapselle: »katso, minä olen sinun palvelijattaresi ja sinä olet +minun Jumalani!» + +Niin kului muutamia kuukausia ja vähitellen koko talvikausi eikä +kuningattaren seestyneellä ja valoisalla elämän-taivaalla näkynyt +ainoatakaan murheen pilveä. Aavistamattansa tuli Méraut tämän +rauhallisen tunnelman häiritsijäksi. Alinomaisen yhteiselämän, saman +yhteisunelman, saman päämäärän ja alituisen mielipiteiden ja tunteiden +vaihdon kautta oli kuningattaren ja hänen välillänsä syntynyt niin +tuttavallinen yhdyselämä, että se alkoi jo huolestuttaa Frédériquea, +vaikka hän ei voinut selittää sen syytä. Nyt hän ei enää voinut kahden +oltaessa vapaasti keskustella ajatuksistansa, vaan huomasi tuon vieraan +tulokkaan valloittaneen tärkeän sijan hänen sielunelämässänsä, +vaikuttavan personallansa kaikkiin hänen pyrkimyksiinsä ja +päätöksiinsä, olivatpa nämä sitten tärkeitä tahi vähäpätöisiä. +Ehkäpä hän aavistikin Elyséen tunteet ja sen hillityn tulen, joka kyti +hänessä ja kiihkeni päivä päivältä varoittavammaksi vaaraksi. Naiset +eivät juuri erehdy tällaisissa tapauksissa. Frédérique tunsi +kaipaavansa suojaa ja tukea, mutta mistä hän sellaisen löytäisi? +Neuvottomuudessansa päätti hän kääntyä katolilaiselle aviopuolisolle +luonnollisimman ohjaajan ja auttajan, rippi-isänsä puoleen. + +Kuningattaren neuvonantajana omantunnon asioissa oli isä Alphée silloin +kuin valtiolliset retkeilyt eivät häntä estäneet tätä virkatehtävää +hoitamasta. Miehen ja hänen merirosvomaisen ulkomuotonsa olemme jo +kuvanneet. Ollen kalastajan poika Zaran luota oli hän kasvanut pien, +tervan ja verkkojen keskessä, kunnes hän kauniin äänensä vuoksi +hyväksyttiin kuoripojaksi erääseen mustain veljesten luostariin. Hän +kasvoi mieheksi luostarissa ja vihdoin tuli hänestä veljeskunnan +päämiehiä. Kirkollisesta kasvatuksestansa huolimatta säilytti hän +edelleen ahavoituneen hipiänsä, jota luostarin sulkeutunut elämäkään ei +jaksanut väljentää, ja sitäpaitsi jonkun verran merimiehen kiivasta ja +hurjamaista luonnetta. Tekohurskas tai nahjus ei hän koskaan ollut, +päin vastoin voi hän tarvittaessa tarttua tikariinkin ja jos +valtiotaito sen vaati voi hän »summassa» kuitata sen päivän ja vieläpä +huomispäivänkin rukoukset »aikaa voittaaksensa», kuten hänen tapansa +oli sanoa täydellä todella. Ollen perinpohjainen ystävyydessänsä ja +vihamielisyydessänsä oli hän pysynyt hankkimansa opettajan suurimpana +ihailijana. Kun kuningatar siis nyt ilmaisi hänelle omantuntonsa +vaivan, ei hän alussa ollut ymmärtävinänsä, mutta kun kuningatar +tiukasti pakotti häntä pysymään asiassa, harmistui hän ja alkoi +nuhdella rippilastansa käyttäen niin ankaria sanoja kuin olisi hänellä +ollut edessänsä korkeintaan joku rikkaan nyörinpunojan vaimo Ragusasta +eikä mikään kuningatar. + +»Pitäisi toki hävetä esittämästä moisia lapsellisuuksia ja loruja, +joilla voidaan vahingoittaa hyvää asiaa», sanoi hän. »Mitä voi hänellä +olla valittamista? Oliko Méraut koskaan osoittanut sopivaisen +kunnioituksen puutetta kuningatarta kohtaan? Ei, tiedättekös, tämä +menee jo liian pitkälle: te tahtoisitte siis tekohurskaan +miellyttämishalun herättämäin naisoikkujenne vuoksi antaa eropassin +miehelle, jonka Jumala ilmeisesti on lähettänyt teille kuninkuuden +kohottamiseksi?» + +Kuuman kiihkonsa valtaan joutuen alkoi hän jo käyttää merimiehen +kieltä, jonka vaikutusta huulilla kiertelevä hieno pappismainen hymy +toki lievensi. »Ei pidä riidellä kelpo vihurin kestäessä. Silloin on +vedettävä purjeet ylös ja annettava huhkia.» + +Tällaiset erikoiskeskustelut voivat taivuttaa rehellisimmänkin naisen. +Munkin viisastelut saivatkin Frédériquen taivutetuksi ja hänkin piti +nyt sopimattomana, että hänen poikansa menettäisi niin voimakkaan tuen +kuin Elysée oli. Hänen täytyi siis olla varovainen ja luja. Ja mitä hän +oikeastaan pelkäisi? Vihdoin onnistui hänen tulla siihen päätökseen, +että hän oli erehtynyt Elyséen tunteiden laadusta ja hänen +haaveksivaisesta ystävyydestänsä. + +Itse teossa oli tämä kuitenkin intohimoisesti rakastunut +kuningattareen. Se oli harvinaista, syvää rakkautta, jonka hän tosin +oli monta kertaa karkoittanut luotansa, mutta joka mutkateitä aina +palasi takaisin, kunnes se vihdoin jäi hänen sydämeensä voittajana ja +rajattomana yksinvaltiaana. Tähän saakka oli Méraut pitänyt itseänsä +mahdottomana kaikille hellemmille tunteille. Siihen aikaan, kun hän +esiytyi kuningasmielisenä puhujana n.k. latinalaisessa kaupunginosassa, +oli tosin joskus sattunut, että joku ilotyttö, puheesta mitään +ymmärtämättä, ihastui hänen sointuvaan ääneensä, leimuaviin silmiinsä +ja ihanteelliseen otsaansa: Magdalenan tenhoista ihastusta apostoliin. +Silloin oli hän hymyillen näille kumartanut ja poiminut tarjoutuvan +lemmenkukan, mutta tämän ystävällisyyden ja keveän tuttavuuden alla oli +aina etelä-ranskalaisen parantumatonta naisen halveksumista. Jos +rakkauden mieli tunkeutua hänen sydämeensä, täytyi sen käydä hänen +kovan päänsä kautta. Sitä tietä olikin syntynyt hänen ihastuksensa +Frédériquen jaloon luonteeseen ja ylpeän ylimyksellisellä maltilla +kestettyyn vastoinkäymiseen; maanpakolaisuuden supistetun talouden ja +elämän, alituisten keskustelujen, yhteisten huolien ja jokapäiväisen +yhdessäolon kautta oli se kehittynyt todelliseksi intohimoksi, joka +kuitenkin pysyi nöyränä, hienotuntoisena ja toivottomana palaen +loitommalla kuin köyhän kynttilä alttarin alimmaisella portaalla. + +Hovi-elämä jatkui edelleen näennäisesti vallan samanlaisena, sillä +sisäiset näytelmät pysyivät mykkinä. Näin oli tultu syyskuun +alkupäiviin. Eräänä päivänä, kun sattui olemaan kaunis päivänpaiste, +joka hyvin soveltui kuningattaren henkiseen tilaan, lähti tämä +aamiaisen jälkeen kävelymatkalle herttuan, Elyséen ja rva de Silvisin +kanssa, joka ruhtinattaren virkaloman aikana palveli hovinaisena. +Käyden muiden etunenässä kuljetti kuningatar seuruetta pienen +englantilaisen puiston varjoisia, murateilla reunustettuja käytäviä +kääntyen silloin tällöin seuralaisiinsa lausuaksensa jonkun sanan tai +huomautuksen ja tehden sen niin suloisella varmuudella, ettei se +mitenkään hänen naisellista viehkeyttänsä loukannut. Tänään hän oli +erityisen vilkas ja iloinen. Aamuposti oli näet tuonut uutisia +Illyriasta, missä Kristianin luopuminen oli tehnyt erinomaisen +vaikutuksen ja Leopold V:n nimi jo saavuttanut yleistä suosiota +maaseudulla. Elysée Méraut riemuitsi. + +»Sanoinhan minä teille, herra herttua, että he ihastuvat pikku +kuninkaaseensa!... Lapsi herättää näet kaikissa hellemmät tunteet... Se +vaikuttaa samoin kuin olisimme lahjoittaneet heille uuden uskonnon +naivine tunteinensa...» + +Heittäen sitten molemmin käsin tukkansa ylös hänelle omituisella +pikaisella liikkeellä, alkoi hän äkkiä mahtavan kaunopuheen, joka +kirkastaen kohotti hänet niinkuin tapahtuu arapialaiselle, joka +ryysyisenä maassa istuessansa näyttää kurjalta ilmiöltä, mutta satulaan +päästyänsä muuttuu tuntemattomaksi. + +»Kas niin, siinä me nyt taas olemme», kuiskasi markisitar onnettoman +näköisenä, jota vastoin kuningatar, paremmin kuullaksensa, istahti +puistotien reunalle riippusaarnin alle. Muut taas jäivät kunnioittavina +seisomaan hänen ympärillensä. Mutta vähitellen alkoi kuulijakunta +hävitä. Rva de Silvis katosi ensimäisenä osoittaen mielialansa varsin +huomattavalla tavalla, kuten hän aina ennenkin oli tehnyt. Herttua taas +sai sanan palata takaisin jonkun tärkeän asian vuoksi. + +Kuningatar ja Méraut jäivät kahden kesken. Sitä ei Méraut +huomannutkaan, vaan jatkoi puhettansa seisoen päivänpaisteessa, joka +läikähti hänen jaloille kasvoillensa kuin kovan kiven sileälle +laatalle. Tuollaisena oli hän kaunis ja tämä sielun älykäs kauneus teki +Frédériqueen äkkiä niin vastustamattoman vaikutuksen, ettei hänelle +jäänyt aikaa salata ihastustansa. Huomasikohan Elysée sen hänen +silmistänsä? Tunsikohan hän sen myötätuntoisuuden, jonka voimakkaampi +tunne lähellämme herättää meissä? Kaikissa tapauksissa alkoi hän +sopertaa, vaikeni äkkiä vavisten ja heitti hitaan ja rakkautta palavan +katseen eteenpäin kumartuneeseen kuningattareen ja hänen väräjävässä +helteessä välkkyville kullankellertäville suortuvillensa... Frédérique +tunsi hänen tulisen katseensa virtaavan lävitsensä kuumempana ja +hurmaavampana kuin auringon helle, mutta hän ei voinut liikahtaa. Ja +kun Elysée vavisten huomasi kielensä joutuvan kammituksi, kiiruhti hän +äkkiä pois; kuningattaresta, jonka hänen tenhova miehekäs mahtinsa oli +vallan lumonnut, tuntui silloin kuin olisi elämä hänet samalla +jättänyt. Koko hänen siveellinen voimansa oli kuin lamautunut ja niin +jäi hän hervottomana ja raukeana istumaan paikoillensa. Kalpeita +varjoja heittyi mutkittelevan puistotien hietikolle. Vesi lorisi +pyöreässä säiliössä niin vilpoisana kauniin kesäillan helteessä. Koko +tuossa kukoistavassa puutarhassa kuului ainoastaan hyönteisten surinaa +tuoksuvain ruusupensastojen yllä ja kiväärin laukauksia pikku kuninkaan +ampumaradalta puiston perältä lähellä metsää. + +Keskellä tätä hiljaisuutta toipui kuningatar vihdoin. Hän tunsi harmin +ja sisäisen kapinan tunnetta. Tuollainen silmäys oli jo +väkivaltaisuutta ja loukkausta!... Oliko se mahdollista?... Oliko +kaikki, vain unta?... Hän, ylpeä kuningatar Frédérique. joka ennen oli +loistavissa hovijuhlissa hyljännyt niin monta ylhäistä ja kuulua +ihailijaa, hän, joka aina oli säilyttänyt sydämensä ylpeyden, oli nyt +lahjoittamaisillansa sen tuollaiselle mitättömälle kansan lapselle! +Loukatun ylpeyden kyyneleet nousivat hänen silmiinsä. Hämmentyneessä +mielentilassansa muistui hänelle mieleen vanhan Rosenin ennustavat +sanat »maanpakolaisista mustilaisista»... Aivan oikein, ainoastaan +maanpakolaisuus pakollisine samanarvoisuuksinensa selitti tällaisen +sopimattoman kohtelun... Mutta samassa määrässä kuin hän näin +halveksien sätti Mérautia, muistui hänen mieleensä kaikki tämän tekemät +palvelukset. Kuinka olisi heidän käynytkään ilman häntä? Kuningatar +muisti, minkä vaikutuksen mies oli tehnyt häneen ensi yhtymässä ja +kuinka hän oli virkistynyt tämän puheesta. Ja kun kuningas pian +antautui huvitusten valtaan, niin kuka siiloin ohjasi heidän +kohtaloansa ja korjasi tehdyt tyhmyydet ja rikokset? Ja ennen kaikkea +hänen väsymätön, alituinen uskollisuutensa, kykynsä, intonsa ja kauniit +neronlahjansa, jotka hän etuansa ja kunniaansa ajattelematta uhrasi +tehtäväänsä! Kaiken tämän tuloksena oli nyt pikku kuningas Leopold, +joka todella oli kuningas ja josta hän ja Illyrian kansa voivat olla +ylpeitä! Vastustamattoman hellyyden ja kiitollisuuden valtaan joutuen +muisti hän sen hetken, jolloin hän kansanjuhlassa Vincennesissä niin +lujasti oli nojautunut Elyséen käsivarteen ... ja silloin hän sulki +silmänsä muistellen nautinnolla tuon jalon sydämen sykkäilyä, sillä +hänestä tuntui kuin olisi se nytkin sykkinyt uskollisena hänen +sydäntänsä vastaan. + +Samassa kuului laukaus, joka säikäytti lintuset pyrähtämään lentoon, ja +kohta sen jälkeen kova huudahdus, tuollainen kuin lapsen huudahdus, +joita äidit levottomina öinä kuulevat unissansa. Kauhistava hätähuuto +se oli ... ihan sumenivat äidin silmät ... ja koko puutarha häilyi +äkkiä suurentuneena kuin hänen oma ääretön surunsa. Kiireisiä askeleita +kuului käytävältä... Opettajan jylhä, kurkkuun takertuva ääni kuului +hätäisenä ampumaradalta päin. Silmänräpäyksessä oli Frédérique siellä. + +Tummanvihreät pyökkipensastot varjostivat tämän osan puutarhaa ja maata +peittivät tiheät köynnöskasvit ja vehmas kasvullisuus, joka aina +todistaa hyöteää, kosteaa maaperää. Aidan vieressä riippui pahvista +tehtyjä maalitauluja, kaikki täynnä pieniä, pyöreitä, yhtäläisiä +luotien läpiä... + +Ja tuossa näki hän lapsensa lepäävän seljällänsä liikkumattomana ja +kuolon kalpeana... Ainoastaan oikean silmän alla näkyi punaista ja +sulkeutuneen luomen alta oli kihonnut muutamia veripisaroita punaisiksi +kyyneliksi. Pojan luona oli Elysée polvillansa väännellen kauhistuneena +käsiänsä ja vaikertaen alinomaa: »minä se olin ... minä se olin!...» +Hän riensi vastaan... Nuori kuningas oli pyytänyt häntä koettamaan +pyssyänsä ... ja hirmuisen sattuman kautta oli luoti kimmonnut takaisin +jostakin rautanaulasta... + +Kuningatar ei ehtinyt häntä kuunnella. Ääntä päästämättä ja ilman +valitusta seurasi hän äidinvaistoansa, nosti lapsensa ylös ja kantoi +hänet helmassansa vesisäiliölle. Viitaten sitten talosta avuksi +kiiruhtaneet ihmiset poistumaan, nojasi hän säiliön kivistä reunaa +vastaan polvensa, jolla pikku kuningas hengetönnä ruumiina lepäsi, ja +piti jumaloidun kalpeita kasvoja äyräittensä yli virtaavan