initial commit of ebook 24743HEADmain

5 files changed, 7217 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/24743-8.txt b/24743-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..6fdebf7
--- /dev/null
+++ b/24743-8.txt
@@ -0,0 +1,7201 @@
+The Project Gutenberg EBook of Kuninkaita maanpaossa I, by Alphonse Daudet
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Kuninkaita maanpaossa I
+
+Author: Alphonse Daudet
+
+Translator: Kasimir Leino
+
+Release Date: March 3, 2008 [EBook #24743]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINKAITA MAANPAOSSA I ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+KUNINKAITA MAANPAOSSA I
+
+Kirj.
+
+Alphonse Daudet
+
+
+Ranskasta ["Les rois en exil"] suomensi Kasimir Leino.
+
+Kansan Romaanikirjasto 1.
+
+
+Helsingissä 1907,
+Suomalainen Kustannus-Osakeyhtiö Kansa.
+
+Oulussa 1907,
+Oulun Uudessa Kirjapainossa.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Alphonse Daudet
+Tekijän esipuhe
+   I. Ensimäinen päivä
+  II. Eräs kuningasmielinen
+ III. Hovi St. Mandéssa
+  IV. Kuningas »juhlii»
+   V. J. Tom Lewis, ulkolaisten asioitsija
+  VI. Maanpakolaiset »mustalaiset»
+ VII. Kansanhuveissa
+
+
+
+
+ALPHONSE DAUDET.
+
+
+Ranskan uusaikaisen, luonnonmukaisen eli naturalistisen
+kirjailijakoulun johtajana on tavallisesti totuttu pitämään Les
+Rougons-Maquart -sarjan ja muiden jättiromaanien realistista tekijää
+_Emile Zolata_, joka sotaisalla julkaisullansa »Medanin iltamia» astui
+kirjalliselle kilpatantereelle muutamien häntä nuorempien kirjailijain
+kanssa ja jonka teoksista useat ovat suomenkielellekin käännetyt.
+
+Löytyy kuitenkin arvostelijoita, joiden mielestä todellisin realisti
+uudempien ranskalaisten kirjailijain joukossa on _Alphonse Daudet_.
+Niinpä sanoo esim. Jules Lemaître, joka on käsitellyt Daudetin
+tuotantoa pitemmässä arvostelusarjassa, että Daudet on »vilpittömin
+realisti, mikä koskaan on kynää käyttänyt, juuri hän on tosirealisti
+eikä Zola, sen todistaa jo Daudetin sommittelutapa: Zola tekee
+ylimalkaisia havaintoja, mutta Daudet tekee havaintonsa yksityisten
+impressionien avulla, jotka ovat mitä voimakkaimmat ja välittömimmät;
+sielutieteellisiä partioretkiä tapaa hänellä harvoin, vaan esiytyvät
+hänen henkilönsä enimmäkseen toimivina, eläen n.s. hetkielämää. Itse
+sommittelu on rikasta ja kun havaintoja kannattaa mielikuvitus, syntyy
+tästä yhteistoiminnasta mitä miellyttävin kokonaisuus, joka ei ole
+tarpeellista romanttisuuden lentoakaan vailla». Lemaîtren mielestä on
+viehätys Daudetin runouden pääominaisuus ja juuri tämä kohottaa ne
+Zolan luomain rinnalle, jopa niiden yläpuolellekin; monen mielestä on
+Daudetin viehättävä esitystapa pääsyynä siihen, että hän osasi vetää
+puoleensa sekä Zolan että Victor Cherbuliezin lukijakunnan. Daudet
+viehättää kaikkia, jatkaa hän, ja valloittaa kaikki sydämet, olkootpa
+nämä uudenaikaisia, henkeviä ja hienostuneita lukijoita, naisia,
+runoilijoita taikka naturalistisen tyylin ihailijoita. Kuitenkin
+myöntää Lemaître, että Daudet moninaisen ja monivivahteisen
+tunne-elämänsä vuoksi on sangen vaikea kuvata muutamilla pääviivoilla,
+paljo vaikeampi kuin tuo voimakas pessimistinen kohtalorunoilija
+Zola, jopa vaikeampi kuin aina hermostunut Goncourtkin. Tästä
+monivaihteisesta tunnerikkaudesta huolimatta pitää sama arvostelija
+häntä sopusointuisimpana ja tasaisimpana runoilijana, jonka melkein voi
+lukea klassikkojen pyhitettyyn joukkoon.
+
+Tunnettu ranskalainen kirjailija ja arvostelija Anatole France, joka
+tunsi Daudetin jo nuoruudesta alkaen, kehuu häntä aina nuorekkaaksi,
+pirteäksi, miellyttäväksi mieheksi; nuorempana oli hän usein
+surumielinen ja haaveileva. Mutta vilpittömämpää ja hellempää luonnon
+ja taiteen ihailijaa, kuin aina elämänhaluinen Daudet oli, ei hän sano
+tietävänsä; luonnosta puhuessansa ja kesäisen luonnon keskellä
+eläessänsä vaikutti hän kuin iloinen nuori, kiihkoisa fauni. Hän
+rakasti ehkä liiaksi elämää ja luontoa; luonnon mukaan maalaaminen eli
+oikeammin kuvaaminen oli hänen ainoa työohjeensa. Kukaan ei voinut
+nähdä välittömämmin kuin hän, olkoonpa kysymys muodoista, väreistä tahi
+mistä tahansa. »Minulla ei ole koskaan ollut muuta työtapaa kuin kuvata
+luonnon mukaan», sanoo Daudet itsekin; »samoin kuin taiteilijat
+huolella säilyttävät luonnonmukaiset luonnoksensa, olen minä jo 30
+vuotta säilyttänyt ja työssäni käyttänyt pieniä vihkosia, joihin olen
+tehnyt muistiinpanoja ja kirjoittanut välittömiä ajatuksia merkiten
+muutamilla sanoilla jonkun äänilajin, kädenliikkeen, sanelman j.n.e.»
+Anatole Francen mielestä on Daudet tässä sanonut vain totuuden:
+hänen työtapansa oli todellakin tällainen rakenteleva ja kokoileva.
+Ranskan kansaa hän rakasti sellaisena kuin se vikoineen ja
+tietämättömyyksinensä oli ja eli köyhempänäkin, ja köyhälistönkin
+keskuudessa liikkui hän havaintojansa tehden. Hän kohensi alakuloisia
+elämänhalullansa ja rakasti pieniä; pahansuopaisuutta ei hänessä ollut
+ensinkään; vaan sen sijaan myötätuntoa, intoa, osanottoa. Hänellä oli
+naurun ja kyynelten lahja, ja kun hän nauroi keveää, sointuvaa
+nauruansa, oli usein kuulevinansa nuoren metsäsatyyrin leikkisää huilun
+soittoa, niin raikkaasti vaikutti jo hänen äänensä sointu. Sellaisissa
+kansallisissa perikuvissa kuin esim. Tartarin on hän suorastansa
+verrattava Cervantesin ikuiseen Don Quichotte-luomaan; Ranskan
+kirjallisuudessa ei sille löydä paljo muita vastikkeita kuin Rabelaisin
+Gargantua. Historiallisissa romaaneissansa, joihin »Numa Roumestan»,
+»Nabob» ja »Kuninkaita maanpaossa» ovat luettavat, seuraa hän samaa
+menettelytapaansa, piirtäen henkilönsä Pariisissa oleskelleiden
+tunnettujen kuninkaallisten maanpakolaisten mukaan, joita hän on nähnyt
+ja tutkinut useampia, esim. Hannoverin kuninkaan tyttärinensä,
+Braunschweigin herttuan, Espanjan kuningattaren Isabellan
+puolisoinensa, Don Carloksen, Napolin kuninkaan Fransin, Walesin
+prinssin y.m. Näiden näkemiensä avulla on hän kyhännyt romaaninsa
+»Kuninkaita maanpaossa», jonka päähenkilöt -- Illyrian ja Dalmatian
+hallitsijaperhe -- muuten ovat mielikuvituksen luomia. Teoksen synnystä
+tekee hän selkoa kirjansa laajahkossa esipuheessa, jonka vuoksi meidän
+ei tarvinne siihen enempää kajota; itse romaani taas puhuu kyllä
+puolestansa eikä suomentajan suositusta kaipaa.
+
+Eräässä Ranskan vaateliaimpia aikakauskirjoja (Revue des deux Mondes
+1898) käsittelee René Doumic Daudetin elämäntyötä, lausuen heti aluksi,
+että Daudet kuuluu niihin runoilijoihin, joita mielellänsä kiittää,
+sillä hän on itse pelkkää myötätuntoa niinkuin tapakuvaajain tuleekin
+olla. Aihevalinta ja työtapa on samanlainen kuin Flaubertilla,
+Goncourtilla, Zolalla y.m. realisteilla. Hieman ivaa tosin, mutta aina
+tositaiteilija vaistonsa ja älynsä pakosta. Goncourtin hermostumista
+toisinaan (Le petit chose), symbolismia toisinaan (Chèvre de M. Geguin,
+Kirjeitä myllyltäni), ani harvoin mitään törkeyksiä (Käkelän
+kirkkoherra, Veli Gaucherin elämänneste), joskus sairalloistakin
+tunteellisuutta (Le petit chose), mutta tavallisesti tasainen,
+sopusointuinen ja rikas sielunelämä todellisesta elämästä tehtyjen
+havaintojen ytimenä silloinkin kun mieliaihe, pettyneet toiveet,
+ovat käsittelyn alaiset, kuten esim. Sidoniessa, Jansouletissa,
+Mérautissa y.m.
+
+Daudet ei Doumicin mielestä luo perikuvia, vaan yksilöitä. Tämä ei
+oikeastaan ole mikään puute, vaan se tulee siksi, jos runoilija
+tietämättömyydestä syrjäyttää tapausten yleiset, johtavat lait, eikä
+osoita, mikä yksilössä on lajia ja missä suhteessa yksilö on
+perikuvaan. Silloin voi sanoa, ett'ei runoilija ole voinut kohoutua
+perikuviin. Senvuoksi jäävät Daudetin yksilölliset henkilöt heikommiksi
+kuin esim. Flaubertin perusluonteet. Verrattakoon vain Sidonie Chèbesiä
+(Fromont nuorempi) Flaubertin kuuluisaan Rva Bovaryyn. Sapho taas, joka
+on Daudetin tunnetuimpia mestariluomia, kalpenee Prévostin Manonin
+rinnalla, joka ijäti säilyy klassillisesti kauniina, hienona ja
+tuoreena ilmiönä. Ja kuitenkin on Sapho -- samoin kuin Nabob --
+sellaisen arvostelijan mielestä kuin Georg Brandes on, Daudetin
+mestarillisimpia, miehekkäimpiä te'elmiä, jopa suorastansa
+mallikelpoisinta taidetta, mitä olla voi. Niin eriäviä mielipiteiltänsä
+voivat arvostelijat olla!
+
+Daudetin sommittelutavasta olemme jo ylempänä puhuneet. Senkin suhteen
+ovat Brandes ja Doumic vallan vastakkaisella kannalla. Daudetin
+sommittelu on tosilatinalainen, selvä ja täysin harkittu alusta
+loppuun, sanoo Brandes, ihaillen juuri Saphon, Nabobin y.m. ankarasti
+kaavamaista ja lujaa rakennetta; samalla kun hän väittää Daudetin
+olevan tosiranskalaisen; pitää hän tämän tunnetapaa pohjoismaalaisena,
+tehden vertauksia Kiellandin »Työmiesten» ja Daudetin »Nabobin»
+välillä.
+
+Doumic taas pitää kirjailijamme puutteina m.m. seuraavat kielteiset
+ominaisuudet: häneltä puuttuu loogillisuutta, hän ei kykene täysin
+hallitsemaan ainettansa, ei jaksa pitää koossa kokonaisuutta eikä voi
+antaa yleiskatsausta ympäri näköpiirin. Tätä puutetta, joka olletikin
+ranskalaisesta lukijasta tuntuu sellaiselta, ei huomaa hänen
+rakastettavissa, täyskelpoisissa ja taiteellisissa novelleissansa ja
+lyhemmissä kertomuksissansa (contes), jotka tyylinkin puolesta melkein
+voi asettaa Mériméen ja Maupassantin novellien rinnalle. Mutta
+laajemmissa romaaneissa ne jo ilmenevät, arvelee Doumic, joka muuten
+kokoo loppulauseensa seuraavaan ponteen: »Daudet ehti toteuttaa, mitä
+hän ylipäänsä voi toteuttaa. Vaikka hän ei ollutkaan mikään terävä,
+läpikatsova äly ja vaikka häneltä puuttuikin syvempi maailman kokemus
+ja käsitys tosielämästä, jätti hän meille, mitä kaunis, tunteellinen,
+hermostunut ja hieno taiteilijasielu voi antaa.»
+
+Muihin ihasteleviin arvostelijoihin verrattuna kuulustaa tämä arvostelu
+jotenkin ankaralta, vaikka siinä voi olla paljo tottakin. Siltä
+varalta, että suomalaista lukijakuntaa huvittaa kuulla, mitä
+mielipidettä suomalaisissa kirjallisissa piireissä Daudetin runouden
+suhteen ollaan, annamme lyhyen selostuksen nimimerkki H. A--n'in
+piirtämästä, verrattain laajasta »kirjailija-muotokuvasta» Valvojassa
+1884 ja Juhani Ahon muistokirjoituksesta Daudetin kuoltua.
+
+Arvostelija jättää Daudetin draamallisen tuotannon aivan syrjään ja
+käsittelee häntä ainoastaan romaanikirjailijana. Erityisesti ihailee
+hän Maanantai-tarinoita, joiden lyhyt, ytimekäs sommittelu, sujuva,
+sointuva kieli, huolellinen suunnitus ja hento tunne häntä viehättää,
+samoin myöskin kirjailijan lapsuuden muistelmia [»Le petit chose»]
+puhumattakaan niistä historiallisista romaaneista ja tapakuvauksista,
+joiden kautta Daudet on kuuluisuuden saavuttanut. Muuten muistuttaa
+Daudet arvostelijan mielestä monessa suhteessa Mussetiä. »Daudet on
+runoilija hienon aistinsa, suorasanainen kirjailija kirjoitustapansa
+kautta -- naturalisti havaintotapansa ja ihminen sen syvän tunteen
+kautta, joka suo hänen kuvauksillensa lämpöä ja elämää. Hänen
+viehätysvoimansa salaisuus -- -- -- on se, että hän itse kokonaan
+antautuu ja sentähden myös voittaa muut. -- Daudet on syntynyt
+runoilijaksi eikä milloinkaan runoilijaluontoansa kiellä. Että hän on
+naturalisti, sen näemme siitä erinomaisesta taidosta, jolla hän kuvaa
+esineitä, seutuja ja elämää sellaisina, jommoisina ne esiytyvät hänen
+tarkalle silmällensä. -- Nämä kaikki edut vaikuttavat sen, että nuori
+Ranska täydellä oikeudella katsoo Alphonse D:n taitavimmaksi kaikkien
+romaanikirjoittajiensa joukossa.»
+
+Juhani Aho taas näkee Daudetissa yhden aikamme miellyttävimmistä
+kirjailijoista ja Ranskan hienoimmista ja terävimmistä kynistä. Hänen
+kertomuksensa ovat pieniä, suorasanaisia runoelmia, hienoa, ihanaa
+taidetta. Novelli, pikku kertomus, jonka tulee olla kekseliäs ja
+hillitty, hienosti hiottu kuin helmi, sopii erinomaisesti Daudetin
+herkälle älylle, joka pyrkii suorasanaisessa saavuttamaan runokielen
+täydellisyyttä. -- Jokainen hänen kertomuksistansa on täysvalmis,
+erinomaisella huolella kyhätty taideteos. Näkyy, että niiden aatteita
+on mietitty ja kultavaa'alla punnittu, että muotoa on vuoltu, sorvattu
+ja kiilloitettu. Eräät niistä ovat sisällyksen täyteläisyyteen ja
+aatteiden kantavuuteen nähden kuin suuria romaaneja. Romaanikirjailija
+Daudetista ei Aho muistokirjoituksessansa puhu mitään (Valvoja 1898).
+
+Tämä kaikki ylläoleva riittänee yleisselitykseksi Daudetin
+merkityksestä ja kirjailijaluonteesta sellaisena kuin hän lukijoille ja
+arvostelijoille teoksissansa esiytyy.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Alphonse Daudet syntyi 13 p. toukokuuta 1840 Nimesissa (Languedocin
+maakunnassa), joka historiallisine muistoinensa, murattiköynnöksinensä,
+olivi- ja viinitarhoinensa vaikuttaa kuin kappale muinaista Kreikkaa.
+Näillä eteläisillä seuduilla olivat sekä hänen esi-isänsä että hänen
+äitinsä suku Reynaud asuneet ja toimineet monta miespolvea joko
+kuningasmielisinä käsityöläisinä ja tehtailijoina taikka hurskaina
+pappeina. Alphonsen isä oli silkinkutoja, joka vararikon tehtyänsä
+muutti suureen Lyonin tehdaskaupunkiin, jonka lyseoon poikanen joutui.
+Runolliselle luonteelle ei tämä tehtaiden savustama ympäristö suinkaan
+sovelias ollut. Mutta pian pääsi hän yliopistoon ja 17-vuotiaana saapui
+hän Pariisiin, mukanansa ensimäinen runokokoelmansa »Rakastavaiset»,
+jotka seuraavana vuonna jo ilmestyivätkin Tardieun kustannuksella.
+Vanhempi veli Ernest Daudet, joka on tehnyt itsensä tunnetuksi
+valtiollisena kirjailijana, historioitsijana, kymmenkunnan romaanin ja
+veljensä elämäkerran (Mon frère et moi, 1882) kirjoittajana, oli
+silloin parinkymmenen vanha nuorukainen ja palveli Napoleon III:n
+kuuluisan ministerin ja Mériméen hyvän ystävän kreivi de Mornyn
+kabinettikirjurina. Tämän toimen luovutti Ernest D. kolme vuotta
+myöhemmin nuoremmalle veljellensä, joka sillä välin oli sangen
+puutteellisesti elättänyt itseänsä kirjoittelemalla eri sanomalehtiin
+(Monde illustré, Figaro y.m.), joita hän myöhemminkin on novelleilla
+muistanut. Kreivi, sittemmin herttua de Mornyn kirjurina v. 1861-65
+ollessa jäi hänelle kyllin aikaa kirjallisten taipumustensa
+kehittämiseen, mihin hänen sujuvien rakkausrunojensa menestys häntä
+muuten kehoitti. Kaksoiskääntymys (La double conversion), romaani
+punaisesta päähineestä (Chaperon rouge) ja molemmat näytelmät
+Viimeinen epäjumala ynnä Valkoneilikka, joista edellinen esitettiin
+Odéon-teatterissa, jälkimäinen Théâtre françaisissa, syntyivät näinä
+vuosina.
+
+Viimemainitun teatterin eli Ranskan kansallisnäyttämön nykyinen johtaja
+Jules Claretie, kirjailijamme nuoruuden ystäviä, kertoo pienen tarinan
+Daudetin suhteesta Mornyyn. Daudet, joka on kuvannut puutteellisuudessa
+ja köyhyydessä vietetyt ensimäiset vuotensa teoksessa Le petit chose
+(Pikku asia), oli joutunut velkojain ahdisteltavaksi ja eräänä päivänä
+ilmestyi oikeuden palvelija kansliahuoneeseen uloshakemuksen kanssa,
+vaatien osuutta hänen palkastansa. Herttua kutsutti nuoren kirjailijan
+puheillensa. »Mitä? Onko teillä siis velkoja?» sanoi hän nauraen. »Vai
+on teillä velkoja! Miks'ette te heti sitä sanonut! Se sovittaa meidät,
+sillä mielestäni te olitte liian viisas. Tästä uloshakemuksesta teidän
+ei tarvitse huolehtia, siitä otan minä pitääkseni huolen!» Ja siitä
+velasta Daudet lieneekin heti päässyt. Velkojensa vuoksi oli Daudet
+pakotettu edelleen etsimään raha-ansioita kirjallisella alalla.
+-- Veljensä toimittamaan Journal officieliin kirjoitti hän
+teatteriarvostelut, Vaudeville-teatterille kyhäsi hän kappaleet
+»Vanhempi veli» ja »Uhraus», julkaisi lapsuuden muistelmansa (Le petit
+chose), joita verrattiin Dickensin kertomuksiin, sekä kokoelmat
+»Kirjeitä poissaolevalle ystävälleni» ja »Kirjeitä myllyltäni» (1869),
+joista hän muodosteli 5-näytöksisen näytelmän nimeltä »Arlesilainen
+tyttö» (l'Arlesienne) Ambiguteatterin silloista primadonnaa nti
+Bartetia varten. [Sama kappale on tunnettu myöskin Bizetin säveltämänä
+operana ympäri maailmaa.]
+
+Näillä teoksillansa oli hän jo saavuttanut jonkunlaisen maineen, jota
+tuntuvasti lisäsi seuraavalla luomallansa »Fromont nuorempi ja Risler
+vanhempi» joka on ehkä enemmän tunnettu romaanina kuin näytelmänä.
+
+Ranskalaissaksalaisen sodan jälkeisinä vuosina 1872-74 kypsyi Daudetin
+kyky jo kukkaansa. Tosin ei hänen näytelmänsä »Lise Tavernier»
+saavuttanut suurempaa menestystä, mutta sellaiset luomat kuin
+tehdaselämää kuvaava »Fromont nuorempi», Pariisin piiritystilaa
+kuvaavat »Maanantai-tarinat» (Contes du Lundi), kokoelma luonne- ja
+maisemakuvauksia nimeltä »Robert Helmont», ja ennen kaikkea ehkä
+Rabelaisin ja Cervantesin ikuisiin mestariluomiin verrattu »Tarasconin
+Tartarin», kohottivat kirjailijamme äkkiä ihailtujen kuuluisuuksien
+joukkoon. Ja tällä asemallansa hän seuraavillakin luomillansa pysyi.
+Romaanissansa »Jack» kuvasi hän Murgerin tapaan maailmankaupungin
+kirjavaa sivistynyttä joutolaismaailmaa: taiteilijoita, joilta puuttui
+tilauksia, runoilijoita, jotka eivät tahtoneet saada kustantajia,
+professoreja, joilta puuttui oppilaita, lääkäreitä ilman potilaita,
+asianajajia ilman juttuja j.n.e. »Nabobissa» antoi hän vilkkaan kuvan
+valtiomiesten ja valtiollisten sanomalehtikirjailijain elämästä,
+herättäen näiden leirissä ankaraa arvostelua; »Numa Roumestanissa»
+(1880) katsotaan hänen kuvanneen Gambettaa, tunnettua Ranskan
+tasavallan presidenttiä; »Kuninkaita maanpaossa», jossa Illyrian
+kuviteltu kuningas Kristian II huvitteleikse kuin Pariisin suuren
+»Seuraklubin» hurjimmat jäsenet, ovat eräät tahtoneet pitää
+samanlaisena hyökkäyksenä kuningasvaltaa vastaan kuin on Björnsonin
+näytelmä »Kuningas», vaikka teos mielestämme ei anna oikeutettua
+aihetta tähän mielipiteeseen; kuningas on heikko ja huikenteleva
+nautiskelija, mutta usko kuninkuuden merkitykseen on hänen
+puolisollansa samoin kuin useilla nuorillakin, jotka Daudet muka on
+kuvannut puolalaisen nuorison mukaan.
+
+Tätä miesijän täyteläistä ja runsasta tuotantoa kesti vielä
+kymmenkunnan vuotta. »Numa Roumestanin» jälkeen ilmestyi sarja
+kelvollisia romaaneja, joista »Sapho» ja »Kuolematon» (l'Immortel) ehkä
+ovat saavuttaneet enimmän huomiota. Sapho on kertomus naisesta, joka
+sokeasti seuraa aistillisia halujansa, on aikoinansa ollut mallina
+Sapho nimiselle kuvapatsaalle, istunut taiteilijain mallina, elostellut
+ja jättää vihdoin maansa ja kaikki siirtyäksensä Amerikaan. Jo 1883
+julkaistussa romaanissa »Evankelista», jonka päähenkilö Elise Ebsén on
+nuori, Pariisissa asuva tanskalainen tyttö, on Doumic näkevinänsä
+kirjailijan tyylin ja luonnonkuvauksen muuttuvan tuttavallisemmaksi ja
+hellemmäksi, jommoinen se taiteellisempana on »Saphossa». Ja kuitenkin
+on »Sapho» monen mielestä tekijänsä miehekkäintä ja mallikelpoisinta
+taidetta!
+
+»Evankelista» ei saavuttanut erityisempää menestystä vaikka siinä
+tekijänsä tyylilliset ansiot esiytyvätkin kaikessa loistossansa; eikä
+myöskään sitä seuraava teos »Haikarat» (1883) herättänyt suurempaa
+huomiota. Sen sijaan otti arvostelu ja yleisö »Saphon» erittäin
+ystävällisesti vastaan; saman suosion sai osaksensa myöskin samana
+vuonna julkaistu kokoelma luonnekuvauksia »Taiteilijain puolisoja»,
+jossa annetaan täysi tunnustus ja henkinen osuus kuuluisain
+taiteilijain jokapäiväisille elämänkumppaneille. Tähän tunnustukseen
+oli Daudetilla ehkä täysi syykin, sillä hänen oma vaimonsa Julia Allart
+(s. 1857) oli sivistynyt, kirjallisuutta ja taiteita harrastava ja
+ihmisenä mitä miellyttävin nainen; paitsi kirjallisia katsauksia
+Ranskan viralliseen lehteen (Journal officiel), jonka toimitus vuodesta
+1874 oli uskottu Alphonse Daudetille, on hän nimellä Karl Sten
+julkaissut m.m. teokset »Vaikutelmia luonnosta ja taiteesta» (1879),
+»Itsetunnustuksia eli pariisilaisen naisen lapsuus», »Katkelmia
+painattamattomasta kirjasta» ja »Lapset ja äiti»; kaikki nämä
+todistavat arvostelijain mielestä samaa hienoa sielunelämää ja samoja
+sivistyneitä, kirjallisia näkökantoja, jotka -- kuten vakuutetaan --
+ilmenevät myöskin hänen veljessänsä, kirjailija Leon Allartissa ja
+Alphonse D:n ainoassa pojassa Leon Daudetissa, joka hänkin on
+kotimaassansa luonut nimen kirjailijana.
+
+Tehtyämme tämän pienen poikkeuksen runoilijamme omaisten keskuuteen, on
+meidän ainakin nimeltä mainittava teokset »Tartarin alpeilla», »Kaunis
+Nivernelaistyttö», ja »Pieni seurakunta», ennenkuin tulemme hänen paljo
+puhuttuun romaaniinsa »Kuolematon», jossa eräät arvostelijat jo
+tahtovat nähdä voipumisen alkavan. [Minä vuonna Daudet julkaisi
+teoksensa »Arlatanin aarre» ja »Rummuttaja» (Tambourinaire), en
+varmasti voi sanoa.] Millä syyllä esim. Doumic tämän päättää, ei käy
+oikein selville, mutta näyttää siltä kuin romaanissa esiytyvät
+maailmankaupungin tapakuvaukset eivät enää olisi olleet tehtyjä niillä
+silmälaseilla, joiden läpi seuraelämä nuorempaan mielestä oli
+katsottava. Ett'ei Lemaître ole samaa mieltä esim. »Kuolemassa» kuvatun
+pyrkijän eli struggle-for-life-tyypin Paul Astierin suhteen, se käy
+kyllä selville hänen laajahkosta arvostelustansa.
+
+Muuten on Doumic oikeassa siinä, että »Kuolematon» ennustaa jo lopun
+alkua. Sillä paitse »Tarasconin satamaa» ja »Perheen tukea» ei Daudet
+enää julkaissut muita kuin muistelmia 30-vuotisen kirjailijaelämänsä
+varrelta. Sellaisia ovat »Kolmekymmentä vuotta Pariisissa» ja »Erään
+kirjailijan muistelmia», joista kirjallisen elämän tutkijat epäilemättä
+saavat paljo aineksia uudempien ranskalaisten kirjailijain
+elämäkertoihin ja luonnekuvauksiin.
+
+Daudetista draamallisena kirjailijana on jo yllä ollut puhetta.
+Edelliseen on meidän lisättävä, että useat hänen romaaneistansa ovat
+ilmestyneet myöskin näytelmiksi muodostettuina. Näitä muodosteluja
+suoritti hän toisinaan yksin, toisinaan jonkun apumiehen kanssa
+yhdessä. Niinpä on hän itse tehnyt draamoja teoksistansa »Jack» ja
+»Numa Roumestan», kirjailija A. Belotin kanssa muodosteli hän
+näytelmiksi romaaninsa »Fromont nuorempi» ja »Sapho»; P. Elcéarin
+kanssa »Nabobin», P. Delairen kanssa sen romaaninsa »Kuninkaita
+maanpaossa», joka tässä tarjotaan suomalaiselle yleisölle jatkona jo
+ennestänsä suomennetuille Daudetin teoksille; »Tartarinia alpeilla»
+muokkasi kirjailija kahden nuoremman apulaisen -- Courcyn ja Bocagen --
+kanssa eikä siitä sittenkään kelvollista draamaa tullut. Lopuksi on
+meidän vielä muistettava vuosina 1889-90 esitetyt näytelmät »Este»
+(Obstacle), jossa Daudet käy sotaa Ibsenin Haamuja vastaan, ja
+Darwinismia kohtaan tähdätty draama »Elämän taistelu», jonka sattumalta
+näin Sarah Bernhardtin ja hänen seurueensa esittämänä Lontoossa (Her
+majesty-teatterissa) keväällä 1890; mallikelpoisesta esityksestä
+huolimatta ei se tehnyt minuun mitään voimakkaampaa, draamallista
+vaikutusta.
+
+Näin olemme päässeet Daudetin runsaan kirjallisen tuotannon
+loppuun. Vaikka hän draamallisena kirjailijana ei vedäkään
+vertoja aikalaisillensa Augierille ja Sardoulle ja vaikka toiset
+hänen romaaneistaan ehkä jäivätkin unhotukseen, tulee hän
+kuitenkin klassikkona säilymään jälkimaailmalle sellaisten
+mestarillisten luomiensa kautta kuin ovat esim. »Tarasconin
+Tartarin», »Maanantaitarinat» [ilmestyvät suomeksi Kansan
+Novellikirjasto-sarjassa], »Fromont nuorempi ja Risler vanhempi»,
+»Nabob», »Kuninkaita maanpaossa», »Numa Roumestan» ja »Sapho».
+
+Daudetin perhe-elämä oli muuten täydellisesti onnellinen, ell'emme ota
+lukuun niitä huolten pilviä, joita heikko terveys viimeisten 15:n
+vuoden kuluessa mahdollisesti tuotti hänen ympäristöllensä. Nuorempana
+oli hän ollut ahkera kanoottimeloskelija, purjehtija ja metsämies,
+mutta nämä urheilut jäivät häneltä unhotuksiin Pariisissa. Terveytensä
+vuoksi matkusteli hän Algeriassa, Sveitsissä y.m. Kesänsä vietti hän
+viime aikoina aina Champrosayssa; talvet asui hän Pariisissa, ensin
+n.k. Hôtel de Marais'issa ja sitten Luxembourgin puutarhan luona
+olevassa Lamoignonin palatsissa, missä hänen kotinsa oli Ranskan
+kirjallisen ja taiteellisen elämän keskustoja; siellä nähtiin melkein
+joka päivä provensaalilainen lyyrikko Emile Mariéton, kirjailijat
+P. Hervieu ja Glaser, venäläinen Stepniak ja Gambettan ystävätär,
+»Nouv. Revuen» tunnettu julkaisija rva Adam, mutta sitä paitse usein
+myöskin Anatole France, Zola, Cherbuliez, Bourget, Barrés j.n.e. joiden
+kanssa hän juuri oli muodostanut »seurusteluliiton», kun kuolema äkkiä
+yllätti hänet perheensä keskuudessa illalla joulukuun 17 p. 1897.
+
+Niinkuin Edelfeltin piirtämästä muotokuvasta selvästi näemme, oli
+Daudet ulkomuodoltansa kauneimpia taiteilijatyyppejä, mitä koskaan
+näemme: kihara, tumma ja pitkätukka, kauniit, sisältörikkaat ja eloisat
+silmät, jalot ja hienot piirteet; hänen sointuvan kaunista ääntänsä
+taas, joka Anatole Francen mielestä lauloi kuin faunin huilu, pitää
+Brandeskin niin miellyttävänä, että hän jo yksistään sillä voitti
+kaikki ystäviksensä.
+
+Ja kun hänen etevämmillä teoksillansa on ollut sama viehättävä
+ominaisuus, emme epäilekään, ettei »Kuninkaita maanpaossa» puolestansa
+lisää sitä suomalaista ystäväpiiriä, jonka Daudet jo on täällä luonut
+tätä ennen suomennetuilla teoksillansa »Fromont nuorempi», »Tarasconin
+Tartarin», »Kirjeitä myllyltäni», »Kuvaelmia ja kertomuksia» ja
+»Seinevirran laivuri».
+
+
+
+
+TEKIJÄN ESIPUHE.
+
+
+[Tämä esipuhe tavataan v. 1885 julaistussa painoksessa, joka kuuluu
+sarjaan Alphonse Daudetin Teokset täydellisinä (Oeuvres complètes).]
+
+Tämä teos on epäilemättä ollut minulle vaikein sommitella ja tätä olen
+hautonut mielessäni enimmän aikaa sen nimisenä ja sen suunnitelman
+mukaisena kuin aihe syntyi päässäni, eräänä lokakuun iltana seisoessani
+Carrousel-torilla katselemassa Tuileries'in palatsin surullista
+kukistumista ja hävitystä.
+
+Joku erotettu ruhtinas, joka kukistumisensa jälkeen on paennut
+Pariisiin, asettuu asumaan Rivolikadun varrelle, vetää herätessänsä
+ylös hotellin parvekkeelle antavan akkunan varjostimet ja huomaa nämä
+suistuneen palatsin rauniot, siinä näky, joka mielestäni oli
+ensimäisenä kuvattava teoksessa »Kuninkaita maanpaossa». Tästä ei
+tulisi mikään tavallinen romaani, vaan enemmän historiallinen tutkimus,
+koskapa romaani on tavallisten ihmisten historiaa ja historia taas
+kuninkaiden romaania. Kuitenkaan ei tästä tulisi sellainen
+historiallinen tutkimus, jommoisena tätä alaa tavallisesti meillä
+harjoitetaan, nimittäin tuollainen kolkon outo, tomuinen, haparoiva ja
+paksu kokoelma, joista Ranskan akatemia pitää ja joita se vuosittain
+palkitsee niitä ensinkään avaamatta, ja joiden kansilehdelle voisi
+kirjoittaa: _ulkonaisesti käytettäväksi_, kuten apteekin sinisten
+pullojen nimilipuissa luemme. Ei, vaan tästä piti tuleman nykyaikaista
+historiaa käsittelevä elävä, huumaava kuvaus, joka vaikuttaisi niin
+hirmuisen tulisella ja jyrkällä todistelulla, että se repisi elämän
+sisälmykset ulos eikä suinkaan hautautuisi arkistojen tomukasoihin.
+
+Työn vaikeus oli mielestäni juuri siinä, että se vaati todellisia
+esikuvia, oikeita tietoja ja kaikellaista ikävää urkkimista, johon
+minulle, ympäristölleni, aineellisille elämäntavoilleni ja henkisille
+tottumuksilleni vieras ja outo aihe suorastansa pakotti tekijän.
+Nuorena ollessani olin tosin hiipaissut erään »mustan kuolevaisen»,
+nim. Braunschweigin herttuan tekotukkaa, joka laahasi yökahvilain
+kaasulämpöä, höysteitä ja hajuvesiä löyhkäävissä kapeissa käytävissä;
+samoin olin eräänä iltana nähnyt n.k. ruhtinas Citron-Harvapuheisen
+istuvan Bignonin ravintolan perimäisellä sohvalla vastapäätä erästä
+katutyttöä ja syövän rasvaista maksapalasta; niinikään näin kerran
+konservatorion sunnuntai-iltamasta tullessani Hannoverin sokean
+kuninkaan kookkaan ja ylvään vartalon haparoivan eteenpäin
+pylväskäytävän pilarein välissä osanottoa herättävän prinsessa
+Frédériquen taluttamana, jonka tehtävä oli ilmoittaa, keitä
+vastaantulijoita kuninkaan oli tervehdittävä. Mutta nämä muistot olivat
+sentään sangen ylimalkaisia ja hämäriä; mitään täsmällisiä
+muistiinpanoja minulla ei ollut maanpaossa elävien ruhtinaiden
+yksityisestä elämästä ja siitä tavasta, miten he kansansa epäsuosiossa
+ollessansa aikansa kuluttivat, minkä verran maanpako ja Pariisin
+ilmakehä oli heihin vaikuttanut ja minkä verran kultausta heidän
+hoviviitoissansa ja juhlallisuutta heidän tilapäisissä asunnoissansa
+oli säilynyt.
+
+Tästä kaikesta oli minun otettava selko; se taas vei paljo aikaa, vaati
+lukemattomia juoksuja ja pakotti minun käyttämään hyväkseni kaikki
+mahdolliset tuttavuussuhteeni eri yhteiskunnallisilla asteilla elävien
+vanhain pariisilaisten kanssa, alkaen verhoilijasta, joka kuntoonpani
+Pressburgin kadun varrella olevan hotellin, aina niihin korkeihin
+valtiomiehiin saakka, jotka kutsuttuina olivat olleet läsnä kuningatar
+Isabellan luopuessa valtaistuimelta. Samoin oli minun niin sanoakseni
+lennosta siepattava seuraelämän säilyttämiä tarinoita, selailtava
+poliisikamarin päiväkirjoja, katseltava kuninkaallisten hankkijain
+mielilauseita j.n.e. Saatuani vihdoinkin perinpohjaisen selon kaikista
+Pariisissa oleskelleista kuninkaallisista henkilöistä, heidän ylpeästä
+kieltäymyksestänsä, riutumisistansa, heidän kunniansa täplistä ja
+omientuntojensa vioittumisista, seuloin kaikki tutkimusteni tulokset
+säilyttäen ainoastaan sieltä täältä selville saamani tyypilliset
+yksityisseikat, tapoja kuvaavat piirteet ja sen yleisen ilmakehän
+näyttämölle sovituksen, jossa esitettävä draamani oli tapahtuva.
+
+Eräs heikkous, jonka jo olen myöntänyt, nimittäin todellisuuden
+kaipaus, joka aina rasittaa minua ja pakottaa minun ainaiseksi
+jättämään elämän sovinnaisuuden huolellisimmin hävitettyjen
+mielikuvitukseni keksintöjen juurelle, sai minut muuttamaan
+alkuperäisen suunnitelmani. Sijoitettuani alussa kuninkaallisen perheen
+Madridin herttuan pieneen palatsiin Pompe- (Loisto-) kadun varrella,
+koska Illyrian kuningas Kristian monessa suhteessa muistutti häntä,
+muutin hallitsijaperheen Herbillonin kadun varrelle, parin askeleen
+päähän samannimisestä suuresta esikaupungista ja sen ulkomaisista
+juhlallisuuksista, koska Mérautin oli siellä esitettävä kuningattarelle
+kansa sellaisena kuin se todellisuudessa on ja opetettava hänelle,
+ettei hänen tarvinnut sitä enää peljätä. Kun Napolin kuningas oli
+puolisoinensa asunut pitemmän aikaa Herbillonin kadun varrella,
+väitettiin julkisesti minun tahtoneen kuvata näitä; mutta vakuutan
+vilpittömästi, ettei niin ole ollut laita, vaan olen minä itse teossa
+esittänyt vain oman mielikuvitukseni luoman kuninkaallisen perheen.
+
+Méraut sitä vastoin on elämästä otettu ja ainakin puoleksi
+todellisuudessa elänyt henkilö; se tapa, miten jouduin kuvaamaan hänet
+historiallisessa romaanissani, ansaitsee ehkä tulla tunnetuksi. Kun
+varmasti olin päättänyt, ettei teoksestani saanut sukeutua mikään
+häväistyskyhäelmä, vaan oli jonkun henkilöistäni edustettava
+perustuslaillisuuden ja jumalallisen oikeuden asiaa, koetin kaikin
+voimin innostua tästä aatteesta ja johtaa mieleeni nuoruuteni
+vakaumukset, jotka olin muodostanut lukiessani Bonaldin, Joseph de
+Maistren, Blanc Saint-Bonnetin ja kaikkien niiden valtiofilosofien
+teoksia, joita Barbey d'Aurevilly kutsuu »menneisyyden profeetoiksi.»
+Ostettuani rantakadun kirjakauppiailta antikvaarisen kappaleen teosta
+»Taantumus Ranskassa» (Restauration française), keksin eräänä päivänä
+lehtien väliin unhottuneen, entisen omistajan kyhäämän kirjeen, joka
+päättyi sanasta sanaan näin kuuluvalla jälkikirjoituksella: »Jos
+tiedätte jonkun tarvitsevan oppinutta ja kaunopuheista nuorta miestä,
+niin kääntykää _minun puolestani_ hra Thérionin puoleen, jonka osoite
+on Hôtel Luxembourg, Tournonin katu n:o 18.»
+
+Heti johtui mieleeni eräs tumma- ja säihkyväsilmäinen nuorukainen,
+jonka olin nähnyt Pariisiin tullessani ja jolla aina oli kirjoja
+kainalossa, tulipa hän sitten jostakin lainastosta tai seisoi jossakin
+kirjakaupassa nuuskien kirjoja; muuten oli hän pörhötukkainen, pitkä
+hontelo, joka aina teki saman vakuuttavan, koneellisen kädenliikkeen ja
+korjaili avosieraimisella, lihallisella ja eloisalla lättänenällänsä
+istuvia kakkuloitansa. Epäilemättä oli hän kaunopuhelias, oppinut ja
+sitä paitse n.k. joutolaisia. Mainitun kaupunginosan kaikki
+luumukauppiaat olivat kuulleet hänen vakuuttavan monarkkisia
+vakaumuksiansa ja suurentelevin liikkein ynnä vakuuttavin, kiihkein
+äänin pitävän tarkkaavana piippujen savuun kiedotun kuulijakuntansa.
+Olisipa hän nyt ollut elävänä edessäni! Mikä aarre hän olisikaan ollut
+minulle! Hän olisi antanut kirjalleni tulisuutensa ja lojaalisuuden
+tehovoiman; ja mitä tärkeitä tietoja olisinkaan voinut saada häneltä
+Itävallan hovista, missä hän oli ollut pikku prinssien opettajana ja
+mistä sittemmin palasi pettynein toivein ja sammunein unelmin. Mutta
+hän oli jo aikoja sitten kadonnut ja kuollut kurjuudessa tämä sama
+Constant Thérion, jonka sen pahempi olin vain nähnyt enkä koskaan
+häneen tutustunut. Siihen aikaan eivät silmäni vielä olleet sekavan
+selventäviä: silloin olin vielä liian nuori ja itse elämä huvitti
+minua enemmän kuin havainnot siitä. Täydentääkseni hankkimiani
+yksityistietoja hänestä, johtui mieleeni tehdä hänestä kotipuolen mies
+ja Nimesin kaupunkilainen, jonka työteliääseen käsityöläisporvaristoon
+kaikki isäni työmiehet olivat kuuluneet, ja asettaa hänen huoneeseensa
+sama punainen sinetti kaiverruksinensa _Fides, Spes_, jonka olin nähnyt
+vanhempieni luona samassa salissa, missä kaikkien perhejuhlien lopuksi
+aina laulettiin laulu »Vive Henri IV (eläköön Henrik IV).» Päätin siis
+ympäröidä miehen samoilla kuningasmielisillä sukumuistoilla, joiden
+keskessä itse olin kasvanut ja jotka olin säilyttänyt niin sanoakseni
+henkisen avautumiseni ja ajatukseni vapautumisen aikoihin. Sekottaen
+siihen etelä-Ranskan tavat ja lapsuuteni muistot sain aiheen lähemmäs
+itseäni. Näin olin löytänyt Mérautin taikka jos niin tahdotte
+Thérionin; mutta kuinka oli hän saatettava kuninkaan luo? Täytyi keksiä
+hänelle opastettava nuori prinssi; siitä prinssi Zara. Ja kun eräässä
+tuttavassa perheessä juuri samaan aikaan sattui sellainen onnettomuus
+että lapsi sai salonkikiväärin kuulan silmäänsä pälkähti päähäni tehdä
+tästä »kuninkaan tekijästä» oman työnsä turmelija.
+
+Unikuvat syntyvät usein todellisen elämän vaikutuksesta. Aikana,
+jolloin usein näin unia, olin tottunut aamulla herättyäni merkitsemään
+muistikirjaani nämä unennäöt ja varustamaan ne selityksillä: edellisenä
+iltana olin tehnyt sitä ja sitä, puhunut niin ja niin, tavannut sen ja
+sen henkilön j.n.e. Miksi en voisi pistää tällaisia muistiinpanoja
+kirjaani »Kuninkaita maanpaossa?» Sen luvun lopussa, jossa m.m.
+puhutaan höystetyistä markkinaleivistä ja jossa Méraut kantaa nuorta
+prinssiä hartioillansa, kirjoittaisin näin:
+
+»Eilen kävin Herbillonin kadulla -- kuljeskelin Mandén metsissä poikani
+kanssa. -- Pääsiäispyhä. -- Juhlahälinää. -- Olimme keskellä meluavaa,
+kuohuvaa väkijoukkoa. -- Pienokaista alkoi peloittaa. Nostin hänet
+hartioilleni ja läksin tieheni markkinakentältä.» Sen luvun loppuun
+taas, joka kuvaa sankaritanssijaisia Rosenin hotellissa, kirjoittaisin,
+että minä maailmannäyttelyn aikana v. 1878 satuin kerran kuulemaan
+mustalaissoittoa ja juomaan Tokaijeriviiniä, jolloin symbaalien ääni
+johti mieleeni eräät puolalaiset jäähyväistanssijaiset kreivitär
+Chodskon luona; tanssijaiset oli toimeenpantu niiden nuorten
+puolalaisten ylimysten kunniaksi, jotka olivat poislähdössä eivätkä
+enää aikoneet takaisin palata. Ja mitä kaikkia nautintoja, omituisia,
+yht'aikaisia tapauksia ja ihmeellisiä sattumia voikaan huomata mies,
+joka ei muuta mieti kuin tekeillä olevaa kirjaansa! Mainitsin jo
+kirjeestä Blanc Saint-Bonnetin »Taantumuksen historian» lehtien
+välissä. Samanlaisia olivat Madridin herttuan alkama oikeusjuttu
+ajutanttiansa Boëtia vastaan, jalokivien panttaus, kultaisen taljan
+myynti ja tuomitseminen Tattersallissa; samoin Braunschweigin herttuan
+hovivaunujen osto sirkukseen, kuningatar Isabellan molempien
+hohtokivillä koristettujen kruunujen myynti Drouotin salissa. Juuri
+samana päivänä, jolloin menin »Hotelliin» katsomaan tätä huutokauppaa,
+huusi eräs mainio ylimys-epatto pistäen kahden henkilön välistä esille
+päänsä ja tuuppien minua: »missäs tänä iltana juhlitaan?» Tämä typerä
+huudahdus, jonka pistin teokseeni, on julkisuudessa tullut huomatuksi
+enemmän kuin mitkään muut typeryyteni. Erään toisen kerran seisoin
+Uuden kirjakaupan luona katsellen Hannoverin vanhan kuninkaan
+hautajaiskulkuetta, jonka etunenässä ajoi Walesin prinssi. Kaunis lisä
+tuo maanpakolaisen kuninkaan hautajaiskulkue, ajattelin minä. Sen
+pahempi olin jo entisissä teoksissani käyttänyt hautajaisaiheita, kuten
+esim. Moran herttuan, Désiréen ja pienen kuninkaan Madou-Ohezon
+hautajaisia. Mutta kaikki tämä vakuutti minua siinä uskossa, että
+teoksestani tulisi nykyaikainen ja että se ilmestyi kuin ilmestyikin
+oikealla ajalla ja hetkellä.
+
+
+II.
+
+»Kuninkaita maanpaossa» kirjoitin siinä pienessä, unhottuneessa ja
+tuoreiden viiniköynnösten siimestämässä paviljongissa, joka on Vosgesin
+torin varrella sijaitsevan Richelieun palatsin suuren pihan perällä,
+missä vihreä, töyhtöpäinen nurmikko jakaa epätasaisen kivityksen
+omituisiin neliöihin. Sisällä näette siellä vanhoja puuleikkauksia
+Ludvig XIII:n ajoilta, melkein tyyten kuluneita kultauksia ja viisi
+metriä plafondimaalausta; ulkopuolella on taotusta raudasta tehty ja
+alhaalta ruosteen syömä parveke.
+
+Se oli siis varsin sopiva ympäristö surulliselle historialle. Tässä
+suuressa työhuoneessa löysin joka aamu uudelleen samat mielikuvitukseni
+luomat henkilöt, jotka yhtä elävinä kuin todelliset ihmiset
+ryhmittyivät kirjoituspöytäni ympärille. Tämä vimmattu työ hallitsi
+minut aivan yksinvaltiaana. Ulos en mennyt muulloin kuin talvisten
+päiväin aamuhämärissä, jolloin saatoin poikani Kaarle Suuren lukioon
+sen kolkan likaisia solakatuja myöten, joka alkaa Eginhardin
+solakadulta ja jatkuu läpi juutalaisten kaupunginosan eli ghetton,
+missä isä Leemansin sälykauppatanko seisoo ja missä Pariisiin
+päin kaltevalla vierteellä aina tapasin joukon hyvin su'ittuja,
+kyömynenäisiä, nopsajalkaisia ja naureskelevia käsityöläis-tyttöjä.
+Silloin tällöin täytyi minun kuitenkin lähteä kaupungille hankkimaan
+jotakin puuttuvaa tietoa, katselemaan jotakin kirjassani kuvattavaa
+taloa, Tom Lewisin luolaa tai mustain veljesten luostaria
+Fourneaux-(Sysi-) kadun varrella.
+
+Päästyäni keskelle teosta ja työskennellessäni täyttä vauhtia noina
+julmasti kiduttavina iltahetkinä, jotka kirjailijasta ovat parhaita
+koko hänen elämässänsä, tuli äkkikeskeytys, sillä liiallisesti
+rasittunut koneisto alkoi natista kaikissa saumoissansa. Se alkoi
+siten, että minun keskellä työtäni täytyi nukahtaa joku minuutti n.k.
+linnunhorrosta, käteni vapisi ja häiritsevä, voittamaton raukeus
+pakotti minun keskeyttämään aloitetun sivun. Joskus täytyi keskeyttää
+työ ihan keskelle lausetta ja odottaa, kunnes väsymys meni ohitse.
+Luotin hyvän lääkärin huolenpitoon ja lepoon maalla, joka antaisi
+rasittuneelle hermostolleni takaisin joustavuutensa ja voimansa.
+Oleskeltuani kuukauden päivät Champrosayssa ja huumautuneena Senartin
+metsän raittiita tuoksuja hengitettyäni seurasikin, ihme kyllä, tavaton
+hyvinvointi ja keuhkojen laajeneminen.
+
+Kevät tuli ja suonissani kuohui jälleen vironnut mahla niinkuin
+keväisessä luonnossakin, ja uudelleen puhkesivat kaikki nuoruuteni
+liikutukset kukoistamaan. Unhottumattomana on muistissani säilynyt
+puistokäytävä, jonka tiheän tammi- ja pähkinäpuulehvistön alla
+kirjoitin kirjassani kuvatun parveke-kohtauksen. Sitten havahduin
+äkillisestä ja ankarasta, mutta kivuttomasta verensyöksystä; suuni
+tuntui kirpeältä ja veriseltä. Minä säikähdin kovin, luulin loppuni
+olevan käsissä ja kuoleman tempaavan minut pois, ennen kuin ehdin
+lopettaa työni. Hyvästijättökohtauksessa, joka tuntui minusta
+viimeiseltä hetkeltä, sain vaivoin sanotuksi vaimolleni ja
+kumppanilleni hyvinä ja huonoina hetkinä: »lopeta sinä tämä teos.»
+
+Pysymällä liikkumattomana vuoteessani muutamia ikäviä päiviä, joiden
+kuluessa kirjani jatko kauheasti vaivasi päätäni, sain vaaran
+vältetyksi. Kaikki kelpaa. Hiukan ennen kuolemaansa täytyi Turgenjewin
+kestää kipuja tuottava leikkaus, jonka aikana hän ylläpiti tajuntansa
+merkiten muistoonsa kaikki kärsimystensä eri vivahdukset. Nämä hän
+aikoi -- omien sanojensa mukaan -- kertoa myöhemmin niillä
+päivällisillä, joita me siihen aikaan söimme yhdessä Turgenjew,
+Goncourt, Zola ja minä. Samoin tutkistelin minäkin kipujani ja käytin
+näitä ahdistuksen aikana saatuja kokemuksia hyväkseni Elysée Mérautin
+kuolemaa kuvatessani.
+
+Vähitellen aloin näet taas hiljallensa työskennellä. Kesken olevan
+teokseni otin mukaani Allevardiin, jonne lääkäri lähetti minut. Eräässä
+hengityksen vahvistamista varten järjestetyssä salissa tutustuin siellä
+vanhan, sangen oppineen ja omituisen lääkärin, nim. tohtori Robertyn
+kanssa Marseillesta, jolta sain aatteen kirjassani esiytyvälle
+Bouchereaulle ja koko loppukohtaukseen. Aina urhean vaimoni avulla,
+joka ohjasi vielä empivää kynääni, pääsin näin vihdoinkin teokseni
+loppuun.
+
+Mutta tunsin, että jotakin oli särkynyt minussa sittenkin. Huomasin,
+etten enää voinut kohdella ruumistani kuin mitäkin riepua, en riistää
+siltä liikkeen ja ilman tuottamaa vahvistusta enkä pitentää
+yövalvokkiani aamuun saakka tehdäkseni näinä kuumeellisina hetkinä
+uusia kauniita, kirjallisia keksintöjä.
+
+
+III.
+
+Romaanini ilmestyi ensin Le Temps (Aika-) lehdessä ja sitten
+kirjakauppias Dentun kustannuksella. Sanomalehdistö ja yleisö
+vastaanotti sen suosiollisesti; myöskin legitimistiset lehdet
+hyväksyivät kantani. Niinpä kirjoitti Armand de Pontmartin Gazette de
+France-lehdessä: »En tiedä, onko Alphonse Daudet kirjoittanut kirjansa
+tasavaltalaisen innostuksen vallassa. Mutta sen huomaa paremmin ja se
+sukeusi itsestänsä lopputulokseksi hänen teoksensa lukemisesta, että
+juuri kuningasmielinen tunne on perustana kaikelle kauniille,
+liikuttavalle, innostuttavalle ja lohduttavalle, mitä romaanissa on ja
+mikä sovittaa siinä esitetyt julmuudet ja riistää teokselta kaikki
+realismin aiheuttamat arkipäiväiset ja rumat piirteet. Se on jo
+ylväiden ja korkeiden sielujen voimakkaalla vastustuksen tunteella
+kuvattu tuo äkkiarvaamaton tapaus, että Vlabillen tanssijaiset,
+teatterit, suuri klubi ja n.k. 'suuret 16' lopullisesti nielevät nuo
+kukistuneet kuninkaalliset henkilöt.»
+
+Muiden näin kirjaani ylistäessä esiytyi Vallès arvostelulla, jossa hän
+väitti Tom Lewisin olevan Ponson du Terrailin tapaisen keksinnön. Tämä
+oli selvä todistus siitä, minkä jo ennestään tiesin, nim. että »Kadun»
+kirjailija ei tunne Pariisista muuta kuin etukaupunkien katuelämän,
+nuorallatanssijain kulkupaikat ja katukäytävät; talojen sisällä hän ei
+ole käynyt koskaan. Hän moitti minua m.m. siitä että olen väärentänyt
+ja rumentanut Thérionin. Olenhan jo vastannut arvostelijoille, ettei
+Méraut ole aivan täydellinen kopia Thérionista. Lisäksi voin esittää
+seuraavat rivit kirjeestä, jonka heti kirjani ilmestyttyä sain
+vastaanottaa myötäliitetyn valokuvan kanssa.
+
+»Te olette nähtävästi pitänyt paljo rakkaasta Elyséestä, koska olette
+antanut hänelle kunniasijan teoksessanne 'Kuninkaita maanpaossa'.
+Teoksenne on oleva minulle ja omaisilleni ystävän kirjoittama
+perhekirja.»
+
+Kirje oli Thérionin veljeltä.
+
+Sitten lakkasi hälinä. Pariisilaiset saivat muuta lukemista. Minä taas
+olin tyytyväinen, kun olin saanut valmiiksi kirjan, jonka isäni,
+innokas kuningasmielinen, voi pahastumatta lukea, ja että sain vielä
+sanat ja lauseet kokoon enkä ollut aivan sortunut, kuten vihamieheni
+olivat toivoneet.
+
+Pian lausuivat useat näytelmäkirjailijat halunsa saada muodostaa
+romaanini näytelmäksi. Viivyttelin jonkun aikaa lopullisen luvan
+antamista, kun sain kuulla erään italialaisen luvattani suorittaneen
+tämän tehtävän jotakin teatteria varten Roomassa. Tämä ratkaisi asian.
+Kenelle uskoisin tehtävän tuosta italialaisesta huolimatta?
+Gondinetilla oli halu tehdä se; myöskin Coquelin, jolle olin puhunut
+asiasta, tiesi erään sopivan henkilön. Jos uskoisin kaikki hänen
+huomaansa ja muuten suostuisin asiaan, saisin myöhemmin tietää
+apulaiseni nimen. Coquelinista olen aina pitänyt ja häneen luotan. Sen
+vuoksi annoin hänen tehdä niinkuin hän hyväksi näki. Sitä mukaa kuin
+näytelmä valmistui luki hän minulle kappaleen näytös näytökseltä;
+draama oli mielestäni kaunopuheliaasti kirjoitettu, kieli leveää ja
+sointuvaa, vuoropuhelu hyvä ja pirteä. Pari sanaa ensi näytöksen
+keskipalkoilta, jotka Méraut sanoo Hezetasta, (achevé d'imprimer)
+ilmaisi minulle tekijän. »Se on joku Lemerren kustannettavista!»
+Muutkin tiennevät, että Choiseulin solakadun kirjakauppa painattaa
+tekijäin nimet julkaisemiensa kauniiden runokokoelmien loppuun. Näin
+keksin kanssakirjailijani: se oli Paul Delair, kyvykäs, vaikkakin
+joskus hieman epäselvä runoilija, jolla on sekä salamainvälähdyksiä
+että suuruutta.
+
+Kappale miellytti minua muuten, paitsi viime näytös, joka tuntui
+liian ankaralta. Se tapahtui Mérautin kuolinvuoteella Monsieur-le
+Prince- (Prinssi-) kadun varrella. Aivan lopulla ra'otti Kristian ovea
+kysyen: »Asuuko neiti Clémence täällä?» Kun Coquelin luki Delairin
+kyhäelmän pienessä salissani Observatoirekadun varrella, olivat muutkin
+läsnäolijat samaa mielipidettä. Sinä iltana olivat kutsuani
+noudattaneet Gambetta, Edmond de Goncourt, Zola, Banville, tri Charcot,
+veljeni Ernest Daudet, Edward Drumont ja Henry Céard. Voi, kuinka siitä
+onkin jo pitkä aika kulunut! Yleisesti oltiin sitä mielipidettä, että
+viimeinen näytös oli kovin liioiteltu ja vaati muutosta. Delair kuuli
+arvostelut, suostui muodostamaan lopun toisellaiseksi ja lievensikin
+sen.
+
+Mutta tämä kaikki oli turhaa: meidät oli jo ennakolta tuomittu. Sen
+huomasin jo pääharjoituksessa. Kappale oli hyvin näyttämölle asetettu,
+Vaudeville-teatterin parhaat voimat tulkitsivat sen eikä johtaja ollut
+säästänyt vaivojansa; mutta sittenkin oli salonki jo alusta niin
+vihamielinen, ett'en ikinä ole moista nähnyt. Seuraavana päivänä
+toimeenpantiin vihellysnäytös ja samaa peliä jatkui sitten joka ilta,
+kuten sen aikuisista Gauloisin numeroista voidaan nähdä. Eri
+seurapiirit lähettivät joka ilta sinne miehensä meluamaan. Kokonaisia
+kauniita ja liikuttavia kohtauksia meni niin, ett'ei niistä melun
+vuoksi voitu kuulla sanaakaan. Semmoiset kohtaukset kuin se, missä
+kuvattiin bourbonilainen prinssi juoksemassa raitiovaunun perässä,
+olivat jo ennakolta tuomitut. Jospa meluajat olisivat tienneet, keneltä
+tämän tarinan olin kuullut! Saman kohtelun alaiseksi oli merkitty
+Dièudonnén mainio tulo mustassa puvussa Pugnon sankarimarssin
+kaikuessa! Mennä Vaudeville-teatteriin meluamaan tuli muotiin: sinne
+mentiin, kuin Taitboutin saliin! Tämän keinotekoisen vihamielisyyden
+ohessa pysyi muu yleisö sangen välinpitämättömänä. Pariisin yleisö,
+joka on vähemmän kuningasmielinen kuin minä, pysyi täydellisesti
+kylmänä kuninkaallisten kurjuuksille, jotka olivat sen tavallisten
+näkökantojen ulkopuolella ja yhtä kaukana sen säälistä kuin Chicagon
+tulipalon uhrit tai Mississippijoen vedenpaisumuksesta kärsineet.
+Muutamia itsenäisiä sanomalehtiä lukuunottamatta, noudattivat
+arvostelijat yleisön esimerkkiä, kuten tavallisesti. Vaikka ohjelmassa
+seisoikin ainoastaan Paul Delairin nimi, täytyi minun kuitenkin
+useampien viikkojen kuluessa kestää kaikellaisia panetteluja ja
+uhkauksia. Näille en tietystikään antanut sen suurempaa merkitystä.
+Sanomalehtien ja uutistenurkkijain kautta on Pariisin yleinen mielipide
+käynyt jonkunlaiseksi huumaavaksi vuoristokaiuksi, joka vain lisää
+sanomalehtien juttukirjailijain merkitystä, heittelee heidän
+lausuntonsa äärettömiin, laajentaa ne ja tukahduttaa oikeutetun
+moitteen ja kiitoksen. Sattumalta olen muistossani säilyttänyt erään
+panettelun, jonka tahdon mainita tässä.
+
+Joku väitti minun tahtoneen kirjassani imarrella hallitusta, koska olin
+alkanut kumarruksella »toukokuun 16:nen» kuningasvallalle, tehnyt
+käännöksen marsalkan suistuttua ja avosylin tervehtinyt voittoisaa
+tasavaltaa. Tämän mielipiteen esittäjä siis luulee, että tekijä, kerran
+kirjansa suunniteltuaan, voi noin vain pelkästä oikusta tahi etunsa
+vuoksi käännähtää oikealle ja vasemmalle. Moiset kynäilijät eivät ikinä
+ole mitään teosta suunnitellet, muuten olisivat he epäilemättä myöskin
+keksineet ja voineet ilmoittaa, missä tarkoituksessa olin tehnyt sen,
+josta minua syytettiin. Minä en tarvitse mitään enkä ketään, elelen
+yksikseni kumartelematta virkoja, arvonosoituksia ja ylennyksiä. Miksi
+siis?
