initial commit of ebook 22753HEADmain

5 files changed, 2050 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/22753-8.txt b/22753-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..d3f37a3
--- /dev/null
+++ b/22753-8.txt
@@ -0,0 +1,2034 @@
+The Project Gutenberg EBook of Per ja Bergit, by Kristofer Janson
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Per ja Bergit
+
+Author: Kristofer Janson
+
+Translator: Elisabeth Löfgren
+
+Release Date: September 24, 2007 [EBook #22753]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PER JA BERGIT ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+PER JA BERGIT
+
+Kirj.
+
+Kristofer Janson
+
+
+Helsingissä,
+Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,
+1879.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN LUKU.
+
+
+Isossa tuvassa Björnstad'issa istuivat vanhukset yksinänsä. Tuvassa
+oli pimeä; mutta Kari muori ei niin vähästä syystä tahtonut rukkiansa
+jättää. Hän siirsi sen vaan likemmäksi takkaa, josta valkea valaisi
+lankaa, ja siinä hän istui arvokkaana ja suorana, valkoinen huivi
+päässä; katseli välistä oliko häkkärä niinkuin olla piti, hieroi
+sormellaan rukin rintaa ja pani pyörän hyrisemään ja hurisemaan, että
+olisi voinut luulla koko mehiläisparven lentäneen tupaan. Ei hänelle
+juuri paljon valaistusta takasta tullut tällä kertaa; siinä oli
+ainoastaan muutamia punaisia hiiliä savuttamassa ja muutama puoleksi
+palanut oksa, joka hyvin ylpeästi leimahti, mutta samassa sammui, kun
+luultiin että siitä jotain tulisi maailmassa. Kari oli monta kertaa
+aikonut heittää pientä oksaa tuleen, mutta aikomus päättyi joka kerta
+siihen, että hän katsahti ovelle päin eikö Bergit jo tulisi. Hän ei
+voinut käsittää mihinkä tyttö oli jäänyt tänä iltana, ja kuitenkin
+hänen olisi pitänyt panna puuroa kiehumaan illalliseksi. Pitäisihän
+hänen viimeinkin tulla läävästä tupaan.
+
+Arne, Karin mies, oli tullut myöhään tupaan tänä iltana. Hän oli näin
+kauan tehnyt työtä omenatarhassa, sillä viimeiset omenat olivat
+korjattavat. Nyt oli hän ottanut tuolin ja käynyt istumaan Karin luo
+takan ääreen, täyttänyt piippunsa ja poltti nyt yhtä mittaa. "Hän on
+väsynyt työstä", arveli Kari ja katseli hänen puoleensa. Arne istui
+kyyryssä, molemmat kädet polvillaan, katseli vaan eteensä, eikä
+sanonut mitään, poltti vaan vahvasti; vaan hän ei näyttänyt siltä,
+joka vähästä väsyy, leveähartioinen ja voimakas kun oli. Arne istui
+vaan miettimässä ja mitä enemmän hän mietti, sitä enemmän hän poltti.
+
+"Minä tahtoisin kysyä jotain", sanoi Arne viimein, katseli Karia ja
+kaasi piipusta tuhkaa takalle -- "mitä sinä pidät Nils lukkarista?"
+
+"No niin! se on varmaankin viisas mies, ja lukenut mies, ja hyvä ääni
+hänellä on laulaa kirkossa".
+
+"Niin ja kunnollinen mies", jatkoi Arne puhaltaen piippuun, "kyllä kai
+hän on noin muutaman sadan taalarin omistaja?"
+
+"Arvattavasti niin", sanoi Kari ja siirsi rukkia hiukan, "jos hän ei
+ole tuhlannut kaikkia, mitä hän sai ensimmäisen vaimonsa kanssa".
+
+"Olisiko se mahdollista, niin viisas ja kunnollinen mies, hänellä on
+viisi lehmää ja kymmenen lammasta". Arne odotti Karin jotain sanovan,
+mutta hän hyrritti vaan rukkiansa.
+
+"Nils käy kai vanhaksi jo?" kysyi Kari ja hyrritti rukkia yhä
+ankarammin.
+
+"Oo, ei ole hätää vanhuuden suhteen", sanoi Arne ja hieroi lakilla
+kämmentänsä, "Nils on vahva ja voimakas ja voipi elää kauan vielä".
+
+"Hrrr -- rr -- rr --", sanoi rukki.
+
+"Onko hän puhunut sinun kanssa Bergit'istä?" kysyi Kari hetken perästä.
+
+"Se ei ole aivan mahdotointa", sanoi Arne, pudotti lakkinsa samassa ja
+kumartui ottamaan sitä ylös jälleen.
+
+"Mitä vastasit?"
+
+"Oo, en mitään varmaan. Minä sanoin että tahdoin puhutella sinua ja
+sitten kysyä tytöltä. Kyllä kai siihen neuvo keksitään, arvelen minä,
+ei ole tytön mitään kiirettä myöskään".
+
+"Se oli totuuden sana, Arne, sinä olet aina ollut älykäs ja varovainen
+mies. Bergit on vasta kuusitoista vuotta ja kyllä kestää ennenkuin hän
+voi naimiseen mennä, hupakko kun on". Kari nousi tuolilta, otti vähän
+puita, pani ne tuleen ja puhalsi syttymään. Istuutui sitten entiselle
+paikallensa. "Onko Nils'illä hyvä onni tyttöjen luona, mitä luulet?"
+
+"Sen asian laita on erilainen", sanoi Arne ja pudisti päätänsä,
+"tyttö-onni ja etelä-tuuli ovat yhtäläiset, tänään tuulee sieltäpäin,
+mutta huomenna on tuuli kääntynyt. Niin kauan kuin tytöt ovat nuoria,
+ovat he kauhean ylpeitä ja pitävät nuorta miestä narrina ja
+pilkkanansa. Mutta kun miesjoukko sitten juoksee tiehensä ja ukko tulee
+juhlavaatteissaan kosimaan, niin eivät tytöt ole hitaita häntä ottamaan
+ja kiittävätkin vielä päälliseksi. Kun tyttö vaan saa miehen, joka on
+hyvänluontoinen ja jolla on viisi aistia ja lisäksi leipää, niin kaikki
+muu on juuri yhdentekevää. Rakkaus kyllä tulee aikaa myöten, eikä siitä
+tarvitse hapsiansa harmaiksi surra. Semmoinen mies kuin Nils ei joka
+päivä seiso lakki kädessä, eikä ole se jokapäiväistä ruokaa kun pääsee
+lukkarin vaimoksi. Lukkarin vaimo voi päästä sekä papin ja tuomarin että
+voudin luo ja nehän täällä kaikkia hallitsevat, tiedäthän sen. Hän voi
+kirkossa istua pappien penkissä, jos hän tahtoo, kuulla miehensä
+laulavan ja katsella kuinka kaikki häntä tervehtivät kun hän menee ulos
+papin kanssa. Lukkarilla on lehmiä ja lampaita, hevosia ja talo ja
+kaikki mitä parasta ajatella voi. Jos tyttö tahtoo hallita, niin hän voi
+sitäkin saada. Lukkari on liian vanha nyt ollaksensa mukana komerseissa
+ja tansseissa ja, jos ajatusten kulku ei ole aivan hidas tytön aivoissa,
+voi hän puhua hyvää miehensä puolesta jos tämä joskus menettelee hiukan
+hullusti".
+
+Arne oli saanut suunsa liikkumaan, mutta tähän päätti kun päättikin.
+Hän meni takan luo, kohensi valkeaa, pisti itsellensä uuden
+piipullisen ja istui niinkuin ennen, miettien ja polttaen. Kari
+pyöritti rukkiansa. Arne nousi sitten sytyttämään kynttilää.
+
+"Ehkä minullakin olisi jotain kysyttävää sinulta", aloitti Kari.
+
+Arne istuutui taas.
+
+"Mitä pidät sinä Per'istä?"
+
+"Siitäkö, joka on renkinä pappilassa?" kysyi Arne, otti piipun suustaan
+ja katseli vaimoansa suurin silmin.
+
+"Häntä minä tarkoitin", kysyi Kari tyynesti eikä liikahtanut tuolilta.
+
+"No, siitä ei sovi kerskailla", sanoi Arne ja raapi tukkaansa, "suuria
+sanoja hänellä on, sillä suuret sanat eivät suuta halkaise, suuret
+taskut hänellä myös on housuissaan, mutta ne ovat tyhjät, Renki saa
+kauan palvella ennenkuin häneltä mitään liikenee ja köyhän miehen
+ruoka on pian syöty".
+
+"Hrr -- rr -- rr --", sanoi rukki.
+
+Arne oli vaiti ja katseli Katia, mutta tämä istui yhtä totisena ja
+arvollisena kuin ennen, eikä sanonut sanaakaan. Näin istuivat he
+hetken aikaa. Mutta kauemmin Arne ei voinut malttaa mieltänsä, hän
+istuen kiikutti tuoliansa.
+
+"Minä toivon ett'ei ole totta mitä ihmiset kuiskaavat, että nimittäin
+Per käy täällä nuuskimassa?"
+
+"Ei koskaan ole kuuntelemista mitä ihmiset lörpöttelevät", vastasi Kari
+ja muutti häkkärää hiukan.
+
+"Niin, sillä minä sanon sulle, että olen välistä kuullut ikäänkuin
+kuiskuteltavan Bergit'in kamarissa, mutta en ole ajatellut sitä sen
+enempää. Kun ei se vaan olisi Per, joka käy täällä kosimassa".
+
+"En voi sitä sanoa niin tarkoin; ei kukaan tiedä missä jänis kulkee, on
+vanha sananparsi, mutta kyllä kai sinussa on miestä pitämään tytärtäsi
+silmällä?"
+
+"Niin hän koettakoon vaan -- semmoinen raukka. Lauantai-iltaa hän kai
+odottaa, arvaan minä; mutta varropas poikani, kyllä minä hankin
+trakteeringit siksi iltaa. Jos et ole ennen keppiä maistanut, niin
+saat sitä sinä iltana maistaa". Arne oli varsin kiihtynyt, hän oli
+noussut istuimelta ja käveli edestakaisin lattialla. Samassa kuuli hän
+rapinaa ovelta. "Ken siellä on?" kysyi hän kääntyen.
+
+"Minä vaan", sanoi lapsekas ääni ja sisään tuli Bergit, tuoden
+sylillisen polttopuita, joita hän nyt heitti nurkkaan.
+
+"Ethän sinä vaan ole kuunnellut mitä minä puhuin äidillesi?"
+
+"Kaikkia vielä!" vastasi Bergit, veti huivin kasvojensa eteen ja riensi
+ovesta ulos.
+
+"Etkö tule pian puuroa keittämään?" huusi äiti hänen jälkeensä.
+
+"Kyllä, kyllä!" kuului porstuasta, mutta nyt Bergit ei voinut pidättää
+nauruansa kauemmin; hän nauroi niin että vapisi, juoksi rajusti
+ulko-oven kautta pihan yli, suuren koivun juurelle mäellä. Siinä hän
+kaatui ja nauraa hohotti ehtimiseen.
+
+"Ei Per! Per! en ole kuullut niin naurettavaa ennen".
+
+"Mikä on?" kysyi Per, joka tuli koivun takaa ja heittäysi ruohikkoon.
+
+"Isä aikoo piestä sinua, Per!"
+
+"Häh! mitä?" sanoi Per, nousi puoleksi ja tuki molemmin käsin
+polviansa, katsellen tyttöä.
+
+"Niin, se on totta, aivan totta, -- -- ja sinun takkisi tulee hyvin
+tomutetuksi".
+
+"Mutta kuinka sinä sen tiedät?"
+
+"Odotas, nyt saat kuulla. Tiedät että minä pyysin sinua menemään tuon
+suuren koivun luo niin kauaksi, kuin minä viimeistä pyttyä pesisin ja
+kantaisin polttopuita tupaan. Samassa kun olin mennä tupaan kuulin
+isän haastelevan ääneensä äidille. Ja tiedätkös mistä juttelivat?"
+
+"En".
+
+"Nils lukkarista".
+
+"Mitenkä? Nils'istäkö?"
+
+"Niin, Nils'istä juuri, ja hän sanoi vielä että hän piti paljon
+Nils'istä ja että meistä molemmista vielä tulisi pariskunta aikaa
+myöten, arveli hän".
+
+"Mitä sinä silloin vastasit, Bergit?"
+
+"Minä en mitään vastannut, minä, sillä minä olin niin täynnä naurua
+että tuskin osasin pidättää sitä missä seisoin. Mutta arvaapas kuinka
+isä saarnasi kartanosta -- minä kyllä kuulin että lukkari itse oli
+puhunut hänelle -- ja viimein sanoi hän että nuoret pojat vaan olivat
+rakastavinansa tyttöjä, mutta juoksevat toisen luota toisen luo. Onko
+se totta Per?"
+
+"Uskotko sitä, Bergit?"
+
+"En tiedä mitä uskoa". Ja molemmat nauroivat ja Per laski käsivartensa
+Bergit'in vartalon ympäri ja tahtoi häntä suudella, mutta Bergit pani
+kätensä eteen. Sitten katseli hän ympärilleen näkisikö heitä kukaan
+vaiko kuulisi, ja suuteli sitten Per'iä.
+
+"Mutta se on totta, en saanutkaan kuulla pieksemisestä", sanoi Per,
+nauroi ja heitti päätänsä taaksepäin niin että lakki lensi silmille.
+
+"Se on tosi. Äiti ei vastannut tähän paljon mitään, mutta sen minä
+ymmärsin ett'ei hän suurta lukua pidä Nilsistä. Luulenpa melkein että
+hän pitää sinusta, Per; sillä hän tietää varsin hyvin että olet ollut
+luonani lauantai-illoin, mutta hän ei koskaan ole sanonut mitään.
