initial commit of ebook 22027HEADmain

5 files changed, 3881 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/22027-8.txt b/22027-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..f2722e7
--- /dev/null
+++ b/22027-8.txt
@@ -0,0 +1,3865 @@
+The Project Gutenberg EBook of Iloisia juttuja IV, by Kaapro Jääskeläinen
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Iloisia juttuja IV
+
+Author: Kaapro Jääskeläinen
+
+Release Date: July 9, 2007 [EBook #22027]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ILOISIA JUTTUJA IV ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+ILOISIA JUTTUJA IV
+
+Kirj.
+
+Kaapro Jääskeläinen
+
+
+Vihtori Kosonen, Helsinki, 1908.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Amerikan matkalta
+Avioliitto ja ijän pituus
+Hän oli herrasmies
+Kouluajan ylistys
+Kuinka jouduin naimisiin
+"Nuoren Suomen" työpäivä
+Miten mustalaiskysymys on ratkaistava
+Huoneita vuokraamassa
+Työväen sivistyskantaa kohotettava
+Omatunto
+Kissan päivät
+Tonkivan veljemme puolesta
+Isänmaata etsimässä
+Vastarannan kiiski
+Kun punnitaan kukkaro taskussa
+Mitä saa syödä
+Jonas paratiisissa
+
+
+
+
+AMERIKAN MATKALTA.
+
+
+Maailman paras laivayhtiö.
+
+Se on tietysti Suomessa, nimeltään "Suomen Höyrylaiva-Osakeyhtiö".
+Omistaa paljon suuria aluksia, nauttii suurenmoista valtioapua,
+ehdotonta luottamusta sekä koti- että ulkomailla j.n.e. Sellaisen
+mahtavan ja kuuluisan yhtiön pääkonttoriin Helsingissä menin
+kuulustelemaan matkasuuntia, piletinhintoja y.m. asiaan kuuluvia
+seikkoja. Paljo siellä oli tietävän näköisiä turpeita ukkoja ja
+näppäriä nuoria miehiä, mutta kun aloin kysymyksiäni esittää, ei niihin
+tiedetty vastata mitään. "Ne herrat ovat aamiaisella nyt", sanottiin --
+ja olivatkin sillä tiellä ensimäisen viikon ajan, kun konttorissa
+kävin. En osannut koskaan tulla muuna aikana kuin juuri sen heidän
+"aamiaisensa", tulinpa sinne sitte ennen tai jälkeen puolisen.
+
+Viimein kuitenkin osuin paikalle sellaisella ajalla, jolloin
+varsinainen asiantuntija piti "aamiaisen" väliä. Oli pitkä,
+synkeäsilmäinen nuori mies ja kärsivällisesti kuunteli kyselyjäni. Paha
+vaan, ettei hän katsonut tarpeelliseksi niihin vastata. Kysäsihän
+vihdoin:
+
+"Millä linjalla Te tahdotte matkustaa?"
+
+"Linjallako!" tokasin minä. "Eikös tästä mennä _laivalla_?"
+
+Mies rupesi nauramaan. Selitti tarkoittaneensa, että minkä linjan
+laivalla. Silloin välähti mieleeni, että olin jossakin vanhoissa
+sotahistorioissa lukenut "ruotsalaisista linjalaivoista", mutta kun en
+muistanut nähneeni niistä mitään tietoja parin viimeisen vuosisadan
+kuluessa, ajattelin niitä liian vanhoiksi viemään Atlannin yli niinkin
+kallisarvoista tavaraa kuin minun ja Lienani persoonia. Sentähden
+tavottelin jotakin uudenaikaisempaa ja luotettavampaa.
+
+"Eikös tätä väliä kulje englantilaiset tai amerikkalaiset laivat?"
+
+"Kyllä kulkee." Ja sitte hän valmiiksi painetusta kirjasta ilmoitteli
+joitakuita hintamääriä, tekemättä kuitenkaan mitään selkoa siitä, mistä
+syystä toinen tie oli halvempi kuin toinen.
+
+"Onko laivoilla eroa?" kysyin.
+
+"Luonnollisesti", sanoi mies, ja naurahti taas, mutta piti omana
+salaisuutenaan, mikä ero niillä oli.
+
+Sekä hinnan että matkan puolesta näytti minusta edullisimmalta ostaa
+piletti Bostoniin ja sitte Kanadan Pacific radan kautta Nanaimoon.
+Parin päivän perästä käskettiin tulla pilettiä hakemaan. Meni siihen
+sentään useampiakin päiviä, ennenkuin osuin kiertämään nuo aamiaisajat.
+Lippu oli tahtoni mukainen, Bostoniin ja sieltä rautatielle. "Anchor"
+(Ankkuri) linjalle se oli.
+
+"Paljoko saa ottaa tavaraa mukaan ilman eri maksua?" kysyin vielä.
+
+"Niin paljo kuin tarvitsee", vastasi nuori mies.
+
+Kaduin jo, että olin myynyt huonekalujanikaan, koska niitä olisi saanut
+noin vaan summakaupalla viedä. Paitsi pienempiä käsissä kannettavia
+tavaroita otin mukaani ainoastaan yhden matka-arkun, josta eräitä
+lautoja tuli perille asti ja hiukan sisällystäkin, mutta vaikka
+käytettävänäni oli kaksi pilettiä, sain vielä loppumatkalla niistäkin
+rääppeistä maksaa "ylipainoa." Sen verran piti paikkaansa se "niin
+paljo kuin tarvitsee." Ei myöskään annettu pienintäkään neuvoa tai
+valaistusta matkan ja matkatavarain suhteen. Nyt vasta nähdessäni
+arkkuni säpäleinä tiedän, ettei mikään muu kestä tätä väliä kuin
+rautakirstu. Niin säälimättä heitellään tavaroita joka käänteessä, eikä
+vähääkään huolita, vaikka kuinka kalliit muistot sillä tavoin
+tippuisivat pitkin tietä. Päinvastoin tekevät laivojen ja rautateitten
+miehistöt kaiken voitavansa saadakseen matka-arkut rikki ja siten
+lastin kevyemmäksi. Ne ovat sentähden varustettavat samaan tapaan kuin
+kassakaapit rosvojen särkemisyrityksiä vastaan.
+
+Yhtä vähän piti piletin matkasuunnitelma paikkaansa. Bostonia en ole
+vielä tätä kirjottaissani nähnyt enkä Kanadan Pacific rataa, sillä
+meidät tuotiin New Yorkiin ja sieltä Yhdysvaltain rautateitä Seattleen,
+niin että vasta Victoriassa tulin Kanadan alueelle. "Anchor" linja ei
+kuulu ollenkaan kuljettavankaan matkustajia sitä kautta kuin minä olin
+aikonut. Mutta sitä ei Suomen Höyrylaiva-Osakeyhtiö tiennyt -- tuo
+maankuulu suurliike, maan kuulu, veen valio -- ja vielä vähemmän tiesin
+sitä minä. "Anchor" linjan laivaan tultuani näin, että sinne oli
+eksynyt vain aniharvoja suomalaisia, kaikki semmoisia, jotka eivät
+heidän linjoistaan mitään tienneet. Ne uhrattiin tälle linjalle,
+kaiketikin yhtiöitten liikevälien ylläpitämiseksi.
+
+Suomesta kuljettaa Höyrylaiva-Osakeyhtiö siirtolaiset Hulliin
+"Arcturus" ja "Polaris" laivoilla. Olin kuullut näitten laivojen
+surkeudesta niin paljon valituksia, että päätin mennä sen matkan
+toisessa luokassa. Siellä oli kyllä väljää ja mukavaa, hyvä ruoka ja
+kohtelu, niin että omasta kohdastani minulla ei ole mitään vihan kaunaa
+yhtiötä vastaan.
+
+Mutta kaiken tuon mukavuuden me saimme siirtolaisten kustannuksella.
+Heillä oli ahdasta, likaista, huono ruoka ja vielä huonompi kohtelu.
+Luulisi tosiaan yhtiön, joka verrattomasti suurimmat matkustajatulonsa
+saapi siirtolaisista, pitävän heistä edes jonkunlaista huolta. Mutta
+noita satoja henkiä varten on varattu ainoastaan pieni osasto laivan
+kokassa, samalla kuin kolme neljäsosaa laivan alasta on annettu
+muutaman kymmenkunnan luokkamatkustajan herrastelusaleiksi.
+Siirtolaiset saavat olla sikin sokin, miehet ja naiset kuin sillit
+tynnyrissä, lapset jaloissa. Vuoteina ilettävän likaiset polstarit ja
+tyynyt, jotka Hulliin tullessa heitettiin mereen, luultavasti jonkun
+tarkastuksen pelossa. Ainoastaan muutamilla vuoteilla oli
+peiteriekaleita -- niin täynnä syöpäläisiä, että melkein itsestään
+liikkuivat. Ruoka valmistettiin kehnoista aineista, sopat, puurot ja
+kuorimattomat perunat, sekasin samoihin astioihin, joista niitä
+tappelulla sai ammentaa kuppeihinsa. Meritaudin vallitessa ruokavarasto
+aina sai tuntuvia lisiä oksennuksesta, ja kaikki vaan pantiin menemään
+täydestä. Syötyä kupit ja muut syömäkalut pesemättä koottiin suureen
+säkkiin, josta ne samanlaisina kaadettiin likaiselle, oksennusta
+kuohuvalle kannelle, kun taas tuli uuden aterian aika. Näin ollen yhtiö
+menettelee varsin käytännöllisesti myydessään matkalippuja yksinomaan
+ruuan yhteydessä, sillä harvalla riittää sisua syödä tällaisissa
+oloissa montakaan kertaa, joten laivan ruokavarat säilyvät melkein
+semmoisinaan kuukausmääriä.
+
+Kaiken järjestyksen puute edistää epäsiveellistä elämää matkustajain
+kesken. Laivaväki on siinä hyvänä esimerkkinä. Naisten sivu merimiehet
+tuskin kertaakaan pääsevät koskematta heihin ja hyväilemättä.
+Muita kohtaan heidän käytöksensä on raakaa ja röyhkeää, niin että
+töintuskin vältetään käsirysyä. Aito suomalainen hävyttömyys esiintyy
+päällikkökunnankin kohtelussa. Siivo puhuttelu kuuluu harvinaisuuksiin.
+Suurella huolella on laivojen miehistöksi valittu umpiruotsalaisia,
+jotta osaisivat mahdollisimman suurimmalla ylenkatseella kohdella
+suomalaista siirtolaista.
+
+Jos Suomen Höyrylaiva-Osakeyhtiön tarkoituksena on ollut järjestää olot
+tällaisiksi sentähden, että jokaiselle lähtijälle tulisivat mukaan mitä
+karvaimmat muistot synnyinmaasta ja sen kautta koti-ikävä karkottuisi,
+on yhtiö täydellisesti onnistunut saavuttamaan tarkoituksensa.
+
+Mutta se ei liene ollut tarkoituksena. Sillä -- nyt vasta seuraa
+hävyttömyyden huippu -- perille päästessä vaadittiin siirtolaisia
+allekirjoittamaan todistus, jonka mukaan heitä oli kuljetettu
+puhtaissa, tilavissa hyteissä, makuutettu hyvillä vuoteilla, olivat
+saanee kyllältään maukasta ja ravitsevaa ruokaa, nauttineet hyvää
+kohtelua j.n.e. Tuota todistusta arvatenkin vast'edes käytetään uusien
+uhrien houkuttelemiseksi. Jotkut ruotsalaiset pöllöpäät siihen tällä
+kertaa panivat nimensä, mutta suomalaisia ei millään saatu tahallista
+törkeää valhetta todistamaan. Aikoivat sensijaan Amerikkaan päästyään
+kyhätä vastalauseen sitä vastaan. Siihen minäkin sydämestäni yhdyn.
+
+Näin menettelee se yhtiö, jonka suomalais-amerikkalainen sanomalehti
+"Siirtolainen" kertoo "osottaneen todella haluavansa harrastaa
+siirtolaisten parasta", se kun on lähettänyt erään kapteenin tutkimaan
+siirtolaisten kuljetusta -- yhtiön omissa laivoissa! Jos yhtiö todella
+taikka leikillä jotakin parannusta aikoisi, voisivat sen rasvamahat
+johtajat itse nähdä, kuulla, haistaa ja maistaa aivan tarpeekseen jo
+Helsingin tai Hangon satamissa, ilman sen pitempiä tutkimusmatkoja.
+Mutta sellaisista aineksista kuin tuokin yhtiö on koottu, ei voi mitään
+parempaa toivoa.
+
+
+Toisessa luokassa.
+
+Luomistarun mukaan on ihminen -- alussa sama kuin "mies" -- luotu maan
+tomusta, ja nainen luotu miehen kylkiluusta. Mutta minun Lienani on
+tässä kohden poikkeus muista naisista. Häntä ei ole luotu miehen
+kylkiluusta, ei ainakaan minun, sillä ne ovat kaikki tallella. Ei häntä
+voi sanoa edes kalanluista kyhätyksi, vaikka hän nuorempana on pitänyt
+korsettia. Ne hän on hyljännyt jo aikaa, joten hän nykyään on
+miellyttävän pehmeä kosketella.
+
+Lienani on kuin onkin maan tomusta luotu. Mutta ei ylimalkaan maan
+tomusta, vaan erityisesti ja yksinomaan Suomenmaan tomusta. Kun hän
+tuli mukaan, tuntui kuin olisi kappale Suomenmaata lähtenyt kanssani
+harhailemaan tuntematonta tulevaisuutta kohden.
+
+Hän se itkusilmin minulle huomautti, että nyt sitä ollaan aikeissa
+jättää isänmaa. Minä en olisi koko juttua muistanut, kun Helsingin
+rannassa heittäysin pitkälleni samettisohvalle "Arcturuksen"
+perähytissä. Olin siellä kuin kotonani, enkä aikonut vaivata päätäni
+tai sydäntäni millään haikeilla ajatuksilla. Passit ja muut paperini
+olivat reilassa, matka-arkkuni lastiruumassa, aatokseni Amerikassa, ja
+itse tässä hyllyvällä vuoteella. Synkkä syys-yö peitti Suomen
+muistorikkaan pääkaupungin. Rauhassa ne nyt siellä vetelivät unia
+isänmaan pylväät, kapitalistit, santarmit, kasakat ja kaikki. Olisi nyt
+vaan laiva irrottanut köytensä, en olisi mitään tiennyt erohetken
+katkeruudesta.
+
+Mutta laiva ei pitänyt kiirettä, eikä tässä loikoessani unikaan tullut
+silmiini. Kuulin huudettavan Kaaproa oven takana. Vaadittiin tulemaan
+kannelle. Jollain tavalla oli Työväenyhdistyksellä saatu tietää
+lähdöstäni, ja sieltä oli joukko parhaita taistelutovereita rientänyt
+rantaan. Toisessa ryhmässä seisoi metodisteja, saattamassa jotakuta
+uskovaistaan. Ne virittivät virren, josta oli seurauksena, että
+meidänkin väki loihe laulamaan. "Käy eespäin väki voimakas!" kajahti
+ensiksi ja "Proletaarilaulu" lopuksi, silloin kun laiva jo käänsi
+keulaansa ulapalle päin.
+
+Tällaiset juhlallisuudet niihin kuuluvine kättelyineen, kukkavihkoineen
+ja huiskutuksineen muuttivat lähtötunnelman kokonaan toiseksi kuin olin
+aikonut. Yksi mies Suomesta sinne tai tänne ei merkitse mitään, niin
+olin ajatellut, -- korkeintaan joku kirous jälkeen ja vahingon-ilon
+irvistys. Mutta nyt tuli onnentoivotuksiakin.
+
+Hangossa näin siirtolaisia tuotavan kuin kanaparvea. Agentti kulki
+edellä, kädet levällään, huutaen ja huitoen kuin rajamies, ja vaatien
+kävelemään milloin hiljempaa, milloin kovempaa, ilman pienintäkään
+aihetta, vain huvikseen, rillatakseen "pitkätukkien" kanssa. Näkyi
+olevan aika velikulta miehekseen.
+
+Hangossa se vasta tuli lopullinen ero synnyinmaasta. Saattoväkeä oli
+sielläkin paljon rannassa, mutta minua ei kukaan tuntenut. Siellä
+liehuttivat nenäliinojaan illan pimeässä. Laivan siivoojanaiset
+käyttivät tilaisuutta pöytäliinojen puhdistamiseen, huiskuttaen niitä
+laivan partaalla, ja siihen vastattiin rannalta yhä kiihtyvällä
+innolla, kunnes pimeys peitti kaikki. Näkyi enää vain muutamia tulia
+pimeästä yöstä, ja hetkisen kuluttua oli "Hankoniemen silmän"
+ystävällinen vilkutus ainoana hyvästijättönä kotimaasta. Viimeinen yö
+Suomen merirajan sisäpuolella -- kukapa niitä ristiriitaisia ajatuksia
+jaksaa kertoa; tulkita niitä keskenään taistelevia tunteita, ja ketäpä
+ne huvittanevat? Jääkööt sinne, minne jäivät -- joshan eivät joskus
+jälessäni rientäne ja vaatine takasin palaamaan.
+
+Mukava makuusija ja hyvät ruuat laivassa lepyttivät hetkeksi Lienani
+isänmaan-kaipuun. Matkatoverit olivat myös hauskaa väkeä. Ensinnäkin
+joukko suomea puhuvia nuoria konttoristeja, jotka aikoivat mennä
+Kööpenhaminan kautta Hampuriin; aina hymyilevä pariisilainen, joka
+oltuaan puolitoista vuotta umpisuomalaisella paikkakunnalla, osasi
+suomea pian puhtaammin kuin me, ja vei Pariisiin mukanaan
+suomalaishempukan kainaloiseksi kanakseen (tosin ranskalaiseen tapaan
+-- vihkimättä); oululainen konttoristineiti, ollut ennen Amerikassa,
+puhui englanninkieltä ja entisten kokemustensa opastamana kuletti
+kerallaan suurenmoisen varaston ruokatavaroita, joita auliisti tarjosi
+toisillekin; leikkotukkainen neiti -- vähä harmaissa jo --, joi olutta
+ja poltti tupakkaa kuin mies, mutta kuultuaan, että se Amerikassa
+herättäisi epäedullista huomiota, päätti luopua noista tavoista, koska
+ei tahtonut "tuottaa häpeää Suomen naisille"; kaksi hauskaa
+tanskalaista laivuria, jotka olivat ylenmäärin ihastuneita suomalaisiin
+kansanlauluihin; nuori maalaispariskunta jostakin Satakunnan
+sydänmailta, ja sitte se metodistinainen, jolle Helsingin rannassa oli
+virret veisattu. Siinäpä ne olivatkin toisen luokan matkustajat kaikki.
+
+Hangosta lähdettyä hiukan tuuli, josta oli seurauksena, ettei naisia
+näkynyt aamiaispöydässä ainoatakaan. Satakunnan mies tuli uljaasti
+pöytään, alotti kaalin syönnin ja otti ruokaryypyn, mutta sai sitte
+asiaa kannelle -- emmekä nähneet häntä senjälkeen kahteen päivään,
+enempää kuin hänen nuorta vaimoansakaan. Jakoivat kaiketi tunnollisesti
+elämän myötä- ja vastoinkäymiset.
+
+Mutta aukealla Itämerellä oli nähtävänä viehättävä värisointu:
+valkoinen vaahto vaaleanvihreän aallon harjalla, taivas vaaleansininen,
+pilvet vaaleanpunaiset...
+
+Etukannella parveili siirtolaiskansa, miehet tarkastellen laivan
+taklausta tai oukaillen taivaanmerkkejä, naiset suorien hivuksiaan.
+Toiset olivat merisairaita. Eräskin äiti makasi kannella niin
+voimattomana, ettei jaksanut jäsentä järkäyttää, kolme pientä lasta
+itkien ympärillä. Kun vielä muistan, kuinka armottomasti vaimoja
+ja lapsia raastettiin ja tuupittiin siirtolaismajoissa y.m.
+tungospaikoissa, varotan hartaimmasti kenenkään kutsumasta Amerikkaan
+perhettään muuten kuin sovittamalla niin, että he saavat luotettavan
+miehen turvakseen matkalla.
+
+Kööpenhamina oli Lienan mielestä pienempi, likaisempi ja monin verroin
+ikävämpi kaupunki kuin Helsinki. Eikä minulla ollut sydäntä väittää
+vastaan. Ikävä oli ilmakin, sateinen. Näköjään olivat tanskalaiset
+pyöreän pehmeää väkeä, niin että tuskin saattoi uskoa tuon kansan
+kerran maailmassa pitäneen vallassaan Englantia, Norjaa, suurta osaa
+Ruotsia, Itämeren etelärannikkoa aina Rääveliä myöten, vieläpä
+ryöstäneen Suomen Turkuakin. Mutta ehkä olivat silloiset tanskalaiset
+luisevampia kuin nämä nykyaikaiset meijerimiehet. Tilaston mukaan
+juopotellaan Tanskassa kovasti, ja sepä se lamauttaa tarmon kansasta,
+samalla kuin pöhöttää ruumiin.
+
+"Myrskyinen Pohjanmeri" oli meidän mennessämme rasvatyyni. Kaikki
+olivat jo vironneet ja koettivat ruokapöydässä mahdollisuuden mukaan
+ottaa velkansa takaisin. Syksy oli unhottanut muut pahat tapansa,
+paitsi sadetta vihmoi alinomaa. Senkin vuoksi uni maistui mainiosti, ja
+sitte makuun päälle hyvät ruuat.
+
+
+Sumujen maa.
+
+Enemmän kuin luvallisesti rohkea on sillä miehellä ollut mielikuvitus,
+joka on teoksensa nimeksi keksinyt sanayhtymän "_Iloinen_ Englanti."
+Rikas voi Englanti olla, ylpeä vapaista laitoksistaan ja alusmaittensa
+laajuudesta, valtias merellä ja mikä hyvänsä, mutta iloinen se ei saata
+olla -- tämä ikuisten sumujen, alituisten sateiden ja ainaisen savun
+maa. Helvettikin on hauskempi, sillä eihän siellä toki aina sada.
+
+Jo kauas merelle ulottuvat Englantia verhoavat sumu- ja savupilvet.
+Täytyi uskoa, mitä monasti olin kuullut, että Lontoossa on paljon
+ihmisiä, jotka eivät ijässään ole kertaakaan nähneet aurinkoa.
+Kuinkahan suuri nautinto sellaisillakin ihmisraukoilla on Jumalan
+luonnosta ja elämästään! Jo ensi tutustuminen kivihiilen savuun saattoi
+minut vihamieheksi koko kivihiilelle. Nyt pidän tuota ainetta
+ihmiskunnan neljäntenä vitsauksena, yhtä pahana kuin kirkko, viina ja
+kullan mahti.
+
+Hulliin päästessä kului lähes kokonainen päivä odotellessa nousuvettä,
+tullauksessa ja siirtolaisten lajittelussa. Eri linjoille menevät
+jaettiin eri parviin, joista ei ollut lupa mihinkään poistua.
+
+"Ei ne buurit sentään vielä ole kaikkia enkelsmanneja kerinneet ampua",
+oli jonkun siirtolaisen ensimäinen havainto laiturille tullessa. Olihan
+niitä siellä vielä koko joukko, pitkiä komeita miehiä. Mutta sodan
+vaikutuksia tuntui kaikkialla. Hevosiakaan ei ollut enää jälellä muuta
+kuin niin suunnattoman suuria, ettei niitä oltu saatu mahtumaan
+mihinkään kuljetuslaivoihin. Niin isoja hevosia ei kukaan meistä ollut
+ennen nähnyt. Jalatkin olivat paksut kuin kuusen juurakot ja kauhean
+karvaiset. Mutta pantiinkin niille kuormaa, pienen laivan lasti
+itsekullekin.
+
+Toinen sodan vaikutus tuntui tullissa. Suomessa oli minulla sellainen
+käsitys, että Englanti yhä vieläkin on vapaakaupan maa ja että tullaus
+siellä sentähden on vain muoto-asia. Mutta buurisodan äärettömät
+kustannukset kootaan väkijuoma-, tupakka- ja kivihiiliveroilla, jonka
+vuoksi juoma- ja tupakkatavarat nykyisin ovat Englannissa hirveän
+kalliit. Niinpä maksaisi vaivan kuljettaa niitä aineita muista maista,
+jos ei olisi tulli esteenä. Salakuljetuksen varalta nuuskitaan
+matkustajainkin tavarat. Mutta selvästi näkyy, että tämän vapaan maan
+viranomaiset vastenmielisesti tekevät tehtävänsä, jota he sydämessään
+pitänevät ala-arvoisena. Ei sinnepäinkään ole sitä innostusta kuin
+Terijoen tai Valkeasaaren tullimiehillä. Useimmilta he ainoastaan
+kysäsivät, oliko arkuissa sikareja tai muuta kallista tupakkaa. Jos
+siihen vastasi kieltävästi, ei arkkuja vaadittu aukasemaan. Mutta
+joka ei osannut vastata mitään, pian joutui avaamaan. Niinpä
+suinattiin tarkoin senkin metodistinaisen käsilaukku -- hän kun oli
+umpisuomalainen -- ja tullimiesten iloksi löytyi siitä sikarilaatikko,
+mutta tarkemmin tutkittaessa havaittiin sen sisältävän hänen
+ompelutarpeitansa.
+
+Sitte lähdettiin meitä pimeässä ja sateessa viemään pitkin Hullin
+kuraisia katuja. Oli siinä kiertelemistä. Oppaamme aina käänteissä
+laski, että lukumäärä oli täysi, ja väliin jätti meidät hetkeksi
+seisomaan kadulle siksi aikaa kun itse pistäysi kapakassa ryypyllä.
+Minkäs hänen teit? Mihinkään et osannut omin päin ja haukkumaan et
+kyennyt tuntemattomalla kielellä. Toisinaan liittyi saattojoukoksemme
+likanaamaisia katupoikia, pitäen vihoviimeistä lystiä. Ja syytä heillä
+oli, sillä hassunnäköistä matkuetta me tosiaan olimmekin. Liena jo
+alkoi tuskaantua. Mutta hän rauhottui, kun selitin aseman
+luonnolliseksi. Nyt emme enää olleet ihmisten kirjoissa, vaan
+siirtolaisten. Toinen luokka mukavuuksineen, ihmisarvoineen kaikkineen
+oli nyt ollutta ja mennyttä.
+
+Vihdoin tulimme likomärkinä kurjannäköiseen siirtolaismajaan, mutta
+meitä ei viety sisälle huoneihin, vaan pihalle katoksen alle, koska
+meidän vielä samana iltana piti päästä junalla jatkamaan matkaa. Täällä
+tarjottiin kahvia, oikeata siirtolaiskahvia, joka täst'edes oli
+kauhunamme koko matkan aina perille saakka. Suomessa ei löydy mitään,
+mitä voisin sen makuun verrata. Mahdollisesti saisi sitä syntymään,
+jos keittäisi sekasin tervaa, siirappia ja piimänsintua -- kolmia
+kutakin -- sillä niille kaikille se maistui. Liena joi sitä ainoastaan
+tämän kerran ja uskoi sillä. Minä maistelin joskus myöhemminkin, siinä
+hurskaassa toivossa että se ehkä matkan varrella muuttaisi makuansa
+mutta sitä se ei ihmeeksikään tehnyt. Jos kahvia tahtoo Amerikkaan
+mennessään juoda, on paras ottaa mukaansa omat kahvit ja kahvineuvot.
+Ikävä tulee muuten.
+
+Kovalla huudolla ja melulla vietiin kullekin linjalle lähtijät eri
+juniin. Meitä oli ainoastaan 5 Anchor-linjalle kuuluvaa: Liena ja
+Kaapro, kaksi maalaria ja yksi kirvesmies, kaikki Helsingistä. Muutaman
+vaunun sivusta avattiin ovi eri osastoon, johon hyvin mahduimme. Vaunut
+ovat täällä pian puolta kapeammat kuin Suomessa, jaetut osastoihin,
+joissa on ainoastaan kaksi vastakkain olevaa penkkiä. Sivuilla olevat
+ovet, jotka samalla tekevät akkunan virkaa, avataan ja suljetaan ulkoa,
+joten matkalla ollaan täydellisessä vankeudessa. Kun vaunuissa ei ole
+juomavettä eikä mitään mukavuuslaitoksia, kävi olo pitemmän päälle
+varsin tukalaksi. Siihen aikaan kuin tuommoinen vaununmalli on
+keksitty, lienevät ihmiset olleet umpinaisia. Asemillakaan ei näkynyt
+missään vettä eikä muuta.
+
+Liikkeelle lähdettyä juna sillä kertaa pyyhkäsi sellaista vauhtia, että
+päätä huimasi. Pian tällä menolla matka katkiaa. Suuret kaupungit,
+sellaiset kuin York, Edinburgh, y.m. vilahtivat ohi kuin näyssä vaan.
+Joillakin asemilla konduktööri reippaasti riuhtasi oven auki, lausui
+pari kolme sanaa, joista viimeinen aina oli "pliis!" (please = tehkää
+hyvin!) Silloin näytimme hänelle piletit. Mies leikkasi loven ja
+katosi, lukiten oven jälkeensä. Mutta muutamalla asemalla konduktööri
+ei niin vähällä lähtenytkään, vaan piti ovea auki, huitoi käsillään ja
+huuteli "aut, aut!" Kyllähän me helsinkiläiset sentään senverran
+tajusimme, että ulos se meitä käskee, mutta luulimme hänen erehtyneen
+ja huusimme vastaan "Glasgow, Glasgow." Sillä sen tiesimme varmaan,
+ettei vielä oltu Glasgowissa. Siitä huolimatta konduktööri vaan piti
+päänsä, ja meidän täytyi poistua. Asemalla osotettiin meille ylöspäin
+nousevia portaita. Läksimme taivaltamaan. Porrasten yläpäässä alkoi
+pitkä katettu käytävä, jonka loputtua laskeusimme toisia portaita alas.