+
+Yhtä väärä on se väite, että olisin päätöksestä kirjoittanut
+häväistyskirjoituksen. Sekä romaani että näytelmä jäävät totuuden
+alapuolelle. Kuningasvallalle olen myöntänyt varsin kauniin sijan,
+kenen on syy, ell'ei se sen parempi ole? Kuningaskunta seisoi kuin
+mallina edessäni. Minä kuvasin vain luonnon mukaan. Muuten en minä
+ole ensimäinen, joka on tosiasiaksi merkinnyt maanpakolaisten
+kuninkaallisten henkilöiden henkisen vajoamisen. Ihailtavissa
+»Muistelmissansa haudan tuolta puolen», jotka minulla työn aikana aina
+olivat pöydällä, on esim. Chateaubriand kuvannut paljo julmemmin kuin
+minä Englannin kuninkaan Kaarle X:n kovin asteittaisen typertymisen ja
+sokaistumisen. [Otteet Chateaubriandin teoksesta ja Fourneronin
+Histoire des emigrés'ista olen jättänyt pois. _Suomentaja_.]
+-- -- -- --
+
+                                                   _Alphonse Daudet_.
+
+
+
+
+I.
+
+Ensimäinen päivä.
+
+
+Kuningatar Frédérique nukkui yhä väsyneen kuumeellista unta ja
+kaikki hänen unennäkönsä kiertelivät suistuneen, maanpakolaisen
+kuningasperheen ympärillä, sillä pari kuukautta kestäneen piirityksen
+melu ja kärsimykset vaivasivat häntä alinomaa; sitä paitse kiusasivat
+häntä silloin tällöin veriset, sotaiset näyt, voihkeet, väristykset ja
+omituinen hermoston herpautumistila, josta kauhun vavahdus hänet äkkiä
+herätti.
+
+»Zara! Zara! Missä hän on?» huusi kuningatar heti.
+
+Eräs hänen kamarineitosistansa lähestyi vuodetta ja vastasi hiljaa:
+
+»H. K. K. kreivi Zara nukkuu levollisesti kamarissansa. Rouva Eleonora
+on hänen luonansa.»
+
+»Entäs kuningas?»
+
+Kuningas oli jo keskipäivän aikaan lähtenyt ajelemaan hotellin
+vaunuissa.
+
+»Yksinkö?»
+
+Ei. Hänen majesteettinsa oli ottanut valtioneuvos Boscovitshin
+seuraksensa.
+
+Sitä mukaa kuin kamarineito puhui dalmatialaista murrettansa, joka
+kuulusti kovalta ja sointuvalta kuin somerlaineen helke, tunsi
+kuningatar kauhuntunteensa hälvenevän. Rauhallinen hotellihuone, jonka
+hän tullessansa oli nähnyt ainoastaan hämärissä, esiintyi nyt
+tavallisessa jokapäiväisessä loistossansa vaaleine seinäpaperinensa,
+korkeine akkunoinensa, valkoisine villamattoinensa ja akuttiminensa,
+joilla lenteli hiljainen ja eloisa pääskysparvi, leikitellen suurten
+yöperhosten kanssa.
+
+»Kas, kello on jo viisi! Petsha, laita pian tukkani... Minua oikein
+hävettää, että olen nukkunut näin kauvan.»
+
+Kello oli siis viisi ja päivä ihanin, mikä keväällä 1872 vielä oli
+ihastuttanut pariisilaisia. Ihmetellen jäi kuningatar seisomaan
+tultuansa Hôtel des Pyramidesin pitkälle balkongille, jonka
+viisitoista, vaaleanpunaisilla akuttimilla varustettua akkunaa antoi
+Rivolikadun kauneimmalle osalle. Alhaalla leveällä kadulla kuului
+pyörien hurinaa ja kadunhuuhtojain hiljaista litinää; loppumaton jono
+vaunuja ajoi Boulognen metsään päin niin että pyörät, valjaat ja
+vaaleat puvut vilisivät ohi kuin nopeassa tuulessa. Kiireellisestä
+ihmistulvasta Tuileriesin kullatun portin luona siirtyivät
+kuningattaren ihastuneet silmät naisten valkoisilta hohtaviin hameihin,
+vaaleihin suortuviin, välkkyvään silkkiin, lasten ulkoilmaleikkeihin ja
+kaikkeen siihen pyhäiseen elämään ja lasten hyörinään, jota kirkkaina,
+aurinkoisina kevätpäivinä näemme tuon suuren puiston hiekoitetuilla
+tasangoilla, kunnes ne vihdoin mielihyvällä pysähtyivät puiston
+keskellä kasvavain kastanjapuiden mahdottoman laajalle, täyteläiselle,
+pyöristyneelle ja viheriöitsevälle lehväkatokselle, jonka siimeksessä
+parast'aikaa soitteli sotilas-orkesteri ja pelmusi kirkuva, meluava
+lapsiparvi.
+
+Maanpakolaisen hallitsijattaren karvas mieliharmi lauhtui vähitellen
+näin runsasta hilpeyttä katsellessa. Lämmin hyvinvointi kiehtoi hänet
+kaikkialta kiertyen ruumiin ympärille pehmeänä kuin silkkinen verkko;
+hänen valvomisesta ja kieltäymyksistä lakastuneille poskipäillensä
+nousi jälleen heleä, eloisa puna.
+
+»Hyvä Jumala, kuinka minun on hyvä olla», mietti hän itseksensä.
+
+Suurimpia onnettomuuksia voi seurata äkilliset ja viattomat
+lohdutuksensa, joihin eivät vaikuta niin paljo ihmiset kuin asiain
+viehättävä kaunopuheisuus. Mitkään ihmisten keksimät sanamuodot eivät
+olisi voineet suoda lohdutusta tälle kieltäymykseen pakotetulle ja
+puolisoinensa, lapsinensa maanpakolaisuuteen karkoitetulle
+kuningattarelle, jonka yksi ainoa kansan kuohahdus syviä maanrepeämiä,
+säihkyviä salamoita ja tulivuoren purkauksia aiheuttavan
+maanjäristyksen tavoin oli viskannut vieraalle maalle ja jonka hieman
+matalalla ja sentään niin ylväällä otsalla aina näkyi juovat ikäänkuin
+olisivat ne olleet Euroopan kauneimman kuningaskruunun painamat.
+
+Ja nyt esiytyi luonto uudistuneena ja iloisena tämän ihmeteltävän
+kauniin pariisilaisen kevään valaistuksessa, keväimen, jonka lempeä
+raikkaus muistutti kasvihuoneen tai Rivieran ilmastoa ja herätti
+ihmisessä viihdytystä ja toiveita jälleen virkoamisesta. Mutta samalla
+kuin maanpakolaisen kuningattaren hermot höltyivät ja silmät täysin
+terin ahmivat viheriöitsevää näköpiiriä, vavahti hän äkkiä. Vasemmalla
+puolellansa äkkäsi hän alhaalla puiston sisäänkäytävän luona aavemaisen
+muistomerkin, jonka muodostivat kalkitut muurit, ruskeat pylväät,
+luhistuneet katot, ilmaa sinertävät akkuna-aukot, puoleksi sortunut
+julkipuoli, jonka yli näkyi laajoja rauniokasoja ja perimäisenä näiden
+takana -- Seineen päin -- melkein eheänä säilynyt, tulipalon
+värittelemä ja kultaama suvihuone savustuneine rautaparvekkeinensa.
+Muuta ei koko Tuileriesin palatsista tallella ollut.
+
+Tämä näky teki häneen syvän vaikutuksen ja sydämessänsä hän vallan
+kauhistui noita kivikasoja katsellessaan. Kymmenen vuotta sitten, eikä
+siitä ollut kymmentäkään vuotta, -- voi kuinka surulliselta
+ennustukselta se hänestä nyt tuntui! -- oli hän puolisonsa kanssa
+asunut tuossa palatsissa, joka nyt oli raunioina. Se oli keväällä 1864.
+Kolme vuotta avioliittonsa jälkeen matkusteli silloinen Zaran kreivitär
+onnellisena puolisona ja perintöruhtinattarena liittohovista toiseen.
+Kaikki pitivät hänestä ja vastaanottivat hänet ystävällisesti.
+Olletikin juhlittiin häntä Tuileriesin palatsissa tanssijaisilla ja
+muilla juhlallisuuksilla. Vieläkin voi hän kuvitella ne suojat tuolla
+kukistuneiden muurien sisällä. Hän oli näkevinänsä siellä nuo
+mahdottoman suuret ja komeat galleriat kivikoristeinensa häikäisevässä
+valaistuksessa ja hovipukujen laahustinten aaltoilevan laajoissa
+rappusissa välkkyvän kyrassierikujanteen välissä. Ja tuo näkymätön
+soitto, joka silloin tällöin tuulen mukana kuului puistosta, muistutti
+hänen mielestänsä Waldteufelin orkesteria silloisessa marsalkkain
+salissa. Juuri tuon leikkivän ja vilkkaan säveleen mukaanhan hän
+silloin oli tanssinut orpanansa Maksimilianin kanssa, viikkoa ennen
+kuin tämä Meksikoon lähti. Aivan oikein, samat säveleethän nuo ovat!...
+katrilliin ottivat silloin osaa keisarit ja kuninkaat, keisarinnat ja
+kuningattaret; aihe siihen oli otettu »Ihanasta Helenasta» ja
+luontevasti liiti silloin hänen ohitsensa loistava jono ylhäisiä
+henkilöitä... Max huolestuneen näköisenä ja vaaleaa partaansa
+pureskellen; häntä vastapäätä, Napoleonin läheisyydessä, Charlotte
+säteilevänä ja ikäänkuin kirkastuneena ilosta olla keisarinnana...
+Missähän nuo kauniin katrillin tanssijat nyt mahtoivat olla? Kaikki
+haudassa, maanpaossa tai hulluinhuoneessa. Suru toisensa perästä!
+Onnettomuus: onnettomuuden jälkeen! Jumala ei siis suojellut kuninkaita
+enää!...
+
+Sitten muisti hän kaikki, mitä oli kärsinyt sen jälkeen kuin vanha
+Leopold oli laskenut hänen ohimoillensa Illyrian ja Dalmatian kruunun.
+Ensiksi oli hänen esikoisensa, joka oli tytär, joutunut tuollaisen
+oudon ja nimettömän sairauden uhriksi, jommoiset merkitsevät veren
+heikontumista ja rodun loppua ... ja tämä oli tapahtunut juuri
+juhlapyhinä, niin että ruumiin vieressä palavain kynttiläin valoon
+yhtyi kaupungin ilotulitus eikä tuomiokirkosta hautajaispäivänä ehditty
+viedä pois lippujakaan. Näiden suurten surujen ja niiden tuskain
+ohella, joita hänen poikansa heikko terveys alinomaa hänelle tuotti,
+täytyi hänen kärsiä muita murheita, joista muut eivät mitään tienneet,
+sillä ne kätki hän naisylpeytensä salaisimpaan soppeen. Kansojen
+sydämet eivät ole uskollisempia kuin kuninkaidenkaan. Eräänä päivänä
+kylmeni äkkiä sama Illyrian kansa kuningasperheellensä, joka oli sitä
+niin usein juhlinut. Oli syntynyt väärinkäsityksiä, erimielisyyksiä,
+epäilyksiä, ja vihdoin kehittyi tästä kaikesta viha, tuollainen koko
+maan hirvittävä viha, jonka hän tunsi ilmassa, huomasi katuelämän
+hiljaisuudesta, ihmisten ivallisissa katseissa, rypistyneiden otsien
+väristyksessä, jonka vuoksi hän tuskin uskalsi ilmestyä akkunaan, ja
+lyhyvillä ajoretkillänsä painausi hän hovivaunujen nurkkaan, ettei
+ensinkään näkyisi. Voi, noita kuolemanhuutoja Laibachin linnan
+pengermäin alla, jotka hän taas oli kuulevinansa katsellessansa Ranskan
+kuninkaiden suuren palatsin raunioita. Hän oli näkevinänsä
+valtioneuvoston viimeisen istunnon ja ministerien kalpeat ja pelvosta
+höpertyneet kasvot, kun nämä rukoilivat kuningasta luopumaan... Ja
+sitten pako keskellä yötä ja talonpoikaisissa valhepuvuissa ylös
+vuoristoon ... kylät ulvoen kapinallisina ja vapaudesta yhtä juopuneina
+kuin kaupungitkin ... ilokokkoja kaikilla kukkuloilla... Ja hänen omat
+hellät kyyneleensä keskellä tätä suurta onnettomuutta, jonka aikana hän
+vaivoin sai pojallensa illallisen eräästä paimenmajasta vuoristossa ...
+ja vihdoin se äkkipäätös, johon hän sai kuninkaan suostumaan, nim. että
+sulkeuduttaisiin vielä hallitsijalle uskolliseen Ragusaan, missä sitten
+vietettiin kaksi kieltäymyksen ja ahdistuksen kuukautta, kun kaupunkia
+piiritettiin ja pommitettiin ... nuoren prinssin sairastuminen ... ja
+nälässä riutuminen ... linnoituksen lopullinen antautuminen ...
+kolkosti vaikuttava laivaan-nousu äänettömän ja väsyneen väkijoukon
+katsellessa ... lähtö ranskalaisella laivalla muita kurjuuksia,
+kolkkoutta ja outoa maanpakoa kohti ... sillä aikaa kuin Illyrian
+tasavallan ihka uusi ja voittoisa lippu liehui valloitetun
+kuninkaallisen linnan katolla... Tuileriesin rauniot johdattivat hänen
+mieleensä kaiken tämän.
+
+»Pariisi on kaunis, eikö totta?» kysyi joku äkkiä hänen vieressänsä
+iloisella ja nuorekkaalla, vaikka vähän honottavalla äänellä.
+
+Samassa tuli kuningas ulos parvekkeelle kantaen sylissänsä pientä
+prinssiä, jolle hän näytti viheriöitsevää näköpiiriä, kattoja,
+kupooleja ja tuota liikettä kaduilla iltapäivän kauniissa
+valaistuksessa.
+
+»Oi, kuinka kaunista!» huudahti lapsi -- noin 5-6 -vuotias poloinen,
+jonka piirteet olivat pingoitetut ja tiukat, tukka vallan vaalea ja
+lyhyeksi leikattu kuin taudin jälkeen; nytkin katseli hän ympärillensä
+ikäänkuin kärsimystensä keskestä hieman hymyillen ja hämmästellen,
+ett'ei enää kuulunut piiritysajan kanuunain pauketta ja iloiten
+ympäristön viehkeydestä. Hänelle näytti maanpako olevan onneksi. Eikä
+kuningaskaan näyttänyt juuri surulliselta. Ajeltuansa pari tuntia
+bulevardeilla palasi hän hotelliin loistavan ja hilpeän näköisenä,
+joten hänen kasvonsa olivat täydellinen vastakohta kuningattaren
+huolestuneelle ulkomuodolle. Muutenkin olivat he kerrassaan toistensa
+vastakohtia.
+
+Kuningas oli hoikka, hento, tumma-ihoinen, tukka musta ja käherä,
+viikset, joita hän alinomaa taivutteli valkoisella ja kovin hennolla
+kädellä, taas olivat vaaleammat, silmät kauniit ja hieman hämmentyneet
+ja katse hieman epäröivä ja lapsellinen, jonka vuoksi häntä voitiin
+sanoa vallan nuorekkaaksi, vaikka hän olikin jo yli kolmenkymmenen
+vanha.
+
+Kuningatar taas oli vakava ja vartaloltansa tukeva dalmatialainen
+nainen, joka ei tehnyt paljo käsiliikkeitä; oikeastaan oli hän näistä
+kahdesta miehekkäämpi luonne, huolimatta ihonsa läpikuultavasta
+kirkkaudesta ja kauniista, vaaleista venetsialaisista suortuvistansa,
+joihin itämaat näyttivät sekoittaneen punertavia ja kellertäviä
+hiuksia.
+
+Häntä kohtaan esiytyi kuningas Kristian epävapaana ja vaivautuneena
+puolisona ikäänkuin olisi hän omasta mielestänsä suostunut liiallisiin
+nöyryytyksiin ja uhrauksiin. Lempeästi kyseli hän puolisonsa terveyden
+tilaa tahtoen tietää, kuinka hän oli nukkunut ja kuinka hän matkan
+jälkeen ylipäänsä voi. Kuningatar taas vastasi tavallisen hellästi ja
+kaikella myöntyväisyydellä, vaikka hänen mielenkiintoaan itse teossa ei
+herättänyt muu mikään kuin poikansa, jonka nenää ja poskia hän
+tunnusteli ja jonka kaikkia liikkeitä hän seurasi hautovan kanan
+tuskallisella huolella.
+
+»Poika voi jo paremmin kuin siellä kotona», sanoi Kristian
+puoli-ääneen.
+
+»Niin, hänen poskensahan alkavat jo punoittaa», vastasi kuningatar yhtä
+tuttavallisesti kuin heidän tapansa aina oli puhua, kun kysymys oli
+heidän pojastansa.
+
+Tämä taas nauroi milloin äitiinsä, milloin isäänsä päin ja veti
+sievästi hyväillen heidän paitansa lähemmäs toisiansa ikäänkuin olisi
+hän ymmärtänyt, että hänen pienet kätensä olivat ainoana todellisena
+yhdyssiteenä näiden molempain erilaisten ihmisten välillä.
+
+Alhaalle katukäytävälle oli äskettäin pysähtynyt muutamia uteliaita,
+jotka olivat saaneet kuulla kuninkaallisten saapumisesta ja katsoa
+töllöttelivät nyt Illyrian kuningasta ja kuningatarta, jotka Ragusan
+sankarillisen puolustautumisen kautta olivat tulleet kuuluisiksi ja
+joiden muotokuvat nähtiin kuvalehtien alkulehdillä. Vähitellen lisäytyi
+töllistelijäin joukko, joka katseli heitä suut ammollansa, nenät
+ylöspäin ja tietämättä, mistä on kysymys, aivan kuin ihmiset toisinaan
+voivat keräytyä katsomaan kyyhkystä jonkun katon räystäällä tahi
+tollottavat häkistänsä karannutta papukaijaa. Vastapäätä hotellia
+keräytyi melkoinen väkijoukko, joka alinomaa lisäytyi, ja kaikki
+katselivat he uteliaina nuorta, matkapukuista pariskuntaa, jota tuo
+vaaleatukkainen lapsi näytti hallitsevan kohottaen suistuneiden toivoa
+ja sitä iloa, jonka nämä tunsivat nähdessänsä pienokaisensa vielä
+elävänä sellaisen hirmuisen myrskyn jälkeen.
+
+»Tuletko pois, Frédérique?» kysyi kuningas, jota väkijoukon huomio
+vaivasi.
+
+Mutta siihen vastasi tämä oikaisten itsensä suoraksi kuin ainakin
+kuningatar, joka on tottunut pelkäämättä kohtaamaan rahvaan epäsuosion
+osoituksia:
+
+»Miksi? Onhan täällä parvekkeella hyvä olla.»
+
+»Niin, mutta ... näetkös, unhotin sanoa, että... Rosen on tuolla
+sisällä poikansa ja miniänsä kanssa... Hän haluaisi tavata sinua.»
+
+Rosenin nimen mainitseminen kirkasti kuningattaren silmät, sillä se
+johdatti hänen mieleensä paljo hyviä, lainkuuliaan miehen palveluksia.
+
+»Se hyvä herttuako? Minä olenkin jo odottanut häntä», sanoi hän
+heittäen ennen poistumistansa ylhäisen katseen kadulle, missä eräs
+mies ... juuri vastapäätä ... kapusi Tuileriesin rautaportin
+kivijalustalle ja katseli tältä korkealta asemaltansa hetken aikaa
+väkijoukkoa. Tuohan oli aivan kuin Laibachissa silloin, kun
+väkijoukosta ammuttiin heidän akkunoihinsa! Kuningattarelle lensi äkkiä
+päähän hämärä ajatus jostakin murhayrityksestä, jonka vuoksi hän
+viskausi taapäin. Mies oli asettunut kunnianteko-asentoon, nosti
+lakkiansa, jotta kiharat tuulessa häilyen välkähtelivät päivää vastaan,
+ja huusi rauhallisella, mutta kovalla äänellä: »Eläköön kuningas!» Tämä
+oli kaikki mitä kuningatar voi kuulla ja nähdä hälinässä tuosta
+tuntemattomasta ystävästä, joka keskellä tasavaltalaista Pariisia ja
+suistuneen Tuileriesin palatsin raunioiden edessä uskalsi huutaa
+tervetuloa kruunuttomille hallitsijoille.
+
+Tämä suosiollinen tervehdys, jota kuningatar ei ollut kuullut pitkään
+aikaan, teki häneen saman vaikutuksen kuin lämmin, lieskaava liesi
+ankarasta pakkasesta tulijaan. Se lämmitti häntä orvaskedesta sydämeen
+asti ja vanhan Rosenin jälleen näkeminen täydensi tätä hyväntekevää ja
+hilpeää virkistystä.
+
+Kenraali, herttua de Rosen, sotalaitoksen entinen ylipäällikkö, oli
+jättänyt Illyrian noin kolme vuotta sitten, kun kuningas oli riistänyt
+häneltä tämän luottamustoimen uskoaksensa sen eräälle vapaamieliselle
+tahtoen näin osoittaa myötätuntoisuuttansa niitä vastustuspuolueen
+uusia aatteita kohtaan, jotka silloin kypsyivät ja kävivät Laibachin
+hovissa kuningattaren puolueen nimellä. Tosin olisi hän voinut kantaa
+kaunaa Kristiania kohtaan sen vuoksi, että tämä oli kylmästi uhrannut
+hänet ja lähettänyt hänet pois ilman kaipausta ja ilman jäähyväisiä,
+hänet, Mostarin ja Livnon taistelujen voittajan ja suurten
+montenegrolaisten sotien sankarin. Myytyänsä linnansa, tiluksensa ja
+irtaimistonsa, ja merkittyään lähtönsä loistavalla vastalauseella oli
+vanha kenraali asettunut Pariisiin, missä hän naitti poikansa ja
+turhaan odotteli kolme pitkää vuotta huomaten kuninkaan epäsuosioon
+liittyvän kaikki maanpaosta ja toimettomasta elämästä aiheutuvat
+alakuloisuudet ja surut. Ja kuitenkin riensi hän empimättä heidän
+luoksensa niin pian kuin oli saanut vihiä ruhtinaallisten saapumisesta
+Pariisiin. Nyt seisoi hän suorana keskellä salonkia, jonka
+kynttiläkruunuun asti hänen jättiläismäinen vartalonsa ulottui, ja
+odotteli hetkeä, jolloin hän saisi armollisen ja suosiollisen
+vastaanoton, esiytyen niin liikutettuna, että hänen pitkät
+sotilassäärensä nähtävästi vapisivat ja hänen laaja rintansa, tähdistön
+suuren merkin alla läähätti; muuten oli hän puettu vartalon mukaiseen
+ja sotilasmaisesti leikattuun siniseen takkiin. Ainoastaan hänen pieni
+haukan päänsä teräskatseinensa ja petolinnun nokkinensa pysyi
+järkkymättömänä samoin kuin nuo kolme valkoista piikintapaista hiusta
+päälaella ja lukemattomat pienet rypyt hänen tulessa kovettuneilla
+kasvoillansa. Kuningas, joka ei pitänyt suurellisista kohtauksista ja
+jota tämä vieraskäynti hieman vaivasi, koetti päästä siitä lausumalla
+hilpeästi ja sydämellisen kohteliaasti:
+
+»Kas niin, kenraali», sanoi hän tullen kädet ojoina häntä vastaan, »te
+olitte todellakin oikeassa ... minä laskin ohjakset liian höllälle...
+Minua on ravistettu ja väkevästi.»
+
+Nähdessänsä vanhan luottamusmiehensä notkistavan toisen polvensa nosti
+hän tämän ylös sangen jalolla liikkeellä ja syleili häntä kauvan. Mutta
+kukaan ei, hiisi vie, voinut estää herttuaa polvistumasta kuningattaren
+edessä, johon hänen kunnioittavasti intomielinen suudelmansa ja
+vanhanaikaisesti hoidettujen viiksiensä kosketus teki omituisen
+vaikutuksen.
+
+»Oi, poloinen herttuani, ... oi, poloinen hra Rosen!» sopersi
+kuningatar.
+
+Samassa sulki hän verkalleen silmänsä, ett'ei hänen kyyneliänsä
+huomattaisi. Mutta kaikki ne kyyneleet, joita hän oli vuosien kuluessa
+vuodattanut, olivat jättäneet jälkensä hänen sinisten silmiensä
+kurtistuneelle ja hienolle silkille, mihin valvokit, ahdistukset,
+levottomuudet ja kaikki ne kolhut olivat vaikuttaneet, jotka miesten
+mielestä oikeastaan säilyvät ihmisen sisimmässä sopessa, mutta nousevat
+sieltä kasvoille, niinkuin veden vähimmätkin liikkeet ryppyilevät
+pinnalla huomattavissa juovissa. Muutaman sekunnin näkyi noilla
+kauneilla, puhdaspiirteisillä kasvoilla väsymyksen ja surullisuuden
+ilmettä, joka ei suinkaan jäänyt huomaamatta vanhalta sotilaalta. »Voi,
+kuinka hän on mahtanut kärsiä!» ajatteli hän kuningatarta
+katsellessansa. Liikutustansa peittääksensä nousi hän sitten äkkiä
+ylös, kääntyi poikaansa ja miniäänsä, jotka olivat jääneet seisomaan
+salongin toiseen päähän, ja samalla rajulla äänellä kuin hän oli
+komentanut Laibachin kaduilla: »Miekat ojoon!... Rynnätkää
+roistoväkeen!» huusi hän näille:
+
+»Colette ja Herbert, tulkaa tervehtimään kuningatartanne!»
+
+Ruhtinas Herbert de Rosen, melkein yhtä kookas mies kuin isänsäkin,
+leuka kuin hevosella ja posket puhtoiset kuin keikarilla, lähestyi
+nuoren vaimonsa kanssa. Hän astui vaivalloisesti ja keppiin nojaten,
+sillä kahdeksan kuukautta sitten oli hän Chantillyn kilpa-ajoissa
+pudonnut satulasta, taittaen jalkansa ja muutamia kylkiluita. Kenraali
+de Rosen ei laiminlyönyt huomauttaa, että he molemmat olisivat
+rientäneet sulkeutumaan kuninkaansa kanssa Ragusaan, ellei tätä
+onnettomuutta olisi tapahtunut, joka oli saattanut hänen poikansa
+hengen vaaranalaiseksi.
+
+»Epäilemättä olisin minäkin seurannut sinne teidän mukananne, rakas
+isäni!» sanoi ruhtinatarkin sankarillisella äänellä, joka huonosti
+soveltui yhteen hänen nimensä, pienen ja elävän kissannenänsä ja
+keveästi pörrötettyjen kiharainsa kanssa.
+
+Kuningatar ei voinut olla hymyilemättä ojentaessaan hänelle kätensä.
+Viiksiänsä punoen tutki Kristian asiantuntijan mielenkiinnolla ja
+suurella uteliaisuudella tuota vilkasta pariisitarta ja kaunista,
+miellyttävää ja pitkäsulkaista muotilintua rikkaine, liehuvine
+hamereunuksineen, jonka siro ja suloinen käytös täydellisesti erosi
+hänen entisen hovinsa juhlallisista nais-tyypeistä. »Mistä hiidestä oli
+Herbert voinut löytää tuollaisen jalokiven?» mietti hän kadehtien
+entistä lapsuuden toveriansa, tuota pitkää roikaletta pölysilminensä ja
+venäläiseen tapaan jakaukselle sileiksi kammattuine suortuvinensa
+varsin kapealla ja matalalla otsalla; kuningas mietti mielessänsä, että
+tuollaisia naisia, joita Illyriassa ei tavattu ainoatakaan, taisikin
+vilistä Pariisin kaduilla, jonka vuoksi maanpako näytti hänestä
+siedettävältä. Muuten ei tämä maanpako voine kestääkään kovin kauan.
+Illyrialaiset kyllästyvät ehkä piankin tasavaltaansa. Kaikki voi
+supistua parin kolmen kuukauden oleskeluksi kaukaisessa maassa,
+jonkunlaiseksi virkalomaksi, joka oli käytettävä mahdollisimman
+hupaisella tavalla.
+
+»Ymmärrättekö te moista kiirettä, hra kenraali», sanoi hän nauraen,
+»että minulle on täällä jo kaupattu erästä taloa... Tänä aamuna saapui
+näet luokseni muudan englantilainen, joka lupausi hankkimaan minulle
+loistavan palatsin, valmiiksi kalustettuna ja verhottuna; samoin saisin
+tallin ja ajohevoiset, vuokravaunut, makuuvaatteet ja pöytäliinat,
+hopeakaluston, pöytäastiat ja palvelijat, kaikki neljänkymmenen
+kahdeksan tunnin kuluessa ... ja siinä kaupunginosassa, mikä minua enin
+miellytti.»
+
+»Tunnen tuon englantilaisen, sire ... se on tietysti ulkolaisten
+asioitsija Tom Lewis.»
+
+»Aivan oikein, muistelen hänen nimensä olleen siihen suuntaan...
+Oletteko tekin olleet tekemisissä hänen kanssansa?»
+
+»Oh! kaikkien Pariisiin saapuvien ulkolaisten luokse Tom Lewis ilmestyy
+kieseissänsä... Mutta toivoakseni ei teidän majesteettinne sitä
+tuttavuutta halunne jatkaa.»
+
+Se erityinen itsepintaisuus, millä ruhtinas Herbert heti Tom Lewisin
+nimen kuultuansa alkoi katsella juovikkaiden silkkisukkiensa päälle
+vedettyjen matalien kenkiensä nauharusettia, ja nuoren ruhtinattaren
+salainen katsahdus puolisoonsa päin ilmaisivat Kristianille kyllin
+selvään, että nuori pariskunta voisi antaa lisätietoja kuuluisasta
+asioitsijasta Royale-kadun varrella. Mutta mitenpä asioimisliike Lewis
+voisikaan olla hänelle hyödyllinen? Sillä hän ei halunnut taloa eikä
+vaunuja, vaan aikoi asua vuokrahotellissa ne muutamat kuukaudet, jotka
+hänen oli Pariisissa vietettävä.
+
+»Eikös se ole sinunkin mielipiteesi, Frédérique?»
+
+»Tietysti on se viisainta», vastasi kuningatar, vaikka hän ei suinkaan
+ollut samaa mieltä puolisonsa toiveista eikä myöskään hänen aikeestansa
+asettua tänne vain tilapäisesti asumaan.
+
+Vanha Rosen rohkeni vuorostansa tehdä muutamia huomautuksia. Tällainen
+hotellielämä ei hänen mielestänsä ollut oikein sopiva Illyrian
+kuningashuoneen arvolle. Pariisi vilisi tähän aikaan maanpakolaisia
+hallitsijoita. Kaikki elivät he täällä verrattain loistavaa elämää:
+Westfalin kuningas asui Neubourgin kadun varrella komeassa palatsissa,
+jonka sivupaviljonki oli varattu hallitusviranomaisia varten. Galitsian
+kuningattaren asuntorakennus Champs-Elyséesin varrella oli todellakin
+loistava ja kuninkaallinen palatsi. Palermon kuninkaalla taas oli
+Saint-Mandéssa laaja rakennus, joukko ajohevosia ja kokonainen liuta
+ajutantteja. Vieläpä Palman herttuallakin oli hovintapaisensa pienessä
+rakennuksessa Passyn etukaupungissa, missä hän joka päivä näki viisi
+kuusi kenraalia ruokapöydässänsä.
+
+»Niin kyllä, niin kyllä», myönsi Kristian kärsimättömästi, »mutta se ei
+ole samaa, näettekös. Nuo ruhtinaat eivät aiokaan enää muuttaa pois
+Pariisista... He jäävät tietysti lopullisesti tänne, jota vastoin me...
+Sitä paitse on minulla täysi syy olla ostamatta palatseja, ystäväni
+Rosen. Meiltä riistettiin nimittäin kaikki omaisuus kotimaassamme.
+Meille jäi ainoastaan muutamia satoja tuhansia Rotschildin
+pankkiliikkeessä Napolissa ja poloiset diadeemimme, jotka rva de Silvis
+pelasti meille hattukotelossa. Ajatelkaahan, että rva markiisitar tuon
+pitkän maanpakolaismatkansa kestäessä aina piti kallisarvoista koteloa
+käsissänsä, tehtiinpä matka sitten jalkaisin, meritse, junassa tai
+vaunuissa. Se on todellakin hassua ja hullunkurista!...»
+
+Lapsellisuus sai samassa vallan hänessä ja hänen täytyi nauraa heidän
+hätätilallensa kuin hauskimmalle asialle maailmassa.
+
+Mutta herttuaapa ei naurattanut.
+
+»Sire», sanoi hän niin liikutettuna, että kaikki hänen vanhat ryppynsä
+värisivät, »te teitte minulle äsken sen kunnian, että vakuutitte
+katuvanne päätöstänne, joka niin pitkäksi aikaa karkoitti minut kauvas
+neuvostostanne ja mielestänne... Sen vuoksi rohkenen jälleen pyytää
+teiltä pientä armonosoitusta. Suokaa minulle maanpakonne aikana sama
+luottamustoimi, mikä minulla aikoinaan teidän majesteettinne hovissa
+Laibachissa oli, nimittäin kunnia olla siviili- ja sotilasasiainne
+päällikkönä.»
+
+»Katsokaas vain sitä itsetuntoa!» nauroi kuningas iloisena. Sitten
+jatkoi hän ystävällisesti: »Mutta minullahan ei ole enää mitään
+siviili- eikä sotilasasioita, hyvä kenraali!... Kuningattarella on
+kappalaisensa ja kamarineitosensa... Zaralla on opettajattarensa...
+Minä taas otin Boscovitshin kirjeenvaihtoani varten ja mestari Lebeaun
+parturikseni... Siinä kaikki...»
+
+»Siinä tapauksessa uskallan sentään anoa erästä toista armoa... Eikö
+teidän majesteettinne suvaitsisi ottaa poikaani Herbertia
+ajutantiksensa ja tässä läsnäolevaa ruhtinatarta kuningattaren
+lukijattareksi ja seuranaiseksi?»
+
+»Minun puolestani olkoon asia päätetty», sanoi kuningatar kääntyen
+kauniisti hymyilevänä Coletteen päin, joka joutui vallan hämille
+uudesta arvostansa.
+
+Ruhtinas Herbert taas kiitteli hallitsijaansa, joka samassa sääsi
+hänelle valtakirjan olla hänen ajutanttinsa ja teki tämän samalla
+armollisella ja miellyttävällä hirnahduksella, jonka he tunsivat
+Tattersallin elämän ajoilta.
+
+»Minulla on siis kunnia esittää nuo kolme nimitystä
+allekirjoitettavaksi huomenna», lisäsi kenraali kunnioittavasti,
+mutta lyhyesti ... osoittaen täten, että hän katsoi jo astuneensa
+virkatoimeensa.
+
+Tuon äänen ja määrätyn sanamuodon kuultuansa, johon hän oli saanut
+tottua kenraalin pitkän ja juhlallisen palvelusajan kuluessa, näytti
+nuori kuningas hieman masentuneelta ja ikävystyneeltä, mutta hän
+lohduttausi katselemalla onnen kaunistamaa ja kirkastamaa nuorta
+ruhtinatarta, jonka suloiset, kaikkea luonteenomaista puuttuvat kasvot
+muuten näyttivät olevan alinomaisen hämärän harson verhoamat.
+Ajatelkaahan, että hän nyt oli kuningatar Frédériquen hovinainen, hän,
+Colette Sauvadon, Bercyn viinikauppiaan hra Sauvadonin tytär! Mitähän
+nyt sanotaan noissa suljetuissa salongeissa Varennes- (= Nummi-) ja
+p. Dominiquen katujen varrella, joissa hänen avioliittonsa Herbert de
+Rosenin kanssa oli tehnyt hänet huomatuksi, vaikka ei juuri
+tuttavalliseksi! Hänen ylimyksellinen pikku mielikuvituksensa harhaili
+jo oletetussa hovimaailmassa. Hän mietti jo painettavia käyntikortteja,
+koko puvustonsa muutosta, Illyrian kansallisväristä hovipukua ja samaan
+väriin teetettäviä päitsiä vaunuhevosia varten...
+
+Samassa kuului kuninkaan ääni aivan hänen läheisyydessänsä:
+
+»Tämä on ensimäinen rauhallinen ruokaveromme maanpaossamme», virkkoi
+hän Rosenille puoleksi totisella ja juhlallisella äänellä... »Tahdon,
+että päivälliset ovat hauskat ja että kaikki ystävät viihtyvät
+luonani!»
+
+Huomatessansa, kuinka kenraali peljästyi tämän äkkikutsun kuullessansa,
+lisäsi hän:
+
+»Ah niin, se on totta: hovisäännöt ja -puvut unohdin! Hitto vie,
+Ragusan piirityksen aikana totuimme pois kaikista tuollaisista
+tavoista ... ja hoviministerillämme Rosenilla on paljo korjattavaa
+nykyisessä elämässämme... Toivon kuitenkin, että alamme nuo parannukset
+vasta huomenna, hra kenraali!»
+
+Samassa avausi suuri, kaksiosainen salin ovi ja hotellin isäntä
+ilmoitti päivällispöydän olevan valmiina majesteetteja varten.
+Ruhtinatar nousi jo ylös vallan korskeana valmistuen käymään
+kuninkaan käsikoukkuun. Mutta tämä tarjosikin käsivartensa
+kuningattarelle ja saattoi puolisonsa ruokasaliin välittämättä
+ensinkään pöytävieraistansa. Aivan kokonansa ei hovimeno kuitenkaan
+ollut jäänyt Ragusan muuriholvien sisälle!
+
+Muutos päivän paisteesta ruokasaliin hämmästytti päivällisvieraita.
+Kattokruunusta, kynttilähaarukoista ja tarjoilupöydällä palavasta
+kahdesta lampusta huolimatta ei salissa kuitenkaan tahtonut nähdä;
+ennen aikojansa karkoitettu päivä oli jättänyt epäilevän hämäränsä.
+Tämän surullisen varjon lisäksi tuli vielä se, että päivällispöytä oli
+ruokavieraiden lukumäärään nähden aivan liian pitkä, jommoista muista
+etiketin vaatimuksia vastaavista hotelleista olisi turhaan saanut
+etsiä; kuningas ja kuningatar istuutuivat pöydän toiseen päähän ilman
+ketään vastapäätä tai sivuillansa. Tämä jo kummastutti pikku ruhtinatar
+de Rosenia. Keisarikauden ensi aikoina muisti hän kuitenkin kerran
+olleensa päivällisillä Tuileriesissä, missä keisari silloin istui
+vastapäätä keisarinnaa aivan porvarillisesti niinkuin vastanaineet
+hääaterialla ollessansa. »Niin, niin», mietti pikku sulotar sulkien
+päättävästi löyhyttimensä ja laskien sen kupeellensa hansikkaiden
+viereen, »parempia aikoja ei voi tulla kuin nuo legitimistien
+(laillisuuden) ajat olivat!» Tämä muisto muutti hänen mielipiteensä
+tämän vähälukuisen pöytäseuran suhteen, joka muuten johti hänen
+mieleensä n.k. Italialaisen Kornissin upeat hotellit Monacon ja
+San-Remon välillä seurakauden alussa, kun matkailijain tulva ei vielä
+ole saapunut. Sama kirjava värien sekoitus puvuissakin: Kuningas
+lyhyessä takissa, kuningatar matkapuvussa, Herbert ja hän puettuina »en
+Watteau» niinkuin he bulevardeilla liikkuivat, kuningattaren kotipappi
+isä Alphée mustain veljesten kauhtanassa ja kenraali de Rosen
+kirjaillussa puoli-univormussa. Kokonaisuus ei siis tehnyt mitään
+vaikutusta Colette de Roseniin. Ainoa, mikä sentään vaikutti
+suuremmoisemmin, oli kotipapin pöytärukous, jossa hän rukoili jumalan
+siunausta ruvettaessa tälle ensimäiselle maanpaossa syödylle aterialle:
+
+»_Quae sumus sumpturi prima die in exilio_» ... lausui munkki
+ojennetuin käsin; ja nämä verkalleen lausutut sanat näyttivät
+pitentävän kaukaiseen tulevaisuuteen sen virkaloman, jonka kuningas
+Kristian oli niin lyhyeksi arvioinut.
+
+»Amen!» vastasi erotettu hallitsija vakavalla äänellä ikäänkuin hän
+noissa kirkkolatinalaisissa sanoissa olisi tuntenut katkenneiksi ne
+vielä elävät ja väräjävät siteet, jotka maaperästänsä irti raastettujen
+puiden tuoreiden juurien tavoin aina ovat rasittaneet maanpakolaisia.
+
+Mutta slavilaisten miellyttävään ja kohteliaaseen luonteeseen eivät
+voimakkaimmatkaan liikutukset näytä voivan kauvan vaikuttaa. Tuskin oli
+kuningas istuutunut pöytään, kun hän jo sai takaisin iloisen
+mielialansa ja alkoi jutella vilkkaasti käyttäen -- kohteliaisuudesta
+läsnäolevaa pariisitarta kohtaan -- ranskan kieltä, jota hän puhui
+sangen hyvin, vaikka murtaen hieman italiaksi, mikä muuten sopikin
+hyvin hänen nauruunsa. Naurettavalla sankarillisuudella kertoi hän
+muutamia kohtauksia Ragusan piirityksestä: hovin sijoittautumisesta
+muuriholveihin eli kasematteihin ja siitä omituisesta vaikutuksesta,
+minkä opettajatar rva markisitar Eleonore de Silvis teki
+vihreäsulkaisessa poimuhatussansa ja levätissänsä. Onneksi söi tämä
+viaton naisparka päivällistä oppilaansa kamarissa eikä siis voinut
+kuulla kuninkaan leikkipuheiden aiheuttamia nauruja. Sitten sai
+Boscovitsh kasvistonsa kanssa olla hänen maalitaulunansa. Näyttipä
+todellakin siltä kuin olisi hän poikamaisella tavalla tahtonut pitää
+pilkkanansa olosuhteiden vakavuutta. Hovineuvos Boscovitsch, pieni,
+pelonalainen ja hiljainen mies, jonka ikää oli mahdoton määrätä ja
+jonka jäniksensilmät aina katsoivat sivulle päin, oli oppinut ja
+kasvitieteeseen kovin innostunut lakimies. Kun virastot Ragusassa
+suljettiin, kulutti hän aikansa tutkien kasveja linnoituksen
+vallihaudoissa pommisateesta huolimatta; tätä verrattain naivia,
+intohimoon vajonnutta sielua huoletti maan suuren hämmennyksen aikana
+ainoastaan se seikka, että hänen rikas kasvistonsa oli jäänyt
+vapaamielisten käsiin.
+
+Häntä harmittaaksensa sanoi kuningas: »Ajattelehan, poloinen
+Boscovitshini, kuinka kauniin ilotulituksen he saivat noista
+kuivatuista kasvilajista, ellei köyhä tasavalta ehkä ole teettänyt
+paksuista, harmaista imupaperiarkeistasi varapäähineitä sotaväelle.»
+
+Hovineuvos nauroi niinkuin kaikki muutkin, mutta lapsellisesti
+peljästyneen näköisenä.
+
+»Kuinka hauska mies kuningas on!... Ja kuinka hilpeähenkinen ... ja
+millaiset silmät hänellä on!» ajatteli pikku ruhtinatar, jonka puoleen
+Kristian usein kääntyi koettaen vähentää sitä juopaa, minkä hovitavat
+asettivat heidän välillensä.
+
+Oli todellakin huvittavaista nähdä, kuinka hänen kasvonsa kirkastuivat
+kuninkaan katseesta, kuinka hän leikitteli löyhyttimellänsä, huudahteli
+hiukan silloin tällöin ja heitteli notkeaa vartaloansa, jota sointuvan
+naurun läikky huomattavasti hytkäytteli. Juhlallisesta asennostaan
+päättäen näytti kuningatar, joka oli antautunut ystävälliseen
+keskusteluun naapurinsa, vanhan herttua de Rosenin kanssa,
+eristäytyneen toisten tulvehtivasta ilosta. Pari kolme kertaa sanoi hän
+jonkun sanan, kun kysymys oli piirityksestä, ja tahtoi aina huomauttaa
+kuninkaan uljuudesta ja sotatieteellisestä taidosta; sitte hän taas
+jatkoi erityiskeskusteluansa herttuan kanssa. Puoliääneen kyseli tämä
+häneltä hovimiehistä ja entisistä tovereistansa, jotka olivat olleet
+häntä onnellisempia siinä, että saivat seurata hallitsijoitansa
+Ragusaan. Useat heistä olivat jääneet sinne ... ja jokaisen nimen
+jälkeen, minkä Rosen mainitsi, kuului kuningattaren lyhyt ja vakava
+lisäys: »kuollut!... kuollut!...» joka soi kuin yksitoikkoisten
+kuolinkellojen ääni näiden äskeisten tappioiden muistolle. Kun seura
+päivällisten jälkeen vetäytyi salonkiin, kävi kuningatarkin hiukan
+iloisammaksi. Hän kutsui Colette de Rosenin istumaan viereensä sohvaan
+ja keskusteli hänen kanssansa tuolla tuttavallisella ystävyydellä, jota
+hän käytti tahtoessansa voittaa jonkun myötätuntoisuuden, samoin kuin
+hän myöskin osasi siirtää toiseen hyväntekevän mielenlujuutensa
+puristamalla hänen kättänsä kauniilla, hoikalla kätösellänsä, jonka
+sormet olivat hyvin ohuet, mutta itse kämmen sangen voimakas.
+
+Äkkiä sanoi hän:
+
+»Ruhtinatar, tulkaa katsomaan, kun Zara käy levolle!»
+
+Pitkän käytävän päässä, joka -- samoin kuin koko heidän asuntonsa --
+oli täynnä kasattuja matka-arkkuja ja avoimia kirstuja, joista näkyi
+liinavaatteita ja muita tavaroita täydellisessä epäjärjestyksessä, oli
+pikku prinssin kamari, jota valaisi kaltolla akkunalla palava lamppu;
+tästä lankeava valo taas ei ulottunut edemmäs kuin vuoteen sinertävien
+verhojen tasalle. Muutamalla kirstulla nukkui palvelijatar
+istuvassa asennossa, pää käärittynä valkoisen päähinevaatteensa ja
+dalmatialaisten naisten pukuun kuuluvan suuren, ruusuilla päärmätyn
+huntunsa sisään. Avonainen kirja sylissänsä ja kyynärpäätänsä pöytään
+nojaten näytti opettajatarkin joutuneen luettavansa unisen vaikutuksen
+alaiseksi ja säilyttävän nukahtaneenakin tuon romanttisen
+alakuloisuuden ilmeen, josta kuningas laski niin ankaraa leikkiä. Eikä
+hän herännyt kuningattaren tulostakaan; mutta pikku prinssi ojensi heti
+pienet kätensä, kun hänen vuoteensa verhoihin koskettiin, ja alkoi
+kömpiä istuallensa ... katse ylimalkaisena, mutta silmät suurina ja
+avoimina. Muutamien kuukausien aikana oli hän tottunut siihen, että
+hänet keskellä yötä herätettiin, puettiin pakoa tai lähtöä varten, ja
+että hän aamulla herätessänsä näki ympärillänsä uusia maisemia ja uusia
+naamoja, jonka vuoksi hänen unensa ei enää ollut sitä yhtenäistä ja
+syvää kymmenen tunnin unta, mitä lapset nukkuvat hengittäen
+säännöllisesti, rauhallisesti ja tuskin huomattavasti raollansa olevan
+pikku suunsa kautta.
+
+»Hyvää yötä, äiti!» sanoi lapsi vallan hiljaa. »Pitääkö meidän taas
+lähteä pakoon?»
+
+Tämä alistuvainen ja liikuttava kysymys osotti kyllä, kuinka paljo
+poikanen oli saanut kärsiä, ja epäilemättä olikin onnettomuus ollut
+liian suuri hänelle.
+
+»Ei, ei, rakas lapseni, tällä kertaa olemme me turvassa... Nuku
+vain ... uni vahvistaa sinua.»
+
+»Kyllä, sitä parempi... Minä palaan takaisin pitkän Robistorin kanssa
+jäiseen vuoristoon... Minun oli siellä niin hyvä olla.»
+
+»Rouva Eleonoren tarinat ovat sekoittaneet hänen ajatuksensa», sanoi
+kuningatar lempeästi... »Poloinen raukka! Maailma on hänelle liian
+pimeä... Ainoastaan seikkailut huvittavat häntä. Kuitenkin pitäisi
+hänen päähänsä piakkoin saada muutakin.»
+
+Näin puhuessansa kohensi hän lapsen päänalustaa ja laittoi hänet
+jälleen lepoasentoon hyväillen pienokaista niinkuin muutkin tavalliset
+porvarinaiset, joten Colette de Rosenin suurelliset ajatukset
+kuninkuudesta kerrassansa hävisivät. Kun hän sitten kumartui
+suutelemaan lastansa, kuiskasi tämä hänelle korvaan kysyen oliko se
+kanuuna vaiko meri, jonka hän kuuli kaukana jymisevän. Kuningatar
+kuunteli ulkoa kuuluvaa lakkaamatonta ja epämääräistä pärinää, joka
+toisinaan sai seinät ja akkunat tärisemään, ympäri talon alhaalta ylös
+asti, laimeni, kuului uudelleen, koveni äkkiä ja kuoli jälleen pois
+etäisyyteen.
+
+»Ei se mitään ole... Se on vain Pariisin humua. Nuku edelleen,
+poikaseni.»
+
+Ja tuo valtaistuimelta sysätty pienokainen, jolle oli kerrottu Pariisin
+olevan paon päämääränä, nukahti taas luottavaisena vallankumousten
+pesäkaupungin humun tuudittamana.
+
+Salonkiin takaisin palattuansa tapasivat kuningatar ja ruhtinatar
+siellä nuoren ja ylhäisen näköisen naisen, joka seisoi kuninkaan edessä
+keskustellen tuttavallisesti hänen kanssansa. Juuri tästä heidän
+keskisestä tuttavallisuudestansa ja toisten kunnioittavasta loitommasta
+asennosta päättäen oli nainen nähtävästi ylhäinen henkilö. Kuningatar
+huudahti liikutettuna:
+
+»Maria!»
+
+»Frédérique!»
+
+Ja hellästi sulkivat he sitten toisensa syliinsä. Colette kysyi
+katseellansa Herbert de Rosenilta, kuka tuo nuori nainen oli. Palermon
+kuningatar, kuiskasi hän. Hän oli hiukan pitempi ja hoikempi orpanaansa
+Illyrian kuningatarta ja näytti muutamia vuosia vanhemmalta. Hänen
+tummat silmänsä, mustat, otsalle su'itut hiuksensa ja himmeä ihovärinsä
+tekivät hänet italialaisen naisen näköiseksi, vaikka hän olikin
+Baijerin hovissa syntynyt. Saksalaista ei hänessä ollut muuta kuin
+pitkähkö ja jäykkä vartalo, ylväs hymy ja jotakin naurettavan
+epäsointuista puvussa, mistä saksalaiset naiset aina tuntee.
+Frédérique, joka varhain oli jäänyt orvoksi, sai orpanansa kanssa
+kasvatuksensa Münchenissä; vaikka maailma sitten olikin heidät
+toisistansa erottanut, oli heidän välillänsä säilynyt hyvä ystävyys.
+
+»Minä en voinut odottaa kauvemmin, kuten näet», sanoi Palermon
+kuningatar pitäen häntä käsistä kiinni. »Cecco ei ehtinyt takaisin
+kotiin... Minä tulin ilman häntä... Minä niin ikävöitsin teitä... Olen
+näet niin usein muistanut teitä... Ihan olin öisin kuulevinani tuon
+kanuunan paukkeen Ragusasta ja Vincennesistä saakka!...»
+
+»Nuo molemmat olivat sentään vain kaikuja Caserten pommitukseen
+verraten», puuttui kuningas puheeseen viitaten täten maanpakolaisen ja
+suistuneen kuningattaren sankarilliseen käytökseen muutamia vuosia
+aikaisemmin.
+
+»Ah, niin ... Caserte!» huokasi kuningatar. »Nyt olemme me sangen
+yksinäisiä ... mekin!... Mikä surkeus! Kaikkien hallitsijain olisi
+pitänyt pysyä yhteistuntoisina... Mutta nyt on kaikki lopussa. Koko
+maailma on tullut mielettömäksi...»
+
+Kääntyen Kristianiin päin jatkoi Palermon kuningatar: »Yhtäkaikki!
+Onnittelen teitä ... sillä te suistuitte sentään kuninkaallisina!»
+
+49
+
+»Ah niin», huudahti kuningas nyökäten puolisoonsa päin, »hän se meistä
+kahdesta oikea kuningas oli!...»
+
+Kädenliikkeellä sai tämä kuninkaan vaikenemaan... Hymyillen kumarsi hän
+ja käännähti ajutanttiinsa de Roseniin päin:
+
+»Kas niin, Herbert, menkäämme tupakoimaan.»
+
+Molemmat hävisivät he sitten ulos balkongille.
+
+Ilta oli lämmin ja ihana eikä päivä ollut vielä aivan sammunutkaan
+sinertävien pilvien taa. Tuileriesin kastanjapuiden tummat varjot
+heidän ympärillänsä huojuivat hiljalleen kuin löyhyttimet ja ylhäällä
+taivaalla syttyi muutamia tuikkivia tähtösiä. Tuon tuoreen taustansa ja
+ihmisvirran hälinälle kyllin avaran tilansa kautta menetti Rivolikatu
+muuten tukahduttavan ulkonäkönsä Pariisin muiden katujen rinnalla;
+kuitenkin tunsi tässä koko ajan kaupungin summattoman kiertoriennon
+Elyséen kenttiä kohti ja kuulemaan tunnettuja konsertteja ulkoilmassa
+... ilotulitusten valossa. Huvi, jonka talvi salpaa paksuilla verhoilla
+suljettujen akkunain taa, oli vapautunut ja tulvehti lauluna ja nauruna
+ilmassa; milloin viihtyi se kukkaishattujen alla, milloin hulmuavien
+mantiljain tai pumpulipukujen sisällä, joiden pyöristettyjen
+kaarileikkausten sisästä mustalla nauhalla sidotut, valkoiset kaulat
+hohtivat heijastuspeilien valaistuksessa. Kahvilat ja jäätelömyymälät
+tyhjensivät kukkuransa katukäytäville ja kaikkialta kuului rahojen
+helinää, huutoa ja lasien kilinää.
+
+»Pariisi on sentään ihana kaupunki», virkkoi Illyrian kuningas Kristian
+puhaltaen savupilven ulos hämärään... »Ilma ei tunnu täällä samalta
+kuin muualla ... siinä on jotakin juovuttavaa ja huumaavaa...
+Ajatelkaahan, että Laibachissa on tällä tunnilla jo kaikki talot
+suljetut, pimeät ... nukuksissa...» Sitten lisäsi hän iloisesti: »Ah,
+rakas ajutanttini, toivon pian saavani tutustua Pariisin
+huvituksiin!... Sinä näytät ne jo tuntevan ja olleen mukana, sinä...»
+
+»Kyllä, sire!» myönsi Herbert hirnahtaen tyytyväisenä ylpeydestä...
+»Klubilla, operassa ja kaikkialla kutsutaan minua kumikuninkaaksi.»
+
+Sillä välin kuin Kristian kyseli tämän uuden sanan merkitystä, olivat
+molemmat kuningattaret vetäytyneet Frédériquen kamariin voidaksensa
+keskustella kaikessa vapaudessa ja kertoivat toisillensa laajalti
+sydämensä surullisia salaisuuksia, joista ajoittain kuului kuiskeita
+raollaan olevien säleakuttimien takaa. Salongissa keskustelivat isä
+Alphée ja vanha herttua myöskin matalalla äänellä.
+
+»Kuningas oli vallan oikeassa sanoessaan, että hänen puolisonsa ...
+itse teossa ... on hallitsija», virkkoi kotipappi. »Olisittepas nähneet
+hänen ratsain ... öin ja päivin ... käyvän tervehtimässä
+etuvartijoita!... Pahimmassa kuulasateessa kiersi hän ylväänä ja
+suorana pariin kertaan St. Angelon linnoituksen vierteiden ympäri,
+rohkaistaksensa sotilaita ... kiersi ne levätti käsivarrella ja
+ratsuruoska kädessä kuin ratsastusretkillänsä Laibachin puistossa. Ja
+olisittepas nähneet meriväkemme silloin, kun hän saapui... Kuningas
+taas piiloittelihe sillä aikaa, Jumala tiesi missä! Urhoollinen, yhtä
+urhoollinen tosin hänkin oli, hiisi vie!... Mutta ei yhtä toivon tähteä
+eikä uskoa!... Ja kuitenkin vaaditaan juuri uskoa siltä, joka tahtoo
+taivaan voittaa tai kruununsa pelastaa, hra herttua!»
+
+Munkki vallan innostui ja kasvoi pitkän kauhtanansa sisässä; Rosenin
+täytyi rauhoittaa häntä:
+
+»Hiljempaa, isä Alphée... Kas niin, isä Alphée...» varoitteli hän
+peljäten, että Colette kuuli heidän puheensa.
+
+Tämä oli joutunut kerrassansa hovineuvos Boscovitshin valtaan,
+joka jutteli hänelle kasveistansa, käyttäen tieteellisiä nimityksiä
+ ja kertoen yksityiskohtia kasviopillisista retkistänsä. Koko
+hänen keskustelunsa haiskahti kuivaneilta kasveilta ja vanhan
+maalaiskirjaston pölyltä. Ja kuitenkin voi sielunsuuruus olla voimakas
+vetovoima ja sen levittämä ilmakehä olla niin väkevä, juovuttava ja
+harvinaisen miellyttävä, että eräät pikku luonteet ihan ahmivat sitä;
+niinpä säilytti nuori ruhtinatar Colettekin, joka muuten oli tottunut
+olemaan mukana ylimystön tanssijaisissa, kilpa-ajoissa, teatterein
+ensi-illoissa ja kaikkialla, missä Pariisi huvittelihe, suloisimman
+hymynsä kuullessaan neuvoksen kuivia oppisanoja. Kun hän vain tiesi,
+että tuolla akkunan takana istui kuningas tarinoiden ja että
+vierushuoneessa kaksi kuningatarta vaihtoivat salaisuuksiansa,
+tuntui tämä jokapäiväinen hotellisalonki, jossa hänen hienostunut
+ilmiönsä teki aivan vieraan vaikutuksen, suuremmoiselta ja
+surullisen majesteettiselta, kuten Versaillesin salit vahattuine
+parkettipermantoineen, jotka välkkyvät kuin lasi. Hän olisi voinut
+istua ihastuneena paikoillansa, vaikka koko yön hievahtamatta mihinkään
+ja ikävystymättä ensinkään, ell'ei kuninkaan pitkä keskustelu hänen
+puolisonsa kanssa olisi häntä hiukan hermostuttanut. Mitähän tärkeitä
+kysymyksiä siellä mahdettiin käsitellä? Mitä laajaperäisiä suunnitelmia
+kuningasvallan palauttamiseksi siellä lienee tekeillä? Hänen
+uteliaisuutensa kasvoi kaksinkertaiseksi, kun hän vihdoin näki
+molempain ilmestyvän salonkiin vilkkaina ja päättävin, loistavin
+silmin.
+
+»Minä lähden ulos armollisen herran kanssa», kuiskasi Herbert
+puolisollensa, »isäni saattaa teidät kotiin.»
+
+Kuningas lähestyi vuorostansa:
+
+»Ettehän pahastune siitä, ruhtinatar, se kuuluu hänen alkavan
+palveluksensa velvollisuuksiin.»
+
+»Joka hetki elämästämme kuuluu teidän majesteeteillenne», vastasi
+nuori rouva vakuutettuna siitä, että kysymys oli jostakin tärkeästä
+ja salaperäisestä käynnistä, ehkäpä ensimäisestä yhtymästä
+salaliittolaisten kanssa. Oi, jospa hän olisi voinut olla siellä mukana
+hänkin!...
+
+Kristian aikoi mennä kuningattaren kamariin, mutta pysähtyikin ovelle.
+
+»Siellä itketään», sanoi hän Herbertille käännähtäen häneen päin;
+»hyvää yötä, minä en menekään sisään!»
+
+Kadulle tultua sai hän ilon ja helpoituksen purkauksen ja tarttui
+ajutanttiansa käsivarteen, sytytettyänsä sitä ennen uuden sikaarin
+hotellin pylväikössä:
+
+»On sangen hauskaa, näettekös», virkkoi hän, »kävellä näin kahden
+väkijoukossa ja liikkua samanarvoisena kuin muutkin, puhua mitä tahtoo,
+tehdä mitä liikkeitä haluttaa ja kääntää päänsä katsomaan kauniin,
+ohimenevän tytön jälkeen ilman että Europa siitä välittää... Se on
+maanpaon hyvitys... Ollessani täällä kahdeksan vuotta sitten näin
+Pariisin ainoastaan Tuileriesin akkunoista ja hovivaunuista... Mutta
+tällä kertaa tahdon nähdä kaikki ... ja käydä kaikkialla... Sapristi!
+nyt vasta huomaan, että ... kävelytän ja kävelytän sinua, Herbert, joka
+olet ontuvainen poloinen!... Odotas, niin kutsumme ajurin.»
+
+Ruhtinas aikoi panna vastaan. Ei hänen jalkaansa tehnyt ensinkään
+kipeää. Hän jaksoi kyllä astua perillekin asti. Mutta sitä ei Kristian
+sallinut:
+
+»Ei, ei, minä en salli oppaani käydä kankeajalkaiseksi jo ensimäisenä
+iltana.»
+
+Hän huusi ajurin, joka ajoi Concorde-torille päin rämisevin rattain ja
+läiskäytellen luisevaa koniansa selkäpiille, hyppäsi keveänä
+ajopeleihin ja istahti mukavasti noille vanhoille sinipäällyksisille
+tyynyille hykerrellen käsiänsä iloisena kuin lapsi.
+
+»Mihin ajetaan, ruhtinas?» kysyi ajuri aavistamatta, että hän tällä
+kertaa käytti oikeaa arvonimeä.
+
+Illyrian Kristian vastasi vapautuneen lukiolaisen voittoisalla äänellä:
+
+»Mabillen tanssijaisiin!»
+
+
+II.
+
+Eräs kuningasmielinen.