veden +rajassa. Kostuneina peittivät vaaleat suortuvat pojan otsaa ja mielivät +tavoittelemaan ajettunutta silmäluonta, jonka punerruksen vesi sai pois +tunkien kihoavat veripisarat silmäripsien väliin. + +Äiti ei virkkanut mitään eikä ajatellut mitään. Rutistuneessa +hattistipuvussansa, joka veden kostuttamana oli luontunut hänen kauniin +vartalonsa ympärille kuin harsopuku marmoriin veistetyn veden immen +muotojen ympärille, pysyi hän yhäti samassa asennossa lemmikkinsä yli +kumartuneena ja pienintäkin elonmerkkiä tähystäen. Kylmän veden +vaikutuksesta virkosikin lapsi vähitellen elämään: ensin oikaisi hän +jäseniänsä kuin unesta heräävä, ja alkoi sitten valittaa... + +»Hän elää!» huudahti äiti hurjana ilosta. + +Kun hän samassa kohotti päätänsä, huomasi hän edessänsä Mérautin, joka +kalpeana ja murtuneena näytti rukoilevan armoa. Muistaen äskeiset +tunteensa tuolla puistotien vieressä yhdisti hän ne tahtomattansa tähän +kauhistavaan tapaukseen, joka kai oli hänen heikkoutensa rangaistus. +Hän oikein raivostui tuota miestä ja samalla itseänsä kohtaan. + +»Mene, mene! Äläkä koskaan enään tule näkyviini!» huusi hän heittäen +hirmuisen katseen Mérautia kohti. + +Tällä loukkaavan vihaisella sinuttelemisella tunnusti Frédérique +kaikkien kuullen rakkautensa ... mutta sen teki hän kärsiäksensä näin +rangaistuksensa ja parantuaksensa samalla sydämensä heikkoudesta. + + + + +IX. + +Pimeässä kammiossa. + + +»Oldenburgin suurherttuakunnassa oli kerran eräs kreivitär nimeltä +Ponikan, jolle tontut olivat hääpäivänä lahjoittaneet kolme kultaista +pikku leipää...» + +Näin alkoi rva de Silvis kertomuksensa pikku vangille pimeässä +kammiossa, jonka akkunat olivat tiivisti suljetut ja akuttimet maahan +asti lasketut. Pikku kuningas lepäsi siellä sängyssänsä; vieressä istui +kuningatar kuin kalpea aave alinomaa jäisellä kääreellä hautoen lapsen +otsaa ja muuttaen kääreitä joka toinen minuutti, kuten hän jo viikon +ajan oli tehnyt öin ja päivin. Arvoitus oli muille, kuinka hän oli +voinut pitkittää hoitoa vähääkään nukkumatta ja melkein mitään syömättä +istuen vain päänalustan luona pojan kätöset käsissänsä, milloin hän ei +muuttanut kääreitä tai pitänyt jäitä sillä kohdalla, missä hän tunsi +olevan enin kuumetta, jota potilaan muuten heikko valtimo todisti. + +Pikku kuningas tahtoo, että hänen äitinsä aina istuu vieressä. Sillä +suuri, pimeä huone täyttyy hänen mielestään hirvittävillä aaveilla ja +kauheilla kummituksilla. Kun hän ei voi kuluttaa aikaansa lukemisella +eikä leikeillä, vajoaa hän sellaiseen voipumistilaan, joka tekee +Frédériquen kovin levottomaksi. + +»Tunnetko sinä kipua?» kysyy äiti alinomaa. + +»En, mutta minulla on niin ikävä», vastaa poika raukealla äänellä. Tätä +ikävää karkoittaaksensa ja loistavilla kuvilla surullisen sairashuoneen +elähyttääksensä oli rva de Silvis jälleen avannut juttulippaansa, joka +aina oli täynnä taruperäisiä saksalaisia linnoja, tornein juurella +karkeloivia tonttuja ja sinilintua odottavia prinsessoja, jotka +vartoessansa kehräsivät lasivärttinöillä. + +Nämä loppumattomat tarinat, joita poika tarkkaavaisena kuuntelee, ovat +kuningattarelle kauhistus. Hänestä tuntuu kuin tehtäisiin täten +tyhjäksi kaikki se kasvatustyö, jonka hän vaivalla on rakentanut, +taikka kuin joku purkaisi kivi kiveltä jo valmista riemupylvästä. +Näissä ajatuksissa tuijottaa hän eteensä pitkät yökaudet ja huoli +siitä, että poika jälleen on joutunut naisten käsiin ja tuonnoiseksi +pikku Zara poloiseksi kiusaa häntä enemmän kuin vamma pojan silmässä, +jonka vaarallisuutta hän ei vielä tunne. + +Kun lääkäri lamppu kädessä hetkiseksi karkoittaa pimeän huoneesta, +siirtää käärettä ja koettaa muutamalla belladonnatipalla herättää +tunnetta vahingoittuneeseen silmään, rauhoittaa se äitiä, ett'ei poika +parkaise eikä tahdo käsillänsä suojella itseänsä. Kukaan ei uskalla +sanoa hänelle, että tuo tunteettomuus ja hermojen hervottomuus +päinvastoin on sen merkki, että silmä on kerrassansa menetetty. Vaikka +luoti sattuikin vain kimmonneena, jolloin se siis jo oli kadottanut +suurimman voimansa, oli se kuitenkin jaksanut rikkoa silmän näkökalvon. +Oikea silmä oli siis auttamattomasti mennyt, mutta silmien elimellisen +yhteyden vuoksi oli vasenkin vaarassa, koskapa molemmat itse teossa +ovat saman elimistön haaraumuksia. Lääkärin kaikki toimenpiteet ja +varokeinot tarkoittivat siis vasemman silmän pelastamista. Kuinka +kauheaa, jos kuningatar tietäisi koko onnettomuuden! Sillä nyt uskoo +hän vilpittömästi, että hän valppaalla hoidolla ja alituisella huolella +voi hävittää onnettoman tapahtuman kaikki seuraukset. Puhuuhan hän jo +pojalle yhteisestä kävelystä ulko-ilmassa! + +»Leopold, kai te mielellänne tekisitte kävelyretken kauniissa +metsässä?...» + +Kyllä, Leopold olisi hyvin mielissänsä sellaisesta. Hän tahtoo, että +joku saattaisi hänet sinne, missä se kansanjuhla oli ... jossa hän oli +ollut äidin ja hra Elyséen kanssa. + +Äkkiä keskeytti hän itsensä: + +»Mutta missä hra Elysée on?... Miksi ei hän koskaan tule tänne?» + +Hänelle vastattiin, että hra Méraut oli lähtenyt pitkälle matkalle. +Tähän selitykseen hän tyytyi. Ajatteleminen väsytti häntä. Samoin +puhuminen. Pian vajosi hän velttoon välinpitämättömyyteensä ja palasi +potilasten sumumaahan, jossa omat unet ja ympärillä olevat esineet +sekautuvat toisiinsa. Ovissa käydään, tullaan ja mennään, kuiskaillaan +hiljaa ja hävitään hiipien. Kuningatar ei tahdo kuulla mitään eikä +välitä mistään muusta kuin sairaanhoidosta. Silloin tällöin avaa +Kristian oven, joka ilman vaihdon vuoksi aina on vähän raollansa, ja +sanoo pojallensa jonkun leikkisän sanan saadaksensa hänet nauramaan tai +puhumaan; tämän tekee hän koettaen muuttaa äänensä niin iloiseksi ja +huolettomaksi. Mutta tuo iloinen ääni ei tahdo soveltua siihen +muistoon, jonka poika onnettomasta tapauksesta säilyttää: hän pelkää +isäänsä. Hänen päänsä oli näet vielä täynnänsä surullisia muistoja +tuosta laukauksesta, joka oli hämmentänyt hänen aivonsa ja vieläkin +muistui hänen mieleensä sekavina tunteina ja kuvina. Kuningattaren +alinomainen pelonalaisuus, se iltakohtaus parvekkeella, jolloin hän +äitinsä kanssa oli syöksyä alas kolmannesta kerroksesta, ja muut +yksityistapaukset johtuivat hänen mieleensä isän puhutellessa häntä. +Sen vuoksi vastasi hän vain muutaman sanan mutisten nekin hampaittensa +välistä. Kristianin oli sitten tapana kääntyä puolisoonsa sanoen: +»teidän pitäisi levähtää hieman, Frédérique, tehän teette lopun +itsestänne... Ja lapsenkin vuoksi pitäisi teidän säästää itseänne...» +Mutta silloin puristi pikku prinssi rukoilevasti ja kiihkeästi äitinsä +kättä ... ja samalla mykällä tavalla rauhoitti tämä lastansa: »elä +pelkää, elä pelkää ... en minä sinua jätä!» Sitten vaihtaa hänkin +muutamia kylmiä, välinpitämättömiä sanoja kuninkaan kanssa, joka pian +taas palaa omiin puuhiinsa ja ikäviin ajatuksiinsa. + +Poikaa kohdannut onnettomuus oli viimeinen siinä kovanonnen kolhujen +sarjassa, joka oli ahdistanut häntä. Nyt oli hän jo vallan neuvoton ja +tunsi itsensä yksinäiseksi ja hyljätyksi... Oi, jospa Frédérique +jälleen ottaisi hänet armoihinsa!... Kaikkien heikkojen luonteiden +lailla kaihosi hän jotakin toveria onnettomuudessansa voidaksensa +nojata päänsä rakasta rintaa vastaan ja saadaksensa lohtua +kyyneleihinsä ja tunnustuksiinsa, kunnes iloisemmalle mielelle +tultuansa alkaisi uudelleen hurjistella ja pettää. Mutta Frédériquen +sydän oli ainaiseksi suljettu ... ja nyt näytti hänen oma lapsensakin +vierovan häntä. + +Näissä mietteissä seisoi Kristian eräänä hiljaisena iltana ... sairaan +sängyn vieressä ... pimeässä huoneessa. + +Sillä välin tarkastaa kuningatar alinomaa kelloa laskien minutit ja +ottaen sitten maljasta jääkappaleen, jota hän pitää kostutettua +käärettä vastaan lapsen otsalla; nostaen pikku potilaan päätä suutelee +hän tätä otsalle nähdäksensä kuinka kuuma se on. Juhlallisen totisena +jatkaa rva de Silvis tarinaansa kolmesta kultaleivästä Illyrian ja +Dalmatian yhdistetyn valtakunnan lailliselle hallitsijalle. + +Yhtä huomaamatta kuin Kristian oli tullut sisään pujahtaa hän jälleen +ulos. Suruisena vaeltaa hän läpi hiljaisen talon, jossa vanha Rosen +ylläpitää järjestystä ja hovitapoja; joka päivä nähdään hänen +käyskelevän pää- ja siipirakennusten väliä, selkä aina yhtä suorassa ja +pää yhäti tutisten. Kasvihuone ja puutarha kukoistavat kuten ennenkin +ja auringon paisteesta virkistyneet apinat kirkuvat ja loikkivat +iloisina pienessä asunnossansa. Tallirenki jaloittelee pikku kuninkaan +ponyhevosta pihalla, joka sairaan vuoksi on oljilla peitetty, ja +allapäin jää pony-parka seisomaan portaiden eteen katsellen +pähkinänruskeilla silmillänsä siihen suuntaan, mistä pikku Leopold +tavallisesti tuli hyväilemään häntä. Ulkonaisesti on talo edelleen yhtä +siisti ja mukava, mutta kaikki näyttää olevan aran odotuksen vallassa +tai väikkyvän pelon ja toivon välillä: työ ja askareet ovat +lakkautustilassa ja kaikkialla vallitsee samallainen hiljaisuus kuin +luonnossa jälkeen ankaran myrskyn. Liikuttavinta on kuitenkin huomata, +ettei noita kolmea suljettua säleakutinta, joiden takana sairas potilas +lepää kärsiväisenä, koskaan avata valolle ja ilmanvaihdolle. + +Tultuansa karkoitetuksi kuninkaallisesta hovista oli Méraut asettunut +asumaan aivan lähelle ja kuljeskeli usein sen ympäristössä katsellen +epätoivoisena noita suljettuja akkunoita. Ne ovat hänen tuskansa ja +tuomionsa. Hän palaa joka päivä takaisin peljäten näkevänsä ne kerran +vallan avoinna, että savu sammutetuista kynttilöistä kuolinvuoteen +ääressä pääsisi ulos. Tämän kaupunginosan asukkaat alkavat jo tuntea +hänen ulkonäkönsä. Leivosten myyjätär lakkaa kantamasta tavaroitansa +pysähtyen töllistelemään tuota pitkää, onnettoman näköistä roikaletta, +joka alati kuljeksii näillä tienoilla. Keilanheittäjät ja piletinmyyjät +raitiotienasemalla pitävät häntä hieman hassahtaneena. Eivätkä he tässä +aivan väärässä olekaan, sillä miesparan epätoivo on jo todellakin +mielenvikaa lähellä. Rakkaus tähän kärsimykseen ei sentään ole syypää. +Kuningatar oli tehnyt oikein karkoittaessansa hänet luotansa ja +kohdellut häntä ansion mukaan, myönsi Méraut itse. Hän oli saanut +rangaistuksensa ja -- päässyt vapaaksi rakkauden intohimostansa. +Toisellaiset olivat syyt hänen epätoivoonsa. Saada kerran muodostaa +kuninkaanalun oman mielensä mukaan oli hän toivonut. Tämä ihana tehtävä +oli hänelle uskottu ... ja itse oli hän ihanat toiveensa tuhonnut! +Pahemmin ei onneton tapaus voinut surettaa lapsiraukan äitiä eikä isää +kuin häntä. Eikä hän edes saanut lohduksensa hoitaa pientä potilasta +eikä seurata hänen tilaansa joka päivä ja tunti, kuten hän olisi +halunnut. Sen sijaan oli hänen melkein mahdotonta saada mitään tietoa +hänestä, sillä hovipalvelijain puoleen hän ei voinut kääntyä, nämä kun +kaikki katkerasti vihasivat häntä onnettomuuden varsinaisena alkusyynä. +Eräältä metsänvartijalta, jolla toisinaan oli asiaa hoviin, sai hän +vihdoin muutamia kyökissä juoruttuja uutisia, jotka tietysti olivat +liioiteltuja sivistymättömän kansan tapaan. Milloin oltiin +tietävinänsä, että pikku kuningas oli menettänyt kaiken näkönsä, +milloin oli tauti muka kohonnut hänelle aivoihin, milloin taas +kerrottiin, että kuningatar epätoivoissansa tahtoi tappaa itsensä +nälällä. Tällaisten uutisten jälkeen joutui Elysée parka uuden tuskan +ja ahdistuksen valtaan ja kuljeskeli metsässä, kunnes jalat uupuivat ja +hänen täytyi istahtaa levähtämään metsän laidassa kasvavaan korkeaan +heinikkoon, jonka ohitse sunnuntaisin kulki paljo väkeä, mutta joka +viikon aikana oli syrjäseutuja. Tässä vahti hän metsänvartijaa +saadaksensa uutisia hovista. + +Kerran lepäsi hän taas illan suussa samassa tuoreessa heinikossa +katsellen kuninkaallista asuntoa kohti ja auringon viimeisiä säteitä, +jotka välkkyivät puiden oksien välistä. Keilanheittäjät menivät jo +tiehensä, polisit alkoivat jo iltavuoronsa ja pääskyset kiertelivät +nurmen yllä etsien hyönteisiä auringonlaskun aikana. Hetki oli erittäin +otollinen siihen synkkään tunnelmaan, johon Méraut ruumiillisesti ja +henkisesti väsyneenä vaipui kuunnellen sisäisiä muistojen ääniä +ympäristön täydellisesti vaietessa. Koko luonnon näin nukkuessa tuntuu +näet ikäänkuin alkaisi meissä paremmin kuulua sisäinen äänemme ja sen +hiljaiset tarinat sielumme taisteluista. + +Äkkiä pysähtyi hänen harhaileva katseensa mustaan lierihattuun, +valkoisiin liiveihin ja sääryspariin, jotka lähestyivät epävarmoin +askelin. Se oli hovineuvos Boscovitsh, joka nopein nais-askelin astua +teputteli häntä kohti kantaen varovasti jotakin