+Sitten äiti kysyi mitä isä piti sinusta; mutta arvaapas kuinka isän
+muoto muuttui -- hän on varmaan myös saanut vihiä sinun kosimisestasi,
+luulen minä, sillä hän jyrisi ja oli niin suuttunut että melkein oli
+haleta. Ja sitten hän lausui että jos hän kerran saa sinut kiinni,
+niin hän pieksee sinua niin että kyllä kadut tuota temppuasi. Hän
+varmaan on varoillansa huomenna siihen aikaan kun miesten on tapa
+tulla. Hän saa kyllä kauan etsiä silloin ennen kuin sinut löytää".
+
+"No, mitäs arvelet, pitääkö minun tulla vai olla tulematta?"
+
+"Oletko hullu? Ethän toki tahdo tapella oman isäni kanssa?"
+
+"Kyllä minä kai ukon voittaisin", sanoi Per ja raapi korvantaustaansa,
+"se voisi kyllä olla hupaista kerraksi, mutta saanen kaiketi pysyä
+alallani".
+
+"Älä sinä pöyhistele liioin, isä on väkevä, hän".
+
+"Tahdonpa koettaa", sanoi Per, sysäsi takin hihan ylös ja katseli
+jäntevää käsivarttansa.
+
+"Jos sinä uskallat tulla!" huusi Bergit nauraen ja uhaten kädellään, --
+"niin minä ajan sinut pois".
+
+"Sitä et voi", sanoi Per, otti hänen kätensä ja kätki sen omiin
+käsihinsä.
+
+"Mutta minä lukitsen oven".
+
+"Minä seison ulkopuolella".
+
+"Mutta minä menen lukkarin vaimoksi".
+
+"No niin, saan kaiketi olla kotona huomenna kuitenkin", sanoi Per ja
+päästi irti käden, "en minä sitä toden perästä tarkoittanutkaan".
+Sitten juttelivat yhtä ja toista. Mutta yks kaks Per hypähti
+seisomaan, naurahtaen kovasti, ja taputti reittänsä.
+
+"Mutta sinä sanoit jotakin. Jos minä voisin sen aikaansaada, Bergit,
+niin nauraisin niin että kuulisivat sen vuoren toiselle puolelle".
+
+"Mitähän se olisi?" kysyi Bergit, hänen täytyi nauraa tahtomattansakin.
+
+"Jos saisin lukkarin menemään kosioretkelle huomenna, niin hän saisi
+kelpo löylytyksen".
+
+"Oletko mieltä vailla? Mitenkä se kävisi?"
+
+"Minun täytyy keksiä keino, näetkös, -- hei kuinka hän sätkyttelisi --
+se roisto on kerran lyönyt minun isääni, niin että hänellä vielä on
+arpi siitä, mutta minä en voi koskea häneen, koska hän on tämän
+tienoon ruukku ja pata, mutta jos vaan voisin" -- -- Sen enempää Per
+ei saanut sanotuksi, sillä samassa Bergit'iä huudettiin. Kari seisoi
+ovessa. Kun hän ei nähnyt Bergit'iä missään, meni hän läävään päin.
+
+"Oi Jumal' auttakoon minua", huusi Bergit ja hypähti jalkeille, "minä
+olen varsin unohtanut puuron". Ja nyt juoksemaan alaspäin.
+
+"Kuule Bergit!" huusi Per, häntä seuraten, "tiedäthän että minä olen
+säästöön pannut sen verran että kahden vuoden perästä voin ostaa
+itselleni maatilan, mutta sen sinä voit arvata, ett'ei siitä mitään
+lukkarin taloa tule".
+
+"Kyllä kai asiat selviävät aikaa myöten", arveli Bergit.
+
+"Hyvä on, minä en ole se mies, joka väsyy pian, ja paljon voi yhdessä
+vuodessa tapahtua".
+
+"Hyvästi siis, Per".
+
+"Hyvästi ja voi hyvin huomenna".
+
+"Älä unohda lukkaria".
+
+"Ole varma siitä ett'en häntä unohda, hän on selkäsaunan tarpeessa, se
+roisto".
+
+"Hyvää yötä, hyvää yötä".
+
+Hän näytti niin pulskalle, Per, mennessään mäkeä alas. Hän oli pitkä ja
+leveähartioinen, notkea ja nopea. Lakki hänellä oli kiharatukkaisessa
+päässään, selkänsä oli suora, hän heilutti käsivarsiansa sinne tänne
+astuessansa, välistä tarttuen puukkoon, joka oli hänen vyöllänsä.
+Jalat koskivat keveästi, mutta varmasti maahan, jotta nahkahousut
+rapisivat joka askeleella, Hänellä oli voimia käsivarsissa, sekä työtä
+tekemään että ottelemaan, hän oli hilpeä ja sukkela, ajatteleva
+eikä koskaan neuvotoin. Hän ensimmäisnä istui kirkon mäellä
+sunnuntaiaamuna, ja ensimmäinen oli hän leikissä ja tanssissa illalla.
+Hän oli ensimmäisnä missä neuvoja tarvittiin ja ensimmäinen tyttöjen
+kanssa juttelemaan; sillä hyvä onni oli hänellä tyttöjen luona, sen
+Per kyllä tiesi. "Ei ole kun yksi semmoinen mies näillä tienoin",
+ajatteli Bergit, ovesta kurkistellessaan hänen jälkeensä.
+
+
+
+
+TOINEN LUKU.
+
+
+Nils Torgersen oli mahtava mies paikkakunnassaan. Hänellä oli kartano
+ja karjaa ja lisäksi rahoja kirstun pohjassa. Hän oli talollisen poika
+ja suuri hulivili nuorena, hänen isänsä oli köyhä, ja "köyhän miehen
+ruoka on pian syöty", kuten Arne sanoi.
+
+Sentähden sai Nils, kun oli kuusitoista vuotta vanha, lähteä ulos
+palvelemaan. Mutta kuinka lieneekään ollut, vaan Nils ei varsin
+rivakkaasti ryhtynyt toimiin ja hänestä tuli ojankaivaja. "Jotain on
+parempi, kuin ei mitään", sanoi Nils. Ja Nils olikin mies kaivamaan!
+Hän kaivoi ja kuokki siksi että oli kaivanut itsensä poliisiksi. Kun
+sitten tapahtui että joku kotiseudulta tuli kaupunkiin ja joi hiukan
+enemmän, kuin jano vaati, niin hän ei voinut olla varma siitä, ett'ei
+Nils tulisi takaa ottamaan nutusta kiinni ja pistämään häntä arestiin.
+Kotipaikoilla eivät pitäneet tästä; he nauroivat Nils'ille ja sanoivat
+"hyi!" puhuessaan hänen menetystavastaan, eivätkä tahtoneet tervehtiä
+isääkään kun hänellä oli semmoinen poika. Muutamia vuosia myöhemmin
+tapahtui että eräs mies, kauniisen uuteen takkiin puetettuna, tuli
+tienoolle, ja -- se oli Nils. Ihmiset eivät oikein tahtoneet häntä
+tuntea, sillä uusi ei ollut ainoastaan takki, vaan itse mieskin. Hän
+oli tullut jotensakin vahvaksi ja oli saanut suuren punaisen nenän. Hän
+saarnasi nuorille miehille sekä uskottavia että uskomattomia kaikesta,
+mitä kaupungissa sai kuulla ja nähdä; hän oli iloinen ja täynnä
+hupaisuutta, osasi lauluja tynnyrittäin, ja kauan aikaa Nils oli
+suosittu ja tervetullut minne vaan tuli. Jos joku osasi kertoa
+hupaisesti ja naurettavasti, niin se oli Nils. Kun hän oli oikein
+hyvällä tuulella, oli saanut pari ryyppyä ja tuopillisen olutta, niin
+hän taisi istua ja lörpötellä niin että miehet olivat menehtyä nauruun
+ja naiset juoksivat pakoon. Jos silloin kysyttiin miksi hän ei jäänyt
+kaupunkiin, niin Nils istui kuin olisi saanut kapulan suuhunsa, --
+"Noo, hänen ei tehnyt mieli jäädä sinne ainiaksi, täytyihän hänenkin
+kerran kotiin tulla, ymmärrettävä se, katsomaan kuinka maalla
+jaksettiin". Mutta oikeastaan asia lie ollut se että Nils viime aikoina
+itse oli ruvennut juomaan. Hän oli juonut siksi kun itse pääsi
+arestiin, ja kun oli päässyt ulos sieltä, osoitettiin hänelle
+lähtötie. Siinä Nils seisoi. "Näyttää siltä kuin saisin lähteä
+paluumatkalle", sanoi hän ja lähti kotia taas. Nyt hän kävi päivätyössä
+kotipaikoillaan, ja missä vaan kulki, naurua kuului. Nils ei olisi
+ollut ruma jos ei hänellä vaan olisi ollut tuo punainen nenä. Hän oli
+viekas ja ymmärtäväinen, eikä siis ihmettäkään että eräs vanha leski
+iski silmänsä häneen; sillä "vanhat kannot palavat kauan", sanoo
+sananlasku. "Vanha hän on, rahoja hänellä on, alaspäin vanha menee ja
+ylöspäin nuori", sanoi Nils ja meni kosimaan leskeä. No niin, ehkä hän
+ottaisi Nils'in, mutta ensin Nils'istä pitäisi tulla jotain suurta;
+sillä semmoinen oli ensimmäinen miehensä ollut.
+
+"Mitä se olisi?" kysyi Nils.
+
+"Jotain kirkon palveluksessa", vastasi leski. He puhuivat sitten
+enemmän keskenänsä tästä, ja eräänä päivänä Nils oli hävinnyt
+tienoolta. Hän oli lähtenyt seminariin, sillä nyt hänestä tulisi jotain
+kirkon palveluksessa. Vaan mitenkä lie ollutkaan, oliko oppiminen liian
+vaikeata vai juominen liian helppoa, Nils'in koulun-käynti ei tahtonut
+menestyä. Vuoden perästä hän palasi, nenä oli yhtä punainen, mutta nyt
+hän sanoi olevansa täysi-oppinut. Kyllä oli niitäkin, jotka väittivät
+toista, sillä asian laita oli semmoinen, että seminaristakin oli
+osoitettu hänelle lähtötie, "mutta ei koskaan ole uskomista juttuja",
+sanoi Nils, ja se oli oikein sanottu. Ollee kuinka olleekin, Nils'illä
+oli onni. Hän nai lesken, sai suuren talon, sovitti sanojansa hyvin
+papin luona, ja arvaappas kuinka seurakunnassa kuiskailtiin kun Nils
+Torgersen oli tullut lukkariksi ja kirkon laulajaksi. Mutta siitä
+päivästä alkaen tuskin oli mahdollista luulla Nils'iä samaksi mieheksi
+enää. Hän näytti vähintäin jalkaa pitemmältä, oli ojentanut selkänsä
+niin suoraksi kuin mahdollista oli, hankki itselleen silkkivuorilla ja
+kiiltävällä lipulla varustetun lakin, ja kun hän tämmöisenä, kirja
+kainalossa, juhlallisesti astui papin luo, näytti siltä, kuin seiväs
+olisi kävellyt tietä myöten. Kun seurakuntalaiset tervehtivät häntä,
+Nils ainoastaan nyykähytti heille päätänsä; vaan jos pappi tai hänen
+rouvansa tuli, seisoi Nils ojan reunalla, lakki kädessä kumartaen ja
+raapien, jotta ihmiset luulivat hänen jäsentensä olevan pois
+sijoiltaan. Muuten Nils'in ääni oli hyvä kirkossa, ja hän oli
+seurallinen mies, varsinkin jos oli juonut tuopillisen enemmän, kuin
+jano käski. Silloin kasvonsa loistivat, hän lörpötteli tyttöjen kanssa,
+nauroi vähän välillä, tanssi sitten yhden ympäryksen, ja suu kävi kuin
+pippurimylly. Lukkari oli unohtunut pois ja vanha Nils oli palannut
+jälleen. Nils oli jo vanha ammatissaan ja leski eli vielä. "Vanhat
+suonet ovat sitkeät", sanoi Nils ja rypisti otsaansa, "mutta ei hän
+mitään vahinkoa tee, se raukka". Viimein leski kuoli ja vanha Gudbrand
+Lien kiusasi aina Nils'iä sanomalla, ettei hän koskaan ollut niin
+hyvästi laulanut, kuin vaimonsa maahanpaniaisissa. Nyt hän oli vapaa
+mies talossaan, hänellä oli karjaa sekä rahoja kirstun pohjassa. "Nyt
+minä voin naida uudestaan", sanoi Nils, ojentaen itseänsä, "vanhan
+jälkeen saan nuoren ja sitten olen koettanut molempia lajia", ja nyt
+Nils kävi kosimassa Bergit'iä.
+
+Nils Torgersen oli hieno mies. Hänellä oli kahta lajia pukuja, toinen
+sarkapuku arkipäivinä ja toinen hienommasta kankaasta sunnuntaisin, ja
+kahta lajia puheentapoja, hienompi papille ja virassa ja muuten
+raaka talonpoikainen puhe. Viime aikoina Nils aina oli käynyt
+sunnuntai-vaatteissa ja koristanut itseänsä kaikin tavoin. Tienoossa
+kuiskattiin mitä tuo merkitsi, ja miksi Nils yht'äkkiä oli muuttunut
+niin hienoksi. Mutta Nils nauroi itsekseen ajatellen: "Kun ensin saan
+uuden akan, niin vanha nuttu tulee päälle taas".
+
+Nyt oli lauantai-aamu. Ilma oli selkeä, mutta vähän kylmä, sillä
+aurinko ei vielä ollut korkealle noussut taivahalle, loisti vaan
+hymyillen kuin suuri silmä kaukana idässä, välistä katsellen Per'iä,
+joka seisoi puhdistamassa papin pihaa. Per hyräili laulua itsekseen,
+katseli silloin tällöin lahden toiselle puolelle, jossa Arne
+Björnstad'in talo oli, hymyili itsekseen, lakaisi ja hyräili taas,
+Mieleensä muistui mitä hän ja Bergit eilen illalla olivat lukkarista
+puhuneet. "Jos saisin sinut tänne", ajatteli Per, "niin minä kyllä" --
+samassa säikähti hän, sillä eräs käsi laskeutui hänen olkapäälleen, ja
+siinä seisoi -- -- lukkari Nils Torgersen, suuri kirja kainalossa,
+hienoimmissa vaatteissaan ja mustassa kaula-vaatteessa, suorana selästä
+kuin rippi-lapsi.