+
+
+Pää ajettuna ja ilman päähinettä laskeusi kaksi nuoravyöllä vyötettyyn,
+mustain veljesten pyöristettyyn kaapuun puettua munkkia joulukuun
+kirpeässä sateessa, joka huurteella peitti heidän ruskean
+munkkiviittansa, pitkin askelin alas viettävää Monsieur-le-Princen
+katua. Keskellä alinomaa muuttuvaa, »latinalaista» kaupunginosaa,
+keskellä niitä laajoja aukeita, joilta vanhan Pariisin alkuperäiset
+muistot häviävät tomuksi, on Monsieur-le-Prince-katu säilyttänyt
+ulkonäkönsä koulukatuna. Kirjakauppiaiden myymälät, maitokaupat,
+lihapaistimot, vaatekaupitsijat, kulta- ja hopeaseppäin puodit
+vuorottelevat sen varrella aina Saint-Genevièven ja Pantheonin
+kukkulalle asti. Kaikkina aikoina vuorokaudesta mittailevat ylioppilaat
+samaa katua: ei enää sellaisina kuin Gavarni ne piirsi pitkätukkaisina
+ja baretti päässä, vaan säädylliset ja siistit nuorukaiset, kädessä
+hansikkaat, yllä pitkät viitat, kainalossa suuret sahviaanisalkut ja
+muuten jo niin kylmäverisinä ja viekkaina kuin ainakin asioitsijat;
+taikka näette täällä tulevia lääkärejä, käytökseltänsä hiukan vapaampia
+ehkä sen vuoksi, että heidän opintonsa ovat ihmisellisempiä ja
+aineellisempia johtaen alinomaa näiden nuorten miesten ajatukset
+kuolemaan, jota peljäten he paremmin hoitavat ja kehittävät
+ruumiillista olemustansa.
+
+Varhaisen aamutunnin vuoksi vielä yöröijyissä ja tohveleissa
+kiiruhtivat nuoret tytöt sukimattomin hiuksin ja silmät yövalvokista
+paisuneina kadun toisella puolen olevista maitokaupoista aamiaismaitoa
+noutamaan; toiset hyppivät nauraen lumisohjussa, toiset taas
+heiluttivat jonkunlaisella arvokkaisuudella läkkilevystä tehtyä pientä
+maitoastiaansa kantaen kenkärajansa ja kuluneet hempupukunsa yhtä
+juhlallisina ja väliäpitämättöminä kuin mitkäkin satunäytelmäin
+kuningattaret. Ja kun kaksikymmenvuotisilla nuorukaisilla,
+virkamiesnaamoistansa ja salkuistansa huolimatta, sentään on nuori
+sydän povessansa, niin tapahtui usein, että ylioppilaat hymyilivät
+näille ohimeneville kaunottarille. »Kas, Leahan se on!» huudahti joku.
+»Hyvää huomenta, Clemence!» tervehti toinen. Ja sitten huudettiin ja
+juteltiin kadun yli ja sovittiin yhtymästä vielä samana iltana
+»Medicillä» tai »Ludvig XIII:lla». Mutta sattuipa niinkin, että joku
+liian rohkea tai muusta syystä epämieluinen tunteenpurkaus herätti
+kaunottaressa hämmästyttävää paheksumista ja harmia, joka tavallisesti
+pukeutui muotoon: »menkää tiehenne, te hävytön mies!»
+
+Voipa melkein kuvitella, että nukka munkkien kaapuissa nousi pystyyn --
+tukkaahan näillä herroilla ei ollut -- nähdessä tällaista kevytmielistä
+nuorisoa, joka kääntyi katsomaan ja tirkisteli tirskuen heidän
+jälkeensä, mutta tirskui salaa, sillä toinen mustista veljeksistä ei
+juuri näyttänyt olevan leikkisällä päällä; sitä paitsi oli hän musta,
+laiha, kuiva kuin pippuri ja tuuheine kulmakarvoinensa hirvittävän
+näköinen kuin ryöväri, jonka mahtava sankarivartalo selvästi esiintyi
+suurille laskoksille nuoralla vyötetyn kaapunkin sisästä. Mutta tämä ei
+näyttänyt välittävän katuelämästä eikä myöskään hänen toverinsa, vaan
+halkaisivat he usvaista aamuilmaa nopealla vauhdilla, tuijottaen vain
+eteensä ja miettien ainoastaan omia ajatuksiansa ynnä matkansa
+päämäärää. He olivat jo tulleet melkein niiden rappusten kohdalle,
+jotka johtavat alas lääketieteellisen tiedekunnan rakennuksiin, kun
+vanhempi heistä viittasi nuorempaa toveriansa seisahtumaan sanoen:
+
+»Tässä se on.»
+
+»Se» tarkoitti huonon näköistä hotellia, jonka sisäänkäytävä oli
+varustettu viheriällä ristikkoportilla; kun se avattiin, alkoi kello
+soida sisäpuolella. Oven toisella puolen oli sanomalehtimyymälä;
+sisältä ja ulkoa päin oli se verhottu lentokirjasilla, kymmenen
+sentimin arkkiveisuilla ja -värikuvilla, joiden joukossa Basilen
+ilvehattu nähtiin monenmoisissa eri asennoissa; toisella puolen taas
+oli maakerroksessa oluttupa kylttikirjoituksinensa »Brasserie du
+Rialto», jossa olutta, kahvia ja väkijuomia tarjoilivat nuoret tytöt,
+hiukset venetsialaiseen tapaan laitettuina.
+
+»Onko hra Elysée jo mennyt ulos?» kysyi toinen munkeista ensi
+kerroksessa olevaan hotellikonttoriin tultua.
+
+Lihava nainen, joka näytti palvelleen monessa hotellissa ennen kuin hän
+oman sai, vastasi häiriytymättä mukavassa istuvassa asennossansa ja
+katsahtamattakaan taululle, jolla avaimet riippuivat surullisina
+vierekkäin:
+
+»Mennyt ulos? Tähän aikaan?... Kysykää ennen, onko hän jo tullut
+kotiin?»
+
+Huomattuansa kysyjäin villakaaput muutti hän äänensä ja osoitti
+nähtävästi nolostuneena, mikä Elysée Mérautin kamari oli:
+
+»N:o 36, viidennessä kerroksessa, käytävän päässä.»
+
+Munkit kapusivat ylös, harhailivat pitkin kapeita käytäviä, joissa
+kaikissa näkyi kasottain harjattavia kenkiä ja saappaita,
+korkeakorkoisia, harmaita, punaisenruskeita, muodolta omituisempia,
+huonoja ja komeita, jotka olisivat tienneet kertoa kaikellaista näiden
+»asujain» elämäntavoista. Mutta näitä munkit tuskin huomasivatkaan,
+vaan lakaisivat pitkillä kaapuillansa ja suurilla rukousnauhoillansa
+niitä ohimennessään kumoon; eikä heitä alussa paljo liikuttanut sekään,
+että eräs kaunis tyttö punaisessa alushameessa ja miehen päällystakki
+huolettomasti avoimen kaulan ja paljaiden olkapäiden yli heitettynä
+kulki käytävää pitkin rappusiin asti huutaen edeskäypää sellaisella
+äänellä ja naurulla, joka vaikutti kovin raa'asti.
+
+Munkit eivät enää voineet olla katsahtamatta toisiinsa.
+
+»Jos hän on se mies, joksi te olette hänet kuvannut minulle», sanoi
+ulkomaisella murteella merirosvon näköinen, »niin on hän valinnut
+sangen omituisen ympäristön.»
+
+Vanhempi mies, jonka kasvot olivat älykkäät ja hienot, hymyili tähän
+silkin pehmeää pappismiehen hymyä, joka tosin oli ivallista, mutta
+ihmisten heikkouksille suopeampaa:
+
+»Pyhä Paavali pakanain seassa!» huomautti hän hiljaa.
+
+Tultuansa viidenteen kerrokseen pysähtyivät munkit hetkeksi eperoiden,
+mihin päin heidän oli mentävä, sillä matala ja hämärä porras-aukko ei
+päästänyt kyllin valoa, jotta olisi nähnyt selvästi numerot kaikilla
+ovilla, joista eräillä oli käyntikortit; niinpä lukivat he muutamalla
+»Neiti Alice» ilman yhteiskunnallista asemaa tahi ammattia ilmaisevaa
+nimitystä, jota lienee pidetty sitä tarpeettomampana, kun nti Alicella
+oli useampia ammattisisaria samassa talossa. Kuvitelkaahan pyhät isät
+erehdyksestä koputtamassa jonkun tällaisen naikkosen ovelle!
+
+»Lienee parasta huutaa hänen nimeänsä!» sanoi tuuheakulmainen, musta
+mies ja samassa kuului käytävässä huuto: »Hra Méraut!» kaikuen kuin
+mikäkin komentohuuto.
+
+Yhtä voimakas vastaus kuului nyt aivan käytävän päässä olevasta
+kamarista. Ja kun tulijat avasivat oven, kuulivat he saman äänen
+jatkavan iloisesti:
+
+»Kas, tekö isä Melkior? Tänään ei minulla siis ole onnea ... toivoin
+näet, että kirjeenkantaja toisi minulle rahakirjeen ... mutta
+yhtäkaikki, olkaa tervetulleita, arvoisat isät, ja painakaa puuta, jos
+vain täällä istuinpaikkoja löydätte.»
+
+Kaikilla huonekaluilla olikin kasoittain kirjoja, sanomalehtiä ja
+aikakauskirjoja, jotka tavallansa verhoivat ne ja estivät vieraan
+näkemästä sitä puutteellista tilaa, missä tämä 18:nnen luokan
+hotellin huone kuluneine, valjenneine tiilipermantoinensa,
+rikkonaisine sohvinensa, keisarikauden tyylisine kaappinensa ja
+kolmine välttämättömine samettituolinensa oli. Sängyllä nähtiin,
+paitse vaatteita ja kapeaa ruskeaa peitettä, painopaperia ja
+korjauslukuarkkeja, joita kamarin asukas juuri oli vuoteella maaten
+pahoin pidellyt värikynällä tehdyillä koukeroilla. Tämä kurja työhuone
+kylmine uuninensa ja alastomine, tomuisine seininensä, sai valonsa
+heijastuksena vastapäätä olevan rakennuksen liuskakivikatosta ja tällä
+kertaa oli se verrattain hämärä, kun taivas oli pilvinen ja sateinen.
+
+Sellainen oli se ympäristö, josta hra Mérautin korkea otsa ja
+kellertävät, luonteenomaiset kasvot saivat sen omituisen alakuloisuuden
+ja älyn sekaisen ilmeen, mikä on erikoinen muutamille erityisesti
+pariisilaisille tyypeille.
+
+»Aina vain sama kurja asunto, kuten näette, isä Melkior!... Mutta mitä
+tehdä?... Kahdeksantoista vuotta sitten Pariisiin tultuani eksyin tähän
+hotelliin ... enkä ole sen koommin viitsinyt muuttaa asuntoa. Tosin
+olen välillä ollut täältä poissakin, kuten tiedätte, mutta huone oli
+senkin aikaa varattuna minua varten. Jokainen nurkka ja soppi kätkee
+täällä aatteita ja toiveita, ja olenpa varma siitä, että menettäisin
+parhaimman osan itseäni, jos täältä muuttaisin. Siellä taas...»
+
+»Niin, kuinka matkanne onnistui?» kysyi isä Melkior iskien silmää
+toverillensa. »Luulin teidän matkustaneen kauvaksi aikaa ... ja
+kuitenkin! Mitä on siis tapahtunut? Paikka ei miellyttänyt teitä vai?»
+
+»Oh, mitä paikkaan semmoisenaan tulee», sanoi Méraut ravistaen paksua
+tukkaansa, »niin ei parempaa voi toivoakaan. Palkka oli melkein yhtä
+hyvä kuin kaikkivaltiaan ministerin, asunto hovirakennuksessa ja samoin
+hovin ajopelit, hevoset ja palvelusväki... Kaikki ihmiset olivat
+myöskin ystävällisiä minua kohtaan, alkaen keisarista, keisarinnasta ja
+arkkiherttuoista... Mutta sittenkin oli minun ikävä... Kaipasin
+Pariisia ja eniten kaikkea tätä latinalaista ylioppilaskorttelia
+keveine, nuorekkaine ilmakehinensä ... kaipasin Odéonin holvimyymälöitä
+kirjoinensa ... siellä näet kun voi seisoalta katsella kaikkea vasta
+ilmestynyttä kirjallisuutta... Kaipasin kaikkia noita vanhoja lunttia,
+joilla Seinen vasemmanpuolinen kivikaide on lastattu kuin mikäkin
+opiskelevan Pariisin varusmuuri toisella puolen jokea viihtyvää
+ylellisyyttä ja itsekkäisyyttä vastaan. Mutta tämä ei kuitenkaan ollut
+pääsyynä», jatkoi hän totisemmin, »vaan ... niin, tunnettehan
+mielipiteeni, isä Melkior, ja tiedätte, millainen tarkoitukseni oli
+silloin, kun vastaanotin tuon paikan. Aioin tehdä tuosta lapsesta,
+jonka johto oli minulle uskottu, todellisen hallitsijan sitä lajia,
+jota ei enää juuri tavata, kasvattaa, muodostaa ja veistellä häntä sitä
+korkeaa kutsumusta varten, mihin toiset eivät kykene, koska se rasittaa
+heitä ja musertaa heidät kuin nuo vanhat keskiajan rautavarukset, joita
+näemme museoissamme nykyaikaisten, kapeaolkaisten ja ahdasrintaisten
+ihmisten nöyryytyksinä... Vielä mitä!... Vapaamielisiä, parannusten
+huutajia, tulevaisuuden miehiä, uusien aatteiden lipunkantajia ja
+kuinka he kaikki itseään nimittänevätkään ... tapasin minä W:n hovissa,
+poroporvareita, jotka eivät ymmärrä, että monarkkisen periaatteen on
+parempi kaatua avonaisessa taistelussa, jos sen kerran suistua täytyy,
+kuin päättää päivänsä surkeudessa ja jonkunlaisen eduskunnan
+lykkäämässä rullatuolissa... Jo ensi opetustuntini jälkeen kuului
+huutoja hovissa: kuka on tämä muukalainen? mistä hän on tullut tänne?
+mitä hän tarkoittaa? Näin kyselivät he toisiltansa ja vihdoin
+pyydettiin minua pysymään yksinkertaisesti tavallisten kouluaineiden
+rajoissa. Minun tehtäväni olisi siis ollut kuulustella vain prinssin
+läksyjä ja tanssia muiden viulun mukaan! Paljo kiitoksia! Tuon
+huomattuani otin hattuni ja sanoin herrasväelleni jäähyväiset.»
+
+Tämän kertoi hän korkealla, voimakkaalla äänellä, hänen
+eteläranskalainen murteensa tulvi suristen huulten yli kuin surisee
+soittokoneen ääni, jonka kaikkia metallikieliä yhtä aikaa lyödään;
+samassa määrässä kuin hän innostui muuttuivat myöskin hänen kasvojensa
+piirteet.
+
+Tosin olivat ne oikeastansa rumat: otsa ulkoneva, tukka sankka ja
+kapinallinen, jonka keskestä pisti esille joku yksinäinen harmaa
+hiustukku, nenä paksu ja litteä, suu kiivaan luonteen selvä todistus,
+ilman ainoatakaan parranhaiventa, joka peittäisi suun ilmettä,
+ikäänkuin hänen kärventynyt, rosoinen ihonsa maaperä olisi ollut liian
+hedelmätön kaikelle kasvullisuudelle. Mutta hänen kasvonsa muuttuivat
+ihmeellisesti, kun intohimon tuli häntä innosti. Tätä muutosta voi
+verrata kätkettyyn lieteen, jonka edessä oleva tumma esirippu äkkiä
+reväistään pois, niin että iloisesti lämmittävä lieska paljastuu; hänen
+piirteillensä ilmestyi kaunopuheisuuden ilme, joka siirtyi silmistä
+nenälle ja huulille ja joka sydämestä pulppuavan veren mukana levisi
+yli koko hänen yövalvokista ja kohtuuttomasta elämästä kalvenneiden
+kasvojensa. Samoin tapahtuu toisinaan myöskin Mérautin kotiseudulla
+Languedocissa, että kuiva, tomuinen ja pölyisten öljypuiden lailla
+harmaja seutu paahteisen päivän laskeutuessa muuttuu ihastuttavien
+valovivahdusten loistavaksi näytelmäksi, jonka muodostaa näköpiiriin
+häipyvät päivänsäteet tai sateenkaaren hitainen riutumus ja kuolema.
+
+»Vai niin pian te maailman suuruuksiin kyllästyitte?» arveli vanhempi
+munkeista miellyttävällä, hiljaisella äänellä, joka vaikutti melkein
+vastakohtana Mérautin meluavalle kaunopuheisuudelle.
+
+»Niin tein!» lisäsi tämä painavasti.
+
+»Mutta kaikki kuninkaalliset eivät ole samanlaisia. Tunnen
+sellaisiakin, joista mielipiteenne...»
+
+»Ei, ei! Se saa riittää jo! Toista kertaa en tahdo koettani
+uudistaa!... Pelkään, että jos minun jälleen täytyisi nähdä joku
+hovi läheltä, vaikuttaisi se vahingollisesti monarkkisiin
+mielipiteisiini...»
+
+Hetkisen vaitiolon jälkeen otti viekas isä jälleen saman asian
+puheeksi, mutta kiersi siihen toisaalta ja mutkan kautta:
+
+»Puolen vuoden poissaolo tuotti teille ehkä taloudellisia tappioita,
+hra Méraut?»
+
+»Eikö mitä, sitä en voi sanoa... Ensistäänkin on ukko Sauvadon pysynyt
+minulle uskollisena... Tunnettehan hra Sauvadonin ... tuon rikkaan
+viinikauppiaan Bercystä. Veljensä tyttären luona tapaa hän paljo hienoa
+väkeä ja voidaksensa ottaa osaa keskusteluun käyttää hän apuani siten,
+että käyn kolme kertaa viikossa antamassa hänelle 'ajatuksia asioista
+ja oloista', kuten hänen on tapansa sanoa. Tuo kunnon ukko onkin mainio
+sokeassa uskossansa minuun! 'Mitä on minun ajateltava siitä ja siitä
+kirjasta, hra Méraut?' kysyy hän. 'Se on mitätön sepustus', sanon
+hänelle... 'Mutta', inttää hän toisinaan vastaan, 'tuonnottain olin
+ruhtinaan luona kuulevinani siitä toisellaisia mielipiteitä...' 'Vai
+niin, no, jos teillä siitä on omat mielipiteenne, niin olen minä täällä
+tarpeeton', vastaan minä... 'Ei, ei, ei suinkaan, ystäväni, ...
+tiedättehän hyvin kyllä, ettei minulla ole omia mielipiteitä'. Tässä
+ukko onkin oikeassa: hänellä ei tosiaankaan ole mielipiteitä, jonka
+vuoksi hän sokeasti suostuukin siihen, mitä minä hänelle sanon ... minä
+olen hänen olemuksensa ajatteleva osa. Mielipiteiden puutteessa ei hän
+minun poissaollessani kuulu virkkaneenkaan mitään ruhtinattaren luona.
+Mutta olisittepas nähneet, kuinka suurella innolla hän minut valtasi
+niin pian kuin olin täällä jälleen!... Sitä paitse annan tunteja
+kansainoikeudessa parille rumanialaiselle... Ja onhan minulla tietysti
+muitakin lisäkeinotteluja... Nyt esim. lopettelen luotettavien
+lähteiden nojalla kyhättyä 'Kertomusta Ragusan piirityksestä' ... jonka
+suurin osa tosin on vain otteita, mutta jonka viimeisen luvun olen itse
+kirjoittanut ... ja se miellyttää minua. Tuolla on korjaus-arkki
+siihen. Tahdotteko ehkä kuulla sen? Luvun otsikko kuuluu _Europa ilman
+kuninkaita_.»
+
+Sitten alkoi hän lukea kuningasmielistä kyhäystänsä kyyneliin asti
+intoutuvalla lämmöllä ja liikutuksella. Sillä välin heräsivät
+vähitellen hotellin muutkin asukkaat virkeyteen ja liikkeeseen. Heidän
+ympärillänsä naurettiin ja juteltiin, iloisten nuorten äänet
+sekoittuivat lasien ja porslinien kilinään ja vanhan pianorämän
+rämiseviin säveleihin, jotka kuulustivat olevan korttelin
+tanssijaisrenkutuksia. Mutta tätä vastakkaisuutta eivät »mustat
+veljekset» huomanneet, sillä he kuuntelivat mielihyvällä tuota heidän
+mielestänsä mainiota kuningasvallan puolustusta. Olletikin huvitti se
+pitempää munkkia: hän koputti permantoon ja polki jalkaa, värisi
+mielihyvästä ja tukahdutti silloin tällöin ihastuksen huudahduksia,
+jotka väkisellä pyrkivät hänen huultensa yli, huitoi käsillänsä ja löi
+toisinansa niin lujasti rintaansa, että melkein pelkäsi hänen iskeneen
+rikki jonkun tai joitakuita kylkiluita. Kun Méraut lakkasi lukemasta,
+oikaisihe hän suoraksi, mittaili pitkin askelin kamarin lattiaa ja
+sanoi vilkkaasti huitoen:
+
+»Jahah! Jahah! Juuri niin se on. Siinä juuri on totuus ...
+jumalallinen, legitiminen, absoluuttinen totuus!» (Viimeiset sanat
+lausui hän: lesitiminen, assoluuttinen totuus.) »Ei mitään eduskuntia
+eikä asianajajia enää!.. Hiiteen koko se joukkokunta!»
+
+Ja tässä säkenöivät ja leimahtivat hänen silmänsä kuin risukimppu pyhän
+Hermandadin roviolla. Toinen munkeista, joka oli rauhallisempi
+luonteeltansa, sanoi vain kohteliaisuuden Mérautin kirjan johdosta:
+
+»Kaiketipa te tällä kertaa julkaisette teoksen omalla nimellänne!»
+
+»En, kuten isä Melkior tietää, en minä ylipäänsä ole teoksiani
+nimelläni varustanut. Itse asia on minulle ollut tärkeä ... omaksi
+hyväkseni ei minulla ole ollut minkäänlaisia kunniaa tavoittelevia
+pyyteitä. Kuitenkin saan minä tekijäpalkkion kirjoistani. Siitä saan
+kiittää ystävääni Sauvadonia. Mutta muuten kirjoittaisin ne yhtä
+mielelläni ilmaiseksikin. On näet hauskaa poimia otteita noista
+kuolevan kuninkuuden päiväkirjoista ja kuunnella tuon poistuvan
+aikakauden heikkoja, laimenevia tykytyksiä, jotka ennustavat
+voimattomien monarkkiain häviämistä. Mutta tässä on meillä toki
+edessämme kunnialla kukistunut kuningas, joka suistuessansa on antanut
+kaikille muille hyvän opetuksen... Tämä Kristian on todellakin
+sankari!.. Teoksessa luetaan m.m. kertomus käynnistä St. Angelon
+linnoituksella pahimman pommituksen aikana. Mikä rohkeus, mikä uljuus
+ilmeneekään moisessa teossa!...»
+
+Toinen munkeista painoi päänsä alas. Hän tiesi paremmin kuin muut,
+kenelle kunnia tuosta suuremmoisesta teosta oikeastaan oli tuleva, ja
+kuka vielä suuremmoisemman valheen avulla oli toisen hyväksi
+kieltäytynyt tätä kunniaa omaksumasta itsellensä. Mutta hänen tahtoansa
+korkeampi voima sitoi hänen kielensä, jonka vuoksi hän vain antoi
+merkin kumppanillensa; tämä nousikin heti ylös sanoen Mérautille:
+
+»Juuri tämän sankarin poika on syynä siihen, että minä isä Alphéen
+kanssa, joka on Illyrian hovin kotipappina, olen tullut luoksenne...
+Tahtoisitteko te ottaa huoleksenne pikku prinssin kasvatuksen?»
+
+»Mutta meillä ei ole tarjota teille asuntoa palatsissa, ei komeita
+hevosia eikä ajopelejä», sanoi isä Alphée surullisella äänellä; »emmekä
+me voi osoittaa teille sellaista vierasvaraisuutta kuin te W:n hovissa
+osaksenne saitte. Tässä olisi teidän palveltava suistunutta
+ruhtinashuonetta, joka elää murheessa ja maanpaossa ... on elänyt tässä
+tilassa jo vuosikauden ja lienee pakotettu jatkamaan tätä elämäänsä.
+Mutta mielipiteenne ovat samat kuin meidänkin. Kuningas on tosin viime
+aikoina kallistunut vapaamielisyyteen päin, mutta suistumuksensa
+jälkeen on hän huomannut erehdyksensä. Mitä taas kuningattareen tulee,
+on hän erinomainen nainen ... kuten aikanansa kyllä huomaatte.»
+
+»Milloin?» kysyi haaveksija, joka äkkipikaa oli innostunut ajatuksesta
+saada vielä kerran mielensä mukaan muodostaa ja kehittää kuninkaan
+samoin kuin kirjailija tekee muovatessansa aatteitansa teokseksi.
+
+Ja heti paikalla oli hän valmis sopimaan vieraittensa kanssa yhtymästä,
+jossa asiasta lähemmin neuvoteltaisiin.
+
+Kun Elysée Méraut mietti lapsuuttansa, jota hän muuten usein muisteli,
+sillä niiltä ajoilta oli hän mielestänsä saanut voimakkaimmat
+vaikutuksensa, näki hän tavallisesti edessänsä suuren huoneen, mihin
+runsas valo tulvasi kolmesta akkunasta; kunkin akkunan edessä oli
+Jacquardin malliin tehdyt kangaspuut silkinkutomista varten korkeine
+pielinensä. Ulkona taas näkyi joukko rakennuksia, jotka amfiteatterin
+tavoin kohosivat toinen toistansa ylempänä; kunkin akkunan edessä
+seisoivat kangaspuut ja jokaisten ääressä hääri pari miestä
+paitahihasillaan, jotka etäämpää katsoen liikuttelivat käsiänsä kankaan
+yli kuin kaksi nelikätisesti soittavaa pianistia.
+
+Huoneiden välisissä, kapeissa solu-aukoissa näkyi mäen rinteellä pieniä
+auringon paahtamia ja valjentamia puutarhoja, joissa kasvoi
+kaktuspensaita ja mahtavan suuria päivänruusuja; paahteisessa ilmassa
+olivat nämä nyökistyneet suurine, kohta varisevine kukkinensa mailleen
+painuvan auringon valoa kohti ja par'aikaa kypsyvät siemenet levittivät
+ympärillensä ellostavan hajun, jonka Elysée vielä kolmekymmentä vuotta
+myöhemmin oli tuntevinansa aina kun hän vain ajatteli pientä
+syntymäkaupunkiansa. Näköalaa tämän kaupunginosan ylitse, joka tiheine
+työläisasutuksinensa muistutti surisevaa ja hurisevaa mehiläispesää,
+hallitsivat eräät keskellä kaupunginosaa olevalla hietamäellä
+sijaitsevat tuulimyllyt, joita ei enää käytetty, mutta jotka kaupungin
+entisen elinkeinon muistoksi ja uskollisten palvelustensa palkkioksi
+olivat saaneet seisoa paikoillansa ja kohottivat korkeuteen korskeat
+siipensä, joissa tosin enää ainoastaan rungot olivat tallella, jota
+vastoin perusrakennus etelän auringon ja tomuisen tuulen vaikutuksesta
+päivä päivältä mureni ja rapistui luhistuaksensa vihdoin täydellisesti
+soraksi.
+
+Näiden kunnianarvoisten muistomerkkien suojassa säilyi täkäläisen
+väestön keskuudessa paljo muinaisia tapoja ja tarinoita esi-isäin
+ajoilta. Koko kauppala, joksi tätä pientä etukaupunkia kutsuttiin,
+ell'ei siitä käytetty nimitystä _Reyn haka_, oli silloin ja on vieläkin
+lämmin kuningasvallan kannattaja eikä siellä siihen aikaan ollut
+ainoatakaan työpajaa, jonka seinältä olisi puuttunut muotokuva esittävä
+nuorta, turpea- ja punakkakasvoista miestä, jonka pitkillä, vaaleilla
+ja voidelluilla hiuksilla kaunis valaistus läikkyi; tämä 1840-luvun
+muotiin puettu muotokuva esitti prinssiä, joka kauppalan väestön
+keskuudessa kävi nimellä _lou Goi_ (= ontuva). Kotona Mérautin isän
+luona riippui tämän yläpuolella toinen pienempi taulu, sisältävä
+raameihin kehätyn paperin, johon oli painettu suuri lakkasinetti, missä
+pyhän Antreanristin ympärille oli kaiverrettu sanat "_Fides, Spes_".
+Ukko Méraut voi kangaspuiden ääressä istuessansa ja sukkulainta
+käsitellessänsä nähdä muotokuvan ja lukea mainitut valiosanat _uskosta_
+ja _toivosta_; ja aina kun hän näihin katsahti virkistyi hänen mielensä
+ja punastuivat hänen kasvonsa, jotka esittivät Antoninein aikakauden
+mitaleista tutun sivukuvan, ja kotkannenänsä ynnä pyöreiden
+poskipäittensä kautta muistuttivat hänen sydämellensä rakkaiden
+Bourbonien pysyvistä sukupiirteistä.
+
+Muuten oli ukko Méraut tuima, kiivas ja yksinvaltias mies, jonka ääni
+kaikui kuin ukkosen jylinä, sillä se oli kehittynyt kovaksi
+kangaspuiden alinomaisessa ryskeessä ja rynkytyksessä.
+
+Miehensä täydellinen vastakohta oli sen sijaan rva Méraut. Ollen
+luonteeltansa sävyisä ja tavattoman ujo ja saatuansa kasvatuksen
+siihen hiljaiseen alistuvaisuuteen, joka kaikille eteläranskalaisille
+entis-ajan naisille on niin ominaista ja asettaa heidät melkein
+itämaiden orjattarien rinnalle, oli hän jo aikoja sitten tottunut pois
+lausumasta mitään omintakeista mielipidettä.
+
+Sellaisessa kodissa oli Elysée kasvanut nuorimpana ja ruumiillisesti
+heikoimpana kolmesta veljeksestä, jonka vuoksi häntä olikin kohdeltu
+sävyisemmin kuin molempia toisia. Hänen ei siis tarvinnut vielä
+8-vuotiaana ottaa sukkulaa käteensä, kuten vanhempien veljien, vaan sai
+hän sen sijaan nauttia lapsille niin terveellistä vapautta, jota hän
+käytti juoksennellaksensa päiväkaudet ympäri Reynhakaa ja ottaaksensa
+muiden poikain kanssa osaa niihin taisteluihin myllymäellä, joissa
+valkoiset taistelivat mustia ja katolilaiset hugenotteja vastaan.
+»Vanha kauna ei hevillä haihdu» sanotaan ja niin näyttääkin olevan
+laita tässä osassa Languedocia! Pojat jakautuivat kahteen eri leiriin
+ja molemmat puolueet valitsivat itsellensä omat tuulimyllynsä, jonka
+ympärille taistelijat ryhmittyivät käyttäen myllyn perustuksesta
+irtautuvia kiviä heitto-aseinansa. Sitten alkoivat he haukkua
+toisiansa, minkä taisivat, kivet vinkuivat ilmassa ja niin vajosivat he
+näihin sankarileikkeihinsä, että niitä saattoi usein kestää monta
+tuntia, kunnes kamppailu tavallisesti päättyi siten, että joku
+10-vuotias nulikka sai aika kuhmun otsaansa tahi tihkui verta
+tuuheiden, silkin pehmeiden suortuvien välistä, kaikki lapsuuden
+muistoja, joiden jäljet ikipäiviksi jäävät näkyväisiksi hienoon ihoon;
+niin oli käynyt myöskin Elyséelle, joka vielä miehuuden ikään tultuansa
+voi näyttää pari tuollaista arpea, ohimoilla ja suupielessä.
+
+Oi kuinka hänen äitinsä kirosi noita tuulimyllyjä, kun poikanen hämärän
+tullen palasi kotiinsa verisenä ja ryysyisenä! Tosin voi isäkin näyttää
+hänelle mielipahaansa, mutta se tapahtui ainoastaan muodon vuoksi tai
+vanhasta tottumuksesta taikka tahtoi hän käyttää tilaisuutta
+harjoittaaksensa jylisevää ääntänsä; perheen yhteiselle aterialle
+kokouduttua osoittausi hän kuitenkin sangen vilkkaaksi kuunnellessansa
+niitä selityksiä taistelun menosta ja osanottajien nimistä, jotka poika
+kysyttäessä vanhemmillensa luetteli. »Vai niin!» huudahti hän, »vai
+Tholozan ... sen nimisiä elää siis vielä! Ahaa, vai se veitikka sen
+teki! Vuonna 1815 seisoi hänen isänsä pyssynpiippuni edessä!... Olisipa
+tainnut olla parasta, jos silloin olisin näpsäyttänyt miehen!»
+
+Ja sitten alkoi hän itse kertoa Languedocin asukkaiden omituisella,
+kuvarikkaalla murteella, joka armotta katkoo sanoja ja lauseita,
+jotakin tarinaa niiltä ajoilta, jolloin hän astui Angoulêmen herttuan
+sotaurhojen riviin, tuon suuren kenraalin ja melkeinpä pyhän ihmisen
+väkeen...
+
+Nämä tarinat, jotka hän oli sata kertaa kuullut, vaikka aina hieman eri
+tavalla taitavasti uusittuina, olivat painuneet Elyséen mieleen yhtä
+syvästi kuin kivenheitot myllymäellä uurtuivat hänen kasvoihinsa. Hänen
+mielikuvituksensa oli kehittynyt erään kuningasmielisen legendan
+kautta, jonka merkkipäiviä olivat pyhän Henrikin päivä ja tammikuun
+21:nen eli Ludvig XVI:n kuolinpäivä, ja joka muuten käsitteli
+marttiirakuolemaan käyneitä prinssejä, kun nämä piispain lailla
+ojensivat kätensä siunaukseksi ympärillä seisovalle väkijoukolle, tahi
+uljaita prinsessoja (Berryn herttuatarta), jotka hyvän asian vuoksi
+kestivät kaikki vaivat ja vaarat paeten ratsun seljässä ahdistajainsa
+ja kavaltajainsa tieltä, kunnes nämä vihdoin löysivät heidät
+kätkeytyneinä vanhan bretagnelais-majatalon uunin mustan laskuluukun
+alta.
+
+Hauskoina lisinä tähän kuolemaa ja maanpakoa käsittelevien tarinoiden
+sarjaan, joka semmoisenaan muuten vanhempain mielestä olisi masentanut
+herkkää lapsen mieltä, sai hän tutustua sellaisiin aiheisiin muinaisen
+Ranskan iloisten ja kunniakkaiden päivien ajoilta kuin ovat kertomukset
+»Kanasta ja ruukusta», laulu Vert-Galantista j.n.e. Tämä laulu
+Vert-Galantista oli Reynhakalaisten marseljeesi ja joutui ukko Mérautin
+talossa aina käytäntöön, kun perhe suvisunnuntaisin iltamessun jälkeen
+keräytyi pieneen, viettävään puutarhaan vaivoin pönkityn ruokapöydän
+ympärille syödäksensä »raittiissa ilmassa», kuten sanottiin, vaikka
+ilma tässä valkeiksi rapattujen rakennusten ja kesäpäivän paahtaman
+maaperän uhossa illan tullen oli epäterveellisempi ja tukahduttavampi
+kuin päivemmällä, jolloin aurinko vielä paistoi korkealla. Kun perheen
+isä näissä tilaisuuksissa koroitti lähellä ja kaukana kuuluisaksi
+tulleen äänensä ja aloitti laulun sanoilla: »Kuningas Henrik
+neljäs, tuo uljas sankari...», niin vaikeni kaikki koko Reynha'an
+kauppalassa... Ell'emme ota lukuun kuumuudesta äänekkäästi halkeilevia
+ruokoja puutarhoissa tai vielä valveilla olevain koppakuoriaisten ja
+sirkkain surinaa, ei kuulunut hiiskahdusta missään niin kauvan kuin
+kuningasmielisen laulun juhlallisen komeat säveleet kaikuivat niin
+kankeassa tahdissa kuin olisi tuo vanha aika jäykissä puhvihousuissa ja
+lonkkatyynyillä varustetuissa hameissa marssinut ohitse. Värssyn
+loppusäveleihin yhtyi koko perhe laulaen kuorossa:
+
+    "Siis malja kuninkaan, tuon kunnon ruhtinaan,
+    ken hyvää tahtoo sun ja mun".
+
+Nuo tahdikkaat ja lennokkaat sanat »sun ja mun» huvittivat erityisesti
+Elyséetä ja hänen veljiänsä, jotka aina lauloivat sen kohdan survien ja
+tuuppien toisiansa, niin että isän täytyi kolhaisten asettaa heitä;
+mutta laulu jatkui sentään iskuista, nauruista ja vaikerruksista
+huolimatta kuin riivattujen virsi kirkollisen Pariisin haudalla.
+
+Kun kuninkaan nimi aina sekoitettiin perhejuhliin, loisti se Elyséen
+mielikuvituksessa tutumpana ja läheisempänä kuin mitä se satujen ja
+historiallisten kertomusten kautta olisi tehnyt. Siihen vaikuttivat
+sitä paitse ne ohuelle paperille hienolla käsialalla painetut ja
+laillisen kuninkaan omakätisellä nimikirjoituksella varustetut
+salaperäiset kiertokirjeet, joita joka vuosi saapui Frohsdorfista pari,
+kolme kertaa kaikille pienen etukaupungin asukkaille ja joissa
+kirjeissä kuningas kehoitti kansaansa kärsivällisesti odottamaan
+tapausten ratkaisua... Noina päivinä heitti mestari Méraut sukkulaansa
+tavallista vakavampana ja kun ilta tuli ja ovet suljettiin, alkoi hän
+lukea perheellensä tuota aina samaan sävyisään kaavaan laadittua ja
+epämääräisiä toivon sanoja sisältävää kiertokirjettä: »Ranskalaiset, te
+petätte itsenne ja teitä petetään»... Ja alla luettiin aina sama
+muuttumaton vaalilause: _Fides, Spes_. Uskoa ja toivoa ei siis ainakaan
+noilta poloisilta puuttunut.
+
+»Kun kuningas palaa takaisin», oli isä Mérautin tapa sanoa, »ostan
+itselleni hyvän nojatuolin...» Taikka: »kun kuningas palaa takaisin,
+panemme kamariin uudet seinäpaperit...»
+
+Kun hän sitten oli tehnyt matkan Frohsdorfiin (Itävallassa, missä
+Chambordin kreivi tavallisesti oleksi), muuttui kaava toisellaiseksi:
+
+»Kun minulla oli kunnia saada nähdä kuningas», sanoi hän sen jälkeen
+alinomaa.
+
+Tuo kunnon mies oli todellakin tehnyt tämän pitkällisen ja kalliin
+pyhiinvaelluksen, jonka menoihin koko kauppalan työväki uhrasi roponsa,
+eikä muhamettilainen hadji ole ikinä palannut Mekasta niin häikäistynä
+kuin ukko Méraut tältä retkeltänsä. Ja kuitenkin oli audienssi ollut
+sangen lyhyt. Uskollisille alamaisillensa oli vallanpyytäjä sanonut
+hänen läsnäollessansa: »Ah, te olette siis täällä», mutta tähän
+ystävälliseen vastaanottoon ei kenelläkään heistä ollut mitään
+vastattavaa ja Mérautilla vielä vähemmän kuin muilla, sillä hän oli
+tukehtua liikutuksesta, joka sitä paitsi nosti kyyneleet hänen
+silmiinsä, ettei hän voinut erottaa epäjumalansa piirteitäkään. Vasta
+lähtiessä oli prinssin käsikirjuri, Athisin herttua, jutellut pitemmän
+aikaa hänen kanssansa tiedustellen kansan mielialaa Ranskassa. Voitte
+kuvitella, minkä verran kiihkoisa silkinkutojamme voi tähän vastata,
+sillä Reynha'an ulkopuolella ei hän ollut koskaan liikkunut.
+
+»Tulkoon vain, se hyvän onnen veitikka! tulkoon pian meidän
+Henrikimme... Kaikki kaipaavat häntä...» sanoi Méraut.
+
+Sangen tyytyväisenä tiedustelujensa tuloksiin kiitti herttua häntä
+erityisesti ja kysyi sitten äkkiä:
+
+»Onko teillä lapsia, mestari Méraut?»
+
+»On kolme, hra herttua.»
+
+»Poikiako?»
+
+»Niin, kolme ... lasta», vastasi vanha kauppalan mies (Reynha'an
+seuduilla ei tyttöjä näet luettu lasten joukkoon).
+
+»Hyvä, sen merkitsen muistikirjaani, että armollinen herramme muistaa
+sen sitten kun hänen aikansa on tullut.»
+
+Samassa veti herttua esille muistikirjansa ja kra-kra-krapisi kynä...
+Tällä luonnonäänellä tarkoitti kunnon mies jäljitellä hetkeä, jolloin
+suojelija merkitsi kirjaan Mérautin kolmen pojan nimet. Tätä
+luonnonääntä ei ukko unhottanut koskaan jäljitellä, kun nuo ajat
+tulivat puheeksi perheen keskuudessa, jonka aikakirjat muuten olivat
+niin liikuttavan muuttumattomat ja yksinkertaiset pienimmissäkin
+yksityisseikoissaan. Ja kun työajat sattuivat huononemaan ja vaimo
+joskus uskalsi miehensä vanhenemista ja vähien säästöjen hupenemista
+muistellen esittää pelkonsa perheen tulevaisuudesta, oli tämä sama
+kra-kra-ääni hänen vastauksenansa:
+
+»Ole huoletta, eukko! Athisin herttua kirjoitti ne tarkasti
+muistikirjaansa.»
+
+Vanha silkinkutoja oli äkkiä käynyt kunnianhimoiseksi poikiensa vuoksi,
+mutta kun molemmat vanhimmat jo olivat ehtineet antautua isänsä
+suppealle työalalle, joutui nuorimman pojan tulevaisuus hänen
+kunnianhimonsa ja toiveittensa päämääräksi. Tämä lähetettiin n.k.
+Papelin oppilaitokseen, jonka eräs espanjalainen oli perustanut, ollen
+noita Marotton antauduttua kaikkiin Etelä-Ranskan kaupunkeihin tulvivia
+pakolaisia. Se sijaitsi »teurastajakorttelin» toisessa päässä olevassa
+rappeutuneessa talossa (tuomiokirkon vieressä), jonka vanhentumista
+todistivat niin hyvin pienet, vihertävät akkunat kuin halkeamat
+seinissä. Tie sinne vei rapattujen lihamyymäläin ohitse, joiden
+rautaristikkojen takana riippui mahtavan suuria lihamöhkäleitä
+alituisen kärpäsparven surinassa, ja sitten kapeita katuja myöten,
+joiden kivitys oli liukas ja kaikenlaisista jätteistä punertava. Kun
+Elysée myöhemmin muisteli tätä kouluaikaansa tuntui se hänestä vallan
+keskiaikaiselta, ja olipa kuin olisi hän itse joutunut jonkun hirveän
+intoilijan julman kurituksen alaiseksi; kämmenpatukka, solmuruoska ja
+latinankieli vaihtelivat tuossa likaisessa ja pimeässä kouluhuoneessa
+vuoroin lempeiltä, vuoroin vihaisilta kuulustavien kellojen kanssa,
+joiden ääni kiiri vanhan kirkon ylikuoria, muurikerroksia, kivisiä
+koristeita ja omituisten päiden muotoisia kattokouruja myöten.
+
+Papel itse oli leveä, loistava ja karvainen naamaltansa, ja kasvultansa
+pieni mies, joka käytti valkeaa leveälaiteista hattua alas korviin
+painettuna, ett'ei näkyisi paisunutta, sinistä suonta, joka
+hiusmarrosta alkaen kulki otsan yli ja päättyi vasta silmäkulmain
+väliin. Lyhyesti sanoen: mies muistutti Velasquezin tauluista tuttuja
+kääpiöitä, jos luemme pois näiden kirjavat puvut ja sen tumman
+pronssivärin, jonka maalaaja ajan tapaan on heille antanut.
+
+Kiivas ja ankara hän sitä paitse oli, mutta hänen suuri pääkallonsa
+sisälsi tavattoman määrän aatteita ollen jonkunlainen elävä,
+valoisa tietosanakirja; kuitenkin kohtasi tämä aaterikkaus hänen
+kiihoittuneessa, kuningasmielisessä itsepintaisuudessaan esteensä, jota
+tuo luonnottomasti paisunut suoni keskellä otsaa varsin hyvin kuvasi.
+
+Kauppalassa liikkuvan huhun mukaan piili Papelin nimen alla toinen
+tunnetumpi mies, joka oli ollut Don Carloksen julmimpia kätyrejä, ja
+voittanut maineensa hurjana sotilaana ja uusien murhatapojen keksijänä.
+Näin lähellä Espanjan rajaa tunsi hän itsensä vaivatuksi häpeällisen
+kunniansa vuoksi ja eli muka sentähden salanimisenä. Minkä verran oli
+huhussa perää? Niiden monien vuosien kuluessa, jotka Elysée vietti
+opettajansa läheisyydessä nauttien tämän erityistä suosiota, ei hän
+ikinä kuullut tuon hirmuisen kääpiön lausuvan sanaakaan, ei
+vastaanottavan ainoatakaan vieraskäyntiä tai kirjettä, joka olisi
+todistanut oikeiksi mokomat epäilykset Kun poikanen vähitellen
+miehistyi ja koulunkäynnin päätyttyä huomasi Reynha'an kauppalan liian
+ahtaaksi alaksi laakereillensa, diploomeillensa ja isänsä
+kunnianhimolle, heräsi kysymys hänen lähettämisestänsä Pariisiin. Hra
+Papel antoi hänelle useampia suosituskirjeitä legitimisen puolueen
+johtajille, raskaita ja salaperäisillä vaakunasineteillä suljettuja
+kirjeitä, jotka näyttivät todistavan oikeaksi tuon huhun naamioidusta
+kätyristä.
+
+Mestari Méraut oli itse kiirehtinyt poikaansa matkaan, sillä hänen
+mielestänsä näytti kuningas viivyttelevän tuloansa aivan liiaksi.
+Matkan kustannuksia varten uhrasi hän yksinkertaisesti ja
+sankarillisesti, mitä ikinä voi: möi kultakellonsa, äidiltänsä perityn,
+hopeisen avainsoljen ja vieläpä senkin viinitarhan, jommoisen hän
+omisti niinkuin kauppalan muutkin porvarit.
+
+»Lähdehän katselemaan hieman, mitä ne siellä puuhaavat», sanoi hän
+nuorimmalle pojallensa, »ja mitä ne siellä oikeastaan vartovat? Täällä
+Reynha'assakin me alamme jo vihdoin ikävystyä.»
+
+Elysée Méraut tuli Pariisiin 20-vuotiaana ja kiihkeät vakaumukset
+kiehuivat hänen mielessänsä, joka oli kehittynyt isän sokean
+kuningasmielisyyden siimeksessä ja johon tuo hurja espanjalainen oli
+lietsonut terästä ja tulta. Puolueen johtajat vastaanottivat hänet kuin
+olisi hän puolimatkalla ja keskellä yötä noussut ensiluokan
+rautatievaunuun, missä muut matkustajat jo olivat valmistautuneet
+levolle, kukin sopessansa. Uusi tulokas saapuu ulkoa raittiista ilmasta
+ja jalkamatkasta virkistyneenä, haluaa antautua vilkkaaseen
+keskusteluun ja valvomalla karkoittaa matkan ikävyydet; mutta täällä
+tapaakin hän joukon pahantuulisia, uneliaita ihmisiä, jotka
+turkkeihinsa ja saaleihinsa kääriytyneinä mieluummin tuudittautuvat
+suloiseen uneen sinisellä varjostimella varustetun lampun hämärässä
+valaistuksessa ja pitävät sangen ikävänä, että tuo tungettelija
+kosteine pukuinensa ja vetoisine ilmoinensa häiritsee heidän untansa.
+Tällaiselta näytti legitimistinen puolue rappeutuneessa vaunussansa
+muuten autiolla tiellä.
+
+Tuo laiha, mustasilmäinen, leijonapäinen intoilija, joka kiihkeästi
+puhuesssansa katkoi joka tavun ja säesti huitovalla liikkeellä jokaisen
+lauseen, näytti omaavan Suleaun kaikkeen toimintaan valmiin neron ja
+Cadoudalin rohkeuden, jonka vuoksi hän herätti puolueessa hämmästystä
+ja kauhua. Hän oli heistä sanalla sanoen vaarallinen ja levoton luonne.
+Selvänäköisenä niinkuin kaikki eteläranskalaiset kiihkoisuutensa ohessa
+ovat, huomasi Elysée pian, kuinka itsekäs ja masentunut tuo joukkokunta
+kaikessa kohteliaisuudessansa ja hyvän kasvatuksen muovaamassa,
+teennäisessä osanotossansa oli. Heidän mielestänsä ei nykyään ollut
+mitään tehtävää; paras oli vartoa, rauhoittua ja ennen kaikkea karttaa
+kaikkia nuoruuden innostuksia ja erehdyksiä. »Katsokaa vain prinssiä,
+millaisen esimerkin hän meille antaa», sanoivat he. Ja nämä viisaat ja
+maltilliset neuvot soveltuivat hyvin yhteen St. Germainin hienon
+etukaupungin vanhojen talojen kanssa, jotka ulkoapäin murateilla
+verhottuina ja sisältä kaikellaisella, laiskuutta palvelevalla
+mukavuudella varustettuina seisoivat suurten ja vuosisataisista
+vanhoista sukumuistoistaan raskaiden porttiensa takana, kuuroina
+kaikelle muulle maailmalle. Kohteliaisuudesta kutsuttiin hän pariin
+kolmeen valtiolliseen kokoukseen, joita pidettiin kaikessa
+salaperäisyydessä, pelonalaisuudessa ja varovaisuudessa muutamassa
+vanhassa vehkeilypesässä. Näissä hän näki nuo Vendée-sotien ja
+Qviberonin veristen taistelujen ajoilta kuuluisain miesten jälkeläiset,
+miesten, joiden nimet ovat säilyneet Marttiirakentän muistolaulussa;
+noiden suurten nimien nykyiset kantajat olivat sileiksi ajeltuja,
+hienopukuisia, pappismaisia vanhoja herroja, joiden puhekin oli niin
+imelää kuin olisi heillä aina ollut joku makea sylttimarja suussansa.
+Kokoukseen saapuivat he vehkeilijäin näköisinä melkein vaatien, että
+poliisin piti ymmärtää yllättää heidät niinkuin se muuten itse teossa
+taisi huvitellakin itseänsä näiden viattomien yhtymäin kustannuksella.
+Korttipöytien ääressä nähtiin pian -- varjostimilla varovasti
+peitettyjen, korkeiden kynttiläin valossa -- joukko kaljupäitä,
+kiiltäviä kuin pelissä käytetyt pelimarkat; kumartuneina kuiskailtiin
+ja kuunneltiin siinä sitten uutisia Frohsdorfista, ylistettiin
+maanpakolaisten kärsivällisyyttä ja kehoitettiin toisiansa seuraamaan
+hänen antamaansa, korkeaa esimerkkiä. Hiljaa, hiljaa! Vaiti, vaiti!
+Joku kertoo sukkeluuden, jonka hra Barentin aikoinansa oli lausunut
+keisarinnasta! Hampaittensa välistä hyräilee joku toinen näin alkavaa
+häväistyslaulua:
+
+    "Kun kerran Napoleon
+    vain ehtinyt on
+    hyvin suomia selkiänne,
+    niin laukee jousen jänne..."
+
+Sitten lähtevät kaikki, kauhistuneina tuollaisesta rohkeudesta,
+yksitellen hiipimään leveän ja aution Varennes-kadun seinävieruksia,
+jotka heittävät peloittavan kai'un heidän askelistansa.
+
+Elysée huomasi heti olevansa liian nuori ja toimintahaluinen
+liittyäksensä näiden vanhan Ranskan haamujen seuraan. Muuten oli
+keisarikausi juuri kohonnut täyteen kukoistukseensa; keisarilliset
+kotkaliput olivat sodan päätyttyä palanneet Italiasta ja kulkivat nyt
+riemusaatossa bulevardein liputettujen akkunain ohitse. Pikkukaupungin
+porvarin pojan ei siis ollut vaikea käsittää, että Reynha'an kauppalan
+valtiollinen kanta ei ollut yleinen ja että laillisen kuninkaan
+palaus oli epätietoisempi kuin siellä aavistettiinkaan. Hänen
+kuningasmielisyyteensä tämä ei kuitenkaan masentavasti vaikuttanut,
+vaan sai se päinvastoin vauhtia siitä ja laajeni hengessä juuri sen
+vuoksi, ett'ei enää voitu toimia. Pian selvisi hänelle, että hänen oli
+kirjoitettava teos, jossa hän esittäisi koko Pariisille sen, mitä
+hänellä oli sanottavaa, mitä hän uskoi ja mistä hän tahtoi muita
+vakuuttaa. Eikä aikaakaan, niin oli hänen elämänuransa suunniteltu:
+jokapäiväisen leipänsä aikoi hän ansaita antamalla tunteja;
+joutohetkinänsä kirjoittaisi hän taas teostansa. Tuntioppilaita hän
+heti saikin, mutta teos vaati sen sijaan paljo työtä.
+
+Niinkuin kaikki kotipuolensa miehet oli Elysée Méraut ennen kaikkea
+puhuja ja näyttelijä. Seisoessansa ja oman äänensä kuullessansa syntyi
+hänessä aatteita aivan kuin kellojen värähdykset vetävät salaman
+puoleensa. Lukemisen, tapahtumain ja alituisten mietiskelyjen kautta
+oli hän kehittänyt ajatuksensa, niin että sanat tulivat vuolaana
+virtana hänen huultensa yli, milloin innostaen, milloin sointuvan
+kaunopuheliaisuuden kannattamina; mutta kirjoittaessa tulivat ne aivan
+hiljallensa, sana sanalta, ikäänkuin säiliö, josta ne tippuivat, olisi
+ollut liian laaja sellaista maltillista siivilöitymistä varten, jota
+kirjailijatoimi kielellisine hienouksinensa vaatii. Vakaumuksensa julki
+lausuminen tuotti hänelle helpoituksen, kun hän ei keksinyt muuta
+keinoa päästä niistä. Sen vuoksi puhui hän ylioppilaskokouksissa,
+neuvotteluissa, kahviloissa, olletikin »latinalaisen» korttelin
+kahviloissa, jotka melkein yksinänsä tekivät vastarintaa toisen
+keisarikauden kutistuneessa Pariisissa, missä kirjat ja sanomalehdet
+tähän aikaan olivat kuonokopalla varustettuja. Jokaisessa kahvilassa
+oli tähän aikaan oma puhujansa ja suur'miehensä. »Pesquidoux
+_Voltairessa_ on tosin hyvä puhuja, mutta Larminat _Procopessa_ on
+sentään paljo parempi», sanoivat ihmiset. Näissä kokoutui todellakin
+koko oppinut ja kaunopuheinen nuoriso, jonka mieltä korkeammat asiat
+pitivät vireillä ja joka tulisemmin uusi Bonnin ja Heidelbergin
+oluttupien kauniita valtiollisfilosofisia keskusteluja.
+
+Näissä savuisissa ja meluavissa aatepajoissa, joissa huudettiin
+aikalailla ja juotiin vielä enemmän, huomattiin pian tuon pitkän ja
+aina innokkaan gascognelaisen puhetaito. Vaikka hän ei polttanut eikä
+juonut, näytti hän sittenkin huumautuvan käyttämästänsä kuvarikkaasta
+ja kiivaasta kielestä, jolla hän esitti nykyajan näkökannalta yhtä
+vanhentuneet mielipiteensä kuin ovat jauhoitetut tekotukat ja
+vannehameet, ja yhtä vähän ympäristöön soveltuvaiset kuin
+muinaistieteilijän kauneudenaisti soveltuu Pariisin muotitavarain
+laatuun. Kaikki tämä vaikutti siihen, että Elysée ennen pitkää oli
+voittanut sekä mainetta että kuulijoita. Kun kaasuliekit olivat
+sytytetyt noissa ahdinkoon asti täysissä kahviloissa ja ihmiset näkivät
+hänen pitkän ja hoikan vartalonsa ilmestyvän ovelle, hattu niskassa,
+tukka tuulessa hulmuavana ja kainalossa joku teos tahi aikakauskirja,
+jonka välistä tavattoman suuri paperiveitsi pisti esille, nousivat he
+katsomaan tuota likinäköistä ja vauhkoa miestä huutaen toisillensa:
+»Kas, tuossa tulee Méraut!» Ja sitten siirtyivät he syrjään
+valmistaaksensa kyllin tilaa, että hän voisi vapaasti huitoa käsillänsä
+ja potkia jaloillansa.
+
+Jo se meluava tapa, millä nuoriso hänet vastaanotti, sai hänet
+kiihoittuneelle tuulelle, jota lisäsivät kuumuus ja kaasuvalaistuksen
+tukahduttavat ja huumaavat liekit. Ja pian alkoi hän puhua milloin
+yhdestä, milloin toisesta aineesta, jonka aiheen hän oli ottanut päivän
+sanomalehdestä tahi valinnut selaillessaan jotakin Odéonteatterin
+kirjamyymälöissä esillä ollutta teosta, puhui seisoalta, puhui istualta
+halliten äänellänsä koko kahvilan ja saaden kädenliikkeillään
+kuulijakunnan milloin väistymään edemmäs, milloin ryhmittymään hänen
+ympärillensä. Dominonpelaajat lakkasivat pelistänsä, biljaardin
+pelaajat keskikerroksessa kumartuivat, biljaardikeppi kädessä ja piippu
+suussa, katsomaan yli porras-aukon, akkunat, lasit ja tarjottimet
+helisivät ikäänkuin olisivat postivaunut ohi ajaneet, ja tiskin luona
+seisova tarjoilijaneiti sanoi kaikille tulijoille: »Joutukaa sisään,
+tänään puhuu hra Méraut.»
+
+Olivatpa Pesquidoux ja Larminat millaisia tahansa, löi hän ne kaikki
+laudalta. Hänestä tuli koko korttelin kaunopuhuja. Tämä kunnia, jota
+hän ei ollut etsinyt, riitti hänelle niin hyvin, että hän ijäksensä
+näytti kiintyneen tähän kaupunginosaan. Niin kävi siihen aikaan monelle
+muulle Larminatille, monelle todelliselle kyvylle, joka menetti kauniit
+virittävät ja kyvykkäät lahjansa laskemalla meluavasti ulos hyödyttömän
+höyryvoimansa joko huonon järjestyksen tai koneenkäyttäjän
+huolimattomuuden ja ajattelemattomuuden takia. Elyséen suhteen oli
+vielä eräs toinenkin seikka lukuunotettava: ilman vehkeilyä ja
+kunnianhimoa tuli tästä eteläranskalaisesta, joka kotiseudultansa oli
+tuonut mukanansa ainoastaan kiivauden, oman uskonsa lähetyssaarnaaja ja
+sellaisen lannistumatonta intoa hän todella osoittikin lahkolaisten
+hankinnassa, lähetyssaarnaajan voimakasta ja vapaata luonnetta
+sellaisen epäitsekkyyden yhteydessä, joka lisätuloista ja lihavista
+papinpuustelleista välittämättä uhrautuu kovalle ja seikkailuperäiselle
+kutsumuksellensa.
+
+Kahdeksantoista vuotta oli hän lakkaamatta työskennellyt kylväen
+aatteitansa opiskelevaan nuorisoon ja moni korkeaan virkaan kavunnut
+mies, joka nykyään ylhäisellä välinpitämättömyydellä sanoi: »vai niin,
+Méraut, se vanha ylioppilas!» sai menestyksestänsä etupäässä kiittää
+tätä nerokasta nuorukaista, jonka runsaalta tietopöydältä hän oli
+älynmurusia poimiskellut. Elysée tiesi sen, ja kun hän joskus
+kirjallisen suuruuden palmunlehvillä koristetun, vihreän virkatakin
+suojassa keksi omia kauneihin, akatemisiin korulauseisiin puettuja
+ajatuksiansa, iloitsi hän kuin isä, joka näkee rakkaiden tyttäriensä
+joutuneen varallisiin ja onnellisiin naimisiin vaatimatta heiltä mitään
+kiitollisuutta. Hänessä oli siis Reynha'an vanhan silkinkutojan
+ritarillisuutta, mutta vielä korkeammassa muodossa, sillä Elyséellä ei
+ollut sitä järkkymätöntä luottamusta menestykseen, jonka isä Méraut
+säilytti viimeiseen hengenvetoonsa. Vielä päivää ennen kuolemaansa --
+hän kuoli äkkiä saatuansa auringonpiston »ulkona raittiissa ilmassa»
+syödyn aterian jälkeen -- oli hän kovalla äänellä laulanut laulun
+»Kuningas Henrik IV:stä». Ja henkitoreissa maatessansa sammuvin silmin
+ja kangistunein kielin, sanoi hän änkyttäen vaimollensa: »Ole huoletta
+lasten suhteen ... Athisin herttua ... kirjoitti heiden nimensä
+kirjaan...» Kuolinhetkellänsä koetti hän vapisevin käsin kirjoittaa
+vuoteensa lakanalle: kra-kra...
+
+Kun Elysée, äkillisestä kuolintapauksesta tiedon saatuansa, seuraavan
+päivän aamuna saapui Pariisista, lepäsi vanhus liikkumattomana,
+kalpeana ja kasvot päin seinää, joka yhä turhaan odotti uutta
+paperiverhoansa. Ovi työhuoneeseen seisoi avoinna ikäänkuin olisi
+kuolemalle valmistettu tietä, kuolemalle, joka kaikki erottaa,
+irroittaa ja laajentaa ympärillänsä; avonaisesta ovesta näkyivät lepoon
+jätetyt kangaspuut ... ja isän kangaspuut muistuttivat Elyséestä
+haaksirikkoutuneen laivan mastoja, joiden purjeita tuuli ei enää täytä;
+samoin näkyi kuninkaan muotokuva ja tuo punaisella sinetillä varustettu
+taulu, joka oli ollut työteliään, uskollisen vainajan johtotähtenä.
+Tuolla ylhäällä, pienen kauppalan hälinää korkeammalla, kohosivat
+vanhat tuulimyllyt, jotka epätoivonsa merkiksi näyttivät kököttävän
+käsivartensa taivaan sineä kohti.
+
+Elysée ei ikinä unhottanut tuota rauhallisena lepäävää vainajaa, joka
+oli saanut sulkea silmänsä jokapäiväisessä toimipiirissänsä. Hän
+kadehti isäänsä, hän, joka oikeastaan olisi ollut toiminnan ja
+uhkarohkeiden yritysten mies ja kaikkien niiden taru-unelmain
+toteuttaja, joita tuolla kauniilla, ijäisesti nukahtaneella vanhuksella
+oli ollut.