nenäliinaan käärittyä +esinettä. Pian äkkäsi hän Mérautin tien vieressä. Ensinkään +hämmästymättä riensi hän luo ja alkoi puhutella Mérautia aivan +tuttavallisesti ja luonnollisesti ikäänkuin ei mitään tavatonta olisi +tapahtunutkaan. + +»Tänään näette te oikein iloisan miehen, rakas Méraut!» sanoi hän. + +»Kuinka niin? Hyvä Jumala, olisiko todellakin mahdollista, että +sairas...» + +Nyt kävi kasvientutkija totisen näköiseksi. Sairaan tila oli, ikävä +kyllä, entisellänsä. Hänen täytyi yhäti pysyä hiljaa pimeässä +huoneessa. Kaikki epävarmaa, tietysti kiusallisen epävarmaa, jumala +paratkoon! + +»Mutta...» jatkoi hän vallan toisella äänellä, »voittekos arvata, mitä +minulla tässä on?... Varovasti ... se on näet hauras ... multaa ei saa +karistaa pois juurien ympäriltä!... Se on _clematitis_ ... mutta ei +mikään tavallinen _puutarha-clematitis_ ... ei, vaan _clematitis +dalmatica_ ... erityisen merkillinen vaivaislaji, jota ei tavata juuri +muualla kuin siellä kotimaassani... Alussa en tahtonut uskoa ensinkään, +että ... keväästä asti olen minä tätä pitänyt silmällä ... mutta +katsokaas sen vartta ... ja kukkasia... Se tuoksuu kuin survotut +mantelit, eikö totta?...» + +Ja näin sanoessaan avasi hän nenäliinan kaikella mahdollisella +varovaisuudella ja paljasti heikon pehmeävartisen kasvin, jonka +maidonväriset kukkaset muuttuivat lehtien luona niin vihertäviksi, +ett'ei niitä enää tahtonut erottaa kukkasiksi. Méraut koetti kysellä ja +urkkia häneltä muita uutisia, mutta mies oli niin intohimonen ja +löytöilonsa vallassa, ett'ei se aluksi ollut mahdollista. Ihan +ihmeellinen sattuma, että tämä kukkanen oli voinut kasvaa täällä ... +yksinäisenä ... ja kuusisataa penikulmaa kotimaastansa! Kukkasilla on +oma historiansa, vieläpä romaninsakin. Ja tämän tuo kunnon ukko nyt +uusi itsellensä luullen kertovansa sen Mérautille. + +»Minkä luonnon ihmeen ja geologisen oikun kautta on tämä pikku +matkailija voinut itää täällä Saint-Mandéssa ... tammen juurella? +Joskus on tällaisia tapauksia tosin huomattu. Niinpä löysi eräs +ystäväni kerran Pyreneiltä kukkasen, joka muuten kasvaa ainoastaan +Lapissa. Se riippuu ilmaston virtauksista ja satunnaisista +maakerros-muodostuksista... Mutta ihmeellisintä on tässä se, että +tämä pikku taimi on kasvanut ihan maanpakolaisten maamiestensä +läheisyydessä... Ja näettekös, kuinka hyvin se on menestynyt!... Hiukan +on se ehkä maanpakolaisuudessansa kalvennut, mutta sen joustavat +köynnösvarret ovat valmiit kiertymään...» + +Clematitis-kasvi kädessä seisoi hän siinä onnellisena riutuvan auringon +laskiessa, kunnes äkkiä puhkesi sanomaan: + +»Hiisi vie, nythän on jo myöhäinen... Täytyy joutua kotiin!... +Hyvästi!» + +»Minä tulen kanssanne», sanoi Méraut. + +Boscovitsh hämmästyi. Hän oli ollut läsnä onnettomuuden jälkeisessä +kohtauksessa ja tiesi siis, kuinka Méraut oli menettänyt paikkansa, +vaikka hän ei aavistanut, että tähän oli eräs toinenkin syy +vaikuttanut. Hm, mietti Boscovitsh, entäs kuningatar ... ja muut, mitäs +he sanoisivat, jos Méraut...? + +»Hra hovineuvos, kukaan ei näe minua... Te laskette minut sisään +puistokadulta vievän oven kautta... Sieltä hiivin minä kyllä kenenkään +huomaamatta hänen huoneeseensa...» + +»Kuinka? Tahtoisitteko siis todellakin...?» + +»Päästä hänen sairashuoneeseensa, niin, ja kuulla hänen puhuvan +hetkisen aikaa kenenkään minua huomaamatta...» + +Boscovitsh pani äänekkään vastalauseen, mutta lähti kuitenkin astumaan +Mérautin kehoituksesta. Tämä taas seurasi hänen jäljessänsä kaikista +vastalauseista huolimatta. Mikä liikutus valtasikaan Mérautin, kun +puistokadulta puutarhaan vievä pieni portti narahtaen aukesi, ja hän +äkkiä huomasi joutuneensa sille paikalle, missä hänen elämänsä oli +tyhjäksi tehty! + +»Odottakaa tässä», sanoi hovineuvos vavisten, »minä palaan ilmoittamaan +teille, milloin palvelusväki on käynyt illalliselle, ett'ei teitä +kukaan yllätä porteissa.» + +Täällä ampumaradalla ei kukaan ollut käynyt tuon onnettoman tapauksen +jälkeen, jonka jäljet vielä olivat huomattavissa käytävillä ja +poljetussa heinikossa. Tuonnoiset rikki ammutut maalitaulut olivat +vielä paikoillansa, vesi tippui surullisesti säiliöönsä kuin ehtymätön +kyynellähde ja hengessä oli Méraut kuulevinansa kuningattaren +tiuskaisevan kyynelsilmin: »mene, mene tiehesi sinä...» Nyt tuntuivat +nuo sanat hänestä samalla haavoittavilta ja hyväileviltä... + +Kun Boscovitsh palasi takaisin, lähtivät he molemmat hiipimään talolle +päin. Lasigalleriassa, johon he ensin tulivat puutarhasta, olivat pikku +Leopoldin koulukirjat pöydällä hyvässä järjestyksessä ... ja pöydän +edessä olivat oppilaan ja opettajan tuolit kuin ennenkin oppitunnin +alkaessa. Kaikki oli siis täällä samassa järjestyksessä paitsi lapsi, +joka ennen antoi iloa kouluhuoneelle juoksennellen täällä iloisena edes +takaisin ainakin kymmenen kertaa päivässä ja saaden muutkin usein +nauramaan ja hyräilemään. + +Hyvin valaistut portaat noustuansa vei Boscovitsh kumppalinsa +sairashuoneen viereiseen suojaan, joka aina pidettiin pimeänä sekin, +ett'ei potilaan silmiin kävisi ainoakaan valonsäde. Pieni yölamppu +paloi kuitenkin seinäkomerossa rohdospullojen ja tippojen vieressä. + +»Kuningatar ja rva de Silvis ovat hänen luonansa. Elkää siis Jumalan +tähden puhuko mitään ... ja tulkaa hetipaikalla takaisin...» + +Elysée ei kuullut enää hänen sanojansa ... hän oli jo hiipinyt +kynnykselle, jolle hän seisahtui sykkivin sydämin ja henkeänsä +pidättäen. Ollen pimeyteen tottumaton ei hän voinut nähdä mitään ... +vaan kuuli ainoastaan ohuen lapsenäänen, joka juhlallisesti luki +iltarukouksensa... Mutta tätä väsynyttä, surullista ja pitkäveteistä +ääntä oli hänen melkein mahdotonta tuntea pikku kuninkaan ääneksi. Kun +rukousten sarja oli päättynyt amenella, kuuli hän lapsen kysyvän: + +»Äiti, pitääkö minun lukea vielä kuninkaiden rukous?» + +»Tietysti, poikaseni», vastasi kuningatar kauniilla ja totisella, +vaikka muuttuneella äänellä, sillä entinen sointu ja varmuus olivat +hävinneet. + +Poika vaikeni hetkiseksi, mutta huomautti sitten: + +»Minä vain luulin ... ja arvelin, ettei sitä enää tarvittaisi...» + +»Kuinka niin?» kysyi kuningatar vilkkaasti. + +»Niin», jatkoi lapsi varhaisvanhalla ja älykkäällä äänellä, »mielestäni +olisi minulla niin paljo muuta rukoiltavaa Jumalalta...» + +Samassa muutti hän ajatustensa suuntaa ja lisäsi nopeasti ikäänkuin +olisi hän kilttinä lapsena peljännyt pahoittaa äitinsä mieltä: + +»Mutta koska sinä niin tahdot, äiti, niin kyllä minä luen senkin...» + +»Sinä Herra, minun Jumalani, olet pannut minut isieni valtaistuimelle. +Mutta minä olen vain lapsi, joka en tiedä, kuinka minun on +kutsumuksessani meneteltävä. Ja kuitenkin olet sinä, Herra, tehnyt +minut ulosvalitun kansasi hallitsijaksi...» + +Huoneen perältä kuului samassa itkevän nyyhkytystä, kuningatar +säpsähti. + +»Kuka siellä? Vai tekö siellä olette, Kristian?» kysyi hän. + +Mutta samassa suljettiin ovi. + +Lopulla viikkoa selitti lääkäri, ett'ei pikku potilasta saisi enää +kiusata täydellisessä pimeydessä, vaan olisi päivänvaloa vähitellen +päästettävä sisään. + +»Joko nyt?» huudahti Frédérique... »Ja minulle sanoitte te, että se +kestäisi toista kuukautta...» + +Lääkäri ei tahtonut ilmoittaa hänelle, että silmä oli ainaiseksi +sokaistu... Mitään parannuksen toiveita ei ollut olemassa. Turhaa oli +siis enää kiusata lasta täydellisessä pimeydessä. Totuutta ei lääkäri +kuitenkaan hennonnut sanoa, vaan pelastihe epämääräisillä +mahdollisuuksilla, joilla herrat lääkärit -- sulasta säälistä -- +tavallisesti ovat rauhoittavinansa omaisia. Kuningatar taas ei +asianlaitaa ymmärtänyt eikä kukaan hänen ympäristöstänsä ottanut +sanoaksensa hänelle totuutta. Tämä surullinen tehtävä uskottiin vihdoin +isä Alphéelle: kaikki vaikea kuuluu muka aina uskonnon edusmiehelle, +osasipa hän sitten auttaa taikka ei. + +Mikään hentomielinen mies ei isä Alphée juuri ollut, kuten tiedämme. +Jumalan sanaa käytti hän kuin pakkosauvaa ja sillä aikoi hän sivaltaa +sellaisen iskun, että kuningattaren ylpeys ainaiseksi masentuisi. +Äitinä oli hän kärsinyt poikansa onnettomuuden, äitinä oli hän tuntenut +poloisen avunhuudon, pyörtymisen ja tippuvan veren viiltävän haavoja +hänen sydämensä sisimpään soppeen. Mutta ilmoitus, jonka isä Alphée +otti tehdäksensä, oli masentava hänet kuningattarena. Mikä kauhea +kohtalo, jos pikku Leopold jäisi ainiaaksi ruhjoksi ja silmäpuoleksi! +Hänen, joka oli toivonut poikansa kasvavan kauniiksi voiton ja oikeuden +päivää varten, täytyi siis nyt antaa viallinen raukka Illyrian kansan +hallitsijaksi! Tätä petosta ei hän ikinä antaisi anteeksi lääkärille. +Maanpakolaisuuden ja alennuksenkin aikana ovat kuninkaat siis korkean +kutsumuksensa ja ihmisten kurjan pelkuruuden uhreja! + +Lieventääksensä ylimenoa täydellisestä pimeydestä päivänvaloon panetti +kuningatar ensiksi akkunoihin vihreät verhot; vähitellen annettiin +päivän sitten vapaasti tulvata akkunoista, ja nyt vasta huomasivat nämä +poloiset, kuinka he itsekukin olivat muuttuneet tämän vankeuden aikana. +Lapsi parka oli käynyt kovin kalpeaksi; oikeanpuolista silmää peitti +kääre yhä vieläkin. Kasvoihin oli kääre painanut pieniä, ennenaikaisia +kurttuja, jotka häntä vanhensivat. Suurin muutos oli kuitenkin se, että +hänen nyt täytyi alottaa viallisen poloisen surullinen elämä! + +Ruokapöydässä täytyi hänen opetella uudellensa viemään ruokaa suuhun, +sillä hän ei voinut enää hoitaa lusikkaa ja kahvelia, vaan sattuivat +nämä milloin otsaa, milloin korvia kohden; niin paljo vaikutti näet +heikontunut näkö muihin henkisiin ominaisuuksiin. Tällaisten erehdysten +sattuessa nauroi hän sairaan lapsen naurua, mutta äidin täytyi kääntyä +poispäin, jott'ei hänen kyyneleitänsä huomattaisi. + +Niin pian kuin poikanen pääsi puutarhaan, ilmestyi uusia kiusan ja +surun aiheita. Joka askeleella mieli hän kompastumaan ja tavoitteli +tukea; usein hän suuntasi tahtomattansa askeleensa viistoon ja joskus +hän kompastui kumoonkin. Aina pysyi hän arkana ja epävarmana, peräytyen +takaisin pienimmänkin esteen sattuessa tielle, tarttuen toisten käsiin +tai äidin hameen liepeihin ja kiertäen tuttujen rakennusten kulmia niin +varovasti kuin olisi hän peljännyt väijymystä. Kuningatar koetti kaikin +tavoin herättää eloon poikansa rauenneita ruumiinvoimia, jotka saman +onnettomuuden kautta näyttivät kovin lamautuneen. Näköaistia kohdanneen +turman vaikutus oli nähtävästi ulottunut muidenkin henkisten +aistimusten toimintaan. + +Muuten ymmärsi poikanen varsin hyvin sen surun, jonka hän äidillensä +tuotti. Puhuessaan nosti hän vaivaloisesti päätänsä ja näytti ujolla +katseellansa ikäänkuin pyytävän anteeksi viallisuuttansa ja +heikkouttansa. Vaistomaisia, hermostuneita säikähdyksen vaikutuksia hän +ei voinut ensinkään hillitä. Niinpä oli hän saada hermonytkyn +kasvoihinsa, kun hän ensi kerran tuon onnettoman tapauksen jälkeen +kuuli pyssynlaukauksen, vaikka tämä kuuluikin varsin kaukaa. Ja kun +hänen jälleen piti nousta ponyhevosensa satulaan, alkoi koko hänen +ruumiinsa vapista. + +»Ei, ei ... en minä», sanoi hän äitiänsä läheten, »ottakaa minut +vaunuihin kanssanne, minua niin pelottaa...» + +»Pelottaa? Mikä sitten?» + +»Minua niin kovin pelottaa...» + +Ja tätä pelkoa ei saatu haihtumaan rukouksilla eikä nuhteilla. + +»Vai niin», sanoi kuningatar harminsa hilliten, »no, valjastakaa sitten +vaunujen eteen!» + +Oli kaunis sunnuntaipäivä loppupuolella syksyä. Ilma muistutti samaa +toukokuun sunnuntaita, jona he olivat olleet kansanjuhlassa +Vincennesissä. Tänään teki tuo taaja joukko köyhää kansaa, joka täytti +nurmikentät ja käytävät, kuningattareen vastenmielisen vaikutuksen. +Työväen huvitukset ulkona vapaassa ilmassa olivat ikäviä ja vielä +ikävämpi oli nurmikolta kansan keskestä löyhkäävä ruoka-aineiden haju. +Huolimatta rahvaan nauruista ja juhlapuvuista näkyi muka tuon vapaan +ilon takaa köyhyys ja kurjuus kyllin selvään. Poikanen, joka huomasi +äitinsä olevan huonolla tuulella ja luuli olevansa syynä siihen, koetti +olla äidillensä niin ystävällinen ja hyväilevä kuin mahdollista. + +»Oletteko te suutuksissa, äiti, kun minä en tahtonut ratsastaa +ponyllani?» + +Ei, ei äiti ollut suutuksissa hänelle. Mutta kuinka aikoi hän esiytyä +kruunaustilaisuudessa, kun hänen alamaisensa kerran kutsuvat hänet +takaisin? Täytyyhän kuninkaan osata ratsastaa. + +Poikanen käänsi päänsä niin, että voi nähdä äitinsä ainoalla +silmällänsä ja kysyi sitten: + +»Te luulette siis todellakin, että he huolivat minusta tällaisena?» + +Hän näytti todellakin vihaiselta ja vanhalta. + +Frédérique kummasteli, että hän voi sellaista