+
+"Hyvää päivää, poikani", sanoi lukkari, karhealla äänellään.
+
+"Hyvää päivää", sanoi Per, otti lakin päästään ja näytti surkean naaman
+Nils'ille, "onko lukkari näin varhain ulkona kävelemässä tänä päivänä?"
+
+"Niin, näetkös, ei ole vähän tekemistä kaikissa vihkiäisissä,
+ristiäisissä, hautajaisissa ja miksikä ne kaikki nimitetäänkään; kaikki
+on tehtävä eikä mitään unohdettava, niinkuin on tapa sanoa, ja jos emme
+me, jotka hallitsemme ja valvomme kaikkia, tekisi työtä ja orjailisi
+aamusta varhain myöhään iltaan, niin olisi seurakunnan laita huono.
+Kaikki menisi myttyyn, ymmärrätkös -- niin totta tosiaan kaikki menisi
+myttyyn --", ja lukkari sylki maahan. "Se työ ydintä ja luuta syö,
+mies, se lukeminen ja työn paljous, siitä voi tulla sekä kipeäksi että
+kalpeaksi" -- ja lukkari niisti punaista nenäänsä. "Puh! minä olen
+kyllä nopeasti kulkenut tänä päivänä", lisäsi hän, pyyhkien otsaansa ja
+ojentaen kättänsä, "se rasittaa enemmän kuin tämä, kuin pihan
+lakaiseminen, kaivaminen ja" -- -- "Kai se niin lienee", sanoi Per,
+"eikä lukkari suinkaan ole koskaan kuokkinut, eikä kaivanut", sanoi
+Per, katsellen veitikkamaisesti lukkaria.
+
+Nils ei ollut kuulevinansa, kääntyi ja aikoi mennä sisään. "Kai isä[1]
+nyt kotona on?" sanoi hän haparoiden kirjassa.
+
+"Kyllä hän kotona on, sillä hän makaa sängyssään".
+
+Lukkarin jalka koski jo kynnykseen ja hän tomutti hiukan nuttuansa kun
+kuuli surkean huokauksen ja Per seisoi siinä, nojautuen luudanvarteen,
+silmät maahan luotuina ja takki silmille vedettynä.
+
+"Tahtoisin mielelläni puhua vähäisen sinun kanssasi", sanoi hän, ja oli
+pyyhkivinänsä kyyneleitä silmistään.
+
+"Toinen kerta, poikaseni, nyt minulla ei ole aikaa", ja lukkari laski
+jo kätensä oven lukkoon.
+
+"Olisi ollut Bergit Björnstad'ista", aloitti Per ja katsahti ylös.
+
+Lukkari päästi avaimen irti kädestään, seisoi hetken aikaa, kääntyi
+sitten ja katseli kelloansa.
+
+"On varmaankin liian aikaista mennä pappia puhuttelemaan eikä ole sen
+pahempaa ilmaa kuin että voin istua odottamassa ulkona yhtä hyvin kuin
+sisällä", näin sanoen istuutui lukkari suoraan portaille. Istui hetken
+aikaa. Rupesi sitten yskimään.
+
+"On kaunis ilma tänään", yski ja katseli ympärilleen.
+
+"Erittäin kaunis", sanoi Per, "ilman puolesta voisi varsin hyvin käydä
+paljain käsivarsin".
+
+"No -- sinä aiot kai kosioretkelle tänä iltana", sanoi lukkari, nauroi
+vähän samassa ja noukki muutamia pieniä kiviä ylös hiekasta.
+
+"Ei Jumal' paratkoon! minä en taida sille tolalle joutua koskaan enää",
+huokasi Per ja nosti nutun hihaa silmilleen. "Bergit'in ja minun
+välistä ei tule mitään".
+
+"Mitä sanot? mitenkä minun on sitä ymmärtäminen?" kysyi lukkari ja
+katseli Per'iä suurin silmin.
+
+"En tiedä asian laitaa, mutta varmaa on että isänsä on häntä yllyttänyt
+minua vastaan. Ennen Bergit oli niin hyvä ja lempeä, mutta viime
+kerran kun olin hänen luonansa, ei hän tahtonut tietää minusta mitään.
+Joku rikas mies on kaiketi puhunut hänen isällensä; nimeä Bergit ei
+maininnut, mutta arvattavasti käy niin että heistä tulee pariskunta.
+Bergit ei häntä paljon tuntenut myöskään, mutta arveli että hän tulisi
+tänä iltana sinne, jotta saisi hänen kanssansa jutella. Ei suinkaan
+lukkari tiedä kuka se on -- etevä ja korea mies hänen pitäisi olla,
+sanoi Bergit. Niin, niin, sillä lailla maailmassa käy -- rikkaus aina
+voittaa". Per huokasi, veti lakin silmilleen ikäänkuin pyyhkiäksensä
+kyynelet, vaan katsahti samassa lukkariin, joka istui kuuntelemassa.
+"Se oli makupala", ajatteli Per ja nauroi itsekseen, "Mutta sinä
+tarvitset vähän vielä".
+
+"Minä nyt pyytäisin neuvoa lukkarilta, joka on vanha ja ymmärtäväinen
+mies, sillä harmillista se on, jos noin kaunis tyttö minut jättää. Ja
+pian aina pääsin hänen luokseen! Ei minun tarvinnut mennä tuota
+pitkää mutkaa lahden ympäri, sillä papin vanha vene on aina tuolla
+sillalla eikä kukaan enää sitä käytä. Kohta kun työni oli loppunut
+lauantai-iltana menin alas järvelle, sousin lahden yli ja juoksin
+Björnstad'in mäkeä ylös, niin se oli tehty; sillä Bergit'in kamari on
+juuri sen tien varrella, joka vie läävään, juuri tuossa, te voitte
+sitä nähdä oikealla kädellä tuolla", ja Per osoitti Björnstad'in
+taloa, jonka ruudut loistivat; -- "ja hän tiesi niin hyvin kun minä
+tulin; sillä minä olin aina ensimmäinen ja löin kolme kertaa ruudulle.
+Minä muistan vielä viimeistä iltaa, ilma oli yhtä selkeä kuin tänä
+päivänä, mutta kyllä papin vene nyt saa minun puolestani olla rauhassa.
+Olen oikein harmissani kun ajattelen että toinen on istuva Bergit'in
+luona tänä iltana. Eikö ole se harmillista, lukkari, eikä hän ole
+vanhempi kuin kuusitointa vuotta".
+
+"Semmoisia kaikki tytöt ovat, hyvä Per", sanoi lukkari arvollisesti,
+nousi portailta ja laski toisen käden Per'in olkapäälle, "nuoruus ja
+viisaus harvoin toinen toistansa seuraavat. Mene sinä toisen luo ja
+ole yhtä iloinen, kyllä kai niitä löytyy, jotka sinua tahtovat; jos ei
+ne ole yhtä nuoria, niin vanhat kengät sopivat paraiten jalkaan".
+
+"Niin, kyllä kai lukkari sitä tietää; jolla oli niin kaunis ja hyvä
+vaimo", sanoi Per katsellen Nils'iä.
+
+"Hm" -- sanoi lukkari, "hyvä vaimo se oli, synti olisi muuta sanoa --
+hm -- hm" -- --
+
+"Ei ole niin helppo jättää sitä, johon sydän on kiintynyt, sen
+lukkari kyllä tietää siitä ajoin kun hänen vaimonsa lähetettiin
+ruumiin-arkkuun, ja jos minä en saa nähdä Bergit'iä ja puhua hänen
+kanssa lauantai-illoin, niin" -- -- "Sinä et saa puhua sillä tavalla",
+sanoi lukkari painolla, ojensi itseänsä ja rupesi selittämään, "etkö
+tiedä mitä suuri Salomo sanoo? -- no ei, sinä kaiketi et tunne häntä,
+sinä -- hän sanoo, -- niin, mitä hän nyt sanookaan? -- no se onkin
+yhdentekevä, mutta se tarkoittaa niin paljon kuin: 'Nuoret ovat hullut
+tähän aikaan', se soveltuu sinuun Per, -- -- hm -- -- ja siellä
+alhaallako papin vene aina on? -- -- niin, näetkös, kaikki tuo
+puhuminen ja kuiskaileminen, se on hulluutta ja epäsiveyttä ja muuta
+pahaa, johon sinun ei pitäisi puuttua, -- vai kolme kertaa sinä löit
+ikkunalle? -- -- Puh -- tänään tulee kuuma ilma". Ja lukkari pyyhki
+kasvojansa, katseli kelloa, hypähti jaloilleen ja sisään papin luo,
+jotta tuskin sai sanotuksi hyvästiä Per'ille, joka nojautuneena
+luudanvarteen surkealla muodolla töllisteli lukkaria tämän saarnatessa,
+siksi että oli purskahtaa nauruun. "Haa -- haa -- tänään olet hyvän
+työn tehnyt, Nils Torgersen", ajatteli lukkari, "mutta illalla olet
+tekevä vielä paremman".
+
+"Haa -- haa -- tänään olet hyvän työn tehnyt", ajatteli Per ulkona
+pihalla ja löi kätensä yhteen niin että kaukaalle kuului, "mutta
+illalla olet tekevä vielä paremman".
+
+Ja illan tultua lukkari Nils Torgersen hiipi sillalle laskemaan veneen
+irti. Ja illan tultua Per seisoi talaan takana valvomassa.
+
+"Nyt Per varmaan tahtoisi olla minun sijassani", sanoi lukkari, hymyili
+ja pisti airot veteen.
+
+"Nyt lukkari varmaan pian tahtoisi olla minun sijassani", sanoi Per ja
+juoksi notkeasti lahden ympäri. Välistä hän seisahtui, katsellakseen,
+kuunnellakseen, mitä lahden toisella puolella tapahtui. Kuuluipa
+soutoa, ja lukkari siinä veneessä istui. Hän oli kuutamossa pitkän
+seipään näköinen, joka edes ja takaisin kiikkui.
+
+"Nyt ollaan likellä", sanoi lukkari, hengähti, nosti airot veneesen ja
+kiinnitti sen.
+
+"Nyt ollaan likellä", ajatteli Per, joka tiellä oli mustan pilkun
+näköinen.
+
+Bergit ei ollut sen enemmin ajatellut mitä Per ja hän olivat jutelleet
+sinä iltana. Hän tiesi ett'ei Per tulisi, ja koska hän ei tahtonut
+ketään paitsi Per'iä, niin hän oli pannut oven lukkoon ja mennyt
+maata. Mutta yht'äkkiä oli hän kuulevinansa että jotakin liikkui
+ulkopuolella, että joku kolkutti ruutua ensin kerran, sitten toisen ja
+viimein kolmannen kerran. Bergit heitti hameen päällensä ja hiipi
+ikkunan luo.
+
+"Kuka siellä on? sinäkö olet Per?" kuiskasi hän sisäpuolella.
+
+"Ei, vaan minä", vastasi ääni ulkoa, tekeytyen niin suloiseksi, kuin
+mahdollista.
+
+"Minä? mikä minä sinä olet?" kysyi Bergit.
+
+"Minä olen, se, jota tiedät", vastasi lukkari, ollen olevinansa ikkunan
+alla.
+
+Kauan oli hiljaa. Lukkari kuunteli, sillä hän oli kuulevinansa että
+joku tirskui sisällä; mutta viimein saranat vinkuivat ja Bergit
+katseli ulos.
+
+"Sinäkö olet, miksi et sitä kohta sanonut? Vai sinä tulet näin myöhään
+illalla minun luokseni, Nils, se oli kohteliaasti tehty". Ja Bergit
+veti lukkaria ovesta sisään.
+
+"Niin, näetkös, Nils ei ole niin vanha ja kankea kuin näyttää kun hän
+kirkossa seisoo; kyllä hän sillä välin voi olla hupainenkin. Ja sinua
+minä olen opettanut lukemaan ja olen tanssinut sinun kanssasi
+leikkikedolla ja aina olen sinusta paljon pitänyt, Bergit; sillä sinä
+et huoli ainoastaan naurusta ja pilasta, kuin muut tytöt, etkä
+myöskään ole niitä, jotka eivät saa sanaa suustansa. Sinä olet kelpo
+ja kaunis ja ymmärrystä sinulla on".
+
+"Näyttää vaan siltä, sillä ei minulla ole enemmän kuin muillakaan,
+hupakko kuin olen. Mutta istu nyt ja suo minun jutella sinun kanssas,
+on kauan aikaa sitten kuin toisiamme viimein tapasimme; luulen, että
+oli tanssiaisissa Lien'issä".
+
+"Niin, totta, siellä se oli; se oli hupainen ilta, Bergit, niin oli
+todellakin. Siellähän pappilan Per tappeli Olavin kanssa?"
+
+"Kyllä se siellä tapahtui".
+
+"Mitä sinä Per'istä pidät?"
+
+"Oi, se on aika hulivili, hänestä ei suinkaan mitään tule", vastasi
+Bergit ja katsahti oveen päin oliko isänsä kuuntelemassa.
+
+"Ei ole luultava että hänestä mitään tulee", sanoi lukkari, hieroen
+polveansa, "semmoisista keltanokista ei ole huolimista, he lähtevät
+yhtä pian kuin tulevat".
+
+"Hys! älä puhu niin kovasti, voitaisiin kuulla ääntäsi", kuiskasi
+Bergit.
