diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 23151-8.txt | 1818 | ||||
| -rw-r--r-- | 23151-8.zip | bin | 0 -> 37019 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 1834 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/23151-8.txt b/23151-8.txt new file mode 100644 index 0000000..a381330 --- /dev/null +++ b/23151-8.txt @@ -0,0 +1,1818 @@ +The Project Gutenberg EBook of Luutnantti Jergunovin juttu, by Ivan Turgenev + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Luutnantti Jergunovin juttu + +Author: Ivan Turgenev + +Translator: Elisabeth Löfgren + +Release Date: October 22, 2007 [EBook #23151] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LUUTNANTTI JERGUNOVIN JUTTU *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +LUUTNANTTI JERGUNOVIN JUTTU + +Kertonut + +Ivan Turgenjev + + +Suomennos. + + +Helsingissä, +Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, +1879. + + + + +I. + + +Muutamana iltana kertoi taas luutnantti Jergunov meille juttunsa +eräästä elämänsä kohtauksesta. Hänellä oli tapana sillä huvittaa meitä +säännöllisesti kerta kuukaudessa, ja me kuuntelimme häntä joka kerta +uudella mieltymyksellä, vaikka me melkein tunsimme jutun kaikki +erityis-seikat ulkoa. Nämä erityis-seikat olivat niin sanoaksemme +ikäänkuin sienet puukannon ympärille vähitellen kasvaneet kertomuksen +alkuperäisen rungon ympäri. Koko hänen kertomis-tapansa oli meille +siksi hyvin tuttu, ett'ei meidän ollut ollenkaan vaikeata täyttää niitä +paikkoja, mitkä hän unhotti tahi jätti pois. Vaan oli miten oli; +luutnantti on nyt kuollut, eikä löydy ketään jäljellä, joka kertoisi +hänen juttunsa; siitä syystä olemme päättäneet saattaa sen yleisön +tietoon. + +Se, minkä luutnantti kertoi itselleen tapahtuneen, oli tapahtunut hänen +nuoruudessaan, noin neljäkymmentä vuotta takaperin. Hänen tapansa oli +sanoa itsestään, että hän siihen aikaan oli sievä ja kaunis nuori mies, +posket kuin maitoa ja verta, huulet ruusunpunaiset, tukka kihara ja +silmät terävät kuin haukan silmät. Me luotimme hänen sanaansa, vaikka +tästä kaikesta nyt ei enää näkynyt mitään. Hänen ulkonäkönsä oli meistä +ennemmin hyvin tavallinen, hänen kasvonsa olivat jokapäiväiset ja +uneliaat, hänen vartalonsa ruma ja kömpelöinen; kuitenkaan emme saa +unohtaa, ett'ei mikään kauneus kestä kovin kauan! Muuten löytyi vielä +somuuden jäännöksiä luutnantissa jäljellä. Vielä vanhoilla päivillään +kävi hän puettuna jalkahihnoilla varustettuihin hyvin ahtaisin +pinkkahousuihin, puristi kureliivillä paksua vartaloansa, kiharoitsi +hiuksiansa ja mustasi viiksiänsä persialaisella voiteella, joka +kuitenkin enemmän vivahti punaiseen ja viheriäiseen kuin mustaan. +Ylipäänsä oli luutnantti hyvin kunnian-arvoinen aatelismies, vaikka hän +whisti-pelissä mielellään vilkasi pienillä harmailla silmillään +vieressään istujan korttiin, jota hän kuitenkin vähemmin teki +voitonhimosta, kuin tarkkuudesta taloudellisissa asioissa, sillä +hänelle ei ollut mieleen tarpeettomasti kadottaa rahoja. -- Olkoon +kuitenkin kylliksi puhuttu luutnantin persoonasta, käykäämme hänen +kertomukseensa. + +Olipahan kevät-aikaan silloin vielä aivan uudessa Nikolajevin +kaupungissa Dnjepr-joen suulla. Herra Jergunovin, joka arvoltaan oli +laivaston luutnantti, oli hallitus lähettänyt sinne, uskoen hänelle +tärkeän toimen. Koska häntä pidettiin ymmärtäväisenä ja luotettavana +upseerina, oli hän saanut toimekseen johtaa tärkeitä vesirakennustöitä, +ja usein sai hän vastaanottaa melkoisia rahasummia, joita hän suuremman +varmuuden vuoksi kantoi nahkavyöhön ommeltuina vyötäsillään. Luutnantti +Jergunov olikin, vaikka nuori, hyvin ymmärtäväinen ja vakava +käytöksessään: hän karttoi huolellisesti jokaista sopimatonta tekoa; ei +siihen aikaan koskaan kosketellut kortteja, ei koskaan juonut viiniä ja +vieläpä vältti kaikkia seurojakin niin että hän sävyisemmiltä +kumppaneiltaan oli saanut haukkuma-nimen "nuori neiti", kun hurjemmat +niiden joukossa antoivat hänelle liika-nimen "yömyssy". + +Luutnantissa oli yksi ainoa heikkous: hänen sydämensä oli kovin +herkkätuntoinen kauniin sukupuolen sulouden suhteen; mutta yksin +tässäkin asiassa saattoi hän hillitä himon kuohua ja karttoi viisaasti +mitä hän itse olisi nimittänyt "heikkoudelle vallan antamiseksi". +Varhain nousi hän aamusilla, pani aikaisin iltasilla maata, täytti +tarkalleen tehtävänsä, eikä suonut itselleen mitään muuta huvitusta +kuin pitkän kävelyn, jonka hän joka ilta teki Nikolajevin kaukaisempiin +kaupungin-osiin. Hän ei koskaan lukenut kirjoja, koska pelkäsi veren +nousevan päähän ja hänen täytyikin joka kevät vastustaa tätä verevyyttä +kaikenlaisilla keitteillä. Joka ilta, riisuttuaan univormunsa ja mitä +huolellisimmasti sitä korjattuaan omalla kädellään, läksi luutnanttimme +kävelemään etukaupunkien hedelmäpuutarhoihin päin ja asteli +määräkkäillä askelilla pitkin niiden pitkiä puuaitoja. Hän seisattui +usein, ihmetteli kaunista luontoa, poimi kukan muistoksi ja tunsi +silloin jonkunlaisen tyytyväisyyden; vaan todellisen nautinnon tunsi +hän, jos häntä vastaan tuli joku "pieni Cupido" [rakkauden jumala], +s.o. joku sievä porvarintyttö, joku niin sanottu "sydämen lämmittäjä" +hartioilla, ruudukas huivi päässä ja pieni paketti kainalossa kepein +askelin riensi kotiin päin. Koska hän, oman lauseensa mukaan, kyllä oli +luonteeltaan helposti liikutettu, vaan kuitenkin kaino, niin ei +luutnantti koskaan puhutellut "pientä Cupidoa", mutta joka kerran hän +hymyili ystävällisesti hänelle ja seurasi häntä kauan lempein katsein; +sen perästä päästi hän syvän huokauksen, palasi kamariinsa samalla +juhlallisella käynnillä, istuutui ikkunan viereen, taipui noin puoleksi +tunniksi mietteisinsä ja poltti sill'aikaa ajattelevaisena suuresta +merenvaahto-piipusta kauhean väkevää tupakkaa, jota hänen kumminsa, +eräs saksalainen polisi-virkamies, oli hänelle lahjoittanut. + +Niin kului päivät ilman surutta, ilman ilotta. + +Mutta muutamana iltana, kun luutnantti palasi kotia kolkon-autiota +kujakatua, kuuli hän äkkiä takanansa kiirehtiviä askeleita ja epäselvää +nyyhkytysten keskeyttämää puhetta. Hän kääntyi katsomaan ja huomasi +nuoren tytön noin kahdenkymmenen vuoden iässä, jonka erinomaisen +suloiset kasvot olivat aivan kyynelten vallassa. Yhtä suuri kuin +odottamaton onnettomuus näkyi kohdanneen häntä. Hän juoksi, hän +hoiperteli, hän puheli itsekseen ja heitteli käsiään huokaillen. Hänen +valkoiset hiuksensa olivat hajallansa, ja hänen kaulaliinansa -- siihen +aikaan ei tiedetty mantiljista eikä burnus'ista -- oli soljunut alas +hänen hartioiltaan ja sitä piti kiinni nuppineula. -- Nuori tyttö oli +puettu kuin nainen korkeammista säädyistä, ei kuin tavallinen +porvarintyttö, + +Jergunov astui syrjään. Hänessä, joka aina pelkäsi tekevänsä itsensä +jonkun heikkouden alaiseksi, pääsi nyt joku sääliväisyyden tunne +voitolle. Kun tyttö oli aivan lähellä häntä, nosti hän kohteliaasti +kolme sormea lakkinsa lipulle ja kysyi häneltä syytä hänen murheesensa. +-- "Voinko minä upseerina olla teille miksikään avuksi?" kysyi hän +pitäen kättään lyhyen miekkansa päällä. + +Nuori tyttö seisahtui ja ensi hetkessä näytti siltä luin hän ei olisi +ymmärtänyt luutnantin tarjoumusta; vaan kohta ja ikäänkuin ihastuneena +siitä, että sai purkaa sydämensä, alkoi hän puhua hyvin pikaan ja +jokseenkin huonolla venäjänkielellä. -- "Jumalan armeliaisuuden tähden, +herra upseeri", alkoi hän ja samassa tulvasi hänen kyyneleensä taas ja +vierivät pisaroittain hänen pyöreitä, terveitä poskiaan alas... "Se on +kauheata, hirmuista... Jumala ties mitä minun pitää tekemän. Me olemme +paljaiksi ryöstetyt... Herran armeliaisuuden tähden ... kyökkipiika on +vienyt kaikki tyyni -- teekannun, lippaan, vaatteet! ... vietäpä +vaatteet, sukat ja pyykkivaatteet, niin, ja tätini työpussin... +Pienessä rasiassa siinä oli kahdenkymmenenviiden ruplan seteli ja kaksi +uusihopeista lusikkaa ... ja turkin sitten vielä ... ja kaikki, kaikki +tyyni!... Minä sanoin sen polisikomisariukselle, ja mitä hän minulle +vastasi? -- Pötkikää tiehenne! minä en teitä usko, minä en tahdo enää +mitään kuulla! te kuulutte samaan matkueesen! -- Uudestaan huusin minä +hänelle: armoa ... turkki! ... ja hän vastasi uudestaan: ulos! minä en +tahdo enempää kuulla! -- ja polki jalkaa. Mikä häväistys, herra +upseerini!... Ulos heti! ... ja minne hän sitte tahtoi että minä +menisin!" + +Nuori tyttö purskahti taas itkuun ja aivan mieletönnä pani hän kasvonsa +luutnantin käsivartta vasten. Tämä, myöskin puolestaan vähän +hämmästyksissä, ei virkkanut muuta kuin sanoi vaan liikkumatta: +"Malttakaa nyt mielenne!" eikä voinut kääntää silmiänsä nuoren tytön +kaulasta, jota kova itku oikein järisytti. + +"Sallikaa, neitini, minä saatan teidät kotiin", sanoi hän viimein, +kädellään kepeästi kosketellen hänen olkapäätään; -- "tässä ... kadulla +... sen ymmärrätte kyllä ... on se mahdotonta... Sitten teidän pitää +kertoa minulle huolenne, ja todellisena sotamiehenä en ole katsova +vaivojani, voidakseni..." + +Nuori tyttö nosti päätään ja näytti nyt vasta oikein käsittävän +olevansa, niin sanoaksemme, nuoren miehen parmoilla. Hän punastui, +käänsi kasvonsa pois ja poistui muutamia askeleita, yhä vielä itkeä +nyyhkyttäen. Luutnantti uudisti tarjoomuksensa. Nuori tyttö loi häneen +katseen pitkien valkoisten, kyynelten kastamain kiharainsa lävitse, +jotka olivat vierineet hänen silmilleen (tässä paikassa kertomuksessaan +ei Jergunov koskaan jättänyt sanomatta, että tämä katse oli lävistänyt +hänen kuin tikari, koettipa muutaman kerran kuvatakin meille tämän), +otti sitten kiinni käsivarresta, jonka ritarillinen luutnantti tarjosi +hänelle, ja kulki eteenpäin tämän kanssa sille taholle, jossa hän sanoi +asuntonsa olevan. + +Jergunovilla oli hyvin harvoin ollut tilaisuutta seurustella naisten +kanssa, eikä alussa tiennyt ollenkaan miten hänen piti aloittaa +puhetta. Hänen seurakumppalinsa päästi hänet kuitenkin kohta tästä +pulasta. Hän alkoi puhua erinomaisen lipeällä kielellä, käden-seljällä +pyyhkien pois niitä kyyneleitä, jotka yhä vielä kostutti hänen +silmiään. Jo muutaman hetken kuluttua tiesi luutnantti, että tytön +nimi oli Emilia Karlovna, että hän oli syntyisin Riigasta, että hän +oli Nikolajevissa käymässä samoin Riigasta kotoisin olevan tätinsä +luona, että hänen isänsä oli ollut sotaväessä, kuollut selkäydintautiin +ja että hänen tätinsä oli ottanut palvelukseensa venäläisen +kyökkipiian -- se oli ollut hyvin kelpo kyökkipiika ja kohtuullinen +palkkavaatimuksissaan, vaan ilman passitta --, että tämä kyökkipiika +juuri samana päivänä oli heiltä varastanut ja karannut tiehensä, ei +tietty mihin, että hänen oli täytynyt lähteä polisiin... Tässä muistui +hänen mieleensä taas häväistys, jonka oli saanut kärsiä, ja taas alkoi +hän nyyhkytellä. Luutnantti oli uudestaan pulassa miten hän lohduttaisi +häntä, mutta nuori tyttö, jossa mielenliikutukset näyttivät yhtä pian +katoavan kuin tulevan, keskeytti häntä äkkiä ja sanoi tyynellä äänellä, +osoittaen kädellään: "tuoss' on talomme". + +Se oli pieni, matala rakennus, jonka neljä pientä ikkunaa oli kadulle +päin. Lasiruutujen takaa huomattiin geraniumpensaitten tummaa +vihannuutta ja muutamassa ikkunassa näkyi himmeä kynttilänvalo. Yö +saapui. Kartano oli melkein kattoa myöten ympäröitty lauta-aidalla, +jossa oli käymäportti. Sitä lähestyi nuori tyttö, ja järisytti, +huomatessaan sen olevan suljetun, vanhan lukon raskasta rautarengasta. +Laahustavia askeleita, ikäänkuin henkilön, jolla on vanhat tohvelit +jalassa, kuului laipion takaa, ja kähisevä naisääni kysäsi +saksankielellä jotakin, jota luutnantti ei ymmärtänyt. Oikeana +merimiehenä hän ei tainnut muuta kuin venäjätä. Nuori tyttö vastasi, +hänkin saksankielellä. Sen perästä avattiin portti puoleksi, ja kun +nuori tyttö oli päästetty sisään, lyötiin se taas kovasti kiinni aivan +Jergunovin nenän edessä, jolla kuitenkin oli ollut tarpeeksi aikaa +hämärässä huomata vanhan, paksun punaisen hameesen puetun rouvan +avaavan porttia, pitäen lyhtyä kädessä. Luutnantti jäi hetkiseksi +hämmästyksestä liikkumattomana seisomaan; vaan ajatellessaan, että +häntä, upseeria, vastaan uskallettiin osoittaa semmoista +epäkohteliaisuutta, teki hän äkisti "käännöksen ympäri" ja alkoi astua +kotiaan kohti. Vaan tuskin oli hän astunut kymmenen askelta, ennenkuin +portti avattiin uudestaan ja nuori tyttö, joka sill'aikaa oli +ennättänyt kuiskata vanhukselle pari sanaa korvaan, näyttäytyi +kynnyksellä ja sanoi korkealla äänellä: "minnekäs menette, upseerini? +ettekö tahdo astua sisään meille?" + +Jergunov arveli hetkisen; sitten kääntyi hän astumaan kartanoon päin. + +Hänen vastasaatu tuttavansa, jota tästä lähtien tahdomme nimittää +Emilia'ksi, saattoi hänet pienen, kostean ja pimeän etehisen kautta +jokseenkin suureen, vaan hyvin matalaan huoneesen. Hyvin iso kaappi ja +kiiltopalttinalla peitetty sohva täyttivät toisen seinän. Ovien päällä +ja ikkunoiden välissä nähtiin kahden mitra päässä olevan arkkipiispan +ja muutaman turbani päässä olevan turkkilaisen pahoin pidetyt +muotokuvat. Huoneen kaikki sopet ja nurkat olivat täynnä arkkuja ja +hattulippaita ja vaperain tuolien ympäröimänä seisoi siinä vielä avattu +peluupöytä, jonka päällä oli miehen myssy ja sen vieressä puoleksi +tyhjennetty lasi vaassavettä. Ämmä, jonka luutnantti oli huomannut +portilla, seurasi häntä kintuilla. Se oli likaisen näköinen +juutalais-akka. Hänen pienten vinojen silmäinsä katseet olivat ilkeät; +muutamat harmaat karvat peittivät hänen paksua ylähuultaan. Emilia +esitteli häntä luutnantille sanoen: "tämä on minun tätini, rouva +Fritsche". + +Jergunov ei voinut salata hämmästystään; kuitenkin katsoi hän +velvollisuudekseen mainita nimensä ja säätynsä, johon rouva Fritsche +ainoastaan vastasi karkealla katseella ja kysyi sisarensa tyttäreltä +venäjäksi, tahtoiko hän juoda teetä. + +"Oi, kyllä, teetä!" sanoi Emilia. "Eikös totta, herra upseeri, +juottehan te teetä? Voi, hyvä täti, olkaa niin hyvä ja tuokaa sisälle +samovari. Mutta mistä syystähän te nyt jäätte seisomaan, herrani, +ettekä istu? Herra Jumala, kun olette kursasteleva! Sallitteko että +otan päältäni shaalin?" + +Emilian puhuessa, kääntyi hänen päänsä yhdeltä puolelta toiselle ja +vaikutti liikahduksia hänen hartioissaan, aivan niin kuin linnuilla on +tapana käyttäitä kun ovat istuutuneet oikein mukavasti puun latvaan ja +aurinko paistaa heidän päällensä joka taholta. + +Luutnantti otti tuolin ja rupesi, annettuaan käytökselleen tarpeellisen +totisen arvoisuuden, puhumaan varkaudesta, mutta Emilia keskeytti hänet +kohta. -- "Elkää tehkö itsellenne niin suurta vaivaa sen takia", sanoi +hän; "koko asia ei ole enää mitään; tätini kertoi minulle juuri nyt, +että parhaimmat tavarat ovat löydetyt". Tässä murisi rouva Fritsche +muutamia sanoja itsekseen ja läksi ulos huoneesta. -- "Ei olis ollut +tarvis edes käydä polisin luona; vaan minä en voi koskaan itseäni +pidättää. Minä olen niin ... te ette ymmärrä saksaa ... olen niin +pikainen luonteeltani. Katsokaa minuun; nyt en enää sitä ajattele, en +vähintäkään!" + +Luutnantti katsoi Emiliaan: hänen kasvonsa osoittivat todellakin +entistä huolettomuuttaan. Kaikki hymyili näissä mitä suloisimmissa +kasvoissa, kaikki: pitkien tuhkaharmaitten ripsien varjoamat silmät, +suu, posket, leuka, vieläpä pikku kuoppakin leu'assa, vieläpä pienen +nykeränenän nippukin. Hän lähestyi särkynyttä peiliä ja järjesti +hiuksiansa, laulellen ja räpähyttäen silmillään. Jergunov seurasi +tarkasti jokaista hänen liikuntoaan. Hän oli erinomaisen mieltynyt +tyttöön. + +"Oletteko antava minulle anteeksi", sanoi tämä yhä kiekaillen peilin +edessä, "että olen teidät kuljettanut tänne? Olisiko se teistä +vastenmielistä?" + +"Mitä te sanotte?" + +"Minä olen jo sanonut teille, että olen niin pikapäinen luonteeltani. +Minä teen ensin ja sitten ajattelen, usein en ajattele ollenkaan. Mutta +mikä teidän nimenne on, herra upseerini? voiko saada tietää sen?" Niin +sanoen kävi hän totisena seisomaan luutnantin eteen ja asetti pyöreät +käsivartensa ristiin rinnoilleen. + +"Nimeni on Jergunov, Kuisma Vassilievits Jergunov", vastasi +luutnantti. + +"Jergu..., voi, sitä nimeä en voi lausua, se on kovin vaikea minulle; +minä tahdon kutsua teitä Florestaniksi. Minä tunsin Riigassa erään +herra Florestanin, jolla oli oivallisinta silkkivaatetta myydä, ja +kaunis oli hän! ... ei vähemmin kuin te. Vaan voi kuin olette +soreavartaloinen, juuri kuin oikea venäläinen sankari! Minä pidän +venäläisistä, minä olen itse venakko; niin, minä olen venakko, sillä +minun isäni oli upseeri, hänen piti saaman rintatähtikin... Mutta +minulla on valkoisemmat kädet kuin teillä". Hän nosti käsivartensa +päänsä yli, liikutteli käsiänsä edes takaisin, että veri laskeutuisi +alas, ja sanoi, äkkiä antaen niiden taas pudota alas: "näette sen, minä +pesen niitä aina hyvänhajuisella kreikkalaisella saippualla. Haistelkaa +vaan niitä ... no ei ... ei suudelmaa ... sitä varten minä en näyttänyt +niitä teille. Missä sotajoukossa te palvelette?" + +"Minä palvelen laivastossa, yhdeksännessätoista +Mustanmeren-komppaniassa". + +"Ah, te olette meri-upseeri!... Onko teillä iso palkka?" + +"Ei, ei erittäin". + +"Te olette varmaan hyvin urhoollinen; minä näen sen teidän silmistänne. +Mitkä paksut kulmakarvat teillä on! Kuuluu olevan hyvä voidella niitä +kynttiläntalilla yöksi, saadakseen niitä paremmin kasvamaan. Mutta +miksi teillä ei ole ollenkaan viiksiä?" + +"Se on vasten virka-ohjetta". + +"Hyi, miten tuhma se on, teidän virka-ohjeenne! Onko se tikari, tuo +joka teillä on tuossa?" + +"Se on kuvetappara, jommoista merisotamiehet kantavat". + +"Ah, kuvetappara! onko se terävä? Antakaa minun katsoa!" + +Ja ummistaen silmiänsä ja purren huuliaan veti hän ponnistuksella terän +tupesta ja asetti kärjen vasten nenäänsä. "Poikkilyötyhän se on +kärjestä, teidän kuvetapparanne", sanoi hän; -- "ja kuitenkin +saattaisin minä tappaa teidät yhdellä ainoalla iskulla". Samalla uhkasi +hän luutnanttia, joka oli pelkäävinään ja ääneensä nauraen väistyi +taaksepäin. Myöskin tyttö rupesi nauramaan. + +"Minä armahdan teitä", sanoi hän ja asettui majesteetilliseen asentoon, +-- "tuoss' on, ottakaa aseenne takaisin. Mutta kuulkaapa! -- kuinka +vanha te olette?" + +"Viidenkolmatta". + +"Ja minä yhdeksäntoista. Herra Jumala kuinka somasti!" + +Emilia nauroi niin hillimättömästi, että hän melkein oli kaatua +selällensä. Luutnantti tuskin liikahti tuolillaan