diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 23793-8.txt | 4098 | ||||
| -rw-r--r-- | 23793-8.zip | bin | 0 -> 77882 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 4114 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/23793-8.txt b/23793-8.txt new file mode 100644 index 0000000..4881b48 --- /dev/null +++ b/23793-8.txt @@ -0,0 +1,4098 @@ +The Project Gutenberg EBook of Romaneja ja kertomuksia, by Various + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Romaneja ja kertomuksia + Lyhyet kertomukset + +Author: Various + +Release Date: December 10, 2007 [EBook #23793] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ROMANEJA JA KERTOMUKSIA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +ROMANEJA JA KERTOMUKSIA + +Lyhyet kertomukset + + +Helsingissä, 1876-80. +Uuden Suomettaren kustantama. +Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa. + + + +SISÄLLYS: + +Romaneja ja kertomuksia sarjan sisältö +Tarina, syntymäkaupungistani saatu +Sokea sisareni, Charles Dickens +Maalarin maine, Xaver Riedl +Herran vuosi, J. H. Riehl +Mitä mummo kertoi, J. + + + + + + +Romaneja ja kertomuksia -sarjan sisältö: + +1. 1876. + + Tarina, syntymäkaupungistani saatu + K. J. Gummerus: Peritäänkö vihakin? + +2. 1877. + + Walter Scott: Quentin Durward + +3. 1877. + + Mór Jókai: Pakolaisen päiväkirja + Charles Dickens: Sokea sisareni + Wilhelmine von Hillern, synt. Birch: Kotka-Wappu + +4. 1877. + + Xaver Riedl: Maalarin maine + J. H. Riehl: Herran vuosi + J: Mitä mummo kertoi + Holger Drachmann: Kaksi laukausta + +5. 1878. + + Walter Scott: Perth'in kaupungin kaunotar + +6. 1879. + + Kristofer Janson: Per ja Birgit + Lydia Jannsen: Ojamylläri ja hänen miniänsä + Kristofer Janson: Marit Skjölte + +7. 1879. + + W. H. Riehl: Laupeuden työt + Kristofer Janson: Liv + Ivan Turgenev: Luutnantti Jergunovin juttu + Charles Dickens: Sisar Rosa + +8. 1879. + + Kristofer Janson: Lumottu + Mór Jókai: Rakkaita sukulaisia + +9. 1880. + + Zacharias Topelius: Nuoruuden unelmia + + + + + + +TARINA, SYNTYMÄKAUPUNGISTANI SAATU. + + +Englannin kielestä suomennettu + + + + +Tuolla pikku maakaupungilla, jossa olen syntynyt, on oma tarinansa, +joka on hyvin tunnettu monelle siinä kaupungissa, vaikk'en luule sitä +ennen painetuksi. En tiedä siis miks'en sitä kertoisi -- niin hyvin +kuin sitä voin. + +Täyteensä sata viisitoista vuotta sitten, kun Yrjö Toinen oli +Englannin kuninkaana, eli tässä kaupungissa eräs satulamaakari. Tällä +satulamaakarilla, jonka nimi on Ranson, oli tytär ja vieläpä +työkisällikin. Aina siitä saakka kuin maailmaan tarinoita ja +tarinan-kertojia syntyi, ovat kisällit ottaneet tavaksi rakastua +mestariensa tyttäriin -- joka totta puhuen ei olekkaan mikään niin +kummallinen asia. Niinpä vanha Ransonin kisälli, Richard Hayes hyvin +mielellänsä katseli mestarinsa tytärtä, kuuli hänen puhuvan ja vaihti +hänen kanssansa muutamia sanoja -- tosiaankin paljoa mieluisemmin kuin +vanha herra ja ylipäänsä kukaan muukaan saattoi uneksia, paitsi tytär ja +kisälli itse. Mitä vanha Ranson olisi tehnyt, jos hän olisi tämän +aavistanut, sitä en tiedä. Mutta luultavasti olisi hän antanut +kisällille kelpo selkäsaunan -- ja tämä kentiesi olisi yrittänyt +vastarintaa. Kuinka lieneekin, melkein varmana pidän, ettei rakkaus sen +kautta olisi sammunut, vaan päinvastoin käynyt vielä kiihkeämmäksi. +Nämät arvelut siksensä, palatkaamme kertomukseemme. Kisällin elämä ei +ollut hupainen, sillä vanha Ransonin käsitteet siitä, miten kisällejä +piti soveliaasti kohteleman, olivat perityt kuningas Elisabetin +kunnian-rikkaista ajoista ja olivat sitten kalliina perintönä kulkeneet +pitkän esi-isäsarjan kautta, kunnes olivat sijaantuneet Ransonin +pääkalloon. Hän uskoi, että kaikissa kisälleissä on auttamaton +luonnollinen taipumus korttien-lyöntiin, ryyppäämiseen sekä +kaikenlaiseen muuhun rentustelemiseen. Hän uskoi että, jos ei mestarien +silmä ollut alituisesti heitä valvomassa, he heittäisivät työnsä +hunningolle, ryöstäisivät raha-laatikon ja tekisivät kaiken maailman +rosvotöitä. Tätä satulamaakarimme lujaa uskoa eivät saattaneet mitkään +todistelemiset kumota. + +Richard Hayes oli vakava, kunniallinen ja ahkera poika, mutta tähän +aikaan oli hänen mielensä hyvin taipusa vaeltamaan pois työstä, niin +että satunnaisesti joskus joku pienempi vahinko kohtasi vanhan mestarin +työ-aineita. + +"Sinä olet laiska konna". sanoi mestari eräänä aamuna aikasin. "Täällä +syöt ja juot, etkä tee mitään hyötyä". + +Hayes ei vastannut mitään, vaikka tunsi itsensä loukatuksi. Hän ei +ollut mikään sankari ja olikin vielä aivan nuori. Hän teki säntilleen +samaa, mitä useat muutkin pojat olisivat tehneet hänen sijassaan. Hän +ei ottanut syödäksensä sinä päivänä. Kun ruokatunnit tulivat, sanoi hän +ei huolivan ruoasta, vaan tahtovansa jatkaa työtänsä. Vanha Ranson oli +tästä uppiniskaisuudesta aivan lystillisellä mielellä. Hän kertoi +vanhoja sananlaskuja paastoamisen terveellisyydestä sekä ruumiille että +sielulle ja jätti ruokahuoneesta työhuoneesen menevän oven auki, että +ruokahaju pääsisi itsepintaista nuorukaista kiusaamaan. Richard Hayes +vaan teki työtä. Mutta välistä, kun vanha herra laski jonkun +sukkeluuden hänestä, herkesi hän tuokioksi työstänsä ja kuunteli. +Yhtyikö tyttö myöskin muiden nauruun? Jos niin olisi, tahtoi hän tappaa +itsensä nälkään-nääntymisellä. Mutta tyttö ei nauranut eikä virkannut +sanaakaan. + +Illalla, kun tuli pimeä, oli Richard Hayes vielä työssä. satulamaakari +istui tupakoimassa pienessä syrjä-kamarissaan. Silloin Margaretha hiipi +työhuoneesen ja tulla sipsutteli niin hiljaa, ettei kisälli kuullut +hänen askeleitaan, ennenkuin tyttö jo oli hänen vieressään. Tyttö laski +kätensä hänen olkapäällensä. + +"Tule Richard", sanoi hän, "tule minun tähteni. Tiedän ettet ole +hiukkaakaan tänään syönyt". + +"Minua on sanottu konnaksi ja kelvottomaksi leipävarkaaksi", sanoi +Richard. + +"Älä joutavista huoli", sanoi tyttö. "Tuommoisilla minua huoletat. Tule +nyt vaan ruoalle". + +"Enkä tule, Margaretha", vastasi kisälli. "On mulla raha-äyri omastakin +takaa. Ostan itse leipäni. En tahdo enään syödä toisen miehen pöydässä. +Maksettakoon palkkani tunnilta". + +"Onko sinussa paha sisu?" lausui tyttö. + +"Enpä tiedä, mutta on minussa ainakin oikeuden-tuntoa", vastasi +Richard. + +"Vaikka olisikin", vastasi tyttö, "olet jo kylläksi nähnyt nälkää. +Minkä tähden koetat tehdä mieleni raskaaksi? No, kun ei tule, vaikka +pyydän, niin hyvästi". + +Richard tarttui hänen pieneen vapisevaan käteensä, piti sen hetkisen +omassaan ja tunsi kovan halun hyrähtämään itkuun. Hän olisi voinut +vastustaa kaikkea, vaan ei tytön hellyyttä. + +Siinä hän seisoi vielä, pitäen tytön kättä kädessään. Sanaakaan +virkkamatta. Mutta kun tyttö kääntyi lähteäksensä pois, kuiskasi hän +nopeasti hänen korvaansa: "Tulen, kun tulenkin. En huoli mistään. Ei +pidä sun surra mun tähteni. Sanokoot ja ajatelkoot mitä hyvänsä". Tämän +sanottuaan, heitti hän työnsä ja läksi huoneesen, jossa satulamaakari +oli, ja istui ääneti pöytään atrioitsemaan. Hän kärsi sanaakaan +virkkamatta kaikki mestarin pistopuheet ja antoi hänen kertoa, kuinka +hän usein ennenkin oli huomannut, miten nälkä mukavasti pehmittää +tuommoisia itsepintaisia nuorukaisia. Vanha herra oli mielestänsä +hyvinkin viisas, mutta ei vähintäkään aavistanut, mikä mahti oli +nuorukaista taivuttanut. Myöhemmin Margareta kohtasi isänsä kisälliä +portailla ja lausui hänelle, että hän oli kelpo ja hyvä poika, eikä +luvannut tätä päivää milloinkaan unohtaa. + +Tästä päivästä alkaen vanha Ranson ei enään voinut tehdä kisälliänsä +onnettomaksi. Richard teki lujasti työtä, ja jos mestari torui ja +riiteli, hän ei vastannut sanaakaan. Se aika lähestyi, jolloin hänen +kisälli-aikansa oli loppuva, ja Richard ajatteli mitä hänen piti tehdä, +kun hän tuli itsenäiseksi mieheksi, ja rakenteli komeita tuulen-tupia. +Mutta vanha Ranson tuli päivästä päivään yhä äreämmäksi. Richardin +äänettömyys suututti häntä vielä enemmän, koska se näytti melkein +ylenkatseelta. Hän havaitsi sen ajan lähenevän, jolloin hän arveli että +kisällinsä tulisi heittämään tämän muka teko-nöyryyden ja osoittamaan +häntä vastaan julkista röyhkeyttä. Kaikki pienimmätkin seikat häntä +suututtivat. Eräänä päivänä, jolloin hän taas torui kisälliänsä +jostakin vähäpätöisestä, tämä, joka ei sen ko'ommin pannut tätä +turhanpäiväistä närisemistä mieleensä, alkoi viheltää työnsä ääressä. +Vanhan herran viha tästä kiihtyi kahta kiivaammaksi. Hän karkasi +kisällinsä päälle ja löi häntä. Jos Richard olisi hetkeksikään +malttanut mieltänsä, hän ei olisi vastustanut, mutta hän ei jaksanut +itseänsä hillitä, vaan löi mestarin maahan. Tämän jälkeen ei ollut +enään mikään sovinto mahdollinen. Mestari lausui juhlallisesti, että +Richard olisi seuraavana päivänä vedettävä oikeuden eteen ja pantava +vankeuteen. Totta kyllä oli, että Ranson oli lyönyt ensiksi, mutta +oikeustot eivät suosineet kisellejä. Vanhalla miehellä oli mustelmia, +mutta ei Richardilla. Aivan epäiltämätön asia oli, että Richard, jos +joutuisi oikeuden eteen, suljettaisiin vankeuteen, jossa saisi +seurustella varkaiden ja rosvojen kanssa. Richard mietti ja ajatteli +tätä koko pitkäisen yön. Mutta kuinka miettikin, ei hän keksinyt +pelastusta muussa kuin pakenemisessa. Ei siis muu neuvoksi. Hän siis +kokoili kaikki tavaransa, laittoi niistä kääryn ja hiipi hiljaa ulos +ikkunasta kadulle ja pötki tiehensä hyvää vauhtia. + +Karannut kisälli pidettiin siihen aikaan paljoa suurempana hylkynä kuin +tätä nykyä. Ei ollut ainoatakaan miestä tai naista siinä +paikkakunnassa, jossa Richard oli elänyt aikansa, joka olisi hänelle +leivänkannikkaa antanut, jos olisi tietänyt hänen karanneeksi. Itse +koiratkin olivat samaa mieltä kuin heidän isäntänsä ja haukkuivat aivan +kiivaasti tämmöisiä karkureita. Richardilla oli vähän rahoja muassa, +eikä hän epäillyt saavansa työtä, kun vaan pääsi niin kauaksi pois, +että saattoi olla turvassa. Hänen tuumansa oli kerrassaan rikastua ja +sitten palata pyytämään Margarethaa vaimokseen -- sekä saada vanhaa +Ransonia leppymään ja jättämään unohdukseen mitä oli tapahtunut. Tämä +tulevaisuuden tuumailu näytti hyvinkin viisaalta ja järkevältä, mutta +hän kohtasi odottamattomia vastuksia. Monessa kaupungissa ei ollut +ainoatakaan satulamaakaria. Noin viikon kuluttua siitä kuin hän oli +lähtenyt matkalle, tuli hän semmoiseen paikkaan, jossa vihdoinkin kuuli +satulamaakarin löytyvän. Richard kiirehti sinne, aikoen mennä sisään +pyytämään työtä. Mutta silloin hän näki jotain, joka heti muutti hänen +mielensä. Juuri oven vieressä, joka kadulta vei huoneesen, huomasi hän +suuren plakaatin, johon vilkaistessaan, hämmästyksekseen näki oman +nimensä. Plakaatti oli nähtävästi aivan äskettäin sinne ripustettu. Hän +luki hätäisesti kertomuksen itsestään, joka äkkiä hajoitti hänen +iloiset toiveensa ja masensi kovin hänen mielensä. Kertomuksessa oli +hänen rikoksensa kuvattu oikeaksi ilkityöksi. Katkeralla mielellä +ajatteli Richard, kuinka hänen vihamiehensä olivat kokonaan hänen +masentaneet, kuinka kaikki nyt kilvan häntä panettelisivat ja +soimaisivat ja kuinka Margaretha, kun hän joka päivä kuulisi samaa +virttä hänestä, tukehuttaisi entisen rakkauden, uskoen että ihmiset +olivat oikeassa. + +Tämä minun kertomukseni ei tulisi hupaisemmaksi, jos ottaisin +kuvatakseni kaikki Richardin kärsimykset; kuinka hänen rahavaransa +vähitellen hupeni tyhjäksi, taikka kuinka hänen keppinsä ja sen päässä +kannettu mytty vähitellen muuttui paljaaksi kepiksi. Muutamissa paikoin +ihmiset sanoivat hänelle vasten silmiä, että hän oli karannut kisälli. +He näkivät sen muka aivan selvästi hänen ulkomuodostaan, eivätkä +tahtoneet antaa hänelle kortteeria. Toisissa paikoin kysyivät häneltä +passia -- tahtoivat tietää, mistä hän tuli ja kenenkä luona hän +viimeiseksi oli ollut palveluksessa. Arveltiin, että hän näytti aivan +nuorelta eikä suinkaan ollut oikeilla teillä. Kaikkiin näihin Richard +parka ei voinut antaa mitään kelpo vastausta -- ja sai sentähden ilman +avutta ja neuvotta jatkaa matkaansa. Eipä siis sovi kummaksi katsoa, +että matkamiehemme rupesi näyttämään aivan kurjalta. Hän makasi +ladoissa ja ulkohuoneissa, joissa hänen kumppaninansa usein oli +kerjäläisiä, jotka nähtävästi katsoivat hänen kuuluvaksi heidän +luokkaansa, joka arvelu ei enään aivan paljon totuudestakaan poikennut. +Mutta Richard päätti tehdä tästä surkeudesta lopun menemällä +sotaväkeen. + +Uuden vuoden päivänä vuonna 1745 Richard nälkäisenä, väsyneenä ja +palellen saapui Newcastlen kaupunkiin. Hän kulki pitkin noita soukkia +ja mutkaisia katuja, tirkistellen akkunoista sisään huoneisin. Eräässä +huoneessa näki hän kahden satulamaakarin istuvan täydessä työssä. Hän +ei uskaltanut mennä sisään työtä pyytämään, koska hänen pukunsa ja muu +ulkonäkönsä oli liian viheliäinen tavalliselle kelpo työmiehelle. Hän +oli kun olikin auttamattomissa. + +Pohjoisessa oli nyt kapina virinnyt ilmituleen. Tällä viikolla oli +kaksi rykmenttiä sotaväkeä, joidenka komentaja oli eversti Wolfe, +saapunut kaupunkiin Flandernista. Richard tapasi jossakin kapakassa +erään syrjäkadun varrella yhden kersantin ja otti sotamiehen pestin. +Entisen nimensä heitti hän ja kirjoitettiin nyt rykmentin kirjoihin +nimellä Filip Joyce. + +Kun koko maailma yhtyy kohtelemaan kunniallista miestä konnana, niin on +melkein varma, että tämä päivästä päivään yhä lähestyy sitä, miksi +maailma häntä tahtoo. Richardin kärsimykset eivät todellakaan olleet +häntä parantaneet -- eikä uusien toveriensa seura voinut tehdä häntä +paremmaksi, ne kun suurimmaksi osaksi olivat irstaita veijaria. Hän +kirosi kohtaloansa ja kirosi kaikkia, jotka olivat tylysti kohdelleet +häntä hänen matkallansa. Mielensä oli täynnä katkeruutta kaikkia +siivoja, onnellisia ihmisiä vastaan, jotka rauhassa saivat istua +kotitakan ääressä, syömässä, juomassa ja laulamassa. Hän kuuli +puhuttavan tappeluista ja hurjista tuhotöistä pohjoisessa, jossa sota +riehui, ja hänen mielensä täyttyi julmuuden himolla. Hän toivoi pian +pääsevänsä sinne hävittämään ja surmaamaan. Ja jos hän itse saisi +surmansa? Se ei häntä paljon surettaisi. Hän oli jo katkaissut kaiken +ystävällisen välin maailman kanssa. + +Tällä mieli-alalla hän astuskeli pitkin Newcastlen katuja sen lyhyen +ajan, jonka hänen rykmenttinsä siellä viipyi. Eräänä päivänä hän tällä +tavoin tuli kaupungissa olevaan avonaiseen paikkaan, jossa oli +väki-joukko kokoontuneena. Keskellä seisoi mies saarnaamassa. +Kuulijakunta oli köyhiä sysimiehiä, merimiehiä ja muutamia sotureita. +Saarnamies kuului lahkokuntaan, joka siihen aikaan oli aivan köyhä ja +ylenkatsottu. Sillä ei ollut saarna-huoneita, paitsi muutamissa +suuremmissa kaupungeissa. Saarnaaja oli ahavoitunut, nöyrän-näköinen +mies, joka ulkonaisen asunsa puolesta oli melkein yhtä köyhä kuin hänen +kuulijansa. Hän seisoi tuulessa paljain päin, pitäen kädessään pientä +kulunutta pipliaa. Hän heille saarnasi korkealla, koristelemattomalla +tavalla, jota kaikki hänen ympärillänsä ymmärsivät ja sydämessänsä +tunsivat. Hän kertoi heille, että hän oli köyhä raukka, niinkuin he +itse. Hän osoitti rikkikuluneisin saappaisinsa, joilla hän oli +astuskellut Lontoosta asti ja joilla hän Jumalan avulla toivoi +pääsevänsä Skotlantiin asti, siellä saarnataksensa maamiehillensä, +joita kansalaissota oli muuttanut ihmisistä perkeleiksi. Siellä +saisivat häneltä, jos Jumala hänelle soisi voimaa, kuulla Kristuksen +sanaa. Hän puhui sysimiehille ja toi esiin esimerkkiä ja kuvia heidän +jokapäiväisestä elämästänsä. Merimiehiä puhutellessa hän käytti +merimiehen lauseparsia ja kertoi että hän itsekin oli ollut merellä. +Richard Hayes kuunteli häntä uteliaisuuden halulla, kunnes saarnamies +loi silmänsä häneen ja lausui muutamia sanoja, joita Richard tunsi +yksin itsellensä aiotuiksi. Ne olivat karkeat, mutta ystävälliseen +tapaan lausutut. He kuvasivat hänelle hänen asemansa totuudella +semmoisella, joka häntä hämmästytti. Niissä arvattiin hänen entinen +elämänsä melkein aivan semmoiseksi kuin se oli ollut, niin että +saarnaaja, Richardin silmissä, oli lahjoitettu enemmällä kuin +inhimillisellä voimaila. Kun hän oli herennyt puhumasta ja sanonut +jäähyväiset kuulijoilleen -- ja pieni joukko oli alkanut hajota, +Richard seurasi häntä enenevässä hämärässä, siksi kuin hän pääsi hänen +rinnallensa ja laski kätensä hänen olkapäällensä. Mies kääntyi hänen +puoleensa. + +"Olette puhuneet lohdutuksen sanoja onnettomalle maailmaan viskatulle +raukalle", sanoi Richard. "Seurasin teitä, saadakseni lausua teille +kiitokseni". + +"Ei ne ole minun sanani", lausui mies. "Saarnaan niinkuin olen +käsketty, Jumala sen tekee, ettei ne varise kalliolle". + +"Sallikaa minun", sanoi Richard, "teille kertoa tunteeni. Olen +kohdannut tylyyttä, vääryyttä ja häväistystä, missä en ole semmoista +ansainnut. Ei kukaan ihminen, paitsi te, ole minussa herättänyt +ajatusta, joka olisi antanut minulle lohdutuksen sädettä. Jos olette +kokeneet maailmassa sen, mitä minä, niin ymmärrätte hyvin minkä tähden +olen kiitollinen". + +Saarnaaja tarttui Richardin ojennettuun käteen ja pusersi sitä +ystävällisesti. Sitten hän osoitti sormellansa lähellä olevaa +ravintopaikkaa ja käski Richardin seurata häntä sinne, että saisivat +rauhassa puhua keskenänsä. He saivat pienen siivon huoneen, jossa +takassa paloi leimuava valkea. Richard iloissansa siitä, että oli +löytänyt ystävän, jutteli hänelle koko elämäkertansa, ja vanha mies +antoi hänelle neuvoja. Hän arveli jo myöhäiseksi palata kotikaupunkiin. +Sota vaati miehiä eikä mikään saattanut häntä pelastaa hänen nykyisestä +ammatistansa. Mutta hän kehoitti Richardia täyttämään velvollisuutensa, +karttamaan nuot pahat menot, joita hänen toverinsa harjoittivat, +rukoilemaan Jumalalta, että hän kääntäisi ihmisten mielet pois +väkivallasta ja verenvuodatuksesta ja lievittäisi hänen kovaa +kohtaloansa. Richard vakuutti hänelle innollisesti, että hän koettaisi +kaikin voimin noudattaa hänen neuvojansa. Sitten he erosivat, päättäen +yhtyä seuraavana päivänä, ennenkuin saarnaaja läksisi matkaansa +jatkamaan. Kun taas tulivat yhteen, oli heillä vielä pitempi +keskustelu. He kulkivat yhdessä pitkän matkan ulos kaupungista, josta +saarnaaja nyt läksi vaeltamaan pohjoiseenpäin. Kun piti erottaman, +päätti Richard häneltä pyytää suosiotyön. + +"Te tiedätte", sanoi Richard, "että tappelujen jälkeen tehdään listat +kaikista niistä, jotka ovat kaatuneet. Pyydän teitä lupaamaan, että +aina katsotte näitä listoja, jo jos siinä löydätte nimen Filip Joyce, +joka on nimeni rykmentissä, ilmoitatte Margaretha Ransonille ja hänen +isällensä, että minä olen kuollut". + +"Sen Jumala estäköön", lausui hänen ystävänsä, "mutta jos niin kävisi, +tapahtukoon Hänen tahtonsa. Lupaan sen mitä pyydät, ja, jos elän, olen +lupaukseni täyttävä". + +"Älkää sanoko, missä ja kuinka kuolema on minua kohdannut", sanoi +Richard vapisevalla äänellä. "Se vaan surettaisi Margarethaa vielä +enemmän. Sanokaa että näitte minun sen jälkeen, kuin olin heiltä +luopunut, ja että olin murheissani siitä huolesta, jonka olin heille +tuottanut". + +Vanha saarnaaja tarttui hänen käteensä ja pyysi häntä rohkaisemaan +mieltänsä ja olemaan vakuutettuna Jaakko Bonnellin alttiudesta ja +ystävyydestä. + +Rekryytit harjoitettiin hyvin nopeasti sotakuntoon, koska sisällinen +sota riehui ja sotureita tarvittiin väkisinkin, olipa minkälaatuisia +hyvänsä. + +Richard Hayes oli Waden ja kenraali Hawleyn komentamassa armeijassa +Falkirkin ja Cullodenin tappeluissa ja näki monta kauheata verilöylyä, +mutta pääsi itse kaiketta vahingotta. Vanhasta saarnaajasta ei hän +kuullut mitään, mutta saarnaajan sanat pysyivät hänen mielessänsä. Ei +ollut parempaa eikä säädyllisempää soturia koko armeijassa. Useimmat +pitivät hänestä ja ratsu-upseerit käyttivät häntä usein korjaamaan +heidän satuloitansa. Kaksi vuotta sen jälkeen kuin hän oli ottanut +sotamiespestin, läksi hän laivassa rykmenttinsä keralla Flandern'iin ja +otti osaa Roucour'in tappeluun. Siitä päivästä asti, jolloin hän oli +paennut kotikaupungistaan, hän ei ollut kuullut mitään Margarethasta ja +hänen isästänsä, mutta mielessänsä vielä kyti toivo saada jälleen nähdä +lemmittyänsä. Tämä halu kiihtyi yhä kiivaammaksi. Hän säästi tarkasti +kaikki rahat, joita hän sai, toivossa päästäksensä tilaisuuteen ostaa +itsensä sotapalveluksesta vapaaksi ja palata Englantiin. Pitäen tätä +tarkoitusperää aina silmällä, rupesi hän yhä kiihkeämmin haluamaan +rahoja, joka hänen toveriensa silmissä näytti ahneudelta jo tosiaankin +päivästä päivään yhä enemmin läheni tätä ominaisuutta. Tuo pitkällinen +odotus alkoi hänen mielensä vireyttä tukehduttaa, ja hän muuttui +umpimieliseksi ja harvapuheiseksi. Nuorten upseerien hupainen elämä +täytti hänen kateudella. Muiden onni sytytti hänessä vihaa ja +katkeruutta. + +Välistä tämän alakuloisuuden vallitessa hänen mielessään syntyi +epäilys, eiköhän kaikki rehellisyys ollut paljasta turhuutta -- oppi, +jota konnat saarnaavat, vaikka usein itse ovat liian viisaat sitä +noudattamaan, mutta sen sijaan tyrkyttävät sen heikompaan +lähimmäiseensä, tietysti omaa voittoansa varten. Hän tiesi että usein +jonkun ottelun perästä, jopa marsseillakin, moni mies oli äkkiä saanut +haltuunsa jonkun suuren rikkauden -- vaikk'ei kerrottu mistä ja millä +lajilla. Muutamat menettivät tämän pelissä, istuen illoin leiritulien +ääressä, ja kadottivat suuret summat, panematta sitä mieleensä, jopa +nauraenkin. Richard ei milloinkaan ottanut osaa tämmöisiin hurjiin +huvituksiin, mutta hän välistä istui niitä katsomassa suurella +mielenjännityksellä. Eräänä iltana istui hän taas tämmöisen peliseuran +vieressä, joka löi arpaa erään rummun päällä. Joka voitti oli kelvoton, +irstas mies. Hayes loi silmänsä tuohon rahaläjään, jonka voittaja pisti +taskuunsa, ja tunsi kalvavan kateuden. Veri nousi häntä päähän. Miesten +muodot kohosivat hänen silmissään luonnottoman suuriksi, ja supistuivat +taas luonnottoman pieniksi. Kaikki pyöri hänen silmäinsä edessä +liekkien keltasen-punertavassa valossa. Häntä valtasi väkevä halu +tarttua arpanappiin ja vaatia äskeistä voittajaa panemaan voitetut +rahat uudestaan onnenkaupalle. Outo ääni ikäänkuin kuiskasi hänen +korvaansa, että se tarkoitus, jota varten hän tarvitsi rahaa, oli