diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 24638-8.txt | 11702 | ||||
| -rw-r--r-- | 24638-8.zip | bin | 0 -> 135117 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 11718 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/24638-8.txt b/24638-8.txt new file mode 100644 index 0000000..2da492d --- /dev/null +++ b/24638-8.txt @@ -0,0 +1,11702 @@ +The Project Gutenberg EBook of Kahdeksantoista runoniekkaa, by Various + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Kahdeksantoista runoniekkaa + Valikoima Korhosen, Lyytisen, Makkosen, Kymäläisen, Puhakan, + Räikkösen y.m. runoja ja lauluja + +Author: Various + +Editor: Kustavi Grotenfelt + +Release Date: February 18, 2008 [EBook #24638] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAHDEKSANTOISTA RUNONIEKKAA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +KAHDEKSANTOISTA RUNONIEKKAA + +Valikoima Korhosen, Lyytisen, Makkosen, Kymäläisen, Puhakan, +Räikkösen y.m. runoja ja lauluja + + +Helsingissä, +Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, +1889. + + + +SISÄLLYS: + +Alkupuheeksi + +Paavo Korhonen (1775-1840) + + Suomen kielestä + Talonpojille + Entisestä ja nykyisestä ajasta + Savonmaan herjaamisesta + Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle + Viinasta + Viime sodasta + Muistojuhlasta + Turun akatemian palosta + Tyttärille + Merimiehille + Mustalaisista + Vanhain puhe + Ketunpoikain elättämisestä + Torppari Palmulle + Puustaveista + Väinämöisen veljenpoika + Kuolemasta + Häälaulu + Nimismies Kokista + Laulu, olut ja viina + +Pietari Väänänen (1764-1846) + + Kustaan IV Aadolfin kotiintulosta Saksanmaalta v. 1805 + Aleksanteri I:sestä + +Heikki Väänänen (eli noin 1800) + + Lystillinen runolaulu kummasta kalakukosta + Kellon kylän Mariasta + +Elias Tuoriniemi (eli noin 1810) + + Juttu juomareista + Lystillinen runolaulu suuresta tupakan puutteesta + +Pietari Kettunen (eli noin 1815) + + Kettusen naiminen Suomesta + +Paavo Tuominen (1769-1826) + + Suomen kielen sorrosta + Suomen kielen kasvannasta + +Pentti Lyytinen (1783-1871) + + Kestikievarin virasta + Aikain muuttuvaisuudesta + Lapsen virsi + Tuohesta + Toinen kiitossana Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle + +Pietari Makkonen (1785-1851) + + Alkulause + Ilolaulu Suomen kielen kasvannasta + Kaipaus Mehiläisen kuolemasta + Ei ou yksin elänyttä + Tehtävästä Saimaan kaivannosta + Runo Kerimäen kirkosta + Ukkosesta + Vanhasta ajasta + Hanno suutarista + Viinan töistä + +Olli Kymäläinen (1790-1855) + + Kiitos Luojalle hyvästä vuoden tulosta + Runo Punkaharjusta + Suomess' ei elä runoilla + +Taavetti Latvalainen (1797-1855) + + Runolaulu hyvästä vuodentulosta + Tavattomasta kahvinjuonnista + +Juhani Ihalainen (1798-1856) + + Tupakkiruno + Keisarin armoteoista + +Olli Karjalainen (1805-1855) + + Koulunkäymättömän valitus + Kulkuruno + +Antti Puhakka (s. 1816) + + Tuhman Jussin juttureissu + Ulkokansan kapinasta (1848) + Lauluin tiedännästä + Vähällä taloksi pääsnyt + Surulaulu 1850 vuoden kiellosta + +Pietari Mansikka (1825-1871) + + Merimiehen runo + Jäniksen valitus + Syysruno + Tytön laulu + Mietelmiä + +Pentti Hirvonen (1826-1878) + + Professori Lönnrotista + Viinankeiton kiellännästä + +Jaakko Räikkönen (1830-1882) + + Suomelle + Kenpä tuon on kaiken tehnyt + Ammattien valio + Liekö totta vai valetta + Runoni + Voimasta + Mietteitäni + Tyytymättömät + Paavin maallisen vallan loppu (1870) + Miete + Virsi jouluaattona + +Opatti Lyytinen (s. 1832) + + Rikas neito + Linnun laulu + En laulamasta lakkaa + Tanssissa ja iloseuroissa + +Alpertti Kukkonen (s. 1835) + + Työn arvosta + Entisistä Rautalammin runoniekoista + + + + +ALKUPUHEEKSI. + + +Tuskin voisi tämän nyt ilmestyvän suomalaisten kansanrunoiliaimme +runovalikoiman puolustukseksi, jos puolustusta tarvittaisiinkaan, +esiintuoda parempia syitä, kuin ne, joilla _Elias Lönnrot_ +toimittamassaan Mehiläisessä (1840, Helmikuun numerossa) puolustaa, +että on siihen nykyisemmänkin ajan runoja painattanut. Seuratkoon +sentähden tässä pari otetta Lönnrotin puheena olevasta kirjoituksesta. +Lönnrot sanoo: + +"Usiammastakin syystä olemma aina mieluisesti präntättäneet +talonpoikaisten laitoksia niin runossa, kun muissakin kirjotuksissa. +_Ensistäkin kielen vuoksi_. Aivan surkiata on katsella, kuinka Suomen +kieli monessa herrasmiesten tekemässä kirjotuksessa on pilattu, +erittäinki ensi aikoina. Ruotsin kielen sanajärjestys on aikaa voittain +niin tavalliseksi suomalaisissa kirjoissa tullut, että monikin lukia +jo katsoo kankiaksi kaiken kirjotuksen, joka sitä ei seuraa. Emmekä +huolisi valittaa, jos ne sen tekisivät, joiden silmät ja korvat ovat +tottuneet ruotsalaiseen kirjotukseen, vaan se vasta on pahempi ja +ainaki huolettava asia, kun sama ruotsalaisuus paikka paikoin jo on +tullut umpisuomalaisillenki niin tutuksi ja rakkaaksi, ett'eivät muusta +tiedä, eivätkä huoli. Tiedämmä kyllä kaikilla taivaan kannen alla +olevan ikänsä, aikansa ja muutteensa, eikä mitään muuttumatonta +löytyvän, ei kieltä, mieltä, eikä muuta ainetta, näkyväistä tahi +ajateltua. Mutta se on myös tietty ja kaikille tuttu asia, että +esimerkiksi puu itsevapaudessansa kasvaa luonnostansa suoraksi, vaan +kun tulee tuuli idästä, toinen lännestä ja pieksää sen muiden lähellä +olevien suurempien puiden väliin, niin viimein oksista tahi latvasta +puuttuu niihin ja kasvaa niitä myöten vääräksi, ell'ei aikanaan +vapauteta ja oikaista. -- -- Sentähden olemma meki -- aina halullisesti +pyytäneet tutuksi tehdä runoja ja muita kirjotuksia semmoisilta +miehiltä, joita joku vieras kieli ei taida hämmentää, ruotsalaisuus ei +seottaa". + +"Toiseksi _osotaksen niissä Suomen kansan mieli, tavat ja elämä +paremmin_, kun herrasmiesten laittamissa runoissa ja kirjotuksissa. +Meidän herrasväki mielessänsä, tavoissansa ja elämässänsä ei ole +enemmin Suomen kun mihin muuhun kansaan verrattavia. He ovat eronneet +kansasta, jos ei juuri siksikään, että taitaisiin Ruotsalaisiksi, +Venäläisiksi tahi Saksalaisiksi lukea. Moni heistä tuskin tuntisikaan +kalaa elävässä muodossaan, vielä vähemmin kuinka sitä pyydetään, +minkälaisia aura, viikate ja harava, millä tavalla pellot ja metsät +saadaan eloa kasvamaan, kasvaako nauris maassa vai puussa j.n.e. He +ovat kuitenki paljo oppineempia, kun talonpoikainen kansa, mutta kun +heidän oppinsa ja taitonsa ovat ulkopuolella talonpojan oppia ja +taitoja, niin tulevat he ulkopuolin tuntemaanki, mitä suurimmalla +osalla Suomen kansasta oikein on omituista. Ja kun joskus +kirjoituksissaan kuvaelevat, niin eivät saa oikiata kuvaa +Suomen elämän muodosta, vaan välistä kaunistavat sen liiaksi, +toisinaan rumentavat ylimääräisesti eli hairailevat muulla +tavalla. -- -- Toisin on sen laita, joka, itse yhteisen elämän lapsi, +siitä ei ole kanneltaan vierasten oppien tielle hairaunut. Kaikissa +puheissa ja kirjoituksissaan ilmoittaa hän kansan mielen, tavat ja muun +elämän muodon paremmin, kun minkä oppineet kauniimmillaki kuvauksillaan +voivat. Hän ei osota ainoastaan kuorta munasta, vaan sekä syämmen, että +kuoren; ei ainoastaan ulkonaista näköä huoneesta, vaan sisäolennonki." + +"Vielä muitaki syitä löytyisi, joiden tähden arvossa pidämmä +umpisuomalaisten kirjotuksia. Usein ansaitsevat itse aineensa puolesta +tutuksi tulla ja ikäskun näytteeksi ulkolaisille, Suomen yhteisen +kansan nykyisestä kirjallisesta taidosta. Ei monta vuotta sitte +präntätyssä saksalaisessa hyvin oppineen miehen tekemässä kirjassa +luetaan Suomalaiset vieläki pakanain sekaan. Ei siis taida haitata, +että tulisivat vähä paremmin meidän maan ja kansan tuntemaan. --" + +Näitten Lönnrotin mainitsemain syitten lisäksi tahdon ainoastaan vielä +huomauttaa yhdestä. Kun Lönnrot v. 1840 kirjoitti ylläolevat sanansa, +oli vielä suuri, ehkä suurin, osa myöhempien runoseppiemme runoista +hänelle tuntematoin. Hän ei sentähden erikseen puhu mitään heidän +runojensa runollisesta arvosta, vaan kuitenkin voipi nyt sanoa +sepitelmiensä joukosta löydettävän semmoisiakin, joita ei kenenkään +taiderunoiliankaan tarvitsis hävetä tunnustaa tekemiksensä. Nuo runot +osoittavat että jos kohta vanha runon mahti nyt oli muuttunut, +kääntynyt uusille urille, laannut laulamasta vanhan ajan sankareista, +se ei kuitenkaan ollut tykkänään sammunut. Vielä oli runon into +jäljellä, niinkuin Makkonen sanoo: + + "monen poikasen povessa, + monen vaimon vartalossa", + +siten todistaen Suomen kansan synnynnäistä runolahjaa. Myöhemmät, +nimeltä tunnetut runoseppämme edustavat kansamme kirjallisessa +kehityksessä eri sukupolvea, jolle ehk'ei ole tähän asti tarpeellista +arvoa suotu. He eivät enää laulaneet tietämättöminä itsestänsä kansan +seassa, he valitsivat ja muodostivat itse ainettansa kukin oman +luonteensa mukaan, vaan he lauloivat vielä vanhalla tavalla -- heidän +jälkeensä, meidän päivinämme, on kansan seasta samoin noussut +itsetietoinen kirjailiapolvi, joka kunnialla todistaa kansamme +syvissäkin riveissä vielä olevaa runollista tuotantovoimaa, vaan se ei +enää tunne vanhaa runoa, se kuvailee, kertoilee kansamme elämää +suorasanaisessa muodossa. Sentähden myöskin puhtaasti kirjallisesta, +runollisesta syystä on kokoelma suomalaisten runoseppien runoista +ansainnut tulla suuremmalle yleisölle tutuksi. + +Kun ryhdyin julkisuuteen toimittamaan tätä valikoimaa kansamme +runoniekkain runoista, huomasin pian että ne kokoelmat, jotka +semmoisista on olemassa, varsinkin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran +hallussa, niin epätäydellisinä kuin muutamissa suhteissa ovatkin, +kuitenkin riittäisivät aineiksi paljoa laajemmallekin kokoelmalle, kuin +miksikä tämä oli aiottu. Täytyi kokoelmasta jättää pois semmoisetkin +runot, jotka olisivat painettaviksi kelvanneet. Makkosen runot, +esimerkiksi, ovat kaikki semmoisia, että tavallisesti paljoa +huonompiinkin kirjallisiin tuotteihin painomustetta tuhlataan, +kuitenkaan en usko että nyt saatavissa olevista runoista mikään +erittäin merkittävä on jäänyt kokoelmasta pois. Erikseen tahdon vain +huomauttaa siitä ett'ei tähän kokoelmaan otettujen runoseppien +luetteloa saa pitää täydellisenä. On vielä löytynyt monta runojen +sepittäjää, joita epäilemättä aikoinaan kotipaikoillansa on pidetty +suuressa maineessa ja jotka ovat sepittäneet enemmän tai vähemmän +virheettömiä runoja, vaan joiden teelmiä en ole katsonut olevan syytä +tähän valikoimaan ottaa, koska ne eivät erittäin kohoa muusta joukosta +näkyviin. Lienee kuitenkin syytä tässä nimeltään mainita muutamat +heistä: Makkosen riitaveli _Hanno Kokki_ Kerimäellä, _Iisakki +Pietikäinen_ (ei Pieksiäinen) Pielavedeltä, _Benjamin Seppänen_ +Kiannalla, Kiannan lukkari _Eerikki Vifi_, joiden kaikkien neljän +runoja on Lönnrotin Mehiläisessä; _Mikko Tervo_ Kiihtelysvaarassa; +_Tahvo Taskinen_ Rantasalmella on sepittänyt paljon runoja; _Juhani +Pesonen_ Heinävedellä; _Lassi Mähönen_ Tohmajärvellä Värtsilässä, +etupäässä laulujen tekiä; vielä elossa oleva _Risto Pesonen_ +Ilomantsissa y.m. + +Luonnollista on ollut että mieluummin kokoelmaan on otettu semmoiset +runot, jotka jo aineensakin puolesta voivat ansaita suuremmankin +yleisön huomiota, ulkopuolella runosepän kotipitäjää. Semmoiset +lukuisat runoryhmät, kuin kiitos- tai moiterunot yksityisistä +henkilöistä, runot kirkkojen rakennuksista ja vihkimyksistä, ovat siis +verrattain köyhästi edustettuina. Kuitenkin olen koettanut kustakin +laista esiintuoda esimerkin: ylistysrunoista luetaan tässä Korhosen +kaunis, miehekäs runo "Torppari palmulle"; moiterunoista, joita usein +törkeytensäkin tähden on mahdotonta painattaa, Makkosen mainio runo +"Hanno suutarista" ja Heikki Väänäsen "Kellon kylän Mariasta" ja +Korhosen pilkkalaulu "Nimismies Kokista"; kirkkorakennus-runoista on +esimerkki Makkosen runo "Kerimäen kirkosta." Sitä vastoin tavataan +samasta aineesta joskus montakin runoa tähän kokoelmaan valittuna, niin +esim. "Suomen kielestä" (Korhonen, Tuominen, Makkonen, Puhakka, +Räikkönen) ja "Viinasta" (Korhonen, Tuoriniemi, Makkonen, Hirvonen, +Räikkönen). Mutta tätä ei pidettäne vikana, koska tietysti on erittäin +hauskaa kuulla kansan syvien rivien mielipiteitä niistä yleisistä +asioista, jotka syvimmin ovat senkin oloihin vaikuttaneet, ja koska +useat niistä runoista ovat kansanrunoiliain parhaimpia. Jumalan +hyvyydestä, luonnon kauneudesta, isänmaan edistyksestä, tapojen +muutoksista nuo luonnonlaulajat runoilevat, kaikesta mitä vain ovat +kokeneet omain elämänolojensa piirissä. Vaan minä viittaan itse +runoihin, mistä parhaimmin voi nähdä mitkä sävelet, iloiset ja +suruiset, meidän maan runoseppien runoissa kajahtelevat. + +Silmään pistävä seikka on että kaikki myöhemmät runoniekat ovat +Itä-Suomesta kotoisin -- todistus siitä kuinka paljoa aikaisemmin +vanhan runon muistokin on hävinnyt Länsi-Suomesta. Pohjois-Pohjanmaalla +tavataan vielä tämän vuosisadan alussa pari runolaulun edustajaa, +niinkuin Heikki Väänänen, Tuoruriemi, Seppänen, mutta niihin näyttääkin +runotaito siellä sammuneen. Muut runoniekat ovat Karjalasta tai Savosta +kotoisin (Rautalampi kuitenkin silloin Savoon luettuna, johon se +kuuluukin asutuksensa puolesta) ja kaikkein enimmiten jälkimäisestä +maakunnasta. Myöhempää kansanrunoa voipikin syyllä pitää etenkin +savolaisena ilmiönä, ja niin itse runoseppienkin nähdään mielellään +mainitsevan itsensä Savolaisiksi. Sentähden tavataan "Savo" myöhemmässä +kansanrunossa usein kertoma-vastineena "Suomelle", samalla lailla kuin +vanhassa runossa "Karjala": + + "suvaitseeko Suomen kansa, + salliiko Savon isännät" (Korhonen) -- + + "työstä on Suomessa surua, + leivänsaaliista Savossa" (Kymäläinen) -- + + "kuhun saapi Suomalaiset, + sattuvi Savon sapeli" (Puhakka), y.m. + +Niille arvoisille papistomme jäsenille, jotka suurella auliudella ovat +vastanneet kysymyksiini ja antaneet runoniekkain elämästä tietoja, ynnä +muille minua auttaneille pyydän ainoastaan täten saada lausua sulimmat +kiitokseni. Professori J. R. Aspelinille, jolta olen käytettäväksi +saanut Räikkösen muistoonpanot omasta elämästänsä sekä runokokoelman, +olen erittäinkin suuressa kiitollisuuden velassa. Elämäkerrallisista +tiedoista, niin summittaisia kuin yleensä tässä kirjassa ovatkin, +toivon kuitenkin hyötyä olevan. + +Lopuksi rohkenen toivoa, että tämä kokoelma virittäisi yleisön +harrastusta enemmän, kuin tähän asti, tuntemaan uudempia runoseppiämme, +ja että ne kansalaiset, jotka oppivat tuntemaan mielestänsä huomattavia +ennen tuntemattomia heidän runojansa tai tietoja heistä, lähettäisivät +ne Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle, sen arkistossa talletettaviksi +tulevaisuutta varten. + +Helsingissä 18 p. marrask. 1889. + +Kustavi Grotenfelt. + + + + + + +PAAVO KORHONEN.[1] + + +Kaikista nykyisemmän ajan suomalaisista runoniekoista on Paavo Korhonen +kuuluisimman nimen voittanut. Hän syntyi vuonna 1775 _Vihtajärven_[2] +talossa Sonkarinsaaren kylää, Rautalammin pitäjätä. Syntymätalostansa +kutsuttiin häntä loppupuolella ikäänsä _Vihtapaavoksi_, jonka nimen +itsekin muutamassa runossansa omistaa. + +Ensimäisestä opistansa annamme hänen itse kertoa. Siitä lausuu +runoissansa seuraavilla sanoilla: + + En ole etäällä käynyt + Hakemassa harjoitusta, + Piisaapi kotoinen koulu + Talonpojan tarpeheksi; + Isä ennen iitä neuvoi, + Äätä äitini opetti, + Siihen sain enempi sitte + Opetella itse vielä; + Aloin kirjoittaa kynällä, + Ja panna paperin päälle + Joutoaikoina jotakin, + Miesten muihenkin katsella, + Tulevaisten tunnustella, + Asioita ainoisia. + Piti kyllä kynteä'kin, + Kulkea kuressa aatran, + Koko viikot vieretysten: + Kynä kuivi sill' ajalla, + Leveämmäksi levesi, + Aatran kären kaltaiseksi. + Olin oppinut ojalle, + Viivyin siellä toiset viikot; + Kuivi läkkini kuraksi, + Ei juossut kynästä kyllin. + Palotyössä paljon uuvuin, + Siellä silmätkin pilaantui. + Elon aikana enemmän + Sirpin kammissa kamusin; + Viikot viljoa kokoilin, + Suunnittelin sunnuntaina + Piirteä paperin päälle, + Mitä mielessä makasi. + Olipa käsi olasta + Kovin käynyt kankiaksi, + Oli kanssa kyynäspäästä, + kaikkite'kin kalvosesta, + Eikä peukalo pitänyt + Kylläksi kyneä kiini; + Koko koura paljon painoi, + Se painoi paperin puhki. + +Jo nuoruudessaan näytti Korhonen erinomaiset luonnonlahjat siihen, +josta kerran oli kuuluisan nimen saava. Erinäinen tapaus johdatti hänen +ensikerran laulamaan. Rautalammilla oli silloin _Kokki_ niminen herra +nimismiehenä, joka sitä ennen oli Jämsässä samaa virkaa pitänyt. Kun +viinankeitto niinä aikoina oli kokonaan kielletty, niin talonpoikain +useinki piti laajoilla ja antimilla lumota silmät Kokilta, viinakotien +sivutse kulkiessa. Mutta Kokin kukkaro jo vanhastaan pahaan tyhjänä +asumisen tapaan totuttua ei kuitenkaan ottanut oikein täyttyäksensä, +jonka tähden suurenteli tulojansa velan-otoilla, joita talonpojat +harvoin rohkenivat vastaan olla. Niin velkaantui monelle miehelle, +jotta velat iäksi päiväksi saivat maksamatta jäädä, semminkin kun Kokki +viimein juoniensa ja kujeittensa kautta menetti virkansa, palkkansa ja +muut tulonsa. Jollain tavalla kostaaksensa tämän virkaheiton koiruutta +ja lohduttaaksensa muita sekä itseänsä häneltä kärsitystä vääryydestä +teki Korhonen hänestä laulun, joka kyllä koskevalla ja terävällä +tavalla mainii sen mutkia ja konnankoukkuja. Laulu, joka sanotaan +olleen Korhosen ensimäisiä kokeita, levisi pian yli ympäri pitäjän, +opittiin pian monelta ja laulettiin halullisesti Kokin koiruuden +muistoksi ja velkojensa maksuksi. Kun myös tiedettiin Vihtajärven Paavo +saman laulun tekiäksi, niin jopa kokouksissa, häissä, ristiäisissä, +talkoissa ja muissa senlaisissa pyydettiin häntä sitä laulamaan ja +aikaa voittain ruvettiin häntä vaatimaan muistakin aineista lauluja +tekemään. Ei niin paikkaa maassa, ettei siinä aina kummempiakin +tapauksia eli muuten mainittavampia asioita ilmaantuisi. Milloin +saadaan uusi komia kirkko seurakuntaan rakennetuksi, milloin kuolee eli +pois muuttaa siitä arvon ja kiitoksen ansainnut opettaja, milloin elää +siinä seurakunnalle pahoitukseksi moitteenalainen virkamies eli muu +seurakunnan jäsen. Toisen kerran siunaa jumala maakunnan hyvällä +vuodentulolla, eli kurittaa sitä kovalla ajalla, elikkä rustaa ruunu +maakunnan hyväksi uusia laitoksia. Näistä ja monellaisista muista +merkillisistä tapauksista, joista muut kansat tavallisesti suusanoilla +seuroissa tarinoivat, Suomen talonpoikainen rahvas ei niin ilman paljo +jaarittele, ettei enemmin tahtoisi niistä joita kuita runoja eli +lauluja kuullaksensa. Semmoisista aineista teki Korhonenkin enimmät +runonsa, vaikkei niin, ettei olisi muihinkin pystynyt. Muutamissa +valittaa tapain turmiosta ja kehoittaa parempihin, toisissa on +elatuskeinojen parannus ja muu kansainen hyöty aineenansa, toisissa +syntymämaansa ja äitinkielensä puolustus niiden ylenkatsojia ja +pilkkaajia vastaan. Vanhain tarina- ja loihturunoin tapaan teki myös +muutamia runojansa. + +Samaten kuin oppineitten seuroissa hyviä laulajoita toisinaan pyydetään +joista kuista seikoista lauluja rakentamaan, niin vaadittiin +Korhostakin usein milloin mistäkin laulamaan. Semmoisia toimituksia sai +välistä ulkopitäjistäkin kaukana Rautalammilta. Muutamana päivänä tuli +miehiä Maaningalta ja pyysivät hänen runoa laittamaan papistansa, joka +heillä silloin oli pahan-ilkinen jutunkäviä ja muuten konnankoukkuinen +mies, joilla juonillansa ei tainnut seurakunnalle mieliksi olla ja +joiden kautta viimein virkansakin menetti. Korhonen käski heidän kertoa +kaikki, mitä papista tiesivät ja tahtoivat runoon pantavaksi, joka +kertominen illasta ruveten kesti pitkään yöhön. Sitte ruvettiin maata. +Aamulla jälkeen vuoteelta noustua alkoi Korhonen laulaa pitkän runon, +jossa papin elämä ja kujeet olivat kuvatut ehkä paremmin, kuin miehet +olivat toivoakaan voineet. Sitte eivät heittäneet häntä, ennenkuin +kirjoitti heille saman runon, jonka kanssa lähtivät kotiinsa, ja +josta sitte kirjoituttivat ja jakailivat jäljennöitä sinne tänne +seurakuntaan, arvattavasti ei pappia itseäkään unohdettu. + +Monet muut runoistansa teki Korhonen toimittamatta, eikä pitänyt niistä +sen enempätä jälkeenpäin lukua. Nekin, jotka joutoaikoina itseksestään +moninaisista aineista mietti ja kirjoitti, anteli pitkin pitäjätä pois +luotaan, josta syystä maakunnassa monta tekemätänsä runoa laulettiin, +joita itse ei enään muistanut tuskin tehneensäkään. Kun häneltä kerran +kysyttiin, paljoko yleensä olisi runoja tehnyt, viittasi pöydän +alalliseen melkoiseen kistuun sanoen: "saattaisi niitä tulla, +mimmoisia lienevätkin, tuo kistullinen, jos kaikki koottuna siihen +mahtuisivatkaan." Harvat runoistansa syntyivät kirjoituspöydän ääressä, +jossa heti mietittyänsä olisi tainnut paperille piirtää ajatuksensa. +Parahimmat runonsa sanotaan perustaneen yksinäisillä metsäkuluilla, +kalastusretkillä ja muissa töissä ollessansa. Ne sitte miten muisteli +kotiin tultuansa kirjoitti paperille, ensi tilassa jollen kullen +tuttavistansa annettaviksi. Pitopaikoissa ja muissa iloseuroissa lauloi +oluen ja viinan ääressä monta ihan uutta, johon ei ollut ensimäistä +sanaakaan sitä ennen miettinyt, niin senkin jo usiammasti räntätyn, +joka alkaa sanoilla: + + No miehet, miehet, veikkoset! näin näitä häitä juodaan: + Lopussa viel'ei entiset, ja toista aina tuodaan. + +Näistä harvat taisivat tulla kirjoitetuksi, jonka tähden menivät sitä +myöten kun syntyivätkin, jos kohta joku kuulioista jälkeenpäin olisikin +joita kuita paikkoja muistellut. + +Edellä mainitusta jo kyllä on nähtävä, Korhosen ei pitäneen +runomahtiansa missään suuremmassa arvossa. Kun kerran häneltä +muistiansa myöten kirjoitettiin erästä runoa, sanoi hän unohtaneensa +loppuvärssyt runosta. Niitä hänen miettiessä väliytyi kirjoittaja ja +kysyi eikö sopisi runoa niillä sanoilla lopettaa, jotka samassa kertoi, +lopettaa. Heti oli Korhonen valmis myönnyttämään, ja luuli ehdolle +pantuja vielä sopivammiksi, kun sanoi olleenkaan ne omatekemänsä, jotka +nyt olivat muistostansa kadonneet. Muutamassa kohti runoilee hän +laulujensa vähästä arvosta näillä sanoilla: + + Virteni ovat verrattavat + Semmoisen sepän takeisiin, + Joka ahjollen ajaapi, + Hiilet polttaapi poroksi, + Rauan tuiki turmeleepi, + Ei kunnon kalua saahen. + +Isänsä kuoltua tuli Paavo kuin vanhin poika isännäksi taloon. Mutta +luonnostansa huoletonta elämää rakastaen antoi vapatahtoisesti +isännyyden nuoremmalle veljellensä Ristolle, joka olikin ymmärtävä, +toimikas ja uuttera maamies. Ehkä tähän myös oli syynä Paavon onneton +taipumus viinaan, joka keski-ijästä seurasi häntä hautaan asti. +Muutamassa runossansa syyttää runonteon ja laulamisen saattaneen hänen +tähän turmelukseen, ja valittaa, kun ei sitte havaittuansakaan voinut +luopua siitä, sanoen: + + Eikä tullut miehen mieltä, + Ett' oisin heti herennyt, + Työstä turhasta lakannut. + Palkka mulle maksettihin: + Vieteltihin viinan kanssa, + Pyyettiin putelin kanssa, + A:ta, b:tä ensi aluksi, + Koko virret viimeiseksi. + Se oli opista voitto, + Että jouvuin juomariksi, + Ratkesin kylän ratiksi. + +Toisessa runossa, jonka varta vasten on viinan turmelevista +vaikutuksista tehnyt, lausuu ensittäin: + + Vasta minä vanhoillani + Oivalsin tämän asian, + Kuinka kunnia meneepi, + Aleneepi miehen arvo, + Kaikki rakkaus katoopi + Entisiltä ystäviltä, + Miesi velkahan veäksen, + Joka ryyppeää rysyltä, + Viinan viljassa elääpi + Monet päivät pääksytysten. + Maailman makia seura, + Tapa vanha tarttuvainen, + Jot'ei arvata alusta, + Saapi semmoiset vahingot. + +Vähän jälkeenpäin valittaa samassa runossa itsestänsäkin, sanoen: + + Aivan on asian laita + Sillä lailla, lapsukaiset; + Minä sen toeksi tieän, + Kun olen itsekin ollut + Taipuva tähän tapahan, + Saanut semmoiset vahingot: + Terveys on turmeltuna, + Kaikki rikkaus laonnut, + Matti taskussa makaapi. + Tällä suututin sukuni, + Esivaltani vihoitin, + Näytin itseni olevan + Hyvänsuoville suruksi, + Irvihampaillen iloksi. + +Viimein päättää runon seuraavilla loppusanoilla: + + Olkohon opiksi muille, + Jotka saanevat sanoa: + "Muit' on mies opettanunna, + Itse oli oppimaton." + +Tästä viastansa muistuttaa myös eräs hänestä tehty runo, jota +Rautalammilla jo Korhosen eläissä laulettiin ja joka, koska ei ole +erittäin pitkä, sopinee tähänkin pantaa. Se kuuluu seuraavilla +sanoilla: + + _Vihtapaavo_ viisas miesi, + Sanottava Suomen maassa, + Muissa maissa mainittava, + Ei ole etäällä käynyt + Hakemassa harjoitusta; + Kotona on koulu ollut + Oman suvun suosiosta, + Oman vanhemman opista. + + Koska lassa lattialla + Pieni Paavo polvillansa + Itseksensä istuskeli, + Kyykyllänsä katseleepi, + Ei luultu lukia-miestä, + Kirjamiestä milloinkana + Tästä lapsesta tulevan, + Osaajata ollenkana, + Ensinkään yrittäjätä, + Rupeajata runoille. + Vaan koska ikä eneni, + Tuli tunto täyellinen, + Rupes hän runon tekohon, + Teki runot, laitti laulut + Hyvemmistä, huonommista, + Lukkarista ja papista, + Nimismiehistä, mittarista, + Talonpoikainkin tavoista, + Juomarista, kuoharista, + Sanoi sanat räätälistä, + Sotavuoenkin sovitti. + Pani sen paperin päälle, + Kansan kasvavan varalle, + Tulevaisten tunnustella, + Kuinka oli kumma aika, + Surullinen Suomen maassa, + Kuulun veisun kultahäistä, + Viinasta valitun virren. + Vielä sitte viimeiseksi + Sai maassa sanottavaksi + Pojan veljen Väinämöisen, + Liisan Antero Vipusen. + + Jo nyt lauluni lopetan, + Kosk'ei aika myöten anna, + Vaikk'ois vielä virkkamista + Paavon tuhmista tavoista, + Juomisestakin jutella, + Kuinka viina vietteleepi, + Viepi voiman viisahalta, + Ymmärryksen oppineelta, + Panee maata pyllyksiinsä, + Viisahankin vierehensä. + + Jospa tietäisin toeksi, + Ettei virttänsä omoa + Ottaisi pahaksi Paavo, + Suuttuisi sanoista näistä, + Paikkani ylös panisin, + Antaisin ala nimeni. + Vaan en tieä miehen mieltä, + Tunne toisen arveloita, + Puhu en paljo paikastani, + Ala en nimeä anna. + +Paavon viinaan meneväisyydestä oli kyllä vanhalla äidillänsäkin surua, +vaikka muuten vielä vanhoillaanki kiitti Paavon hyväksi lapseksi, jolta +elinkautenaan ei ollut pahaa sanaa vastaansa kuullut. Tätä äitiänsä +kohteli myös Paavo vielä vanhemmallakin iällänsä lapsellisella +rakkaudella, ja kaikki rahat, mitä metsän nahoista sai, sillä hän oli +viriä ja onnellinen ketunpyytäjä, vei äitinsä korjuusen talon tarpeita +varten, kuitenki sillä välipuheella, että eukon toisinaan piti omasta +kädestään poikaansa ryypyllä virvoittaman. Samate oli kotiväkensä, +kyläläistensä ja kaikkein muiden ihmisten kanssa suosiossa, sillä +totuutta rakastava, tasainen ja hiljainen luonnostansa hän ennemmin +kärsei pienen vääryyden, kun että oman puolensa pitämisellä olisi +tahtonut riitoja toistensa kanssa nostaa. + +Yhtä selvä ja teeskelemätön kun runoissansa oli Korhonen muussakin +lauseessansa. Rautalammilla on tapana talonpoikain itse välistä +kirjoittaa sukulaisilleen kuolinpuheita, ja pyytää papin niitä +saarnastuolista lukemaan. Korhoselta kuoli kerran yhtaikaa sisar kuuden +lapsensa kanssa ulkotautiin, josta kirjoitti seuraavan kuolinpuheen: + +"Monta mureellista jälkimuistoa on tässäkin seurakunnassa pidetty sen +luontoa seuraavan kuoleman tapauksista sekä vanhoina että nykyisempinä +aikoina. Nyt meillä taas olisi halu puhua ja jotakin tietä antaa +seurakuunalle yhdestä äitistä, joka kuuden lapsensa kanssa on +lepokammioon saatettu tänä päivänä -- se on Jokelan talon emäntä _Maria +Korhotar_. + +"Tämä vainaja on syntynyt isästä _Matti Korhosesta_, joka oli isäntä +Vihtajärven talossa Sonkarinsaaren kylässä, ja on jo aikaa sitten +kuoleman kautta pois kutsuttu, ja äitistä _Anna Pulkittaresta_, joka +nyt vielä toivotussa terveydessä elää, ja on emäntä samassa Vihtajärven +talossa. Yhdeksäntoista vuoden iällä tuli tämä vainaja naimiseen talon +isännän _Juhana Jokelaisen_ kanssa samassa Sonkarinsaaren kylässä, +jossa avioliitossa eli 4 kuukautta vajallen 23 ajastaikaa. Tällä ajalla +syntyi heille kaksitoistakymmentä lasta -- kolme poikaa ja yhdeksän +tytärtä --, joista yksi poika ja yksi tytär on ennen kuolemalla pois +temmattu, ja nyt viimeisen pidetyn sairauden alla yksi poika ja viisi +tytärtä ynnä kuoleman taudin alla syntynyt keskieräinen poikalapsi, +jotka kaikki ovat häntä tänäpänä hautaan seuranneet. Jälkeen jääneitä +lapsia on vielä yksi poika ja kolme tytärtä. Kaksi tytärtä ja se ainoa +poika ovat vanhimmat vainajan lapsista ja yksi tytär vähäinen. + +"Koko hänen ikänsä oli kaksiviidettäkymmentä ajastaikaa, jonka suurella +kärsivällisyydellä ja tyytyväisyydellä kulutti varustettu kestävällä +ruumiin rakennuksella, kelpaavalla toimella perheensä ylitse, +piisaavalla ruumiin ravinnolla, hellällä ja lauhkialla sydämellä. + +"Jättäin kaikkia näitä maallisia etuja halasi sairautensa lopulla +nautita Herran pyhää ehtoollista, mutta kun aika eikä tila sitä myöden +antanut, niin toivoi loppua ja odotti siunausta. Ensimäisenä päivänä +helmikuussa kello 11 ennen puolta yötä uloshuokasi hän sen viimeisen +hengen." + +Näin lyhyt, selvä, kaunistelematon oli se kuolinpuhe, jonka Korhonen +vainajalle sisarellensa kirjoitti. Moni olisi siitä harvoin sattuvasta, +surkiasta tapauksesta, jossa yhtenä päivänä äiti kuuden eli seitsemänki +lapsensa kanssa haudataan, tainnut kyllä pitkältä ja liikuttavalta +puhua, mutta Korhonen ehkä arveli sopivammaksi ei mainita, mikä jo +ilman oli koko seurakunnalle kyllä tuttu ja kaamia asia. Ei hän myös +ylistä sisarvainajataan muusta, kun minkä tiesi todeksi. Jumalisuuden +hyvät avut ja muut semmoiset asiat, joista kuolinpuheissa tavallisesti +paljon lausutaan, vähän tiedetään, heitti Jumalan arvata, joka tutkii +sydämen, ei katso ulkonaista, usein pettävätä muotoa. + +Usiammasti Korhosen runoista on nähtävä, hänen tarkalla mielellä +lukeneen niin pyhän raamatun kun muitakin suomalaisia kirjoja. Myös +kirkossa, ehkä Sonkarinsaarelta sinne luetaan puolikolmatta penikulmaa, +kävi ahkerasti ja kuunteli tarkkaan saarnaa, jonka sitte kotiin +tultuansa kirkkoon pääsemättömille selitti. Mutta sen jälkeen kun +ensikerran 18 vuoden vanhana oli käynyt kerran pyhällä ehtoollisella ei +enää koskaan mennyt armopöydälle, vaikka papitkin varoittain ja +kehoittain koettelivat saada hänen mielensä muutetuksi. Sanat ja +varoitukset olivat mitättömät: hän pysyi järkähtämätönnä siinä kerran +saadussa luulossa, olevansa mahdoton Herran alttarin vieras, joka söisi +ja joisi kadotuksen päällensä. Ehkä Luojalta terävällä älyllä +varustettu autuudenkin asioita tutkimaan ja käsittämään, oli mielensä +kuitenkin siinä kohdassa pimitetty. Suurin erehdyksensä näyttää olleen, +että pyysi ja toivoi oman vanhurskautensa kautta joskus tulevansa +mahdolliseksi Herran ehtoolliselle käymään, ei muistaen, ettei se +olekaan vanhurskaille, vaan syntisille annettu, sillä eihän itsestänsä +vanhurskas lunastajata tarvitsisikaan. + +Ehkä Korhonen eli jotenkin vanhaksi, ei hänelle kuitenkaan ollut +sallittu kotona kuolla. Lokakuussa vuonna 1840 löysi veljensä hänen +kuollunna veneessä ei kovin kaukana kotitalosta. Arvattavasti oli joku +äkillinen kuoleman kohtaus häntä tavannut. Tyttärensä _Anna Reetta_, +joka on naimisissa Koivulan talon isännän Sakari Lyytisen kanssa +Sonkarinsaarella, lauloi perityllä runolahjallaan isävainajastansa +seuraavaisen lapsellista rakkautta ja kristillistä surua osottavan +kuolirunon: + + Nyt on luonto liikutettu, + Runotöihin taivutettu, + Vaikka ei riemusta runoja, + Ilmi anneta ilosta. + Kaikki on saanut syvälle, + Murhe pannut painon alle, + Kun on kuultuna kamalat, + Saatu surkiat sanomat + Kuolemasta kummemmasta, + Erosta tämän elämän; + Koska päätti Vihtapaavo + Maalimasta matkajuoksun, + Joka vaarassa vaelsi, + Tämän maaliman majoissa, + Surun lakson laitumilla, + Vuotta viisi seitsemättä. + Eikä tietoa edeltä + Annettuna aikanansa + Viikon viimeisen olevan, + Virstan viimeisen tulevan, + Joka saattoi saaren päähän, + Kuolopaikalle kuletti. + Tuo on meiltä tietämätön, + Tuhmain tunnolta salattu, + Mik'oli laitettu lopuksi, + Mitä pantu päätökseksi: + Olisiko usma uuvuttanna, + Sumu silmänsä soaissut, + Vai viluko viivyttännä, + Eli nälkä näännyttännä; + Vaiko varsin määräpäivät + Lie jo tullut täytetyksi. + Ei hän kuollunna kotona, + Sairastanna saapuvilla; + Vasta viimein viikon päästä, + Kun oli kulkenna kotoa, + Kaonna ja kaivattuna, + Veli veljensä tapasi + Ve'en rannalta veneessä, + Ilman alla aukialla. + Totta tunsi tuskan tuiman + Veli veljen kuolemasta; + Tuossa kohtasi kovasti + Huokaus ja huutoääni, + Kun oli kuollut tuttavansa, + Kaunis kasvinkumppalinsa, + Kun oli linnun liukas ääni + Langetettu laulamasta, + Kun oli kuolo katkaissunna, + Aviotkin auaissunna. + Sama surkia tapaus, + Kun tuli tutuksi muille, + Tuotti kyllin kyyneleitä, + Antoi huolta, huokausta, + Sukulaisille surua, + Vielä muittenkin muretta, + Joihen kanssa kaunihisti + Oli aikansa asunut, + Elänyt isänsä päivät + Sovinnolla, suosiossa. + Mutta ei nyt murhe auta, + Eikä vaikia valitus; + Heitetähän Herran päälle + Kaikki huolet, huokaukset, + Jonka viisaus visusti + Läpi kaikki katseleepi, + Jok'on tiennyt lähtötiiman, + Erohetken helpotuksen. + Jo oli iästä ilta, + Elämästä ehtopuoli; + Kyllä aika myöten antoi + Erota elosta tästä, + Päästä tästä Paapelista, + Sotomasta syntisestä. + Eipä siis surua siitä, + Valitusta vainajasta, + Että nuoruuen iässä + Tuli täältä temmatuksi; + Vaan se tuopi tuskan meille, + Sepä suurentaa surumme, + Ett'oli visseillä vioilla, + Tiellä tietyn turmeluksen, + Sitehissä synnin suuren, + Kaotuksen kahlehissa; + Siottuna siitä päivän, + Kun sai viina vietellyksi, + Joka piätti pyhältä, + Esti armo-atrialta; + Kun oli Paavalin sanoista + Käsityksen keksinynnä, + Ettei söisi syömärinä, + Eikä joisi juomarina + Siitä juomasta pyhästä, + Armoleivän atriasta. + Kyllä siitä sielun kuorma + Paljo painoi ja pakotti, + Jota vainaja valitti + Ahkerasti aikanansa, + Ettei jo iällä ennen + Armon lahjoja anonna. + Aina toivoi tointuvansa, + Paremmaksi pääsevänsä, + Saavansa himolle salvan, + Lukon orjuuen ovelle; + Vaan se viipyi viimeiseksi, + Aivan ehtoolle elämän. + Nyt ei tietä Herran töitä, + Eikä tuta tuomioa, + Annettiinko armopaikka, + Vaiko kauhia kaotus. + + Voi jos vielä viimeisellä + Ehtoolla elämän Herra + Oisi armon auaissunna, + Paratiisin Paavalille, + Muistanunna niinkuin muinen + Ryöväriä ristin päällä, + Jollen juuri viimeisellä + Ovi armon auaistihin. + + Vielä muutamat murehti, + Pahastuivat paljo siitä, + Kun oli kiini kirkonkellot, + Seurakunnan sielukellot. + Vaan kun tarkoin tutkittua + Saatihin sanoma kuulla, + Ett'oli kielty kirkkolaissa + Kellonsoitto kelvollinen,[3] + Pian sekin murhepilvi + Riemuruskoksi rupesi, + Kosk'oli siansa saanut + Siinä maassa siunatussa, + Missä muutkin matkamiehet + Saavat laskeita levolle. + Kyllä vainaja varusti + Itse jo elämäkirjan, + Joka joutui vuotta ennen + Kaikille katseltavaksi, + Jonka otti oppineetkin + Varsin vastahan halulla; + Luki herrat Helsingissä, + Antoi sille suuren arvon; + Vaikk'ei auta arvo suuri, + Nimi kuulu kuolemassa. + Kuolo on se kuulu vieras, + Joll' on valta vallallenkin; + Ei se kysy keisarilta, + Ruunupäältä ruhtinalta, + Vaatisiko valtakunta + Vielä täällä viipymähän; + Ei se pappia paraita + Kierrä kirkon haltioita; + Eikä tutki tuomarilta, + Oikeuen oppineilta, + Tohtivatko itse tulla + Toisen tuomarin etehen. + Kuka kaikki kertoneepi, + Kuolon tuumat tutkineepi; + Ei se aikoja valitse, + Eikä paikkoja paraita; + Ei kysele kynnyksellä, + Taho tietä tanhualla, + Joko oisi outettuna, + Eli kauan kaivattuna, + Vai tuli kovin varahin, + Kesken töihen täyttämättä. + Siitä syystä syntisiltä + Vaaitaankin valmistusta, + Kun on kuolo tietämätön, + Joka hetki Herran käessä. + Onnellinen on se päivä, + Uskovaisille ihana, + Joill' on toivo taivahassa, + Ilonsa isän majassa. + Niillen vaan on vaikiampi, + Kuolo kauhia, kamala, + Joihen mieli maallisilta + Tavaroilt' on tahrattuna; + Niillen maaliman makeus + Kaikki käypi katkeraksi + Kuolemassa kauhiassa, + Synnin palkan päätöksessä. + + * * * * * + +Päätettyämme tämän vaillinaisen kertomisen Korhosen elämästä ja +kuolemasta kääntykämepäs jo hänen runolaatuansa erittäin katselemaan. + +Kansanrunon tavallinen laatu ja omaisuus on aineensa luonnollisella +yksivakaisuudella toimittaminen ilman mieltä sinne tänne syrjäasioihin +juoksuttamatta, niistä muka kaunistusta ja kuvausta kerrottavalle +saadaksensa. Samaan kansanrunon omituiseen tapaan laati Korhonenkin +runonsa, siinä toki vähän eroma, että mielellään pisti sananlaskuja ja +muita vertauksia runonsa suolaksi eli ytimeksi. Sanain sovittamisessa +oikiaan runosääntöön eli mittaan ei ollut niin tarkka ja huolellinen, +kun Karjalan vanhoissa ja nykyisemmissä runoissa sen suhteen ollaan, +jonka tähden välimmiten tavataan virheellisiä lausuksia, kun +asianymmärtäjä lukia itse havainnee, jos niitä tässä ei paremmin +selitetäkään. Onkin runo jo Savon tienoilla ja vielä enemmin Hämeessä +alkusomuudestansa poikennut, jonka tähden ei ollenkaan ole ihme, +Korhosenkin runot sanasääntönsä puolesta ei parempia olevan, kuin mitä +lapsuudesta kuuli kotiseudullansa laulettavan. + +Vielä virheen-alaisemmat, kun runonsa, ovat muut laulunsa +viitteellisessä arvaannossa. Läpeensä tavataan niissä sanat +sopimattomasti katkaistuna ja tavutten sekä arvo että korko pahasti +runneltuna, josta onkin nähtävä, Korhosella niitä tehdessä ei olleen +parempata esikuvaa, kun virret tavallisissa arkkiviisuissa ja vanhassa +virsikirjassamme. Valitettavasti ei ole muillakaan lauluniekoilla vielä +ollut parempaa mallia eli johtoa, kun vasta nimitetyt kielensä suhteen +kehnot ja vaivaiset, mitteen vuoksi peräti typerät ja kelvottomat +laitokset, jotka jo vuosisatoina ovat paljo huolta Suomen Runottarelle +tehneet, ja vasta kentiesi mitä vielä tekevät, kun jo ovat hänen +suurimmalle osalle kansasta tuiki tuntemattomaksi saattaneet, elikkä +turmelleet korkoamme, ettei moni meistä enää tajua'kaan vanhan Suomen +runon suloa ja lempeyttä, joka ennen aikoinansa heitteli kiviä ja +kantojakin ja pani karhut tanssimaan tasajalassa. + +Ne Korhosen tekemät laulut, jotka tässä kirjassa löytyvät, ovat +paraimpiansa, ja jos ei jo siitäkin syystä, niin kuitenkin näytteeksi +hänen ulkorunoisesta laulutavastansa painettavat. Näistäkin lauluista +on lyhemmyyden vuoksi muutamia kehnompia värssyjä pois jätetty, milloin +se järjestyksen loukkaamatta taisi tapahtua. Peräti painamatta on +jäänyt toista yhdeksän meille tiettyä laulua, nimittäin: + + Jänikselle; + Onnentoivotus nuorelle vaimolle; + Pahasta ja kalliista ajasta; + Venäjän ja Turkin rauhasta; + Leskikeisarinna Maria Veutorounan kuolemasta; + Turun kaupungin palosta; + Kehoitus hääpidon alettaissa; + Nuoren