epäillä; muistakoon vain +Westfalenin kuningasta, joka oli aivan sokea, hän. + +»Niin, mutta mikäs kuningas hän on?.... Karkoitettu raukka!» + +Kuningatar kertoi hänelle sitten tarinan Böhmenin sokeasta +Juhana-kuninkaasta, joka Crecyn tappelussa pyysi ritarinsa saattamaan +hänet eturiviin, jossa hän saisi mitellä miekkoja. Ja sitten taisteli +hän miehistönsä kanssa niin uljaasti, että he seuraavana päivänä +lepäsivät kaikki hevosinensa kuolleina tantereella. + +»Voi, kuinka kauheaa ja hirmuista!» huudahti Leopold. + +Sitten istui hän äänetönnä ajatuksissansa miettien kiihoittuneessa +mielikuvituksessansa tuota tarinaa samoin kuin markiisittaren satuja. +Vaunut kääntyivät nyt järven luota niin kapealle tielle, että tila kävi +melkein ahtaaksi. Eräs kävelijä heidän edellänsä hypähti äkkiä sivulle +vaunujen tieltä. Siteensä vuoksi ei poikanen häntä nähnyt, mutta +kuningatar hänet heti tunsi. Totisella ja ankaralla katseella huomautti +hän tätä päätänsä nyökäyttäen silmäpuolesta poikaparastansa, jonka +rihainen vartalo näkyi kuningattaren väljän puvun takaa: Kas, siinä oli +heidän yhteisen työnsä rauniot ja kuuluisan nimen heikko varjo! + +Tämä oli heidän viimeinen yhtymyksensä. Seuraavana päivänä jätti Méraut +ainaiseksi St Mandén seudut. + + + + +X. + +Fides, Spes. [Usko ja toivo.] + + +Herttua Rosen astui ensimäisenä sisään. + +»Täällä tuntuu hieman kostealta», sanoi hän vakavasti. »Poikani +kuoleman jälkeen ei näitä ovia ole avattu.» + +Kostea ja haudan kolkko ilma löyhähti todellakin vastaan Rosenin +palatsin alakerrassa sijaitsevista upeista salongeista, joissa guzlan +säveleet olivat kaikuneet niin juhlallisilta ja joissa kaikki vielä oli +lähtötanssijaisten aikuisessa kunnossa. Kuninkaan ja kuningattaren +koristetut tuolit olivat vielä paikoillansa soittolavan alla. Näiden +ympärillä olivat taas muut kunniavieraita varten asetetut nojatuolit +puoliympyrässä. Sikin sokin näkyi permannolla nauhoja, kuivuneita +kukkasia ja harsonsiekaleita. Verhoilijat olivat nähtävästi suurimmassa +kiireessä ottaneet alas oviverhot ja kasvit ja sulkeneet sen tehtyänsä +ovet juhlasaleihin, jotka näin ollen yhäti olivat todistuksena +tuonnoisista iloista tässä suruhuoneessa. Yhtä laiminlyödyltä näytti +puutarhakin: kuivuneita oksia suurissa kasoissa, jotka olivat saaneet +olla koskematta syksystä kevääseen saakka, ja itse maaperä vehmaan +rikkaruohon peitossa. Syvän surun synnyttämiin luonneomituisuuksiin +kuuluu myöskin se, että sureva tahtoo painaa kärsimystensä ja murheensa +autioittavan leiman ympäristöönsäkin. Sen vuoksi ei herttua Rosen ollut +sallinut mitään täällä liikutettavan ... eikä missään tapauksessa +tahtonut itsekään asua enää loistavassa palatsissansa. + +Gravosan onnettoman taistelun jälkeen oli Colette lapsivuoteelta +noustuansa matkustanut Nizzaan pikku »W:nsä» kanssa; herttua taas +lopetti jokapäiväiset kävelynsä Anjoun rantakadun ja S:t Mandén välillä +ja muutti kokonansa kuninkaansa luo, missä hän nyt panetti kuntoon +makuusuojan itsellensä n.k. intendenttirakennuksessa. Kaikesta näkyi, +että hän pian aikoi myydä palatsinsa; hän oli näet alkanut kaupata pois +useita palatsin vanhanaikaisia kalleuksia. Näissä aikeissa hän nytkin +tänne saapui parin seuralaisensa kanssa. Tällä kertaa oli vanhojen +venezialaisten peilien vuoro, joihin rakastavaisten parien unkarilaiset +masurkat (tsardas-tanssit) loistavien kynttiläkruunujen valossa +viimeksi olivat kuvastuneet. Tänään saivat niiden kirkkaat pinnat -- +Parisin harmaan koleassa syysvalaistuksessa -- heijastaa kahta narrin +naamaa, jotka ahnain silmin ja hohtavin huulin tarkastivat niitä. +Toinen näistä oli ukko Leemans, toinen hänen eroamaton ystävänsä ja +toverinsa hra Pichery, aina yhtä kalpea ja »nuoltu» kuin ennenkin, +koukkusuortuvat ohimoillansa ja viikset vahattuina. + +Täytyi olla vanhan muinais-esinekauppiaan mielenmaltti, kauppatottumus +ja näyttelijätaito, jos mieli voida pidättää ilon ja ihastuksen +huudahdusta, kun kenraalin palvelija, yhtä vanha ja suoraselkäinen kuin +isäntänsäkin, äkkipikaisilla tempauksilla vetäisi ylös kalisevat +säleakuttimet salin pohjoispuolisista akkunoista, jolloin hieno +päivänvalo valahti sisään leikkien eri vivahduksissa noilla erittäin +siroilla puuveistoksilla, pronssivalelmilla ja norsunluisilla +taide-esineillä. Ammattimaisesti järjestetty ja hoidettu tämä rikas +kokoelma ei ollut, kuten esim. Spalaton kreivittären vanha aartehisto, +mutta sen sijaan paljon loistavampi, ulkolaisempi ja ennen kaikkea +paljon paremmin säilynyt. Eikä mitään vioittumisia eikä naarmuja! + +Vanha Rosen ei ollutkaan ryöstellyt mitä tahansa niinkuin monet +kenraalit tekevät, jotka syöksevät myrskynä vihollisten vanhoihin +kesäpalatseihin vieden mukanansa sekä sirot kellotornit että tavalliset +olkikatot. Tämä kokoelma oli päinvastoin oikea valikoima. Todellakin +naurettavaa oli nähdä vanhan kaupustelijan tuon tuostakin pysähtyvän +jonkun taide-esineen eteen, huulet ihastuksesta törröllänsä karvaisen +naamansa keskellä, ja silloin tällöin suurennuslasilla tarkastelevan +jotakin: milloin hän raaputti jotakin emaljiteosta, milloin naputti +jotakin pronssivalelmaa j.n.e., mutta koko ajan koetti hän näyttää aina +välinpitämättömältä, melkeinpä halveksivalta, vaikka koko hänen +ruumiinsa kiireestä kantapäähän asti ilosta vapisi ja tutisi kuin olisi +sähkövirta häneen sattunut. Myöskin hra Picherytä oli hauska +tarkastella. Ollen vailla asianymmärrystä, arvostelukykyä ja +kaunoaistia tällaisissa asioissa seurasivat hänen kasvojensa eleet +orjallisesti toverin vaihtelevia ilmeitä; kun tämä väänsi karvaisen +naamansa halveksivaan virnistykseen, niin teki Pichery samoin, ja kun +Leemans kumartuen muistikirjasensa ylitse, johon hän alinomaa teki +muistoonpanojansa, hiljaa kuiskasi hänelle: »tämä on ainakin sadan +tuhannen frangin arvoinen», muuttui hänen hahmonsa samassa +silmänräpäyksessä täydelliseksi hämmästykseksi. Tässä oli heillä +molemmilla ehkä hyvä tilaisuus voittaa takaisin, mitä he »suuren +kaappauksen» kautta nähtävästi olivat ainiaaksi menettäneet. Kaikissa +tapauksissa oli viisainta pitää suunsa kiinni eikä antaa tunteillensa +ylivaltaa, sillä tuo vanha ja epäilevä kenraali, joka pysyi yhtä +suljettuna kuin koko kaupustelijakunta yhteensä, seurasi koko ajan +heidän kintereillänsä seisoen heidän takanansa, kun he kiintyivät +tutkimaan jotakin, eikä näyttänyt ollenkaan välittävän ensinkään heidän +petosaikeistaan. + +Nyt olivat he vaeltaneet kaikkien juhlasalien läpi ja saapuivat pieneen +kamariin, johon tullessa täytyi nousta pari porrasta ylös; kaikki +täällä oli komeasti sisustettu maurilaiseen tyyliin mataline +divanisohvinensa, mattoinensa ja vanhanaikaisine huonekaluinensa. + +»Ovatko nämä myöskin myytävänä?» kysyi Leemans. + +Kenraali ei hetipaikalla vastannut. Tässä oli Coletten pieni +budoarihuone, hänen mielisuojansa, jonne hän aina vetäysi, kun sattui +saamaan aikaa ollaksensa hetkisen yksin. Täällä oli hänen tapansa +kirjoitella kirjeitä pienen arapialaisen kirjoituspöydän ääressä. +Erityisesti empi hän myydä tätä huonekalua, josta hän tiesi Coletten +paljo pitävän. Siitä huolimatta teki hän äkkiä päätöksensä. + +»Ovat ... kaikki nämä myydään myös!» vastasi hän sitten kylmästi. + +Leemans, jonka huomio heti oli kiintynyt tähän koristeilla, +kultauksilla, pienoisholveilla ja gallerioilla kaunistettuun +esineeseen, alkoi heti tutkia sen sisustaa ja monia laatikkoja, joista +useat olivat toistensa päällä lepääviä salalaatikkoja, jotka avautuivat +piiloitettuja vieterejä painettaessa. Laatikot olivat sisältäpäin +sangen siistit ja »foneratut» hienoimmilla puulajeilla, koskapa ne +tuoksuivat oranssi- ja sandelipuulta. Pistäessänsä kätensä erääseen +laatikkoon tapasi Leemans siellä kääryn paperia. + +»Täällä on jotakin», huomautti hän. + +Kun kaupustelijat olivat nähneet ja tutkineet kaikki, saattoi kenraalin +palvelija heidät varmuuden vuoksi ulos saakka. Herttua taas muisti nuo +laatikkoon unhotetut paperit. Hän otti ne säilöstä ja huomasi niiden +olevan kääryn tuoksuvia kirjeitä, jotka kaikki olivat sidotut yhteen +rutistuneella silkkinauhalla. Tarkemmin kääryä katsellessansa tunsi hän +Kristianin suuren ja säännöttömän käsialan, jota hän viime kuukausina +ei ollut nähnyt muissa papereissa kuin velkakirjoissa ja +maksuosoitteissa. Varmaankin on tämä kuninkaan kirjeenvaihto Herbertin +kanssa, ajatteli hän. Mutta niin ei suinkaan ollut laita. + +»Colette, oma sydänkäpyseni», luki hän ensimäisessä kirjeessä. Herttua +repäisi äkkiä nauhan poikki ja viskasi kirjeet sohvalle. Niitä oli +luvultansa ainakin kolmekymmentä. Eräässä kirjeessä pyysi hän +yhtymystä, toisessa kiitti hän sellaisesta, kolmas sisälsi vieläkin +lämpimämpiä kiitoksia... Sanalla sanoen, tässä paljastui rikoksellinen +rakkausjuttu surullisessa tyhjyydessänsä ja todellisuudessansa ja sitä +voi seurata alusta alkaen viimeisiin kylmiin anteeksipyyntöihin +yhtymysten laiminlyömisestä ... kaikki esitettynä yhä lyhemmissä ja +lyhemmissä kirjeissä kuin lippuset paperileijan hännässä. Melkein +kaikissa kirjeissä puhuttiin ikävästä ja tunkeilevasta henkilöstä, +jolle Kristian leikillä antoi nimen »surullisen hahmon ritari» tai +lyhennettynä vain »hahmo». Miettiessään ketä kuningas tällä mahtoi +tarkoittaa huomasi hän eräässä kirjeessä -- tapausten kehittyessä kävi +kirjeenvaihdon sisällys muuten kevytmielisemmäksi menettäen samassa +määrässä alkuperäisen alakuloisuutensa -- omituisen irvikuvan +itsestänsä: haikaran jaloilla käypä pitkä vartalo, jonka yläpäässä +hänen oma pieni haukanpäänsä. Häntä se tietysti esitti; olihan siinä +hänen kotkannenänsä ja raukealuomiset silmänsä ja paremmaksi vakuudeksi +seisoi piirustuksen alla kirjoitus: »Surullisen hahmon ritari +ollessansa vahtivuorolla Orsayn rantakadulla». + +Toinnuttuansa ensi hämmästyksestänsä ja käsitettyänsä häväistyksen +kaikessa alhaisuudessansa, huokasi kenraali surullisesti: tällainen +teko saattoi hänet vallan ymmälle, näin häntä ei vielä ollut kukaan +nolannut eikä masentanut. + +Enin ei häntä tässä jutussa harmittanut se, että hänen poikaansa oli +petetty, vaan se seikka, että pettäjä oli Kristian, sama Kristian, +jonka vuoksi he olivat uhranneet kaikki, jonka vuoksi Herbert +nuoruutensa kukoistuksessa oli käynyt kuolemaan ja jonka vuoksi hän nyt +oli mennä vararikkoa kohti ja myydä sotaretkiensä voitonmerkit, ett'ei +kuninkaan nimikirjoitusta katsottaisi arvottomaksi. Oi, jospa hän vain +voisi kostaa häpeänsä! Entä jos hän nyt tempaisisi seinältä pari +asetta, olkootpa mitä laatua tahansa!... Vaan ei! Kristian oli +_kuningas_! Kuninkaalta ei voi vaatia hyvitystä. Tämän kalliin sanan +muistaessansa rauhoittui hänen vihansa äkkiä kuin taikavoimasta. Hän +alkoi järkiperäisesti harkita asiaa ja tuli vihdoin siihen päätökseen, +ett'ei kuningas, joka korkeaksi huviksensa oli suvainnut huomata erään +palvelijattarensa, ollut hetikään niin väärässä kuin hän, herttua Rosen +itse, joka oli sallinut poikansa naida porvarillisen tytön. Tässä oli +hän vain saanut ansionsa mukaisen rangaistuksensa teostansa ja +ahneudestansa... + +Kauvaksi aikaa ei hän näihin mietteihin vajonnutkaan. Pian pisti hän +kirjeet lukon taa säilyyn ja riensi St Mandén palatsiin virkahuoneensa +kirjoituspöydän ääreen; useissa pöydällä lepäävissä papereissa näki hän +saman suuren, epäsäännöllisen käsialan kuin noissa lemmenkirjeissäkin. +Siitä, että vanha herttua nyt oli päässyt tuollaisen salaisuuden +perille, ei Kristian tietysti voinut aavistaa mitään kulkiessansa ja +ajaessansa seuraavina päivinä pihan yli, jonka sivulla olevan +intendenttirakennuksen akkunassa hän näki saman pitkän ja kuivan ukon +uskollisena istuvan, jonka hän oli suvainnut jäljentää paperille ja +nimittää: surullisen hahmon ritariksi. + +Mutta ainoastaan kuningas, ainoastaan kansaan juurtuneen näkökannan, +yksityisten uskollisuuden ja ulkonaisen loiston kannattama kuningas voi +tavata tällaista uskollisuutta alamaisissansa, vaikka hän muuten onkin +aivan arvoton ihmisenä. Kuningas Kristian antautui näet nyt, kun pojan +henki oli taattu, jälleen noudattamaan entisiä elintapojansa mässäten +ainakin yhtä paljo kuin ennenkin. Pian koetti hän myös uudistaa +suhdettansa Señoraan. Huolimatta kaikesta, mitä oli tapahtunut, ja +välittämättä siitä raa'asta ja häpäisevästä tavasta, millä Señora +oli eronnut hänestä, ja vaikka Kristian nyttemmin tiesi, että +juuri rakastajatar oli kavaltanut viranomaisille tiedon hänen +sotaanlähdöstänsä, oli hän vieläkin niin rakastunut, että hän +pienimmänkin aiheen saatuansa oli valmis heittäytymään tämän +jalkojen juureen. Señora taas oli iloissansa, että