hyvä +ja oikea, ja että tuo voittaja vaan tuhlaisi sen -- ja että tähän +nähden onnetar kyllä olisi hänelle suosiollinen. Hän lähestyi rumpua ja +vaati kiihkeästi päästäksensä arvanheittoon. Mies suostui hänen +vaatimukseensa ja Hayes kadotti. Hän pani kaksinkertaisen summan +voitto-pelille; ja kadotti taas. Vieläkin kerran pani hän +kahdenkertaisen summan ja kadotti jälleen, Useat soturit, jotka +tunsivat toverinsa rahan ahneutta, olivat kokoontuneet katsomaan, ja +hän tunsi että he ilomielin katselivat hänen epä-onneansa. Kun hän +viskasi menetetyt rahat rummulle ja läksi tiehensä, sattui huonosti +tukehdettu nauru hänen korvaansa ja herätti hänessä tunteita, vielä +katkerampia, kuin ne, jotka häntä painoivat uuden vuoden päivänä, kun +hän vieraana astui Newcastlen katuja uupuneena nälästä ja väsymyksestä. + +Seuraavana päivänä oli suuri tappelu, joka kesti päivän koitosta päivän +laskuun saakka. Kahta sataa miestä siinä kaatui surman suuhun. Taistelu +oli levinnyt avaran alueen yli ja moni kiivas ottelu oli tapahtunut eri +paikoissa. Se komppania, johon Hayes kuului, oli lykätty aivan +etupäähän, ja huomasi päivän päättyessä olevansa aivan yksin. Käsky +annettiin vetäytyä takaperin. Samassa silmänräpäyksessä sai Hayes +kolahduksen päähänsä, ei nähnyt mistä, sillä hän pyörtyi ja kaatui. + +Hän ei ollut siellä kauan maannut, kun heräsi. Silloin oli vielä päivän +valoa, mutta paikka, missä oli, oli tyhjä ja autio. Päässänsä havaitsi +hän pienen haavan, joka juoksi verta, mutta pahemmatta vahingotta oli +hän päässyt. Levättyänsä muutamia minuutia, tunsi hän itsensä +vironneeksi ja päätti lähteä toveriansa etsimään. + +Ne, jotka joskus autioissa paikoissa tyvenellä ilmalla ovat korvaansa +tarkkaamalla koettaneet selittää todellisia tai luultuja ääniä etäältä, +eivät voi oudoksua, että Hayes oli epätiedossa suunnasta, missä armeija +oli. Sillä välistä oli hän kuulevinaan sekavaa jylinää yhdestä +suunnasta ja välistä jotakin ääntä, ikäänkuin hoilotusta, kaukaa. Hän +ei kuitenkaan epäillyt pian tapaavansa toveriansa ja läksi sentähden +kulkemaan, kiertäen erästä matalaa kunnasta. Eipä aikaakaan, niin hän +tuli erääsen viidakkoon, missä jälkiä äsken riehuneesta tappelusta oli +nähtävä. Laskeneen auringon rusko toisti taivaalla, ikäänkuin +tappelutanterelta noussut veripunainen höyry. Hayes joudutti +askeleitansa kunnes pääsi erääsen notkoon. Täällä hän vähän matkaa +polusta erään vesilätäkön vieressä, jonka taivaan-rusko kuvasi +tulipunaiseksi, huomasi erään ihmis-ruumiin. Tämä makasi siinä aivan +liikkumatta. Näytti siltä ikäänkuin hän olisi pyrkinyt vesilätäkölle +juomaan, mutta kuollut ennenkuin hän sinne pääsi, ja ollen vähän matkan +päässä tappelu-tanterelta jäänyt sinne kenenkään huomaamatta, sillä +Hayes näki hänen komeasta univormustansa, että hän oli korkea-arvoinen +upseeri. + +Hayes pysähtyi hetkeksi tarkastelemaan ruumista oliko siinä mitään +hengen-merkkiä. Ei mitään voitu huomata. Kuolleen epoletit ja miekan +kahva loisti päivän hälvenevässä valossa ja näytti häikäisevän nuoren +soturin silmiä. Edellisen illan hillitsemätön hurjuus valloitti hänen +uudestaan. Rahan-himo, polttava ikävä tuohon kadotettuun kotiin, +viisastelu, joka panee huonoimmat asiat hyviltä näyttämään, kaikki +häntä pakoitti. + +Liian myöhäistä oli jo auttaa miestä. Kulta ja maalliset tavarat eivät +voineet häntä enään hyödyttää. Muutaman tunnin perästä nuot konnat, +jotka aina hiipivät tappelun jälkeen taistelutanterella, häntä +ryöstäisivät typityhjäksi. Hayesin toverit eivät milloinkaan olleet +arkatuntoisuutta tässä kohden osoittaneet. Hän pysähtyi äkkiä kaatuneen +miehen viereen ja veti hänen taskustansa kukkaron. Samassa hän näki +miehen kaulassa silkkinauhan, johon nähtävästi joku kapine, peitetty +paidan alle, oli kiinnitetty. Hän tarttui tähän nauhaan ahnaasti ja +huomasi siinä timanttiristin riippuvan, joka säkenöitsi kun sitä esille +vedettiin. Hayesta hirvitti koskea ruumista, kun hän koetti saada +nauhan pois kaulasta. Silloin kuuli hän kauhistuksekseen kuolleeksi +luullun miehen päästävän heikon vaikerruksen. + +Hayes säpsähti ja seisahtui toimessaan, pitäen kuitenkin lujasti ristiä +kädessään. Mies nähtävästi toipui jostakin pyörtymyksestä. Hänen +kätensä siirtyi nopeasti rintaan, ikäänkuin hakien sieltä ristiä, ja +äkkiä hän tarttui ryöstäjäänsä käsiranteesen. + +"Jättäkää, Jumalan tähden! minulle risti", huudahti ranskaksi kaatunut +upseeri, ikäänkuin puoli-horroksissa. + +Hayes yritti irroittaa itseänsä, mutta hän oli vielä itse heikko +äskeisestä veren vuotamisesta, ja maassa makaavan miehen voimat +näkyivät palaavan jälleen. Tämä nousi istualle ja tarttui molemmin +käsin Hayes'iin, ja nyt he rupesivat kamppailemaan koko voimallansa. +Hayes piti vaistomaisesti rististä kiinni, ja tämä oli hänelle +esteeksi. Hänen vastustajansa sai esiin pistolin vyöstänsä ja olisi +silmän-räpäyksessä ampunut hänen kuoliaaksi, ellei Hayes olisi saanut +hänen kättänsä pidätetyksi ja samassa hurmoutuueena tappelun vimmasta +vetänyt esiin pistolin omasta vyöstänsä ja laukaissut vastustajaansa +vastaan. Upseeri päästi vaikerruksen, hänen sormensa höltyivät ja hän +kaatui raskaasti taaksepäin. Kauhistuneena tästä hirveästä teosta, +johon hänen ahneutensa oli hänen ajanut, Hayes pakeni paikasta. + +Yö oli saapunut ja Hayes kiirehti nopeasti pitkin ketoja ja kujateitä. +Näin hän kulki muutamia peninkulmia. Hän ei nähnyt mitään jälkiä +tovereistansa eikä hän halunnutkaan niitä tavata. Tuon saarnamiehen +sanat, jota hän oli Newcastlessa kohdannut, soivat alati hänen +korvissaan kamalana kirouksena hänen rikoksestansa. Hän olisi kernaasti +antanut kaiken omansa -- kaikki toivot, jotka ikinä olivat olleet hänen +mielensä ihanteina, kaikki olisi hän antanut, jos hän olisi voinut +ijäksi pyyhkäistä pois muistostansa tämän ainoan päivän. Aamun +koittaessa tapasi hän muutamia työntekijöitä, jotka saattoivat häntä +pieneen kylään, jossa hän osti itselleen sinisen liinamekon, lakin ja +housut, jotka peittivät hänen univormunsa. Tässä puvussa hän kulki +ympäri jonkun ajan, kunnes hän vihdoin pääsi merenrannikolle, jossa sai +sijan Englantiin menevässä laivassa. + +Hayes sai ammatti-paikan Lontoossa, mutta hän eli aivan itsekseen. +Niistä, jotka olivat hänen ammattiin ottaneet tai jotka joutuivat +yhteyteen hänen kanssansa, ei kenkään tuntenut hänen elämäkertaansa, +mutta kaikki huomasivat hänen umpinaista ja synkkää luonnettansa ja +karttoivat hänen seuraansa, häntä inhoen ja pelaten. Muutamat myös +sanoivat, että hän oli ollut rosvo. Muutamat eivät epäilleet antaa +viittauksia siihen, että hän varmaankin oli tahrannut kätensä jollakin +kauhealla rikoksella. Hayes tunsi, että kaikki häntä kammoivat ja +vihasivat, mutta hän eli liian paljon omissa ajatuksissaan, että olisi +siitä huolinut. Hänen ainoa tuumansa oli pysyä jyrkästi eroitettuna +kaikista niistä, jotka olivat häntä tunteneet tai hänestä huolineet, +niin vapaa ehtoisesti kärsien vaivaloista elämää rikoksensa +sovittamiseksi. Välistä kuitenkin, kun hän ajatteli, kuinka oudot +onnettomuudet olivat häntä kohdanneet ja vähitellen ikäänkuin +vastustamattomasti sysänneet hänen tähän surkeaan loppuun, tunsi hän +tuon raskaan taakan, joka hänen omaatuntoansa painoi, hetkeksi +ikäänkuin helpponevan. + +Näin olivat vuodet vierineet eteenpäin, kun Hayes eräänä iltana, +palatessaan kylmään kolkkoon kotiinsa, kulki erään miehen ohitse, joka +hetkisen katsoi häntä ja sitten seuraten häntä pyysi häntä pysähtymään. +Hayes kääntyi erään katulyhdyn alla, ja mies, joka nopeasti lähestyi +häntä, kutsui häntä nimellä Filip Joyce. + +Hayes tunsi vieraan Jakob Bonnelliksi, katusaarnaajaksi, josta hän oli +eronnut Newcastle'ssa. + +"He kertoivat teidän kaatuneeksi", sanoi saarnaaja, "enkä luullut +tapaavani teitä enään tässä maailmassa". + +Hayes oli niin liikutettu, ettei hän saattanut puhua monta sanaa. Hän +pyysi ystävänsä seurata häntä kotiin, ja siellä saarnaaja hänelle +kertoi käyneensä hänen syntymäkaupungissaan ja, lupauksensa mukaan, +kertoneensa Margarethalle ja tämän isälle, että Hayes oli kuollut. + +"Luvatkaa minulle", huudahti Hayes, "ettette milloinkaan heille +ilmoita, että vielä olen elossa". + +Hänen hurja käytöksensä hämmästytti saarnaajaa, mutta Hayes vielä +samana iltana tunnusti hänelle sen rikoksen, johonka hän oli syypää. + +"Tämä on hirveätä", sanoi saarnaaja, "se on teko tuskin anteeksi +annettava". + +Hayes ei vastannut mitään, vaan otti esille pienen rasian, jonka hän +avasi. Saarnaajalle näytti hän rahakukkaron ja ristin, joka oli aivan +täynnä hohtavia ja kimaltelevia timantteja. + +"Tässä ne ovat semmoisina, kuin ne ryöstin", sanoi Hayes, "nämät +kirotut kalut, jotka viettelivät minua murhaamaan haavoitettua miestä. +En ole koskenut hiukkeesenkaan heidän arvostansa". + +"Tämä on sovitettava niin paljon kuin mahdollista on", sanoi +saarnamies. "Tahdon ristissä olevan nimimerkin avulla koettaa keksiä +sitä perhekuntaa, jonka omat nämä kalut ovat, niin että voitte ne +takaisin antaa". + +Hayes häntä kiitti ja saarnamies tarkasti kirjoitti muistoon kaikki +ristin tunnusmerkit. He käyttivät tämän yön vakaisin keskusteluihin, ja +Hayes tunsi sydämmessään lievitystä, jota hän ei ollut moneen aikaan +havainnut. Kun erosivat, hänen ystävänsä hänelle kertoi, että hän +muutamaksi ajaksi lähtisi pois Lontoosta, mutta pian jälleen palaisi. + + * * * * * + +Muutamia kuukausia tämän jälkeen Hayes istui eräänä iltana yksin +huoneessansa, viihdyttäen levotonta mieltänsä lukemisella. Silloin +koputus ovelle häntä havautti. Ottaen lamppua käteensä, hän avasi oven +ja näki uskollisen ystävänsä Jakob Bonnellin ja erään vieraan hänen +kanssansa. Lamppu valaisi vieraan kasvot, joka näytti enemmän +iäkkäältä. Ulkomuodoltaan hän oli vakavan näköinen ja suuret viikset +peittivät hänen huulensa, aivan ulkomaiseen tapaan. Hän näytti +ikäänkuin olisi hän maailmassa paljon kokenut. Hayes säpsähti, kun hän +näki miehen kasvot, ikäänkuin hän olisi muistanut jonkun hänen +näköisensä ja vieläpä kauhulla sitä muistanut. + +"Menkää sisään, herra Bonnel", sanoi vieras saarnaajalle oudolla +ääntämisellä, "te voitte parhaiten selittää tämän käynnin syytä". + +"Tämä on", sanoi saarnamies, "Beuafeantin kreivi, sen Beuafeantin +kreivin veli, joka kaatui Valin kähäkässä. Pitkällisen kirjeenvaihdon +jälkeen Europan mannermaalla olevain henkilöin kanssa, olen hänen +löytänyt, ja hän on matkustanut tänne saadaksensa teidän kädestänne +sitä timanttiristiä, jonka te Valin tappelutanterella otitte hänen +kaatuneelta veljeltänsä. Risti on kauan kulkenut kalliina perintönä +hänen suvussansa". + +"Tässä se on", huudahti Hayes, kiireesti avaisten rasian, mutta vieras +häntä pysäytti ja, ottaen lampun hänen kädestään, nosti hän sen +kasvojansa kohti ja pyysi Hayestä tutkimaan hänen kasvojensa juonteita +ja sanomaan tunsiko hän häntä. + +Vieras katsoi häneen vakavasti ja Hayes vapisi kovasti, äkkiä aavistaen +asian oikeata laitaa. + +"Olen pettänyt ystäväni tässä", sanoi vieras vakavalla äänellä. "Minä +itse olen se, jota te julmuudella pitelitte ja ryöstitte Valin +tappelutanterella. Katsokaa tässä!" + +Vieras veti paidan pois rinnaltansa, näytti lähellä vasenta olkapäätä +kuulahaavan, joka jo oli parantunut. "Tämä on teidän tekonne", hän +lisäsi. + +Hayes päästi ilonhuudon ja tarttuen vieraan käteen kiinni, painoi hän +päätään rintaa vasten ja rukoili anteeksi sen hirveän vääryyden, jonka +hän oli tehnyt. + +Muutamat kyyneleet vierivät alas pitkin vanhan soturin ruskettuneita +poskia, kun hän tarttui Hayestä kädestä kiinni ja vakuutti hänelle +antaneensa kaikki anteeksi. "Tämä teidän jalo ystävä on kertonut +minulle koko teidän oudon historian", lisäsi hän. + +"Näin pitkälle on kaikki onnellisesti päättynyt", sanoi saarnamies, +"mutta Jumalan avulla seuraa tästä vielä jotain onnellisempaa. +Tahdotteko vielä terran nähdä Margareta Ransonia". + +"Semmoisen onnellisuuden toivo on jo aikoja minulta mennyt", vastasi +Hayes, "mutta tämä ilta ja sen äkki-arvaamaton ilo virittää taas vanhat +toivot. Tahtoisiko Margaretha tai hänen isänsä nähdä minun jälleen?" + +"Margaretha luulee teidän kuolleeksi", vastasi Bonnel, "mutta kuinka +saatan epäillä, että hän iloitsisi nähdessänsä teitä elossa. Kun +viimein häntä näin, oli hän vielä teidän tähtenne murhevaatteissa, ja +hänen isänsä puhui teistä hellyydellä ja kaipauksella, arvellen että te +olisitte tehneet hänen tyttärensä onnelliseksi ja helpoittaneet häneltä +hänen ammattinsa huolet vanhoilla päivillä". + +Seuraavana päivänä Jakob Bonnel kirjoitti Margarethalle ja hänen +isällensä, että Richard Hayes vielä eli ja että hän itse tällä viikolla +aikoi tulla heidän luoksensa tuomaan vielä tärkeämpiä uutisia. Parin +päivän perästä läksikin saarnaaja Hayes'in kanssa matkalle. Oli +talvisaika ja maa lumessa. Matka kesti neljä päivää, joka aika tuntui +Hayes'ille sangen pitkälliseltä ja ikävältä. Mutta hänen sydämensä oli +huokeampi kuin oli ollut moneen vuoteen. Kun hän noissa vanhoissa +majataloissa, joissa matkallansa olivat yötä, vaipui nukuksiin, näki +hän unta, että hän taas oli työssä vanhan satulamaakarin luona ja että +hänen tulevan elämänsä haikeat surut vielä olivat häneltä laupiaasti +peitetyt. Mutta todellisuus tuntui hänestä enemmän unelmalta kuin +unelma itse. Hän oli ikäänkuin uneksiva, kun hän taas seisoi tuon +vanhan huoneen edustalla, ja katsoi sen rapattua etuseinää ja sen +kuluneet puiset portaat, jotka veivät työhuoneesen, missä hän oli +nähnyt niin monta ilon ja surun päivää; ja kun hän katsoi tuota pientä, +lyijy-ruutuista akkunaa, josta hän oli hypännyt kadulle sinä yönä, +jolloin pakeni. Kun hän nyt kaikkea tätä katseli ja näki sen +muuttumattomaksi, niin epäilyksen varjo ja pelon väristys hetkeksi +valtasi hänen, mutta ainoastaan kohta kadotaksensa. Jakob Bonnel meni +ensin sisään ja viipyi siellä vähän aikaa, valmistaaksensa tietä +kumppanillensa. Sitten hän tuli ulos ja saattoi Hayestä työhuoneen +takaiseen kamariin, missä vanha mestari, nyt iästä painuneena, aivan +niinkuin ennenkin, istui nojatuolissaan; ja mikä oli suurin riemu, tuo +suloinen Margaretha, joka oli surrut ja rakastanut häntä kaikissa +vaiheissa, lankesi hauen kaulaansa sanaa sanomatta, ainoastaan +nyyhkyttäen ilosta. + +Jakob Bonnel jäi heidän luoksensa muutamaksi päiväksi, tehden +kristillisen rakkauden työtä sen kaupungin köyhille. Sittemmin kävi hän +heidän luonansa kerran vuoteensa, suljettuansa heidän kaupunkinsa +työpiiriinsä. Hän kehoitti heitä aina kiitollisuuteen kaikkivaltiasta +kohtaan, joka oli johtanut kaikki tähän onnelliseen loppuun: sillä +ennen vanhan saarnamiehen seuraavaa käyntiä oli Hayes tullut Margaretan +aviomieheksi, ja vanha satulamaakari oli vetäynyt pois ammatista ja +jättänyt kaiken toimen vävyllensä. Huoneuksen kadun-puoliselle seinälle +oli hän panettanut näin kuuluvan kilpikirjoituksen: "Ranson ja Hayes +satulamaakarit". + + + + + + +SOKEA SISARENI + +Kirj. + +Charles Dickens + + +Suomennos ["My Blind Sister"]. + + +Helsingissä, +Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1877. +Uuden Suomettaren kustantama. + + + + +I. + + +Sillä tavalla tulin sen ensin huomaamaan. Lettie ja minä istuimme +töinemme ikkunassa -- ompelimme surupukuja kirkkoherramme perheelle, +joiden piti varhain seuraavaksi päiväksi olla valmiina. Silloin hän +sanoi minulle: "Jane, luulenpa auringon herenneen paistamasta; kaikki +näyttää niin synkältä ja pimeältä. Eikö sinustakin ole samoin?" + +Minä en tuota ottanut huomiooni, sillä vielä oli tunnin verran päivän +aikaa. Hän tavoitti kädellään otsaansa, juuri kuin olisi tuntenut siinä +kovan kivun, jonkatähden minä pyysinkin hänen jättää työnsä ja mennä +hetkeksi puutarhaan vähän virkistäytymään; olimme koko päivän +heittelemättä istuneet työmme ääressä ja tuo nuori tyttöraukka oli +siitä kenties aivan väsyksissä; niin olin minäkin ja silmiäni kolotti. +Siellä hän käveli kukkaislavojen keskellä ja poimi joitakuita ruusuja +-- olimme näet heinäkuun keskipaikoilla -- jotka hän sitte antoi +minulle ikkunasta, sanoen että hänen täytyi mennä kaupunkiin, +ostaaksensa tarpeita niihin leninkeihin, joita ompelimme. Minä olisin +paremmin suonut hänen jäämään kotiin ja sanoin siitä syystä että puodit +luultavasti jo olivat kiini. Mutta hän ei sitä kuunnellut, vaan meni +matkaansa minun vielä puhuessani. Oli jo hämärä kun hän tuli kotiin; +ikään olin sulkenut ikkunan ja sytyttänyt kynttelin. "Olen saanut +franssuja Jane", sanoi hän ottaen hatun päästään ja istuutuen +työllensä. Ommeltuaan noin viisi minuuttia, antoi hän kätensä vaipua +syliinsä ja niin kummallinen toivottomuus osoittihe hänen kasvoissaan +että minä siitä kauhistuin ja tulin järkiään hämille. + +Mikä sinulla on Lettie? mitä on tapahtunut? kysyin minä peläten, +tietämättä itsekään mitä. + +Hetkisen katsoi hän minuun surullisena; sitte sanoi hän äkkiä: "Voin +sen yhtä hyvästi sanoa kerralla. Jane -- minä olen tulemaisillani +sokeaksi". + +Työni putosi lattialle ja minä kiljasin kauhistuksesta. + +"Elä ole siitä milläsikään Jane; sitä ei voi kuitenkaan auttaa", lisäsi +hän. + +"Se on sinun mielikuvitustasi Lettie; huomenna menen kanssasi tohtori +Nash'in luo. Mikä sinulle yht'äkkiä pisti sellaisen päähän?" kysyin +minä, sillä minä luulin jonkun kummallisen oikun saaneen hänessä +vallan. Äitimme oli eläessään vähäisen liiaksi hellitellyt Lettietä, +joka toisinaan oli näyttäinnyt yhtä itsepäisenä kuin oikkuisenakin. + +"Se ei toimita mitään, Jane; minä olen itse käynyt tohtori Nash'in +luona ja hän sanoi minulle suoraan että olen tulemaisillani sokeaksi. +Olen jo kahdesti käynyt hänen luonansa; sillä aavistin mitä oli +tapahtuva. Oi Janey mitä teemme? voi mitä teemme?" -- ja nyt luopuivat +hänestä lopen kaikki voimat ja hän laski päänsä käsivarsillensa, joita +nojasi pöytään, ja itki ääneen. + +"Kyllä kaikki käypi hyvin, Lettie. Minä en ensinkään luota tohtori +Nash'in arvosteluun, vaan aion viedä sinut jonkun kuuluisan lääkärin +luoksi Londoosen kuullakseni, sanooko hänkin samaa; ennen en voi ikinä +uskoa iki-päiviksi tulevasi sokeaksi". + +Tästä hän vähäisen rauhoittui. + +"Londoosen, Janey! Mutta mistä otamme siihen rahat?" kysyi hän. + +"Jätä huoli siitä minulle, kyllä minä tavalla tai toisella sen asian +saan selville". Tosin se itsestänikin juuri sillä hetkellä tuntui pian +mahdottomalta; mutta ylipäänsä on luja vakuutukseni se, että aina joku +neuvo on jälellä, jos lujaa tahtoa vaan riittää sitä etsimään. + +Lettie otti uudelleen työnsä; mutta minä käskin hänen heittämään sen +pois. "Et saa pistää ainoatakaan kertaa enää, Lettie", sanoin minä. +Sinä voit hyvin ruveta soittelemaan tuolla vanhalla pianolla ja +laulella pienet laulusi ja sitte oleskella ulkona raittiissa ilmassa +niin paljo kuin mahdollista -- sinä olet ollut liiaksi sisässä ja +tullut oikeen vaaleaksi entiseen nähden. Mene nyt maata pienen hyvän +tytön tavalla; minäkin aion kohta tehdä saman". + +"Mutta Janey, tänä iltana olisi vielä ommeltava paljo, jotta työ +joutuisi huomen-aamuna varhain valmiiksi". + +"Sinä Lettie, et ole pistävä niihin kertaakaan; tule nyt sanomaan +minulle hyvää yötä ja sitte on sinun mentävä levolle". + +"Ja sinä et paljon luota siihen, mitä tohtori Nash sanoi?" kysyi hän +minulta hyvin suruisena. + +"En, minä en usko häntä ensinkään". Kuullessaan minun puhuvan +sellaisella varmuudella (vaikka sydämeni vapisi koko ai'an) meni hän +hyvin rauhoitettuna levolle. Jos olisin myöntänyt luottavani lääkärin +sanaan, olisi hän heittäynyt epätoivoon. Kun sitte olin yksinäni ja +valvoin pitkältä aamua, pistellen neulaani kerta toisensa perästä +vaatteen läpi, täytyi minun se monesti seisattaa, pyyhkiäkseni pois +kyyneleitäni. + +Lettie ja minä olimme molemmat yksinäisenä maailmassa -- meillä ei +ollut isää, ei äitiä eikä ketään tiettyä sukulaista. Lettie oli +seitsentoista vuotias, minä häntä neljää vuotta vanhempi. Molemmat +olimme ompeliattaria, työskentelimme joko kotonamme taikka kävimme +ompelemassa kylässä. Asuntonamme oli pieni olilla katettu maja, jossa +oli kolme huonetta vähäisen ulkopuolella kaupunkia, ja ikkunamme alla +pienoinen sievä ryytimaa. Jotkut olivat antaneet meille neuvon muuttaa +kaupunkiin, syystä että meillä varmasti siellä olisi parempi työ-ansio. +Mutta niinhyvin Lettiestä kuin minusta oli tämä palkka, jossa olimme +syntyneet ja kasvaneet, niin paljoa mieluisempi noita suletuita ahtaita +katuja, ett'emme koskaan tulleet sitä päättäneeksi, emmekä sitä +milloinkaan katuneetkaan. Korkomme ei ollut suuri, mutta me olimme +kuitenkin niin iloiset, saada turvautua siihen, kun milloin hyyrymme +oli aivan päivälle maksettava; emäntämme näet oli hyyryläisilleen +sangen ankara; jos hiukankin viipyivät maksulla, antoi hän kohta heidän +siitä kuulla. + +Minä käytin tarkoin kaiken ajatusvoimani, löytääkseni jonkun neuvon, +millä saisin Lettien Londoosen, mutta turhaan koko sen yötä, niinkuin +seuraavan päivänkin. Niin kauvan kun meillä oli kahdet kädet, jotka +voivat tehdä työtä, olisimme aivan hyvin voineet itsemme elättää; mutta +kuinka nyt kävisi, kun meillä vaan oli yhdet! Rikkaat ihmiset eivät voi +ymmärtää, miten monesti köyhälle pyrkii vaikeaksi käsillään ansaita +toimeen-tulonsa ja miten mahdotointa toisinaan on voida mitään säästää +vastaiseksi pahaksi päiväksi. + + + + +II. + + +Sunnuntai tapasi minut yhtä neuvotoinna. Mutta kun se oli joutopäiväni, +päätin etsiä tohtori Nashin, sillä aikaa kun Lettie oli kirkossa. Hän +pukeutui aina hyvin sieväksi, sillä hänellä oli näöstään tuo +kainomainen ylpeys, joka niin hyvin sopii nuorelle tytölle. Minusta hän +oli sangen kaunis, ja sinä häntä pitivät kaikki naapuritkin. Hänellä +oli valkovärinen hieno muoto ja vienoinen ruso poskilla, hieno +kastanjanruskea tukka ja kauniit ruskeat silmät. Ei ollut helppo +huomata niissä olevan mitään vikaa, jos ei vaan hyvin tarkkaan niitä +katsonut, sillä silloin huomasi niillä himmeän varjon, joka kenties +osoitti kivuloisuutta. Nyt hän oli karkoittanut mielestään kaikki +itseään koskevat ajatuksensa ja käveli iloisena kuin sirkka +pitkin viheriäistä käytävää valkeassa hatussa ja vaaleassa +musliinileningissään. Hän nyykäytti iloisesti minulle päätään, siinä +kun seisoin ovella, silmin seuraten häntä. Minä olin Lettiestä yhtä +ylpeä, kuin milloinkaan äitini lie ollut. Aina hän oli