+
+"Ei se niin vaarallista ole", arveli lukkari, "isäsi ja minä olemme
+hyvät ystävät, tiedätkös", ja lukkari nauroi itseksensä. "Mutta
+tahtoisin kysyä sinulta etkö usko että meistä molemmista voisi tulla
+pariskunta. Talo minulla on ja vaatteita ja kaikki, mitä voit toivoa,
+niin ett'ei sun tarvitse ruoasta muretta pitää".
+
+"Mitäs luulet isäni siitä sanovan?"
+
+"Isäsikö? se seikka kyllä selviää, hän kyllä minua auttaa", huusi
+lukkari.
+
+"Kyllä minä sinua autan", huusi samassa toinen ääni ja käsi tarttui
+Nils'in niskaan, niin että tämä meni kuperkeikkaa, ja toinen käsi
+tarttui hänen housuihinsa, ja ulos lensi Nils Torgersen ovesta
+portaita myöten ja jäi ällistyneenä istumaan keskelle tietä. Siinä
+istui lukkari.
+
+
+
+
+KOLMAS LUKU.
+
+
+Tuli sunnuntai-aamu eikä pitkään aikaan ollut niin kaunista ilmaa
+ollut. Näytti siltä kuin koko luonto olisi pesty yön kasteessa ja nyt
+seisoi parhaimmassa sunnuntai-puvussaan. Ilma oli niin keveä, raitis
+ja puhdas, jok'ainoa pilvi oli taivahalta hävinnyt, sen laki oli
+kaunis, kirkas ja sininen, ikäänkuin se tahtoisi helmahansa sulkea
+koko maailman. Meri oli säteilevän silmänsä avannut ja siinä kuvautui
+koko taivaan ranta ja ylt'ympärillä oleva seutu peltoineen metsineen
+ja korkeine paljaine vuorineen, jotka totisina katselivat
+sinitaivasta. Linnut olivat aikoja sitten heränneet, ne visertelivät ja
+lauloivat, levittivät siipiänsä päivän paisteessa ja kallistivat pieniä
+päitänsä lentäessään veden yli vanhan emän luo, jonka piti olla kotona
+tänään ja pesästä huolta pitää. Se raukka istui nyt siinä ja käänteli
+päätänsä yhtä mittaa, nähdäksensä oliko haukkaa tai toista pahaa
+rosvoa läheisyydessä. Vaan eihän sinun tarvitse huolehtia tänä
+päivänä, vanha muori, niin hiljaista ja rauhallista kun kaikki on
+ympärilläsi. Tänään on sunnuntaiaamu. Kirkko seisoo mäellä korkeine
+huippuineen; se katselee veden yli, joko ne tulevat, jotka tänä
+päivänä tahtovat kuulla pyhää sanaa sekä nousta rukouksen ja laulun
+lentimillä taivaan Jumalan luo, ne, jotka tänään pitävät siunausta ja
+rauhaa, kestääkseen viikon vaivaloista työtä Jumalan kanssa sekä
+maalla että merellä. Ja katso, tuolla tulevat, toinen suuri
+kirkkovene toisen perästä liikahtaa hiljaa lahdelle. Ihmisiä astuu
+maalle, he antavat kättä toisillensa ja kiittävät viimeisestä. Näin
+heitä kokoontuu vähitellen kirkon ympärille, niitulle ja tielle,
+vaimoilla on valkoiset huivit, soljet ja virsikirja kädessä; miehillä
+on sunnuntaitakki kiiltävine nappineen. He odottavat pappia ja
+lukkaria kirkonkellojen soidessa ja kai'un siihen vastatessa vesiltä
+ja metsästä, pellolta ja niitulta tyynessä aamuhetkessä. Sävelet
+soivat ja kutsuvat niin suloisesti ja lempeästi ja lentelevät
+liitelevät, ikäänkuin siunaten, seudun yli. On rauha, ainoastaan
+rauhaa tämmöisenä sunnuntai-aamuna.
+
+Mutta mihinkä lukkari on jäänyt, jonka on johtaminen laulua kirkossa?
+Hänen ei muuten ollut tapa olla viimeinen. Jotka varahin olivat
+kirkkomatkallansa, olivat tottuneet häntä näkemään, kauan ennenkuin
+pappi oli valmis, kävelevän pappilaan päin, kirkonkirjat kainalossa ja
+pää pystyssä. Vaan tänään ei näkynyt lukkaria papin luona eikä kirkon
+luona. "Hän on kaiketi poikennut jonkun luo tien varrella", arveli
+moni, mutta missä hän oli ei kukaan voinut uneksiakaan. "Nils nukkuu
+makeasti tänä päivänä", sanoi toinen, mutta se, joka ei ollut unta
+nähnyt, se oli Nils. Nils paria! Hänellä oli ollut vaivaloinen yö, eikä
+hänen vaivansa vieläkään ollut ohitse; kun kirkonkellot rupesivat
+soimaan, seisoi Björnstad'in puolella Nils suureen lapioon
+nojautuneena ja itki veneen vieressä. Ensi työnsä kun hän oli lentänyt
+portaita ja tietä alas, oli nousta koettamaan olivatko sääret ja
+housut eheät. Hän ei kuolemaksensa voinut käsittää tätä kaikkea.
+Arne, joka oli ollut niin lempeä ja hyvä puhuessaan Bergit'istä hänen
+kanssansa, oli nyt antanut hänelle selkäsaunan kun hän ensi kertaa
+kosioretkellä kävi. Tätä hän ei voinut ymmärtää; hän seisoi siinä,
+hieroi jäseniänsä ja mietiskeli. Kuinka hyvänsä asian laita nyt
+olikaan, niin lukkari havaitsi, kun joutui selville taas, että oli
+parasta rientää kotiin niin pian kuin vaan ehti, eikä sanaakaan puhua
+kellekään. Hän meni alas rannalle. Mutta mihinkä vene olikaan
+joutunut? Hän haki ja haki, vaan ei mitään venettä näkynyt. juoksi
+edestakaisin rannalla, vaan venettä ei ollut missään; hän katseli ulos
+lahdelle, olisiko se kenties päässyt valloilleen, vaan ei nähnyt
+mitään venettä. Siinä seisoi lukkari. -- "Jos ei se ole merellä, niin
+se vielä vähemmin voi olla maalla", sanoi lukkari pudistaen päätänsä,
+"sinä saat kaiketi kävellä kotiin tänä yönä, Nils Torgersen, vaan tätä
+loihtumista minä en käsitä. -- Mutta mitä on minun nyt keksiminen? --
+Ei kukaan tiedä missä vene on eikä myöskään missä se on ollut, ja minä
+olen yhtä iloinen". Näin sanoen kääntyi lukkari ympäri ja rupesi
+hössöttämään kotia päin. Tie kävi juuri Björnstad'in läävän ohitse.
+Lukkari oli vähän hämillänsä vielä, hän kävi ja tuumaeli mitä hän
+sanoisi papille kun tulisi veneestä kysymys. Hän katsoi maahan, sillä
+valehteleminen on raskas; mutta kun tuli läävän kohdalle, kompastui
+hän johonkin ja siinä seisoi vene keskellä tietä, täynnä rapakkoa,
+kokka ja perä-käyrä katkaistuna. Lukkari säikähtyi, jäi seisomaan
+töllistelemään venettä. Hän luuli sen olevan unennäköä, ja hieroi
+silmiänsä, mutta vene jäi seisomaan missä seisoi. Nyt hän ymmärsi
+kaikki. Per oli tehnyt pilkkaa hänestä. Huomenna kerrottaisiin koko
+pitäjässä että Nils Torgersen oli tullut kotia kosio-veneessä[2] ja
+papin veneessä vielä päälliseksi; hän joutuisi pilkan ja naurun
+alaiseksi mihin vaan kääntyi. Nils Torgersen tuijotti veneesen ja itki
+harmista. Kyllä se sai olla hänen viimeinen kosioretkensä. "Nils
+nukkuu makeasti tänä päivänä", sanoivat ihmiset kirkko-mäellä, mutta
+Nils'illä oli ollut vaivaloinen yö. Aurinko katseli jo vuorten yli
+kirkkaana sunnuntaiaamuna ja nauroi koko seudulle, joka hiljaa lepäsi,
+eikä vielä ollut herännyt. Mutta yksi siinä oli hereillä, nimittäin
+Nils. Vaan Nils ei nauranut. Hän oli saanut lapion (Jumala tiesi
+mistä), sysäsi ja kaivoi ja itki välistä harmista. Hyvä oli että hän
+aikanaan oli ollut ojankaivaja. Se oli tuttu työ, mikä hänellä oli tänä
+yönä. Sunnuntaiaamu oli niin loistava ja puhdas, vaan Nils Torgersen ei
+ollut puhdas. Hän oli vetänyt veneen alas järvelle. Hän oli ajanut
+vettä siihen ja hieronut sitä kaikin voimin. Nyt vene olikin puhdas,
+vaan Nils Torgersen ei ollut puhdas. Ja kirkko-veneitä rupesi tulemaan
+toinen toisen perästä, ja kellot soimaan, mutta siinä seisoi lukkari
+Björnstad'in rannalla lapioon nojautuneena, ja itki. Hän katseli
+venettä, nyt se viimeinkin oli puhdas, mutta hän ei uskaltanut sysätä
+sitä veteen ennenkuin kaikki kirkkoveneet olivat tulleet, ett'ei
+kukaan näkisi missä työssä hän oli ollut sunnuntaiaamuna.
+
+Väki kirkkomäellä ei voinut ymmärtää mihin lukkari oli jäänyt, mutta
+samassa lukkari astui veneesen, kumartui kyyryyn ett'ei kukaan häntä
+tuntisi, pysyi hyvin likellä rantaa, mutta sousi niin että kuohui
+kokan edessä. Hän kiinnitti veneen, hiipi hiljaa mä'en yli, ja kun
+pappi myöhemmin aamulla tuli puvussansa kirkolle, seisoi kirkon
+portilla häntä vastaanottamassa juuri Nils Torgersen. Siinä hän seisoi
+vanhassa paidassansa ja vanhalla tavallansa kumartamassa niin että
+olisi voinut luulla kaikkien jäsenten menevän pois sijoiltaan. Per
+istui aidalla likellä kirkon porttia. Hän istui erillänsä, sillä
+hänellä oli eri ajatuksetkin. Hän hymyili kuullessa ihmisten puhuvan
+lukkarista; katseli veden pinnalle päin, vaan ei sanonut mitään.
+Hänestäkin lukkari viipyi liian kauan. Mutta siinäpä hän tuli,
+väsyneenä ja uupuneena, papille kumartaen ja raapien jalallansa, ja
+meni sitten kirkkoon hänen jälkeensä. Samassa katsoi hän ylös; siinä
+istui Per aidalla ja soitti yhteen jaloillansa. Lukkari punastui, hän
+ei oikein tietänyt pitikö hänen nauraa vai itkeä harmissansa, hän veti
+vaan käsivarret likemmiksi ruumistansa ja uhkasi nyrkillään Per'iä.
+"Mikä lukkaria vaivaa tänään?" sanoivat ihmiset, katsellen toinen
+toistansa, "hän on niin eriskummallinen". Vähitellen menivät sitten
+kirkkoon.
+
+Per jäi aidalle istumaan. Hänen mielensä kävi niin oudoksi kun hän mäki
+lukkarin noin uupuneena, sillä ei tarvittu erittäin tarkkoja silmiä
+näkemään että hän oli ollut kovassa työssä tänä yönä. Per seurasi
+viimein muita; hänestä tuntui ensin niinkuin häneltä olisi puuttunut
+rohkeutta menemään kirkkoon. Hän tuli ovelle; olivat jo alkaneet
+laulaa tuolla sisällä. Per otti lakin päästään ja seisoi vähän aikaa
+siinä; sitten hän kääntyi ja meni ulos taas. Laulu oli häntä
+liikuttanut syvästi; hänestä oli ikäänkuin hän olisi tehnyt syntiä
+Herran edessä, eivätkä hänen ajatuksensa olleet siinä, missä niiden
+olisi pitänyt olla sunnuntaiaamuna, sillä hän ei voinut muuta
+ajatella, kuin Bergit'iä ja kuinka kaikki oli tapahtunut. Ei Bergit
+eikä hänen vanhempansa olleet tulleet kirkolle tänä päivänä, jotakin
+oli ollut esteenä. "Sinä olet liian pitkälle mennyt yhtä kaikki Per",
+ajatteli hän itsekseen kulkiessansa tietä myöten; "mutta minä en sillä
+tarkoittanut mitään pahaa. Minun täytyy puhua Bergit'ille; kun ei Arne
+vaan olisi lyönyt liian kovasti, mutta lukkari onkin mies kestämään
+yhtä ja toista". Per kulki alas rannalle, ja sinne tultuansa hän ei
+voinut ymmärtää mitä hän siellä alhaalla teki, ja meni sitten takaisin
+taas samaa tietä. Hänellä ei ollut mitään rauhaa ja puoleksi hän
+toivoi olevansa kirkossa taas. Mutta jos hän toivoi pääsevänsä sisään,
+niin lukkari päinvastoin toivoi pääsevänsä ulos; sillä laulu ei
+koskaan ollut niin hullusti käynyt kuin tänä päivänä. Milloin eksyi
+lukkari toisesta värssystä alas kolmanteen, milloin aloitti hän toista
+vertaa korkeammalta, kuin ennen, milloin meni laulu aivan sekaisin ja
+lopuksi se seisahtui tykkänään. "Tonttu on varmaan vienyt järjen
+lukkarilta", sanoi kirkkoväki.