jälleen sai elää +yhdessä rakkaan Tominsa kanssa ja vietti onnellisia ja suloisia +kuherruskuukauden päiviä. Kunnianhimostansa oli hän nyt päässyt +täydellisesti vapaaksi ja esiytyi jälleen levollisena naisena, +ominaisuus, jonka miljoonain toiveet olivat häneltä joksikin aikaa +riistäneet. Nyt olisi hän omasta puolestansa mielellänsä myynyt +asuntonsa elääksensä Tomin kanssa kaikessa rauhassa ja huolettomuudessa +niinkuin kauppa-asioista luopuneiden, rikastuneiden kauppiasperheiden +tapa on. Courbevoiessa olisivat he voineet elää koroillansa ja +harmittaa Sprichtiläisiä ylellisyydellä ja loistolla. Mutta siihen ei +J. Tom Lewis suostunut. Hän halusi tehdä uusia »kaappauksia» ja vaimon +loistava ympäristö herätti hänessä ajatuksen perustaa uusi komeampi +asioimisto, jossa kaikuisi tanssijaissoitto, kukkaset tuoksuisivat ja +ihmiset esiytyisivät nauhoissa ja valkeissa hansikkaissa. Entisen +englantilaisen »cabinsa» vaihtaisi hän komeihin, kreivillisellä +vaakunalla varustettuihin vaunuihin, joita univormuun puettu ajuri +ohjaisi ympäri Boulognen metsää; nyttemmin, kun ajuriyhtiöt olivat +hankkineet itsellensä cab-kiesejä, ei hänen ajopeleillänsä ollut enää +entistä merkitystä. Pian sai hän Señoran yhtymään aikeihinsa. Puolisot +asuivat nyttemmin yhdessä Messinan puistokadun varrella sijaitsevassa +upeassa palatsissa; usein loistivat sen salongit välkkyvää valoa +komeiden juhlien aikana, joihin vieraita kutsuivat »Spalaton kreivi ja +kreivitär». + +Alussa ei näissä tilaisuuksissa paljo vieraita ollut, mutta vähitellen +alkoi näihin saapua naisiakin, jotka muuten olivat pysyneet niistä +poissa, ja niin tulivat nämä seurusteluillat tutuiksi »rikkaiden +ulkolaisten» iltamina. Eihän ulkomaalaisten entisyydestä tarvitse +välittää, kunhan he esiytyvät kyllin loistavasti. Myöskin bulevardein +»kumipäät» osoittivat suurta huomiota Señoraa kohtaan: seikkailujensa +jälkeen kuninkaan kanssa oli hän aivan muodissa näiden kesken. Mitä +taas hra »kreiviin» tuli, oli hän vallan tyytyväinen uuteen säätyynsä +jo niiden voittoa tuottaneiden tilaustenkin vuoksi, jotka hän jo ensi +talvena oli saanut uusilta ystäviltänsä. + +Kuningas Kristianilta ei tietysti voitu kieltää pääsyä näihin +salonkeihin, jotka vielä äsken olivat käyneet hänelle niin kalliiksi. +Sitä paitsi kohotti se talon mainetta, että sen seurapiiriin kuului +eräs kruunattukin pää. Kristian oli siis kyllin heikko mennäksensä +kreivittären iltamiin toivoen yhäti voivansa uusia lemmensuhteensa. Sen +vuoksi ei hän enää tullut suuria portaita ylös, vaan hiipi sisään +takatietä aina sama toivo mielessänsä. Samasta syystä tyytyi hän +ainoaan mahdolliseen osaan, joka nyttemmin jäi hänen esitettäväksensä, +nim. hyljätyn, onnettoman rakastajan; yhtä kalpeana kasvoiltansa kuin +valkeana rinnaltansa seisoi hän uskollisesti näiden iltamien aikana +jossakin komeassa akkunansyvennyksessä, jonne Tomin vakoilevat silmät +alinomaa mielivät mulkoilemaan. Vihdoin ikävystyi hän odotukseen, +menetti toivonsa ja hävisi sieltä etsiäksensä surujensa lievennystä +taipuisampien naikkosten luona milloin missäkin. Niinkuin monet +muutkin, jotka kerran ovat sydämensä ihanteen menettäneet, etsi hän +sitä silmittömän hurjasti kaikkialta. Oppaana näille Parisin +eksyttäville paheiden poluille oli hänellä kaikkitietävä Lebeau, joka +useina aamuina sai viedä kuninkaan matkalaukun sangen omituisiin +paikkoihin. Lisääntyvällä vauhdilla meni tuo heikko nautiskelija päivä +päivältä alaspäin eikä se hiljainen ja synkkä elämä, jota St Mandéssa +elettiin, suinkaan kyennyt tätä menoa hillitsemään. Täällä ei hänelle +näet ollut enää vähintäkään hupia, kun poissa olivat sekä Méraut että +ruhtinatar Colette. Leopold V:n terveys parantui hiljallensa, niin että +hän pian voi alkaa oppituntinsa. Opetus oli taas uskottu rva de +Silvisille, joka siis jälleen sai tilaisuuden istuttaa poikaseen apotti +Diguetin kuusi sääntöä ihmistuntemuksesta ja seitsemän imartelijain +karkoittamisesta luotansa. Näillä surullisilla oppitunneilla, joiden +aikana potilasparan aina täytyi -- silmäsiteensä vuoksi -- pitää pää +kallellansa, jos mieli nähdä opettajatartansa, oli kuningatar +tavallisesti läsnä kuten Mérautinkin aikana: alakuloisin katsein istui +hän tuijotellen Boscovitshin keksimään _Clematitis Dalmaticaan_, jonka +varsi kierteli ylös akkunalla juuri hänen edessänsä. + +Mustain veljesten munkit olivat kyllä viime aikoina koettaneet +vaivojansa säästämättä etsiä uutta sopivaa opettajaa, mutta nykyisen +nuorison keskuudesta ei ollut helppo löytää toista Elysée Mérautia. Se +oli ainakin isä Alphéen mielipide, vaikka hän ei uskaltanut esittää +kaikkia ajatuksiansa asiasta, sillä kuningatar ei sallinut puhuttavan +Elyséestä hänen läsnäollessansa. Siitä huolimatta katsoi munkki kerran +olevan kyllin syytä puhua hänestä. + +»Elysée Méraut on kuolemaisillansa», sanoi hän kuningattarelle aterian +jälkeen. + +Ollessansa St Mandéssa oli Méraut koko ajan pitänyt entisen pienen +kamarinsa Monsieur-le-Prince kadun varrella varattuna itseänsä varten. +Mutta siellä ei hän poissa ollessansa ollut kertaakaan käynyt, jonka +vuoksi paksu tomu oli laskeutunut hänen papereillensa ja kirjoillensa +tuossa salaperäisessä syrjäosassa muuten verrattain meluavaa hotellia. +Mutta eräänä päivänä ilmestyi hän tänne jälleen vanhentuneena ja +harmaana, melkeinpä valkeatukkaisena. Lihava emäntä, joka havahtui +horroksistansa kuullessansa hänen haparoivan kamarinsa avainta +konttorihyllyltä, ei alussa tahtonut tunteakaan vuokralaistansa ja +huudahti sitten hämmästyneenä: + +»Mutta mitä ihmettä te olette puuhannut tällä välin, hra Méraut, kun +tuollaiselta näytätte? Eihän moinen elämä käy laatuun, hra Méraut.» + +»Niin, niin, rakas rouva, taidanpa näyttää vähän koin syömältä», sanoi +Elysée hymyillen ja lähti selkä koukussa kapuamaan huonoine jalkoinen +ylös viidenteen kerrokseen. Huoneensa näki hän olevan entisellänsä ja +sama oli näköalakin sameiden ruutujen läpi: pelkkiä kattoja, pihoja, +lääketieteellisen tiedekunnan rakennus ja anatominen opisto, kaikki +synkän näköisiä rakennuksia, ja oikealla Racinen kadulle päin kaupungin +molemmat kiviset vesisäiliöt, jotka kirkkaaseen pintaansa heijastivat +valjua taivasta ja suitsuavia savupiippuja. Kaikki oli täällä siis +entisellänsä paitsi hän itse; nuorekkaan eloisuutensa, joka aina luo +valoa synkimmillekin esineille, oli hän menettänyt. Puhaltaen pois +pölyn papereilta hän istahti pöydän ääreen ja alkoi lukea. + +Mutta eteensä ilmestyi alinomaa kuningattaren nuhteleva katse ja +tuntuipa kuin istuisi hänen pikku oppilaansa tuossa pöydän takana, +häntä vastapäätä, odottaen milloin tunti alkaisi. Silloin tunsi hän +itsensä yksinäiseksi ja hyljätyksi, riensi jälleen alas, ripusti +avaimen naulaan ja hävisi. Niinkuin ennenkin nähtiin hänen sitten yhtä +solakkana kuin tuonnoinkin kuljeskelevan n.k. latinalaisessa +kaupunginosassa, hattu takaraivolla ja kirjoja tahi viikkolehtiä +kainalossa; myöskin Odéonin holvikäytävissä ja Voltairen rantakadulla +käyskeli hän pysähtyen silloin tällöin tutkimaan vasta ilmestynyttä +kirjallisuutta, jonka hajua hän mielellään hengitti sisäänsä, taikka +kumartui hän katselemaan niitä vanhoja pahanpäiväisiä kirjalaatikkoja, +joita aina tavataan rantakadun kivisellä rintasuojuksella. Luksemburgin +puutarhassa hän milloin käveli edes takaisin käytävillä lukien jotakin, +milloin taas pysähtyi seisomaan ja huitomaan jonkun pystykuvan eteen +jäisen vesisäiliön läheisyyteen, vaikka ilma sattui olemaan kuinka +kolea tahansa. + +Tässä työlle ja opinnoille rauhoitetussa kaupunginosassa, joka +ikäänkuin kuului nuoruudelle, sai hän tosin vilkkautensa ja +puhelahjansa takaisin, mutta kuulijakunta ei enää ollut sama kuin +ennen, sillä ylioppilaspolvet vaihtuvat niin pian. Muuten on koko tämän +kaupunginosan asujamisto kuin ijäti liikkeessä oleva virranvuo. Eivätkä +kokouspaikatkaan enää olleet samat kuin ennen. Tuonnoiset valtiolliset +kahvilat olivat jääneet tyhjiksi ja näiden sijaan oli perustettu useita +sveitsiläisiä oluttupia, joille parisilaiset antoivat nimen _brasserie_ +ja joissa tarjoilua hoitivat nuoret tytöt puettuina värikkäihin +italialaisiin, sveitsiläisiin ja ruotsalaisiin kansallispukuihin. +Elyséen vanhat kilpailijat, sellaiset kuin Pesquidoux ja Larminat, +eivät enää pitäneet kaunopuheita Voltairen ja Procopen kahviloissa, +jotka olivat vallan unhottuneet ja menettäneet merkityksensä. +Korkeintaan muisti ne joku vanhempi edeskäypä. Jotkut silloisista +kahvilapuhujista olivat kerinneet huomatuiksi valtiomiehiksi ja +istuivat tärkeissä viroissa. Sen vuoksi sattui toisinaan, että joku +ohiajaja tunsi Mérautin, joka tuulessa häilyvin hiuksin käveli katua +pitkin lukien jotakin kirjaa ja puhutteli häntä. Tämä voi olla joku +eduskunnan tahi senaatin jäsen. »Méraut, Méraut!» Ja sitten juteltiin. +»No mitä sinä tätä nykyä puuhaat?» Otsa rypyssä tekee Méraut +epämääräisiä viittauksia »suuresta, myttyyn menneestä hankkeesta». Eikä +sanaakaan sen enempää. Toisinaan yrittivät kumppanit pakottamaan häntä +luopumaan yksinäisyydestänsä voidaksensa käyttää hänen kykyänsä. Mutta +Méraut pysyi uskollisena monarkkisille periaatteille eikä suostunut +tasavallan kätyriksi. Eikä hän toivonut eikä hän pyytänyt keneltäkään +mitään. Olihan hänellä vielä tallella melkein koko palkka siltä ajalta, +jonka hän oli St Mandéssa ollut opettajana. Tuntioppilaista ei hän +myöskään välittänyt, vaan eli suuren, syvän surunsa kanssa aivan +erillänsä. Toisinaan kävi hän sentään mustain veljesten luostarissa +kuulemassa uutisia St Mandésta ja ennen kaikkea sen vuoksi, että tuo +omituinen kirkko kryptoinensa ja verisine Kristus-kuvinensa miellytti +häntä. + +Tämä salaperäinen ja samalla melkein pakanallinen esitys kristinopista +huvitti erityisesti hänen muinaisia aikoja haaveksivaa luonnettansa. +»Filosofit asettavat Jumalan liian korkealle, niin ett'ei häntä näy +ollenkaan», oli hän joskus sanonut. Mutta Méraut näki hänet iltahämyssä +keskellä kryptaan kuvattuja monia kiusattuja olentoja; ja kun hän nyt +seisoi Ossunan Magdalenan edessä, joka ruoskii itseänsä, muisti hän sen +jouluillan, jolloin hän tapasi Illyrian kuningattaren tuossa seimen +edessä suojaten poikaansa molemmin käsin ja ääneti rukoillen. + +Eräänä yönä heräsi Elysée äkkiä siitä, että rinnassa tuntui omituinen +polte, joka vitkaan nousevan vuon tavoin kohosi ylöspäin, kunnes se +ilman yskää ja kipua lakkasi heikontaen samalla koko miehen ihan +mitättömäksi ja täyttäen suun punaisella vaahdolla. Hänestä tuntui niin +omituisen pelottavalta. Paha yllätti hänet hiipimällä kuin +salamurhaaja, joka yöllä vallan hiljaa avaa ovet ja hiipii sisään. +Tästä hän ei kuitenkaan liioin säikähtänyt, vaan kysyi seuraavana +päivänä neuvoa pöytätovereiltansa, nuorilta lääketieteen +opiskelijoilta. Näiden mielestä oli hänen tilansa sangen arveluttava. + +»Mikäs minua sitten vaivaa?» kysyi Méraut. + +»Kaikki!» + +Hän oli nyt neljänkymmenen vuotias, ikä, jota vanhoille +»mustalais»-ylioppilaille pidetään vaarallisena, silloin kun heikkous +alkaa väijyä ja vaania meitä vaatien kallista korvausta nuoruuden +hurjasteluista ja kärsimyksistä. Ja sitä vaarallisempi on tämä ikä, jos +siveellinen joustavuus on höltynyt ja elämänhalu menetetty. Elysée eli +kuitenkin entistä elämäänsä kävellen alinomaa ulkona, olipa ilma +tuulinen tai sateinen: yhtä vähän välitti hän, jos liiaksi lämpimistä, +kaasulla valaistuista saleista joutui ankaraan talvipakkaseen, jatkoi +vaan vielä senkin jälkeen, kun ravintolat suljettiin, keskustelua +ulkona kadulla kuljeskellen puoliyöhön saakka. Verensylkyjä tuiki +heikontavine seurauksinensa sattui yhä useammin. + +Kun pienen yliskamarin surullinen yksinäisyys kävi liian raskaaksi, +siirtyi hän hotellin lähellä olevaan _Rialto_ nimiseen olutkapakkaan, +missä hän joko lueskeli sanomalehtiä tai istui haaveksien jossakin +nurkassa. Täällä oli näet iltaan saakka sangen hiljaista ja vaaleine +tammipanelauksinensa ynnä seinämaalauksinensa, jotka esittivät +näköaloja Venezian silta- ja kirkkorakennuksista, teki se sangen +hauskan vaikutuksen. Venezialaisiin kansallispukuihin puetut +tarjoilijattaret näyttivät illoin virkeiltä ja pirteiltä rientäessänsä +pöydästä toiseen niin nokkelasi, että vyöllä riippuvat pikkulaukut +heilahtelivat lanteita vastaan, tai laskiessansa leikkiä olutlasin +ääressä, jonka kiiltopintaan heidän helmivyönsä ja koristeensa +välkähtelivät; nyt istuivat he joko nuokkuen nurkassa tai kumartuneina +pöytien ylitse, joita vastaan heidän pitsiset puhvihihansa rutistuivat; +jotkut heistä taas istuivat koruompelus sylissä uunin