ollut niin +sukkela, helläsydäminen, herttainen olento, huolimatta hänen joskus +vähä ylpeästä luonteestaan. + +Hänen sitte mentyä ja kirkonkellojen herettyä soimasta, pukeusin minä +kiireesti ja menin tohtori Nashin luo. Hän oli kotona ja hänen +palveliansa neuvoi minut vastaanottohuoneesen, jossa sain odottaa +varsinkin tunnin. Kun tohtori viimeinkin tuli, kysyi hän minulta +pikaisesti, minkätähden en voinut käyntiäni lykätä maanantaiksi, vai +oliko asiani todellakin niin tärkeä? Hän ei tullut ajatelleeksi, miten +kalliit työpäivät meille ovat, muuten hän ei suinkaan olisi puhunut +niin, -- sillä meillä on syytä luulla hänestä vaan hyvin suopeaa ja +hyväntahtoista miestä. Sairastavaa äitiämme oli hän hoitanut yhtä +hellästi, kuin jos hän olisi ollut rikas lady, vaikka emme koskaan +voineet toivoa saavamme häntä palkita. Selitettyäni syyn tulooni hänen +luoksensa, lauhtui hän, vaan ei sanonut voivansa peruuttaa mitään +siitä, mitä oli jo ennen Lettielle sanonut. + +"Hän on kolme tai neljä kertaa käynyt luonani", sanoi hän. "Hän on pieni +hupaisa tyttö, se on suuri vahinko, mutta minä en luule hänen näköänsä +voitavan pelastaa -- en todellakaan sitä luule Jane." + +Hän selitti minulle minkätähden hän niin luuli, miten sairaus tulee +edistymään, paljoa tarkemmin kuin mitä katson tarpeelliseksi kertoa. +Sitte sanoi hän kyllä voivansa toimittaa hänelle paikan sokeain +laitoksessa, jos niin tahtoisimme, ja että minun tulisi pitää häntä +hyvästi ja antaa hänen usein olla ulkona vapaassa ilmassa. Ja tämän +jälkeen palasin minä kotia hyvin heikolla toivolla; niinkun hyvinkin +voitte mielessänne kuvata. + +Tietysti minä en Lettielle kertonut missä olin käynyt eikä hänkään +sitä milloinkaan aavistanut. Kun sinä iltana ei ollut mitään +jumalanpalvelusta, aioimme mennä pitkin joen rantaa kävelemään, joka +meillä tavallisesti ihanoina sunnuntai-iltoina oli tapana, koko +kaupunki näet silloin keräytyi sinne, ja juhlavaatteissa olevat ihmiset +elähdyttivät meitä paljoa enemmän, kun jos olisimme istuneet kotona +lukien kirjojamme, joka yksistään kuitenkin monen mielestä vaan on +oikea. Ollessamme juuri valmiina lähtemään tuli eräs naapureistamme +poikansa kanssa meille. Mrs Crofts oli leski ja hänen poikansa tutki +lääketiedettä tohtori Nash'in luona. He olivat uskotuita ystäviämme ja +Lettien ja tuon nuoren miehen väli oli koko heidän muistin-aikansa +ollut hellä. En kuitenkaan luule hänen milloinkaan puhuneen hänelle +rakkaudesta. Kun Harry tuli, punastui Lettie kovasti ja meni +ryytimaahan muka näyttääksensä hänelle sitä valkoista ruusupensasta, +joka oli täydessä kukassa; mutta he seisoivat kuiskutellen siinä niin +kauan, ett'en ikinä voi uskoa heidän siitä vaan puhuneen. + +Vähän ai'an perästä näin Harryn synkkänä ja alakuloisena menevän +portista ja Lettien kummallisen rajulla silmäyksellä sisään; minulle ei +ollut mieluinen tuo hänen kasvoinsa liike. Kun Mrs Crofts häneltä kysyi +menikö Harry jo pois, antoi Lettie hänelle lyhyen vastauksen ja meni +huoneesensa. + +"Harry tulee menemään kohta Londoosen. Minulle on tuleva suuri ilo, kun +hän on suorittanut tutkintonsa ja saanut itsellensä viran. Tohtori +Nash'illa on hänestä hyvin hyvä ajatus, sitä hän kyllä ansaitseekin, +sillä hän on niin hyvä poika Jane". + +Minä vastasin että hän aina oli ollut suuri suosittuni ja että +toivoisin kaikki käyvän hänelle hyvin. Mutta kun surullisesti kuuntelin +Lettien tulon luoksemme, näytin minä luultavasti Mrs Crofts'in mielestä +jotenkin kylmältä ja kummalliselta; sillä hän kysyi minulta enkö voinut +hyvin tai oliko minulla jotain muuta, joka painoi mieltäni, johon minä +ilmoitin hänelle pelkomme Lettie raukan silmistä. "En ole koskaan +huomannut niissä mitään merkkiä sokeuteen, eikä Harrykaan ole +milloinkaan siitä mitään maininnut. Ettehän suinkaan uskone sitä +todeksi?" kysyi hän. Enhän tiennyt mitä ajatella. -- Minä olin +vakuutettu siitä että Lettie oli keskustelussaan ruusupensaan luona +kertonut Mr Crofts'ille kaikki ja nyt minä toivoin niin hartaasti että +hänen äitinsä menisi pois, saadakseni mennä lohduttamaan tuota lapsi +raukkaa. Viimein meni hän pois. Silloin minä huusin Lettietä, joka +paikalla tuli; hän oli liikutettu, vaan koetteli sitä peittää, +jonkatähden minäkään en ollut huomaavinani mitään, vaan läksimme +äänetöinnä joen partaalla olevalle nnrmivallille. + +Ensimäinen henkilö, jonka tiellä tapasimme, ja joka tuli meitä vastaan, +oli Harry Crofts; mutta kun hän tuli luoksemme, käänsihe Lettie pois ja +seurusteli emäntämme Mrs Davis'in kanssa, joka oli virkistäytymässä +raittiissa ilmassa eräässä omituisessa ajopelissä, jota mies veti: Mrs +Davis oli aina hyvin suositellut Lettietä. Pari kolme kertaa +käänttäittyään katsomaan eikö Lettie tulisi luoksemme, esitteli Harry +Crofts, että istuutuisimme eräälle kaatuneelle puulle häntä odottamaan. + +"Nuo Lettien silmät ovat huolettava asia Jane", sanoi hän äkkiä. + +"Niin, niin on. Mitä luulette niistä? Onko hänellä mitään toivomista?" + +"Tohtori Nash ei sano olevan; mutta ensi viikolla tulee tänne tohtori +Philipson, joka on Englannin taitavin silmä-lääkäri, viettääksensä +eräitä päiviä tohtori Nash'in luona. Jane, antakaa hänen nähdä Lettie". + +"Minulla on ollut aikomus koettaa viedä hänet Londoosen ja siellä etsiä +hänelle apua". + +"Siellä ei ole ketään niin taitavaa kun Philipson. Oi! Jane, jos minä +vaan --". + +"Luuletteko että voisitte häntä auttaa? + +"Minä koettelisin. Te tiedätte Jane että minä rakastan Lettietä, minä +aioin pyytää häntä vaimokseni ja sanoin sen hänelle tänään; mutta hän +kielsi; sitte kertoi hän minulle silmistään -- siinä oli syy hänen +kieltoonsa, sillä minä tiedän hänen minua rakastavan, hän ei sitä +koetellut kieltääkään". + +"Niin Harry, te olette niin paljo olleet yhdessä mutta nyt ei voi +naimisesta tulla kysymystäkään. + +"Sitä hän juuri sanoo". + +"Ja hänellä on siinä oikeen -- hänen täytyy jäädä luokseni. Te ette voi +naida sokeata, te Harry, jolla on niin loistava tulevaisuus". + +Hän nyhtäsi muutamia heinän korsia, jotka viskasi jokeen tuskallisesti +huudahtaen: "Minkätähden piti tämän onnettomuuden kohdata juuri +Lettietä kaikista muista tytöistä Dalstonessa!", jolloin hän nousi ja +meni hänen luoksensa. He puhelivat paljon keskenänsä, jota minä en +tahtonut kuunnella, sillä heidän nuoret sydämensä ilmaisivat salaiset +ajatuksensa toisillensa. Ah, Lettie rakasti häntä! + + + + +III. + + +Tohtori Philipson oli samasta mielestä kun tohtori Nash; mutta Lettie +ei ollutkaan sitä niin läpi onnetoin, kun olin pelännyt. Hän saattoi +ottaa milt'ei iloiset jäähyväiset Harrylta, kun tämä joitakuita päiviä +sen jälkeen matkusti Londoosen. + +"Nyt toivon Jane, että hän on minut unhottava", sanoi hän; "minä en +rakasta tietää häntä niin synkkämielisenä." + +Samana päivänä lähetti Mrs Davis hänelle pääsölipun konsertiin, joka +oli pidettävä sokeain laitoksessa ja hän meni sinne. Kotiin tultuaan +kertoi hän niiden sokeain poikain ja tyttöin, jotka lauloivat, +näyttäneen niin tyytyväisiltä ja onnellisilta. "Minkästähden en minäkin +voisi olla sitte samoin? Kuinka monta ihanampaa näköä minulla on +muistettavaa, joita harva heistä milloinkaan on nähnyt", lisäsi hän +huoaten. + +Hänen näkönsä alkoi nyt vähitellen vähetä. Ennenkun kuitenkaan sen +huomasinkaan, alkoi hän jo haparoida käsillään, astuessaan vaan yli +lattian. Tohtori Nash tarjoutui taas hankkimaan hänelle sijaa sokeain +laitoksessa, mutta silloin hän aina pyysi: "Anna minun jäädä luoksesi +Jane!" niin etten hennonut tätä vastustaa, vaikka hänellä uskottavasti +olisi siellä ollut monta etua, joita minä en kotona voinut hänelle +hankkia. Meitä lähellä asui eräs vanha saksalainen kelloseppä, joka oli +hyvin soitannon harrastaja ja oli urkuristina kaupungin katolisessa +kirkossa. Me olimme aina olleet toistemme kanssa hyvin tuttavat, +Lettiellä oli usein tapana viedä hänelle ryytimaastamme kukkasia ja +hänen lapsillansa tulla luoksemme pyytämään tilkkuja nukkinsa +vaatteiksi. Müllerillä oli synkkä haaveksiva näkö, mutta sydän puhdasta +kultaa. Hän oli sydämellinen ihmis-ystävä ja yksinkertainen elämässään +ja hänen keskustelunsa oli enemmän kuin muu mikään opettanut Lettietä +tyytymään kohtaloonsa. Hän oli itse aina kärsivällinen ja nöyrästi +tyytyväinen monesti niukkaan osaansa. + +"Opettele soitantoa -- minä tahdon sinua neuvoa", sanoi hän Lettielle. +Hän rupesi itse toisinaan käymään meillä opettamassa Lettielle Haydenin +ja Händelin ihanoita hengellisiä kappaleita, opettaen häntä myöskin +laulamaan niinkuin episkopalisessa kirkossa, joka oli paljoa kauniimpaa +ja ylevämpää kuin meidän yksinkertaiset metodisti-hymnimme. Hänen +lauluaan kuunteleminen oli todellinen nautinto. Näytti silta kuin olisi +hän tuntenut sydämessään kaikki entistä syvemmin ja paremmin voinut ne +esitellä kuin ennen; hänen lohdutuksenaan oli antaa niiden suloisten +tunteitten, jotka rakkaus oli herättänyt eloon hänen rinnassaan, +kummuta laulussa esille. Minä tiedän että se oli muisto Harryn +rakkaudesta, joka antoi hänelle tuon lempeyden ja lahjoitti hänelle +sellaisen kärsivällisyyden kestämään kohtaloaan, joka häneltä ehkä +muuten olisi puuttunut. Lettie, joka ennen oli ollut sukkela ja +pistelikäs kieleltään, ei koskaan enää lausunut epä-ystävällistä sanaa +kellenkään ihmiselle. + +En mainitse mitään siitä, miten köyhät olimme, sillä miten muuten se +olisi voinut ollakaan? Kuitenkin meillä oli ystäviä, jotka edelleen +olivat meille hyviä, yksin Mrs Daviskin liukeni ja uskoi minulle +kaikessa hiljaisuudessa että jos en voisikaan hyyryä maksaa, niin ei +hän minua siitä kuitenkaan hätyyttäisi. Kaikeksi onneksi en tarvinnut +hänen avuliaisuuttaan käyttää, sillä pahoin pelkään, jos se niiksi +olisi tullut, ett'ei hän olisi voinut kärsiä kuuden pensen tappiota, +vaan ennen antanut meidän mennä, niinkuin muidenkin. Hän oli niin +rakastunut rahoihinsa, vaimo raukka! Lettien oli tapana toisinaan käydä +sokeain laitoksessa, jossa hän sai opetellaita neulontaa, +verkonkudontaa ja korityötä. Kirkkoherramme, joka on parhain ihminen, +joka ikinä lie elänyt, kudotti hänellä suojusverkkoja hedelmäpuilleen +ja kalaverkkoja sekä neulotti sukkia itselleen ja poi'illeen; joten hän +sai tilaisuuden suureksi osaksi itse ansaita elatuksensa. Kun +onnettomuus nyt kerran oli tullut, ei se tuntunut meistä puoliakaan +niin vaikealta, kuin miksi sitä odottaessamme olimme sen kuvaelleet. +Lettie oli enimmiten iloinen. Minä en koskaan kuullut hänen valittavan, +päin vastoin sanoi hän usein että meillä oli niin paljo, josta tulisi +olla kiitollinen. Hänessä elävä syvä uskonnollinen tunto pelasti hänet +synkkämielisyydestä sekä heikko toivo siitä että hänen kärsimisensä +kerran otettaisiin pois, jonka toivon minä kuitenkin vasta myöhemmin +hänessä huomasin. Se oli Harry, joka häneen oli istuttanut sen +ajatuksen, enkä luule panevani liikoja jos sanon että hänen voimakas +miehevä rakkautensa Lettieen oli hänessä vahvana vaikuttimena siihen +uutteruuteen, jolla hän tieteitään harjoitti, joka sittemmin tuotti +hänelle niin hyvin ansaitun ja kunnioitetun maineen. + +Sikäli elelimme kuusi levollista vuotta. Lettie käyskenteli hiljaa ja +tyynesti tiensä ja minä talutin hänet joka sunnuntai kirkkoon ja sieltä +takaisin. Tällä aikaa luki Harry ensin Londoossa, sitte Edinburghissa +ja viimein kertoi äitinsä hänen menneen Pariisiin, ollen peloissaan +siitä että tämä sinne kiintyisi asumaan ja ottaisi siellä itselleen +paavilaisuskoisen vaimon. Muutamia päiviä näytti nyt Lettie +surulliselta ja levottomalta, mutta sai kuitenkin kohta iloisuutensa +takaisin. Päivämme kuluivat hiljakseen ilman mitään muutoksitta. Minä +istuin enemmiten työssäni ja Lettie soitteli, jota hän jo voi tehdä +jommoisellakin sukkeluudella. Monesti näin ihmisten seisahtuvan +ryytimaamme alle kuunnellakseen hänen lauluansa. Sitte olen kuullut +monta mainiota taideniekkaa, vaan en kertaakaan sellaista, joka niin +olisi sydäntäni liikuttanut, kuin minun sokea sisar-raukkani. +Sunnuntaisina kirkossa eroitti hänen äänensä, miten se heleänä ja +suloisena kuului kaikkein yli; niin yksinkertaiset ja rajut, kuin +metodistihymnimme ovatkin, olivat ne yhtä hyvin hänen laulaessaan niin +kauniita. Laulun ja urkujen tähden meni hän välistä Pyhän John'in +kirkkoon, mutta minä katsoin vääräksi muuttaa. Tottumuksen voima on +meissä oppimattomissa yksinkertaisissa ihmisissä niin suuri, ett'en +koskaan tuntenut sabattiani viettäneeni, jos en saanut rukouksiani +lukea siinä pienoisessa rauhallisessa kappelissa, johon äitimme, +ollessamme vielä pieninä lapsina, oli aina meidät saattanut. + +Lettie rakasti enemmän ylevämpää kirkkosoitantoa ja kukapa voi häneltä, +lapsiraukalta sitä huvitusta kieltää? Parina kertana, jolloin hän oli +pyytänyt minua saattamaan itseään sinne, liikutti tuo soitanto minua +kovasti, miten mahtoikaan se sitte viehättää häntä, joka itse oli +pelkkä elämä ja innostus! Hän sanoi sen saattavan hänet tuntemaan +itsensä onnellisemmaksi sekä kiitollisemmaksi Jumalaa kohtaan. Kenties +oli hän yhden aistin kadottamalla saanut suuremman voiman nauttia +toisilla. + + + + +IV. + + +Näiden vuosien kuluttua palasi Harry Crofts. Hän kävi useasti luonamme +ja me otimme hänet aina ilolla vastaan. Mutta vaikka Lettie tuntui +olevan iloinen ja onnellinen, näytti hän sitä vastoin levottomalta ja +suruiselta. Hän voi pitkät ai'at Lettien soittaessa seisoa pianon +ääressä hellittelemättä häntä katsellen tutkivin ja synkein silmin. +Eräänä päivänä sanoi hän vihdoin minulle: "Pelkäättekö te Jane -- minä +en luule Lettien sitä tekevän? Hän näyttää vahvalta ja terveeltä". Minä +arvasin heti sillä kysymyksellä olevan syvemmän tarkoituksen ja pyysin +hänen sentähden sanomaan oliko hän keksinyt jonkun parannus-aineen +sisareni silmille. Hän punastui kovasti. + +"Niin, minä luulen. Minä olin Parisissa saapuvilla opereerattaessa +erään nuoren tytön silmiä, jotka olivat samalla tavalla sairaat kuin +Lettien. Se onnistui". + +Minä en voinut virkkaa sanaakaan. Tuo toivo näytti minusta liian +suurelta ja ihanalta, voidakseen toteutua. Juuri sillä hetkellä aukasi +Lettie oven ja tuli sisään. Aurinko paistoi hänen takanansa ja näytti +ikään kuin olisi hän tuonut sen kanssaan huoneesen. "Onko Harry +täällä?" kysyi hän paikalla. + +Se oli omituista että hän aina tunsi hänen läsnä-olonsa, vaikk'ei hän +häntä nähnyt eikä kuullut hänen puhuvan. Harry meni paikalla häntä +vastaan, otti häntä kädestä ja talutti hänen minun luokseni. + +"Sanokaa se hänelle Jane -- vai teenkö sen minä?" kuiskahti hän. Minä +viittasin häntä itseään puhumaan, jonka hän arvelematta tekikin. + +"Lettie, onko sinulla uskallusta antautumaan opereerattavaksi, jonka +kautta kenties silmäsi saisivat näkönsä jälleen?" + +Lettie laski kätensä ristiin ja niin suloinen punastus levisi hänen +poskillensa, että olisi luullut niitä enkelin kasvoiksi, niin +kirkastetuilta ne loistivat. + +"Ah, uskallan! mitä hyvänsä Harry, mitä hyvänsä, kun vaan sitä toivoa +saan elättää!" sanoi hän hiljaa. + +Minä katsoin Harryyn kysyvästi, eikö hänen pitäisi valmistaa häntä +pitämään mahdollisena ett'ei se onnistuisi, jolloin tämä äkkiä sanoi: + +"Lettie, minun täytyy edeltä-käsin sanoa sinulle että operationi +mahdollisesti voisi käydä huonosti, vaikk'en minä sitä pelkää. Mutta +myönny siihen kuitenkin minun tähteni Lettie", lisäsi hän hiljaa. + +"No niin Harry, sinun tähtesi sitte", vastasi hän keveästi huoahtaen. +"Josko en näköäni saakaan takasin, enhän kuitenkaan tule toisenlaiseksi +kuin nyt olen." + +He menivät yhdessä ryytimaahan ja Harryn tyynestä, vakaasta käytöksestä +voin arvata hänen valmistavan Lettietä siihen, mitä oli tulossa. + +Lettie oli aina ollut sielultaan hyvin voimakas, niin ett'en +vähintäkään pelännyt voimien nytkään häneltä luopuvan. + +Seuraavalla viikolla operationi toimitettiin. Tohtorit Nash ja +Philipson olivat molemmat saapuvilla; mutta Harry toimitti sen itse. +Hänen käytöksensä oli ihmeteltävä. Lettie oli, niinkuin ennakolta +arvasin, vahva; itse asiassa ei ollut heikkoa muita kuin minä, sillä +kun kaikki oli ohitse, menin minä tainnoksiin. Operationi oli +täydellisesti onnistunut, sillä Lettie näki nyt yhtä hyvästi kuin minä +itse. Monet viikot pidimme häntä nyt pimeässä huoneessa, sitte sai hän +vähitellen totuttautua valoon; näiden aikojen ilo oli suurempi, kuin +mitä sanoin voi selittää. + +Kohta tämän jälkeen pyysi Harry häntä omakseen ja, totta puhuen, eipä +kukaan sitä lahjaa ansainnut paremmin, kuin hän. Maine tästä +onnistuneesta työstä levisi nopeasti, tuottaen hänelle suurta +luottamusta. Pidettyään silmätaudit tutkintonsa etevimpänä esineenä, on +hän nyt tullutkin yhtä mainehikkaaksi silmälääkäriksi kuin itse tohtori +Philipson; monipa pitää häntä etevämpänäkin. Tämä operationi, joka +silloin herätti niin suurta huomiota, ei ole nykyään enää harvinainen, +sillä sellaista sokeutta, joka Lettietä vaivasi, ei pidetä enää +parantumattomana. + +Tämä on kaikki, mitä elämäkertomuksestamme voin sanoa. Se ei ole +enemmän omituinen kuin runollinenkaan; mutta kun minua niin useasti on +pyydetty sitä kertomaan, olen nyt ottanut sen todenmukaisesti +tehdäkseni. + + + + + + +MAALARIN MAINE + +Tositapauksien mukaan kertonut + +Xaver Riedl + + +Suomentanut Katri S. [Katri Suomalainen]. + + +Helsingissä +Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1877. +Uuden Suomettaren kustantama. + + + + +I. + +Vangittu nero. + + +-- "Voitko antaa minulle vähän rahaa Kaarle? Pienelle Baby'llemme +täytyy ostaa sukkia. En voi millään muotoa sitä enää tuonnemmaksi +jättää. Meidän täytyy sen sijaan kieltää itseltämme jotain muuta". + +-- "Ja tuo jotain muuta on tietysti oleva kangas uutta tauluani +varten". + +Kaarle Rossiter lausui tämän vastauksen tuimalla, murisevalla äänellä; +otti kurttautuneen dollarin setelin taskustaan ja pani sen pöydälle +lähelle vaimoansa, sitten tarttui hän jälleen kirjaansa ja luki +eteenpäin. + +Tämä kirja oli englantilaisen taidearvostelijan Ruskin'in kirjoittama. +Rouva Rossiter ei olisi ymmärtänyt tämän kirjan sisältöä, eikä olisi +pitänyt lukuakaan sen ymmärtämisestä. Hän oli tehnyt pyyntönsä +katsomatta mieheensä eikä vastannut mitään siihen ynseään tapaan, jolla +tämä hänen pyyntönsä täytti, vaan jatkoi entistä uutteraa +ompelemistaan. + +Lattialla lähellä häntä oli kori täynnä vanhoja kuluneita vaatteita -- +paraasta päästä lasten vaatteita -- ja siitä otti rouva kappaleen +toisen perästä ja paikkasi niitä. + +Näin istuivat he, mies ja vaimo ilottomina, äänettöminä aina yöhön +saakka. -- Tämä tapahtui pienessä köyhässä perheessä Chicago'ssa. + +Kuluneista matoista alkain aina nuoren rouvan virttyneisiin vaatteisin +asti todisti kaikki tässä huoneessa suurinta köyhyyttä. Tapetit olivat +siellä täällä paikatut, vieläpä toisen värisellä paperilla kuin +alkuperäiset. Vanha sohva -- jäännös paremmilta ajoilta -- oli tuiki +kulunut ja paikottain rikkikin. Kirjahyllyllä oli vaan muutamia +kirjoja. Kaikkialla huoneessa olivat huolenpito ja puhtaus turhaan +koittaneet tehdä köyhyyden vähemmin silmiinpistäväksi ja tuo nuori +rouva, halvassa kuluneessa puvussaan, mutta hiukset huolellisesti +kammattuina, lumivalkoinen kaulus kaulassa ja yhtä moitteettomat +manchetit ranteella kyyristyneenä vaate repaleitten yli, oli ikäänkuin +elävä kuva koko tästä kodista. Surullisena, mutta uutterasti ompeli hän +-- tuntikausin. + +Vihdoin viimein viskasi Rossiter pois kirjansa, heittäysi tuolinsa +selkä-nojalle ja pani molemmat kätensä yhteen päänsä taakse. + +-- "Sielun maalaaminen! hm, kummallista sentään", puheli hän +miettiväisenä ikäänkuin lukemisensa kautta olisi tullut tähän +ajatukseen. + +Rouva Rossiter oli juuri ottanut koristaan pienen karttuna-vaatteen ja +katseli sitä. Monet suuret reiät siinä osoittivat selvästi, että +pienonen, joka oli sitä pitänyt, varmaankin oli oikeen erinomaisen +taitava vaatteitansa kuluttamaan ja pahoin pitelemään. + +Rouva parka huokasi hiljaa, turhaan etsiessään pienestä käärystä +paikaksi sopivaa tilkkua, joka olisi ollut kylliksi suuri reikiä +peittämään. + +-- "Mitä tarkoitat armaani?" kysyi hän hajamielisenä. + +-- "Puhelen vaan sen johdosta mitä Ruskin sielun maalaamisesta sanoo. +Mikä suuri aate, Minette", jatkoi hän innokkaasti, "oletko edes +milloinkaan koettanut mielessäsi kuvitella minkä näköinen sielu on? +Minä olen sen tehnyt. -- Minä näin kerran unen -- vuosia sitten. +Ensimmäinen lemmittyni meni miehelle, joka oli paha juomari. Surut ja +vaivat saattoivat vaimo paran viimein manalan majoille. Eräänä yönä +hänen kuolemansa jälkeen olin unissa näkevinäni hänen henkensä. +Ulkomuodoltaan oli se ihmis-olennon kaltainen, mutta muutoin kuin yksi +ainoa suuri sininen liekki. Se liehuili sinne tänne, pidättäen +kumminkin aina ulkonaiset piirteet. Henki näkyi kulkevan puolisonsa +rinnalla ja aivan oudolla omituisella tavalla virkkoi tämä +yliluonnollinen olento minulle: tämä on minun rangaistukseni. Oi jospa +heti seuraavana aamuna olisin koettanut saada tämän näkyni kankaalle! +Nyt on siitä jäljellä enää vaan himmeä muisto -- nyt on se liian +myöhäistä". + +-- "Mikä vahinko, Kaarleni!" + +Hämmästyneenä tästä harvinaisesta osan-otosta, kääntyi Rossiter, joka +puhuessaan oli pitänyt silmänsä seinään luotuina, vaimonsa puoleen ja +katseli häntä. + +-- "Voi näitä kurjan pieniä tilkkusia! Ei ainoakaan niistä ole kyllin +suuri reikää peittämään. Minun täytynee ensin ommella yhteen muutamia +niistä. Sanoitko jotain armaani?" + +-- "En mitään tärkeätä", vastasi Rossiter kylmäkiskoisesti pettyneenä, +ja äreänä vaimonsa viimeisistä sanoista. + +Rouva Rossiter huomasi kohta muutoksen miehensä äänessä ja katsahti +hänen synkkään muotoonsa. + +-- "En voi sinua auttaa, Kaarle", sanoi hän vähäisellä +kärsimättömyydellä. + +"Me olemme niin köyhät, että minun täytyy repaleita ajatella, +repaleista puhua ja repaleita yhteen-ommella. Minä surkuttelen, että +olen häirinnyt mielenkuvituksesi lentoa. Mietin niin innokkaasti +työtäni tässä, ett'en ensinkään huomannut ääneen puhuvani". + +-- "Se ei tee mitään. Tule, käydään levolle! Oletpa tänä iltana jo +kylliksi ommellut; nyt on jo hyvin myöhä". + +Rossiter sanoi tämän tavallisella, puoleksi pakotetulla maltilla ja +ystävällisyydellä. Hänen vaimonsa pani pois työnsä hiljaisella +huokauksella ja laskeusi vuoteelleen, miettiäkseen