+
+Jo sanottiin ett'ei Arne sinä sunnuntaina tullut kirkkoon. Arne istui
+kotona tuvassaan, mutta häntä ei ollut hyvä lähestyä alussa. Hän oli
+vihainen kuin turkkilainen; sillä nyt hän tiesi, että oli Per'in
+sijassa piessyt lukkaria. Ääni kyllä oli ollut vähän outo Arne'n
+mielestä; vaan ei hän voinut uneksiakaan että lukkari uskaltaisi
+lähteä kosio-retkelle niin myöhään illalla. Kyllä Per hänen
+mielestänsä näytti kummallisen suurelta ja raskaalta, mutta ei hän
+voinut niin tarkoin nähdä myöskään, pimeä kun oli. Eikä ollut Arne
+pitkään aikaan ollut minkään miehen kimpussa ja rupesi jo
+vanhentumaan, jotta ei tuo häntä kummastuttanut, että mies tuntui
+hänestä raskaalta. Arne ei kuitenkaan tahtonut, että hänestä semmoista
+sanottaisiin ja oli sentähden nostanut kosiomiehen ja heittänyt hänet
+kerrassaan ulos. Semmoisen keltanokan, kuin Per, pitäisi ainakin olla
+viimeinen sanomaan, että Arne oli tullut heikoksi käsivarsistaan. Arne
+istui tuolilla ja katseli ulos, vaan ei nähnyt mitään; sillä hänen
+ajatuksensa kävivät toista suuntaa. Hän nojasi käsivarsiansa ikkunan
+lautaan, kasvot olivat totiset ja synkeät. Hän oli yksinänsä tuvassa.
+Viimein ovi avattiin ja Kari tuli sisään. Hän askarteli ensin yhtä ja
+toista, otti sitten hiljaa kaapista raamatun ja rupesi lukemaan, vaan
+katsahti vähän perästä miehensä puoleen. Arne kääntyi ja katseli, --
+silloin Kari luki. Hän nousi sitten, astui muutamia askeleita
+laattialla ja pysähtyi aina Karin eteen. Kari ei nostanut silmiänsä
+kirjasta.
+
+"Missä on Bergit?" kysyi Arne kolkosti, vaan ei katsellut häntä.
+
+"Hän arvattavasti istuu mehiläispesän tykönä", vastasi Kari, nostaen
+päätänsä.
+
+"Mitä hän siellä tekee?"
+
+"Arvattavasti hän itkee, raukka, -- sinä olet ollut liian ankara häntä
+kohtaan, Arne", lisäsi hän, "eihän tyttö voi siihen mitään, että
+vanhat ihmiset menettelevät hupsunlaisesti".
+
+Arne puri sormeensa. "Naisväki puhuu niinkuin se ymmärtää", sanoi hän
+lyhyesti, otti lakkinsa ja meni ulos. Yhtä ja toista lensi Arne'n
+aivojen läpi kun hän tuossa kulki. Se häntä erittäin suututti että
+kaikki aikeensa Bergit'in suhteen menivät myttyyn. Arne ei voinut
+kieltää että mielellään olisi tahtonut lukkarin vävykseen. Hän oli
+sekä arvokas mies että suuren talon omistaja. Mutta Arne ei ollut se
+mies, joka pyytäisi toista ottamaan hänen tytärtänsä, ja lukkari
+tietysti oli niin suuttunut ett'ei hän tahtoisi kuulla kosimisesta eikä
+naimisesta Bergit'in kanssa enää. Nils Torgersen pysyi myöskin
+kotonansa sinä päivänä, kun kerran oli päässyt kirkosta. Hän oli niin
+hervotoin ett'ei tietänyt mitä tehdä. Ei hänen olisi tehnyt mieli
+jättää Bergit'iä nyt kun juuri oli ollut hänet saamaisillaan; mutta
+hän ei ollut se mies, joka pyytämällä pyytäisi kenenkään tytärtä, hän,
+pitäjän ensimmäinen mies, pappi ja tuomari poisluettuina. Jos Arne
+tulisi anteeksi pyytämään, niin kaikki vielä voisi päättyä hyvin;
+mutta jos hän tunsi Arne'a oikein, niin se ei voinut tapahtua. Kyllä
+kai hän sai jättää Bergit'in yhtä kaikki. Mutta Per -- ei, ei hän
+voinut päästää Bergit'iä kuitenkaan. Hän oli näkevinänsä Per'in ja
+koko pitäjän rahvaan seisovan nauramassa hänen takanansa Nils'ille,
+joka oli kosioveneessä ollut, ja viimein kaikki nämä mielikuvitukset
+sekaantuivat niin lukkarin päässä, että hänen täytyi mennä ulos
+vilvoittelemaan. Hän kuljeskeli vainioita myöten, vaan ei katsellut
+perunoita eikä ruohoja; ainoastaan mustaa multaa. Hän mietiskeli millä
+lailla saisi rikotun välin hänen ja Arne'n kesken eheäksi jälleen. Arne
+tuli häntä vastaan, vaan ei nähnyt eikä kuullut mitään, mietiskeli vaan
+kuinka hän saisi eheäksi jälleen tuon rikotun välin hänen ja lukkarin
+kesken. Yht'äkkiä molemmat säpsähtivät, sillä heidän silmänsä
+kohtasivat toisiansa, mutta juuri samassa havaitsi lukkari jotakin
+naurettavaa, joka ei ollut olemassa, ja Arne oli ihan selvästi
+näkevinänsä että vieras vene laski hänen siltaansa päin, jotta hänen
+täytyi kääntyä ja mennä alas merelle.
+
+"Tunsikohan minua?" ajatteli Arne hetken perästä ja katseli varovasti
+mäelle päin lukkarin jälkeen.
+
+"Tunsikohan minua", ajatteli lukkari, katsellen Arnen jälkeen alas
+merelle päin. Myöhemmin päivällä Arne leppyi ja muutaman viikon
+kuluttua hän ei voinut muuta kuin nauraa kuullessansa kuinka Per oli
+houkutellut lukkaria kosio-veneesen; sillä tuo juttu oli levinnet koko
+seutuun (Jumala tiesi mistä se oli tullutkaan), eikä Nils Torgersen
+voinut ilmaantua missään, ihmisten nauramatta ja kuiskaamatta. Arne ei
+voinut kieltää että Per oli pulska mies, vaan hänellä ei ollut mitään
+omaisuutta, eikä hänestä ollut sen enempää puhumista. Arne ei pitänyt
+siitä, että Kari puhui Per'istä, mutta kun se tapahtui, niin hän itse
+kyseli yhtä ja toista, joka koski Per'iä, ja rupesi ylimalkain häntä
+huomaamaan enemmän, kuin ennen.
+
+Eräänä päivänä, kun Arne seisoi ulkona kaivamassa, tapahtui että joku
+ratsasti ohitse. Se oli Per. Hän istui papin valkoisen hevosen
+selässä, ohjakset riippuivat, sillä kuljettiin ylämäkeä. Kädet oli
+taskuihin pistetyt, jalat roikkuivat sinne tänne ja pieni lakin-tupsu
+pieksi hänen korviansa,
+
+"Hyvää päivää, Jumala siunatkoon teitä!" sanoi hän ratsastaessaan Arnen
+ohitse. Arne katsoi ylös.
+
+"Kiitos! -- oletko sinä ulkona tässä pahassa ilmassa?"
+
+"Niin se on hieman paha nyt niille, jotka saavat kulkea pitempiä
+matkoja".
+
+"Kuinka kauas sinä sitten kulet?"
+
+"Minä lähden kaupunkiin toimittamaan muutamia asioita papille".
+
+"Sinä menestyt hyvin papin luona?"
+
+"Tietty se, semmoinen ystävällinen mies, ja hyvän palkan hän myöskin
+maksaa. Minä olen nyt jo pannut säästöön noin sata taalaria".
+
+"Vai niin -- se ei riitä talon ostoon".
+
+"Ei riitä, vaan aikaa myöten siihen lisääntyy enemmän".
+
+Arne rupesi vähitellen kaivamaan taas ja hevonen rupesi raapimaan maata
+ja pyrkimään eteenpäin. Vaan Per tahtoi varmaankin jutella vähäisen
+vielä, hän pidätti hevosta ja leikki ohjasten kanssa.
+
+"Tahtoisin -- tahdotko seisoa hevonen -- minä tahtoisin kysyä sinulta
+jotakin, Arne", ja Per otti lakin päästään ja piteli sitä sormillaan,
+"tahtoisitko minua vävyksesi; sillä minä olen nyt kauan rakastanut
+Bergit'iä, ja hän" -- -- "Bergit on talollisen tytär", vastasi Arne
+ylpeästi, työntäen lapion maahan.
+
+"Se on tosi kyllä", vastasi Per ja löi säärtänsä lakilla. "Paljonko
+sinä vaadit?" kysyi hän yht'äkkiä ja katsoi ylös. Arne seisoi hetken
+aikaa käsi puuskassa lapioon nojautuneena.
+
+"Sinä päivänä kun voit panna kaksi punasta seteliä eteeni pöydälle on
+tyttö oleva sun, vaan sitä ennen ei siitä tule mitään koko jutusta".
+
+Per istui hetken aikaa. "Kauan kestää odottaa, mutta miehen sana on
+aina sana; sinä muistat tätä sanaasi, Arne?"
+
+"Muistan".
+
+"Jää hyvästi ja onnea työhön; mutta nyt minä saan etsiä onneani
+tiellä".
+
+"Hyvästi, hyvästi, onnea matkalle".
+
+
+
+
+NELJÄS LUKU.
+
+
+Talvi oli mennyt ja ilma oli keväinen. Jää oli poissa lahdista ja lumi
+maasta. Lehtien ummut puhkesivat kukkuloilla, että oli ilo sitä nähdä,
+ja aurinko katseli oksien väliltä tervehtien vanhoja ystäviä. Tuuli
+lensi toivoa täynnä meren yli ja tiedusteli eivätkö lintuset pian
+tulisi; sillä metsässä oli jo heille asunto valmistettu. Siinä oli
+kaikki järjestetty kesävieraita vastaanottamaan; tuuli oli itse
+puhdistanut metsää; se oli kantanut kuivat lehdet ja oksat kauas ulos
+lahdelle, jotta siellä saisivat purjehtia merelle. Puut olivat
+lumi-vedellä juuriansa pesseet ja latvojansa sateella, jotta seisoivat
+kiiltävinä ja loistavina, ja jälestäpäin tuuli oli niitä kuivannut. Se
+lensi itse ympäri kuiskaellen ja nauraellen, lensi oksien väliin ja
+lehtien väliin ja kertoi satuja ja juttuja, jotta kaikki suunsa
+avasivat ja nauraa hohottivat. "Nyt kasvaa metsissä niin että kuuluu",
+sanoivat ihmiset, jotka kävivät maantiellä. Ja sitten tuli lintuja,
+toinen toisen perästä, leivonen, rastas ja käki, ja kohta metsä kaikui
+yhteisestä laulusta. Ja sitten tuli muitakin kesälintuja, vaan ne
+olivat suurempaa lajia, nimittäin Englantilaisia. Heille oli myöskin
+asuntoja valmistettu, järjestetty ja koristettu, olipa Arne Björnstad
+pannut uusia lasia toisen kerroksen ikkunoihin; sillä hänenkin piti
+vastaan-ottaa tuommoista suurta lintua, jonka nimi oli Mr. Smith.
+
+Mr. Smith oli hyvin tunnettu näillä seuduilla, sillä hän oli ollut
+siellä kerran ennen, ja ihmiset olivat pitäneet hänestä paljon. Hän
+osasi puhua kansan kieltä. Ainoastaan joskus kun hän suuttui taikka
+hänellä oli kiire, rupesi hän lörpöttelemään semmoista kummallista
+kieltä, ett'ei kukaan häntä ymmärtänyt. Tämä lintu, jonka Arne oli
+saanut luoksensa, oli aivan raitainen, takki oli raitainen, liivit
+olivat raitaiset, housut olivat raitaiset ja sukat olivat raitaiset.
+Housut eivät ulottuneet kuin polviin asti, mutta olivat polvien
+kohdalla paksuna myttynä, kengät olivat nauhoilla jalkaan sidotut ja
+varustetut rauta-anturoilla, jotta jyrisi kuin Smith kulki tuvan läpi.
+Mutta kummallisinta koko puvussa oli kuitenkin hattu. Se oli
+ympyriäinen ja väriltänsä harmaa, ja sen ympäri oli neulottu korkkia
+ja hakasia y.m. Sitä hänen oli käyttäminen kun oli kalastamassa; sillä
+silloin koko hattu oli täynnä onkikoukkuja. Hän taisi, milloin vaan
+tahtoi, tarttua semmoiseen ja sitoa sen rihmaan. Rahvas nauroi kun
+nähtiin Smithin tulevan täydessä asussaan. "Ei suinkaan hän ole aivan
+selvä päästään", sanoivat, "mutta hyvä kuitenkin on, se raukka". Mr.
+Smith antoi heidän jutella, hän seisoi hattu päässä ja onki kädessä
+keskellä virtaa onkimassa. Välistä lähti hän sukkelammin kuin vuohi
+kiipeemään ylös jyrkimmille kallioille ja korkeimmille lumi-vuorille,
+jossa ihmisjalka ei ennen ollut käynyt. Välistä ihmiset olivat
+tavanneet häntä muuallakin, nimittäin Björnstad'in vuorimajassa
+Bergit'in luona. Niitäkin löytyi, jotka sanoivat että se tuskin oli
+ollut sattumus, että Smith tällä kertaa oli tullut asumaan Arnen luo.
+Per ei voinut häntä kärsiä. "Minä en ymmärrä mitä tuo raitainen
+maankuljeksija täällä tekee, rahoja hänellä on kuin ruohoja". Ehkä Per
+myöskin oli kuullut puhuttavan eräästä semmoisesta, joka oli nainut
+talonpoikaistytön naapuripitäjässä.
+
+Vaan jos englantilainen kävikin Bergit'in luona, niin hän ei ollut
+ainoa. Eräänä kauniina päivänä oli lukkari Nils Torgersenkin lähtenyt
+liikkeelle ja hiljaa kulkenut ylös vuorelle. Hän ei tahtonut jättää
+asiaansa kuitenkaan, ja vaikka hän ei voinut tulla Arnen luo, eihän se
+pahaa ollut, että hän piti ystävyyttä tytön kanssa. Ja Nils kävi
+siellä kerran, ja toisen ja kolmannenkin, mutta aina niin
+hiljaisuudessa, ett'ei kukaan saisi siitä tietoa.