vaimon kiitossanat antimista; + Joutohyräilykset häissä. + +Epäilemättä löytyy myös monta muuta Korhosen tekemää laulua, eli +kuitenkin on löytynyt, joita ei vielä ole kerätyksikään saatu. Kerääjät +ovatkin enemmin ahkeroineet saada hänen runojansa, kun laulujansa +kerätyksi, koska edellisillä jo rakentonsakin puolesta nähtävästi oli +parempi arvo. + +Korhosen tytär, jo mainittu _Anna Reetta_, joka isänsä kuolemasta teki +edellä luettavan kauniin runon, ei ole muunkaan laulun laadinnossa +isäänsä kehnompi, miltei ennen parempi. Sen voisi päättää +seuraavistakin värsyistä, otetut hänen eräälle orpopojalle tekemästä +laulustansa: + + Minull' on mieli kirjoittaa, + Maailman surkeutta mainita, + Jos aika myöten antaisi, + Ymmärrys ylös kantaisi. + + Viheliäinen, surkia + On ihmisellä elämä, + Niinkuin on Jopi puhunut, + Ja Salomoni sanonut. + + Jopa sen tunsi Jooseppi, + Ja tarkoin tutki Taavetti; + Jo Haakar joutui huutamaan, + Ja Ismaeli itkemään. + + Kuin lapsi ensin syntyypi, + Ja hengittämään herääpi, + Tuntee jo tuskan olevan, + Ja vaivan takaa ajavan. + + Itku jo ompi alkuna, + Ja ensimäisnä äänenä, + Juurikuin ajat arvaisi, + Ja tulevaiset tuntisi. + + Jos sitte vähä iloitsee, + Ja lasten kanssa leikitsee, + Ne ilot pian puuttuvat + Ja murehiksi muuttuvat. + + Piampa saapi havaita, + Kuin maailma on kavala, + Kuin nuoren ilon kadottaa, + Ja lasten leikin lopettaa. + + Niin näkyy nytkin todeksi. + Ja kuuluu kyllä kovaksi, + Kun puhuu orja päivistään, + Yks orpopoika onnestaan. + +Tämän orpopojan antaa hän sitte usiammissa värsyissä valittaa vaivojaan +ja onnettomuuttaan, ja siitä päästyänsä muistaa korjaajiansa +seuraavilla kiitossanoilla: + + Nöyrimmän sanon kiitoksen, + Kaikillen niillen yhteisen, + Jotka minun ovat korjanneet, + Ja tänne asti auttaneet. + + Suuri on ollut vaivanne, + Suurempi olkoon palkkanne, + Jota ei maassa makseta, + Vaan taivahass' on tarjona. + + Ja jos nyt oikein tuntisin, + Hyvyyttä Herran muistaisin, + En vaiti olla saattaisi, + Vaan kiitosuhrin antaisin. + + Että niin olen autettu, + Ja vahingolta varjeltu, + Kuin Mooses kaisla-arkussa, + Ja Joonas kalan vatsassa. + + Ne Herran suuret ihmetyöt + Muistuttaa mullen päivät yöt, + Että aika oisi palata, + Ja synnin tieltä lakata. + + Maailman turhuus hyljätä, + Ja kaikki ylön katsoa, + Toivoa toista tulevaa, + Etsiä uutta elämää. + + Että sitten taivaan kuorissa + Saisi voiton virttä veisata; + Siellä vanhat vaivat palkitaan, + Ja kaikki uudeksi muutetaan. + + Siellä ompi oikia isänmaa, + Ja kaikki kallis tavara; + Siellä lesket levon löytävät, + Orvot osaansa nousevat. + + Siellä taakse taukoo puutokset, + Murheet ja ajan muutokset; + Ei isä jätä seurastaan, + Eik' äiti heitä helmastaan. + + Siellä köyhät saavat rikkauden, + Ja sairaat kaikki terveyden; + Siellä ompi ilo yltäinen, + Ja riemu alinomainen. + +Viimein jo taas omassa nimessänsä päättää Anna Reetta virtensä tällä +loppuvärsyllä; + + Lyhyt on tämä kirjoitus, + Yksinkertainen yritys, + Vaan kukas tarkoin tietänee + Ja toisen tuumat tutkinee. + +Semmoista sydämen liikutusta, josta tämäkin virsi todistaa, isänsä +Paavo ei osoita tuskin yhdessäkään runossa eli muussa laulussa. Se +näyttää hänen luonnollensa kokonaan outo olleen. Harvoin on mielensä +muutenkaan oikiaan lauluintoon ylennyt. Sen siasta nähdään hänellä +olleen tarkan ja terävän älyn moninaisia aineita tutkimaan, käsittämään +ja kertomaan, jonka ohessa runonsakin osoittavat hänen vihanneen +kaikenlaista pahaa ja vääryyttä, puoltaneen hyvää ja siivollista +elämätä. Kun vielä oli lukenut viikkosanomat ja monta muuta suomalaista +kirjaa, eitä ainoastaan lukenut, vaan käsittänytkin ja muistoonsa +säilyttänyt, niin pidettiin häntä talonpoikain keskuudessa oppineena, +ja oppinut olikin hän, vaikk'ei tainnut kuin yhtä äitinsä kieltä, yli +monen koulunkin käyneen miehen, ettei suinkaan ensimäiseksi tullut +ymmälle, missä vaan ei ilman kainustellut tietoansa ilmoitella. + +Tästä kaikesta lienee arvattava syy siihen, että Korhosen lauluja +pidettiin suuressa arvossa ja että niistä muutamat levesivät ulommaksi +Hämeesen, Pohjanmaalle ja Karjalaanki. Löytyypä vielä muitakin syitä +niiden leviämiseen ja semmoisiksi arvaisimme rahvaalta rakastetun +vertauksellisen eli muuten polvellisen sanalaatunsa, mielensä +malttamisen, siinä kohdassa, ettei koskaan latonut lauluunsa, mitä +sylki suuhun tuopi, vesi kielelle vetävi. Siihen lisäksi saapi lukea +senkin seikan, että valitsi lauluillensa sopivan aineen, ja viimeiseksi +että itse kirjoitti ne paperille, joka esti heti synnyttyänsä +katoamasta. Muita syitä emme voi keksiä niiden erinäiseen arvoon ja +leviämiseen, koska Korhosella ei kuitenkaan ollut joita kuita +mainittavia runolahjoja yli muiden runoniekkain, vaan hän ennemmin +jääpi monestakin jälelle. Jopa tyttärensäkin ja pitäjän miehensä +_Juhana Ihalainen_ siinä vetävät hänelle vertoja. Monta muuta +tunnemme, joita pitäisimme parempina, vaikk'eivät ole sinne päinkään +ihmetteliöitä ja seuraajia saaneet, kun Korhonen, jota Savon nykyiset +runoniekat tavallisesti pitävät mestarinansa, kuin saksalaiset +Schilleriä ja Götheä. + +Nimitimmä Korhosen runoista muutamia Karjalaankin levenneen. Semmoisia +ovat erittäinkin runot Talonpojille, Viinasta, Tyttärille, +Mustalaisista, Ketunpoikain elättämisestä, Väinämöisen veljenpojasta +y.m. Näytteeksi miten runot semmoisilla kulkumatkoilla muuttuvat, +panemme tähän yhden tämmöisen runon "Piipunperästä" sekä sillä tavalla, +kuin se on Rautalammilta kirjoitettu, että toisellakin tavalla Venäjän +Karjalasta. + + Rautalammilta: + + Käännä päätä, katso päälle, + Ota vaari vanha muori, + Kuinka kummalta näkyypi + Tämänaikaiset asiat; + Kaikki pojat kasvavatkin + Piipunpohjalla pilaavat + Suunsa seuvun semmoiseksi, + Jos on paksu huulipanta, + Niin on posketkin porossa, + Kasvo puolipullollansa. + + Eivät yr'tä yösialta, + Univuoteilta värähä, + Eikä pirtistä pihalle, + Vielä virkahan vähemmän, + Ulkotyöhön ollenkana; + Ennen karstat kaivetahan, + Ihvetkin imeksitähän. + Kyll' on sitte päivän päällä + Parta paksuna porosta, + Ihvestä ihon sininen, + Hihat hiessä, helmat noessa, + Rintapielet riivanteissa. + Vaimot ne valittelevat + Pilattavan paiat kaikki + Kesken päivän pestäväksi; + Muorit mukamat sanovat, + Että pyyhkeiksi pitäisi + Vanha vaippa laitettaman, + Että aikaa enemmän + Pesemätä päästäisihin. + + Sepillen on selvä neuvo, + Valurille vanha käsky, + Kunnon neuloja kumota, + Jolla vilja väännetähän; + Ilkeä on imeisten luona + Puista puikkoa piteä, + Kuletella kukkaroissa. + Miehet muutamat sanovat + Pilattavan piiput kaikki, + Pohjat puhki pisteltävän, + Karetsia kaivettaissa; + Toiset ne toki puhuvat, + Ett' on oppi oivallinen, + Ja juuri komia konsti, + Maahan muuttunut tavaksi. + + Muinoin toivat Mustalaiset, + Kusta lieneepi kotoisin: + On tuosta tupakin jatko, + Jopa työlle joutuisampi. + +Venäjän Karjalasta: + + Kuule ensin, katso siitä, + Kuinka kummalta näkyvi + Tämänaikainen elämä: + Miehet muutkin jos minäkin + Piipun pohjilla pilaavat + Suunsa seuvun semmoiseksi, + Jott' on leukansa liassa, + Parta paksussa porossa, + Ihmestä iho sininen, + Tupakasta turmeltuna. + + Muinen söivät Mustilaiset + Piipun pohjia poloiset, + Konnat suuhunsa kosivat, + Karetsia saamitsivat, + Siitä ottivat opiksi, + Suomen miehet mielityöksi, + Jotta jo nykyinen kansa, + Kaikki katsovat musikat, + Nuoret miehet naimattomat, + Pojat puoliparrattomat, + Huuliansa huuhtelevat, + Paian hiemalla hosuvat. + + Ei lemmot leposialle, + Vuotehellenkaan väräy, + Kun ei poskessa poroa, + Suussa tuhkia tupakan. + Ilmanko akat sanovat, + Muorit muutamat puhuvat, + Pilattavan parrat kaikki, + Suun menevän surkiaksi. + + Puikko on puolta kyynäreä, + Kyllä kypärän pituinen, + Tehtynä teräväpäinen, + Jolla kaivavat karetsan, + Piipun pohjan poskehensa. + Ei purukset suusta puutu, + Tukut karmilta katoa, + Ikipallit ikkunalta. + + Miehet muutamat puhuvi + Piiput pantavan pilalle, + Pohjat puhki pistettävän + Karetsia kaivettaissa. + + En nyt tuota tarkoin tunne, + Josta on tupakka tuotu: + Sen mä tuntenen toeksi, + Ett' on turmellut tupakka, + Pilannunna kansan kaiken, + Maahan muuttunut tavaksi. + +Vielä muitakin toisintoja löytyisi tähän yhteenkin runoon, joilla ei +kuitenkaan tarvinne tätä jo ilmankin pitkää alkulausetta venyttää, +vaikka nämät kaksi toisistaan eroavimmat jo senkin tähden piti pantaa, +etteivät asian ymmärtämättömät luulisi Korhosen runoja tässä +kokouksessa tahallaan muutetuksi, jos sattuisivat joita kuita +kirjoitettuna käsiinsä saamaan eli muuten niitä rahvaassa vähän +toisilla sanoilla kuulemaan. Siitä ei toki liene'kään moitetta +pelättävä, jos mistä tahansa saatuja toisintoja on runon täytteeksi ja +muuksi parannukseksi käytetty. + +Usiampia Paavo Korhosen runoista on ollut ennenkin painettuna: kirjassa +Väinämöiset (runo "Muistojuhlasta", erehdyksestä _Ryynäsen_ nimellä); +Mehiläisessä 1836 Toukokuulta, Lokakuulta, 1837 Marraskuulta; +Sanansaattajassa Viipurista 1835 N:ot 7 ja 21, 1836 N:o 19; Kanteleessa +3 osa, s. 41 ja 52, 4 osa, s. 35; Oulun Viikkosanomissa 1830 N:o 17, +1831 N:ot 22 ja 48, 1832 N:o 25; Lemminkäisessä 1 osa, s. 11; +Topeliuksen runokokouksessa: Suomen Kansan vanhoja runoja ynnä myös +nykyisempiä lauluja 4 osa, s. 23, 5 osa, s. 55; Turun Viikkosanomissa +1820 N:o 23, 1821 N:o 2, ja Helsingfors Morgonblad'ssa 1835 N:ot 32, +33. Lauluista on pari ("Häälaulu" ja "Onnentoivotus nuorelle vaimolle") +painettu arkkiviisuina, alkupuoli Kokin moitelaulusta Maamiehen +Ystävässä 1844 N:o 16 ja "Laulu, olut ja viina" Kantelettaren +alkulauseessa. Näiden ja usiampain Rautalammilla ja muualla tehtyin eri +kokousten avulla on Korhosen runoja pyydetty saada tähän kirjaan niin +virheettömänä, kuin suinkin on ollut mahdollinen. Rautalammin murretta +ei kuitenkaan ole erittäin seurattu, jota muut ei katsone viaksi, kuin +ne, jotka tahtoisivat Suomelle niin monta kirjakieltä kuin pitäjääkin +Suomessa löytyy. Semmoisesta kirjallisesta jakaumisesta eri murteisiin +Suomen kielelle ei olisi mitään hyötyä, mutta suuri vahinko siitä +syntyvän yksipuolisuuden, ylenkatseen ja vihan vuoksi erinäisten +murretten välillä. Armottomasti pitäisi jokainen murre itseänsä +muita parempana, joka tyhjä luulo aina pitäisi sitä entisellä +kannallansa ja estäisi sen tointumista. Jos vastahakaan kaikista +murteista kasvatetaan kielen perustuslakien mukaan yhteinen kirjakieli, +on se kymmenessä vuodessa tointuva täydellisemmäksi ja muulla tavalla +paremmaksi, kun minkä joku erinäinen murre voisi sadassa. Juuri sillä +lailla on Saksan kieli kasvanut ja rikastunut, mutta Ruotsin, Juutin ja +Norjan kieli elävät köyhimpinä juuri kuin kostoksi siitä, etteivät +pysyneet yhtenä, vaan tarpeettomasti laittausivat erinäisiksi +kirjakieliksi. Lähimmän esimerkin antaa meille Vironkieli siitä +vahingosta, minkä murretten itsepäällensä kirjakieleksi rupeaminen ompi +vaikuttava. Sen siaan kun Vironkieli ennen aikoinansa olisi tainnut +miltei yhdeksi kirjakieleksi Suomen kanssa ruveta, lohkousi itsekin +kahdeksi, _Tarton_ ja _Tallinnan_ kieleksi. Kumpikin kulki omaa +tietänsä ja kääreysi matkalla omiin ohjiinsa. Sitä selkeyttä, +varaisuutta ja perustusta, joka näihin aikoihin asti on pysynyt +Suomenkielen kalliina omaisuutena, saisit jo tyhjään Vironkielessä +etsiä. + +Kajaanissa uudenvuoden päivänä 1848. + +E. L. + + + + +SUOMEN KIELESTÄ. + + +Suvaitseeko Suomen kansa, +Salliiko Savon isännät, +Että Suomesta suloinen +Sananlasku lauletahan, +Koska mieli kättä käski, +Käsi kätteli kyneä, +Kynä piirsi puustavin? + +Mitäs puustavit puhuivat? +Sitä ne sanoivat silloin, +Kuinka suotta Suomen kieli +Kapaloss' on kauvan ollut +Lapsen tautisen tavalla, +Niinkuin tuo on nytkin vielä +Sitehissä sitke'issä, +Vaikka on jo vanha kyllä. +Eikä taia tullakkana +Siitä miestä milloinkana, +Joka poikki ponnistaisi, +Katkoisi kapalovyönsä, +Jaksaisi jaloin kävellä +Aika miehen askelia, +Päästä päähän pitkän pöyän +Isommille istuimille, +Rinnalle rikasten kielten, +Valtakielten kumppaliksi; +Että vielä mittamiehet, +Oikeuen omat jäsenet, +Suomen kieltä kirjoittaisi; +Että tuomiot tulisi, +Esivallan valtakirjat, +Kansan kielellä omalla, +Talonpojan tuttavalla. + +Kyllähän kynä tekisi +Suomalaisia sanoja, +Kuin on kuultuna puheessa; +Oppineemmatkin osaisi +Suomen suoria sanoja, +Jos sen antaisi asetus, +Eikä estettä olisi +La'in vanhan laitoksista. +Kylläpä me kyntömiehet +Tuolla aikahan tulemme +Keskenämme kelpolailla, +Vaan ei tuta tuomioita, +Välikirjoja vähiä, +Kuittiamme kuitenkana. +Eikä suuta suuremmilta +Suomi saattaisi pilata. + +Lintuset livertelevät +Kukin äänellä omalla, +Kielellänsä kerkiästi, +Jonka heille äiti neuvoi, +Oma vanhempi opetti, +Pesissänsä pienempinä. +Ei ole sitä etua +Suomen kansalle suvaittu. +Ruotsin kieli on ruvennut, +Joutunut jo ens'alusta +Suomen suureksi isäksi. +Aina sill' on arvo suuri, +Jott' on ystävät yläiset, +Sukulaiset suuret muutkin, +Sanotaanpa Sakan kielen +Ruotsin heimoa olevan. +Missäs on sukua Suomen! +On vähän Virossa vielä +Aivan arvossa samassa, +Ett'ei kouluissa kysytä, +Akatemioiss' anota. + +Meill' on Suomen suuri äiti +Turku, tuttava isoilta; +Siell' on räntistä räkännyt +Valkeutta vanhemmille +Suomalaisille suvuille, +Aina ratki runsahasti, +Kaikite satoja kaksi, +Vuotta kahtako vajaalle; +Siell' on selvä Suomen kieli +Laitettu jo lapsillenkin +Aina autuuen opista; +Vaan ei pääse päätöksissä, +Eikä tule tuomioissa +Talonpojan tuttavaksi. + +Mitäs vielä viimeiseksi +Suomen puolesta puhumme? +Jos ne herrat Helsingissä, +Suuren oikeuen omaiset +Antaisi luvan lujimman, +Vuoron vuoltulle sulolle, +Että tuomiot tulisi, +Välikirjat kaikellaiset +Kansan kielellä omalla, +Talonpojan tuttavalla; +Sitte sihtierit tekisi +halaistulla höyhenellä +Samallaisia sanoja, +Kuin on suussakin sanottu. +Jopa pispatkin pitäisi +Suomen kieltä suurempana, +Kaikki pappimme paremmin, +Kirkkoherrat kiivahammin +Tuohon tuumahan rupeisi, +Kirjoittaisi Suomen kieltä, +Vielä muutkin virkamiehet +Kansan kieltä kannattaisi. + +Se on Suomeksi sanottu +Suomalaisten suosioksi. + + + + +TALONPOJILLE. + + +Ei oppi ojahan kaa'a, +Ei taito takaisin työnnä, +Neuvo syrjähän syseä. +Ensin mies opetetahan, +Sitte hattu hankitahan. + +Joll' on oppia otsassa, +Sill' on nappia nutussa, +Housuissa hopiakello. +Kuninkaall' on kultaruunu, +Herrat hattua pitävät, +Kyntömiehell' on kypärä. +Herrat käyvät saappahissa, +Toisen vuoron tohvelissa, +Viertomies on virsuillansa; +Herran on käessä keppi, +Puhe pulska mestarilla, +Peltomies on pelvon alla; +Herroilla kupera kappa, +Syvä säkki mestarilla, +Talonmies, takana silmin, +Astuupi aitan ovelle. +Joll' on virka pienempikin, +Sill' on paita palttinasta, +Palomies on paikkasissa, +Riihenpuija rikkuneella. + +Kuules kuitenkin minua, +Taitava talonisäntä: +Elä suutu säätyhysi, +Elä virkahas vihastu; +Vaikka vaivalla kovalla +Maasi mahtihin rakennat, +Piät pellon pehmeänä, +Hankit halmetta lisäksi, +Ojit korpia kovia, +Väännät leivän lapsillesi, +Kannat kontissa evästä, +Viikon muonan mennessäsi; +Vaikkas vanhana valitat +Jäykäksi jäseniäsi, +Ruumistasi raukeaksi, +Kun ompi kipiä selkä, +Kaikki hartiat hajalla. + +Ei elätä pännä meitä, +Jos ei atrasta apua; +Kun et kyntöhön kykene, +Etkä kestä korpitöissä, +Piä pojille porua, +Opeta työtä tyttärille, +Aja pellolle perettä, +Palolle väkeä paljon, +Kaskimaille kaikki joukko, +Niinkuin niitylle ikähän. +Sitte siunoaa Jumala, +Tuopi aittahan eloa, +Rahakassan kammarihin, +Ett'ei jää verot vajaalle, +Maksot puutu puolitiehen. +Papit saavat saatavansa, +Lukkari oman osansa; +Kaikki muutkin kappamiehet +Suorittelet suosiolla. + +Sitä miestä mielellänsä +Herratkin hyvin pitävät, +Jolta saavat saatavansa, +Vähät viemiset välistä. +Sille vielä viipymättä +Kirkkoherrankin kotona +Kahvikuppi kannetahan, +Luona lukkarin samate +Aamuryyppy annetahan. +Nimismiehet mielellähän +Kelpo mieheksi kehuvat, +Sanomat salituvissa: +"Istu nyt, hyvä isäntä, +Ota ryyppy oivallinen, +Paneppa paritsat päälle." +Sille mestarit menevät +Työhön ilman tinkimättä; +Sille rengitkin rupeevat +Ilman paljon pyytämättä; +Piiat vielä pyrkimällä +Laurinpäivänä paneivat; +Kasakoita kaikin aioin +Hänen työhönsä tuleepi. + +Tämmöinen talonisäntä +Saapi hankkia hatunkin, +Paian puhtahan piteä, +Ja siihen siniset housut, +Vielä västin oivallisen. + +Saankohan vielä sanoa, +Eli pikkuisen puhua +Oman sääyn suosioksi, +Muihen mieliksi samassa? +Eihän maailma mahissa +Paitsi herroja pysyisi; +Herrat ei herrana kävisi, +Eikä mestarit eläisi, +Kun ei maata kynnettäisi. +Maasta maailma elääpi, +Sekä suuret, että pienet: +Maastapa makeat saapi, +Maasta vääntyypi väkevät, +Hapan kaikki hankitahan +Kaiken kansan tarpeheksi. + +Siis sinä siveä vaari, +Taitava talonisäntä, +Jolla on omasta työstä +Tavaroita tarpeheksi! +Et huoli hätäillä siitä, +Jos herra hevosen kanssa +Tuleepi tuvan etehen. +Käske kohta kiirehesti +Rengin riisua hevonen, +Kanna kauroja etehen; +Käytä herra kammarihin, +Pane pöyälle pötyä, +Laita lapsi naapurihin, +Rannin vaarille varoitus, +Kutsu kanssanne ruualle. +Itse istu pöyän päähän, +Ota pottu polvillesi, +Piä käessäsi pikari. +Siitä haastele hyvästi, +Herran kanssa kaunihisti, +Tieustele taitavasti +Kaikki yhteiset asiat, +Kanssa kaukaiset sanomat. +Kun on siitä sitte päästy, +Laita saatavat samalla, +Paneppa paras hevonen +Kyytihin kylänväliksi. + +Anna ruokoa rahalla +Vielä muille vierahille; +Piä vaivaisten varalla +Kala, leipä kaikin aioin; +Maksa palkka mestarille, +Rengille rehellisesti, +Koska kohtuutta anovat; +Vaan jos paljosta puhuvat, +Mahotonta mainitsevat, +Suutu ja sano sinuksi, +Elä toiste työtä anna. +Ole muorille mukava, +Piä perhettä hyvänä, +Polta pirtissä pärettä, +Kammarissa kyntteliä. +Elä liiku liassa silmin, +Elä astu einehettä, +Piä kohtuutta kotona, +Reissuissa rehellisyyttä: +Niin sä astut arviossa +Pienen porvarin sivuhun, +Kauppamiehen kunniahan, +Etkä väärähän vaella, +Vaikka vanhaksi eläisit. + + + + +ENTISESTÄ JA NYKYISESTÄ AJASTA. + + +Savon ukko, sarkahousu, +pikimusta, pitkäparta, +Päästi äänen uunin päältä, +Laski pankolta pakinan. +Puhe oli aivan pulska, +Sanat kaikki sarvipäitä, +Jotka rikkoi miesten mielet, +Akat näytti närkästyvän. + +Lausui ukko uunin päältä, +Pani pankolta sanansa: +"Elettihin ennen meillä, +Paistettihin paksut leivät, +Verot markoin maksettihin, +Taalerin talon asiat, +Kun ei kuljettu kuvissa, +Maalatuissa matkusteltu: +Ajokalut kaikki tyynni +Voieltihin voitehella, +Siveltihin juuri sillä, +Jolla voiellaan vene'kin. +Akat vaipoissa vaelsi, +Villaröijyissä röhötti; +Ukot sarkakauhtanoissa, +Kelsiturkissa köhötti. +Oli kellona otava, +Kukon virret viisarina, +Arveltihin ajan juoksu, +Tulo päivän tunnettihin +Ilman uuritta tuvissa, +Seinäkellon kertomatta. + +Minä miessä ollessani, +Kun ma kuljin kaupungissa, +En kauvan katuja käynyt, +Puhutellut puotimiestä; +Suolat survasin rekehen, +Rautakangit kannoin siihen; +Luori pari painehia, +Vaimolleni lakkivaate, +Lapsille lakeripalli, +Inkivääriä vähäisen. +Olin ilmankin iloinen +Kapineitta kauppamiehen. +Heti valjastin hevosen, +Heti kukkaron kuristin, +Kissan nahan kiinni käärin, +Koivet solmisin kovasti; +Enkä ennen lievittänyt, +Vasta vouin vaatimalla, +Verorahan huutamalla. +Herrat veti vissit viivat, +Kaksi kuuta[4] kuittihini. +Kesti silloin kissan nahka, +Vaikka ei nyt vasikan nahka. + +Nyt on aika aivan toinen, +Vouin luku loppumaton, +Rahanpuute puuttumaton; +Rästikirjat kiirehtivät, +Nahka naukuupi punainen, +Monen karja kirjan päällä, +Alla ausionin hevonen, +Pannut panttina kylässä, +Hyvät ryysyt ryöstön alla. +Herra teillä, toinen meillä, +Ruunun käskyllä kovalla; +Mikä piti pitkin maita, +Toinen pyrki poikki maita, +Lautamiehet laukun tuovat, +Josta arkit aukiavat, +Niiss' on rästit räknättynä, +Nurkissa pahat numerot." + +Ei ukko unessa ollut, +Ei paljon valetta pannut; +Vaan se oli sangen vanha, +Muisti muinoiset asiat, +Tiesi tämänaikaisetkin, +Vaikka nuoret naurahteli, +Pojat pisti pilkkojansa. + + + + +SAVONMAAN HERJAAMISESTA. + + +"Joka lassa lastatahan, +Miessä mielehen tuleepi". +Sananlasku sangen selvä, +Valmistettu vanhemmilta, +Heiltä mielehen otettu. + +Minä miessä nuorempana +Kävin kerran Kokkolassa. +Kuulin kummia sanoja, +Kuulin siellä Kainulaisen +Maani miehiä manaavan, +Sanovan Savon sioiksi. +Tulin taas Turusta kerran, +Hämäläisen hurjan kuulin, +Ukon vanhan Urjalasta +Savon miehiä sanovan, +Roimahousuiksi hokevan, +Pitäjiksi pieksukengän. +Niin' en virkkanut mitänä, +Sanonut sanoa puolta, +Otin muistoksi mukaani, +Vasta annan vastauksen, +Kun on vuosia kulunut, +Jäänyt jo ajasta siitä +Kyllä kaksin kymmeniä. +Kuules kunnon Kainulainen, +Oivalla Hämehen ukko, +Kun sanon pari sanoa: +Ei ole maata miehetöntä, +Kirvehetöntä syleä, +Ei sieä sian nimeä +Ylisummahan sanoa. +Kukas nyt ei kuuta tunne +I'ästä eneneväksi, +Luotehesta loppuvaksi, +Niin sano sitä siaksi. + +"Sekalainen seurakunta", +Tuon nyt tietävät tytötkin; +Eikös hulluja Hämeessä, +Kataloita Kainussakin, +Samate Savonkin maalla. +Vaan samassapa Savossa, +Jos on joukko joutavia, +Miehiä mitättömiä, +Niin on toisia toella +Ymmärryksen ystäviä, +Isäntiä itsessänsä, +Renkiä rehellisiä, +Jotka kyllä joutuisasti +Pystyvät pysäystöihin. +Savoss' on samate vielä +Oja-ukot oivalliset, +Kannon vääntäjät väkevät, +Nevan kuokkiat kotona, +Jost' on leipämme levinnyt, +Sahtikannumme sakonut, +Puuropata paisununna; +On vielä omantakeiset +Muurimestarit mokomat, +Semmoisia seppiäkin, +Jotka taitavat takoa +Niinkuin itse Ilmarinen. +Löytyypi likeltä vielä +Valurit ja varvalitkin, +Niinkuin myöskin nikkaritkin; +Etempätä ei nyt tuoa +Pulskempata puukalua, +Käsityötä käyvempätä +Räätäliltä, suutarilta, +Kuin on jo omassa maassa. + +Sillä se sana syäntä +Vielä nytkin vihlaiseepi, +Koko maata miehinensä +Sanoa Savon sioiksi, +Roimahousuiksi hokea. +En sieä sitä nimeä +Osaksi oman pitäjän, +Enkä huoli housujani +Poikki polvesta sahata. +Pitäköhät piukkapöksyt, +Joill' on vaatetta vähemmän, +Eli sukkia enemmän; +Rohkenee tuo roimahousu +Pieksukenkiä piteä, +Saa tuo saappahat pyhäksi. + +Jo sanon sanani toisen; +Savoss' on samate vielä +Melkiöitä mestaria; +Harvoin on haettuna Hämeestä +Harvoin Kainusta katsottu +Käsitöihimme ketänä. +Niin jo taasenkin tapahtui +Suonnejoella suuri kumma: +Mies on teettänyt tapulin, +Opin käymätön osannut +Kellotornin kelvollisen, +Jok' on kaikelta kohalta +Juuri julkinen rakennus. +Kukas kummaksi sanoisi, +Jos ne teettävät tapulin, +Jotka koulua kokevat +Monen mestarin mahista. +Eipä hän opissa ollut, +Ei toisen tekevän nähnyt, +Eikä keltänä kysynyt, +Kuinka pannahan perustus, +Kuinka seinät seisonevat, +Kuinka pylvähät pysyvät. +Siin' on kellot kelvolliset +Kohotettu korkealle; +Ei se heilu, hemmahtele +Soitettaissa sinne tänne; +Sen on lattiat laveat, +Siinä sillatkin sileät, +Astuimet on aivan selvät, +Käsipuut on käytävillä; +Ei sen rapuilla ramaha, +Ei putoa portahilta. +Sama mies on saanut taion, +Ymmärtänyt itsestänsä +Uurimaakarin mahinkin; +Itse tehnyt työkalunsa, +Värkkitaattinsa takonna, +Joilla taitaapi takoa +Semmoisetkin seinäkellot, +Joissa tiuku tiiman päästä +Heleästi hellittääpi. + Tämä kunnia tuleepi +Ollin poika Pietarille, +Jok' on syntynyt Savossa, +Kasvanut kotikylässä, +Olli Konttisen kotona, +Seurakunnassa samassa, +Jossa työtäkin tekeepi. + +Eipä kaikki Kainulaiset, +Puoleltana pohjolaiset, +Eikä myös etelän miehet +Opi näitä itsestänsä, +Tule selväksi sepäksi, +Pääse päälle sittenkänä, +Vaikka vissin viisi vuotta +Use'in ovat opissa +Toisen mestarin tykönä. +Rakastetut Rantalaiset, +Arvoisat Hämeen asujat, +Kelpo miehet keskimailla! +Elkäte pahaksi panko, +Jos ompi jotain sanottu, +Maamme puolesta puhuttu; +Saa siltä hyvin piteä +Itsekukin kunniansa, +Kellen kunnia tuleepi. +Monta maassa, maa monessa, +Niin ennen isät sanoivat. + +Kosk' on nyt sanani kaikki +Savolaisista sanottu, +Niin on kyllä kerraksensa. +Eipä laiskempi lukia +Katso kaikkia tätänä. + + + + +SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURALLE. + + +Soisin Suomeni hyväksi, +Kaupunkini kaunihiksi, -- +Sananlasku sangen vanha, +Mutta vielä muistettava. +Kyll' on Helsingin kylässä +Ajastaikoja asuttu +Vissiinkin satoja viisi, +Vaan onko vähän vajaalle +Eli päälle pikkuruisen, +Empä tuota tarkoin tieä. + Vaan ei ennen Helsingissä +Sija ollut oppineitten, +Koti korkeasukuisten, +Istunta isojen miesten; +Oli Turku toimellansa, +Koulun korkean kotina. +Siinä oli oppihuone, +Aikansa akatemia, +Paikoille pari satoa, +Kyllä kymmeniä vajaalle. + +Vaan se Suomen suuri äiti +Turku tuli turmiolle +Tuimassa tulipalossa, +Rikki rinnoilta repesi; +Niin silloin nisätkin kuivi +Äi'iltä imettävältä. +Lapset laajalle hajoili, +Isät kulki itkusilmin +Kohen päivän koittamista, +Auringon ylenemistä, +Saivat sijan Helsingissä, +Niinkuin Lothi muinoin löysi, +Zoarissa sai sijansa, +Tultuaan tulipalosta +Sotomasta sorretusta. + +Filosohvi, suuri viisas, +Plato laittoi ensimmäisen +Akatemian, aloitti +Kreikanmaalla mainiolla; +Osti maata maksun eistä, +Akatemolta lunasti, +Johon koulunsa kohensi, +Alusti akatemian. +Siitä saivat sitte muutkin, +Alkunsa akatemiat. +Saksan maill' on ennen saatu, +Sitte Ruotsissa ruvettu, +Viimein saatu Suomessakin +Jo sija sille nimelle. + +Suokohon Jumala suuri +Aina kunnian asuvan, +Herra'uen Helsingissä, +Liiton arkin liikkumatta! +Että oikeus olisi +Varsin vahva ja totinen, +Että oppi onnellinen +Olis oppihuonehissa, +Vielä muuta viisautta +Mielimäärältä mitata; +Koska se on pääksi pantu, +Suomen ruunuksi ruvennut, +Korotettu keisarilta. + +Suuri kiitos, suuret herrat, +Viisa'uen viljeliät, +Toimen totiset jäsenet! +Vaikka kielet korkeatkin +Ymmärrätten, yhtä kaikki +Suvaitsette Suomen kielen +Kasvamista, karttumista, +Annatten apusanoja, +Valmistatte valkeutta +Syänmaissa syntyneille +Kaunihilla kirjoillanne, +Että peittyisi pimeys, +Sumu kansasta katoisi. +Että valkeus vapaasti +Leviäisi lentämällä +Linnun siivillä sijahan. + Se on kiitos kirjoitettu, +Sanottu Savon kylistä, +Annettu alamajoista, +Miehiltä mitättömiltä, +Osotettu oppineille, +Jotka ratki rakkahasti +Suvaitsevat Suomen kieltä, +Ottavat opin tiloille +Savon raakoja sanoja, +Talonpoikaisten puheita. + +Mont' on miestä maakylissä +Sa'an yheksän ajalla +Opin kasvoja katsellut, +Toimen tietä tunnustellut, +Ett' on kirjat kaikellaiset +Oppineilta ohjattuna, +Lahjoitettu lapsillemme; +Siihen on sivulle vielä +Annettu aviisikirjat, +Saatu lehet lentämähän +Talonpoikien tupihin, +Että yksinkertaisetkin +Saavat mieltänsä mitata, +Järjen jousta jännitellä, +Ulkomaankin uutisilla. + Juuri on sitä jamoa +Ajatellut Suomen seura, +Kun on Kultalan asiat +Suomen kielen kirjoittanut, +Että kieli kirkastuisi, +Sekä mieli virkistyisi +Aivan uutehen elohon, +Missä on vanha vaillinainen. + Moni kirja kiitettävä +Ompi aikojen kulussa +Tullut ennenkin tutuksi, +Tuskin toista tuon näköistä, +Kuin on kirja Kultalasta. +Mikäs paikka on pahasti +Toivoselta toimitettu, +Eli Elsalta enemmin? +Kylläpä joka kylässä +Aivan tälläkin ajalla +Olis työtä Toivosellen, +Ehkä vielä Elsallenkin. +Sangen on sanat somasti +Joka miehen mieltä myöten +Siihen pantuna sisälle. +Välistä lukian luonto +Vesisilmäksi vetäypi, +Toisin paikoin taivuttaapi, +Liikuttaa lukian luonnon +Hypätä hyville mielin. +Se paras papin rukous +Herättääpi harta'uen; +Se Suomen paras pakina +Syäntä sytytteleepi, +Kaikki käypi kaunihisti: +Jost' on kiitos kirjoitettu, +Sanottu Savon ukoilta +Teille, taitavat tekiät, +Hyvät herrat Helsingissä! +Empä tieä, enkä taia +Tehä teille kumminkana +Parempata palkintoa +Laitetuista lahjoistanne. + + + + +VIINASTA. + + +Kuules viina kun ma laulan, +Kuules, putelli, puheeni! +Empä moiti mahtiasi, +Enkä voimias vähennä: +Olet kyllä oiva ruoka, +Siivosyöjälle suloinen, +Joka ryypyn ryyppäjääpi, +Harvoin kaksi kallistaapi, +Kolmannest' ei konsa huoli. + +Kuinka kultainen kuleksit, +Herran lahja heitukselet +Syämessä syömättömässä, +Eineryyppynä esite +Annat aamusta varahin +Ruokalystin ruumihille. +Vaan jotk' ovat ystävänä +Suunsa kanssa suuttumatta, +Hankkivat halulla siihen +Kaikin aioin kaatamista, +Niillen on ikänsä ollut +Viina varsin määrällinen, +Eikä se sukua katso, +Eikä säätyä eroita. + +Teki se ennen tengan reiän +Talonpojankin povelle; +Potkaisi se porvarinkin +Kauppakaaret kallellensa. +Saavutti se saarnamiestä, +Pani valmihin papinkin +Uuellehen teinin teille, +Lipan leualta pudotti, +Laulatteli lukkareilla +Väärän virrenkin välistä. +Toimittaapi toisen kerran +Tuomaritkin tuhmoiksi, +Lautamiehet laitteleepi +Juttumiesten mieltä myöten: +Käymähän käräjämiesten +Arkun kautta kaiket öiset, +Josta sitte päivän päällä +Kyllä torkkuvat tuvissa, +Oikeutta istuttaissa, -- +Virka vaihtui kohmeloksi, +Oikeus unennäöksi. + +Se se seppiä pilaapi, +Suutaria, räätäliä, +Äkäiseksi ärryttääpi, +Viepi tukkanuottasille. +Vielä vaimotkin vetääpi +Penkin päähän pyllyllensä; +Lakki päästä pyörähtääpi, +Pois nokka nenän kohalta, +Joita varjele Jumala +Näkemästä, kuulemasta! +On outo nähä näkevän, +Kumma kuulla kaukaisenkin. + +Vasta minä vangoillani +Oivalsin tämän asian, +Kuinka kunnia meneepi, +Aleneepi miehen arvo, +Kaikki rakkaus katoopi +Entisiltä ystäviltä, +Miesi velkahan veäksen, +Joka ryyppääpi rysyltä, +Viinan viljasta elääpi +Monet päivät pääksyttäisin. +Maailman makea seura, +Tapa vanha tarttuvainen, +Jot' ei arvata alusta, +Saapi semmoiset vahingot. +Sill' on sielulla enemmän +Tekemistä tuonelassa. +Kun on kuolema tukinnut +Kulkun kuohuvan peräti, +Vettä viepi viimeiseksi, +Hunajasta ei hän huoli, +Eikä viinoja valitse. + +Yksi on ankara asia, +Joka täällä tutkintoa, +Varoitusta vahvempata +Ihmisiltä ansaitseepi. +Kun jo kasvavat musikat +Kaksin kupin kaatelevat, +Ett'ei matkoilla evähät +Eikä määrätyt rahaset +Kestä keskitiehenkänä. + +Kunpa häntä kuusin markoin +Poika pikkuinen paneepi, +Sievä siit' on sitte tulla +Kolmen taalerin kohalle, +Tott' on tolppa irtanaissa, +Eikä lou'usta lukua, +Vähä riksistä rätinki.[5] +Uskaltaapa ukko vielä +Toisellensakin tokaista: +"Ele ystäväin, pakene! +Seisoksele näillä seu'uin, +Niin saat suuhusi sinäkin; +Minä annan aika ryypyn, +Enkä heitä huomeneksi." + +Annas aika aamun tulla, +Miehellä on toinen mieli, +Kuitenkin kulungin tähen +Vesi päältänsä puhuupi, +Haikeasti haasteleepi: +"Vaikkas jo, kipeä kallo, +Tahot harmista haleta; +Empä säästä sittenkänä, +Totta maksan minkä jaksan. +Tuolle taaleri tuleepi, +Tolppa toiselle kohalle, +Koko loutu kolmannelle; +Vaan ei varsin nyt ruveta +Kuitenkana kuolemahan, +Vielä on viinaa kylässä, +Vielä sittenkin sivallan +Koko korttelin velaksi: +Autas, veikkonen, vähäisen! +Toiste maksan, jos ma jaksan." + +Aivan on asian kanta +Tällä lailla, lapsukaiset! +Minä sen toeksi tieän, +Ett' olen itse'kin ollut +Taipuva tähän tapahan, +Saanut semmoiset vahingot: +Terveys on turmeltuna, +Kaikki rikkaus kaonnut, +Kaikki taskussa makaapi. +Tällä suututin sukuni, +Esivaltani vihoitin, +Näytin itseni olevan +Hyvänsuoville suruksi, +Irvihampaillen iloksi. + +Olkohon opiksi muille +Jotka saanevat sanoa: +"Muita on mies opettanunna, +Itse oli oppimaton!" + + + + +VIIME SODASTA. + + +Rakastettu Rautalampi! +Siitä mä sinua kiitän, +Että tässä täyellisen, +Opin oikian tapaapi, +Yhyttääpi ymmärryksen; +Tässä löytääpi läheltä +Sekä herkut hengelliset, +Että maalliset makeuet, +Mitä mielesi tekeepi. + +En ole etäällä käynyt +Hakemassa harjoitusta, +Piisaapi kotoinen koulu +Talonpojan tarpeheksi +Isä ennen sitä neuvoi, +Tätä äitini opetti, +Siihen sain enemmin sitte +Opetella itse vielä, +Jotta jo kykenen kyllä, +Ja panen paperin päälle +Kansan kasvavan etehen, +Tulevaisten tunnustella, +Tämänaikaiset asiat, +Kuinka oli kumma aika, +Suomen kansalle kamala, +Vallan vaihtuissa Venääksi. + +Talon vaarit ne vapisi, +Talon muoriset murehti, +Kavahteli nuori kansa, +Kun ne kuulivat sanomat +Maaliskuussa mainittavat, +Sitte silmällä näkivät +Pitkin Suomea sujuvan, +Pitkin maanteitä matavan +Tutkimattomat tuhannet +Vierasta sotaväkeä, +Kauheilla sotakaluilla. +Saivat sitte huhtikuulla +Olla seurassa samassa, +Vetämässä vaikiasti +Ransporttia perässä, +Eikä miehillä evästä, +Eikä heiniä hevoilla; +Sapelia miehet saivat, +Hevosilla hengen vaara. + +Sitte lankesi sisälle +Toukokuu se toivottava, +Pahemmin pelotteleva, +Kun sai kuunnella kotona +Ampumista ankarata, +Piettävän Pieksämällä. +Sotaväki suuri kanssa +Otti oikian asunnon, +Esipää Istunmäellä, +Toinen pää Toholahessa. + +Siit'ei käyty kirkon luona +Kahen kuukauen sisällä, +Eikä pappia pahaana -- +Venäläiset veivät toisen, +Toisen pelko vei pakohon. +Silloin kuollehet kotona +Selän saarissa mätäni, +Ett'ei voinut vieä niitä +Kirkkomäelle kaukaiselle, +Eikä myöskään ennättänyt, +Kun oli kuolo kummallinen, +Asui tauti ankarampi. + +Se oli työnä tervehillä +Että korjata kalua, +Toiset ne toen perästä, +Toiset tyhjästä pelosta, +Vaikka surkia vahinko +Korjatullenkin kalulle +Tuli maantiellä mahotoin, +Paikoitellen poskissakin. + +Saipahan nähä sitäkin +Sunnuntaina surkiata +Aivan aamulla varahin, +Ilmi tulta Istunmäeltä, +Savua sakeavaista, +Joka kuohui kartanoista, +Ala taivahan tasauntui. +Silloin siell' on paljon nähty +Kekäleitä kelpo lailla, +Kivisalmen kartonoista +Aino asti Hintikkahan, +Kestikievarin talohon. + +Katso nyt, tuleva kansa, +Koskas lähet kirkon luota, +Lasket Loukahan rajahan, +Etkö kylmiä kyliä, +Koske kuolleita metsissä, +Näe korkeita kojuja +Tällä matkalla makaavan. +Istu ja itke vähäisen, +Tätä muutosta murehi, +Anna alainen rukous +Jumalalle julkisesti, +Että rauhassa eläisit, +Kunnialla kuolla saisit. + +Teille on tuleva kansa, +Tämä kirja kirjoitettu, +Tämä muisto mainittuna. +Tämä ei kauvaksi käyne +Paitsi pitäjän sisälle. + + + + +MUISTOJUHLASTA. + + +Tuli taas kynälle kyyti, +Vuoro vuoltulle sulalle, +Halaistulle höyhenelle! +Pännä pistetty läkissä +Muistomerkkiä tekeepi. +Kansan kasvavan etehen, +Tulevaisten tunnustella, +Juhlan julkisen piosta, +Johon Keisari kehoitti, +Suurivoipa, voimallinen, +Valtias Venäjän maalla. + +Kun oli kulunut kaikki, +Lokakuu lopulle käynyt, +Vuonna kun on kirjoitettu, +Tullunna tuhannen päälle, +Saatuna sataa kaheksan, +Siihen seitsemän lisäksi +Toisen kymmenen kulua: +Silloin siunattu solenni, +Juupeljuhla julkisesti +Vietettihin vielä kerran. + +Esivalta ensin kaikki, +Herrat oikeuen omaiset +Sitä suurella ilolla, +Kuuluttivat kunnialla. +Sitä pispatkin pitivät, +Prohvessorit ja rovastit, +Kaikki myöskin kappalaiset, +Apulaiset aivan kaikki +Hengellisellä halulla. + +Kutsuivat kokohon ensin +Seurakunnat selkiästi, +Aivan aamusta varahin. +Kaunistivat kirkot vielä +Varsin kynttilän valolla. +Itse päällensä pukivat +Juhlavaattehet valitut; +Sitten astuivat sisälle +Heti Herran huonehesen, +Voimalla varustetulla +Seurakunnalle selitit, +Ilmoittivat ihmisille +Opin oikian menoista, +Jonka tohtori totinen, +Julkinen Jumalan pappi, +Lutherus lujaksi laitti +Kaupungissa kaukaisessa, +Wittenbergissä perusti. + +Paljon siitäkin puhuivat, +Kuinka kunnian Jumala +Hänen voimalla varusti, +Lahjoitti lavean tieon +Hengellisissä hänelle, +Pani paljon uskallusta, +Rohkeutta runsahasti +Yli paavin ylpey'en; +Apulaisen antoi vielä +Melanktonin mainittavan. + Nämät tohti toimellansa +Vastoin paavia puhua, +Sekä Tetselin tekoja, +Niin myös Samsonin samalla, +Jotka oli paavi pannut, +Synnin kaupalle sysännyt; +Rikoksistapa rahoja +Piti paaville tuleman, +Kirja sitte synnin päälle +Piti Tetselin tekemän, +Että vielä eeskinpäini +Saapi synnissä eleä. + +Monta muuta kauhistusta, +Takaisiakin tapoja, +Muita munkkien menoja, +Joita ei kynällä joua +Panemaan paperin päälle +Oppimaton ollenkana, +Kun ei oppinut osanne +Paavin juonia jutella. +Katosi kylistä kirjat, +Katosivat kaupungeista, +Ei saatu sitä lukea, +Vähän kuulla kirkossakin, +Sit' ajalla muutamalla +Saanut saarnata kukana +Siinä selvässä valossa, +Jonka Jesus jätti meille. + +Vaan koska herätti Herra +Tämän sankarin syämmen, +Josta silloin saarnattihin; +Tämä saatti saarnoillansa +Ristikunnat rikkahiksi, +Antoi raamatut avata, +Laittoi lapsillen osansa, +Kirjat kaunihit kätehen, +Joihin kuitenkin käsitti +Kaikki ankarat asiat. + +Siitä on nyt siirtynynnä, +Kulunut satoa kolme +Ajastaikoa alusta, +Koska tohtori totinen, +Lutherus lujasti päätti +Paavin vallasta vapaasti +Saarnata sanan Jumalan; +Jonka opin onnellisen, +Jonka toivotun totuuen +Kohta Kustavi kuningas +Otti vastahan ilolla, +Kahen kansan suosiolla. +Kaarlo sitte kaunihisti, +Isän kuoltua kuningas, +Sääyt kutsutti kokohon, +Jotka varsin vahvistivat +Lasten lapsien hyväksi +Uuen opin Upsalassa. + +Näistä syistä on näkynyt +Kuninkaille kuuluisille +Ruotsin vallassa vapaassa +Juhla julkinen raketa, +Ristityille riemupäivä, +Jonka Jumala sovitti, +Että me elävä kansa +Sa'an yheksännen ajalla +Saimme jo kahesti kuulla +Juupeljuhlan vietetyksi. +Ei tämä elävä kansa, +Tuskin myös tuleva kansa, +Saane kuulla kutsuttavan +Juupeljuhlalle kokohon, +Solennille soitettavan. + +Asiat on aivan suuret, +Joista puhuman pitäisi; +Vaan on puhe puuttuvainen, +Yksinkertainen yritys. + + + + +TURUN AKATEMIAN PALOSTA. + + +Pääskynen teki pesänsä, +Laululintu laitoksensa +Tälle maalle tultuansa, +Katon alle kartanolle. +Siinä siitteli sukunsa, +Kasvatteli kaltaisensa; +Vaan ei saanut sille vielä +Lauluääntä laitetuksi +Tällä maalla täyellistä. +Otti matkan ulkomaalle +Mennäkseen meren ylitse, +Siellä nuoret nuotin oppi, +Lapset kululle osasi, +Kerkesi keväillä tänne, +Pani sanat santillensa, +Aivan äänellä samalla, +Emän entisen tavalla. + +Saman linnun laatuisiksi +Papin pojat pantaneenko, +Kun ei koskana kotona, +Ikänään isän tykönä +Saaha niistä saarnamiestä, +Menevätä messun töille, +Ennenkuin etäällä käyvät, +Aina aikansa asuvat +Akatemian tuvissa. +Siellä ne sanoja saavat, +Miehet miehiksi tulevat, +Astuviksi alttarille, +Meneviksi messun töille. + +Vaan se oiva oppihuone, +Akatemia Turussa, +Jok' oli kaikelta kohalta +Juuri julkinen rakennus, +Joutui valkean varaksi +Tuimassa Turun palossa, +Joka siellä seinät särki, +Kivimuuritkin murensi, +Kaasi kirkon kelloinensa, +Torni-uurit urkuinensa, +Monta kallista kalua, +Jotk' on kaikki kaivettavat. +Kuss' on kulta ja hopea, +Kussa vaski, missä rauta, +Tina tuhkana vajosi, +Posliini kävi poroksi, +Lasi lankesi muruiksi. +Talot ja talon tavarat, +Katupuo'it kaikkityynni +Tässä täysineen menivät, +Nousivat nojassa tuulen +Pilven mustan muotoisiksi +Ala taivahan tasaisen. + +Teeppäs mulle muistokirja, +Veäppäs vuoelle lukunsa +Parahaksi passoava +Milloinka tämä tapahtui. +Silloin pisti sulkamiehet, +Tekivät tähen tuhannen +Kaheksan numeron