ääressä, kunnes +poistuivat pitämään seuraa tai aterioimaan jonkun ylioppilaan kanssa. +Eräs näistä tarjoilijattarista oli vartaloltansa solakka ja komea +tyttö, jonka runsas kullankellertävä tukka somasti varjosti hänen +vakavia kasvojansa, kun hän katsahti ylös työstänsä kuullaksensa, mitä +läheistössä puhuttiin. Tätä katseli Méraut kauvan aikaa mietteihinsä +vaipuneena. Mutta kun tyttö sitten yhtyi puheeseen, kuului hänen +äänensä niin kovin jokapäiväiseltä ja käheältä, että haaveksijamme +kaunis tunnelma heti hävisi. + +Mutta pian tunsi Méraut voimainsa heikontuvan siinä määrässä, ett'ei +hän enää jaksanut mennä ravintolaankaan nuokkumaan lymypaikkaansa +väliseinämän nurkkaan. Hänen täytyi jäädä vuoteen omaksi, ja siinä hän +sitten virui kirjojensa ja sanomalehtiensä keskellä pitäen ovea +raollansa, että kuulisi edes jotakin liikettä ja elämää ympärillänsä. +Puhuminen taas oli kerrassaan kielletty. Vihdoin voitti hän +etelämaalaisen vastenmielisyytensä kirjoittamista kohtaan ja otti +esille keskeneräiseksi jääneen, omituisen teoksensa monarkkisesta +valtiosta. Kuumeentapaisella innolla hän ryhtyi kirjoittamaan +välittämättä yskäkohtauksista, jotka saivat hänen kätensä vapisemaan ja +paperiarkit lennähtelemään sängyn peitteeltä maahan. Mutta kuitenkaan +eivät nämä kohtaukset häntä paljon huolettaneet. Ainoa pelkonsa oli +vain, että kuolema estäisi hänen lopettamasta teoksensa ja pakottaisi +hänet jättämään tämän maailman unhoitettuna ja tuntemattomana, +niinkuin hän ikänsä oli elänyt, eikä sallisi hänen saada sanotuksi +sanottavaansa. + +Sauvadon, setä Sauvadon Bereystä, kävi usein hänen luonansa näinä +aikoina. Ukosta oli ikävää ja suorastansa hänen kunniallensa käypää, +että hänen opettajansa asui tuollaisessa pesässä. Jo heti onnettoman +tapahtuman jälkeen oli hän rientänyt Mérautin luo tarjoamaan apuansa ja +ehdottanut, että Méraut antaisi hänelle jälleen »aatteita asioista ja +esineistä», kuten ennenkin. + +»Rakas setä», sanoi Méraut alakuloisesti, »minulla ei ala enää olla +aatteita.» + +Karkoittaaksensa kaiken välinpitämättömyyden ystävästänsä, koetti ukko +saada häntä matkustamaan Nizzaan, missä hän saisi asua saman katon alla +kuin Colette »pikku W:sä» kanssa. + +»Ei se minulle sen kalliimmaksi tulisi», sanoi ukko naivisti, »ja +teidät se varmasti parantaisi.» + +Mutta Elysée ei näyttänyt välittävän parantumisesta, kunhan vain saisi +lopetetuksi teoksensa tässä samassa Parisissa, missä hän oli sen +alkanut ja missä jokainen voi erottaa oman mielisäveleensä muiden +mielipiteiden ja ajatusten mahtavasta kohinasta. Sitten jatkoi Méraut +kirjoitustansa, mutta ukko Sauvadon istui edelleen kaikessa rauhassa +hänen sänkynsä laidalla tarinoiden kauniista Colettesta ja haukkuen +vanhaa kenraali Rosenia, joka höperö aikoo myydä palatsinsa. + +»Kysyn teiltä, Méraut, mihin hän sellaisen rahasumman tarvitsee?... +Aikooko ukko pistää ne läpeen vaiko läjään? No niin, onhan se hänen +asiansa ... ja Colette taas on kyllä rikas ollakseen välittämättä hänen +rahoistansa...» + +Tässä taputti viinikauppias pyöreää vatsaansa, joka pullotti kuin +rahapussi. + +Erään toisen kerran toi hän tullessansa kääryn sanomalehtiä, jonka hän +viskasi Elyséen vuoteelle. + +»Näyttääpä siltä kuin alkaisivat ne havahtua siellä Illyriassa... +Eduskuntaan Laibachissa he ovat lähettäneet kuningasmielisen +enemmistön... Voi, jospa heillä vain olisi siellä sopiva mies!... Mutta +pikku Leopold on vielä liian nuori ja Kristian taas tahraa itsensä yhä +pahemmin ja pahemmin. Nyttemmin esiytyy hän jo kurjissa +kapakkatanssijaisissa kamaripalvelijansa Lebeaun kanssa!...» + +Elysée kuunteli hänen puhettansa vavisten läpi koko ruumiinsa. + +Poloinen kuningatar! + +Huomaamatta puheensa vaikutusta ystäväänsä jatkoi ukko Sauvadon: + +»Muuten voivat maanpakolaisemme varsin hyvin... Kai olette lukenut, +kuinka Axelin prinssi on häväissyt itsensä Autinin puistokadun varrella +tapahtuneessa jutussa? Tiedättehän sen perhehotellin, joka +patriarkalisista tavoistansa huolimatta oli kotikurista vapautuneiden +alaikäisten tyttöjen tyyssija... Mikä häväistysjuttu!... Kuinka voi +perintöprinssi...! Mutta eräs seikka minua sentään kummastuttaa. Samaan +aikaan kun tuo perhehotelli-juttu tapahtui, kirjoitti Colette minulle, +että sama prinssi oli Nizzassa ... ja että hän oli ollut mukana +kilpapurjehduksessa huvipurrella, jonka hänen kunink. korkeutensa oli +vuokrannut häntä varten... Siinä täytyy siis olla joku erehdys henkilön +suhteen. Se minua suuresti ilahduttaisi, jos asia niin olisi. Sillä +näin meidän kesken sanoen, rakkahin hra Méraut...» + +Ja sitten uskoi kunnon ukko kaikessa salaperäisyydessä ystävällensä sen +uutisen, että kruununprinssi oli osoittanut erittäin suurta +huomaavaisuutta Colettea kohtaan... Ja kun Colette ei suinkaan ole +niitä, joita noin vain ... niin voittehan ymmärtää, että ennen pitkää +voi sattua, että... + +Tyytyväinen hymy levisi yli ukon työmiesnaaman, kun hän tähän lisäsi: + +»Niin, niin, näettekös... Colette Suomen kuningattarena, mitä?... Ja +minä, viinikauppias Sauvadon Bereystä, olisin silloin Suomen kuninkaan +eno, häh?... Mutta ehkä minä ikävystytän teitä...» + +»Aivan oikein, minua nukuttaa...» sanoi Elysée, joka jo jonkun aikaa +oli levännyt silmät ummessa, huomauttaaksensa sopivalla tavalla tuota +hyväntahtoista lörpöttelijää että hän tahtoi olla rauhassa... + +Kun ukko oli poistunut, kokosi Elysée paperinsa ja puuhautui +kirjoittamaan, mutta ei jaksanut saada riviäkään kokoon, niin kovin +väsynyt hän tällä haavaa tunsi olevansa. Kaikki nuo ikävät jutut +inhoittivat häntä? Edessänsä sängyn peitteellä lepäsi teos, jossa hän +intomielin puolusti kuningasvaltaa, mutta se vähä verta, mikä hänellä +vielä oli suonissansa, kiehahti hänessä, kun hän johtui ajattelemaan, +että hän, ennenaikojansa harmaaksi käynyt ylioppilas oli palanut, +intoillut ja tuhlannut parhaat voimansa aatteen hyväksi, joka ehkä... +Ja nyt epäili hän ensi kerran elämässänsä... Oliko hän siis pettynyt? +Aina hän oli ruhtinaita puolustanut, ollut ikäänkuin noiden samojen +miesten apostolina, jotka noin tahrasivat itsensä paheilla ja +joutavalla liekkumalla ... hyljäten oman asiansa ja... + +Surullisina harhailivat hänen katseensa alastomia seiniä, joille +ilta-auringon säteet heijastuivat vastapäätä olevasta katosta ja +sattuivat tauluun, joka aikoinansa oli riippunut hänen isävainajansa +sängyn ylitse ja jonka tomuisten kehysten sisässä hän luki sanat: +_Fides, spes_. + +Nyt näki hän edessänsä vanhuksen kauniit bourbonilaiset kasvot +sellaisina, miksi ne kuolinvuoteella olivat jäykistyneet: yhäti ilmeni +niissä sama jalo luottamus ja usko kuin silloinkin. Ja sitten näki hän +seisahtuneet kangaspuut ... ja tuulimyllyt, jotka näyttivät jo +rapistuvan raunioiksi ... ja etelän taivaan ... ja ijäti sinisen +Välimeren... Ja kun näköpiiri laajeni, näki hän kerralla kaikki: +Reynhaan ja koko nuoruutensa ajan. Yhäti paksunevain pilvien lävitse +nuo kuvat hänen sisäiseen silmäänsä kuvastuivat... + +Samassa avautui ovi raollensa. Hän kuuli kuiskivia ääniä ja hameiden +kahinaa. Ehkä tuli joku Rialto-kapakan kilteistä tarjoilijattarista +tuomaan hänelle jotakin vilpoisaa juotavaa... Hän sulki silmänsä +niinkuin hän aina teki, kun hän tahtoi karkoittaa jonkun häiritsevän +vieraan... + +Mutta askeleet kuulustivat niin lyhyiltä ja epävarmoilta ... vähitellen +lähestyessänsä kylmän kivilattian poikki. + +»Hyvää päivää, hra Elysée», sanoi lempeä ääni hyvin hiljaa. + +Sängyn edessä seisoi hänen entinen oppilaansa ujona ja avutonna +niinkuin ovat ne, jotka kuulevat tahi näkevät huonosti. Surullisin ja +hämmästynein silmin katselee poikanen hahmoltansa muuttunutta +opettajaansa, joka lepää niin kalpeana huonolla vuoteellansa. Ovella +taas odottaa eräs hunnutettu nainen pää pystyssä ja selkä suorana. +Tänne oli hän siis tullut itsekin ja kiivennyt portaita ylös viidenteen +kerrokseen välittämättä naurusta ja melusta porraskäytävissä... Tuo +siveellisesti kunnioitettava nainen oli siis sivuuttanut nuo ovet, +joilla luettiin nimet: Alice ... Clémence j.n.e., kaikki kyllin +selvästi ihan vastakkaisia naisia. + +Kuningatar tahtoi, että Méraut ennen kuolemaansa saisi nähdä pikku +Zaran. Itse hän ei halunnut astua esille, mutta tuon pienen, ojennetun +käden kautta lähetti hän anteeksiantonsa. + +Méraut tarttui siihen ja painoi sen huuliansa vastaan. Luoden sitten +silmänsä sitä ylhäistä henkilöä kohti, jonka läsnäolon hän aavisti, +huudahti hän viimeisellä hengenvedollansa ja elinvoimallansa nuo tuskin +kuulumattomat sanansa: + +»Eläköön kuningas!» + + + + +XI. + +Erään rodun loppu. + + +Sinä aamuna oli pallonlyönti ollut sangen kiihkeää. Ympäri laajan, +kovaksi poljetun, sirkusmaisen urheiluradan oli viritetty verkko +erottamaan katselijoista nuo kuusi pallonlyöjää, jotka valkeihin +puseroihin ja erityisiin jalkineisiin puettuina kovasti huudahdellen +juoksivat ympäri rataa heiluttaen raskaita sauvojansa eli mailojansa. +Päivän valo tulvasi sisään ylhäällä olevista, korkeista akkunoista. + +Viritetty verkko, käheät huudot, kieppaukset (valtit), valkoiset +puvut, jäykät ja suoraselkäiset lakeijat, jotka kaikki olivat +englantilaisia ja vakavin askelin kävelivät ympäri rataa, aitauksen +ulkopuolella -- kaikki tämä vaikutti kuin mikäkin maneesi +harjoittelevine voimistelijoinensa ja klowninensa. Viimemainittujen +joukossa oli Axelin prinssi, jolle lääkärit olivat määränneet +ruumiillisia harjoituksia unitautia vastaan, ehkä suuriäänisin ja +meluavin. Edellisenä päivänä oli hän juuri saapunut takaisin Nizzasta, +missä hän kuukauden ajan oli mielistellyt Colettea, esiytyen nyt ensi +kerran Parisissa. Huutaen kuin rantajätkä heitti hän pallonsa ja huitoi +käsillänsä tavalla, joka ehkä olisi saavuttanut ihailijoita jossakin +teurastuslaitoksessa. Juuri kun hän oli täydessä vauhdissa, tuli eräs +palvelija ilmoittamaan hänelle, että häntä odotti joku ulkona. + +»Ssh!» oli ainoa vastaus, minkä kruununperillinen ensin antoi ... +kääntymättä edes puhujaan päinkään. + +Kun palvelija vielä koetti herättää hänen huomiotansa ja sitten +kuiskasi henkilön nimen prinssin korvaan, rauhoittui tämä ja näytti +hämmästyvän. + +»Hyvä, hyvä, hyvä on!... Pyydä, että hän odottaa hiukan ... minä tulen +heti paikalla, kun peli on lopussa...» + +Kun hän sitten hävisi erääseen pieneen kylpyhuoneeseen, joita oli tehty +useampia ympäri gallerian, tapasi hän ystävänsä Rigolon, joka allapäin +nuokkui sohvan nurkassa. + +»Voi, rakas prinssi, millaisten kujeiden ja vehkeiden uhriksi minä olen +joutunut!» aloitti Illyrian eronnut kuningas katsahtaen ylös kovin +surullisen näköisenä. + +Hän keskeytti puheensa nähdessänsä kylvettäjän samassa tulevan +pyyhinliinojen ja kuivaushansikkaiden kanssa. Sitten alkoi tämä muokata +ja harjata hänen kunink. korkeuttansa, joka hikoili ja uhosi kuin +mikäkin ajurinkoni ankaran mäen päälle päästyänsä. Kun toimitus oli +suoritettu, jatkoi Kristian väristen ja kalpein huulin: + +»Kuulkaas, mitä täällä on tapahtunut... Ehkä olettekin jo siellä +Nizzassa kuullut jutun kohtauksesta perhehotellissa?...» + +Kunink. korkeus tuijotti häneen hölmöillä silmillänsä: + +»Pöllöjäkö suosammalessa, häh?» + +Kuningas nyökkäsi myöntäen ja käänsi kauniit silmänsä sivulle. Hetken +vaiti oltuansa jatkoi hän: + +»Voitte kuvitella, millainen näytelmä se oli... Polisi saapui keskellä +yötä ... tyttö letukka itki ja vääntelihe... Milloin kynsi hän +polisipalvelijoita, milloin taas tarttui minua polvista huutaen: +'prinssi, prinssi, pelastakaa minut!' Koetin saada häntä vaikenemaan, +mutta se oli jo liian myöhäistä... Ilmoitin keksityn nimen, mutta +komisario hymyili sanoen: 'ei se auta ... väkeni on tuntenut teidät ... +tehän olette Axelin prinssi...'» + +»Paljo kiitoksia!...» murisi prinssi ... kasvot pesuvatiin upotettuina, +»no, ja sitten?...» + +»Niin, Jumala paratkoon, minä tunsin itseni niin noloksi ja +yllätetyksi ... sitä paitsi oli minulla muitakin syitä, joista joskus +vasta teen selkoa... No niin, minä annoin miehen pysyä uskossansa, +olletikin kun luulin koko jutun painuvan siihen. Mutta vielä mitä! Nyt +on se jälleen kaivettu esille ja kun asianhaarat voivat vaatia, että te +saatte kutsun saapua polisituomarin luo, niin aioin pyytää teitä...» + +»Ottamaan seuraukset niskoilleni oikeuden edessä...» + +»Ah, niin pitkälle ei se sentään menne... Mutta sanomalehdet voivat +jälleen ottaa asian puheeksi ... ja ilmoittavat ehkä nimen ... ja kun +Illyriassa par'aikaa on syntymässä suurempi kuningasmielinen liike, +josta voi olla seurauksena, että meidät kutsutaan takaisin, niin ... +tällainen häväistysjuttu