eikä voinut kääntää +silmiään noista terveistä, ruusuisista, naurusta aivan vapisevista +kasvoista. Hän yhä enemmän ja enemmän mieltyi tyttöön. + +Äkkiä lakkasi Emilia nauramasta ja tarkasti katseltuaan luutnanttia, +ikäänkuin hän näkisi hänen nyt vasta ensimmäisen kerran, lähestyi hän +peiliä, hyräillen hampaitten välitse -- niin oli hänen tapansa. + +"Laulatteko myöskin, herra Florestan?" kysyi hän. + +"En, neitini, minua ei ole opetettu laulamaan lapsena ollessani". + +"Ettekä soita kitarria myöskään? Mutta minä sitä taidan. Minulla on +muuan, joka on kokonaan perlemolla kirjaeltu; vaan kielet ovat rikki. +Annattehan te minulle jotakin, niin että voin saada siihen uudet, eikö +niin, herra upseeri? Silloin minä myös laulan teille kauniin +saksalaisen romansin, niin liikuttavan... Ja taidatteko tanssia? -- +Ette? -- Mahdotonta? Minä opetan teitä tanssimaan ecossaise'a ja +kasakkaa. Tra la la, tra la la"... Ja Emilia alkoi hyppiä ympäri +huonetta. -- "Katsokaat mitkä sievät saapikkaat minulla on. Ne ovat +Varsovasta. Vaan miksi ai'otte nimittää minua?" + +Luutnantti punastui korviin saakka. "Tahdon nimittää teitä armaaksi +Emiliakseni". + +"Teidän täytyy sanoa minua 'mein Zuckerpüppchen'iksi' [sokerinuppuseni += sydänkäpyseni]. Koetellaan, sanokaapas se minun perästäni". + +"Aivan kernaasti, vaan pelkään sen tulevan kovin vaikeaksi minun +kielelleni". + +"Se ei tee mitään, ei mitään. Sanokaa nyt: mein..." + +"Mahin..." + +"Zucker..." + +"Tsouker..." + +"Püppchen, püppchen, püppchen". + +"Pü ... ei, en saa sitä suustani". + +"Kyllä saatte, teidän täytyy. Tiedättekö, mitä se merkitsee. Saksaksi +on se mieluisin sana, minkä nuori nainen voi saada kuulla. Minä selitän +sen teille sittemmin, sillä tässä tulee täti tuoden samovaria". Emilia +taputti käsiään. -- "Täti kulta, minä tahdon juoda teeni kermalla, +löytyykö sitä siellä?" + +"Vaiti", sanoi täti saksaksi äreällä äänellä. + +Luutnantti viipyi rouva Fritsche'ssä myöhään saakka. Nikolajeviin +tultuaan hän ei ollut vielä viettänyt niin hauskaa iltaa. Monasti +juohtui kyllä hänen mieleensä, että tuskin upseerille, aatelismiehelle, +sopi seurustella semmoisien kanssa kuin Riigan fröökynän ja hänen +tätinsä; mutta Emilia oli niin viehättävä, hän puhui niin lystikkäästi, +katsoi häneen niin kujeellisilla katseilla, niin että hän jätti kaikki +epäilykset, saadakseen kerran vapaasti nauttia elämää; jota tekemään +muuan pappi, eräs hänen sukulaisensa, oli häntä kehoittanut. Ainoastaan +yksi seikka saattoi hänet hiukan levottomaksi ja vaikutti ilkeästi +hänen mieleensä. Kesken hänen vilkkainta juttuaan Emilian ja tätin +kanssa, avautui huoneen ovi raolleen, tarpeeksi että siitä sopi miehen +käsivarsi, joka asetti jokseenkin suuren, ruokaliinaan käärityn paketin +eräälle tuolille. Tällä käsivarrella oli musta hiha, jossa huomattiin +kolme pientä hopeanappia. Molemmat naiset tarttuivat uteliaasti +kääryyn, tutkiakseen sen sisällystä. -- "Ei ne ole samoja lusikoita", +huusi Emilia; mutta täti sysäsi hänet syrjään kyynäspäällään ja kantoi +niin kiiruusti ulos paketin, ettei solminnut edes kiinni ruokaliinan +neniä. Luutnantti tuli nähneeksi yhden näistä ja luuli siinä +huomaavansa veritahran näköisen punaisen pilkun. -- "Mitä siinä oli?" +kysyi hän; "oletteko saaneet takaisin vielä enemmän varastettuja +tavaroitanne?" + +"Olemme", sanoi Emilia vitkaan, -- "ne on hankittu meille takaisin". + +"Kuka on ne löytänyt? miespalvelijanne?" + +Emilia veti kulmiansa ryppyyn. + +"Mikä miespalvelija?" kysyi hän; "meillä ei ole semmoista". + +"Mutta kaikissa tapauksissa joku mies?" + +"Ei koskaan astu mies yli meidän kynnyksemme". + +"Pyydän tuhat kertaa ... mutta minä tunsin aivan varmaan jonkun +'vengerka'n' hihan, -- ja tämä lakki sitten?" + +"Ei koskaan, ei koskaan astu mies yli meidän kynnyksemme", kertoi +Emilia uudestaan painolla. -- Mitä te olisitte voineet nähdä? tämä +lakki on minun". + +"Kuinka? -- teidän?" + +"Niin, minun. Joskus pistää päähäni käydä naamiohuveissa. Sanalla +sanottu: se on minun -- olkoon se tarpeeksi sanottu!" + +"Mutta kukas antoi teille tuon paketin?" + +Emilia ei vastannut mitään, vaan seurasi tätin esimerkkiä ja meni ulos. +Muutamien minuuttien perästä tuli hän kuitenkin takaisin, ja kun +luutnantti uudestaan tahtoi tehdä muutamia kysymyksiä häneltä, katsoi +hän tuimasti luutnanttiin, ja sanoessaan tälle että kavalierin pitäisi +semmoista uteliaisuutta hävetä, vaihetteli eri tunnon-ilmaukset hänen +kasvoissaan ja hän kävi synkäksi. Mutta kohta otti hän kortit esille +pöytälaatikosta ja kehoitti luutnanttia povaamaan hertassa. + +Jergunov otti hymyillen kortit, ja kaikki epäluuloisuus katosi kohta. +Mutta nämä ilkeät ajatukset tulivat takaisin vielä samana iltana. +Hän oli jo jättänyt taakseen talon laipiossa olevan, kadulle vievän +pienen portin ja viimeisen kerran huutanut Emilialle: "hyvästi, +Zuckerpüppchen", kun pieni tanakka mies sujahti hänen sivuitsensa ja +kirkas kuuvalo näytti hänelle mustalaisen laihat kasvot mustilla +viiksillä, kotkannenällä ja säihkyvillä silmillä tuuheiden +kulmakarvojen alla. Tämä mies piilottihe kiiruusti erään huoneenkulman +taakse. Varmaan luuli luutnantti tuntevansa, -- ei hänen kasvojansa, +sillä niitä hän ei ollut koskaan ennen nähnyt, -- vaan kyllä hänen +nyörinuttunsa hihan noilla kolmella hopeanapilla. Joku levottomuus +heräsi ymmärtäväisen ja järkevän nuoren miehen sielussa. Kun hän oli +tullut kotiinsa, ei hän, aivan vasten tapaansa, sytyttänyt suurta +merenvaahtopiippuansa. Kyllähän muuten odottamaton yhtymys lumoavan +Emilian kanssa ja hänen seurassaan vietetyt ihanat hetket saattoi olla +syynä hänen liikutettuun mielensä tilaan. + + + + +II. + + +Mitkä luutnantin epäilykset lienevät olleetkaan, niin katosivat ne +kohta ja jälkeä jättämättä. Hänen käyntinsä Riigan naisten luona +tulivat yhä tiheämmiksi. Alussa kävi Jergunov heidän luonansa +ainoastaan salaa, koska hän tavallansa häpesi olla heidän tuttavansa; +mutta kohta näytti hän julkisesti pitävänsä vastasaatujen tuttaviensa +asuntoa kaikkia muita taloja parempana; luonnollisesti jäivät hänen +oman nuorenmiehen asuntonsa neljä kolkkoa seinää saman ylenkatseen +alaisiksi. Rouva Fritsche ei enää herättänyt vastenmielisiä tunteita +hänessä, vaikka tämä edelleen kohteli häntä jokseenkin epäkohteliaasti, +melkeinpä halveksivaisesti. Tämänkaltaiset naiset pitävät luonansa +käviöitään arvossa heidän auliutensa mukaan, eikä luutnantti ollut +aivan saituudesta vapaa. Mitä lahjoihin tulee, niin hän kernaimmin +tarjosi pähkinöitä, rusinoita ja piparkakkuja. Ainoastaan yhden kerran +oli hän -- käyttääksemme hänen omia sanojansa -- saattanut itsensä +häviöön: hänellä oli ollut mukanaan Emilialle pieni kaulahuivi, oikeata +franskalaista, punaista silkkikangasta. Samana päivänä tämä poltti +nipukat siitä kynttilällä; luutnantti nuhteli häntä siitä ja heti solmi +Emilia sen kissansa häntään; luutnantti suuttui siitä, vaan Emilia +nauroi hänelle vasten naamaa. Täytyipä luutnantin viimein vielä +tunnustaakin, ei ainoastaan että hän oli kykenemätön hankkimaan +itselleen minkäänlaista kunnioitusta Riigan naisten luona, vaan myös +etteivät edes luottaneet häneen. Sillä ei koskaan häntä päästetty +sisään heti eikä ennenkuin oli ensin pidetty tarkkaa tutkintoa. Usein +täytyi hänen odottaa; toisen kerran sai hän kääntyä takaisin ilman +muitta mutkitta ja ettei hän pääsisi heidän asioitaan tuntemaan, +puhuivat he aina hänen läsnä ollessaan keskenään saksaa. Emilia ei +tehnyt hänelle vähintäkään selkoa teoistaan ja toimistaan; ja kaikkia +hänen kysymyksiänsä Emilia aina tarkoin kierrätteli. Mikä kuitenkin +enemmin huoletti häntä oli se seikka, että rouva Fritschen talossa, +joka, jos kohta näöltään vähäinen, kuitenkin oli jokseenkin avara, +löytyi useampia huoneita, jotka aina olivat hänelle suljetut. -- Tästä +kaikesta huolimatta kävi Jergunov yhtä uutteraan Emilian luona. Hän +löysi siellä, niinkuin sanotaan, rakastavan sydämen, ja hänen +turhamielisyyttään kutkutti, kun hänen nuori ystävänsä, joka edelleen +kutsui häntä Florestaniksi, yhä enemmän ja enemmän ihaili hänen +miehistä kauneuttaan, ja huomasi että hänen silmänsä olivat +paratiisilinnun silmien näköisiä. + +Lämpimänä kesäpäivänä, puolenpäivän aikaan, tuli luutnantti, +vietettyään koko aamupäivän polttavassa auringonhelteessä työmiesten +luona laivanveistämöllä, läähättäen ja uupuneena pienelle, hänelle +kovinkin hyvin tunnetulle portille. Hän kolkutti; ei annettu hänen +odottaa. Tuskin päästyään niin sanottuun salongiin heittäytyi hän +sohvalle. Emilia lähestyi häntä ja pyyhki hänen kovassa hiessä olevaa +otsaansa nenäliinallansa. + +"Kuinka väsynyt hän on! ja niin kuuma!" sanoi hän sääliväisenä; "ystävä +raukka! Jos hän edes olisi avannut kauluksensa hakaset! Herra Jumala, +näkeehän hänen pienen sydämensä jytkyttävän hänen rinnassaan!" + +"En jaksa enää", vastasi Jergunov huoahtaen. "Jaloillani aamusta +varhain ja tämä polttava aurinko sitten! Ensin arvelin paeta kotiin, +vaan siellä odottaa minua ruunun tavaranhankkijat, nuo verimadot. +Täällä, sinun luonasi -- mikä raittius ja vilppaus! Luulenpa melkein +että mieleni tekisi nukahtaa hiukan, jos uskaltaisin". + +"Tee se huoletta, ei kukaan ole sinua