jonkinlaista keinoa +talonsa pahinta vihollista, köyhyyttä, vastaan. + +Seuraavana aamuna päivän koitossa heräsi rouva Rossiter ja nousi +vuoteeltaan. Hän heitti liinan hartieilleen ja rupesi jälleen lastensa +vaatteita paikkaamaan. Kun viimeinen kappale niistä oli valmiina, +nojasi hän päänsä seinää vasten ja mietiskeli alkavan päivän toimia. +Sitten puki hän vaatteet yllensä ja keitti pienessä rauta-uunissa +aamiaisen, auttaen samassa kahta vanhempaa lastaan pukeumaan. Äidille +oli kovin vaikea saada näitä pienosiaan pysymään ääneti pestessään ja +kammatessaan heitä. + +-- "Hiljaa Mamie! sinä herätät isän. Frank ole toki vähemmällä, isä ja +pieni Baby nukkuvat vielä". + +Toinen tai toinen näistä lauseista oli alinomaa hänen huulillaan. + +Kaikkein vaikein kumminkin rouva Rossiterin aamutoimista oli hänen +miehensä herättäminen. Hän lähestyi vuodetta ja katseli nukkuvata. +Tuossa makasi hän, kaunispiirteiset säännölliset kasvot vaimoonsa +käännettyinä. Hänen nukkuessa poistui puna tavallisesti hänen +poskiltaan ja hänen pitkät ruskeat silmänripsinsä kauniina kaareilivat +hänen valkealla ihollaan. Rouva Rossiter'ille oli tämä hänen miehensä +kauneus -- jolle Rossiter itse ei näkynyt vähintäkään arvoa antavan -- +alituisena ilon ja ylpeyden syynä. Heidän lapsensa olivat kaikki isänsä +näköisiä ja sepä oli äidille mitä suurin lohdutus hänen muutoin niin +ilottomassa elämässään. + +Hänen sydämmensä pelkäsi, nyt kuin aina, tätä alati uudistettavaa +aamutointa, mutta hänen täytyi se tehdä. Hän laski hiljaa kätensä +miehensä olalle: + +-- "Kaarle, Kaarle!" sanoi hän vienolla äänellä. + +Vitkalleen aukasi Rossiter suuret ruskeat silmänsä ja loi hajamielisen, +uneksuvan katseen vaimoonsa. + +-- "Kello on kohta seitsemän ja aamiainen melkeen valmis". + +-- "Minä uneksuin ihanasta kuvasta", sanoi mies veltosti kohottautuen +kyynäspäänsä nojalle. Hän katsahti köyhään huoneesen ja sitten hienosti +hymyillen vaimoonsa. "Oi vaimoni", sanoi hän, "sinä tulet minulle +ilmoittamaan, että paratiisi jälleen on kadotettu". + +Kaarle Rossiter aloitti aina päivänsä tämmöisillä puoleksi +leikillisillä puoleksi ivallisilla puheilla -- -- paitsi +sunnuntai-päiviä. Näinä vapaa-päivinään nousi hän varhain ja tarttuen +siveltimeensä ja maalilautaseensa istahti hän maalailemaan eikä laannut +tästä hauskasta työstään ennenkuin myöhäinen ilta pakoittamalla +pakoitti hänet siihen. + +Rouva Rossiterille oli mitä vaikeinta lastensa mielessä yhteen sovittaa +sunnuntaipäivän pyhittämisen tuntoa ja kunnioitusta isää kohti, mutta +se onnistui hänelle kumminkin. Hän opetti pienosilleen jo varhain, +ett'ei "isää" saisi tuomita niitten sääntöjen mukaan kuin tavallisia +kuolevaisia ihmisiä tuomitaan. + +Kun Kaarle istahti aamiais-pöytään riensi hänen vaimonsa uunin luo ja +toi hänelle sieltä lautasella kaksi munaa sekä viipaleen voita-leipää. +Itselleen ja lapsilleen oli hänellä vaan pelkkää leipää sekä +palasteltua lihaa edelliseltä päivältä, mutta sitä ei hän sallinut +miehensä syödä. + +-- "Särjenkö munat valmiiksi Kaarleni? Ne ovat kuumat ja minun sormeni +eivät ole niin arat kuin sinun", sanoi Minette. + +Ja huolimatta siitä, että hänen oma aamiaisensa jäähtyi, auttoi rouva +Rossiter ensin miestänsä, palasteli sitten leipää maitoon lapsillensa +ja viimeiseksi vasta ryhtyi omaan jäähtyneesen ruokaansa, kahviin ja +lihaan. + +Monelle kenties näyttänee tarpeettomalta, että näitä satunnaisia +vähäpätöisyyksiä näin tarkasti kertoilemme. Mutta nepä juuri kuvaavat +sankarimme taloudellista elämää. + +Nopeasti lopetti rouva Rossiter aamutoimensa, otti sitten pienimmän +lapsensa käsivarrelleen ja läksi ulos täyttämään päätöksen, jonka yöllä +valvoessaan oli tehnyt. + +Koska hän oli liian köyhä voidakseen käyttää hevois-rautatietä, täytyi +hänen, vaikka suruista ja vaivoista uupuneena, kävellä pitkin katuja, +lapsi käsivarrellaan, kunnes saapui määräpaikkaansa. + +Hän nosti pienosensa toiselta käsivarreltaan toiselle: nousi kapeita, +pimeitä portaita myöten vitkalleen ylöspäin ja koputti arasti erästä +pientä ovea. Miellyttävän näköinen vaimoihminen aukasi oven ja pyysi +tulleitten astumaan huoneesen, joka toimitti kyökin virkaa ja josta +lihaliemen haju tuoksusi vastaan. + +-- "Onko minulla kunnia puhutella rouva Tourtelotte'a?" kysyi Minette. + +-- "Niin rouvaseni! Missä saatan olla teille hyödyksi?" ja ranskalainen +rouva, liukas liikunnoiltaan, oli jo toisesta huoneesta tuonut tuolin, +jonka tarjosi väsyneelle vieraalleen. + +-- "Eräs lady, yksi teidän työn-antajianne, sanoi lähettäneensä tänne +koko joukon koru-ompelusta ja kertoi minulle myös, että teillä on +enemmän työtä kuin voitten valmistaa". + +Minette punastui ja keskeytti puheensa, ja rouva Tourtelotte tarkasteli +häntä vilkkailla silmillään huonosta hatusta ja vanhanmuotisesta +shaalista alkain aina kuluneesen kenkään asti, joka pisti esiin +virttyneen hameen liepeen alta. + +-- "No entäs sitten rouva?" kysyi hän. + +-- "Kenties -- ajattelin minä -- -- antaisitte te työtä muille". + +-- "Teillekö rouva?" + +-- "Niin". + +-- "Totta kyllä, että minulla on enemmän työtä kuin mitä voin valmiiksi +saada" -- hän pysähtyi ja näytti hiukan epäilevän, mutta kotvasen +kuluttua jatkoi hän: "Sitten olisi -- suokaa anteeksi rouva -- +tarpeellista, että ensin saisin nähdä joitain näytettä työstänne, joten +voisi tietää minkälaista ompelusta saatan teille uskoa". + +Rouva Rossiter otti taskustaan koru-ompeluksella kirjaillun +vaate-kappaleen. Punastuvin poskin ja sanaakaan virkkamatta ojensi hän +sen rouva Tourtelotte'lle. + +-- "Onko tämä tosiaankin teidän omaa työtänne?" + +Minette nyykäytti myöntyväisesti päätään. + +-- "Sangen kauniisti tehty! -- Kyllä minulta työtä saatten rouvaseni... +Kuinka pitkä aika on siitä kuin tämän valmistitte?" kysyi ranskalainen +rouva yhä tarkastellen kaunista ompelusta. + +-- "Seitsemän vuotta", änkytti rouva Rossiter. + +Seikka oli se, että tämä koru-työ oli ollut osa hänen myötäjäisistään. +Kuinka monta onnellista muistoa ja suloista toivoa oli noussut hänen +mieleensä tätä ommellessa... Kaiken elinaikani -- niin hän oli +ajatellut -- tahdon säilyttää paraimmat kappaleet näistä, mutta köyhyys +oli pakoittanut hänet ottamaan niistä toisen toisensa perästä +käytettäväksi, koska häneltä puuttui varoja uudistaa heidän +jokapäiväistä vaate-varastoaan. Nytpä oli yksi noista korukappaleista +todistajana hänen taidostaan, mutta -- samalla myöskin hänen +köyhyydestään. Eipä ihmettä, jos tämä koski hänen sydämmeensä ja +kyyneleitä väkisinkin kiertyi hänen silmiinsä. + +-- "No niin", sanoi rouva Tourtelotte nopeasti, "tässä on koko joukko +nenäliinoja, joihin on ommeltava yhdyskirjaimia ja tässä on lankaa ja +neuloja. Antakaa minun ensin nähdä miten nämät teiltä onnistuvat, niin +sitten" -- ja hän lopetti puheensa omituisella tavalla keikauttaen +päätään. + +Rouva Rossiter'ille, joka kauan aikaa yhä oli saanut paikkailla +vanhoja, kuluneita lapsen vaatteita, oli erittäin mieluista kerrankin +ryhtyä koru-ompeluun. Ja niinpä tämä vanha, tuttu työ, hänen illoin +istuessaan sen ääressä, muistutti hänelle hänen avioliittonsa +ensimmäisiä onnellisia päiviä. Hän olisi niin kernaasti suonut miehensä +nytkin vielä joskus lukevan hänelle ääneen niinkuin ennen melkeen joka +päivä oli tehnyt: olivathan muutoin niin tukalia nuo pitkät talviset +illat, jolloin tuskin tuli sanaakaan vaihetuksi. + +-- "Mitä sinä luet Kaarle?" kysyi rouva Rossiter eräänä iltana +mieheltään kun tänä, täyttääksen piippuansa, kotvaseksi pani pois +kirjansa. + +-- "Onpahan vaan muuan teos ylenluonnollisuudesta taiteessa". + +Rouva Rossiter oli kotvasen ääneti. + +"Sinä et koskaan enää lue ääneen", virkkoi hän sitten verkalleen. + +Hänen miehensä sytytti tulitikun. + +-- "Niin, armaani, täytyihän meidän siitä lakata", sanoi hän tuon +tuostakin pysähtyen laskiessaan piipustaan savupilviä, "kun lapset +alinomaa huusivat ja sinä tuskin kymmentäkään minuutia yhtä mittaa +ehdit minua kuunnella". + +Rossiter heitti pois tulitikku-pätkän ja tarttui kirjaansa. + +-- "Etköhän tänä iltana lukisi minulle vähän?" kysyi hänen vaimonsa +arastellen. + +-- "No miksi ei" -- sanoi Kaarle silminnähtävästi häirittynä -- +"voisinhan sitä tehdä, mutta" -- tässä käänteli hän kirjansa lehtiä -- +"olen juuri keskellä kirjaa, ja sitä paitsi pelkään, ett'ei tämä sinua +huvittaisi". + +-- "Voi minä olen niin kyllästynyt tähän äänettömyyteen, tahtoisin vaan +kuulla sinun ääntäsi". + +-- "Vai niin, no sitten..." ja Rossiter alkoi heti lukea. + +Rouva parka koetti ponnistella voimiansa ymmärtääkseen kaikkia, mutta +vähä väliä tuli kohtia, jotka olivat hänelle umpi-outoja. + +-- "Luulempa vaan, ett'ei tämä sinua miellytä", virkkoi Rossiter, +pannen kirjansa pois tavallista varemmin. + +Hänen vaimonsa hymyili sanaakaan sanomatta. Hän olisi kernaasti suonut, +että miehensä, hänelle käsittämättömän esteetillisen esitelmän sijaan, +olisi valinnut jonkun kaunokirjallisen teoksen tai matkakertomuksen +luettavaksi. Mutta hän oli jo pannut kaiken rohkeutensa liikkeelle +pyytäessään miestään kerrankin lukemisella hauskuttamaan pitkää, ikävää +talvis-iltaa, eikä hän siis uskaltanut toista pyyntöä tehdä. + +-- "Olithan sangen ystävällinen, Kaarle, kun minun tähteni väsytit +itseäs ääneen lukemisella", vastasi hän vältellen. + +Hän ei milloinkaan enää pyytänyt saada kuulla mitä hänen miehensä luki. +Äänettömänä, mietteisinsä vaipuneena istui hän, ommellen kaiket illat. +Hänen työnsä oli kaunista ja tuotti hänelle hyvän hinnan. Pienet +hauskuudet lapsille, vähäiset mukavuudet talossa sekä silloin tällöin +joku herkku-ruoka pöydällä todistivat, että emännällä oli muutamaa +dollaria enemmän käytettävänä kuin tavallista. + +Rossiter, jos joskus ihmettelikin kuinka hänen vaimonsa arastelevat +rahan-pyynnöt niin kerrassaan olivat laanneet, teki sen aina vaan +äänettömänä itsekseen. Mutta kerran, kun rouva Rossiter jo noin kuusi +viikkoa oli uutta työtänsä toimiskellut, täytyi hänen miehensä +kuitenkin huomata tämä asia. + +-- "Minette, annas joku riepu, jolla pyyhkisin nuo vesipilkut +pöydältä", sanoi Rossiter eräänä päivänä ja laski jo kätensä +vaate-kasalle, joka oli tuolilla lähellä häntä. + +-- "Ai! älä ota siitä. Siinä..." huudahti hänen vaimonsa ja pyyhkäsi +nopeasti pöydän käsiliinalla. + +-- "Mitäs tuossa on?" kysyi Kaarle osottaen vaate-kasaa. + +-- "Onhan vaan vaatetta tyynynpäällyksiä varten, jotka pitää +kirjaella", änkytti Minette, ja vähän vitkailtuaan kertoi hän koko +asian. "En tahtonut aina jokaisen pienen tarpeen vuoksi vaivata sinua +rahan-pyynnöilläni, koska tiedän sun tarvitsevan palkkasi taiteellisten +aikeittesi toteuttamiseksi. Minusta tuntui raskaalle pyytää sinulta +rahoja, koska ne itsellesikin ovat tarpeen -- jok'ainoa penni". + +-- "Niinpä kyllä, eikä niitä juuri paljoa olekaan", vastasi Rossiter +katkeralla äänellä ja alkoi kiivain askelin kävellä edes takaisin +huoneessa. "Minette, kuinka saisin joskus maailmassa niin paljon +säästetyksi, että pääsisin Europaan? Siinäpä temppu!" + +Nuori rouva koetti paraillaan pujoittaa lankaa neulan silmään, mutta +kyyneleitten tähden, jotka kiertyivät hänen silmiinsä, näki hän +edessänsä tuhansittain kimaltelevia neuloja. -- Hän oli pelännyt +miehensä panevan pahaksensa, että vaimonsa rahan edestä teki työtä +muille. Tosin oli hän vavissut miehensä vihaa, mutta toisten +oli hän taas toivonut kenties saavansa häneltä ystävällisen +silmän-luonnin kiitokseksi siitä, että oli koettanut olla apuna pienten +talon-tarpeitten hankkimisessa. Ja yksi ainoa lempeä katse, yksi ainoa +hellä syleilys olisikin ollut hänelle yltäkylläinen palkinto... Sitä +rouva parka vaan ei koskaan ollut ajatellut, ettei hänen miehensä +ensinkään pitäisi lukua näistä hänen vaivoistaan ja ponnistuksistaan. +Tämä tuntui hänestä kovin katkeralle. Hän oli jo paljon kärsinyt +miehensä tähden -- ja aina valittamatta, nurisematta -- mutta ei mikään +ollut niin hänen sydämmeensä koskenut kuin tämä viimeinen +itsekkäisyyden osoite. + +Varhain ja myöhään oli vaimo parka tehnyt työtä: hän oli hoitanut +miestänsä tämän sairasna ollessa, hän oli luopunut kaikista mukavuuden +ja hauskuuden vaatimuksista ja uhrannut koko elämänsä yksistään +miehensä ja lastensa hyväksi. Ja kaikesta tuosta ei hänen miehensä +suonut hänelle ainoatakaan kiitollisuuden osoitusta, vaan valitti +alati, että köyhyys oli hänellä esteenä taipumustensa kehittämisessä, +kunnian ja maineen saavuttamisessa. + +-- "Seikka on se", jatkoi Rossiter katsoen ulos ikkunasta, "ett'ei +minun olisi tosiaan pitänyt naida. Silloin olisin voinut pyhittää +kaiken elämäni taiteelle. Mitä hyödyttävät minua nämät monet vuodet, +jolloin olen tehnyt kirjoituspöytäni ääressä työtä kuin viheliäinen +orja tuon pelkän jokapäiväisen leivän tähden? Miehen pää-määrän pitää +oleman jotakin, josta hän saattaa olla ylpeä. Mutta kirjanpito -- voi +mokoman syitä ylpeilemiseen!" + +Minette ei vastannut mitään. Mies oli puhunut tavallisella murisevalla +äänellään puoleksi itsekseen. + +Vaiettuaan astui hän akkunan luota uunin ääreen. Hänen vaimonsa istui +akkunan vieressä koettaen laskeutuvan auringon himmeässä valossa vielä +valmistaa yhden tyynynpäällyksen. + +-- "Otin tänään tauluni '_pieni emännöitsijä_' mukanani +taidekauppiaalle Van Bechten'ille myödäkseni sen hänelle. 'Rossiter', +sanoi hän, 'onpa häpeä, että teidän kaltaisenne neron täytyy kuihtua +kauppakirjojen ääressä, kirjoitellen vaan saippuan ja tupakan pintoja. +Teidän pitäisi lähteä Euroopaan'. Tiedänhän kyllä hänen olevan +oikeassa, mutta mitäpä siitä maksaa puhuakaan! Minä olen tuomittu, -- +minä olen sidottu tähän yhteen paikkaan!" + +Rouva Rossiter pani pois työnsä ja katseli kolkkoa seutua tuolla +ulkona. Sitten seurasi hetkisen vaiti-oloa. Rossiter tuijotti hehkuviin +hiiliin, ja hänen vaimonsa muisteli niitä aikoja, jolloin hän oli +luullut olevansa miehensä ainoana ilona. Hän muisteli kuinka hän +silloin aina oli toivonut elävänsä onnellisena hänen kanssaan ja kuinka +suloista hänelle oli ollut se ajatus, että hänen tuli jokaisesta +iloisesta hetkestä elämässään kiittää miestänsä! Voi, ainoastaan +seitsemän vuotta oli siitä pitäin kulunut, ja nyt täytyi hänen jo +ansaita ravinnon sekä vaatteet itsellensä ja kolmelle lapselleen... +Mies vaan nurisi niitä siteitä, joilla hän oli kiinnitetty heihin. + +-- "Kaarle", sanoi Minette vienolla äänellä, "sinun ei tarvitse pitää +itseäs sidottuna. Mene vaan minne mielesi pitää. Jos tunnet, että +Jumala on sinut korkeampiin tehtäviin määrännyt kuin mitä täällä voit +toimittaa, niin olet vapaa suurempaa kutsumustasi täyttämään. Minä +rakastan sinua --" hänen äänensä vapisi ja hän pysähtyi hetkiseksi, +vaan jatkoi sitten taas -- "mutta minä en tahdo olla vaimona miehellä, +jolle olen rasitukseksi. Mitä lapsiimme tulee --" + +Hän pysähtyi äkkiä. Hänen rakastava, alttiiksi antava sydämmensä ja +koko hänen lempeä luontonsa vastusti sitä ajatusta, että tuo mies, jota +hän niin suuresti oli kunnioittanut, voisi vaimonsa heikoille +hartioille laskea koko huolen heidän kolmesta lapsestaan ja ainoastaan +siinä tarkoituksessa, että itse sitä helpommin voisi kunniaa ja +mainetta saavuttaa. -- Mitä hänen omaan äidinvelvollisuutensa tuntoon +tuli, piti hän lujasti kiinni siitä, ettei mikään muu kuin kuolema +voisi häntä siitä eroittaa. Ja samoin, ajatteli hän, pitäisi isänkin +tunteman. + +-- "Kaarle", sanoi hän, nopeasti kohottautuen tuoliltaan ja astuen +nuorimman lapsensa kätkyen luo, "kumpaiseenko luulet Jumalan sinua +vaativan: olemaan uskollisena aviopuolisona ja isänä vai tulemaan +mainioksi taideniekaksi?" + +-- "Koska Luoja on suonut mulle luonnonlahjoja, joitten avulla voisin +ihmiskuntaa ylentää ja innostuttaa vielä sittenkin kun minun lyhyt +elämäni on sammunut, niin on epäilemättä minun velvollisuuteni käyttää +tuota lahjaa". + +Minette loi mieheensä pitkän, surullisen ja tiedustelevan katseen. + +-- "Mutta minusta taas", sanoi hän rohkeasti, "on vanhempain +ensimmäinen velvollisuus pyhittää elämänsä lapsilleen". + +-- "Tietysti", myönsi Rossiter vilpittömästi, "mutta näethän kuinka +minun velvollisuuteni ovat keskenään risti-riitaiset. Minä puolestani +pitäisin parempana tuota korkeampaa velvollisuutta. Mutta seikka on +juuri se, ettei minun koskaan olisi pitänyt naida". + +Näin lopetti hän, syvästi huoaten. Hän ei ensinkään ajatellut, että +hänen olisi miehen lailla tullut kärsiä tehdyn erhetyksen seurauksia, +hän vaan yhä syytti sallimusta, joka oli suonut hänelle neron, vaan +sitten sitonut hänet halpoihin kahleisin. + +Vaimo parka se vaan tunsi vääryydeksi, että hänen yksinään tuli kantaa +onnettoman avioliiton seurauksia. Mutta lapsiansa täytyi hänen elättää, +lapsillensa hankkia suojaa ja vaatetta -- se oli hänelle selvää +selvempi. Ja luottaen Jumalaan oli hän valmis ottamaan kantaaksensa +tämän raskaan taakan. + + +II. + +Ystävä hädässä. + + +-- "Vai on siis Rossiter lähtenyt pois meiltä?" puhui mrs [lyhennys +Englantilaisesta sanasta mistress (lue missis) merkitsee = rouva; +samoin mr., lyhennys sanasta mister = herra] Basset miehellensä, mr +John Basset'ille, joka oli päämies kauppahuoneessa "Basset ja +kumppani". + +-- "Mokomatakin vahinkoa", vastasi mr Basset jupisten. "En minä olisi +häntä niinkään kauan pitänyt, joll'ei minun olisi käynyt sääliksi hänen +perheensä". + +-- "Samapa se juuri hänen perheellensä oli", huomautti hänen rouvansa +tyynesti. + +-- "Vai niin?" sanoi Basset, joka paraillaan oli tuskastuttavassa +toimessa, nimittäin panemassa puhdasta kaulusta kaulaansa. "Mistä +syystä se niin sama on, tahtoisin tietää?" + +-- "Siitä syystä, että rouva Rossiter itse elättää itsensä ja +lapsensa", vastasi mrs Basset sysäten mansettinsa ylös ja mielihyvällä +katsellen kauniita käsiänsä. + +-- "Kuinka? Oletko tiennyt tämän seikan koko ajan", tiuskasi mr Basset. +"Miks'et ole minulle siitä ennen sanonut?" Ja samassa lohkesi nappi, +johon hän oli järeillä käsillään koettanut kaulusta kiinnittää. + +Mr Basset'illa oli sama luulo kuin monella muullakin miehisellä +miehellä, että nimittäin jok'ainoaan vahinkoon on vaimo-ihminen syypää. + +-- "Tonttu vieköön sen tytön, joka näitä kapineita silittää!" huudahti +hän. "Hänen suurin huvituksensa näkyy olevan repiä silittimellä +ihmisten paidoista napit irti ja likistää ne sitten vaan koreasti +kiinni, luulotellen, että kaikki muka on niinkuin olla pitää. Jos sinä, +Lotta, viitsisit vähän tarkemmin katsella vaatteita kun ne pesusta +tuodaan, niin ei tällaista harmia tapahtuisi". + +"Hm! Nappien pitäisi muka olla aivan juurtuneita vaatteesen ja yhä +kasvaa sitä myöten kuin kuluvatkin, jotta kyllä kestäisivät +maltittomain miesten nyhtämisiä". Niin vastasi mrs Basset aivan +tyyneesti, olkansa yli tarkastellen oliko hameen lieve oikeen +järjestyksessä. + +-- "Min'en usko tuota!" huudahti mr Basset, hikoillen uuden kauluksen +kimpussa. "Mistä sinä sen tiedät?" + +-- "Mitä niin? Vai niin, Rossiterin rouvastako? Minä näin hänen tuovan +työtä rouva Tourtelotten luokse. Minäkin teetin hänellä pari neulomusta +meidän Babylle". + +Viimeiset sanat lausui hän puoli-ääneen ja vienoudella, joka muutoin +oli vierasta hänen äänellensä. Kaksi vuotta sitten oli nimittäin heidän +ainoa lapsensa, neljä vuotta vanha poika, kuollut, ja hänen nimensä +mainitseminen se aina oli tuskallista vanhemmille kummallekin ja senpä +vuoksi he koettivat niin vähän kuin mahdollista ottaa asiata puheeksi. + +-- "Niin ne, hyvähän se on, että hän saattaa perheestänsä huolta +pitää", vastasi mr Basset vähän lempeämmin. "Rossiter taitaa mennä nyt +kolmeksi vuodeksi Euroopaan". + +-- "Millä ihmeellä hän sinne pääsee?" + +-- "Hm! Hän oli asettanut Van Bechten'in puodissa näytteille kaksi +kuvaa, myötäväksikin sen lurjus! Jok'ainoa hänen maalaamansa kuva on +lähtenyt minun taskustani, jok'ainoa! Minä maksoin tuolle mokomalle +kirjurille 75 dollaria kuukaudessa, ja hän vaan piirusteli ja maalaili. +Niin, jok'ainoa näistä kuvista on lähtenyt minun taskustani!" + +-- "Mutta mitenkä hän pääsee Euroopaan, kysyin minä?" + +-- "Olenhan sen jo sanonut -- tai olisin sen ainakin sanonut, jollet +sinä alinomaa minua keskeyttäisi. Kenraali Porte-Riche näki hänen +kuvansa. Tiedäthän että hän on olevinaan taiteen tuntia, ja taiteen +ystävä. Hän ihastui muka iki-hyväksi noihin tauluihin, maksoi kelpo +hinnan ja teki viimein Rossiter'ille semmoisen tarjouksen, että tämä +lähtisi hänen kanssaan Euroopaan, valitsemaan hänen kanssaan kuvia +kuvakalleriaan kenraalin uudessa kartanossa". + +-- "Ja Rossiter tietysti suostui siihen ilomielin?" + +-- "Ilollako? Hm! Taideniekat ja kirjailijat ovat näet aina olevinaan +niin 'ylevä-henkisiä', puhuvat aina 'luonnonperäisestä aatelistansa', +ynnä muuta sellaista, mutta annas vaan kun joku miljonain hallitsija, +villa- tai petroleumi-kauppias viittaa heille, niin heti paikalla +ollaan valmiit tulemaan". + +-- "Mitäs siitä? Kenraali puolisoineen tahtoo olla taiteen ja +kirjallisuuden suojelijain kirjoissa, ja niinpä saattaa kumpikin puoli +olla tyytyväisenä", vastasi mrs Basset lempeästi. + +Hänen miehensä jupisi jotain epäselvää, ja siihen heidän puheensa +päättyi. Mr Basset ei sen enempää asiata ajatellut. Rouva sitä vastoin +päätti itsekseen ruveta huolta pitämään hylätystä maalarin vaimosta. + +Ei siinä kyllin, että mrs Basset toimitti hänelle työtä, vieläpä hän +eräänä aamuna itse meni rouva Rossiterin matalaan majaan. Pieni asunto +oli huolellisesti siivottu, pöly oli pyhitty huonekaluilta niin että +kaikki näytti hyvin sievältä. + +Pieni Baby nukkui kätkyessä, Frank lattialla leikki puisilla leluillaan +ja Mamie oli paraillaan nukkeansa puettamassa. Rouva Rossiter istui +ompelu-pöytänsä ääressä, kirjaellen hienoa nenäliinan. + +-- "Minun uusia nenäliinojani", ajatteli tarkkasilmäinen mrs Basset. + +Hän katseli ympärillensä pienessä, iloisessa huoneessa, jonne aurinko +niin iloisesti lähetti säteitään. Molemmat leikkivät lapset puhelivat +hiljaa keskenänsä, ja äiti istui kauniin työnsä ääressä lähellä +pienintä nukkuvaa lastaan. Mrs Basset'ista ei näyttänyt köyhyys tässä +pienessä perheessä läheskään niin kauhistavalta, kuin hän oli sitä +mielessään kuvaillut. Kaikki oli täällä niin siistiä ja somaa. Lapset +näyttivät hänestä niin sieville ja rakastettaville, -- kenties siksi, +ettei hänellä omaa lasta ollut -- ja muutaman minuutin