kanssa, +Joka satoja sanoopi, +Lisäsivät siihen sitte +Kyllä kaksi kymmenystä, +Vielä sitten viimeiseksi +Selvän seitsemän numeron. + + + + +TYTTÄRILLE. + + +Yksi tohtori totinen, +Suomen suuri kirkkoherra +Puhui suulla puhtahalla, +Pakinoitsi paljon siitä, +Kuinka kunnia pysyypi +muutamilla muuttumatta; +Toisille tosin tuleepi +Vika ilman viipymättä. +Viien viisahan sekahan +Niitä neitsiä nimitti, +Jotka kulki kunnialla, +Vietit aikansa visusti, +Eikä ottanut ovesta +Salasissiä sisälle; +Eikä vuoetta vetänyt +Kaikille kasapukille, +Outtelivat oikeata +Puhemieheltä puhetta; +Kun ei tuota kuulla saanut, +Suostui siihen suuttumatta. + +Vastasivat vanhat siihen +Talonpojat taitavasti: +Sana oikehen sanottu, +Puhe oikehen puhuttu! +Saammeko mekin sanoa, +Mitä meiän mielessämme: +Heillenpä hopeahelmet +Ruunun rustata pitäisi, +Kaksi kaulan-ympärystä, +Että näistä nähä saisi +Pitäjän pilaminiät, +Kuka on kunnian pitänyt, +Kuka arvon ansaitseepi! + +Kyll' on niitäkin kylissä +Tyttäriä tyhmempiä, +Jotka rientävät ripille, +Sitä varten sinne käyvät +Saahaksensa sulhasia +Viientoista vuoen päästä; +Olla mies mikä hyvänsä: +Talonlaiska, juoppolalli, +Eli köyhä loisen poika, +Sotapoika, muuttosonni, +Elikkä rahaton renki, +Jokohan vihille veisi, +Vaikka vaskisormuksella -- +Jos vuoen parinkin päästä +Korjan perä on kotina, +Talon turkki tuiskun suoja, +Säpilauta lapsenlikka, +Käsi virkka kätkön souto, +Penkki, pankko pöytälauta. + +Saanenko minä sanoa +Vielä viimeisen sanani? +Jos on paljon piikojakin, +Niin on piika parkojakin, +Jotk' ei outa ollenkana +Puhemieheltä puhetta; +Kesällä kenossa kaulan, +Talvella takana silmin +Läpi kirkon kiitelevät, +Kenen keksivän pitäisi, +Josta into iltapuolla +Tietä neuvoisi tilalle. +Itse alkavat asian, +Ett' on aina aian kunkin +Sitä myöten mylläriä, +Kuin on myllyt mieltä myöten. +Jospa tuosta toissa vuonna +Jo heti hepo etehen, +Saalis saunasta rekehen; +Tulla tuomarin etehen, +Tieustella tietääksensä +Keltä tullia tulisi, +Vuoroa vähänkin saisi. + Vaan se vaka vanha piika +Itse siunaapi sijansa, +Itse sänkynsä sätääpi, +Perustaapi pehmeäksi, +Höyhentyynyllä hyväksi, +Päälle peittehet paneepi, +Jotk' on nostannut nahasta; +Siihen laskeksen levolle, +Unen maistaapi makean +Ilman itkun kuulematta, +Lapsen laulun tuntematta. + + + + +MERIMIEHILLE. + + +Vasta vanhalla ijällä +Virrekseni viimeiseksi +Ymmärsin yhen asian +Aivan arvosta isosta, +Kokonansa korkeasta -- +Kuin on kuuluisa kulento, +Merimahti mainittava +Tupamäeltä tuntematon. +Sepä vaankin vahvan luonnon, +Tarkan toimen tarvitseepi, +Perustetun pitkän mielen, +Ett'ei kummasta kulusta +Hämmästy hätätilassa, +Ei sovi syville mennä +Syvän synnyn tietämättä, +Tuntematta tuulen mielen. + +Miehiä on miehet kaikki: +Mitk' on miessä ollaksensa, +Jotka maita matkustavat, +Työnsä toimella tekevät; +Merimies on merkillinen. +Joka aalloilla ajaapi. +Ei kohta kotona käyä, +Kun laiva lahelta lähti, +Seilit ottivat selälle. +Haihtui silloin herran rouva, +Unehtui ukolta akka, +Kun laiva lahelta lähti, +Tuuli tuuvitti alusta. +Tie on pitkä tietämätön, +Aika arvelun alainen, +Kaukanako käytänehen, +Milloin tuolta tultanehen, +Viivytäänkö vuotta viisi, +Vaiko vuosi, vaiko kaksi. + +Herroja on herrat kaikki, +Oppineet on oppineita, +Virkatyönsä toimittavat, +Ansaitsevat miehen arvon; +Vissihin virassa siinä +Koko miestä koitettahan. +Kukas arvoaa asian +Syänmaissa syntyneistä, +Kuink' on kallis kauppakeino, +Mikä taattava tavara, +Rahasummat kuinka suuret. +Yhden miehen mielen alla +Kuleksivat kuohun päällä, +Aalloilla ajeltavina, +Vihurilta vietävinä. +Ei tunne tupa-isännät +Paremmin kuin palveliat +Miehen toimesta mitänä, +Joka haahen hallitseepi, +Työtä tyyrissä tekeepi, +Pimeissä perän pitääpi. +Ei ole soutu saaren päite, +Matka mantereen näkyvin, +Kohen kuuta kulkeminen, +Vielä pilveä vähemmin, +Eikä tuttu tuulen suunta, +Lasku laineihen mukahan. +Mitäs miehistä puhumme, +Jotka seiliä selaavat, +Purjeita pujettelevat, +Rihmarappuja ravaavat, +Niinkuin oksalla orava +Hongassa havuttomassa, +Hämähäkki verkossansa, +Lukki luomassa omassa. +Vuoret vieryvät sivulla, +Toiset eissä ja takana, +Kuohuu kuolema kupeilla, +Vähän lautoja välissä. + +Meit' on maalla miestä monta, +Vahvalla vaeltamassa, +Astumassa anturalla, +Kuolla kumminkin pitääpi. +Monta on mereltä tullut, +Toisia yhä tuleepi, +Vaarina vaeltelevat, +Maalle hautansa hakevat. + +Kerran minä kelpo lailla +Puhuttelin puolen yötä, +Puolen päiveä keväistä +Merimiestä merkillistä, +Purjevärkistä puhelin, +Tyyrin työtä tieustelin, +Lokalautoja kyselin, +Yhtä toista kaikellaista +Matkustaissa ulkomaille. +Merimiesi merkillinen +Puhui kaikki kannallensa. +Minä vaan en ymmärtänyt, +En paljon paremmin tiennyt, +Kuin koppi kepin perässä +Kukon laulun kuultuansa. + + + + +MUSTALAISISTA. + + +Suku musta Mustalaisen, +Kansa laiska, kiertolainen, +Jolla on se outo kieli, +Kansan kaiken tuntematon, +Jot' ei kouluissa kysytä, +Oppihuoneissa osata; +Sitä äänellä isolla +Aivan pulskasti puhuvat, +Röyhkeästi röykyttävät. + +Suku musta Mustalaisen, +Kansa työtön, kulkevainen, +Jok' ei kylvä, eikä kynnä, +Eikä niitä, eikä leikkaa, +Leivän syö kuin lemmon koira, +Pitääpi palat paremmat, +Kuin se vanha vaivannähnyt, +Joka vääntääpi väkehen, +Työtä työntääpi hikehen. + +Kun on mailla Mustalainen, +On vaalla vartahia, +Kun on Tattari talossa, +On valehet vallan päällä; +Tuossa tullessa tupahan, +Kalu julma kainalossa +Varsin tappelun varalta. + +Mitäs äijä äyhkäiseepi? +Hevoselle heinät ensin. +Akka, mitäs se sanoopi? +Siitäkö sialle ruoka, +Piimäpytyt itsellensä, +Lihat leivät lapsillensa; +Siitä villat viimeiseksi, +Pellavatkin päälle vielä. +Siin' on ensin siunaukset, +Lohulliset loilotukset, +Kirouskin kiirehesti, +Kun ei käyne mieltä myöten. + +Suku musta Mustalaisen, +Kansa laiska, kiertolainen: +Miehet on mitättömiä, +Akat on avuttomia. +Mikä miehistä parahin, +Kutsutaan se kuohariksi, +Sanotahan salvuriksi: +Mutt' ei miestä milloinkana +Muuhun ollut ollenkana +Tässä laiskassa lajissa, +Koko konnassa suvussa. +Muuan akka Mustalainen, +Koska kortilla povaapi, +Talonpojan tyttärille, +Ennustaa hyvän elämän, +Naimaonnen oivallisen, +Saapi niiltä suuret palkat; +Se on akoista apua. + +Kysyppä kylän ukoilta, +Miss' on muona Mustalaisen, +Mistä kaikki vaatevärkki, +Koreutensa kotoisin? +Heill' on kyllä herrasnuttu, +Mutt' on mustalaiskujeita; +Heill' on paita palttinasta, +Vaan on alla narrin nahka; +Heill' on vielä herrashuivi, +Vaikk' on kohta korpin kaula, +Korpin kieli, korpin mieli, +Kokonansa korpin luonto, +Roikumahan, raikumahan, +Omin luvin ottamahan. + +Suku suuri Mustalaisen +Siev' on kyllä siittämässä, +Naama naimahan nopea. +Kuret niitä kuuluttavat, +Siit' on viiassa vihitty, +Vaipan alla vahvistettu, +Yksi ensin, toinen sitte, +Mitä milloin, kuka kulloin +Vaihtokaupoissa valittu. + +Ihme on ikäni ollut +Minun kumma mielestäni, +Kuinka kauvan kansakunta, +Esivalta voimallinen +Sietääpi sitä sukua -- +Miehiä mitättömiä, +Akkoja avuttomia -- +Kulkemassa, kiertämässä, +Puistamassa, paistamassa, +Viemässä, varastamassa, +Omin käsin ottamassa; +Ett'ei kiellä kiertämästä, +Neuvo niille muuta työtä, +Opeta ojaukoiksi, +Sotamiehiksi sovita. + + + + +VANHAIN PUHE. + + +Ei ole pakkoa pahaana +Varsinkana vanhan miehen, +Ikäpuolen ollenkana, +Että ruveta runoillen. +Luonto kuitenkin lupaapi, +Tapa vanha vietteleepi, +Että pikkuisen pitäisi +Kihnutella kirjoitusta +Nuorten miesten nähtävillen, +Mitä kaksi kirkkomiestä +Kunnialla kulkenutta +Aivan isollen ijällen +Pyhäaamuna puhuivat +Kiven päällä kirkon luona, +Päivän puolella tapulin; +Heiän puheensa perustus +Viel' on muistossa minulla. + +"Kun me ennen ensi kerran +Kiersimme tätä kiveä, +Istuimme isän sylissä, +Katselimme kaikkialle, +Ilman silloin siellä täällä, +Kaksin, kolmin kankahilla, +Näkyi miehiä mäellä. +Kun ne sitten kutsuttihin +Kaikki kelloilla kokohon, +Sopi ne sisällen silloin, +Joka henki helluntaina, +Pääsivät ne pääsiäisnä +Itse kukin istumahan, +Jaksoi jouluna lukea +Hyvin helposti hevoiset. +Sitt' on tehty temppeliä, +Kaikin paikoin kappelia, +Kaikki täytehen tulevat. +Ei silloin sinistä nähty +Eikä paljon painettua; +Silloin sulhaset sujotti +Metsikanan karvaisina, +Naitavatkin neitosetkin +Varsin varpusen värissä; +Ei silloin rikasten rinta +Eikä mestarit vahalta +Kirkon mäellä kiillottanut +Talviselta taivahalta, +Eikä köyhä kestin poika +Väinämöisen viikatteella. +Ei nyt vaatteista eroita +Jos ei muutoin miestä tunne, +Kuka herra, kuka narri, +Mitk' on muita mestareita." + +Toinen vaari vastajaapi: +"Joshan käyvätkin koreina, +Kylä työtäkin tekevät; +Siitä minä mielelläni +Julistan Jumalan töitä, +Hallitusta Herran suuren, +Ett' on riittävä elatus +Pantu paljolle väelle, +Ett' on järviinkin jätetty +Siunaus sillä varalla: +Jos on paljon pyytäviä, +Pyytämist' on paljon kanssa, +Saalista samalla lailla; +Maata kanssa kaivajilla: +Kyll' on siemenen sijoa. +Kyntämistä, kuokkimista, +Paljon entistä enämpi. +Kuss' ei ennen kahta tehty, +Nyt on neljäkin taloa +Tiluksilla tiettömillä, +Kuss' ennen hevoista kaksi +Tuli tuskalla kesähän +Luetuilla kylkiluilla, +On nyt kaikite kaheksan, +Onpa kyllä kymmenenkin +Lihavalla lautasella. +Notkot selkämän sivulta +On jo pelloksi perattu; +Suuret kuusikot kumossa, +Joiss' ennen oravamiehet +Viettelivät viikkokauet; +Niin on pisimmät petäjät +Kaikki kankailla kaaettu, +Niiss' on pytingit pihoissa. +Kuss' ennen kuret munivat +On nyt aumat oivalliset, +Kussa ennen peurat poiki +Niiss' on suuret nurminiityt. +Sitä myöten silmät suuret +Kuin on otsakin leveä." +Tähän on kaikki kirjoitettu, +Pantu vanhojen pakina. + +Siinä paikassa samassa +Oli monta oivallista +Isäntätä istumassa, +Jotka kuuli kaikki tyynni +Mitä vaarit vestätteli. +Nämät sanoivat samassa: +"Suuri kiitos suuret vaarit, +Lysti on likellä olla, +Kuulla kauniita sanoja +Elämästä entisestä! +Saammeko mekin sanoa, +Panna puhetta sekahan? +Eikö ne eläisi vielä +Viljavuonna varsinkana, +Jos ne joisivat vähemmin; +Kovin konnat juovat paljon, +Joukolliset joutomiehet. +Jos viikon tekevät työtä, +Puoli palkasta meneepi +Heti suuhun sunnuntaina; +Akka parat arvelevat +Mikä viepi viikon palkat, +Kuhun vaipui vaivaukset." + +Siinä seisoi saapuvilla +Muita rengin rehjanoita, +Olipa oppipoikiakin. +Yksi kiljaisi kipeesti: +"Mitä vielä vettä jäällä, +Kolmin kerroin kohva päällä! +Minä ostan enkä jäästä; +Mull' on pankkoja povessa, +Toista köyrinä tuleepi!" +Muorit poskeensa murahti: +"Pojat, pojat parrattomat, +Hiihtäkääpä hiljemmästi, +Niin ette tipaha tiellen, +Kykähä kylän välillen." + +Nauroi ne nuoret isännät, +Mutta vaarit vastasivat: +"Niit' on heiän joukossakin: +Siltä kirkolt' on papitkin, +Jolta lienee lukkaritkin. +Pane punniten puhetta, +Mieltä mitaten jakaile, +Eikö ne enemmän tieä, +Joill' on pojat partasuuna; +Teilt' on ne tekemättäkin, +Jos ne teiltä tehtäneenkään. +Niistä tullut toisinansa +On paras palan anoja, +Ovat vaarin vastuksina, +Vietävinä vaarin pojan." +Vaarit kirkkohon käveli, +Pojat meni männykköhön, +Yksi veijari vetääpi +Taskumatin taskustansa, +Josta jakoi joukollensa, +Vaan ei vaarillen sanonut. + + + + +KETUNPOIKAIN ELÄTTÄMISESTÄ. + + +Kerran kettu miestä neuvoi, +Metsän otsina opetti: +"Minä luojani luvalla, +Tekiäni tuomiolla, +Laitoin pienoisen pesäni, +Majani matalanlaisen, +Kaivoin tuonne kankahasen, +Vaaran rintahan varustin. + +Siinä siittelin sukuni, +Kasvattelin kaltaiseni, +Siinä vatsani vajensin, +Sokiana synnyttelin +Ruskiat revon näköiset, +Metsän piskat pikkuruiset. +Sinä kannoit silmitönnä +Minun poikani poloisen +Näkemähän nälkäpäivät, +Kituviikot viettämähän +Kaukana emon ko'ista, +Pesän pienoisen periltä. + +Kuuleppa kylän isäntä, +Oot suvussasi omassa +Monta nälkäistä näkevä, +Onnetonta orpolasta. +Ota niitä orjiksesi, +Kanna niille maitokauha, +Keitä niille keuhkovelli; +Kyllä kettu kerkiääpi, +Emäraukka ennättääpi +Imetellä itse niitä, +Kasvatella kasvavansa, +Metsän ruu'illa ravita, +Syötteä salon paloilla, + +Kun ne kasvavat katalat. +Emon koolle ennättävät, +Meneviksi metsän päälle, +Pyytömiesten pyyöksille, +Paa silloin salolle langat, +Auki rauat rannikolle, +Kankaalle käpäläkanto, +Niihin nirhoja nimeksi, +Pyyä pyssyllä metsästä +Jalan neljän juoksevia, +Siiven kahen kiitäviä. +Siihen on lupa sinulla; +Sitte saalis saatuasi +Ota korvista kopeikat, +Selkärangasta siniköt, +Kaksinkin koko ketusta. -- +Sit'ei kielletä sinulta; +Kuolla kumminkin pitääpi." + + + + +TORPPARI PALMULLE. + + +Kuule, katso, Kalle Palmu, +Jalo torppari totinen! +Joka annoit aivan suuren, +Seurattavan selkeästi, +Esimerkin markkinoilla. +Tuhat miestä tunnustaapi, +Sata vaimoa sanoopi, +Lapset laulavat sopissa, +Ett'ei monta markkinoilla +Palmun vertaista kuleksi. +Mont' on miestä markkinoilla, +Monta miestä, monta mieltä, +Paljon konnan koukkuisia, +Vaan on harvalta hyviä, +Hyvän nimen haltioita. + +Yksi ystävä vakuuen, +Sekä totuuen toveri, +Kuului puo'issa puhuvan: +"Se on Palmulle paremmin +Hyötynä hyvä nimensä, +Kuin olla omistajana +Tuntemattoman tavaran." +Toiset haukkui tolvanaksi, +Perityhmäksi perusti, +Kun ei ollut ymmärrystä +Palmu raukalla paremmin. + +Saatua tämän sanoman, +Tämän kumman kuultuansa, +Taskuvarkahat vapisi, +Rosvot rohkeat häpesi, +Metsän vorot voivotteli, +Vettyi silmät veijarien, -- +Viekas nauroi ja vihelsi. + +Kun sen kuuli kunnon herrat, +Kiittelivät Ruotsin kielin, +Sekä Suomeksi sanoivat +Ett'ei monta markkinoilla +Kallen kaltaista kävele; +Suottoherrat ne sohahti: +"Piru olkohon, pitäisin +Toisen puolen palkastani, +Elikkä enemmän vielä." + +Talonpoika Pohjolainen! +Mitäs mahtaisit sanoa, +Jos sen joku toinen miesi +ylösottanut olisi? +Eipä hiiret hiiskahtaisi, +Pentu haukkuisi perähän. +Vaan se vaka Kalle Palmu, +Jalo torppari totinen, +Kysyi kyllä kiiruhusti, +Tieusteli taitavasti +Oikiaa omistajata +Tieltä löyetyn tavaran. +Kun sen kuuli kulkeneeksi, +Heti kohta sai hevoisen, +Jolla jou'utti jälestä. + +Tästä siis nähään toella, +Ett'ei kaikki Suomen kansa, +Eikä lapset Rautalammin, +Viel' oo tuiki turmeltuna, +Törmättynä kaikki tyynni. +Saattaapi sataluvuissa +Miehen toisenkin tavata +Rehellisen retkillänsä, +Vaelluksessaan vakavan. + +Ett'en liialla lorulla +Virttä pitkäksi venytä, +Lamahuta lauluani, +Päästän virteni välehen, +Annan lopun aikanansa; +Mahan mainita sanalla +Hänen valtavanhemmasta: +Se oli ukko ulkomaalta, +Kova korpraali soassa, +Tähen täyen miehuutensa +Kahen kantama ritarin,[6] +Jotka Kalle kaunistaapi, +Poika puhtaana pitääpi. + + + + +PUUSTAVEISTA. + + +Vasta vanhalla ijällä, +Kuuenkymmenen kohalla, +Juohtui mielehen minulle. +Kuinka puustavit puhuvat. + +A se alkaapi asiat, +A on aina ensimmäisnä +Pietty Suomen pipliöissä; +A on aapiskirjoissakin; +A on vielä viimeinenkin, +A se aamenen sanoopi. + B se paikkansa pitääpi +Vaikk' ei tuhma tuota tunne + C on Suomessa sijaton, +Kun ei anna kunnon ääntä. + D on kanssa tietämätön +Vähäoppisen osata. + E on yksi äänellinen, +Aina ollut A:n apuna. + F:n ääntä ei osata +Suomen huulilla sanoa. + G on kuitenkin paremmin +Suomen kielehen sopiva. + H:lla on hyvä nimikin, +H se paljo haeskeleepi, +H se herratkin sanoopi. + J on arvosta isosta, +Joka Jumalan sanoopi +Isämeiän ilmoittaapi, +Jesuksen Jumalan pojan +Maailmalle mainitseepi. + K se paljon kirjoittaapi, +K:sta korkiat nimetkin, +K:sta koulut, k:sta kirkot, +K:sta koko keisarikin. + L:n ääntä tarvitahan +Luettaissa, laulettaissa. + M myöskin mainitahan, +M äitinä meneepi +Pienemmillä puustavilla.[7] + N nuoremman näköinen +Ehkä on yhenikäinen. + O:lla on oma nimensä, +Oma ääni o:lla kanssa. + P on pantava paremmin +Oppilapsille osaksi; +B:tä lapset ei pitäisi, +Talonpojat tarviseisi. + Kukas O:ta kaivanneepi +Suomen suorissa sanoissa, +Koska t saman sanoopi, +R se q:nkin kijoittaapi. + R:ll' on äreä ääni, +Jota ei jokaisen kieli +Taia oike'in tavata; +Eikä oo sijoa sillä +Meiän isämeiässämme. + S:llä on aina ollut +Sanomista sangen paljon, +Sitä silloin, tätä tällöin. + T on Suomelle sopiva +Tätä t:tä tarvitahan, +Tällä toimehen tuleepi, +Jos ei toista[8] tunnekkana. + U se itse uskaltaapi +Ulos äänensä sanoa. + V on kanssa vuorollansa +Kokonainen konsonantti. + X:n ääni on mitätön, +K ja s sen sanovat. + Y on hyvä yhtäkaikki, +Y on yksin äänellinen. + Z on melkein mitätön, +T ja s sen tekevät. + Ä ja Ö on äänelliset, +Jos ä:ll' on enempi ääntä, +Ompa ö:lläkin osansa. + +Koska ei nyt konsonantit +Anna ääntä yksinänsä; +Vaan kun vokalit sekahan +Paikoillensa pantanehen, +Kyllä sattuupi sanoja +Lukioille, laulajoille, +Taitaville, tietäville, +Käypi nimiksi, runoiksi, +Aina passaapi paraiksi, +Kun on miestä miettimähän, +Ett'ei vesoja välihin +Tapaturmassa tapahu, +Tule turhia sanoja, +Jotk' ei merkitse mitänä. + +Sen mä mieheksi sanoisin, +Luulisinpa laulajaksi, +Joka saisi sattumahan +Sanat kaikki santillensa, +Että kaksi äänellistä, +Eli kaksi äänetöntä, +Kaheksan tavausta kanssa +Ain' ois pantu paikallensa, +Oikein sattunut somasti, +Ruvennut runorivihin. +Niin on runo rustattuna +Muka laatunsa mukainen, +Muutoin on lamassa laulu, +Virsi pitkäkin pilalla. + +Vieläpä vika tuleepi, +Joka liialla lorulla +Virren pitkäksi vetääpi, +Syöpi sanoista syämmet, +Kuoret siitä kirjoittaapi. +Aina alussa pitäisi +Asiata aprikoia; +Eipä tieä tuulen päällä +Mitä sattuupi selällä. + +Olipa ennen Oululainen, +Olipa kaiketi Kajanus,[9] +Koulun kaiken kautta käynyt, +Ollut Upsalan opissa, +Kantitaatti kauvan ollut; +Ei hän ollut ennättännä +Vielä virkoja tavata. +Siltä kulki siivo lailla +Riimiruno rinnatuksen; +Ei se sanoja sahaillut, +Puolitellut puustavia, +Niinkuin muinoin vanha munkki, +Joka virttä viikkokauen +Mietti mielensä pakolla, +Eikä saanut syntymähän -- +Nurin aina nuotti kulki, +Sanat värsyssä väheni, +Laulu loppui luonnokselle; +Kävi niinkuin köyhän miehen +Talko'uessa tapahtui, +Joka illalla isosti +Juominkiansa julisti, +Jakaisissa juomat loppui. +Perakoilla piot päätti, +Suuret tulensa savulla. + +Ei se virttä väärin laula, +Joka oike'in osaapi +Panna sanat santillensa, +Että nuotti nouattaapi +Kellosepän kelvollisen +Könnin kuuluisan tekeitä. + + + + +VÄINÄMÖISEN VELJENPOJASTA. + + +Väinämöisen veljenpoika +Otti kuusesta oravan, +Petäjästä pöyryhännän; +Kantoi ensiste etehen +Kuusen kuivia käpyjä, +Sitte toi on tuorehia; +Kantoi kauroja väliste, +Heitti heiniä sekahan. + +Hän teki tekoa tuota +Kokonaista kolme vuotta; +Muuttui orava oriiksi, +Tulipa oronen oiva, +Yli korttelin yheksän, +Häntä pitkä, harja paksu, +Lautaset hyvin leviät; +Vaan ei kasvanna kaviot, +Kyllä kynsille kokoa. +Väinämöisen veljenpoika +Arvasi asian uuen, +Katseli ajokaluja, +Suitset suuhun, päitset päähän +Antoi puntista punoa, +Riimut rautarenkahista, +Teki länget tervaksista, +Luokin karhun kylkiluista. +Ajoi tuonne tunturille, +Meni jäiselle mäelle, +Pysyi kynnet kalliolla, +Ei livennyt liukkahalla. + +Ajoi aikansa mäkeä, +Tuuritteli tunturia; +Laskihen Lapin keolle, +Sille suurelle sileelle. +Siellä ajoi aika lailla, +Aika hollia hojotti, +Lapin kammiot kumohon, +Lapin äijät ne ärisi, +Pienet poikaset porisi, +Ei hän siitä säikähtynyt. + +Viimein mielehen mäjähti, +Äijän tolkkuhun tolahti +Kuulustella kuoharia, +Saahaksensa salvuria +Orihillensa hyvälle. +Kun ei kuullut kuoharia, +Eikä saanut salvaria, +Innosti itse samassa; +Teki tulen tervaksista, +Pani paian palkeheksi, +Alakiven alasimeksi. +Takoi veitsen vuoren alla, +Kirkasti kiven välissä. +Ei hän köysiä kysellyt, +Eikä kaatanut oria, +Teki salvon seisoalta, +Vaan ei suonia sitonut, +Eikä solminut sanoilla. + +Veri pääsi vallallensa, +Tulipa puro punainen +Lakeille Lapin keoille. +Livahti Vipulan Liisa, +Häilähti tähän hätähän, +Sylkäsi sylen tulisen, +Tuli solmut suonten päihin, +Kuivi se puro punainen. +Sanoi äijälle samassa: +"Jos olet itse isäntä, +Mä olen itse emäntä, +Kaksi kauppoa tekeepi, +Omallansa kumpainenkin. +Ota peura, anna ruuna, +Viel' annan vähän väliä, +Pikkuruisen päällisiä." + Väinämöisen veljenpoika +Heilutteli helmojansa, +Teki kaupan, ei katunut; +Astui peuran ahkiohon, +Ajoi tuonne tunturille, +Meni jäiselle mäelle. +Äijä parka äkkinäinen +Ei hän ohjata osannut, +Eikä kierteä kiviä, +Eikä peljätä petäitä. +Alta ahkio hajosi, +Pää se kiljahti kivehen, +Aivot kaatui kalliolle. +Peura pöllähti takaisin, +Haki vanhan haltiansa. + +Liisa arvasi asian: +"Nyt on kuohari kumossa, +Hevoslanko langennunna." +Istui kohta kiirehesti +Ruunan ruskean rekehen, +Haki peuran haltiata. +Tuon hän löysi tunturilta, +Puotti aivot äijän päähän, +Pani päälle peukalonsa. +Pianpa sekin parani, +Tuli aivan terveheksi. + Väinämöisen veljenpoika +Alkoi naia ja nahista; +Sitten istuivat yhessä +Ruunan ruskean rekehen, +Laskivat Lapin keolle. + Väinämöisen veljenpoika +Sanoi Liisalle samassa: +"Pane paljolta patahan +Hirven huulta, peuran kieltä, +Kyllä ma hapanta hankin." +Tuotti viinan Torniosta, +Haetti Oulusta oluen, +Kutsui vanhan Väinämöisen +Vielä siihen soittajaksi. +Setä vanha siinä soitti +Hauinluista harppuansa, +Että kalliot kajahti, +Vuoret urkuna ujersi, +Kivet hyppi kankahilla, +Mäillä pelmusi petäjät. +Häät loppui, väki hajosi, +Väinämöisen veljenpoika +Teki talon ensimmäisen +Lakeille Lapin keoille. +Siit' on saatu salvuria, +Siitä kuoharin sikiä. + + + + +KUOLEMASTA. + + +Kaikki luonto kauhistuupi +Kuolon tullessa tupahan, +Hellä luonto hämmästyypi +Tuohon tuimahan tapahan, +Kun ei malta vanhemmilla +Yksin lastensa ylitse, +Eikä puolta puolisolta +Toisen puolesta puhua; +Ei ole lapsilla lakia, +Viepi vanhemmat molemmat, +Syöpi kuolema kumohon. + +Tämän Aatami aloitti, +Luoja lopun tietäneepi, +Aatami isä imeisten, +Eeva äiti ensimmäinen. +Ei ole sitä sanottu, +Kumpi heistä ensin kuoli, +Siitä vaan on varma tieto, +Ett' on kuollut kumpainenkin. +Muut ne menevät perässä, +Varsin vaipuvat sekaisin, +Niinkuin ilmassa itikat. +Kaks on miestä kaikkinansa, +Ne on Eenok ja Elias, +Jotk' on päässyt kuolematta, +Tuskin kolmatta tuleepi. + + + + +HÄÄLAULU. + + +Noh, miehet, miehet, veikkoset! +Näin näitä häitä juodaan: +Lopussa viel' ei entiset +Ja toista aina tuodaan. + +Vaan ei täällä kauvan eletä, +Ei päälle tämän päivän, +Jos ei vaan poikia laiteta +Kihloja kylään viemään. + +Siis laita pojille naiminen +Niin pian, kuin he täyttää +Viis vuotta päälle kymmenen, +Jos kohta pieniksi näyttää. + +Ei sitte puutu pitoja, +Jos muutoin onni seuraa; +Voi tyhmät pojat jotk' ei nai, +Piiatkin teille nauraa. + +Miks ette liiku liukkaammin +Näin aika asioissa. +Ja puhu piioille sievemmin, +Kuin huokii teille tuossa? + +Sanoisin vielä sanoja, +Jotka toisiansa vastaa, +Ja eivät olisi vanhoja, +Jos noita kuulla lystää. + +Vaan ell'ei ensin ehdolle +Nyt panna paloviinaa, +Niin minä sanon miehille: +Olkoonpa se jo sinään. + +Tämäpä ompi kulkulle, +Kuin rattahille ihra; +Nyt laulu lankee nuotille +Eik' yhtään kaipaa kirjaa. + +Kas nyt mä tahdon tanssia, +Jos suinkin kengät kestää, +Nyt on mulla mieli marssia, +Jos ei vaan vanhuus estä. + +Kun ennen viulut vinkasi, +Huonotkin silloin yritti; +Kun pelimannit pelasi, +Vanhatkin vähän hyppi. + +Myös mieli nuorten tekeepi, +Kun viulun äänen kuulee, +Ja naurusuulla näkeepi, +Että vanhat tanssiin tulee. + +Pojat ne polskan hyppelee, +Vaan vanhat sinne tänne +Nurkasta nurkkaan liitelee, +Yhteenpä tuokin käynee. + +Pojat ne ensin pyytävät +Sulhasta suosiolla, +Väkisin viimein vetävät, +Jos ei hän tahdo tulla. + +Morsianpiiat puhuvat: +"Eiköhän me jo mennä!" +Vaan yritykset viipyvät +Likellen illan päivää. + +Isäntä itse ilossaan +Istuu putelin viereen, +Kurkisteleepi kuppiaan, +Mielessä mikä lienee. + +Hän taiten kantaa, kallistaa +Kuitenkin kupin viinaa, +Käskee myös ottaa palasta +Sen jonka mieli pitää. + +Viina se sitte välehen +Nostaapi ilon vallan, +Ja laulu yltyy äänetön, +Va ralla ralli ralla. + +Mut joka paikat pahentaa +Ja räyhyää ja ryskää, +Sen miehet väestä vähentää, +Ja pojat poijes viskaa. + +Vaan minä vainen yritän +Sulhasen kanssa tanssiin, +Oluttakin, jos taritaan, +Ensin kulahuttaisin. + +Nyt mielelläni lähdenkin +Jos aivan yksinäni, +Vaan täytyy tulla muidenkin, +Kun nousi pelin ääni. + + + + +NIMISMIES KOKISTA. + + +Ruunun Kokki, Jämsän Kokki, Rautalammin Kokki, +Reikänuttu, paikkapöksy, takkukarva takki; +Kokki joka kypsen kysyi, kypsen kyllä tiesi, +Kypsen tehdä taitamatta, kypsen kyllä löysi. +Kokki joka koiran juonet kaikki kyllä tunsi, +Kokki joka keplotella miehen taskut taisi. +Ruunun roisto, Jämsän jättö, kovan onnen Kokki, +Rahan kurri, velan herra koko tämä Kokki; +Monen miehen mieltä myöten teki tämä Kokki, +Jolla oli, siltä otti, peijakas kun petti. +Siinä armo sekä hirmu rinnatuksin pantiin, +Että aivan äänetönnä iso aika oltiin; +Kaikki pere pelästyypi: "mitähän nyt tehdään," +Kokki kovin vihastuupi: "kyllä se nyt nähdään". +"Elä suutu, hyvä herra, kyllä minä annan, +Kun ma katson kassojani, tasan tässä pannaan". +Itse Kokki rahat luki, näitä meillä nähtiin, +Halttunen se värkit hankki, joilla kirjat tehtiin. +Heti kohta kestinkihin ukko akkoinensa +Kutsuttihin kirkkotieltä, vanhin poika kanssa. +Piti viedä viinakannu, josta suuhun saatiin; +Kuiva ol' se kahvipannu, mitäs sille taittiin. +Eipä Kokin kestingissä haihtun't miehen hattu; +Se oi' harva viinaryyppy, joka siellä sattui. +Viekää veikot velkakirjat, kyllä Jaakko jaksaa, +Yhtä haavaa saatte rahaa, Kokki kaikki maksaa; +Mutta pienet velkamiehet yksitellen menkää, +Ett'ei Kokki, velan herra, paljoutta pelkää! +Veitset, piiput, viinaryypyt, kaikki hän ne maksaa, +Säkit, kontit, saavit, pytyt, tämä velkasaksa, +Voit ja talit, kenkäparit, vaikka mitä otti, +_Palsarin_ se poikinensa ottamassa voitti. +Tämä Kokki Kokin poika Kokin koulut käynyt +Konstillisen Kokin mahdin koulusta on tuonut. +Jämsän joki, Rautalampi tämän Kokin tietää, +Ett'ei tämä Kokki ole, joka puuron keittää. +Kokin pitää pitäjästä ahkerasti ajaa, +Kerustella keittämistä, särvintä ja suolaa, +Muuta kanssa kaikenlaista, josta soppa syntyy; +Kokit ne ei paljon puista, keittohon ne tyytyy. + + + + +LAULU, OLUT JA VIINA. + + +Löytyypi kultaa kupiksi, + Jos talonpoika tahtoo, +Hopiata housun napiksi, + Ken kaluksi sen kahtoo; +Löytyy myös sanoja virviksi, + Kun etempätä etsii, +Ja laitteleepi lauluiksi, + Runoiksi tehdä viitsii. + +Vaan aina tulee varoa + Ne monet väärät värjyt, +Ett'ei laki sua sakoita, + Ja pane pahat reisut; +Niin saatkin laulaa helistää, + Ett' oikein seinät soipi, +Olutta juoda välistä, + Kuin kallo kantaa voipi. + +Se mielen tanssiin taivuttaa, + Myös antaa vähän voimaa +Kyll' uni muuten saavuttaa, + Jos välist' ei saa hoivaa. +Ja tekin, neidet naitavat! + Sen kernahasti suotte, +Myös olette yhtä taitavat, + Jos itse vähän juotte. + +Miehellen ei tuo mitään tee, + Jos ryypyn, kaksi ottaa, +Vaan kolmas mieltä koittelee, + Ja neljäs älyn voittaa. +Viinasta ei tule viisaus, + Kun sitä paljon ryyppää, +Vaan kevyt mieli, kerkeys + Sen kanssa olla pyytää. + + + + + + +PIETARI VÄÄNÄNEN. + + +Pietari Väänänen, joka syntyi vuonna 1764 Murtolahden kylässä silloista +Kuopion, nykyistä Nilsiän pitäjää, on Suomen merkillisimpiä +talonpoikia. Hänen vanhempansa olivat katollinen _Lauri Pietarinpoika +Väänänen_, laajaa Väänästen sukua, ja tämän vaimo _Kristiina Nissanen_. +Jo nuorempana teki Pietari Väänänen itsensä tutuksi kunnosta ja +uutteruudesta, ja oli, isän kuoltua v. 1791 perittyänsä kotitalon, +seudun enimmin arvossa pidettyjä talollisia. Hän oli pitäjässään +lautamiehenä ja valittiin v. 1800 seudun valtiopäivämieheksi +Norrköpingin valtiopäiville. Norrköpingin viereisessä virrassa +mainitaan hänen, kahden muun suomalaisen talonpojan kanssa, näyttäneen +kuningas Kustavi IV Aatolfille, mitenkä koskea Suomessa lasketaan. +Myöskin sepitti hän täällä Norrköpingissä runon kuninkaan silloin +tapahtuneen juhlallisen kruunauksen kunniaksi. Näitten johdosta +arvattavasti sai hän herrastuomarin arvonimen, joka hänellä sittemmin +on. Kun keisari Aleksanteri I v. 1809 kutsui Suomen säädyt kokoon +Porvoosen valtiopäiville, joilla Suomen kansan tulevaisuus ja uusi +asema oli ratkaistava, valittiin Pietari Väänänen jälleen kotiseutunsa +edusmieheksi. Väänäsen kykyä osoittaa tällöin myöskin se seikka, että +talonpoikaissääty alinomaa käytti häntä luottamusmiehenänsä, +lähetystöissä ja valiokunnissa, ja hän olikin melkeinpä ainoa tällä +lailla käytetty suomenkielinen edusmies, koskapa vielä Ruotsin +valtiopäiviltä peritty tapa näyttää olleen vallalla, että Ruotsin +kielen taitoa etupäässä pidettiin silmällä valiokuntain jäsenet +määrättäessä. Eikä Väänänen suinkaan ollut mikään pelkkä jaa-herra, +joka aina toisten mieleen myöntyi, sen todistaa esim. hänen +vastalauseensa siviili- ja talousvaliokunnassa vakanssimaksujen +suuruudesta, jota vastalausetta hän viimeiseen asti säädyssä puolusti. +Että Väänänen itse käsitti, mikä tärkeä hetki Suomen kansan elämässä +Porvoon valtiopäivät olivat, osoittavat ne säkeet, jotka hän tästä +tapauksesta liitti ylistysrunoonsa keisari Aleksanterille: + + "Käski kansasta valita + Jotka saattaisi sanoa + Tieon kansan tarpehista, + Joillen itse ilmoitteli + Porvohossa poikasilleen, + Että kaikki kansa saapi + Uskollansa entisellä + Luojallensa lauleskella, + Varsin vanhalla tavalla." + +Väänäsen kunto yleisissä ja oman paikkakuntansa taloudellisissa +toimissa hankki hänelle arvon-osoitteita sekä hallitukselta että +seuroilta, ja kolme mitalia mainitaan ukon loppuikänään kantaneen +rinnassaan. V. 1828 muutti Väänänen maalta Kuopion kaupunkiin, missä +jonkun aikaa oli ruokatavarain kauppiaana, ja lienee sitten viettänyt +viimeiset ikävuotensa Taipalsaaressa poikansa luona, joka siellä oli +pappina (nimellä _Venell_). Siellä hän myöskin kuoli v. 1846 ja sai +hautansa Taipalsaaren kirkkomaassa. Naimisissa oli hän ollut talonpojan +tyttären _Eeva Savolaisen_ kanssa. + +Väänäsen runot todistavat nekin että hän oli liikkunut paljon yleisissä +asioissa, koska yleensä ovat tämmöisistä aineista sepitettyjä. Jos ovat +ilman suurempaa runollista innostusta, ovat ilman suurempia virheitäkin +runomitan puolesta, ja osoittavat siten että runomahti Väänäsen aikoina +vielä oli hänen kotipaikoillansa säilynyt. Suom. Kirjallisuuden Seuran +kirjastossa on niitä säilyssä kolme (v. Beckerin kokoelmassa): Kustavi +IV Aatolfin kruunauksesta (löytyy myöskin erikseen painettuna, arv. +1800), saman kuninkaan palauksen johdosta ulkomaalta (tehty +"Tukholmissa 23 p. helmikuuta 1805") ja Aleksanteri I:lle, joka runo +mainitaan sepitetyksi erään Ramsayn (varmaankin Kaarlo Aukusti Ramsay, +sittemmin maaherra ja senaatori) kehoituksesta, joka vei sen mukanansa +Pietariin itse keisarille näytettäväksi. + + + + +KUSTAVI IV AATOLFIN KOTIINTULOSTA SAKSAN MAALTA V. 1805. + + +Elä sure Suomalainen +Ylitse ison isäsi! +Jo on joutunna kotia +Sanotulta Saksanmaalta, +Vaikka vaaroissa monissa, +Läikkyvissä lainehissa, +Suurten sulkujen seassa, +Meren jäähän jäätymässä, +Kohti kulkeissa kotia. +Sielt' on julkinen Jumala +Ilman vaaratta vetänyt, +Tuonut tänne toista tietä +Paljon pakkasen ajalla. +Näin on kulkenna kuningas +Kanssa kultakumppaninsa, +Varsin vaivoista valitun, +Kanssa pulskan puolisonsa, +Ruotsin kruunatun emännän. + +Syntyi siunattu sikiö, +Tytär kaunis Kustavillen +Juuri joutuissa kotihin. +Tuli tuiskui taivahallen, +Kohta kiljuivat kanunat, +Tykit vaskesta valetut. +Ilmaantui ilo ihana +Ruotsin riikin riskimmillen, +Kaiken kaupungin väellen. +Varsinki vapaasukuiset +Kohta kirkkohon kävivät +Kuninkaamme kuulun kanssa. +Siellä herra hengellinen, +Opin isä oivallinen +Kiitosvirren kaunihisti +Luki Luojalle somasti. + +Sinä suuri Suomenniemi, +Kaikki kansa suomalainen, +Jok' oot tieosta takaisin, +Kielen kirjan tuntematoin, +Tee ilo isäisi lailla, +Soita sormikanteleilla! +Tanssi taitosi perästä, +Ottele olutlasista, +Laula näitä lapsinesi, +Pistä piirto-arsinasi +Jälkimuistoksi monellen +Tästä isosta ilosta. +Laulajallen lausun vielä, +Ellös sä pahaksi panko +Virren pahoja vikoja: +Jos oot oppinut enemmän, +Tieät tarkemmin asiat, +Teeppäs virsi viisahampi, +Sovita sanat somemmat! + + + + +ALEKSANTERI I:STÄ. + + +Kuules kulta veitoseni, +Hyvä Suomen Suomalainen, +Mit' on mieleni sanella, +Iloani ilmoitella, +Kuin on kulta keisarimme +Aivan armias peräti, +Vaikka pelko peljätteli, +Pani kansan parkumahan +Uuen tullessa isännän. +Nyt saatan minä sanella, +Kerran kerskata hyvästi, +Ett' on oiva onni meillä, +Vahva vartia väkevä, +Joka laittoi laupiaasti, +Varsin vaivamme vähensi. + +Kuinkas luet kuinka paljon +Aina maasta maksettihin +Uusia ulostekoja, +Joita niilläpä nimillä +Ulos otti Ruotsin kruunu, +Ett'en saattane sanoa. +Enkä tarvitse enempää, +Kuin on hyvin kyllä tuttu, +Jos ma lauluillen lähenen, +Huuan kaiken kansan kuullen, +Kuinka saa kukin kotona +Varsin istua ilossa, +Lauleskella lapsillensa +Vakaisesta vartiasta, +Aleksanterin avuista, +Ensimmäisen ennätöstä, +Jonk' on Luoja itse luonut +Varsin varresta somaksi, +Ihanaksi ihmiseksi, +Yli kaiken ymmärtäväks. +Jos ma verraksi vetäisin, +Salomonia sanoisin, +Josta kaikki kirjoitukset +Kirjoittavat kaunihisti, +Niin ma luulen mielessäni +Ja saatan sanoa muitten, +Että vielä viisahampi, +Monin kerroin kuuluisampi, +Meiän vahva vartiamme, +Riistasta rikas peräti, +Varsin väestä voimallinen, +Suomen suuren saatuansa. + +Armon aukaisi ihanan, +Antoi rästit anteheksi, +Verot velkana olevat, +Jakoi jauhot vaivaisillen; +Käski kansasta valita +Jotka saattaisi sanoa +Tieon kansan tarpehista, +Joillen itse ilmoitteli +Porvohossa poikasilleen, +Että kaikki kansa saapi +Uskollansa entisellä +Luojallensa lauleskella, +Varsin vanhalla tavalla. + +Vielä virkkaisin vähäisen, +Jos ma tohtisin turista +Kielen kirjan tietämätöin; +Fransk' on monta rangaissunna, +Tehnyt suuria tekoja, +Joista paisui Puonapartti, +Ripeys yleni aina, +Pyrki päällen keisarimme, +Jok' ei tahtoisi tapella; +Viimein läksi linnastansa +Vasten kovoa kotoa, +Valtakunnalle varaksi +Vihollista voittamahan. +Siin' oli joukossa Jumala, +Aina matkassa apuna: +Keneraali kelvollinen, +Morean mies mukoma, +Jalat alta ammuttihin, +Vartiamme varjeltihin, +Luo'in lentäissä likitse. +Ei oo kuultu kuuna päänä, +Sinä ilmoissa ikänä +Tarkempata tappelusta, +Kuin on kuultu Leipzigistä. +Herran tahosta tapahtui, +Neuvoilla isoin isäimme, +Varsin vahva voitettihin, +Ajettihin aina siitä +Pariisiin pahaa miestä. + Siinä laitteli lakia, +Pani haltian paremman +Franskan kansan katsojaksi; +Ajoi poikes Puonapartin +Isoilta istuimilta, +Häijyn kansasta karisti, +Jok' on verta vuoattanut, +Tehnyt paljoja pahoja: +Kuningasten kuulla täytyi +Juuri julmoa petoa, +Jost' on Herra helpottanna +Aleksanterin avulla, +Vapahtanna valtakunnat +Ikehestä irrallensa. + +En saata sanoa muuta, +Tietokirjan tietämätöin; +Sanokohot suuret miehet, +Jotk' on ollunna opissa, +Käynyt koulukammarissa! +Minä Suomellen sanelen, +Teen ilon isoni lailla, +Soitan sormikanteleilla. +Savo salli, anna Kainuu, +Anna Hämehen asujat, +Anna armas Karjalainen, +Anna kuulua kujilta, +Anna kaikua kylissä, +Sekä soitto että laulu, +Ilontekosi totinen! +Suuri suokohon Jumala +Suuren herran haltiana +Aina olla onnellisen. +Karaitkohon kuolo kauvas +Kelpo keisarin parista, +Kelpo herran kartanoista. +Tulkohon tulinen miekka, +Joka surmoa sysääpi, +Kauvas kuolon karkottaapi +Keisarinnamme ko'ista, +Suvun suuren säilyttääpi, +Ijän pitkäksi pitääpi. +Sitä toivoopi toella, +Herran hengellä anoopi, +Suomen kansa siunoaapi, +Varsin vahvalla lukolla, +Sinetillä siistimmällä! +Totta toivotan minäkin +Isän ilmoisen tykönä +Kauvan tointa kantamahan +Kauvas kartuta ikeä, +Ilman tauin tarttumatta, +Ilman vaaratta vähintä! +Jonka päätän päätöksellä, +Aamenella olla annan. + + + + + + +HEIKKI VÄÄNÄNEN. + + +Heikki Väänänen, myöskin Konsa-Heikiksi nimitetty, mainitaan olleen +työmiehenä Oulussa ja eläneen tämän ja viime vuosisadan vaiheella. +Luultavasti hän ei ollut edellä mainitun Pietari Väänäsen ja Savon +Väänästen sukua, ei siitä ainakaan ole mitään tietoa. Niistä harvoista +tiedoista päättäen, joita yleensä on hänen elämästään, näyttää hän +olleen niitä parantumattomia runohenkiä, jotka yhäti viettämät ympäri +kuljeksivaa ja epäsäännöllistä elämää, voimatta missään löytää lepoa ja +rauhaa. Tuommoisesta elämänlaadusta ja onnettomasta taipumuksestaan +viinaan Väänänen ei voinut luopua, vaikka hän, niinkuin hänen runonsa +näyttävät, kyllä ymmärsi sen elämän varjopuolet. Hän sanotaan olleen +varsin taitava viulunsoittaja ja siitä syystä sekä runolahjansa tähden +mielellään nähty vieras pidoissa ja tanssipaikoissa. Hän oli aina +iloinen ja hänen tarkka muistonsa ja erinomainen sukkeluutensa +auttoivat häntä aivan valmistamatonnakin tekaisemaan runon mistä +aineesta tahansa. Heikki Väänäsen taipumus viinaan kerrotaan olleen +syynä hänen ennenaikaiseen ja surkeaan kuolemaansakin: juovuksissaan +oli hän mennyt liian kuumaan uuneen makaamaan ja siihen kuollut. + +Runoiliana on Heikki Väänänen tullut kuuluisaksi siitä runosta +"lystillinen runolaulu kummasta kalakukosta" (pain. Vaasassa 1801), +jonka teki pilkatakseen Oulun tullimiesten ahneutta ja joka onkin +varsin sukkelasti kokoonpantu. Paitse tätä mainitsee Topelius +teoksessaan "Suomen kansan vanhoja runoja ynnä myös nykyisempiä +lauluja" Väänäsen parhaimmiksi runot "Kellon kylän Mariasta", "Oulun +piioista" (eli "Orjaväestä") ja "Kahveenjuomingista", joista on +painattanut kaksi edellistä. Nekin samoin todistavat hänen pilaan +taipuvaa runolahjaansa, runo sujuu luontevasti ja hyvin, jos kohta +paljon ruotsalaisia sanoja käytetään höysteeksi. Tässä seuraa +painettuna runot Kalakukosta ja Kellon kylän Mariasta. + + + + +LYSTILLINEN RUNOLAULU KUMMASTA KALAKUKOSTA. + + +Jop' on laulu laitettuna, +Sanat somat solmittuna +Rytsin[10] ruuasta rumasta, +Kummasta kalakukosta, +Johonk' ol' pantu Paltamossa +Katti karvainen sisähän, +Isossa Itäkylässä +Paltamossa mainiossa. + +Kerran keskensä isännät, +Rannin miehissä rupesit +Pyhäiltana puhuhun, +Julkisesti juttelehen, +Kuin on Oulussa pahoja, +Tullissakin turkasia; +Syövät syökärit rahatta, +Ilman työtä tullin miehet, +Kun vievät välistä reestä +Evähiä matkamiesten.