häiritsevä". + +"Vaan minä en tiedä, tokko minä --" + +"Mitä hullutuksia! Nuku! Minä tuuditan sinua nukkumaan". + +Hän alkoi rallatella tuutulaulua. Luutnantti sanoi: "voisinkohan saada +lasin vettä ensin!" + +"Tuoss' on vähän, raitista ja kirkasta kuin kristalli. Odotapas, minä +panen pienen tyynysen pään-alaiseksi ... noin ... ja sitten tämä ... +kärpäsien tautta". + +Hän peitti hänen kasvonsa kaulaliinallaan. + +"Tuhannen kiitoksia, pieni Cupidoni", sanoi luutnantti, ja heti oli hän +nukkunut. Emilia lauloi, hiljaa huojuttaen ruumistaan edestakaisin, +ikäänkuin olisi hän tuuditellut ja nauroi itse liikunnolleen ja +laululleen. + +Tunnin kuluttua heräsi Jergunov. Hänestä oli tuntunut unessa ikäänkuin +joku olisi kumartunut hänen ylitsensä ja kosketellut häntä. Hän otti +pois liinan, joka peitti hänen silmiään. Emilia oli aivan hänen +vieressään polvillaan, semmoinen mielen-ilmaus kasvoissaan, jommoista +luutnantti ei ennen ollut niissä huomannut. Emilia nousi pikaan +paikaltaan ja kiiruhti ikkunan luo, kätkien jotakin taskuunsa. +Luutnantti ojensi jäseniään. -- "Olen maannut aika lailla", sanoi hän. +"Tule tänne luokseni hiukan, armas neitini". Kun Emilia lähestyi häntä, +nousi hän äkkiä sohvalta, pisti kätensä hänen taskuunsa ja veti esille +siitä pienet saksit. -- "Jesus!" huusi Emilia ehdottomasti. + +"Ne on saksit?" änkytti luutnantti. + +"Luultavasti. Mitäs luulit löytäväsi? Ehkä pistoolin? Oi kuin +naurettavan hullun näköinen hän on! posket rutussa kuin päänalus, tukka +aivan pystyssä niskasta, eikä hän edes naura! Oh!" + +Emilia oli naurusta pakahtumaisillaan. + +"No tarpeeksi jo", sanoi luutnantti suuttuneena; "ell'et voi keksiä +mitään sukkelampaa, niin minä menen tieheni... Minä menen", sanoi hän +kun tyttö edelleen nauroi, ja otti lakkinsa. Emilia vaikeni. -- "Hyi, +kuinka häijy hän on", sanoi hän, -- "oikea venäläinen; kaikki +venäläiset ovat häijyjä. Nyt hän menee tiehensä. Hyi! Eilen lupasi hän +minulle viisi ruplaa, tänään hänellä ei ole mitään minulle antaa, ja +nyt hän menee tiehensä". + +"Minulla ei ole rahoja muassani", mumisi luutnantti, jo oven +kynnyksellä. -- "Hyvästi". + +Emilia seurasi häntä silmillään ja heristi häntä sormellaan. -- +"Kuulkaa nyt, mitä hän sanoo: hänellä ei ole rahoja! Oh, minkälaisia +pettureita kaikki nämä ryssät ovat. Vaan varro, varro, herra rajupää! +Täti kulta, tulkaas tänne -- minulla on teille jotakin kerrottavaa". + +Saman päivän illalla huomasi luutnantti päältään riisuessaan, vyönsä +yläreunan, tuon vyön, jota hän aina piti vyötäisillään, olevan +aukiratkotun sormen pituudelta. Järjestystä rakastavana ihmisenä otti +hän heti neulaa ja rihmaa, vahasi rihman ja ompeli huolellisesti +kiinni reiän, ottamatta ollenkaan sen enempää huomioonsa tätä +vähäpätöistä seikkaa. + +Seuraavana päivänä oli luutnantilla virkatoimia rasitukseksi asti. Hän +ei edes iltapäivällä jättänyt kotoaan, ja yömyöhään saakka kirjoitti ja +kopioitsi hän otsansa hiessä ilmoituskirjeitä esimiehillensä, mutta +sekoitti säälimättä korkomerkit ja pani aina huutomerkin "mutta" sanan +perään ja puolipisteen "kuitenkin" sanan perään. Seuraavana aamuna tuli +pieni juutalaistyttö paljain jaloin ja repaleisessa hameessa ja toi +hänelle kirjeen Emilialta, ensimmäisen, jonka hän oli häneltä +saanut. "Armahin Florestan!" kirjoitti hän, "oletko vihoissasi +Zuckerpüppchen'illesi, koska sinä et tullut hänen luokseen eilen? Rakas +ystäväni, älä ole suutuksissa, ja ellet tahdo että armas Emiliasi itkee +monta kuumaa kyyneltä, niin tule estelemättä iltapäivällä kello 5. +(Viitosen ympärille oli pieni, kynällä piirretty kaksinkertainen +kukkaseppele.) Armas Emiliasi". + +Luutnantti kummastui. Hän ei ollut pitänyt Emiliata siksi sivistyneenä. +Hän antoi lapselle kopeekan ja käski sanoa tulevansa. + +Jergunov piti sanansa. Kello ei vielä ollut viittä lyönyt, kun hän jo +kolkutti rouva Fritschen porttia. Mutta hänen hämmästyksekseen Emilia +ei ollut kotona. Täti otti häntä vastaan ja hänen suureksi ihmeekseen +tämä ensin puheen aluksi niiasi ja kertoi sitten hänelle, miten +odottamattomat seikat olivat pakoittaneet Emilian lähtemään ulos, vaan +että hän kohta palautuisi ja oli pyytänyt luutnanttia odottamaan häntä. +Rouva Fritschellä oli päässä aivan valkoinen myssy, hymyili, puhui +mielittelevällä äänellä ja koetti selvään antaa äkeille kasvoilleen +niin herttaisen näön kuin mahdollista; ne eivät kuitenkaan tulleet +paremmiksi näiden ahkeroimisien kautta, vaan herättivät päinvastoin sen +kautta arveluita ja epäluuloa. -- "Istukaa, herrani, istukaa", sanoi +hän, työntäen esille nojatuolin. -- "Ja toivon varmaan teidän suovanne +minulle kunnian tarjota teille vähän virvoitusta". Rouva Fritsche +niiasi taas, meni ulos ja palasi kohta tuoden kupin suklaatia +rautaläkki-tarjoimella. Suklaati ei ollut parahinta laatua; kuitenkin +joi luutnantti sitä hyvällä halulla, vaan koetti turhaan miettiä +selville, mitä tämä äkillinen, nöyrä kohteliaisuus rouva Fritschen +puolelta voisi tietää tahi mitä kaikki tämä merkitsisi. Emilia ei +tullut. Jo oli luutnantin kärsivällisyys loppua, kun äkkiä hänen +korvaansa kohtasi kitaran ääni, joka tunkeutui hänen luokseen huoneen +seinän läpi. Sävel -- vielä yksi -- kolmas, yhä voimakkaampi ja +täysi-äänisempi. Luutnantti säpsähti hämmästyksestä. Emilialla oli +kyllä kitara vaan siinä oli ainoastaan kolme kieltä; ostaa uusia hän ei +vielä ollut ennättänyt, ja paitsi sitä eihän Emilia ollut kotona. +Uudestaan helisi sävel, ja tällä kertaa niin täysi-äänisesti kuin jos +se olisi tullut siitä huoneesta, jossa hän oli. Luutnantti kääntyi +korollaan ympäri ja päästi hämmästyksen ja kauhistuksen huudon ... +hänen edessään, pienen, matalan oven kynnyksellä, jota ovea hän ei +tähän saakka ollut huomannut, koska tuo iso kaappi oli sen peittänyt, +seisoi tuntematon, outo olento, ei lapsi, vielä vähemmin impi. Tämä +olento oli puettu pitkään valkoiseen hameesen loistovärisillä +kudotuilla kirjoilla, ja jalassa hänellä oli punaiset korkeakorkoiset +kengät. Hänen paksu, raskas, musta tukkansa, jota kultainen otsasolki +piti koossa, kävi hänen pienestä päästään manttelin tapaan yli hennon, +laihan vartalon. Tämän omituisen hunnun alta kiilti kaksi suurta +silmää, ja pari hienoa päivettynyttä, kultaisilla rannerenkailla +koristettua käsivartta piteli käsillään kitaraa. Tuskin voi hänen +kasvojensa piirteitä huomata, niin pieniltä ja himeiltä ne näyttivät; +ainoastaan hieno terävä nenä kuvautui suorana viivana punaisten huulien +yläpuolella. Luutnantti seisoi kuin kivettyneenä. Hän tuijotti päätään +kääntämättä tähän eriskummaiseen olentoon, joka myös katseli häneen +sanaa sanomatta. Vähitellen tuli hän kuitenkin tolkkuunsa ja lähestyi +häntä epäilevillä askelilla. Synkät kasvot alkoivat hymyillä, +lumivalkoiset hampaat kiillähtivät äkkiä, pää kumartui ja näyttäytyi, +pudistaen vahvaa tukkaa, kaikessa hienossa kauneudessaan. + +"Ken on tämä lemmon lapsi?" mutisi luutnantti, ja astuen vielä +lähemmäksi, sanoi hän hiljaisella äänellä: lapsi, "lapsi, ken sinä +olet?" + +"Tännepäin", vastasi hän matalalla äänellä ja vieraalla äännöksellä, +joka pani koron väärään paikkaan, "tänne-päin" ... ja otti samalla +askeleen taaksepäin. Luutnantti astui yli kynnyksen hänen perästään ja +tuli hyvin pieneen huoneesen ilman ikkunoitta ja jonka katto ja seinät +olivat peitetyt raskailla kamelilankatapeteilla. Väkevä myskihaju oli +melkein tukehuttaa hänet; kaksi hienoa keltaista vahakynttilää paloi +pyöreällä pöydällä, joka seisoi hyvin matalan turkkilaisen sohvan +edessä; eräässä nurkassa nähtiin hyvin pieni sänky, jonka edessä oli +uutimet itämaalaisesta, atlaska-juovaisesta muslinista, ja pään-aluksen +puolella riippui seinällä rukousnauha meripihkahelmistä ja punaisella +silkkitupsulla toisessa päässä. + +"Mutta sanokaa minulle: kukas te olette?" sanoi luutnantti uudelleen. + +"Sisar ... Emilian sisar". + +"Te olette hänen sisarensa? Te asutte täällä?" + +"Niin". + +Luutnantti ojensi taas kätensä häntä kohtaan, vaan hän väistyi taas +taaksepäin. + +"Mistäs se tulee, ettei hän koskaan ole maininnut mitään teistä +minulle? Oleskeletteko piilossa?" + +Pienokainen nyykytti myöntäen päätään. + +"Todellakin! Ja mikä teillä on syynä piileskellä? Sentähden en siis ole +koskaan saanut nähdä teitä! Minun täytyy tunnustaa, ett'ei minulla ole +ollut vähintäkään aavistusta teidän olemassa olemisestanne... Kuinka! +ja tämä vanha, lihava rouva Fritsche on teidän tätinne?" + +"Niin". + +"Hm ... näyttää siltä kuin te ette olisi oikein perehtynyt venäjän +kielen puhumiseen. Mikä teidän nimenne on?" + +"Kolibri". + +"Kuinka?" + +"Kolibri". + +"Kolibri! onpa se erinomaisen outo nimi. Luulen Afrikassa löytyvän +eräänlaisia hyönteisiä, joita nimitetään sillä nimellä, vai miten?" + +Kolibri nauroi. Hänen naurunsa helähti niin katkonaisesti ja +kummallisesti, ikäänkuin jos olisi laseja kilistetty vastakkain hänen +kurkussaan. Hän pudisti vakaasti päätään, loi pikaisen katseen +ympärilleen, asetti kitaran luotaan ja oli hyppäyksellä ovella, jonka +hän äkisti sulki. Kaikki hänen liikkeensä olivat nopeat ja notkeat ja +niitä seurasi tuommoinen kuiva kahiseminen, joka on sisiliskoille +omituinen. Hänen hiuksensa ylettyivät takanapäin