kuluttua +istuikin jo Frank hänen sylissään, ihmetellen hänen kaunista kelloansa, +ja Mamie silitteli hyvän ladyn pehmoista muhvia. + +Mitä rouva Rossiter'iin tulee oli mrs Basset hänen mielestään lumoava +olento, kaunis ja komea, armas ja hyväntahtoinen. Poloinen ompelijatar +ei voinut muuta kuin ihailla rikasta ja kaunista kauppiaan-rouvaa; +kadehtia häntä, tai pyrkiä niin täydellisen olennon kaltaiseksi -- +semmoista ei hän uneksinutkaan. + +Mrs Basset puolestaan oli sangen suosiollinen nuorta köyhää rouvaa +kohtaan. Totta kyllä, että tämä maalarin vaimo oli pieni, poloinen ja +arka olento, joka oli joutunut onnettomaan avioliittoon ja oli hyvin +heikko kaikissa taipumaan itsekkään miehensä tahdon alle, mutta pitihän +ottaa osaa hänen murheesensa ja olla hyvä häntä kohtaan. Mrs Basset +osoitti aina ystävyyttä köyhille ja onnettomille. + +-- "Teidän miehenne on matkustanut pois pitemmäksi aikaa. Oletteko +saaneet häneltä kirjettä?" + +-- "Olen". + +-- "No mitä hän kirjoittaa?" kysyi mrs Basset huolettomasti, silitellen +pehmoisella muhvillansa Mamien korvaa. Mutta hämmästyen pitkästä +vaiti-olosta, joka seurasi hänen kysymystään, kääntyi hän rouva +Rossiterin puoleen. + +Tämä oli pudottanut työn syliinsä ja kätkenyt kasvot käsiinsä. + +-- "Suokaa anteeksi mrs Rossiter! voi mitä olenkaan tehnyt". + +Näin puhuen riensi kauppiaan-rouva Minetten luo, mutta tämä viittasi +toisella kädellään häntä poistumaan, toisella yhä vielä peittäen +kasvojaan. + +-- "Mieleni on varsin paha", änkytti mrs Basset, "minä pyydän suokaa +anteeksi!" + +-- "Se ei tee mitään", vastasi rouva Rossiter ponnistaen voimiansa +jälleen tointuakseen, vaikka ei voinut tukahduttaa syvää huokausta, +joka nousi hänen rinnastaan. Lapset, huomattuaan äitinsä itkevän, +riensivät hänen luokseen ja tarttuivat hänen vaatteisinsa. "Menkäät te +leikkimään pienoset", sanoi rouva Rossiter syleillen heitä. + +Mrs Basset oli istuutunut tuolille lähellä Minetteä ja laskenut kätensä +hänen olalleen. + +Hylätty vaimo otti kirjeen taskustansa. + +-- "Tässä, -- lukekaa!" kuiskasi hän, pistäen kirjeen mrs Bassetin +käteen. Vitkalleen aukasi tämä tuon pienen paperin ja luki seuraavaa: + +"Rakas vaimoni! Kirjeeni päivä-määrästä näet, että olen saapunut +Berliniin. Oikeastaan olemme jo olleet täällä useampia viikkoja, mutta +me lähdemme pian Italiaan. Minusta tuntuu kuin vasta nyt oikeen +käsittäisin mitä elämä on. Nyt ei minun enää tarvitse orjan töitä +toimitella jokapäiväistä leipää ansaitakseni. Päiväni ovat mulle liian +lyhyet ja öitäni sulostuttavat ihanat unelmat, jotka minä vielä kyllä +toteutan. Oikeassa olin kun väitin olevani määrätty korkeampiin +tehtäviin kuin perhettä elättämään. Öin ja päivin kiitän Luojaa tästä +uudesta vapaudestani. Kovat olivat nuo orjuuteni ajat -- mutta nyt ne +ovat menneet. Minä tunnen jalkaini alla tien, joka vie mua johonkin +suureen, ja tätä tietä olen päättänyt kulkea päähän saakka. Se vaatii +minulta monen vuoden vaivaa ja työtä ennenkuin pääsen täydellisyyteen, +mutta minä olen sinne kerran pääsevä. Älä ole milläsikään, älä ole +pahoillasi, jos et muutamiin vuosiin kuulekaan minusta mitään. Niin, +älä muuta odotakaan. Pitäkäämme kumpikin itsemme vapaina; kumpikin +oikeutettuna elämään miten mielii. Toivoni on, ettäs olet onnellinen +kodissasi ja lastesi luona. Hyvästi! Kaarle Rossiter." + +Mrs Basset katsoi hämmästyneenä rouva Rossiteriin, ja tuo pieni kirje, +jota hän vastikään oli lukenut, putosi hänen kädestään lattialle. + +-- "Aikooko tuo mies todellakin tällä kylmäkiskoisella tavalla erota +vaimostaan ja lapsistaan?" + +Rouva Rossiter nyykähytti surullisesti päätään, ja hänen kumartuessaan +nostamaan kirjettä lattialta, vierähti kuuma kyynel hänen silmistään +matolle. + +-- "Onko milloinkaan moista kuultu!" jatkoi Mrs Basset jälleen. "Hän +toivoo teidän olevan onnellinen kodissanne, lastenne luona! Eikö +huolenpito lapsistanne ole yhtä hyvin hänen kuin teidän +velvollisuutenne?" + +-- "Hän on suunnittanut itselleen aivan toisellaisen tehtävän". + +-- "Sitä olisi hänen pitänyt ajatella ennenkuin hänellä oli vaimo ja +lapsia". + +-- "Hän olkoon niin vapaa kuin jos ei koskaan olisi nainutkaan", sanoi +vaimo parka hiljaisella päättäväisyydellä. + +-- "No mitä aiotte te tehdä?" kysyi mrs Basset ihmetellen. + +-- "Aikomukseni on hakea eroa", vastasi rouva Rossiter levollisesti. + +-- "Eroa? Tekö?" + +-- "Ja miksikä en? Tuleeko minun väkisin riippua kiinni miehessä, joka +saattaa minulle tämmöisen kirjeen kirjoittaa?" Rouva Rossiter puhui +katkeralla äänellä pitäen kirjettä edessään, ja hänen silmissään paloi +suuttumuksen tuli. "Tekisittekö te niin jos olisitte tämmöisessä +tilassa?" + +-- "Minäkö? Tietysti en. Minä en sitä tekisi, mutta te olette aivan +toisissa suhteissa kuin minä. Te olette tähän saakka kärsineet häneltä +kaikki. Kukaan ei voi vaatia liian suurta rohkeutta teiltä". + +-- "Ihmiset saavat usein nähdä semmoista mitä eivät ole +odottaneetkaan", sanoi Minette lyhyesti ja tarttui jälleen työhönsä. + +Mrs Basset katseli häntä ihmetellen. + +-- "Tepä vasta luja olento oletten! Te otatte kaikki asiat niin +rauhallisesti. Ei kukaan aavistakaan, että te yksin voisitte itsenne ja +perheenne elättää. Mutta te koitatte ja se onnistuu. Teillä on +todellakin kiven kova tahto. Minä puolestani, vaikka kyllä näytän +itsenäiseltä, en tiedä, mitä teidän sijassanne tekisin". + +-- "Semmoiset asiat eivät tulekaan niin äkkiä, minulla on ollut +kylliksi aikaa valmistua niihin". + +Mrs Basset istui hetkisen syviin mietteisin vaipuneena, sitten jatkoi +hän jälleen puhettansa niin totisena kuin ei mitään keskeytystä olisi +tapahtunutkaan. + +-- "Mutta miten ihmeen lailla te annoitte asian mennä näin pitkälle? +Kyllä minunkin Johnini -- niinkuin luullakseni kaikki miehet -- olisi +itsekäs ja salaperäinen, jos antaisin hänen mielin määrin menetellä. +Mutta minä osasin heti alusta kohdella häntä hänen luontonsa +mukaisesti. Ensimmäisinä aikoina yhdessä-oloamme olisi hän tehnyt minun +tähteni vaikka mitä, ja tältä kannalta en minä laskenut häntä pois. +Minä en hellittänyt valtikkaa. Väliin hän tosin murisee -- mutta sen +tekevät kaikki naineet miehet. Minä annan hänen murista, se käy hänelle +lopulta ikävämmäksi kuin minulle. + +"Mutta te olitte varmaan jo alusta liian perään-antava. Te autoitte +häntä riisumaan päällystakkia, toitte hänelle hänen tohvelinsa, +järjestitte hänen hiuksensa ja juoksitte kaikkialle häntä tapaamaan". + +Mrs Bassett purskahti nauramaan ja astui huoneen poikki Minetten +luokse. + +-- "Voi mitä houkkia me vaimot toisinaan olemme!" huudahti hän sitten. + +Minette pyyhkäsi vesikarpalot, jotka olivat kiertyneet hänen silmiinsä. + +-- "Hyvä Minette!" kuiskasi mrs Basset, kumartuen hänen puoleensa ja +kietoen kätensä hänen kaulaansa. "Taivas, näettekö, katsoo meidän +parastamme, kun ei suosi ensimmäistä rakkauttamme. Jos minä olisin +tullut naimisiin niinkuin ensin olin aikonut, niin tuskinpa olisin +paremmassa tilassa kuin tekään". + +Rouvista tuli pian ystävykset. He rupesivat puhelemaan yhä enemmin, ja +kesken itkuansakin täytyi rouva Rossiterin hymyillä kun mrs Basset +kohotti pikku Frankin korkealle ilmaan ja suudeltuaan jälleen laski +hänet maahan. + +-- "Sinä olet pikkuinen kultainen poika semmoinen", hyväili +tukkukauppiaan rouva lasta; "ensikerran tänne tullessani tuon sinulle +torven ja rummun ja monta muuta hyödyllistä kapinetta. Ja te, rouva +Rossiter", sanoi hän ojentaen tälle kätensä, "jos joskus mitä +tarvitsette, niin älkää unhoittako ystävän oikeutta, vaan antakaa +minulle tieto". + +-- "Te olette varsin hyvä! Toivoakseni ei minulta ole puuttuva, mitä +välttämättömästi tarvitsen". + +Ja iloisesti hymyillen läksi rikas rouva pois köyhästä asunnosta, +rohkaistuaan matalan majan asukkaan mieltä ja jätettyään jälkeensä +iloisen toivon. + +Siitä pitäin oli rikkaan rouvan muutoin niin yksitoikkoisessa elämässä +mitä mieluisin huvitus käydä köyhän rouva Rossiterin luona, haastella +hetken tai pari hänen kanssansa ja leikkiä hänen lastensa kanssa. Frank +oli melkein samassa iässä kuin hänenkin poika-vainajansa, ja useinpa +mrs Basset leikillään uhkasi ryöstävänsä hänet kerran omakseen. Mutta +eipä rouva Rossiter olisi millään hinnalla luopunut lapsestansa, niin +kauan kuin suinkin jaksoi ansaita leipää. + +Rikkaan rouvan täytyi tyytyä vaan siihen, että sai hankkia pienosille +leluja ja namusia, viedä heitä kävelemään ja muulla tavalla huvittaa +heitä, -- palaten sitten yksinänsä komean kotinsa hiljaisuuteen ja +yksitoikkoisuuteen. Sisarukset eivät olisi saattaneet kiintyä toisiinsa +niin paljon kuin nämät molemmat vaimot. Ja kun rouva Rossiterin pieni +Baby kuoli, niin mrs Basset se hienoilla käsillänsä laitteli ja puki +pienen vainajan sen viimeiseen kehtoon. + +Ja mrs Basset se myös ensimmäisenä sai sanomalehtien kautta tiedon +"maalari Rossiterista Romassa". Hän toi sanomalehden hylätyn puolison +luettavaksi. Pian nähtiin sanomalehdissä yhä useammin tietoja tuosta +"Amerikalaisesta taideniekasta". Hänen taulujansa kehuttiin paljon, +mutta niistä ei ollut ainoatakaan vielä tullut taideniekan kotimaahan, +paitsi muutamia, jotka olivat rikkaitten Amerikalaisten yksityistä +omaisuutta. Viiden vuoden kuluttua rupesivat sanomalehdet puhumaan +paljon eräästä suuresta kuvasta, joka oli Rossiterilla paraikaa +tekeillä. + +Muutoin ei mrs Basset paljon välittänyt taiteesta, mutta nyt hän +huolellisesti tarkasteli pienimpiäkin tietoja taiteen maailmasta. Hän +teki tuttavuutta Romasta äsken tulleitten henkilöitten kanssa +saadakseen siten tietoja Rossiterin maineesta maalarina. Ja kaikkia +mitä suinkin tästä asiasta sai kuulla, kiiruhti hän piammiten +ilmoittamaan onnettomalle ystävälleen. + +Mitä mrs Bassetiin itseensä ja hänen ajatukseensa Rossiterista tulee, +niin eivät mitkään kiitokset mainion maalarin nerollisuudesta voineet +saada häntä unhoittamaan millä kylmäkiskoisella, sydämmettömällä +tavalla tämä oli eronnut vaimostaan ja lapsistaan. Mutta rouva +Rossiteria ilahuttivat nämät tiedot lastensa isän maineesta sitä +enemmän. Hänen sydämmensä unhoitti miehen itsekkäisyyden ja hän tunsi +totista iloa tästä menestyksestä, vaikka ei mies siitä ollut antanut +vaimollensa tietoa puolellakaan sanalla. Sitten Rossiterin lähdön oli +Minette monta vuotta saanut ankarasti ja ahkerasti tehdä työtä ja elää +mitä yksinkertaisimmasti. Hänen ainoa ystävänsä oli mrs Basset; ja niin +suuressa hiljaisuudessa, maailmasta eroitettuna eleli rouva Rossiter, +ett'ei yksikään aavistanut hänen olevan kuuluisan taideniekan vaimon, +vaikka hän lastensa tähden tahtoi pitää tämän nimen. + + +III. + +Chicagon tulipalossa. + + +Koko viikkokauden oli Chicagon sanomalehdissä seuraava ilmoitus +nähtävänä: + +"Rossiterin suuri taulu: _Sielun lento_. + +"Maanantaina 9. p:nä lokakuuta on tämä suuri taideteos näytteillä +Academy of Design'issä (maalaus-akatemiassa). Sen edellisenä +perjantaina ja lauantaina on näyttely suljettu". + +Aikakauskirjoissa nähtiin myöskin melkein joka päivä Rossiteria ja +hänen maalaustansa koskevia ilmoituksia. Joskus oli siellä myös pieniä +arvosteluja niiltä harvoilta onnellisilta, jotka omin silmin, +Rossiterin atelierissa (työhuoneessa) Romassa olivat nähneet hänen +taulunsa; ja olipa siellä vielä hauskoja kuvauksia taiteilijan omasta +personastakin, jotka kaikki olivat omiansa herättämään yleisössä mitä +kiihkeintä uteliaisuutta. + +Eräs Chicagon kuukauslehti "Monthly Art Synopsis" mainitsee +Rossiterista seuraavilla sanoilla: + +"Ennenkuin tämä lehti ensi kerran ilmestyy, tulee tuo ihmeellinen +mestari-teos: _Sielun lento_ näytettäväksi maalaus-akatemiassamme. +Tuskin lienee tänne milloinkaan niin suurella maltittomuudella odotettu +mitään taulua, kuin nyt tätä Rossiterin mainiota teosta. Taideniekka on +jo aikaa sitten päättänyt, että tämän taulun ensimmäinen julkinen +näytäntö tapahtuisi Chicagossa, siinä kaupungissa, mistä hän kuusi +vuotta sitten köyhänä ja tuntemattomana läksi. Kuuluisana palaa +hän nyt tuoden mukanansa siveltimensä luoman kuvan, jota Roman +taide-arvostelijat ovat tunnustaneet kaikista paraimmaksi nykyajan +teokseksi. Taulua on tähän saakka niin huolellisesti salattu yleisöltä, +ett'emme voi tuoda esiin kuin yhden ainoan kuvauksen siitä. + +"Eräässä Berlinin sanomalehdessä on luettavana näin kuuluva kirje +Romasta: + +"Amerikalaisen taideniekan, Kaarle Rossiterin, työhuoneessa on +äsköttäin valmistunut eräs taulu nimeltä: _Sielun lento_. Tuiki +mahdotonta on sanoin selittää tätä kuvaa. Ihmeellinen värien rikkaus, +elävä henkisyys, valtava mielenkuvailu -- tuo kaikki tekee selityksen +mahdottomaksi. -- Se kuvailee sielua, joka kulkee äärettömän avaruuden +kautta -- tuon muodottoman, äärettömän, rajattoman pimeyden kautta, +jota me sanomme avaruudeksi, ja jossa summattomain matkain päässä +tähdet kimaltelevat. Sielu on kuvattu valoisaksi olennoksi ihmisruumiin +rajapiirteissä, mutta sanomattoman ihana on tämä olento. Siipiä sillä +ei ole, mutta itse liikkumisen aate on niin elävästi esitetty, että +näyttää aivan kuin sielu hajoittaisi edestään pimeyttä ja liiteleisi +yhä kauemmas ja kauemmas. Koko olento on niin eterillinen, että katsoja +melkein pelkää sen heti ensi silmänräpäyksessä sulavan ja haihtuvan +kuin kesäinen hattara ja katoovan pimeyteen, jonka läpi sen matka käy. +Tämän kuvan ihanuus, tunto yksinäisyydestä ja äärettömän avaruuden +ylevyydestä täyttää hartaudella katsojan mielen. Samoin kuin Dante'n +'helvetti', vaikuttaa sekin pyhää kauhistusta. + +"Niissä harvoissa Rossiterin kuvissa, jotka tähän saakka ovat tänne +saapuneet, vallitsee joka ainoassa suurin puhtaus ja värien komeus. +Niistä on maksettu summattomia summia. Koloristina on Rossiter +kieltämättä nykyajan etevimpiä maalareita". + +Sen päivän edellisenä lauantaina, jolloin Rossiterin taulu "Sielun +Lento" oli näytteille pantava, pysähtyi mrs Basset, matkallaan rouva +Rossiterin luokse, erään puodin eteen, missä värejä ynnä muita +maalaus-tarpeita myytiin. Siellä valikoi hän värilaatikon pientä +lemmittyänsä Frankia varten ja kuuli kuinka puoti-poika, viitaten +erääsen puodissa olevaan herraan, hiljaa kuiskasi kumppalilleen: "Onhan +tuo aivan muittenkin kuolevaisten näköinen". + +Kohta sen jälkeen katsahti tukkukauppiaan-rouva vieressä seisovaan +herraan. Tämä samassa kohotti silmänsä, ja heidän katseensa kohtasivat +toisiaan. + +-- "Mr Rossiter!" -- "Mrs Basset!" huusivat he yht'aikaa. + +Rossiter näytti kenties hiukan vanhemmalle kuin ennen, mutta muutoin +näytti kuluneista vuosista olleen hyötyä sekä hänen hengelliselle että +ruumiillisellekin ulkonäyllensä. + +Mitä hänen käytökseensä tulee, osoittihe siinä oman arvon tunteminen, +sekä vakavuus ja levollisuus, jommoista vaan ylhäisten kanssa +seurusteleminen voi tuottaa ja mrs Bassetkin -- vaikka ei suinkaan +muutoin katsellut tätä miestä suotuisin silmin -- ei voinut kokonaan +vastustaa hänen sointuvan äänensä ja sulavan käytöksensä lumousvoimaa. + +-- "Ei ole tarvis kysyä teiltä mistä te tuletten kun sanomalehdet jo on +meille tuon kaiken kertoneet!" sanoi mrs Basset hymyillen. "Ja mitäs me +tavalliset ihmiset voimmekaan sanoa mainioille miehille kun heitä +tapaamme. Sanomalehdet ilmoittavat kaikkia mitä heidän terveyteensä, +tulemiseensa ja menemiseensä tulee". + +Rossiter teki sievän kumarruksen. + +-- "Kun minä", sanoi hän, "tapaan erään Chicagon kaunottaren voin aina +siihen mitä muotilehdistä olen hänestä lukenut liittää: mrs Basset, +lehdet ovat mulle ainoastaan puolia kertoneet!" + +Mrs Bassetin mieleen muistuivat ne mielistelevät viittaukset, joita +hänestä oli lausuttu viimeisessä numerossa muotilehteä "Sunday Times", +ja hän myhähti tyytyväisesti. + +Samassa toi puotipoika paketin, joka sisälsi pienen Frankin +värilaatikon. Mrs Basset olisi kernaasti tehnyt pienen viittauksen +Rossiterin vaimosta ja lapsista, ja sanat pyörivätkin jo hänen +kielellään, mutta silmäys tuon miehen puoleen esti hänet siitä; hän +sanoi jäähyväiset ja läksi puodista. + +Hänen taas kävellessään kadulla, heräsi rohkeus hänessä jälleen. + +-- "Tuo konna", sanoi hän itseksensä, "minun ei olisi pitänyt olla +häntä tuntevinani. Minua harmittaa etten uskaltanut sanoa hänelle +ajatustani!" + +Kun mrs Basset saapui rouva Rossiterin luo, kertoi hän tietysti +ystävälleen koko tapauksen ja tämä kuunteli sitä äänetönnä. + +-- "Tuomitkaa te häntä hänen teoksensa mukaan", sanoi hän sitten +levollisesti, "minä olen ainoa inhimillinen olento, jolla on oikeus +tuomita häntä puolisona ja isänä ja minä en valita". + +Armas, uskollinen vaimonsydän! + +Rouva Rossiter vastaan-otti kalliina aarteena jokaisen pienimmänkin +sanoman, joka koski hänen miestänsä. Hän leikkasi nämä ilmoitukset +sanomalehdistä erilleen, säilytti niitä huolellisesti laatikossa ja +lueskeli niitä tuon tuostakin uudelleen. Hän oli pannut vähän rahaa +säästöön hankkiaksensa itselleen ja lapsilleen pääsöpiletin +taide-näyttelyyn; olipa jo varustanut kullekin heistä juhlapuvunkin +siksi. Ei ollut suinkaan hänen aikomuksensa mennä sinne ensimmäisenä +päivänä, jolloin pääsömaksu oli suuri, vasta sitten kun rikkaat taiteen +ystävät olivat kylläksensä ihailleet, oli tuleva hänenkin vuoronsa +mennä lapsineen katsomaan heidän isänsä kuuluisata taideteosta. +Kumpikin lapsi oli jo niin vanha, että saattoi heidän perheellisiä +olojansa käsittää; Mamie oli kaksitoista, Frank kymmenen vuotta vanha +ja he muistivat vallan hyvin sen ajan, jolloin isä oli lähtenyt pois. + +Mrs Bassetin kertomus kohtauksesta Rossiterin kanssa poisti kokonaan +unen rouva Rossiterin silmistä. Kaiken yötä muistui vaan hänen +mieleensä, että miehensä nyt oli samassa kaupungissa, niin lähellä +häntä; hän mietiskeli missähän tuo oleskellee ja puoleksi toivoi, +puoleksi pelkäsi että kenties yks'kaks' voisi tavata häntä. Sunnuntaina +meni äiti, kuten tavallisesti, lastensa kanssa kirkkoon ja saattoi +heidät illalla sunnuntaikouluun, mutta hänen ajatuksensa vaan alinomaa +lensivät tuon miehen luo, jota hän rakasti. Illalla, rukoillessaan, +kiitti hän Jumalaa miehensä menestyksestä ja ajateltuansa häntä koko +päivän, näki vaimo parka unissaankin yhä vaan miestänsä. + +Mitä Rossiteriin itseensä tulee, ei kohtaus mrs Bassetin kanssa ollut +saanut hänen ajatuksiansa kääntymään hänen perheesensä. Kuusi vuotta +sitten, jolloin hän läksi kotoansa, ei mrs Basset ollut hänen +vaimolleen muuta kuin toisetkaan rikkaat rouvat, jotka hänelle työtä +toimittivat. Hänen ajatustensa ainoana määränä oli hänen suuri +taulunsa, ja hän riemuitsi niistä ylistyksistä, joita hänelle +kaikilta haaroin oli tulvinut. Elämässä ei hänellä ollut mitään muuta +iloa tai surua, mitään muuta muistoa tai toivoa paitsi niitä, jotka +oli yhdistyksessä hänen neronsa tuotteen kanssa. Hänen entinen +perhe-elämänsä, sen vastukset, sen puutokset, hänen syrjäinen asemansa +-- ne olivat hänelle vastenmmielisiä muistoja; hän ei tahtonut niitä +ajatella. Hän karkoitti vähimmänkin muiston niistä kun vaan sen taisi. + +Sillä välin lähestyi Chicagoa nopein askelin tuo kovan onnen kamala +tapaus. Samoin kuin kaikki muut kaupungin asukkaat laskeusi Rossiterkin +iki-muistettavana sunnuntai-iltana 8 p:nä lokakuuta 1871 levollisesti +vuoteelleen, mielessään kuvaillen sitä yleistä riemua, minkä hänen +kuvansa oli nostava. Hän nukkui syvään uneen, väsyneenä kuin oli +matkasta. + +Kaduilla oli jo hirveä hälinä, kirkonkellot soivat kamalaa soittoansa, +-- mutta yhä vielä makasi Rossiter sikeästi; hän ei kuullut tuon +kauhean öisen tulipalon hirmuja. Viimeinkin riensi palvelija häntä +herättämään. Hänen ensimmäisenä ajatuksenaan oli hänen epäjumalansa, +hänen taulunsa. + +-- "Mikä palaa?" huudahti hän ja sai kamalan vastauksen. + +-- "Kaikki palaa, -- koko kaupunki on hukassa!" + +Hurjana syöksi hän ulos liekin valaisemalle kadulle aaltoilevaan +ihmisjoukkoon. + +Ulvoen lennätteli tuuli isoja kekäleitä kattojen ylitse, ja säkeniä +sinkoili rankkasateena. Komea opera-rakennus oli ilmi-tulessa, oikealla +ja vasemmalla, edessä ja takana löivät liekit ulos talojen akkunoista; +ainoastaan Washingtonin kadun eteläpäässä oli vielä muutamia +kortteleita, joihin tuli ei ollut ennättänyt, vaikka jo uhkasi niitäkin +kolmelta haaralta. + +Rossiter juoksi State-Street'ia alas, kunne sai taide-akademian +näkyviin. + +Valkea ei ollut saapunut siihen. Rossiterin sydän tykytti kuin olisi +ollut pakahtumaisillaan, ja juuri silloin, aivan hänen silmäinsä +edessä, tulla singahti läheisestä talosta palavia kekäleitä ja tulisia +säkeniä akademian katolle, ja muutaman minuutin kuluttua oli koko +rakennus jo ilmitulessa. + +Tuskan huuto tunkeusi Rossiterin rinnasta. Tuntui kuin olisi kaikki +elonvoimat luopuneet hänestä tällä hetkellä. + +Hän ei enää tiennyt mitä hänen ympärillänsä tapahtui. Riehuva +ihmisjoukko kuljetti häntä mukanaan niinkuin aalto lastua tai +karissutta lehteä. + +Tultuaan jälleen tuntoihinsa ja käsitettyään asemansa, huomasi hän +olevansa tuhansien muitten pakenevaisten seurassa Michiganjärven +rannalla. Säkeniä ja tuhkaa tulla tuprueli heidän päällensä, kauhea +tuli riehui heidän takanaan, ja ainoastaan järvi heidän edessään esti +liekkejä edemmäs leviämästä. + +Joku pakotti Rossiteria nousemaan sataman laiturille, sillä välin kuin +hän itse puolipyörryksissä vaan katsoa tuijotti järvellä palavata +höyryalusta. Kovan onnen isku, joka ryösti häneltä hänen ainoan kalliin +aarteensa, tuon mainion taulun, oli kokonaan huumauttanut hänet. Hän +luuli välistä tämän kaiken olevan vaan kauhean kauheata unta. + +Vihdoin, tiistaina aamulla varhain, saapui laiturille eräs höyrylaiva, +joka otti kannelleen niin suuren joukon onnettomia kuin suinkin +mahdollista ja kuljetti heidät palaneitten siltain, tuhkaläjäin ja +raunioitten ohitse siihen osaan kaupunkia, mikä oli säilynyt tulelta. +Rossiter, uupuneena ja nääntyneenä pitkällisestä nälästä ja kovista +mielen liikutuksista samoeli sinne tänne ilman mitään määrää. Vihdoin +istahti hän muutamain muitten kanssa erään kirkon portaille, aivan +lähellä palanutta kaupungin-osaa. Joku kysäsi häneltä oliko hän jo +syönyt aamiaista. Miehen täytyi kahdesti uudistaa kysymyksensä, +ennenkuin huumannut Rossiter saattoi sen käsittää. + +-- "En -- kyllä olen", vastasi hän tylsästi. + +-- "Milloin?" kysyi toinen. + +Rossiter mietti hetkisen. + +-- "Eilen aamulla. Laiturilla antoi