+
+Eräänä kauniina kesäpäivänä seisoi Mr. Smith Björnstad'in ovessa ja
+odotti Arnea. Hän oli täydessä asussa tänään, ja olipa myös raitainen
+kaulaliina kaulassa ja kaikkein paksuimmat kengät jaloissa. Hän
+katseli vuorotellen kenkiänsä ja taivasta ja sitten tupaan Arnen
+jälkeen, eikö hän jo tulisi. Mutta Arne ei kiirettä pitänyt. Kari
+laittoi voileipiä; muutamia sai hän syödä ja muutamia pani hän
+laukkuun; sillä Arne ei ollut se, joka ruo'atta lähti semmoiselle
+narriretkelle kuin tänään. Mr. Smith aikoi nimittäin nousta
+korkeimmalle vuorenhuipulle koko seudussa ja tämä huippu oli niin
+jyrkkä ett'ei tähän saakka vuohen eikä ihmisen jalka ollut sinne
+astunut. Mutta Smith tahtoi kuitenkin koettaa ja oli niin kauan
+pyytänyt Arnea itseänsä seuraamaan, että tämä väsyi rukouksiin ja
+viimein lupasi seurata häntä. "Arvattavasti en tule kotia ennenkuin
+myöhään illalla", oli hänen viimeiset sanansa ovessa. Lähtivät siis
+matkalle. Englantilainen oli hyvällä tuulella tänään; oli heittänyt
+plaidin olkapäälle, vihelsi iloista laulua ja sanoi silloin tällöin
+muutaman sanan Arnelle, joka kulki takana laukkua kantaen. "_A very
+fine morning_ -- ah! hyvin kaunis aamu Mr. Arne?"
+
+"Oo-jaa! arvattavasti saamme rankkasateen, ennenkuin tulemme kotia tänä
+iltana", mörisi Arne.
+
+"Rankkasadettako? Rankkasadetta? _I have plaid_", ja näin sanoessaan
+englantilainen levitti plaidinsä ja antoi sen riippua alas
+olkapäiltään.
+
+Kotona Björnstad'issa kävivät asiat vähän sukkelasti sinä päivänä.
+Bergit oli tullut aikaisin alas karjakkomajasta muutamain astiain
+kanssa, jotka olivat korjattavat, ja illalla hänen piti mennä ylös
+jälleen; mutta kuultuansa ett'ei isänsä palajaisi ennenkuin myöhään,
+jäi hän rauhassa kotiin; sillä Kari oli niin järjestänyt, että Per sai
+syytä tulla Björnstad'iin myöhemmin päivällä. Eikä Per antanut kauan
+odottaa. Hän tuli ja paljon silloin kuiskailtiin ja tuumailtiin heidän
+kesken. Bergit sanoi että jos hän ei saa Per'iä, niin ei hän huoli
+lukkarista eikä englantilaisesta; hän ei tahtonut semmoista
+villi-saksalaista. Per nauroi ja arveli että se oli erinomaisen hyvin
+sanottu Bergit'iltä. Jo rupesi hämärtämään. Bergit'in piti lähteä,
+mutta Per tahtoi häntä saattaa. Kun seisoivat keskustelemassa tästä,
+tuli eräs mies juosta läähättäen mäkeä alas. Per nopeasti hävisi,
+sillä se oli Arne itse. Lakki oli pudonnut hänen päästään, kädet
+olivat veriset, housut ja takki mullassa ja savessa.
+
+"Kuinka sinun on käynyt?" sanoi Kari kun Arne heittäysi tuolille ja jäi
+sinne istumaan hengähtämään, "ja missä on toverisi?"
+
+"Ah! hän istuu vuorenloukossa tuolla pohjoispuolella, eikä voi päästä
+sinne eikä tänne".
+
+"Mitä sanot? Oletteko päässeet huipulle?"
+
+"Vieläkö mitä? Voithan ymmärtää, ett'ei ihmisjalka pääse mihin ei pääse
+vuohenjalkakaan; mutta semmoisilla ihmisillä ei välistä ole järkeä;
+tietysti meidän täytyi palata kun olimme puolet matkaa kulkeneet;
+mutta kyllä on varma, ett'en minä uudista tätä temppua". Näin sanoen
+tarttui hän tuoppiin ja rupesi juomaan.
+
+"Mitenkä pääsit alas jälleen?" kysyi Kari ja pudisti hänen takkinsa
+puhtaaksi.
+
+"No jommankumman piti koettaa ja minun osakseni se tuli; minä annoin
+mennä suoraan alas, en tahtonut oikein uskoa että olin päässyt eheällä
+nahalla perille. Mutta missä on Olav Nordistuen? Onko Gunnar kotona?
+Meidän täytyy koettaa saada se raukka alas jälleen, hän voi
+terveytensä menettää jos hänen täytyy maata vuorella tänä yönä, on jo
+ruvennut vähän satamaan".
+
+"Ei, Jumal' auttakoon meitä", huusi Bergit, "olisi synti jos hänelle
+tulisi vahinko, minun täytyy juosta hakemaan väkeä". -- Ja tiehensä
+hän juoksi pellon yli ja siihen taloon, jossa Gunnar asui. Gunnar oli
+Arnen torppari. Hän oli juuri tullut kotia työstään. Hän oli sentähden
+väsyksissään heittäynyt vuoteelle ja oli juuri nukkumaisillaan.
+
+"Onko Gunnar kotona?" kysyi Bergit, pistäen päänsä ovesta sisään.
+
+"Kyllä, hän makaa vuoteella". Bergit meni vuoteen luo.
+
+"Gunnar! Gunnar!" kuiskasi hän ja pudisti häntä hiukan.
+
+"Niin!" vastasi Gunnar ja kääntyi toiselle kyljelle, hieroen silmiänsä.
+
+"Sinun täytyy nousta pystyyn niin pian kuin mahdollista".
+
+"No, mikä on hätänä?"
+
+"Niin, näetkös, tuo englantilainen on eksynyt eikä voi päästä kotia
+jälleen".
+
+"Missä hän sitten on?"
+
+"Oi, hän istuu pohjoispuolella vuorenloukossa".
+
+"Vuorenloukossako? ja sinä tahdot että minun pitää mennä hakemaan häntä
+sieltä?"
+
+"Niin, juuri sieltä".
+
+"Kun et vaan olisi hullu, tyttöni? minunko pitäisi toista pelastaa
+paikasta, josta töin tuskin voisin itsenikään pelastaa".
+
+"Et sinä tule sitä ilmaiseksi tekemään, sillä miehellä on rahaa kuin
+ruohoja vaan".
+
+"Väsynyt kun olen, en menisi vaikka panisit minulle käteen
+kaksikymmentä taalaria".
+
+"En tietänyt että olet pelkuri, Gunnar".
+
+"Pelkuriko? Ei suinkaan sinunkaan tee mieli taittaa sääriäsi ja
+käsivarsiasi, vai kuinka?"
+
+"Mutta, Gunnar!"
+
+"En menisi vaikka olisit oma sisareni", ja niin sanoen kääntyi hän
+toiselle korvalleen ja rupesi kuorsaamaan vielä kovemmin.
+
+"Herrainen aika! mitä on minun tehtävä", sanoi Bergit ja oli
+päivissään. "Minun täytyy lähteä Olavin luo". Ja Bergit juoksemaan.
+Olavi istui illallisella kun ovea kolkutettiin ja Bergit pistäytyi
+sisään, punaisena kasvoistaan ja aivan hengästyneenä. Eikä alkaakaan
+niin pani hän kielensä liikkeelle. Olavi töllisti häneen, rupesi
+kääntelemään lusikkaa puurossa, ja kun hän oli sitä neljännen kerran
+kääntänyt, lopetti Bergit.
+
+Silloin rupesi Olavi syömään jälleen.
+
+"Mutta Olavi, kun minä nyt rukoelen sinua niin hartaasti", sanoi Bergit
+tarttuen hänen käsivarteensa.
+
+"Ei, vaikka olisit itse kuningatar, en sitä tekisi".
+
+Bergit pyyhki pois kyyneleen ja nosti välistä esiliinan silmillensä
+juostessaan kotiapäin, ja hänellä oli itku kurkussa kun hän tuli
+tupaan.
+
+"Noo?" kysyi Arne hitaasti, kun ovessa kuljettiin.
+
+"En ole nähnyt mokomia ihmisiä", sanoi Bergit; "en saanut ketään
+menemään, vaikka lupasin heille sekä sitä että tätä; he olivat
+niinkuin noidutut, niin pian kuin mainitsin vuorenloukon".
+
+"En tiedä muuta kuin että sinä saat koettaa vielä kerran, sinä Arne",
+sanoi Kari, katsoen mieheensä.
+
+"Minäkö? Ethän voine uskoa että kykenen siihen kaiken tämän vaivan
+jälkeen; mutta eikö ole läheisyydessä muita ihmisiä?"
+
+"Kenties siellä olisi" -- -- sanoi Kari epäillen.
+
+"Minä näin pappilan Per'in tiellä hetken aikaa sitten", sanoi Bergit
+hiljaa ja punastui samassa.
+
+"Onko se totta? Mene katsomaan, sillä sinun täytyy saada hänet kiinni
+tavalla tai toisella, mutta hänen täytyy kiirehtiä, muuten tulee liian
+pimeä".
+
+Per oli hiipinyt läävän taakse ja siellä hän seisoi vähän aikaa; sillä
+hän oli utelias kuulemaan mitä kaikki tämä merkitsi. Mutta kun hänen
+mielestänsä kesti liian kauan, lähti hän kulkemaan kotiapäin
+vitkastellen. Yht'äkkiä kuuli hän jonkun takanansa huutavan: "Per!
+Per!" Hän kääntyi. Se oli Bergit.
+
+"No? tuletko sinä minua hakemaan? Mitä kaikki tämä merkitsee?"
+
+"Sen saat kuulla toisen kerran, nyt sinun pitää kohta seurata minua"
+
+"Pitääkö minun?"
+
+"Niin, näetkös, tuo kummallinen englantilainen on jäänyt
+vuorenloukkoon, ja sinä saat auttaa häntä alas jälleen".
+
+"Häntäkö -- tuota raitaista? Ethän sinä totisesti puhu Bergit, sinä
+tiedät" -- "Hän on ihminen hänkin yhtä hyvin kuin me muut", katkaisi
+Bergit hänen puheensa, "enkä ikinä voisi unohtaa jos hänelle
+onnettomuus tapahtuisi, ja se tulisi raskaasti painamaan sinuakin,
+Per".
+
+"Melkeinpä luulen että olet oikeassa, Bergit", sanoi Per raapien
+niskaansa. "Synti olisi jos hänelle vahinko tapahtuisi" -- --
+"Syntikö? vieläpä suurikin synti. Eikä ole hauskaa oudolle ihmiselle,
+näetkös, istua yksin koko yö, kylmää ja märkää kun siellä on".
+
+"Totta puhut, -- alas pitää hänen kohta päästä, vaikkapa olisi Nils
+Torgersen itse, niin -- --".
+
+"Niin älä ole liian rohkea, Per, sinä tiedät että vuorenloukko on
+vaarallinen".
+
+"Kyllä siitä huolta pidetään, ei sinun tarvitse sitä pelätä".
+
+"Ole nyt varovainen Per, minä tiedän että välistä olet hullunkurinen ja
+ajattelepas -- semmoista haavaa ei koko elin-aika voisi parantaa".
+"Vaikka nyt pahintakin tapahtuisi, niin tiedät että minä vaan olen
+velvollisuuden täyttänyt, ja sitten", lisäsi hän totisesti, laskien
+käsivartensa hänen vartalonsa ympäri, "niin sinä myöskin tiedät että
+on yksi mies, jonka nimi on herra Jumala, eikä se mies jätä niitä,
+jotka eivät itseänsä jätä. Hän saa kyllä pitää meistä molemmista
+huolen, jos meistä koskaan on pariskunta tuleva. Mutta minun täytyy
+joutua ett'ei tule liian pimeä".
+
+"Niin, köysiä on kotona kartanossa".