[11] + +Talon vaari taitavasti +Kysyypi kylän väeltä: +"Kusta nyt saisin kumppanita, +Kusta matkallen toverit? +Lähtisin minäkin kerran +Köpäisemään kaupungissa; +On mulla talia taasen, +Vielä voitakin vähäisen, +Vaikk' on huono heinävuosi, +Mure muustakin ruuasta." + +Miehet yksiäänisesti +Siihen vastaten sanovat: +"Meillä on miehillä samoilla +Matka pitkä mielessämme; +Lähteä sitä pitäisi +Alamaahan marssimahan, +Kohen Oulua kokehen." + +Kohta yksi koiransilmä +Sanoopi väen seassa: +"Jopahan kotoa kyllä +Joulun eellä souetahan; +Olis mielessä minulla +Lähtö poijes Pohjan maalle; +Lähtisin minäkin muuten +Köpäisehen kaupungissa, +Vaan onpi vähän vikoa, +Joka on kotona kauvan +Mulla muistissa pysynyt, +Poveani pureskellut: +Vietihin minulta viimein +Väkisin vasikan paisti. +Kun näki olevan reessä, +Sitä syökäri syleili, +Sitä anoi ahkerasti, +Pyysi pystössä käsinni. +Minä mies sanoin hänelle, +Puheskelin puolestani: +'En saata evästä panna +Tyköäni, ystäväni, +Poijes matkan pitkän päässä. +Kylläpä täällä tarvitseepi +Pureskella porvarissa'. +Veipä sittekin väkisin, +Sen kanssa meni sisälle, +Vielä kiitti kinttujansa, +Hyvin kosti kynsiänsä. +Kuin ovat viekkahat viriät +Omin mielin ottamahan +Talonpoikien evästä! +Sitte kun tulin kotia, +Heti sai kylässä tietää +Akkani saman asian, +Josta akka aika lailla +Minua torui tolvanaksi, +Kun en mä kukkoa kätehen +Sysännynnä syökärille, +Antanunna lemmon lintuu +Omalle tulli-nälkäiselle. +Kuuluupi kylän puhuvan, +Kielilakkarin latovan, +Ett' on muutamat monasti +Kotonaan nivuiset koiran +Pannullansa paistanehet, +Rasvan kanssa raskinehet; +Voilla sieväksi silattu, +Mennessäns' on antanehet +Tullimiehelle kätehen, +Sysännehet syökärille. +Tuon konstin minä kotona +Saatan vielä viisahammin +Tehä toisehen tapahan." + +Ottipa kissan kiiruhusti, +Tarttuupi takajaloista, +Siinä hirtti hiiren syöjän, +Pani pirtin lämmitessä +Leivän sisähän leviän. +Rupes estähän emäntä, +Ett'eipä isäntä saisi +Kattia kakun sisähän +Panna paljaan karvan kanssa. +Emäntä isännällensä +Sanoopi sanalla tällä: +"Kosk' on herja herjennynnä, +Naaraskissa naukumasta, +Niin nyljen nahattomaksi, +Siitäpä tulisit sievät, +Turkin puuhkat pulskiammat." + +Ukko uunilta puhuupi, +Partavaari paukuttaapi: +"Kylläpä sinä, siivo muori, +Oike'in hyvä olisit +Syökäreille syölähille; +Kun nyt siitä kuoren poijes, +Veisitkin nahan väkisin, +Ke'en kesken paistumisen, +Siitäpä syökärit rupeais +Arvelehen aivoissansa, +Että on tähän sisähän +Jänes pantu Paltamossa; +Siitä mielehen menisi +Talonpoikien tavarat; +Vastakin repis rekiä, +Evähiä etsiskelis. +Ann' olla katti karvoinensa, +Että tulee tuntemahan, +Mit' on pantu Paltamossa, +Koottu kuorien sisähän, +Taherrettu taikinahan". + +Isäntä ihasteleepi, +Lie'en vierehen lipuupi, +Pani kissan paistumahan, +Katin karvat kärtymähän. +Sitte kuin kuori päälle kuivi, +Taikina tuli somaksi, +Katin päälle kankiaksi, +Ulos uunista nykäisi, +Paneepi säkin sisähän. +Sitte lähteepi kotoa +Maanantaina marssimahan, +Astuhun alusta viikon, +Kohen Oulua kokehen. + +Kun tuli tykö Muhoksen, +Löysi kohta kumppaninsa; +Kumppanit heti kysyvät: +Joko nyt jokea meemme, +Linnan tullista livumme, +Käymme kautta köyhän miehen? +Juuruksen tykö tulivat, +Kestikievarin keolle. + +Siltavouti Simpermanni +Oli juossut Juuruksehen +Tukkihin haoilla siinä +Tietä kiinni kiiruhusti, +Ett'ei joutuisi joelle, +Sieltä kulkisi kukana. +Ne, jotka jokea aivoit +Myllytullista tulehen, +Simpermannin käskyn kautta +Kangastullihin kävivät, +Pistit ensin pienen leivän +Tulliherralle kätehen; +Tästäpä herra herjemmäksi, +Kovin koiraksi rupesi, +Sanoi herra hilpeästi: +"Ketä sinä tällä kerjulaista +Pilkkoat pila-isäntä, +Ompa sulla suurempia, +Kalakukkoja komeita? +Anna mulle muutamainen +Teiän maanne maistiksista." + +Mies se mielellä hyvällä +Sysäsi kukon kätehen, +Jonk' oli sisähän kissa, +Pantu katti karvoinensa. +Hetipä läksi tulliherra, +Tämän miehenpä tupahan +Kutsui Rytsi ruukostille, +Antoi kahvit, antoi punssit, +Vielä viinatkin lisäksi. +Kun oli sarikat saanut, +Ryypyt suuhunsa suloiset, +Mies heti meni ka'ulle, +Sieltä poikkes porvariinsa. + +Tämä on laulu laitettuna, +Sanat väätty Väänäseltä; +Sille palkasta tulisi, +Tahtoisi jalan takaisen, +Kun olis ollut saatavilla +Silloin tullissa tykönä, +Kun Rytsi ruualle rupesi, +Iltaiselle ilkeälle. +Haukkasi palasen päästä, +Toukaiseepi toisen kerran, +Jo sattui käpälä suuhun, +Kynnet kielehen rupesit; +Luuli hauin hampahiksi, +Eli lahnan leukaluuksi, -- +Eipä usko ensinkänä. +Kunpa viiltää veitsellähän, +Näkeepi olevan siellä +Karvaisen katin sisällä. +Hetipä kirosi herra, +Kesken syönnin synkeästi, +Sanovi sanalla tällä: +"Enpä tuota turkastakaan +Luullut nyt minä poloinen +Perkelettä petturiksi; +Kun on ilkeä isäntä +Pilannut parahan viljan, +Tuolla lailla tuhrannunna. +Ei sitä tieä ihmisrukka, +Mitä syöä syntisparan +Vasta vanhana pitääpi, +Kun ei nuorra näitä nähty, +Noita ruokia rumia." + + + + +KELLON KYLÄN MARIASTA. + + +Yksi on Maria mainittava +Kellon kempissä kylässä, +Joka on piikana pi'etty, +Mokompana morsianna. + +Olin kaunis kasvoiltani, +Varsin sievä varreltani, +Vaan en kammonut katala +Ilkiöitten ilvehiä. +Minä mieletöin olinkin, +Minä huono huikentelin, +Koska tansseihin travasin, +Juhlayönä juoksentelin; +Hyppäsin hyvällä mielin +Joka kampin kantapäillä, +Tahoin pystynä pysyä, +Kukon lailla kurkistella, +Kanan kaunihin tavalla! +Kirkkotiellä kinkuttelin, +Kirkon penkissä peräti +Istuin huono huoletoinna, +Istuimen itse rakensin, +Kovin laitoin korkialle, +Että poikaset poloiset, +Nuoret miehet mieluhiset +Siellä silmäisit minua, +Ajan kaiken katselisit. +Vaikka pappi paljon kielti, +Kovin haasti hartahasti, +Vaan ei malttanut Maria, +H----parka huoletoinna +Luopua luvattomista, +Lihan töistä törkiöistä. + +Mulla on kiiltävät kituset, +Hopiasta hohtavaiset, +Silkkitröijyt siivolliset, +Isohalkoiset hamehet, +Tykit tyyrihit peräti, +Lakit, huivit laaulliset, +Paljo muitakin paremmat. +Mahan olla onnellinen: +Muilla on halvemmat hamehet, +Lakit huivit huonommaiset. +Nyt on pettänyt peteli, +Kultalakki langettanut. +Joko polttanen poroksi, +Kiukahalle kiiättänen? + +Mielen on vienehet minulta, +Lakit korjat lappanehet, +Entiset hyvät elämät +Häpeäksi hämmentynyt. +Toivoni tuli tomuksi, +Ulos kulki kunniani. +Herrat helsasit minua, +Talonpojat taluttelit. +Enpä yhen ystävänä, +Enkä aljuna ajellut, +Olin morsian monelle, +Oli tuttuja tuhansin, +Ylen paljon ystäviä. + +Ei ole enää minulla +Ylkämiestä yhtäkänä; +Hyvät hylkivät minua, +Eikä huoli huonotkana: +Narrit ei nainehet minua, +Eikä konnat korjannehet. +Olis paljoa parempi +Kunnialla kuljeskella, +Kulkea kuputakilla, +Hamehella harmajalla, +Kuin olla kovin koria, +Monen miehen morsianna. + +Minä neuvon neitysiä, +Vahingostani varoitan: +Synnin palkka painavainen +Omantunnon turmeleepi; +Koska kuoleman kujehet, +Nuolet aivan ankarimmat +Vievät ruumihin rumaksi, +Ihon aivan ilkiäksi, +Eipä silloin silkkivaatteet +Paljo kaapuna kahise, +Pian kaatuva koreus, +Turhat kaikki kaunistukset! +Teille tyttäret typerät, +Piiat heikot, hempiäiset, +Greetat, Leenat lempiämmät, +Mariat, Katrinat katalat, +Saarat, Klaarat saattavaiset, +Liisat, Susannat suloiset, +Briitat, Annat antavaiset, +Elsat, Sislat siivolliset, +Muutkin Valporit vakaiset, +Olkohon tämä opiksi. + + + + + + +ELIAS TUORINIEMI. + + +Elias Tuoriniemi mainitaan eläneen suutarina Pyhäjärven kappelissa +Pyhäjoen pitäjää Pohjanmaalla noin vuoden 1810 paikoilla. Muita +elämäkerrallisia tietoja ei ole onnistunut hänestä saada, joka seikka +ompi sitä enemmän valitettava, koska hän niistä parista runosta +päättäen, jotka ovat säilyneet, näyttää olleen samalla kertaa aikansa +taitavimpia runoniekkoja sekä järkevä ja yleistä hyvää harrastava +mies. Hänen runonsa osoittavat myöskin hänen olleen luonteeltaan +leikillisyyteen taipuva, niinkuin usein Suomen talonpojat. Häneltä on +säilynyt kolme runoa (Topeliuksen runokokoelmassa ja parissa +käsikirjoituksessa Kirj. Seuran arkistossa). Pisin niistä on juoppouden +pahetta vastaan kirjoitettu "juttu juomareista", toinen on pilkallinen +runolaulu "suuresta tupakanpuutteesta", jotka molemmat seuraavat tässä +alempana (edellinen kuitenkin vähän lyhennetyssä muodossa); kolmas on +lyhyt runo "kirpusta", jonka aineen valinnasta tekiä sanoo: "tämä on +juoru joutavasta, työ on tehty tyhjän eestä: lukkari minun lupasi, +vaati vanha kumppalini juoruamaan joutavasta, kirjoittamaan +kirpustakin." + + + + +TÄMÄ ON JUTTU JUOMAREISTA, KOOTTU KOHMELOVÄESTÄ. + + +Kuinka kummalta näkyypi, +Koska katson kansan päälle, +Kuinka viina vietteleepi +Ihmisiä ilman alla! +Kuinka viina viekkahasti +Viisahankin vietteleepi, +Vietteleepi virkamiehen, +Päämiehen päihyttääpi, +Pahoin pettääpi papinkin, +Oikiankin opettajan, +Talonpojan tarkimmankin, +Tarkankin talon isännän. +Kuinka viina vietteleepi, +Emännänkin eksyttääpi, +Pahentaapi palkollisen, +Rehellisen renkimiehen, +Huonoimmankin huonemiehen, +Kehnoimmankin kerjäläisen! + +Kuinka viina vietteleepi +Viisahankin virkamiehen, +Vaikk' on taito tarkka hällä, +Vielä muita viisahampi, +Opissa ylös otettu. +Vaan kun viina vietteleepi, +Saapi viina vietellyksi, +Silloin mies on mieltä vailla, +Pois on toimi toisialla. +Koska mies on mieltä vailla +Silloinpa miesi mitätöin, +Kaikki arvokin katoopi, +Kutistuupi kunniakin. + Kuinka viina vietteleepi, +Pahoin pettääpi papinkin! +Eipä se sovi papille +Olla julma viinanjuoja, +Juosta kanssa juomaritten. +Kuinka kuitenkin sopisi +Olla vartia vakainen, +Vartiana valvovaisna +Siinä Herran Sionissa? +Kuinka hän saattaapi sanoa, +Kuinka muille muistutella +Viinan suuria vikoja, +Kuin on itse kumppanina, +Juohattaja juomareille? +Kuinka se muita kuljettaapi, +Kuink' on eellä eksyväisten, +Ett' on itse eksyksissä? +Vaan en saatakkaan sanoa, +Paljon puhua papille; +Pappi tietääpi paremmin, +Tietääpi oman tilansa. + +Kuinka viina vietteleepi +Talonpojan tarkimmankin! +Jok' on julma viinan juoja, +Joka juopi joka päivä, +Alvari[12] kylän ajaja, +Kuinka sill' on kuiva kurkku! +Ei sille piisaa pikari, +Yksi jumpru juotavaksi, +Eikä kastu kaulavarsi, +Eikä kastu kielen kanta +Pikarista pikkuisesta. +Totta toisenkin paneepi, +Juopi kohta kolmannenkin, +Neljännen nenänsä alle, +Vielä juopi viiennenkin, +Kuuennenkin kurkkuhunsa, +Sekä juopi seitsemännen, +Kaheksannen kaulahansa. +Juopi tuopin toisen kanssa, +Vielä kannun kaateleepi. +Suu syöpi suuret kassat, +Menee kautta kaulavarren +Talonkin iso tavara. +Juopi elonsa esinnä, +Juopi vaimon vaattehetkin, +Isänsä isot hopiat, +Kanssa vaarin vanhan kassan. +Kuinka sill' on suuri suu, +Kuinka sill' on laaja leuka! +Syöpi sonnin sorkkinensa, +Syöpi lehmän lieminensä; +Vielä mahtuupi mahahan +Hepo heinähäkkinensä, +Mahtuu sinne suuri maakin, +Mahtuu laiva lastinensa. + +Kuinka viina vietteleepi, +Emännänkin eksyttääpi! +Kuinka se on kumma nähä, +Että katsoa kamala +Vaimon päälle päihtynehen! +Koti sen kolkolta näkyypi, +Asunnotkin arvoiselta, +Siivotoinn' on siihen vielä, +Sekä muutoin mustat kaikki. +Halu haikia palaapi +Viinan luona viipymähän, +Kesken ruoan keittämisen +Meneepi mielitekoonsa +Kaapistansa katsomahan, +Ottaa sieltä oiva ryypyn, +Kannustansa kallistaapi. +Kaatuu kohta kammariinsa, +Kellariinsa kellistyypi. +Mitä tästä mies sanoopi +Kun onpi vaimo kumossa, +Talon vanhin vaipununna? +Löytää lapsen lattialta, +Joka itkeepi isosti, +Eikä äiti ääntä kuule. +Ei saa iltaista isäntä, +Perhe piinoa pitääpi, +Väki nälkeä näkeepi, +Kun on keitto kesken jäänyt, +Kesken karja katsomatta, +Kantamatta karjan veetkin, +Talon työt takaperässä, +Riihen uuni riitynynnä, +Saunan uuni sammununna. +Mies sitte mielipahoissa +Menee viimein vihta käessä +Kylähänkin kylpemähän. + +Kuinka viina vietteleepi +Parahankin palkollisen! +Vaikka mies on mieluhinen +Muitten siivojen seassa, +Tasaistenkin tanterella, +Vaikk' on kaunis kasvannolta, +Kaunis kaikkien seassa, +Vaan kun viina vietteleepi, +Saapi viina vietellyksi, +Niin on reikä rengilläkin, +Suuparka palkollisella, +Johon palkkansa paneepi, +Ansionsa ammuntaapi, +Jota ei tuki tuhannet, +Salpa'a sataiset markat. +Meneepi turkki tukoksi, +Vielä verkavaattehetkin, +Menee killingit sisälle, +Kulkee kuusimarkkaisetkin, +Tolpat toisensa perässä, +Loutunsa lopetteleepi. +Tuonne raukka saa rahansa, +Tuonne kylvääpi kylälle, +Povestansa puotteleepi. +Siellä vievät viekkahammat, +Varkahat varastelevat, +Kun miesi kumossa makaa +Alla pöyän pyörryksissä, +Alla penkin pehteleepi. + +Kuinka viina vietteleepi +Kehnoimmankin kerjäläisen! +Vaikk' on huono, horjuvainen, +Ett'ei saata sauvan kanssa +Kontata kylän mäkiä. +Käypi kooten konttihinsa +Rukoellen, raukuellen, +Anellen ruoan apua; +Joutuu viimmein viinan luokse, +Käypi kautta karvahien, +Juopi vanhat vaattehensa, +Juopi kehnot kenkänsäkin, +Ainoankin atriansa, +Jyväkouran kontistansa. + +Se on vielä sitä pahempi +Kun juovat juhlapäivät, +Pyhäpäivät pyörryksissä, +Silloin koolla konnat kaikki, +Siellä koolla korttimiehet, +Siellä parvi pauhoaapi, +Humalassa huuteleepi. +Toiset torkkuvat unessa, +Toiset käyä toikkaroivat, +Toiset kaatuu kartanolle, +Seinukselle seljällensä. +Siat siellä siirtelevät, +Koirat korvia pesevät, +Sika suuta siivoaapi. +Menee päivä päihyksissä, +Toinen päivä tohmerossa, +Kohmelossa kolmas päivä, +Vielä viikkokin meneepi. +Sitten viimein viikon päästä +Tuleepi konna kotia. +Akka alkaapi sanoa, +Valitella vaimo parka: +"Ei ole puuta puikkoakaan +Eikä päätäkään pärettä, +Eikä einettä väellä. +Hevosilt' on heinät kaikki, +Heinät kaikki karjaltakin." +Tuostakos tora tuleepi, +Tappelu tapahtuneepi! +Veitsen verisen vetääpi, +Puukon hirviän hiasta, +Jolla akkansa ajaapi, +Perehensä peljättääpi, +Akan metsähän ajaapi, +Pellolle pereväkensä. +Kumu kuuluupi kylähän, +Tomu toisehen talohon, +Metsähän iso meteli. + +Juomari on häissäkin hävytöin: +Kehtaa se häihinkin tulla, +Kutsumatta kutsuihin, +Kehtaa tulla tupahankin, +Kehtaa eessä kellistellä -- +Silmät kohta kannun päälle, +Kusta kuppia näkisi, +Kuka nakkaisi kupilla, +Pikareita pisteleisi. +Kun saapi suuhunsa suloa, +Kevykäistä kielehensä, +Nousee sitten noitumahan +Kihkuvaan kiroväkehen. +Sitten vieähän viluhun, +Pakkasehen paiskatahan, +Annetahan aisan päästä, +Seipähästä selkähänkin. + +Kuinka viina hengen viepi, +Surmaa monta Suomen lasta! +Moni kuoleepi kujalle, +Kuolee päälle kuormansakin, +Kuolee reisulla rekeensä. +Kuinka vielä viinapäissä +Moni metsähän meneepi, +Eksyy tieltä entiseltä, +Kun ei jaksa jalka käyä, +Paljo polkea kykene. +Maata matkalle paneepi +Pahan pakkasen käsihin, +Kovan ilman kouristella, +Kussa kuolema tuleepi, +Paha loppu loukahtaapi; +Kuinka vielä viinan tähen +Hukkuu monta humalaista, +Pahoin paatista putoaa, +Venehestä vyörähtääpi, +Moni juokseepi jokehen, +Virtahankin viinapäissä. + +Joko laaten laulamasta +Lasken lauluni lopulle, +Kosk' en jaksane jutella, +Enkä yksin ymmärrellä? +Jopa uni uumuttaapi, +Kiinni silmäni sitoopi. +Suuni sulkea pitäisi, +Vaan en saata vaiti olla, +Kun juovat Jumalan viljan, +Syövät syntisten tavalla, +Eivät piä Luojasta lukua, +Varo kaikkivaltiasta, +Eikä estä esivalta. +Eikä kovat kuritukset, +Rangaistukset raskahimmat. +Ei estä vihaiset vitsat, +Eikä jaksa jalkapuutkaan, +Vaikk' on hirmu hirsipuussa, +Julma pölkky pyövelillä. + +Jos nyt tahot tarkimmasti +Osata oikein eleä, +Niin viero viinaa esinnä, +Sekä karta karvahia, +Ole viinalle vihainen, +Heitä pois lihan hekuma, +Vältä syntiä syviä, +Tee jo kelpaava katumus, +Armon aikana aloita. +Vihainen Jumalan vitsa +Syöpi syntiset syämmet, +Kaottaa katumattomat, +Viepi piinahan pahahan, +Huolen kanssa helvettihin, +Juoma järvestä pahasta +Tuoahan tulikivinen. + + + + +LYSTILLINEN LAULU SUURESTA TUPAKAN PUUTTEESTA. + + +Tupakast' on kummat tullut, +Äsköhin isot imehet, +Jot'ei ole ennen kuultu +Eikä nähty näitä vielä +Pohjanmaalla poltettaissa. +Minä mielellä pahalla, +Surusuulla surkuttelen, +Puhun tästä puutoksesta, +Ihmettelen itsekseni, +Kun tuli tupakan nälkä, +Savuruoka saamisehen, +Ett'ei ole ollenkana +Mitä piippuhun panisi, +Mistä saisivat savua +Miehet heikot henkehensä, +Kosk' on tyhjä kukkarossa, +Ett' on tyhjä tynnyrissä, +Ett' on laastu laarin pohjat, +Viel' on laastu lattiatkin. +Ei ole saatuna Savosta, +Kuletettu Kuopiosta, +Eikä veetty Viipurista, +Eikä ole ostamalla +Sitä saatu Oulustana, +Eikä Raahesta rahalla. +Kävi kaikki kallihiksi, +Tuli tyhjä tyyrihiksi, +Tolpan maksoi massin täysi, +Kiilingin piipun sisusta. + +Mitä nyt miehet polttaneepi, +Kun on piiput piinan alla, +Tuskassa tupakkamassit? +Kaikki polttavat poloiset +Kuluneetkin kukkaronsa, +Vanhat nahkavartensakin, +Puuvartensa purevat, +Tuomivarren tutkaimetkin, +Piityneetkin piipunperät, +Vanhat karstat kaivelevat +Poika parat poskehensa. +Kun sitte tuska tuleepi, +Pakko päälle painaneepi, +Niin käyvät kärsän päälle, +Vinkuupi visainen piippu, +Savikärsät sairastavat, +Kun on tyhjä kukkarossa, +Eipä massit paljon maksa, +Kun on massitkin mahona, +Kukkarotkin kuulla käynyt. + +Tämän on tuska tuottanunna, +Tämän on pakko päälle pannut, +Ett' on muutkin muuttunehet, +Tupakaksi tullehetkin, +Katajatkin kaikki tyynni, +Pahimmatkin pajunkuoret, +Kanarvatkin kankahilla, +Kaikki ruohotkin ruvennut, +Kaikki maasta marjan varret +Tulleet tupakan sukuhun. +Potunvarret poltettuna, +Kärvettynä kärsäheinät, +Viholaiset vielä kanssa, +Huonotkin humalanvarret, +Sammaletkin salvamista. +Tästä on muorilla muretta, +Valitusta vaimoillakin. +Kaikki polttavat poloiset +Varretkin ijän-ikuiset, +Kuunpäiväiset kukatkin, +Nuputkin nurkan takaiset. + +Kivun kärsi kirkkomiehet, +Kivun kärsi kerjäläiset, +Kovin huusi huonemiehet, +Pahoin parkui palkolliset; +Tuskan on tupakka tuonna, +Kivun kirvesmiehillekin, +Jotka korvesta kokosit +Kuusen naavat kukkaroonsa, +Halkomiehet hangeltakin +Koivunlehtiä kokosit, +Haavanlehtiä hakivat; +Kyntömiehet kynnökseltä +Kun varren vaolta löysit, +Sitä pistit piippuhunsa; +Heinämiehet heinätyössä +Suolta vehkoja vetivät, +Rapakoilta raattehia, +Savukaista saahaksensa. +Kalamiehet kaunihitkin +Poltti piippunsa poroksi, +Varsiansa vainusteli, +Noita haisteli halulla, +Nuoli vanhan varren päätä. +Maantiellä matkamiestä +Kun tämä tarvet tapasi, +Tuli mielehen tupakka, +Poltti reestänsä rehuja +Haluhunsa hartahasti. + +Noita poltti nuori kansa, +Poltti vanhat vaivaksensa, +Jost' on yskä yltynynnä, +Räkätauti tarttununna, +Jost' tuli nuoret nuurumahan, +Tuli vanhat vaivan alle, +Huonot huonohenkisiksi, +Kun on juotu joutavia, +Paljon poltettu pahoja, +Tupakoitu turmioita. + +Kyllä muistan muinoiselta, +Kun tuli tupakkavuosi, +Maahan lehtiä levisi, +Mitk' oli tuumat tuttavilla, +Mikä laatu langoksilla: +Kun tutut yhtehen tulivat +Kahenkesken kankahailla, +Kohta toinen toisellensa +Maistatteli massiansa, +Siin' oli kestit keskinäiset, +Pannut pantihin tulelle +Kiiruhusti kiehumahan: +Eipä nyt viitsi vierahalle +Maistatella massiansa, +Eikä oikaista osaansa, +Toosoansa toisellensa; +Kun on roskat rouhehina, +Tupakkana tuomen kuoret, +Pois on tullehet tututkin, +Langotkin karannut kauvas. + +Täst' on miehet mielipahalta, +Savun tähen sairastavat, +Mutt' ei tapa tämä tarve, +Eikä saata sairahaksi, +Eikä voita vuotehelle, +Eikä tuota Tuonelahan: +Nälkä miehen näännyttääpi, +Kun vatsa vajalle jääpi, +Saattaa se miehen sairahaksi, +Voittaapi se vuotehelle, +Tuottaa viimein Tuonelahan. +Tämä on laulu laitettuna, +Tämä on runo rustattuna, +Kun olin omassa työssä +Kerran kenkäsuutarina. + + + + + + +PIETARI KETTUNEN. + + +Pietari Kettusen elämästä ei tiedetä juuri muuta, kuin mitä hän itse +seuraavassa runossa kertoo. Siitä näkyy että Kettunen oli kotoisin +Vuokkiniemen pitäjästä Venäjän Karjalasta, että hän paljon oli Suomen +puolella kuljeskellut, nähtävästi etupäässä "laukkuryssänä", vaikkei +sitä nimenomaan runossa sanota, ja että hän Suomesta oli löytänyt +itselleen valitun vaimon, kainaloisen kanan, Kilposen Marin, Vesan +kylästä Kiimingiltä. Se tapa, jolla heidän avioliittonsa solmitaan, +voipi jonkun mielestä näyttää liian kevytmieliseltä, mutta kauvempana +sivistyksestä luonnon helmassa asuvissa ihmisissä on luonnollinen tunne +vielä paljoa vahvempi ja varmempi, kuin enemmän sivistyksen saaneissa, +ja tämä kohta on lukuun otettava arvosteltaessa. Kettusen naimisjuttu +tulee niin erinomaisen sieväksi ja runolliseksi kohtaukseksi. Kun +Lönnrot 1830-luvulla matkoillaan kulki Vuokkiniemellä oli Kettunen jo +kuollut, mutta kiitettiin vielä olleen seudun parhaimpia runolaulajia. +Sitä vastoin Mari, hänen leskensä, vielä eli yleisesti arvossa +pidettynä ja pidettiin kelpaavana esimerkkinä vanhoille ja nuorille. +"Jos kaikkein onnistuisi saada yhtä hyvät vaimot teidän maastanne, kuin +Kettunen", sanottiin Lönnrotille, "niin eipä meidän omia tyttöjämme +naitettaisikaan." -- Pietari Kettusen sujuva runo naimisestansa +Suomessa on painettu Kanteleessa 4:s osa s. 47 (käsikirjoitus Lönnrotin +kokoelmassa Kirj. Seuran kirjastossa), ja ruotsiksi käännettynä erään +toisen nähtävästi paremman ja täydellisemmän toisinnon mukaan R. +Tengströmin kokoelmassa "Finskt Anthologi" s. 211. Turhaan olen +koettanut saada tätä Tengströmin käyttämää kappaletta käsiini, joten on +täytynyt painattaa runo edellisen mukaan, vaikka se varsinkin lopussa +näyttää olevan kovin sekava; ainoastansa paikoittain olen voinut +muuttaa säkeitten järjestyksen. + + + + +KETTUSEN NAIMINEN SUOMESTA. + + +Venäjällä veijo syntyi, +Laps on kasvoi Karjalassa, +Kasvoi vuotta kaksitoista +Alla varjon vanhempainsa. +Ensin päätänsä elätti +Lapsimiesi laulamalla, +Piennä kielen pieksämällä. +Niin sattui Savossa käyä, +Käyä pahki Paltamossa, +Pitkin Pielisen rajoa, +Siitä kulki Kuopiossa; +Paltamon parahat ämmät +Keitti liemen liukkahasti, +Keveästi Kettuselle. +Tuli mies mitä parasta, +Puhkesi punaverille, +Vaan tuli pikkaisen pilalle +Ihmisparka itseänsä, +Kohta kairoa vajalle; +Paperista kaira pantu, +Toinen tuohesta tukittu. +Tuohi kääntyi käppärälle, +Vei on mielen miehen päästä, +Kaatoi miehen mieron tielle, +Kuuksi päiväksi kululle. +Passin otti Paltamosta, +Viimein kiersi Kiimingille, +Venähti Vesan kylälle, +Lautamiehen lattialle. + +Lautamies lakitta seisoi, +Pani päälle paljahalle: +"Mist' olet kotoisin vieras, +Kosk' olet kovin korea, +Vieras vikkelän näköinen? +Oletko Oulusta oloa, +Kaupungista kauppamiesi?" + +Vieras vastasi välehen, +Pietari pian sanoopi: +"En ole Oulusta oloa, +Kaupungista kauppamiesi; +Tuolt' olen rajan takoa, +Pitäjästä Vuokkiniemen, +Kesän Kellossa asunna, +Putahilla puolen vuotta." + +Lausui vanha lautamiesi, +Puhui suusta puhtahasta: +"Mik' on virka vierahalla, +Kosk' olet kovin korea, +Vieras vikkelän näköinen?" + +Pietari pian sanoopi, +Naurusuusta naukaiseepi: +"Olin ennen ompelia, +Taitava takin tekiä, +Selän leikkasin lyhyyksi, +Piirsin körtit pitkälläiset, +Nostin kairat kainaloihin." + +Kannettihin kangaspakka, +Kahen hengen kannelmoinen. +Sieppas saksensa samassa, +Kettunen keritsimensä, +Laski kankahan kaheksi, +Pilkkui pieniksi paloiksi. +Viikon neuloi toista puolta, +Pyhän tullessa pikemmin, +Ison juhlan joutuessa. + +Väki kirkkoon kiiruhtaapi; +Kettunen keveä miesi +Puki päälle parahat vaatteet, +Silkkiset sukan sitehet, +Sataraksit saappahilla, +Valkea kaluna vyöllä, +Silkkitupsuset sivulla, +Kammartuuki kaulahuivi. +Läksi kirkkohon komista, +Läksi parvesta paraasta, +Yli muitten ylpeimmin. + +Siell' on pappi paljon haasti, +Paljon taisi tarvitakkin +Opetusta outo poika. +Ei on suotta saarnatakkaan, +Ilman virttä veisatakkaan. + +Siell' on tytöt siivolliset. +Suuret saalit hartioilla, +Neulalla nenästä kiinni; +Liiat on kirjat kintahissa, +Varuriikit vanttuhissa, +Käet kullan käärilöissä, +Sormet kullan sormuksissa. +Net on suorat sormiltansa, +Varsin nopsat varreltansa. +Katsoi naiset naurusuulla, +Tyttäret tykönsä toivoi +Tuota suurta sukkeluutta, +Kielevyyttä Kettus-poian, +Venäläisen viekkautta. + +Kotihin nyt kuljettihin; +Kettunen keveä miesi +Astuupi ylös mäkiä, +Hän tahtoi talon tytärtä, +Luotuu lasta lautamiehen. +Tästä hän katsoi Kaisan päälle, +Liki Liisaa piteli. +Vanhin kuitenki sanoopi, +Torui Tornu Liisaansa: +"Venäjän mies viekas poika, +Sepä piiat petteleepi, +Morsiamet mainittelee +Parahilta pappiloilta." + +Pietari pian sanoopi, +Kettunen jo kerkiääpi: +"Lähen pois talosta tästä, +Kultanappini kulutan, +Naimatakkini talutan, +Veän verkavaatteheni. +On tyttö toisessai talossa, +Lapsi kaunis kasvatettu, +Venäläisen verraksikin, +Jok' ei potki poikamiestä, +Ei hän potki polviltakaan, +Säre säärivarsiltakaan." + +Astui hän alas mäkiä, +Polki polven kerkeyttä. +Kohti Kilposen kotia; +Kaks on pirttiä pihalla, +Kaks on tietä kartanolla. +Meni pirttihin pihalla, +Meni poika päähän pöyän, +Rohi poika rohkiasti: +"Takin naima tarvitseepi, +Vihkivaatteen varsin sievän." + +Vanhin kuitenkin sanoopi: +"EeIl' on työtä tyttärillä, +Pojilla jälestä siitä." + +Mari katsoi karsinasta, +Katsoi silmällä kahella, +Niinkuin heinän hempeyttä, +Tuota suurta sukkeluutta, +Kielevyyttä Kettus-poian, +Venäläistä verraksensa. + +Mari vuoteita tekeepi, +Teki vuotehet olilla, +Johon Kettu seisahtaapi. +Mari vierehen vilahti +Vuokin poian vuotehille, +Öiksi yksille olille, +Tuumasi ikuisen tuuman, +Siin' olla meiän yhessä. +Kaks oli kaunista yhessä: +Yksi oiva ompelia, +Mari luo'un langan luoja.[13] + + + + + + + +PAAVO TUOMINEN. + + +Paavo Tuominen oli talonpoika ja seppä Haatalän kylässä Maaningalla ja +tunnettu runojen tekiänä. Hän oli syntynyt v. 1769 ja kuoli 1827. +Naimisissa oli hän _Stiina Savolaisen_ kanssa. Muita tietoja ei hänestä +ole, vaan että hän vilkkaasti seurasi v. Beckerin "Turun Viikkosanomia" +1820-luvun alulla ja niiden harrastuksia Suomen kielen eduksi, +osoittavat alempana painetut kaksi runoa, jotka Tuomisen omalla kädellä +kirjoitettuina löytyvät Beckerin uudempain runoin kokoelmassa Suom. +Kirjallisuuden Seuran kirjastossa. + + + + +SUOMEN KIELEN SORROSTA. + + +Mieleni minun tekeepi, +Aivoni ajatteleepi +Muutamillen muistutella, +Suomen kielen sortajillen: +Mielitkös miesi piteä +Juonta niihen Juutalaisten, +Jotka kielsit kansan kielen +Sanheribilta sanoa?[14] + Palajapas Baabelihin, +Työhön tornin toimettoman, +Tutki kunnolla asia, +Mieti mielellä hyvällä, +Kelt' on kielet kirjoitettu, +Kelt' on punnittu puhehet. +Etkös soisi Suomen kieltä +Paperillen pantavaksi, +Suomalaisten suosioksi, +Talonpoian tarpehiksi. +Vaikka kyllä kyntömiesten +Suonet sormia vetävät, +Pakottavat peukaloita, +Kinttuja kivisteleepi, +Auki maat avattaessa, +Puhki pellot syöstäessä, +Josta vilja virkoaapi, +Matkustaapi maan makea +Hyvän herrani hovihin, +Keisarini kammarihin -- +Jonka on Luoja lahjoittanut, +Antoi armias Jumala +Suomen kansallen katoksi, +Perehellen peitteheksi, +Jonka alla armon siiven +Rauhan rakkahan povessa +Oleskella oomme saaneet, +Suojassa Isän suloisen, + Tule veikka vierelleni, +Luokseni Jumalan luoma, +Katkaise kanalta höyhen, +Sulka kultainen kukolta, +Ota läkkiä lävestä, +Hormin pohjasta hotaise, +Anna soia Suomen kielen, +Pauhata paperin päällä! + + + + +SUOMEN KIELEN KASVANNASTA. + + +Kyllä on syytä Suomalaisten, +Tapa vanha talonpoian +Runolaululle ruveta, +Sanat pääksen solmiella. +Laula, laula Suomalainen, +Kaunis kielikumppalini, +Nosta nokkasi noesta, +Pääsi painosta ylennä! +Sanat vaa'alla valitse, +Puhehesi puntarilla, +Ilolla isiä kiitä, +Jumalata julkisesti, +Kuin on suonut Suomen kielen +Oppihin otolliseksi, +Parannuksen alle pannut, +Jota on kauvan kaivattuna +Talonpoikaen taloissa, +Kun ei tuttu tuomarilta, +Raatiherroilta hyviltä +Suomen kielen kirjoitusta. + Vaan nyt juohatti Jumala, +Kielten tuntia tukitsi +Miesten mielehen hyväen, +Oppineihen otsaluuhun, +Jotka alkoi aprikoia +Poletun puheemme puolta, +Tuosta toiste toivotahan +Suomen parallen parannus. +Miehet ennen matkan mietti, +Urot raivasi ratoja. + Piä Beckeri pelisi, +Hyvä herra huomiosi, +Saata Suomellen sanoja +Suomalaisten suun sisähän. +Niinkuin rautaista raetta, +Somerota santavuoren, +Miliona miestä päällen, +Puoli poika huittiollen, +Jotka viskovat vipuina, +Ulos ampuina ajavat +Muihen kielten murtehita, +Venskan vieraita sanoja: +Että Suomen suuri raati, +Siihen suostuisi senaati. +Luoja teillen lainattahan, +Antakohon Armon Herra +Mielen mestarin parahan, +Opettajan oivalluksen +Kielen juurta jatkamahan, +Vaan ei mökön mieltä myöten. + + + + + + +PENTTI LYYTINEN. + + +Pentti Lyytinen on tuotteliaimpia Suomalaisia kansanrunoilioita, +häneltä löytyy melkoinen joukko sekä runoja vanhalla runomitalla että +uudemmanmuotoisia lauluja ja virsiä. Luonteeltaan oli hän hilpeä ja +leikillinen. Seuraavalla tavalla kuvaa Julius Krohn v. 1860 (kirjassa +Mansikoita ja Mustikoita II) Lyytisen ulkomuotoa ja luonnonlaatua. "Ken +vaan Rautalammilla on käynyt, ei ole voinut olla huomaamatta Pentti +Lyytistä, Toholahden keskievarin pientä, lystiä isäntää. Ukko on +näöltään eriskummallinen. Vartaloltaan on hän vähäinen mutta +laihanlainen (hän sanoo itsensä lyhyeksi Lyytiseksi, pieneksi +Pentiksi); oikean käden sormet ovat kaikki käppyrässä (ukko leikillään +sanoo herrain net semmoisiksi kopristelleen); harmaat hiukset valuvat +hartioille asti; silmät punaiset ja aina kyyneleissä, vaan elävät ja +hilpeät; koko mielenlaatunsa sekä puheensa leikillinen. Runoelmissaan, +joita usein kirjoittaa virsikirjan runomittoihin, ilmoitaksen sama +leikillisyys ja vähän teeskelty lapsellisuus kuin ukon luonteessakin." + +Pentti Lyytinen syntyi Rautalammilla 18 p. tammik. 1783; vanhemmat +olivat talollinen _Olli Lyytinen_ ja hänen vaimonsa _Katri +Konttinen_. Kolmenkymmen-vuotisena tuli hän kotivävyksi Toholahden +keskievaritaloon, jonka sitten peri omaksensa. Nuorempana oli hän +myöskin pitäjässään lautamiehenä ja kuudennusmiehenä. Vaan keskievarin +virka ei näy oikein hyvin vaikuttaneen Pentti Lyytiseen, Sillä hän +rupesi liian ahkerasti lasia kallistelemaan, ja se lienee myöskin +tehnyt ennenaikaisen lopun hänen luottamusviroistaan. Keskievarina hän +kuitenkin pysyi aina siksi asti kuin jo vanhuus tuli esteeksi, parina +vuotena ennen kuolemaansa. Hän kuoli vasta 26 p. helmik. 1871. Lyytinen +osasi itse kirjoittaa, jopa kirjoitti paremmin ja kauniimmin, kuin +useimmat talonpoikaiset miehet siihen aikaan, joka seikka sekin +epäilemättä vaikutti että häneltä on niin paljon runoja säilynyt. Suom. +Kirjallisuuden Seuran kirjastossa säilytetään niitä suuri joukko +omakätisiäkin v. Beckerin, Krohnin y.m. kokoelmissa. Hänen tunnetuin +runonsa on runo "Kestikievarin virasta", joka vähän lyhennettynä on +tähän painettuna. Suom. Kirj. Seuralle, jonka jäseneksi v. 1836 oli +kutsuttu, on hän kirjoittanut kolmekin "kiitossanaa", joista yhden +runo-, kaksi muuta uudenaikaisella mitalla. + + + + +KESTIKIEVARIN VIRASTA. + + +Jos on viljoa virassa, +Jos on myötä mynttiäkin; +Niin on piikit pistäväiset, +Viran vieressä vihaiset. +Keisarill' on kelpo lailla +Kunniata kuuluisata, +Vaan on harmi hartioilla, +Valvottava valtikasta. +Samoin sattuupi Savossa: +Viriätkin virkamiehet +Saapi harmista haleta, +Kun ei jaksa jaaritella, +Kiirehessä kirjoitella. + +Kaikk' on kestikievaritkin +Paljon joukon palveliat; +Saapi valvoa varahin, +Juosta juuri joutuisasti +Yöt ja päivät pääksyttäisin, +Tehä paljon palvelusta, +Saapi siinä saappahatkin +Kujasilla kunnon kyy'in, +Vinkaiseepa virsut vielä +Kipiästi kiirehessä. +Yksi huutaa hulikkata, +Toinen voita voivottaapi, +Yksi toivoopi totia, +Toinen pitäis punssipullon, +Joku kaipaa kahviakin, +Toinen vettäkin vetäisi; +Vinkaiseepa viinaakin, +Joka tuiskusta tuleepi. + +Rustaa sitten ruokapöytä, +Kanna siihen kaikenlaista, +Siihen sovita sinapit, +Siihen pienet pippuritkin. +Kun on iltanen ihossa, +Kun on ruumis ruokittuna, +Laita sitten siistit sängyt, +Joka puolelta puhasta, +Kiiätäpäs kirppuryyppy +Muutamillen Mooseksille, +Jätä sitten jäähyvästi, +Astupas ulos ovesta, +Yritäpäs yöksi mennä +Lepäämään leposijallen. +Kohta parkuupi pihalla, +Heliseepi herran kello, +Jok' on ilkeetä ihollen, +Korvillen kovin pahoa. +Kun on uupunut unehen +Päivän töistä päästyänsä, +Nousepas ylös nopeesti +Oman kumppalis kupeelta, +Ukko jou'uppas urallen, +Piitä pitkin askelinkin, +Ala taaskin ammattisi. +Pane pöyällen pötyä, +Toimitapas toiset sängyt, +Jos he yöksi yötyneepi. +Ain' on pelko peittehenä, +Maatessakin manttelina. +Milloinkin minkin näköistä +Saataneenkaan sarvipäätä. + +Annas aika aamun tulla, +Emäntä ensin käsihin, +Kanna ensin kahvikuppi, +Sitten laittele lökärit, +Siihen sovita sokerit, +Siihen ruskiat rusinat, +Siihen katsele kanelit, +Siihen kaikki kaunistukset. +Kohotapas roppiryypyt, +Vielä pienet piiskapiipat. +Vyötä sitten vyöllä kiinni, +Mit' on pantuna pesähän, +Valjastapas valmihiksi +Kyllä kymmenen hevoista, +Piä värkkisi vireillä; +Aivan äkkiä älyä, +Jos et jou'u juoksemassa +Saamahan sanan perästä, +Kyllä tukka tuiskuaapi +Herran kourissa kovissa. + +Kunpa se ois kunnon herra, +Joka tukkaani tuleepi, +Niiaisinpa niskoillani, +Pokkaisinpa polvillani, +Että muistutti minua +Virastani viisahasti. +Mut kun kelvotoin ketale +Tukkaani tuiskuttaapi, +Se on häpiä hänellen +Viimeisillä virstoillansa, +Kun ei väärtiä vähäänä +Pane palveluksistani. +Vaan jos sopiipi valitus, +Kyllä kynnet on kynässä, +Ompa näpit näpperänä, +Sormet sievästi sitoopi +Valituksen valmihiksi -- +Katso tietä kansselihin +Saamaan sakkoja lisäksi. +Vapiseepi vaarin housut +Monta kertoa kesässä, +Kun on kuomi kunnollinen, +Vaunut valmisna pihalla, +Hevoiset hien pijassa +Hojottavat hollin päässä, +Narrin nahkoja vetävät, +Oppineemmat outteleepi. +Ja kun kulkee kunnon herra, +Kun hän tuleepi tupahan, +Ei hän kilju kiivahasti, +Eikä äissänsä ärise, +Ei se moiti muoniamme, +Eikä väittele vähästä, +Vaikk' on vajaata välistä +Meiän miesten meiningissä; +Maksaa ruuan runsahasti, +Vähän päällenkin välistä. +Viisautta viljavasti, +Sekä tullessa torillen, +Että mäillä mennessänsä; +Iloksensa ihmisparka +Katseleepi kaikin puolin +Herran oikian oloa, +Kulkemista kunnon herran. + +Kuormansa on kummallakin, +Vaivansa vaeltavilla, +Toinen toistansa vetääpi +Surun tiellä surkiasti. +Matkamiehet me olemme, +Keisarit ja kerjäläiset, +Maaksi, mullaksi tulemme +Matkan päähän päästyämme, +Vaikka vaeltaa isosti, +Yli määrän ylpiästi, +Moni kelvotoin ketale, +Matkustaissa maailmassa. +Min' en tie'ä toisen töitä, +Eikä toinen toisen öitä, +Sen mä vaan saatan sanoa, +Ett' on kuorma kummallakin. + + + + +AIKAIN MUUTTUVAISUUDESTA. + + +Aina aiat muutteleksen +Niinkuin vuoet väisteleksen, +Jonka Salomon sanoopi, +Kirjoissansa kirjoittaapi. +Aika muuttaapi monarkit, +Valtakunnat vaihteleepi, +Aika asettaa kuninkaat, +Aika niitä pois paneepi, -- +Aika paneepi papiksi, +Aika papin pois paneepi, +Aika aprikoip' asiat, +Aika laitkin laitteleepi, +Aika auttaapi ylöskin, +Aika alas laskettaapi. +Aika muutellut minunkin +Tieni monenmutkaiseksi, +Kun oun elänyt enemmän, +Vaeltanut vaivoissani +Ylä- ja alamäkiä, +Kuleksinut kukkuloita. +Aika antoi onnen mullen, +Aika antoi aika käellä, +Aika antoi arvon mullen, +Aika arvoni alensi. +Kylläpä minä kykenin +Nuorempana nuotallenkin, +Vaan nyt vanhana vapisen, +Voimatoinna viroottelen. +Näin se näkyypi toeksi +Varsin vanha sananlasku: +Kerran ompi miesi miessä, +Kahestikkin kampurana. +Aika linnat liitteleepi, +Aika vallit vahvistaapi, +Aika muurit murteleepi, +Västingitkin väisteleepi. +Koko luonnon valtakunta +Ain' on muutosten alainen, +Ihan niinkuin ilmapiiri, +Ei ou sekään seisovainen. + +Aika antanut älyä, +Saanut sanansaattajankin,[15] +Se on sievä siiviltänsä, +Tuopi tiion tiimassakin +Takapuolta Tanskan salmen; +Aika laivat laitteleepi, +Aika haahet halkaiseepi; +Aika kaupungit kutoopi, +Aika poroks poltteleepi. +Aika sytyttää soatkin, +Aika riiat ratkaiseepi; +Aika kansat kasvattaapi, +Aika mullaks muutteleepi; +Aika töitänsä tekeepi, +Aika muo'it muutteleepi; +Aika rustaapi runoja, +Toisinansa torkuttaapi. +Aika nuoret nukuttaapi, +Aika vanhat valvottaapi, +Murhe sitten murteleepi, +Huoli huonoksi tekeepi, +Vanhentaapi varsin paljon +Alas ennen aikojansa. +Aika kummasti kuluupi, +Viisahatkin väisteleepi, +Aika ajaa aika lailla, +Hojottaapi hollin päähän, +Aika hankkinut hatunki, +Tuskin päässä vaan pysyypi. +Aika ompi arvon aika! +Aika arvon ansaitseepi! +Aika kaikki kirjoittaapi, +Aika aamenen sanoopi. + +Yksi ompi aivastansa, +Joka paikkansa pitääpi, +Joka on itse Isäntä, +Kaikiss' Kaikkivaltiaskin. + + + + +LAPSEN VIRSI. + + +Minä laulan lapsen virttä, +Linnun virttä liekuttelen. +Lintu tuopi liinapaian, +Peipponen pellavaspaian, +Hanhi tuopi hyvän hameenkin, +Leivonen hyvän leningin, +Pulmunen puhtahan potan, +Papukaija kaunistukset, +Riikinkukko rintaristin, +Kullankarvaiset kuputkin, +Mehtikana tuopi miekkojakin, +Tikka tikatun täkinkin. +Mettinen se messuaapi, +Lintuset ne lauleleepi, +Pääsky parvesta parahin +Viisahasti vingertääpi +Unen virttä viimeiseksi. +Minä laulan lapselleni, +Lapsi laulaapi itsekin, +Unen virttä virkkeleepi. +Makaapas nyt pieni Maija, +Makaa makeita unia +Herran helmassa hyvässä, +Makeassa Manalassa! + +Ja kun lasketaan levolle +Tämän maailman majoista, +Tule sitten Tuonelahan +Lasten kanssa laulamahan, +Siellä on makea manna, +Siellä on ilo ihana, +Siellä on koria kirkko, +Siellä lehteri leviä, +Siellä veisaa pyhät veljet, +Siellä siunatut sisaret, +Siell' on semmoinen elämä, +Jott' ei täällä tietää saaha, +Siit' ei voi sanoa suulla, +Eikä käellä kirjoitella. + +Josko Maija sinne mennet, +Josko ennen ennättänet, +Kutsu sinne kummiasi, +Isääsi ja äitiäsi. +Rukoilepas ruhtinasta, +Vanhurskasta valtiasta +Armo-alttarin e'essä, +Palmut paistavat käessä. +Siellä sitten lauletahan, +Voitonvirttä veisatahan +Isämme istuimen e'essä +Iloisissa isän häissä. +Siellä on avara aitta, +Leviämpi leipähuone, +Siellä on lihava laiun, +Hengellinen herkkupöytä. +Jospa sinne tultaisiinkin, +Onnelliset oltaisinkin, +Siinä suuressa salissa +Patriarkkojen parissa. + + + + +TUOHESTA. + + +Tuohi on minun nimeni, +Koivusta olen kotoisin. +Tuohesta tulee kalua, +Sekä koppa että kontti, +Vielä virsutkin välistä, +Joilla maata marssitahan. +Ennen näitä aikojamme +Peitin tuohella pesämme, +Katoin kaikki kartanomme +Aivan leveillä levyillä. +Tuohitorvella tohotti +Pienet poiat paimenessa, +Suen sillä säikyttivät +Lammaslaumasta sivuite; +Olipa kirkonkellonakin +Suuri torvi Suonnejoella, +Sillä soittelin somasti, +Kiirehtelin kirkkohonkin. +Tuli vielä nuottanuora, +Pienempi kuin piiskansiima, +Jolla kalat karvastihin +Aina apajan perillä, +Vielä viskimet veneesen, +Joilla vettä viskatahan. +Tuohesta on näitä tullut, +Näitä koivusta kotoisin. +Nyt ei tuohta tuon enempi +Tuskin tuppikaan tuleepi. +Koivun vyönä viisi vuotta +Päällen kolmenkymmenenkin +Puristelin puuta kiinni, +Koivuani kasvattelin, +Jonka juuresta jurahti +Koko koivu kossinensa; +Tuli tuosta tuokkosetkin, +Tuosta nuolin nuottanuorat, +Tuli tuosta tuhansia +Kaikenlaisia kaluja, +Kuin on muistosta murennut, +Tuohen tuumat tukkunansa; +Tuohest' on veneitä tullut, +Amerikass' aprikoitu, +En ole silmillä sihannut, +Vaan olen kuullut korvillani. + + + + +TOINEN KIITOSSANA SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURALLE. + + + Kapalovaatteet ovat huonot räpäleet, + vaan nöyryys ja rehellisyys + tässä sisällä makaa. + +Olis mielessä minulla, +Ajatuksissa asuupi +Suomen Seurallen sanoa +Asiasta arvoisesta +Kahella kiitossanalla, +Eli kohta kolmellakin, +Vaan on kieleni kipiä, +Ymmärrys ylettämätöin +Saaha suuria sanoja +Asiallen arvoisellen. +Kuin tulis tupahan ukko, +Vanha vaari vaikuttaisi +Ymmärryksessä ytimen, +Kielessä kiverän konstin +Saaha sanoja somasti +Sattumahan säntillensä, +Kiitoksia kiiätellä +Lingolla liki hovia, +Seuran suuria saleja, +Ruhtinoitten ruunun luokse; +Jospa vanha Väinämöinen +Lainoaisi lapsillensa +Lahjan laitella sanoja, +Sormet soittamaan panisi! +Vaka vanha Väinämöinen +Anna armosta minullen +Ymmärrys ylettäväinen, +Kieli kirkasta koreeksi, +Jolla saattaisin sanoa +Asioita arvoisia, +Vielä soitella somasti +Kaunihilla kanteleilla +Kiitosvirttäni visusti +Herroillemme herttaisillen. +Jospa vielä viitakkeella +Välkkyvällä Väinämöisen +Ohakkeet otettaisihin +Perin pohjin pellostamme, +Sekä kielestä kipiät, +Että puutokset puheesta. + +Jospa Suomikin samota +Saisi sankarin tavalla, +Kerran käyä kestingissä +Herrain herttaisten hovissa, +Kun saisi salissa olla, +Lyöä kättä kämmenellen, +Siitä syttyisi syänkin +Kiivahaksi kiitoksihin. +Jos köyhä kohotetahan +Vielä rinnalle rikasten, +Se se sitten siunaukset +Toivoopi toen perästä +Siltä Herralta hyvältä, +Joll' on malmissa varoja. +Koska lapsi lahjan saapi, +Vaikka varsin vierahalta, +Rakkaus rakennetahan +Syämmessä syttyväinen, +Hyppelee hyvällä mielin, +Nauru suuhun naksahtaapi, +Ei ou lakista lukua, +Vaikka laskee lattiallen, +Nöyryyttänsä näytteleepi, +Vaikka paljo puuttuvaista; +Vielä itkeepi ilosta +Salaisissa saunoissansa. + +Niin on lyhyt Lyytinenkin +Kyllä kastellut kynänsä, +Kyyneleillä kylvön tehnyt, +Itkun kanssa istuttanut +Näitä nöyriä sanoja, +Puuttuvaisia puheita, +Aivan lapsen lausunnoita. +Jospa arvonkin asia +Vielä pääsis päätöksehen, +Että onnesta osansa +Saisi, itkusta iloja. +Surullinen Suomen kieli +Muilta anoopi apua, +Niinkuin köyhä kynnyksillä +Rukoilee ja ruikuttaapi, +Latinasta lainan saaha, +Eli ruotsista rukiita, +Saksasta samalla lailla, +Veljiltänsä vehnäisiä, +Että saisi särpimeksi +Makiampia muruja, +Joilla pehmittäis petäisen, +Virvoittais vihavan leivän. +Oravalta on otettu +Aunuksessa aamiainen, +Vaan se leipä ei lihoita +Aivan kyllin kyntömiestä. +Kyllä aatra ansaitseepi +Kovat kourat kurkehensa, +Joka soissa Suomalaisen +Tarvitsee tanakka olla, +Kun se reunasta repiipi, +Suurenteleepi muruja. + +Asia on arvoisempi +Kuin me saatamme sanoa: +Tuskin vanha Väinämöinen +Saisi kylliksi sanoja, +Sitä vähemmän vähäinen, +Pieni Pentti piirustelee. +Suomen Seura se näkeepi, +Katseleepi kauvemmaksi +Seuran suurennuslasilla, +Kiiltävällä kiikarilla, +Ylemmäksi ymmärtääpi +Viroissansa viisahasti, +Aina uusia etuja +Valmistaapi valtakunnan. +Jos kieli kerättäisihin, +Paraat pantaisiin pakinat +Suomen kielestä kerällen, +Viisahimmallen vihollen; +Vaikka alun Aunuksesta, +Kaikin puolin Karjalasta, +Sitten Savosta sanoja, +Kaikki tyynni Kainuhusta, +Ei saaha sanoja kyllin +Kirjoitella kiitoksia +Seuran suurillen suvuillen, +Panna aika arviota. +Kaukana sanat Savosta, +Kauvempana Karjalasta, +Liekö paljon Pohjan puolla, +Kajahtanut Kainuhussa. + +Kullalla pitäis kuvata +Kaikki Seuran seinähirret, +Panna muurit marmorista, +Valvit vuojoista valoa. +Olkoon siunaus sisällä, +Vielä onni ulkopuolla, +Aivan joka askelessa, +Onnen ohjat olkapäillä! +Siunattu olkoon sijanne, +Onnellinen myös unenne, +Armo auki noustuanne! +Olis ainetta enemmän, +Vaan ei aika myöten anna +Tällä kerralla kerätä, +Eikä puheita punoa. +Jos saisin sanoja toiste, +Panna pankossa puheita, +Kiiruhusti kirjoittaisin +Kohta kolmannen sanani +Punaisilla puustaveilla, +Kultaisilla kumppaleilla, +Selityksen selvän toisin +Vähäisistä värssyistäni. + + + + + + +PIETARI MAKKONEN. + + +Etevimpiä kansan joukosta ilmestyneitä runoseppiä on Pietari Makkonen. +Hän syntyi v. 1785 Hanhijärven kylässä Kerimäellä, ylen ihanalla +paikalla, mistä on näköalaa monille tahoille ympäröivien vesien ylitse. +Isä _Antti Makkonen_ kuoli jo pojan vielä nuorena ollessa, joten perhe +ensin joutui köyhyyteen, mutta vähitellen poika ahkeralla työllä +paransi tilansa. Äidiltään sai hän oppia lukemaan, jo varhain +huomattiin hänessä erinomaista lukuhalua, varsinkin oli hän runoihin ja +lauluihin mieltynyt. Myöhemmin, kun oli oppinut kirjoittamaan, heräsi +hänessä myös halu itse synnyttää kirjallisuutta. Vasta vanhempana, 50 +vuoden vanhana, mainitaan hänen sepittäneen ensimmäisen pitemmän +runonsa. Se oli pilkkaruno erästä toista pitäjän runoniekkaa, Kokkia, +vastaan, joka oli myllärinä ja oli rikkonut lupauksensa, eikä +rakentamassaan myllyssä maksutta jauhaisi Hanhijärven kyläläisten +viljaa. Ett'ei tämä riita kuitenkaan niin vaarallinen ollut, nähdään +siitä että Kokki ja Makkonen sen jälleen taas olivat hyvät ystävykset +ja yhdessä runojakin sepittivät. Kaikkea, mitä luki, Makkonen aina +tarkkaan aprikoitsi, siksi kuin omalla mietinnöllään oli asian +käsittänyt, ja tämmöisiä aineita varsinkin oli hän valmis ja halukas +runoissa toisillekin opiksi esittämään. Makkosen runot ovat siis +useinkin opettavaista laatua. Että hänellä pitäjäläistensä kesken oli +hyvä huuto nähdään siitäkin, että määrättiin kirkonmieheksi +(kuudennusmieheksi) ja että kirkkoa rakennettaessa oli rakennuskassan +hoitajana. Kun kirkko valmistui sepitti hän tapauksen johdosta kaksikin +runoa, toisen itse kirkosta toisen vihkiäisistä. Pietari Makkonen kuoli +20 p. huhtik. 