polventaipeisin +saakka. + +"Miksi suljette oven?" kysyi luutnantti. + +Kolibri pani sormen huulillensa. -- "Emilian tähden", sanoi hän. + +Luutnantti hymyili vähän ilkkuvasti. + +"Te olette ehkä mustasukkainen?" + +"Mitä?" kysyi Kolibri, nostaen päätään ja antoi, samoin kuin jokaisessa +kysymyksessä minkä hän teki, kasvoilleen hyvin lapsellisen katsannon. + +"Mustasukkainen ... suuttunut..." + +"Oi, niin juuri!" + +"Te osoitatte minulle suurta kunniaa. Sanokaa minulle, kuinka vanha te +olette?" + +"Kymmenen ja seitsemän". + +"Seitsemäntoista, te tarkoitatte varmaan?" + +"Niin". + +Luutnantti silmäili outoa seurakumppaniaan vielä enemmän tutkivalla +katseella kuin ennen. + +"Vaan oikeinhan te olette pieni kauneuden ihme! Mitkä hiukset! mitkä +silmät! ja nuo kulmakarvat sitten!..." + +Kolibri alkoi taas nauraa ja pyöritteli verkkaan kauniita silmiään. + +"Niin, minä olen kaunotar", sanoi hän kummallisella arvoisuudella. +"Istukaa ... minä -- -- aivan teidän viereenne... Näettekö, kukka, +kaunis kukka, joka tuoksuu hyvälle!" + +Hän veti esille vyöttimestään valkoisen seljan oksan ja tirkisteli +luutnanttiin kukkain välitse, joista hän puri poikki lehden. + +"Vartokaa, tahdotteko konstantinopelilaista konfektea? sorbetia?" kysyi +hän. + +Kolibri nousi äkkiä istuiltaan, meni pienen kaapin luo, aukasi sen ja +otti siitä pienen kullatun maljan, joka oli peitetty kappaleella +punaista, terästähdillä koristettua vaatetta, hopealusikan, vedellä +täytetyn tahotun kristallikaraffin ja samankaltaisen lasin. -- "Ottakaa +sorbetia, hyvä herra, kovin hyvää; ja minä laulan. Tahdotteko?" + +Hän tarttui kitaraan. + +"Laulaisitteko?" kysyi luutnantti ja vei lusikallisen todellakin +oivallista sorbetia suuhunsa. + +Kolibri tarttui paksuun tukkaansa molemmilla käsillään ja heitti sen +taaksepäin, kallisti päätään sivullepäin ja näpähytti muutamia ääniä +kitarasta, tarkasti katsellen hyppysiään ja kitaran vastinlautaa. Sen +jälkeen alkoi hän laulaa suloisella äänellä, ja paljoa voimakkaammin +kuin olisi odottanut niin heikolta olennolta; mutta luutnantista oli +hänen laulunsa kummallinen. -- "Miten naukuu tuo kissanpoika!" sanoi +hän itsekseen. + +Hän lauloi surullista laulua; se ei ollut venäjän eikä saksan kielellä, +vaan Jergunoville aivan tuntemattomalla kielellä. Niinkuin hän +myöhemmin kertoi, sekoittui alinomaa kummallisia kurkku-ääniä hänen +lauluunsa, ja lopussa lauloi hän hiljaa sanat "sintsimar, sintamar" +tahi jotakin semmoista. Sen perästä nojasi hän päätään vasten kättä, +päästi huokauksen ja asetti kitaran polvilleen. + +"No, tahdotteko vielä kuulla enemmän?" kysyi hän. + +"Tahdon, minä pyydän sitä", vastasi luutnantti; -- "mutta miksi aina +niin surullinen katsanto? Ettekö tahdo vähän sorbetia?" + +"En, ottakaa itse. Nyt tulee jotakin iloisempaa". + +Hän lauloi sen jälestä muutaman laulun tanssinuotilla, mutta samalla +käsittämättömällä kielellä ja niinkuin ennen kurkku-ääniä siihen +sekoittaen. Hänen ruuniset sormensa riensivät oikein kuin pienet +hämähäkit kielien ylitse; ja hän lopetti laulun korkealla äänellä +huutaen sanan "hussa", ja kiivaasti ja useampia kertoja pieksäen pöytää +pienellä nyrkillään. Hänen silmissänsä loisti raivoisa tuli. + +Luutnantti oli, niinkuin sanotaan, aivan sokaistu; hänen päätänsä +huimasi. Kaikki oli hänelle niin uutta: tämä myskinhaju, nämä +kummalliset laulut, nämä selvällä päivällä sytytetyt kynttilät, +vaniljasorbeti ja ennen kaikkia tuo Kolibri, joka tuli häntä lähemmäksi +ja aina lähemmäksi, tämä silkinhienoinen, kiiltävä tukka ja nämä yhä +niin surulliset kasvot. -- "Hän on russalka" [juutalainen ilkeäsisuinen +aallotar tahi metsän impi slavilaisessa jumalais-tarustossa], sanoi hän +itsekseen, tuntien omituista mielipahaa. -- "Sydänkäpyseni ... sano +minulle ... kuinka mielesi teki kutsua minut luoksesi tänään?" + +"Sinä olet nuori, kaunis poika, semmoisesta minä pidän!" + +"Ah, ah! mitä Emilia on siitä sanova? Hän tulee, hän on tänään aamulla +kirjoittanut minulle siitä". + +"Ei sanaakaan Emilialle ... hän tappaisi minut". + +Luutnantti purskahti nauruun. "Pidättekö häntä niin ilkeänä?" + +Kolibri pudisti päätään. -- "Ei pahat ihmiset yksistään tapa... Ei +sanaa rouva Fritschelle myöskään". + +Hän kosketti samalla luutnantin otsaa sormensa päällä. -- +"Ymmärrättekö, upseeri?" + +Luutnantti rypisti kulmiansa. -- "Hyvä, hyvä, olen säilyttävä +salaisuutesi, mutta palkinnoksi siitä sinun täytyy antaa minulle +suudelma". + +"Ei ... sitten, kun menet..." + +"Heti!" + +Hän kumartui Kolibria vasten, vaan tämä vetäytyi verkalleen taaksepäin +ja nousi paikaltaan kuin kyykäärme, jonka päälle on astuttu tiheässä +ruohossa metsässä. Luutnantti katsoi häntä tarkasti silmiin. -- "Hän on +äkäinen!" sanoi hän... "No, jos tahdot, ja Jumala olkoon kanssasi!" + +Kolibri näytti hetkiseksi vajonneen unelmiin, sitten päätti hän taas +lähestyä luutnanttia, kun kolme kumisevaa lyöntiä kaikui läpi +rakennuksen. Kolibri nousi äkkiä istuiltaan. -- "Tänään ei, huomenna, +niin tule huomenna", sanoi hän väkinäisellä hymyllä. + +"Mihin aikaan?" + +"Kello seitsemän iltapäivällä". + +"Hyvä, vaan huomenna sinun täytyy kertoa minulle, miksi olet kätkenyt +itsesi minulta niin kauan". + +"Niin, niin -- loppu huomenna, upseerini!" + +"Pysy sanassasi siis! Minä tuon mukanani pienen kauniin lahjan sinulle +myös". + +"Ei koskaan!" sanoi hän ja polki jalkaansa laattiaan. "Tämä -- ja se -- +ja se" (hän osoitti sormellaan vaatteitaan, koristuksiaan, kaikkea mikä +ympäröitsi häntä) -- "se minun. Lahjoja -- ei koskaan!" + +"Älä suutu, neitiseni. Minä en pakoita ketään. Täytyy siis erota! +Hyvästi, pikku hempukkani ... ja suudelma?" + +Kolibri juoksi kepeänä ja notkeana häntä vastaan ja heitti käsivartensa +nuoren luutnantin kaulan ympäri sekä antoi hänelle suudelman, joka +häneen teki saman vaikutuksen kuin jos lintu olisi noukallaan iskenyt +häntä vasten suuta. Hän tahtoi nyt vuorostaan taas suudella häntä, vaan +Kolibri luikahti sukkelasti pois ja pakeni pienen sohvan taakse. + +"Huomenna siis, kello seitsemän?" sanoi luutnantti, hiukan +hurmautuneena. Kolibri vastasi pään nyykähdyksellä, ja tarttuen +hyppysillään muutamaan hiuspalmikkoonsa, rupesi hän hiljaa sitä +pureksimaan pienillä hampaillaan. Luutnantti viittasi hänelle +jäähyvästiä kädellään ja veti oven kiinni perästään. Hän kuuli vielä +miten Kolibri lähestyi sisäpuolelta ja salpasi sen kahdella säpillä. + +Rouva Fritschen salissa ei löytynyt ketään ihmistä ja luutnantti, joka +ei ollenkaan tahtonut tavata Emiliaa, kiiruhti tullakseen ulos; mutta +etehisessä kohtasi hän emännän. -- "Te menette jo pois, herra +luutnantti?" sanoi hän tuolla samalla teeskentelevästi ja ilkeästi +ystävällisellä irvistyksellä, -- "te ette tahdo odottaa Emiliaa?" + +Luutnantti otti lakkinsa. -- "Rouva Fritsche", vastasi hän, "minun +täytyy ilmoittaa teille, ett'en ole tottunut odottamaan; -- on hyvin +luultava, etten myöskään tule takaisin huomenna. Olkaa hyvä ja +ilmoittakaa se sisarenne tyttärelle". + +"Hyvä, hyvä", sanoi ämmä. "Mutta ei suinkaan teillä kuitenkaan ole +ollut ikävä, herra luutnantti?" + +"Ei, rouvaseni, ikävä minulla ei suinkaan ole ollut". + +"Sehän onkin kaikki, minkä minä tahdoin tietää. Saan kunnian". + +"Hyvästi, rouvani". + +Luutnantti palasi kotia, heittäytyi sängylleen ja vaipui kaikenlaisiin +mietteisin. "Mitä hittoa tämä on!" huusi hän monta kertaa suurella +äänellä; "miksi on Emilia kirjoittanut minulle? Hän määrää yhtymisen +minun kanssani eikä näyttäydy siinä!" Hän otti Emilian kirjeen, +käänteli sitä käsissään ja aukasi sen. Se haisi tupakansavulle, ja +muutamassa kohden oli tekosanan pääte muutettu. "Mitä johtopäätöksiä +siitä voi tehdä? -- Olisikohan se mahdollista, ettei tämä vanha +juutalais-akka, jota Jumala tuomitkoon, todellakaan tiennyt mitään +siitä? Ja, ennen kaikkea, _Kolibri_, kuka hän on?" + +Lumoava Kolibri ei tahtonut mennä hänen mielestään, ja malttamattomasti +odotti hän seuraavaa iltaa, vaikka hän toiselta puolen melkein pelkäsi +tätä pikku hempukkaa. + + + + +III. + + +Ennen päivällistä meni luutnantti puodistoon ja osti sieltä viimein +kovan tinkimisen perästä pienen kultaristin mustassa samettinauhassa. +--- "Vakuuttakoon vaan, ett'ei hän tahdo vastaanottaa lahjoja; kyllä +tiedetään, mimmoista se on. Jos hänessä todellakin on niin omaa etua +katsomaton sielu, niin varmaan ei Emilia ole kieltävä". + +Kellon kuutta käydessä iltapäivällä ajoi luutnantti partansa +erinomaisella huolella, tuotti luokseen peruukkimaakarin lähistöstä, +saadakseen tukkansa oikein hyvin käheröityksi ja voidelluksi, jonka +tehtävän tämä hyvin tunnollisesti suoritti, säälimättä asianomaisten +virkakuulutuksia, joista hän teki hius-paperruksia. Sen jälkeen +pukeutui luutnantti uusimpaan univormuunsa, otti uudet, vielä +käyttämättömät hansikkaat käteensä ja läksi kotoaan, ensin +ripsutettuaan tarpeeksi hajuvettä päällensä. Jos hän tänään oli +suuremmalla huolella pukeutunut kuin ennen, "Zuckerpüppcheniänsä" +tervehtimään mennessään, niin se ei tapahtunut siitä syystä, että +Kolibri enemmän häntä miellytti; mutta hänessä löytyi jotakin, joka +yksin kiihoitti luutnanttimmekin jäykkää kuvas-aistia. + +Hänen astuessaan huoneesen tuli rouva Fritsche häntä vastaan