+
+Per ei ollut hidas, eikä Bergit ollut hidas, ja hetken aikaa sen
+jälkeen sekä Arne että Per olivat matkalla vuorenloukolle; Arnen
+täytyi ensin tietä osoittaa. Pitkän, hyvän köyden, jonka Per oli
+mukaansa ottanut, sitoi hän ympärillensä, että kiipeeminen olisi
+hänelle helpompi. Vuorenloukko ei ollut kuin neljännespeninkulman
+päässä Björnstad'in talosta. Sen kautta kävi lyhyin tie lumivuorelle,
+mutta tämä tie oli kun olikin niin vaarallinen, ett'ei kukaan tahtonut
+sitä käydä; sillä vuorenloukko oli täynnä irtonaisia kiviä, multaa ja
+pengerryksiä ja toisella puolella kuohui pieni koski, jotta oli Jumalan
+onni jos se, joka kerran oli ruvennut luistamaan alas, ei luistanut
+suoraan koskeen. Per oli jo ruvennut kiipeemään ylös loukkoa kohti,
+Arne seisoi katsomassa. Kyllä maksoikin vaivaa katsella Per'in
+kiipeemistä vuorta ylös. Hän juoksi niin kepeästi kuin vuohi kiveltä
+toiselle syvyyksien ja halkeemien yli, hän riippui kuin kärpänen
+kiinni vuoren seinässä, painoi polviansa kiveä vasten, tarttui sitten
+käsin kiinni, riippui ilmassa, nostaen itseänsä ylös, mutta sitten
+heitti nopeasti toisen jalkansa ylös ja kalliokielellä hän oli. Hän
+ryömi ja konttasi tarttuen kiviin ja oksiin, milloin seisoi hän
+pystyssä, silmällä etsien toista jalan-alusta, milloin mateli hän kuin
+ankeriainen, mutta eteenpäin meni hän yhä korkeammalle, ja joka
+askeleella pienen lakin tupsu pieksi hänen korviansa. Arne seisoi
+vuoren juurella. "Sepä peevelin mies vuorilla kulkemaan", sanoi hän
+tuijoittaen Per'in jälkeen, joka tuolla ylhäällä oli mustan pilkun
+näköinen. Mutta samassa Per hävisi tykkönään, Arne kuuli jyrinää
+pyörivistä kivistä. Hän kävi jääkylmäksi. Mutta kas, siellä Per
+ilmestyi jälleen; hän ei ollut tahtonut seurata sillä kertaa, vaikka
+oli ruvennut luistamaan. "Tämä oli raskas työ", sanoi Per, istuutui
+kivelle ja pyyhki otsaansa. "Ei suinkaan hän voi olla aivan kaukana
+täältä", arveli hän, nousi ja katseli ympärilleen, mutta hän ei voinut
+nähdä mitään. "Hallo!" huusi hän niin että jyrisi vuoriloissa; mutta
+koski piti vielä suurempaa ääntä, kuohuen alaspäin. "Kun ei hän vaan
+ole luistanut alas", - ja Per tuskastui. Hän kävi vielä muutamia
+askeleita, yhä katsellen ympärillensä. Hän huusi vielä kerran niin
+kovasti kuin vaan jaksoi, ja -- eikö näyttänyt siltä kuin jotakin
+raitaista olisi liikkunut tuolla kalliolla. Per ei ollut hidas
+juoksemaan ylös. Siinä makasi mr. Smith käärittynä plaidiinsä, ja oli
+juuri nukkumaisillaan. Hän oli vetänyt kellonsa ja valmistanut itsensä
+yöksi. Toisen käsivartensa oli hän pannut raidan rungon ympäri,
+maataksensa sitä paremmin, toinen käsivarsi oli pään alla. Kun hän
+kuuli jotain rapisevan ihan läheisyydestänsä, kääntyi hän toiselle
+kyljelle ja katseli Per'iä. Silloin vasta näytti oikein selviävän. Hän
+nosti hattuansa, hieroi silmiänsä ja sanoi ystävällisimmällä
+äänellänsä: "_How are you Mr. Per? can you help me down?_"[3] Per ei
+tietänyt mitä ajatella; noin kummallista miestä hän ei ollut ennen
+kohdannut, mutta mr. Smith'in liikunnosta hän ymmärsi mitä tämä
+tarkoitti.
+
+"Saanhan koettaa", sanoi Per ja kiersi köyden päältänsä.
+
+"Pitääkö sinun sitoa minut? _very well_", ja Mr. Smith järjesti
+plaidiänsä, ja silitti sitä, ett'ei tulisi liian ryppyiseksi.
+
+"Kyllä minun täytyy sitoa sinut, jos ei mielesi tee mennä nurin
+niskoin", sanoi Per, otti köyden, pani sen kolme neljä kertaa
+englantilaisen vartalon ympäri, ja sitoi sen niin hyvin kuin suinkin
+taisi. Mr. Smith seisoi kärsivällisenä kuin karitsa, antoi Per'in
+tehdä mitä tahtoi ja katseli sill'aikaa näkö-alaa: "_A splendid view!
+-- ah -- you are ready? am I to go on?"[4]
+
+"Anna mennä", vastasi Per, ja englantilainen istui, nojaten käsiinsä,
+ja laski mäkeä alas niin että räiskyi multaa ja kiviä hänen
+ympärillänsä, sill'aikaa kun Per ponnisti vastaan kaikin voimin,
+heittäen itseänsä taaksepäin. Kun englantilaisella sitten oli pohjaa
+jalkojensa alla, niin sai hän odottaa, ja nyt Per koettamaan onneansa
+yksinään. "Hyvä että on nahkahousut välillä", ajatteli Per luistaessa
+alaspäin. Kun hän sitten oli päässyt onnellisesti alas, alkoi leikki
+uudestaan. Englantilainen kävi edellä, piti nuorasta kiinni kun oli
+oikein pahoja paikkoja, hengähti ennenkun tohti edemmäksi mennä,
+koettaen jalalla ennen astumista; sillä nyt ei ollut helppo nähdä
+hämärässä, vieläpä vuoren varjopuolella. Per jännitti suoniansa ja
+piti kiinni hengen kaupalla astuen askel askeleelta, vaan ei ole
+kieltämistä että sydämmensä pamppaili, kun hän rupesi luistamaan. Ehkä
+olisi ollut kyllä hupaista nähdä näiden molempain ryömivän, luistavan
+ja kömpivän; vaan ei kumpikaan heistä sanonut sanaakaan. Ainoa ääni,
+mikä kuului, oli kosken, joka pauhasi, ja kivien, jotka pyörivät alas
+että kajahti kauas vuoriloissa. Ei kukaan tietänyt, vaikka koski olisi
+saanut laulaa heidän ruumis-virttänsä ennen iltaa. Mutta tuossa
+englantilainen seisoi tiellä. Oli kuin kivi olisi pudonnut sydämmestä,
+kun hän teki viimeisen hyppäyksen ja tunsi vankkaa maata anturoiden
+alla; hän ei tietänyt miten se tapahtui, mielensä kävi niin keveäksi
+että mielellään olisi laulanut; hän katsahti ylös ja siinä seisoi
+englantilainen levollisimmalla muodolla maailmassa, katsellen ja
+pyyhkien vaatteitansa. "_Have you a_ harja? _I am very_ likainen". Per
+töllötti häneen: "onko nähty semmoista kruuvia ennen?" Mutta vielä
+kummallisemmaksi hän kävi; hetken aikaa puhdistettuansa vaatteitaan,
+seisoi hän liikkumatonna ja katseli kauan totisesti vuorenloukkoa; otti
+sitten hatun päästään, meni Per'in luo ja ojensi hänelle kättä:
+"_thank you Mr. Per_"[5] sanoi hän. Kuului niinkuin ääni olisi
+vavissut samassa, ja hänellä oli kyyneleitä silmissään. Vaan muuta hän
+ei sanonutkaan paluumatkalla Björnstad'in taloon.
+
+Arne seisoi ovessa odottamassa, oli valmistanut illallista ja tuonut
+suuren ruukullisen olutta. Per'illä ei ollut aikaa mennä sisään, hänen
+täytyi kohta lähteä kotia pappilaan, muuten eivät tietäneet mihin hän
+oli joutunut. Mutta Arne pakoitti häntä tulemaan tupaan. "Sinun voi
+todellakin olla jano, tehtyäsi tuon työn", sanoi hän, ja otti Per'iä
+käsivarresta kiinni, ja tupaan hänen täytyi. "Lieneekö Bergit vielä
+täällä?" ajatteli Per, katsellen ympärilleen; mutta Bergit oli aikoja
+sitten mennyt karjakkomajalle. Per istuutui penkille. "Tässä on hyvä
+istua", arveli Per. Ja Per sai suuren vadillisen puuroa. Kari kaasi
+sen itse hänelle. "Minä en saa näin hyvää puuroa pappilassa", ajatteli
+Per. Ja Per sai ruukullisen olutta ja toisenkin, Arne itse kantoi ne
+hänelle. Sitten juteltiin, Per'in täytyi kertoa, Arne kuunteli,
+välistä katsellen ruukkuun, joko pohjaa näkyisi, ja tarjosi enemmän.
+"Jokohan asiat nyt edistyy", ajatteli Per, "näin lempeä ja
+ystävällinen ei hän koskaan ole ollut". Per nousi ja kiitti ruoasta ja
+juomasta ja sitten hän meni. Mutta samassa kun hän läksi ovesta ulos,
+joku huusi häntä. Se oli englantilainen, joka tuli alas huoneestaan,
+missä oli uudestaan siivonnut ja järjestänyt pukuansa. Hän piti
+lompakkoa kädessä. "_Here Mr. Per_", sanoi hän lyhyesti ja otti
+muutamia seteleitä ulos kirjasta. Per ei tahtonut ottaa vastaan, hän
+ei käsittänyt tätä. "_I vill thank you_", sanoi Mr. Smith, pisti rahat
+Per'in käteen ja meni tupaan. Per seisoi niinkuin kivettyneenä; nyt
+_hänellä_ oli vesihelmiä silmissään. Hän katseli seteliä: "enemmän
+kuin sata" -- ja sata minulla on ennestään -- yksi ja yksi lisään
+tekee kaksi! Sitten hän nauroi, katseli seteliä uudestaan, sitten
+itseänsä ja tuvan ovea, pitikö hänen mennä sisään jälleen. Samassa teki
+hän ilma-hypyn: "nyt on tyttö mun, ja Jumala siunatkoon sekä tuota
+raitaista että vuorenloukkoa ja kaikki tyyni". Näin sanoen lähti hän
+täyttä laukkaa juoksemaan karjakkomajaa kohti, heiluttaen seteliä
+kädessään. Pian oli hän hävinnyt puiden ja pensaitten väliin. "Mikä
+miestä riivasi?" sanoi Arne, joka seisoi katsellen ikkunasta ulos,
+"onko viime aikoina keksitty uusi tie pappilaan? -- Sepä mies olemaan
+nopeajalkainen".
+
+
+
+
+VIIDES LUKU.
+
+
+Taas oli kirkas aamu. Se vähäinen sade, joka oli tullut yöllä, oli
+virkistänyt ruohot sekä kukkaset ja koko metsän pitkän kuivuuden
+jälkeen. Kaikki kukoisti ja tuoksui. Tuuli leikki sadepisarain kanssa,
+jotka riippuivat pitkinä helmivöinä alas kuusten havuista, loistaen
+päivän paisteessa. Oli niin viileätä ja raitista missä vaan kävi,
+kedolla, metsässä tai vuorella. Ja kun oli niin korkealle päässyt,
+että oli Björnstad'in karjakkomajalle saapunut, niin olo vasta oikein
+keveältä tuntui. Ilma oli niin raitis ja puhdas että se ikäänkuin nosti
+ihmistä ylös, ja auringon säteet, jotka panivat koko laakson
+kimaltelemaan, loistivat, vaan eivät polttaneet. Semmoisena aamuna
+mieli iloistuu. Sentähden kai Bergitkin oli niin varahin liikkeellä,
+hyräillen ja laulellen. Vaan senkötähden hän juoksi sisään ja ulos
+ilman rauhaa, sillä hän oli sanonut hyvästi vanhalle Signelle ja
+hypännyt kuin västäräkki alas laaksoon. En tiedä, mutta kysy Per'iltä,
+hän voi kenties ilmoittaa yhtä ja toista.
+
+Vanhalla Signellä oli sinä päivänä paljon tekemistä. Hänen piti
+paimentaa karjaa, keittää ruokaa ja pestä maitoastiat. Sentähden hän
+antoi karjakkomajan oven seista selällänsä ja juoksi silloin tällöin
+ulos katselemaan lehmiä. Kun hän nyt seisoi valkeaa sytyttämässä
+telttaan ja panemassa pataa tulelle, kuuli hän jonkun tuolla ulkona
+panevan jotain pois luotansa ja tulevan sisään. Se oli lukkari Nils
+Torgersen. "Hyvää päivää, hyvää päivää!"
+
+"Hyvää päivää, katso että saat itsellesi istuinsijan".
+
+"Kiitos, kiitos!" ja lukkari istui penkille.
+
+"Onko lukkari niin varahin liikkeellä tänään?"
+
+"Niin, minä aioin lähteä pienelle kalastusmatkalle vesille täällä
+pohjoispuolella, aioin minä -- puh! on lämmin kävellä tänä päivänä", ja
+lukkari pyyhki nutunhihalla otsaansa.
+
+"Sinulla on kaiketi jano, minulla ei ole muuta tarjota, kuin
+rieskamaitoa".
+
+"Kiitoksia tarjoomasta", sanoi lukkari katsellen ympärilleen joka
+haaralle. "Missähän Bergit lienee tänään, pitäisihän hänen pian tulla,
+tiedänmä".
+
+Signe toi samassa maitoa ja lukkari otti sen vastaan.
+
+"Kiitoksia hyvästä maidosta", sanoi hän ja pani maito-astian pöydälle.
+
+"Sinun pitää juoda pohjaan".
+
+"Kiitos, kiitos, odotetaan hieman; kai saan istua hetken aikaa luonasi?
+Tie on pitkä ja jalat vanhat ja hyvä on saada välistä levätä". Ja
+lukkari huokasi ja pyyhki otsaansa. Siinä hän istui. Aika kului
+kulumistaan, lukkari jutteli sitä ja tätä ilmasta ja katseli yht'
+mittaa eikö Bergit jo tulisi. "Sinun täytyy viivytellä niin kauan kuin
+mahdollista", ajatteli hän ja otti samalla vähän maitoa. Aurinko nousi
+yhä korkeammalle taivahalla, vaan Bergit'iä ei kuulunut. Lukkari
+vääntelihe tuolilla. "Ihmeellistä minne hän voi jäädä, luulenpa että
+täytyy kysyä". Mutta lukkari ei kysynytkään, sillä samassa kuuli hän
+jonkun liikkuvan ulkopuolella. "Hyvä oli että odotit Nils Torgersen",
+nauroi hän itsekseen ja nuoli huuliansa. Hän nousi niin suloisena kuin
+mahdollista oli ja ojensi kättä sisään astuvalle. Vaan ei aikaakaan,
+niin veti hän sen takaisin jälleen, kun pää täynnä koukkuja ja
+korkinkappaleita pistäytyi ovesta sisään.
+
+"_God dam!_" sanoi englantilainen, havaitessaan lukkarin, ja astui
+askeleen taaksepäin.
+
+Lukkari seisoi ja kumarsi yhtä mittaa ja aloitti kohta hienompaa
+puhetta:
+
+"Nils Torgersen, lukkari, teidän palveluksessanne".