1851. Naimisissa oli hän _Ulriika Hämäläisen_ kanssa, +joka oli häntä melkoista nuorempi ja jäi eloon hänen jälkeensä. + +V. 1845 kävi Makkonen kahden muun kansanrunoilian, Kymäläisen ja nuoren +Puhakan, kanssa Helsingissä. "Helsingin herrat" olivat tahtoneet nähdä +noita merkillisiä itsestänsä kasvaneita runoniekkoja ja heitä sinne +kutsuneet. Suurella innostuksella heitä otettiinkin vastaan: he saivat +laulaa runojansa ja heille näytettiin kaikki kaupungin merkillisyydet +ja pidettiin komeita pitoja, heistä otettiin muotokuvat j.n.e. Runoilia +C. v. Ovanten sepitti ruotsiksi heidän tervehdykseksensä erään +(Kymäläiselle omistetun) kauniimmista runoelmistaan, joka alkaa +sanoilla: onkohan metsä kadottanut entisen hajunsa, onko järven laine +kuivunut, eikö korpi enää viehätä poikaansa, kun sinä läksit sen +vapaudesta tänne? Eroitus sivistyksen helmassa ylenneitten ja +sydänmaan saloilla kasvaneitten välillä näkyi poistuneen; sentähden +kansanrunoiliain käynti Helsingissä 1845 on muistettava. Että +kansanmiehet puolestansa olivat hämmästyksissään kaikesta uudesta, +jonka olivat nähneet, sen huomaa heidän matkastansa sepittämistään +runoista. Makkonen on tästä parikin runoa tehnyt, joista otettakoon +pari näytettä tähän elämäkertomukseen. Toisessa hän runoilee Helsingin +kaupungin uhkeudesta m.m.: + + Koska katsoin kaupunkia, + Liikkui jo lihainen mieli, + Luonto liikkui lainehina, + Meren aaltoina ajatus, + Kuin ol' kaunista kahella, + Kaunisti rakettu kaikki: + Onpa kirkko kiitettävä, + Tehty temppeli jaloimpi, + Varustettu vuoren päälle, + Torni päällen toimitettu, + Kuin on kullalla kuvottu, + Hopealta hohtavainen. + Viel' on rappuset rakettu, + Astuimet avarat sangen -- + Sitten on somasti vielä, + Valtakunnan kuulu huone, + Jonka kohta korkeutta, + Majesteetiutta mahotoin, + Onpi suulla suuri vaiva, + Ulos tulkita tukala -- + Toisella torin sivulla, + Vastapäätä valmistettu + Oppihuone oivallinen, + Akatemia avara; + Siinä viisaus viruupi, + Makaapi mahti suuri, + Oppi oikia asuupi, + Loppumaton lainehtiipi, + Niinkuin virrassa vesiä, + Hunajata kukkasissa -- + +Runon lopussa hän taas kertoo mitenkä häntä oli ystävällisesti kohdeltu +ja kestitty: + + Tuonne sitten tultuani, + Matkan päähän päästyäni, + Outo ouossa kylässä, + Vieras maalla vierahalla, + Luulin kurja kulkevainen + Olevani orpolapsi, + Vaan en saattane sanoa -- + Oli tuttuja turulla, + Katuloilla kansaveljet, + Sain siellä salituvissa, + Kammarissa kaunehissa + Istua isojen luona, + Parvessa parasten miesten, + Kuulla kunnian sanoja, + Opetusta oivallista; + Oli veljet vierahista, + Tutut tuntemattomista, + Oli iltani iloiset, + Keskipäivät kestilliset. + +Toisessa runossaan hän vielä laveammin kiittää samasta asiasta: + + Lapsikin se lauleleepi, + Kun on saanut syöäksensä, + Lintu laulaapi lehossa, + Kun on ilmakin ihana, + Niin minäkin mieto laulan, + Lapsi pieni pilpattelen + Niiltä herkuilta hyviltä, + Kallehilta kakkaroilta, + Kuin ma hersuin Helsingissä, + Seisoin seurassa hyvässä, + Istuin pöy'issä isoissa, + Sangen kauneissa saleissa, + Jotk' ol' herkuilla hyvillä + Kaunistettu kattehilla, + Vielä juomilla jaloilla + Kaikki täytetyt takanat,[16] + Joit' on tuuli tänne tuonut, + Mailta vierailta vihuri, + Aallot rannallen ajanna, + Lainehetkin laitureille. + +Makkosen runoille ominaista on niissä ilmestyvä erinomaisen lämmin ja +hieno luonnollinen tunne; ulkonaisen asunsa puolesta ovat ne myöskin +parhaimpia, harvoin tapaa niissä virheitä runomitassa. Tuskinpa +kenenkään toisen kansanrunoiliamme runoista voisi löytää niin somia ja +hienoja lauseita ja käänteitä kuin Makkosen alempana painetuista +runoista "Alkulause" ja "Ei ou yksin elänyttä." Myöskin tunnettu kaunis +"Runo Punkaharjusta", joka tavallisesti ilmoitetaan Kymäläisen +tekemäksi, on muutaman tiedon mukaan Makkosen sepittämä, eikä se +mahdotonta ole. Runossa "Ukkosesta" on alku varsin kauniisti sovitettu: +kuinka lapset peljästyneinä juoksevat isän tykö ja etsivät häneltä +turvaa, ja kuinka hän koettaa heille tuota mahtavaa luonnonilmiötä +selittää. Runo "tehtävästä Saimaan kanavasta" on kaunis todistus tekiän +avoimesta silmästä, selvästä ymmärryksestä. Runostaan "Viinan töistä" +kutsuttiin hän v. 1842 Suom. Kirj. Seuran jäseneksi. Useista Makkosen +runoista näkyy minkä syvän vaikutuksen ilmi saadut Kalevalan runot +olivat häneen tehneet. Hän koettaa tosin lapsillensa selittää kuinka +"nyt on entiset etäällä, vaipununna vanha tieto" Väinämöisestä, +Ilmarisesta ynnä muista entis-ajan urhoista, mutta itse hän mielessään +riippui niistä kiinni, ja kutsuu mielellään avuksensa Väinämöisen +värssylöitä rakentamaan taikkapa Mielikin metsän miniän simalla +kastelemaan sanansa, jotta "oisi iltamme ilona, Suomen kansan +suosiona". + +Kuinka maassamme nykyisestä kansasta vanha runon into on kadonnut, +siitä on paras todistus että niin etevää runoseppää, kuin Makkosta, nyt +enää tuskin muistetaan kotipaikoillansa. Ei hänen vielä elossa oleva +poikansakaan muista isän runoja, tietää vaan kertoa että isä oli +omatekemiänsä runoja Suom. Kirj. Seuralle lähettänyt ja että Lönnrot +oli hänen luonansa käynyt ja hänellä runoja laulattanut neljä päivää +perätysten. + +Makkosen runoja on painettu Mehiläisessä 1839 (Kahviruno) ja 1840 +(Sururuno Suomen kielen tilasta), kalenterissa Necken 1845 (Ilolaulu +Suomen kielen kasvannasta), Suomettaressa 1850 (Kerimäen kirkosta), +y.m. Suom. Kirj. Seuran kirjastossa säilytetään useampia Makkosen +omalla kädellä kirjoitettuja runoja: vihko v:lta 1846 (F. J. Rabben +lahjoittama), joka sisältää runot: Alkulause, Muistolaulu Porvoosta, +Kiitoslaulu Helsingin herroille, Ilolaulu Suomen kielen kasvannosta, +Markkinoista, Lapsentappajista, Kostomiesten reissupassi, Rakkauden +laulu, sekä erikseen runot: Ei ou yksin elänyttä, Suomen +pääkaupungista, Viinan töistä (2 kapp.), kaksi eri runoa Tehtävästä +Saimaan kaivannosta, Kaipaus Mehiläisen kuolemasta, Ukkosesta, Hanno +suutarista (pilkkaruno Kokista) Vanhasta ajasta, Laulu Suomen kielestä, +Kerimäen pitäjän uudesta kirkosta (2 kapp.) ja Kerimäen uuden kirkon +vihkimisestä. + + + + +ALKULAUSE. + + +Halu mulle huolta antoi, +Luonto lauloa lupasi, +Ruveta runon sanoillen, +Värssylöillen Väinämöisen, +Jos vaan kylliksi kynäni, +Sulkani sanoja saisi. +Eikä vierisi vioillen, +Teitten väärillen vetäisi. +Vaan jos vanha Väinämöinen, +Ukko nousisi unesta, +Aukaisis sanaisen arkun, +Laululippahan lukosta, +Siitä juoksisi jokena, +Virret virtana valuisi, +Sarvipäisinä sanoina, +Luontevina lausehina. +Mielikki metsän miniä, +Metsän kukka kultarinta, +Kanna mieltä kauhallasi, +Tointa tuopilla kuleta, +Kasta siipesi simassa, +Sulkasi sulassa meessä, +Jotta virteni virutat, +Kastelet sanani kaikki, +Että maistaisi mesillen, +Hunajallen höyryäisi, +Oisi iltamme ilona, +Suomen kansan suosiona. + + + + +ILOLAULU SUOMEN KIELEN KASVANNASTA. + + +Missä syntyi Suomen neiti, +Kussa kasvoi kaino lapsi? +Mistä oppinsa otellut, +Saanunna sanat mokomat, +Kun ei kielensä keralla +Sallittu salissa olla, +Eikä oppihin otettu, +Neuvon alle annettuna? +Siitä ei sinä ikänä +Tullut suurillen tutuksi, +Eikä päässyt päivinänsä +Ylimmäisten ystäväksi; +Kulki köyhissä kylissä, +Matalaisissa majoissa, +Talonpoikien tuvissa, +Kyntömiesten kartanoissa; +Jos kerran kävi hovissa, +Ei siihen sisällen päässyt, +Saipa käyä kartanolla, +Seinävierissä väristä; +Eikä päässyt pännän päähän, +Eikä sulkahan sopinna, +Eikä laskettu lakeihin, +Eikä tullut tuomioihin. + +Niin on aivan arvotonna +Seissunna selän takana, +Niinkuin köyhä kerjäläinen, +Ovensuussa orpolapsi, +Ei suvainnut suuret kielet, +Vallankielet verraksensa, +Eikä antaneet apua +Orpolapsellen opiksi. +Muoto murheesta häneltä +Tuli aivan turmiolle, +Nuttu päällä nukkavieru +Varsin vanhasta sarasta, +Tuntui tuhmallen sanoilta, +Yksinkertainen opilta. + +Niinpä kulki kuun ikänsä +Oman oppinsa nojassa; +Tuosta herrat Helsingissä +Katsoivat kalun tulevan, +Alkoi tuota armahella. +Siitä syntyi suuri seura, +Kirjaseura kiitettävä, +Joka alkaapi aluksi +Opetella orpolasta: +Silmät siistiipi liasta, +Kaulan karstasta puhisti, +Korvat kanssa kaunihiksi, +Kultaketjuilla koreiksi, +Vartalon valeli veellä, +Saippualla valkiaksi, +Hapset harjasi sieväksi, +Kähäräksi kaikki tyynni, +Rinnat kaunisti kukilla, +Parahilla palmupuusta, +Panit paian palttinaisen, +Valkoisen valitun liinan. +Kaapu käyty Karjalasta, +Röijy saatuna Savosta, +Kengät on Kemistä tuotu, +Kukat kanssa Kainuhusta. +Panit kouluhun kotona, +Alle oppinsa asetti, +Yksi saatteli sanoja, +Toinen neuvoi nuottiloita. + +Tuosta kasvoi kaunis neito, +Suomen ympynen yleni, +Suu on kuin sulalla tehty, +Huulilta hunaja hiiluu, +Kasvot kaunihit, koreat, +Ruskeat kuin ruusunkukka, +Silmät on sininäkoiset, +Lemmenlehtiset, leviät, +Luonnossa ilo ihana, +Rakkautta rinta täynnä. +Jo nyt saattaapi salissa, +Kammarissa kaunihissa, +Oike'in omin varoinsa +Seistä suurien seassa, +Kirjat kaunihit käessä; +Lauleleepi lemmenvirttä, +Niinkuin lintunen lehossa, +Toukomettinen metsässä, +Jopa vertoja vetääpi +Ruotsin kuulun ryökkinöille. +Tuota herrat Helsingissä +Kaikki katsovat ilolla, +Herrat nuoret naimattomat +Kilvan kihlata kokevat. + + + + +KAIPAUS MEHILÄISEN KUOLEMASTA. + + +Kulki täällä kuunos lintu, +Kävi kaunoinen kananen, +Mehiläinen meiän maalla +Kokonansa kolme vuotta, +Suomen suuria saloja, +Kanarvikko kankahia, +Etsien pesän sijoa, +Asuinpaikkoa pahaista; +Johon saisi Suomen maalle +Mettä ihmisten iloksi. +Kulki soita, kulki maita, +Lenti lehtoja leveitä, +Ei löynnyt pesän sijoa, +Paikkoa pahaistakana, +Kuhun kuppinsa kuletti, +Pistäisi mesisen pillin, +Kun on kaikki tältä maalta +Kuivannut kukat koreat, +Me'en vienyt viimatuulet, +Pannut pakkaset hunajan. +Sentähen majansa muutti, +Pesän siirti sitte maalle, +Kussa paljo kukkasista +Mettä saapi mielellistä. + +Oispa ollut oiva lintu, +Suomessa sulo elävä, +Joka meille mettä kantoi, +Saatti huulille hunajan, +Joka kantoi kaukomailta, +Lämpöisiltä löyhytteli, +Kantoi paljo Persiasta, +Rikkahalta Kreikanmaalta, +Egyptin eräsaloilta, +Arabian asuntomailta, +Joka ol' viikon valmis ollut, +Ijankaiken istununna +Tynnyreissä tyyrehissä, +Tapin vaskisen takana, +Saanut maistavan makunsa, +Hunajalta hohtavaisen. + +Maku suussani makaapi, +Haju herkusta hyvästä. +Jos ma jaksaisin jutella, +Saattaisin sanoilla näillä +Ikävääni ilmoitella, +Haastella haluni kaikki +Tämän linnun liikunnosta, +Mehiläisen meiän maalla, +Olis kyllä kertomista, +Sanomista sangen paljo, +Vaan ei antane ajuni, +Köyhä kieleni kykene, +Niinkuin mielessän' menisi, +Luonnossani lainehtisi. +Eipä kuultu kuulumpata +Kahen siiven kantavata, +Suomen maassa mainittane +Sinä ilmoissa ikänä, +Jok' ois tuonut tälle maalle, +Saattanut Savon rajoille, +Kantanunna kaukamailta +Vanhan-aikaiset asiat. +Eipä suussa Suomen kansan +Maistanut mesi makia, +Kun on pietty piipun pohja, +Tupakalla turmeltuna; +Vaan jos lintu liikkehillä +Olis entinen elossa, +Soisi vielä Suomalaiset +Näkevänsä näillä mailla: +Viel' on mielessä monella, +Huulilla maku hunajan. + +Lennä vielä lempilintu, +Tänne kaunoinen kananen, +Kuin oot kauvaksi saonna, +Lentänynnä loittomaille, +Yheksän meren ylitse, +Meren puolen kymmenettä! +Muista muinoiset majasi, +Entiset elosijasi, +Silkkisiipesi sivalla, +Simakannu siiven alle, +Jotta myö pojat poloiset +Pimiässä Pohjolassa, +Saisimme Savonkin maalla, +Katalassa Karjalassa, +Vielä kerran keskenämme +Aina iltamme iloksi +Simapilliä pi'ellä, +Mesikannua katsella. +Vaan jos lienet lintu rukka +Kovin vaivoista väsynnä, +Tahi kuollunna kulusta, +Kaonnunna kannannasta, +Niin mä vielä viimeiseksi +Tässä toivotan toella +Sulle kyllä kiitoksia +Ikimuistoksi monelta. + + + + +EI OU YKSIN ELÄNYTTÄ. + + +"Yksin laulan, yksin soitan +Runoja jo ruostuneita, +Lauluja lakastuneita", +Näitä lausui laulajamme, +Kuuluisa runon kutoja, +Virren seppä selvänlainen, +Valitellen vaivojansa, +Yksinään yrittävänsä. +"Ei mua Suomi soitattane, +Omat lapset laulattane, +Miellytä nykyiset miehet". + +Vaan ei vielä virret kaikki +Gottlunnin kotona käynyt, +Eikä kielellen kerinnyt: +Viel' on lauluja Lapissa, +Karjalassa kanteleita, +Savossa runon sanoja, +Viel' on vanhan Väinämöisen +Laulunluonto liikkehellä, +Monen poikasen povessa, +Monen vaimon vartalossa; +Suomi syytääpi sanoja, +Savon lapset lausehia. +Viel' on soittoja somia, +Kanteleita kaunihia +Monen neitosen näpissä, +Kaunokaisen kainalossa; +Rakkahalla rinnallansa, +Ihanalla innollansa +Sekä soittaapi somasti, +Lauleleepi lempiästi, +Niinkuin alli aallon päällä, +Pensahassa pieni lintu. + +Kansa suuri Suomenmaassa, +Euroopa sitä enämpi, +Eipä liene leipä suussa +Yhen miehen kylvännällä. +Ei seula satoja kasva, +Kourantäysi kymmeniä, +Vaikka onnikin olisi, +Menestyskin mieltä myöten. +Jopa lauluni lopetan, +Rumasti runoni päätän. + + + + +TEHTÄVÄSTÄ SAIMAAN KAIVANNOSTA. + + +Kulki tänne Kuopiosta +Ukko vanha ja vakainen +Sauvan kanssa kaiken matkan, +Konttasi kyliä myöten, +Kupehella kunnos kontti, +Kontissa sulo sanomat. +Kerran ol' Kemissä käynyt, +Toisen kerran Torniossa, +Sieltä pitkin Pohjan lahta +Kaikki kaupungit katsellen, +Käynyt vielä Viipurissa, +Savon suolakaupungissa. +Tuossa haasteli halulla +Matin kanssa kaiken illan, +Kuinka kansat kaukaisetkin +Ulkomailta matkusteli, +Laskit laivoilla merellä +Kaupaksi kalunsa tänne. +Kun nyt Matti kuunteleepi +Kansan kauppoja ukolta, +Mieli painuvi pahaksi +Suuresta Savon suvusta, +Kun on syntynnä säkissä, +Karsinassa kasvanunna, +Monen taipaleen takana, +Kosken varsilla kovilla; +Kun ei Luoja laittanunna +Saimaata samaksi veeksi, +Jotta sais Savonkin lapset, +Kanssa Karjalan asujat +Venehellä vettä myöten +Vieä kaupaksi kalunsa +Suomen suurelle lahellen, +Kansakunnan karjamaille. + +Jospa sais Savon asujat +Rannoillansa raivaella +Kivet kaikki kallioilta, +Paaet paattihin latoa, +Vieä Viipurin torille +Tahi Pietarin pihoille, +Oispa kultaa kukkarossa, +Housuntaskussa hopiaa. +Kyllä kansat kaukaisetkin +Meitä halvaksi hokevat, +Kun ei tunne tuota vielä +Syytä kylliksi kysellä. +Kun ois auki akkunoa, +Pikkuisenkin piilollansa, +Josta laiva lastin kanssa +Saattaisi Savosta päästä +Niille väljille vesille, +Lavioillen lainehille, +Kyllä siitä kuulut kansat +Saisivat samassa nähä +Tokko tohtiipi torillen, +Käyä kauppatanhualle +Ankara Savon asuja, +Sekä kuulu Karjalainen. + +Ukko siitä uuen kerran +Vielä mainitsi Matille: +"Mitä vielä Matti parka, +Uotahan yheksän vuotta, +Kovin paljon kymmenkunta, +Kyllä saat Savosta mennä +Purrella punakokalla, +Vettä myöten vieretellä, +Tuuli purjetta puhuupi, +Aallot paattia ajaapi. +Katsos Matti kaivantoa, +Kun on nyt jo Kuopiollen +Onnen akkuna avattu, +Reissu tehty riemullinen, +Kun on valmis Varkaussa +Hyvin kaivettu kanava; +Vaikka viimeinen veräjä, +Onnen portti oivallinen +Karjalaisten kauppatiellä +Viel' on kiinni kestänynnä, +Vaikka vanhalla ajalla +Jalo herra Jaakko Pontus +Tahtoi jo raketa reissun, +Portin Pohjolan pojillen: +Viikon vieritti kiviä, +Kauvan kaivoi kankahia, +Joissa vielä vissit merkit +Näinä aikoina näkyypi. +Senpä laitti laiska Jaakko, +Suuri sankari Savossa, +Kuin ol' kultakannuksissa, +Sukat sulkusta kuottu, +Paita Saksan palttinasta, +Housut puolipurppurasta, +Viitta viinistä verasta, +Takki tehty taitavasti, +Jossa riippuivat ritarit +Kultaketjuissa koreat, +Vyöllä kiiltävä kihenki, +Suolilla hopiasolki, +Kupehella kuulu tuppi, +Tupessa on tuima rauta, +Kalpa kahta kyynäreä. +Vaan ei Jaakko jaksanunna +Täytteä tätä tekoa, +Kun ol' Suomi surkiasti +Vaipununna vainon alla. +Vaan nyt jo alulla aika +Onpi aivan onnellinen, +Kun on Suomi säilytetty +Kautta kuulun keisarimme, +Saanut rauhassa raketa +Itsellensä istuimia, +Ja on suonut suuri Luoja +Valtakunnalle varoja." + +Kun nyt Matti kuunteleepi +Ukon uusia puheita, +Tuopa korvia kohotti, +Iski mielellen iloa, +Eikä tiiä tiimallensa, +Taia tarkasti sanoa, +Onko ukko unta nähnyt, +Vaiko saanunna sanoman. +Vaan sen selvällä sanalla +Matti mahtaapi sanoa: +Eipä ukko umpisilmin +Kulkenut kyliä myöten, +Paljon taitaapi puhella +Asioista aikalailla. +Soisin saavani sanella +Ukon kanssa uuen kerran; +Ikävissä illat kaikki +Istun aina ikkunassa, +Uottelen ukon tuloa, +Saahani sanomat kuulla. +Jospa ukko uuen kerran +Mullen saattaisi sanomat, +Tappaisin talosta tästä +Vaikka viimeisen vasikan, +Iltaruuaksi ilosta, +Kunniaksi kuulun miehen. +Hällen toivotan toella +Vielä tässä viimeiseksi +Osaksensa onnen suuren, +Paljon pitkeä ikeä, +Että kaikki Suomen kansa +Saisivat ukon sanoista +Vielä kauvan viisautta +Ihan kylliksi imeä. + + + + +RUNO KERIMÄEN KIRKOSTA. + + +Soittakootten seurakunta, +Laulakootten lapset meiän, +Veisaten iloista virttä, +Kiitosvirttä keisarille, +Joka kirkon kiitettävän +Antoi rauhassa raketa, +Suomen suureksi hyväksi, +Seurakunnan kunniaksi. +Jos on harppusi hajonnut, +Karsinoinut kantelesi, +Ota koppa koivupuusta, +Harppu hongasta hotaise, +Että soittosi sopisi, +Luonnistuisi laulantosi, +Niinkuin mielessä menisi, +Aivosi ajattelevi. +Laula vielä kiitosvirttä +Intendentillen ilosta, +Kuin on kuulusti kuvannut +Joka tempun temppelistä, +Tehnyt kaavan kaunihimman, +Plaanin laittanut hyvimmän. +Siitä on nyt Jouhenniemen +Aittokannan kankahalle +Tehty temppeli jaloimpi, +Huone hongista rakettu, +Pantu päällen paanukatto, +Rautarännit räystähille, +Joka kulmalle kurimus, +Ve'entorvet toimitettu. +Vielä siitä vissi määrä +Korkiammallen kohottu +Torni toisella tavalla, +Kirkon päällen kiinni pantu; +Siinä on joka sivulla +Akknnoita aivan paljo, +Sieltä loistaapi sisälle +Valon kirkkahat kipunat; +Sen on rauasta rakettu +Katto ruohon karvallinen, +Vielä risti viimeiseksi +Tornin päähän toimitettu, +Sen on päähän kiinni pantu, +Ukonlanka laitettuna, +Tulen tuiman esteheksi, +Pilvivalkian varaksi. + +Vaan mitäs minun pitäisi +Vielä virkkoa enemmän, +Jos ma seinistä sanoisin, +Aivan paljo akkunoista, +Eli patsaista puhuisin, +Tahi lausun lehtereistä, +Kun on kaikki kaunihisti, +Jaloimmasti jatkettuna +Kelpo mestarin mahilla, +Tolpon toimella hyvällä. + +Ei saata sanoilla näillä +Tulla tolkku toisen päähän, +Vaikka vielä viisi vuotta +Tätä laulua latoisin, +Virsi pitkäksi viruisi, +Laulu loppumattomaksi; +Kun ei sattune sanani +Syvemmältä syytä myöten, +Kuin on kuuluisa rakennus, +Julkinen Jumalan huone, +Joka luonnon liikuttaapi +Siihen mennessä sisälle. +Siitä Sullen suuri Luoja, +Armias avara Herra, +Saisin töistäsi sanella, +Kiitosvirttä veisaella, +Kuin oot luonut luomisessa +Siksi paikaksi pyhäksi, +Kussa kunnianimesi +Saarnataan, pyhä sanasi. +Saapi siihen sielunsairas +Aina astua sisälle +Syämmellä särjetyllä, +Armoalttarin etehen. +Siinä löytää lääkityksen +Synnin haavoillen syvillen, +Aina siin' on armopöytä +Tarjon' Tuonen vierahille. +Saapi siinä saarnamiehet, +Sielunpaimenet parahat +Seurakunnalle sanella +Julkisen Jumalan töistä, +Olla orpojen ojennus, +Horjuvaisten hoitajana, +Että kansa kaikenlainen +Synnintuntohan tulisi. +Senpä suokohon Jumala, +Sallikoon suloinen Luoja, +Että tässä huonehessa, +Tässä paikassa pyhässä +Sinun siunattu sanasi +Tuottaisi hyvän he'elmän, +Eikä sammuisi surussa, +Tien ohessa tallattaisi, +Eikä orjantappuroihin +Tukahtuisi turmiollen, +Vaan se tuottaisi tuhannet, +Saattaisi sa'at he'elmät, +Josta herkkuja hyviä +Kaikki me karitsan häissä +Saamme taivahan talossa +Aina nautita ilolla. + +Vielä virkkaisin enemmän, +Vaan oon kolmea vajaalla, +Kiurun kieltä, Väinön mieltä, +Kymäläisen kanteletta, +Jolla on komia koppa, +Ääni äijän maksavainen, +Vaikk' on nauloja vajaalla, +Nouattaissa nuottiloita. + + + + +VIRSI UUSI UKKOSESTA, PITKÄISESTÄ PIENI LAULU. + + +Saisinko minä sanoa, +Lauleskella Luojan töitä, +Vaikka kyllä vaikeutta +Antaapi tämä asia +Minun tuhman tunnolleni, +Mielellen' mitättömälle? +Vaan en saata vaiti olla, +Lapsilleni lausumatta, +Koska juoksevat kovasti +Itkien isän sylihin +Pelvon kanssa kauhe'imman, +Syytä kyllältä kysyvät +Isältänsä itkusuulla, +Mistä paisuu paksu pilvi, +Synkeys on syntynynnä, +Ilmahan isot jyrinät, +Peljättävät paukkaukset, +Joista tuli tuiskuaapi, +Liekki suuri leimahtaapi, +Jota kaikki kauhistuvat; +Sekin suurin syntisistä, +Paatunut pahoissa töissä, +Silloin toki siunoaapi +Kuolon pelvosta kovasta. +Tämä luonnot liikuttaapi, +Särkeepi kovat syämmet. +Kaikki luontokappaleetkin, +Linnut laulunsa lopetti, +Karkaavat kalat meressä, +Rauhan paikoillen pakeni; +Tämä tuopi myrskytuulet, +Rakehia raskahia, +Vuoret murtaapi muruksi, +Liikuttaapi linnan muurit. +Ei ole elossa tässä, +Löy'y luotujen seassa, +Joka voisi vastustella +Kaikkivaltiaan käsissä. + +Minä lausun lapsilleni, +Puhun kohta puolestani: +Sinä poikani paremmin +Tulet tästä tuntemahan +Vakahisen Herran voiman, +Jaksoa jalon Jumalan; +Koska tutkit Luojan töitä +Kauniissa käsialoissa, +Niin sä tuntenet tekiän, +Näitten haltian hyvimmän. +Varsin vanhalla ajalla +Entiset esi-isämme +Uskoivat Ukon tuleksi, +Valkiaksi Väinämöisen, +Ilmarisen ihmetöiksi, +Tuonen sankarein soaksi, +Jotka konsteilla kovilla, +Voimilla varustetuilla, +Kamppailit Kalevan kanssa, +Kuljit pilven kukkuloilla. +Vaan nyt on entiset etäällä, +Vaipununna vanha tieto, +Nyt on julkinen Jumala, +Tunnettu totinen Luoja, +Jok' on tehnyt taivahatkin, +Itse ilman istuttanut, +Luonut maankin manterenkin, +Valmistanut vaikutukset. + +Minä mielestä vähäinen +Olen aivan oppimatoin, +Luulen varsin vaikuttavan, +Synkeyttä synnyttävän, +Kun on helle heinän päissä, +Kukkasissa kuuma paiste, +Silloin kohta kaikki luonto +Ainehensa anteleepi, +Silloin hikoopi hevoset, +Kaikki luontokappaleetkin, +Ihmisetkin ilman alla, +Hongat antaapi hajunsa, +Petäjätkin pihkan liehmun, +Kalliosta kalkin haisu +Tuottaapi tulikiveä, +Vielä suolasta sumua, +Merestä meneepi paljo. +Niitä itse ilman luonto, +Sekä selkeillä säkeillä +Armas aurinko vetääpi +Kohta aivan korkialle, +Siellä syntyypi sumuksi, +Paisuttaapi paksun pilven, +Saattaapi savennäköisen: +Sieltä vuotaapi vetenä, +Rakehina raskahina, +Tuopi tuulen tullessansa, +Myrskyn nostaapi merellä, +Tahtoopi takaisin tulla, +Kotomaille matkustella, +Koska korkeissa koeissa +Kovin kylmä kohteleepi. +Siitä tunnen tuhmanakin, +Arvaan asian kaiken, +Kun ei panko pakkasella, +Eikä talvella tärise, +Kun on aurinko etäällä, +Kylmettynnä kaikki luonto. + +Onpa keinot keksittynä, +Valmistettu viisahilta, +Tuiskuvan tulen varaksi; +Jo on tehty juohatukset, +Tehty päälle temppelien, +Kaupunkeihin kaunihihin. +Jo nyt puuttuupi puheeni, +Jopa voimani väsyypi, +Kun on mieleni matala, +Oppi yksinkertaisempi. +Vaan sinä valaistu sielu, +Jos oot oppinut enemmän, +Elä näille naureskele, +Jos on virressä vikoja, +Eikä toimessa totuutta, +Asiassa ainehia: +En ole opissa ollut, +Seisonut sepän pajassa, +Ollut luona oppineiden, +Tietäjitten tienohilla. +Elä suutu suuri Luoja, +Tästä virrestä vihastu, +Jos en oike'in osannut +Tekojasi toimitella. +Anna armias Jumala, +Herra Henkesi lähetä, +Lahjoittele lapsillesi, +Selvitä sokiat mielet, +Että oike'in osaisit +Tutkia kätesi töitä, +Siitä tuntisit Sinunkin +Luojaksensa laupiaaksi. + + + + +VANHASTA AJASTA. + + +Ajattelen aikojani, +Muistan murhepäiviäni, +Entisen elämän juurta. +Suomen kansan kasvannosta, +Kansan kaikista tavoista, +Varsin vanhalla ajalla +Sanoisin pari sanoa, +Tässä virressä vähäisen, +Vaan on kieleni kipeä, +Sanani takana salvan, +Jo on puuttunna paperi, +Läkki maahan läikähtännä, +Hanhet syönynnä havukka, +Sulat suolle jättänynnä, +Kuoltunna sanoihin seppä, +Vaipununna Väinämöinen, +Kuulu virsien kuningas, +Laulaja ijän-ikuinen. +Vaan jos tuuli tunnit toisi, +Ajan antaisi ahava, +Läkin saisin lähtehistä, +Paperin pajunlehistä, +Sulan rannan ruokosista, +Virkoaisi Väinämöinen, +Saattaisi sanoja mulle, +Aukaiseis sanaisen arkun, +Virsiväkkärän vetäisi, +Kirjoittaisin kiusan vielä, +Suomen kansasta sanoisin, +Elämästä entisestä. + +Aasiast' on kansan alku, +Syntypaikat Syyriasta, +Sielt' on vanhat vanhempamme, +Entiset elosijamme, +Sielt' on siirtynnä sivuitse, +Kautta Kaspian meritse, +Urkenit Uraalin kautta, +Laajan Laatokan sivuitse, +Suomen synkkähän salohon, +Tänne pakkasen pajahan, +Erämaahan autiohon, +Siihen itsensä sijoitit, +Siinä itsensä enensit, +Kasvattelit kansan juurta. +Ei silloin siloissa käyty, +Varsin vaunuissa ajettu, +Kulettu kumun sisässä, +Kääsilöissä kirkkotiellä -- +Silloin teillä tervashongat, +Kirkkoina kiviset vuoret, +Linnut lauloi lukkarina, +Jänöt pappina pajatti, +Karhut kaivelit pesiä, +Kontiot kiven koloja, +Peurat pentuja tekivät, +Vaatimet vasikat laitti, +Kuusissa oravat kukkui, +Suet viioissa vilisi. +Ei leipää lehosta tullut, +Perhe pellosta elännä, +Silloin maitona mahala, +Karjana metsän kapehet; +Ei silloin sinistä nähty, +Punasta puhetta ollut, +Silloin suuret sulhasetkin +Kulkivat kulon näköissä, +Naitavatkin neitosetkin +Varsin karvalla variksen. +Kansa kaikella tavalla +Teki työtä tervan päälle, +Kankahille kaivelivat, +Teki tervalle pesiä, +Joista vielä vissit merkit +Näinä aikoina näkyypi, +Jalot jäännökset jälillä, +Kankahilla mustat kaivot. +Ei ollut joka opetti, +Antoi autuuen valoa, +Vanhat vaivutti pimeys, +Lapset lankesit pahemmin, +Eksyit tieltä oikealta, +Viettivät mitättömiä. +Siit' on kasvanna Kaleva, +Kullervo Kalevan poika, +Siitä Vellamo sikisi, +Kartanoihin kasvoi tontit. +Metsän lattiat heräsi, +Tuonettaret, Luonnottaret, +Vielä vanha Väinämöinen, +Sekä seppä Ilmarinen, +Lemminkäinen lieto poika, +Sankarit väkevät sangen, +Isot ihmetten tekiät, +Entiset epäjumalat. +En jaksa kaikkia jutella, +Enkä tarkoin tutkistella, +Olis kyllä kertomista, +Sanomista sangen paljo, +Vaan on matka mielessäni, +Lähtöpäivä päälle saapi, +Vielä on vikoa muuta, +Virsi pitkäksi venyypi, +Että antaapi ikävän, +Lukialle liian mielen. + +Ei lopu loruni vielä, +Anna valtoa ajatus, +Vielä virkkoa pitäisi, +Kuin on kansa kasvanunna, +Suku suureksi levinnyt; +Siitä kasvoi kaikki tieto, +Oppi oikia levisi, +Kansan kasvavan seassa, +Elatus eneni paljo, +Kasvoi vilja kankahilla. +Kuss' ennen kurikka paukkoi, +Teki tervaspilkkehiä, +Alkoi aumoja asua, +Kekopäitä kelletellä, +Kuss' ennen kuret munivat, +Hanhet hautoivat pesiä, +Niissä hyörii heinärauta, +Välkkyi viikate terävä, +Kussa kasvoivat kanervat, +Niissä kartanot kajotti. + +Joutui sitten Suomen kansa +Alle haltian hyvimmän; +Eerikki iso kuningas, +Valtakunnan viisas herra, +Joka aivan armostansa +Suomen kansasta surua +Kantoi kaikella tavalla, +Herätteli heikot kaikki, +Eksyneet ojensi tielle, +Teki rammat terveheksi, +Antoi Raamatut avata, +Lahjoitti lavean tieon, +Laitti paljon pappiakin +Pitäjihin pitkin maata, +Käski kirkkoja raketa, +Heti Herran huonehita, +Jossa voimalla jalolla +Seurakunnille selitit, +Annoit autuuen valoa, +Julistit Jumalan töitä. +Siitä kasvoi kallis tieto, +Suomi suureksi yleni, +Kasvoi muihen kaltaiseksi, +Muihen verraksi vetäysi. +Jo on suotkin sotkettuna, +Vetelätkin vellottuna, +Kaikki kankahat avattu, +Perattuna peltoloiksi, +Kaunistettu kaupungeilla, +Varustettu västingeillä, +Hyvät huonehet rakettu +Toki toimella hyvällä. +Jopa puuttuupi puheeni, +Lasken lauluni lopulle, +Ei taia koko tarina +Olla markan maksavaista, +Kovin on koottuna välehen +Tämä tärkissä ajassa. + + + + +HANNO SUUTARISTA. + + +Tässä on vähäisen virttä, +Joka on koottuna Kokista, +Siitä Hannosta hyvästä, +Suloisesta suutarista, +Joka kulki Kuortilasta +Nälissänsä näille maille. +Tämän ei tapoja tietty, +Hanhijärvellä havaittu, +Eikä ensin uskottuna +Niin vahvaks valehteljaksi. +Nämä möi hänellen myllyn, +Vielä heittivät velaksi +Kokille joka kopeikan, +Jossa Kokki joukkoansa +Elättääpi ilman työtä. +Kyllä nyt näki kyläjäs +Minkä saivat mylläristä, +Kun nyt maksavat Kokille +Kamahlon joka kapasta, +Vaan ei Kokki kuunapäänä +Maksa myllystä rahoja. +Vielä sill' on vissi konsti, +Millä syöttääpi sikoja, +Teki kiven tippuvaksi, +Pani pussin vuotavaksi, +Jolla juoksuttaa jyviä +Alla sillalle sioille. + +Itse uunilla poteepi +Syyhymistä syrjällänsä; +Ei ou eukolla pärettä, +Polttopuista on suuri puutos; +Tuomas Sallinen tuleepi, +Kuin käypi Kokillen puita, +Kapan eestä kerrallansa. +Tämä on tapa Kokilla, +Jos se keltä kuinka paljo +Saisi vietellä velaksi, +Ei se sitä ennen maksa, +Ennenkuin käyään käräässä +Ja tuleepi tuomituksi; +Kun rupeevat ryöstömiehet +Myllyn luona luihkamahan, +Sitte vasta vaimoltansa +Viepi vaattehet kylälle +Pantiksi tämä poloinen. +Akan jättääpi alasti, +Itse käypi kaprokissa, +Raaki riippuupi selässä, +Akka ilkosen alasti, +Lapsi raukat ryökäleissä +Värisee vähissä hengin +Tuossa kylmässä tuvassa, +Haikuisessa hökkelissä. +Kyllä on Kokilla kengät, +Sievät saappahat jalassa, +Vaan ei lapsilla varoja +Saaha vielä virsujakaan, +Täytyy panna paljas jalka +Lumen päälle liukkahasti, +Kun vaan kerran kaapaiseepi +Hanno hierimen käteensä, +Akan metsähän ajaapi, +Lapset kaikki kankahalle, +Jossa saavat joukoltansa +Itkeä isän pahuutta. +Akka itkeepi isosti, +Valittaapi vaimo parka: +"En tohi tupahan mennä, +Hanno lyöpi härkkimellä". +Tämä on tosi asia, +Sen ovat omalla suulla +Itse muillen ilmoittanna, +Vaikka vaikia olisi +Miehen muita viisahamman +Tehä tuommoista tapausta; +Kyllä se suloiset saarnat +Kirjoittaapi kartan päälle, +Muita neuvois mielellänsä, +Vaan ei itsekkään osaja +Tapojansa taivutella +Muihen ihmisten mukahan, +Suusta kuohuupi kirous +Aivan joka askelella, +Vaan ei kuulu kuunapäänä +Tämän suusta siunausta. + +Kuules tästä Kokki parka, +Kuule Hanno ja havaitse, +Mitenkä vikoja vielä +Onpi suuria sinussa, +Vaikka ei ne vielä kaikki +Mahu tässä mainituksi. +Ota jo tämä opiksi, +Pane päähäsi paremmin, +Anna nyt akalle rauha, +Lapsille lepo suloinen. +Koska kaikki kauhiammat, +Metsänkin peot pahimmat +Sikiänsä suojeleepi, +Pesässänsä peitteleepi; +Oisko ihme ihmiselle, +Vika suuri viisahalle, +Jos ei akkaansa ajaisi +Poijes tuiskulla tuvasta! +Anna lapset lämpimässä +Olla tuiskulta tuvassa, +Pahnallaan pahalla säällä. +En minä vaimosta valita, +Akan päiviä paheksu, +Vaan on lempo lapsiasi, +Pahamieleni minunkin, +Kun on kehnolla kurilla +Kataloita kasvatettu. + +En minä enämpi jaksa +Tapojasi toimitella, +Kyllä syitä ois sanoa, +Jos puhuisin puolen vuotta, +Vaan ei anna aika myöten +Eikä piisaja paperi. +Vaan jos suutut suutarini, +Kokkini kovin vihastut +Tästä virrestä vähästä, +Lyhyestä laulannosta, +Niin mä laitan laulun toisen, +Virren pitkän ja paremman, +Jossa tutkin tarkemmasti, +Haastan Hannoksen tavoista: +Tähän vaan panin paraimmat, +Jätin kehnot kertomatta. + + + + +VÄHÄ VIRTTÄ VIINAN TÖISTÄ, KOOTTU KOHMELOVÄESTÄ. + + +Vielä virkan viina sulle, +Puhelen putelijuoma, +Kuin out tullut kuuluisaksi, +Aivan arvohon yletty, +Kansan kaiken ystäväksi, +Mielivieraaksi monelle, +Varsin vaivasta vähästä, +Alimmasta ansiosta. +Out sie rohto ruumihille, +Vatsatauista vapahat, +Autat ähkyssä välistä, +Väsynyttä virvoittelet, +Vielä lämmität vilussa, +Annat helpon heltehessä, +Vanhan vaivoja vähennät, +Tuottelet iloiset tunnit. + +Vaan jos ma sanoa saisin, +Sekä jaksaisin jutella +Viinan suuria vikoja, +Töitä aivan törkehitä. +Vaikk' out kaunis kasvoiltasi, +Aivan loistava lajissa, +Vaan on myrkky mielessäsi +Niinkuin käärmeen kavalan, +Annat suuta surmallista +Juuri Juudaksen tavalla. +Vaikka kautta kaulavarren +Alas vatsahan valuupi, +Kohta päähän korkeneepi, +Asti aivoihin ajaksen, +Viepi mielen miehen päästä, +Ylös syöpi ymmärryksen, +Tunnon tuhmaksi tekeepi, +Turmelee toenpuhujat, +Viepi köyhän kunniankin, +Alentaapi arvon kaiken, +Viepi riistan rikkahalta, +Tavaran talonpojalta, +Ottaa puoit porvarilta, +Lastinensa kauppalaivat. +Vielä rohkenet ruveta, +Mennä korkeihin koteihin, +Isommille istuimille, +Miesten parvehen parasten; +Jotka ennen verassa välkkyi +Saatat sarkavaattehisin. +Vielä tuottelet toria, +Kapinoita kansan kesken. + Tuot' oun aatellut ikäni, +Puolen polveeni puhunut, +Kuka keksi keittoneuvon, +Kenpä ensinkin älysi +Panna pannua tulelle, +Lieripäätä liiokselle, +Josta laski laarin[17] viinan, +Tämän juomisen jorotti, +Johon suostui suuret herrat, +Kestyi keppikerjäläiset. + +Voi sinua viina parka, +Minkäs tieät tehnehesi? +Teit nyt taimmoisen tarinan, +Kumman aivan kuuluisamman, +Kun saatit oman emosi, +Oman valtavanhempasi[18] +Istumaan ikänsä kaiken +Varsin vankihuonehessa, +Hiirten surmana surussa, +Pyyräsilmäin pyy'yksenä, +Poikansa pahoista töistä, +Oman lapsen laitoksista. +Voi sinua pannu parka, +Minkä kannoit kohussasi, +Minkä vatsastas valutit +Itselles ikuisen vaivan: +Nyt out vangittu kovasti +Aivan ahtaassa tilassa, +Poskillas pahuuen merkki +Tehty kruunun temppelillä. +Viina vielä valloillansa, +Poikasi pahoilla töillä, +Tapojansa toimittaapi, +Onpi syynä surman töissä, +Aivan varkahan apuna, +Väärintoistajan toveri; +Ei ole sitä sijoa, +Eikä ainoista asiaa, +Kuhun ei kätensä käyne, +Eikä sormensa sopine, +Joka ryyppääpi rysyltä, +Olommalta otteleepi. + Vaan sinä vakainen kansa, +Suku suuri Suomalainen, +Elä viivy viinan luona, +Huoli hullun kumppaliksi, +Piä hullu huonehessa, +Ankkurissa aika vanki, +Niin on kallo kaunihimpi, +Taito tallella pysyypi. + + + + + + +OLLI KYMÄLÄINEN. + + +Soinilansalmen kylässä Leppävirroilla syntyi 25 p. maalisk. 