+Silloin olimme taas asemasillalla. Jo pääsi meiltä nauru. Olimme
+kulkeneet ainoastaan rautatien toiselle puolelle, mutta ylhäältä, ei
+maata myöten. Kohta saimmekin nähdä, että täällä olisi vaarallista
+lähteä kiskoille kompuroimaan, niinkuin Suomen asemilla. Junia pyyhki
+ohi tulimmaista vauhtia, tullen pimeästä ja kadoten pimeään kuin
+noidannuolet. Ei niille soitettu eikä laulettu, ei ne huutaneet, ei
+viheltäneet. Amerikan puolella samaten lähtevät ihan äänettömästä
+päästä. Itse saat pitää varasi, jos mukaan haluat.
+
+Hetkisen odoteltua saapui juna, johon meidät ohjattiin. Ja niin sitä
+taas mentiin kuin viimeistä päivää. Aamun valetessa huomasimme tultavan
+Glasgowiin. Asemalla oli agentti vastassa. Hän vei meidät ja tavaramme
+siirtolaishotelliin, jossa oli joukko Amerikkaan meneviä jo ennen
+meitä, kolme suomalaista, ruotsalaisia, norjalaisia, Venäjän
+juutalaisia, saksalaisia, rumaanialaisia, joku ranskalainen,
+puolalainen j.n.e. Suomalaiset olivat lähteneet "Polariksessa" viikkoa
+aikasemmin kuin me, mutta rajun myrskyn tähden oli "Polaris"
+myöhästynyt ja he saaneet viikon päivät odottaa Glasgowissa. Nyt
+sanottiin päästävän Atlannin laivaan jo puolenpäivän aikoina.
+
+Glasgowia vähä katselimme. Sumuinen, savuinen ja kurainen se oli
+niinkuin koko Englanti. Rakennukset lienevät alkuansa olleet kauniita
+ja puhtaita, mutta kivihiilen savu ne kaikki likaa ja mustaa, niin että
+kovin näyttävät murheellisilta.
+
+Vaikka ilma oli kylmän kostea ja kadut vetelän kuran vallassa, ei
+täällä näkynyt käytettävän palttoota eikä kalosseja. Mutta hyvin ne
+olisi tarvittu. Tupakan kalleuden takia ei Englannissa ainakaan
+nykyisin polteta paperossia eikä sikareja, vaan herrasmiehetkin
+kävelevät pitkin katuja piippunysä hampaissa.
+
+Pitkiä, erinomaisen pulskia miehiä näkee Englannissa paljo. Poliisitkin
+olivat kuin Olympon jumaloita -- ne harvat, mitä oli; viittä enempää en
+tullut näkemään koko Englannin matkalla. Amerikan englantilaisperäiset
+miehet ovat myös enimmiten vartevaa, kaunista väkeä, mutta heidän
+naisensa eivät vähääkään ole minun makuuni. En vielä ole nähnyt yhtään,
+mihin kannattaisi vaihtaa Lienaani. Pieniä laihoja tallukoita ovat
+useimmat. Pitemmät taas hartevia, soukkalanteisia, puikkosääriä, kuivia
+kuin kapahau'it. Mutta englantilaiseen silmään ne voivat näyttää
+hyvinkin viehättäviltä. Luultavasti he puolestaan eivät näe minun
+Lienani miellyttäväisyyksiä. Ja parasta se onkin. Eletään vaan molemmat
+omillamme.
+
+
+Atlannilla.
+
+Halki Englannin olimme kulkeneet -- Englantia näkemättä. Sillä
+oikeastaan _me_ emme olleet kulkeneet, vaan meitä oli kuletettu kuin
+tavaramyttyjä vinhaa vauhtia läpi koko yön. Pilkko pimeässä olimme
+nähneet ainoastaan silloin tällöin tulia tuikuttavan. Niistä emme
+voineet tehdä muuta kuin yhden johtopäätöksen, sen nimittäin, että
+katuvalaistus Englannissa on vuosikymmeniä jälellä Suomesta.
+Öljylamppua tai korkeintaan kaasua he polttaa tuhrustavat, niinkuin
+meidänkin esi-isämme aikoinaan kuuluvat tehneen. Mutta sähkön
+käyttäminen valaistukseen näytti heille olevan kokonaan tuntematon.
+
+Englantia näimme vasta Englannista lähdettyämme. Kulkiessamme
+Atlanninlaivalla Glasgowista alas Clyde-virtaa ja samannimistä kapeaa
+merenlahtea oli keskipäivä, ja sumu ihmeeksi sen verran ohennut, että
+saattoi nähdä muutamia syliä eteensä. Kun Glasgowin laivatelakat --
+maailman suurimmat, olen kuullut sanottavan -- vihdoinkin loppuivat,
+alkoi maaseutu. Viljeltyjä olivat ne rannikot, viljeltyä kaikki minkä
+suinkin viljellä voi. Vihreät nurmikot kiipesivät kauas ylös vuorten
+rinteille. Ja vuoria oli niillä rannoilla, rumia alastomia kukkuloita.
+Metsää ei missään näkynyt, ainoastaan pieniä vesakoita siellä täällä
+ja istutettuja puistoja kylien tienoilla. Aitojen sijasta oli
+peltotilkkujen välissä pensasrivejä. Mistäpä siellä olisi ottanut
+aidakset? -- Rakennukset olivat ikivanhan näköisiä, peräti outoja
+muodoltaan, meistä ikäviä ja synkkiä kuin Suomen vanhimmat
+herraskartanot. Muutamat olivat muinaisaikaisia linnoja, arvatenkin
+aatelisten asuntoja. Suomessa sellaiset jo ovat raunioina, mutta täällä
+niissä näytti vielä olevan asukkaat.
+
+Joku muinaistutkija varmaan tuntisi itsensä onnelliseksi tällaisen
+tuhatvuotisen viljelyksen keskellä, mutta minä hänessä en luulisi
+viihtyväni montakaan päivää. Ikivanha sivistys on lyönyt leimansa
+kansaan, niin että ulkonainen käytös niin ylhäisellä kuin alhaisella on
+eräissä suhteissa hämmästyttävän kohteliasta. Kadunlakasija ja
+rantajätkä puhuttelevat toisiaan aina "herraksi", kelvollisia
+kirous- ja haukkumasanoja tuskin lienee koko kielessä, ja jokaista
+käskyä tai pyyntöä seuraa kohtelias "pliis", joka tosin tinkapaikassa
+lausutaan siksi pontevalla äänenpainolla, että minä sitä ensin luulin
+kiroukseksi. Kaikessa komentamishommassa englantilaiset käyttävät
+sanomattoman rumaa ja kovaa ääntä, vaikka kieli tavallisissa oloissa
+kuulostaa meikäläisen korvaan lapsekkaan pehmeältä, ja yleinen
+puhuttelutapa tekee miellyttävän hillityn ja tuttavallisen vaikutuksen.
+
+Irlannin rannikolla tuli laivaan lukuisa joukko irlantilaisia
+siirtolaisia, tuntuvasti enemmän kuin kaikkia muita oli yhteensä. Jo
+kaukaa näki, että irlantilaiset olivat aivan eri rotua kuin
+englantilaiset. Vaikka he olivat herraskaisesti puettuja, loisti
+jokaisen olemuksesta sivistymättömyys, typeryys ja alkuperäinen
+luonnonraakuus. Tuskin olivat he päässeet laivaan, kun hyökkäsivät
+ruokapöydän kimppuun ahneudella sellaisella, ettei olisi luullut heidän
+viikkokausiin nähneen ruokaa. Kyllä ei ollut niillä pojilla
+aavistustakaan kohteliaisuudesta, ei edes yksinkertaisimmista
+ihmistavoista. Miehet olivat tanakkaa tekoa, lurjusmainen ilme
+kasvoissa. Naiset maalatuita, mauttoman koreissa pukineissa ja kovin
+kesyjä, niin peittelemättömän kesyjä, että Helsingissä he olisivat
+jokaikinen arvelematta joutuneet poliisin kirjoihin -- vaikka ei
+Helsingissäkään siveellisyys aivan arinta laatua ole. Mutta nämä eivät
+kaihteneet mitään. Retkuivat milloin minkin miehen kaulassa, olipa se
+juutalainen tai turkkilainen, ja häpeämättä tarttuivat kiini kehen
+sattui. Jos eivät onnistuneet saamaan miestä käsiinsä, puristelivat ja
+maasivat edes toisiaan.
+
+Juutalaisten ja irlantilaisten ruokahalua katsellessa näytti siltä,
+ettei siivompi väki täällä saa mitään suuhunsa. Kadehdittavia nuo
+herkut tosin eivät olleet, varsinkaan niin likaisissa oloissa kuin
+niitä tarjottiin, mutta vanhasta tottumuksesta vatsalla kuitenkin oli
+omat vaatimuksensa. Molemmat edellämainitut kansallisuudet näyttivät
+tässä liassa olevan kuin kotonaan. Torakatkin, joita laivan
+siirtolaisosasto kuhisi täpösen täynnä, olivat heille mieluisia
+leikkitovereita. Heikäläisten mukana kait niitä alkuaan oli tullutkin
+laivaan. Onneksi nousi heti ensimäisenä yönä Atlannille tultua
+hyvänlainen tuuli. Siitä oli seurauksena yleinen oksennuskonsertti.
+Kaikenkieliset yhtyivät samaan "yöö"-virteen, jota hellittämättömällä
+hartaudella veisasivat pari kolme vuorokautta yhteen painoon.
+Irlantilaiset olivat merisairaina kaikki tyyni, samoin juutalaiset,
+joten heistä ei ollut muuta haittaa ruoka-aikoina kuin että
+oudonpuoleista pöytäkonserttia pitivät ympärillä olevissa kopeissaan.
+Meitä se ei häirinnyt eikä säälittänyt vähääkään, meitä
+pohjoismaalaisia. Söimme hyvällä maulla jos jonkun näköisiä ja makuisia
+sekotuksia, salaa nauttien niistä kärsimyksistä, joilla kohtalo rankasi
+vastenmielisiä matkatovereitamme. Vaikka tahtoihan siihenkin lopulta
+kyllästyä. Kun yöllä satuin heräämään kovemmasta laivan heilahduksesta
+ja ylt'ympärillä kaikuivat puolen tuhannen siirtolaisen yökötykset --
+toiset kiukkuisia, uhkamielisiä, toiset jo masentuneita ja nöyriä --
+juohtuivat monasti mieleeni järkevän ihmisen kärsimykset ollessaan
+suljettuna houruinhuoneeseen, raivoavain hullujen ympäröimänä. Naiset
+ne osasivat koketeerata meritaudillakin: vetelän ja avuttoman näköisinä
+makailivat mielestään "plastillisissa" asennoissa, hiukset hajallaan ja
+paljastellen niitäkin paikkojaan, joita toki muulloin pitivät
+peitettyinä.
+
+Mutta annas kun pääsi irlantilaislauma taas jaloilleen, niin kyllä sai
+ruoka kyytinsä. Juutalaiset koettivat pitää puoliaan varastelemalla
+suoraan laivan ruokavarastosta. Siihen keinoon täytyi meidänkin lopulta
+turvautua. Kun emme viikkokausiin saaneet suolakalaa, alkoi suolainen
+silli niin voimakkaasti kummitella mielessä, että kiusaus voitti minut,
+varsinkin kun Liena, jonka luonto ei koko aikana voinut suvaita
+siirtolaisruokia, useasti valitti ikävöitsevänsä samaa taivaallista
+herkkua. Minä tiesin, missä laivaväellä oli avattu sillitynnyri, ja
+yhtenä pimeänä yönä hiivin sinne, kavalalla välinpitämättömyydellä
+lähestyin tynnyriä, pistin äkkiä käteni sinne ja syvältä suolavedestä
+pyydystin rasvaisen sillin. Vilkasin ympärilleni -- ei mitään vaaraa --
+kaappasin toisen vielä yksin tein. Oi, miltä ne maistuivat silloin! Oli
+meillä juhla sinä yönä, Lienalla ja minulla! En olisi ikänä uskonut,
+että halveksittu silliraukka eräissä tapauksissa voi maistua niin
+hyvältä. Raamattu sanoo, että "varastettu leipä on makia", mutta kyllä
+se on poikaa varastettu sillikin.
+
+Pitemmälle en itse jatkanut varkausuraani, vaan ilmaisin löydön
+ovelalle juutalaispojalle, joka kiitollisuudesta sittemmin aina antoi
+minulle osan saaliistansa. Liena puolestaan aikaa myöten oppi
+kerjäämään. Laivan leipureilta hän silmäyksillään vietteli höyryäviä
+leivoksia, toipa kerran kyökistä kokonaisen lintupaistinkin. Jos tätä
+matkaa olisi kestänyt kauemmin, niin kelpo kansalaisia Amerikka meistä
+olisi saanut. Ja sittenkin olimme me viattomimpia koko joukossa.
+Toiset varastivat ja kerjäsivät monta vertaa enemmän ja julkeammin.
+Eikä se synniltä tuntunut, kun näki laivan ruokavaroja säästämättä
+heiteltävän mereen -- ämpärittäin kaadettavan parasta ruokaa, joka
+luokkamatkustajilta oli jäänyt tähteeksi. Tällainen lienee sääntönä
+Atlanninlaivoissa, koska suuri parvi kalalokkeja oli tiennyt lyöttäytyä
+mukaamme, seuraten meitä yli aavan valtameren aina Amerikan puolelle.
+Heillä oli hyvät päivät. Mutta siirtolaisia kiusattiin nälällä siihen
+määrään, että pakosta jouduimme sangen arveluttaviin keinotteluihin
+henkipitimiksemme.
+
+Irlantilaiset, kun näkivät olevansa suurena enemmistönä, alkoivat
+meritaudista virottuaan hieroa tappelua toisten kansallisuuksien
+kanssa. Varsinkin juutalaisia he koettivat ärsyttää, syljeskellen kuin
+poikarakit näitten vaatteille ja kasvoille. Juutalaiset silloin ottivat
+esille hebrealais-englantilaisen kielitulkkinsa ja huutelivat siitä
+sopivia herjaussanoja vainoojilleen. Kun kielitulkki loppui, ulvoivat
+yhteen ääneen kuin arosudet: "huu-uu!" Käsikähmää ei syntynyt, sillä
+molemmilta puuttui rohkeutta alottaa. Irlantilaisten sivistyskantaa
+kuvaavana seikkana on lisättävä, että heidän parhaat pukarinsa olivat
+_toisen_ luokan matkustajia, jotka tällä tavoin syljeskelemällä
+huvittelivat itseään. Olen aina ollut myötätuntoinen sorretuille
+irlantilaisille, mutta jos satunnaisesta matkustajaryhmästä saisi tehdä
+mitään päätöksiä, niin eipä moinen kansa ansaitsisi sääliämme.
+
+Oli Irlannin siirtolaisten joukossa kuitenkin yksi miellyttävä nuori
+mies, pitkä, solakka, tummasilmäinen soittelija, joka nähtävästi oli
+sivistynyttä alkuperää. Alituiseen hän huilunsa lempeillä sävelillä
+huvitteli ikäviä iltojamme. Oikeinpa jäimme suu auki kuuntelemaan, kun
+sieltä tuli tuttujakin säveleitä, sellaisia kuin "Talvi on nyt laannut
+raivoomasta" ja "On mulle Suomi suloisin, vaan Häme siitäi kallihin".
+Tuskin uskoimme korviamme, mutta sitte ajattelimme mahdolliseksi, että
+nuo sävellykset oli kaukaa ulkomailta Suomeen lainattu. Meistä tuli
+ystävät tämän irlantilaisen kanssa. Kerran iltahämyssä hän minulle
+salavihkaa antoi taskustaan keksileivoksen, jonka oli onnistunut
+jostain laivan nurkasta "kahvaamaan". Minä tähän kohteliaisuuteen
+vastasin varastetulla sillillä -- ja toveruus oli perustettu.
+
+Juutalaiset soittelivat huuliharppua. Illoin oli kannella
+kilpasoittajaiset ja tanssiaiset, joissa kumpikin kansallisuus koki
+panna parastaan. Venäläinen "prissakka" teki hauskan vaikutuksen, mutta
+yleensä olivat irlantilaiset tanssit viehättävämpiä. Nämä
+tanssitilaisuudet näyttivät olevan irlantilaisnaisten elämän tärkeimmät
+hetket. Kaiken päivää he esiintyivät keskentekoisina, sen puolesta että
+heidän hiuksensa -- luonnostaan varsin kitukasvuiset -- olivat
+kierrettyinä käherrysneulojen ympärille, joitten välistä paljas
+päänahka pilkisteli. Mutta illan suussa nuo samaiset "kiharat"
+töröttivät kaikessa loistossaan. -- Nuoremmat olivat enimmiten
+rehellisesti hampaattomia -- olivat kaiketi olleet huonoissa tienioissa
+vielä --; vanhemmilla oli tekohampaat tai omien jäännökset
+kimaltelevalla kullalla paikattuina. Tällaisessa asussa ynnä paksu
+puuteripaklaus ja maali päällä he esiintyivät kaikilla ensi luokan
+kaunottaren eleillä.
+
+Laivassa oli lääkärikin, joka kerran päivässä tarkasti
+siirtolaiskoppeja. Mies oli jotenkin yhtä tieteellisen näköinen kuin
+Suomessa eläinvälskärit. Hänen tarkastuksiensa jälkeen näyttivät
+torakat yhtä virkeiltä ja elämänhaluisilta kuin ennenkin; mätänevä
+laivan lihavarasto levitti läkähdyttävää löyhkäänsä läheisiin
+koppeihin, ja pesuastiat pysyivät täynnä oksennusta perille saakka, kun
+ei kukaan viitsinyt niitä tyhjentää ja puhdistaa. Silmiä pestiin
+varkain juomavedellä, vaikka siitä oli ankarasti kielletty. Oltiin
+juovinaan, mutta puhallettiin vesi suusta kämmeniin ja huuhtastiin
+kasvot. Tarkastuksien ajaksi komennettiin kaikki ylös kannelle, ettei
+ketään jäänyt valituksia tekemään. Muutamia päiviä ennen maalletuloa
+lääkäri rokotti niitä, joissa ei näkynyt rokotuksen jälkiä. Varsin
+vaarallinen temppu, sillä mokoma puoskari voi helposti saada aikaan
+verenmyrkytyksen. Arvaahan sen, ettei kelvollisen lääkärin kannata olla
+niillä palkoilla, mitä ahnaat laivayhtiöt maksavat.
+
+Oli laivalla lasarettikin, joka samalla teki putkan virkaa. Eräs
+viinahullu siellä oli selviämässä ja sittemmin muuan toistakymmentä
+alottava poika, joka meritaudin tuskissa oli etsinyt juomavettä, mutta
+saanut käsiinsä suuren viinapullon ja, kuten kerrottiin, erehdyksessä
+tyhjentänyt sen. Luonnollisesti ei laivan lääkäri voinut pelastaa pojan
+henkeä, vaan hän kuoli ja haudattiin. Pari lautaa kahden puolen
+ruumista rautakahleilla kiini ja sitte laivan sivuportista mereen.
+Olihan siinä pappikin siunausta lukemassa. Ei niin pahaa paikkaa ole,
+missä ei olisi pappia. Tälläkin laivalla sanottiin niitä olleen
+kokonaista kolme kappaletta matkustajina. -- Sitte siirtyi lasarettiin
+pojan äiti, joka oli sairastunut surusta tai pelosta, kun noin kävi
+pojalle, joka hänen olisi ollut vietävä Amerikassa olevan isän luo. Kun
+edellä kerrotut sylkemis- ja ulvomisharjoitukset sekä myöhään yöhön
+kestävät meluisat tanssit pidettiin juuri lasaretin oven ulkopuolella,
+voi arvata, kuinka rauhallista siellä oli sairastella ja kuoleman
+kanssa kamppailla. Lääkärillä luonnollisesti ei ollut aavistustakaan
+siitä, että tuollaiset pikkuseikat mitään vaikuttaisivat heikon
+potilaan vointiin.
+
+Noitten Venäjän juutalaisten perhe- y.m. suhteista koetettiin laivassa
+saada tietoja, ettei heitä tarvitseisi kuljettaa takasin Amerikan
+rannalta. Mutta siinä olikin mutka, kun ei ollut laivassa ketään, joka
+olisi osannut venäjää ja englanninkieltä. Selvittiin siitä kuitenkin
+tulkitsemistavalla, joka oli vielä konstikkaampi kuin Suomen kuuluisa
+käännösjärjestelmä. Eräs suomalaisista osasi venättä, toinen ruotsia ja
+eräs ruotsalainen englanninkieltä. Suomalainen kysyi venäjäksi ja
+käänsi vastauksen suomeksi, toinen suomalainen tulkitsi sen ruotsiksi
+ja ruotsalainen sen käänsi englanninkielelle. Tarkkaa siinä lie tullut,
+kun asia kulki kolmen tulkin kautta.
+
+Laivamme viipyi 12 päivää Glasgowin ja New Yorkin välillä. Kuului
+olleenkin alkuaan rahtilaivaksi rakennettu. Jotkut enemmän matkustaneet
+kehuivat toisia linjoja paremmiksi kuin "Anchor", mutta toisten
+kertomuksista päättäen ei erotus taida olla suuri. Siirtolaista
+kohdellaan kaikkialla siirtolaisena.
+
+Maata tulee vähin ikävä, kun viikkomaäriin näkee vain vettä ja
+taivasta. Ja _ihmisiä_ alkaa kaivata, ollessaan pitemmältä juutalaisten
+ja irlantilaisten parissa.
+
+Kun parisen viikkoa on suljettuna valtamerenlaivaan, muodostuu se
+ikäänkuin omaksi maailmakseen, jonkunlaiseksi kokonaisuudeksi, jonka
+puitteihin täytyy asettaa elämänsä, tahtoipa taikka ei. Ja olihan siinä
+yhteiskuntaa kerrakseen siinäkin, 1032 henkeä, eli enemmän kuin
+Naantalin kaupungissa asukkaita. Laivaväkeä oli 130 miestä, lääkärit,
+parturit, leipurit ja kaikki siihen luettuina.
+
+Harvoin nähtiin toisia laivoja, ehkä puoli tusinaa koko matkalla. Onhan
+se Atlanti sentään siksi avara, että vaikka samojakin suuntia
+kuljetaan, ei toisiaan nähdä kuin sattumalta. Liena jo alkoi epäillä,
+tokko siellä maata onkaan toisella puolella, ja väitti laivan eksyneen
+pois oikealta kulkuväylältä. Oli täysi työ todistaissa hänelle, että
+täytyyhän se Amerikka jossain täälläpäin löytyä, koska satojatuhansia
+suomalaisiakin jo oli sinne siirtynyt samoja teitä, mitä mekin olimme
+kulkeneet ja mihin meille oli piletti myyty. Nytpä voin kuvitella
+Kolumbuksen ja hänen toveriensa tunteita, kun ei kukaan ollut ennen
+kulkenut näitä matkoja. Varma sen Kolumbuksen täytyi olla asiastaan,
+kun hidaskulkuisilla purjealuksilla uskalsi yrittää ja sitkeästi vaan
+pyrkiä eteenpäin, vaikka kuukausi meni kuukauden perästä maata
+näkemättä ja vaikka kaikki toverit epäilivät, koko maailma epäili.
+
+Vihdoin alkoi laivallamme huhu kertoa yhä lisääntyvällä varmuudella,
+että ennen pitkää jo ruvetaan tulemaan maihin. Eräänä iltana tiedettiin
+sanoa, että seuraava yö olisi viimeinen merellä. Myöhään me silloin
+oleskelimme kannella. Ja kun pimeni ilta, niin jopas pilkotti etäältä
+laivojen merkkitulia useampia, ja vilkkumajakan ystävälliset
+silmäniskut huomattiin aamupuolella yötä. Nyt ei maa enää voinut olla
+kaukana. Päivän valetessa nähtiin saaria häämöttävän kaukaisuudessa.
+
+
+Poikki Amerikan.
+
+Amerikan rantaa lähestyessä ensimäisinä pöyhistelivät rintaansa --
+uhkaavan näköiset patterit. Tekipä se kaikkea muuta kuin vierasvaraisen
+vaikutuksen. Sodan ja vainon henki on anastanut valtaansa tämänkin
+"vapauden maan", se ajatus ehdottomasti nousi mieleen noita varustuksia
+katsellessa. Nolona siellä seisoi Vapauden patsas vallituksien välissä,
+ikäänkuin olisi itsekin ymmärtänyt, ettei hänellä enää täällä ole oikea
+sijansa. Se lieneekin vapauden _muistoksi_ pystytetty, kuolleen,
+menetetyn vapauden.
+
+Siirtolaisten maihinnousu ansaitseisi oikein eri luvun, niin siinä oli
+paljo mutkia, tarpeetonta, joshan tarpeellistakin muodollisuutta ja
+raakuutta. Mutta minun kynäni, vaikka se ei ole paha säästämään väriä,
+on kuitenkin voimaton luomaan tästä oikeata kuvaa vähällä vaivalla.
+Olisi pitänyt olla valokuvanottaja mukana. Ensinnä meitä ulkona
+satamassa marssitettiin kannella kuin sotaväkeä. Jälkeenpäin kuulin,
+että laivaan oli saapunut amerikkalainen lääkäri ja että hän tarkasti
+terveyttämme tässä marssissa. Minä häntä en huomannut koko otusta,
+tallustelinhan vain siinä missä muutkin.
+
+Tullimiehet täälläkin penkoivat tavaroitamme, joitten muassa meidät
+pikkulaivalla lähetettiin "siirtolaispalatsiin" Ellis-saarelle. Se oli
+avara rakennus ja täynnä väkeä. Joshan vain on joka päivä yhtä paljon
+tulijoita, luulisi Amerikan piankin saavan täytensä. Viranomaisten
+kohtelu siellä joka askeleella tarkoitti osottaa meille, _kuinka vähän
+tervetulleita olemme_ tähän maahan. Varsinkin juutalaisia ja
+italialaisia näkyivät pitävän lujilla. Paljain päin ja kieli ulkona
+suusta he kulkivat -- kielestä näet joku asianomainen katsoi
+terveydentilaa. Meitä ei sentään niin tarkoin tutkittu, vaan nimet
+kysyttiin ja rahat. Kuului pitävän olla vähintään 30 dollaria taskussa
+(nykyään pitää olla 50 dollaria, ja muutenkin on siirtolaistarkastusta
+silloisesta paljo kovennettu), jos mieli päästä eteenpäin. Jollakulla
+meistä oli se summa, ja silläpä sitä mentiin kaikki. Yksi kun oli
+läpässyt tarkastuksen, pisti salaa rahat toisen taskuun, tämä
+taas kolmannen j.n.e. Olihan se niinkuin amerikkalaista alkua
+amerikkalaiselle elämälle. Kun sitte yksi työnnettiin menemään yhdestä
+ovesta, toinen toisesta, katosivat meiltä matkatoverimme, niin että
+heitä emme sen perästä enää nähneet. Jäähyväisittä täytyi erota.
+
+Pilettiä kysyi jokainen vastaantulija, kunhan vain oli ukko. Minua
+neuvottiin muutamalle luukulle ottamaan loppumatkalla tarvittavia
+lippuja. Ajattelin, että ovatkohan täälläkin "aamiaisella" ne herrat,
+jotka tietävät antaa lipun niin kaukaiseen, pieneen ja syrjäiseen
+paikkaan kuin Nanaimoon, joka ei edes ole Yhdysvaltain alueella. Mutta
+ei -- eivät olleet aamiaisella. Ensimäinen mies, joka eteen sattui,
+ryhtyi heti liistaroimaan ja leimaamaan lappuja sellaisella varmuudella
+ja kätevyydellä kuin olisi kaiken ikänsä tehnyt vain Nanaimon-lippuja.
+Vajaassa kahdessa minutissa oli valmiina piletti, niin tarkka ja
+täydellinen, että sillä sai ilman eri maksua vuokra-ajurinkin
+Chicagossa, kun oli siirryttävä asemalta toiselle. Eri komanto siellä
+oli kuin Suomen Höyrylaiva-Osakeyhtiön konttorissa Helsingissä.
+
+Kun meitä taas pikkulaivalla vietiin täältä rautatieasemalle, oli jo
+pimeä. Yön selkään pantiin menemään, että vain pääsisivät meistä. New
+Yorkista emme olleet muuta nähneet kuin pattereita ja Vapaudenpatsaan,
+tullihuoneen ja siirtolaispalatsin, muutamia tornin näköisiä
+rakennuksia ja Brooklynin sillan, joka kaukaa ei tehnyt sen kummempaa
+vaikutusta kuin Vuoksen silta likeltä. Omaa vapautta meille ei ollut
+annettu vähääkään, en edes päässyt tupakkaa ostamaan. Mutta junan
+lähdettyä ilmestyi vaunuun kaupustelija, jolta sain huonoja sikareja
+kalliilla hinnalla. Tupakka täällä maistaa liian väkevältä suomalaiseen
+suuhun sekä tuntuu jo Yhdysvalloissa ylen kalliilta, mutta Kanadan
+puolella se on vielä puolta kalliimpaa. Kaikki muukin junassa myytävä
+tavara oli meistä hirveän korkeissa hinnoissa. Vasta myöhemmin olemme
+tulleet havaitsemaan, että dollari useimmissa asioissa on täällä sama
+kuin markka Suomessa -- niin tullessaan kuin mennessäänkin, joten saa
+väärän käsityksen oloista, jos hinnat laskee Suomen rahaksi.