voisi turmella kaikki.» + +Kuinka surkealta hän näyttikään, poloinen Rigolo, vartoessansa +vastausta »orpanaltansa» Axelin prinssiltä, joka vallan äänetönnä +peilin edessä järjesti kolmea hiussuortuvaansa. + +Vihdoinkin avasi hän suunsa vastaten: + +»Vai niin, vai luulette te, että sanomalehdet...» + +Sitten vaikeni hän taas, kunnes uneliaasti ja veltosti jatkoi: + +»_Chic ... très chic_!... Ehkäpä se tekee hyvää sedälleni ... voinpa +kuvitella, kuinka hän on raivostuva.» + +Prinssi oli valmis, otti kävelykeppinsä, asetti hatun kallellensa ja +sanoi: + +»Nythän me voimme mennä syömään aamiaista.» + +Ja sitten lähtivät hyvät ystävykset taivaltamaan kulkien yli +Feuillants-terassin Tuilleriain puutarha-aidan luo, missä Kristianin +vaunut odottivat. Oli kaunis, mutta kylmä talvinen päivä. Turkkeihin +kääriytyneinä istahtivat he ajopeleihin ja tuulen nopeudella vierivät +vaunut Café de Loudres'iin, minne toverukset saapuivat virkeinä ja +tyytyväisinä kumpikin. Rigolo oli saanut lohtua surkeuteensa ja +Kukonpyrstöä, joka oli havahtunut ihan valveillensa pallonheitossa, +huvitti kuvitella itsellensä, kuinka koko Parisi pian puhuisi +tuollaisesta »skandalista». Vendôme-torin yli ajaessansa, joka tähän +aikaan vuorokaudessa on jotenkin autio, huomasivat he käytävällä +nuoren, hienon naisen, joka poikasta taluttaen katseli talojen +numeroja. Hänen kunink. korkeutensa, joka korkealta istuimeltansa +(phaëton-vaunuissa) tähysteli kauniita naisia bulevardileijonan +innolla, keksi hänet sitä pikemmin, kun hän oli ollut kolme kokonaista +viikkoa poissa Parisista ja sen huvituksista. + +Hän säpsähti. + +»Katsokaa tuonne, Kristian, luulisipa melkein, että...» + +Mutta Kristian ei välittänyt hänen huomautuksestansa, sillä hänellä oli +kyllin tekemistä hevosensa hillitsemisessä, joka tänään oli ihan +hurjalla päällä. Kun hän sittemmin kääntyi katsomaan kauniin +kävelijättären jälkeen, oli tämä jo ehtinyt poikasen kanssa hävitä +oikeusministeristön palatsin vieressä olevan rakennuksen +holvikäytävään. + +Kaunottaremme kulki nopein askelin, mutta hieman empien niinkuin tekee +nainen, joka menee ensimäiseen yhtymykseensä. Mutta vaikka hänen tosin +vakava, mutta valittu pukunsa ja salaperäinen katsantonsa voikin antaa +hieman tukea tällaiselle otaksumiselle, niin poistuivat varmaan kaikki +epäilykset lemmenseikkailuista siltä, joka kuuli millä huolestuneella +äänellä hän puhutteli portinvartijaa, kysyen erästä koko tieteellisessä +maailmassa kuuluisaa nimeä. + +»Missä tohtori Bouchereau asuu?» + +»Toisessa kerroksessa ... vastapäätä ylöskäytävää! Mutta onko rouvalla +numeroa? Muussa tapauksessa sinne ei kannata mennä.» + +Nainen ei vastannut, vaan riensi ylös portaita poikansa kanssa +ikäänkuin olisi hän peljännyt, että joku hänet palauttaisi takaisin. +Toiseen kerrokseen tultuansa tapasi hän palvelijan, joka sanoi melkein +samaa kuin portinvartijakin: + +»Ell'ei rouva ole ilmoittanut tuloansa jo eilen, niin on tarpeetonta +ollenkaan mennä sisään...» + +»Minä odotan», sanoi nainen. + +Palvelija ei enää vastustellut, vaan saattoi hänet sisään ensimäisen +etehisen kautta, missä useita henkilöitä istui pakkilaatikoilla ja +kirstuilla, ja sitten suureen saliin toisen etehisen läpi, joka +niinikään oli kapineita täynnä. Kun palvelija sulki oven hänen +jälkeensä, näytti hän katseellansa sanovan: + +»No, koska rouva tahtoo odottaa, niin ... odottaa te saattekin!» + +Sali oli suuri ja korkea niinkuin toisen kerroksen huoneet ovat +kaikissa rakennuksissa Vendôme-torin varrella. Koristettu oli se +seinämaalauksilla ja varustettu hienolla panelauksella. Tähän komeuteen +ei oikein soveltunut granatinvärinen huonekalusto, joka vaikutti +pikkukaupunkimaiselta ja sitäpaitsi oli liian harvalukuinen tuohon +suureen salonkiin. Samanväriset olivat myöskin akkuna- ja oviverhot; +seinäin viereisiä aukkoja taas oli täytetty erikuosisilla tuoleilla ja +pyöreillä »puhveilla», jotka kaikki olivat päällystetyt korukudoksilla. +Kynttiläkruunu taas oli Ludvig XVI:n tyyliin; sen alla seisoi pyöreä +sohvapöytä ensimäisen keisarikauden kuosia. Huonekaluston täydensi pari +kandelabria ja näiden välillä oleva kuvioilla koristeltu pendelikello. +Ei mitään taide-esineitä eikä tauluja. Kaikki todisti siis, että oltiin +elämäntavoiltansa vaatimattoman lääkärin luona, joka ei ollut +valmistautunut vastaanottamaan niin suurta potilasmäärää kuin mikä +täällä joka päivä vartosi, eikä myöskään pyrkinyt muotilääkäriksi. + +Mutta mikä paljous vartojia! Tällaista ihmistulvaa tapaa ainoastaan +Parisin lääkärein luona, sillä näiden luo saapuu sairaita, rikkaita ja +köyhiä, korkea- ja alhaissyntyisiä idästä ja lännestä, maaseuduilta, +ulkomailta, jopa kaikista Europan maista. Ja tätä menoa on jo kestänyt +kymmenen vuotta lakkaamatta ja vähentymättä, kuten ammattitoverit +kaikki tiesivät kertoa. Tohtori Bouchereau ei ollut saavuttanut +mainettansa varmakätisenä leikkausten suorittajana, ei erinomaisen +taitavana anatoomina eikä ihmisruumiin suurena tuntijana, vaikka +hänellä nämäkin avut olivat, vaan tiukalla katseellansa, joka oli +terävä kuin hänen teräksiset koneensa ja asiain syvyyksiin tunkeva +runoilijan ja ajattelijan nerokas katse. Sellainen voi tieteessä tehdä +ihmeitä. Ja sellaiselta kysytään neuvoa kuin orakelilta, sillä häneen +luotetaan sokeasti ja arvostelematta. Kun hän sanoo: »ei se ole +mitään», niin saa ontuva käyntikykynsä ja kuolemaan tuomittu sairas on +samassa terve. Tässä syy hänen suosioonsa, joka voi käydä lääkärille +raskaaksi ja ikäväksi, sillä hän ei saa aikaa hengittää eikä elää. +Bouchereau on suuren sairaalan ylilääkäri. Joka aamu tekee hän siellä +kiertokäyntinsä vuoteelta vuoteelle, seurassansa tarkkaava +nuorukaisparvi, joka katsoo häneen kuin puolijumalaan. Tarvitessansa +leikkausveistä tai sondia lainaa hän sen joltakin läheiseltä -- +itseltänsä hänellä ei terä-asetta ole koskaan mukanansa -- eikä +tavallisesti muista antaa sitä takaisin. Sairashuoneelta päästyänsä käy +hän muutamia yksityisiä potilaita katsomassa ja palaa sitten kotiinsa +niin pian kuin suinkin; mutta tuskin on hän ehtinyt aterioida, kun +vastaanotto kotona alkaa jatkuen iltaan saakka. + +Vaikka kello ei vielä ollut kahtatoistakaan, oli sali täynnä +alakuloisia, levottomia ihmisiä, jotka istuivat vieretysten pitkin +seiniä. Keskellä huonetta olevan pöydän ympärillä istui muutamia +katsellen kuvitettuja kirjoja tai sanomalehtiä. Kukin ajatteli vain +itseänsä ja omaa tautiansa odottaen ahdistuneena tietäjän lausuntoa +itsestänsä, sillä mitä hän muista välitti? Uuden potilaan saapuessa +viitsivät toiset tuskin kääntää päätänsä sinne päin. Alakuloinen +hiljaisuus vallitsi koko tätä sairasta, kapeakasvoista ja +kankeakatseista seuraa; silloin tällöin leimahti sentään jonkun +silmissä luonnoton tuli todistaen kivun äkkiärtymystä. Naiset jaksoivat +toki peittää kärsimyksensä hienolla kiemailulla näytellen mikä +katsannolta ylpeää, mikä mitäkin. Mutta miehet, jotka sairaus oli +pakottanut luopumaan työstä ja toiminnasta, näyttivät yleensä synkän +näköisiltä miettien nähtävästi ainoastaan kipujansa. + +Keskellä tätä surullista kurjuutta ja itsekästä sairalloisuutta +muodosti ylhäinen äiti lapsinensa liikuttavan ryhmän: poikanen niin +rihaisena ruumiiltansa ja laihana kasvoiltansa, joissa ainoastaan +toinen silmä enää eli, ja äiti liikkumattomana ja ikäänkuin +ahdistuksesta kivettyneenä. Ikävystyen odotukseen nousi poikanen kerran +ylös tuoliltansa etsiäksensä kuvia pöydältä, mutta silmäpuolena ollen +avuton ja arka liikkui hän niin epävarmasti, että kyynärpäällänsä tuli +tyrkänneeksi erästä potilasta, joka samassa loi häneen niin synkän ja +vihaisen katseen, että poika raukka hetipaikalla palasi paikoilleen ja +pysyi siinä jäsentä järkyttämättä pitäen sokeiden tavalla päänsä +kallellansa kuin oksalla istuva lintunen. + +Kaikki elämä näytti todellakin seisahtuneen täällä kuuluisan lääkärin +luona ja kaikki olivat kuin taikauneen uupuneita. Hiljaisuutta häiritsi +silloin tällöin sentään joku huokaus, rykäisy, hillitty voihkaus, +hameen kahina tai ovikello, joka ilmoitti uuden potilaan tulon. Joskus +huomaa tulokas kauhistuneena, että huone on täynnä odottavia, ja +vetäytyy heti pois sulkien oven jäljessänsä; etehisestä kuuluu sitten +keskustelua, jonka päätös näkyy siitä, että avunhakija palaa takaisin +ja suostuu odottamaan. Bouchereaun luo ei näet kukaan pääse muuten kuin +vuorollansa. Ainoastaan sairaansa kanssa saapuvalla parisilaisella tai +maaseutulaisella lääkärillä on etuoikeus toisten rinnalla. Niin pian +kuin tilapäisesti Bouchereaun luona oleva potilas tulee ulos, pääsee +tämä heti ammattitoverin puheille. Nämä kävijät tunteekin tavallisesti +heidän koteutuneesta käytöksestänsä ja reippaasta käynnistänsä. He +katselevat kelloonsa ihmetellen, ettei vastaanottohuoneesta kuulu +mitään, vaikka kello on jo yli kaksitoista. Alinomaan saapuu +erisäätyisiä ihmisiä alkaen paksusta ja lihavasta pankkiirista, jolle +palvelija jo varhain aamulla on vuoron kysynyt ja varannut kaksi tuolia +istuttavaksi, ja päättyen vähäpätöiseen konttorikirjuriin, joka +miettii, että »maksakoon mitä tahansa, niin Bouchereaulta minä kysyn.» + +Naispukuja nähdään täällä mitä erilaisimpia; samoin hattuja alkaen +kalleimmista vieraskäyntihatuista aina palvelijattarien pellavaisiin +myssyihin asti. Ja komeimman silkkihameen rinnalla voi tavata suppean, +mustan villapuvun. Mutta kaikkien näiden eroavaisuuksien ohessa nähdään +myöskin yhtäläisyyksiä: molempien silmät voivat olla itkusta punertavia +ja molempain otsat huolten rypyissä. Sanalla sanoen: kaikille +yhtäläiset surut ja vaivat näkyvät kaikkien kasvoilla täällä suuren +parisilaislääkärin salissa. + +Viimeksi saapuneiden joukossa oli eräs vaaleaverinen, karkeapintainen, +leveänaamainen talonpoika, joka tuki pientä ja raihnaista, +kainalosauvan varassa kulkevaa poikasta. Isä näytti pitävän liikuttavaa +huolta lapsestansa, milloin koukistaen työstä kyyristyneen selkänsä +puhutellakseen poikasta, milloin taas auttaen tätä istumaan suurilla, +karkeilla ja jäykillä käsillänsä, jotka hän koettaa tehdä niin +taipuisiksi kuin mahdollista. + +»No, onko sinun nyt hyvä olla? Nojaa itsesi tähän, odotahan, kun minä +panen tyynyn allesi.» + +Näin puhuu hän äänekkäästi ja mitään välittämättä ympäristöstänsä, jota +hän häiritsee etsiessänsä meluavasti pojalle tuolia ja jalkajakkaraa. +Kärsimysten ujostamana ja hienostamana lapsi taas istuu äänetönnä +kumarruksissa pitäen kainalosauvansa polviensa välissä. Vihdoinkin ovat +he sijautuneet, jonka jälkeen talonpoika nauraa väkinäisesti, vaikka +kyyneleet välkkyvät hänen silmissänsä. + +»Kas niin», sanoo hän, »nyt me olemme täällä!... Tämä tohtori on oikein +taiturimiehiä, saat uskoa, ja hän sinut kyllä parantaa, ole varma +siitä.» + +Ja sitten kääntyy hän ystävällisesti naureskellen vartovaan seuraan +päin, mutta tyrmistyy kaikkien kylmästä ja tylystä katsannosta. +Ainoastaan tuo mustiin puettu nainen, jolla myöskin on poika mukanansa, +katselee häntä ystävällisin silmin. Ja niin ylhäiseltä ja kopealta kuin +hän muuten näyttääkin, antautuu hän puheisiin talonpojan kanssa, joka +nyt kertoo hänelle kokonaisen tarinan. + +Hänen nimensä oli Raizou ja muuten oli hän vihannesten viljelijä +Valentonissa; ikävä kyllä oli hänen vaimonsa kovin kivuloinen ja lapset +näyttivät tulevan äitiinsä eivätkä isäänsä, joka taas kehui olevansa +vahva ja luja mies. Kolme vanhinta lasta oli kuollut johonkin +luustorakennusta vaivaavaan tautiin; muutamia kuukausia sitten oli tämä +nuorinkin, joka on näyttänyt varttuvan hyvänne päin, saanut kolotuksen +lanteihinsa niinkuin ne vanhemmatkin. Siispä ei auttanut muu kuin panna +tyyny kärryjen istuimelle ja tulla kaupunkiin Bouchereaun puheille. + +Kaiken tämän kertoi mies varsin levollisesti ja yksityisseikoissansa, +kuten talonpojat aina asiansa kertovat. Ylhäinen nainen kuunteli häntä +osanottavaisena ja sairaat poikaset katselivat toisiansa erityisen +tarkasti. Yhteiset kärsimykset lähentävät meitä toisiimme, sillä vaikka +toiset meistä käyvätkin liinapuserossa ja villaisessa kaulahuivissa ja +toiset hienoissa turkiksissa, niin on molemmilla sentään surullisia +yhdyskohtia. + +Nyt kävi yleinen väräys läpi salin, kalpeat posket hieman punastuivat +ja kaikki kääntävät päänsä korkeaa ovea kohti, jonka takaa kuuluu +askelia ja tuolien kolinaa. Hän on jo siellä. Hän on juuri saapunut. +Askeleet lähestyvät. Nyt aukeaa ovi äkkiä ja ovelle ilmestyy +keskikokoinen, tanakka, leveäharteinen, ankaran näköinen ja hieman +kaljupäinen mies. Yhdellä ainoalla silmäyksellä, joka kohtaa monta +huolestunutta katsetta, tarkastaa