1790 +runoniekka Olli Kymäläinen. Hänen isänsä oli mökkiläinen _Jonas +Kymäläinen_ ja äitinsä _Maria Soininen_. Olli oli heidän vanhin +lapsensa. Miehen ikään tultuaan asuskeli hän varsinkin Palokin sahalla, +jossa hänellä kai oli joku toimi, sekä viimeksi Varistaipaleen kylässä +mökkiläisenä. Olli Kymäläinen oli kasvanut monissa vaivannäöissä, vaan +ehkäpä juuri tämä seikka saattoi hänen mielensä luonnon kauneutta +huomaamaan ja ihailemaan. Hän oli saanut oppia lukemaan, vaan ei +kirjoittamaan. Raamattua hän ahkerasti lueskeli, mutta vielä ahkerammin +sitä suurta ihmeteltävää kirjaa, jota ympäröivä luonto hänelle näytti. +Hän näki sen ihmeitä niin hyvin niityn kainoissa kukkasissa, kuin +niissä luonnon mahtavissa harjanteissa, jotka "on silloin tehty, kun on +kuu kokohon pantu, kun on aurinko alettu, laskettuna maan perustus". +Niinkuin useat muutkin talonpoikaisista runosepistämme, rupesi +Kymäläinen vasta vanhempana runoilemaan. Hän mainitaan silloin olleen +47-vuotiaana, ja ensimmäinen runonsa oli kotipitäjänsä "Leppävirtain +puolustus" Kuopiolaisten moitteita vastaan. Ainoastaan semmoiset runot, +jotka jotain juhlallisempaa tapausta koskivat, teki Kymäläinen muille +tutuiksi, vaan ne runot, jotka itseksensä sepitti metsässä liikkuessaan +taikka, myöhemmin myllärinä, istuessaan puron loisketta kuunnellen, +saivat taas vaipua unohdukseen ja antaa sijaa uusille. Sitä ei hän +kärsinyt että häntä pyydettiin pitoihin siellä laulaaksensa: "minä en +laula ruoasta", oli hänen tapana sanoa. Kun eräs herrasmies kerta oli +hänet siinä mielessä häihin kutsunut, niin Kymäläinen tosin tekikin +runon -- vaan siitä tuli pilkkaruno. V. 1815 oli hän nainut _Kaisa +Turusen_, jonka kanssa hänellä oli useita lapsia. V. 1840 hän muutti +Heinävedelle, missä tuli mylläriksi Kaurion suuren kartanon tiluksille. +Sitten hän kuitenkin mainitaan jättäneen tämän ammatin ja ruvenneen +torppariksi. Mutta itse hän ei paljon huolinut maanviljelyksestä, joka +jäi perheen osaksi, vaan ajatteli ja valmisteli kaikellaisia koneita, +johon hänellä oli suuri halu ja taipumus. Ulkonäöltään oli Kymäläinen +muhkea mies, kasvonpiirteet miellyttävät ja älykkäät, ja näyttää +myöskin seurustelussaan tehneen muihin hyvän vaikutuksen, niin että +hänen käydessään V. 1845 Helsingissä Makkosen ja Puhakan kanssa huomio +näkyy erittäinkin häneen kiintyneen (ks. Makkosen elämäkerta). Hän +kuoli Heinävedellä 3 p. toukok. 1855. Leskeksi jouduttuaan oli hän v. +1842 uudestaan mennyt naimisiin _Anna Kaisa Rautiaisen_ kanssa. Yksi +hänen pojistaan myöhemmästä naimisesta kuuluu osaavan laulella isänsä +runoja, vaan viettävän ympäri maailmaa kuljeksivaa elämää ja olevan +viinaan menevä. + +Kymäläisen parhaimmissa runoissa "Kiitos Luojalle hyvästä vuoden +tulosta" ja "Punkaharjusta" ilmestyy erinomaisen vieno luonnon ihailu +ja lämmin uskonnollinen tunne, ja hän voittaa näitten tunteitten +ilmituomisessa muut talonpoikaiset runoiliat. Häntä on sentähden usein +kiitetty kaikkein etevimmäksi kansanrunoilioistamme, ja tunnetuksi ovat +varsinkin tulleet Runebergin sanat hänelle: "jos sinä, veliseni, +kirjoittaa osaisit niin tulisi sinusta paljoa kuuluisampi runoseppä, +kuin minä olen." Kymäläiseltä säilyneet runot eivät kuitenkaan +täydellisesti oikeuta pitämään toisia häntä verrattoman huonompina. Jos +hän jo mainitussa suhteessa onkin etevin, niin tietävät muutamat heistä +esim. Heikki Väänänen, Tuoriniemi, Makkonen y.m. kyllä esittää +aineitansa pontevammin ja sukkelammin, kuin Kymäläinen, sekä myöskin +täydellisemmässä ulkoasussa. + +Kymäläisen luonnonlaatu sekä kirjoitustaidon puute ovat vaikuttaneet +sen että jotenkin harvat runot häneltä ovat säilyneet. Hänen runojansa +löytyy painettuna Sanansaattajassa 1840 (Kiitos Luojalle hyvästä vuoden +tulosta), Necken-kalenterissa (Punkaharjusta) ja Maanmiehen Ystävässä +1848 (virsi Vuoden tulosta) sekä käsikirjoituksena Suom. Kirj. Seuran +arkistossa seuraavat: Leppävirtain puolustus, Heinäveden kirkon +rakennuksesta, Kansankäytöksestä jouluna, Punkaharjusta, Suomess' ei +elä runoilla ja Kiitosvirsi hyvästä vastaanotosta Helsingissä. + + + + +KIITOS LUOJALLE HYVÄSTÄ VUODEN TULOSTA. + + +Laulan riemusta runoja, +Ihanan ajan ilosta +Tahon muille muistutella. +Mutta kuinka sulle, suuri +Luojani, Isä ihana, +Minä taian mitätöinnä, +Minä suuri synnin orja +Sanat uhriksi sanella, +Kiitosvirttä veisaella +Tästä vuoesta hyvästä, +Kesän kaunihin tulosta, +Jonk' on suonut suuri Luoja +Meiän ihmisten iloksi, +Meiän vaivaisten varaksi +Jot' ei nähnyt nuori kansa, +Eikä varsin vanhat vielä +Muista näitä nähnehensä. +Kerran kun kesäksi lähti, +Taittui talvelta purimet, +Pakkaselta paksut niskat. +Itse ilmakin ihastui, +Lämmin läikkyi taivahasta, +Aurinko varisti paistoi; +Lumet lähti, maat sulivat, +Virrat aukesi äkisti. +Eipä viikon viipynynnä, +Tuskin viipyi viikkokautta, +Metsä kun puki pukunsa, +Veti verkavaattehensa, +Silkkimanttelin sivalsi. +Niitty oli neito nuori +Kaunistettu kukkasilla. +Kaikki karja laitumella +Iloitsevi itseksensä, +Että hyvä Herra auttoi, +Heitä vankia vapahti +Elämälle entiselle, +Ihanalle, iloiselle. +Kaikki karjakin ve'estä, +Kalat nousi katsomahan +Kesän kaunista tuloa. +Tetret kuusissa kukersi, +Kotkat katsoi kalliolta; +Pienet linnut pensahilla +Kaikki istuvat ilossa, +Visertävät virsiänsä +Luojallensa kunniaksi. + +Itsekin talon isäntä, +Talonpoika taitavainen +Arveleepi aikojansa, +Kyseleepi kyntömiestä, +Alkajaapi aatrojansa, +Kyntövärkkiä kyhätä. +Ollut ei sitä oritta, +Tamman varjoa talossa, +Jot' ei viety vainiolle. +Itse niin talon isäntä +Kylvi sitten siemenensä, +Ahot ensin, maat perästä. +Itsekin Isä Jumala +Siihen antoipa apua, +Kauneimman kastehensa, +Että lämpimen lähetti. +Itse aurinko ilosta +Paistoi paljo lämpimemmin, +Kuin on muinoin monna vuonna, +Että kasvoi kaikki paikat, +Kaikki kuivat kankahatkin, +Kaikki kallion kolotkin, +Vuoren rotkot ruohokkaiksi. +Kaikki kukkaset keolla, +Kaikki niityt notkomailla, +Laihot laaksoissa iloitsit +Kasvantoa kaunihinta. +Ei nyt halla haaskannunna, +Eikä ruoste raiskannunna. +Vaan kun kaikki kasvanunna +Täysinäisnä tähkäpäänä, +Antoi Herra taas apunsa, +Itse ilmansa asetti, +Että ihmiset ilolla +Niitä kyllä niittelevät, +Että kykkyjä kylillä +On ja aumoja ahoilla, +Pieleksiä pellon päässä. +Sitä ei ole sisarta, +Ei sitä emosen lasta, +Joka saattaisi sanoa +Ruokapuolen puuttehesta, +Vaikka niit' on varsin harvat, +Joilla tapana talossa +Kiitosvirttä veisaella. +Kaikki kukkaset keolla, +Kaikki päänsä kallistavat +Luojallensa kunniaksi; +Miks ei mekin ihmisraukat +Saata suullamme sanoa, +Luojan töitä tutkistella, +Kosk' on Luoja meitä luonut, +Luonut luontokappaleita +Vielä muita viisaammaksi, +Kielen antanut puhua +Että järjen ymmärrellä! + + + + +RUNO PUNKAHARJUSTA. + + +Oli kerran miestä kolme, +Jotka sattuivat Savosta +Kulkemahan kuuluisahan, +Haluisehen Helsinkihin. +Tuunan salmehen tulivat, +Joss' on saari salmen suussa, +Virstantolppa toistajana. +Yli salmen saatettihin +Sille puolen Punkaharjun; +Astuivat ylämäkehen +Katsomahan kartanoita, +Jotk' on kruunu rakentanut. +Kääntelekset, katselekset, +Istuvat, ajattelevat, +Kuuntelevat kukkumista, +Kesälinnun laulamista: +Kuinka siinä linnut lauloi, +Linnut lauloi, metsä soitti. +Antoi aurinko ilonsa, +Päivä paistoi pitkin nientä; +Siitä koko luonto liikkui, +Ilma silmissä iloitsi, +Ilahutti ihmiskunnan. +Kaikki' näitä katsellessa, +Säikkyviä lähtehiä, +Järven, lahen lainehia, +Kerran vielä keskenänsä +Miehet mielestä hyvästä +Puhelevat puolestansa: +"Kuin ois tässä kukkasia, +Lehtipuita lempehiä, +Oksakaan omenapuuta, +Oisipa osa hyveä +Paratiisin maan paria, +Aatamin asuntomaata!" +Tuosta kärryihin kävivät, +Rupesivat rattahille: +Ratas vieri tietä myöten, +Aatos Luojan töitä myöten. +Ajoit siltoa sinistä +Sekä harjua haluista, +Joss on puista portti tehty, +Katuvarret kaunistettu: +Tämä silta on silloin tehty, +Kuin on kuu kokohan pantu, +Kuin on aurinko alettu, +Laskettuna maan perustus. +Viel' ei vaivu vuoliaiset +Eikä arkut alta murru. + + + + +SUOMESS' EI ELÄ RUNOILLA. + + +Kuulkahatte kuulut herrat, +Suomen ruhtinaat suloiset, +Minä huuan huolissani, +Valittelen vaivoissani: +Suomess' ei elä runoilla, +Ei tule leipä laulamalla, +Työstä on Suomessa surua, +Leivänsaaliista Savossa. +Maat on kaikki kankahia, +Kaikki kallioperiä, +Toiset korpia kovia, +Synkkiä syänsaloja, +Pellonpaikat on pahoja, +Kivikoita, kallioita; +Niiss' on työtä tyhjän kanssa +Saaha einettä etehen, +Ruvetessani runoille. +Viel' on raskas Herran vitsa, +Tauti päälle painavainen, +Kaikki tässä kappelissa, +Joitten joukossa minäkin +Olen saanut outo olla, +Parvessa parasna miesnä, +Kaikki on kattoni kulunna, +Kaikki pääni paljastunna; +Ei ole soittoni soreat, +Eikä kuulu kanteleeni, +Nyt ei kanna köyhän koppa, +Pää paljas puhua paljon, +Suru soittoni hajoitti, +Katkoi kielet kanteleeni. + + + + + + +TAAVETTI SAVOLAINEN. + + +Runoseppä Taavetti Savolainen oli syntynyt v. 1797 Kuopion pitäjässä. +Hän oli perinyt talon ja mannun, mutta mieli näyttää tehneen itse +kaupungin elämään, niin että möi perintönsä ja muutti kaupunkiin, jossa +osti talon. Vaan ei hän niinkään viihtynyt, möi tämänkin ja rupesi +merimieheksi sekä purjehteli jonkun aikaa Saimaan vesillä. Palasi +sitten Kuopioon ja lienee viimeiset aikansa vuokramiehenä kuljettanut +tavaroita Toivalan ja Kelloniemen välillä. Hän kuoli Kuopiossa 4 p. +toukok. 1855. + +Vesillä liikkuissansa heräsi savolaisessa runon into: eräänä kauniina +kesäyönä laivankannella istuessaan ja luonnon ihanuutta katsellessaan +hän teki ensimmäisen runonsa. Savolaisen runot eivät kuitenkaan osoita +suurempaa runollista taipumusta. Suom. Kirj. Seuran kirjastossa +säilytetään niitä useampia, joista huomautettakoon erittäinkin hänen +sururunoansa Paavo Korhosen kuolemasta, joka on hyvä todistus siitä +suuresta arvosta, jossa kansa aina on Korhosta pitänyt ("Ei ole kuolon +kiertänyttä, surman vanhan voittanutta, Ei niin järjestä jaloa, Tahi +taiosta isoa Ole suurta oppinutta, Joka saisi surman jousen, Julman +jäntehen e'eltä, Nuolen sen terävän tieltä Päänsä piilleeksi pikaisen" +j.n.e.). Muuten ansaitsevat, paitse tähän painettuja, Savolaisen +runoista jo aineensakin tähden mainitsemista "Muistopatsas ja runolaulu +kreivi Robert Henrik Rebbinderin kuolemasta", "Vangituista +viinapannuista" (1843) ja "Sotamiesten intoruno v. 1855". + + + + +RUNOLAULU HYVÄSTÄ VUODENTULOSTA. + + +Kellä ompi kelvollinen +Kiitosuhri uutisesta, +Vuoen viljaisen tulosta, +Jonka puolehen Jumala, +Leppyisemmin suuri Luoja +Katsoisi kuin Kainin uhriin? +Kuka käypi kymmenestä, +Samoin kuin Samarilainen, +Kiittämässä korkiata +Armon eestä auttajata, +Päästyänsä puutoksesta, +Johon oisi oijennunna, +Joll'ei jauhoja Jumala, +Siunannunna suuri Luoja +Esivallalle varoja, +Eloa etelämaalle, +Jotta tuli toiset puolet +Näljän alta autetuiksi, +Puutteesta pelastetuiksi? +Vaikka surveella sivussa +Oli monta orpolasta, +Vaipua vähävaraista, +Kunnes antoi askeleensa +Lihavuutta suuri Luoja +Tiukkua tykönä touvon, +Kunnes jou'utti Jumala +Uutis-elon uupuneille, +Näljissänsä nääntyneille. +Senpä täytehen teräänsä +He'elmöivän Herran lahjan +Auttoi auransa jälehmät, +Suuri Luoja lämpöisellä, +Ihanalla ilmallansa, +Sateilla soveliailla. +Kasvatti ylenkatsotut +Pellot, jotka pensastuivat, +Metsähalmeetkin haleten +Kasvoi paikoin puskapäihin, +Lynsähän lyhästelihe +Paksun päänsä painon alla; +Eksyi turmelus elosta, +Ruoste poikkehen rukihin +Päästä paksusta pakeni: +Ompi runsas riihessäkin +Saalisna ruissatanen; +Ompi samoin ohravilja, +Ei puine epä-ituista, +Riihentappaja takone. + +Ompi nurkka noilla määrin +Kuin ennen elon mitassa, +Viljavuosina välisten: +Nurkka rii^essä ryhötti; +Ompa vielä oiva vilja, +Myllyssäkin mainittava, +Kiven alla kiitettävä: +Ei puollu jauhopussi, +Säkki vuoroonsa vähene, +Kiven varkautta vajene, +Tullin ottoa ohene; +Ompa vielä valkiata, +Ihanaa, loistavata, +Leipoessa Luojan lahja. +Ompa vielä oiva leipä, +Eessä ihmisen ihana, +Kaunis pöyällä katsella, +Herran anne atrialla. +Ompa maistaissa makeeta, +Suusta nauttien suloista, +Maamme manna mieluisata. + +Ompa luulla onnen vuosi, +Näistä aineista näkyen, +Saatuna Savonkin maahan. +Jopa vielä viljavuoen +Antoi meille ontuneille, +Kylmän Pohjan kynnön alle, +Jopa vielä viimeisetkin +Suvitouvot suuri Luoja, +Tarkoin taivahan Jumala +Varjeli vilun vioista, +Nekin heikoimmat he'elmät, +Kukkakasvit kuuraöistä, +Herra säästi hallan eestä. +Vielä kostoksi keväisen, +Pohjatuulen palkinnoksi, +Salli vanhan vaarallisen +Laurin päivän lämpöiseksi; +Tämän ilmansa ihanan +Piti vielä Pärttylinä. +Yhtäläinen lämmin aina +Kesti kelpoinen kesäinen, +Syksykuussakin suloinen, +Että kelpasi elonsa +Leikata vähin lekeinsä, +Nuttu päällä nuutumatta +Aumata jälestä aina. +Niinkuin ensinnä eläimen +Ruoka raitisna kokohon +Tuli heinät hempiänä, +Samoin saatihin sateetta +Kaikki viljat virhetöinnä, +Riista riihiinki puhasta. + +Osapuille oiva vuoen +Lauloin lahjan Luojan suuren, +Saatuna Savonkin maahan, +Vaan ei taia vanhan tuiman +Näljän entisen e'estä +Vielä vuosi viljavainen +Tuntua hyvätuloinen, +Kesteä elatuskeino +Ajast'aian atriaksi. +Vaan se kaiken viljan Herra, +Elon antaja apunsa, +Siihen siunauksen sivussa +Suuri Luoja lainattohon, +Että kestäisi eloa +Meiän maassamme omassa, +Jotta vielä vuo'n lopuksi +Ulottuisi uutiseenki, +Että vähän erkaneisi +Näljän sairaus Savosta, +Ett'ei eineeksi ahoilta +Lapset aina leiväksensä +Suolaheiniä hakisi, +Että saisivat surutta +Isän lahjasta iloita, +Leikitellä leivän kanssa, +Että köyhä kylvötöinkin +Saisi rikkaalta ravinnon +Työnsä teolla tienanneeksi, +Josta hänkin Herrallensa, +Niinkuin rikas riistastansa, +Toimittakoon vuo'n tulosta, +Kiitosuhrin uutisesta. + + + + +TAVATTOMASTA KAHVINJUONNISTA. + + +Nyt mietin minä ruveta +Kahviruuasta runoja +Laulamahan lämpöisestä, +Rinnan hauteesta hyvästä, +Eli juomasta jalosta, +Jota aina Aasiasta +Tuoahan meren takoa, +Jota ainetta alukset, +Laivat tänne lastittaisin +Purjehtivat puuttumatta, +Jonka kauppa kaikin aioin +Menestyypi Suomenmaassa. + +Joka puo'issa on puheena +Se kahvi ja sokeri, +Jos käytkin kuin monasti +Päivässä puo'in ohitse, +Aina kuulet kahvin kaupan, +Kilkkajaa sokerikirves, +Kapiseepi kahvivihki; +Sitä on juomahan jokainen +Yltynnä yhellä lailla, +Kaikki sääyt särpämähän; +Varsinkin on vaimon puolet, +Kaupungissa köyhemmätkin, +Monet viikossa visiitit, +Kahvikestit keskenänsä +Joka pötsössä pitävät, +Varhain vatsaansa vetävät. +Vaan ei kumma kaupungissa, +Jos vaimot vähävaraiset, +Kahvin juovat köyhemmätkin, +Joilla on siinä leivän juuri, +Samoin siinä särpimensä. +Mut kun maalla mökkiläinen, +Toisen köyhä torpparikin +Vaimon antaapi varina +Kahvipannua pi'ellä, +Itse vielä ihviturpa +Kahvin juopi, vaikk' karetsi +Hällä rakkaampi ravinto, +Pala paljoa parempi, +Eine suussa ennestänsä +Leukapielessä lepääpi, +Piipunpohja poskuksessa. +Jos on joku mökkiläinen, +Vasta alkava asukas, +Jolla ei vielä kahvivärkki +Ole aivan orningissa, +Annas piot päällen tulla, +Annas hänen häitä juoa, +Tahi peijaita piteä, +Kyllä hankkiipi kylältä +Heti kohta kahvivärkin, +Varineuvon valmistaapi, +Kupit kutsuu vierahillen, +Joita eivät ennen muinoin +Tarvinna talon isännät, +Peijaissa rahapohatat. + +Eipä vielä varsin kumma +Oisi, jos se oiva rikas, +Kahvekupin kuuluisampi +Häissä, peijaissa pitäisi, +Vaan nyt kahvi kaikin aioin +Juoahan joka kylässä; +Eipä nyt talon emäntä +Voi vuoteelta kohota, +Ylösnousta yösijalta, +Ennenkuin on kahvin juonut. +Hä'in piiallen puhua, +Sen jaksaapi sanoa: +"Koe kahvia kasella, +Panna pannua tulellen; +Elä suinkahan syellen +Paaha pyöniä pilallen, +Koe korveta koreesti, +Varo valkeesta hyvästi +Roihun päältä prännäriä." +Sillä joutuen sanalla +Piika sitten sängyn päällä +Ensin juottaapi emännän, +Kumpainen kupillen heitä +Heräjääpi herkemmästi. +Siihen tyttäret tulevat, +Poikalapset lakkimahan, +Vielä muutkin nurkkamuorit, +Työnnäkset työntekiät, +Pannun päälle pälmehtivät. +Vaan se joukon kahvin juonti, +Virma viekas viivyttääpi +Aina aamuaskareita, +Päivän töitä turmeleepi, +Kun katsoopi jokainen +Pannun päällen päiväläinen, +Vielä renkikin väjyypi +Puolikupin puutoksessa; +Jos ei tarjota talosta, +Niin ottaapi omaansa +Räkninkiinsä renkimiesi, +Palkan päällen päiväläinen, +Viinan kanssa viimeiseksi +Juopi kuivaksi kuparin. + +Vaan ei kauvan kahvipannu, +Joua kuivaksi kupari, +Vieras on oven rivassa, +Toinen vieras virstan päässä +Tulemassa taipaleella, +Jonka kanssa uuen kahvin +Itsekin isäntä juopi, +Samoin saattaapi emäntä +Vielä vierahan huviksi, +Kupin juoa kunniaksi, +Tahi muistoksi muassa. +Taas on pannu tarkoin juotu, +Keikkakaula kallellehen, +Vaan ei vielä vaski joua +Kovin kauvan kylmillehen, +Vielä on oma halunsa, +Vielä tallella tapansa +Emännällä ennallansa, +Puolipäiväisen perästä, +Vielä vieraatta paneepi +Pannun paikalla tulellen. + +Sepä näyttääpi nykyisen +Kansakunnan kahvin juonnin, +Jota eivät ennen täällä +Suuret herrat Suomenmaassa, +Isotkana ilmi muinen +Saaneet juoa julkisesti, +Kun oli kova kahvin kielto:[19] +Maahauassa haluunsa, +Kahen kesken kellarissa, +Sillan alla siimeksivät, +Kahvikupin kurmosivat, +Missä varkahin variksi +Salaisesti pannun saivat. +Vaan nyt vaskensa varina +Saapi pelvotta piteä, +Huoletoinna halvempikin. + +Kun on kerran keikkakaulan +Saanut kattilan käsiinsä, +Siitä on vaimoilla vajoa, +Mure aina muoriväellä, +Kysyminen kirkonmäellä, +Kussa ois kupariseppä, +Vasken taitavin takoja, +Joka pannun jou'uttaisi +Viimeistäänkin viikon päästä; +Ei nyt ennistä ehyyttä +Löy'y liellen[20] pantavata, +Kyökkihin kyhättävätä, +Millä sumppia sulaksi +Saisi vieraalle varaksi, +Millä itse miel'tekonsa, +Hammastauissa halunsa. + +Minä en kahvia kaehi, +Mosi moista juotavata, +Säti kahvin särpäjätä, +Enkä laula lastatessa +Tästä ruuasta runoja, +Oma turpa tunnustaapi, +Suu saatua sanoopi, +Että on eine ensimmäinen, +Kahvi raittihin ravinto; +Vaan ei vähävaraisen +Elolaaria enennä, +Vaikka sillä vaimonpuolet, +Miehet monjahat sanovat +Ruokaveron väistävänsä. +Vaan kun vähävarainen +Viepi viljansa usein +Kahvin eestä kauppiaalle +Kyllä leipälaaristansa, +Eli elohinkalosta, +Saapi haltia havaita, +Onko kahvin ostaminen +Ollut leivälle lisänä, +Ruoka-atrian apuna. + +Jospa juonnilla jalolla +Saisi hinnan huostumahan, +Markantin masenemahan, +Kahvilta kepenemähän, +Niin voisi vähävarainen, +Sitä juoa halvempikin, +Kupin, kaksi köyhempikin +Ostoa osaksi päivän. +Vaan jos kahvi kallistuupi, +Niin on veron vetona +Suomenmaassa mainiona; +Tuskin Suomehen sahoilla, +Lankkulastilla tahoja, +Tahi poltolla potaskan, +Tahi tervalla takaisin +Tuleepi tuhatlukuja, +Jonka summan Suomalaiset, +Veron kahvista vetävät, +Kun ei kasva kaunis ruoka, +Vilja Suomessa suloinen, +Ei eläne sen enemmän +Kuin kaloa kalliolla. + + + + + + +JUHANI IHALAINEN. + + +Luonnonihanasta Rautalammin pitäjästä, joka on kasvattanut useampia +myöhemmistä runosepistä kuin mikään muu seutu, oli myöskin Juhani +Ihalainen kotoisin. Siellä hän syntyi aviottomana lapsena v. 1798. Tämä +onnetoin elämän alku sitten ikäänkuin painoi merkkinsä kaikkiin hänen +myöhempiinkin kohtaloihinsa, niinkuin hän itsekin sanoo "Runossa +itsestänsä": + + Vasta vaivoissa havaitsin, + Vasta tulin tuntemahan, + Mikä perintö minulle, + Onnettomalle osaksi + Vanhemmilt' on valmistettu. + Synnissä minun si'itit, + Häijyn he'elmän himossa, + Haureu'essa hosasit, + Kääreit päälle kirouksen, + Että armaha Jumala -- + Äiti lassa _äätä_ neuvoi, + Vaan en _iitäkään_ isältä + Ole tullut tuntemahan, + Josta oppinut olisin + Turmeluksen tuntemahan -- + +Jo lapsena sai hän lähteä kerjuulle, "pitkällä pitäjän tiellä aloin +palasta ajella, niinkuin oksalla orava elatusta etsimässä". Vanhemmaksi +tultuansa rupesi hän ensin rengiksi, jommoisena oli kuusi vuotta, ja +sitten kovan taudin alaiseksi jouduttuaan räätäliksi, siksikuin tauti +teki tämänkin toimeentulon hänelle mahdottomaksi. Tämän jälkeen, joka +lienee tapahtunut jo 1820 luvulla, sai hän elää suuremman osan +elämäänsä ruotuvaivaisena toisten armoilla. Huono kasvatus mainitaan +saattaneen Ihalaisen nuorempana rikoksentekiäksikin, varkaaksi; mutta +hänen runonsa näyttävät hänen sittemmin kääntyneen totisempiin +ajatuksiin. Mikä se oli joka saattoi hänet runoiluun, siitä hän itse +kertoo seuraavilla sanoilla: + + Käypä kääntehen näkeepi, + Soutavainen lahen soppeen. + Minä olen orpo poika, + Nähnyt monta matkausta + Tällä vähällä välillä, + Lyhyellä elämällä: + Sillä kallohon kajahti, + Että ruveta runoillen, + Saattaa saunasta sanoman + Tutuksi tupaväellen, + Mitä mielessä minulla, + Surun alla sullotulla. + Vaikk' ei pakkoa pahaakaan + Olis mulla ollenkana, + Että rustata runoja: + Luonto kuitenkin lupaapi, + Tapa vanha vietteleepi, + Että pikkuisen pitäisi + Kihnutella kirjoitusta + Kansan kasvavan etehen, + Tulevaisten tunnustella. + +Myöskin hän valittaa että hänen runonsa olivat hänelle hankkineet +vihamiehiä, jotka koettivat häntä estää niitä kirjoittamasta. Juhani +Ihalainen kuoli ruotuvaivaisena 5 p. tammik. 1856. + +Ihalaisen runoja löytyy kuusi, Tupakkiruno, Ylistysruno Kirjavaiselle, +Naimaruno, Toholahden markkinoista, Talkousruno ja Runo itsestänsä, +painettuna Lönnrotin Mehiläiseen 1836-37. Paitse näitä tavataan Suom. +Kirj. Seuran arkistossa tallella vielä useampia, sekä runoja että +lauluja, esim. runot Viitasaaren noidista (Ihalaisen omalla kädellä +kirjoitettu), Keisarin armoteoista (omak. v:lta 1850), Runo itsestänsä +(aivan uudestaan tehtynä ja nähtävästi paljon myöhemmältä ajalta kuin +Lönnrotin painattama v:lta 1831), Herrain hevosen taposta, Talonpojan +tyttärille, sekä laulut Näljästä ja kalliista ajasta v. 1832 ja pari +kuolinvirttä. Ihalaisen runot ovat kirjoitetut ilman suurempaa +runollista innostusta, runomitta on perin huono; useimmissa niistä hän +moittii tai pilkkaa kansassa vallitsevia pahoja tapoja. + + + + +TUPAKKIRUNO. + + +Sattuipa sekin Savossa, +Savon saunassa tapahtui, +Että morsian mokoma +Suuttui kerran sulhasehen, +Tuskastui tupakin tähen, +Tunnusti tupakin ruukin, +Mahottomaksi manasi. + +Sanoi myös sanoilla näillä: +"Isännäll' on itsellänsä +Puolitalvesta puhenna, +Kysymys joka kylässä, +Sievä toimi siemenistä. +Kun on saanut siemeniä, +Jopa pälvehen pitäisi, +Tuonne tallin tunkiolle +Tehä taimet taitavasti, +Panna pehut peitteheksi. +Kohta on vaarilla varoitus, +Iso murhe muorillakin, +Kuinka kunnossa pysyisi +Ett'ei kuivaksi kuraha, +Eikä pakkanen panisi. +Jospa taimet joutuisivat: +Ukkoja ojantekohon, +Akkoja aianpanohon, +Piiat, pojat polvillensa, +Joka kynsi kyykyllensä +Tainta maahan tunkemahan. +Omat sitte sievät vielä +Kaikki vettä kantamahan. +(Min' en vielä milloinkana +Koskenna korennon päähän, +Ole ottanut olalle, +Tuoani tupakki maalle, +Enkä koske milloinkana.) -- +Heti kun heinä rupeepi +Tupakissa tuntumahan, +Koht' on kiire kitkeminen, +Heinänperkaus perätöin. +Kun ne joutuvat kukalle, +Kukat kohta kuivamahan, +Joita pojat polttelevat; +Vaari ei vanhoja anna +Ennenkuin on kukat kaikki. +Itse istuupi isäntä +Kylpyajat kynnyksellä, +Hallan tuulta haisteleepi, +Katseleepi, kiikaileepi +Onko näkeillä otava. +Jos on pouta pohjoisella, +Vasta kiirut kiintiääpi. +Väki jos miten väsynyt +Muusta työstä tultuansa +Ei saa ennen maata mennä, +Kun on kumossa tupakki. +Vasta työ tytöiltä puuttui, +Murhe muorilta väheni, +Vaan ei vielä vaarin vaivat +Ole kaikki ollenkana; +Alas kankia katsella, +Varustella vaikkunoita. +Viel' on huolta hiieksikin, +Kun on kuivana tupakki, +Komisee se koivun pölkky +Ennenkuin on kukkarossa. + +Nyt sen kuulit, kulta poika, +Liekö tuosta liika vaiva! +Onko sulla ymmärrystä, +Heitä piippu helsinkihin, +Kylvä ennen kaurakappa, +Osta otria nelikko, +Josta jouluna olutta +Joka henki juoa saisi." + +Tästä pitkästä puheesta +Suuttui viimein sulhaspoika, +Kiskoi kihlansa takaisin, +Sanoi suulta julkialta: +"Olin poika onnellinen, +Että kuulin kunniasi, +Itse ilmoitit tapasi; +Sill' en nyt sinusta huoli, +Ehkä omilla eväillä +Varsin vaimoksi tulisit." + +Tämä morsian mokoma +Ei saanut siltä ikänä +Puhemieheltä puhetta, +Eikä suuta sulhaselta. +Sitte kohta kortit osti, +Alkoi pouvata pojille, +Emännille ennustella, +Tuli palkaksi tupakki. +Talvet korjassa körötti, +Kesät kulki kuokkimassa +Kuokkapalkalla kylissä, +Viimein suuttunut siihenkin +Jopa vaihtoi vaattehensa, +Kantoi kamlottiasunsa +Vietäväksi Viipurihin, +Saaha lehtiä leveitä, +Vielä kerran virnaskoita. + +Niin poltti poloinen aika +Tupakkia tuskissansa; +Neuvoi aina nuorempia, +Ett'ei pahasti pitäisi +Piippuväelle puhua, +Lapset vahvasti varoitti, +Ett'ei taimet tallattaisi. +Veipä vettäkin välistä, +Kantoi taimen kasteluksi, +Varoittipa varpusetkin, +Taimitarhasta ajeli. + + + + +KEISARIN ARMOTEOISTA. + + +Vielä vanha vaivoissani, +Ikävässä istuissani +Kihnuttelen kirjoitusta, -- +Ilovirttä vierettelen, +Hyräilen hyvillä mielin +Armo keisarin avuista, +Jonka syämmen Jumala +Valaisi hengen valolla, +Sinne vuoatti sisähän +Raittihimman rakkau'en, +Aivan suosion suloisen, +Vielä lämpimän lähetti, +Teki korvat kuulevaksi +Kurjain suurta surkeutta, +Orpoin itkua isoista, +Vajavaisten valitusta. +Tuli surku surkioita +Vanhan Davidin tavalla, +Joka suri sukuansa, +Että Israel eläisi +Alla kuuluisan kuninkaan. + +Tällä lailla lapsukaiset +Kiitettävän keisarimme +Syän paljon on palava, +Huoli suuri Suomenmaasta. +Pilven laittoi Pietarista, +Hyvän kuuron sen korian +Suomenmaallen surkiallen, +Josta kaste kaunihisti, +Armopisarat aleni +Kuivuneillen kukkasillen, +Virvoitti viinamäkensä, +Että Herrallen he'elmän +Istutukset tuottaisivat, +Mantelpuissa marjat oisi. +Tuli isäks itkevillen, +Otti orvot omiksensa, +Tempas tuolta riikin tieltä, +Ulos kyläin kynnyksiltä, +Parkumasta tain palaista, +Kylän vaarin vastuksista, +Tarkan emännän taloista. + +Ei nyt tarvitse enemmän +Kurjain lasten kuljeskella +Riikin reissä renttuumassa, +Talvisella taipalella, +Pakkasella paukkaavalla, +Itkein vilussa vikistä, +Kiitettävä keisarimme +Orvot toimitti tupahan, +Ruoan, vaattehen varusti, +Vielä korjuhun korian, +Opetuksen oivallisen, +Isäntäin siunattuin sivulla. +Totta lapset toisten vielä +Mahtaa kiittää keisaria, +Sitä isäänsä isoista, +Joka tuli tuskan alla, +Häilähti siihen hätähän, +Laittoi peipposet pesähän, +Ett'ei kurjat tiellen kuollut, +Viluun nälkä näännyttänyt, +Tuulottaissa turvatoinna +Murhein mustassa metsässä. + +Eipä ole ennen nähty +Suruisella Suomenmaalla, +Ett' olisi esivalta, +Ruhtinaamme ruoan tuonut, +Osoittanut orpoloillen; +Tuolla mierolla menivät, +Siellä eli ihmiseksi, +Kuuli monta murausta, +Paljon sanoja pahoja, +Eikä ollut opetusta, +Oli paha koiran koulu, +Lavialla lauvaistessa. +Eipä kuunnellut kuningas +Orpoin itkua isoista, +Huolta pienistä pitänyt. +Toinen tunto keisarilla, +Syän rakas ruhtinaalla, +Suosittelee Suomenmaata, +Laittelee elämän etuja +Taiten monella tavalla, +Soisi ihmisten elävän +Kaikin puolin kaunihisti, +Ett'ei puutteista puhuisi, +Vajautta valittaisi +Suomen saaren suuri joukko. +Soita, korpia kokeepi +Visuun tehä viljamaiksi +Talonpoikain tarpeheksi, +Sekä kosket kuohuvaiset, +Purot, joet juoksevaiset +Saimaa aivan avaraksi, +Että vesi vihmaiseepi, +Rannat kuivaksi kuroopi; +Niihin saapi niittylöitä +Että muita viljamaita, +Leipätaikinat leviät. + +Entäs kuin tämä isämme +Soisi meiän Suomenmaalla +Lapsilaumansa olevan +Suloisella suosiolla, +Rakkahasti, raittihisti, +Kukin viriä virassa, +Ahkeroia ammatissa, +Että kaikki katseleisi +Pienen muuraisen mukahan, +Miten se työssänsä meneepi, +työt ja päivät yrittääpi. + +Näin on ruhtinas ruvennut +Suloiseksi Suomenmaallen, +Laupiaaksi lapsillensa, +Eikä ole ennen vielä +Suomenmaasta mahotointa, +Verosummia vetänyt, +Eikä ole ollenkana +Sotamiestä Suomenmaasta +Väkivetohon vetänyt. +Sillä tulisi toella +Joka sääyn Jumalalta +Sille toivoo siunausta, +Että vielä e'espäinkin +Sillä suurella sijalla +Rakkau'en, rauhan kanssa +Eläisi pitkällen ijällen, +Olis vahva vartiamme, +Muuri tuimillen tulillen, +Että aina armon käsi +Olis lapsillen ojettu, +Hätähuuon huomaitseisi +Istuimella isoisella. + + + + + + +OLLI KARJALAINEN. + + +Olli Karjalainen eli Karjaliini, niinkuin hän mielellään näyttää +nimittäneen itseänsä, oli syntynyt v. 1805 Hevossalon kylässä +Kerimäen pitäjässä, missä hänen isänsä, hänkin nimeltään Olli, oli +talonpoikana. Vanhemmat pitivät poikaa tarkassa kurissa ja opissa, jo +kuusivuotiaana sai hän ruveta aapiskirjaa pränttäämään päähänsä ja +neljätoistavuotiaana hän lähetettiin pois kotoa oppimaan räätälin +ammattia. Pojasta, joka näyttää olleen hilpeä ja iloinen luonteeltaan, +mahtoi tuo kuri joskus tuntua liiankin ankaralta. Myöhemmin Olli +Karjalainen tuli puodille Puhokseen ja näkyy kulkeneen Karjalat tuonne +tänne, kunnes vihdoin asettui räätälinä Liperin kirkonkylään asumaan. +Kaikista näistä vaiheistansa hän itse kertoo laveammin tähän painetussa +"Kulkurunossaan". Sittemmin hän muutti Komperon kylään, jossa toimitti +lautain vahdin virkaa Siikakosken sahaan kuuluvalla lastauspaikalla. +Tässä ammatissa on hän naimatoinna kuollut helmik. 11 p. 1855. Hän +kuuluu kuolleen varakkaana miehenä ja jättäneen omaisuntensa perinnöksi +veljenpojalleen Heikki Karjalaiselle, joka sillä osti talon itsellensä +suvun alkuperäisessä kotipaikassa Kerimäen Hevossalossa. + +Olli Karjalaisen runot ovat enimmiten iloista laatua, mutta että +hänessä kyllä oli totisempiakin tunteita osoittaa kaunis runo +"Koulunkäymättömän valitus". Elias Lönnrotille lähetti hän koko joukon +sekä runoja että tarinoita ja kaskuja, omatekemiänsä ja muualta +saatuja, joita Lönnrot on useampia Mehiläiseen painattanut, niistä +kaksi runoa, Koiraruno (1839 Toukokuulla) ja Koulunkäymättömän valitus +(1840 Maaliskuulla). Muista, nyt Suom. Kirj. Seuran arkistossa +(etupäässä Lönnrotin kokoelmissa) säilytetyistä teelmistään ansaitsevat +erittäin mainitsemista sukkela "Naimajuttu" niminen runo, jossa +kerrotaan eräästä Liperissä tapahtuneesta kääntymyksestä kreikkalaiseen +uskontoon, ja draamallinen "Pilakirjoitus Amos ja Anna". + + + + +KOULUNKÄYMÄTTÖMÄN VALITUS. + + +Jos olis isä ennen muinoin +Antanna aluksi mulle +Kapan kauroja mukahan, +Sitten minun selvittännä, +Tuonne työntännä toella, +Koulun korkian tyköhön, +Opin oikian tiloille; +Jossa oisin oppinunna +Tietämähän, tuntemahan +Monta hyötyä hyveä, +Monta paikkoa paremmin, +Muita kieliäi mukaillut +Kaikin paikoin kallohoni: +Kukas saattaisi sanoa, +Kuka muuten muistutella, +Ett'en minä, niinkuin muutki, +Niinkuin muutki muutamaiset +Koulun korkiat käviät, +Lauleleisi, liirittäisi, +Kantelettai kaikuttaisi, +Että kuuluisi kumina +Yli suurta Suomenmaata, +Yli vuorten, vaaramaitten, +Yli laaksojen laveihen, +Niinkuin kaiku kankahilla +Tahi synkissä saloissa +Huuettaissa huikiasti +Kauvas kuuluupi kuhunki. + +Vaan nyt on kieleni kipiä, +Ääneni minun äräkkä, +Nyt on kalpa kanteleeni, +Ett'ei ensinkään osoa, +Saata kaikkia sanoja +Saaha oikein sarjallensa, +Kun en tieä, enkä tunne, +Mitkä milloinkin pitäisi +Sanat nuotille sanoa, +Sovitella soittohoni. +Niin ei oo lauluni lavea, +Eikä soittoni sorea, +Ei kumaja kanteleeni, +Laske ei laatuista iloa; +Vaikka kyllä koittelenki +Laaiskella lauluani, +Sovitella soittoani, +Kanssa kielet kiinnitellä +Yli kaiken kanteleeni. + +No mitä koulusta kurisen, +Mitä kielistä kitisen, +Opistani ollenkana! -- +Onhan meillä oma kieli, +Oma Suomemme sorea, +Oman äitin antamainen, +Oman isän istuttama. +Täll' on itsellä iloa, +Täll' on itsellä simoa, +Täll' on mettä ja makeutta +Kylliksi joka kylälle, +Joka talon tarpeheksi. +Kyll' on Suomella soreutta, +Kyll' on Suomella sanoja, +Ilman avun onkimatta, +Velaksi vetelemättä; +Et se tarvitse tapailla, +Anella apusanoja, +Muilta kieliltä kysellä, +Neuvoksensa nouatella. +Sill' ompi sanat soreita, +Puhehensa puhtahia, +Jos ne kuka juonteleepi, +Laaullensa latjoaapi. +Sit' on sitten kaunis kuulla, +Kaunis kuulla ja katsella; +Siinä rinta riemastuupi, +Syän syttyypi ilohon +Laulamahan, laatimahan +Uuen virren veisattavan, +Uuen laulun ja laveemman. + +Olkohonpa tässä kyllä +Tälle Suomelle sanottu -- +Muuten vielä muistuttelen, +Ihmisille ilmoittelen +Vanhemmistani vakaasti: +Ei ne vitsoa vihanna, +Säästänynnä selkeäni. +Vielä mua vanhempani +Ilmanki opettelivat, +Vaativat, varoittelivat +Ajan kaiken karttamahan +Ilkeyksiä ilman alla, +Sekä irstaista eloa +Täällä maailman menoissa; +Vaikk' ei mulla mies paralla +Ole tullut täytetyksi +Tämä vanhempain varoitus. +Olen kyllä kurja raukka +Elinkauteni elänyt +Täällä synnin siitännässä, +Irstaisuuessa isosti; +Josta jo tosin tuliski +Tehä kelpaava katumus. + +Mutta soisin, Suomen lapset, +Teille täyellä toella, +Ollaksenne oikeasti +Kiitolliset, kuuliaiset +Vasten teiän vanhempia. +Katsos kuin on vanhemmalla +Hellä huoli lapsistansa, +Suru niihen suuruksista, +Syömäneuvoista sanoma, +Ykinä ylöspiosta, +Vaattehistaki valitus! +Jos on toisia toella +Vanhempia vaivaisia, +Joill' on kyllä huono huoli +Lapsistansa maailmassa. +Laps kun kynnelle kykyypi, +Jaloillensa jaksaneepi, +Sen jo kohta selvittävät +Pitkin tietä piirtämähän, +Pitkin kaikkia kyliä, +Almua anelemahan, +Etsimähän einettänsä. +Siellä lapset sitten saavat +Monta kurjoa kokea, +Monta nähä nälkeäki; +Siellä oppivat ololta, +Tien ohessa ollessansa, +Monta pahoa puhetta. +Isällä on itsellänsä +Kyllä työtä tuumatessa, +Mistä milloinki tapaisi +Viinakupin kulkkuhunsa; +Sinne mieheltä meneepi, +Vaivannäkö vanhemmalta, +Valuu kautta kaulavarren +Viinan liemenä vihavan; +Jota viinoa vihaista +Tulis kaikkien kamoa, +Niinkuin syntiä syvintä, +Kaotusta kauhe'inta. + + + + +KULKURUNO. + + +Isän' isä oli Olli, +Minun isän' oli Olli, +Olli on oma nimeni, +Jok' olen syntynyt synkeässä +Savonmaassa mainiossa, +Hevossalon helpehillä, +Kuin on piirissä pitäjään, +Kerimäen kirkkokunnan. +Siinä kasvoin kaunihisti +Isän luona ilman syittä, +Äitin armahan avuissa. +Kosk' ol' vuosia kulunut, +Elopäiviä paennut, +Neljä päälle kymmenennen, +Isä mulle ilmoittaapi, +Äiti saatteli sanoiksi: +"Kuules Olli poikaseni, +Oma kantamain katala, +Meill' olis mieli mies sinusta, +Tehä taitava tekiä, +Ompelia oivallinen, +Vaattehien valmistaja. +Kulje nyt kotoa kohta, +Mene tuonne Mattson luokse, +Kylään koipea Kerelin, +Pennasen perintömaalle. +Se on räätäli ramakka, +Ompelia oivallinen, +Opi siellä ompeluhun, +Vaattehia valmistamaan." + +Minä mielellä hyvällä +Läksin kohta kulkemahan, +Mattson luokse marssimahan. +Siellä Matti mahtavasti +Heti ompelun opetti, +Antoi konstin kohastansa, +Että leikata levyjä, +Pitkin poikin piirustella. +Sieltä taaskin tallustelin +Isän luoks' ilolla mielin, +Opin saatua oivallisen +Kaikin paikoin kallohoni. +Sitten vietin viisi vuotta +Isän luona istuskellen, +Vaattehia valmistellen. + +Jopa isä ilmoittaapi, +Äiti saatteli sanoiksi: +"Kuules Ollo Poikolainen, +Meill' olis sinua mieli +Tuonne työnteä toella +Puhoksehen puo'in päälle, +Asettaa myös antajaksi +Maksun eestä ihmisille, +Jyvät, suolat suoritella." +Minä taaskin tassimahan, +Puhoksehen pötkimähän, +Fabritiuksen vaatimalla. +Heti tuonne tultuani, +Kotoa kulettuani, +Herra haasteli halusta, +Puhui puhtaita sanoja, +Kuin nyt ovat kuunneltavat: +"Ma otan sinun, Olavi, +Apumieheksen' asetan, +Että lauat lastaillessa +Lotjiloihin lueskelet. +Vielä panen päälle puo'in, +Antimanniksi asetan, +Että suolat suoritella +Maksun eestä ihmisille, +Jyvät kanssa joutuisasti +Mittakapalla mitata, +Työväelle toimitella." +Minä tuoss' toella kaikki +Herran askareet ajelin +Vuoen päivät päästä päähän, +Päälle parin viikon verran. + +Siitä vielä viipoittelin +Kitehelle kerkiästi, +Huilautin Hurtin luoksi, +Jossa oppia ololta +Päähäni paremmin saisin. +Noko siitä selvitime, +Poijes paikalta pakenin +Pitkin tietä piirtämähän +Ylös Ylä-Karjalahan, +Liperihin liukkahasti, +Jossa miehiä monia +Löysin, herroja hyviä, +Joitten tykö toimittime, +Heti asumaan asetuin. +Nyt olen ollunna oleva +Liperissä liikkumatta. + +Näin olen hoikka hoiperrellut, +Maailmassa matkustellut +Vuosikausia monia, +Jotk' on lukuhun luettu, +Kolmekskymmeneks ko'ottu, +Vielä päälle päällisiksi +Koko kolmen vuoen päivät. +Jo olen jotakin nähnyt, +Nähnyt myötä-, nähnyt vastoin- +Käymisiä kaikin puolin, +Joit' en saattane sanoa, +Nimitellä nimikauen. +Nyt olen kokenut kokoilla +Kaikki mutkat, kaikki matkat, +Kaikki työni toimitukset, +Kaikki kirjaan kirjoitellut, +Mukaellut muistokseni. +Vaan en saatakkaan sanoa, +Ihmisille ilmoitella, +Minne viimein lykky viepi, +Kunne onni ohjoaapi, +Niinkuin sanoo sananlasku, +Valittaa tarina vanha: +Sijan tieän kussa synnyin, +Paikan kaiken kussa kasvoin, +En tieä sitä sijoa. +Kuhun kuoleman pitääpi. + + + + + + +MATTI PUHAKKA. + + +Matti Puhakka syntyi Kontiolahdella 24 p. huhtik. 