muuan mies minulle palasen leipää", +sanoi hän. + +Ympärillä olijat naurahtivat, kesken kauhistustaankin, miehelle, joka +ei vuorokauteen ollut syönyt mitään. Rossiter otti hänelle tarjotun +leivän ja söi sen, sanaakaan sanomatta. Syvä epätoivo oli estänyt häntä +tuntemasta nälkääkään. syötyään heittäysi hän, peräti nääntyneenä, +kirkon kiviselle lattialle, päänalasekseen pannen käsivartensa, ja +vaipui syvään uneen. Muutaman tunnin kuluttua heräsi hän, ja läksi +jälleen ilman mitään määrää kuljeskelemaan katuja myöten, joilla +taaskin ihmisiä vilisi. Ilma oli tukahduttavan kuuma, aurinko paahtoi +palavasti. Kirkot olivat avoinna, tarjoten suojaa tuhansille +poloisille, joidenka kodit olivat poroksi palaneet. Rossiter istahti +huolettomasti eräälle rauniolle ja tyhjensi taskunsa, löytämättä +niistä muuta kuin moniaita pieniä vaskirahoja. Kukkaronsa sekä kellonsa +oli hän unhottanut ravintolaan. Sinne oli myöskin jäänyt hänen +matka-laukkunsa ja muut kapineensa ja kaikki, kaikki oli nyt mennyt -- +jäljellä oli vaan tuhkaläjä. Rossiter katseli kauan noita pieniä rahoja +kädessänsä. + +-- "Näitten loputtua olen kerjäläinen! Ei mitään, paitsi näitä, ole +mulla maailmassa!" + +Hänen päänsä vaipui alas. + +-- "Kerjäläinen!" huoahti hän. "Monivuotisten toivojen ja ponnistusten +perästä ei muuta kuin -- kerjäläinen!" + +Kukaan ei häntä huomannut, kukaan ei puhutellut häntä. Istuihan +kaikkialla palaneitten huoneitten raunioina tahi paljaalla nokisella +maalla kodittomia, varattomia raukkoja, niinkuin Rossiterkin, +äänettömän surun ja epätoivon uhrina. Hän ei siis ollut mikään +harvinainen ilmiö, joka olisi voinut ohikulkevan uteliaisuutta +herättää. Vastapäätä sitä paikkaa, missä Rossiter istui, oli kirkko, ja +kun hän illan tultua tunsi ankaran nälän, hiipi hän poikki kadun ja +asettui siellä niitten riviin, joiden oli täytynyt turvautua +kristillisten lähimmäistensä anteliaisuuteen ja hyväntekeväisyyteen. + +Tällä tavoin vietti hän monta päivää. Öillä nukkui hän jonkun tulelta +säästyneen kirkon kovalla kivilattialla ja päivillä taas kuljeskeli hän +määrätönnä sinne tänne raunioitten välitse. Hän ei tavannut tuttavata +ainoatakaan, sillä kuuden vuoden poissa-olo oli tehnyt hänet vieraaksi +Chicagossa. Joku tuntematon joskus puhutteli häntä, sillä näinä hädän +ja surkeuden aikoina teki yhteinen onnettomuus pian vento-vieraistakin +tutut. + +-- "Oletteko paljonkin kadottaneet?" kysyi häneltä muuan mies. + +-- "Kaikki!" ähkäsi Rossiter, tylsästi katsoen avaruuteen. + +-- "Tuossa oli minun tehtaani", jatkoi toinen osoittaen lähellä heitä +olevaa tiili- ja kivi-kasaa. "En ole mitään pelastanut. Mutta Chicago +rakennetaan kohta uudelleen. Niin, herrani, kymmenen vuoden perästä ei +pidä enää näkymän jälkeäkään tästä äärettömästä onnettomuudesta". + +Mutta Rossiteria ei tämä voinut lohduttaa. Hän ei ajatellut Chicagon +tulevaisuutta. Hänen taulunsa oli hänen ainoa aarteensa. Se oli mennyt. +Muuta hän ei ajatellut. + +Hänen mieleensä ei kertaakaan juohtunut, että kenties hänen vaimonsa ja +lapsensakin olivat jääneet raunioitten alle. Hän ei koettanut etsiä +entisiä ystäviänsä ja tuttaviansa. Ilman määrää, ilman tarkoitusta +kuljeskeli tuo poloinen vaan äänetönnä ympäri. + +Mutta hänen vaimonsa sitä vastoin ajatteli häntä. Hänen asuntonsa oli +kaikeksi onneksi säästynyt tulipalolta. Öin ja päivin ajatteli rouva +Rossiter vaan miestänsä. Hänen kauheata kuolemaansa -- jos lie joutunut +tulen uhriksi -- tai sitä surkeutta, mitä hän kaiketi kärsi, jos oli +eloon jäänyt. Kun sanomalehdet jälleen alkoivat ilmestyä -- vaikka +paljoa pienempinä entistä -- -- mainittiin yhdessä niistä +Rossiteriakin, mutta hän itse ei sitä lukenut, sillä hänellä ei ollut +viittäkymmentä centiä, jolla olisi ostanut tuommoisen lehden. + +Uuden postiviraston akkunassa riippui vähäistä myöhemmin, satojen +muitten kuulutusten joukossa, eräs häntä koskeva. Mutta Rossiter ei +sitä huomannut. + +Turhaan eräs vasta perustettu ilmoitustoimisto kuulusti häntä. Ei +jälkeäkään hänestä näkynyt; ja monta viikkoa turhaan etsittyään ja +kuulusteltuaan uskoivat hänen vaimonsa ja mrs Basset viimein, että +Rossiter luultavasti oli hukkunut liekkeihin. + +Kerran, marraskuun lopulla, mainittiin sanomalehdissä erästä +kanta-rahastoa, joka New-York'issa oli koottu Chicagon taide-niekkojen +hyväksi. Siinä oli myöskin lyhyt kertomus Chicagon taide-akademian +palosta ja niistä tauluista, jotka oli ehditty sieltä pelastaa. +Ovenvartija, yhdessä erään akademiassa asuvan taide-niekan kanssa, oli +nimittäin puitteista leikannut useampia kuvia, joitten joukossa myöskin +Rothermel'in kuuluisan teoksen: "Taistelu Gettysburg'illa". Kertoja +antoi myöskin muutamia tietoja niistä taiteilijoista, joita tulipalo +oli sinne tänne hajoittanut, niinkuin syksyn tullen ankara pohjatuuli +meidän laululintusia hajoittaa. Muun muassa lausuttiin seuraavata: + +"Kaarle Rossiter, joka oli saapunut tänne suurta maalaustansa: _Sielun +lentoa_ näytteille panemaan, makaa nyt kovasti kipeänä talossa N:o -- +Superior Street'in varrella. Vielä ei tiedetä onko hänen mainio +teoksensa pelastettu, vaiko tuleen hukkunut". + +Rouva Rossiter, joka aina aamuin illoin osti sanomalehden, etsiäkseen +siitä jotain tietoa kadonneesta miehestään, osti tämänkin lehden +hevosrautatie-vaunuissa. + +Silmäiltyään tähän ilmoitukseen soitti hän heti vaunun kelloa, otti +pientä Frankia kädestä kiinni ja astui vaunuista pois. Muutaman +silmänräpäyksen kuluttua oli hän jo matkalla onnettoman miehensä +luokse. + +Päivät olivat sangen lyhyet ja jo alkoi hämärtää kun rouva Rossiter +saapui sille talolle, jossa toivoi kohtaavansa miestänsä. Tulipalon +jälkeen ei ollut vielä tällä kadulla, enempää kuin useammilla +muillakaan, kaasuvalaistusta; siellä täällä vaan joku kynttilä +akkunasta loi heikon valonsa ulos. Talon numeroita oli mahdoton +eroittaa ja vasta useammasta talosta tiedusteltuaan, pääsi hän +määräpaikkaansa. + +Hän kolkutti erääsen oveen, jonka hänelle avasi nuori sievän näköinen +nainen. + +-- "Asuuko mr Rossiter täällä?" änkytti Minette. + +Nainen epäili kotvasen, mutta vastasi sitten: "asuu, astukaa sisään!" + +Minette astui pieneen huoneesen, jossa rouva heti tarjosi hänelle +tuolin ja toi sitten viereisestä huoneesta toisen tuolin Frankille. + +-- "Saisinko tavata mr Rossiteria?" + +-- "Niin -- enpä tiedä; hän on kovin sairas. Lääkäri, käydessään eilen +hänen luonaan, kielsi meitä ketäkään laskemasta hänen luokseen". +Kotvasen kuluttua ja heitettyään Minetteen tutkistelevan silmäyksen +jatkoi hän: + +-- "Kenties olette sukuja mr Rossiterille?" + +Samassa aukeni toisen huoneen ovi ja joku huusi: "Julia!" Nuori nainen +totteli heti kutsumusta. Hän oli poissa jonkun aikaa, silloin kuului +askeleita ja sopotusta toisesta suojasta. Raskaalta tuntui Minetten +sydämmessä, kun hän silmäili ympärilleen. Huone oli nähtävästi jaettu +kahteen osaan; katto oli samalla lakena. Kylmä tuuli puhalsi raoista +sisään, muutamin paikoin näkyi luntakin, jota oli satanut kaiken +iltapäivää. Huoneessa oli uuni ja vuode. Seinät olivat laudoista ja +niitten välykset tukitut liistoilla. Pöydällä näkyi muutamia tyhjiä +astioita. Huonetta valaisi yksi ainoa nauriisen pistetty kynttilä. +Kaikki oli niin köyhää ja kolkkoa. Se oli vain väliaikainen suoja. + +Vähän ajan kuluttua kuului koputus ulko-ovella ja talon nainen avasi +oven. + +"Tekö, herra tohtori! Olipa erinomaisen hyvä että tulitte". + +Lääkäri puisti pois lumen päälystakiltansa ja kysyi: + +-- "Kuinka hän voi?" + +-- "Nähtävästi yhtaläisesti kuin ennenkin". + +Lääkäri heitti tarkan silmäyksen vieraasen. + +-- "Tämä rouva tahtoisi nähdä mr Rossiteria", sanoi nainen. + +-- "Vai niin! Menenpä ensin katsomaan mitenkä sairaan laita on". + +Hän tuli jo moniaan silmänräpäyksen kuluttua takaisin ja puheli +hiljaisella äänellä hoitajan kanssa. Minette oli selvään kuulevinaan +sanat: "Ei nyt enää ole väliä!" Lääkäri viittasi sitten hänelle ja pian +astui Minette poikansa kanssa sairaan kammariin. + +Tämä huone oli muutoin edellisen kaltainen, mutta tästä puuttui uuni, +ja lattiana oli pelkkä maa-pohja, jolla siellä täällä näkyi lunta. +Vuoteen pääpuolessa seisoi maalaamaton puutuoli, ja sillä paloi +perunaan pistetty kynttilä. + +Eräs mies, talon omistaja kuten Minette sittemmin kuuli, seisoi vuoteen +vieressä lääke-pullo kädessä. Vuoteella makasi Rossiter niin +muuttuneena, ett'ei hänen vaimonsa ensi silmäyksellä tahtonut häntä +tuntea. Hän voivotteli ja käänteli rauhatonna päätänsä tyynyllä. + +-- "Onko hän puhunut paljon?" kysäsi lääkäri hiljaa. + +Mies pudisti päätään, kääntämättä silmiään sairaasta. + +-- "Eikö siis mitään apua enää?" kuiskasi hän + +-- "Ei mitään", vastasi lääkäri. + +-- "Kuinka kauan luulette sen vielä kestävän?" + +-- "Ei enää kauan. Kenties huomiseen". + +Minette seisoi tällä välin liikahtamatta sängyn jalkapäässä. Tämmöinen +siis oli loppu monivuotisen työn, erillä-olon ja alttiiksi-antamuksen +perästä. Tuossa makasi nyt se mies, jonka onnen ja menestyksen tähden +hän oli kärsinyt niin paljon hengellisiä ja ruumiillisia vaivoja! Nyt +oli viimeinenkin toivon kipinä sammunut. Kuolinvuoteellaan, vieraitten +keskellä, makasi tuossa mies, ja vaimo lapsineen seisoi hänen vuoteensa +vieressä neuvotonna, avutonna. + +Lääkäri läksi hetkisen kuluttua pois. Isäntä toi tuolit Minettelle ja +Frankille ja niin istuivat he sitten vartoen kuolevaisen vieressä. + +-- "Onko hän kauan ollut kipeänä?" kysyi Minette. + +-- "Lähemmäksi viisi viikkoa, -- aina tuosta suuresta tulipalosta +saakka. Kodittomuus, puute ja mielen-liikutukset tuottivat häneen +kuume-taudin". + +-- "Oletteko te sukua hänelle?" + +-- "En ole. -- Saksassa olimme vaan yhdessä vuoden aikaa, ja kun hän ei +tiennyt minne mennä, otin minä hänet luokseni". + +-- "Hän ei _tiennyt minne mennä_!" + +Rouva Rossiter toisti useamman kerran hiljaa itsekseen näitä sanoja ja +ajatteli kyynelsilmin omaa köyhää, mutta lämmintä, ja hänelle itselleen +niin kallista kotoaan. + +Frank, peloissaan kamalasta äänettömyydestä ja siitä mitä näki +edessään, tarttui pienine kätösineen äitinsä käteen. Hän oli +lapsellisessa mielessään aina kuvaillut isäänsä rikkaaksi, +voimakkaaksi, lempeäksi ja kauniiksi mieheksi. Ja tuossa makasi nyt isä +laihana, kalman kalpeana; pitkät ruskeat hiuksensa valuivat +epäjärjestyksessä alas pielukselle ja syvään vajonneitten silmäin +ympärille oli tauti uurtanut suuret tummat kehät. Hän, jota lapsi oli +rikkaaksi ja mainioksi kuvaillut, makasi tuossa avutonna unhoitettuna, +ja tämä huono suoja, sekä viheliäinen vuode olivat hänelle +armeliaisuuden suomia lahjoja. Lapsi parka ei voinut tätä käsittää! + +Vitkaan kului pitkä, kolkko yö ja aamun tultua tunkeusi pieni valon +säde pimeään huoneesen. Sairas kääntelihe rauhattomasti vuoteellaan ja +mumisi: -- "Se oli väärin! Minun ei olisi pitänyt niin tehdä". Raskas +huokaus nousi hänen rinnastaan. + +-- "Antakaa tänne siveltimeni, antakaa", ja hän liikutti heikosti +kättään, ikäänkuin maalaten. "Myöhäistä, myöhäistä", kuiskasi hän +sitten hiljaa, "jo alkaa pimittää! En näe enää! Oi..." + +Hän aukasi silmänsä ja katsoi ympärillensä. Noissa kauniissa, +kirkkaissa silmissä näkyi jo tuo kuolevain omituinen katse. + +-- "Minä tahdoin avaruuden kansoittaa", sanoi hän, "no niin, onhan se +täynnä sieluja". + +-- "Kaarle, armas Kaarleni tunnetko minua? Oi puhu mulle sananen!" +huusi hänen vaimonsa. + +Rossiter loi pitkän, sanomattoman tuskallisen katseen Minetteen. +Omituinen pelko ja vavistus näkyi hänen vaaleilla kuihtuneilla +kasvoillaan. Hiljaa kuiskasi hän vapisevin huulin: + +-- "Kyllä tunnen sinut, sinä olet kosto!" + +Rouva Rossiter nähtävästi ei ymmärtänyt näitä sanoja. Hän katsoi +mieheensä, kyynel tulva virtasi hänen silmistään ja hiljaa nyyhkyttäen +vaipui hän polvilleen kuolevaisen vuoteen viereen. + +Silloin tunsi hän kuinka vapiseva käsi haperoi hänen oikeata kättään; +hän otti sen silmiltään, laski sen miehensä kylmenevään käteen ja +katseli kyyneleittensä kautta hänen armaita kasvojaan. + +-- "Sinä itket Minette! Kuinka usein olen unissani nähnyt sun +kyyneleiset kasvosi! Kokonaisen kyynel-meren olen ylpeydelläni +puristanut sinun silmistäsi, ja tuo meri -- -- se on muuttuva +tulimereksi mulle kun astun Ijankaikkisen tuomio-istuimen eteen. -- +Niin äärettömäksi tuli-mereksi, vielä kauheammaksi kuin se, johon tämä +kaupunki ja sen kanssa minun kunnianhimoni teot hukkuivat". + +Hänen päänsä painui taas alas pielukselle. + +-- "En voi olemattomaksi tehdä mitään, -- en mitään!" kuiskasi hän +sitten jälleen. + +-- "Kaarle, Kaarle!" rukoili Minette. "Katso toki vielä kerran meihin, +minuun ja lapseesi. Siunaa Frankia!" Ja äiti veti vuoteen viereen +pojan, joka arkana oli poistunut. + +Rossiter hengitti raskaasti; näytti siltä kuin hän ei enää voisi mitään +puhua. Hänen silmäluomensa olivat jo painuneet kiini, mutta nyt +kerrassaan heräsi hänessä uusi virkistävä ajatus. Hän kuiskasi hiljaa +silmät puolittain auki: + +-- "Sinäkö Minette -- sinä poloinen ylen-annettu -- tuot mulle poikamme +siunattavaksi? -- Uskotko sitten siunaukseni voimaa? -- Silloin et lue +mua kadotettujen joukkoon, sinä uskot -- että Jumala voi antaa mulle +anteeksi!" + +-- "Niin, niin! Hän on antava sulle anteeksi niinkuin minäkin sen teen! +-- Oi siunaa Frankia!" + +Autuaallinen rauha levisi kerrassaan Rossiterin kalpeille kasvoille. +Hänen oikea kätensä lepäsi vielä vapisevana vaimon kädessä. Hän nosti +sen hiljaa ja laski poikansa päähän, kuiskaten: + +-- "Sovitusta! Anteeksi-antamusta! Jumala siunatkoon sinua ja kaikkia +omaisiani -- jotka jätin -- unhoittaen ensimmäisen, kalliimman +velvollisuuteni!" + +-- "Hyvä Jumala, anna anteeksi!..." + +Vavahdus kävi läpi hänen ruumiinsa, silmänluomet sulkeutuivat ja pää +painui alas pielukselle. + +Rouva Rossiter nousi ja painoi suutelon miehensä kylmälle otsalle. Nyt +oli kunnianhimoiselle taideniekalle se hetki lyönyt, josta hän niin +kauan oli uneksinut, jonka saavuttamiseksi oli uhrannut oman sekä +omaistensa onnen. "Sielun lento" -- se oli nyt tosi-asia! + +Rossiter oli nyt kylmänä. Ijankaikkinen tuomari oli täyttänyt +rangaistuksensa. Hän oli pitänyt parempana katkaista Rossiterin +elämänlangan kuin jälleen yhdistää häntä vaimoon, joka ei enää olisi +voinut häntä kunnioittaa, joskin oli hänelle anteeksi antanut. + + * * * * * + +"Evening Bulletin" nimisessä Chicagon sanomalehdessä oli 28 p. +marraskuuta 1871 kuolinkertomus, josta painatamme tähän seuraavan: + +"Kaarle Rossiter on kuollut. Tänä aamuna kello viisi veti hän viimeisen +hengähdyksensä. Suru hänen suuren taulunsa hukkumisesta, kärsimiset ja +puutokset, joita hän tuon suuren tulipalon jälkeen oli saanut kärsiä, +kaikki nämät yhdessä jouduttivat hänen lähtöänsä täältä. Mahdotonta on +sanoin selittää sitä kaksinkertaista vahinkoa, minkä uuden-aikaiselle +taiteelle on tehnyt tämän mainion maalarin kuolema, ja hänen suurimman, +täydellisimmän -- voisimme melkein sanoa ainoan -- teoksensa +hukkuminen. Muita pienempiä taulujansa, jotka ovat yksityisillä +omistajilla tai kesken-tekoisia, on taideniekka itse pitänyt vaan +koetuksina. Muutama viikko sitten toivottiin vielä 'Sielun lennonkin' +olevan taide-akademiasta pelastettujen taulujen joukossa, mutta nyt on +saatu se katkera tieto, että tämä mainio mestariteos on joutunut +riehuvan tulen uhriksi. Keskellä tuota yleistä häiriötä 8 p:nä +marraskuuta katosi tämä kuuluisa maalari ja kaikki koetukset löytää +hänet jälleen olivat turhat. Kun tuo äsken perustettu apurahasto oli +perustettu, löydettiin hän vihdoin, mutta ystäväin hyväntekeväisyys ja +osanotto tulivat lilan myöhään kuolevaiselle. Koko Euroopassa, ja +erittäinkin Romassa, vastaan-otetaan varmaankin tieto taideniekan +kuolemasta ja hänen teoksensa hukkumisesta suurella surulla. +Uskallammepa sanoa että sitä pidetään katkerimpana muistona Chicagon +tulipalosta". + +Maalari vainaja haudattiin hiljaisuudessa ja ilman mitään komeutta, +vaimo ja lapset vaan rukoilivat hänen haudallaan. Näinä yleisen hädän +aikoina ei pidetty mitään komeita hautajaisia. + +Ei ollut ankara tuli säästänyt mrs Bassetia ja hänen miestänsäkään. +Viimemainitun kauppahuone oli nimittäin sekin hukkunut kauheaan +tulimereen, joka tuhosi lähes koko Chicagon. Mutta mr Basset oli aina +ollut erittäin varovainen. Hän oli vakuuttanut omaisuutensa sekä +New-York'in että Baltimoren palovakuutus-yhtiössä; ja hänen vahinkonsa +siis ei ollut suuri. Mutta hänen vaimonsa tuli tämän onnettoman +tapauksen moninaisten liikutusten perästä niin huonoksi ja +heikko-hermoiseksi, että hänen täytyi seurata lääkärinsä neuvoa ja +lähteä talveksi S:t Augustine nimiseen, terveelliseen paikkaan Floridan +niemellä. + +Mrs Basset pyysi mieheltään saada ottaa mukaansa rouva Rossiterin ja +hänen lapsensa. Hän pelkäsi saavansa kieltävän vastauksen ja hämmästyi +olkeen kun mies vastasi: + +-- "Tuota juuri, armaiseni, olen minä aikonut sulle ehdoittaa. Sepä +oiva ajatus! Koko maailma puhuu mainiosta Rossiterista, ja minua +onnitellaan siitä, että hän niin kauan oli palvellut minulla. 'Mr +Basset', sanoi minulle eilen muuan meidän mahtavimpia rahamiehiämme, +'teidän nimenne tulee Rossiterin nimen mukana taidehistoriaan'. Minulla +on muutoin eräs tuuma, josta sinä, jos se onnistuu, saat kuulla +enemmin, kävellessäsi S:t Augustinen oransi-lehdoissa ja kun etelän +lempeä ilman-ala on tehnyt sinut terveeksi". + +Rouva Rossiter ei saattanut olla vastaan-ottamatta mrs Bassetin +ystävällistä tarjousta. + +Seuraavana vuonna, helmikuussa, istuivat mrs Basset ja hänen ystävänsä +eräänä päivänä sievän huvilan kuistilla S:t Augustinessä ja puhelivat +pian tapahtuvasta kotimatkastaan Chicagoon. Siinä heidän puhellessaan +sai edellinen lennätinsanoman mieheltään, joka sisälsi seuraavat sanat: + +"Mrs Bassetille S:t Auguttinessä, + +"Baldivia Street N:o --. Ensi sunnuntaina tulen noutamaan sinua +ja ystävääsi kotiin. Ne yksityiset henkilöt, joilla on mainion +Rossiter-vainajan tekemiä kuvia, ovat suosiollisesti sallineet minun +asettaa ne näytteille Bostonissa. Näyttely on tuottanut leskelle +puhdasta tuloa kolmetuhatta dollaria. Toivon samoin käyvän New-Yorkissa +ja Filadelfiassakin. Onnittele rouva Rossiteria! Oma miehesi." + +Mr Bassetin harras halu saada oman nimensä yhdistykseen Rossiterin +kuuluisan nimen kanssa oli tämän kaiken matkaan saanut! + +Rouva Rossiterilla on nykyjään pieni sievä huvila Michigan-järven +rannalla. Hänellä on kylläksi varoja pitääkseen huolta lastensa +kunnollisesta kasvatuksesta. Joskin Rossiter eläissään, +anteeksi-antamattomalla käytöksellänsä, oli syvästi haavoittanut +vaimonsa sydäntä, niin oli nyt, hänen kuolemansa jälkeen syy tähän +onnettomaan seikkaan, nimittäin hänen hyvät taidelahjansa, hankkineet +leskelle suruttomat päivät. Hänen poikansa Frank piirustaa oivallisesti +ja toivoo, kuten isänsäkin, tulevansa kuuluisaksi, ei kumminkaan +perheensä onnea uhraamalla, vaan isän viimeisen siunauksen kautta. + + + + + + +HERRAN VUOSI + +Kirj. + +J. H. Riehl + + +Suomennos. [Lydia Hällfors] + + +Helsingissä, +Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1877. +Uuden Suomettaren kustantama. + + + + +Herran vuonna 850 oli monenkaltainen surkeus Saksan maalla. +Normannilaiset raivosivat ryöstäen ja murhaten pohjoisrannoilla; samoin +tekivät Sorbit Thüringenillä ja Hessenissä. Kauhea nälkä tuli lisäksi +koko maahan. Täysi oli siis kurjuuden malja. + +Niiltä seuduin, missä rauha oli hallinnut, arvattiin noin joka kolmas +mies nälkään kuolleeksi; vaan miten oli laita vihollisen hävittämillä +tienoilla, sitä ei kukaan tiedä. Historia on unhoituksen suohon +upottanut tämän viheliäisyyden muistot. Tämä sota oli, näet, +täydellinen hävitys-sota; senvuoksi tallasi vihollinen kaikki +istutukset ja turmeli tou'ot, ja siten nekin vähät viljat, jotka +Jumalan laupeus oli säästänyt, hävitettiin ihmisten armottomuuden +kautta. + +Tätä kovaa aikaa olivat tulen merkit taivaalla yön aikana jo +edeltäkäsin ennustaneet. Pilvi nousi pohjoisesta ja toinen idästä; +alinomaa sinkoillen leimahtavia salamoita vasten toisiansa hyökkäsivät +ne vastatusten keskitaivaalla ja sykertyivät toisiinsa ikäänkuin kaksi +taistelevaa sotajoukkoa. Vaan kaikkein ihmisten sydän vapisi, ja +koiratkin sanotaan sillä kertaa ulisseen surkeammin ja linnut laulaneen +surullisemmin kuin muulloin. + +Rheinin ja Tonavan rannoille ilmaantui vääriä prophetoita, jotka +Antikristuksen edelläkävijäin tavoin saarnasivat että viimeiset ajat +olivat käsissä. Mutta useat maalliset virkamiehet hoitivat virkansa +niin omavaltaisesti ja jumalattomasti, kuin ei heidän hallituksellensa, +eikä elämällensä, eikä maailmalle ikänä olisi voinut loppua tulla ja +ikäänkuin ei korkeimman Tuomarin istuin milloinkaan asetettaisi +korkeammalle kaikkia kuninkaan-istuimia koko maan päällä. + +Edellisinä vuosina oli vapaa mies Fuldan maalta -- hänen nimensä +on joutunut unohduksiin -- antanut perityn maatilansa aatelisen +maan-isännän haltuun, sen kautta tullaksensa tämän suojiin olematta +hänen palveluksessansa, ja itselleen sekä lapsilleen säilyttääksensä +sen tilan asumis-oikeuden, joka oli ollut yksistään hänen esi-isäinsä +oma. + +Mutta kovan ajan alussa kuoli maan-isäntä, hänen sukunsa hävisi, ja +toinen herra sai hänen hovinsa ja kartanonsa ja niiden muassa myöskin +mainitun miehen talon. Uusi isäntä tahtoi kohta tehdä orjaksensa tuon +vanhan miehen, joka maansa pois antamisella jo oli osaksi menettänyt +vapautensa, eikä tämä vääryyttä kärsivä, yleisen hämmingin ja hädän +tähden, voinut saada mitään suojaa mahtavan herran väkivaltaa vastaan. +Silloin hän epätoivon rohkeudella päätti mieluummin kärsiä kurjuutta +kuin ruveta orjaksi. Hänessä asui vielä muinaisten Germaanien uljuus ja +uhkamielisyys ja monesti ajatteli hän ylenkatseella nykyistä aikaa, +jolloin sotaisat uroot olivat yhä harvenemassa ja niiden sijaan karttui +nöyriä munkkeja ja rauhallisia talonpoikia. Hänen isänsä isä oli vielä +nähnyt entisten jumalain palvelusta pyhissä lehdoissa. Mitkä jumalat +olivat siis paremmat, vanhat tahi uudet? Vanhain jumalain kanssa oli +entinen, hyvä aikakin kadonnut. Ja ikäänkuin rangaistukseksi tuli nyt +pitkät murheen vuodet ja uusi kristin-uskon jumala ei voinut eikä +kukaties tahtonutkaan auttaa kansaansa tästä vaivasta. Näin ajatteli +Fuldan mies. Hän päätti auttaa itseänsä