niinkuin +ainakin, ja ikäänkuin olisivat keskenään päättäneet valhetella +toisilleen, ilmoitti rouva hänelle että Emilia oli mennyt ulos +muutamiksi hetkiksi, vaan pyysi häntä odottamaan. Luutnantti nyykytti +suostuvansa ja istuutui muutamalle tuolille. Rouva Fritsche hymyili +taas, se on, näytti pitkiä, keltaisia hampaitaan ja lähti ulos, tällä +kertaa tarjoamatta suklaatia. + +Tuskin oli hän poistunut, ennenkuin luutnantti käänsi silmänsä tuohon +salaperäiseen oveen. Se pysyi suljettuna. Kaksi kertaa koputti hän +siihen, ilmoittaakseen tuloaan; ovi ei au'ennut. Hän pidätti +hengitystään ja kuunteli: ei mitään, ei vähintäkään ääntä; olisi voinut +luulla kuolon korjanneen kaiken hänen ympärillään. Luutnantti nousi +tuolilta, hiipi taas varpaillaan ovelle, haki hapuillen ovensäppiä ja, +kun ei sitä löytänyt, tyrkkäsi hän ovea polvellaan. Ovi kesti +tyrkkäyksen. Hän kumartui uudelleen ja huusi melkein tukahutetulla +äänellä kahdesti: "Kolibri! Kolibri!" -- Ei vastausta. Hän ojensihe, +veti molemmilla puolin univormunsa liepeistä, polki saappaansa korolla +lattiaan, lähestyi taas ikkunaa ja rumputteli suutuksissaan lasia. +Hänen loukattu sotilaskunniansa alkoi kuohua hänessä. -- "Mitä hittoa! +minä minua pidetään? Minä mäikäytän nyrkilläni oveen, niin totta hänen +täytyy avata minulle, ja jos tuo vanha noita kuulee sen, sitä pahempi, +vaan ei se minun syyni ole!" -- Hän teki "oikealle ympäri"... Ovi oli +raollaan. + +Heti kiiruhti luutnantti taas varpaillaan tuohon salaiseen huoneesen. +Sohvalla lepäsi Kolibri kiiltävän keltaisessa hameessa, leveä punainen +vyötin vyötäisillä. Hän peitti kasvonsa nenäliinaansa ja nauroi niin +että kyyneleet tuli silmiin, vaan äänettömästi. Tällä kertaa oli hän +järjestänyt tukkansa kahteen suureen, pitkään, punaisilla nauhoilla +koristettuun palmikkoon. Nuo punaiset kengät eilispäivästä näkyivät +olevan hänellä jalassa, vaan muuten olivat jalat paljaat; olisi voinut +luulla hänellä olevan ruuniset silkkisukat. Sohva oli vähän toisin +asetettu kuin eilen, lähempänä seinää, ja pöydällä seisoi japanilainen +teetarjoin pullakkaisella kahvikannulla, kristallisella sokerirasialla +ja kahdella pienellä sinisellä posliini-kupilla. Samalla pöydällä oli +kitara, ja hieno harmaja höyry kohosi köynnösmäisesti itämaalaisesta +köynnös-kekosesta. + +Luutnantti, joka ensi silmäyksellä oli huomannut kaiken tämän, lähestyi +sohvaa, vaan ennenkuin hän oli ennättänyt sanaakaan sanoa, niin +Kolibri, joka ei herjennyt nauramasta nenäliinaansa, ojensi kätensä ja, +kaivaen pienet kovat sormensa luutnantin kauniisti laitettuun tukkaan, +hävitti silmänräpäyksessä koko tämän korean taideteoksen. -- "Mitä +hyvää tuosta nyt on?" huusi luutnantti, sangen vähän mielissään tuosta +sopimattomasta tuttavallisuuden osoituksesta; -- "mikä rohkeus!" +Kolibri paljasti kasvonsa. "Ennen ruma", sanoi hän, "noin parempi". -- +Hän vetäytyi taaksepäin sohvassa ja asetti jalkansa ristiin allensa. +"Istuudu tuohon, tuonne alas". + +Luutnantti istuutui siihen paikkaan, joka hänelle osoitettiin. -- +"Miksi vetäydyt minua pakoon?" kysyi hän hetken äänettömyyden perästä, +"pelkäätkö minua?" + +Kolibri kyyristyi alas kuin kissa ja tirkisteli häneen sivultapäin. -- +"Minäkö? en!" + +"Sinä et saa olla niin huimapäinen", jatkoi luutnantti isällisellä +äänellä. -- "Tottahan muistanet eilistä lupaustasi?" + +Kolibri syleili molempia polviaan käsivarsillaan, nojasi päätään niitä +vastaan ja tirkisteli taas häneen sivulta. + +"Minä muistan". + +"Noh", sanoi Jergunov ja tahtoi lähestyä häntä. + +"Ei niin kiirutta, herraseni!" + +Kolibri irroitti palmikkonsa, joilla hän oli ympäröinyt polviaan, ja +toisen palmikon päällä alkoi hän piestä luutnantin käsiä. + +Luutnantti oli aivan hämmästynyt, -- "Mitkä silmät sillä on, tuolla +lempolaisella!" mutisi hän vasten tahtoansa. -- "Mutta -- miksi olet +kutsunut minut tänne?" + +Kolibri kurotti kaulansa eteenpäin, liikunnolla, joka muistutti lintua, +ja kuunteli. + +"Emilia?" kysyi luutnantti hämmästyneellä katseella, -- "tahi joku +muu"... + +Kolibri nyykäytti olkapäitään. + +"Vaan sä kuulit kuitenkin jotakin?" kysyi Jergunov taas. + +"En, en mitään." + +Uudella linnuntapaisella liikunnolla veti hän taaksepäin pientä +soikeata päätään, jonka paksuja hiuspalmikoita eroitti huolellisesti +tehty jakaus, joka katosi pieniin kiheröihin hiustupsuihin niskassa. -- +"Ei mitään", kertoi hän ja kyykistyi taas alas. + +"Ei kukaan!" sanoi luutnantti. "Minä voin siis"... Hän ojensi kätensä, +vaan veti sen taas äkkiä takaisin. Veripisara näkyi hänen sormellaan. +"Mitä tuhmuuksia!" huusi hän pudistaen kättään, -- "alinomaa teidän +ijankaikkiset neulanne! Vaan mikä kirottu neula se on?" lisäsi hän, +huomatessaan jonkunlaisen kultanuolen, jonka Kolibri taas pisti +vyöttimensä alle, -- "tikarihan se on! se on pistin, ja sinä, sinä olet +ampiainen, kuuletko, ampiainen!" + +Kolibri näkyi sangen hyvin käsittävän luutnantin vertauksen: hän nauroi +raikasta, kristallin-kirkasta nauruaan. -- "Niin, minä pistän ... minä +pistän". + +Jergunov katseli häntä sivultapäin. + +"Hän nauraa", ajatteli hän, "ja kuitenkin jää hänen kasvonsa +surullisiksi. -- Katsopas tätä hiukan", lisäsi hän ääneen. + +"Mitä?" kysyi Kolibri lapsellisella katseella. + +"Tätä!" -- ja luutnantti veti esille pienen kultaristin taskustaan ja +antoi sen kiiltää kääntäen sitä sinne tänne sormiensa välissä. -- "Se +on kaunista, eikö niin?" + +Kolibri nosti silmänsä välinpitämättömästi. + +"Ah, risti", sanoi hän, -- "me emme pidä semmoisia". + +"Kuin? sinä et kanna mitään ristiä? Oletko sinä sitten juutalainen tai +turkkillainen?" + +"Me emme pidä semmoista", kertoi Kolibri. Sen jälkeen nousi hän äkkiä +seisoalle, ja katsahtaen taakseen olkansa ylitse, sanoi hän: "laulanko +minä teille jotakin? sen minä teen". + +Luutnantti pisti äkkiä ristin takaisin taskuunsa ja kääntyi taaksepäin, +sillä hän luuli kuulleensa jonkun ryskeen seinässä. -- "Mitä meteliä +siellä pidetään?" + +"Rottia, rottia!" kiiruhti Kolibri vastaamaan; samassa löi hän, +luutnantista hyvin kummallisella tavalla, suljat notkeat käsivartensa +tämän pään ympäri, painoi äkisti hänen poskelleen polttavan suudelman, +niinkuin tulisella raudalla. Hän taas puolestaan heitti käsivartensa +Kolibrin vartalon ympäri, vaan Kolibri suljahti tästä halauksesta +käärmeen tapaan, joka oli hänellä sangen helppoa hoikalla notkealla +vartalollansa. -- "Kaunista, kaunista", kuiskasi hän hiljaa. -- "Ensin +kahvia"... + +"Mikä oikku! sitten"... + +"Ei, heti! Nyt lämmintä, kylmää sitten". + +Hän tarttui kahvikannun pitimeen ja alkoi puistaa molempiin kuppeihin. +Kahvi juoksi kiertoisena höyryävänä suihkuna, ja Kolibri katseli sitä +pää kallistuneena olkapäätä vasten. Jergunov heitti sokeripalasen +kuppiin ja tyhjensi sen yhdellä siemauksella. Kahvi maistui hänestä +hyvin väkevältä ja hyvin karvaalta. Kolibri katseli häntä nauraen, +levitti sieraimiaan kuppiinsa, nosti sen huulilleen ja asetti sen taas +vitkalleen pöydälle. + +"Miksi et juo?" kysyi luutnantti. + +"Minä -- noin vähitellen". + +"Mutta istuudu nyt kerran tähän minun viereeni", sanoi hän ja löi +kädellään sohvaan. + +"Paikalla". + +Hän ojensi kätensä ja kaappasi, kääntämättä silmiään Jergunovista, +kitaransa. -- "Ensin -- minä laulan". + +"Niin, niin, vaan istu". + +"Ja tanssia tahdon -- tahdotko niin?" + +"Sinä tanssia? Sitä voisin kyllä tahtoa nähdä, vaan mitähän jos vasta +sitten tanssisit?" + +"Ei, ei! Vaan minä rakastan sinua hyvin, minä". + +"Todellakin? No tanssi sitten, pikku juropää!" + +Kolibri asettui pöydän toiseen päähän, ja soitettuaan muutamia +säveleitä, alkoi hän laulaa luutnantin suureksi hämmästykseksi, joka +odotti saadakseen kuulla jonkun iloisen, vilkkaan laulun, jonkunlaista +pitkävetoista, yksi-äänistä resitativia eli luentolaulua, seuraten +ääniään, jotka ainoastaan vaivalla näkyivät lähtevän hänen kurkustaan, +määräkkäällä ruumiinsa huojuttamisella oikealle ja vasemmalle. Hän ei +nauranut. Hän oli vielä nyrpistänyt yhteen korkeat kaarevat +kulmakarvansa, joiden välissä näkyi olevan pieni sininen merkki, joka +oli jonkun itämaisen kielen puustavin näköinen ja siihen varmaan +ruudilla poltettu. Hänen silmänsä olivat melkein ummessa, vaan niiden +terät säihkyivät vielä kummallisella loistolla alas painuneitten +silmäluomien välitse, ja luopumattomasti piti hän vaan silmänsä +kiinnitettynä luutnanttiin. Ei tämäkään voinut olla katselematta noihin +kauniisin, uhkaaviin silmiin, noihin päivettyneisin kasvoihin, joihin +nousi nousemistaan heikko punoitus, noihin puoleksi avattuihin +liikkumattomiin huuliin ja tuohon mustaan käärmeesen, joka vaappui +tahdissa molemmin puolin hienoa päätä. + +Kolibri jatkoi liikuntojaan paikastaan liikkumatta; ainoastaan hänen +jalkansa kohosivat milloin varpailleen milloin kantapäilleen. Yhden +ainoan kerran surisi hän rajusti ympäriinsä, päästi läpitunkevan +huudon, heiluttaen kitaraa päänsä yli, ja uudestaan alkoi hän samaa +vaappuvaa tanssia, samaa pitkäveteistä, yksi-äänistä laulua. Sillä +aikaa istui Jergunov aivan mukavasti sohvassa ja katseli yhä Kolibria +sanaakaan sanomatta. Hän tunsi oudon, eriskummaisen tunteen; hän tunsi +itsensä vapaaksi, melkeinpä kovin kepeäksi. Hänellä ei enää ollut +ruumista, hän ui äärettömässä avaruudessa. Samalla tunsi hän ikäänkuin +pieniä kylmiä muurahaisia olisi kihissyt pitkin hänen selkärankaansa, +sanomattoman suloinen raukeus sai hänen jalkansa kuolemaan, ja unenhalu +kutkutti hänen suu- ja silmä-pieliään. Hän ei toivonut mitään enää, hän +ei enää ajatellut mitään; hänestä tuntui ikäänkuin häntä olisi hiljaa +tuuditettu, ja hän mutisi vaan vielä melkein liikkumattomin huulin: +"oi, hempukkaiseni!" Aika ajoin näytti hänen hempukkansa kasvot +peittyvän. "Miksi niin?" kysyi luutnantti itseltään. "Ah, se on +savu ... onhan täällä ... sinisiä höyryjä". -- Ja joku lähestyi häntä, +joku joka tuuditti häntä ja kuiskasi suloisia sanoja hänen korvaansa, +sanoja, jotka alkoivat, vaan eivät loppuneet. + +Vaan äkkiä näki hän "hempukkansa" silmien isonevan äärettömän isoiksi, +siltakaaren näköisiksi; kitara liukui hänen käsistään, kolahti lattiaan +ja antoi säveleen, joka kuului siltä kuin olisi kajahtanut hornan +sisimmästä syvyydestä. En tiedä mikä luutnantin innokas ystävä se +lienee ollut, joka takaapäin niin herttaisesti häntä syleili ja +järjesti hänen kaulahuivinsa solmua... Sitten huomasi hän äkkiä aivan +kasvojensa vieressä nuo tuuheat viikset, kotkannenän ja nuo terävät +silmät, jotka olivat tuon tuntemattoman hopeanappisen miehen, ja vaikka +silmät olivat siinä missä viiksien olisi pitänyt olla ja viikset +silmien paikalla, vaikka nenä oli kierroksissa, niin ei luutnantti +ollenkaan kummeksinut sitä asiaa. Huomasipa vielä että niin piti +ollakin, ja oli jo aikeessa sanoa nenälle: "hyvä päivä, veli +Gregorius!" mutta hän ei pannut toimeen tätä aikomustaan, vaan katsoi +paremmaksi ... katsoi paremmaksi viipymättä matkustaa Kolibrin kanssa +Konstantinopoliin viettämään häitä hänen kanssaan. Olihan Kolibri +turkkilainen nainen ja keisari oli koroittanut hänet itsensä +Mahomettilaisen arvoon... Se oli sitä helpompaa, koska juuri tarjoutui +tilaisuutta siihen pienellä aluksella... Hän nousi laivaan; ja vaikka +hän siinä menetteli niin kömpelösti, ja loukkautui niin, että mitä +kovin tuska vei tunnon hänen jäsenistään, niin saavutti hän kuitenkin +jälleen tasapainon, istuutui pienelle rahille laivan perään ja alkoi +kulkea sitä suurta jokea pitkin, joka ajan virran nimisenä löytyy +seinäkuvana Nikolajevin lukioissa ja vie suoraan Konstantinopoliin. +Tämä matka veden päällä huvitti häntä erinomaisesti. Joka hetki tuli +häntä vastaan isoja punaisia sorsia, jotka kuitenkaan eivät antaneet +kenenkään lähestyä, vaan heti sukeltivat eivätkä jättäneet jälkeensä +muuta kuin leveitä verisiä pilkkuja. Kolibri matkusti hänen kanssaan; +vaan kuumuutta karttaakseen oli hän sijoittunut laivan sisä-osiin ja +koputti ajoittain hiljaa laivan pohjaan. Tuoss' on viimein +Konstantinopoli. Kartanot ovat, niinkuin kartanojen luonnollisesti +tulee ollakin, rakennetut tyrolihattujen muotoisiksi, ja kaikilla +turkkilaisilla on niin leveät ja totiset kasvot, ... se vaan on paha, +ettei heitä saa kovin kauan katsella, sillä pian he kadottavat +muotonsa, irvistelevät ja sulavat kuin lumi-ukot keväällä auringon +paisteessa... Tuossa on myöskin linna, jossa hän tulee asumaan Kolibrin +kanssa... Miten kaikki on hyvästi laiteltu siinä! kaikkialla +epoletteja, sotamiehiä, jotka puhaltelevat torvea ja luonnollisesti +kaikilla seinillä Mahometin kuva venäläisessä kenraalin-univormussa. +Mutta miksi juoksee Kolibri aina vaan hänen edessään, vetäen hameensa +hännyslievettä perässään huoneesta huoneesen? Ja miksi hän ei ollenkaan +tahdo kääntyä häntä vastaan? Nyt Kolibri tulee pienemmäksi, yhä +pienemmäksi, ... eihän se ole ollenkaan Kolibri enään, se on +hovipalvelija pyöreässä takissa ja luutnantti itse on hovipojan +kasvattaja; ja nyt hän on pakoitettu ryömimään tämän perästä kiikarin +sisään, joka tulee yhä ahtaammaksi ja ahtaammaksi; ei voi enää liikkua +sen sisässä, ei eteenpäin eikä taaksepäin; ei voi enää hengittää, ja +sanomattoman raskas paino kaatuu hänen seljälleen; hänellä on suu +täynnä multaa... + + + + +IV. + + +Viimeinkin aukasi luutnantti silmänsä... Oli päivä ja kaikki hänen +ympärillään hiljaa ja äänetöntä. Haisee ätikalta ja pippurimintulta. +Ylhäällä, oikealla ja vasemmalla ympäröitsee häntä jotakin valkoista; +hän katselee sitä, hän tutkistelee sitä; ne on sängyn uutimet. Hän +tahtoo nostaa päätään -- mahdotonta; kättään -- taas mahdotonta. Mitä +tämä merkitsee? Hän kääntää silmänsä alaspäin: pitkä ruumis makaa +suorana hänen edessään, karkean villapeitteen alla, jolla on ruuniset +juovat molemmissa lyhemmissä päissä. Tämä ruumis täytyy olla, sen +mukaan mitä tarkka miettiminen saa selväksi, hänen oma ruumiinsa. Hän +koettaa päästää huudon: ei ääntä. Hän koettaa vielä kerran, hän kokoo +kaikki voimansa: jonkunlainen puoleksi raukeava ääni säräjää hänen +nenänsä alla. Raskaita askeleita kuuluu, muuan käsi väistää uutimia. +Vanha invaliti, puettuna paikattuun univormunuttuun, seisoo luutnantin +edessä. Molemmat näyttävät kummastuneelta, kumpikin omalla tavallaan. +Iso tinaruukku lähenee luutnantin huulia ja hän juo halukkaasti +raitista vettä. Hänen kielensä irtautuu -- "Missä olen?" + +Invaliti katselee häntä vielä kerran, menee pois ja palajaa kohta +toisen univormuun puetun miehen kanssa. + +"Missä minä olen?" kysyy uudelleen luutnantti. + +"Hyvä, hän ei kuole siitä", sanoi univormussa oleva mies. -- "Te olette +sairashuoneessa", lisäsi hän ääneen; -- "vaan te ette saa puhua; teidän +pitää olla ääneti ja koettaa nukkua". + +Luutnantti ei päässyt kummastuksestaan; vaan hän vaipui takaisin +tunnottomuuteensa. + +Seuraavana aamuna tuli sairashuoneen lääkäri. Jergunov oli taas +täydessä tunnossansa. Tohtori onnitteli häntä hänen parantumiseensa ja +käski vaihtaa kääreet hänen päänsä ympärillä. + +"Mitä? pää? olenko ehkä"... + +"Te ette saa puhua, ettekä liikkua", keskeytti häntä lääkäri. -- "Olkaa +vaan levollisena ja kiittäkää taivaallista isäänne. Popov! missä on +sidekääreet?" + +"Vaan rahat ... ruunun rahat"... + +"Siinä se on, nyt alkaa hourailu taas. Jäätä, Popov, enemmän jäätä!" + +Viikko kului. Luutnantti oli niin paljon paranemaan päin, että luultiin +hänelle voitavan kertoa, mitä hänelle oli tapahtunut. Hän sai tietää +seuraavan. + +Kesäkuun kuudentenatoista päivänä kello seitsemän illalla tapahtui +hänen viimeinen käyntinsä rouva Fritschen luona, ja seitsemäntenätoista +päivänä noin puolenpäivän aikana, siis lähes kaksikymmentäneljä tuntia +myöhemmin, oli muuan paimen löytänyt hänet tunnotonna, pää veressä ja +sinerviä pilkkuja kaulassa, eräästä kuopasta lähellä Kersoniin vievää +maantietä ja noin kaksi virstaa Nikolajevista. Hänen univormunsa ja +liivinsä olivat au'aistut, kaikki taskut olivat käännetyt nurin; hänen +lakkinsa ja miekkansa olivat poissa; samoin hänen nahkavyönsä. +Tallatusta nurmesta ja muutamasta kauas ulottuvasta hiekassa ja savessa +näkyvästä jäljestä päättäen, oli luutnanttia raahattu maantieltä aina +kuoppaan asti, ja todennäköistä oli, että häntä vasta siellä oli lyöty +päähän jollakin terävällä aseella, ehkä hänen omalla miekallaan. Ei +jäljistä huomattu koko matkalla verenpisaraakaan, vaikka huomattiin +yhtenäinen hirmuinen haava, joka kävi melkein ympäri koko pään. +Murhaajat olivat varmaan ensin tehneet hänet tunnottomaksi ja sitten +koettaneet kuristaa hänen kaulansa; sitten olivat he kuljettaneet hänet +ulos kaupungista aina kuopan reunalle saakka, jossa olivat antaneet +hänelle viimeisen iskun. Ainoastaan raudanvahvaa ruumiinsa rakennusta +tuli luutnantin kiittää siitä että oli hengissä päässyt tästä; sillä +vasta Heinäkuun kolmantenakolmatta päivänä, siis viisi viikkoa +tapauksen perästä, oli hän jälleen tullut täyteen tuntoonsa. + +Jergunov antoi viipymättä kertomuksensa asianomaisille, kertoi +suullisesti ja kirjallisesti kaikki seikat siinä onnettomuudessa, mikä +häntä oli kohdannut, ja antoi selvän osoitteen rouva Fritschen talosta. +Poliisi kiiruhti sinne, vaan ei löytänyt mitään sieltä. Pesä oli tyhjä. +Talon omistaja, hyvin vanha ja hyvin kuuro kaupungin porvari, pantiin +kyllä kiinni ja saatettiin oikeuden eteen; vaan paljoja tietoja häneltä +ei voitu saada. Itse asui hän toisessa kaupungin-osassa, ja kaikki mitä +hän tiesi oli, että hän noin neljä kuukautta sitten oli vuokrannut +talon muutamalle juutalais-akalle, jonka nimi hänen passissaan +sanottiin olevan Schmul eli Schmulke, sekä että hän velvollisuutensa +mukaan heti oli ilmoittanut tämän polisille. Nuori tyttö, sanoin +passilla varustettu, oli, niin lopetti hän kertomuksensa, kohta sen +jälkeen muuttanut vanhan juutalais-akan luokse. + +Ja mitä ammattia nämä naiset harjoittivat? Hän ei tiennyt mitään siitä. +Oliko heillä vielä muitakin hyyryläisiä? Ei hän siitäkään tiennyt +mitään. Ja mitä palveluspoikaan tuli, jolle talon hoito oli uskottu, +niin oli hän matkustanut Pietariin, Odessaan tahi johonkuhun muuhun +paikkaan. Uusi kartanonmies oli vasta astunut toimeensa Heinäkuun +alussa. + +Poliisin kirjoista ja ympäristössä tehtyjen tiedustelemisien kautta +saatiin tietää, että mainittu Schmulke ynnä hänen kumppalinsa, jonka +oikea nimi näytti olevan Fredrika Bengel, olivat lähteneet Nikolajevista +Heinäkuun kahdentenakymmenentenä päivänä, matkansa määräpaikkaa +ilmoittamatta. Tuota