1816; hänen +vanhempansa olivat talollinen _Juhani Puhakka_ ja _Greeta Kärkkäinen_. +Isä oli ankara mies, joka ei sallinut lasten viettää tyhjäntoimittajan +päiviä, vaan otti heidät jo pieninä mukaansa työhön metsälle. Jo +15-16-vuotiaana sai Antti, kun isä kuoli, ruveta Heinävaaran vasta +aljetun uutistalon isännäksi; vanhan talon oli isä jo eläessään antanut +vanhimmalle pojalle. Ensin oli Puhakalla kovat ajat uudessa talossaan, +paikka oli vesiperäistä ja hallanarkaa. Mutta vähitellen murheet +vähenivät ja hän voi ruveta ajattelemaan emännän hankkimista taloon. +Semmoinen oli myöskin ehdolla, mutta oli olemassa paha este: Antti +Puhakka ei vielä osannut lukea eikä siis ollut ripillä käynyt; vaan +ihanan palkkion toivossa tuli hän pian mainioksikin lukiaksi. Sen +jälkeen lähdettiin kosiomatkalle, joka hyvin onnistuikin, vaikka +Puhakka ei ollut huolinut ottaa pitäjän tunnettua puhemiestä mukanaan, +oli vain lähtenyt omalla uhallaan erään tuttavan kanssa. Avioliitto +tuli varsin onnelliseksi, eikä häiriytynyt kielikellojenkaan +kuiskeista. Mainittakoon tässä suhteessa tapaus, joka todistaa Puhakan +avonaista ja luulematointa mieltä. Hänen nuorta vaimoansa paneteltiin +Puhakalle siitä että muka osoitti liian suurta hellyyttä erästä talon +renkiä kohtaan. Vaan Puhakka vastasi hymysuin: "ei hänellä ole mitään +viekkautta vatsassaan, mutta hänellä onpi yhtä leikkisä luonto kuin +minulla itsellänikin". Ja renki jäi vielä moneksi vuodeksi talon +palvelukseen. + +Antti Puhakka oli vilkas, toimelias mies ja saavutti pian sen kautta +kunnioitetun aseman kotipaikoillaan. Hän harrasti parannuksia +maanviljelyksessä ja oli muassa kaikissa toimissa paikkakuntansa +hyödyksi ja edistykseksi, esim. Höyttäisen laskemisessa. Mutta myöskin +yleisempiin asioihin käänsi hän huomionsa ja kirjoitti jo nuorempana +miehenä mainion runonsa "Tuhman Jussin juttureissu", joka lienee +sattuvin iva, mitä on kirjoitettu Ruotsin kielen valtaa vastaan +oikeustoissa meidän maassa. Se arvo, jota Puhakka paikkakunnassaan oli +voittanut, aikaan sai sen, että hän valittiin jäseneksi v:n 1862 +Tammikuun-valiokuntaan, jossa asioita valmisteltiin jälleen pitkän +loman (1809-1863) jälkeen kokoontuville valtiopäiville. Useimmilla +valtiopäivilläkin vv. 1863-82 (paitsi 1867) Puhakka sitten oli +tuomiokuntansa (Liperin) edusmiehenä talonpoikaissäädyssä, ja otti +ahkerasti, joskus runomuotoonkin pukeutuneilla lausunnoilla, osaa +keskusteluihin. -- Mielipiteiltään on Puhakka, niinkuin ylläolevastakin +näkyy, edistyksen mies. Hänellä on avoin silmä, avoin mieli, joka +mielellään uutta vastaanottaa, eikä aina kiihkeästi vanhasta riipu. +Kaikilla ennakkoluuloilla, pontta puuttuvilla vanhoilla laitoksilla +on ollut hänessä leppymätöin vastustaja. Siinä, että kaikille niin +paljo kuin mahdollista valmistetaan tilaisuutta kehittyä vapaasti, +oman luontonsa mukaan, näkee hän yhteiskunnan parasta. Hän menee +tässä suhteessa pitemmälle kuin yleensä meidän talonpoikainen +kansamme, niinkuin on näkynyt hänen lausunnoistaan valtiopäivillä. +Elinkeinovapaus, uskonnonvapaus y.m. eivät hänen mielestänsä ole +kammottavia asioita, vaan päämäärä, johonka on pyrittävä. + +Erään lukkarin Juveniuksen avulla oppi Antti Puhakka kirjoittamaan, +huolimatta siitä että pitäjän pappi neuvoi häntä olemaan vaivaamatta +itseänsä semmoisella talonpojalle tarpeettomalla taidolla. Halua +kirjallisuuden lukemiseen mainitaan hänen saaneen kerran kun +kirveellä haavoitettuansa itseänsä jalkaan täytyi pitkät ajat maata +sairasvuoteella. Raamatun hän silloin luki kannesta kanteen. Suurta +ihastusta hänessä nosti Suomalaisen uskonnollisen runouden mestariteos +Calamniuksen yksinkertainen vaan kaunis "Ilolaulu Jesuksesta". Vaan +ennakkoluuloista vapaata mieltänsä hän silloinki näytti. Samaan aikaan +hän kutsutti luoksensa sairasvuoteensa ääreen erään ympäristöllä +tunnetun tietäjän ja laulatti tällä itsellensä vanhoja loihtuja, noita +syntyjä syviä, joihin Suomen kansa ammoisina aikoina oli viisautensa +pannut. Tietäjä luuli Puhakan luottavan hänen loitsujensa voimaan, +mutta Puhakkaa ainoastaan huvitti kuulla vanhoja runoja laulettavan. +Epäilemättä ne vaikutukset, joita Puhakka tuolloin sairasvuoteellaan +koki, ovat suuresti vaikuttaneet hänen runouteensa. Tähän painetussa +pikku runossa "Lauluin tiedännästä" esim. näemme hänen jäljittelevän +vanhaa loitsua. + +Puhakan runoja löytyy useita painettuina eri vuosikerroissa Maamiehen +Ystävää, Suometarta, Tapiota y.m.; Suom. Kirj. Seuralla löytyy +käsikirjoituksena pari kymmenkuntaa. Varsinkin pilkkarunoistaan on +Puhakka kotiseutuvillaan kuuluisaksi ja peljätyksi tullut, mutta ne +ovat usein sitä laatua, ett'eivät painettaviksi sovi. Puhakan runoista +ovat, paitsi "Tuhman Jussin juttureissu", parhaimpia runo "Ulkokansan +kapinasta" (vallankumousvuodelta 1848) ja "Surulaulu 1850 vuoden +kiellosta". + + + + +TUHMAN JUSSIN JUTTUREISSU. + + +Tämä laulu on laitettuna +Tuhman Jussin juttuteistä, +Kuin on Suomi sotkettuna, +Kovin peitossa pi'etty +Vanhan kielen vallan alla, +Ruotsin kielen kahlehissa. +Kun me kirjan kirjoitamme +Savon selvillä sanoilla, +Kohta kirja kiskaistahan, +Siihen venska viskatahan, +Äkäisesti ärjytähän, +Vihapäässä kiskotahan: +"Mistäs tullut tuhma Jussi, +Kuka konna kirjan tehnyt, +Kun on suomeksi soaissut, +Savon kieliä kirjoittanna?" +Jussi huono huokaiseksen, +Painuvi pahoille mielin, +Tuohon verkaksi vetävi +Äänen kainun kansselissa: +"Tuolta tullut Karjalasta, +Samonnut Savon rajoilta; +Luulin suomeni sopivan, +Kartan kanssa kelpoavan!" +Sitten pannahan paperit, +Ulos vieähän ovesta, +Pois pihallen potkitahan, +La'aistaan alas rapuista, +Sylki päälle sytkätähän, +Jussille julistetahan: +"Käy nyt karttakammarihin, +Ota sieltä uusi kartta, +Elä suomeksi sokaise. +Hae ruotsiksi lukia, +Venskan kielen kirjoittaja!" + +Jussi juoksi joutuisasti, +Haihatti hajalla hapsin +Kaupungin katua myöten +Kartanmyöjän kammarihin; +Lantit taskussa lapatti, +Vaskikullat kukkarossa. +Tuli kauppa kartan kanssa, +Rahan maksu ränttärissä; +Rahat loppui lakkarista, +Vaskikullat kukkarosta, +Uupui kartan kauppiaalle, +Tengan verta jäi velaksi. +Jussi puittavi pihalle, +Pani kartan kainaloonsa, +Alkoi astua katua, +Painuipa pahoille mielin, +Katseli kivikatua, +Kun rahat rakosta loppui, +Vaskikullat kukkarosta. +Tuli vanha virkaheitto, +Kelmi kapsutti katua, +Harjustakki hartioilla, +Suolilla on vyö sorea, +Napit vaskesta valettu, +Hopealta holvattuna, +Saappahat somannäköiset, +Kuultokengät kelvolliset; +Alkoi Jussille jutella, +Suomen miestä surkutella: +"Mitä oot pahoilta mielin, +Katselet katua pitkin?" +Jussi huono huokaiseksen, +Murehella muistelevi; +"Sitä oon pahoilla mielin, +Katselen katua pitkin, +Kun ei kirja kelvannunna, +Vaikk' ol' suomi suorin pantu, +Savon selvillä sanoilla; +Pois pihalle potkittihin, +Sylki päälle sytkättihin." +Tuohon virkki virkaheitto, +Venskan veijari vetäisi: +"Kuules ukko, kun sanelen +Jutustasi Suomen Jussi! +Käyppäs karttakammarihin, +Osta sieltä uusi kartta, +Minä venskaksi vetäisen, +Ruotsin kieltä kirjoittelen". +Jussi päästävi paperit, +Kaivoi kartan kainalosta. +Heitto karttaa katselevi, +Kohta Jussille julisti: +"Käy nyt tänne kammarihin, +Kohta venska viskatahan, +Pannahan paperin päälle, +Saapi ruotsiksi lukea +Kaikki herrat kansselissa, +Kohta kirjat korjatahan, +Juttusi julistetahan". + Jussi ei juljennut sanoa +Kartan kaupasta mitänä: +Jo rahat rakosta loppui, +Vaskikullat kukkarosta; +Luuli Luojan laittanehen +Etehensä enkelinsä +Köyhille varaksi varsin, +Huonon kansan hoitajaksi, +Jok' ei kultia kysele, +Hopeasta huolta kanna. +Kunpa oli kirjoittanut +Virkaheitto valmihiksi, +Sitten Jussille julisti: +"Nyt on kirja kirjoitettu, +Saapi ruotsiksi lukea +Kuvernyöri kansselissa, +Eikä potkita pihalle; +Kuvernyöri kuulu herra +Lyöpi riitasi lopulle". +Jussi heikko henkäiseksen, +Murehella muistutteli, +Alas laski lattialle +Poloisille polvillehen, +Käet väänti vastatusten, +Koprat yhtehen kokosi, +Sitten silmänsä ylenti, +Kohti taivasta kohotti, +Lausui aivan rakkahasti, +Sanoi hellillä sanoilla: +"Nyt on julkinen Jumala +E'es tuonut enkelinsä, +Köyhille varaksi varsin, +Huonon kansan hoitajaksi; +Antavi asiat juosta, +Jutut kaikki kansselissa, +Vaikk' on kullatkin kulunna, +Hopeatkin huvennunna." + +Sitten nousi notkaltahan, +Pois kohosi polviltahan, +Vielä virkaheittiöä, +Nälkäkurkea kumarti: +"Milläpä minä poloinen +Teillen atrian asetan, +Kun on kultani kulunna, +Rahat loppunna rakosta?" +Tähän vielä virkaheitto +Mutkan muisti, keinon keksi, +Palkkansa paraiten otti, +Keinon Jussille julisti: +"Muuta laukkusi rahaksi, +Rupiloiksi rukkasesi; +Sitten alttarin asetan, +Vikauhrin alttarille +Suurten syntien e'estä, +Anon armoa Isältä +Suomen kansan suosioksi!" +Jussi juoksi laukun kanssa, +Puitti pussinsa keralla +Kaupungin katuja myöten, +Huusi hullu juostessansa: +"Onko laukusta rahoa, +Rupiloita rukkasista?" +Jopa sattui laukun saksa, +Pussin kauppias ka'ulla, +Joka ostoa osasi, +Tehä kaupan laukun kanssa; +Sai rupilan rukkasista, +Kaksi leipälaukustansa. +Kun sai laukkunsa rahaksi, +Rupiloiksi rukkasensa, +Pian juoksi, jotta joutui, +Luokse enkelin ehätti, +Sitten runttasi rupilat, +Heitti Herran enkelille. +Kuin tuo kelmi ketrotteli, +Pani Jussin paljahaksi, +Antoi kirjan avustansa, +Käski käyä kansselihin! + +Jussi juoksi joutuisasti, +Jätti karttansa katsella, +Heitti herroille etehen. +Kuvernyöri kuulu herra +Katsoi kirjan kansselissa, +Kohta Jussille julisti: +"Tämä on kelmin kirjoittama! +Oisit saatava sakolle, +Veettävä rahaverolle!" +Sitten viskasi vihassa, +Laittoi kirjan kansselista, +Sanoi selvillä sanoilla: +"Ulos astu kansselista, +Käy kotihin kiirehesti, +Eläkä eneä etsi +Kelmilöitä kaupungista." +Jussi huono huokaiseksen, +Mies parka pahoilla mielin +Alkoi astua kotihin. +Nälkä sylkytti syäntä, +Saattoi vahvan vatsan tuskan -- +Eväslaukku enkelillä, +Rahat kartankauppiaalla: +Vielä auki kartan kauppa, +Tengan verta jäi velaksi. +Täytyi Jussin tallustella, +Kulkea talo talolta, +Atriaksensa anoa, +Palasia pakkoella, +Tuli kerjäten kotihin: +"Varjele vakainen Luoja, +Estä niistä enkelistä, +Niistä seikoista selitä, +Kelmiherroista keritä!" + +Varjele vakainen Luoja +Suomen suuren ruhtinaita, +Kaiken kansan haltioita, +Että voisit voimallansa +Nämät seikat selvitellä, +Päästeä Savon sanoille, +Sitehistä Suomen kielen, +Että soisi Suomen kieli +Kaupungissa kulkiessa; +Että me poloiset poiat, +Kurjat raukat Karjalaiset +Suomen saisimme sanoa, +Suomen kirjat kirjoitella, +Suomen oikeustuvissa, +Kansselissa kaunihissa! + + + + +ULKOKANSAN KAPINASTA (1848). + + +Vielä laulaisin runoja, +Kalkellaisin Karjalassa: +Vaan en tieä tismallehen, +Taia aivan tarkallehen, +Suvaitseeko Suomen kansa +Poloisilla Pohjan mailla +Minun lapsen laulavaksi, +Kurjan raukan kukkuvaksi: +Mikä mielet miettinevi, +Ajatukset arvannevi, +Luoja yksin ymmärtävi, +Ajatukset arvoavi. + +Kuuleppas suloinen Suomi, +Kansa nuori, kasvavainen, +Savon ystävä sanovi, +Haastatti paperipaita: +Ulkomaat on mullin mallin, +Euroopa e'estakaisin, +Siell' on kansat kauhiasti +Hajoittanna hallitukset. + +Eivät soi somasti virret, +Laulut kaiku kaunihisti, +Kun on riiat ristityillä, +Kamppaukset kastetuilla. +Liekkö piru pettänynnä, +Häijy henki häirittännä, +Etsimään elossa tässä +Rikkautta ristitöntä. + +Jos nyt laulan joita kuita +Ulkomailta mainituita, +Nämä oisi ouot kuulla, +Sekä surkiat sanoa, +Vesi silmihin veäksen, +Purot päästä puhkiaapi. +Siell' on juhlina jyrytty, +Pääsiäisnä päitä lyöty, +Pyhät käyty pyssy käissä, +Sapatit sapeli vyöllä, +Sunnuntaina surmattuna, +Juhannussa verta juossut, +Papit pantu pilkan alle, +Arkkipiispat ammuttuna, +Ruhtinaat rumasti pietty, +Ministerit miekoin lyöty. +Kuninkaat' on kulkemassa, +Keisarit kävelemässä, +Kaikki vallat vaivan alla, +Itse paavikin paossa, +Joll' on aina armo ollut, +Julkinen Jumalan istuin. + +Jo olisi kyllä kuulla, +Lukioitten lauleskella +Rikoksissa ristityihen, +Kapinoissa kastetuihen. +Vainpa vielä virteheni, +Laitteleisin lauluhuni, +Mitkä riikit riieltynnä, +Noussut vasten valtojansa; +Franska ensin rauhan rikkoi, +Pariisi pahan metelin, +Wienissä viha yleni, +Usko kuoli Unkarissa, +Roomassa rumat sanomat, +Ilkeys Italiassa, +Puolalaiset pauhannunna, +Yhtä toista yllyttännä; +Onpa Tanskakin tapellut, +Kapinoinnut Saksan kansat, +Preyssiläiset riiellynnä, +Ruotsalaiset ruskannunna, +Siihen noussut Norjalaiset, +Englantikin estämähän. + +Sit' en tieä tismallehen, +Taia aivan tarkallehen, +Liekkö Turkissa tapeltu, +Venäjällä verta juossut, +Spaniassa pauhattuna, +Portukaalissa poristu. + +Siell' on kauppa kallistunna, +Rakennukset rauvennunna, +Hiiret vienynnä hopian, +Kasit kullan kannellunna, +Leivät syönynnä sapelit, +Miekka vehnäiset vetännä, +Tykki juonut juomakannut, +Pyssy viinit viiletellyt, +Voit' on tiellen tippununna, +Sikäli silakka mennyt, +Maito juossunna jokehen, +Olutpuolikko purollen. + +Riita on kaikki riitsinynnä, +Tappelu tasan jakanna, +Kansa parkuvi paossa, +Lapset nääntyvi nälässä, +Mestareilla miekka käissä, +Saksoilla sapeli vyöllä; +Yhtäläinen yöt ja päivät +Tappelu joka talossa, +Syövät kissat kiukoalta, +Kasin poiat kartanolta, +Eli herkun herran suusta, +Kielen vievät viimeiseksi. + +Meitä on pietty metsikoina,[21] +Ulkomaalla mainittuna, +Ennen soihmattu sioiksi, +Apinoiksi arveltuna: +Siitäpä se nyt tulevi, +Sinä meitä, myö sinua! +Emme kiellä keisaria, +Hajoittele hallitusta: +Suokohon suloinen Luoja, +Vastakin vakainen Herra +Keisariksi kelpo miehet, +Sankariksi sarvipäiset, +Jott' olis rajoilla rauha, +Suomessa sula sovinto! + +Vielä virkan viimeiseksi, +Laulan päällen päätökseksi, +Elä suutu Suomen päällen +Ulkokansa kauhiasti, +Jos on virsi väärin veetty +Runoni rumasti tehty: +Laulakaa pahempi laulu, +Runo kahta kauhiampi! +Meillen se hyvin sopivi, +Onpa ennenkin sopinna, +Eikä suututa samassa, +Kapinoia kaikin aioin. +Saatan kuitenkin sanoa, +Maani puolesta puhua, +Jos toki tora tulevi, +Kilvan juoksu kerkiävi, +Kuhun saapi Suomalaiset, +Sattuvi Savon sapeli, +Kuuro päiveä kuluvi, +Hetki, kaksi heilahtavi, +Ennenkuin ero tulevi: +Harvoin hattu maassa maannut, +Kypärä kylän jaloissa, +Suka tiellä Suomalaisten, +Kalpa Karjalan urosten. + + + + +LAULUIN TIEDÄNNÄSTÄ. + + +Moni tirskuu tieoistansa, +Moni lausuu lauluistansa; +Min' en tirsku tieoistani, +Enkä lausu lauluistani: +Minun lapsen laihat laulut, +Vähät untelon urohon. +Kyllä niit' on tietäjiä, +Joka laineh laulajia, +Vaan ei varsin tietäjiä, +Eikä tarkoin laulajia +Laula järvestä jänistä, +Hankiloita hongikoista. +Tieän pikkuisen minäki, +Tieän on tiaisen synnyn, +Koprin otsalla olian. +Rutta raiasta putosi, +Utelva pahasta puusta, +Kanarvasta kaunis kukka, +Heinä heitti helpehensä: +Se sirahti siivillehen. + + + + +VÄHÄLLÄ TALOKSI PÄÄSNYT. + + +Kulki kuuluisa kuningas, +Vaelti vakainen herra, +Tuolta tengat tielle tippui, +Hopeat hevon jälille. +Minä tuolta tengan löysin, +Löysin tengan, löysin toisen; +Tengoilla orihin ostin, +Orihilla tamman vaihoin. +Tammalla taloksi pääsin, +Tammalla vaot vakosin, +Sirottelin siemeniä, +Kylvin kymmenen jyveä +Yhen kannon ympärille, +Siitä sain sata kekoa. +Tuhat riihtä tuullattelin, +Siitä sirkkuset sikerti, +Siitä varpuset varasti, +Leppälinnut leiletteli. +Kun puin riihen ensimmäisen, +Sainpa otria ololta, +Purnun puituja jyviä, +Otrista panin oluen, +Viinan keitin kekrikseni, +Sitt' oli juoa joulunakin, +Loppiaisna lollottoa, +Siitä lauloin laskiaisna, +Viel' oli päässä pääsiäisnä. +Kesä keikahti etehen, +Tamman tallista kuletin, +Ulos talvitanterilta, +Päivän liikkui liinaharja, +Heilui hempeä hevoinen. +Tuli siitä toinen päivä, +Tuli karhu, tappoi tamman, +Liinaharjan liettehellen; +Tuli joukko juomareita, +Parvi rosvoja pahoja, +Viinan juoa viilettivät, +Tyhjentivät tynnörini; +Hiisi hiiriä kuletti, +Tuhansia tuppaeli +Oluttani ottamahan, +Kaljoani kantamahan. +Tuli tauti, tappoi vaimon, +Tuli poltti kartanoni, +Entiset elot hävitti, +Minun jätti yksinäni +Paljahille paioilleni, +Niinkuin linnun lentämähän, +Varpusen nujertamahan, +Eli kuivan kuusen oksan, +Tahi poltetun petäjän, +Kylänmaita kyntämähän, +Rahakkaillen raatamahan. + + + + +SURULAULU 1850 VUODEN KIELLOSTA. + + +Ei ole vielä lintu raukat +Mitannunna mieltään +Pitämähän pienempänä +Liian suurta kieltään. + +Eikö liene asetusta +Ensinkänä tienneet, +Kun on aina rallatusta +Ennellähän pienneet. + +Vaan jos vanhat pitkäparrat +Rähinänne kuulee, +Niin he meitä laulamahan +Opettavan luulee. + +Sitten teidän rähinänne +Pian kohta puuttuu; +Kaikki koirankuonolaiset +Meidän päälle suuttuu. + +Minä neuvon lempeästi +Asetusten mukaan: +Nyt ei ole laulannolle +Julkinaista lupaa. + +Minun raukan laulantoni +Esivalta kielti, +Koska minä iloisesti +Joutohetket vietin. + +Niin nyt soisin että vielä +Saisi linnut laulaa, +Eikä pantais milloinkana +Heille paulaa kaulaan. + +Sitten riemurallatusta +Saisin vielä kuulla, +Vaikka kohta laulun mahti +Unehtuupi multa. + +Koska pääsky enemmältä +Laulamahan yltyy, +Silloin vesi silmistäni +Yhtenähän hyrkyy. + +Vaan kun rastas lauleleepi +Lehdikossa salaa, +Sitten luonto laulamahan +Minullakin halaa. + +Sitten laulan hiljaisesti +Siellä hänen mukaan: +Lillin, lallin, tillin, tallin, +Ett'ei kuule kukaan. + +Käköseni kultarinta +Elä kuku mäellä, +Siitä saapi paha huuto +Väkivallan väellä. + +Mene tuonne kukkumahan +Lehtovaaran rotkoon, +Minä tulen kuulemahan +Illoin, aamuin notkoon. + +Ja jos siellä laulavani +Jonkun kerran kuulet, +Elä toki ilmoita, kun +Venäjälle tullet! + + + + + + +PIETARI MANSIKKA. + + +Pietari Mansikka oli syntynyt 29 p. heinäk. 1825 Kelkkalan kylässä +Viipurin pitäjässä. Isä oli tilallinen mainitussa kylässä _Pietari +Yrjänänpoika Mansikka_, joka kuoli jo 1829 jättäen pojan 4 vuoden +vanhaksi; äiti torpparin tytär _Katrina Rapo_ (k. 1856). Pietari poika +halusi pienestä asti päästä kouluun, vaan se ei käynyt laatuun, kun +varat olivat ohuet ja talossa tarvittiin työntekiöitä. Vanhemmalta +veljeltänsä Juhanilta, joka jonkun aikaa oli Viipurin senaikaista +piirikoulua käynyt, sai hän kuitenkin oppia tieteitten ensimmäiset +alkeet: kirjoittamaan, lukua laskemaan, maantiedettä ja historiaa vähin +tuntemaan. Hän oli näissä opinnoissaan niin ahkera, että äitinsä +surkeili kynttelien menoa, joiden luuli turhaan palavan. Jo v. 1844 hän +läksi Käkisalmeen siltavoudiksi, jona oli 1 1/2 vuotta, vaan erosi +sitten siitä virasta ja rupesi puhtaaksikirjoittajaksi tuomarille; +ruotsin kieltäkin oli näet Mansikka jotenkuten oppinut. V. 1848 hän +muutti takaisin Viipuriin ja tuli siellä palovartiokorpraaliksi; +kivulloisuuden tähden täytyi hänen v. 1857 tästä virasta erota, jolloin +sai vähäisen eläkkeen ja sen jälkeen eli ravintolanpitäjänä. Häntä +kuuluu myöskin paljon käytetyn asianajajana. Kuoli 20 p. maalisk. 1871; +hautapatsaan hänelle mainitaan "ylioppilasten Helsingistä" +toimittaneen. V. 1848 hän oli nainut posteljonin tyttären _Anna +Kykkäsen_ Käkisalmesta; leskeksi jouduttuaan toisella kertaa _Johanna +Tiströmin_ Viipurista. Kolme poikaa, jotka hänelle syntyivät, kuolivat +isän suruksi kaikki lapsina. Ulkokäytökseltään mainitaan Mansikka +olleen vähän herrastava mies. Valitettavasti kuuluu hän ajoittain +olleen paljonkin ryypiskelevä, ja hänen elämänsä sentähden hyvin vähän +mallikelpoinen. + +Runoja kirjoitti Mansikka paljon ja helposti. Ne ovat vilkkaita ja +sujuvat hyvin sekä osoittavat todellista runohenkeä hänessä olleen. +Hänen runoistaan ovat erittäinkin sieviä "Merimiehen runo" sekä +"Jäniksen valitus" ja "Revon valitus"; vielä mainittakoon tähän myöskin +painettu "Syysruno". Myöskin lauluja on Mansikka paljon sepittänyt. +Hänen runojansa ja laulujansa on useita painettukin (sanomalehdessä +Sananlennätin ja erikseenkin). Hautapatsaihin sepitteli hän +uskonnollisia runonpätkiä; eräs Mansikan tuttava sanoo ihmettelevänsä, +mitenkä hän voi niin elää kuin eli, ja kuitenkin niin hartaita +kehoituksia elämän parannukseen lausua. + + + + +MERIMIEHEN RUNO. + + +Vettä kynnän vellottelen, +Minä aaltoja ajelen, +Kynnän aika aurasella, +Hevolla syömättömällä, +Että vaahto vatsan alta, +Käypi selkeä selästä. +Valan pitkiä vakoja, +Kynnän syltäkin syviä -- +Pellolla perättömällä. + +Vaikka tuuli tuuittaapi, +Ilma kiivas kiiättääpi +Laivaa lainetten välissä, +Jotta pauhaapi pahasti +Aalto laivan laitasella, +Vielä viskaapi sisälle +Myrskyn kourissa kovissa, +Tok' on turva tuulellakin -- +Vesi veljenäin omana, +Sisarena aina aalto, +Isot lainehet isänä, +Äijät aallot äitinäni. + +Eipä painuta pahemmin, +Myrsky uhkaava upota, +Joll' ei päivät päätettynä +Ole loppuhun osattu, +Että Tuoni etsiskellä, +Surma tahtoisi tavata +Myrskyn kautta kaatamalla, +Syvyytehen syöksemällä! + + + + +JÄNIKSEN VALITUS. + + +Jänö ennen näin saneli, +Metsänlapsi lausueli: +"Mitä lienen mie pahoa +Tehnynnä poloinen poika, +Kun oon kurja niin vihattu, +Kaikilta ylönkahottu, +Vaikk' en mie mitään varasta, +Ota muuta kuin orasta +Peltoloilta pehmoisilta, +Kaskimailta kaunoisilta, +Joka tuskin tuntuneepi +Talollisen tappioksi, +Kun en juuria kumoa, +Vaonharjua hajoita. + +Ensin etsin niittuloilta, +Apilaisia ajelin, +Jäytin järven rantasilta, +Lehtiheinät lehtoloista, +Sitten tohin toisinansa +Liki kartanoi lipata, +Josta ryömin ryytimaihin, +Kapsuttelin kaalimaihin, +Kussa kukkia kopistan, +Katkon kaalinlehtisiä, +Vaikka vaivainen varolla +Täällä varsin täydyn olla, +Ett'ei kissat kiinni saisi, +Eikä koirat ennättäisi. + +Paljon talvella pahempi +On mun vaivaisen oloni, +Silloin piilen pitkin maita, +Metsät halki haihattelen +Eläkettä etsiskellen, +Ruuan ainetta ajellen, +Ehk'en muuta eineheksi +Tarvitse mä talvekseni, +Kuin noi kuoret haapapuista, +Parkkisen pajunvesoista, +Tahi jos tavata voisin +Pikku heinäpielekseisen, +Jonka vieressä viruisin, +Heinät puhtahat purisin, +Lehtiheinät leikkeleisin, +Apilaiset ahteleisin. + +Niinpä vaikka niin viatoin +Olen mä poloinen poika, +Eipä rauhassa elellä +Minun anneta, asua +Kivisissä kartanoissa, +Honkaisissa huonehissa, +Luojan luomissa tuvissa, +Laupiaalta laitetuissa, +Mutta aina ahistavat +Mua ihmiset ilolla +Kovin jahtikoirinensa, +Pyytelevät pyssyinensä. + +Yksin lapset laittelevat, +Taiten takkasii tekevät, +Jouhilangoista latovat, +Varustamat vaskisista, +Joita puskihin punovat, +Asettavat aitasille, +Jott' en pääse joukkoineni, +Minä lapsilaumoineni, +Etähälle ehi tulla, +Eli uskalla ulommin, +Kun on kulkuni kurittu, +Tahi jalka taitettuna. + +Vielä hukka hurmajaapi, +Susikin mun surmajaapi +Maatessa havumajassa, +Levätessä lehtikossa, +Viruessa virvikossa, +Loikoissa kivenkolossa. +Sekä poikani poloiset, +Kettu syöpi ne kesällä, +Tahi haukka talvisella, +Viepi hengen heikompana, +Pikkuruisena pilalle." + + + + +SYYSRUNO. + + +Jo on Luoja jou'uttanut, +Syksyn Suomehen suvainnut, +Kesä loppuhun kerinnä, +Suvipäivät päättynynnä, +Että lehet ehtimiseen +Ales puista putoavat, +Maa se valkeeksi valuupi, +Ruoho muuttuupi rumaksi. +Maot maahan kaiveleivat, +Syvemmälle syökseleivät, +Muurahaiset muuttelevat +Sijansa pesän sisälle, +Kussa talven taitaisivat +Olla suojassa omassa +Oman ruokansa nojassa, +Kesän aikaan keitetyllä. +Pääskyläiset lähtöänsä, +Näiltä mailta matkoansa +Ilmoittamat ihmisille +Visertäen virvikossa, +Paipattaen parviloissa, +Jäähyväiset jättelevät. +Suvilinnut Suomen soilta, +Kuret kulkevat takaisin, +Palajavat hanhiparvet, +Joutsenjoukot joutuisasti +Pohjan järviltä poloiset +Kesämaille kerkeämmin +Lämpymille lähtelevät. + +Luonto muuttuu mustemmaksi, +Ilma paisuu paksummaksi, +Taivas muuttelee tapansa, +Tuulet tuimiksi tulevat, +Rajuisiksi, rankkaisiksi, +Sateisiksi pilvet saavat: +Milloin vettä viskelevät, +Toisin lunta toimittavat, +Sekä jäitä jättelevät, +Lumiränteä lupaavat. +Päivät päättyvät lyhyiksi, +Aamupuolet ahtahiksi, +Pime'iksi illat pitkät, +Yöt ne juurtuu julmemmiksi. + +Niin on laita lapsukaiset +Kanssa kaiti ihmisenkin, +Että kun on ennättänyt, +Ruumis vanhaksi valunut, +Niin on muoto muuttununna, +Pinta ruttuhun ruvenna; +Pianpa näkö pimenee, +Sekä kuulo seisattuupi, +Lakastuupi voima laisin, +Yksin puuttuu ymmärryskin, +Käyvät jäykäksi jäsenet, +Kieli kanssa kankeaksi. + +Tästä täytyisi jokaisen +Ajatella aikaisemmin, +Jotta surma joutununna, +Kuolo kumma kutsuttuna +Onpi ihmisen osaksi, +Ruohon lailla laitettuna. +Niinkuin syksy niitteleepi, +Elot, hyvät heitteleepi, +Niin on herra heittelevä, +Luoja kaikki kaateleva +Ihmisetkin ilman alla +Kuolon kourilla kovilla. +Mutta niinkuin niitteliä, +Elon, heinän heitteliä +Niittelee nisut paremmat, +Heinät kelpaavat keralla, +Eikä huoli huonompia, +Otteleppa ohakkeita, +Niin on Luojamme lukinna, +Herra kiinni heittänynnä, +Oven sulkenna omansa, +Portin taivahan talonsa +Ihmisiltä ilkiöiltä, +Syntisiltä syntiöiltä. + + + + +TYTÖN LAULU. + + +Kyllä tyttö tällainen +Sulhasia saisi. +Joka sormen nenällen, +Heitä jos halaisi. + +Sillä tyttö Suomessa +Olen ensimmäinen, +Kuin Savoss' oon syntynnä, +Kaunis, valkopäinen. + +Minä enpä huoli vaan +Huonoi poikasia, +Vaikka niitä tarjotaan +Mullen useempia. + +Mies mullen kävisi, +Jos mä kehnon saisin? +Tämän kanssa ikäni +Suruss' kuluttaisin. + + + + +MIETELMIÄ. + + +Katumus on kallis kyllä, +Parannus parempi vielä. + +Sanoo kerran kelpo miesi, +Eikä hauku hallin lailla. + +Hyvä lämmin huonehessa, +Vaan ei kelpaa kellarissa. + +Ajatus on työhön alku, +Toivo alku autuutehen. + +Pian nähdään musta pilkku +Valkeasta vaattehesta, +Heti virhe viisahasta. + +Vesi vaikka on vetelä +Läpi silmillä sihaten, +Ohut kourin koitellessa, +Pehmiä käsin pitäissä, +Tekee ankarat asiat, +Työtpä suuret suorittaapi: +Vuoret murtaapi muruiksi, +Kalliot kaverteleepi, +Ojat kaivaa onnelmihin, +Joet maihin mainioimmat, +Niihin vielä julmat virrat, +Kosketpa kohisevaiset, +Kuihin ihminen kutoopi, +Takeleepi taitoniekka +Sahat suuret suihkamahan, +Myllyn pyörät pyörimähän. + + + + + + +PENTTI HIRVONEN. + + +Kansanrunoilia Pentti Hirvonen oli kotoisin Niemisen kylästä Rääkkylän +pitäjässä ja syntynyt v. 1826. Kauvemman aikaa oli hän maakauppiaana +Rääkkylän kirkonkylässä. Hänen toinen tähän painettu runonsa +"Professori Lönnrotista" näyttää osoittavan että hän sitä ennen oli +kuljeksinut muuallakin Suomessa, Kajaanin puolella. Elämänsä +alkupuolella oli hän siisti, vaan loppupuolella ikäänsä hän taipui +juoppouteen, jonka vahingollisuudesta kuitenkin itse ennempänä oli +kirjoittanut innokkaan runonsa "Viinankeiton kiellännästä". Juoppouden +seurauksista kuoli jouluk. 2 p. 1878. Pentti Hirvosen runoja ja virsiä +löytyy Suom. Kirj. Seuran hallussa parikin vihkoa, hänen omaa +käsikirjoitustansa, joka on jotenkin huonoa. Hirvosen runot ovat +yleensä opettavaista laatua ja kuivia. + + + + +PROFESSORI LÖNNROTISTA. + + +Pitäis pikkuisen puhua, +Virttä viskata vähäisen, +Kiitokseksi kirjoitella +Arvon miestä ahkerasti, +Jos vaan antaisi ajatus +Kiirehesti kirjoitella, +Laulun laita selvitellä, +Panna virtehen visusti, +Puolen tuntia puhua, +Tiiman verran tieustella, +Kuin on tohtori totinen +Kuleksinna kuulu herra: +Aina itsensä alensi, +Matkusteli maita pitkin, +Kesätpä keräs runoja, +Talvet lauluja tavoitti, +Loruloita ilmi lonki, +Huiski huonoissa tuvissa, +Pikkuisissa pirttilöissä. +Siellä siivolla kuleksi, +Aina itsensä alensi, +Vaikk' oli kuulu kunniasta, +Arvon ansainnut isoimman; +Koulut oli kokenna kaikki, +Akatemiat asunna, +Tullut toimen tohtoriksi, +Rohvessoriksi rohennut, +Oppi ollut oivallinen. +Ei hän tullut turmiollen, +Ylpeys ylös vetännä, +Pannut tuntoa pahaksi, +Konstikkaaksi koulunkäynti, +Ei hän kilju kiivahasti, +Tule tuhmillen torassa, +Vaan on aina valmis ollut, +Huonoista pitännä huolta, +Täällä kylmissä kylissä, +Salonmaissa saastaisissa. +Ollut oiva lääkärinä, +Parannellut muita paljon. + +Kaikki kaupunki sureepi, +Lääni tätä lääkäriä, +Kun se pois meneepi täältä +Kauvaksi Kajaanin mailta, +Kuin oli heillen kunnon turva +Varsin vaivoissa kovissa, +Joihen puolesta puhelen, +Kunnioitan korkiasti, +Teiän armoista alati +Kiitosvirttä veisaelen. +Vaikka en ymmärrä yleten +Raukka virttäni raketa, +Vaan panen pari sanoa, +Eli puhun puolentoista, +Kun minäkin miesi parka, +Talonpoika sarkatankki, +Tuota tuntoni halasi, +Teki mieli miesi raukan, +Poian kaukaisen katsella +Tätä toimen tohtoria, +Kuulustella kunnon herraa, +Saahaksen' hänen sanoillen. +Vaan se aina arvelutti, +Pelko Penttiä käsitti, +Jotta se toran tekeepi, +Kiljaiseepi kiivahasti; +Vaan kun menin kurja raukka, +Häiskähin hänen etehen, +Niin se itsensä alensi, +Unhotti sukunsa suuren, +Puhui aina ahkerasti +Minullen mielellä hyvällä: +Josta laulan lapsi raukka, +Ilmoitan iloisen virren, +Tästä toimen tohtorista, +Rohvessorista rojotan. +Ehkä en palkita paremmin +Maha tässä maailmassa, +Toivotan toki hänellen +Toiste tuolla Tuonelassa, +Herran Taavetin taloissa, +Luojan suuren laitumella: +Juoskohon joki metinen, +Paratiisi pauhatkohon +Tällen toimen tohtorillen, +Lönnrotillen rumasti, +Siitä siististä elosta, +Kuulun herran kunniasta, +Koska hän alensi aina +Ihmisillen itseänsä. + +Ottakaa hänestä oppi, +Tuhmat kaikki katsokaatten, +Miehet ylpiät yhäti +Esimerkki ensimmäinen, +Kuinka kulki suuri herra, +Aina itsensä alenti. +Kyllä antaisi asia +Vielä viikomman puhua, +Laulella lavian virren +Kuulun herran kunniaksi, +Isoarvoisen iloksi, +Vaan on kiire kirjoittaissa, +Aina aikani täperä. +Toiste laitan uuen laulun, +Pian pikkuisen pitemmän +Tästä toimen tohtorista; +Jos lienen pahoin puhunna +Vielä tässä virressäni, +Anna kaikki anteheksi +Tulla tuhmimmat sanani. + + + + +VIINANKEITON KIELLÄNNÄSTÄ.[22] + + +Laulan riemusta runoja, +Hyreksin hyvillä mielin +Kansan kasvavan ratoksi, +Iloksi esi-isillen, +Kun on meillen kuulumassa, +Ilmestyi iloinen juhla, +Jota oun toivonna toella +Halun hartahan perästä, +Elinaikani aatellut +Tunnossani tuolla lailla. +Nyt on toivo toeksi käynyt, +Näkyvät nämät sanomat, +Kun on päässyt päätöksissä, +Viinankeitosta kerinnyt, +Kieltokirjat kiitämässä, +Laitettu laki hyväksi +Saarnastuolissa sanoa, +Pappiloihen paukutella, +Jotta ei kokkahan kohota, +Panna viinapannuloita. +Siitä on iloinen juhla, +Suomen kansalla suloinen, +Karjalassa kaikin paikoin +Riemulaulut lauletahan. +Savon ukot ne sanovat +Keskenänsä kerkeästi, +Istuvat ilossa tästä, +Hyrskyvät hyvillä mielin: +"Ei se nyt nykyissä vuonna +Paloviina paljon saane +Ihmisraukkoja isosti +Turmella joka tuvassa, +Syöstä pirtistä pihallen, +Ulos uksista ajella, +Tuikkiloia turvallensa; +Niinkuin ne elivät ennen, +Joivat joukoissa isoissa." + +Tarkkahan meni tavarat, +Kassat kaikki tyhjenivät, +Elopurnut puolenivat, +Josta oli näkyvä nälkä +Joka paikka paisumassa, +Varsin vaikia valitus, +Ahistus alinomainen, +Vielä oli ilmi ilkeyet, +Paljolti tavat pahimmat, +Joita en kaikkia katala, +Ylös ymmärrä sanoa. +Monta se veljestä vetäisi +Varsin vankihuonehesen, +Isät jätti itkemähän +Huti huolessa kovassa; +Mammat maistoivat surua, +Sukulaiset suuret harmit, +Koska talvet taitavasti +Joivat joukoissa isoissa. +Nyt on suonut suuret herrat, +Valtamme vapaasukuiset, +Kultarinnat riemujuhlan +Tänne antoi täysin määrin, +Lahjoitti hyvän lakinsa +Suomalaisillen suvuillen, +Koska kielsi kirjan kautta +Viinankeiton kerrassansa, +Josta kilvoin kiittelemme +Lapsi raukat lauluissamme +Suomen suuren ruhtinoita, +Kultarintoja koreita, +Koska taas kohosi tänne +Valon aurinko vakava, +Pilkoittaapi pikkuruisen. +Anna armias Jumala, +Suo Suomen valtiollen +Vielä vasta vissi muisti, +Jotta laittaisi lakeja, +Tulis tuomio kovempi, +Päätöskirja kielteleisi +Siksi ilmoiseks ijäksi +Poisi viinan polttamisen, +Pannun koukkuhun panennan, +Myrkkyjuoman juoksemisen, +Jotta ei veisi viinan virta, +Syöksisi kovan syvällen, +Jossa uivat uitterasti, +Veljet viisahat viruvat, +Kaikki kaatuvat katalat. + Nyt on jo lakannut lammit, +Viinan virrat kuohumasta, +Jotta ei vanhoja vajoita, +Kaa'a keskenkasvuisia, +Miehet on seissut selvin päini, +Akat astunna hyvästi, +Ilman viinan viskomatta, +Pahan ruoan ruoksimatta. +Pohmelo on pois hävinnyt, +Päänkivistys kirvonnunna, +Muoto on muuttunna keralla, +Iho ihmisen näöksi. +Toimi on kanssa kaunihimpi, +Äly äijeä parempi, +Tunto on tullunna hyväksi, +Miesten laatu lauhkiaksi, +Käyvät selvänä käräjät, +Peijahat hyvin pitävät, +Kaikki kestit kaunihisti; +Eivät kilju kirkomäillä, +Huua Herran huonehessa, +Kaikki kauppansa pitävät +Ilman viinan viskomatta. + Vielä on vastusta vähäisen, +Turmiota paikoin tullut, +Koska on piru pilannut +Ihmisraukat ilkiöiksi, +Kun eivät elele tässä, +Laittele lakia myöten. +Erätyöt panevat paikoin, +Piilopannuja pitävät, +Joilla hyö saloa saavat, +Myrkkyjuoman juoksuttavat, +Jolla etsivät etuja, +Julmat voitot juomareilta, +Paljolti pahuutta tuovat +Ilmi ihmisten seassa. +Pitäis piiskoja piruillen, +Ensi kerran keitännästä; +Kun ei tulisi tuosta mieltä +Vielä viinankeittäjillen, +Siitä västinkii vähäisen, +Parisaksi[23] panna heillen; +Sitte ei sillä juomallansa +Pahennusta paljon toisi: +Saisi tyrmässä tuletta +Viinankeittäjät tointa, +Kahleissa lepakkomiehet, +Myrkkyjuoman juoksuttajat. + + + + + + +JAAKKO RÄIKKÖNEN. + + +Inkeriläinen talonpoika Jaakko Räikkönen syntyi orjuudessa Tipunan +kylässä Valkeasaaren seurakunnassa 5 p. lokak. 1830 (vanhaa lukua). Jo +ne olot, joissa syntyi, kuvaavat orjuuden surkeutta. Isä _Abraham +Jaakonpoika Räikkönen_ oli hänkin Inkeriläinen, vaan sotapalveluksesta +karannut Suomen puolelle, ottanut itsellensä nimen Repsi ja +Suomalaisena palannut elämään Valkeasaaressa. Siellä hän rakastui +orjattareen _Liisa Vitikkaan_, mutta ei voinut maksaa sitä summaa, 300 +ruplaa, jonka omistaja ruhtinas Lopuhin määräsi tytön hinnaksi. Mitään +laillista avioliittoa ja vihkimystä ei siis tullut toimeen, vaan +Jaakko Räikkönen syntyi avioliiton ulkopuolella. Vasta neljätoista +vuotta myöhemmin 1844, kun tilukset joutuivat Lopuhinilta kreivi +Levashoville, pääsi kirkkoherra K. Schröderin toimesta äiti orjuudesta +ja vihittiin lailliseen avioliittoon, mutta poika jäi yhä orjaksi. Isä +opetti häntä venättä kirjoittamaan pränttikirjaimilla ja kirkkoherra +Schröder sittemmin Suomalaista kirjoitusta. Kun tuli aika mennä +rippikouluun, niin täytyi isän mennä hänen sijaansa "ropottiin" +(työhön), ei sitäkään aikaa annettu vapaaksi. Kun Jaakko Räikkönen oli +uskaltanut pyytää muutosta eräässä tilusten pehtorin, Saksalaisen +Pettersin, tekemässä määräyksessä, niin tämä suuttui, kutsutti hänet +luoksensa, ja antoi vitsoja selkään, sekä toimitti hänet seuraavana +vuonna hänen heikosta terveydestään huolimatta sotamieheksi, josta +kuitenkin sitten vanhempain rukouksista kreivinna Levashov hänet +vapautti. + +Me Suomalaiset Suomenmaassa emme ole koskaan saaneet orjuuden kaikkia +kauhuja kokea, mutta meidän veljemme Inkerinmaalla ovat sitä kyllä +nähneet. Millaista orjuuden elämä siellä oli, siitä antaa Räikkönen +kyllä kauhistavan kuvan sekä "Elämäkerrassaan" ja muistoonpanoissaan +"Orjuudesta ja vapauttamisen ajasta", mitkä kirjoitukset ovat +yksityisen hallussa täällä Helsingissä, että runossaan "Entisestä ja +nykyisestä elämästä". En voi olla todistukseksi tuon ajan kurjuudesta +tähän painattamatta paria otetta runosta. + + Aika on ollut, aik' on tullut, + Aika on aikoa kutakin, + Aika on ollut orjuuelle, + Nyt on aika orjuuetta. + Kun oli aika ollut, männyt, + Silloin keppi ketterästi + Talonpoikia tapasi, + Kyllä keppi kopeikoita + Selkänahkasta selitti, + Silloin työtä tolkutointa + Tapasi joka talollen -- + Mainioissa moistoissa + Herroill' oli sulo elämä, + Eläimillä aika arvo, + Koirat kalleissa rahoissa, + Kissat silkissä käveli. + Jos vaan sallimus satutti + Asioille armo herran, + Hattu piti hakea päästä + Kohatessa kartanoa, + Kylmä kulki kylkiluissa + Kohta konttorin kohalla, + Kun siintä sisähän astuit, + Housut hirmusta hutisi, + Kehnon kirjurin tapasit, + Kohta kuulit kiljumista, + Tai sait suuren niskatullin + Suuren herran suosiosta. + Herra se vaimotkin valitsi, + Kuin suvaitsi sulhasillen, + pi'etyitä piikojansa; + Heittiöt hyvillen antoi, + Hyvät kehnon pani keralle -- + Ruunan ruoskilla ravittiin + Piikanaiset suurenlaiset, + Parvakoista[24] palkan saivat, + Kengänkannasta kovasta. + Kun on aika ollut, männyt, + Olkoon muistokin märännyt! + Alkakaamme uusi aika! -- + +Kun tämmöisiä oloja oli vallinnut, ei ollut kummaa, että keisari +Aleksanteri II:n ikimuistettava teko orjuuden lakkautus 3 p. maalisk. +(19 p. helmik. vanhaa ajanlaskua) 1861 ei voinut aivan rauhallisesti +tapahtua. Niin Valkeasaaressakin talonpojat, jotka silloin kuuluivat +kenraali Olhinin alle, julistuksen kuultuaan eivät enää menneet +ropottiin, vaikka julistuksessa oli sanottu että vielä kaksi vuotta +piti olla alamaiset herroille. Ruhtinas Galitsin lähetettiin asiaa +selvittämään, vaan talonpojat eivät taipuneet. Useat lähtivät Pietariin +itse keisarille valittamaan, mutta näitä otatti herra kiinni ja +pieksätti niin että kolme kuoli! Räikkönen oli niitä harvoja +talonpoikia, joilla oli selvä käsitys asiasta, ja hän koetti saada +sopimusta aikaan talonpoikien ja herrojen välillä, kehoittaen +talonpoikia vielä määrätyt kaksi vuotta tekemään työtä herroillensa, +mutta hänen kehoituksensa kaikuivat suurimmaksi osaksi kuuroille +korville, ja nuo kaksi vuotta kuluivat alinomaisissa levottomuuksissa, +"ei hoviherrain eikä talonpoikain hyväksi", niinkuin Räikkönen +muistoonpanoissaan sanoo. + +Jo orjuuden aikoina oli Räikkönen ollut kylänvanhimpana, +kirkonmiehenä ja sunnuntaikoulun opettajana. Mutta orjuuden +lakkautuksen jälkeen hän saavutti toisen arvon toisensa jälkeen. V. +1861 hän määrättiin staarostaksi (kylänvanhimmaksi), jolla on Venäjällä +jotenkin laaja valta; hän kutsuu kokoon kylänkokouksen ja toimeenpanee +sen päätökset maanjakamisen, verojen kantamisen, köyhäin hoidon, +kansakouluopetuksen y.m. asioissa. V. 1865 hän sitten tuli +starssinaksi (kunnanvanhimmaksi), 1866 talonpoikaissäädyn edusmieheksi +maalaishallintoon, ja 1868 jury-mieheksi piirioikeuteen. Räikkönen +osasi täydellisesti sekä puhua että kirjoittaa venäjänkin kieltä, mutta +mainittavaa on että hän sittenkin pyysi ja sai luvan toimittaa kunnan +kirjat ja paperit suomeksi, niinkuin tekikin neljä vuotta, vaan silloin +erään rikkaan talonpojan rettelöimisten johdosta täytyi ruveta ne +venäjäksi laittamaan. V. 1869, jolloin äiti kuoli ja isä sairastui, +jätti hän kuitenkin kaikki kunnalliset toimet, ryhtyäksensä talon +hoitamiseen. Hän oli kahdesti nainut: v. 1854 orjattaren _Anna +Opramein_ (k. 1873) Vaskisavotan kylästä Valkeasaaresta, 1878 lesken +_Maria Paakin_ (k. jo 1879). Jaakko Räikkönen kuoli ainoastaan 51 +vuotiaana 22 p. helmik. 1882 (vanhaa lukua) kotipaikassaan Tipunan +kylässä. + +Räikkönen oli kunnos edustaja Inkerin suomalaisesta kansasta. +Suomalaisena, kansan miehenä järkähtämättä pysyen, hän samalla +horjumattomalla rehellisyydellään ja lainkuuliaisuudellaan oli +voittanut hallitsevainkin täyden luottamuksen. Kasvavan suomalaisen +kirjallisuuden ja sanomalehdistön tuotteita hän, miten mahdollista, +koetti hankkia itsellensä, aina "Maamiehen Ystävästä" alkaen. Ajoittain +oli hänellä viisikin sanomalehteä tilattuna yht'aikaa. Valistusta, +sivistystä harrastava mieli johti kaikkia hänen toimiansa. Nouskoon +vielä monta Räikkösen kaltaista miestä Inkerin suomalaisesta väestöstä. + +Runotaidon oli hän oppinut isältänsä, joka mainitaan olleen suuri +runojen osaaja: kaikki vanhat runot ja sadut olivat hänen päässänsä, ja +seurassa hän niitä lauleli ja kertoi toisten huviksi. Jaakko Räikkönen +oli ahkera runoilia. Hänen runonsa tosin eivät osoita kovin rikasta +mielikuvausta, mutta ne tapaukset ja asiat, joista hän runoilee, +kuvataan selvästi, yleensä sujuvassa runossa ja usein varsin +sattuvalla tavalla. Räikkönen on siten viimeinen meidän etevämmistä +runosepistämme, ja siksipä ehkä jääkin, koska niinkuin jo ennenkin on +mainittu, runon mahti näkyy olevan kansasta katoamassa. Vaikka +Räikkönen kodissa ja omin päin oli oppinut kaikki tietonsa, seurasi hän +kuitenkin niin tarkasti kaikkea silloin ilmestyvää suomalaista +kirjallisuutta, että hänen runojensakin joukossa tapaa semmoisia, joita +tuskin luulisi talonpoikaismiehen tekemiksi. Kukapa esim. luulisi +suomalaisen talonpojan ryhtyvän sommittelemaan laulua "Paavin maallisen +vallan lopusta" ja vieläpä sillä tavalla kuin Räikkönen sen tekee? +Muutamalla onnistuneella sanansutkauksella hän näyttää "virheettömän" +nimen arvottomuutta paaville, kun "syntinen" ihminen samassa vie +häneltä vallan, vieläpä kuinka paavin taistelu oli samankaltainen kuin +pahan hengen ottelu Mikael enkelin kanssa. Mutta suomalainen talonpoika +on yleensäkin mietinnän mies, ja Räikkönen on tuosta aineesta +sepittänyt paitse tähän painettua laulua toisen pitkän runonkin, vaan +kuitenkin voimme sanoa että tämäkin nyt mainittu ominaisuus asettaa +Räikkösen viimeisten kansanrunoiliaimme riviin, sillä se osoittaa hänen +runottarensa jo ennättäneen likelle taiderunouden rajaa. + +Räikkösen runoja on painettu Suomettareen, Ilmariseen ja enimmin +Pietarin sanomiin. Sitäpaitse löytyy Helsingissä kaksi isompaa +omakätistä kokoelmaa hänen runojansa, toinen Suom. Kirj. Seuran +kirjastossa, jonne tuli prof. Julius Krohnin kuolinpesästä, toinen +yksityisen hallussa. Molemmat sisältävät suurimmaksi osaksi samat +runot. Merkillisin Räikkösen runoista on runo "Suomelle", jonka +Räikkönen Inkeriläisenä kirjoitti vastaukseksi Oksasen runoon "Meidän +vieraissa käynnit" ja jossa "vanhempi veli" Suomi, semmoisena kuin se +oli esiintynyt Oksasen runossa, saapi muutamia karvaitakin totuuksia +kuulla. Muista ansaitsevat huomiota "Kenpä tuon on kaiken tehnyt" +iloruno Suomen kielen edistymisestä, "Iloinen sanoma" (Suometar 1861) +orjain vapauttamisen johdosta, "Ammattien valio", joka antaa varsin +sukkelan kuvauksen siitä tavasta jolla usein luottamusmiehet +pienemmissä piireissä tulevat valituiksi, y.m. + + + + +SUOMELLE.