+
+Junan vauhti ei ollut sinnepäinkään niin joutuisata kuin Englannissa.
+Kulkea lötköttelivät jotenkin suomalaiseen tapaan. Penkit olivat
+paraiksi niin lyhyet, että nukkuminen ei missään asennossa käynyt
+päinsä. Mutta järjestys vaunuissa kelpaisi malliksi Suomeenkin. Kutakin
+vaunua varten oli jarrumies, joka osotti kullekin sijansa,
+tuontuostakin lakasi vaunuja ja jonka puoleen sai aina tarvitessaan
+kääntyä. Siinä toimessa näkyivät pitävän neekereitä, täysi- tai
+puolimustia.
+
+Ennen pitkää huomasimme itsekin vähitellen muuttuvamme neekereiksi. Jo
+New Yorkissa vallitsi kivihiilen kirous kaikessa kamaluudessaan, ja nyt
+kulki junamme Itävaltioitten pahimpain kivihiilipiirien kautta. Väkisin
+tunkeutui savu vaunuihin, täyttäen silmät, korvat, suut, sieramet ja
+kaikki. Varsinkin tunneleissa olimme läkähtyä, ja niitä oli
+tuontuostakin. Aamusella vasta näimme, kuinka kummallisia seutuja
+oikeastaan kuljimme. Korkeille rumille kukkuloille rata kiipesi
+kiertäen, kaartaen. Joskus oli kolmekin veturia edessä, ja ähkäin
+puhkain ponnistelivat, vaikka vedettävänä oli ainoastaan muutamia
+vaunuja. Kaupungit olivat likaisia, savun peittämiä nekin, niin ettei
+suinkaan tehnyt mieli asettua asumaan yhteenkään niistä. Kuitenkin
+kiitämme onneamme, kun matkamme sattui syksyksi, sillä jos kaiken
+lisäksi olisi vallinnut kesäinen kuumuus, niin kuinkahan olisi
+selvittykään?
+
+Pittsburgissa meidät komennettiin ulos vaunusta kaikkine tavaroinemme,
+katsottiin piletit ja kutsuttiin -- takasin samaan vaunuun. Huvikseen
+vain panivat raahaamaan tavaroitamme edestakasin. Mutta mihinkään
+ostoksille ei päässyt. Entiset eväät olivat lopussa, joten tästä
+puoleen täytyi pitää yllä henkeään omenilla ja makeisilla, mitä sattui
+saamaan.
+
+Näistä kivihiilivuorista päästyä alkoi maanviljelysseutu, tasankoa,
+tasankoa vain silmän siintämättömiin. Kaiketi siellä vilja kasvaa, että
+tohisee, mutta mistään hinnasta en sinne jäisi elämään, niin oli ikävää
+ja yksitoikkoista sellainen aukea peltomeri.
+
+Yhä useammin sivuutimme rautatievaunuja, jotka olivat ahdetut täyteen
+elukoita, lehmiä, lampaita ja sikoja. Katsoimme niihin kuin
+onnettomuustovereihimme. Meitäkin vietiin, vietiin vain tuntematonta
+tulevaisuutta kohden. Heidän matkansa päämääränä tietysti olivat
+Chicagon kuuluisat teurastuslaitokset.
+
+Maanviljelysseudulla toki savu vähän hälveni. Chicagossa jätti meidät
+se tulinen kiirekin, joka oli ollut seuralaisenamme koko matkan. Saimme
+lähes päiväkauden odottaa junaa, ja silloin karkasimme katsomaan
+kaupunkia. Oli jotenkin sellainen kuin Pietari olisi ilman poliiseja ja
+sotaväkeä. Juomakauppoja ja kapakoita täällä oli joka askeleella,
+niinkuin muuallakin matkamme varrella oli näyttänyt olevan, mutta
+yhtään juopunutta en ollut nähnyt sitte kuin Hullissa, jossa erään
+vastaantulevan merimiehen punakkuus hieman minua epäilytti. Kyllä kai
+ne täälläkin ryypiskelevät ihmiset, vieläpä oikein asiaksi asti, mutta
+eivät reuhaa eivätkä hoipertele pitkin katuja.
+
+Maanviljelysseutua seurasivat ruohoaavikot, vielä ikävämmän ja
+yksitoikkoisemman näköiset kuin ne, joita olimme kulkeneet. Ainoana
+vaihteluna olivat jyrkkäreunaiset hiekkaharjanteet, jotka olivat aivan
+nykyaikaisten patterien näköiset. Niitten turvissa mahtaisi Europan
+sotajoukoilla olla hauska ammuskella toisiaan. Sinne ne mahtuisivat
+kaikki ja siellä saisivat ketään häiritsemättä tuhota toisensa.
+
+Vihdoin tuli Lännen vuoristo, jylhä ja villi. Juna kulki sellaisia
+jyrkänteitä, että oikein pelotti, varsinkin kun rautatie rotkojen
+poikki näytti olevan heikonlaisilla perustuksilla. Aivan kuin kiusalla
+lisättiin vauhtia juuri näillä pahimmilla paikoilla.
+
+Matkan varrella yhdyimme taas uusiin suomalaisiin siirtolaisiin. Heitä
+oli tänne ajanut sama pakko kuin ennen tapaamiammekin: Suomessa ei ole
+työtä. Monetkin olivat kulkeneet ristiin rastiin koko Suomenmaan,
+hakien työtä, mutta turhaan. Joku oli lähtenyt asevelvollisuutta
+pakoon. Italialaisia oli myös paljon menossa länttä kohden, sillä kovin
+on kurjat olot heidänkin ihanassa isänmaassaan: rosvot ja roistot
+vallassa.
+
+Neekerit olivat vankkatekoista, kookasta väkeä. Sekarotuisissa näki
+joskus tavattoman kauniita miehiä. Indiaanit eivät olleet vähääkään
+pelottavan näköisiä, enimmiten lyhytkasvuisia, niin että tottumattoman
+oli vaikea heitä erottaa japanilaisista, joita myös täällä matkusteli.
+Kiinalaisia myös tapasi. Pitkä palmikko niskassa he ovat näköjään kuin
+savustettuja akkoja.
+
+Ne valkoiset, mitä täällä tuli junaan, olivat tavattoman kookkaita
+melkein järjestään, kaiketi vanhojen Lännen seikkailijain jälkeläisiä.
+Käytös huoletonta, retkuilevaa, niinkuin sen, jolle ei koskaan ole
+mitään tapoja neuvottu. Tärkeimmät taidot heillä näyttivät olevan:
+tupakanpuru, sylkeminen ja jalkojen ojenteleminen korkealle ilmaan.
+Päältä nähden olisi ollut taipuvainen epäilemään, tokko kukaan heistä
+lienee montakaan päivää elättänyt itseään kunniallisella työllä. Niin
+näyttivät veltoilta heidän runkonsa. Yhtä veltto kuin muu ruumis tuntui
+myös olevan heidän kielensä. Englannissa vieraankin korva sentään
+erotti jotain järjestystä tuon suussa pyöriteltävän lihapalan
+liikuttelemisessa, mutta täällä se näkyi saavan olla ja elää ihan omin
+valtoineen. Sellaista enkeliskaa kuin he puhuivat osaa vaikka kuka, jos
+pistää kuuman perunan suuhunsa ja puhuu kieltä mitä tahansa. Jos he
+eivät ymmärrä teitä, ette tekään heitä ymmärrä -- ja niin olette
+kuitit.
+
+Se alituinen huolenpito ja siirtolaisten vangitseminen oli ensin
+tuntunut vastenmieliseltä, mutta vähitellen siihen oli tottunut, kun
+näki että matka sujui hyvin. Senpätähden oikein kaipasimme jonkunlaista
+ohjausta, kun tultiin Seattleen Tyynenmeren rannalle. Mutta siellä
+huomasimme, että meidät oli jätetty kokonaan oman onnemme nojaan. Ulos
+vaan ajettiin junasta, ja siinä sitä seistiin pimeässä muutaman kadun
+kulmassa. Turhaan odottelimme mitään "agenttia". Miehissä kokosimme
+kaiken kielitaitomme ja läksimme asemalta tiedustelemaan, milloinka
+laiva lähtee Victoriaan ja mistä päin se lähtee. Monesta aikaa
+tapasimme täällä oikein Suomen mallisia virkamiehiä -- sellaisia, jotka
+eivät tietäneet mitään. Lähellä asemaa huomasimme kuitenkin olevan
+sataman tapaista, ja kun sinne kävelimme, osuimme heti oikealle
+laivalle, joka juuri oli lähtemässä.
+
+Aamulla tultiin Victoriaan samalla Vancouverin saarella, jolla
+Nanaimokin on. Saaristo Victorian edustalla tuntui tuttavalta, ja itse
+kaupunki muistutti jotakuta Suomen rannikkokaupunkia. Savuakaan ei
+näkynyt, ja rakennukset olivat hauskan ja miellyttävän näköisiä.
+Nanaimoon mennessä honkametsä, merenlahdet ja hauskat järvet oikein
+houkuttelemalla houkuttelivat astumaan ulos junasta ja jäämään tänne.
+Sitäkin tehokkaammin tämä tuttavallisuus meihin vaikutti, kun tähän
+saakka oli kaikki ollut niin perin vierasta.
+
+Ja kun Nanaimoon tulimme, niin melkeinpä luulimme tulleemme Kotkaan tai
+Sortavalaan. Ihmisiäkin tapasimme.
+
+
+Uudessa maailmassa.
+
+Näitten muistelmieni loppuun oli minulla aikomus liittää vielä joku
+pätkä, jossa muutamin piirtein olisin kuvannut silmäänpistävämpiä
+erilaisuuksia "uuden" ja "vanhan maan" oloissa ja ihmisissä. Mutta
+ennen pitkää huomasin ensimäiset havaintoni erehdyttäviksi, samoin
+toiset ja kolmannet, niin että mitä yhtenä päivänä panin paperille, sen
+jo toisena heitin -- "uuniin", olin vähällä sanoa, vaikka täällä ei ole
+yhtään uunia koko valtiossa, ainoastaan "stouveja".
+
+Lähdetäänpä esimerkiksi siitä päästä: lämmityksestä.
+
+Junassa tullessani vallitsi ankara kuumuus, sillä neekeri lapioi
+kivihiiliä pesään kuin tuskassa. Minä hikoilin ja läähätin kuumuudesta,
+koettaen mahdollisimman paljon oleskella ulkona vaunusillalla,
+etten ihan läkähtyisi. Ajattelin, että tuo musta paholainen,
+neekeri-lämmittäjä luulee muittenkin kaipaavan sellaista lämpömäärää,
+mihin hänen kirottu afrikkalainen nahkansa on tottunut. Mutta
+ihmeekseni huomasin, ettei siinä ollut vähääkään liikaa
+amerikkalaisille matkatovereilleni. Vuoristosta tuli miehiä, joilla oli
+tuuheat turkit yllä, huopapeitteet jalkojen ympärille käärittyinä,
+karvakintaat käsissä, ja sittenkin he tässä kauheassa kuumuudessa
+värisivät sinisinä vilusta. Jos milloin jätin vaunun oven raolleen,
+niin kiireimmän kautta jo joku vilukinttu hyppäsi sitä sulkemaan.
+"Kylläpä ovat viluista väkeä", ajattelin, "helvetissäkin nuo olisivat
+kuin kotonaan."
+
+Mutta se ajatukseni oli hätiköity. Vuoristossa oli kova talvi
+silloin jo.
+
+Nyt täytyy minun tunnustaa, että ennen minulle kylmä tulee kuin näille
+amerikkalaisille. Asunnot heillä ovat lautahökkeleitä, hiukan lujemmat
+tavallista pärevasua ja jotenkin samassa määrässä lämpimänpitävät.
+Uuneja niissä, kuten sanottu, ei ole -- eikä niistä olisi mitään apua,
+jos olisikin, sillä kukapa sitä jaksaisi koko ilmapiiriä lämmittää.
+Mutta jos vuokralainen tahtoo, saa hän ostaa huoneeseen rautakamiinan,
+jota täällä sanotaan "stouviksi". Taloon se ei kuulu. Yhdysvaltain
+puolella paikoin eivät _ovet_ ja akkunatkaan kuulu taloon, vaan ovat
+vuokralaisen hankittavat ja kulkevat hänen muassaan talosta toiseen.
+
+Yöt ovat tuntuvasti kylmät, mutta makuuhuoneisiin ei ihmeeksikään
+aseteta minkäänlaista lämmityskojetta. Siis ei ne pahasti viluisia saa
+olla, jotka sellaisissa oloissa nukkuvat. Ensimältä mulla oli niin
+kylmä, että hirvitti, mutta näkyy siihen tottuvan.
+
+Näilläkin tienoilla on läpipääsemättömät aarniometsät, mutta
+rakennustavasta päättäen ei luulisi hirsiä löytyvän satojen penikulmain
+alalta. Syy on siinä, että Lännen amerikkalainen vihaa kaikkea, mikä
+tekisi kodin hauskaksi ja mukavaksi. Hänen aikomuksensa on lähteä
+täältä tiehensä niin pian kuin mahdollista. Sentähden koti ei saa olla
+sellainen, että se häntä kiinnittäisi, vaan sen pitää olla omansa
+karkottamaan miehen koko tienoolta.
+
+Kaikkialla kehutaan amerikkalaista käytännöllisyyttä, kekseliäisyyttä
+ja Amerikan korkealle kehittynyttä teollisuutta. Mutta surkeampia
+huonekaluja, rumempia ja kaikin puolin epäkäytännöllisempiä, en ole
+missään nähnyt kuin täällä. Sängyt, kaapit, pöydät, tuolit ovat kaikki
+Noan aikaista mallia. Lamppuja tässä vuoriöljyn maassa jos näkisitte,
+niin kunnioituksella muistelisitte niitä "kitupiikkejä", joilla
+Suomessa ennen navetat valaistiin. Pienimmästä suurimpaan on kaikki
+kotielämään kuuluva tavara niin kelvotonta kuin olla saattaa.
+
+Suomessa en noihin seikkoihin tullut kiinnittäneeksi huomiotani, mutta
+täällä se on täytynyt pakostakin tehdä. Sillä maan tapa -- ainoa puoli
+Amerikan oloissa, minkä Liena täydestä sydämestään hyväksyy -- työntää
+miehen niskoille enemmän puolen taloustoimia. Hän saa aamusin työhön
+mennessään virittää valkean keittostouviin, laittaa kahvin ja
+aamupuuron. Muija makaa kuin hako, kunnes nälkä päivemmällä ajaa
+hänetkin jalkeille.
+
+Syönti on Amerikan elämä. Heti kun silmänsä auki saa, ajetaan vatsa
+täyteen puuroa, ja joka näkemässä sitte päivän mittaan syödään ja taas
+syödään. Sillä alalla on kaikki mahdolliset mukavuudet: kalat, lihat,
+maidot, puotiherkut kannetaan kotiin. Aina seisoo pöytä täynnä mitä
+vaihtelevimpia ruokatavaroita. Jos Suomessa moni työmies hävittää
+ansionsa juontiin, niin täällä se menee ylensyömiseen.
+
+Siinäpä se lienee syy, ettei missään maailmassa käytetä niin
+paljon patenttilääkkeitä kuin täällä Amerikassa. Jos vilkaset
+amerikkalaiseen sanomalehteen, luulisit koko lukijakunnan olevan
+kuoleman kielissä. Suomenkielisetkin lehdet täällä ovat tuollaisia
+sairashuonejulkaisuja. Toimittaja on samalla pääpuoskari. Yhdellä on
+"Suomen vaakunakuva-verenpuhdistusta", toisella sähkövöitä, kolmannella
+"kasakan rasvaa" tai jotain muuta ihmelääkettä. Europassa arvokkaat
+sanomalehdet aina pitivät velvollisuutenaan varottaa yleisöä
+tällaisista keinottelijoista, mutta täällä lehtimiehet näkyvät olevan
+käytännöllisempiä. Ottavat senkin keinottelun omiin käsiinsä.
+Ajattelevat kaiketi, että "pettäisihän tuon tyhmän kansan kuitenkin
+joku toinen -- sama se, jos minä petän." Tervettä väkeä ei olisi helppo
+lääkkeillä petkuttaa, mutta sellaisten kanssa on hyvä vehtailla, jotka
+liiasta syönnistä ovat saaneet vatsanvaivoja. Heille voi uskotella,
+että nuo taudit paranevat jollakin heinänliemellä tai sähkövyöllä.
+Söisivät vähemmän, niin eivät kaipaisi mitään.
+
+Moni muukin asia näyttää minusta täällä olevan hulluin puolin. Nyt
+kevään tullen esim. olen odotellut kuulevani lintuin laulua, mutta
+turhaan. Sensijaan laulavat täällä sammakot, niin että maailma
+kajahtelee. Ja oikein niillä on hienon konserttiväen tavat: alottavat
+vasta myöhään iltasilla, jolloin työkansa jo on levolla, ja pitävät
+riemuaan aina aamuyöhön. Päivän lepäilevät.
+
+Ensimältä en täällä tahtonut päästä kunnialla sivuuttamaan
+vastaantulijoita. Ahtaammissa paikoissa usein pakkasivat tarttumaan
+kiini, että oli vähältä tulla tappelu. Vihdoin sain selville syyn.
+Täällä kaikki, niin ihmiset kuin hevoset ja rautatiejunat, sivuuttavat
+toisensa vasemmalta puolelta eikä oikealta, niinkuin Suomessa.
+
+Tervehtiessä ei nosteta hattua eikä kumarreta päätä eteenpäin -- sehän
+olisi jonkunlaisen alamaisuuden tai matelemisen merkki -- vaan päätä
+nytkäytetään hieman sivulle ja pikemmin ylös- kuin alaspäin. Naiset
+tervehtävät vain silmillään, eikä heitä saa mies mennä aluksi
+tervehtimään. Naisella on siinäkin etuoikeus.
+
+Amerikkaa sanotaan "siksi suureksi lännen maaksi, jossa ei yhtään
+kuningasta ole eikä vastusta papeista." Senkin asian laita on vähä niin
+ja näin. Dollari täällä on itsevaltiaampi kuningas kuin yksikään
+Europan hallitsija. Hänen suosikkinsa, suuret raharuhtinaat, ovat
+pelottavan mahtavia valtiaita. Mutta muusta hallituksesta täällä ei ole
+haittaa. Yhtenä päivänä tosin jo säikähdin pahasti -- silloin, kun
+erään kaivantoräjähdyksen uhreja haudattiin --; luulin olevan sotaväkeä
+estämässä mielenosotuksia. Mutta sitä se ei ollut. Oli vaan sen
+paikkakunnan suomalainen torvisoittokunta koreissa univormuissaan.
+Muuta "vormua" en vielä neljään kuukauteen ole täällä nähnyt.
+
+Papeista sitävastoin on enemmän vastusta kuin Suomessa, sillä täällä ne
+vielä julkeavat esiintyä koko vanhanaikaisella asevarastollaan,
+tulisella helvetillä ja kaikella mitä Suomessa ei enää iletä käyttää
+muualla kuin metsäpitäjissä. Suomessa niitten toki täytyy vähän vääjätä
+sivistyneitä ihmisiä. Mutta täällä työväen parissa luulevat olevansa
+ihan turvassa sivistykseltä. Kauan ei kuitenkaan kestäne, ennenkuin
+valistus tunkeutuu tännekin.
+
+Se toki on eroa, ettei täällä ole valtiokirkkoa, joten papeilla ei ole
+oikeutta kantaa palkkaansa keltä hyvänsä, vaan ainoastaan niiltä, jotka
+häntä tarvitsevat. Loput kerjätään hyviltä ihmisiltä. Muita kerjäläisiä
+en Nanaimossa ole tavannutkaan.
+
+Eikä täällä ole varkaita. Ei ole siihen pakottavaa köyhyyttä, ei nälkä
+kellään. Ennen joulua tuli kaupungin edustalla oleva merenlahti täyteen
+"härinkiä" -- isoja silakoita eli pieniä silliä, samanlaisia kuin
+Vienanmeren "seiti" -- monen jalan paksuudelta. Niitä sai siitä
+haavilla pistellä veneensä täyteen, ken halusi. Näihin asti ne siinä
+ovat oleilleet, eikä heitä juuri näy kukaan välittäneen pyydystää,
+paitsi kalalokit. Niillä on ollut juhla. Ulompana on halibut'ia --
+mainion hyvää kalaa, jota edes jonkun verran pyydetään. Kesällä kuuluu
+tulevan lohia, ettei vene sekaan mahdu.
+
+
+
+
+AVIOLIITTO JA IJÄN PITUUS.
+
+
+Tilastotieteen tutkijat vakuuttavat saaneensa selville, että naimisissa
+olevat ihmiset elävät vanhemmiksi kuin naimattomat. Tämä ijän erotus on
+miehillä keskimäärin 7 vuotta ja naisilla 5.
+
+Mikä suurenmoinen "puffi" avioliitolle! Kuka ei tahtoisi elää tässä
+hauskoilla ja viettelevillä synneillä täytetyssä maailmassa vielä
+muutamia vuosia yli alkuperäisen määrän, varsinkin kesäiseen aikaan ja
+poutailmoilla? Ja kukapa ei menisi naimisiin, jos niin pienellä
+kiepillä tietää voittavansa enemmän kuin puolikymmentä vuotta ijän
+jatkoa, puhumattakaan kaikista muista avioliiton eduista ja
+nautinnoista.
+
+Mutta se nykyajan yleinen auktoriteetti-uskon puute, jota Porvoon
+piispa vaikeroi kirkolliskokouksessa ja pastori Jussilainen "Kuopion
+takana", se onneton pahe on saanut minutkin niin valtaansa, etten enää
+voi lapsellisesti uskoa edes tilastotieteen tutkijoita. Ja -- mikä
+osottaa vielä täydellisempää paatumusta -- minä luulen itselläni olevan
+päteviä syitä epäillä kaikkea tilastoa, sillä kokemuksesta olen tullut
+siihen vakaumukseen, että tilastoa voi käyttää todistamaan jos
+jonkinlaisia päähänpistoja ja että sille voi rakentaa sekä oikeita että
+vääriä oppeja. Tilasto on muodostunut aikakautemme toiseksi raamatuksi,
+joka venyy sinnepäin, minne sitä vedetään, ja puhuu sen mieliksi, kenen
+käsissä se milloinkin on.
+
+Raittiustilaston mukaan esim. lyhentää juoppous ihmisen ikää vähintäin
+10 vuotta, tupakan poltto noin 5 vuotta, näistä johtuva vatsakatarri
+(Heymann Blochin terveyssuolan käyttämisohjeitten mukaan) 8 vuotta;
+liikavarpaat 3 vuotta; luuvalo 6 vuotta j.n.e. Kun nyt ijän pituus
+keskimäärin on ainoastaan 44 vuotta, ei esim. semmoiselle miehelle kuin
+ystävälleni Esa Huttuselle jäisi elinaikaa ollenkaan. Hän on ollut
+ankara ryyppymies pitkin ikäänsä, kova tupakanpolttaja, vieläpä purija;
+hänen siveellinen kantansa on aina ollut jotenkin arveluttava; hän ei
+käytä terveyssuolaa, ei "ainoata luotettavaa känsävoidetta Odobrin", ei
+Voltaristiä luuvalonsa lievennykseksi eikä mitään muuta ihmiskunnan
+onneksi ja vanhentamiseksi keksittyä keinoa. Mutta epäsiveellinen elämä
+ei ole häneen jättänyt muita jälkiä kuin siirtänyt hiusrajaa jonkun
+matkan niskemmäksi. Juoppous ei muuta kuin nostattanut kainon
+punastuksen hänen nenälleen, tupakanpoltto tuottanut kestävämmän värin
+hänen hampailleen. Hänen elämänsä pituuteen ne eivät ole vaikuttaneet
+mitään, paitsi ehkä jatkaneet muutamalla kymmenellä vuodella, jos olisi
+varma, että se ilman näitä paheita olisi kesken katkennut. Hän täyttää
+ensi syksynä 58 vuotta, ja kaikesta päättäen on hänellä vielä ainakin
+yhtä pitkä elämäntaival edessä kuin kellä hyvänsä raittiussuutarilla.
+
+Tehtyäni nämä yleiset muistutukset itse tilastotiedettä vastaan, voin
+suuremmalla varmuudella kääntyä siihen asiaan, jonka nyt olen ottanut
+tutkittavakseni.
+
+Uskotko sinä avioliiton jatkavan ikää, sinä luuksi ja nahaksi
+kuivettunut perheen isä, jolla on elätettävänä kivulias eukko ja
+kiukkuinen lapsilauma? Jos ennen poikamiehenä livahti yö tai kaksi
+kuukaudessa korttipöydän ääressä, saat nyt viikon pitkään tuskin
+ummistaa silmiäsi yhtenäkään yönä, sillä milloin ei vaimosi valita,
+vinkuu lapsistasi se, jonka vuoro kulloinkin on olla kipeänä taikka --
+taudin puutteessa -- nuorimpana. Eikö valvottu yö ole yhtä kuluttava,
+valvoipa sen paheissa taikka hyveissä?
+
+Entä ne elatuksen huolet sitte! Nuorena miehenä sinä olit vapaa kuin
+taivaan lintu; söitpä tahi joit saaliisi, aina sinulla oli rahaa
+taskussa. Nyt voit kuukausmääriä säilyttää muistissasi jokaisen kelpo
+aterian, minkä naimisiin tultuasi olet saanut, varsinkin näinä viime
+vuosina. Kunnon humalaa et ole uskaltanut ajatellakaan edes jokaisen
+lapsesi ristiäisissä. Ja kuitenkin on sinulla rahaa ainoastaan
+poikkeustapauksissa, omaa ei milloinkaan. Koko elämäsi on kuin
+sveitsiläinen juusto -- täynnä rahan reikiä. Veroja, koulumaksuja,
+lääkelappuja, vaatteita, kenkiä ja Herra ties mitä kaikkia joka toinen
+päivä. Sen ohessa on vaimollasi jok'ikinen aamu asiaa torille. Sinä
+olet ihmispeto, lastesi kiduttaja ja vaimosi murhaaja, jos et laita
+rahaa kaikkiin näihin tarpeihin. Luuletko sen jatkavan ikääsi, että
+mietit niin hauskoja asioita kuin uusien rahalähteiden löytämistä
+päivät pitkät ja yöt vielä pitemmät?
+
+Ja luuletko sinä eläväsi pitempään, jos menet naimisiin -- sinä
+kukoistava neitonen, jonka silmät sädehtivät kuin aurinko hyvällä
+luokosäällä ja jonka nuorekas varsi uhkuu tuoretta terveyttä? Kumpiko
+-- inhimillisillä silmillä katsoen -- näyttäisi viittaavan kestävämpää
+elon-iltaa kohden: vanhanpiianko pyylevät piirteet vaiko perheenäidin
+kuihtunut hempeys ja sammuva katse, hänen, joka itselleen ja maailmalle
+vastuksiksi säännöllisesti vuosittain synnyttää uuden "äänioikeutetun"
+kansalaisen maailmaan? Jos miehen päivät avioliiton helmassa ovat
+helteiset ja yöt murheita täydet, niin vielä orjallisempi on vaimoparan
+elämän tie. Niitä on mahdoton kuvata ja luetella kaikkia niitä huolia,
+joita vastaan hänen täytyy taistella katkeamatta ja joiden alla hän
+ennemmin taikka myöhemmin nääntyy.
+
+Naissukua moititaan alkuperäisyyden, s.o. keksintökyvyn puutteesta ja
+sen nojalla väitetään, että nainen on älynsä puolesta alhaisempi olento
+kuin mies. Mutta pantaisiinpas koetteeksi Edison keksimään päivällistä,
+hyvää ja ravitsevaa päivällistä, kun mies on juonut viimeisenkin
+pennin, eikä keltään enää saa velkaa. Tahi annetaanpas Zeppelinille
+isän repaleiset housut ja katsotaan, minkälaisen sadetakin hän niistä
+kyhää pikku Emmalle. Tämmöisten pulmien ratkaisu on leikin asia
+kokeneelle aviovaimolle. Se mikä varsinaista vaivaa antaa hänen
+pienelle päälleen, on kysymys, kuinka saada tämmöisissä oloissa
+suloisuutensa säilymään, ettei tuo miehen kutjake alkaisi juoksennella
+muiden naisten jälessä.
+
+Katsoinpa avioliittoa miehen tahi naisen kannalta, en voi käsittää,
+mikä siinä ikää jatkaisi. Tuommoiset ylivoimaiset ponnistuksetko? Vaiko
+kenties jokapäiväinen riita ja rähinä? Sanotaan kyllä, että "taistelu
+on elämää", mutta tämä lause ei pidä paikkaansa esimerkiksi sotilaihin
+ja asianajajiin nähden, sillä he ovat lyhytikäiset; ainoastaan papeissa
+se toteutuu, jotka suurella maltilla taistelevat sielunvihollista
+vastaan.