+
+Palattuansa takaisin tältä surulliselta hautajaismatkalta sai hän
+tarjouksen saapua W:n hoviin prinssien opettajaksi. Hänen pettymyksensä
+oli niin suuri, kaikellaiset pikkumaisuudet, kilpailijat ja kateelliset
+panettelijat, joiden kielenpieksemisen esineeksi hän oli joutunut,
+monarkkisen suuren loiston näkeminen läheltä, kulissien takaa -- kaikki
+tämä oli masentanut hänen mielensä siinä määrässä, että niin pian kuin
+munkit olivat poistuneet ja ensimäinen vilkas vaikutus heidän
+käynnistänsä oli hävinnyt, tuntui hänestä tuo suostumus tehtyyn
+ehdotukseen ennenaikaiselta, vaikka hän muuten ihailikin Illyrian
+kuningasta. Nyt muisti hän näet kaikki kokemansa ikävyydet ja hänestä
+tuntui uhrautumiselta jättää nykyinen vapaa elämänsä kaikkine
+tottumuksinensa. Sitten mietti hän myöskin kirjaansa, tuota merkillistä
+teosta, joka yhäti kummitteli hänen aivoissansa. Sanalla sanoen: kotvan
+mieliskeltyänsä ja tuumailtuansa tuli hän siihen päätökseen, että hän
+epuuttaa antamansa lupauksen. Jouluaattona, hieman ennen kuin sovittu
+yhtymys muuten olisi ollut, kirjoitti hän kirjeen isä Melkiorille
+ilmoittaen hänelle, mitä oli päättänyt.
+
+Isä Melkior vastasi hänelle heti paikalla. Hän ei tehnyt mitään
+vastaväitteitä, vaan kirjoitti lyhyesti näin:
+
+»Tänä iltana ... iltakirkon aikana ... Fourneaux-kadun varrella. Toivon
+vieläkin voivani vaikuttaa teihin.»
+
+Mustain veljesten luostari Fourneaux-kadun varrella, jossa isä Melkior
+oli taloudenhoitajana, on katolisen Pariisin omituisimpia ja vähimmän
+tunnettuja ilmiöitä. Tämä kuuluisan munkkikunnan emäluostari sijaitsee
+keskellä sitä likaista etukaupunkia, joka on Montparnassen
+rautatieaseman takana salaperäisessä piilossansa ja jota myöskin
+kutsutaan »pyhän haudan kommissariaatiksi». Läpi tämän korttelin mustan
+kurjuuden saapuu tänne oudosti puettuja munkkeja villaisissa
+matkakaapuissansa tuoden kaikellaisia pyhiä esineitä myytäväksi kuten
+esim. palasia todellisesta Kristuksen rististä, öljypuun hedelmäkivistä
+valmistettuja rukousnauhoja pyhältä öljymäeltä, kuivattuja ja kovia
+Jerikon ruusuja, jotka odottavat virkistävää kostuttamista
+vihkivedellä, sanalla sanoen mitä omituisimman kokoelman esineitä,
+joiden arvo raskaiden, mykkien rahakukkaroiden muodossa sitten palaa
+munkkikaapujen suurissa taskuissa takaisin Jerusalemiin pyhän haudan
+ylläpitoa varten.
+
+Fourneaux-kadun varrella olevan luostarin veljeksille oli Elyséen
+esittänyt eräs hänen ystävänsä, köyhä kuvanveistäjä nimeltä Dreux, joka
+oli veistänyt luostarille ossunalaisen pyhän Margaretan pystykuvan,
+jota katsomaan hän kutsui kaikki tuttavansa. Paikka tuntui Elyséestä
+niin merkilliseltä, ihanalta ja hänen muinaisajan muistoille altista
+mieltänsä valtaavalta, että hän myöhemminkin usein kävi katselemassa
+luostarin runsaita muinaismuistoja suureksi iloksi ystävällensä
+Dreuxille, joka otaksui hänen käyvän ihailemassa hänen veistämäänsä
+p. Margaretaa.
+
+Ilta oli jo kulunut liki puoliyötä, kun Elysée Méraut jätti taaksensa
+latinalaisen korttelin meluavat kadut ja kaikki nuo leikkelekaupat ja
+muut ruokatavarain myymälät, kahvilat naispalvelijoinensa,
+liköörianniskelut Racinen ja »Boul Michin» (ylioppilasnimitys St.
+Michelin bulevardille) varrella ja kaikki ylioppilaskasarmit, jotka
+joululiikkeen vuoksi näyttivät elävän yhtä vilkkaina läpi yön. Aivan
+äkkiä huomasi hän siirtyneensä tästä vilkkaasta liikkeestä suurille,
+autioille puistokaduille, joilla tuo yksinäinen vaeltaja, kaasulyhtyjen
+valon pienentämänä, näytti pikemmin matavan kuin kävelevän tietänsä
+eteenpäin.
+
+Matalien muurien rajoittamien luostarirakennusten välillä, joista
+kellojen helinä kuului bulevardein alastomain puiden ylitse, jatkui se
+heinältä ja oljilta haiskahtavia navetta-aitauksia kiertelevä tie, jota
+myöten Elysée likaisessa lumisohjussa tarpoi eteenpäin katsellen
+taivaan kaarella koleassa yössä kimmeltäviä tähtösiä, joiden joukossa
+haaveksivainen eteläranskalainen oli näkevinänsä senkin, joka kerran
+saattoi paimenet Betlehemiin. Taivaan tähtösiä tarkastaessansa
+muistuivat hänen mieleensä lapsuusajan jouluaatot Reynha'assa, jolloin
+hänen oli tapana käydä kuulemassa jumalanpalvelusta tuomiokirkossa,
+mistä hän -- läpi teurastajakorttelin kummallisten ja kuutamossa
+omituisen taruperäisiltä näyttävien rakennushahmojen -- palasi takaisin
+vanhempiensa kotiin juhlallisesti katetun ruokapöydän, murateilla
+koristettujen haarakynttiläin, tuoreiden, lämpimien joululeipien ja
+paistin luo. Ja niin elävinä olivat nuo lapsuuden muistot hänen
+mielikuvituksessansa että hän -- nähdessänsä lumpunkokoilijan lyhdyllä
+vaaniskelevan kaikellaisia tähteitä katukäytävältä -- oli näkevinänsä
+isänsä, joka lyhdyllä valaisi perheellensä tien joulumessusta kotiin
+palattaessa.
+
+»Oi, ett'en koskaan enää saa nähdä vanhaa, rakasta isääni!» ajatteli
+hän.
+
+Näin menneitä aikoja muistellen ja itseksensä rakkaita vainajia
+miettien saapui Elysée heikosti valaistulle Fourneaux-kadulle keskellä
+vielä epävalmista etukaupunkia pitkine tehdasrakennuksinensa, joiden
+yli korkeat savutorvet kohosivat vanhojen aitausten ja lankkujen
+välillä. Vinha tuuli tuntui olletikin kaupungin laiteilla olevilla
+avoimilla kentillä, ja läheisestä teurastuslaitoksesta kuului
+vaikeroivaa vinkumista, kumeita iskuja ja inhoittava läskin ja veren
+haju. Siellä teurastettiin lukemattomia jouluporsaita aivan kuin
+gallialaisten uhrijuhlain aattopäivinä entis-aikaan.
+
+Melkein keskellä katua sijaitsevan luostarin portti seisoi avoinna ja
+pihalla näkyi kahdet vaunut, joiden kallisarvoinen komeus hämmästytti
+Elyséetä. Jumalanpalvelus oli jo alkanut, kuorolaulun ja urkujen
+säveleet kuuluivat kirkosta, joka muuten näytti verrattain autiolta ja
+pimeältä siinä heikossa valaistuksessa, jonka alttarilla palavat pienet
+lamput levittivät ympärillensä taittuen tarumaisesti kirkon akkunain
+maalattuihin ruutuihin. Kirkon laiva oli melkein ympyräinen ja
+koristettu punaristisillä lipuilla, joita riippui ympäri seinämiä, ja
+useilla maalatuilla, kömpelösti veistetyillä kuvilla; näiden keskessä
+kohosi Dreuxin marmoriin hakattu ossunalainen p. Margareta, joka
+säälimättä ruoski valkoisia olkapäitänsä. »Margareta», oli
+munkkien tapa tyytyväisesti sanoa, »kuului aikoinansa meidän
+luostarijärjestöömme, mutta hän oli -- suurimpia syntisiämme.» Katto
+oli puusta, pienten ristikkoparrujen tuella kokoonpantu ja sitten
+maalattu; yli korkeankuoron kaartui pylväiden kannattama taivaskatos;
+kuorissa nähtiin seinässä kiinni olevat kuorituolit, ja keskellä näiden
+muodostamaa ympyrää kuun säteen valaisema messukirja kateederinensa.
+Kaiken tämän voi tuossa hämärässä valaistuksessa vain aavistaa. Kuoron
+taakse piiloitettuja, leveitä rappusia laskeuduttiin maanalaiseen
+kirkkoon, missä yleinen jumalanpalvelus pidettiin, ehkäpä vanhain
+katakombein muistoksi. Tämän holvihuoneen perällä, mahtavain
+romaanilaisten pylväiden kannattamassa, valkaistussa kaariaukossa oli
+jäljennös Kristuksen haudasta Jerusalemissa mataline porttinensa ja
+kapeine hautakammioinensa, jota joukko pieniä, kivikoristeisissa
+jaloissansa vilkkuvia hautalamppuja valaisi; tässä valaistuksessa
+nähtiin maalattu vahakuva luonnollisessa koossa, esittävä Kristusta,
+jonka ruusunpunaiset veriset haavat näkyivät paljaiksi jätetyissä
+jäsenissä. Toisessa päässä holvihuonetta nähtiin tuollainen lapsellinen
+esitys Kristuksen syntymästä seimessänsä, kapaloituna lapsena, jota
+eläimetkin töllistelivät ja jota ympäröivät kaunisväriset
+paperikukkaiset ja köynnökset muodoltansa sellaisina kuin ne
+uskonkiihkoisen aivoissa olivat syntyneet, vaikka kooltansa pienempinä
+ja tekotavaltansa paremmin uusittuina. Niinkuin silloinkin ympäröi
+nytkin seimeä lapsijoukko ja parvi hurskaita, liikutettuja ja
+ihmetteleviä eukkoja, parvi noita poloisia, jotka todella rakastivat
+Jesusta; näiden joukossa huomasi Elysée suuresti hämmästyen myöskin
+pari ylhäisen näköistä herrasmiestä ja kaksi mustiinpuettua, kivisellä
+permannolla polvistuvaa hienoa naista. Toinen naisista oli suojelevan
+näköisenä kiertänyt kätensä pienen pojan ympäri ja näytti tässä
+asennossa rukoilevan.
+
+»Ne ovat kuningattaria!» sanoi hiljaa eräs ämmä Elyséelle ihmettelystä
+tukahtuvalla äänellä.
+
+Elysée säpsähti, lähestyi heitä ja tunsi Illyrian Kristianin hienon
+sivukuvan ja ylhäisen ryhdin ja hänen vieressänsä seisovan ruskettuneet
+ja ulkoutuvat, mutta vielä nuorekkaat Palermon kuninkaan kasvot.
+Naisista ei hän nähnyt muuta kuin että toisella oli tumma, toisella
+kullankiiltävä tukka ja että toinen seisoi siinä rakastavaisen äidin
+asennossa. Voi, kuinka hyvin tunsi Mérautin tuo viisas munkki,
+joka niin sanoaksemme oli toimeenpannut nuoren prinssin yhtymyksen
+tulevan opettajansa kanssa. Nämä suistuneet kuninkaat, jotka olivat
+tulleet tänne palvelemaan näkymätöntä Jumalaa, lapsi seimessä
+kuninkaallisten ympäröimänä tässä vanhuuttaan luhistuvassa luostarissa,
+maanpakolaisuuden surullinen tähti, joka johti tähän etukaupungin
+Betlehemiin nämä ilman saattuetta ja lahjoja saapuneet viisaat, kaikki
+tämä vaikutti häneen sydämellisesti. Olletikin vaikutti häneen tuo
+pikku lapsi, joka seisoi siinä avuttomana ja pää kallellansa katsellen
+seimen ympärillä kuvattuja eläimiä, kasvoillansa lapsen uteliaisuus,
+jolle kärsimykset ja kieltäymykset sentään olivat antaneet hillitsevän
+leimansa.
+
+Katsellessansa tuota pientä, 6-vuotiasta päätä, jossa tulevaisuus vielä
+kätkeytyi kuin perhonen kotelossansa, mietti Elysée kuinka paljon
+tietoa ja hellää huolta tarvittiin ennen kuin tuollaisesta kotelosta
+loistava perhonen lentoon lehahtaisi.
+
+
+
+
+III.
+
+Hovi St. Mandéssa.
+
+
+Tilapäistä oleskelua _Hôtel de Pyramidesissa_ oli kestänyt ensin kolme,
+sitten kuusi kuukautta lisäksi; matkakirstuja ei purettu, matkalaukkuja
+tuskin avattiin ja kaikki oli sellaisessa epäjärjestyksessä kuin
+epävarman kenttäelämän kestäessä. Joka päivä saapui suosiollisia
+uutisia Illyriasta. Tasavalta, joka oli istutettu valmistamattomaan
+maaperään ja jolta puuttui entisyyteen sitovia juuria ja sankareja, ei
+tahtonut ottaa menestyäkseen. Kansa oli ikävystynyt ja kaipasi
+kuningasperhettänsä. Varmoja ja erehtymättömiä johtopäätöksiä
+saatettiin maanpakolaisten tietoon: »Olkaa valmiina ... huomenna on
+aika ehkä jo tullut.»
+
+Ja seuraus oli, että kun kuninkaan asunnossa oli lyötävä seinään joku
+naula tai muutettava joku huonekalu, niin lisättiin aina muistutus:
+»tuskinpa sitä enää kannattaa tehdä.» Maanpakoa kesti kuitenkin
+edelleen eikä aikaakaan, ennenkuin kuningattarelle selvisi, että tämä
+oleskelu muukalaisvilinässä ja mitä erilaisimpain muuttolintujen
+parissa näytti maailman silmissä sopimattomalta kuninkaalliselle
+arvokkaisuudelle. Ja sen vuoksi päätettiin muuttaa pois hotellista ja
+asettua asumaan oman katon alle; entinen siirtolaismaanpako kävi näin
+pysyväiseksi.
+
+Sopiva asunto saatiin Saint-Mandéssa, Daumesnilin puistokadun varrella
+ja Herbillonin kadun kulmassa eli niillä seutuvilla missä katu menee
+(Vincennesin) metsää pitkin ja missä kahden puolen katua jo tähän
+aikaan kohosi uljaita, puutarhain ympäröimiä, palatsimaisia
+rakennuksia, jotka kauniine pyörämäisine rappukäytävinensä ja
+englantilaiseen malliin järjestettyine, ulos kadullekin aistikkaiden
+rautaristikkojen läpi näkyvine ruohopenkereinensä muistuttivat
+Boulognen metsään vievää puistokatua. Ennen heitä oli sinne jo
+asettunut Palermon kuningasperhe, jolta puuttui suurempia
+yksityisvaroja ja joka sen vuoksi katsoi täytyvänsä väistää suuren
+maailman ja n.k. _high-lifen_ varsinaisia pesäpaikkoja. Malinesin
+herttuatar, Palermon kuningattaren sisar, oli niinikään muuttanut sinne
+asuaksensa omaistensa läheisyydessä, ja Illyrian kuningatar, heidän
+orpanansa, oli mielellänsä noudattanut ystävätärtensä kehoitusta valita
+niinikään Saint-Mandé pysyväksi olinpaikaksensa maanpaon aikana.
+
+Sitä paitse oli kuningattarella ollut muitakin syitä. Hän halusi pysyä
+loitolla huvittelevasta Pariisista ja täten panna hiljaisen
+vastalauseensa tämän ajan väärää suuntaa vastaan, se kun riemuitsi
+tasavallan menestyksestä; sitä paitsi koetti hän karttaa sitä
+uteliaiden tungettelevaisuutta, jonka esineiksi yleisesti tunnetut
+henkilöt tavallisesti joutuvat, sillä se oli hänen mielestänsä
+kuninkaallisen arvon loukkaamista. Alussa oli kuningas kovasti
+vastustanut, että asetuttaisiin niin etäiseen kaupungin osaan, mutta
+vihdoin hän siihen kuitenkin suostui keksittyänsä sen, että hän siinä
+tapauksessa voi syyttää matkan pituutta, jos sattui viipymään kauvemman
+aikaa ulkona kaupungilla. Muita syitä tärkeämpi oli vielä se, että
+elintarpeet olivat siellä huokeammat, jonka vuoksi siellä verrattain
+halvasta voi ylläpitää kyllin loistavaa hovielämää.
+
+Kuninkaalliset järjestivät siellä itsellensä niin mukavasti kuin
+suinkin mahdollista oli.
+
+Tuo kolmikerroksinen, valkea rakennus kahden pienen torninsa ja
+vähäisen puistonsa kanssa oli rakennettu niin, että julkipuolelta oli
+näköala Vincennesin metsään päin. Sillä puolen rakennusta, joka oli
+Herbillonin kadulle päin, levisi suuri hiekoitettu piha, jonka
+rajoittivat rakennukset palvelusväkeä varten, kasvi- ja ulkohuoneet, ja
+joka ulottui aina rappukäytävään asti; sen yläpuolella taas riippui
+pari toisiinsa päin nojallaan olevan peitsen varaan viritetty
+telttakatos. Tallissa seisoi kymmenen vaunu- ja ratsuhevosta,
+sillä kuningatar ratsasti joka päivä; palvelusväki esiytyi
+allonge-tekotukassa ja illyrialaisvärisissä puvuissa; ovenvartijana
+seisova »sveitsiläinen» pitkän hilporinsa ja leveän kultavyönsä kanssa
+oli pian yhtä tunnettu St. Mandéssa ja Vincennesissä kuin ukko
+Daumesnil aikoinaan oli puujalkoinensa. Kaikki näytti uudelta ja
+upealta. Ainoastaan vuosi oli kulunut siitä, kun Tomas Lewis kaikin
+tavoin ruhtinaallisesti varusti sen näyttämön, missä kuvattavamme
+historiallinen näytelmä tapahtui.
+
+Niin, tosiaankin... Tom Lewis! Huolimatta kaikesta vastenmielisyydestä
+ja epäilyksistä hänen suhteensa oli heidän kuitenkin täytynyt
+turvautua hänen apuunsa. Tuo pieni ja paksu mies osoittausikin
+ihmeellisen sitkeäksi, luontevaksi ja toimeliaaksi kaikessa, mitä hän
+suorittaaksensa otti. Kukaan ei voinut keksiä parempia keinoja
+kaikenlaatuisten esteiden poistamiseksi, kukaan ei ovelammin päässyt
+määränsä päähän eikä tuntenut paremmin kuin hän, miten hankkijain,
+käsityöläisten, palvelijain ja kamarineitien sydämet voitettiin. Alussa
+sanoivat kuninkaalliset kyllä: »ennen teemme mitä tahansa, kuin
+turvaudumme Tom Lewisiin!» Mutta mikään ei ottanut menestyäkseen ilman
+häntä. Kauppiaat eivät toimittaneet täsmällisesti tavaroita,
+käsityöläiset valhettelivat, palvelusväki niskoitteli ja kaikki pysyi
+ennallansa, kunnes Tom Lewis kultasankaisissa silmälaseissansa saapui
+»cabissänsä» ajaen. Silloin näyttivät seinäpaperit ja matotkin
+virkoavan eloon: ikäänkuin itsestään kiinnittyivät ne kattolistaan,
+seinille ja permannoille; oviverhot, akuttimet ja esiriput järjestyivät
+niin rikkaasti ja aistikkaasti kuin toivoa voi. Samoin tulivat
+lämpöjohdot paikoilleen, kasvihuoneeseen ilmestyi kukoistavia
+kamelioita j.n.e. eikä uusien omistajain tarvinnut tehdä mitään muuta
+kuin istua -- ja vastaanottaa kaikkialta virtaavaa laskujen tulvaa.
+
+Vanha herttua ja hoviministeri Rosen se oli, joka Herbillonin kadun
+varrella sijaitsevassa sivurakennuksessa vastaanotti virkahuoneessansa
+kaikki laskut ja maksoi ne, muuten osasi hän menetellä niin taitavasti
+kuninkaan vähäisen omaisuuden hoidossa, että rahat -- huolimatta tästä
+ulkonaisesta loistosta ja kultauksesta, millä luhistunutta suuruutta
+koetettiin peittää -- kuitenkin riittivät kuninkaan ja kuningattaren
+yksityisiin menoihin. Ollen molemmat kruunattuja hallitsijoita ja
+kuninkaiden lapsia, eivät he itse ymmärtäneet vähääkään tavarain
+hinnoista. Kun kumpikin olivat tottuneet näkemään kuvansa jokaisella
+kultarahalla ja lyöttämään rahaa mielensä mukaan, ei tämä ympäröivä
+ylellisyys suinkaan tuntunut heistä mitenkään tavattomalta; päinvastoin
+tunsivat he ainoastaan sen, mitä heiltä puuttui nykyisessä asemassa,
+kun kruunut olivat pudonneet heidän päästänsä, jättäen kylmät jäljet
+ohimoille.
+
+Vaikka talo ulkonaisesti näyttikin vaatimattomalta, olivat sen suojat
+nyt kuitenkin melkein yhtä loistavasti sisustetut kuin kuninkaallinen
+linna Laibachissa, jota sisustus muistutti. Kuningattaren huoneessa oli
+samallaiset, siniset brüggeläiset silkkiset seinäverhot kuin hänellä
+ennen oli ollut, ja niinikään oli kuningas saanut samanlaiset kuin
+hänen kamarissansa oli Laibachissa, rappusissa näkivät he jäljennöksinä
+samat pystykuvat, jotka siellä koristivat kuninkaallista linnaa, ja
+kasvihuoneessa oli heillä samanlainen pieni apinahuonekin muutamia
+suosittuja elukoita varten varattuine köynnöskasvinensa. Mutta mitä
+merkitsivät nämä vähäiset yksityisseikat, joiden järjestämisessä oli
+koettu olla mahdollisimman hienotunteisia ja hyvänsuopaisia, mitä
+merkitsivätkään nämä vähäpätöisyydet ihmisille, jotka ennen olivat
+omistaneet neljä historiallista linnaa ja näiden lisäksi komeita
+kesäpalatseja, jotka kohosivat taivaan ja vetten välillä »Adrian meren
+puutarhoiksi» kutsutuilla, viheröitsevillä saarilla! St. Mandéssa sai
+Adrian merenä olla pieni metsälampi, joka sijaitsi juuri kuningattaren
+akkunain alla ja jota hän usein katseli suruissansa kuin Andromakhe
+maanpaossansa katseli väärää Simois-jokea. [Andromakhe oli maanpaossa
+Pyrhon hovissa, jonka läheisyydessä virtasi Troijan, Andromakhen
+kotikaupungin, luona olevan Simoisjoen mukaan kutsuttu joki. Suoment.]
+Kuitenkin sattui, että Kristian, joka käytännöllisissäkin asioissa oli
+puolisoansa hieman perehtyneempi, kerran ihmetteli, kuinka heidän
+kannatti asua näin loistoisasti, vaikka heidän omaisuutensa ei
+vastannut sitä.
+
+»Tuo Rosen on mahdoton käsittää», sanoi hän. »En ymmärrä, kuinka hän
+menettelee, että vähäinen omaisuutemme riittää kaikkeen tähän!»
+
+Sitten lisäsi hän nauraen:
+
+»Mutta siitä voinemme kuitenkin olla varmat, ett'ei hän omistansa lisää
+talouskassaamme!»
+
+Itse teossa oli Rosen ollut Illyrian hovissa todellinen Harpagon.
+Pariisiinkin asti oli tämä pilkkanimi herttuaa seurannut ja tämä hänen
+personaansa liittyvä saiturin maine näyttäysikin todeksi, kun hänen
+poikansa välittäjäin kautta solmi avioliiton pikku nti Sauvadonin
+kanssa, jonka sievä ulkomuoto ei suinkaan vielä oikeuttanut herttuaa
+tuollaiseen alhaisempaan liittoon. Rosen oli rikas. Tuo vanha sotaurho,
+jonka linnunnaamassa kuvastui saaliin- ja ryöstönhimo, ei ollut käynyt
+sotiansa turkkilaisia ja montenegrolaisia vastaan pelkästään kunnian
+vuoksi. Jokaiselta sotaretkeltänsä palasi hän kuormavankkurit täynnä
+tavaraa ja se komea palatsi, joka hänellä Pyhän Ludvigin saarella
+Pariisissa oli St. Lambertin hotellin vieressä, sisälsi paljo
+kalleuksia. Itämaisia seinäverhoja, keskiaikaisia huonekaluja, raskaita
+kulta-triptykoneja, kuvanveistoksia, pyhiä lippaita, kullalla ja
+hopealla ommeltuja kankaita, jotka kaikki olivat luostareista tahi
+turkkilaisista haaremeista ryöstettyjä saaliita, nähtiin hänen suurissa
+salongeissaan kosolta. Vieraita ei hänen luonansa kuitenkaan ollut
+enemmältä ollut kuin yhden ainoan kerran, nim. Herbertin häissä, jotka
+ukko Sauvadon muuten kustansi. Sen jälkeen olivat Rosenin salongit
+pysyneet täydellisesti suljettuina ja nuo aarteet säilytettiin siellä
+alaslaskettujen akuttimien ja suljettujen akkunaluukkujen takana niin
+hyvin, ettei kukaan, ei edes aurinkokaan saanut pilkistää sisälle.
+Miesparka eli näet täydellistä erakkoelämää: asui ainoastaan yhdessä
+kerroksessa, piti vain kahta palvelijaa ja aterioitsi niin
+vaatimattomasti kuin mikäkin saita maalainen, jonka vuoksi
+maakerroksessa olevat uunit paistinvartainensa saivat olla kylmillänsä,
+koskemattomina ja suljettuina niinkuin toiset loistokerroksetkin.
+
+Kun kuninkaallinen pariskunta saapui Pariisiin ja Rosenin perheen
+jäsenet astuivat pienen hovin palvelukseen, muuttui vanhan herttuan
+elämänjärjestys. Ensistäänkin muutti poika nuoren puolisonsa kanssa
+taloon asumaan, sillä heidän entinen asuntonsa Monceauxin puistossa,
+joka kullattuine rautaristikkoinensa muistutti pientä, uus'aikasta
+lintuhäkkiä, oli liian kaukana St. Mandéhen siirtyneestä hovista. Joka
+aamu klo 9 oli ruhtinatar Clotilden tapa ilmasta huolimatta saapua
+kuningattaren luo, jonka jälkeen hän isänsä kanssa nousi vaunuihin
+lähteäkseen ajelemaan tuossa joesta nousevassa aamuisessa usvassa, joka
+kesällä ja talvella leijui saaren yllä aina klo 12:een päivällä
+peittäen ihanan luonnonnäyn kuin mikäkin harso. Tähän aikaan nukkui
+näet ruhtinas Herbert tavallisesti vielä sikeää unta, leväten ankarasta
+yöpalveluksestansa kuninkaan luona, joka huvitteli parhaimpansa mukaan
+ottaaksensa takaisin mitä hän oli menettänyt eläessänsä kymmenen vuotta
+kotilieden ääressä kaukaisessa maassansa. Öiseen Pariisiin oli hän
+erityisesti mieltynyt. Vaikka hän usein lähtikin klubilta niin myöhään,
+että kaikki teaatterit ja kahvilat jo olivat suljetut, täytyi hänen
+vielä saada käyskennellä loppumattoman pitkien kaasulyhtyrivien
+hohtavassa valossa pitkin autioita bulevardeja huolimatta siitä,
+olivatko nämä kuivat tai sateen lioittelemat.
+
+St. Mandéhen tultuansa oli Coletten tapana mennä suoraan kuningattaren
+luo, herttua taas meni pieneen sivurakennukseen, missä hänellä oli
+vastaanottokansliansa talousasioita varten. Tätä siipirakennusta
+kutsuttiin intendenttirakennukseksi, koska vanha herttua siellä joka
+päivä hoiti tehtäviänsä. Oli liikuttavaa nähdä tuo kookas vanhus
+nahkatuolillansa paperikasojen ja kartonkien keskessä, maksaen
+tavallisia puotilaskuja ja puuhaten muissa yhtä arkipäiväisissä
+askareissa, joiden selvittämistä varten hänellä ennen Laibachissa oli
+ollut joukottain kultanauhoilla koristeltuja virkamiehiä.
+
+Niin saita hän nytkin toisen puolesta maksaessansa oli, että hänen
+kasvonsa vetäysivät kokoon kuin nauhalla kiristettynä, joka kerran kun
+hänen tuli rahalla maksaa jotakin. Koko hänen suora ja jäykkä ruumiinsa
+ja koneellinen kädenliikkeensä näytti panevan vastaan aina kun seinään
+muurattu kassa oli avattava.
+
+Aina osasi hän järjestää niin, että hänellä kuningasperheen niukoista
+varoista huolimatta oli varalla rahat niitä suuria menoja varten, joita
+hovin talous vaati ja joihin kuningattaren hyväntekeväisyys sekä
+kuninkaan anteliaisuus ja tilitettävä huvitteluhalu antoi aihetta.
+Kuningas Kristian, joka oli päättänyt iloisesti viettää aikansa
+maanpaossa, piti näet sanansa tässä suhteessa. Ahkerasti otti hän osaa
+kaikkiin juhliin Pariisissa samoin kuin suurten klubien elämään;
+salongeissa oli hän odotettu vieras ja niin usein näkyi hän teatterein
+ensimäisten aitioiden vilkkaassa hälinässä ja kilpa-ajojen kiihtyneessä
+melussa, että hänen veitikkamainen ja hieno sivukuvansa aina tavattiin
+»koko Pariisin» tunnettujen medaljonkipiirustusten joukossa, toisella
+puolen joku kuuluisa, rohkeasti sirostautunut näyttelijätär, toisella
+eräs epäsuosioon joutunut veltostunut perintöprinssi, joka
+odotellessansa hallitusvuoroansa kulutti aikansa vetelehtimällä
+bulevardikahviloissa.
+
+Kristian eli nuoren kumipään toimetonta ja kuitenkin muka täyteläistä
+elämää. Jälkeen päivällisen pelattiin pallopeliä ja istuttiin
+_skating-pöydän_ ympärillä, sitten tehtiin ajoretki Boulognen metsään
+ja kun ilta tuli, pistäytyi hän johonkin vierashuoneeseen, joka oli
+»chic» ja jonka ylellisyyttä ja suurta puhevapautta hän rakasti.
+Myöhemmin mentiin pikku teaattereihin, juteltiin tanssijattarien
+lämpiössä ja eri seurapiireissä, kunnes jouduttiin pelipöydän
+ääreen, missä hän käsitteli kortteja tavalla, joka ilmaisi hänen
+mustalaistaipumustansa uhkarohkeaan peliin ja sen aiheuttamiin
+yllätyksiin. Kuningattaren kanssa ei häntä nähty paljo koskaan
+liikkeellä muulloin kuin sunnuntaisin, jolloin hän saattoi puolisonsa
+St. Mandén kirkkoon. Eivätkä he muutenkaan juuri tavanneet toisiansa
+muulloin kuin aterioilla. Kuningas näet hieman pelkäsi puolisonsa
+totista, järkevää ja aina velvollisuuksia tarkkaavaa luonnetta, sillä
+tämän halveksiva kylmyys vaivasi häntä kuin aina valvova omatunto. Se
+näytti alinomaa muistuttavan häntä kuninkaallisista tehtävistä ja
+niistä korkeammista velvoituksista, jotka hän tahtoi unhottaa. Ollen
+liian heikko nousemaan avonaisesti tätä mykkää ylivaltaa vastaan piti
+hän viisaampana paeta, valhetella ja piiloutua.
+
+Kuningatar Frédérique taas tunsi paremmin tuon häilyvän ja heikon,
+kiihkeän ja sentään velton slavilaisen mielenlaadun; niin usein oli
+hänen täytynyt antaa anteeksi tuon lapsimaisen miehen erehdykset, joka
+oli säilyttänyt lapsen koko miellyttäväisyyden, heleän naurun ja julmat
+oikut; niin usein oli hän nähnyt hänet polvillaan edessänsä jonkun
+erehdyksen jälkeen, jonka kautta hän oli pannut alttiiksi onnensa ja
+arvonsa, ettei hän enää toivonutkaan mitään muutosta miehessä ja
+puolisossa, vaikka hän vielä säilytti hiukan kunnioitusta _kuningas_
+Kristiania kohtaan. Tätä erimielisyyttä oli kestänyt jo kymmenen
+vuotta, vaikka avioliitto näennäisesti olikin ollut sangen
+sopusointuinen. Yhteiskunnan kukkuloilla, suurissa palatseissa,
+lukuisain palvelijain ympäröimille, etäisyyteen tuomitsevain ja
+tunteita hillitseväin hovitapojen orjistamille ihmisille käy tällaisten
+valheiden peittäminen mahdolliseksi. Mutta täällä maanpaossa tuli
+totuus ilmi.
+
+Frédérique oli ensin toivonut, että tämä kova koetus kypsyttäisi
+kuninkaan mielen, herättäisi hänessä sellaisen kauniin kapinan, joka
+kykenee luomaan sankareja ja voittajia. Päin vastoin näki hän omilla
+silmillänsä, kuinka hänen puolisossansa vain kasvoi tuo huvinhalu ja
+villitys, jota Pariisissa oleskelu pirullisine huumauksinensa,
+tuntemattomana eläminen, kaikellaiset houkutukset ja nautinnot yhä
+kiihoittivat. Jos hän olisi tahtonut seurata puolisoansa näille
+hulluille retkille, olla mukana suurkaupungin pyörteessä, saattaa
+kauneutensa, hevosensa ja pukunsa huomatuiksi, ja jos hän olisi
+alentunut kaikilla naisen veikeyden keksimillä tavoilla imartelemaan
+puolisonsa turhamaisia taipumuksia, niin olisi keskinäinen sopusointu
+ehkä ollut voitettavissa.
+
+Mutta hän pysyi täällä enemmän kuningattarena kuin koskaan ennen, eikä
+voinut luopua ylväistä pyrkimyksistänsä ja kunnianhimoisista
+toiveistansa. Se seikka, että hän nyt oli kaukana näiden vaikeiden
+kärsimysten sotanäyttämöltä, vain lisäsi hänen intoansa: kirjeen
+toisensa perästä lähetti hän milloin yhteen, milloin toiseen Euroopan
+hoviin tehden vastalauseita, vehkeillen ja valittaen sitä kovaa ja
+armotonta kohtaloa, jonka alaiseksi hän ja hänen puolisonsa olivat
+joutuneet. Hovineuvos Boscovitsh kirjoitti hänen sanelunsa mukaan, ja
+kun kuningas ilmestyi heidän luoksensa klo 12 päivällä, jätti hän nämä
+hänen allekirjoitettavaksensa.
+
+Kuningas allekirjoitti tietysti kaikki, mitä toinen vain tahtoi, vaikka
+ivallinen hymy silloin aina kierteli hänen huulillansa. Se epäilys,
+joka oli ominainen hänen kylmäverisesti ivailevalle seurapiirillensä,
+oli vallannut hänetkin, ja ne kauniit luulottelut, joita hänellä alussa
+vielä oli ollut, olivat pian haihtuneet vastakkaisten mielipiteiden
+tieltä, niinkuin tuollaisille äärimmäisyyksiin taipuville luonteille
+tavallisesti käy. Nyt oli hän vallan vakuutettu siitä, että maanpako
+oli ainainen.
+
+Sen vuoksi voimme helposti kuvitella, kuinka ikävystyneenä ja väsyneenä
+hän kuunteli puolisonsa esityksiä, kun tämä turhaan koetti saada
+häneltä silmäyksen ja voittaa hänen huomionsa. Kuningas istui siinä
+välinpitämättömänä ja hajamielisenä hyräillen jotakin äsken kuulemaansa
+tuhmaa operettisäveltä tai hautoen mielessänsä kuvia edellisen yön
+huvituksista. Ja kun hän vihdoin pääsi ulos vapauteensa, puhkaili hän
+helpoituksesta ja antautui jälleen uudistuvalla innolla iloisen nuoren
+miehen elämän hyörinään jättäen puolisonsa aina surullisemmaksi ja
+yksinäisemmäksi jokaisen tällaisen keskustelun jälkeen.
+
+Paitse kirjoitettavia ja lähetettäviä lyhyitä, vilkkaasti
+kaunopuheisia kirjeitä ja kirjelmiä, jotka veivät kuningattarelta koko
+aamupäivän, kulutti hän aikansa lukemalla kirjastossansa löytyviä
+uskonnollisfilosofisia ja historiallisia teoksia, kirje- ja
+muistelmakokoelmia, seurasi poikansa leikkejä puutarhassa ja ratsasteli
+Vincennesin metsässä. Harvoin ratsasti hän sinne päin, missä
+suurkaupungin kurjat laiteet alkavat, eikä koskaan niin lähellekään,
+että hälinä sieltä olisi voinut häntä häiritä. Pariisi vaikutti häneen
+kauhistavasti ja vastenmielisesti, ja ainoastaan kerran kuukaudessa
+ajoi hän komeiden livreepukuisten palvelijainsa vartioimana
+tervehtimään muita maanpaossa eläviä ruhtinasperheitä. Ikävystyneenä
+hän näille retkillensä läksi ja alakuloisena hän niiltä palasi.
+Kaikkialla tapasi hän vain nöyrää alistuvaisuutta. Kukaan ei näyttänyt
+toivovan mitään: kaikki olivat he tottuneet pitämään maanpakoa
+välttämättömänä ja väistämättömänä pahana, jonka toiset kantoivat
+jalolla alistuvaisuudella, toiset taas lohduttausivat kaikellaisilla
+hullutuksilla ja lapsellisuuksilla tai vieläkin pahemmalla.
+
+Arvokkain ja ylhäisin noista suistuneista majesteeteista oli Westfalin
+kuningas, sokea, poloinen vanhus, joka tyttärensä, vaaleaverisen
+Antigonen kanssa eli maanpaossa ja vaikutti sangen liikuttavasti, mutta
+muuten ylläpiti asemansa mukaisen ulkonaisen loiston. Nyttemmin kokoili
+hän ainoastaan nuuskarasioita ja muita merkillisyyksiä; nämä hän
+järjesti lasin alle salonkeihinsa ikäänkuin ivaksi poloiselle
+omistajalle itsellensä, joka ei kuitenkaan voinut näistä silmillänsä
+nauttia. Palermon kuningas näytti tuhmistuvan melkein yhtä
+välinpitämättömäksi, lienee tähän lamautumiseen sitten ollut syynä
+perhesurut, huolet, rahanpuute, onneton avioliitto tahi ainoan lapsen
+kuolema. Kuningas oli melkein aina ulkona kaupungilla, sillä välin kuin
+hänen puolisonsa istui kotona maanpakolaisuuden ja »leskeyden»
+yksinäisyydessä.
+
+Galitsian kuningatar taas oli turhamielinen, loiston- ja huvinhaluinen
+nainen, joka menetettyään kruununsa murehtimatta jatkoi edelleen
+itämaisen hallitsijattaren riihotonta elämäntapaa, jota vastoin Palman
+herttua silloin tällöin turvautui kivääriinsä, koettaen päästä
+isänmaansa rajojen sisälle, mutta joka kerran lykkäsi se ankarana hänet
+takaisin surkuteltavan toimettomaan elämään. Viimemainittu oli
+oikeastaan enemmän roisto kuin vallantavoittelija, sillä hänen
+sotayrityksensä tarkoittivat ainoastaan rahan hankkimista
+rakastajattarien ylläpitoa varten; hänen poloinen herttuattarensa sai
+täten kokea onnettoman aviopuolison tunteita, jotka lienevät olleet
+yhtä kiusallisia kuin on jonkun pyrenealaisen ryövärin vaimon
+sieluntila silloin, kun mies on partioretkillänsä ja vaimo valmistuu
+yön tullen vastaanottamaan hänet haavoitettuna tahi kuolleena. Kaikki
+nämä karkoitetut hallitsijat käyttivät enää vain yhtä ainoaa
+mielilausetta, joka ei juuri soveltunut yhteen heidän ruhtinaallisten
+sukujensa entisten, komeiden sukutunnustuksiensa kanssa: »miksi tehdä
+mitään? ... mitä varten?»
+
+Kuningatar Frédériquen intoisiin ja kiihoittaviin mielenpurkauksiin
+vastasivat kohteliaimmat miehet hymyllä; naiset taas puhuivat
+teatterista, uskonnosta, veikeilystä ja muodeista. Vähitellen voitti
+tuo periaatteiden hiljainen masentuminen ja henkisten voimain
+väsähtyminen myöskin ylvään dalmatialaisen naisen mielen. Eläessänsä
+kuninkaan kanssa, joka ei välittänyt enää koko kuninkuudesta, ja kovin
+hidaskasvuisen ja heikon pikku Zaran kanssa, alkoi hänenkin joustava
+mielensä lannistua. Vanhasta Rosenista oli vähän seuraa, sillä hän
+istui päiväkaudet kansliassansa. Ruhtinatar Colette taas oli keveä
+lintunen, joka alinomaa siisti höyheniänsä; Boscovitsh tuntui hänestä
+lapsimaiselta ja markisitar vanhalta hupsulta. Tosin oli talossa vielä
+isä Alphée, mutta tuo kömpelö ja kuiva munkki ei ymmärtänyt
+viittauksia, ei kuningattaren salaisia kärsimyksiä eikä hänen
+povessansa asuvia pelkoja ja epäilyksiä. Näihin vaikutti ehkä myöskin
+alkavan talven kolkkous. St. Mandén metsä, joka kesäkauden oli
+kukoistanut vihreänä ja kukkeana ja hiljaisuudellansa tarjonnut hänelle
+maalaislepoa ja virkistystä viikon kuluessa, iloista, kirjavaa
+kansanelämää sunnuntaisin, seisoi nyt talven saapuessa autiona ja
+surullisen synkkänä taivaan pilveillessä ja usvien alinomaa
+metsälammesta uhotessa. Korppilaumat lentelivät mustien pensaiden yllä,
+harakat valmistelivat pesiänsä korkeiden puiden koukkuisille oksille ja
+alastomissa latvoissa häilyi omituisia naavamuodostuksia.
+
+Tämä oli jo toinen talvi, jonka kuningatar vietti Pariisissa. Miksi
+tuntui tämä niin paljoa ikävämmältä ja surullisemmalta kuin edellinen?
+Hotellielämän meluahan ei voinut kaivata eikä myöskään mahtavan
+suurkaupungin hälinää. Ei, vaan samassa määrässä kuin kuningatar
+hänessä kuoleutui, paljastui hänessä nainen kaikkine heikkouksinensa,
+hyljätyn puolison tunteinensa ja kaipauksinensa päästä takaisin
+syntymämaahansa, josta hän oli karkoitettu.
+
+Suuren salongin viereisessä lasigalleriassa oli hän antanut valmistaa
+itsellensä pienen, vilpoisen talvipuutarhan, mihin hän voi vetäytyä,
+kun tahtoi olla kaukana kaikesta kotihälinästä. Täällä vaaleilla
+seinäpapereilla verhotussa huoneessa, jonka kaikissa nurkissa nähtiin
+viheriöitseviä kasveja, voi hän istua päiväkauden katsellen ulos
+puutarhaan, jonka musta, syyssateiden uurtama maa ja lukuisat puut,
+alastomat ja ohuet oksat muodostivat harmajassa ilmassa epätasaisia,
+ääriviivaisia kuvioita näköpiiriin ikäänkuin vaskipiirros laatallensa;
+siellä täällä näkyi tummaa taustaa vastaan viheriöitseviä puksipuita ja
+rautatammia, jotka lumenkin alla säilyttivät värinsä puhkaisten
+valkovaipan terävillä oksillansa. Suihkukaivon kolmeen säiliöön
+virtaava vesi välkkyi kylmän hopean väriseltä; Daumesnilin puistotietä
+vastaan olevan korkean rauta-aidan tuolla puolen kulki raitiovaunuja
+häiriten vihellyksellänsä silloin tällöin metsäisen seudun hiljaisuutta
+ja yksinäisyyttä ja heittäen taaksensa pitkän, raskaan savujuovan, joka
+kellertävän kuulakassa ilmassa häipyi niin vitkaan, että kuningatar voi
+seurata sitä kauvan aikaa ja nähdä sen vähitellen hälvenevän yhtä
+verkalleen kuin kului hänen oma elämänsä.
+
+Oli sateinen talvinen aamu. Elysée Mérautin piti antaman ensimäinen
+opetustuntinsa kuninkaalliselle prinssille tässä kuningattaren
+haaveiden surullisessa pyhätössä, joka sinä päivänä muuttui oppihuoneen
+näköiseksi: työpöydällä lepäsi kirjoja ja vihkoja, kamari oli valaistu
+atelierin tai luokkahuoneen tapaan, vartalon mukaiseen mustaan pukuun
+puettuna istui äiti pienen kiilloitetun ompelupöydän ääressä katsellen
+tätä opettajan ja oppilaan ensimäistä yhtymystä, jonka alkaessa
+molemmat näyttivät yhtä kainoilta ja liikutetuilta. Pieni prinssi
+muisti hämärästi opettajansa suuren ja salamoivan pään, josta häntä oli
+huomautettu jouluaattona kappelin salaperäisessä hämärässä; hänen
+mielikuvituksessansa, jota rva de Silvis oli kehittänyt kertomillansa
+saduilla, esiytyi Elysée jonakin sellaisena omituisena ilmiönä kuin
+jättiläinen Robistor tai taikuri Merliu. Yhtä kummallisesti vaikutti
+pikku prinssi myöskin Elyséehen: tuossa sairalloisessa lapsessa, joka
+todellakin näytti paljo vanhemmalta kuin hän itse teossa oli, -- sillä
+hänen otsajuovansa olivat niin syvät kuin olisi hänen harteillansa
+levännyt ne kuusi vuosisataa, joiden alusta hän sukupuunsa johti --
+näki Elysée valta- ja kansakuntain valitun herran ja hallitsijan.
+Vapisevin äänin ja vakavana puhutteli hän prinssiä näin:
+
+»Armollinen prinssi», sanoi hän, »teistä on kerran tuleva kuningas...
+Sen vuoksi täytyy teidän oppia tietämään, mitä merkitsee olla
+kuningas... Kuunnelkaa siis tarkkaan sanojani ja katsokaa samalla
+minuun päin, niin saatte kunnioittavasta katseestani selvityksen
+sanoilleni, ell'eivät ne aina sattuisi olemaan kyllin selviä...»
+
+Koettaen laskeutua lapsen käsityskannan tasalle selitti opettaja nyt
+hänelle sanoin ja vertauskuvin jumalallisen oikeuden dogmia,
+hallitsijain korkeaa kutsumusta maan päällä, he kun olivat välittäjiä
+Jumalan ja kansojen välillä, sitä edesvastausta, joka -- raskaampana
+kuin muilla ihmisillä -- lepäsi jo varhaisesta lapsuudesta asti heidän
+hartioillansa... Pikku prinssi ei luultavasti ymmärtänyt täydellisesti,
+mitä hänelle sanottiin, mutta ehkäpä tunsi hän hiukan sitä samaa
+virkistävää lämpöä, millä huolekas puutarhuri, harvinaista kasvia
+hoitaessansa, suojelee sen hentoa taimea ja hienoja juuria.
+Kuningattaresta taas, joka istui kumartuneena koruompeluksensa ylitse,
+tuntui se mieluisalta yllätykseltä, kun hän -- vuosia turhaan
+varrottuansa -- kuuli mielipiteitä ja ajatuksia, joita hän oli kätkenyt
+sielunsa syvimpään soppeen.
+
+Kuinka kauvan olikaan hän uneksinut yksinänsä! Nyt sai hän mielestänsä
+selvityksen niin paljolle sellaiselle, minkä hän ennen oli tuntenut
+voimatta sitä itsellensä selittää. Hänen hämärämmät käsitteensä
+kuningasvallasta selvenivät ja saivat niin kauniin ja yksinkertaisen
+selityksen, että lapsikin melkein voi sen ymmärtää niinkuin opettajan
+tarkoitus olikin. Katsahtaessansa ylös ja tarkastaessaan noita karkeita
+piirteitä, jotka usko ja kaunopuheisuus teki niin eloisiksi, ei hän
+voinut olla vertaamatta häntä Kristianin kauniisiin, vaan
+välinpitämättömiin kasvoihin epäilevine ivahymyinensä.
+
+Eikä hän voinut olla Mérautin sanoihin vertaamatta tuota ijankaikkista
+kysymystä: »mitä turhaa varten?» jonka hän oli kuullut kuninkaiden
+suusta, ruhtinattarien joutavia lörpötellessä. Nyt oli rahvaan
+keskuudesta kohonnut mies, kutojan poika, jonka elämäntarinan hän
+tunsi, koonnut katoavat kuninkaalliset muinaistarut: hän oli pelastanut
+tabernakelin pyhine esineinensä ja säilyttänyt pyhän tulen, joka
+leimusi hänen katseessansa ja vaikutti hänen innokkaissa sanoissansa.
+Oi, jospa Kristian olisi ollut tuollainen mies! Silloin he joko
+istuisivat vielä valtaistuimillansa taikka lepäisivät haudattuina
+niiden raunioiden alla! Ja kuinka omituista! Hänestä tuntui kuin olisi
+hän ennenkin kuullut tuon äänen ja nähnyt nuo kasvot! Mutta missä?
+Mistä muiston hämärästä kätköstä esiytyvätkään nuo sielukkaat piirteet
+ja nuo äänenpainot, jotka vaikuttavat hänen olemuksensa syvyyteen ja
+sydämensä salaiseen onkeloon?...
+
+Sitten siirtyi opettaja kuulustelemaan oppilastansa ... ei juuri siitä,
+mitä tämä taisi (sillä se ei kauvaksi aikaa olisi riittänyt), mutta
+opettaaksensa hänelle lisää kysymystenkin muodossa. »Kyllä, herra!...
+Ei, herra» olivat melkein ainoat vastaukset, jotka pikku prinssi voi
+antaa ja joiden ääntämiseen hän pani kaiken voimansa. Tämän teki hän
+niin kainon rakastettavasti kuin hamasta varhaisemmasta lapsuudesta
+aina naisten kasvattamat pojat usein tekevät. Kuitenkin koetti hän, tuo
+poloinen lapsukainen, etsiä kaikesta niistä keijukaisia ja kääpiöitä
+käsittelevistä saduista, joilla rva de Silvis oli täyttänyt hänen
+satunäyttämön tapaan työskentelevän mielikuvituksensa, etsiä muutamia
+piirteitä yleisestä historiastakin. Paikallansa istuen avusteli äiti
+häntä rohkaisevin, varmistavin ja kehoittavin sanoin. Sielunsa siivillä
+nosti hän lapsensa kuin pääskynen pesänsä lopullisesti jättäessänsä
+tekee ottaen mukaansa nuorimman poikasensa, jonka siivet eivät vielä
+ole lentokykyiset. Kun poikanen näytti epävarmalta, laskeutui äidin
+kirkas katse kuin laine oljenkorren ylimennessä laskeutuu; jos hän taas
+vastasi oikein, nosti hän voitonriemuisella hymyllä silmänsä opettajaa
+kohti. Kuukausiin ei hän ollut tuntenut tällaista hyvinvointia ja iloa.
+Pikku Zaran vahankarvainen iho ja sairalloisen raukeat lapsenkasvot
+näyttivät nyt purppuroivan terveyttä. Tuntui siltä kuin maisemakin
+olisi puhujan taikasanan voimasta menettänyt yksitoikkoisuutensa ja
+näyttänyt ainoastaan suuremmoisuutensa ja mahtavuutensa. Sillä välin
+kun kuningatar kyynärpäänsä varassa kuunteli opetusta ikäänkuin
+kumartuneena sitä koittavaa tulevaisuutta kohti, jolloin poika
+voitollisena palaisi esi-isiensä valtaistuimelle Laibachissa, tunsi
+Elysée ihailun väreitä katsellessansa hänen kasvojensa kirkastettua
+ihanuutta aavistamatta olevansa itse tuon ilmeen herättäjä. Tuolla
+kauniilla, agatinvärisellä otsalla näki hän kuninkaalliseksi
+diadeemiksi kiertyväin sankkojen kiharain risteilevät heijastukset.
+
+Opetustuntia kesti vielä kellon lyödessä 12. Siinä suurehkossa
+salongissa, jossa pieni hoviseura joka aamu yhdessä söi aamiaista,
+alettiin jo kuiskaillen ihmetellä kuninkaan ja kuningattaren
+poissa-oloa. Hyvä ruokahalu ja ikävä odotus vaikuttivat, että näihin
+kuiskauksiin sekoittui hieman pahan tuulenkin tunteita. Boscovitsh,
+joka oli kuljeksinut pari tuntia valleilla katsellaksensa olisiko joku
+merkillisempi kasvi vielä säästynyt kylmältä vuodenajalta, seisoi nyt
+vilusta ja nälästä kalpeana valkoisen, muodoltansa alttarimaisen
+marmoriuunin edessä, jota toisinaan alttarina myöskin käytettiin, kun
+isä Alphée sunnuntaisin sen edessä luki kotimessuja.
+
+Jäykkänä, suorana ja majesteetillisena istui markiisitar de Silvis
+sohvan nurkassa, vihreä samettipuku yllänsä, puuhka laihan kaulansa
+ympäri kierrettynä, ja nyökkäili surullisesti päällänsä
+kuiskaillessansa ruhtinatar Coletten kanssa. Rouva parka oli vallan
+epätoivoissaan, että hänen oppilaansa oli uskottu tuollaiselle ...
+todellakin »mokomalle», jonka hän samana aamuna oli nähnyt harppaavan
+pihan poikki.
+
+»Te olisitte epäilemättä säikähtänyt häntä, ystävättäreni!... Tukka
+näin pitkä... Ja ulkonäkö kuin mielipuolen... Mokomaa eivät muut
+löytäisikään kuin isä Alphée!...»
+
+»Häntä sanotaan kovin oppineeksi», arveli ruhtinatar hajamielisenä.
+
+Tästä toinen vain kiihtyi:
+
+»Kovin oppineeksi!... kovin oppineeksi!... Tarvitseeko kuninkaan pojan
+rasittaa päätänsä kreikalla ja latinalla ollaksensa joku kuollut
+sanakirja!... Ei, ei, tiedättekös, pikku ruhtinatar, tuollaisten
+kasvatus vaatii erityisiä tietoja, jotka hän olisi saanut minulta. Minä
+olin toimeeni valmistaunut. Olen tutkinut tarkkaan apotti Diguetin
+teoksen 'Prinssien kasvatuksesta' ja tunnen täsmällensä hänen
+sääntönsä, joiden avulla prinssien on opittava tuntemaan ihmisiä ja
+pääsemään imartelijoista. Edellistä varten on hänellä kuusi,
+jälkimäistä varten seitsemän sääntöä. Näin ne järjestyksessänsä
+kuuluvat:...»
+
+Ja sitten alkoi markiisitar lukea niitä nuorelle ruhtinattarelle, joka
+istui pyöreällä ja pehmeällä istuimella n.k. »puhvilla»
+vaaleansinisessä hameessansa, jonka laahus ulottui kauas lattialle.
+Markiisittaren puheesta ei hän välittänyt, vaan tähysteli kuninkaan
+suojiin vievää ovea ärtyisänä ja huomattavasti tyytymättömänä niinkuin
+kaunottaret ovat, ell'ei tule se henkilö, jonka vuoksi he ovat
+erityisesti pukeutuneet.
+
+Päälletysten napitetussa pitkässä takissansa käveli vanha herttua Rosen
+edestakaisin huoneessa jäykkänä kuin automaatti ja säännöllisin askelin
+kuin heilarin käynti. Silloin tällöin seisahtui hän jonkun akkunan
+eteen ja katseli ulos pihalle tai puutarhaan otsa rypyissä kuin
+laivanupseerin, jonka on vastattava aluksesta.
+
+Ja laiva näyttikin olevan hänelle kunniaksi: tiilestä muuratut,
+punaiset piharakennukset ja intendenttipaviljonki seisoivat siinä
+sievinä ja välkkyvinä sateesta, joka tulvasi taivaalta hienosti
+hiekoitetulle, kovalle pihamaalle ja uusille, puhtaiksi lakaistuille
+rappusille. Juuri tämä kaikkialla vallitseva järjestys ja
+sopusuhtaisuus se epäilemättä levitti -- pilveilevästä taivaasta
+huolimatta -- ympärillensä miellyttävän valaistuksen, joka heittyi
+myöskin lämpimään, matoilla varustettuun suureen salonkiin, missä
+kaikki näytti iloiselta ja hauskalta, alkaen valkoisista, kullatuista
+huonekaluista Ludvig XVI:n tyyliin aina vanhoilla koristeilla
+kaunisteltuihin seinäpanelauksiin, suuriin, upeihin peileihin ja
+pieneen kullattuun heilarikelloon saakka, joka aistikkailla
+silkkinauhoilla oli kiinnitetty erääseen peiliin.
+
+Eräässä suuren salongin nurkassa oli muuan kaluston tyylinen hylly,
+jolla kapinallisten hävityksen tieltä pelastettu kuninkaallinen kruunu
+lepäsi lasilippaassansa. Kuningatar oli määrännyt, että sen piti olla
+jossakin nähtävänä »muistutukseksi kaikille», kuten hänen sanansa
+kuuluivat. Ja vaikka Kristian laskikin sen johdosta leikkiä arvellen,
+että diadeemi vaikutti kuin rococo ja antoi salille museomaisen leiman,
+niin täytyi kuitenkin myöntää, että tuo komea, keskiaikainen koristus
+läpimurrettuun kultakehykseen juotettuine jalokivinensä muistutti
+muinaisajan aatelista ja ritarillisuudesta keskellä edellisen sataluvun
+veikeilevää ja nykyajan monivivahteista kaunoaistia.
+
+Pihalta kuului vaunujen jyrinää ja tulija tunnettiin heti kuninkaan
+ajutantiksi. Siis vihdoinkin joku edes!
+
+»Myöhäänpä sinä tulet virantekoosi, Herbert!» sanoi herttua vakavasti.
+
+Vaikka ruhtinas olikin jo aika mies, vapisi hän aina isänsä edessä,
+punastui ja sopersi jotakin anteeksipyynnön tapaista. Myöhästys oli
+tosin ikävää, mutta syytön hän oli ... virantekoa oli kestänyt melkein
+koko yön.
+
+»Sen vuoksi ei kuningas siis ole vielä tullut aamiaiselle?» sanoi
+ruhtinatar lähestyen heitä pienine neninensä.
+
+Herttuan tuima katse sulki häneltä suun. Kuninkaan käytös ei
+liikuttanut ketään.
+
+»Rientäkää heti ... luultavasti odottaa kuningas teitä huoneessansa.»
+
+Tehtyänsä yrityksen saada rakkahan Coletten hymyilemään, totteli
+Herbert isänsä käskyä, mutta ruhtinatar, jonka pahatuuli ei puolison
+tulosta suinkaan vähennyt, meni nyrpeissään sohvaan, kauniit kiharat
+epäjärjestyksessä ja sininen hame rutisteltuna hänen omalla
+lapsenkätösellänsä. Viimeisinä kuukausina oli ruhtinas Herbert
+pulskistunut todellakin kauniiksi mieheksi. Colette, oli saanut hänet
+kasvattamaan viiksensä, jotka muka sopivat ajutantille ja antoivat
+sotaisemman ulkonäön miesparan yövalvomisesta ja viranteosta kuninkaan
+palveluksessa laihtuneille, kalpeille ja väsyneille kasvoille. Muuten
+ontui hän vielä hieman ja astui keppiinsä nojautuen kuin todellinen
+Ragusan sankari; tämän linnoituksen piirityksestä oli hän laatinut
+kertomuksen, joka oli kuuluisa jo ennen kuin se ehti ilmestyä
+painostakaan ja jonka hän tuonoin oli lukenut julki Palermon
+kuningattaren luona sillä seurauksella että ylhäinen kuulijakunta
+osoitti mitä suurinta mieltymystä ja ennusti hänelle akatemian
+palkintoa. Ajatelkaas, mihin asemaan ja kunniaan Coletten puoliso näin
+tulisi! Siitä huolimatta säilytti hän lapsellisen katseensa esiytyen
+vaatimattomana ja arkana olletikin ruhtinattarensa edessä, joka yhä
+kohteli häntä miellyttävimmällä ylenkatseella. Puolisonsa silmissä ei
+kukaan ole suuri mies, se näkyi tässäkin toteutuvan.
+
+»No! Mitä nyt?» kysyi hän hieman nenäkkäästi nähdessänsä ruhtinas
+Herbertin palaavan takaisin kummastuneena ja hämillänsä.
+
+»Kuningas ei ole palannutkaan kotiin!»
+
+Nämä Herbertin sanat vaikuttivat salongissa vartojiin kuin salama.
+Kalveten ja kyyneleet silmissä sai Colette ensimäisenä sanotuksi:
+
+»Onko se mahdollista?»
+
+Lyhyesti murahti herttua:
+
+»Ei palannut kotiin!... Mutta kuinka ei siitä ole ilmoitettu minulle?»
+
+Rva de Silvis kierteli ja hypisteli hermostuneena puuhkaansa.
+
+»Eihän kuninkaalle vain liene tapahtunut jotakin tapaturmaa?» huudahti
+ruhtinatar tavattoman kiihtyneenä.
+
+Mutta Herbert rauhoitti häntä. Kamaripalvelija Lebeau oli tunti sitten
+poistunut talosta matkalaukun kanssa. Hän tiesi epäilemättä, kuinka
+asian laita oli.
+
+Seurasi vaitiolo, jonka kestäessä kaikkia vaivasi sama levoton ajatus.
+Herttua sen äkkiä lausui julki:
+
+»Mitähän kuningatar tästä sanonee?»
+
+»Ehkä on hänen majesteetinsa ilmoittanut siitä hänelle», arveli
+Boscovitsh vavisten.
+
+»Olenpa varma, ett'ei hän sitä ole tehnyt», sanoi Colette, »sillä juuri
+äsken aikoi kuningatar aamiaisella esittää uuden opettajan
+kuninkaalle.»
+
+Väristen lisäsi hän hampaittensa välistä kyllin kovasti, että kaikki
+sen kuulivat:
+
+»Tietäisinpä totisesti, mitä kuningattaren sijassa tekisin!»
+
+Harmistuneena kääntyi herttua tuikein silmin pikku porvaristyttöön,
+jota hän ei siis saanut talttumaan ja aikoi juuri antaa hänelle
+vereksen opetuksen hallitsijain kunnioittamisessa, kun kuningatar
+samassa ilmestyi Elyséen kanssa, joka talutti pikku prinssiä kädestä.
+
+Kaikki nousivat ylös. Onnellisen naisen kaunis hymy huulillansa, jota
+ei ollut näkynyt pitkään aikaan, esitti kuningatar seurueelle hra
+Mérautin. Markisittaren tervehdys oli ylhäinen ja vähän
+ylenkatseellinen niinkuin se jo viikon päivät oli ollut. Ruhtinatar ei
+voinut liikauttaa jäsentäkään tervehdykseksi, vaan kalpeni ja punastui
+huomatessansa, että prinssin uusi opettaja oli sama omituinen, kookas
+mies, jonka vieressä hän oli syönyt aamiaista setänsä luona ja joka
+muuten oli Herbertin kirjan oikea tekijä. Sattumako hänet oli tänne
+tuonut vai oliko piru pelin sotkenut? Mikä häpeä hänen puolisollensa ja
+kuinka naurettavaksi hän joutuisi, jos tämä hänen kirjallinen
+petoksensa tulisi ilmi! Hän rauhoittui hiukan nähdessänsä, kuinka
+kylmästi Elysée häntä tervehti, vaikka hän epäilemättä tunsi
+ruhtinattaren. »Hän ei ole mikään tuhma mies», ajatteli tämä.