salakähmäistä miestä mnstalaiskasvoilla ja kolmella +hopeanapilla samoin kuin tuota vierasta ruskea-ihoista tyttöä paksuilla +hiuspalmikoilla, niitä ei kukaan tuntenut tahi ei tahtonut tuntea. + +Niin pian kuin luutnantti saattoi jättää sairashuoneen, läksi hän itse +tuohon hänen elämälleen niin merkilliseen taloon. + +Siinä pienessä huoneessa, jossa hän oli kohdannut Kolibrin, ja jossa +vielä tuntui myskinhaju, oli löydetty toinen pieni ovi, jota vasten +hänen viimeisen kerran käydessään sohva oli seissut ja josta, kaiken +todennäköisyyden mukaan, murhaaja oli tullut huoneesen. + +Luutnantti lähetti asianomaisille lainmukaisen armonrukouskirjan. +Tutkinto alkoi. Koko joukko kirjoituksia, joilla kaikilla oli numeronsa +tarkassa järjestyksessä, tehtiin ja lähetettiin kaikkiin suuntiin. +Joukko samoin numeroituja vastineita tuli aikoinaan; vaan siinä oli +kaikki! Epäluulon alaiset henkilöt olivat kadonneet ja jäivät kadoksiin +ja niiden kanssa ruunun rahat, joita oli yksi tuhatta yhdeksän sataa +seitsemäntoista ruplaa ja muutamia kopekoita, siihen aikaan melkoisen +iso summa. + +Kymmenen vuotta täytyi luutnantti-raukan tyytyä rahojen korvaamiseksi +vähennettyyn palkkaan, kunnes hänelle viimein sattui onni päästä +muutaman amnestian eli yleisen anteeksi-annon osalliseksi, jonka kautta +hän sai jäljellä olevan maksettavan armahdetuksi. + +Alussa oli hän melkein ollut vakuutettu siitä että koko onnettomuuden +alkuperä, päähenkilö häntä vastaan tehdyssä salaliitossa, oli ollut +Emilia, hänen uskoton "Zuckerpüppcheninsä". Hän muisti, että hän sinä +päivänä, kun hän viimeisen kerran tapasi hänet, älyttömästi kyllä, oli +nukahtanut sohvalle, herätessään huomannut hänen sekaannuksensa ja +samana iltana löytänyt tuon rei'än vyössään, joka reikä selvästi oli +tehty noilla sakseilla, jotka hän kätki taskuunsa. "Hän on nähnyt +kaikki", sanoi hän, -- "on kertonut sen tuolle vanhalle saatanalle ja +noille toiselle kahdelle perkeleelle. Hän on asettanut ansan eteeni, +kuu hän kirjoitti tuon kirjeen minulle, ja mitään pahaa aavistamatta +kävin minä siihen; mutta kuka olisi voinut odottaa mitään semmoista +häneltä?" Ja samalla muisti hän Emilian ystävälliset, kauniit kasvot, +hänen kirkkaat, iloiset silmänsä. -- "Oi, naiset, naiset!" sanoi hän, +kiristellen hampaitansa, -- "krokodilin sikiöt!" Mutta tultuansa +terveenä uloskirjoitetuksi sairashuoneesta ja palattuansa asuntoonsa, +sai hän tietää muutaman seikan, joka saattoi hänen epäluulonsa aivan +toiselle suunnalle. Samana päivänä kun hän, enemmän kuolleena kuin +elävänä, oli tuotu kaupunkiin, oli nimittäin nuori tyttö, joka +kertomusten mukaan ei voinut olla kukaan muu kuin Emilia, kyynelten +vallassa ja hajalla hapsin tullut hänen asuntoonsa ja kysyttyään +luutnanttia hänen palvelijaltansa, oli hän raivossa juossut +sairashuoneesen; siellä hänelle sanottiin, ettei luutnantti tulisi +elämään yli sen päivän, ja heti sen perästä läksi hän taas pois, +väännellen käsiään ja osoittaen mitä suurinta tuskaa. Tuli siis +selväksi, ett'ei hän ollut aavistanutkaan tuota murhan yritystä. Tahi +olisiko häntä itseäänkin petetty? Olisiko hän ehkä jäänyt saaliista +osattomaksi? Olisiko hänen omatuntonsa herännyt? Ja kuitenkin oli hän +lähtenyt Nikolajevista tuon inhoittavan akan seurassa, jolla ainakin +oli tieto kaikesta ... Luutnantti ei todellakaan tiennyt, mitä hänen +piti ajatella, ja usein väsytti hän palvelijaansa antamalla hänen +uudestaan kertoa minkälainen tuo nuori tyttö oli ollut ja mitkä sanat +hän oli hänelle sanonut. + +Puolitoista vuotta sen perästä sai luutnantti Emilialta, toisin sanoen +Fredrika Bengeliltä, kirjeen saksan kielellä, jonka hän heti käännätti +itselleen ja jota hän sittemmin useamman kerran näytti meille. Siinä +vilisi tavausvirheitä ja huutomerkkiä oli kosolta. + +Kirjeenkuoressa oli Breslaun postileima, ja sen sisällys oli melkein +sanasta sanaan seuraava: + +"Kallis ja verraton Florestanini! Herra luutnantti Jörgenhof! Kuinka +usein enkö ole vannonut itsekseni kirjoittaa teille, ja aina olen +suureksi harmikseni taas lykännyt sen työn toistaiseksi; vaikka ajatus, +että te voisitte pitää minua osallisena tuohon julmaan rikokseen, on +minulle mitä kauhein ajatus. O, minun kallis herra luutnanttini! +uskokaa minua, se päivä, jona sain tietää, että Te taas olitte terve, +oli kauniin elämässäni! Täydellistä puhdistusta en valitettavasti voi +mitenkään vaatia, sillä minä en voi sitä kieltää: minä olin todellakin +se, joka huomasin teidän tapanne kantaa rahoja päällänne (muutoin on +teurastajoilla ja karjankauppiailla meidän seuduilla sama tapa) ja olin +niin varomaton että puhuin siitä! Vieläpä sanoin piloillani, ettei +olisi niin hullua ottaa joku osa näitä rahoja teiltä! Tuo vanha noita +(voi! herra Florestan, hän ei ollut ollenkaan minun tätini!) kävi heti +liittoon tuon jumalattoman pedon Luigin ja hänen apulaistensa kanssa. +Minä vannon äitini haudan kautta (ja hän oli kunniallinen nainen, eikä +semmoinen kuin minä!), etten tänä päivänäkään vielä tiedä keitä nämä +ihmiset olivat! Kaikki minkä minä sain tietää, oli että toisen nimi oli +Luigi, että molemmat tulivat Bukarestista ja luultavasti olivat suuria +pahantekijöitä, sillä he piileivät polisilta ja kuljettivat mukanaan +kultaa ja kalleuksia. Tämä Luigi oli kauhea ihminen: lähimmäisen +tappaminen ei ollut hänestä mitään! Hän puhui kaikkia kieliä, ja se oli +hän, joka kirjoitti minun kirjeeni teille; se oli myös hän, joka hankki +takaisin kyökkipiian varastamat tavarat. Hän taisi kaikkea! kaikkea! +kaikkea! Se oli julma ihminen. Hän uskotteli eukkoa, että hän +ainoastaan muutaman juoman kautta tainnuttaisi teitä hiukan, sitten +veisi ulos kaupungista, ja sanoisi sitten, ettei hän tiedä mitään: te +olitte muka katsoneet liiaksi kannun pohjaan; vaan se peto oli jo +edeltäpäin päässänsä päättänyt paremman olevan toimittaa teidät pois +maailmasta, niin ettei mikään kukko enään voisi mitään siitä laulaa. +Hän kirjoitti tuon ilkeän kirjeen, ja vanha akka saattoi minut pois +viekkaudella, voinpa sanoa, väkisin. Minussa ei ollut mitään epäluuloa, +ja pelkäsin kauheasti tuota Luigia, joka sanoi minulle: 'Minä leikkaan +sinulta kaulan poikki, niinkuin olisit kana!' Ja kun hän sen sanoi, +niin hän väänteli niin julmasti viiksiään. + +"Viekkaudella minut houkuteltiin erääsen seuraan... Voi, herra +Florestan, minä häpeän itseäni ja itken kuumia katumuksen kyyneleitä, +sillä semmoiseen en ole varmaan syntynyt! Se ajatus, että minä +tavallaan olen syypää teidän onnettomuuteenne, on melkein tehnyt minut +hulluksi, ja kuitenkin matkustin minä pois näiden ihmisten kanssa; +sillä mitä minusta olisi tullut, jos polisi olisi saanut meidät ilmi? +Mutta kohta hylkäsin minä ne kaikki, ja vaikka nyt elän kurjuudessa, +usein ilman leipäpalastakin, niin on sieluni kumminkin rauhallinen! +Elkää kysykö minulta, miksi ylipäänsä tulin Nikolajeviin: minä en +kuitenkaan voisi mitenkään vastata siihen; olen tehnyt kauhean valan! +Minä lopetan kirjeeni rukouksella teille, herra Florestan: +armeliaisuudesta, jos te joskus muistelette pikku Emilia raukkaa, +elkää ajatelko häntä, niinkuin ajattelisitte mustaa petoa! +Ijankaikkinen Jumala näkee mun sydämeni tällä hetkellä: minulla on +huono siveydellisyys ja olen kevytmielinen, vaan ilkeä en ole. Ja minä +tulen aina rakastamaan teitä, verraton Florestanini! ja parhainta mitä +löytyy maailmassa toivon minä teille. -- Jos minun kirjeeni tulee +teidän käsiinne, niin, minä pyydän sen, kirjoittakaa muutamia rivejä +minulle, että saisin tietää teidän saaneenne sen. Te sen kautta +tekisitte onnelliseksi teidän uskollisen Emilianne. + +"P. S. Minä olen kirjoittanut teille saksan kielellä, koska en kykene +saattamaan tunteeni sanoiksi millään muulla kielellä; vaan te voitte +kirjoittaa minulle venäjäksi." + +"No oletteko vastannut hänelle?" kysyimme luutnantilta. + +"Olen usein aikonut tehdä sen; vaan miten minä kirjoittaisin hänelle? +Minä en taida saksaa, -- ja venäjätä... Sanokoon hän mitä hyvänsä +siitä, niin hänen aina olisi pitänyt käännättää se itselleen. Ja +silloin ... te ymmärrätte .. tämä kirjeenvaihto ... epolettien +arvoisuus ... lyhyesti sanottu ... en ole vastannut." + +Ja joka kerran kun luutnantti oli lopettanut kertomuksensa, pudisti hän +päätään ja huokasi. "Semmoinen on nuoruus", sanoi hän. Ja jos hänen +kuulijainsa joukossa oli joku vastatullut, joka ensi kertaa kuuli hänen +kertomuksensa, niin tarttui hän tämän käteen, pani sen päälaelleen ja +antoi hänen tunnustella haavan arpea. Se olikin sanomattoman iso ja +ulottui toisesta korvasta toiseen. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Luutnantti Jergunovin juttu, by Ivan Turgenev + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LUUTNANTTI JERGUNOVIN JUTTU *** + +***** This file should be named 23151-8.txt or 23151-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/3/1/5/23151/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/23151-8.zip b/23151-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..4474bea --- /dev/null +++ b/23151-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..5c72949 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #23151 (https://www.gutenberg.org/ebooks/23151) |