+
+Luultavasti on niillä tilastontutkijoilla, jotka sanovat avioliiton
+jatkavan ikää, tarkoituksena tällä vain kehottaa ihmisiä siveään
+elämään, eivätkä he niin paljon välitä siitä, onko heidän laskuissaan
+ollut perää vai ei. Siveä elämä tietysti on hyvä sekä ruumiille että
+sielulle. Mutta yhtä turha on uskotella, että avioliitto tekee elämän
+siveäksi, kuin että se jatkaa ikää. Sillä mistäpä ne aviomiehet tulevat
+muista kuin entisistä nuorista miehistä? He elävät siveettömästi -- jos
+elävät -- jo ennen sitä ikää kuin meillä tavallisesti naimisiin
+mennään. Sitte vanhemmalla puolella se siveettömyys on sangen
+kohtuullista, vaikka ei mentäisi naimisiinkaan. Enkä minä voi ymmärtää,
+kuinka avioliitto puhdistaa niistä vanhoista synneistä, jotka ovat
+samat sekä naineilla että naimattomilla miehillä, kellä kerran on ollut
+semmoisia taipumuksia. Päinvastoin olen minä luullut huomanneeni, että
+juuri niillä miehillä on suurin kiire naimisiin mennä, jotka muutenkin
+antavat liian suuren arvon tyttöväelle. -- Mitä taas naisiin tulee,
+niin jokapäiväinen kokemus osottaa, että jos he kerran ovat poikenneet
+siveyden tieltä, ei heitä avioliitto pidätä sen paremmin.
+
+Onko se sitte tahallista valhetta tuo tilastotieteen väite, että
+avioliitto antaa miehille ijän lisää 7 vuotta ja naisille 5? En minä
+sitäkään tahdo sanoa. Mutta nuo tilastolliset herrat ovat oppineita
+professoria, jotka eivät näe muuta kuin mitä kirjoissa on. Luottavat
+liian sokeasti numeroihin ja luulevat, että "numerot puhuvat" --
+silloin kuin he itse puhuvat. Jos tässä saisivatkin numerot puhua, niin
+naimattomain miesten lukua osottavat numerot antaisivat seuraavan
+selityksen: "Meidän joukossamme ovat kaikki rujot ja rammat,
+langetustautiset, kruunun raakit ja pahantaudin syömät, jotka eivät ole
+päässeet naimisiin, vaikka kuinka olisi mieli tehnyt. Eivät ole tytöt
+tykänneet tai sukulaiset huolineet. Jos meidät olisi päästetty
+naimisiin, niin kyllä olisi lyhennyt naineiden miesten keski-ikä, mutta
+nyt me olemme painamassa nuorten miesten puolta."
+
+Samaan suuntaan käypä selitys lähtisi myös naimattomain naisten lukua
+osottavilta numeroilta. Kainosti punastuen ne siihen vielä
+huomauttaisivat: "Eivätkös herrat professorit ole kuulleet siitä
+pienestä heikkoudesta, mikä meillä naisilla on ijän laskussa ennen
+naimisiin menoa? Matka 20-25 ikävuoteen kestää muilla 5 vuotta, meillä
+10, ja matka 25-30, joka muilla on vain 5 vuotta, se on meillä 15. Näin
+jää meille 25:stä vuodesta ainoastaan 10, ja se lyhentää arveluttavasti
+meidän naimattomain ikää."
+
+Vielä on selittämättä, miksi tilastotieteen mukaan avioliitto on
+miesten ijälle kahta vuotta edullisempi kuin naisten. Eräs tutkija
+arvelee, että "kotiripitykset" ottaisivat kovin paljo naisten
+terveydelle ja että ne siis vaikuttaisivat sen verran lovea heidän
+ikäänsä. Minun luullakseni tuo ripitystyö sentään on niin naisen
+luonnolle sopiva ja mieluinen toimi, että se häntä enemmän virkistää
+kuin rasittaa. Paljoa lähemmäksi todellisuutta luulen päästävän, jos
+otaksutaan, että nainen naimisissakin ollessaan koettaa -- mahdollisen
+leskeyden varalta -- pitää ikämääränsä kohtuuden rajoissa. Tilastotiede
+on ala, jolla aina täytyy liikkua varovasti ja ajatellen. Jos siinä
+liian suurella varmuudella esiintyy, voi helposti ajaa kantoon ja tehdä
+opinkappaleita, jotka eivät pidä paikkaansa. Semmoinen on tämäkin, että
+avioliitto muka jatkaisi ihmisen ikää.
+
+
+
+
+HÄN OLI HERRASMIES.
+
+
+Kuka?
+
+En tahdo mainita hänen nimeänsä -- hänen perheensä vuoksi, sillä hän
+oli herrasmies.
+
+Säälin myös niitä neljääkymmentä nuorta neitoa, jotka olivat impeytensä
+kalleimman aarteen hänelle uskoneet ja jo aikaa hänen tähtensä murhetta
+kantaneet.
+
+Sillä hän oli herrasmies.
+
+Hänen omakätisen nimikirjoituksensa voisin teille huoleti näyttää. Se
+ei häntä ilmaisisi. Muutamat sen lukevat "Lundbergiksi", toiset
+"Sundeliniksi", kolmannet "Aaltoseksi" ja minkä miksikin arvailevat.
+Sillä herrasmiehen asia ei ole kirjoittaa luettavaa käsialaa. Eikä
+hänen nimikirjoitustansa muualla tarvittu kuin ennen vanhaan pankeissa,
+ja siellä se kyllä tunnettiin.
+
+Mikä oli hänen toimensa? -- Ei mikään, sillä hän oli herrasmies.
+
+Ja kuitenkin hän meni eteenpäin maailmassa.
+
+Hän oli syntynyt vallesmannin pojaksi, mutta jo ennen kahtakymmentä oli
+hänestä kasvanut kruununvoudin poika, ja nyt kuollessaan hän oli
+lääninkamreerin poika ja ainoa perillinen.
+
+Joiko hän? -- Ei, vaan toisinaan vähän "nautti" ja "piti hauskaa",
+sillä hän oli herrasmies. Hän "rakasti seuraa", ja se vei hänen
+perintönsä.
+
+Rakasti sekä naisten seuraa että miesten.
+
+Kapakkalaskunsa ja korttivelkansa hän täsmälleen suoritti, sillä ne
+olivat "kunniavelkoja". Mutta räätälit, suutarit ja pesumuijat -- ne
+joutivat odottaa.
+
+Sillä hän oli herrasmies.
+
+Työväenliikettä hän kauhistui ja syljeskeli Kurikan Matille. Alemmassa
+kansassa hänellä ei ollut muita miestuttavuuksia kuin kolme uskottua
+ajuria, mutta niitäkään hän ei päivällä ollut näkevinään. Vasta yöllä
+hän heidät tunsi, sillä hän oli herrasmies.
+
+Hyvästi puettuna hän kuoli, velkavaatteet yllä, velkahattu päässä ja
+velkasaappaat jalassa. Hänen ainoaksi perillisekseen jäi kaupungin
+panttilaitos. Testamentti löydettiin hänen povitaskustaan: kahden
+markan panttilappu mustista liiveistä. Ne olivat olleet viimeinen
+jäännös hänen frakkipuvustaan. Muuta omaa hänellä ei ollut.
+
+Se revolverikin, jolla hän lausui maailmalle jäähyväiset, oli
+lainakalu, hyväntahtoiselta ystävältä saatu käytettäväksi.
+
+Nuoraa ja talia tarvittavan määrän hän olisi vielä voinut saada
+omakseen, vaihtamalla panttilappuun, mutta -- hän oli herrasmies.
+
+
+
+
+KOULUAJAN YLISTYS.
+
+
+Oi, jos olisin koulupoika, pitkäsäärinen, kapeakaulainen, isän ilo,
+äidin ylpeys, opettajain silmäterä! Tahi jospa olisin edes
+huonopäinenkään koulupoika, josta kuitenkin vielä on vähän toivoa!
+
+Niin huolettomia päiviä et koskaan vietä kuin koulupoikana ollessasi.
+Tulet nimismieheksi, ryöstät köyhältä ainoan lehmän -- tulet papiksi,
+joudut seurakunnan kanssa rettelöihin pappilan rakennuksista -- käännyt
+sotilasuralle, sorrut vekseleihin ja onnettomiin naimisiin -- tulet
+tuomariksi, päätät asiat vasten lakia taikka sitte vasten vakaumustasi
+-- kohoat kuvernööriksi, saat harmia kelvottomista virkamiehistäsi ja
+nälänhätäisistä kunnista -- nouset senaattoriksi, loukkaat omaatuntoasi
+taikka menetät virkasi. Niin on tie ohdakkeinen palvella valtiota
+semmoisessakin maassa, jota sentään sanotaan virkamiesten luvatuksi
+maaksi. Kaipauksella muistelet iloisia kouluaikojasi. Koulupoikana et
+näistä huolista tiedä. Viet kotiisi puhtaan paperin, jossa käytös on
+10, ahkeruus ei kuin hiukan vähempi ja eri aineitten joukossa vilahtaa
+joku kymmenikkö tai yhdeksikkö, jos ei muussa niin voimistelussa.
+Kotonasi silloin on juhlahetki. Isäsi ottaa auki sen laatikon,
+jossa hänellä ovat säilössä kaikkein tärkeimmät asiakirjat:
+virkavahvistuskirjansa, julkasemattomat runokokeet rakkausvuosilta,
+palovakuutuspaperit ja yksityiset kirjeet suosiollisilta esimiehiltä.
+Sen hän ottaa auki ja etsii sieltä oman todistuksensa vastaavalta
+asteelta, vertailee ja koettaa saada selville, mitä lahjoja olet
+perinyt häneltä, mitä saanut äidiltäsi. Ja hän on äärettömän onnellinen
+nähdessään, ettei hänen antamansa leiviskä ole sinussa kevennyt, vaan
+että äidin mukana vielä on tullut uusia lahjoja sukuun. Kesken
+kiireintä kevätsiivousta istahtaa äitikin tutkimaan todistusta, vaikka
+hänen muut lukemisensa viime vuosina ovat supistuneet postillaan ja yhä
+uudistuviin keittokirjoihin. Hänessäkin herää hämärä muisto, että hän
+joskus maailmassa on kuullut semmoisen nimen kuin "geometria" -- niin,
+ja "algebraa" -- eikös se vain ollut algebraa, jota he niin hartaasti
+kärttivät maisterin opettamaan viimeisellä luokalla, vaikka siitä ei
+sitte tullut mitään?
+
+Mutta jos isä huomaa sinun jossain määrässä jääneen osattomaksi suvun
+henkisestä etevyydestä, näkee hän siinä selvän viittauksen, että luonto
+onkin aikonut poikaa toiselle uralle, käytännöllisille aloille,
+niinkuin postivirkoihin, metsähallintoon, apteekkiin, rautateille,
+kauppaan, maanviljelykseen j.n.e. Ja jos käytöksessä tai ahkeruudessa
+on huono numero, ei äiti voi kyllin surkutella opettajain
+puolueellisuutta ja vähäpätöisyyttä; he ovat jostain pikkuasiasta
+suuttuneet isään tahi heidän rouvansa kadehtivat äidin viimeistä
+leninkiä -- siinä kaikki. "Mutta sinullahan ei toki voi olla mitään
+huonoja tapoja, ei vaikka. On sinua toki sen verran osattu kasvattaa."
+
+Ellei kateus olisi liian alhainen tunne minunlaiselleni miehelle, niin
+melkeinpä katsoisin kateudella teitä punaposkisia, virkeäsilmäisiä
+koulupoikia, jotka saatte koko kesän olla omissa valloissanne ja
+nuoruuden mielellä nauttia luonnon nuoruudesta. Mutta enhän voi teitä
+kadehtia. Eihän se ole teidän syynne, ettei minulle elämä enää maistu
+samalta kuin teidän ijällänne. Silloin kun salaa luihautin savun
+opettajain heittämästä paperossin pätkästä, niin olipa se toisen
+makuinen kuin mitä nyt saan hyvästäkään sikarista; 25 pennin
+omistaminen tuotti silloin runsaamman riemun kuin nykyisellä ajalla
+sadat markat; toisin kuin nyt hypähti silloin rinnassa sydän, jos
+vilahduksenkaan näki tuosta lyhytpalmikkoisesta ihanteesta -- toisin
+hypähti kuin nyt, tiedustellessa itsekunkin niiden myötäjäisiä, jotka
+voisivat tulla kysymykseen; ja ne pienet kepposet, mitä koulussa
+tehtiin, ne tuottivat paljoa puhtaamman nautinnon kuin nyt hyvätkään
+luikerrukset raha-asioissa tai parhaiten onnistuneet vaalikeinottelut.
+
+Nauttikaa vain nuoruudestanne, koululaiset, niin kauan kuin huolet ja
+murheet eivät ole päässeet häiritsemään mielenne rauhaa. Kerran tulee
+sekin päivä, jona sanotte, että kouluaika se kumminkin oli elämänne
+iloisin aika. Huono numero on kyllä ikävä näyttää vanhemmille, mutta
+vielä ikävämpi on näyttää vekseliä pankkiherroille; "ehdot" ovat kyllä
+tukalat kesäkumppanit maalla ja vaikealta tuntuu niitä lähteä syksyllä
+suorittamaan, mutta vielä vaikeampi on puuhata "akordia" saamamiestensä
+kanssa.
+
+
+
+
+KUINKA JOUDUIN NAIMISIIN.
+
+
+Ovat monasti kysyneet, miksikä minä -- viisas mies -- olen mennyt
+naimisiin. Sentähden näyttää siltä kuin olisin selityksen velkaa tälle
+valistuneelle ja tiedonhaluiselle yhteiskunnalle.
+
+Lyhyesti sanoen on syy naimisiin menooni sama kuin kaikkiin muihinkin
+tyhmyyksiini, se nim. että minä aina _teen_ ensin ja _ajattelen_ sitte
+vasta -- jos sattuu aikaa ajatella sittenkään.
+
+Olin silloin alkava sanomalehtimies, aaterikas ja toivehikas, ensi
+kertaa uskottu kesätoimittajan edesvastaukselliseen asemaan. Ja minulla
+oli "hyvä ajatus toimestani", niinkuin sotamiehellä käsikirjan mukaan
+tulee olla. Tunsin elävästi, että isänmaan kohtalo suureksi osaksi oli
+minun varassani tämän kesän. Siinä raskaan vastuunalaisuuden tunnossani
+olin ruvennut raittiusmieheksi jo varhaisesta keväästä, sillä minä
+pelkäsin, että muussa tapauksessa saattaisin jonkun kerran
+hutikkapäissäni ajaa karille maamme valtiolaivan. Ihan totta, sitä minä
+pelkäsin.
+
+Tämä raittius se minut vei turmioon.
+
+Ryypiskely oli siihen saakka varjellut minua monesta tyhmyydestä, mutta
+nyt minä aikani kuluksi rupesin katselemaan tyttöjä -- tarkoitan,
+katselemaan sillä silmällä, jolla en koskaan ennen ollut tyttöjä
+katsellut. Vilkkunut kyllä olin heihin ja mahdollisesti joskus
+"ihaillutkin", kuten sanotaan, mutta ainoastaan ohimennen. Ihaillut
+heitä jokseenkin samalla maulla kuin kilpa-ajoissa ihailin sirotekoista
+liinakkoa tai lujakoipista mustaharjaa. Ihailin aikani, mutta siitä ei
+ollut sen vaarallisempia seurauksia. En minä niitä omakseni pyytänyt
+enkä olisi siihen aikaan suittanut ottaakaan, vaan jos näin niitä
+rääkättävän, niin pahaa se teki sydämelleni.
+
+Nyt minä aloin itse huomata, että tyttöväen läheisyys teki minuun
+kokonaan erilaisen vaikutuksen kuin ennen. Se minua pelotti. Jos
+korkealta kutsumukseltani olisin uskaltanut, niin totisesti olisin
+ottanut ryypyn pari vastapainoksi. Sillä minulle alkoi selvetä, että
+ihminen on aina kuin aistiviallinen: sokealla on erinomainen kuulo,
+kuurolla erinomainen näkö. Täytyy tehdä toinen taikka toinen:
+ryypiskellä taikka sitte armastella.
+
+Olin siis mahdollisimman altis taudille.
+
+Ja silloin saapui paikalle se basilli.
+
+Eräällä huviretkellä kohtasin tytön, jota en ollut nähnyt sitte
+lapsuuteni aikojen. Hänestä oli varttunut solakka neitonen. Silmät
+kirkkaat ja kiehtovat, kasvoilla niin puhtaat värit, varsi "kuin
+elämänlanka", ylväs ja sopusuhtainen, povi korkea, ja keltaiset kiharat
+tuhlaten tuuheat. Oli tullut kesäksi syntymäseudulleen ja aikoi
+syksyllä taas lähteä sinne kauas, missä oli ollutkin.
+
+Vai tuollainen ilmestys sinusta nyt on kehittynyt! Semmoinen yltäpyöreä
+pallukka kuin olit ennen koulutyttönä, jolle tein hyvän päivän
+ainoastaan silloin kun satuin tavattoman kohteliaalle tuulelle.
+Olimmehan me oikeastaan lapsuudentoverit, sillä useinhan olit ollut
+talosilla sisarieni kanssa ja minä olin tullut kuin hirmumyrsky ja
+pyyhkässyt olemattomiin talonne ja tanhuanne. Nukkenne olin kolhinut
+nenättömiksi, käsi- tai jalkapuoliksi, jos en milloin heitä aivan
+päättömiksi telottanut. Ja nyt me istumme tässä mielistelemässä
+toisiamme, vääjäilemässä toistemme tunteita kuin kaksi koiraa, jotka
+arvaamatta kohtaavat toisensa.
+
+Näitä mietin mielessäni, kun häntä katselin ja häijyyksiä hänelle
+juttelin. Ei suuttua tupsahtanut enää niinkuin ennen, eikä yhtä
+herkästi tillahtanut itkemään. Siis oli luontonsa kovennut, ja minun
+polosen oli pehmiämään päin! Aavistin kyllä, mikä vaara tässä piili.
+Omatuntoni pudisti arvelevasti päätänsä ja kuiskaili "elä leiki tulen
+kanssa, Kaapro!" Mutta aina minua on vaara viehättänyt, en koskaan ole
+malttanut väistyä sen reunamilta. Rakastan vaaraa sen vaarallisuuden
+vuoksi. Hermoni kaipaavat sitä ja nauttivat siitä.
+
+Kaikkien häijyyksien ohella lausuin hänelle ihan tahallani joitakuita
+hellänpuoleisia kohteliaisuuksia, niin että häneltä jäi suu auki ja
+silmät seljälleen, sillä mitään senlaatuista hän arvatenkaan ei ollut
+odottanut minulta. Oli kuin puulla päähän lyöty. Alkuun päästyäni
+ehdotin vielä, että seuraavana sunnuntaina lähtisimme huvimatkalle
+lähipitäjässä pidettävään maanviljelysnäyttelyyn, jonne minun kumminkin
+oli mentävä lehteni puolesta. Hän suostui kauniisti ja kainosti.
+
+Tätä sunnuntakia odotellessa -- se olkoon kunniakseni mainittu -- en
+yhtään yötä lemmentuskissa piehtaroinut enkä häntä siihen mennessä
+kertaakaan tavannut, en välittänyt tavata. Niin voimakas oli minussa
+vielä itsenisäilyttämisvaisto.
+
+Ja kun se sunnuntai tuli, ja laivarannassa näin olevan kaksi pientä
+höyrypurtta lähtemässä sinne maanviljelysnäyttelyyn, niin minä uhalla
+menin toiseen enkä siihen, jonka kannelta näin hänen keltaisten
+kiharainsa kumottavan. Olin kuin katumapäällä, en tiedä mistä.
+
+Mutta se ei auttanut. Hän vaihtoi laivaa. Oli kai huomannut valkoisen
+lakkini ja tahtoi päästä maksamasta matkaa. Siinä hän ainakin onnistui,
+ja väärinhän se olisi muutoin ollut, kun minä häntä olin tälle retkelle
+pyytänyt.
+
+"Luulin sinun tulevan noutamaan minua meiltä", virkkoi hän
+nuhtelevasti. Mutta kuinka sointuvalla äänellä!
+
+"En arvellut sinun lähtevänkään", vastasin. Tämä puolustus oli niin
+typerä, että sitä itsekin häpesin, yhtä typerä kuin käytöksenikin oli
+ollut. Mutta parempaa en sillä hetkellä keksinyt. Taikka -- jos
+rehellisesti tunnustan -- pyöri kielelläni valhe sellainen, että
+"kävinhän minä, vaan olit jo lähtenyt." Hän olisi sen tällä kertaa
+uskonut, mutta ihan varmaan matkalta palattua ottanut siitä selvän ja
+saanut minut kiini valheesta. Naiset ovat, kumminkin olevinaan, niin
+arkoja valheelle, että pelkäsin siinä tapauksessa kaiken särkyvän
+väliltämme. Ja sitä en millään ehdolla tahtonut vaikka taas toiselta
+puolen suurempi läheneminen minua arvelutti. Suhteemme oli minusta
+paraimmillaan semmoisena kuin se nyt oli. Että _hän_ riensi rantaan
+ennen minua ja vaihtoi laivaa minun tähteni.
+
+Kuultuaan minun selitykseni, hän katsoi silmiini pitkään ja syvään
+niillä kirkkailla silmillään. Sitte hän sanoi vielä nuhtelevammalla --
+ja sointuvammalla -- äänellä:
+
+"Olinhan minä luvannut. Mitä syytä sinulla on luulla minua niin
+huikentelevaiseksi?"
+
+"Kun et ole ollenkaan käynyt meillä."
+
+"Ethän sinäkään ole meillä käynyt."
+
+Nyt oli minun vuoroni katsoa terävästi häneen. Kaikkein
+jokapäiväisimmällä äänelläni lausuin sitte kuin ohimennen:
+
+"Äitini ja sisareni vaan ovat ihmetelleet, kun et ole käynyt heitä
+tervehtimässä niin pitkästä aikaa."
+
+"On niin paljon ollut käyntiä sukulaisissani", sanoi hän epäröiden.
+"Enkä minä ole juuri liikkunut missään."
+
+Hän ei voinut peittää hämillään-oloansa. Ei ollut tahtonut tulla meille
+-- luultavasti samaa vaaraa peläten minusta kuin minä hänestä! Sydämeni
+riemuitsi. Sinä et koskaan pysty pettämään minua! Olet edessäni kuin
+avoin kirja, koko olentosi minulle niin läpinäkyvän kirkas kuin lähteen
+vesi.
+
+En nähnyt siinä mitään sameaa, niin hartaasti kuin sitä katselinkin sen
+heleän kesäisen sunnuntain -- ja vielä niin monta päivää jälkeenpäin.
+
+En koskaan unhota sitä matkaa Savon ihanilla vesillä. Ja ne silmät, ne
+silmät! Ne seuraavat mua hautaan saakka.
+
+Siellä perillä oli kansanjuhla ja arpajaiset maanviljelysnäyttelyn
+yhteydessä. Paljo kaupunkilaisia ja vielä enemmän maalaisrahvasta. Oli
+tyttöjä, joita olin ennen nähnyt ja katsellutkin. Mutta mitä ne nyt
+olivat hänen rinnallaan? Savolaislytyksiä, sielu jossakin lihan
+peitossa, mutta ei kasvoissa, ei silmissä nähtävillä.
+
+Ostin arpoja hänelle, ja yhdessä oli voitto -- lapsen sukat. Kuinka
+viehättävästi hän punastui! Ostin itselleni. Lapsen myssy! No, on ne
+omat voittonsa niissä maalaisarpajaisissa. -- -- -- Lahjotin senkin
+hänelle, vietäväksi rakkaimmalle nukelleen.
+
+"Vieläkö sulla on nukkeja?"
+
+"O-on, muistona."
+
+Siitä johduimme entisiin aikoihin. Muistelimme, kuinka hän oli häärinyt
+emäntänä ja äitinä, kun minä esiinnyin hirmumyrskynä ja telottajana.
+Vaikka ne muistelmat eivät olleet minulle edullisia, niin halusta
+niissä viihdyin. Sillä olivathan ne sentään yhteisiä.
+
+Höyrypurret palasivat yöllä kaupunkiin. Mutta maanviljelysnäyttelystä
+jaettiin palkinnot vasta seuraavana päivänä, jolloin myös olivat
+kyntö- ja ojituskilpailut y.m. Minun täytyi sentähden _jäädä_, ja sain
+hänetkin jäämään, kun otin puuhatakseni hyvän yöpaikan.
+
+Saatettuani hänet sinne, palasin vielä juhlapaikalle. Omasta
+yösijastani en välittänyt pitää huolta; sen kyllä saisin vaikka mistä.
+Hiljakseen kävelin ja istuskelin tiepuolissa.
+
+Oli viileä ilta helteisen päivän jälkeen.
+
+Rinnassani alkoivat aaltoilla vastalaineet. Mitä hittoa sinä meinaat,
+Kaapro? Oikeinko olet tosissasi? Niinkö äkkiä se sellainenkin ahven
+kävi koukkuun?
+
+Vastaan tuli poikajoukko kansanjuhlasta, laulaen että kangas helähteli:
+
+    "Silloin ma tyttöjä hyväilen,
+    Kun ei ole muita töitä:
+    Pyhänseutuna kyläilen
+    Ja laulelen pitkin teitä."
+
+Peijakkaan pojat! Se on terveen järjen ohjelma. Viritin paperossin ja
+nousin kiveltä uutena miehenä. Ei tässä niin vaan mennä! Vielä on
+koettamatta viime keino, murtamatta viinan mahti.
+
+Lähteissäni juhlapaikalta oli sinne jäänyt sikermä herrasmiehiä
+pitämään kemuja. Muuan tuttava oli minuakin niihin kutsunut, vaan en
+mennyt silloin. Nyt menin. Hyvästi raittius, karahtakoon karille
+isänmaan laiva, mutta minun täytyy päästä tästä lumouksesta! Taistelin
+-- juoden kuin henkeni edestä. Mutta ei se oikein tahtonut vaikuttaa
+niinkuin ennen, ei muuttaa mieltä. Niitä silmiä en saanut
+karkoitetuksi.
+
+Yöllä heittäysin puoliväkisin sänkyyn, jossa kaksi miestä jo ennestään
+kuorsasi. Tuttuja miehiä. Hetkeksi nukahdin minäkin, mutta pian
+heräsin. Oli ahdas, kuuma ja kaikin puolin tukala. Eikä aamukaan
+alkanut valeta, vaikka jo piti olla aika.
+
+Nousin ylös. Ilma oli kerrassaan muuttunut. Satoi ja näytti niin
+kolkolta. Nuo maljatoveritkin tuossa vaan vetelivät hirsiä, nukkuivat
+kuin eläimet. Ilettämään rupesi koko paikka.
+
+Kertomuskin olisi pitänyt lehdelleni kirjoittaa eilisen päivän juhlista
+ja puheista. Mauttomia, sisällöttömiä. Ja näyttelyä tuli arvostella.
+Siinä en ollut vielä käynytkään. Läksin nyt. Mutta noloilta ja ikäviltä
+siellä näyttivät lehmät, sonnit, lampaat, kanat ja kaikki. Eikä
+siemenissä ja käsiteoksissa ollut mitään katsottavaa. Kilpakyntö alkoi
+nyt. Mutta hitto sinne menköön sateella kuraiselle pellolle, ajattelin,
+ja pyysin erään ystävällisen ja ymmärtäväisen isäntämiehen kertomaan
+minulle siitä jälkeenpäin.
+
+Mutta missä saisin tilaisuuden ryhtyä kirjoittamaan? Mahtaisiko _hän_
+jo olla ylhäällä? Siellä olisi rauhainen huone, ja hän voisi auttaa
+muistiani eilispäivän juhlallisuuksien ikuistamisessa. Minä en tosiaan
+ollut paljoa huomannut kaikesta, mitä ympärillämme lienee tapahtunut.
+Olin nähnyt ainoastaan hänet ja kuunnellut itse asiassa yksistään
+häntä.
+
+Löysin hänet sieltä, minne illalla olin jättänyt. Täysin puettuna istui
+keinutuolissa keskellä lattiaa, säteilevän hyvällä tuulella.
+
+Minä en kyennyt saamaan aikaan muuta keskustelua kuin jonkun
+tyytymättömän sanan ilmasta murahtamaan, ja sitte olin olevinani
+erinomaisen huolissani ja kiireissäni tärkeästä sanomalehtimiehen
+tehtävästäni. Istuin pöydän ääreen ja ryhdyin innolla tyydyttämään
+lukijakuntani vaatimuksia.
+
+Mutta ei se tahtonut sujua. Harvoin olen ollut niin haluttomalla ja
+alakuloisella mielellä kuin nyt. Huoaten laskin kynän kädestäni ja
+nousin kävelemään. Vilukin karmi selkääni. Sentähden asetuin uunia
+vasten seisomaan, kädet selän taakse, ja haukottelin happamesti.
+Kylmähän se uunikin oli, tietysti, ei koko kesänä lämmitetty. En
+mistään hinnasta olisi nyt itse katsellut itseäni enkä suonut toisten
+katselevan, kaikkein vähimmän hänen. Mikä mun toikin tänne! Ja hän
+tuossa herttaisesti hymyilee kuin kirkkahin päivänpaiste.
+
+"Kuule, mikä sinun on, Kaapro, kun olet niin surkean näköinen ja
+äänetön?" kysyi hän vihdoin.
+
+Häpeä olisi ollut tunnustaa, että pääasiallisena vikana taisi olla
+kohmelo. Sensijaan arvelematta tokasin:
+
+"Minä olen rakastunut."
+
+"Kehenkä -- jos saan olla utelias?"
+
+Anteeksiantamattoman epäkohteliasta olisi ollut vastata muuten kuin:
+
+"_Sinuun_, luonnollisesti!"
+
+Ja niin minä vastasin, ajattelematta seurauksia.
+
+Hän näytti hämmästyvän vielä enemmän kuin kaikista edellisistä
+kohteliaisuuksistani. Silmäteränsä laajenivat, katse yhä kirkastui,
+rinta kohoili ja laskeusi kuin olisi hän ollut suurimmassa tuskassa.
+Näytti aikovan katsoa läpi luitteni ja ytimieni, saadakseen selville,
+tottako minä puhuin vai leikkiä. Likeltä piti, etten tässä
+tarkastuksessa purskahtanut nauramaan. Niin hullunkuriselta minusta
+tuntui koko juttu. Tunnustaa tässä rakkautensa, aamutuimaan. Mutta
+sillä puolustelin tekoani sydämessäni, että onhan tuossa edes jotain
+jännitystä tämän ilkeän ikävän kohmeloaamun ratoksi.
+
+Oli siinä sentään toinenkin seikka, joka minua yllytti ryntäämään näin
+päistikkaa. En ollut ikinä ennen kosinut -- en totisesti -- ja minua
+huvitti kerran koettaa, saisinko rukkaset.
+
+Vaikka enhän minä nytkään vielä ollut kosinut, eikä ole sanottu, että
+olin aikeissakaan jatkaa. Onneksi ei hän lukenut minua niinkuin minä
+häntä, eikä tiennyt mitä mielessäni liikkui. Jo koulupojasta olin
+tottunut kaikissa vaiheissa säilyttämään vakavan ja tyynen ulkokuoreni,
+ja sillä monen kujeen seurauksista selkäni suojellut. En järkyttänyt
+jäsentäkään enkä asentoani millään tavalla muuttanut.
+
+Kun en kiirehtinyt jatkamaan asiaa likemmä ratkaisua, täytyi hänen
+tarttua siihen. Sillä kohtaus näytti pitkistyessään käyvän hänelle sitä
+tuskallisemmaksi, kuta hauskemmasti se minun urheiluhermojani kutkutti.
+Vihdoin hän katkasi äänettömyyden kysymyksellä:
+
+"Mihin tuloksiin -- mihin käytännölliseen tulokseen sinä sillä
+tunnustuksellasi aiot päästä?"
+
+Kylläpä olet käytännöllinen, ajattelin, ja mieleni teki sanoa, etten
+aikonut päästä mihinkään sen enempiin tuloksiin; olin vaan vastannut
+hänen kysymyksiinsä. Mutta silloin taas ymmärsin, että ijäksi rikkoisin
+välimme, ja sitä en mitenkään hennonnut. Minun ei auttanut muuta kuin
+sanoa: "Tarkoitukseni on pyytää sinua vaimokseni." Taas alkoi hänen
+povensa rauhattomasti aaltoilla, niin että hänen oli vaikea puhua.
+Jännityksellä odotin päätöstä -- en kohtaloni ratkaisua, sillä niin
+syvälle en ollut vielä langennut, että edes yöuneni olisi kauankaan
+siitä riippunut -- luulen ma --, vaan tiedonantoa siitä, saanko
+rukkaset vai enkö. Hän alotti hiljaa ja epävarmasti:
+
+"Olin ajatellut jäädä vapaaksi --"
+
+Silloin aukeni ovi ja huoneeseen astui se ystävällinen ja ymmärtäväinen
+isäntämies, ilosta loistavin kasvoin, ja julistaa:
+
+"Meijän Poavopa se sai ens palakinnon kynnöstä, ja meijän mustapeä
+sonni ens palakinnon karjanäyttelyssä. Alakaa ne nyt tästä puoleen akat
+meillä lehmiään kuletella, kun tulloo sonnin tarvis -- --"
+
+Varjele Jumala ketään kosimasta maalla! Minulla oli täysi työ päästessä
+eroon miehestä. Pääsin kumminkin lopulta. Mutta tunnelma oli häiritty
+ja kului kotvan aikaa, ennenkuin siihen taas palausimme.
+
+Silloin minä jo istuin hänen vieressään keinutuolissa -- se toki on etu
+maalla, että ne ovat niin leveät -- ja kuuntelin hänen tunnustuksiaan,
+kuinka hän vuosikausia oli tallettanut eräitä sisarieni kirjeitten
+kuoria, joihin minä olin sattunut kirjoittamaan osotteen, j.n.e. Mutta
+tunnustuksia niitä täytyi tehdä minunkin ja antaa tyydyttävä selvitys
+monesta entisestä seikkailustani. Verraten viattomia ne olivat, joista
+hänellä oli vihiä.
+
+Tunti siinä vierähti tunnin perästä, kunnes sade lakkasi, taivas
+selkeni ja aurinko valaisi tummat maisemat. Päästiin hankkiutumaan
+kotimatkalle.
+
+Lopun sitte jokainen arvaa jo tämän kertoelman päällekirjoituksesta.
+
+
+
+
+"NUOREN SUOMEN" TYÖPÄIVÄ.
+
+
+"Äiti, voileipää! -- Kuuletko, äiti? -- Isä, kuuletko?"
+
+Saatuamme vielä joka välimerkin kohdalla eräitä sysäyksiä kylkeemme,
+niin äiti kuin minäkin, tiedämme milloin meidän "Nuori Suomi" -- kohta
+nelivuotinen -- alottaa työpäivänsä.
+
+"Miks', isä, et nouse antamaan Jaakollesi voileipää?"
+
+Myönnän kyllä tämän huomautuksen isän velvollisuuksista täysin
+oikeutetuksi, mutta itsepintaisesti kumminkin koetan pitää kiini unen
+päästä ja olla nukkuvinani, odotellen, että äidin sydän ensiksi
+heltyisi, eikä minun vielä tarvitsisi nousta lämpimästä vuoteestani.
+Paha vaan, että äidillä taitaa olla samanlaatuiset tuumat.
+
+"Anna, hyvä äiti, voileipää ainoalle pojallesi!"
+
+Nyt voin jo olla huoletta. Poika muisti vihdoin pyytää "kauniisti",
+niinkuin oli opetettu. Ja, oikein laskettu, äiti jo liikahtelee. Kohta
+on se asia selvillä. Saanpas sittenkin vielä pienen aamutorkun, joka
+minusta maistuu niin hyvälle. Mutta tätä toivoa rakentaissani en ollut
+kuullut kaikkia asianomaisia. Ennenkuin äiti oli ehtinyt toimittaa
+voileipää määräpaikkaansa, tunnen pienen, pehmoisen käden hivelevän
+partaani ja lämpimän hengityksen korvassani.
+
+"Isä, joko sinä olet ostanut sen uuden hevosen? Eikös nyt jo ole 'ens
+viikolla'? -- Minä olenkin sinun poikasi, en olekaan äidin poika."
+
+Tällä kertaa hän tosin minun puolestani olisi vielä saanut tunnin
+verran olla äidin poikana -- tuon valtin arvon minä muuten tunsin hyvin
+vanhastaan -- mutta samalla tiedän kokemuksesta, että on turha vaiva
+koettaa nukkua silloin, kun Jaakko kerran on herätyspäällä. Eihän poika
+raukka sitä tiennyt, että olin valvonut toimistossa myöhään yöhön ja
+vielä ottanut töitä kotiin, kun tahdoin saada koko viikon joulurauhaa
+ja levätä asiaksi asti. Hän oli jo aikaa ollut unen helmoissa,
+ennenkuin minä kotiuduin. Nyt koetin parhaani mukaan selittää, että
+jouluun on useampia päiviä -- täytyy siihen mennessä nukkua monta yötä
+ja kiltisti antaa pestä silmänsä, muutoin joulu ei tule ensinkään -- ja
+että minä sitte kyllä ajoissa ostan hänelle hevosen.
+
+"Minkälaisen hevosen sinä ostat?"
+
+"Sinisen."
+
+"Onko sillä häntä?"
+
+"On kaksikin."
+
+Pitkällisen harjoituksen jälkeen osaan suunnilleen vastailla hänen
+kysymyksiinsä puoli-unessakin. Jos en ollenkaan vastaisi, panisi hän
+sen kovin pahakseen. Mutta hevosen Jaakko tuntee siksi hyvin, että
+viimeinen vastaukseni saattoi hänet hetkeksi syviin ajatuksiin.
+
+"Missä sillä on toinen häntä?"
+
+"Selässä."
+
+"Vai niin!"
+
+Sillä ijällä ei pojan ole lupa epäillä isänsä tiedonantoja enemmän kuin
+hänen mielipiteitänsäkään. Ja vaikka olisi lupakin, ei ole sitä halua
+vielä. Voi sentähden aavistaa, mikä sekava vyyhti oli pienten aivojen
+selvitettävänä, kun ei millään hevosella luonnossa tai kuvakirjoissa
+ollut näkynyt kahta häntää. Mutta aivojen toiminta ei mennyt hukkaan.
+Voitonriemulla hän nousi istuilleen ja huudahti:
+
+"Niin, se on _harja_, isä!"
+
+"Harjaksiko sitä sanotaankin?"
+
+"Niin. ja se on kaulassa eikä selässä."
+
+"Sitäpä minä en muistanut. Missä paikassa se on kaulassa -- kaulan
+allako?"
+
+"Ei ole. Voi, kuinka isä on tuhma! Kaulan vieressähän se on."
+
+Turvaun aina tilaisuuden sattuessa siihen sotajuoneen, että itse rupean
+kaikkea kyselemään ja annan Jaakon selittää asioita. Silloin hän heti
+näyttää joutuvan hämilleen ja käy harvapuheisemmaksi. Tällä kertaa se
+kuitenkin oli tarpeetonta, sillä vihdoin ilmestyi äiti voileipineen
+ovelle ja sai hänet sen avulla pois sängystä kanssansa keittiöön.
+Kuulin vielä Jaakon vaativan itselleen kahvia -- ei kahvin vuoksi, vaan
+vehnäsen ja sokurin -- sekä sitte kääntävän puheen joulukuuseen ja
+omeniin y.m. siihen kuuluviin makeisiin. Nyt se diplomaatin alku siellä
+vakuutti olevansa "äidin poika" aina jouluun asti, koska isä on niin
+ruma ja äiti kaunis -- muka! Kaikkipa tässä jo osaavatkin naisten
+heikkoon kohtaan! Siihen ajatukseen nukahdin ja sain kuin sainkin vielä
+unta muutaman silmäntäyden. Mitä vaivaa minun aamu-uneni suojeleminen
+Jaakolta lienee maksanut äidille, en voi sanoa, mutta lopulta se
+nähtävästi oli mennyt sivu hänen voimiensa, koska herätessäni kuulin
+Jaakon iloisen naurun ja tapasin hänet ratsastamassa hartioillani,
+pitäen molemmin käsin kiini tilapäisen ratsunsa "harjasta."
+
+"Minnekkä nyt ajetaan, isä?"
+
+"Kuka sinä olet?"
+
+"Jaakko -- sinun poikasi."
+
+"Sanoppa koko nimesi!"
+
+"Jaakko Jääskeläinen... Ptruu, nyt käännetään metsään joulukuusta
+ottamaan."
+
+"Elä, hyvä mies, revi tukasta! Ei sitä paljo ole ilmankaan."
+
+"Onkos sillä uudella hevosella harja ja pää?"
+
+"On kyllä."
+
+"Katkasinkos minä entiseltä hevoselta pään?"
+
+"Katkasit -- ja olit paha poika."
+
+"Niin -- minä olen sinun poikasi. Isällä on niin kaunis partakin."
+
+Poika parka! Hän on ollut melkein koko lyhyen ikänsä Karjalassa, jossa
+kivetkin ovat mädänneitä.
+
+Koko perheen yhteisillä ponnistuksilla saatiin "Nuori Suomi"
+aamupäiväksi häviämään näköpiiristäni, että voin rauhassa työskennellä.
+Mutta kun hänet tuotiin päivälliselle, ei tarvinnut kysyä, missä hän
+oli ollut. Oli suoja ilma, lumi nuoskaa, ja poika märkä kuin kuikka
+kiireestä kantapäähän, korvatkin lunta täynnä. Hänet oli löydetty
+syvältä lumihangesta, jonne toiset yhtä viisaat olivat hänet
+haudanneet. Paraillaan vetivät sielumessuja, kun pelastus saapui --
+onneksi niin aikaseen, ettei veisuja vielä tarvittu. Posket olivat
+pojalla punakat kuin pihlajanmarjat, ja silmistä loisti kadehdittava
+elämänilo, jonka ei luulisi koskaan sammuvan. -- Mitä antaisinkaan, jos
+saisin takasin ne ajat ja mahdollisuuden alkaa uudestaan! Mutta meidän
+on suotu elää täällä toinen elämä ainoastaan lapsissamme -- niin
+pitkälti kuin jaksamme heitä seurata.
+
+Syödessään ei Jaakko tällä kertaa rikkonut kuin yhden juomalasin, ja
+siitä viattomasta syystä, että katsoi velvollisuudekseen tarttua siihen
+ainoastaan toisella kädellään, niinkuin isäkin. Keittoa tosin läikähti
+pöytäliinalle melkein lautasellinen, pienempiä vahinkoja mainitsematta,
+mutta kaikeksi onneksi ei äiti ollut saapuvilla sillä hetkellä.
+
+Iltapäivällä minä kumminkin päätin vielä mennä toimistoon muutamiksi
+tunneiksi. Jaakko aikoi lähteä joko mäenlaskuun taikka lumisille.
+Jälkimäisessä tapauksessa arveli hän antaa selkään Kallelle ja
+Villelle, jotka olivat panneet hänen haudalleen "niin paljo multaa",
+että hän ei voinut huutaakaan. Molemmat haudankaivajat kyllä olivat
+lähes puolta vanhemmat kuin Jaakko ja näköjään samassa suhteessa
+voimakkaammatkin, mutta Jaakko ei pelkää mitään, ei pöppöjäkään.
+
+Miten Jaakon uhkarohkeat aikeet lienevät onnistuneet, siitä en koskaan
+ole saanut selkoa. Minun kotiin tullessani sanottiin hänen olevan
+salissa tai minun kamarissani -- "luultavasti pahanteossa, koska on
+ollut niin kauan hiljaa."
+
+"Sinäkään et sitä milloinkaan kurita, vaikka se on niin vallaton",
+lisäsi vaimoni noin vaan ohimennen, varmuuden vuoksi, sillä saman
+ajatuksen on hän jo ennen lausunut vähintäin tuhannen kertaa.
+
+Hm. Astun saliin.
+
+"Kuuleppas, Jaakko, mitä sinä nyt olet tehnyt?"
+
+"Minä vaan laitan nämät kauniimmaksi, kun joulu tulee meille."
+
+Keskeyttämättä työtään vilkasi hän minuun yli olkansa kuin ainakin
+asiaankuulumattomaan henkilöön. Poika oli löytänyt mustepulloni -- itse
+ison varastopulloni -- ja maalasi nyt korkilla mustia kuvioita
+huonekalujemme päällyksiin. Nuo huonekalut, vastikään päällystetyt
+punasella plyyssillä, ne olivat olleet meidän ylpeytemme -- ja
+senverran sitä riemua kesti, tuskin kahta viikkoa.
+
+"Näin mummolassakin on. Eikös ole, isä?"
+
+Veressäni alkanut kuohahdus asettui, kun muistin että minun äitini
+huonekalujen päällysvaatteessa tosiaan oli tummia ruusuja vaaleammalla
+pohjalla. Tuo vaihtelevampi värisovitus oli siis paremmin tyydyttänyt
+Jaakon kauneusaistia kuin meidän yksitoikkoinen. Ja maustahan ei pidä
+riidellä!
+
+Mutta vaimoni ei ottanut asiaa ollenkaan taiteen kannalta.
+Mahdollisesti olisi hän muutamilla hyvin tähdätyillä iskuilla
+ainaiseksi tukahuttanut nuoressa sielussa piilevän itsenäisen
+luomiskyvyn, ellei minun olisi onnistunut ehkäistä nousevaa myrskyä,
+suuntaamalla sen pieneksi perhekohtaukseksi meidän kahden välillä.
+Jaakko sillä aikaa ehti keittiössä jo kaataa täyden vesisangon
+palvelustytön sänkyyn, ja pelasti nahkansa siitäkin, koska hän vaan
+"kasteli taimilavaa."
+
+Palautetun perhesovun lujittamiseksi ehdottelin vaimolleni, että nyt
+monesta ajasta kävisimme jossain konsertissa tai teaatterissa.
+
+"Turhaa kulunkia vaan", vastasi hän. "Molempia saat kotona kyllältäsi,
+joshan Jaakko vähänkin on luonnossaan."
+
+Aivan oikein. Kuinka en tullut ajatelleeksikaan Jaakon "iltatunnelmaa",
+jota en viime päivinä ollut nähnyt! Ja nähtävä se on; ei siitä toisen
+kertomalla saa kunnollista kuvaa. Painatan tähän sentähden ainoastaan
+joitakuita päänumeroita hänen vaihtelevasta ja sisältörikkaasta
+ohjelmastaan:
+
+1. Soitantoa kaikilla mahdollisilla soittokoneilla.
+
+Soittokoneiksi kelpaavat mitkä esineet tahansa, sekä huone- että
+talouskapineet tahi niiden puutteessa halot; ääni lähtee taiteilijasta
+itsestään.
+
+2. Venäjän sotaväen lauluja.
+
+Sanat lausutaan epäselvästi, mutta sävelet ovat jokseenkin paikalleen
+opitut Viipurissa, jossa mainittu sotaväki marsseillaan "laulaa" pitkin
+katuja.
+
+3. Omia laulusovitelmia.
+
+Sävel useimmiten vivahtaa eri kirkkokuntien messuihin. Sanat
+omatekoiset, esim. "Linnut laulavat kesällä puissa ja äiti on antanut
+Jaakolle namusia, eikä kissanpoikia saa viedä koskeen" j.n.e. --
+Laulunumeroita yli ohjelman voi yleisö pyytämättä saada, minkä korvat
+kestävät.
+
+4. Ratsastusnäytteitä.
+
+Tarpeen vaatiessa käytetään hevosina samoja esineitä, jotka äsken
+olivat soittokoneina.
+
+5. Pantomiimeja Suomen eläimistöstä. Esitetään erinomaisella taidolla
+ja luonnonmukaisuudella.
+
+Suosituimmat osat ovat: hevosen, karhun, kissan, koiran ja sen
+kotieläimen, jonka nimeä pidetään rumempana kuin muiden -- vaikka me
+emme ole juutalaisia. Näissä tehtävissä tulee taiteilija nuohonneeksi
+joka nurkan ja kaikkien huonekalujen alukset.
+
+6. "Posetiivinsoittaja" -- kuvaelma.
+
+Taiteilija esiintyy vuoroin posetiivinsoittajana, vuoroin taas tämän
+seurassa olevana marakattina.
+
+7. "Kulkukauppias", moninäytöksinen näytelmä.
+
+Aihe tietysti Karjalasta saatu sekin: ontuva kulkukauppias, jolla on
+puheessa vähä vikaa ja joka etupäässä myy "rlihmarlullia."
+
+J.n.e. samaan suuntaan.
+
+Kun tämä tämmöinen urakka suoritetaan kaiken muun vakaisen päivätyön
+päälle, ei ole ihme, jos illan sankari lopulta vedetään esiin jonkun
+sängyn tai sohvan alta, jonne hän on nukkunut. Usein taas väsyy
+"yleisö" kesken ohjelman ja pakottamalla pakottaa tuon vaivojansa
+säästämättömän taideniekan levolle ennenaikojaan. Silloin nukkujan
+pölyisille poskille tavallisesti jäävät yöksi kyynelten uurteet.
+
+Mutta kunhan äiti aamulla saa hänet taivutetuksi pesuastian ääreen,
+ovat kasvot taas kirkkaat kuin keväinen päivänpaiste, ja kaikki huolet
+unohdetut.
+
+Ei kumminkaan aivan kaikki. Joulukuusi ja se uusi hevonen ovat vielä
+huomennakin mielessä. Ja kun joulu vihdoin tulee ja kuusi sytytetään ja
+Jaakko istuu uuden hevosensa satulassa -- niin sitä iloa soisin
+teidänkin olevan näkemässä.
+
+
+
+
+MITEN MUSTALAISKYSYMYS ON RATKAISTAVA.
+
+
+Surkuteltava kohtalon oikku pitää todellakin olla, etten minä -- niin
+viisas mies kuin omasta mielestäni olen -- etten minä ole vielä
+milloinkaan saanut istua missään valtion komiteassa. Minulle se ei
+itseni vuoksi ole ikävä, sillä minun lihakseni ovat sekä näöltään että
+tunteiltaan kaikkea muuta kuin alamaisia komiteallisia istumalihaksia,
+vaan valtiota minä surkuttelen, kun se on jättänyt käyttämättä
+minunlaiseni kyvyn. Eikä köyhällä maallamme suinkaan ole varaa heittää
+hukkaan tällaisia aarteita.
+
+Aivan poikkeuksetta olen näet tehnyt sen havainnon, että kaikkien
+komiteain mietinnöt -- vaikka olisivat olleet kuinka nerokkaita --
+eivät ole kyllin nerokkaita olleet _minulle_. Ei ainoassakaan ole aate
+viety perille saakka, vaan jätetty puolitiehen, niin että minulla olisi
+niissä aina parantamista ja parsimista, vaikka useimmiten olen
+viisaasti pitänyt täydennysmietteeni suuremmalta yleisöltä salassa ja
+itsekseni kaikessa hiljaisuudessa nauttinut maan valittujen miesten
+pienuudesta minun rinnallani. Vaiteliaisuudestani on kuitenkin harvoin
+ollut vahinkoa valtiolle ja yleisten asiain kululle, sillä minun
+ijässäni ei ole vielä yhtään komitean mietintöä semmoisenaan
+toteutettu. Useimmat ovat ikipäiviksi hautautuneet hallituksen
+arkistoihin, eli sanomalehtikielellä sanoen joutuneet paperikoriin.
+Joitakuita on osittain toimeenpantu, mutta vasta sitte kun ne on
+muodostettu peräti toisiksi kuin mitä ne olivat komiteamietintöinä
+ollessaan.
+
+Tarkkaava lukija voipi jo näistä muutamista viittauksista nähdä, että
+minulla -- niinkuin kaikilla muillakin kelpo miehillä -- on korkeat
+ajatukset itsestäni ja kyvystäni. Joku heikko sielu kenties erehtyy
+epäilemään, ovatko nuo korkeat ajatukseni oikeutetut. Minä sen heille
+suon anteeksi. Mutta taittaakseni kärjen tuollaisilta epäilyksiltä,
+vaatii velvollinen kunnioitus itseäni kohtaan minun mainitsemaan jonkun
+ratkaisevan esimerkin, jonka nojalla voin huoletta jättää lukijan
+päätettäväksi, olenko edellisessä liiotellut vai enkö. Otetaanpa
+esimerkiksi vaikka:
+
+
+Mustalaiskomitean mietintö,
+
+joka tosin ei liene kaikkein mallikelpoisimpia eikä vaikeimpia
+arvostella, koskapa siihen on rohjennut käydä kiini esim. erään
+kansanvaltaisen sanomalehden toimitus, missä tiettävästi ei löydy
+ainoatakaan miestä, jota voisi sanoa ruudin keksijäksi -- minun
+rinnallani. Mutta kelpo miehiä he ovat siltä, koska heillä näyttää
+olevan korkeat ajatukset itsestään, ainakin korkeammat kuin
+mustalaisista ja mustalaiskomiteasta.
+
+Päästäksemme keskelle asiaa, annamme ensin puheenvuoron tuolle
+kansanvaltaiselle lehdelle. Näin siellä kirjoitetaan otsakkeella:
+
+
+"Gordionin solmu":
+
+"Mutkallinen on kieltämättä tuo Gordionin solmu, eivätkä sitä kaikki
+kykene aukasemaan, kaikki kun eivät ole Aleksantereja. Tuonnottain
+työnsä päättänyt mustalaiskomitea on kuitenkin luullut omaavansa
+tällaisen Aleksanterin kutsumuksen sen umpisolmun aukasemiseen, mikä
+kaikista kuljeksivista mustalaisista tekisi vakaasti paikalleen
+asettuneita kunnon kansalaisia. Ja keino on yhtä yksinkertainen kuin
+Aleksanterin miekan isku: asetetaan erityinen mustalaisylihallitus
+tarkastelijoineen, sihteerineen, vahtimestarineen ja perustetaan pari
+mustalaiskoulua, toinen tytöille, toinen pojille. Eiväthän kustannukset
+noista mitään merkitse meidän rikkaalle maallemme. Ylihallitus maksaisi
+arvion mukaan 12,000 mkaa vuodessa, koulut taasen yhteensä 26,500 mkaa.
+Ja jos joku tuhat vuosittain menisi lisäksi ylimääräisiä määrärahoja,
+niin täytyisihän ne myöntää, kun kerran puuhaan on ryhdytty.
+
+"Mustalaisten luvun maassamme laskee komitea noin 2,000 hengeksi.
+Pienihän olisi siis valtion kustannus näistä. Ainoastaan parikymmentä
+markkaa henkeä kohti. Mielelläänhän tuon maksaa, kun sillä saisi niin
+paljon hyvää aikaan!
+
+"Löytyy kuitenkin paljon epäuskoisia Tuomaita, jotka eivät luota
+komitean ehdottaman ylihallitusjärjestelmän autuaaksitekeväisyyteen.
+Mekin kuulumme niihin ja pidämmepä vielä komitean palkkoihin ja muihin
+käyttövaroihin kulutetut rahat hukkaan menneinä, ellei niistä ole
+tuloksena muuta kuin uusi ylihallitus, uusia virkamiehiä. Sitä lajia on
+meillä jo entiseltäänkin liikenemään asti, joten ei suinkaan uusia
+tarvittaisi. Ja lisäksi on meillä asetuksia maankiertäjistä,
+irtolaisista, hengille-kirjoittamisesta. Tarvitaanko vielä erityinen
+ylihallitus, että mustalaiset saadaan näiden asetusten alaisiksi?
+Luulisi toki, varsinkin silloin, kun monen moni kansalaisten
+taloudellista ja henkistä tilaa kohottava pyrintö, moni kansamme
+elinehdoista kaipaa tehokkaampaa kannatusta hallituksen puolelta.
+
+"Epäilemättä voidaan mustalaisten hyväksi toimia paremmin muulla tavoin
+kuin uusia virastoja perustamalla, uusia virkamiehiä asettamalla ja
+kansan varoja niihin tuhlaamalla."
+
+Millä muulla tavoin? kysyn minä -- todistaakseni äskeistä väitettäni,
+että ne herrat eivät ole ruudin keksijöitä, jos kohta osaavatkin
+moittia toisten keksintöä. He eivät ole Aleksantereita, joshan ei
+mustalaiskomiteakaan ollut.
+
+Heidän ajatuksensa, että oman kansamme elinehtojen parantaminen
+kipeämmin kaipaa hallituksen huolenpitoa ja yhteisiä varoja kuin
+mustalaisten raahaaminen samaan yhteiskunnalliseen kurjuuteen ja
+työnorjuuteen, missä itse huokailemme, ei edes ole alkuperäinen. Sen
+lausuu Blatchford "Iloisessa Englannissa" -- tuossa tusinasosialistien
+pipliassa -- seuraavin sanoin:
+
+"Olen usein nähnyt teidän ylenkatseellisesti nyrpistävän nenäänne
+nähdessänne mustalaisen. Mutta mustalainen on terveempi, vahvempi,
+urhoollisempi ja viisaampi ihminen kuin te, ja elää hauskempaa,
+vapaampaa ja luonnollisempaa elämää kuin te. En sillä tosin tahdo
+väittää, että mustalainen olisi kansalaisen malli. Mutta te voitte
+paljon oppia häneltä, ja minä epäilen, ettei ole mitään, mitä hän voi
+oppia teiltä."
+
+Sen mahdollisuuden varalta, että epäilisitte meidän mustalaisia
+heikommiksi ja vähemmän tarmokkaiksi kuin Englannin mustalaiset, kerron
+tapauksen, jonka itse olen omin silmin nähnyt ja jonka kaltaisia voisin
+kertoa kymmenittäin hyvin luotettavain kuulopuheitten nojalla.
+
+Oli kaunis kesäilta, vähä jälkeen iltahuudon. Me valkohousuiset isänmaan
+puolustajat (olin silloin niitä mustahousujen seläntakaisia
+"reservimiehiä") valmistausimme käymään levolle kasarmiimme, kun
+muutaman kilometrin päässä olevasta metsämökistä tuotiin sana kiireinen,
+että mustalaisjoukko siellä oli tekemässä tuhojaan, aikoen tappaa koko
+mökin väen ja ryöstää sen aarteet. Mökki oli meille kaikille hyvin
+tunnettu salaisena viinakauppana, joten emme millään ehdolla voineet
+sallia sen varojen joutuvan vieraitten valkoihoistenkaan suihin,
+saatikka mustalaisten.
+
+Puolessa minutissa muodostui kymmenkunta valiomiestä patrulliksi,
+pistimet vyölle, ja kuin vihaiset sonnit hyökättiin -- ei, lennettiin
+metsän läpi taistelupaikalle, varmasti päättäneinä voittaa taikka
+kuolla. Perille tultua havaitsimme "mustalaisjoukossa" olevan _yhden_
+miehen. (Autettavien mökin asukasten luvussa oli kolme miestä, paitsi
+vaimoväkeä ja lapsia.) Kunnioituksesta kansallista puolustuslaitostamme
+kohtaan vaikenen taistelun yksityiskohdat, sillä olihan loppu mielemme
+mukainen. Taitavilla saartoliikkeillä saimme mustalaisen vastarinnan
+vihdoin masennetuksi ja hyvin osatuilla nyrkiniskuilla hänet kaadetuksi
+maahan. Silloin vasta muistuivat meille pistimet mieleen. Kunnia
+kruunun aseelle! Takimaisetkin nyt tunkeutuivat esiin, ja työntäen
+ennen lyöneitä syrjään, sähisivät hampaitaan kiristäen: "Annas, kun
+minäkin lyön!" Niin sitä iskettiin miestä, joka jo aikaa oli maannut
+liikkumatonna, iskettiin iskemästä päästyäkin.
+
+Tämän kauniin piirteen ihmisluonteessa olen sittemmin tavannut monasti,
+en ainoastaan ruumiillisissa tappelutilaisuuksissa, vaan myös
+henkisissä otteluissa. Moni, joka ei pysty kuusta kaatamaan, on
+suorastaan sankari oksien taittamisessa. Missä määrässä tämä
+luonteenominaisuus on kehittyneempi suomalaisilla kuin muilla
+kansoilla, en voi varmuudella sanoa, sillä tämä kerta oli ainoa, mitä
+olen tapellut muita kansoja kuin suomalaisia vastaan.
+
+Kun mökin miehet vielä olivat varmuuden vuoksi pistäneet makaavaan
+mustalaiseen muutamia puukonhaavoja ja akat lyöneet halolla, veimme
+hänet kaupungin poliisikamariin -- lailla rangaistavaksi. Miestä oli
+pahanlainen kantaa, se kun oli niin hervoton ja pehmeä kuin onkiliero.
+Sillä jok'ainoa luu oli poikki, minkä vaan voi poikki saada, pitemmät
+luut monesta kohti; esim. molemmista sääristä sanoivat reservipojat
+koetellessaan matkalla niitä pyöritellä, että ne olivat "kolmesta kohti
+ympäripoikki." Ja kun mustalainen heitettiin putkan nurkkaan, olisi
+häntä ollut vaikea ottaa sieltä kokonaisena muutoin kuin lapiolla.
+Mutta henki siinä oli.
+
+Meidät käskettiin aamusella poliisitutkintoon "todistajiksi", mökin
+miehet asianomaisiksi "päällekantajiksi". Ja me menimme. Mutta meitä ei
+siellä tarvittu.
+
+Sillä mustalainen oli yöllä -- _karannut_ putkasta! Lurjus, karannut
+hyvin ansaittua rangaistusta pakoon!
+
+Rakas lukija, elä luule minun tekevän sinusta pilkkaa! Tämä on totta
+sanasta sanaan. Jos ei ole, jääköön sille puheelle, että saat minulle
+antaa tuon mustalaisen kurin.
+
+Siitä päivästä olen tavallaan (huom.! _tavallaan_) ihaillut
+mustalaista. Sillä minussa tuskin olisi miestä karkaamaan putkasta
+terveenäkään.
+
+Toivoen, että nyt ymmärrämme toisiamme, ryhtykäämme todenteolla
+miettimään, mitä voisimme tehdä tuon lainrikkojan, karkulais- ja
+hylkyläiskansan hyväksi. He tosin eivät ole meiltä tällaista apua
+pyytäneet, joka kyllä on huomioonotettava asianhaara, kun on kysymys
+mustalaisista, sillä he harvoin jättävät pyytämättä, mitä suinkin
+luulevat tarvitsevansa.
+
+Minä puolestani en hennoisi ihan könttänään heittää nurkkaan komitean
+mietintöä, kun sen valmistamisessa kumminkin on paljon tehty
+arvokasta työtä ja istuttu monta ikävätä iltaa. Olisihan se henkisen
+kansallisomaisuutemme hukkaamista, jos niin suuren työn tulokset
+semmoisenaan hyljättäisiin.
+
+Ei, mustalaiskomitean mietinnössä ei ole muuta vikaa kuin se
+tavallinen, että aatetta ei ole jaksettu viedä perille asti, vaan on
+pysähdytty puolimatkaan. Sitä tarvitsee vain vähä kehittää, niin siitä,
+tulee hyvä. Valistusta on mustalaisille annettava, niinkuin komitea
+aivan oikein ehdottaa, sillä valistus on kaiken parannuksen alku ja
+juuri. Mutta miksi ainoastaan kansakoulusivistys Jyväskylään ja
+Sortavalaan perustettavissa kouluissa? Miks'ei kerralla
+yliopistosivistys? Johan siitä on aikaa, kun tohtori Kilpis-vainaja
+lahjotti pohjarahan sitä varten, että tulevaisuudessa saataisiin
+syntymään uusi yliopisto Jyväskylään. Siitä muodostukoon mustalaisten
+yliopisto, yhteinen molemmille sukupuolille.
+
+Mitäkö he niin paljolla sivistyksellä tekisivät?
+
+Malttakaahan aikaa, niin se tarvitaan makeina paloina.
+
+Komitea luettelee suuren joukon asetuksia, joita noudattamaan nykyiset
+kruununpalvelijat eivät ole kyenneet mustalaisia taivuttamaan.
+Vuosisatojen kuluessa eivät ole saaneet heidän suhteensa täytäntöön
+asetuksia maankiertäjistä, irtolaisista, henkikirjoituksesta,
+rokotuksesta, puoskaroimisesta, eläinrääkkäyksestä, varkaudesta,
+kerjäämisestä -- sanalla sanoen, ei ainoatakaan asetusta, minkä
+rikkomisesta mustalaisille on hauskuutta ja mukavuutta. Voimat ovat
+pettäneet.
+
+Mitä silloin tehdään, kun hevonen väsyy? -- Ka, hevonen rekeen ja mies
+aisoihin! Niin teki Ravan-Jaakko, ja se oli miehen teko.
+
+"Tarvitaanko vielä erityinen ylihallitus, että mustalaiset saadaan
+näiden asetusten alaisiksi?" rohkenee se kansanvaltainen lehti kysyä.
+
+Tietysti tarvitaan -- tarvitaan monta kymmentä ylihallitusta, eikä
+niitä saada alistumaan sittenkään. Onhan se jo koetettu asia.
+
+Mutta --- kuka on sanonut, että mustalaiset on saatava noiden kaikkien
+asetuksien _alaisiksi_? -- Kun kontti ei käy, niin sitä kannetaan.
+
+Pantakoon mustalaiset noiden asetuksien _vartijoiksi_. Kaikki nykyiset
+kruununpalvelijat viralta pois -- satavuotisesta kykenemättömyydestä ja
+laiminlyömisestään -- ja _mustalaiset sijaan_!
+
+Mustalaisia sanottiin olevan noin 2,000. Nykyisiä kruununpalvelijoita
+lienee perheineen jonkun verran enemmän, mutta pantakoonpas heille
+keppi käteen ja tie eteen sekä mustalaiset kruununmiehiksi, niin
+nähtäisiin, montako päivää rikottaisiin tässä maassa irtolais- y.m.
+asetuksia. Sillä mustalainen on liukas ja liikkuva mies, joka pysyy
+hevosenkin selässä, eikä valittelisi jäsenkolotusta, kun on mentävä
+kiinipanemaan kuljeksivaa kruununvoutia tai kerjäilevän vallesmannin
+perhettä.
+
+Ja kuinka puhtaasti toimittaisi mustalainen ulosoton eli ryöstön! Minä
+uskon, ettei jäisi yhtä penniä verorästejä koko Suomeen.
+
+Miks'ei käytetä itsekutakin kansan-ainesta sille alalle, jolle luonto
+viittaa, vaan esim. poliisimiehiksi pannaan kaiken maailman vetelyksiä,
+vaikka olisi saatavissa niin loistavia kykyjä kuin mustalaiset? Ihmekö
+sitte, etteivät meidän kruununmiehet ole mustalaisille mitään voineet,
+sillä järjetöntähän on pakottaa sammakkoa kilpajuoksuun hevosen kanssa.
+Vaikka se kuinka ponnistelisi, niin se ei piisaa, kun se on sammakko.
+
+Kolmekymmentä meikäläistä poliisia ei kykene hevosmarkkinoilla
+herättämään sitä kunnioitusta kuin kolme hurjanpuoleista mustalaista.
+
+Eikä sillä yliopistollakaan erinomaista kiirettä olisi. Kilpis-vainaan
+raha joutaisi kyllä kasvamaan, kunnes riittäisi tarkoitukseensa. Sillä
+mikään opetus ei vastaa verrattomia luonnonlahjoja.
+
+Poliisimiesten sivistyskannassa tuskin huomattaisiin pienintäkään
+erotusta tapahtuneen, vaikka mustalaiset ihan nykyiseltään
+pistettäisiin univormuun. Ehkä paikoin vähä siunailtaisiin, mistä nyt
+on saatu niin siivoja poliiseja -- niin että muutos minkä tuntisi,
+olisi parempaan päin. Tietysti vaatisi tulevaisuus mustalaispoliiseilta
+vielä suurempaa sivistystä, mutta kyllä Jyväskylän yliopisto sitä
+jakaisi jo siksi kuin meikäläisetkin poliisimiehet sivistyisivät.
+
+Niin -- minä en väitä olevani mikään Aleksanteri, vaikka olen avannut
+"Gordionin solmun." Eihän ole sanottu, että se solmu piti juuri
+miekaniskulla avattaman. Komitea avasi sen puoleksi, mutta väsyi kesken
+-- 40 tuhannella markalla keksi niin vähä uusia virkamiehiä. Nyt on
+solmu auki. Niin paljo uusia virkamiehiä -- mustalaiskysymys
+lopullisesti ratkaistu -- eikä se maksa valtiolle penniäkään koko juttu
+-- ei yhtä komiteamiehen päiväpalkkaa.
+
+Sillä viisaus on ilmaiseksi annettu ylhäältä. Sentähden minä en siitä
+ota mitään maksua. En lukijoiltakaan pyydä muuta kuin sen myönnytyksen,
+että alussa lausumani vaatimattomat ajatukset itsestäni ja kyvystäni
+eivät suinkaan olleet liioteltuja. Yhdessä siis voimme surkutella
+hallitusta, jolla ei ole silmää käyttää komiteoihinsa sellaisia neroja
+kuin minua.
+
+
+
+
+HUONEITA VUOKRAAMASSA.
+
+
+Pääkaupunkiin tullessani minulla oli vilpitön aikomus ruveta
+helsinkiläiseksi. Mutta siihen tarvitaan, paitsi nimikirjaimilla
+varustettuja kalosseja, isänmaan turvallisuudesta huolestunutta
+mielialaa ja muutamaa satsia omnibuspilettejä -- siihen tarvitaan myös
+_kortteeri_ Helsingissä.
+
+Nyt tammikuulla sanottiin olevan sopivin aika tiedustella asuntoa
+itselleen, oikein laillinen vuokraamisaika. Siis ei muuta kuin iso
+aamulehti käteen ja astumaan. Ensimäinen, toinen, kolmas ja neljäs
+paikka olivat jo vuokratut. Viides oli vähän liiaksi syrjässä ja
+arveluttavan kallis, mutta muuten mukiinmenevä.
+
+"Ehkä minä sittenkin -- -- --"
+
+"Anteeksi!" keskeytti isännöitsijä. "Tämä on osakeyhtiön rakennus ja
+minä toimin ainoastaan yhtiön antamien määräyksien mukaan."
+
+"Toimikaa kuinka tahansa, mutta -- -- --"
+
+"Ainoastaan yksi kysymys", sanoi hän, koettaen lävistää minut
+katseellaan.
+
+"Mikä kysymys?"
+
+"Onko Teillä lapsia?"
+
+"On, Jumalan kiitos -- kaksi poikaa."
+
+"Siinä tapauksessa --" ja hän osotti minulle ovea niin selvästi, etten
+voinut erehtyä tarkoituksesta.
+
+"Mutta", rohkenin huomauttaa, "ne ovat jo aikamiehiä molemmat ja
+naimisissa."
+
+"Ei auta asiaa. Minulla on ankarat määräykset."
+
+"Sitäpaitsi ovat he jo useita vuosia asuneet Amerikassa."
+
+"Kaikissa tapauksissa _on_ Teillä lapsia", lausui hän päättävästi. "Ja
+sanamuoto yhtiön säännöissä on selvä: ei sellaisia perheitä, _joilla on
+lapsia_."
+
+Niin siinä kävi. Tyhmä olin ollutkin. Eihän todenpuhuja saa yösijaa.
+Sentähden päätin vast'edes turvautua pieneen viattomaan valheeseen.
+
+Kuudes ja seitsemäs paikka olivat jo poimastut. Kahdeksannessa tultiin
+taas äskeiseen kysymykseen.
+
+"Tosin on Luoja minulle lahjottanut kaksi poikaa", vastasin, ja jatkoin
+sitte itku kurkussa: "mutta meille käsittämättömässä viisaudessaan hän
+ne korjasi pois jo aivan pieninä."
+
+"Molemmatko?"
+
+"Niin, molemmat."
+
+Tämä hätävalhe ei minua suuresti huolettanut, sillä olihan se
+talonomistajalle samantekevä, asuivatko poikani Amerikassa vai
+autuaitten majoilla.
+
+Mutta mies toi nähtäväkseni yhtiöjärjestyksen, jossa selvällä präntillä
+sanottiin: "ainoastaan _lapsettomille_ perheille."
+
+"Uskotteko sielun kuolemattomuuteen?" kysyi isännöitsijä vakavasti.
+
+"Uskonpa tietenkin."
+
+"Voitteko siis väittää olevanne lapseton ajassa ja iankaikkisuudessa?"
+
+"En väitäkään."
+
+"Siis, minä en voi poiketa yhtiön määräyksestä" -- ja taas käsitin,
+mihin päin hän viittasi.
+
+Läksin. Mutta nyt olin jo siksi paatunut pahuudessa, että kun
+seuraavassa vuokraamattomassa paikassa tultiin tuohon kovanonnen
+kysymykseen, vastasin silmää räpäyttämättä:
+
+"Tuota noin -- juu ... kyllä ... minulla _ei ole_ lapsia."
+
+"Tjaa!" Isännöitsijä näytti olevan kahden vaiheilla.
+
+"Onko ollut?"
+
+"Ei ole ollutkaan."
+
+"Mutta Teille voi _tulla_ lapsia."
+
+"Ei se ole luultavata."
+
+"Kauanko olette ollut naimisissa?"
+
+"Neljäkymmentä vuotta."
+
+"Nykyisenkö vaimonne kanssa koko ajan?"
+
+"Niin, nykyisen."
+
+"Neljänkymmenen vuoden lapseton avioliitto", jutteli isännöitsijä
+puoliksi itsekseen. "No niin, onhan se nyt jonkunlainen vakuus, vaikka
+ei suinkaan riittävä... Saanko nähdä vaimonne?"
+
+Sen hän sai, ja perusteellisesti.
+
+"Esimerkkejä on olemassa", lausui hän, epäluuloinen ilme kasvoillaan.
+"Tunnetteko ehkä kertomuksen Saarasta ja Aaprahamista?"
+
+"Tunnen."
+
+"Tjaa! Aapraham oli sadan ja Saara yhdeksänkymmenen vuoden -- -- --.
+Hm. Koko vuodeksi en minä ainakaan uskalla tehdä kontrahtia. Mutta jos
+tyydytte siihen, että nyt teemme sopimuksen puoleksi vuodeksi, niin
+voimmehan sitte jatkaa sillä edellytyksellä nimittäin, että
+perheoloissanne ei silloin ole syytä olettaa tapahtuvan muutoksia."
+
+Täytyihän minun suostua siihenkin.
+
+Ja nyt minulla on kortteeri Helsingissä. Mutta vahingossakaan en tohdi
+siinä kaupunginosassa puhua puolta sanaa pojistani. Sitäpaitsi vaati
+ylimääräinen yhtiökokous ennen kontrahtini lopullista vahvistamista
+siihen sen lisämääräyksen, että minun on omalla kustannuksellani
+jaettava makuuhuoneemme kahtia vahvalla, katosta lattiaan ulottuvalla
+lautaseinällä, johon tehtävä ovi suljetaan yhdeltä puolen avattavalla
+lukolla; avain on jätettävä isännöitsijän haltuun iltasin kello 6 ja on
+häneltä saatavana aamusella, kun minä olen lähtenyt toimeeni
+kaupungille. Tämä lautaseinä halkasee keskeltä vanhan perhesänkymme, --
+niin että minulla todellakin on salainen toivo saada pitää tämä
+kortteeri vielä puolelta vuodelta.
+
+
+
+
+TYÖVÄEN SIVISTYSKANTAA KOHOTETTAVA.
+
+(Tästä kirjoituksesta sai Työmies-lehti ensimäisen "varotuksensa"
+v. 1895.)
+
+
+Tullessani tänne sivistyksen pesäpaikoille, Helsinkiin, ottamaan
+lisävaroja sammuvaan valonahjoon rinnassani, luulin että sivistyksen
+siunausta tuottavat säteet edes täällä olisivat jaksaneet tunkeutua
+kansan syvempiinkin kerroksiin. Mutta siinä luulossani olen
+valitettavasti kokonaan pettynyt. Lähtekäämme aamusta päivin. Mitä
+aihetta on työmiehellä nousta kolisemaan jo 5-6 aikaan aamusella,
+vaikka hän hyvin tietää, että herrat yläkerrassa vast'ikään ovat
+lopettaneet kortinlyöntinsä ja nyt juuri -- hermostuneita kun ovat --
+turhaan koettavat saada unen päästä kiini? Eikö työmiehen kalloon
+mahdu, että sivistynyt ihminen ei saa juoda aamukahviansa ennen
+kello 10?
+
+Tulla sitte syömään aamiaistaan semmoisella ajalla, kun sivistyneen
+ihmisen on oltava sikeimmässä unessa! Ja minkälainen aamiainen! Kahden
+pennin silli suolavedessä ja pala kuivaa leipää. Sivistyneen miehen
+aamiainen on: paperissa paistettu silli (1 mk.), pari ryyppyä (à 25 p.)
+ja puolisko portteria (75 p.); semmoinen se on vähintäin, ja se on
+nautittava (ei "syötävä") ravintolassa. Siis maksaa yksinkertaisinkin
+sivistynyt aamiainen 2 markkaa, josta näkyy, että työmiehen
+sivistyskanta tässä suhteessa on kohotettava ei vähempää kuin
+satakertaiseksi.
+
+Surkuteltavampaa vielä on, että kun työmies aamiaiselta palatessaan ja
+työhön mennessään kohtaa herroja, jotka juuri tulevat yöllisiltä
+matkoiltaan, tutkimasta työväen asumussuhteita laitakaupungilla, että
+työmies silloin sopimattomilla silmäyksillä mittailee näitä herroja
+kantapäästä kiireeseen asti... Näin ollen ei ole ainoastaan työväen
+sivistyskanta, vaan myös sen siveellinen tila parannettava, eikä
+suinkaan vähässä määrässä.
+
+Tapojen turmelusta työväessä osottaa sekin, että työmiehet tulevat
+"syömään" päivällistä kello 12-1 päivällä, jolloin sivistynyt ihminen
+vasta vetää alushousut jalkaansa. Ja päivälliseksi on työmiehellä, jo
+mainitun aamiaisen lisäksi: kuorimattomia potaatteja (3 pennin edestä)
+ja 1/2 kannua piimää (6 pennin edestä), yhteensä (aamiainen 2 penniä
+siihen luettuna) 11 penniä. Sivistyneen ihmisen tulee "nauttia" 3
+markan päivällinen, siihen 2 ryyppyä (50 p.), 1/2 portteria (75 p.)
+ynnä kahvikuppi ja 1/8 likööriä (4 mk.) -- kaikki alimpain hintain
+mukaan laskettu -- yhteensä 8 mk. 25 p. Tässä kohden siis on työväen
+sivistyskanta kohotettava tasan 75-kertaiseksi.
+
+Entä illallinen sitte! Sama suhde sekä ajassa että laadussa kuin
+aamiaisen ja päivällisenkin. Silloin kun sivistynyt ihminen varustautuu
+lähtemään vieraisille, silloin tuo sivistymätön työmies alottaa
+illallisensa ja sen päälle laskeutuu vuoteelleen, vetää hirsiä ja näkee
+talonpoikaisia unia. Eikö hän milloinkaan ole kuullut, että
+sivistyneessä kodissa on aivan vastoin hyvää tapaa syödä illallista
+ennen kello 2 aamuyöllä? -- Työmiehen sivistymätön illallinen on
+korkeintaan yhtä hyvä kuin aamiainenkin, mutta sivistyneellä miehellä
+sen tulee maksaa kaikkine alku- ja loppujohdantoineen noin 20 markkaa.
+
+Sittenkään -- ja se on suurin tuhmuus -- työmies ei rikastu. Tekee 80
+pennin tai 1 markan päiviä ja näkee nälkää eikä ymmärrä säästää mitään
+vanhan päivän varaksi, samalla kun sivistynyt mies "vetää sisään"
+kolmin ja nelinkymmenin markoin päivässä. Vaivashoito on työmiehen
+ainoa ja viimeinen turva, mutta sivistynyt ihminen vaan nostaa
+eläkettä, kun alkaa käydä haluttomaksi työhön.
+
+Tähän saakka olen puhunut ainoastaan miesväestä. Jos se antaa aihetta
+siihen käsitykseen, että minä muka olisin tyytyväinen saman
+kansanluokan naisiin, niin siinä on perinpohjainen erehdys. Työkansan
+nainen ei osaa paljastaa olkapäitään ja -- -- siitä alaspäin, kuten
+sivistynyt neitonen tekee tanssiaisissa ja jok'ainoassa hienommassa
+tilaisuudessa. Ei kotona, vaan kylässä. Mitä taas tulee koipien
+alastomuuteen (ranskaksi: decolté) niin pitäisi sivistyneen
+herrasmiehen astua alas pesurantaan, saavuttaakseen samaa
+nautintoa kuin mitä neiti Anna Hoffman ja "fröken Margherithe"
+varieteenäytännöissä, taikka sivistyneet naiset ylimalkaan sadeilmoilla
+tarjoovat.
+
+Niin että: eikö siis ole ponnisteltava sekä mies- että naispuolisenkin
+työväen niin sivistys- kuin siveellisen kannan kohottamiseksi,
+työskenneltävä täysin voimin kaikkien niiden, joille on suotu tilaisuus
+tulla osallisiksi sivistyksen tuottamasta onnesta?
+
+
+
+
+OMATUNTO.
+
+
+Omatunto on niitä kappaleita, jotka jo kauan ovat herättäneet minun
+erityistä huomiotani. Tuontuostakin olen matkan varrella merkinnyt
+muistiin jonkun sitä koskevan havainnon. Näin minulle vähitellen kertyy
+aineksia, joista joskus vanhoilla päivilläni, kun minusta tulee
+suurfilosoofinen kirjailija, keitän kokoon paksun teoksen, nimellä:
+
+
+"_Omatunto sivistysvaltioissa_."
+
+Tässä taas teen sitä varten muutamia muistiinpanoja.
+
+Kun tänä vuonna kylmä kevät ja tavaton tulva uhkasivat maatamme
+katovuodella, kuulin työväen piireissä -- tosin etupäässä vanhemman
+vaimoväen kesken -- selitettävän syyksi sitä, että "Jumala rankasee
+kansaa ylpeydestä; työväki on tullut niin vaativaiseksi, tahtoo vain
+koreilla ja elää hyvin. Ei se muu ole kuin Herran käsi, joka sitä nyt
+kurittaa."
+
+Tuota kuullessani ajattelin, että jopa on noilla akoilla arka omatunto.
+Pitkällisellä kasvatuksella on papisto saanut muijaparat sille
+kannalle, että jos milloin ei nälkä kurni suolissa tai ryysyt roiku
+selässä, niin omatunto ei enää ole rauhallinen. Työväki pelkää olevansa
+väärällä tiellä, jos edes jonkun osan vuotta pääsee nälkää näkemättä.
+Samassa asemassa kuin mustalainen, joka ei rohjennut ottaa emännältä
+kokonaista leipää, peläten ettei se ollut "oikeata antia."
+
+Mutta vedenomistajat kapitalistit -- juolahtiko niiden kenenkään
+mieleen ajatella, että tulva mahdollisesti oli _heidän_ syynsä?
+Puhumattakaan siitä syntisestä ja kevytmielisestä elämästä, mitä he
+viettävät, olisi edes joskus pitänyt heidänkin mieleensä välähtää
+ajatus, että juuri heidän tehdasrakennuksensa, sulkunsa ja laitoksensa
+koskissa estävät veden luonnollista kulkua. Tavallisena aikana se kyllä
+valuu, mutta tulvan ollessa tulee hätä. Jumala, joka on nähnyt, kuinka
+tarkoin kapitalistit ovat veden koskissa vallanneet, on näinä vuosina
+sitä antanut tulla köyhänkin kansan varalta.
+
+Kuinka taitavasti onkaan osattu käyttää hyväkseen työkansan arkaa
+omaatuntoa! Sillehän perustuu koko meidän lainsäädäntömme, koko
+yhteiskuntalaitoksemme.
+
+Punastumatta sakottaa tämä lainsäädäntö yksinäisen viinanmyyjän
+salokylissä. Mutta suuret viinankeittäjät ja myyjät -- ne istuvat
+säätämässä lakeja kaiken pikkukilpailun poistamiseksi tältä alalta.
+Tyytyväisenä kohtaloonsa syö moukka sakkonsa ja palaa kotiansa miehenä,
+jonka maineessa on vikaa. Suurkeittäjä ja myyjä astuu kansan
+arvokkaimpain etunenässä.
+
+Työmies, joka ryöstää leivän nälkäänsä, on varas tai rosvo, ja toiset
+työmiehet ovat valmiit vannomaan hänet sellaiseksi. Mutta joka
+pankkiosakkeilla keinottelee taskuunsa satatuhatta markkaa vierasta
+rahaa, on "toimelias liikemies", sopiva kaupunkinsa edustajaksi
+valtiopäiville, säätämään lakeja pienille varkaille ja alotteleville
+pettureille.
+
+Ahneensekainen koronkiskuri, joka pikkulainoista kiskoo 10 prosenttia,
+on kaikkien kammoama ja saa rangaistuksensa, kun asia tulee
+todistetuksi. Mutta 20 prosentin nostaminen liikeyrityksestä on
+säälittävän pientä voittoa vielä.
+
+Eräs Helsingin tehtaista jakoi toista miljoonaa markkaa voittoa
+osakkailleen yhdeltä vuodelta. Siinä tehtaassa ei ole viittä sataa
+työntekijää, mutta jos olisi, niin jokaisen työntekijän ansiosta veivät
+osakkaat yli 2,000 markkaa. Työntekijät saavat korkeintaan 1,000
+markkaa, siis kolmannen osan ansiostaan. Tämä ei suinkaan ole
+rosvousta. Sillä osakkaat ovat kunnioitetuimpia miehiä maassamme, eräät
+valtiopäivämiehiä. Eikä niin saa ajatella, että suuret varkaat
+istuisivat säätämässä lakeja pienempien kilpailua vastaan! Vai kuinka?
+
+Tampereen suurissa tehtaissa saa työväki vielä vähemmän, ainoastaan
+noin 20 prosenttia -- se on viidennen osan -- ansioistansa palkakseen.
+Neljä viidesosaa menee tehtaan omistajalle. Ilmankos niistä onkin tehty
+jo vapaaherroja ja parooneja!
+
+Sama on asia kaikilla muillakin aloilla. Mikään teko ei ole rikos, kun
+se tehdään lainmukaisessa järjestyksessä ja riittävän suuressa
+määrässä.
+
+Murha esim. on kyllä yksityistapauksissa rikos, mutta joukolla tehden
+sitä käsitetään mitä kunniakkaammaksi teoksi. Suurimmat joukkomurhaajat
+saavat rintansa täyteen ristejä "urhoollisuudesta." Vielä kuolemansa
+jälkeen heitä ylistetään lauluissa ja historiassa. Myrkytyskin on
+luvallista, kunhan myrkyttää kokonaisia kansoja, eikä myrkky ole
+paikalla kuolettavaa.
+
+Naisten vietteleminen on myös rangaistava rikos, jos sitä harjoitetaan
+vähin erin. Mutta jos keinotellaan joku tuhat tyttöä kerrallaan
+sellaiseen tilaan, että heidän täytyy valita joko nälkäkuolema taikka
+kunniansa kauppaaminen, niin siitä ei koira perään hauku. Joku
+pahantuulen lapsi eli n.s. pessimisti pui nyrkkiä housujensa taskussa
+näille oloille, joissa toisten ihmisten kunnia ja elämänonni on toisten
+ostettavissa -- juuri noilta onnettomilta ryöstetyillä rahoilla.
+
+Eikä kenenkään "omatunto" suutaan aukase!
+
+Aivan samoin kuin nykyiset olot suosivat suurteollisuutta
+pienteollisuuden kustannuksella, aivan yhtä luonnolliseksi katsotaan,
+että kaikki lait ja laitokset turvaavat suurrikollisuutta
+pikkurikoksellisuuden kilpailua vastaan.
+
+
+
+
+KISSAN PÄIVÄT.
+
+
+Olin äsken tullut aputoimittajaksi pieneen, mutta vihaiseen
+työväenlehteen, johon palstakaupalla vuodatin sappeani paksuvatsaisia
+kapitalisteja, tyhjäntoimittajia herrankeikareita sekä heidän vielä
+turhanpäiväisempiä ja hyödyttömämpiä naisiansa vastaan. Luin näet
+itseni köyhälistöön kuuluvaksi. Ja täydellä syyllä. Omaisuutta minulla
+ei ollut muuta kuin vähäinen pöytä, ilman laatikkoa, tuoli jonka
+takajalat hölkkivät, rutiseva sänky, 25 pennin mustepullo ja
+omatekoinen kynänvarsi sekä teriä varastossa enintään puolitusinaa
+kerrallaan. Sen parempia kirjoituskaluja minulla ei ole ikinä ollut,
+enkä tahtoisikaan, sillä näissä nykyisissä on eräs ominaisuus, jota
+kallisarvoisemmissa ei olisikaan, nim. se varmuus, että saan ne pitää
+kaikissa vaiheissa. Ulosottoyrityksissä on ne aina jätetty minulle --
+säälistäkö vai lain nojalla, en tiedä -- niin että minua ei niistä
+erota muut kuin kuolema tai tulipalo. Edellisen mahdollisuuden
+toteuduttua en niitä enää tarvitse, ja jälkimäisen suhteen luotan
+hyvään onneeni, siinä määrässä että olen jättänyt ne vakuuttamatta,
+kaikista minun etuani valvovien paloasiamiesten kehotuksista
+huolimatta. Jos ne palavat, jään tosin maalle paljaalle ("puilla
+paljailla" olen jo nyt), mutta jos eivät pala, säästyvät vuotuiset
+vakuutusmaksut taskuuni, jossa niitä kylläkin kipeästi kaivataan.
+
+On minulla kuitenkin yksi ylellisyysesine, josta ulosottomiehillä ei
+ole aavistustakaan, se kun aina juoksee piiloon, jos näkee jonkun
+tulevan laukku kainalossa. Minä olen sille sen taidon opettanut. Koiria
+se myös pakenee. Mutta siihen se on oppinut itsestään.
+
+Se on isonlainen _kissa_, Ville nimeltään ja vesiharmaa väriltään,
+tummajuovainen. Kaunis kissa ollut Jumalan luomasta, mutta elämän
+kovissa koettelemuksissa vähän vikaantunut. Puuttuu toinen silmä
+kokonaan ja molemmista korvista latvapuoli. Nämä vammat ovat muistoja
+nuoruuden ajoilta, "Sturm und Drang"-kaudelta. Mutta Ville on
+tasaantunut vanhemmiten, niinkuin minäkin aina olen aikonut tehdä. Nyt
+se jo on hyvin järkevä ja käytöksessään täysin arvokas. Minä en tosiaan
+ole päässyt niin pitkälle, vaikka jo kohta olen neljänkymmenen mies. Ja
+Ville tuskin on vielä täyttänyt kymmentä vuotta.
+
+Eräänä iltana toimistosta tultuani olin pannut alulle leimuavan
+kirjoitussarjan, jossa räikeillä väreillä kuvailin, kuinka meidän
+rahapohatat viettävät "kissan päiviä": laiskoina vetelehtivät
+päiväkaudet, maitoa, vehnästä syöden; yöksi lähtevät pyydystyksille tai
+muuta huvia hakemaan; kesät makailevat päivänpaisteessa pitkin
+maaseutuja, katsellen nautinnokseen, miten työväki kuumalla ilmalla
+hikoilee kiireissä töissä, joitten tuloksista nuo vetelehtijät ottavat
+päältä oman huolettoman elantonsa.
+
+"Eikö nämä ole kissan päiviä tällaiset päivät -- oikeata vanhanpiian
+lempikissan leutoa elämää?"
+
+Sillä lauseella lopetin täksi kerraksi, laskin kynäni pullon suulle ja
+menin narisevaan sänkyyni. Sappeni tosin ei ollut vielä tyhjennetty,
+vaan ajattelin aamulla jatkaa. Nyt olin väsynyt päivän puuhista.
+Pimeäkin jo alkoi olla.
+
+Ville oli istunut tuolin vieressä lattialla ja hymyillen eli --
+niinkuin pintapuoliset ihmiset sanovat -- "kehräten" katsellut
+silmiini, joissa hän kaiketi oli nähnyt innostuksen pyhän tulen
+liekehtivän. Muuten emme virkkaneet toisillemme mitään koko iltana.
+Olimme niin omissa ajatuksissamme kumpikin.
+
+Vuoteelle laskeutuessani huomasin Villen hypänneen tuolille ja
+kurkistelevan pöydälle jäänyttä kirjoitustani. Silloin minä vuorostani
+hymyilin, ajatellen itsekseni, että "minkähän selvän sinäkin luulet
+siitä saavasi!" Senjälkeen ummistin silmäni.
+
+En voi tarkoin sanoa, kuinka pitkän ajan kuluttua Ville sitte kiipesi
+sänkyyni. Tapansa mukaan se hiipi olkapäälleni ja alotti hiljaisen
+hyräilynsä, jolla se niin monasti oli tuudittanut minut unelmien
+maahan.
+
+Yht'äkkiä tunsin sen kumartuvan korvani juureen ja kuiskaavan minulle
+jotakin. Säpsähdin ja rupesin kuuntelemaan. Vähä oudoksuin ensin, että
+Ville nyt jutteli niin aikamiehen äänellä, kun se ennen oli vaan
+naukumalla toimittanut asiansa.
+
+"Vieläkö sinä olet valveilla?" se kysyi minulta.
+
+"Tietysti olen, kun herätit."
+
+"Kuuleppas, Kaapro, kun minä en saa unta sinun tähtesi. Miks'et sinä
+paremmin punnitse sanojasi?"
+
+"Mitä sanojani?"
+
+"Kun kirjoitat suurelle yleisölle. Minä luin äsken, mitä taas tänä
+iltana kirjoitit. Luuletko, että minä en näe pimeässä?"
+
+"Enkä luule, vaan sinulla taitaa olla kapitalistiset mielipiteet,
+pelkään ma. Oletkin ollut niin helpoilla päivillä."
+
+"Vai helpoilla!" naurahti Ville. "Jos malttaisit hiukan kuunnella, niin
+minä sulle selittäisin, minkälaiset ovat kissan päivät!"
+
+"No, selitä sitte, mutta lyhyeen, sillä minua nukuttaa niin kovin."
+
+"Olenko minä ennen liikoja rupatellut?" vastasi Ville. "Ymmärräthän
+sinä vähemmästäkin, kun vaan pääset oikealle tolalle. Katsoppas, minä
+olen ollut vanhanpiian lempikissana, ennenkuin yhdyin sinuun, ja tiedän
+miltä se maistuu."
+
+"Lihavapa tuota olit minulle tullessasi", huomautin.
+
+"Lihava! Onko se mikään etu minun asemassani? Teidänkin lihavanne sitä
+katsovat kuormakseen ja koettavat siitä kaikin tavoin päästä, vaikka
+heillä ei ole puoltakaan sitä haittaa lihavuudesta kuin meillä. Meidän
+ammatissa täytyy olla ketterä."
+
+"Niin, kun pyydätte pikkulintuja. Antaisitte niitten olla rauhassa!"
+
+"Miks'ette te anna olla rauhassa toisten lintujen, jotka teidän
+kokoonne verraten eivät ole niinkään suuria kuin sinun pikkulintusi
+meidän rinnallamme? Kaipaamme mekin virkistävää urheilua, josta samalla
+voimme saada vaihtelua ruokalistaamme. Hiiriinkin kyllästyy. Jos ne
+herkkua olisivat, niin tehän ne söisitte itse. Mutta oletkos
+maistanutkaan? -- Sinäkin kyllä lehdessäsi pauhaat metsästyslain
+ankaruudesta -- ja olet valmis ampumaan kissan, jonka tapaat metsässä.
+Meillä se vasta on kova laki."
+
+"Vielä kovempi saisi olla, sillä te ette edes rehellisesti tapa
+pyydystämiänne otuksia, vaan huviksenne kidutatte niitä ensin pitkät
+ajat."
+
+"Emme kiduta senkään vertaa kuin teidän sunnuntaimetsästäjät jäniksiä.
+Hiiret sen kurituksen kyllä ansaitsevat, sillä pahoja nekin ovat
+kiusaamaan nakerruksellaan herkkäunisia ihmisiä. Valvottavat yökaudet."
+
+"Minkälaista sen vanhanpiian luona oli ollaksesi?" keskeytin.
+
+"Arvaathan sen itse. Kärsiä minun -- heikon kissaraukan -- kaikki ne
+hyväilyt, joitten alaiseksi ei yksikään mies ollut uskaltanut antautua.
+Nauttia hänen nahkiintuneitten huuliensa suuteloista ja lämmitellä
+sillä lemmen hiiloksella, joka niin monen miehen kohdalla jo oli
+koettanut palaa palettavansa eikä ketään saanut lämpenemään. Niinkuin
+tiedät, on kissa vielä viluisempi kuin ihminen, ja sentähden oikeastaan
+vaatisi enemmän lämmintä. Luulenpa, että juuri tästä syystä nuoruuteni
+oli niin myrskyinen. Etsin näet tuskissani muualta sitä lämpöä, mitä
+sydämeni kaihosi."
+
+"Kävit tappelemassa naaraskissoista!"
+
+"En sitä kielläkään. Tappelettehan tekin, vaikka teillä on olot paljoa
+käytännöllisemmin järjestetty. Teillähän on avioliitot kihlauksineen ja
+niitten turvana vankat lait, mutta meidän täytyy tappelemalla ottaa
+omamme. Sittenkään emme saa häntä pitää kauemmin kuin että toinen
+voimakkaampi tulee ja ryöstää sen pois meiltä. Meidän kaksintaistelumme
+ei ole leikintekoa. Tiedät kyllä, kuinka minuakin on peitottu ja
+höyhennetty, ilman armoa. Silloin kun minulta silmä meni, en enää
+kelvannut vanhanpiian lempikissaksi, vaan jouduin maailman kululle."
+
+"Ehkäpä sinun kokemuksesi ovat muodostuneet niin katkeroiksi siitä
+syystä, että satuit yksinäiselle vanhallepiialle", huomautin.
+"Väkirikkaassa talossa olisi ollut hauskempi."
+
+"Ei ainakaan ikävämpi olisi voinut olla", myönsi Ville. "Mutta kissalla
+on joka paikassa kissan päivät. Lapset olisivat repineet hännästä,
+rengit potkineet ja piiat astuneet jalalle."
+
+"Saanpa tässä minäkin varoa, ettei maailma polkisi varpailleni. Sinä
+siitä pääset rääkäsemällä, mutta minäpä voisin ijäkseni jäädä
+pinteesen."
+
+"Sinulla on puolta vähemmän varpaita varjeltavana kuin minulla",
+muistutti Ville. "Jos menet tuntoosi, täytyy sinun myöntää, että kissan
+päivät ovat monin verroin surkeammat kuin kurjimmankaan ihmisen. Ellet
+sääli minua, joka olen urospuoli ja jolla sentään on helpompi, ajattele
+meidän naisiamme. Teidän vaimonne lukevat itsensä onnettomiksi, jos
+heille syntyy yksi lapsi joka toinen vuosi, saatikka jos siunataan
+kaksoset. Mutta meidän muijat eivät valita vielä viittä, kuutta
+kerrallaan, ja joka vuosi..."
+
+"Heidänpä ei tarvitse niitä elättää", väitin minä.
+
+"Mielellään elättäisivät, mutta te ette anna. Itse kyllä huudatte,
+ettei teidän lapsillenne ole tilaa yhteiskunnassa, kun kaupunkien
+talonisännät eivät suosi lapsirikkaita perheitä. Maalla heille
+riittäisi tilaa yltäkyllin. Mutta meidän lapsiamme ei suvaita missään,
+ei maalla eikä kaupungeissa. Yksi joskus jätetään henkiin huvin vuoksi,
+mutta muut hukutetaan kivi kaulassa. Miltä se tuntuu äidistä!"
+
+"On niitä kissoja sittenkin tarpeeksi paljon."
+
+"Enemmän teitä on. Ja jos vielä väität vastaan, kaadan mustepullon
+kirjoituksellesi", ärähti Ville vihoissaan.
+
+"Väitän minä", vastasin kiusallakin. "Te olette niin sitkeähenkisiä,
+että pian teitä tulisi maailma täyteen, jos rauhassa saisitte
+lisääntyä."
+
+"Te olette paljoa sitkeähenkisempiä kuin me. Tulette kymmentä vertaa
+vanhemmiksi, vaikka elätte huonostikin: tupakoitte ja juopottelette ja
+hurjastelette, jota me emme tee."
+
+Ville oli suuttunut minuun. Hyppäsi sängystä lattialle ja naukasi
+pahasti.
+
+Kun aamulla katsoin pöydälleni, oli mustepullo kaadettu pitkin
+papereitani. Leimuava kirjoitukseni oli mustan verhon peitossa päästä
+päähän.
+
+Ville itse oli paennut uunille. Kohennuskepillä vedin hänet esiin.
+Ukolta pääsi surkea "nauu", kun samalla aseella tutkistelin, kummastako
+hän enemmän piti, kissan päivistäkö vai koiran kurista.
+
+Julmuuteni hän oli täydelleen ansainnut. Mielipiteitten eroavaisuuden
+takia ei milloinkaan saa ryhtyä sellaisiin väkivaltaisuuksiin kuin hän
+oli ryhtynyt. Hävittänyt melkoisen osan omaisuuttani: 25 pennin edestä
+mustetta, vähilleen. Semmoinen menettely kostaa aina itsensä taikka
+kostan sen minä, jos satun paikalle.
+
+Kirjoituksestani en enää välittänyt. Jos Villen käsitys oli oikea, olin
+osunut peräti harhaan kuvaillessani rahapohattain huoletonta elantoa
+"kissan päiviksi." Ja Ville tietysti tunsi nämä asiat paremmin kuin
+minä. Siitä syystä se aikomani kirjoitussarja jäi sikseen.
+
+Kun sain uuden mustepullon, oli jo taas uusia kirjoitettavia.
+
+
+
+
+TONKIVAN VELJEMME PUOLESTA.
+
+
+En olisi montakaan riviä sanomalehtiin kirjoittanut, jos luontoni ei
+aina vaatisi minua puolustamaan köyhiä, vähäväkisiä ja ylönkatsotuita.
+Eikö se ole miellyttävä piirre minun luonteessani -- "vaikka ma sen
+itte sanon?"
+
+Mutta minun huolenpitoni ei rajotu ainoastaan ihmisiin, vaan myös
+eläimiin, etupäässä kotieläimiin. Sellaisena turvattomain suojelijana
+minä melkein ansaitsisin kunnianimen "toinen Topelius". Joka sitä ei
+usko, vaan epäilee, lukekoon ajatuksella tämänkin kirjoitukseni, ja hän
+on myöntävä väitteeni oikeaksi.
+
+Minun sydämessäni löytyy tilaa niillekin, joita ei edes vanha
+Sakari-vainaa oikein suosinut. Vai oletteko kuulleet, että Sakari
+Topelius olisi koskaan noussut puolustamaan sen halveksitun
+kotieläimemme oikeuksia, jonka nimeäkin me kainostelemme mainita
+vähemmän tuttavallisissa seuroissa ja keskusteluissa -- tarkoitan, hm
+-- sitä röhkivää kotieläintä? Minun tietääkseni Topelius ei ole sitä
+puolustanut.
+
+Mutta minä sen teen. Minä en kärsi, että sillä tavalla halveksitaan,
+syyttömästi soimataan ja panetellaan ystäviäni.
+
+Mitä teillä on sikaa vastaan, hyvät herrat ja kunnioitettavat naiset?
+Eikö hän ole siivo ja kiltti kotieläin, rauhanaatteen uskollinen
+kannattaja sekä vaatimaton niin ruuassa kuin juomassa?
+
+Hänen _ulkomuotonsako_, sekö se teistä on vastenmielinen? -- Miksi te
+sitte itse pyritte jäljentämään samoja pehmeitä piirteitä omassa
+ruumiinrakennuksessanne ja ilolla näette, että lapsenne ovat pyöreät
+kuin porsaat! Istumatyö ja vähä liikkuminen ulkona vaikuttavat, että
+nasku-ystäväni vanhemmiten usein lihoo liiaksi, niinkuin tekin. Eikä
+hänellä ole varoja polkupyöräilyyn tai muuhun urheiluun, millä te
+kevennätte itseänne. Tuskin pitäisitte suotavanakaan, että hän alkaisi
+laihtua. Mitä näössä lieneekin virheitä, sen _maku_ korvaa monin
+kerroin -- seikka, jota en tiedä sanoa teistä, hyvät herrat ja
+kunnioitettavat naiset.
+
+Vai onko teillä hänen _siisteyttänsä_ vastaan muistuttamista? -- Mutta
+ottakaa, totuuden nimessä, lukuun hänen asunto-olonsa. Kuinkahan
+valkoisilta te välkkyisitte semmoisissa olosuhteissa! Puhdas hän on
+porsaana, yhtä puhdas jos ei puhtaampi kuin te olette olleet. Ja
+tietysti hän pysyisi puhtaana, jos hänellä olisi erityiset ulkohuoneet
+niinkuin teillä, saatikka sitte jos "lokaaliin" kuuluisi kylpyhuone
+sinkkiammeineen, suihkulaitoksineen. Mutta hänellä ei ole tarjona muuta
+kuin rapakko. Suurinta siisteyden harrastusta todistaa juuri se, että
+hän koettaa peseytyä niinkin epämukavissa vesipaikoissa. Teidän
+puhdistautumishalunne ei ole niin kehittynyt, sillä te ette suinkaan
+menisi joka lätäkköön, vaikka olisi kuinka tarvis.
+
+Moititte häntä _itsepintaisuudesta_. "Pakkautuu kuin sika aidan
+rakoon", sanotte. -- Suomalainen nöskö on luonnollisesti aikojen
+kuluessa muodostunut yleisen kansallisluonteemme mukaiseksi. Elämä
+tässä karussa maassa kysyy kestävyyttä, sitkeyttä, hellittämättömyyttä
+niin ihmiseltä kuin hänen taistelutovereiltaan, kotieläimiltä. Jos tämä
+luonteen ominaisuus olisi moitittava, niin moittikaa silloin itseänne
+ensiksi.
+
+Halveksitte hänen _tietämättömyyttään_. -- Olisitte laittaneet hänelle
+koulut, kirjat ja kartat, niin ehkä hän jotain tietäisi! "Ymmärtää yhtä
+vähän kuin porsas hopealusikasta", sanotte. -- Kuinka taitavasti
+osasitte itse käyttää lusikkaa porsaan ikäisinä? Sitäpaitsi ymmärtää
+porsas tästä kapineesta juuri niin paljon kuin hänen tarvitseekin.
+Purasee sitä, ja huomattuaan ettei siitä ole syötäväksi, viskaa
+menemään. Jos te olisitte tehneet yhtä viisaasti, ei teitä nyt hopealla
+ja kullalla hallittaisi, orjuutettaisi. Sillä noilla metalleilla ei ole
+mitään muuta arvoa kuin minkä ihmiset niille antavat. Aivan toista on
+esim. teräksen sisäinen arvo, sillä siitä aineesta käy valmistaminen
+tarpeellisia työaseita, mutta kullasta ja hopeasta ei muuta kuin
+hyödyttömiä korukaluja ja rahaa, tuota kaiken turmion tuojaa,
+ihmiskunnan kirousta, sen onnettomuuksien alkujuurta. Näyttäkääpäs
+naskullenne terästä -- puukkoa tai kirvestä -- saatte nähdä eikö hän
+_sitä_ kunnioita!
+
+"Tietää sen, minkä sika Pohjantähdestä", sanotte halveksien. --
+Paljonkos te siitä tiedätte? Ette tunne omankaan taivaankappaleenne
+kaikkia seutuja, sen vähemmän muita. Pohjantähden suuruudesta ja
+liikunnosta tiedätte hyvin vähä, jos ette kysy ammattitutkijoilta tahi
+katso kirjoista. Ja nekin voivat erehtyä. Pääasia teille on, että tuo
+tähti teitä opastaa pohjoista kohden -- tätä nykyä -- muusta ette
+suurin välitä. Nöskölle sekään tieto ei ole tarpeen, sillä hänen
+tapansa ei ole tehdä pitempiä merimatkoja omin päin. Ylimalkaan hän ei
+matkustele paljoa -- elävänä.
+
+"Ei käsitä enempää kuin sika tuulimyllystä", sanotte. -- Aivan niinkuin
+te, hyvät herrat ja kunnioitettavat naiset! Jauhot teille kyllä
+kelpaavat, mutta myllyyn mennäksenne teillä on liika hyvät vaatteet
+yllänne. Esim. sanomalehden toimittamista te tunnette jotenkin saman
+verran kuin harjasselkäinen veljenne tuulimyllyn rakennetta. Jauhoja
+sieltä odotatte suunne mauksi. Lukea kyllä osaatte lehteänne,
+arvostella ja moittia, mutta olettekos muistaneet viedä jyviä tuuttiin?
+Sen puolen asiasta naskukin vain on unhottanut, muuten ei kellään olisi
+mitään muistuttamista hänen suhteestaan tuulimyllyyn. On eräitä
+sanomalehdenisäntiäkin, jotka luulevat parantavansa lehden asioita
+supistamalla toimitusmenot mahdollisimman pieniksi. Nasku on viisaampi.
+Ei hän pane myllyä hakaan, kun jauhoja tahtoo.
+
+Tietämättömyys ei ole sama kuin henkisten kykyjen puute, vaan
+useimmassa tapauksessa se on ainoastaan seuraus siitä, ettei näitä
+kykyjä ole asianmukaisesti kehitetty. Tietämättömyys on aina
+korjattavissa. Mutta mikä on kaikkein tärkein, se on _siveellisyys_. Ja
+sillä alalla meidän tonkiva veljemme ja sisaremme vie voiton meistä
+monesta.
+
+Muuta mainitsematta tahdon vain viitata siihen, kuinka ankara
+_raittiusmies_ hän on. Ennemmin kuin kenkään meistä on hän hyljännyt
+jouluviinat. Sillä tiedättehän te, "kuka se on, joka kaiken kesän
+kyntää eikä juo jouluna olutta"?
+
+
+
+
+ISÄNMAATA ETSIMÄSSÄ.
+
+
+Kun kesän pitkän asuu jossakin kivimuurin kolossa Helsingissä, lähtee
+mielellään sunnuntaiksi katselemaan isänmaansa ihanuutta.
+
+Mutta eihän sosialisteilla ole isänmaata! -- "Onpas", sanotaan Työväen
+katkismuksessa, "vieläpä suurin kaikista: koko maailma."
+
+Tästä rohvaistuna läksin kävelylle. Kaupungin puistoissa näkyi olevan
+paljo muitakin isänmaan etsijöitä. Samaan kokemukseen he tulivat
+kuin minäkin, siihen nimittäin, että meille kaksijalkaisille
+kaupunkilaisille kuuluvat ainoastaan käytävät. Ruohokentät ja pensastot
+säilytetään koiria varten.
+
+Korkeasaari ja kaikki läheiset rannikot olivat myös niin täynnä väkeä,
+että tuskin isänmaata ollenkaan alta näkyi. Kiroillen tämmöistä
+ihmispesää, joksi meidän hyvä Helsinkimme on vuosien vieriessä
+muodostunut, vuokrasin veneen ja läksin Hietalahden rannasta
+soutelemaan. Jätän muutaman kilometrin merta taakseni, niin tottahan
+saan rauhassa nauttia isänmaani kesäisestä kauneudesta.
+
+Pahin vastus oli päästä kunnialla lähtemään. Ahdas sataman purtilo oli
+niin täpösen täynnä sinne tänne puikkelehtavia höyry- ja purjeveneitä,
+että päätään kaupalle sinne läksi sekaan. Viisaalla varovaisuudella
+minun kumminkin onnistui heistä selviytyä ja päästä siunattuun alkuun.
+Sitte etempänä merellä oli jo väljempää.
+
+Suuntasin matkani erääseen saareen, jonka toinen pää näytti
+asumattomalta. Siinä oli kallion suojassa viehättävä lahdelma, johon
+teki mieleni laskea. Pehmyt nurmikko hymyilevän lahden pohjassa
+houkutteli syliinsä. Mutta ennenkuin pääsin rantaan asti, ilmestyi
+rannalle hyvinvoipa herrasmies ja tuikealla äänellä ilmoitti, ettei ole
+luvallista nousta maihin.
+
+Käännyin pois ja ohjasin veneeni toiseen saareen. Siellä kävi muutoin
+samalla tavalla, paitsi että miehiä oli vastassa kaksi, herralla
+renkinsä mukana. Herra kuitenkin poistui, nähtyään, etten aikonut
+väkivallalla tunkeutua hänen alueelleen. Ja silloin neuvoi renki
+odottamattomalla ystävällisyydellä, että Melkun saareen hänen
+luullaksensa on lupa nousta. "Se on Venäjän kruunun oma", hän selitti.
+"Tosin siellä on vahti, mutta se on toisella puolen saarta."
+
+Sousin sinne ja nousin kuin nousinkin alastomalle rantakalliolle Melkun
+päässä. Jokohan olisi tässä minun isänmaatani -- ajattelin -- tässä
+Venäjän kruunun alueella? Monenlaisissa mietteissä siinä lojuin
+kalliolla ja paistattelin Jumalan päivää. Ilokseni huomasin, että
+saarella oli muitakin kaupunkilaisia, vaikka ei niin rasittavan
+lukuisasti kuin esim. Korkeasaarella. Heidän täällä olonsa laskin vain
+todistavan sitä, että tässä saaressa sai syntinen ihminen olla
+rauhassa.
+
+Mutta siinä erehdyin. Jonkun ajan kuluttua ilmestyi metsän reunasta
+patrulli, ei tosin kaikkein pelottavimpia. Muutamia täysikasvaneita
+naisia siinä oli ja toisia puolikasvuisia. Sain määräyksen joko heti
+lähteä tai sitten tulla pyytämään vahtimieheltä lupaa. Valitsin
+jälkimäisen keinon. Vahdin asunnolle tultuani huomasin, että minua oli
+ilkeästi petetty. Siellä ei ollut mitään vahtimiestä, vaan jotain
+paljoa pahempaa -- hiivatin äreä eukko. Häneen ei hyvä puhe tehonnut
+ollenkaan, ja lahjomisyritykseen minulla ei ollut varoja. Armotta hän
+käski minun paikalla lähteä tieheni. "Onhan täällä muitakin", väitin
+vastaan. "Ne ovat minun tuttujani", kuului ylpeä selitys. "No, jos asia
+siitä riippuu, niin mikä estää meidän tulemasta tuttaviksi? Voinhan
+ottaa Teidät syliini ja hätätilassa vaikka suudella."
+
+Mutta kun tein yrityksen siihen suuntaan, sain sellaisen läimäyksen
+poskelleni, että katsoin parhaaksi poistua näyttämöltä.
+
+Rantakalliolle tultuani huomasin tuulen kiihtyneen arveluttavassa
+määrässä, joten minua ei oikein haluttanut lähteä vastatuuleen
+kiskomaan raskasta venettä. Jäin sentähden vielä kököttämään kalliolle,
+odotellen mitä tuleman pitää. Ensin tuli se äskeinen patrulli uudestaan
+kiirehtimään minua, ja kun en ollut ollenkaan lähtevän näköinen,
+uhkasivat vahdilla, poliisilla, sakoilla y.m. ja palasivat sitte
+takasin. Arvasin heidän menevän viemään raporttia sille äreälle
+eukolle, jonka kanssa en enää välittänyt tulla lähempään tuttavuuteen.
+Menin veneeseni ja laittausin lähtökuntoon. En kuitenkaan kerinnyt
+irtautua rannasta, kun sulottareni jo tulla haihatti patrullin
+etunenässä, kädessään nokinen hiilihanko minun polosen pään varalle.
+
+Silloin minulle tuli kiire. Eukko ei ehtinyt muuta kuin kallion
+liepeelle haukkumaan, kun minä jo vetelin venettäni vasten lainetta.
+Vastatuuli pelasti korvani kuulemasta kaikkia minulle aiottuja
+kohteliaisuuksia.
+
+Tuulen suunnan vuoksi katsoin edullisimmaksi nyt soutaa Seurasaareen,
+jonka tiesin olevan yhteistä isänmaata, vieläpä sangen kaunista. Paha
+vaan, että niin moni muu oli tiennyt sen saman. Väkeä oli, ettei
+tahtonut sekaan sopia.
+
+Aikani siellä oltuani vuokrasin veneen muille ja läksin jalkapatikassa
+kaupunkiin, sillä Seurasaaren yhdistää silta mantereesen. Koko tällä
+pitkällä matkalla en tavannut muuta minulle kuuluvata isänmaata kuin
+pölyisen ajotien. Sen kahden puolen oli kyllä kauniita paikkoja,
+huviloita ja puistoja, mutta ne olivat umpeen aidattuja, ja
+portinpielissä rehenteli "_40 marks vite, 40 markan sakko_." Meneppäs
+sitte sinne ihailemaan isänmaatasi!
+
+Valehtelijaksi syytin silloin Työväen katkismusta. Missä on se "koko
+maailma", joka on minunkin isänmaani? -- Paljoa enemmän iloa minulla on
+kuusta, joka talvi-illoin valaisee yksinäistä tietäni, tahi auringosta,
+jonka lämpöiset säteet niin suloisesti hivelevät luuvalon runtelemaa
+ruumistani, ja äärettömässä avaruudessa kimaltelevista tähdistä kuin
+kaikista noista sakkotauluilla aidatuista n.s. "isänmaani"
+kaistaleista.
+
+Vai onko Työväen katkismuksen väite niin ymmärrettävä, että köyhälistön
+isänmaana on koko muu maailma, vaan ei maapallo?
+
+Tarkkaan ottaen täytyy myöntää, että saan minä kerran palan isänmaata
+ympärilleni. Paha vaan, että se tapahtuu vasta sitte, kun en siitä enää
+voi nauttia.
+
+Silloin sitä kyllä annetaan oikein roppakädellä: alleni, päälleni ja
+kaikille kupeilleni.
+
+Vaikka ei meillä Helsingin köyhillä siinäkään ole kehumisia. Malmin
+hautausmaahan meitä sullotaan päälletysten useampaan kerrokseen --
+tiettävästi siltä varalta, että meistä aikanaan varmasti saadaan
+takasin vähintään sama _määrä_ isänmaata kuin sekin, mikä meidän
+tieltämme on luotu pois!