+
+Sen pahempi turmeli Herbert koko näytelmän naivisuudellansa: ensin hän
+hämmästyi nähdessänsä Mérautin, mutta sitten ojensi hän tälle
+tuttavallisesti kätensä sanoen:
+
+»Hyvää päivää, mitäs kuuluu?»
+
+»Te tunnette siis ennestänsä hra Mérautin?» kysyi kuningatar häneltä
+hieman veitikkamaisesti hymyillen. Kotipapiltansa, isä Alphéelta, oli
+hän näet jo kuullut jutun Ragusan piiritystä koskevasta kuvauksesta.
+
+Mutta hän oli liian hyvä huvitellaksensa moisella julmalla leikillä.
+
+»Kuningas on todellakin unhottanut meidät», sanoi hän, »menkää toki hra
+de Rosen ilmoittamaan hänelle, että varromme häntä.»
+
+Ruhtinaan täytyi tunnustaa hänelle totuus: kuningas ei ollut kotona,
+oli viettänyt yönsä ulkona ja kutsuttanut matkalaukun luoksensa
+palvelijan mukana. Tämä tapaus oli ensimäinen laatuansa ja kaikki
+odottivat jotakin kiihkeää mielenpurkausta ylpeän kuningattaren
+puolelta ... olletikin kun oudon vieraan läsnäolo teki tapahtuman vielä
+ikävämmäksi. Mutta sitä ei tullut. Kuningatar pysyi rauhallisena.
+Vaihtoi vain muutamia sanoja ajutantin kanssa kysyen, milloin hän oli
+eronnut kuninkaasta.
+
+»Noin klo 3 aamulla!... Hänen majesteettinsa oli prinssi Axelin kanssa
+lähtenyt jalkaisin kävelemään bulevardeja pitkin.»
+
+»Ah niin, todellakin... Nyt minä muistan ... heillä oli jotakin
+yhteistä keskusteltavaa...»
+
+Nämä rauhalliset sanat sanottuansa esiytyi kuningatar jälleen
+säteilevänä kuin äskenkin. Mutta ketään läsnäolevista hän ei saanut
+petetyksi. Kaikki tunsivat he Axelin prinssin ja tiesivät mitä
+juteltavaa tuolla rappiolle joutuneella, surullisesti kuuluisalla
+elostelijalla voi olla.
+
+»Käykäämme siis pöytään!» sanoi Frédérique miellyttävän sirolla ja
+ylhäisellä kädenliikkeellä, joka palautti pienen hoviseuran
+kuningattaren omaan mielen tasapainoon.
+
+Hän tarvitsi jonkun saattajan ruokasaliin mentäessä, kun kuningas oli
+poissa. Hetkisen eperoi hän, mutta teki pian päätöksensä ja kääntyi
+Zaran pikku kreiviin, joka suurin silmin ja sairalloisen, varhaisvanhan
+lapsen tarkkaavaisuudella seurasi tapahtumia. Syvällä hellyydellä,
+melkein kunnioittava, vakava hymy huulillansa, jota lapsi näytti
+oudostelevan, sanoi hän prinssille:
+
+»Tulkaa, sire!»
+
+
+
+
+IV.
+
+Kuningas »juhlii».
+
+
+Kello löi kolme Pyhän Ludvigin kirkon tornissa samannimisellä saarella.
+
+Hiljaisuus ja pimeys vallitsi Rosenin herttuaallisen palatsin
+ympärillä; kaikki nukkui oman painonsa raskauttamien, vanhojen
+kivimuurien sisällä, jotka olivat hieman laskeutuneet holvattuine,
+suljettuine porttinensa ja vanhanaikuisine portinkolkuttiminensa.
+Tuolla sisällä ... suljettujen akkunaluukkujen takana ... heijastivat
+himmeät peilit ainoastaan vuossataista unta, jonka unelmia keveät
+kattomaalaukset näyttivät olevan niinkuin läheisen virran solina tuntui
+epäsäännölliseltä, pakenevalta hengitykseltä.
+
+Mutta syvintä unta koko palatsissa nukkui ruhtinas Herbert, joka
+väsyneenä, runneltuna ja uupuneena vasta neljännestunti sitten oli
+palannut kotiinsa kiroillen tätä hänelle vastenmielistä elostelijan
+väsyttävää elämää, joka vieroitti hänet siitä, mikä hänelle oli
+rakkainta maailmassa, nim. hevoset ja pikku Colette. Hevosista vierausi
+hän siksi, ett'ei kuningas ensinkään välittänyt urheilijan
+virkistävästä ulkoilma-elämästä, puolisostansa Colettesta taas
+sentähden, että kuningas ja kuningatar elivät vallan erillänsä
+toisistansa ja tapaavat toisensa ainoastaan ruokapöydässä, jonka vuoksi
+heitä palvelevan ajutantin ja seuranaisen täytyy aina olla eri tahoilla
+ja elää erillänsä kuin jonkun murhenäytelmän henkilöiden. Ruhtinatar
+rientää »hoviin» jo ennen kuin puoliso on herännytkään, ja kun tämä
+yöllä palaa kotiin, nukkuu ruhtinatar jo kaksinkertaisesti suljettujen
+ovien takana. Ja jos hän valittaa kohtaloansa, vastaa Colette hänelle
+juhlallisena:
+
+»Sen uhrauksen olemme me kuninkaallemme ja kuningattarellemme
+velkapäät.»
+
+Kaunis lohdutus rakastuneelle Herbertille, joka saa nukkua yksin ensi
+kerroksen suuressa makuusuojassa, neljä metriä katosta, ihailla
+Boucherin maalauksia ovien yläpuolella ja katsella seiniin sovitettuja
+korkeita peilejä, joissa hänen muotonsa näkyi lukemattomissa eri
+etäisyyksissä!
+
+Toisinaan, kun hän oli vallan murtunut, niinkuin hän tänä iltana oli
+ollut, tunsi Coletten puoliso jonkunlaista itsekästä tyytyväisyyttä
+siitä, että hän sai viskautua vuoteellensa tarvitsematta antaa
+minkäänlaisia selvityksiä puolisollensa, noudattaa entisiä nuoren
+miehen mukavia tapojansa ja kääriä suuren silkkiliinan päänsä ympäri,
+sillä näin naurettavasti ei hän kauniin pariisittaren ivallisten
+silmien edessä koskaan uskaltanut pukeutua levolle ruvetessansa. Tuskin
+oli hän ehtinyt sänkyynsä ja laskenut päänsä koruompeluksilla ja
+ruhtinaallisella vaakunalla koristellulle päänalustalle, kun
+laskuluukku avautui ja uupunut, öitsevä kuninkaan ajutantti vajosi
+unhotuksen ja unen syvään kuiluun.
+
+Mutta sieltä vedetään hänet jälleen ylös, koskapa hän unissansa tuntee
+jonkun valon liikkuvan edestakaisin silmiensä ohi ja kuulee ohuen
+terävän äänen vihlaisevan korvaansa:
+
+»Herbert!... Herbert!...»
+
+»Häh! Mitä nyt?... Kuka se on?...»
+
+»Hyvä jumala, elkää toki huutako!... Minä se olen, Colette vain.»
+
+Se oli todellakin Colette. Hän seisoi siinä vuoteen ääressä pitseillä
+koristetussa yöröijyssänsä, joka jätti kaulan avoimeksi ja jonka hihat
+riippuivat laajoina; vaaleat suortuvat ylös su'ittuina, kierrettyinä ja
+pöyryiselle kerälle käärittyinä seisoi hän siinä pienen lyhdyn
+vaaleassa valaistuksessa juhlallisesti ja totisesti katsoen heräävää
+puolisoansa. Mutta kun Colette oikein selvästi erotti Herbertin
+peljästyneen ja tuhman naaman tuon suuren silkkihuivin sisästä, jonka
+päät pitkien korvien lailla pistivät esille, ja kun vielä huomasi,
+kuinka naurettavalta tuo sankkaviiksinen mies näytti pääenkeli Mikaelin
+pukua muistuttavine yöpaitoinensa täytyi hänen hymyillä tuolle
+sankarille, joka vaikutti kuin huonosta unestansa herätetty
+porvarillinen kerskuri.
+
+Mutta tämä Coletten hilpeys ei kauvan kestänyt. Vakavana laski hän
+yölampun pöydälle ja naisen ulkonäöllä, joka etsii riitaa, laski hän
+käsivartensa ristiin rinnalle, niin että pienet kädet lepäsivät
+pyöreillä kyynärpäillä, ja alkoi puhua välittämättä siitä, oliko
+ruhtinas ehtinyt oikein valveutuakaan:
+
+»Onko tämä teidän mielestänne oikeaa elämää, tämä!... Joka päivä
+palataan kotiin vasta klo 4 aamulla!... Soveltuuko se mielestänne --
+naineelle miehelle?»
+
+»No, mutta rakkahin ystävättäreni! (Tässä hän äkkiä keskeytti puheensa
+viskaten pois silkkihuivin päänsä ympäriltä)... Syytön minä siihen
+olen!... Minä en toivoisi muuta kuin päästä mitä pikemmin takaisin
+pikku Coletteni, oman rakkaan vaimoni luo, jota...»
+
+Näin sanoessaan koetti hän tavoitella lumivalkoisen yöröijyn
+houkuttelevaa helmaa, mutta Colette sysäsi hänen kätensä kylmästi pois.
+
+»Teistä tässä ei olekaan oikeastaan kysymys!... Tunnenhan minä
+teidät ... te olette tietysti sama suuri, viaton lapsi, joka ei kykene
+mihinkään... Melkeinpä haluaisin teidät toisellaiseksi... Mutta kysymys
+on kuninkaasta ja hänen arvostansa!... Millainen häväistys tuollainen
+elämä on koko...! Niin, jos hän olisi vapaa ja naimaton... Nuoret,
+naimattomat miehet huvitelkoot mielellänsä ... vaikka kuninkaan korkea
+asema ja arvo maanpaossakin sentään vaatii, että ... (voi, kuinka
+korkeille kannoille pikku Colette juhlallisesti asettuikin puhuessansa
+arvokkaisuudesta maanpaossa!) Mutta nyt on hän nainut mies. Enkä
+todellakaan ymmärrä, että kuningatar... Sillä naisella ei siis ole
+mitään suonissansa!...»
+
+»Colette!»
+
+»Niin, niin, tiedän teidän olevan isänne kaltaisen siinä suhteessa...
+Kaikki, mitä kuningatar tekee, oh! Mutta minun mielestäni on hän yhtä
+syyllinen kuin kuningaskin. Hän juuri on tämän pakottanut tuollaiseen
+elämään ... välinpitämättömyydellänsä ja kylmyydellänsä, niin...»
+
+»Kuningatarpa ei ole kylmä. Vaan korskea hän on.»
+
+»Olkoonpa niin... Voiko rakastavainen nainen olla korskea?... Jos
+kuningatar rakastaisi puolisoansa, olisi hän pitänyt huolen siitä, että
+ensimäinen ulkona vietetty yö olisi ollut viimeinen. Voihan puhua,
+uhkailla, esiytyä. Mutta sen sijaan vaikenee hän veltosti, vaikka näkee
+vikoja, jotka tekevät teistä lopun... Kuningashan viettää nyttemmin
+kaikki yönsä ulkona, bulevardeilla, klubeissa, Axelin prinssin luona ja
+Jumala tiesi, millaisessa seurassa!»
+
+»Colette, Colette!»
+
+Mutta Coletteapa ei saatukaan hevillä vaikenemaan, kun hän kerran oli
+päässyt alkuun, sillä hänellä oli hyvä »ulostuonti» niinkuin kaikilla
+porvarillisilla naisilla kiihkoisassa Pariisissa on, missä nuketkin
+puhua päpättävät.
+
+»Se nainen ei rakasta mitään, sanon minä, ei edes omaa poikaansa!...
+Jos hän rakastaisi pikku prinssiä, ei hän tätä tuollaiselle
+raakimukselle uskoisi!... Hän ihan menehtyy rasituksesta, tuo pikku
+poloinen!... Yölläkin ... nukkuessansa lukee hän ulkoa latinaa ja
+kaikellaista ... unissansa, kertoi markisitar minulle... Kuningatar on
+aina läsnä oppitunnilla... Kahden peittovat he nyt tuota poloista ...
+tehdäksensä hänestä kuninkaan! Mutta sitä ennen ottavat he häneltä
+hengen, olkaa varma siitä!... Minä inhoan tuota Mérautia.»
+
+»Méraut on kuitenkin kunnon mies... Hän olisi voinut toimeenpanna
+ikävän näytelmän tuon 'Ragusan piirityksen' kanssa... Mutta hän ei ole
+virkkanut sanaakaan.»
+
+»Todellakin? Vakuutan teille hänen katselevan teitä erityisellä
+ivahymyllä, kun ihmiset kiittelevät teostanne kuningattaren kuullen.
+Mutta te olette kovin yksinkertainen, Herbert poloiseni.»
+
+Nyt näytti Herbert harmistuvan, hänen kasvonsa lensivät punaisiksi ja
+huulensa paisuivat kuin tyytymättömällä lapsella. Ruhtinatar alkoi
+peljätä käyttäneensä liian ankaraa kieltä eikä saavansa tietää, mitä
+hän oikeastansa oli tullut utelemaan.
+
+Mutta kuka olisi voinut olla kauvemmin suutuksissa katsellessaan tuota
+sängyn laidalla istuvaa kaunista naista, joka niin miellyttävän
+veikeästi käänsi päänsä sivulle, että nuoren, joustavan vartalon muodot
+näkyi keveän pukineen alla, -- tai ihaillessaan täyteläistä,
+sileäihoista kaulaa, noita veitikkamaisia, kiihoittavia ja ilkamoivia
+silmiä! Ruhtinaan kiltti muoto muuttui pian jälleen rakastettavaksi ja
+alkoi kohta käydä tavattomaan eloisaksi, kun hän tarttui tuohon
+lämpimään kätöseen ja piteli sitä omassansa ... hengittäen rakastetun
+naisen viehkeää tuoksua...
+
+Kas niin, mitä pikku Colette siis tahtoo tietää?... Eipä paljo
+mitään ... varman tiedon vain yhdestä ainoasta asiasta... Oliko
+kuninkaalla rakastajattaria vai ei?... Oliko hänet vallannut
+pelihimo ... vai huvinhalu vaiko hurjemmat intohimot?...
+
+Ruhtinas mietti jonkun aikaa ennen kuin vastasi. Kuninkaan toverina oli
+hän ollut mukana kaikissa otteluissa, mutta pelkäsi kavaltavansa
+virkasalaisuuden, jos kertoi kenellekään, mitä hän tiesi. Mutta tuo
+pikku kätönen tuntui niin hyväilevältä, se puristi hänen kättänsä niin
+lämpimästi ja uteliaasti, ettei Kristian II:n ajutantti voinut häntä
+vastustaa:
+
+»No, olkoon menneeksi, kuninkaalla on rakastajatar tällä haavaa.»
+
+Nyt tunsi hän, että Coletten pikku käsi kävi kosteaksi ja kylmäksi.
+
+»Ja kuka se on?» kysyi nuori nainen huohottavalla, lyhyellä äänellä.
+
+»Eräs näyttelijätär Bouffes-teatterissa nimeltä Ami Férat.»
+
+Colette tunsi hyvin Ami Fératin; hänestä oli tuo nainen kamalan ruma.
+
+»Oh!» sanoi Herbert puolustellen, »senpä vuoksi ei hänen majesteettinsa
+häntä kauvan pitänekään.»
+
+»Todellako?» kysyi Colette huomattavan tyytyväisenä. Ihastuneena
+menestyksestänsä uskalsi Herbert leikitellä niillä silkkinauhoilla,
+joilla hänen puolisonsa yöröijy oli sidottu kiinni kaulan kohdalta, ja
+jatkoi keveästi:
+
+»Niin, pelkään poloisen Ami Fératin eräänä päivänä saavan luoksensa
+pienen 'satakieli-apinan'.»
+
+»Satakieli-apinan? Mitä ihmeitä?»
+
+»Niin, näetkös, kaikki, jotka ovat saaneet nähdä kuninkaamme läheltä,
+tietävät yhtä hyvin kuin minäkin, että kun joku suhde alkaa
+ikävystyttää häntä, lähettää hän asianomaiselle pienen satakieli- eli
+bisamiapinan aivan kuin jonkun käyntikortin otsakirjoituksella
+P. P. C...»
+
+»Oh, mikä hävyttömyys!» huudahti ruhtinatar harmistuneena.
+
+»Ihan totta!... Suurella seuraklubilla ei enää käytetäkään puheenpartta
+'vapautua' rakastajattarestansa, vaan sanotaan: 'lähetin hänelle apinan
+penikan'.»
+
+Tässä keskeytyi hänen puheensa, sillä ruhtinatar nousi äkkiä ylös, otti
+lyhtynsä ja suuntasi askeleensa suoraan ovelle:
+
+»No, mutta Colette... Colette!...»
+
+Poistuessansa kääntyi tämä takaisin ja sanoi ylenkatseellisesti ja
+harmista tukahtuvalla äänellä:
+
+»Teidän hävyttömistä jutuistanne olen saanut kylläksi ... ne
+inhoittavat minua.»
+
+Ja sitten veti hän oviverhot sivulle ja jätti poloisen »kumikuninkaan»
+yksin katsomatta edes, kuinka tämä ojennetuin käsin ja sydän liekissä
+typertyneenä tuijotti hänen jälkeensä käsittämättä miksi Colette tähän
+tavattomaan aikaan tuli luo ja taas hävisi kuin tuulessa.
+
+Nopein askelin kuin näyttämöltä poistuva jatkoi Colette, yöviitan
+laahus käsivarrellansa, tietänsä rakennuksen toisessa päässä olevaan
+makuusuojaansa. Sohvalla nukkui itämaisilla koruompeluksilla
+varustetulla tyynyllä ... kaikessa viattomuudessa ... mitä sievin pikku
+elukka ... harmaja, silkinpehmoinen ja untuvakarvainen pitkähäntäinen
+penikka, jonka kaulaan oli punaisella silkkinauhalla sidottu pienet
+hopeakulkuset. Se oli varsin näppärä bisami-apina, jonka kuningas
+italialaisessa olkikorissa oli lähettänyt hänelle muutamia päiviä
+sitten. Lahjan oli hän kiitollisuudella vastaanottanut. Oi, jospa hän
+olisi tiennyt sen merkityksen! Vimmastuneena kaappasi hän tuon elävän
+ja kynsimään valmiin silkkimytyn, josta katseli pari äkkiherännyttä
+ihmissilmää, avasi rantasillalle antavan akkunan ja viskasi sen
+hurjalla liikkeellä ulos:
+
+»Pois, sinä inhoittava elukka!» huusi hän.
+
+Pikku apina putosi rantakivitykselle ja murskautui kuoliaaksi. Niin
+musertuivat nuoren, oikullisen naisen kauniit toiveet ja onnen unelmat.
+Colette heittäysi vuoteellensa, kätki päänsä pielukseen ja itkeä
+nyyhkytti.
+
+Tuota onnen unelmaa oli nyt kestänyt noin vuoden ajan, joka oli
+tuntunut ijankaikkisuudelta tuosta perhoismaisesta lapsesta. Kuninkaan
+oli tarvinnut vain antaa pieni viittaus, niin viskautui häikäisty ja
+tenhottu Colette de Rosen hänen rinnoillensa, hän, joka siihen saakka
+oli pysynyt kunniallisena aviopuolisona, eipä juuri rakkaudesta
+ruhtinas Herbertiin ja hyveihin, vaan koska hänen linnunaivoissansa
+asui jonkunlainen huolenpidon vaisto höyheniensä suhteen, vaisto, joka
+juuri oli säilyttänyt hänet tahraavista lankeemuksista, ja olletikin
+sen vuoksi, että hän oli tosipariisitar ja niitä samoja naisia,
+joita Molière kuvaa luonnetta puuttuviksi, mielikuvituksensa ja
+turhamielisyytensä orjattariksi.
+
+Pikku Colette Sauvadon ei ollut antautunut Kristianille, vaan Illyrian
+kuninkaalle. Hän uhrautui sille ihanteelliselle diadeemille, jonka hän
+tarujen ja romanttisten kertomusten kautta kehittyneessä
+mielikuvituksessansa näki väikkyvän itsekkään ja intohimoisen
+rakastajansa pään yllä kauniina kunniakehänä. Colette miellytti
+kuningasta niinkauvan kuin tämä näki hänessä vain uuden, hienovärisen
+ja tosipariisilaisen leikkikalun, joka valmistaisi hänet kiihkoisempiin
+nautintoihin.
+
+Mutta nuori ruhtinatar otti, sen pahempi, todeksi tämän asemansa
+»kuninkaan rakastajattarena». Kaikki nuo puolihistorialliset naiset,
+kaikki nuo tekotimantit kuninkaallisen kruunun ympärillä, jotka
+kimaltelevat paremmin kuin todelliset jalokivet, välkkyivät
+houkuttelevina hänen kunnianhimoisissa unelmissansa. Rva Dubarry hän ei
+halunnut olla, mutta jonkunlainen rva Chateauroux voisi hän olla tämän
+Ludvig XV:n sivulla. Seikkailuperäiset yritykset Illyrian kruunun
+takaisin voittamiseksi, salaliitot, joiden johtava sielu hän olisi,
+uhkarohkeat maihinnousut y.m.s. olivat keskusteluaineita kuninkaan ja
+hänen välillä. Hän kuvitteli itsensä jo nostattamassa Illyrian kansaa,
+piileksimässä viljavainioissa ja talonpoikaistaloissa kuin joku
+kuuluisa Vendée-ryöväri, joista hän oli lukenut seikkailujuttuja
+Sacré-Coeurin luostarissa. Olipa hän jo miettinyt itsellensä erityisen
+hovipojan puvunkin -- puvuissa liikkui hänen ajatuksensa näet
+pääasiallisesti -- ja keksinyt kauniin renessansikuosin, joka tekisi
+hänelle mahdolliseksi lähestyä kuningasta mihin aikaan tahansa ja
+seurata häntä kaikkialle.
+
+Kristiania eivät nämä intoilevat unelmat paljo huvittaneet. Hänen
+älynsä keksi pian, mitä niissä oli mahdotonta ja typerää. Muuten ei hän
+ollut halunnut rakastajatarta keskustellaksensa tämän kanssa
+politikasta; sattuipa näet, että kun hän piti tätä sylissänsä rakkauden
+tunteen täydellisesti valtaamana, niin ryhtyi pehmeäkäsinen ja
+ruusuhuulinen pikku Colette keskellä kaikkea puhumaan Laibachin
+valtiopäiväin viimeisistä päätöksistä ja siitä vaikutuksesta, minkä
+joku kuningasmielinen julistus oli tehnyt Illyrian kansaan. Onko
+kummaa, että rakastaja sielussansa silloin tunsi äkillisen kylmyyden
+ikäänkuin ilma olisi samassa muuttunut koleaksi ja huhtikuun pakkanen
+ahdistellut hentoja hedelmäpuiden kukkia?
+
+Hänet valtasi silloin tuska ja katumus, tosislavilaisen ja katolilaisen
+monimutkaiset ja naivit omantunnon vaivat. Saatuansa tyydytetyksi
+oikkunsa heräsi hänessä vastenmielisyys tätä kuningattaren
+läheisyydessä, melkeinpä hänen nähtensä ylläpidettyä luvatonta
+rakkauden suhdetta kohtaan; sitä paitse tuntuivat nämä salaiset, lyhyet
+yhtymät liian vaarallisilta hotelleissa, joissa heidät koska tahansa
+voitiin pettää ja ilmi antaa; myöskin tuntui se hänestä sydämettömältä
+niin hyväluontoista ja avomielistä miespoloista kohtaan kuin Herbert
+Rosen oli, joka puhui puolisostansa niin kaihoavan hellästi
+aavistamatta, että kuningas saapui klubille säteilevin silmin, hohtavin
+poskin ja sellainen lemmen tuoksu ympärillänsä, joka todisti hänen
+tulevan suoraan Coletten syleilyistä.
+
+Enin vaivasi häntä sentään se, että herttua de Rosen kovin epäili
+miniänsä siveellisiä periaatteita -- sen vuoksi, että tämä oli
+alhaissyntyinen -- ja näytti levottomalta poikansa suhteen, joka muka
+oli niin aisankannattajan näköinen, kuten hän vanhan sotilaan
+suoranaisella tavalla joskus muidenkin kuullen sanoi; hän tunsi näet
+olevansa vähän vastuussa tästä alhaissäätyisestä avioliitosta, johon
+hän oman itaruutensa kautta oli ollut syynä. Hän suorastaan vartioi
+Colettea, saattoi hänet aamuisin hoviin, nouti hänet sieltä illoin pois
+ja olisi luultavasti aina ollut hänen vartijansa, ell'ei Colette
+kuitenkin olisi alinomaa livahtanut hänen kömpelöiden kättensä läpi.
+Heidän välillänsä kesti alinomaa hiljaista sodankäyntiä.
+Intendenttirakennuksen akkunasta sai herttua surulla nähdä kauniin
+miniänsä viehättävissä puvuissansa, jotka hän oli miettinyt
+hoviompelijattarensa kanssa, ilkamoivan vaunujen himmeiden akkunain
+takana ruusunpunaisena, kun ilma oli kolea, tai rimsuisen
+päivänvarjostimen alla, kun sää selkeäksi kirkastui.
+
+»Te lähdette ajelemaan?» kysyi herttua.
+
+»Niin, kuningattaren asioissa!» vastasi voitonriemulla pikku Sauvadon
+hattuharsonsa takaa. Ja siinä hän ei valhetellutkaan. Kuningatar ei
+näet välittänyt Pariisin melusta, vaan jätti mielellänsä kaikki asiansa
+seuranaisensa huoleksi, sillä sellaista turhamielisyyttä ei hän koskaan
+ollut tuntenut, että jonkun hovihankkijan myymälässä ilmoittaa nimensä
+ja kuninkaallisen arvonsa kumartelevien puotipalvelijain ja sattumalta
+läsnäolevain, uteliaiden naisten kuullen. Senpä vuoksi ei hän
+muotimaailmassa ollutkaan tunnettu. Missään salongissa ei kukaan
+kuullut keskusteluja hänen tukkansa ja silmiensä värivivahduksista, ei
+hänen vartalonsa kankean juhlallisesta ylhäisyydestä ja tavasta kantaa
+pariisilaisia muotipukuja.
+
+Eräänä aamuna huomasi herttua, että Colette St. Mandésta
+lähtiessänsä oli kovin vakavan näköinen ja että hänen pienillä
+ompelijatarkasvoillansa oli sangen kiihtynyt ilme, jonka vuoksi hän --
+pahaa aavistaen -- päätti seurata häntä. Sen hän tekikin seuraten häntä
+kauvan, kunnes näki Coletten vaunujen pysähtyvän erään tunnetun
+ravintolan eteen Orsayn rantakadun varrella. Kekseliäisyytensä ja
+viekkautensa avulla oli ruhtinatar päässyt ottamasta osaa kuningattaren
+juhlallisen vakaviin aamiaisiin rientääksensä sovittuun paikkaan
+aterioitsemaan rakastajansa kanssa erityisessä huoneessa.
+
+He istuutuivat pöytään mitä ihanin näköala edessänsä. Auringon
+paisteessa välkkyen virtasi Seinejoki heidän ohitsensa ja vastapäätä
+taas näkyivät Tuileriesin kiviröykkiöt ja viheriät puut, mutta vallan
+edessä oli heillä tuo ristimastoinen »koulufregatti» nostaen mastojensa
+huiput aina rantakadulla kasvavain puiden oksiin saakka, joita
+kivisellä suojamuurilla lepäävät, kaupaksi olevat optilliset värilasit
+heijastelivat.
+
+Ilma oli kuin luotu lemmenkohtauksia varten: oikea ihana päivä, jota
+raittiit tuulenpuuskat toisinaan virkistivät.
+
+Niin sydämellisesti kuin tänään ei Colette vielä koskaan ollut nauranut
+ja tuossa naurussa kuulusti koko hänen viehkeä hempeytensä
+riemuitsevan. Sellainen hänen pitikin olla miellyttääksensä Kristiania,
+joka nyt iloisena söi hänen kanssansa erittäin hienon aamiaisen. Mutta
+yht'äkkiä huomasi Colette appi-ukkonsa, joka mittaili katukäytävää
+vahtisotilaan tahdikkailla askelilla päätettyänsä odottaa tässä vaikka
+kuinka kauvan. Ravintolassa oli ainoastaan yksi sisäänkäytävä, sen hän
+näet tiesi, jonka vuoksi hän näki kaikkien ruokavieraiden tulevan ja
+menevän; pääasiallisesti olivat ne kauniita, pulskia ja hoikiksi
+tiukattuja ratsuväen upseereja vastapäätä olevasta kasarmista. Vanhana
+kenraalina tietäen aseelliset keikarit vastustamattomiksi
+kavaljeereiksi oli hän varma siitä, että Colette vehkeili tuolla
+sisällä näiden kannus- ja miekkajunkkarien kanssa.
+
+Sekä Colette että kuningas kävivät levottomiksi. Asema muistutti
+entisen oppineen hätä-tilaa, joka -- kertomuksen mukaan -- oli kavunnut
+palmupuun latvaan ja näki puun alla hirmuisen krokodilin mulkoilevan
+ylöspäin; erotus oli vain siinä, että rakastavaiset varmasti voivat
+luottaa ravintolan väkeen, joka kyllä pitäisi huolen siitä, ett'ei
+krokodili heitä häiritsisi. Mutta miten päästä ulos, siinä oli pulma.
+
+Kuningas kyllä voi pelastua. Mutta Colette! Kuningatar vartosi häntä ja
+alkoi epäillä niinkuin vanha herttuakin. Ravintolan isäntä, jonka
+Kristian kutsui saapuville ilmoittaen ikävän asianlaidan, ei alussa
+keksinyt muuta neuvoa kuin iskeä aukko vastakkaiseen seinään kuten
+vallankumouksen aikana oli tehty. Vihdoin selvisi hänelle asia vallan
+yksinkertaiseksi. Ruhtinatar voi pukeutua sokurileipurin valhepukuun,
+panna omat vaatteensa koriin, jonka hän ottaisi päälaellensa, ja
+pukeutua uudelleen omaan pukuunsa tarjoiluneidin asunnossa lähikadun
+varrella. Alussa pani Colette ankarasti vastaan: kuinka hän voisi
+kuninkaan nähden pukeutua tuollaiseksi »liemipojaksi!» Mutta hätä ei
+kysy lakia: hänen täytyi alistua tähän päästäkseen pahemmasta. Ja
+tuokiossa muuttui ylhäinen ruhtinatar Colette Sauvadon-Rosen --
+14-vuotiaalta pojalta lainatun siistin ja valkoisen puvun avulla --
+mitä näppärimmäksi sokurileipuripojaksi, joka koskaan tavaroinensa on
+Pariisin katuja ruoka-aikoina kepsutellut. Mutta kaikissa tapauksissa
+oli erotus suuri, jos vertasi tällaista valkeaa myssyä, lastenkenkiä ja
+suuritaskuista nuttua siihen Coletten uneksimaan ritarilliseen
+hovipojan pukuun kiiltonahkasaappainensa ja norsunluisine tikarinensa,
+jossa hän oli aikonut seurata Byronin Laraan vertaamaansa sankaria
+kaikkialle.
+
+Vanha herttua näki kahden sokurileipuri-pojan, korit päälaella,
+tulevan ulos ravintolasta, eikä aavistanut mitään petosta. Mutta
+lämpimäin leivosten mieluinen tuoksu muistutti hänelle ankarasti
+alkavasta nälästä, sillä miesparka ei ollut syönyt vielä aamiaistansa!
+Ylhäällä ravintolassa istui kuningas vankina, vaikka sydämeltänsä
+melkoisesti keventyneenä lueskellen sanomalehtiä ja ryypiskellen
+Roederer-samppanjaa; silloin tällöin vilkasi hän akkunaverhon välistä,
+vieläkö krokodili oli paikallansa. Hänen palatessansa ehtoopäivällä St.
+Mandén hoviin takaisin istui Colette jo siellä vastaanottaen hänet mitä
+viattomammalla hymyllä. Herttua ymmärsi tulleensa petetyksi eikä ikinä
+virkkanut mitään koko tapahtumasta. Mutta huhu siitä levisi sittenkin
+kaupungilla. Kukaan ei voi tietää, tapahtuuko se jonkun salongin tai
+eteisen avaimen rei'ästä tai nopeasti ohi vieriväin vaunujen
+akkunaverhojen takaa tai ehkä mykkäin, suljettujen ovien lävitse, mutta
+salaperäisellä tavalla se Pariisissa tuollainen ikävä juoru vain hiipii
+kaikkialle, kunnes esiytyy julkisesti jossakin suuressa sanomalehdessä
+koko yleisön nähden ja yksityisiä piirejä hauskuttavasta pilapuheesta
+muuttuu julkiseksi häväistykseksi.
+
+Koko Pariisi nauroi viikon päivät tuolle tarinalle pienestä
+sokurileipuripojasta. Mutta asianomaisten nimet kuiskattiin juorutessa
+niin hiljaa kuin hyvä tapa vaati, kun kysymys oli niin ylhäisistä
+henkilöistä, eikä ruhtinas Herbertin paksut kuulokalvot niitä ensinkään
+erottaneet. Että kuningatar oli saanut vihiä asiasta, tuli pian ilmi.
+Hän, joka erään kiihkoisen selvityksen jälkeen Laibachissa ei koskaan
+ollut muistuttanut kuningasta ollenkaan mistään, mikä koski tämän
+elämäntapoja, pyysi kerran aterian jälkeen hänet sivulle sanoen
+vakavasti ja puolisoonsa katsahtamatta:
+
+»Olen kuullut paljo juteltavan eräästä sopimattomasta tapahtumasta,
+jonka yhteydessä teidän nimenne mainitaan! Oh! Ei teidän tarvitse
+puolustautua, sillä asiasta en tahdo mitään kuulla. Mutta ajatelkaa
+teille kerran uskottua kruunua (hän osotti lasin alla kimaltelevaa
+diadeemia) ja pitäkää huoli siitä, ettei häpeä ja iva sitä tahraa
+Poikanne on kerran sitä kantava.»
+
+Tunsiko hän jutun kokonaisuudessansa ja tiesikö hän ehkä sen naisen
+nimenkin, jonka kasvot juorujen kautta olivat puoleksi paljastetut?
+Kukaan kuningattaren seuralaisista ei voinut sitä aavistaa: oman
+sielunlujuutensa ja maltillisuutensa hän nytkin säilytti. Kristianista
+tuntui tämä kuitenkin varoitukselta. Epämiellyttävien kohtausten ja
+ikävien huhujen pelko ynnä se tarve, jota hänen heikko luonteensa tunsi
+-- nimittäin että ympärillä olevat jollakin tavoin vastasivat hänen
+huolettomaan hymyynsä -- kypsyttivät hänessä päätöksen valita
+apinahuoneesta sievin ja näppärin apinanpentu lahjaksi ruhtinatar
+Colettelle.
+
+Ruhtinatar kirjoitti hänelle kirjeitä, mutta kuningas ei niihin
+vastannut. Eikä hän myöskään näyttänyt tahtovan ymmärtää hänen
+huokauksiansa ja kaihoista katsettansa, vaan jutteli aina hänen
+kanssansa luontevan kohteliaalla tavallansa, jolla hän pian voitti
+naisten mielet. Näin kevensi hän omantunnon vaivojansa, jotka
+rasittivat häntä sikäli enemmän, mikäli hänen rakkauskiihkonsa
+ruhtinattareen laimeni. Ja kun tämän suhteen i'es ja huonot välit
+kuningattareen vaivasivat häntä, vaikkakin eri tavalla, viskausi hän --
+ruhtinattaresta vapauduttuansa -- riihottomana huvitusten pyörteeseen
+eikä miettinyt mitään muuta kuin »mässäystä», käyttääkseni hienojen
+keikarien huikentelevan raukeaa sananpartta. Tämä oli sinä vuonna
+suurissa klubeissa muotisanana.
+
+Nykyään käy tällainen hurjastelu epäilemättä jollakin muulla nimellä.
+Nimitykset vaihtuvat; mutta muuttumattomina ja yhtäläisinä pysyvät ne
+kuuluisat ravintolat, joissa asiat tapahtuvat, nuo kultauksilla ja
+kukkasilla koristellut ravintolat, joissa hienoimmat naiset käyvät
+kutsuvieraina taikka joihin he vievät seuralaisiansa, kemuillaksensa
+alhaisella, joskus hurjuuteen asti kiihtyneellä tavalla, kunnes
+nautintoa ei enää uusia voi. Yhtäläisenä pysyy myöskin näiden keikarien
+ja naikkosten klassillinen typeryys, heidän aina samat puheenpartensa
+ja naurunsa, joissa ei koskaan ole mitään alkuperäistä, vaan on tämä
+näennäisesti hurja seuraelämä pohjaltansa yhtä poroporvarillinen ja
+sovinnainen kuin muutkin seurapiirit. Se on vain jonkunlaista
+järjestettyä epäjärjestystä ja ohjelmanmukaista kiihkoilua, jota seuraa
+haukotuttavan kuluttava ikävyys.
+
+Kuningas sitä vastoin huvittelihe tulisesti kuin parinkymmenen vuotias
+nuorukainen. Hän toi aina mukanansa sen elämänhalun, joka jo
+ensimäisenä iltana oli vienyt hänet Mabillen tanssijaisiin, ja hän
+osasi tyydyttää näitä pyyteitä, joita hän jo kauvan oli loitompana
+tuntenut ja vireillä pitänyt lukemalla eräitä pariisilaisia lehtiä,
+joissa huvittelevan maailman houkutteleva ruokalista tavattiin,
+katselemalla näytäntöjä ja ahmimalla romaaneja, jotka maaseutulaisille
+ja ulkolaisille niistä kertovat ihannoivalla tavallansa.
+
+Hänen solmimansa lemmensuhde rva de Roseniin pidätti hänet jonkun aikaa
+lipumasta alas huvitusten liukkaalla vierteellä, joka muistuttaa
+yöravintolain kirkkaasti valaistuja ja hyvillä matoilla varustettuja
+pikku rappusia, joita myöten humaltuva mukavasti voi laskeutua alas,
+kunnes hän -- avonaisten ovien vedosta -- alhaalla humaltuu enemmän
+kompastuaksensa katuojaan kadunlakaisijain ja lumpunkokoilijain
+luvatuilla tunneilla. Kristian antausi nyt tälle luisuvalle vierteelle,
+jota seuraa jyrkkä putous, eivätkä häntä tähän kehoittaneet ja
+kiihoittaneet niin paljo huumaavat jälkiruokaviinit, vaan enemmän se
+pieni aina alistava seurue köyhtyneitä aatelismiehiä, jotka väijyivät
+kuninkaallisia houkkioita, -- elostelevia sanomalehtimiehiä, joiden
+maksetut uutiset häntä huvittivat ja jotka -- ylpeinä kuuluisan
+maanpakolaisen tuttavuudesta -- saattoivat hänet teatterein kulissein
+ta'a, missä naiset ahmivat häntä silmillänsä ja kiemailivat hänelle
+punastuen mielihyvästä niin, että luonnolliset ruusut hohtivat
+poskipäillä maalattujen kanssa kilpaa.
+
+Pian perehtyi Kristian myöskin bulevardikielen naurettaviin
+sanansutkauksiin, liioitteluihin ja velttouksiin, käyttäen todellisten
+kumipäiden sananparsia: »Hienoa, erittäin hienoa... Se on haisevaa ...
+ihan sykertyy, jos...», mutta hänen tavallista puhetta jalostava
+muukalaiskorkonsa saa hänet lausumaan nuo omituiset sananparret
+vähemmän jokapäiväisesti ja jonkunlaisella kompailevan joutolaisen
+tavalla. Erästä sanaa käytti hän alinomaa mielellänsä: »iloisa»
+(rigolo). Sitä käytti hän kaikesta, mitä hän arvosteli. Näytelmät,
+romaanit, julkiset tai yksityiset tapahtumat olivat taikka eivät olleet
+»rigolo». Ja niin pääsi hän kaikesta enemmästä arvostelemisesta.
+Eräiden myöhäisten illallisten jälkeen huudahti hänelle humaltunut Amy
+Férat, jota tuo sana harmitti:
+
+»Sanopas minulle, Rigolo!...»
+
+Tämä tuttavallisuus miellytti kuningasta. Tuo ei ainakaan kohdellut
+häntä kuin kuningasta. Amy Fératista tuli hänen rakastajattarensa. Kun
+tämä suhde sitten päättyi, kutsuttiin kuningasta vielä kauvan aikaa
+samalla liikanimellä aivan samalla tapaa kuin Axelin prinssiä
+kutsuttiin Kukonpyrstöksi, vaikka kukaan ei tiennyt miksi tämä oli sen
+saanut.
+
+Rigolo ja Kukonpyrstö olivat hyviä ja eroamattomia ystävyksiä,
+jotka metsästivät yhdessä kaikellaista riistaa ja yhdistivät
+vierashuoneissakin melkein yhtäläiset kohtalonsa, sillä perintöprinssin
+epäsuosio oli tavallansa sekin todellista maanpakolaisuutta. Sen hän
+muuten kulutti parhaimman ymmärryksensä mukaan »mässäten» edelleen
+niinkuin hän oli tehnyt jo kymmenisen vuotta ja liikkuen kaikkialla
+ruumisajurin hitaudella.
+
+Illyrian kuninkaalla oli omat asuntosuojansa Axelin prinssin palatsissa
+Elyséen kenttien varrella. Alussa oli hän siellä yötä ainoastaan
+silloin tällöin, mutta sitten nukkui hän siellä yhtä usein kuin St.
+Mandéssakin. Kun kuninkaan poissaolo näin sai selityksensä ja voitiin
+ainakin muodollisesti perustella, ei kuningatar siitä sen enempää
+välittänyt, jota vastoin ruhtinatar joutui mustan murheen valtaan.
+Hänen kylmä turhamielisyytensä ei luopunut toivosta voittaa takaisin
+tuon huikentelevaisen rakastajan sydän. Hän käyttikin siihen tuhat
+mielistelevää keksintöä, uusia koristuksia ja hiuslaitteita,
+muotipukuja ja värivivahduksia, jotka parhaiten soveltuivat hänen
+vaihtelevaan ihanuuteensa. Mikä pettymys sitten, kun kello löi 7
+illalla eikä kuningasta kuulunut, vaan kuningatar järkkymättömän
+rauhallisena muutatti pikku Zaran korkean tuolin kunniasijalle sanoen:
+»Hänen majesteettinsa ei syö päivällistä.»
+
+Ollen pakotettu vaikenemaan ja tukahduttamaan harminsa olisi
+hermostunut Colette toivonut, että kuningatar joskus olisi suuttunut ja
+näin kostanut heidän molempien puolesta. Mutta Frédérique ei juuri
+kalvennutkaan enää, vaan säilytti kuninkaallisen tyyneyden, vaikka
+ruhtinatar naisten julmalla taitavuudella ja lihan ja nahan väliin
+tähdätyillä pistosanoilla koetti tehdä hänelle muutamia paljastuksia
+Pariisin klubielämästä, herrojen puheiden törkeydestä siellä ja
+vielä törkeämmistä huvituksista, yövalvokeista y.m. syistä, jotka
+vieroittivat klubeissa kävijät kotielämästä, samoin kuin heidän
+hurjasta peli-innostansa, joka nieli kokonaisia omaisuuksia; klubin
+pelikirja, johon hulluimmat vedonlyönnit erityisesti merkittiin, kuului
+olevan hauska tutkittava ihmisellisen eksymyksen kultaisena kirjana.
+Mutta näistä jutuista ja muista pistosanoista ei kuningatar välittänyt
+ensinkään: joko hän niitä ei ymmärtänyt taikka ei tahtonut ymmärtää.
+
+Yhden ainoan kerran menetti hän mielenmalttinsa oltaessa eräänä aamuna
+ratsastusretkellä St. Mandén puistossa.
+
+Oli hieman kirpeä maaliskuun pakkanen ja tuuli velloi aikalailla lammen
+pintaa ajaen veden vielä kolkoille ja alastomille rannoille. Muutamia
+lehden alkuja pisti siellä täällä esille puiden paljailla oksilla,
+joissa talven aikana kypsyneet marjat vielä riippuivat. Kun
+ratsuhevoset vierekkäin juoksivat erästä kuivilla, alasvarisseilla
+risuilla peitettyä tietä myöten, syntyi tästä ritinä, joka upeiden
+uusien silojen ja leu'analus-vitjojen helkkeen kanssa oli ainoa
+hiljaisuutta häiritsevä ääni koko metsässä.
+
+Molemmat naiset olivat yhtä hyviä ratsastajia; nyt ratsastivat he
+verkallensa nauttien vuodenajan hiljaisuudesta luonnossa, joka tähän
+aikaan ikäänkuin valmistaa uudistusta taivaan synkästi pilveillessä
+lumisateidenkin jälkeen mustaksi sulaneen maiseman yli. Niinkuin aina
+ollessansa kahden kesken kuningattaren kanssa, ryhtyi Colette taas
+puhumaan mieliaineestansa. Aivan suoraan hän ei uskaltanut käydä
+kuninkaan kimppuun, vaan puhui hänen ympäristöstänsä eli suuren klubin
+ylimyksistä, jotka kaikki hän tunsi Herbertin ja Pariisin juorupuheiden
+kautta ja jotka kaikki hän myöskin työläisen taitavalla kädellä riisui
+paljaiksi puhumattakaan Axelin prinssistä. Hän ei todellakaan
+ymmärtänyt, kuinka sellaisen miehen kanssa voi seurustella, joka ei
+muuta tee kuin juo ja mässää, seurustelee ainoastaan huonoissa
+seurapiireissä, istuu iltaisin »tuollaisten naikkosten» kanssa
+bulevardikahviloissa, ryypiskelee kuin kuorma-ajuri melkein kenen
+kanssa tahansa ja sinuttelee renttumaisia näyttelijöitä. Ja tämä on
+sitten muka perintöprinssi!... Hän siis nauttii siitä, että näin saa
+omassa personassansa vetää kuninkuuden lokaan.
+
+Näin jatkoi hän harmistuneena ja kiihoittuneena edelleen sillä välin
+kuin kuningatar tahallisesti hajamieliseksi tekeytyen ja katse sisään
+päin taputteli hevostansa kaulalle ja kiirehti sitä eteenpäin ikäänkuin
+päästäksensä kuulemasta seuralaisnaisensa juttuja.
+
+Mutta Colette pysyi hänen rinnallansa. »Mutta Axelin prinssi on
+tullutkin sukuunsa, hän. Hänen enonsa oli vallan samanlainen. Kuningas,
+joka niin häpeämättömästi esiytyy rakastajattariensa kanssa hovinsa,
+jopa puolisonsakin edessä... Täytyy tosiaankin ihmetellä tuollaisen
+kuningattaren orjamaista luonnetta, joka suvaitsee moisia solvauksia.»
+
+Tällä kertaa sattui pistosana oikeaan paikkaan. Kuningatar vavahti,
+hänen katseensa sumeni ja noille mietteisille kasvoille ilmestyi niin
+murheellinen vanhuuden ilme, että Colette tunsi itsensä liikutetuksi
+nähdessänsä, miten tämä ylväs kuningatar, jonka sydämestä hän ei
+koskaan ollut nähnyt vähintäkään merkkiä, vihdoinkin laskeusi muiden
+naisten kärsimysten tasalle. Mutta hetken kuluttua oli Frédérique
+jälleen saavuttanut kaiken entisen ylpeytensä.
+
+»Henkilö, josta puhutte, on kuningatar», sanoi hän vilkkaasti; »tuomita
+häntä niinkuin muita naisia olisi suuri vääryys. Muut naiset voivat
+avonaisesti olla onnellisia tahi onnettomia, itkeä niin paljo kuin
+tahtovat ja huutaakin, jos suru on liian suuri. Mutta kuningattaret
+eivät. Puolison ja äidin surut tulee heidän peittää ja salata. Voiko
+kuningatar piiloittautua, jos häntä loukataan? Voiko hän vaatia
+laillista eroa ja antaa tällaisen ilonaiheen valtaistuimen
+vihollisille?... Ei, vaikka häntä syytettäisiinkin julmaksi ja
+sokaistuksi, pitää hänen kantaa päänsä pystyssä kruununsa vuoksi. Meitä
+ei ylläpidä ylpeys, vaan tunne kutsumuksemme suuruudesta. Se juuri saa
+meidät puolison ja lasten kanssa ajelemaan kaduilla avonaisissa
+vaunuissa, vaikka ilmassa voi tuntua jonkun salaliiton pommihankkeita;
+se tekee meille maanpaon ja vieraan, samean taivaan siedettävämmäksi ja
+antaa meille voimia kantaa eräitä pahimpiakin loukkauksia, joista
+teidän ainakaan ei pitäisi minua muistuttaa, ruhtinatar de Rosen.»
+
+Puhuessaan hän kiihtyi saadaksensa sanotuksi, mitä hänellä sydämellänsä
+oli; sitten rapsautti hän hevostansa ratsupiiskalla -- niin kovasti,
+että tämä hurjaa vauhtia nelisti metsän halki ja tuuli hulmusi
+ratsupuvun ja hänen sinisen amatsoniharsonsa poimuissa.
+
+Sen jälkeen ei Colette enää kuningatarta kiusannut. Mutta kun hänen
+hermostonsa kuitenkin kaipasi kiihoituksen aihetta, niin käänsi hän
+helpoitukseksensa vihansa nuolet ja pistävät keihäät Elysée Mérautia
+vastaan. Hän asettui jyrkästi markisitar de Silvisin puolelle;
+hoviseura näet jakausi kahteen eri puolueeseen. Méraut'illa ei ollut
+muita puolustajia kuin isä Alphée, jonka järeä käytöstapa ja terävä
+puhe aina sentään vaikutti läsnäoleviin. Mutta munkki oli usein
+matkoilla Illyriassa toimittaen muka Fourneaux-kadun varrella olevan
+emäluostarin ja Ragusan ynnä Zaran tytärluostarien välisiä asioita.
+Ainakin ilmoitettiin nämä syyksi hänen alinomaisiin salaperäisiin
+matkoihinsa, joilta hän aina palasi entistänsä kiihtyneempänä harpaten
+rappusia pitkin hurjin askelin, hypistellen rukousnauhaansa ja muristen
+jotakin rukousta kuin olisi jotakin pikku palloa pureskellut.
+Istuttuansa pitkät ajat lukon takana kuningattaren luona suoriusi hän
+aina matkalle, jättäen markisittaren puolueelle täyden vapauden sättiä
+uutta opettaja-parkaa. Tätä vastaan olivatkin liittoutuneet kaikki
+alkaen vanhasta herttuasta, jota Mérautin laiminlyöty puku ja pörhöinen
+tukka loukkasi sekä sotilaallisten että seuraelämän tapojen kannalta,
+aina kamaripalvelija Lebeauhin saakka, joka vaistomaisesti vihasi
+kaikkea itsenäisyyttä saaden kannatusta sekä nöyriltä tallirengeiltä
+että kyökkipiioilta, puhumattakaan rauhallisesta Boscovitshista, joka
+pelkuruudesta seurasi enemmistöä. Mutta minkäänlaiseen toimintaan ei
+tämä epäsuosiollinen mieliala kuitenkaan puhjennut, vaan ilmestyi se
+sanoissa, katseissa, asennoissa ja sellaisissa pienissä, hermostuneissa
+kahakoissa, joita saman katon alla elävät, toisillensa vihamieliset
+ihmiset eivät voi välttää. Ylenkatseelliset eleet ne olivat rva de
+Silvisin erityisalana. Milloin halveksivana, milloin ylpeänä, milloin
+ivallisena, milloin vallan happamena väänteli hän kasvojansa
+istuessansa vastapäätä Elyséetä ja usein saattoi hän huokaustansa
+pidättäen ja silmänsä kunnioittavan hellästi kattoon luoden kysyä pikku
+prinssiltä: »eihän teidän armonne vain ole sairas?» Sitten tunnusteli
+hän poikaista pitkillä, laihoilla sormillansa tai uuvutti häntä
+värisevillä hymyilyillänsä. Silloin oli kuningattaren tapa sanoa
+iloisesti:
+
+»Kas niin, rva markisitar, elkää koettakokaan luulotella Zaralle, että
+hän on sairas.»
+
+»Mutta mielestäni tuntuvat hänen kätensä ja otsansa hieman kuumilta.»
+
+»Hän tuli juuri ulkoa... Raitis ilma sen vaikuttaa.»
+
+Ja sitten hän vei lapsen mennessänsä, hieman pahastuneena siitä, että
+tuota juttua prinssin rasittamisesta liiallisella työllä alinomaan
+uudistettiin hänen läsnäollessansa. Tätä liiallista rasitusta eivät
+pariisilaiset palvelijat uskoneetkaan, vaan sitä enemmän Illyriasta
+tuodut pitkä kamarineiti Petska ja vanha ukko Greb, jotka heittivät
+kovin karsaita silmäyksiä uuteen opettajaan ja osoittivat hänelle
+tuollaista palvelusväen mykkää vihamielisyyttä, jolla helposti voi
+kiusata hajamielisiä ja jostakin riippuvaisia ihmisiä. Méraut tunsi
+pian joutuneensa saman vainon, pikkumaisuuden ja kateuden alaiseksi,
+joka oli karkoittanut hänet pois W:n hovista, ja huomasi, että
+valtaistuimien ympärillä aina viihtyvä matelevaisuus seuraa
+kuninkaallisia vielä sortumukseen ja maanpakoonkin. Mérautin
+tunteellinen ja hyväntahtoinen luonne kärsi tietysti siitä
+vastenmielisestä tavasta, jolla häntä persoonallisesti talossa
+kohdeltiin; sitä paitse vaivasi tämän ympäristön kankea, teeskennelty
+seurustelutapa hänen vaatimattomia, luontevia ylioppilastottumuksiansa.
+Häntä vaivasi jokapäiväinen aterioitseminen haarukkakynttiläin valossa,
+juhlapukuisten herrojen ja naisten seurassa, jotka istuivat kaukana
+toisistansa tuon pitkän ruokapöydän ääressä uskaltamatta syödä tai
+puhua, ell'ei kuningas ja kuningatar ensin sitä tehnyt, ja nähdä
+näidenkin muiden pöytävieraiden lailla huokaavan »hoviministerin» ikeen
+alla, joka taas valvoi sovinnaisuutta sitä ankarammin, mitä kauvemmin
+maanpakoa kesti.
+
+Siitä huolimatta tapahtui joskus, että vanha ylioppilas
+Monsieur-le-Prince-kadulta tuli ruokapöytään värillinen kaulaliina
+yllänsä, puhui vuoroansa odottamatta ja kiihtyi äkkiä samaan
+kaunopuheliaisuuteen, jolla hän usein oli saanut Voltaire-kahvilan
+muurit kaikumaan. Mutta silloin kohtasivat häntä karsaat katseet,
+joilla pienintäkin poikkeusta pienen hoviseuran sovinnaisuudesta
+rangaistiin, jonka vuoksi hänessä jo heräsi halu jättää äkkiä kaikki
+siksensä ja palata takaisin latinalaiseen kortteliinsa niinkuin hän oli
+jo kerran tehnyt.
+
+Mutta kuningatarta hän ei hennonut jättää. Eläessään alinomaan hänen
+tuttavallisessa seurassansa, lapsi kolmantena, oli hänessä syntynyt
+tavaton uskollisuus häntä kohtaan, uskollisuus, jota kannatti
+kunnioitus, ihailu ja taikausko. Kuningatar yhdisti ja edusti Mérautin
+mielestä monarkkian koko uskoa ja ihannetta aivan samalla tapaa kuin
+jollekin kansanmiehelle Rooman Trasteveressä pyhä neitsyt on koko
+uskonto. Kuningattaren vuoksi hän jäi paikoillensa ja uskalsi pyrkiä
+raskaan tehtävänsä päämäärään. Ah, kuinka raskaalta ja suurta
+kärsimystä kysyvältä se toisinaan tuntuikin! Ja kuinka vaikeaa sentään
+oli ahtaa vähempiarvoisiakin tietoja pienen kuninkaanpojan päähän!
+Muuten oli hän viehättävä lapsi, tuo herttainen kiltti Zara raukka.
+Hyvää tahtoa ei häneltä suinkaan puuttunut. Äidin vakavan ja rehellisen
+luonteen näytti hän perineen, mutta sen ohessa oli hänessä jotakin
+keveää ja huikentelevaista; ikäänsä lapsellisempi hän myöskin oli.
+Näytti siltä kuin olisi tuon hennon, heikkoruumiisen ja ennen aikaansa
+vanhan näköisen lapsen henkinen kehitys myöhästynyt; mitään halua
+lasten leikkeihin ei hänellä myöskään ollut, vaan näytti hänen uneksiva
+olentonsa vaipuvan jonkunlaiseen horrostilaan. Lapsuutensa ensimäisinä
+vuosina, jotka olivat olleet hänelle vain vitkallista toipumista
+sairaudesta, olivat opettajattaren tarut ja sadut olleet hänen ainoa
+henkinen ravintonsa, jonka vuoksi hän todellisenkin elämän aina
+sekoitti taruihin ja keijukaisiin; kuninkaat ja kuningattaret
+seurustelivat hänen mielikuvituksessansa hyvien henkien kanssa, jotka
+auttoivat nämä ulos torneista ja vankilaholveista, ja hyväntahtoiset
+keijut vapauttivat kultasauvoillansa heidät vainoojien ja väijyjäin
+käsistä, särkien lasimuureja, murtaen korkeita, terävillä piikeillä
+varustettuja rintasuojuksia, tuhoten tulta syökseviä lohikäärmeitä ja
+karkoittaen noitia, jotka voivat muuttaa ihmiset eläimiksi.
+
+Keskellä lukutuntia ja juuri kun jotakin tärkeää ainetta käsiteltiin,
+voi pikku prinssi äkkiä huudahtaa: »niin, tuohan on aivan kuin sadussa
+pikku räätälistä kerrotaan», taikka huomautti hän jostakin suuremmasta
+taistelusta lukiessansa: »mutta, äiti, jättiläinen Robistorhan tappoi
+paljo enemmän ihmisiä.» Yliluonnolliset käsitteet olivat hänessä
+saaneet sellaisen vallan, että hän voi tuntikausia istua hajamielisenä
+säilyttäen mielessänsä omituisia ja epämääräisiä tarukuvia ja sellaisia
+muistoja, joita »Rothomagon» tahi muiden samanlaisten näytelmäin
+näkeminen lapsissa synnyttää. Tämä kaikki juuri vaikeutti melkoisesti
+sitä tarkempaa, vakavampaa ajatustyötä, jota häneltä nyt olisi
+vaadittu.
+
+Kuningatar oli läsnä kaikilla oppitunneilla, sylissänsä aina sama
+koruompelus, joka ei ottanut edistyäksensä, ja kauniissa katseessansa
+aina tuo tarkkaavaisuus, jolle opettaja pani niin suuren arvon,
+jonka hän tunsi kaikissa hänen sanoissansa ja vieläpä hänen
+julkilausumattomissa ajatuksissansakin. Juuri ajatusmaailmassa,
+unelmissa ja haaveissa, jotka väikkyvät vakaumusten yläpuolella,
+yhtyivät heidän sielunsa. Kuningatar kysyi häneltä neuvoa kuin
+ystävältänsä, puhuen silloin kuitenkin aina kuninkaan nimessä.
+
+»Hra Méraut, kuningas haluaisi kuulla mielipiteenne tästä» j.n.e.
+
+Elysée kummasteli suuresti, ett'ei kuningas koskaan itse keskustellut
+noista asioista, jotka häntä siis kuitenkin huvittivat. Kristian II
+kohteli häntä kunnioittavasti, puhui hänen kanssansa tuttavallisesti,
+melkeinpä toverillisesti, erittäin hauskalla, mutta sangen
+pintapuolisella tavalla. Joskus mennessään salin läpi pysähtyi hän
+muutamaksi minuutiksi kuuntelemaan opetusta, laski kätensä prinssin
+olkapäälle ja sanoi puoliääneen ja tavalla, joka muistutti hieman muun
+talonväen kohtelua:
+
+»Elkää kovin kiusatko poloista!... Varsinaista oppinutta hänestä ei
+tarvitse tulla...»
+
+»Ei, mutta kuninkaaksi hänet kasvatan», vastasi Frédérique ylpeästi.
+
+Kun kuningas tämän johdosta teki keveän kädenliikkeen, kysyi hän:
+
+»Vai eikö hän kerran ole hallitseva?»
+
+»Tietysti!... tietysti!...»
+
+Ja näin sanoen kumarsi hän syvään, sulki oven jälkeensä, ett'ei
+keskustelu siitä asiasta jatkuisi, ja alkoi hyräillä erästä
+operettinuottia: »Se hallitsee ... se hallitsee ... ken mies on
+Espanjan!»
+
+Elysée ei päässyt oikein selville tuosta kohteliaasta, pintapuolisesta,
+hajuvesiä lemuavasta, oikullisesta ja keikarimaisesta hallitsijasta,
+jonka hän joskus näki väsynein katsein ja muutenkin velttona nuokkuvan
+jollakin sohvalla. Mérautin mielikuvituksessa oli hän oikeastaan
+vieläkin se lujatahtoinen ja urhoollinen Ragusan sankari, jonka hän oli
+kuvannut »Kertomuksessa Ragusan piirityksestä». Huolimatta Frédériquen
+taidosta salata tuon kruunatun pään tyhjyys ja nokkeluudesta aina
+esiytyä kuninkaan nimissä, ilmaantui kuitenkin odottamattomia sattumia,
+joissa heidän todelliset luonteensa paljastuivat.
+
+Kun hoviseura eräiden aamiaisten jälkeen siirtyi salonkiin ja
+kuningatar avasi sanomalehden -- »Illyrian viestin», jonka hän aina
+luki ensimäisenä -- huudahti hän äkkiä niin voimakkaasti ja
+murheellisesti, että pois aikova kuningas samassa pysähtyi ja kaikki
+riensivät nopeasti hänen ympärillensä. Hän ojensi lehden
+Boscovitshille:
+
+»Lukekaa te.»
+
+Uutinen koski Laibachin valtiopäivien istuntoa ja sen päätöstä, että
+maanpakolaiselle kuningasperheelle luovutettaisiin takaisin kaikki sen
+pidätetty omaisuus, arviolta kaksisataa miljonaa, ja tapahtuisi tämä
+sillä nimenomaisella ehdolla...
+
+»Bravo!...» huusi Kristian nenä-äänellänsä. »Sepä mainiota se...»
+
+»Jatkakaa!» käski kuningatar ankaralla äänellä.
+
+-- »Sillä nimenomaisella ehdolla, että Kristian II itsensä ja
+jälkeläistensä puolesta luopuu kaikista vaatimuksista Illyrian
+kruunuun.»