hän seuran huomaten heti jokaisen +tutun ja oudon. Sitten menee ensiksi tullut potilas sisään ja ovi +sulkeutuu hänen jälkeensä. + +»Tuota ei liene niinkään hauska haastatella», arveli Raizou puoliääneen +katsellen kaikkia noita ihmisiä, jotka olivat vuorossa päästä tohtorin +puheille ennen häntä. Näin paljon vartovia ja niin monta tuntia +odotusaikaa! Täydet tunnit tuo pendelikello hitaasti ilmoitti. + +Kunkin potilaan mentyä ilmestyy tohtori aina ovelle, mutta väliajat +tuntuvat niin pitkiltä, sillä keskustelut ovat pitkällisiä. Mutta +jokainen poistuva potilas vie toista aina hieman lähemmäs päämäärää. +Odottajat virkistyvät hieman jokaisesta oven avauksesta, mutta jo +seuraavassa silmänräpäyksessä on kaikki taas hiljaista. + +Mustiin puettu nainen ei tänne tultuansa ole ääntänyt sanaakaan eikä +nostanut harsoansa ylös; tämä hänen äänettömyytensä vaikuttaa +talonpoikaan niin mahtavasti, ettei hän enää uskalla puhutella häntä, +olletikin kun hänestä näyttää siltä kuin rukoilisi tuo nainen aivan +hiljaa. Hän vaikenee hänkin huokaillen silloin tällöin. Sitten kopeloi +hän lukuisat taskunsa ja ottaa esille pienen pullon, lasin ja paperiin +käärityn korpun, jonka hän nyt sangen huolellisesti paljastaa +käärystänsä. Hän tarjoo pojalle »viini-korppua». Poika viepi lasin +huulillensa, mutta hieman maisteltuansa lykkää hän luotansa sekä +viinilasin että korpun sanoen: + +»En minä välitä eikä minulla ole nälkä.» + +Seisoessansa siinä tuon pienen poikasen edessä muisteli Raizou kolmea +vanhempaa lastansa, sillä nämä eivät myöskään tahtoneet syödä mitään. +Hän sai kyyneleet silmiinsä ja tunsi sen johdosta poskipäissänsä +äkillisiä nytkäyksiä, mutta samassa muisti hän hevosensa ja kärrynsä. + +»Elä liikahdu mihinkään!» sanoi hän pojalle, »minun täytyy mennä ulos +katsomaan, ovatko hevonen ja kärryt vielä tallessa pihalla.» + +Tämän tempun uusi hän moneen kertaan palaten joka retkeltänsä +ystävällisesti ja iloisesti hymyillen; mutta sitä hän ei huomannut, +että jokainen helposti näki, kuinka huoli selvästi ilmeni hänen +punertavissa silmissänsä ja poskipäissänsä, jotka olivat käyneet +sinertävän punaisiksi siitä, että miesparka koetti karkeilla käsillänsä +pyyhkiä ja hieroa kasvoiltansa kaikki kyynelten jäljet. + +Näin kuluivat vähitellen pitkät, ikävät tunnit. Sali kävi yhä +hämärämmäksi ja odottajain kasvot yhä kalpeammiksi. Kärsivin ja +rukoilevin silmin katselevat he tuota ankaran näköistä tohtoria joka +kerta kun tämä ilmestyy puoliavoimelle ovelle. Vihannesten viljelijä +Valentonista miettii yhä huolestuneempana, ett'eivät he ehdi kotiin +tänä iltana, että eukko käy levottomaksi ja että poikaparalle tulee +kylmä palatessa. Hänen ahdistuksensa käy vihdoin niin voimakkaaksi ja +liikuttavaksi nähdä, että ylhäinen rouva lapsinensa, jonka vuoro nyt, +viiden tunnin kiusallisen odotuksen jälkeen, on tullut mennä sisään, +luovuttaa tämän oikeutensa kunnon Raizoulle. + +»Paljo kiitoksia, rouva, paljo kiitoksia.» + +Pitkällisiin kiitollisuuden purkauksiin ei hänellä ole aikaa, sillä +tohtori on jo avannut oven. Hän tarttuu poikaansa, nostaa tämän ylös ja +antaa hänelle kainalosauvan eikä kiireessänsä ja hämmennyksissänsä +huomaa, että ylhäinen rouva salaa pistää jotakin pikku ramman käteen +sanoen: »kas, tuossa sinulle jotakin, poikaseni!» + +Voi kuinka pitkältä tuntuikaan äidistä tämä viimeinen odotus, jota +hämärtyvä päivä ja surulliset aavistukset vielä ikävystyttivät! Ja nämä +aavistukset ne taas odottaessa kasvoivat ja saivat veren suonissa +jähmettymään. Vihdoin on ratkaiseva hetki tullut. Hän astuu poikansa +kanssa soikeaan, suurehkoon kamariin, jota yksi ainoa Vendôme-torille +antava akkuna valaisee jotenkin hyvin, vaikka iltapäivä onkin jo +verrattain myöhäiseen kulunut. + +Akkunan ääressä oli Bouchereaun työpöytä, varsin yksinkertainen +kirjoituspöytä, jommoisia maalaislääkäreillä, veronkantajilla +ja -kirjureilla näemme. Bouchereau istahti työpöytänsä ääreen, selin +valoon, joka taas sattui sisääntulijain kasvoihin; kun nainen oli +nostanut harsoansa, näki tohtori edessänsä voimakkaan, nuorekkaan ja +iholtansa häikäisevän kauniin naisen, joka painoi päänsä alaspäin +ikäänkuin päivänvalo olisi tehnyt pahaa hänelle. + +»Kuinka hänen laitansa on?» kysyi lääkäri ystävällisesti ja veti +pojan isällisesti luoksensa. Vaikka hän ensi silmäyksellä tekikin +ankaran miehen vaikutuksen, oli hän sentään luonteeltansa sangen +hellätuntoinen eikä hänen lämmin sydämensä ollut ensinkään kylmennyt +nelikymmenvuotisen virantoimituksen aikana. + +Ennenkuin äiti vastasi tehtyyn kysymykseen, kehoitti hän poikaa +vetäytymään sivulle, jonka jälkeen hän miellyttävän vakavalla ja hieman +ulkolaisesti murtavalla äänellä alkoi kertoa tohtorille, kuinka hänen +poikansa vuosi sitten oli tapaturmaisesti menettänyt toisen silmänsä. +Viime aikoina oli toisessakin silmässä huomattu arveluttavia enteitä: +tilapäisiä sokeuden ilmiöitä ja koko näköaistin heikkenemistä. +Välttääksensä täydellistä sokeutta oli arveltu, että toinen jo +sokaistunut silmä olisi otettava pois. + +»Voiko se tapahtua? Kestävätkö lapsen voimat tuollaista leikkausta?» + +Bouchereau kuunteli häntä tarkkaavasti kumartuneena nojatuolinsa +selkämystän ylitse ja koko ajan seuraten pienillä, vilkkailla +silmillänsä puhujan kopeita huulia, jotka nähtävästi eivät ikinä olleet +tehneet tuttavuutta keinotekoisten värien kanssa, niin luonnontuoreilta +ja punaisilta ne näyttivät. + +»Sellaisia leikkauksia, johon teitä on kehoitettu, rouva, tehdään joka +päivä eivätkä ne vaarallisia ole, ell'ei erityisiä asianhaaroja satu... +Niiden 20:n vuoden kuluessa, jotka minä olen toiminut lääkärinä +Lariboisièron sairaalassa, on tällainen leikkaus tuottanut potilaalle +kuoleman yhdessä ainoassa tapauksessa. Mutta se olikin vanha ukko, +juovuttavain juomain heikontama lumpunkerääjä, joka terveellisen ruuan +puutteessa oli laihtunut luurangoksi. Poikanne ei tosin näytä vankalta, +mutta terve ja vankka äiti hänellä on, jolta hän epäilemättä on perinyt +terveen ja raittiin veren... Muuten voimme ottaa selkoa asiasta...» + +Hän viittasi pojan luoksensa, asetti hänet eteensä polviensa väliin ja +alkoi ystävällisesti jutella hänen kanssansa huvittaaksensa lasta sillä +välin kuin hän tutki tätä. + +»Mikä sinun nimesi on, poikaseni?» + +»Leopold.» + +»Ja sukunimesi?» + +Poikanen katsahti kysyvästi äitiinsä eikä vastannut mitään. + +»No niin, Leopold, riisu nyt takki ja liivit yltäsi, että minä voin +tutkia ja kuunnella sinua oikein tarkkaan!» + +Poika alkoi hitaasti ja kömpelösti riisuutua. Vapisevin käsin auttoi +äiti häntä ja vihdoin sai hän kiltin lääkärinkin avuksensa eikä hän +suinkaan ollut kömpelöin heistä kolmesta. Siinä oli sitten +paljastettuna tuo hoikka ja rihainen vartalo, jonka olkapäät olivat +vetäytyneet sisäänpäin painunutta rintaa vastaan kuin siipisatoisen +linnunpojan siivet ja jonka iho oli niin valkoinen, että rinnalla +riippuva rukousnauha ja kultakotelot vaikuttivat kuin koristeet +kipsisen martyyrin kuvan kaulassa. Ikäänkuin häpeisi hän hoidokkiansa +painoi äiti päänsä alas sillä välin kun lääkäri tutki poikasta +koputellen kaikkialle ja tehden silloin tällöin kysymyksiä äidille. + +»Isä on jo ijäkkäämpi mies vai kuinka?» + +»Ei suinkaan, hän on tuskin 35-vuotias.» + +»Sairastelee usein vai --?» + +»Ei, ei juuri koskaan.» + +»Kas niin, poikaseni, pue nyt jälleen päällesi.» + +Bouchereau oikaisihe istumaan mukavasti suureen nojatuoliinsa ja näytti +miettivän. + +Sillä välin pukee poika jälleen yllensä sinisen takkinsa ja pienen +turkkinsa, jonka jälkeen itsestänsä vetäytyy äskeiseen paikkaansa +kamarin nurkassa. Vuoden kuluessa on hän niin tottunut sairauttansa +koskeviin salaperäisiin kuiskauksiin, ett'ei hän enää ole utelias eikä +välitä mistään. Mutta katsokaas, millä innolla ja ahdistuksella äiti +sen sijaan luo katseensa lääkäriin! + +»No, kuinka hänen laitansa on?» + +Pannen painon joka sanalle vastaa Bouchereau aivan hiljaa: + +»Hyvä rouva, poikanne näkö on todellakin vaarassa. Mutta jos hän minun +poikani olisi, en minä kuitenkaan suostuisi leikkaukseen. Vaikka minä +tilapäisesti en voikaan saada tyydyttävää selkoa hänen heikkoutensa +syistä, niin täytyy minun huomauttaa niistä häiriöistä elimistössä, +siitä huonosta verestä ja samalla veren puutteesta...» + +»Mutta hänen suonissansa on kuninkaallista verta!» huudahti Frédérique +kiihkeästi nousten harmistuneena tuoliltansa. Samassa muisti hän pienen +esikoisensa sellaisena kuin tämä lepäsi ruumiskirstussansa: vallan +kalpeana ruusuisella vuoteellansa. + +Bouchereau nousi myöskin istualtansa, sillä nyt tunsi hän äkkiä +Illyrian kuningattaren, jota hän tosin ei ollut nähnyt koskaan (eikä +tämä juuri esiydykään missään), mutta jonka muotokuvan hän oli nähnyt +kaikkialla. + +»Anteeksi, teidän korkeutenne, jos minä vain olisin tiennyt...» + +»Anteeksi teidän ei tarvitse pyytää», sanoi Frédérique, joka jo oli +ehtinyt tyyntyä. »Sillä teiltä olen minä saanut kuulla totuuden, jota +kuninkaallisille ei tahdota juuri sanoa ... eipä edes maanpaossakaan. +Voi, hyvä hra Bouchereau, kuinka onneton onkaan kuningatarten kohtalo! +Ajatelkaas, että minua on kaikin tavoin koetettu saada suostumaan tähän +silmäleikkaukseen, vaikka he siis tiesivät sen käyvän poika raukalle +hengenvaaralliseksi. Mutta mitä merkitsee lapsen henki valtiosyitä +vastaan?... Parin viikon kuluttua viimeistään saapuu luoksemme +lähetystö Illyrian eduskunnasta... He tahtovat nyt siellä kuninkaan +itsellensä. Sellaisena kuin hän nyt on voisi hänet ehkä vielä esittää +lähetystölle... Mutta kuka välittää sokeasta kuninkaaksi? Sen vuoksi +täytyi minun suostua tähän tuumaan, vaikka se onkin vaarallinen +yritys... Valittava oli: kruunu vai kuolema!... Ja minut ovat he +tahtoneet tehdä kanssarikolliseksi näin inhoittavan kauheassa +asiassa!... Pikku Zara poloiseni!... Ei, mitä siitä, istuuko hän +koskaan hallitusistuimella tai ei ... kunhan hän jää elämään. Oi, jospa +hän sentään elämälle säästyisi!...» + +Kello löi viisi. Ilta joutuu. Alkavan päivällistunnin ja yleisen paluun +vuoksi ajelulta Boulognen metsässä on Rivoli-kadulla liike tavallista +suurempi, niin että kaikkien täytyy ahdingon vuoksi Tuileriespuiston +kohdalla ajaa käyden. Puistoaita heittää kärjekkäät varjonsa mailleen +menevän auringon paisteessa ikäänkuin aikoisi se sulkea tien ohi +kiiruhtavilta viskaamalla eteen pitkät peitsensä. Voimakas punerrus +valaisee vielä läntisen taivaan rannan riemukaaren yllä, jota vastoin +vastakkainen osa taivasta on puolisurun eli violetin värinen, kunnes se +näköpiirin ääriltä lientyy yhä tummemmaksi ja tummemmaksi. + +Nyt juuri vierivät kuningattaren raskaat, Illyrian vaakunalla +varustetut vaunut ohitse. Castiglionen kadulla tunsi kuningatar heti +Hôtel des Pyramidesin parven ja muisti ne toivorikkaat unelmat, jotka +hänellä ensimäisenä päivänä täällä Parisissa vielä oli, muisti nuo +mielikuvituksen virvatulet, jotka kohosivat taivaalle torvisoiton +sävelten kanssa ... juuri hänen akkunansa alta ... tuolta +Tuileriespuiston hyöteiden puiden lomasta. + +Kuinka monet toiveet olivatkaan sen jälkeen rauenneet ja kuinka monta +ankaraa ottelua olikaan hän sittemmin taistellut! Ja nyt, nyt oli +kaikki ohitse. Kuninkaallinen suku sammuu sukupuuttoon... Hän tuntee +kuolonkylmyyden olkapäillänsä vaunujen vieriessä itää ja pimeyttä +kohti, joka yhä sankempana kohtaa häntä. Eikä hän edes huomaa sitä +hellän ujoa ja rukoilevaa katsetta joka hämärissä etsii hänen +silmiänsä. + +»Voitko sinä pitää minusta sittenkin vielä, äiti, vaikka minä en enää +kelpaisikaan kuninkaaksi?» + +»Oi, oma rakas lapseni!» Kiihkeästi puristi hän pientä, ojennettua +kätöstä. Nyt oli uhri täytetty. + +Tämän hellyyden osoitus lohdutti ja vahvisti häntä. Tästä lähtien +tahtoi hän olla ainoastaan äiti. Ja kun auringon viimeiset säteet +kultasivat raunioituneen kuninkaallisen linnan, joka menneisyydestä +muistuttaen tällä hetkellä kohosi hänen edessänsä liekkien tuhoamassa +suuruudessansa, katseli hän noita kivikasoja vallan välinpitämättömästi +ja ilman muistoa aivan kuin olisivat ne olleet muinaisen Assyrian tai +Egyptin raunioita tai ylipäänsä joku muistomerkki ammoisilta ajoilta, +tosin suuremmoinen muistomerkki, mutta nyt jo aivan vanhentunut ja +kuollut. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Kuninkaita maanpaossa II, by Alphonse Daudet + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINKAITA MAANPAOSSA II *** + +***** This file should be named 24796-8.txt or 24796-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/4/7/9/24796/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |