diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 22649-8.txt | 1910 | ||||
| -rw-r--r-- | 22649-8.zip | bin | 0 -> 39969 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 1926 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/22649-8.txt b/22649-8.txt new file mode 100644 index 0000000..9a98ad1 --- /dev/null +++ b/22649-8.txt @@ -0,0 +1,1910 @@ +The Project Gutenberg EBook of Laupeuden työt, by W. H. Riehl + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Laupeuden työt + +Author: W. H. Riehl + +Translator: Katri S. + +Release Date: September 17, 2007 [EBook #22649] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LAUPEUDEN TYÖT *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +LAUPEUDEN TYÖT + +Kirj. + +W. H. Riehl + + +Suomensi Katri S. + + +Helsingissä, +Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, +1879. + + + + +ENSIMMÄINEN LUKU. + + +Nuori Konrad-seppä seisoi alasimensa ääressä. "Joudu, sälli, joudu, +pidä tahtia!" huusi hän nauraen ja heilutti kepeästi ja vapaasti aimo +vasaratansa niin että säkenet sinkoelivat hänen ympärillään, valaisten +hämäräisen pajan. + +Sälliltä ei työ niin nopeasti sujunut, sillä hänellä oli yllään liivit +ja hame -- hän oli reipas talonpoikainen tyttö. Mutta eipä hänkään +vasaratansa huonosti käyttänyt. Jäntevyyttä ei puuttunut neidon +ruskeasta käsivarresta, vaikka se myös samalla oli pyöreä ja +hienojuonteinen. + +Kun hetkisen olivat reippaasti kalkutelleet, laski seppä vasaransa +alasimelle, nojausi vasemmalla kyynäspäällään sen varteen ja ojensi +oikean käsivartensa tytön puoleen, suuteli häntä ja -- jälleen +jatkettiin innolla työntekoa. + +Välistä lauloivat he myöskin, vasarain mukasoitolla, jonkun +kaksi-äänisen laulun; mutta useimmiten keskeyttivät he sen jo +puolivälissä, kosk' eivät tienneet, olisiko hauskempi laulella vaiko +puhella. + +-- "Hei Kersti! Me molemmat, sinä ja minä, olemme nykyjään ainoat miehet +näillä seuduin. Ellemme me, huolimatta Ruotsalaisista ja Kroateista, +nälästä ja rutosta, olisi pesää vähin koettaneet koossa pitää, olisi se +jo aikaa sitten kokonaan hajonnut!" + +-- "Niin juuri, Konrad. Sinä olet muka pormestari, minä pappi". + +Ja pappinapa Kersti todellisesti olikin. Heidän varsinainen pappinsa, +jota sekä ystävät että viholliset useamman kerran olivat ryöstäneet ja +pahoin pidelleet, oli nimittäin sieltä paennut Hessenin maahan. +Pormestari sen sijaan oli, paha kyllä, jäänyt paikoilleen. Näinä +yleisen vallattomuuden aikoina, joita 30-vuotinen sota toi mukanaan, +täyttivät näet virkamiehet taskujaan, kilpaa rasittaen kansaa, milloin +minkin sotapuolueen nimessä, välittivät viis virastaan, ja kukin hankki +itselleen oikeutta oman lakikirjansa mukaan. Mutta Kersti se hoiteli +sairaita, lohdutteli surevia -- hän oli todellakin nykyjään oikea pappi +kylässä. Konrad taasen rohkaisi talonpoikia ja neuvoi heitä viisaisin +toimiin aina kun tuli uusia sotaväen majoituksia, uusia ryöstöjä, +uusia rehuja muona-tilauksia sekä elukoille että upseereille, uusia +rahankiskomisia väliin suurta herraa, väliin suurta lurjusta varten. +Tämmöisissä tilaisuuksissa oli nimittäin pormestarilla tapana karata +kotoaan ja palata vasta, kun myrsky jälleen oli laannut. + +-- "Tiedäs, Kersti, kun vasarani reipas pauke korvaani kajahtelee näin: +kilkis kalkis, kilkis kalkis, niin tuntuu minusta usein kuin kuulisin +kavioin kopinan ja kiitäisin ratsuni selässä, tuulen nopeudella pitkin +maita maailmoita, sotamiehenä, Kersti; sillä kaikki tähän aikaan +petetään ja ketetään, sotamies se yksin herrana elää. Jok' ainoasta +sotamiehestä on tullut kuningas, ja siksi he aina kaikki ovat niin +röyhkeitä seppää kohtaan, kun tahtovat hevosiaan kengitetyiksi. Selkään +ei kuitenkaan uskaltanut mua antaa ei Ruotsalainen eikä +Keisarilainenkaan, vaikka jok'ainoa seppä ympäristössä kumminkin kerran +kuukaudessa saa löylyä. Mennään, kultaseni, mekin sotaväkeen, mennään!" + +-- "Eihän toki", vastasi Kersti, muuttuen vähän totisemmaksi, +"silloinhan viimeisetkin miehet läksisi kylästä, eikä täällä enää olisi +pormestaria eikä pappia, seurakuntaa edes vähän koossa pitämässä!" + +Tämä oli Löhnbergin kylä Lahnjoen varrella Nassau-Katzenellenbogen'in +kreivikunnassa. Ennen sodan syttymistä asui sen muurien suojassa +kuusikymmentä perhettä, -- Löhnbergin kylällä olikin kaupungin oikeudet +-- mutta kuudestakymmenestä tulisijasta savusi nyt ainoastaan kymmenen. +Eräällä kukkulalla, kaupungin muurien edustalla on paja. Tässä kohdin +alkaa vuoristo yhä enemmin supistaa laaksoa. Vastapäätä pajan laskee +metsäinen vuorenrinne melkeen kohtisuoraan alas hiljaiseen, +tummanviheriäiseen, kaislain kaareltamaan lampeen. Oikealla näkyy +kalliolla raunioita linnasta, jonka Yrjö kreivi, Dillenburg'in herra, +vähäistä ennen sotaa oli uudesti rakennuttanut. + +Älkää ylenkatsoko tätä seutua, tämän kylän jylhää kauneutta, tätä +köyhää rehellistä kansaa. Astukaa pajan ovelta muutama askele +eteenpäin, niin näette vasemmalla ihanan nurmisen laakson. Sen +pohjoispäässä kasvaa vuorenrinteellä kuuluisat Löhnberg'in +viinirypäleet. Löhnberg'in punainen viini olikin ennen aikaan yhtä +kuuluisaa kuin sen naapurikin ja orpana Runkel'in viini. Kerrotaanpa, +että noin toista sataa vuotta sitten eräs Braunfels'in kreivi kerran +kestitsi Wetzlar'in valtiokammari-oikeuden herroja viinillä, jota hän +itse, eräänä erittäin poutaisena kesänä, oli kasvattanut Löhnberg'issä. +Ja kun hän aterian jälkeen pyysi vieraitansa arvaamaan, mitä viiniä he +olivat juoneet, arvelivat he sen olleen kalliinta burgundia. Aikakirjat +eivät kumminkaan mainitse, kumpiko tämän tuomioon aiheen antoi: +Löhnberg'inkö viinin hyvä maku, vaiko valtiokammari-herrain huono maku. + +Vaan jos näissä laaksoissa oli kelpo viiniä, niin olipa niissä kelpo +ihmisiäkin, ja siinäpä tämän jutelman aine. + +Oli varhainen suviaamu -- kello lienee ollut noin kolme -- kun nämät +molemmat jo niin uutterasti takoa kalkuttivat pajassansa. Jollei +Kersti, sepän morsian, olisi sulhollensa sitä rakkauden työtä +osoittanut, että rupesi hänelle sälliksi, niin olisi Konradin ahjo +varmaankin jäännyt kylmille; sillä ylt'ympärillä ei löytynyt +ainoatakaan miehistä miestä, joka olisi käsityöhön joutunut. + +Sekä sota että sen sukulainen rutto raivosivat maassa. Kokonaiset kylät +kuolivat pois; ahkerimmatkin kädet halvautuivat ja pitivät huolta +ainoastaan tarpeellisimmasta. Epätoivo valloitti nääntyvän kansan, ja +näitten protestanttisten kyläin asukkaat kyselivät toisiltaan, oliko +armollinen Herra Jumala muuttunut katolilaiseksi, koska hän näin +hävitti koko maata. -- + +Kauhistava harhaluulo, joka kuoletti kaiken inhimillisen +sääliväisyyden, oli levinnyt kansaan. Ruttoon kuollutta luultiin +nimittäin Jumalan käden kautta rangaistuksi syylliseksi, poloiseksi +syntiseksi, jonka ylitse Herra oli miekkansa langettanut, ja +semmoiselle tuskin kunniallista hautaustakaan suotiin. Ruttoon +sairastuneet saivat yksikseen tuskiinsa nääntyä, sillä auttaa semmoista +-- niin arveltiin -- oli yhtä paha kuin päästää varasta hirsipuusta. +Kolme viikkoa sitten oli vielä Konradinkin täytynyt tikapuilla yksin +kantaa kuollutta isäänsä talosta, kosk'eivät seurakuntalaiset hänelle +paaria lainanneet. + +Mutta nyt kulki paraillaan seurakunnasta seurakuntaan hengellinen +kiertokirje, jossa Raamatun sanoilla todistettiin, että näinäkin +kamalina kuolon aikoina kunkin tuli iloisesti antautua sen alle, sillä +ne jotka ruttoon kuolevat, uskossa Herraansa, ovat viimeisenä päivänä +Kristuksessa ylösnousevat yhtähyvin kuin muutkin. Siis ei heitä +kuolinhetkelläkään pidä ilman avutta jättää, eikä yöllä kuopata kuin +koiria. + +Silloin moni huomasi itsekkäisyytensä, jonka oli taika-uskon verhoon +käärinyt, huomasi sen ja rupesi jälleen noita hyljättyjä sairaita +auttamaan. + +Tämmöisinä aikoina lähestyivät ihmiset toisiansa entistä enemmän. +Syntyperän suojelusmuurit raukeevat. Siveellinen vakavuus, joka yleisen +hädän aikana valtaa kaiken kansan, ei kaipaa tavanmukaisuuden rajoja. +Niinpä seppä ja hänen morsiamensakin elelivät puhdasta ja siveellistä +elämää, vaikka olivat yksinäisinä melkeen kuin autiolla saarella. +Heidän toimensa ja työnsä määrääjänä ei nyt ollut ihmispelko, vaan +suurempi Jumalan läsnäolo. + +-- "Etkö sinä pelkää enää Konrad?" kysyi Kersti, hymyillen laskien +vasaransa alasimelle. + +-- "Jos meitä Herra Jumala täältä tahtoo pois, niin saa Hän meidät +ilman ruttoakin", vastasi Konrad. "Ja niin minä arvelen kuin entinen +yhdeksänkymmenen vanha eukko, tuntiessaan kuolemansa lähestyvän: +'Niinkuin tahdot, kuolo kulta! Sen minä vaan sanon: ei minulla kiirettä +ole'". + +-- "Ruttoa en tarkoittanut", huudahti Kersti, "vaan pormestaria. +Olethan, Konrad, ollut liiaksikin hyväntahtoinen, kun minun tähteni +uskalsit ennen aamukellon soittoa sytyttää ahjosi, etkä vaadi minua +ilmoittamaan miks' en saata iltapuolella takoa ja missä minä silloin +oleskelen. Siitä sinun oikean rohkeutesi tunnenkin". + +Nytpä seppä vasta oikeen halukkaasti olisikin kysynyt, missä Kersti +illoin käy. Mutta tyttö esti hänet siitä, kuiskaten salaisesti: "Äsken +kujaa myöten tänne pajalle hiipiessäni, kurkisti raastuvan palvelija +akkunastaan ja huusi minulle: Olkaa varoillanne, Kersti! Pormestari +tosin ei vielä ole näkevinäänkään, että te laittomaan aikaan takoa +taputtelette, mutta kun hän vaan kerran ottaa nähdäkseen, niin kyllä te +pian putkaan pääsette!" + +Oli nimittäin jo vanhoista ajoista voimassa sääntö semmoinen, ettei +seppä saanut virittää tulta pajaansa ennen aamukellon soimista kello +neljä. Sen kautta nimittäin, että sepät varhain aamulla asukkaitten +nukkuessa takoivat, oli kylissä usein ilmautunut tulipaloja, joita oli +melkein mahdoton estää, kun kaikki asunnot olivat savesta ja oljilla +katetut. Tähän liian varhaiseen työn alkamiseen, jo kello yhdeltä, +olikin oikeastaan syynä vaan se, että niin mestarien kuin sällienkin +teki mieli iltapuolet laiskotella kapakassa. + +Vaan mikäpä arvo olikaan nykyaikana tämmöisellä säännöllä, jolloin ei +järjestystä ollut olemassakaan, jolloin omaisuus oli suojatonna, +jolloin kulovalkeat ehtivät kylille saakka, ympäröivät niitä, jopa +monasti polttivat poroksikin! + +Konrad vastasikin senvuoksi huolettomasti: "Nykyaikoina, jolloin +kylässä vähintäänkin kerran päivässä palaa ja kuolema joka hetki kulkee +oven ohitse, ei välitetä vanhasta tulisäännöstä enempää kuin +Löhnberg'in pormestaristakaan". + + + + +TOINEN LUKU. + + +Noin puolenpäivän tienoissa läksi Kersti pajasta. Vilkaisten väliin +salaa taakseen, seuraisiko muka Konrad häntä, hiiviskeli hän sitten +varovasti kiertoteitä myöten puutarhaan, joka oli pormestarin asunnon +tuolla puolen. Tämä oli, nykyisenä onnettomuuden aikana, jäänyt +kokonaan autioksi, kukkas-sarat olivat nokkosten, koisoin ja +juolavehnäin vallassa, hedelmäpuita verhosi home ja sammal. Lähellä +puutarhan visusti lukittua porttia oli aita eräästä kohdin hajonnut, ja +tästä oli Kerstin helppo päästä sisään. Julkisesti kadun puolelta ei +hän olisikaan uskaltanut mennä pormestarin taloon, eikä hänellä +pormestarin taloon asiata ollutkaan, hänen latoonsa hän ainoastaan +pyrki. + +Tämäkään ei juuri näyttänyt semmoiselta kuin olisi hyvää vuodentuloa +niihin toivottu. Koko rakennus oli rappeutunut, siivoton, autio ja +tyhjä. Pimeimmässä sopessa vaan oli vielä pari olkilyhdettä ja niiden +päällä muutamia vanhoja repaleisia makuu-vaatteita. Kersti hiipi hiljaa +sinne. Vanha sairas vaimo makasi tuolla huonolla olkivuoteella. + +-- "Miten jaksatte, täti kuita?" -- puheli tyttönen lempeästi ja +sydämmellisesti. + +Riutunut olento kohottihe vuoteellaan ja vastasi heikolla äänellä: +"Ihmiset ovat minut hyljänneet, siksi ottaa Herra minut huostaansa!" + +Tämä oli pormestarin rouva. Kun rutto alkoi punata hänen poskiansa, +kannatutti mies vaimonsa talosta latoon. Sillä vaikka hän kyllä, kuten +pormestarille sopii, oli hyvinkin rohkea olevinansa, pelkäsi hän +kuitenkin suuresti tarttumista ja osasi yhtä taitavasti väistyä syrjään +ruttosairaitten tieltä kuin vieraitten sotajoukkojenkin. Ja kun hänen +mielestään ei ollutkaan yhtään epämukavata, jos hänen rouvansa, jolta +hänen viimeisaikoina oli täytynyt kuulla monta siveyden saarnaa, +joutuisikin tavallista kauemmaksi talosta, niin nytpä hän aikoikin +vasta oikeen vapaasti ja iloisesti elellä. Sen vuoksi pysyttelihe hän +niin kaukana kuin mahdollista ladosta, alkoi välttää koko taloakin ja +lähetti vaan kerran päivässä raastuvan palvelijan katsomaan ladon +seinässä olevasta aukosta, vieläkö sairas liikkui. Samalla oli hänen +myös määrä pistää humalatangon päässä sairaalle ruukullinen lientä. + +Ellei Kersti olisi ruvennut huolta pitämään hyljätystä tädistänsä, +olisi vanha rouva jo aikoja kurjuuteensa nääntynyt, niinkuin moni +muukin. Raastuvan palvelijakin nimittäin tuli vaan ladon läheisyyteen, +uskaltamatta milloinkaan seinä-aukosta katsoa sisään, saatikka sitten +sairaalle toimittaa liemiruukkua. Liemen söi hän itse salaa +puutarhassa. Konradille ei Kersti milloinkaan ilmoittanut käyttävänsä +kaiket iltapuolet sairashoitoon, ei ainoastaan pormestarin ladossa vaan +muuallakin. Hän pelkäsi nimittäin sepän rupeavan häntä kammoamaan ruton +tuojaksi, jos kuulisi, miten tämä joka päivä kuni laupeudensisar +toimiskelee rutto- tautisten luona. Sitä paitsi olisi hänet, jos tämä +hänen salainen armeliaisuutensa olisi tietyksi tullut, varmaankin +väkivaltaisesti erotettu sepästä. Sairaitten hoitajat nimittäin +suljettiin kaikesta kanssakäymisestä muitten kanssa, aivan kuin +olisivat itsekin ruttotautisia olleet. Ei heitä sunnuntaisin päästetty +kirkkoonkaan, vaan he saivat seisoa ulkopuolella, tyytyen niihin +harvoihin sanoihin, joita akkunan kautta saarnasta kuulivat. + +Kersti toi hyljätylle pormestarin rouvalle vadillisen lientä, mutta +tämä lykkäsi sen luotansa. Hän ei enää tahtonut mitään ruumiillista +ravintoa, hengellistä lohdutusta hän sitä hartaammin halusi. Tähän +hänen pyyntöönsä vastasi Kersti: "pastori on sodan ja ruton tähden +paennut Hesseniin, vaan koska te jo eilen sitä tahdoitte, niin olen +pyytänyt isääni tänne, hän se näinä hädän aikoina pitää +jumalanpalvelusta ja jakelee sakramentteja". + +Kerstin isä, Paavo Kreglinger, oli näet seurakunnan suntio ja +kellonsoittaja, vaikka hän sitä paitsi piti myöskin pientä +rihkamakauppaa. Ihmiset kutsuivat häntä yleisesti vaan "profetaksi", ja +hän käyttelikin tätä lisänimeään vähin hyödykseen. Hänellä luultiin +olevan ylenluonnollinen näkövoima salaisten asiain suhteen. Kerran oli +suntio eräälle sotaoikeuden lautamiehelle, joka terveenä ja raittiina +käveli kadulla, yht'äkkiä ikäänkuin haltioissaan huudahtanut: "Tuon +silmissä näen ma kuoleman; huomenna saa puuseppä valmistaa hänelle +kirstun". Talonpojat pudistelivat päätään, eivätkä ottaneet tuota +uskoakseen, ja lautamies, josta hän tämän oli sanonut, nauroi koko +asialle. Mutta huomis-aamuna lautamies kuolikin. Siitä päivästä saakka +uskoivat Löhnberg'iläiset, että asiat, jotka muille ovat syvintä +salaisuutta, Paavolle olivat tietyt ja ilmeiset. Lopuksi luuli hän +itsekin olevansa profeta. Tarkoilla harmailla silmillään huomasi hän +ihmisten syvimmätkin salaisuudet ja virkkoi monta muistettavaa +lauselmaa. Kellonsoittajana oli hänelle joka hetki avoinna kirkontorni, +ja sieltä hän, kuni muutkin astrologit tähtitornistaan, tutkisteli +tähtien juoksusta ihmisten kohtaloita. Sinne kuljetteli hän +kaikenlaista vanhaa romua: vanhoja almanakkoja, vaakunakirjoja, +tähtitauluja ja alkemistain kirjoituksia. Ja tällaista rojua käsiinsä +saatuaan saattoi hän päiväkaudet tutkistella niitä, istuen liikkumatta +kolmijalkaisella tuolillaan kuin Pythia kolmihaaralla. Tämän kautta +hänen viisautensa suurissa määrin lisääntyi ja hänen kauppa-asiansa +suuressa määrin huonontui, ja usein soitti hän aamukelloa keskipäivällä +ja iltakelloa sydän-yöllä. + +Kerstin ehdottama lohduttaja oli siis tämä profeta. + +Pormestarin rouva otti nyt taskustansa kaksi paksua hopeaista +rannerengasta, ojensi ne Kerstille ja sanoi: "Katsos, Kerstiseni! +Morsianna ollessani sain nämät lahjaksi sulholtani, pormestarilta. +Ilolla vastaan-otin ne -- mutta katkerilla kyyneleillä olen niitä +sittemmin kostuttanut, säilyttäessäni niitä kuin pyhää aarretta koko +surullisen avioliittoni ajan. Sinä yksin olet minua lohduttanut tämän +viimeisen hätäni aikana. Ota nämä rannerenkaat muistoksi minulta; vaan +älä käytä niitä joka päivä: ainoastaan pääsiäisenä, helluntaina ja +jouluna. -- Mitä oli elämäni, että mä kuolemata pelkäisin? Kerranhan +kuitenkin täytyy kuolla, ja koska myös keisarin, kuninkaan ja itse +armollisen ruhtinaammekin pitää se taival astuman, niin mitäpäs +meikäläinen siitä valittaakaan! -- Miestäni minun vaan käy sääli, +vaikka kohta hän on mua pahoin kohdellut. Niin, minä surkuttelen häntä +suuresti. Kuka nyt hänen vaatteistansa huolen pitää, kuka hänelle hänen +mielensä mukaista kaurapuuroa keittää?!" + +Kersti otti itkusilmin rannerenkaat ja kääri ne esiliinaansa. Sitten +sanoi rouva taas: "Mustaksi lyö silmissäni! Kersti, älä käytä usein +rannerenkaitani, ainoastaan suurina juhlina -- ettes tule ylpeäksi. +Eikä niitä myöskään tarvitse liian usein kirkastaa; hopeata se vaan +kuluttaa". + +Hetkisen kuluttua huusi hän jälleen, kohottautuen vuoteeltaan: "Miksi +otat mua jaloista kiinni, Kersti, sun kätesi ovat niin jääkylmät!" + +Kersti seisoi hyvän matkan päässä vuoteesta. Hän ajatteli itsekseen: +"Kuolema kai se tädin jalkoja kouristaa", ja tuijotteli vuoteen +pääpuoleen, kuin olisi hän siellä luullut ilmeisesti näkevänsä +kuoleman, tuon kamalan viikatemiehen. Rauha kasvoillaan laski vaimo +parka päänsä tyynylle ja erotessaan täältä huokasi hän: "Ihmiset ovat +minut hyljänneet, siksi ottaa Herra minut luokseen!" + +Kersti katseli äänetönnä, kädet ristissä, ruumista ja aikoi juuri +lähteä pois, kun hänen isänsä, suntio, astui latoon. + +Hän katseli pimeään nurkkaan. + +-- "Kuollut!" virkkoi hän, ja Kersti toisti "kuollut!" + +Mutta silloin valtasi tytön yht'äkkiä kuoleman kammo. Kauhistuneena +katseli hän tuonne olkikimppujen ja vanhojen vaaterepaleitten keskelle +vaipunutta ruumista, ja rutonpelko, jota hän ei tähän asti ollut +tuntenut, tuli hänen päällensä. Hän tahtoi paeta. + +Mutta isä tarttui hänen käsivarteensa, sanoen: "Jää tänne, Kersti! +Kammottaako sinuakin? Mitä sinä pelkäät? Kuule minua: taivas ei salli +sinun eikä minun kuolla tähän ruttoon. Mikä ennustettu on, se +tapahtuu!" + +Ja tämän lausui suntio todellakin mahtavasti kuin profeta, niin että +Kerstin silmissä isän pieni vartalo näytti puolta isommalta ja +arvokkaammalta kuin äsken. Työn ja köyhyyden sekä aikaisempain +sotaretkien moninaisissa vaivoissa rypistyneet kasvot loistivat +hengellisestä innostuksesta kuin nuorukaisen, ja hänen profetalliset +sanansa poistivatkin kohta pelon tytön sydämmestä. + +Vaan tuskin oli Paavo lausunut ennustuksensa, niin kuului +hänen takanansa ääni puhuvan: "Älä tee syntiä! Harjoittele +ennustaja-ilveilyäsi ravintoloissa, vaan älä kuolleitten kammioissa!" + +Paavo katsahti suuttuneena puhujaan hänen takanansa, vaan säpsähti, +nähdessään tuiki tuntemattoman miehen. Vieraalla oli yllään tavallinen +talonpojan puku, mutta hänen kasvonsa olivat liian hienot, liian +kalpeat, liian ylhäiset sopiakseen yhteen tuon karhean hursti-mekon +kanssa. Suntio toipui pian taas hämmästyksestään. Harmailla terävillä +silmillään tarkasti hän kauan aikaa tuntematonta ja lausui sitten +täydellisellä profetan arvokkaisuudella: "Päättäkää itse, olenko +profeta vaiko en. Ensikerran kohtaan Teidät nyt tässä ja kuitenkin näen +silmistänne, että olette katolilainen munkki. Pois täältä! +Weilburg'issa on ruotsalainen kornetti, jonka hirttäjällä on nuora +keisarillisten vakoojien varalta!" + +-- "Paavo!" vastasi vieras tyynesti, eikä ainoakaan piirre muuttunut +hänen kasvoissaan. "Sinua nimitetään profetaksi, ja katsos minäkin olen +vaan profeta enkä mikään vakooja. Vaan minä en ole senkaltainen profeta +kuin sinä. Jumalan nimessä ennustan minä vaan kuolemata syntisille, +elämätä niille, jotka parannusta tekevät, ja kirkon siunausta kaikille +uskovaisille!" + +-- "Paavillisen kirkon, eikö niin?" huudahti suntio. + +-- "Paavilla on taivaan valtakunnan avaimet". + +-- "Niin, sen valtakunnan, jonka akkunoista helvetin tuli lieskottaa!" +lisäsi suntio, vastaten näin Lutheruksen sanoilla tähän katolilaisten +tavalliseen tunnussanaan. Olihan Paavo kellonsoittaja ja suntio, siis +puolipappi, ja oli lukenut sekä polemikaa ja apologetikaa. + +Vaan olipa vieraassakin kyllä oppineen miehen vastustajaksi. + +-- "Hän, joka nuo sanat keksi, oli eläissään itse juuri oikea helvetin +ylimmäinen portinvartija, vaan nyt ei hän enää sitä virkaa toimita, +sillä nyt istuu hän keskellä helvettiä pää- paholaisten piirissä!" + +Eripuraisuuden tuli, kerran syttyneenä, oli juuri vielä korkeammalle +leimahtamassa, kun Kersti kalman kalpeana kuiskasi isänsä korvaan: +"Pois täältä isä! Tuo on rutto-mies!" + +Kansassa kulki nimittäin se luulo, että rutolla oli oma lähettiläänsä, +kalpea, salainen mies, jonka se lähetti kulkemaan läpi maan. Minne +ikänä tämä ilmestyi, sinne rutto sijansa otti, ja joka silmin katseli +tätä kalpeata miestä, hän imi katseellaan myrkyn vereensä. + +Mutta suntio oli vanha sotamies, hän pysyi paikoillaan ja kuiskasi vaan +tytölle: + +-- "Käänny sinä poispäin. Minä tahdon itse tutkia, onko hän ruttomies +vai ei". + +Paavo astui nyt ruumiin luo ja puhui vieraalle: + +-- "Olkaa lutherilainen tai paavilainen, yks'kaikki. Teidän täytyy +kaikissa tapauksissa tehdä mulle palvelus. Ravintolassa yhdytään maljaa +juomaan, kalman kammioissa yhdytään rukoukseen. Luenpa virren, jota +meillä täällä on tapana lukea kuolinvuoteitten ääressä; rukoilkaa tekin +minun mukanani". + +Sitten aloitti suntio seuraavan salaperäisen luvun, jota niin monen +ihmisiän kuluessa pidettiin varmana suojelijana sekä miekkaa että +ruttoa vastaan, ja jonka voimaan moni sotamieskin vielä turvautui, +kuolinhaava jo rinnassaan. Tätä loihto-lukua kuullessaan, niin arveli +suntio, on tuo kalpea vieras varmaankin pakeneva, jos hän rutto-mies +lienee.. + +Kaikki kolme laskeusivat polvilleen ja ristissä käsin luki vanhus +juhlallisesti: + + Vaeltaissamm' päällä maan, + Kuolo ain' uhkaileepi. + Mistä apu saatetaan, + Mist' armo aukeneepi? + Sä apu olet Herra! + Me kadumm' syntiämme juur' + Jost' yltyi Jumal' vihas suur! + Oi Pyhä Jumala! + Vanhurskas Jumala! + Pyhä ja armias Vapahtaja iankaikkinen, + Päästä kauhiast' kuolon kidast' meit', o armoinen! + Kyrie eleeson! + +Paavo katsahti vieraasen. Hän oli hiljaa itsekseen toistanut lausutut +sanat. Siis hän ei ollutkaan mikään rutto-mies. Mutta katolilainen hän +ainakin oli, sillä tarkkanäköinen profeta oli kohta ensi silmäyksellä +huomannut helminauhan, jonka vieras, vähän huolimattomasti, oli +kätkenyt nuttunsa alle. Vaan miten tämä katolilainen mies yhtyi +Lutheruksen kirjoittaman rukouksen lukemiseen, sitä ei suntio voinut +käsittää. Vieras näkyi arvanneen Paavon ajatukset, sillä hän sanoi: + +-- "Nuo sanat, joita äsken mulle lausuit, olivat epäilemättä +Lutheruksen kirjoittamat, mutta tämä rukous, jonka nyt luit, on paljoa +pyhemmän miehen tekemä, ja teidän väärä profetanne on sen vaan +kääntänyt omalle kielellensä. Miksi en siis itsekseni toistaisi noita +sanoja, joita abboti Notkar St. Gallenista, monta sataa vuotta sitten, +vapisevin sydämmin sepitti, kun erämaassa Martin'in rotkotiellä kuolema +äkki arvaamatta tuli hänen viereensä". + +Suntio katseli suurin silmin vierasta, sillä hän ei oikeen käsittänyt +näitä sanoja. Vieras jatkoi jälleen: + +-- "Koska olemme olleet yksimieliset rukouksessa, niin olkaamme myös +yksimieliset uskossa ja hyvissä töissä! Hyvästi kunnes tavataan!" + +Hitain askelin poistui tuo salainen mies. + +Paavo pysyi kauan aikaa liikkumattomana. Hänen ylpeytensä oli +masennettu ja kovin loukattu, ja hän alkoi epäillä omaa viisauttansa. +Tunsipa hän vielä jonkinlaisen hämmästyksen ja kammon, muistellessaan +tuota miestä, joka hänet oli kokonaan nöyryttänyt, niinkuin oikea +profeta konsanaankin väärän profetan. + +Tytär herätti hänet vihdoinkin näistä ajatuksista. Hän tarttui isänsä +käsivarteen ja veti häntä ovelle päin. Osoittaen kuollutta, kuiskasi +hän kyynelsilmin: + + "Vaeltaissamm' päällä maan, + Kuolo ain' uhkaileepi". + +Isän ja tyttären sitten astuskellessa autioita katuja myöten kotiinsa, +kohtasi heitä pormestari. Hän näytti olevan erittäin hyvällä tuulella, +seisautti Kerstin ja tervehti häntä, tekeytyen hyvin tuttavaksi. Tämä +oli vanhastaan hänen tapansa, sillä hän oli jo kauan aikaa pitänyt +hyvää silmää tähän kauniisen lapseen, ja näitten leikillisten, usein +kaksimielisten, tervehdystensä kautta koetti hän, rakastuneen +maalaispojan tavalla, tiedustella, uskaltaisiko hän tehdä ankarampaa +ryntäystä. Mutta Kersti oli aina terävällä sukkeluudella heittänyt nämä +tiedustelevat kokkapuheet takaisin pormestaria vastaan. + +Tänään hän ei kumminkaan saattanut niihin vastata ainoatakaan sanaa. +Äänetönnä hän vaan katsoa tuijoitti maahan. + +Pormestari luuli tämän hyväksi enteeksi ja sanoi: + +-- "Silmäsi ovat punaiset, lintuseni! Tästä lähin et enää saa olla +itkussa silmin, vaan iloisena ja tyytyväisenä, koskas olet kylän +kauniin tyttö". + +Vaan silloin sai Kersti puhevoimansa jälleen. Suuttuneena katsahti hän +rankaisevin silmin pormestariin ja matalalla, kolkolla äänellä huudahti +hän, viitaten tämän talolle päin: + +-- "Herra pormestari! Teidän talossanne on ruumis! 'Ei Herra Jumala +puhu, Hän tuomitsee!'" + +Sillä aikaa kuin pormestari hämmästyneenä ja säikähtyneenä tuijotti +taloansa kohti, ikään kuin olisi tahtonut sen muurien läpi nähdä, mitä +tuolla sisässä oli tapahtunut, kulki Kersti isänsä kanssa nopeasti +pois. + +Mennessään lauloi suntio korkealla äänellä säkeen eräästä +kansanlaulusta, joka kaukaa vielä kajahteli pormestarin korvaan: + + "Ja kun mun kuoli vaimoni, + Hän pantihin oljillen. + Mun itkeä pitäis kyllä, + Mut olenkin iloinen". + +Juopuneen lailla läksi pormestari samoelemaan pitkin niittyjä, nurmia. +Yhä kauemmaksi riensi hän kuolon käymästä talostaan. Hänestä tuntui +kuin olisi joku paha henki yhä kuiskannut hänen korvaansa nuo +jumalattomat sanat, joita suntio oli laulanut. Hän koetteli rukoilla, +mutta hänen huomaamattansa katosivat häneltä jälleen rukouksen sanat ja +amenen sijasta loppui se aina kuin Jumalan herjaukseen -- tuohon +suntion runoon. + +-- "Tuo roska joukko on noitunut minun korvaani tämän kirotun laulun, +vaan minä tahdon sen heille maksaa", huusi hän suuttuneena. "Kylläpä +tiedän, miksi tuo tyttö minua pilkkaa! Seppä se hänen mielessään palaa. +Mutta tahdonpa hänelle näyttää, että tuomarin säkki on pohjaton". + +Silloin tuli hänelle jälleen tuo kamala, salainen pakko, ja mielipuolen +tavalla täytyi hänen itsekseen hyräillä: + + "Ja kun mun kuoli vaimoni, + Hän pantihin oljillen. + Mun itkeä pitäis kyllä, + Mut olenkin iloinen!" + + + + +KOLMAS LUKU. + + +Kun Konrad ja Kersti taas laittomalla ajalla, varhain seuraavana aamuna +takoa kalkuttelivat pajassaan, näytti seppä kovin synkältä. Kerstin +salaiset käynnit pormestarin talossa eivät olleet naapureilta jääneet +huomaamatta, ja vanhan riiviön rakkaus kauniisen sukulaiseensa oli +myöskin yleensä tunnettu asia. Ja pahat kielet, joita ei sota eikä +rutto tapa, olivat jo kärpäsistä härkäsiä tehneet. + +Seppä jupisi itsekseen katkonnaisia sanoja, ja joka lauseelta hän yhä +kiivaammin lyödä paukautti vasarallaan. + +-- "Tiedäs, Kersti, panettelija-paholainen voi syytöskirjoja ja +kaularautoja ripustaa vaikka valoisaan auringon säteesen, kuten pyhä +Goar lakkinsa. -- Vainukoiran lailla se nuuskii, ja huhunkin +laittamille jäljille pysähtyy. Maine, oikeus ja silmä eivät leikkiä +siedä; varsinkaan naisten maine, sillä helppo on viulua murskaksi +musertaa tammen runkoa vastaan. Kaikki tiet eivät ole kirkkoteitä. +Usein luulee menevänsä kirkkoon, vaan huomaakin lopulta tulleensa +kapakan ovelle. Ja siksi sanon sinulle, Kerstiseni, että tahdon +kaikessa muussa olla sulle mieliksi, vaan olkoon tämä viimeinen kerta, +jolloin ennen aamukellon soitua alamme takomisen". + +Tyttö kuunteli tyynenä sepän nuhteita ja vastasi sitten: + +-- "Niin, Konrad, ei meidän enää tarvitsekaan alkaa työtä näin varhain. +Täti on kuollut, eikä minun siis enää huoli illoin mennä pormestarin +talolle". + +Seppä jäi kotvaseksi aikaa miettimään, eikä heti kohta voinut huomata, +mitä yhteyttä tämän puolustuksen ja hänen moitteensa välillä oli. +Vihdoin kysyi hän häpeissään ja samalla pelästyneenä: + +-- "Sinäkö siis hoidit pormestarin rouvaa, kun hänen miehensä oli hänet +hyljännyt?" + +-- "No eihän tuo niin pahaa liene ollut, että siitä noin tarvitsee +säikähtyä, jos teinkin, mitä Jumalan sana käskee". + +Konrad katseli hetken aikaa äänetönnä tyttöä, sitten suuteli hän +morsiotaan ja sanoi: + +-- "Oikeassa olet, tyttöseni! Sinä herttainen tyttöni! Vaan kuitenkin +on tämä meille kalliiksi tuleva. Pormestari on nyt verivihollisemme. +Lurjus, näet, sietää kaikkea muuta, vaan ei sitä, että joku toinen +uskaltaa olla häntä parempi". + +-- "Onhan Jumala taivaassa!" huusi Kersti innostuneena. Reippaasti +kohotti hän raskaan vasaransa ja alkoi jälleen iloisesti työtään. Pian +laski hän sen kuitenkin taas alas, vaipui syviin ajatuksiin ja +kuiskasi: "Vaan minä unohdinkin, ettei Herra Jumala olekaan Löhnberg'in +pormestari". + +-- "Raati-herrat, jotka eivät suotta vallan valtikkata kanna, ovat +käyneet kovin ankariksi ja arkamaisiksi varhaisen tulen suhteen, +varsinkin sittenkuin Driedorf'in kylä paloi", puheli Konrad. "Tuli +varhaisena aamuhetkenä leimahti ja liekahti ja salaman nopeudella lensi +pitkin olkikattoja, niin että ihmiset töin tuskin pelastuivat aukkojen +kautta, joita heidän täytyi tehdä muuriin, koska tuli jo oli tukkinut +molemmat portit ennenkuin sitä kukaan aavistikaan". + +Kersti katseli haaveksien hiilten hehkunaa ja tuota kuumaa elämää, joka +loistaen ja säihkyen itseään kulutti. Hänen kasvoillensa heiastuva +punainen hohde näkyi niitä synkistyttävän. + +-- "Katso, katso tyttö!" huusi äkkiä seppä. "Savuahan tuolta orsista +tupruaa! Mistä tulee tämä paksu savu ja tuli? Ahjosta se ei ole +tullut". + +Kersti ensi säikäyksessä kiljahti kovasti -- pääsihän tyttö parassa +hetkiseksi naisluonne vallalle -- vaan heti rohkaisi hän jälleen +mielensä. + +-- "Hiljaa, Konrad! Annas tänne vesisanko! Meidän täytyy tukahuttaa se, +ja pianhan se onkin sammutettu. Kunhan ei vaan mitään melua nousisi!" + +Vaan myöhäistä jo oli sammutus. Astuttuaan pajan ovelle näki Konrad +koko katon-harjan olevan ilmi tulessa. + +-- "Nyt ei ole asiat oikein!" huusi hän epätoivossa. "Kattoa ei ole +ainakaan meidän hiilet voineet sytyttää!" + +Kylän asukkaat, jotka kiireisenä suviaikana jo varhain alkoivat +ulkotöitään, olivat jo huomanneet tulen. Sieltä täältä tulla lynkytti +yksi ja toinen pajalle, laski kätensä selän taakse ja katseli niin +valkeata. Tulipalot olivat siihen aikaan niin tavalliset kuin +jokapäiväinen leipä, eikä kukaan paitsi omistaja välittäneet yksinäisen +asunnon palamisesta. Ei ollut vettäkään lähellä pajaa. Alempana, vähän +matkan päässä lähellä leivintupaa, oli tosin iso lätäkkö, vaan senkin +oli pouta puoleksi kuivannut. Läheisellä vipukaivolla taas ei ollut +kuin yksi sanko. Konrad katseli kuni horroksissa tätä näkyä. Hän toipui +vasta silloin kun näki pormestarin arvokkaana ratsastavan paikalle, +nahkavyössä raskas miekka riippumassa virka-arvonsa merkiksi. Ja hänen +takanaan läähättivät raastuvan palvelijat ja yövartijat, neljä, +vanhoilla peitsillä ja pertuskoilla varustettua, miestä. + +Pormestari ratsasti aivan lähelle Konrad'ia ja kiljasi äreästi ja +ankarasti: + +-- "Sinä olet sytyttänyt ahjosi ennen aamukellon soitua, siksi määrään +sinut tyrmään. Tulta et ole koettanut sammuttaa etkä myöskään apua +huutanut, ja siitä tulee sinun vetää viisi guldenia sakkoa". + +Sitten kääntyi hän joutilaana töllistelevään kansaan ja ajoi miekan +lappeella heidät yhteen joukkoon, jonka jälkeen vartijat peitsineen +saivat heiltä pian kädet ulos housuintaskuista ja pakottivat heidät +ryhtymään tulen sammuttamiseen. Kaksi väkevätä miestä nousi tikapuille +ja vetivät keksillä alas palavia katto-hirsiä. Miehet ja vaimot +muodostivat kohta kaksi riviä vipukaivolle, kaksi leivintuvan lammelle. +Toinen rivi aina kuljetti täydet sangot kaivolta pajaan, toinen taas +tyhjät pajasta takaisin kaivolle, uudestaan täytettäviksi. + +Peitsimiehet sillä välin vangitsivat seppää, juuri kuin liekki +kirkkaimpana leimusi hänen pajastaan ja kattohirret ryskyen alkoivat +pudota maahan. + +Silloin tunkeutui eräs mies joukosta esiin ja huusi: + +-- "Ettekö toki huomaa, että tuli on saartanut pajaan naisen?" + +-- "Lapseni, lapseni!" huusi vanha suntio samassa ja riensi palavaa +pajaa kohti, vaan jo ovella kohtasi häntä semmoinen ankara tuli ja +tukehduttava savu, että hän puolipyörtyneenä hoiperteli taaksepäin ja +vaipui maahan. + +Kaikki seisoivat kuin kauhistuksesta kivettyneinä, peloittava +äänettömyys ja hiljaisuus vallitsi äsken niin vilkkaasti +toimiskelevassa joukossa. Muutama silmänräpäys vielä, niin nuo hehkuvat +muurit ja hirret syöksyvät alas ja nuori elämä haudataan, kuin jäykän +väärä-uskolaisen tai vanhan noidan ruumis, savuavaan tuhkaläjään. Ei +kenkään uskaltanut enää jäsentäkään liikuttaa, vaan hengitystään +pidättäen seisoivat he kaikki kamalassa odotuksessa. + +Silloin astui yht'äkkiä mies palavasta pajasta, -- kukaan ei ollut +huomannut hänen sinne menneen, ja moni väitti kiven kovaan, että liekki +hänen edeltään väistyi molemmille puolille kuin portin puoliskot. +Käsivarsillaan kantoi hän suntion tytärtä. Ja kaikuvaksi riemuhuudoksi +muuttui ympärillä olijain tuskallinen odotus. + +Mutta kun vieras oli laskenut tainnuksissa olevan tytön hänen isänsä +jalkain juureen, ja talonpojat ehtineet katsahtaa pelastajan kasvoihin, +kääntyivät he kaikki pelolla poispäin. + +-- "Tuo on rutto-mies!" kuiskasivat he, ja itse pormestarikin käänsi +äkkiä hevosensa, välttääkseen kuolettavaa näköä. + +Hymyillen astui kalpea vieras tuon kahden puolin poistuvan kansajoukon +läpi. Kukaan ei hänelle kiitollisuuden sanaa lausunut. + +Kun suntio ja hänen tyttärensä jälleen tulivat tuntoihinsa, oli +pelastaja jo kadonnut. + +-- "Itse rutto-mies", huusi kansa Paavolle, "on pelastanut sinun +tyttäresi tulesta!" + +Suntio laski miettiväisenä silmänräpäykseksi kätensä otsalleen; silloin +tuntui kuin olisivat hänen sielunsa silmät äkkiä kirkastuneet. + +-- "Hän ei ole rutto-mies. Hän on Jumalan mies, eikä kuitenkaan ole +sitä. Hän on -- -- -- -- Näinhän selvästi ettei savu häntä +vahingoittanut, vaikka se heitti minut maahan. Näinhän miten hän +käsivarsillaan kantoi tyttäreni tulesta! Langetkaa polvillenne ja +rukoilkaat, te pakanat! Rutto on loppunut, sillä tuli on sen +kuluttanut, ja tuo mies, joka levittelee sielun ruttoa, vaan ei +ruumiin, on muuttunut Herran lähettilääksi. Oi lapseni, kyllä on isäsi +vanha ja heikko, kun täytyi sallia tuon miehen pelastaa sinut! Kun me +vuonna 32 viskuukoneella olimme sytyttäneet Braunfels'in linnan ja +tulipalon riehuessa ryntäsimme sitä vastaan, ponnistelin minä kolmen +kelpo miehen kanssa kaksi tuntia keskellä paksuinta savua, kunnes +vihdoinkin saatiin linna rähjä kukistetuksi. Ja nyt liekki vaan kerran +lieskautti kasvoilleni, niin jo kaaduin. Vaan miksi ette ole +pidättäneet tuota vierasta, jotta olisin ehtinyt häntä kiittää? Vaikka +parastahan oli, että annoitte hänen mennä. Minä kyllä tiedän, missä +hänet jälleen kohtaan. Siellä, missä sairas hoidotta nääntyy, missä +kuollut on hautaamatta, missä ahdistettu sielu apua huutaa, missä rutto +uhkaa ja te kaikki muut pelosta pakenette, siellä olen tuon miehen +löytävä, jonka te rutto-mieheksi nimitätte. Onpa kuin lähestyisi jo +Herran tuomiopäivä! Rutto-mies harjoittelee laupeuden töitä, sillä +aikaa kuin puhtaan sanan saarnaajat jättävät seurakuntansa ja esivallan +miehet eivät muusta huoli kuin miten he kukin säilyttäisivät maallisen +mammonansa. Talonpoika parka turhaan rukoilee Jumalaa, eikä kaikki +hänen tuskansa mitään auta. Rääkätköön ja rasittakoon hän itseänsä +kuinka paljon tahansa, ei siitä kumminkaan ole enempää hyötyä kuin jos +pukkia lypsäisi, tahi aasilta villoja leikkais, tahi hevoselle +heittäisi luita järsittäväksi, että se lihoisi, tahi sialle opettaisi +kanteleen soittoa. Rutto-miehen luokse minä lähden, hän se on kuitenkin +oikea mies -- ei ole hänellä verta poskissa, vaan eipä ole pelkoakaan +jäsenissä, ja vaikka se olisi syntiäkin, niin huudan kuitenkin +korkealla äänellä: Jumala siunatkoon häntä!" + + + + +NELJÄS LUKU. + + +Löhnberg'iläisten hautausmaa on laaksossa kylän takana, peltomaitten +keskellä. Puisien ristien välissä on vanha ruumishuone; kolkko ja +surullisen näköinen rakennus; muutoin ympäristö näyttää niin +ystävälliseltä. Lahn joen rannalle saakka kulkee täältä tuore +vihannoiva nurmikenttä, ja metsät sen ympärillä ylpeilevät korkeilla, +uhkeilla puillaan. + +Löhnberg'istä kaikuu kellojen ääni tähän hiljaiseen laaksoon. +Ruumis-kellot ne ovat, vaikka nyt varoitus-kelloina käytetään; niitä +soitetaan ruumiita haudattaessa (kello 7 aamulla ja puolenpäivän +aikana), soitetaan siksi, että arat ihmiset, joita peloittaa ruttoon +kuolleen kohtaaminen, silloin tietäisivät pysyä kotonaan. Taivas oli +pilvetön, ilma helteinen ja niin tyyni, että tuskin oljenkorsikaan +liikkui. Tukehduttava, haudanomainen rauha vallitsi kaikkialla. + +Tänään ei kylästä kannettu kuin yksi ruumis. Ruton aikana oli määrätty, +että kuollutta hautaan viedessä, saattojoukon aina tuli kulkea ruumiin +edellä. Tämmöinen varovaisuus oli tänään tarpeeton. Molemmat kantajat +olivat ainoat saattajat, ja elleivät he hyväntahtoisesti olisi +kuolleelle pormestarinrouvalle tehneet tätä viimeistä ystävyyden työtä, +niin olisi varmaan hänenkin ruumiinsa, tuhansien muitten lailla, +pistetty johonkin siunaamattomaan kuoppaan kuin eläin ikään. + +Kun kantajat hätäisesti kokoonpannun arkun kanssa, joka nyt +ruumiinkirstun virkaa toimitti, lähestyivät hautausmaan porttia, +kohtasivat he siellä peloittavia vartijoita. Kaksi suurta, laihaa +koiraa, jotka nälän pakoittamina susien lailla tappelukentiltä ja +hautausmailta etsivät ruokansa, katsoivat tulijoita muristen ja hampaat +irvessä. Vaan näiden ystävällisesti lähestyessä, pakenivat koirat kuin +metsäelävät, sillä elävän olennon ilmautuminen oli heille niin oudoksi +käynyt. + +Miehet laskivat arkun maahan kappelin kuorin viereen ja alkoivat +kiivaasti hautaa kaivaa. Hetken kuluttua katsahti toinen, joka oli +vanha suntio, hiukan levähtäessään kumppaniinsa ja sanoi: + +-- "Toveri, harvoin sattuu kaksi semmoista haudankaivajaa yhteen kuin +me kaksi, mutta vaikka heikolta ja kalpeelta näytättekin, niin +huomaanpa teidän kuitenkin ymmärtävän vaivaloistakin työtä. On niitä +Jumalalla jos jonkinlaisia ruokavieraita, joilla on halua jos johonkin, +vaan en ole vielä ketään tavannut, jolla olisi halua semmoiseen kuin +teillä. Ruttotautisten majoihin te pistäytte kuin kapakkaan, hirsipuun +alla mellastatte te kuin minkä ilo-riuvun ympärillä, ja milloin te +tahdotte oikeen raitista ilmaa hengittää, niin lähdette hautausmaalle +ja toimittelette siellä arvoisata haudankaivajan virkaa". + +-- "Sanokaa mieluummin: löytyy kaikenlaisia sotamiehiä", vastasi kalpea +vieras. "Löytyy semmoisia, jotka maallisen herransa palveluksessa, +omien himojensa tyydytteeksi murhaavat, ryöstävät ja hävittävät. Minä +taas olen sotamies, joka taivaallisen Herrani palveluksessa, oman +sieluni autuudeksi koetan parantaa, pelastaa, virvoittaa ja suojella. +Jos kerran käsitätte sen, miten maallinen sotamies iloisesti voi +rientää taisteluun, miksi ette sitten käsittäisi, että Herran sotilas +hiljaisella ilolla voi kulkea kaikkien ajallisten vaivojen läpi, +pelastaakseen siellä täällä jonkun sielun saatanan verkosta?" + +Suntio kuunteli äänetönnä, ja niin he sanaakaan vaihtamatta valmistivat +haudan ja laskivat siihen ruumiin. Vieras oikaisi itseään, kuin aikoisi +hän lukea rukouksen, mutta suntio huusi käskevällä äänellä: + +-- "Seis ystäväni! Siunauksen lausun minä!" + +Sitten ryhtyivät he nopeasti täyttämään hautaa, ikäänkuin pelkäisivät +he pitemmältä viipyä hautausmaalla. Suntio höpisi joka lapionheitolta: + +-- "Kepeät muijalle mullat, sitä raskaammat ukolle päivät!" + +Kun hänen toverinsa kysyi, mitä tämä lauselma merkitsee, ei suntio +ensin ollut kuulevinaan, vaan jatkoi yhä työtään. Hetkisen kuluttua +vastasi hän, katsomatta ylös: + +-- "Jokainen lapiollinen multaa, minkä minä tälle haudalle viskaan, on +putoova kuin kallion lohkare pormestarin rinnalle, vaan hyvälle Kaisa +rouvalle olkoot kepeät mullat. Katsokaas, sillä välin kuin minä, yksin +koko Löhnberg'istä, saatan pormestarin rouvaa viimeiseen lepokammioon, +häpäisee pormestari lastani ja saattaa hänet perikatoon". + +-- "Miksikäs teette siis tätä vaarallista rakkauden työtä?" + +-- "Miksi?" huudahti Paavo katsahtaen vihaisesti kysyjään. "Olihan +Kaisa rouva sukulaiseni? Antaisinko minä jonkun omaisistani jäädä +hautaamatta? Ja eikös hän ollut hyvä, kelpo rouva, jota omin käsin +hautaisin, vaikk'ei orpananikaan olisi? Ja eikös minun tule tehdä +Kerstilleni mieliksi, hänen, joka hoiti tätiään hänen viimeisillä +hetkillään, ja joka nyt laupeutensa tähden saa kärsiä? Mutta ... kepeät +muijalle mullat, sitä raskaammat ukolle päivät". + +-- "No katsokaas, suntio", puhui nyt vieras. "Koska itse tuommoisten +syitten tähden tulette tänne hautausmaalle raitista ilmaa hengittämään, +miksi siis ihmettelette, että minä paljoa vaikuttavampain syitten +vuoksi sitä teen?" + +Suntio nojasi lapioonsa, kuin olisi häneltä voimat lopussa, ja katsoi +kauan aikaa surullisesti puoleksi täytettyyn hautaan. Viimein heltyi +hänen sydämmensä, ja hän alkoi toverillensa kertoa, mikä hänen mieltään +koko aamun oli painanut, niin ettei tahtonut jaksaa sanaakaan virkkaa, +vaan olisi mieluummin itkuun hyrähtänyt. + +Pormestari oli otattanut Kerstinkin vangiksi. Hopeiset rannerenkaat, +jotka hänellä on nähty, saattoi käyttää syynä varkeeksi syyttämiseen. + +-- "Tästä voivat jos jotakin melua nostaa", sanoi suntio, "sillä +tapauksia on nähty, jolloin pirulliset ämmät, joiden on ollut määrä +hoitaa rutto-sairaita, ovat tukkineet heidän kurkkunsa kanervilla +etteivät voineet huutaa apua, vaan tukehtuivat. Sillä välin ovat nuo +kirotut ämmät varastaneet kaikki, mitä talossa oli". + +-- "Luuletteko siis, että pormestari todella aikoo syyttää Kerstiä +semmoisesta ilkityöstä?" + +-- "Niin pitkälle ei hän toki menne, mutta kiusata, ahdistaa ja sortaa +tahtoo hän meitä kaikkia, minua, Kerstiä ja seppää, eikä hän lopeta +ennenkuin saa meidät Löhnberg'istä karkoitetuiksi. Tiedättehän tekin, +miten nuo suuret herrat ja heidän virkamiehensä ja palvelijansa +menettelevät näinä surkeina aikoina. Kaikkialla käyvät he kiskovien ja +ryöstävien sotamiesten puolelle, ja senpä tähden eivät voi kärsiä, että +joku järkevä, rehellinen ihminen syrjästä katselee heidän menetystään. +Paitsi meitä kolmea ovat kaikki viisaat ihmiset Löhnberg'issä kuolleet +ja sorretut, jäljellä on vaan joukko pässinpäitä. Konna ei saata +kärsiä, että hänen lähimmäisensä on parempi häntä, ja Kerstin jyrkät +vastaukset ukkopahuksen lemmen liverryksiin ovat kiihoittaneet hänen +vihansa ylimmilleen. Sanalla sanoen: toisen tai toisen on lähteminen +kylästä, meidän tai pormestarin! Mutta sen sanon, ja se on tapahtuva: +siitä päivästä saakka, jolloin minä tälle haudalle multaa heitin, ei +ole pormestarilla enää ilon eikä levon hetkeä oleva!" + +-- "Nyt puhutte syntiä, Paavo!" virkkoi vieras. "Kuinka olette te +tietävinänne, mitä Jumala on tämän miehen kohtaloksi määrännyt?" + +Silloin korotti vanha suntio äänensä mahtavaksi, ja asettaessaan +viimeistä turvetta kummulle puhui hän: + +-- "Monenlaisia tietoja löytyy! Minä olen oppimaton mies, ja tietoja +semmoisia kuin teillä ei minulla ole. Mutta löytyy toisenlaisiakin +tietoja. Tietoja, joita ihminen salaisesti yöllä saapi, niin kuin nurmi +kastetta; tietoja, joita voi löytää joka olennosta, kukasta, ruohosta +puusta, eläimistä ja myös ihmisistä, mutta selvemmin ja paremmin +oppimattomista kuin oppineista. Tämä tieto se on, joka käskee lehmuksen +ja pajun lehdet Wiituksen päivänä kääntymään, ennestukseksi siitä, että +aurinko, muutaman päivän perästä korkeimmalle päästyään, on kääntyvä. +Tämä tieto se on, joka tekee veden Glonach'in ihmelähtehessä rauhan +aikana virvoittavaksi kuin hyvä viini, vaan sodan uhatessa veriseksi ja +sameaksi. Tämä tieto se käskee auringon pääsiäisiltana tanssimaan, ja +se tanssii aina -- sen sanon rukousnauhan vuoksi, jonka teillä näin -- +julianisen kalenterin ilmoittamana pääsiäispäivänä eikä gregorianisen. +Kukkuuhan käkikin käheällä äänellä, jo toukokuussa on hallaa tuleva, ja +ennustaahan se kallista aikaa, jos Juhannuksen jälkeen kukkuu. Koira +ulvoo uikuttaen siellä, missä piakkoin joku kuolee. Entäs tarhapöllö? +Viikkokausia istuu se sairaan akkunan alla; valittaa ja huutaa: Käy +pois! Käy pois! kunnes sairas on viimeisen hengenvetonsa vetänyt. +Aavistihan sekin, missä ja milloin kuolema astuu kynnyksen yli. Miksi +ei ihmiset siis samalla tavalla voisi ennustaa?" + +-- "Pistää toisinaan vanhakin kana päänsä aidan rakoon! Oletteko varma +siitä, ettei luuloiteltu viisautenne ole pirun paula, sieluparkanne +turmelukseksi? Eläimet ja kasvit antakoot meille himmeitä merkkejä, +vaan ihminen älköön rohjetko sanoa tietävänsä enempää kuin mitä Jumala +kirkon ja selvän, tavallisen ymmärryksen kautta on ilmoittanut". + +Tästä puheesta kävi suntio vielä entistä ylpeämmäksi ja sanoi: + +-- "Älkää pitäkö minua loitsijana, ilvehtijänä tai narrina. Mitä en +vielä ole kellenkään ihmiselle kertonut, sen kerron teille. Viisitoista +vuotta sitten olin kipeänä kuoleman kielissä. Silloin oli surkeata +talossani. Ajatelkaas vaimoani ja pieniä lapsiani! Minä tiesin hyvin, +ettei enää ollut parantumisen toivoakaan. Kerran, kun hetkeksi +houreistani selvisin, kuulin vaimoni sanovan lapsille: Menkää tuonne +ylös kamariin ja rukoilkaa isänne parantumista, sillä nyt on kohta jo +kaikki toivo mennyt. Vaan missä ei enää itkut ja valitukset auta, +siellä on pienen lapsen rukous usein vielä auttanut, sillä viattoman +pienosen huokausta ei hyvä Jumala henno vastustaa. Nämät sanat kuulin +minä, tiesin nyt, miten laitani oli ja ajattelin: nyt täytyy minun siis +kuolla. Silloin tuntui minusta kovin kauhistavalta tuo ajatus, että +minun nyt jo pitäisi täältä lähteä ja jättää vaimoni ja lapseni niin +turvattomiksi tänne. Minä rukoilin Herraa Jumalaa antamaan minulle +merkkiä, enkä toki vielä jonkun aikaa saisi elää, ja vaivuin taas +uudestaan tainnoksiin. Kun jälleen tulin tuntoihin, kuulin äänen, -- +vaikka en ketään nähnyt -- joka selvillä sanoilla mulle lausui: +'Seitsemänkymmentä viisi vuotta pitää sinun elämän; sitten on aika +lähtöä valmistaa!' Niin on ennustettu, ja niin on tapahtuva. Siitä +hetkestä kirkastui sisällinen näköni. Minä luin ahkerammin kuin ennen +raamattua; kokoilin vanhoja kalentereja sekä tähtikirjoja huoneeseni, +ja minua ruvettiin nimittämään profetaksi". + +-- "Uskovatko ihmiset teidän ennustuksianne?" + +-- "He rakentavat taloja niitten nojalle", vastasi Paavo ylpeällä +varmuudella. + +-- "Rakennatteko itsekin taloja niiden nojalle?" + +Profeta hämmästyi. + +-- "Minä tosin monasti epäilen itseäni, -- sen sanon teille, ainoastaan +teille -- mutta, uskokaa minua, ennustus oman elämäni pituudesta, se on +minussa niin varma, että vaikka taloja sen nojalle rakentaisin. Siitä +hetkestä saakka en enää pelkää kuolemata. Viidennelle kahdeksatta +kääntyissäni kenties taas alan sitä kammota. Sodan sekä ruton +raivotessa olen huoleton kuin olisi kaikki vaan lasten leikkiä. Ja kun +ihmiset näkevät jonkun niin luottavan itseensä, niin hekin luottavat +häneen. -- Mutta minusta näyttää kuin olisi teillekin samallainen +ennustus tapahtunut, kosk'ette lainkaan pelkää kuolemaa. Senpä vuoksi +ihmiset luulevatkin, katsokaas, teitä vähintäin kummitukseksi tahi +rutto-mieheksi tahi itse ilmeiseksi piruksi. Ja kun te huomaatte, miten +paljoa korkeammalla te olette tätä teitä kansaa ymmärryksen ja voiman +puolesta, eikö teissä silloin joskus nouse halua ruveta heille +ennustamaan?" + +-- "Minä en koskaan profetioitse", vastasi vieras arvokkaasti. "Minä +julistan vaan, mitä kaikille on ilmoitettu, enkä mitään salaisia +asioita, jotka vaan minulle olisivat tiettyjä. Mutta niin himmentynyt +on muisto tästä ilmoituksesta, että saarnaajatakin jo pidetään +nykyaikana profetana". + +Nämät omituiset haudankaivajat läksivät nyt hautausmaalta takaisin +kylään. Siellä oli sillä välin outo näky tarjona. Pormestari oli siellä +lain lyhyeen lukenut. + +Rummun räminä kuului pitkin katuja, houkutellen akkunoihin harvain +jäljellä olevain asukkaitten puoleksi pelkoa, puoleksi uteliaisuutta +osoittavat kasvot. Mutta ne poistuivat taas heti, nähtyään tämän +saattojoukon, jonka tarkoitusta oli helppo arvata. Ensimmäisenä kulki +julistaja rumpuineen ja hänen jäljessänsä kahden raastuvan palvelijan +vartioitsemana -- Kersti, olki-seppele päässä, kuni ainakin ilmi saatu +varas. Seppeleestä riippui otsalle nuo hopeiset rannerenkaat, +osoitteeksi jokaiselle, mitä syyllinen oli varastanut. Aika ai'oin +vaikeni rumpu ja julistaja ilmoitti silloin rangaistun rikoksen ja +tuomion. Tämä oli helpoin, mutta häpeällisin rangaistus. Varkaalla, +joka ei vielä ollut kyllin kypsä tyrmään pistää tai hirsipuuhun +ripustaa, annettiin tällä tavoin, rikoksen julkirummuttamalla, +ensimäinen varoitus ja neuvo lähtemään paikkakuunasta pois. + +Kovalla, raa'alla ajalla muuttuu yksityinenkin kovemmaksi ja +miehekkäämmäksi tahi tylsäksi tuntonsa puolesta. Me emme sietäisi, mitä +esi-isämme ovat sietäneet, he, jotka 30-vuotisen sodan kurjuudessa +elivät. + +Kersti oli kalman kalpea, hänen polvensa vapisivat ja huulensa usein +värähtelivät kuin olisi hän itkuun hyrähtämäisillään! Mutta hänen +kasvoillaan asui syvän surun ja häpeän rinnalla myös puhtaan omantunnon +loukattu ylpeys. Olkiseppeleellä koristettu morsian ei ollut +pahantekijän näköinen, vaan muistutti paremmin vanhan ajan morsiamia, +jotka hääpäivänä kirkkoon mennessään panivat ohdake-seppeleen päähänsä, +muistutukseksi itselleen, ettei hää-ilonkaan riehunassa saa unhoittaa +avioelämän tulevia suruja ja huolia. + +-- "Tyttö ei näytä juuri suuresti surevan!" sanoi eräs vaimo pienestä +katsoja-joukosta, mutta muuan vanha mies vastasi: "Kenpä sitä ihmisen +sydämmeen osaa katsoa!" + +Pormestari kuuli kaukaa rummun äänen raastupaan, johon hän nyt oli +majoittunut, koska ei vielä uskaltanut palata omaan taloonsa. +Saattojoukko läheni lähenemistään; kohta sitä kaiketi jo voi raastuvan +akkunoista nähdä. + +Silloin aukeni ovi ja vanha suntio astui sisään ja hänen muassaan tuo +vieras mies. Paavon silmissä paloi vihan tuli. Kuinka olisikaan hän nyt +enää voinut itseään pidättää! Hän puisti nyrkkejään, pyöritteli +silmiään ja ellei vieras -- ikäänkuin lumousvoimalla -- olisi hillinnyt +hänen kauheata vimmaansa, olisi hän siinä paikassa ruhjonut pormestarin +kuolijaksi. + +-- "Kuulkaas pormestari serkku!" huusi hän, "ma kerron teille pienen +jutun. Katsokaas: kun te häpeällisesti hylkäsitte rouvanne ja jätitte +hänet latoonne, kurjuuteensa menehtymään, silloin hoiti häntä +uskollisesti tuo tyttö, jota tänään rummun räminällä ajetaan +kaupungista pois. Te tiedätte sen. Rannerenkaat antoi täti vainaja +kuollessaan Kerstille viimeiseksi muistoksi. Te ette välitä minun +todistuksistani. No niin! Totuus on kyllä vielä tuleva ilmi. +Palatessamme rouvanne kuolin-vuoteelta tapasimme teidät. Me ajattelimme +kuollutta tätiä, te vaan rakkauttanne Kerstiin. Muistatteko vielä, +miten hän silloin, osoittaen teidän taloanne, sanoi: 'Herra pormestari, +tuolla makaa kuollut! Herra Jumala ei puhu, Hän tuomitsee!' -- Te +muistatte sen kyllä. Tulkaas tänne akkunaan" -- ja hän raastoi +voimakkain käsin pormestarin mukanaan, huolimatta hänen +ponnistelemisistaan. -- "Katsokaa tuonne, serkkuseni: rumpu edellä, sen +jäljessä tuo kalpea lapsi olkikiehkura päässään, ja vieläpä joukko +töllistelevää roskaväkeä viimeiseksi! -- Herra pormestari! Jumala ei +puhu, hän tuomitsee!" + +Tässä silmänräpäyksessä huomasi pormestari tuon vieraan miehen -- +rutto-miehen, -- joka tähän saakka oli pysynyt taampana. Tämä näky se +vaikutti vielä monta verta mahtavammin kuin suntion puhe. + +Kauhistuneena hoiperteli pormestari taakse päin ja sopersi: + +-- "Mitä haette täältä?" + +Kylmällä tyyneydellä, joka omituisesti erosi suntion vimmasta ja +pormestarin kauhusta, vastasi vieras: + +-- "Olen vaan saattanut ystävääni Paavo Greglinger'iä tänne, sillä me +molemmat tulemme juuri teidän rouva vainajanne hautajaisista. Minäkin +toivon totuuden tulevan ilmi. Ennen neljäntoista päivän kuluttua tulee +teidän, herra pormestari, tehdä tili tuomari-virastanne. Älkää unohtako +minua!" + +Näin sanottuaan vei hän suntion raastuvasta ulos. Mutta pormestari +pysyi liikkumattomana kuin kivi-patsas. Kadulle hän ei uskaltanut +katsella -- siellä kulki tyttö, saattojoukkoineen, vielä vähemmin +huoneesen -- siellä oli rutto-mies. Niin seisoi hän poloisena syntisenä +oman pahantekonsa ja kostavan oikeuden välillä. + +Astuessaan tuon vieraan kanssa portaita myöten alas, ei suntio, vaikka +vielä kovin suuttuneena, malttanut olla sanomatta seuraajalleen: + +"Äskön sanoitte, ettette muka koskaan ennusta, mutta mitäs te nyt +sitten teitte?" + + + + +VIIDES LUKU. + + +Pormestari ei ollut niin kokonaan paha kuin hän näytti olevan. +Rauhallisena aikana olisi hän ollut ulkonaisen käytöksen puolesta +rehellinen mies, joka ei mitään pahaa tee, jottei hänellekään mitään +pahaa tapahtuisi. Mutta näinä vallattomina sota-aikoina tuli hänen +vähäisestä siveys-määrästään pian loppu. Hänen tuntoaan ei vaivannut, +teki väärin tai oikein, ja niin joutui hän aina konnankoukusta +konnankoukkuun. Hän osasi kuitenkin kauan kyllä säilyttää ulkonaisen +arvonsa ja näyttäidä oikeutta harrastavalta kaupungin valtijalta. +Vaikuttaessaan muissa pelkoa, rohkaisi hän itseään; rangaistessaan +muita, näytti hän ihmisten silmissä hyvinkin oikeutta ja siveyttä +harrastavalta. + +Suntion ja hänen seuralaisensa pois mentyä, toipui pormestari pian +jälleen säikähdyksestään. Hänestä tuntui kokonaan naurettavalta, että +noitten miesten uhkaukset niin kovasti olivat hänet pelästyttäneet. +Pirullista vaan, että tuo ilkeä laulu yhä soi hänen korvissaan, +jota suntio oli hänelle laulanut, tullessaan hänen vaimonsa +kuolin-vuoteelta: + + "Ja kun mun kuoli vaimoni, + Hän pantihin oljillen. + Mun itkeä pitäis kyllä, + Mut olenkin iloinen". + +Hänen illalla maata pannessaan oli tuo laulu kuin noiduttu häneen. +Satoja kertoja täytyi hänen kauheassa lystillisyydessä uudestaan alkaa +noita kauheita sanoja, unta saamatta. Hän koetti kääntää ajatuksensa +totisempiin asioihin, mutta ne olivat yhtä kamalat kuin lystillisetkin. +Neljäntoista päivän kuluttua tulee hänen vastata tuomari-virastaan... +Niin oli rutto-mies ennustanut. Toisin sanoen, rutto-mies oli +ennustanut hänelle kuolemata tämän ajan kuluttua, ja näissä aioissa oli +hän asiantunteva, jos kukaan. "Vaan jospa minun täytyykin tästä +hitoille lähteä, niin en ainakaan vielä tee sitä neljääntoista päivään, +en ruttomiehen kiusallakaan!" Niin puhui pormestari itsekseen. Mutta +sitten muuttui hän taas yht'äkkiä kovin alakuloiseksi. Mitähän jos tämä +polttava kuumuus hänen ruumiissaan jo olisikin sairauden kuumetta? Hän +koetteli usein kädellään otsaansa ja valtasuontaan, -- joka tosin kyllä +tykytti tavallista tiheämmin, ei kumminkaan kuumeen, vaan pahan +omantunnon jouduttamana -- ja kyseli itseltään, oliko tämä todellakin +jo rutto-taudin alkua? Ja taas lauloivat tuhannet salaiset äänet +jokaisesta nurkasta hänelle tuota laulua: + + "Ja kun mun kuoli vaimoni + Hän pantihin oljillen --" + +Pormestari ei kuitenkaan ollut mikään heikkohermoinen mies, joka +pelkästä tuskasta tulee sairaaksi. Rohkeana kesti hän tämän kauhean yön +moninaiset tuskat, ja kun hän seuraavana aamuna pesi silmistään +väsymyksen -- ei unta, -- pesi hän samalla myös pahat unelmat +sielustansa. + +Kääntääkseen mielensä muihin seikkoihin, meni hän suureen raastupaan, +joka nykyjään myös oli käräjä-tupana, ja alkoi siellä työskennellä. +Oven yläpuolelle oli ajan tavan mukaan kirjoitettu raamatun lause +vanhasta testamentista. Tämä lause oli pormestarille jo lapsuudesta +tuttu, mutta pitkään aikaan ei hän ollut sitä lukenut. Nyt pysähtyi hän +sitä lukemaan: + + "Katsokaa, mitä te teette! sillä ette te pidä tuomiota ihmisten, + mutta Herran edessä, ja hän on teidän kanssanne tuomiossa!" + 2 Aikak. 19: 6. + +Pormestari säpsähti, sillä tämä lause muistutti hänen mieleensä tuon +toisenkin lauseen, jonka ensin Kersti, sitten suntio oli hänelle +lausunut: "Herra Jumala ei puhu, Hän tuomitsee!" Ja nyt heräsivät viime +yön aaveet taasen, ja uudestaan alkoivat ne kamalan työnsä pormestarin +aivoissa. Tuo kevytmielinen laulu, joka yöllä oli häntä vaivannut ja +ankara raamatunlause, soivat yhä hänen korvissaan kuin kahden kellon +äänet, jotka eivät tahdo sointua yhteen. Illalla sanoi poloinen mies +raastuvan palvelijalle, ainoalle uskotulleen: + +-- "Korvissani soi kuin kahdet kellot; niiden ääni ei käy yhteen, ja +tuo soitto se saattaa minut helvettiin!" + +Ja kun iltakello soi Löhnberg'in kirkon tornista tuohon rauhaisaan +laaksoon, tuntui pormestarista kuin tahtoisi hänen päänsä haljeta. +Vanha suntiohan se kelloja soitti, ja pormestarin mielestä kuului +niitten kuminasta yhä vanhuksen ääni, joka huusi: "Herra Jumala ei +puhu, Hän tuomitsee!" Kellojen vaiettuakin täytyi pormestarin vielä +itsekseen laulella noita sanoja kellojen tahdin mukaan. + +Seuraavana aamuna arveli raastuvan palvelija, että herra pormestari +näytti kovin vaalealta ja väsyneeltä. Pormestarin riutuneet kasvot +lensivät tästä tumman-punasiksi, ja raastuvan palvelija sai aika +korvapuustin, siitä, ettei osannut eroittaa punaista valkoisesta. + +Hetkisen kuluttua talutti hän raastuvan palvelijan akkunaan. Osoittaen +petäjää, jossa kaarne istui, kysyi hän sitten, miltä tämän korvissa +tuon mustan linnun alituinen huuto kuului. Palvelija vastasi: + +-- "Omaa nimeänsähän se huutaa: Kaarne! Kaarne! -- --- + +"Eipäs!" vastasi pormestari suuttuneena. "Ellet olisi kuuro aasi, niin +kuulisit sen huutavan: paarit, paarit! Niin, paarit, paarit, on tuo +lintu jo kaksi tuntia huutanut minun korvaani. Kaksi tuntia olen jo +koettanut karkoittaa sitä pois, mutta jota enemmän minä huudan ja +viuhdon, sitä kiinteämmin se pysyy paikoillaan ja sitä kovemmin se +kirkuu: paarit, paarit! Juokse minkäs jaksat, ja tuo tänne vanha suntio +sekä hänen toverinsa, tuo mies, jonka nimeä en uskalla mainitakaan, tuo +vieras kalpea mies, joka katsoo ontoilla silmillään kuin itse kuolema. +Heidän täytyy poistaa lumous tästä linnusta, heidän pitää karkoittaa +tuo lintu, he yksin voivat sen tehdä, tahi poltatan minä heidät +elävältä kuni konsanaankin noidat. Kuules, yhä kovemmin huutaa kaarne. +Minä ymmärrän: toista pilliä pitää soittaa hänen herroistaan. No niin, +minä vakuutan heille turvallisen pääsön -- kuulethan sen! -- mutta +lintu heidän vaan pitää saada vaikenemaan. Suosiota ja ystävällisyyttä +heille lupaan -- kirotuille konnille -- sillä parempi pala suussa, kuin +haava päässä, mutta tuo musta lintu täytyy heidän karkoittaa. Vai +olisko rutto-mies itse mielinyt laittautua tuoksi kaarneeksi! Siinä +tapauksessa antaisin teille sen neuvon, korkeasti kunnioitettava +mustatakkinen herra, että hyvällä sopisitte minun kanssani, olisitte +vaiti ja menisitte matkoihinne. Olette tosin aika noita, mutta +saattaisittepa sentään joutua minun tuomari-käsiini -- uppoaa hyväkin +uimari välistä -- ja silloin lahja lahjaa kysyisi!" + +Näin puhui pormestari, eikä ollut hän kuumeen houreissa eikä +juovuksissakaan, vaan aivan selvillä päin. Paha omatunto se vaan pani +hänen henkensä valtasuonet ankarampaan liikkeesen, niinkuin toissa +päivänä oli hänen ruumiinsakin valtasuonet saanut kovempaan sykkinään. + +Palvelija palasi, tuoden sen sanoman, että lukkari tyttärineen +samoinkuin ruttomieskin olivat kadonneet. Koko roskajoukosta -- kertoi +palvelija -- ei ole jäljellä kuin Konrad yksinään, tyrmässä lujien +lukkojen takana. Eiköhän sopisi tuoda seppää? Hän kun on tuon vanhan +velhon tuleva vävy, niin kenties saisi hän kaarneen karkoitetuksi. + +-- "Ei, ei!" vastasi pormestari kiivaasti ja lujasti. "Seppä pysyköön +tyrmässä. Hänen tähtensä ei kaarne huuda. Hän on ennen aamukellon +soitua sytyttänyt ahjonsa ja kärsii ansaitun rangaistuksen!" + +Vielä samana päivänä levisi kaupungissa se huhu, että vanha suntio ja +ruttomies olivat pormestarille, hänen syntiensä tähden, ennustaneet +kuolemata ennen neljäntoista päivän kuluttua. Tämä seikka oli pian +ainoana puheen-aineena Löhnberg'iläisillä. + +Pormestarin käytöstä, liikkeitä ja puhetta ruvettiin tästä hetkestä +tarkasti silmällä pitämään, mutta, yhtä huolimattomasti hän näytti +elävän kuin ennenkin. Raastuvan palvelija yksin tiesi kertoa muusta, ja +kasvojen kalpeasta väristä sekä kuopalle käyneistä poskista saattoi +arvata, mitä tuskia pormestari yksinäisinä hetkinä ja unettomina öinä +sai kärsiä. Virassaan muuttui pormestari vireämmäksi ja oikeutta +harrastavammaksi kuin koskaan ennen, niin että Löhnberg'iläiset +arvelivat: jos heidän pormestariaan alusta alkain olisi uhattu rutolla, +niin olisi heillä ollut paras kaupungin-hallitus koko maassa. + +Jota lyhyemmäksi tuo neljäntoista päivän loma-aika kävi, sitä +kauheammaksi muuttui pormestarin tila. Viimeistä päivää hän enemmiten +pelkäsi. Tosin kasvoi jokaiselta päivältä se mahdollisuus, että koko +ennustus olisi ollut pelkkää tuulen pieksämistä, mutta samalla sen +täyttymisenkin mahdollisuus supistui yhä pienempään ja pienempään +aikaan. Kaikki me olemme kuoleman-rangaistukseen tuomitut, mutta +suurimpana sieluntuskana, johon pahantekijätä tuomitsemme, pidämme sen, +että hän ennakolta tietää kuolinhetkensä. + +Lopulta oli pormestari jo aivan vakuutettu siitä, että hän yöllä +neljättätoista päivää vastaan kääntyisi ruttoon. Hän päätti siis siksi +yöksi paeta lujimpaan linnaan, mikä tältä viholliselta voi suojella. +Tämän linnan luuli hän löytäneensä kaupungin yhteisessä leivin-uunissa, +Hikoaminen on talonpojan paras lääke kaikissa taudeissa, ja varsinkin +pidettiin sitä erittäin tehokkaana keinona ruttoa vastaan. Tuskasta oli +pormestari jo hikoillut kolmetoista yötä, nyt tahtoi hän koettaa +oikeata lääkkeeksi määrättyä hikoamista. + +Sinä päivänä -- se oli maanantai -- olivat kaupunkilaiset leiponeet +leipänsä täksi viikoksi, niin että uunissa vielä yöllä oli ankara +kuumuus. Pormestari ei kuitenkaan yksinään uskaltanut viettää +yötänsä leivintuvassa. Hän uskoi siis viimeiselle ystävälleen, +raastuvanpalvelijalle tämän salaisuutensa; käski hänen pukeutua +viittaan ja varustautua pertuskalla sekä vartioida tämä yö +leivintuvassa. + +Löhnberg'iläisten yhteinen leivin-uuni oli -- ja on vieläkin -- +ulkopuolella kaupungin muureja, linnavuoren juurella, lähellä sitä +lätäkköä, jonka yläpuolella äsken palanut paja ennen oli seisonut. Oven +kamanaan oli kirjoitettu: + + "Täällä naiset leipiä paistaa + Ja kakkuja, jotka hyvältä maistaa. + Oi Herra nälästä varjele, + Ja siunaa aina leipämme!" + +Ensiksi istuttiin pieneen leivintupaan, jonka perällä sitten uuni oli. + +Ilta hämyssä, päivän hälinän laattua, hiipi pormestari saattajinensa +tuohon yksinäiseen rakennukseen. Mitä ankarin etelämainen kuumuus +vallitsi vielä uunissa, sillä siihen aikaan ei puita säästetty, ja +pääliseksi tuoksusi se oikeen herttaisesti äskenleivotulta leivältä. + +Pormestari tutki tarkasti mustuneet hiilet, ettei itsekin yöllä +paistuisi, kömpi sitten uuniin ja veti luukun niin kiinni, että vaan +raon kautta voi nähdä tupaan ja raitista ilmaa hengittää. Raastuvan +palvelijan käski hän vartioida itse leivintuvassa, ei oven +ulkopuolella, ettei joku ohitse kulkija häntä huomaisi. Hänen oli +kuitenkin suotu pitää tuvan ovea auki, sillä muutoin olisi miesparan +myös täytynyt kestää samallainen sauna-temppu. + +Uunissa olija sai pian kokea kauheinta kuumuutta. Täällä hikoili hän +edeltä käsin ainakin kahden ruttotaudin varalta. Tämän ulkonaisen +kuumuuden kesti hän kuitenkin helposti, mutta sisäinen tuska, joka +häntä poltti, oli moninverroin kamalampi. + +-- "Miten kauhean tulista mahtaneekaan helvetissä olla", ajatteli hän +itsekseen, "kun täällä uunissakin jo on näin kuuma!" + +Tuore leivän haju, joka alusta tuoksusi niin suloiselta, tuntui hetken +kuluttua jo aivan tukehuttavalta. Miltä mahtaneekaan sitten tuntua +paholaisen pätsissä, jossa tuhat kertaa tuhannen vuoden kuluessa ei saa +muuta haistaa kuin pi'en ja tulikiven hajua!... Viimeiseltä kävi leivän +haju hänestä niin inhoittavaksi, ett'ei hän enää luullut saattavansa +koskaan panna leivän palastakaan suuhunsa, ja varmaan, arveli hän, on +tuo siunauskin, jonka ovikirjoitus lausuu, otettu pois hänen +leiviltänsä. Ja tässä hän ensi kerran elämässään ajatteli, kuinka hän +näinä viimeisinä aikoina oli monen miehen nähnyt nälkään nääntyvän, +antamatta hädän-alaiselle apua. + +Poloinen syntinen, koetteli rukoilla. Silloin hänelle juolahti mieleen, +että näitä rukouksia sopi verrata kolmen miehen kiitosvirteen tulisessa +pätsissä, ja niinpä rupesi hänkin laulamaan. Mutta itse piru se varmaan +hänen lauluansa johti, sillä se muuttui yhä vaan tuoksi lauluksi: + + "Ja kun mun kuoli vaimoni, + Hän pantihin oljillen --". + +Ja hänen rukouksensa sekä laulunsa tuntui hänestä Jumalan sanan +pilkkaamiselta, sillä tämmöistä laulua eivät Sadrach, Mesach ja +Abednego suinkaan laulaneet, istuessaan Nebukadnetsarin hehkuvassa +uunissa. + +Koska ei rukoileminen kuitenkaan pormestarilta onnistunut, rupesi hän +luukun ra'osta katselemaan tupaan, jonka avonaisen oven kautta saattoi +nähdä ulos asti. Mutta siellä hänen silmäinsä edessä olivat juuri +palaneen pajan rauniot, ja silloin suntion kevytmielinen laulu ja hänen +tyttärensä uhkaava lauselma saattoivat hänen mielensä taas hourauksiin. + +Epätoivossaan päätti hän alottaa puhetta vartijansa, raastuvan +palvelijan kanssa, joka, nojautuen tuvan seinää vasten, seisoi +liikkumatonna, ikäänkuin nukkuisi hän. Pormestari lausui hänelle +ystävällisiä sanoja ja koetti oikein mielevästi puhella uunistansa. +Mutta toinen ei vastannut sanaakaan. Pormestari korotti äänensä yhä +kovemmaksi, huusi häntä nimeltään -- mutta turhaan, ei vastausta. +Silloin hyppäsi hän viimein vihan vimmassa ulos uunista. Mitähän, +ajatteli hän -- ja tämä ajatus häntä kauhistutti -- mitähän, jos piru +hyväksi aluksi olisi ensin vääntänyt niskat nurin hänen toveriltaan? +Vaan kun pormestari tarttui vartijansa viittaan, herättääkseen häntä, +jäi se hänen käteensä ja tanko, jonka ympärille se oli ripustettu, +kaatui maahan ja hattu tangon päästä vierähti lattialle. Peitsi se +yksin pysyi pystyssä. Sen oli palvelija iskenyt kiinni lattiaan, +jättäen niin tämän sekä hattunsa ja viittansa tänne vartioitsemaan +tuota kamalata miestä. Itse hän sillä välin kauniisti hiipi kotiinsa ja +kävi levolle lämpimään vuoteesensa. + +Pormestari kömpi kokonaan masentuneena takasin uuniinsa ja lukitsi oven +niin tiviisti, että oli vähällä tukehtua eikä enää ollenkaan +kurkistanut ulos raosta. Raastuvan palvelija oli ainoa, jolle +pormestari aina oli osoittanut suosiota; pormestaria oli tuon +kerjäläisen kiittäminen nykyisestä hyvästä toimeentulostaan. Ja tämä +ainoakin oli pelkurina hiipinyt pakoon niin kohta kuin hänen +suojelijansa pyysi häneltä ensimmäistä pientä uhrausta, ja jättänyt +hänelle linnunpelotuksen, auttavaisen ystävän sijaan! Silloin näki +pormestari ensi kertaa oman sydämmensä kovuuden ikäänkuin peilistä. +Hänen jääkylmä itsekkäisyytensä -- sehän se oli ollut alkujuurena hänen +pahempiin synteihinsä. Hän oli vähällä itkeä, ajatellessaan, että niin +halpa olento kuin raastuvan palvelija hylkäsi hänen ystävyytensä, ja +hänestä oli kuin seisoisi hän nyt jo sen Oikeuden edessä, jota +rutto-mies oli hänelle ennustanut. Nyt hän vasta huomasi, miltä hänen +vaimostaan mahtoi tuntua, kun hän oli jättänyt hänet tuskaan ja hätään. + +-- "Mutta pitääkös minun sitten", niin ajatteli hän sitten taas, +"oikeen hengelläni maksaa tämä? Onhan mailmassa paljon suurempiakin +hunsvotteja, joita ei ollenkaan rutolla uhata ja jotka elävät vanhoiksi +kuin Methusalem! Onko Jumalankin oikeus samallainen kuin ihmisten, joka +pienet varkaat kostaa ja suuret kunniaan nostaa? Ei, vielä on toki +kaukana minun vuoroni kärsiä syntieni tähden! Juuri sentähden, että +Jumala on vanhurskas, ei Hän nyt vielä saata vaatia minua tuomiolle". +Näin vetosi tuo katala mies Jumalan vanhurskauteen, juuri Jumalan +vanhurskautta karttaakseen, ja näissä lohduttavissa ajatuksissa, ettei +hän muka vielä ollut pahimmista pahin, vaipui tämä melkeen +hermottomaksi uupunut mies syvään uneen. + +Aurinko oli jo korkealla, kun raastuvan palvelija hengästyneenä juoksi +leivintupaan, tempasi uuninluukun auki ja kerta toisensa perään huusi: +"Herra pormestari! Herrat kaupungista ovat tulleet, kerran taas +pitämään tutkinto-oikeutta Löhnberg'issä. Puolen tunnin kuluttua tulee +teidän saapua raatihuoneesen ja joutuisaan kutsua kaupunkilaisetkin +tutkinto-oikeuteen". + +Pormestari, joka juuri oli uneksinut viimeisestä tuomiosta, heräsi +kuin uuteen elämään, kuultuansa, että puhe olikin vaan pelkästä +tutkinto-oikeudesta. Jos uskoton palvelija olisi tuonut hänelle muita +sanomia, niin olisi hän vääntänyt häneltä niskat nurin, nyt sitä +vastoin oli pormestari vähällä karata hänen kaulaansa. Yö oli kulunut, +ja hän oli terve; ruttomiehen ennustus oli käynyt toteen: hän oli +vaadittu oikeuteen. Hän nauroi itseänsä, vaikka hän, muinoin niin +väkevä mies, tuskin jaksoi ryömiä uunista ulos. Tänäänhän oli pyhän +Perttulin päivä, jolloin oli tapana pitää Löhnberg'issä tutkintoa. +Moiseen tietoon ei profetan lahjoja tarvinnut. Mutta tämä tapa oli +näinä viimeisinä sota- ja rutto-vuosina jäänyt unohduksiin, ja +pormestari oli kaikista vähimmin tullut ajatelleeksi Perttulin päivää? +Semmoista Oikeutta hän ei pelännyt, jossa maalliset tuomarit +tuomitsivat; tuomareista, arveli hän, ei ole yksikään parempi +minua, eikä korppi korpilta silmää puhkaise. Siksi iloitsi hän +tutkinto-päivästä, kuin olisi se ukkosensyötti, joka johtaa pois +taivaallisen oikeuden ukkos-iskut. + +Tutkinto-oikeuden jäsenet, virkamiehet, pormestarit, kylänvanhimmat +ja valamiehet olivat jo istumassa raatihuoneen salissa, kun +Löhnberg'in pormestari astui sisään riutunein kasvoin ja vaatteet +epäjärjestyksessä, täyttäen koko tuvan vasta paistetun leivän hajulla. + +Ne vähälukuiset kaupunkilaiset, jotka olivat säilyneet viimeisten +vuosien hädältä ja kurjuudelta, saivat hyvin sijaa tässä pienessä +huoneessa. Tutkinto-oikeuden asiana oli kaupunkilaisten läsnäollessa +tutkia paikkakunnan poliisivirastojen toimia ja tehdä semmoisia +tarkastusmatkoja sekä säännöllisesti, määrättynä aikana, että myös +äkkiarvaamattakin. Sen tuomittavina olivat sellaiset rikokset, joihin +pormestarin tuomiovalta ei ulottunut. Ruton aikana oli tutkimukset +ja tuomiot jätetty Herran huostaan, ja senpä vuoksi piti kansa +tutkinto-oikeuden jälleen kokoumista kulkutaudin lakkaamisen merkkinä. + +Pormestari, vaikka näyttikin kurjalta, seisoi kumminkin lujana +sijallansa ja näytti arvokkaalta, kuten konsanaankin. + +Valantehnyt kirjuri luki kuuluviin kuusitoista tutkintopykälää, joissa +tiedusteltiin, oliko kaupunkilaisten joukossa ketään joka oli +varastanut, pettänyt tahi Jumalan sanaa pilkannut ja ylipäänsä mitä +poliisijärjestykseen kuului. Kuhunkin pykälään täytyi pormestarin +vastata, ja kirjuri pani vastaukset pöytäkirjaan. + +Kirjuri oli jo lukenut viimeisen, kuudennentoista pykälän, joka +sisälsi Löhnbergiläisten mielestä sangen viattoman kysymyksen, oliko +muka täällä joku levittänyt kielletyitä, kunniata loukkaavia kirjoja. +Kaupunkilaiset alkoivat jo lähteä pois, kuuntelematta tuota +tutkinto-pykäläin loppuliritystä, jota olivat jo ennestään tottuneet +pitämään turhanpäiväisenä koristuksena, kun tuomari vaati hiljaisuutta +ja käski kirjurin lukea loppulauseenkin harvaan ja selvästi. + +Pykälä kuului: "Mutta jos nyt niin tapahtunut on, että pormestari tai +kylänvanhimmat syypääksi johonkuhun puolueellisuuteen nähdyt ovat tahi +tieten taiten vääryydellä loukanneet jonkun oikeutta ja kunniata, niin +tahdomme me totisella ankaruudella asian huomioon ottaa ja syyllisen +tilille vetää". + +Kirjurin luettua nämät sanat, raivasi oikeudenpalvelija tietä +kokoontuneen väkijoukon läpi ja toi sisään Konrad-sepän sekä suntion +tyttärineen. + +Vanha Paavo astui tuomaripöydän eteen ja puhui: + +-- "Teidän luvallanne! Minä syytän pormestariamme siitä, että hän on +täydellä tiedolla väärin tuominnut minun lapseni ja loukannut hänen +kunniatansa". + +Pormestari hypähti ylös tuoliltaan ja huusi: + +-- "Älkää päästäkö tuota ihmistä valittamaan! Hän on kirottu noita ja +loitsija, omiansa roviolla poltettavaksi!" + +Mutta rohkeasti astui suntio vimmastuneen pormestarin luokse ja vastasi +tyyneesti: + +-- "Herra pormestari, yhden lauseen vaan sanon teille; lauseen, jota +eivät loitsijat juuri käytä: 'Herra Jumala ei puhu, hän tuomitsee!'" + +Silloin raukeni kerrassaan pormestarin mielenlujuus, ja hänen kiusatun +sielunsa salaisuus tuli selvästi ilmi. + +-- "Viekää pois näkyvästäni nuo kolme ihmistä!" huusi hän vavisten ja +hehkuen kuin kuumeesta. "Neljätoista päivää jo ovat nuo naamat minua +vainonneet ja lisäksi vielä, neljäs kalpea kuolonkuva, ja mihin vaan +käännynkään, -- aina on vanha Paavo-noita kirottua lausettansa mun +korvaani huutamassa!" + +Valamiehet katsahtivat hämmästyneinä, äänettöminä toisiinsa. Mutta kun +pormestari, vihasta kuohuen, yhä huusi ja pauhasi suntiolle, niin antoi +tuomari viedä hänet sivuhuoneesen siksi kuin hän rauhoittuisi. + +Sitten käski tuomari suntion, totuudessa pysyen, kuin olisi hän tehnyt +valan, kertomaan, mitä hän asiassa tiesi. Paavo kertoi suorin sanoin, +miten pormestari häpeällisesti oli hyljännyt sairaan rouvansa, miten +Kersti vapaasta velvollisuuden tunnosta oli ottanut hyljätyn tädin +hoitoonsa ja siitä syystä taivuttanut Konrad'ia sytyttämään ahjonsa +ennen määrättyä aikaa. + +Vielä kertoi hän totuuden noitten hopeisten rannerenkaitten suhteen, +puhui pormestarin epäsiveellisistä aikeista, hänen kostonhimostaan ja +selitti asian niin liikuttavalla vilpittömyydellä, että muittenkin, +eikä ainoastaan tutkinto-oikeuden valamiesten, olisi pitänyt tulla +asiasta vakuutetuiksi. + +Mutta sitten kääntyi hän talonpoikain puoleen. Korotetulla äänellä +ilmoitti hän vielä tahtovansa heille kertoa aivan eriskummallisen +uutisen. Hänen itsensä ei koskaan olisi onnistunut paljastaa +pormestarin vehkeitä; voimakkaampi mies oli häntä auttanut, nimittäin +tuo mies, jota he ruttomieheksi nimittävät. Hän oli ollut suntion ja +Kerstin paras todistaja. Hän se oli Dillenburg'iin tietoja toimittanut +Löhnberg'in pormestarin vehkeistä. Ruttomiehen korkeitten suosijain +ja ystävien toimesta oli tutkinto-oikeus taaskin kerran tullut +Löhnberg'iin. Ei kukaan tässä tuvassa, ei edes virkamiehetkään tiedä +tarkoin, kuka tämä ruttomies oikeastaan on; mutta hän yksin sen tietää, +vaikka vasta eilispäivästä saakka. Ja sitten korotti vanhus äänensä yhä +mahtavammaksi ja saarnaten lausui: + +-- "Paljon sairaita, vangittuja, nälkää näkeviä, hyljätyitä makasi +näinä aikoina teitten varsilla. Papit tulivat ja ohitse kulkivat, +Levitat tulivat ja ohitse kulkivat, niinkuin evankeliumissakin. Tämä +mies se yksin vain tuli vierailta mailta meidän tienoillemme, ja kun +hän tämän kurjuuden näki, tuli hänen heitä sääli. Ja hän sitoi haavamme +ja valoi öljyä niihin ja viiniä; hän paranteli sairaita, lohdutteli +kuolevia, hautasi kuolleita. Missä rutto oli, siinä oli hänkin, ja te +nimititte hänet ruttomieheksi. Mutta hänpä ei ole ruttoa tuonut, vaan +on sen masentanut, ja tässä laupeuden työssä on hän pannut henkensäkin +alttiiksi. Ja tämä ainoa, joka on meitä kaikkia saanut häpeemään, ei +ollut pappi eikä Levita, hän oli Samarialainen. Ruttomies oli -- +Jesuitta, nimeltänsä Rutgerus Hesselmann. Hän oli kutsuttu Westfalista +kääntämään uskollisia protestantteja, mutta hänpä osasikin valita +paremman toimen täällä. Hän kulki Westerwald'it ja Lahn'in laaksot, +saarnaten parannusta ja apua antaen, ja jos milloin hyljätyn tapasi, ei +hän kysynyt oliko se lutherilainen vai paavilainen. Milloin hän näki +kuolleen tienvieressä makaavan -- oli se lutherilainen tai paavilainen +-- nosti hän hänet aivan yksinään hartioillensa ja valmisti hänelle +leposijan siunattuun maahan. Hänen kaltaistansa Jesuittaa ei enää löydy +maailmassa. Sen sijaan, että olisi kostoa saarnannut, teki hän +rakkauden töitä. Ruttoa, nälkää ja epätoivoa vastaan käytti hän +miekkaansa tehokkaammin kuin mikään muu Jesuitta Lutherusta, Zwingliä +ja Kalvinia vastaan. Palkaksi kaikesta uhraavaisuudestaan sai hän sen, +että itsekin sairastui ruttoon. Eilen kuoli Rennerod'issa ruttoon se +mies, jota te ruttomieheksi kutsutte. Lutherilaisia ja paavilaisia +seisoi hänen kuolinvuoteensa ympärillä ja uskolliset protestantilliset +papit surevat Jesuittaa. Tämmöinen on kertomus laupiaasta +Samarialaisesta, josta evankeliumi kertoo, ja nyt kuten silloinkin +huutaa teille Jesus lopuksi: 'menkäät ja tehkäät te myös niin!'" + +Suntion vaiettua oli raastuvassa hiljaista kuin kirkossa. Olipa kuin +rukoelisivat he kaikki kuolleen Jesuitan puolesta. + +Viimein käski tuomari tuoda pormestarin jälleen sisään. Sivuhuoneen ovi +avattiin, -- mutta siellä makasi pormestari liikkumattomana lattialla. +Hän oli saanut halvauksen. Ruttoon ei hänen tarvinnut kuolla. Hänen +omat himonsa ja hänen paha omatuntonsa olivat hänet surmanneet, kun hän +-- tuo kovasydämminen mies -- oven takaa kuunteli suntion innokkaita +sanoja laupiaasta Samarialaisesta. Sattumuksesta oli pormestari +kiireessä viety syytettyjen tupaan, ja talonpojat päättivät, että itse +piru se täällä pääpesässään oli vääntänyt niskat nurin pormestarilta. + +Tästä hetkestä saakka ei suntio enää ennustellut, mutta Löhnberg'in +viisaana patriarkkana häntä aina pidettiin. Hän sai tästä lähin yhä +suuremmassa määrin kaupunkilaisten kunnioitusta puoleensa ja eli vielä +monta vuotta päälle viidenkahdeksatta. Yksi hänen ennustuksistaan kävi +kuitenkin vielä toteen: tuli, joka poltti Konrad'in pajan, oli +todellakin tehnyt rutosta lopun. Pormestarin rouvan jälkeen ei kukaan +enää Löhnbergissä ruttoon kuollut. Parempia aikoja tuli taaskin, tuli +rauhaa, tuli terveyttä ja menestystä. Jälkeenjääneet oli murheen ja +tuskan tuli puhdistanut; taudin tempaamien kuolema oli ollut +uhri-kuolemaa, josta uusi elämä nousi itämään. + +Kaunis oli keväinen päivä, jolloin Konrad ja Kersti alttarin edessä +seisoivat. Silloin pappi, varoittain ja rohkaisten, painoi kaikkein +läsnäolevain mieleen nämä sanat: "Herra Jumala ei puhu, Hän tuomitsee". +Ja muistaen laupeuden töitä, joita seppä ja hänen morsiamensa olivat +tehneet kovimpina hädän aikoina, saarnasi hän, perästäpäin laupiaasta +Samarialaisesta. Siinä ei Rutgerus Hesselmanniakaan unohdettu. + +Mutta varsin valtavasti soitti tänä päivänä vanha Paavo rotevalla +kädellään kirkonkelloja, ja niinpä sanotaan, ettei niitten ääni ole +milloinkaan niin kauniina ja täyteläisenä kumahdellut hiljaisessa +Lahnin laaksossa. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Laupeuden työt, by W. H. Riehl + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LAUPEUDEN TYÖT *** + +***** This file should be named 22649-8.txt or 22649-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/2/2/6/4/22649/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/22649-8.zip b/22649-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..7a5000d --- /dev/null +++ b/22649-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..ba5cfe7 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #22649 (https://www.gutenberg.org/ebooks/22649) |