+
+Yleinen harmin purkaus valtasi koko seurueen. Vanha herttua Rosen oli
+tukehtumaisillansa ja isä Alphéen posket vaalenivat palttinan
+karvaisiksi samalla kun hänen partansa näytti entistä mustemmalta.
+
+»Siihen täytyy vastata ... tuollaista loukkausta ei voi jättää
+sillensä», sanoi kuningatar etsien vihasta säihkyvin silmin Mérautia,
+joka jo lyijykynällä teki muistoonpanojansa pöydän päässä.
+
+»Mielestäni voitaisiin siihen vastata tähän tapaan», sanoi tämä
+lähestyen hoviseuraa ja lukien julki jollekin edustajalle osoitetun
+julistuksen Illyrian kansalle, jossa kuningas -- hylkäämällä tehdyn
+tarjouksen -- lohduttaa ja perheisän hellällä tavalla rohkaisee
+kansaansa, jonka toistaiseksi täytyy kaivata kuninkaallista
+huonettansa.
+
+Kuningatar taputti käsiänsä ihastuneena ja ojensi kirjelmän
+Boscovitshille.
+
+»Pian, pian! kääntäkää se ja lähettäkää se hetipaikalla! Onhan se
+teidänkin ajatuksenne, sire!» jatkoi hän muistaen samassa, että
+kuningas oli itse läsnä ja että kaikkien silmät olivat luodut heihin.
+
+»Tietysti, tietysti!» vastasi kuningas hämmästyneenä ja kynsiänsä
+pureskellen. »Tuo kaikki on sangen kaunista, mutta ... tarkoitan,
+että ... tulemmeko toimeen ilman noita...»
+
+»Tulemmeko toimeen?... Tulemmeko toimeen ilman noita miljonia... Onko
+tuo kuninkaan puhetta vai?»
+
+Kuningas vastasi rauhallisesti:
+
+»Niin, vaikka olimmekin päättäneet tulla vähimmällä toimeen, täytyi
+meidän kuitenkin vihdoin antautua Ragusassa, kun leipä loppui!...»
+
+»Entä sitten? Jos meiltä toistamiseen loppuisi leipä, niin voimmehan
+ottaa pussit selkäämme ja -- kerjätä muiden ovilla!... (Tavallinen
+dalmatialainen puheenparsi; sanasta sanaan: 'käydä ovilla.'). Mutta
+kuningas ei antaudu...»
+
+Tämä eripuraisuus suistuneiden ruhtinaallisten puolisojen välillä
+Pariisin laiteilla sijaitsevan salongin näyttämöllä oli tavallansa
+varsin omituinen tapaus. Erotus taistelusta väsyneen, rohkeutta ja
+kaikkea voimaa puuttuvan kuninkaan ja vakaumuksen intoisaa tulta
+palavan kuningattaren välillä oli todellakin silmäänpistävä: toisella
+puolella tuo hento ja luonteva kuningas, jonka naisellinen
+tunteellisuus ilmestyi koko olennossa ja tavassa käyttää hienoja,
+valkeita käsiänsä, kantaa avaraa, häilyvää pukuansa, kosteasti
+kiiltävää, kiharaista otsatukkaansa, toisella taas tuo hoikka ja pitkä
+kuningatar leveällä kauluksella varustetussa ratsupuvussaan, johon
+kuului pystykaulus ja vakavaa tummaa pukua keventävät kapeat, valkoiset
+kalvostimet, poskipäiltänsä sisäistä lämpöä punoittavana,
+tulisilmäisenä ja kultakutrisena kaunottarena.
+
+Nyt vasta selvisi äkkiä Mérautille, millainen tämä kuninkaallinen
+parikunta itse teossa oli.
+
+Kristian käännähti äkkiä herttua Roseniin, joka tämän kohtauksen aikana
+oli alla päin seisonut uunia vastaan nojautuneena.
+
+»Rosen!»
+
+»Teidän majesteettinne käskee?»
+
+»Annapas meille oikea vastaus tässä asiassa. Tulemmeko me vielä
+nykyisillä varoillamme toimeen?»
+
+Hoviministeri teki ylpeän liikkeen ja sanoi:
+
+»Aivan varmasti!»
+
+»Mutta voitko sanoa suunnilleen, kuinka kauvan...?»
+
+»Ainakin viisi vuotta: sen olen laskenut!»
+
+»Ilman että kukaan siitä kärsii? Ilman että se tuottaa mitään vahinkoa
+ystävillemme?»
+
+»Aivan niin, sire!»
+
+»Oletko varma siitä?»
+
+»Vallan varma», selitti vanhus oikaisten itsensä suoraksi.
+
+»No, silloin on kaikki hyvin!... Hra Méraut, saanko kirjelmänne ...
+voidakseni allekirjoittaa sen, ennenkuin lähden ulos.»
+
+Kirjelmää allekirjoittaessansa kuiskasi hän Mérautille:
+
+»Katsokaapas rva de Silvistä!... Eikös hän näytä siltä kuin aikoisi hän
+pian alottaa laulun: oi, tumma metsä j.n.e.»
+
+Pikku prinssin kanssa puutarhasta palaava markisitar toi todellakin
+tullessansa dramallisen ilmakehän; sellaisena kuin hän nyt seisoi
+salissa viheriällä sulkatöyhdöllä varustetussa hatussansa, samettisissa
+nyöriliiveissänsä ja käsi sydämellä näytti hän -- taapäin nojaavasta,
+romanttisesta asennostakin päättäen -- aikovan aloittaa cavatinan
+jostakin operasta.
+
+Julistusta, joka luettiin julki Illyrian eduskunnassa ja julkaistiin
+kaikissa sanomalehdissä, levitettiin Elyséen kehotuksesta sitä paitse,
+kuninkaan omakätisella nimikirjoituksella varustettuna, tuhansittain
+ympäri koko Illyrian valtakuntaa, minne isä Alphée sai ne salaa
+kuljetetuiksi tullirajan ohi »hartaus-esineiden» nimellä, öljypuisten
+rukousnauhaan ja Jerikon ruusujen kanssa. Kuningasmieliseen puolueeseen
+vaikutti tämä teko sangen kannustavasti. Olletikin vastaanotettiin tämä
+kuninkaallisen kaunopuheisuuden tuote suurella innostuksella
+Dalmatiassa, jonka väestön keskuudessa tasavaltalaiset periaatteet
+eivät olleet saavuttaneet menestystä. Papisto luki sen useissa
+pitäjissä julki saarnatuolista ja kerjäläismunkit, jotka kiertelivät
+maaseudulla talosta taloon keräten pusseihinsa voi- ja muna-almuja,
+lahjoittivat näiden palkkioksi kansalle kappaleen tuota painettua
+kirjelmää. Eikä aikaakaan sai kuningas vastaanottaa lukemattomilla
+nimikirjoituksilla ja -- kirjoitustaidon puutteessa -- liikuttavilla
+»puumerkeillä» varustettuja adresseja erityisesti valittujen
+pyhiinvaeltajain kautta.
+
+St. Mandén pieneen palatsiin saapui joka päivä kalastajia ja kantajia
+Ragusasta, musta kaapu komean turkkilaisen pukunsa yli heitettynä, ja
+sivistymättömiä talonpoikia Morlachista, lammasnahkaiset, olkinauhoilla
+nilkoista sidotut _opanke-kengät_ jaloissa. Joukottain tulivat he
+Pariisista raitiovaunuissa, joissa näiden muukalaisten tulipunaiset
+kaaput, rimsuiset koreat vyöt ja välkkyvillä metallinapeilla
+varustetut, lyhyet takit räikeästi poikkesivat muiden ihmisten
+pariisilaisista kuoseista. Nopein askelin astuivat he pihan poikki
+pysähtyen ujoina aliseen eteiseen, missä he kuiskaillen keskustelivat
+toistensa kanssa, kunnes kuningas laski heidät puheillensa.
+
+Méraut oli läsnä kaikissa näissä tilaisuuksissa ja tunsi itsensä kovin
+liikutetuksi noita kaukalaisia katsellessansa. Tällaisen innostuksen
+vaikutuksesta heräsi hänen lapsuutensa tarina uuteen eloon. Reynha'an
+pikku porvarein vaellukset Frohsdorfiin, kotiseudun väestön uhraukset
+näitä matkoja varten, niiden vaatimat valmistukset ja palaus kotiin,
+missä kukaan heistä ei tahtonut myöntää pettymystänsä matkan suhteen,
+kaikki tämä muistui elävästi Mérautin mieleen, samalla kun hän surulla
+huomasi, kuinka hajamielisenä ja välinpitämättömänä kuningas Kristian
+esiytyi näitä vaeltajia kohtaan, huokaisten helpoituksesta, kun oli
+heistä päässyt.
+
+Itse teossa oli kuningas näet kerrassansa ikävystynyt näihin
+käynteihin, jotka häiritsivät häntä huvituksissansa ja pakottivat hänet
+viettämään kotona kokonaisia pitkiä iltapäiviä. Kuningattaren vuoksi
+hän kuitenkin alistui tähän; mutta niin pian kuin hän muutamilla
+jokapäiväisillä loruilla oli vastannut kaukalaisten poloisten
+kyyneleisiin uskollisuuden ja alamaisuuden osoituksiin ja päässyt
+heistä vapaaksi, teki hän heistä pilkkaa piirustellen pöydän päässä
+ivakuvia heistä, ylenkatseellinen hymy huulillansa. Niinpä oli hän
+kerran piirustanut Branizzan kalastajakunnan vanhimman, leveänaamaisen,
+italialaisen ukon, jonka paksut posket riippuivat leukapieliä alempana
+ja jonka pyöreistä, säikähtyneen höperösti mulkoilevista silmistä
+kyyneleet tippuivat leu'alle. Tämä mestariteos kierteli seuraavana
+päivänä ympäri aamiaispöydässä, jolloin kaikki nauroivat sille ja
+säestivät toisiansa leikkisillä ihmettelyhuudahduksilla.
+
+Vanhan herttuankin linnunnokka kurtistui tavattoman hyvän tuulen
+merkiksi eikä hän muuten mikään kansanystävä ollutkaan. Boscovitsh
+nauroi äänekkäästi alamaisinta hyväksymistänsä ja ojensi piirustuksen
+sitten Mérautille. Tämä katseli sitä hetkisen ja antoi sen
+naapurillensa sanaa sanomatta. Kuningas, joka istui pöydän päässä,
+huomautti silloin julkealla nenä-äänellänsä:
+
+»Teitä ei naurata, Méraut ... ja kuitenkin on ukko sangen hauskan
+näköinen vai mitä?»
+
+»Minua ei tosiaankaan naurata, armollinen herra ... sillä tuo on kuin
+isäni muotokuva.»
+
+Vähän myöhemmin sai Elysée tahtomattansa olla todistajana kohtauksessa,
+joka täydellisesti valaisi Kristianin luonteen ja hänen suhteensa
+kuningattareen.
+
+Oli eräs sunnuntai. Iltamessu oli päättynyt. Kuninkaallinen palatsi oli
+pukeutunut juhla-asuun: rautaiset ristikkoportit Herbillonin kadulle
+päin olivat avatut ja kaikki livreepukuiset lakeijat ja palvelijat
+seisoivat kuin paraatissa viheriöitsevillä kasveilla koristetussa
+porraskäytävässä. Tänään odotettiin tärkeitä vieraita: Illyrian
+valtiopäivien kuningasmielisen puolueen lähetystö, johon kuuluivat
+ryhmän etevimmät ja vaikuttavimmat miehet, olivat ilmoittaneet
+saapuvansa vakuuttamaan kuninkaallensa uskollisuutta ja alamaisuutta ja
+neuvottelemaan hänen kanssansa, mihin toimenpiteisiin heidän oli
+ryhdyttävä lähimmässä tulevaisuudessa kuninkaan eduksi ehkä
+toimeenpantavan valtiokeikauksen suhteen. Tapaus oli siis sangen
+tärkeä, kaivattu ja asianomaisessa järjestyksessä kuninkaallisille
+ilmoitettu.
+
+Juhlatilaisuutta suosi ihana talvinen päivänpaiste, joka säteillänsä
+kultasi suuren, tyhjän vastaanottosalin, kuningasta varten
+valtaistuimeksi asetetun korkeaselkäisen nojatuolin ja kimaltavia
+säkeniä välkkyvät hallitsijan kruunun rubinit, safirit ja topasit.
+
+Sillä välin kuin kaikkialla oltiin alinomaan liikkeessä ja
+silkkilaahukset kahisivat eri kerrosten porraskäytävissä, puettiin
+pikku prinssi pitkiin punaisiin sukkiin, samettipukuun ja
+venetialaisilla pitseillä koristettuun kaulukseen, toimitus, jonka
+aikana hän muistutteli itsellensä viikon kuluessa opetettua
+juhlapuhettansa. Herttua Rosen seisoi täydessä univormussa, rinta
+kunniamerkeillä melkein peitettynä ja asennolta suorempana ja
+jäykempänä kuin koskaan ennen odottaen hetkeä, jolloin hänen oli
+saatettava lähetystö sisään. Méraut, joka tahallisesti pysyi
+loitompana tästä komeudesta, istui tällä välin työhuoneessa miettien
+lähestyvän vastaanoton seurauksia. Vilkkaassa, etelämaalaisessa
+mielikuvituksessansa näki hän kuninkaallisen perheen juhlasaatossa
+palaavan Laibachiin kanuunain paukkuessa, kellojen soidessa ja katujen
+kukitettuina iloitessa. Hän näki kuninkaan tulevan kuningattarensa
+kanssa ja heidän edessänsä pikku Zaran, hänen miettivän, vakavan,
+rakkaan oppilaansa, jota tämä hänen lapselliselle ijällensä liian
+mahtava tapaus ajattelutti, tämän kansakunnalle annetun tulevaisuuden
+toivon tieltä, joka kohotti vanhempainkin suuruutta, väistyivät nämä jo
+nuorina syrjään esi-isiensä joukkoon. Ihanan kaunis sunnuntaipäivä
+ja iloiset kellot, joiden ääni väristen kaikui kirkkaassa
+päivänpaisteessa, lisäsivät hänen toiveitansa tästä juhlatilaisuudesta,
+joka ehkä saisi Frédériquen äidillisestä ylpeydestä tyytyväisenä
+lähettämään hänellekin jonkun hymyilyn lapsukaisen pään ylitse.
+
+Pian kuului suurelta hiekoitetulta pihalta, missä kellojen kilinällä
+ilmoitettiin vieraiden tulo, hovivaunujen raskas kolina: lähetystöä
+hotellista noutamaan lähetetyt vaunut palasivat takaisin. Sitten
+lyötiin vaunujen ovet kiinni ja pylväs-eteisen ja salin matoilla kuului
+askelia, joihin sekausi kunnioittavan puheen humua. Seurasi pitkä
+vaitiolo. Méraut ihmetteli, sillä hän odotti saavansa kuulla kuninkaan
+nenä-äänellänsä pitävän tervehdyspuheen. Mitä siellä siis tapahtui? Ja
+miksi tämä keskeytys juhlamenojen määrätyssä kulussa?
+
+Samassa näki hän miehen, jonka hän otaksui olevan vierashuoneessa
+virallisessa vastaanottopuuhissa, tulevan jäykin, väsynein askelin
+vilunkirkkaan puutarhan tummaa puistokujannetta ikäänkuin muurin
+seinämiä varaten. Nähtävästi oli hän hiipinyt sisään Daumesnilin kadun
+puolella kasvavain murattiköynnösten peittämän takaportin kautta ja
+lähestyi nyt verkallensa ja vaivalloisesti taloa. Elysée otaksui ensin
+hänen joutuneen tähän tilaan jonkun kaksintaistelun tai muun
+onnettomuuden kautta. Hetkisen kuluttua kuuli hän jonkun yläkerroksessa
+kaatuvan maahan kolistellen kotvan huonekaluja ja viistellen
+seinäverhoja, kunnes tuo »joku» vaipui lattialle vetäen pudotessansa
+alas joitakin esineitä. Tämä vakuutti Mérautin äskeisessä
+otaksumisessa.
+
+Hän riensi nopeasti ylös kuninkaan luo. Kristianin kamari, joka oli
+puoliympyränmuotoinen ja sijaitsi palatsin päärakennuksessa, oli
+lämmin, tivistetty silkkikankailla ja verhottu purppuraisilla
+tapeteilla; pitkin seiniä, joilla riippui vanhoja aseita, nähtiin
+divanisohvia ja matalia tuoleja, joiden edessä leijonan ja
+karhunnahkoja. Tämän melkein itämaisesti veltostuttavan ylellisyyden
+keskessä nähtiin yksinkertainen, pieni telttasänky. Kuningas seurasi
+tässä vanhaa, spartalaisen yksinkertaista perheen tapaa, jota
+miljonanomistajat ja hallitsijat mielellänsä noudattavat.
+
+Ovi oli auki.
+
+Hattu takaraivolla, turkiksilla päärmätty päällystakki puoleksi
+avattuna, niin että rutistunut, tahrautunut paidanedus ja avautuneen
+kaulaliinan riippuvat päät näkyivät, seisoi kuningas Kristian seinää
+vastaan nojautuen, niin täydellisesti ryvettyneen näköisenä kuin yönsä
+hummannut mies olla voi. Suorana ja ankarana seisoi kuningatar hänen
+edessänsä ja hänen matala, toruva ja kovin vapiseva äänensä osoitti,
+kuinka kovasti hän ponnisteli säilyttääksensä mielenmalttinsa:
+
+»Sen täytyy ... sen täytyy tapahtua... Tulkaa nyt!»
+
+Hiljaa ja häpeisen näköisena vastasi Kristian:
+
+»Minä en voi... Näettehän, ett'en voi... Myöhemmin ... minä vannon...»
+
+Sitten soperteli hän lapsen äänellä jotakin anteeksi pyynnöksi, ja
+hymyili hupsun typerää hymyä... Juonut hän ei ollut... Oh! Ei suinkaan,
+vaan ... ilma ja kylmä vaikuttivat pahoin ... päivällisen jälkeen.
+
+»Niin, niin... Tiedän kyllä... Mutta sama se! Teidän täytyy tulla
+alas... Kunhan he vain saavat nähdä teidät!... Kyllä minä puhun
+heille ... ja tiedän myöskin, mitä heille on puhuttava.»
+
+Mutta kun kuningas pysyi hievahtamatta paikallansa ja vaikeni unen
+painosta, joka alkoi vetää harsonsa noille hirmuisen raukeille
+kasvoille, ei kuningatar voinut enää hallita itseänsä:
+
+»Mutta ettekö te ymmärrä, että tässä on kysymyksessä koko teidän
+tulevaisuutenne?... Kristian, tällä hetkellä pelaat sinä pois sekä oman
+että poikasi kruunun!... Kas niin, tule nyt ... minä pyydän ... minä
+tahdon sen.»
+
+Kuningatar oli mainio tuossa voimakkaassa asennossaan ja hänen
+säihkyvät silmänsä tenhosivat ihan kuninkaan. Hän hallitsi tämän
+pelkällä katseellansa, jolla hän koetti voimistaa puolisonsa, auttoi
+hatun hänen päästänsä ja riisui hänen yltänsä tuon viiniltä ja sikarin
+sauhulta tuoksahtavan päällystakin. Kuninkaan onnistuikin nousta
+raukeille jaloillensa ja astua muutamia horjuvia askelia eteenpäin
+kuningattaren avulla, jonka marmorikylmiin käsiin hän tarttui omilla
+kuumeisillansa.
+
+Yht'äkkiä tunsi kuningatar hänen sittenkin alkavan vajota permannolle,
+jolloin taluttajatar peljästyneenä peräysi taapäin ja tyrkkäsi hänet
+voimakkaasti inholla luotansa, niin että hän vaipui pitkällensä
+sohvalle. Heittämättä sen koommin silmäystäkään tuohon liikkumattomaksi
+mykertyneeseen ja jo kuorsaavaan möhkäleeseen, poistui hän kamarista
+kulkien suorana ja puoleksi suljetuin silmin aivan Elyséen ohitse, tätä
+kuitenkaan huomaamatta, ja mutisten unissakävijän tajuttomalla,
+surullisella äänellä:
+
+"_Alla fine sono stanca de fare i gesti de questo monarcaccio_..."
+[Minä olen jo väsynyt tekemään tuonlaisen kuningasrentun liikkeitä...]
+
+
+
+
+V.
+
+J. Tom Lewis, ulkolaisten asioitsija.
+
+
+Pariisin kaikista luolista ja Ali-Baban salaperäisiä onkaloita
+muistuttavista holvirakennuksista, joita suurkaupunki kätkee, on
+Lewisin asioitsijatoimisto epäilemättä omituisin ja huvittavin.
+
+Tietysti tunnette te sen, sillä senhän tuntevat kaikki ainakin
+ulkoapäin. Se on Royalekadun varrella, Faubourg-Saint-Honorén
+puistokadun kulmassa ja siis juuri sillä tiellä, jota kaikki Boulognen
+metsään päin aikovaiset tai sieltä tulevat käyttävät; kaikkien huomion
+vetää tämä kalliiksi sisustettu alakerros puoleensa jo yksistään upean
+porraskäytävänsä, ja korkeiden, kokonaisten akkunainsa kautta, joissa
+näemme Europan tunnetuimpain valtakuntain vaakunat kotkinensa,
+leopardinensa, ykssarviaisinensa ja muine vaakunatieteen salaperäisestä
+kokoelmasta kopituine eläiminensä.
+
+Noin kolmenkymmenen metrin pituudelta eli toisin sanoen koko tuon
+puistokatuun verrattavan kadun leveydeltä loistaa Lewisin asioimisto
+vähimminkin uteliaan ja katseluhaluisen ohikulkijan silmiin. Jokaisen
+täytyy pysähtyä ihmettelemään: »mitähän kaikkea tässä myydään?» Mutta
+pikemmin saatte kysyä: »mitä tässä ei myydä?» Sillä kultaisilla
+kirjaimilla luemme eräässä akkunaruudussa: »viinejä, liköörejä,
+ruokatavaroita, pale-alea, rakia, kiimmel-viinaa, kaviaria, Provencen
+kabeljoa», toisessa taas ilmoitetaan: »vanhan- ja uudenaikuisia
+huonekaluja, lehtikoristeilla koristettuja tapetteja, Smyrnan ja
+Ispahanin mattoja», kolmannessa: »mestarien tauluja, pystykuvia
+marmorista tai terrakottasta, koruaseita, mitaleja ja haarniskoita»,
+neljännessä: »rahanvaihto- ja diskontto-konttori», viidennessä:
+»kirjakauppa kaikenkielistä kirjallisuutta ja kaikkien maiden
+sanomalehtiä varten», heti vieressä taas: »myydään ja vuokrataan
+metsästysmaita, rannikkoseutuja ja maatiloja» sekä vihdoin lopuksi:
+»kaikenlaisia tiedusteluja toimitetaan nopeasti ja hienotuntoisesti.»
+
+Tämä ilmoituskirjoitusten ja loistavien vaakunoiden vilisevä paljous
+häiritsi rakennuksen julkipuolta ja esti katselijaa näkemästä
+tarkempaan akkunoihin asetettuja tavaroita. Epäselvästi nähdään näissä
+muodoltansa ja väriltänsä oudompia pulloja, koristeleikkauksilla
+varustettuja tuoleja, tauluja, eläinten nahkoja, kultaraha-pötkyjä ja
+paperirahanippuja. Mutta kirjava päävarasto on kuitenkin oikeastaan
+n.k. maakerroksessa, jonka ristikkoakkunat ovat kadun tasalla ja joka
+tavallansa muistuttaa Lontoon keskikaupungin eli Cityn luotettavia
+myymälöitä samalla kun ne ovat yhtä taitavasti ja sirosti järjestetyt
+kuin myymäläin akkunat Madeleinen bulevardin varrella. Täällä
+maakerroksessa nähdään kaikellaisia tavaroita: rivittäin
+viinitynnöreitä, vaatepakkoja, päällekkäin ladottuja arkkuja, kirstuja
+ja ruokasäilykelaatikkoja oli kasattu sinne summattoman paljo, jonka
+vuoksi se muistutti lähtövalmiin rahtilaivan avonaista ruumaa
+sellaisena kuin se kannelta katsoen lastauksen päättyessä näyttää.
+
+Kaikki on siis järjestetty sekä suurten että pienten kalojen pyyntiä
+varten ja niin hyvin on haavi Pariisin parhaimpaan väenvirtaukseen
+viritetty, että siihen käyvät Seinejoen vähäpätöisimmätkin kalansikiöt.
+Jos kuljette siitä ohi noin kolmen aikana iltapäivällä, niin näette sen
+olevan väkeä täpöisen täynnä.
+
+Lasiovilla varustetun, korkean ja valoisan portin edessä Royale-kadun
+puoleila, jonka yläpuolella näemme puuleikkauksilla koristetun
+frontonin, on sisäänkäytävä muoti- ja »uutuus»-osastolle; portin edessä
+seisoo talon sotilaallisesti puettu »metsästäjä», joka painaa ovinappia
+teidät nähtyänne ja tarjoo ajopeleistä myymälään aikoville
+ostajattarille sateenvarjon suojaa, jos tarvis vaatii. Astuttuanne
+sisään tulette tavattoman suureen saliin, joka salpa-aitauksilla ja
+pienahäkeillä on jaettu useampiin osastoihin eli neliömäisiin,
+säännöllisiin »box'eihin». Häikäisevä valo läikkyy vahatuilla
+parkettipermannoilla, puuleikkauksilla ja sirojen, kaunismuotoisten
+puotipalvelijain moitteettomilla, pitkillä takeilla ja käherretyillä
+suortuvilla; viimemainitut ovat kuitenkin ulkolaisten näköisiä ja
+puhuvat murtaen ranskaa. Näiden joukossa näette öljypuun karvaisia
+kasvoja, suippoja pääkalloja, kapeita, aasialaisia olkapäitä, pitkillä
+poskiparroilla varustettuja, sinisilmäisiä amerikalaisia ja
+punakkanaamaisia saksalaisia, niin että puhukoonpa ostaja mitä kieltä
+tahansa, ymmärtää joku näistä hänen puheensa, sillä asioimistossa
+puhutaan kaikkia kieliä, paitse venäjää, joka muuten onkin joutava
+taito Pariisissa, koskapa venäläiset puhuvat siellä kaikkia muita
+kieliä, paitse omaansa.
+
+Eri osastojen häkkiaukkojen ympärillä kiertää alinomainen ostajain
+jono, keveillä tuoleilla istuu matkapukuisia herroja ja naisia
+odotellen, astrakanilaiset tai skotlantilaiset päähineet päässä,
+pölyviitat tai muut molemmille sukupuolille yhtäläiset, mukavat kaaput
+yllä ja matkalaukut käsissä -- sanalla sanoen yleisö on täällä
+samanlainen kuin rautatieasemain odotussaleissa; kaikki puhuvat ääneen
+ja huitoen niinkuin oudot ihmiset vieraassa maassa tekevät, ja tästä
+syntyy sellainen eri kielten surina, ettei sitä osaa juuri verrata
+muuhun kuin lintujen seka-ääniseen kuoroon Gèvresin rantasillalla
+tavattavissa häkeissä. Olut- ja viinipullon korkit paukkuvat ja
+kultarahat helisevät pienillä kassapöydillä. Alinomaa soivat
+sähkökellot ja huudetaan puhetorviin. Tuossa läiskäytetään auki kartta
+talon kaikista kerroksista, tässä lyödään koetettavan pianon
+koskettimia, tuolla seisoo joukko samojeedeja töllistellen ja ääneensä
+ihmetellen summattoman suurta valokuvaa j.n.e.
+
+Puotipalvelijat juoksentelevat hymyilevinä ja kiireellisinä toisesta
+osastosta toiseen, kysellen milloin hintoja, milloin jonkun henkilön
+tai kadun nimeä käydäksensä taas äkkiä juhlallisiksi, kolkoiksi,
+välinpitämättömiksi ikäänkuin ei heitä liikuttaisi ollenkaan
+minkäänlaiset liikeasiat, kun joku hämmentynyt ja toiselta luukulta
+toiselle sysätty poloinen kumartuu heihin päin kuiskataksensa heille
+jotakin salaperäistä, jota he eivät voi olla ihmettelemättä.
+Harmistuneena siitä, että häntä töllistellään kuin mitäkin vesipatsasta
+tai maahan pudonnutta meteoria, voi levottomaksi käynyt ostaja äkkiä
+vaatia saada puhutella J. Tom Lewista itseänsä, koska hän epäilemättä
+tietää, mistä kysymys on. Mutta ylevästi hymyillen vastataan hänelle
+että se ei käy laatuun... Tom Lewisilla on par'aikaa ylhäisiä
+vieraita!... Ei hän välitä tuollaisista joutavista asioista kuin teidän
+on ... eikä mokomasta pikkuväestä kuin te olette, miesparka!... Mutta
+katsokaas tuonne perälle! Ovi avataan juuri ja Tom Lewis itse ilmestyi
+hetkeksi kynnykselle majesteetillisempana kuin koko hänen
+palvelijakuntansa yhdessä. Tähän vaikutti hänen juhlallinen pyöreä
+pönkömahansa ja kalju päänsä, joka kiilsi kuin parkettilattia, hänen
+taapäin nojautuva asentonsa, viidentoista askeleen päähän viskaava
+katseensa, lyhkäisten käsivarsien käskevät liikkeet ja tuo juhlallinen
+ääni, jolla hän -- englanniksi murtaen -- huutaa niin kovaa, että koko
+sali kaikuu: »joko tavarat hänen kuninkaalliselle korkeudellensa
+Walesin prinssille on lähetetty?» samalla kuin hän vapaalla kädellänsä
+pitää kiinni vastaanottohuoneensa ovea osoittaaksensa että tuolla
+sisällä olevaa ylhäistä vierasta ei sopinut häiritä millään tekosyyllä.
+
+Meidän tarvinnee tuskin lisätä, ett'ei Walesin prinssi ikinä ollut
+käynyt koko asioimistossa eikä hänelle mitään lähetettävää ollut. Mutta
+myymälässä sattumalta olevaan väkijoukkoon teki tämän nimen julkinen
+mainitseminen vaikutuksensa samoin kuin vastaanottohuoneessa vartovaan
+vieraaseen, jolle Tom ulospistäytyessänsä oli sanonut: »anteeksi ...
+hetkinen vain ... kysäisen vain pientä asiaa tuolla ulkona.»
+
+Silmänlumeiksi! Yhtä vähän kuin Walesin prinssi kunnioittaa liikettä
+käynneillänsä löytyy mitään rakia tai kummelia akkunoihin asetetuissa,
+omituisissa pulloissa, englantilaista ja wieniläistä olutta
+maakerrokseen sälytetyissä tynnyreissä. Eikä noissa komeissa,
+vaakunoilla ja kultauksilla koristetuissa vaunuissa, jotka kirjaimilla
+J. T. L. varustettuina nopeasti kiitävät Pariisin hienoimmilla
+kaduilla, ole ollenkaan mitään, vaan ovat ne vain »puhveja» Tom Lewisin
+liikkeelle ja hoidetaan niitä sillä innolla ja nokkeluudella, joka on
+ominainen kaikille Tom Lewisin liikkeen palvelijoille ja kätyreille. Ja
+jos joku köyhä raukka, kullanhimon valtaamana, keksisi lyödä akkunan
+rikki, jossa näemme kulta- ja paperirahoja, ja ahnaasti kurottaa noihin
+aarteihin, niin mitä hän saisi? Pelimarkkoja ja sen kahdenkymmenen
+viiden frangin setelin, joka on liimattu kirjepaperista tehdyn
+»setelitukon» päällykseksi. Ei mitään akkunoissa, ei mitään
+maakerroksessa, ei mitään, ei mitään, ei sitä... Entäs tuo porteri,
+jota englantilaiset tuolla juovat? Entäs rahat, jotka tuo venäläinen
+ylimys vaihtaa ruplillansa? Entäpä pronssinen pystykuva, joka juuri on
+pakattu tätä naista varten Kreikan saaristosta? Hyvä Jumala, asia on
+varsin yksinkertainen selittää. Englantilainen olut tuodaan
+lähimmäisestä kapakasta; kultarahat rahanvaihtajalta bulevardeilla ja
+pystykuva taidekauppiaalta Quatre-Septembren kadun varrella. Kaikki
+toimitetaan muutamassa tuokiossa parin kolmen hankkijan avulla, jotka
+maakerroksen huoneustossa odottavat käskyjä puhetorvien kautta.
+Kaupungille pujahtavat nämä lähimäisen talon pihan kautta, palaavat
+muutamien minuuttien kuluttua takaisin, kiiruhtavat rappusia yläkertaan
+varaten sievästi koristeltuihin kristallinupulla päättyviin käsipuihin,
+ja silmänräpäyksessä on vaadittu esine taatusti pakattu ja varustettu
+alkukirjaimilla J. T. L. Elkääkä suinkaan ujostelko lähettää tavaraa
+takaisin, jos se ei teitä miellytä. Se vaihdetaan tuokiossa. »Tavaramme
+ovat hyvin lajiteltuja.» Tosin saatte täällä maksaa pari kolme kertaa
+kalliimmin kuin muualla missään. Mutta onhan kuitenkin parempi saada ne
+täältä kuin juosta kyselemässä myymälöistä, joissa kukaan ei ymmärrä
+puhettanne, vaikka ilmoituksessa luetaankin »english spoken»
+(puhutaan englantia) tai »man spricht deutsch» (puhutaan saksaa).
+Bulevardimyymälöissä ei puijattava ja piiritetty ulkolainen saa koskaan
+muuta kuin tähteitä kotelojen pohjalta, hylkytavaraa tai vanhanmuotisia
+ja pilautuneita esineitä, jotka pitkät ajat ovat olleet akkunoissa
+päivän ja pölyn raiskattavina. Voi noita pariisilaisia kauppiaita!
+Toisinaan ollaan matelevaisen kohteliaita, toisinaan taas röyhkeitä
+kuin mitkäkin!... Ei, niiden kanssa eivät ulkolaiset enää tahdo olla
+tekemisissä. Nämä ovat vihdoinkin kyllästyneet siihen, että heitä noin
+julkeasti nyljetään, eikä ainoastaan myymälöissä, vaan hotellissa,
+missä he asuvat, ravintolassa, missä he syövät, ajurein käsissä
+kadulla ja välittäväin piletinmyyjäin luukuilla, joissa heidät
+petkutetaan haukottelemaan tyhjissä teattereissa. Lewisin kekseliäässä
+ulkolaistoimistossa, missä saatte kaikki mitä vain haluatte, voitte
+ainakin luottaa siihen, ett'ei teitä petetä, sillä J. Tom Lewis on
+englantilainen ja englantilaisten luotettavuus kauppa-asioissa on
+tunnettu molemmissa maanosissa.
+
+Ja englantilainen J. Tom Lewis olikin, siinä määrässä kuin koskaan on
+ollut luvallista olla, englantilainen kvekarikenkiensä leveistä päistä
+alkaen pitkään takkiinsa ja viheriäruutuisiin housuihinsa ja
+kapealaitaiseen, pyramidinmuotoiseen hattuunsa saakka, jonka alta
+paistoi hänen punakka ja sävyisä naamansa. Englantilainen rehellisyys
+näkyi jo pihvipaisteilla rakennetusta, paksusta ihonahasta, korviin
+saakka levenneestä suusta, vaaleanpunaisista, pitkistä ja pehmeistä
+poskiparroista, joista toinen oli kulunut lyhemmäksi alituisesta
+hypistelemisestä jonkun selkkauksen sattuessa; se näkyi myöskin hänen
+lyhyistä käsistänsä, punakarvaisista, sormuksilla koristelluista
+sormistansa. Rehelliseltä näytti katsekin suurten, kultakehyksisten
+silmälasien läpi, rehelliseltä vielä silloinkin, kun J. Tom Lewis
+sattui valhettelemaan -- mikä muuten voi tapahtua parhaimmallekin --
+jolloin hänen silmäteränsä pyörivät hermostuneesti kuin pienet,
+gyroskopin perspektivissä kiihtyvät pyörät. [Gyroskopi on kone, joka
+näyttää maan pyörimisen napansa ympäri. Suoment. muist.]
+
+J. Tom Lewisin englantilaisen leiman täydensi hänen lontoolaiset
+kiessinsä eli »cabinsa», joka oli ensimäinen laatuansa Pariisissa; se
+olikin tämän omituisen ilmiön luonnollinen kuori kuin näkinkenkä. Jos
+sattui joku sotkuisempi asia, joita liikealalla ei voi välttää ja
+joissa ihminen tuntee itsensä ahdistuneeksi ja alakuloiseksi, niin oli
+Tomin tapa sanoa: »minäpä lähden ajelemaan cabillani, niin keksin
+jonkun varman keinon.» Ja tässä istuessansa hän harkitsee, miettii ja
+punnitsee asian pariisilaisten katsellessa tuota matalien pyörien
+päälle asetetussa, läpinäkyvässä kotelossansa kiitävää miestä, joka
+alinomaan tiukasti punoo oikeanpuolista poskipartaansa. Tässä
+»cabissansa» mietti Tom parhaimmat liikekeinottelunsa keisarikauden
+loppuaikoina. Oi, noita hyviä aikoja! Pariisi vilisi ulkolaisia, eikä
+ainoastaan läpimatkustavia, vaan tänne asettuneita pohattoja, jotka
+toivat tarumaisia rahasummia haluten rakastella ja mässätä.
+
+Silloin asuivat täällä turkkilainen Hussein-Bey ja Mehemed pasha
+Egyptistä, kaksi kuuluisaa fezi-herraa Boulognen metsälammikon
+rannoilta, samoin ruhtinatar Verkatshev, joka heitti kaikki
+Uralivuorten rikkaudet bulevardi Malesherbesin varrella sijaitsevan
+asuntonsa neljästätoista akkunasta, ja amerikalainen Bergson, jolta
+Pariisi nieli kaikki ne äärettömät summat, jotka petroleumiöljylähteet
+hänelle tuottivat.
+
+Ja entäs kaikki nuo eriväriset, itä-intialaiset ruhtinaat, joita saapui
+laivoilla, kelta-, ruskea- ja punaihoisia ylimyksiä, jotka rehentelivät
+kävelypaikoilla ja teattereissa ja joilla näytti olevan erityinen kiire
+menettää ja hurvitella rahansa ikäänkuin olisivat he aavistaneet, että
+tuon suuren ja touhuavan ravintolan eli maailmankaupungin varastot
+olivat tyhjennettävät, ennen kuin kauhea räjähdys ehti rikkoa sen
+katot, seinät ja akkunat.
+
+Huomatkaamme, että Tom Lewis oli kaikkien näiden huvitusten välttämätön
+välittäjä ja että hän soukensi jok'ikisen kultarahan, minkä nämä
+itsellensä vaihtoivat. Paitse näitä ulkolaisia liikeystäviä oli hänellä
+useita pariisilaisiakin ystäviä, jotka elivät kallista elämää,
+rakastivat harvinaista metsänriistaa, metsästelivät mielellänsä
+luvattomilla mailla ja kääntyivät Tom Lewisin puoleen pitäen tätä
+hienoimpana, taitavimpana ja luotettavimpana auttajana, sillä hänen
+englantilais-ranskalainen sekamelskansa ja vaikeatajuinen puhetapansa
+säilyttivät parhaiten heidän salaisuutensa. Melkein kaikki
+häväistysjutut keisarikauden lopulla kävivät sinettimerkillä J. T. L.
+Juuri Tom Lewisin nimessä tilattiin aina suljettu aitio n:o 9 Opera
+Comiquessa, missä paronitar Mills joka ilta istui tuntikauden
+kuuntelemassa tenori-rakastajaansa, jonka hikinen ja lyijyvedelle
+haiseva nenäliina kerran erehdyksestä joutui hänen hameensa pitsien
+sekaan. Tom Lewisin nimessä vuokrasivat veljekset Sismondo -- samaa
+naista varten -- tuon tunnetun pikku palatsin Clichyn bulevardin
+varrella, veljesten ja pankkirikumppanusten, jotka eivät koskaan
+voineet yht'aikaa poistua konttorista, tietämättä mitään toisistansa,
+vaikka kumpikin sai maksaa puolet vuokrasummasta. Asioimiston sen
+aikuiset konttorikirjat kertovatkin kauniita romaneja muutamilla
+riveillä:
+
+»Kahdella sisäänkäytävällä varustettu asuntorakennus Saint-Cloudin
+tiellä. -- Vuokra, huonekalusto ja hyvitys omistajalle» ... tekee ...
+niin ja niin paljo.
+
+Alempana luettiin:
+
+»Kenraalin välitys hyvitetään» ... sillä ja sillä summalla. Toisessa
+paikassa taas:
+
+»Maatalo Petit-Valtinin luona, lähellä Plombièresia. -- Puutarha,
+vaunuvaja, kaksi sisäänkäytävää, hyvitys entiselle vuokralaiselle, joka
+suostuu heti muuttamaan pois, tekee...»
+
+Ja aina sama lisäys: »kenraalin vaivannäkö tekee» ... sen ja sen
+summan. Tämä kenraali mainitaan lukemattomissa asioimiston laskuissa.
+
+Jos Tom silloin ansaitsikin paljo rahaa, niin menetti hän myös paljo,
+ell'ei juuri peliin, hevosiin ja naisiin, niin muiden hullujen ja
+lapsellisten oikkujen tyydyttämiseksi, hurjan mielikuvituksen
+kujeellisimpien keksintöjen toteuttamiseksi, sillä tie unelmasta
+toteutukseen oli hänen aivoissansa kovin lyhyt. Kerran halusi hän
+akasia-kujannetta maatalonsa kulkutien varteen. Kun nämä puut ovat
+kovin hidaskasvuisia, niin ei tuota Tomin päähänpistoa voitu heti
+toteuttaa muuten kuin hankkimalla täys-kasvaneita puita; sen vuoksi
+kulki pitkä jono suuria kuormakärryjä viikkokauden pitkin Seinen
+alastonta ja ainoastaan tehtaanpiipuilla koristettua rantaa kuljettaen
+yksitellen noita kauniita puita, joiden vihreät latvat kärryjen
+liikkeestä häilyvine oksinensa heittivät väräjäviä varjojansa veden
+pinnalle. Englantilaisten pörssiylimysten tapaa noudattaen asui Tom
+Lewis kaupungin ulkopuolella olevalla maatilallansa koko vuoden;
+maatalo oli alussa muuten ainoastaan pieni, yksikerroksinen ja vinnillä
+varustettu rakennus, mutta komistui vähitellen suuremmoiseksi ja vaati
+vuosittain hirmuisia kustannuksia. Sikäli kuin asiat laajenivat ja
+menestyivät laajentui maatilakin, toinen rakennus ostettiin lisää
+toisensa jälkeen, erityinen puisto istutettiin uusille tiluksille,
+joita pian taas lisättiin ostoilla puistosta alkavia peltoviljelyksiä
+varten. Koko maatila sai hänen personallista kauneusaistiansa,
+turhamielisyyttänsä ja englantilaista taipumustansa liioitteluun, johon
+sekausi myöskin poroporvarillisuutta ja taiteellisia haaveita.
+Oikeastaan oli talo rakennettu tavalliseen tyyliin ja niin että
+jäljestä päin koroitettujen lisäkerrosten päälle oli tehty
+marmorikäsipuilla ja nurkissa götiläisillä torneilla varustettu
+tasakatto italialaiseen tyyliin. Tältä tasakatolta vei silta
+toiseen sveitsiläistyyliseen, parvekkeilla, puuveistoksilla ja
+murattiköynnöksillä koristeltuun rakennukseen, joka oli tiilimuureiksi
+laastittu; muuten oli rakennus runsaasti koristeltu pikku torneilla,
+hammasharjanteilla, tuuliviireillä y.m. Puistossa taas vilisi
+paviljonkeja, näköalatorneja, kasvihuoneita ja vesisäiliöitä, joita
+paitse vesinostolaitosta varten rakennetun suuren ja tumman
+linnoituksen yllä kohosi tuulimylly, jonka ohuet, heikommallekin
+tuulenpuuskalle alttiit siivet alinomaa läiskyivät ilkeästi vikisten
+pyöriessänsä.
+
+Sillä kapealla kaistaleella, jota myöten Pariisin laiteita kiertelevät
+junat kulkevat, näette rautatievaunujen akkunasta joukon omituisia
+huviloita vilisevän ohitsenne harhanäkyinä ja haavekuvina, jotka
+alkuaan olivat syntyneet jonkun kauppiaan vallattomissa ja sekavissa
+aivoissa. Näiden joukossa oli yksi, joka kilpaili Tom Lewisin huvilan
+kanssa: sen omistaja oli Lewisin naapuri Spricht, tunnettu naisräätäli
+Spricht. Hänkin oleskeli Pariisissa ainoastaan sen aikaa, minkä
+liikeasiat välttämättä vaativat s.o. kolme tuntia ehtoopäivällä,
+jolloin hän suuressa huoneistossansa bulevardilla vastaanotti
+pukuasioista neuvottelevia liikeystäviänsä palataksensa heti sen
+jälkeen takaisin Courbevoieen. Salaperäiset syyt tähän syrjään
+vetäytymiseen kävivät esille siitä kirjekokoelmasta, jonka tämä
+kaikkein naisten »rakas» tai »kallis» hra Spricht säilytti lyonilaisten
+tehtaittensa silkkikangas-näytteiden seassa laatikoissansa; tämä
+huolellisella käsialalla ja suurkaupungin hienoimmin hansikoiduilla
+kätösillä hoidettu kirjeenvaihto osoitti selvästi onnellisella
+naisräätälillä olevan hyviä tuttavuuksia, joiden laatu kuitenkin
+katkaisee kaikki suhteet hänen ja toisten ammattiveljien välillä.
+Täällä maalla elääkin hän vallan yksin lukuunottamatta muutamia köyhiä
+omaisia, joita hänelläkin nousukkaana oli ja jotka täällä vapaasti
+nauttivat hänen sukulaisrakkaudestansa. Ainoa huvitus hänen
+maalaiselämässänsä, joka muistutti eläkkeelle asetetun teloittajan
+vanhuuden lepoa, oli kilpailu naapurin J. Tom Lewisin kanssa; toisiansa
+kohtaan tunsivat nämä naapurukset muuten ylenkatsetta ja vihaa
+tietämättä oikein syytä tähän poistamattomaan epäsopuun.
+
+Kun Spricht rakentaa jonkun tornin -- Spricht on saksalainen ja
+rakastaa kaikkea romantista, kuten keskiaikaisia linnoja, torneja ja
+raunioita -- niin rakentaa Tom Lewis jonkun lasiverannan. Kun Tom
+revittää maahan jonkun muurin, tekee Spricht samoin kaikille
+aituuksillensa. Kerran rakensi Tom sivupaviljongin, joka riisti
+Sprichtiltä näköalan St. Cloudiin päin. Heti paikalla kohotti Spricht
+saman verran kyyhkyslakkansa yläosaa. Tom vastasi koroittamalla koko
+asuntorakennustansa lisäkerroksella. Spricht ei sillä ollut nolattu.
+Molemmat jatkoivat talojensa asteittaista koroittamista hankkien lisää
+työväkeä ja tiiliä, kunnes myrsky eräänä yönä vaivatta kaatoi kumoon
+kummankin omistamat rakennukset, jotka olivat liian huonokuntoista
+tekoa. Toisen kerran iaas oli Spricht tuonut Italiasta palatessa
+mukanansa oikean venetialaisen gondolivenheen, joka sai sijansa sitä
+varten kartanon läheisyyteen tehdyssä venhevajassa. Viikkoa myöhemmin
+kuului ankara puhkutus Tomin puolelta ja savua tupruttava höyryalus
+lähti liikkeelle hänen laiturinsa nenästä piesten potkureillansa veteen
+heijastuvia kartanon kattoja, torneja ja hammasharjannetta.
+
+Tällaista loistoa ylläpitämään tarvittiin juuri keisarikauden
+liike-aika; mutta se ei, sen pahempi, ijäinen ollut, vaan loisti ja
+hävisi. Sota, piiritys ja ulkolaisten poistuminen aikaansai mahdottomia
+vaurioita molemmille kauppiaille. Olletikin kärsi Tom Lewis siitä;
+saksalainen sotaväki hävitti hänen maakartanonsa, jota vastoin Spricht
+säästyi kaikilta onnettomuuksilta. Rauhanteon jälkeen jatkui kilpailu
+naapurusten välillä sentään edelleen, vaikka heidän varallisuutensa ei
+enää ollutkaan yhtä suuri. Naisräätäli voitti liikeystävänsä takaisin,
+mutta Tomin rikastuttajat olivat ainaiseksi hävinneet. Kukaan ei juuri
+välittänyt enää Tomin »nopeudella ja vaiteliaalla hienotunteisuudella
+toimitetuista tiedusteluista» eikä tuota salaperäistä kenraalia enää
+nähty asioimistossa nostamassa epäiltäviä osinkojansa. Muut olisivat
+Lewisin sijassa jo supistaneet menopuolta. Mutta tällä peevelin
+miehellä oli voittamaton tottumus menettää paljo ja näyttipä siltä kuin
+ei hän olisi voinut pitää rahoja kädessänsä.
+
+Ja sitä paitse oli Spricht yllyttämässä, vaikka hän sotatapahtumain
+jälkeen olikin synkkä kuin maailman lopun ennustus ja rakennutti
+puistonsa perälle Pariisin kaupungintalon tulipalossa mustuneita
+muureja jäljittelevän raunion. Sunnuntai-illoin valaistiin tämä torni
+bengalitulella ja kaikki Sprichtiläiset kertyivät vaikeroimaan sen
+ympärille. Se vasta synkkää oli! J. Tom Lewis taas, joka vihasta
+kilpailijaansa kohtaan oli liittynyt tasavaltalaisiin, juhli
+uudesta syntyneen Ranskan kunniaksi toimeenpanemalla kilpa-ajoja,
+kilpapurjehduksia ja ruusukuningatarten seppelöimisjuhlallisuuksia.
+Erästä tällaista tilaisuutta varten noudatti hän muutamana suviehtoona
+iloisen mielialansa puuskauksessa soittokunnan Elyséen kentiltä, missä
+par'aikaa oli konttoritunti, kotiinsa Courbevoieen, minne se saapui
+hänen laivallansa täysissä purjeissa ja iloisesti matkalla soitellen.
+
+Tämä elämä kartutti Tomin velkoja, mutta englantilainenpa ei näistä
+välittänyt. Kukaan ei ymmärtänyt paremmin, juhlallisemmin ja
+hävyttömämmin vaimentaa ärtyviä velkojia kuin hän. -- Ei edes
+asioimiston hyvin opetetut kauppapalvelutkaan voineet uteliaammin
+tutkia heille lähetettyjä laskuja kuin Tom, joka sitten viskasi ne
+ylevällä kädenliikkeellä laatikkoon. Kukaan ei ollut niin nokkela kuin
+hän keksimään maksuhetkellä verukkeita ajan voittamiseksi. Juuri ajan
+voittaminen oli Tom Lewisin menettelyn tarkoitus, sillä hän toivoi
+yhäti jotakin tuottavaa tilausta, jotakin »suurta kaappausta» niinkuin
+sitä »rahajoutolaisten» kuvakielellä nimitetään. Mutta turhaan
+valjastutti hän »cabinsa» eteen ja ajeli avoimin silmin ja suu
+ammollansa ympäri Pariisin katuja vainuten ja vakoillen kenen hän
+kitaansa niellä voisi: vuodet vierivät, eikä tuota onnen potkausta
+kuulunut.
+
+Kun asioimisto eräänä iltana surisi väkeä täynnä tuli pääluukulle eräs
+pitkä, velton ja ylhäisen näköinen nuori mies, jonka katse oli
+ivallinen, kasvot kalpeat ja vähän turvonneet ja ohuet viikset sirosti
+kierretyt. Hän tahtoi puhutella Tom Lewista. Erehtyen ylvään kysyjän
+tarkoituksesta luuli kauppapalvelija häntä joksikin saamamieheksi,
+koska hän esiytyi niin mahtavasti, ja koetti vuorostansa vääntää
+kasvonsa niin ylenkatseelliseen hymyyn kuin mahdollista. Mutta
+terävällä äänellä, jonka nenäsointu vaikutti melkein hävyttömästi,
+käski herrasmies silloin »mokoman pöyhön» heti paikalla rientää
+ilmoittamaan isännällensä, että Illyrian kuningas halusi puhutella
+häntä. »Ooh! anteeksi, sire...» Sisällä olevan, eri kansallisuuksiin
+kuuluvan väkijoukon keskuudessa syntyi huomattava uteliaisuus nähdä
+Ragusan sankari. Kaikista avonaisista osastoista syöksi parvi
+liikeapulaisia saattamaan hänen majesteettiansa Tom Lewisin luo; tämä
+ei ollut vielä saapunut, mutta tuokiossa täytyi hänen olla täällä.
+
+Tämä oli ensimäinen kerta, kun Kristian itse kunnioitti asioimistoa
+käynnillänsä. Muuten oli näet herttua de Rosen toimittanut pikku
+hovitalouden kaikki asiat. Mutta tällä kertaa oli kysymys niin
+tuttavallista ja arkaluontoista laatua, ettei kuningas uskaltanut uskoa
+sitä edes hidasveriselle ja vaiteliaalle ajutantillensakaan... Hän
+aikoi vuokrata pienen huoneiston erästä sirkusratsastajatarta varten,
+jonka hän oli koroittanut Amy Fératin sijalle, ja tarvitsi kalustetun
+asunnon, palvelijat, tallin ja helpon sisäänpääsyn -- kaikki
+vuorokauden kuluessa. Kysymys oli siis voimanponnistus, josta
+ainoastaan Lewisin asioimisto voi kunnialla suoriutua.
+
+Odotussalissa oli ainoastaan pari nahalla päällystettyä nojatuolia,
+kapea kaasu-uuni, jonka hiljainen tuli näyttää heittävän heijastuksensa
+loitompaa, sinisellä pöytäliinalla peitetty pieni pöytä ja sillä
+Bottinin osoitekalenteri. Toinen puolisko huoneesta, joka oli eristetty
+korkealla ristikkoseinällä ja sinisillä verhoilla, oli kalustettu
+pulpetilla, jolla hiekkarasiain, viivottimien, kääntöveitsien
+ja kynänpyyhkeiden vieressä oli kirjahylly samankokoisine,
+viheriäkantisine konttorikirjoinensa, jotka seisoivat siinä
+säännöllisessä rivissä kuin preussilaiset sotilaat paraatissa. Tässä
+pikku huoneessa vallitseva järjestys ja huonekaluston siisteys tuotti
+kaikkea kunniaa tilapäisesti poissaolevalle, vanhalle kasörille, joka
+täällä vietti pelonalaiset päivänsä.
+
+Kuningas istuutui odottelemaan ja venyttelihe turkki yllä nojatuolissa,
+nenä pystyssä taivastellen korkeuteen, kun hän äkkiä kuuli kynän
+rapinaa väliseinän takaa. Joku oli siis tullut pulpetin ääreen muita
+teitä, sillä myymälöihin vievä ovi ei ollut käynyt eikä esiripun
+tapaisiin oviverhoihin oltu koskettu. Konttoripulpetti näytti varta
+vasten tehdyn vanhaa harmaapäätä kasöriä varten, mutta ... kas,
+siellähän istui ihanin nainen, joka koskaan on konttorikirjoja
+selaillut. Kristian ei voinut olla äännähtämättä hämmästyksestä,
+jolloin nainen samassa katsahti ylös työstänsä suloisella ja hitaalla
+silmäyksellä. Koko huone näytti iloisemmalta tuon katseen kirkkaasti
+tuikkivassa valossa, ja nainen sanoi hieman väräjävää soittoa
+muistuttavalla äänellänsä: »Anteeksi, sire, että mieheni odotuttaa
+itseänsä näin kauvan!...»
+
+Mieheni! Tom Lewis hänen puolisonsa! Sellainen aviomies tuolla
+suloisella, kalpealla ja hienopiirteisellä naisella, jonka kauniit ja
+täyteläiset muodot muistuttivat tanagralaista pystykuvaa!... Kuinka oli
+hän joutunut tänne yksinäiseen häkkiin selailemaan noita paksuja
+konttorikirjoja, joiden valkeat lehdet näyttivät lainanneen värinsä
+naisen kalpeilta poskilta?... Eihän hänen ohuet sormensa jaksaneet
+käännellä kirjan lehtiäkään, saatikka...! Täällä täytyi siis tuon
+poloisen istua yksin, kun ulkona paistoi ihana helmikuun päivä,
+heloitti pitkin bulevardeja, jotka vilisivät vilkkaita sulottaria,
+siroja pukuja ja hymyileviä kävelijöitä. Nämä tunteet liikkuivat
+kuninkaan mielessä, kun hän naista lähestyen sanoi tälle pienen
+kohteliaisuuden; mutta enempää puhua hän ei voinut, sillä sydän löi
+niin ankarasti hänen povessansa, jossa syttyi niin raju ja voimakas
+kiihko omistaa tuo nainen, ettei tuo hemmoiteltu ja voipunut lapsi
+muistanut koskaan ennen moista tunteneensa. Tuo kahdenkymmenen viiden
+tai korkeintaan kolmenkymmenen vuotias nainen oli näet hänelle vallan
+uusi tyyppi, joka täydellisesti erosi pikku Colette de Rosenin
+vallattomasta olennosta, Amy Férat'in julkeasta käytöksestä,
+maalatuista ruusuista ja rohkeista silmäyksistä samoin kuin
+kuningattarenkin vaivaavasta juhlallisuudesta ja surullisesta
+ylhäisyydestä. Ei mitään veikeilyä, ei julkeutta, ei hillittyä ylpeyttä
+eikä rahtuakaan niistä ikävistä ominaisuuksista, joita hän oli tavannut
+ylhäisemmässä seuraelämässä ja hienomman »puolimaailman» keskuudessa.
+Tuo ihana olento oli rauhallisen ja kotoisen näköinen; välkkyvän
+mustasta, sileäksi kammatusta tukasta ja vaatimattomasta
+violettivärisestä villahameesta päättäen olisi jokainen otaksunut hänen
+olevan tavallisen myymäläneidin, ellei hänen korvissansa olisi
+säteillyt suuret jalokiviset korvarenkaat. Sellaisena kuin hän nyt
+istui tuossa pulpettinsa ääressä näytti hän luostariristikon takana
+istuvalta karmelitalaisnunnalta taikka joltakin itämaiselta
+orjattarelta, joka anojan katsannolla tähystelee kullatulta
+parvekkeeltansa. Orjatarta muistuttivat hänen alistuvainen katseensa ja
+nöyrä asentonsa samalla kuin tuo hiusmarrolta bernsteinin karvainen
+ihoväri, suoraviivaiset kulmakarvat ja hieman avonainen suu taas
+vihjaili aasialaista syntyperää. Häntä katsellessa muisti Kristian
+hänen kaljupäisen ja apinamaisen aviopuolisonsa. Kuinka oli tuollainen
+nainen joutunut mokoman ivakuvan valtaan? Sehän oli ilmeinen varkaus ja
+julkein hävyttömyys!
+
+Suloisella äänellänsä jatkoi nainen anteeksipyyntöjänsä:
+
+»Sangen ikävää... Tom ei tule... Mutta jos teidän majesteettinne
+suvaitsisi sanoa minulle asian, joka tuottaa meille kunnian ... ehkä
+voisin minä...»
+
+Kuningas punastui hieman häveten asiaansa. Kuinka voisi hän noin
+avomielisen näköiselle naiselle ilmaista arveluttavan huoneiston
+vuokra-asiansa?
+
+Mutta nainen kehoitti häntä yhä hymyillen:
+
+»Teidän majesteettinne voi olla huoletta ... minä hoidan asioimiston
+kaiken kirjanpidon.»
+
+Hänen merkityksensä talossa näkyikin selvään: joka hetki ilmestyi joku
+konttoristi sen »häränsilmän» aukolle, joka välitti puhelua kasörin
+pulpetin ja asioimishuoneistojen kanssa, ja selitti kuiskaamalla mitä
+kummallisimpia tilauksia.
+
+»Täällä on asiamies, joka kysyy rva Karitidesin flygelipianoa... Se
+mies hôtel de Bristolista on taas täällä» j.n.e.
+
+Hän näytti olevan täydellisesti perehtynyt talon liikeasioihin ja
+vastaili mitä erilaatuisimpiin kysymyksiin, niin että kuningas alkoi
+vihdoin kummastella olikohan tämä eterinen »puoti-enkeli» ehkä perillä
+englantilaisen kaikista salakujeista ja vehkeistä.
+
+»Ei, rva Lewis, asiani ei ole niin kiireellistä laatua ... taikka
+oikeammin, sillä ei enää ole niin kiire... Tämän tunnin kuluessa ovat
+mielipiteeni melkoisesti muuttuneet...»
+
+Tämän sopersi hän ristikkoon nojautuen ja liikutettuna, mutta enempää
+ei hän saanut sanotuksi, sillä hän soimasi rohkeuttansa tämän hiljaisen
+ja toimeliaan naisen suhteen, jonka pitkät silmäripset melkein
+koskettivat kirjan lehtiä, kun hän antoi kynän lentää säännöllisiä
+riviä myöten. Oi, kuinka mielellänsä kuningas olisi vapauttanut hänet
+vankeudestansa, temmannut hänet syliinsä ja vienyt kauvas pois
+viihdyttäen häntä hellillä kuiskeilla niinkuin pikku lapsia
+viihdytetään! Houkutus kävi niin voimakkaaksi, että hänen täytyi paeta
+ja äkkiä sanoa jäähyväiset näkemättä vilahdustakaan J. Tom Lewis'ista.
+
+Ilta hämärtyi usvaisena ja kolkkona. Vaikka kuningas muuten oli
+viluinen, ei hän sitä tällä kertaa muistanutkaan, vaan lähetti pois
+vaununsa ja lähti jalkaisin kävelemään suurelle klubille niitä leveitä
+katuja pitkin, jotka johtavat Madeleinen bulevardilta Vendôme-torille.
+Hän tunsi itsensä niin innostuneeksi ja iloiseksi, että hänen täytyi
+puhua ääneen itseksensä ... tuossa kun hän käveli kiharat valahtaneina
+silmille, joiden edessä liekit näyttivät karkeloivan.
+
+Joskus lienette kai tekin tavanneet kadulla noita ylenpalttisen
+onnellisia ihmisiä, jotka kävelevät kevein askelin ja pää pystyssä ja
+sivu mennessänsä melkein heittävät fosforia puvullenne. Tällainen
+onnellinen mielentila oli Kristianilla vielä klubille tullessakin,
+vaikka nuo suuret salongit muuten olivat kolkon tyhjiä, sillä
+toistaiseksi oli tänne kokoutunut ainoastaan muutamia. Kaikki täällä
+näytti vielä niin epämääräiseltä ja kuolleelta ja kaikkialla
+väikkyi alakuloisuuden varjo, joka on niin ominainen tällaisille
+puolijulkisille huvihuoneistoille, joissa ei ketään asu ja joilta sen
+vuoksi puuttuu kaikkea kodikkaisuutta.
+
+Lamput tuotiin juuri sytytettyinä paikoillensa. Hiljaisuutta häiritsi
+silloin tällöin jonkun biljardipelin norsunluisten pallojen kalke
+ilmoittaen, että muutamat välinpitämättömät olivat jo alkaneet pelinsä,
+tuolla kuului joku iltalehden lukija lyövän auki sanomalehtensä,
+suuressa salongissa taas kuorsasi joku sohvalla kaikessa rauhassa,
+kunnes hän heräsi kuninkaan saapuessa, ojenteli kauvan laihtuneita
+käsivarsiansa haukotellen hampaattomalla suullansa ja kysyen raukealla
+äänellä:
+
+»Mässätäänkös tänä iltana vai --?»
+
+Kristian huudahti ilosta sanoen:
+
+»Ah, teitä minä juuri etsin, prinssi...»
+
+Haukottelija oli Axelin prinssi, tutulta nimeltänsä »Kukonpyrstö», joka
+kymmenisen vuotta oli vetelehtinyt Pariisin katukäytävillä, tunsi ne
+alusta loppuun, pitkin ja poikki, Tortonin rappusilta aina Seinejokeen
+asti, ja voi siis epäilemättä antaa kuninkaalle ne tiedot, joita tämä
+nyt halusi. Kristian tunsi muuten luotettavimman keinon saada hänet
+puhetuulelle ja keventää tuota raskautettua sielua, joka huokaili
+sitehissänsä ja kahleissansa saamatta niitä auki viineillä yhtä vähän
+kuin ne käydessänsä jaksavat räjäyttää auki raskaita, rautavanteilla
+kiristettyjä tynnyrejänsä: hän ehdotti korttipeliä. Samoin kuin
+Molièren sankarittaret elpyivät eloon löyhyttimen saatuansa virkosi
+Axelin prinssikin hilpeäksi vasta korttipakan ääressä. Suistunut
+majesteetti ja epäsuosioon joutunut kruununperillinen alkoivat siis jo
+ennen päivällisiä pelata »bezigueä», joka parhaiten sopii »kumipäille»,
+sillä se ei henkisesti rasita ketään, mutta antaa taitamattomalle
+pelaajalle tilaisuuden menettää suurimmankin omaisuuden.
+
+»Tom Lewis on siis naimisissa?» kysyi Kristian välinpitämättömän
+näköisenä, sekoittaen kortit ja jakaen. Prinssi tuijotti häneen
+ilmeettömillä punareunaisilla silmillänsä:
+
+»Ettekö te sitä ole ennen tiennyt?»
+
+»En ... kuka hänen vaimonsa on?»
+
+»Señora Leemans, eräs kuuluisuus, joka...»
+
+Kuningas vavahti Señora-nimen kuullessansa ja kysyi:
+
+»Hän on siis juutalainen?...»
+
+»Luultavasti...»
+
+Seurasi lyhyt vaitiolo. Tarvittiin todellakin Señoran tekemä voimakas
+vaikutus, hänen soikeat, himmeät ja itämaisesti kauniit kasvonsa,
+säteilevät ja viehkeät silmänsä, sileä tukkansa kukistamaan sitä
+ennakkoluuloa, jota kuninkaalla slavilaisena ja katolilaisena oli ollut
+juutalaisia kohtaan aina lapsuudesta saakka, jolloin hän oli kuullut
+tämän rodun rosvouksista ja pirullisista ilkitöistä Illyriassa. Hän
+jatkoi tiedustelujansa.
+
+Onnettomuudeksi menetti prinssi pelissä, jonka vuoksi hän kiintyi
+siihen kokonaan ja murisi harmistuneena pitkään kellertävään partaansa:
+
+»Mutta tosiaankin!... Minä typerryn, minä ... minä typerryn...»
+
+Mahdotonta oli saada häntä sen koommin juttelemaan.
+
+»Sepä hyvä! ... tuolla tulee Wattelet... Tulehan tänne, Wattelet!»
+huudahti kuningas pitkälle herrasmiehelle, joka juuri tuli sisään
+rattoisana ja meluavasti sääriänsä oikoen kuin mikäkin koiran pentu.
+
+Wattelet oli Suuren klubin ja hienoston suosima taidemaalaaja, joka
+kaukaa katsoen näytti jotenkin pulskalta, mutta jonka kasvoissa
+lähemmältä tarkastaessa näkyi rasittavain elämäntapojen liian selvät
+jäljet. Hän oli uusiaikaisen taiteilijan perikuva, joka ei juuri ollut
+heinäkuun monarkian (1830) loistavien esikuvain mukainen. Ollen
+puvussansa ja tukkansa hoidossa erittäin huolellinen seurusteli hän
+ahkerasti salongeissa ja teatteripiireissä, joissa hän oli menettänyt
+ulkonaiset ammattityypilliset ominaisuutensa ja esiytyi hoikkana ja
+ryhdikkäänä kuin moitteettomin maailmanmies. Hänen puhetavassansa ja
+äänessänsä oli jotakin salonkimaista huolettomuutta, ja suun muoto
+todisti veltostunutta leikinlaskijaa. Kerran oli hänelle uskottu
+klubin ruokasalin koristaminen ja silloin osasi hän esiytyä niin
+miellyttävästi ja osavasti kaikkien jäsenten kanssa, että hän
+pian kodistui talossa, järjesti klubin erityishuvit ja suuret
+juhlallisuudet, jotka ennen olivat olleet kovin yksitoikkoisia, mutta
+joihin hän omituisella mielikuvituksellansa ja kaikkiin seurapiireihin
+tottuneella käytöksellänsä loi uutta elämää. Kaikkialta kuului: »Rakas
+hra Wattelet ... hyvä hra Wattelet...» Kaikki häntä tarvitsivat. Hän
+oli hyvä tuttava kaikkien klubin jäsenten, heidän vaimojensa ja
+rakastajattariensa kanssa. Kerran piirusti hän kortin selkäpuolelle
+mallin herttuatar de W:n puvulle lähettilästanssijaisia varten ja
+toisen kerran hän taas piirsi herttuan pienen vesirotan nti Alziren
+vaaleanpunaisen tanssijatarpuvun nurealle puolelle.
+
+Torstaisin vastaanotti hän atelierissansa ylhäiset tuttavansa, joita
+miellytti täällä vallitseva vapaus, luontevuus ja puheliaisuus samoin
+kuin tapettien, kokoelmain ja kiilloitettujen huonekalujen
+värähtelevät, vienot värit, mutta enin huvitti heitä tietysti katsella
+hänen taulujansa, joiden tekotapa selvästi muistutti tekijää: se oli
+sievä, vaan samalla hieman julkea. Hänen nais-muotokuvansa olivat
+enimmäksensä suoritetut pariisilaisella veikeydellä: iho kaunistettu,
+tukka vallattomasti laitettu ja puku loistava, kallisarvoinen,
+monivärinen, »puhvitettu» ja laahuksella varustettu, jonka vuoksi
+Spricht kerran sanoikin nousukaskauppiaan alentuvaisella ylpeydellä
+maalaajalle itsellensä:
+
+»Tuo nuori mies on ainoa, joka osaa oikein maalata naiset, jotka käyvät
+minun tekemissäni puvuissa!»
+
+Kuningas oli tuskin ehtinyt sanoa sanaakaan, kun Wattelet alkoi nauraa:
+
+»Monseigneur tarkoittaa siis pikku Señoraa...»
+
+»Tunnetko hänet?»
+
+»Perinpohjaisesti.»
+
+»No, annas kuulua!...»
+
+Sillä välin kuin peli jatkui edelleen, istahti Wattelet kahareisin
+tuolille, sangen mielissänsä kahden niin ylhäisen herran
+tuttavallisuudesta, ojentausi mukavaan asentoon, yskäsi ja alkoi
+äänellä, joka muistutti jonkun markkinakojun taideselittäjää:
+
+»Señora Leemans on syntynyt Pariisissa kahdeksantoista sataa
+neljäkymmentä viisi, kuusi tai seitsemän... Hänen vanhemmillansa on
+puku-, taide- ja antikviteettikauppa Eginhardin kadulla, se vähäinen ja
+pahanpäiväinen katu Marais-korttelissa, joka kulkee Charlemagnen solan
+ja P. Paavalinkirkon välitse; tämä seutu vilisee juutalaisia ... kuten
+teidän majesteettinne voi huomata, jos joskus käskee ajurinsa ajaa
+St. Mandésta niitä kapeita, risteileviä katuja, jotka mutkittelevat
+tässä kaupunginosassa. Silloin saisi teidän majesteettinne tutustua
+sellaiseen osaan suurkaupunkiamme, joka todellakin herättää
+kummastustamme: eriskummallisia taloja, omituisia naamoja ja
+kielellinen sekamelska, jossa elsassilainen murre ja heprean kieli
+kaikuu suloisessa sopusoinnussa! Myymälät eli paremmin sanoen luolat
+ovat täynnä kaikenmoista roskatavaraa ja jokaisen portin edessä näette
+suuria lumppukasoja, joita kyömynenäiset ämmät tutkivat ja penkovat
+vanhoilla sateenvarjoilla, kaikkialla koiria, syöpäläisiä ja paha haju,
+sanalla sanoen todellinen keskiaikainen 'ghetto' eli juutalaiskortteli
+senaikuisine rakennuksinensa, rautaparvekkeinensa ja korkeine,
+ulkonevine akkunoinensa.
+
+»Ukko Leemans ei kuitenkaan ole juutalainen, vaan belgialainen Gentistä
+ja uskonnoltansa katolilainen. Señoralla on tosin juutalainen nimi,
+sillä äiti on juutalainen, ja näin on hän saanut sekarotuisen
+juutalaisen ihovärin ja silmät, mutta hänen nenänsä ei ole petolinnun
+nokan näköinen, vaan päinvastoin mitä sievin suora nenä. Luoja ties,
+kuinka hän sen lieneekin saanut, sillä ukko Leemansilla on oikea
+palleroinen naama. Mutta juuri hänen palleroisella naamallansa voitin
+minä ensimäisen näyttelymitalini...
+
+»Ihan totta, ukko voi pahanpäiväisessä hökkelissä Eginhardin kadun
+varrella, jota hän nimittää taidekaupaksensa, näyttää vielä tänäkin
+päivänä Watteletin nimellä merkityn kokokuvan itsestänsä ... eikä se
+minun huonoimpiani olekaan. Tämän keksin minä päästäkseni sillä tavoin
+talon tuttavaksi ja voidakseni mielistellä Señoraa, jota kohtaan olin
+tuntenut 'imevän' viettiä...»
+
+»Mitä?» kysyi kuningas, jonka mielestä tämän pariisilaisen sanasto
+toisinaan tuntui oudolta... »Ah, niin ... ymmärrän ... jatka!»
+
+»Pientä rakkauden taipumusta, tarkoitan. Enkä minä suinkaan ollut ainoa
+liekehtivä, sen minä näin. Joka päivä keräytyi la Paix-kadun myymälään
+kokonainen liuta hänen ihailijoitansa; ukko Leemansilla oli näet siihen
+aikaa mainitulla kadulla toinen myymälä. Ukko oli kyllin viisas
+käsittämään, että yleisön maku viimeisten kahdenkymmenen vuoden
+kuluessa oli muuttunut. Tuo romanttinen 'mustan kaupunginosan'
+taidekauppias Hoffmannin, jopa Balzacin henkeen oli ollut pakotettu
+muuttumaan uusiaikaiseksi 'harvinaisten esineiden' kauppiaaksi, jolla
+täytyi olla valaistu myymälänsä ja näyttelyakkunansa jollekin Pariisin
+hienommalle kadulle päin. Itseänsä ja taiteenharrastajia varten
+säilytti ukko kuitenkin vanhan ja lahon myymälänsä Eginhardin kadulla
+avaten sitä paitse suurta yleisöä varten, joka pysyttelekse yleisillä
+valtakaduilla, komean antikviteettikaupan la Paix-kadun varrella, jossa
+vanhain kulta- ja hopeaesineiden ja vanhanaikaisten jalokivikoristeiden
+loisto ja hienot, ajan ruskettamat pitsit melkein veivät voiton muilta
+uusiaikaisilta ja loistavilta jalokivikaupoilta.
+
+»Señora oli silloin vain viisitoista vuotias. Noiden muinaismuistojen
+rinnalla vaikutti hänen nuorekas kauneutensa sangen eduksensa. Ollen
+hyväpäinen tyttö perehtyi hän nopeasti tähän alaan ja pian oli hän yhtä
+tarkka kuin isänsäkin arvioimaan vähäpätöisenkin esineen todelliseen
+arvoonsa. Ostajia kävi joukottain ja useita huvitti kai kumartua
+yhdessä hänen kanssansa katselemaan tiskillä olevia lasilaatikoita ja
+tulla johonkin kosketukseen noiden hienojen sormien ja hänen kauniiden
+suortuviensa kanssa. Äiti oli jo verrattain ijäkäs iliminen, jonka
+silmien ympärillä näkyi jokseenkin selvä, tumma reunus ikäänkuin olisi
+hän käyttänyt mustakehyksisiä silmälaseja, muuten hän ei ollut
+ostajille miksikään rasitukseksi, vaan istui tavallisesti syrjässä
+parsien vanhoja pitsejä, muinaisaikaista pöytäliinaa tahi mattoa,
+välittämättä mitään tyttärestänsä. Ja mitäpä varten hän tätä olisikaan
+vartioinut? Señora oli niin tasainen ja vakainen tyttö, ettei mikään
+juuri voinut houkutella häntä pois oikealta tieltä.»
+
+»Todellakin?» huudahti kuningas tyytyväisenä.
+
+»Tuomitkoon teidän majesteettinne siitä itse. Äiti nukkui yönsä tässä
+myymälässä, jota vastoin tytär joka ilta klo 10 palasi kotiinsa
+Eginhardin kadulle, ettei ukko Leemansin olisi kovin ikävä. Tuon
+ihaillun impyen, jonka kauneus oli yleisesti tunnettu ja kaikissa
+sanomalehdissä mainittu, olisi tarvinnut vain sanoa sananen taikka
+nyökäyttää myöntymystä, niin olisi hänen eteensä maan povesta
+ilmestynyt Cendrillonin vaunut, mutta hän odotti joka ilta
+raitiovaunuja Madeleinen bulevardin kulmassa ja palasi suoraan isänsä
+yökkömajaan. Kun raitiovaunut eivät vielä kulkeneet hänen
+uloslähtiessänsä, niin käveli hän myymälään jalkaisin, huolimatta
+ilmasta ja vedenpitävä kauhtana mustan pukunsa suojana. Ja kuitenkin
+uskallan vakuuttaa, ett'ei ainoakaan niistä monista kalvakoista ja
+sievistä myyjätärneideistä, jotka hattu päässä tai paljain päin
+tepsuttelevat tähän aikaan St. Antoinen tai Rivolin katuja, nauraen tai
+yskien aamuvilussa ja aina joku ihailija kintereillä, ett'ei ainoakaan
+näistä, sanon minä, voinut kilpailla hänen kanssansa ihanuudessa».
+
+»Mihin aikaan aamulla oli hänen tapansa mennä ulos?» kysyi prinssi,
+joka näkyi jo alkavan virota.
+
+Kristian kävi levottomaksi.
+
+»Sallikaahan hänen lopettaa... Entä sitten?»
+
+»Minun onnistui päästä talon tuttavaksi ja siellä työskentelin kaikessa
+rauhassa voittaakseni päämääräni. Sunnuntaisin panin minä toimeen
+pieniä arpajaisia muutamien romukauppiaiden kanssa Charlemagnen
+pasaasista... Kaunista seuraa!... Joka kerran palasin minä sieltä
+kirppuja vaatteissani. Näissä tilaisuuksissa istuin aina Señoran
+vieressä painaen häntä pöydän alla polveen, jolloin hän aina katsoi
+minuun sellaisella enkelimäisen kirkkaalla silmäyksellä, että minun
+olisi heti pitänyt ymmärtää hänen viattomuutensa ja tosihyveeseen
+perustuva vilpittömyytensä... Eräänä päivänäpä sattui kuitenkin, että
+koko talo oli mullin mallin minun tullessani, äiti itki ja isä raivosi
+puhdistaessaan vanhaa kivääriä, jolla hän aikoi tehdä lopun
+hävyttömästä naisen ryöväristä. Señora oli nimittäin karannut paroni
+Salan, ukko Leemansin rikkaimpaan ostajapiiriin kuuluvan herrasmiehen
+kanssa; myöhemmin sain kuitenkin tietää, että isä itse oli kaupannut
+tytön pois kuin minkäkin kauppatavaran... Pari kolme vuotta osasi
+Señora kätkeä onnellisen olinpaikkansa ja rakkautensa oleskellen tuon
+seitsemättäkymmentä käyvän ukon kanssa milloin Sveitsissä, milloin
+Skotlannissa n.k. sinisten järvien rannoilla. Sitten sain äkkiä kuulla,
+että hän oli palannut takaisin Pariisiin ja piti 'perhehotellia'
+Antinin puistokadun varrella. Minä riensin sinne. Tapasin entisen
+rakkauteni esineen yhäti ihastuttavana ja rauhallisena istumassa
+omituisen ruokapöydän päässä, seuranansa brasilialaisia, englantilaisia
+ja 'naikkosia'. Sillä aikaa kun ruokavieraat toisessa päässä pöytää
+söivät sallaatia, sysäsivät toiset pöytäliinan pois ja aloittivat
+baccarat-pelin toisessa päässä. Täällä tutustui Señora Tom Lewisiin,
+joka ei juuri ole kaunis eikä nuori mies ja silloin jo oli köyhä kuin
+rotta. Millä hän siis Señoran mielen voitti? Ilmeinen arvoitus. Totta
+vain on, että Señora hänen vuoksensa möi hotellinsa, meni Tomin kanssa
+naimisiin ja oli hänelle avuliaana asioimisliikkeen perustamisessa,
+joka aluksi menikin mainiosti, mutta sittemmin joutui rappiolle;
+seuraus tästä oli että Señora, joka jonkun aikaa oli kätkössä muulta
+maailmalta Tom Lewisin rakentamassa omituisessa palatsissa, sukelsi
+jälleen esille viehättävimmän pikku kirjanpitäjättären muodossa.
+
+»Hiisi vie, mikä vaikutus tällä oli! Klubien parhaimmisto alkoi käyttää
+tätä asioimistoa Royale-kadun varrella. Kassahäkillä mielistellään nyt
+aivan samoin kuin ennen taidekaupassa ja 'perhehotellin' numeroiduissa
+suojissa. Mitä minuun tulee, en minä enää hänestä välitä, vaan
+päinvastoin pelkään jo häntä. Aina sama, vallan sama kuin kymmenen
+vuotta sitten, ilman vähintäkään kurttua tai juovaa kasvoissa, aina
+sama kiilto silmissä, aina yhtä uusi ja nuorekas ... ja kaikki tuota
+naurettavaa Tom Lewista varten, jota hän, ihme kyllä, yhä rakastaa.
+Sellainen voi karkoittaa hänen sulojensa rakastuneimmankin ihailijan
+loitolle!»
+
+Kuningas hieroi rajusti kortteja huudahtaen:
+
+»Vai niin! Onko se mahdollista?...»
+
+»Mokoma ruma apina ja hupelo kuin Tom Lewis!... Sitä paitse
+kaljupää ... viisitoista vuotta vanhempi ... ja taskuvaras
+mongertaja!...»
+
+»Sellaisiakin ihmisiä näkyy löytyvän, sire.»
+
+Uneliaalla roistonäänellänsä sanoi kruununprinssi:
+
+»Sille naiselle ei kukaan voi mitään. Minäkin olen kyllin kauvan
+puhaltanut sille kiekolle... Ei syty ... tie on tukossa...»
+
+»Te niin, hiisi vie, kyllä minä jo tunnen teidän tapanne 'puhaltaa
+kiekolle'», sanoi Kristian niin pian kun hän käsitti tämän
+puheenparren, jonka ylhäiset kumipäät olivat mekanikoilta lainanneet.
+»Teiltä puuttuu kärsivällisyyttä!... Teille pitää olla avonaiset
+paikat... 'Suuren 16:n' sohva... Tynnyri, nuori oksa ja sitten
+harpatkaamme, hahahaa! Mutta minä otaksun, että mies, joka todella
+näkee vaivan rakastua Señoraan eikä pelkää hänen hiljaista, ylevää
+tapaansa ... voi suorittaa asian kuukauden kuluessa. Enempää en
+tarvitse.»
+
+»Lyönpä vetoa, ett'ei se onnistu», sanoi Axelin prinssi.
+
+»Paljostako?
+
+»Neljästäkymmenestä tuhannesta frangista.»
+
+»Sovittu!... Wattelet, tuo vetokirja!»
+
+Kirja, johon Suuren klubin vedonlyönnit merkittiin, oli yhtä omituinen
+laatuansa kuin Tom Lewisin kirjanpito alallansa oli. Ranskan jaloimmat
+nimet tavataan siinä omituisimpien ja tuhmimpien vedonlyöntien
+yhteydessä; niinpä sitoutui esim. herttua Courson-Launy ajamaan pois
+jokaikisen karvan kaikkialta ruumiissansa, josta seuraus oli se, ettei
+hän pariin viikkoon voinut käydä eikä istua. Muita vieläkin hullumpia
+vedonlyöntejä siinä mainittiin.
+
+Korkeiden vedonlyöjäin ympärille keräytyi useita klubin jäseniä seisoen
+kunnioittavina, vaiteliaina ja juhlallisina todistajina tälle
+tapahtumalle. Tällainen veto olisi ehkä vielä ollut ymmärrettävissä
+nuorten, humaltuneiden pilkkakirvesten seurassa, mutta tässä
+ympäristössä tuntui se säälittävän naurettavalta, olletikin kun
+vanhempia, yhteiskunnalliselta asemaltansa korkeita virkamiehiä oli
+läsnä. Vedon allekirjoittajain suuret, ikivanhat, historialliset nimet
+antoivat tälle tapahtumalle kansainvälisen sopimuksen leiman, josta
+Europan kohtalo voi riippua.
+
+Veto kirjoitettiin seuraavaan muotoon:
+
+»Helmikuun 3 p. 1875 löi hänen majesteettinsa Kristian II vetoa
+kahdesta tuhannesta louisdorista, että, hän kuukauden kuluessa nukkuu
+Sefora L:n kanssa.
+
+»Hänen kunink. korkeutensa, monseigneur Axelin prinssi hyväksyi vedon.»
+
+»Tässä tapauksessa olisivat he voineet käyttää liikanimiänsä Rigoloa ja
+Kukonpyrstöä», arveli Wattelet viedessään takaisin vetokirjan. Ja
+hienoston huvittelijan kasvoilla värähteli ilkeä hymy.
+
+
+
+
+VI.
+
+Maanpakolaiset »mustalaiset».
+
+
+»Niin! Niin! Tuon nuotin me jo tunnemme!... _'Oh! Yes!... Goddam...
+Shocking!...'_ Tuota rahaa käytätte te, kun ette tahdo maksaa ettekä
+vastata mitään... Mutta Bibin kanssa se ei enää käy laatuun...
+Tehkäämme välit selviksi, vanha veijari...»
+
+»Mutta, mestari Lebeau, te puhutte todellakin minulle niin kiivaasti,
+että...» intti toinen englanniksi murtaen.
+
+Sanoaksensa tuon sanan »kiivaasti», jonka hän ylpeydellä säilytti
+sanavarastossansa, käyttäen sitä pari kolme kertaa peräkkäin,
+ojentautui J. Tom Lewis ta'apain, että rintapitsistö vetäysi ylös
+suurta, valkoista kaulaliinaa kohti, joka hänellä aina oli kierrettynä
+kaulan ympärille kuin milläkin englantilaisella papilla. Samalla
+alkoivat hänen avonaisten silmiensä terät pyöriä tehden mahdottomaksi
+lukea hänen ajatuksiansa; peittäen luihun ja luikertelevan katseensa
+puoleksi suljettujen silmäluomiensa ta'a vastasi vastustaja
+englantilaisen veijarin kaunopuheliaisuuteen kujeillen leukansa
+kapeaksi ja sileäksi kärpänkuonoksi. Vaaleine, käherrettyine ja hyvin
+kammattuine tukkinensa ja vakavine, mustine pukuinensa muistutti
+kamaripalvelija Lebeau kaikissa suhteissa huolellisen asunsa takia
+jotakin tuomaria vanhasta Chateletista. Mutta kun ihmisen todellinen
+luonne juuri riitaisuuksissa ja vihan purkauksissa parhaiten
+ilmenee, näytti tämä hyvin kasvatettu ja kynsiltäänkin siisti
+entinen hovilakeija, joka oli ollut niin suosittu mies Tuileriesin
+kuninkaallisissa eteishuoneissa, pian tapansa osoittautuen kauhean
+ahneeksi, saaliinhimoiseksi ja omanvoitonpyyteiseksi veitikaksi.
+
+Ollaksensa suojassa keväiseltä sateelta, joka pieksäen huuhtoi
+pihamaata, olivat nämä kaksi veijaria vetäytyneet suureen, valkeaksi
+laastittuun vaunuvajaan, joka sisäpuolelta oli vuorattu paksuilla
+olkimatoilla, jotta paremmin säilyisivät kosteudelta sinne sysätyt
+upeat ajopelit alkaen kullatuista ja useilla lasiakkunoilla
+varustetuista loistovaunuista aina keveihin metsästysvaunuihin ja
+kuningattaren pikku rekeen saakka, jossa hän -- järven joskus jäätyessä
+-- teki aamuiset ajoretkensä.
+
+Kaikki täällä oli komeaa ja upeaa kuten viereisessä tallissakin, josta
+kuului hevosten korskuntaa ja kavioiden kopsetta puulattiaa ja
+seinälaudoitusta vastaan. Ylellisyyden ja ylhäisyyden leiman antoi
+kokonaisuudelle siisti satulakammio, jonka kiiltävän puhtaalla
+permannolla seisoivat satulatelineet ja jonka seinillä sopivassa
+järjestyksessä riippui ruoskia ja uusia, teräkseltä välkkyviä siloja,
+suitsia ja päitsiä.
+
+Satulakamarin ovi oli jäänyt ra'ollensa.
+
+Tom ja Lebeau riitelivät eräässä vaunuvajan kolkassa. Molemmat
+olivat he kovaäänisiä, olletikin talossa kodistunut kamaripalvelija,
+joka huusi täyttä kurkkua. »Voiko kukaan käsittää tuollaista
+roistomaisuutta?» huusi hän Tomille vasten naamaa. »Ja kuka olisi
+voinut uskoa asiain näin kääntyvän? Kun heidän majesteettinsa päättivät
+jättää Hôtel des Pyramidesin ja muuttaa tänne, niin kuka tämän asian
+ennakolta valmisti? Teinkö sen minä, Lebeau, teinkö sen vai en, häh?
+Minä tein sen, vaikka kaikki muut olivat vastaan ja selvästi osoittivat
+vastenmielisyytensä teitä kohtaan... Ja paljoko piti minun saada
+vaivoistani Tom Lewisilta? Eikö meidän pitänyt jakaa tasan voitto
+kaikista tilauksista ja viinitynnöreistä, jotka te tähän taloon
+hankitte? Oliko sopimus sellainen vai mitä?»
+
+»_Oh, yes_... Niin se oli...»
+
+»No, miksikäs te petätte minut?»
+
+»No, no, ... minä en petä koskaan», tenäsi Tom Lewis käsi
+rintapitsistöllä.
+
+»Vai niin, vanha lurjus!... Kaikki hankkijat maksavat teille
+neljäkymmentä prosenttia, siitä olen hankkinut todistukset... Ja
+kuitenkin olette te sanonut minulle saavanne ainoastaan kymmenen...
+Siitä miljonasta, jonka muutto hotellista tänne maksoi, olen minä
+saanut ainoastaan viisi prosenttia eli viisikymmentätuhatta,
+silloin kun te olette nylkenyt kolmekymmentäviisi, te! Siis olette
+te pistänyt taskuunne seitsemänkertaisesti sen summan, minkä minä
+sain, eli kolmesataaviisikymmentätuhatta frangia! Ymmärrättekö:
+kolmesataaviisikymmentätuhatta frangia?»
+
+Tässä oli Lebeau vallan läkähtyä, sillä tuo pitkä luku tuntui tarttuvan
+hänen kurkkuunsa kuin kalanruoto. Tom koetti rauhoittaa häntä.
+Ensiksikin on joku liioitellut summan ... ja sitä paitsi olivat
+muuttokustannukset todellakin tavattoman suuret... Vuokraa Royale-kadun
+varrella oli juuri kohotettu ... hänellä oli ylen paljo saamisia, joita
+hän ei tahtonut saada perityksi... Sitä paitse tuotti tuo muutto
+hänelle voittoa vain yhden ainoan kerran, jota vastoin Lebeaulla oli
+tilaisuus ottaa osinkonsa kaikesta, mitä pitkin vuotta ostettiin
+tähän kuninkaalliseen talouteen, joka tiettävästi maksaa yli
+kaksisataatuhatta frangia vuodessa...
+
+Mutta kamaripalvelija ei näyttänyt tyytyvän tähän Tomin käsitykseen
+asiasta. Hänen yksityiset asiansa eivät ketään liikuta, intti hän, eikä
+hän missään tapauksessa aikonut antaa tuollaisen ruokottoman
+englantilaisen nylkeä itseänsä, se oli varma!
+
+»Herra Lebeau, te olette hävytön mies ... teidän kanssanne minä en
+tahdo enempää keskustella», sanoi Tom omituisella englantilaisella
+murteellansa.
+
+Ja sitten näytti Tom Lewis aikovan ovelle. Mutta toinenpa salpasi
+häneltä tien.
+
+»Vai aikoisitte te livahtaa tiehenne mitään maksamatta? Ohoh, sepä ei
+käy laatuun, ystäväni...»
+
+Lebeaun huulet olivat käyneet kalpeiksi. Hänen kärppämäinen kuononsa
+ikäänkuin piteni kiihtymyksestä ja vavisten astui hän yhäti vallan
+rauhallisen englantilaisen eteen, jonka häiriytymätön kylmäverisyys
+harmitti kamaripalvelijaa niin, että hän vihdoin, kaiken malttinsa
+menettäen, ärjäsi törkeän haukkumasanan heristäessään nyrkkiänsä aivan
+hänen nenänsä edessä. Mestarimiekkailijan nopealla kädenliikkeellä,
+joka enemmän muistutti rajasuutaria kuin englantilaista »boksaria», löi
+Tom heristetyn nyrkin alas ja sanoi leveällä ja puhtaalla Antoinen
+etukaupungin murteella:
+
+»Ei sitä, Liisa kulta ... taikka täältä läiskähtää!»
+
+Näillä sanoilla oli ihmeellinen vaikutus. Ällistyneenä katseli Lebeau
+ympärillensä ikäänkuin vakiutuaksensa siitä, ett'eivät nuo sanat
+muualta tulleet kuin Tomin suusta, sitten katsoi hän sangen pitkään
+englantilaista, jonka kasvot olivat sävähtäneet tulipunaisiksi ja jonka
+silmäterät mulkoilivat pahemmin kuin koskaan ennen, ja vihdoin rähähti
+hän ihan hulluun nauruun, johon sekoittui hänen äskeisen vihansa
+väristykset; pian tarttui tämä hilpeys Tomiinkin, jonka täytyi nauraa
+mukana.
+
+»Voi, mikä veijari ... mikä kirottu veijari ... te olette!... Olisihan
+minun pitänyt arvata se heti... Sitä parempi englantilainen te siis
+ette ole!»
+
+Tätä naurua nauroivat he yhä vallan hengästyneinä, kun satulakammion
+ovi heidän takanansa äkkiä avautui ja kuningatar astui sieltä ulos.
+
+Hän oli palannut ratsastusretkeltä ja vienyt itse mielihevosensa
+talliin pilttuuseensa. Näin oli hän kuullut keskustelusta jok'ikisen
+sanan. Itse petoksesta ei hän välittänyt, sillä se tuli liian alhaalta.
+Hän tiesi jo aikoja sitten, millainen veitikka tuo ulkokullattu
+kamaripalvelija oli, joka oli ollut todistajana kaikille hänen
+nöyryytyksillensä ja kurjuuksillensa. Tuota toista »cabissänsä»
+ajelijaa hän tuskin tunsi: Tom oli hänelle vain urakkamies, ei muuta.
+Mutta nämä miehet olivat antaneet hänelle vakavan opetuksen. Muutto
+hotellista tänne oli siis maksanut kokonaisen miljonan! Heidän
+elämänsä, joka kuningattaren mielestä oli niin supistettu ja
+vaatimaton, maksoi siis kaksisataatuhatta frangia vuosittain, vaikka
+heillä tuskin oli neljääkymmentätuhatta menettää! Kuinka oli hän voinut
+näin kauvan pysyä tietämättömänä hovin menoista ja heidän omien
+tulojensa riittämättömyydestä? Kuka oli siis avustanut heitä
+tuollaisten menojen mahdollisuuteen? Kuka maksoi siis heidän
+puolestansa tämän ylellisyyden, talouden, hevoset, vaunut, jopa hänen
+pukunsa ja yksityiset hyväntekeväisyyslahjoituksensa?... Nämä ajatukset
+nostivat häpeän punan hänen poskillensa ja tällaisena kiiruhti hän
+sateessa suoraan pihan yli intendenttirakennuksen rappusia kohti.
+
+Herttua Rosen, joka juuri lajitteli kultarahakasoja erinäisten laskujen
+viereen, hämmästyi kuningattaren äkkitulosta ja nousi paikalla
+seisoallensa.
+
+»Ei, istukaa vain», sanoi kuningatar lyhyesti; nojautuen sitten
+herttuan työpöydän ylitse vielä hansikoidun oikean kätensä varaan
+jatkoi hän päättävästi, nopeasti ja käskevästi:
+
+»Rosen, mistä me olemme nämä kaksi viimeistä vuotta eläneet?... Oh, ei
+mitään verukkeita!... Minä tiedän, että kaikki täällä, mitä olen
+pitänyt vain vuokrattuna, onkin ostettu meidän nimissämme ja maksettu
+rahalla... St. Mandé yksistään kuuluu maksaneen yli miljonan, vaikka
+meillä tiettävästi ei ollut enempää Illyriasta lähtiessämmekään...
+Olkaa siis hyvä ja sanokaa minulle, kuka meitä jo alusta alkaen on
+auttanut ja kenenkä almuista me elämme?...»
+
+Vanhuksen hämmentynyt ulkomuoto ja noiden lukemattomien kurttujen
+väristys ilmaisi Frédériquelle totuuden:
+
+»Teidän siis!... Te olette siis...?»
+
+Sitä ei kuningatar olisi voinut ikinä uskoa. Herttua pyyteli anteeksi
+sopertaen jotakin »velvollisuudesta ... kiitollisuudesta ... ja entisen
+takaisin maksamisesta...»
+
+»Hra herttua», sanoi kuningatar kiihoittuneena, »kuningas ei ota
+takaisin, mitä hän kerran antanut on ... eikä kuningatarta ylläpidetä
+niinkuin jotakin tanssijatarta.»
+
+Pari kyyneltä herahti hänen säteilevistä silmistänsä, pari ylpeyden
+kyyneltä, jotka eivät poskille tipahtaneet.
+
+»Oi, anteeksi ... anteeksi, kuningatar...» Herttua parka näytti niin
+nöyrältä ja suuteli hänen sormiensa päitä niin surullisena ja
+katuvaisen ilme kasvoillansa, että kuningatar jatkoi hieman lauhtuen:
+
+»Tehkää luettelo kaikesta, mitä olette omistanne maksanut, rakas Rosen.
+Te saatte velkakirjan siitä summasta ... ja kuningas on sen maksava
+ensi tilassa... Mitä taas tulee vastaisiin menoihimme, otan minä
+pitääkseni niistä huolen. Ne eivät saa nousta yli vuotuisten tulojemme,
+siitä vastaan minä. Hevoset ja vaunut me myymme pois. Palvelijakuntaa
+me taas voimme vähentää. Maanpaossa olevien hallitsijaan tulee tyytyä
+vähään.»
+
+Nyt oli herttuan vuoro kiihtyä.
+
+»Nyt te erehdytte, armollinen rouva... Juuri maanpaossa on
+kuninkuuttansa kaikilla tavoin ylläpidettävä. Oi, jospa minun neuvoani
+olisi noudatettu, eivät teidän majesteettinne asuisi täällä
+etukaupungissa ja tavalla, joka käy laatuun ainoastaan kylpypaikoissa.
+Minä olisin halunnut nähdä teidät jossakin Pariisin ylimystön keskellä
+sijaitsevassa palatsissa, sillä tiedänhän, että valtaistuimensa
+menettäneiden kuninkaallisten tulee etusijassa olla varuillansa sitä
+välinpitämättömyyttä vastaan, joka syntyy, jos hallitsijat vedetään
+heille sopimattomaan tasa-arvoon muiden kanssa. Tiedän kyllä, että
+minua on usein pidetty naurettavana sen täsmällisyyden takia, millä
+olen vaatinut hovitapoja noudatettavaksi: minä olen muka liian
+vanhanaikainen ja pikkumainen. Mutta nämä muodollisuudet ovat nyt
+tärkeämpiä kuin ennen, sillä niiden avulla säilyy se ylväs ryhti, joka
+vastoinkäymisessä muuten häviää. Se on kuin sotilaan jäykkä varustus,
+joka voi pitää hänet pystyssä vielä kuolettavasti haavoitettunakin.»
+
+Kuningatar viivytti hetken vastausta ja mietti. Sitten kohotti hän
+päänsä pystyyn sanoen:
+
+»Mahdotonta!... Löytyy ylpeys, joka on tuota korkeampi... Toivon, että
+asiat jo tänä iltana muuttuvat niinkuin sanoin.»
+
+Yhä kiivaammin ja melkein rukoillen vastasi herttua:
+
+»Mutta teidän majesteettinne arvaa, mitä hevosten ja vaunujen myynti jo
+merkitsee... Se olisi jo tavallansa kuninkaallinen vararikko... Mikä
+isku ja häväistys!»
+
+»Nykyinen asiain meno on vielä suurempi häväistys.»
+
+»Ken siitä tietää! Kuka edes epäilee jotakin? Kuka aavistaisi, että tuo
+vanha saituri Rosen...? Tehän ette tahtonut itsekään sitä uskoa
+äsken!... Oi, armollinen rouva, minä rukoilen teitä vastaanottamaan
+tämän todistuksen uskollisuudestani ja alttiudestani... Sitä paitse
+olisi tahtonne ehkä mahdoton toteuttaa. Niin, jospa te vain
+tietäisitte... Teidän koko vuositulonne riittäisi tuskin kuninkaan
+pelimenoihin.»
+
+»Kuningas ei saa enää pelata, hra herttua.»
+
+Tämän sanoi hän sellaisella äänellä ja katseella, että...! Rosen
+lakkasi inttämästä vastaan. Kuitenkin uskalsi hän vielä lisätä:
+
+»No, minä teen niinkuin teidän majesteettinne tahtoo. Mutta minä pyydän
+teidän majesteettianne pitämään mielessänne, että kaikki omaisuuteni on
+teidän käytettävänänne ja että te onnettomuuden ja tarpeen vaatiessa
+ensi sijassa käännytte minun puoleeni. Sen olen minä mielestäni
+ansainnut.»
+
+Hän tiesi näet, ettei siihen kauvan aikaa kuluisi.
+
+Seuraavasta päivästä pantiin sovitut uudistukset toimeen. Puolet
+palvelijakunnasta sai eronsa ja kaikki tarpeettomat ajopelit
+lähetettiin Tattersallin huutokauppaan, missä kaikki muut myytiin
+jokseenkin edullisesti paitsi loistovaunut, jotka liiallisen komeutensa
+vuoksi eivät soveltuneet yksityisille ihmisille. Myydyiksi saatiin
+sentään nekin. Äskettäin Pariisiin saapunut amerikalainen sirkusseurue,
+joka levitti mitä suurellisimpia ilmoituksia, osti nuo upeat vaunut,
+jotka Rosen oli teettänyt säilyttääksensä hallitsijoillensa jonkun
+verran loiston varjoa ja kaukaista toivoa Laibachiin palaamisesta;
+niitä käytettiin historiallisia kulkueita ja juhla-ajoja varten à la
+Franconi taikka myöskin kiinalaisten kääpiöiden, kesytettyjen apinain
+y.m. esiytyessä. Näytäntöesitysten lopulla nähtiin näiden vaunujen,
+joista kuninkaalliset vaakunatkaan eivät olleet aivan poistetut,
+orkesterin soittaessa kiertelevän kolme kertaa ympäri hiekoitettua
+sirkus-tannerta irvisteleväin apinain tai jonkun lyhyttukkaisen,
+punaiseen silkkipukuun puetun, kuuluisan voimistelijan hiestä sekä
+tukkarasvasta kiiltävänä tervehtiessä yleisöä vaunun akkunoista. Niin
+vedettiin nämä kuninkuuden komeat perinnöt alas todistamaan
+kukistuvasta suuruudesta elefanteille ja kouluutetuille hevosille! Mikä
+varoittava enne kuninkuudelle!
+
+Tietysti herätti tämä vaunujen myynti Tattersallissa jonkun verran
+huomiota samoin kuin yht'aikaa nurkissa ilmoitettu Galizian
+kuningattaren jalokivien myynti Drouotin kadun varrella olevissa
+suurissa, julkisissa huutokauppahuoneistoissa.
+
+Mutta kauvaksi aikaa ei Pariisi jää samoja asioita miettimään: sen
+ajatukset seuraavat sanomalehtien rientävää lentoa. Näistä molemmista
+merkillisistä huutokaupoista puhuttiin joku vuorokausi. Seuraavana
+päivänä olivat ne jo unhottuneet. Vastustelematta suostui Kristian II
+kuningattaren vaatimiin supistuksiin. Edellisen, surkean kohtauksen
+jälkeen esiytyi kuningas nyttemmin hänen edessänsä aina hieman
+hämmentyneenä ja ikäänkuin olisi hän tahtonut vihjata tuonoisen tekonsa
+tahallista lapsellisuutta, jonka nimiin hänen poikamainen elämänsä muka
+oli luettava. Mitä häntä muuten liikuttivat nämä taloutta koskevat
+supistukset? Ulkona kaupungillahan hän eli, oleskeli ja huvittelihe.
+Ihmeellistä kyllä ei hän kuuteen kuukauteen turvautunut ensinkään
+Rosenin rahakukkaroon. Se kohensi häntä jonkun verran kuningattaren
+silmissä, joka tunsi itsensä erityisesti tyytyväiseksi siitä, ettei
+tuon englantilaisen omituiset ajopelit enää seisoskelleet heidän
+pihansa nurkissa ja ettei hänen enää tarvinnut nähdä rappusissa tuon
+imartelevan velkojan matelevaista hymyä.
+
+Tästä huolimatta menetti kuningas edelleen paljo rahaa, »juhlien»
+enemmän kuin koskaan ennen. Mistä mahtoikaan hän saada varoja tähän?
+Elysée sai sen tietää omituisella tavalla ukko Sauvadonilta, tuolta
+kunnon mieheltä, jolle hän ennen oli käynyt antamassa »ajatuksia eri
+asioista». Tämä tuttavuus oli näet ainoa, jonka Méraut entisistä
+tuttavapiiristänsä säilytti vielä senkin jälkeen, kun hän oli alkanut
+toimensa Herbillonin kadun varrella. Silloin tällöin kävi hän syömässä
+ukon kanssa aamiaista Bercyssä kertoaksensa hänelle uutisia Colettesta,
+jota ukko valitti ei enää ensinkään tapaavansa.
+
+Colette oli näet hänen ottolapsensa ja samalla rakastetun, mutta köyhän
+veljen tytär, jota veljeänsä ukko Sauvadon oli autellut tämän kuolemaan
+saakka. Myöhemmin oli hän aina pitänyt huolta Colettesta, kustantanut
+hänen elämänsä ristiäisistä alkaen samoin kuin koulunkäynnin aikana
+eräässä Pariisin parhaimmassa luostarilaitoksessa. Colette oli hänen
+heikkoutensa ja elävä turhamielisyytensä, ja tätä kaunista nukkea hän
+koristeli kaikella mahdollisella tavalla nousukkaan miljonanomistajan
+sivistymättömässä mielikuvituksessansa. Ja kun pikku Colette aivan
+hiljaa kuiskasi sedällensä tähän tapaan:
+
+»Tuon tytön äiti on paronitar ... tuon herttuatar ... ja tämän taas
+markisitar», niin vastasi upporikas setä, leveitä hartioitansa
+kohauttaen: »Tehdään sinusta vieläkin ylhäisempi!»
+
+Ja kahdeksantoista vuotiaana pikku Colette olikin ruhtinatar.
+Myötäjäisiä vaanivia ylimyksiä ei Pariisissa puutu. Tom Lewisin
+asioimistossa oli näitä kokonainen valikoima; tarvitsi ainoastaan
+hinnoittaa tämä kokoelma. Sauvadonin mielestä ei kaksi miljonaa ollut
+liian korkea hinta siitä nautinnosta, mikä hänellä voi olla
+nurkkapaikasta nuoren ruhtinatar Colette Rosenin vierassalongissa,
+missä hänellä sen nojalla oli oikeus näytellä puurovadin kokoisia,
+leveästi hymyileviä poskiansa ja vanhanaikaisia poskipartojansa
+kuningas Louis Philippen malliin. Pienet, harmajat, vilkkaat ja
+nokkelat silmät -- Coletten silmät -- lievensivät jossakin määrin sitä
+teeskentelemätöntä, vaan samalla kömpelöä ja vasenkätistä vaikutusta,
+jonka ukko Sauvadon muuten teki paksuine huulinensa ja leveine,
+hevosenkengän muotoisine suu-aukkoinensa; sitä paitse todistivat hänen
+turpeat, neliskulmaiset kämmenensä hienosti hansikoituinakin selvästi
+miehen entisestä toiminnasta tynnyrien vierittäjänä Bercyn
+laivarannassa. Alussa oli hän varovainen eikä puhunut paljo mitään,
+jonka vuoksi hänen mykkä olentonsa kummastutti, melkeinpä pelotti
+ihmisiä. Hitto vie, kaunista salonkikieltä ei juuri opita Bercyn
+varastohuoneella, missä ukko Sauvadon oli ollut sekoittamassa
+eteläranskalaisiin viineihin punaväriä ja kampeshepuun väriä. Kiitos
+olkoon Mérautille, sai hän vähitellen muutamia täysvalmiita
+mielipiteitä asioista, rohkeita väitelmiä päivän tapahtumista ja
+suosituimmasta kirjallisuudesta. Ukko alkoi ottaa osaa keskusteluihin
+ja suoriusi tästä yrityksestänsä verrattain hyvin, lukuunottamatta
+muutamia kamalia ja mahdottomia kielivirheitä; niinikään hämmästytti
+tämä entinen vesitynnörein kantaja valkoliiveissänsä koko salonkia
+esittämällä liian omituisella tavalla eräitä de Maistren tapaisia
+mielipiteitä.
+
+Mutta sitten riisti Illyrian kuningaspari häneltä sekä »ajatusten
+antajan» että keinon esiytyä niillä seuraelämässä. Colette ei näet
+hovin seuranaiseksi jouduttuansa liikkunut enää paljo mihinkään St.
+Mandésta. Ja hovin »talous- ja sotaministerin», vanhan herttua Rosenin
+hän taas tunsi kyllin hyvin luopuaksensa kaikista toiveista tulla
+esitetyksi Illyrian hoville. Eikä hän ollut rohjennut siitä edes
+mainitakaan. Kuvitelkaahan vain herttuaa saattamassa ukkoa ylpeän
+kuningatar Frédériquen puheille! Tavallista viinikauppiasta Bercystä!
+Eikä edes liikkeensä lopettanutta kauppiasta, vaan päin vastoin yhäti
+täydessä toimessansa olevaa. Sillä miljonistansa huolimatta työskenteli
+ukko Sauvadon vielä päiväkaudet ulkona varastohuoneella tai
+laivasillalla käyskellen avopäin, kynä korvan takana ja valkea tukka
+pörröllänsä ajurein ja rantajätkäin keskessä, jotka lastasivat ja
+tyhjensivät laivoja, taikka kuljeskeli hän silvotun ja raiskatun
+puistonsa suurten ja ikivanhojen puiden alla, missä hänen runsaat
+varastonsa olivat sijoitettuina lukemattomiin viinivajoihin.
+
+»Jos lopettaisin liikkeeni, niin minä epäilemättä kuolisin», sanoi hän.
+Itse teossa tunsikin hän elävänsä vasta pyörivien viinitynnyrien
+melussa ja siinä kirpeässä hajussa, jota uhosivat hänen suuret
+varastohuoneensa ja kosteat kellarinsa, joissa hän -- neljäkymmentä
+viisi vuotta sitten -- oli alkanut elämänsä tynnyrisepän oppipoikana.
+
+Tänne saapui Elysée toisinaan tapaamaan entistä oppilastansa ja syömään
+aamiaisen, jonka veroista ei saa paljo muualla kuin Bercyssä, puiston
+suurten puiden alla tai jossakin kellariholvissa, missä tuores
+pöytäviini lasketaan suoraan tynnyristä, kalat hyppivät säiliössä ja
+kalamuhennos valmistetaan merimiesten tapaan yhtä hyvin kuin
+Languedocin etäisimmässä kolkassa tai Vosgesissa.
+
+Nyt ei enää ollut kysymys »ajatuksista ja erinäisistä asioista», kun
+hän ei enää esiytynyt Coletten salongissa; mutta ukko kuuli mielellänsä
+Mérautin keskustelua ja nautti, kun näki ruo'an ja juoman hänelle
+maistavan. Ukon mielestä oli hän yhäti vain nälkäinen ylioppilas
+Monsieur-le-Prince-kadun varrelta ja hän kohtelikin Mérautia kuin
+todellisen haaksirikon kärsinyttä poloista. Tämä oli liikuttavaa
+osanottoa miehen puolelta, joka itse oli nähnyt nälkää, toista poloista
+kohtaan, jonka hän tiesi köyhäksi.
+
+Méraut kertoi hänelle uutisia Colette Rosenista, hänen elämästänsä St.
+Mandéssa, ja toi hänelle heijastuksen tuosta suurellisesta menosta,
+jonka ukko sai maksaa niin kalliisti pääsemättä koskaan sitä omin
+silmin näkemään. Tietysti oli hän ylpeä veljensä tyttärestä, joka hovin
+seuranaisena söi päivällistä kruunattujen hallitsijain ja kuningattaren
+kanssa, mistä kaikesta hän sydämessänsä iloitsi. Mutta hän ikävöi pikku
+Colettea ja tyhjensi pahan tuulensa ja vihansa maljan vanhan Rosenin
+ylitse, joka oli hänet sedästänsä vieroittanut.
+
+»Mistä on hän muka niin hiiden ylpeä? Nimestänsä ja
+herttua-arvostansako? Minähän ne olen rahallani maksanut...
+Risteistänsä, nauhoistansa ja kunniamerkeistänsäkö?... Saisin niitä
+minäkin, jos haluaisin... Te ette todellakaan tiedä, rakas hra Méraut,
+te ette vielä tiedä mikä onni minua on kohdannut sen jälkeen kun
+viimeksi tapasimme!...»
+
+»No, mikä, setä?»
+
+Elysée kutsui häntä »sedäksi», kuten Etelä-Ranskassa on tuttavain
+tapana sanoa, jos tahtoo osoittaa erityisempää ystävyyttä vanhempaa
+miestä kohtaan; Méraut tunsi näet todellista myötätuntoisuutta tuota
+kömpelöä kauppiasta kohtaan.
+
+»Niin, rakas ystäväni, minä olen saanut Illyrian leijonaritariston
+komentajan ristin... Ja herttua, joka on niin hiivatin ylpeä suuresta
+kunnianauhastansa!... Kun minä ensi uudenvuoden päivänä menen häntä
+onnittelemaan, niin istutan minä tuon kunniamerkin rinnalleni ... ja
+opetan sen vietävän kunnioittamaan...»
+
+Elysée ei ottanut uskoaksensa tuota. Leijonaritariston kunniamerkin!
+Europan vanhimpia ja halutuimpia ritarimerkkejä ... annettu ukko
+Sauvadonille, 'setä-ukolle'!... Mistä hyvästä?... Siitäkö, että hän on
+myynyt värjättyä viiniä Bercyssä?
+
+»Asia on varsin yksinkertainen», selitti ukko räpytellen pieniä,
+harmaita silmiänsä. »Minä maksoin komentajaritarin arvon rahalla samoin
+kuin ostin pikku Colettelle ruhtinaan... Jos olisin summaa lisännyt
+hieman, olisin saanut leijonaritariston suuren nauhankin, sillä
+kaupaksi se oli sekin...»
+
+»Missä sitten?» kysyi Elysée kalveten.
+
+»Tom Lewisin asioimistossa, Royale-kadun varrella... Sen paholaisen
+englantilaisen kautta voitte saada, mitä tahansa... Minun kunniaristini
+maksoi kymmenen tuhatta frangia... Suuri nauha olisi maksanut
+viisitoista tuhatta... Ja tunnenpa erään, joka sen summan maksoi...
+Arvatkaas kuka?... Biscarat, se tunnettu tukankähertäjä Capucines'in
+bulevardin varrella... Niin, hyvä Méraut, sen salaisuuden tuntee koko
+Pariisi... Menkäähän Biscaratin luo, niin saatte nähdä sen suuren
+salongin perällä, missä hän kolmenkymmenen apulaisensa kanssa näyttelee
+mahdottoman suurta valokuvaakin itsestänsä Figarona, partaveitsi
+kädessä ja suurkomentajan nauha olkapään yli sidottuna. Tämä kuva
+tavataan pienoiskoossa liikkeen kaikkien pullojen nimilipuissa. Jos
+kenraali Rosen sen näkisi, niin kivertäisi hän viiksensä nenään asti,
+olettehan huomannut hänen näin tekevän, jos...»
+
+Ja sitten koetti ukko matkia herttuan menettelyä, vaikka tämä
+jäljittely jäikin verrattain epäonnistuneeksi, kun ukkoparalla ei ollut
+ensinkään mitään viiksiä.
+
+»Teillä on siis myöskin merkkiä seuraava ritarivaltakirja, setä?
+Tahtoisitteko ehkä näyttää sitä minulle?...» Elysée toivoi tässä olevan
+jotakin väärennystä ja petosta, jota Lewisin asioimisto häikäilemättä
+harjoitti asianomaisten tietämättä. Mutta ei! Kaikki oli täydessä
+järjestyksessä: valtakirja oli kyhätty tavallisen kaavan mukaan,
+varustettu Illyrian vaakunalla, Boscovitshin allekirjoituksella ja
+kuningas Kristian II:n omakätisellä nimimerkillä. Mitään väärennystä ei
+tässä voinut epäillä. Kauppaa kunniaristeillä ja -nauhoilla
+harjoitettiin siis nähtävästi kuninkaan suostumuksella. Paremmaksi
+vakuudeksi meni Méraut -- Pariisiin palattuansa -- heti tapaamaan
+hovineuvosta hänen virkahuoneeseensa.
+
+Suuren salin nurkassa, palatsin ylimmäisessä kerroksessa, joka
+samalla oli myöskin kuningas Kristianin työhuone, vaikka tämä ei siellä
+koskaan työskennellyt, ja joka myös oli tarkoitettu käytettäväksi
+miekkailu- ja voimistelusalina ynnä kirjastona, istui Boscovitsh
+kaikellaisten lippaiden ja paksujen paperikasojen ympäröimänä
+kuivaillen keräilemiänsä kasveja. Tänne asetuttuansa oli hovineuvos
+näet alkanut puuhata uutta herbariota kokoillen kasveja Vincennesin ja
+Boulognen metsistä sekä muista Pariisin ympäristöistä, joiden kasvisto
+tiettävästi on Ranskan rikkaimpia. Tämän herbarionsa lisäksi oli hän
+ostanut erään äskettäin kuolleen kuuluisan kasvientutkijan
+jälkeenjättämät kokoelmat, joita tutkimaan hän nyt oli kerrassaan
+vajonnut. Hänen kalpeat kasvonsa, joista oli vallan mahdoton
+päättää mitään hänen ijästänsä, kumartuivat pöydän yli, kun hän
+suurennuslasilla tutkisteli noita varovaisesti avattuja paperi-arkkeja,
+joiden väliin kuivatut ja reunoilta vaalenneet kasvit olivat liimatut.
+Hän huudahti ilosta ja ihastuksesta huomatessansa jonkun kasvin olevan
+runtelemattoman ja hyvin säilyneen, ja katseli sitä sitten kauvan aikaa
+lukien kostuneita terälehtiä, lausuen ääneen kasvien latinalaisen nimen
+ja alareunaan liimatulle lipulle kirjoitetun selityksen. Toisin
+vuoroin hän taas murahti suuttumuksesta huomatessansa jonkun kasvin
+vahingoittuneeksi ja sen pienen madon syömäksi, jonka kasvientuntijat
+hyvin kyllä tuntevat: se syntyy kasvien tomusta ja elää siitä ollen
+muuten kasvikokoelmain pahana vaarana, useinpa ihan täydellisen
+tuhonaiheena. Varsi pysyy kyllä koossa, mutta paperiarkkia
+liikutellessa karisee ja varisee kaikki, kukat, lehdet ja juuret
+hienoksi pölyksi.
+
+»Kas, mato se on ... mato se on», huudahti Boscovitsh suurennuslasi
+silmässä epätoivoisen näköisenä, vaikka samalla keksinnöstänsä ylpeänä;
+samalla näytti hän pienen puumadon syömän läventapaisen rei'än, jonka
+hirviö oli aikaansaanut.
+
+Elyséeltä katosi kaikki epäilys. Tuo kiihkosielu oli mahdoton kaikkeen
+alhaisuuteen, mutta myöskin kaikkeen vastusteluun.
+
+Miesparka alkoi vavista heti paikalla, kun Méraut otti kunniamerkit
+puheeksi, ja vilkuili pelonalaisena ja arkana sivulle suurennuslasinsa
+ylitse... Mitä tuo utelija oikeastaan tarkoitti?... Totta kyllä, että
+kuningas viime aikoina oli kirjoituttanut hänellä joukon erilaisia
+kunniamerkki-kirjelmiä ja käskenyt jättää nimen kohdat täyttämättä;
+mutta muuta ei hän näistä tiennyt eikä olisi ikinä katsonut
+sopivaksikaan niistä enempää tiedustella.
+
+»Vai niin, no silloin voin minä ilmoittaa teille, hra hovineuvos»,
+sanoi Elysée vakavasti, »että hänen majesteettinsa näyttää kauppaavan
+kunniamerkkejänsä Lewisin toimiston kautta.»
+
+Sitten kertoi hän jutun kerskuvan parturin kunnianauhasta, jolle koko
+Pariisi nauroi. Boscovitsh päästi pienen, naismaisen huudahduksen.
+Mutta itse teossa ei asia näyttänyt häntä kovinkaan kummastuttavan;
+häntä ei oikeastansa huvittanut mikään muu kuin kasvikunta. Isänmaa oli
+hänelle melkein sama kuin Laibachiin jäänyt kasvikokoelma ja maanpakoa
+Ranskassa edusti hänen uusi kasvionsa.
+
+»Mutta onhan arvotonta», huudahti Méraut, »että ... teidän kaltaisenne
+mies lainaa kätensä noin alhaisiin kujeihin.»
+
+Boscovitsh joutui pahalle tuulelle siitä, että häneltä väkisin
+tahdottiin avata silmät sellaisiin asioihin nähden, joita hän ei
+halunnut huomata:
+
+»_Ma che_ ... _ma che_... mitä minä sille voin, hyvä hra Méraut?
+Kuningas on kuningas... Kun hän sanoo: Boscovitsh, kirjoita niin ja
+niin, tottelee käteni arvelematta ... semminkin kun hänen
+majesteettinsa on niin hyvä ja antelias minua kohtaan. Nähtyänsä,
+kuinka epätoivoinen minä olin menetettyäni entisen herbarioni,
+lahjoitti hän minulle tämän... Sattumalta sai hän sen tuhannesta
+viidestä sadasta frangista... Kasviota seurasi sitä paitse loistopainos
+Linnén teosta _Hortus Cliffortianus_.»
+
+Näin paljasti tuo kurja raukka sisäisen ihmisensä vallan naivisti ja
+kyynillisesti. Kaikki oli hänessä kuivaa ja kuollutta kuin vanhassa
+kasviossa. Hänen ainoa intohimonsa, joka oli yhtä julma kuin kasveja
+tuhoava, näkymätön mato, oli kaiken jyrsinyt ja nakertanut muru
+muruselta. Asia ei häntä liikuttanut ennen kuin Méraut uhkasi kertoa
+sen kuningattarelle. Vasta silloin pudotti hän suurennuslasinsa ja
+alkoi matalalla äänellä ja ripitettävän uskovaisen huokauksilla
+tunnustaa kaikellaista. Täällä tapahtui paljo asioita, sanoi hän, joita
+hän ei voinut estää, vaikka ne häntä suuresti surettivat... Kuninkaan
+seurakumppalit eivät olleet mallikelpoista väkeä... _E poi che voleté?_
+Hänellä ei ollut hallitsijan kutsumusta ... eikä taipumusta istua
+valtaistuimella... Eikä hänellä ollut koskaan ennenkään sitä ollut...
+»Niinpä esimerkiksi, odottakaas ... muistan erään tapauksen ... siitä
+on jo kauvan aikaa ... vanhan kuningas Leopoldin ajoilta... Tällä oli
+jo ollut ensimäinen halvauskohtauksensa heti aterialta noustua... Kun
+Kristianille, joka silloin oli tuskin kaksitoistavuotias poikanen ja
+joka sattui pelaamaan pallopeliä kuninkaallisen linnan pihalla, tuotiin
+sanoma että hän luultavasti piankin saisi astua isänsä valtailtuimelle,
+alkoi lapsi itkeä ja sai todellisen hermokohtauksen.
+
+»'Minä en tahdo olla kuningas, minä en tahdo hallita', huusi hän,
+'valitkaa orpanani Stanislaus minun sijalleni'. Myöhemmin olen usein
+muistanut tämän tapahtuman nähdessäni Kristianin silmissä saman
+pelokkaan ja ahdistuneen ilmeen, joka hänellä tuona samaisena aamuna
+oli, jolloin hän todellisen ahdistuksen vallassa puristi pallonuijansa
+vartta ikäänkuin olisi hän peljännyt, että hänet saatetaan
+valtaistuinsaliin, ja huusi: 'Minäpä en tahdo olla kuningas'.»
+
+Tämä pieni tarina selitti koko Kristian II:n luonteen. Mikään ilkeä
+mies ei hän tietysti ollut, vaan lapsekas mies, joka liian nuorena oli
+joutunut naimisiin ja jolla muuten oli voimakkaat intohimot ja
+perinnölliset viat. Se elämä, jota hän eli viettäen yönsä klubilla,
+juhlaillallisilla ja naikkosten seurassa, on eräissä piireissä
+aviomiesten tavallista menoa. Mutta Kristianin suhteen oli
+kaikki sitä raskauttavampaa, kun hänen olisi ollut ylläpidettävä
+kuninkaan arvokkaisuutta, jota hän ei voinut tehdä, sillä siihen
+edesvastaukselliseen asemaan puuttui häneltä tarpeellista voimaa;
+seuraus oli, että maanpako saattoi hänet vähitellen rappiolle.