esi-isien tavoin, oman +nyrkkinsä nojalla, huolimatta oliko Jumala hänen apunansa tahi ei. + +Sen vuoksi hän eräänä yönä vyötti miekkansa vyötärelleen ja lähti +pakoon talostansa, joka ei enää ollut hänen omansa, samassa paeten +uuden herransa väkivaltaa. Hän ei ottanut mukaansa muuta kuin +kalliimmat aarteensa, nim. vaimonsa, lapsensa ja miekkansa. Ja koska +nyt oli sydäntalvi oli heillä lämpöiset pedon taljat viittana +vaatteiden yllä. Mutta tällä köyhällä ajalla ei heillä ollut mukanansa +evästä, ei rahaa eikä kalliita kaluja. + +He aikoivat kulkea Main-virran alkujuoksua kohti ja sieltä tunkeuta yli +rajan Thüringen'in ja Sachsen'in maahan. Tämä oli rohkea yritys, sillä +heidän matkansa johti hävitetyn, nälkään nääntyvän maakunnan poikki ja +nyt oli vuoden viimeiset, lyhyet ja kolkot päivät käsissä. Mutta +pakolaiset olivatkin lujaa väkeä, joihin ei ilmat paljon pystyneet; +heillä oli jäntevät jäsenet ja nälkään tottunut vatsa. + +Tähän aikaanhan sekin tapahtui että kuningas Ludwik Saksalaiselta +Flammersheimin kohdalla katkesi kaksi kylkiluuta ja hän matkusti +kuitenkin terveen tavoin eteenpäin, eikä päästänyt huokaustakaan +huuliltansa, vaikka katkenneet kylkiluut kuuluivat rosahtelevan hänen +liikkuessaan. Vasta keskusteltuansa Kaarle veljensä kanssa Lotharin +valtakunnan jakamisesta ja saatuansa oman osansa määrätyksi, lähti hän +Aachen'iin, jouto-aikana parantamaan vammaansa. + +Olipa silloin jäykät ajat, jäykät kansat ja jäykät kuninkaat, jotka +eivät paljon pitäneet väliä vaikka muutama valtakunta hajosi tahi +muutamat kylkiluut katkesivat. + +Nyt oli uuden vuoden aatto ja kolmas päivä siitä kuu Fuldan mies +vaimoneen, lapsineen pakeni kodistansa. Lapsi oli kolmannella ja sai +vielä elatuksensa äidin rinnasta; näin kasvatti tämä voimaton sukukunta +voimakkaita sikiöitänsä. Olihan tuo väkevä Hermelkin ollut äidin +rinnalla seitsemän vuotta. -- Vuorotellen mies ja vaimo kantoivat lasta +ja käärivät sen huolellisesti lämpöisiin turkiksiin. + +Päivä oli hirveän kylmä. Vielä kylmempi oli ilta. Matkustajat olivat +eksyneet Röhn'in metsä-vuoristoon. Ensimäisenä päivänä olivat he +saaneet vähäisen syötävää eräältä armeliaalta talonpojalta, joka itse +oli nälkään nääntymäisillään. Nälkäisinä olivat he jo eilis-iltana +laskeneet levolle metsän lumi-nietokselle. + +Aamulla mies vielä reippaasti alkoi matkansa hyvillä mielin; sillä joka +lähtee orjuudesta vapauteen, se ei huomaakaan matkan vaivoja. +Äänetönnä, vaimon lujalla kärsivällisyydellä, kulki kumppali hänen +rinnallansa, nukkuva lapsi sylissä. Mutta päivällisen aikaan eksyivät +he kokonaan vuoren rotkoihin; ilta läheni, vaan ei mistäänpäin näkynyt +pirtin savua nousevan. Ainoastaan metsän-otusten ja petojen jälkiä oli +lumessa ristin rastin, mutta koko päivän kuluessa ei yksikään ihmisen +jälki ollut matkamiesten mieltä virkistyttämässä. Yhä useammin heräsi +lapsi, itki yhä katkerammin ja pyysi lapsen kielellänsä ruokaa, sillä +äidillä ei enää ollut hänelle kylliksi antaa. + +Silloin maailma vähän väliä rupesi mustenemaan miehen silmissä ja hänen +rohkeutensa oli kerrassaan tyhjiin raukenemaisillaan. Tätä kesti +kuitenkin vaan silmänräpäys -- taas hän nosti päänsä pystyyn ja katseli +uhkamielisenä eteenpäin äärettömään erämaahan ja kevein askelin kulki +hän polutonta uraansa, nähtävästi iloisena ikäänkuin härmäiset puut +olisivat olleet hiirenkorvalla, ja kuin kalliolta alas syöksevä, +sumupeittoinen puro olisi ollut virvoittava lähteen silmä suvella. + +Pohjoismaiden jättiläispoikaa -- joksi esi-isämme nimittivät talven -- +muisti mies seuraavana kolkkona hetkenä; hänestä oli ikäänkuin tuo +julma jättiläinen, kuolon kalpea serkku, olisi tulossa tappamaan häntä +ja hänen vaimoansa ja lastansa. Hänen päätänsä pyörrytti ja pakkanen +väristytti koko hänen ruumistansa. + +Valju vaimo oli kristityn martyyrin kaltainen, joka vietiin tuolle +hirmuhaltijalle uhrattavaksi. Mutta vaikka hän oli menehtyä ruumiin +vaivoista ja sielun tuskasta, kauhistutti häntä kuitenkin yli kaiken +hänen miehensä kasvot. Kun yö joutui ja laskevan auringon viimeiset, +lumeen heijastavat, sameriat säteet olivat sammumaisillaan, muuttui +miehen jäykkä muoto hirvittäväksi. Hänen sielussansa näkyi raivoavan +ankara taistelu. Silmänsä tuijoittivat oudosti, hän purekseli +vavahtelevia huuliansa ja, ikäänkuin ulkonaisella voimalla +kukistaaksensa sisällistä vihollistaan, tarttui hän tuon tuostakin +miekkansa ponteen. Härmäiset hiukset ja parta tekivät hänen kasvonsa +kamalan juhlalliseksi. Sammuvan ilta-ruskon ja vuorten takaa nousevan +punertavan kuun kaksois-valossa näytti mies muinaisen pakanuuden +papilta, joka taistellen jumalien vihaa vastaan valmistautuu tässä +salon temppelissä heille tuottamaan vaaditun sovitus-uhrin. + +Matkustajat saapuivat näin eräälle kunnaalle, jolla mustat +basalti-patsaat kohosivat lumesta. Kalliolohkareen alle, jonka patsaat +kohotessaan olivat nostaneet katoksen tapaiseksi ilmaan, pääsivät he +uupuneina tuulen suojaan, löysivät lumettoman paikan ja kyliksi kuivia +risuja, joista tehtiin lämmittävä valkea. Tässä he päättivät olla yötä, +mutta kalvava nälkä esti heitä nukkumasta: lapsikin parkui yhä useammin +ja haikeammin. + +Miehellä ei ollut yhtään rauhaa; hän ei voinut istua eikä maata; +väliin nojaten kivipatsaasen katseli hän leimuavia liekkejä, tahi +käveli edes takaisin käsivarret ristissä. Heiluvasta hiilloksesta +nosti hän silmänsä talvista tähti-taivasta kohti ja puhui vaimolle: +"Muinais-aikojen jättiläiset ja uroot tuolla tähtinä loistavat. Ennen +he katselivat meitä mielisuosin. Katsos kuinka he nyt noin tylysti +tuikkivat, yhtä armotonna kuin itse kylmäsydämminen talvi. Kun isämme +vielä uskoivat jumaloihin ja uhrasivat heille, astuivat nämät apua +tuottaen alas maan päälle. Teidän pappinne ovat poistaneet vanhat +jumalat sieluistamme; jumalat palasivat taivaasen ja kurjuus jäi +ihmisten osaksi". + +Vaimo vastasi nöyrästi, mutta uskon lujalla luottamuksella: "Yksi ainoa +Jumala on astunut alas maan päälle ja ihmisenä kärsinyt ihmisten +tähden. Silloin jumaluus täytti koko maan, niin ettei toista jumalaa +täällä tarvita". + +Mies vaikeni. Aivan läheltä kuului nälkäisten susien ulvonta. Tämä +yölaulu ei säikäyttänyt heikkoa vaimoa; mutta kun hän taasen katsahti +miehensä silmiin, silloin hän säikähti, sillä tämän silmät olivat suden +silmiä julmemmat. + +Ja mies jatkoi puhettansa näin: "Kun kova onni isiämme kohtasi, +muistivat he rikoksiansa ja uhrasivat sovitus-uhrin. Kuta suurempi +rikos ja jota kovempi hätä, sitä kalliimpi lahja oli sovitus-uhriksi +annettava. + +"Ovathan laulajat -- salaa munkeilta -- meille laulaneet kuinka tuo +hyvä pohjoismaiden kuningas Domaldi pantiin uhri-alttarille, missä +hänen oma kansansa uhrasi hänen, parhaan miehensä, jumalille, +saadaksensa heitä huojentamaan nälän hätää. Ja kun uhriveitsi lopetti +kuninkaan hengen, poistui nälkäkin maasta". + +Noin puhui mies palavin sudensilmin ja intohimojensa vallassa pieksi +hän ilmaa miekallansa. Vaan nyt ei vaimo vastannut mitään. + +Olivatpa ihmiset hurjamieliset ja heidän tunteensa hillitsemättömät +siihen aikaan, jolloin kuningaskin, vaikka hänen kylkiluunsa olivat +murretut, vielä oli kylliksi voimakas murentamaan koko suuren +valtakunnan. + +Uudelleen ja yhä tuimemmasti puhui mies: "Et kuullut, akka, mitä +toispäivänä kertoi meille tuo talonpoika, joka viimeksi antoi meille +ruokaa. Kuuntele siis nyt! Arkkipiispa Rhaban jakelee jokapäivä +Winkel'in linnassa ruokaa sadoille nälkäisille, jotka tänä kovana +aikana kokoontuvat sinne kaikilta haaroilta. Hiljakkoin tapahtui että +myöskin melkein nälkään nääntynyt vaimo pieni poika sylissä tuli sinne. +Vaan kun hän astui kynnyksen yli vaipui hän heikkoudesta maahan ja +heitti henkensä. Mutta lapsi oli äitinsä rinnalla ja koetti saada siitä +elatusta, ikäänkuin äiti olisi vielä elänyt. Tätä nähdessään +sumeentuivat tylymmätkin miehet. Näin kukistui juuri ja vesa säästyi. +Olisihan äidin pitänyt jättää lapsensa, voidaksensa itse jäädä henkiin +miehensä ja muiden lastensa turvaksi". + +Silloin vaimo taas puhkesi puhumaan: "Ei!" huusi hän ja nousi jalona +seisomaan. "Autuas on se äiti, joka näin antoi henkensä lapsensa +edestä! Taivaasen noustessaan näki hänen sielunsa pojan, joka +pelastettuna vielä imi kuollutta rintaa! Sekö äiti heitti henkensä +heikkouteen? Oi, niin ei käynyt! Ilon kyllyydestä hänen rintansa +halkesi, kun hän nyt kuolemaan asti väsyneenä näki lapsensa +pelastetuksi. Riemun hekumaan hän raukesi". + +Mies vaipui pitkään äänettömyyteen. Hänen täytyi peittää kasvonsa ja +kääntää ne pois vaimosta, joka istui valkean ääressä, rauhallisesti +katsellen uneksivaa lasta. + +Vihdoin hän taasen tointui. Pitkin askelin käveli hän edestakaisin +hiiltyvän nuotion edessä ja entistä tuimemmin tuijoittivat hänen +silmänsä. + +"Nyt lienemme lähellä sitä hetkeä, jolloin vanha vuosi kättelee uutta", +huusi hän. "Papit, kun lukevat vuosia, sanovat: 'Herran vuonna'; -- +mutta tämän surkean, kovan, jumalilta kirotun vuoden lopussa sopii +paremmin sanoa: 'paholaisen vuonna'". + +"Ja kuitenkin", vastasi vaimo lempeästi, "on se yksi vuosi, jona Jumala +syntyi ihmiseksi, tuottanut niin runsaan siunauksen kaikille vuosille +sen jälkeen, että Herran syntymän perästä kovinkin vuosi saa olla +'Herran vuosi'". + +Mies otti lapsen äidin sylistä. "Hetki on kallis! Vuoden viimeisenä +hetkenä saa tiedon tulevista asioista, kun vyöttää miekan vyötäreille, +nousee kotituvan katolle ja kääntää kasvot itäänpäin. Yhtä vaan mielin +tänään tietää: elämmekö huomispäivän yli vai ei! Onhan tämä kallio +katoksineen ainoa kotimme. Suo minun siis muinaistavan mukaan lapsen +kanssa astua katolle. Ja sill'aikaa kun minä siellä tiedustelen +tulevaisuutta, ajattele sinä tässä sitä sovittavaa uhri-kuolemaa, johon +pohjoiskansa saattoi paraan miehensä, Domaldi kuninkaan, poistaaksensa +nälän maasta!" + +Nyt vaimo huusi epätoivon tuskissa: "Kuuntele ensin, kun kerron sinulle +toisesta uhraamisesta! Kuule miten kävi, kun Jehova käski Abrahamin +uhrata hänen kalliin tavaransa, Isak poikansa!" + +Vaan mies ei häntä enää kuullut. Hän riensi lapsineen ylös +paasi-katokselle ja katosi näkyvistä pensaston taakse. + +Vaimo aikoi lähteä miehensä perään, äidin sydän ajoi häntä suojelemaan +lastansa. Vaan kun hän nousi istualtaan, tuli vasta ilmi kuinka +heikoksi nälkä oli hänet tehnyt; hän vaipui tainnoksissa maahan. + +Äkkiä lapsen itku herätti äidin elämään jälleen. Hän nosti päätänsä ja +kuunteli. Aivan läheltä puiden takaa kuului taistelun jytinä. Sitä +seurasi äänetön hiljaisuus. + +Silloin äiti tointui; voimiansa ponnistamalla juoksi hän viidakkoon +mistä lapsen ääni oli kuulunut. Ja hänen edessänsä seisoi siellä mies, +säihkyvin silmin, miekka kädessä. Kirkkaassa kuutamossa näkyi verta +miekasta tippuvan ja miehen kasvot ja käsivarsi olivat veressä. +"Lapseni!" kiljaisi äiti. "Missä on lapseni?" + +Ja mies antoi hänelle lapsen, jota hän oli kantanut vasemmassa +kainalossaan, lämpöisen vuodan peitossa. Lapsi oli terve; uudelleen +nukkuneena se unessa hymyili. "Me olemme molemmat hyvässä tallessa", +sanoi mies värähtävällä äänellä. + +Vaimo kyseli mitä tapahtunut oli. Vaan mies pyysi vapisten: "Jatka nyt +sitä, mikä äsken jäi keskitiehen; kerro isästä, jonka Jumala oli +käskenyt uhrata oma lapsensa". + +Ihmetellen kertoi vaimo Isakin uhraamisesta ja päätti kertomuksensa +näillä raamatun sanoilla, jotka hän usein oli kuullut Fuldan +luostarissa: "Silloin Herran enkeli huusi Abrahamille, sanoen: 'Älä +satuta kättäs poikaan, äläkä hänelle mitään tee; sillä nyt minä tiedän, +ettäs pelkäät Jumalaa, ja ettet ole säästänyt ainokaista poikaasi minun +tähteni'. Niin Abraham nosti silmänsä ja äkkäsi oinaan tuonnempana, +sarvista sekaantuneen tiheään pensastoon. Ja Abraham meni, otti sen +oinaan ja uhrasi poltto-uhriksi poikansa sijaan". + +Vaimon vaiettua puhui mies: "Siis ei tänään ole käynyt kuten Domaldin, +vaan kuten Isakin uhrattaessa kävi. Katso, minäkin olin uhrata lapseni, +ei Abrahamin mielessä, totellakseni Jumalaa, vaan vihastuneille, +vanhoille jumalille sovitus-uhriksi, ja olin myöskin päättänyt, että +käyttäisimme lapsemme lihan ravinnoksi ja siten pelastuisimme nälkään +nääntymästä! Mutta kun minä hurmoksissa ja hurjapäisenä astuin +viidakkoon, näin siellä kaksi sutta, jotka olivat metsäkaurista +raatelemassa. Silloin kaikki valkeni silmäini edessä, miekka kädessä ja +lapsi vuodan alla kainalossa hyppäsin esiin ja tapoin pedot! Tuossa on +metsä-kauris, jonka Jumala lähetti meille, samoin kuin oinaan +Abrahamille, uhratun pojan sijaan!" + +Ennustajan tavoin huudahti vaimo: "Isakin uhri on ainoastaan esikuvana +suuremmasta uhrista. Sillä kun aika oli täytetty, antoi Jumala Poikansa +sovitus-uhrin kaikkein ihmisten synneistä. Ja sen todella tapahtuneen +uhrin jälkeen sanomme: Herran vuonna!" + +"Niin" sanoi mies masentuneena itsekseen; "tämän vuoden viimeinen hetki +on osoittanut, että tämäkin vuosi oli Herran vuosi". + +Valkean ääressä tyydyttivät molemmat nälkänsä metsäkauriin lihalla. +Sitten he vaipuivat suloiseen uneen. + +Uuden vuoden aamurusko herätti makaajat. He kiipesivät ylös +kallio-katokselle, josta mies eilen illalla turhaan koetti tutkia +tulevaisuutta. Ihmeen ihana näkö-ala oli nyt heidän nähtävänä: avara, +rikas Main'in laakso hohti päivänpaisteessa, taloja näkyi kaikkialta +ja satoja koti-lieden savuja kohosi valkoisena pilvenä kirkasta +talvi-taivasta kohden. Tätä nähdessään puolisot suutelivat toisiansa, +suutelivat lastansa, lankesivat maahan polvillensa ja rukoilivat +Jumalaa. -- Mies ei vielä uskaltanut katsoa vaimoansa. Mutta vaimo +lempeästi nosti hänen seisomaan ja sanoi: "Unhoittakaamme kulunut +vuosi, vaikk'ei se ollutkaan paholaisen vuosi; sillä onhan uusi vuosi +vasta muutaman tunnin ikäinen ja kuitenkin se jo on tuottanut niin +runsaan siunauksen, että me ilomielin tartumme matkasauvaan. +Tänpäiväinen matkamme alkaa samoin kuin eilinenkin loppui: _Herran +vuonna_!" + + + + + + +MITÄ MUMMO KERTOI + + +Tanskaksi kirjoitti J. + + +Suomeksi käänsi Uppa. [H. E. Wegelius] + + +Helsingissä, +Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1877. +Uuden Suomettaren kustantama. + + + + +Mummo nosti leivänpalasen, jonka pikku sisareni oli pudottanut, puhalsi +siihen, pyyhki sitä keveästi kädellä ja söi sen. + +"Miksi niin teet, mummo? Anna ennen leipäpala linnuille". + +Hän katseli ylös lempeillä sinisillä silmillänsä. + +"Minä tein niin juuri sen tähden, että se oli pudonnut maahan; tein +niin osoittaakseni leivälle kunniaa". + +Maria, vanhin sisareni, pudotti työnsä käsistään. + +"Eikö teillä aina ole ollut hyviä päiviä, Mummo? Oletteko koskaan +kaivannut leipää?" + +"Jolla on mitä sinä, Maria, sanot hyviksi päiviksi, hän unohuttaa pian +mikä siunaus leipä on. On ollut elämässäni aika, jolloin minä sen +unohutin". + +"Olisi varmaankin hyödyksi meille saada kuulla se", sanoin minä ja +katsoin rukoilevilla silmillä Mummon puoleen. + +"Eipä se taida vahingoksikaan olla". + +Hän oli hetken ääneti, näytti ikään kuin hän ajatuksissansa +muistuttaisi itsellensä jotakin, ennenkuin hän alkoi: + +'Suuret maskitanssit oli pidettävät erään ministerin tykönä -- kas, +siihen aikaan oli ministeri jotakin, sen saatte uskoa, minä olin +myöskin kutsuttu ja iloitsin äärettömästi; taisin silloin olla +kahdeksantoista vuotta vanha taikka niillä paikoin. + +Täti Amalia, isäni serkku, joka piti huolta talosta äitini kuoltua, oli +yhtä suuressa hommassa pitojen tähden kuin minäkin. Hän antoi minulle +neuvoja vaatteitteni suhteen ja minun piti sekä kävelemän että niiaaman +hänen katsoessansa; hänkin oli ennen aikoinansa ollut semmoisissa +paikoissa ja ymmärsi näitä asioita. + +"Millä minä reunustan päällyshameeni?" kysyin minä. + +"Pitseillä tietysti. -- Jos vaan jalkani ei olisi niin kipiä, niin +menisin itse kanssasi. Valitse nyt hyvin, Maria, äläkä säästele; sitä +rahaa, joka pitkistä annetaan, ei tarvitse koskaan katua". + +"Minulla on vielä jälellä suuri osa siitä summasta, jonka isä mulle +antoi, täti, enkä minä aio säästää". + +Isäni seisoi oven suussa; hän oli myös menossa ulos. + +"Joutaako reipas tyttöni kävelemään vähäisen minun kanssani?" kysyi +hän, nostaen hiukan leukaani ja katsellen minua silmään lempeällä +tavallansa. + +"En jouda, isä, tiedättehän kuinka mulla on kiire nyt!" vastasin minä +ja riensin rappuja alas ja kadulle ulos. + +Varmaankin ette voi mielistyä minuhun, lapset! En ollutkaan todella +mieleinen silloin. + +Oli niin paljo ja monenkaltaisia pitsejä, että oli vähän vaikea tehdä +päätöstä; viimein sain käsihini kappaleen, joka oli kaikkia muita +parempi. + +"No, jos tahdotte niin kallista ostaa, sittenpä kehoitamme teitä ilman +epäilemättä näitä ottamaan -- katsokaapa vaan, kuinka sievät ne ovat, +ja sitten ne kestävät ikuisesti, todellakin ikuisesti. Kun pitsejä +ostetaan, ei pidä koskaan säästellä, muuten saapi katua". + +Niin ikään oli tätikin sanonut; kun mulla nyt vaan olisi rahaa kylliksi +muassani, vähän ujosti kysyin hintaa. + +Se oli muka loppupää, luvattiin helpottaa hyvin, jos ottaisin kaikki. +Neljäseitsemättä markkaa, se oli todellakin muka koiranhinta, mutta +eipä tarvitse niin suurta lukua pitää ahkerien ostajien kanssa. Pitsit +pantiin laskoksiin ja pidettiin minun huikeevien silmieni edessä. Minä +varistin pöydälle kaikki mitä oli pienessä helmikukkarossani -- se oli +ollut äitini oma -- rahat kalisivat ja kilisivät, vaan eipä siinä ollut +kuin yksi kuudetta markkaa. + +"Se ei haittaa mitään; mitä jää saa olla toistaiseksi. Nuoret tytöt +saavat neularahansa kuukausittain, kyllä me tuon tiedämme; tämäpä on +aivan mitätön asia". + + [Neularahaksi sanotaan ne käsirahat, jotka naiset ja tytöt + toisinaan saavat erityisiä vaatteukseen kuuluvia tarpeitansa + varten. Kääntäjän muist.] + +"Mutta saanko vaihettaa ne pois, jos niin tahtoisin?" + +Omatuntoni oli levoton, senpätähden panin tämän ehdon. Isäni oli +varakas, mutta ei suinkaan rikas, ja vaikka hän oli antelias minua +kohtaan, vihasi hän kuitenkin tuhlausta. + +"Saatte kyllä, mutta ette varmaankaan niitä vaiheta". + +Tytyväisenä otin tuon pienen mytyn; nytpä täti Amalia saa nähdä, että +kyllä osaan ostaa pitsejä ilman häntä. + +"Hyvää päivää, Maria!" + +Kun minä astuin ulos puodista, otti pitkäläntä nuori mies hatun +päästänsä, tervehtien minua. Ensin en tuntenut häntä, mutta kohta +riensin takaisin ja saavutin hänet. Hän oli kaukaista sukua minun +kanssani, mutta hänen äitinsä ja minun olivat olleet ystävyksiä, +melkein kuin sisarukset, ja kun äitini eli, he milt'eivät joka päivä +olleet yhdessä. Sittenkin kohtasimme toisiamme hyvin usein, mutta +viimeisenä vuonna oli meidän keskuutemme ollut ikäänkuin katkaistu. +Mistä se oikeastaan tuli? Eihän meidän välillämme ollut mitään riitaa. + +"Paavo, enpä tuntenut sinua heti!" + +Hän kääntyi ja katseli minua niin kummallisen totisesti, melkein +surullisesti. Minä jatkoin: + +"Sinä olet kasvanut niin pitkäksi ja muuttunut minun mielestäni. No, +tottahan teillä hyvin jaksetaan?" + +"Ei ole jaksettu hyvin, Maria"; oli jotakin nuhtelevaista ja arkaa +hänen olennossansa, "äitini on ollut sairas koko syksyn ja talven, nyt +hän kuitenkin, Jumalan kiitos, voi paremmin". + +"Minun käy kovin sääliksi; en ole aavistanutkaan, että täti oli +sairas". + +"Sinä et ole käynyt meillä, Maria!" + +"Etkä sinä meillä". + +"Ei, aivan tosi; olemme käyneet kukin omaa tietämme". + +Hän joudutti kulkuansa; minun oli vaikea seurata häntä. Voi, kuinka +umpimieliseltä hän näytti, ja kuitenkin olimme ennen oikein hyviä +ystäviä! Mutta minä kyllä sen ansaitsin; olinhan kokonaan unohuttanut +heitä koko tämän ajan. Tuskin rohkenin sanoa mitään; hän oli niin +hiljainen ja totinen; minusta tuntui kuin hän olisi tullut paljoa +vanhemmaksi ja aivan kasvanut minun ohitse. + +"Paavo", aloin kuitenkin taas, "tohdinko seurata sinua kotia äitiäsi +tervehtimään?" + +"Kiitoksia! On ilahuttava äitiäni saada nähdä sinua. -- Alussa äitin +oli kovin ikävä sinua ja hän ajatteli päänsä puhki löytääksensä syytä +siihen, ett'et käynyt meillä. Nytpä, luulenma, on hän jo poistanut +nämät ajatukset mielestänsä". + +Tuntui mielestäni, kuin olisin kadottanut jotakin, jota en koskaan +voisi saada takaisin. Kasvojeni näky mahtoi hämmästyttää häntä, sillä +hän pysähtyi ja sanoi ystävällisemmällä äänellä: + +"Parempi myöhään, kuin ei koskaan, Mariaseni; Jumalan kiitos, että äiti +on sen verran reipastunut". + +He asuivat suuren ja komean huoneen neljännessä kerroksessa. Ne olivat +ylishuoneita, mutta ne olivat valoisat ja iloiset ja niissä oli aina +yltäkyllin kukkia; täti Tooran ei tarvinnut muuta kuin pistää oksa +kukkais-astiaan, niin se alkoi kukoistaa. Kauniita tauluja rippui +seinissä, se oli Paavon ammatti, hän osasi piirrustaa, ennenkuin hän +tunsi kirjaimiakaan, vakuutti hänen äitinsä. + +"Odota vähän, täytyyhän toki ilmoittaa sinua". + +Täti Toora istui suuressa keinutuolissa akkunan ääressä ensimmäisen +kevätauringon säteiden valaisemana, huopatäkki oli tarkasti kääritty +hänen jalkojensa ympäri ja tyynyjä yltympäri. Pienellä pöydällä hänen +vieressänsä oli vesilasi, sokuroittuja appelsiini-kuoria teevadissa, ja +kaunis maljakko täynnä kukkia. Hänen lempeät kasvonsa näyttivät oikein +liikutetulta. + +"Mutta, Maria, mistä tämä tuleekaan? -- minä olen hyvin kaivannut sinua +ja ikävöinnyt sinua. -- Olitko aivan unohuttanut minun?" + +"Enpä tietänyt, että olit sairas, täti Toora", vastasin minä ja +suutelin totisella katumuksella hänen hienoa, laihaa kätöstänsä; +"miks'ei Paavo ole sanonut, että olit sairas?" + +"Minä käskin hänen sanoa sen teille, mutta hän ei tahtonut", veri +kuohahti ylös hänen vaaleihin kasvoihinsa, "Paavo on kummallinen +ihminen, hänellä on omat ajatuksensa, joihin ei saa koskea". + +Hän ei sanonut muuta, mutta minä arvasin ajatuksen. Heillä oli aivan +vähä varaa, mutta meillä yltäkyllin, heidän ei sopinut hakea meitä. +Tulin yhä enemmän alakuloiseksi. + +"Jospa tietäisit, mitä Paavo on minulle tehnyt", jatkoi hän, "hän on +hoitanut minua yöt ja päivät ja hankkinut kaikki, mikä voi virkistää ja +voimistaa. -- Minkä näköinen hän sinusta oli?" + +"Melkein samannäköinen kuin ennenkin". + +Se ei ollut totta, mutta hän katseli minua niin tutkivilla ja +surullisilla silmillä, ett'en tohtinut totuutta tunnustaa. + +"Hän tekee aivan