+
+Sanotaan kaikkien ihmisten olevan yhdenvertaiset lain edessä ja Jumalan
+edessä. Siinä voi olla perä. Mutta lain ja meidän köyhäin välillä ovat
+tuomarit ja asianajajat, ja meidän tiellämme Jumalan luokse ovat papit
+ja kirkko.
+
+Niinpä viedään tosin meitä köyhiä Malmille samoilla ruumisvaunuilla
+kuin rikkaitakin. Mutta hautaan meitä ei enää lasketa seurakunnan
+leveillä liinoilla, vaan meitä varten on varattu karkeat likaiset
+köydet, joilla ruumisarkkumme pudotetaan kuopan pohjalle.
+
+Ja minkälainen arkku! Höyläämättömistä laudoista kokoon lyöty, sakealla
+maalilla mustattu, ja oikein rutiköyhillä vielä niin harva, että kun
+multaa heitetään päälle, saa kerrankin suunsa ja sieramensa täyteen
+isänmaata.
+
+
+
+
+VASTARANNAN KIISKI.
+
+
+Minusta ei mikään ole hauskempaa kuin tehdä kiusaa ihmisille. Nautin
+äärettömästi, milloin minulla on siihen tilaisuutta. Elämä ei
+mielestäni olisi minkään arvoinen, jos tekisin samalla tavalla kuin
+muut ihmiset tekevät taikka niinkuin he toivovat minun tekevän.
+
+Minulla on kolme ihannetta, joita tavottelen, kolme, joitten
+kaltaiseksi pyrin, vaikka tiedänkin, etten kaikista ponnistuksistani
+huolimatta koskaan saavuta täydellisyyttä: en ikinä pääse _aivan_
+heidän vertaisekseen.
+
+Ne kolme ihannettani ovat: 1) vastarannan kiiski, 2) hako vasten virtaa
+ja 3) väärä halko uunissa.
+
+Niinkuin kiiski minä uhallakin etsin tuulenpuoleista rantaa, en
+kiusallakaan mene tyynen puolelle, missä muut minun kokoiseni kalat
+kaislikossa uiskentelevat ja leikkiä lyövät. Sellainen lapsellisuus ei
+minua enää huvita, minä heitä säälin ja halveksin. He ovat niin nuoria
+ja viattomia, luulevat vielä maailmassa olevan jotakin iloitsemisen
+aihetta -- "harrastavat" yhtä ja toista! Minulla se on jo voitettu
+kanta.
+
+Minä istun yhdessä kohti ja murjotan, en virka mitään, vaan puren
+hammasta. Vihaisen kiiskin lailla minä olla karjotan vasten ajan
+laineita, levitän teräväruotoiset uimukseni haralleen ja annan aaltojen
+huuhdella kinaista selkääni, minkä niitä haluttaa. Kyllä se kestää. Ja
+tarttukoonpas kukaan kiini minuun, niin pistän -- pistän niin
+vietävästi. Vielä hauen kitaankin jouduttuani pistän suulakeen, niin
+että hänen täytyy tulla katumapäälle, luopua pahoista aikomuksistaan ja
+pyrskäyttää minut pois suustaan.
+
+Sellainen poika minä olen. En milloinkaan lähde muitten mukaan.
+"Tuletko yhdistykselle?" -- "En, vaan kapakkaan menen!" -- "Lähdetkö
+ryypyille?" -- "En, vaan menen yhdistykseen!" Sillä tavalla minun on
+tapani vastailla.
+
+Vaikka kaikki muut suostuisivat johonkuhun yhteiseen yritykseen,
+uhraukseen tai voimia kysyvään ponnistukseen, niin minä en suostu, en
+vaikka _kaikkien_ yhtyminen olisi kuinka välttämätön ja vaikka koko
+hanke menisi myttyyn juuri minun vastahakoisuuteni tähden. Minä
+niskottelen sittenkin. Muuten en olisikaan oikea suomalaisen
+itsepäisyyden perikuva, en niin loistava ilmiö tällä alalla kuin itse
+asiassa olen ja haluan olla.
+
+Olen kuin hako virrassa, jokotan paikallani kuin kivien väliin
+juuttunut kuusenlatvus; vaikka en pääsekään uimaan vasten virtaa, en
+mene myötenkään. Ennen märkänen siihen paikkaan.
+
+Anna armias, että minä näen missään _innostusta_! Kyllä minä siitä pian
+teen lopun. Muutamalla irvisanalla ja ylenkatseellisesti naurahtaen
+kaadan jääkylmää vettä heidän innostuksensa tuleen. Sillä sammutan
+vaikka minkälaisen rovion. Ja kun olen saanut turmelluksi toistenkin
+innostuksen ja luottamuksen, tapahtuu aina se ihme, että aiottu yritys
+ei onnistu, siitä ei tule mitään. Silloin täytyy kaikkien myöntää, että
+minä sittenkin olin ollut oikeassa alun pitäen.
+
+Minä olen saanut selville sen salaisuuden, että jokainen aikomus
+onnistuakseen vaatii innostusta ja toivon varmuutta. Jos minä näitä
+kaiken toiminnan perusvaikuttimia järkähytän, niin samalla katkasen
+asialta menestymisen mahdollisuuden, riistän toisilta työhalun ja
+kestävyyden, saatan heidän toimintakykynsä herpoamaan.
+
+Niin paljon pahaa voipi yksi ainoa mies saada aikaan, jos hän tahtoo,
+ja jos on sitä oikeata suomalaista rotua.
+
+Uunissa ei tarvitse olla kuin yksi ainoa väärä halko, ja lämmityksestä
+ei tule tolkkua. Sinne ei silloin muita mahdu.
+
+Jos minä joudun johonkin johtokuntaan tai toimikuntaan tahi osakkaaksi
+johonkin yhtiöliikkeeseen -- ja ainahan tällainen "itsenäinen mies"
+niihin joutuu -- niin ennen pitkää hajotan ne kaikki. Teen vaikka
+tikusta asian, saadakseni olla eripurainen toisten kanssa, ja synnytän
+väkisinkin hajaannusta. Laitan toisille olon niin sietämättömäksi, että
+jos heillä on vähänkään hienotunteisuutta ja inhimillistä herkkyyttä,
+täytyy heidän vetäytyä syrjään, antaa palttua koko hommalle.
+
+Silloin minäkin sille annan palttua -- paitsi jos on kysymyksessä
+tuottava yhtiöliike. Siinä tapauksessa minä en tyydy mihinkään toisten
+tuumiin, vaan teen heille elämän niin tukalaksi, että he yksi toisensa
+perästä katkeralla mielellä väistyvät minun tieltäni, kunnes tuo niin
+suurilla toiveilla perustettu yhteinen liike lopulta joutuu minun
+yksityisomaisuudekseni. Vasta silloin minä olen tyytyväinen ja nautin
+sanomattomasti, nähdessäni entisten yhtiökumppanieni happamia naamoja,
+kun he kadulla vastaantullessaan katein silmin katselevat minun
+paisuvata vatsaani. He ovat, poloset, pysyneet aatteelleen uskollisina,
+laihoina ja köyhinä -- hahahaa!
+
+Kas, semmoinen mies minä olen. Mutta sanokaapas, olenko minä ainoa sitä
+lajia? Vai tunnetteko muitakin yhtä hyviä?
+
+
+
+
+KUN PUNNITAAN KUKKARO TASKUSSA.
+
+
+Laihtumisparannus meidän kylpylaitoksissamme taitaa olla hauska juttu,
+kun sen oikein ymmärtää. Siitä näyttää muodostuvan säännöllinen
+vuotuinen veronmaksu, jolla meidän pyöreydet ylläpitävät pieniä ja
+vähätuloisia kylpykaupunkejamme.
+
+"Hyvähän täällä on kylpeä ja olla parannuksilla, kun on luja terveys,
+että sen kaiken kestää", sanoi entinen kylpyvieras laihdutuslaitoksessa
+ollessaan.
+
+Mutta sietää siellä olla vankka kukkarokin. Niin selitti minulle eräs
+ystävällinen pyylevyys, kun häneltä tiedustin syytä, miksi hänen täytyy
+joka kesä kylpeä laihtuakseen. Eikö se ole sillä hyvä, että liian
+lihavuutensa kerralla karistaa ja sitte laihana poikana keppasee
+maailman läpi? Vai onko tauti paranematon, niin että se aina uusii?
+
+Hänen pyylevyytensä naurahti ja sanoi:
+
+"Se taitaa olla enemmän näennäistä, se paraneminen -- eli laihtuminen."
+
+"Eikös siellä punnita, että painosta näkee, mihin suuntaan terveys on
+menossa?" kysäsin.
+
+"Kyllähän siellä punnitaankin, mutta -- --"
+
+"Valehteleekos vaaka?"
+
+"Eihän se juuri valehtele vaakakaan. Siinä on muuten vika
+punnituksessa."
+
+"Mikä vika?"
+
+"Se, että punnitaan -- kukkaro taskussa."
+
+"No, mitä se vaikuttaa?"
+
+"Kas, kun kylpykauden lopussa paino vähenee, luullaan että _mies_ on
+laihtunut."
+
+"Eikös sitte ole?"
+
+"Ei se siltä ole sanottu. Useimmiten on painon vähentymiseen syy siinä,
+että _kukkaro on keventynyt_."
+
+Siitä sen näkee, kuinka lähellä on erehtymisen vaara, jos mies
+punnitaan kukkaro taskussa.
+
+Sama vaara on niin punnitessa olemassa muuallakin kuin
+vesiparannuslaitoksissa -- vaikka heidän pulleutensa ja pyöreytensä
+eivät sitä hevillä myönnä.
+
+
+
+
+MITÄ SAA SYÖDÄ?
+
+
+    Sellaiset mielettömät aatteet kuin kasvinsyöjien oppi,
+    ne minä tahtoisin peukalon kynnellä tappaa vielä saivarina
+    ollessa, etteivät kasvaisi isommiksi. Meidän heikko
+    järkemme on niin monessa vaarassa muutenkin.
+
+Vapisevalla kädellä kirjoitan tämän kertomuksen. Olen ollut ihan
+kuoleman kielissä, ja vähällä piti, ettei se jo minua nielassut avaraan
+kulkkuunsa. Ainoastaan sattumaa on minun kiittäminen pelastuksestani --
+jos siinä mitä kiittämistä on.
+
+Syynä näihin kärsimyksiini on se, että rupesin toteuttamaan aatetta
+käytännössä. Mieletön -- pitihän minun tietää, että aatteet eivät ole
+_sitä_ varten. Heti kun niitä alkaa panna käytäntöön, menettävät ne
+makunsa. Eikä sillä hyvä, ne kostavat katkerasti sille, joka niitä
+tuolla tavoin -- nimittäin käytännössä toteuttamalla -- yrittää
+profaneerata, s.o. vetää lokaan.
+
+Mitä varten sitte aatteet ovat olemassa? Sitä varten, että niistä saisi
+puhua ja kirjoittaa, kuta kauniimmasti, sen parempi. Ainoastaan silloin
+ne pysyvät kirkkaina, puhtaina ja ylevinä. Mutta kaikkia käytännöllisiä
+aikeita aatteet kammoksuvat, sillä silloin ne tahraantuisivat pilalle.
+En ole vielä tavannut ainoatakaan aatetta, joka olisi suvainnut
+käytäntöä maille halmeille, enkä luule sellaista aatetta olevankaan.
+Eihän se silloin enää olisi mikään _aate_, vaan muuttuisi vallan
+talonpoikaiseksi käytännöksi.
+
+Viime kokeeni oli, kuten sanottu, vähällä viedä henkeni.
+
+Se veli Aatteen eli Aate-veljen aate Työmies-lehden kirjoituksessa
+"Vaiston viittauksia", _ettei eläimiä saa syödä_, se minut saattoi
+vuoteen omaksi.
+
+Minä päätin olla syömättä niitä ja pidin päätökseni kuin mies. S.t.s.
+koetin pitää. En maistanut lihaa enkä kalaa, en munia, en voita, en
+juustoa enkä maitoa, en piimääkään -- minulle niin rakasta piimää.
+Kasvinsyöjät eivät saa käyttää ravinnokseen mitään, mikä on
+eläinkunnasta kotosin. Päätin tulla toimeen kasviruuilla, maksoi mitä
+maksoi. Mutta tänä kirottuna poutakesänä se veti miehen hoikaksi.
+Paljas leipä ei tahtonut valua suusta alas, perunat olivat pieniä kuin
+neulannuput, kaikki kaalikset keltaiset ja kuihtuneet. Eikä vettäkään
+tahtonut enää riittää mielinmäärin särpimeksi, kun kaivot kuivuivat. En
+löytänyt sieniä metsästä, en ainoatakaan, ja jäkälätkin olivat kuivia
+kuin nuuska.
+
+Marjoilla kuitenkin elelin jonkun viikon onnekseni, vaikka huomasin
+pahasti laihtuvani. Mutta marjatkin minun täytyi hyljätä lopulta. Niitä
+ei enää ollut saatavissa muita kuin vattuja. Ja yhtenä kauniina päivänä
+niitä syödessäni katsoa killittää marjan sisältä _mato_, ikäänkuin
+olisi tahtonut muistuttaa minulle veli Aatteen sanoja: "Mutta eikö
+tästä tappamisesta koskaan tule loppua? Kun te saarnaatte rauhaa ja
+sopua, niin luulisi teidän suovan rauhaa ja turvallisuutta muillekin
+kuin niille olijoille, jotka raa'alla voimalla kykenevät sen itselleen
+hankkimaan."
+
+"Ole vait!" vastasin mielessäni ja pistin rohkeasti marjan suuhuni,
+ajatellen kuin ennen lapsena, että "yhtä vattua se on vatun matokin."
+
+"Murhaaja!" kuiskasi silloin omatuntoni. Sain sellaisen pahoinvoinnin
+kohtauksen, että siinä menetin entisetkin syönnökseni.
+
+Vihdoin ei minusta ollut jälellä muuta kuin luut ja silmäkuopat (silmät
+olivat vajonneet läpi pään niskapuolelle). Nahkaa minussa ei ollut. En
+näet kyennyt enää sängystä nousemaan ja pakenemaan eläimiä. Oli niitten
+pahin aika, elokuu. Ja eläimet näyttivät päättäneen joukolla syödä
+_minut_ suuhunsa. Allani oli paksu, pehmoinen kerros luteita -- muuta
+polstaria minulla ei ollutkaan, eikä täkkiä, vaan kirput, kärpäset ja
+hyttyset peittivät minut täydellisesti. Koetin maata ihan hiljaa, etten
+kääntyillessäni vahingossa tappaisi yhtään niistä. Rohkaisin mieltäni
+Aate-veljen miehekkäillä sanoilla: "Antaa niitten syödä, kunnes
+kyllästyvät!" Mutta eipä ne pojat vähällä kyllästyneet eivätkä
+lähteneet uutta ruokapaikkaa etsimään. Harvalla matamilla on niin
+uskollisia ja tyytyväisiä ruokavieraita. Täydellisesti todeksi
+havaitsin Aatteen syvästi harkitun oppilauselman: "Jos meistä ihmisistä
+tuntuu suloiselta, kun saamme kaikelta vaaralta turvassa, rauhallisina
+ja iloisina elää, niin tietysti eläimistä tuntuu tämmöinen asema yhtä
+suloiselta. Ja kun meidän ihmisten käsissä nyt on kaikki valta tällä
+maapallolla, niin meidän velvollisuutena on panna alkuun tämä
+uneksittu, suloinen rauha." "Tuo yleinen rauha on tosin vielä kaukana",
+huokasin mestarini sanoilla, mutta järkähtämättä uskoin hänen
+vakuutukseensa, että "varmasti se joskus astuu tiedonkin piiriin --
+vaisto viittaa siihen."
+
+En voi sanoa, montako grammaa minussa vielä oli henkeä jälellä, kun
+vanha ystäväni Esa Huttunen -- oudoksuen pitkällistä poissaoloani --
+saapui luokseni. Sen vaan muistan, etten jaksanut vastata mitään hänen
+kysymykseensä, mikä minua vaivasi. Viittasin ainoastaan vieressäni
+olevaan "Työmieheen" ja osotin sormellani puheenalaista kirjoitusta.
+Esa luki sen ja näkyi lopulta ymmärtävän yskän.
+
+"Puolihulluja siellä ollaan Työmiehessä", murahti hän. "Nyt niinkuin
+ennenkin. Aina niillä on suurempi hätä siitä mitä saa _syödä_, kuin
+siitä mitä saa _syödäkseen_, joka kumminkin on tämän maallisen elämän
+tärkein kysymys. Muuan viisas siinä kerran pauhasi, että köyhän kansan
+pitäisi tottua syömään hevosen lihaa, mutta ei koskaan sanonut, missä
+hänellä olisi sitä tarjottavana. Nyt tämä toinen hyväkäs ei antaisi
+mitään. Kuinka sinä uskallat juoda vettäkään, kun joka vesipisarassa
+sanotaan olevan kokonainen eläinmaailma? Basilleista puhumattakaan.
+Niitähän sinä nieleksit tuhansittain joka silmänräpäys. Eikö pitäisi
+enimmän armahtaa juuri niitä, jotka ovat pienimpiä? Vegetariaanit kyllä
+käyttävät kumipohjaisia kenkiä, etteivät matoja tallaisi kuoliaiksi,
+mutta samalla hengittäissään tappavat miljoonittain vielä
+turvattomampia otuksia, bakteerioita, mikroobeja, tuberkeleitä ja mitä
+he kaikki lienevät nimeltään. Vasta sitte sinustakin tulee täydellinen
+aatteen mies, kun lakkaat hengittämästä. Eikä tuo näy kaukana
+olevankaan enää."
+
+Kun en vieläkään jaksanut mitään vastata, jatkoi Esa puhettaan:
+
+"Kuka sen sitten on vetänyt tuon rajan eläinkunnan ja kasvikunnan
+välille? Jumalako? Ei, vaan ihmiset, luonnontutkijat, joissa ei ole
+kahta yksimielistä ja jotka joka kolmas vuosi panevat nurin kaikki
+vanhat järjestelmänsä. Alhaisinten eläinten ja kasvien raja on niin
+hämärä ja riidanalainen, että toinen lukee eläinkuntaan kuuluvaksi sen,
+minkä toinen pitää kasvina. Ja jokaisella on yhtä hyvä oikeus asettaa
+nämä tällaiset rajat oman mielensä mukaan. Jos minulta kielletään muun
+kuin kasvien syönti, niin silloin minäkin vetäsen oman rajani: en lue
+eläinkuntaan muita kuin oman itseni ja syön kaikki muut, luen ne
+kasvikuntaan, näetkös."
+
+Ponnistaen viimeisetkin voimani sain heikolla äänellä sanotuksi:
+
+"Rakas Esa, hae jostain minulle hyvä _pihvi_!"
+
+"Kyllä!" Mutta ennenkuin hän ennätti ovelle asti, lisäsin:
+
+"_Puljonkia_ myös. Viisi litraa puljonkia ... ja kahdeksan pihviä!"
+
+"Saamas pitää!" vakuutti Esa ja läksi hankkimaan.
+
+Kun hän palasi, horjuin elämän ja kuoleman vaiheilla. Mutta toivo piti
+yllä riutuvia elinvoimiani, kunnes pääsin pihvien kimppuun. Niin minä
+söin kuin nälkäinen -- ei susi, vaan susilauma. Ja join puljonkia
+päälle. Näin "viimeiset tulivat pahemmaksi kuin ensimäiset."
+
+Nyt minä jo kykenin juttelemaankin.
+
+"Sinä sanoit äsken", huomautin Esalle, "että söisit _kaikki_ muut. --
+Siis ihmisetkin, mutta sitä et suinkaan tarkoittanut?"
+
+"Miks' en söisi? Mikä niissä on vika, kun vaan tottuu! Tottuuhan sitä
+ostereihinkin, sammakkoihin ja onkimatoihin. Jotkut kansat syövät
+käärmeitä ja vaikka mitä. Mutta meillä haudataan maahan parasta lihaa,
+Helsingistäkin viedään Malmille junalastittain. Ja köyhät näkevät
+nälkää."
+
+"Elä enää jatka, hyvä mies! Minulle alkaa tehdä pahaa."
+
+Esa silloin kysyi, olinko lukenut tarkoin sen kirjoituksen, jonka
+aatteita olin ruvennut toteuttamaan, ja luki minulle painolla seuraavan
+kohdan siitä:
+
+"Vaistonko varassa paremmat tunnelmamme ovatkin? Eihän vaistoon voi
+luottaa. -- Varmasti voi. Vaisto on todisteluihin perustuvan tiedon
+avain."
+
+"Sitä kohtaa minä en oikein ymmärtänyt", myönsin.
+
+"Tuskin lie ymmärtänyt itse kirjoittajakaan, koska muun osan
+kirjoitusta on lörpötellyt tyhmyyksiä. Vaisto on luonnonkansoilla ainoa
+tiedon avain. Ja juuri se on heidät opettanut ihmissyöjiksi.
+Perheenjäsen, joka ei enää muulla tavoin voi hyödyttää eikä palvella
+omaisiaan, voi heille ainakin hankkia hyvän lähtöillallisen, rupeamalla
+itse paistiksi. Käytännöllisempää toki on hauska erojais-ateria kuin
+meidän kuivat ja ikävät hautajaiset."
+
+Silloin tunsin horjuvani ja sanoin kuin Feliks Paavalille:
+
+"Mene tällä haavalla matkaas, Esa, muuten saatat minut ihmissyöjäksi!"
+
+Sitte ryhdyin puhdistamaan vuodettani. Totta puhuen, on kirpuntappo
+minulle aina ollut sangen mieluista huvia. Minulla ei ole aseita eikä
+tilaisuutta muuhun metsästykseen. Ja kirppua vastaan minulla on
+persoonallista vihaa. Ne ovat sellaisia salapurijoita. Niiltä puuttuu
+miehuutta antautua rehelliseen taisteluun ja vastata tekojensa
+seurauksista. Purevat ja sitte livistävät pakoon, tehden ilmeistä
+pilkkaa minusta. Sentähden minä aina tunnen petomaista nautintoa,
+oikein riemua, kun saan niistä jonkun kiini. Painan sitä peukalon
+kynnellä, painan kunnes pamahtaa, painan vaikka se maksaisi sieluni
+autuuden.
+
+
+
+
+JONAS PARATIISISSA.
+
+
+Viimeisen sairasteluni aikana minä tavallista syvällisemmin jouduin
+ajattelemaan uskonnollisia asioita. Eikä se ihme ollutkaan, kun olin jo
+niin heikkona.
+
+Samalla vointini mukaan seurasin päivän tapahtumia sanomalehdistä.
+Siten muodostui näistä ja uskonnollisista mietteistäni sangen
+kummallisia ajatusyhtymiä, joista kenties kehittämällä olisi voinut
+saada syntymään jonkunlaista "käytännöllistä kristinoppia",
+samansuuntaista kuin amerikkalaisten pappien sanotaan saarnaavan ja
+jota joskus meilläkin kuulee.
+
+Asian voin parhaiten valaista esimerkillä.
+
+Sanomalehdissä herätti silloin erityistä huomiotani Lillen ja Erkon
+kuuluisa kunnianloukkausjuttu vanhaa Yrjö-Koskista vastaan.
+Sanomattomasti ihailin Jonas Castrénin asianajokykyä, kun hän sai
+Yrjö-Koskisen tuomituksi _puhdistusvalalle_. Ajatelkaas -- itsensä
+Yrjö-Koskisen! "Ei se ole paljasta sinua, se Jonas", tuumailin
+itsekseni.
+
+Uskonnollisella alalla taas on minua aina enimmän vaivannut
+_syntiinlankeemuksen_ ankara ongelma, joka -- vaikka pääasiassa onkin
+aika visaa -- kuitenkin sisältää muutamia hyvin sattuvia piirteitä ja
+erinomaisen käytännöllisiä saarna-aineksia.
+
+En osaa tarkemmin selittää, kuinka nämä kaksi asiaa: Jonas Castrén
+pakottamassa Yrjö-Koskisen puhdistusvalalle ja syntiinlankeemuksen
+historia, sitte oikein kietoutuivatkaan yhteen ajatuksissani. Jonaksen
+synnillisyyden takia se ei tapahtunut, siitä olen varma, sillä ei kait
+hänellä sen enempää syntejä ole kuin hän kärsivällisyydellä kantaa
+jaksaa. Säännölliset pääkaupunkilaisen vanhanpojan perisynnit sekä
+suuren asianajajan ja poliitikon tavalliset tekosynnit, ei muuta.
+Pikemmin lienee ajatusvärkkeihini vaikuttanut puhujien ja
+esitelmänpitäjien yleinen tapa lähteä alkuun maailman luomisesta,
+syntiinlankeemuksesta tahi viimeistäänkin vedenpaisumuksesta. Kaiketi
+he sen tekevät sitä varten, että kun lähdetään liikkeelle tuollaisista
+yleisesti tunnetuista kiintopisteistä, saadaan kuulijakunnan ajatukset
+mukaan. Silloin on hyvä toivo olemassa, että ne pysyvätkin mukana,
+vaikka sitte vähitellen kohottaisiin kauas ylös siintäviin korkeuksiin.
+
+"Onko Jonas Aatamin lapsi?" Se kysymys minun ensimäiseksi oli
+ratkaistava ajatuksissani. Asiaa hetken harkittuani sain vastaukseksi:
+"On se, mutta paljon edistynyt esi-isästään."
+
+Tosin ilmeni Aatamissakin heikkoja lakimiehen taipumuksien alkeita, kun
+hän koetti lykätä syyn syntiinlankeemuksesta Jumalan itsensä niskoille.
+"Vaimo, _jonkas minulle annoit_, antoi minulle", hän selitti. Mutta
+tämä, sen aikaiseksi kylläkin terävä väitös, jäi kokonaan huomioon
+ottamatta, kun sitä ei tuotu esiin Jonaksen ponnella, varmuudella ja
+äänivaroilla. Kaikissa tapauksissa tämä hänen haparoiva yrityksensä
+kuitenkin todistaa, että vanha Aatami on asianajajienkin kantaisä.
+
+Monta tuhatta vuotta on kulunut Aatamin ajasta. Kehitys on tehnyt
+tehtävänsä kaikilla aloilla.
+
+Olisipas ollut Jonas Aatamin housuissa! (Sanansaivartelijain varalle
+huomautan, että Aatamille tosiaan niinä aikoina tehtiin ensimäiset
+housut.)
+
+Aatami livisti pakoon, kun kuuli Jumalan äänen paratiisissa. Mutta jos
+sieltä vesakosta olisi hänen huutoonsa vastattu "_halloo_!" Jonaksen
+äänellä, olisi asia voinut saada ihan toisen käänteen.
+
+Itse pääasiaa -- kielletyn hedelmän ottamista -- sitä Jonas ei suinkaan
+olisi noin vaan tunnustanut.
+
+"Minua suuresti hämmästyttää", niin hän olisi vastannut, "kantajan
+röyhkeä esiintyminen -- hämmästyttää sitäkin enemmän, kun kantaja
+rohkenee tehdä kunnialle käyvän syytöksensä ilman pienimpiäkään
+todistuksia. Tuokoon hän esille vierasmiehet julkean väitteensä tueksi,
+jos hänellä niitä on. Taikka esittäköön edes todistusvoimaisen
+luettelon, joka jonkunlaisella varmuudella selvittäisi sen perin
+tärkeän seikan, joka epäilemättä on pidettävä koko asian lähtökohtana:
+nimittäin _kuinka monta omenaa_ puheenalaisessa puussa alkuansa on
+ollut, ja montako siinä on nyt. Sellaisen selvityksen puuttuessa täytyy
+minun leimata julkeaksi valheeksi se kantajan väitös, että yhtään
+omenaa ollenkaan on kadonnutkaan. Ja koska tämä väärä syytös ilmeisesti
+on tehty vastoin parempaa tietoa, ainoastaan ilkeydestä ja
+vahingoittamisen tarkoituksella, vaadin kantajalle ankarinta
+edesvastausta tästä törkeästä herjauksesta Rikoslain 27 luvun 1 pykälän
+mukaan sekä sitäpaitsi kulunkieni korvaamista vähintään tuhannella
+markalla. Saman vaatimuksen teen myös vaimoni puolesta, hänen
+laillisena edusmiehenänsä."
+
+Tämmöisen murjovan puolustuksen jälkeen Jumala varmaankin olisi
+kiittänyt onneaan, jos edes puhdistusvalalla olisi saanut nahkansa
+pelastetuksi. Mutta koska "valalla voidaan vastata vaan ei kantaa", ei
+hänelle olisi voitu suoda tätäkään tilaisuutta puhdistamaan puoltansa.
+Hänen olisi armotta täytynyt kärsiä seuraukset varomattomasta
+ilmiannostaan.
+
+Itse pääasia olisi tietysti toteennäyttämättömänä rauennut. Ihmiset
+istuisivat paratiisissa vielä tänäkin päivänä. Heitä eivät mitkään
+sapeliniekat olisi saaneet sieltä häädetyksi edes maaomistuksen
+nojalla, sillä Jonaksella on "maariita-asioissa taitavia ammattimiehiä"
+käytettävänään.
+
+Oli se sentään vahinko, ettei Jonas sinä aikana sattunut paratiisiin!
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Iloisia juttuja IV, by Kaapro Jääskeläinen
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ILOISIA JUTTUJA IV ***
+
+***** This file should be named 22027-8.txt or 22027-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/2/2/0/2/22027/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/22027-8.zip b/22027-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..23320ab
--- /dev/null
+++ b/22027-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..9cf4902
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #22027 (https://www.gutenberg.org/ebooks/22027)