+Voimakkaammatkaan luonteet kuin mitä hänen oli eivät usein jaksa kantaa
+elämäntapojen täydellistä äkkimuutosta, alinomaista epävarmuutta,
+mielettömiä toiveita ja tuskia sekä hermostuttavaa odotusta. Maanpaolla
+on horroksensa samoin kuin merellä tyynensä: se heikontaa ja uuvuttaa.
+Se on jonkunlaista ylimenon tilaa. Pitkällisten merimatkojen ikävyyttä
+ei voi vastustaa muuten kuin järjestetyllä työllä ja säännöllisillä
+lukutunneilla. Mutta millaisella työllä voi aikansa kuluttaa kuningas,
+joka on menettänyt alamaisensa, ministerinsä ja neuvostonsa, jolla ei
+enää ole mitään päätettäviä ja allekirjoitettavia asioita ja joka
+lisäksi on liian älykäs ja epäilevä tyytyäksensä näiden tehtävien
+valheelliseen apinoimiseen samoin kuin hän myöskin voi olla liian
+oppimaton kuluttaaksensa aikansa jollakin henkisellä ahkeroimisella?
+Maanpako, joka voidaan verrata mereen, voi siten muodostua myöskin
+haaksirikoksi, joka viskaa etuoikeutetut ensi luokan matkustajat
+sekaisin toisten kannella ja tähtitaivaan alla matkustavaisten ihmisten
+kanssa. Siihen tarvitaan ylväs kunniantunto ja oikea kuninkaan
+mielenlaatu, ettei maanpakoon tuomittu hallitsija tuttavallisemman ja
+alentavan sekasorron aikana tee itseänsä syypääksi tekoihin, joita
+hänen myöhemmin täytyy punastua tai katua, vaan pysyy mieleltänsä
+kuninkaana puutteissansa, hädässänsä ja sanoisimmeko niissä
+lokaisemmissa sieluntiloissa, jotka tässä kurjassa ihmiskunnassa
+sekoittavat ja hämmentävät yhteiskunnallista luokitusta.
+
+Se rappeutumuksen »mustalaistila», jota herttua de Rosen suurilla
+uhkauksilla oli niin kauvan jaksanut vastustaa tämän maanpaon aikana,
+alkoi nyt olla Illyrian kuningasperheen ovella. Kuningas oli pakotettu
+turvautumaan kaikellaisiin keinoihin hankkiaksensa rahaa
+»mässäykseensä». Hän alkoi kirjoittaa personallisia velkakirjoja kuin
+rikkaan perheen perillinen pitäen tätä tapaa, jossa J. Tom Lewis oli
+hänelle avulias, yhtä yksinkertaisena, jopa mukavampanakin kuin
+»käsikassastamme maksettavia määräyksiä», jotka hän ennen osoitti
+hovinsa talous- ja sotilasasian ministerille. Kun nämä velkasitoumukset
+lankesivat maksettaviksi ja kasvoivat nopeasti useiden uudistusten
+kautta, keksi Tom Lewis rahattomuudessansa tuon kauniin kunniamerkkien
+kauppaamisen, koska alamaisia ja sivililistaa puuttuvalla kuninkaalla
+ei juuri muitakaan apukeinoja ollut.
+
+Niinkuin muukin alempi karja tuli Illyrian poloinen jalopeura nyt
+silvotuksi ja neliömuotoisiksi kappaleiksi hakatuksi, huutokaupassa tai
+teurastuspöydällä myydyksi harjoinensa ja risoinensa, kylkinensä ja
+käpälinensä.
+
+Tämä oli vasta alkua tämä. Jouduttuansa kerran J. Tom Lewisin keveään
+»cabiin» ei kuningas enää hevillä siitä päässyt. Se juuri selvisi
+Mérautille laskeutuessa alas Boscovitshin luota. Hän oivalsi varsin
+hyvin, ett'ei häneen ollut luottamista missään suhteessa, vaan oli hän
+helposti taivutettavissa niinkuin jonkun kiihkon riivaamat ihmiset aina
+ovat. Itse hän taas oli liian vastatullut ja outo mies talossa
+voidaksensa millään lailla vaikuttaa Kristianin tekoihin. Entä jos hän
+kääntyisi vanhan Rosenin puoleen? Mutta jo ensimäisen viittauksen
+johdosta heitti tämä häneen sellaisen silmäyksen kuin olisi hän
+loukannut uskonnonpyhyyttä. Olkoonpa kuningas vajonnut kuinka syvälle
+tahansa, pysyi tämä hänen silmissänsä aina kuninkaana. Munkin -- isä
+Alphéen -- puolelta ei myöskään ollut mitään kannatusta odotettavissa;
+hänen kalpeat kasvonsa ilmestyivät nyttemmin hovissa ainoastaan pitkien
+väliaikojen jälkeen ... hieman ennen tai jälkeen jonkun matkan ... ja
+aina entistänsä ahavoittuneempina ja laihempina...
+
+Entä kuningatar? Jo muutamia kuukausia oli hän aina ollut kovin
+surullisen ja kuumeisen näköinen, ja aina oli hänen kaunis otsansa
+huolten pilvissä, kun hän saapui oppitunneille, joita hän enää kuunteli
+vain hajamielisenä, mietteisiinsä vajonneena ja käsi hervottomana
+työnsä yli riippuen. Oudot, vakavat ajatukset vaivasivat häntä,
+rahahuolet ja nöyryytys olla varoja vailla eikä voida millään täyttää
+alhaalta häntä kohti kohotettuja, anovia käsiä. Tarvitsevaiset ja
+hankkijat, heidän kumppalinsa maanpaossa ja onnettomuudessa, pitivät
+heitä yhäti hallitsijoina, vaikka heillä ei mitään oikeuksia enää
+ollut. Kaikki ne, jotka onnellisempina aikoina olivat tottuneet
+tulemaan anojina »hoviin», odottivat nyttemmin tuntikausia etuhuoneissa
+mennäksensä vihdoin tiehensä väsyneinä odotukseen ja muristen
+tyytymättömiä sanoja, joiden sisällyksen kuningatar kuulemattakin
+arvasi, sillä nämä poloiset olivat jo kolmannen kerran täällä.
+
+Tosin koetti hän toden teolla saada järjestystä talon uuteen elämän
+menoon, mutta onnettomuudeksi oli rahoja huonosti sijoitettu ja
+arvopaperit olivat laskeutuneet. Täytyi odottaa tai menettää kaikki.
+Poloinen kuningatar luuli jo tunteneensa kaikki maailman kärsimykset,
+mutta vielä ei hän tiennyt niistä personallisuutta kuolettavista
+ahdistuksista, joilla jokapäiväinen ja ankara arkielämä voi ihmistä
+kiusata ja haavoittaa. Olipa öitä kuukausien lopulla, jolloin hän
+väristen valvoi ja mietti talousasioita kuin mikäkin kauppahuoneen
+päämies. Kun palvelijat joskus eivät olleet saaneet palkkojansa ja
+jotakin käskyä ei heti paikalla täytetty, oli hän jo huomaavinansa
+heidän silmissänsä röyhkeämmän katseen tai tyytymättömyyden ilmeen.
+Vihdoin sai hän tutustua velkautumiseen, vähitellen hätyyttäviin ja
+hävyttömiksi käypiin velkojiin, jotka rynnistävät korkeimpia ja
+parhaimminkin kullattuja ovia vastaan.
+
+Vakavana ja mykkänä vakoili vanha herttua kaikkia kuningattarensa
+tuskia pyörien hänen ympärillänsä aivan kuin olisi hän tahtonut sanoa:
+»olenhan minä käytettävänänne». Mutta hän oli vakavasti päättänyt
+käyttää kaikki muut mahdollisuudet ennenkuin suostuisi peruuttamaan
+sanansa ja kääntymään miehen puoleen, jonka hän oli masentanut niin
+ylpeällä läksytyksellä.
+
+Eräänä iltana valvoi hoviseura suuressa salongissa; aika kului kovin
+yksitoikkoisesti ja kuningas oli tietysti poissa, kuten tavallisesti.
+Pelipöytä järjestettiin, hopeaiset kynttiläjalat asetettiin pöydälle ja
+niin alettiin whistipeli, jota seurue oli ruvennut kutsumaan
+»kuningattaren peliksi»: herttua vastapäätä kuningatarta ja rva
+Eleonore vastapäätä Boscovitshia. Ruhtinatar istui pianon ääressä
+soitellen hiljaa muutamia »illyrialaisia kaikuja», joita kuningatar ei
+koskaan erityisesti halunnut kuulla; pienimmänkin suosionosoituksen
+johdosta oli ruhtinatar valmis muuttamaan soittonsa sotalauluiksi ja
+suorittamaan ne kaikella taidollansa. Nämä muistutukset kotimaasta,
+jotka nostivat pelaajain kasvoille kyyneleisen hymyn ja sankarillisen
+ilmeen, olivat muuten ainoat »soraäänet», jotka häiritsivät maanpakoon
+alistuneiden totuttuja tapoja tässä majesteettien rikkaalta
+näyttävässä, vaikka porvarillisessa salongissa.
+
+Kello löi kymmenen.
+
+Tavallisesti nousi kuningatar tällä hetkellä aina ylös ja hävisi
+huoneistoonsa antaen näin muillekin lähtömerkin; nyt katseli hän
+hajamielisenä ympärillensä sanoen:
+
+»Te voitte jo poistua levolle. Minun pitäisi työskennellä hiukan teidän
+kanssanne, hra Méraut.»
+
+Elysée, joka oli selaillut ja lukenut erästä lentokirjasta uunin luona,
+sulki kumartaen kirjasensa ja hävisi heti lukuhuoneeseen noutaaksensa
+kynän, mustetta ja paperia.
+
+Hänen palatessansa takaisin istui kuningatar jo yksin kuunnellen,
+kuinka vaunut poistuivat pihalta, suuri portti suljettiin ja palatsin
+käytävissä ja portaissa juostiin ylös ja alas niinkuin suuressa
+hotellissa aina ennen maatapanoa tehdään. Vihdoin hiljeni hälinä;
+kahden lieun pituinen metsä oli myöskin tuulen vaimentuessa vaiennut,
+mutta sen verran lehdet kuitenkin ääntä pitivät, ettei Pariisin
+kaukaista humua juuri kuulunut. Tuo tyhjä salonki, joka vielä oli
+täydellisesti valaistu, näytti autiossa rauhallisuudessansa olevan kuin
+valmistettu murhenäytelmällistä kohtausta varten. Kuningatar istui
+pöydän ääressä käsivarassa ja sanoi lykäten luotansa Mérautin tuomat
+kirjoitusvehkeet:
+
+»Ei, ei... Ei minulla ole mitään kirjoitettavaa tänä iltana ... se oli
+vain tekosyy... Istuutukaa, niin voimme sen sijaan jutella...»
+
+Sitten lisäsi hän hiljempaa:
+
+»Minulla olisi jotakin kysyttävää teiltä...»
+
+Kuningattaren näytti olevan sangen vaikea saada sanottavaansa
+sanotuksi, sillä hetkisen aikaa istui hän suu ja silmät puoleksi
+suljettuina kokoillen ajatuksiansa kovin vanhentuneen ja surullisen
+näköisenä, jommoisena Elysée oli nähnyt hänet toisinaan; hänen
+mielestänsä oli kuningatar silloin entistänsä kauniimpi, kun hänen
+puhdaspiirteisillä kasvoillansa kuvastuivat kaikki uhraukset,
+kieltäymykset ja hallitsijattaren sekä naisen jaloimmat tunteet.
+Tällaisena herätti hän Mérautissa vallan uskonnollisen kunnioituksen...
+Kooten kaiken rohkeutensa kysyi Frédérique vihdoin hiljaa, arasti ja
+verkkaan lausutuin sanoin kuin pelonalaisin askelin hiipivä poloinen,
+tiesikö Méraut ehkä jonkun sellaisen paikan Pariisissa ... sellaisen
+laitoksen, jossa rahoja voi lainata panttia vastaan...
+
+Olipa sekin kysymys vanhalle ylioppilaalle, joka tunsi kaikki
+suurkaupungin panttilaitokset ja oli niitä käyttänyt ainakin
+parikymmentä vuotta hätäapunansa! Sinnehän hän aina oli vienyt
+kesävaatteensa talven ajaksi ja talvivaatteensa kesän ajaksi! Josko hän
+siis tunsi »le clou» ja »ma tante» nimiset panttilainauskonttorit? Kun
+hänelle äkkiä johtui mieleen nämä nuoruuden muistot ja sen aikuiset
+nimitykset, täytyi hänen hymyillä kuningattarelle vastaukseksi.
+Koettaen varmistaa ääntänsä jatkoi tämä edelleen:
+
+»Haluaisin näet jättää teidän tehtäväksenne viedä sinne jotakin ...
+esim. jalokiviä... Sattuu näet joskus vaikeitakin hetkiä ja...»
+
+Samalla loi hän ylös ihanat silmänsä, joissa heijastui rauhallisen,
+yliluonnollisen surumielisyyden syvä kuilu.
+
+Voi, kuinka paljon nöyryytettyä suuruutta tämä kuninkaallinen kurjuus
+näytti sisältävän! Oliko se ensinkään mahdollista?...
+
+Méraut nyökkäsi päällänsä merkiksi siitä, että hän oli heti paikalla
+valmis täyttämään kuningattaren toivomuksen.
+
+Jos hän olisi yrittänyt sanoa sanankaan, olisi hänen täytynyt itkeä, ja
+jos hän olisi hiukankaan liikahtanut, olisi hänen täytynyt heittäytyä
+tuon ylhäisen ja huolestuneen naisen jalkoihin. Pian heltyi hänen
+ihailunsa sentään jo sääliksi. Kuningatar näytti hänestä nyt
+menettäneen hieman suuruudestansa vaipuessansa tavallisten
+elämänhuolien tasalle; tuntui kuin olisi hänen surullisessa
+tunnustuksessansa ollut jotakin »joutolaismaista», mikä näytti olevan
+lankeemuksen alkua ja toi hänet Elyséetä lähemmäksi.
+
+Äkkiä nousi kuningatar ylös ja meni noutamaan vuorikristallisessa
+laatikossa säilytettyä vanhaa ja unohduksiin joutunutta kruunua, jonka
+hän laski pöydälle kuin ainakin kaikkialle säteilevän kalliin
+koristeen.
+
+Elysée vavahti... Kruunu?
+
+»Niin, kruunu», sanoi kuningatar, »kuusisataa vuotta ovat Illyrian
+kuningassuvun jäsenet sitä kantaneet... Kuninkaita on kaatunut ja paljo
+ylimysten verta vuotanut tuota kruunua puolustaessa... Nyt täytyy sen
+pelastaa meidät taloushädästä. Muita kalleuksia meillä ei enää ole...»
+
+Se oli erittäin kaunis, suljettu kruunu, taottu vanhasta kullasta;
+ulkopuolelta jalokivillä koristetusta vanteestä lähti päälaelle
+kaartuva ristikko, jonka sulki tulipunainen, silkkinen kalotti.
+Vanteessa ja hiipassa nähtiin jäljennettyjä kultaisia apilanlehtiä,
+joiden keskessä -- samoin kuin näitä kannattavissa, läpipistellyissä
+kultareunoissa -- loisti kaikenlaatuisia tunnettuja jalokiviä: kuulakan
+sinisiä safireja, himmeänsinisiä turkoseja, aamunkoitonvärisiä
+topaseja, tulipunaisia itämaisia rubineja, lehtysille pirskotettujen
+kastehelmien lailla hohtavia smaragdeja, kabbalistisia opaleja ja
+vaaleampia iris-helmiä. Mutta näitä kirkkaammin loistivat kaikkialle
+siroitellut timantit heijastaen särmissänsä tuhansia eri vivahduksia
+kuin säteilevä pöly päivän paisteessa melkein lieventäen tämän
+vuossataisen kruunun loistoa, joka hohti kuin kullatun hopealampun
+lempeä valo pyhätön perältä.
+
+Vapisevalla sormellansa kosketti kuningatar sitä sieltä täältä:
+
+»Siitä pitäisi irroittaa joitakuita jalokiviä ... ainakin suurimmat...»
+
+»Mutta millä?»
+
+Molemmat puhuivat hiljaisella äänellä kuin pahantekijät. Vaan kun
+salongissa ei näkynyt mitään sopivaa työesinettä, sanoi kuningatar:
+
+»Valaiskaa minulle tietä...»
+
+He menivät sitten lasiverannalle, missä Elyséen kantaman lampun
+satumaiset varjot häilyivät ja pitkä, häipyvä valojuova viskausi öiseen
+viheriöitsevään puutarhaan.
+
+»Ei ... ei, ei saksilla», kuiskasi kuningatar nähdessänsa Elyséen
+aikovan hänen ompelukorinsa luo... »Ne eivät kestä ... niillä olen jo
+koettanut sitä tehdä.»
+
+Vihdoin keksivät he erään hieno-oksaisen, kuutamon huolittaman
+granatipuun ruukun luona pienehköt puutarhasaksit, joiden kanssa he
+palasivat salonkiin. Kuningatar osoitti erästä tavattoman suurta,
+soikeamuotoista safiria, jota Elysée ryhtyi saksien kärjellä
+irroittamaan. Mutta juotos oli hyvää ja vankkaa työtä, niin että se
+piti puolensa: rautasaksit eivät siihen pystyneet. Sitä paitse ei
+Elyséen käsikään ollut kyllin voimakas eikä varma, sillä koko ajan
+pelkäsi hän vahingoittavansa itse kiveä ja turmelevansa kultaisen
+kehyksen, jossa näkyi selvät jäljet edellisestä yrityksestä. Lopuksi
+kärsi hänen kuningasmielisyytensä siitä, että hänen näin täytyi
+turmella kuninkaallista kruunua. Hänen tunteensa nousi tätä tekoa
+vastaan: kruunuhan ihan vapisi, teki vastarintaa ja puolustausi!...
+
+»Minä en voi ... minä en voi», huokasi hän pyyhkien hikeä otsaltansa.
+
+Mutta kuningatar penäsi vastaan:
+
+»Se täytyy saada irti...»
+
+»Niin, mutta sen huomaa jokainen...»
+
+Kuningatar hymyili ivallisesti:
+
+»Huomaa! Eihän sitä kukaan viitsi katsellakaan! Kuka sitä muistaisi ja
+kuka muu siitä edes välittäisi paitsi ehkä minä?...»
+
+Elysée kävi jälleen työhön käsiksi; pää kumarruksissa, pitkät suortuvat
+silmille valahtaneina ja kalpeana puristi hän kuninkaallista kruunua
+polviensa välissä naarmuten ja murrellen sitä voimainsa takaa, sillä
+välin kun kuningatar, lamppua pitäen, tarkasti hänen yritystänsä
+kylmänä kuin nuo kivet, jotka välkkyivät pöydällä kultamurujen keskellä
+säilyttäen eheytensä ja loistonsa tuon väkivallan uhallakin.
+
+Koko seuraavan aamupäivän viipyi Elysée ulkona kaupungilla. Vasta kun
+aamiaiselle jo oli soitettu, saapui hän liikutetun näköisenä ja istahti
+hämmentyneenä pöytään voimatta ensinkään ottaa osaa keskusteluun, jonka
+sielu ja sisällys hän muuten aina oli. Tämä hänen mielentilansa siirtyi
+kuningattareenkin, vaikka tämä muuten istuikin hymyilevänä ja säilytti
+kirkkaan kontra-altoäänensä.
+
+Vielä aterian päätyttyä istuivat he kotvan aikaa voimatta lähestyä
+toisiansa ja keskustella vapaasti toistensa kanssa, kun sovinnaisuus ja
+talon tavalliset hovitavat, joita seuranainen rva de Silvis epäilevin
+silmin aina tarkkasi, olivat säntillensä noudatettavat. Vihdoin piti
+oppitunnin alkaman. Sillä välin kun pikku prinssi valmistausi tuntiansa
+varten noutaen kirjansa, kysyi kuningatar:
+
+»Mikä teidän on?... Tapahtuuko minulle jälleen joku ikävyys?...»
+
+»Oi, armollinen rouva, kaikki jalokivet olivat vääriä.»
+
+»Vääriä?»
+
+»Niin, mutta erittäin huolellisesti jäljiteltyjä... Kuinka on se
+mahdollista?... Miten ja milloin on se tapahtunut?... Ja kuka sen on
+tehnyt?... Talossa on siis joku pahantekijä vai?»
+
+Kuningatar kalpeni hirmuisesti kuullessansa sanan pahantekijä.
+
+Hammasta purren ja vihan sekä epätoivon välähdys silmissänsä sanoi hän
+sitten äkkiä:
+
+»Niin, se on totta. Täällä on eräs rikoksellinen. Me tunnemme hänet
+kumpikin vallan hyvin.»
+
+Kuumeellisella liikkeellä tarttui hän samassa Mérautin käteen ikäänkuin
+vahvistaaksensa salaisen sopimuksen, josta muut eivät tietäisi mitään:
+
+»Mutta emmehän me koskaan häntä ilmianna ... emmehän?»
+
+»Emme ikinä», sanoi Elysée kääntäen kasvonsa pois, sillä he olivat jo
+ymmärtäneet toisensa.
+
+
+
+
+VII.
+
+Kansanhuveissa.
+
+
+Oli toukokuun ensimäisen sunnuntain iltapäivä, niin ihana ja valoisa
+kuin tavallisesti on vasta kuukautta myöhemmin. Ilma tuntui niin
+lämpimältä, että kuningatar Frédérique, pikku prinssi ja hänen
+opettajansa Méraut ajelivat avonaisissa vaunuissa ympäri St. Mandén
+metsää. Kevään ensimäiset lempeät tuulahdukset, jotka humisivat
+uudesta-verhoutuneissa puissa, lämmittivät kuningattaren sydäntä ja
+nostivat eloisat ruusut hänen kasvoillensa, joita hän sinisellä,
+silkkisellä päivänvarjostimella päivältä suojeli. Hän tunsi itsensä
+onnelliseksi ilman mitään syytä ja unhotti tämän yleisen lempeyden
+keskessä joksikin aikaa kärsimyksensä kovina päivinä; nojautuen
+raskaiden vaunujen nurkkaan piteli hän lasta vierellänsä ja antautui
+turvallisesti tuttavalliseen, jopa ystävälliseen keskusteluun
+vastapäätä istuvan Elysée Mérautin kanssa.
+
+»Omituista», sanoi hän, »mutta minusta tuntuu siltä kuin olisimme me
+nähneet toisemme jo ennen kuin tulimme tuttaviksi. Äänenne ja kasvonne
+herättivät minussa hetipaikalla muiston jostakin näkemästä... Mutta
+missä olemme me toisemme nähneet ensimäisen kerran?»
+
+Pikku Zara oli muistavinansa sen varsin hyin, missä se tapahtui. Se oli
+siellä luostarissa ... siinä maanalaisessa kirkossa, jossa hän oli niin
+kovin peljästynyt nähdessänsä hra Mérautin. Eikä tämä taikauskoinen
+pelko ollut vieläkään aivan hävinnyt, se näkyi siitä arkailevasta ja
+vienosta katseesta, millä lapsi vilkasi opettajaansa... Mutta ei, ei se
+ollut ensimäinen kerta! Jo ennen joulua oli kuningatar ihan varmasti
+hänet nähnyt.
+
+»Ell'ei se ehkä ole ollut jossakin toisessa, edellisessä elämässä»,
+lisäsi hän melkein vakavasti.
+
+Elysée nauroi.
+
+»Teidän majesteettinne on todellakin oikeassa. Te olette ehkä suvainnut
+huomata minut, ei juuri toisessa maailmassa, vaan täällä pahassa
+Pariisissamme ... ja juuri samana päivänä, jolloin te tänne saavuitte.
+Kapusin näet Tuileriesin portin korkealle jalustalle ... vastapäätä
+_Hôtel des Pyramidesia_ ja ja...»
+
+»Juuri niin ... ja siitä huusitte te: eläköön kuningas! Nyt minä
+muistan... Te se siis olitte. Oi, kuinka se huvittaa minua... Te siis
+olitte ensimäinen, joka toivotitte meidät tervetulleiksi... Jospa te
+tietäisitte, kuinka hyvästi tuo huutonne minuun silloin vaikutti...»
+
+»Entäpäs minuun sitten!» naurahti Méraut. »Siitä oli niin kauvan aikaa
+kulunut, kun olin saanut tilaisuutta huutaa: eläköön kuningas!... Niin,
+siitä oli niin kauvan kulunut, että se ihan pyöri huulillani... Se on
+näet perhemuisto, joka liittyy kaikkiin lapsuuteni ja nuoruuteni
+iloihin, kotitunteisiini ja uskonoppeihini. Tuo huuto suo minulle aina
+-- sivumennen sanoen -- eteläranskalaisen ääntämistapani ja
+isävainajani äänen ja liikkeet; se tuo aina silmiini saman innostuksen,
+jonka niin usein isässäni huomasin... Miespoloisessa oli se näet vallan
+vaistomaista tai, sanalla sanoen, se oli hänen uskontonsa. --
+Kuljeskellessansa eräänä päivänä -- palausmatkalla Frohsdorfista --
+ympäri Pariisia sattui hän olemaan Carrousel-torilla, Tuileriespalatsin
+muurien sisällä, kun kuningas Louis Philippe lähti ajelemaan. Väkeä oli
+keräytynyt odottamaan lähtöhetkeä ja kapuellut portinpieliin, vaikka
+kansa muuten oli välinpitämätön ja melkeinpä vihamielinen, niinkuin se
+hänen hallituskautensa lopulla jo alkoi olla. Kuultuansa, että kuningas
+piakkoin aikoi ulos, pujottelihe hän toisia pois tieltä tyrkkimällä
+väkijoukon ensi riviin nähdäksensä ja tarkastellaksensa läheltä ja
+voidaksensa ylenkatseella loukata ryöväriä ja konnaa, joka oli
+varastanut laillisesti toiselle kuuluvan kruunun... Äkkiä astui
+kuningas Louis Philippe ulos, käveli jalkaisin tyhjän pihan poikki
+raskaan kuolemanhiljaisuuden vallitessa, joka näytti musertavan koko
+palatsin ja jonka aikana isäni jo oli kuulevinansa selvästi
+kapinallisten lataavan pyssyjä ja lautojen rasahtelevan vialle
+valtaistuimen alla... Louis Philippe oli jo silloin vanha ja
+ulkomuodoltansa porvarillinen mies, joka lyhvin askelin astua töpösteli
+sateenvarjo kädessä porttia kohti. Ei mitään kuninkaallista eikä
+ylhäistä koko miehessä! Mutta tuota porvarillista hänessä ei isäni
+nähnyt, vaan oli sen sijaan huomaavinansa, että hallitsijan pyhää
+persoonaa ei kohdeltu kyllin kunnioittavasti tämän astuessa ulos
+Ranskan kunniakkaasta kuninkaallisesta linnasta, vaan näytti tuo
+hiljaisuus päinvastoin tietävän kansan vihamielisyyttä, jonka vuoksi
+kuningasmielinen tunne sai hänessä vallan: unhottaen äskeiset aikeensa,
+paljasti hän päänsä ja huusi liikutettuna: eläköön kuningas! niin
+voimakkaasti ja vakavassa tarkoituksessa, että vanhus tunsi itsensä
+liikutetuksi ja katsahti häneen varsin kiitollisena.»
+
+»Niin olisi minunkin pitänyt kiittää teitä», sanoi kuningatar ja siinä
+katseessa, jolla hän nyt Mérautia tarkasti, oli todellakin niin
+liikutettu kiitollisuuden ilme, että Elysée tunsi veren pakenevan
+poskiltansa. Samalla hetkellä lausui kuningatar, jonka ajatukset
+näyttivät yhäti kiintyneiltä Mérautin äskeiseen kertomukseen:
+
+»Isänne ei kuitenkaan ollut aatelismies?»
+
+»Ei suinkaan ... päinvastoin niin halpasukuinen ja pikkuporvarillinen
+kuin suinkin ... kankuri vain.»
+
+»Sepä omituista», sanoi kuningatar ajatuksissansa.
+
+Kun Méraut taas vastasi nokkelalla tavallansa, alkoi heidän alituinen
+väittelynsä uudelleen. Kuningatar ei rakastanut eikä ymmärtänyt
+kansaa, jota kohtaan hän tunsi jonkunlaista fyysillistä kauhua. Rahvas
+oli hänen mielestänsä raakaa ja törkeää sekä iloitessansa että
+kostaessansa. Kruunausjuhlansa ja kuherruskuukautensakin aikana oli hän
+peljännyt noita tuhansia käsiä, jotka huitoivat hänelle suosiota ja
+kuitenkin ikäänkuin uhkasivat häntä vankeudella. Eikä kansakaan ollut
+koskaan häntä ymmärtänyt. Armon- ja suosionosoituksia sekä lahjoja oli
+hän kyllä jaellut, mutta ne eivät mitään kansassa vaikuttaneet, vaikka
+syynä ei suinkaan ollut maanlaadun kovuus ja kylvösiementen
+hedelmättömyys.
+
+Niiden satujen ja tarinoiden joukossa, joilla rva de Silvis pikku
+prinssin mielikuvitusta kiusasi, oli eräs kertomus nuoresta
+syrialaisesta tytöstä, joka naitettiin -- jalopeuralle ja joka
+hirmuisesti pelkäsi hurjaa puolisoansa, tämän kiljuntaa ja rajua tapaa
+ravistella harjaansa. Ja kuitenkin oli tämä jalopeura sangen kohtelias
+ja hellä rakkaudessansa nuorta tyttöä eli vaimoansa kohtaan; niinpä toi
+se hänelle mitä harvinaisimpia saaliita ja parhainta mettä, valvoen
+vartijana hänen nukkuessansa, joksi aikaa se pakotti meren, metsän ja
+eläinkunnan vaikenemaan. Mutta se ei auttanut! Hän säilytti sittenkin
+vastenmielisyytensä ja loukkaavan pelkonsa jalopeuraa kohtaan, kunnes
+tämä suuttui ja kiljasi hänelle kauhealla äänellä: »mene sitten
+tiehesi!» avaten kitansa ja ravistaen harjaansa ikäänkuin aikoisi se
+nielaista hänet sen sijaan että hänelle suotiin vapaus mennä tiehensä.
+
+Tämä tarina muistutti hieman Frédériquen suhdetta kansaan. Turhaan oli
+Elysée, heti hänen läheisyyteensä tultuansa, koettanut opettaa häntä
+ymmärtämään sitä hyväntahtoisuutta, ritarillista alttiutta ja -- ehkä
+vähän sivistymätöntä -- hienotunteisuutta, jota kansa niin usein oli
+kiljumisellansa osoittanut ennen kuin se todellakin ilmaisi sillä
+ankaran suuttumuksensa... Oi, jospa kuninkaat vain olisivat
+tahtoneet... Niin, jospa he vain olisivat osoittautuneet vähemmän
+epäileviksi!
+
+Kun Frédérique epäuskoisena pyöritteli päivänvarjoansa, jatkoi Méraut:
+
+»Niin, minä tiedän kyllä teidän pelkäävän kansaa... Te ette sitä
+rakasta tai oikeammin te ette sitä tunne... Mutta suvaitkoon teidän
+majesteettinne silmäillä ympärillensä ja luoda katseensa noiden puiden
+juurelle tai noille puistokäytäville... Siellä käyskentelevät ja
+huvittelevat Pariisin 'peloittavimman' etukaupungin asukkaat, joista
+vallankumoukset juuri saavat alkunsa, kun nämä lähtevät katukivityksiä
+suluiksi rakentamaan. Ja kuinka vaatimattomilta, hyväluontoisilta,
+luonnollisilta ja naiveilta nuo kaikki sentään näyttävät!... Ja kuinka
+he täydestä sydämestänsä nauttivat lepopäivästä ja auringon
+paisteesta!...»
+
+Suurelta puistotieltä, jota vaunut nyt aivan verkallensa vierivät, voi
+todellakin nähdä lukemattomia aamiaiselle ryhmittyneitä seurueita
+ohutlehtisten pensaiden alla, missä kevään ensimäiset villit hyasintit
+sinipunervina heloittivat. Sinne tänne siroitellut lautaset loistivat
+valkeina täplinä viheriöitsevällä nurmikolla avattujen kansiniekkain
+eväskorien vieressä, ja paksut, täytetyt viinilasit hohtivat punaisina
+pionikukkaisina vihreiden taimien hentojen lehtien välistä. Puitten
+oksilla taas riippui erivärisiä saaleja ja puseroita ja kaikkialla
+vilkkui naisia liiveissänsä ja miehiä paitahihaisillansa; missä
+luettiin, missä levättiin, missä istuttiin puunrunkoon nojautuneena ja
+ahkeroitiin ompeluksen ääressä j.n.e. Avonaisilla paikoilla taas vilisi
+iloisia, kirjavia, huokeahintaisia pukuja: täällä oltiin pallosilla,
+tuolla leikittiin sokkosilla ja tuossa pistettiin äkkiä katrilliksi
+pensaston ta'a kätkeytyneen ja näkymättömän orkesterin soiton mukaan.
+Ruokakuntain ja huvittelevain aikaisten ihmisten välillä taas
+juoksenteli lukuisia lapsiparvia siirtyen toisen perheen luota toisen
+luo, tepastellen, huudellen ja meluten niin että koko kajava metsä
+visersi kuin tuhansien pääskyisten livertäessä, joiden nopeita
+liikkeitä heidän alinomainen oikullinen juoksentelunsa ja puihin
+kiipeilynsä muistuttikin. Ollen täydellinen vastakohta siistitylle,
+hoidetulle ja pienillä aitauksilla suljetulle Boulognen metsälle näytti
+Vincennesin metsä vapaine puistoteinensä, vihreine, tallattuine
+ruohokenttinensä, taipuisine ja kestävine puuistutuksinensa olevan
+aiottukin juhlivan kansan temmellyspaikaksi; muuten oli itse luontokin
+täällä ikäänkuin eloisampi ja lauhkeampi. Puistotien mutkassa lehahti
+äkkiä raittiimpi ilma ajajia vastaan ja välkähti heihin päivän
+heijastus lammen pinnalta, jonka pengertyneiltä rantaäyräiltä metsä oli
+pois raivattu; pikku prinssi ihan huudahti ihastuksesta. Maisema
+olikin ihana katsoa! Vaikutus oli melkein sama, minkä saamme, kun
+bretagnelaisen kylän kivitöllien välitse luikertelevia kapeita ja
+sotkuisia katuja kierreltyämme saavumme viimeiselle solakadulle ja
+äkkiä näemme aavan meren vallan edessämme. Kaikkialla näkyi risteileviä
+liputettuja venheitä, joissa reippaat, sini- ja punapukuiset soutajat
+välkyttivät hopealta hohtavia airojansa pirskoittaen ilmaan tuhansia
+kimaltelevia vesipisaroita. Kaakattavia ankkoja souteli pitkissä
+jonoissa ulos järvelle, jota vastoin juhlallisemmat ja hiljaisemmat
+joutsenet purjehtivat myötätuulessa rantoja pitkin keveät siivet
+hajallansa. Järven toiseen päähän, vihertävän saaren suojaan oli
+soittokunta asettunut kajahuttaen ilmaan iloisia säveliä, joille järven
+pinta sai olla kaikupohjana.
+
+Yli kaiken tämän väikkyi iloisen epäjärjestyksen leima, tuulen ja
+laineiden virkeä leikki, hulmuavien lippujen lepatus, venemiesten
+huudahdukset, iloiset ryhmät siellä täällä mäkirinteillä, sikin sokin
+juoksentelevat lapsiparvet, hyörinä ja pyörinä kahden, rinnakkain
+melkeinpä veden päälle rakennetun vähäisen ravintolan ympärille, joiden
+siltapalkit alinomaa lonkkuivat kävelijäin jalkojen alla.
+
+Parempia ajopelejä ei näkynyt ainoatakaan; joskus ajoi kuitenkin joku
+ajuri ohitse sulhaisparin kanssa, joksi sen voi päättää miehen uudesta
+juhlatakista ja naisen kirkasvärisestä saalista; myöskin sattui, että
+jotkut noista välkkyvillä kylteillä varustetuista liikevaunuista, jotka
+viikon kuluessa ajelevat pitkin Pariisin katuja kuljetellen
+tavaramakasinein lähetyksiä, eksyivät tänne lihavien, kukitettujen ja
+hattupäisten muijien kanssa, jotka ylevällä säälillä katselivat
+jalkaisin tallustelevia väkiryhmiä. Mutta enin näkyi täällä noita
+pieniä lastenvaunuja, jotka ovat naineen työmiesperheen ensimäinen
+ylellisyystavara, noita kuljetettavia kehtoja, joissa sieviin myssyihin
+puetut, pienet lasten päät häilyivät onnellisina hymyillen ja
+»nukkumattia» turhaan odotellessansa avosilmin tähystellen puitten
+oksien välistä vilkkuvaa sinitaivasta.
+
+Kaikkien näiden pikkuporvarien ohitse eivät Illyrian vaakunalla
+koristetut komeat vaunut valjakkoinensa ja livreeajurinensa voineet
+päästä herättämättä jonkun verran hämmästystä; kuningatar ei näet
+muuten koskaan ajanut tätä tietä sunnuntaisin. Ihmiset tyrkkivät
+toisiansa kyynärpäällä ja kun vaunujen kolina alkoi kuulua kävelijäin
+takana vetäytyivät nämä sivulle hiljaisina ja pyhävaatteistansa
+vaivautuneina katsellaksensa kuitenkin ohiajavien jälkeen, jolloin
+myöskin kuului ihastuksen ja ihailun huudahduksia kuningattaren
+ylevästä kauneudesta ja pikku Zaran ylimyksellisestä ulkomuodosta;
+joskus tapahtui myöskin, että joku pikku veitikka rohkaisi itsensä ja
+astui vaunujen luo huudahtaen kuningattarelle: »hyvää päivää, rouva!»
+Oliko se Elyséen äskeisten sanojen, ihanan ilman vaiko ehkä vapaan ja
+kirkkaan näköpiirin vaikutusta, jota tehtaiden savupilvet eivät tänään
+sumentaneet, vai olisiko ohikulkijain ystävällisesti hymyilevät
+kasvot sen tehneet? Kuningatar tunsi kuin tunsikin jonkunlaista
+myötätuntoisuutta _tätä_ pyhäistä liikuttavan siististi pukeutunutta
+työkansaa kohtaan, jonka käytös sentään todisti työn alinomaista
+ankaruutta ja lepohetkien harvinaisuutta. Pikku Zara taas ei ottanut
+pysyäksensä paikoillansa, vaan tömisteli jaloillansa vaunujen pohjaa ja
+vapisi halusta saada hypätä alas, pehtaroida ruohikossa toisten kanssa
+ja soudella venheessä vesillä.
+
+Vaunut saapuivat nyt vähemmän mieluisille teille, joiden varsille
+asettuneet sunnuntaiviettäjät lueskelivat, loikoivat penkeillä tai
+kävelivät hellinä pariskuntina metsänlaiteita. Maisema oli täällä
+varjoisampi ja saiaperäisempi, raittiit lähdesuonet pulppusivat ja
+todellisia metsätuoksuja tuulahteli vastaan. Lintuset visertelivät
+puiden oksilla. Mutta sikäli kuin vaunut loittonivat järven luota,
+jonka ympärillä melu oli suurin, alkoi toiselta juhlakentältä kuulua
+selvä hälinä: pyssyjen pauketta, rumpujen ja tamburinien pärinää,
+trumpettien ääntä ja kellojen soittoa kuului suuren melun seasta, joka
+nousi taivaalle kuin mahtava humupilvi. Kuulusti kuin olisi joku
+kaupunki ollut ryöstönalainen.
+
+»Mitä se on?... Mitä kummaa tuolta kuuluu?» kysyi pikku prinssi.
+
+»Piparikakkumarkkinat, armollinen herra», vastasi vanha ajuri kääntyen
+istuimellansa kysyjään päin. Ja kun kuningatar suostui siihen, että
+ajettaisiin lähemmäs juhlakenttää, jättivät vaunut puiston taaksensa
+ja poikkesivat pienille katukujille ja vielä keskeneräisille
+puistokaduille, joiden varsilla kohosi uusia kuusikerroksisia
+kivimuureja kurjien hökkelien rinnalla taikka oli kuljettava avonaisten
+navettapihojen ja keittiöpuutarhojen ohitse. Kaikkialla pieniä
+ulkoravintoloita tynnyripöytinensä ja tuolinensa, hyppylautoinensa ja
+samanlaisine vihreine keinupylväinensä. Kaikkialla kuhisi kansaa,
+joukottain sotilaita, tykkiväkeä sotilaslakeissansa ja valkeissa
+hansikkaissa. Mutta hälinä ei ollut niin äänekästä. Ihmiset kuuntelivat
+kuljeskelevaa harpunsoittajaa, joka oli saanut luvan asettua
+ravintolapöytien keskeen ja rämpytti jotakin ariaa _Favoritesta_ tai
+_Trubadurista_; pariisilainen kansanmies ihailee näet alakuloista
+soittoa ja uhraa siihen mielellään roposen huvitusretkellä ollessansa.
+
+Äkkiä vaunut pysähtyivät. Niillä ei näet voinut päästä edemmäs kuin
+missä n.k. Cours de Vincennes alkaa; tämän leveän huviajokentän
+laidalla juuri olivat nuo piparikakkumarkkinat, joiden taustana
+Pariisiin päin kohoavat pölyistä etukaupungin ilmaa vastaan
+»Valta-istuintorin» molemmat korkeat pylväät. Tämä näky -- tavattoman
+suuri ihmislauma kuljeskellen kaikessa vapaudessansa suurten, kaduiksi
+ryhmitettyjen markkinakojujen välillä -- herätti pikku Zarassa
+sellaisen uteliaisuuden, ettei kuningatar voinut vastustaa hänen
+pyytävää katsettansa, vaan suostui laskeutumaan alas vaunuista. Tämä
+kehoitus muuten niin ylpeän kuningattaren puolelta, että pyhäpäivänä
+lähdettäisiin jalkaisin tuollaiseen ihmisjoukkoon, hämmästytti Elyséetä
+siinä määrässä, että hän näytti empivän.
+
+»Olisiko se teistä siis vaarallista?»
+
+»Ei suinkaan, rouva. Mutta jos lähdemme markkinapaikalle, on parasta,
+ett'ei palvelija meitä seuraa. Hänen livreepukunsa vuoksi joutuisimme
+ehkä liiallisen huomion alaisiksi.»
+
+Kuningattaren käskystä kapusi pitkä kamaripalvelija, joka jo oli
+aikeissa lähteä heitä seuraamaan, takaisin ajurin viereen; vaunujen oli
+näet odotettava tässä hänen majesteettinsa palaamista. Tietysti eivät
+he aikoneetkaan kiertää ympäri koko markkinapaikkaa, vaan ottaa
+muutatamia askelia katsellaksensa ensimäisiä kojuja.
+
+Aivan kujanteen suussa oli jo pieniä siirrettäviä telineitä ja
+valkealla liinalla katettu pöytä ja kaikki, mitä maaliin-ampumista
+varten tarvittiin. Ihmiset menivät välinpitämättöminä sen ohitse.
+Sitten seurasi paljaan taivaan alle tehty paistimo, josta levisi väkevä
+kärvennetyn rasvan katku ja näkyi suuria, punaisia liekkejä nousevan
+korkeuteen; ympärillä hääräsi valkopukuisia kyökkipoikia paistaen
+kasoittain sokeroituja omenaviipaleita. Vierellä seisoi altea-leivosten
+tekijä venyttäen ja kiertäen valkeaa, mantelilta tuoksuvaa taikinaa
+jonkunlaisissa jättiläisrenkaissa!... Pikku prinssi katseli tätä
+kaikkea hämmästyneenä. Se oli näet kuin uutta hänelle, poloiselle
+häkkilintuselle, joka oli kasvatettu palatsin korkeissa suojissa ja sen
+puiston kullattujen ristikkoporttien takana ja joka oli kasvanut
+keskellä kauhuja ja kapinoita, aina liikkunut seurueen paimentamana
+näkemättä kansanelämää sen lähempää kuin mitä hän palatsin parvekkeelta
+tahi sotilassaaton ympäröimistä vaunuista oli nähnyt. Alussa oli hän
+pelonalainen, pitäen kävellessänsä lujasti kiinni äitinsä kädestä;
+mutta vähitellen huumausi hän hälinästä ja juhla-ilmasta. Posetivien
+yhtäläinen vingutus häntä niinikään kiihoitti. Hän näytti saaneen
+hurjan juoksuhalun, sillä hän veti äitiänsä eteenpäin ihan väkisellä
+pysähtyen alinomaa katselemaan jotakin, mutta sitten taas lähtien
+taivaltamaan yhä kauvemmas ja kauvemmas sinnepäin, missä melu oli
+suurin ja väkijoukko taajin.
+
+Huomaamattansa loittonivat he näin lähtöpaikalta aivan kuin uimari,
+jota virta työntää eteenpäin. Osaksi lienee siihen vaikuttanut myöskin
+se, ettei heitä väkijoukossa paljon huomattu, sillä näiden kirjavien
+pukujen vilinässä ei kuningattaren puku -- hänen hameensa, kappansa ja
+hattunsa olivat kellertävät -- pistänyt silmiin enemmän kuin pikku
+prinssinkään; Zaran suuri, alaskäännetty paidankaulus, paljaat nilkat
+ja lyhyt takki saivat kuitenkin jonkun sävyisän eukon huomauttamaan
+vierustoverillensa: »tuo on englantilainen, tuo...» Zara käveli äitinsä
+ja Elyséen välillä, jotka hymyilivät hänen ilollensa.
+
+»Kas, äiti, katsokaapa tuota!... Mitä ne nuo tuolla tekevät, hra
+Méraut?... Mennään katsomaan!...»
+
+Ja heidän täytyi seurata häntä toiselta puolen kenttää toiselle
+omituisesti viistoillen, joten he joutuivat yhä kauvemmas taajenevan
+väkijoukon keskeen ollen vihdoin pakotettuja seuraamaan ihmisvirran
+mukana.
+
+»Entäpä jos palaisimme jo takaisin?» ehdotti Elysée.
+
+Mutta lapsi oli vallan haltioissaan. Hän rukoili ja veti äitiänsä
+kädestä ja tämä taas oli niin onnellinen nähdessänsä pienen, uneliaan
+poikansa kerrankin heräävän horrostilastansa... Ja sitä paitse oli
+yleinen kansan-ilo saanut kuningattarenkin vilkkaammalle tuulelle,
+jonka vuoksi he kävelivät yhä edelleen ... ja edelleen.
+
+Päivä kävi yhä helteisemmäksi, ikäänkuin olisi laskeva päivä
+säteillänsä houkutellut myrskyn esille. Ja mikäli taivas muutti
+valaistustansa, sikäli sai tuo tuhatvärinen juhla satumaisemman leiman.
+Näytännöt alkoivat. Kaikki sirkustaiteilijat ja muiden kojujen taiturit
+astuivat nyt telttakatoksen alle, kylteiksi maalattujen esirippujen
+eteen, joille kuvatut eläimet -- petoeläimet -- voimistelijat ja
+painijat näyttivät kaikki virkoavan eloon ja liikkeeseen, kun tuuli
+alkoi kangasta hulmuttaa. Nyt alkaa suuri sotilaskulkue, joka tapahtuu
+Kaarle IX:n ja Ludvig XV:n aikakausien puvuissa. Mikä kiväärien ja
+pyssyjen vilinä, mikä paljous kankipalmikkoja ja häilyviä töyhtösulkia!
+Torvisoittokunta puhalsi marseljeesia saattosoitoksi. Vastapäätä taas
+oli sirkus, jonka edessä olevalla lavalla näytellään nuoria, valkeilla
+suitsilla ohjattavia hevosia, jotka esittävät kaikellaisia temppuja,
+laskevat kavioillansa ja tervehtivät katselijakuntaa harjaansa
+heilauttamalla. Sen vieressä on toinen markkinakoju, jossa esiytyy
+nuoralla tanssijoita ruutuiseen puseroon ja muotojanoudattaviin
+sääryksiin puetun pajazzon johdolla. Hänen kanssansa esiytyy
+pitkä-kasvuinen, ruusunpunaiseen tanssijapukuun puettu, ahavoittunut
+tyttö, joka esittää jonglöritemppuja kullatuilla ja hopeoiduilla
+kuulilla, pulloilla ja tinaveitsillä, jotka välkkyvät ja kalisevat
+ilmassa hänen lasinuppuisilla tukkaneuloilla ylöskiinnitetyn
+hiuslaitteensa yläpuolella.
+
+Pikku prinssi vaipui täydellisesti katselemaan tätä kaunista naista,
+jolle äkkiä esiytyi kumppali, todellinen satukuningatar välkkyvä
+kruunu päässä ja hopealta hohtavasta harsokankaasta tehty, lyhyt
+liivihame yllä; jalat toistensa yli heitettynä istui hän siinä
+käsipuihin nojautuneena, kun Zara hänet huomasi. Hän olisi vaipunut
+taas tätä tarkastamaan, ell'ei hänen huomionsa olisi kiintynyt
+tavallista omituisempaan orkesteriin, joka ei ollut kokoonpantu
+ranskalaisista kaartilaisista eikä ruusunvärisiin trikoihin puetuista
+voimistelijoista, vaan todellisista ylimyksistä; niinpä suvaitsi eräs
+pehmeitä kenkiä käyttävä, lyhytpartainen ja voidetukkainen herrasmies
+soittaa varsikornettia eli vetopasunaa samalla kun eräs hieno nainen --
+melkein yhtä juhlallinen kuin rva de Silvis -- seisoi silkkimantilja
+yllä ja häilyvillä kukkasilla koristeltu hattu päässä katsellen
+hajamielisenä ympärillensä ja lyöden suurta rumpua niin voimakkailla
+käsiliikkeillä, että mantiljan rimsut heilahtelivat aina hattukukkasiin
+saakka. Mitä mahtoivat nuo olla? mietti Zara. Ehkä olivat nekin jonkun
+karkoitetun ja onnettoman kuningasperheen jäseniä?...
+
+Mutta markkinakentällä oli paljo muutakin ihmeteltävää.
+
+Loppumattomassa ja alituisesti vaihtuvassa panoramassa nähtiin
+tanssivia ketjukarhuja, melkein alastomia neekerejä, piruja ja
+piruttaria purppuraiset päähineet päässä, huitovia painijoita ja
+mainioita voimataiteilijoita, jotka käsi lanteilla tarjosivat
+trikoosääryksiä sille, joka halusi mittailla voimiansa heidän
+kanssansa; täällä esiytyi miekkaileva, naamioitu sankaritar, haarniska
+yllänsä, jaloissa punaiset, kultajuovaiset sukat ja käsissä pitkät
+nahkahansikkaat, tuolla taas Kolumbusta tai Kopernikusta esittävä,
+mustaan samettipukuun puettu herrasmies, joka timanttinuppuisella
+ratsuruoskalla piirusteli ilmaan salaperäisiä ihmeympyröitä.
+Kaikki nämä esiytyivät samalla tavalla. Lavan takana taas
+sijaitsi Garelin eläinhuone, jonka heti tunsi sieltä leviävästä
+inhoittavasta tallihajusta ja petoeläinten kiljunnasta. Näiden
+elävien merkillisyyksien ohessa nähtiin kaikellaisia kuvia, esim.
+jättiläisnaisia tanssijaispuvussa, olkapäät paljaina, käsivarret
+vaaleanpunaisella untuvalla ja käsissä tiukasti napitetut hansikkaat,
+tulevaisuuteen näkeviä unissaennustajia istuen side silmillänsä
+mustapartaisen ihmelääkärin vieressä, hirviöitä, epäsikiöitä,
+kaikellaisia eriskummallisuuksia ja luonnon omituisia sattumia, joiden
+edessä toisinaan riippui nuoralla ylös kiinnitetyt verhot ja näiden
+eteen asetetulla tuolilla säästölaatikko.
+
+Ja kaikkialla, jokaikisellä askeleella kaikenlaatuisia ja
+kaikenmuotoisia piparikakkuja, jotka näiden markkinain varsinainen
+kauppatavara olivat ja joita myytiin punaisiksi verhotuissa
+ja kultahetaleilla koristetuissa myymälöissä; näissä löytyi
+maalatuilla kuvilla koristettuun satini-paperiin käärittyjä
+piparikakkuja, silkkinauhoilla sidottuja piparikakkuja, erityisesti
+suosittuja sokerileivoskuvioilla ja kärvennetyillä manteleilla
+koristeltuja kakkuja, kaikellaisia ukkoja ja Pariisin kuuluisuuksia
+piparikakkutaikinasta, »Amandan» rakastajan kuva, prinssi Kukonpyrstö
+ja hänen ainainen kumppalinsa Rigolo; piparikakkuja nähtiin myytävän
+koreissa ja siirrettävissä kojuissa, joista kaikista levisi miellyttävä
+meden ja paistettujen hedelmäin tuoksu verkallensa kuljeskelevaan
+väkijoukkoon, joka muutamin paikoin oli niin laaja, että se melkein
+salpasi tien.
+
+Palata takaisin omia jälkiänsä oli mahdoton. Täytyi seurata tätä
+oikullista ihmisvirtaa, astua eteenpäin, peräytyä, kulkea milloin
+yhdelle, milloin toiselle kojulle, sillä väkijoukko koettaa turhaan
+keksiä jotakin ulospääsyä sivulle päin tästä yleisestä valtaväylästä.
+Kuuluu naurua ja leikkipuheita tässä loppumattomassa ja eteenpäin
+sysätyssä ihmistulvassa. Näin läheltä ei kuningatar ollut koskaan
+kansaa nähnyt. Vaikka työmiesten hengitys melkein sattui häneen ja
+vankat hartiat koskettivat toisinaan kovasti hänen olkapäitänsä, ei hän
+-- ihme kyllä -- tuntenut pelkoa eikä vastenmielisyyttä, vaan lipui
+toisten mukana eteenpäin empivin, verkkaisin askelin, joissa hänestä
+oli jotakin juhlamarssin tapaista, olletikin kun ainoitakaan ajoneuvoja
+ei näillä teillä nähty.
+
+Ihmisten hauska käytös saattoi kuningattaren rauhalliselle tuulelle ja
+häntä huvitti pikku Zaran ylenpalttinen riemu sekä nuo lukuisat
+lastenvaunut, jotka liikkuivat tämän sullotun väkijoukon keskessä.
+»Elkää tyrkkikö ... näettehän, että siinä on lapsi», varoitettiin
+toisiansa. Eikä tässä ollut kysymys yhdestä pienokaisesta, vaan oli
+niitä täällä kymmenittäin ja sadoittain äitien sylissä tai isäin
+voimakkailla hartioilla. Kuningatar hymyili ystävällisesti
+huomatessansa noiden monien lasten joukossa jonkun samanikäisen kuin
+hänen omansa oli. Mutta niin levollinen kuin kuningatar ei Elysée
+ollut, sillä hän tiesi tämän saman kansan, joka nyt oli rauhallinen ja
+hiljainen, äkkiä voivan muuttaa hahmoansa. Tarvitsi vain tuon paksun
+pilvenlongan taivaalla purkautua äkkisateeksi, niin syntyisi tässä ehkä
+jo mitä pahin epäjärjestys. Vilkkaassa mielikuvituksessansa johtui hän
+jo ajattelemaan onnettomuutta Karusellitorilla, jota siihen aikaan
+vielä kutsuttiin Ludvig XV:n toriksi, missä useita ihmisiä tukehtui ja
+rutistui kuoliaaksi, vaikka leveille, tyhjille kaduille oli ainoastaan
+muutamia askelia; niille eivät nuo poloiset sillä hetkellä näet voineet
+päästä.
+
+Pikku prinssi, joka käveli edelleen äitinsä ja opettajansa välissä,
+alkoi nyt valittaa, että hänen tuli liian kuuma ja ett'ei hän voinut
+nähdä mitään. Elysée keksi silloin seurata työmiesten esimerkkiä: hän
+nosti prinssin olallensa; ja nytkös tämä ihastuneena riemuitsi!
+Ylhäiseltä asemaltansa näki hän niin laajalti ja kauvas eteenpäin! Hän
+voi erottaa pylväät »Valtaistuintorilla» ja koko markkinakentän
+kirjavine väkijoukkoinensa, iltapäivän hohteessa hulmuavat liput pitkin
+kojukujanteita ja koreiden koju-esirippujen tuulessa häilyvät liepeet.
+Suurissa keinuissa, jotka aina olivat väkeä täynnä, lensivät istujat
+korkealle ilmaan ja kiiltäväksi maalattu jättikaruselli pyöri ympäri
+jalopeuroinensa, leopardinensa ja lohikäärmeinensä, joiden seljissä
+ratsasteli poikia ja tyttöjä jäykkinä kuin pahvinuket. Yhteensidottuja
+punaisia ilmapalloja väikkyi ilmassa lukemattomien kullalta välkkyvien
+pahvilelujen kerällä ja yli väkijoukon näkyi sadottain pikku päitä,
+joiden ympärillä hulmusi vaaleat kiharat niinkuin pikku prinssinkin
+suortuvat olivat.
+
+Tämän näyn eloisuutta lisäsi osaltansa mailleen laskeutuvan auringon
+vaaleanpunainen säteikkö taittuen tummia pilviä vastaan ja vuoroin
+valaisten, vuoroin varjostaen esineitä. Valaistus lankeaa myöskin
+Pierrotille ja Colombinelle, jotka valkeina, vastakkain liehuvina
+täplinä kuvastuvat lavan mustaa taustaa vastaan; alempana seisoo pitkä
+ja kumara näytäntöjen toimeenpanija, kreikkalaisen paimenen suippolakki
+päässä, ja liikuttelee käsiänsä kuin leipuri leipiänsä uuniin pannessa,
+koettaen näin häätää kojuunsa markkinakansaa, jota portaat vilisevät
+mustanaan. Hänellä on suu ammollansa; varmaankin hän huutaa ja mölisee,
+mutta hänen ääntänsä ei voi kuulla. Yhtä vähän voi Zara kuulla lavan
+sivulla riippuvan kellonkaan ääntä, vaikka joku näkyi sitä hurjasti
+läikyttävän, ja kiväärien pauketta, vaikka hän näki kuinka niillä
+tähdättiin ja kuinka savu pelmahti ilmaan. Kaikki näet häviää
+yleiseksi, suureksi, epäsointuiseksi markkinahumuksi, johon yhtyy
+raikkujen rätinä, ruokopillien vihellys, rumpujen pärinä, kiinalaisten
+»gongien» kumea ääni, torvien toitotus, posetivien soitto, petoeläinten
+kiljunta ja höyrykoneiden vihellykset. Samoin kuin mehiläisiä
+pyydettäessä melutaan niin paljo kuin mahdollista, koettivat kaikki
+täällä olla toisiansa kovaäänisempiä vetääksensä näin yleisön huomion
+puoleensa; korkealle ilmaan heiluvista keinuista kuului kimeitä huutoja
+ja joka kymmenes minuutti huhkasi juna ohitse niin läheltä, että sen
+aikaansaama ankara vinkuminen hetken aikaa kuului yli muun
+markkinamelun.
+
+Äkkiä tunsi kuningatar, joka oli kävelystä väsynyt ja väkijoukon
+hikiuhosta tukehtumaisillansa ja johon mailleen painuvan, lukemattomiin
+kimmeltäviin esineihin heijastuvan ilta-auringon paiste oli
+painostavasti vaikuttanut, itsensä niin kovin voimattomaksi, että hän
+kerralla yritti vaipumaan maahan. Tämän huomatessansa tarttui hän
+samassa silmänräpäyksessä kovasti kiinni Elyséen käsivarteen ja
+nojautui suorana, vaikka kalvenneena häneen sopertaen: »ei se ole
+mitään ... ei ollenkaan mitään...» Mutta samassa vaipui hänen päänsä
+Mérautin olkapäätä vastaan ja vallan hervotonna lyyhistyi hän
+saattajansa varaan. Tätä ei tosin kestänyt kuin muutaman minuutin ...
+mutta tätä tuokiota ei Méraut koskaan unhottanut.
+
+Se menikin jo ohi. Frédérique toipui jo. Tuulahdus, joka vilvoitti
+hänen otsaansa, virkisti myöskin hänen voimansa. Elyséen käsivarteen
+hän sentään edelleenkin nojausi ja kun tämä nyt käveli kuningattaren
+kanssa käsikoukussa tuntien tuon pienen kätösen keveän ja lämpimän
+painalluksen, joutui miespoloinen vallan hämmennyksiinsä. Hän unhotti
+vaaran, väkijoukon, markkinat ja koko Pariisin. Hän oli joutunut
+unelmain valtakuntaan, jossa nämä tenhollansa hallitsivat koko
+mielikuvituksen. Hän käveli ihmisjoukon läpi näkemättä ja kuulematta
+mitään; olipa kuin vaeltaisi hän pilven keskessä, joka hänet ympäröi,
+varasi ja kuljetti eteenpäin, kunnes huomaamatta oli saavuttu
+puistotielle.
+
+Vasta sille tultua heräsi hän täyteen tajuntaansa. Kuningattaren
+vaunuja ei näkynyt ... ja päästä takaisin sinne, mihin ne olivat
+jääneet odottamaan, oli vallan mahdoton. Heidän täytyi siis lähteä
+jalkaisin palausmatkalle Herbillonin kadulle päin ja kulkea -- jo
+alkavassa hämärässä -- pitkin leveitä puistoteitä ja katuja, joiden
+varsilla olevat kapakat kuhisivat väkeä. Elämä täällä alkoi tosin jo
+olla vallatonta, mutta kukaan ei näyttänyt huomaavan tätä heidän outoa
+palausmatkaansa. Niinkuin muutkin lapset, jotka ovat saaneet nähdä ja
+kuulla paljo uutta, oli pikku prinssikin tavattoman puhelias koettaen
+lakkaamatta pukea sanoihin kaiken, mitä hän oli nähnyt ja miettinyt.
+Kuningatar ja Elysée sitä vastoin kulkivat äänettöminä rinnatusten.
+Elysée tunsi olevansa liikutettuna ja koetti vuoroin muistella, vuoroin
+muistostansa karkoittaa sitä suloista hetkeä, jolloin hänelle selvisi
+tuo ikuiseksi onnettomuudeksi koituva salaisuus; kuningatar taas mietti
+mitä kaikkea outoa ja uutta hän oli nähnyt. Ensi kerran elämässänsä oli
+hän tuntenut »kansan sydämen sykintää»; hän oli nojannut päänsä tuon
+väkevän jalopeuran olkapäätä vastaan ja säilytti sisässänsä valtavan ja
+samalla suloisen tunteen: oli kuin voimakkaat käsivarret olisivat
+hellästi ympäröineet hänet ja samalla suojelleet häntä.
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Kuninkaita maanpaossa I, by Alphonse Daudet
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINKAITA MAANPAOSSA I ***
+
+***** This file should be named 24743-8.txt or 24743-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/2/4/7/4/24743/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/24743-8.zip b/24743-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..8c4bbda
--- /dev/null
+++ b/24743-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..b1c89e2
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #24743 (https://www.gutenberg.org/ebooks/24743)