+
+Englantilainen ei katsonut tarpeelliseksi antaa mitään vastausta, löi
+kättä Signelle ja istuutui eräälle penkille.
+
+"Saanko istua hetken aikaa luonas?" kysyi hän.
+
+Signe oli vallan hämillään, hän lensi kuin sukkula sinne tänne ja
+järjesti muuttaen sitä ja tätä.
+
+"Ei, mutta jos olisin tietänyt saavani näin hienoja vieraita, niin
+olisin valmistanut jotain teille; tämäpä harmillista ja näin täällä on
+epäjärjestyksessä". Ulos juoksi hän taas, tuomaan maitoa
+englantilaiselle.
+
+"Mitä hittoa hän täällä tekee?" ajatteli lukkari, "jotakin minun täytyy
+sanoa".
+
+-- "On kuuma ilma tänään, teidän luvallanne", ja Nils nousi ja raappasi
+lattiaa toisella jalallansa.
+
+Mr. Smith katseli sinne mistä ääni tuli. "_Oh yes_", vastasi hän ja
+kääntyi taas pois.
+
+"Onko sinun jano?" kysyi Signe, tarjoten maitoa. "Mihinkä tää
+korkeasukuinen herra lähtee näin varhain?" kysyi hän.
+
+"Kalaan lähden -- syön illallista täällä mutta eikö _this_ --
+narri-käki pian mene?" kuiskasi hän katsahtaen lukkariin. "_I do not
+like him_".[6]
+
+"En tiedä mitä Nils tahtonee tänä päivänä, hän on niin eriskummallinen,
+aikoo mennä kalastamaan, luulen ma".
+
+Istuivat sitten näin vähän aikaa. Signe teki kiireesti työtä, häärien
+takan ääressä astiain kanssa ja lensi edes ja takaisin.
+
+"Suokaa anteeksi, mutta nyt minun täytyy mennä ulos karjan luo", sanoi
+hän, lisäten: "istukaa te lepäämässä".
+
+Ja he istuivat ja katselivat toinen toistansa.
+
+"Minä odotan siksi kun hän on mennyt; kai Bergit nyt pian tulee",
+ajatteli Mr. Smith.
+
+"Ei hän suinkaan voi jäädä tänne aivan kauaksi, tiedän ma", ajatteli
+Nils Torgersen, "odotan siksi kun hän on mennyt".
+
+Ja molemmat odottivat.
+
+"Jotain minun täytynee sanoa", arveli lukkari, nousi ja raappasi
+jalallaan taaksepäin: "On rasittava ja vaivaloinen matka tänne ylös",
+sanoi hän.
+
+"_Oh yes_", vastasi englantilainen ja ojensi jalkojansa suoriksi.
+
+Lukkari istui ja joi maitoa.
+
+Englantilainen joi maitoa.
+
+"Jos en erehdy, niin käy hän täällä nuuskimassa Bergit'iä", ajatteli
+lukkari. Istuivat vielä vähän aikaa. "Minun täytyy hänet karkoittaa
+tavalla tai toisella", ajatteli lukkari taas.
+
+"Mahtaa olla raskas työ olla yksinänsä ja niin sanoakseni hylättynä
+täällä vuorella, varsinkin niin vanhalle ihmiselle kuin Signe on.
+Bergit oli kuitenkin vähän avuksi, raju kuin on, mutta hän kuuluu
+olevan poissa tänä päivänä hänkin". Ja Nils Torgersen raapi niskaansa
+ja katseli viekkaasti Mr. Smith'in puoleen.
+
+"_What do you say_? Bergit ei _here_?[7] -- _god dam_". Näin sanoen
+pani englantilainen hatun päähänsä ja meni. Ovessa hän kääntyi.
+"Farewell!" sanoi hän ja lähti kulkemaan poispäin.
+
+"Haa haa -- haa!" nauroi lukkari, joka oli noussut ja katseli hänen
+jälkeensä, "sen olet sinä aikaan saanut, Nils Torgersen; kyllä sinulla
+on paras kalastusonni tänä päivänä", ja lukkari käveli edes-takaisin
+lattialla ja hieroi käsiänsä. Sitten Signe tuli majaan jälleen. "Nyt
+voin ainakin kysyä", ajatteli lukkari. Hän otti kellon taskustaan ja
+katseli sitä.
+
+"Kyllä minun nyt täytynee lähteä", sanoi hän, "kiitoksia maidosta, --
+mutta -- missä on Bergit tänä päivänä?"
+
+"Bergitkö? hän on kotona".
+
+"Vai kotona?" sanoi lukkari ja jäi seisomaan avoin suin.
+
+"Niin, etkö ole kuullut kerrottavan että Björnstad'issa on ilo tänä
+päivänä? Per aikoo mennä kihloihin, sanotaan". Lukkari seisoi kuin
+kivettyneenä. "Kiitoksia minun edestäni", sanoi hän, tarttui onkeen ja
+meni.
+
+"Hyvää onnea kalastusmatkalle", huusi Signe hänen jälkeensä.
+
+Ei ollut kieltämistä, että oli ilo Björnstad'issa tänään. Per seisoi
+tuvassa juhlavaatteissaan ja hänen rinnallansa Gudbrand Lien
+kihlaajana. Tupa oli täynnä, sillä Arne oli kutsunut kaikki naapurit
+kokoon ja itse tuonut kellarista parasta olutta, sillä jotain
+trahtamenttia olla piti Per'in ja Bergit'in kihlausjuhlassa. Arne
+seisoi itse tuoppi kädessä ja oli juonut vävynsä onneksi, ja
+morsiuspari seisoi niin loistavana, että heistä säteili yli koko tuvan.
+Karilla oli uusi lumenvalkoinen huivi päässään tänään; hän seisoi
+siinä korkeana ja arvollisena, mutta silmät olivat hieman punaiset
+vielä; sillä hän oli itkenyt. Hän ajatteli itseänsä, kun hän nuorena
+ja kauniina seisoi Arne'n kanssa käsityksin. Hän taisi pusertaa kättä
+yhtä sydämmellisesti tänään kuin silloin, vaikka oli käynyt hieman
+vanhaksi. Nyt joku kulki ovessa ja sisään tuli Mr. Smith, mutta hän
+jäi kynnykselle seisomaan, nähdessään niin paljon väkeä.
+
+"Tänään täällä on hupaista, tiedätkös", sanoi Arne ja tuli oluttuoppi
+kädessä häntä vastaan, "pian voin käskeä sinut Per'in ja tyttäreni
+Bergit'in häihin".
+
+"_What do you say_? -- Per and Bergit?" huusi englantilainen ja sai
+suuret silmät; otti sitten hatun päästään ja meni morsiusparin luo ja
+antoi heille kättä.
+
+"_I congratulate! I congratulate!_"[8] Meni sitten ulos huoneesta eikä
+tullut sisään enää sinä päivänä. Mutta seuraavana päivänä seisoi Mr.
+Smith virrassa kalastamassa, ja silloin hän oli yhtä iloinen ja yhtä
+raitainen kuin ennen. Englantilaisen mentyä Per sattumalta katsoi ulos
+ikkunasta.
+
+"His! totta tosiaankin, eikö se ole lukkari, joka seisoo tuolla
+tiellä".
+
+"Mitä vielä?" sanoi Arne katsellen Per'in olkapään yli, "mutta minä
+luulen että hän tulee tännekin".
+
+Nils Torgersen seisoi tiellä, puri sormiansa ja katsoa törrötti
+Björnstad'in ikkunoita. Mutta yht'äkkiä astui hän askeleen eteenpäin
+ja kävi suoraan taloa kohti. Heti sen jälkeen koputettiin ovea. "Tule
+sisään!" ja sisään astui Nils Torgersen kumartaen ja raapien
+jaloillaan.
+
+"Hyvää päivää! Hyvää päivää! Kuulin semmoista riemua täältä, että minun
+täytyi tulla katsomaan mitä on tapahtunut; ja paitsi sitä tahdon
+tervehtiä vanhoja ystäviä", ja Nils pudisti Arnen ja Karin kättä.
+
+"Täällä on paljon ihmisiä tänään", lisäsi hän, "onkohan totta mitä olen
+kuullut juteltavan että täällä juodaan kihlajais-olutta tänään, Arne?"
+
+"Se ei ole aivan mahdotointa", vastasi Arne nauraen, "mutta katso että
+saat istuinsijan, lukkari, sinunkin täytyy olutta maistella".
+
+Arne meni laskemaan olutta maljaan ja lukkari meni toivottamaan onnea
+morsiusparille.
+
+"Tämäpä hienoa kangasta", sanoi Per, ottaen kiinni lukkarin vaatteista,
+"käytätkö sinä sellaista arkipäivinäkin?"
+
+"En" -- yski lukkari, "tänään oli niin kaunis ilma, ja sitten -- minun
+vanha takkini rupee jo huonolta näyttämään, näetkös".
+
+Bergit kääntyi pois, sillä hän töin tuskin taisi olla nauramatta.
+
+"Onko sinulla ollut hyvä onni kalassa tänään", aloitti Per taas ja
+nipisti samassa vähän Bergit'in käsivartta, "nä'in että sinulla oli
+koukkuja järvessä".
+
+"Ei juuri! Kala ei syö päivänpaisteessa", sanoi Nils ja hieroi
+leukaansa; mutta hän seisoi, niinkuin kuumilla hiilillä, missä seisoi.
+
+"Parempi onni toiste", sanoi Bergit hymyillen, "ei kalastaminen
+varmaankaan ole niin helppoa, kuin luullaan".
+
+Lukkari toivoi olevansa onnellisesti ulkona jälleen, sillä hän kyllä
+huomasi että sai pilkkaus-pilleriä, mutta nyt Arne tuli maljan kanssa,
+ja lukkari tuli niin ystävälliseksi ja hyväksi että oli oikein
+hupaista nähdä.
+
+"Onneksi olkoon", sanoi Arne tarjoten olutta.
+
+Lukkari otti aika kulauksen, sitten hengitti hän syvään:
+
+"Oo -- se hyvää olutta!"
+
+"Mutta sinun pitää juoda pohjaan, se on laihaa olutta yhtä kaikki",
+jatkoi Arne.
+
+"Ei, se oli hyvää olutta", ja Nils nosti taas maljan huulilleen, "sinä
+et pane olutta tyhjän säkin varalta, sinä Arne", lisäsi hän, hymyili
+veitikkamaisesti ja maiskutti kielellään, "ja tämä malja on verratoin,
+ken on sen maalannut -- niin tulen punaiseksi?"
+
+Eikä aikaakaan, niin lukkarin kasvot olivat yhtä punaiset kuin malja ja
+paistoivat kuin uusi vaski-raha. Ja silloinpa mies sai suunsa
+liikkumaan. Hän saarnasi ja nauroi, kertoi juttuja ja laski leikkiä,
+eikä kukaan koko seurassa tehnyt semmoista kunniaa Per'ille ja
+Bergit'ille kuin Nils Torgersen; vanha Nils, se oli tullut takaisin
+taas.
+
+Mitenkä lukkarin sitten kävi, en ole kuullut; mutta huhu kertoi että
+hän ennen vuoden loppua kävi kosimassa erästä vanhaa-piikaa. "Minä
+käännyn vanhojen puoleen", sanoi Nils Torgersen, "sillä he ovat
+uskollisempia". Mutta varmaa on, että syyspuolella Nils Torgersen
+käveli juhlapuvussa erään nuorukaisen seurassa pitäjän ympäri ovia
+kolkuttamassa. Eikä se ollut vähäinen, se arvollisuus, millä hän astui
+kynnyksen yli; sillä tänään kävi hän kutsumassa häihin. Hän sai sitten
+nokauksen ja jotain purraksensa, ja alkoi sitten:
+
+"Mulla on hää-tervehdys teille eräältä morsiusparilta -- nimittäin
+pappilan Per'iltä ja Björnstad'in Bergit'iltä -- jos teette hyvin ja
+seuraatte heitä kirkkoon heidän kunniapäivänänsä sekä kotia jälleen,
+niin saatte sekä ruokaa että juomaa ja hauskuutta muiden hyvien
+ystävien kanssa, niin paljon kuin kyökki ja kellari jaksaa. Ei sinun
+tarvitse nälkää kärsiä, sillä sinä saat sekä kalaa että 'Levser'iä',
+'Drable'a' ja 'Mölseä',[9] ja kaikki, mitä hyvää on. Saat tanssia siksi
+kun kaadut; syödä ja juoda kunnes halkeat. Mutta tulkaakin sitten
+kaikki, pienet, suuret, vanhat, nuoret".
+
+
+
+
+VIITESELITYKSET:
+
+
+[1] Norjassa rahvas tavallisesti nimittää pappiansa "isäksi".
+Suomentajan muistutus.
+
+[2] Norjassa on muutamissa paikoissa, esim. Sogn'issa tapana, että
+nuoret miehet, jotka näkevät vieraan veneen rannalla ja tietävät sen
+omistajan olevan salaisella käynnillä jonkun neidon luona, pilkalla
+katkaisevat kokat ja tekevät kuin Per tässä. Semmoisia veneitä
+nimitetään kosio-veneiksi ja ovat alituisena pilkan-aineena tienoossa.
+
+[3] Kuinka jaksatte, hra Per? voitteko auttaa minua alas?
+
+[4] Mainio näkö-ala -- ah -- te olette valmis? -- pitääkö minun lähteä?
+
+[5] Kiitän teitä herra Per.
+
+[6] En pidä hänestä.
+
+[7] Mitä sanotte? Bergit ei ole täällä?
+
+[8] Toivotan onnea.
+
+[9] Norjalaisia talonpoikais-herkkuja.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Per ja Bergit, by Kristofer Janson
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PER JA BERGIT ***
+
+***** This file should be named 22753-8.txt or 22753-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/2/2/7/5/22753/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/22753-8.zip b/22753-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..ec8ad0e
--- /dev/null
+++ b/22753-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..b5b9c4a
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #22753 (https://www.gutenberg.org/ebooks/22753)