[25] + + +Vasta vanhalla ijällä, +Neljänkymmenen kohalla +Yksin yöllä maatessani, +Unetonna ollessani +Muistui mielehen minulle +Ruveta runon tekohon. +Veli Suomesta sulosta, +Ylimmästä ystävästä +Ja varsin valaistuneesta, +Jolle mielehen jolahti +Nuorin veljensä nujompi +Etelässä Inkerissä, +Isännän asunnon luona, +Läsnä Pietarin pihoja: +Suloiselle Suomellemme, +Vanhimmalle veljellemme +Äitin veri vaikuttaapi, +Isän into liikuttaapi, +Oppia omaisiansa, +Tuntea lihaisiansa, +Antaa neuvoa nuoremmalle, +Tukistusta tuhmemmalle, +Sekä kestihin keretä. + +Tuopa tuo tulisen poika, +Meiän viljon veljyemme +Kesken reissulta repäisi, +Jott'ei kestihin kerennyt, +Inkerihin ennättänyt +Veljellensä nuoremmalle. +Pelkäis puuttuvan puheita, +Venäläistä vierasteli, +Hapan haisahti nenähän, +Kaali sieraimet sokaisi. +Voi, sä viljon veljyeni, +Voi, oma emoni poika, +Kuinkas yllyt ylpeäksi: +Mistä mielen moisen löysit, +Haeskelit harvinaisen, +Kun sä oman Inkerisi +Aivan halvaksi asetit -- +Sekä ruokahan rupesit. +Älä kaalia kamoksu, +Kyll' on kaali kaunis ruoka, +Paljon parkkia parempi, +Ruumenia runsahampi, +Samaten myös sammalia. +Ei puutu puhetta meiltä, +Kyllä Inkerin isännät +Aina aikoihin tulevat +Sorretulla suomellansa; +Samaten on saarnat meillä, +Kirkkomessut myöskin vielä, +Kyläkinkerit samoiten, +Sekä paljon monta muuta, +Kuin on Suomenkin sisässä. +Että sulo Suomalainen +Ylenkatsovi ystävänsä +Omassansa Inkerissä, +Se on kumma kummempia, +Onpa outo ouompia! + Virolainen veljyemme, +Katkeran kovan kokenut, +Alla orjuuen asunut, +Niinkuin mekin meikäläiset, +Ei tuo suuria sureksi +Surkeasta suomestamme, +Jonk' ei sanat säntillensä +Viron korvissa kajaha: +Eikä ruoka runsahasti +Tipahtele tien kuluille, +Vaikka viinoa viruisi. +Kukin kielellä omalla +Aina aikoihin tuleepi. + Onpa veljiä omia, +Sukuamme suomalaista +Omassamme Aunuksessa, +Äänisen avaran luona, +Katalassa Karjalassa, +Vienan meren rantehilla, +Joille kestihin kykenit +Entisinä aikoinasi, +Josta sait sanoja paljon +Kielellesi kankealle, +Josta rustasit runosi +Kalevalan kaiveskelit, +Jost' on saatuna sanoja, +Kanteletar kirjahankin; +Sa'ut että sananlaskut, +Osaksi myös arvoitukset, +Isharien on iloa, +Sukkapellien[26] sukua. +Nämät kaksi veljeämme +Ovat yhtä äitiämme. + +Jos et näille joutaville +Tahtoisi tutuksi tulla, +Niin onpi iso-isämme +Pojanpoikia enemmän, +Joista voit valita kyllä, +Joille kestihin kykenet, +Jos vaan aika myönnyttääpi +Sekä vatsa vallan suopi, +Kulta käskeepi kululle. +Ensiksi e'emmäs neuvon, +Taluttelen taaemmaksi, +Sipirian sille puolle, +Uraalin ylängön taakse, +Obin latvoillen osoitan, +Ostjakkein omille teille, +Voguulien vuotehille. +Kyllä siellä kestiä kokenet, +Kyllin kylmeä kukoa, +Hirvestä saat pikku palasen, +Oravasta aika paistin, +Matkasta väsyttyäsi, +Tien pitkän polettuasi, +Mutta muistoa pitääpi +Käsillä puhua paljon, +Pantomiimilla[27] pakista. +Mutta tullessa takaisin +Tutustele tuttavia, +Seurustele serkkusta, +Syrjäänejä siltä puolta, +Mordviineja maanittele, +Sitten Lapille lakeille, +Viljaville Venäen maille, +Tieustele, tunnustele +Tsheremissit ja tshuvassit, +Niille kestihin kykenet! +Niillä on tuvat nokiset, +Koat, missä keittelevät +Perjantaiksi puuroansa. +Siellä on levätä lämmin, +Puuroa on pehmyt syöä, +Jos vaan kelle kelvanneepi. + +Vielä on sukumme suuri, +Lankomme laveat kyllä, +Vesi suuhusi vetäypi, +Jos vaan maltat muistossasi +Unkaria urhoollista, +Kummin heimoa omoa, +Jok' on virrat vastustellut, +Mylläykset maahan lyönyt, +Kumoukset kannustellut. +Kelpaa siellä kestiskellä, +Donaun virrassa virua, +Laaksot Karpathin kahella, +Syöä leipää lestittynä, +Makeakset maan he'elmät, +Juoa kaljaa kaikenlaista; +Siell' on rommit, hienot viinit, +Voipi totia tokata +Sekä muistomaljat juoa, +Verestellä veljeyttä +Suomen suurista suvuista. + +Vielä vihdoin viimeiseksi +Oisi mulla muistutusta +Suloiselle Suomellemme, +Jotta suora Suomen kansa +Oisit kauniisti kotona. +Kanakin valitti kerran +Kulkiessansa korissa: +"Paljon oisi parempi olla +Kaapimassa kaalimaata"; +Vasikkakin vaikeroitsi +Ja älisi ilkeästi +Raasalinsa[28] rattahilla +Kulkiessa kaupunkihin. +Vaan kun veljet Väinämöisen +Asuisivat ahjon luona, +Pieksisivät ahkerasti +Lailla seppo Ilmarisen +Joutsenen kynän neneä, +Jotta saatais uusi Sampo, +Kirjokansi kaunihimpi, +Kuni entisten eläjäin, +Kalevalan vanhan kansan, +Oisi paljoa parempi. +Vielä pyyän nöyrimmästi, +Syökäät päälle voimakkaasti, +Jotta parskuisi palaset +Aina Inkerin perille, +Joista Inkerin isännät +Palasista pienimmistä +Kotonansa korjaisivat +Itsellensä sievän Sammon, +Jott' ei olis Suomehen ikävä, +Niinkuin nyt tätä nykyä +Täytyy tuskalla tavata +Sivistystä sieluillemme +Vihaiselta veljeltämme, +Joka joukostaan eroitti, +Henkikirjoistaan kirosi +Oman onnensa nojahan +Suomensa sukuiset kaikki, -- +Itse Ruotsihin rupesi, +Ouon kielen kumppaliksi. + + + + +KENPÄ TUON ON KAIKEN TEHNYT. + + +Ei ole aikoja isoja +Eikä vuosikymmeniä, +Jolloin Paavali pakisi +Korhonenkin kummasteli, +Surkutellen Suomen kieltä: +"Kuin tuo suora Suomen kieli +Kapaloiss' on kauvan ollut +Lapsen tautisen tavalla." +Oi, jos nyt kaonnut kansa, +Ennen ollut ja elänyt, +Havajaisi hauastansa, +Saisi kuulla kummempia, +Ennen uskomattomia, +Mitä on suotu Suomellemme, +Mitä uutta uskottuna, +Kun on suotu Suomen kieli, +Korotettu korkealle. +Tämä ihme innon tuopi +Ja sanoja suuhun suopi, +Kun on sorea Suomen kieli +Kruunuhun sijansa saanut, +Kun on markkoihin mahuttu, +Hopeahan hohtavahan, +Sekä vaskehen valettu. +Vielä paljon monta muuta +Onpi Suomelle suvaittu, +Kun on karttoihin kyhätty +Ruotsin kanssa rinnatusten, +Sekä osiks on osattu +Panna papinkirjoihinkin, +Sekä on sijansa saanut +Höyryhevon harjahankin. +Kuinka paljon monta muuta: +Koulukirjoihin ko'ottu, +Näytelmiä näytettynä, +Myös on koulut kaikenlaiset, +Seminarit sijoitettuna, +Sekä lukiot luvattu. + +Kenpä tuon on kaiken tehnyt, +Kuka varsin vaivan nähnyt, +Kellen kiitos kerkiääpi? +Sen on joukko jou'uttanut, +Yksin voimin vaikuttanut, +Kaunihiksi kaunistanut, +Jollen muisto merkillinen, +Ylistys ijän-ikuinen +Niiltä kaikilta tuleepi, +Jotka suomea suloovat. + +_Agricola_ ensin alkoi +Mainitella maiollansa, +Vakanaista viihytellä. +_Porthan_ portahat asetti, +Ojan yli tien osoitti. +_Kastreni_ kapalot katkoi; +_Lönnrot_ ukko löysytteti +Pussin kanssa pitkin tietä, +Sekä rohtoja keräsi +Pojan tauin tarpeheksi. +_Gottlundi_ koettik kanssak, +Vuoaikk ruat tullit tummempiak.[29] +Sitten _Oksanen_ aloitti +Hakea halun perästä +Kaikenlaista kaunistusta +Tuon poloisen pojan selälle. +_Hannikainen_ hanskat hankki, +_Poleni_ tuo poimet laittoi, +_Tikkanenkin_ tikkaeli, +_Koskinen_ kokosi paljon +Noutuloita nuoremmalle, +_Salmelainen_ vanhat solmi, +_Kivi_ loi kirkkaita kiviä. +_Kymäläinen_ pellot kylvi, +_Korhonen_ kaloja hankki, +_Lyytinen_ lohea pyyti; +Saivat runsahan ravinnon. +Kuka kaikin kerkiäisi +Tieustella, tunnustella +Pojan nuoren neuvojia, +Kapineitten katsojia. +Yksi kenkiä keräsi, +Toinen kintaita kätehen, +Kolmas pälsyjä paneepi, +Neljäs vyöllä vyötteleepi, +Viies viitan viskoaapi, +Kuues se hatunkin hankki. + Kun oli varsin valmihina +Nuori miesi nuttuloissa, +Vietiinpä tuo viimeiseksi, +Sekä saatettiin salihin +Isännällen itsellensä. +_Aleksander_, jalo isä, +Rehellinen ruhtinaamme, +Katsoi pojan kaunihiksi, +Päätä siivolla silitti, +Tieusteli tohtoreita, +Tuo'un pojan terveyttä. +Tohtorit totiset miehet +Ajan tulleen arvelivat, +Miehen olla mieltyneenä, +Vaanpa myös vakuuttelivat +Ajan viel' ei tulleheksi +Poikaa laskea poluille, +Jott' ei tuo poloinen tuhma +Kinttujansa katkaisisi +Tahi taittais niskojansa, +Kun ei oo isänsä käynyt +Kauvemmaksi kirkkoansa, +Eikä yötänsä levännyt +Etempänä äitiänsä. +Otto-isä oivallinen, +Ruotsin valtavanhempamme, +Se tahtoi talutusrihmat +Vielä vuosikymmeniksi, +Jott' ei kurja horjahtaisi, +Tuhma joutuisi tuholle. +Siitä kiitos, kierosilmä, +Kost' Jumala, luppakorva, +Suuri kiitos, suurnenäinen, +Paljon kiitos, partasuinen, +Kärhätukkainen, kumarrus, +Ruotsille rehelliselle! + + + + +AMMATTIEN VALIO.[30] + + +Kerran kestissä hyvässä +Ollessa oluen luona, +Tuoll' mä starssinan tapasin, +Starssina tarinat haastoi, +Kuinka kunnan kuulu miehet +Astunevat ammattiinsa. + +Kuuluttaapi kunnan miehet +Rauhatuomari kokohon. +Kun ompi ko'ossa kunta, +Volosti on valmihina, +Rauhaa herra haasteleepi: +"Talonpojat kelpo lapset, +Nyt on tullunna valio, +Ammateille vaihto-aika, +Valitkaatte varma poika, +Uskollinen ammatille, +Sivistynyt siihen vielä, +Staarosta saman tapainen, +Kanssa myöskin kandidaaiti". +Kunta kohta kiirehesti +Kerääntyvät kerhopäihin +Miestä miettimään parasta, +Keskustellen keskenänsä: +"Otetaan myö Ollin Matti". +"Ei ole Ollista oliaa", +Toiset tuohon tokkajavat, +"Ei ole Ollilla älyä +Kansan katsoa parasta. +Pannaan myö Pajulan Pekko". +Joku joukosta sanoopi: +"Pekko parka paskapoika, +Köyhä kelvotoin mokoma, +Isä kerjuulla käveli, +Äiti mierolla kuleksi; +Saahaan myö Sahalan Heikki". +Muistutteli muutamaiset: +"Kaikkia pahan penikat +Tahotte työ starssinaksi, +Mik' ei malta yöllä maata, +Senkun[31] kirjoja lukeepi, +Paperia paimentaapi, +Sievä on kuin siisti tyttö, +Laimea tuo on kuin lammas; +Taitaapi parasta olla, +Jos panemme Pankin Paavon, +Tuo on suuresta suvusta, +Varsin suuresta jalosta: +Oli tuo poikana pohatta, +Isätkin oli ennen kaikki +Kerjäläisten keisareita, +Komentajat tuhman kansan. +Tuoll' on kaunis kartanokin, +Aivan vaatteetkin valitut, +Riitteleepi rikkautta, +Vaikk' ois neljä nälkävuotta. +Jalo on kuin jättiläinen, +On kuin leijona leveä". +"Suuri kiitos suuret miehet", +Parkaisivat pienet miehet, +"Nyt on oike'in osattu, +Tavattu on starssinamme". + +Kun on starssina valittu, +Sitten siihen kandidaatti +Se valitaan sukkelasti, +Pannaan nimen paimeneksi. +Pienet ammatit perästä +Ne valitaan varovasti. +Vähän on väliä siintä +Mit' on miehellä sisällä, +Kun on muuten miehen muoto. +Ken onpi velassa varsin, +Perhe aivan puutoksessa, +Takovskij[32] on staarastaksi, +Aimollinen ammatiksi; +Siinä verot suoriavat, +Perhe henkihin herääpi. +"Jok' on pojat joutununna", +Rauhatuomari kysyypi. +"Jo on starssina tavattu", +Kaikki kunta kiljaiseepi, +"Valittu on Pankin Paavo, +Ylennetty yksin mielin, +Sekä muutkin virkamiehet." + Rauhatuomari tuleepi, +Sanoopi tuo starssinalle: +"Nyt kun virkahan asetan, +Vitjat kannan kaulallesi, +Merkin rintahan rutistan, +Senkun vahvista valalla +Uskottu sull' uusi virka". +Siit' on saatava samassa, +Pantava papin etehen. +Pappipa tuo sielun paimen +Neuvoileepi nöyryytetyn, +Totiseksi toivottaapi +Vääryyttä vihajamahan, +Oikeutta ottamahan. +Jonka vahvistaa valalla +Uusi starssina toella, +Kandidaattinsa keralla. + +Kun on päätetty valio, +Siihen kaunis harjakannu, +Litkat[33] laitetaan lopuksi. +Ensin otetaan esille +Viina-ämpäri etehen, +Sakuskaksi siihen kanssa +Silvotuita sellin[34] luita, +Leipäkäärö kummallinen, +Sekä vehnäistä vähäisen, +Sille sampi särpimäksi. +Mitkä ei ole tottunehet +Paloviinalle parihin, +Tuoahan tusina oltta, +Mettä melke'in samoiten. +Vielä vanhat virkaheitot, +Sekä kunnan kuulu miehet, +Huutajat hyvemmät miehet, +Noillen toti toukatahan, +Annetahan oiva punssi. +Vielä pienet virkamiehet, +Sekä uuet että vanhat, +Pikkuruisen puolestansa +Antavat apua siihen +Juhlan jatkohon jalohon, +Eroryypyt, alkajaiset. +Näillä päättyvät pitoiset, +Juhlan kaula katkiaapi. +Rähinä se riski siinä, +Hurraan huuto oivallinen, +Nosto päättääpi pitoiset. +Huomisen on harmi suuri, +Kallonsärky kaikenlainen, +Pohmelo pahanmakuinen, +Päänpakotus palkastansa. + + + + +LIEKKÖ TOTTA VAI VALETTA? + + +Kuulin linnun liirittävän, +Kevätsirkkusen sanovan +Talvipakkasen jälestä, +Pitkän pilvisen perästä +Suven saahessa sisälle, +Levaspellon pientarelta, +Haapahongasta hyvästä. +Noin tuo lauloi pieni lintu, +Noin tuo sirkkunen siritti. +"Kun mä lensin pieni lintu +Talvipakkasta pakohon, +Korpin ma kotihin heitin, +Variksen talon vahiksi, +Kun kohta kotihin käännyin, +Tianen mull' tieot hankki, +Piipitti pahat pakinat, +Kuink' oli kotiasiat +Kaikki korpin kohtaloina. + +Liekkö totta vai valetta +Tiasen nuo tieot kaikki? +Noin tuo lauloi pieni lintu, +Noin tuo tiititti tianen, +Haapahongan hallinnosta; +Mull' on pieni piirikunta, +Maa on ahtaaksi ahettu, +Pesiä on liian paljon, +Paikalleen pari satoa +Kuusikymmentä keralla, +Poikia si'innyt siihen +Koko seitsemän satoa +Siihen päälle kuusitoista, +Si'innyt on siihen kanssa +Kymmenkunta kirjamiestä, +Jotka hiilellä hiovat, +Nimen itse kirjoittavat; +Viel' on oppi oivallinen +Kuuen otsahan osunnut, +Ne ei puutu puustaveihin, +Vaan saadut koko sanoilla +Painavat paperin päälle, +Miss' on paikka puhtahampi +Koko nimen kerrallansa, +Siinä on älyä äijän! +Ei siihen kykene kehno! + +Vielä tuo tianen tiesi +Mitä rastas raksutteli -- +Liekkö totta vai valetta -- +Haapahongan hallinnosta; +Ett' on pantu pussiniekat, +Raha-arkut ammateiksi, +Jotka johtavat asiat +Oman mielensä mukahan. +Noill' on laki lakkareissa, +Asetukset arkuissansa, +Oma hyöty hyörimässä, +Noill' on onneksi hyväksi +Ystävät ylimmät miehet, +Sukulaiset suuret miehet, +Siint' on köyhät kärsimässä, +Vaivaiset valittamassa. + +Vielä tuo tianen tiesi +Mitä varpunen valitti -- +Liekkö totta vai valetta? +Ett' on kuulu kunnan herra +Talon vanhempi valittu +Ottanut on orpolapsen, +Pellot pienen pyöriäisen, +Vallannut lakia vastoin +Ostanut omin lupinsa. + +Vielä tuo tianen tiesi +Mitä peipponen pakitsi -- +Liekkö totta vai valetta? +Ett' on tili tietämättä, +Kunnan kukkaro kutistu, +Ryytirahat käytettynä +Kuulun kukkaron lisäksi. + +Vielä tietääpi tianen +Mitä kiuru liiritteli -- +Liekkö totta vai valetta? +Jotta ompi uusi oppi +Opittu pere-eroissa, +Valittu lakia vastoin, +Mist' on saatettu sakoille: +Rauhatuomari tukisti +Uuen keinon keksiöitä. + +Vielä tuo tianen tiesi +Mitä virkkoi västäräkki -- +Liekkö totta vai valetta? +Että kunnan kuulu herrat +Jänismetsät jättelivät, +Jahtiherroille jakoivat +Kunnan päätöttä peräti. + +Vielä tuo tianen tiesi +Mitä kertti kyntörastas -- +Liekkö totta vai valetta? +Ei sure suurisukuiset +Nyky-ammatin aloissa +Rekryytejä reilatessa, +Kyll' on köyhiä kylissä, +Ala-arvoista perettä +Suvun suuren tukkeheksi. + +Vielä tiititti tianen, +Vielä kertoi kehno lintu, +Mutt' en kuunnella kehannut; +Jos ois kurki kuulu lintu +Sanonut pari sanoa, +Kyll' ne oisin kirjoittanut." + + + + +RUNONI. + + +Runot ovat Räikkösellä +Toisen miehen tähtehiä, +Ko'ottu kerin ranista, +Nurkkakaapista sahottu, +Runon mitta mietittynä +Kalevalan kannen alta, +Sanat ompi noihin saatu: +Osa saatu Oksaselta, +Pala Paavo Korhoselta, +Mahtiponti Makkoselta, +Lyijyspännä Lyytiseltä, +Kymäläisen kynäntynkä; +Paperin palanen löytty +Kynttilöitten käärimentä, +Läkkitötterö tavattu, +Romulootasta lokattu, +Musteheksi noihin saatu +Hovin herran huuhtehia. +Näillä oon nitoa saanut, +Sommitella, suunnitella +Mitä mielehen jolahti, +Mitä lensi luonnolleni. +Sill' ei ole siivolliset +Nää runot rumannäköiset: +Mikä on harmista haettu, +Murehista muiston saanut, +Mikä virkettu vihasta, +Juovuksista juohon saanut, +Tunnon tuskista kyhätty. +Tällä päätän tämän vuoen +Kirjoitukset kehnonlännät: +Kun tuleepi toinen vuosi, +Aika uusi alkaneepi, +Tuopi toisia sanoja, +Parempia puustavia, +Ainehia arvokkaita. +Tää on toivoni toesti +Sekä aivoni ajatus. + + + + +VIINASTA. + + +Voi! viina vihatun poika, +Olut onnetoin olento, +Olet riski ryöväriksi +Sekä varma varkahaksi, +Sukkela oot surman henki, +Pettelet pyhätkin miehet, +Viettelet sä viisahatkin. +Oot sä pullossa punainen, +Loistava lasin sisässä, +Vatsahan valut hyvästi, +Vähän suuta vääristelet, +Kohta kallohon kohoat, +Järjen seurahan järähät, +Muutat mielen muille maille, +Tunnon toiselle tolalle. +Ymmärryksen yllyttelet +Jättämään sian hitolle, +Pirun pirtiksi rakennat, +Kannat sinne kaikenlaista +Roistoa romun sekaista, +Perkeleen perehinensä, +Ruman hengen renkinensä, +Jotka johtavat sisähän +Kuolon synnit kauhiammat, +Pukin saavat partoinensa, +Riikinkukon rilloinensa, +Kilpikonnan koipinensa, +Käärön tuovat käärmehiä, +Tiikerin terävin kynsin, +Saavat sinne sammakonkin, +Sialle sijan tekevät; +Uskon tähen sammuttavat, +Armon enkelin e'emmäs +Häijy henki pois ajaapi, +Pyhä henki pois meneepi, +Luojan kyyhky karkoaapi. +Koti köyhtyypi peräti, +Kukkaro kululle käypi. +Nutut ryysyiksi repiipi, +Ruumihin rumaksi saapi, +Tautiseksi tahrajaapi, +Akan karkuhun ajaapi, +Lapset laittaapi perästä, +Kotirauhan karkoittaapi. + +Minkä tähen tää pakana, +Kaiken kansan turmelia, +Muoti-synti merkillinen +Esivallalta vapaana +Kieltämättä kierteleepi, +Kansan kaiken häiritseepi? +Se on ruttoa rumempi, +Kamalampi käärmehiä, +Merkuria[35] myrkkyisempi, +Opiumin[36] oiva serkku. +Miks ei kiellä korkiampi +Esivalta voimallinen, +Apoteekkiin anna panna +Muitten myrkkyjen sekahan, +Josta tohtorin lapulla +Oisi sinne annettava, +Missä on toella tarvis? +Vaanpa on vapaus tuolla +Esivallalta valittu, +Laulut ovat tehty tuollen, +Pirun öljyllen osattu: +Samppania sankariksi, +Isännäksi itse tehty, +Totiviina tuollen pantu, +Adjutantiksi osattu, +Joukon suuren juohtajaksi +Rommi, konjakki, arakki, +Sotaväeksi suvaittu +Paloviina kaikenlainen, +Upseereiksi noitten saatu +Tappelkymeli toesti, +Likörit monenmakuiset, +Varaväeksi valittu, +Olut ilkeä osattu, +Nimen kanssa kaikenlaisen. +Kirje pitkäksi venyypi, +Puheet puuttuvat keralla +Nimellessä niitä näitä, +Kirotuita kirjoittaissa +Murhamiehistä monista. + +Ei meri enemmän niele, +Ei pala tulipalossa, +Ihmiskalloja katoa, +Niinkuin viinan vainon alla, +Turmiossa turhan juoman. +Aika ois olalle panna +Asehia aika lailla +Vastoin viinan vaikutusta. +Papeille ois paljon työtä, +Ammateille aika lailla, +Esivallalle enemmän, +Sota tehä suurenlainen +Vastoin viinoa vihaista, +Ennenkuin katoopi kunto, +Äly ihmisten seasta, +Arvaamaan tämä asia, +Tämä vaara määrällinen +Kamalaksi, kauhiaksi. + + + + +MIETTEITÄNI. + + +Tyhjästä on turha tullut, +Joutavasta jouto henki, +Sen minä minusta tunnen. +Inhoelen itseäni, +Kun on mulla heikko henki, +Rauhatoin, rapasekainen, +Varsin vailla tarkoitusta, +Ilman määrättä, mitätöin, +Kun se työntääpi tukulta +Ajatusta aivohoni. +Avaruuen alkujuurta +Tahtoo, tähtiä, tavata, +Ajatella aurinkoja. + +Onko kuussa karjat, linnut, +Kissat kiertotähtilöissä? +Mitä tähtien takana? +Mikä aine auringossa +Lähettääpi lämpimiä? +Mitä on mahassa maamme, +Mitä pahamme perässä? +Mitä ilman äären alla, +Mitä pitkäisen puhallus? +Mist' on ruohon runsas voima, +Mikä sielu siemenessä? +Mitä on tulen tulento, +Mikä voima valkealla? +Mitä on elämän alku, +Mitä sieluumme salattu? +Mitä unta uskon oppi, +Mitä Luojamme lunastus? +Mitä ihmisen ihossa: +Mikä aine aivoloissa, +Mitä on veri vetelä, +Mistä luu lujaksi tehty? +Mitä kulkevat keolla, +Liikkuvaiset luonnon päällä, +Matelevat maan sisässä? +Mitä on meren mahassa? +Luonnonkirja liian suuri, +Onpi mainita mahotoin. + +Vielä mulla miettimistä: +Miks on kehno kerjäläinen, +Miksi keisari komia, +Miksi rikas röyhkiämpi, +Aateliset ylpiöitä? +Miks on summat summattomat +Toisen taskuhun tupattu, +Eikä penni pienempikään +Kestä toisen kukkarossa? +Miksi maat möhömahoille +Onpi annettu osaksi, +Talonpojan tarpeheksi +Liuska liiaksi luettu? +Miks on virkut virkamiehet +Kestilöissä, kelpo reimat, +Toimissansa torkkuvaiset? +Miks ei papit paljon usko +Sanojansa, saarnojansa? +Miksi mestarit monesti +Kulun saavat kelvottoman? +Miks on kansat kaikki hullut, +Kuninkaatki kurjat raukat, +Kun ne suosivat sotia, +Valmistavat vaaran töitä? +Mun ei mahu muistohoni, +Astu aivo partahani +Erhetystä ihmiskunnan. + +Viel' on mielessä minulla, +Liian paljon luonnossani, +Turhuutta tupattu paljon, +Ajatuksen alla työtä, +Etsimään olematointa, +Mitätöintä miettimähän: +Miten viljat vainiolta +Massinalla maahan saisi? +Miten reisurattahia, +Vetäjiä vikkeliä +Tehä eläinten avutta? +Miten ois mitäkin tehä, +Jott' ois helppo hartioille? + +Niit' on liiaksi lukea +Mielen kehnon mietintöjä, +Mutta siintä sieluparka +Saapi harmin haikiamman: +Miks ei mulla mieli malta, +Eikä mun ajassa anna +Tavoitella tarpeellista, +Kallista kalua saaha, +Pysyväistä pyyeskellä, +Mitä ei voro varasta, +Eikä ruoste raiskaele? + + + + +TYYTYMÄTTÖMÄT. + + +Kuulin kerran kulkiessa +Tämän maailman majassa +Napisevan naisen nuoren, +Valittavan varpu raukan: +"Miks ei suonut suuri Luoja, +Ukko ylhäinen osannut +Panna naista parrakkaaksi, +Tehnyt leukaa leuvakkaaksi?" +Tuohon sattui saaren Matti +Kujerrusta kuulemahan, +Valitusta varpu raiskan. +Se tuohon selon selitti, +Lohutusta lainaeli: +"Älä sä Helena huoli, +Äläkä valita varpu +Luojan lystin laitoksia! +Jos ois Luoja sulle suonut +Pannut parran palkinnoksi, +Sä oisit parran palmikoinut, +Paljon partoa lisännyt, +Siihen kampoja kahellut, +Käkkyröitä käämöitellyt, +Sekä silkkiä sitonut, +Kukkia kutonut paljon. +Siint' ois suu selälle jäänyt +Sekä leuvat longallensa." +Mikko muistutti Matille: +"Älä naapuri narise, +Eipä miehetkään monesti +Piä paljon parrastansa, +Lahjastansa suuren Luojan, +Sakset sen supuksi saapi, +Partaveitsi paljastaapi +Parahankin partavastan, +Miehuuen jaloimman merkin". +Jaakko tuohon jatkoi vielä, +Loruja lisäksi laati: +"Ilkiät on ihmisraukat, +Ei tunne tekoja Luojan, +Voimallisen vaikutusta. +Laaullensa Luoja laittoi, +Järjellensä järjesteli, +Sorjat luomansa sovitti. +Parta ei paranna naista, +Vaikk' olis parahin parta; +Tuoll' on paljon parjausta, +Naapurista nauramista, +Leuvan liikettä lujasti, +Ei ois aikoa ajella -- +Leukansa ne leikkajaisi", +Lauri laatiipi lopuksi: +"Kummallinen kuivakassa, +Tahtoopi tavata aina, +Mahotointa maanitella. +Silmät suurena näkeepi +Kolatsun[37] ka'essä toisen, +Pulkan[38] toisen peukalossa, +Vähäiseltä vilkuttaapi, +Jos se itselle osuupi; +Ihminen ikänsä aina +Tyytymätöin tyhmä raukka." + + + + +PAAVIN MAALLISEN VALLAN LOPPU (1870). + + +Luciferi, Michaeli + Keskenänsä-taisteli, +Michaelin vahva mieli + Luciferin voitteli; +Alas syöksi istuimelta, + Muutti muodon rumaksi; +Riistettiin siin' virkavalta, + Joutui hengeks pahaksi. + +Niinpä nytkin maailmassa + Virkavallat voimakkaat +Ovat aina haalimassa + Valtaa sekä kunniat'. +Vähä aina vaikka oisi + Piiri koko maailman, +Ottais vielä jos vaan voisi + Tähtitarha-taivahan. + +Niinpä nytkin ukko paavi + Tuo ei tyytyn't virkahan, +Lisäksi hän vielä haavi + Pyhyydenkin Jumalan. +Sai hän kyllä ulkokullan, + Nimen siihen virheetöin -- +Maallisen hält' siitä vallan + Syntinen vei kelvotoin. + + + + +MIETE. + + +Omenainen makeainen, +Näöltänsä kaunokainen -- +Naisen luonto helponlainen +Joutui siitä syntihin. +Viina pirun sikunainen, +Luonnoltansa kavalainen -- +Miehen luonto vahvanlainen +Joutui tuollen kahleisiin: +Mies nyt kärsii naisen kanssa, +Yksi molemmill' on ansa. + + + + +VIRSI JOULUAATTONA. + + +Nyt me lapset laulakaamme +Muistoksi sill' lapselle, +Joka syntyi veljeksemme +Olkiselle seimelle, +Meitä rakastaissansa +Astui korkeudesta. + +Hän se Isänk' kirkas valo, +Vaikk' nyt pikku vieraamme, +Luotuin hallitsia jalo, +Ehk' on oma lihamme, +Meidän lasten näköinen, +Vaikk' on Herra enkelein. + +Heleästi laulakaamme +Syntyneelle lapselle, +Hänen tähtensä me saamme +Ilon ijankaikkisen. +Hän tuli meitä kutsumaan +Kotiansa katsomaan. + +Hän on kirkas koiton tähti, +Hän tuli kirkkaudesta, +Valaisemaan meitä lähti +Synnin pimeydestä. +Hosianna hänelle +Iloisesti laulamme. + + + + + + +OPATTI LYYTINEN. + + +Opatti (eli Optatus) Lyytinen syntyi 4 p. kesäk. 1832 Selkämän tilalla +Sonkarinsaaren kylässä Vesannon kappelissa Rautalampia. Hän on ylempänä +mainitun runoniekan Pentti Lyytisen veljenpoika ja siis laulajasukua; +hänen vanhempansa olivat talollinen _Juhani Lyytinen_ ja tämän vaimo +_Eeva Kanninen_. Nykyänsä hän maanviljeliänä elää omistamallansa +Pentinmäen tilalla mainitussa syntymäkylässään. V. 1861 hän meni +avioliittoon talollisen tyttären _Kustaava Siikströmin_ kanssa, jonka +kanssa hänellä on useampia lapsia. Nuorempana ollessansa kirjoitteli +Opatti Lyytinen sekä runoja että lauluja, joita on painettuna +Suomettaressa 1855 ja 1856 y.m., ja on joku runopätkä myöhempinäkin +aikoina julkaistu Kuopiossa ilmestyvässä "Savo" lehdessä. Lyytisen +runot ovat enimmiten varsin somia pikku kappaleita, jotka todistavat +hellästä ja runollisesta mielenlaadusta. + + + + +RIKAS NEITO. + + +Täss' on tyttö, neito nuori, +Hieno, valkea, hiveä, +Täss' on tyttö, tyyni mieli, +Sievä, kaunis ja siveä, +Mieleltänsä tyytyväinen, +Tekemähän taitavainen. +En mä tarvitse tapailla +Riikin akkojen apua; +Paljon on omasta taasta +Huonehissa huiviloita, +Orret täynnä täkkilöitä, +Naulat hameita nakattu, +Yksi seinä aivinaista, +Toinen pantu palttinata, +Nurkat punkkoja pakaten, +Kaljoja kaheksantoista, +Sukkia vähän enemmän, +Virsuja sata paria, +Kenkiä vähä enemmän. +Aina on omilla mailla +Kilvan kihlan kantajia, +On niitä etempätäkin +Aina markan antajia; +Pojat polkuja pitävät, +Aina luokseni ajavat +Orihilla välkkyvillä, +Hevosilla hirnuvilla. +Kihlat kilkkavat povessa, +Taskut täynnä taaleria, +Kukkarot kultarahoja: +"Ota tästä neitoseni +Kihlat kullan kiiltäväiset!" +Kyllä niit' on monta käynyt +Hopealta hohtavata, +Vaan ei ole vielä ollut +Lämpimältä läihkyvätä. +Enpä kullalla eroa +Kotoani kultaisesta, +Enkä taivu taalerilla +Vasten mielen vaatimusta, +Vaan jos omani tulisi, +Näköiseni näytteleisi, +Vasta ottaisin omalta +Kultakihlat kullaltani. + + + + +LINNUN LAULU. + + +Lintu läksi laulamahan +Poijes uniuutustansa, +Jossa rauhassa lepäsi +Päivän vaihtuman väliä, +Pimeyen piiloisalla, +Mut kun valkeus valaisi, +Alkoi koitto auringosta, +Niin hän nousi nopeasti +Luojallensa laulamahan +Aamukullan kunniaksi, +Vuoen alkavan iloksi. + +Laulut ylhäälle ylensi, +Korkealle korotteli, +Tuolla toivolla sanovi, +Vielä armoa anovi, +Että oisi e'espäinkin +Vuoen alkavan ajaksi +Rauhan majat maataksensa, +Aina ilolla herätä. + +Niinpä mahtaisi monetkin +Kiitosvirret veisaella +Luojallensa laupiaalle +Aina armonsa e'estä. +Eikös tulis vielä olla +Kielet kilvan kiittämässä +Herran armon avaruutta, +Kaikkivallan rakkautta, +Kuin vuosilla kuluneilla +Kohtahamm' on koittanunna, +Että ovat avarasta +Rikkauen lähtehestä +Viljavirrat kuohununna. +Jospa vielä viljavuoet +Meille vastakin tulisi, +Että saisi laululinnut +Ilovirttä viserrellä, +Sitten kaikuis kaunis ääni, +Laulu laaksoista suloinen, +Veisu kaunis vetten päältä, +Heliseisi herttaisesti +Harras huuto Suomessamme, +Koko lauma laululintuin, +Kaikki yksimielisesti, +Linnut pienet peipposetkin +Kiitosvirttä visertäisi. + + + + +EN LAULAMASTA LAKKAA. + + +Mä etsin huvitustani +Ja elän tällä lailla, +Kuin kesälintu laulelen +Mä näillä Pohjanmailla. + +Vaikk' on kylmät kylämme +Näillä sydänmailla, +Vaan on luonto lempeä +Laulamahan aina. + +Kuullaksesi kultani +En laulamasta lakkaa, +Kun mä etsin ja nyt löysin +Ystäväni rakkaan. + +Kun on meillä rakkaus, +Niin ei puutu mitään, +Ennen kaikki maailmassa +Unhottaman pitää. + +Vaan kussa puuttuu rakkaus +Kaikki meiltä jääpi, +Maailma ja rikkaus +Karvahaksi käypi. + + + + +TANSSISSA JA ILOSEUROISSA. + + +Mitä myö nyt laulamme +Huvitukseksemme? +Laulakaamme iloksi +Näitten ilojemme! + +Koska meillä suloinen +Onpi Suomen kieli, +Vielä onpi lempeämpi +Nuorukaisen mieli. + +Jos vaan oisin taitava +Niinkuin onpi mieli, +Että oisi minullakin +Laululinnun kieli. + +Laulaisinpa seuroissakin +Ystävitten kanssa, +Niinkuin toukomettisetkin +Aina parvissansa. + +Työ nuoret tytöt, pojat, +Elkää olko jouten, +Tulee aika semmoinenkin, +Ett'ei jalka nouse. + +Nyt ei paina jalkanne +Eikä mieli kiellä. +Tanssikaatten, tanssikaa, +Ja tanssikaatten vielä! + +Vanhat saapi istua, +Kun ei jalka jaksa, +Eikä ole mielessä +Enää tanssin taksa. + +Pojat nuoret ottakaapa +Itsellenne pari, +Ei nyt auta jouten olla, +Vaikk' ois kuinka vari. + +Nuo tytöt, jotka istuvat +Ja tanssia ei taia -- +Istukaa kun istutten, +Mutt' eihän teitä naia! + +Kun pelimanni pelaapi +Ja viulun ääni soipi, +Kyllä vielä nuoret miehet +Tanssia nyt voipi. + + + + + + +ALPERTTI KUKKONEN. + + +Kansanrunoilia Alpertti Kukkonen on tätä nykyä Hinkkala nimisen +talon omistajana Rautalammilla. Siellä hän myöskin on syntynyt 14 p. +helmik. 1835. Hänen vanhempansa olivat _Gabriel Eerikinpoika Kukkonen_ +(k. 1873) ja _Helena Kustaava Närhi_ (k. 1871). Alpertti Kukkonen on +nuorempana harjoittanut runoutta; hänen runojansa löytyy muutamia +J. Krohnin kokoelmassa Kirj. Seuran kirjastossa. Virheet runomitassa +osoittavat kuitenkin, ett'ei enää Rautalamminkaan seuduilla korva ole +tarkka runolle. Kukkonen on paikkakunnallaan yleisesti arvossa +pidetty mies, siellä olevan kunnalliskauppayhtiön perustaja ja +maanviljelysseuran jäsen. Naimisissa on hän _Josefiina Monthanin_ +kanssa. + + + + +TYÖN ARVOSTA. + + +Miehet mieleltä iloiset, +Poiat Pohjan puuhioita, +Jotka jaksavat jalosti +Kyllä korpia kumoa, +Kaiket päivät kallistella, +Aina aamusta varahin, +Iltahetket herkeemättä, +Kaikki kuusikot kumohon, +Petäjiköt pyllyllensä, +Koivikotkin kallellensa. +Lehossa on leivän juuri +Savon maassa mainittava, +Savon synkeillä saloilla, +Poloisilla Pohjanmailla, +Vaikka on vaikia elatus. + +Kyntömiehellä kynänä +Aatrankurki kämmenpaässä, +Samoin kirves kourassansa +Kaiket päivät kapsuttaapi +Monta työtä tehtäessä, +Joita en muista muistutella, +Monta työtä tyystillistä; +Vaan ei auta valitella +Eikä muuta muistutella, +Vaan olla sääyssä sopiva, +Työssä aina tyytyväinen, +Talonpoian tarpehissa. +Niinpä neuvoi isät ennen, +Piennä poikia opetti, +Vanhat vaarit varoitteli, +Neuvoi näitä nuoremmillen: +"Tiepä käskee lentämähän, +Virsut vireät piteä +Kaiken aian kopsavaiset, +Sekä kesän että talven; +Olla vireä virassa, +Ahkerana ammatissa, +Riihet puia puhtehella, +Siellä silmänsä pilata. +Annas sitten aamun tulla, +Päivän valkian valeta, +Lähe tuiskuhun tuvasta, +Poiat nietosta polkemahan; +Lapioilla leuhut ensin, +Sillä tiesi tasoittelet, +Että pääseepi perillen +Syänmaille synkiöillen. +Sieltä tuovat tullessansa +Hevosella heinähäkin, +Puukuormat kuljettavat, +Havukuormatkin hakevat +Pellon pinnan pehmitteeksi. +Vanhat vaarit ne tuvassa +Muorin kanssa katselevat, +Kuinka poiat pakkasesta +Tuolla tuiskusta tulevat, +Pakkasesta paukuttavat, +Ruumis raukka raukiana, +Kovin vaivoista väsynnä." + +Kuules kun mie sanelen, +Talonpoika taitavainen: +Älä suutu säätyhysi +Vaikka on vaikia vaellus, +Vaikka vaivalla kovalla +Maasi mahtihin rakennat, +Piät huolta huomisesta, +Syömisestä, siemenestä, +Vaikka vanhana valitat +Jäykäksi jäseniäsi. +Piisaa pitkämielisyyttä: +Aina meitä auttamassa +Kaikkina katovuosinakin, +Aina on suonna suuri Luoja, +Antanut Isä ihana +Hätäaikana apunsa; +Luojan lahjat laupiaimmat, +Luojan annot armolliset, +Vaikka kansa kiittämätöin +Pilkkasanoilla pahoilla +Maksaapi niitä monia +Armaan Isän armotöitä. +Piisaapi pilkkasanoja +Kansan suusta suruttoman; +Vaan on niitä varsin harvan +Ihmisparoissa pahoissa, +Jotka Luojallen lukevat +Rukousta ruoan eestä, +Vaikk' on aika aivan kallis, +Vuoet kovat on käsissä +Meillä eessä mentävänä. + Vaan itse tietääpi Isämme, +Jos Hän armon antaneepi +Meiän vaivaisten varaksi, +Meiän ihmisten iloksi: +Jos Hän vielä armon suopi, +E'espäinkin eineen tuopi. + + + + +ENTISISTÄ RAUTALAMMIN RUNONIEKOISTA. + + +"Ei puheet puhuen lopu, +Virret veisaten vähene", +Sanoo Suomen sananlasku; +Kyllä piisaapi puheita +Lukioillen, laulajoillen, +Vielä virren tekiöitten, +Kun on miestä miettimähän, +Läksiätä laulamahan, +Kansan kuulten kiskomahan. +Vaan on kaikki kaonnehet +Vanhat laulun laitteliat, +Vanhat runon rustailiat +Menneet Tuonelan tuville, +Nyt on jäänynnä jälellen +Kaikki nuotit nuoremmilta, +Virret varsinkin vähässä, +Kaikki laulut on lamassa, +Virren nuotit vässällänsä. + +Voi, jos oisi Väinämöinen, +Ukko entinen elossa, +Kyllä sitten kuulisitten, +Saisitte kyllältä sanoja, +Suomalaisen Suomen kieltä, +Sekä soiton että laulun, +Joka luonnon liikuttaapi, +Kaikki veessäkin kalatkin, +Kaikki metsän kiipiätkin, +Yksin ilman lintusetkin. +Vaan on mennynnä mukaansa +Kaikki hänen kantelensa; +Vaan on vähäisen jälellä, +Kaunis kirja Kalevala, +Miesten muinoisten olosta +Suloisella Suomenmaalla. + +Olipa nytkin oivallinen, +Kuuluisampi kunnioista, +Nykyajan laulajoista, +Runsahin runontekiä, +Viisas miesi _Vihta-Paavo_: +Siltä kulki siivo lailla +Runonteko rohkiasti, +Ei sen tarvinnut tapailla, +Sanojansa synnytellä +Lapsen tautisen tavalla +Asiata arvellessa. +Olipa vielä oivallinen, +Oli toinen toverina +Paavon kanssa puhumassa, +Asioita ajamassa, +_Ihalainen_ itse kanssa, +Yhen pitäjän uroita, +Nykyajan laulajoita. +Nepä laulut laittelivat, +Runot meiningin mukaiset, +Silloin kansa kyllin lauloi, +Kaikki lapset kasvavatkin, +Kun ne ukkoset elivät. +Vaan on kuollut kumpainenkin, +Runomiehet runoinensa, +Laulumiehet lauluinensa. +Vielä veisaa pieni _Pentti_, +_Lyytinen_ vain lystiksensä, +Laitteleepi laulujansa +Toimen miesi Toholahessa. + +Vaan nyt toivoisin toella +Nuorempia astuvaksi, +Runotyöllen tottuvaksi, +Ett'ei laulut loppuneisi, +Runot varsin vanheneisi. +Onpa _Optatus_ alulla, +_Lyytinenkin_ jo lähellä +Laulamahan kansan kuullen, +Vaan on varsinkin vähäistä, +Vasta taimella tavara, +Kun ei pauhanne paremmin, +Että kuuluis kauvemmaksi +Tuonne pitäjän perille, +Kahen kappelin rajalle. +Vai joko lopun loppunevat, +Laulumiehet lauhtunevat +Rautalammin rannikoilta? + + + + +VIITESELITYKSET: + +[1] Paavo Korhosen elämäkerta on painettu kokonaan _Elias Lönnrotin_ +kirjoittamassa muodossa, ainoastansa niillä muutoksilla kuin +viittausten sovittaminen tähän painokseen on tehnyt tarpeelliseksi. + +[2] Sanotaan tätä taloa paikoin Vihtalahdeksikin. + +[3] Siitä syystä, että Korhonen vapaehtoisesti oli niin kauan Herran +ehtoollisella käymisen laimi lyönyt, piti ruumiinsa kirkkolain jälkeen +hiljaisuudessa haudata, joka hautaus tapahtui kekripäivänä vuonna 1840. + +[4] "qq", joka merkitsi "kuitattu" l. "maksettu". + +[5] tolppa = 12 killinkiä, loutu (plootu) = 16 killinkiä vanhaa Ruotsin +rahaa. + +[6] ritari = ritarimerkki, tähti. + +[7] Korhonen sanoo M:n kokonsa puolesta muitten pienempien puustavien +äidiksi. + +[8] Nimittäin D:tä. + +[9] Joka on kirjoittanut virsikirjassa N:o 395 (vanhassa virsik. 278) +ja kuoli nuorena. + +[10] Prytz (Rytsi) oli tähän aikaan tullimiehenä Oulussa. + +[11] Tässä on puheena niin sanottu "pikku tulli", joka v:sta 1622 +Ruotsin vallan loppuun asti kaupunkien tulliportissa kannettiin +kaikista sisään tuotavista maalaistavaroista. + +[12] ruotsal. lainasana = alituinen. + +[13] Ruotsinnetun toisinnon mukaan kysyy Kettunen Kilposen kotiin +tultuansa työtä, johon talon poika vastaa: "Takin naima tarvitseepi", +ja saapi vanhimmalta oikaisun osakseen. Mari tulokasta "katsoi silmällä +kahella niinkuin heinän hempeyttä". Kettunen kysyy sitten, kuka ottaisi +haltuunsa hänen kapineensa, silkkivyönsä ja juhlavaatteensa; silloin +Mari astuu naisten joukosta ja lupaa ottaa ne omaan arkkuunsa. Kun +Maria torutaan "venäläiseen" osoittamastaan mieltymyksestä, vastaa hän +itse parhaiten tietävänsä, mitä hänen tulee ja sopii tehdä, jonka +jälkeen Kettusen kanssa "tuumasi ikuisen tuuman". Että tämä on +alkuperäinen, oikea runon muodostus, on selvä. + +[14] II Kun. 18, 26 seurr. + +[15] sananlennättimen. + +[16] pikarit. + +[17] kirkkaan (ruotsal. sana klar). + +[18] s.o. viinapannun. + +[19] Vapaudenajalta v. 1766 oli kahvia muka ylellisyystavarana kokonaan +kielletty Ruotsin valtakuntaan tuomasta, ja Kustaa IV Aatolfi uudisti +tämän kiellon v. 1794; kruununmiehet valvoivat asetuksen noudattamista. + +[20] liedellen. + +[21] villeinä. + +[22] Tämä runo on luultavasti tehty v. 1853, jolloin huonon sadon +tähden viinanpoltto-oikeus siksi vuodeksi supistettiin ja lausuttiin +aikomus mahdollisesti se kokonaan kieltää. + +[23] käsiraudat. + +[24] Mahdollisesti: kannuksista. + +[25] Oksanen runossaan "Meidän vieraissa käynnit", jota vastaan runo on +kirjoitettu, kertoo mitenkä Suomen Suomalainen aikoo mennä vieraiksi +ensin heimolaistensa, Lappalaisten, Inkeriläisten, luoksi, mutta ei +heidän ruokansa hänelle maita; Viroon tullessaan rautapaita Saksalainen +jo rannalta tiuskii hänelle vihaisesti ja käskee palaamaan; jonka +tähden Suomalainen lopulta lähteekin Ruotsiin vieraiksi. + +[26] Vierasuskoisten, kreikkalaisvenäläis-uskoisten. + +[27] Pantomiimi = ajatusten ilmituominen liikkeillä. + +[28] Raasali = kaupustelia. + +[29] Räikkönen tässä jäljittelee Gottlundin kummallista kirjoitustapaa. + +[30] Kunnan-virkamiesten valinta. + +[31] ainoastaan. + +[32] Venäl. sana = semmoinen, (sopiva). + +[33] likörit. + +[34] sillin. + +[35] elohopeata. + +[36] Unikukasta valmistettu tainnuttava neste. + +[37] sämpylä, leipä. + +[38] sämpylä, leipä. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Kahdeksantoista runoniekkaa, by Various + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAHDEKSANTOISTA RUNONIEKKAA *** + +***** This file should be named 24638-8.txt or 24638-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/4/6/3/24638/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/24638-8.zip b/24638-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..38f3931 --- /dev/null +++ b/24638-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e431416 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #24638 (https://www.gutenberg.org/ebooks/24638) |