liiaksi ahkerasti työtä. Nyt hänen suuri taulunsa on +se, joka kysyy kaikki hänen voimansa, kaikki hänen ajatuksensa ovat +siihen työhön kiinnitetyt, mutta paitsi sitä antaa hän opetustuntia +siellä ja täällä ja on piirrustus-opettajana muutamassa koulussa. -- Ja +minuakin hänen täytyy holhoa; usein ajattelen, että se on enemmän, kuin +joku ihminen voi kestää. Jos hän toki saisi välistä vähän huvitusta, +mutta se ei tule kysymykseenkään. Jos voisit houkutella hänen teidän +tykönne tulemaan jonkun illan, -- hän oli ennen isäsi mieleinen". + +"Se hän vieläkin on, täti Toora; isä pitää Paavoa suuressa arvossa, +mutta hänellä on niin paljo ajattelemista; minun olisi pitänyt +muistuttaa häntä; se on minun syyni vaan -- enpä itse voi ymmärtää, +mihinkä aika on mennyt". + +Hän taputti minun päätäni ja minä tunsin, että olin menettänyt paljoa +enemmän kuin he, kun olin ollut poissa heidän seurastansa ja vetäytynyt +pois hänen hellän, äitillisen silmänsä alta. + +"Tahtoisin mielelläni jättää hyvästi Paavolle". + +"Mene vaan sisään hänen tykönsä, Mariaseni; se ei haittaa, jos häntä +häiritään, hän on kumminkin liian ahkera työssänsä". + +"Tule sisään!" + +Paavo hypähti ylös, kun minä avasin oven; hän asetti itsensä +maalausjalkojen eteen, niin ett'en saattanut hänen tauluansa nähdä. +Ennen oli hän aina näyttänyt minulle teoksiansa, ja se oli ollut +minulle suureksi iloksi; nyt tuntui aivan kuin olisin ulos-suljettu. + +"Kuinka äitin laita sinun mielestäsi on?" + +"Hyvä, selvästi näkyy, että hän on paranemaan päin. -- Mutta itsepä +näytät kipeänpuoliselta, Paavo!" + +Hän teki malttamattoman liikutuksen, niinkuin tuo asia ei ansaitsisi +puhumista. + +"Etkö pian tule meillä käymään?" + +"Kiitoksia, en käy missään, -- en jouda". + +"Oi, sinä vaivaat itseäs liian ahkeralla työllä ja se ei käy laatuun". + +Hän katseli minua oudolla silmäyksellä, se oli itsepäinen ja myös +ylpeä. + +"Leipä, Maria!" sanoi hän vaan ja sitten hän avasi oven minulle. + +Mieleni masentui. Usein olin juossut keveänä ja iloisena näitä rappuja +alas; Paavo silloin tavallisesti huusi jälkeeni "tule pian takaisin, +hyvin pian" -- sillä me kohtelimme toisiamme melkein kuin veli ja +sisar; -- ja nyt! mutta se oli kaikki minun syyni ja olipa minulla +paljoa muutakin omassa-tunnossani; tunsin että minun tilani oli +kehnolla kannalla. + +Nuorempi ollessani elin hiljaisesti kotona ja otin vaivakseni olla +vähäksi avuksi muille, koetin lapsellisella tavallani seurata äitini +jälkiä ja vähässäkään määrässä täyttää hänen sijansa. Mutta viimeisenä +aikana oli oma itseni kohonnut kaikkea muuta ylemmäksi ja ajatukseni +olivat olleet kiinnitetyt itseheni, ainoastaan itseheni; jouduin +tuskaan omasta puolestani. + +Siellä nyt kävin kantaen nuot kalliit pitsit! Keveä myttyni oli äkkiä +käynyt raskaammaksi, kuin voi sanoa. + +"Leipää!" Pieni vapiseva käsi koski kappahani, vaaleat, kuihtuneet +lapsenkasvot tuijottivat minuhun: "Leipää!" -- kuului melkein kuin +kirkuna. + +Mitä oli minun tekemistä? -- likeisimmässä kadunkulmassa asui leipuri, +sinne tuon pienen ryysyisen pojan vedin. + +"Antakaat minulle Ranskan-leipä ja hieno ruisleipä, mitä suurimpia +teillä on! -- Saat aluksi syödä kakkosen, poikanen!" + + +Avasin kukkaroni, siinä ei ollut penniäkään. + +"Minulla, paha kyllä, ei ole rahaa muassa! -- tulen sitten maksamaan, +eihän tuo haita mitään?" + +"Antakaat anteeksi, mutta en tunne teitä, ja täällä kulkee niin paljo +ihmisiä; emme koskaan semmoisiin rupea!" + +Hän pani leivät takaisin hyllylle ja otti kakkosen, johon lapsi jo oli +tarttunut. Tänä kävi poikaa syvään sydämmelle. Silmänvalkoinen tuli +niin kummallisesti näkyviin. + +"Poika kulta, tahdotko odottaa hetken aikaa täällä? -- Lupaatko, ett'et +mene mihinkään, ennenkuin palaan?" + +Hän lupasi nyreällä katsannolla; selvästi voin nähdä, ett'ei hän enää +suuresti luottanut minuhun. + +"Saat odottaa oven ulkopuolella", sanoi puotineiti. + +Oikein lentämällä lähdin pitsein-kauppiaan tykö. + +"Teidän täytyy välttämättä ottaa nämät takaisin! Lupasittehan sen itse; +olkaat hyvät ja kiiruhtakaat vähän!" + +"Me lupasimme vaihettaa!" + +"Mutta enpä tahdo pitsejä ollenkaan; antakaat vaan rahat takaisin, yksi +kuudetta markkaa". + +He mahtoivat luulla, että minua oli hirveästi toruttu kotona; näin, +että keskustelivat yhdessä. + +"No, olkoon menneeksi sitten tämän kerran. -- Mutta ettekö sittenkin +tahdo pitää pitsit? Saatte maksaa niitä kuukausittain pienillä +summilla". + +Minä kielsin heti tarjouksen, pistin rahat kukkaroon ja riensin pois. +Jos hän vaan ei olisi mennyt tiehensä! -- ei, siellä hän seisoi aivan +hiljaa, silmät puoleksi ummistuneina, kärsivällisesti nojaten muuria +vasten. Pienet laihat kasvot selkenivät, kun minä tulin, mutta ei hän +vielä ollut likimaillenkaan huoleton. + +"Syö aluksi kakkonen!" + +Tuskin olin lausunut nämät sanat, kun se jo oli syöty; mitä hänehen +tuli, ei kukaan saisi toista kertaa temmata sitä hänen suustansa. + +"Montako teitä on kotona?" + +"Äiti ja kolme pienokaista, -- ei isä!" + +Hän tuijotti oudolla katsannolla minuhun. + +"Jaksatko kantaa enemmän?" + +"Jaksan kyllä kantaa paljo enemmän". + +Näytti kuin olisi hän ollut valmis viemään kaikki mitä puodissa oli. + +"Minä tulen mukaasi, poikani! -- antakaat mulle vielä viisi leipää, +semmoisia, jotka maksavat neljäkymmentä penniä; ne minä voin itse +kantaa". + +Kaksi markkaa ja seitsemän seitsemättä penniä kaikesta. Voi hyvä +Jumala, kuinka leipä ottaa paljoa isompaa tilaa kuin pitsit! + +Me lähdimme nyt molemmat käymään eteenpäin mitä jaksoimme. Oli pitkä +matka; lapsella oli huonot, puoleksi kuluneet kengät, jotka eivät +koskaan olleet sopineet sille. Antura oli irti, kanta kalisi ja kolisi, +viimein se putosi, olipa tuo helpoitus, sopi kulkea nopeammin, kun se +oli poissa. + +"Tässäkö talossa te asutte?" + +"Niin, kadun puolella", vastasi hän jollakin ylpeydellä, "niin +korkealla, kuin pääsee menemään, mutta täytyy varovasti kulkea, sillä +kolmessa kohden puuttuu rappuja. Välistä putoaa joku nurin niskoin +niitä alas". + +Pienet kasvot irmastelivat naurettavasti, tämä oli kait olevinaan hänen +naurunsa. + +"Ei ensimmäinen ovi, eikä toinen, vaan kolmas!" + +Hän puhui rohkeammasti ja alkoi näyttää iloiselta. + +"Mitähän ne sanovat sisällä?" + +Musta verho rippui pienen akkunan edessä, kakluunista tuli savua +sisään, oli puoleksi pimeä huoneessa; ensimmäisessä tuokiossa en voinut +eroittaa mitään. + +"Leipää!" + +Kolme lapsen-ääntä -- yksi niistä hyvin hienosti, melkein huoaten -- +huusi: "leipää, leipää!" Kuusi pientä kättä kurotettiin veljeä kohtaan. + +Pitkäläntäinen vaalea vaimo, joka oli kääritty säkinnäköiseen +röijyntapaiseen määräämättömästä väristä, kohosi nyt seisoalle +tuolilta, jolla nähtävästi oli istunut nukahtamassa, ja tuijotti +minuhun. + +"Herra Jumala, mistä tulette, neiti?" kysyi hän. + +"Kohtasin poikanne, ja arvasin, että vähä leipää olisi muillenkin +makuista. -- Se on sievä poikanen". + +En tietänyt mitä mun piti sanoa. + +"Niitä ei voi pitää paremmassa siivossa", sanoi hän syvällä +katsannolla; sitten hän jatkoi, oman ajatuksensa juoksua pitkittäen: +"jospa tietäisin, kuinka saisin hänen hautaan". + +Mahdoin näyttää hämmästyneeltä, sillä hän havaitsi heti, että tässä +selitystä tarvittiin. + +"Minä tarkoitin miestäni". + +Hän osotti sänkyä, jonka uutimet olivat kiinni vedetyt. + +"Onko teillä tämä ainoa huone, tässäkö kaikki makaatte?" kysyin +kauhistuen. + +"Niin, enkä suinkaan valita, jos vaan saamme jäädä tänne, mutta viisi +markkaa kuukaudessa on kovin paljo leskelle". + +Viisi markkaa kuukaudessa! -- Heidän maksettavansa hyyry koko vuodelta +ei tehnyt paljo enempää kuin mitä yhden päällyshameen pitsit maksoivat. + +Lapset kurottivat taas pieniä käsiänsä, ja minä ne täytin. Vanhin poika +katseli nyt minua turvallisesti, niinkuin vanhaa ystävää katsellaan. + +"Teidänkin täytyy välttämättä syödä vähä!" + +Koetin tunkea äidille leivän. + +"Kiitoksia! Saanko panna sen talteen? Ruoka maistuu puulle suussani, en +mahda olla oikein terve. Kun näin valvoo yöt ja päivät, tulee mieli +niin oudoksi. -- Viimein toivoin vaan, että loppu pian tulisi, sillä en +voinut kestää enää! Hän on ollut hyvä aviomies minulle, mutta en voinut +kestää! -- kun kaikki oli ohitse mennyt", nyt hän itkien osotti sänkyä, +"kaduin kuitenkin, että olin semmoisia ajatellut, kyllä kait vielä +olisin kestänyt vähäisen aikaa". + +"Kysyittekö neuvoa lääkäriltä?" + +"Kävi täällä yksi ja kirjoitti jotakin paperille, mutta ei se ensinkään +auttanut". + +"Eikö täällä ole pappi käynyt?" + +"Pappiko? Ei, semmoista ei ole ollut, sillä emme ketään tunne. Mitäpä +hyötyä siitä olisi ollutkaan, mieheni oli tainnuksissa kahdeksan +viimeistä päivää". + +Hän kumartui ja pisti pitkää, hoikkaa oksaa kakluuniin; kolme neljättä +osaa siitä pisti ulos aukosta, mutta puheen kestäessä hän sysäsi sitä +sisään aina sitä myöten, kuin se suitsuten paloi poroksi. Pieni kasa +samallaisia oksia oli laattialla. + +"Etkö jaksa syödä, mitä olet saanut, Hannu? No, se oli ensi kerta +pitkään aikaan! -- Niin, paljo kiitoksia teille, neiti, sillä viimeinen +leipäpala syötiin aamulla eikä mulla ole penniäkään. Vähää maitoa +pienoiselle tarvitsisimme myös, vaan ei kukaan tahdo antaa meille +velaksi enää". + +Hän katsoi epävakaisella katsannolla minun puoleeni. + +"Juokse maitoa hakemaan, Hannu, täss' on rahaa!" + +Tyhjensin kukkaroni horjuvalle, punaiseksi maalatulle pöydälle, +pudistin sitä: markkoja ja pennejä kolisi ja pyöri huiskin haiskin. + +"Saatte kaikki", sanoin äidille, "suokoon Jumala, että mulla olisi +vielä enempää". + +Se oli tuhlaavaisesti tehty, sanonevat muutamat hyvin rikkaat ja +älykkäät ihmiset, ja niinpä se kyllä taisi ollakin, lapsekkaasti ja +ajattelemattomasti, mutta eikö pitsien kauppa sitten ollut vielä +hullumpi? -- en ole vielä tullut niin viisaaksi, että katuisin, mitä +silloin tein. + +Äiti tuijotti kummaksuen minuhun, hän ei näyttänyt iloiselta, vaan +hämmästyneeltä. Yht'äkkiä kuvautui ikäänkuin joku jalo ajatus hänen +kasvoihinsa, joihin suru ja murhe olivat painaneet merkkinsä. + +"Neiti kulta", sanoi hän, "saatteko niin tehdä? -- eihän se käy +laatuun!" + +"Se on oma rahani enkä ole koskaan paremmin käyttänyt rahaa", kuului +vastaukseni. + +"Sitten Jumala teitä siunatkoon, neiti!" Hän kokosi rahat ja peitti ne +molemmilla käsillänsä, sanoen: + +"Tuskin voin uskoa, että se on muuta kuin unennäkö". + +Hannu seurasi minua alas rappuja myöten, hän piti tarkasti vaarilla +joka askeleen, viimein hän seisoi katu-ovessa ja heilutti pientä +rikkinäistä lakkiansa. + +Mikä köyhyys ja kurjuus! + +Herra, kiitän sinua, että lähetit minua niiden tykö, kuului sielussani, +Herra, kiitän sinua! + +Että minun juuri tällä hetkellä suotiin toimittaa tämä pieni hyvä työ, +sen katsoin merkiksi, että kaikki oli sovitettu ja että nyt sain +rohkealla mielellä alottaa uuden elämän. + +"Näytäppäs, mitä olet ostanut". + +Täti Amalia pisti päänsä ulos etuhuoneesen, hän ei malttanut odottaa +siksi kuin tulin sisään. + +"Olen jättänyt koko asian sikseen, täti, en menekään tansseihin". + +"Oletko sairas, Maria?" + +Hän katseli minua oikein pelästyneenä. + +"En ole, mutta se ei mua miellytä enää. -- Hyvä täti Toora on ollut +kovin kipeä; olin siellä vähän aikaa ja rupesin totisempia asioita +ajattelemaan". + +"Enpä ole hullumpaa kuullut kun tahdot jäädä kotiin sentähden, että +muutama täti on ollut kipeä. Minä vakuutan, ystäväni, että vaikka +itsekin en ainoastaan olisi ollut, vaan vielä olisin kipeä, niin +kuitenkin kehoittaisin sinua menemään. -- Kuinka semmoinen oikku +voikaan juolahtaa nuoren tytön päähän?" + +"Hyvä serkku", isäni astui esiin, hän puhui vakavasti, milt'ei +ankarasti, "minun mielestäni ei sovi tässä kohden puhua oikuista. +Meidän vanhojen ihmisten -- anna anteeksi, mutta häneen nähden olemme +vanhat -- tulee olla varovaiset, kun kehoitamme jotakin nuoremmissa +tahi koetamme tukehduttaa jotakin heissä, meidän täytyy tehdä kovaa +tiliä siitä. Vai on täti Toora ollut kovin kipeä. -- Tule sisään minun +kamarihini, Maria!" + +"Hyvä tyttöni", sanoi isäni ja asetti minut polvellensa, "minua +ilahuttaa, että muitten säälimisestä voit olla menemättä semmoiseen +juhlaan. -- Istuin juuri sinua ajattelemassa ja tein väärin sinua +kohtaan sydämmessäni; tuntui minusta, kuin olisivat ajatuksesi tällä +viimekuluneella ajalla olleet käännetyt ulospäin, kuin olisit ollut +jokseenkin hajamielinen etkä aivan semmoinen kuin ennen. Älä itke, +Maria! Sanoohan isäsi, että hän teki väärin sinua kohtaan". + +Minä kallistin päätäni isäni povea vasten ja tunnustin olleeni itsekäs, +turhamielinen ja kärtteliäs, mutta nyt tahtovani kääntyä ja alottaa +uutta elämää. + +"Se on oikein", hän pyyhki hiuksiani otsalta ja suuteli sitä, "meidän +tulee joka aamu sanoa itseksemme: nyt pitää alkaa alusta taas". + +"Saanko viedä viinipullon täti Tooralle? oikein oivallista viiniä, joka +voi antaa hänelle voimia taas". + +"Hän saa parasta viiniä, kuin mulla on, ei monella ole sen vertaista. +Kunpa vaan voisi auttaa heitä muullakin tavalla, mutta tuo Paavo ei +päästä ketään luoksensa". + +Minä en sanonut mitään, mutta itsekseni ajattelin, että se oli minun +syyni, meillä ei enää ollut oikeutta auttaa heitä. + +Oli puoleksi pimeä, mutta kuitenkin hiivin sinne yksin, kannoin +viinipullon muhvissani. Paavo avasi oven; tuskin hän uskoi silmiänsä. + +"Maria! onko se todellakin Maria?" + +Outo levottomuuden tunto kävi minuhun, hän seisoi siellä vakavana ja +tiedustelevilla silmillä, ei hän edes käskenyt minua tulemaan sisälle. + +"Etkö luule, että pieni viinilasi eineellä olisi hyvä tädille? Isäni +tahtoisi mielestänsä, että hän voisi tätä juoda; se on vanhaa, oikein +hyvää portviiniä". + +"Äitini juopi viiniä joka päivä, sen hän jo kauan aikaa on tehnyt. +Eilen ostin taas pullon portviiniä hänelle; se on täällä eikä +korkkikaan vielä ole otettu auki. -- Sano isällesi paljo terveisiä ja +kiitoksia, ja kiitoksia itselles kun tulit, mutta hänellä on kyllä, +mitä hän tarvitsee". + +En tohtinut sanoa sanaakaan, koska pelkäsin, että silloin purskahtaisin +itkuun. + +"Kiitoksia", sanoi hän vielä ja lisäsi: "enkö minä tule sinua +saattamaan, on jo myöhäistä". + +"Ei suinkaan; on selvä päivä ulkona". + +Minä riensin pois. + +Oi, ei ollut kauniisti ja jalosti tehty, että sysäsi pois sitä kättä, +jota rakkaudesta ojennettiin. -- Paavoko se todellakin oli, minun rakas +lapsuuteni ystävä, joka, ylpeänä kuin kuningas, antoi minun tietää, +ettei hän tarvitse meitä? Olin rikkonut paljo, mutta tämä oli kumminkin +liika kovaa; en voinut unhottaa enkä voittaa närkästystäni. + +"Kyllä kait arvaatte, lapset, että pian taas menin ylös köyhiä +ystäviäni katsomaan. Kaikki nuo pienet kasvot loistivat ilosta, mutta +leivällä, Jumalan kiitos, ei ollut enään niin hyvää menekkiä, kuin ensi +kerran". + +Äiti joutui taas ompelemaan paitoja kauppamiestä varten; hän tekikin +kovasti työtä varhain aamulla alkaen myöhälle iltaa asti. Jos Hannu +vaan saisi kulkea sanomalehtiä kauppaamassa, sitten olisi kaikki hyvä; +semmoinen se tulevaisuuden toivo oli, johonka perhe katsoi. -- Isäni +vanhin takki muutettiin kokonaiseksi vaatekerraksi Hannulle. + +"Nyt hän on aivan herrasväen näköinen", arveli äiti, kun pojalla ensi +kerta oli uudet vaatteet päällänsä, ja hän sivelsi kämmenellänsä pojan +vedellä kammattua tukkaa; "hänen oma isänsäkään ei tuntisi häntä". + +Minun pois panemani vaatteet olivat liika vaaleanväriset ja niin +hienoja tahi sieviä, ett'ei niitä voitu käyttää. Ostin sentähden uutta +pumpulivaatetta ja rupesin ahkerasti ompelemaan pieniä mekkoja ja +hameita. Minä tulin nyt yhtä ahkeraksi, kuin ennen olin ollut laiska, +ja aika, joka ennen monta kertaa, jos ei meillä ollut mitään +erinomaista toimittamista, oli kovin hitaasti kulunut, alkoi nyt +siivillä lentää. + +"On oikein hupaista", sanoi isäni, "että nyt tiedetään aina, missä +sinua tavataan. Täällä on niin hiljaista talossa aivan kuin äitisi +eläessä. -- Mutta sinä olet nuori ja nuoruudessa pitää saada vähän +huvitellakin välistä, muistakaamme se!" + +Täti Amalia ei ollut tytyväinen. + +"Rupean tuntemaan itseni tarpeettomaksi", sanoi hän. + +Siihen emme mitään virkanneet. Tädillä oli vähä rahaa, niin että hän +voi hakea itsellensä kotia missä tahansa. Asia loppuikin niin, että me +kaikessa ystävällisyydessä erosimme. + +Täti Toora parani päivä päivältä yhä enemmin. Minä kävi hänen tykönänsä +välistä, kun tiesin että Paavo oli maalari-akatemiassa. En tahtonut +mielelläni tavata Paavoa: olin suuttunut hänehen, pelkäsin häntä, +meidän viimeinen kohtaamisemme lepäsi niinkuin pilvi elämäni ylitse. + +Joka kerta kuin tulin kadulle kohtasin minä jonkun ihmis-olennon, jossa +oli surun tahi köyhyyden merkkejä. Kun silmät kerran ovat avautuneet +elämän pimeääkin puolta näkemään, voipi paljon arvata pienistäkin +merkeistä, joita ennen on ajattelematta menty sivutse. Voi itsiämme, +jos ilon aikana unohdamme, että on muita, jotka kärsivät hätää, +sittenpä meidän ihmisrakkautemme on huonolla kannalla! + +Muutamana iltana Huhtikuun keskipaikoilla soitettiin kovasti ja +kiivaasti porstuan oven kelloa. Palvelusväki oli ulkona, isä nukahti +vähän nojatuolissansa; minä menin itse avaamaan. Se oli Paavo, hän +näytti oudotta ja hämmästyneeltä. + +"Vieläkö sulla on se viini, Maria", kysyi hän kierrättelemättä, "minä +mielelläni tahtoisin sen". + +"Eihän täti mahda olla kipiämpi?" + +"Ei, hän on parempi, paljo parempi! Sinä taidat rakastaa äitiäni, +näenmä". + +Minä en ymmärtänyt häntä; silmänsä kiilsivät niin kirkkaasti eikä hän +näyttänyt ensinkään ylpeältä, päinvastoin, hän seisoi niinkuin +rukoilevainen. + +"Tuo viini, se on kokonaan poistava sairauden, luulen että se on oleva +oikein hyvä äidilleni" Hän tuli askelta likemmäs: "Se oli kovin pahasti +tehty, kun en ottanut sitä vastaan, Maria, se oli kovin häijysti, +ylpeästi! voitko antaa minulle anteeksi? -- Kuinka minä rohkenin äitini +huulilta pidättää sen rakkaudenmaljan, jonka tarjosit! -- enkä minä +sanonut sydämmellistä sanaakaan kiitokseksi siitä kun tulit, enkä +saattanut sinua kotiakaan. -- Tahdotko sittenkin antaa minulle viinin, +Maria?" + +Minä menin sanaakaan sanomatta sitä hakemaan; sitten me katsoimme +toisihimme. + +"Oletko käynyt taidekalujen näyttelyssä?" + +"En vielä; -- onko taulusi siinä?" + +"Se tuli sinne toissa päivänä ja on jo myyty. Sain tietää sen tiima +takaperin; riensin heti äitilleni ilmoittamaan asian ja nyt sinun +tykösi, kahdeksan sataa markkaa on 'Kalastajani' tuottanut minulle, -- +taitaisipa sentähden jotakin minusta tulla!" + +Hän katseli taas minua, nyt en minä tohtinut häntä katsella. + +"Jos --". + +Hän ei muuta sanonut enkä minä vastannut sanaakaan, mutta siitä +hetkestä asti olin minä hänen morsiamensa, sen me molemmat tunsimme. + +Isäni tuli nyt meidän tykömme, hän toivotti sydämmellisesti onnea +Paavolle. + +"Ennenkuin tiedetään mitään arvata, taidat jo professori olla". + +Sitten hän sanoi hänen itsepintaiseksi, jäykkämieliseksi, kopeaksi +ryökäleeksi ja viimein hän syleili häntä. + +"Tässäkö viini on, Maria?" + +"Tahdotko vieläkin pullon, poikani?" -- sen sinä saat, jos mulla vaan +on. -- Ah, se oli hyvä, jopa siellä on, näenmä; tytöntynkä on löytänyt +oikeata lajia. + +Tästä nyt Paavo havaitsi, ett'en minä ollut turhia lörpötellyt. + +Seuraavana aamuna riensin yksin näyttelyyn, minä olin ensimmäinen, +jolle sinä päivänä ovi avattiin. Eipä aikaakaan, niin jo sain nähneeksi +kalastajan, joka istui ovensa ulkopuolella, päiväpaisteessa lekotteli +ja katseli mereen päin. Oliko se hänen tekemänsä? Tosin se oli varsin +hyvä taulu, vaan kuitenkin toivoin, ett'ei se olisi hänen. Vielä toinen +kalastaja, reppu selässä ja ilkeä nauru huulilla, se ei ainakaan ollut +Paavon tekemä, siitä olin vallan vakuutettu. Mutta tämäkö -- minä +tietysti en huolinut katsoa muuta kuin kalastajia -- tämä se mahtoi +olla. + +Pitkä, salea, ahavoittunut, vapaa, miehuullinen ja urhea seisoi nuori +kalastaja valmiina työntämään venehensä vaahtoisiin aaltoihin. + +Minä ostin luettelon, aivan oikein, hänen nimensä! + +Sinä vuonna taivutin minä isäni tilaamaan pääsölippuja näyttelyyn. + +Ja aika kului, hyvin harvoin me tapasimme toisiamme, emmekä puhuneet +paljoa keskenämme, mutta luotimme toisihimme. Paavo lähti Italiaan; +minä en saanut kirjettä, mutta sentähden aina vähän osan äidin +kirjeestä. Vasta silloin kun hän voi tarjota minulle omaa kotia, +kääntyi hän isäni puoleen. + +Tuo ylistetty nuori taideniekka oli yhtä nöyrä, kuin köyhä nuorukainen +oli ollut ylpeä. No, sitä ei minun tarvitse sanoa; jos kenellään on +mitään moittimista teidän iso-isäänne vastaan, niin ei se ainakaan ole +ylpeydestä. + +Nyt on kertomus loppunut, hyvät lapset! Nyt te tiedätte mistä syystä +minä olen vähää närkäs vaatteitteni suhteen ja minkätähden minun täytyy +oikein kovasti taistella ompelijan kanssa joka kerta kuin uudet +vaatteet ovat ommeltavat. Somasta, pitävätä vaatetta, kaunista, pysyvää +väriä ja semmoista kuin minun ikäiselleni sopii, sieviin laskoksiin +laskettua, sitä minä tahdon. Paavo mielistyy minun pukuhuni. "Vanha +akkani, sinä ymmärrät, mitä on somasta", sanoo hän nytkin vielä. -- +Tarpeettomiin ja kallisarvoisiin reunustuksiin, päivän oikullisen ja +vaihtelevaisen mielen mukaan, ei minua haluta rahaani tuhlata. Minä +muutan ne aina leiväksi; en voi muuta; tupsuja ja ripsuja, pitsejä ja +koristuksia, niitä minä leiväksi teen. Paneppas joku surkea kiiltokalu, +joka kätehen mahtuu, suuren korin rinnalle, joka on täynnä terveellistä +ravitsevaa leipää, ja johon mahdoton joukko pieniä käsiä on valmis +tarttumaan! + +En voi olla suutelematta leipää, kun se putoo maahan, sillä minä tunnen +sen arvoa. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Romaneja ja kertomuksia, by Various + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ROMANEJA JA KERTOMUKSIA *** + +***** This file should be named 23793-8.txt or 23793-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/3/7/9/23793/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/23793-8.zip b/23793-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..3195617 --- /dev/null +++ b/23793-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..02be254 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #23793 (https://www.gutenberg.org/ebooks/23793) |